NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1906 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..c748ebc
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54512 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54512)
diff --git a/old/54512-8.txt b/old/54512-8.txt
deleted file mode 100644
index 9670ce4..0000000
--- a/old/54512-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1906 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Venäläisiä talonpoikia, by Anton Tshehov
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Venäläisiä talonpoikia
-
-Author: Anton Tshehov
-
-Translator: J. G. Vuoriniemi
-
-Release Date: April 8, 2017 [EBook #54512]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VENÄLÄISIÄ TALONPOIKIA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-VENÄLÄISIÄ TALONPOIKIA
-
-Kirj.
-
-Anton Tshehov
-
-
-Suomentanut J. G. Vuoriniemi
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Fundamemt,
-1919.
-
-Kirjapaino-Osakeyhtiö Sana.
-
-
-
-
-
-
-Tshehovin kertomus "Venäläisiä talonpoikia" sekä aikamme
-kulttuuriprobleemi.
-
-
-Jo toista vuotta olemme kirjoittaneet ja lukeneet bolshevismista, mutta
-epäilemättä valaisee tätä yhteiskunnallista arvoitusta osaltaan mitä
-suurimmassa määrin Tshehovin kertomus "Venäläisiä talonpoikia". Ne,
-jotka Venäjän vallankumouksen puhjetessa vartosivat uuden ajan
-aamunkoittoa, uutta kulttuuria, eivät olisi niin perinjuurin
-erehtyneet, jos Tshehovin kertomus olisi paremmin säilynyt heidän
-muistossaan. Sillä mitä voisivat nämä venäläiset talonpojat, jotka
-elävät puolittain eläimellisellä asteella, muuta antaa maailmalle kuin
-paheita ja himoja, hävitystä ja köyhyyttä? Seuratessamme päivälehdistä
-nykyistä tilannetta Venäjällä, tuntuu meistä, että Tshehovin kuvailema
-kurjuus on levinnyt kautta koko maan, että valkokivinen Moskova ja
-Nevankuningatar Pietari ovat muuttuneet kyliksi, jotka lahoavat
-nälänhädän ja irstaisuuden raivotessa.
-
-Paitsi tätä ajan polttavien kysymysten aiheuttamaa mielenkiintoa on
-Tshehovin kertomuksella myöskin yleissivistyksellinen merkityksensä,
-sillä se koskettelee erästä aikamme tärkeimmistä elinkysymyksistä,
-nimittäin maaseudun ja kaupungin suhtautumista toisiinsa. Eittämättä on
-kulttuurin kehitys keskittynyt kaupunkeihin ja käynyt senvuoksi
-luonteeltaan yksipuoliseksi. Kaupunkilainen -- sellainen tyyppi on
-syntynyt -- ei ainoastaan arvioi talonpojan kulttuurille antamaa lisää
-liian alhaiseksi, vaan on muodostanut myöskin väärän mielikuvan
-maalaiselämästä. Ensimäisessä suurkaupungissa, joka historiallisella
-ajalla saavutti kukoistuksensa, Aleksandriassa, esiintyi jo räikeänä
-tämä maaseudun ja kaupungin välinen eroavaisuus. Maalaiselämä alkoi
-kaupunkilaisen silmissä kangastaa kadotetulta paratiisilta. Kaupungissa
-raastetaan ja taistellaan, mutta maalla vallitsee lepo ja rauha,
-luonnon helmassa paistaa onnen aurinko pilvettömällä taivaalla. Siten
-syntyi se idyllinen runous, jonka isä oli Theokritos. Idylli kuvailee
-maalaiselämää ruusunpunaisin värein, sellaisena, joksi kaupunkilainen
-sen unelmissaan kuvitteli. Tämän kuvan mukaan olivat vaivannäöt,
-taistelut ja kiusaukset tuntemattomia maalaiselämässä: paimen kaitsee
-lampaitaan ja rakastaa viattomasti paimentyttöään.
-
-Näin syntyi vähitellen kuilu maaseudun ja kaupungin välille.
-Keskinäinen ymmärrys katosi kokonaan. Kaupunkilainen ihannoi talonpojan
-korutonta elämää, hänen tietämättömyyttään kulttuurin vaatimuksista
-ja edesvastuusta, talonpoika sitävastoin rupesi vihaamaan
-kaupunkilaista hänen hienostuneiden elintapainsa sekä ruumiillisen työn
-vieroksumisensa vuoksi. Tämän maaseudun ja kaupungin välille auenneen
-kuilun täytyi johtaa romahdukseen, sillä ihmiskunta on perhe, jonka
-yksityisten jäsenten hyvinvointi on kaikkien onnen välttämätön ehto.
-
-Myöhemmin kuitenkin pääsivät valtaan terveemmät käsitykset
-
-Jo 150 vuotta sitten huomattiin, että kulttuuri oli joutunut
-harhateille. Ranskassa, joka silloin hallitsi europalaista
-ajatusmaailmaa, Rousseau julisti hylkäävän tuomionsa kulttuurista ja
-lausui sen mielipiteen, että vain palaamalla maalaiselämän kannalle
-ihmiskunta voi tulla onnelliseksi. Talonpoika-luonnonihminen oli hänen
-ihanteensa. Leikillinen Voltaire tuumi, että Rousseau kuvaili
-luonnonelämää niin viekoittelevin värein, että ihmisen ehdottomasti
-valtasi halu eläimen lailla nelinkontin livistää metsään. Ankaran iskun
-Rousseaun luonnonpalvonnalle ja talonpojan ihannoimiselle antoi
-kuitenkin Ranskan vallankumous, joka kamalan selkeästi osoitti, minne
-luonnonihmisen raa'at vaistot johtivat ja miten kulttuurissa sittenkin
-piilee ihmiskunnan tosi onni.
-
-1855 ilmestyi kuuluisan ranskalaisen kirjailijan Honoré de Balzacin
-romaani: "Les paysans" (Talonpojat). Kymmenen vuotta hän valmisteli
-tätä teosta, jota hän piti elämänsä tärkeimpänä. Siinä hän armotta
-paljasti talonpojan sivistyksellisesti takapajulla olevan tilan ja
-murskasi jäntevin käsin idyllin harhaanvievät lasimaalaukset. Balzacin
-romaani oli terveellinen käännekohta maaseudun ja kaupungin välisissä
-suhteissa, sillä nyt aukenivat kaupunkilaisen silmät näkemään
-talonpojan tarpeita ja maalaiselämän kulttuurivaatimuksia. Menneet
-olivat unelmain ja itsepetoksen päivät, nyt vaadittiin totuutta,
-säälitöntä totuutta ja valoa, lämmittävää valoa.
-
-Ranskan tapahtumilla on vastaavat tapahtumansa Venäjällä. Venäjälläkin
-on kaupunkilainen, joka hallitsi kirjallisuutta ja koko henkistä
-elämää, muodostanut aivan liian kauniin kuvan maalaiselämästä.
-Ajatelkaamme vain Turgenjevin ja Grigorovitshin kuvauksia. Gljeb
-Uspenskij kirjoitti, että venäläinen talonpoika oli "sielullisesti
-nuori, miehekkään-voimakas ja lapsellisen-lempeä". Tästä venäläisen
-talonpojan ihannoimisesta riippui slavofiilien käsitys Venäjän
-tulevaisuudesta. Huippunsa tämä talonpojan palvonta saavutti kreivi
-Tolstoissa -- yhdeksännentoista vuosisadan Rousseaussa. Niin
-suunnattomasti jumaloitiin talonpoikaa Venäjällä, ettei kukaan
-kiinnittänyt huomiotaan niihin suuriin havaintoihin, joita Tshehov teki
-kuvatessaan v. 1897 venäläisen kylän todellista tilaa. Kukaan ei
-uskonut häntä, monet moittivat häntä hänen pessimistisyytensä vuoksi.
-Bolshevismin ansio on, että se on paljastanut venäläisen talonpojan
-kulttuuritarpeen ja osoittanut sen vaaran, joka syntyy siitä, että
-kymmeniltä miljoonilta ihmisiltä riistetään opinsaanti, kasvatus ja
-osallisuus niihin alkeellisimpiinkin etuihin, joita kulttuuri saattaa
-tarjota.
-
-Idylli on kadottanut suosituimman aiheensa. Se saa etsiä itselleen
-toisia liittymäkohtia loihtiakseen ilmoille tenhoavia paratiisinkuvia.
-Me, kulttuurin päivätyöläiset, siedämme kyllä karvaita rohtoja.
-Tällainen karvas vahvistusjuoma en Tshehovin kertomus "Venäläisiä
-talonpoikia".
-
-
-
-
-
-
-Venäläisiä talonpoikia
-
-
-
-
-I.
-
-
-Nikolai Tshikildejev, moskovalaisen "Slaavilainen Basari" nimisen
-ravintolan lakeija, sairastui. Hänen jalkansa puutuivat ja käynti
-muuttui, niin että hän kerran kulkiessaan hotellin käytävässä kompastui
-ja kaatui tarjottimineen, jolla oli kinkkua ja herneitä. Hänen täytyi
-ottaa ero. Omat ja vaimon rahavähät hupenivat lääkäreille, ei ollut
-enää millä elää, aika kävi työttä ikäväksi, ja niinpä hän päätti
-parhaimmaksi matkustaa kotiinsa maalle. Kotosallahan on helpompi
-sairastella, ja elämä käy halvemmaksi eikä suotta sanota, että oma koti
-on kullan kallis.
-
-Hän saapui synnyinpaikkaan Shukovoon iltapuhteella. Lapsuusmuistojen
-valossa oli se väikkynyt hänen mielessään valoisana ja kodikkaan
-rauhaisana, mutta nyt hän astuessansa tupaan vallan pelästyi, niin
-pimeää, ahdasta ja siivotonta siellä oli. Vaimo Olga ja tytär Sasha,
-jotka olivat tulleet hänen kanssaan, silmäilivät ymmällään suurta
-epäsiistiä, noen ja kärpästen mustaamaa uunia, joka täytti melkein
-puolen tupaa. Mikä kärpäspaljous! Uuni oli kallellaan, seinähirret
-viistossa, ja koko tupa näytti siltä, kuin olisi se minä hetkenä
-tahansa valmis lysähtämään kokoon. Etunurkkaan oli pyhäinkuvain
-viereen, kuvien sijasta muka, liimailtu pullojen leimoja ja
-sanomalehtien palasia. Köyhän köyhää. Aikuisista ei kukaan ollut
-kotona, kaikki olivat leikkuulla. Uunilla istui noin kahdeksanvuotias
-pellavapäinen, pesemätön ja mistään väliäpitämättömältä näyttävä tyttö,
-joka ei suonut tulijoille edes silmäystä. Permannolla hieroi valkea
-kissa itseään korentoa vastaan.
-
--- Kis, kis, houkutteli Sasha sitä. Kis!
-
--- Se ei kuule, sanoi tyttö. Se on tullut kuuroksi.
-
--- Miksi?
-
--- Ilman vain. Pieksivät sen.
-
-Nikolai ja Olga käsittivät jo ensi silmäykseltä, millaista elämää
-täällä vietettiin, mutta eivät sanoneet toiselleen sanaakaan. Vaieten
-ottivat he nyyttinsä ja vaieten menivät he ulos. Heidän pirttinsä oli
-kylän reunasta lukien kolmas ja näytti kaikkein köyhimmältä ja
-vanhimmalta. Seuraava talo ei ollut paljoakaan häävimpi, vaan
-reunimmainen sensijaan oli rautakattoinen ja sen akkunoissa upeilivat
-verhot. Tämä talo, jonka ympärillä ei ollut aitaa, oli erillään
-toisista ja siinä oli ravintola. Kylän rakennukset olivat yhdessä
-rivissä ja hiljaisen mietteliäs kyläpahanen pihoilta pilkkivine
-raitoineen, pihlajoineen ja seljapuineen teki miellyttävän
-kokonaisvaikutuksen.
-
-Talonpoikaistalojen takana alkoi maa jyrkästi viettää joelle, niin että
-paikoittain saven seasta pisti esiin suuria kiviä. Kivien ja
-savenvalajien kaivamien kuoppien lomitse kierteli rinnettä pikku
-polkuja, joille oli kaadettu kokonaisia kasoja särkyneitten ruskeitten
-ja punaisten astioitten palasia. Alhaalla taas aukeni laaja, tasainen,
-kirkkaanvihreä ja jo niitetty niitty, jota nyt kuljeskeli talonpoikien
-karjalauma. Virstan päässä kylästä kulki mutkittelevaa kulkuaan joki
-ihanine kukkaisrantoineen, sitten jälleen näkyi lavea niitty, karjaa,
-valkeita hanhijonoja, kunnes, samaten kuin tälläkin puolen, tuli eteen
-jyrkkä mäenrinne ja ylhäällä mäellä kylä viisikupolisine kirkkoineen ja
-hiukan kauempana herraskartano.
