diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54706-8.txt | 3551 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54706-8.zip | bin | 50994 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3551 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1792581 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54706 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54706) diff --git a/old/54706-8.txt b/old/54706-8.txt deleted file mode 100644 index 337cc4b..0000000 --- a/old/54706-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3551 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Perintö, by Konrad Lehtimäki - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Perintö - Nelinäytöksinen näytelmä - - -Author: Konrad Lehtimäki - - - -Release Date: May 11, 2017 [eBook #54706] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERINTÖ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PERINTÖ - -Nelinäytöksinen näytelmä - -Kirj. - -KONRAD LEHTIMÄKI - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1916. - - - - -HENKILÖT: - - Bruno Storm, ylioppilas 21 vuotias. - Mirjam Krause, näyttelijätär 28 vuotias. - Valter Lund, rikas virkamies 36 vuotias. - Arvid Lindevall, asianajaja 30 vuotias. - Ingrid, kamarineitsyt 20 vuotias. - Göös, ylioppilas, kauppiaanpoika. - Lindén, näyttelijä. - Linnea Borg, näyttelijätär. - Sylvia Rosblom, nuori näyttelijätär. - Poliisikomisarjus. - Vankilalääkäri. - Vankilavahtimestari - Vanginvartija. - Kaksi poliisia. - - -Ensimäinen, toinen ja kolmas näytös Mirjamin huoneustossa; neljäs -vankilassa. Ensimäisen ja toisen näytöksen välillä on kulunut yksi -kuukausi. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS - - -Näyttelijätär Mirjam Krausen huoneusto. Näkyvissä on hienosti -kalustettu seurusteluhuone pianoineen, tauluineen, mattoineen; eräällä -seinällä on joukko seppeleitä; kukkia on paljon ja niiden tuoksu -täyttää huoneen. Kaikki osoittaa hienoa, jonkunverran synkkää -vaikutusta suosivaa makua. Vasemmalla on eteinen, perältä johtaa ovi -ruokailuhuoneeseen ja oikeanpuoleisesta päästään makuuhuoneeseen. -Kaikilla ovilla aistikkaat, hiukan raskaat verhot. - -Hänen luonaan on muutamia henkilöitä pienillä nimipäiväkutsuilla. -Näkyy, että äskettäin on tarjottu kahvia liköörin kera -- muutamat -lasit ovat vielä puolillaan. - -Mirjam istuu paraillaan pianon ääressä soittaen. Hänellä on kaunis, -solakka vartalo, hienopiirteiset kasvot ja sielukkaat silmät. Jo hänen -vapaa, siro asentonsa mutta ennen kaikkea hänen hienostunut -kosketuksensa ilmaisee taiteilijan. "Valse triste" väräjää huoneessa -niin omituisen hillittynä ja salaperäisenä, että se on vallannut kaikki -vieraat. - -Kun soitto on vaiennut, ovat vieraat yhä vaiti ja useiden kasvoilla -kuvastuu vakavuus ja liikutus. - -LINDEVALL nuori, komea mies, puhuu sydämellisesti; mutta hänen -äänessään on myös hieman hilpeätä leikillisyyttä. Samalla kun kiitän -meidän ihastuttavaa emäntäämme hänen henkevästä soitostaan, täytyy -minun myöskin moittia häntä. Moittia siitä, että me saamme kuulla häntä -niin kovin harvoin. -- Mirjamiin kääntyen -- Ja minun mielestäni te -menettelette siinä hyvin väärin -- sillä tehän olette myöskin valmis -soittotaiteilija. - -MIRJAM. Sallikaa... - - Mutta hän ei ehdi sanoa enempää, sillä samalla Göös keskeyttää - hänet huomaamattaan. Tämä on lihavahko nuori mies, pulleat - kasvot sileäksi ajellut; hän on hiukan juopunut ja puhuu - suuriäänisesti ja itsetietoisesti. - -GÖÖS. Minä yhdyn täydellisesti tuomari Lindevallin moitelauseeseen ja -luulen, että kaikki läsnäolijat yhtyvät siihen. Niin, minä vain toivon, -että teillä olisi monta nimipäivää vuodessa -- silloin ette ainakaan -voisi kieltäytyä soittamasta! - -MIRJAM. Minä pyydän, herra Göös... - -LINDÉN kalpea, pitkätukkainen, luonteeltaan tunteellinen ja innostuva. -Kyllä minunkin täytyy sanoa, etten ole kenenkään kuullut esittävän sitä -noin hyvin. Ja minkä ihmeellisen tunnelman te saattekaan aikaan... -Minusta tuntui aivankuin huoneen lävitse olisi leyhähtänyt jääkylmä -henkäys... tai jokin salaperäinen varoitus. -- Hiljempaa -- Tai -niinkuin olisi täällä esittänyt tanssinsa näkymätön kuolema... - -LINNEA hieman lihavahko keski-ikäinen nainen; tekee liikkeitä ja puhuu -paatoksella; kateellisesti. Mutta herra Lindén! Tehän puhutte ihan -kauheita .. Älkää nyt meitä kokonaan säikähdyttäkö! - -MIRJAM. Todellakin, hyvät herrat... Minun täytyy pyytää anteeksi jos -olisin saattanut teidät vakavalle tuulelle... - -LINDEVALL. Älkäähän nyt neiti... Se juuri osoittaa, että te olette -todellinen taiteilija! - -MIRJAM hymyillen. Lakatkaa nyt, herra Lindevall... Ja käykäämme tänne -viereiseen huoneeseen ottamaan hedelmiä! Älkää tekään, herra Lindén, -muistelko enää minun ikävän kappaleeni vaikutusta... - -LINDÉN. Päinvastoin! Minä muistan sen aina... - -GÖÖS juopuneesti. Te esititte sen suuremmoisesti... niin, -suuremmoisesti on oikea sana. - -MIRJAM. No, olkaa nyt ystävällisiä ja siirtykää toiselle puolelle. - -ÄÄNIÄ. -- Kiitoksia, kiitoksia vain! - - Alkavat poistua perällä olevaan ruokailuhuoneeseen. - -LINDEVALL. Neiti, sallikaa kysyä, oletteko käskenyt Bruno Stormin tänne -tänä iltana? - -MIRJAM. Kyllä! Hän on nyt juuri estetty, mutta hän lupasi varmasti -tulla hiukan myöhempään. - - Mirjam poistuu. - -LINDEVALL. Kiitoksia tiedostanne! - -LINDÉN Lindevallille, kuiskaten. Tuleeko hän tänne tänään? - -LINDEVALL. Tulee. - -LINDÉN poistuessaan. Siinä on sangen mieltäkiinnittävä nuori mies. Onpa -hauska tutustua häneen... - - Poistuvat. - -Väliovi on auki; vain raskaat verhot peittävät oviaukon. Ja sieltä -alkaa kuulua lautasien ja hedelmäveitsien kalinaa sekä epämääräistä -puheensorinaa. - -LUND jää viimeiseksi, ottaa uuninreunalta Mirjamin kuvan ja katselee -sitä ajatuksissaan. Ruokailuhuoneesta kuuluu epäselvästi Mirjamin ääni. - -MIRJAM. Olkaa nyt ystävällisiä. Kas, eivätkö kaikki tulleetkaan? - - Ilmestyy ovelle ja huomatessaan Lundin, tulee hänen luokseen - kysyvä ilme kasvoillaan. - -Miksi et tullut? - -LUND hillityllä äänellä. Aioin juuri tulla -- olin vain ajatuksissani. -Ja siihen olet syypää sinä, Mirjam -- ja sinun hurmaava soittosi. -Tiedätkö, minusta tuntui aivankuin olisimme olleet kahden... kahden -koko maailmassa. Niinkuin olisin nähnyt suloista unta, josta ei -milloinkaan tahtoisi herätä. Vasta kun olit lopettanut, huomasin -vieraat... - -MIRJAM. Niinkö...? - -LUND. Niin... Minä en ajatellut lainkaan tuota kummallista säveltä... -näin vain sinun valkeat kätesi, jotka loihtivat esille nuo äänet -- ja -muistelin. Silmieni ohi liukui koko se ihana aika, jonka olen saanut -viettää kanssasi -- minä muistin kaikki. Miten ihana onkaan elämä! - - Suutelee Mirjamia. - -MIRJAM teeskennellen pelästystä. Ystäväni... älä nyt.... Voivat nähdä. - -LUND. Antaa heidän nähdä. - -MIRJAM. Mutta etkö sinä lainkaan ajattele seurauksia? Saattaisivat -juoruta mitä tahansa... - -LUND. Mitä me niistä enää välitämme? -- (Kiihkeästi) -- Ei, minä en voi -enää olla näin piilosilla sinun kanssasi -- aivankuin varkain. Minä -tahtoisin nyt juuri sanoa jokaiselle, huutaa, että sinä olet minun, -minun! Mirjam... minä kyllä tiedän, ettei tämä ole sopiva hetki, mutta -minä pyytäisin sinua vihdoinkin suostumaan avioliittoomme... - -MIRJAM kiehtovasti hymyillen. Ehkä... ehkä, mutta ei nyt juuri... Nyt -minun pitää mennä... Saammehan puhua siitä joskus toiste... kun olemme -kahdenkesken... - -LUND. Minä olen onnellinen jo näistä sanoistasi! - - Suutelee Mirjamin kättä; aikovat mennä. Ruokailuhuoneen - melusta eroittuu Göösin kova, rehentelevä ääni. - -GÖÖS. Mutta minä sanon, että hän on vaarallinen ihminen! - -LINDEVALL. Ja minä sanon, että sinä olet kokonaan erehtynyt... hän on -parhaita miehiä mitä tunnen. Sen oikeudentuntoisempaa ja miehekkäämpää -ei... - - Tulee sisään, jälessään Göös ja pari muuta herraa ja naista, - hedelmälautaset käsissään. - -LINDEVALL. huomaten Mirjamin ja Lundin. Pyydän tuhannesti anteeksi, -että häiritsimme... - -MIRJAM hymyillen. Ette mitenkään häiritse! Me keskustelimme herra -Lundin kanssa vain Pariisin viimeisistä teatteri-uutuuksista... Hän on -näet äskettäin käynyt siellä. Mutta saisinko tietää, kenestä te niin -innokkaasti väittelitte? - -GÖÖS. Bruno Stormista. - -MIRJAM. Hänestäkö? Mitä hänestä? Sepä mahtaa olla mielenkiintoista... -No, mitä herra Göös väittää? - -LINNEA nauraen harmistuneesti. Ei enempää eikä vähempää näin suoraan -puhuen, kuin että hänestä kerran tulee hulluinhuoneen asukas. - -GÖÖS hieman tulistuen. Neiti suvaitsee panna minun suuhuni sanoja, -joita en ole koskaan lausunut! - -LINNEA. Se oli ainakin puheittenne sisältö! - -SYLVIA. Niin minäkin sen ymmärsin... - -MIRJAM. Sanokaa nyt minullekin, mitä hänestä tiedätte... - -LINNEA jatkaen ivallisesti. Vaikka minä muuten luulen, että herra -Göösin hirveä pelko on pääasiassa hänen vilkkaan mielikuvituksensa -tuotetta. Herra Storm, joka näyttää niin sävyisältä ja kauniilta... - -GÖÖS suuttuen. Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään? Mutta sen -sanon, että tuon kauniin ulkokuoren alla, jota te niin suuresti -ihailette, asuu itse paholainen! - -LINDEVALL hiukan kiivastuen. Nyt sinä menet liian pitkälle... tuo on jo -parjausta. Onko sinulla mitään todistuksia, kun teet noin rohkeita -väitteitä? Minä pyydän huomauttaa, että olen hänen ystävänsä, enkä -salli... - -GÖÖS keskeyttää nauraen. Ahaa! Sinä aijot ruveta hänen asiamiehekseen, -jos hän nostaisi minua vastaan kunnialoukkausjutun! (Lyöden häntä -olkapäälle.) -- Sen jutun sinä, veli hyvä, menetät! Sillä todistuksia -minulla on vaikka kuinka paljon... - -ÄÄNIÄ. - --- Kertokaa meille! - --- Kertokaa! - -LINDEVALL. Mitäpäs me mokomista jutuista. - -GÖÖS. Ahaa! Etkö sinä tahdokaan kuulla todistuksia...? - -LINDEVALL ivallisesti. No, kerro taivaan nimessä, että saat levon. - -MIRJAM. Niin -- kertokaa nyt vihdoinkin... - -GÖÖS. Meidän kauniin emäntämme käsky on minulle sama kuin laki... ja -sentähden kerron teille erään tapauksen, joka sattui toista vuotta -sitten. -- Meitä oli kolme ylioppilasta laskiaismarkkinain aikana -ajelulla. -- (Ylpeästi) -- Storm muuten oli mukana aivan sattumalta, -sillä minä en ole seurustellut hänen kanssaan... No, kun olimme -päässeet pienen matkaa ulos tullista, tuli jälestäpäin yhdellä -hevosella neljä hiukan juopunutta markkinahuijaria -- ja yksi pieksi -rautaisella riimuvarrella hevosta niin paljon kuin ehti... - -SYLVIA keskeyttää kauhistuneena. Kauheata... - -GÖÖS. No niin. Ne menivät ohitsemme täyttä neliä hoilaten ja yhä lyöden -hevostansa. Ja mitä luulette Stormin silloin tehneen? - -ÄÄNIÄ jännittyneitä, kiihkeitä. - --- No! Mitä sitten? - --- Kertokaa, kertokaa! - -GÖÖS. Hän sieppasi minulta ohjakset, ja hurjaa vauhtia jälessä -- ja -kun saavutimme, huusi hän täyttä kurkkua: lakatkaa pieksämästä sitä -hevosta! Miehet alkoivat kiroilla ja löivät yhä kovempaa. Hän huusi -toisen kerran, ja kun ne eivät nytkään lakanneet, tuli hän aivankuin -hulluksi, -- hän muuttui aivan lumivalkeaksi, hyppäsi alas reestä ja -syöksyi kuni tiikeri heidän jälkeensä, vetäisten yhden miehistä alas -tielle... Mutta silloin ne seisauttivat paikalla hevosen ja hyökkäsivät -hänen kimppuunsa... - -MIRJAM. Kauheata! Pieksivätkö ne häntä kovin? - -GÖÖS. Mitä vielä! Kun hän ei koko elämässään ole muuta tehnytkään, kuin -harjoitellut nyrkkeilyä, painia ja hitto ties mitä... niin mitäpäs ne -hänelle olisivat voineet! Mutta ihan hirveätä oli nähdä, kuinka hän -heitä hakkasi... Aina kun joku nousi ylös, iski hän tämän heti maahan --- ja sitä teki hän niinkauan, että kaksi makasi tiedottomina. Jospa -vain olisitte nähneet, minkä näköinen hän oli! Hän oli aivankuin peto, -hullu -- niin, minä olen varma, että hän olikin hullu sillä kerralla... - -LINNEA. Onko tuo mahdollista...? - -GÖÖS. Se on totta sanasta sanaan. - -LINDEVALL. Sinun väritetystä kertomuksestasi huolimatta voin minä -vakuuttaa, että Storm menetteli tuossa tilaisuudessa niinkuin miehen -tulee. - -GÖÖS. Oi pyhä neitsyt! Niinkuin miehen tulee! Minä kysyn: onko se -järjellistä, että sivistynyt mies, ylioppilas tappelee yleisellä -maantiellä hevoshuijarien kanssa? -- (Hiljentäen ääntään) -- Ja saa -sakkoa ihmisrääkkäyksestä... Vaikka onkin talonpojan poika, niin -pitäisi toki olla senverran tahtia, ettei menisi tahraamaan -ylioppilaitten mainetta. Ja sinä vielä lakimiehenä puolustat tuollaista -menettelyä! -- Mitä te arvelette herra Lund? - -LUND varovasti. Niin... Kyllä herra Storm minun mielestäni menetteli -tuossa tilaisuudessa kokolailla harkitsemattomasti. Vaikka olisi -oikeassakin, niin ei pitäisi itse astua lain rajojen ulkopuolelle... -- -(Katsahtaen Mirjamiin) -- Niin, minä tarkoitan sitä, että... - -LINDEVALL. Mutta hyvät herrat, onhan olemassa jotain muutakin, kuin -kirjoitettu laki... Ja se on -- miehen laki. - -MIRJAM. Kyllä minunkin täytyy mielipiteenäni lausua, etten tahtoisi -istua sellaisen miehen rinnalla, joka ei pelastaisi hevosparkaa moisten -julmurien kynsistä -- keinolla millä tahansa! Mielestäni oli se aivan -oikein tehty. - -ÄÄNIÄ. - --- Se oli oikein! - --- Kyllä se niin on... - -SYLVIA ihastuneena. Hän mahtaa olla hurmaava... - -LUND hämillään, änkyttäen. Niin, en minäkään tarkoittanut... Tarkoitin -vain sitä tapaa... jolla... joka minusta on liian raju... - -LINDÉN. Vaikka pitäisimmekin herra Stormin menettelyä hieman rajuna, -niin osoittaa se kuitenkin sitä, että hän on oikeudentuntoinen ja -rehellinen... - -GÖÖS keskeyttäen, katkerasti. Kiitoksia paljon! Minä olen siis -epärehellinen...? - -LINDÉN hymyillen kaksimielisesti. Sitä minä en ole sanonut -- ja minä -pelkään, että se on asia, josta en koskaan uskalla lähteä -väittelemään... -- (Naurua. Vakavasti.) -- Tahtoisin vain sanoa, että -tuollaiset teot johtuvat kokonaan luonteesta. Hän nähtävästi kuuluu -niihin, jotka eivät tuollaisessa tapauksessa _voi_ toisin menetellä. -Heidän toimintaansa ohjaa tunne, joka todella on voimakkaampi ja -velvoittavampi kuin mikään kirjoitettu laki. Ja koska tuollainen tunne, -joka pakottaa puolustamaan heikkoja, on miehekäs, niin ei mielestäni -ole väärin, vaikka antaisi sille tuon kauniin nimen: miehen laki... - -GÖÖS harmistuneena. Miehen laki... Vai niin! - -LINDEVALL purevasti. Aivan niin! Vahinko vain, että se laki on niin -vähän tunnettu... Ja Brunoa sinä et tunne vähimmässäkään määrässä. - -GÖÖS. Että minä en tunne? Minä, joka olen käynyt samaa koulua! Tosin -hän oli nuorempi, mutta minä tiedän tarkalleen, minkälainen hän jo -silloin oli... Niinpä hän kerran iski kivellä erään suuremman toverinsa -pään miltei halki, kun tämä oli väittänyt hänen varastaneen. - -LINDEVALL. Kyllä minäkin voisin hänestä puhua... Voisin muun muassa -mainita senkin, jonka useat teistä tietävätkin, että hän kerran oman -henkensä uhalla pelasti minut hukkumasta... -- (Hymyillen iroonisesti.) --- Mutta miksikäs minä rupeaisin lähimäisestäni hyvää puhumaan? Onhan -paljon hauskempi puhua pahaa -- varsinkin silloin, kun asianomainen