NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2973 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..5996427
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54398 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54398)
diff --git a/old/54398-8.txt b/old/54398-8.txt
deleted file mode 100644
index 9bae5bf..0000000
--- a/old/54398-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2973 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kertomuksia Intiasta, by Rudyard Kipling
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kertomuksia Intiasta
-
-Author: Rudyard Kipling
-
-Release Date: March 21, 2017 [EBook #54398]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA INTIASTA ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-KERTOMUKSIA INTIASTA
-
-Kirj.
-
-Rudyard Kipling
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1911.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Rudyard Kipling.
- Ilman kirkon siunausta.
- Yli rajain.
- Dungaran tuomio.
- Lispeth.
- Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
- Mennyttä kalua.
-
-
-
-
-Rudyard Kipling.
-
-
-Rudyard Kipling, suuri englantilainen runoilija ja maailman
-huomattavimpia nykyaikaisia kirjailijoita, syntyi Bombayssa, Intian
-keisarikunnan pääkaupungissa, joulukuun 30 p:nä 1865. Sekä isän että
-äidin puolelta on hän perinyt taiteellisia taipumuksia. Isä oli
-tunnettu maalari J. Lockwood, joka m.m. julkaisi "Intian eläimiä
-ja ihmisiä" nimisen kuvateoksen, ja eno oli kuuluisa taiteilija
-Burne-Jones.
-
-Kipling on kaikkein vähimmin sellainen runoilija, joka istuu
-kirjoituspöytänsä ääressä ja sepittelee teoksia päästään. Hän on itse
-ollut ja elänyt mukana kertomustensa tapahtumissa -- ainakin hyvin
-monissa. Kuten mainittiin, on hän syntynyt Intiassa. Kuusivuotiaana
-poikana hänet lähetettiin -- sikäläisen tavan mukaan -- Englantiin
-elämään lapsuutensa ajat kotimaan terveellisemmässä ilmastossa
-ja käymään koulua. Seitsentoistavuotiaana hän palasi Intiaan ja
-tuli sanomalehtimieheksi, ensin Lahoreen ja sitten Allahabadiin,
-jossa kaupungissa on valtavia muistomerkkejä Intian muinaisesta
-suuruudesta. Hän matkusteli ristiin rastiin tässä suunnattoman,
-suuressa salamyhkäisessä maassa ja tuli siten perinpohjin tuntemaan
-sen. Intian luonnon ja elämän kuvaajana hän onkin verraton; esim.
-hänen teoksensa "Intian viidakoista" (ilmestynyt suomeksi kahtena
-osana Otavan kustannuksella) on maailmankirjallisuuden kirkkaimpia
-helmiä. Hän oli myöskin kirjeenvaihtajana useilla sotaretkillä
-ja tuli läheltä näkemään mitä rasituksia ja julmuuksia merkitsee
-sota rajamaiden puoliviilejä heimoja vastaan. Hänen kertomuksiaan
-sotilaselämästä on ilmestynyt suomeksi m.m. Otavan 50-pennin
-kirjastossa (N:o 2. Sotilaskertomuksia).
-
-Kiplingin kunniaksi on erityisesti mainittava, ettei hänen teostensa
-suurenmoinen menestys ole koskaan houkutellut häntä julkaisemaan
-mitään ala-arvoista.
-
-V. 1907 Kipling sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
-
-
-
-
-Ilman kirkon siunausta.
-
-
-I.
-
-"Mutta jos se onkin tyttö."
-
-"Minun elämäni herra, se ei voi olla tyttö. Minä olen rukoillut
-niin monta yötä ja lähettänyt lahjoja Sheikh Badlin pyhälle
-arkulle niin usein, että minä tiedän, että Jumala antaa meille
-pojan -- pojan, josta on kasvava mies. Ajattele sitä ja iloitse.
-Minun äitini on oleva hänen äitinsä, kunnes minä itse jaksan ottaa
-hänet hoidettavakseni, ja Pattan moskean mollah on ennustava hänen
-elämänvaiheensa -- suokoon Jumala, että hän syntyisi onnellisena
-hetkenä! -- ja sitten, sitten sinä et koskaan kyllästy minuun,
-orjaasi."
-
-"Mistä ajasta saakka sinä olet ollut orja, sinä minun kuningattareni?"
-
-"Alusta pitäen -- kunnes tämä armo minulle tapahtui. Kuinka minä
-saatoin olla varma sinun lemmestäsi, kun tiesin, että olin hopealla
-ostettu?"
-
-"Ei, se oli sinun huomenlahjasi. Minä maksoin sen äidillesi."
-
-"Ja hän on sen kätkenyt ja hautoo sitä nyt päivät pitkään kuin kana.
-Mitä sinä puhut huomenlahjasta? Minut ostettiin rahalla ikäänkuin
-olisin ollut tanssijatar Lucknowista enkä lapsukainen."
-
-"Suretko sinä sitä?"
-
-"Minä olen surrut, mutta nyt minä iloitsen. Nyt sinä et milloinkaan
-lakkaa rakastamasta minua, ethän, kuninkaani?"
-
-"En ilmoisna ikänä. En."
-
-"Et sittenkään, vaikka _mem-logit_ -- nuo sinun oman rotusi valkoiset
-naiset -- rakastaisivat sinua? Muista, minä olen katsellut heitä, kun
-he iltasilla ovat ajelemassa; he ovat hyvin suloisia."
-
-"Minä olen nähnyt tulipalloja sadoittain, minä olen nähnyt kuun ja --
-sitten minä en enää nähnyt tulipalloja."
-
-Ameera taputti kätösiään ja nauroi. "Hyvin sinä puhut", sanoi hän.
-Sitten hän jatkoi, koettaen näyttää hyvin armollisen alentuvaiselta:
-"Jo riittää. Minä sallin sinun lähteä -- jos tahdot."
-
-Mies ei liikahtanut. Hän istui matalalla punaiseksi maalatulla
-sohvalla huoneessa, jossa ei ollut muita huonekaluja kuin sinisen ja
-valkoisen kirjava lattiamatto, muutamia ryijyjä ja sangen täydellinen
-kokoelma alkuasukkaiden tavallisia patjoja. Hänen jalkainsa juuressa
-istui kuusitoistavuotias nainen, ja tuon miehen silmissä hän oli
-kaikki kaikessa koko maailmassa. Kaikkien sääntöjen ja lakien mukaan
-tämän naisen olisi pitänyt olla vallan toisessa asemassa, sillä mies
-oli englantilainen ja tyttö muhamettilaisen tytär, ostettu rahalla
-kaksi vuotta sitten äidiltään, joka ollessaan rahapulassa olisi
-myynyt itkevän Ameeran vaikka itse pimeyden ruhtinaalle, kunhan vain
-maksu olisi ollut kyllin suuri.
-
-Se oli kevytmielisesti solmittu liitto. Mutta jo ennenkuin tyttö
-oli kehittynyt täyteen kukoistukseensa, täytti hän suurimman osan
-John Holdenin elämästä. Ameeralle ja hänen äidilleen, tuolle
-vanhalle peikolle, Holden oli vuokrannut pienen talon, josta
-saattoi nähdä suuren, punamuurisen kaupungin, ja hän huomasi,
-kun rinkikukkaset puhkesivat pihakaivon ympärillä ja Ameera oli
-järjestänyt ympäristönsä omien mukavuuskäsitteidensä mukaan, ja hänen
-äitinsä oli lakannut morkkaamasta keittolieden sopimattomuutta,
-etäisyyttä kauppatorista ja taloustoimia yleensä -- että tämä talo
-oli muuttunut hänen kodikseen. Kuka tahansa saattoi tunkeutua
-hänen poikamies-asuntoonsa päivällä ja yöllä, eikä hänen elämänsä
-siellä ollut ollenkaan hauskaa. Tässä talossa taas ainoastaan
-hänen jalkansa sai astua ulkopihan poikki naisten huoneeseen; ja
-kun paksu puuovi oli rämähtänyt kiinni hänen takanaan, oli hän
-kuningas omalla alueellaan, jossa Ameera oli kuningatar. Ja nyt
-hänen kuningaskuntaansa oli tulossa kolmas henkilö, jonka saapuminen
-hiukan suretti Holdenia. Se häiritsi hänen täydellistä onneansa.
-Hänen oman kotinsa säännöllinen rauhallisuus rikkoontui. Mutta Ameera
-oli vallan hulluna ilosta sitä ajatellessaan, ja hänen äitinsä oli
-yhtä hyvillään. Miehen rakkaus, ja varsinkin valkoisen miehen, on
-aina häilyvätä laatua, mutta, niin miettivät molemmat naiset, ehkä
-pienen lapsen kätöset saattaisivat pitää kiinni sen. "Ja sitten" --
-sanoi Ameera aina -- "sitten hän ei milloinkaan välitä valkoisista
-_mem-logeista_. Minä vihaan heitä kaikkia -- minä heitä vihaan."
-
-"Kyllä hän kerran palaa oman kansansa luo", sanoi äiti, "mutta Jumala
-suokoon, että tämä aika vielä olisi kaukana."
-
-Holden istui vaiti sohvalla ajatellen tulevaisuutta, ja hänen
-ajatuksensa eivät olleet hupaisia. Kaksoiselämän hankaluudet ovat
-moninaiset. Hallitus oli erinomaisella huolenpidollaan määrännyt
-hänet pois asemalta pariksi viikoksi hoitamaan erään miehen
-virkaa, jonka täytyi olla vaimonsa sairasvuoteen ääressä. Se, joka
-Holdenille suullisesti ilmoitti tämän muutoksen, lopetti sanomansa
-sillä ystävällisellä huomautuksella, että Holden sai pitää itseään
-onnellisena, kun oli poikamies ja vapaa. Hän tuli nyt kertomaan tätä
-uutista Ameeralle.
-
-"Se ei ole hyvä", sanoi Ameera, "mutta ei se ole niin pahakaan. Onhan
-minulla äitini täällä, eikä mikään vaara minua kohtaa -- ellen minä
-vaan kuole pelkästä ilosta. Mene sinä työhösi äläkä ajattele ikäviä.
-Kun ne päivät ovat ohi, minä luulen... ei, minä olen varma siitä.
-Niin -- niin sitten minä panen _poikasi_ sinun syliisi, ja sinä
-rakastat minua ikuisesti. Juna lähtee ensi yönä -- puoliyön aikaan,
-eikö niin? Mene nyt, ja sydämesi ei saa olla murheellinen minun
-tähteni. Mutta ethän viivyttele takaisintuloasi! Ja ethän seisahdu
-tiellä puhelemaan noiden rohkeiden valkoisten _mem-logien_ kanssa!
-Palaja pian luokseni, minun elämäni!"
-
-Kun Holden oli kulkenut pihan poikki hevosensa luo, joka oli
-sidottuna portin pielessä, puheli hän harmaapäiselle vanhalle talon
-vartialle ja käski häntä, jos mikä onnettomuus sattuisi, lähettämään
-valmiiksi kirjoitetun sähkösanoman, jonka Holden hänelle antoi.
-Siinä kaikki minkä hän saattoi tehdä, ja mieli yhtä mustana kuin
-miehellä, joka odottaa omia hautajaisiaan, läksi Holden yöjunassa
-maanpakoonsa. Joka hetkenä päivällä hän odotti sähkösanoman tuloa ja
-joka tunti yöllä hän kuvaili Ameeran kuolevan. Tietysti hänen työnsä
-valtion hyväksi ei silloin ollut juuri parhainta laatua eikä hänen
-käytöksensä työtovereitaan kohtaan aivan herttaisinta. Kaksi viikkoa
-kului, eikä kotoa kuulunut sanaakaan, ja melkein menehtymäisillään
-levottomuudesta Holden palasi takaisin. Kotiin tultuaan täytyi hänen
-kärsiä vielä kaksi kallista tuntia päivällisillä klubissa, jossa
-hän kuuli ikäänkuin unessa, kuinka kunnottomasti hän on hoitanut
-tuon toisen miehen virkaa ja kuinka paljon kaikki hänen toverinsa
-olivat pitäneet hänestä. Sitten hän kiitämällä kiiti hevosen selässä
-läpi yön, sydän vavahdellen levottomuudesta. Hän ei saanut mitään
-vastausta ensin koputtaessaan portille ja hän oli jo kääntänyt
-hevosensa potkaisuttaakseen koko portin rikki, kun samassa Pir Khan
-saapui lyhty kädessä ja tarttui suitsiin.
-
-"Onko mitään tapahtunut?" sanoi Holden.
-
-"Uutiset eivät tule minun suustani, oi sinä köyhien suojelija, vaan
---", hän kurotti esiin vapisevan kätensä kuten hyvien uutisten tuoja
-ainakin, joka on ansainnut palkinnon.
-
-Holden syöksyi pihan poikki. Valkea paloi ylähuoneessa. Hänen
-hevosensa hirnui porttikäytävässä, ja samassa hän kuuli kimeätä
-hiljaista inisemistä, joka ajoi kaiken veren hänen sydämeensä. Se oli
-uusi ääni, mutta se ei vielä todistanut, että Ameera oli elossa.
-
-"Kuka siellä on?" huusi hän kapeilla tiiliportailla.
-
-Silloin kuului Ameera huudahtavan ilosta ja sitten äidin ääni vastasi
-vavisten vanhuudesta ja ylpeydestä: "Me molemmat ja -- mies -- sinun
-poikasi."
-
-Huoneen kynnyksellä Holden astui paljastetulle miekalle, joka oli
-asetettu siihen estämään onnettomuuksia, ja se katkesi kahtia, kun
-hän malttamattomasti potkaisi siihen kantapäällään.
-
-"Jumala on suuri", äänsi Ameera hämärässä. "Sinä olet ottanut hänen
-onnettomuutensa päällesi."
-
-"Niin, mutta kuinka sinä jaksat, minun elämäni elämä? Vanha vaimo,
-kuinka hän jaksaa?"
-
-"Hän on unohtanut kärsimyksensä ilosta, kun lapsi on syntynyt. Ei ole
-hätääkään; mutta puhu hiljaa", sanoi äiti.
-
-"Minä kaipasin vain sinun läsnäoloasi tullakseni vallan terveeksi",
-sanoi Ameera. "Minun kuninkaani, sinä olet ollut kovin kauan poissa.
-Mitä tuliaisia sinä tuot minulle? Oi, tällä kertaapa _minä_ tuon
-lahjoja sinulle. Katso, minun elämäni, katso. Oletko milloinkaan
-nähnyt tuollaista lasta? Ei, minä olen liian heikko vetämään
-käsivarttanikaan hänen altaan."
-
-"Ole hiljaa sitten äläkä puhu. Minä olen luonasi, _bacheri_ (pikku
-vaimo)."
-
-"Oikein sanoit, sillä nyt meitä liittää toisiimme side, jota ei
-mikään voi katkaista. Katso -- voitko sinä nähdä tässä valossa? Hän
-on sileä ja puhdas. Ei milloinkaan ole semmoista poikaa syntynyt.
-_Ya illah!_ hänestä on kasvava oppinut bramiini -- ei, kuningattaren
-soturi. Ja sinä, minun elämäni, rakastatko sinä minua yhtä paljon
-kuin ennen, vaikka minä olen heikko ja sairas ja rasittunut? Vastaa
-suoraan."
-
-"Oi, minä rakastan niinkuin aina olen rakastanut, koko sielullani.
-Makaa hiljaa, oma helmeni, ja koeta levähtää."
-
-"Mutta älä sinä mene pois. Istu tässä minun vieressäni -- noin. Äiti,
-tämän talon hallitsija tarvitsee patjan. Tuo se hänelle." Samassa
-pienoinen uusi tulokas, joka makasi Ameeran käsivarrella, liikahti
-hiukkasen. "Ahaa", sanoi Ameera, ääni rakkaudesta väreillen, "tämä
-poika on urheilija syntymästään saakka. Hän potkaista napsahuttaa
-minua kylkeen aika lailla. Onko milloinkaan syntynyt tuommoista
-lasta? Ja hän on meidän -- sinun ja minun. Pane kätesi hänen päänsä
-päälle, mutta varovasti, sillä hän on kovin nuori ja miehet ovat
-kömpelöitä semmoisissa seikoissa."
-
-Hyvin hellävaroen Holden siveli sormiensa päillä untuvaista päätä.
-
-"Hän on oikeauskoinen", sanoi Ameera; "sillä yöllä maatessani
-minä kuiskasin rukouskutsun ja meidän uskontunnustuksemme hänen
-korvaansa. Se on hyvin omituinen sattumus, että hänkin on syntynyt
-perjantaipäivänä kuten minäkin. Pitele varovaisesti häntä, oma
-elämäni; mutta hänpä voikin jo melkein tarttua kiinni käsillään."
-
-Holden löysi pienen avuttoman kätösen, joka heikosti puristi hänen
-sormeaan. Tuo puristus koski sähkövirran tavoin kaikkiin hänen
-jäseniinsä ja aina sydänsopukkaan saakka. Siihen asti hän oli
-yksinomaan ajatellut Ameeraa. Nyt hän alkoi ymmärtää, että oli
-toinenkin olento maailmassa, mutta hän ei voinut käsittää, että se
-oli oikein hänen oma poikansa, jolla oli sielu kuten muillakin. Hän
-istuutui ajattelemaan, ja Ameera uinahti hiukan.
-
-"Mene kotiisi, sahib", sanoi Ameeran äiti kuiskaten. "Ei ole hyvä,
-että hän löytää sinut täällä herätessään. Hänen täytyy olla rauhassa."
-
-"Minä menen", sanoi Holden nöyrästi. "Tässä on rahaa. Pidä huolta
-pojastani, että hän kasvaa ja saa kaikkea mitä tarvitsee."
-
-Hopean helinä herätti Ameeran. "Minä olen hänen äitinsä enkä
-palkkalainen", sanoi hän heikosti. "Pitääkö minun hoitaa häntä
-paremmin taikka huonommin rahojen tähden? Äiti, anna takaisin rahat.
-Minä olen synnyttänyt herralleni pojan."
-
-Väsyneenä vaipui hän sikeään uneen melkein ennenkuin oli kunnolla
-lopettanut lauseensa. Holden hiipi hiljaa alas pihaan, sydän tyynenä.
-Pir Khan, tuo vanha talonvartia, hytkähteli mielihyvästä.
-
-"Tämä talo on nyt täydellinen", sanoi hän ja ilman pitempiä
-selityksiä työnsi Holdenin käteen sapelin, jota Pir Khan ennen oli
-käyttänyt palvellessaan kuningattaren poliisikunnassa. Sidotun vuohen
-määkyminen kuului kaivon luota.
-
-"Niitä on kaksi", sanoi Pir Khan -- "kaksi mitä oivinta vuohta. Minä
-ostin ne ja ne maksoivat paljon rahaa; ja koska täällä ei vietetä
-mitään syntymäjuhlaa, saan minä niiden lihat. Lyö kovasti, sahib.
-Tämä on huono sapeli. Odota kunnes ne nostavat päänsä ylös maasta,
-jossa ne nyt pureksivat rinkikukkasia."
-
-"Miksi niin?" kysyi Holden hämmästyksissään.
-
-"Se on hänen syntymäuhrinsa. Mikäs sitten? Muutoinhan lapsi voisi
-kuolla, kun ei häntä varjeltaisi kohtalolta. Tiedät kai sinä, köyhien
-suojelija, loitsusanat tällaisessa tilaisuudessa."
-
-Holden oli kerran ne oppinut, vaikkei hän silloin luullut niitä
-koskaan itse sanelevansa. Kun hän puristi kylmää sapelin kahvaa,
-muisti hän äkkiä, kuinka lapsi tuolla yläkerrassa oli puristanut
-hänen sormeaan -- tuo lapsi, joka oli hänen oma poikansa -- ja hän
-rupesi pelkäämään, että kenties kadottaa hänet.
-
-"Lyö!" sanoi Pir Khan. "Ei koskaan elämä syty maailmassa, ellei sitä
-makseta toisella elämällä. Katso, vuohet ovat nostaneet päänsä. Nyt!
-Iske varmasti!"
-
-Tuskin tietäen mitä teki, Holden iski kaksi kertaa, mutisten
-muhamettilaisen rukouksen, joka sisälsi seuraavaa: "Kaikkivaltias!
-Tämän poikani sijasta minä uhraan sinulle elämän elämästä, veren
-verestä, pään päästä, luun luusta, karvan karvasta, nahan nahasta."
-Odottava hevonen päristeli ja nousi pystyyn haistaessaan lämmintä
-verta, joka räiskähti Holdenin ratsusaappaille.
-
-"Hyvin iskit!" sanoi Pir Khan pyyhkien sapelia. "Sotamies sinusta
-olisi pitänyt tulla. Mene iloisella mielellä, sinä taivahinen herra.
-Minä olen sinun palvelijasi ja sinun poikasi palvelija. Eläköön minun
-herrani tuhannen vuotta ja... onhan vuohien liha minun?"
-
-Pir Khan poistui saatuaan täten enemmän kuin kuukauden palkan. Holden
-hyppäsi satulaan ja ratsasti iltahämyssä matalalla leijuilevan savun
-halki. Hänen mielensä oli täynnä riemua, ja hän tunsi jonkunmoista
-epämääräistä hellyyttä, joka ei koskenut mitään erityistä esinettä,
-mutta joka melkein tukehdutti häntä, kun hän kumartui levottoman
-hevosensa kaulan yli. "En milloinkaan elämässäni ole tuntenut
-mitään tällaista", hän ajatteli. "Minun pitää mennä klubiin vähän
-tyyntymään."
-
-Klubissa oli biljardipeli juuri alulla ja huone oli täynnä miehiä.
-Holden astui kiireesti valoisaan huoneeseen toveriensa seuraan
-laulaen täyttä kurkkua:
-
-    "Kun Baltimoressa kävelin, mä neidon tapasin."
-
-"Tapasitko?" kysäisi klubin sihteeri nurkastaan. "Sattuiko hän
-kertomaan sinulle, että saappaasi ovat likomärät? Hyvä Jumala, mies,
-sehän on verta!"
-
-"Vielä mitä!" sanoi Holden ottaen biljardikepin. "Saanko ottaa osaa
-peliin? Se on kastetta. Minä olen ratsastanut korkean laihon läpi.
-Kas peijakas! Saappaani ovat todellakin aika siivossa!