-
--- Miten hyvä täällä on, sanoi Olga tehden ristinmerkin nähdessään
-kirkon. Kylläpä on tilaa, hyvä luoja!
-
-Samassa alkoivat iltakellot soida, oli nimittäin pyhän aatto. Kaksi
-tytöntylleröistä, jotka raahasivat alhaalta vesisankoa, katsahti
-kirkkoon päin kuullakseen paremmin kellojen kaiun.
-
--- Tähän aikaan on "Slaavilaisessa Basarissa" päivällinen, sanoi
-Nikolai haaveksivasti.
-
-Istuessaan jyrkänteen reunalla näkivät Nikolai ja Olga auringon
-laskevan, taivaan kullan ja purppuran heijastuvan jokeen, temppelin
-akkunoihin ja koko leppoisaan, rauhalliseen ja sanomattoman puhtaaseen
-ilmaan, jollaista ei Moskovassa koskaan ole. Ja kun aurinko laskeutui
-taivaanrannan taa, kulki heidän ohitsensa ammuen ja mylvien kylän
-karja, ja toiselta suunnalta lensivät kotiinsa hanhet. -- Kaikki
-vaikeni, vieno valo sammui ja illan pimeä alkoi nopeasti levitä.
-
-Sillä välin olivat vanhukset, Nikolain isä ja äiti, palanneet heinältä.
-Molemmat olivat laihoja, kumaraisia ja hampaattomia. Kumpikin samaa
-kokoa. Tulivat kotiin naisetkin, miniät Maria ja Tekla, jotka olivat
-olleet tilanomistajan töissä joen takana. Marialla, Kirjakin vaimolla,
-oli kuusi lasta. Teklalla, sotaväkeen joutuneen Denis-veljen vaimolla,
-oli kaksi. Ja kun Nikolai näki astuessaan tupaan koko perheen, kaikki
-nuo suuret ja pienet ruumiit, joita liikehti mökin lavitsoilla,
-kehdoissa ja kaikissa nurkissa, ja kun hän näki, miten ahnaasti ukko ja
-eukot söivät mustaa leipäänsä kastaen sitä veteen, niin hän käsitti,
-että oli tullut turhaan tänne sairaana, rahoitta ja lisäksi perheineen
-aivan turhaan.
-
--- Missäs on Kirjak veikko, kysyi hän tervehdittyään.
-
--- Metsävahtina kauppiaalla, vastasi isä. Välttäisi kyllä miehekseen,
-kun ei vain liiaksi ryyppäisi.
-
--- Kyllähän nyt on hyvä, sanoi mummo itkuisella äänellä. Kelvottomia
-ovat meidän miehet, kaiken kotoa kylälle kantavat. Kirjak juo ja juoppo
-on ukkokin, kyllä hänkin löytää tien kapakkaan. Mitäpä siitä synnistä
-peittelee. Vihastunut on Neitsyt Maaria.
-
-Vieraiden tulon kunniaksi pantiin teekeittiö kiehumaan. Tee löyhki
-kalalle, sokeri oli harmaata ja niluttua, pitkin leipiä ja astioita
-puikkelehtivat torakat. Vastenmielistä oli juoda ja vastenmielinen oli
-keskustelu. Puhuttiin vain puutteesta ja sairaudesta. Mutta ei oltu
-ehditty juoda ensi kuppiakaan, kun pihalta kuului kova, venytetty
-humalainen huuto:
-
--- Ma-aaria!
-
--- Kirjak tuntuu tulevan, sanoi vaari. Siinä paha, missä mainitaan.
-
-Kaikki vaikenivat. Hetken kuluttua kuului taas sama raaka ja venytelty,
-ikäänkuin maan alta tuleva huuto:
-
--- Ma-aaria.
-
-Maria, vanhempi miniöistä, kalpeni ja painautui uunia vasten.
-Kummalliselta näytti pelon ilme tuon leveäharteisen, voimakkaan ja
-ruman naisen kasvoilla. Hänen tyttärensä, sama tyttö, joka oli istunut
-välinpitämättömän näköisenä uunillaan, purskahti äkkiä itkuun.
-
--- Mitä siinä, senkin vietävä, huusi hänelle Tekla, joka myöskin oli
-voimakas ja leveäharteinen. Ei tuo tappane!
-
-Vaarilta sai Nikolai tietää, että Maria pelkäsi asua metsässä Kirjakin
-kanssa ja että tämä juovuspäissään tuli aina vaimoaan hakemaan ja
-tällöin mellasti ja pieksi häntä armotta ja säälittä.
-
--- Ma-aaria, kajahti aivan oven takaa.
-
--- Puolustakaa Jumalan tähden, rakkaat ystävät, soperteli Maria ja
-puhkui, kuin olisi häntä työnnetty hyvin kylmään veteen. -- Puolustakaa
-minua, rakkaani!
-
-Kaikki tuvassa olevat lapset alkoivat parkua ja heitä katsellessaan
-rupesi Sashakin itkemään. Kuului humalaisen yskintää ja tupaan ilmestyi
-isokasvuinen mustapartainen mies, talvilakki päässä. Hän näytti
-kauhealta, kun lampun himmeässä valossa ei voinut erottaa hänen
-kasvojaan. Tämä mies oli Kirjak. Päästyään vaimonsa luo hän ojensi
-kätensä ja löi häntä nyrkillä kasvoihin, mutta Maria ei iskun
-huumaamana päästänyt ääntäkään, istuutui vain ja hänen nenästään alkoi
-vuotaa verta.
-
--- Ettet häpeäkin, murisi vaari kiiveten muurille. Vierasten aikana!
-Synti ja häpeä!
-
-Mutta mummo istui hiljaa kumarassa ja mietiskeli jotain. Tekla liekutti
-kehtoa. Tuntien kaiketi tekevänsä hirvittävän vaikutuksen tarttui
-Kirjak tyytyväisenä Marian käteen, veti hänet ovelle ja ulvahti kuin
-peto, jotta olisi näyttänyt vieläkin kauheammalta. Mutta samassa hän
-äkkiä huomasi vieraat ja pysähtyi.
-
--- Kas vain, vieraita, sanoi hän päästäen vaimon irti. Velimies
-perheineen!
-
-Hän alkoi rukoilla pyhäinkuvaan päin kääntyen, hoiperrellen ja
-aukoillen humalaisia punertavia silmiään ja jatkoi:
-
--- Velimies on siis tullut perheineen Moskovasta. Se on se Moskova
-oikea pääkaupunki, se oikea kaupunkien kaupunki -- -- Suokaa
-anteeksi --
-
-Hän istuutui penkille teekeittiön luo ja alkoi ääneen maiskutellen
-juoda teetä teevadiltaan. Muut vaikenivat. Juoda härpittyään kymmenisen
-kuppia hän painui pitkäkseen penkille ja alkoi kuorsata.
-
-Ruvettiin puuhaamaan makuullemenoa. Sairas kun oli, pantiin Nikolai
-vaarin kanssa uunille, Sasha kävi lattialle ja Olga meni eukkojen
-kanssa heinälatoon.
-
--- Niin, niin pääskyseni, sanoi hän laskeutuessaan Marian viereen
-heinille. Ei parku pahasta päästä. Parasta, että koetat kärsiä. Sanassa
-sanotaan: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, niin käännä hänelle
-vasenkin. Niin, niin pääskyseni.
-
-Sitten hän puolihiljaa laulavalla äänellä kertoili Moskovasta,
-elämästään siellä ja olostaan erään huonevuokralan sisäkkönä.
-
--- Moskovassa ovat talot suuria ja kivisiä, puheli hän. Kirkkoja on
-hyvin paljon, kymmeniä satoja -- -- Taloissa asuu vain herrasväkeä ja
-nekös vasta ovat kauniita ja miellyttäviä!
-
-Maria sanoi, ettei hän koskaan ollut käynyt edes kihlakunnan
-pääkaupungissa, saati sitten Moskovassa, hän ei osannut lukea, ei
-tuntenut rukouksia, ei edes "Isä meitää". Hän ja toinen miniä Tekla,
-joka nyt istui taampana ja kuunteli, olivat kumpikin kovin
-kehittymättömiä eivätkä ymmärtäneet mitään. Kumpikaan ei rakastanut
-miestään. Maria pelkäsi Kirjakia, ja kun hän jäi kahden miehensä
-kanssa, niin hän värisi kauhusta ja joutui tämän läheisyydessä aivan
-pyörälle päästään, sillä Kirjakista lähti väkevä viinan ja tupakan
-katku. Ja Tekla vastasi kiukustuneena kysymykseen, ikävöikö hän
-miestään tämän poissa ollessa:
-
--- Johan nyt, mokomaa!
-
-Hetken juteltuaan he vaikenivat.
-
-Ilma oli viileä ja ladon luona kiekui täyttä kurkkua kukko häiriten
-unen tuloa. Kun sinervä aamuvalo jo pilkki kaikista raoista, nousi
-Tekla hiljaa, meni ulos ja kuului juoksevan jonnekin paljaita jalkojaan
-tömistäen.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Olga meni kirkkoon ja otti Marian mukaansa. Kun he laskeutuivat polkua
-niitylle, oli heidän kummankin hauska. Olgaa miellytti avoin keto ja
-Maria tunsi, että käly oli hänen läheinen sukulaisensa. Aurinko nousi.
-Matalalla niityn yläpuolella leijaili uninen haukka, joki oli sumuinen,
-usvaa siellä täällä, mutta joen tuolla puolen alkoi jo levitä
-valojuova, kirkko loisti päivänsäteissä ja herraskartanon puutarhassa
-kirkuivat kilvan varikset.
-
--- Vaari kyllä menettelee, kertoi Maria, mutta muori on ankara ja
-sotkeutuu kaikkiin asioihin. Omaa viljaa riitti laskiaiseen asti, mutta
-nyt ostamme ravintolasta. Siitäkin kiukuttelee. Liian paljon moittii
-meidän syövän.
-
--- Niin, niin pääskyseni. Kärsi ja sillä hyvä. On sanottu: Tulkaa
-kaikki työtä tekevät ja raskautetut.
-
-Olga puhui vakavasti, puolittain laulamalla, ja käveli pyhiinvaeltajan
-tapaan nopeasti ja hätiköiden. Hän luki joka päivä evankeliumia, luki
-ääneen diakoonien tavoin ja paljon jäi häneltä käsittämättä, mutta
-pyhät sanat liikuttivat häntä kyyneliin saakka ja vanhat kirkkokielen
-muodot hän lausui heltynein mielin. Hän uskoi Jumalaan, Neitsyt
-Maariaan ja pyhimyksiin, uskoi, ettei saanut loukata ketään, ei
-yksinkertaisia ihmisiä, ei saksalaisia, ei mustalaisia, ei juutalaisia.
-Ja voi niitä, jotka eivät säälineet eläimiä! Näin uskoi hän kirjoitetun
-pyhiin kirjoihin ja siksi hänen kasvonsa kävivät lempeiksi, helliksi ja
-kirkkaiksi, kun hän lausui raamatun sanoja, käsittämättömiäkin.
-
--- Mistä olet syntyisin, kysyi Maria.
-
--- Olen Vladimirista. Mutta minut vietiin Moskovaan jo kauan sitten,
-kahdeksanvuotiaana.
-
-He tulivat joelle. Toisella rannalla vallan veden partaalla seisoi joku
-nainen ja riisuutui.
-
--- Se on meidän Tekla, sanoi Maria tuntien naisen. Hän on käynyt joen
-takana herrastalossa kauppapalvelijain luona. Niin julkea ja riitaisa
-hän on, että...
-
--- Niin julkea, että ihme, toisti Maria.
-
-Joen poikki johtivat huojuvat hirsiportaat ja aivan niiden alla
-uiskenteli puhtaassa läpikuultavassa vedessä parvittain leveäotsaisia
-karppikaloja. Veteen kuvastuvissa vihreissä pensaissa kimmelsi kaste.
-Tuntui lämmin hengähdys, mieli kävi iloiseksi. Miten ihana aamu! Miten
-ihanaa olisikaan ollut elämä, jollei olisi ollut vaanimassa puute,
-hirveä ja armoton puute, jolta ei voinut minnekään kätkeytyä. Mutta nyt
-tarvitsi vain katsahtaa kylään, kun jo muistui elävästi mieleen kaikki
-eilinen, ja onnekas riemu, joka oli henkinyt kaikkialta, katosi heti
-jäljettömiin.
-
-He tulivat kirkkoon. Maria pysähtyi ovelle eikä uskaltanut astua
-kauemmaksi. Hän ei tahtonut edes istuutua, vaikka päiväkirkkoon
-soitettiin vasta yhdeksännellä tunnilla. Hän seisoi koko ajan.