on -poissa... - - Naurua. - -GÖÖS suuttuneena. Mutta minä voin tuoda vieläkin esimerkkejä... - -LINDEVALL keskeyttäen hänet kohteliaasti, mutta lujasti. Ystäväni! -Koska Storm ei ole täällä, niin minä toivon, että sinä annat hänen -jäädä sellaiseksi kuin hän on... - -LINNEA hienolla ivalla. Niin... jos te, herra Göös tahdotte häntä -parantaa, niin ettekö voisi mennä puhumaan näistä asioista hänelle -itselleen...? - -GÖÖS ärsyyntyen. Tarkottaako neiti, että minä en uskalla? - -LINNEA. Enhän ole mitään sanonut... Ajattelin vain, että kun te olette -niin mallikelpoinen ja urhea... - - Hillittyä naurua. - -GÖÖS uhkaavasti. Hyvä! Oikein hyvä... - -LINDEVALL kääntyen naisten puoleen. Minä pyydän nöyrimmästi anteeksi, -että me tässä olemme puhuneet hevoshuijareista ja -- ja yleensäkin -asioista, joiden pelkään kaikkein vähimmin naisia miellyttävän. - -MIRJAM. Päinvastoin! Tämä keskustelu on ainakin minusta ollut mitä -mielenkiintoisin. -- (Hymyillen) -- Ja jos oikein suoraan tunnustan, -niin haluaisin kuulla hänestä vielä enemmänkin... - -LINDÉN. kuin itsekseen, koomillisesti. Oi nainen, nainen! Eevan ajoista -asti et sinä vähääkään ole parantunut! - - Naurua. - -MIRJAM hieman hämmentyen. Onko se sitten niin hirveän pahaa? Se on -kyllä totta, että tunnen häntä hiukan -- mutta tahtoisin hyvin -mielelläni tutustua häneen lähemmin... - -LINDÉN. Lähemmin... Perusteet ovat samat ijankaikkisesta -ijankaikkiseen! Sillä kai arvoisa esi-äitimmekin ne kielletyt hedelmät -näki -- mutta kas lähempi tutustuminen, sitä hän tahtoi! - - Yleinen nauru. - -MIRJAM nauraen. Te olette parantumaton, herra Lindén! - -GÖÖS. Niin, eikä herra Storm kai vielä olekkaan mikään kielletty -hedelmä. - -MIRJAM nopeasti, leikillisellä ivalla. Ettekä te, herra Göös! - - Naurua. - -SYLVIA. Oi, minäkin tahtoisin niin mielelläni tutustua... - -LINDÉN. keskeyttäen. Kiellettyyn hedelmäänkö? - - Naurua. - -SYLVIA hämillään. Ei -- vaan herra Stormiin! Te pahanilkinen... -- -(Kääntyen naisiin) -- Minkä näköinen hän on? - -LINNEA. Herranen aika -- etkö sinä häntä tunne! Hänhän esiintyy -urheilukilpailuissa ja kaikkialla. Ja hänestä puhutaan paljon enemmän -kuin monesta vanhemmasta... - -MIRJAM nauraen. Ajatelkaa ystävät, mikä sattuma! Mekin olemme puhuneet -hänestä niin paljon -- ja hän lupasi tulla tänne tänä iltana. - - Yleinen hämmästys. - -ÄÄNIÄ. - --- Tänne? Niinkö? - --- Todellakin... - --- Miksette ennen sanonut? - -MIRJAM hymyillen. Kyllä hyvä perästäkinpäin kelpaa... - -GÖÖS aivankuin hiukan levottomana. Vai tulee hän tänne? - -LINNEA merkitsevästi. Tulee, tulee! - -INGRID ilmoittaa ovelta. Herra Storm! - - Tulee Mirjamin viereen. - -Syntyy hiljaisuus ja sisään astuu Storm. Hän on solakka ja -jäntevävartaloinen, puettu smokinkiin. Hänen tukkansa on tumma ja hänen -terävät silmänsä ja korkea otsansa ilmaisevat neroa ja intelligenssia. -Mutta luja leuka ja päättävä, sulettu suu osoittavat uhmaavaa voimaa ja -tahdonlujuutta, joka murtaa kaikki vastukset. Nyt näyttää hän hyvin -iloiselta ja miellyttävältä. - -Hänet esitetään parille tuntemattomalle, ja toisia tervehtii hän tuolla -suoralla, teeskentelemättömällä, sydämellisellä tavalla, joka valtaa -kaikki. - -STORM kätellen vieraita. Hyvää iltaa, neiti. -- No terve! -- Miten -voitte, neiti? -- Hyvää iltaa, herra Göös. -- Kas, Arvid... -- -Mirjamille -- Sallikaa minun onnitella teitä ja kiittää ystävällisestä -kutsustanne. - -MIRJAM iloisesti. Kiitos vain teille, että vihdoinkin tulitte... Me -olemme jo puolen iltaa teistä puhuneet! - -STORM hiukan hämillään. Todellakin! Saanko kysyä, mikä on tuottanut -minulle sen kunnian? - -GÖÖS änkyttäen puoleksi arasti, puoleksi röyhkeästi. Jotta ei kukaan -saisi syyttää minua takanapäin puhumisesta... niin minä ilmoitan, että -olen sanonut... olen väittänyt, että te olette hullu... - - Kaikki seisovat äänettöminä, aivankuin jäykistyneinä paikoillaan. - -STORM ääntään alentaen. No, mikä on saattanut antaa teille sellaisen -käsityksen? - -GÖÖS. Niin... minusta henkilö, joka antautuu tekemisiin -markkinahuijarien kanssa... jolle ylioppilaslakin puhtaus ei ole -suurempiarvoinen... sellainen menettely osoittaa, että... että minä -olen oikeassa. - -STORM on laannut hymyilemästä ja kysyy hiljaa. Niinkö? - -GÖÖS juopuneen uhmalla. Niin! - - Äänettömyys. Vieraat yhä seisovat kuin lamaantuneina jännityksestä. - -STORM kalpenee, hänen silmänsä leimahtavat raivosta -- ja hän astuu jo -askeleen Göösiä kohden. Mutta samassa hän seisahtuukin ja pakottaa -tahdonlujuudella kasvonsa tyyniksi; vain hänen äänensä värähtää -omituisesti, kun hän lopulta sanoo hiljaa, väkinäisesti hymyillen. -No, jokaisella on omat mielipiteensä... Vaikka olenkin sitä mieltä, -että olette valinnut mitä sopimattomimman paikan sellaisille -puheille... - -MIRJAM aivankuin olisi päässyt jostakin taakasta. Ah, herra Storm... -Minä kokonaan unohdin tarjota teille jotakin... Suvaitkaa tulla tänne -toiseen huoneeseen... - - Tarttuu Stormin käsivarteen. - -STORM hymyillen niinkuin ei mitään olisi tapahtunut; hänen kasvonsa -vain ovat kalpeat. Kiitoksia neiti! Mielelläni. - - Poistuvat. - -LINDEVALL astuu kiivaasti Göösin luokse ja sanoo hiljaa, raivostuen. -Sinä teit skandaalin -- ole siis hyvä ja poistu heti paikalla! -- Ja -pidä huoli siitä, että Stormia huomenaamuna odottaa anteeksipyyntö... - -GÖÖS, joka on miltei kokonaan selvinnyt humalastaan, änkyttää. Kyllä -minä menen... vähemmälläkin melulla... - - Poistuu. - -SUUTTUNEITA ÄÄNIÄ. - --- Se oli todellakin skandaali... - --- Hävytöntä! - -LINNEA. Tämähän on aivan ennenkuulumatonta! Kuinka sivistyneiden -ihmisten kesken lainkaan saattaa sattua tuollaista -- ihan kuin -jossakin kapakassa... Hyi! Hänet olisi heti pitänyt osoittaa ovelle. - -LUND. Todellakin kummallista, ettei sivistyneellä miehellä ole enempää -tahtia. Tulla juopuneena tällaiseen tilaisuuteen... - -LINDÉN ivallisesti. Ei raha yksin sivistä, vaikka jotkut näyttävät niin -luulevan. - -LINDEVALL. Ja sitten esiintyvät rikkautensa turvissa vaikka miten... - -SYLVIA. Kauheata! Ihan minä vapisen... - -LINNEA teeskennellen. Niin minäkin! - -LINDÉN. Mutta miksi taivaan nimessä hän oli niin katkera juuri herra -Stormille? - -LINNEA tointuu heti; salaperäisesti hymyillen. Minä kyllä tiedän -syyn... - -UTELIAITA ÄÄNIÄ. - --- No mutta kertokaa! - --- Kertokaa toki! - -LINNEA. Asia on näet niin, että herra Göös joku aika takaperin -koetti mitä innokkaimmin viehättää neiti Krausea kömpelöillä -kohteliaisuuksillaan ja tuhansillaan -- tietysti ilman vähintäkään -menestystä... No, kun viimeksi oltiin tuomari Lindevallin luona, -osoitti neiti Krause Stormia kohtaan kai suurempaa huomaavaisuutta ja -mielenkiintoa kuin mitä herra Göösin mielestä olisi ollut -tarpeellista... No niin... enempää minun ei enää tarvitse sanoakaan... - -ÄÄNIÄ. - --- Hm... vain niin. - --- Sittenhän asia selviää. - --- Enpä olisi aavistanut... - -LINDEVALL. Pahinta vain, että se ei lopu tähän. - -LINDÉN. Kuinka niin... mitä tarkoitatte? - -LINDEVALL. Tarkoitan, että jos tuo hölmö ei tee anteeksipyyntöä -Sormille, niin... - -LINNEA keskeyttäen. Niin mitä sitten. - -LINDEVALL. Enpä tiedä, mutta sen tiedän, että Storm ei unohda moista -loukkausta noin vain... - -LINNEA. No, Göös kyllä pyytää anteeksi. - -ÄÄNIÄ. - --- Hän olisikin mieletön, ellei pyytäisi... - --- Se oli todellakin hävytöntä! - --- Mutta se oli ihan jännittävää! - --- Oli... oli se... - -LUND. Mutta meidän hauska iltamme taisi mennä piloille. - -LINDÉN. Siltä melkein tuntuu... - - Samassa palaavat Mirjam ja Storm, jolla on - lautasellaan viinirypäleitä. - -MIRJAM. Te siis pidätte enemmän ranskalaisista näytelmistä? - -STORM. Kyllä. - - Kun hän tulee sisäpuolelle, kumartaa hän hiukan ja lausuu - sydämellisellä äänellä, jossa vielä kuvastuu hillitty - mielenliikutus. - -Minun täytyy pyytää teiltä kaikilta anteeksi, että saatoin teidät -sellaiseen kiusalliseen asemaan. Toivon kuitenkin vilpittömästi, -ettette antaisi sen enempää vaikuttaa iltaanne. - -USEAT ÄÄNET iloisesti ja ystävällisesti. - --- Ettehän te millään tavalla ollut siihen syypää. - --- Ei mitenkään, herra Storm! - --- Päinvastoin! - -LINDEVALL lämpimästi. Ei mitään, veli hyvä... Se vahinko sinulle vain -sattui, kun näin myöhään tulit, ettet kuullut emäntämme soittavan -- -vieläpä sinun lempisäveltäjääsi Sibeliusta. - -STORM. Todellakin! Eihän vain Valse tristeä? - -LINDEVALL nauraen. Juuri sen hän soitti! - -STORM. Minua vaivaa sitten tänään kova onni! Jospa sen olisin tietänyt, -niin olisin tullut vaikka miten... - -MIRJAM hymyillen. No, ei vahinko ollut niin suuri, herra Storm! - -STORM. Oli... kyllä se oli minulle vahinko... -- (Katsoen Mirjamiin -ihailevan tutkivasti, lisää hetken kuluttua hiljaa) -- Pidättekö tekin -siitä -- sellaisesta musiikista? - -MIRJAM. Kyllä -- minä suorastaan ihailen sitä. No, enkö minä saisi -pitää siitä? - -STORM. Tietysti saatte! Se minua juuri ilahduttaa... Mutta nyt olen yhä -enemmän pahoillani, etten kuullut teidän sitä soittavan. - -MIRJAM katsoo Stormiin omituisen kiehtovasti ja sanoo hiljaa. Ehkäpä... -ehkäpä minä saan soittaa sen teille joskus toiste...? - -STORM sydämellisesti. Minä olen teille hyvin kiitollinen -lupauksestanne! - -LINNEA. Te rakastatte siis musiikkia, herra Storm? - -STORM. Suuresti. - -LINNEA. Niin, mitä olisikaan elämä ilman musiikkia! Ja musikaalisesti -sivistyneelle ihmiselle se muuttuu suorastaan välttämättömäksi... -Teille, joka tietysti tunnette musiikin ihan perinpohjin, on... - -STORM vilkkaasti, keskeyttäen. Päinvastoin! -- Ah, suokaa anteeksi, -että keskeytin teidät -- tein sen aivan huomaamattani... Niin, minun -piti vain sanoa, että tunnen sangen vähän musiikkia. Ja niin paljon -kuin musiikkia rakastankin, niin en aio koskaan ruveta sitä -teoreettisesti tutkimaan. Minä pelkään kadottavani silloin jotakin... - -MIRJAM. Kadottavanne -- sehän on intresantti käsitys. Mutta sitä -suuremmalla mielenkiinnolla kuulisin, mitenkä musiikki teihin vaikuttaa --- mitä tunteita ja mielikuvia se teissä synnyttää... - -STORM sydämellisesti. Tiedättekö, minusta ei tässä yhteydessä -kannattaisi puhua lainkaan! -- (Hymyillen häveliäästi) -- Minä olen -siinä suhteessa aivankuin jokin mustalainen -- sillä joskus vaikuttaa -musiikki minuun aivan naurettavasti. - -LINNEA. Naurettavasti...? Miten se olisi mahdollista? - -STORM avomielisesti. En tiedä, mutta niin se vain on... Kerrankin -saatoin itseni suorastaan naurunalaiseksi... - -SYLVIA innostuneena. Oi kertokaa se, herra Storm... Olisi niin hauska -kuulla... - - Painaa hämmentyneenä katseensa alas. - -STORM hymyillen sydämellisesti. Olisiko teistä hauska kuulla, miten -minä olen ollut naurunalainen...? Niinkö? -- No, voinhan sen kertoakin, -ei se mitään vaarallista ole... Niin -- minä olin juuri äskettäin -tullut yliopistoon ja kuuntelin soittoa eräänä iltana puistossa; -soitettiin erästä sovitusta, jossa on paljon kansanlauluja. -- Silloin -sattui korviini eräs sävel, laulu -- niin läheinen ja samalla kaukainen -ja suloinen, että minä aivan huumaannuin... Se oli laulu, jota en ollut -kuullut senjälkeen kuin aivan pienenä lapsena... Ja äkkiä muistin -kaikki... Tuon lyhyen sävelen aikana minä elin uudelleen kappaleen -lapsuuteni elämää. -- (Muistojensa valtaamana) -- Minä olin olevinani -vielä pieni poika, joka paitasillaan meni eräänä ihanana aamuna isän -luokse heinäpellolle... ja jolle heinäväki nauroi... Minä näin -äitinikin vielä nuorena -- samanlaisena kuin silloinkin, kun hän lauloi -tuota laulua... Enkä minä sillä hetkellä muistanut lainkaan sitä, että -olin elänyt jälkeenpäin, kasvanut isoksi, käynyt koulua ja ehkä hiukan -kärsinytkin. En sitäkään, että äiti oli jo kauan maannut mullan alla... -en mitään... Ja silloin lakkasi soitto yht'äkkiä, kuului joitakin -kättentaputuksia -- ja taas minä näin väkijoukon, ravintolan värilliset -sähkölamput, ympärillä mustan syysillan... Ja minusta tuntui aivankuin -olisin juuri silloin kadottanut ainiaaksi jotain kallista ja -rakastettua... niinkuin olisin saanut hirveän iskun -- ja minun täytyi -nojautua puuhun... Minä en ollut itkenyt kahdeksaan vuoteen, mutta -silloin minä itkin. -- Muuttuen iloisemmaksi -- Ja aiheutin tietysti -ilmeistä huvia verrattain suurelle katselijajoukolle. - -SYLVIA kääntyy poispäin ja pyyhkii silmiään. Useat näyttävät -liikutetuilta. - -LINNEA kuiskaa liikutettuna. Kummallista... - -STORM. Ja ajatelkaa, se ei ollut kerrassa mikään... Se oli vain -tavallinen kansanlaulu -- (Hämillään) -- Mutta hyvät ystävät... nyt -minä myöskin teen itseni naurettavaksi kertomalla tuollaista -joutavaa... - -ÄÄNIÄ innokkaita, vastustavia. - --- Ette mitenkään, herra Storm! - --- Mitä te puhuttekaan... - --- Päinvastoin! - --- Siitä on kauan, kun olen kuullut jotakin noin mielenkiintoista... - -INGRID, joka on pistäytynyt ruokailuhuoneessa, menee Mirjamin luokse ja -kuiskaa jotain hänen korvaansa. - -MIRJAM. Olkaa ystävällisiä ja menkää ottamaan teetä! - -ÄÄNIÄ. - --- Kiitoksia vain! - --- Kiitos, kiitos! - - Poistuvat puhellen. Lindevall ja Storm jäävät. - -STORM vieläkin kiihtyneenä, vaikka hän on tähän asti koettanut sitä -huolellisesti peittää. Voitko sinä ymmärtää, mitä tuo Göös oikein -tarkoitti...? Kun tekee suoranaisen skandaalin... - -LINDEVALL. En usko, että hän mitään tarkoitti... juovuksissa oli. Mutta -tiedätkö, minä ihailin sinun mielenmalttiasi, kun jaksoit hillitä -itsesi... Ei sinun enää tuosta tulisuudestasi tarvitse olla -huolissasi.. -- - -STORM miltei alakuloisesti. Kiitos vain, veli hyvä, myötätunnostasi... -Kyllä se äsken vaikealta tuntui, mutta koetan aina täst'edeskin... - -LINDEVALL. Oikein! -- (Kiihtyen) -- Ja ellei tuo aasi pyydä sinulta -anteeksi viimeistään huomisaamuna -- niin hän joutuu minun kanssani -tekemisiin... - -STORM lyöden häntä olkapäälle, hymyillen. No veikkonen! Nythän minä -saan jo ruveta _sinua_ varottelemaan. - -MIRJAM ilmestyen ovelle, leikillisesti. Mutta herra Lindevall! Tehän -viivytätte meidän uutta vierastamme! - -LINDEVALL samoin. En mitenkään! Te neiti, saatte hänet nyt heti -paikalla haltuunne! Minä jätän hänet tähän ja riennän teetä ottamaan. --- (Pysähtyy ovelle, uhaten sormellaan) -- Mutta, mutta... - -MIRJAM nauraen. Olkaa vain rauhassa, herra Lindevall! - - Lindevall poistuu. - -MIRJAM astuu nopeasti Stormin luokse ja tarttuu hänen käteensä. Minä -olen kaiken aikaa nähnyt, miten levoton te olette ollut... Minä pyydän: -haihduttakaa vihdoinkin mielestänne tuo... - -STORM epäröiden. Enhän minä mitään... - -MIRJAM. Älkää kieltäkö, minä kyllä näin... Oi jospa tietäisitte miten -pahoillani olen, että teille minun luonani sattui tuollainen ikävyys! - -STORM lämpimästi. Neiti hyvä... älkäämme puhuko siitä! Vaikka olisi -sattunut mitä tahansa, niin sen korvaa kymmenkertaisesti teidän -seuranne. - -MIRJAM tekeytyen lempeän moittivaksi. Tekin, herra Storm! Minä luulin, -että te olisitte kokonaan toisenlainen kuin muut, jotka aina -imartelevat... Mutta nyt huomaan pettyneeni. - -STORM. Kuulkaa, minä