-
-    "Ja jos se on tyttö, hän kultakihlat saa,
-    ja jos on poika, kuningastaan voi hän puolustaa
-    miekallaan ja peitsellään ja siniviitassaan,
-    ja niinkuin ennen isänsä..."
-
-"Keltainen siniselle -- viheriäinen seuraa", sanoi markööri
-yksitoikkoisesti.
-
-"Ja niinkuin ennen isänsä -- olenko minä viheriäinen, markööri? --
-ja niinkuin ennen isänsä -- ohhoh, jopa löin pahasti! -- hän kulkee
-laivassaan!"
-
-"Minä en ymmärrä, että sinulla on mitään syytä laulaa hoilotella",
-sanoi mallikelpoinen nuori virkamies pisteliäästi. "Hallitus ei ole
-erinomaisen tyytyväinen työhösi, kun hoidit Sandersin virkaa."
-
-"Onko tuo olevinaan muistutus korkeammalta taholta?" sanoi Holden
-hymyillen hajamielisesti. "Minä toivon voivani kestää sen."
-
-Puhe kääntyi nyt tuohon iäti uuteen aineeseen, kunkin töihin, ja tämä
-tyynnytti Holdenia, kunnes hänen oli aika lähteä pimeään autioon
-asuntoonsa, jossa hänen palvelijansa otti hänet vastaan kuten
-semmoinen henkilö ainakin, joka tunsi kaikki hänen salaisuutensa.
-Holden pysyi valveilla suurimman osan yöstä, ja hänen unelmansa
-olivat hauskaa laatua.
-
-
-II.
-
-"Kuinka vanha hän on nyt?"
-
-"_Ya illah!_ Oikein miesmäinen kysymys! Hän on melkein kuuden viikon
-vanha, ja tänä iltana minä menen sinun kanssasi, oi elämäni, huoneen
-katolle lukemaan tähdet. Sillä se on onneksi. Hän on syntynyt
-perjantaipäivänä auringon merkin alla, ja minulle on sanottu, että
-hän elää kauemmin kuin kumpikaan meistä ja tulee rikkaaksi. Voimmeko
-toivoa enempää, kulta?"
-
-"Emme voi. Mennään ylös katolle ja sinä luet tähtiä -- mutta
-ainoastaan muutamia, sillä taivas on paksussa pilvessä."
-
-"Talvisateet ovat myöhäisiä ja ne tulevat ehkä sopimattomaan aikaan.
-Joudu ennenkuin kaikki tähdet peittyvät. Minä olen koristanut itseni
-kauneimmilla jalokivilläni."
-
-"Sinä olet unohtanut parhaimman."
-
-"Ah! _meidän yhteisen_. Hän tulee myös. Hän ei vielä milloinkaan ole
-nähnyt taivasta."
-
-Ameera astui kapeille portaille, jotka veivät katolle. Lapsi lepäsi
-tyynenä ja räpäyttämättä silmiään hänen oikealla käsivarrellaan
-puettuna kalliiseen hopeapalteiseen musliiniin ja pieni myssy
-päässä. Ameera oli pukeutunut kaikkiin kalleuksiinsa. Timanttinappi,
-joka vastaa länsimaiden mushia, se kun näet kiinnittää huomion
-sierainten kaarevuuteen, kultainen otsakoristus, jota kaunistaa
-himmeät smaragdit ja täplikkäät rubiinit, raskas kultavanne, jota ei
-kaulaan kiinnittänyt muut pidikkeet kuin puhtaan metallin nuorteus,
-ja helisevät hopearenkaat, jotka riippuivat pitkän matkaa alapuolella
-hänen ruusuisia nilkkojaan. Hän oli puettu vaaleanvihreään
-musliiniin, kuten islamin tytär ainakin, olkapäästä kyynäsvarteen ja
-kyynäsvarresta ranteeseen oli joukko hopeaisia rannerenkaita, sidotut
-yhteen silkkilangoilla, rannetta koristi hennot lasirenkaat, jotka
-todistivat kuinka pehmeän kätösen yli ne olivat vedetyt, ja erittäin
-paksu kultainen rannerengas, joka ei ollenkaan kuulunut tämän maan
-koristuksiin, vaan jonka hän oli saanut lahjaksi Holdenilta ja jota
-kiinnitti taidokas eurooppalainen lukko, huvitti häntä erinomaisen
-paljon.
-
-He istahtivat katon matalan valkoisen kaiteen luo katsellen kaupunkia
-ja sen valkeita.
-
-"Nuo tuolla alhaalla ovat onnellisia", sanoi Ameera. "Mutta minä en
-usko, että he ovat niin onnellisia kuin me. Enkä minä usko, että
-valkoset _mem-logit_ ovat niin onnellisia. Vai mitä?".
-
-"Minä tiedän, että he eivät ole."
-
-"Mistä sinä sen tiedät?"
-
-"He antavat lapsensa imettäjien hoidettavaksi."
-
-"Sitä minä en ole milloinkaan nähnyt", sanoi Ameera huoahtaen, "enkä
-minä tahtoisikaan nähdä sitä. _Ahi!_" -- hän nojasi päänsä Holdenin
-olkapäähän -- "minä olen lukenut neljäkymmentä tähteä ja nyt minua
-väsyttää. Katsoppas lasta, sinä elämäni rakkaus, hän lukee myöskin."
-
-Lapsi katseli silmät pyöreinä pimeätä taivasta. Ameera pani hänet
-Holdenin syliin, ja poika makasi siinä itkemättä.
-
-"Miksi me häntä nimitämme keskenämme?" sanoi Ameera. "Katso!
-Väsyttääkö sinua katseleminen? Hänellä on vallan sinun silmäsi! Mutta
-suu --"
-
-"Se on sinun, oma armaani. Kuka sen tietäisi paremmin kuin minä?"
-
-"Se on semmoinen supukka suukkonen. Oi niin pienoinen! Ja kuitenkin
-se huulillaan pitää koko minun sydämeni. Anna hänet jo minulle. Hän
-on jo ollut kovin kauan minusta erillään."
-
-"Ei, anna hänen olla vielä, eihän hän vielä itke."
-
-"Kun hän itkee, niin sitten sinä annat hänet pois, niinkö? Millainen
-miesmäinen mies sinä olet! Kun hän itkee, on hän vaan kahta kalliimpi
-minusta. Mutta, minun elämäni, minkä pikku nimen annamme hänelle?"
-
-Tuo pieni olento lepäsi vallan Holdenin polvella. Se oli niin kovin
-avuton ja pehmeän pehmeä. Hän uskalsi tuskin hengittää, ettei
-musertaisi sitä. Vihreä kesy papukaija, jota pidetään jonkunmoisena
-suojelushenkenä useimmissa intialaisperheissä, liikahti orrellaan ja
-räpytteli uneliaasti siivillään.
-
-"Tuossa on vastaus", sanoi Holden. "Mian Mittu on puhunut. Hän on
-oleva kuin papukaija. Kun hän kasvaa suureksi, hän puhuu paljon
-ja juoksentelee ympäri. Mian Mittu merkitsee papukaijaa sinun --
-mahomettilais-kielellä, eikö niin?"
-
-"Miksi me menemme niin kauas?" sanoi Ameera tuskastuneesti. "Anna
-hänelle joku englantilainen nimi -- mutta ei sentään vallan
-englantilainen. Sillä hän on minun."
-
-"Olkoon hänen nimensä sitten Tota, sillä se on vallan englantilaisen
-nimen kaltainen."
-
-"Niin, Tota! ja se on myöskin papukaijan nimi. Suo minulle anteeksi,
-herrani, mitä äsken sanoin, mutta se on varmaa, että hän on liian
-pieni kestämään niin mahtavaa nimeä kuin Mian Mittu. Hän olkoon Tota
--- meidän oma Tota. Kuuletko sinä pienoinen? Pikku armas, Tota on
-sinun nimesi."
-
-Hän siveli lapsen poskea, ja tämä herättyään rupesi inisemään, niin
-että Holdenin piti antaa hänet Ameeralle, joka viihdytti hänet tuolla
-ihmeellisellä laululla "_Aré koko, Ja ré koko!_" se on:
-
-    Pois varis, pois, pois!
-    Päästä lasta nukkumaan.
-    Luumut kasvaa varvikossa,
-    maksaa pennin vaan,
-    naula maksaa pennin vaan,
-    _Baba_, -- pennin vaan.
-
-Sittenkuin Tota oli moneen kertaan saanut kuulla noiden luumujen
-hinnan, kyyristyi hän kokoon ja nukkui. Molemmat lihavat valkoiset
-mullit pihassa märehtivät verkalleen iltaruokaansa, vanha Pir
-Khan oli istua kyykistynyt Holdenin hevosen eteen, poliisisapeli
-polvillaan, ja veteli hitaasti paksua vesipiippua joka kurnutti kuin
-sammakko ojassa. Ameeran äiti kehräsi alemmalla verannalla, ja puuovi
-oli lukittu ja pönkitetty. Kaupungin humusta kuului hääjoukon soitto
-katolle, ja parvi lentäviä lintuja himmensi hetkisen kuun pintaa.
-
-"Minä olen rukoillut", sanoi Ameera pitkän vaitiolon jälkeen, poski
-käden nojassa -- "minä olen rukoillut kahta asiaa. Ensiksikin, että
-saisin kuolla sinun sijastasi, jos sinun kuolemasi on määrätty,
-ja toiseksi, että saisin kuolla tämän lapsen sijasta. Minä olen
-rukoillut profeettaa ja Beebee Miriamia [Neitsyt Maria]. Luuletko,
-että jompikumpi heistä kuulee rukoukseni?"
-
-"Kuka ei kuulisi pienintäkin sanaa sinun huuliltasi."
-
-"Minä pyysin vakavata vastausta, ja sinä vastaat vain imarrellen.
-Kuullaanko minun rukoukseni?"
-
-"Mistä minä voin sen tietää. Jumala on hyvin hyvä."
-
-"Siitä minä en ole varma. Kuuleppas nyt. Jos minä kuolen taikka jos
-lapsi kuolee, mikä sinun kohtaloksesi tulee? Sinä, joka jäät elämään,
-palajat ylpeiden valkoisten _mem-logien_ luo, sillä vertaiset
-pyrkivät vertaistensa luo."
-
-"Ei aina."
-
-"Niin, naiset tosin eivät. Mutta miesten laita on toinen. Kerran,
-myöhemmin, sinä palaat oman kansasi luo. Sen minä voisin kärsiä,
-sillä minä olen silloin kuollut. Mutta itse kuolemassakin sinä joudut
-minusta erillesi outoon paikkaan ja paratiisiin, jota minä en tunne."
-
-"Paratiisiinkohan?"
-
-"Tietysti, sillä mikä Jumala soisi sinulle pahaa?" Mutta me kaksi
--- lapsi ja minä -- joudumme muuanne ja me emme voi tulla sinun
-luoksesi, etkä sinä meidän luo. Menneinä aikoina, ennenkuin lapsi oli
-syntynyt, minä en ajatellut niitä asioita, mutta nyt ne ovat aina
-mielessäni. Se on hyvin ankaraa puhetta.
-
-"Kaikki tapahtuu niinkuin on sallittu. Huomisesta me emme tiedä,
-mutta tämän päivän ja rakkautemme me tunnemme. Ja olemmehan nyt
-onnellisia."
-
-"Niin onnellisia, että meidän pitäisi koettaa tehdä onnemme
-pysyväiseksi. Ja sinun Beebee Miriamisi ehkä kuulee minun rukoukseni,
-sillä hänkin on nainen. Mutta sitten hän ehkä kadehtii minua. -- Ei
-miehen sovi jumaloida naista."
-
-Holden nauroi ääneensä Ameeran pikku mustasukkaisuuden puuskalle.
-
-"Eikö se sovi? No miksi sinä et sitten kiellä minua jumaloimasta
-sinua?"
-
-"Sinua jumaloimasta! Ja minua? Minun kuninkaani, huolimatta
-kaikista sinun suloisista puheistasi minä kyllä tiedän, että olen
-sinun palvelijasi ja orjasi ja tomu sinun jalkaisi alla. Enkä minä
-tahtoisikaan, että olisin toisin. Katso!"
-
-Ennenkuin Holden saattoi häntä estää, heittäytyi hän alas ja kosketti
-Holdenin jalkaa. Sitten hän nousi ylös hiukan naurahtaen ja painoi
-Totaa lujemmin rintaansa sanoen melkein hurjasti:
-
-"Onko se totta, että nuo ylpeät valkoiset _mem-logit_ elävät kolme
-kertaa niin kauan kuin minä? Onko se totta, että he menevät naimisiin
-vasta vanhoina naisina?"
-
-"He menevät naimisiin kuten muutkin -- sitten kun ovat kehittyneet
-naisiksi."
-
-"Sen minä tiedän, mutta heidät naidaan viidenkolmatta ikäisinä. Onko
-se totta?"
-
-"On kyllä."
-
-"_Ya illah!_ Viidenkolmatta vanhoina! Kuka ottaisi vapaasta tahdosta
-vaimon, joka on kahdeksankaantoista vuotta täyttänyt? Hän on jo vaimo
--- joka vanhenee joka tunti. Viisikolmatta! Minä olen jo vanha eukko
-sillä iällä, ja --. Nuo _mem-logit_ ovat iäti nuoria. Voi kuinka minä
-vihaan heitä!"
-
-"Mitä heillä on tekemistä meidän kanssamme?"
-
-"En minä tiedä. Minä tiedän sen vain, että tässä maailmassa voi olla
-nainen, kymmenen vuotta vanhempi minua, joka voi tulla sinun luoksesi
-ja anastaa rakkautesi kymmenen vuotta sen jälkeen kuin minä jo olen
-vanha vaimo, harmaapäinen ja Totan pojan hoitaja. Se on väärin ja
-pahasti. Heidän pitäisi myöskin kuoleman."
-
-"Nyt sinä olet, ikävuosistasi huolimatta, lapsi, jonka minä otan
-syliini ja kannan alas portaita myöten."
-
-"Tota! Varo Totaa, minun herrani! Sinäpä se olet vallaton kuin pikku
-lapsi!" Ameera nosti Totan polvelleen suojaan nauraen, kun Holden
-sylissään kantoi heidät alas portaita. Tota avasi silmänsä ja hymyili
-kuin pieni enkeli.
-
-Hän oli hiljainen lapsi, ja ennenkuin Holden oikein taisi
-käsittää, että hän oli maailmassakaan, oli hänestä kasvanut
-pikku kullankarvainen lemmikki, joka oli tuon kaupungin laidassa
-olevan talon itsevaltias. Nämä kuukaudet olivat täydellisen onnen
-aikaa Holdenille ja Ameeralle -- onnen, joka oli vallan erillään
-maailmasta, suljettuna tuon puisen oven takana, jota Pir Khan
-vartioitsi. Päiväiseen aikaan Holden hoiti virkaansa säälien
-sydämestään sellaisia, jotka eivät olleet yhtä onnellisia kuin hän,
-ja osoittaen semmoista mieltymystä pikku lapsiin, että moni äiti
-aseman pienissä seurueissa sekä ihmetteli että oli hyvillään. Illan
-hämärtäessä hän palasi Ameeran luo, joka oli vallan täynnä juttuja
-Totan ihmeellisistä toimista: kuinka hän oli taputellut käsiään
-ja liikutellut sormiaan semmoisella voimalla ja tarkoituksella,
-että se oli vallan ilmeinen ihme; kuinka hän sitten myöhemmin oli
-aivan itsestään ryöminyt pois matalalta makuusijaltaan lattialle ja
-seisonut molemmilla jaloillaan kolmen hengenvetämän ajan. "Ja ne
-olivat pitkiä hengenvetämiä, sillä minun sydämeni oli ilosta vallan
-värähtämättä", sanoi Ameera.
-
-Sitten Tota otti leikkitoverikseen molemmat mullit, pienen harmaan
-oravan, farao-rotan, joka eli kolossa kaivon luona, ja varsinkin Mian
-Mittu papukaijan, jonka höyheniä hän armottomasti nyki, ja Mian Mittu
-kirkui, kunnes Ameera ja Holden saapuivat.
-
-"Voi sinua, veitikka! Sinä pikku jättiläinen! Noinko sinä
-kohtelet veljeäsi katolla! _Tobah, tobah!_ Hyi, hyi! Mutta minäpä
-tiedän loitsukeinon, joka tekee hänet viisaaksi kuin Suleiman ja
-Aflatoun [Salomo ja Plato]. Katsoppas nyt", sanoi Ameera. Hän otti
-koruompelulla koristetusta kukkarosta kourallisen manteleita. "Katso!
-Me luemme seitsemän. Jumalan nimessä!"
-
-Hyvin vihaisena ja höyhenet pörröllään asetettiin Mian Mittu häkkinsä
-katolle, ja istuutuen lapsen ja linnun väliin Ameera musersi ja
-kuori mantelin hampaillaan, jotka olivat manteliakin valkoisemmat.
-"Tämä on varma taikakeino, minun elämäni; älä naura. Katso, minä
-annan papukaijalle toisen puolikkaan ja Totalle toisen." Mian Mittu
-nokkasi varovasti toisen puolikkaan Ameeran huulilta, ja hän suuteli
-toisen puolikkaan lapsen suuhun, joka söi sen hitaasti, silmät
-kummastelevina. "Tämän minä teen seitsemänä päivänä, ja varmaan hän,
-joka on meidän omamme, on kasvava taitavaksi puhujaksi ja viisaaksi.
-Oi Tota, mikä sinusta tuleekaan, kun kasvat mieheksi ja minä olen
-harmaapäinen?" Tota veti lihavat jalkansa somasti käppyrään. Hän
-osasi kontata eikä viitsinyt kuluttaa elämänsä kevättä turhissa
-puheissa. Hän tahtoi nykiä Mian Mittu papukaijan höyheniä.
-
-Kun Tota oli kohonnut arvoasteissa niin paljon, että oli
-saanut hopeaisen vyön, joka yhdessä hänen kaulaansa ripustetun
-neliskulmaisen ja hopeaan piirretyn tenhokalun kanssa muodosti
-tärkeimmän osan hänen puvustaan, silloin hän läksi käydä lylleröimään
-vaaralliselle retkelle pihan poikki Pir Khanin luo ja tarjosi hänelle
-kaikki kalleutensa palkaksi, jos hän vain antaisi hänen ratsastaa
-edes hiukkasen Holdenin hevosella. Tota oli nähnyt mummonsakin siten
-hierovan kauppaa verannalla pikkutavarain kauppiaiden kanssa. Pir
-Khan itki, asetti tuon pehmeän pikku jalan harmaahapsisen päänsä
-päälle alamaisuutensa merkiksi ja kantoi rohkean seikkailijan
-takaisin äitinsä syliin, vakuuttaen että Totasta oli tuleva monen
-miehen johtaja, ennenkuin hänelle partakaan oli kasvanut.
-
-Eräänä kuumana iltana, kun hän istui lattialla isänsä ja
-äitinsä keskellä katsellen katupoikien alkamaa loppumatonta
-paperileija-sotaa, hän pyysi isäänsä antamaan hänellekin
-paperileijan, jota Pir Khan saisi lennättää, sillä häntä pelotti
-leikkiä sellaisilla esineillä, jotka olivat häntä itseään suuremmat;
-ja kun Holden sanoi häntä pikku narriksi, nousi hän seisomaan ja
-sanoi verkalleen, syvästi tuntien oman arvonsa: _"Hum park nahin hai.
-Hum admi hai."_ (Minä en ole mikään narri, minä olen mies.)
-
-Tuo vastaus herätti omituisia tunteita Holdenissa ja pani hänet
-todenteolla miettimään Totan tulevaisuutta.
-
-Hänen ei olisi tarvinnut siitä huolehtia. Totan elämä tuotti liian
-täydellistä iloa kestääkseen kauan. Siitä syystä se otettiin pois,
-niinkuin monet asiat Intiassa otetaan pois, äkkiä ja aavistamatta.
-Tämän talon pikku hallitsija, kuten Pir Khan häntä nimitti, kävi
-surulliseksi ja valitteli vaivoja, hän, joka ei tuskista ennen mitään
-tiennyt. Ameera, hurjana pelosta, hoiti häntä yöt päivät, mutta
-toisen päivän aamun sarastaessa Intian tavallinen syyskuume sammutti
-Totan elämän. Tuntui vallan mahdottomalta, että hän voisi kuolla,
-ja Ameera ja Holden eivät ensimmältä voineet käsittää, että se
-todellakin oli kuollut ruumis, joka makasi vuoteella. Sitten Ameera
-löi päätään huoneen seinään ja olisi heittäytynyt pihakaivoon, ellei
-Holden väkivoimalla olisi häntä estänyt.
-
-Ainoastaan yksi armo suotiin Holdenille. Kun hän ratsasti virastoonsa
-heleässä aamuvalossa, löysi hän siellä odottamassa tavattoman paksun
-postilaukun, joka vaati tarkkaa miettimistä ja kovaa työtä. Hän ei
-kuitenkaan käsittänyt tätä jumalien hyvyyttä.
-
-
-III.
-
-Kun kuula ensin iskee, ei se tuota enempää tuskaa kuin jos
-hyppysillään hiukan nipistäisi. Runneltu ruumis ei ilmoita
-vastalausettaan sielulle ennenkuin kymmenen tai viidentoista sekunnin
-kuluttua. Sitten tulee jano, pakotus ja kuoleman kamppaus ja ääretön
-valitusten paljous. Holden käsitti tuskansa hitaasti, niinkuin hän
-oli käsittänyt onnensakin, ja hänellä oli sama pakottava tarve salata
-sen pienimmätkin jäljet. Alussa hänestä tuntui vain, niinkuin jotain
-olisi irtautunut hänestä ja että Ameera tarvitsi lohdutusta, kun
-hän istui tuolla pää polviin kumarruksissa, väristen kun Mian Mittu
-katolla huusi "Tota! Tota!" Lopulta koko hänen jokapäiväinen elämänsä
-loukkasi häntä. Oli ilmeinen vääryys, että ainoakaan lapsi asemalla
-oli elossa ja mellasteli iltasilla, kun hänen oma lapsensa makasi
-kuolleena. Tuotti polttavaa tuskaa, kun joku niistä kosketti häntä,
-ja kun onnelliset isät kertoivat lastensa viimeisistä urotöistä,
-sattui se häneen kuin puukon pisto. Hän ei voinut selittää tuskaansa.