-
-Kun luettiin evankeliumia, alkoi kirkkoväki liikkua antaakseen tietä
-maatilanomistajan perheelle. Kirkkoon astui kaksi valkopukuista tyttöä
-leveäreunaiset hatut päässään ja heidän seurassaan täyteläinen,
-heleäihoinen, merimiespukuinen poika. Heidän tulonsa liikutti Olgaa,
-sillä hän päätti ensi katseesta heidän olevan oikeita, sivistyneitä ja
-kauniita ihmisiä. Maria taas katseli heitä alta kulmin, jurosti ja
-arkaillen, ikäänkuin he eivät olisikaan olleet ihmisiä, vaan hirviöitä,
-jotka olisivat saattaneet murskata hänet, jollei hän olisi väistänyt.
-
-Ja kun diakooni vain lausui jotain bassoäänellään, niin oli hän joka
-kerran kuulevinaan huudon "Ma-aaria" ja säpsähti.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Kyläläiset saivat tietää vierasten tulosta ja jo päiväkirkon jälkeen
-kokoontui taloon paljon väkeä. Leonytshevit, Matveitshevit ja
-Iljitshovit, kaikki tulivat saamaan tietoja Moskovassa toimessa
-olevista sukulaisistaan. Oli tapana viedä lukutaitoiset shukovolaiset
-lapset Moskovaan ravintolapalvelijoiksi ja käytävävahdeiksi (samoin
-kuin joen toisella puolella olevan kylän lapset pantiin
-leipurinoppiin). Niin oli tehty pitkät ajat, jo maaorjuuden aikana,
-jolloin eräs shukovolainen, nyt jo tarujen piiriin siirtynyt,
-talonpoika Luka Ivanytsh, joka palveli tarjoilijana eräässä
-moskovalaisessa klubissa, otti palvelukseensa vain kotikyläläisiään ja
-nämä taas kaupungin elämään perehdyttyään kutsuivat sinne omia
-sukulaisiaan, joille hankkivat paikkoja anniskeluihin ja ravintoloihin.
-Siitä ajasta lähtien nimittivätkin ympäristön asukkaat Shukovoa vain
-lakeijain kyläksi. Nikolai vietiin Moskovaan yhdentoistavuotiaana ja
-siellä hankki hänelle paikan silloinen "Ermitash" puiston
-teatterivahtimestari Ivan Makarytsh, joka kuului Matveitshevien
-perheeseen, ja nyt Nikolai kääntyneenä Matveitshevien puoleen puhui
-seuraavaan opettavaiseen tapaan.
-
--- Ivan Makarytsh oli hyväntekijäni ja velvollisuuteni on rukoilla
-Jumalaa hänen puolestaan päivin ja öin, sillä hänen avullaan tulin
-hyväksi ihmiseksi.
-
--- Isäseni, sanoi itkuisella äänellä vanha mummo, joka oli Ivan
-Makarytshin sisar. Hänestä, kultasestamme, ei vain kuulu mitään.
-
--- Talvella hän palveli Omanilla ja tällä huvikaudella kerrottiin hänen
-olleen jossain kaupungin ulkopuolella olevassa puistossa. Alkaa jo
-käydä vanhaksi... Ennen saattoi kesäaikoina tuoda kotiin kymmenenkin
-ruplaa päivässä, mutta nyt on elämä kaikkialla käynyt hiljaiseksi ja
-vaikea on ukon tulla toimeen.
-
-Mummo ja eukot katselivat Nikolain jalkoja, joissa oli huopasaappaat,
-ja hänen kalpeita kasvojaan ja puhuivat surumielisesti:
-
--- Kovaosainen olet, Nikolai Osipytsh, kovaosainen. Ei luonnista.
-
-Sashaa kaikki hyväilivät. Hän oli jo täyttänyt kymmenen vuotta, mutta
-hän oli pienikasvuinen, hyvin laiha ja näytti korkeintaan
-seitsenvuotiaalta. Toisten, päivettyneiden, pitkiin haalistuneisiin
-paitoihin puettujen tyttöjen joukossa, joitten tukat olivat rumasti
-leikatut, tuo vaalea lapsi suurine tummine silmineen ja punaisine
-tukkaan pistettyine nauharuusukkeineen näytti huvittavan kummalliselta,
-aivan kuin hän olisi ollut villin eläimen pentu, joka äsken oli saatu
-kiinni kedolta ja tuotu tupaan.
-
--- Hän osaa jo lukeakin, alkoi Olga kehuksia katsellen hellästi
-tytärtään. Luehan, lapsoseni, sanoi hän ottaen nurkasta esiin
-evankeliumin. Lue sinä, kristikansa kuuntelee.
-
-Evankeliumi oli vanha, raskas ja nahkakantinen, sen lehtien nurkat
-olivat käpristyneet ja siitä levisi sellainen haju, kuin olisi munkkeja
-tullut tupaan. Sasha kohotti kulmakarvansa ja alkoi lujaan
-pitkäveteisellä äänellä:
-
--- Hänen mentyään ilmestyi Herran enkeli unessa Josefille sanoen: "Ota
-tykösi poika äitineen".
-
--- Poika äitineen, toisti Olga ja punastui liikutuksesta korviaan
-myöten.
-
--- "Ja pakene Egyptiin ja ole siellä, siksi kunis sanon sinulle -- --".
-
-Vanhanaikaisen "kunis" sanan kohdalla ei Olga enää voinut pidättää
-liikutustaan, vaan puhkesi itkuun. Tämän jälkeen alkoi ensin Maria ja
-sitten Ivan Makarytshin sisar nyyhkyttää. Vaari rupesi rykimään ja
-etsimään pojantyttärelleen makeisia, mutta ei löytänyt mitään ja
-viittasi vain kädellään. Ja kun lukeminen päättyi, hajautuivat naapurit
-koteihinsa liikutettuina ja hyvin tyytyväisinä Olgaan ja Sashaan.
-
-Koska oli pyhä, jäi perhe koko päiväksi kotiin. Muori, jota kaikki,
-mies, miniät ja lapsenlapset nimittivät eukoksi, koetti tehdä kaikki
-itse. Itse lämmitti hän uunin, hoiti teekeittiön, kävipä ulkotöissäkin
-ja sitten napisi, että hänet näännytettiin työllä. Aina pelkäsi hän,
-että joku syö liikaa tai että vaari ja miniät laiskottelevat. Milloin
-oli hän kuulevinaan, että ravintolanisännän hanhet olivat takatietä
-tulossa hänen vihannestarhaansa, ja hän juoksi tuvasta pitkä keppi
-kädessä ja sitten puolisen tuntia huusi korvia särkevällä äänellä
-kaalikeittonsa ääressä, joka oli yhtä raihnaista ja laihaa kuin hän
-itsekin; milloin taasen näytti hänestä varis hiipivän kananpoikien
-kimppuun ja kovalla melulla syöksyi hän varista kohti. Hän oli
-äkeissään ja murisi aamusta iltaan huutaen väliin niin, että
-ohikulkijat kadulla pysähtyivät.
-
-Miehelleen ei hän ollut hellä, nimitteli tätä kuhnuriksi tai
-rutonsyömäksi. Vaari oli toimeton, saamaton mies, ja jollei muori olisi
-alituiseen häntä liepeestä nykinyt, ei hän kenties olisi lainkaan
-tehnyt työtä, vaan istunut uunilla ja jaaritellut. Pitkälti jutteli hän
-pojalleen joistakin vihollisistaan ja valitteli loukkauksia, joita hän
-muka joka päivä sai naapureittensa puolelta osakseen. Häntä oli ikävä
-kuunnella.
-
--- Niin, sanoi hän kylkiinsä tarttuen. Niin, ristinpystyttämisen juhlan
-jälkeen myin omin ehdoin heinää kolmestakymmenestä kopekasta puuta --
-Niin... Hyvä on... Niinpä siis vedän aamulla heiniä, vapaaehtoisesti,
-enkä ketään häiritse. Silloinpa tulee pahaksi onneksi, huomaan, Antip
-Sedelnikov. "Minne heiniä vedät, senkin mokoma", huutaa ja lyö minua
-korvalle.
-
-Kirjakin päätä taas kivisti kohmelo ja hän häpesi veljeään.
-
--- Mitä kaikkea viina tekeekään. Voi, hyvä luoja, mutisi hän pudistaen
-kipeätä päätään. Antakaa toki Kristuksen nimessä anteeksi, sisar ja
-veli, en ole hyvilläni itsekään.
-
-Pyhän kunniaksi ostettiin ravintolasta silli ja keitettiin sen päästä
-särvintä. Keskipäivällä kaikki istuutuivat juomaan teetä ja joivat sitä
-kauan, hikeentymiseen saakka ja näyttivät vallan teestä turvonneilta.
-Senjälkeen vasta käytiin särpimeen käsiksi, kaikki söivät samasta
-astiasta. Mutta sillin pisti muori piiloon.
-
-Illalla poltti savenvalaja jyrkänteellä astioita. Alhaalla niityllä
-tytöt lauleskellen leikkivät piirileikkiä. Hanuri soi. Myöskin joen
-toisella puolen paloi uuni, tytöt lauloivat ja heidän laulunsa kuului
-kaukaa tahdikkaana ja korvia hyväilevänä. Ravintolassa ja sen ympärillä
-melusivat miehet laulaen juopuneen lauluaan, kaikki eri ääntä, ja
-riitelivät niin, että Olga tuontuostakin säpsähti ja sanoi:
-
--- Oi, hyvä luoja!
-
-Häntä kummastutti, että riideltiin lakkaamatta ja että kovimmin ja
-kauimmin kuuluivat riitelevän ukot, joiden aika jo olisi ollut
-kuolla. Mutta lapset ja tytöt kuuntelivat tätä riitaa vähääkään
-kummastelematta, he näkyivät tottuneen siihen jo kehdosta lähtien.
-
-Keskiyön aika oli ohi, uunit sekä joen tällä että tuolla puolen olivat
-sammuneet, mutta alhaalla niityllä ja ravintolassa yhä elämöitiin.
-Vaari ja Kirjak lähenivät latoa, jossa Olga ja Maria nukkuivat. Miehet
-olivat humalassa, kulkien käsi kädessä, olkapäillään toinen toistaan
-töykkien.
-
--- Anna olla, koetti ukko vakuuttaa. Anna hänen olla -- Hän on kunnon
-eukko -- Synti on...
-
--- Ma-aaria, kirkasi Kirjak.
-
--- Anna hänen olla -- Synti on -- -- Kyllä hän eukosta käy...
-
-Molemmat seisoivat hetkisen ladon luona ja poistuivat sitten.
-
--- Ra-akastan kedon kukkia, alkoi ukko yhtäkkiä korkealla korvia
-särkevällä tenorillaan. Niitä kedoilla poimiskelen.
-
-Sylkäsi sitten, kirosi rumasti ja meni tupaan.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Muori pani Sashan vahtimaan vihannestarhaansa, etteivät hanhet pääsisi
-siihen. Oli helteinen elokuun päivä. Ravintoloitsijan hanhet olisivat
-kylläkin voineet päästä takatietä vihannestarhaan, mutta niillä oli nyt
-muuta työtä; ne nokkivat ravintolan luona kauroja rauhallisesti
-keskustellen ja ainoastaan ukkohanhi kohotti korkealle päätään
-ikäänkuin pitääkseen silmällä, oliko muori keppineen tulossa. Toiset
-hanhet olisivat voineet tulla alhaalta laaksosta, mutta ne
-käyskentelivät nyt laitumella kaukana joen takana, missä ne valkealta
-hohtavana jonona ulottuivat niityn halki.
-
-Sasha seisoi hetkisen, ikävystyi ja huomatessaan, ettei hanhien tulosta
-ollut pelkoa, meni jyrkänteelle.
-
-Siellä hän huomasi Marian vanhemman tyttären Motjkan, joka seisoi
-liikkumattomana suunnattoman suurella kivellä ja katseli kirkkoa.
-Marialle oli syntynyt kolmetoista lasta, mutta vain kuusi oli jäänyt
-henkiin, kaikki pelkkiä tyttöjä, ei yhtä ainoata poikaa, ja vanhin oli
-kahdeksanvuotias. Paljasjalkainen, pitkään paitaan puettu tyttö seisoi
-auringonpaisteessa, päivä paahtoi suoraan hänen päälakeaan, mutta hän
-ei sitä huomannut ja näytti olevan kuin paikalleen kivettynyt. Sasha
-meni hänen rinnalleen ja sanoi kirkkoa katsellen:
-
--- Kirkossa asuu Jumala, ihmisten asunnoissa palaa lamppuja ja
-kynttilöitä, mutta Jumalan lamput ovat pyhäinkuvainlamppuja, punervia,
-vihreitä, sinerviä kuin silmiä ikänä. Yöllä Jumala kävelee kirkossa ja
-häntä seuraavat Pyhä Neitsyt ja Nikolai-pyhimys kulta -- top, top, top
--- -- Ja vartiaa pelottaa, pelottaa -- -- Niin, pääskyseni, lisäsi hän
-matkien äitiään. Ja kun maailmanloppu tulee, kohoavat kaikki kirkot
-taivaaseen.
