diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 00:55:01 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 00:55:01 -0800 |
| commit | 777b7f32d2fac1aa098bc6031a8a6d2ec8c0a8b3 (patch) | |
| tree | ba09feacc1e65f15b15924d6d13f8080c6a384b8 | |
| parent | cdf0412f7df4e8c87aab5be1ee1b770226e97895 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54511-8.txt | 5428 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54511-8.zip | bin | 58269 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5428 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c01b128 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54511 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54511) diff --git a/old/54511-8.txt b/old/54511-8.txt deleted file mode 100644 index e1d38d3..0000000 --- a/old/54511-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5428 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Regina von Emmeritz, by Zacharias Topelius - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Regina von Emmeritz - Näytelmä viidessä näytöksessä - -Author: Zacharias Topelius - -Translator: Eino Leino - -Release Date: April 8, 2017 [EBook #54511] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REGINA VON EMMERITZ *** - - - - -Produced by Jari Koivisto - - - - - - - - -REGINA VON EMMERITZ - -Näytelmä viidessä näytöksessä - - -Kirj. - -Z. TOPELIUS - - -Suomentanut - -Eino Leino - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1899. - - - - -Ensi näytös. - - -Tornikammio Emmeritzin linnassa. Niukasti kalustettu. Seinällä Saksan -kartta. Kardinaali Attilio Sforza istuu pöydän ääressä. Hänen edessään -seisoo Anselm, Helmbold ja Hieronymus, viimemainittu viittoen karttaan -ja samalla jatkaen ulottamaansa raporttia. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Hieronymus. Attilio Sforza. Anselm. Helmbold. - - -HIERONYMUS. - - Se varsin varmaa on, en sitä kieltää saata, - jo tänne Ruotsin tie käy kohti Frankinmaata, - on heidän Breitenfeld, on lyöty joukkomme. - Harz turhaan harjojansa nostaa myrskylle: - Tulen Ilmenausta, -- siellä välkkyi Ruotsin rauta; - Schleusingenissa mua uhkas kahleet, hauta, - ja Arnstadtissa samoin, Schweinfurthissa myös. - Koko Königshofen taasen valvoi vallityöss'; - sen portit aukesi, kun näkyi Ruotsin hampaat, - ma kansan asestin, -- ne pakeni kuin lampaat - Joka maassa Magog on, Gog joka kukkulal, - kaikk' kaatuu, sortuu, murtuu, voittaa Belial. - Se, teidän jaloutenne, viestini mun Teille, - nyt viisaudellenne jää jakaa neuvo meille. - -ATTILIO SFORZA. - - Sun viestis, veljeni, se turmaa ennustaa. - Ei epäilystä, vaarassa on Frankin maa. - Se ukkonen, mi alkoi Tillyn astunnalta, - on haihtunut, kuin pilvi pohjatuulten alta. - Jo toinen Attila käy keihäs kädessään - pyhän kirkon kimppuun, pyrkii ristit repimään. - Uljuutta miehet! Elkää vaaraa suurennelko! - Ei hädäss' itku auta eikä parku, pelko, - vaan Hän, jok' kaikki myrskyt tuntee, hallitsee - ja päivänpaisteheksi kääntää kirkolleen. - Täll' ajall' ankaralla pyhä Rooma tänne - mun, nöyrän poikansa, lähettää hädillänne - ja teidän viisautenne neuvot kuultuain - mun käskee toimimaan kuin vaatii aika vain. - Tää pyhä valtakirja, Rooman vahvistama, - (Näyttää valtakirjan.) - suo mulle rajattoman oikeuden saman, - kuin häll' on, yli ruumiin, sielun jokaisen - katoolilaisen kuin myös vääräuskoisen. - On tärkki aikani. En jouda viipymähän. - Siis neuvo antakaa nyt ajan myrskyyn tähän. - Sa, veli Anselm, nuorin olet. Puhu sa! - -ANSELM. - - Ma luulen, kirkon täytyy saada omansa. - Se synti, josta meitä vitsoo taivaan viha - on mahti maallikkojen, kansan heikko liha. - Me ensin käykäämme nyt kirkon säästöksiin - ja säilyyn viekäämme sen aarteet Baieriin. - Se kulta pyhää on ja siin' on kirkon suoja. - Vain muurit paljaat saakoon täällä Ruotsi ruoja - ja seudun aution... käy ohi myrsky se, - ja kun se poissa on, niin palajamme me. - Näin ain' on käynyt... - -HELMBOLD. - - Mitä? Mieskö moista haastaa? - Pois paimen juoksisko, kun susi karjaa raastaa? - Leo paavi pakeniko eessä barbaarin? - Hän heitä kohtas helminauhoin, pyhyyksin, - Tää kansa hurskas on ja kansa rukouksen - ja kuulu kunniasta pyhäin palveluksen; - mut Pohjan harhausko ylvästelee nyt, - kun kirkko aartehens' on kaikki kätkenyt, - Se, jalo herra, syy miks Rooman mahti maatuu. - En usko, että Ruotsi asevoimin kaatuu, - mut jos me messuin, paastopäivin, rukouksin - syyt omat kadumme, niin kaatuu Ruotsikin. - Se voim' on Davidin, mi Goliathin surmaa. - -ATTILIO. - - Vain liiaks veljemme Helmboldin into hurmaa. - Hän varokoon, se puhe harhauskoon vie. - Sa, Hieronymus, ehkä tiedät toisen tien; - Sa olet vasara, mi lyöpi raskahasti... - -HIERONYMUS. - - Ja jos se valtakunnan neuvospöytään asti - vois lyödä, ehkä kuultais: Ruotsi poissa on. - Yks neuvoo messuhun ja toinen pakohon! - Ne sanat pelkurin on. Älkää kuulko niitä! - Nyt aik' ei messuhun, kun aik' on lyödä piitä. - Me, jotka hallinnehet Herran kunniaks - olemme kansoja ja maita, mahtavaks - liittomme nostaen ja korvat kuninkaitten - neuvoilla täyttäneet, kauhulla laaksot maitten, - me väistyisimmekö, miss' seista voimme, ei! - Me messuaisimme, kun lyödä voimme, ei! - Kuningas Ruotsin on, miks kutsuukaan tää seura - hänet, Baal tai Belial, -- mut sentään jalopeura! - Hukass' on jokainen, ken juoksee pakohon; - on turha mairitus ja vitsa voimaton: - hänen kuolla täytyy! (Äänettömyys.) - -ATTILIO. - - Niin se päivä koittaa kerran, - kun hyvä musketti... - -HIERONYMUS. - - Kun vaan se päiv' on Herran, - sama kuin se tapahtuu. Yks viittaus kohtalon, - ja vääräuskoinen tuo onpi vaaraton. - Ken kylvi verehen, ei viljaa niitä vahvaa... - mut miekastansa mies ain ensin kaipaa kahvaa: - Jos jollai meistä siis ois miekka tuo, kenties, - te kahva ootteko?... - -ATTILIO. - - Ma olen rauhan mies, - en tunne miekan töitä, työt vain rukouksen. - Mut selvää on, ett' tässä parhaan parannuksen - tuo lääke pikaisin. - -HIERONYMUS. - - No niin, siis toimehen! - Päämäärä pyhittää voi keinon jokaisen. - Hädässä kirkon ken täss' astuis moittijaksi, - jos hyväks kristikunnan, Herran kunniaksi - me kuoloon vihimmekin sielun kirotun. - -ANSELM. - - Se oisi pyhä työ. - -ATTILIO. - - Ja näin on vastuu mun: - On asioita, kun lain käsky poljetahan. - Kas, viides käsky kyllä juurtuu Jumalahan, - mut Baalin profeetat myös kerran surmans' sai - samana päivänä, ja käskyn tunsi kai - myös oppi-isämme, tuo Maritana suuri, - mut Jacques Clement'ia hän itse kiitti juuri - tyrannin murhasta. Miljoonain pelastus - se eikö enemp' oo kuin yhden hukkumus, - mi Herraa häväisee? Sun intoas ma kiitän, - mut muuta asiast' en sanoa voi siitä; - ken luja uskoss' on, se itse valitkoon. - -HELMBOLD. - - Jalo herra, minusta tuo puhe selvää on. - Se uus on veren syy, mi painaa kirkon päällä. - Kuin? Eikö kylläksi jo väkivaltaa täällä? - Tahtooko Pietari taas käydä miekkahan - ja korvan iskeä pois vanginvartijan? - Miks kanssa mestarin, min sanaa saarnailemme, - nimeä kannamme, me kaikki sano emme: - Aseitta joka päivä templiss' seison ma; - miks niinkuin taistohon te käytte miekalla? -- - Te ootte sanoneet: ei sotaa, mutta rauhaa - me halajamme vaan ja aikaa uutta, lauhaa, - aseemme risti on ja usko kilpemme, - ja sanan voimalla me miekat voitamme. - -HIERONYMUS. - - Kas, rauhan lammasta, se määkyy virttä samaa - viel' suussa sudenkin! Pyhimys, kiduttamaan - käy kättäs voimatonta, vertas vanhaa. Me - sen sijaan toimimme, on ajan tunnus se. - Jo kyllin messuja! On itku ollut työmme. - Käs' meitä kurittaa, me käden poikki lyömme; - lohikäärme ilkkuvi, sen aik' on vaieta, - ja maa, min saastutti, myös olkoon hautansa. - Jalo herra, suvaitkaa mua hetkinen nyt kuulla, - mut yksin!... Puhu en nyt suuren joukon suulla. - -ATTILIO (Helmboldille). - - Mene, kunnon ystävä. Sun sanas hurskahat - syvästi sydäntäin ne äsken koskivat. - On usko varmahan myös paras turvanamme. - Ma tahdon miettiä; me rauhaa rakastamme. - (Helmbold kumartaa ja menee. Attilio matalalla - äänellä Anselmille.) - Yks sana! katso, että Helmbold matkustaa. - Schweinfurthiin... asiat... mut kiiruhusti vaan. - Myös liika hurskaus voi olla esteheksi. - Sa häntä vartioi... kuin tahdot... keino keksi! (Ääneen.) - Pax tecum! - -(Anselm menee, syvästi kumartaen.) - - - -Toinen kohtaus. - - Attilio Sforza. Hieronymus. - - -ATTILIO. - - Moisten kanssa aika kuluvi. - Vene ilman ruoria ja purje ilman tuulta! - No niin. He poissa on. Nyt veli, anna kuulta! - -HIERONYMUS. - - Lyhyesti siis. Te täällä Rooman vallalla - elämän, hengen, tunnon ootte herrana. - Ma pyydän kuninkaan väär'uskolaisen päätä. - -ATTILIO. - - Väär'uskolaisen? Saat. Hänet jo laki häätää. - Kuninkaan? Siinäpä se temppu juuri on. - Sodassa harhaisku tuopi turmion - ja enemmän, kun lyöjä kirkon viittaa kantaa. - -HIERONYMUS. - - Kaikk' olen laskenut. Se käs', mi iskun antaa, - ei meikäläisen oo, vaan lapsen, impyen, - virkaansa vihityn ja harras-uskoisen. - Tikari kukka-kärki, salama lyöpä salaa! - Halu suuriin tekoihin ja himo maineen palaa - povessa tuossa, jonka pyyteet syttää mun - juuri onnistunut on marttyyrikruunuhun. - Lyhyesti, lapsi ruhtinaan, yks päiväperho - monista niistä, joiden silkkisiipein verho - kuninkaan ympäri väikkyy, kun hän voitostaan - käy hurmauneena voiton maljaa maistamaan. - Miten perho pistävi? Pikari taikka terä... - sama kun se sattuu vaan, ett'ei hän enää herää. - Se aikeheni. Teidän siunaustanne vain - ma siihen anelen nyt mukaan munkki-lain. - -ATTILIO. - - Ja jos ma kiellän sen? - -HIERONYMUS. - - Niin ilman ääntä, juovaa - salama sammuvi. - -ATTILIO. - - Lait kaikki aika muovaa. - Tee niinkuin paras on! Mut muista: minä en - ole kuullut mitäkään. - -HIERONYMUS. - - Mut minä!... Rukoilen... - ma olen ruumis vainen kuollut, kylmä, mykkä, - min sydän tahdostanne teidän yksin sykkää. - Sana yks: te tahdotte, se kirkon pelastaa. - -ATTILIO. - - En sano, ett'en tahtois. Mutta enhän saa - sua käskeä ma toki hengen vaaraan moiseen; - en saa, en voi. Kas niin, jää hyväst' aikaan toiseen! - -HIERONYMUS. - - Jalo herra, muuta en, vain totella ma voin. - Mut miksi teeskellä, kuin eessä maallikkoin? - Te tahdotte, mut käs' jos tämä harhaan lyöpi, - te kätenne pesette, kun minut surma syöpi. - Hyvä. Juoskoon veremme! Elo kestää hetkisen, - mut kirkko, uskomme läpi vuosisatojen. - Ma olen toimiva kuin ette epäis sitä. - Tän' iltana jo teidän lähteä siis pitää! - -ATTILIO. - - Mun täytyy. Tehkää tahtonne, mut päättäkää! - -HIERONYMUS (itsekseen). - - Oo käärme kavala... Mut luontomme on tää. (Ääneen.) - Siis anteeksantonne, mit' taivallankin teitä. - -ATTILIO. - - Poikaansa kuuliaist' ei kirkko hellä heitä. - Sinulle _kaikk'_ on suotu. - (Hieronymus ottaa polvillaan vastaan synninpäästön.) - Pyhän neitsyen - käs' sua suojatkoon ja maata Frankien. - (Itsekseen.) - Tulesta sanotaan: hyvä renki, huono herra. - Pala, liekki! Talohon sun tiesi suljen kerran. - (Attilio menee.) - -HIERONYMUS (yksin). - - Siis yksin! Hyvä. Siis tuo liesi olen ma, - min ahjost' iskevä on koston salama! - Ma käsivarsi oon, min jänner teräksinen - nyt lyöpi voimalla koko kirkon katoolisen. - Siis toimeen!... - (Miettien.) - Lapsi tuo... Hän melkein säälittää... - Pah... hän tai joku muu... on elon kulku tää! - - -Näyttämönmuutos. - -Reginan huone Emmeritzim linnassa. Taustassa seinäkomero, siinä -marmorinen pyhän neitsyen kuva. Tämä osa huoneesta on puolipimeä, -ainoastaan yhden, pyhäinkuvan edessä palavan lampun valaisema, Oikeaan -ja vasempaan ovia. Pöydällä avattu kirja. - - - -Kolmas kohtaus. - - Regina polvistuneena pyhäinkuvan eteen; puku: ruumista myöten - tiiviisti soluva musta sametti; päässä valkoinen huivi, jonka - nurkat ovat solmitut kaulan ympäri; kasvot peittämättömät. - Vasemmalla etualalla Dorthe värttinänsä ääressä; puku: niinkuin - tavallisesti siihenaikaan Saksassa. Heti sen jälkeen Kätchen, - saksalaisen porvaristytön heleävärisessä puvussa. - - -DORTHE. - -N:o 1. Kehruulaulu. - - Torquemada oli mies, - hän Herran teitä käydä ties; - Gloria! - Kolme väär'uskolaista hän tiellä löys, - tuli yhdelle palkaksi hirsi ja köys; - Gloria! - Toinen herjoista roviolle heitettiin, - mut kolmas se kattilassa keitettiin; - Gloria! - - Ravaillac se oli mies, - hän Herran teitä käydä ties; - Gloria! - Hän kohtasi kuningas Henrikin, - jota keretit ne kiitteli taivaihin; - Gloria! - Mut juuri kuin kuningas ol' parhaillaan, - hän putosikin kuolleena vaunuistaan; - Gloria! - -(Viimeisen värssyn aikana astuu sisään Kätchen toisten huomaamatta, -kori omenia käsivarrellaan. Hän pysähtyy tehden kärsimättömän liikkeen -ja alkaa seuraavat kupletit heti kuin Dorthe on omansa lopettanut. -Regina on noussut ylös ja istuu nyt liikkumattomana lukien pöydän -ääressä). - -N:o 2. Kätchenin kupletteja. - - Niin kaunista on metsässä, - kun loistaa illan kuu, - hopeita helkkää lehvillä, - on kultaa joka puu. - Ja hohto kastehelmien - on niinkuin taivaan tähtien, - ma oon niin nuori, iloinen, - kun loistaa illan kuu. - -(Reginalle:) - -Niin, neiti, minä tulen puistosta. Kuutamo välkkyy vihreillä lehdillä, -te ette voi uskoa kuinka se on kaunista. Käydään ja käydään ja -ajatellaan ja ajatellaan. Voitteko sanoa, neiti, mitä ajatellaan? Sen -olen heti sanova... - -Toinen kupletti. - - Ja jospa lehdon varjossa - ma kohtaan armahain, - niin tiedän, miksi laulan ma, - miks kaikk' on kultaa vain. - Ja illan kuu ja kaste yön - ja kuiske puun ja tähtivyö - ne kertoo, miksi sykkii syön, - kun saapuu armahain. - -(Reginalle:) - -Niin, neiti. Maailma on niin kaunis ja elämä on niin keveä. On niin -hyvä ja lämmin lempiä ja laulaa. Silloin ei ihminen ole koskaan yksin. -Silloin vastaavat kaikki vuoret ja laaksot, kaikki vihreät lehvät ja -kaikki kauniit tähdet. Itse vanha, harmaa muurikin välkkyy kuutamossa; -sekin tarvitsee jonkun rakastaakseen. Tiedättekö, neiti, mitä rakkaus -on? (Pudistaa huoaten päätään.) Hoh, hoo! Haluatteko omenan? (Regina -tekee epäävän liikkeen.) - -DORTHE (kärsimättömästi.) - - Äl' häntä häiritse pyhistä miettehistä! - Mik' koreus, nokkaviisaus! Onko säädyllistä - hurskaassa linnassa noin nauhoin kirjavin - itsensä pyntätä kuin tytöt Nürnbergin? - Maailma turmeltuu ja pahuus paisuu, karttuu, - yli Herran itsensä jo pirun valta varttuu, - kun moista puhetta nyt nuoret pitävi. - Jos neitis olisin, niin, kautta sieluni, - sun kohta... - -KÄTCHEN (Reginalle, ojentaen omenaa). - - Katsokaa, se kuink' on kypsä, suuri, - niin tuores, tuoksuva, poimittu puusta juuri. - Kas, tää! - (Regina epää kuin ennenkin.) - Vai niin. Ma kysyn: oikein onko näin? - Kolmasti päivässä syön minä kyllältäin, - mut päivää kolmatta noin murehella, huolla - jo paastoatte te. Siit' ihminen voi kuolla. - Poskenne valju on, katseenne väsynyt. - Ja vasta olette kuustoista täyttänyt! - -DORTHE. - - Noin käärme Eedenin myös ensi Eevan nähden - ojensi omenaa ja Eeva synnin tehden - sen otti sekä söi. Mua usko, rikosta - sitä vieläi itketään. - -KÄTCHEN. - - Voi olla, -- mutta ma - kuin Eeva tehnyt oisin. Eihän ilman ruokaa - voi elää ihminen. Kun mulla, anteeks' suokaa, - on nälkä ja ma kuin rukoilla koetanki, - ihan ilmi herjaust' on silloin sanani: - Sanct Bonifacius! -- näin silloin miel' on mulla -- - Sanct Bonifacius! suo liemen kypsäks tulla! - Niin, vääräuskoinen jos heikko, nälkäinen, - myös paastopäivänä söis lihaa, siitä en - kuin Dorthe muori kohta häntä polttais minä. - Ma mietin useinkin... - -DORTHE. - - Ja mitä mietit sinä? - -KÄTCHEN (epäillen). - - Ma mietin: hyvä ei oo vääräuskoinen, - mut sentään, tavallaan, on hänkin ihminen. - -DORTHE. - - Hoh, kuules mokomaa! Pakana ihminenkö? - Keretti, turkkilainen, säälittävä hänkö? - Niin Kain ol' ihminen ja Juudas ihminen. - Pois kirkko kitkeköhön rikkaruohon sen! - Oo, kaunis näkö tuo, ma ilost' itken vielä, - ol' Ingolstadtissa vuos sitten, koska siellä - torilla rovion näin neljän palavan - riemuksi keisarin ja juhlaks Jumalan. - Tuo näkö ylentää voi kristillistä mieltä. - -KÄTCHEN. - - Hyi, Dorthe! - -DORTHE. - - Kirkkoako herjaat? Pidä kieltä - kurissa paremmin tai, tyttö suurisuu, - jos synti yksikään viel' suustas sinkouu, - tääll' inkvisiitori on, joka, kiitos Luojan, - viel' antaa uskolle voi arvon sekä suojan. - -KÄTCHEN (itsekseen). - - Ai, Dorthe muori on vakooja paterin. - (Ääneen.) - Puheeni anteeks suokaa! Uskon minäkin - ja aina "aveni" ma rukoilen kuin nunna. - Mut totta tosiaanko tänne saapununna, - yli merten kansa on kera pohjatuulien, - pienläntä, lynkkä, länkkä, harja-niskainen, - pääss' sarvet kauheat, kädessä kynnet, muussa - muodossaan karvainen, ja sudenhampaat suussa. - -DOETHE. - - Lopun aika lähestyy. Niin paljon päällä maan - noituutta, pakanuutt' ei nähty milloinkaan. - On julma, sanotaan, näöltään ruotsalainen, - toki sentään luonnonluoma, lihaa, luuta vainen; - mut suomalaisista meit' taivas varjelkoon! - Kuin itse Belsebub hän käypi taisteloon, - kuin höyhen kimpoaa hänestä lyijy, teräs, - jos yhden maahan löit, niin sata eloon heräs! - -(Ristinmerkki.) - -KÄTCHEN. - - Hirmuista! - -DORTHE. - - Niin, ken lyöpi ilkijoukon sen - ja heidän kuninkaans', ansaitsee autuuden. - Yö lähestyy. Sun aik' on neidin vuode laittaa. - -KÄTCHEN. - - Mä käyn. Ja omenat? Ne kissalle kai maittaa. - (Reginalle.) - Olin aivan unohtaa: isänne ruhtinas - on teitä kysynyt. (Menee.