diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54363-8.txt | 6822 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54363-8.zip | bin | 137819 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6822 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..04d4e72 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54363 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54363) diff --git a/old/54363-8.txt b/old/54363-8.txt deleted file mode 100644 index 9a34996..0000000 --- a/old/54363-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6822 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kolmimasto "Tulevaisuus" eli elämää -Pohjolassa, by Jonas Lie - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kolmimasto "Tulevaisuus" eli elämää Pohjolassa - -Author: Jonas Lie - -Translator: Juhani Siljo - -Release Date: March 14, 2017 [EBook #54363] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK N *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KOLMIMASTO "TULEVAISUUS" - -ELI - -ELÄMÄÄ POHJOLASSA - - -Kirj. - -JONAS LIE - - -Suomentanut J. Siljo - - - - - -WSOY, Porvoo, 1920. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Haaksihylky. - II. Pako. - III. Bergingenin kalakari. - IV. Lapinmutka. - V. Merilappalainen Iisko. - VI. Kesäkäräjät. Iso-Lassi. - VII. Rintaneula. - VIII. Heggelundin luona. - IX. Puotipöydän takana. - X. Jatkoa. - XI. Lähtö. - XII. Bergenissä. - XIII. Kotiinpaluu. - XIV. Lapin-matka. Hopea-Saara. - XV. Antti. - XVI. Lapinniemi. - XVII. Vanhoja asioita. - XVIII. Loppu. - - - - -I. - -HAAKSIHYLKY - - -Erään kauhean syysmyrskyn jälkeen vuonna 1807 -- mikä vuosi sittemmin -"merkkivuotena" pysyi monen vanhan merimiehen muistissa -- ajeli -kolmimastolaiva "Tulevaisuus" mastottomana haaksihylkynä lumipyryssä -Ruijan rannikkovesillä. Varalaidat olivat pirstoutuneet, ja -kolmimasto kellui toisella kyljellään puolillaan vettä. - -Laivan omisti muuan niistä Kööpenhaminan yhtiöistä, joilla vielä -oli kauppapaikkoja Varangin vuonossa. Matkalla Köllevuonoon oli -sitä Trondhjemin väylän ulkopuolella kohdannut maalle päin raivoava -myrsky, joka oli pakottanut sen aavalle. Siellä oli jo monta -päivää meri mastokorin korkuisilla vaahtopäätyrskyillä sen kantta -lakaissut. Vesirajasta neljän viheriän lainemuurin piirittämänä -kellui kolmimasto siinä, kappale myrskyistä taivasta kattonaan, -kunnes vaahtoaallon harja nosti sitä jälleen ja osoitti laivamiehille -heidän toivottoman tilansa. Laivuri oli eräänä yönä saanut iskun -päähänsä puomista; hän makasi tainnoksissa loppua tehden, ja laiva, -turvattomana ja peräsimettä, natisevin saumoin, oli useista kohden -saanut vuodon. - -Kun sitten neljäntenä päivänä ilma hiukkasen asettui, päätti -laivaväki, joka luuli maan olevan näkyvissä ja joka ei enää jaksanut -pitää pumppuja käynnissä, pelastaa henkensä pyrkimällä laivan -suurveneellä rantaan. Veneeseen asettuivat merimiehet, ja kun viimein -haavoitettukin oli siihen laskettu, ei laivassa enää ollut muita -eläviä kuin laivurin pieni tytär ja vaimo, joka turhaan oli koettanut -voittaa veneeseen laskeutumisen pelkoa. Silloin, hänen kannella -seisoessaan, pakotti uhkaava tyrskylaine veneen äkkiarvaamatta -irtautumaan laivasta. - -Vene ei päässyt kauas, ennenkuin se upposi. Meri nielaisi saaliinsa -onnettoman naisen silmäin edessä. Seuraavana päivänä ajeli laiva -hylkynä valkoharmaassa lumisumussa -- kuten jo mainitsimme -- aution -pohjoisrannikon edustalla. Myrsky oli asettunut, mutta hyökylaineet -puhuivat sen äskeisestä raivosta. - -Kajuutan rappusilla ruhvin alla istui kalmankalpea, vaaleahiuksinen -nainen, sylissään lapsi, jota hän puoleksi tiedotonna milloin -vaistomaisesti keinutteli, milloin suonenvetoisesti paineli rintaansa -vasten. Hän oli nuori, ja ennenkuin kuolema häneen leimansa painoi -oli hän varmaankin ollut kaunis; tähän otaksumaan ainakin antoivat -aihetta hänen suuret tummat silmänsä, jotka hän, ponnistaen viimeiset -voimansa, avasi, luodakseen ne erääseen nuoreen mieheen, joka -kajuutasta tullen tunkeutui hänen ohitsensa, kädessään punaruskea -lompakko. Se sisälsi hänen miehensä ja laivanomistajan rahoja, -joilla oli aiottu suorittaa kauppoja Köllevuonossa. Vähää ennen oli -nainen ikäänkuin unissa nähnyt vanhanpuoleisen, ruman ja karkeisiin -vaatteisiin puetun miehen, joka, seisoen nietostuneessa ruhvissa ja -miettiväisen näköisenä katsellen häntä, silloin tällöin oli nostellut -vieressään viruvaa kirvestä, epäröivänä laskeakseen sen jälleen alas. --- Mies näki, että nainen oli kuolemaisillaan. - -Tällä välin puuhaili kauempana etukannella kiireessä työssä kolmas -henkilö, miehuuden keski-ikään ehtinyt mies, merilappalainen, etäällä -sijaitsevan Lövön ainoa asukas. Koottuansa kasaan laivapartaan -jäännöksen viereen purjeen, keksin, vaskikattilan ja muita kannella -hajan olleita esineitä hän astui hytin takaa toveriensa luo, juuri -samalla hetkellä jolloin nuorempi näistä antoi lompakon vanhemmalle. -Voitonhimoinen välke loisti lappalaisen silmistä, mutta kohta sen -jälkeen muuttui hänen kasvojensa ilme kauhistusta osoittavaksi -- -hän oli huomannut nuoren naisen, joka lapsi sylissään istui kajuutan -rappusilla. - -Sillä aikaa kun toiset menivät vettä puolillaan olevaan lastiruumaan -hakkaamaan rikki laivan pohjaa, käyttäytyi lappalainen kannella -omituisesti. Perässä olevaa ruhvia lähestyessään hän kääntyi -aina kiireesti takaisin -- palataksensa ruhvin luo kuitenkin yhä -uudelleen. Hän askaroitsi vähän aikaa kasansa ääressä; se oli pian -heitetty veneeseen. Sitten, samassa määrässä kuin hän huomasi -toveriensa hakkuun edistyvän, kävi hänen kulkunsa horjuvaiseksi, -käännöksensä lyhyiksi ja askeleensa miltei teppaileviksi. - -Tällä tavoin kului häneltä pieniä seisahduksia lukuunottamatta tunti, -kentiesi puolitoista; ja kun viimein kirveeniskut alkoivat tauota, -olivat lappalaisen hiukan kuihtuneet kasvot keltaisen vaaleat, ja -suuria hikihelmiä putoili hänen otsaltaan; hän oli tämän aikaa ollut -ahkerammassa työssä kuin hänen toverinsa ruumassa. Jo astui hän -lujasti päättäväisenä kajuutan rappusille. Siinä istui särkynein -silmin ja puoleksi lumen peitossa nuori nainen, mutta lapsi oli -vielä hengissä. Äiti piteli sitä yhä edelleen sylissään kaapuunsa -käärittynä, ja ristiin liittyneet, kangistuneet kädet ympäröivät yhä -turvatonta. - -Iisko, lappalainen, otti varovaisesti pienoisen käsiinsä ja katseli -sitten neuvotonna ympärilleen, tietämättä mitä tehdä. Mutta kun tässä -ei ollut apua muualta odotettavissa, istuutui hän vihdoin, lapsi yhä -edelleen sylissään, laivan kannelle. Siinä veti hän jotenkin suurella -vaivalla jalastaan toisen, raskaan merisaappaansa, pisti siihen -lapsen ja alkoi sitten, saappaan rakseihin tarttuen, kenkäpuolena -kaltevaa kantta löntystäen, kantaa saalistaan laivapartaan luo. -Siitä laskeusi hän varovaisesti vieressä olevaan veneeseen, asetti -peräteljon viereen merisaappaan, peitti sen sarkanutullaan ja -istuutui sitten odottamaan toveriensa tuloa. - -Vasta kun nämä olivat astuneet veneeseen ja se jo oli ehtinyt -etääntyä vähän matkaa laivasta, ilmaisi Iisko, minkä saaliin hän -saappaaseensa oli kätkenyt. Tytön pelastus ei ensinkään ollut -vanhuksen mieleen, mutta Iisko istui siinä peräteljolla kookkaana ja -hartevana, ja -- asiaa ei enää voitu auttaa. - -Nuo toiset kaksi miestä olivat vanha korpraali Stuwitz ja hänen -poikansa. Korpraali oli kerran kuulunut Vuoreijan linnaväkeen, -josta hänet kumminkin väkivaltaisuuksien, petosten ja juopumuksen -tähden oli erotettu. Linnassa muistettiin vielä juttuja, joita -korpraali humalapäissään oli kertonut ja jotka vieläkin saivat -kuulijat kauhistumaan. Erottuaan sotapalveluksesta oli Stuwitz -elättänyt itseään tavaranvaihtokauppaa rannikolla käyvien venäläisten -tulkkina sekä loma-aikoina pitämällä omaa pientä kauppaa. Tullessaan -merilappalaisen kanssa Busesundin ohitse, jossa juuri samaan aikaan -venäläinen alus odotti, oli hän huomannut laivahylyn merellä. - -Kotimatkalla merilappalainen oli ajatuksiinsa vaipuneena. Hän oli -leskimies; vaimonsa kuoleman jälkeen hän oli ottanut luokseen -hukkuneen veljensä lukuisan perheen, jota hän uskollisesti koetti -elättää. Leipää oli niukalta, ja sentähden oli uuden syöjän tulo -entisten lisäksi hyvinkin arveluttava. Iisko tiesi hyvin, mitä käly -tästä arvelisi, vaimo kun luonnostaankin oli raskasmielinen. Sitten -kääntyivät hänen ajatuksensa haaksihylkyyn, joka, jos hän saisi -vähäisenkään osan lompakon rahoista, kentiesi palkitsisi lapsen -kasvatuksen. Mutta sen ohessa oli hänestä hänen syyllisyytensä -äskeisiin tapahtumiin suurempi kuin hän luuli etunsa sallivan, -ja sen tähden ei hän siitä asiasta mitään virkkanut. "Ajelulla -olevan tavaran" korjaamista ei kukaan siihen aikaan pitänyt minään -omantunnon asiana. Mutta tavara, josta nyt oli kysymys, ei juuri -ollut "ajelulla"; se oli otettu laivasta, ja tämä seikka -- niin -tuumaili korpraali -- oli arveluttavampi, sillä semmoiseen oli -esivallalla tapana kajota, olletikin kun laivan pohjalaudat olivat -rikotut. Parasta siis oli "ampua hiljaa", jottei asia tulisi ilmi ja -päättyisi linnavankeuteen Vuoreijassa. - -Korpraali, joka oli ilmeisesti nurpeillaan lapsen pelastuksesta, -kehoitti Iiskoa huolellisesti kätkemään pienokaisen. Sillä jos -lappalaisen kautta esivalta saisi asiasta vihiä, niin voisi hän, -korpraali, ja hänen poikansa valalla vapauttaa itsensä syytöksestä, -heitä kun ei kukaan ollut nähnyt veneessä, ja laiva oli meren -pohjassa; eikä heillä myöskään ollut mitään laivasta varastettua -tavaraa, joka voisi todistaa heitä vastaan. Lompakon, joka oli ollut -tyhjä -- kuten korpraali nyt ilmoitti -- oli hän heittänyt mereen; -ja pahimmassa tapauksessa -- lisäsi hän uhaten -- oli heitä ollut -pohjalautoja rikkomassa _kolme_. - -Illan pimetessä istui Iisko varuillansa; -- hän tiesi, että kumppanit -voisivat ryhtyä mihin tekoon tahansa pelastaakseen itsensä kaikesta -mikä voisi todistaa heitä vastaan. Busesalmeen tultuaan he soutivat -venäläisen Vasiljeffin proomun luo, ja siellä erosi lappalainen -tovereistaan; mutta viimeiset sanat, jotka korpraali sanoi painavasti -Iiskolle, kuuluivat: "Ole varuillasi ja muista linnaa." - -Lappalainen tunsi erinomaista helpotusta kun pääsi heistä erilleen; -hänestä oli kuin olisi heidän lähtönsä vapauttanut veneen raskaasta -pahuuden taakasta. - -Kun hän sitten pimeässä peräteljoltaan varovasti kädellään koetteli -takanaan olevaa merisaapasta ja huolellisena kosketteli sarkanutun -alla makaavaa lasta, saadakseen tietää, oliko tämä vielä hengissä, -tunsi hän tehneensä hyvän työn. Yksinään siinä istuessaan hän -ajatteli vaimovainajaansa, joka lepäsi puuristin alla kirkkomaassa. -Kirsti oli eläessään aina toivonut lasta -- tässä hän nyt sai -sellaisen. - -Kun Iisko tuli kotia, kävi kuten hän oli ajatellut. Vaikka käly -ei missään suhteessa laiminlyönyt lasta, ei hän tätä kumminkaan -katsellut suopein silmin, ja usein mutisi hän ensi aikoina -- -useammin kuin Iisko olisi tahtonut kuulla -- jotakin voudista ja -asian ilmiannosta, jotta köyhäinhoito saisi lapsen huostaansa. -Suuresta huivista, johon lapsi -- iältään noin kaksivuotias -- oli -ollut käärittynä, löydettiin rintaneula, ja pienoisen paidasta -punaisella langalla ommeltuja kirjaimia, joista Iisko tavaamalla sai -kokoon nimen "_Marina_". -- - -Eukko kun kuuli, että rintaneula oli kultaa ja kenties kymmenenkin -taalerin arvoinen, niin hän lakkasi vähitellen puhumasta lähdöstä -voudin luo; tällehän olisi myöskin ollut selvitettävä, mistä oli -kotoisin purjekangas, joka jo oli levällään lattialla uusiksi -venepurjeiksi leikattuna, sekä kahvipannu, joka oli ollut erittäin -eukon mieleen. - -Kuuden viikon kuluttua kuulivat Iisko ja hänen kälynsä suureksi -hämmästyksekseen, että vouti ja nimismies kaikkialla pitivät tarkkoja -tutkimuksia haaksihylyn takia. Iiskon kauhistukseksi tiesi sen -ohessa huhu kertoa, että korpraali Stuwitzia, hänen poikaansa sekä -venäläisen Vasiljeffin proomuväkeä kuulusteltaisiin. Nyt vasta uskoi -hän asian täydellisesti kälylleen, ja tämä ymmärsi vihdoin, etteivät -he voineet muuta tehdä kuin kaikessa hiljaisuudessa kasvattaa -pienokaista perheeseen kuuluvana lapsena. - -Asiaa miettiessään tuli Iisko siihen päätökseen, ettei laiva -ollutkaan uponnut, vaikka sen pohja oli puhkaistu, sekä että -Vasiljeff ja Stuwitz edellisen lotjalla uudelleen olivat käyneet -haaksihylkyä tutkimassa. - - * * * * * - -"Tulevaisuus" laiva, jota tähän aikaan odotettiin tulevaksi -Köllevuonoon Kööpenhaminasta, oli tavattu ajelulla haaksihylkynä, -ja huhu tiesi kertoa, että Vasiljeffin lotja oli nähty sen vieressä -Nordkyn-niemen edustalla. - -Viranomaiset saapuivat laivalle. Se oli riistetty typötyhjäksi ja -sen pohja puhkaistu. Asiain näin ollen supistuivat tarkastusmiesten -tehtävät pöytäkirjan laatimiseen, ja sen ohessa saivat he haudata -kuoliaaksi paleltuneen nuoren naisen, joka, Tanskasta sittemmin -saatujen tietojen mukaan, eläessään oli ollut kapteenin vaimo. - -Muuan huhu -- niistä monista, jotka tästä asiasta olivat liikkeessä --- tiesi kertoa, että Vasiljeffin miehet olivat Stuwitzin -komseveneellä [komseveneeksi sanotaan erästä lajia suurempaa venettä] -edellisenä viikkona yöt päivät kulkeneet haaksihylyn ja rannan väliä -ja että tunturilappalainen Jaakko Nutto kahdeksastakymmenestä Kaarle -XI:nen hopeariksistä, joita sanottiin beivistaalereiksi ja joita -lappalaisilla oli tapana kaivaa maahan, oli ottanut kätkeäkseen -tavarat, kunnes sopiva tilaisuus tekisi niiden jakamisen otolliseksi. -Osoittaaksensa täydelleen viattomuutensa oli venäläinen kohta sen -jälkeen saapunut Köllevuonoon proomullaan, joka -- niinkuin "jumala -ja jokainen, niinpä esivaltakin, voi nähdä" -- oli lastattuna -kaloilla ja Arkangelista tuoduilla jauhokuleilla. - -Laillisten tutkimusten kestäessä oli kaksi todistajiksi toivottua -norjalaista kummallisella tavalla kadonnut. Venäläinen proomun -miehistö kielsi tietävänsä mitään asiaan kuuluvaa, ja vanha Jaakko -Nutto, joka oli pakana, tekaisi omaisineen kevyesti väärän valan, -että he kysymyksessä olevana aikana olivat myyneet taljoja ja vuotia -Stuwitzille Hopseidin vuonossa. -- Valan jälkeen toimitettiin sitten -lappalaisen kodassa Sarakakaste, niinkuin aina, kun lappalainen -tahtoo tehdä mitättömäksi kasteen tahi jonkun muun kristillisen -toimenpiteen vaikutuksen. - -Stuwitzin poika oli todella Hopseidin vuonossa ostanut isänsä -puolesta vuotia, mutta -- lappalaisen veljeltä, Matilta, ja viikkoa -myöhemmin! Sen verran perää oli Jaakko Nuton todistuksessa. - -Muuan ulkokareilla asuva suomalainen taasen, joka oli rohkeasti -lausunut voivansa ilmoittaa jotain muuta, oli saanut surmansa -matkustaessaan käräjäpaikkaan. Kansa kertoi paljon hänen -todistettavastaan. Tiedettiin hänen kalastaneen proomun -läheisyydessä, kun tämä oli erään karisaaren takana, ja muun muassa -nähneen venäläisen maksavan tunturilappalaiselle hopeariksejä, jossa -tilaisuudessa Stuwitzin poikakin oli ollut saapuvilla. - -Haaksihylkyä ei saatu pelastetuksi; koillismyrsky kuljetti sen -etelään päin, ja yleinen mielipide oli, että se viimeinkin oli -uponnut. - - * * * * * - -Mutta kolmimastolaiva ei häviä jättämättä laajalti seurauksia. -Näistä mainittakoon, että nuori Kööpenhaminassa asuva kamarineuvos -Tobias Storm, joka toimi tullivirkamiehenä, joutui vararikkoon -ja kassanvajaukseen. Köllevuonon kauppapaikan osakkaana hän oli -pannut koko omaisuutensa laivaan, jota hänen veljensä kuljetti, -ja seuraavana vuonna lähti hän, sittenkun oli onnistunut antamaan -jonkunlaisen, puoleksi julkisen takauksen puolestansa, matkalle -Pohjois-Ruijaan, voidaksensa pelastaa niin paljon kuin mahdollista -ja siten vapautua kassanvajauksen pahimmista seurauksista. Hänen -tutkimuksensa eivät vieneet mihinkään. Mutta kun valtion saatava -oli saatu maksetuksi ystävien avulla, joille hän oli luovuttanut -odotettavissa olevan perinnön, mistä hän nautti korot, sai hän -tapausten omituisuuden tähden armossa eron virastansa ja "oikeuden -kantaa virkapukua". Hän oleskeli sen jälkeen Köllevuonossa -tilikirjurina Brögelmannilla, joka vanhan tuttavuuden vuoksi otti -hänet palvelukseensa. - -Juuri näinä vuosina alkoi Köllevuonon Brögelmann suuresti rikastua -kaupallaan, jota hän harjoitti Varangin vuonossa. Kööpenhaminan -kauppayhdistykset tarjoilivat tähän aikaan pohjoisessa olevia -kauppapaikkojaan kaupaksi, ja Brögelmann puuhasi kaikessa -salaisuudessa näiden ostamista. - -1813 ja 1816 vuosien rahanmuutokset köyhdyttivät monta, mutta -Brögelmannin ne tekivät upporikkaaksi. Hän oli ehtinyt ostaa -velaksi kaksi parhainta kauppapaikkaa, kun rahamuutoksen kautta -velallinen laillisesti oikeutettiin lunastamaan specieriksi kahdella -killingillä. Brögelmann maksoi tällä otollisella ajalla velkansa. -Seuraavina vuosina hän teki sitten loistavia kauppoja, kunnes -hän viimein ikänsä tähden ja muista syistä vähitellen lakkasi -suoranaisesti ottamasta osaa kauppatoimiin. - -Hänen uskotuin luottamusmiehensä näinä viime aikoina oli nuori -Stuwitz, jonka muotokuvan lukija jo vilahdukselta on nähnyt. Vanha -Stuwitz oli joitakuita vuosia vastakerrotun haaksihylkyjutun jälkeen -kuollut kaikesta huolimatta vähissä varoissa, ja silloin oli poika -päässyt kauppapalvelijaksi Brögelmannille. Tässä ammatissaan hän oli -osoittanut niin suurta kauppamieskykyä ja sellaista kunnollisuutta, -että isäntä ennen pitkää uskoi hänen huostaansa kaikki Köllevuonon -pohjoispuolella tehtävät asiansa niiksi vuodenajoiksi, joina hän -itse oleskeli jollakulla toisella suuremmalla kauppapaikalla. Mutta -käytöksellään, jota isäntä ei kyllin valvonut, sai Stuwitz -- ja -ansiosta -- jo ennenkuin oli kolmenkymmenen ikäinen, liikanimen -"lappalaisten kiusaaja". - -Seuraavana vuonna sen jälkeen kun Stuwitz oli tullut Brögelmannin -palvelukseen, ilmaantui ihmisten kummaksi Bergenissä joitakuita -niistä seteleistä, jotka olivat kadonneet kolmimaston haaksirikossa -ja joiden numeroita oli aikanaan innokkaasti sanomalehdissä -kuulutettu. Tutkimukset osoittivat, että setelit olivat saapuneet -Bergeniin ehdottomasti jossakin Brögelmannin vuositilien -suorituksessa. - -Tämä herätti siihen aikaan suurta huomiota ja antoi aihetta -kaikenlaisiin puheisiin. - -Kun vouti piti tutkintoa asiasta, huomautti nuori Stuwitz, että -puotikassaan tuli seteleitä kaikilta tahoilta ja kaikenkaltaisia, -niin että niistä ei saanut mitään todistusta eikä mitään ohjausta -asialle; -- hän lupasi kumminkin vastaisuudessa pitää tarkoin -silmällä puotiin tulevia seteleitä. - -Kun tämä uutinen saapui Lövölle, ymmärsi Iisko aivan hyvin, että -setelit olivat noita haaksihylystä varastettuja, joita Stuwitz oli -koettanut saada liikkeeseen; ja hän ajatteli jonkunmoisella ilolla, -että Stuwitz kenties on pakotettu hautaamaan loput, saamatta niistä -mitään hyötyä. - -Ainoa, joka ei tahtonut tyytyä mihinkään tyhjiin selityksiin, oli -kamarineuvos Storm. Hänessä oli tämän asian johdosta hetkeksi -vironnut muinainen voima, ja ankarasti oli hän ahdistanut Stuwitzia; -mutta -- hänen nykyinen asemansa ei sallinut hänen sekaantua -syvemmältä asiaan. - -Kamarineuvos oli leski. Laivan mukana oli hän kadottanut ainoat -likeisemmät sukulaisensa: merikapteenin ja tämän vaimon; laivan -mukana oli hän myös kotimaassaan kadottanut hyvän maineensa ja kaiken -omaisuutensa. Nyt näytti hän kyllästyneenä tahtovan vetäytyä omaan -kuoreensa. - -Kun hän oli vapaa työstänsä, asteli hän piippu suussa edestakaisin. -Ainoana toverinaan oli hänellä talonkoira, jolla oli tapana painaa -päänsä hänen poveaan vastaan, kun hän istui rappusilla tupakoiden. -Varmaankin oli tupakan savussa jotakin hiljaista puhetta, jota -koira ymmärsi, sillä kamarineuvoksen tupakoidessa katseli se kaiken -aikaa piipusta nousevia tupruja. -- Nähdessään Stuwitzin tulevan, -kamarineuvos tavallisesti väistyi pois, sillä tätä ihmistä hän ei -voinut kärsiä; mutta toiselta puolen hän ei oikein uskaltanut näyttää -sitä. Iltapäivisin kulki hän usein, kädet selän takana, tunturin -jyrkänteelle, jota sanottiin "Saarnatuoliksi" ja josta oli laaja -näköala merelle päin. Siinä hän tavallisesti seisoi jonkun aikaa ja -katseli alakuloisesti laajaa hautuumaata, johon kolmimasto ja hänen -onnensa olivat hukkuneet. - -Eräänä päivänä -- samana vuonna, jona hän tuli taloon -- oli -hän tunturilla tavannut miehen, joka oli häntä itseään vielä -alakuloisempi ja surullisempi. Lassi eli Iso-Lassi, joksi häntä -myöskin sanottiin, oli pitkä, hartiakas nuori kalastaja, ja näytti -kiivenneen jyrkänteelle lopettaaksensa siellä päivänsä. Kamarineuvos -sai hänet luopumaan tästä aikeesta ja seuraamaan häntä hänen -kotiinsa. Miehen puhe ja käytös osoittivat hieman sekapäisyyttä, -mutta kun hän, muutamia lyhyitä väliaikoja lukuun ottamatta, oli -kunnollinen työssään, onnistui kamarineuvoksen saada taivutetuksi -Brögelmann ottamaan Lauri palvelukseensa. - - - - -II. - -PAKO. - - -Brögelmannin asunto oli ahdas ja hänen elintapansa hyvin niukka. -Hänellä oli aina ollut liian paljon toimia ehtiäksensä rakentaa uutta -taloa, ja sitä paitsi hän viihtyi parhaiten vanhassa kodissaan, missä -onni alati oli ollut hänen mukanaan. Hänen talonsa oli kumminkin -vieraanvarainen, ja sinne kokoontui hänen kauppa-asiainsa tähden -kaikenlaisia ihmisiä. Brögelmann itse oli, varsinkin vanhoilla -päivillään, jolloin hän ei enää kauppoihin paljon sekaantunut, -hyvänsävyinen mies. - -Hänen ainoa tyttärensä Regina oli monta vuotta oleskellut Bergenissä. -Palattuansa sieltä kotiin otti hän -- ja se kävi niinkuin itsestänsä --- kaikkien sisätalouteen kuuluvain asiain ohjat; mutta samalla -noudatettiin ulkonaista muotoa, joten yhä edelleen, niinkuin -ennenkin, taloudenhoito kävi vanhan kivuloisen äidin nimessä. - -Regina oli tavallansa hyvännäköinen, vaikka hänen kasvoissansa oli -jotakin käskevää ja kovaa. Arkipäivinäkin, vieläpä tavallisimmissa -askareissa, hän kävi aina hyvin hienosti puettuna. Hänen luonteessaan -oli jotakin pontevaa, joka taivutti kaikki hänen eteensä; mutta tässä -pontevuudessa ei ollut mitään miellyttävää, ja tämä kaiketi oli muun -muassa syynä siihen, että hän vielä oli naimaton, vaikka iältään jo -hiukan neljännelläkymmenellä. Ne, jotka Reginan mielestä nyt olisivat -voineet "tulla kysymykseen", näkivät selvään, että hänen "rakkautensa -kahleet", vaikkapa todellakin kullasta taotut, eivät olleet mikään -paljas vertauskuva, vaan että tässä oli kysymys antautumisesta -todelliseen ikeeseen, se on: _hänen_ tahtonsa alle. Toiset taasen -älysivät pian, etteivät olleet kyllin rikkaita tai kyllin ylhäisiä -hänelle kelvatakseen; -- Bergenissä, missä hän tavallaan oli -herättänyt huomiota, eikä ainoastaan _sentähden_, että hän oli -rikkaan Brögelmannin ainoa tytär, kerrottiin hänen ilmoittaneen, -että hänen iso-isänsä oli ollut nimeltään _von_ Brögelmann, joten -hän, Regina, siis oikeastaan oli aatelia; mitään muuta hän ei tästä -iso-isästään puhunut eikä myöskään mistä syystä hän oli joutunut -näin kauas pohjoiseen. Muuten olivat kaikki yksimielisiä siitä, että -Regina, kaiken turhamaisuutensa ohessa, oli tavattoman ytimekäs -luonteeltaan -- kunpahan hän vain ei olisi ollut liian suuressa -määrin ystäviensä ystävä ja vihollistensa vihollinen! - -Rakkauden murroskauden oli Regina kokenut jo aikoja takaperin, -nuoruutensa päivinä, noin seitsemäntoista vanhana, jolloin hän ei -vielä ollut täydelleen kehittynyt ja jolloin hänen laihuudessaan, -hänen kasvojensa jyrkissä juonteissa ja hänen terävissä, ruskeissa -silmissänsäkään ei ollut juuri mitään kaunista -- jollei