-
--- Kel-loi-neen-ko, kysyi Motjka bassoäänellä venyttäen joka tavua.
-
--- Kelloineen. Kun maailmanloppu tulee, pääsevät hyvät ihmiset
-taivaaseen, mutta äkäiset joutuvat ikuiseen ja sammumattomaan tuleen,
-pääskyseni. Äidilleni ja Mariallekin Jumala sanoo: Te ette ole ketään
-loukanneet, menkää siis oikealle paratiisiin, mutta Kirjakille ja
-muorille sanoo hän: Menkää te vasemmalle, tuleen. Ja se, joka syö
-paastoaikana kiellettyä ruokaa, joutuu myöskin tuleen.
-
-Hän katseli taivaalle silmät selkosen selälleen ja sanoi: Katsopas
-taivaalle äläkä räpäytä silmiäsi, niin näet enkeleitä.
-
-Motjka alkoi myöskin katsella taivasta ja hetkinen kului hiljaisuuden
-vallitessa.
-
--- Näetkö, kysyi Sasha.
-
--- Ei näy, virkkoi Motjka bassoäänellä.
-
--- Mutta minäpä näen. Pikku enkelit lentelevät taivaalla ja siipineen
--- viuh, viuh niinkuin hyttyset vain.
-
-Motjka mietti hetkisen katse maahan luotuna ja kysyi sitten:
-
--- Joutuuko muori tuleen?
-
--- Joutuu, pääskyseni.
-
-Kiveltä vei aivan alas saakka loiva tasainen rinne ja sitä peitti
-pehmeänvihreä ruoho, jota teki mieli kädellä silittää tai levätä sillä.
-Sasha kävi pitkälleen ja vieri alas. Vakavan ja ankaran näköisenä
-pullistaen poskensa laskeutui Motjkakin maahan ja alkoi vieriä. Sitten
-ratkesi hänen paitansa olkaan asti.
-
--- Miten naurettavaa, sanoi Sasha ihastuksissaan.
-
-He menivät molemmat ylös vielä kerran vieriäkseen, mutta samassa
-kuului tuttu inisevä ääni: "Voi hirveätä!" Hampaaton, luiseva,
-kyttyräselkäinen muori ajoi lyhyet harmaat hiukset tuulessa liehuen
-hanhia vihannestarhasta ja huusi:
-
--- Kaiken kaalin sotkivat, senkin kirotut. Vieköön teidät surma,
-kolmasti kirotut, rutonsyömät! Paha teidät periköön!
-
-Hän huomasi tytöt, heitti käsistään kepin, otti maasta risun ja
-tartuttuaan Sashan kaulaan kuivine ja kovine sormineen alkoi piestä
-häntä. Sasha itki kivusta ja pelosta. Silloin uroshanhi hoippuen
-jalalta toiselle tuli vanhuksen luo kaula kurollaan ja suhisi jotain,
-ja kun se taas palasi laumansa luo, niin kaikki naarashanhet
-tervehtivät sitä hyväksyvästi: krok, krok, krok! Sitten muori ryhtyi
-pieksämään Motjkaa ja tällöin Motjkan paita taas repesi. Epätoivoissaan
-ääneen itkien meni Sasha tupaan valittamaan, hänen perässään tuli
-Motjka, joka myöskin itki, mutta bassoäänellä ja kyyneleitään
-pyyhkimättä. Hänen kasvonsa olivat niin märät, kuin olisi hän kastanut
-ne veteen.
-
--- Hyvä isä, ihmetteli Olga, kun he yhdessä tulivat tupaan, Taivasten
-valtiatar!
-
-Sasha alkoi kertoa, mutta tällöin astui sisään muori läpitunkevalla
-äänellä huutaen ja riidellen. Tekla suuttui ja tuvassa alkoi aikamoinen
-melu.
-
--- Ei mitään, ei mitään, lohdutteli Olga silittäen kalpeana ja
-liikutettuna Sashan päätä. Hän on isoäitisi, olisi synti suuttua
-häneen. Ei mitään, lapsukaiseni.
-
-Nikolai, jota ainainen huuto, nälkä, häkä ja löyhkä vaivasi, ja joka jo
-vihasi ja halveksi köyhyyttä, joka häpesi vaimonsa ja tyttärensä
-silmissä isäänsä ja äitiänsä, laski jalkansa uunilta riipuksiin ja
-alkoi puhua ärtyneellä itkuisella äänellä kääntyen äitinsä puoleen:
-
--- Te ette saa lyödä häntä. Ei teillä ole mitään oikeutta lyödä häntä.
-
--- Katsohan, kuolemaasiko sinä siellä uunilla teet, tiuskasi hänelle
-Tekla ilkeyksissään. Pahusko teidät tänne toikaan, senkin
-tyhjäntoimittajat!
-
-Sasha, Motjka ja pikku tytöt, niin monta kuin heitä olikin,
-sulloutuivat uunin päälle nurkkaan Nikolain selän taa ja kuuntelivat
-sieltä kaikkea tätä vaiti, peläten ja heidän pikkuiset sydämensä
-tykyttivät aivan kuuluvasti. Kun perheessä on sairas, joka on kauan
-toivottomasti potenut, niin sattuu raskaita hetkiä, jolloin kaikki
-läheiset arastellen, salaisesti, sydämensä syvyydestä toivovat hänen
-kuolevan. Vain lapset pelkäävät silloinkin omaisensa kuolemaa ja sitä
-ajatellessaan tuntevat kauhua. Nytkin tytöt pidättäen hengitystään
-katselivat surullinen ilme kasvoillaan Nikolaita luullen, että hän
-kohta kuolee, ja heidän teki mieli itkeä ja sanoa hänelle jotain
-hellää, säälivää.
-
-Nikolai puristautui Olgaa vasten ikäänkuin turvaa hakien ja sanoi
-hänelle hiljaisella väräjävällä äänellä:
-
--- Olga rakkaani, en voi enää olla täällä. Voimani eivät kestä. Jumalan
-tähden, Kristuksen vuoksi, joka on taivaissa, kirjoita sisarellesi
-Klaudia Abramovnalle, että hän myisi ja panttaisi kaikki, mitä hänellä
-on, että hän lähettäisi rahaa, sillä me lähdemme täältä. Voi hyvä
-Jumala, jatkoi hän tuskaisesti, jospa saisi edes toisella silmällä
-vilkaista Moskovaan. Kunpa edes näkisin siitä unta...
-
-Ja kun tuli ilta ja tupa pimeni, valtasi mielen niin tuskallinen ikävä,
-että oli vaikea sanoa sanaakaan. Äkäinen muori liotteli ruisleivän
-kuoria vadissa ja imeksi niitä kauan, koko tunnin. Maria toi lehmän
-lypsettyään maitosangon ja asetti sen penkille, sitten muori kaasi
-maidon sangosta kannuihin, hitaasti, kiirehtimättä, nähtävästi
-tyytyväisenä siihen, ettei sitä nyt paastoaikana kukaan joisi ja että
-se jäisi kokonaan säästöön. Vain hiukkasen, hyvin vähän, hän kaasi
-teevadille Teklan lapsia varten. Kun hän ja Maria olivat vieneet kannut
-kellariin, Motjka yhtäkkiä vavahti, kiipesi uunilta ja tultuaan penkin
-luo, jolla oli kuppi leivänkuorineen, loiskautti siihen vadista maitoa.
-
-Muori ryhtyi tupaan palattuaan taas imemään kuoriaan ja Sasha ja Motjka
-katselivat häntä uunilla istuen. Heitä miellytti ajatus, että muori oli
-tehnyt paastosynnin ja joutuu siis helvettiin. He olivat saaneet
-lohdun, nukkumaisillaan ollessaan kuvitteli Sasha viimeistä tuomiota:
-Paloi iso saviuunin muotoinen pätsi ja paholainen, jolla oli sarvet
-kuin lehmällä, ajoi muoria tuleen pitkällä kepillä, kuten tämä oli
-äsken ajanut hanhia.
-
-
-
-
-V.
-
-
-Maarian taivaaseenastumisen pyhän iltama kellon käydessä yhtätoista
-tytöt ja pojat, jotka kävelivät alhaalla niityllä, alkoivat äkkiä
-huutaen ja kirkuen juosta kylään päin. Ylhäällä jyrkänteen reunalla
-istujat eivät ensin voineet käsittää, mistä se johtui.
-
--- Tulipalo, tulipalo, kajahti alhaalta. Palaa!
-
-Ylhäällä istuvat katsahtivat taakseen ja heidän silmiään kohtasi
-kauhea, tavaton näky. Erään reunimmaisen tuvan olkikatosta kohosi
-tupruava tulipatsas, joka suihkulähteen tavoin sinkautteli itsestään
-kaikkiin suuntiin palavia kipinöitä, ja samassa leimahti koko katto
-kirkkaaseen liekkiin ja tuli alkoi räiskyä.
-
-Kuun valo kalpeni ja koko kylää valaisi punainen värisevä palo, mustat
-varjot kulkivat maata pitkin, haisi palaneelta. Alhaalta paikalle
-kiiruhtavat ihmiset eivät hengästyksissään voineet puhua, vaan
-vapisivat, tyrkkivät toisiaan, lankeilivat, ja tottumattomia kun olivat
-häikäisevään valoon, näkivät huonosti eivätkä tunteneet toisiaan.
-Tuntui kauhealta. Varsinkin se tuntui hirveältä, että ylhäällä savun
-seassa lenteli kyyhkysiä ja että kyläravintolassa, jossa ei vielä
-tiedetty tulipalosta mitään, yhä laulettiin ja soitettiin, ikäänkuin
-kaikki olisi ollut, niinkuin olla piti.
-
--- Semjon sedän talo palaa, huudahti joku kovalla raa'alla äänellä.
-
-Maria hääri tupansa luona itkien, käsiään väännellen, hampaat kolisten,
-vaikka tulipalo oli kaukana kylän toisella laidalla. Nikolai tuli
-tuvasta huopasaappaat jaloissaan, lapset juoksivat ulos paitasillaan.
-Kymmenysmiehen tuvan luona alettiin lyödä malmilevyyn. Pom, pom, pom,
-kajahteli ilmassa ja tuo tiheään uudistuva väsymätön ääni sai sydämen
-kouristumaan ja ilman tuntumaan kylmältä. Vanhat eukot seisoivat
-pidellen käsissään pyhäinkuvia. Pihoilta ajettiin tielle lampaita,
-vasikoita, lehmiä, kannettiin arkkuja, nahkoja ja saaveja. Pikimusta
-ori, jota ei päästetty hevoslaumaan, koska se potki ja haavoitti toisia
-hevosia, juoksenteli nyt vapaaksi päästettynä tömistäen ja hirnuen
-pitkin kylää, kunnes yhtäkkiä seisahtui rattaitten ääreen ja alkoi
-takajaloillaan niitä potkia.
-
-Joen toisella puolella ruvettiin soittamaan kirkonkelloja.
-
-Palavan talon luona oli kuuma ja niin valoisa, että jokainen ruoho
-näkyi selvästi. Erään arkun päällä, joka oli ehditty pelastaa, istui
-Semjon, isonenäinen, punatukkainen mies, lippalakki syvälle korviin
-saakka vedettynä ja liivisillään. Hänen vaimonsa makasi kasvot maata
-vasten pyörryksissä ja valitti. Muuan noin kahdeksankymmenen vanha
-matalakasvuinen, suuripartainen, peikkoa muistuttava ukko, joka ei
-ollut paikkakuntalainen, vaan jolla nähtävästi oli tulipalon kanssa
-jotain tekemistä, käveli tulipalon ääressä hatutta ja valkea nyytti
-käsissä. Tuli kajasti hänen kaljuun päälakeensa. Kylänvanhin, Antip
-Sedelnikov, joka oli tummaverinen ja mustatukkainen kuin mustalainen,
-lähestyi kirves kädessä tupaa ja löi akkunan toisensa jälkeen
-säpäleiksi, tietämätöntä miksi, ja alkoi sitten hakata portaita.
-
--- Eukot, tuokaa vettä, huusi hän. Kone tänne! Joutuin!