-Hänelle ei ollut apua, ei lohdutusta, ei osanottoa, ja Ameera
-kuljetti häntä joka ilta koko itsesyytösten helvetin läpi, joka on
-valmistettu niille, jotka ovat kadottaneet lapsen ja uskovat, että
-pikkuinen -- pienen pieni -- lisävarovaisuus olisi lapsen pelastanut.
-Ei ole monta helvettiä, jotka olisivat tätä pahempia, mutta Holden
-tuntee henkilön, joka on täydessä järjessään istuutunut miettimään,
-voiko vai eikö voi häntä syyttää vaimonsa kuolemasta.
-
-"Ehkä", oli Ameeran tapa sanoa, "ehkä minä en kylliksi suojellut
-häntä. Suojelinko minä vai enkö minä suojellut häntä? Aurinko, joka
-paistoi katolle, kun hän leikki siellä niin kauan yksinään, ja minä
--- _ahi_! minä olin käherryttämässä tukkaani -- aurinko ehkä silloin
-tuotti häneen kuumeen. Jos minä olisin varoittanut häntä välttämään
-aurinkoa, olisi hän ehkä elossa. Mutta, oi minun elämäni, sano, että
-minä olen syytön! Sinä tiedät, että minä rakastin häntä niinkuin
-rakastan sinua! Sano, että minua ei voi syyttää, muutoin minä kuolen
--- minä kuolen!"
-
-"Ei ketään voi syyttää. Jumala sen tietää, ettei voi. Se oli
-sallittu, ja kuinka me olisimme voineet sitä estää? Se on ollutta ja
-mennyttä. Anna olleen olla, armas!"
-
-"Hän oli minulle koko sydämeni. Kuinka minä voin olla ajattelematta
-sitä, kun minun käsivarteni tuntee joka yö, että hän ei ole siinä?
-_Ahi! Ahi!_ Oi Tota, tule takaisin minulle -- palaja jälleen, ja
-olkaamme kaikki yhdessä kuten ennenkin!"
-
-"Rauhoitu, rauhoitu! Itsesi tähden ja minun tähteni, jos rakastat
-minua, rauhoitu."
-
-"Tästä minä näen, että sinä et siitä välitä, ja mitäpä sinä
-välittäisitkään? Valkoisten miesten sydän on kivestä ja sielu
-raudasta. Voi, jos olisin mennyt oman kansani miehelle -- vaikka hän
-olisi lyönytkin minua -- enkä milloinkaan olisi syönyt muukalaisen
-leipää!"
-
-"Olenko minä muukalainen, sinä poikani äiti?"
-
-"Mikäs muu, sahib?... Voi, anna minulle anteeksi -- anna! Kuolema on
-tehnyt minut hulluksi. Sinä olet minun sydämeni elämä, ja silmieni
-valo, ja elämäni henki, ja -- ja minä olen työntänyt sinut luotani,
-vaikkapa silmänräpäykseksi vain. Jos sinä menet pois, keltä minä
-sitten pyydän apua? Älä suutu. Usko minua, se oli tuska, joka puhui,
-enkä minä, sinun orjasi."
-
-"Sen minä tiedän -- minä tiedän. Meistä kolmesta on nyt vain kaksi
-jäljellä. Sitä suuremmalla syyllä meidän nyt pitäisi koettaa olla
-yksi."
-
-He istuivat lattialle vanhaan tapaansa. Oli lämmin yö aikaisin
-keväällä, kalevantulet leimahtelivat taivaan rannalta, ja etäältä
-kuului silloin tällöin hiljaista ukkosen jyrinää. Ameera nojautui
-Holdenin syliin.
-
-"Kuiva maa huutaa lehmän lailla sadetta, ja minä -- minä pelkään.
-Näin ei ollut silloin kun me tähtiä luimme. Mutta sinä rakastat minua
-yhtä paljon kuin ennen, vaikka yksi side on katkennut? Vastaa."
-
-"Minä rakastan enemmän kuin ennen, sillä meidän yhteinen surumme on
-uutena siteenä; ja sen sinä tiedät."
-
-"Niin, tiedän", sanoi Ameera kuiskaten hiljaa. "Mutta minusta tuntuu
-niin hyvältä, kun kuulen sinun sanovan niin, minun elämäni, joka olet
-niin voimakas auttamaan. Minä en tahdo olla lapsi enää, vaan vaimo
-ja sinulle apuna. Kuule. Anna minulle _sitarani_, niin tahdon laulaa
-tyynesti."
-
-Hän otti kevyen, hopealla silatun _sitaran_ ja alkoi laulaa suuresta
-sankarista Raja Rasalusta. Käsi hapuili kieliä, ääni tuntui
-epäröivältä ja taukosi vähän väliä, ja erään matalan äänen kohdalla
-se muuttui tuoksi pieneksi kehtolaulu paraksi, jossa kerrotaan
-pahasta variksesta:
-
-    Luumut kasvaa varvikossa,
-    maksaa pennin vaan,
-    naula maksaa pennin vaan, _Baba_ -- pennin --
-
-Sitten tulivat kyyneleet ja tuo surkea kapina kohtaloa vastaan,
-kunnes hän nukkui hiljaa valitellen unissaan ja puristaen oikeata
-käsivarttaan likelle ruumistaan, ikäänkuin olisi sillä tahtonut
-suojella jotain, jota ei ollut siinä.
-
-Tämän yön jälkeen elämä kävi hiukan helpommaksi Holdenille. Tuo
-alituinen suru, jonka kuolema tuotti, pakotti hänet työhön, ja työ
-virkisti häntä täyttämällä hänen ajatuksensa kahdeksan tai yhdeksän
-tuntia päivässä. Ameera istui yksin kotona ja hautoi suruansa, mutta
-hänkin kävi onnellisemmaksi, kun huomasi, että Holden oli tyynempi,
-kuten naisten tapa on. He tunsivat onnea taas, mutta tällä kertaa
-varovasti.
-
-"Siitä syystä, että me rakastimme Totaa, hän kuoli. Jumala kadehti
-meitä", sanoi Ameera. "Minä olen ripustanut suuren mustan saviastian
-meidän ikkunaamme torjumaan pahoja silmäyksiä meistä, ja me emme saa
-huutaa iloamme, vaan meidän pitää kulkea hiljaa tähtien alla, muutoin
-Jumala löytää meidät. Eikös se ole hyvin puhuttu, sinä arvoton?"
-
-Hän oli aikonut sanoa: sinä rakastettu, mutta muutti sen näyttääkseen
-täten kuinka vakavasti hän tarkoitti, mitä oli puhunut. Mutta
-suutelo, joka seurasi tuota uutta nimeä, oli semmoinen, että mikä
-jumala tahansa olisi sitä kadehtinut. He kulkivat edestakaisin
-sanoen: "Se on turhaa -- se on turhaa", ja toivoen että kaikki
-haltiat nyt kuulisivat heitä.
-
-Mutta haltiat hommailivat muita asioita. He olivat suoneet
-kolmellekymmenelle miljoonalle ihmiselle neljä onnen vuotta, jolloin
-ihmiset elivät mukavasti, vuodentulo oli varmaa ja syntyneitten
-lukumäärä oli vuosi vuodelta kasvamassa; maakunnista ilmoitettiin,
-että yksinomaan maataviljelevä väki oli lisääntynyt niin, että nyt
-asui kullakin neliöpeninkulmalla tuota rasitettua maata vaihdellen
-yhdeksästäsadasta kahteentuhanteen henkeen. Jo oli aika tehdä
-tilaa. Parlamentin jäsen Ala-Tootingista, joka kulki ympäri Intiaa
-silinterihattu päässä ja hännystakki yllä, puhui laveasti Britannian
-lain siunauksesta ja lausui ainoana tarpeellisena toivomuksenaan,
-että pantaisiin toimeen asianomaisesti vahvistettu valitsijasysteemi
-ja yleinen äänioikeus. Hänen kärsivälliset isäntänsä hymyilivät ja
-pyysivät häntä olemaan tervetullut, ja kun hän keskeytti puheensa
-ilmoittaakseen sulosanoilla ihastustansa veripunaisesta dhak-puun
-kukasta, joka nyt kukki liian aikaisin, siten ennustaen sairaita
-aikoja, niin silloin he hymyilivät vielä entistä enemmän.
-
-Kot-Kumharsenin maakunnan varapäällikkö se kerran klubissa puoleksi
-leikillisesti kertoi erään tapahtuman, mikä sai Holdenin veren
-jäähtymään, hänen kuunnellessaan loppujuttua.
-
-"Hän ei kiusaa enää ketään. En ole eläessäni nähnyt niin
-hämmästynyttä ihmistä. Voi helkkari, minä luulen, että hän aikoo
-nostaa siitä kysymyksen parlamentissa. Hänen matkatoverinsa samassa
-laivassa -- joka ruokapöydässä istui hänen vieressään -- sairastuu
-koleraan ja kuolee kahdeksassatoista tunnissa. Älkää naurako, pojat.
-Parlamentin jäsen Ala-Tootingista on äärettömästi suutuksissaan
-siitä; mutta hän on vielä enemmän peloissaan. Minä luulen, että hän
-hommaa kirkastetun persoonansa pois koko Intiasta."
-
-"Minä antaisin hyvin paljon, jos kolera hänetkin tapaisi. Se
-pidättäisi muutamia hänen kaltaisiaan valtioviisaita asemillaan.
-Mutta mitä nyt kuuluu kolerasta? Tämähän on vallan liian aikaista
-semmoisille seikoille", sanoi eräs hyödyttömän suolannuolimen
-hoitaja. "Kyllä kai", sanoi maakunnan varapäällikkö miettiväisenä.
-"Me olemme kasvattaneet heinäsirkat luonamme. Meillä on
-paikka-paikoin kolera kaikkialla pohjoisessa -- me sanomme ainakin
-'paikka-paikoin', siisteyden vuoksi. Kevättouot ovat huonot viidessä
-maakunnassa, eikä kukaan ihminen näytä tietävän missä talvisateet
-viipyvät. Meillä on nyt maaliskuu kohta käsissä. Minä en tahdo ketään
-pelottaa, mutta minusta näyttä siltä, kuin luonto aikoisi lopettaa
-laskunsa tänä kesänä paksulla verisellä viivalla."
-
-"Juuri kun minä aioin pyytää virkavapautta", sanoi ääni toiselta
-puolen huonetta.
-
-"Tänä vuonna ei anneta paljon virkavapauksia, mutta sitä enemmän
-taitaa tapahtua virkaylennyksiä. Minä olen tullut tänne anomaan
-hallitukselta, että minun toivomani kanavan rakentaminen pantaisiin
-hätäaputöitten luetteloon. Nyt on paha tuuli, joka ei ennusta mitään
-hyvää. Minä saan vihdoin viimeinkin tuon kanavan valmiiksi."
-
-"Se on siis tuo vanha veisu", sanoi Holden, "nälänhätä, kuume ja
-kolera?"
-
-"Ei, ei suinkaan! Ainoastaan paikkakunnallinen puute ja eri
-vuodenaikoina esiintyvien tautien tavallista suurempi ilmaantuminen.
-Sen saatte lukea kaikissa virallisissa ilmoituksissa, jos elätte
-vielä ensi vuonna. Te olette onnen poika. Teillä ei ole vaimoa, joka
-on toimitettava pois vaarapaikoilta. Vuoristoasemat tulevat olemaan
-täynnä vaimoväkeä tänä vuonna."
-
-"Minä luulen, että te olette taipuvainen liioittelemaan
-basaarijuttuja", sanoi nuori virkamies sihteeristöstä. "Minä olen
-huomannut --"
-
-"Ehkä olette", sanoi maakunnan päällikkö, "mutta teillä on hyvin
-paljon vielä huomattavaa, poikani. Sillä välin minä tahdon huomauttaa
-teille --" Ja hän veti virkamiehen sivulle ja rupesi keskustelemaan
-tuon kanavan rakennustavasta, joka oli semmoisena sydämenasiana
-hänelle.
-
-Holden palasi asuntoonsa ja alkoi ymmärtää, ettei hän ollut yksin
-maailmassa ja että hän oli levoton toisen tähden, mikä on erinomaisen
-tyydyttävä pelon tunne miehen sielulle.
-
-Kaksi kuukautta myöhemmin, kuten päällikkö oli ennustanut, alkoi
-luonto kuitata laskujansa verisellä kynällä. Heti kevättouon
-kantapäillä alkoi kuulua leivän huuto, ja hallitus, joka oli
-määrännyt, ettei kukaan saa kuolla nälkään, lähetti vehnää. Sitten
-tuli kolera kaikilta kompassin suunnilta. Se hyökkäsi puolen
-miljoonan lukuiseen pyhissävaeltaja-joukkoon erään pyhän arkun
-luona. Moni kuoli jumalansa jalkain juureen, toiset pakenivat ympäri
-maata tuoden ruton mukanaan. Se hiipi alkuasukasten vallitettuun
-kaupunginosaan ja tappoi kaksisataa henkeä päivässä. Väki tulvaili
-juniin, riippuen kiinni astuinlaudoissa ja lymyten vaunujen
-katolla; ja kolera seurasi heitä, sillä joka asemalla vedettiin
-asemasillalle kuolleita ja kuolevaisia, jotka haisivat kalkkivedelle
-ja karbolihapolle. Ihmisiä kuoli tienvieriin, ja englantilaisten
-hevoset säikähtivät ruumiita heinikossa. Sadetta ei kuulunut, ja maa
-kovettui rautaiseksi, ettei kukaan pääsisi piiloutumaan sen sisään.
-Englantilaiset lähettivät vaimonsa vuoristoon ja palasivat työhönsä,
-yleten virassaan aina sitä myöten kuin heitä määrättiin täyttämään
-rintamassa syntyneitä aukkoja. Holden, kipeänä pelosta, että ehkä
-kadottaisi kalleimman aarteensa maan päällä, oli koettanut parastansa
-saadakseen Ameeran lähtemään äitinsä kanssa Himalayan tienoille.
-
-"Minkätähden minä menisin?" sanoi hän eräänä iltana katolla.
-
-"Täällä on tautista, ja väkeä kuolee, ja kaikki valkoiset _mem-logit_
-ovat menneet."
-
-"Kaikkiko?"
-
-"Kaikki -- paitsi ehkä joku vanha jöröpää, joka loukkaa miehensä
-sydäntä jäämällä tänne kuoleman vaaraan."
-
-"No niin; se joka jää, on minun sisareni, ja sinä et saa häntä
-ylenkatsoa, sillä minäkin käyn vanhaksi. Minä olen iloinen siitä,
-että kaikki ylpeät valkoiset _mem-logit_ ovat menneet."
-
-"Puhunko minä vaimolle vai lapselle? Lähde vuoristoon, ja minä pidän
-huolen siitä, että sinä matkustat kuin kuninkaan tytär. Ajattele,
-lapsukainen. Punaiseksi kiillotetuissa mullivaunuissa, jotka ovat
-hunnuilla ja uutimilla peitetyt, metalliset papukaijat vaunujen
-aisoissa ja punainen vaate riippumassa. Minä lähetän kaksi palvelijaa
-sinua saattamaan ja --"
-
-"Lopeta jo! Sinä se olet lapsi, kun tuommoista puhut. Mitä hyötyä
-minulla on semmoisista leluista? Hän olisi hyväillyt mulleja,
-leikkinyt satulaloimella. Hänen tähtensä ehkä -- sinä olet tehnyt
-minut hyvin englantilaiseksi -- minä olisin lähtenyt. Nyt minä en
-tahdo. Antaa _mem-logien_ paeta."
-
-"Heidän miehensä lähettävät heidät, armas."
-
-"Hyvin sinä puhut. Mistä saakka sinä olet ollut minun mieheni,
-jolla on valta määrätä, mitä minun tulee tehdä? Minä olen vain
-synnyttänyt sinulle pojan. Sinä olet minulle ainoastaan sieluni
-koko toivo. Kuinka minä voisin erota sinusta, kun tiedän, että jos
-sinua onnettomuus kohtaisi, vaikkapa niin pienen pieni kuin minun
-pikkusormeni kynsi -- eikös se ole pieni? -- niin minä sen tietäisin,
-vaikka olisin paratiisissa? Ja täällä, tänä kesänä sinä voisit kuolla
--- ah, _janee_, kuolla! -- ja kuollessasi pyytäisit apua valkoiselta
-vaimolta ja viimeisessä silmänräpäyksessä hän ryöstäisi sinun lempesi
-minulta."
-
-"Mutta lempi ei synny silmänräpäyksessä eikä kuolinvuoteella."
-
-"Mitä sinä tiedät lemmestä, sinä kivisydän? Hän ottaisi sinun
-viimeiset kiitoksesi, ja Jumalan ja Profeetan ja Beebee Miriamin
-kautta, sitä minä en milloinkaan kestäisi. Minun herrani ja minun
-armaani, älä puhu enää tuommoista järjetöntä minun poislähdöstäni.
-Siellä, missä sinä olet, siellä olen minäkin. Sillä hyvä."
-
-Hän kietoi käsivartensa Holdenin kaulaan ja pani kämmenensä hänen
-suulleen.
-
-Eipä ole juuri onnea täydellisempää kuin se, joka on anastettu miekan
-varjossa. He istuivat yhdessä nauraen ja nimittäen toisiaan vallan
-ääneensä kaikilla lempinimillä, jotka suinkin saattoivat herättää
-jumalien raivoa. Kaupunki heidän allaan oli täynnä omaa kurjuuttaan.
-Rikkivalkeat leimusivat kaduilla, väki hindulaisissa temppeleissä
-kirkui ja ulvoi, sillä jumalat eivät tahtoneet kuulla näinä päivinä.
-Suuren muhamettilaisen alttarin luona pidettiin jumalanpalvelusta,
-ja minareeteista kaikui melkein lakkaamatta kutsu rukouksiin. He
-kuulivat valitukset taloista, joissa kuolo oli käynyt, ja kerran
-kuului erään äidin tuskanhuuto, hän kun oli menettänyt lapsensa ja
-rukoili häntä palajamaan takaisin. Hämärässä he näkivät kuolleita
-kannettavan pitkin kaupungin katuja, ja jokaista paaria seurasi oma
-pieni murehtijajoukkonsa. Siitä syystä he suutelivat toisiaan ja
-värisivät.
-
-Luonnon lasku oli verinen ja ankara, sillä maa oli kovin rasittunut
-ja tarvitsi hengenvuoroa ennenkuin jokapäiväiselämän virta taas pääsi
-peittämään sen. Kypsymättömien isien ja kehittymättömien äitien
-lapsilla ei ollut mitään vastustusvoimaa. He olivat peloissaan
-ja odottivat hiljaa, että miekka taas kätkeytyisi tuppeensa
-marraskuussa, jos niin oli sallittu. Englantilaisten joukossa
-syntyi aukkoja, mutta ne aukot täytettiin. Hallituksen hätäaputyöt,
-kolerasairaalat, lääkkeiden jakaminen ja mahdollinen terveydenhoito
-menestyivät, sillä niin oli käsketty.
-
-Holdenia oli käsketty pitämään varalta, että olisi valmiina lähtemään
-täyttämään sen miehen paikkaa, joka ensiksi kaatuisi. Jokaisena
-päivänä hänen täytyi olla kaksitoista tuntia näkemättä Ameeraa; ja
-hän saattoi kuolla kolmen tunnin kuluessa. Holden ajatteli, millaista
-hänen tuskansa olisi, ellei hän kolmeen kuukauteen saisi nähdä
-Ameeraa, taikka jos Ameera kuolisi hänen ollessaan poissa. Hän oli
-niin varman varma siitä, että Ameera kuolisi -- niin varma, että kun
-hän nosti katseensa sähkösanomasta ja näki Pir Khanin hengästyneenä
-ovessa, niin hän naurahti ääneensä. "No?" -- kysyi hän.
-
-"Kun huuto kaikuu yössä ja henki värähtelee kurkussa, kuka tietää
-tenhovoiman, joka silloin voi auttaa? Joudu nopeaan, taivahinen. Se
-on musta kolera."
-
-Holden ratsasti täyttä karkua kotiinsa. Taivas oli synkkänä pilvistä,
-sillä tuo kauan viipynyt sade oli nyt saapunut ja kuumuus oli
-vähenemässä. Ameeran äiti oli häntä vastassa pihalla valitellen: "Hän
-on kuolemaisillaan. Hän on kuoleman oma. Hän on jo melkein kuollut.
-Mitä minun pitää tehdä, sahib?"
-
-Ameera makasi siinä huoneessa, jossa Tota oli syntynyt. Hän ei
-ollenkaan liikahtanut, kun Holden tuli, sillä ihmissielu rakastaa
-yksinäisyyttä, ja kun se on valmis lähtemään pois, se lymyää
-usvaiseen rajamaahan, johon elävät ihmiset eivät voi sitä seurata.
-Musta kolera tekee työnsä hiljaa ja selittämättä. Ameera oli
-eroamaisillaan elämästä, ikäänkuin kuolon enkeli itse olisi laskenut
-kätensä hänen päällensä. Tuo nopea hengitys näytti osoittavan, että
-hän joko pelkäsi tai tunsi tuskaa, mutta ei silmä eikä suu vastannut
-Holdenin suuteloihin. Tässä ei voinut mitään, ei sanoa, ei tehdä.
-Holden saattoi vain odottaa ja kärsiä. Sateen ensi pisarat alkoivat
-tipahdella katolle, ja hän saattoi kuulla ilohuutoja kuivuneesta
-kaupungista.
-
-Sielu palasi takaisin vähäksi aikaa, ja huulet liikkuivat. Holden
-kumartui alas kuuntelemaan. "Älä ota mitään minusta", sanoi Ameera.
-"Älä ota mitään hivuksia minun päästäni. _Hän_ pakottaisi sinut
-polttamaan ne sitten myöhemmin. Sen liekin minä tuntisin. Lähemmä!
