diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54516-8.txt | 2919 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54516-8.zip | bin | 45969 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2919 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..2ec5afb --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54516 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54516) diff --git a/old/54516-8.txt b/old/54516-8.txt deleted file mode 100644 index 70e8708..0000000 --- a/old/54516-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2919 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uusi pirtti, by Arvi Järventaus - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Uusi pirtti - 4-näytöksinen näytelmä - -Author: Arvi Järventaus - -Release Date: April 9, 2017 [EBook #54516] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI PIRTTI *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - - - -UUSI PIRTTI - -4-näytöksinen näytelmä - - -Kirj. - -ARVI JÄRVENTAUS - - - - - -Tampereella, -Kustannusosakeyhtiö Kirja -1918. - - - - -HENKILÖT: - - TARVANTOVUOMAN KALLA, köyhä tunturimökin isäntä. - ELLI, hänen vaimonsa. - KAARINA, heidän tyttärensä. - NIMISMIES | - PAPPI | Muotkan virkamiehiä. - POLIISI | - OPETTAJA | - YLIOPPILAS. - KIRJAILIJA. - TIEVAN TOPI. - KIRKKOVÄÄRTI. - KATEKEETTA (kiertokoulunopettaja). - 1:NEN RAJAMIES. - 2:NEN RAJAMIES. - 1:NEN LAPPALAINEN. - 2:NEN LAPPALAINEN. - PAPIN ROUVA. - PALVELUSTYTTÖ. - -Tapahtumapaikka: Länsi-Lappi, lähellä Norjan rajaa. Aika: nykyinen. - - - - -Ensimäinen näytös. - - -Tarvantovuoman Kallan pirtti, matala ja musta sekä jokseenkin ahdas; -seinät useasta kohti lahoneet ja pullistuneet sisään; katto niin -matalalla, että juuri sopii suorana seisomaan. Peräseinällä kapea -yksipuolinen ikkuna, kaksiruutuinen; alempi ruutu paikattu päreellä. -Ikkunan alla penkki ja yläpuolella hylly, jolla on rykelmä erikoisia -pulloja, toinen toistaan likaisempia; ikkunan vieressä naulassa -almanakka. Oikealla perempänä matala ovi ja etualalla ruijalainen -hellakamiini savutorvineen; kamiinin ja oven välissä penkki ja -vesisaavi; viimemainitun vieressä soikea arkkunen, "kiisa". Seinällä -vahvoja puutappeja nauloina, joissa riippuu pari vanhaa peskiä, -lapinlakki, kintaspari y.m. Vasemmalla etualalla pöytä, seinustalla -penkki ja perempänä seinä-sänky, pää katsomoa vasten; sängyn -yläpuolella hylly, jossa on pari kolme mustunutta kirjaa, paksu -raamattu sekä likaisia paperinpalasia. Vasemmalle vielä herättäjäkello -sekä navettakiilu, jossa on tuli. Peräseinällä ovensuussa toinen sänky, -jonka yläpuolella seinällä joitakuita poronvaljaita. Tuoleina -puupölkkyjä. Talvi-ilta, joulun edellä. - -Elli lapinpuvussa, tuhruinen takki päällä vastaa taikinaa, joka on -pienessä kaukalossa pöydällä. Kalla vanha, laiha mies, ohut, -harmaantunut täysi-parta, päällä sininen, kulunut lapintakki, jalassa -paikkaiset sarkahousut ja vanhat poronnahkakengät (nutukkaat), jotka -ovat pauloilla kierretyt nilkoista kiinni; makoilee sängyssä. - -KALLA. Elli, antiapa se tupakkakukkaro siitä kiisalta. (Elli heittää -taikinan vastaamisen ja vie kukkaron.) - -KALLA (panee piippuun ja puhaltaa muutaman savun). Köyhyys on meillä, -äiti. Ei ole venäjänlehtiäkään ollut moneen kuukauteen. Putkenjuuria on -polteltu. Mutta odotahan, kun tulee se esivallan eläke, niin silloin me -poltamme parasta Ruijan tupakkaa. - -ELLI. Voi, voi, kun sinä houraat. Eihän se ollut kuin leikkiä vain -polesalla [poliisi] ja papilla. Sinua hassuttaakseen sanoivat vain. - -KALLA (nousee istumaan). Elä houraa, Elli. Kyllä minä tiedän. Totta se -puhe oli. - -ELLI. Sinä olet tullut lapseksi, kun uskot sellaista. Etkö jo tunne -polesa-Simppaa sen vertaa? - -KALLA. Tunnen kyllä ja tunsin isänsäkin. Isän poika hän on. Sen tiedän. --- Enkä minä polesasta niinkään, mutta kun pappi lupasi kirjoittaa -keisarille, niin uskon, että kirjoittaa. -- Ja elinkeinoraha tulee, -saat olla varma. - -ELLI. Pappikin puhui leikkiä. - -KALLA (on heittäytynyt jälleen sänkyyn pitkäkseen). Pappiko? Elä jo! -Papin minä tunnen paremmin kuin sinä. Kristitty mies, ei hän valehtele. -Vai vielä jo... huihai! - -ELLI. Saattaa se pappikin leikillään sanoa mitä sattuu. - -KALLA (hypähtää sängystä ja kävelee edestakaisin). Sinulla on suuri -epäusko, Elli. Sinä et usko, että keisari antaa. Mutta saat nähdä, että -se antaa. Ihan vissiin! Minulleko ei antaisi? (Pysähtyy keskelle -lattiaa ja levittelee käsiään.) Minä olen puoliväliin viidettäkymmentä -vuotta asunut tunturissa ja tehnyt työtä kuin karhu. Kiveliöstä -raivannut pellot ja niityt -- viiden lehmän heinän -- rakentanut talon -tyhjin käsin. (Menee Ellin luo.) Muistatko, siinä oli työtä kun porolla -vedätimme rakennuspuita Kaikuvaaran alta? (Kävelee edestakaisin kädet -selän takana.) Tässä ovat käyneet kruununherrat joka vuosi, lensmannit, -papit ja polesat. On käynyt oman maan herroja ja ulkoriikin miehiä. Ja -katto on ollut pään päällä heillä. (Pysähtyy keskelle lattiaa.) Mitä -olisivat tehneet, jos ei täällä olisi taloa ollut? Kinoksessa olisivat -saaneet nukkua... kruununherrat. Nyt saavat pirtissä pötköttää -lämpimässä... heinävuoteilla. Kyllä esivalta tietää, että talo on ollut -tarpeellinen täällä... tunturissa... pakkasen kynsissä. Kyllä on -lensmanni puhunut maaherralle, että hyvä täällä on olla... -Tarvantovuomassa. (Menee istumaan jälleen sängyn laidalle.) Kyllä ne -kirjoittavat esivallalle, että antavat eläkkeen minulle, joka olen -nuoruuteni voimat kiveliöön haaskannut. (Sytyttää piipun, joka on sillä -välin sammunut.) Millä me elämme, jos ei esivalta astu apuun, nyt kun -vanhuus on tullut? En jaksa enää paljon työtä tehdä. Ei ole minusta -Ruijan rantaan raitojen kanssa. Eikä ole poikaakaan, joka lähtisi. -(Huoaten.) Oli poika, mutta Herra korjasi pois... pahasta maailmasta. - -ELLI. Niin, niin, millä eletään. Se on selvä, että nälkäkuolema tässä -tulee, nyt kun me olemme vanhat. Mutta en minä usko siihen sinun -eläkkeeseesikään. Narrinaan pitävät sinua... maailman herrat. - -KALLA. Älä puhu... pappi on totinen mies. - -ELLI. Tiesi hänestä. Suruttomalta minusta tuntui. - -KALLA. Sinä olet aina itsepäinen. Vai suruton! Kyllä se raamatut osaa. -Kuultiinhan se. - -ELLI. Osaa mitä osaa. (Pyhkii kämmeniään takkinsa helmaan.) Ei kuulu -Kaarinaakaan riekoista. (Menee ikkunan ääreen.) Sinne jäi saura -[heinäpieles] vielä vainiolle. Et saanut sitä navettalatoon. - -KALLA. En minä jaksanut. Pannaan huomenna. Kun eläkerahat tulevat, -otetaan renki ja ostetaan hevonen. (Nousee istumaan sängyn laidalle.) -Sitten rakennetaan uusi pirtti ja eletään niinkuin herrat! (Nousee -kävelemään.) Kolme hirsikertaa korkeampi, kuule, Elli, kolme -hirsikertaa... Pirtti kuin pappila! Oi, voi! - -ELLI. Sinä olet tullut lapseksi uudelleen, äijä-riepu. - -KALLA. Pirtti kuin pappila, oi, voi! - - (Kaarina tulee; lappalaispuvussa, päässä lapinmyssy ja - hartioilla kirjava liina, vyöllä likainen kirjovyö sekä - peskipuukko ja neulakolelo.) - -KAARINA (heittää kaksi riekkoa penkille). Siinä on saalis. Kaksi -vaivaista riekkoa. Ei niihin lankoihin riekko käy; ovat liian paksut. - -KALLA (käy Kaarinan eteen). Älä huoli, ostetaan uudet. Poro-Mikkalalla -on hienoa messinkilankaa. Ostetaan sitä ja jo käy riekko ansaan taas. -Odotahan, kun saadaan eläkeraha. - -KAARINA (naurahtaa). Vai on isä taas eläkerahassaan. Ei sieltä taida -mitään tulla. - -KALLA (nyökyttää päätään). Tulee, tulee, kyllä lensmanni tuo. Saat -nähdä. - -ELLI. Tuo se... kunnankuitin kouraasi. - -KALLA. Tuo se... kunnankuitin... ja rahat myös. Kyllä esivalta antaa -minulle... kiveliön raatajalle. - -ELLI (puhaltelee hellakamiiniin). Ei ole kuivaa puuta taas ollenkaan. -Ei saanut kahvipannua lämpenemään. - -KALLA (ottaa lakkinsa ja kintaansa). Minä lähden noutamaan, niin saa -Kaarina lämmitellä. (Menee.) - -KAARINA (on heittänyt peskin yltään; istuu pöydän päähän). -Eläkerahastaan se isä taas uneksii. - -ELLI (nousee kamiinin edestä ja panee leipiä paistinuuniin). Siitähän, -se. Minä en saata antaa anteeksi polesa-Simpalle, että hän äijää -hourautti tuolla tavoin. -- Mitä eläkerahoja niitä... - -KAARINA. Mutta itse se isä sen alkuun pani. Sitä jo kuvitteli kesällä, -kun oltiin Keläsvuopiossa heinänteossa. Sanoi hakevansa valtiolta -eläkkeen, kun on vanhaksi tullut. Aikoi rakentaa uudet ladot... -sellaiset kuin on Suvannon papilla. - -ELLI. Mitäpä siitä, vaikka olisi äijä kuvitellutkin, mutta kun Muotkan -herrat rupesivat lisää houruuttamaan, polesa etunenässä... ja sitten -vielä pappi päälle. - -KAARINA. Kyllähän Simppa tunnetaan. - -ELLI. Simpasta viis, mutta kun pappikin vielä. - -KAARINA. Hän piti sitä leikkinä, mutta isälle se on täyttä totta. - -ELLI. Sellainen suruton raukka. -- Joka lapinakalla joikuja laulattaa. - - (Kalla tulee puusylystä kantaen.) - -KALLA (heittää puut kamiinin eteen). Sieltä tulee ajomiehiä. Joelta -kuului huutoa. - -KAARINA (hypähtäen ylös). Rajamiehet! - -ELLI. Jokohan ne nyt? Eikö se vasta ensi viikolla olisi niiden aika? - -KALLA (lämmittelee käsiään hellan edessä). Ei ne kruununherrat siitä -välitä. Tulevat, milloin sopii. - - (Kaarina menee ulos). - -ELLI (tuskaillen). Tulevat nyt, kun ei ole leipääkään kuin juuri omaksi -tarpeeksi. - -KALLA. Kyllä niillä on eväät itsellään, huihai. - - (Kaarina palaa hengästyneenä). - -KAARINA. Rajamiehet ne ovat! Siellä molitti Tievan Topi törmän alla. -Tunsin äänestä. - -ELLI (harmistuneena). Nyt se leikki taas alkaa. - - (Ulkoa kuuluu kolinaa ja äänekästä puhetta. Porontiuku helähtelee - väliin. Nimismies, pappi, poliisi, Tievan Topi ja kaksi rajamiestä - työntyy sisään. Miehillä on peskit päällä, neljäntuulenlakit ja - keltapunareunuksiset luhkat [peskin päällä oleva leveä suojus], - joiden yli suopunki on heitetty.) - -TIEVAN TOPI. Iltaa! Joko on Elli-mammalla kahvi valmis? - -ELLI. Vai kurkkuun sinulle jo pitäisi kaataa ovessa. - -NIMISMIES (tervehtii Kailaa ja Elliä laskien kätensä heidän -hartioilleen). Terve, terve! Terveisiä Muotkasta. - -KALLA (toimessaan). Terve, Jumalan terve! (Tervehtii pappia.) Terve, -terve, Jumalan terve! On pappikin lähtenyt taas mukaan. Käykää -istumaan, hyvät vieraat. (Menee ulos). - - (Miehet riisuvat peskejänsä, kopistelevat lunta - poronnahkakengistään ja puhaltelevat käsiinsä. Nimismies - ja pappi istuvat vasemmalle. Kalla palaa puusylystä kantaen.) - -KALLA (polvillaan hellan edessä; pistää puita takkaan, joka välistä lyö -savua sisään; papin puoleen kääntyen). Pappi se ei niin usein käy kuin -tämä lensmanni. Joka vuosi kaksi kertaa ja aina kovilla asioilla. -(Päätään kynsien.) Kruununkuitit... kunnankuitit... maantiemaksut, -semmoisia ne on hänellä asiat. Ja meidän tunturi-ihmisten täytyy maksaa -vain, ei auta. Ulosottaa muuten... armotta. Sillä on kova virka tällä -lensmannilla. - -PASTORI (joka on sytyttänyt piipun). Eikö Kalla ole lukenut, että lain -virka on kuoleman ja puustavin, mutta evankeliumin virka elämän ja -rauhan? - -KALLA (hyppää pystyyn). Ja ilon ja riemun ja autuuden! Kyllä kuulee, -että pappi on tullut taloon. Kuulee äänestä jo! (Papille.) Niin vain, -veljeni, niin se on, kuin sanot: elämän ja rauhan ja autuuden. -(Hykertelee käsiään ja kävelee edestakaisin, kunnes pysähtyy -nimismiehen eteen, joka on avannut eväslaukkunsa.) Jaa, lensmanni, sinä -se olet ollut alhaalla taas? Helsingissä? - -NIMISMIES (suu täynnä leipää.) Joo, olenhan minä. - -KALLA. No, mitä sinä siellä? Lisäopissa, vai? - -NIMISMIES. Ainahan sitä oppiikin. - -KALLA. Niinkuin sinä et osaisi jo tätä ulosottoa... köyhiltä ihmisiltä. -Hah, hah! - -NIMISMIES. Kyllähän sitä sen... mutta on sitä muutakin. - -KALLA. No mitä muuta? Eihän siinä lensmannin virassa muuta. Ota ulos... -ja lähetä voudille. Syytä käräjissä... varasta... ja lähetä linnaan. -Siinä se, hah, hah! - -NIMISMIES. Kovinpa se Kalla halpana pitää nimismiehen viran. - -KALLA. Halpana? Älä jo... en minä, mutta se kun on sellaista. Ota -ulos... lähetä voudille, hah, hah! -- Toista se on tällä papilla. Sillä -on sielut ruokittavina. Siitä on leikki poissa. Anna niille ruokaa, -etteivät kuolisi ja vastaa kaikkivaltiaalle Jumalalle viimeisellä -tuomiolla. Siitä on leikki poissa. - -PASTORI. Sellaistahan se on. - -KALLA. Kuolemattomat sielut... älä sie puhu. - -NIMISMIES. Onko sillä emännällä maitoa? - -ELLI. Ei ole lypsetty vielä. Kyllä saat, kun lypsetään. - -KALLA. Kaarina menee lypsämään, kyllä Kaarina pian lypsää. - - (Nimismies keskeyttää syöntinsä. Kaarina ottaa - lypsinkiulun ja menee ulos.) - -KALLA (istuen pöydän päähän). Tässä on jauhot vähissä. Ei ole saatu, -kun ei ole Ruijaan päästy. Eukko on huolehtinut kovasti, mistä