vakuutan kunniasanallani, etten imarrellut! -Tiedättekö neiti, siitä asti kun näin teidät kerran Opheliana, olette -te aina ollut mielessäni. Olisin niin mielelläni tahtonut tuntea teidät -lähemmin. - -MIRJAM veitikkamaisesti. Mikä olisi teidät siitä estänyt, jos asia -olisi niinkuin sanotte...? - -STORM epävarmasti. Emme ole tavanneet siten, että... olisi ollut... - -MIRJAM. Olimmehan me yhdessä tuomari Lindevallin luona... - -STORM. Niin -- mutta siellä en saanut edes pienintäkään tilaisuutta -puhua kanssanne kahdenkesken. -- (Hiljaa, kiihkeästi) -- Ja nyt kun -minulla vihdoinkin on tilaisuus siihen... kun tunnen itseni siitä hyvin -onnelliseksi -- silloin te sanotte, että minä imartelen. - -MIRJAM hiljaa, kiehtovasti. Minä olen hyvin pahoillani... mutta myöskin -iloinen... jos olin väärässä. - -STORM. Te olitte väärässä... Ettekö te sitten usko minua? - -MIRJAM heittäen äkkiä kaiken teeskentelyn. Olen tehnyt teille väärin, -antakaa minulle anteeksi... Minä uskon teitä täydellisesti... Niin -- -minä olen vakuutettu siitä, ettette koskaan puhu muuta kuin totta... -Ettekä voi uskoa, miten hyvin ymmärsin teidät äsken. Sillä minäkin olen -orpo... - -STORM lämpimästi. Niinkö? Tekin... Silloin te kyllä ymmärrätte... Te -tunnette silloin tuon tunteen. - -MIRJAM liikutettuna. Tunnen, tunnen... Eikä kukaan muu kuin se, joka on -sen kokenut, saatakaan käsittää, kuinka kauhealta tuntuu, kun ihminen -ensikerran tajuaa, että suloinen lapsuus on auttamattomasti, ikuisesti -kadotettu -- kun tuntee, ettei saa siitä yhtä ainoata päivää -takaisin... Ei nähdä koskaan äitiään, vaikka kuinka polttavasti -kaipaisi... Silloin tuntuu kuin särkyisi jotakin... - - Äänettömyys. - -STORM on katsonut Mirjamiin kuin huumaantuneena; kiihkeästi. Oi minä en -tahdo voida uskoa sitä, että me olemme vasta äskettäin tutustuneet! -Minusta tuntuu kuin olisin tuntenut teidät kauan, jo lapsuudesta -asti... Eikä kukaan ole vielä koskaan osoittanut minulle tuollaista -ymmärtämystä. - -MIRJAM sisäisellä innostuksella. Se johtuu ehkä siitä, että -kohtalossani on jotain samanlaista kuin teidänkin... Ja minä olen -varma, että tulen muistamaan tämän illan hyvin kauan... aina... Ja kun -en tiedä koska teidät taas näen -- niin tahtoisin sanoa, että... että -te tietämättänne olette taiteilija... - -STORM luoden katseensa alas. Nyt minun täytyy ruveta syyttämään teitä -samasta rikoksesta, josta te äsken minua syytitte... - -MIRJAM hieman hämmentyen; hurmaavasti hymyillen. Niin -- me taidamme -sitten molemmat olla syyllisiä... - -STORM tarttuen hänen käteensä; tulisesti. Jospa te tietäisitte, -miten... - -LUND ilmestyy ovelle, katsoo terävästi Stormia ja lausuu kumartaen. -Anteeksi... minä en huomannut... - - Poistuu. - -STORM kummastellen. Miksi herra Lund katsoi minuun niin merkillisesti? -Lieneekö hän suuttunut? - -MIRJAM hämillään. Mistäpä hän olisi suuttunut...? Se on vain -mielikuvitusta... - -STORM. Ei, ei se ole mielikuvitusta... minä näin sen. -- (Iloisesti) -- -Mutta sehän on samantekevää! Minä en välitä koko maailmasta! - - Vieraita tulee sisään. - -STORM - hämmentyen. Niin... niin, sitä minun piti vielä kysymän, että saammeko -nyt pian nähdä teitä jossakin suuressa osassa? - -MIRJAM. Harjoittelemme par'aikaa Romeota ja Juliaa -- jossa esiinnyn -Juliana. - -LINDEVALL joka on tullut heidän seuraansa. Sepä on hauska uutinen! -Tulee olemaan suuri nautinto nähdä teidät Juliana. - -MIRJAM. Jospa nyt onnistuisin... - -LINDEVALL. Sehän on ilman muuta selvä! - -STORM. Koska ensi-ilta onkaan? - -MIRJAM huolettomasti. Oh, siihen on vielä kuukausi! - - Kaikki vieraat alkavat lähteä. Kättelevät Mirjamia. - Vain epäselvästi kuuluu seuraavia ääniä. - -ÄÄNIÄ. - --- Kiitos vain kaikesta! Minun on nyt lähdettävä! - --- Hyvästi nyt... älkää unohtako! - --- Näkemiin, hyvä neiti... - --- Hyvää yötä, neiti! - -LUND kuiskaten. Rakas Mirjam... enkö saa jäädä...? - -MIRJAM hermostuen. Ei, ei... Et millään ehdolla. - -LUND. Miksi en? Minä olen niin levoton... Sano, minkä vastauksen annat -siihen... tiedäthän. Sinä et ole vielä mitään vastannut... - -MIRJAM tuskautuneena. Ystäväni... En minä nyt voi mitään vastausta -antaa -- olen vielä niin kiihoittunut tuosta tapauksesta... Mene nyt -heti toisten mukana, ettemme herätä huomiota -- (Huomaa, että Lindevall -ja Storm ovat vielä eteisessä ja lisää kovemmalla äänellä) -- Hyvästi -nyt, herra Lund... voikaa hyvin! - -LUND alistuen. Hyvästi. - -MIRJAM huutaa. Herra Lindevall! - -LINDEVALL. Tässä olen. Millä voin teitä palvella? - -MIRJAM. Tarkoitan vain, ettette hyvästiä sanomatta menisi... Ja sitten -on minulla sanottavaa teidän ystävällenne... Niin, herra Storm -- minun -on pyydettävä teiltä jotakin... - -STORM kohteliaasti. Ja olkaa varma jo edeltäpäin, että se pyyntö -täytetään. - -LINDEVALL. Hyvää yötä, neiti! Ja kiitos teille kaikesta! Näkemiin, -Bruno. - - Poistuu. - -MIRJAM hiukan arasti ja epävarmasti. Niin... sitä minun piti vieläkin -pyytää, että te kokonaan unohtaisitte sen ikävän, mikä täällä -tapahtui... Ja sitten -- niin, te sanoitte äsken tunteneenne kuin me -olisimme jo kauan tunteneet toisemme... Minä olen kuullut sen lauseen -ennenkin ja luullut sen fraasiksi -- (Hiljempaa) -- Mutta nyt tunnen, -että se on totta... Sillä minustakin tuntuu -- aivankuin te olisitte -hyvin... hyvin läheinen... - -STORM tarttuu hänen käteensä, ja vaikkei hänen sanoissaan ole mitään, -kuvastuu hänen tulisessa katseessaan ja hillityssä äänessään outo -rajuus ja voima, joka paljastaa sen, mitä sanat eivät ilmaise. Niin, -niin -- minun täytyy saada tavata teitä... - -MIRJAM katsahtaen häneen kiehtovasti. Niin, sitten soitan -Sibeliustakin... - - Ja taas hän katsahtaa Stormiin tuolla omituisella katseellaan, - joka saa tämän punastumaan. - -STORM hiljaa, pidätetyllä kiihkolla. Koska saan tulla...? - -MIRJAM kuiskaten. Huomenna... - -Pudistavat toistensa käsiä ja Storm lähtee ovea kohti. - -Mutta ovella hän kääntyy, katsahtaen Mirjamiin, joka yhä seisoo -paikallaan ja katsoo häneen. Hetken hän vielä seisoo ovella kuin -epäröiden, mutta sitten hän äkkiä pitkin, notkein askelin tulee -Mirjamin luokse, puristaa hänet rajusti rintaansa vastaan ja suutelee -häntä suulle... Ja sitten hän menee -- taakseen katsomatta. - - Äänettömyys. - -MIRJAM seisoo kuin huumaantuneena; vihdoin kuiskaa hän hiljaan -aivankuin uneksien. Jumalani... Minä rakastan... - - Esirippu. - - - - -TOINEN NÄYTÖS - - -Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Nyt on kuitenkin näkyvissä -rinnakkain sekä eteinen että seurusteluhuone. Eteisessä on korkea -peili, pieni pöytä ja vaateteline. Seurusteluhuoneessa on kaikki muuten -ennallaan, paitsi seinälle on ilmestynyt aivan vihreitä seppeleitä ja -pöydällä on uusia, tuoreita kukkia. - -Mirjam loikoo keveästi puettuna matalalla sohvalla, lukien jotakin -kirjaa. - -Jonkun ajan kuluttua kuuluu vasemmalla etäinen ovikellon soitto. Ingrid -tulee avaamaan ja sisään astuu Lindevall. - -LINDEVALL. Olkaa hyvä ja kysykää, ottaako neiti vastaan. - -INGRID. Kyllä. - -MIRJAM on heti vieraan tultua ponnahtanut ylös sohvalta, luo silmäyksen -peiliin, ja kun Ingrid ilmestyy ovelle, kysyy hän jännittyneenä. Kuka? - -INGRID. Tuomari Lindevall ja kysyy, ottaako neiti vastaan. - -MIRJAM ihmetellen. Hänkö? Pyydä hänet sisään. - -LINDEVALL rientää kättelemään Mirjamia. Hyvää huomenta neitiseni! -Sallikaa minun kiittää eilisillasta ja sydämestäni onnitella -suurenmoisen voittonne johdosta... Te olitte todella hurmaava Julia! - -MIRJAM hymyillen. Ja te, herra Lindevall, olette aina yhtä kohtelias... - -LINDEVALL. Minä vakuutan neiti, ettei se ollut mikään korulause! Ja -kaikki olivat yhtä mieltä minun kanssani! -- Hymyillen -- Mutta koska -te olette niin kiittämätön, niin minä käyn heti asiaan... Olen näet -koko aamupäivän etsinyt ystävääni Stormia kuin innokkain salapoliisi -- -tietysti tuloksetta! Ja minä toivon, ettette pahastu vaikka -tunnustankin, että luulin tapaavani hänet täältä... Eikö hän ole käynyt -vielä teitä tervehtimässä? - -MIRJAM epäröiden. Ei... hän ei ole käynyt täällä... Mutta minä luulen, -että... No niin -- teille voin sanoa, että hän on paraillaan -tutkinnossa... hänellä on viimeinen tentti tänään. - -LINDEVALL hämmästyneenä. Tentti...? - -MIRJAM. Niin. - -LINDEVALL. Kas tuota veitikkaa kun ei ole sanallakaan minulle -ilmoittanut -- hän on tahtonut taas yllättää! Mutta hän on todellakin -omituinen -- hän tekee kaikki aivankuin leikillä! Että hän, joka on -urheiluun käyttänyt niin paljon aikaa, että nyt on maan paras -ylioppilasurheilija, tulee kolmessa vuodessa kandidaatiksi -- se on -todellakin yllätys. - -MIRJAM. Niin, jos hän nyt läpäisee... - -LINDEVALL. Läpäisee? Se on jo edeltäpäin tiettyä, että hän läpäisee! -Minkä kerran panee päähänsä, sen hän myöskin toteuttaa. Hän on nyt -kerran sellainen. -- (Hymyillen) -- Niin ettei teidän siitä tarvitse -rauhaton olla. - -MIRJAM hymyillen hämillään. Olisinko mielestänne kovin utelias, jos -kysyisin, miksi niin innokkaasti olette etsinyt Brunoa... herra Stormia -tarkoitan... - -LINDEVALL muuttuen vakavaksi. Niin -- minun on todellakin hänelle -ilmoitettava eräs tärkeä asia... kuinka nyt sanoisin: virka-asia... -Mutta suotteko anteeksi, ellen sanoisi sitä...? -- (Mirjam näyttää -säikähtyvän) -- Ei ei, neiti, se ei ole mitään ikävää! Päinvastoin -tulee se tuottamaan hänelle ja teille iloa... Kun myöskin tiedän, että -hän mielellään itse ilmoittaisi sen asian teille, niin minun täytyy -luopua siitä mieluisasta tehtävästä... Muuten olen aivan varma siitä, -että te, neiti, tulette olemaan ensimäinen, jolle hän sen ilmoittaa -- -hän on rientävä tänne ensimäisellä autolla minkä tapaa! - -MIRJAM hämillään ja iloisena. Älkäähän nyt, herra Lindevall. - -LINDEVALL nousten. Uskokaa vain minua! -- (Leikillisesti) -- Nyt menen -väijymään hänen asuntoonsa... Ja toivokaamme, että hän malttaisi -poiketa sinnekin -- koska se on aivan tien varrella. Hyvästi neiti! - -MIRJAM. Hyvästi, hyvästi! Tervetuloa toistekin! - - Saattaa hänet eteiseen. - -MIRJAM kävelee kiihoittuneena ja mutisee hiljaa. Tuottaa iloa hänelle -ja teille... Mitä se on...? - - Ingrid tulee sisään, aikoen mennä makuuhuoneeseen. - -MIRJAM ystävällisesti. Tuleppa taas vähän juttelemaan, Ingrid... -Minulla on niin levoton ja ikävä olo. - -INGRID ihmetellen. Ikävä...? - -MIRJAM hymyillen. Onko se sinusta niin ihmeellistä...? - -INGRID hiljaa. Hänhän rakastaa teitä... - -MIRJAM. Voi hyvä Ingrid... Kyllä näkyy, ettet ole itse rakastanut, -kosket tunne tuota levottomuutta ja kaipausta, joka valtaa mielen aina, -kun on erossa rakastetustaan. -- (Ingrid painaa punastuen katseensa -alas) -- Tai tiedätkö sinä... Rakastatko sinäkin...? - -INGRID hiljaa. Rakastan... - -MIRJAM hämmästyen. Hyvänen aika, Ingrid! Ja sinä et ole koskaan minulle -kertonut... No, rakastaako hän sinua? - -INGRID. Ei. - -MIRJAM muuttuen vakavaksi. Mutta hyvä lapsi! Kuka on sellainen... joka -ei sinua rakasta, jos sinä kerran häntä rakastat...? - -INGRID. Hän ei lainkaan tiedä... - -MIRJAM. Onko tuo mahdollista...? Minkälainen hän on? Etkö sinä aio -sanoa hänelle? - -INGRID varmasti. En koskaan! - -MIRJAM. Siinä teet väärin, Ingrid. Nykyään täytyy naisellakin olla -oikeus ilmaista tunteensa. - -INGRID surullisesti. Mitä se hyödyttäisi? Hän ei kuitenkaan minua -koskaan rakasta... - -MIRJAM. Rakastaako hän jotain toista...? - -INGRID. Rakastaa... - - Peittää käsillään kasvonsa, hengittäen raskaasti. - -MIRJAM liikutettuna, silittäen Ingridin tukkaa. Älä sentään murehdi... -lapsi parka. Elämä on sellaista. Meillä kaikilla on omat -onnettomuutemme ja surumme... ja pelkomme... -- (Äänettömyys) -- Katsos -Ingrid, minäkään en ole onnellinen... Minä niin kauheasti pelkään, että -Bruno kerran saa tietää mitä on ollut herra Lundin ja minun välillä. - -INGRID. Tiedättekö mitä, neiti...? Minäkin olen pelännyt sitä teidän -puolestanne... - -MIRJAM kuin kauhulla. _Sinäkin_...? Kuinka sinäkin sitä pelkäät? - -INGRID. En tiedä -- pelkään vain... - -MIRJAM yhä kasvavalla kauhulla ja levottomuudella. Oi se ei _saa_ tulla -ilmi! Ei, ei, ei... Sillä enhän minä ketään toista ole koskaan -rakastanut kuin Brunoa. Onneksi ei kukaan muu kuin sinä tiedä Lundista --- ja ethän sinä koskaan kerro...? - -INGRID luoden katseensa alas. Enhän minä... Kuinka neiti voi sellaista -ajatella? Soiko ovikello...? - -Tulee eteiseen ja aukaisee oven, mutta siellä ei olekaan ketään. Mirjam -seisoo jännittyneenä odottaen, mutta kun ei kukaan tule, alkaa hän -levottomana kävellä. - -Hetken kuluttua istuutuu hän pianon ääreen ja alkaa soittaa Valse -tristeä. - -Kun hän on hetken soittanut, tulee eteiseen Lund. Hän on vakavan, -miltei surullisen näköinen ja puhuu tummalla, hiljaisella äänellä. - -LUND. Olisitteko ystävällinen ja kysyisitte, voiko... - -INGRID. Kyllä... - -Kun Ingrid aikoo heti lähteä ilmoittamaan, tekee Lund liikkeen -kädellään ja jää äänettömänä kuuntelemaan Mirjamin soittoa. - -MIRJAM lopettaa äkkiä soittonsa kesken, katsahtaa kelloaan ja nousee -taas kävelemään. - -INGRID tullen seurusteluhuoneeseen Mirjamin luokse. Herra Lund on -siellä ja tahtoisi puhutella neitiä. - -MIRJAM hätkähtäen. Hän... - -INGRID. Saako hän tulla? - -MIRJAM levottomasti. Mitä, mitä minä teen...? -- Tulkoon nyt sitten. - -LUND tulee sisään. Suo anteeksi Mirjam, että tulin luoksesi... Ja -kiitos soitosta... kuuntelin sitä hetken tuolla -- eteisessä... - -MIRJAM, jonka on vallannut levottomuus ja salainen pelko. Ole hyvä ja -istu... - -LUND. Kiitos! -- Oletko huomannut, että sanomalehdet kilvan kiittävät -sinun Juliaasi? Etkä voi uskoa, miten sydämestäni otan osaa -menestykseesi. -- Mutta rakas ystävä, sinähän näytät olevan huonolla -tuulella. - -MIRJAM vältellen. Enhän minä... Olen vain hieman alakuloinen. - -LUND. Miksi sitä kiellät? -- Hiljaa -- Ja sinua ei enää koskaan saa -tavata... - -MIRJAM hiljaa. Sinun ei olisi pitänyt tulla... Olenhan pyytänyt, ettet -tulisi... - -LUND. Minä en voinut olla tulematta... Minun täytyi nähdä sinut... Minä -en voi -- minun täytyy saada joku selvyys. - -MIRJAM. Se on kyllä parasta... näin ei voi jatkua. -- Päättävästi -- -Niin, kaiken täytyy olla lopussa meidän välillämme. - -LUND hämmästyen. Lopussa...? - -MIRJAM. Niin. - - Äänettömyys. - -LUND tukehtuneella äänellä. Ei siis mitään enää...? - -MIRJAM. Ei mitään enää. - - Äänettömyys. - -LUND kuin itsekseen. Niinkö kaikki sitten loppui...? - -MIRJAM päättävästi. Niin täytyy. - -Lund painaa päänsä käsiensä varaan. - - Äänettömyys. - -LUND pidätetyllä vihalla. Niin... niin... Ja kaikki tuon kirotun -poikanulikan tähden... joka... - -MIRJAM nousee tulistuneena; keskeyttäen. Minä toivon, että käytät -hänestä toisenlaista puhetapaa! - -INGRID juoksee pelästyneenä seurusteluhuoneen ovelle. Herra Storm -tulee... näin akkunasta... - -Mirjam ja Lund hypähtävät seisoalleen pelästyneinä kuin pahanteossa -tavatut lapset. Samassa kuuluu ovikellon soitto, Ingrid vie Lundin -hatun ja päällystakin huoneeseensa ja rientää avaamaan. Ja