-Tule lähemmäksi! Muista vaan, että minä olin sinun ja synnytin
-sinulle pojan. Vaikka sinä huomenna naisit valkoisen naisen, on
-sinulta ainaiseksi otettu pois tuo ilo puristaa syliisi esikoista
-poikaasi. Muista minua, kun poikasi on syntynyt -- tuo poika, joka
-on kantava sinun nimeäsi kaikkien kuullen. Hänen onnettomuutensa
-tulkoon minun päälleni. Minä tunnustan -- minä tunnustan" -- huulet
-henkäisivät loppusanat hänen korvaansa -- "ettei ole muuta jumalaa
-kuin -- -- sinä armas."
-
-Sitten hän kuoli. Holden istui hiljaa, ja kaikki hänen ajatuksensa
-olivat hyytyneet, kunnes hän kuuli Ameeran äidin nostavan uudinta.
-
-"Onko hän kuollut, sahib?"
-
-"Hän on kuollut."
-
-"Silloin minun pitää murehtia, ja sitten minä otan tämän talon
-huonekalut huostaani; sillä ne tulevat olemaan minun. Eihän sahib
-tahdo sitä kieltää. Sehän on niin vähän, niin kovin vähän, sahib, ja
-minä olen vanha vaimo. Minä tahtoisin maata mukavasti."
-
-"Jumalan tähden, ole vaiti nyt! Mene valittamaan jonnekin, jossa minä
-en voi sinua kuulla."
-
-"Sahib, hän on haudattava neljän tunnin kuluessa."
-
-"Minä tunnen tavat. Minä menen ennenkuin hänet viedään pois. Se
-seikka on sinun vallassasi. Pidä huolta, että vuode -- jolla -- jolla
--- hän lepää --"
-
-"Ahaa! Tuo kaunis punainen sohva. Minä olen jo kauan toivonut --"
-
-"Että vuode jätetään koskematta minua varten. Kaikki muu koko
-talossa on sinun. Vuokraa rattaat, ota kaikki ja mene pois ja korjaa
-ennen auringon nousua kaikki tyyni paitsi sitä, mitä olen käskenyt
-säästämään itselleni."
-
-"Minä olen vanha vaimo. Minä tahtoisin viipyä täällä edes
-murehtimispäivät, ja nyt on sadekin juuri alkanut. Minnekkä minä
-menen?"
-
-"Mitä se minua liikuttaa? Minun käskyni on, että sinä menet.
-Huonekalut ovat tuhannen rupeen arvoiset, ja minun lähettilääni tuo
-sinulle sata rupeeta tänä iltana."
-
-"Se on kovin vähän. Ajattele rattaiden vuokraa."
-
-"Sinä et saa mitään, ellet nyt lähde ja joutuun! Oi vaimo, mene
-tiehesi ja jätä minut kuolleeni luo!"
-
-Äiti mennä laahusti alas rappusia ja huolissaan, että vain saisi
-huonekalut haltuunsa, unohti valittaa. Holden jäi Ameeran luo,
-ja sade tulvaili katolle. Hän ei voinut ajatella yhtäjaksoisesti
-tuon melun tähden, vaikka kyllä koetti. Sitten neljä lakanoihin
-verhottua, aaveen tapaista olentoa hiipi yksitellen huoneeseen ja
-tirkistelivät häntä huntujensa läpi. Ne olivat kuolleen pesijöitä.
-Holden läksi huoneesta ja meni hevosensa luo. Hän oli saapunut tänne
-kuolettavassa, tukahduttavassa helteessä kahlaten nilkankorkuisessa
-tomussa. Nyt hän löysi pihan sateen valamana lammikkona täynnä
-sammakoita; keltainen puro tulvaili portin alitse, ja vinkuva tuuli
-ajoi sadenuolet rakeitten tapaan multavalleja vastaan. Pir Khan
-värisi pienessä kojussaan portin luona, ja hevonen polki levottomana
-vedessä.
-
-"Minulle on kerrottu sahibin käsky", sanoi Pir Khan. "Se on hyvä.
-Tämä talo on nyt autio. Minä menen myöskin, sillä minun apinanaamani
-muistuttaisi vain siitä, mikä on ollut. Mitä sohvaan tulee, tuon
-minä sen aamulla sinun taloosi. Mutta muista, sahib, se on oleva
-sinulle kuin puukko, jota väännetään vereksessä haavassa. Minä lähden
-toivioretkelle enkä tahdo mitään rahaa. Minä olen lihonut armollisen
-herrani turvissa, jonka suru on minun suruni. Viimeisen kerran minä
-pidän suitsia sinulle."
-
-Hän kosketti Holdenin jalkaa molemmilla käsillään, ja hevonen juosta
-karahutti tielle, jossa kahisevat bamburuo'ot tavoittelivat taivasta
-ja kaikki sammakot kurnuttivat. Holden ei voinut sateelta nähdä
-mitään. Hän peitti silmänsä käsillään ja jupisi: "Voi sinä peto! Sinä
-petomainen peto!"
-
-Uutinen hänen surustaan oli jo tunnettu hänen asunnossaan. Hän
-saattoi sen huomata isäntänsä silmistä, kun Ahmed Khan kantoi sisään
-hänen ruokansa ja ensi kerran elämässään laski kätensä Holdenin
-olkapäälle sanoen: "Syö, sahib, syö. Ruoka on hyvää surussa. Olen
-minäkin kokenut semmoista. Mutta varjot syntyvät ja katoavat, sahib.
-Varjot syntyvät ja katoavat. Tässä on keitetyltä munia."
-
-Holden ei voinut syödä eikä nukkua. Taivas lähetti alas kahdeksan
-tuumaa sadetta sinä yönä, pesten maan puhtaaksi. Vesi repi alas
-valleja, turmeli tiet ja aukoi matalat haudat muhamettilaisella
-hautausmaalla. Koko seuraavan päivän satoi, ja Holden istui hiljaa
-kotonaan ajatellen suruaan. Kolmannen päivän aamuna hän sai
-sähkösanoman, joka sisälsi ainoastaan seuraavaa: "Ricketts, Myndonie.
-Kuolemaisillaan. Holden. Ylennetty. Heti." Silloin hän ajatteli,
-että ennenkuin hän lähtee, tahtoisi hän nähdä tuon talon, jossa hän
-oli ollut herra ja hallitsija. Ilma selkisi hiukan. Pahanhajuinen
-maa höyrysi, ja Holden oli kiireestä kantapäihin saakka punainen
-pistävästä kuumuudesta, jonka tukehduttava kosteus synnytti.
-
-Hän huomasi, että sade oli repinyt alas mullasta rakennetut
-portin patsaat ja tuo raskas puuovi, joka oli hänen maailmaansa
-suojannut, riippui retkallaan yhdestä saranasta. Pihalla kasvoi
-kolmen tuuman korkuista ruohoa; Pir Khanin maja oli tyhjä, ja
-turvonneet katto-oljet riippuivat kattolautojen välissä. Harmaa
-orava oli ottanut haltuunsa verannan, ikäänkuin talo olisi ollut
-autiona kolmekymmentä vuotta eikä vain kolme päivää. Ameeran äiti
-oli vienyt pois kaikki paitsi homeisia niinimattoja. Pienten
-skorpionien rapsuttaminen, kun ne juosta vilistivät lattian poikki,
-oli ainoa ääni koko talossa. Ameeran huone ja tuo toinen huone,
-jossa Tota oli asunut, oli paksussa homeessa; ahtaat portaat, jotka
-johtivat katolle, olivat raitaiset ja täplikkäät sateen tuomasta
-mudasta. Holden näki kaiken tämän, tuli ulos taas ja tapasi tiellä
-vuokraisäntänsä Durga Dass'in -- majesteetillisena, ystävällisenä,
-puettuna valkoiseen musliiniin ja ajaen yksin-istuttavissa kääseissä.
-Hän tuli katsomaan taloaan, nähdäkseen kuinka katot kestivät
-ensimäisen sateen hyökkäystä.
-
-"Minä olen kuullut", sanoi hän, "että te ette enää tule vuokraamaan
-tätä taloa, sahib?"
-
-"Mitä aiotte tehdä sillä?"
-
-"Minä ehkä vuokraan sen pois uudelleen."
-
-"Silloin tahdon pitää sen kunnes tulen takaisin."
-
-Durga Dass oli vaiti hetkisen. "Älkää huoliko siitä, sahib", sanoi
-hän. "Kun minä olin nuori mies, niin minäkin -- Mutta nyt minä olen
-porvariston jäsen. Hohhoo! Ei. Kun linnut ovat lentäneet pois, mitä
-silloin enää pesällä tekee? Minä annan repiä sen alas; aina minä
-hirsistä jonkun hinnan saan. Se on revittävä alas ja maistraatti
-rakennuttakoon kadun sen poikki paloportaista kaupungin muuriin,
-kuten he tahtovat. Niin ettei kukaan voi tietää, millä paikalla tämä
-talo on seissyt."
-
-
-
-
-Yli rajain.
-
-
-Jokaisen pitäisi aina kaikissa olosuhteissa pysyä omassa säädyssään,
-rodussaan ja piirissään. Pysykööt valkoiset valkoisten luona ja
-mustat mustien parissa. Silloin eivät mitkään asiain luonnollista
-kulkua häiritsevät seikat tapahdu äkkiarvaamatta.
-
-Tässä kertomuksessa puhutaan miehestä, joka vallan tahallaan
-heittäytyi arvokkaan jokapäiväisseuraelämän varmojen rajojen
-ulkopuolelle.
-
-Ensiksikin hän tiesi liian paljon; ja toiseksi hän näki liian paljon.
-Hän tunkeutui liian syvälle alkuasukkaiden elämään; mutta ei hän enää
-milloinkaan tee sitä uudestaan.
-
-Kaukana kaupungin keskessä Jitha Megjin _busteen_ takana on Amir
-Nathin laskuoja, joka päättyy rautaristikko-ikkunalla varustettuun
-umpimuuriin. Laskuojan päässä on iso karjatarha, ja muureissa
-molemmin puolin ojaa ei ole ikkunoita. Ei Suchet Singh eikä Gaur
-Chand salli naistensa katsella maailmaa. Jos Durga Charan olisi
-ajatellut samoin kuin he, niin hän nyt olisi onnellisempi, ja pikku
-Bisesa olisi voinut leipoa omat leipänsä. Hänen huoneestaan saattoi
-nähdä tuon rautaristikkoisen ikkunan kautta ahtaan pimeän laskuojan,
-jonne ei aurinko milloinkaan paistanut ja jossa puhvelit piehtaroivat
-sinisessä mudassa. Hän oli leski, noin viidentoista vuoden vanha, ja
-hän rukoili yöt päivät, että Jumala lähettäisi hänelle rakastajan;
-sillä hän ei hyväksynyt yksinään-elämistä.
-
-Eräänä päivänä mies -- Trejago oli hänen nimensä -- sattui tulemaan
-Amir Nathin laskuojalle kävellessään noin ilman aikojaan; ja
-päästyään puhvelien ohi hän kompastui suureen rehukasaan.
-
-Silloin hän huomasi, että laskuojan päässä oli loukku, ja hän kuuli
-hiukan naurun hihitystä ristikkoikkunan takaa. Se kuului sievältä,
-tuo pieni naurun hihitys, ja Trejago, joka tiesi, että nuo vanhat
-"Tuhannen ja yhden yön" sadut ovat tällaisissa suhteissa erittäin
-sopivia neuvonantajia, hiipi ikkunan alle ja kuiskasi värssyn "Har
-Dyalin lemmenlaulusta", joka alkaa:
-
-    "Voiko kukaan seistä suorassa,
-    kasvot loistavaa aurinkoa kohti,
-    taikka rakastaja lemmittynsä luona?
-
-    Jos jalkani horjuvat,
-    oi sydämeni sydän,
-    voiko minua moittia siitä,
-    olenhan ihanuutesi loiston häikäisemä?"
-
-Rautaristikon takaa kuului naisen rannerenkaan hiljainen kalina, ja
-vieno ääni jatkoi laulun viidennestä värssystä:
-
-    "Voi, voi, saattaako kuu kertoa lemmestään lootuskukalle,
-    kun taivaan portit ovat suljetut ja sadepilvet kokoontuvat?
-
-    He ovat ryöstäneet minun lemmittyni
-    ja vieneet hänet kuormahevosilla pohjoiseen päin.
-
-    Rautavitjat he panivat minun armaani jalkoihin.
-
-    Käske nuolenampujain joutua -- -- --"
-
-Ääni lakkasi äkkiä, ja Trejago läksi pois Amir Nathin laskuojalta
-ihmetellen kuka kumma se saattoi laulaa "Har Dyalin lemmenlaulun"
-niin suloisesti.
-
-Seuraavana aamuna, kun hän ajoi virastoonsa, vanha vaimo pisti käärön
-hänen rattailleen. Käärössä oli lasisen rannerenkaan puolikas,
-veripunainen _dhak_-kukka, pieni _bhusa_ eli rehutukko ja yksitoista
-kardemummaa. Tämä käärö oli kirje -- ei tuommoinen kömpelö, harmia
-tuottava kirje, vaan viaton, salaperäinen rakkauskirje.
-
-Trejago tiesi liian paljon näistä asioista, kuten jo sanoin. Ei
-ainoankaan englantilaisen pitäisi osata selittää esinekirjettä. Mutta
-Trejago lateli kaikki esineet virastopulpettinsa kannelle ja alkoi
-niitä tutkistella.
-
-Särkynyt lasirengas merkitsee koko Intiassa hindulaista leskeä, sillä
-kun mies kuolee, niin vaimon rannerenkaat rikotaan käsivarsista.
-Trejago ymmärsi tuon pienen lasipalan merkityksen. _Dhak_-kukka
-merkitsee joko "toivon", "tule", "kirjoita" tahi "vaara", aina sen
-mukaan millaisten esineiden kanssa se on. Yksi kardemumma merkitsee
-"mustasukkainen", mutta kun jotakin esinettä on useampia samassa
-esinekirjeessä, niin ne kadottavat varsinaisen merkityksensä ja
-niillä tarkoitetaan vain aikaa taikka, jos suitsutusainetta, juustoa
-tahi sahramia seuraa mukana, paikkaa. Ilmoitus oli siis seuraava:
--- "Leski -- _dhak_-kukka ja _bhusa_, -- kello yksitoista."
-_Bhusa_-tukko selvitti seikan Trejagolle. Hän ymmärsi, -- nämä
-kirjeet antavat paljon tilaa vaistomaisille otaksumisille -- että
-_bhusa_-tukko oli otettu tuosta suuresta rehukasasta, johon hän oli
-kompastunut Amir Nathin laskuojan luona, ja että kirje mahtoi olla
-ristikkoikkunan takana asuvan henkilön lähettämä; ja tämä henkilö oli
-leski. Kirje sisälsi siis tämän: -- "Leski laskuojan luona, jossa on
-_bhusa_-kasa, pyytää teitä tulemaan kello yksitoista."
-
-Trejago viskasi kaikki kapineet tuleen ja naurahti. Hän tiesi, että
-Idässä ei ollut tapana käydä lempiseikkailuilla ikkunoiden alla kello
-yhdentoista aikaan aamupäivällä, eivätkä naiset liioin viikkokausia
-edeltäkäsin sovi siitä milloinka yhdytään. Siis hän meni samana
-iltana kello yksitoista Amir Nathin laskuojalle puettuna _boorkaan_,
-joka peittää miehen yhtä hyvin kuin naisenkin. Heti kun kaupungin
-kellot olivat lyöneet, vieno ääni ristikkoikkunan takana alkoi laulaa
-"Har Dyalin lemmenlaulua" siitä värssystä alkaen, jossa panthanityttö
-pyytää Har Dyalia palaamaan. Tämä laulu on hyvin kaunis alkukielellä.
-Käännöksessä sen surumielisyys haihtuu. Se on jokseenkin tällainen:
-
-    "Yksin katolla ma kuljen, käännyn pohjoisehen päin.
-    Katselen ma salamoita, kuin ne loistaa välkähtäin.
-    Kaiun kuulen askeltesi, pohjoisesta kuulen tään.
-    Tule, riennä, armahani, muutoin kuolen ikävään!
-
-    Juuressa mun jalkojeni basaari on hiljainen.
-    Kamelit ja sotavangit uupuneet on unehen,
-    merkit voittoretkiesi lepoon painaneet on pään.
-    Tule, riennä, armahani, muutoin kuolen ikävään!
-
-    Isän vaimon vanhan on jo ikä saanut uupumaan,
-    minä raukka taloss' isän orjana vain olla saan,
-    leiväksen sain surun suuren, kyyneliä juomaan jään.
-    Tule, riennä, armahani, muutoin kuolen ikävään!"
-
-Kun laulu loppui, Trejago astui esiin ristikkoikkunan alle ja
-kuiskasi: -- "Minä olen täällä."
-
-Bisesa oli kaunis tyttö.
-
-Sinä iltana sai moni seikka alkunsa, ja silloin alkoi myöskin
-kaksinaiselämä, niin hurja, että Trejago nykyjään joskus epäilee,
-eikö kaikki liene ollut unta vain. Bisesa taikka hänen vanha
-palvelijansa, sama, joka oli tuonut esinekirjeen, oli irroittanut
-rautaristikon muurista, niin että ikkuna avautui sisäänpäin ja
-muuriin syntyi siten neliskulmainen aukko, jonne sukkela mies saattoi
-kiivetä.
-
-Päiväiseen aikaan Trejago hoiti totuttuun tapaansa virastotyötään
-taikka pukeutui vierailupukuunsa ja kävi vieraissa aseman naisten
-luona, itsekseen aprikoiden, että kuinkahan kauan he olisivat
-tuntevinaan häntä, jos tietäisivät pikku Bisesa raukasta. Illalla,
-kun koko kaupunki oli levolla, hän kääriytyi pahanhajuiseen
-_boorkaan_, kulki Jitha Megjin _busteen_ läpi, kääntyi nopeasti
-Amir Nathin laskuojalle nukkuvan karjan ja mykkien muurien ohi,
-ja sitten vihdoin viimeinkin Bisesan luo; siellä hän kuuli vanhan
-vaimon hengittävän syvään ja tasaisesti tuon pienen kolkon huoneen
-oven takana, jonka Durga Charan oli antanut sisarensa tyttärelle
-asunnoksi. Kuka taikka mikä Durga Charan oli, sitä Trejago ei
-milloinkaan kysynyt, ja kuinka kummassa häntä ei huomattu eikä
-otettu kiinni, sitä hän ei ihmetellyt, ennenkuin hänen tunteensa oli
-tyyntynyt ja Bisesa... mutta siitä puhumme sittemmin.
-
-Bisesa oli alituisena ilona Trejagolle. Hän ei tuntenut asioita
-enemmän kuin linnunpoikanen, ja hänen hullunkuriset mietteensä
-ulkomaailman tapahtumista, jotka huhuina tunkivat hänenkin luokseen,
-huvittivat Trejagoa melkein yhtä paljon kuin hänen sopertelevat
-kokeensa lausua hänen nimensä -- "Christopher". Ensimäistä tavua oli
-hänen aina mahdoton lausua ja hän teki lystinnäköisiä pikku liikkeitä
-ruusukätösillään, ikäänkuin olisi tahtonut viskata pois koko nimen,
-ja sitten hän laskeutuen polvilleen Trejagon eteen kysyi häneltä,
-vallan samalla tavalla kuin englantilainenkin nainen olisi tehnyt,
-rakastiko Trejago todellakin häntä. Trejago vannoi rakastavansa häntä
-enemmän kuin ketään muuta maailmassa. Joka oli totta.
-
-Kun tätä hulluutta oli kestänyt noin kuukauden päivät, pakottivat
-olosuhteet Trejagon toisessa elämässä hänet osoittamaan erityistä
-kohteliaisuutta eräälle naistuttavalleen. Se on varma, että
-tällaisista asioista ei kerrota ainoastaan omien maanmiesten
-piirissä, vaan ainakin sataviisikymmentä alkuasukasta niistä tietää
-myöskin. Trejagon piti olla kävelemässä tämän neidin kanssa ja
-jutella hänen kanssaan musiikkilehterillä sekä pari kolme kertaa
-käydä hänen kerallaan ajelemassa; eikä hän hetkeäkään epäillyt,
-että tämä vaikuttaisi hänen rakkaaseen salaiseen elämäänsä. Mutta
-uutinen levisi tavalliseen mystilliseen tapaan suusta suuhun, kunnes
-Bisesan palvelija sai siitä kuulla ja kertoi Bisesalle. Lapsi kävi
-surulliseksi ja teki taloustoimensa huonosti, niin että Durga
-Charanin vaimo löi häntä.
-
-Viikkoa myöhemmin Bisesa torui Trejagoa hänen uskottomuudestaan.
-Hän ei ymmärtänyt kierrellä, vaan puhui suoraan. Trejago nauroi ja
-Bisesa polki pientä jalkaansa -- pienoista jalkaansa, hieno kuin
-rinkikukkanen, jonka saattoi piilottaa käteensä.
-
-Paljon siitä, mitä on kirjoitettu "itämaisesta intohimosta ja
-herkkätuntoisuudesta", on liioiteltua ja toisen suusta kuultua, mutta
-on siinä vähän tottakin; ja kun englantilainen huomaa tuon vähän,
-niin se tuntuu vallan yhtä liikuttavalta kuin mikä intohimo tahansa
-hänen omassa säännöllisessä elämässään. Bisesa raivosi ja riehui ja
-vihdoin uhkasi tappaa itsensä, ellei Trejago heti lupaisi jättää
-tuota vierasta memsahibia, joka oli tullut heidän väliinsä. Trejago
-koetti selittää ja näyttää hänelle, ettei hän ymmärtänyt näitä
-asioita kuten länsimaalaiset. Bisesa nousi ja sanoi yksinkertaisesti:
-
-"En ymmärrä. Mutta sen minä vain tiedän, että ei se ole hyvä, että
-sinä _sahib_ olet käynyt minulle rakkaammaksi omaa sydäntäni. Sinä
-olet englantilainen. Minä olen vain musta tyttö" -- hän oli vaaleampi
-rahapajan kultatankoja -- "ja mustan miehen leski".
-
-Sitten hän nyyhkytti ja sanoi: "Mutta oman sieluni ja äitini sielun
-kautta vannon, että minä rakastan sinua. Sinulle ei mitään pahaa saa
-tapahtua, käyköönpä minulle kuinka tahansa."
-
-Trejago puheli lapselle ja koetti häntä rauhoittaa, mutta hän näytti
-vallan luonnottomasti liikutetulta. Hän sanoi, ettei mikään muu
-häntä tyydytä kuin se, että heidän suhteensa nyt kerrassaan loppuu.