jauhoja -saadaan. - -PASTORI (joka on istahtanut penkille akkunan eteen). Muotkassa on -jauhoja vaikka kuinka paljon. - -KALLA (hypähtää ylös). Kuule, äiti, Muotkassa, kirkolla, on jauhoja! Ei -ole hätää. Saamme mennä kuin Jaakopin pojat Egyptiin. Huihai! (Pysähtyy -papin eteen). Minä olen sanonutkin eukolle, että älä huoli, kyllä -jauhoja saadaan. Minä luotan sanaan, jossa veisataan: - - En pelkää, vaikka piirittäis, - mua monta tuhatt' miestä, - ja juonens' kaikki virittäis - mua Herra niistä tietää päästää. - -Niin se on. Niin Taavetti veisasi. Eikö niin, pappi? - -PASTORI. Joo, niinhän se on. - -TIEVAN TOPI (joka on ottanut pastorin laukun). Puuroko se keitetään -papille? - -PASTORI. Joo, pannaan puuro vaan. - -TIEVAN TOPI. Montako kuppia niitä piti ollakaan? - -PASTORI. Panehan kaksi. - -KALLA (joka on kävellyt edestakaisin, on pysähtynyt 1:n rajamiehen -luo). Miten isäsi jaksaa? - -1:n RAJAMIES. Hyvin, terveenä on. - -KALLA. En ole nähnyt häntä moneen vuoteen. En pääse kirkolle enää; hyvä -jos Ruotsin puolelle, Suvantoon jaksan. Vanhuus on tullut. - -1:n RAJAMIES. Niinhän se. - -TIEVAN TOPI. Älähän huoli, Kalla, kun eläkerahat tulevat. Silloin ei -vanhuuskaan paina. - -KALLA. Ole sinä vaiti! Saisit jo maksaa ne sivakat, jotka särit toissa -talvena. Ei pääse metsäänkään enää, kun on sivakat tärvelty. - -TIEVAN TOPI. Enhän se minä särkenyt, vaan poliisi. - -POLIISI (syöden). Sinä se olit. - -KAARINA. Kyllä se oli Topi. - -POLIISI. Älä huoli, Kalla, kun keisarin rahat tulevat, niin ostetaan -uudet sivakat. - -KALLA (innostuen). Jo vain! Ostetaan uudet, Amerikan malliset. -(Kääntyen papin puoleen.) Joko on pappi kirjoittanut esivallalle? - -PASTORI (hämillään). Enhän se minä... Eikö se ollut lensmannin asia? - -NIMISMIES. Ei, papin se oli tehtävä. - -POLIISI (iskien silmää nimismiehelle). Kyllä se pappi kirjoittaa. Se -kun se vain leikkiä puhuu. - -ELLI. Joko rupesit taas äijää houruuttamaan? - -POLIISI. Ei se mitään houruutusta. - -ELLI (vihastuen). Vai ei! -- Kyllä sinä olet kaunis poliisi! Viitsit -vanhaa miestä kiusata. Et tiedä, millainen levottomuus meillä on, kun -se tässä uneksii ja hokee niistä eläkerahoistaan, niin ettei puusylystä -saa enää säretyksi. - -KALLA. Kyllä pappi kirjoittaa... se on tietty ja lensmanni myös. -Keisari antaa kyllä... sillä on paljon rahaa. - -PASTORI (vakavana). Kyllä se taitaa olla vähän vaikea... - -KALLA. Vaikea? Huihai! Mikä vaikea se on, kun kirjoittaa osaat. Huihai. - -POLIISI (nauraen). Papilla on niin paljon keisarille kirjoittamista, -ettei tahdo joutaa. - -KALLA. Älä sie puhu...kyllähän papilla työtä on. Mutta siinä samassa -menee, samassa juuri. - -TIEVAN TOPI. Jo vain... panee reunaan, että Tarvantovuoman Kallalle -uusi pirtti ja heti. (Hämmentää pataa.) Kovin tämä onkin jo rähjä. - -KALLA (innostuen). Jo vain! kolme hirsikertaa korkeampi, että mahtuu -lensmannikin suorana seisomaan. Jo vain. Uusi pirtti... komea kuin -pappila. - -ELLI (syrjään). Jo saivat taas äijän vauhtiin. - -POLIISI. Ja kamariin kaakeliuuni, sellainen kuin Suvannon -nimismiehellä. - -KALLA. Älä sie puhu... samanlainen. Ei savua sitten. - -TIEVAN TOPI. Ja hyvät sängyt ja höyhenpolstarit. - -KALLA (innostuen yhä enemmän). Jo vain! Kelpaa siinä sitten maata papin -ja lensmannin. - -TIEVAN TOPI. Ja minun. - -ELLI (halveksuen, puoleksi vihassa). Sinun... etkö lattialla saata... - -TIEVAN TOPI. Herra se olen minäkin... papin kokki! Hah, hah! -- Nyt -saisi olla ryynit. - - (Pastori hakee ryynit esille ja antaa Topille.) - -KALLA. Jo vain. Minä olen ajatellut jo ruveta vedättämään hirsiä uutta -pirttiä varten. Mitä herrat siitä arvelevat? - -POLIISI. Joo. Vedätä sinä vaan. Kyllä rahat tulevat. - -KALLA. Älä sie puhu. Niin minä teen. Minä palkkaan Morttasen Pieran -työmieheksi ja sitten me rupeamme yhdessä rytkäämään. Kalkuvaaran alla -on vielä sen verran rakennuspuuta, että uuden pirtin saamme. -- Vai -mitä lensmanni arvelee? - -NIMISMIES. Mikäpäs siinä. - -KALLA. Jo vain! Niin me teemme. Sieltä vedätämme, ja sittenkös tässä -alkaa kirveiden kalkutus. Kiveliö kuuntelee ympärillä ja ihmettelee, -että mitäs nyt Tarvannossa tehdään, kun niin kirveet kalkkaavat? -(Kävelee edestakaisin.) Jo vain. Täällä alkaa elämä taas, kun uusi -pirtti seisoo tässä enontörmällä. Kelpaa sitten tulla vaikka keisarin -käymään. - -TIEVAN TOPI (hellan luota). Ei se taida keisari joutaa... -Tarvantovuomaan, hahahah! - -KALLA. No jos ei keisari, niin maaherra. Herra se on sekin. - -POLIISI (suu täynnä ruokaa). Herrapa... herra. - -KALLA. Ja papin pitää kirjoittaa, että keisari lähettäisi rahat -Suvannon konttooriin, Ruotsin puolelle. Sieltä koulun Valfriiti ne -kyllä tulemaan panee. - -POLIISI. Jo vain. - - (Kaarina palaa lypsyltä.) - -KAARINA (kaataa maitoa litranmittaan). Tässä on maitoa lensmannille. - -TIEVAN TOPI. Papin pataan myös maitoa. - -KAARINA. Kyllä tästä liikenee. - -2:n RAJAMIES. Saisinko minäkin vähän? - -KAARINA. Jo vain. (Kaataa maitoa läkkituoppiin ja antaa 2:lle -rajamiehelle. Menee sitten hellan luo ja kaataa pataan maitoa.) - - (Nimismies ja pappi menevät pöydän luo. Kalla seuraa heitä. - Elli, joka on häärinyt tuvan perällä, menee ulos.) - -KALLA (kädet selän takana). Eikö sillä lensmannilla ole vielä akkaa? - -NIMISMIES. Ei ole tullut vielä otetuksi. - -KALLA (kynsien päätään; leikkisänä). Vai ei ole. No kyllä minä tästä -Kaarinan annan... Kaarina se joutaa lensmannille vaimoksi. Kyllä me -äidin kanssa kahdenkin... kun tullevat ne eläkerahat... Otamme rengin. -Tiermesjärven Jussa se vei jo Maaritan tästä... Kaarinan saa lensmanni. - -TIEVAN TOPI. Kaarina, kuule, sinua naitetaan. Pääset Muotkaan -nimismiehen rouvaksi. - -KAARINA. Ole vaiti! - -2:n RAJAMIES. Isäsi kuuluu toimittavan sinua nimismiehelle. - -KALLA. Ei se ole herrastapoja oppinut, mutta lehmät se lypsää ja vellin -keittää ja siinähän sitä on nokko [tarpeeksi]. - -KAARINA (joka on kuunnellut, punastuu korviaan myöten). No kyllä se on -hassu tuo isä. - -POLIISI. Mitäs muuta kuin lähdet Muotkaan vaan. -- Taikka täällähän on -pappi... vihitään täällä. - -TIEVAN TOPI. Ei se pappi kuitenkaan ennen syöntiä rupea. Hei, puuro on -valmis! Annapa, Kaarina, lautasta. - - (Kaarina hakee lautasen. Topi vie puuron pöydälle.) - -KALLA. Ka se, siinä on puuro... ja niin valkoinen puuro. Mitä ryyniä ne -ovat? - -TIEVAN TOPI. Mannaryyniä. - -KALLA. Ja se on kokki tuo Tievan Topi. Keittää puuron kuin poika, heh! - -TIEVAN TOPI. Johan sitä tälle ijälle on pitänyt oppia yhtä ja toista. -(Ottaa laukkunsa ja rupeaa syömään.) Minä se olisin myöskin maitoa -vailla. - -KAARINA (katsoen lypsinkiuluun). Ei täällä ole enää kuin -kahvikupillinen. - -TIEVAN TOPI. No anna sekään. - - (Kaarina kaataa maidon puukuppiin ja ojentaa Topille; - laskee lypsinkiulun penkille ja menee ulos.) - -2:n RAJAMIES (panee lankun syrjään). Nyt poroja metsään viemään. - -POLIISI. Joo. Se on tärkeä. - -1:n RAJAMIES. Jo vain. Lähdetään. - - (Poliisi ja molemmat rajamiehet lähtevät. Elli tulee.) - -TIEVAN TOPI (Ellille, joka on mennyt hellan luo). Myykää emäntä yksi -leipä. - -ELLI. Eikö sinulla ole itselläsi? - -TIEVAN TOPI. On sitä vähän, mutta ostaisin lisää. - -ELLI (antaa leivän). Tuossa on. - -KALLA (astellen Topin luo). Vai leivän se Topi sai. - -TIEVAN TOPI. Ostin, ostin. - -KALLA. Niin vain. Eihän meidän ilman sovi... täällä tunturin kolossa. - -TIEVAN TOPI. Eipä, ei. Mutta kun tulevat ne keisarin rahat, niin sitten -sopii antaa ilmankin. - -KALLA (innostuen ja lyöden Topia olalle). Jo vain! Saat syödä, Topi, -niin paljon kuin vatsasi vetää. En peri maksua. - -ELLI. Olehan tuossa! - -KALLA. En peri maksua. Silloin on meillä leipää, äiti. Ei ole puute, -niinkuin nyt. - -PASTORI (heittää syönnin ja panee tupakaksi; tarjoaa Kallalle.) -Pannaanpa tupakka. - -KALLA. Oikeita paperirossia. En olekaan pitkiin aikoihin polttanut -oikeaa tupakkaa. (Huokaisten.) Putkenjuuria olen hakenut ja niitä -kuivannut, äijä-riepu. -- Tuollaisia. (Näyttää pastorille -tupakkakukkaroansa.) - -PASTORI (katsellen Kallan tupakeita). Voi hyvänen. Miten näitä polttaa? - -KALLA. Älä huoli. Savu niistä lähtee, niistäkin. (Hiljempaa -huokaisten.) Karvaita tahtovat olla. - - (Nimismies lopettaa syönnin ja menee ulos. Elli menee - pöydän luo korjaamaan ruokia pois.) - -TIEVAN TOPI (lopettaa syöntinsä ja sitoo kiinni laukkunsa). Odotahan, -Kalla, kun esivallan eläke tulee, niin saat poltella samanlaisia -sikaareja kuin Treijarin patruuna Juukean pohjassa. - -KALLA (joka on istunut penkille ikkunan eteen papin viereen). Älä sie -puhu. Minä jo tässä Ellille sanoin, että kun esivallan eläke tulee, -niin ostetaankin parasta Ruijan tupakkaa. (Pastorin puoleen kääntyen.) -Kyllä se olisi, veljeni rakas, hyvä, kun tulisi se esivallan raha niin -pian kuin suinkin. (Osoittaa seiniä.) Katsohan, veljeni, noita seiniä. -Ne pullistuvat aivan sisään. Jonakin kauniina päivänä romahtaa koko -pirtti yhteen kasaan ja me jäämme kuin hiiret loukkuun. - -PASTORI (katsellen huonetta.) Huonohan tämä on kovasti. Saisihan täällä -toki olla oikea talo matkamiesten tarpeeksi. - -ELLI (kädessä puurolautanen, jossa on vähän puuroa). Syökö se pappi -tämän puuronsa huomenna? - -PASTORI. No joo. Pankaahan sinne hyllylle. - -ELLI (pitelee kädessään puurolautasta ja katselee sitä kauan). Niin -valkoista puuroa. (Asettaa lautasen hyllylle ja menee ulos.) - -KALLA. Joo! Älä sie puhu! Matkamiesten tarpeeksi. Niin juuri. Täällä -ajaa lensmanni rajoja ja tarvitsee yösijaa. Täällä jutaa [kulkee] lappi -ympäriinsä ja lapsilla on koulupaikka Tarvantovuomassa. Kyllä olisi, -pappi, koulumiehellä huono tulla toimeen, jos pitäisi lapinkodassa -koulua pitää. Mutta nyt kootaan lapinlapset tähän meille joka vuosi ja -tässä saa koulumies niiden kanssa raajia. Varsin minä kamarin luovutan -koulumiehelle, kun hän tulee. -- On niistä sikiöistä kyllä kärsimistä. -Panevat Elliltä välistä viilit sekaisin. Mutta en minä siitä, huihai! -Kunhan saavat tässä olla, se on pääasia. - -TIEVAN TOPI (joka on istunut penkille ja pannut tupakaksi.) -Näistä sopii papin juuri kirjoittaa keisarille, että -täällä ovat Lensmanni ja muut kruunun herrat sisällä. - -KALLA. Älä sie puhu! Kylmä on kiveliö nukkumapaikaksi! Jo vain, kyllä -minä tiedän. Monesti olen markkinamatkoilla joutunut yötä taivasalla -olemaan. Älä sie puhu. Toista on sentään pirtissä, vaikka pahasessakin. -Vai mitä, pappi? Eikö ole niin? - -PASTORI. Sepä tietty. - -KALLA (lämmöllä). Ja ajattele sitten, veljeni, kun saamme uuden pirtin, -korkeamman ja tilavamman. Kuinka hyvä tässä sitten on olla. Jo kelpaa -papin ja lensmannin tänne tulla. Eivät muistu mieleenkään matkan -vaivat. Tuonne kauas joelle paistaa Ruijan lampun tuli uuden pirtin -ikkunasta. Sitä kohti on hyvä ajaa. Se on kuin Betlehemin tähti, joka -tietä näyttää. Ja kun perille pääsette, niin korkeasta ovesta astutte -sisään kookkaaseen, puhtaaseen pirttiin ja pakkastuulessa kohmettunutta -nenäänne hyväilee niin leppoisasti pirtin suloinen lämpö. (Lyö pappia -polvelle.) Se on toista se, pappi! (Nousee kävelemään edestakaisin.) - -TIEVAN TOPI. Jo vain. Kylmä täällä tahtookin nyt ahdistaa. - -KALLA (pysähtyen Topin eteen.) Sano muuta! Tuommoiset seinät. (Osoittaa -nurkkaan.) Katsohan, nurkat kuurassa. - - (Nimismies, poliisi ja rajamiehet tulevat.) - -POLIISI (heittäen suopungin nurkkaan). Mutta jäkälää täällä vielä on. - -KALLA. Älä sie puhu... Jäkälää sitä kyllä on. Kun olisi leipää yhtä -paljon, niin hätäkös tässä. - - (Elli tulee kantaen heinäsylystä.) - -POLIISI. Kyllä sitä tulee leipääkin, kunhan tulee se esivallan eläke. -Saat lyödä raidon ja lähteä Muotkaan jauhoja noutamaan. - -KALLA (innostuen). Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin! (Kävelee -edestakaisin kädet selän takana). Niinkuin Jaakopin pojat Egyptiin! - -ELLI (levitellen heiniä lattialle; halveksivasti). Jaakopin pojat! - -KALLA (innostuen). Jo vain! Elli ei meinaa uskoa, mutta niin se käy. -Eikö niin, pappi? - -PASTORI (naurahtaa). Saattaapa käydä... - -KALLA (edelleenkin innostuksen vallassa). Niin se käy! Niinkuin -Jaakopin pojat Egyptiin! Oi, voi! - - (Kaarina tulee heinäsylystä kantaen. Siirtää pöydän sängyn - päähän ja levittää heinät pöydän paikalle. Noutaa ulkoa pitkän - tyynyn ja risaisen raanun ja laittaa vuoteen valmiiksi.) - -KALLA. Se on oikein, Kaarina. Laita vieraille vuodetta. Kyllä teitä jo -väsyttää? - -NIMISMIES. Kylläpä jo alkaa väsyttääkin... - -KALLA. Pitkä tänne on matka. - -POLIISI. Onhan tätä... kaksikymmentä penikulmaa kirkolta. - -KALLA. Mistä asti olette tätä päivää ajaneet? - -PASTORI. Hirvasjärvestä. - -KALLA. Ka se, on siinä matkaa. - - (Nimismies ja pastori riisuvat nutukkaansa, heittävät takit - yltään, vetävät lapinlakit korvilleen ja paneutuvat maata.) - -KALLA (pastorille). Niin vain, veljeni. Pää se pitää suojata. - -PASTORI. Joo, päästä se matokin kuolee. - -KALLA. Älä sie puhu... - - (Rajamiehet laittautuvat maata perälle, jonne Kaarina - on kantanut heiniä ulkoa.) - -KALLA (mennen hellan luo). Et sinä, äiti, antanut kahviakaan vieraille? - -ELLI. En. Siihen jäi pannu, kun rupesivat keittojaan keittämään. - -TIEVAN TOPI (lattialta). Elli on tullut visuksi. - -ELLI (matkien). Vai visuksi. Eikö itselläsi ole kahvia mukana? - -TIEVAN TOPI. On, on. Juodaan aamulla sinun kahvisi. - -ELLI. Vai joisit. - - (Poliisi ja rajamiehet nauravat hiljaa. Kalla on sillävälin - heittäytynyt sänkyynsä pitkäkseen.) - -ELLI (puoliääneen). Ei se pappi pitänyt iltarukoustakaan. - -TIEVAN TOPI. Pappi oli väsynyt. - -KALLA (sängystä). Kyllä pappi huomenna pitää... raamatunselityksen. -(Miehet nukkuvat. Elli heittää sukankutimen ja siirtää kahvipannun -kamiinin alle. Kaarina heittäytyy ovisuusänkyyn vaatteet yllä.) -(sängystä). Äiti, annapa se tupakkakukkaro sieltä penkiltä. - - (Elli heittää hänelle kukkaron.) - -KALLA (panee piippuun ja raapaisee tulta). Nyt poltetaan putkenjuuria, -mutta vielä tässä tupakat muuttuvat, kun tulee se esivallan eläke. Ensi -viikolla minä rupean ajamaan hirsiä, äiti. - - - - -Toinen näytös. - - -Korkea jokitörmä-niitty. Joen toisella puolen avara vuoma, jonka -laidalla kasvaa vaivaiskoivu-risukkoa. Taampana näkyy tuntureita. -Oikealla ränsistynyt, puoleksi sortunut lato, josta osa kattoakin -poissa. Sen vieressä uusi lato tekeillä, kolme puukerrosta jo valmiina; -ympärillä tarvepuita ja lastuja. Vasemmalla pajupensas, jonka juurella -on eväslaukku, kahvipannu ja kirjava vaateriepu. Aurinkoinen, kirkas -Lapin päivä heinäkuun lopulla. - -Kalla ja Kaarina kahden. Kalla veistää latopuuta kyökkäisten kasvot -hiessä ja Kaarina haravoi heiniä vasemmalla. Molemmilla päässä, paitsi -tavallisia päähineitä, sääskilakit; vyöllä puukko ja pikiöljypullo. - -KALLA (keskeyttää veistonsa ja pyyhkii hikeä otsaltaan). Lämmin päivä. -Jumalan aurinko paistaa meille, Kaarina. Olisi hyvä työtä tehdä, mutta -minua väsyttää. - -KAARINA. Mikäs kiire meillä? Levähdetään, niin jaksat paremmin, isä. - -KALLA. Levähdetään. (Istuu latopuulle ja voitelee pikiöljyllä -poskiaan.) Muuten olisi hyvä, mutta sääskiä on paljon. Tuntuu, kuin -olisivat tänä vuonna vihaisemmat kuin ennen. - -KAARINA (nojaa haravaansa.) Minuapa ne eivät paljon ahdistele. - -KALLA. Eivätkö? -- No se on hyvä, lapsi, etteivät ahdistele. (Huokaa, -katsellen ränsistynyttä latoa.) Lato kaatuu pian. Se on jo vanha. -(Katselee uutta latoa.) Uusi lato kohoaa. Se on jo hyvällä alulla. -(Osoittaen oikealle, etelää kohti.) Tuolta kaukaa Kalkuvaaran alta, -missä kasvavat viimeiset männyt, kiskotimme Morttasen Pieran kanssa -puut. Oli siinä porolla työtä, sillä korkea on tämä törmä. -- Sieltä -vedätimme äidin kanssa vanhan ladonkin puut. - -KAARINA. Siitä on jo kauan. - -KALLA. Neljäkymmentä vuotta. (Huokaa.) Silloin olimme me nuoria, -äiti ja minä. (Vilkastuen.) Me emme pelänneet tunturia, vaikka moni -varoitteli, ettei juuri kiveliöön pitäisi taloa tehdä. Mutta täällä oli -rauha... ja me rakastimme rauhaa. Emme viihtyneet kyläisessä kylässä. -Täällä oli kalaa ja riekkoa yllin kyllin... ja paljon me saimmekin. -Äiti oli taitava ansojen panija. Semmoisen kaarteen laittoi, että meni -siihen lintu, meni kuin itsestään aivan. (Katselee latoa.) Tuollainen -se nyt on, vanha ja ränsistynyt. (Vilkastuen.) Mutta odotahan, Kaarina, -kun uusi lato valmistuu. Saat nähdä, kuinka komea siitä tulee. -(Vilkastuu enemmän ja nousee seisomaan, viitaten pohjoista hohti.) -Tuonne kauas Jänissuvannolle se näkyy. Siellä pohottaa jo kulkijoita -vastaan. Saavatpa sitä rajamiehetkin katsella sitten ja ihmetellä: -"Siinäpä on Tarvantovuoman Kallalla uusi lato, komea kuin kirkko!" -Saapi lensmannikin nähdä, mitä vaikuttaa kruunun raha, kun se oikeaan -paikkaan kiveliössä pannaan. (Nauraen. Vakavammin.) Kunhan nyt tulee se -esivallan eläke, että saan Morttasen Pieralle velkani maksaa. -(Hykertelee käsiään.) Oi, voi! Nyt me työskentelemme taas. Ajattelemme, -Kaarina, että on meillä jo uusi lato valmiina. (Tarttuu kirveeseensä ja -veistää reippaasti, Kaarinan haravoidessa heiniä.) - - (Elli tulee.) - -ELLI. No ei tule heinänteosta taas mitään, kun sinä sen latosi kanssa -houruat. Voi hyvänen aika, mihinkä pulaan sinä meidät vielä saatat. -Velkaa teet tuon uskosi päälle vain. Millä maksat sitten? - -KALLA (keskeyttäen työnsä). Älä huolehdi, äiti. Kyllä velka maksetaan, -kun eläkerahat tulevat. Morttasen Piera on luvannut odottaa. - -ELLI (kiivastuen). Odottaa! Odottaa se aikansa, mutta kun ei kuulu niin -hakee ulos. Lensmanni tulee ja myy avisuunissa kaiken ja sitten... -mihin sitten joudutaan? -- Paljon parempi olisi, että auttaisit -Kaarinaa heinänteossa. Olisihan lehmille ruokaa talveksi. (Tarttuu -haravaan ja haravoi kiivaasti.) - -KALLA. Kyllä me heinääkin teemme. Poutapäivähän nyt on. - -ELLI. On, on, mutta sadekin voi tulla yhtäkkiä. (Heittää haravansa.) En -minä jouda. Minulla on siellä taikina nousemassa. (Menee.) - -KALLA (tarttuu viikatteeseen ja niittää tuokion; heittää sitten ja -oikaisee itseään.) Ohhoh! Selkä on jo huonoksi käynyt. Pitää taulalla -polttaa, kun kotiin päästään. Se auttaa. (Haukotellen.) Kovinpa -raukaisee. Minä panen pitkäkseni tuokioksi. Haravoihan sinä, Kaarina, -sillä aikaa. (Heittäytyy pitkäkseen pensaan kupeelle ja levittää rievun -silmilleen.) Äiti oli huonolla tuulella. (Nukkuu.) - -KAARINA (haravoi hetken, mutta pysähtyy sitten; hätistellen sääskiä -pois silmiltään). Onpa niitä nyt. (Sivelee pikiöljyä poskipäihinsä ja -katselee nukkuvaa isäänsä.) Vanhaksi on isä tullut. Ei jaksa enää -paljoa. Täällä tunturin kolossa on aikansa kulunut, miehuutensa mennyt. -Tunturi veti häntä nuorena puoleensa äidin kanssa. Loihti esiin ihanan -rauhan... ja tänne tulivat vanhukset. Nyt on isän tunturi lumonnut -kokonaan. Ei laske enää kynsistään, kun on kerran saaliikseen saanut. -Taikonut on isä-vanhan mielen aivan. Kummia taikanäkyjään hänen -silmissään kuvasteluttaa... uusista, kauneista ladoista, uudesta -pirtistä ja navetasta. Semmoinenko on tunturi? (Katselee -tunturivyöhykettä.) Minäkin tunnen toisinaan sen kumman tenhovoiman. -Niin omituisella tunteella se väliin rintani täyttää. Kun olen talvella -riekonansoja kokemassa Wirdnitunturin alla, on kuin olisin näkevinäni -väkeä vuoreen painuvan. Silloin minä käsitän, kuinka tunturi vetää -puoleensa eikä päästä sitä, jonka on omakseen ottanut. Ja silloin minä -ymmärrän isän kohtalon: hänen henkensä on tunturin lumoissa. (Nostaa -kätensä silmilleen ja tähystää etäisyyteen.) Mutta kun näin kesäisenä -päivänä kuljen aurinkoista jänkää, missä suopursu kukkii ja Neitsyt -Maarian sänkyheinä väkevänä tuoksuu, silloinpa ymmärrän, mikä isän -tunturiin veti: se oli se leppoisa, raukaiseva rauha, jossa oma -ajatuskin äänellisiksi sanoiksi muuttuu. Ja silloin tunnen, että olisin -tehnyt samoin isän asemassa: muuttanut tunturien kätköön, pois -levottomista väylänvarsikylistä... tänne hiljaisuuteen. -- Mutta silti -tunnen toisinaan kummallista pelkoa, kun ajattelen, että minäkin ehkä -jään tänne... ainiaaksi näille rannoille, näitä jänkiä tarpomaan. -Silloin pelkään, pelkään ja haluaisin kauas pois... ihmisten -ilmoille... sinne, missä on muita nuoria, (Katselee haukkaa, joka -lentää korkealla.) Haluaisin olla haukka, joka ilmoja leijaa. Silloinpa -näkisin, mikä kirkkopaikka kaunein, minkä joen sillalla hauskimmat -tanssit. (Nostoa kätensä ylös ja nauraa.) Voi minua! Mitä sanoisi äiti, -jos kuulisi? Tanssit? Niin tanssit, tanssit! Muistanpa, kuinka kerran -Suvannossa muutamana kesäisenä sunnuntai-iltana pojat ja tytöt -tanssivat maantiensillalla. Siinä oli papin poika, valkolakki päässä, -siinä koulun Sigurd, nimismiehen Agneta ja kylän tyttöjä. Koulu-Pekka -soitti ja tytöt ja pojat tanssivat. Minä istuin aidalla koulun Ailen -kanssa ja katsoin. Olisin voinut katsoa koko yön, mutta äiti tuli pois -hakemaan. -- Ja sekös oli paha! Silloin kapinoin hengessäni, että olin -vain lappalaistyttö. Olisin halunnut olla herraslapsi, nimismiehen -Agneeta. -- Itkin ja nukahdin vihdoin koulumiehen kyökin lattialle... -ja näin koko yön unta papin pojasta ja nimismiehen Agneetasta. Oi-voi! -Oli sekin. (Nauraa.) Voi hyvänen! Heinät unohtuvat kokonaan. (Haravoi -ja hyräilee:) - - Kun Tshaimatunturi - ruskossa illan ui, - on aika paimenten - vuoronsa vaihettaa... - - Kodalle Antras käy, - palas [polku] on mutkikas, - Mutt' keinon [tie] päässäpä - jo Inker ikävöi... - -(Huokaa ja pysähtyy mietteissään katselemaan vanhaa latoa. Tarttuen -jälleen haravaansa laulaa kovemmin:) - - On kota komea, - avara jänkäaapa. - Mutt' palas mutkikas - ja renki Antras vain... - -KALLA (herää ja nousee istumaan). Kuka veisaa? Sinäkö se olit, Kaarina? - -KAARINA (vähän hämillään). Minä. - -KALLA (nousee seisomaan ja tarttuu kirveeseensä). Ihmeellistä! Minä -näin juuri unta, että me olimme saaneet uuden ladon valimiksi. Täällä -oli paljon ihmisiä, niiden joukossa nimismies ja pappi. Nimismies tuli -luokseni, otti minua kädestä ja sanoi: "Kas niin, Kalla, nyt sinulla on -uusi lato. Ole nyt iloinen, sillä sinä olet tämän hyvin ansainnut!" -Mutta pappi sanoi: "Niin, meillä on syytä tästäkin Jumalaa kiittää. -Ehkäpä veisaamme virren." Ja sitten hän aloitti isolla äänellä: "Sä -kaunis kukoistava, Saaronin kukkanen." Siihen minä heräsin. - -KAARINA (pysähtyy ja katsoo isäänsä hellästi). Ehkäpä se oli hyväksi se -uni, isä. - -KALLA (innostuen, silmät loistaen). Se oli! Jumala se lähettää unetkin, -niinkuin ennen Jaakopille, joka näki taivaan tikapuut. Jumala lähetti -minullekin tämän unen, että olisin hyvässä turvassa ja odottelisin -kärsivällisenä... esivallan eläkettä. Oi-voi, Kaarina! Meille tulee -vielä hauska. - -KAARINA. Niin uskon minäkin. - -KALLA (veistää latopuuta). Haravoihan sinä, Kaarina. Minä tässä vähän -veistelen, että saamme nostaa tämän puun paikoilleen. Sitten rupean -minäkin niittämään taas. - -KAARINA (joka on tähystänyt oikealle, etelää kohti). Tuolta tulee -vene... kaksi. Etumaisessa purje pystyssä, vaikka on aivan tyven. -Ketähän ne mahtavat olla? - -KALLA (tähystellen). Ei erota vanhan silmä paljoa. Veneitä sieltä -tulee. -- Jos lienevät kartta-insinöörejä, jotka tulevat tuntureita -mittaamaan. Morttasen Piera kertoi Suvannossa kuulleensa, että -sellaisia pitäisi tulla tänä kesänä. -- Tiesi vain, outoja ne ovat. -Mitä lienevät... vieraita. - -KAARINA (uteliaana). Tänne soutavat! Ketähän ne ovat? - -KALLA. Tiesi vain. Olkootpa ketä hyvänsä... - - (Sillä välin on vene laskenut rantaan törmän alle. Kaarina - juoksee törmän reunalle katsomaan ja palaa hetken päästä - hengästyneenä.) - -KAARINA. Siellä on nimismies ja pappi ja poliisi... ja kaksi outoa -herraa! - -KALLA (heittää kirveen; ottaa lakin päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan -kyynärvarrella). Nimismies ja pappi? - -KAARINA. Niin! - - (Nimismies, pappi, poliisi, ylioppilas ja kirjailija tulevat. - Miehet ovat pieksusaappaissa ja helletakeissa, paitsi poliisi, - jolla on tavallinen takki käsivarrella. Nimismiehellä housunpolvi - revennyt. Hatuissa sääskiverkot, eväslaukut käsissä. Ylioppilaalla - silmälasit.) - -POLIISI. Päivää, Kalla! Terveisiä Muotkasta! - -KALLA. Päivää! Jumal'antakoon! (Leikkisänä, kynsien päätään.) Jo on -tainnut vihollinen tulla Muotkaan, kun on virkakunta lähtenyt tunturiin -pakoon? - -PASTORI (tervehtii Kallaa ja Kaarinaa). Onhan se selvä, että virastot -täytyy pelastaa vihollisen kynsistä. Niitä ei saa alttiiksi jättää. - -KALLA (edelleenkin leikkisänä). Älä sie puhu, veljeni, sepä tietty. -Hahhah! - - (Vieraat tervehtivät.) - -NIMISMIES. Me jo tuolta kaukaa näimme... suvannon päästä... että täällä -on Kalla heinänteossa. Poliisi se ensimäisenä tunsi Kallan. - -POLIISI (osoittaen Kallan takkia). Joo, tuosta haljakasta. - -KALLA. Älä sinä minun takkiani lasta [moiti]. Se on hyvä takki. - -POLIISI. Hyväpä, hyvä. Mutta kauas se näkyy. (Mennen syrjään.) Me -keitämme tässä kahvit ja jatkamme sitten matkaa. - -KAARINA. Minne te olette matkalla? - -POLIISI. Arvaapa. - -KAARINA. Mistäpä ne kruunun herrain asiat arvaa. - -PASTORI. Me olemme lähteneet kalastusretkelle. - -KALLA (ihmeissään). Kalastusretkelle? Eikö Muotkassa enää kaloja ole, -kun on pitänyt lähteä tunturiin pyytämään? - -PASTORI. Onhan niitä sielläkin, mutta täällä on suurempia ja -lihavampia. - -KALLA. No älä jo! Vai kalastamaan. (Kynsii leikkisänä päätään.) -Herra varjele