päinvastoin. -Kaunis, mustatukkainen tanskalainen perämies, joka siihen aikaan -kaikkina kesinä muutamia viikkoja viipyi Köllevuonossa, oli voittanut -hänen sydämensä. Mutta kun asiasta piti tuleman tosi, niin eipä -perämies tahtonutkaan lähteä "alaperämiehenä purjehtimaan" -- kuten -hänen omat sanansa kuuluivat. - -Kun Regina älysi, minkä ivan nämä sanat sisälsivät, sairastui -hän vaaralliseen tautiin, joka jätti jälkeensä synkkyyden, mikä -ei haihtunut ennen hänen lähtöänsä Bergeniin. Siellä antausi hän -kunnianhimollensa ja tähtäsi niin tässä kuin muissakin suhteissa -hyvin korkealle. - -Brögelmannin luona oleskeli siihen aikaan eräs nuori Heggelund, -jonka isä oli vouti ja tuomari. Nuorukainen oli ylioppilas, vieläpä -pari tutkintoa sen lisäksi suorittanut; mutta kun hän lukutiellä -ei näkynyt pääsevän pitemmälle, oli isä lähettänyt hänet ystävänsä -Brögelmannin luo oppimaan kaupankäyntiä. Mutta kauppa-asiatkaan -eivät ylioppilasta miellyttäneet, niihin kun häneltä puuttui -tarpeellista kestävyyttä. Hän rakasti enemmän metsästystä ja merellä -purjehtimista. Hän oli pitkä, hontelo, valkoverinen mies, nenä suuri -ja kyömyinen, mikä antoi hänen kasvoilleen jonkunmoisen arvokkaan -leiman. Häntä kohdeltiin talossa suurella kunnioituksella, etupäässä -vieraana, ja moni ennusti, että hänestä ja kauppiaan tyttärestä -tulisi pariskunta. Joku oli näet ollut huomaavinaan, että Regina -tahtoi niin, ja mitäpä siihen silloin! - -Näillä kauppapaikoilla tavattiin siihen aikaan usein poloisia, -jotka näkyivät olleen syntyneitä varta vasten huvittamaan talon -väkeä milloin sisällä milloin ulkona -- jonkunmoisia hovinarreja, -joita joko houkuteltiin tekemään kaikenmoisia hullutuksia tai -joille tehtiin jos jonkinlaisia raakoja kepposia. Varsinkin olivat -yleiset joulujuomingit todellista koetusaikaa tällaiselle raukalle. -Oltuaan pitkän illan ivan esineenä juotettiin hänet lopulta usein -tajuttomaksi ja asetettiin sitten milloin mihinkin omituiseen -asentoon, niin että hän tapasi itsensä seuraavana aamuna milloin -mistäkin, puettuna mitä hullunkurisimpaan ja naurettavimpaan -ivapukuun. - -Lassi-parka, joka -- niinkuin jo edellä mainitsimme -- oli joutunut -Brögelmannin palvelukseen, alkoi vähitellen vajota tähän surulliseen -osaan. Hänen omituinen käytöksensä ja yhä kasvava tylsyytensä -antoivat aihetta koirankuristen keksintöihin. Alussa supistuivat nämä -jännittäviin koetuksiin, kun tahdottiin saada selville raja, mihin -saakka tuo roteva mies salli kiusantekoa. - -Pian tuli kuitenkin ilmi että tämä "raja" viinalla saatiin yhä -loittonemaan, ja jouluna esiintyi Lassi avorintaisena, paperinen -kypäri päässään ja puumiekka kädessään. Suurta riemua herätti -hän varsinkin silloin, kun hän pöydän päässä istuen väänteli -leveää kalpeaa naamaansa ja mulkoillen tylsin silmin virnisteli -viinalasille, ennen kuin kaasi sen sisällön suuhunsa; tai kun hän, -samoja temppuja uudistaen, istui traanitynnyrin päällä, minkä -hän voimiensa osoitteeksi oli kantanut pitopöydälle ja sitten -olkapäällään kuljetti takaisin kala-aittaan. Ja kun eräänä paahteisen -tyynenä kesäpäivänä Iso-Lassi ja Pekka Plads merellä ollessaan olivat -kaataneet veneensä, niin saatiinpa aihetta nauruun, jota kesti -vuosikausi umpeen. - -Pitkäsäärinen Antti Hind, joka palveli nimismiehen luona, oli näet -eräänä aamuna ryhtynyt kala-aitassa kestitsemään Lassia ja Pekkaa -juuri kun nämä olivat lähdössä kalaan. Antti oli saanut heidät -lyömään vetoa, kumpi heistä kestäisi enemmän viinaa. Lassi ja Pekka -joivat, ja korttelittain oli viinaa valunut heidän kurkkuihinsa, -kun he viimein hoiperrellen kulkivat veneeseensä, jossa pian -kyllästyivät soutamiseen. Maalta päin käyvä tuulenviri ja virta -kuljetti heidät yhä kauemmaksi merelle, mutta siitä he eivät mitään -tienneet: he makasivat veneessään ja vetivät päivänpaisteessa pitkää -unta. Vihdoin heräsi Pekka iltapäivällä ja katseli ympärilleen, -mutta kun hän ei nähnyt muuta kuin aavaa merta ja sinitaivasta, -herätti hän hämmästyksessään Lassin. Tämä, joka unen pöpperössä oli -yhtä typertynyt kuin toverikin, päätti onnettomuudeksi, kiivetä -mastoon tähystelläkseen. Mutta pieni vene ei voinutkaan kestää -Lassin raskasta ylipainoa: se kaatui, ja toverukset saivat kylmän -kylvyn, jonka tarpeessa he kyllä olivatkin. Siinä he istuivat sitten -tyynessä, kauniissa ilmassa kahareisin talaan päällä monta tuntia, -kunnes vihdoin ohitse kulkevan veneen avulla saivat oman aluksensa -pystyyn ja tyhjennetyksi. Tämä Iso-Lassin kumoonpurjehdus tuli hyvin -laajalti kuuluisaksi. - -Kun talon tytär tuli kotiin Bergenistä ja tavat muuttuivat -hienommaksi, tapahtui suuri muutos Lassin tilassa. Hän ei päässyt -edes jouluna saliin; mutta pirtissä oli hän yhä edelleen palkollisten -pilan kohteena. - -Tähän aikaan saivat nämä toverikseen Janne Sakarinpojan, noin -kahdenkymmenen iässä olevan nuorukaisen. Seitsemän vuotta hän palveli -Brögelmannin luona. Hän ei edistynyt eikä taantunut tämän ajan -kuluessa, eikä hän siitä näkynyt mitään välittävänkään, ennenkuin -hento Marina, joka oli kotoisin Lövöstä, tuli hänen isäntänsä -palvelukseen. Marina lienee silloin ollut noin kahdeksantoista vanha, -ja hänen miellyttävä, hieno olemuksensa ja hyvänsuopa hymyilynsä -ihastuttivat talossa muitakin kuin seitsemännelläkolmatta olevaa -Janne Sakarinpoikaa. - -Janne oli voimakas ja jäntevä mies; hänen kasvonsa olivat vakaat ja -kauniit, hänen harmaat, totiset silmänsä herättivät luottamusta. -Häntä pidettiin sangen taitavana venemiehenä, oivallinen kun hän -oli sekä soudussa että purjehduksessa ja sitäpaitsi tunsi jokainoan -väylän, jota hän kerta oli kulkenut, ja tämän tähden hänet otettiin -aina perämieheksi. Vaikka hän oli harvapuheinen, voitti hän -hiljaisuudellaan pian Marinan ystävyyden. Miellyttävän käytöksensä -ja ulkomuotonsa vuoksi oli Lövön tyttö toista vuotta keittiössä -palveltuaan saanut luvan päästä sisäpiiaksi -- johon epäilemättä -Brögelmannin kauppavaltuutettu Stuwitzkin oli osaltaan vaikuttamassa. -Joka aamuna ja monena iltana huomasi Marina etehisessä seisovat -vesisäiliöt täytetyiksi ja halkoja kannetuksi keittiöön; ja Janne -puolestaan oli huomannut, että tyttö oli kiitollinen siitä. Mutta sen -pitemmälle ei heidän ystävyytensä kehittynyt ennenkuin vasta toisena -jouluna, jonka Marina talossa vietti. - -Jouluaattoiltana ja joulupäivänä söivät täällä pohjoisessa vanhastaan -vallitsevan tavan mukaan isäntäväki ja palkolliset samassa huoneessa. -Jouluaattona pidettiin tavallisesti omituista kujetta. Silloin astui -näet sadetakkeihin ja nahkapukuihin puettuina aivan kuin merestä -ryömien keittiöön kuusi tai kahdeksan miestä, jotka kantoivat -keskessään pyhäkampelaa, mikä, vaikkakin suuri, kumminkin oli -aivan pieni niihin tavattomiin ponnistuksiin verraten, joita kalan -kantaminen näytti vaativan, sillä yhtenään he laskivat kalan maahan -ja levähtivät. - -Jokaisen varakkaamman jouluaaton ateriaan kuului pyhäkampelaa ja -vasikkaa; ja vanhan tavan mukaan oli edellisen hankkiminen renkien, -jälkimäisen taas karjakon velvollisuutena. Kun kumminkin oli varsin -epätietoista, ottaisiko pyhäkampela juuri jouluaattona tarttuakseen -koukkuun, oli tällainen kala kaikessa hiljaisuudessa, samoin kuin -juottovasikkakin, varattava edeltäpäin. - -Mies- ja naispalkollisten välillä tapahtui tämän johdosta joulun -edellä hiljainen, mutta sangen kiihkeä taistelu -- määrätyn -ruokalajin hankkimisen estämiseksi. Jos miesten onnistui varastaa -vasikka karjakolta, niin täytyi tämän häpeäkseen viettää jouluilta -navetan katolla, ja jos pyhäkampela puuttui illallispöydästä, tuli -renkivoudin istua ratsain venehuoneen harjalla. - -Ja niin arkana asiana pidettiin tätä, että kun vasikka edellisen -jouluaaton iltana katosi, niin katsoi karjakko kunniansa loukatuksi -siihen määrään, että vaikkakin hän pääsi viettämästä iltaa navettansa -katolla, hänet saatiin ainoastaan emännän mahtikäskystä jäämään -palvelukseensa. - -Kysymyksessä olevan joulun aaton aattona oli taistelu ankara; silloin -keksi Marina neuvon, joka sai piiat miltei ylimielisiksi. Hän oli -pannut vasikan arkkuun ja kätkenyt tämän erääseen pieneen veneeseen, -joka riippui katonrajalla venehuoneessa. Jos mistä rengit hakivatkin, -eivät he tienneet etsiä vasikkaa omalta alueeltaan. - -Onnettomuudeksi kaipasi Janne aattopäivänä puolisen aikaan -venehuoneen avainta, jonka karjakko Marinan neuvosta oli pistänyt -taskuunsa, ollaksensa oikein levollinen. Janne arvasi paikalla, että -avain, jota tavallisesti aina pidettiin suulla, oli erityisessä -tarkoituksessa otettu pois. -- Hämärissä näkikin Marina hänen avaavan -lukon tiirikalla. - -Nyt oli hyvä neuvo tarpeen. -- - -Kun Janne oli kadonnut pimeään venehuoneeseen, hiipi kekseliäs Marina -hänen jälkeensä pelastaaksensa arkun, ennenkuin etsijä ehtisi sen -löytää. - -Janne haparoi ympärillään kaikkialta; täällä, missä hän joka päivä -työskenteli, tunsi hän kaikki komerot yhtä hyvin kuin omassa -arkussaan. Kerran tuntui kuin olisi hän koskettanut jotakin, joka -äkkiä väistyi, ja kohta sen jälkeen putosi halko. Nurkassa, suuren -viisihankaveneen ja seinän välissä koski hänen ojennettu kätensä -lämpöiseen poskeen, ja nyt oli Marina vangittu arkkuinensa, joka -sylissään hän oli hiipimäisillään ulos. Janne puristi aluksi -kovasti, mutta sitten kun hän oli tuntenut Marinan, yhä hiljemmin ja -lempeämmin kättä, joka piti kiinni arkun sangasta. Hän tunsi tytön -lämpöisen hengityksen kasvoillansa, ja hänen sydämensä tykytti yhä -kovemmin, niin ettei hän saanut sanaakaan sanotuksi; lisäksi oli -käsi, jota hän piteli, niin pehmeä, ettei hän hennonut sitä päästää, -eikä se koettanutkaan vapautua. Vihdoin kuiskasi Janne nopeasti: - -"Marina, sinä saat tehdä arkulle mitä tahdot; -- minä en virka -sanaakaan." - -"Kiitos, Janne! Minä tiedän, että sinuun voi luottaa", vastasi tyttö -hiljaa ja tahtoi hiipiä hänen ohitsensa. Mutta -- viisihankaisen ja -seinän välinen tila oli kovin ahdas. Janne sulki tytön syliinsä ja -sanoi: - -"Voit luottaa... hautaan asti, Marina!" - -Heidän poskensa koskettivat toisiansa; silmänräpäys -- ja Marina -irroitti itsensä nopeaan ja juoksi asuinhuoneeseensa. - -Aatto-ilta alkoi, kuten tavallisesti, jumalansanan lukemisella. Vanha -Brögelmann otti esiin sarvisankaiset silmälasinsa ja luki luvun -raamatusta sekä jouluvirren, ja tämä ilta pysyi sitten aina Jannen -muistissa hänen elämänsä juhlallisimpana ja riemullisimpana hetkenä. - -Ylioppilaan vuoksi pidettiin erityinen joulujuhlallisuus salissa; -siellä annettiin joululahjoja kaikille palkollisille. Janne sai -porsliinista tehdyn, naisen kuvalla varustetun tupakkapiipun sekä -kolme hopeataaleria paperikääryssä; Marina sai suuren hartiahuivin. - -Sattumalta oli heidän yhtaikaa astuttava kiittämään isäntäväkeä. -Miehekäs Janne näytti siinä tavattoman avuttomalta, ja Marinan posket -olivat kovin punaiset. - -Yhtä juhlallisena loisti sittemmin Jannen muistissa joulu-ilo ja -seuraavan päivän riemut. Pelimanni Erkki soitti viulua, Pekka Plads -klanettia, ja Janne pisti polskaa pirtissä niin iloisena kuin olisi -hän saanut lahjaksi maat ja mannut. -- - -Rengit ja piiat leikkivät palkollisten huoneessa; ja tavallisesti -joutuivat -- sattumalta -- Janne ja Marina pariksi, kun oltiin -"laivanlähtösillä". Kierrettiin piiritanssia ja laulettiin: - - Nyt jaala on lähdössä Bergeniin, - sen lastiksi mitähän saataisiin? - On miesi Neuvoton niminen, - vaimons' on Riskillä Tyhjänen; - mut tytär kauniin on naisista -- - hän sulhon mistä ja milloin saa? - - Nyt laiva Bergeniin lähtevi; - Me tytön paamme sen lastiksi, - On laiva oiva: on pohjaton, - ja paitaryysy sen purjeen' on; - peräsimensä se tiellä saa, - ja härkinpuu sill' on mastona. - - Ja Bergentuuli, ja hyvä, käy -- - oi ukkoseni, ei tietä näy... - Luodolta luodolle purjehdi, - ja laiva väylänsä löytävi; - saa puuskat perästä pauhaamaan, - Niin kyllä Bergeniin saavutaan. -- - - Ja siinä, siin' on jo Bergeni, - ja tyttö kannella istuvi - ja loistaa siinä kuin päivän koi... - "Oi, jos sen tyttösen saisin, oi!" - niin kaikki kauppiaat huudahtaa. -- - Ja tyttö uljaimman sulhoks' saa. - -Niistä, jotka seisoivat vastatusten viime säettä laulettaessa, tuli -pari. -- - -Mutta eräänä iltana synkistyi Jannen mieli. Hän huomasi näet, että -ylioppilas oleskeli pirtissä vain Marinan tähden. Hänen muulloin -ystävälliset silmänsä leimahtivat vihasta, ja varmaankin olisi hän -pannut toimeen mielettömän tuumansa: ajanut ylioppilaan ulos pihalle -ja samalla itsensä palveluksesta, jollei Marina samassa olisi ottanut -häntä tanssiin ja kuiskannut hänelle, että hänen tulisi muistaa "mitä -heidän yhteinen etunsa vaati". - -Samana iltana sai Janne asuinhuoneen kuistissa Marinan -uskollisuudenlupauksen, joka vahvistettiin lämpimällä suudelmalla. - -Hiivanuuttina oli Janne 'jonotanssin' johtaja, ja hän toimitti -virkansa niin, että sitä muistettiin kauan. Pitkässä jonossa -tanssivat palkolliset -- muutamat joulupukeiksi puettuina -- -huoneiden läpi, soittomies etunenässä. Salissa he kumartelivat -ohitse hyppien Brögelmannille, hänen rouvalleen ja tyttärelleen, -jotka kaikki jouluvieraineen vanhan tavan mukaan ottivat vastaan -narrimaiset tervehdykset. - -Tanssi päättyi pihalla, ja siinä lensivät taimmat hypyn hurjassa -vauhdissa mikä sinne, mikä tänne. Tässä tanssissa riippuu paljon -johtajan voimasta ja notkeudesta. Viimeisenä jonossa oli tällä kertaa -ylioppilas, ja hän lensi päistikkaa lumihankeen. - -Mutta kohta sen jälkeen alkoi Janne tuntea, että hänen onnensa -oli hiukan epävakavalla kannalla ja että hänen tilansa muistutti -jotakuinkin helvettiä. - -Ei siinä kyllin, että ylioppilas oli ruvennut virittämään paulojansa -Marinalle, samaa teki myös kauppavaltuutettu Thor Stuwitz, jolla -siihen aikaan oli ikää kappaleen neljättäkymmentä. Stuwitz tyrkytti -tytölle kaikenmoisia lahjoja, joita tämä ei uskaltanut olla -vastaanottamatta, mutta joista hän aina suoraan puhui vihastuneelle -mutta samalla nulomieliselle sulhaselleen. He näkivät selvään -molemmat, että ahnaat haukat kaartelivat heidän rakkauttansa, ja että -tämä taisteli rajuilmassa, missä vahvankin laivan oli vaikea pysyä -alallaan. Pahinta kaikista oli kumminkin, että kauppavaltuutetun -puolustajia olivat Marinan omaiset Lövöllä. Jannella ei ollut mitään, -Marinalla ei myöskään; -- tärkeää siis oli, että he saisivat jotakin -säästöön ja että Jannen asema parantuisi. Mutta vihollisten oli -varsin huokea tehdä nämä tuumat tyhjiksi. Siihen ei tarvittu muuta -kuin vähän kekseliästä panettelua isäntäväelle. - -Janne oli tähän aikaan hyvin harvapuheinen ja raskasmielinen. Eräänä -päivänä, jolloin hän oli tavallista enemmän murheissaan, sai Marina -hänet kumminkin niin iloiseksi, että hänen leveät kasvonsa loistivat. -Harmin pusertamat kyyneleet silmissänsä ehdotti näet Marina, että he -hääpäivänään kokoisivat myttyyn kaikki huivit ja muut lahjat, mitkä -hänen oli täytynyt Stuwitzilta ottaa, kätkisivät siihen ison kiven -ja upottaisivat kaikkityynni vuonoon; hän oli sen rikkauden tähden -saanut itkeä katkeria kyyneliä, sanoi hän. - -Keväällä eräänä pyhäpäivänä päivällisen jälkeen, kun Janne piippu -suussaan ja mietiskellen istui vintturin vieressä venehuoneen -rappusilla, tuli Marina kalpeana hänen luokseen ja kertoi, että -aamupäivällä, kun toiset kaikki olivat kirkossa -- Janne itse oli -ollut heitä soutamassa -- oli kauppavaltuutettu ilmoittanut hänelle -rakkautensa, jonka hän kumminkin paikalla oli hyljännyt. Pitkä, -silmäpuoli valtuutettu, joka vaikutti niin paljon isäntäväkeen, oli -siis vihdoinkin käyttänyt tilaisuutta ja kosinut. Hän oli ehdottanut -neidolle, että heidän kihlauksensa salattaisiin vuoden loppuun, ja -että Marina silloin muuttaisi hänen kanssaan Olswaagiin, missä hän -toivoi hyvällä hinnalla saavansa piakkoin huutokaupalla myytävän -kauppa- ja kalastuspaikan. Rakkautensa innossa oli hän myös kehunut, -että hän oli koonnut enemmän kuin kukaan tiesi aavistaa; ja ettei -tuleva vuosikaan häntä köyhdytä -- oli hän hymähtäen lisännyt. - -Halvan palvelustytön epäröimätön vastaus, mikä kerrassaan hylkäsi -kaikki nämä suurenmoiset tarjoukset, oli ensi tuokiossa peräti -hämmästyttänyt kauppavaltuutettua, jonka kasvot kohta sen jälkeen -olivat muuttuneet vihaisen petoeläimen tuijotukseksi. Mutta Marinan -katseesta ja koko hänen käytöksestään oli hänen täytynyt lukea kyllin -selvä kielto ymmärtääkseen, ettei hän ainakaan tällä kertaa voinut -mitään toivoa. - -Vähän sen jälkeen tuli hän jälleen palkollisten huoneeseen, missä -Marina askaroitsi yksin, ja piti siellä pontevan ja liikuttavan -puheen, jossa näytti Marinalle, kuinka kunniallinen hänen -tarjouksensa oli ja kuinka se ilahduttaisi Marinan vanhaa isää; -Marinan tulisi sitä paitsi kiittää häntä, kauppavaltuutettua, siitä, -että hän, köyhä tyttö, hänen kauttansa oli onnistunut saamaan niin -edullisen paikan ja saavuttamaan suosiota niin arvokkaassa talossa. -Mutta kun tämä sulava puhe ei voinut vähääkään muuttaa Marinan ennen -antamaa vastausta, katosi kosijan kasvoista kerrassaan teeskennelty -hyvänsävyisyys ja tyttö tunsi polviensa vapisevan, kun Stuwitz häntä -katseli ja itsessään ikäänkuin ihmetteli, kuinka niin heikko olento, -jonka hän milloin tahansa voisi tallata jaloillaan, uskalsi häntä -vastustaa. Aivan vastoin entistä pitkäveteistä tapaansa lähti Stuwitz -sitten äkkiä ja vihaisesti oven luo. Siinä kääntyi hän ja sanoi -uhkaavalla äänellä, että hän kyllä huomasi ylioppilaan olevan syypään -tähän kaikkeen, mutta että hän, Stuwitz, kyllä osaa tehdä lopun -tällaisesta kevytmielisestä menosta talossa. Kunnon tyttö ei torjuisi -pois varmaa tulevaisuutta, kun sitä hänelle tarjotaan, ja sitä paitsi --- lisäsi Stuwitz painokkaasti -- tulisi Marinan tarkoin miettiä -asiaa, ennenkuin tekisi kosijastaan vihamiehen. Tämän puheen jälkeen, -jonka pääsisältö oli, että Marinan vielä tulisi asiaa ajatella, lähti -Stuwitz. - -Nämä uutiset olivat katkeria Jannen kuulla, ja vielä synkemmäksi -muuttui hänen mielensä, kun muutamia päiviä sen jälkeen Marina -kutsuttiin Brögelmannin rouvan luo, jossa sai kuulla, että hän syksyn -tullen oli vapaa palveluksestaan. - -Ratkaiseva hetki oli nyt tullut. - -Stuwitz toivoi, että Marina hädässään vihdoinkin mukautuisi hänen -tahtoonsa, ja Janne veteli meripuodissa ankaria savuja piipustaan, -johon oli maalattu hienon naisen kuva, oikean prinsessan. Tämä tosin -ei ensinkään muistuttanut Marinaa, mutta Janne näki siinä lemmittynsä -kuvan kaiketi siitä syystä, että molemmat olivat vaaleatukkaisia. -Surullisina hetkinä saattoi Janne siksi istua ja tupruttaa Marinansa -kuvan yli savupilviä, ikäänkuin olisi hän siinä miettiessään -keskustellut armaansa kanssa. - -Hänen mietteensä olivat viimein kypsyneet päätökseksi. Eräänä iltana, -kun kaikki olivat menneet levolle, keskusteli hän oikean Marinan -kanssa, ja seuraavana päivänä astui hän ruskeisiin pyhävaatteihinsa -puettuna ja kiiltävä hattu kädessään vanhan Brögelmannin -konttoriin. Siinä pyysi hän tiliä sekä luvan kohta paikalla erota -palveluksestaan, hänellä kun oli omia aikeita mielessään. - -Brögelmann oli, kuten jo mainittiin, hyvänsävyinen mies, ja Janne sai -kuin saikin eronsa sekä vielä päälliseksi kiittävän päästötodistuksen -ynnä tilinteossa yksikolmatta specietaaleria; sitten hän sai -vielä omasta pyynnöstään -- juomarahojen asemesta ja muistoksi -seitsenvuotisesta palveluksestaan -- rannalla hylkynä makaavan vanhan -ravistuneen kuusihankaisen veneen siihen kuuluvine repaleisine -purjeineen. - -Samana päivänä luopui Iso-Lassikin palveluksestaan, -- hän oli omalla -tavallaan kiintynyt Janneen, tämä kun oli ainoa, joka ei häntä -pilkannut. - -Seuraavat neljätoista kevätpäivää käytti Janne veneensä korjaamiseen -ja tervaamiseen, ja varhain eräänä aamuna, kun kaikki vielä -lepäsivät, lähti hän Iso-Lassin kanssa merelle. Hänellä oli mukanaan -veneessään koukkureivinsä, vaatevarastonsa ja aseensa, niiden -joukossa saha, kirves ja nauloja, sekä evästä pitemmäksi aikaa. Juuri -kun mustatukkainen, huippulakissa ja merimiehen puvussa oleva jäntevä -mies ehti lahdelle, joka oli rasvatyyni, nousi aurinko tunturien -takaa ja heitti hohteensa sillalla seisovaan tyttöön, -- nuorten -tulevaisuuden aamunairut! - -Surullisia ja autioita päiviä vietti Marina Jannen poissa-ollessa; ja -kaiken muun kiusan lisäksi rupesi Stuwitz taas virittämään hänelle -paulojansa. Mutta ylioppilaan liehittely oli itse asiassa suureksi -onneksi rakastaville, sillä hänen kauttansa eteni kauppavaltuutetun -jo ennestään väärälle tolalle joutunut huomio yhä kauemmaksi -Jannesta. Tälle -- jos hän olisi ollut kotosalla -- olisi Stuwitz -mielellään uskonut vaikka lemmenkirjeittensä kuljettamisen. - -Syksyä oli jo kappale kulunut, kun viiden kuukauden poissaolon -jälkeen Janne ja Iso-Lassi palasivat retkeltään. Hyvällä -myötätuulella he saapuivat, ja kuivattua turskaa oli heidän veneensä -täyteen lastattuna. Kiduksista suurta turskaa laahaten astui Janne -rihkamapuotiin, heitti, kuten tapa vaati, tiskille kalan ja pyysi -siitä ryypyn. Sitten hän tarjosi veneessä olevat kalansa kaupan. -Ennen pitkää hän toisi useita tällaisia kalalasteja kotoaan; nyt hän -oli rahojen tarpeessa: muun muassa oli uusi vene ostettava, sillä se, -jolla hän oli tullut, vuoti niin, että osa kaloista oli kastunut ja -niiden hinta sen tähden alentunut. - -Illempana sai Janne tilaisuuden puhutella Marinaa. Nauraen ja -itkien tervehti tyttö sulhastaan ja kertoi, että kun hän näki tämän -purjehtivan siltaa kohti, oli hän tullut niin iloiseksi, että tuskin -oli vieläkään täydessä järjessään. Tämän ilonsa tähden oli hän sitten -tehnyt yhtä ja toista aivan nurinpäin. - -Puhuttuansa Jannen kanssa ja kuultuansa, millä kannalla tämän -tulevaisuudentoiveet olivat, palasi tytön kasvoille entinen -iloisuuden hohde, joka oli ollut kateissa Jannen poissaolon aikana. - -Seuraavain kahden viikon kuluessa toi Janne kaloja Brögelmannille -kaksi veneellistä. Kalastusretkellään oli hän ansainnut kaikkiaan -viisikymmentä taaleria, joista kaksikymmentä kohta meni uuden veneen -ostoon. - -Eräänä aamuna menivät Janne ja Marina sitten pyhäpukuisina konttoriin -ja kertoivat Brögelmannille, että he olivat kihlautuneet ja aikoivat -viettää häänsä vielä samana syksynä mutta että he pelkäsivät -kauppavaltuutettua, joka, saatuansa vihiä heidän aikeistaan, -varmaankin hankkisi esteitä niitä vastaan Marinan kodin puolelta. --- Brögelmann istui kauan ajatuksiin vaipuneena; hän ei kumminkaan -mitään vastannut, vaan velvoitti heidät pitämään asian aivan salassa, -jottei kukaan osaisi mitään aavistaa. Tästä he saivat toivoa -mieleensä. - -Seuraavana päivänä hän kirjoitti kirjeen voudille ja pani Jannen -sitä viemään. Se sisälsi pyynnön, että vouti hankkisi kihlatuille -kuninkaallisen luvan mennä vihille kuulutuksetta. Hän itse kävi pari -päivää sen jälkeen papin puheilla, ja seuraavana pyhänä -- juuri -palkollisten syysmuuton päivänä -- vihittiin kaikkien, mutta eniten -kumminkin Stuwitzin hämmästykseksi Janne ja Marina aviopariksi. -Kirkosta lähtivät vihityt veneellä suoraa tietä uuteen kotiinsa. -Mutta siitä päivästä olivat he Stuwitzin sammumattoman vihan ja -vainon alaisina; sillä kauppavaltuutettua ei ollut ainoastaan -Marinan erinomainen kauneus ja sulous miellyttänyt; hänen tuumiinsa -oli lisäksi liittynyt ajatus, että hän Marinan miehenä olisi vapaa -kaikista seurauksista, jos tytön synty ja haaksihylyn juttu vielä -sattuisi tulemaan ilmi... - -Janne Sakarinpojallakin oli salaisuutensa. Lofoteninretkillänsä -oli hän löytänyt pienen, mutta