-Trejagon pitää mennä pois nyt heti. Ja hän meni. Kun hän hyppäsi
-ulos ikkunasta, suuteli tyttö hänen otsaansa kahdesti, ja hän kulki
-kotiinsa mietteissään.
-
-Viikko kului ja kolmekin viikkoa, eikä Bisesa lähettänyt mitään
-tietoja. Trejago, jonka mielestä tätä eroa oli kestänyt vallan kyllin
-kauan, meni Amir Nathin luo laskuojalle viidennen kerran kolmen
-viikon kuluessa, toivoen, että vastattaisiin hänen kolkutukseensa
-huojuvaan ristikkoon. Eikä hän erehtynyt.
-
-Nyt oli uusikuu ja valon säde sattui suorastaan Amir Nathin
-laskuojaan ja ristikkoikkunaan, joka vedettiin syrjään, kun hän
-koputti. Huoneen mustasta pimeydestä Bisesa ojensi käsivartensa
-kuutamoon. Molemmat kädet olivat ranteista poikki leikatut ja tyngät
-olivat jo melkein parantuneet.
-
-Sitten, kun Bisesa painoi päänsä käsivarsiensa väliin ja itkeä
-nyyhkytti, joku huoneesta karjaisi kuin villi peto, ja terävä
-esine -- veitsi, miekka tahi keihäs -- lensi Trejagon _boorkaan_.
-Se ei lävistänyt hänen ruumistaan, vaan tunkeutui erääseen kupeen
-lihakseen, ja sen haavan tähden hän ontui hieman koko loppuikänsä.
-
-Ristikko vedettiin paikoilleen. Huoneesta ei näkynyt mitään elon
-merkkiä -- ei muuta kuin kirkas kuutamo korkealla muurilla ja pimeys
-Amir Nathin laskuojalla.
-
-Sitten ei Trejago muista muuta, kuin että hän raivottuaan ja
-riehuttuaan kuin hullu noiden armottomien muurien välillä huomasi
-olevansa joen rannalla aamun sarastaessa, ja siellä hän heitti pois
-_boorkansa_ ja läksi paljain päin kotiinsa.
-
-Mikä tähän surulliseen loppuun oli syynä -- oliko Bisesa
-aiheettomassa epätoivossaan kertonut kaikki, vai oliko suhde älytty
-ja hänet pakotettu kiduttamalla tunnustamaan, tiesikö Durga Charan
-Trejagon nimen, ja mikä tuli Bisesan kohtaloksi -- tuota kaikkea
-Trejago ei tiedä vielä tänäkään päivänä. Jotain hirveätä oli
-tapahtunut, ja ajatus siitä, mitä se mahtoi olla, vaivaa Trejagoa
-öillä silloin tällöin ja pitää hänet valveilla aamuun asti. Omituista
-tässä on, ettei hän tiedä, missä Durga Charanin talon etupuoli on.
-Mahdollisesti se on semmoiseen pihaan päin, joka on yhteinen kahdelle
-tai useammalle talolle, taikka ehkä se lienee jonkun Jitha Megjin
-_busteen_ kadun takana. Trejago sitä ei tiedä. Hän ei voi saada
-Bisesaa -- pikku Bisesa raukkaa -- takaisin enää. Hän on kadottanut
-hänet alkuasukkaiden kaupunginosaan, jossa jokaisen miehen talo on
-niin vartioitu ja niin salaperäinen kuin hauta; ja ristikkoikkuna
-Amir Nathin laskuojaan päin on muurattu umpeen.
-
-Mutta Trejago käy vierailemassa säännöllisesti, ja häntä pidetään
-sangen siistinä miehenä.
-
-Hänessä ei ole mitään erinomaista muuta kuin se, että hänen oikea
-jalkansa on hiukan jäykkä, johon on syynä jänteen nyrjähtäminen.
-
-
-
-
-Dungaran tuomio.
-
-
-Tätä juttua kerrotaan vielä _Sâl_-lehdoissa Berbulda-vuoristossa,
-ja asian vakuudeksi osoittavat kertojat katotonta ja ikkunatonta
-lähetystaloa. Suuri jumala Dungara, kaikkien olevien esineiden
-hallitsija, hirmuinen, yksisilmäinen, kantava punaista
-elefantinhammasta, teki tuon kaiken; ja jokainen, joka ei usko
-Dungaraan, tulee saastutetuksi Yat-hulluudella -- sama hulluus, joka
-rankaisi Buria Kolin poikia ja tyttäriä, kun he kääntyivät pois
-Dungarasta ja pukivat päälleen vaatteita. Niin sanoo Athon Dazé, joka
-on pyhän arkun ylimäinen pappi ja punaisen elefantinhampaan vartia.
-Mutta jos kysyt Buria Kolien apulaisveronkantajalta ja päälliköltä
-tuota asiata, niin hän nauraa -- ei siitä syystä, että hän tahtoisi
-olla ilkeä lähetystointa kohtaan, vaan siitä syystä, että hän itse
-oli näkemässä, kuinka Dungaran kosto kohtasi kunnianarvoisan Justus
-Krenkin, Tübingenin lähetystoimen pastorin, hengellisiä lapsia ja
-Lottaa, hänen siveätä vaimoansa.
-
-Jos kuka kuitenkin ansaitsi jumalien hyvää kohtelua, niin oli se
-juuri kunnianarvoisa pastori Justus, ennen muinoin heidelbergiläinen,
-joka pelkästä kutsumuksesta läksi erämaihin ja otti keltatukkaisen,
-sinisilmäisen Lotan kanssaan. "Me tahdomme nämä pakanat, nyt
-pakanallisten tapojen pimittämät, paremmiksi tehdä", sanoi Justus
-virkauransa aikaisimpina päivinä. "Niin", lisäsi hän vakaumuksella,
-"he tulevat hyviksi ja käsillään työtä tekemään oppivat. Sillä
-kaikkien hyvien kristittyjen täytyy tehdä työtä." Ja pienemmällä
-apurahalla kuin englantilaisella maallikkosaarnaajalla, Justus Krenk
-asettui asumaan Kamalan ja Malairin vuorensolan taakse, Berbulda-joen
-toiselle puolelle aivan lähelle sinertävää Panth-vuorta, jonka
-harjalla oli Dungaran temppeli -- vallan Buria Kolien maakunnan
-sydämessä -- alastomien, hyväluontoisten, kainojen, hävyttömien,
-laiskojen Buria Kolien maakunnan.
-
-Tiedätkö millaista elämä on lähetystöjen raja-asemilla? Koeta
-kuvitella yksinäisyyttä, joka on vielä paljoa suurempi kuin ikinä
-missään pienimmässäkään nurkkakunnassa, jonne hallitus on sinut
-lähettänyt, -- yksinäisyyttä, joka painaa valvovia silmäluomia ja
-ajaa sinut suin päin ryhtymään päivän töihin. Sinne ei tule mitään
-postia, siellä ei ole ainoatakaan puhetoveria sinun omaa rotuasi,
-siellä ei ole mitään teitä. Siellä on tosin ruokaa niin paljon, että
-hengissä pysyy, mutta sitä ei ole hauska syödä, ja kaiken elämän
-sulon ja elämän pyrintöjen tulee saada alkunsa sinusta itsestäsi ja
-siitä ihanteellisuudesta, joka sinussa on.
-
-Aamusilla kuuluu paljaiden jalkain kapse, kun proselyytit, epäilijät
-ja julkiset pilkkaajat astua tepsuttelevat verannalle. Täytyy olla
-väsymättömän ystävällinen ja kärsivällinen ja ennen kaikkea viisas,
-sillä oppilaat ovat puolittain lapsellisen yksinkertaisia, puolittain
-on heillä miehen kokemus ja metsäläisen viekkaus. Seurakunnalla on
-tuhansia aineellisia tarpeita, joita tulee ottaa huomioon. Sinun,
-joka uskot olevasi persoonallisesti edesvastuussa heistä Luojan
-edessä, sinun täytyy urkkia esiin tuosta reuhaavasta joukosta
-pienimmätkin henkisyyden hiukkaset, jotka ehkä ovat kätkettyinä
-heihin. Jos vielä yhdistät sielujen hoitoon myöskin ruumiiden hoidon,
-on tehtäväsi vieläkin vaikeampi, sillä sairaat ja vialliset ovat
-valmiit paikalla kääntymään vaikka millaiseen uskoon, kunhan vain
-tulevat parannetuiksi, ja sitten he nauravat sinulle, kun olet kyllin
-yksinkertainen uskomaan heitä.
-
-Kun päivän työ alkaa väsyttää ja aamuinnostus on rauennut, syntyy
-sinussa masentava tunne työsi turhuudesta. Tätä vastaan sinun täytyy
-taistella, vyötettynä kupeistasi ainoastaan sillä uskolla, että sodit
-perkelettä vastaan elävien sielujen puolesta. Se on suuri ja riemuisa
-usko, mutta se, joka voi säilyttää sen horjumatta kaksikymmentäneljä
-tuntia yhtämittaa, hänellä täytyy olla tavattoman vahva ruumis ja
-samoin hermot.
-
-Kysy Bannockburnin parantavain ristiretkien harmaapäisiltä
-vanhuksilta, millaista elämää heidän saarnaajansa saivat kärsiä;
-puhele Racinen evankeliumiyhdistykselle, noille laihoille
-amerikkalaisille, jotka kehuvat, että he voivat mennä sinnekin,
-jonne ei kukaan englantilainen uskalla heitä seurata; koeta saada
-Tübingenin lähetystön pappeja puhumaan kokemuksistaan -- jos voit.
-Sinua käsketään lukemaan painettuja kertomuksia, mutta niissä ei
-puhuta mitään noista miehistä, jotka ovat menettäneet nuoruutensa
-ja terveytensä, kaiken, minkä mies voi menettää, paitsi uskoansa,
-erämaihin. Ei niissä puhuta englantilaisista tytöistä, jotka
-ovat lähteneet sinne ja kuolleet kuumetautisiin metsikköihin
-Panth-vuorilla, tietäen alusta alkaen, että siellä oli melkein
-varma kuolema odotettavissa. Harva pappi se teille kertoo näistä
-asioista enemmän kuin nuoresta David St. Beestä, joka lähetettynä
-Herran työhön murtui äärettömässä yksinäisyydessä ja palasi melkein
-mielipuolena päälähetystöön huutaen: -- "Ei ole mitään Jumalaa, vaan
-minä olen vaeltanut perkeleen kanssa!"
-
-Kertojat vaikenevat näissä asioissa, sillä eihän sivistyneen
-valkoisen miehen urhoollisuus, erehdys, epäilys, epätoivo eikä
-itsensäkieltämys ole minkään arvoista verraten siihen, että joku
-puoli-inhimillinen sielu on pelastettu haaveellisesta uskostaan
-puuhaltioihin, vuoren peikkoihin ja virtamörköihin.
-
-Gallio, tämän maakunnan varapäällikkö, "ei ollenkaan välittänyt
-näistä asioista". Hän oli ollut kauan siinä maakunnassa, ja Buria
-Kolit pitivät hänestä ja toivat hänelle tuomisiksi tuulastettuja
-kaloja, orkideoja metsän usvaisesta, kosteasta sydämestä ja niin
-paljon metsänriistaa kuin hän suinkin jaksoi syödä. Vastalahjaksi hän
-antoi heille kiniiniä ja yhdessä ylimäisen papin Athon Dazén kanssa
-ratkaisi heidän yksinkertaisia oikeusjuttujaan.
-
-"Kun te olette olleet muutamia vuosia tässä maassa", sanoi Gallio
-Krenkin pöydässä, "niin rupeatte huomaamaan, että toinen uskonto on
-yhtä hyvä kuin toinenkin. Minä koetan kyllä auttaa teitä niin paljon
-kuin voin, mutta älkää loukatko minun Buria Kolejani. He ovat hyvää
-kansaa ja he luottavat minuun."
-
-"Minä tahdon heille sanaa Jumalan opettaa", sanoi Justus, ja hänen
-pyöreä naamansa hehkui innostuksesta, "ja tietysti minä en tahdo
-heidän ennakkoluulolleen mitään väärin ja ajattelematta tehdä. Mutta,
-oi ystäväni, tuo välinpitämättömyys kaikesta uskonnosta on hyvin
-paha."
-
-"Hm", sanoi Gallio, "minulle on annettu heidän ruumiinsa ja
-maakuntansa hoidettavaksi, mutta te saatatte koettaa, mitä voisitte
-tehdä heidän sielujensa hyväksi. Älkää vaan käyttäytykö niinkuin
-teidän edeltäjänne, sillä silloin minä en voi vastata teidän
-hengestänne."
-
-"No miten sitten?" kysäisi Lotta rohkeasti, ojentaen hänelle teekupin.
-
-"Hän läksi ylös Dungaran temppeliin -- totta puhuen, hän oli vallan
-ensikertalainen tässä maassa -- ja alkoi mukuroida Dungara vanhusta
-päähän sateenvarjollaan; silloin Buria Kolit ajoivat hänet ulos ja
-mukiloivat _häntä_ vallan hurjasti. Minä olin maakunnassani, ja
-pappi lähetti sanantuojilla minulle kirjeen, jossa seisoi: 'Herrani
-tähden vainottu. Lähettäkää osa rykmenttiä!' Lähimmät sotajoukot
-olivat sadan peninkulman päässä, mutta minä arvasin mitä hän oli
-tehnyt. Minä ratsastin Panthiin ja puhelin vanhalle Athon Dazélle
-kuin isälle, sanoen hänelle, että hänen kaltaisensa viisaan miehen
-olisi pitänyt ymmärtää, että sahib oli saanut auringonpiston ja
-oli hullu. Minä en ole nähnyt ketään niin pahoillaan elämässäni,
-kuin Athon Dazé nyt oli. Hän koetti puolustautua, lähetti puita ja
-maitoa ja lintuja ja jos jotakin. Minä annoin viisi rupeeta pyhälle
-arkulle ja sanoin Macnamaralle, että hän oli ollut varomaton. Hän
-sanoi, että minä olin kumartunut alas Rimmonin huoneeseen. Mutta
-jos hän vain olisi silloin mennyt vuoren harjun poikki ja häväissyt
-Palin Deoa, Suria Kolien epäjumalaa, niin hän olisi tullut piestyksi
-kuumennetulla bamburuo'olla aikoja ennen kuin minä olisin ennättänyt
-tehdä mitään, ja sitten minun olisi pitänyt hirttää muutamia noista
-roisto raukoista. Olkaa ystävällinen heille, Padri... mutta minä en
-luule, että te saatte paljon aikaan."
-
-"En minä", sanoi Justus, "mutta minun Mestarini. Me tahdomme pienistä
-lapsista alkaa. Moni niistä pistoksen sydämeensä saa, se on niin.
-Lasten perästä äidit, ja sitten miehet. Mutta että te sisällistä
-myötätuntoisuutta meihin tuntisitte, minä suuresti haluaisin."
-
-Gallio eleli kuten ennenkin, ollen hengenvaarassa korjaillessaan
-kansansa mädänneitä bambusiltoja, tappaessaan liian rohkean tiikerin
-silloin tällöin, nukkuessaan höyryävissä metsiköissä taikka ajaessaan
-takaa Suria Kolilais-rosvoa, joka oli katkaissut pään muutamilta
-Buria-kansaan kuuluvilta veljiltään. Gallio oli käyräjalkainen,
-vaappuva nuori mies, joka luonnostaan oli vallan ilman uskontoa ja
-sen kunnioitusta. Hän tahtoi hallita itsevaltaisesti, minkä hän
-saattoi tehdäkin tässä yksinäisessä maakunnassaan.
-
-"Ei kukaan tarvitse minun paikkaani", oli hänellä tapana sanoa
-jörömäisesti, "ja minun päällikköni pistää nenänsä tänne ainoastaan
-silloin kun hän varmaan tietää, ettei täällä liiku minkäänlaisia
-kuumetauteja. Minä olen tämän maan hallitsija, niin pitkälle kuin
-silmä kantaa, ja Athon Dazé on minun varakuninkaani."
-
-Gallio kerskaili aina mitä suurimmasta elämän ylenkatseestaan --
-vaikkei hän milloinkaan ulottanut tätä teoriaansa itseään ulommalle
--- -- mutta tietysti hän kuitenkin ratsasti neljäkymmentä peninkulmaa
-lähetysmajalle, pelastamansa pieni ruskea lapsi satulansa edessä.
-
-"Tässä olisi jotain teille, Padri", sanoi hän. "Kolien on tapana
-heittää liikanaiset lapsensa kuolemaan. Enkä minä ymmärrä miksi he
-eivät saisi sitä tehdäkin, mutta te voitte kasvattaa tämän yhden.
-Minä löysin sen Berbuldan niemekkeellä. Minä aavistan, että sen äiti
-on koko matkan seurannut minua metsän halki."
-
-"Se on ensimäinen meidän laumaamme", sanoi Justus ja otti huutavan
-pikku olennon syliinsä tuudittaen sitä voimakkaasti. Niinkuin susi
-väijyy metsässä, niin odotti Matui, lapsen äiti, joka sukunsa lakia
-totellen oli kantanut sen kuolemaan, sykkivin sydämin, väsyneenä
-ja jalat haavoitettuina bamburuoikossa, katsellen lähetysmajaa
-nälkäisillä äidin katseilla. Mitähän tuo kaikkivaltias varapäällikkö
-aikoi tehdä? Syököhän tuo mustatakkinen pikku mies hänen pienoisen
-tyttärensä elävältä, sillä Athon Dazé sanoo sen olevan tapana
-kaikilla mustatakkisilla miehillä.
-
-Matui odotti bamburuokojen juurella koko pitkän yön, ja aamulla tuli
-kaunis valkoinen nainen, jonka kaltaista Matui ei ollut milloinkaan
-nähnyt, ja hänen sylissään oli Matuin tytär puettuna puhtaaseen
-pukuun. Lotta ymmärsi vain vähän Buria Kolien kieltä, mutta kun
-äiti puhuu äidille, niin heidän on vallan helppo ymmärtää toisiaan.
-Ojennetuista käsistä, jotka kainosti tavoittelivat Lotan hameen
-lievettä, kiihkeistä kurkkuäänistä ja hartaista katseista Lotta
-ymmärsi, kenenkä kanssa oli tekemisissä. Matui otti lapsensa takaisin
--- tahtoi olla tuon ihmeteltävän valkoisen vaimon palvelijana, vallan
-orjana, sillä hänen oma sukunsa ei kuitenkaan enää hänestä huolisi.
-Lotta itki hänen kanssaan kyynelvarastonsa kuiviin saksalaiseen
-tapaan, johon kuuluu myöskin ahkera nenän niistäminen.
-
-"Ensin lapsi, sitten äiti ja vihdoin mies, ja Jumalalle kunnia
-kaikesta", sanoi Justus Toivorikas. Mies tulikin jousineen ja
-nuolineen, hyvin vihaisena tosin, sillä hänellä ei ollut ketään, joka
-hänen ruokansa keittäisi.
-
-Mutta kertomus tästä lähetystoimesta on pitkä, ja minulla ei ole
-tilaisuutta selittää kuinka Justus, unohtaen varomattoman edeltäjänsä
-kohtalon, ankarasti löi Motoa, Matuin miestä, kun tämä näet oli
-hävytön. Moto säikähti, mutta saatuaan selville, ettei häntä siinä
-silmänräpäyksessä tapettu, rohkaisi mielensä ja rupesi Justuksen
-uskolliseksi liittolaiseksi ja ensimäiseksi proselyytiksi. Minä en
-voi kertoa, kuinka tuo pieni seurakunta kasvoi kasvamistaan Athon
-Dazén suurimmaksi harmiksi; kuinka Dungaran pappi väitteli viekkaasti
-koko maailman Luojan papin kanssa ja voitettiin; kuinka Dungaran
-temppelin saatavat, linnut, kalat ja hunajakakut alkoivat vähentyä;
-kuinka Lotta selitti Eevan kirousta naisille ja kuinka Justus
-koetti parastaan saadakseen miehet ymmärtämään Aatamin kirouksen;
-kuinka Buria Kolit vastustelivat tätä sanoen, että heidän jumalansa
-oli laiska jumala, ja kuinka Justus vähitellen voitti heidän
-vastenmielisyytensä työhön opettaen heille, että tuo musta maa oli
-rikasta ja tuotti muutakin kuin vain multasieniä.
-
-Kaikki nämä seikat kuuluvat monen kuukauden historiaan ja kaikkien
-noiden kuukausien kuluessa harmaapäinen Athon Dazé mietiskeli
-kostoa siitä, että kansa ei enää välittänyt Dungarasta. Metsäläisen
-kavaluudella teeskenteli hän ystävyyttä Justusta kohtaan viitaten
-siihen, että ehkä hän itsekin vielä kääntyisi. Mutta Dungaran
-seurakunnalle hän sanoi synkästi: -- "Nuo Padrin joukkolaiset
-ovat pukeneet vaatteita yllensä ja palvelevat ahkerata jumalaa.
-Siitä syystä Dungara kostaa heille hirmuisesti, kunnes he ulvoen
-heittäytyvät Berbuldan aaltoihin." Öisin punaisen elefantinhampaan
-kantaja mölisi ja karjui vuorien välissä ja Dungaran uskolliset
-palvelijat valvoivat ja sanoivat: -- "Kaikkien olevien olentojen
-jumala miettii kostoa luopioille. Ole armollinen, Dungara, meille,
-sinun lapsillesi, ja anna meille kaikki heidän viljansa!"
-
-Myöhään, kun kylmä ilma oli alkanut, saapui päällikkö vaimonsa
-kanssa Buria Kolien maakuntaan. "Käykääpäs katsomassa Krenkin
-lähetystalolla", sanoi Gallic "Hän tekee hyvää omalla tavallaan
-ja minä arvelen, että he olisivat hyvillään, jos te avaisitte
-bamburuokotemppelin, jonka hän on saanut rakennetuksi. Kaikissa
-tapauksissa saatte nähdä sivistyneitä Buria Koleja."