niitä herrain päähänpistoja! Kalastamaan kahdenkymmenen -penikulman päähän. - -POLIISI. Mikäs siinä? Onhan Jumala aikaa luonut. - -KALLA. Älä sie puhu... mutta kun parhaana heinäaikana. - -POLIISI. Eiväthän herrat työtä tee. - -KAARINA (nauraen) Vai herrat! Mikä herra se sinäkin? Hah, hah! - -POLIISI. No herrapa tietenkin! (Katselee ladon alkua.) Mitä se Kalla -rakentaa? - -KALLA. Latoa, veljeni, uutta latoa. En saanut aikaani kulumaan muuten. -Ajattelin, että panenpahan alulle ja lopettelen sitten, kun eläkeraha -tulee. - -POLIISI (iskien silmää nimismiehelle). Niin vain. Rakennahan sinä vain, -Kalla. Kyllä rahat tulevat. - -KALLA (joka on tutkivasti katsellut ylioppilasta ja kirjailijaa). Joo, -niin vain, veljeni. -- Ketä nämä vieraat ovat? - -NIMISMIES (osoittaen ylioppilasta). Tämä on minun veljeni. - -KALLA. Vai veli! - -POLIISI (iskien silmää ylioppilaalle). Se on tohtori. - -KALLA (ihmeissään). Vai oikein jo tohtori... nuori mies. -(Osoittaa kirjailijaa.) No entä tämä toinen? - -PASTORI. Se on sellainen mies, joka kirjoittaa värssyjä. - -KALLA (vähän välinpitämättömänä). Vai sellainen. No kirjoita sinä -menemään vaan. Kyllä me luemme. - - (Poliisi tekee tulta ja puhelee vilkkaasti ylioppilaan - ja kirjailijan kanssa. Nauravat.) - -POLIISI. No nythän sopii Kallankin syynäyttää itsensä, kun tuli tohtori -juuri niittyrantaan. Eikö selkää ole kolottanut? - -KALLA. No älä sie puhu! Sepä sattui, oikea Jumalan lykky. Kolottanut? -Kyllä sitä kolottaa alituiseen. Äsken juuri Kaarinalle vaitelin, että -pitää taas taulalla polttaa, kun kotiin päästään. - -YLIOPPILAS. Taulallako isäntä polttaa? - -KALLA. Taulalla. Se on vanhan kansan lääke. - -KIRJAILIJA. Mutta eikö siinä selkänahka ole liian kovassa leikissä? - -KALLA. Eikö mitä. Pian se paranee... taulan jälki. - -POLIISI (Kaarinalle). Katsohan sinä, Kaarina, tuota pannua. (Kallalle.) -Tulehan, mennään tuonne ladon taakse, niin saa tohtori katsoa. - -YLIOPPILAS. Jo vain! Katsotaanpas. - - (Miehet menevät nauraen vanhan ladon taa.) - -POLIISI. Otahan paita pois. - -KALLA. Älähän hätäile... - -YLIOPPILAS ja KIRJAILIJA (yhteen ääneen). Voi tavaton! Ihan täynnä -arpia! - -POLIISI. Viiden pennin ja kahden äyrin kokoisia. - -NIMISMIES. On se kirjava. - -KALLA. Älä sie puhu. Se onkin eri leikissä ollut se selkä. Ei olisi -tullut mitään puiden vedätyksestä, jos ei olisi taulaa käytetty. Siellä -olisivat latopuut vieläkin Kalkuvaaran alla. - -KIRJAILIJA (ihmetellen). No kyllä on. - -KALLA. No mitä tohtori arvelee? Eikö ole hyvä keino? - -YLIOPPILAS. Tiesi hänestä. Ei tätä keinoa nykyajan lääketiede tunne. - -KALLA (vähän kiivastuen). Se on esi-isäin oppia! - -POLIISI (nauraen). Se on sitä tunturilääketiedettä! - -KALLA (vetäessään paitaa yllensä, paidan sisästä). En minä anna suurta -arvoa sille akatemian opille... paremmin lääkkeissä kuin uskossakaan. -Ne eivät tiedä mitään... akatemian tohtorit. - - (Miehet tulevat esiin ladon takaa.) - -KALLA. Meillä kävi kerran tyskäläinen tohtori ja minä käskin hänen -katsoa akkaa vähän, kun tämä oli siukkana. Mutta sekös oli -vastahakoista äijälle! Ei tahtonut millään ruveta. Soperteli vain: -"Mine ole semmunen tohturi, joka ei tiedä mittä..." Katsoihan se -viimein, kun minä uhkasin kovettua. Mutta ei hän tiennyt mitään. -"Semmunen tohtori, joka ei tiennyt mittä." - -KIRJAILIJA. Jos se oli eläinlääkäri? - -KALLA. Tiesi kissa! Tohtori se vaan oli. Hahhah! - -KAARINA. Nyt tämä kiehuu. Annapa kahvipussi. - -POLIISI (kaivaa nimismiehen laukusta kahvipussin). Keitähän hyvä kahvi. - -KAARINA. Kyllä, kyllä. - - (Miehet ovat istuneet maahan. Pappi, ylioppilas - ja kirjailija tupakoivat.) - -KIRJAILIJA. Joko Kalla on vanha? - -KALLA. Kahdeksaskymmenen alulla. - -KIRJAILIJA. Onpa siinä ikää. -- Ja täällä olette asuneet aina? - -KALLA. Täällä... puoliväliin viidettäkymmentä vuotta. -- Ja mikäs on -ollut asuessa nuorena, mutta nyt kun vanhuus on tullut, rapistuvat -paikat. (Osoittaen vanhaa latoa.) Tuossa on lato, jonka nuorena tein. - -YLIOPPILAS. Jaa-a. Kyllä on jo vanha. - -KALLA. Niin on... ja uusi pitäisi saada. Mutta mistä rahat? Ei ole -minulla, jollei esivalta astu väliin. Velkaa olen tehnyt, ei auta. - -POLIISI (joka on Kaarinan kanssa kaatanut kahvin kuppeihin). Älä -huolehdi, Kalla, lato siitä tulee ja komea, jahka esivallan eläke -saapuu. Pappi on laittanut jo jouluna hakemuksen keisariin. - -KALLA (innostuen ja nousten seisomaan). Älä sie puhu, veljeni! Niin -tulee. Minä jo tässä Kaarinalle muistelin, että tehdään sellainen lato, -joka näkyy jo Jänissuvannolle saakka. Kelpaa siihen sitten heiniä -heittää! Oi, voi! Älä sie puhu, veljeni! (Papin puoleen.) Eivät ole -vielä tulleet rahat? - -PASTORI (heittäen savukkeenpätkän syrjään). Eivät ole vielä. - -NIMISMIES. Sillä on keisarilla niin paljon papereita pöydällä, ettei -ole vielä joutanut sinun asiaasi tutkimaan. - -KALLA. Älä sie puhu! Sepä tietty. Ovat sinne alimaiseksi sattuneet -minun paperini, niin ei niiden vuoro heti tule. Mutta tulee, kun -joutuu. - -POLIISI. Tulee. Niin ottaa keisari kultapookaiset silmälasinsa ja -katselee Kallan anomusta ja puhelee: "Jaha, Tarvantovuoman Kalla... -eläke... asunut tunturissa puoliväliin viidettäkymmentä vuotta. -Jaha, kyllä tunnetaan. Siellähän on Muotkan nimismies sisällä -rajamatkoillaan." Soittaa ministerilleen: "Hei, Iivana -Hospodipamilujanohvi! Tarvantovuoman Kallalle 500 ruplaa vuotuista -eläkettä!" -- Kas niin, niin se lähtee! - -KALLA. Jo vain! Kyllä sieltä lähtee! - -POLIISI. Kahvi on valmis. - - (Miehet ottavat kuppinsa ja rupeavat juomaan.) - -POLIISI. So, Kalla ja Kaarina! Ottakaa tekin. - - (Kalla ja Kaarina ottavat.) - -KALLA (juodessaan). Olipa se somaa, kun sattui vieraita näin -odottamattomaan aikaan. Oikein tekee sydämelle hyvää nähdä taas -pitkästä kotvasta almaihmisiä [todellisia, oikeita ihmisiä]. Ei täällä -monesti näekään oikeita ihmisiä. Jonkun kinni-lappalaisen silloin -tällöin. (Laskee kupin maahan ja pyyhkii hihalla suutaan.) -Suur'kiitosta. Kosti Jumala. Hyvä kahvi. - -KAARINA (laskee niinikään kupin maahan ja kiittää ujosti). -Suur'kiitosta. - -KIRJAILIJA (ojentaa kuppinsa). Laskehan, Simppa, lisää! Hyvältä se -maistaa. - -POLIISI (kaataa; kääntyen toisten puoleen). Toinen kuppi tietysti? - -YLIOPPILAS. Se on selvä! - -POLIISI (kaataa kupit täyteen). Siinä, Kalla, juohan pois! Ja sinä, -Kaarina, otahan sinäkin. - - (Miehet, Kaarina ja Kalla ottavat.) - -KALLA (juodessaan). Kyllä on tainnut herroilla väliin kovallekin -ottaa... koskipaikoissa... Saitsikoskessa... ja Kingerpuskassa? - -NIMISMIES. Kyllähän se väliin... - -POLIISI. Saitsikoskessa meinasi jo nousta tie pystyyn. Jos en olisi -osannut niin hyvin valehdella, niin siihen olisi jääty... Nämä olisivat -lyöneet sauvoimet koskeen ja sitten... hyvästi makea maailma! - -KALLA (nauraen). Kyllähän sen arvaa... hurrikkaat sauvojat. Ottaa se -tottuneellakin... hahhah! - -KIRJAILIJA (laskien kupin viereensä maahan ja sytyttäen savukkeen). -Hyvä se onkin tämä polesa valehtelemaan. Ei ilmaissut kosken pituutta, -ennenkuin niskassa. Aina, kun uusi kähy näkyi edessäpäin, tuumi vain, -että "kyllä se pian loppuu." -- Piti läheltä, ettemme selkään antaneet, -kun maihin päästiin. - -POLIISI. Joo. Olisitte saaneetkin lähteä yksinänne jatkamaan matkaa, -josta ei olisi tullut mitään. -- (Nauraen.) Oli näitä soma katsoa, kun -nuotiopaikalle päästiin. Selin istuivat toisiinsa eivätkä puhuneet -halaistua sanaa. Istuivat vain ja äköttivät, purren vihassa kukin -eväitään. Minua nauratti. Hahhah! - -YLIOPPILAS (joka on myös pannut tupakan). Mutta sellaisissa paikoin se -kahvin vaikutus oikein tuli näkyviin. Kun oli saatu pari kolme kuppia -makoon, niin jopahan pehmeni paatunut sydän. Vähitellen käännyttiin -päin... ja tarina kulki entiseen tapaan. -- On se kahvi poikaa! Ei sen -arvoa ole oikein kaupungissa tiennytkään. - -KALLA. Älä sie puhu. Kahvi on sydämen lääke. (Papin puoleen kääntyen.) -Ja pappi sauvoi myös? - -POLIISI. Ei papista ole sauvojaksi, mutta hyvä seimiköyden vetäjä. - -PASTORI (nauran). Äläs virka! Minulla on tuuman syvyinen ura -olkapäässä. Hahhah! - - (Nimismies menee rantaan veneiden luo, jossa kuuluu kolistelevan.) - -KALLA (panee tupakaksi). Tietää se pappikin leikissä olleensa! Hahhah! -Onkin vähän toista kuin Muotkan kirkon saarnatuolissa. Hahhah! - - (Aurinko on sillävälin alennut. Tunturi jono hehkuu - sinervänpunaisena.) - -NIMISMIES (palaten rannasta). Meidän on aika lähteä. (Kallan puoleen -kääntyen.) Tässähän on talo lähellä? - -POLIISI (viitaten pohjoiseen). Joo, tuon suvannon päässä. - -KALLA. Joo, siitä rupeaa heti näkymään, kunhan menette vähän matkaa. - -NIMISMIES. Me lähdemme. - - (Miehet nousevat ja kokoilevat kapineitaan. Nimismies, pappi - ja poliisi jättävät hyvästit laskemalla oikean kätensä - hyvästeltävän harteille; kirjailija ja ylioppilas jättävät - hyvästit kädestä. Heittävät laukut selkäänsä ja painuvat rantaan,) - -NIMISMIES (joka on jäänyt vähän jälelle). No hyvästi nyt, Kalla! Me -viemme terveisiä taloon. - -KALLA. Vie, vie, veljeni! Illalla mekin tulemme Kaarinan kanssa. - -NIMISMIES (heittää laukun selkäänsä). Jaa, jaa. (Menee.) - - (Kalla ja Kaarina menevät törmän reunalle katsomaan.) - -KIRJAILIJA (veneestä). Hyvästi! - -KAARINA (ujosti). Hyvästi. - -KALLA. Menkää tervennä! (Palaa ladon kehän luo, Kaarinan jäädessä -törmälle katsomaan.) Vieraita yhtäkkiä vaan... ja niin hyviä uutisia. - -(Veneessä laulavat kirjailija ja ylioppilas:) - - Oi, Lappi, sä onnen ja rauhan maa! - Niin tummina tunturis hohtaa. - Tääll' lohtua inehmon rinta saa, -- - Tääll' maailmat toisensa kohtaa. - -KALLA (on tarttunut kirveeseensä, mutta pysähtyy kuuntelemaan laulua). -Veisaavat. - -(Tällä välin on vene etääntynyt ja laulu kuuluu heikommin.) - - Ken aavisti, että niin pauhata vois - sen tunturikurkkiot, kosket. -- - Ken aavisti, että niin hehkua vois - sen tunturityttöjen posket. - -(Kaarina palaa äkisti punastuneena ja tarttuu haravaansa.) - -KALLA. Mitä ne veisaavat? - -KAARINA (punaisena korviaan myöten; hämillään). Tiesi jo... mitä -laulanevat. - -(Vene on etääntynyt kauas, mutta yhä kuuluu laulu, johon ylioppilas nyt -laulaa toista ääntä:) - - Oi, Lappi, sä onnen ja rauhan maa! - Niin tummina tunturis hohtaa. - Tääll' lohtua inehmon rinta saa. -- - Tääll' maailmat toisensa kohtaa... - -(Laulu häipyy pois. Viimeisen säkeistön aikana ovat Kalla ja Kaarina -ryhtyneet työhönsä.) - -KALLA (taukoaa veistämästä). Kuulitko, Kaarina, mitä polesa puhui? -Pappi on kirjoittanut minun eläke-rahastani. - -KAARINA (haravoiden). Kuulin. Sehän on hauska. - -KALLA (kirveeseensä nojaten). On se! On se pappi siunattu mies. Entinen -ei ruvennut millekään. Sanoi vain, ettei sitä saada. (Hymähtää -halveksivasti.) Miks'ei saada, kun haetaan. Keisari on armollinen ja -lempeä. Kyllä hän antaa. Mikä ettei... huihai! (Katselee ladon alkua -mietteissään ja huulet liikkuvat hiljaa.) - -KAARINA (pysähtyen työssään ja tähystäen vasempaan, pohjoista kohden). -Tuolla menevät... suvannolla. Siellä käy viri. Purje on pystyssä. - -KALLA (katselee suvannolle päin). Siellä menevät. Yöksi pääsevät -taloon. (Heittää kirveensä.) Oh, kun minua taas väsyttää. Panenpa vähän -pitkälleni. (Heittäytyy pitkäkseen äskeiselle paikalleen.) - -KAARINA (haravoi tuokion vaitiollen). Kirjailija. Mikähän virkamies -se on...? (Naurahtaa itsekseen salaperäisenä.) Nuori mies... -sinisilmäinen.. ja niin kauniisti lauloi. (Naurahtaa taas ja haravoi) -Herra se kuitenkin on... näkee kasvoista. (Katsahtaa nukkuvaa isäänsä.) -Isä-raukka. Ei hän enää paljoa jaksa. Hetkisen vain, kun innostuu -mielikuvistaan, heilahtaa nuorekkaana, kunnes taas väsähtää. (Nojaa -haravaansa.) En minä henno hänen lempiajatustaan riistää. Se on hänen -vanhuutensa ilo, josta väsynyt mieli elää. Äiti vastustaa häntä, mutta -siitä on seurauksena vain toraa ja eripuraisuutta. En minä saata sitä -tehdä. Kuvitelkoon, miettiköön, haaveilkoon... esivallan eläkkeestä, -jota tuskin tulee. Mutta kun hän siihen niin vahvasti uskoo, niin -uskokoon. (Katselee hellästi nukkuvaa.) Isä-parka, tunturin lumoihin -joutunut. (Tarttuu haravaansa ja hyräilee:) - - Vei tunturinhaltija kerran - satuvuoreen pienen lapsen - ja näytteli aarteitansa: - teki lapsesta hopeahapsen. - Ei huomannut lapsonen laisinkaan - kun haltija näytteli aarteitaan, - että nuoruus haihtui - ja vanhaksi vaihtui - jo muoto, mi kerran kukkeudessaan - elon onnea, armautta loisti. - - Ulospääsyä etsien lapsi - satuvuorta ympäri kulkee. - Mutt' haltija vanha ja viisas - joka tien hältä visusti sulkee. - Käy vuoressa lapsi ja vaikeroi, - ulospääsyä löytää ei hän voi: - Sillä entinen lapsi - on harmajahapsi. - Ja muotonsa, kerran min aateloi - elon aamu, nyt ryppyjä täynnä. - -(Sillä välin on aurinko alennut. Tunturijono hohtaa punaisena. -Lapinsirkku virittää iltavirtensä.) - -KAARINA (on pysähtynyt katselemaan vuorten punerrusta; hurmaantuneena.) -Satuvuori! (Nostaa torjuen kätensä.) Taikavuori! - - (Katekeetta tulee, laukku selässä.) - -KATEKEETTA. Iltaa! Mitä se Kaarina täällä haaveilee? - -KAARINA. Koulumies! Iltaa! No mikä sinut tänne on tuonut? - -KATEKEETTA. Olen lapinkyliä vähäni kierrellyt. (Huomaa Kallan.) Kallapa -on vaipunut. - -KAARINA (herättelee isäänsä). Isä, täällä on koulumies. - -KALLA (herää). Koulumies! No nytpä vieraita kulkee. Äsken oli tässä -Muotkan herroja iso joukko. - -KATEKEETTA. Vai Muotkan herroja ne olivat. Minä näin veneet tuolla -suvannolla ja ajattelin, että ketähän matkailijoita ne mahtoivat olla. -(Huomaa ladon teoksen.) Jaha. Kalla on ruvennut rakentamaan. Latoako -sinä teet? - -KALLA (nousee seisomaan). Latoa, uutta latoa. Kovin on ränsistynyt jo -vanha. Tässä Muotkan herrat juuri kertoivat, että pappi on kirjoittanut -jo jouluna keisariin. Pian tulevat rahat ja silloin on minullakin millä -maksaa Morttasen Pieralle ja ruveta uutta pirttiä rytkäämään. - -KATEKEETTA. Vai jouluna. Mutta kauanhan ne viipyvät. Olisipa niiden -joulusta asti pitänyt ehtiä? Taitavat herrat sinua houruuttaa. - -KALLA. Houruuttaa? Sinä et tunne pappia. Siellä ovat paperit keisarin -pöydällä, mutta ei ole keisari vielä ehtinyt niitä tutkia. - -KATEKEETTA (puistaen päätään). Kyllä sinä olisit saanut ne jo, jos -tullakseen olisivat. Huihai! En minä saata uskoa koko juttua. - -KALLA. Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Sinä et tiedä, että keisarilla -on paljon työtä. Siinä monet riikin asiat, siinä ministerit ja muut -käskyläiset. Katso sinä: ei ole vielä kerinnyt. - -KATEKEETTA. Kyllä se olisi kerinnyt, mutta minusta tuntuu koko juttu -sangen epäilyttävältä. - -KALLA (vakuuttavasti). Sinua vaivaa epäusko, koulumies. Saat nähdä -sitten, kun eläkerahat tulevat. Saat nähdä sitten. Kun ensi talvena -tulet koulunpitoon, ajat Tarvannon sivu, ole varma siitä. Et tunne -paikkaa entiseksi enää. Ihmettelet vain, että kukahan on rakentanut -noin komean pirtin Lätäs-enon rannalle? (Vilkastuen.) Sivu ajat, -koulumies, ihan varmaan. (Hiljentäen ääntään.) Mutta minä sanon -sinulle, koulumies: aja sinä kohti vain sitä uutta pirttiä, vaikka -kuinka oudolta näyttäisi. Aja sinä kohti vain, sillä siellä asuu -Tarvantovuoman Kalla. Hih, hih! - -KATEKEETTA. No sittenpähän nähdään. (Katsahtaa aurinkoa.) Minä lähden -nyt. Kyllä teille tietysti vielä yöksi mahtuu, vaikka on jo vieraita -ennestäänkin? - -KALLA. Mahtuu vain. Mene rauhassa, veljeni. Me tulemme Kaarinan kanssa -kohta perässä. - - (Katekeetta menee.) - -KALLA (tarttuen kirveeseensä; Kaarinalle). Lähdepä nyt luhtaa -niittämään lehmille, että pääsemme mekin tästä kotiin suorimaan. - - (Kaarina, joka on Kallan ja katekeetan keskustelun aikana - haravoinut, heittää haravansa, ottaa viikatteen ja menee - rantaan.) - -KALLA (yksin; veistää jonkun aikaa, mutta heittää sitten ja istahtaa -latopuulle ja sivelee partaansa miettiväisenä). Niin...totta puhui -koulumies, että kauan ne viipyvät. Olisihan niiden pitänyt jo joulusta -asti ehtiä... Jokohan olisi pappi valehdellut minulle, vanhalle -miehelle? Sillä varmasti olisi koulun Valfriiti rahat lähettänyt, jos -olisi kirja Suvannon konttorissa. Onhan tästä tuontuostakin ollut -kulkijoita... Krapin Jussa, joka meni Poro-enolle kalastamaan... ja -Silmu-Heikki, joka meni Kaalaniittyyn... ja... Kyllä koulun Valfriiti -olisi sanoman pannut, jos olisi rahakirja Suvannon konttorissa... -(Katselee surullisena ladonalkua.) Millä minä maksan Morttasen Pieralle -velkani, jos ei esivallan eläkettä tule? Herra Jumala! Elli on -oikeassa. Nimismies tulee ja myy kaikki ja me saamme lähteä -maailmalle... kerjäämään. Sitä minä en kestä. Minä kuolen, jos pitää -minun näiltä rannoilta lähteä, missä olen miehuuteni päivät elänyt ja -työtä tehnyt. Tämä paikka on minulle rakas... se on minun maallinen -paratiisini. Täällä kukkui käki, kun tänne nuorina Ellin kanssa -tulimme. Täällä kuhersi riekko ja polskahti joessa kala. Täällä olemme -onnellisina eläneet. Oi, voi! (Painaa kädet silmilleen ja istuu vaieten -hetken aikaa; nousee sitten ylös ja tarttuu kirveeseensä.) Ei, sitä -minä en usko. Pappi on kristitty mies, sen minä uskon. Joka niin -lämpimästi saarnaa ja raamattua selittää, ei saata toista pettää. Sillä -pitäähän papin tietämän, että "jokaisesta turhasta sanasta jonka -ihmiset puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä." (Veistää.) - - (Kaarina palaa rannasta.) - -KAARINA. Nyt on luhta veneessä. Me saatamme lähteä, isä. - - (Ottaa haravan ja kohoaa viimeiset heinät kasaan.) - -KALLA (heittää työnsä). Tiedätkö, Kaarina, mitä minä äsken ajattelin? - -KAARINA. No mitä? - -KALLA. Ajattelin, että jos ei eläkeraha tulisikaan. - -KAARINA (keskeyttää työnsä ja katsoo isäänsä surullisena). Sitä olen -minäkin toisinaan ajatellut. - -KALLA (kuin heräten). Oletko sinäkin niin ajatellut, Kaarina? - -KAARINA (hiljaa). Olen. - -KALLA (ääni väristen). Etkö sinäkään usko sitä, Kaarina? (Katselee -Kaarinaa kasvoillaan tuska ja epätoivo.) - -KAARINA (astuu isänsä luo ja tarttuu hänen käteensä). Voi, isä, uskon -minä sentään. - -KALLA (liikutuksen vallassa; hellästi). Uskotko sinä, lapsi. (Taputtaa -Kaarinaa hiljaa olalle.) Sinä uskot, Kaarina. Minä uskon myös. - - (Kaarina kietoo kätensä isänsä kaulaan ja purskahtaa itkuun). - -KALLA (kasvoilla kirkastuksen hohde; sivelee Kaarinan päätä). Älä itke, -Kaarina. Köyhyys loppuu ja uusi pirtti ottaa meidät avosylin vastaan. - - - - -Kolmas näytös. - - -Muotkan papin virkahuone, korkea, jokseenkin tilava. Peräseinällä kaksi -ikkunaa; ikkunoiden välissä kirjoituspöytä. Oikealla sivuseinällä ovi -ja matala kansliakaappi, jonka eteen on nostettu lyhkänen penkki; -kansliakaapin vieressä tavallinen nurkkauuni; oven ja kirjoituspöydän -välissä tuoleja perällä. Vasemmalla kirjahylly, jonka yläpuolella -poronsarvet, joissa riippuu peskipuukko, muutamia pienempiä puukkoja ja -viulunjousi. Kirjahyllyn näyttämön puoleisella kupeella riippuu viulu -ja kirjahyllyn edessä on soututuoli. Vasemmalla ovi ja kaksi taulua -seinällä: ylempänä Lutherin ja sen alla Napoleonin kuva. Oikealla -seinällä Kyyhkysen "Lappalainen ja poronsa". Pöydällä palaa lamppu. -Ilta. - -Pastori päällä sarkatakki, jalassa säpäkkeet ja paulaiset vuotakengät; -tukka epäjärjestyksessä. Kirjoittaa. - -PASTORI (kirjoittaa jonkun hetken, mutta heittää sen sitten ja kynsii -hermostuneena päätään). On se Lompolon pappi mahtavaksi tullut, kun -niin koppavasti kirjoittaa. (Ottaa pöydältä virkakirjeen ja lukee.)... -'Jos ei vuosikertomus ole täällä ensi lauantaina, on surullinen ja -samalla vastenmielinen velvollisuuteni ilmoittaa Tuomiokapitulille -Teidän huolimattomuudestanne, joka viime aikoina on tullut näkyviin -luvattomien ulkomaamatkain y.m. muodoissa...' (Heittää kirjeen -harmistuneena takaisin pöydälle.) Ätsh, kun sattuikin unohtumaan koko -vuosikertomus! Juuri kun oli aikomukseni ruveta sitä tekemään, tuli se -pororetki sinne Norjaan. Sen perästä unohtui koko roska, enkä ole sitä -muistanut ennenkuin "virkaveljen" kirje saapui. Ätsh! (Kynsii päätään -ja tarkastelee edessään olevaa vuosikertomus-kaavaketta.) Onko -yöjuoksua harjoitettu seurakunnassa? On siinäkin kysymys? "Yöjuoksua!" -Eihän Lapissa kesällä yötä olekaan. Aurinko paistaa yötä päivää -kuutisen viikkoa. (Kirjoittaa.) Ja tässä toinen: "Onko ylellisyyttä -tavoissa?" Hm! Sopisi tulla piispanherrain katsomaan Tarvantovuomaan, -millaisia herkkuja siellä syödään. Nahkapottua ja kalaa.... kalaa ja -nahkapottua; sitä... i variation... ja desertiksi -- nuollaan kynsiä. -Ohhoh! Kirjoitetaan nyt sille jotakin. (Kirjoittaa hetken ja katsoo -sitten kelloaan.) Oh, kello käy jo seitsemättä. Seitsemältä on -kirkonkokous. Ätsh! ( Kirjoittaa.) - - (Ulkoportailta kuuluu askeleita. Hetken päästä tömistellään - eteisessä varovasti. Sitten haparoi käsi ovea pitkän aikaa.) - -PASTORI (hermostuneena). Nyt sieltä tulee joku pitkäpiimäinen asiamies. -Ei pitänyt saada kirjoitustaan loppuun... ja seitsemältä kirkonkokous. --- Eihän se pääse sisäänkään. Ätsh! (Menee ovelle ja avaa sen.) - - (Kalla peski päällä tulee varotellen, lakki kädessä.) - -KALLA (pyyhkäisee pari kertaa päätään kädellä). Päivää, taikka ilta se -taitaa jo olla. Terveisiä Tarvantovuomasta. (Tervehtii pappia laskien -oikean kätensä papin harteille.) Terve, Jumalan terve. - -PASTORI (vähän ilostuen). Tulipa harvinainen vieras... oikea -kaukalainen. Istu, istu, Kalla. - -KALLA (istun viimeiselle tuolille oven suuhun; leikkisästi). Tulipa -vieras todellakin... lapinäijä tunturista. - -PASTORI (istuu tuolille pöytänsä taa). No älähän nyt; vieras kuin -vieras. Et sinä ole minun aikanani käynytkään. - -KALLA (tarkastelee huonetta joka suunnalta). Enpä ole. On papilla -täällä vähän toisenlaista kuin entisellä. -- Tuo kaappi on sama? -(Osoittaa kansliakaappia.) - -PASTORI (hymähtäen). Se on seurakunnan kaappi. - -KALLA. Menee papilta toiselle... perintönä. Niin vain. (Koettelee -kaappia.) Lompolon nikkarin tekemä taitaa olla? Mallista vähän tuntuu. - -PASTORI. Tiesi hänet, kuka lie tehnyt. - -KALLA (katselee ympärilleen ihmetellen; huomaa poronsarvet). Onpa siinä -kelosarvet... vanhan härän sarvet. (Huomaa taulut vasemmalla ja menee -varovaisesti taulujen eteen.) Lutheerus! - -PASTORI. Ka, tunsipa Kalla. - -KALLA (katsellen kuvaa hartaana). Joo, siinä on äijä itse. Lihava mies -se oli. Kirkkopostillan kannessa on vähän laihempi kuva. - -PASTORI. Niinpä taitaa. - -KALLA (katsellen yhä kuvaa). Joo, niin on. -- Sitä äijää se paavi -pelkäsi. - -PASTORI. Taisipa se pelätä. - -KALLA (vakuuttavasti). Pelkäsi. Se oli mies, joka sanoi totuuden -kaikille... kuninkaille ja keisareille. - -PASTORI. Mistä se Kalla sen tietää? - -KALLA. Postillan esipuheesta olen lukenut. (Katselee alimaista kuvaa.) -Pastoriko tässä? - -PASTORI (naurahtaen). En se ole minä. Se on keisari Napoleon. - -KALLA (ihmeissään). Vai itse keisari. Onko tämä nykyinen keisari? - -PASTORI. Ei. Se oli Ranskan keisari. - -KALLA (tarkastellen kuvaa). Vai Franskan. -- Morttasen isännän näköinen -vähän. - -PASTORI. Taitaapa olla. - -KALLA. Jo vain. (Lähtee varovaisesti astumaan takaisin, mutta huomaa -Kyyhkysen taulun ja pysähtyy sen eteen katselemaan kuvaa; ilostuen.) -Siinäpä on karasjokelainen! - -PASTORI. Mistä se Kalla sen päättää? - -KALLA (katselee kuvaa). No tuosta lakista. Se on Karasjoen mallia. -(Puoliääneen.) Suruttomia ne ovatkin... karasjokelaiset... alma -varkaat... - -PASTORI (on ryhtynyt kirjoittamaan). Kuinka niin? - -KALLA. No kun pitävät punaista lakkia. Se on suruttomuuden merkki. - -PASTORI (kuulematta sen tarkemmin; yksikantaan). Niinpä taitaa. - -KALLA. Jo vain. Helvettiin sillä pääsee. (Palaa paikalleen ja istuu -katsellen miettiväisenä pappia, joka kirjoittaa.) - -PASTORI (kirjotuksensa lomasta). No mitenkä siellä Tarvannossa -jaksetaan? - -KALLA. Siinähän menee... köyhyydessä kituutellen. Terveinä olemme -olleet sentään, Jumalan kiitos. - -PASTORI. Kumma, että Kalla lähti näin pitkälle matkalle? -- Vaikka hyvä -kai nyt on keli. - -KALLA. Piti lähteä. Niin huoleksi pakkasi. En saanut olluksi enää. -Koulumiehen kanssa tulimme yhdessä. - -PASTORI (keskeyttäen kirjoituksensa). Mitä huolia niitä nyt sitten on? - -KALLA (katsoen pastoria vakavana). Rupesi huolettamaan... se eläkeraha, -kun ei kuulukaan. - -PAPIN ROUVA (huutaa viereisestä huoneesta). Alfred! (Pastori nousee ja -menee viereiseen huoneeseen.) - -KALLA (yksin). Kirjoittanut se on pappi. Ei hätää... Olisi heti -sanonut... mutta ei puhunut mitään. - -PASTORI (palaa takaisin huolestuneen näköisenä). Minulla on pikku poika -sairaana. Lääkäri sanoo, että se on lapsihalvausta. Se on vaikea tauti -ja sitä on täällä useassa paikassa. (Kooten ajatuksiaan.) Niin, mitä se -Kalla? Siitä eläkerahastako? (Katselee Kallaa tuskaisa ilme -kasvoillaan.) - -KALLA (Pyöritellen lakkia kädessään). Niin, kun ei ruvennut kuulumaan, -vaikka pappi sanoi jo toissa jouluna kirjoittaneensa... keisarille. - -PASTORI (on käynyt kovin hämilleen; siirtelee pöydällä olevia papereita -syrjään, eikä puhu mitään tovin). Niinhän minä taisin sanoa. - -KALLA (innostuen). Joo, niin pappi sanoi, että kirjoitettu on, mutta ei -ole keisari ehtinyt vielä asiaa tutkia. - -PASTORI (yhä edelleenkin hämillään ja hermostuneena). Niin... se nyt -oli... semmoista... että... että... (kynsäisee korvallistaan) että... -on ollut niin paljon asioita ja