-
-Samat miehet, jotka äsken olivat remunneet ravintolassa, kantoivat
-hartioillaan paloruiskua. He olivat kaikki juovuksissa, kompastelivat,
-lankeilivat ja kaikilla oli kasvoillaan avuton ilme ja kyyneleet
-silmissä.
-
--- Tytöt, vettä, huusi myöskin juopunut kylänvanhin. Joutukaa, tytöt!
-
-Eukot ja tytöt juoksivat alas lähteelle ja laahasivat vuorelle täysiä
-ämpäreitä ja vesikorvoja juostakseen jälleen kaadettuaan veden ruiskuun
-takaisin lähteelle. Olga, Maria, Sasha ja Motjkakin olivat kantamassa.
-Vettä pumppusivat eukot ja pikku pojat, letku suhisi ja kylänvanhin
-ohjaten sen milloin oveen milloin akkunoihin, pidätteli sormellaan
-vesisuihkua jonka vuoksi se suhisi vieläkin kovemmin.
-
--- Kelpo poika olet, Antip, kuului hyväksyviä huutoja. Koeta parhaasi!
-
-Ja Antip tunkeutui eteiseen suoraan tuleen ja huusi sieltä:
-
--- Pumpatkaa! Tehkää, mitä voitte, oikeauskoiset, tällaisen
-onnettomuuden satuttua.
-
-Miehet seisoivat talon luona yhdessä ryhmässä mitään tekemättä ja
-katselivat tuleen. Ei kenkään tiennyt, mihin ryhtyä, kukaan ei osannut
-tehdä mitään, ja yltympärillä oli viljaa, aumoja, heinää, latoja,
-kuivia risukasoja. Myöskin Kirjak ja ukko Osip seisoivat siinä molemmat
-hutikassa. Ja ikäänkuin haluten puolustaa toimettomuuttaan puheli ukko
-kääntyen maassa makaavan eukon puoleen:
-
--- Miksi, kuomaseni, tässä ponnisteltaisiin. Tupa on vakuutettu, mitä
-siis...
-
-Semjon kertoili milloin kenellekin, mistä tuli oli saanut alkunsa.
-
--- Juuri tuo sama ukko, tuo nyyttiniekka, kenraali Shukovin palvelija.
-Hän oli meidän kenraalillamme, joka Herrassa levätköön, kokkina. Tulee
-illalla, pyytää yöksi taloon... No, joimme tietysti lasin mieheen.
-Eukko hääräili teekeittiöineen juottaakseen ukolle teetä ja
-onnettomuudeksi asetti teekeittiön eteiseen, tuli lieskahti torvesta,
-tuota noin, suoraan kattoon, olkiin. Valmista oli. Vähältä piti,
-ettemme itse palaneet. Ja ukon lakki paloi, voi synti sentään.
-
-Malmilevyä lyötiin lakkaamatta ja usein helähti kirkonkello joen takaa.
-Olga läähätti tulen hohteessa ja katseli kauhistuneena punaisia
-lampaita ja rusottavia kyyhkysiä, jotka lentelivät savussa, ja juoksi
-milloin mäkeä ylös, milloin alas. Hänestä tuntui, että tuo soitto oli
-terävänä okaana tunkeutunut hänen sieluunsa, ettei tulipalo koskaan
-lakkaa, että Sasha on kadonnut. Ja kun tuvan katto räiskyen luhistui,
-niin ajatus, että koko kylä nyt ehdottomasti palaa heikonsi hänet niin,
-ettei hän enää jaksanut kantaa vettä, vaan istui jyrkänteellä
-vesisangot vieressään. Hänen rinnallaan ja alempana mäellä istui
-eukkoja äännellen kuin itkuvirren vedossa.
-
-Mutta samassa tuli toiselta puolelta kaupunkilaistalosta kaksissa
-ajoneuvoissa kauppa-apulaisia ja työmiehiä tuoden tullessaan
-paloruiskun. Tuli myöskin aivan nuori ylioppilas ratsain valkea
-mekkonsa levällään. Alkoi kuulua kirveen kolinaa, syttynyttä salvosta
-vastaan asetettiin portaat ja niitä pitkin kiipesi samalla kertaa viisi
-henkeä, etunenässä ylioppilas, joka punotti ja huusi terävällä,
-käheällä äänellä ja sellaisella sävyllä, kuin olisi tulipalojen
-sammuttaminen hänelle vallan totuttu tehtävä. Tupa revittiin hirsiksi,
-navetta, punos-aita ja lähin auma hajotettiin tieltä.
-
--- Älkää antako särkeä, kuului joukosta ankaria ääniä. Älä anna!
-
-Kirjak lähti tupaa kohti päättävän näköisenä, ikäänkuin olisi aikonut
-estää äskentulleet repimästä tupaa, mutta eräs työmies pyöräytti hänet
-takaisin ja iski häntä poskelle. Alettiin nauraa, työmies löi vielä
-kerran, Kirjak kaatui ja ryömi nelinkontin takaisin joukkoon.
-
-Joen toiselta puolen tuli kaksi hattupäätä tyttöäkin, ylioppilaan
-sisaria kai. He seisoivat taampana ja katselivat tulipaloa. Hajotetut
-hirret eivät enää palaneet, vaan savusivat kuitenkin kovasti.
-Ylioppilas, jolla oli letku hallussaan, johti suihkun milloin savuaviin
-hirsiin, milloin miehiin, milloin taas vettä kantaviin eukkoihin.
-
--- Yrjö, huusivat tytöt hänelle nuhdellen ja levottomina. Yrjö!
-
-Tulipalo sammui. Vasta kun hajaannuttiin, huomattiin, että alkoi jo
-sarastaa ja että kaikki olivat kalpeita ja hiukan ruskettuneita.
-Aamuisin viimeisten tähtien sammuessa näyttää aina siltä. Erotessaan
-miehet naureskelivat sekä tekivät pilaa kenraali Shukovin kokista ja
-palaneesta lakista. Heidän teki jo mieli sytyttää leikkitulipalo ja
-heistä tuntui melkein ikävältä, että tuli oli sammunut niin pian.
-
--- Te, herra, sammutitte hyvin, sanoi Olga ylioppilaalle. Teidät
-pitäisi saada meille Moskovaan, siellä on tulipalo harva se päivä.
-
--- Oletteko te sitten Moskovasta, kysyi toinen neideistä.
-
--- Sieltä juuri. Mieheni palveli "Slaavilaisessa Basarissa". Ja tässä
-on tyttäreni, sanoi hän osottaen Sashaa, joka kylmissään painautui
-hänen turviinsa. Myöskin moskovalainen, herra.
-
-Molemmat neidit sanoivat ranskaksi jotain ylioppilaalle ja tämä antoi
-Sashalle kaksikymmenkopekkaisen. Osip ukko näki sen ja toivo valkaisi
-äkkiä hänen kasvonsa.
-
--- Luojalle kiitos, teidän jalosukuisuutenne, ettei tuullut, sanoi hän
-ylioppilaalle. Muuten olisi palanut tunnissa. Teidän jalosukuisuutenne,
-hyvä herrasväki, lisäsi hän hämillään matalammalla äänellä, aamu on
-kylmä, pitäisi lämmitellä, antakaa armossanne, jotta saisin
-puolipullosen.
-
-Hänelle ei annettu mitään ja hän alkoi kurkkuaan koristellen kävellä
-laahustaa kotiin. Olga seisoi kylän reunassa ja katseli, kuinka
-molemmat rattaat menivät kaalaamosta joen yli ja miten herrasväki kulki
-niittyä pitkin. Heitä odottivat toisella puolella ajopelit. Tultuaan
-tupaan kertoi hän ihastuksissaan miehelleen:
-
--- Kuinka hyviä ja kauniita he ovatkaan! -- Entäs neidit -- kuin
-kerubeja.
-
--- Pahus heidät periköön, virkkoi uninen Tekla kiukkuisesti.
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Maria tunsi itsensä onnettomaksi ja puheli, että hän mielellään
-tahtoisi kuolla. Teklaa taas päinvastoin tällainen elämä miellytti:
-köyhyys, siivottomuus ja lakkaamaton riita. Hän söi valitsematta, mitä
-annettiin, nukkui missä ja millä sattui. Pesuvedet viskasi hän vallan
-portaitten päähän, läiskäytti vain kynnykseltä, vieläpä astuskeli
-paljain jaloin lätäkössä. Jo ensi päivästä alkaen alkoi hän vihata
-Olgaa ja Nikolaita juuri siksi, ettei tämä elämä heitä miellyttänyt.
-
--- Katsotaanhan, mitä saatte syödäksenne, mokomakin moskovalainen
-aatelisväki, sanoi hän ilkkuen. Katsotaanhan!
-
-Kerran aamulla, oltiin jo alkupuolella syyskuuta, Tekla toi alhaalta
-kaksi ämpäriä vettä. Pakkasesta punakka, terve ja kaunis hän oli. Maria
-ja Olga istuivat pöydän ääressä juoden teetä.
-
--- Juokaa terveydeksenne, virkkoi Tekla pilkallisesti. Kas vain,
-millaisia rouvia, lisäsi hän asettaen vesisangon paikalleen. Ovat
-ottaneet tavakseen juoda joka päivä teetä. Kunhan vain se ei
-turvotuttaisi teitä, jatkoi hän katsellen vihamielisesti Olgaa. Onkin
-Moskovassa maleksinut itselleen turpean naaman, senkin lihaläntti!
-
-Hän heilautti korentoa ja iski Olgaa olkapäähän sillä seurauksella,
-että molemmat miniät vain löivät kätensä yhteen ja sanoivat:
-
--- Voi, hyvä isä!
-
-Sitten Tekla meni joelle liinavaatteitten pesuun ja toraili koko tien
-niin, että kuului tupaan.
-
-Päivä kului. Tuli pitkä syysilta. Kaikki muut paitsi Tekla, joka oli
-mennyt joen taa, kerivät tuvassa silkkiä. Silkki otettiin
-valmistettavaksi lähellä olevasta tehtaasta ja koko perhe ansaitsi
-sillä vähän, parisenkymmentä kopekkaa viikossa.
-
--- Herrain vallassa oli parempi elellä, puheli vaari silkkiä kerien.
-Sai tehdä työtä, nukkua, syödä, kutakin ajallaan. Päivälliseksi saatiin
-kaalia ja puuroa ja illalliseksi niinikään kaalia ja puuroa. Kurkkuja
-ja kaalia oli yllinkyllin. Sai syödä vapaasti, minkä ikinä mieli teki.
-Ja ankarampia oltiin. Jokainen muisti paikkansa.
-
-Paloi vain yksi lamppu, se valaisi himmeästi ja savuten. Kun joku
-varjosti lampun ja suuri varjo lankesi akkunaan, näkyi kirkas kuunvalo.
-Osip vaari kertoili harvakseltaan, miten oli eletty maaorjuuden aikana,
-kuinka näillä samoilla paikoilla, joilla elämä nyt oli niin ikävää ja
-köyhää, metsästeltiin ajokoirilla ja vinttikoirilla, kuinka kierron
-aikana miehille juotettiin viinaa, miten Moskovaan meni kokonaisia
-kuormastoja pyydettyjä lintuja nuoren herrasväen tarpeeksi. Pahoja
-ihmisiä rangaistiin ruoskimalla tai lähetettiin Tverin tiloille, mutta
-hyviä palkittiin.
-
-Mummokin kertoi yhtä ja toista. Hän muisti kerrassaan kaikki. Hän
-kertoi rouvastaan, hyvästä ja jumalaapelkäävästä naisesta, jonka mies
-oli juomari ja irstailija ja jonka kaikki tyttäret joutuivat naimisiin,
-Jumala tiesi kuinka. Yksi meni juopolle, toinen porvarille, kolmas taas
-vietiin salaa (muori itse, joka oli silloin vielä nuori tyttö, oli
-auttanut). Kaikki he pian kuolivat suruun ja samoin heidän äitinsä.
-Tätä kaikkea muistellessaan pisti muori vähän itkuksikin.
-
-Äkkiä joku kolkutti ovea ja kaikki säpsähtivät -- Osip setä, päästä
-yöksi sisään! Tupaan astui pieni kaljupäinen ukko, kenraali Shukovin
-kokki, sama mies, jonka lakki oli palanut. Hän istuutui, kuunteli ja
-alkoi myöskin muistella ja kertoa juttujaan. Istuen jalat riipuksissa
-uunilla kuunteli Nikolai puhetta ja kyseli vähän väliä ruokia, joita
-herrasväessä valmistettiin. Puhuttiin pihveistä, kotleteistä,
-monenlaisista liemistä, kastikkeista ja kokki, joka myöskin muisti
-kaikki hyvin, nimitteli ruokia, joita ei enää tehdä. Niinpä oli
-laitettu ruokaa, jota valmistettiin häränsilmistä ja sanottiin
-"silmänavajaisiksi".