-
-Suuri melu nousi lähetystalolla. "Nyt hän ja hänen armollinen
-rouvansa omilla silmillään näkevät, että me hyviä töitä tehneet
-olemme, ja -- niin -- me tahdomme heille oppilapsemme omilla käsillä
-tehdyissä puvuissaan näyttää. Se on oleva suuri päivä -- Jumalalle
-kunnia", sanoi Justus; Lotta sanoi: "Amen."
-
-Justus oli omaan hiljaiseen tapaansa hiukan kadehtinut Baselin
-kutojalähetystöä, kun hänen omat oppilaansa näet olivat niin
-saamattomia käsitöissä. Athon Dazé oli nykyjään opettanut muutamia
-heistä häkylöimään kiiltäviä silkkisäikeitä eräästä kasvista, jota
-kasvoi runsaasti Panth-vuoren rinteellä. Siitä saatiin vaatetta,
-joka oli valkeata ja pehmeää, melkein kuin Tyvenen meren _tappa_, ja
-tänä päivänä piti oppilasten ensi kerran pukeutua siitä tehtyihin
-vaatteisiin. Justus oli ylpeä työstään.
-
-"Heidän pitää valkoisiin vaatteihin puettuina päällikön ja hänen
-jalosukuisen rouvansa vastassa olla, laulaen _Nyt kiittäkäämme
-Jumalaa_. Sitten hän temppelin on avaava, ja -- niin -- ja Galliokin
-uskomaan on rupeava. Seisokaa noin, lapset, kaksittain, ja -- Lotta,
-minkätähden ne noin raapivat itseään? Ei ole sopivata tuolla lailla
-kiemurrella, Nala lapseni. Päällikkö tulee kohta ja tuo kiusaa häntä."
-
-Päällikkö, hänen vaimonsa ja Gallio kiipesivät vuoren rinnettä
-lähetystalolle. Proselyytit seisoivat kahdessa rivissä hohtavan
-valkoisena joukkona, jossa oli noin 40 henkeä. "Haa", sanoi
-päällikkö, joka saavuttamallaan mielen taipuisuudella heti oli valmis
-uskomaan, että hän oli alusta pitäen kannattanut tätä laitosta.
-"Menevät eteenpäin, näen mä, jättiläisaskeleilla."
-
-Ei sen paremmin voinut sanoa! Lähetysseurakunta meni tosiaankin
-eteenpäin -- ensin hieman hypähdellen, ja naamasta näkyi, että heitä
-samalla hävetti ja oli paha olla, mutta sitten juosten kuin kärpästen
-puremat hevoset ja hurjistuneet kengurulaumat. Panth-vuoren harjalta
-kuului punaisen elefantinhampaan kantaja mölisevän ankarasti ja
-murheellisesti. Proselyyttijoukko horjui, erosi ja hajosi ulvoen ja
-kirkuen tuskasta. Justus ja Lotta seisoivat kauhun valtaamina.
-
-"Se on Dungaran tuomio!" huusi ääni. "Minä palan, minä palan!
-Joutukaa virtaan, muutoin me palamme!"
-
-Väki pyöri ja riehui kallioilla Berbuldan rannalla kiemurrellen,
-polkien ja väännellen; he repivät pois vaatteensa virtaan Dungaran
-rummun kiihottamina. Justus ja Lotta pakenivat melkein itkien
-päällikön luo.
-
-"Minä en voi ymmärtää! Eilen", änkytti Justus, "heillä oli kymmenet
-käskyt... Mitä tämä on? Jumalan ja kaikkien hyvien henkien kautta
-maalla ja merellä. Nala! Oi häpeätä!"
-
-Juosten ja huutaen ilmaantui kalliolle heidän päänsä yläpuolelle
-Nala, koko lähetysseurakunnan ylpeys, neljäntoistavuotias tyttö,
-oppivainen ja siveä -- ja nyt hän oli alaston kuin ilmeinen päivä ja
-potki kuin metsäkissa.
-
-"Tämänkö tähden", kirkui hän ja heitti takkinsa Justusta kohti,
-"tämänkö tähden minä jätin heimoni ja Dungaran -- teidän Pahan
-paikkanne tulen tähden? Sokea apina, mitätön maan mato, kuivattu
-kala, se sinä olet, sinä joka sanoit, etten minä milloinkaan tulessa
-palaisi! Oi Dungara, minä palan nyt! Nyt minä palan! Armahda minua,
-kaikkien olevien esineiden Jumala!"
-
-Hän kääntyi ja heittäytyi Berbuldaan, ja Dungaran rumpu mölisi
-riemuiten. Viimeisten proselyyttien ja heidän opettajansa välillä oli
-nyt neljännespeninkulma kuohuvaa virtaa.
-
-"Eilen", valitti Justus, "hän oppi koulussa kirjaimet -- Voi! Tämä on
-saatanan työtä!"
-
-Mutta Gallio katseli uteliaasti tytön takkia, joka oli pudonnut hänen
-jalkoihinsa. Hän tunnusteli sen kudontaa, veti takinhihansa ylemmäksi
-päivettynyttä rannettaan ja painoi vaatetta käsivarttaan vasten.
-Sille paikalle syntyi hehkuvan punainen täplä valkoiseen ihoon.
-
-"Ahaa!" sanoi Gallio tyynesti, "sitä minä arvelinkin".
-
-"Mitä se on?" kysyi Justus.
-
-"Minä nimittäisin sitä Nesson paidaksi [Nessos oli kentauri, jonka
-Herkules tappoi ja jonka vereen kastettu paita tuotti hänelle mitä
-suurinta tuskaa, kun hän sen puki yllensä. Suoment. muist.], mutta...
-Mistä saitte ainekset tähän kankaaseen?"
-
-"Athon Dazé neuvoi pojille, kuinka heidän piti sitä valmistaa", sanoi
-Justus.
-
-"Tuo vanha kettu! Tiedättekö, että hän on antanut teille
-Nilgiri-nokkosia -- skorpioni -- _Girardenia heterophylla_. Eipä ole
-ihme, että he kiemurtelivat. Sehän kirveltelee vielä siltatouvinakin,
-vaikka sitä on liotettu kuusi viikkoa. Tuo kavala lurjus! Tietysti
-viipyi noin puoli tuntia ennenkuin se ennätti polttaa heidän paksun
-nahkansa läpi, ja sitten...!"
-
-Gallio purskahti nauruun, mutta Lotta itki päällikön rouvan helmassa
-ja Justus oli peittänyt kasvonsa käsillään.
-
-_"Girardenia heterophylla!"_ toisti Gallio. "Krenk, miksi ette
-puhunut siitä minulle? Minä olisin voinut säästää teiltä tämän.
-Kudottua tulta suorastaan! Kuka tahansa paitsi alaston Koli olisi
-tuon tiennyt, ja jos minä tunnen heidät oikein, ette enää milloinkaan
-saa heitä takaisin."
-
-Hän katseli toiselle puolen jokea, jossa proselyytit vielä kierivät
-ja valittelivat matalikossa, ja hymy katosi hänen huuliltaan, sillä
-hän näki, että Tübingenin lähetys Buria Kolien luona oli kuollut.
-
-Vaikka Justus ja Lotta vielä kolme kuukautta kuljeskelivat suruissaan
-aution kouluhuoneen ympärillä, eivät he enää milloinkaan saaneet
-takaisin toivorikkaimpiakaan oppilaitaan. Ei! Kaiken keskustelun
-loppuna oli Pahan paikan tuli -- tuli, joka viilteli jäseniä ja
-poltti luihin saakka. Kuka uskaltaa toisen kerran herättää Dungaran
-vihan? Menköön pikku mies ja hänen vaimonsa minne tahansa. Buria
-Kolit eivät välitä heistä mitään. Gallio lähetti Athon Dazélle
-yksityisen kirjeen, jossa sanottiin, että Athon Dazé ja kaikki
-Dungaran papit hirtetään Dungaran alttarin luona, jos hiuskarvakaan
-katkaistaan lähetyssaarnaajien päästä. Se pelasti Justuksen ja Lotan
-Buria Kolien lyhkäisistä myrkytetyistä nuolista, mutta ei kaloja
-eikä lintuja, ei hunajakakkuja eikä suolaa ja nuoria porsaita enää
-kannettu heidän ovelleen. Ja semmoistahan se on! Eihän ihminen elä
-sulasta armosta, vaan tarvitseehan hän ruokaakin.
-
-"Lähdetään pois, vaimoni", sanoi Justus; "täällä ei ole mitään hyvää
-odotettavana, ja Jumala on tahtonut, että toinen mies tämän työn on
-tekevä -- soveliaalla ajalla -- Hänen omalla soveliaalla ajallaan.
-Mennään me pois, ja minä tahdon -- niin -- hiukan kasvioppia tutkia."
-
-Jos joku tahtoisi uudestaan lähteä käännyttämään Buria Koleja,
-niin siellä on vielä ainakin sisimmäinen osa lähetystaloa jäljellä
-Panth-vuoren juurella. Mutta temppeli ja kouluhuone ovat aikoja
-sitten hävinneet metsikön peittoon.
-
-
-
-
-Lispeth.
-
-
-Hänen vanhempansa olivat vuoristolainen Sonoo ja hänen vaimonsa
-Jadeh. Eräänä vuonna maissin satoa oli kohdannut kato ja kaksi karhua
-hävitti yhtenä yönä heidän ainoan unikkopeltonsa juuri Sutlej-laakson
-kupeella Kotgarhin puolella. Silloin he seuraavana vuodenaikana
-rupesivat kristityiksi ja kantoivat lapsensa lähetystalolle
-kastettavaksi. Kotgarhin lähetyssaarnaaja risti sen Elisabetiksi, ja
-vuoristolaiset eli _paharit_ äänsivät nimen "Lispeth".
-
-Myöhemmin tuli kolera Kotgarhin laaksoon ja korjasi Sonoon sekä
-Jadehin. Silloin Lispethistä tuli puolittain palvelija, puolittain
-seuralaisnainen Kotgarhin lähetyssaarnaajan vaimolle. Tämä tapahtui
-mähriläislähetystön vallan jälkeen, mutta ennenkuin Kotgarh kokonaan
-oli unohtanut nimensä "Pohjoisten vuorien ruhtinatar".
-
-Lieneekö kristinusko vaikuttanut Lispethiin, vai ehkä hänen omat
-jumalansa olisivat saaneet yhtä paljon aikaan samanlaisissa
-olosuhteissa, sitä en tiedä; mutta hänestä kasvoi tavattoman
-kaunis. Kun vuoristolaistyttö on kaunis, niin kannattaa kyllä
-matkustaa viisikymmentä peninkulmaa tietöntä korpea häntä katsomaan.
-Lispethillä oli kreikkalaiset kasvot -- semmoiset, jommoisia
-maalarit niin usein kuvaavat ja niin harvoin näkevät. Hänen ihonsa
-oli kuin vaalea norsunluu, ja hän oli heimoonsa verraten erittäin
-valkoverinen. Sitten hänellä oli vallan ihmeelliset silmät, ja
-ellei hän olisi käynyt puettuna inhottavan rumaan karttuuniin, jota
-lähetystö näytti erittäin suosivan, olisi luullut näkevänsä itse
-roomalaisten Dianan metsästysretkellä, kun äkkiarvaamatta sattui
-tapaamaan hänet vuoren rinteellä.
-
-Lispeth rupesi mielihyvällä kristinuskoon eikä luopunut siitä
-ennätettyään täysi-ikäiseksi, kuten muutamat vuoristolaistytöt. Hänen
-oma kansansa vihasi häntä, sillä he sanoivat, että hänestä oli tullut
-_memsahib_, joka pesi kasvonsa joka päivä, ja lähetyssaarnaajan rouva
-ei tiennyt mihin häntä käyttäisi. Eihän voi panna viiden jalan ja
-kymmenen tuuman pituista komeata jumalatarta lautasia ja kuppeja
-pesemään. Hän siis leikki lähetyssaarnaajan lasten kanssa, hoiti
-luokkia sunnuntaikoulussa, luki kaikki talon kirjat ja kävi päivä
-päivältä yhä ihanammaksi kuten sadun prinsessa. Lähetyssaarnaajan
-rouva sanoi, että tytön pitäisi ruveta johonkin "hienompaan"
-palvelukseen Simlassa, esim. bonniksi taikka muuksi sellaiseksi.
-Lispeth ei halunnut ruveta palvelukseen. Hän oli vallan onnellinen
-nykyisissä oloissaan.
-
-Kun matkustajia -- niitä ei vielä siihen aikaan paljon ollutkaan --
-tuli Kotgarhiin, oli Lispethin tapana piiloutua omaan huoneeseensa,
-sillä hän pelkäsi, että he veisivät hänet Simlaan taikka jonnekin
-muuanne tuntemattomaan maailmaan.
-
-Eräänä päivänä, muutamia kuukausia sen jälkeen kuin oli täyttänyt
-seitsemäntoista vuotta, Lispeth läksi kävelemään. Hänen
-kävelyretkensä eivät olleet samanlaisia kuin englantilaisten
-neitosten -- puolitoista peninkulmaa jalkaisin ja sitten ratsastaen
-takaisin. Hän taivalsi kaksi- ja kolmekymmentä peninkulmaa
-edestakaisin pienillä virkistysmatkoillaan Kotgarhin ja Narkundan
-välillä. Tällä kertaa hän palasi takaisin vasta pimeässä kiiveten
-alas jyrkkää vuoren rinnettä Kotgarhiin, sylissään joku raskas
-taakka. Lähetyssaarnaajan rouva torkkui vierashuoneessa, kun Lispeth
-astui sisään taakkoineen väsyneenä ja raskaasti hengittäen. Lispeth
-asetti sen sohvalle ja sanoi ilman muita mutkia: -- "Tämä on minun
-mieheni. Minä löysin hänet Bagin tiellä. Hän on loukannut itsensä. Me
-hoidamme häntä nyt huolellisesti, ja kun hän tulee terveeksi, niin
-teidän miehenne vihkii meidät."
-
-Tämä oli ensimäinen kerta, kun Lispeth ilmaisi mietteitään
-aviokysymyksessä, ja lähetyssaarnaajan rouva vallan kauhistui. Mutta
-kaikissa tapauksissa piti nyt ensi sijassa pitää huolta sohvalla
-viruvasta miehestä. Hän oli nuori englantilainen, jonka päässä oli
-luuhun saakka ulottuva terävän esineen viiltämä haava. Lispeth sanoi
-löytäneensä hänet rotkosta, josta hän sitten kantoi hänet kotiin.
-Mies hengitti heikosti ja oli tainnoksissa.
-
-Lähetyssaarnaaja, joka ymmärsi hiukan lääketiedettä, asetti hänet
-vuoteelle ja hoiti häntä; Lispeth odotti ulkopuolella ovea, valmiina
-auttamaan tarvittaessa. Hän selitti lähetyssaarnaajalle, että
-tämä se oli se mies, jonka kanssa hän aikoi mennä naimisiin. Sekä
-lähetyssaarnaaja että hänen rouvansa selittivät hänelle vakavasti,
-kuinka sopimatonta tämä hänen käytöksensä oli. Lispeth kuunteli
-tyynesti ja sitten uudisti esityksensä. Kristillisyyttä pitää olla
-hyvin suuri määrä, ennenkuin se voi poistaa sivistymättömiä itämaisia
-viettejä, esimerkiksi ensi silmänräpäyksessä rakastumista. Kun
-Lispeth nyt kerran oli löytänyt miehen, jota hän ihaili, niin hän ei
-voinut ymmärtää, miksi hänen pitäisi pitää salassa tuota vaaliansa.
-Eikä hän liioin aikonut luopua valitustaan kenenkään käskystä. Hän
-aikoi vain hoitaa englantilaista, kunnes tämä paranisi kylliksi
-voidakseen naida hänet. Tämä oli hänen pikku ohjelmansa.
-
-Pari viikkoa sairastettuaan lievänlaista kuumetta ja tulehdusta
-englantilainen alkoi voimistua ja kiitti lähetyssaarnaajaa ja
-hänen rouvaansa sekä Lispethiä -- varsinkin Lispethiä -- heidän
-ystävyydestään. Hän oli itämailla-matkustaja, niin hän kertoi --
-siihen aikaan ei vielä puhuttu maapallon kiertäjistä, kun Peninsular
-& Oriental Steam Navigation Company'n laivasto vielä oli nuori
-ja pieni -- ja hän oli tullut Dehra Dunista keräämään kasveja
-ja perhosia Simlan vuoristoon. Siitä syystä ei kukaan Simlassa
-tietänyt mitään hänestä. Hän arveli pudonneensa vuoren särmältä
-kurottaessaan ottamaan saniaista mädänneeltä puun kannolta, ja hänen
-hindulaiset tavarankantajansa arvattavasti ryöstivät hänen kapineensa
-ja pakenivat. Hän aikoi mennä takaisin Simlaan, jahka nyt hiukan
-voimistuisi. Häntä ei enää huvittanut vuorilla kapuaminen.
-
-Hänellä ei ollut minkäänlaista kiirettä lähteä; hän vain kokoeli
-voimia verkalleen. Lispeth ei välittänyt lähetyssaarnaajan eikä
-hänen rouvansa neuvoista. Viimeksimainittu vihdoin päätti puhua
-englantilaiselle ja kertoi hänelle Lispethin sydämen tilan.
-Englantilainen nauroi aika makeasti ja sanoi, että tuohan oli kovin
-sievää ja romantillista, vallan oiva Himalaya-idylli, mutta koska
-hän jo oli kihloissa toisen tytön kanssa kotimaassaan, niin ei tästä
-asiasta voinut tulla sen enempää. Hän tietysti lupasi käyttäytyä
-varovasti. Sen hän tekikin. Mutta hänestä oli hauskaa puhella ja
-kävellä Lispethin kanssa ja kuiskailla suloisia sanoja hänelle
-ja nimittää häntä lempinimillä, kun hän jo oli parantunut siksi
-paljon, että saattoi ruveta lähtöä tekemään. Se ei ollut kerrassaan
-mitään hänelle ja kaikki maailmassa Lispethille. Lispeth oli hyvin
-onnellinen nämä kaksi viikkoa, sillä hän oli löytänyt miehen, jota
-hän rakasti.
-
-Hän kun oli syntyjään metsäläinen, niin hän ei ollenkaan huolinut
-peitellä tunteitaan, ja se huvitti englantilaista. Kun englantilainen
-matkusti pois, saattoi Lispeth häntä vuorien poikki Narkundaan saakka
-kovin suruissaan ja onnettomana. Lähetyssaarnaajan rouva oli hyvä
-kristitty eikä rakastanut minkäänlaisia ikävyyksiä ja skandaaleja
--- mutta Lispethille hän ei voinut yhtään mitään -- ja hän oli
-pyytänyt, että englantilainen sanoisi Lispethille tulevansa takaisin
-naimaan Lispethin. "Hän on vallan lapsi, näettekö, ja minä pelkään,
-että hän sisimmässään on pakana", sanoi lähetyssaarnaajan rouva.
-Englantilainen kulki siis nuo kaksitoista peninkulmaa vuorien poikki
-käsi Lispethin vyötäisillä ja vakuutti tytölle tulevansa takaisin
-naimaan hänet. Lispeth myöskin yhä uudelleen lausui lupauksensa. Hän
-itki Narkundan harjulla, kunnes englantilainen oli kadonnut näkyvistä
-Muttianin tielle.
-
-Sitten hän pyyhki kyyneleensä ja palasi Kotgarhiin sanoen
-lähetyssaarnaajan rouvalle: "Hän tulee takaisin naimaan minut. Hän
-meni nyt oman kansansa luo kertomaan siitä." Lähetyssaarnaajan rouva
-hyväili Lispethiä ja sanoi: "Hän palajaa takaisin." Kahden kuukauden
-kuluttua kävi Lispeth kärsimättömäksi, ja hänelle sanottiin, että
-englantilainen oli matkustanut meren poikki Englantiin. Lispeth
-tiesi, missä Englanti on, sillä hän oli lukenut hiukan maantieteen
-alkeita, mutta vuoristolaistyttönä hänellä ei tietysti ollut
-minkäänlaista käsitystä merestä. Talossa oli vanha kartta, jolla
-Lispeth oli leikkinyt lapsena. Sen hän kaivoi esiin taas, pani sen
-kokoon iltasilla, itki itsekseen ja koetti miettiä, missä hänen
-englantilaisensa nyt mahtoi olla. Kun hänellä ei ollut mitään
-käsitystä etäisyyksistä eikä laivoista, olivat hänen laskunsa hiukan
-häilyviä. Mutta asia ei yhtään olisi siitä muuttunut, vaikka ne
-olisivat olleet vallan oikeitakin, sillä englantilainen ei ollenkaan
-aikonutkaan palata takaisin naimaan vuoristolaistyttöä. Hän unohti
-kokonaan Lispethin kerätessään perhosia Assamissa. Sittemmin hän
-kirjoitti kirjan Itämaista. Lispethin nimeä ei siinä mainittu.
-
-Kolmen kuukauden kuluttua Lispeth rupesi joka päivä vaeltamaan
-Narkundassa katsomassa eikö englantilaista jo näkyisi tiellä tulevan.
-Se tyynnytti häntä, ja kun lähetyssaarnaajan rouva huomasi hänen
-käyvän iloisemmaksi, arveli hän, että tuo "raakalainen ja kovin
-sopimaton mielettömyys" jo alkoi hälvetä. Vähän ajan kuluttua
-kävelyretket eivät enää tyydyttäneet Lispethiä ja hän kävi kovin
-kiukkuiseksi. Lähetyssaarnaajan rouva arveli, että nyt oli sopiva
-aika ilmoittaa hänelle kuinka asian laita oli -- että englantilainen
-oli luvannut rakastaa Lispethiä vain tyynnyttääkseen häntä -- että
-hän ei koskaan ollut mitään muuta tarkoittanut, ja että oli "väärin
-ja sopimatonta", että Lispeth ajatteli naimista englantilaisen
-kanssa, joka oli ylevämpää rotua ja joka sitäpaitsi oli luvannut
-naida toisen tytön omasta kansastaan. Lispeth sanoi, että kaikki tuo
-on vallan mahdotonta, sillä englantilainen oli sanonut rakastavansa
-häntä ja lähetyssaarnaajan rouva itse oli omin suin vakuuttanut hänen
-palaavan takaisin.
-
-"Kuinka se voi olla valetta, mitä hän ja te sanoitte?" kysyi Lispeth.