toimia, että... tuota... - -KALLA (keskeyttäen, kasvot loistaen). Älä sie puhu, veljeni. Kyllä minä -käsitän, että ei se keisarin konttori ole juuri niinkuin nimismiehen -taikka papin. Siellä on kaikki riikin asiat... ja niitä on nokko. Älä -sie puhu! Jo minä tullessa ajattelinkin, että pappi, kristitty mies, ei -valehtele. Kirjoittanut on, ja niinpä arvasin oikein. Sitä sanoi -koulumieskin. - -PASTORI (on punastunut korviaan myöten). Niin... katsohan... se asia on -nyt sillä tavalla... että... - - (Porstuasta kuuluu kolinaa. Ovi avautuu ja sisään astun - kansakoulunopettaja, poliisi, kirkkoväärti, nimismies ja kaksi - lappalaista. Opettaja pitkä mies, sarkapuvussa; kirkkoväärti, - vanha mies, isonenäinen, ystävälliset silmät syvällä päässä, - sileäksi ajeltu, paitsi että leuan alle on jäänyt partavihko.) - -OPETTAJA (tervehtii ensiksi pastoria ja sitten Kallaa). Tjänare! Ka, -Tervannon Kalla! Sinuapa ei ole näkynytkään moneen vuoteen. Terve, -terve. - - (Nimismies, kirkkoväärti, poliisi ja lappalaiset tervehtivät - ensiksi pappia sitten Kallaa.) - -NIMISMIES. No olipa se, kun Kalla tuli Muotkaan! - -KALLA. Joo. Pitihän sitä minunkin vielä ennen kuolemaani lähteä käymään -oman suohkanan [pitäjä, seurakunta] kirkko-paikoilla. - -POLIISI. Yksinkö Kalla tuli? - -KALLA. Koulumiehen kanssa. - -POLIISI. Jaa, jaa... Mitenkä siellä jaksetaan? - -KALLA (on vähitellen siirtynyt peremmäs huonetta). Tervennä, tervennä, -veljeni. Terveisiä laittoivat. - -POLIISI. Kiitos, kiitos. - -KALLA. Mikä kokous teillä nyt on? - -KIRKKOVÄÄRTI. Kirkonkokous. - -KALLA (vähän neuvotonna). Taitaa pitää minun mennä. - -POLIISI. Älä mene. Seurakuntalainenhan se olet sinäkin. - - (Kirkkoväärti, nimismies ja opettaja ovat istuneet tuoleille, - poliisi ja lappalaiset penkille kaapin eteen, Kallan jäädessä - seisomaan keskelle lattiaa.) - -PASTORI (katsellen hermostuneena ympärilleen). Kallako jäi istuimetta? -Istu nyt tuohon soututuoliin. - -POLIISI. Sellaisessa et saakaan istua Tarvannossa. (Kalla istuu -varovaisesti soututuoliin.) - -POLIISI (pastorille). Poikako on sairaana? - -PASTORI. Niin... ja lapsihalvauksessa vielä. Tämä on jo kolmas päivä... -Saa nähdä, mitenkä käy... Olisi ikävää, jos se kuolisi. - -KALLA (hartaasti). Lapsen onni kuolla pois... pahasta maailmasta. - -PASTORI (hajamielisenä). Onhan se niinkin. (Selailee kookasta kirjaa.) -Jaa, ne olisivat nämä tilit ensiksi. (Lukee.) Tili Muotkan seurakunnan -kirkonkassan varoista kirkollisvuodelta 1/5 1911--1/5 1912. Säästöä: -lainassa velkakirjain mukaan 1570 markkaa. Tulot: kollehtirahoja 12 -markkaa 56 penniä. Lahjoituksia: tuntemattomalta lappalaiselta 2 -kruunua = 2 markkaa 80 penniä... - -KALLA (väliin). Onpa uhrikin tullut. - -PASTORI (jatkaa) ... yhteensä 15 markkaa 36 penniä. Velkaa ensi -vuoteen: viinikassalle 2600 markkaa... - -KALLA (on kuunnellut tarkkaavaisesti; väliin) Ohoh! Onpa velkaa. - -PASTORI (jatkaa) ... yhteensä 4185 markkaa 36 penniä. Sitten: velkaa -viime vuodelta viinikassalle 2074 markkaa 96 penniä. Vuoden menot -erityistilin mukaan 87 markkaa 19 penniä. Säästöä ensi vuoteen: Niila -Proksin maksamaton korko 7 markkaa 16 penniä. Lainassa velkakirjain -mukaan 1800 markkaa. Rahaa kassassa 212 markkaa 5 penniä. Yhteensä: -4185 markkaa 36 penniä. Muotkassa maaliskuun 15 p:nä 1912. Juhani -Kalttopää, kirkonisäntä. Puumerkki. -- Hyväksytäänkö? - -MIEHET. Jo vain. - -PASTORI. Muiden kassojen tilit luettiin jo viime kirkonkokouksessa, -jotenka ne ovat valmiit. Tämä oli keskessä ja siirrettiin sen vuoksi -tähän kokoukseen. Se on kyllä vähän lakia vastaan, mutta... - -NIMISMIES. Mitä me täällä Lapissa. - -KALLA (vakavana). Emme elä lain alla, vaan armon alla. - -KIRKKOVÄÄRTI (puoliääneen). Sepä kumma! - - (Pastori, nimismies, opettaja ja poliisi nauravat hiljaa.) - -PASTORIN ROUVA (viereisestä huoneesta). Alfred! - -PASTORI (nousee). Odottakaahan, minä pistäydyn vähän. (Menee). - -KIRKKOVÄÄRTI. Mikä se on toinen asia? - -POLIISI. Eikö se ole siitä Tumperin hautarististä? - -1:n LAPPALAINEN (murtaen suomea; pehmeästi). Niinpä se taisi olla. - -PASTORI (palaa ja istahtaa pöydän ääreen). Sitten olisi toinen asia. -Niinkuin tiedämme, on tämän seurakunnan ensimäinen kappalainen pastori -Tornberg-vainaja haudattu Luusuajoen hautuumaahan. Hautaristi hänen -haudallaan on niin huono, että se pian kaatuu ja lahoo siihen. Olen -ajatellut pyytää kirkonkokoukselta viittä markkaa ristin uudistamista -varten. Luusuajoen koulumies on luvannut laittaa viidellä markalla -uuden. -- Mitä kokous arvelee? - - (Äänettömyys, jonka aikana kirkkoväärti panee tupakaksi ja - Kalla istuen soututuolissa katselee Lutherin kuvaa hartaana.) - -1:n LAPPALAINEN. No eikö sillä ole sukulaisia Ruotsissa? Minusta ne -joutaisivat hivin maksamaan. - -KIRKKOVÄÄRTI (hyväksyvästi). Sepä kumma! - -2:n LAPPALAINEN. Mie kans tukkaan samaa. - -KALLA (on tarkkaavaisena kuunnellut lappalaisten puhetta). Se oli hyvä -pappi, Tumperi-vainaa. Minä muistan hänet hyvin. Sillä oli selvänä -molemmat, laki ja evankeliumi. Laitetaan risti pois! - -POLIISI. Jo vain. - -OPETTAJA. Minusta se on niin pieni asia. Emmeköhän päätä? - -1:n LAPPALAINEN. Ei se ule pieni asia! Ilmankin uvat kunnan verut -suuret. Siihen panpin tihunti ja muut maksut. Mie vastustan. - -2:n LAPPALAINEN. Mie kans! - -PASTORI. Tässä taitaa tulla äänestys? - -NIMISMIES. Meitä on enemmän, jotka kannatamme. - -PASTORI. No se siis päätetään, että Luusuajoen koulumies tekee uuden -ristin? - -KALLA. Päätetään pois. Tumperi oli hyvä pappi. - - (Pastori kopauttaa kynänvarrella pöytään). - -1:n LAPPALAINEN. Onpa siis Kallalla nyt rahaa, kun teettäisi -hautaristitkin entisille papeille. - -POLIISI. Kalla saakin valtion eläkkeen. - -KALLA (nousee seisomaan). Älä sie puhu! Vaikka en saisikaan, niin -viimeisen viisimarkkaseni minä uhraan Tumperin muistoksi. Se oli hyvä -pappi! - -1:n LAPPALAINEN. Kissa! Mie en rupea kuolleille maksamaan. Un sitä -tekemista elavienkin kanssa. (Nousee, ottaa lakkinsa ja lähtee.) - -2:n LAPPALAINEN. Enkä mie! (Lähtee.) - -KIRKKOVÄÄRTI (kopistaa porot piipustaan uunin suuhun). Turmeluksenpa -kiskoi, hah, hah! - -PASTORI. Minä kirjoitan tämän pöytäkirjan tässä samalla. Älkää menkö, -että panette nimenne alle. (Kirjoittaa). - -POLIISI. Ne ovat joka asiaa vastaan. (Kallan puoleen.) Lukkarissako -Kalla on majaa? - -KALLA. Lukkarissa. - -POLIISI. No mikä asia juuri sai sinut Muotkaan lähtemään? - -KALLA (joka on mennyt poliisin viereen istumaan) Minä lähdin siitä -eläkerahasta. Tuntui, veljeni, niin pitkältä aika, kun ei kuulunut, -että rupesin jo ajattelemaan kummia. - - (Pastori katsahtaa poliisia hajamielisenä, tuskallinen ilme - kasvoillaan ja jatkaa kirjoitustaan.) - -POLIISI (iskien nimismiehelle silmää). Vai niin. No mitä ajattelit? - -KALLA (alakuloisella äänellä). Ajattelinpa jo, että pappi on unohtanut -asian, taikka, ettei keisari välitä sellaisesta alinkokansasta kuin me -olemme, jotka tunturin kolossa asumme. - - (Nimismies ja opettaja keskustelevat.) - -KIRKKOVÄÄRTI (nousee lähteäkseen). Minun pitää nyt mennä. Hyvästi! - -PASTORI (hajamielisenä). Hyvästi... Niinkö oli kiire? Jää puumerkki -pois pöytäkirjasta. - -KIRKKOVÄÄRTI. Minä panen sitten pyhäaamuna. Hyvästi! (Menee.) - -OPETTAJA. Vai eläkettä se Kalla odottaa? - -POLIISI. Joo. Keisarin eläkettä. - -KALLA (opettajan puoleen kääntyneenä). Joo. Ajattele, opettaja rakas, -millä minä elän nyt, kun olen vanhaksi tullut. Akka on kivulias... -pitää olla metesiinit juuri alvaria. Ja ne maksavat. Sitten minä -äijä-riepu. -- En minä paljoakaan enää jaksa. Eikä ole minulla -poikaakaan, kun Jumala korjasi sen piennä pois... pahasta maailmasta. -Kaarina se auttaa kyllä, mutta Kaarinakin voi mennä naimisiin... kaunis -päivä. Talo kaatuu päälle; kyllä lensmanni sen tietää. Hengenvaara -siinä on. Ei ole varaa laittaa, ei ole kykyä. Suurella vaivalla vedätin -Morttasen Pieran kanssa hirsiä ja latopuita toissa talvena. Ja arvaat -sinä, että velkaa minulle tuli... seitsemänkymmentä kruunua. Millä minä -ne maksan? Ei, Kuolema tulee meille äidin kanssa, jollei armollinen -esivalta astu väliin. -- Mutta nyt on pappi kirjoittanut keisarille ja -pyytänyt minulle eläkettä vanhuuden päiviksi, minulle, joka olen koko -ikäni tunturissa asunut ja majaa pitänyt... kulkijoille. Kievari minä -olen ollut, vaikka en olekaan nimismiehen kirjoissa, mutta kievari -sittenkin. (Pysähtyy hetkeksi). Missä olisivat kruununherrat olleet -yötä ilman minun taloani? Sanopas, poliisi, missä olisit ollut? - -POLIISI. Kinoksessa olisi täytynyt nukkua. - -PASTORI (keskeyttää kirjoituksensa; syrjään). Voi hyvänen! Sille -pitäisi sanoa totuus. - -KALLA. Kas niin, kinoksessa. Mutta olet pötköttänyt Tarvannon -pirtissä... heinävuoteella. Kas niin. (Pastorin puoleen.) Onko pappi -tästä kirjoittanut, että minä olen aina antanut kruununherroille -yösijan ja suojan? - -PASTORI (epätoivoisena). Voi hyvänen aika, Kalla, kuulehan nyt kun... - -PASTORIN ROUVA (huutaa hätääntyneenä viereisestä huoneesta). Voi, -Alfred, Alfred! Tule, tule! - -PASTORI (rientää viereiseen huoneeseen). Sanokaa Kallalle totuus! - -POLIISI. Kyllä ne on kalkki kirjoitettu. - -OPETTAJA (nimismiehelle). Jokohan siellä on huonosti asiat? (Yrittää -viereiseen huoneeseen päin, mutta palaa takaisin.) - -KALLA. Sepä tietty hyvä! Keisari tutkii asiat tarkkaan. - -POLIISI. Saihan se minunkin isäni eläkkeen... 400 markkaa vuodessa. - -KALLA (ihastuen). Saiko? - -POLIISI. Jo vain. Pastori kirjoitti hakemuksen ja niin tulivat rahat. - -OPETTAJA. Mutta vanha poliisi olikin kruunua palvellut. - -KALLA (hypähtää pystyyn). No ketä minä olen palvellut? - -OPETTAJA. Kalla ei ole virkamies. - -KALLA (kiivastuen). Virkamies! Aina yhtä hyvä virkamies kuin vanha -poliisikin! Aina yhtä hyvä! Kruununtalon isäntä? Eikö siinä ole virkaa -nokko? - -POLIISI. Jo vain. On varallakin. - -KALLA (ääni väristen liikutuksesta; vähän hiljempaa). Älä sie puhu, -veljeni! Kruununtalon isäntä! Aina maksanut ulosteot... ja -maantiemaksut, vaikka tällä matkalla ensi kerran vasta maantien näin. -(Ääni voimakkaammin värähdellen.) Sinulla on hyvä puhua, opettaja, joka -kruununrahaa syöt. Mutta ajattele sinä minua, vanhaa miestä... lähes -puolisataa vuotta kiveliössä asunut... sairas vaimo... eikä apua -mistään... Elä siinä sitten... kymmenestä kynnestä... ja vielä... kun -et enää jaksa... työtä tehdä. Sinne lahovat rakennuspuut, kun en jaksa -työmiestä palkata. (Itkee.) - - (Miehet ovat käyneet vakaviksi. Opettaja puistaa surullisena - päätään. Hämmästyneen näköinen palvelustyttö tuo kahvia ja - yrittää tarjota Kallalle ensin, mutta menee sitten nimismiehen - ja opettajan luo ja tarjoaa näille, tarjoaa sitten poliisille, - mutta tämä siirtää tarjottimen Kallan eteen.) - -POLIISI (vakavana) Otahan, Kalla, kahvia. - -KALLA (pyyhkien silmiään; ääni vavahdellen). Suur' kiitosta. Kyllä minä -olen aina nähnyt, että sinä minulle hyvää suot, veli rakas. Jumala -palkitsee sinua viimeisellä tuomiolla. (Ottaa kahvia ja istuu penkille, -niiskauttaen vähäväliä nenäänsä.) - - (Palvelustyttö poistuu vasempaan.) - -POLIISI (laskee kahvikupin pöydälle). Joo, älä huolehdi, Kalla. Pastori -kirjoittaa vielä kerran ja kiirehtii asiaa. - - (Opettaja puistaa päätä poliisille.) - -POLIISI (vähän epäröiden). Tuodaan eläkeraha ensi kerralla, kuni -tullaan rajoille. (Puistaa nauraen päätään opettajalle.) - -KALLA (vie kupin kirjoituspöydän nurkalle). Suur' kiitosta! -(Poliisille.) Kyllä minä uskon, että sinä tarkoitat hyvää. Ja Jumala on -sinua siunaava runsaasti. Ja vielä viimeisellä tuomiolla antaa -sinulle... elämän kruunun. (Vakuuttavasti.) Niin minä uskon. (Ottaa -lakkinsa ja tekee lähtöä.) - -POLIISI. Joko lähdet? - -KALLA (hymyillen; hiukan surumielisenä). Lähden, veljeni, kun sain -hyviä uutisia. Koulumies lupasi härän, sillä omani on vaipunut... -livikkä kun oli. Aion vielä Keinojärveen yöksi. Onpahan jo sitten -palanen kotia päin. (Hyvästelee poliisia.) Hyvästi, veljeni. Jumala -sinua siunatkoon kaikesta rakkaudesta. (Iloisemmin.) Minä odottelen -siellä kärsivällisesti. Hyvästi! Jumalan rauhaa. (Hyvästelee -nimismiestä.) Hyvästi, veli rakas, ja kiitos sinulle myös siitä, mitä -olet minun puolestani tehnyt. (Hyvästelee opettajaa.) Hyvästi, veli! -Jumalan rauhaa. - -POLIISI. Vie nyt terveisiä. - -KALLA (ovessa). Keveät ne ovat. Suur' kiitosta vain! (Menee.) - - (Viereisestä huoneesta kuuluu papin rouvan huuto; Voi| Alfred, - se kuolee! Katso! Valittavaa itkua, johon yhtyy papin - tyynnyttävä, vaikka hätäinen: Älä nyt, älä nyt!) - -OPETTAJA (hätääntyneenä). Siellä taitaa olla hätä! (Lähtee viereiseen -huoneeseen päin, mutta samassa ilmaantuu pastori