-
--- Valmistettiinko silloin marsalkka-kotletteja, kysyi Nikolai.
-
--- Ei.
-
-Nikolai pudisti nuhdellen päätään ja sanoi:
-
--- Voi teitä, kehnoja kokkeja olitte.
-
-Istuen ja maaten uunilla katselivat tytöt alas silmää räpäyttämättä.
-Heitä näytti olevan paljon, kuin pilvissä kerubeja. Kertomukset
-miellyttivät heitä, he huokailivat, säpsähtelivät ja kalpenivat milloin
-ihastuksesta, milloin pelosta. Muoria, joka kertoi mielenkiintoisemmin
-kuin muut, he kuuntelivat hengittämättä ja uskaltamatta hiiskahtaakaan.
-
-Pantiin vaieten maata. Kertomuksien liikuttamina ajattelivat vanhukset,
-kuinka ihana on nuoruus, josta, olipa se sitten millainen tahansa, jää
-mieleen vain se, mikä on ollut elävää, iloista ja liikuttavaa. Ja he
-ajattelivat, miten hirvittävän kylmä on kuolema, joka ei enää itseään
-kauan odotuta, parasta on olla sitä ajattelematta. Lamppu sammui. Ja
-hämärä ja kaksi kuun räikeästi valaisemaa akkunaa ja hiljaisuus ja
-kätkyeen narina muistuttivat jostain syystä vain siitä, että elonaika
-on jo ohi, ettei sitä saa millään takaisin... Vaivut nukahtaen
-horroksiin -- yhtäkkiä koskettaa joku olkapäätä ja puhaltaa poskeesi
-uni on tiessään -- ruumis tuntuu kuoleutuneelta ja kuoleman ajatukset
-hiipivät mieleen. Jos kääntyy toiselle kyljelle, unohtaa kuoleman,
-mutta päässä harhailevat vanhat ikävät mietteet puutteesta, ravinnosta,
-että jauhon hinta on noussut, ja hetkisen kuluttua muistuu taas
-mieleen, että elonaika on ohi, ettei sitä saa takaisin...
-
--- Voi, hyvä Jumala, huokasi kokki.
-
-Joku kolkutti hiljaa akkunaan. Tekla oli kaiketi palannut. Olga nousi
-ja haukotellen, rukousta soperrellen avasi oven sekä päästi eteisen
-salvan. Mutta ketään ei tullut sisään, kävi vain kylmä viima ulkoa ja
-kuu alkoi äkkiä valaista. Avoimesta ovesta näki sekä hiljaisen ja
-aution tien että taivaalla kulkevan kuun.
-
--- Kuka siellä, huudahti Olga.
-
--- Minä, kuului vastaus. Minä se olen.
-
-Oven vieressä seisoi Tekla seinään nojaten aivan alastomana. Hän värisi
-kylmästä, hänen hampaansa kalisivat ja kuun kirkkaassa valossa hän
-näytti hyvin kalpealta, kauniilta ja kummalliselta. Hänen ruumiinsa
-varjot ja kuun hohde iholla pistivät kumman terävästi silmään ja
-erittäin tarkasti erottautuivat hänen tummain kulmakarvainsa ja nuoren
-lujan rintansa piirteet.
-
--- Toisella puolella ilkimykset riisuivat minut, päästivät näin,
-virkkoi hän. Tulin kotiin vaatteitta, niinkuin tulin maailmaankin. Tuo
-vaatteet!
-
--- Tulehan tupaan, sanoi Olga alkaen myös väristä.
-
--- Kunhan vanhukset eivät näkisi.
-
-Muori jo todellakin rähisi levottomana ja vaari kyseli: "Ken siellä?"
-Olga toi paitansa ja hameensa, puki Teklan ja sitten molemmat hiljaa,
-koettaen olla lyömättä ovia, astuivat tupaan.
-
--- Sinäkö, kelvoton, siellä olet, ärisi muori äkäisenä arvattuaan, kuka
-tulija oli. Paha sinut, senkin yölinnun, periköön!
-
--- Ei mitään, ei mitään, kuiskaili Olga verhoten Teklaa. Ei mitään,
-kyyhkyseni.
-
-Hiljeni taas. Tuvassa nukuttiin aina huonosti. Jokin hellittämätön
-tunkeileva tuska esti jokaista nukkumasta. Vaarin selkää särki, muoria
-vaivasivat huolet ja ilkeys, Maria pelkäsi, lapsia kutitti ja nälätti.
-Nytkin oli uni levotonta, käänneltiin kyljeltä toiselle, puhuttiin
-unissa, noustiin juomaan.
-
-Tekla alkoi äkkiä ulvoa kovalla ja raa'alla äänellä, mutta hillitsi
-samassa itsensä ja vain harvakseltaan nyyhki, yhä hiljaisemmin ja
-matalammin, kunnes vaikeni. Aika ajoin kuului joen toiselta puolen
-kellon ääni, mutta kello löi kummallisesti, ensin viisi, sitten kolme.
-
--- Voi, hyvä Jumala, huokaili kokki.
-
-Ikkunoista oli vaikea päättää, paistoiko vielä kuu, vai tekikö aurinko
-jo nousuaan. Maria nousi, meni ulos ja kuului pihalla lypsävän lehmää
-puhellen. Seiso-o! Muorikin meni ulos. Tuvassa oli vielä pimeä, mutta
-saattoi jo erottaa kaikki esineet.
-
-Nikolai, joka ei ollut nukkunut koko yönä, kiipesi uunilta. Hän veti
-vihreästä arkusta esiin hännystakkinsa, puki sen ja mennen akkunan luo
-silitteli sen hihoja, piti kiinni liepeistä ja hymyili. Sitten hän
-varovasti riisui takin, kätki sen arkkuun ja kävi taas pitkäkseen.
-
-Maria palasi ja ryhtyi uunia lämmittämään. Hän ei nähtävästi vielä
-ollut aivan valveilla ja heräsi lopullisesti vasta nyt liikkeellä
-ollessaan. Hän oli kaiketi uneksinut jostain, tahi johtuivat hänen
-mieleensä eiliset kertomukset, koskapa hän makeasti venyttelihe uunin
-ääressä ja sanoi:
-
--- Ei, vapaus on parempi.
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Kylään tuli herra, komisariota sanottiin nimittäin herraksi. Milloin ja
-miksi hän tulee, tiedettiin kylässä jo viikko sitten. Shukovossa oli
-vain neljäkymmentä taloa, mutta maksamattomia valtion- ja kunnanveroja
-oli kertynyt yli kahden tuhannen.
-
-Komisario asettui kylän ravintolaan. Hän joi siellä kaksi lasia teetä
-ja meni sitten jalan kylänvanhimman tupaan, jonka luona verovelkaisten
-joukko jo odotteli. Kylänvanhin Antip Sedelnikov oli huolimatta
-nuoruudestaan, hän oli vähän yli kolmikymmenvuotias, ankara ja piti
-aina päällystön puolta, vaikkakin itse oli köyhä ja maksoi veronsa
-epäsäännöllisesti. Hänelle nähtävästi tuotti mielihyvää se, että hän
-oli kylänvanhin, ja häntä hiveli tietoisuus vallastaan, jota hän ei
-osannut osottaa muuten kuin ankaruudella. Kyläkokouksissa häntä
-pelättiin ja toteltiin. Sattui niinkin, että hän tiellä tai ravintolan
-luona hyökkäsi humalaisen kimppuun, sitoi hänen kätensä selän taakse ja
-pisti putkaan. Panipa hän kerran sinne muorinkin siitä syystä, että
-tämä tultuaan Osipin sijasta kyläkokoukseen oli alkanut siellä
-torailla. Kokonaisen vuorokauden piti hän muoria kopissa. Kaupungissa
-hän ei ollut elänyt eikä koskaan lukenut kirjoja, mutta jostakin oli
-hän painanut mieleensä joukon viisaita sanoja ja käytti niitä
-mielellään keskustelussa, seikka, jonka tähden häntä kunnioitettiin,
-vaikkakaan ei aina ymmärretty.
-
-Kun Osip astui verokirjoineen kylänvanhimman tupaan, istui komisario,
-laihannakkea harmaatakkinen ukko pitkine valkoisine partoineen,
-etunurkassa pöydän ääressä ja kirjoitti jotain muistiin. Tupa oli
-siisti, seinillä oli kirjavanaan sanomista leikeltyjä kuvia ja
-parhaalla paikalla, pyhäinkuvain vieressä, oli entisen bulgarialaisen
-ruhtinaan Battenbergin muotokuva. Pöydän vieressä seisoi kädet
-rinnallaan ristissä Antip Sedelnikov.
-
--- Tämä mies, teidän jalosukuisuutenne, on velkaa 119 ruplaa, sanoi
-hän, kun Osipin vuoro tuli. Ennen pääsiäistä maksoi hän ruplan, siitä
-perin ei ole antanut kopekkaakaan.
-
-Komisario kohotti katseensa Osipiin ja kysyi:
-
--- Miksikä niin, velihopea?
-
--- Armahtakaa, Jumalan tähden, teidän jalosukuisuutenne, alkoi Osip
-levottomana. Suvaitkaa kuulla, suvella Ljutoretskin herra pyytää heiniä
-myymään. Myy nyt heiniä, sanoo. Miksikä en? Minulla oli satakunta
-puutaa myytävänä, eukot olivat niittäneet poikki. Sovittiin kaupoista
--- Kaikki hyvin, vapaaehtoisesti...
-
-Hän valitti kylänvanhimman menettelystä ja tavan takaa kääntyi miesten
-puoleen ikäänkuin vaatien heitä todistajiksi. Hänen kasvonsa
-punettuivat ja hiestyivät ja silmät saivat terävän häijyn ilmeen.
-
--- En käsitä, miksi tuollaista puhut, sanoi komisario. Kysyn sinulta,
-sinulta minä kysyn, miksi et maksa veroa? Kaikki te jätätte maksamatta,
-minunkos tässä on teistä vastattava?
-
--- En voi.
-
--- Nämä sanat ovat seurauksettomia sanoja, sanoi kylänvanhin. Toden
-totta. Tshikildejevit ovat varatonta väkeä, mutta suvaitkaa kysyä
-muilta, syy on kerta kaikkiaan, niin onkin, viinan. Ja veijareita ovat.
-Eivät ymmärrä mitään.
-
-Komisario kirjoitti jotakin muistiin ja sanoi Osipille rauhallisella
-tasaisella äänellä, ikäänkuin olisi pyytänyt vettä:
-
--- Mene tiehesi!
-
-Pian hän matkusti pois. Kun hän istuutui yksinkertaisiin ajoneuvoihinsa
-ja ryki, niin jo hänen pitkästä laihasta selästään saattoi nähdä, ettei
-hän enää muistanut Osipia, ei kylänvanhinta, ei shukovolaisten
-verovelkoja, vaan ajatteli omia asioitaan. Hän ei ehtinyt ajaa
-virstaakaan, kun Antip Sedelnikov jo vei Tshikildejevin tuvasta
-teekeittiön, hänen jäljessään kulki muori huutaen vinkuvalla äänellä,
-rintaansa jännittäen:
-
--- En anna. Enkä anna sinulle, kirottu mies!
-
-Antip kulki nopeasti, pitkin askelin ja kyyryselkäinen raivostunut
-muori ajoi häntä takaa ollen vähällä langeta. Hänen huivinsa oli
-valunut harteille, harmaan vihertävät hiukset liehuivat tuulessa. Äkkiä
-hän pysähtyi ja alkoi, kuin todellinen kapinoitsija ainakin, lyödä
-nyrkeillään rintaansa ja huusi vielä kovemmin, laulavalla äänellä ja
-melkein itkien:
-
--- Kristikansa, kaikki jotka Jumalaan uskotte! Voi, vääryyttä tekevät!
-Hyvät ystävät, minua ahdistetaan. Voi, voi, kultaseni, tulkaa apuun!
-
--- Muori hoi, sanoi ankarasti kylänvanhin. Pysyhän järjissäsi!
-
-Teekeittiöttä tuli Tshikildejevin tuvassa lopullisen ikävä. Sen
-kadottamisessa oli jotain alentavan loukkaavaa, aivan kuin olisi äkkiä
-riistetty tuvan kunnia. Ennemmin olisi kylänvanhin saanut viedä pöydän,
-kaikki penkit, kaikki astiat, näin tyhjältä ei sittenkään olisi
-näyttänyt. Muori huusi, Maria itki ja tytöt nähdessään hänen itkevän
-tekivät samoin. Vaari istui tuntien itsensä syylliseksi nurkassa
-allapäin ja oli vaiti. Nikolaikin oli vaiti. Muori rakasti ja sääli
-häntä, mutta nyt hän unohti säälin, syöksyi sättien ja soimaten hänen
-kimppuunsa ja heristi hänelle nyrkkiä aivan hänen kasvojensa edessä.