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Regina mykkänä. Dorthe. - - -DORTHE. - - Laps, pysy uskossas - lujana, vakaana, suo ettei isäs hurmaa - humulla maailman, mi monet sielut surmaa. - Sua sanoin rakkahin hän taas kai houkuttaa. - Mut rakastettavaa mit' onkaan päällä maan? - Ei, hurskaan ensi käsky käskee vihaa, vihaa - maailmaa vastahan ja vastaan omaa lihaa. - Läpi loistaa vaivojen päämääräs ylevin: - marttyyrikruunu tuo ja rauha luostarin. - (Salaperäisesti.) - Äl' horju lapseni maan pahan houkutuksin - sit' yhtä pettämään, johon paastoin, rukouksin - jo kolme pyhittänyt päivää olet sa. - En tiedä, mitä on se -- sen vaan tiedän ma, - ken kulkee tietä, min pater Hieronymus raivaa, - hän siitä palkinnon saleissa saapi taivaan. - - - -Viides kohtaus. - - Regina mykkänä. Dorthe. Asemies. Heti sen jälkeen. - Ruhtinas Emmeritz; puku: vanha saksalainen. - - -ASEMIES (lyöden ovet selälleen). - - Hänen ylhäisyytensä ruhtinas Emmeritz! (Menee.) - -Ruhtinas astuu sisään. Regina nousee ylös häntä vastaan, jäykkänä, -kylmänä, liikkumattomana samassa asennossaan, sillä aikaa kuin ruhtinas -puhuu. - -RUHTINAS (katsellen häntä läpitunkevasti). - - Te neiti, näättekö, kuink' isän askeleet - ennemmin tytärtänsä etsii väsyneet - kuin häntä tyttären. Jo kolme päivää olen - ma sua vuottanut ja kolmantena tulen. - En kolmeen päivähän ole nähnyt tytärtäni. - Isäsi hellän helmaa miksi väistät näin? - Sairasko? Poskes valju on, sun silmäs tulta - palavat synkeää, mi ryösti rauhan sulta? - Jos sairas olet, laps, sen aika parantaa, - mut suru outo jos sun rauhattomaks saa, - se usko isälles! Mun kieltävänkö luulet? - En sulta. Puhu oi! Mun odottavan kuulet. - Tule, ollos lapseni kuin olit ennen ain. - -(Ruhtinas levittää käsivartensa. Regina liikkumattomana ja kylmänä. -Lyhyt vaitiolo. Ruhtinaan käsivarret vaipuvat hitaasti takaisin.) - - En sanaa, silmäystä saa ma lapseltain! - Käy vanhus hautahas! Miks vielä viivyt täällä? - Kesä maasta mennyt on ja syys on merten päällä. - -DORTHE. - - Aikamme paha on ja heikko sielumme. - Liha täytyy kuolettaa, ettemme kuolis me. - Pyhille ylistys! On kunniaksi heidän - lupauksen pyhän tehnyt tyttärenne teidän - vait olla, rukoilla, ei ruokaa nautita, - siks kunnes... - -RUHTINAS (kärsimättömästi). - - Kunnes? - -DORTHE. - - ... Tahtoo neitsyt Maaria. - -RUHTINAS. - - Kuin? Hullun kieltäkö sun huules julistaapi. - -DORTHE. - - Mit' täällä kärsitään, taivaassa palkan saapi. - -RUHTINAS. - - Pois käärme silmistäin! Työs tääll' on päättynyt - ja neitis rippi-isä olkoon Helmbold nyt. - (Dorthe vetäytyy takaisin.) - Mun löikö sokeudella silloin viha Herran, - kun, Hieronymus, sun ma käsiis uskoin kerran - tään sielun ylvähän. Kas, tuossa työnne on, - suvi ilman suloa ja kevät kukaton. - On lapsein myrkytetty. Lapsen sydän sykkää, - mut marmor'kuva tää, niin tunteeton ja mykkä, - hän tyttäreni? Ei! Ol' hellä tyttärein - ja hyvä, lempeä, sukua enkelein. - Kirottu olkohon, ken tyttäreni ryösti, - ken kultaa syömen sai ja sijaan kiven syösti. - - (Regina osoittaa vienoa liikutusta.) - -DORTHE (hiljaa ovelta). - - Kiusaaja! - -RUHTINAS. - - Kuule! Kaksi poikaa uljasta - jo maallein uhrasin ma Tillyn joukossa. - Vesa yksi jälell' on, mun armain, ainoani. - En tahdo, että kerran minun kuoltuani - kaikk' kanssas hautaisit sa yöhön luostarein. - Sa oot mun perijäin. En tahdo, aartehein, - nimeni, maani, että munkki saita saisi. - Ei sulho valitse, mi heimon helmen naisi, - ylväs ja mahtava, ett' Emmeritzin puu - viel' viime vesastaan korkeeksi kohouu. - Sa tiedät, Lichtenstein, on kättäs pyytänynnä. - -DORTHE (kuin ennen). - - Nyt kiusaa maailma. - -RUHTINAS. - - Hän kunnon mies on ynnä - suvultaan korkea. Sun sanas muistan, oi: - "On prinssi liian pien'! Ma lempiä vain voin - maailman voittajaa, mi voitti katseellansa - enempi sydämiä kuin maita miekallansa. - Te tuokaa kuningas!" -- Niin silloin sanelit. - No niin, mun lapseni, saat, mitä toivotit. - Nimeltään vaikka ei, kuningas kunnialtaan - on Lichtenstein ja suureen kohota voi valtaan; - sukua keisarin hän on. - -DORTHE (kuiskaten mennessään). - - Ma palajan. - -RUHTINAS. - - Vait? Mykkä vaan? Siis tahtoni ma julistan: - Huomenna tätis luo sa lähdet Wienin hoviin - kera ratsasvartion ja palaja et toviin. - Levoton aika on, sai Tilly tappion - ja Breitenfeldistä tie lyhyt tänne on. - - - -Kuudes kohtaus. - - Edelliset. Hieronymus on viimeisen vuoropuheen aikana - tullut sisään ja katsellut ruhtinasta käsivarret ristissä. - Puku: dominikaanimunkin. Vyötäröillä köysi ja miekka. - - -HIERONYMUS. - - Myöhäistä, ruhtinas, nyt Wieniss' ilotella, - ylös sillat vetäkää, on aika varustella! - Lumivyöry syöksevi, se pian on päällämme, - on aika taistelon, ei ketään säästä se. - Kerettijoukot nuo jo tulvii tuhatpäisnä - yli kaiken Frankin maan, kuningas ensimmäisnä. - (Sivusilmäyksellä Reginaan.) - Huomenna odottaa jo voitte vieraita. - -RUHTINAS (itsekseen). - - Yks päivä vielä mun hänt' täytyy suvaita. - (Ääneen, olkapäitään kohauttaen.) - Teill' oikein, pater, on, verikoirat hiipii teitä. - Toki luulen, eineheks ei ota Ruotsi meitä; - Vieraille kattakaamme pöytä kaunihiks. - Te, neiti Emmeritz, siis tänne jäätte siks. - (Torventorauksia näyttämön ulkopuolella.) - Vakoojajoukkoni, min juuri alkoi retki, - miks nyt jo palajaa? Jo lyökö taiston hetki? - - - -Seitsemäs kohtaus. - - Regina mykkänä, ottaa entisen asentonsa pöydän ääressä lukevana. - Hieronymus vasemmalla. Kohta sen jälkeen Dorthe, hiipien. - - -HIERONYMUS (katsoen ruhtinaan jälkeen). - - On hauras miekkasi ja muuris matala, - mut verkko leijonan on muurin takana. - Kun täällä saalis on, ei silloin vaaraa enään. - (Dorthelle.) - Kas niin, mit' uutta siis? Kuink' käynyt työs on tänään? - -DORTHE. - - Käskynne mukaan ensin riemut Eedenin - kuvasin yksitellen sanoin kultaisin. - Se miss' ei auttanut, ma toisen keinon keksin - ja kiirastulen hälle pu'in ma punaiseksi. - Pyhille ylistys! Mun työni heelmän suo. - Nälästä voipunehen lapsen hurskaan tuon - jo käsihimme me kuin vitsan norjan saamme. - -HIERONYMUS. - - Miel'kuvituksen haamut apuun kutsukaamme, - sen voim' on hirmuinen. - -DORTHE. - - Niin mietin minäkin, - siks vaitiolohon ma hänet vaivutin. - Oh, kyllä tajuan. Kun sana haudatahan - aatteiden yöhön niin kuin päärly simpukkahan, - käy aaveet aivojen kuin koirat raivoisat - ja kättä purevat, jot' ennen nuolivat. - -HIERONYMUS. - - Ei huonosti... Tuo toinen entä? Joutuisasti! - -DORTHE. - - Ah, hurskas isä, ei sen lait' oo huonommasti. - Unessa nähnyt hän on äidin Jumalan - hymyillen, lempeenä luo vuoteens' astuvan - ja sanovan: "Oi laps, vait ole, varro, kestä, - rukoile, paastoa, siks kunnes kehyksestä - kuvani astuvi ja päänsä kumartaa!" - Pois pyhä katosi, ja valo täytti maan. - Ja sitä merkkiä nyt neiti vuottaa, vuottaa - vait ollen, rukoillen, ja kuvan kutsuun luottaa. - -HIERONYMUS. - - Hyvä. Keinon keksimme kai siihen aikanaan. - (Reginalle). - Laps hurskas, varmahan rukoukses kuullahan. - Nimesi kunniaan sa pyhimysten kannat. - Sa ootko päättänyt? - (Regina tekee kieltävän merkin.) - Sa taivaan päättää annat? - (Myöntävä merkki. Regina osoittaa kuvaan.) - Sa vihaat, eikö niin, väär'uskon ruttoa? - (Myöntävä merkki.) - Erästä enimmän toki heistä vihaat sa? - (Vilkkaasti myöntävä liike.) - Siis tiedä, mies se, jota vihalla vihaat tuolla, - hän lähestyy. (Vilkasta liikutusta.) - Jo pian. - (Sama merkki.) - Sen miehen täytyy kuolla. - Vai kuinka? - (Epäröivä merkki. Regina osoittaa kuvaan.) - Vapahaks sa tahdot uskos, maas? - (Sama epäröiminen.) - Pyhä äiti vallitsee sydäntäs, toimintaas? - (Myöntävä liike.) - Pax tecum, filia. Dominus ipse reget, - - - -Kahdeksas kohtaus. - - Edelliset. Dorthe salaillen itseään. Ruhtinas. Heti - jälkeen Larsson ja Bertel ruotsalaisessa sotilaspuvussa, - kädet ja silmät sidottuina. Kätchen. Vahti. - - -RUHTINAS (ovessa). - - Sisälle vangit tuokaa! - (Näyttämöllä.) - Onko kuultu moista? - Vakoilla meitä rohkee miestä kaksitoista; - he havaitaan ja he kuin hullut taistelee, - töin tuskin voitettuina mieheen viimeiseen - käsiimme jäävät nää upseerit urhokkaiset. - -(Larsson ja Bertel tuodaan sisälle.) - -LARSSON. - - Ryövärit! Roistot! Konnat! Koirankuonolaiset! - Näin koska kohdeltu on kunnon ihmistä, - semminki sotilasta, teiltä kysyn mä? - Sitoa meitä niinkuin kotilampahia. - Se tapa sodanko? Mut kaksi tukaattia - tyhjästä pullosta, ett' tässä piru tai - joku munkki peliss' on, kaupalla sielun kai. - Arvoisa herra, prosit! Anna meidän kuolla! - Tääll' emme enää nää ja tuskin myöskään tuolla - ylhäällä toisiamme... kiitos Jumalan. - -BERTEL. - - Pian joutuu joukkomme ja vankein kuoleman - kovasti kostavi... - -LARSSON. - - Oh, kaikki huomaan Herran! - Ma tunnen porsaani, näin sanoi äiti kerran - pojistaan. Noh, mun käyköön kuinka tahansa! - Ei haaraa minusta, olen vanha veitikka. - Ma päivät taistelin, yöt join, ja vannon, että - maan laajan päällä tään mä vihasin vain vettä. - Kuin Turkki lemmin, kuin kroaatti pelasin, - kuololle lausun nyt: sun maljas, kumppani! - Mut sinä, pilttiseni, piimäparta vasta! - Isäsi mulle sanoi: tuosta nulikasta - tee kunnon sotilas! -- nyt sinut ampuu ne. - Arvoisa munkki, anteeks, mutta minut te - kaks kertaa ampukaa ja antaa pojan mennä! - Ei, seis, -- se kelpaa ei. Se poik' ei pakoon lennä! - -BERTEL. - - Miss' olemme? - -RUHTINAS (antaen merkin irroittaa siteet). - - Mun luonain, paikk' on Emmeritz. - -LARSSON (silmiänsä siristäen). - - Ylhäistä seuraa! Blitz! Potz! Donnenwetterblitz! - Mitä sanoin? Eikö tuoss' oo munkki mustakulma, - mi meitä kyräilee kuin juuri härkä julma? - Ah, naisiakin tääll'! En nähnyt, anteeksi. - Très humble serviteur! - (Bertelille, nyökäyttäen Kätchenille.) - Tuo ei oo hullumpi. - -KÄTCHEN (Dorthelle). - - Väkeä mit' on nää? - -DORTHE (ristien itsensä). - - Pyhät kaikki! Suomalaista! - -(Regina katsoo liikkumatta tulijoita.) - -RUHTINAS (Larssonille). - - Tuo puhe, herra, tääll' ei ole sopivaista. - Mi teidät tänne tuo? - -LARSSON. - - No, lempo, väkenne. - -BERTEL. - - Tiedustus, sota; -- sen kai arvaa armonne. - -LARSSON. - - Ja halu tutustua kauniiden naisten kanssa. - -RUHTINAS (Bertelille). - - Kuin suur' on joukkonne? - -BERTEL. - - Sen saatte kokonansa - huomenna tietää jo. - -RUHTINAS. - - Tilaanne muistakaa! - -BERTEL. - - Sen teen, mut hengen kanss' ei myödä kunniaa! - -KÄTCHEN (Dorthelle). - - Kuulitko, reipasta hän kuinka kieltä käyttää! - Ja ilman sarvia hän olevan myös näyttää, - Hän oikein sorja on. - -DORTHE. - - Noituutta! Hevosen -näetkö kavion? - -KÄTCHEN (kauhulla). - - Ai, nään jo palasen! - -RUHTINAS (Hieronymukselle, puoliääneen). - - Te kieltä paremmin osaatte vakoojitten, - nää vangit tutkikaa, raportin saan ma sitten. - - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Edelliset paitsi ruhtinasta. Reginan katseet suuntautuvat yhä - suuremmalla jännityksellä milloin kuvaan, milloin vankeihin. - - -HIERONYMUS. - - Keretit kurjat! - -BERTEL (tulisesti). - - Munkki, varo kieltäsi! - Käteni, kiini nyt, voi tulla vapaaksi. - -LARSSON (keskeyttäen). - - Anteeksi arvon isä! Poik' on suomalainen, - sielultaan ylpeä, mut suultaan supukkainen. - Me, ruotsalaiset, -- meill' on suu kuin kätemme, - min kourin kaappaamme, sen hampain pidämme, - ja luvallanne nyt suupalaks syödä - me Saksan aiomme ja teidät särpimiksi. - Mut munkki, apropos, nyt kuinka elellään - tähän aikaan luostarissa? Mitä virttä vedellään? - Mitä juodaan viiniä? Mitä nunnia suudellahan? - Ma uskon puolestain rheinviiniin kuohuvahan, - yks tynnyri tai kaks, niin voin kuin Jumala! - Jos enemp' pidätte burgundilaisesta, - niin juon ma sitäkin. Tytöistä taasen mulle - mieleeni tummat on, mut vaaleat jos sulle, - me väen tarkastamme, riitaa siitä ei, - jakaen veljinä ja juoden, kippis hei! - (Katselee marmorikuvaa.) - Kas niin, siis tuossa yks on luostar'maun kukka... - Très bien, se mukiin käy... mut kivest' on se rukka. - -HIERONYMUS (hillityllä raivolla). - - Jos henkes kallis on, polvilles herjaaja, - anteeksi rikostas rukoile kuvalta! - -BERTEL (Larssonille). - - Uskolle kunniaa! Sen itse vaadit sinä. - -LARSSON. - - Kiviset jumalat nää piru vieköön! Minä - luterilainen olen. - -BERTEL. - - Lakkaa! Saatathan - kirouksen päällemme ja varman kuoleman. - -HIERONYMUS (vahdille). - - Tähdätkää! (Sotamiehet tähtäävät Larssonia.) - -LARSSON. - - Niinkö? Noh, mun henkein säästäkätte, - rukoilen, ensin vaan käteni päästäkätte. - -HIERONYMUS. - - Ja jos ma päästän ne, tahdotko tunnustaa, - voimanne, suunnitelmanne, tiet kuninkaan - ja koska saapuu hän? - -LARSSON. - - Ma armahdusta anon. - Miks mua kiusaatte? No, olkoon, kaikki sanon. - -HIERONYMUS (vahdille). - - Te hänet päästäkää! (Larssonin kädet päästetään.) - -LARSSON (tempaa miekan lähinnä seisovalta). - - Edestä Ruotsin! - -HIERONYMUS. - - Seis! - -LARSSON, - - Pois tieltä! Bertel! Joudu, vaikka horna veis! - -(Kahakka. Larsson kokee taistella läpi, mutta tungetaan miekkaillen -taapäin seinäkomeroa ja maariankuvaa kohden.) - -BERTEL. - - Ah, olen sidottu. - -HIERONYMUS. - - Joutuin! Hän herjaa yhä. - Hänet maahan pistäkää! - -(Taisteloa. Larssonin miekka sattuu maariankuvaan. Miekka katkeaa -kahvastaan. Kuva syöksyy palasiksi. Taistelu lakkaa.) - -LARSSON. - - Siin' on nyt kivipyhä! - -(Katselee katkennutta miekkaansa, samalla kuin hänet otetaan kiini.) - - Ei Ruotsin rautaa tää, hädässä petti se. - -HIERONYMUS. - - Sa Neitseen kuvaa löit. Hänet maahan iskemme. - Ei! Ei syysi arvoiseks sun rangaistukses tulkoon. - Huomenna varahin rovios valmis olkoon. - -DORTHE (Hieronymukselle). - - Hän puhuu! - -HIERONYMUS. - - Unensa? - -REGINA (on kuvan kaatuessa äkisti noussut ylös. Hitaasti, miettien.) - - Rukoile... varro vaan... - siks kunnes huoneessas kuvani kumartaa! - (Äkisti, ylväänä ja unelmoiden.) - Te kansat nöyrtykää, tuless' on ilman pielet, - taivaalla merkki on ja kivet saavat kielet, - ja marmor' huutaa voi, ja huuto täyttää maan: - Se käsi kuihtukoon, mi koski Maariaan! - Rooma! Rooma! Rooma! - Oi, nouse! Myrkkyhän, kas, lohikäärme purskaa, - hän maata syleilee ja kaikki polttaa, murskaa. - Miss' on se Miikael, min jalka polkeva - on lohikäärmeen pään ja sukuns' surmaava? - Maaria! - Kas, miekka sydäntäs nyt tähtää vielä kerran - ja viel' ei järky maa ja seisoo taivas Herran. - Vihan mitta täysi on, pasuunat pauhatkaa! - Tule, kaikkivaltias! -- Ma olen tuhka vaan. - -(Hieronymus, Dorthe ja Kätchen polvillaan. Muut hämmästyksissään.) - -(Esirippu laskee.) - - - - -Toinen näytös. - - -Piha Emmeritzin linnassa. Taustassa valli, joka peittää näköalan. -Vallin vierellä portaat, jotka johtavat näyttämölle. Oikealla ovi -linnankappeliin. Vasemmalla eräs linnan sivurakennus. Himmeä kuutamo ja -aamuhämärä, joka vaikenee Reginan melodraaman aikana. Vallilla kävele -vahtisotilas. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Regina. - - -REGINA (yksin). - -N:o 3. Melodraama. - - Hiljaist' on, viileää. Niin äänetönnä yöhyt - yl' linnan lepäjää ja maill' on varjovyöhyt, - ja päällä riitain maan tyynesti paistaa kuu, - leponsa sydän saa ja rinta rauhoittuu. - (Lyhyt äänettömyys.) - Kun lasna ruususen ma jyrkänteeltä poimin, - sen osaa ylistin, kun voi se piikin voimin - jokaista vastahan itsensä varjella, - ken kukkaissydäntä sen tahtoi tahrata. - Ja ruskopilvyen kun näin mä suvi-illoin - taivaalla häilyvän, sen osaa kiitin silloin, - en siks, ett' oli se niin kaunis, kultainen, - vaan koska salama sylissä piili sen. - Nyt, itse ruusuna, kun mull' on piikin voima, - nyt, iltapilvenä, kun its' oon salamoiva, - mik' onpi ääni tää, mi toista kieltä soi - ja raukan sydämeen niin oudon tunnon toi? - On kuin se sanoisi: Miks riehut riehuvainen? - Oi, kukka, kukaks jää! Oi, nainen, ollos nainen! - Oi, iltapilvynen, pysy taivaan ilona! - Suo yölle ukkonen! Salamat unhoita! - (Lyhyt äänettömyys.) - Ken puhui! Puissako humisi kuiske tuulen? - Oi, pyhä neitsyt, ethän tuulta tyhjää kuule! - En minä puhunut, se oli kaiku vaan - yön synkän äänestä, mi uhmaa Jumalaa. - Sa olet vihkinyt mun pyhään kostotyöhön. - Kun muuris seisoo vaan, suo suistua mun yöhön! - Sa olet ijäinen, vain kukan tuoksu ma, - jot' eilen ollut ei ja tomu huomenna. - (Nousee hitaasti vallille.) - Pimeys vallitsee. Jos tietäisi sen valta, - kuink' istuimeltansa se suistuu korkealta, - kun päivä iskevi voimalla taivahan... - (Vallilla.) - Hän tänään saapuvi, oi kiitos Maarian! - Mik' kaukaa kimmellys käy puiden yläpuolla? - Josp' ois se miekkansa, mi meitä uhkaa tuolla! - Ei koskaan sulhoaan niin vuota morsian, - kuin sua ma halajan, sa poika pohjolan! - Miks viivyt? Saavu, sa voit kedot autioittaa! - Tule, voita väkemme! Mut Maaria sun voittaa. - Oi, että otsallas yön kaiken pimeys ois - ja käsi heikko tää koin uuden nostaa vois - taivaalle verisen!... - Yö väistyy. Kummat kuvat - rusosta aamunkoin, kas, kuinka kangastuvat. - Kuningas verinen ja väki hurmeinen... - Näköni hämmentyy. Ah, pitkään aikaan en - ma unta nauttinut!... Mun valtaa voipumusko? - Työ tekemättä on. Mua tue, pyhä usko! - Huomenna nukun ma. Huomenna rauhan saan. - -(Häviää vallin huipulle.) - - - -Toinen kohtaus. - - Hieronymus, ynnä Anselm ja muita munkkeja. - Kiirettä ja levottomuutta. - - -HIERONYMUS. - - Nyt, isät hurskahat, ei aikaa aprikoida! - Tulossa Ruotsi on, ei häntä estää voida, - hän saapuu syöksyen, rakehin, tuulispäin. - Paeta emme voi, me häkkiin jäämme näin. - Miss' on nyt Helmbold? - -ANSELM. - - Hän? Ah, aik' on viekas, paha - Veljemme Helmbold läks Schweinfurthiin ajamahan, - legaatti paavin myös on meidät jättänyt - ja lailla lammasten me suojatt' oomme nyt. - Siis eikö toivoa, ei keinoa siis mitään? - Mut kirkon aartehet tok' kätköön saada pitää. - -HIERONYMUS. - - Kuin? Helmbold paennut, tuo urho uskonnon, - min kilpi rukous ja risti miekka on. - Legaatin täytyvi ruumistaan vahvistella - ja kun me paastoomme, hän pääsee amenella. - On linna piiritetty, pako mahdoton. - Siis luja puolustus! Mi päätöksenne on? - Isämme Anselm ain' on ollut uljas mies. - -ANSELM. - - Ma, jolla hartioiss' on leini, Herra ties! - Ma, joka öihin en saa unta säryltä. - -HIERONYMUS (eräälle munkille). - - Mut te, mun veljeni, näytätte terveeltä. - -ENSIMMÄINEN MUNKKI. - - Ma, joll' on köhä tää ja aivan sairas sy'än - ja luissa vavistus! Miten niin voi erehtyä! - -HIERONYMUS (toiselle). - - Siis tied' en neuvoa, jos te mun isäni, - mi vadin täyden kaks, kolm' kertaa pistätte, - jos esimerkin vuoks edellä tahdo ette - nyt torvin astua. Te sentään suostunette? - -TOINEN MUNKKI. - - Ma, jolla riisi on, ripuli, ahdistus, - ma pillipiipariks! - -HIERONYMUS. - - Jos uskon pelastus - ei teille kallis oo, lie toki kyökki linnan. - Marttyyrin glooria! voi kuolla vuoks sen linnan. - -ANSELM. - - Te, veikko, taistelkaa! Me rukoilemme. Oi, - surkeutta suljettuin! Holveissa linnan, voi, - kakstoist' on nelikkoa kultaa, enempi vielä, - kaksioista ynnä puol' ja siihen lisäks siellä - ehtoollispikarit ja pyhäinjäännökset - ja alttar' liinamme nuo kultakirjaiset. - Ja tämän kaikenko saaliiksi Ruotsi saa! - Ah, ennen tahtoisin ma itse haudattaa. - (Itkien.) - Se sielun uskovan voi murheelliseks tehdä. - -HIERONYMUS. - - Kenties on keinoja, ne kohta saadaan nähdä. - Aarteille muureissa on kätkö saatava! - Salaporras, vasempaan!... Kaks tääll' on vankia - ne jotka kuvamme kumosi lattialle. - Ne hiljaa annatte hävitä joen alle - niin ettei kenkään nää. Kun Ruots' on saapunut - ja -- suokoon Herra sen -- kuningas kaatunut -- - te venhe pitäkää valmiina luona muurin! - Paeta voimme me, kun tääll' on melske suurin. - -ANSELM. - - Holveihin! Kellariin! Ei aikaa, nopeesti! - - - -Kolmas kohtaus. - - Hieronymus. Heti sen jälkeen Regina. - - -HIERONYMUS. - - Ja tätä kutsuvat he uskon taistoksi! - Nyt uskoon vankempaan! - (Lyö kolme kertaa kämmeniinsä. Regina lähestyy.) - Käy esiin, miekka Herran, - sa Saksan pelastus! Kas, hurskas Juudith kerran - myös Holoferneen löi, vapahti Juudan maan; - ja neitsyt Orleansin teräsasussaan - nous Ranskan avuksi. Sa lausu, tyttäreni, - tahdotko tehdä sa kuin Juudith hurskas teki - ja kuin Johanna d'Arc? - -REGINA. - - Sen tahdon isäni! - -HIERONYMUS. - - Se vanno! - -REGINA. - - Vannon, häntä vihaan ijäti. - -HIERONYMUS. - - Jos valas rikot sen? - -REGINA. - - Mun nielköön ruotsalainen! - -HIERONYMUS. - - No niin, aik' kallis on, on hetki uhkaavainen. - Vahvista uskosi! (Ojentaa hänelle tikarin.) - Tää ota ase sa! - Kas, ristinkuvan sen sa löydät kahvassa. - Tikari Juudithin! Pois pelko, muista maasi! - -(Hieronymus menee.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Regina jää tikariin tuijottamaan. Kätchen hypähtää keveästi - vasemmalta. Lyhyt väliaika. - -KÄTCHEN (iloisesti). - - Yks sana! - -REGINA. - - Tikari! - -KÄTCHEN, - - Oi, neiti! - -REGINA. - - Muista maasi! - -KÄTCHEN. - - Mut... - -REGINA. - - Uskos vahvista! - -KÄTCHEN. - - Mut toki kuulkaahan! - Tärkeimmän kertoa ma taidan asian. - Tuo nuori Suomen mies... Noh? Varmaan arvannette? - Ei häll' oo kynsiä! - -REGINA. - - O, Juudith! - -KÄTCHEN. - - Naura ette? - Ma olin vankein luona äsken tornissa. - Ei hän oo karvainen, vain päivänpaahtama. - Lapista tulee hän... - -REGINA. - - Aikamme... - -KÄTCHEN. - - Sen mä tälleen - sain tietää... - -REGINA. - - Kallis on! - -(Rientää kappeliin Kätcheniä näkemättä ja kuulematta.) - -KÄTCHEN. - - Kas niin, pois käy hän jälleen. - Hän tullut kummaksi on viime aikoihin. - Mut vääräuskoiset -- yks heistä varsinkin -- - on mulle mielehen. Niin, onko synti sitten - jos näkö miellyttää mua petoeläimitten? - Vai polttaa tahdotte te heidät, isäni, - mut minä, -- minäpäs ne päästin vapaaksi! - -(Rientää pois. Kätchenin viimeisen vuoropuheen aikana näkyy vallilla -linnan sotilaita. Aamu on valjennut, mutta kirkas päivä koittaa vasta -Kustaa Aadolfin saapuessa.) - - - -Viides kohtaus. - - Ruhtinas nopein askelin. Lähetti. Vartia, vallilla. - -RUHTINAS. - - Väkemme kutsukaa! Nyt reilaan sotarinta! - Valleille ruutia! Kalliiksi tulkoon hinta - tään linnan! Aseisiin, keness' on henki vaan! - Ma itse tänne jään pääjoukon johdantaan. - (Etuvartiolle vallilla.) - Näkyykö vaara jo? saapuuko jalopeura? - -VARTIA. - - Päin linnaa ryntää hän ja sankka häll' on seura. - -RUHTINAS. - - Hyvä. Nuorna jällehen taas vanha sydän lyö. - Veri huutaa lasteni! Jo koittaa koston työ. - -LÄHETTI (tullen nopeasti). - - Tääll' airut Ruotsin on. - -RUHTINAS. - - Hänet sisään saattakatte. - (Lähetti pois.) - Nyt valvo, miekkani, mut korvat nukkukatte! - - - -Kuudes kohtaus. - - Ruhtinas. Ruotsalainen airut tuodaan vartioituna, - sidotuin silmin. Side irroitetaan. - - -RUHTINAS (itsekseen). - - Kun ryntää leijona, niin ärjynnällä se, - teit' ensin tervehtää. (Ääneen.) Mik' onpi viestinne? - -AIRUT. - - Puhunko tässä Emmeritzin ruhtinaalle, - Massalan kreiville ja linnan valtiaalle? - -RUHTINAS. - - Ma olen ruhtinas. - -AIRUT. - - Siis kuulkaa viesti tää: - Gustavus, Ruotsin kuningas, teit' tervehtää, - hän vaatii linnan tään sen sisällyksen kanssa. - Joukkonsa vahva on ja Herra puolellansa, - mut linna heikko on, ei voi se vastustaa. - Ei tapa herrani oo sortaa heikompaa, - siks joukoillenne hän suo vapaan peräymisen - ja teille kohtelun, uroolle arvollisen. - -RUHTINAS. - - Loppuiko viestisi? - -AIRUT. - - Jalo herra, lempeä - kuningas Kustaa on, ei koston ystävä. - Sotilas hurja on, kuin vauhtiin pääsee kerta. - Jos linnaan rynnätään, niin paljon vuotaa verta. - Iltaanne vanhuuden siis älkää tahratko - turhalla hurmeella! On julma taistelo. - -RUHTINAS. - - Tää onko kaikki? - -AIRUT. - - On, vastuuta vuotan teidän. - -RUHTINAS. - - Siis kuninkaallesi tää saata sana meidän: - Me täällä käskemme. Sano, että rajana - hänen ja mun on valli, vallin takana - on muuri, taottu miesteni me tapparoista. - Sano, että herraa tääll' en tunne, tiedä toista - kuin suuri Ferdinand, jonk' olen vasalli. - Sen tahdon näyttää myös. Tään tietköön herrasi! - Mies kunnon mieheltä ei vaatia voi muuta. - Se kerro, pienempää myös pidä vasta suuta! - -AIRUT. - - Sanako viime tää? - -RUHTINAS (vartioille). - - Pois hänet saattakaa! - -AIRUT. - - Hyvästi, ruhtinas; me kohta tavataan. - - - -Seitsemäs kohtaus. - - RUHTINAS. LÄHETTI. SOTILAITA. MUNKKEJA. - - -RUHTINAS. - - Paikalleen joka mies! Huotrastaan joka kalpa! - Ei leiki leijona, kun hällä eess' on salpa. - Aseisiin! Valleille! Joka nainen nopeaan - nyt pi'en keittohon, laps kiven kannantaan! - (Vilkasta liikettä valleilla sotilasten, vaimojen ja - lasten joukossa. Munkeille:) - Te täällä messutkaa, kuu riehuu melske sodan. - Sanotaan, rukous terästää miekan odan. - Pater, vihkivettä nyt! Kanuunat vihkikää! - Haa, suille tykkeimme on maukas pala tää. - -(Ampuminen alkaa oikealla näyttämöstä.) - -SOTILAS (valleilla, kaatuen). - - O, neitsyt auta! - -RUHTINAS. - - Siin' on tunnus! Neitsyt auta! - Miehuutta lapseni! Täss' olkoon heille hauta. - Kiviä, öljyä! Meit' auttaa Maaria. - Te hetki kestäkää! Pian, täällä olen ma. - -(Rientää sinnepäin, mistä kuuluu taistelon melskettä.) - - - -Kahdeksas kohtaus. - - Meteli kasvaa. Vilkasta liikettä valleilla. Haavoitettuja - kannetaan. Naisia ja lapsia pakenee yli näyttämön. Kappelista - oikealta vaeltaa saatto munkkia ja nunnia; heidän etupäässään - Hieronymus ja Regina. Seuraava messu lauletaan taistelon - kestäessä. - - -N:o 4. Katoolilainen messu. - - Sancta Maria, - Libera nos! - Optime flos, - flos sine spina! - Coeli regina! - Ter gloriosa - rosa formosa! - Alma, beata - palma sperata: - Gratiae signum - dignum, benignum! - Stella jucunda! - Maris mortalium, - spiritualium - unda profunda! - Libera! Libera! Libera nos! - - - -Yhdeksäs kohtaus. - - Edelliset. Ruhtinas. Pian senjälkeen Bertel, - Larsson ja ruotsalaisia sotilaita. - - -RUHTINAS (revityin vaattein ja nopein askelin). - - Enempi väkeä! Jo noustaan yli muurin! - -SOTILAS (vallilla). - - On turha taistomme. Upseeri kaatui juuri. - -RUHTINAS. - - Seis, seis! Ei askelta! Ma tulen avuksi! - Alas Ruotsi vallilta! Sen portaat poroksi! - -(Linnan sotilaita pakenee yli näyttämön.) - -RUHTINAS (heitä estäen). - - Seis, kurjat pelkurit! Tää ruhtinaan on murhaa. - -(Larsson ja Bertel tunkeutuvat taistellen näyttämölle.) - -LARSSON (ruhtinaalle). - - Antaukaa, armonne! On puolustus jo turhaa. - -RUHTINAS (taistellen Larssonin kanssa). - - Petosta! - -BERTEL (Reginalle, joka vasemmalla etualalla näyttää jotakin -odottavan.) - - Täällä te! Nuor' ootte kuolemaan. - - REGINA (sysäten hänet luotaan). - - Pois! - (Tarttuu hänen käsivarteensa.) - Vuota, saapuvan sanoitko kuninkaan? - - RUHTINAS (voitettuna rallin juurella ). - - Voi haavoitettua! - -REGINA. - - Ah, pyhä neitsyt, säästä! - (Bertelille.) - Milloinka saapuu hän? - -BERTEL. - - Isänne vapaaks päästän. - -REGINA (suurimmalla kärsimättömyydellä). - - Kuss' onpi kuningas! - -BERTEL. - - Hän kohta täällä on. - -REGINA. - - Ma kiitän. Auttakaa isääni! - -(Bertel johdattaa ruhtinaan kappelin ovelle. Haavoitettu -lepää portailla väsyneenä.) - -LARSSON (pitkin vallia). - - Suojaton - on linna, vankina sen herra. Veikot tänne! - Nyt valta meidän on. Pois aseet kädestänne! - -(Osa vallista murtuu. Ruotsalaiset tunkevat sisään. -Piiritetyt jättävät aseensa.) - - - -Kymmenes kohtaus. - - Edelliset. Akseli Lilje. Sitten Kuningas Kustaa Aadolf - seurueineen, jossa von Alten. - -AKSELI LILJE. - - Hänen Majesteettinsa! - -(Lippuja rivitetään molemmin puolin muurinaukkoa. Kuningas, -päällikkökuntansa etunenässä, tunkeutuu aukosta paljastettu miekka -kädessään. Näyttämö valkenee. Sotilasryhmiä, jotka vähitellen täyttävät -vallin ja suurimman osan näyttämöä. Regina ja Hieronymus vasemmalla -etualalla. Ruhtinas kappelin portailla.) - -KUNINGAS (vielä muurinaukossa, lähetilleen). - - Ei varovaisuus haita. - Oville vahteja! Silloille sotilaita! - Miss' suurin vaara on ja muuri murtuvin, - te pankaa suomalaiset, kuten ennenkin. - Pois aseet riisukaa! Veri laatkoon juoksemasta. - Jo liioin juossut on. Suojelkaa naista, lasta, - väkenne hillitkää. Kuria ankaraa - ma vaadin joukoiltain. Aseeton armon saa. - (Astuu alas näyttämölle.) - Kautt' taivaan! Sanoa ei saa tok' kenkään meistä, - tääll' että Pasewalk kyteepi kypeneistä. - -(Nurinaa sotilasten seassa.) - -KUNINGAS (ankarasti). - - Ken kuningastaan vastustaa? Haa, loppu sen - on lyhyt -- hirsipuu! -- ja sielu Herrallen! - -(Nurina vaikenee.) - -VON ALTEN. - - Mut linnaan rynnättiin ja monta miest' on mennyt. - Sotilas verestään nyt vaatii ryöstön sen nyt. - -KUNINGAS (terävästi). - - Von Alten, Saksan mies, Tillystä erinnyt, - suon anteeks vastuunne, jot' en ma pyytänyt. - Kautt' taivaan, kummaa on. Me pohjan muukalaiset - eestänne uhraamme