ovelle.) - -PASTORI (hätäisesti). Voi tulkaa auttamaan! Vaimoni pyörtyi. - - (Nimismies ja opettaja kiiruhtavat viereiseen huoneeseen.) - -POLIISI. Taisi pikku poika kuolla. (Menee varovaisesti viereisen -huoneen ovelle ja yrittää kurkistaa sisään, mutta perääntyy heti.) - -PASTORI (hyökkää viereisestä huoneesta tukka aivan epäjärjestyksessä; -katselee hätäisenä ympärilleen). Missä Kalla on? (Huomaa poliisin.) -Missä Kalla on? - -POLIISI (osoittaen ovea). Kalla lähti jo. - -PASTORI (epätoivoisena). Lähti --? Sanoitteko hänelle totuuden? -(Poliisi hämmästyneenä yrittää sanoa jotakin, mutta pastori ei malta -kuunnella, vaan syöksyy ovelle. Huutaa). Kalla! (Rientää ulkoportaille, -jossa huutaa epätoivoisena.) Kalla! (Palaa takaisin ja vaikeroi.) Voi -hyvänen, voi hyvänen! (Muistaa samassa kuolleen poikansa.) Pikku Finn, -pikku Finn! (Menee kiireesti viereiseen huoneeseen väännellen -epätoivoisena käsiään.) - - - - -Neljäs näytös. - - -Kallan pirtti samassa asussa kuin ensimäisessä näytöksessä. Vasemmalla -seinällä etualalla ollut pöytä on siirretty peremmäs sängyn päähän. -Pöydän paikalla, päät seinää vasten nukkuvat nimismies ja pappi -heinävuoteella lapinlakit päässä ja risainen raanu peitteenä. Oikealla -sivuseinällä, hellakamiinin ja oven välissä riippuu puutapeissa yhteen -sidotuista pauloistaan kuusi paria kuivamaan pantuja poronnahkakenkiä -(nutukkaita); hellakamiinin tangossa niinikään pari nutukkaita -kuivamassa. Kaarina nukkuu vaatteet yllä ja lapinmyssy päässä perällä -oikealla ovensuu-sängyssä. Ikkunan alla heinävuoteilla nukkuvat 1:n ja -2:n rajamies, poliisi ja Tievan Topi, Viimeksimainitulla toinen polvi -pystyssä, täysissä vaatteissa muuten, paitsi että ovat sukkasillaan. -Kalla istuu sängyn laidalla sivellen miettiväisenä partaansa. Kiilussa -tuli. Aamuvarhainen. Talvi. - -KALLA (nousee varovaisesti ja kävelee hiljaa nimismiehen ja papin -vuoteelle; pysähtyy kädet selän takana ja katselee nukkuvia; -puoliääneen). Siinä nukkuu pappi lensmannin kanssa niin makeasti kuin -kotonaan. Lattialla saavat vielä maata tämän kerran, mutta ensi -kerralla taitaa olla jo parempi nukkumapaikka. (Sivelee partaansa, -toinen käsi selän takana.) Minä teetän Morttasen isännällä uuden sängyn -ja maalautan sen viheriäiseksi. Se sopii hyvin uuteen pirttiin. -(Kävelee varovaisesti edestakaisin, kädet selän takana.) Aatamin-Aapo -lupasi tulla muurmestariksi... ja Nierivaaran Iiskunas rengiksi... -Tyyrispalkkainen se vähän on... 100 kruunua vuodessa ja peskinahat... -ja kaksi paria sisnakoita [parkitusta poronnahasta tehdyt housut]... -(Pysähtyy ja sivelee partaansa.) On siinä palkkaa... mutta nythän on -valtion eläkekin tullut. Kyllä siitä riittää... hyvin riittää. (Pannen -kätensä ristiin ja liikutellen niitä hiljaa ylös ja alas.) Oi, voi, -sitä armollista keisaria, kuinka oli hyvä, kun lähetti minulle, -köyhälle äijä-rievulle, eläke-rahan. Jumala palkitkoon häntä... -viimeisellä tuomiolla. Nyt ei muuta kuin kirveet heilumaan ja uutta -pirttiä tekemään. Minä tunnen itseni nuoreksi taas. (Menee papin ja -nimismiehen vuoteen ääreen ja katselee hellästi nukkuvia.) Oi, voi, -pappi, sinä olet siunattu mies, kun rahat hankit... ja olet niin -mukavasti vielä järjestänyt, että olet säästänyt tämän riemullisen -yllätyksen lähtöhetkeen. Jumala siunatkoon sinua... ja sinua nimismies -veljeni myös. (Kävelee rajamiesten vuoteelle.) Ja sinua, Tievan Topi, -sinuakin siunatkoon Jumala, taivaallinen Isä, vaikka oletkin paljon -pahaa tehnyt ja sivakat minulta särkenyt. Sinä se ilmoitit eilen salaa, -että papilla on rahat mukana. (Kävelee keskemmä huonetta.) Johan minä -arvasin, että ennakolta se oli päätetty, että vasta lähtöhetken -lyödessä rahat saan. Tahdoitte valmistaa minulle, vanhalle miehelle, -riemullisen hetken, että saan täällä teidän mentyänne polvillani -Jumalaa kiittää hänen suuresta armostaan. (Pyyhkii silmiään.) Minä -itken ilosta tänä aamuna, sillä olenhan herännyt... vanhassa -sängyssäni... aivankuin taivaalliseen iloon. Eivät murehduta minua nyt -mustat seinät enää (katselee seiniä) eikä nokinen katto (katsoo kattoa) -eikä tämä lattia (katselee lattiaa). Nyt tiedän saavani uuden pirtin, -jossa on puhtaat seinät... ja katto korkeammalla. Kiitetty Herra -olkoon! (Menee Kaarinan sängyn luo.) Kaarina, lapseni, sinä minun -maallinen oikea käteni. Oi, voi, sinä et tiedä vielä... (Herättelee -Kaarinaa.) Kaarina, nousepa riekon ansoja kokemaan. - -KAARINA (herää ja nousee istumaan sängyn laidalle; hieroo silmiään). -Isä on jo noussut? Varhainenpa olet ollut. -- Missä äiti on? - -KALLA. Äiti on jo lypsyllä. - -KAARINA. No nytpä ollaan varhaisia, vaikka illalla valvottiin niin -myöhään. - -KALLA. Älä puhu niin kovaa, etteivät herrat herää. - -KAARINA (ottaa nutukkaansa hellakamiinin tangosta; istuu jakkaralle ja -henkii). Paljonko nyt on kello? - -KALLA (mennen herättäjäkellon luo). Kohta kuusi. - -KAARINA (kenkiessään). Tänäänkö rajamiehet lähtevät? - -KALLA. Tänään. (Menee Kaarinan luo ja laskee kätensä hänen -olkapäälleen. Isällisesti.) Kaarina! Tiedätkö mitä tänäpäivänä -tapahtuu? - -KAARINA (katsoen isäänsä ihmeissään). No mitä? - -KALLA (salaperäisenä). Muistatko, mistä pappi iltarukouksissa puhui? - -KAARINA (kummissaan). Muistan... joulutekstistä... 'Minä ilmoitan -teille suuren ilon...' Siitähän pappi puhui? - -KALLA (edelleenkin salaperäisenä). Joo, siitä puhui... Mutta arvanpa, -minkä vuoksi hän juuri siitä puhui? - -KAARINA (neuvotonna, ihmeissään). En minä osaa arvata... Se kun on -Jumalan sanaa. - -KALLA. Pappi on valmistanut meille täksipäiväksi suuren ilon. -(Valoisasti hymyillen.) Papilla on eläkerahat mukana! - -KAARINA (toivon ja pelon vaiheilla). Eläkerahat? Ovatko ne tulleet? - -KALLA. Jo vain. Tievan Topi kertoi, että herrat ovat päättäneet antaa -ne lähtiessään. - -KAARINA (kuin heräten). Siksi ne olivatkin eilen niin salaperäisen -näköisiä... ja iskivät toisilleen silmää. - -KALLA. Siksi juuri. - -KAARINA (ilostuen). No voi hyvänen aika! Tämähän on aivan kuin satua. -Ja minä olen sitä aina pitänyt vain rajamiesten houruutuksena. - -KALLA (lempeästi nuhdellen). Sinä olet ollut epäuskoinen, lapsi. - -KAARINA (kuin anteeksipyytäen). Niin olen ollut. (Pukee peskin -päällensä ja ottaa naulasta kintaat.) Tämä on kuin satua! (Menee ulos -ja kopistelee sivakoita pirtinseinustalla; laulaa hillitysti:) - - Kävi tunturinhaltijan viimein - jo sääliksi hopeahasta. - Vei linnaansa, kultaisen kiisan - avas, lohdutti pientä lasta: - "Ota aarre syliisi, lapsonen maan, - ole onnekas, rikas ja riemukas vaan! - Jopa murheesi haihtui. - Ja muotosi vaihtui - taas nuoreksi. Päivä on kirkkaimmillaan. - Ota aarre: Kas vuori on auki!" - -KALLA (kuunnellen Kaarinan laulua). Kaarina laulaa. Minä en osaa laulaa -suullani, mutta minun sydämeni laulaa ja veisaa. (Menee sänkynsä luo ja -ottaa hyllyltä paksun raamatun, jonka avaa.) En ole vielä lukenutkaan -tänä aamuna. Ja jos milloinkaan, niin nyt on annettava Herralle kunnia. -(Lukee hartaana.) "Ja Herran sana tuli hänen tygöns, sanoden: 'Mene -tästä pois ja käännä sinus itään päin ja lymytä sinus Kerithin ojan -tygö, joka on Jordanin kohdalla. Ja sinun pitää juoman ojasta ja minä -olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä'." (Katsoo ylös -kirjasta.) Semmoinen se on Herran huolenpito. Profetalle lähetti Herra -kaarneen Keritin ojalle... ja minun luokseni papin, jolla on mukanaan -esivallan eläke. (Lukee.) "Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen ja -meni ja istui Kerithin ojan tygönä, joka on Jordanin kohdalla. Ja -kaarneet toit hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän -joi ojasta." (Nostaa kasvonsa kirjasta.) Ihmeelliset ovat Herran tiet! -Kysyttiinpä siinä uskoa Elialta, kun Jumala sanoi lähettävänsä kaarneet -häntä ruokkimaan... ja kysyttiinpä siinä uskoa minulta, kun keisarin -eläkettä odottelin. Kaikki panivat vastaan ja sanoivat minua -hulluksi... oma vaimo etupäässä. Mutta mitenkäs on käynyt? On -tapahtunut jälleen Vanhan Testamentin ihme. Kaarneet ovat tuoneet -kiveliöön, kuolevalle vanhukselle -- leipää, ja lihaa. (Pyyhkii -silmiään, lukee). "Niin tuli Herran sana hänen tygöns, sanoden: 'Nouse -ja mene Sarpathiin, joka on Sidonin tykönä ja pysy siellä: katso, minä -olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää'." (Nimismies kääntää -kylkeä.) "Ja hän nousi ja meni Sarpathiin. Ja koska hän kaupungin -porttiin tuli, katso niin leskivaimo oli siellä ja haki puita. Ja hän -puhui hänelle, sanoden: 'Tuo minulle vähän vettä astiassa -juodakseni'..." (Nostaa päänsä kirjasta ja katsoo mietteissään eteensä; -lukee, ääni koveten). "Sillä niin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Ei -jauhot vakkasesta pidä loppuman, ja öljyä astiasta ei pidä puuttuman, -siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle'." (Nostaa -kasvonsa kirjasta ja katsoo eteenpäin kirkastunut ilme kasvoilla.) - -TIEVAN TOPI (on herännyt lukemisen aikana; hieroskelee polveansa vähän -aikaa). Kalla se jo raamattua lukee ja me vedämme unta kuin tukit. -(Haukottelee pitkään ja painelee kylkeään.) Heinät soluneet yöllä alta -pois. On vähän kylki heltynyt. (Haukottelee.) - -KALLA (on pannut raamatun hyllylle). Joo. Älä huoli, Topi, saat ensi -vuonna nukkua höyhenpatjoilla. - -TIEVAN TOPI (haukotellen). Joo, niin vain;.. (Vähän vilkkaammin.) Eipä -se Elli luvannut minun nukkua. - -KALLA (hymyillen valoisasti). Älä huoli, veljeni, Elli se kun vain -sanoi... leikillään. Sinulle pitää olla yhtä hyvä paikka kuin -muillekin. Olethan kuin taivaan sanansaattajana ensimäisenä tuonut -tiedon eläkerahoista. - -TIEVAN TOPI (kömpii pystyyn ja kävelee herättäjäkellon eteen). Mitä? -Puoli seitsemän jo! Onpa sitä nukuttu. (Menee oikealle ja ottaa -seinältä nutukkaansa ja kenkii. Ottaa sitten papin ja nimismiehen -nutukkaat ja koettelee niiden sisustaa). Kuivat heinät. -Ei näitä tarvitse uudestaan heinittää. - -KALLA (on tullut hänen luoksensa). Eiköhän olisi varminta heinittää? -(Kalla ottaa nutukkaan ja keskustelee Topin kanssa.) - -TIEVAN TOPI. Menehän noutamaan, Kalla, puita, että saadaan kahvi -tulelle. - -KALLA. Jo vain. (Menee.) - -TIEVAN TOPI (yksin). Ihmeen rauhallisena se Kalla nyt onkin. -Ei remua yhtään niinkuin ennen. Sitä ne herrat eilispäivän -ihmettelivätkin. (Naurahtaa.) Mutta eivätpä tienneet, että se oli -kaikki minun ansiotani. Kyllä siitä olisi remu noussut, jos minä olisin -ilmoittanut äijälle asian todellisen laidan. Mutta kun kerroin, että -oli päätetty yllättää hänet antamalla rahat aivan lähtöhetkenä, on -ukkeli ollut kuin toinen mies. Odottelee muhoillen valtion eläkettä, -joka papilla on lompakossa. (Nauraa). - - (Kalla tulee puusylystä kantaen.) - -KALLA (heittää puusylyksen lattialle; leikkisänä.) Mitä se Topi nauraa? - -TIEVAN TOPI. Se kun vain tässä ilman... lystikseni. - -KALLA (polvillaan kamiinan edessä; tekee tulta). Sydän, se kevenee, kun -ihminen on iloinen. Jo on minullakin, veljeni, ollut kepeä olo. - -TIEVAN TOPI (asettaa kahvipannun tulelle). Niin, kun se eläke tulee. - -KALLA (hartaana). Niin, veli, siitähän minä olen iloinnut ja Herraa -kiittänyt. Nyt on minulle käynyt niinkuin Sarpatin leskelle, -"ettei jauhot vakkasesta pidä loppuman eikä öljyä astiasta pidä -puuttuman." Sattuikin niin mukavasti se paikka äsken eteeni aukenemaan. -(Huokaa.) Joo, veljeni, suuri köyhyys meillä on ollutkin täällä -kiveliön kätkössä. Ei ole ollut venäjänlehtiä moneen aikaan... putken -juuria on poltettu. Ja jauhoistakin on ollut puutetta... suuresti. -Kovin niitä on vaanasti [vähän] ollut. Jos ei Morttasen isäntä olisi -lainannut, olisi pian tainnut nälkäkuolema tulla, veli rakas. -(Ilostuen.) Mutta auttoi Jumala sentään meitä vielä, kun toimitti niin, -että esivallan eläke tuli. Nyt on hätä Kalkuvaaran takana! Nyt me, -veli, kiitämme ja riemuitsemme. Oi, voi sentään! (Hykertelee käsiään ja -menee sängyn laidalle istumaan.) - -TIEVAN TOPI (nauraa itsekseen ja puistaa päätään; syrjään). Kyllä -taitaa äijä kiittää, kunhan me tästä lähdemme. (Katsoo kahvipannua. -Syrjään, kuin itseään puolustellen.) Nimismies ja pappi olivat kovana, -ettei saa enää Kallaa houruuttaa, mutta eihän tässä tahdo malttaa... -(Kallalle.) Jo vain. Nierivaarassa kun Iiskon akka maksoi ristimärahaa, -otti pappi erehdyksessä väärän lompakon, josta yritti vastata. -Sellainen iso, ruskeankiiltävä lompakko olikin ja ihan täynnä -seteleitä. Se oli se keisarin lompakko. Pappi pisti sen kiiruusti -taskuunsa (vilkaisee papin ja nimismiehen makuupaikkaa kohden) ja otti -omansa... likaisemman ja kuluneemman, josta vastasi Iiskon akalle. -(Vilkaisee nimismiehen makuupaikkaa kohden