-
-"Me sanoimme sen vain tyynnyttääksemme sinua, lapsi", sanoi
-lähetyssaarnaajan rouva.
-
-"Te siis valehtelitte minulle", sanoi Lispeth, "te ja hän?"
-
-Lähetyssaarnaajan rouva katseli alas eikä virkkanut mitään.
-Lispethkin oli ääneti vähän aikaa; sitten hän läksi ulos laakson
-poikki ja palasi takaisin puettuna kuin vuoristolaistyttö --
-inhottavan likaisena, mutta ilman nenä- ja korvarenkaita. Tukkansa
-hän oli letittänyt pitkäksi kankipalmikoksi, johon oli kierretty
-mustia lankoja, kuten vuoristolaisnaisilla oli tapana.
-
-"Minä aion mennä takaisin oman kansani luo", sanoi hän. "Te olette
-surmanneet Lispethin. Jäljellä on vain vanhan Jadehin tytär --
-_paharin_ tytär ja _Tarka Devin_ palvelija. Te olette kaikki
-pettureita, te englantilaiset."
-
-Ennenkuin lähetyssaarnaajan rouva oli tointunut hämmästyksestään
-kuullessaan Lispethin selittävän palanneensa isiensä jumalien tykö,
-oli tyttö jo mennyt, eikä hän milloinkaan palannut takaisin.
-
-Hän liittyi omaan likaiseen kansaansa intohimoisesti, ikäänkuin
-olisi tahtonut korvata sen osan elämästään, jonka oli elänyt heistä
-erillään. Jonkun ajan kuluttua hän meni naimisiin erään puunhakkaajan
-kanssa, joka löi häntä, kuten _paharien_ tapana on, ja hänen
-kauneutensa kuihtui pian.
-
-"Ei ole mitään lakia, jonka mukaan voimme laskea pakanoiden oikkuja",
-sanoi lähetyssaarnaajan rouva, "ja minä luulen, että Lispeth aina
-sydämessään pysyi pakanana." Siihen nähden, että Lispeth oli otettu
-englantilaiskirkon helmaan viiden viikon ikäisenä, ei tämä selitys
-juuri tuota kunniaa lähetyssaarnaajan rouvalle.
-
-Lispeth oli kuollessaan hyvin vanha. Hän puhui aina sujuvasti
-englanninkieltä, ja kun hän oli tarpeeksi humalassa, saattoi häntä
-joskus houkutella kertomaan ensi lemmestään.
-
-Vaikeata oli kuvitella, että tuo tihrusilmäinen, ryppynaamainen akka,
-ruma kuin variksenpelätti, kerran oli ollut "Kotgarh lähetystön
-Lispeth".
-
-
-
-
-Aurelianus Mc Gogginin kääntyminen.
-
-
-Tämä ei ole oikeastaan mikään kertomus. Se on tutkimus, ja minä olen
-hyvin ylpeä siitä. Sillä tutkimus osoittaa aina taitoa.
-
-Kukin ihminen on oikeutettu pitämään oman uskontonsa; mutta ei
-kellään -- kaikista vähimmin nuorella väellä -- ole oikeutta sitä
-väkisin tyrkyttää muille. Hallitus lähettää silloin tällöin Intiaan
-hiukan kierotuumaisia virkamiehiä, mutta omituisimpia pitkiin
-aikoihin oli Mc Goggin. Hän oli mallikelpoinen -- erinomaisen
-mallikelpoinen -- mutta hänen mallikelpoisuutensa oli luiskahtanut
-väärään suuntaan. Sen sijaan että olisi tutkinut alkuasukasten
-kieltä, hän lueskeli erään Comte nimisen, luulen ma, ja Spencer
-nimisen miehen sekä professori Cliffordin kirjoittamia kirjoja. (Te
-löydätte kyllä nämä kirjat kirjastoista.) He arvostelevat ihmisten
-sisimpiä sellaisten kannalta, joilla ei ole vatsaa. Ei kukaan estänyt
-Mc Gogginia lukemasta niitä, mutta hänen olisi pitänyt saada vitsaa
-mammaltaan. Ne panivat hänen päänsä pyörälle, ja hän saapui Intiaan
-varustettuna hienonnetulla uskonnolla paitsi työhommiaan. Siinä ei
-ollut pitkä uskontunnustus. Se sisälsi vain että ihmisellä ei ole
-mitään sielua, ettei ole olemassa mitään Jumalaa eikä tulevaista
-elämää ja että meidän pitää rehveltää jossakin ihmiskunnan hyväksi.
-
-Hiukan vähäpätöisempi pykälä näkyi olevan se, että vielä pahempi
-kuin käskeminen on käskyn totteleminen. Ainakin Mc Goggin väitti
-niin, mutta minä arvelen, että hän ehkä oli lukenut väärin ensimäiset
-alkeensa.
-
-Minä en sano sanaakaan pahaa hänen uskonnostaan. Se oli tehty
-Lontoossa, jossa ei ole muuta kuin koneita ja asfalttia ja
-rakennuksia -- ja kaikki tuo sumun peitossa. Tietysti mies siellä
-rupeaa ajattelemaan, ettei ole olemassa mitään häntä itseään
-korkeampaa ja että Lontoon rakennushoitokunta on kaikki toimittanut.
-Mutta tässä maassa, jossa me näemme todellisen ihmiskunnan --
-raa'an, ruskean, alastoman ihmiskunnan -- ilman mitään sen ja
-hehkuvan taivaan välillä ja ainoastaan rasittunut, köyhdytetty
-maa allaan, täällä tuumat hiukan tasaantuvat ja useimmat ihmiset
-palaavat takaisin yksinkertaisempiin teorioihin. Elämä Intiassa
-ei ole kyllin pitkä tuhlattavaksi tutkimuksiin, onko kaikkien
-puuhien etunenässä korkeampaa johtajaa. Tästä syystä nimittäin:
-valtuusmies on korkeampi kuin apulainen, päällikkö on korkeampi
-kuin valtuusmies, varakuvernööri on korkeampi kuin päällikkö, ja
-varakuningas on korkeampi kuin kaikki nuo neljä. Häntä käskemässä
-on taas valtioministeri, joka on vastuunalainen keisarinnalle. Jos
-taaskin keisarinna ei ole vastuunalainen Luojalleen -- jos ei mitään
-Luojaa ole häntä ylempänä -- niin koko meidän valtiojärjestyksemme on
-väärä. Joka on tuiki mahdotonta. Kotimaassa on ihmisillä kuitenkin
-yksi puolustus. He ovat suureksi osaksi tallissa ruokittuja ja
-ovat käyneet henkisesti pulleiksi. Otappas suuri ja pullea hevonen
-ratsastaaksesi, niin se kuolaa ja tahrii kuolaimet niin, ettei yhtään
-voi nähdä niitä. Mutta kuolaimensa ovat kuitenkin olemassa vallan
-entisellään. Ihmiset eivät käy pulleiksi Intiassa. Ilmanala ja työ
-siellä estää heitä puhumasta puuta heinää.
-
-Jos Mc Goggin olisi pitänyt tuon suurella kirjaimella alkavan ja
-ismi-tavulla loppuvan uskontonsa itsekseen, niin ei kukaan ihminen
-olisi siitä välittänyt, mutta hänen molemmat isoisänsä olivat olleet
-wesleyläisiä saarnaajia ja saarnainto oli mennyt perintönä hänelle.
-Hän tahtoi, että jokaisen klubissa piti ymmärtämän, ettei heillä
-ollut mitään sielua, ja auttaman häntä panemaan Luojaa viralta
-pois. Hyvin monet sanoivat hänelle, että _hänellä_ epäilemättä
-ei ollut mitään sielua, sillä hän oli niin nuori, mutta siitä ei
-ollenkaan seurannut, että hänen vanhemmat toverinsa olivat yhtä
-kehittymättömiä; ja olkoonpa sitten tulevaista elämää tai ei,
-niin he ainakin tahtoivat tässä elämässä lukea sanomalehtensä
-rauhassa. "Mutta se ei ole pääasia -- se ei ole pääasia!" oli
-Aurelianuksen tapa sanoa. Miehet viskoivat häntä sohvatyynyillä ja
-käskivät hänen mennä mihin paikkaan tahansa, jota hän uskoi. He
-ristivät hänet "Blastodermiksi" -- hän näet sanoi polveutuvansa
-sen nimisestä perheestä, joka kuulemma eli jolloin kulloin
-esihistoriallisena aikana, -- ja he koettivat loukkauksilla ja
-naurulla saada häntä vaikenemaan, sillä hän oli ainaisena vastuksena
-klubissa ja sitäpaitsi hän oli hävytön vanhemmille miehille. Hänen
-maakuntapäällikkönsä, joka jo oli virassa rajamailla, kun Aurelianus
-vielä piehtaroi sängyn peitteellä, sanoi hänelle, että ollakseen
-kelpo mies Aurelianus oli suuri hölmö. Ja se on varmaa, että jos hän
-olisi malttanut tehdä työtään, olisi hän muutaman vuoden perästä
-kohonnut sihteeristöön. Hän oli juuri sellainen tyyppi, joka siellä
-menestyy -- pelkkää päätä vain, ei ollenkaan ruumista, ja tuhansia
-teorioja. Ei ainoakaan sielu välittänyt Mc Gogginin sielusta. Hänellä
-sai kernaasti olla kaksi taikka ei yhtään sielua taikka jonkun toisen
-sielu. Hänen tuli vain totella käskyjä ja pysyä lestissään eikä
-turmella klubia "ismeillään".
-
-Hän teki työtä mainiosti, mutta hän ei hyväksynyt ainoatakaan käskyä
-koettamatta parantaa sitä. Se oli vika hänen uskonnossaan. Se
-teki ihmiset liian vastuunalaisiksi ja vetosi liian paljon heidän
-rehellisyyteensä. Joskus voi johtaa vanhaa hevosta riimustakin, mutta
-varsaa ei milloinkaan. Mc Goggin puuhasi enemmän kuin kukaan hänen
-ikäisensä mies. Hän lienee luullut, että kolmikymmensivuinen tuomio
-viidenkymmenen rupeen asiassa -- jossa molemmat riitapuolet vannovat
-väärin niin että hurisee -- edistää ihmiskunnan asiata. Olipa miten
-oli, hän teki työtä liian paljon, harmitteli saadessaan muistutuksia
-ja selitti ihmeellistä uskonoppiaan virastonsa ulkopuolella, kunnes
-tohtori varoitti häntä rasittamasta itseään liiaksi. Ei kukaan
-ihminen voi tehdä lisätyötä kahdeksantoista _annaksen_ edestä
-kullekin _rupeelle_ kesäkuussa kärsimättä siitä. Mutta Mc Goggin
-oli vielä henkisesti pullea ja ylpeä itsestään sekä taidostaan eikä
-tahtonut kuulla mitään huomautuksia. Hän teki työtä säännöllisesti
-yhdeksän tuntia päivässä.
-
-"Hyvä", sanoi tohtori, "te murrutte, sillä teillä ei purjeet kestä
-semmoista vauhtia". Mc Goggin oli hiukan omituinen.
-
-Eräänä päivänä tapahtui loppukohtaus -- niin draamallisesti kuin
-mahtikohta jossakin näytelmässä.
-
-Se oli juuri ennen sadeaikaa. Me istuimme verannalla elottomassa,
-kuumassa, tukehduttavassa ilmassa haukotellen ja toivoen,
-että tummansiniset pilvet tuolla alkaisivat purkaa vettä ja
-jäähdyttäisivät ilmaa. Hyvin, hyvin etäältä kuului hiljaisena
-kuiskauksena, kuinka rankkasade tulvaili virtaan. Eräs miehistä kuuli
-tuon, nousi seisomaan, kuunteli ja sanoi vallan luonnollisesti: --
-"Jumalan kiitos!"
-
-Silloin Blastodermi käännähti paikaltaan ja sanoi: "Miksi? Minä
-vakuutan teille, että se on seuraus vallan luonnollisista syistä --
-atmosfeerinen ilmiö mitä yksinkertaisinta laatua. Miksi meidän siis
-pitäisi kiittää olentoa, joka ei milloinkaan ole ollut -- joka on
-ainoastaan tarumainen --"
-
-"Blastodermi", röhisi mies lähimmällä tuolilla, "pidä suusi ja heitä
-minulle _Pioneeri_! Me tunnemme jo kaikki sinun tarumaisuutesi."
-Blastodermi sieppasi pöydältä sanomalehden ja hypähti niinkuin joku
-olisi pistänyt häntä. Sitten hän heitti lehden pyytäjälle.
-
-"Niinkuin jo sanoin", jatkoi hän hitaasti ja hiukan ponnistamalla,
--- "vallan luonnollisten syitten seuraus -- vallan luonnollisten
-syitten. Minä tarkoitan --"
-
-"Heh, Blastodermi, sinä annoit minulle _Calcutta Mercantile_ lehden."
-
-Tomu nousi pieninä pyörteinä, puun latvat huojuivat ja tuuliviirit
-vinkuivat. Mutta ei kukaan tarkastanut sateen tuloa. Me kaikki
-tuijotimme Blastodermia, joka oli noussut seisaalleen ja koetti
-kangertaa puhetta. Sitten hän sanoi hyvin hitaasti: --
-
-"Vallan selvä -- sanakirja -- punainen laiho -- vastuunalainen -- syy
--- muistaa -- kansi -- -- yksin."
-
-"Blastodermi on juovuksissa", sanoi joku. Mutta Blastodermi ei ollut
-juovuksissa. Hän katsoi meihin hämmästyneenä ja rupesi käsillään
-viittomaan meille pilvien synnyttämässä puolihämärässä. Sitten hän
-melkein kirkui:
-
-"Mitä tämä on? -- -- En voi -- -- säästää -- -- saavuttaa -- -- tori
--- -- musta -- --"
-
-Hänen puheensa tuntui jäätyvän hänessä, ja -- juuri kun salama iski
-kahdesta kohden, jakaen koko taivaan kolmeen osaan, ja sade tulvaili
-rankkanaan -- juuri silloin Blastodermi kävi vallan mykäksi. Hän
-potki ja riehui kuin vikuri hevonen, ja hänen silmänsä olivat täynnä
-kauhua.
-
-Tohtori saapui kolmen minuutin perästä ja kuuli asian laidan. "Se on
-_aphasia_", sanoi hän. "Viekää hänet huoneeseensa. Minä _tiesin_,
-että niin kävisi." Me kuljetimme Blastodermin rankkasateessa
-kotiinsa, ja tohtori antoi hänelle bromkaaliumia nukuttaakseen häntä.
-
-Sitten tohtori tuli takaisin ja sanoi, että hän vain kerran ennen --
-eräässä intialaisessa sotamiehessä -- oli nähnyt yhtä täydellisen
-_aphasia_-kohtauksen. Minä olen myöskin nähnyt helpon _aphasian_
-rasittuneessa miehessä, mutta tämä äkkinäinen mykkyys oli vallan
-kamalata, vaikka se tosin, kuten Blastodermi itse olisi sanonut, oli
-"seurauksena vallan luonnollisista syistä".
-
-"Hänen täytyy ottaa virkavapaus tämän tähden", sanoi tohtori; "hän on
-kykenemätön työhön ainakin kolme kuukautta. Ei, ei se ole hulluutta
-taikka muuta semmoista. Hän vain ei ollenkaan voi hallita puhettaan
-eikä muistiaan. Minä luulen, että Blastodermi nyt varmaan pysyy
-ääneti."
-
-Kaksi päivää myöhemmin Blastodermi taas sai puhelahjan. Hänen
-ensimäinen kysymyksensä oli: -- "Mitä se oli?" Tohtori selitti sen
-hänelle. "Mutta minä en voi sitä käsittää!" sanoi Blastodermi. "Minä
-olen vallan terve, mutta en voi hallita muistiani, minusta näyttää --
-minun _oma_ muistini -- voinko minä?"
-
-"Lähde vuoristoon kolmeksi kuukaudeksi äläkä ajattele sitä", sanoi
-tohtori.
-
-"Mutta minä en voi sitä käsittää", intti Blastodermi, "se oli minun
-_oma_ mieleni ja muistini".
-
-"Minä en voi siihen mitään", sanoi tohtori, "on paljon asioita,
-joita sinä et voi käsittää, ja kun olet elänyt minun ikäisekseni,
-niin tiedät tarkkaan mitä kaikkea uskallat sanoa omaksesi tässä
-maailmassa".
-
-Tämä isku masensi Blastodermin. Hän ei voinut sitä ymmärtää. Hän
-läksi vuoristoon arkana ja vavisten, epäillen voisiko lopettaa
-lauseensa, jonka oli alkanut.
-
-Tämä synnytti hänessä terveellisen epävarmuuden. Tuo luonnollinen
-selitys, että hän oli tehnyt liiaksi työtä, ei tyydyttänyt häntä.
-Mikä lieneekään pyyhkinyt sanat hänen huuliltaan, niinkuin äiti
-pyyhkii pienen piimäsuun, ja häntä pelotti -- pelotti kamalasti.
-
-Klubi oli siten rauhassa hänen palattuaankin, ja jos sinä joskus
-vielä satut kuulemaan Aurelianus Mc Gogginin saarnailevan ihmiskunnan
-asioista -- taivaallisista asioista hän ei enää näy tietävän yhtä
-paljon kuin ennen -- niin nostappa vain sormi huulillesi hetkiseksi,
-niin näet mikä tapahtuu.
-
-Älä syytä minua, jos hän viskaa juomalasin naamaasi!
-
-
-
-
-Mennyttä kalua.
-
-
-Ei ole viisasta kasvattaa poikalasta vallan "tietämättömänä elämän
-pahuudesta", kuten vanhemmat sanovat, jos hänen täytyy mennä maailman
-taisteluun. Ellei hän ole ainoa poikkeus tuhannesta, täytyy hänen
-varmaan kärsiä paljon turhia huolia ja hän joutuu ehkä pahaan pulaan
-siitä syystä vain, ettei tunne asiain oikeata laatua.
-
-Anna koiranpenikan syödä saippuaa kylpyhuoneessa taikka purra
-vasta kiillotettua kenkää. Se puree ja murisee, kunnes vähitellen
-oppii ymmärtämään, että kenkämuste ja pesusaippua tuottavat sille
-pahoinvointia; siitä sille sitten selviää, että saippua ja kengät
-eivät ole terveellisiä. Joku vieras vanha koira opettaa sille pian,
-kuinka epäviisasta on purra suurten koirien korvia. Ollen nuori se
-muistaa tuon, ja kuusikuukautisena se lähtee maailmaan hyvätapaisena
-pikku elävänä, jolla on puhdistunut ruokahalu. Jos sitä olisi
-pidetty erillään kengistä ja saippuasta ja suurista koirista kunnes
-se olisi joutunut täysikasvaneeksi ja hampaat täysin kehittyneiksi,
-niin arvelkaapas kuinka kamalan huonosti se silloin olisi voinut ja
-kuinka sitä olisi höyhennetty! Sovita tämä seikka "elämän pahuuden
-tietämättömyyteen" ja mieti mikä on seurauksena. Se ei kuulu
-kauniilta, mutta kahdesta pahasta se on parempi.
-
-Oli kerran poika, jota oli kasvatettu "pahuudentietämättömyys"
-periaatteiden mukaan; ja nämä periaatteet tappoivat hänet. Hän
-oli kotonaan yhtämittaa syntymähetkestään saakka aina siihen
-päivään asti, jolloin hän paraimpina oppilaina tuli Sandhurstiin.
-[Sandhurstissa, noin 50 km Lontoosta, on sotilaskoulu. Suoment.
-muist.] Hänelle opetettiin tarkkaan kaikki, minkä yksityisopettaja
-suinkin saattoi, ja sitten hänellä vielä oli kaupanpäälliseksi se
-erityinen avu, ettei hän "milloinkaan koko elämässään ollut tuottanut
-vanhemmilleen hetkenkään murhetta". Se, minkä hän oppi Sandhurstissa,
-paitsi tavallisia aineita, ei ollut kovin tärkeätä. Hän katseli
-ympärilleen, ja saippua sekä kenkämuste, niin sanoaksemme,
-maistuivat hänestä aika makealle. Hän pureksi niitä hiukkasen ja
-läksi Sandhurstista hieman turmeltuneempana kuin oli sinne tullut.
-Sitten seurasi väliaika ja kohtaus hänen kotolaistensa kanssa,
-jotka toivoivat paljon hänestä. Seuraavana vuonna hän eleli kuten
-ainakin semmoinen, jota "maailma ei ollut turmellut", kolmannen
-luokan asemapataljoonassa, jossa nuoremmat upseerit olivat lapsia
-ja vanhemmat vanhojapiikoja. Vihdoin hän tuli Intiaan, jossa hänen
-vanhempansa eivät enää voineet hänestä pitää huolta ja jossa hänellä
-ei ollut muuta turvaa kuin oma itsensä murheen hetkinä.
-
-Intia on ennen kaikkea semmoinen paikka, jossa ei saa ottaa asioita
-liian vakavalta kannalta -- paitsi puolipäivän aurinkoa tietysti.
-Liikanainen työ ja liialliset ponnistukset tappavat miehen aivan yhtä
-varmaan kuin kaikenlainen irstaus ja liika juominen. Kurtiisi ei ole
-vaarallista, sillä jokainen muuttaa yhä olopaikkoja ja jompikumpi
-rakastavista joutuu pois asemalta eikä palaja milloinkaan. Hyvästä
-työstä ei ole hyötyä, sillä miestä arvostellaan hänen huonompien
-tointensa mukaan ja toinen ottaa tavallisesti koko kunnian hänen
-parhaimmista hommistaan. Huono työ ei haittaa ollenkaan, sillä toiset
-tekevät vielä huonompaa työtä, eikä missään maailmassa kunnottomat
-työntekijät pysy niin kauan pystyssä kuin Intiassa. Huvitukset
-eivät ole minkään arvoiset, sillä sinun täytyy alkaa ne alusta yhä
-uudelleen, kun kerran olet ne kokenut, ja useimpien huvituksien
-tarkoituksena onkin vain koettaa voittaa toisten ihmisten rahoja.