hurmeemme huuruvaiset - ja yhtä köyhinä taas palajamme me. - Mut sodan kaarneilta kun maata suojaamme, - te, Saksan ritarit, Jumala armahtakoon, - huudatte silloin: lyö! Äl' laske ketään pakoon! - Oh, hyvät herrat, tuo on tapa teidän; ma - en sotaa oppinut oo Wallensteinilta, - en Tillyn pyöveleiltä Magdeburgin luona. - Minulle kallihimp' on ihmishenk' kuin muona; - se minun joukostain, ken muuta tahtovi, - vapaasti lähteköön. Hyvästi, eversti! - (von Allen menee. Sotilaille.) - Te Ruotsin sotilaat, ma teitä kiitän, pojat. - Yli käyty kyllä on suuremmat muurit, ojat, - mut päivä tämä on myös teille kunniaks. - Kuus mieheen guldenia, lepopäivää kaks. - Ja Herran haltuhun! - (Sotilaat hajautuvat hurraahuudoilla. Ruhtinaalle.) - Anteeksi prinssi jalo, - näin että kutsumatta vieraaks tulen talon. - Tosin hiukan kummallista tietä kuljettiin, - mut aikaa mulla ei ja portit suljettiin. - Te näätte, avaimet on Ruotsin rautaa mulla, - joill' lukot avaan ma, mut verintahratulla - kädell' ett' tervehtää mun teitä täytyy näin, - sen estää oisitte te voineet äskettäin. - -(Regina, jonka katseet terävinä ja luopumattomina -seuraavat kuningasta, vie käden tikarin kahvaan.) - -RUHTINAS. - - On sama, voittoko vai tappioko kohtaa - elämän polulla, kun kunniaan se johtaa. - Viimeisnä suvustain, mi kannan kalpoa, - ma tahdon kaatua isäini arvoisna. - On teidän linna nyt, jos iloks on se teille. - pyydän, uskomme ett' turvaatte te meille - pilkalta sotilaan ja että vankeja - te kunnioitatte kuin maansa urhoja. - -KUNINGAS (lempeästi). - - Myönnetty, ruhtinas! Kätenne mulle suokaa, - ei enää voitettu, mi haavoissansa huokaa, - vaan voittaja. Mik' on maan päällä voimakkain, - jos ään' ei kunnian ja hasten harmajain? - O, että kieli tuo jokaisen suusta soisi - laaksoissa Saksanmaan, niin kaikki hyvin oisi! - -(Reginan käsi vaipuu tikarineen.) - -RUHTINAS. - - Te ette täällä ois. - -KUNINGAS. - - Kenties, ma täällä en -- - ja tuoll' ei Ferdinand. Mut verta vuodatten! -- - Nopeesti, lääkäri! Halloo! On haava syvä. - Sitokaa ruhtinas! - -(Kuninkaan lääkäri astuu esiin seurueesta ja sitoo ruhtinaan -käsivarren. Kuningas auttaa häntä siinä työssä.) - -HIERONYMUS (hiljaa Reginalle). - - Nyt koston aik' on hyvä. - Maas muista, uskosi! Hän suojaton on nyt. - Kas, hänet Herra on käsiimme jättänyt. - Tikari esille! Haa, nyt on hetki juuri! - Ja sitten venheelle, mi uottaa alla muurin! - -REGINA (sysäten syrjään Hieronymuksen). - - Pois! Ilman vilppiä, vapaasti tahdon ma - Jumalan etehen tään miehen kutsua. - -HIERONYMUS (häntä pidättäin). - - Seis, hän on aseissaan. - -(Regina repäisee itsensä irti ja lähestyy kuningasta nopein askelin, -painaen sydämelleen paljastettua tikariaan. Kuningas, ruhtinaan haavan -sitomishommassa, kääntää hänelle selkänsä. Hieronymus vetäytyy -syrjään.) - -KUNINGAS. - - On nunnaa tarvis tänne! - -(Kääntyy ja huomaa Reginan, joka vaistomaisesti kätkee tikarin ja -katselee kuningasta synkin silmäyksin. Lyhyt ja puhuva äänettömyys.) - -KUNINGAS. - - Te, hurskas sisar, miks seisotte hämillänne - noin synkin katsehin? Kas, tuoss' on hyvä työ, - min teko hurskaamp' on kuin rukous, helmivyö. - Täytyykö keretin opettaa teitä, nunnaa, - opissa Kristuksen? - -(Regina tarttuu uhkaavalla liikkeellä tikarinkahvaan.) - -RUHTINAS. - - O, kuinka joutununna - on armas tyttärein vihollisjoukkohon! - -KUNINGAS. - - Tyyn' olkaa ruhtinas! Hän täällä turvass' on. - Myös mulla tytär on ja ritari ma olin - jo paljon ennemmin kuin isäksi ma tulin. - Mut neiti, ettekö katselleet, näytti näin, - isäänne niukasti, mua liiaks äskettäin?... - -(Reginan katse vaipuu hitaasti maahan.) - -RUHTINAS (Reginalle). - - Ma enkö lapseltain saa ääntä, silmäystä? - -HIERONYMUS (itsekseen). - - Hän työni turmelee. - -RUHTINAS (rukoilevaisesti). - - Yks sana lievitystä! - -KUNINGAS (ankarasti). - - Mit' tää on? Lapsiko ei kuule isäänsä? - Haa, itse luontoko unohti äänensä, - tuo suuri, lempeä, mi syliin antoi naisen - rakkauden rajattoman, lemmen leimuvaisen! - Käy, tyttö, rukoile, yöt päivät paastoa - pyhimyskruunun vuoks! -- Petetty olet sa; - On ilman lempeä rukoukses kauhistusta, - maa ilman riemua ja taivas synkkä, musta. - -HIERONYMUS (itsekseen). - - Kirous! - -RUHTINAS. - - Lapseni! - -REGINA (syöksyy liikutuksensa vallassa ruhtinaan jalkoihin). - - Isäni! - -RUHTINAS. - - Itket, oi! - Siunattu kyynele, mi mulle lapsen toi. - -KUNINGAS. - - Ma otin linnanne; te lapsen saitte jälleen. - Enemmän voititte kuin kadotitte tälleen. - Mut tulkaa, etsimään käykäämme lepoa. - Teit' tuen, tulkatte! - -(Kuningas, ruhtinas ja seurue pois.) - - - -Yhdestoista kohtaus. - - Hieronymus. Regina. - - -HIERONYMUS (itsekseen). - - Sehän on saatana - kuninkaan hahmossa! En nähnyt vertaistansa, - mi niin voi ihmiset lumota sanoillansa, - Tuo tyttö.'... Epäilen. Hm... Hänen täytyvi! - Mull' avain valan on. - -REGINA (joka liikkumattomana, kivettyneenä on tuijottanut pois -menevän kuninkaan jälkeen, vavahtaa äkkiä, heittää tikarin jesuiitan -jalkoihin ja huudahtaa): - - Pitäkää tikari! - -(Esirippu alas). - - - - -Kolmas näytös. - - -Linnanpuisto Emmeritzissä. Ilta. Kuutamo. Taustassa jonkun matkan -päässä linna, upeasti keskiajan tyyliin rakennettu; alikerta valaistu. -Oikealla etualalla pöytä ja ruohosohvia. Maariankuva, jonka edessä -palava lamppu. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - Larsson y.m. ruotsalaisia upseereja pöydän ympäri. Juovat ja - näyttävät hiukan liikutetuilta. Jonkun matkan päässä Bertel, - joka ei ota osaa juominkiin. Kaksi sotilasta vartioina, - liikkumatonna, palavat soihdut kädessä. Sitten Kätchen. - - -ENSIMMÄINEN UPSEERI. - - Ja minne joutuikaan tuo nunna punahuuli? - -LARSSON. - - Hänet sain ma satulaan ja lensin pois kuin tuuli. - -TOINEN UPSEERI. - - Ja munkki? - -LARSSON. - - Hirtettiin. - -ENSIM. UPSEERI. - - Ja abbedissa? - -LARSSON. - - Huus. - -TOINEN UPSEERI? - - Ja viinit luostarin. - -LARSSON. - - Ma join. - -ENSIM. UPSEERI. - - Kuink' kauvan? - -LARSSON. - - Päivää kuus. - -TOINEN UPSEERI. - - Oh, helvetti! - -LARSSON. - - Niin, niin, ma mitä taisin muuta? - Kaks sataa aamia, ne kutkuttaa voi suuta, - ja ehta rheiniläistä! Viikon asustin - ma kellarissa, join ja väliin suutelin. - -ENSIM. UPSEERI. - - Kas lempo! - -TOINEN UPSEERI. - - Maljasi! - -LARSSON. - - Minust' on yhdellainen. - Noch einmal -- viiniä! -- sanoopi ranskalainen. - -(Kätchen tuo viiniä.) - -ENSIM. UPSEERI. - - Yks ääni Larssonille! - -TOINEN UPSEERI. - - Taikka sataa kaks. (Juovat.) - -BERTEL (itsekseen, miettien). - - Täss' onpi salaisuus, min vaadin valoisaks. - (Ääneen Kätchenille.) - Sano, Kätchen, tänään kun mua uhkas kuolon käsi - ja sinä päästit mun, ken olin mielestäsi? - -KÄTCHEN (naivisti). - - Kah, uljas ritari, -- vaikk' kyllä keretti. - -BERTEL. - - Kas niin, sa puhuthan nyt totta? - -KÄTCHEN. - - Tietysti. - -BERTEL. - - Oletko nähnyt kuinka neitis silmät palaa - seurassa kuninkaan, kuin kohtalo ne salaa - olentons' oikean yön verhoon. - -KÄTCHEN. - - Enkä ma sit' ole huomannut. - -BERTEL. - - Ken on hän? Ilmoita! - Hän onko enkeli, tuo valtaneitis tumma, - vai musta demooni, joll' onpi voima kumma - sydämet kahlita? Ma katsoin, vapisin - ja ihailin. Kuin pilvi, kielin tulisin - mi yöstä haastavi, hän kauhistaa ja hurmaa. - Hän luotu jakamaan on onnea vai surmaa? - Ma pelkään, koska nään tuon tulikatsehen - kuningast' etsivän. - -KÄTCHEN. - - Ma mitään pelkäis en, - ellei tuo pater... Sht! Rasahti pensas tuolla... - Niin, hän on kaiken syy, ja tähän tahdon kuolla, - jos hän ei ilmahan räjäytä meitä. Niin, - se mies hirveä. Se pitäis panna kiin'. - (Salaperäisesti.) - Mut neiti hyvä on, kun vaan hän saapi syödä. - Pater antoi tikarin ja käski hänen lyödä... - ja neiti sanoi näin: Tikari Juudithin!... - -BERTEL. - - Haa! - -KÄTCHEN. - - Sitten... ah! - -(Kiiruhtaa nopeasti pois äkätessään Hieronymuksen, joka muiden -huomaamatta näyttäytyy hetkisen puiden välissä.) - -BERTEL. - - Jää! Kuin? Tikari Juudithin! - Siis murhaa! Taivas! O, demooni kaunis sua! - Ei kätes koskea saa Herran voideltua. - Kuningas saakohon täst' tiedon. Kirje!... Niin. - -LARSSON (juomapöydän ääressä). - - Blitzdonner Pappenheim! Juo Bertel! Nähkääs, siin' - hän kanssa neitosten naljailee nurkassansa. - Höh, pääsky tahtooko kilpailla kotkain kanssa? - -ENSIM. UPSEERI. - - Nyt, Larsson, laulua! - -TOINEN UPSEERI. - - Viinistä laulakaa ja isänmaasta! - -LARSSON (hullunkurisesti linnaan osoittaen). - - Mut kuningas? - -ENSIM. UPSEERI. - - Kuulla saa. - -N:o 5. Sotilaslaulu köörineen. - -LARSSON. - - Kas, Suomessa puuroa söimme me vaan - ja se kaljoilla kasteltihin - ja laihoina kuin lehmät Egyptin maan - me auralle asteltihin. - Ja myllyhyn vietihin tynnyri, kaks - ja tultihin kirkossa hurskahammaks; - Tään ensi maljan, hurraa! - Sen, veikot, sen Suomi saa. - -UPSEERIT. - - Tään ensi maljan, hurraa! j.n.e. - -LARSSON. - - Käs' kalvassa sitten me kaahlattihin - yli virtojen vierahien. - Ja Tilly jos einehen tarjosikin, - me maksoimme illallisen. - Ja paavilta viinit me juotihin, hei, - ja nunnat ne suukotta päässehet ei; - Tään toisen maljan, hurraa! - Sen, veikot, sen paavi saa. - -UPSEERIT. - - Tään toisen maljan hurraa! j.n.e. - -LARSSON. - - Ja vaikkapa vertakin vuodamme me, - niin vuotavi viiniäkin; - ja kuninkaan eestä jos taistelemme, - niin taistavi kuningaskin. - Mut viinien virroilta kun palataan, - niin kunnian taas kotipuurot ne saa. - Tään viime-maljan, hurraa! - Sen, veikot, sen kuningas saa. - -UPSEERIT. - - Tään viime maljan, hurraa! j.n.e. - -ENSIM. UPSEERI. - - Toveri, kiitän sua! - -LARSSON. - - Eläköön kuningas! - (Bertelille.) - Blitzdonner Pappenheim! Miks yksin oksallas - viserrät etkä juo kuninkaan maljaa, sirkku. - -BERTEL (pikaisesti). - - Kapteeni, sellaiseen on mulla miekka virkku. - -LARSSON. - - Tuhmuutta! Tiedän sen, sa osaat taistella. - Mut, juo tai hiis sun vie, eläkä murjota! - Riivaako rakkaus? No, noh, elähän suutu. - Ma tiedän totuuden, mi milloinkaan ei muutu. - (Hyräilee.) - Kun rakkaus saapuvi, tuo pieni painajainen, - sa kihlaa tyttönen, -- mut ota maljanainen! - -ENSIM. UPSEERI. - - Hyvä sääntö siveyden. - -TOINEN UPSEERI. - - No, järkeä on siin'. - -BERTEL (hajamielisenä). - - Hyvä, sangen hyvä. - -LARSSON. - - Heit' tuo muoto helvettiin! - Kas, Oppenheimissä, sa etkö kuullut veli, - ma nunnaa kuutta kuink' yht' aikaa rakastelin; - Ja mik' ol' seuraus? Joo, janon hirveän - ma sain, ett' aamia join päälle seitsemän. - Elä siinä huokaile! Jos kaipaat kassapäitä, - me tuomme tusinan ja sitten juomme häitä. - -BERTEL (kärsimättömästi). - - Sa vanha hurjapää! - -(Nousee pikaisesti ylös ja menee). - - - -Toinen kohtaus. - - Edelliset, paitsi Bertel ja Kätchen. - - -LARSSON (menevän jälkeen). - - Sa narri rakkauden! - -ENSIM. UPSEERI. - - Toverit;, kuningas tään linnan neidillen - hymyilee hellästi. - -TOINEN UPSEERI. - - Pah, tuoko tumma kulta, - min silmäst' tikkuhun voi varmaan saada tulta. - -ENSIM. UPSEERI. - - Käy kuiske kuninkaan olevan vaarassa... - -LARSSON (pöydän ääressä). - - Eläköön! - -TOINEN UPSEERI. - - Munkkeja... - -LARSSON (kovemmin). - - Eläköön! - -ENSIM. UPSEERI - - ... Liitossa... - -LARSSON (lyö pikarin pöytään). - - Eläköön! - -TOINEN UPSEERI. - - Munkitko? Ei kiitos. - -LARSSON. - - Miks ei sitten? - Sama kelle juodahan seurassa ystävitten. - Kuningas vaarassa? Väkensä keskellä? - Ken moista uskovi, on lurjus, sanon mä. - -TOINEN UPSEERI (käsi miekankahvassa). - - Tuo sana takaisin! - -LARSSON. - - Ei koskaan maan tän päällä! - -TOINEN UPSEERI (miekkansa paljastaen). - - Se maksaa elämäs. - -ENSIM. UPSEERI (pälyen ympärilleen). - - Kuningas kuulee täällä. - -LARSSON (vetää miekkansa). - - Edestä vanhan Ruotsin! - -TOINEN UPSEERI. - - Garde! - -ENSIM. UPSEERI. - - Seis, hullut te! - Ken tahtoo tapella, hän käyköön vallille, - ei tänne, jossa se säikyttää ihmisiä. - Kuningas odottaa juur' tsaarin lähettiä, - mi meit' on seurannut yöt päivät ratsullaan - ja tässä linnassa vast' tapas kuninkaan. - -LARSSON (pistäen miekkansa tuppeen.) - - Hiis vieköön, pajari! Pajari meille näytä! - -TOINEN UPSEERI. - - Kapteeni hyvitystä! - -ENSIM. UPSEERI. - - Dame, sa miekkas käytä, - kun Tilly ryntää päin. - -LARSSON. - - Tuo oikein haastelee. - Kätesi, veikko, noin; mun viina villitsee. - (Oikoen univormuaan.) - Ei toki nähtäne mun olleen juomapäällä? - Mun miekkani?... Ai hiis, se väärinpäin on täällä. - -(Kaikki menevät sotilaiden seuratessa heitä soihtuineen.) - - - -Kolmas kohtaus. - - Ruhtinas, hovipuvussa, käsi siteessä, Reginan käsivarteen - nojautuen, pukuna on musta sametti hopeareunuskirjailuineen - ja hohtokivinen otsanauha. Heikko kuutamo. Linnan molemmat - kerrokset valaistut. Sittemmin asemies. - -RUHTINAS. - - Siis puhu lapseni! Mua pyysit kanssasi. - Selitä asias, on tärkki aikani. - Mua vuottaa kuningas. - -REGINA (syvästi alakuloisena). - - Isäni! - -RUHTINAS. - - Vielä kerran! - Isäni! kuulla saan siis vielä, kiitos Herran, - maan päällä yhdeltä tuon sanan suloisen! - -REGINA. - - Ah, välillämme yö on ollut pimeyden. - Sa voitko unhoittaa, kuink' olin sulle paha? - -RUHTINAS. - - Välillä sun ja mun vain lempi tuomitkahan! - Oi, yö on kaunis niin! Niin taivas kuulakas! - Olen melkein terve. Nyt ma oon niin autuas. - Unohdan linnani, min Ruotsi otti multa - ja että miehet nää tuhosi veljet sulta; - Olen tänään tyyni niin, niin rikas, riemuinen: - Ma sainhan sinut taas, -- sain jälleen tyttären! - Kaikk' kaunat, ohdakkeet pois mielestäni ma kitken - ja oman tyttärein povella ilost' itken. - (Tyynemmin.) - Mut tässä riemujani jokellan lapsena - ja aika rientävi. Sano, mitä kaipaat sa? - Nuor' olet, kaunis myös. Täss' otsass' ylevässä - asuvi jalous ja katsehessa tässä - totuuden ylpeys. Mi suru mieltäs syö! - (Suutelee häntä otsalle.) - On lapsein viaton. - -REGINA. - - Sun lapses on kuin yö, - min sumuja et nää. Taritsit mulle eilen - ritaripuolison turvaksi elonteille. - Min silloin hylkäsin, nyt vastaan otan jo. - Sun onpi kohtaloni. - -RUHTINAS. - - Mitä? Katuuko - jo pahantekijä? Ei, jalo tyttäreni, - sun uhris liikaa on, se murtais sydämesi. - Sa olet vapaa. En sua tahdo pakoittaa. - -REGINA. - - Ma pyydän, Lichtenstein te mulle antakaa. - -RUHTINAS (hämmästyneenä). - - Sa sitä pyydät? - -REGINA (ponnistuksella). - - Niin. - -RUHTINAS. - - O, naisen sydän sua! - No niin, ma ilolla hänet tahdon omaksua. - -REGINA. - - Mut tänne, keskelle vihollisjoukkojen - ma, tytär ruhtinaan, voi enää jäädä en. - Huomenna varahin, kun päivä kultaa itää, - se lupaa, matkalla mun Wieniin olla pitää. - -RUHTINAS. - - Huomenna? - -REGINA. - - Ennen jo, tän' yönä, paikalla. - -RUHTINAS. - - Se mahdotonta. Ilman seurajoukkoa! - -REGINA. - - Sen antaa kuningas. - -RUHTINAS. - - Tän' yönä! Mikä juoni? - -REGINA. - - Et tiedä isäni; yks hetki tääll' on tuoni. - Vapisen itseäin. Sun äsken sanoissasi - "On lapsein viaton!" -- mua poltti suudelmas. - Et tiedä, sanat nuo kuink' kaikui kauhistusta; - ma toivoin, että mun ois niellyt multa musta. - Oi, suo mun paeta. - -RUHTINAS. - - Tää arvoitusta on. - -REGINA. - - Oi, isä, isä, suo mun päästä pakohon. - -RUHTINAS. - - Ei, minä kiellän sen. Mi täällä vaara oisi, - jost' ei sua kuningas, ei isä auttaa voisi! - -REGINA. - - Siis tiedä... - -ASEMIES. - - Ruhtinas, teit' olen etsinyt. - Kuningas lähtevi