niinkuin -myrskytuuli, tulee sisään Bruno Storm; kun hän on riisunut -päällystakkinsa, näkyy että hän on puettu frakkiin. - -STORM ilon ja onnellisuuden vallassa. No, kuinka voi Ingrid? - -INGRID iloisesti. Kiitos... oikein hyvin! - -STORM. Vieläkö Ingrid muistaa sitä kun olimme yhdessä juhannustulilla --- siellä maalla...? - -INGRID kuiskaa punastuen. Tietysti muistan... - -STORM. Mehän tanssimmekin silloin kerran... eikö niin? Ehkäpä kaksikin -kertaa? - -INGRID. Niin... - -MIRJAM seurusteluhuoneessa. Mitä on tehtävä? - -LUND katselee ympärilleen aivankuin hurjistuneena. - -MIRJAM. Mene tuonne -- ja ole hiljaa! -- Työntää Lundin -ruokailuhuoneeseen. - -Se tapahtuukin viime hetkellä, sillä heti sen jälkeen Storm lupaa -kysymättä, koputtamatta astuu reippaasti seurusteluhuoneeseen. - -Eteisenpuoleinen ovi on jäänyt auki. Ja kun Ingrid menee sitä -sulkemaan, epäröi hän omituisesti, mutta jää kuitenkin kuuntelemaan. - -STORM. Hyvää huomenta, Mirjam! - -MIRJAM syöksyy häntä vastaan kietoen paljaat käsivartensa hänen -kaulaansa. Vihdoinkin sinä tulit! - - Suutelevat. - -STORM. Odotitko? - -MIRJAM. Oi, tiedäthän sinä sen... - -STORM. Mutta sinähän olet vallan kalpea. - -MIRJAM hämmästyneenä. Olenko minä...? Niin... minun oli sinua niin -ikävä... Odotin sinua niin kovin... -- (Jännittyneenä) -- No miten...? - -STORM. Tutkintoko? Se meni loistavasti... Sinun tulee aina tästälähtien -kutsua minua herra kandidaatiksi... -- (Vakavasti) -- Mutta tuollaiset -tutkinnot eivät paljon merkitse. Pääasia on, että taas näen sinut... - -MIRJAM suudellen kiihkeästi Stormia. Oi Bruno... Mutta sinä et tiedä, -miten odotin, kaipasin sinua... Se on niin kummallista! Kun en ole -sinua tavannut, niin olen aivankuin sairas... Ja heti kun tulet, -muuttuu kaikki! Tunnen veren kuumana kiertävän ruumiissani... on -aivankuin kuulisin lintujen laulua ja tuntisin kukkien tuoksun... - -STORM. Rakas... täällä onkin kukkien tuoksua! Ah, tuossa ovat kukat, -jotka sait eilen-illalla. - -MIRJAM vakavasti. Bruno -- tule istumaan tänne. Minä tahdon kysyä -sinulta... - -STORM. No mitä? - - Istuutuvat sohvalle. - -MIRJAM tarttuu hänen käsiinsä, katsoen silmiin. Sano nyt rakas, -onnistuinko Juliana eilen? Sanomalehdet kyllä ovat kiittäneet -esitystäni, mutta sinun arvostelusi merkitsee minulle enemmän kuin -kaikki sanomalehdet... - -STORM. Sanoakseni lyhyesti, niin olit sinä mielestäni suurenmoinen! -Luulen, ettei sitä osaa voi sen paremmin esittää. - -MIRJAM iloisena. Puhutko ihan tosissasi, rakas? - -STORM. Saatatko sitä epäillä? - -MIRJAM. Sitten olen rauhallinen. Kun sinä vain pidät minun -esityksestäni, en muusta välitä. - -STORM. Ja huomenillalla taas? - -MIRJAM. Huomenillalla taas! - -STORM. Vai niin. - -MIRJAM. Mitä? Näyttää aivankuin et soisi minun näyttelevän! Niinkuin -olisit pahoillasi... - -STORM. Sinä et saa nauraa, mutta minä olen miltei mustasukkainen -Romeollesi, Lindénille... Tunnen suoranaista tuskaa kun häntä -hyväilet... Ja nuo hellät sanat... - -MIRJAM hellästi ja kiehtovasti. Sinä oma, rakas -- (Suutelee) -- tyhmä -armaani! Etkö sitten ymmärrä, että sinua minä ajattelen, sinua suutelen --- ja sinulle olen kaikki nuo hellyydet tuhlaavinani. - -STORM. Anna minulle anteeksi. Minä olen narri, mutta rakkauteni tekee -minut siksi. -- (Hiljaa, liikutettuna) -- Oi Mirjam... Minä olen tähän -asti kulkenut kuin sokea... vasta sinut nähtyäni tiedän, tunnen mitä -elämä on. Oi jospa tietäisit... - -MIRJAM. Miksi en tietäisi, kun tunnen itse samoin... - - Suutelevat pitkään. - -Ingrid on tuskallisin ilmein kuunnellut. Nyt hän sulkee hiljaa oven ja -alkaa aivankuin horjuen poistua. - -Multa samassa hän vaipuu tuolille, ja rajusti nyyhkyttäen painaa hän -kasvonsa pöytää vasten. Hetken kuluttua hän nousee ja poistuu omaan -kamariinsa. - -STORM. Tiedätkö mitään uutta, Mirjam? - -MIRJAM. En. - -STORM. Minulla on iloinen uutinen... Tai oikeammin sanoen: minulla on -_paljon_ ilmoitettavaa. - -MIRJAM jännittyneenä. Mitä se on? - -STORM. Siis ensiksi: Minä olen saanut perinnön. - -MIRJAM hämmästyen. Perinnön...? - -STORM. Niin. Isoisäni, jonka kuolemasta sinulle kerroin, on -testamentannut minulle neljäkymmentätuhatta markkaa -- Arvid kävi siitä -juuri ilmoittamassa. Toiseksi sain juuri tietää, että isoisän -hautajaiset ovat jo huomenna ja minun on nyt lähdettävä sinne -kahdentoista junalla. -- Ja lopuksi, että heti kun tulen hautajaisista, -ryhdyn toimenpiteisiin avioliittoamme varten. - -MIRJAM aivankuin huumaantuneena. Mitä sinä oikein puhut, Bruno? Minä. -en voi ymmärtää näin yht'äkkiä... Onko tuo kaikki totta... mahdollista? - -STORM. Kaikki on totta! Ja minä olen niin iloinen ja onnellinen, etten -vielä koskaan ole ollut... Onni on vyörynyt yht'äkkiä ylitseni, enkä -oikein tiedä mitä tekisin! - - Syleilee ja suutelee Mirjamia. - -MIRJAM koettaen saada äänensä moittivaksi. Bruno, Bruno! Etkö yhtään -muista, että isoisäsi on juuri äskettäin kuollut...? - -STORM. Niin, se rakas, rakas isoisä... Mutta usko minua Mirjam: jos hän -voisi nähdä minut tällä hetkellä, niin hän ei moittisi minua. Hän -tietäisi myöskin silloin, miten onnellinen on hänen pojanpoikansa, -josta hän niin paljon piti. - -MIRJAM. Saattaa olla niinkuin sanot -- ja onkin! Mutta lähdetkö -todellakin niin kauas? Et siis huomenna lainkaan tule luokseni...? - -STORM. Minun täytyy, rakkaani. Enhän missään tapauksessa voi jäädä pois -hautajaisista. Mutta maanantaina, siis ylihuomenna, olen jälleen -luonasi! Ja silloin... Tahdothan, että menemme naimisiin niin pian kuin -mahdollista? - -MIRJAM kuumasti. Minä tahdon, armaani... pian! Minähän rakastan sinua. - - Suutelevat. - -STORM. Ajattele, että kaikki tuli niin äkkiä, ettemme ole ehtineet -juuri puhuakaan naimisiinmenosta -- eikä paljon muustakaan! Miten sinä -tahtoisit Mirjam -- matkustammeko Englantiin ja menemme siellä -siviiliavioliittoon, vai miten? Niinpä todellakin -- minun täytyy -neuvotella juristimme Arvidin kanssa... hän kyllä tietää miten on paras -menetellä. - -MIRJAM muuttuu äkkiä vakavaksi ja sanoo kuin uuden ajatuksen -valtaamana. Sinä olet oikeassa... Me olemme liian vähän puhuneet -tulevaisuudesta, elämästä... -- (Hiljaa) -- Mutta jospa kaikki onkin -mahdotonta... - -STORM. Mikä olisi mahdotonta? - -MIRJAM yhä vakavampana. Kaikki -- meidän onnemme... - -STORM hämmästyen. Miten niin? -- - -MIRJAM epäröiden. Niin Bruno... oletko sinä ajatellut yhtä seikkaa -meidän välillämme, joka... joka... - -STORM maltittomana. Mutta sanohan nyt, mitä tarkoitat. - -MIRJAM hiljaa, miltei tuskallisesti. Sitä, että... että minä olen -paljon vanhempi kuin sinä... - -STORM purskahtaen nauruun. Voi rakas, mitä sinä puhut...? - -MIRJAM. Ehkä sinä et ole tätä asiaa koskaan ajatellut -- mutta minä -olen. Ajattelehan, että minä olen seitsemän vuotta sinua vanhempi. Minä -olen ehkä jo harmaapäinen, kun sinä olet vielä nuorekas... -- (Miltei -uhkaavasti) -- Ja entäs, jos sinä silloin kadut... ajattelet, että minä -olen sinulle taakkana... - -STORM hellästi ja tulisesti. Minä vannon, että se ei milloinkaan -tapahdu! Usko minua: tuo epäily ei johdu muusta kuin siitä, ettet tunne -minua. Jos sinä tuntisit, niin huomaisit sen aivan mahdottomaksi. - -MIRJAM alakuloisesti. Ei sitä voi edeltäpäin tietää... - -STORM. Etkö sinä siis tiedä? - -MIRJAM. Kyllä minä tiedän mutta... - -STORM keskeyttäen. Mutta miksi sitten minua epäilet? Mirjam, sinä et -saa -- minä en voi olla missään, jos sinä tuollaista ajattelet! Minä -rakastan sinua niin, etten koskaan luovu sinusta! En, en... -- -(Suutelee Mirjamia) -- Ja, minä toistan vieläkin, että tuo epäluulo -johtuu yksistään siitä, kun et minua tunne? - -MIRJAM. Saattaa olla, etten sinua vielä oikein tunne... Mutta ethän -pahastu, jos tahtoisin puhua vieläkin yhdestä asiasta...? - -STORM. Miten saattaisin pahastua? Olen päinvastoin iloinen, jos sanot -aivan suoraan, mitä ajattelet. - -MIRJAM tarttuen Stormin käteen; hieman epäröiden. Sinä viittasit jotain -sinnepäin, että menisimme siviiliavioliittoon... Tarkoitatko, ettemme -antaisi vihkiä itseämme...? - -STORM. Kyllä minä sitä ajattelin... - -MIRJAM arasti. Tiedätkö, minä tahtoisin kuitenkin... - -STORM muuttuen vakavaksi. Minusta ei tuo vihkiminen ole muuta kuin -vanha seremonia -- joka sitäpaitsi on alentavaa naiselle. - -MIRJAM keskeyttäen hellästi. Niin se voi olla sinusta -- mutta minä -olisin niin iloinen. Vihkimisessä on sentään jotakin juhlallista ja -kaunista, jonka muistaa koko elämänsä ajan... Minä taidan olla -lapsellinen, minä saatan olla kokonaan väärässäkin, ja olisin siitä -hyvin pahoillani -- mutta minusta tuntuu, ettemme tule oikein -onnellisiksi, ellemme anna vihkiä itseämme... Se kiusaisi aina minua. - -STORM hieman naurahtaen. Sinä olet todellakin lapsellinen... - -MIRJAM vienosti. Minä myönnän sen, rakkaani... Mutta myönny tämä ainoa -kerta minun lapsellisuuteeni. Minä lupaan olla sitten niin... niin hyvä -sinulle! Koko elämäni ajan muistelen sinun myöntyväisyyttäsi. Ja -ajattele: eihän siinä mitään pahaa tapahdu, ja jos se sinustakin on -enemmän muotoasia... - -STORM keskeyttäen. Ei -- se ei ole minusta muotoasia! Järkeni, -tunteeni, koko olemukseni on tuollaista vastaan! Se on yksi niitä -keinoja, joiden avulla kirkko vuosisatoja on pitänyt naista vallassaan --- alentanut ja polkenut häntä. Ja tarvitaanko nyt meidän välillämme -tuollaista...? - -MIRJAM. Mutta ethän itsekään usko, että mitkään papit voisivat pitää -minua vallassaan? - -STORM. Miksi sitten tahdot tuollaista vihkimistä? - -MIRJAM kietoen kätensä hänen kaulaansa. Rakas, rakas, en osaa sitä -oikein sanoa... Mutta ethän tahdo, että tulisin onnettomaksi. Ethän -tahdo mitään ikävää varjoa välillemme...? - -STORM katkerasti. Minusta tuntuu kuin sinä et tahtoisi tietää mitään -minun tunteistani. Sinä et ajattele yhtään, että tuollainen toimitus on -kokonaan tunteitani ja periaatteitani vastaan. - -MIRJAM kiehtovasti. Periaatteet, periaatteet... mitä me niistä -välitämme? Ajattele, miten onnellisiksi me tulemme... - -STORM. Rakas Mirjam! Älä vaadi tuota toimitusta -- se painaisi -muistoani kuin jokin alentava teko. - -MIRJAM tekeytyen syvästi loukkaantuneeksi. Koska se sinusta on alentava -teko, niin kyllä sinut siitä vapautan. Enhän mitenkään saata ruveta -turmelemaan sinun hyviä ja vapaamielisiä periaatteitasi! - -STORM hämmästyen. Mitä sinä sanot... mitä tarkoitat...? Se ei ole -mahdollista... - -MIRJAM tahtoen yhä haavoittaa sanoillaan. Se _on_ mahdollista! Tai -täytyykö minun sanoa vielä selvempään? Kuule siis: minä en mene sinun -kanssasi naimisiin! - -STORM hätkähtää ensin, niinkuin olisi saanut ankaran iskun ja on hetken -ääneti. Mutta hänen voimakas, väkivaltainen luonteensa saa ylivallan ja -hän sanoo hiljaa ja lujasti. Sinun täytyy. Minä tahdon sinut. - -MIRJAM todellisella suuttumuksella. Täytyy! Kuka minut siihen pakottaa? -Enkö ole vapaa tekemään mitä tahdon -- menemään naimisiin kenen kanssa -tahdon? - -STORM nousee ja silmäilee ympärilleen niinkuin ei käsittäisi mistä on -kysymys tai katselisi hän asetta ja aikoisi lyödä kaikki murskaksi. -Silloin huomaa hän pienellä pöydällä Lundin hansikkaat. Hän kalpenee, -astuu hitaasti pöydän ääreen ja ottaa hansikkaat käteensä. Tuijottaen -kauan Mirjamia läpitunkevasti, sanoo hän matalalla, käheällä äänellä. -Kenenkä nämä ovat? - -MIRJAM on niin tyrmistynyt, ettei voi sanoa mitään. - -STORM hiukan ääntään korottaen. Kenenkä nämä ovat? - -MIRJAM sopertaen kalpeana. Minä en tiedä... - -STORM kähisten hiljaa ja uhkaavasti. Et tiedä...? Koeta muistella... -Koeta muistella. - -MIRJAM tuskallisesti. Kuinka sinä nyt noin...? Mitä sinä oikein -tarkoitat..? - -STORM katsellen ympärilleen kuin aikoisi ruveta etsimään. Minä tahdon -tietää kenenkä ne ovat... - -MIRJAM yhä enemmän hätääntyen. Ei, ei, ei! Älä osoita tuollaista -epäluuloa... Pitäisihän sinun ymmärtää... - -STORM tuijottaa häneen hurjin katsein ja sanoo vihdoin -järkähtämättömästä. Minä tahdon tietää. - -MIRJAM kuin vapautuen. Ah niin -- nyt muistan... Ne ovat kai -Lindevallin -- hän kävi täällä. - -STORM muistaen, hämmentyneenä. Niin... niinpä todellakin... Hän kertoi -käyneensä täällä. - -MIRJAM vielä pelästyneenä, mutta hellästi. Oi, miten sinä pelotit -minut! Miten paha sinä olet, Bruno... Kuulustelet minua aivankuin jokin -tutkintotuomari... - -STORM sisäisen kiihtymyksen vallassa. Niin, minä olen niin paha, ettet -sinä saata sitä käsittää! En voi edes itsekään ymmärtää, miten hirveä -ajatus minulle tuli... -- (Kuiskaten) -- Minä ajattelin, että jos sinä -olet ollut jonkun toisen -- niin minä tartun sinun kaulaasi ja... - -MIRJAM. Mitä kauheita sinä puhut..? - -STORM yhä kiihtyen. Niin... se on kauheata, mutta minä rakastan sinua -niin suuresti... että sinun täytyy tulla omakseni! Se voi olla väärin, -se voi olla mielettömyyttä -- mutta sinun täytyy olla yksistään minun! --- (Hän muuttuu pelottavan näköiseksi ja sanoo hiljaa, hammasta purren) --- Kun ajattelen, että joku suutelisi ja syleilisi sinua... ja minä sen -saisin tietää... -- niin minä -- niin... siitä seuraisi onnettomuus... - -MIRJAM syöksähtää väristen seisoalleen, sopertaen. Rauhoitu, -rauhoitu... - -STORM. Sinä... sinä kalpenet? -- (Lähenee uhkaavasti Mirjamia) -- Sano -heti, onko sinulla rakastaja -- minun täytyy se tietää... - -MIRJAM peräytyy kirkaisten. Bruno... Bruno...! - -STORM kokonaan suunniltaan. Onko se siis totta? Onko... onko? -- -(Puristaa niin rajusti Mirjamin rannetta, että tämä vaipuu kirkaisten -polvilleen. Mutta Storm ei hellitä sittenkään, vaan sähisee entistä -raivokkaammin) -- Etkö sinä kuule..? Vastaa minulle! Vastaa minulle! -Kuuletko sinä? - -MIRJAM nyyhkyttäen. Kuinka sinä voit sellaista ajatella...? - - Storm hellittää hänen kädestään. - -MIRJAM yhä polvillaan maassa, pidellen rannettaan. Mitä aihetta sinulla -on moiseen luuloon? - - Äänettömyys. - -STORMIN raivo talttuu vähitellen, tuska ja häpeä valtaa hänet -vastustamattomasti, ja hän mutisee itsekseen. Voi minua... voi minua... - - Sitten hän syöksyy Mirjamin luokse ja nostaa hänet sohvalle; - kääntäen kasvonsa poispäin ja pidellen hänen kättään, - sopertaa hän hiljaa. - -Vieläkö... vieläkö sinä voit antaa anteeksi...? - -MIRJAM yhä nyyhkyttäen. Minä en olisi koskaan voinut uskoa, että sinä -menisit niin pitkälle, että pahoinpitelisit naista... - -STORM aivankuin lyyhistyen näkymättömän iskun alle. Minkälainen peto -minä olen... - - Äänettömyys. - -MIRJAM tukehtuneesti. Niin Bruno... ehkä meidän on parasta erota nyt -heti -- ennenkuin se on myöhäistä. Näyttää siltä, ettemme kuitenkaan -koskaan voi tulla onnellisiksi. - -STORM vaipuu tuolille, tarttuu päähänsä ja kuiskaa käheästi, kuin -salaperäisellä kauhulla. Tuo kauhea... joka taas tuli... Minä olen -kirottu. - -MIRJAM katsoo häneen hetken, sääli ja hellyys valtaavat hänet; hän -menee Stormin luokse ja lausuu huolestuneena. Mitä sinä sanoit? Mikä -sinulle tuli...? Sinähän aivan vapiset... ja kylmä hiki virtaa -otsaltasi... Sano... puhu minulle. - -STORM on hetken