-Hän huusi, että Nikolai oli kaikkeen syypää. Miksi oli hän lähettänyt
-niin vähän apua, vaikka itse oli kirjeissään kehunut ansainneensa
-"Slaavilaisessa Basarissa" 50 ruplaa kuussa? Miksi hän oli tullut tänne
-ja lisäksi perheineen? Jos hän kuolee, niin millä rahoilla hänet
-haudataan? Oli sääli katsella Nikolaita, Olgaa ja Sashaa.
-
-Ukko voihkasi, otti lakkinsa ja meni kylänvanhimman luo. Ilta jo
-pimeni. Antip Sedelnikov sulatteli jotain uunin luona pullistellen
-poskiaan. Huoneessa tuntui olevan häkää. Hänen lapsensa, jotka olivat
-laihoja, pesemättömiä ja yhtä huononnäköisiä kuin Tshikildejevinkin
-perheen lapset, hyörivät lattialla. Ruma kesakkoinen, isovatsainen
-vaimo keri silkkiä. Perhe oli onneton ja rutiköyhä, vain Antip näytti
-reippaalta ja kauniilta. Penkillä oli vierekkäin viisi teekeittiötä.
-Vaari teki ristinmerkin Battenbergin kuvan edessä ja sanoi:
-
--- Antip, armahda Jumalan tähden ja anna teekeittiö takaisin!
-Kristuksen tähden!
-
--- Anna kolme ruplaa, niin saat.
-
--- En voi.
-
-Antip pullisti poskensa, tuli humisi ja pihisi kuvastuen teekeittiöiden
-kylkiin. Vaari rypisteli hattuaan ja sanoi mietittyään:
-
--- Anna pois!
-
-Tummaverinen kylänvanhin näytti jo aivan mustalta ja muistutti noitaa;
-hän kääntyi Osipin puoleen ja virkkoi ankarasti ja nopeasti:
-
--- Kaikki riippuu semstvopäälliköstä. Hallinnollisessa istunnossa
-kahdentenakymmenentenäkuudentena päivänä voit osottaa suullisesti tai
-kirjallisesti aihetta tyytymättömyyteesi.
-
-Osip ei ymmärtänyt mitään, vaan tyytyi tähän ja meni kotiin.
-
-Noin kymmenen päivän perästä tuli komisario, viipyi tunnin verran ja
-ajoi pois. Sää oli niihin aikoihin tuulinen ja kylmä, joki oli
-jäätynyt, mutta lunta vaan ei tullut ja kelirikko teki haittaa.
-Kerranpa pyhänä ennen illan tuloa naapurit pistäytyivät Osipin luo
-istumaan ja juttelemaan. Istuttiin pimeässä tulta sytyttämättä, koska
-työnteko olisi ollut synti. Saatiin kuulla joitain uutisiakin, melko
-epämieluisia muuten. Niinpä oli parista kolmesta talosta viety
-veroveloista kanat ja lähetetty ne kunnan hallitukseen, jossa ne olivat
-kuolleet, kun kukaan ei ollut niitä syöttänyt. Oli otettu lampaita, ja
-kun niitä kuljetettiin kiinnikytkettyinä ja muuteltiin joka kylässä
-uusiin ajoneuvoihin, oli yksi heittänyt henkensä. Ja nyt yritettiin
-ratkaista kysymystä siitä, kuka oli syyllinen.
-
--- Semstvo, sanoi Osip. Kukas muu sitten!
-
--- Tietysti semstvo.
-
-Semstvoa syytettiin kaikesta, maksamattomista veroista, sorrosta,
-kadosta, vaikka yksikään ei tiennyt, mitä semstvo merkitsi.
-Niin oli asianlaita ollut siitä pitäen, kun rikkaat rahvaanmiehet,
-joilla oli omia tehtaita, kauppoja ja majataloja, olivat olleet
-kunnanvaltuutettuina, jääneet tyytymättömiksi ja sitten tehtaissaan ja
-anniskeluissaan alkaneet soimata semstvoa.
-
-Puhuttiin siitä, ettei Jumala anna lunta, pitäisi vetää puita, mutta
-mättäitä ei voi ajaa eikä kulkea. Ennen noin 15-20 vuotta sitten olivat
-shukovolaisten keskustelut olleet paljon mielenkiintoisempia. Silloin
-oli jokainen ukko näyttänyt siltä, kuin olisi hänellä ollut
-säilytettävänään salaisuus, kuin olisi hän jotain tiennyt ja jotain
-odottanut. Silloin puhuttiin kultakirjaimisesta kirjasta, maan jaosta,
-uusista maista, aarteista ja viittailtiin johonkin. Mutta nyt ei
-shukovolaisilla ollut mitään salaisuuksia, koko heidän elämänsä oli
-kuin kämmenellä kaikkien nähtävissä ja he voivat puhua vain puutteesta
-ja ravinnosta, siitä ettei ollut lunta.
-
-Vaiettiin, ja taas tulivat mieleen kanat ja lampaat ja ryhdyttiin
-ratkaisemaan, kuka on syyllinen.
-
--- Semstvo, virkkoi Osip alakuloisena. Kukas sitten.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Pitäjän kirkko oli kuuden virstan päässä Kosogorovissa; siellä käytiin
-vain tarpeen vaatiessa, kun täytyi viedä lapsia ristittäväksi, käydä
-vihillä tahi toimittaa kuolinmessu. Mutta rukoilemassa käytiin joen
-takana. Pyhinä, hyvän sään aikana, tytöt pukeutuivat juhlapukuun ja
-menivät joukolla päiväkirkkoon, ja hauska oli nähdä heidän kulkevan
-niityn poikki punaisissa, keltaisissa ja sinisissä puvuissaan. Kun oli
-huono sää, pysyivät kaikki kotosalla. Pitäjän kirkossa käytiin ripillä.
-Niiltä, jotka eivät suuren paaston aikana ehtineet käydä ripillä, otti
-pappi pääsiäisviikolla siunatessaan ristisaattueineen tuvat viisitoista
-kopekkaa.
-
-Vaari ei uskonut Jumalaa, koskapa tuskin koskaan ajattelikaan häntä.
-Hän tunnusti yliluonnollisen olemassaolon, mutta sanoi sen olevan vain
-akkoja koskevan asian, ja kun hänen läsnäollessaan puhuttiin uskonnosta
-tai ihmeistä ja kysyttiin häneltä jotain, niin hän sanoi
-vastenmielisesti ja päätään raapien:
-
--- Kukapa sen tietää.
-
-Muori uskoi, mutta jollain lailla hämärästi. Kaikki sekautui hänen
-muistissaan ja tuskin oli hän alkanut ajatella syntiä, kuolemaa ja
-sielunpelastusta, kun puute ja huolet valtasivat hänen ajatuksensa ja
-hän unohti heti, mitä oli ajatellut. Rukouksia hän ei muistanut ja
-seisahtui usein iltaisin maatapanon aikana pyhäinkuvain eteen ja
-kuiskaili:
-
--- Oi, pyhä Kasanilainen Jumalanäiti, oi, pyhä Smolenskin Jumalanäiti,
-oi, pyhä Kolmikäsinen Jumalanäiti...
-
-Maria ja Tekla tekivät ristinmerkkejä ja kävivät joka vuosi ripillä,
-mutta eivät ymmärtäneet mitään. Lapsia ei opetettu rukoilemaan, heille
-ei puhuttu jumalasta mitään eikä opetettu mitään sääntöjä, kiellettiin
-vain paastoaikana syömästä kiellettyjä ruokia. Muissa perheissä oli
-asianlaita melkein sama, vähän oli uskovia, vähän sellaisia, jotka
-olisivat jotain ymmärtäneet. Samalla kuitenkin kaikki rakastivat pyhää
-raamattua, rukoilivat hellästi ja hartaasti, mutta ei ollut kirjoja,
-kenkään ei osannut lukea eikä selittää ja sentähden, että Olga joskus
-luki evankeliumia, kunnioitettiin häntä ja kaikki teitittelivät sekä
-häntä että Sashaa.
-
-Olga kävi usein temppelien suojeluspyhäin juhlilla ja hartaushetkillä
-lähikylissä tai piirikunnan pääkaupungissa, jossa oli kaksi luostaria
-ja kaksikymmentäseitsemän kirkkoa. Hän oli hajamielinen ja
-pyhiinvaelluksillaan ollessa unohti hän täydelleen perheensä ja vasta
-kotiin palatessaan teki ilokseen sen keksinnön, että hänellä oli mies
-ja tytär ja puhui silloin hymyillen ja loistaen:
-
--- Jumalan armo on osanani.
-
-Kylän elämä tuntui hänestä inhottavalta ja vaivasi häntä. Eliaan
-päivänä juotiin, Maarian taivaaseenastumisen päivänä juotiin,
-ristinpystyttämisen juhlapäivänä juotiin. Pyhän Neitsyen esirukouksen
-juhlana vietettiin Shukovossa seurakunnan pyhää. Sen kunniaksi joivat
-miehet kolme päivää, joivat 50 ruplaa yleisiä rahoja ja lisäksi vielä
-keräsivät kaikista taloista viinarahaa. Ensimäisenä päivänä
-teurastettiin Tshikildejevin lammas. Sitä syötiin aamulla, päivällä ja
-illalla, syötiin ahmimalla ja vielä keskellä yötä nousivat lapset
-syömään. Kirjak oli kaikki kolme päivää kauheasti päissään ja ryyppäsi
-kaikki, jopa lakkinsa ja saappaansakin sekä pieksi Mariaa niin kovasti,
-että tätä valeltiin vedellä. Ja sitten kaikkia hävetti ja inhotti.
-
-Muuten Shukovossakin, tässä lurjusten pesässä, oli kerran oikea
-uskonnollinen juhla. Elokuussa kannettiin pitkin piirikuntaa kylästä
-kylään pyhäinjäännöksiä. Sinä päivänä, jona kulkuetta odotettiin
-Shukovoon, oli hiljaista ja pilvistä. Tytöt olivat jo aamulla lähteneet
-loistavanvärisiin juhlapukuihinsa puettuina pyhäinkuvaa vastaan ja
-toivat sen illan suussa ristikulkueessa lauluja laulaen. Samaan aikaan
-alkoi joen takaa kuulua heleä kellojen soitto. Suunnaton kylän omien
-asukkaiden ja vierasten joukko täytti tien, melua, pölyä, tungosta
--- -- Vaari, muori, Kirjak -- kaikki kurkottivat kätensä pyhäinkuvaa
-kohti, katselivat sitä ahnaasti ja puhelivat itkien:
-
--- Puolustajamme! Oma äitimme! Puolustajamme!
-
-Kaikki tuntuivat yhtäkkiä ymmärtäneen, etteivät rikkaat ja voimakkaat
-vielä olleet kaikkea anastaneet, että vielä oli olemassa turva
-loukkauksia, orjan vapaudettomuutta, raskasta, sietämätöntä puutetta ja
-hirveää viinaa vastaan.
-
--- Puolustajamme, oma äitimme, itki Maria. Oma äitimme!
-
-Mutta kun rukoushetki oli pidetty ja pyhäinkuva viety pois, alkoi
-kaikki taas mennä vanhaa menoaan ja kyläravintolasta kuulua raakoja
-juopuneita ääniä.
-
-Kuolemaa pelkäsivät vain rikkaat miehet, jotka sitä vähemmin uskoivat
-Jumalaan ja sielunpelastukseen, mitä enemmän rikastuivat, sekä vain
-maallisen lopun pelosta asettivat kynttilän pyhäinkuvan eteen ja
-lukivat rukouksensa. Köyhemmät eivät kuolemaa pelänneet. Vaarille ja
-muorille sanottiin vasten silmiä, että he olivat jo aikansa eläneet ja
-että heidän oli jo aika kuolla eivätkä he olleet siitä millänsäkään.
-Eikä liioin arkailtu sanoa Nikolain läsnäollessa Teklalle, että
-hänen miehensä hyötyisi Nikolain kuolemasta, pääsisi kotiin
-sotapalveluksesta. Maria puolestaan ei pelännyt kuolemaa, vaan vieläpä
-pahoitteli, että se viipyi niin kauan, ja iloitsi, kun joku hänen
-lapsistaan kuoli.