juur' huoneesensa nyt. - -(Asemies pois.) - -RUHTINAS. - - Tyyn' ole tyttärein! Hyvästi, Herran huomaan! - Yks seikka! Varo, kun kuninkaan iltajuomaa - sa laitat, että ei sun rippi-isäsi... - Sa ymmärrät... (Painolla.) Nyt kuningas on vieraani. - -(Pois.) - - - -Neljäs kohtaus. - - Regina. Sitten Hieronymus. - - -REGINA (yksin). - - Vieraasi, isä oi, mi vienyt lapseltasi - autuuden kruunun on... sitä hellit povellasi! - Sa menet, jättäen mun tänne vangiksi, - miss' suuri sallimus mun pienen murtavi. - Et tiedä, isäni, kuink' köyhäks, hyljätyksi - on tullut tyttäres! Ma olen yksin, yksin. - Taivaani pilvess' on ja sielussain on yö. - Et tiedä, isäni, kuink' ihmissydän lyö, - kun pyhin, korkein, ikuisin, ihanaisin - loistonsa kadottaa ja usmin uhkaavaisin - silmistä toivovan yhäti pimittyy - sydäntä kauhistain kuin synti, rikos, syy... - Syy? Rikos?... - Niin, niin, niin! Vaikk' iskis tuhat tulta, - on synti surmata! saa vastuuks taivas multa. - Haa, olen kärsinyt; en minä väistynyt; - sa äiti Jumalan, sa oot mun pettänyt! - Sun eestäs taistelin; sun kostanut ma oisin - ja vieläi kostaisin, jos kurja kuolla voisin, - mut joka kerta kun sult' anoin uljuutta, - sun vastaukses vaan ol' kuolonkauhua... - Maa pettää, taivas horjuu... Itse äiti Luojan - rikosta vaativi. Ma mistä löydän suojan, - kun hän on murhaaja. (Kauhistuen.) - Pois, pelkään itsekin! - -(Samalla kuin hän tahtoo rientää pois seisoo Hieronymus hänen -edessään.) - -HIERONYMUS. - - Ja sitten taivasta synneistäs syytät näin? - -REGINA. - - Äl' koske minuhun! - -HIERONYMUS. - - En pakoas ma estä. - Mit' onpi vala vahvin! kupla, jok' ei kestä! - Vain ääni, henkäys! Vain oikku hetkisen, - mi hetkess' sammuvi. Sua siitä moiti en. - Miks viivyt? Wieniin käy, hovissa heilakoitse, - sen pidot pimennä, sen syömet tuleen loitse, - saleissa sametin, timanttein loistossa, - unhoita kantanees myös nunnanhuntua! - Ja koska ritari, himonsa orja, siellä - valaansa kuiskivi sun korvaas mesikiellä, - hymyillen vastaa vaan: Valaanko uskotten? - Sen vannoin minäkin... mut kuinka pidin sen? - -REGINA. - - Te ootte saatana. Mua ette tahdo säästää. - En voi ma... Armoa! - -HIERONYMUS - - Sa Saksanmaan voit päästää, - ja lähde et. Kas, kansas verta vuotavi, - sen joukot lyöty on, jo Rooma horjuvi, - kas, jalka vierahan sen niskan polkee ylvään, - sen kruunun anastaa ja murtaa muiston pylvään... - -REGINA. - - Miks salamaansa ei lähetä taivaan yö? - Miks ei se kuninkaan tän joukot maahan lyö? - Ma olen nainen vaan. Se terä, jonka johtaa - hänen tahdoin rintaansa, mun rintaani vain kohtaa... - -HIERONYMUS. - - Kauhistus täyttävi nyt Herran temppelin. - Uskomme lippu on jaloissa keretin; - mut jälkimaailma saa kummaks kuulla kerran! - Hän, jonka kätehen voimansa antoi Herra, - hän kielsi... - -REGINA. - - Lakatkaa! Rukoilin, kerjäsin, - ja te mun tuomitsette töihin helvetin. - Haa, se on rohkeaa. Olenko orja, vauva - ma tytär ruhtinaan? Jo käynyt liika kauvan - oon kahlehissanne, ne rikki repäisen. - Ma jälleen vapaa oon. Ma itse vallitsen - käteni, sydämein. Maailman eteen tulla - ma tahdon katseella ja päällä nostetulla. - En enää hävetä isääni tahdo ma, - vavista kuningasta puna poskilla. - Mun teitte murhaajaks. No niin, -- ma vielä voitin; - nyt teitä inhoan kuin ennen kunnioitin; - sen vielä tehdä voin. Valitkaa uhri muu, - mi taipuu paremmin työhönne kirottuun! - Ma teitä halveksin. - -HIERONYMUS (itsekseen). - - Työ tekijääkö soimaa? - Vai niinkö? (Ääneen.) Lapseni, pilkkaatko taivaan voimaa? - Mik' katse! - -(Regina katsoo häneen terävästi.) - -REGINA. - - Kauhistun. O, äiti Jumalan, - suo anteeks sokeutein, kun kätes valkean - ma luulin hijoneen tuon tikarin. Et sinä - sit' tehnyt, hän sen teki; siksi petyin minä. - sun kätes puhdas on, mut hänen verinen. - Taas Jumalan ma sain, sain jälleen sydämen. - -(Tahtoo mennä.) - -HIERONYMUS (itsekseen.) - - Väär' usko tarttuvi. Tääll' ilmassa on harhaa. - Yks lääke vielä on. (Pidättäen Reginaa. Ääneen.) - Näin ylpeyteni parhaan - ma näänkö sortuvan? Kuink' usein sanoin ma: - Ei tätä sydäntä maailma valloita. - Ol' turha toivoni. Suureksi surukseni - nään synnin pauloissa jo nuoren sydämesi! - Naissynti yks, jost' et sa ennen tietänyt, - syliinsä mustaan on hurskautes syleillyt. - Miks uskos horjahti. Sa mieti mielessäsi; - miks petti tikari? miks alas vaipui käsi? - Mi muutti rikokseks muinaisen pyhän työs. - Yks katse, sana! Haa, huomaatko synnin yös? - Sa onneton, miest' tuota, miestä koston, joka - maas, uskos häväisee, min nimikin on loka, - miest' tuota jota sa vihasit vihalla, - kirolla kirosit, -- miest' tuota... lemmit sa! - -REGINA (hämmentyneenä). - - En teitä ymmärrä. Te kauhistatte mua. - -HIERONYMUS. - - Jyrkänteen reunalla suo varoittaa mun sua. - Et punaa häpeän poskilles tahdo sä; - nyt neiti Emmeritz punastuu lemmestä! - Et tahdo surmata. Ja surmaat sielus kalliin... - -REGINA. - - Mitä hän lausuvi? - -HIERONYMUS. - - Viel' aika avun sallii. - Vihaasi palaja; valaasi vaadi en: - Sun säästän surmasta tuon vääräuskoisen. - En usko kätehes. Se määrässään ei kestä; - käs' toinen tarpeen on, käs' tehty teräksestä. - Yht' anon sulta vaan: sa saata kirje tää - kuninkaan käsihin. - -REGINA (epäillen). - - Se mitä sisältää? - -HIERONYMUS. - - _Hic usque ibis, nec ultra. - Hic fluctus tui superbi requiescent_. - Tähän asti olet käyvä, mutta et etemmäksi. - Tässä on aika ylpeyden aaltojesi asettua. - -REGINA (arasti). - - Siin' onko myrkkyä? - - HIERONYMUS. - - Kuin? Paperinko alla? - Kaks onpi vaalia tuoll' uskon pilkkaajalla: - Jos Kustaa Aadolf kuolee, voitto kirkon on, - mut jos hän kääntyvi katoolinuskohon, - se viel' on enempi. Tahdotko kirjeen viedä - tän' yönä jo? - - REGINA (viipyen). - - Sen tahdon. (Itsekseen). Aikeitaan en tiedä. - - HIERONYMUS (kaksimielisesti). - - Hyvästi. Kirjeessä on henki kuninkaan. - (Itsekseen pois mennessään). - En usko hänehen. Siell' itse olla saan. (Menee). - - - -Viides kohtaus. - - Regina yksin. Sitten Kätchen. - - -REGINA (katsellen arasti ympärilleen). - - Kuningas Ranskanmaan, yhdeksäs Kaarle herra, - sai lahjaks kaunihin rukouskirjan kerran, - mi häntä miellytti monilla kuvillaan, - somasti painetuilla, kirjokansillaan. - Eräänä päivänä hän löyttiin kankeana - tuo kirja kädessään, sen myrkyn murhaamana. - Näin kuninkaita tapetaan. Sit' tarkoittaa - myös tääkö vois?... - (Kätkee kirjeen povelleen). - Käy piiloos, lintu kuolon maan, - siks kuin sun liekki syö, mi siipes mustan päästää? - Elämä kuninkaan? Miks tahdon sitä säästää? - Siks onko suur' hän niin, kun kantaa kruunua? - Ma enkö uskaltais? Hän onko Jumala! - Ei, häntä vihaan! Niin ma vihaan... - -KÄTCHEN (laulaen puiden takana). - - Ja jospa lehdon varjossa - ma kohtaan armahain, - niin tiedän, miksi laulan ma, - miks kaikk' on kultaa vain. - Ja illan kuu ja kaste yön - ja kuiske puun ja tähtivyön, - ne kertoo, miksi sykkii syön, - kun saapuu armahain. - -REGINA (joka haaveksien on kuunnellut laulua). - - Silmäin kastuu! - Sydän, mi valkeus sun yöstäs hiljaa astuu - kuin iltatähtönen helmasta hämärän. - Ma häntä lemminkö?... Niin mulle sanoi hän. - -KÄTCHEN (tullen esiin). - - Noh, kiitos Maarian! Ma teidät löydän tässä. - Kuin hullu juossut oon ma teitä etsimässä! - Miss' ootte viipyneet? Mit' teette yksin näin? - Runoja teettekö tai muuta sinnepäin? - Kun minä yksin käyn kuun kanssa illan suussa, - niin mulle laulun luo jokainen lehvä puussa. - -REGINA (häntä kuulematta). - - Ma häntä lempisin! - -KÄTCHEN. - - Teit' itse kuningas - on kaivannut. - -REGINA (tarkkaavaisesti). - - Hän? Mua? - -KÄTCHEN. - - Kun viinin kannoin, kas - hän minut luoksensa suvaitsi viitata - ja kysyi multa näin (matkien kuningasta): - "Miss' onpi neitis?" Ma - näin syvään niijasin ja virkoin vavistuksin - (mut majesteetti mult' ei tullut sanotuksi): - "En tiedä ollenkaan", ma sanoin. Synkälle - hän silloin näytti; sanoin: "palvelijanne!" - niin syvään niijaten matolle kirjatulle - ett' aivan lyykistyin. Hän silloin nauraa mulle - suvaitsi armossaan. - -REGINA (hymyillen). - - Mun Kätchen-rukkani! - -KÄTCHEN. - - Oh, niitä kestejä! Se vasta syöminki - ja juominki! Ja kuink' upseereja ol' monta - uljasta, sulkapäätä -- aivan sarvetonta!... - Yks heistä varsinkin... En muuta sano ma, - mut sokko oon, jos hän ei teitä rakasta. - -REGINA (nopeasti ja haaveksivasti). - - Oi, sano, rakkaus se onko ihanaa? - -KÄTCHEN. - - On kyllä, kun vaan saa sen, jota rakastaa. - -REGINA (kuin edellä). - - Edestä lemmittynsä, sano, voiko kuolla? - -KÄTCHEN. - - Tietysti. Mutta niin ei usein tarvis huolla. - (Itsekseen.) - Luutnantti Bertelkö noin häll' on mielessään? - -REGINA (epäillen). - - Mut toista uskoa jos lemmitty on tää? - -KÄTCHEN (itsekseen). - - Se onpi luutnantti. (Ääneen.) Niin hänet kääntää täytyy - oikeesen uskohon. Mut ilta hämärtäytyy. - Pois tulkaa, myöhäist' on. Tuo valo, katsokaa, - kuninkaan huoneest' on. Kun eilen tarkastaa - sit' tahdoin hiipien, niin arvatkaa, min kumman - ma siellä löysinkään. Niin, salaoven tumman! - -REGINA (kääntyneenä kuninkaan ikkunoiden puoleen). - - Pala tähti yössäni! Nyt lempeen uskon ma. - Nyt häntä rakastan, jota vannoin vihata. - -KÄTCHEN (käyden edellä). - - Pois neiti tulkatte! - -REGINA (alttiuden innolla). - - Kaikk', kaikki tieltäs haihtuu, - Sa yöni aurinko!... Mut vaikka kaikki vaihtuu, - yks pysyy, uskoni. En tahdo taivaassa - sun tähtes punastua... sinut käännän ma!... - -(Poistuu hitaasti Kätchenin kanssa.) - -(Esirippu alas). - - - - -Neljäs näytös. - - -Yö. Kuninkaan vastaanottohuone Emmeritzin linnassa. Keskellä taustaa -ovi, jonka auetessa nähdään vartio, Bertelin johtamana, esihuoneessa. -Taustassa oven molemminpuolin kaksi alkovia punaisine esivaatteineen. -Vasemmalla etualalla kuninkaan kirjoituspöytä, täynnä karttoja ja -papereita. Korkeita hopeisia kynttiläjalkoja. Upea kalustus. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - - Kuningas. Akseli Lilje. Lähetti. Ruotsalaisia upseereja. - -KUNINGAS (lähetilleen). - - On juhla loppunut. Vie levolle bojaari. - Hän kestittävä on kuin ois hän itse tsaari. - Ei kalpaa ole nyt kalliimpaa päällä maan - kuin miekka miehen tään, lepäävä huotrassaan. - Vieraamme Moskova on tänä yönä. Alla - hän Ruotsin lippuin maatkoon. Vaan jo yö on vallan. - Ken tietää huomenen, mit' on sen helmassa? - Bojaarin kunniaks sa vahdit aseta! - Hyvästi. - -(Upseerit ja lähetti menevät.) - - - -Toinen kohtaus. - - Kuningas. Akseli Lilje. - - -KUNINGAS (nousee miettiväisenä. Seuraava sanotaan enemmän -itsekseen kuin Liljelle). - - Ma oikein arvostaa voin, naapurini, teitä. - Yhteinen vihamies ja etu liittää meitä. - Hän joukon tarjoo, jolla Sigismundin ma - musertaa voisin, kun on keisar' murskana. - Näin kummat hedelmät voi itää voitoistamme. - Kanssamme Novgorod, Moskova puolellamme - ja vait on Warssova... vai murtunut jo lie? - Idän salpa seista saat! Mun tieni Wieniin vie - ja sieltä Roomaan... jos ei sitä ennen viene - jo holviin Riddarholmin... se ei teidän tienne, - bojaarit Moskovan! Bosporon rannoille, - sydämeen Asian kuin Aleksander, se - tie myöskin laatuun käy, ken halaa maailmoita. - Te käykää itähän, ma tahdon länttä hoitaa. - Suo lentää kotkan vaan ja juosta leijonan; - maailma suuri on, kateelle ahdas vaan. - Jos koska päivä saa, jot' tuskin aavistamme, - kun jättivalta uus lähestyy rantojamme, - niin syy ei ihmisten, jos vyöry armoton - tuo meidät hautaiskin... se syy maantieteen on. - (Äänettömyys. Sitten Liljelle.) - Bojaarin näitkö? - -LILJE. - - Näin. - -KUNINGAS. - - Mit' arvelet? - -LILJE. - - Sire? - -KUNINGAS. - - Parta - on hällä pitkä, vai? Mut sanojansa karta! - Hän tarjoo miekkansa, se meille hyödyks ois. - Mit' uskot? Hän... - -LILJE. - - Bojaari? - -KUNINGAS (syvissä mietteissä). - - ... Perijämme ois? - -LILJE. - - Sen Herra estäköön! - -KUNINGAS. - - Viel' ei tok' Itämerta - tuo kotka leikattu saa lähestyä. Mut kerta - sen varmaan tekee hän; ain kasvaa siivet sen. - Stolbova kylä on ja minä ihminen. - (Muuttuneella äänellä.) - Mut jättäkäämme tää. Mit' uutta? - -LILJE. - - Joka hetki sanomat kertoo, kuink' käy Ruotsin voittoretki. - -(Jättää kuninkaalle joukon kirjeitä.) - -KUNINGAS (silmäillen yhtä toisensa jälkeen). - - Tott... aurani! Noh, Herran nimessä - hän saakoon Bremenin... Thurnilta Böhmistä... - Banér... ja Torstenson. Tuo Lennartini sentään - on paras kaikista, hän niinkuin nuoli lentää... - Baudiista sanoma, ett' Tilly, Fugger ja - Altringer matkall' on... kolm'kymment'tuhatta... - Korpraali vanha, kas taas näyttää kynsiänsä. - Hän Breitenfeldissä kärvensi kähäränsä, - mut jälleen pantteri liikkeellä on ja hän - nyt näyttää hyppyhyn hirmuiseen hiipivän. - Hyvä. Luojan avulla kaikk' kääntyvä on parhain. - Toki tiedustelkaamme. (Liljelle) Huomenna miestä varhain - seitsemänkymmentä, valmiina olkohon. - Heit' itse johdatan. - -LILJE. - - Se liian vähän on. - Voi vaara tulla. - -KUNINGAS (jatkaa häntä kuulematta). - - Kirje? Eikä allekirjoitusta. - (Lukee.) - "Kuningas, varokaa! Teit' uhkan vaara musta. - Valitse keinojaan ei vihamiehenne; - Jo terää hijotaan, johonka kaadutte. - Myös iltajuomaanne en soisi teidän juovan"... - (Keskeyttäen) - Käy, kutsu ruhtinas! (Lilje antaa määräyksen vahdille. - Ylenkatseellisesti) - Tää työt' on pahansuovan, - mi rauhass' uinua ei sallis kuninkaan - ja uskoa ei ihmisiin, ei Jumalaan. - Mitä luulet, Lilje, sa? - -LILJE. - - Uus sana juuri juoksi, - ett' äsken paennut on vihollisen luoksi - upseeri korkea... von Alten... - -KUNINGAS. - - Hän? Vai niin. - Es'merkki hyvä ei. Parempi kuitenkin - kuin huono ystävä, on suora vihollinen, - Sa katso, tähän että loppuu luopuminen. - -LILJE. - - Sire, elkää syöksekö huomenna vaarahan! - Miest' tuhatt' ottakaa... - -KUNINGAS. - - Kuin Lilje? Leikkaathan - näin suomalaistes kunniaa, sen sanon. - Sa tuhat tarjoot, kun ma seitsenkymment' anon. - Mist' asti väkenne niin vähäks arvaatte? - -LILJE. - - Miljoonain ääntä nyt minussa kuulkatte! - Sire, aatelkaa, mit on nyt elämänne meille? - Se luoti, tikari, mi tuopi turman teille - se portit kohtalon juuriltaan järkyttää, - ajan muodot muuttavi, maan piirin pimittää. - Te, -- yksin enempi kuin kaikki sotalaumat, - teit' yksin pelkääpi Wien, Rooma, Juutinraumat. - Jos voitoistanne nyt te temmattaisiin pois, - niin työnne suuri tää tomuna kohta ois. - Te sydän olette täss' ajass' synkeässä, - teiss' yksin totuus on ja valonaika lässä. - Henkenne säästäkää siis suojaks ajan sen, - sill' ilman teitä se pimentyy verehen. - Jos piru viisas on kuin kerrotaan, hän hymyy - miestemme miekoille, hän leirihimme lymyy - hahmossa jesuiitan teitä etsien - ja toiveet musertaa hän vuosisatojen. - -KUNINGAS. - - Jumalaan luottamus on kuninkaiden vahti. - Pahalla tahto on, mut silti viel' ei mahti, - Ei niinkuin etana voi elää kuningas. - Niin suur' ei vaara viel'. Yks viel' on voimakas, - Hän, joka kättä tätä käyttää heikkoa - ties aseeks aikojen, hän kyllä korvaa turman. - Hänen työnsä seisovi. Ja jos ma saankin surman, - hän varmaan voimansa voi antaa toiselle - mun työni täyttääkseen. -- Kuin käskin, tehkätte. - - - -Kolmas kohtaus. - - - Edelliset, Hovipoika ilmoittaa Ruhtinas Emmeritzin. - - -HOVIPOIKA. - - Ruhtinas Emmeritz... (poistuu jälleen). - -KUNINGAS. - - En kauvan teitä estä. - -RUHTINAS. - - Siro, käskekää. - -KUNINGAS. - - Vain