erinomaisen tuottoisan kalakarin; -ja samalla kuin hän sen löysi, muisti hän huomanneensa haaksihylyn -jäännöksiä, joita meri oli ajanut lähirannalle. Nämä kaksi asiaa oli -hän yksinäisyydessänsä tulevaisuuttaan ajatellessaan sommitellut -yhteen, ja tänä kesänä hän oli Iso-Lassin avulla saanut pienen, mökin -rakennetuksi kalakarin läheisyydessä olevalle Skorpölle. - -Hääpäivänään astuivat Janne ja Marina, Iso-Lassi seurassaan, pieneen -veneeseensä, johon olivat asettaneet kaiken omaisuutensa. Siitä he -sittemmin löysivät vähän jouluruokia -- he kyllä arvasivat, ketä -heidän oli siitä kiittäminen. -- Heidän matkansa kävi etelään päin -- -uuteen kotiin Skorpölle. - -Puolivälissä matkaa tapahtui ensi päivän kuluessa omituinen -kohtaus, joka moneksi vuodeksi antoi Iso-Lassin heikoille aivoille -aprikoimista. Marina ojensi Jannelle mytyn, jonka tämä avasi ja, -nähtyään siinä monta silkkihuivia ynnä muuta tavaraa, jälleen sulki. -Sitten kääri hän mytyn ympäri lujan nuoran, jonka toiseen päähän -oli kiinnitetty suuri kivi. Ja kun tämä oli tehty, tarttuivat -aviokumppanit kumpikin yhdellä kädellä myttyyn ja heittivät sen -nauraen ja ivaten mereen. - -Iso-Lassi ihmetteli tätä suuresti, minkä vuoksi Janne ilmoitti -hänelle hyvin vakavalla äänellä, että Thor Stuwitz ja muuan -Kristianian ylioppilas siinä olivat kivi kaulassa menneet pohjaan. -Marina ymmärsi aivan hyvin, mitä tämä selitys tiesi; ja että hän -siitä oli Jannellensa kiitollinen, sen näki tämä hänen hymyilevistä -kasvoistaan; mutta Iso-Lassi ei tästä kaikesta tullut sen -viisaammaksi. - -Saadakseen ajatustensa suunnan toisaallepäin kääntymään pyysi -Iso-Lassi, että Marina antaisi hänelle olutnassakan. Sen saatuaan -nousi hän seisomaan pitkää pituuttaan ja joi häämaljan nuoren -parikunnan kunniaksi, toivottaen heille "hyvää purjetuulta viimeiseen -satamaan asti." -- - - * * * * * - -Kävi niinkuin oli ennustettu. Jonkun aikaa tämän jälkeen meni -Brögelmannin tytär kihloihin ylioppilas Heggelundin kanssa. Vanha -Brögelmann sanoi tähän aikaan ikuiset jäähyväiset pohjanpuoliselle -kaupalleen. Pari vuotta ennen kuolemaansa osti hän vävylleen -kauempana etelässä olevan M--nsalmen kauppapaikan ja antoi -lisäksi hänelle kauppavaltuutettunsa kaupanhoitajaksi ja asiain -varsinaiseksi ohjaajaksi. Täten joutui Heggelund varovaisen appensa -suhteen jonkinlaiseen siveelliseen sitoumukseen ja samalla koko -elinajakseen kauppavaltuutetun salaisen ja usein kylläkin raskaan -holhouksen alaiseksi. Mutta Heggelundilta itseltään puuttui -sekä kykyä että -- kuten tulevaisuus osoittikin -- tarpeellisia -tietoja asiainsa hoitamiseen, voidakseen vapauttaa itsensä tästä -holhouksenalaisuudesta. - - - - -III. - -BERGINGENIN KALAKARI. - - -Vanhan Brögelmannin ajoista oli kulunut vuosikausia. Hänen -tyttärensä, joka oli vaimona Heggelundilla, emännöi nyt suurta taloa -M--nsalmessa. - -Janne Sakarinpoika ja hänen vaimonsa olivat päässeet eteenpäin -maailmassa jonkun matkaa; he olivat myötä- ja vastoinkäymisistä -suoriutuneet jokseenkin hyvin; he tekivät ahkeraan työtä, suuri -lapsilauma ympärillään. - -Jannen maja oli meren rannalla, tunturihalkeamassa, joka käy Skorpön -kapeimman kohdan poikki. Jos liuskavuori aikojen aamuna olisi -tehnyt halkeamansa muutamia syliä syvemmäksi, niin olisi rotko -muodostanut luonnollisen kanavan meren ja kapean salmen välillä, -joka eroittaa Skorpön mannermaasta. Nimi "Krogene", joksi seudun -sisävesistöä sanotaan, on syntynyt siitä, että se oikkuisissa -mutkissa kiertelee koko joukon saaria ja karia, niin ettei silmä -etäämpää voi nähdä, missä se yhtyy salmeen; tunturipuoli taasen on -pitkät matkat verhoutuneena leppoisiin ruohokenttiin ja lehtimetsiin. -Vesilinnut pesivät sokkelomaisen vesijakson pikkusaarilla, joiden -välillä aina löytyy suojaisia paikkoja niiden poikasten sukellella. -Tällaisissa seuduissa ei pyssyn laukausta kuulu, ja sen tähden -ovatkin rauhoitetut haahkatelkät rakentaneet pesänsä Janne -Sakarinpojan rappusten ja seinien alle, hänen venehuoneeseensa, niin, -vieläpä hänen eteiseensäkin. Lintuparvet -- haahkat, punasääriset -rantaharakat, haikarat, riskilät, kajavat ja merimetsot -- lähtevät -äkkiä, milloin syystä, milloin syyttä lentoon kymmeniäkin kertoja -päivässä ja täyttävät silloin ilman korvia särkevällä kirkunallaan ja -kaakotuksellaan. - -Asuinpaikkansa oli Janne valinnut samalla vaistolla kuin vesilintu; --- hän tahtoi karttaa kahta ankaraa vihollista: luoteismyrskyä ja -tätä talvisin seuraavaa lumipyryä. Ja talvella kävikin lumipyry -aina rotkon yli siltä puolelta, jonka seinuksen viereen hänen -huoneensa oli rakennettu, joten hän myrskyisimpinäkin talvina pääsi -tunturiseinän suojassa meren rantaan. Huoneen ympärillä oleva pieni -maatilkku oli nykyiselle paikalleen kannettu saaren muilta tienoilta, -ja itse huone -- joka siinä kaltevasti nojautui tunturia vastaan -- -oli, sen huomasi kohta, kokoonpantu vanhan kajuutan jäännöksistä, -joihin oli liitetty lisärakennuksia asianhaarain mukaan. Alaspäin -riippuvan, maitiaisia kasvavan katon alta pilkottivat pienet vihreät -ikkunat, suolaveden puoleksi soentamien silmien kaltaisina, jotka -tuijottavat tuuhean ja takkuisen otsatukan alta; ja polku, joka -vihreän hauran peittämältä venetelalta vei asuintupaan, muistutti -laivan laskutikkaita. Alempana, ihan rannalla, seisoi tuohilla -verhottu venesuojus, kattopainona raskaita kiviä myrskyn varalta. - -Kalakarillensa olivat Janne ja Marina sen merkityksen tähden, mikä -sillä oli ollut heidän elämässään, antaneet nimen "Bergingen" -[Norjankieltä; suomeksi: pelastettu], jolla nimellä merikartatkin sen -vielä tänään tuntevat. Mutta varmaankin kuuntelisi kartanpiirtäjä tai -merimies, joka myrskyisenä yönä passarilla mittailee merikarttaa, -pysyäksensä tarpeellisen etäällä vaarallisesta salakarista, -epäilevästi hymyillen kertojaa, joka selittää, että laiva, joka -nimestä päättäen tänne kerran oli pelastunut, ei ollut muuta -kuin -- kahden nuoren rakkaus. Ja kumminkin liittynee useihin -rannikkomme lukemattomien karien ja saarien nimiin monta tarinaa, -monta liikuttavaa, kansamme huomaamattomassa elämässä tapahtunutta -tapausta, joita kenties pidettäisiin vielä epäiltävämpinä. - -"Bergingenille", johon kuuluu kolme eri syvyydessä olevaa, rivitysten -saalista vakoilevaa salakaria, oli vain kaksi tai kolme neljännestä -Skorpöltä. Huoneista voivat kotona olevat, s.o. Marina ja hänen -lapsensa -- joita oli kolme; yhden pojan ja yhden tyttären oli -Herra kutsunut luokseen -- nähdä veneen, millä isä ja Iso-Lassi -aamuin illoin kalastelivat: laskivat ja kokivat pitkääsiimaansa tai -asettivat kalat karille, jonka matala harja tavallisesti oli lokkien -ja muiden vesilintujen peitossa. - -Väliin kauniilla kesäsäällä seurasivat äiti ja lapset huvikseen isää; -mutta toisin oli laita ollut ensi vuosina. Janne oli siihen aikaan -sairastanut kaksi erää, kuusi kuukautta kerrallaan, ja silloin -- -Stuwitz kun ei antanut velkaa -- oli Marinan täytynyt toimittaa -miehensä tehtävät ja kalastajan puvussa puhkia merellä, oli ilma -mimmoinen tahansa. - -Kesäilloin istui nyt Marina tavallisesti huoneensa aukiolevan oven -suussa. Ja kun aurinko ihmeen kauniine pilvisaattoineen laskeusi -kullankeltaiseen tahi sinipunervaan mereen, oli hänestä kuin olisi -Janne veneinensä tuolla ulkona ollut taivaan rajojen sisäpuolella. -Semmoisina kauniina iltoina istui Marina tavallisesti kynnyksellä, -hyräili jotakin laulun pätkää, kudelma tahi ompelus kädessään, lasten -leikkiessä vieressä. - -Muulloin hän eli alituisessa levottomuudessa myrskysäiden takia, -jotka saivat alkunsa mantereen vuoristosta, sekä korkeiden -ärjyaaltojen tähden, vieläpä luimuisten salakarienkin, joita kuohut -kirkkaimpana päivänäkin aivan odottamatta saattoivat huuhtoa. Ja -samaa levottomuutta ylläpitivät hänessä vaivaloiset matkat, joita -Jannen joka vuosi joulun aikana täytyi tehdä, saadakseen kalansa -myydyksi Sörströmmenissä asuvalle maakauppiaalle. Sinne oli vesimatka -vaikeampi kuin M--nsalmeen; mutta Heggelundin puoleen ei Janne -tahtonut kääntyä siitä saakka kun Stuwitz oli häneltä kieltänyt -lainan. Ja paitsi sitä Stuwitz moitti aina hänen kalojaan ja tinki -niiden hintaa. - -Jannen ja Iso-Lassin veneessä istui tähän aikaan tavallisesti -kolmaskin henkilö, joka, niin pieni kuin olikin, teki hyötyä -panemalla syöttejä koukkuihin. - -Tämä kolmas oli kodin ilo, kultatukkainen vilkas Martti. Aina hän oli -virkeä, kaikkeen valmis ja aina livertelevänä. Ja aina hän puuhasi -jotakin: milloin pieniä kalalampia, milloin linnunansoja ja muuta, -mitä mieleen johtui. Skorpö-saari, omituisen luikertavat vedet, jotka -erottivat luodot toisistaan, ja kalakarit tuolla ulompana -- siinä -hänen maailmansa. Hän tiesi paikalleen, missä kampela majaili, kun -hän oli pyydystämässä niitä; hän tiesi vesilintujen tavat; tunsipa -muutamia itse linnuistakin -- niitä, jotka saarella syntyneinä -vuosittain palasivat vanhaan pesäänsä, lähteäksensä kesän kuluessa -merelle, nuoret poikaset mukanansa. Kun pohjoisempaan siirtyvät -muuttolinnut saapuivat, olivat karit täynnä harvinaisia lintuja, -joista Martin mielestä suokukko oli omituisin; ja hän mietti ja -ihmetteli, mistä nämä siivelliset tulivat -- mistä kaukaisista -maista. Viimein saapui joutsenkin, joka, sen tiesi hän, oli kaunein -kaikista linnuista. - -Yhdentoista vanha hän oli, kun hän ensi kerran kävi Sandeidin -kirkossa ja näki kokoontuneen kirkkoväen. Hänen huomioonsa tarttui -silloin koko joukko asioita: kirkossa oli kolme ovea, joista ryhmä -toisensa jälkeen purjehti sisään ja asettui suljetuin rivein istumaan -toinen toisensa taakse, aivan niinkuin vesilinnut karilla tuolla -kotona, mustat, s.o. miehet toiselle, ja valkoiset, naiset, toiselle -puolelle. Hän oli melkein vakuutettu siitä, että kalaparven tullessa -koko ryhmä täältäkin lähtisi lentoon -- kirkuen, aivan niinkuin -tuolla kotona. Mutta sitten ei hän katsellut muuta kuin mahtavaa -rouva Heggelundia, joka silkkipuvussa, paksut, raskaat kultaketjut -rinnallaan, istui aivan saarnatuolin alla, pitäen sylissään pientä -tyttöä, joka hymyili ja osoitti sormellaan häntä. - -Kun hän tuli kotia, sai hän ensi kerran eläessään selkään. Hän -oli kivistä laatinut saarnatuolin ja saanut nuoremmat siskonsa -kuulijoikseen, vihkiessään lampaan ja porsaan pariskunnaksi -- -matkien pastoria. Isän antama kuuluva korvapuusti teki äkkiä lopun -tästä juhlallisuudesta, joka sitten päättyi tuntuvaan selkäsaunaan. - -Kesin sattui usein, että Martti ja Iso-Lassi olivat kahden merellä, -joko kokemassa pitkääsiimaa tai uistelemassa. Miehenkarilas istui -tavallisesti ääneti, joll'aikaa Martti, isänsä sarkanuttuun puettuna -ja patalakki päässä, ihmetteli milloin mitäkin tai luki jaaloja, -jotka kulkivat kesin ja syksyin tästä ohitse, lastattuina kuivilla -kaloilla, mitkä oli ripustettu pitkin päämastoa ylöspäin. - -Jo aikaisin oli poika Marinan johdolla ruvennut lukemaan. Ensimäiset -kirjaimet, jotka hän oppi tuntemaan, olivat nuo suuret, halenneet, -mitkä puusta tehtyinä olivat kiinnitetyt savuisen ja ahtaan -mökin katon rajalla olevaan seinälautaan. Laudan toinen pää oli -katkennut, mutta yhteen sommiteltuina muodostivat kirjaimet sanan -"Tulevaisuus"... Ja se, sanoi Marina, oli Jumalan kädessä. -- Nyt -oli Martti jo ehtinyt "selityksiin" [Pontoppidanin selitykset -= katkismus], ja läksyään luki hän veneessä, uistimen siima -kiinnitettynä veneen hankatappiin. - -Niin istuivat he eräänä juhannusyönä tuolla ulkona. Ilma oli mitä -ihanin. Kello 12 lepäili keskiyön aurinko raukeana, punaisena pallona -taivaanrannalla lännessä, ja sinipunertavia hyökyjä vyöryi merellä -niin pitkälle kuin silmä kantoi. Kohta sen jälkeen "syttyi" aurinko -uudelleen; pitkät ja loistavat olivat sen säteet, seurassaan rusko, -joka nosti kultaisia pilvipatsaita taivaan ja meren välille. Laineet -lipoivat tulenhohtavina kielinä venettä, missä äänettömät kalastajat -istuivat, alla päilyvän veden kuvatessa heidän muotojaan. Iso-Lassi -veti samalla ylös ison punakalan. - -Kun hän oli saanut sen veneen laidan yli, kysyi hän äkkiä Martilta, -seisoiko tämän kirjassa, että punakala on merenhaltian lemmikki. -Martti säpsähti, mutta hänen täytyi tunnustaa, ettei hän vielä ollut -mitään sellaista lukenut selityksistä. Lassi selitti silloin, että -kalan silmät aina ovat puhjenneet, kun se nostetaan merestä, sillä -merenhaltia pusersi sen kuoliaaksi, niin pian kuin se oli tarttunut -koukkuun. - -Tätä selitystä seurasi sitten pitkä jakso muita samanlaisia, ja -ne päättyivät aina kummitusjuttuihin. Kesäiltoina, kun he näin -istuivat kalakarilla ja vetelivät vedestä kellanpunaruskeita turskia -ja silloin tällöin pyhäkampeloita tahi muita kaloja, sai Martti -tietää paljon sellaista, jota hän ei ikinä ollut aavistanutkaan. -Lassi ilmoitti hänelle, että jokaisella kalalajilla on haltiansa -eli kuninkaansa, jonka tarttuminen koukkuun ei ennusta hyvää. -Oli olemassa lohikuninkaita, kruunupäisiä sillikuninkaita ja -turskakuninkaita. Viimeksi mainittujen saannissa ei ollut sanottavaa -vaaraa, sillä turskakuninkaita saatiin usein. Kunnioittaaksensa sitä, -ei kalastaja koskaan avaa sen vatsaa, se on avattava selästä. Oli -myös olemassa Kraki-niminen merikummitus, joka suuruudeltaan oli -saaren kokoinen ja joka väliin hyvällä säällä nousi veden pinnalle, -jolloin hyöky loiski tunturin korkuisena sen ympärillä. Vene ja -pitkäsiima kyllä ilmaisivat kokeneille kalastajille, milloin oltiin -semmoisen päällä, sillä Krakin likitienoilla oli aina suunnattoman -paljon kaloja. Sen tähden, milloin jotain epäluuloista huomataan, on -parasta pian puikkia pakoon. Lassi oli -- niin hän vakuutti -- usein -ollut Krakin pelissä Ruijan merellä. - -Tämä juttu antoi Martille paljon miettimistä. Eiköhän Krakiakin -voitaisi vangita -- tuumi hän -- jos tunturilta laskettaisiin mereen -vahvat rautaketjut, koukkuna välttävällä syötillä varustettu laivan -ankkuri? - -Tähän aikaan oli kummallinen huhu jo kauan kiertänyt pohjoisia -rannikoita. Sinne olisi saapuva ihmeellinen laiva, kerrottiin, joka -kulkisi ilman purjeita, savun ja rattaitten voimalla. Ja eräänä -kesänä nähtiin semmoisen kiitävän Skorpön ohitse. Muutamia päiviä -sen jälkeen kyhäsi Martti kokoon ratasveneen, joka saatiin kulkemaan -vipusinta polkemalla, mutta isän vanha kuusisoutu, joka tähän -tarpeeseen oli otettu, kulki kumminkin paljoa paremmin soutamalla. -Marina oli iloinen pojan kekseliäisyydestä; Jannea se sitä vastoin -vähemmässä määrässä miellytti, "sillä se herätti ihmisten pilkkaa, -eikä ollut miksikään hyödyksi." - - - - -IV. - -LAPINMUTKA. - - -Janne Sakarinpojan likimmät naapurit asuivat Lapinniemellä -Lapinmutkassa. Skorpön mannermaan-puoleisen, kaikkialla -vaikeapääsöisen, lehtimetsällä reunustetun rannan erotti mannermaan -alastomasta ja mustasta tunturiseinästä kapea, mutta syvä salmi. -Pienellä niemekkeellä, jonka Skorpö tässä muodostaa ja jota sanotaan -Lapinniemeksi, asui siihen aikaan yksi ainoa, suomalainen perhe. -Kalteva ja kivinen ruohikkotörmä, jolle asumus oli sijoitettu, -olikin melkein ainoa salmen rannalla oleva paikka, mihin huonetta -kävi rakentaminen. Suomalainen asui siinä pienessä maakojussa, jonka -katon liitteiksi oli käytetty muutamia riukuja ja jonka lakeisesta -nouseva savu mustasi takana olevan vuoriseinän. Rannalla nähtiin pari -poikkipiittaa, jotka toimittivat venesillan virkaa. Suomalaisen vaimo -oli synnyltään lappalainen, ja kun tämän sukulaiset jokavuotisella -matkallaan Ruotsista ja Ruotsiin kevätkesin uittivat salmen yli -poronsa, jotka kävivät laitumella saarella, kulki poropolku -suomalaisen kojun ohitse jyrkästi nousten ylängölle, joka rajoitti -saaren sisäseutuja. Kojun läheisyydessä olevan, luonnon muodostaman -ylipääsypaikan viereen pystyttivät lappalaiset sen tähden leirinsä --- kuusi tai kahdeksan kotaa -- niiksi muutamiksi viikoiksi, jotka -he Skorpölla viettivät. Tätä paikkaa on jo vanhastaan sanottu -Lapinmutkaksi, epäilemättä sinne vievän väylän luikertelevaisuuden -takia. - -Suomalainen -- roteva, valkotukkainen ja sinisilmäinen mies -- ei -ollut ajan pitkään voinut elää lappalaisten tavoin. Kiertolais-elämää -viettäessään vaimonsa heimolaisten kanssa hän oli kohdannut paikan, -johon oli nähnyt soveliaaksi asettua kiintonaisesti asumaan. -Kesäaikoina tarjosi Lapinmutka kotitarpeeksi kaloja ja talvisin -tilaisuutta ulkokalastukseen. Hiukan perunoita sekä ruokaa muutamille -lampaille ja yhdelle lehmälle antoi kojun ympäristö; rehujen -lisäksi riivittiin lehtiä törmältä, ja lehmälle vaimo leikkasi -talvisin hauroja ulkosaarilta. Keväisin alettiin lappalaisten tuloa -odottaa, sillä nautitun vierasvaraisuuden kiitokseksi antoi appiväki -tavallisesti aina tappoporon, muutamia taljoja talvivaatteiksi ja -kengiksi, kuivatuita poronpaisteja, vähän jännelankaa ynnä muuta, -mitä talossa tarvitaan. - -Juhlana pidettiin sentähden päivää, jona luppakorvainen Musti äkkiä -tuli haltioihinsa ja alkoi vinkuen juosta törmän ja kojun väliä; -mutta eniten kaikista iloitsi sukulaistensa tulosta lappalaisen -tytär, Lapinmutkan emäntä, joka salaisuudessa ikävöi heimolaisiansa. -Kun vieraat tulivat näkyviin salmen toisella puolella olevassa -Morkniemen rotkossa, souti suomalainen kohta heidän luokseen, ja -Musti, jota oli pidettävä kiinni, jottei se pääsisi ennen aikojaan -uimaan salmen yli peloittamaan porolaumoja, säesti raivoisalla -haukunnallaan toisella rannalla olevia tovereitaan, nämä kun -puuhasivat porojen kokoomista. Mutta tervehdyksessä "Jumal' -antakoon", jolla suomalaisen vaimo vastasi vanhempainsa "hyvän -päivän" toivotukseen ja syleilyyn, puhkesi kokonaisen vuosikauden -salattu koti-ikävä sanoiksi. - -Kun sitten suuret porohärät, joita vanha lappalainen itse, hänen -vaimonsa ja vanhin tyttärensä taluttivat, olivat vapautetut -kantamistaan teltoista, talouskaluista ja komseista [komse = laukku, -jossa lappalainen vaimo kuljettaa lapsensa], missä pari pojan ja -tyttären lasta vuotiin käärittyinä joko makasi tai aterioi yhtä -levollisesti kuin mikään herraslapsi kehdossaan, saatettiin pieni -kyyryselkäinen, toisella sadalla oleva ukko, jonka vetiset silmät -olivat sokeat ja joka oli nähnyt "seitsemän kuninkaan päiviä", -suomalaisen majaan, jossa hän sai kunniapaikan, siitä tuskin muulloin -liikkuakseen kuin jonakuna kauniina päivänä, auringon paistaessa. -Kohdattuansa tyttärensä tyttären, hän koetteli käsin tämän kasvoja -ja kysyi paikalla kuulumisia. Hän oli pakana, kuten niin moni vanha -lappalainen siihen aikaan, ja esi-isäinsä uskossa tahtoi hän kuolla. --- Eräänä vuonna, jolloin häntä ei muitten muassa nähtykään Skorpölle -saapuvaksi, kerrottiin, että hän oli kuollut ja säädöksensä mukaan -haudattu tunturilla olevaan kiviraunioon, ylösalaisin käännetyn -pulkkansa alle. - -Noin tunti ensimäisen porolauman jälkeen tulivat toiset, jaettuina -kolmeen osastoon, tyttärien, vävyjen sekä palkollisten vartioimina. -Kutakin osastoa ympäröi sitäpaitsi parvi koiria, joiden nähtiin -milloin hyppivän ja juoksevan rannalla, milloin säntäävän veteen, -ajaakseen maalle jonkun vastahakoisen poron, milloin taasen -seisahtuvan pudistamaan vettä turkistaan. - -Näinä kesäviikkoina oli suomalaisen vaimo muuttunut vanhempainsa -asunnossa päiviänsä viettäväksi lappalaistytöksi ja Musti oli, -kuten alkuansakin, lappalaiskoira. Vaimon suurin ilo oli harjoittaa -tytärtänsä kaikkiin lappalaisnaisen askareihin. - -Suomalainen katseli tätä kaikkea tyynesti. Hän piti vaimostaan, jonka -viehkeys oli hänen oman jäykkyytensä vastakohta. Hän tunsi vaimonsa -luonnon, hän tiesi, että tämän täytyi saada purkaa tunteitansa. - -Porohärät kuljeksivat sitten päivittäin ja ilman vartioita -tunturilla, muitten eläinten pysyessä alempana tasangoilla, missä -aina vaistomaisesti kulkivat tuulta vastaan. Rinteitten alla, missä -sananjalat monissa paikoin peittivät ne selkää myöten, viihtyivät -ne ainoastaan niinä päivinä, joina sumu peitti koko tunturin -läpinäkymättömään utuvaippaansa. Siellä silloin tapasivat toisensa -porot ja kuhisevat lokkilaumat, jotka kimeällä kirkunalla pakenivat -sumua ja myrskyä. - -Silloin tuli äkkiä -- ja aina ennenkuin oli osattu ajatellakaan --- lähdön päivä, jota tytär, kansansa luonteenlaadun mukaan, -- -lappalainen kun elää vain hetki hetkeltä -- viimeiseen saakka oli -mielestään karkoittanut. Edellisenä päivänä kootut porot saatettiin -nyt salmen yli veneellä, jonka jäljessä kellokas ui, vanhan -lappalaisen pitäessä sitä nuorasta. Toiset seurasivat johtajaansa -pitkänä jonona. - -Tuli eron hetki. Vaimo syleili itkien jokaista ja viimeksi iäkkäitä -vanhempiaan. Vanhinta tytärtänsä ja pienokaista, joka monen vuoden -väliajan jälkeen oli syntynyt, painoi hän näiden rintaa vastaan, -ja hänen lappalaisessa hyvästissään "jääkää rauhaan", minkä hän -vapisevalla äänellä lausui, oli jotakin melkein epätoivoista. -Seuraavina päivinä hän ei puhunut paljon mitään, kunnes kodin huolet -jälleen saivat hänen mielensä tasapainoon. - -Suomalainen ei tästä ollut millänsäkään, sillä hän tiesi -kokemuksesta, että vaimo pian unhottaisi haikeimman surunsa, ja että -hän sitten alkaisi iloisesti, kuten ennen, pakinoida ja tuumia, mitä -kaikkea tulevaan vuoteen ehtisi tapahtua. - -Tammikuussa oli miehen lähtö ulkokalastukselle; lähdön edellisinä -päivinä valtasi vaimon taas kiivaana suru, sillä nyt hän oli jälleen -jäävä pitkäksi ajaksi yksinäisyyteen. - -Eräänä yönä -- vähää ennen miehen lähtöä -- nukkui vaimo hyvin -levottomasti. Hän näki unessa vanhan äidin-isän, vainajan, tulevan -hänen vuoteensa ääreen ja sanovan, että tyttärentytär kohta saa -matkustaa kotiin kansansa luo. Ja hänestä tuntui kuin olisi hän -samalla nähnyt vedellä puoleksi täyttyneen, kannettoman ruumisarkun -lojuvan rannalla ja kuullut vainajan mutisevan, että tällä veneellä -oli salmen yli kuljettava. Kun pelästynyt vaimo tahtoi juosta -miehensä luo, joka seisoi oven suussa surullisena, nuorin lapsi -sylissään, muuttuivat ukon kasvot äkkiä tummansinisiksi, ja hän -tarttui häntä käsivarteen ja pusersi sitä niin kovasti, että vaimo -huudahtaen heräsi. - -Jäyhä suomalainen on harvoin niin taikauskoinen kuin lappalainen ja -nordlantilainen. Kun mies kuuli vaimonsa unen, sanoi hän vain, että -painajainen oli eukkoa ahdistanut. Mutta raskasmielinen vaimo oli -toista mieltä; hän arveli nähneensä enteen. - -Eräänä maaliskuun päivänä lähti vaimo ja hänen vanhin, -neljätoistavuotias, Lyma-niminen tyttärensä hauroja leikkaamaan -muutamalta saarelta. Kotiin ei jäänyt muita kuin pieni viisivuotias -tytär ja koira. Kesken työtänsä heitti äiti sattumalta silmäyksen -rantaan ja näki veneen hiljaa kulkevan virran mukana ulos aavalle -päin. Keulanuora oli epäilemättä liukunut niljakasta kivestä, jonka -ympäri se oli kierretty. - -Kauan aikaa seisoi hän siinä, haurakimppu toisessa, sirppi toisessa -kädessään, ikäänkuin kivettyneenä, ja katsoa tuijotti venettä. -Viimein selkeni hänelle, että kuolema kutsui häntä; ihmisapua ei -ollut saatavissa. - -Seuraavan päivän aamu oli jo käsissä. Tytär oli levittänyt vaatteensa -äidin päälle, joka puoleksi lumen peittämänä ja horroksissa makasi -haura-vuoteellansa, missä he olivat koettaneet yön kuluessa pysyä -lämpöisinä. Hän aikoi laskuveden aikana ryhtyä uskaliaaseen -yritykseen. Kapean salmen yli oli hänen päästävä, vieläpä henkensäkin -uhalla. -- Silloin tuli Marina pienellä veneellä nientä kiertäen. - -Kuten tuhannet nordlantilaiset vaimot talvisin, oli Marinankin -tänä talvena täytynyt jäädä lastensa kanssa yksikseen; ja näinä -kuukausina -- Jannen ja Iso-Lassin kalastaessa