-
-Kuolemaa ei peljätty, vaan sensijaan suhtauduttiin kaikkiin sairauksiin
-liioitellun pelokkaasti. Tyhjänpäiväinen juttu, ruuansulatushäiriö tai
-lievä vilunväristys riitti ajamaan muorin pitkäkseen uunin päälle,
-jossa kietoutui peitteeseensä ja alkoi lujaan ja herkeämättä ähkiä:
-"Ku-olema tulee!" Vaari kiiruhti hakemaan pappia ja muorille annettiin
-ehtoollinen ja viimeinen voitelu. Hyvin usein puhuttiin vilustumisesta,
-madoista ja pöhöttymistä, jotka kuljeksivat vatsassa ja vierivät
-sydäntä kohti. Eniten peljättiin vilustumista ja siksi pukeuduttiin
-kesäisinkin lämpimästi ja lämmiteltiin uunin päällä. Muori hoiteli
-mielellään itseään sekä kävi usein sairaalassa, jossa sanoi olevansa
-58- eikä 70-vuotias. Hän otaksui, ettei lääkäri rupea häntä
-parantamaan, jos saa tietää hänen todellisen ikänsä, vaan sanoo, että
-hänen on aika kuolla eikä lääkitä itseään. Sairaalaan lähti hän
-tavallisesti varhain aamulla ottaen mukaansa pari kolme tyttöä ja
-palasi illalla nälkäisenä ja äkäisenä tuoden itselleen tippoja ja
-tytöille voiteita. Kerran vei hän sinne Nikolainkin, joka sitten
-parisen viikkoa otti tippoja ja puheli voivansa paremmin.
-
-Muori tunsi kaikki kolmenkymmenen virstan ulottuvilla asuvat lääkärit,
-välskärit ja taikurit eikä yksikään ollut hänen mieleisensä. Pyhän
-Neitsyen esirukouksen juhlana, kun pappi ristikulkueineen siunasi
-pirtit, sanoi lukkari hänelle, että kaupungissa vankilan luona asui
-ukko, entinen sotavälskäri, joka paransi hyvin sairaita, ja kehoitti
-häntä kääntymään tämän puoleen. Muori teki neuvon mukaan. Kun ensi lumi
-oli langennut, matkusti hän kaupunkiin ja toi tullessaan ukonrähjän,
-parrakkaan pitkäkauhtanaisen juutalaiskristityn, jonka kasvot olivat
-täynnä pieniä sinisiä juonia. Juuri samaan aikaan työskenteli tuvassa
-päiväläisiä, vanha räätäli, jolla oli kauheat silmälasit, leikkasi
-vanhoista riekaleista liivejä ja kaksi nuorta miestä teki villasta
-huovikkaita. Kirjak, joka oli erotettu juopottelun vuoksi ja joka nyt
-asui kotona, istui räätälin rinnalla ja paikkaili länkiä. Tuvassa oli
-ahdasta, ummehtunutta ja löyhkäsi pahalta. Juutalaiskristitty tarkasti
-Nikolain ja sanoi, että häntä oli kupattava.
-
-Hän asetti sarvet paikalleen ja räätälivanhus, Kirjak ja lapset olivat
-näkevinään, miten tauti lähti Nikolaista. Nikolaikin katseli, kuinka
-sarvet imeytyen rintaan vähitellen täyttyivät tummasta verestä, tunsi,
-että hänestä todellakin lähtee jotain, ja hymyili tyydytyksestä.
-
--- Hyvä on, sanoi räätäli. Suokoon Jumala, että auttaisi..
-
-Juutalaiskristitty pani kaksitoista sarvea ja sitten uudelleen
-kaksitoista, joi teetä ja ajoi tiehensä. Nikolai alkoi väristä, hänen
-kasvonsa painuivat sisään "puristautuen nyrkkiin", kuten eukot
-sanoivat, ja hänen sormensa kävivät sinisiksi. Hän kääriytyi sekä
-peitteeseen että turkkiin, mutta tuntui vain yhä kylmemmältä.
-Iltapuolella hän rupesi tuskailemaan, pyysi, että hänet pantaisiin
-lattialle, pyysi, ettei räätäli polttaisi, vaikeni sitten turkkinsa
-alla ja aamupuoleen kuoli.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Oi, miten ankara, miten pitkä talvi! Joulusta lähtien ei ollut omaa
-viljaa ja jauho oli ostossa. Kirjak, joka nyt asui kotona, mellasteli
-iltaisin kauhistuttaen kaikkia, aamuisin taas poti päänsärkyä ja oli
-häpeissään. Sääli oli katsella häntä. Navetasta kuului yöt päivät
-nälkäisen lehmän ammunta, joka särki muorin ja Marian sydäntä. Ja kuin
-vartavasten tulivat paukkuvat pakkaset, kinokset kasautuivat korkeiksi,
-talvi pitkittyi, Neitsyt Maarian ilmestymisen päivänä raivosi oikea
-talvipyry ja pääsiäisviikolla satoi lunta.
-
-Mutta oli miten oli, talvi loppui. Huhtikuun alussa olivat päivät
-lämpimiä ja yöt kylmiä, mutta eräs lämmin päivä sai vihdoin pakkasista
-voiton, vihdoinkin, ja purot alkoivat virrata, linnut laulaa. Koko
-niitty ja joen partaalla kasvavat pensaat hukkuivat tulvaveteen ja
-Shukovon ja vastaisen puolen välinen aukea oli yhtenä suurena lahtena,
-jonka pinnalla siellä täällä pyrähtelivät villit sorsaparvet. Hehkuva
-keväinen auringonlasku uhkeine pilvineen valoi joka ilta maisemaan
-jotain tavatonta, uutta ja uskomatonta, juuri sitä samaa, jota et usko
-nähdessäsi samat värit ja samat pilvet kuvassa.
-
-Kurjet lensivät nopeaan ja päästivät surullisia ääniä kuin mukaansa
-kutsuen. Seisten jyrkänteen reunalla katseli Olga kauan lahtea,
-aurinkoa, säteilevää, ikäänkuin nuortunutta kirkkoa ja kyyneleet
-alkoivat vieriä hänen silmistään ja hengitys salpautui, sillä teki niin
-kauheasti mieli jonnekin silmin siintämättömiin, vaikkapa maailman
-ääriin. Mutta oli jo päätetty, että hän menee takaisin Moskovaan
-sisäköksi, ja hänen kanssaan lähtee Kirjak palkkautumaan pihamieheksi
-tahi miksi tahansa. Kunpa vain pian pääsisi lähtemään.
-
-Kun maa hiukan kuivui ja tuli lämmin, lähdettiin matkalle. Olga ja
-Sasha mytyt selässä, molemmilla jaloissaan virsut, menivät ulos heti
-aamun sarastaessa. Maria lähti heitä saattamaan. Kirjak ei ollut terve
-ja jäi vielä viikoksi kotiin. Olga rukoili viimeisen kerran kirkkoon
-päin kääntyneenä ajatellen miestään eikä itkenyt, hänen kasvonsa
-kävivät vain ryppyisiksi ja tulivat rumiksi kuin eukon. Hän oli talven
-kuluessa laihtunut, rumentunut, hiukan harmaantunut ja entisen sirouden
-ja miellyttävän hymyn sijasta oli hänen kasvoillaan alistuvan
-surullinen eletyn murheen ilme ja hänen katseessaan oli jotakin tylsää
-ja liikkumatonta, aivan kuin hän ei olisi kuullut. Hänen oli ikävä
-erota kylästä ja sen väestä. Hänen mieleensä muistui, miten Nikolaita
-oli viety hautuumaalle ja miten jokaisen tuvan luona oli tilattu
-sielumessu ja miten kaikki itkivät ottaen osaa hänen suruunsa. Kesän ja
-talven pitkään oli ollut hetkiä ja päiviä, jolloin nämä ihmiset
-näyttivät elävän huonommin karjaa, hirveää oli elämä heidän kanssaan.
-He olivat raakoja, epärehellisiä, likaisia, juoppoja, eivät eläneet
-sovussa, riitelivät alituiseen, koska eivät kunnioittaneet, vaan
-pelkäsivät ja epäilivät toisiaan. Kuka piti kapakkaa ja juotti kansaa?
-Talonpoika. Kuka tuhlasi ja joi kyläkunnan, koulun ja kirkon rahat?
-Talonpoika. Kuka varasti naapuriltaan, teki murhapolton, antoi
-oikeudessa väärän todistuksen pullollisesta viinaa? Talonpoika. Kuka
-semstvon ja muissa kokouksissa oli ensimäinen vastustamaan talonpoikia?
-Talonpoika. Niin, hirveää oli elää heidän kanssaan, mutta sittenkin
-olivat he ihmisiä, jotka kärsivät ja itkivät kuin ihmiset konsanaan,
-eikä heidän elämässään ollut mitään, jolle ei olisi voinut löytää
-puolustusta. Raskas työ, josta koko ruumis oli aina kipeä, ankarat
-talvet, niukka sato, ahtaus, apua vain ei mistään eikä sitä voinut
-mistään odottaa. Ne jotka olivat heitä rikkaampia ja voimakkaampia,
-eivät kyenneet auttamaan, koska itsekin olivat raakoja, kunniattomia,
-juoppoja ja torailivat itsekin yhtä inhottavasti. Vähäpätöisinkin
-virkamies tahi puotipalvelija kohteli rahvaan miehiä kuin kulkureita,
-sinutteli vieläpä kylän- ja kirkonvanhimpiakin ja luuli olevansa siihen
-oikeutettu. Ja voivatko auttaa tai olla hyvänä esimerkkinä
-voitonhimoiset, ahneet, irstaat ja laiskat ihmiset, jotka tulivat
-maalle vain loukatakseen, riistääkseen, pelottaakseen. Olgan mieleen
-muistui, miten säälittävän nöyryytetyn näköisiä vanhukset olivat
-viedessään talvella Kirjakin piestäväksi. Ja nyt hänen oli sääli
-kaikkia näitä ihmisiä, teki kipeää ja hän silmäili kulkiessaan
-tuontuostakin taakseen katsellakseen taloja.
-
-Saatettuaan kolmisen virstaa sanoi Maria jäähyväiset, lankesi
-polvilleen ja alkoi kasvoilleen maahan langeten äännellä:
-
--- Taas jäin yksin, onneton, kovaosainen...
-
-Kauan hän äänteli ja kauan näkivät Olga ja Sasha, miten hän polvillaan
-ollen lakkaamatta jollekin syrjään kumarteli pidellen päätään käsineen
-ja hänen yllään lentelivät kottaraiset.
-
-Aurinko kohosi korkealle, tuli kuuma. Shukovo jäi kauas taakse. Kulku
-oli kevyttä, Olga ja Sasha unohtivat pian sekä kylän että Marian,
-heidän oli hauska ja kaikki huvitti heitä. Milloin hautakumpu, milloin
-rivi sähkölennätinpylväitä, jotka toinen toistaan seuraten menevät
-tietämätöntä minne, taivaanrannan taa kadotakseen, ja langat humisevat
-salaperäisesti. Milloin näkyy kaukana kokonaan vihreän peittämä
-pienoinen maatalo, sieltä tuntuu tulevan kosteuden ja hampun tuoksu ja
-tuntuu jostain syystä siltä, että siellä asuu onnellisia ihmisiä.
-Milloin taas pistää silmään hevosen luuranko, joka yksin loistaa
-valkeana kedolla. Ja leivoset visertelevät lakkaamatta, peltopyyt
-kuhertelevat toisilleen ja ruisrääkkä huutaa, ikäänkuin joku nyhtäisi
-vanhasta rautaisesta ovenkolkuttimesta.
-
-Puolenpäivän aikaan Olga ja Sasha tulivat suureen kirkonkylään. Siellä
-he kohtasivat leveällä kadulla kenraali Shukovin kokkivanhuksen. Hänen
-oli kuuma ja hänen hikinen punainen kalju päänsä loisti auringossa. Hän
-ja Olga eivät tunteneet toisiaan, katsoivat sitten yhtaikaa taakseen,
-tunsivat toisensa ja sanaakaan sanomatta menivät kumpikin omalle
-suunnalleen. Pysähtyen tuvan luo, joka näytti muita rikkaammalta ja
-uudemmalta, kumartui Olga avoimien ikkunain alla sanoen kuuluvalla,
-vienolla ja laulavalla äänellä:
-
--- Oikeauskoiset kristityt, antakaa Kristuksen tähden almu, jotta
-Jumalan armo olisi osananne, vanhemmillanne taivaan valtakunta, ikuinen
-rauha.
-
--- Oikeauskoiset kristityt, alkoi Sasha, antakaa Kristuksen tähden,
-jotta armo olisi osananne, taivaan valtakunta...
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Venäläisiä talonpoikia, by Anton Tshehov
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VENÄLÄISIÄ TALONPOIKIA ***
-
-***** This file should be named 54512-8.txt or 54512-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/5/1/54512/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/54512-8.zip b/old/54512-8.zip
deleted file mode 100644
index f5d2a41..0000000
--- a/old/54512-8.zip
+++ /dev/null