hetken ihmiselo kestää. - Huomenna eroomme; yks sana suokatte. - On kumma aika tää, me jossa elämme. - On kuin nyt ihmiset ja luonto huutais: surkaa! - maan vahvuus vapisee ja Etna tulta purkaa; - päivässä, kuussa on nyt nähty kummia; - käy irti kato, rutto, nälkä, kuolema. - Ja kaikkialla vaan maa huokaa hurmeissansa, - on miekka vasten miekkaa, kansa vasten kansaa. - On polku pettävä ja aika verinen, - mut miss' on rakkaus ja rauha Kristuksen? - -RUHTINAS. - - Se liian totta on. - -KUNINGAS. - - Täll' ajall' ankaralla, - kun hurjuus sokea on maalla, taivahalla, - ei hyve hyveeltä, ei synti syyltä näy, - nyt huonot aattehet kuin kummitukset käy - yön mustan peitossa ja etsii uhriansa, - kädessä tikari ja myrkky maljassansa. - Tää aika, ruhtinas, se eikö tuottamaan - juuri olis sopiva myös -- murhaa kuninkaan? - -RUHTINAS. - - Sire? (Kuningas ojentaa vaieten hänelle kirjeen. Ruhtinas lukee.) - - "Neitiä epäilkää, mi teille juoman antaa; - maljassa myrkky on ja tikaria hän kantaa." - -KUNINGAS (tyynesti). - - Mun iltajuomani! (Hovipoika tuo maljan.) - -RUHTINAS (lukien). - - "Ja enin epäilkää - te tätä linnaa, lisku leijonan on tää..." - -(Kuningas tyhjentää maljan.) - -RUHTINAS (ylevästi, jättäen kirjeen takaisin). - - Ja minkä arvoiseks tään kirjeen arveleepi, - kuningas Ruotsinmaan? - -KUNINGAS (yhtä ylevästi, repien rikki kirjeen). - - Mink' kirje ansaitseepi. - -RUHTINAS. - - Kuningas, kiitoksein. Kuninkaan tavalla - mua ootte tuominneet ja tätä valhetta. - - - -Neljäs kohtaus. - - - Edelliset. Bertel. - - -BERTEL (on tullut sisään kuninkaan repiessä kirjettä). - - Eräs nainen pyytävi luo majesteetin tulla. - (Itsekseen.) - _Mun_ kirjeeni!... - -KUNINGAS. - - Yö on. Ei tänään aikaa mulla. - Huomenna. - -BERTEL. - - Anteeksi, hän sanoo, että on - asia tärkeä... - -KUNINGAS. - - No niin, hän tulkohon! (Bertel menee.) - -RUHTINAS. - - Yks sana, sire! Kuin luonnollista, taata - edestä vierasten en täällä voi, en saata. - Mun enää linna ei. Voi muist' en vastata, - mut eestä tyttärein uskallan hengen ma. - -KUNINGAS. - - Tyyn' olkaa, ystävä! Ei mitään uhkaavaista, - kun miestä kolme meit' on vastaan yhtä naista. - - - -Viides kohtaus. - - - Edelliset. Regina hunnutettuna, mustassa puvussa. - -REGINA (hovipojan johdattamana, joka heti sen jälkeen poistuu. -Itsekseen). - - Isäni! - -KUNINGAS. - - Rouva, syy käyntinne myöhän on - varmaankin tärkeä onnelle valtion. - Mut totuus kantaa pääns' avoinna, korkealla; - jos suuss' ei vilppiä, ei otsa hunnun alla. - -(Lyhyt äänettömyys. Regina epäilee.) - -LILJE (ivallisesti ruhtinaalle). - - Jos synninpäästöä täält' etsii nunna tuo, - niin varmaan saapui hän väär'uskoisimman luo. - -RUHTINAS (itsekseen, levottomasti). - - Näkö häll' on tyttärein... - -KUNINGAS (kärsimättömäsi). - - No niin?... Jos pelost' aprikoitte, - vapaasti puhukaa! (Viitaten ruhtinaasen ja Liljeen.) - Sen näiltä tehdä voitte. - -(Regina heittää huntunsa.) - -RUHTINAS. - - Hän on se! - -LILJE. - - Neiti Emmeritz! - -KUNINGAS. - - Mi tuo - yön myöhän hetkellä näin teidät minun luo. - Puhukaa, väestäin jos joku syy on tähän, - hän rangaistaan, sen vannon. - -RUHTINAS. - - Selitähän, Regina! - -REGINA (ruhtinaalle). - - Sana yks, niin teille kuulun ma. - (Kuninkaalle.) - En eestä itseni tääll' aio puhua, - vaan teidän, Sire. - -KUNINGAS. - - Mun? - -REGINA. - - Ma lapseks synnyin vihan. - Sodan liekit riehuneet on kehdollani ihan. - Jo varhain vihaamaan opin harhauskoa. - Kun paloi roviot, herttaimmin hymyin ma. - Uskomme vankka ol'. Se miekoin mielet voitti - ja kerran päällä maan taas Rooman valta koitti, - silloin te tulitte, -- voimamme haihtui se; - maailma vapautui, mi oli vankimme, - Te löitte joukkomme, miekkamme musersitte, - maat meiltä otitte ja aarteet luostaritten. - ja Rooma vapisi. Te riemuitsitte vaan... - siit' asti, vihan laps, teit' opin... vihaamaan. - -RUHTINAS (itsekseen). - - Mitä hän lausuvi? - -KUNINGAS (tyynesti). - - Eteenpäin! - -REGINA. - - Kaikki vaino, - kaikk' kaunat kohtalon, sodan ja sorron paino, - häpeät tappion ja raivot kurjuuden, - ne etsi maaliaan... ne teissä löysi sen. - Ja silloin yöstä nous kuin tulivuoren turma - vihani punainen ja huusi: surmaa! surmaa! - Ennenkin nähty on tyrannein kaatuvan. - Ja silloin vannoin minä... teille kuoleman. - -RUHTINAS. - - Miel'puoli, vaikene! Hän hourii, huomannette. - -KUNINGAS (kylmästi). - - Eteenpäin! - -REGINA (ruhtinalle). - - Hetkinen, ennenkuin tuomitsette. - (Kuninkaalle.) - Ei emo laulanut mun ole kehdollain - ja siksi, siksi, ah, ma vihaan opin vain. - Tok' uness' urhon näin, niin jalon, uljaan, pyhän, - mi suur' ol' vallaltaan, sielultaan suuremp' yhä, - ja lemmell' enemmän kuin miekallaan hän voi. - (Epäillen.) - Ma teidät näin... - -KUNINGAS. - - No niin? - -REGINA. - - Te olitte se, oi, - te urho unteni, niin suuri, uljas, jalo! - Uus tunne täytti mun, uus syttyi sydänvalo. - Ma teitä rakastin... Anteeksi, uskoni! - Ja silloin kädestäni tikari putosi. - Niin, Sire, siit' hetkestä ei enää maani maine - mull' ollut mielessäni, ma olin jälleen nainen. - -LILJE (ruhtinaalle). - - Mit' arvelette te? Tää rippi verraton, - kun moinen rippilaps ja isä moinen on. - -(Kuningas viittaa vaieten Reginaa jatkamaan.) - -REGINA (ylevästi). - - En tytön tyhjien unien tähden tullut; - sydäntäin tuomitkaa, jos sanani on hullut. - (Kasvavalla lämmöllä.) - Tulin teille avuksi... Teit' uhkaa turmio! - Mua kuulkaa! Huomenna voi olla myöhä jo; - tän' yönä ehkä jo tikari, luoti salaa - sen rinnan lävistää, mi niin nyt suurna palaa. - Ah, mit' on kuolema? Elämä kuninkaan! - Mut suuri sielunne taivaalle antakaa! - Uskonne väärä on. Sen sanan tajuutteko? - Keretin tuomittu on joka aatos, teko, - ei häll' oo Jumalaa, ei omaatuntoa, - ei rinnass' sydäntä, ei maata, kansoa. - Katseensa kaunis on, äänensä hellä helää, - mut, itse kirottu, hän kiroks muille elää. - (Polvillaan, ylevästi ja haaveksivasti.) - Kääntykää, kääntykää! O, viel' on toivoa! - Pois! Roomaan rientäkää tuhlaajapoikana! - Syntinne katukaa! Ei Herra hylkää teitä. - Rukoilkaa, paastotkaa ja tehkää temppeleitä! - Anelkaa armoa pyhiltä taivahan! - Miekkanne murtakaa! Pukeukaa tuhkahan! - Näät tulee kuolema kuninkahankin luoksi. - Kuin teitte syntiä, niin niiden surkaa vuoksi - ja kerran nimenne kirottu loistava - pyhien parvess' on, maan siunauksena. - -KUNINGAS (ojentaa Reginalle kätensä ja kohottaa hänet lempeästi). - - Kun olin nuor' kuin te, kaks tunnett' tunsin syvää - kuin te, kaks taistoa, sydämeen sisältyvää. - Ma kahta rakastin: maatani, uskoain; - mut minun vihallani ol' yksi nimi vain - ja Rooma oli se. Vihaamaan sy'äntä sytten - mun Antikristusta opetti vanha Skytte. - Mut aika vieri näin. Kas, kasvoi rakkauten' - kuin päivä koittavi yön pilvein haihtuen, - mut viha vaaleni. Ol' kirkas sydämmeni. - Ja koska miekkahan ma tartuin estääkseni - sit' uskon sortoa, mi Europata lyö, - sit' tehnyt vihast' en, se lempeni ol' työ. - Kas, siinä rippini kerettiläisen! Herra - tien vaan sen muuttaa voi, min mulle antoi kerran. - Mene, lapsi eksynyt! Opi tahto taivahan, - ett' usko kaikkein käy luo kaikkein Jumalan. - -RUHTINAS. - - Mi jalous verraton! - -REGINA (alttiuden ihailussa). - - Herrani, kuninkaani! - -RUHTINAS. - - Pois! Enää houreillas äl' pilaa asiaasi. - -REGINA (tarttuu kiivaasti ruhtinaan käteen). - - Isäni, kahdesta ken meist' on keretti? - Hän taikka ma? - -RUHTINAS. - - Pois, pois! - -LILJE (joka tarkkaavaisesti on katsellut oikeanpuolisen -alkovin esivaatetta). - - Sire, suokaa anteeksi... - mut luulen, hiljaa jos nyt ollaan, saadaan hiiri. - -RUHTINAS (aikeessa lähteä). - - Mit' aikoo? - -REGINA (arasti). - - Väijytys? - -KUNINGAS. - - Ken siellä? - -LILJE (tempoa äkkiä esivaatteen syrjään. Hieronymus tulee näkyviin.) - - Täss' on Miiri! - - - -Kuudes kohtaus. - - - Edelliset. Hieronymus. - - -KUNINGAS. - - Mit' tää on? - -LILJE. - - Isä hurskas rukoilee, ma nään. - -HIERONYMUS. - - Teit' uskoon oikeaan ma tahdoin käännyttää. - -KUNINGAS (kiivastuneena). - - Kaks uskonsaarnaaja! Yks liikaa on jo ihan. - -RUHTINAS. - - Hänt' älkää uskoko. Hän saarnaaja on vihan, - mun lapsein rakkauden, vaikk' kyllä harhauneen. - (Vahdille.) - Sa linna tarkasta! Tää viittaa petokseen. - Vieraani turvass' olkoon, vaikka vihamiesi. - Rosvoinko luolaks on mun tullut kotiliesi? - -LILJE (tutkien jesuiitan pukua). - - Anteeksi, isäni; mut koska käännyttää - tahdoitte täällä, teill' lie rukouskirja... Tää! - -(Löytää tikarin, jonka kahvassa on ristiinnaulitun kuva, -ja ojentaa sen kuninkaalle.) - -RUHTINAS. - - O, konnamaista! - -LILJE. - - Roomalaista! - -REGINA (itsekseen). - - Hän on mykkä. - -HIERONYMUS (uhmaten). - - Uljaana kuolohon marttyyrin sydän sykkää. - -KUNINGAS (kasvavalla vihalla). - - Polvilles! - -HIERONYMUS (uhmaten). - - Ylpeile, sa lumikuningas, - min pohjan myrsky toi. Tääll' löydät kuolemaa. - Ylpeile hetkinen, ett' olet vitsa taivaan, - synteimme rangaistus, lastemme tuska, vaiva! - Mit' olit eilen sa? Vain keri Pohjassa. - Mit' olet huomenna? Vain Saksan tomua. - Niin, sua oon vihannut, keretti kerskailija, - sun tappaa tahdoin ma kuin myrkkymatelijan, - tapankin vielä! Mua ei sulos sulata - kuin vahan tämän. Mut jos käydä tahdot sa - kuin eräs edelläs Canossaan polvillasi... - -LILJE (keskeyttäen). - - Suu hältä vaientaa mun suokaa miekallani! - -KUNINGAS (hirmuisena). - - Polvilles! - -HIERONYMUS (horjuu, polvistuu hitaasti ja piirtää liidulla -ristin permantoon). - - Ristin tään edessä polvistun. - -LILJE. - - Yks sana vielä vaan ja kohta surmaan sun! - -KUNINGAS (aina kasvavalla vihalla). - - Kyykärmeen sikiöt, herjaajat häijykiellä! - Kuink' kauvan saastuttaa te saatte maata vielä? - Kautt' taivaan! Paljon näin. Näin kansan sortoa, - näin kirkonryöstöä ja sielun murhia, - näin kuinka ihmisiltä viedään usko, henki, - näin pilkkaa tehtävän opista Kristuksenki, - näin uhmaa, ylpeyttä, mut nähnyt milloinkaan - en tikaria, min pääss' on kuva Jumalan. - (Linkoaa tikarin pois inholla.) - Mit' olen? Tomu! Niin, mut lähettiläs Herran, - pasuuna tuomion, mi tuleva on kerran, - poljettuin oikeus ja tunto Europan; -- - kuin mittasitte te, niin teille mittajan. - Kuin teit' oon säälinyt! Pakanat, turkkilaiset - pahemmin riehu ei kuin te, katoolilaiset. - Roviot palavat, kuink' kauvas katsonen; - ma sitä kärsin, kun sa Herra kärsit sen! - Ma olin lempeä niin kauvan kuin ma jaksoin, - Herralle koston soin, lemmellä vihan maksoin. - Nyt mitta täysi on. Jos Huss sai koston, haa, - niin kostettu ei viel' oo Savonarola. - Voimaani vapise sa Babyloonin portto! - Sa Rooma röyhkeä! sun valtaas uhkaa sorto! - Kautt' taivaan! Murskaan sun! Sua loppuun maailman, - ma vainoon, sorran, murran, maasta juuritun! - -LILJE (itsekseen). - - Veri kuuma Vaasan! - -RUHTINAS. - - Sire, mua kuulla suvaitkaatte. - Katoolilainen oon. Syyn tuomita te saatte. - Uskomme korkea ei toki vikapää - rikoksiin, joita sen nimessä tekee nää. - -KUNINGAS (keskitetyllä vihalla). - - Kuin Baabel korkea! - -RUHTINAS. - - Ei sentään usko murhan! - -REGINA. - - Sire, sana väär' ol' tuo! - -LILJE (Reginalle). - - Hyvä neiti, elkää turhaan - te käykö myrskyhyn! - -REGINA. - - Sire, kuulkaa ääntäni. - Vihanne repivi, min rakkaus rakensi. - -LILJE (ukkosta johtaen, kuninkaalle). - - Mit' tehdään konnalle? - -KUNINGAS (lyhyesti ja ankarasti). - - Mit' oikein on. - -LILJE (Hieronymukselle). - - Kas, tälleen! - Sun hirtes valmis on, kun päivä nousee jälleen. - - - -Seitsemäs kohtaus. - - - Edelliset, paitsi Hieronymus. Bertel. - - -REGINA (yhä kiivaammin). - - Hänelle armoa! Mut joskin kuolee tää, - uskomme viaton te toki säästäkää! - (Ruhtinas kokee turhaan estää häntä.) - Armoa! - -KUNINGAS. - - Armo on vain heikkouden viitta, - mi pettää Jumalaa. Armoa ei saa jesuiitta! - Te murhaa kuninkaan, te myöskin! mietitte. - Kuningas, tiedättekö, neiti, mit' on se? - Kâs'varsi Jumalan. Hänt' täytyy kunnioittaa. - Voi kättä julkeaa, mi häneen käydä koittaa! - korkeelle tähdännyt hän on, ei rintaa vaan - hän yhden tähtää, mutta rintaa kansan, maan. - (Liljelle.) - Ken oli vahdissa? - -LILJE. - - Luutnantti Bertel. - -KUNINGAS. - - Haa! - Väkenne huolimaton kuink' on? Vastatkaa! - -LILJE. - - Väkeni, sire... - -(Samassa syöksyy sisään Bertel.) - -KUNINGAS (Bertelille). - - Mit' tahdotte? - -BERTEL (hämmentyneenä). - - Tuo vanki... - -KUNINGAS (kärsimättömänä). - - Pian - -BERTEL. - - On karannut! - -KUNINGAS. - - Haa, sen arvasin jo ihan! - -LILJE (Bertelille). - - Sa onneton! - -BERTEL. - - Uus salaovi... - -KUNINGAS. - - Kyllin. Te, - luutnantti, rivihin takaisin astutte. - Nimenne pyyhitään pois kaartin joukoistani. - Te, neiti Emmeritz, rukoilkaa loppuani - kopissa vankilan. Väkenne, vannon ma - on opetettava kuninkaan murhista. - (Mennessään Liljelle.) - Huomenna seitsenkymment'! - -LILJE. - - Tuhat käskekää! - -KUNINGAS (katsoo häneen terävästi). - - Eversti, höllässä on harteillanne pää! - -(Katoaa nopein askelin vasemman puolisen alkovin taakse.) - -LILJE (pudistaen päätään). - - Nyt raivoo leijona. - -RUHTINAS. - - Uus syttyy jälleen palo. - -REGINA. - - Yö synkkä palajaa ja painuu päivän valo. - -(Esirippu laskee.) - - - - -Viides näytös. - - -Samoin kuin toisessa näytöksessä, piha Emmeritzin linnassa, taustana -valli, mutta vallin keskellä on leveä, avoin portti, josta näkyy eräs -maisema. Molemmin puolin porttia on vallille pystytetty suuri -ruotsalainen lippu. Lähempänä etualalla maariankuva nojattomassa -puukomerossa. Kummallakin puolin linnan sivurakennuksia. Vasemman -sivurakennuksen alikerrassa ikkuna rautaristikkoineen, niin sijoitettu, -että katsoja helposti voi sen läpi nähdä erääsen vankikammioon. Tätä -huonetta valaisee lamppu, mutta näyttämöllä vallitsee näytöksen alussa -heikko aamurusko, joka vähitellen valkenee täydeksi päiväksi. Ikkunan -alla penkki. - - - -Ensimmäinen kohtaus. - - - Ristikko-ikkunasta näkyy Regina polvistuneena rukoilevan - vankilassa. Puku sama kuin ensi näytöksessä. Ikkunan alla Bertel - vartiovuorossaan. Yksinkertaisena sotilaana. Hetkinen sen jälkeen - kuin esirippu on noussut tulee Kätchen. - -N:o 7. Duettino. - -KÄTCHEN. - - Uljas herra sotamies, totta suottehan - minun nuorta neitiäni käydä katsomaan? - -BERTEL. - - Mahdotonta, mahdotonta, kaunis neitonen. - Kovin on se kielletty, en päästää tohdi, en. - -KÄTCHEN. - - Uljas herra sotamies, mut jos ma anomuksen - annan ynnä nöyrän teon, niin nöyrän niijauksen... - -BERTEL. - - Mahdotonta, mahdotont'. Ei mitään lahjomista. - Kauppa kanssa sievän tytön ain' on vaarallista. - -KÄTCHEN. - - Ah, niitä sotilaita, veijareita vallan! - Vilppi asuu, vilppi asuu kypäröiden alla. - Tyttö parka hiukan jos niijaa vaan, - lahjoista, niin lahjoista ne kohta murahtaa. - -BERTEL. - - Tyttöjä, kas veitikoita, - miekan, miehen naurajoita; - voittavansa suloisin - suin he luulee linnankin. - -KÄTCHEN. - - Ehkä muurit aukeaisi eestä suudelman... - tietysti kädelleni... Minä kysyn vaan? - -BERTEL. - - Suudelman ma otan niinkuin kunnon sotilas, - mut Cupido varmahan on pikku peijakas. - -KÄTCHEN. - - Ah, niitä sotilaita, veijareita vallan! - Vilppi asuu, vilppi asuu kypäröiden alla, - suudelman he suvaitsevat ottaa armossaan, - sitten, sitten meille he nauravat vaan. - -BERTEL. - - Tyttöjä, kas veitikoita, - miekan, miehen naurajoita, - meidät suukko suloinen - viepi vaikka hirtehen. - -KÄTCHEN. - - Kas, tekö? - -BERTEL. - - Kuningas mun sotamieheks sääsi. - -KÄTCHEN. - - Oi taivas, minkä vuoks? - -BERTEL. - - Kun vanki pakoon pääsi. - -KÄTCHEN. - - Vääryyttä sellaista te sietää ette saa, - jos teinä olisin... - -BERTEL. - - Niin? - -KÄTCHEN. - - Totta tosiaan - ma varmaan kostaisin. Tuon tuolla karkaajaksi - myös tulla antaisin, heit' oisi silloin kaksi. - -BERTEL. - - Ah, viettelijätär, lain mukaan pitäis mun - sinut hirttää -- kaulahain. Mut armon saat sa, kun - armeija Frankihin käy tänään matkaamahan. - Joka Ruotsin, Suomen mies ilolla kuolemahan - käy eestä kunnian ja sankar'kuninkaan! - Mut tänään julma on hän vielä vihassaan, - ei mulle, mutta neidilles. Niin mielelläni - ma kuolisin, jos se vois auttaa neitiäsi. - Ah, munpa kirje sai kuninkaan raivohon. - Yön kaiken palanut tuli neitis luona on. - Hän rukoili, ma kuulin -- sydän mulla suli: - "Ah' oon lempinyt, jota vihata mun tuli!" - Mit' tietää sanat nuo? Surullist' onpi tää. - Mut Kätchen, neitiäs jos rakastat, niin jää - luoksensa että hänt' ei solvais sotilaamme. - Käy huhu että hän elämää kuninkaamme - on uhannut... kas puhe vaarallist' on tuo, - se vimmaa sotilaan... jää sinä neitis luo - vahdiksi... - -KÄTCHEN. - - Sotamies on tuhma. - -BERTEL. - - Vaiti! Tuolta - joku tulee. Vahdistani mun täytyy pitää huolta. - - - -Toinen kohtaus. - - - Edelliset. Eversti Lilje. - - -LILJE (Kätchenille). - - Neit' onko hereillä? - -KÄTCHEN (ärtyisesti). - - Hereillä? Miks ei ois! - Mun neitein rukoilee ja rauhass' olla sois. - -LILJE. - - Kuningas, noustessaan ratsulleen, käski että - vapautens' saakohon sun neitis viipymättä. - Hän surkutteli, ett' on ruhtinattaren - erehdys saattanut näin suureen murheesen. - Se hälle ilmoita. Kuningas itse vasta - hänt' aikoo tervehtää. - -(Menee, viitaten Bertelille avaamaan vankihuoneen -oven ja siten menemään.) - -BERTEL (itsekseen, mennessään). - - Ah, sankar'kuningasta - ma kuinka epäilin! - - - -Kolmas kohtaus. - - - Kätchen, Regina. Sitten Helmbold. - -KÄTCHEN. - - Hänt' tervehtää? Vai niin, - purraanko ensiksi ja nuollaan sittemmin? - Nyt neidin luo. - -(Rientää vankilaan, jossa Regina yhä näkyy polvillaan -rukoilevana, näkemättä, kuulematta Kätcheniä.) - -KÄTCHEN (vankilassa). - - Kas niin, nyt ollaan vapahia, - tie auk' on. (Äänettömyys. Itsekseen.) Maaria! - Hän ilosanomia - ei kuule! (Ääneen.) Tulkaa, kun jo - vartoo ruhtinas. Hän kuolee huolehen. (Itsekseen.) Oi, turha! - (Äänettömyys.) Kuningas - sen suo. - -(Nähdään Reginan nousevan vitkaan ja tarkastavan Kätcheniä.) - -REGINA. - - Ken? - -KÄTCHEN. - - Kuningas. - -REGINA (haaveillen). - - Hän! - -(Kätchen tarttuu hänen käteensä ja johdattaa hänet näyttämölle. Regina -hervakkaana, kalpeana, aivan vaipuneena itseensä, pitämättä vähääkään -väliä ympäristöstään.) - -KÄTCHEN. - - Kuka muu se oisi? - Nyt vapaa olette. Otsanne kirkkaaks soisin. - Kuink ootte kalpea! Ah, häijyn kohtelun - kai heiltä saitte te. Mut tulkaa, ennen kun - kuningas... - -REGINA (nopeasti). - - Taasen hän! (Arasti, hitaammin.) - Käy, kuiskaa korvahani, - käy lähemmä, ettei sua kuulis Jumalani. - Sull' onko ollutkaan unelma syntinen? - Sa sitä vastahan yöt, päivät taistellen - vihastuit itsehes, kaikk' kielsit -- itkit -- valvoit, - rukoilit -- tuntoas sen muistoll' aina kalvoit. - Turhaan? Ei toivoa? Vai kuinka? Kuinka tuo - ylevä kaikkialla tielles varjon luo? - Piiloitut yöhön! -- Ah, sen katseest' yökin valkee. - Pakene linnahan! -- Äänestään muurit halkee. - Rukoiluun polvistut! -- Apostolilla on - sen katse, Neitseellä sen kasvot! Kuolohon - sa turvaat? Auta ei. Hän astuu hautaan saakka, - sua painaa alla maan rikottuin valais taakka, - ja riemut Eedenin hän eestäs varjostaa. - Et taivaan oma oo, hän yksin sinut saa! - -KÄTCHEN (hämmentyneenä). - - Mut teit' en ymmärrä... te peljätätte mua!... - (Itsekseen.) Ken luulis, luutnanttiin noin voiko rakastua? - Se ihmeellistä on. - -REGINA. - - Yks keino onpi vaan. - Oh, sitä rikokseks sa älä sanokaan. - Ne liekit sammuta, jotk' on sun sielus turma!... - Oi, Kätchen!... Keino tuo? - -KÄTCHEN. - - Mik' on se? - -REGINA (tuskallisesti hymyillen). - - Se on surma. - -KÄTCHEN. - - Kauhistun... - -REGINA. - - Katso vaan, sen laps'kin tajuaa. - Sa tapa haave -- se ei nouse milloinkaan. - Se vitsa, joka lyö -- se vitsa poikki murra - ja orjantappuroin ei Eedenissä surra. - -KÄTCHEN. - - Tulkaa, te houritte. Silmänne hehkuvat. - -REGINA. - - Nyt ripin kamalan sa multa kuulla saat; - mut rippiä ei muut saa tietää kuin me kaksi. - Sa luulet, luotu en ma Saksan kostajaksi? - Erehdyt. Kuullut liet kai Judithista? Uus - ma Juudith olen. Mut se onpi salaisuus. - Rubiinimiekka mull' on, joka iskee tulta, - timanttikilpi myös kuin kevätpäivän kulta. - Mua älä lähesty! Ma kannan salamaa, - ma myrskyn enkel' oon -- sinulle synnyinmaa! - Tulev' on tuomio kuin Sodoman, Gomorrhan. - Herjaaja häijy, sun ma poljen, maahan sorran! - Kautt' taivaan! Murran sun, sua loppuun maailman - ma vihaan, vainoan, sun maasta juuritan. - -KÄTCHEN. - - Pois tulkaa, armahin! Tuo puhe, joka kauhun - mieleeni tuo, jo jättäkää! - -REGINA. - - Sa näätkö sauhun? - Maailmat palavat, on päivä tuomion. - Kaikk', kaikk' on tuhkana. Ma yksin jälell' oon. - Kuolleiden keskeltä kas haamu kohoaapi... - Se Kustaa Aadolf on... Katseensa leimuaapi! - Ei, hellä katseens' on -- nyt liikkuu huulensa. - Kuuletko? (Kuuntelee.) "Regina, mua kerran lemmit sa - miss' on nyt sydämes, naissydämes sa nainen?" - -- Tuhkassa, kuningas! -- "Se paha, lapsukainen." -- - Niin sangen paha, sire! - -(Peittää kasvonsa Kätchenin syliin.) - -KÄTCHEN (itkien). - - Ah, mitä vastaan! - -REGINA. - - Kas, - kyynelkö? -- hänenkö? Oi, kiitos, kuningas! - En ole paha niin kuin luulette, kentiesi. - Mun sydämeni myös ol' onnen tyynen liesi; - ah, silloin miekkaa kaks sydämein halkaisi - ja toinen olit sa, mut toinen uskoni. - Kirota toista mun, toist' täytyi siunaella. - En voinut valita, ma voin vain vaikerrella - ja multaan murtua... - -KÄTCHEN. - - Ah, ei hän kuulekaan. - On kuin hän pudonnut ois kuusta suorahan... - (Helmbold astuu sisään.) - Kah, Helmbold! Ettekö pois ratsastaneet äsken? - -HELMBOLD. - - Tie hyvän paimenen käy kärsiväisten kesken. - Mun tänne jällehen toi hätä linnanne. - Sun neitis sairas on! - -KÄTCHEN. - - Hyv' että tulitte. - Miekoista, aaveista ja viime tuomioista - hän hourii. Puhukaa, hän että pääsis noista. - Ei mua kuule hän. - -HELMBOLD. - - Käy pois, ma luokseen jään. - -(Kätchen menee jälelleen katsoen.) - - - -Neljäs kohtaus. - - - Regina. Helmbold. - - -HELMBOLD. - - Laps sairas oot, on paha ilma ajan tään. - Ma tiedän lääkkehen, jost' tuskas taukoo kerta, - Mun murhees tietää suo! - -REGINA (hämmentyneenä). - - Te tahdotteko verta? - Ei tappaa saa. - -HELMBOLD. - - Ei, mut saa antaa elämää. - Ma rauhaan kutsun sun myrskyistä mailman tään. - -REGINA (tointuen). - - Te Helmbold? Ettehän te ole toisten lainen... - -HELMBOLD. - - Ma olen saarnaaja kuuroille saarnaavainen, - Jumalan rakkaus keskellä murhaajain. - Ma paimen pantu oon avuksi surevain, - avuksi jokaisen, ken huokaa, kärsii täällä. - Ken kuulee ääneni, se rauhan saa maan päällä. - Tunnusta syntis siis! - -REGINA. - - En uskalla, en voi. - Kirottu käten' on, se verta pisaroi. - -HELMBOLD. - - Jos veriruskeat ois syntis, verisestä - ma lumivalkoiseks sun henkes tahdon pestä - armossa vanhurskaan, synneistä auttajan. - -REGINA (polvistuen). - - Ma olen syntinen. Lait rikoin Jumalan. - Ma kannoin tikaria, miss' oli kuva Herran. - Ma itse Maariaa myös solvaissut oon kerran. - Suin, mielin rikkonut oon säännöt ihmisten. - Sen kaikki tunnustan katuen, rukoillen, - ett' tahtois Maaria ja Kristus mua säästää. - -HELMBOLD (hänet nostaen). - - Sanalla Kristuksen sun synneistä tahdon päästää. - Nous' ylös puhdasna kuin äitis sylissä - sa olit sopertain pyhän Neitseen nimeä. - Nous' uuteen elämään, jok' uskos kirkastaapi, - jost' armon, vahvuuden ja rauhan sielus saapi! - -(Tahtoo mennä.) - -REGINA. - - Hautaanko jätätte mun jälleen sairasna? - -HELMBOLD. - - Mun täytyy lohduttaa mont' ajan vaivassa. - Et lankee. Voittaa voit. - -REGINA. - - Oi, viivy! - (Helmbold ojentaa siunaten kätensä ja menee.) - Mitä? Voittaa?... - Pois varjo pakenee ja uusi päivä koittaa. - Nyt vuori vyöryi pois... Ma lumivalkoinen... - (Ylevästi ja tyynesti.) - Nyt elän, kuolla voin, jos Herra tahtoo sen! - - - -Viides kohtaus. - - - Regina. Dorthe hiipien. - -DORTHE. - - Täss' olen lapseni, ja se on ihme aivan. - Pois pian joutukaa, tääll' alkaa aika vaivan. - Kas, kuinka koirat nuo linnassa riehuvat! - On kirkko leirinä, pihalla markkinat; - myös Pyhän Neitsehen he löivät miekoillansa. - Sanct Bonifacius sai rääsyviitassansa - ratsastaa ympäri tääll' aasin selässä! - Ja heidän messunsa, tuo häijyn ilkeä, - se öin ja päivin soi ja kiusaa korviamme. - Isämme Anselmkin, mi kaitsee aarteitamme - niin hurskaan hartaasti, voi, hältä vietävät - viis nelikkoa pois he kultaa riistivät. - Voi, Anselm raukkaa, voi, voi, aikaa kamalata. - Kuus sentään pelastui juur' kesken pauhinata. - Palannut Helmbold on ja lauman säikkyneen - luoksensa kerännyt, rukoillen omilleen - pedoilta armoa. Nyt täältä Ruotsalainen - poislähtöön järjestyy. - -(Jo jonkun aikaa on linnankappelista kuulunut laulettavan toisen -näytöksen messua "Sancta Maria".) - -REGINA (kuunnellen). - - Oi, sävel sointuvainen!... - -DORTHE. - - Niin, meidän messumme... - -(Samassa vaikenee katoolinen messu ja etäältä kuuluu -"Jumala onpi linnamme".) - -REGINA. - - Tuo virsi etäinen, - ei meidän kaltainen, tok' aikaan yhtehen - ja saman Luojan luo soi yhtä hartain kielin. - -DORTHE. - - Kerettein rukous... - -REGINA. - - Kuin voit noin vihamielin - sa haastaa, vaikka juuri rauhaa julistaa - tuo sävel taivainen? Oi, rauhaa, myrskyin maa! - Rauhaa, mun sydämein! Ma hirmun unta uinuin, - näin että pohjaton tääll' horna mustin kuiluin - eroitti ijäksi uskonnot, kansatkin. - Nyt laulu sillan luo niin taivaan kaunihin - välille tuntojen ja ihmissydämien... - ja juopa katoova on tieltä hurskaiden. - Min Luoja yhdisti, ei luotu purkaa saa. - -DORTHE. - - Pois, lapsein! Tuohan ei oo edes latinaa. - Luulenpa loppuvan tuon lemmon loilotuksen - ja pian torvet nuo saa toisen torahduksen, - kun kuninkaallensa ne hautavirttä soi. - -REGINA (itsekseen). - - Taas kuilun hirveän tuon eessäin näen, oi? - -DORTHE. - - Käy, rakas lapseni. Jos oikein kiltti olet, - niin jotain kuiskaisen, jost' iloiseks sa tulet... - Kerettikuningas -- sht! Hiljaa, hiljaa vaan! - Rukoukses kuultu on. - -REGINA (tarkkaavaisena). - - Kuolosta kuninkaan? - Mit' on se? - -DORTHE (tärkeän näköisenä). - - Vaiti! vait! Äl' huuda kaikkein kuullen. - Parhaiten toimitaan, kun pannaan salpa suulle. - Hillitse ilos viel'. On suuri asia. - Niin, näätkös kuningas... - -REGINA (vilkkaasti). - - Miss' on hän? - -GOETHE (kuten edellä). - - Vankina! - -REGINA (viekkaasti). - - Ei, sitä toivot vaan... kuin ma... Et tiedä varmaan? - -DORTHE. - - Kuin? Enkö tietäisi? No, pääni kautta harmaan, - sen tiedän varmasti, sen myöntää paterkin. - Kuningas ruoskitti näät erään upseerin - ja sit' ei anteheks suo koskaan moinen herra. - Hän vannoi, kirosi sen seitsemänkin kerran... - Miks, sanoi pateri, et ryhdy kostohon? - Niin, vastaa Altendorf, tuo keino oiva on, - vaan, isä arvoinen, kuin hälle kostaa voisin? - Kuningas retkeilee, sen Tillyn tiedoks soisin, - vain pienen parven kanss', se vast' ois saalis tuo... - Pois kiiti Altendorf... Ja Stolzenfelsin luo - kaks tuhatt' Tilly vei. Siit' on noin tunti. Kuule, - Iloitse! - -REGINA (vavisten). - - Avun siis et ehtivän sä luule? - -DORTHE. - - Ei, ollos huoleti! No, kenties ratsahin. - Vaan ken sit' aavistais?... Kai nyt sa uskotkin? - Näin kelpo kepposta ei kuultu liene konsa? - Käyt kalvaaks riemusta, kun saa hän tuomionsa. - -REGINA (riistää itsensä irti ja kiitää linnanpihaan päin). - - Aseisiin! Aseisiin! Avuksi kuninkaan! - -DORTHE (säikähtyneenä). - - Tuo kuuluu rumalta. Mit' teet, mit' aiotkaan! - Sulasta riemusta hän nyt on virmapäällä. - Vait! Suusi tukitko?... Ah, pater tok' on täällä. - - - -Kuudes kohtaus. - - - Edelliset. Hieronymus. - - -HIERONYMUS. - - Mi melu? - -DORTHE. - - Täysin suin nyt neittä torukaa! - Jotakin huutaa hän, jot' en voi oivaltaa. - Hänet riemu hurmas niin, kun kuninkaan hän kuuli... - -HIERONYMUS. - - Sa hankkeen ilmaisit? Kirottu lörppöhuuli! - Mun hyvän hankkeeni! Sun panna kiroaa! - Pois velho helvettiis! Hän lempii pakanaa. - -DORTHE. - - Kirottu! Tuomittu! Jo tulen polton tunnen! - -(Laukkaa ulvoen pois.) - - - -Seitsemäs kohtaus. - - Hieronymus, Regina näkyy jälleen portilla. Sitten Bertel. - -REGINA. - - Aseisiin! - -HIERONYMUS. - - Lapseni, mua kuule! Malta! Kunne --? - -REGINA (pakenee, tempaa lipun ja juoksee vallille sitä liehuttaen). - - Aseisiin, sotilaat! Kuningas vaarass' on. - -HIERONYMUS (kohottaen pistoolin). - - Vait, petturi! Jos et, niin kuolet kunnoton! - -REGINA (uhmaillen). - - Jos tohdit, surmaa vaan! Aseisiin, sotajoukko! - -HIERONYMUS. - - Kallista ruutia! Ei auta! Kuole haukko! - -(Samassa kuin hän laukaisee, lyö Bertel hänen kätensä syrjään.) - -BERTEL. - - Ken leikkisotaa käy? (ottaa kiinni Hieronymuksen). - -REGINA. - - Kuninkaan avuksi! - -BERTEL. - - Haa, mitä sanotte? - -HIERONYMUS (repäisten itsensä irti, paeten). - - Niin perin viisaasti - kaikk' oli laskettu... näin kaikki jättää saan nyt. - -REGINA (laskeutuen vallilta). - - Pois Stolzenfelsiin pois! Avuksi kuninkaan nyt! - Kaks siellä tuhatta on Tillyn väkeä - ja miestä kuninkaan vain seitsenkymmentä. - -BERTEL. - - Teit' taivas palkitkoon! (Huutaen pitkin kenttää.) - Hei, joutuin tänne, veikot! - Kuningas vaarass' on, liikkeell' on Tillyn peikot! - Ratsaille joka mies! Mun kanssain kiitäkää! - Sekunnit verta on ja hetket elämää. - -(Rientää pois. Sotilaat seuraavat häntä.) - -REGINA (polvistuen Maarian-kuvan eteen). - - Jos harras rukous sun luoksesi voi entää, - mua kuule Maaria! Suo heidän siivill' lentää. - Oi, lyijy-askelin suo vaaran viipyä, - vaan vauhdill' aatoksen sa apu kiidätä! - (Nousee, katsellen Ruotsin lippua kädessään.) - Tää lippu sinun ei, sa maani armahainen! - (Heittää lipun luotaan.) - Pois, pois! - (Ottaa sen jälleen.) - Ei, lippu tää kädessäin liehuvainen - se vaate valkeuden ja ihmisyyden on. - Sen eestä taisteloon! - -(Kiiruhtaa leiriin päin yhä lippua liehuttaen. Useita -sotilaita rientää paljastetuin miekoin portin ohi.) - - - -Kahdeksas kohtaus. - - - Hieronymus. Heti sen jälkeen Larsson. - - -HIERONYMUS (varovasti hiipien päähine alas vedettynä). - - Pois salaa pakohon! - Kuninkaan pelastus nyt myöhäistä jo lie. - Sa, kaadu korskea! Jo päättyy voittos tie. - Tähän asti, tästä ei; täss' säihkyy surmas miekka: - Täss' aaltos ylpeän hukuttaa unhon hiekka. - -(Samassa kun hän rientää ulos portista, syöksee Larsson häntä -rastaan. Molemmat säpsähtävät:) - -LARSSON. - - Haa! Jesuiitta? Seis! - -HIERONYMUS. - - Pois tieltä! - -LARSSON. - - Vihdoin sun sain, veikko, käsiini. Sa tahdoit polttaa mun. - Nyt nahkas myyty on. - -HIERONYMUS. - - Sun irti päästin kerran. - Kiitokseks herjasit mua ynnä kuvaa Herran. - -LARSSON (etenee yhä; Hieronymus väistyy). - - Antaudu! - -HIERONYMUS (vetäen estin uuden pistoolin). - - Huovi pois! - -LARSSON. - - Sa näytät