Lofotenissa -- kului -moni öinen hetki, hänen voimattaan saada unenrahtua silmiinsä. Viime -yönä hän oli luullut kuulevansa koiran kaukaista ulvontaa, ja se -ajatus oli iskeytynyt hänen päähänsä, että Lapinmutkassa asiat eivät -olleet oikealla kannalla. Hänen arvelunsa muuttui varmuudeksi, kun -hän näki valkoista lunta vastaan selvästi kuvastuvan mustan koiran -levottomasti juoksevan edestakaisin maakojun ja rannan väliä; sen -huomattuaan hän lähti kiireesti asiaa tutkimaan ja saapui onnettomien -luo otolliseen aikaan. - -Kotiin päästyään sairastui suomalaisen vaimo kovaan kuumetautiin, -jonka kestäessä Marina sitten joka päivä kävi häntä katsomassa ja -hoitamassa. Pari päivää sen jälkeen kun hänen miehensä oli saapunut -kotiin, hän kuoli. - -Kun kesän tultua Matti Nuton perhe taas saapui Skorpölle, kohtasi -sitä suru ilon asemesta. Siinä silloin päätettiin, että Lyma, -suomalaisen vanhin tytär, seuraisi äitivainajansa vanhempia. Pari -vuotta sen jälkeen meni tytön isä uuteen avioliittoon Matti Nuton -toisen tyttären, vaimovainajansa sisaren kanssa -- "saadaksensa -vaimoihmisen kojuunsa." - -Aikaa, jolloin Matti Nuton telttoja pystytettiin suomalaisen -majan ympäristöön, odottivat yhtä suurella levottomuudella -Janne Sakarinpojan kuin suomalaisenkin lapset -- joita tällä -viimemainitulla oli kaksi hänen toisesta vaimostaan. Ja erittäinkin -olivat lapsista keskiviikko- ja lauantai-illat hupaisia, sillä -silloin ajettiin porolaumat kotiin lypsettäviksi. - -Lämpöisen kesäpäivän ilta-aurinko alkoi jo levitellä punaista -hohdettaan tunturin rinteelle, kun ensimäiset haaraiset sarvet -kuvastuivat vuoren halkeaman yläpäässä ilman kirkkautta vastaan. -Kohta sen jälkeen tuli pari kolme eläintä kokonaisuudessaan näkyviin. -Näitä seurasi sitten rinnettä alaspäin yhä levenevässä jaksossa -lehtipuita kiertävä levoton joukko, satojen nilkkanivelten saadessa -aikaan porojen kulussa niin omituisen napseen. Laumojen ympärillä -juoksivat haukkuvat koirat, joita vartiat milloin yllyttivät, milloin -toruivat, ja illan hiljaisuudessa yhtyi vähitellen tähän hälinään -kuumeisessa hommassa olevien suurten ja pienten raikuvia huutoja ja -iloista hälinää. - -Omituisen näyn tarjosi siinä hyörivä, lyhytkasvuinen ja pehmeää -kieltänsä puhuva väki, päässään neliskulmaiset kesälakit ja yllään -kirjavat, rinnasta auki olevat kesäiset sarkanutut, joiden heleät, -sini-, puna-, kelta ja vihreäväriset reunusnauhat korkean pohjolan -loistavassa kesävalossa käyvät samanlaiseen sopusointuun kuin -toisistansa jyrkästi eroutuvat värit etelässä. Lapset elivät siinä -satujen lumottua elämää. - -Vihdoin olivat porot, vaikka jonkinmoisella vaivalla, saatetut -aitaukseen, missä ne oli lypsettävä. Muutamat eläimistä paneutuivat -siinä tyynesti lepäämään, toiset taasen seisoivat ja töytiskelivät -leikillisesti toisiaan sarvillansa. Niskoittelevan vaatimen -eli emäporon päähän heitti joku miehistä oikealle paikalleen -aina sattuvan suopungin, ja pienen taistelun jälkeen saatiin -vastahakoinen eläin lähimmän aidanseipään luo lypsettäväksi. Siinä -seisoi auringon paisteessa mustasilmäinen Lyma, suomalaistyttö, -kultanauhaisine punaisine myssyineen, lämpöisenä ja työintoisena, ja -hymyili sulhonsa, Pellon Iiskon ponnistuksille. Tämä oli tanakka, -hyvänsävyisen näköinen mies, yhdeksänsadan poron omistaja, ja hänen -kanssaan piti Lyman mennä ensi talvena vihille Karesuannossa, missä -heidän talvimajansa oli. - -Lymalla oli aina muassaan pieniä tuliaislahjoja Jannen lapsille, ja -erittäin hyvä ystävä oli hän vanhimman eli Martin kanssa, joka oli jo -olemassa sinä vuonna, jolloin hän pelastui saarelta ja jolloin Marina -niin uskollisesti hoiti hänen äitiään. Ensinnä hyväili hän vaadinta -ja antoi sille suolaa, sitten lypsi hän sen, ja Martti, joka seisoi -hänen vieressään, sai juodakseen lihavaa, hyvänmakuista maitoa. - -Parin tunnin kuluttua olivat porot lypsetyt, ja nyt uudistuivat -äskeiset temput. Varjot lehtipuiden välissä pitenivät, eläimet -kiiruhtivat rinnettä ylöspäin tavallisille rauhallisille laitumilleen -tunturin laella -- huudot ja koirien haukunta etenivät etenemistään -tyynessä kesäillassa. - -Myöhemmin kokoontuivat perheen jäsenet, suuret ja pienet, vieläpä -palvelijatkin, vanhuksen teltan edustalle kuuntelemaan seikkailuja ja -juttuja. Matti Nutto, joka istui pölkyllä teltan ovella, otti esiin -tuluksensa sinisestä, siihen tarpeeseen laitetusta kaulahuivistaan, -iski tulta ja sytytti pienen, mustan piippunsa. Vedellen savuja, -joita sitten puhalteli illan ilmaan, kuunteli hän vanhaa Sillaa, joka -vanhuuttansa vavisten istui ja kertoi sekä silloin tällöin joko alkoi -omia aikojaan laulaa hyräillä tai vaipui uneen, jolloin häntä oli -heräteltävä. - -Toisina iltoina pidettiin "joikauksia", se on: istuttiin ympyrässä -kyyrysillään, ja laulettiin pieniä tilapäisiä lauluja -- enimmiten -jonkun kunniaksi; mutta usein sisälsivät laulut myöskin joitakuita -vihjauksia tai pilkanpistoa. -- - -Eräänä tällaisena iltana kuuli Martti kerrottavan Hopea-Saarasta, -joka kuljeksi ympäri Lapinmaan tuntureilla, hopeinen vyö sielikkonsa -alla. Hänellä oli -- sanottiin -- arpakannus, ja hän osasi loitsia. -Tämä juttu ja moni muu samanlainen antoi alituista askaretta -Martin mielikuvitukselle, ja elintavat tuolla alhaalla Lapinmaassa -väikkyivät aina sadunkaltaisessa hohteessa hänen ajatuksissaan. - - * * * * * - -Yritteliäs Stuwitz oli luonut silmänsä Lapinmutkaan ja huomannut -tämän erinomaisen hyvin soveltuvan kauppapaikaksi. Siinä oli näet -harvinaisen sopuisasti kaikki semmoiseen välttämättömät edellytykset: -hyvä satama, kalakari aivan vieressä, sekä sen ohessa tilaisuutta -yhdistää koko sen puoleinen mannermaa siihen lappalaiskaupan -liikkeeseen, minkä kalastusretkille ohitse kulkevan rahvaan tarpeet -synnyttivät. - -Skorpöllä asuvat perheet saivat hänestä siten yhteisen vihamiehen. - -Stuwitz tahtoi hyvällä tai pahalla saada pois saaren nykyiset -asukkaat, jotka olivat asettuneet juuri parhaimmalle kauppapaikalle. -Tämä ei kumminkaan ollut mikään helppo asia, sillä tässä tuli monien -etu kysymykseen. - -Lapinmutkasta hän sai kovan vastuksen, suomalaisen puolta kun vielä -pitivät lappalaisetkin, jotka eivät mistään hinnasta tahtoneet -kadottaa vanhaa porotietään eikä vanhoja laidunpaikkojaan. Janne ja -Marina taas, jotka rakastivat kotoansa ja kalakariansa, vastasivat -vältellen, että he aikoivat jäädä Skorpölle, niin pitkäksi aikaa -kuin suomalainenkin; sillä hinta, minkä Stuwitz heille tarjosi, ei -riittäisi pitkälle, heidän kun oli jossakussa toisessa paikassa -alkaminen uudestaan. - -Stuwitz koetti nyt saada ostamalla omakseen koko saaren; mutta -tämäkin tuuma raukesi, sillä saari oli pappilaan kuuluvaa alusmaata. - -Nyt alkoi hänen puoleltaan kiusantekoa ja rettelöitä, jommoisia -siihen aikaan mahtavan kauppiaan oli aivan helppo panna toimeen -talonpoikapoloista vastaan. Hän osti velkakirjan, jonka Janne oli -antanut Sörströmmenissä kalanpyydyksistä, ja pani sen hakemukseen. -Kun oikeudenpalvelijat tulivat mökille ja kirjoittivat kaiken, mitä -siinä oli, kasvoi velkasumma kulunkien kautta kaksinkertaiseksi. -Huutokauppa oli odotettavissa. - -Kohta sen jälkeen saivat Janne ja Lapinmutkan suomalainen manuun -muutamista pitkästäsiimoista, jotka Stuwitzin kalamiehiltä olivat -Stamsalmessa turmeltuneet. Jannea ja suomalaista syytettiin näet -siitä, että olivat leikanneet poikki siimat ja vieneet kappaleen -rihmaa mukanaan. - -He olivatkin todella eräänä päivänä viime talvena leikanneet poikki -muutamia Heggelundin merkillä varustettuja reivin mutkia. Mutta tämä -oli silloin -- kuten niin usein merellä -- ollut välttämätöntä. -Reivistä he kumminkaan eivät olleet ottaneet vähintäkään. Nyt -väittivät Stuwitzin kalamiehet nähneensä kappaleen tätä, siihen -aikaan jotenkin harvinaista reivirihmaa rapinuorana Jannen johtamassa -nelihankaisessa. - -Manuuta ei olisi tehty, vielä vähemmin olisi siihen liitetty -varkauden syytöstä, jollei Stuwitz kaikin keinoin olisi tahtonut -päästä skorpöläisten kimppuun. Mutta Janne vannoi mielessään, että -vaikka jäisivätkin vaille vaatteita ja kalastusneuvoja, kuten ensiksi -Skorpölle tullessaan, ei hän kumminkaan antaisi ajaa itseänsä pois -kodistaan eikä kalakarilta; ja Marina oli samaa mieltä. Hän arveli -että tästä pälkäästä heitä kyllä auttaisi _Hän_, joka on Stuwitzia -voimallisempi. - -Tästä kaikesta ei Heggelund tiennyt mitään. Hänen asioitaan hoiti, -niin suuria kuin pieniä, yksinään Stuwitz. - - - - -V. - -MERILAPPALAINEN IISKO. - - -Lövön Iisko, merilappalainen, oli elinajakseen kadottanut rauhansa -tuona yönä, jona hän Busensalmessa erosi korpraali Stuwitzista ja -tämän pojasta. Hänelle selvisi vuosien kuluessa yhä selvemmäksi, että -hän piilottamalla tytön oli tehnyt rikoksen, joka sekä omantunnon -että lain edessä oli verrattomasti suurempi kuin tuo toinen eli -haaksihylyn rosvous, jota hän oli pelännyt, minkä ohessa hän, jos -asia tulisi ilmi, syyttömästi saattaisi joutua syytökseen laivan -pohjalautojen rikkomisesta. Mitä hän taasen Stuwitzin rikoksesta -tiesi, siitä hän ei voinut mitään näyttää toteen. Stuwitzin tarvitsi -vain, kuten vanha korpraali oli sanonut, rohkeasti väittää, ettei -kanteessa ollut mitään perää. Mutta Marinassa sitä vastoin oli -Stuwitzilla elävä todistus häntä vastaan. Ja tästä oli Stuwitz -pari kertaa tavatessa osannut Iiskolle huomauttaakin. Pelko oli -sentähden saanut Iiskon vaikuttamaan Marinaan siihen aikaan, jolloin -Stuwitz tälle tarjosi avioliittoa. Jos Stuwitz naisi Marinan, olisi, -niin tuumaili merilappalainen, viimeinenkin vaara poistunut. Että -Stuwitzissakin oli samanlaisia aikeita vaikuttamassa, siitä ei Iisko -tiennyt mitään. Hänestä oli kuin olisi salamoita sisältävä ukkospilvi -alinomaa uhannut häntä, ja tämä karkoitti ilon hänen maallisesta -elämästään sekä huolestutti hänen mieltään tulevaiseen elämään -nähden samassa määrässä kuin hänen voimansa alkoivat riutua. Mutta -Stuwitzia, joka oli syypää kaikkeen tähän pelkoon ja alakuloisuuteen, -vihasi hän koko sydämestään; ja tämä vihantunne kasvoi hänessä -kasvamistaan, kuta selvemmin hän näki, ettei hän vihatulle mitään -voinut. - -Iisko oli nyt vanha ja vaivainen, mutta vastahakoisesti laskeusi hän -kumminkin vuoteellensa, sillä maatessaan hän kuuli selvemmin kuin -muulloin omantuntonsa nuhteita. Eräänä syysaamuna hän jäi kuitenkin -vuoteeseensa tavallista kauemmin makaamaan, ja siinä valtasi hänet -ajatus, ettei hän enää nouse. Hän oli kovin levoton ja mietti, -mitä lienee miettinytkin; mutta viimein pani hän sanan Marinalle, -että tämä tulisi kiireesti hänen luoksensa, koska hänen päivänsä -lähestyivät loppuansa. -- - -Tie oli pitkä, mutta tuuli hyvä; ja Marina lähti sanan saatuansa -kohta matkalle, Iso-Lassi ja Martti soutajina. Janne jäi kotiin -Skorpölle. - -Kun Marina saapui Iiskon luo, oli tämä vähän virkeämpi. Siinä kesti -puhetta vuoteessa makaavan ja vuoteen vieressä istuvan kesken kauan, -ja siinä tuli vihdoin ilmi, ettei Iisko ollutkaan Marinan oikea isä. -Ja Iisko sanoi, ettei hän voinut elää eikä kuolla rauhallisesti, -ennenkuin oli saanut Marinan anteeksiannon, ja että hän tahtoi -purkaa sydämensä papille, koska hänen päivänsä nähtävästi olivat -loppumaisillaan. Mutta Marinan tuli luvata sekä sydämellä että -suulla, ettei ilmaisisi asiasta mitään, ennenkuin vanhuksen silmät -olivat sulkeutuneet kuolemaan, -- ei edes miehelleen, jonka kanssa -vuoteella makaava sanoi rehellisenä miehenä niin monta kertaa -samassa veneessä soutaneensa. -- Rintaneulan, joka oli pistetty -hartiahuiviin, otti hän sitten esiin ja antoi sen Marinalle. - -Marina istui hyvin liikutettuna. Ja kun lappalainen pyysi hänen -anteeksiantoaan, vastasi hän voivansa, kiitos Jumalan, täydestä -sydämestänsä antaa kaikki anteeksi; lausuipa vielä lisäksi -herttaisimmat kiitoksensa, sillä eihän hän Iiskon avutta olisi tullut -pelastetuksi haaksihylystä, eikä hän olisi saanut Jannea, joka -hänelle oli kaiken maailman loistoa kalliimpi. - -Kotimatkalla istui Marina veneessä monenmoisiin ajatuksiin -vaipuneena. Väliin loi hän tutkivasti silmänsä Marttiin, ikäänkuin -olisi tällä ollut osansa näissä hänen ajatuksissaan. Vaikkakin -vanhan Iiskon ilmoituksissa oli paljon sellaista, jota hän ei voinut -selittää, oli niissä kumminkin yksi kohta, johon hänen ajatuksensa -aina kiihkeästi palasivat. Minkä tähden oli Stuwitz Brögelmannin -luona tahtonut naida hänet? Pelkäsikö hän, että asia tulisi ilmi? -Luuliko hän jotakin voittavansa? - -Kun hän tuli kotiin, oli hän kovin rasittunut siitä, että oli -juhlallisesti luvannut kasvatusisänsä kuolemaan saakka salata -Jannelta, mitä matkallaan oli saanut tietää. - -Mutta vanha Iisko reipastui, kun oli rikoksensa tunnustuksella saanut -keventää sydäntään, siihen määrään, ettei pitkään aikaan ollut -tuntenut itseänsä niin terveeksi. Hänestä tuntui kuin olisi Herra -jälleen päässyt sisään hänen asuntoonsa -- Stuwitz saisi tehdä, mitä -hän ikinä tahtoi. - -Eräänä päivänä monta vuotta takaperin oli tunturilappalainen Matti -Nutto sangen surullisella äänellä valittanut Iiskolle vahinkoa, johon -hän oli joutunut. Hän oli, lappalaisilla siihen aikaan vallitsevan -tavan mukaan, salannut rahansa erään pyhänä pidetyn paikan -läheisyydessä olevaan kiviraunioon, ja niiden joukossa oli ollut 400 -riksiä paperirahaa. Kun nämä kivirauniossa rupesivat pilaantumaan, -oli hän lähtenyt Tromsöhön erään kauppiaan luo vaihtamaan ne -hopearikseiksi; mutta Tromsössä hän oli kuullut, että setelit -- -mikä usein tapahtuu lappalaisille -- jo aikoja sitten olivat käyneet -kelpaamattomiksi. Hän oli, sanoi hän, sattunut saamaan nämä rahat -monta vuotta sitten, myydessään vuotia ja poroja Stuwitzille. -- -Iisko ei ollut Nuton valituksiin vastannut mitään, olipa niinikään -tällä kertaa jättänyt ilmaisematta, mitä hän näistä rahoista ajatteli. - -Kun tuli tiedoksi, että Stuwitz vainosi skorpöläisiä, ja että hän -oli riitaantunut Nuttojen kanssa, joilla oli saarella laitumia, -johtui tuo vanha tapaus Iiskon mieleen ja vihjasi hänelle, miten hän -saattaisi saada Stuwitzin pulaan, tämän tietämättä, ketä hänen tuli -siitä syyttää. Matti Nutto majaili kesäisin mannermaalla, ja kun -Iisko kerran, ikäänkuin sattumalta, kulki hänen majansa ohitse, otti -hän uudelleen asian puheeksi. - -Lappalaisen silmät loistivat, kun Iisko sanoi tietävänsä ja vieläpä -ilmoittavansakin hänelle keinon, miten hän saisi rahansa takaisin, -jos vaan Nutto valalla vakuuttaisi, ettei hän missään tapauksessa -hänen nimeänsä mainitsisi. Puuttumatta likemmin asian eri mutkiin, -vakuutti hänelle sitten Iisko, että Stuwitz suuresti pelkäsi setelien -tulevan viranomaisten nähtäviin. Nuton tulisi sen tähden mennä -Stuwitzin luo ja kahdenkesken pyytää, että tämä vaihtaisi setelit -hopearahoiksi; jollei Stuwitz tähän suostuisi, tarvitsisi Nutton vain -uhata voudilla, "koska hän hyvin tiesi, että näiden setelien numerot -olivat esivallan kirjoissa." - -Neuvostaan ei Iisko vaatinut mitään muuta kuin ettei Nutto hänen -nimeään asiaan sekoittaisi. Ja Nutto vannoi sen. - -Sitten he erosivat. Matti jäi istumaan pölkylle, ja siinä -siirteli hän edestakaisin lakkiaan ja hymyili itsekseen Iiskon -pahanjuonisuutta. Kuta enemmän hän sitä mietti, sitä paremmilta -ja varmemmilta näyttivät hänestä aseet, mitkä hän oli saanut -käsiinsä. Kävihän niitä käyttäminen hiukan pitemmällekin kuin Iisko -oli ajatellut, niillä kun sopi torjua Stuwitz pois Skorpöltä. -Rahanvaihdon jälkeen tarvitsisi hänen vain huomauttaa Stuwitzille, -että hänellä oli jälellä muutamia seteleitä, joita sopi käyttää, jos -Stuwitz ei lakkaisi kiusaamasta häntä ja hänen sukulaisiaan. - -Mutta Iisko ei sittenkään saanut rauhaa, ennenkuin oli käynyt rovasti -Müllerin luona ja keventänyt sydämensä tunnustuksella. Kukaan muu -kuin Müller ei kelvannut, sillä ei kukaan pappi nauttinut kansan -kesken semmoista kunnioitusta kuin tämä. - -Iiskon rippitunnustus hämmästytti suuresti rovastia. Hän oli -Heggelundin ystävä ja oli tämän luona usein tavannut Stuwitzin, joka -ei koskaan ollut henkilöllisyydellään häntä miellyttänyt. Stuwitzin -olennossa oli jotakin kauhistuttavan salaperäistä, ja rovasti luuli -nyt, kun oli saanut luoda silmäyksen hänen elämänsä vaiheisiin, -voivansa selittää sen syyt ja synnyn. - - - - -VI. - -KESÄKÄRÄJÄT. ISO-LASSI. - - -Kaksi kertaa vuodessa pidettiin oikeus- ja vero-asiain -ratkaisemiseksi yleisiä käräjiä Heggelundin luona M--nsalmessa; -ja näinä aikoina osoitettiin vanhuksen talossa mitä suurinta -vierasvaraisuutta. Kansaa kokoontui suurissa parvin. Vuono oli -täynnä veneitä, mitkä kaikkialta lähestyivät salmea. Sillan -venepaikat olivat pian täynnä, ja rannan peittivät sitten pitkissä -riveissä toinen toisensa taakse maalle vedetyt veneet. Ylösalaisin -käännettyinä ja purjeet etuseininä muodostivat useat näistä -tilapäisiä asuntoja, jotka tarjosivat kattoa öisin kahvipannujen -kiehuessa päivisin niiden edustalla. Kivien lomiin tehtyjen -nuotioiden ympärillä nähtiin alati koossa paljon pakisevia ihmisiä. -Suurimmaksi osaksi olivat nämä nordlantilaisia, kiiltonahkahatuissaan -ja uusissa, sinisestä sarasta tehdyissä takeissaan, jotka jättivät -väriänsä käsiin ja paidan kauluksiin, suomalaiset taasen olivat -tavallisesti puetut nordlantilaiseen tapaan, jotakin lappalaista -lisänä. Tavattiin siellä lappalaisiakin. Näiden joukossa oli nuori, -hyvämuotoinen nainen, joka kultareunuksisine, punaisine päähineineen -ja somine, viheriästä vaatteesta tehtyine, keltanauhoin kirjailtuine -kesäpukuineen veti huomion puoleensa. Helminauha kosketteli hänen -kaunista silkkirinnustaan, ja vyötärettä ympäröi leveä, kallis, -hopealangoilla kaunistettu vyö, jossa veitsi ja ompeluneuvot -riippuivat. Olkaa kiertävästä nuorasta, joka rinnalla vaihtui -helmivyöhön, hän kantoi komseaan, missä lapsi makasi. Nainen oli -Lyma, joka sukulaistensa kanssa oli saapunut käräjille, sinne kun -hänen isänsä, suomalainen, oli saanut haasteen. - -Käräjille oli myöskin saapunut rikas venäläinen Vasiljev, seurassaan -pari vähäarvoisempaa venäläistä. Hän -- Heggelundin vieraita hänkin --- oli tullut saadakseen oikeuden todistuksen erään proomunsa -karille-joutumisesta. Pitkine kauhtanoineen ja korkeine päähineineen -liikkuivat venäläiset kirjavan väkijoukon keskuudessa, jossa norjan, -lapin, suomen ja venäjän kielestä itsestään syntynyt omituinen -sekakieli surisi. - -Heggelundin rannassa oli kaksi siltaa; toinen niistä oli määrätty -niitä talonpoikia varten, jotka tekivät kauppaa meripuodissa, missä -Stuwitz yksinvaltaisesti piti komentoa; toinen taasen oli vieraita -varten, jotka siitä puiston kautta, jonka valkoiseksi maalattu veräjä -aina oli auki, kulkivat vierasvaraisen isännän asuntoon. - -Kun pitkä, hontelo, vääränenäinen Heggelund, musta hännystakki -yllään, pinkohuivi kaulassaan ja suuri merenvahapiippu kädessään, -saattoi tuomarin tai vieläpä joskus maaherrankin -- jotka aina siinä -tilaisuudessa olivat puetut kullalta loistaviin univormuihin -- -rannalta asuntoonsa, niin seisoi kaikki käräjäväki, kuten tapa vaati, -päät paljastettuina, samoin kuin myös "korkean oikeuden" kulkiessa -kortteerimajastaan käräjätupaan, mikä tapahtui kahdesti päivässä. - -Kunnialaukausten paukkuessa ja lippujen liehuessa saattoi Heggelund -paraikaa maaherraa asuntoonsa, kun kookas Vasiljev, jonka valkoinen -parta peitti hänen kasvonsa niin kokonaan, että silmiä, otsaa ja -terävää könönenää ainoastaan hiukan näkyi, äkkiä heittäysi maahan -pitkäkseen korkean herran eteen. Vanha starovertsi -- joksi sanotaan -oikeauskoisia venäläisiä, jotka tunnustavat kirkkonsa vanhoja -opinkappaleita -- suuteli sitten, venäläisen tavan mukaan, "korkean -oikeuden" jalkoja, maaherran koettaessa kaikin tavoin päästä -mokomasta kunnianosoituksesta. - -Heggelundin talossa vietettiin näinä päivinä kemuja, niin -sanoaksemme, illasta iltaan. Päivällispöydässä istuivat viranomaiset, -valtuutetut ja oikeudenpalvelijat vieressänsä, rovasti, apulainen, -asianajajat ynnä muut vieraat, joita oli kosolta ja kaikkialta. - -Kahvinsa juotuaan piti "oikeus" tavallisesti istunnon käräjätuvassa, -missä lautamiehet odottivat ja voudin palvelija istui veroja kooten. -Kun siellä oli yhtä ja toista toimitettu, julistettiin käräjät -siksi päivää loppuneiksi, sillä aamu-istunto oli ollut pitkä ja -rasittava. Illallispöytä oli sillä välin katettu, ja kun sen -herkkuja oli nautittu, odottivat herroja pelipöydät ja toti sekä -valmiiksi täytetyt piiput ynnä näitä varten pikku lautasille ladotut -sytytinpaperit. Otolliseen aikaan vetäytyivät korkean oikeuden -jäsenet tavallisesti makuuhuoneisiinsa, jättäen muun seuran iloa -jatkamaan. - -Silloin tällöin täytyi nimismiehen lähteä ulos, vangitsemaan ja -sulkemaan tilapäiseen vankihuoneeseen jonkun rahvaasta, joka oli -saanut aikaan toraa ja tappelua. Eräänä iltana kerrottiin salissa, -että Iso-Lassi oli joutunut nimismiehen käsiin, hän kun oli -raivostunut ja tahtonut karata Vasiljevin kimppuun. Raivostaan oli -Lassi tosin pian tointunut, mutta nimismies oli varmuudeksi pitänyt -huolen siitä, että hänet vietiin pois käräjäpaikalta. - -Aamulla, kun rasittava aamupäivän istunto oli alkava, nähtiin -tavallisesti vielä "istujia" milloin minkin pelipöydän ääressä. -Käräjäkirjuri -- joka kuului, niinkuin käräjäkirjurit yleensä siihen -aikaan, erikoiseen, erittäin lahjakkaaseen ja kestävään ihmisrotuun, -mikä nyt on aivan katoamaisillaan -- nousi, sanottavaa väsymystä -osoittamatta, pelipöydästään ja istuutui ikävän kirjuripöydän ääreen -käräjätuvassa. Hän ei ollut koko yönä ummistanut silmiänsä, mutta -kumminkin kirjoitti hän aivan selvästi pöytäkirjansa, vaikka asiat -seurasivat toisiansa nopeaa vauhtia ja aamuistunto kesti monta tuntia -vielä sen jälkeen, kun jo päivä oli ollut puolessa. - -Janne Sakarinpojan ja suomalaisen kuulustelu oli määrätty viimeiseksi -käräjäpäiväksi. Edellisenä kahtena päivänä oli Martti, joka oli -saanut seurata isäänsä, nähnyt paljon uutta sekä usein ollut -Lyman kanssa lappalaisperheen, s.o. vanhan tuttunsa Matti Nuton -omaisien luona. Hän oli vielä niin kokematon ja lapsellinen, että -rihkamapuodin loisto huikaisi hänen silmiänsä. Sinne sisään hän ei -kumminkaan mennyt, sillä siellä hääräili silmäpuolinen Stuwitz ja -kaksi kauppapalvelijaa. Mutta kauppapalvelijan ammattia onnellisempaa --- jos vaan ei Stuwitzia olisi ollut olemassa -- Martti ei tiennyt. - -Hän ei ollut saapuvilla, kun Iso-Lassi otettiin kiinni, mutta hän -näki, kun tämä asetettiin veneeseen kotiinvietäväksi, ja hän sai -heittää hänelle veneeseen isän tupakkamassin hyvästiksi. - -Kolmantena käräjäpäivänä kuulusteltiin Jannea ja suomalaista. - -Janne kutsuttiin ensinnä esiin, sitten suomalainen. Heitä -kehoitettiin tunnustamaan -- rangaistus olisi silloin oleva helpompi. -Väkijoukossa, vähän matkaa isästä, näkyivät Martin valkoiset, nyt -pelästyneet kasvot; vastapäätä Jannea todistajien vieressä penkillä -istui Stuwitz, eteenpäin kumarruksissa ja kädet ristissä polvien -ympärillä, tarkasti kuunnellen asiain menoa. - -Tunnustamisen kehoitukseen vastasi Janne, että hän oli rehellinen -mies, ja uskalsi sitten, heittäessään silmäyksen Stuwitziin, lisätä, -että hyvä olisi, jos jokainen huoneessa oleva voisi todenmukaisesti -sanoa samaa itsestään. Stuwitz ymmärsi silmäyksen, jota hän koetti -välttää, ymmärsi, että Jannesta sai olla varuillansa. - -Sitten astuivat todistajat esiin, toinen toisensa jälkeen. Heidän -puhuessaan nousi hikihelmiä Jannen ahavoituneille kasvoille. Silloin -tällöin hän heitti terävän silmäyksen Stuwitziin, joka -- joko -tahallansa tahi sattumalta -- ei häneen katsonut. Jannen vieressä -seisoi suomalainen ääneti ja uhkaavana. Ei kukaan todistajista ollut -itse nähnyt mitään; kaikki sanoivat kuulleensa asian toisilta, joista -muutamia mainitsivat. - -Viimeinen todistajista oli vaalea mies, johon Stuwitz koko ajan -kiinnitti raskaat, melkein uhkaavat silmät. Tämä todisti empivällä -ja sopertelevalla äänellä, että hän Jannen veneessä oli tavannut -rihmanpätkän, jonka toisessa päässä oli merkki. Kirjuri oli juuri -piirtämäisillään pöytäkirjaan tämän raskauttavan todistuksen, kun -Martti, joka koko ajan korvat pystyssä oli kuunnellut syytöksiä, -äkkiä huudahti: - -"Isä, rihma on vielä veneessä; se on juuri sama, minkä saimme -Sörsalmessa; saavat nähdä sen." - -Tämän sanottuaan hän juoksi veneelle, hinasi ylös harkin ja vei -käräjätupaan rihmanpätkän. Kun sitä oikeuden edessä tarkastettiin, -myönsi todistaja -- joka silminnähtävästi oli Stuwitzin vihaisesta -katseesta niin hämmästynyt, ettei osannut kauemmin hänen mieltään -noudattaa -- että nuora oli ihan sama, jota hän oli tarkoittanut; -mutta siinä ei ollut ensinkään mitään merkkiä eikä jälkiä, joka olisi -osoittanut sen pitkästäsiimasta leikatuksi. - -Maaherra kutsui Martin luokseen, silitteli, niinkuin kaikki -mielellään tekivät, hänen kellervää tukkaansa ja kiitti häntä -älykkääksi pojaksi. Sitten hän antoi hänelle kirkkaan hopeariksin. - -Kun Stuwitz nimitti useampia todistajia, julistettiin, että asia -uudelleen otettaisiin tutkittavaksi tuomarin konttorissa joulun -aikana. - -Myöhemmin jälkeen puolenpäivän astui Stuwitzin luo puotiin, missä -tämä yksinään oleskeli, hänen vanha tuttavansa Matti Nutto. Peskin -rinnuksesta hän otti esiin vanhan lompakon, joka oli seteleitä -täynnä, ja pyysi saada vaihdetuksi yhden. Hän piti kaksin käsin -lompakkoa eikä tahtonut lähestyä tiskiä, jolle hän oli vienyt -setelin. Stuwitz vastasi, että seteli oli liian vanha ja jo aikoja -sitten käynyt kelpaamattomaksi; mutta, kummapa se! hän oli kalpea -kuin ruumis, kun hän tämän lausui ja hiki helmeili hänen otsallaan. -Mutta lappalainen huomautti siihen uhaten ja korkeammalla äänellä, -että Stuwitzin taitaisi olla parasta vaihtaa koko lompakon sisältö, -jos hän muuten tahtoi, että entisessä ystävyydessä pysytään. Kun -Stuwitz, tämän kuultuaan, kiireesti tahtoi sulkea puodin oven, -vetäysi lappalainen nopeaan ulos. Stuwitz meni nyt konttoriinsa ja -kun hän sieltä palasi, oli hänellä kädessään suuri joukko sinisiä ja -keltaisia seteleitä, jotka hän vitkallisesti luki tiskille, ja otti -sitten vastaan setelit, mitkä olivat piilleet Nuton lompakossa. Mutta -vastoin Stuwitzin vaatimusta pisti lappalainen poveensa muutamia -seteleitä, pujahtaen sitten nopeasti ulos. - -Sitten saivat skorpöläiset kuulla, että Stuwitz oli peruuttanut -kanteensa suomalaista vastaan. Että tämä oli Matti Nuton toimia, sitä -he eivät voineet aavistaa; mutta Janne piti sitä suurena vääryytenä, -että hän yksin jäi syytöksen alaiseksi. - - * * * * * - -Käräjäpaikassa häntä kohdanneen tapauksen jälkeen oli Iso-Lassi monta -päivää hajamielinen ja kuumeisen levoton käytökseltään. Hän kulki -ympäri elämäänkyllästyneenä ja kamalia asioita hautovan näköisenä. -Saattoipa tapahtua, että hän illoin palasi kalakarilta kokematta -pitkääsiimaansa. Mikä häntä vaivasi, ei voitu saada selville. - -Eräänä päivänä, kun Martti oli hänen kanssaan ongella, näkivät he -näillä vesillä harvoin tavattavan venäläisproomun. - -Iso-Lassi sai sen nähdessään äkkiä uudelleen raivokohtauksen. Hän oli -kauhean näköinen. Kun hän veti esiin puukkonsa, luuli Martti hänen -uhkaavan hänen henkeänsä ja vetäysi teljon taa. Mutta jättiläinen -leikkasi vain poikki rapiköyden. Sen tehtyänsä hän asettausi -airoilleen ja souti sitten ulospäin niin pitkin ja voimallisin -vedoin, että airot notkuivat kuin pajunoksat ja pienen veneen keula -tunkeutumalla tunkeusi laineisiin. Veristävät silmät tuijottivat -jähmeinä hänen harmaapartaisista, kalpeista kasvoistaan. Hiki valui -suurin pisaroin hänen otsaltaan. Vihdoin alkoi hän asettua, ikäänkuin -soutu olisi keventänyt hänen sydäntänsä. He olivat silloin tulleet -niin liki proomua, että näkivät sen sinisen värin ja osasivat erottaa -siinä olevat ihmiset. - -Jättiläinen istui jonkun aikaa rauhassa, airojensa yli kumartuneena. -Viimein puhkesi syvä huokaus hänen rinnastaan. Sitten hän loi -silmänsä Marttiin, joka istui kalpeana peräteljolla. Omituinen, kova -mielenliikutus ilmeni hänen leveistä kasvoistaan, ja kun Martti -säälien katsoi häneen, lienee hänen sydämensä tuntenut tarvetta -purkautua surujaan ilmoittamaan, vaikkakaan nuori poika ei juuri -ollut sopiva hänen uskotukseen. - -"Siihen aikaan" -- alkoi hän -- "purjehtivat venäläiset, niinkuin -nytkin, Nordlantiin lotjillaan; mutta heidän nähtiin myöskin -rannikoilla vaihtelevan ruisjauhojaan kaloihin. Joka vuonossa lojui -silloin tavallisesti joku heidän lotjiaan." - -"Varanginvuonossa oli eräs niemeke. Sen suojassa asui eräs vaimo, -lappalaisleski, ja hänellä oli tytär, kaunis kuin Jumalan aurinko." --- Hän vaikeni hetkeksi, sitten hän kertasi sortuneella äänellä: -"kaunis kuin Jumalan aurinko. Neljänneksen päässä sieltä asui -nuorukainen, poika, jolla oli vain kaksi kättä, mutta niillä hän voi, -kun tahtoi, soutaa kolmen miehen verosta, ja yksinään vastatuulessa -hoitaa kuusisoudun. Ja tyttö ja poika pitivät toisistaan. Silloin -tuli kerran venäläislotja lahteen ja laivuri -- Vasiljev oli hänen -nimensä -- huomasi, että lesken tytär oli kaunis. Mutta kun hän ei -voinut saada häntä muulla tavoin, lupasi hän äidille seitsemän mattoa -jauhoja ja vähäkangasta, ja sitten hän lupasi naida tytön Venäjällä. -Eräänä päivänä, kun lotja oli valmis lähtemään, käskettiin äiti ja -tytär kesteihin kajuuttaan. Samassa nostettiin purjeet, ja vienolla -tuulella lähti laiva salmesta." - -"Kun äiti sitte laskettiin veneeseen, joka oli täynnä ruismattoja -ja kangasta, alkoi poika, joka seisoi rannalla, aavistaa pahaa. Hän -heitti rautakangen veneeseensä; hän kyllä tiesi, mitä hän sillä -aikoi tehdä, kun hän laivan saavutti -- jollei saisi hyvällä, mikä -oli hänen omansa. Hän souti, souti, ja nuoremmat ja voimakkaammat -olivat aironvedot silloin kuin tänään. Ja soutu kesti koko päivän ja -koko valoisan yön. Hän ei tiennyt enää, oliko hänellä käsiä -- ne -olivat jo aikaa sitten kuoleutuneet; mutta hän souti lakkaamatta, ja -raskas lotja pakeni lakkaamatta hänen edellään. Kerran hän näki tytön -lotjan kannella; ja tytön kädet olivat ojennetut, ikäänkuin olisi hän -huutanut poikaa avukseen; mutta silloin tuli joku takaapäin ja vei -tytön väkisin kajuuttaan." - -"Kun aurinko nousi, alkoi viileä aamutuuli puhaltaa, ja lotja eteni. -Turhaa oli pojan soutu ollut; turhaan soutaisi hän, sen hän ymmärsi. -Ja siinä hän istui, airojensa yli kumartuneena, ja seurasi silmillään -poiskiitävää lotjaa, kunnes sen viimeinen purje katosi taivaanrannan -taakse... Tytön tähden ei hän tappanut äitiä, niinkuin ensin oli -aikonut... Hän ei enää voinut tehdä työtä; hän puuhaili lopettaa -päivänsä, mutta silloin hän tapasi 'neuvoksen', joka hyvän sydämensä -vuoksi oli kadottanut kaikki rahansa, ja 'neuvos' pelasti hänet ja -hankki hänelle paikan Brögelmannin luona." - -"Kaksi vuotta sen jälkeen tuli näille seuduille mielipuoli vaimo --- Venäjältä. Hän kulki jalan; hän oli tullut tunturien poikki. -Hänellä oli pieni lapsi sylissään. Hän ei viihtynyt missään. Eräänä -päivänä hän astui äitinsä mökkiin, mutta lasta ei hänellä enää ollut -sylissään. Äitinsä mökissä hän sitten makasi hourien taudin käsissä, -ja kun poika puhutteli häntä, hymyili hän niin oudosti ja käski -hänen vain soutaa, soutaa, niin kyllä hän hänet viimein saavuttaisi. -Samana yönä hän lähti jälleen harhailemaan tunturien ylitse. Ja nyt" --- lopetti Iso-Lassi, ja elämään kyllästyneen huokaus puhkesi hänen -rinnastaan -- "nyt tuntuu minusta, että olen soutanut niin kauan kuin -olen jaksanut!" -- - -Eikä hän kauemmin jaksanut. Yhä alakuloisemmaksi kävi hänen -mielensä, yhä sekavammaksi hänen puheensa, yhä omituisemmaksi hänen -käytöksensä. Ja eräänä päivänä, kun meri kävi vielä ankarissa -mainingeissa äskeisen myrskyn jälkeen, työnsi hän vesille vanhan, -hataran veneen, astui siihen ja souti kalakarille. Siinä istui -hän sitten yksin ja kalasti. Silloin näkivät rannalla seisojat -tyrskylaineen kohoavan ja valkoreunaisen, merivihreän muurin -kaltaisena nousevan karille. Ja kohta sen jälkeen murtuivat sen -suuret, vaahtoavat aallot kumisten pitkin rantaa. - -Iltapuolella heitti meri muutamia veneen sirpaleita rannalle. Mutta -Iso-Lassin ruumista ei koskaan löydetty. - - - - -VII. - -RINTANEULA. - - -Marina oli nyt keski-ikäinen vaimo; hiukan harmaatakin näkyi jo hänen -hiuksissaan. Mutta vaikka vuodet merenkarilla olivat paahtaneet hänen -poskiansa eikä hän enää ollut solakka kuten ennen, olisi vieras -kumminkin ihmetellyt hänen kasvojensa säännöllisyyttä, huomannut koko -hänen olennossaan jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja tullut siihen -päätökseen, että vaimo nuoruudessaan oli ollut hyvin kaunis. - -Janne taas oli vuosien kuluessa, kenties lämpöisen lakin -vahingollisesta vaikutuksesta tullut hiukan kaljupäiseksi. Hänen -voimakkaat kasvonsa olivat uurtuneet ja ahavoituneet ruskeaa karia -muistuttavaksi, jota meri huuhtoo ja tuuli kuluttaa; hänen hartiakas -vartalonsa oli kumarassa ja hänen käyntinsä laahustava, kuten ainakin -nordlantilaisen kalastajan, joka alituiseen elää veneessään. Eräänä -päivänä, kun Marina ja lapset kauniilla kesäsäällä olivat noutamassa -heiniä, kaiveli Janne suurta arkkua, joka muun muassa sisälsi Marinan -hääpuvun, ja jonka nurkassa hänellä oli muutamia hopearahoja. -Etsiessään näitä, jotka olivat liukuneet vaatteiden väliin, huomasi -Janne kummakseen Marinan hääpäähineessä paperikääryn ja sen sisässä -kultaisen rintaneulan. Likemmin sitä katsoessaan hän näki siinä -kirjaimet T.S., ja paikalla pisti hänen päähänsä, että nimi ei voinut -olla kenenkään muun kuin Thor Stuwitzin, joka ennen hänen naimistaan -oli ollut rakastunut Marinaan. - -Aamupäivän aurinko loisti lämpimästi aukiolevasta ovesta ja valaisi -punaruusuisen arkun, johon Marinan nimen alkukirjaimet olivat -maalatut, mutta Janne istui arkun laidalla syviin mietteisiin -vaipuneena, rintaneula edessään. Tunti kului ja toinenkin, ja yhäti -hän istui siinä; hänen katsantonsa synkistyi synkistymistään, ja -hänen kasvonsa muuttuivat viimein maankarvaisiksi. Hän muisti, -kuinka hän nuoruudessaan oli saanut taistella voittaakseen Marinan, -ja kuinka hän oli luottanut häneen niinkuin jumalansanaan; hän -muisti myöskin juhlallista hetkeä, jona he olivat upottaneet mereen -Stuwitzin lahjat; ja nyt, vuosien kuluttua, hän sai huomata, että -tässä kaikessa oli piillyt petosta! - -Siinä arkunlaidalla istuessaan hän tunsi osan elämänsä onnesta -katoavan; Marinan sydän ei ollut ollutkaan täydellisesti hänen -omansa. Jo ajatteli hän suoraan kysyä häneltä oikeaa asian laitaa, -mutta -- ei sitä uskaltanut; ja viimein hän kääri neulan jälleen -paperiin ja pani kääryn entiselle paikalleen. Koko seuraavan syksyn -hän sitten oli synkkämielinen ja harvapuheinen, ja Marina ihmetteli -itsekseen hiljaisesti, mikä häneen oli mennyt. - -Talven tullen matkusti Janne Sörsalmen maakauppiaan luo myydäkseen -kesällä kuivaamansa kalat ja tehdäkseen joulu-ostoksensa. Janne oli -hyvin raskaalla mielellä; pimeää oli kaikkialla hänen ympärillään, -ja varsin epätietoista oli, voisiko hän saada tavallista luottoa -helmikuun kalastuksen kalliisiin varustustarpeisiin. Aina siitä -päivästä, jona hän istui Marinan hääarkun laidalla, oli työ käynyt -hänelle entistään raskaammaksi. -- Viisisoudun viiden miehen joukossa -istui Martti yhtenä. Janne oli peränpitäjänä, niinkuin ainakin. - -Lähtiessään he olivat korjanneet koukkureivit karilta ja muun muassa -saaneet suuren kalan, joka oli nielaissut vähää ennen koukkuun -tarttuneen turskan. Tämä -- oli Iso-Lassi muinoin sanonut -- tiesi -myrskyä, ja hänen ennustuksensa kävikin toteen, lltapuolella alkoi -toinen vihuri toistansa ajaa, niin että matkamiehet alituiseen saivat -kääriä purjeensa ja taas levittää ne. - -Myrsky kävi tänään idempää maalta päin ja teki miesten purjehduksen -sangen arveluttavaksi. Välttääksensä aavalle merelle joutumista -ja samassa varmaa perikatoa, täytyi heidän, myrskyn ankaruudesta -huolimatta, yhä edelleen risteillä vastatuuleen, veneen toinen laita -veden alla. - -Nyt kysyttiin uhreja. Veneen keventämiseksi täytyi jokaisen aluksi -heittää puolet kaloistaan mereen. - -Pakkasessa peitti pärske yhä paksummalla jäällä veneen, joka tästä -tuli yhä raskaammaksi ja hankalammaksi liikehtimään. Uhkasipa -vielä uusi vaara jonkun ajan kuluttua, kun purjehtijat joutuivat -paksuun sumuun, niin etteivät olleet varmat suunnasta. Janne lopetti -sentähden risteilemisen ja laski laitaiseen, toivoen siten saapuvansa -Fuglöhön tahi ainakin pääsevänsä sumusta, mikä viimeksimainittu -myöskin onnistui. Mutta meri liotti, ja itätuuli oli ankaran kylmä, -joten oli luultavaa, että yhä kasvavan jääkerroksen tähden vene ei -voisi aamuun asti pysyä veden päällä. Martti, jonka silmät olivat -tarkat kuin ilveksen, väitti kahdesti nähneensä etäällä edessä -valkoisten vaahtolaineiden taittuvan, ja kohta sen jälkeen luulivat -toisetkin näkevänsä samaa. Se saattoi olla Fuglötä, mutta Janne -arveli mielessään paljon luultavammaksi, että heillä oli edessään -kuohu, joka vaahtoili jonkun salakarin yli. - -Myrsky kääntyi nyt luoteiseksi ja puuskaiseksi; meri vyöryi raskain -aalloin heidän jälkeensä. Väliin pyrysi. Vihuri syyti pitkiä laineita -milloin veneeseen, milloin veneestä pois; äyskäri liikkui alituiseen -ja keulamiehellä oli yllin kyllin tehtävää. Nyt saatiin selville, -missä oltiin, ja suunta asetettiin Tinasaarille päin, eräälle -Heggelundin omistamalle ulkoluodolle, jossa kalastuksen aikana -pidettiin pientä kauppaa. - -Niiden tyrskyjen läheisyydessä, joita Martti oli nähnyt, ja joista -vaahtopyörteitä alituiseen kohosi uunista tupruavan savupilven -kaltaisina, huomasivat purjehtijat ylösalaisin olevan veneen, jonka -talalla kolme apua viittovaa miestä makasi. Heidän huutonsa ei voinut -vastatuuleen kuulua. Keulassa oleva mies laittoi heittokuntoon köyden -ja viskasi sen heille samassa kuin vene raskaan laineen selässä kiiti -noiden hädässäolijain ohitse. Siihen sai ainoastaan perimmäinen -talalla makaavista kiinni, hänet hinattiin veneeseen; mutta hänen -molempia tovereitaan odotti yhä kuolema kuohujen keskessä. - -Silloin Janne työnsi ruorinvarren oikeaan ja huusi: "kääntäkää!" -- -toverien kauhistukseksi, jotka kumminkaan eivät voineet muuta tehdä, -kuin noudattaa käskyä. Uhkarohkeaa näet oli heidän mielestään tässä -asemassa kääntö tuuleen. Kun Janne oli saanut kallistuvan aluksen -riittämään asti tuulta päin, käänsi hän sen. Hän oli päättänyt antaa -jäätyneen veneensä kulkea kohtisuoraan kaatuneen aluksen talan poikki -ja sitten kestää törmäyksen, jos veneet tarttuisivat toisiinsa. Hän -pani alttiiksi paljon, muun muassa veneen ruorin ja myös henkensä. - -Janne käytti hetkeä mestarin tavoin. Juuri kun hänen oma veneensä -nousi laineen harjalle ja toinen laskeusi laineen pohjaan, syöksi -edellinen kaatuneen köliä kohti. Kuoleman kynsissä olevat nostettiin -samassa veneeseen, yksi kummaltakin puolen. Sitten asetettiin suunta -Tinasaaria kohti, jonka kalastuspaikalla toivottiin saatavan yösija. -Yksi pelastetuista oli aivan hervoton; hänessä näkyi tuskin ensinkään -elonmerkkiä. Toiset kaksi makasivat veneen pohjalla uupumukseen asti -riutuneina. - -Oli yö, kun vene vihdoin lähestyi Tinasaaria. Ahtaan sisäväylän -edustalla oli, kuten tavallista, muutamia pieniä kareja, joille -linnut olivat laatineet pesiänsä. Mutta myrskyssä istuvat linnut -karien tyynipuolella, elävänä mattona täyttäen kaikkialla louhet. -Pimeässä etsi Janne turhaan väylää; kaikkialla hän kohtasi -vaahtopäisiä tyrskylaineita; myrsky, joka taasen oli kääntynyt -itäiseksi ja kylmäksi, yltyi yhä. - -Näin hän oli kuoleman ja elämän vaiheilla pari tuntia risteillyt -luodon edessä, kun hän huomasi, ettei paksussa jäässä oleva vene -kauemmin voisi välttää uppoamista. Kävi miten kävi, nyt ei muuta -neuvoa, kuin laskea suoraan karille. - -Vene käänsi laitansa tuuleen päin; lisää purjeita vedettiin mastoon. -Sisäänpäin kävi kulku suhisevaa vauhtia, kosken tavoin kohisevien -kuohujen lomitse. Ei aikaakaan, niin kiiti vene tavattoman laineen -harjalla karin hietasärkälle, johon se seisahtui niin voimallisella -törmäyksellä, että masto natisi tuhdon kohdalta. Janne heitti -ankkurin, kiinnitti pingoitetun köyden keulaan ja juoksi, kun laine -taas vetäysi takaisin, maalle, pitäen toisella kädellään kiinni -köydestä, toisella vyötäreistä Marttia. Kohta sen jälkeen seisoivat -kaikki rannan hiekkasärkällä ja vetivät veneen maalle sen verran, -etteivät laineet voineet sitä viedä mukanansa. - -Pian huomasivat he, etteivät olleetkaan tulleet itse Tinasaarelle, -vaan eräälle sen edustalla olevalle pienelle luodolle; silloin -tällöin luulivat he näkevänsä valkean vilahduksia kauppapaikalta. - -Luodolla raivosi myrsky niin tuimasti, ettei kukaan voinut seisoa -pystyssä, ja vaahto kasteli heitä. Monien ponnistusten perästä he -viimein saivat viisihankaisen käännetyksi; sen suulle levittivät -he sitten purjeen, niin että ainakin pääsivät katoksen alle ja -suojaan myrskyltä. Siellä he koettivat lämmitellä viluisia jäseniään -asettautumalla makaamaan niin likitysten toisiansa kuin mahdollista. -Hervoton haaksirikkoinen, jonka kangistuneissa jäsenissä ei huomattu -vähintäkään elonmerkkiä, jätettiin veneen ulkopuolelle. - -Martti houraili väliin. Voidaksensa paremmin lämmittää häntä oli -Janne asettunut makaamaan purjeen viereen. Alusta yötä hän ei -levottomilta ajatuksiltaan saanut unta, vaikka oli peräti väsynyt; -hän makasi kuunnellen, kuinka myrsky yhä vain yltyi. Jolleivät olisi -päässeet maalle, olisivat he menehtyneet merellä; mutta täällä -ulkokarilla olivat he paleltumisen vaarassa. Hän ajatteli katkeralla -mielellä, kuinka raskaaksi Herra voi tehdä köyhän miehen elämän, -ja kuinka surullisen jouluaattoillan Marina saisi, vieläpä jos he -terveinäkin pääsisivät kotiin, sillä ruokaa oli niukalti; ja kenties -poika sairastuisi. - -Maatessaan siinä levottomana, hän nosti hiukan purjetta ja katseli -ulos yöhön. Tämä oli, kylmän itäisen myrskyn raivotessa, säkenöivän -kirkas tuikkivine tähtineen, mitkä juuri tekevät talvitaivaan näissä -pohjoisissa seuduissa niin omituiseksi. Hänen silmänsä kiintyivät -yksinäiseen, keltaiseen tähteen, joka suurena ja valoisana loisti -muita kirkkaammin. Martti sopersi unissaan puoli-ääneen muutamia -sanoja virrestä, jonka Marina eräänä jouluna oli opettanut -lapsilleen, ja Janne luki hiljaa itsekseen koko värssyn. Kohta sen -jälkeen laskeusi nostettu purjeen lieve sekä väsynyt käsi alas. Janne -oli vaipunut uneen. - --- Pienen kauppapaikan puodissa istui tänä yönä "vanha Stuwitz", -joksi häntä nyt yleisesti nimitettiin, suljettujen luukkujen takana -ja suoritti homeisessa kynttilänjalassa palavan talikynttilän valossa -omia yksityislaskujaan. Vuosittain joulun edellä oli hänellä tapana -käydä Tinasaarella järjestämässä puotia talvikalastusta varten ja -valvomassa pari yötä omain raha-asiainsa takia. Tähän hänellä ei -ollut -- omasta mielestään -- niin sopivaa tilaisuutta M--nsalmella -Heggelundin luona; ja hän käytti aina yön hetkiä näihin omiin -toimiinsa. - -Tänä yönä hän kirjoitti vuositileihinsä menopuolelle sen summan, mikä -hänen oli täytynyt maksaa tunturilappalaisen seteleistä. - -Hän istui nojaten kyynärpäätänsä pöytää vastaan. Suuren, pyöreän -päänsä hän tuki puristettuun käteensä; peruukki oli liukunut hiukan -syrjään sille puolelle, missä hänellä oli sokea silmänsä. Moni vanha, -muinainen asia kulki siinä hänen sielunsa silmäin ohitse, ja muutamat -mutisevat äänet, jotka silloin tällöin pääsivät hänen suustaan, -ilmaisivat, että hänen muistonsa olivat synkkiä ja vastenmielisiä, -mutta että ne hänessä pikemmin synnyttivät vihaa kuin katumusta. -Hänen ajatuksensa kiersivät taapäin kauan sitten kuluneeseen aikaan --- ylös pohjoiselle merelle, missä ne mustien petolintujen kaltaisina -laskeutuivat uppoamaisillaan olevaan laivaan. - -Stuwitz mietti lopputiliä vailla olevaa asiaansa lappalaisen kanssa, -se kun tämän yhäti jatkuneesta ja kestävästä pakotuksesta oli -kasvanut suuremmaksi kuin vain paljaaksi rahamääräksi; sillä niin -kauan kuin lappalaisella vielä oli noita seteleitä huostassaan, oli -hänellä samalla todistuskappaleita, jotka, niin vanha kuin asia jo -olikin, voisivat rasittavina ja vaarallisina ilmestyä Stuwitzin -tielle, jos ne todellakin tulisivat päivänvaloon. - -Myrsky vinkui, akkunaluukut pieksivät pieluksiaan, ja silloin -tällöin vapisi yksinkertainen huone, mutta yhä edelleen istui -Stuwitz lukitussa puodissaan, syviin mietteisiinsä vaipuneena. -Kenties vaikutti yön erikoisuus, että hän nyt tarkasteli kulunutta -elämäänsä syvemmältä kuin tavallisesti. Hänen ajatuksensa palasivat -siihen aikaan, jolloin hän, vaikka jo viidenneljättä vanhana, oli -Brögelmannilla kosinut kaunista Marinaa. Hänen silloin saamaansa -haavaa kirveli vielä. Mutta nämä ajatukset poistuivat pian niiden -tieltä, joiden keskipiste lappalainen oli. Äkkiä nosti hän päätään, -ikäänkuin kuunnellakseen. Kuului kuin olisi joku huutanut hätäänsä; -mutta huuto ei uudistunut, ja yönä semmoisena kuin tämä ei mikään -pelastus ollut mahdollinen. Kohta sen jälkeen hän oli vaipunut -laskuihinsa, ja aamupuoleen yötä hän sai vuositilinsä lopetetuksi. -Tulos oli loistava; mutta alati kasvavan summan suuruutta eivät -tienneet muut kuin hän yksin. Tässä toimituksessa, joka oikeastaan -oli hänen vuotuinen joulujuhlansa, oli Stuwitzilla ennen aina ollut -iloinen ilme. Tulosta ajatellessaan koetti hän nytkin iloita. Hän -nousi ja kulki edestakaisin pimeässä huoneessa, mutta asettui pian -jälleen istumaan. Summan vieressä hän oli näkevinään yhä suurenevan -kysymysmerkin, joka vähitellen kaivautui syvemmälle, kuten mato -pähkinään. -- Eipä ollut edes omalla tavallansakaan onnellinen se -mies, joka nyt laskeusi tiskin alla olevaan vuoteeseensa lepäämään. -Hänen unensa oli levoton, ja myrskyn pauhatessa oli hänestä kuin -olisi huoneen perustus huojunut; hän koetti sitä tukea, mutta -- -turhaan! - -Seuraavan iltapäivän hämärtäessä astui Janne, parta kaulukseen -jäätyneenä ja miltei tunnoton mies selässään, huuruiseen kamariin, -johon jo kahden muun venekunnan miehet olivat turvautuneet. Hänen -toverinsa seurasivat häntä enemmän tahi vähemmän väsyneinä; he -kantoivat ruumista, jonka asettivat eteiseen. Kolmas kaatuneen veneen -köliltä pelastetuista oli Heggelundin sisarenpoika, joka muutamia -vuosia takaperin oli tullut näille seuduille. Hän oli, vene täynnä -kauppatavaraa, ollut matkalla kalastuspaikalle, jonka kauppapuodin -hoito oli kalastusajaksi hänelle uskottu. -- Hänet saatettiin nyt -puotirakennuksessa olevaan omaan kamariinsa, missä hän pian viinan ja -peitteiden avulla saatiin hikoilemaan. - -Janne ja hänen toverinsa riisuivat yltään märät ja jäätyneet -vaatteensa, asettivat ne takkavalkean eteen kuivumaan ja vaipuivat -pian huumauksen kaltaiseen uneen. Sill'aikaa kuin muutamat -toiset kylmässä varastopuodissa puuhailivat tainnoksissa olevan -ääressä, istuivat toiset, mikä missäkin, pienessä tuvassa, jossa -vesihuurujen takia tuskin voivat toistensa kasvoja erottaa, ja söivät -eväslaukuistaan tai polttivat leikellyillä tupakanlehdillä