ääneti, sitten hän äkkiä syöksähtää polvilleen Mirjamin -eteen -- ja niinkuin hänen sielunsa järkähtäisi, avautuisi salaisimpia -pohjia myöten, parahtaa hän käheästi. Mirjam... älä tuomitse minua... -Minä en voi sille mitään. Minä olen kirottu, kirottu... - - Hänen äänensä katkeaa ikäänkuin tukahutettuihin nyyhkytyksiin. - -MIRJAM. Bruno... puhu minulle. -- - -STORM. Niin -- sinä ehkä hylkäät minut... koko elämäni onni saattaa nyt -mennä, mutta nyt minä tunnustan sinulle kaikki... Sillä sinä et tiedä, -millainen olen... Minä pelkään, ettet sinä voi minua ymmärtää -- kun en -itsekään täysin ymmärrä... mutta, mutta... - -MIRJAM hyväillen hellästi hänen päätään. Rakkaani... kerro minulle -kaikki. - -STORM. Niin Mirjam... Minä olen todellakin kirottu... Minä olen -sellainen kurja, että kun raivostun, niin en voi hillitä itseäni... en -tiedä mitä teen. -- (Sisäisellä kauhulla) -- Minulle tulee jonkunmoinen -outo, kauhea halu iskeä, murskata, surmata... - -MIRJAM äänettömyyden jälkeen, hiljaa. Onko se mahdollista...? Onko se -totta? - -STORM. Se on liiankin totta. Se on synkistänyt koko elämäni... Ja miten -olenkaan koettanut taistella sitä vastaan. Juuri sentähden olen niin -paljon urheillutkin, jotta saavuttaisin mielenmalttia, kylmäverisyyttä. --- (Epätoivoisesti) -- Minä luulin sen jo voittaneeni -- ja nyt se taas -tuli. Kaikki on turhaa... - -MIRJAM liikutuksen ja hellyyden valtaamana. Ei, ei -- se ei ole turhaa! -Sinä unohdat tuon, Bruno -- sinun täytyy unohtaa se! Minä rakastan -sinua! - -STORM hämmästyneenä, hiljaa. Oi Mirjam... Voitko sinä sittenkin minua -rakastaa? - -MIRJAM. Enemmän, enemmän... Enemmän kuin omaa elämääni. - - Äänettömyys. - -STORM häpeän valtaamana. Nyt vasta oikein huomaan, minkälainen -raakalainen minä olen... Sinua minä saatoin epäillä. - -MIRJAM epäröiden. Mutta jospa minä en olekaan sellainen kuin luulet... -kuvittelet... - -STORM liikutettuna, hurmaantuneena. Sinä olet sellainen! Kun katson -sinua, niin tahtoisin vaipua maan alle kun muistan, miten... Ja minä -kiroan itseni jos vielä sinua epäilen. -- (Nousee, tarttuu Mirjamin -päähän, katsoen häntä silmiin) -- Niin -- sinähän et _voi_ olla muuta -kuin rehellinen, puhdas... Ja jos sellainen nainen rakastaa minua... -enkä sittenkään kykene parantamaan itseäni -- niin minä joudankin -silloin hukkua... - -MIRJAM tuskallisesti. Älä... älä puhu noin... - -STORM. Minun täytyy puhua... Minun on niin omituinen ja hyvä olla, nyt -kun meidän välillämme ei ole mitään salaista, ei mitään epäiltävää. Ja -minä tahdon tulla hyväksi. Minusta on kaikki kuin unennäköä, tuntuu -niin kummalliselta, että sinä voit kuitenkin minua rakastaa -- vaikka -olen sellainen... - -MIRJAM hellästi ja kiihkeästi. Armaani... Sinun rajuuttasi ja voimaasi -minä rakastan... Kaikki muut ovat sinun rinnallasi raihnaisia raukkoja. - -STORM liikutuksen vallassa. Sinä liioittelet, rakas... Katso, miten -heikko olen... -- (Syöksyy polvilleen Mirjamin eteen ja suutelee hänen -käsiään) -- Sinä annat siis minulle anteeksi. - -MIRJAM. Sinulla ei ole koskaan ollutkaan minulta mitään anteeksi -pyydettävää... -- (Tarttuu Stormin päähän, suudellen häntä -kiihkoisesti) -- Jumalani... kuinka sinua rakastan... - -STORM. Mirjam... tästälähtien en sano sinulle yhtään pahaa sanaa. Jos -sinä tämän illan voit unohtaa, niin minä lupaan, etten enää koskaan... -en koskaan... - -MIRJAM keskeyttää hymyillen, sulkien kädellään hänen suunsa. Hiljaa! Et -saa mitään luvata! Sinä et tunne itseäsi siinä suhteessa -- mutta minä -sinut tunnen... Sinä olet suuri tyranni, Bruno... Oikea itämainen -itsevaltias! - -STORM vastustaen. Ei, ei... - -MIRJAM. Olet, olet... Mutta siitä huolimatta rakastan sinua. - -STORM tulisesti. Oi pieni, suloinen Mirjamini... - - Suutelee. - -MIRJAM. Bruno, Bruno... sinä myöhästyt junasta! Katsoppas kelloa. - -STORM. Ajattelehan, että olin unohtaa junat, hautajaiset -- vieläpä -perintönikin! Kyllä minä sentään vielä ehdin... - -MIRJAM hellästi. Älä nyt unhota minua... - -STORM. Mitä sinä puhut...? Ah niin... nyt muistan... Etkö antaisi -minulle sitä viimeistä valokuvaasi...? Ottaisin sen mukaani. - -MIRJAM. Tietysti saat sen... -- Irroittaa sen kehyksestä ja antaa -Stormille. - -STORM kuvaa katsellen. Onko suurennus tästä kuvasta jo valmistunut? - -MIRJAM. On... se on tuolla ruokailuhuoneessa... - -STORM. Mennään katsomaan sitä! - - Kietoo kätensä Mirjamin vyötäisille, aikoen lähteä. - -MIRJAM hätääntyy, kalpenee; nyt vasta hän muistaa, että Lund on siellä. -Tarttuen Stormia hihaan, hän sammaltaa. Ei, ei... Älä mene... Ei mennä -sinne... - -STORM hämmästyen. Miksi... Minkätähden ei...? - -MIRJAM neuvottomana. Ei, ei mennä... minä pyydän... - -STORM katsoen häneen pitkän aikaa tutkivasti. Miksi ei? Mitä sinä sillä -tarkoitat? - -MIRJAM keksii pelastuksen; hän painautuu Stormia vastaan kuiskaten. -Rakas... siellä on vielä epäkunnossa... - -STORM. Niinkö... sinä, sinä -- (Suutelee) -- Nyt minun täytyy mennä. -- -(Aivankuin jonkun epäluulon kalvamana) -- Mutta sano minulle Mirjam -- -onko siinä perää, että... - -MIRJAM hätkähtäen. Missä? - -STORM. Ei missään. Minä olin vain typerä. Hyvästi! - -MIRJAM levottomasti. Sano mitä tarkoitit..? - -STORM. En sano... Se oli vallan joutavaa mitä aioin sanoa, ja nyt olen -iloinen, etten sanonut... Hyvästi rakkaani. - -MIRJAM. Hyvästi. - - Suutelevat. Storm poistuu. - -Kun Storm on mennyt, kävelee Mirjam kiihkeänä, omituisen liikutuksen -vallassa lattialla. Seisahtuu ja nostaa kätensä, aivankuin tahtoisi -syleillä jotakin näkymätöntä olentoa ja hymyilee omituisesti. - -Lund aukaisee ruokailuhuoneen oven ja astuu sisään. Hän on kalpea ja -hermostunut. - -MIRJAM omien ajatustensa vallassa. Ah niin... Sinä olit siellä. - - Kävelee edelleen. Äänettömyys. - -MIRJAM. Ystäväni, ystäväni... Minulle on tapahtunut suuri onni! Hän -rakastaa minua. - -LUND hiljaa. Etkö sitä ennen ole tietänyt...? - -MIRJAM iloisena ja liikutettuna. Olen, olen... Mutta nyt tiedän sen -niin varmasti... niin varmasti. Ja hän tahtoo, että heti menisimme -naimisiin... Hän on perinyt isoisältään neljäkymmentätuhatta markkaa. - -LUND. Isoisältään... vai niin. - -MIRJAM. Tuo hyvä, herttainen isoisä! Jos hän vielä eläisi, niin -matkustaisin heti hänen luokseen, lankeaisin polvilleni hänen eteensä -ja suutelisin hänen kalvakoita käsiään... Minulle on kerrottu, että hän -oli nuorena aivan samannäköinen ja samanluontoinen kuin Bruno nyt -- -yhtä tulinen, häikäilemätön, rehellinen ja voimakas... - -LUND. Kylläpä hänellä on avuja! - -MIRJAM. Hänellä _on_ avuja -- miksi siis kieltäisin niitä? Etkä -sinäkään voi niitä kieltää, vaikka tahtoisitkin! Hänen toverinsa, -professorit -- kaikki, jotka hänet tuntevat, ovat siitä yhtä mieltä. - -LUND vakavasti. Minä pelkään, että sinä kaikesta huolimatta tulet hänen -kanssaan onnettomaksi. - -MIRJAM kiivastuen. Miksi niin? Selitä tarkemmin. Muuten sanon, että -väitteesi johtuu mustasukkaisuudesta? - -LUND. Koska sanot noin, niin olen pakoitettu selittämään... Sano -sentään ensin, tunnetko sinä tuon isoisän...? Tarkoitan hänen -elämänsä... - -MIRJAM. En todellakaan... En ole häntä edes koskaan nähnyt... Mutta -minulle on kerrottu hänestä paljasta hyvää. - -LUND. Loppuikänsä on hän kyllä elänyt moitteettomasti... Mutta nuorena -hän on ollut pitkän ajan vankeudessa. - -MIRJAM hämmästyen. Vankeudessa... Ja mistä syystä...? - -LUND. Murhasta. -- Hän tappoi vaimonsa, kun sai tietää tämän olleen -uskottoman. - -MIRJAM kalpenee ja on aivankuin pyörtymäisillään. - -LUND. Niin... minä pelkään, ettet tule onnelliseksi hänen kanssaan... -Anna minulle anteeksi, minä en voinut olla kuulematta... minä kuulin -kaikki teidän keskustelunne... Ja tiedätkö, minun mieleeni johtui juuri -tuo yhtäläisyys hänen isoisänsä kanssa. Minä tunnen Brunon lapsesta -asti ja olen jo ennen pannut merkille hänen rajun, häikäilemättömän -luonteensa. Siinä on aivankuin jonkunmoista atavismia, sillä hänen -isänsä oli kokonaan toisenluontoinen... -- (Ääntään hiljentäen) -- Minä -nimittäin suuresti pelkään, että hän on juuri isoisältään perinyt sen --- minun ei tarvitse sitä sanoa, sinä kyllä ymmärrät, mitä -tarkoitan... Täytyihän sinun kuulla, miten hänen äänensä ihan värisi -murhanhimosta... Usko minua Mirjam: hän on kaikista kyvyistään ja -avuistaan huolimatta kauhea ihminen... Ei -- hän on hirviö. - -MIRJAM hiljaa sopertaen. Hän rakastaa minua... - -LUND. Rakastaa! Onko sellainen rakkautta? Ei -- se on raakaa -itsekkäisyyttä! Rakkaus on alistuvaisuutta, uhrautuvaisuutta, mutta -hän... Oh, minä pelkäsin sinun puolestasi... minä milt'ei vapisen, kun -muistelen hänen sanojaan... hänen ääntänsä. - -MIRJAM hiljaa. Minä olen valmis karsimaankin... - -LUND katkerasti. Kärsimään! Missä on sinun ylpeytesi, sinun -itsenäisyytesi...? - -MIRJAM kuin itsekseen. Ylpeyteni... itsenäisyyteni... Niin, sitä en -tiedä... Hänen läheisyydessään menetän kaiken itsenäisyyteni... kaikki -teoriani haihtuvat kuin tuuleen... Hän on niin erilainen kuin kaikki -muut. -- Saattaa olla niinkin, että rakkaus ei ole itsenäisyyttä... - -LUND. Sinä siis rakastat häntä niin suuresti?... - -MIRJAM kuiskaten kuin itsekseen. Niin... Enkä voi itsekään ymmärtää, -miksi häntä niin rakastan. Kaikki on aivankuin yllättänyt minut, -syöksynyt ylitseni kuin myrsky... - -LUND hiljaa. Sinä sanoit myöskin rakastavasi minua... - -MIRJAM. Minä en ymmärtänyt silloin mitä rakkaus on... Vasta nyt sen -tiedän. -- Minä olisin valmis kärsimään puutetta, minä kuolisin hänen -puolestaan... Ja kuitenkin pelkään häntä toisinaan -- pelkään hänen -rakkautensa rajuutta, hänen voimaansa. -- (Sisäisellä kauhulla) -- Kun -hän ei vain saisi koskaan tietää mitä meidän välillämme on ollut... -- - - Katsoo Lundia tutkivasti. - -LUND. Mutta miksi sitten menet hänen kanssaan naimisiin? - -MIRJAM aivankuin huumaantuneena. Oo, minä menisin hänen kanssaan vaikka -syvimpään kadotuksen kuiluun! Lyököön hän minua, kun hän vain rakastaa -minua... kun hän vain ei koskaan unohda minua... Sanoinko, että pelkään -häntä...? Ei, ei... Tai jos pelkäänkin, niin minä jumaloin häntä -samalla! Niin... Surmatkoon hän minut, kun hän ei vain koskaan... -koskaan minua unohda... - - Äänettömyys. - -LUND uuden ajatuksen valtaamana. Mutta oletko ajatellut sitä, että -sinun on jätettävä teatteri -- sinne hän ei sinua laske... Ja usko -minua: sinä tulet kärsimään, ellet saa näytellä... - -MIRJAM. Hän rakastaa minua... - -LUND hiljaa, katkerasti. Sinä olet niin kovin varma hänen -rakkaudestaan, mutta entäs 10-15 vuoden kuluttua? Hän on silloin vielä -tulinen ja nuori -- ajattele vain teidän ikäeroanne... Entä, jos hän -silloin ottaa jonkun nuoren rakast... - -MIRJAM keskeyttää hänet, hypähtäen ylös kuin haavoitettuna. Ole vaiti, -vaiti! Ellei sinulla ole muuta puhuttavaa, niin... - - Viittaa oveen. - -LUND kuohahtaen. Ajatko sinä minut ulos...? - -MIRJAM. Kyllä! -- ellei sinulla ole muuta puhuttavaa kuin koettaa -kylvää epäluuloa ja eripuraisuutta välillemme... - -LUND uhkaavasti. Mutta entäs, jos minä en salli, että hän saa sinut...? -Jospa minä... Minulla on suurempi oikeus sinuun kuin hänellä... Minä -olen sinua rakastanut ennenkuin hän... sinä olet minun vaimoni -- minä -en luovu sinusta! - -MIRJAM. Sinun vaimosi...? Sinä unohdat minut tässä asiassa! Sinä et -luovu minusta?! Niinkö puhut sinä, joka äsken syytit häntä -itsekkyydestä... sinä, joka sanoit, että rakkaus on uhrautuvaisuutta, -kieltäytymistä. -- (Yhä kiihtyen) -- No hyvä! Mene siis Brunon luokse -ja ilmaise kaikki! Mutta älä milloinkaan enää tule silmieni eteen! - -LUND on hetken aivankuin huumaantunut; sitten hän menee Mirjamin luokse -puhuen masentuneella, värisevällä äänellä. Anna anteeksi... Minä en -tiedä mitä puhun -- mitä teen... Minun tuskani, rakkauteni tekee minut -hulluksi... Älä aja minua luotasi... Anna minulle anteeksi! Minä -rakastan sinua... - -MIRJAM pitkän vaitiolon jälkeen. Mitä sinulle voin sanoa...? Enhän voi -sinulle valehdella. Mitä niin ollen voin tehdä...? - - Äänettömyys. - -LUND tukehtuneesti. Niin -- minä kyllä käsitän, mitä minun on tehtävä. - -MIRJAM säpsähtää ja änkyttää hätääntyneenä. Älä, älä vain ilmaise -Brunolle... - -LUND synkästi, ikäänkuin ajattelisi jotakin muuta. Sitä sinun ei -tarvitse pelätä... (Kääntyy raskaan liikutuksen valtaamana hiukan -toisaalle, katsellen erästä taulua.) - -MIRJAM tarkastaa häntä hetken tuskaisella, tutkivalla epäluulolla; -aikoo sanoa jotain, mutta ei sanokaan. - - Äänettömyys. - -LUND koettaa hillitä mielenliikutustaan ja lausuu hitaasti ja koleasti. -Niin... minun on siis lähdettävä. Minulla ei kai ole enää mitään -sanottavaa... -- (Pudistaen Mirjamin kättä.) -- Hyvästi Mirjam... - - Poistuu raskain askelin. - -MIRJAM jää seisomaan paikoilleen, ja kun Lund sulkee oven, astuu hän -pari askelta sitä kohti huudahtaen. Valter! Älä... (Lund ei kuule; hän -poistuu jo ulko-ovesta.) - - Äänettömyys. - -MIRJAM seisoen yhä paikallaan; tuskallisesti. Jospa, jospa hän -ilmoittaa! -- Silloin minä olen hukassa... - - Esirippu. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -Sama paikka kuin edellisessä näytöksessä. Vain eteisessä on himmeä -valo. On kohta puoliyö -- seurusteluhuoneen kello on puoli kaksitoista. - -Jossakin vasemmalla kuuluu kaukainen kellonsoitto, Ingrid tulee -avaamaan ja Mirjam palaa teatterista. - -Hän riisuutuu Ingridin avulla; menevät seurusteluhuoneeseen. - -MIRJAM riisuen koristuksiaan. Onko herra Lund käynyt täällä? - -INGRID. Ei. - -MIRJAM. Eikä lähettänyt kirjettä...? - -INGRID. Ei kirjettäkään... - -Ingrid aukaisee hänen leninkinsä. Menevät makuuhuoneeseen, ja hetken -kuluttua palaa Mirjam puettuna ohueen, pitsikoristeiseen aamupukuun. - -Kun Ingrid on poistunut, kävelee MIRJAM edestakaisin suuren -levottomuuden vallassa. Vihdoin se näyttää saavan hänet kokonaan -valtoihinsa, ja käsiään väännellen mutisee hän hiljaa. - -Mitä minun on tehtävä? - -Katsoo kelloa ja menee eteiseen. Kun Ingrid samassa tulee kamaristaan, -kysyy hän levottomalla äänellä. - -Eikö kukaan ole soittanut tänne? - -INGRID. Ei. - -MIRJAM seisoo vieläkin muutaman hetken tuskallisesti epäröiden, mutta -sitten sanoo hän itsekseen päättävästi. Minun täytyy se tehdä! - -MIRJAM menee telefooniin; hillitysti. Saanko 113. Suo anteeksi, kun -soitan näin sopimattomaan aikaan, mutta pyytäisin sinua heti tulemaan -luokseni. -- On... tärkeätä. -- Voitko heti tulla? -- Ota auto. -- -Ingridille -- Kun herra Lund tulee, niin laske hänet heti luokseni.. - -Menee seurusteluhuoneeseen ja istahtaa kirjoituspöydän ääreen. Ottaa -esille laatikosta jo alotetun kirjeen, lukee sitä itsekseen ja ryhtyy -kirjoittamaan lisää. Kun kirje on valmis, soittaa hän Ingridin. - -MIRJAM antaen kirjeen Ingridille. Toimita niin, että tämä tulee jo -aamupostissa perille. - -INGRID epäröiden. Kuulkaa neiti... - -MIRJAM. No mitä? - -INGRID hiljaa, moittien. Minkätähden te käskitte hänet tänne... tuon -herra Lundin. Se ei ole oikein. - -MIRJAM hermostuneesti. Mikä ei ole oikein? -- Minä pyydän ettet sekota -itseäsi asioihin, jotka eivät sinulle kuulu. - -INGRID kuohahtaen suuttumuksesta, ja heräävästä mustasukkaisuudesta. -Vai niin! Mutta minun mielestäni on jokaisella oikeus lausua -mielipiteensä silloin, kun näkee ihan suoranaista petollisuutta... - -MIRJAM suuttuneena, loukkaavasti. Petollisuutta?! Minä toivon, että -sinä muistat asemasi! Sinulla ei ole oikeutta puhua minulle paitsi kun -soitan sinut luokseni ja kysyn jotakin. Ymmärrätkö? - -INGRID Yhä nousevalla vihalla ja mustasukkaisuudella. Senkö, että olen -palvelijatar? Kyllä! Mutta siitä huolimatta sanon kuitenkin suoraan, -että te olette _arvoton_ herra Stormin vaimoksi. Hän on jalo ja -rehellinen... itse olette sanonut, että hän on vielä viaton... Ja te -- -niin, te olette herra Lundin... - -MIRJAM on kalvennut ja näyttää olevan kuin pyörtymäisillään; keskeyttää -käheästi. Vaiti! - -INGRID. Minä en voi enää vaijeta... Minun on niin paha olla siitä, että -olen ollut osallisena hänen pettämisessään. Mutta minä luulin, ettette -enää olisi häntä pettänyt... - -MIRJAM kokonaan suunniltaan. Ulos täältä! - -INGRID. Kyllä... Mutta minä en enää valehtele teidän tähtenne. - - Menee pois nyyhkyttäen. - -MIRJAM nousee aivankuin aikoisi mennä hänen jälessään, mutta -pysähtyykin; istahtaa sitten raskaasti tuolille ja mutisee käsiään -epätoivoisesti väännellen. Vielä hänkin... nyt minä olen hukassa... - -Jonkun ajan kuluttua tulee Lund kalpeana ja masentuneen näköisenä, -asettaa silkkihattunsa ja päällystakkinsa eteisen naulaan ja menee -sisään. - -LUND. Hyvää iltaa Mirjam... - -MIRJAM hermostuneesti. Suo anteeksi kun kutsuin sinut näin myöhään... -mutta tämä oli ainoa tilaisuus jolloin voimme puhua rauhassa... kun, -kun Bruno on poissa... Ja minun täytyi puhua kanssasi... -selvittääksemme suhteemme... - -LUND. Mitä sillä tarkoitat? -- - -MIRJAM. Saadaksemme kaikki selväksi... Minä en voi elää tässä -levottomuudessa. -- (Päättävästi) -- Niin, minun täytyy saada tietää -mitä sinä aiot... - -LUND hämmästyneenä. Mitä aion...? En minä mitään aio... - -MIRJAM. Minä sain eilen sen käsityksen, kuin aikoisit kertoa Brunolle --- ja minä olen ollut ihan kuolettavassa tuskassa koko päivän... Ja kun -et tullut teatteriinkaan... - -LUND loukkaantuneena. Kuinka voit ajatella minusta jotakin niin -alhaista? Olenko milloinkaan antanut aihetta tuollaiseen luuloon...? - -MIRJAM. Et kyllä ennen... mutta muista vaan eilisiä sanojasi. - -LUND. Oi Mirjam, Mirjam... Jospa tietäisit, mitä olen kärsinyt viime -aikoina, niin et niin kovin punnitsisi jokaista sanaani... Katsos -Mirjam, tuska panee ihmisen toisinaan puhumaan sellaistakin, jota ei -ole milloinkaan ajatellut... - - Äänettömyys. - -MIRJAM. hiljaa. Etkö sinä voisi unohtaa...? - -LUND ihmetellen. Unohtaa... Oletko sinä jo unohtanut kaikki..? - -MIRJAM tuijottaen äänettömänä eteensä. - -LUND liikutettuna, aivankuin uneksien. Kuinka voisin unohtaa ne -onnelliset hetket, joita yhdessä olemme viettäneet... Kuinka voisin -unohtaa sinun pienen kamarisi kaksi vuotta sitten...? Muistatko vielä -niitä iltoja? - -MIRJAM tahtomattaan liikutettuna. Muistan... - -LUND. Ja muistatko, miten tuotimme sinne illallista läheisestä -ravintolasta... Ja miten sinä lauloit ja soitit... -- (Tarttuen -Mirjamin käteen) -- Armaani, ethän ole voinut kaikkea unohtaa... -Rakastithan sinäkin silloin vähän minua...? - -MIRJAM. Ei ystäväni... se ei ollut rakkautta.... - -LUND. Minä en ymmärrä... Sinä ainakin sanoit... - -MIRJAM. Et sinä voikaan sitä ymmärtää... koska minun on itsenikin -toisinaan vaikeata ymmärtää miten kaikki on tapahtunut... - -LUND. Ettet itsekään...? - -MIRJAM. Niin juuri, ystäväni... Mutta minä koetan selittää sinulle. -- -Niinkuin sinulle olen kertonut, on taide ollut minulle kaikki -kaikessa... se on ollut koko tähänastisen elämäni sisältö. Minä voin -sanoa, että olen rakastanut taidetta ja kun ankaran työn jälkeen -onnistuin, tuotti se minulle suurta tyydytystä. -- Niin, todellista -iloa, jota en ennen osannut aavistaa. - -LUND. Se on työn iloa... luomisen iloa... Minä olen sen useasti nähnyt -säteilevän silmistäsi -- koko olemuksestasi. - -MIRJAM. Kaikesta huolimatta valtasi minut yhä useammin omituinen tunne, -jota en ennen ollut kokenut: tunsin itseni aivankuin hyljätyksi. Joskus -kun tulin asuntooni näytännön jälkeen, valtasi minut niin sanomaton -kaipaus ja ikävä, että olisin tahtonut heittäytyä maahan ja itkeä, -itkeä -- mutta en voinut edes itkeä... Minun elämäni on ollut niin -kovin yksinäistä, en muista enää edes äitiäni -- ja kuitenkin olen aina -kaivannut ymmärtämystä, ystävyyttä, rakkautta... Ja sitten tapasin -sinut. - -LUND. Miten elävästi vielä muistan, kun ensikerran näin sinut! -- -(Muistojensa valtaamana) -- Minä muistan jokaisen ilmeesi, liikkeesi -- -vieläpä pukusikin! Sinulla oli musta puku, kun muut naiset sensijaan -olivat vaaleissa... Ja kun muut iloitsivat ja riemuitsivat, istuit sinä -yksin ikkunansyvennyksessä palmujen takana ja katsoit kaikkea -omituisesti hymyillen... Siitä illasta asti rakastin sinua... - -MIRJAM. Niin, me ymmärsimme toisiamme hyvin, meillä oli paljon -samanlaisia mielipiteitä -- ja minä tunsin itseni toisinaan hyvin -onnelliseksi... Minä luulinkin, että se olisi ollut rakkautta... - -LUND. Minä uskon, että se olikin sitä -- vaikka se sitten kuoli... - -MIRJAM. Ei, ei... Se ei ollut! -- (Innostuen) -- Sillä kun hän tuli, -oli kaikki vallan toisenlaista... Aivankuin koko maailma olisi -muuttunut... Niinkuin valtavan virran tulva lakaisee kaiken tieltään -- -samoin lakasi hän pois koko entisen elämäni... kaikki muuttui, kaikki -vanha hävisi -- niinkuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan... - -LUND tuskallisella kummastuksella. Voiko kaikki hävitä noin...? - -MIRJAM. Voi... Kun muistelen nyt meidän elämäämme, niin tuntuu se -aivankuin kaukaiselta unelta... - -LUND. Sinä et enää ole sama kuin ennen. - -MIRJAM kuin itsekseen. Sinä olet oikeassa. Minä en ole sama kuin -ennen... Enkä minä enää saattaisi elää sitä entistä elämää -- se on -aivan vierasta ja mahdotonta. - -LUND. Niin, minä ymmärrän, että kaikki on nyt auttamattomasti lopussa. -Minulta sinä olet jo mennyt... - - Äänettömyys. - -MIRJAM liikutettuna. Oi ystävä parka... Minä en voi sitä auttaa... minä -en voi sitä auttaa! -- Jospa sinä edes _koettaisit_ unohtaa. - -LUND. Oo -- minä olen koettanut... Monet, monet yöt olen valvonut ja -ajatellut vain tuota asiaa... Ja kun juuri olen päättänyt, että unohdan -sinut... riistän kuvasi sydämestäni -- silloin juuri saatan pitkiksi -tunneiksi unohtua ajattelemaan vain sinua... -- (Hiljaa) -- Ja kuinka -voisinkaan olla sinua rakastamatta kaiken sen jälkeen, mitä välillämme -on ollut... - -MIRJAM tuskallisesti. Sinun täytyy unohtaa! Sinä et voi ymmärtää, miten -hirveästi pelkään... Senjälkeen mitä eilen kerroit Brunon isoisästä, -olen ollut aivankuin mieletön... - - Äänettömyys. - -LUND hiljaa. Mutta jospa kertoisit hänelle kaikki... Silloin tuo -piinaava epätietoisuus häviäisi... - -MIRJAM sisäisellä kauhulla. Minä olen sitä niin paljon, paljon -ajatellut... Mutta kuulithan sinä itsekin eilen mitä hän sanoi... Minä -en uskalla... minä en uskalla... - - Purskahtaa itkuun. - -LUND. Rakas Mirjam, rauhoituhan toki... Vaikka en voikaan ajatella -hänestä hyvää tässä suhteessa, niin ei hän mahda kokonaan raakalainen -olla... Ja jos hän sinua rakastaa... - -MIRJAM. Ei, ei, se on mahdotonta! -- Ajattele, ettei hän vielä koskaan -ennen ole ketään rakastanut... että hän on kaikissa suhteissa vielä -aivan kokematon -- niin, tarkoitan myöskin sitä, että... hän ei vielä -tunne ketään naista... Ja hän luulee että myöskin minä... Ei, ei... se -koskisi häneen niin että hän tappaisi itsensä... Tai minä en voi tietää -mitä hän tekisi -- ja se on juuri kauheinta, etten voi sitä edes -aavistaa -- mutta kun muistan hänen eiliset sanansa, niin olen varma, -että jotain hirveätä tapahtuisi... Minun olisi pitänyt aivan alussa -sanoa -- nyt se on jo myöhäistä... Se täytyy nyt salata, ja sinun -täytyy luvata, ettet milloinkaan enää tule luokseni, etkä milloinkaan -puhu kellekään... - - Äänettömyys. - -LUND. Sinunhan pitäisi tietää, etten milloinkaan mitään ilmaise... -- -(Kuin itsekseen, synkästi) -- Onko tämä nyt sitten viimeinen kerta, kun -olen luonasi...? - -MIRJAM. Sen _täytyy_ olla viimeinen... - -LUND masentuneena. Viimeinen... Minäkin tunnen, että tämä on viimeinen -kerta... Sillä minä en voi olla täällä enää päivääkään. Jo huomenna -matkustan ulkomaille... keksin jonkun tekosyyn siksi, kunnes minulle -myönnetään virkaero, tai siirto jonnekin kauas -- jossa en saa kuulla -mitään sinusta... -- (Katkerasti) -- Vaikka parasta minun olisi hävitä -iäksi -- sitten sinäkin voisit olla rauhallisempi... - -MIRJAM liikutettuna. Oi ystäväni, älä puhu noin! Jospa tietäisit, -miten paha minun on olla, kun tahtomattani olen syyllinen sinun -kärsimyksiisi... Älä sentään muistele minua katkeruudella -- tiedäthän, -etten tahallani tuottanut sinulle surua... - -LUND liikutettuna. Oi Mirjam, sinä saatat minut häpeämään! Mutta nyt -olen poistuva valituksitta... Minäkin toivon, ettet katuisi, vaikka -olet kerran ollut hyvä eräälle yksinäiselle ihmiselle... Hän on aina -sinua muistava, ja ne hetket, jotka hän on kanssasi viettänyt, ovat -hänen elämänsä ihanimmat hetket... Pitkä äänettömyys. Vielä kerran -olisin kuitenkin tahtonut nähdä sinun näyttelevän Juliaa... Miten -ihanasti sinä lausuit senkin kohdan: "Tule yö armas, mustasilmä yö", -- -miten se olikaan... Lausuhan hiukan siitä! - -MIRJAM on hetken vaiti ja lausuu sitten, koruttomalla antaumuksella. - - "Yö armas, kaunis mustasilmä yö! - Tuo mulle Romeo! - Ja jos hän kuolee, - Niin tähtilöiksi pieniks' hänet jaa - Ja taivaan kasvot hän niin kaunistaa, - Ett' yöhön koko mailma ihastuupi - Ja uljaalt' auringolta arvon kieltää." - -LUND. Niin, sinä _elät_ siinä! -- Ja minä näen, ketä sinä kaipaat, -ajattelet siinä... - -MIRJAM. En voi sitä kieltää. _Häntä_ minä kaipaan, rakastan. St! Minä -kuulin jotakin... - -LUND kuunnellen. Ei se mitään ollut... Sinä olet vain hermostunut. - -MIRJAM pidätetyllä kauhulla. Se _oli_ jotakin... -- (Nousee ja jää -jähmettyneenä seisomaan; kuiskaa kauhistuneena.) Se on Bruno... Me -olemme hukassa... - -LUND. Mitä... mitä...? - -MIRJAM. Mene... mene, lähde pois... lähde... - -LUND. Ei, se on myöhäistä... Minä en mene minnekään... - -MIRJAM (Yhä kauhistuneempana). Jumalan tähden... mene jonnekin -täältä... - -LUND samanlaisen kauhun vallassa. Minä menen tänne... ehkä hän ei -mitään huomaa... - - Lähtee makuuhuoneeseen. - -MIRJAM käsiään väännellen. Jumalani... ei sinne... ei sinne... - -LUND ei kuule häntä, vaan poistuu makuuhuoneeseen. - -Samaan aikaan kun Mirjam lausuu Julian monoloogia, kuuluu jossakin -vasemmalla taas hillitty ovikellon soitto. Ingrid tulee pelästyneenä -kamaristaan, avaa epäröiden oven ja Storm tulee sisään. Vaikka hän -koettaa näyttää huolettomalta, näkyy kuitenkin, että hän on kiihtynyt. - -STORM. Ettekö aikoneet minua lainkaan laskea sisään? - -INGRID hämillään. On jo niin myöhä... - -STORM riisuen päällystakkinsa. Eihän nyt vielä myöhä ole... Minä -pääsinkin tulemaan jo iltajunalla, ja kun näin tulta, niin poikkesin -sisään. -- (Epäluuloisesti) -- Onko teillä vieraita...? - -INGRID seisoo kalpeana eikä vastaa. - -STORM matalalla, läpitunkevalla äänellä. Kuka siellä on? - -INGRID hiljaa sopertaen. Herra Lund... - -STORM kalpenee ja aikoo suoraa päätä syöksyä sisään, mutta pysähtyy ja -kysyy käheällä äänellä. Oliko hän eilenkin täällä? - -INGRID. Oli - -STORM aivan masentuneena. Minun aavistukseni... minun aavistukseni... --- (Hiljaa ja hurjasti) -- Kertokaa minulle kaikki, kaikki... heti! -Onko hän ollut täällä muinakin öinä? - -INGRID taistelee uskollisuutensa ja mustasukkaisuutensa välillä. -Vihdoin hänen silmänsä leimahtavat, kun hän lausuu lujasti. On... hän -on ollut. - - Äänettömyys. - -STORM tuijottaa häneen kuin nousevan raivonsa jäykistämänä; vihdoin -kuiskaa hän hiljaa. Onko hän ollut toisinaan aamuunkin asti? - -INGRID on aivan kalpea ja hänet on vallannut pelko ja tuska. Hän tietää -sanoneensa jo liian paljon ja tuntee hämärästi, että siitä seuraa -jotain kauheata -- ja hän katsoo ympärilleen niinkuin aikoisi paeta. -Mutta Stormin rautainen tahto pakottaa hänet pysymään paikallaan kuin -naulattuna. - -STORM tarttuu hänen olkapäähänsä ja sähähtää. Onko? - -INGRID kuiskaa kuin hypnotisoituna. On... - -STORM tarttuu molemmin käsin päähänsä kuin olisi saanut ankaran iskun, -ja hänen kurkustaan tunkeutuu omituinen, koriseva ääni. - -INGRID. Oi älkää nyt ottako sitä noin raskaasti. Minun ei olisi pitänyt -sitä sanoa... mutta, mutta minä, minä... - -STORM muuttuu äkkiä hirvittävän näköiseksi ja aikoo syöksyä sisään kuin -ärsytetty peto. - -INGRID tarttuu epätoivoisesti hänen käteensä ja puhuu pelästyneellä, -rukoilevalla äänellä. Älkää menkö... älkää menkö... Mitä te aijotte...? - -STORM hiljaa, raivolla. Hellittäkää! - -INGRID epätoivoisesti. Minä en hellitä... Rakas herra Storm... Te -olette niin kauhean näköinen... Te teette jotakin... Minä rukoilen -teitä; älkää menkö sinne... Minun ei olisi pitänyt sitä sanoa, mutta -minä en voinut... -- (Syöksyy polvilleen ja puhuu kiihkeästi kuiskien) --- Oi älkää välittäkö heistä... menkää heti pois täältä... Unohtakaa -hänet kokonaan, koska hänkin teidät unohtaa... Antakaa minun puhua... -Minä rukoilen teitä... Minä... - -STORM irrottaa hänen kätensä, työntää hänet luotaan, sanoen koleasti ja -uhkaavasti. Älkää nyt enää asettuko minun tielleni... - -MIRJAM on ollut koko ajan kuolettavassa tuskassa. Kerran hän nousee, -aivankuin lähteäkseen eteiseen. Stormin raivokkaan äänen kuullessaan -hän lysähtää aivankuin hervottomana istumaan. - -INGRID huutaen epätoivoisesti. Herra Storm... rakas herra Storm! Älkää -tehkö mitään...! Se ei ole totta mitä sanoin... Odottakaa... Minä -selitän... (Vaipuu maahan kuin menehtyneenä; hetken kuluttua sanoo -kuiskaten.) Mitä, mitä minä olen tehnyt...? - -Toisella puolella nousee Mirjam taas konemaisesti seisomaan. Hän on -kalpea kuin palttina ja hengittää raskaasti kuin kuoleva. - -Silloin kuuluu miten avainta kierretään lukossa, ovi aukenee ja -oviverhon takaa astuu sisään Storm. Hänen kasvonsa ovat nyt -kuolonkalpeat, hänen silmänsä hehkuvat kuin kekäleet; hän on puraissut -huulensa rikki ja valkealla rintamuksellakin näkyy joitakin veritäpliä. --- Hän seisoo kauan äänettömänä ja tuijottaa kauhealla katseellaan -Mirjamia, joka on aivankuin halpaantunut. - -STORM vieraalla, käheällä äänellä. Missä on rakastajasi? - -MIRJAM läähättää raskaasti, hänen huulensa liikkuvat, mutta sanaakaan -ei kuulu. - -STORM hiukan ääntään korottaen. Missä on herra Lund, -- sinun -rakastajasi. - -MIRJAM tolkuttomana. Minä en tiedä... - -STORM. Nyt sinun _täytyy_ tietää! Olethan jo riisuutunutkin... - -MIRJAM rukoillen. Bruno... Bruno... - -STORM keskeyttäen armottomasti. Missä on rakastajasi? -- No, saammehan -nähdä... - -Lukitsee oven ja