uudelleen.) - -KALLA (hengittäen syvään) "... Siihen päivään asti, kun Herra antaa -sataa maan päälle." (Nousee kävelemään, kasvot loistaen.) Jo vain! -Jumalan sade on ihmeellinen. Israel tarvitsi tavallista sadetta, kun -maa oli kuiva. Meille sataa keisarin rahoja suureen köyhyyteemme. Nyt -ei muuta kuin kirveet heilumaan vain! Minä palkkaan tusinan työmiehiä. - - (Kävelee muutaman askelen ja menee sitten sängyn laidalle - istumaan. Vaipuu mietteisiinsä ja sivelee silloin tällöin - partaansa.) - -TIEVAN TOPI (on saanut kahvin valmiiksi ja kaatanut sen kuppeihin ja -asettanut tarjottimelle; menee nimismiehen ja papin makuupaikalle ja -herättelee). Kahvia. (Nimismies ja pappi heräävät.) - -NIMISMIES (ottaa lapinlakin päästään ja heittää syrjään). Huomenta! -Jaha. Topilla on kahvi valmis. Joko porot on haettu? - -TIEVAN TOPI. Ei ole vielä. Tuolla vasta poliisikin nouseskelee. - -NIMISMIES (nuhtelevasti). Kylläpä te, kun ette ole poroja vielä -hakeneet. Menee puoleenpäivään lähtö. - - (Topi tarjoaa kahvia papille.) - -POLIISI (venyttelee, haukottelee ja hieroo silmiään; unisena). -Huomenta! Porot ovat lähellä. Ei siinä pitkää aikaa mene. -(Haukottelee.) Onpa tullut nukutuksi. (Nousee seisomaan.) Ei Topikaan -herätä. - -TIEVAN TOPI. Ei ollut käsketty. - -POLIISI (herätellen rajamiehiä). So, miehet ylös! Päivä on puolessa! - - (1:nen rajamies murahtaa jotakin.) - -KALLA (on noussut sängyn lautalta ja lähestynyt nimismiehen ja papin -vuodetta.) Hyvää huomenta! Hyvinkö on nukuttu? - -PASTORI (joka myös on heittänyt lakkinsa). Huomenta, huomenta! Mitäs -tässä... Olen nukkunut kuin tukki. En ole herännyt kertaakaan koko -yönä. - -POLIISI (rajamiehille, kovemmin). So miehet! Poroja hakemaan, että -päästään lähtemään. - - (Rajamiehet nousevat unisina ja haukottelevat. Ottavat - nutukkaansa naulasta ja rupeavat kenkimään.) - -POLIISI (1:lle rajamiehelle). Heitäpä ne minunkin nutukkaani. -(1:n rajamies heittää.) - -KALLA (on istahtanut pölkkytuolille; papille). Jo oli, veljeni, mieleni -paha, kun jo niin lähdin pappilasta, etten hyvästiä muistanut sanoa... -viime keväänä. Vasta lähellä Keinojärveä havahduin kuin unesta ja -muistin, että olin hyvästeittä lähtenyt. Piti läheltä, etten takaisin -ajastanut. - -PASTORI. Olisipa se ollut aivan turha mutka. - -KALLA. Ei, ei. Kovin oli mieleni paha, kun juuri hyvästeittä lähdin. - - (Poliisi ja rajamiehet menevät. Elli tulee lypsinkiulu kädessä.) - -ELLI (laskee kiulun penkille kamiinin viereen; katsoo hellanpesään ja -hellan eteen). Puut kaikki taas. Eikä rantteellakaan ollut säretyitä. -Kyllä on kiusa! (Ottaa padan ja rupeaa sitä pesemään.) - -KALLA (ystävällisen nöyränä). Minä menen raatteelle hakkaamaan. (Ottaa -lakkinsa ja kintaansa ja menee.) - -NIMISMIES (Topille, joka tarjoaa toiset kupit). Onko Kalla puhunut -mitään eläkerahasta? - - (Ulkoa kuuluu Kallan hakkuu.) - -TIEVAN TOPI (yli olkainsa). Eikö mitä. Unohtanut on äijä koko jutun, - -PASTORI (ottaa kupin). Ethän vain valehtele? - -TIEVAN TOPI (varmana). Se on patentti! Ei mitään, (Panee tarjottimen -pöydälle). - -ELLI (on ruvennut kamiinin syrjällä maitoa siivilöimään). Syövätkö ne -herrat ennen lähtöä? - -PASTORI (nimismiehelle). Eikö syödä Nierivaarassa? Siellä saa viiliä. - -ELLI (loukkaantuneena). On sitä viiliä meilläkin... vaikka eihän nämä -paikat niin häävit. - - (Elli menee ulos. Nimismies ja pappi rupeavat kenkimään.) - -PASTORI. Onpa hauskaa, että Kalla ei ole mitään puhunut eläkerahastaan. -Minä koko matkan pelkäsin, että täällä myrsky nousee, kun tulemme. -Nierivaarassa minulla oli oikein paha olo. - -NIMISMIES. Ei. Ihmeen rauhallinen hän onkin ollut. - -TIEVAN TOPI (nauraen). Minusta on täällä ollut hyvin kuivaa, kun ei ole -saanut äijää houruuttaa. Paras ajankuluke Tarvannossa. - -PASTORI. Kyllä on hyvä, että äijä on asian unohtanut. Minusta rupesikin -tuntumaan hyvin ilkeälle koko juttu. - -NIMISMIES. Pahin on sentään vielä jälellä. Kunnankuitti on perittävä -ennen lähtöä... vanhan tavan mukaan. - -TIEVAN TOPI (nauraa). Siitä se leikki nousee. Akka haukkuu silmät -korvat täyteen. - -NIMISMIES. Joo. Elli tahtoo aina kimpastua. - - (Ulkona tohahtaa tuuli. Elli tulee tuoden puita.) - -ELLI (heittää puut hellan eteen). Mihinkä se Kaarina on mennyt? - -TIEVAN TOPI (hörppii kahvia huulet pitkällä). Kuka se tietää nuorten -tyttöjen reissut. - -ELLI (äsähtäen). Ole siinä! (Asettelee pataa tulelle ja puuhaa hellan -ääressä.) - - (Kalla tulee sylissä suuri puutarakka.) - -KALLA. Siellä tulee myrsky. (Heittää puusylyksen lattialle.) -Porotunturi on päänsä peittänyt. Se on paha merkki. (Istuu penkille -huokasemaan.) Minä olen neljänkymmenen vuoden aikana merkinnyt, että -silloin kun Porotunturi päänsä peittää, tulee ryöttä ilma. Siellä -heittelee jo lumia. Teillä on hankala mennä. - -NIMISMIES. Meidän pitäisi joutua. Kiekerövuoma on paha eksyttämään -lumipyryssä. - -KALLA. Jo vain. Sinne on moni poika eksynyt ja kiertänyt rengasta -tuntikaudet. Entinen pappi, se Kipene, oli kerran jäädä sinne, kun -lähti täältä iltamassa Nierivaaraan ajamaan. Minä varoittelin, kun -näytti niin uhkaavalta, mutta ei auttanut. Pappi lähti... ja jollen -minä olisi lähtenyt perään, niin sinne olisi jäänyt... pappi. - - (Ulkona tohtaa tuuli voimakkaammin.) - -PASTORI. Meidän pitää kiirehtiä. Kunhan tulisivat ne porot. - - (Tievan Topi menee ulos.) - -KALLA. Porot ovat tuossa lähellä. Heti ne ovat täällä, Eikö olisi paras -jäädä huomiseen? - -NIMISMIES (nousee ja menee ikkunaan). Joo, siellähän tulee lunta -taivaan täydeltä. (Kallalle.) Ei meidän sovi jäädä. Asiat vaativat -lähtemään. - -KALLA (on noussut seisomaan). No niin, menkää sitten terveinä. Kyllä -Jumala lähettää enkelinsä teille tietä näyttämään. - - (Topi, poliisi ja rajamiehet tulevat, viimemainitut - yltäpäältä lumessa.) - -POLIISI (lyö kintaitaan yhteen niin että lumi pölisee). Siellä tuli -myrsky. -- Nyt pitää panna toimeksi! - - (Kaarina tulee riekkotakka selässä.) - -KAARINA (heittää riekot penkille). Voi hyvänen, minkälainen Herran -ilma! - -KALLA (innostuen). Kas, kun tuli riekkoja, vaikka on vanhat langat! -(Hykertelee käsiään.) 'Ei jauhot vakkasesta pidä loppumaan eikä öljy -astiasta.' - -NIMISMIES. Parasta on rakentaa porot heti. - -POLIISI. Eikö syödä? - -PASTORI. Nierivaarassa. (Pukee peskiä ylleen.) - - (Topi korjaa kapineita laukkuun, Kallan auttaessa häntä.) - -NIMISMIES (kädessä kunnankuitti; epävarmana). Tässä... tuota... olisi -vähän maksettavaa... kunnan kuitti, 18 markkaa 17 penniä. - -ELLI (kärsimättömänä). Sehän on aina sinun viimeinen työsi... ennen -lähtöä. - -TIEVAN TOPI (kaivaen esiin kukkaronsa). Älä huoli, Elli. Tästä saat -rahaa. Minä maksan maitoni. -- Paljonko se tekee? - -KALLA. Ei mitään maksuja, veljet rakkaat. Jumalan maksun päälle menkää. - -PASTORI. Minulla on myös maito maksamatta. - -KALLA (nostaen kätensä). Ei papin tarvitse maksaa! Eikä nimismiehen. Ei -kenenkään tarvitse maksaa. Kyllä Herra siunaa meille moninkertaisesti -takaisin. - -TIEVAN TOPI. Paljonko se maito tekee? - -ELLI. Anna mitä tahdot. - - (Tievan Topi maksaa.) - -NIMISMIES. Minä maksan omasta ja papin puolesta. Kymmenen kruunua -tänne, niin ollaan selvät. Tuossa on kuitti. - -ELLI (kärsimättömänä). Mistäpä niitä kymmenkruunusia meille tulee. Ei -meille sada myntteijä taivaasta. - - (Tievan Topi ottaa laukut ja kantaa ulos.) - -KALLA (suuren innostuksen vallassa). Sataa, sataa, äiti! (Pujottaa -kätensä takin hihan läpi ja vetää esiin kukkaronsa, jonka tyhjentää -nimismiehen kouraan.) Tuossa on kaikki mitä minulla on. - - (Myrskytuuli kiskaisee oven auki.) - -KALLA. Herra siunaa sitä ilmaa! (Menee ja vetää oven kiinni.) - -NIMISMIES (Laskee). Tässä on 3 markkaa 27 penniä. Ei tämä riitä, Kalla -rakas. - -KALLA (hätäillen). Elli, hae kukkarosi, että lensmanni saa rahat. - -ELLI (vetää vastahakoisesti esiin kukkaronsa; antaa nimismiehelle -kymmemnarkkasen.) Joko riittää? - -NIMISMIES. Vielä uupuu 60 penniä. - -ELLI (kaivaa kukkaroansa). Sinä olet täyttymätön. - - (Poliisi, rajamiehet ja Topi tulevat.) - -POLIISI. Porot ovat valjaissa. - -NIMISMIES. Me olemme valmiit. (Menee Kallan luo ja hyvästelee, sitten -Ellin ja Kaarinan.) Hyvästi, hyvästi! (Menee.) - - (Poliisi, Tievan Topi ja rajamiehet hyvästelevät ja menevät.) - -PASTORI (viimeisenä; hyvästelee). Hyvästi nyt Elli! Kiitos nyt -kaikesta. Tulkaa pian Muotkaan käymään. - -ELLI (jurona). Kiitoksia. - -KALLA (kasvot loistaen). Nyt minä saan sen! - -PASTORI (hyvästelee Kaarinaa, joka ujosti niiaa; astuu sitten Kallan -luo, joka kasvot kirkastuksen hohteessa katselee häntä autuas hymy -huulilla; pysähtyy ja jää tuokioksi kummastuneena tuijottamaan Kallaa; -menee sitten hänen luokseen ja hyvästelee). Hyvästi nyt, Kalla! Jumalan -haltuun! (Laskee oikean kätensä Kallan harteille.) - -KALLA (jonka kasvoja kirkastaa autuas hymy; riemullisena). Jumalan -haltuun, veljeni, ja kaikki synnit anteeksi. Saarnaa sinä, veljeni, -evankeliumia, niin että tunturit vapisevat! - - (Pastori laskee kätensä ja menee ovea kohti.) - -KALLA (ilon ja epäilyksen vaiheella; hiljaa). Pappi, pappi... - -PASTORI (pysähtyy ja kääntyy Kallan puoleen). Oliko Kallalla vielä -jotakin sanomista? - - (Ulkoa kuuluu nimismiehen huuto: Pappi, joudu!) - -KALLA (ääni väristen sisäisestä liikutuksesta). Veljeni, veljeni... - -PASTORI (kiusaantuneen ja epätietoisen näköisenä). Niin, mitä Kailalla -oli...? - -KALLA (lämpimästi, sydämellisesti, kyyneleet silmissä). Pappi, veljeni -rakas... eläkeraha. Sinullahan on se nyt... mukanasi... - -PASTORI (on käynyt aivan hämilleen; selvittää kurkkuaan eikä voi -pitkään aikaan puhua mitään; sitten käheästi). Voi, Kalla rakas... -(Ulkoa kuuluu myrskyn tohinan keskeltä nimismiehen huuto: Pappi, joudu -jo!...) Kalla rakas... se on ollut leikkiä meillä... - - (Kalla seisoo kalpeana eikä näytä tajuavan papin sanoja. - Hänen huulensa liikkuvat hiljaa.) - -PASTORI (astuen lähemmäs Kallaa). Voi, veljeni rakas... anna anteeksi -minulle! Se on ollut leikkiä alusta loppuun. Ei sellaisia eläkerahoja -keisari anna... eikä niitä ole haettukaan... Se oli leikkiä meillä... -anna anteeksi... Hyvästi nyt vaan! Jumalan haltuun jääkää! (Menee -kiireesti.) - -KALLA (seisoo liikkumattomana, kuin jähmettyneenä, kasvoillaan kuoleman -kalpeus ja katselee ovea pitkän aikaa; astuu sitten askeleen taaksepäin -ja nostaa kätensä hitaasti ylös ja tarttuu tukkaansa; äärimäisen -epätoivoisena). Herra Jumala!... Leikkiä... alusta lappuun... Pappi on -valehdellut, ei ole kirjoittanutkaan... keisarille... (Ulkoa kuuluu -rajamiesten huutoa ja Tievan Topin joikkausta, joka vähitellen häipyy -myrskyn tohinaan. Kalla kääntyen Ellin puoleen, joka lautanen kädessä -seisoo hämmennyksissään.) Voi, äiti! Kuolema tulee meille! (Katselee -seiniä.) Tänne jäämme kuolemaan nälkään... ja viluun... Ei astu -esivalta väliin... (Kääntyy horjuen Kaarinan puoleen, joka on -kyykähtänyt lattialle nimismiehen vuodeheinille ja peittänyt kasvonsa -käsillään.) Voi, Kaarina, sinä minun oikea käteni!... Kuolema tulee -meille... Tähän pirttiin jäämme... ja täältä löytävät kiveliön -kulkijat... meidän ruumiimme. (Kouristaa kädellään rintaansa ja -katsellen äärimäisen tuskan vallassa lahoneita seiniä parkaisee -vihlovan epätoivoisesti.) Uusi pirtti!... Uusi pirtti...! - - (Pää retkahtaa velttona taaksepäin ja korahtaen - kaatuu hän lattialle.) - -KAARINA (on hypähtänyt ylös ja juossut isänsä luo; tarttuu hänen -käteensä ja vaikeroi). Isä, isä! (Peittää käsillä silmänsä ja jää -rajusti nyyhkyttäen kyyhöttämään polvilleen isänsä viereen.) - -ELLI (laskee nopeasti lautasen kädestään kamiinan nurkalle ja menee -Kallan luo; kumartuen hänen puoleensa). Kalla! (Nousee äkkiä ja palaa -kauhu kasvoillaan entiselle paikalleen. Murtuneella, kyynelten -tummentamalla äänellä.) Isä on kuollut! (Kasvot saavat takaisin entistä -ankaruutta, vaikka niillä nyt risteileekin liikutuksen väre.) Ei muista -Muotkan pappikaan, että jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset -puhuvat, pitää heidän luku tekemän tuomiopäivänä. (Purskahtaa itkuun.) - - (Myrsky on temmannut oven auki ja syytää lunta sisään - raivokkaina ryöppyinä. Myrskyn seasta kuuluu hukan - valittava huuto: Vuooaa!) - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uusi pirtti, by Arvi Järventaus - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI PIRTTI *** - -***** This file should be named 54516-8.txt or 54516-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/5/1/54516/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/54516-8.zip b/old/54516-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4c0bd2e..0000000 --- a/old/54516-8.zip +++ /dev/null |