-Sairaus ei ole vaarallista, sillä se on vallan jokapäiväistä, ja jos
-sinä kuolet, täyttää toinen mies paikkasi, ennenkuin nuo kahdeksan
-tuntia ovat kuluneet kuolemastasi hautajaisiin. Ei mikään muu ole
-minkään arvoista kuin kotilupa ja eläkerahat, ja nekin vain siitä
-syystä, että ne ovat niin harvinaisia. Intia on veltto maa, jossa
-kaikki ihmiset työskentelevät epätäydellisillä koneilla, ja kaikkein
-viisainta on, ettei katsele ketään eikä mitään vakavalta kannalta,
-vaan koettaa pyrkiä niin pian kuin suinkin johonkin toiseen paikkaan,
-jossa huvi on huvia ja hyvä maine jonkin arvoista.
-
-Mutta puheena oleva poika -- tämä kertomus on yhtä vanha kuin
-itse Intian kukkulat -- tuli sinne ja otti kaikki asiat vakavalta
-kannalta. Hän oli sievän näköinen, ja häntä lelliteltiin. Hän piti
-hyväilyjä vakavina asioina ja huokaili semmoisten naisten tähden,
-jotka eivät olleet senkään arvoiset, että olisi maksanut vaivaa
-satuloida hevonen mennäkseen vieraisille heidän luokseen. Hän viihtyi
-hyvin tuossa uudessa vapaassa elämässään Intiassa. Se _tuntuukin_
-miellyttävältä alussa, aliluutnantin kannalta nähden -- pelkkiä
-hevosia, neitosia, tansseja, y.m.s. Hän maisteli kaikkea tuota,
-niinkuin penikka saippuata. Mutta hän rupesi vasta myöhään syömään
-sitä, kun hänen hampaansa jo olivat täysin kehittyneet. Hän joutui
-helposti ulkopuolelle rajoja -- aivan niinkuin penikka -- eikä voinut
-ymmärtää, miksi häntä ei kohdeltu yhtä hienotuntoisesti täällä kuin
-hänen isänsä kodissa. Se loukkasi hänen tunteitaan.
-
-Hän riiteli toisten poikien kanssa, ja ollen tunteellinen aina
-ytimiin saakka muisteli hän näitä riitoja ja ne kiusasivat häntä.
-Hänen mielestään vistipeli ja _gymkhanas_ ja muut tuommoiset pelit
-(joitten tarkoituksena oli tuottaa huvitusta työn jälkeen) olivat
-hauskoja; mutta hän piti niitäkin vakavina seikkoina, yhtä vakavina
-kuin juominkeja seuraavaa kohmeloa. Hän menetti rahansa vistissä ja
-_gymkhanas_-pelissä, sillä nämä olivat hänelle tuntemattomia.
-
-Hän katseli näitä vahinkojaan vakavalta kannalta ja tuhlasi voimia
-ja vaivoja _ekka_-tammojen kilpa-ajon tähden, jossa vetosummana
-oli kaksi kultamohuria [1 kultamohuri = noin 38 markkaa. Suoment.
-muist.], ikäänkuin olisi ollut Derbyn kilpailu kysymyksessä. Osittain
-tähän oli syynä kokemattomuus -- melkein samoin kuin penikka riitelee
-maton pätkän kanssa -- ja osittain siihen oli syynä se, että
-häntä huimasi hiukan tullessaan entisestä hiljaisesta elämästään
-vilkkaamman elämän loistoon ja humuun. Ei kukaan puhunut hänelle
-mitään saippuasta eikä kenkämusteesta, sillä tavalliset ihmiset
-otaksuvat, että toinen tavallinen ihminen tietää olla varovainen
-käsitellessään noita aineita. Oli surkeata nähdä, kuinka poika
-sai kovia kolauksia, aivan niinkuin liian kireällä pidetty varsa
-kompastuu ja loukkaa itsensä päästessään irti tallirengiltä.
-
-Tätä hillitsemätöntä vallattomuutta huvituksissa, jotka eivät
-olleet kerrassaan minkään arvoiset, vielä vähemmän ansaitsivat
-hommaa ja touhua, kesti kuusi kuukautta -- yhtä kauan kuin kylmää
-vuodenaikaa -- ja me ajattelimme, että kuumuus ja tieto siitä,
-että hän oli menettänyt rahansa ja terveytensä ja saanut hevosensa
-rampaantumaan, selvittäisi poikasen ja tekisi hänet vakavaksi.
-Yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta olisi käynytkin
-niin. Me voimme nähdä millä Intian asemalla tahansa, että tämä
-periaate pitää paikkansa. Mutta tässä yksityistapauksessa ei
-käynytkään siten, sillä poika oli herkkätuntoinen ja otti kaikki
-asiat vakavalta kannalta -- kuten jo olen sanonut senkin seitsemän
-kertaa. Tietysti me emme voineet tietää, kuinka nämä vallattomuudet
-vaikuttivat häneen persoonallisesti. Ne eivät olleet sen kummempia,
-vaan vallan keskinkertaista laatua. Hän oli ehkä raha-asioissa
-joutunut hieman rappiolle koko elämänajakseen ja tarvitsi vähän
-hoitoa. Muistot hänen tempuistaan kyllä olisivat haihtuneet yhtenä
-ainoana kuumana vuodenaikana ja pankkiirit olisivat selvittäneet
-hänen rahahuolensa. Hänellä lienee kumminkin ollut vallan toinen
-käsitys kaikesta, ja hän luuli joutuneensa auttamattomasti rappiolle.
-Hänen everstinsä puheli hänelle vakavasti, kun kylmä vuodenaika oli
-loppunut. Se saattoi hänet vielä entistä onnettomammaksi, vaikka se
-vain oli tavallinen everstin muistutus.
-
-Se, mitä nyt seuraa, on omituinen esimerkki siitä, kuinka me
-kaikki olemme keskinäisessä yhteydessä toisiimme ja vastuunalaisia
-toisistamme. Kun poikanen kerran puheli erään naistuttavansa kanssa,
-lausui tämä jotain, joka lopullisesti murti hänen mielensä. Ei maksa
-vaivaa kertoa sitä, sillä se oli vain tuommoinen julma, pikkuinen,
-ajattelematta lausuttu lause, joka pani hänet punastumaan korviaan
-myöten. Hän pysyi huoneessaan kolme päivää ja sitten pyysi kahden
-päivän loma-aikaa mennäkseen ampumaan erään kanavainsinöörien
-majatalon läheisyyteen, noin kolmenkymmenen peninkulman päähän.
-Hänen pyyntöönsä suostuttiin, ja sinä yönä hän oli upseeriklubissa
-vielä entistä vallattomampi ja hurjempi. Hän sanoi menevänsä
-"ampumaan suuria eläimiä", ja läksi matkaan puoli yhdentoista aikaan
-_ekka_-rattailla. Peltopyitä -- jotka olivat ainoana metsänriistana
-lähellä majataloa -- ei voi sanoa "suuriksi eläimiksi"; siitä syystä
-jokainen nauroi hänelle.
-
-Seuraavana aamuna eräs majuureista palasi kotiin lyhyeltä lomalta
-ja kuuli pojan lähteneen ampumaan "suuria eläimiä". Majuuri oli
-mieltynyt poikaan ja oli usein kylmän vuodenajan kestäessä koettanut
-hillitä häntä. Hän rypisti silmäkulmiaan kuultuaan retkestä ja läksi
-pojan huoneeseen tutkien kaikki paikat siellä.
-
-Kohta hän tuli takaisin ja tapasi minut juuri kun toin korttiani
-upseeriklubiin. Etusalissa ei ollut ketään muita.
-
-Hän sanoi: "Poika on lähtenyt ulos ampumaan. Ammutaanko milloinkaan
-_tetureja_ revolverilla ja kirjoitusneuvoilla?"
-
-Minä sanoin: "Turhaa puhetta, majuuri!" sillä huomasin mitä hän
-tarkoitti.
-
-Hän sanoi: "Turhaako lienee vai ei, minä aion mennä kanavalle nyt --
-vallan paikalla. Minä olen levoton."
-
-Sitten hän mietti hetkisen ja sanoi: "Osaatko valehdella?"
-
-"Itsehän sen parhaiten tiedät", vastasin minä. "Se on virkani."
-
-"Hyvä on", sanoi majuuri, "sinun pitää tulla minun kanssani -- nyt
-paikalla -- _ekka_-rattailla kanavalle ampumaan antilooppeja. Pue
-yllesi metsästyspuku -- joutuun -- ja tule tänne sitten pyssyinesi."
-
-Majuuri oli mahtava mies, ja minä tiesin, ettei hän turhanpäiten
-olisi ruvennut käskemään. Siitä syystä minä tottelin ja palatessani
-löysin majuurin istumassa _ekka_-rattailla -- pyssykotelot ja eväät
-olivat istuimen alla -- vallan valmiina metsästysretkelle lähtemään.
-
-Hän lähetti ajurin pois ja istui itse ohjaksiin. Me ajelimme
-hiljakseen niin kauan kuin olimme aseman alueella, mutta
-ennätettyämme tasangon poikki vievälle tomuiselle tielle päästi hän
-täyttä karkua. Samassa maassa syntynyt hevonen jaksaa melkein kuinka
-paljon tahansa, jos siksi tulee. Me emme viipyneet täyttä kolmea
-tuntia noissa kolmessakymmenessä peninkulmassa, mutta hevosparka oli
-puolikuolleena.
-
-Kerran minä kysäisin: "Mitä tämä tulinen kiire tarkoittaa, majuuri?"
-
-Hän sanoi tyynesti: "Poika on ollut yksin, vallan itsekseen -- yksi,
-kaksi, kolme -- neljätoista tuntia nyt! Minä sanon sen sinulle, että
-nyt olen levoton."
-
-Tuo levottomuus tarttui minuunkin, ja minäkin puolestani hoputin
-hevosta.
-
-Kun saavuimme kanavainsinöörien majatalolle, huusi majuuri pojan
-palvelijaa, mutta ei kuulunut mitään vastausta. Sitten me astuimme
-talon sisään ja huutelimme poikaa nimeltä, mutta eipä kuulunut mitään
-vastausta.
-
-"Hän on tietysti metsästämässä", sanoin minä. Samassa huomasin
-eräässä ikkunassa pienen myrskylampun palaa tuikuttavan. Kello
-oli nyt neljä iltapäivällä. Me molemmat seisahdimme kuin
-naulatut verannalle ja pidätimme hengitystämme kuullaksemme joka
-hiiskauksenkin. Sisältä huoneesta kuului kärpäslauman _"surrr --
-surrr -- surrr"_. Majuuri ei virkkanut mitään, mutta hän riisui
-kypärin päästään ja me astuimme sisään vallan hiljaa.
-
-Poika makasi kuolleena sohvalla keskellä autiota, valkoiseksi
-maalattua huonetta. Hän oli ampunut päänsä melkein murskaksi
-revolverilla. Pyssykotelot olivat vielä avaamatta, ja pöydällä oli
-pojan kirjoitusneuvot ja valokuvia. Hän oli tullut tänne kuolemaan
-kuin myrkytetty rotta!
-
-Majuuri sanoi hiljaa itsekseen: "Poika parka! Sinä kurja raukka!"
-Sitten hän kääntyi pois vuoteesta lausuen: -- "Minä tarvitsen sinun
-apuasi tässä asiassa."
-
-Koska tiesin, että poika oli itse lopettanut päivänsä, niin ymmärsin
-vallan hyvin millaista apua tässä tarvittiin ja läksin pöydän luo,
-otin tuolin, sytytin sikarin ja aloin tutkia kirjoituskapineita.
-Majuuri katseli minun olkapääni yli ja toisti itsekseen: "Me tulimme
-liian myöhään! -- Niinkuin rotta komerossaan! -- Voi kurja raukka!"
-
-Poika oli varmaan kuluttanut puolet yöstä kirjoittamalla omaisilleen,
-everstilleen ja eräälle tytölle kotimaahan. Heti lopetettuaan oli
-hän nähtävästi ampunut itsensä, sillä hän oli jo ollut kauan aikaa
-kuolleena, kun me saavuimme sinne.
-
-Minä luin kaikki, mitä hän oli kirjoittanut, ja annoin aina
-lopetettuani joka arkin majuurille.
-
-Me näimme hänen selityksistään, kuinka kovin vakavalta kannalta
-hän oli ottanut kaikki. Hän kirjoitti "häpeästä, jota hän ei
-jaksanut kantaa" -- "iäksi tahratusta kunniasta" -- "rikollisesta
-hulluudesta" -- "menetetystä elämästä" ynnä muuta sellaista. Sen
-ohessa puhui hän isälleen ja äidilleen koko joukon yksityisiä
-asioita, jotka ovat vallan liian pyhiä tässä mainittaviksi. Kirje
-tytölle tuolla kotimaassa oli kaikkein surkein; minun kurkkuni oli
-tukkeutua sitä lukiessani. Majuuri ei koettanutkaan pysyä kuivin
-silmin. Minä kunnioitin häntä siitä syystä. Hän luki huojutellen
-ruumistaan edestakaisin ja itki kuin nainen koettamatta ollenkaan
-salata sitä. Kirjeet olivat niin surkean surullisia, toivottomia ja
-liikuttavia. Me unohdimme kaikki pojan tuhmuudet ja ajattelimme vain
-tuota raukkaa sohvalla ja täyteen töhrittyjä kirjeitä kädessämme.
-Oli vallan mahdotonta lähettää noita kirjeitä hänen kotiinsa. Ne
-olisivat särkeneet hänen isänsä sydämen ja tappaneet hänen äitinsä,
-kuoletettuaan ensin hänen luottamuksensa poikaansa.
-
-Vihdoin majuuri pyyhkäisi silmiään aivan peittelemättä ja sanoi:
-"Onpa nämä hauskoja juttuja englantilaiselle perheelle! Mitä meidän
-nyt pitää tehdä?"
-
-Minä kun tiesin, mistä syystä majuuri oli tahtonut minua kanssaan
-tänne, sanoin: "Poika kuoli koleraan. Me olimme hänen luonaan
-kuolinhetkellä. Me emme saa tyytyä puoleen työhön. Tule kanssani!"
-
-Sitten alkoi surkean koomillisin kohtaus elämässäni -- kun me
-laitoimme kokoon laajan, kirjoitetun valheen, varustettuna meidän
-vakuutuksillamme, lohdutukseksi pojan omaisille kotimaassa. Minä
-alotin konseptin tuohon surkeaan kirjeeseen, ja majuuri pisti aina
-silloin tällöin sanan väliin, samalla kuin hän kokoili kaikki pojan
-kirjoitukset ja poltti ne uunissa. Ilta oli kuuma ja hiljainen,
-kun me alotimme, ja lamppu paloi kovin huonosti. Vihdoin viimein
-sain konseptin tyydyttäväksi. Siinä kerrottiin, kuinka poika oli
-ollut kaikkien hyveiden perikuva, koko rykmentin lempilapsi, jota
-odotti suuri tulevaisuus, j.n.e.; kuinka me autoimme häntä hänen
-sairaudessaan -- meillä ei tietysti ollut aikaa keksiä pikku
-valheita -- ja kuinka hän kuoli ilman tuskia. Minun oli paha olla
-pannessani paperille kaikkia noita asioita ja ajatellessani noita
-ihmisraukkoja, jotka tulisivat lukemaan tuon kaiken. Sitten nauroin
-koko asian luonnottomuudelle ja nauruun sekoittui itku -- ja majuuri
-sanoi, että meidän molempien täytyi saada jotain juotavaa.
-
-Minua pelottaa sanoa, kuinka paljon whiskya me joimme ennenkuin kirje
-oli valmis. Se ei vaikuttanut kerrassaan mitään meihin. Sitten otimme
-pojan kellon, medaljongin ja sormukset.
-
-Lopuksi majuuri sanoi: "Meidän täytyy lähettää myöskin kihara hänen
-tukastaan. Naisväki panee arvoa semmoiseen."
-
-Mutta oli olemassa syitä, joiden tähden emme voineet löytää
-ainoatakaan kiharaa, jonka olisi voinut lähettää. Poika oli
-mustatukkainen, ja onneksi oli majuurin tukka myöskin musta. Minä
-leikkasin suortuvan majurin tukasta ohimon yläpuolelta ja asetin sen
-samaan kääröön, jota me juuri laitoimme. Minut tapasi taas naurun ja
-itkun sekainen kohtaus, niin että minun täytyi lopettaa. Majuurin oli
-melkein yhtä paha olla; ja me molemmat tiesimme, että vaikein tehtävä
-oli vielä jäljellä.
-
-Me suljimme käärön, jossa oli valokuvat, medaljongi, sinettejä,
-sormukset, kirje ja hiuskihara, pojan omalla lakalla ja sinetillä.
-
-Sitten sanoi majuuri: "Herran nimessä, mennään ulos -- pois tästä
-huoneesta -- hiukan ajattelemaan!" Me menimme ulos ja kävelimme
-kanavan äyräillä tunnin verran syöden ja juoden eväitämme, kunnes
-kuu nousi. Minä tiedän nyt vallan hyvin, miltä murhamiehistä mahtaa
-tuntua. Vihdoin viimein me väkisinkin menimme takaisin huoneeseen,
-jossa oli lamppu ja tuo toinen, ja nyt alkoi seuraava osa työtämme.
-Minä en aio kertoa siitä lähemmin. Se oli liian kauheata. Me poltimme
-vuoteen ja varistimme tuhkan kanavaan; me otimme maton lattialta ja
-heitimme sen samaa tietä. Minä läksin läheiseen kylään ja lainasin
-sieltä kaksi suurta kuokkaa -- en huolinut ketään kyläläisistä
-auttamaan -- ja sillä aikaa majuuri toimitti -- -- nuo toiset seikat.
-Meillä oli neljän tunnin ankara työ kaivaessamme hautaa. Koko ajan
-väittelimme, olisiko oikein lukea nyt niin paljon kuin muistimme
-ulkoa ruumiiden hautaussiunauksesta. Me sovimme vihdoin siten, että
-luimme Isämeidän-rukouksen ja tätä tilaisuutta varten sepitetyn
-yksityisen rukouksen pojan sielunrauhan puolesta. Sitten täytimme
-haudan ja palasimme verannalle -- ei huoneeseen -- ja rupesimme
-maata. Me olimme väsymyksestä puolikuolleina.
-
-Herättyämme sanoi majuuri uupuneena: "Me emme voi palata
-kotiin ennenkuin huomenna. Meidän täytyy antaa hänelle kyllin
-kuolinaikaa. Hän kuoli aikaisin _tänä_ aamuna, muista se. Se tuntuu
-luonnollisimmalta." Majuuri oli siis valvonut koko ajan ajatellen.
-
-Minä sanoin: "Mutta miksi emme kuljettaneet hänen ruumistaan takaisin
-kanttoonaan?"
-
-Majuuri mietti hetkisen: "Sillä väki juoksi pakoon kuullessaan
-puhuttavan kolerasta. Ja meidän _ekka_-rattaat olivat poissa!"
-
-Tämä oli vallan totta. Me olimme vallan unohtaneet koko hevosemme, ja
-se oli palannut kotiin.
-
-Me olimme siis yksin koko tuon paahtavan kuuman päivän kanavan
-majatalossa, kertoen yhä uudelleen ja uudelleen juttumme pojan
-kuolemasta, nähdäksemme oliko siinä yhtään heikkoa kohtaa. Eräs
-alkuasukas tuli sinne iltapäivällä, mutta kun sanoimme hänelle, että
-eräs _sahib_ oli kuollut koleraan, juoksi hän tiehensä. Illan suussa
-majuuri kertoi minulle kaikki pelkonsa pojan tähden ja kauheita
-juttuja itsemurhista taikka melkein toimeenpannuista itsemurhista --
-juttuja, jotka saivat hiukset nousemaan pystyyn päässä. Hän kertoi
-itse kerran vaeltaneensa samassa varjojen alhossa, ollessaan nuori
-ja tottumaton tähän maahan. Siitä syystä hän ymmärsi, millainen
-sekamelska mahtoi olla poika paran rasittuneissa aivoissa. Hän sanoi
-myöskin, että nuorukaiset katumuksen hetkinä pitävät syntejään paljoa
-vaarallisempina ja sovittamattomampina kuin ne todella ovatkaan.
-Me keskustelimme yhdessä koko illan, toistaen kertomustamme pojan
-kuolemasta. Heti kun kuu oli noussut ja poika, meidän kertomuksemme
-kannalta nähden, juuri haudattu, läksimme suoraa tietä asemalle
-päin kulkemaan. Me kuljimme kello kahdeksasta illalla kello kuuteen
-aamulla, mutta vaikka olimme puolikuolleina väsymyksestä, muistimme
-kuitenkin mennä pojan huoneeseen panemaan pois hänen revolverinsa
-ja tarpeeksi paljon patruunoita laukkuun. Samoin me panimme hänen
-kirjoitusneuvonsa pöydälle. Me haimme everstin ja ilmoitimme hänelle
-kuolemantapauksen, ja enemmän kuin koskaan ennen tuntui meistä, kuin
-olisimme murhaajia. Sitten me panimme maata ja nukuimme, kunnes
-viisari ennätti kiertää koko kellon kerralleen, sillä olimme vallan
-menehtymäisillämme uupumuksesta.
-
-Kertomustamme uskottiin niin kauan kuin oli tarpeellistakin, sillä
-ennenkuin pari viikkoakaan oli kulunut, oli jokainen unohtanut
-pojan. Muutamat kumminkin ennättivät sanoa, että majuuri oli
-käyttäytynyt kelvottomasti, kun hän ei tuonut ruumista asemalle
-saamaan sotilashautausta. Surkein asia kaikista oli pojan äidin
-kirje majuurille ja minulle -- kaikki sivut täynnä itkun ja musteen
-sekaisia täpliä. Hän kirjoitti mitä kauniimpia sanoja meidän suuresta
-ystävyydestämme ja siitä kiitollisuudenvelasta, jossa hän on oleva
-meille koko elämänsä ajan.
-
-Tavallansa hän olikin meille kiitollisuudenvelassa, vaikkei juuri
-niin kuin hän tarkoitti.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kertomuksia Intiasta, by Rudyard Kipling
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KERTOMUKSIA INTIASTA ***
-
-***** This file should be named 54398-8.txt or 54398-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/4/3/9/54398/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54398-8.zip b/old/54398-8.zip
deleted file mode 100644
index ef2c12d..0000000
--- a/old/54398-8.zip
+++ /dev/null