pistää avaimen taskuunsa. Kun hän taas kääntyy, seisoo -Lund makuuhuoneen ovella. Hän on myöskin aivan kalpea ja -lausuu äänellä, jota hän turhaan koettaa saada rohkeaksi ja -välinpitämättömäksi. Tässä olen... - -STORMIN silmät välähtävät julmasta tyytyväisyydestä. Hänen huulensa -vääntyvät aivankuin hymyyn -- niin että pienten tummien viiksien alta -välkähtävät valkeat hampaat kuin pedon hampaat... Kiduttavan -äänettömyyden jälkeen sanoo hän hirveällä tyyneydellä. - -Vai siellä te olitte? Hyvä! - - Äänettömyys. - -STORM Mirjamille, viitaten Lundiin. Eikö tämä ole rakastajasi? -- Vai -kiellätkö? - -MIRJAM on aivankuin menehtymäisillään; sanaakaan ei tule hänen -huuliltaan. - -STORM karmivalla, raivokkaalla ivalla. No, oletteko menettäneet -puhekykynne? Jutelkaamme, jutelkaamme... - -LUND käheästi. Mikä on tarkoitus...? - -STORM. Jutelkaamme, jutelkaamme... Sanokaa, eikö tämä ole teidän -porttonne? - -LUND raivostuen. Ei jumalauta! Te ette loukkaa häntä! Te ette ole -arvokas päästämään hänen kenkänsä nauhoja! -- Teillä ei ole mitään -oikeutta häneen... Oo! Te olette hiipinyt tänne kuin varas... Hyvä! Me -emme lähde tästä huoneesta molemmat elävinä... - -Sieppaa puukon tupestaan ja aikoo syöksyä Stormin kimppuun. Storm on -kuitenkin ottanut taskustaan pistoolin ja tähtää kylmästi päähän -Lundia, joka jää tyrmistyneenä paikoilleen. - -MIRJAM kirkaisten. Bruno... Bruno -- (Lundille) -- Älä liikahda! Hän -ampuu... - -STORM. Sepä hyvä, että ajatukseni tunnetaan. Olkaa siis rauhallinen, -herra Lund... ja jutelkaamme -- sillä pian on se myöhäistä... - -LUND kasvavalla kauhulla. Mitä tarkoitatte...? - -STORM. Ah... minä taisin tulla sopimattomaan aikaan... Ja vielä eilen -sinä sanoit... -- (Viitaten makuuhuoneeseen, sanoo Mirjamille, -korostaen jokaisen sanan hirveällä ivalla ja yhä nousevalla raivolla) --- Tietysti _tuolla_ on nyt epäkunnossa -- niinkuin eilenkin... - - Nauraa kaameasti. - -STORM. Niin... eilen... Muistatko vielä eilistä päivää? Muistatko? - -MIRJAM kuolettavassa tuskassa. Bruno... kuule minua... Anna minun -selittää... - -STORM keskeyttää julmasti karjaisten. Vaiti! Mitään selityksiä ei enää -tarvita! Minä tiedän että hän on sinun... Ooh! - -MIRJAM epätoivoisesti rukoillen. Kuule minua... kuuntele minua! Sinä et -ymmärrä... sinä et tiedä syytä! Anna minun selittää... -- (Vaipuu -polvilleen, ojentaen kätensä Stormia kohden) -- Kuule minua! Minä -rakastan sinua... Minä rakastan sinua... Minä rakastan... - -STORM keskeyttää mielettömässä raivossa, hammasta purren. Rakasta -sitten... - - Ampuu. - -MIRJAM vaipuen lattialle, koristen. Bruno... Minä kuolen... - -STORM Lundille. Ja nyt on _sinun_ vuorosi! - -LUND on mielettömän kauhun vallassa. Ennenkuin Storm ehtii ampua, -pakenee hän nopeasti makuuhuoneeseen lukiten oven. - -STORM on nyt aivankuin valloilleen päässyt hirmumyrsky... Kun hän -tuntee, että makuuhuoneen ovi on lukossa, peräytyy hän muutaman -askeleen -- ja valtavalla potkulla lentää ovi räiskähtäen auki ja hän -syöksyy makuuhuoneeseen. - -Ovi sulkeutuu ja sieltä alkaa epäselvästi kuulua juoksevia askeleita, -huonekalujen kaatumista... Ja Lundin käheä, mieletön huuto: - -Auttakaa! Auttakaa! - -INGRID on lamauttavassa tuskassa kuunnellut koko ajan. Kun laukaus -kuuluu, värähtää hän aivankuin hänet olisi ammuttu. Vasta Lundin -avunhuudon kuultuaan pääsee hän jähmettyneestä tilastaan ja huutaa. - -Apua! Apua! Apua! - -Ja taas hän alkaa tuskasta ja kauhusta väristen kuunnella. - -Yhä jatkuu taistelu pimeässä makuuhuoneessa. Sieltä ei kuulu yhtään -sanaa -- kuuluu vain miten suuri peililasi lentää sirpaleiksi... ja -epämääräistä painiskelun töminää... Sitten tukehtunut, tuntematon -huuto, jonka vain vaivoin eroittaa avunhuudoksi... Sitten jotakin -hervotonta potkimisia, korinaa -- ja vihdoin pitkä, tuskallinen -hiljaisuus. - -Lopulta kuuluu sieltä raskaita askeleita. Särkynyt ovi avautuu, ja -sisään astuu -- Storm. - -Hän pysähtyy aivankuin valoa säikähtäen ja katsoo käsiinsä kuin -mieletön. Hän lähenee Mirjamin ruumista, mutta peräytyy kauhuissaan, -kun huomaa sen kuolleeksi... - -Hänen raivonsa talttuu, ja masentuneena lysähtää hän tuolille, jääden -tuijottamaan Mirjamin ruumista -- ja välillä katsoo hän käsiinsä, -niinkuin olisi menettänyt järkensä. - -Niin istuu hän kauan. Kerran purskahtaa hän kaameaan nauruun -- mutta -se muistuttaakin enemmän pidätettyä itkua... Sitten peittää hän -käsillään kasvonsa, ja pitkän ajan kuluttua kuuluu hänen kurkustaan -käheä ähkynä... - - Äänettömyys. - -Silloin alkaa ulkoa kuulua askeleita. Sitten kellon soitto ja -voimakasta koputusta. Ingrid menee konemaisesti avaamaan, ja eteiseen -tulee poliisikomisarjus kahden konstaapelin seurassa. - -KOMISARJUS. Täältä on kuulunut avunhuutoja ja laukauksia... Mitä täällä -on tapahtunut? - -INGRID sopertaen varisten. Tuolla he ovat... - -KOMISARJUS. Ketkä he? Keitä siellä on? - -INGRID tolkuttomana. Niin... siellä... - -Komisarjus kääntyy hänestä hermostuneena ja menee seurusteluhuoneeseen -ovelle -- se on lukossa. Koputtaa varovasti. Kun ei kuulu vastausta, -koputtaa hän lujempaan. - -KOMISARJUS hiukan käheällä, levottomalla äänellä. Avatkaa! Avatkaa! - -STORM nostaa kerran katseensa ja tuijottaa omituisesti oveen; mutta -aivankuin ymmärtämättä mistä on kysymys, painaa hän uudelleen päänsä -käsien varaan. - -KOMISARJUS koputtaa, ja huutaa entistä kovemmin ja hermostuneemmin. -Avatkaa lain nimessä! - - Ei vastausta. - -KOMISARJUS poliiseille. Ovi on murrettava. - -Hänen käskynsä täytetään ja komisarjus ja poliisit astuvat varovasti -seurusteluhuoneeseen. Storm on niinkuin ei kuulisi eikä näkisi mitään. - -KOMISARJUS levottomana. Pitäkää kiinni hänestä! - -Toinen poliiseista tarttuu häneen, mutta hän ei nytkään liikahda eikä -nosta päätään. - -Samaan aikaan kun komisarjus tarkastaa Mirjamin ruumista menee toinen -poliisi sähkölyhdyn kanssa makuuhuoneeseen. Hetken kuluttua ilmestyy -hän ovelle kalpeana ja lausuu kauhusta väräjävällä äänellä. - -Täällä on eräs herra kuristettuna... Hänen kaulassaan on suuret -punaiset juovat... - - Äänettömyys. - -KOMISARJUS. Tekö nämä murhat olette tehnyt...? - - Ei vastausta. - -KOMISARJUS. Lähtekäämme täältä! - -Poliisit tarttuvat Stormiin ja miltei nostavat hänet ylös. Hän antaa -kaiken tapahtua vastustelematta. Vasta kun tullaan eteiseen, näyttää -hän aivankuin heräävän. Hän nostaa päänsä -- ja yht'äkkiä hän -raivoisalla voimalla lennättää poliisit luotaan. Ennenkuin he ehtivät -tointua hämmästyksestään, juoksee hän takaisin seurusteluhuoneeseen. - -KOMISARJUS säikähtyneenä. Meidän täytyy olla varuillamme... Hän meni -varmasti hakemaan asetta! (Lähenevät varovasti ovea.) - -STORM on heti syöksynyt Mirjamin ruumiin ylitse vaikeroiden -sanomattomassa tuskassa. Mirjam... Mirjam... Mirjam. - - Esirippu. - - - - -NELJÄS NÄYTÖS - - -Vankikoppi. - -Tummat, rapatut seinät. Vasemmalla katonrajassa pieni ikkuna paksuine -ristikkoineen. Perällä paksu, raudoitettu ovi, jossa on pyöreä -tirkistysreikä. -- Kalustona vuode, pöytä ja tuoli. - -Kuumeentapaisin askelin kävelee Storm kopissa nurkasta nurkkaan. Hänen -kasvonsa ovat kuolonkalpeat, silmät suuret ja tuijottavat; näkyy, ettei -hän lainkaan ole nukkunut. -- Hänellä on vielä sama puku kuin -vangittaessakin... veripilkutkin näkyvät vielä rypistyneellä -paidanrintamuksella. Vieläkin on hän hirvittävän kaunis, mutta hän ei -ole enää sama nuori mies kuin ennen. - -Hän kävelee, kävelee nurkasta nurkkaan aivankuin peto häkissään. -Toisinaan hän seisahtuu hetkeksi ja hänen kelmeät huulensa liikkuvat -hiljaa -- niinkuin hän ei uskaltaisi puhua ääneen. - -Silloin alkaa kuulua laahustavaa, kahleihin kytkettyjen jalkojen -astuntaa. Tyhjässä käytävässä kuuluu tuo lähenevä kolina omituisen -räikeältä ja pelottavalta. Kun se menee Stormin kopin ohitse, tarttuu -hän kaksin käsin päähänsä ja katseensa harhailee ympäri koppia kuin -mielettömän. Kun kolina on häipynyt, alkaa hän uudestaan kävellä. - -Pitkän äänettömyyden jälkeen kuuluu jostakin kauempaa epäselvästi -joitakin karkeita kirouksia ja senjälkeen jonkun hullun ontto, -pitkäveteinen nauru -- niinkuin tuntemattoman villieläimen ulvonta... - -STORM kokonaan suunniltaan, huutaa. Haa! Kuka taas nauraa?! Kuka, kuka? -Älkää naurako! - -Kävelee entistä kiivaammin, tukkien korviansa käsillään. - -Silloin ilmestyy tirkistysreikään liikkumaton, verestävä silmä, -tuijottaen suoraan Stormia. - -STORM muuttuen aivankuin mielettömäksi. Silmä, silmä... silmä! Pois, -pois! Pois tuo kauhea silmä! - -Avain kirskahtaa ilkeästi lukossa, ovi aukenee, ja kynnykselle ilmestyy -tavattoman suurikokoinen, raa'annäköinen vartija, kädessä avainkimppu. - -VARTIJA kolealla, tunteettomalla äänellä. Mikä on hätänä? Mitä te -huudatte? - -STORM. Älkää tuijottako minuun tuosta reijästä! Teidän silmänne on kuin -kuolleen ihmisen silmä... Minä en voi kestää sitä! En, en, en! - -VARTIJA hiljaa, uhkaavasti. Älkää huutako! Jos te ette lakkaa -huutamasta -- niin kyllä meillä löytyy keinoja, joilla suu tukitaan... -Vaikka olettekin ollut herrasmies, niin luuletteko sentään saavanne -pitää tuollaista elämää...? Mitä tulee siihen, että katselen toimianne, -niin on se kokonaan minun asiani -- eikä kuulu teille! - -STORM katsahtaa jakkaraan ja sanoo käheästi. Menkää... menkää paikalla -täältä! Muuten tapahtuu onnettomuus... - -VARTIJA peräytyen kiireesti ovelle. Vai alatteko tuota nuottia! No, no, -kyllä te siitä lakkaatte... sen minä vakuutan...! Odottakaapas -hetkinen... Odottakaa! - - Poistuu. - -Storm jää seisomaan paikoilleen. Jonkun ajan kuluttua kuuluu taas -askeleita ja ovi aukenee; vartija astuu sisään, sulkien oven ja vetää -takkinsa alta suuren pampun. - -VARTIJA uhkaavasti ja raivokkaasti. Te olette kolme päivää minua -haukkunut ja huutanut... mutta nyt se on lopussa! Täällä ei kukaan saa -huutaa... - - Lähenee Stormia. - -STORM sieppaa nopeasti käteensä raskaan jakkaran ja sanoo hillitysti ja -koleasti. Älkää tulko lähemmäksi... - -VARTIJA seisoo pitkän aikaa neuvottomana ja raivokkaana. Uskallatko -sinä ruveta... minua vastustamaan...? - -STORM ei vastaa mitään, mutta hänen silmänsä liekehtivät sellaisella -tavalla, että se saa vartijan yhä epäröimään. - -Käytävältä alkaa kuulua askeleita. Vartija piilottaa pampun poveensa ja -aukaisee oven. Sisään astuu vankilanlääkäri. - -VARTIJA levottomasti ja mielistelevästi. Jaha, jaha... Tohtorikin -tulee... - -LÄÄKÄRI Stormille. No, miten nyt on laitanne, ystäväni? Oletteko jo -rauhoittunut? Oletteko nukkunut? - -STORM hiukan tyyntyneenä. En. - -LÄÄKÄRI. Oletteko jo syönyt? - -VARTIJA palvelushaluisena. Mitään muuta hän ei ole maistanut kuin -vettä... - -LÄÄKÄRI. Mutta miksi te ette syö? - -STORM hermostuen. Olenhan sen teille jo useasti sanonut! Minun ei ole -nälkä... Minun ei ole nälkä! - -LÄÄKÄRI. Rauhoittukaa ystäväni... Ja sanokaa minulle oletteko ajatellut -sitä, että jos te tuota yhä pitkitätte, kuolette te nälkään...? - -STORM. Minulle on kaikki samantekevää... - -LÄÄKÄRI hermostuneena. Tjaa! Sitten en todellakaan ymmärrä... en -todellakaan voi tehdä mitään hyväksenne... - -STORM. Yhtä asiata tahtoisin teiltä kysyä... Nimittäin sitä, että -saavatko vartijat täällä piestä vankeja? - -LÄÄKÄRI hämmentyen. Ei suinkaan... Ei ilman johtokunnan lupaa... -tarkoitan ilman johtokunnan päätöstä... Muuten, jos teillä on jotakin -valittamista, niin se on tehtävä johtokunnalle. - -VARTIJA. Niin... se on niinkuin tohtori sanoo... - - (Lääkäri lähtee.) - -Samassa tulee sisään vahtimestari, seurassaan Ingrid. Tämä on puettu -mustaan, siroon pukuun ja näyttää kalpealta ja itkeneeltä. - -VAHTIMESTARI katsoen kelloonsa. Ei enempää kuin kymmenen minuuttia. - - Poistuu. - -INGRID värisevällä äänellä. Täälläkö te nyt olette...? - -STORM. Miksi te olette tullut...? Ja miksi tuo jätti meidät -kahdenkesken? - -INGRID. Minä olen sitä pyytänyt... rukoilemalla rukoillut -tirehtööriltä... Minä kerroin hänelle kaikki mitä aijoin teillekin -sanoa... Ja viimein hän suostui... - -STORM. Ja mitä te tahdotte? - -INGRID syvästi katuen. Voitteko... voitteko antaa minulle anteeksi...? - -STORM. Ei minulla ole mitään anteeksi annettavaa... - -INGRID. Oi, te ette tiedä... - -STORM. Mitä sitten? - -INGRID. Sitä, että neiti oli syytön... ja minä olen kaiken saanut -aikaan... -- (Tuskallisesti vaikeroiden) -- Mihinkä, mihinkä minä -menen...? Hän oli syytön... - -STORM havahtuen. Syytön... Mitä sillä tarkoitatte? - -INGRID. Sitä juuri, että hän oli syytön... Teitä yksin hän rakasti... -Herra Lundin kanssa he olivat olleet ennen -- mutta ei sitten enää kun -hän teidät tunsi... Silloin illalla kutsui neiti herra Lundin -sanoakseen, ettei hän enää koskaan saa tulla... Minä tiedän sen... - -STORM. Onko tuo totta? - -INGRID. On -- minä vannon sen! - -STORM. Mutta miksi sitten toisin sanoitte? - -INGRID. Niin -- minä luulin hänen teitä pettävän... luulin, ettei hän -teitä enää rakastanut... Vasta kirjeestä näin... - -STORM. Mistä kirjeestä? - -INGRID. Neidin kirjeestä... Hän kirjoitti samana iltana teille -kirjeen... ja kun tuo onnettomuus tapahtui -- niin minä... minä luin -sen. -- (Hiljaa) -- Tässä se on... - -STORM tuijottaen kauhistuneena kirjeeseen. Hänen kirjeensä... - -Hirveä tuska kuvastuu hänen kasvoissaan ja hän nojautuu seinään kuin -olisi kaatumaisillaan. Lopulta hän lysähtää rahille istumaan. - -INGRID vaipuu äkkiä polvilleen Stormin viereen ja painaa nyyhkyttäen -kasvonsa hänen kalpeata kättänsä vastaan. - - Pitkä äänettömyys. - -INGRID yhä painaen Stormin kättä kasvojaan vastaan; hiljaa kuiskaten. -Minä rakastan teitä... - -STORM aivankuin kauhistuen. Te... - -INGRID masentuneesti ja nöyrästi. Se on kyllä väärin, että rohkenen sen -sanoa -- kun olen niin paljon teitä vastaan rikkonut... Mutta minä -koetan sovittaa sen... Minä olen kuolemaan asti teidän orjanne... Jos -te tahdotte, jos te käskette, olen minä valmis heti kuolemaan... Mutta -antakaa anteeksi... minä olen niin onneton... - -STORM nousee kiivaasti seisoalleen ja tuijottaa häneen. - -INGRID väännellen käsiään kuolettavassa tuskassa. Älkää katsoko minuun -noin... Sanokaa, sanokaa jotain... Enhän minä tahallani ole teille -pahaa tehnyt... Minä olen niin paljon teitä rakastanut... - -VAHTIMESTARI aukaisten oven; kylmästi. Olkaa hyvä ja tulkaa! - -INGRID alkaa lähteä. Lähellä ovea hän kääntyy. Hänen huulensa liikkuvat -hiljaa ja hän ojentaa kuin rukoillen kätensä. Mutta Storm ei edes nosta -katsettaan -- niinkuin ei huomaisikaan häntä. - -VAHTIMESTARI. No, joutukaapas nyt siitä... - -INGRID seisoo kuin kuolemaantuomittu. Sanomaton hätä ja tuska kuvastuu -hänen kalpeilla kasvoillaan. Vihdoin hän lyyhistyy lattialle kuin -riepu, ja hänen äänensä vapisee kauhusta ja epätoivosta kun hän -rukoilee. - -Bruno... Bruno... armahda, armahda... Minä kuolen... - -STORM kääntää häneen väsyneen katseensa, niinkuin ei käsittäisi mitään. - -VAHTIMESTARI nostaa Ingridin ylös ja alkaa taluttaa ovelle. Pois... -pois täältä... Mitä tämä on...? - -INGRID vaikeroiden. Nyt on