hampaitas. - -HIERONYMUS (uhaten aivan portin vieressä). - - Sua pyhät rangaiskoot! - -LARSSON. - - Ma kiitän toivostas. - -(Molemmat katoavat portin taa. Kuuluu laukaus. Hieronymus tulee jälleen -näyttämölle; Larsson, oikea käsi hervottomana ahdistaa häntä ympäri -pihaa.) - -LARSSON (miekka vasemmassa kädessään). - - Voit, kissa, kynsiä, mut varo koiraa tätä. - -HIERONYMUS. - - Pois, koira herras luo. Kuninkahall' on hätä. - -LARSSON. - - Tää viesti henkes vie! - (Hieronymus kaatuu miekan iskusta. Larsson seisoo - neuvotonna aprikoiden. Äänettömyys.) - Nyt kuoli prelaatti. - Löin liian lujasti... totuttuun tapaani. - Isää niin arvoisaa ois säästäin pitää tullut. - Mua soimaa hirsipuu! tuo saalis sen ois ollut! - (Katselee oikeata kättään.) - Sa, sotaveikkoni! Niin, munkki, tosiaan. - Sa olet mennyttä. Miks koskit Maariaan? - Tuhmasti siinä teit. Se oli kunnotonta. - Mont' iskit iskua ja virtaa johdit monta - (Osoittaen kaulaansa.) - tähän valtamerehen. Oot vapaa virastas - ja hylkyraukaks jäät. Ain muistan intoas. - Vasempi hoitakoon nyt miekan ynnä sarkan. - -(Hitaasti pois.) - - - -Yhdeksäs kohtaus. - - - Hieronymus yksin, maassa pitkällään, katselee varovasti - ympärilleen ja nousee ylös. Rummun päristyksiä näyttämön - ulkopuolella. - -HIERONYMUS. - - Hyvin kuoltu... auki tie... se sattui paikkaan arkaan, - (Paljastaa kaapunsa alta panssarin.) - mut kiitos panssari! Vain turha mustelma! - Terästä tehty ei, mi voi sun murskata. - (Uhaten.) - En ole kaatuva ennen kuin saan ma seuran, - ennen kuin verissään nään pohjan jalopeuran. - Kolmasti petti jo tikari, myrkky mun. - Viel' kerran kentällä avoimell' onnistun. - Vaikk' itse Mikael sun kulkis kupeellasi, - salamat suojeleis sun sotalippuasi, - niin lohikäärmeenä mä kiedon piirit maan - ja murhaan myrkylläni tuon Hornan kuninkaan... - (Hillitsee itsensä.) - Voi, mitä haastan ma, jok' kannan uskon kalpaa! - Oman lausuin tuomion. Mua Herra säästä halpaa. - (Lankee polvilleen Maarian-kuvan eteen.) - Oi, äiti Jumalan, tomussa, tuhassa - sun eessäs nöyrryn! kuin voin armos ansaita? - Avojaloin käyvä oon tiet' orjantappuroiden - pyhälle haudalle ja lailla akanoiden - jalkoihis polkeva maan kaiken keretit. - Sa siihen tyydytkö? Jos lisää vaatisit, - niin lausu, Maaria! Tahdotko tuhat tulta - loistoksi alttaris? Yks sana vainen sulta - ja taivas punertaa kerettein kuolemaa. - Tyydytkö? kaikki teen, kun jälleen armos saan. - (Nousee.) - Taivaassa kirkkaus, maan päällä pimeys olkoon. - Ain Rooma seisokoon, sen valta lähestulkoon. - -(Rientää pois.) - - - -Kymmenes kohtaus. - - - Kätchen. Sitten Ruhtinas. - - (Aika ajoittain kuuluu rummun päristystä, melua ja - hälinää näyttämön ulkopuolelta.) - -KÄTCHEN (nopein askelin, korviaan pitäen). - - Prr, taivas siunatkoon! Mit' on, mit' tietää tää? - On poissa ruhtinas, en neitiä ma nää. - Koko leiri raivoaa, kaikk' onpi mullin mallin, - yks käskee kentälle ja toinen sisään vallin, - ja kaikki kuiskivat puhetta salaista - maan kavalluksesta, kuningasmurhasta. - Ma, kautta sieluni, olen aivan hulluks tulla. - On niinkuin luodit -- hui! sois ohi korvan mulla. - Kaikk' onpi ymmällä. Niskaansa koitellaan - nähdäkseen, kellä viel' on päänsä paikoillaan. - Miss' onpi neitini? - -RUHTINAS (tullen kiivaasti sisään). - - Miss' on mun lapsein? Vastaa! - -KÄTCHEN. - - Jos vaan sen tietäisin! - -RUHTINAS. - - Niin sano ainoastaan - mit ovat äänet nää, jotk' kaukaa tuuli toi. - Tuoss' sekamelskassa yks nimi selvään soi. - Niin -- raakain soturein ma kuulin kiroilevan - nimeä tyttärein! (Äänten nurinaa näyttämön takana.) - Tuoll' yhä hurjemmin - me myrskyn kuulemme, se vyöryy tänne päin. - Miss' onpi lapseni? - -KÄTCHEN. - - Tääll' äsken neiden näin. - -(Ääniä näyttämön takana.) - - Kuolema neiti Emmeritzille, kuninkaan murhaajalle! - -RUHTINAS. - - Haa, jälleen nimi tuo, mi sydäntäni raastaa. - Mykäksi tulkohon se suu, mi moista haastaa. - Mun lapsein murhaaja! - - - -Yhdestoista kohtaus. - - - Ruhtinas. Kätchen. Joukko ruotsalaisia sotilaita syöksee - kiivaasti näyttämölle. Niiden joukossa Larsson, oikea käsi - siteessä paljastettu miekka vasemmassa. - -USEAT SOTILAAT. - - Kuolema Emmeritzille, kuninkaan murhaajalle! - -ERÄS SOTILAS (uhkaavilla eleillä ruhtinaalle.) - - Sa paavin pakana, - miss' on sun tyttäres? Täss' ei oo armoa. - Tuo hänet tänne! Tai jos et, niin korvennamme - murhaajan pesästään ja linnan muserramme. - -LARSSON (asettuu ruhtinaan ja sotilaan väliin). - - Takaisin! Miehen tään ken koskee karvankaan, - saa maistaa, piru vie, terästä Ruotsinmaan. - (Ruhtinaalle.) - En laumaa, lempo soi, voi hallita ma enää. - On piru valloillaan, mut tehdään sille tenää. - -RUHTINAS. - - Tytärtäni etsitte? Hän mitä rikkoi, kun - herjaatte heittiöt näin kunnon linnaa mun? - -SAMA SOTILAS. - - Kuulkaa, hän kysyvi! Sa teeskentelet turhaan. - Sun lapses aikonut kuninkahan on murhaa. - Kun viime yönä hän siin' onnistunut ei, - hän tänään kuninkaan väijyksiin Tillyn vei. - -RUHTINAS. - - Jos moinen tahratyö hänen lienee tunnollansa, - jos näin hän unohti nimensä, kunniansa, - suon surmaan tyttärein! Hän käsihinne jää. - -ERÄS SOTILAS. - - Tuoll' on hän! - -LARSSON. - - Tieltä pois! - -(Ympärillä seisojat tekevät tilaa. Regina syöksee näyttämölle -voitonriemuisena, mutta horjuen ja verta vuotaen, askel askeleelta -sotilaiden vainoomana, joiden paljastettuja miekkoja hän torjuu -sotalipun kärjellä.) - - - -Kahdestoista kohtaus. - - - Edelliset. Regina. Kuninkaan lääkäri, useita sotilaita. - Heti sen jälkeen Bertel. - -LARSSON (estäen vainoojia). - - Seis! - -REGINA (vaipuu vielä hymyillen ja lipusta kiini -pitäen ruhtinaan jalkoihin). - - En voi enempää. - -RUHTINAS. - - Mun armas lapseni! - -SOTILAAT (miekkansa kohoittaen). - - Murhaaja kiehtovainen! - -RUHTINAS (suojellen häntä). - - Siis! henki hengestä! - -SOTILAAT (raivoten). - - Surmatkaa viekas nainen! - Hengiltä Emmeritz! - -REGINA (itsekseen). - - Mua vainoo valani. - -RUHTINAS (itsekseen). - - Hukassa kaikki on. - -(Sotilaat tunkevat tieltään ruhtinaan ja Larssonin.) - -LARSSON (nopeasti portilta). - - Seis! ratsu kiitävi - nelistäin linnahan... Kuin? Bertel, toden totta. - Hän riemuviestin tuo, sen vannon vahingotta. - -(Sotilaat kiiruhtavat portille ja jättävät Reginan, joka ruhtinaan ja -Kätcheniu tukemana vilkkaalla levottomuudella kuuntelee seuraavaa -kohtausta ja mykillä eleillä kiittää lähellä seisovaa Maarian-kuvaa.) - - - -Kolmastoista kohtaus. - - - Edelliset. Bertel sidotuin otsin. - -LARSSON. - - Kuin laita kuninkaan? - -BERTEL. - - Voitto! Victoria! - -SOTILAAT. - -Voitto! Victoria! - -LARSSON. - - Hurraa, sepä kahakka? - -BERTEL (hengästyksissään). - - Kuningas lähestyi siis Stoltzelfelsin luokse - vähäisin parvineen, niin tiellä nousi tuokse, - valloonit hurjat nuo piilostaan syöksähtää - ja solan tukkivat. Nyt kisaan kiidetään, - viissataa ratsua nyt, peitsikeihäin juuri - kuningast' etsivä, mut suomalaisten muuri - hänet sisääns' sulkevi, teräkseen, rautahan. - Huimasti isketään. Ei armot autakaan. - Mut annas, kohtapa kohahtaa vuorten loukko, - viistoista satainen, villitty perkel' joukko - esille rynnähtää jo ryöstön riemussaan. - Nyt miehet, hevoset niin yhteen sullotaan, - ett' ykskään enää ei voi käyttää aseitansa. - Samassa kuningas horjahti ratsultansa - ja joutui vangiksi. Ja ilman toivoa - vain tähteet taisteli... - (Äänettömyys. Hämmästystä, uteliaisuutta.) - Mut mepä samassa - kuin myrsky saavuimme. Nyt alkoi toinen tapa! - Ja hurme huurusi! - (Äänettömyys.) - Mut kuningas on vapaa! - -SOTILAAT. - - Hurraa! - -LARSSON. - - Sep' oiva työ, työ kunnon sotilaan! - -BERTEL. - - Miss' on hän, auttaja, hän, pelastaja maan? - -LARSSON. - - Ken? - -BERTEL. - - Neiti Emmeritz. - -ERÄS SOTILAS. - - Mi väijyi kuningasta? - -BERTEL. - - Ei, hänpä kuninkaan on tuonut tuonelasta. - -LARSSON (sotilaille). - - Nyt, hölmöt, kuulette! - -BERTEL. - - Tuoss' on hän! - -LARSSON. - - Sanonpa: - Se vasta kuningas! Kansansa kantama! - - - -Neljästoista kohtaus. - - - Raikkaita riemuhuutoja näyttämöllä ja sen takana. Kuningas - soturein hartioilla kannettuna, epää liikutettuna heidän - vilkkaita rakkaudenosoituksiaan. Lilje y.m. korkeammat upseerit - liittyvät kuninkaasen hänen näyttämölle astuessaan. Vähitellen - vaikenee sorina. - -KUNINGAS. - - Takaisin rivihin, lähinnä Jumalaani - ma teitä kiittää saan, te Suomen sotilaani. - Te päivän sankarit! Ma teistä ylpeilen. - Mun uljaat poikani, mist' tulleet lienetten, - ken Saimaan rannoilta, ken Ruotsin malmimailta, - ken Skottein saarilta, Rhein-mailta varjokkailta, - kaikk' ootte urhoja. Ma teille sanon sen: - kuin tänään teki nuo, niin tekis jokainen! - (Jälleen raikkaita riemuhuutoja.) - Kapteeni Bertel, te ja teidän sankarinne! - Mä uusin urhotöin palkitsen työnne. Minne - mun tieni käyneekin, te eessä kulkekaa, - miss' suurin vaara on ja parhain taistellaan. - Tää onko mieleenne? Tää teitä tyydyttääkö? - (Uusia huutoja: eläköön kuningas!) - Mut älköön palkatta nyt mikään hyve jääkö! - (Ruhtinaalle.) - Tylysti ruhtinas lastanne kohtelin. - Hän henkein pelasti, hänet nähdä toivoisin. - -(Lähinnä seisovat väistyvät syrjään. Nähdään Regina -penkillä lepäävänä.) - -RUHTINAS (Reginaa tukien). - - Täss' on, oi kuningas, isän aarre ainokainen, - nimeni herjattu, häväisty naisen maine, - työ ylväs palkittu verellä vääryyden... - -KUNINGAS. - - Mit' tää on? Verissään! Ken tohtinut on, ken - näin kätens' saastuttaa? - -LILJE. - - Tääll' lauma harhaan viety - hurjistui vaarasta kuninkaan. Kun ei tietty - oliko elävä vai kuollut hän, niin he - sokeina raivosta näin kosti kuolonne. - -KUNINGAS. - - Väkivaltaa naiselle! Hävetkää! - -LARSSON. - - Anteeks että - mä yhdyn puheesen. Mut täällä munkit pettää - väkemme juonillaan? Ken pysyis selvin päin, - kun munkit sotaa käy? - -REGINA. - - Oi, armo heille! Näin - valani murtaa mun, ei käsi kuolevainen. - -KUNINGAS. - - Avuksi lääkäri! jos auttaa mahti mainen. - (Reginalle lääkärin hoidellessa hänen haavojaan.) - Eläkää, eläkää, ei hyvitykselle, - min saatte, eläkää isälle harmaalle! - -REGINA. - - Sire, kylliks elin jo... (itsekseen) vuossadan eilisestä. - -KUNINGAS. - - Ylevä palkkans' saa sielunsa syvyydestä; - enempää teille ei kuningas antaa voi. - Toki pyyntö lausukaa! - -REGINA. - - Niin, Sire... Mut, isä oi, - suo anteeks ensinnä! Tein paljon pahaa sulle. - -RUHTINAS. - - Kaikk' anteeks suotu on. Vain eloon jää'ös mulle! - Mit' aattein rikoit sa, työs palkinnut sen on. - Ol' rikas sydämes, mut elos iloton. - Mun siunaukseni. - -REGINA. - - Nyt kaikk' on hyvin jälleen. - (Suutelee hänen kättänsä.) - Äl' sure, vaikka mun sokaisi viha tälleen! - Jumalan rakkaus kaikk' kirkastanut on. - Haudalleni liljoja sa kylvä! Tahraton - kuin lumi lapses on. Ma lähden riemujuhlaan. - -KUNINGAS (matalalla äänellä lääkärille). - - Ei toivoa! - -LÄÄKÄRI (samoin). - - Ei, turhaan taitoni ma tuhlaan. - Kaks pientä pistoa ja verta rahtunen... - se vuotaa sisäänpäin... - (Ojentaa esiin kirjeen.) - Tään löysin kirjehen poveltaan... - -KUNINGAS (vastaanottaa kirjeen). - - Minulle? Ja "käteen?" - -REGINA (huomaa sen, etsii kirjettä). - - Kirjeheni! - -RUHTINAS (Reginalle). - - Rauhoitu! - -KUNINGAS. - - Kuinka niin? - -REGINA (vilkkaasti). - - Juur' mulle palkakseni - te myöntää lupasitte pyynnön viimeisen. - Sire, kirje antakaa... Ma avaan, luen sen. - -KUNINGAS (epäröiden). - - Tää kummaa on! No niin - -(Ojentaa hänelle kirjeen.) - -REGINA. - - Kyll' ymmärrätte lopun. - Sire, ääntä hyljätyn te kuulkaa! Luokaa sopu - keskelle maailman myrskyisen riitoja. - Tänä hirmun aikana, mi riehuu armotta, - yks säde säälin ol' ja yksi toivon tähti, - te Sire! Teist' tuhansiin sydämiin valo lähti - yön synkän varjossa. Kuin silmä kuolevan - eloa etsivi, niin teitä Euroopan. - Miks tuli pilvi yön, ja tämän tähden peitti? - Miks toivo sammui pois ja sijaan pelvon heitti? - Vaviskaa itseänne, Sire! Te vannoitte - hävittää päältä maan katoolis-uskomme. - Katoolilaista siis, henkenne pelastajaa - nyt kuulkaa, kuolevaa ja teitä rakastavaa?... - Käy, voita, ollos suur', vaan älä kostaja! - Valaise tuntoja, äl' enää muserra! - Ylhäällä yli maan tään pienen, katoovaisen - on armo ijäinen ja lempi jumalainen... - Käy Herran voimassa!... (Repii kirjeen.) - Se loppui. - -(Hänen silmänsä sulkeutuvat, hän vaipuu hiljaa maahan ja kuolee.) - -RUHTINAS. - - Armahain! - Oi, kuollut! - -KUNINGAS. - - Eestä mun! - -HELMBOLD. - - Ja eestä miljoonain. - -KUNINGAS. - - Ken kirjeen kirjoitti? - -HELMBOLD. - - Kannella illan taivaan - käy tähdet korkeat. Yks putoo maankin vaivaan - ja ilman hohdolla kirkkaalla hopeoi. - Ken, mistä? Kuningas, äl' tuota kysy, oi! - Hän oli laps sen maan ijäisen, ihanaisen, - mi sisällämme on. Sa siihen tyydy vainen, - jos sieluhusi se loi valon hetkisen. - -RUHTINAS (ylevästi). - - Sua kiitän Jumala! kuin laiva merehen, - jäljittä vaipuvi sukuni suuri ennen. - Mut että kirkas on sen kilpi hautaan mennen, - sua siitä ylistän, sa taivaan Jumala! - -KUNINGAS (syvissä mietteissä). - - Ma siunaan oppias, katoolilainen sa! - Ja usko jokainen, mi kunniaks on Luojan, - se olkoon siunattu ja saakoon turvan, suojan. - Mik' olen, tuntoja ett' tuomitsisin näin? - Vain kurja syntinen, maan harha silmilläin. - Katoolilaiset niin kuin lapset Luteeruksen - me kaikki eksyimme sodassa kauhistuksen. - Te uskot kristityt, oi rauhaan yhtykää, - Isältä samalta te armo etsikää! - Sa kaikkivaltias, sun haihtuu edestäsi - maan kansat, vallatkin. Ylistää nimeäsi -- - se korkein uskonto. - (Lyhyt äänettömyys. Sotilaille, viitaten Reginaan.) - Hän kuoli hymyillen - edestä uskonnon ja tunnon vapauden. - Soturit, kunniaa! - -(Kuningas ja upseerit paljastavat päänsä, koko sotajoukko tekee -kunniaa. Lyhyt äänettömyys. Sitten peittää kuningas taas päänsä ja -huutaa raikkaasti:) - - Työ meill' on tähdellinen. - Nyt, pojat, taisteloon! Kun usko jokahinen - on vapaa eteläst' ain Pohjan äärihin, - niin täys on päällä maan työ Kustaa Aadolfin. - -N:o 9. - -Suomen ratsuväen marssi kolmenkymmenen vuotisessa sodassa. - - Meill' Pohjolan luminen on kotimaa, - sen rannalla lietemme nyt leimuaa, - käs' jäntevä, vahva on kalvoillekin - ja jalosti povemme sykkäilevi. - - Ja usein Nevan vettä ratsut kaahlella sai, - ne ui yli Weikselin kuin pitoihin kai, - ne aseemme Rheinin rannalle toi - ja Tonavasta keisarin maljoa joi. - - Jälet poron ja tuhkan yli josp' samoaa, - valon kypenet ne välkkyvi kavioistaaan - kuin koi-miekan säihkyvä sivallus - ja Pohjolasta koittanut on vapaus. - -(Laulun aikana astuvat sotilaat rivittäin kuninkaan ohitse, samoavat -ulos linnan portista ja asettuvat taistelujärjestykseen. Vallit ovat -täynnä linnan asukkaita, naisia ja lapsia. Ryhmä näyttämöllä: kuningas -ja ruhtinas ojentavat kätensä toisilleen maahan vaipuneen Reginan -ylitse.) - -(Esirippu alas). - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Regina von Emmeritz, by Zacharias Topelius - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK REGINA VON EMMERITZ *** - -***** This file should be named 54511-8.txt or 54511-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/5/1/54511/ - -Produced by Jari Koivisto - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/54511-8.zip b/old/54511-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a8ce8fd..0000000 --- a/old/54511-8.zip +++ /dev/null |