täytetyitä -piippujaan. Illempana, kun tainnoksissa ollut mies jälleen oli -herännyt eloon, alkoi muuan iloinen veitikka soittaa huuliharppua, -jonka hän oli ostanut jouluksi, mutta voittava väsymys teki pian -ilosta lopun. - -Hylkeenrasvalampun levittäessä himmeää valoansa höyryisessä, -ummehtuneessa huoneessa, jonka seinänviereisillä makuulavoilla kaikki -nukkuivat väsyneen unta, veti myrsky viimeisiä hengähdyksiään ulkona -merellä, missä moni vieläkin tänä yönä taisteli henkensä puolesta. - -Seuraavana päivänä, kun meri taas, kaksi vuorokautta kestäneen -myrskyn jälkeen, jälleen oli tyyntynyt, kerrottiin lukuisista -onnettomuuksista. - -Aamun valjetessa oli merellä outo näky nähtävänä. Siellä kiersi muuan -vene lakkaamatta ympyrää, eteenpäin pääsemättä. Veneessä, joka oli -viisihankainen, istui kaksi miestä, houriotilassa samalta puolen -soudellen. Toinen miehistä oli nääntynyt, kun pelastusvene saapui -hätään; kolme kuollutta makasi veneen pohjalla. Elossa olevat olivat -kestäneet talviyön myrskyn köyttäytyneinä kiinni mastoon. - -Päivemmällä ajoivat laineet rannalle kaatuneen, tyhjän veneen, jonka -kölissä törrötti viisi eheää puukkoa ja yksi taittunut. Puukoista -olivat veneessä olleet pitäneet kiinni niinkauan kuin jaksoivat. - -Heggelundin sisarenpojan pelastuksen tähden tarjosi Stuwitz Jannelle -tavaroita velaksi; hän ilmoitti myös mahdolliseksi, että oikeusjuttu -voitaisiin jättää sikseen. Niin kova kuin hätä olikin, olisi Janne -tuskin sittenkään vastaanottanut mitään lahjaa Stuwitzilta, ja nyt -oli tämän hänen verivihollisensa äänessä -- ja tuskinpa satunnaisesti --- jotakin, joka viittasi siihen, ettei Janne suinkaan olisi ryhtynyt -pelastukseen, jollei olisi toivonut siitä itsellensä hyötyä. Janne -vastasi sentähden lyhyesti ja jyrkästi, että mitä hän oli tehnyt, ei -ollut tapahtunut rahojen tähden, ja ettei Stuwitz voisi vapauttaa -eikä langettaa häntä varkaudesta -- sen kyllä tekisi esivalta. Sen -sanottuaan Janne valmistausi lähtemään. Sörsalmella, kumma kyllä, -hänen onnistui saada velaksi mitä hän talvikalastustansa varten -tarvitsi. Syytä tähän ei Janne voinut tietää; mutta se piili pienessä -kirjeessä, jonka nuori Antti Heggelund, kuultuaan Stuwitzin ja Jannen -keskustelun, oli kirjoittanut ja lähettänyt Sörsalmelle erään Jannen -omassa veneessä kulkevan kanssa. - -Kun Janne ja Martti jouluaattona tulivat kotiin, tunnusti Marina -olleensa kovin levoton heidän tähtensä hirmumyrskyn raivotessa. - -Suuresti oli Marina iloissaan siitä, että Jannen oli onnistunut -Sörsalmella saada kalastustarpeensa, mutta vielä enemmän siitä, -että hän oli pelastanut kaksi miestä kuolemasta. Sitten tiesi -Marina puolestaan kertoa, että vanha Lövön Iisko oli kuollut, mikä -tapaus koski skorpöläisiä hyvin likeltä. Mutta kun Marina illalla -joulukynttilän sytytettyänsä kertoi Jannelle, mitä kasvatusisä oli -hänelle uskonut -- minkä hän nyt oli oikeutettu kertomaan -- ja -sitten otti hääpäähineestään esiin rintaneulan, niin Janne nosti -hänet äkkiä polvelleen, ja Marina näki kummaksensa, että kyynel -kiilsi hänen silmässään. Muuten aina niin maltillisen miehen tavaton -mielenliikutus huolestutti ja peloitti häntä. - -Martti koetti turhaan saada selville, mikä isään oli mennyt, kun hän -oli äkkiä muuttunut niin ihmeen iloiseksi; mutta Marina osasi siitä -ottaa selvän. Ja Janne otti sitten esiin viulun ja soitti ainoan -polskan, minkä hän osasi, ja lapset tanssivat. Tuli rätisi takassa -jouluruoan kiehuessa; makeisia tarjottiin, ja ihmeteltiin pöydällä -seisovaa joulukynttilää -- ainoaa, jonka Marina oli valanut. Tuskin -sanottavaa valoa se jaksoi luoda ulos pienten, himmeäin ikkunalasien -läpi; mutta niiden silmät, jotka jouluiltana taistelivat merellä, -näkivät varmaankin valon loistavan vuoren halkeamassa olevasta -köyhästä, matalasta majasta meren rannalla. - - * * * * * - -Kaikkialla kerrottiin sen jälkeen, kuinka Janne Sakarinpoika oli -pelastanut Antti Heggelundin hukkumasta tuossa kauheassa myrskyssä, -laskemalla suoraan viisihankaisen kölin päälle. Tämä oli uhkayritys, -joka sai kummastumaan nekin, jotka tiesivät, että tuollaista oli muka -ennenkin tapahtunut. Vouti -- pieni, paksu herra Rawn -- "mietti", -kuten hän sanoi, vallan kaksi vuotta, tulisiko hänen esittää -"pelastusmitalin" antamista Jannelle. Ja kun hän viimein päätti tehdä -sen, oli asia jo tullut liian vanhaksi. - -Heggelundin perheessä oli Antin pelastus ollut monen keskustelun -alaisena. Se oli tavallansa herättänyt huomiota, ja niinkuin -luonnollistakin oli, tahtoi Heggelund jollakulla tavalla osoittaa -kiitollisuuttansa siitä. Päätettiinpä sentähden, että, koska Janne -kieltäytyi vastaanottamasta rahapalkintoa, Antti matkustaisi -Skorpölle tarjoomaan Martille puotipojan paikkaa, jonka ohessa -hänellä myös oli lupa vakuuttaa, että Martin tulevaisuudesta -pidettäisiin huolta, jos poika käyttäytyisi hyvin. - -Tämä tarjous ei ollut Jannen eikä Marinankaan mielestä hylättävä. -Mutta kun Antti vaati, että Martti kohta paikalla ja hänen seurassaan -muuttaisi Heggelundille, niin sanoi Marina mieluummin suovansa, että -pojalle jätettäisiin aikaa jäähyväisiin. Äiti tahtoi näet hankkia -uusia vaatteita pojalleen, jottei tämä aivan ryysyisenä saapuisi -hienon herrasväen luo -- niinkuin hän sittemmin tunnusti Jannelle. - -Seuraavien neljäntoista päivän kuluessa ei ollut pienessä tuvassa -kiireestä puutetta. Jannen pyhäpuvusta sommiteltiin Martille uusia -vaatteita, joita, sitä mukaa kuin ne valmistuivat, ja kutakin -kappaletta erikseen, siskot suuresti ihmettelivät. Heidän huomionsa -oli sitä ennen ollut kääntynyt milloin ompelevaan äitiin, milloin -suutariin, joka oli tuotu Skorpösalmesta ja joka istui ja valmisti -Martin uusia kenkiä. Nahan oli Janne itse jo aikoja sitten muokannut, -ja hän oli varma siitä, että jalkineet tulisivat vedenpitävät. - -Marina mietti ommellessaan, tulisiko hänen kertoa Martille, mitä -hänen syntyperäänsä nähden oli tullut ilmi. Hän aavisti, että hänen -ja Stuwitzin välillä oli vielä suoritettava tili, joka kenties koski -aina kehdosta hautaan ylettyvää ihmiselämää. Ja olisiko Martti -siitä jätettävä tietämättömyyteen? Tuskinpa vain. Himmeänä eli -äidissä toivo, että poika uusissa olosuhteissaan voisi saada asiaan -jonkinmoista valoa, jota ei riittänyt kaukaiselle Skorpölle hohtamaan. - -Ja kun asiaa äidin ja isän välillä useita kertoja oli pohdittu, sai -Martti tietää sen. Tämä tapahtui pienellä veneretkellä, jonka hän -äitinsä kanssa teki päivää ennen lähtöään. Marina antoi hänelle -sen ohessa monta neuvoa -- kuinka hänen tulisi käyttäytyä, kuinka -kumartaa, että hänen aina tuli nousta seisomaan, kun rouva oli -huoneessa j.n.e. - -Kun Martti erään naapurin kanssa oli valmis lähtemään, seurasi Marina -häntä veneen luo. Äiti itki siinä. Janne oli harvapuheisempi. Hän -vaati pojaltaan vain, ettei tämä koskaan joisi itseään humalaan, ja -että hän aina käyttäytyisi rehellisenä miehenä. Ja Martti lupasi sen. - - - - -VIII. - -HEGGELUNDIN LUONA. - - -Markus Heggelundin "pohjattomasta rikkaudesta" kiersi kansassa -kaikenmoisia taruja. Trondhjemin pankin kirjoissa sanottiin hänellä -olevan rahoja rivittäin yhtä monta kymmentätuhatta riksiä kuin -hänellä oli kirkkoäyrejä ja kalakareja, ja joka vuosi, kun kirkon -kymmenyksiä maksettiin, oli -- niin kerrottiin -- hänen talonsa -yläkerta täynnä hopearahoja. - -Jokainen tiesi olevansa tervetullut hänen suureen valkoiseksi -maalattuun ja monilla pieniruutuisilla ikkunoilla varustettuun -taloonsa, jonka edustaa kaunisti vihreä, pisteaidan ympäröimä -puisto, keskellä viiritanko, jonka juurelle oli sijoitettu -joukko vaskikanuunoja; vaikeus oli vain siinä, miten päästä -vieraanvaraisesta talosta pois. Erittäinkin joulunaikaan oli tämä -talo seudun kaikkien juhlatiloissa hännystakkeihin puettujen -keskuspaikka. Alinomaa tuli ja lähti vieraita loppiaiseen saakka ja -vielä pitemmällekin. Hyvin usein mainittiin Markus Heggelundin nimeä, -vaikka tarkoitettiin rouvaa, joka -- tähän aikaan yli viidenkymmenen -vanhana, ylhäisiä, harmaita kihermiä tukassaan muinoisten mustien -asemesta -- hallitsi kotinsa seuraelämää ja sitäpaitsi yhtä ja -toista muutakin seudussa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, ettei -vieraanvaraisempaa taloa eikä kunnollisempia ihmisiä voinut tavata -kuin Heggelundit. - -Rouva Heggelund ylläpiti tavallansa ankaraa järjestystä; hän piti -hiukan kerskailevasti kunnianaan suurenmoista kotiteollisuutta, -jota varten hänellä oli koko lauma palvelijoita. Vierasten vuoteet -olivat kokonaan tehdyt kotona ja päänaluset täytetyt pehmoisimmilla -Heggelundin omilta lintukareilta saaduilla haahkan höyhenillä. -Ruokasalissa oli pöytä melkein päivät pääksytysten katettuna, ja -ulko- ja sisätaloutta hoiti kumpaakin erityinen emännöitsijä. - -Huoneet, joita siihen aikaan pidettiin suurenmoisina, eivät -kuitenkaan olisi vastanneet nykyajan vaatimuksia. Ne olivat -valkoisiksi maalattuine ja aikojen painosta köyristyneine palkkeineen -jotenkin matalat, ja pienissä ikkunaruuduissa oli -- enemmän -huviksi kuin kaunistukseksi -- nähtävänä monta nimeä, joita vieraat -sormuksillansa ja rintaneuloillansa olivat niihin piirtäneet. - -Sanottiin muuten, että Heggelund itse niinä aikoina, jolloin talossa -ei ollut vieraita, oli raskasmielinen ja alakuloinen; mutta siitä ei -vieraan silmä voinut huomata mitään. - -Markus Heggelundin ylenpalttiseen vierasvaraisuuteen yhtyi kaksi -nimenomaan nordlantilaista ominaisuutta, jotka tekivät hänet -kansanmieliseksi. Hänen talonsa edusti, mitä seuraelämään tulee, niin -sanoaksemme koko seutua. - -Heggelundin herrasväki oli sentähden tuntenut itsensä suuresti -loukatuksi, kun höyrylaiva "Itsenäisyys" ensi kerran käydessään -Nordlannissa, oli kulkenut heidän kauppapaikkansa ohitse, mikä oli -valmistautunut sitä vastaanottamaan lipuilla ja kanuunoilla ja -vierasvaraisesti kestitsemään kapteenia ja matkustajia. Vuoteet -olivat tehdyt ja talo varustautunut ainakin kolmen päivän kemuja -varten. - -Siitä päivästä alkaen, jolloin höyrylaiva oli täten osoittanut -soveltumattomuutta Nordlannin kotitapoihin ja vierasvaraisuuteen, -lausui Heggelund järkähtämättömänä mielipiteenään, että höyrylaivat -eivät kelvanneet muuhun kuin karkoittamaan kalat pois kareilta. Hän -sanoi ottavansa parhaimmalla viisisoudullaan purjehtiakseen hyvällä -tuulella koko kummituksen ohi. Ja tämän uljaan lupauksensa hän -täytti seuraavana kesänä eräässä sopivassa tilaisuudessa. K-niemen -ja Sorsasaaren kolmen peninkulman pituisella sisäsaaristoreitillä -hän ja Antti, hänen sisarensa poika, jättivät hyvällä myötäsäällä -"Itsenäisyyden" kieltämättömästi jälkeensä. - -Tätä kilpapurjehdusta pitivät sitten ylhäiset ja alhaiset suurena -isänmaallisena voittona, ja se antoi Markus Heggelundille vielä -korkeamman sijan kansan suosiossa sekä liitti samalla hänen nimeensä -loistavan kunniakehän. - -Voiton kunniasta osalliseksi tuli myöskin Elias Röst, joka asui -pienellä Antinlahdeksi sanotulla paikalla ja oli rakentanut -viisisoudun; Heggelund lähetti hänelle hopeamaljan. - -Pitkä, ontuva Elias Röst, joka kulki kainalosauvan avulla ja jolla -tavallisesti oli kädessään rakastettu nuuskarasia, mikä kelpasi sekä -vinkkeliksi että myös tuumapuuksi, oli laatuaan omituinen mies. Hän -oli veneen rakentajana ja kirvesmiehenä kolmenkymmenen vuoden ajalla -kuljeksinut talosta taloon, ollen mestari alallansa. Samoinkuin -Peder Dass'in ajoilta saakka niin moni muukin täällä pohjoisessa -sepitti hänkin "viisuja", hengellisiä ja maallisia, joita painettiin -Bergenissä, missä niitä ostivat nordlantilaiset siellä purkaessaan -laivojaan. Niitä vastaan, jotka eivät häntä miellyttäneet, hän -käytti terävää ja pelättyä kieltä; mutta tiedettiinpä myös, ettei -hän tarkoittanut pahaa, kunhan sai purkaa sydämensä. Hän oli puolen -sisämaan kummina, ja aina hänellä oli juttuja varalla, niin että -suuret ja pienet iloitsivat, kun hänen tuloansa tiedettiin odottaa. - -Uteliaina kuulijoina hänellä oli Heggelundin kaksi pientä tytärtä -- -tuolla venehuoneessa, missä hän työn ääressä tarinoi. Hänellä oli -myös eriskummaisia tuumia, joita tytöt suurella sukkeluudella saivat -hänet pakisemaan ja sitten yleiseksi huviksi kertoivat kotonaan; -varsinkin raamatunselityksissä oli Elias Röst aika taitaja. Häntä -pidettiin muuten järkevänä miehenä, ja Heggelundin perheessä hän oli -hyvä ystävä. - -Kun Elias Röst venehuoneessa työskennellessään sai kuulla, että -Heggelund viisisoudulla oli purjehtinut "Itsenäisyyden" ohi, kopautti -hän nuuskarasiaansa ja vaipui syviin mietteisiin. Ryhtyessään sitten -uudelleen työhönsä, hän sanoi: - -"Luulenpa kumminkin, että uusi aika meidät lopulta voittaa; joka -tapauksessa on virran suunta otettava huomioon." - - * * * * * - -Brögelmannin kuoleman jälkeen oli kamarineuvos Tobias Storm muutamia -vuosia viettänyt yksinäistä elämää eräässä talonpoikaistalossa, -josta hän pienestä vuotuisesta vuokrasta oli saanut asunnon. Siellä -hän istui tavallisesti, kun ei ollut yksinäisillä kävelyretkillään, -pöydän ääressä pienen, korkealla olevan ikkunan luona ja luki, tai -oli raskasmielisenä vaipunut omiin mietteisiinsä. Nuo Bergenissä -ilmitulleet setelit muodostuivat hänen ajatuksissaan paljon -tärkeämmiksi todistuskappaleiksi Stuwitzia vastaan kuin oikeus oli -nähnyt hyväksi uskoa; ja että haaksihylkyyn nähden vielä oli paljon -salaperäistä, siitä mielipiteestä hän ei voinut päästä vapaaksi. - -Tämä mieliala antoi aikojen kuluessa hänen kasvoillensa lempeän -ja ajattelevan sävyn, saaden hänet näyttämään tylymmältä kuin hän -todella oli ja painaen sen ohessa hänen käytökseensä omituisen -hajamielisyyden leiman. - -Ympäristössään pidettiin häntä kummallisena miehenä, jota ei ollut -helppo ymmärtää. Ihmiset, jotka olivat nähneet hänet univormussa ja -tulevan pohjoisesta päin, olivat saaneet sen käsityksen hänestä, -että hän oli niitä kööpenhaminalaisia, joita, kuten kansa tiesi -kertoa, "oli lähetetty Omgangin rannikolle maanpakoon." Nämä olivat -liian ylhäisiä kärsiäkseen tavallisten rikollisten rangaistusta, -ja sentähden oli kuningas tuominnut heidät joka päivä kävelemään -muutamia tunteja Omgangin käräjäpaikan rannoilla, (pohjoiseen -Varanginvuonosta). - -Hänen toimintaintonsa ja kenties myöskin himmeä aavistus, joka sanoi -hänelle, että hänen tulisi tehdä parastansa päästäkseen irroilleen -tuosta ajatuksesta, mikä niin kokonaan oli vallannut hänet, -vaikutti jonkun aikaa sen, että hän koetti luoda itselleen toisia -harrastuksia. Siten kääntyi hänen halunsa lukemiseen. Sen ohessa -hän mietti väliin mekaanista keksintöä, konetta, jolla voitaisiin -nostaa merenpohjasta pienempiä esineitä ja joka olisi laskettava -köydellä alas; mutta koe ei onnistunut. Tästä asiasta hän kirjoitti -kerran Heggelundille, ja seuraus siitä oli, että hän muutti asumaan -M--nsalmelle, jonne rouva kutsui vanhan ystävänsä. Kamarineuvosta -sanottiin hänen arvonimensä takia tavallisesti vain "neuvokseksi", -mutta perheen kesken hän kävi "Topiaan-sedän" nimellä. - -Yksinäinen mies istui enimmäkseen huoneessansa. Silloin tällöin -tuli joku talon pikkutytöistä hänen luokseen ja lateli hänelle -pieniä asioitaan. Hän oli lukenut heidän kanssaan, ja siitä oli -vähitellen syntynyt ystävyyttä heidän välilleen. Erittäinkin oli -Edel hänen lemmikkinsä. Jos tällä oli mitään sydämellänsä, täytyi -hänen aina kiiruhtaa puhumaan siitä "Topias-sedälle"; ja lapsellista -tapaansa hän noudatti vanhemmaksikin tultuaan. Jos hän joskus sattui -mainitsemaan Stuwitzin nimen, tuli "setä" pahoille mielin, ja -tyttö, joka tämän pian huomasi, koetti sentähden välttää tuon nimen -mainitsemista. - -"Topias-setä" tiesi paljon talon asioita, semmoisiakin, joita Edel -ei ollut aavistanutkaan hänen huomanneen, ja usein tyttö ihmetteli -suuresti, miten tämä oli mahdollista Kun Edel tuli konttorista, missä -oli nähnyt isänsä alakuloisena istuvan, kysyi "setä" muun muassa aina -Heggelundin vointia, ja oliko Stuwitz ollut siellä. Edel ei tiennyt, -että hän luki sen hänen kasvoistaan. - - * * * * * - -Päässään uusi kiiltonahkahattu, yllään sininen verkatakki, ja -liivintaskussa isän kello, jonka messinkiperät riippuivat taskun -ulkopuolella, seisoi seitsentoistavuotinen Martti eräänä kesäkuun -iltapäivänä Heggelundin sillalla. Hän oli kiittänyt veneessä olevia -tovereitaan hyvästä seurasta ja oli nyt kahden vaiheilla, mihin -ensiksi suuntaisi askeleensa: puiston läpikö päärakennukseen, vai -oikealle, suorinta tietä Stuwitzin luo rihkamapuotiin. - -Äidin silkkihuivi, joka hänellä oli kaulassaan, teki muuten -talonpoikaiseen pukuun puetun ja siinä ympärilleen katselevan -hiukan merimiehen näköiseksi. Hänen vartalonsa osoitti, että -hän vielä kasvoi, ja tätä oli nähtävästi pidetty silmällä, kun -hänen vaatteitaan ommeltiin. Mutta sinisilmäiset, uskaliaisuutta -ilmaisevat, vaikka vielä hieman hentojuonteiset kasvot eivät olleet -niitä, joissa epäselvyyden ja kehittymättömyyden leima kauan tuntuu. - -Häntä kummastutti vain, ettei äiti, joka edeltäkäsin oli ajatellut -niin monta asiaa, ollenkaan ollut tullut muistaneeksi hänen -ensimäistä esiintymistään. Kuten hänen tapansa oli veneessä, kun -jotakin tapahtui, päätti hän nytkin yht'äkkiä, mitä hänen oli -tehtävä, ja rihkamapuoti Stuwitzineen oli vastaiseksi salakari, jota -hän tahtoi välttää niin kauan kuin mahdollista. Mutta puistonveräjän -luona hän jäi uudelleen seisomaan. Hän melkein kuuli sydämensä -tykyttävän. Hän kuunteli vähän aikaa, sitten astui rohkeasti sisään. - -Martti tuli aivan kreivin aikaan. Mustatukkainen, laiha ja -nuori tytönheilakka, silmillään kääreliina, jonka alta hän koki -kurkistella, tuli ruohikkoa juosten häntä vastaan ja tarttui -nauraen hänen takkinsa kaulukseen. Hän nimitti häntä Antiksi, eikä -tahtonut päästää häntä ennenkuin "Antti" oli ottanut kääreen hänen -silmiltään. Kohta sen jälkeen tuli toisia pensaiden takaa ja ympäröi -heitä, tanssien täyttä vauhtia "kauranleikkuuta". Jos Martilla olisi -ollut aikaa, olisi hän sanonut itselleen, ettei äiti ollut tätäkään -tilaisuutta edeltäpäin tiennyt; mutta nyt, kun hän seisoi heidän -keskellään ja nuori tyttö piti kiinni hänestä, ei hän joutanut sitä -ajattelemaan. Kun tyttö viimein sai kääreen silmiltään, vetäysi -hän takaisin hämmästyneenä, eikä juuri ilokseen. Hänen kasvonsa -päinvastoin osoittivat leimahtavaa, loukattua ylpeyttä, ja vähällä -hän oli saada kyyneleitä silmiinsä. Vihainen katse, jonka hän loi -vieraaseen ja joka herätti toisissa hillitöntä naurua, sai Martin -punastumaan korviansa myöten. Hän kääntyi, jättääkseen seuran, kun -tuttu ääni huusi häntä kauempaa: - -"Kas, siinähän on Martti, uusi puotipalvelijamme!" - -Ääni oli Antti Heggelundin, joka samassa tuli piilopaikastaan erään -pensaan takaa. Huolimatta sen enempää leikistä, hän vei Martin -huoneeseen, esittääksensä hänet Heggelundille ja tämän rouvalle. - -Siellä oli paraikaa kemut. Vanhempain pysyessä salissa olivat nuoret -rientäneet puistoon leikkimään. Talon nuorin tytär Edel oli Martin -lähestyessä ollut sokkona, ja Antti Heggelund oli keksinyt, että -kaikkien tuli piiloutua. - -Hattu kädessä kulki Martti, Antin ohjaamana, kahden huoneen läpi, -jotka olivat täynnä joko juttelevia tai korttia pelaavia vieraita, -pienempään kamariin, missä rouva Heggelund istui sohvassa toisen -rouvan vieressä. Sinne saapuessaan puristi Antti Martin kättä ja -kuiskasi: "Kumarra syvään, hyvin syvään!" - -Ja Martti kumarsi ja raapaisi lattiaa jalallaan, niinkuin äiti oli -opettanut -- kumarsi niin syvään, että hiukset valahtivat hänen -silmilleen -- ensin toisen, sitten toisen rouvan edessä, joka oli -tuomarin puoliso ja monissa suhteissa rouva Heggelundin kilpailija. - -"Tämä on Skorpön Martti, uusi puotipalvelijamme", sanoi Antti hiukan -epävarmasti. Tädin katsanto oli näet saanut hänet ajattelemaan, että -Martin tulosta tuskin muut piittasivat niin paljon kuin hän itse -- -ei ainakaan tällä hetkellä. - -Rouva katseli vähän aikaa Marttia, ikäänkuin kummastellen, että -häntä häirittiin tällaisella. Marinan poika taas ihasteli kainosti -ja teeskentelemättömästi rouvan paksua kultaketjua ja silkkihametta, -jotka hän ennen oli nähnyt kaukaa kirkossa. Vihdoin sanoi rouva -lempeästi, mutta äänellä, jota Antti ymmärsi: - -"Rakas ystävä, eiköhän tämä asia likemmin koske Stuwitzia ja -emännöitsijää. Hän näyttää nuorelle miehelle hänen asuntonsa." - -Martti koetti taas kumarrustaitoaan, mutta kumarrus ei ollut varsin -niin syvä kuin ensimäinen. Silloin kysyi rouva Heggelund, ikäänkuin -olisi jotakin johtunut hänen mieleensä: "Eikö teidän isänne nimi ole -Janne?" - -"On -- kiitoksia!" Martti arveli, että tämä "on" oli vähän niukkaa, -ja sentähden hän pisti kaiken varalta tuon toisen sanan lisäksi. - -"Hän, joka niin uskaliaasti pelasti Antin? Mutta silloinhan teidän -nimenne on Martti Jansen, ja sillä nimellä tahdomme tästä lähtien -puhutella teitä. Tuo toinen nimi -- mikä se olikaan -- ei soinut -hyvältä." - -Tämän sanottuaan hän nyykäytti armollisesti päätään jäähyväisiksi. -Martti teki kumarruksen ja seurasi Anttia, joka mutisi jotakin -ylhäisyydestä ja ohimennen sai tilaisuuden kumota kurkkuunsa -lasillisen punssia, jonka sieppasi juomapöydältä. He tapasivat -Heggelundin pelipöydän ääressä, missä Martti huomasi rovasti -Müllerin. Sisarenpoika ei tässä niin pitkiä temppuja tehnyt, sanoihan -vain hiukan ivallisesti: - -"Saanko esittää enolle henkilön, jonka nimi vielä pari minuuttia -takaperin oli Skorpön Martti, mutta joka nyt on ristitty herra -Janseniksi?" - -Eno Heggelund oli liian syventynyt pelilaskelmiinsa voidaksensa -oikein kuulla sisarenpojan puhetta; hänen korvaansa sattui vain -jotakin ristiäisistä. - -"Mitä sanot, Antti", kysyi hän; "tuleeko ristiäiset?" - -"On jo pidetty, eno!" - -"Missä?" - -"Ihan juuri tädin luona. Lapsi on kuitenkin jotensakin täyskasvuinen. -Tässä on, eno, Skorpön Martti, jota täti tahtoo vastaisuudessa -nimittää Janseniksi." - -Heggelund puristi ystävällisesti Martin kättä ja sanoi aivan -hyvin muistavansa hänen vanhempansa. Tätä lausuessaan ja samalla -jaellessaan kortteja hän hymyili itsekseen omituisesti --; kaiketi -hän ajatteli, mitä siihen aikaan oli tapahtunut. - -Rovasti, joka istui vastapäätä isäntää, silmälasit työnnettyinä -otsalle, katseli sillä välin tarkasti Marttia. Viimein hän kysyi, -ikäänkuin olisi jotakin miettinyt: - -"Onhan äitinne nimi Marina?" - -Kun Martti tämän myönsi, keskeytti hän keskustelun. Mutta -muita ajatuksia liikkui rovastin aivoissa, se näkyi siitä -tarkkaamattomuudesta, jolla hän hoiteli korttejaan. Hänellehän -oli Lövön Iisko kuolinvuoteellaan uskonut Marinan sukuperän -salaisuuden. Hän oli usein hiljaisuudessa miettinyt tätä asiaa, ja -omituisen vaikutuksen teki häneen ajatus, että Marinan poika nyt -oli nousemaisillaan talonpojan säädystä. Martti miellytti häntä; -ja kun illalla noustiin pelipöydästä, meni hän hänen luokseen -nurkkaan, mihin poika oli jäänyt kainosti seisomaan, kun Antti oli -hänestä eronnut, ja keskusteli hänen kanssaan hänen kodistaan ja -tulevaisuudestaan. Martista tuntui kuin olisi hän rovastista saanut -hyväntahtoisen ystävän, ja kun poika tunsi itsensä näiden vieraiden -parissa yksinäiseksi, vaikutti tämä ajatus hyvin mieluisalta. - -Antti oli jättänyt Martin pienen miehen eteen, joka siniväriseen, -kultakauluksiseen virkapukuun puettuna istui erillään muista -nojatuolissa, piippu kädessään. Tämä mies oli "Topias-setä" eli -"neuvos", joksi häntä myös sanottiin. Hän oli kumminkin vaipunut niin -omiin ajatuksiinsa, ettei välittänyt juuri mitään koko