kaikki lopussa... lopussa... - - Ovi sulkeutuu. - -STORM tuijottaa kirjeeseen aivankuin epäilisi sitä avata. Lopulta hän -konemaisesti repii rikki kuoren ja lukee hiljaa seuraavaa: - -Rakkaani! - -Minun täytyy kirjoittaa sinulle, että saat sen heti kun tulet matkalta. - -Olen kovin pahoillani, että niin kovasti pidin kiinni siitä -vihkimisestä... ja pahoitin mielesi. Se saa nyt olla aivankuin sinä -tahdot. Luovun teatteristakin kokonaan jos tahdot. Minä seuraan sinua -vaikka maailman ääriin! Minä rakastan sinua... - -Minä olen niin levoton, levoton. Ja se mitä nyt sanon, saattaa tuntua -omituiselta, epäilyttävältä... Mutta katsos Bruno, elämä on niin -kummallinen, surullinen ja kauhea... Ja vaikka mailma sanoisi mitä, -niin minä pyydän: älä minua koskaan tuomitse, ennenkuin olet kuullut -minua. Ja usko, etten koskaan ole ketään muuta rakastanut kuin sinua -- -enkä tule milloinkaan rakastamaan. Sinua seuraan vaikka kuolemaan -- -vaikka kadotukseen. - -Rakas! Tule pian luokseni, että saan suudella, syleillä sinua... Sitten -olemme niin onnellisia... onnellisia... - - Sinun Mirjamisi. - -Mitä etemmäksi hän lukee, sitä suuremmaksi käy hänen tuskansa. Hänen -äänensä tulee yhä käheämmäksi ja hänen on vaikea lukea loppuun. Ja -vuorenraskaana vyöryy hänen päällensä hänen suuren onnettomuutensa -tietoisuus. - - Askeleita. - -VARTIJA aukaisten oven. Teidän asianajajanne on täällä. - - Lindevall tulee sisään. Vartija poistuu. - -STORM tarttuu kiihkeästi Lindevallin käteen, kuiskaten. Toitko sinä...? - -LINDEVALL katsoen häneen tutkivasti ja surullisesti. Miten voit nyt, -ystäväni? - -STORM. Minähän kysyin oletko tuonut minulle vapahduksen tästä -helvetistä -- ja sinä kysyt miten voin... - -LINDEVALL. Ystäväni, koeta kuunnella minua hetkinen tyynesti... minä -selitän... - -STORM keskeyttää hermostuneena. Minä kuuntelen sinua vaikka tunnin... -kuin vain ensin sanot, toitko minulle myrkkyä? - -LINDEVALL luoden katseensa alas. En -- minä en tuonut... - -STORM masentuneena. Niinkö... niinkö...? - -LINDEVALL. Ja minä selitän sinulle miksi en tuonut... Katsos nyt... -minä pyydän, että kuuntelet minua... Niin, minä olen paljon ajatellut -sitä asiaa -- koko viime yönä en ole silmiäni ummistanut. Ja minä olen -tullut siihen johtopäätökseen, ettei sinulla ole syytä ryhtyä -sellaiseen äärimäiseen, epätoivoiseen tekoon. - -STORM. Sinäkö sen tiedät...? - -LINDEVALL. Sinähän lupasit kuunnella minua, ystäväni... Siis ensiksi on -varmaa, että oikeus ottaa huomioon kaikki lieventävät asianhaarat ja -rangaistus tulee olemaan mahdollisimman lievä -- ehkä 4-5 vuotta. -Ajattele myöskin sitä tulevaisuutta mikä sinulla saattaa olla: -sinullahan on loistavat lahjat -- sinä voit lueskella jo sinä aikana -kun olet täällä... Sen jälkeen voit mennä esimerkiksi ulkomaille ja -saavuttaa vaikka minkälaisen tulevaisuuden... Ja vielä... Niin, minä -kyllä näen kasvoiltasi, että pidät minua kylmänä ja tunteettomana -näitten sanojeni tähden... -- (Liikutettuna) -- Mutta usko minua -- -usko mitä jo eilen sanoin: minä kyllä ymmärrän tuskasi, ymmärrän, että -sinusta näyttää siltä kuin olisi kaikki auttamattomasti kadotettu... -Mutta sinä olet nuori... sinä voit vielä unohtaa kaikki, ja olla ehkä -onnellinenkin... - -STORM tuskallisesti. Oi ystäväni... Sinä unohdat yhden tärkeän -seikan... sen, että minä rakastin häntä. Minä rakastin häntä enemmän -kuin omaa elämääni! Ja kun hän on kuollut, on minulta kaikki -loppunut... - - Äänettömyys. - -LINDEVALL arasti. Mutta ystäväni, selitä minulle -- ei sentähden, että -tahtoisin sinua tuomita -- vaan että ymmärtäisin sinut täydellisesti... -Niin... koeta selittää, miten sinä saatoit hänet surmata, kun... kun -sinä rakastit häntä... - -STORM. Siinä minun onnettomuuteni juuri on, että voin tehdä tuollaisia -kauheita... Se on minun luonteessani... ja sen olen useasti sinulle -selittänyt. - - Äänettömyys. - -LINDEVALL hiljaa. Mutta sinähän rakastit... - -STORM kiihtyen. Se onkin kauheata, ettei silloin voi tehdä mitään -eroa... ei muista mitään päätöksiään... Mitä muuten tulee tuohon -kauheaan tapaukseen, niin muistan hämärästi, että koko olemukseni -täytti vain se tunne, että minun täytyi heidät surmata. Jospa Mirjam -olisi ollut aivan hiljaa, hiljaa, niin ehkä en olisi häntä ampunut... -Mutta kun hän alkoi liikkua, pyytää, rukoilla... -- (Tarttuen kaksin -käsin päähänsä, muuttuen kauhean näköiseksi) -- Ooh! Voi minua... voi -minua...! Minä olen kirottu... kirottu... -- (Vartijan silmä ilmestyy -tirkistysreikään. Storm hyökkää ovea kohti) -- Pois, pois! - -LINDEVALL pelästyneenä. Rauhoitu ystäväni... rauhoitu! -- (Viittaa -vartijalle) -- Ei se mitään... ei mitään... - -STORM istahtaa rahille pää käsien varassa ja huohottaa raskaasti. - - Äänettömyys. - -LINDEVALL rauhoittaen. Älä ajattele sitä nyt enää... Sinä tulet -hulluksi tuollalailla... - -STORM. Mutta mitään muutakaan en voi ajatella... Ja miksi en kuunnellut -häntä... Sillä hän oli viaton... - -LINDEVALL. Viaton...? - -STORM antaen hänelle kirjeen. Lue. - -LINDEVALL lukee mielenliikutuksen vallassa. Miten sait tämän? - -STORM. Hänen kamarineitsyensä kävi täällä... Ja häneltä sain tietää -totuuden... Ja se ilmenee tuossa kirjeessäkin... - -LINDEVALL epäröiden, hieman katkerasti. Mutta onhan hän kuitenkin -ollut... Lundin kanssa ennen... - -STORM väsyneesti. Sitä minä en enää ajattele -- minä ymmärrän sen -nyt... -- (Kuin uudestaan havahtuen; hurjan epätoivon vallassa.) -- -Voi, mitä minä onneton tein...? Ooh! - -LINDEVALL. Älä ajattele sitä... älä ajattele sitä... Koeta nyt olla -ajattelematta! - -STORM tuskallisesti. Miten voin olla sitä ajattelematta... miten voin? -Ei. Ajattele: hän oli viaton -- ja minä tapoin hänet. Minä rakastin -häntä -- ja tapoin hänet... Ajattele, että hän pyysi, rukoili minua -odottamaan, tahtoi selittää -- mutta minä surmasin hänet... Hän oli -polvillaan lattialla... hennot kädet ojennettuina minua kohden -- ja -siinä, siinä hänet ammuin... - -Vaipuu polvilleen maahan ja painaa kasvonsa rahia vastaan nyyhkyttäen -rajusti. - -Mirjam... Mirjam... - - Äänettömyys. - -LINDEVALL on kokonaan liikutuksen vallassa ja tuntee itsensä -voimattomaksi lohduttamaan. - -STORM nousee rahille istumaan; kolkolla, toivottomalla äänellä. Minä en -usko, että löytyy mitään elämää kuoleman jälkeen. Mutta vaikka siellä -olisi minkälainen helvetti, niin siellä ei voi olla suurempia tuskia -kuin minulla täällä... Sentähden aion kuolla... - -LINDEVALL. Älä puhu noin, ystäväni... - -STORM synkästi. Minä olen kyllä aina pitänyt sinua ystävänäni... ja -luulin, että olisit minua auttanut... Mutta minä näen, että kaikki ovat -minut hyljänneet... - -LINDEVALL tuskallisesti. Sinä tuomitset minua väärin... - -STORM. Saattaa olla... Mutta nyt ilmoitan sinulle, että kaikissa -tapauksissa kuolen... kuolen nälkään... En ole nyt kolmeen päivään -mitään maistanut -- ja kun edelleen olen syömättä, niin kuolema tulee -varmasti. -- (Hymyillen katkerasti) -- Vaikkakin hieman myöhempään... - -LINDEVALL tukehtuneella äänellä. Aiotko sinä todellakin kuolla... -Ehdottomasti kuolla? - -STORM synkällä päättäväisyydellä. Aion. Siitä ei minua voi kukaan -estää! Minä olen näinä kolmena päivänä ajatellut sitä niin paljon... -yleisemmältäkin kannalta... ja olen huomannut, että minulta on kaikki -loppunut. Sinähän yksin tiedät, miten olen koettanut taistella -luonnettani vastaan -- ja nyt näet, miten turhaa se on ollut... - -LINDEVALL. Kaikki voi parantua ja sinä itse voit muuttua... - -STORM. Jos minä en nyt voinut hillitä itseäni, niin miten voisin -vastaisuudessakaan sitä sen paremmin? Ja sano nyt suoraan, kannattaako -minunlaiseni elää? Onko minulla siihen oikeuttakaan...? Minähän olen -surmannut kaksi viatonta ihmistä... Minä olen pahempi kuin tavallinen -rosvo... - -LINDEVALL. Sinä syytät itseäsi ansaitsematta... - -STORM toivottomasti. Ja vaikka olisi miten tahansa, niin minä en voi -elää kun hän on kuollut... Kaikinpuolin on siis parasta, että häviän. - -LINDEVALL. Mutta jos ystävän sanalla on jotakin merkitystä, niin sinä -et tee sitä... - -STORM järkähtämättömästi. Siitä ei enää kannata puhua: minä olen sen jo -päättänyt. - -LINDEVALL katsoo häntä tuskallisesti tutkien. Minä näen, että sinä aiot -sen tehdä... Enkä tahdo, että sinä kuolet nälkään -- (Hiljaa) -- Minä -toin sinulle... - -STORM hypähtäen seisoalleen. Onko se totta? Mitä se on? Onko se sitä -kuin pyysin? - -LINDEVALL ojentaen hänelle pienen pullon. On. Sitä se on. - -STORM pudistaen hänen kättään kauan liikutuksen vallassa. Ystäväni... -ystäväni... ystäväni... Minä kiitän sinua... Anna minulle anteeksi... - -LINDEVALL. Ystävä parka, ei sinun tarvitse mitään anteeksi pyytää... -Minäkään en voinut toisin käyttäytyä -- minun täytyi koettaa saada -sinut luopumaan päätöksestäsi... Minun on ollut niin kauheata ajatella, -että sinä, voimakas, nuori, lahjakas -- että sinusta huomenna olisi -jälellä vain kylmä ruumis... Ei, se on liian hirveätä... - -STORM. Etkö sinä sitten ymmärräkään minua? - -LINDEVALL. Ymmärrän kyllä... Minä aavistin jo ennenkin, ettet luopuisi -päätöksestäsi -- nyt olen varma siitä. Ymmärrän senkin, ettet _voi_ -toisin tehdä... - -STORM. Miten hyvältä tuntuukaan, että sinä edes ymmärrät. - -LINDEVALL. Niin veli... ja minusta tuntuu nyt kuin sinun voimakas, -kokonainen luonteesi ei olisi koskaan voinut sopeutua tähän -puoliluonteiden, sovinnaisuuden, valheen ja ulkokultaisuuden -ilmapiiriin... Sinä otat elämän liian suoraan, liian ankarasti ja -tinkimättömästi... Vielä minä pyytäisin, ettet syyttäisi itseäsi -niinkuin äsken... Sinä et voinut mitään sille onnettomuudelle... Ja tuo -hillitsemätön piirre sinun luonteessasi ei voi olla muuta kuin -edellisten sukupolvien perintöä... - -STORM hätkähtäen. Perintöä? - -LINDEVALL. Niin, meillä kaikilla on -- toisilla enemmän, toisilla -vähemmän -- jotakin sieltä kaukaa muinaisuudesta... Jokin intohimo, -joku piirre luonteessamme, joka kerran saattaa nousta meitä itseämme -voimakkaammaksi ja syöstä meidät turmioon. Mitä me silloin voimme...? - - Äänettömyys. - -STORM hiljaa ja synkästi. Niin... se oli kai minun perintöni... se -minun perintöni olikin... Se on ollut tielläni kuin musta kiviseinä -- -ja siihen nyt olen murskaantunut... - - Äänettömyys. - -LINDEVALL kuin itsekseen, syvällä surulla. Niin sinulle sitten kävi... - -STORM. Niin kävi -- eikä sitä enää voi auttaa... - -LINDEVALL. Tämä on siis viimeinen kerta kun näemme... -- (Hetken -kuluttua puhuu hän suuren liikutuksen valtaamana) -- Muistatko vielä -miten ensikerran tapasimme toisemme...? Silloin sinä pelastit minut -varmasta kuolemasta... Minä muistan vielä niin selvästi, miten voimani -loppuivat, aallot alkoivat lyödä ylitseni ja minä olin juuri -vaipumaisillani syvyyteen... Silloin tunsin, että joku tarttui minuun -ja voimakkain vedoin alkoi uida rantaa kohden. -- (Särkyneellä, -tukehtuneella äänellä) -- Niin... sinä pelastit minut hukkumasta -- ja -nyt minä en voi sinua pelastaa... - -Painaa kasvonsa Stormin olkapäätä vastaan ja hänen hartiansa -nytkähtelevät niinkuin hän nyyhkyttäisi. - -STORM omituisen reippaasti, pudistaen hänen kättään. Ystäväni, veljeni! -Älä ajattele sitä niin synkältä kannalta -- jokaisenhan täytyy kuolla! -Minähän olen vain yksi ihminen... Ja mikä on yksi ihminen: -_hiekkajyvä_. - - Äänettömyys. - -LINDEVALL pakottaen itsensä tyyneksi. Niinhän se kai on... Mutta sinä -Bruno... olet loppuun asti _mies_. - - Pitkä äänettömyys. - -STORM. Sano minulle koska hänet haudataan? - -LINDEVALL aivankuin kauhistuen. Haudataan... - -STORM. Niin... Koska hänet haudataan? - -LINDEVALL hiljaa. Tänään... - -STORM kuin unessa. Tänään... tänään... -- (Värähtäen) -- Viedäänkö -hänet uudelle hautausmaalle... tästä ohi..? - -LINDEVALL. Viedään... - -STORM. Vielä sekin... Ja ehkä jo pian? - -LINDEVALL. Kolmelta. - -STORM. Ystäväni... vie puolestani hänen haudalleen punaisia ruusuja... -Tahi... niin, tee se... - -LINDEVALL nyökäyttää vain hiljaa päätään. - -STORM ottaen pöydän takaa erään paperin. Tässä on testamenttini. - - Äänettömyys. - -Tervehdä sisartani... Sano, ettei hän itkisi paljon minun tähteni... - - Äänettömyys. - -Me emme enää tämän jälkeen näe toisiamme... -- (Syleilevät toisiaan -raskaan liikutuksen valtaamana.) - -STORM pitkän äänettömyyden jälkeen; koleasti. Hyvästi, Arvid... - -LINDEVALL aikoo sanoa jotain, mutta mitään ääntä ei hänen kurkustaan -tule. Vihdoin hän onnistuu käheästi kuiskaamaan yhden ainoan sanan. -Bruno... - -Astuu raskaasti ovelle. Siinä hän vielä kerran kääntyy ja katsahtaa -ystäväänsä -- viimeisen kerran. Sitten hän poistuu sulkien oven -- ja -Storm on yksin. - -Äänettömyys. Vain silloin tällöin kuuluu joku epämääräinen ääni, -raskaita, väsyneitä askeleita ja jossakin kalahtavat kahleet... Mutta -Storm istuu yhä rahillaan tuijottaen aavemaisin katsein eteensä. -Vihdoin kuiskaa hän hiljaa: Yksin... - -Silloin alkaa hyvin kaukaa kuulua hautauskellojen soittoa. Ja vaikka se -kuuluu hillittynä ja kaukaisena, hypähtää Storm ylös -- aivankuin -kuolemaantuomittu, jota tullaan noutamaan mestauslavalle. Ja niin -seisoo hän kauan, kuunnellen noita surullisia, kumajavia ääniä... Hänen -hautauskellonsa... -- (Kuuntelee) -- Ei, ei! Minä en tahdo kuunnella... - -Tukkii käsillään korvansa ja alkaa vielä kerran kävellä kiivaasti -edestakaisin kopissaan. Ja mitä kauemmin hän kävelee, sitä heikommilta -näyttävät hänen askeleensa. Kerran hän horjahtaa kuin olisi -kaatumaisillaan. - -Äkkiä hän pysähtyy kuin naulattuna. Hänen herkistyneeseen korvaansa on -saapunut kaukainen, epämääräinen ääni -- aivankuin ihmissielun valitus -jostakin kauheasta, tuntemattomasta syvyydestä... Vähitellen alkaa se -kuulua selvemmin: se on Chopin'in surumarssin sävel, joka lähenee niin -hitaasti, hitaasti... - -Storm kuuntelee kuolemankalpeana ja aivankuin henkeä pidättäen -lähenevää säveltä. Mutta kun se on miltei vankilan kohdalla... ja sen -raju, sanoin kuvaamaton epätoivo purkautuu ilmoille -- silloin ottaa -Storm taskustaan pullon ja tyhjentää sen yhdellä siemauksella. Ja -istahtaa vuoteelle. - -Kun sävel alkaa etääntyä, silloin vaipuu hän hiljaa pitkäkseen. Hänen -jäsenensä oikenevat, veltostuvat... ja hänen kasvonsa saavat sanoin -kuvaamattoman rauhanilmeen -- hän aivankuin hymyilee hiljaa. Ja soitto -yhä hitaasti häipyy. Yhä etenee soitto... Etenee... etenee... Hänen -huulensa liikahtavat vielä kerran niinkuin hän olisi lausunut jonkun -nimen -- mutta mitään ääntä ei enää kuulu. - -Ja niinkuin kaukainen, surullinen kuiskaus, kuni yksinäisen, hyljätyn -ihmisen nyyhkytys, kuuluu vielä hiljaa Chopinin surumarssin sävel... - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PERINTÖ*** - - -******* This file should be named 54706-8.txt or 54706-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/7/0/54706 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54706-8.zip b/old/54706-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index fe5c2b2..0000000 --- a/old/54706-8.zip +++ /dev/null |