esittelystä; -ainakaan ei Martti mitään siihen viittaavaa huomannut. Antti -Heggelund, joka tunsi "neuvoksen" tavat, ei siitä näkynyt olevan -millänsäkään. Hän käski Martin siinä odottaa, kunnes hän jälleen -palaisi hänen luokseen. - -Tuolla nurkassaan, johon ei kukaan vieraista tullut, oli -Martilla tuskin muuta katseltavaa kuin "Topias-setä", joka istui -piippunsa ääressä ja nyökäytteli päätään ja jossa ilmeni jotakin -vastakohtaista, jota Martti turhaan koetti selittää. Virkapuku oli -uusi ja kaunis, tukka mustankiiltävä -- valetukasta ei Martilla vielä -ollut mitään aavistusta --; mutta kasvot olivat vanhat ja ryppyiset. - -Neuvoksen piipusta ei ollut tällä aikaa lähtenyt ainoatakaan savua. -Tämän huomatessaan tarkkaavainen Martti otti taskustaan tuliraudan, -limsiön ja taulaa, ja iski tulta niin varoin kuin hänen oli -mahdollista. Kunnioittavasti kumartaen hän pani sitten palavan taulan -piippuun, jonka kannen hän sitä varten uskalsi avata. Vanhus ymmärsi -hyvän tarkoituksen, veti savua mutisten kiitoksen ja loi Marttiin -hetkeksi silmänsä. Mutta silloin näytti kuin olisivat ne äkkiä -muuttuneet ja vanhuksen kasvot samalla saaneet eloa. Hän katsoi yhä -kiinteämmin Marttiin ja kysyi viimein: - -"Mikä sinun nimesi on?" - -"Skorpön Martti." - -"Hm! Hm! Kummallista!" Ja toistettuaan vielä pari kertaa "hm! hm!" -hän taas istui kuten ennenkin, piippu kädessä ja unohti polttamisen. -Mutta Martti huomasi, että vanhuksen silmät pari kertaa ja pitemmän -aikaa sivultapäin katselivat häntä; ja hän rupesi aavistamaan, ettei -tämä mies mahtanut ollakaan aivan niin tylsä kuin näytti. - -Kohta senjälkeen tuli nuori Edel vanhuksen luo, kädessään punssilasi, -jonka sanoi valmistaneensa hänelle. Tyttö taputti hyväilevästi setää -olalle, kysyi miten hän voi ja eikö Antti ollut ollut hänen luonaan. -He näkyivät pitävän toisistaan, vanhus ja tyttö. - -Martti vetäysi kainosti syrjään. Edel ei näyttänyt häntä huomaavan; -hän tarjosi vanhukselle lasin ja sanoi: "Juokaa, Topias-setä, muuten -sen varmaan unohdatte. -- Kamarissasi kerron sinulle sitten hauskan -jutun." - -Kun Edel oli mennyt, sytytti Martti uudelleen vanhuksen piipun, -josta ukko näkyi olevan hyvillään; ojensipa itsekin kerran piipun -sytytettäväksi. - -Tunnin kuluttua tuli Edel takaisin saattaakseen vanhuksen hänen -kamariinsa. Pantuaan kätensä sedän kainaloon, taluttaakseen häntä, -kääntyi tyttö Marttiin päin ja nyökäytti ystävällisesti päätään. -Martti arveli itsekseen, että juttu, jonka Edel aikoi kertoa -vanhukselle, arvatenkin koski likeltä häntä itseään ja tapausta -puistossa; ja hän oli suuresti harmissaan siitä. - -Illallispöydässä otti Antti Heggelund, joka nyt oli kovin iloisella -päällä, uudelleen Martin huostaansa ja saattoi hänet sitten omaan -makuukamariinsa. Itse hän saapui sinne takaisin hyvin myöhään. - -Martin mielestä olisivat päivän tapaukset voineet olla suopeammat -hänelle. Pehmeässä vuoteessa nukkuessaan hän näki kaikenmoisia unia: -mustatukkainen tyttö piteli häntä kiinni puistossa ja loi häneen -sitten loukatun ylhäisyyden katseen; kultaketjuinen rouva Heggelund -istui valtaistuimellaan sohvassa ja nimitti häntä ensin "asiaksi, -joka koski Stuwitzia", mutta sitten ja armollisemmin "Janseniksi." -Mutta harmaapäinen rovasti kätteli häntä lopulta niin ystävällisesti, -että tuntui oikein hyvältä sydämessä. Sitten kääntyivät hänen -unennäkönsä Skorpölle hänen omaistensa luo. - - - - -IX. - -PUOTIPÖYDÄN TAKANA. - - -Kun Martti aikaisin seuraavana aamuna pukeutui pienessä, siistissä -yliskamarissa, makasi Antti Heggelund vielä sikeässä unessa. -Vastapäätä ikkunaa kohosi vankka, aina huippuunsa saakka vihreihin -lehtipuihin verhoutunut tunturi aamuauringon hehkuvassa loisteessa, -joka vähitellen alkoi valaista kahden laivasiltaan kiinnitetyn -aluksen mastoja. - -Kauppapaikalla ei ollut päivän noustessa vielä kukaan jalkeilla. -Mutta ulkona kirkkaassa, tunturimetsän heijastuksesta pohjaan -saakka metallinvihreässä salmessa liikkui kaksi kalastusvenettä. -Salmen keskellä heloitti löysin purjein jaala, joka turhaan odotti -aamutuulta ja jota väestö hiljaa hinasi eteenpäin. - -Nuoren Heggelundin vaatteet olivat, Martin kummaksi, heitetyt -sinne tänne. Kello napsutteli vielä liivintaskussa, ja saappaista -törrötti toinen Martin vuoteen luona, toinen taas oven vieressä, -ikäänkuin ankaran potkaisun heittämänä. Koottuaan vaatteet tuolille -ja asetettuaan kellon pienelle, vuoteensa vieressä olevalle pöydälle, -lähti Martti huoneesta. Rouvan lause, jonka mukaan hän oikeastaan -kuuluisi Stuwitzin hoitoon, sekä muutamat muutkin eilispäivän huomiot -vaikuttivat sen, että hän päätti esittää itsensä Stuwitzille niin -pian kuin puoti avattaisiin. Hän oli tullut siihen päätökseen, että -olisi voinut välttää paljon, jos olisi kulkenut suoraan sillalta sitä -tietä, joka häntä silloin ei miellyttänyt. - -Hapuiltuaan jonkun aikaa ylisillä hän saapui rappusille, jotka veivät -eteiseen; sitten hän kulki puiston läpi vievää tietä. Tultuaan sille -paikalle, missä hän oli tavannut Edelin, hän nyökäytti päätään. -Hän ei siinä tullut ajatelleeksi muuta kuin että nuori tyttö -oli katsellut häntä ikäänkuin olisi liannut kätensä koskemalla -talonpoikaispoikaan. -- Puistosta hän kiiruhti rihkamapuodin luo, -jossa tiesi olevansa paikallaan. - -Kun hän saapui sinne, näki hän sillanvartian, jolle Stuwitz jotakin -puheli, paraikaa avaavan puodin ovea. Niin, siinä seisoi Stuwitz itse -rasvaisessa hännystakissaan, valetukka toisessa kädessään, toisessa -sinijuovainen nenäliina, jolla hän pyyhki hikistä otsaansa, oltuansa -mukana vyöryttämässä suurta tynnyriä kivikäytävälle oven ulkopuolelle. - -Martti asteli suoraan hänen luokseen ja kumarsi hänelle opittuun -tapaansa. - -"Päivää. Mikä asiasi?" kysyi Stuwitz äreästi, ja hänen sokea, -valkopilkkuinen silmäteränsä värähti hieman. - -"Minä olen Skorpön Martti", vastasi poika; "minut on kutsuttu tänne -puotipojaksi." - -"Vai niin, vai niin!" lausui Stuwitz omituisella, muuttuneella -äänellä. -- "Luulin että viihtyisit paremmin tuolla ylhäällä -herrasväen luona; täällä alhaalla on niin halpaa, saan ilmoittaa." - -Martti ymmärsi, etteivät puhujan makeilevat kasvot ja lauhkea ääni -merkinneet hyvää. Mutta hän ei voinut niihin vastata muulla kuin -toimekkuudella; ja siksi hän kysyi: - -"Onko rasvatynnyri vietävä puotiin?" - -"Tämä ei ole mikään rasvatynnyri; siirappia siinä on", kuului -ivallinen vastaus. Mutta Martti ei ollut siitä millänsäkään. - -"Onko siirappitynnyri sitten vietävä puotiin?" - -"Hm -- on!" - -"Enkö minä saa toimittaa sitä?" - -"Saat, mutta sitä ennen tulee sinun riisua yltäsi uusi nuttusi; emme -ole niin hienoja täällä alhaalla." - -Martti riisui yltään nutun ja oli siten kerrassaan päässyt päivän -puuhiin käsiksi, sillä päivän kuluessa tuli puodissa hyvinkin -kiirettä, lauantai kun oli ja liike suuri. -- - -Sillaikaa kun Stuwitz uutterasti askaroitsi milloin meripuodissa, -milloin jaalassa, joka paraikaa otti lastia, milloin taas oli -konttorissa tai tinki väen kanssa, oli Marttia lukuunottamatta -kahdella puotipojalla yllinkyllin tekemistä puotipöydän takana, ja -päivän kuluessa tuli Anttikin puotiin auttamaan. Talonpojat toivat -sinne myytäväksi kaikenmoista tavaraa: kaloja ja kalanmaksaa, -uusia veneitä ja taljoja j.n.e., vieläpä marjojakin; ja jokainen -tavara oli pitkäpiimäisen tinkimisen alaisena. Hinta suoritettiin -puotitavaroilla. Muutamat valitut "vanhat tuttavat" vietiin -puodin vieressä olevaan kamariin ja kestittiin viinillä, joka oli -maukkaampaa ja parempaa kuin se sekoitus, mitä viinin nimellä -myytiin, ja jonka valmistus aina oli Stuwitzin asiana. Mutta Martti -huomasi pian, että tässä olivat esillä aivan toiset tarkoitukset -kuin ne, jotka sisältyivät ystävällisiin sanoihin ja tervehdyksiin -"tuttavan" kotona olevalle perheelle. Ja omituiset olivat hänen -tunteensa, kun hänen mieleensä johtui, että isä monta kertaa oli -tullut kotiin Sörsalmesta ja tuonut tuollaisia tervehdyksiä. - -Kun Martti oli saanut tietää eri tavarain hinnat, laajensi hän -tietojaan joka tunti. Uudessa ammatissaan tuolla puotipöydän -takana oli hän omasta mielestään aika mies, olletikin kun hän -talonpoikaisten tuttavainsa nähden avasi uuden tavaramytyn tai -täysin kourin kaiveli rusinalaatikkoa tai vielä pisti kauhan -jauhosokeri-astiaan ja punnitessa asetti vaa'an mitä täydellisimpään -tasapainoon. Tuttavat pyytelivät häntä helpottamaan; mutta hän -puolestaan selitti vakavasti, että se oli mahdotonta, helpommasta -ei käynyt myyminen. Vieläpä hän uskalsi -- matkimalla erästä -sanaa, jota hän oli kuullut ensimäisen puotipalvelijan käyttävän --- "karanteerata" muutamia rintaneuloja ja lasirasiassa olevia -sormuksia, jotka puuvillan sisästä loistaen näyttivät hänestä yhtä -komeilta kuin puotipöydän takana ihmettelevästä naisesta. Sitävastoin -hän ei puhunut mitään kauniista, sinisistä englantilaisista ongista, -jotka hän omasta, kalakarilla tehdystä kokemuksestaan tiesi perin -hauraiksi; koettihan vain sensijaan hiljalleen johtaa ostajan huomion -tukevampiin valkoisiin. - -Eineensä hän oli saanut puotiin, ja päivällisen aikaan kello 12 -täytyi puotipoikien vuorotellen ja kiireesti käydä syömässä eräässä -päärakennuksen nurkkakamarissa, joka oli erillään Heggelundin -sisähuoneista, missä vieraat tähän aikaan päivästä söivät einettä. -Mutta tämäkin keskeytys oli Martista liian pitkä, ja jollei häntä -olisi hävettänyt, olisi hän mielellään jäänyt syömättä puotiin. - -Iltapuolella hän sai käydä jaalalla toimittamassa jotakin Stuwitzin -asiaa. Kun hän istui veneen perässä ja soutaja jaalan luo tultua -käänsi perän sitä kohden, jotta "herra puukhollari" paremmin pääsisi -nousemaan, tuli hän vielä syvemmältä vakuutetuksi tärkeästä asemasta, -johon hänet oli koroitettu. Hän ei sitä kumminkaan ilmaissut, -kiittihän vain soutajaa, samoin kuin ennenkin olisi tehnyt. - -Uudessa ammatissaan kuumeisessa toimessa olevalle Martille tarjosi -sattuma tänään myöskin esimakua uuden elämän toisista puolista. -Muuan talonpoikapoloinen, joka pitkällisen sairauden takia oli perin -köyhtynyt, tuli Stuwitzin luo ja pyysi velaksi kaksi "vogia" [vog = -15 kiloa] jauhoja, hän kun ennen oli ollut suurissakin asioissa hänen -kanssaan. Jo kerran ennen samalla viikolla hän oli käynyt siellä -pyytäen turhaan. Nyt hän oli ottanut mukaansa vaimonsa, joka oli yhtä -surullisen ja kuihtuneen näköinen kuin hän itse. Heillä -- niin sanoi -mies sortuneella äänellä -- ei enää ollut kotona hyppysellistäkään -leipäviljaa seitsemälle lapselleen. Stuwitz vastasi äreällä kiellolla -ja käski heidän kääntyä vaivaishoidon puoleen. Marttiin tämä vaikutti -sangen kipeästi; hänen mieleensä muistui, mitä äiti kotona oli -kertonut hänelle siitä surullisesta ajasta, jolloin isä sairasti -pitkällistä tautia ja Stuwitz kielsi heiltä lainan. Hän aikoi juuri -kaikessa hiljaisuudessa leikata poikki liivinsä alla olevan nuoran, -josta riippui ainoa kahdeksankillinkinen, jonka hän kotoa oli -saanut, -- sellainen, jonka sanottiin voivan asettaa verenjuoksun -ja muutenkin tuottavan onnea, -- kun Antti Heggelund kalpeana -vihasta hyppäsi tiskin yli ja vei hädänalaiset päärakennukseen. -Stuwitz kääntyi heihin selin, mutta loi sitten heidän jälkeensä -hyvin ylenkatseellisen silmäyksen. Tunnin kuluttua kulkivat mies ja -vainio puodin sivuitse, muutamia myttyjä käsissään, ja, kuten näytti, -varustettuina odottamattoman runsailla ruokavaroilla. - -Myöhemmin iltapuolella saapui Antti Heggelund uudelleen puotiin -ja pyysi ruutia, lipputangon juurella kun oli ammuttava tuomarin -kunniaksi hänen poislähtönsä johdosta. Tämä asia oli aina ollut Antin -huolena, ja nyt hän tahtoi Martin mukaansa. Mutta Martti oli jo -senverran tutustunut talon oloihin, ettei hän enää seurannut Antti -Heggelundia syteen ja saveen, niin hyvänä ja helläsydämisenä kuin -tämä esiintyikin hänen mielestään; ja sitäpaitsi oli hänen varsin -vastenmielistä lähteä puodista, edes ainoaksi minuutiksi. Uutterassa -työssä hän pysyi siellä, kunnes viimeinen ostaja oli mennyt. - -Silta oli myöhäisenä, kauniina iltana taas tyhjä ihmisistä ja -veneistä -- viimeinen lähti juuri; meripuodin suuri ovi oli lukittu, -sillanvartia järjesteli vielä paraikaa yhtä ja toista. - -Martti söi illallisensa molempain puotipoikain seurassa ja sai maata -samassa huoneessa kuin nuorin näistä. Tänä iltana oli Martti paljon -tyytyväisempi päiväänsä kuin eilen. Hänen korkein toivonsa tässä -maailmassa oli käynyt toteen: hän oli päässyt kauppamiehen uralle; -mutta hän ei ollut ensinkään aavistanut sitä niin hupaisaksi kuin se -nyt hänestä tuntui. Pitkään aikaan hän ei saanut unta, vaan yhäti -ajatteli vain puotia. Hän halusi päästä maanantaihin, saadakseen -uudelleen ryhtyä toimiinsa. - -Pyhä näkyi olevan unikekojen päivä koko talossa. Lukuunottamatta -paria renkiä, jotka sileäksi kammattuina esiintyivät pyhäpuvuissaan, -kahdet kellonvitjat liivintaskun ulkopuolella ja juhlapiippu suussa, -olivat ani harvat nousseet, kun kirkkovenettä reilattiin sillan -luona. Eikä siinä kiirettä pidetty, sillä jos tarvis vaati, odotti -pappi mielellään hyvän aikaa Heggelundin väkeä. Pari tuntia sitä -ennen oli Martti kumminkin nähnyt Edel Heggelundin kulkevan puistossa -joitakuita vuosia vanhemman ystävättärensä, tuomarintyttären kanssa, -joka oli jäänyt M--nsalmelle vierailemaan; ja hän huomasi sen ohessa, -että Antti paitahihasillaan istui ullakkokamarissa, seuraten -silmillään tyttöjä. - -Aamiainen kuten päivällinenkin syötiin perheen parissa salissa; -mutta kun edellistä ateriaa syödessä toinen tuli, toinen meni, -miten kullekin parhaiten soveltui, sattui niin, että Martti ja -hänen toverinsa, puotipalvelija, söivät kahden. Ja kun Martti siinä -kuuli Antti Heggelundin viereisessä kamarissa nauravan ja laskevan -leikkiä nuorten neitien kanssa, toivoi hän, jotenkin hämillään ollen, -etteivät he tulisi ruokahuoneeseen; ja tästä syystä hän lopetti mitä -pikimmin ateriansa. - -Vähän aikaa senjälkeen lähti koko Heggelundin perhe ynnä molemmat -puotipalvelijat kirkkoveneen luo, missä viisi talon miehistä istui -juhlapukuun puettuina soututeljoilla, takit vieressään; sitten -astuivat veneeseen jotkut muut palkollisista, jotka olivat odottaneet -sillalla. Lipuin koristetun aluksen lähtiessä sillalta näki Martti -Edel Heggelundin ja tämän ystävän asettavan auringon-varjonsa yhteen --- epäilemättä voidaksensa paremmin olla suojassa Anttia vastaan, -joka istui heidän vieressään. - -Vanha Stuwitz esiintyi myöskin tavallansa pyhäpuvussa, se on: kotona -tehdyissä sarkavaatteissa, jotka ulottuivat hänen rasvanahkaisten -saappaittensa varsien puolitiehen, rinnallaan pöyheä kaulaliina, -joka ei tahtonut pysyä alallaan ja joka, sittenkun se osaksi oli -kadonnut paksun kauluksen alle, jälleen nousi esiin, päättyen korvien -luona kahteen väärässä olevaan, huippuisen pystysuoraan liepeeseen. -Ärtyisen juhlallisen näköisenä, vanhanaikainen matala huopahattu -päässään ja kädet takintaskuissa, joista toisesta sinijuovainen, -puuvillasta kudottu nenäliina pisti esiin, lähti hän tavalliselle -yksinäiselle pyhäkävelylleen sisämaahan päin. Palattuansa kotiin -oli hänellä tapana, kertoi puotipalvelija, oleskella yksinään -meripuodissa päivälliseen saakka, jolloin oli parasta pysyä poissa -hänen läheisyydestään, sillä hän oli silloin kovin pahalla päällä. - -Martti, joka miltei yksin oli jäänyt kotiin, saattoi nyt kenenkään -häiritsemättä kuljeksia ympäri ja katsella huoneita. Siellä hän -joutui keskusteluun neitsyt Dyringin, vanhan emännöitsijän kanssa, -jolle hän sanoi terveisiä vanhemmiltaan ja jota hän miellytti siinä -määrin, että sai hiukan ylimääräistä hyvitystä ruokakaapista, "koska -voisi kulua aikaa ennenkuin kirkosta tultiin ja koska nuoret ihmiset -tarvitsevat ruokaa." Martti ei osannut edes aavistaa, että tämä ei -ollut vanhan neitsyen tavallista virttä. - -Neitsyt Dyring, tuo mustin irtokiharoin kulkeva vanha nainen, jonka -pitkänsoikeita vaaleita ja ankaria kasvoja pitsimyssy ympäröi, -oli talon väsymätön poliisi, ja häntä pelkäsivät kaikki; hänen -pitkien silmäluomien alta epäluuloisesti tutkistelevat silmänsä -ehtivät, kuten haukkalinnun silmät, vartioimaan kaikkea, mikä koski -järjestystä talossa ja palkollisten kesken, ja aina hän iski kiinni -silloin kun häntä kaikkein vähimmin tiedettiin odottaa. - -Rouva Heggelund ei tahtonut koskaan huomata mitään vikaa ankarassa -ja pulskassa neitsyt Dyringissä, joka rouvan läsnäollessa aina osasi -pysyä varjossa ja jonka päätelmiä rouva aina sanoi oikeiksi. Tähän ei -voinut edes Stuwitz mitään, vaikka hän muuten kaikessa hiljaisuudessa -oli miltei yksinvaltias. Päärakennuksen rappuset olivat muuten -neitsyen "Kap Finisterre" (maailmanloppu); rihkama- ja meripuotien -oloja koskevista asioista hän ei ollut tietävinään, yhtävähän kuin -niiden hallitsijasta, Stuwitzista, kun tämä tuli ylös saliin. -Väitettiin, että neitsyt aina asettausi hänen sokealle puolelleen. -Ei kukaan ollut kuullut näiden kahden vaihtavan kahta sanaa, mutta -sitävastoin oli kyllä kuultu Stuwitzin vihaisesti ärisevän, kun -neitsyt kulki hänen ohitsensa. Kirkkoon ei neitsyellä koskaan ollut -aikaa päästä paljolta kotityöltä, ja hän sanoi usein ja katkerasti, -"että minut kumminkin _kerran_ sinne pakolla vietäisiin." - -Onnekseen ei Martti tiennyt mitään tästä kaikesta, sillä tuskinpa -hän siinä tapauksessa olisi puhunut niin avosydämisesti tuon -vaarallisen "suurvallan" kanssa. Nyt oli hän, vaaraa aavistamatta, -astunut sisäpuolelle sen katkeruuden aidan, johon muut tavallisesti -loukkautuivat ja jonka takana hän itse oli kuin yksinäinen -lintu. Martin iloinen, luottava olemus vaikutti neitsyeen, kuten -auringonsäde vanhaan, kauan suljettuna olleeseen, pimeään ja -kosteaan puistoon; ja tästä päivästä saakka oli poika aina neitsyen -suosiossa. Tähän vaikutti jo ensi hetkestä sekin, että neitsyt tiesi -Stuwitzin, ikuisen vihollisensa, vastustaneen Martin tuloa taloon, -ja että Stuwitz oli vainonnut Martin vanhempia. Mutta millä tuulella -neitsyt olikin -- ja hän oli aina suuremmassa tai vähemmässä määrässä -huonolla tuulella -- katsoi hän kumminkin aina Marttia lempein -silmin, ja hänellä oli Marinan pojasta aina ja oikeaan aikaan hyvää -ja puoltavaa kielellään -- seikka, josta Martilla sittemmin oli -paljon etua. - -Iltapäivällä palasi kirkkovene takaisin ja kuten tavallisesti -saarnapyhinä, kun ilma oli kaunis, tuli siinä M--nsalmelle pastorin -perhe ja muita vieraita. - -Päivällispöydässä istui pieni kamarineuvos Storm hyvin huomattavalla -paikalla; rouva Heggelund käytti häntä jonakin koristeena pöydässään. -Vieressään hänellä oli ystävänsä Edel -- aina valmiina tarjoomaan -hänelle, mitä hän halusi. Stuwitzilla sitä vastoin oli Martin -suureksi kummaksi hyvin vähän sanomista päärakennuksessa. Hänen -paikkansa pöydässä oli mitä halvin; koko aterian kestäessä hän sanoi -tuskin sanaakaan, ja jo ennenkuin muut olivat lopettaneet syönnin, -nousi hän, kumarsi ja lähti ruokahuoneesta. Koko ensi vuoden näki -Martti hänen miltei aina noudattavan tätä tapaa. - -Päivällispöydässä oli ilmanala tänään hiukan painostava. - -Herra Antti, joka aina rikkoi seuraelämän ohjeita vastaan, oli -varmaankin matkalla loukannut naisia. Pitkä, vaalea neiti, tuomarin -tytär, istui alussa ruusuposkisena, vaikka ne eivät ensinkään olleet -ilon ruusuja, ja rouva, jonka kasvoissa oli jotakin ylimääräisen -juhlallista, huomautti, vaikka keskustelu ei siihen juuri antanut -mitään aihetta, että pastori oli tänään pitänyt saarnan, mikä heitä -kaikkia oli miellyttänyt. Rouva oli saarnaa kuullessaan tullut -erittäin ajatelleeksi "erästä henkilöä", jossa kaikki saarnassa -luetellut heikkoudet olivat yhtyneet. "Suokoon Jumala", lopetti hän, -"että saarnan neuvot olisivat kohdanneet hänen sydäntänsä." Mutta -äänessä, jolla hän tämän lausui, oli jotakin, joka ilmaisi, ettei hän -pitänyt sitä uskottavana. - -"Niin, rakas täti, sen suokoon Jumala!" sanoi Antti, jolla talossa -oli vapaa suunvuoro ja jonka silmät eivät ensinkään osoittaneet -ystävällisyyttä suuntautuessaan oveen, josta Stuwitz oli kadonnut. -"Mutta", lisäsi hän, "vanha hylje on varmaankin jo siksi vanha, että -häntä on vaikea uudestaan kasvattaa, ja eihän hän sitä paitsi koskaan -tahdo käydä kirkossa." -- Antti oli luulevinaan, että täti oli -tarkoittanut Stuwitzia. - -Jälestäpäin hän sai vakavan ripityksen rouvalta ja -- kymmenen -taalerin setelin enolta. - -Illalla puhui Edel muutamia ystävällisiä sanoja Martin kanssa. Hän -kysyi muun muassa Martin viihtymistä rihkamapuodissa ja miksi ei -poika ollut seurannut heitä kirkkoon. - -Ensimäiseen kysymykseen antoi Martti myöntävän vastauksen ja toiseen -hän lausui, ettei kukaan ollut kysynyt, tahtoisiko hän päästä -kirkkoon. Edel katseli häntä pitkään, ikäänkuin olisi miettinyt, mitä -poika tällä viimeisellä vastauksellaan tarkoitti; sitten hän kysyi, -äkkiä ja osanottavaisesti lähestyen häntä: - -"Luulitte kaiketi, ettette tapaisi vanhempianne kirkolla?" - -"Luulin, sillä muuten olisin pyytänyt lupaa päästä sinne!" - -Nuori tyttö kääntyi pienellä hymyllä hänestä, seurataksensa -Topias-setää hänen kamariinsa. Siellä hän lausui ääneen, mitä -rappusissa oli juolahtanut hänen mieleensä: - -"Nuori puotipalvelija mahtanee olla melko ylpeäluontoinen." - -Martin mielestä olivat Edelin silmät loistaneet niin ihmeen -kauniisti, kun hän puhui hänen vanhemmistaan; mutta sitten oli tyttö -näyttänyt miltei loukkautuneelta ja Martti oli silloin ajatellut: -"varmaan on tyttö ylpeä kuten äitikin." - - - - -X. - -JATKOA. - - -Martin harvinainen kyky ja luonteen reippaus saivat aikaa voittaen -heräämään itseluottamuksen, olletikin kun Stuwitz ensimäisinä vuosina -kuulusteli hänen mielipiteitään semmoisistakin asioista, jotka -olivat ulkopuolella hänen varsinaista alaansa -- vaikkakin tämä -aina tapahtui ivallisella äänellä. Stuwitz oli näet huomannut, että -nuorukaisen päävikana oli "hiukan liiallinen itsenäisyys ja luottamus -nerouteensa". - -Stuwitzin asema oli ylimalkaan hiukan omituinen. Oli kuin olisi -salissa herra ja rouva Heggelundin läsnäollessa kookas, melkein -röyhkeännäköinen mies yht'äkkiä muuttunut mitättömän pieneksi, mutta -yhtä nopeasti kasvanut jälleen, päästyänsä oman valtansa alueelle --- meripuotiin. Hän oli ilmeisesti pahoilla mielin, alakuloinen ja -tyhmistynyt tuolla ylhäällä perheen kesken, ikäänkuin olisi itsessään -tuntenut, että hän siellä istui ihmisten parissa, jotka -- rouvaa -lukuunottamatta -- eivät olleet hänelle ystävällisiä. Tämä tulikin -näkyviin, paitsi neitsyt Dyringin käytöksestä, myöskin tavasta, millä -Topias-setä häntä kohteli. Kun Heggelund itse häntä puhutteli, oli -siinä useimmiten jotakin tahallisen alentavaa, jota puhuttelutapaa -ukko ei muuten käyttänyt. Niinpä kutsui Heggelund Stuwitzin luoksensa -väliin sohvassaan loikoen piipunvarren viittauksella, ja tämä seisoi -silloin aina hänen edessään palvelijan kaltaisena; tai taputteli -hän jonkunmoisella teeskennellyn ylhäisellä tavalla häntä olalle ja -sanoi: "hyvä Stuwitz, ettekö tahtoisi tehdä minulle sitä palvelusta", -sekä kääntyi kohta pois, ikäänkuin olisi vastaus itsestään ollut -selvä. Vanha Stuwitz kumarsi nöyrästi; mutta meripuodissa hän saattoi -sitten kulkea nyrkit taskuissansa ja murista tai viheltää, salamoiden -sinkoillessa hänen toisesta, harmaasta silmästään päärakennusta -kohti, toisen, sokean silmänsä väristessä vihasta. Kerran potkaisi -hän tuollaisena hetkenä jotakin näkymätöntä, jota hän näytti tahtovan -torjua pois tieltään. - -Kun Martti sitten vähän enemmän perehtyi oloonsa, ymmärsi hän, että -jonkinlaista erimielisyyttä vallitsi Heggelundin ja hänen rouvansa -välillä siitä tavasta, millä Stuwitzia oli kohdeltava; sillä rouva -koetti, vaikkakin se soti hänen luontoansa vastaan, korvata miehensä -nurjaa käytöstä milloin milläkin ystävyydenosoituksella. Stuwitz oli -arka kohta, jossa rouva ei vainut vaikuttaa mieheensä mitään. - -Vanhalla Stuwitzilla oli muuten hyviäkin puolia, ja hän saattoi -olla erinomaisen hyödyllinen kaikille niille, jotka osasivat päästä -hänen suosioonsa. Siihen nähden oli välttämätöntä, että pidettiin -"meripuodin puolta". - -Mutta hänellä oli sen ohessa, kun hän tahtoi, erinomainen kyky olla -kiusaksi niille, jotka olivat hänen komennettavinaan, ja Marttia -kohtaan hän osoitti tätä kykyään väsymättömästi. Hän kohteli -häntä omituisella harkitulla tavalla, jota vastaan oli vaikea -olla varuillansa, ja pyrki tekemään jokaisen hänen pienimmänkin -virheensä niin suureksi, että se itse asiassa tuli hiljaiseksi -todistukseksi pojan epäluotettavuudesta. Kun Stuwitzia loukattiin -- -ja hänen ihmisiä vihaava ja tuittuinen mielensä loukkautui väliin -ihan käsittämättömistäkin syistä -- salasi hän joksikin aikaa -mielipahansa, mutta varmaa oli, ettei hän sitä unhoittanut. - -Eräänä syksynä, kun oli tultu kotiin tavalliselta Bergenin-matkalta, -johon Martti siihen saakka aina oli ottanut osaa, ryhtyi Stuwitz -pöydässä puhumaan vuoden kalahinnoista. Kun hän niitä moitti peräti -huonoiksi, mainitsi Martti viattomuudessaan useita, jotka hänen -tietääkseen olivat saaneet paljon korkeamman hinnan kuin Bergenin -kauppiaiden julkiset hintaluettelot ilmoittivat, joihin Stuwitz -oli nojautunut. Heggelund ei virkkanut mitään tätä kuullessaan, -mutta kalmankalpeaksi hän kävi; ja siitä hetkestä saakka piti -Stuwitz silmällä, että kun hän ei voinut estää Marttia olemasta -mukana Bergenin-matkoilla, tämä niin vähän kuin mahdollista pääsi -seurustelemaan Bergenin kauppiaiden kanssa. - -Kun Martti seuraavana vuonna teki lähtöä Bergeniin, sanoi hän -Heggelundille, että neljästätoista jaalan miehestä, jotka pidettiin -tarpeellisena suuren raakapurjeen nostamiseen, voisi toinen puoli -jäädä kotiin, jos jaala varustettaisiin vintturilla. Heggelund kuuli -mielihyvällä esitystä ja alkoi pitää kunnianasiana olla Nordlannissa -ensimäinen, joka käytti tätä parannuskeinoa. Mutta tässä tölmäsi hän -Stuwitziin, joka otti esityksen hyvin pahaksi, olletikin Marttiin -nähden, ja arveli olevansa kylliksi vanha ja kokenut ymmärtämään -tämän asian paremmin kuin nenäkäs ja ylvästynyt poikatolvana. -Väkeä tarvitaan, väitti hän, sekä jaalan hinaamiseen tyynellä että -myös kalalastin siirtämiseen jaalan toiselle puolelle, jos se kävi -tarpeelliseksi matkalla Suolameren yli, sekä vielä lastin purkamiseen -Bergenissä -- ja "uutisnälkäiset", huusi hän heittäen silmäyksen -Marttiin ja lyöden nyrkillään tynnyriin että kumisi, "eivät ainakaan -saisi pistää nenäänsä kauppatoimeen, niinkauan kuin hän sen -esimiehenä pysyi." - -Stuwitz seisoi meripuodissa -- omalla alueellaan -- tämän -lausuessaan; ja siihen päättyikin aie, vaikka se sittemmin tuli -käytäntöön koko Nordlannissa. Mutta Heggelund rupesi siitä päivästä -pitämään suuremmassa arvossa Marttia, ja hän päätti antaa hänelle -oikean kauppamiehen kasvatuksen; hän luuli pojan avulla saavansa -vastaisuudessa mahdollisesti voiton siitä miehestä, jota hän eniten -maailmassa vihasi -- Thor Stuwitzista. - -Martti oli tähän asti saanut pyhäpäivinä opetusta papinpojalta, joka -oli ollut Kristianiassa ja siellä suorittanut loistavan tutkinnon. -Nyt tahtoi Heggelund lisätä opetuspäivät kahdeksi viikossa; hän ei -voinut, sanoi hän, noin ilman mitään lähettää aivan oppimatonta -poikaa suurempaan kauppakonttoriin, ja ihan samaa mieltä oli rouvakin. - -Edel oli hyvin omituinen tyttö, jota Martin oli perin vaikea -ymmärtää. Hän ei tiennyt oliko hän tytön suosiossa vai ei; mutta -viimeksimainittua hän piti todennäköisempänä. Edelin kasvot eivät -olleet säännölliset, eivätkä edes somat; siksi olivat juonteet -liian jyrkät -- ne muistuttivat hiukan äitiä, vaikka olivat paljon -naisekkaammat, ja hänen tukkansa oli vähän liiaksikin musta. -Hoikka ja solea vartalo, joka sai tytön näyttämään pitemmältä kuin -hän olikaan, ja huomattavan paksu ja musta tukka, joka ilmaisi -lujaluontoisuutta ja rikkaita luonnonlahjoja, olivat toistensa -vastakohtana. - -Edel oli isänsä lemmitty; jo lapsuudestaan asti hän istui usein -hänen konttorissaan, missä leikki ja ompeli. Siitä, mitä hän siinä -isän kasvoista luki, tuli hän hänen aavistavaksi uskotukseen -semmoisissakin asioissa, joita hän tosin ei selvästi käsittänyt mutta -jotka olivat liian raskaita hänen lapsellisen mielensä, kantaa: -- -isä ei voinut olla ilman hänen seuraansa. Siten kasvaneena äitinsä -voimakkaan tahdon painon ja isän useinkin synkän mielialan välissä -oli Edel saanut olemukseensa jotakin pidättyvää, mikä nuoressa -tytössä näytti miltei luonnottomalta ja vaikutti sen, että koko hänen -esiintymisessään oli jotakin kylmän salaperäistä, mikä loukkasi -Marttia. -- Edelin vanhempi, valkoverinen sisar Hansine oli paljoa -sävyisämpi ja avosydämisempi. - -Edel saattoi olla, sanottiin, miltei yltiöpäisen iloinen, kun hän oli -vieraisilla vanhemman ystävänsä Julie Schulzin luona, mutta kotona ei -Martti mitään tuosta iloisuudesta huomannut; ja mitä hän huomasi, ei -häntä miellyttänyt, hän kun usein itse oli maalitauluna. - -Hyvään muistiinsa oli Martti muitten keskusteluista koonnut koko -joukon vieraita sanoja, joilla hänen korvissaan oli kaunis sointu, ja -näitä hän sitten käytti usein puheessaan. Tämän oli Edel huomannut. -Hän keskusteli nyt useammin kuin ennen hänen kanssaan ja pisti siinä -puheeseensa niin paljon vieraita sanoja kuin osasi keksiä. Martti -otti jonkun aikaa kaiken tämän täydestä, mutta kun hän huomasi, mitä -näiden sanojen takana piili, tunsi hän itsensä syvästi loukatuksi. Ja -siitä päivästä saakka ei hän enää vierasta sanaa käyttänyt. - -Joskin Marttia täten ensi aikoina monella tavoin loukattiin, tunsi -hän kuitenkin kahtaalle päin sitä innokkaammin vetoa: Heggelundin -luottamuksen ja tämän sisarenpojan Antin ystävyyden saavuttamiseen. - -Heggelundin sisar oli suuresti mielissään siitä, että veli oli -ottanut luokseen hänen poikansa, joka, käytyään Trondhjemin -latinakoulua, hyvin vähällä edistyksellä oli koettanut kykyään -eräässä siellä olevassa kauppakonttorissa. Heggelund maksoi hänen -velkansa ja otti hänet luoksensa Nordlantiin, totuttaaksensa häntä -sikäläiseen kauppaan. - -Siellä oli Antti kotiväelle suurena hauskuutena; hän vihasi -Stuwitzia ja sai sentähden käsirahoja enoltaan; hän saattoi kiireinä -päivinä tehdä ihmeitä nopeudellaan, millä hän rihkamapuodissa -palveli ostajia, mutta sitten hän lepäsi vaivoistaan useinkin -kerrassaan kahdeksan päivää, joina hän ei käynyt edes vilahdukselta -puodissa. Hän pelasti ihmisiä hengenvaarasta, osoitti nokkeluutta -Bergenin matkoilla ja muissakin toimissaan. Mutta tavaranhintoja -hän ei muistanut, eikä hän muutenkaan ollut asioista selvillä. -Viime aikoina oli hänellä usein tapana neuvoa kysyjää Martin luo, -mutta hänen äänessään oli silloin väliin tyytymättömyyttä. Hän -näki, kuinka Martti, puutteellisesta sivistyksestään huolimatta -ja talonpoikaistakki vielä yllään, vakavin edistysaskelin -perehtyi semmoisiinkin asioihin, joista hän, Antti, sukkelalla -käsityskyvyllään oli monta vuotta koettanut saada selkoa. - -Toiselta puolen veti Marttia Anttiin tämän alituisesti ilmenevä hyvä -sydän. Auttaakseen köyhää ihmistä saattoi Antti muun puutteessa -- -ja hän oli aina puutteessa, vaikka ehtimiseen sai rahoja enoltaan -- -riisua vaatteetkin yltään. Hänen olennossaan oli jotakin valoisaa -huolettomuutta, jota Martti ei kyllikseen saattanut ihmetellä. -Vaikeuksista hän ei ylimalkaan tietänyt mitään -- hänellä oli -vain niin pahanpäiväisen huono onni aina kun hän ryhtyi johonkin -tärkeämpään. Sitäpaitsi hän oli aina erinomaisen siististi puettu; -hän oli pitkä ja solakka, ja hienot viikset soveltuivat erittäin -hyvin hänen hieman hempeihin kasvoihinsa -- nuoruuden ystävyydessä -vaikuttavat nämä seikat miltei kuten rakkaudessa. Ja hyvä pää hänellä -oli, sen saattoi Martti päättää hänen monenmoisista tuumistaan, -jotka alussa miltei huikaisivat häntä. Sittemmin, kun hän oppi -paremmin punnitsemaan niiden todellista arvoa, näki hän niissä aivan -oikein päävian, joka teki Antin huonosti kelpaavaksi käytännölliseen -elämään. Mutta se ei vaikuttanut hänen ystävyyteensä; tämä kasvoi -kasvamistaan samassa määrässä kuin hän sai kärsiä hänen luonteensa -muista heikkouksista. - -Antti Heggelundin tulevaisuudentoiveet olivat olleet rajattomat; -paha onnihan häntä vain oli seurannut. Nyt kun hän pari vuotta -oli toiminut yhdessä Martin kanssa ja hänen silmänsä olivat vähän -enemmän auenneet näkemään niitä ehtoja, joihin kauppa-onni perustuu, -oli hänen itseluottamuksensa suuressa määrin horjahtanut. Hän oli -huonolla tuulella ja mietti, eikö hän kelpaisi johonkuhun muuhun -paremmin kuin kauppaan. Kunpahan vain osaisi oikealle uralle! Jos -hän olisi älynnyt, että häneltä oikeastaan puuttui jokaisen muunkin -vaikutusalan pääedellytys, niin olisi hän arvatenkin ensialussa -antautunut epätoivoon, mutta siitä sitten sitä enemmän voittanut. Nyt -siirtyi hän huikentelevaisuudessaan uudelle alalle, katsellakseen -tulevaisuutensa taivaanrantaa toisenvärisen lasin läpi. - -Eräänä päivänä hän ilmaisi enolleen, ettei ensinkään ollut mieltynyt -kauppaan ja että hän tahtoi suorittaa ylioppilastutkinnon -- jota hän -kauan oli halunnut. Trondhjemin latinakoulussa hän oli jo lukenut -paljon semmoista, jota siihen vaaditaan; tätä hänen vain tarvitsisi -kerrata pastorinpojan seurassa. - -Ensi viikkoina Antti luki palavalla innolla ja otti suorittaakseen -määriä, jotka hämmästyttivät hänen opettajaansakin. Mutta aikaa -voittaen kävi lukeminen hitaammin. Hän laiminlöi toisen lukutunnin -toisensa jälkeen, ja lopulta oli koko yritys jäämäisillään sikseen. -Alettiin jo kodissa arvella, ettei siitä tule mitään tuon ikuisen -huikentelevaisuuden takia, mutta Martti rupesi ystävälleen avuksi. -Hän tarjoutui valvomaan kolmena iltana viikossa ja lukemaan ääneen -hänelle; ja Antti, jonka mielestä tämä vähentäisi asian ikävyyttä ja -samalla saisi lukemiseen järjestystä, hyväksyi tarjouksen. "Olisi -hyvin hauskaa istua ja polttaa piippua toisen lukiessa", tuumaili hän. - -Muutamia viikkoja kävi kaikki hyvin, mutta sitten alkoi Antti taas -väsyä; hän keksi milloin mitäkin esteitä: väliin oli liian aikaista -lähteä muiden joukosta pois, väliin hän taas käytti lukutunnit -keskustellakseen piippunsa ääressä lakimieheksi rupeamisesta, väliin -ilmaisi hän suoraan, ettei hän tänä iltana tahtonut lukea. - -Eräänä iltana sattui Martti kaikessa viattomuudessaan lausumaan -sanan, joka pariksi kolmeksi kuukaudeksi antoi Antin lukemiselle -vauhtia, mikä muistutti kylkeen haavoitetun valaskalan menoa. Martti -oli vähän epätoivoisesti lausunut: - -"Niinpä ne toiset taas sanovat että te ette voi." - -Martti näki että hän tällä oli loukannut Antin ylpeyttä, mutta hän ei -tiennyt, että Antti tahtomattansakin luki juuri tuon lausutun tuomion -hänen omista silmistään. Antti oli Marttiin nähden arempi kuin hän -tahtoi itselleen tunnustaa. - -Eräänä päivänä hän vaipui syvään alakuloisuuteen. Hän makasi kalpeana -ja sairaana vuoteellaan. Viimein tunnusti hän huolestuneelle -ystävälleen, että hän kirjeellisesti oli kosinut tuomarintytärtä -Julieta, joka usein, ja nyt viimeksi joulun aikana, oli vieraillut -Heggelundin luona; Antti oli rakastanut häntä aina siitä saakka kun -hän enonsa luona hänet ensi kerran näki. "Ja nyt on asia saanut -loppunsa", sanoi hän surullisella äänellä ja nousi vuoteessansa; -"valtuutetulla on virka, minulla ei; ja Julie on vastannut isänsä -tahdon mukaisesti." Antti ei sanonut ymmärtävänsä, minkä takia hän -nyt enää lukisi ja tekisi työtä. Kaikki oli nyt hänestä yhdentekevää. --- Hän oli synkkä kuin ukkospilvi tämän sanoessaan. - -Martin tuli oikein totinen sääli ystäväänsä; mutta viimeisiä sanoja -kuullessaan hän heristi korviansa. Niin pitkälle ei toki asia saisi -mennä! Ja hän painoi syvälle Antin ylpeyteen tuon vanhan kannuksen: - -"Tuomarintytär luulee kaiketi, kuten muutkin, ettei teistä tule -mitään." - -"Vai niin", sanoi Antti vitkallisesti ja harmistuneena. Oltuaan -sitten vähän aikaa katkeriin ajatuksiin vaipuneena hän lisäsi: - -"Mutta _hänen_ ainakin olisi pitänyt uskoa muuta." - -Martti oli ääneti, vaikka Antti silminnähtävästi odotti häneltä -puoltoa. - -Arvaamatta hypähti makaava vuoteestaan ja sanoi päättävästi: - -"Tänä iltana luemme taas, Martti!" -- - -Kalpea Julie Schultz tuli kuten ennenkin vieraisille. Ensi kerran -kun hän ja Antti nyt näkivät toisensa, oli kumpikin, kuten voi -ajatella, vähän hämillänsä. Antti näytti juhlallisen onnettomalta; -mistä syystä, sitä ei ymmärtänyt kukaan muu kuin Julie, joka usein -hiukan punastui. Mutta pian Antti pääsi eroon tästä ikävästä; eikä -aikaakaan, kun pila ja ratto anastivat entisen valtansa. Oikeinpa oli -Julie käyttäytynyt Martin mielestä petollisesti, kun oli kertonut -Antin kosimisen monta vuotta nuoremmalle Edelille, eikä tämä seikka -koroittanut Edeliäkään Martin silmissä. Miten olikaan, tuumaili -hän, eipä näillä hienoilla naisilla paljon ollut sydäntä; -- siinä -suhteessa oli Antti heitä kaikkia paljon jalompi. He eivät vetäneet -vertoja hänelle! - -Eräänä päivänä oli Edel soudettava salmen toisella puolella asuvan -vanhan vauraan laivurin ja tämän vaimon luo, joita Heggelundin neidit -usein kävivät katsomassa; ja kun ei kukaan muu ollut saatavissa, -niin tarjoutui Martti soutajaksi. Paluumatkalla ehdotteli Edel, että -ryhdyttäisiin kalastamaan, koska onkia ja syöttejä sattui olemaan -veneessä. Martti lakkasi soutamasta, ja Edel kalasti. - -He istuivat jonkun aikaa ääneti. Tyttö oli silloin tällöin huomannut -nykimistä, ja poika oli pannut uutta syöttiä onkeen. Äkkiä alkoi Edel -innokkaasti vetää; hän oli saanut turskan onkeensa. Kun se oli saatu -ylös ja Martti oli sen koukusta irroittanut, otti tyttö sen hänen -kädestään ja sanoi, äkkiä nauruun purskahtaen ja kääntäen kalan päätä -poikaa kohti: - -"Ketä tämä muistuttaa?" - -Martti ei voinut sitä sanoa. - -"Ettekö sitä näe? -- tuota ylioppilastutkinnon suorittanutta -- -pastorin poikaa! Siinähän on kerrassaan hänen leveä suunsa ja -oppineet silmänsä, jotka näyttävät kaipaavan silmäluomia!" - -Martin täytyi nauraa, sillä vertauksessa oli todella jotakin perää. -Mutta näyttipä kohta taas siltä kuin olisi Edel katunut, mitä oli -sanonut. Vähän ajan kuluttua jatkoi hän sitten, jotakin sanoakseen: -"Näin olette kaiketi istunut monta kertaa tuolla kaukana merellä." - -"Olenpa kyllä, monta kertaa, ja isäni tai joku muu oli useimmiten -mukana -- erääseen aikaan äitinikin, mutta minä olin pikkuinen poika -silloin." - -Tuossa Martin vastauksessa oli jotakin miellyttävää, ja sen johdosta -sanoi Edel: - -"Niin, teillä on ollut paljon suruja nuoruudessanne." - -"Ei meillä lapsilla; mutta kyllä isällä ja äidillä. He pitivät -silmällä, etteivät huolet sanottavasti kohdanneet meitä; sittemmin -arvasimme asian." - -Minkä tähden juuri nämä sanat koskivat Edeliin, ei Martti ymmärtänyt; -mutta hän vaipui niiden johdosta ajatuksiin ja muuttui alakuloisen -näköiseksi. Viimein hän lausui ikäänkuin olisi tuokin ollut hänen -ajatuksensa kohteena: - -"Onhan äitinne niin kunnon nainen?" - -Vaikka Edelin kasvot, niinkuin jo mainitsimme, eivät olleet Martin -mielestä erittäin kauniit, huomasi Martti kumminkin nyt, että ne -joskus saattoivat olla sangen miellyttävät. Tummien silmäripsien alla -piilevät silmät saattoivat muuttua aivan mustiksi, kun ne sitävastoin -äsken, hänen nauraessaan kalan takia, olivat olleet välkkyvän -vaaleanruskeat; -- ja Edelin asentokin hänen pitäessään ongenvapaa -suolavedestä punaisissa käsissään oli ihmeen soma. - -Martin soutaessa sillalle istui Edel ajatuksiinsa vaipuneena ja -katsoa tuijotti soutajaa suoraan silmiin; ja poikaparan mieleen -johtui ikäänkuin jonakin masentavana huomiona ajatus, että hän siinä -oli ainoastaan soutukone, jonka nimi oli Martti Jansen. - - * * * * * - -Uutinen, että Norja oli saanut kuningas Oskarilta oman kauppalipun -entisen keltaisen sijaan, kiiti niinkuin tuli kulossa kautta maan. -Höyrylaiva "Prinssi Kustaa" toi, laukauksia laskettaen, sanoman -siitä Nordlannin lastauspaikoille ja herätti kaikkialla innostusta. -Nordlannin jaalain ei enää tarvinnut purjehtia Bergeniin, keltainen -lippu perämastossaan; niihin, samoinkuin kaikkiin lipputankojen -neniin, nostettiin maan omat värit. - -Tämän johdosta piti Heggelundin talossa vietettämän suuret -juhlallisuudet, joissa -- paitsi muuta -- pidettäisiin juhlapuheita -lipputangon vieressä pihalla ja kunnialaukauksia pamauteltaisiin. -Seudun mahtimiesten välillä pidettyjen pitkällisten keskustelujen -avulla saatiin muun muassa puhujat ja puheiden järjestys määrätyksi. -Tästä asiasta keskusteltaessa oli esiintynyt kursailua ja -kaikinpuolista imartelua, mutta asianomaiset ymmärsivät kumminkin, -että loppupäätöksessä piili eripuraisuuden siemeniä. - -Juhla oli määrätty pidettäväksi juhannuksen jälkeen, sittenkun -jaalat olivat palanneet Bergenistä. Päivän lähestyessä oli Antti -Heggelund erinomaisen toimelias. Kun hän tädiltään sai kuulla, että -juhlapuhujana esiintyisi myöskin "valtuutettu", hänen onnellinen -kilpakosijansa, nolostui hänen mielensä, ja Martti näki, että hän -hautoi jotakin tärkeää mielessään, hän kun myöhään iltaan kulki -edestakaisin kamarissaan. Viimein hän ilmaisi aikovansa hänkin pitää -puheen, mutta harmillista vain oli, ettei hän tiennyt, mistä hänen -piti puhuman. Milloin mietti hän sitä milloin tätä ainetta; jospa hän -vain olisi aavistanut, mistä valtuutettu aikoi puhua! -- "Ja sitten -tarvitaan puhujana esiintymiseen myös rohkeutta, Martti!" - -Päivä tuli. Veneitä, täynnä vieraita, näkyi rivitysten salmessa; -vuonolla olevat veneet ja jahdit olivat lipuilla koristetut, ja -puistossa laukaisi Antti apumiesten kanssa kanuunoita. Antti oli koko -aamun ollut kalpea ja levoton. Martin mieli oli juhlallinen -- hän ei -ollut koskaan ennen tällaista juhlaa nähnyt. - -Puisto oli täynnä väkeä ja puhujalavan ympärillä seisoivat nuoret -neidot valkoisissa hameissa, jotka olivat koristetut Norjan -uuden lipun värisillä nauhoilla. Torvensoittajat puhalsivat -kansallislaulua, ja tuomari piti puheen kuninkaalle. Sitä seurasivat -puheet "Norjan pojille" ja "päivän merkityksestä" sekä "niiden -miesten kunniaksi, jotka olivat taistelleet isänmaan puolesta." - -Kauniit sanat tekivät syvän vaikutuksen Marttiin. Kun kanuunat -paukkuivat, oli hänestä kuin olisi maa kadonnut hänen jalkojensa alta. - -Sitten esitti Heggelund maljan "Pohjolan tulevaisuudelle uuden lipun -suojassa", ja vaikka puhe oli lyhyt, vastaanotettiin nämä viimeiset -sanat loppumattomilla hurraahuudoilla, lasien heiluessa korkealla -ilmassa. - -Ensi kerran eläessään sai Martti tässä luoda silmäyksen runollisuuden -maailmaan. Heggelundin lausumat sanat eivät ainoastaan miellyttäneet -hänen korviansa, ne tunkeutuivat syvälle hänen sieluunsa. Ilmaa -hänen täytyi saada, ja sentähden tarjoutui hän kanuunain hoitajaksi. -Ja siitä hetkestä kävivät laukaukset niin säntillisesti kuin olisi -kanuunain päällikkönä ollut hidasverinen hollantilainen. - -Valtuutettu nousi nyt puhujalavalle ja piti puheen naiselle: naiselle -äitinä -- tässä hän teki syvän kumarruksen rouva Heggelundille, -- -naiselle tyttärenä ja morsiamena, -- ja saavutti puheellaan suurta -suosiota, erittäinkin nuorten neitosten kesken. Tätä ei Antti -voinut sietää. Ennenkuin hän itsekään tiesi, mitä hän aikoi tehdä, -seisoi hän kaikkien, mutta erittäinkin rouva Heggelundin kummaksi, -puhujalavalla. Martti oli perin hämmästynyt hänen puolestaan. - -Antti oli innossaan alkanut puolittain vastustamalla niitä -mielipiteitä, joita edellinen puhuja oli naisista esiintuonut. Hän -oli takertunut samaan ajatuksenjuoksuun, ja hänen tuli nyt tuoda -esille jotakin, mikä tyydyttävällä tavalla veisi tämän ajatuksen -perille. Mutta sellaisessa asemassa oli Antti mies paikallaan. -Onneksi pälkähti hänen päähänsä puhua -- ei naisesta yleensä, vaan -nordlantilaisesta naisesta: köyhästä naisesta, joka kotona puuhaa -odottaessaan kalastusveneessä palaavaa miestään, sekä varakkaammasta, -joka vartoo puolisoaan kotiin palaavaksi Bergenistä. Hän kuvaili -vierasvaraista nordlantilaista emäntää, viitaten kyllin selvään -jalomieliseen tätiinsä, sekä sitten sinisilmäistä, valkoveristä, -"lumipuhdasta" Nordlannin neitoa -- ja tätä lausuessaan olivat hänen -silmänsä kääntyneet Julie Schultzin puoleen. - -Otolliseen aikaan ja onnellisesti sai hän päätetyksi puheensa, joka -herätti yleistä ja innokasta mieltymystä. - -Kun Antti hehkuvanpunaisena mielenliikutuksesta oli astunut alas -puhujalavalta, kokoontuivat naiset hänen ympärilleen. Valtuutettu oli -kerrassaan voitettu ja Julien oli vaikea salata kyyneliään, jotka -väkisinkin pyrkivät hänen silmiinsä. - -Sitten tarttui Martti Anttia käteen ja kuiskattuaan "kiitos!" meni -takaisin kanuunaansa luo. Hänestä oli kuin olisi Antti puheessaan -tarkoittanut hänen omaa äitiään, joka askaroitsi Skorpöllä. - -Suurella riemulla jatkettiin sitten juhlaa, johon vielä liittyi pari -päivää kestävät kemut Heggelundin vierasvaraisessa perheessä. - -Herra ja rouva Heggelund ylpeilivät suuresti siitä, että päivän -kenties paras puhe oli ollut sisarenpojan pitämä; -- itsepä -tuomarikin oli lausunut ihmetyksellä huomanneensa nuoren miehen -suuret lahjat. - - * * * * * - -Antti Heggelundin tavaton virkeys oli vähitellen alkanut tuottaa -hänelle kunnioitusta sekä enon että tädin puolelta, joka -viimeksimainittu piti sangen tärkeänä, mitä ylioppilas Sem eräänä -päivänä oli sattunut lausumaan, että nimittäin Antilla oli hyvä pää -ja että hän vahingokseen oli tuhlannut paljon aikaa. Eno ja täti -olivat nyt sitä mieltä, että Antti yhtä hyvin kelpaisi lukumieheksi -kuin muuksikin; ja hänen arvonsa oli kotona kohonnut sadalla -prosentilla. Puolittain talon omaksi pojaksi tunnustettuna hänet -lähetettiin vielä jotenkin ylhäisellä tavalla, oikein höyrylaivalla, -Kristianiaan, vaikka jaala juuri samaan aikaan oli lähtevä Bergeniin. - -Erään yksityisen opettajan johdolla Antti suoritti -ylioppilastutkinnon, arvolauseella _haud_, ja että hän oli -perheen nero, oli nyt selvä asia, Hänen poissaolonsakin enensi -lisäksi loistetta. Rouva Heggelund näki jo hengessään hänet -Nordlannin maaherrana, ja Heggelund itse alkoi vähitellen katsella -sisarensapoikaa samoilla silmälaseilla. - - - - -XI. - -LÄHTÖ. - - -Niinä vuosina, jotka Martti oli ollut Heggelundin luona, oli hän -kokenut yhtä ja toista. Seurustelustaan Antti Heggelundin kanssa -samoin kuin seuraelämästä yleensä -- johon hän vähitellen tuli -ottamaan osaa, ukko Heggelund kun mielihyvin näki hänet parissansa --- oli Martti oppinut sivistyneitä tapoja koko joukon, eikä -ainoastaan ulkonaisissa suhteissa. Hänen vanhoista käsityksistään -oli moni muuttunut; ahdistava ujous, joka ennen aina häntä ahdisti -hänen astuessaan saliin, oli poistunut, ja sen sijaan antoi hänen -vaatimaton, luonnollinen esiintymisensä nyt koko hänen olennolleen -jotakin miellyttävää. Hän ei pyrkinytkään olemaan muuta kuin mikä -oli: poika, jota Heggelund auttoi eteenpäin. Hän ei vielä ollut -täydelleen herrastapaan puettu, mutta hänessä ilmeni kumminkin jotain -itsetuntoa, joka ei jäänyt vaikutustaan vaille. - -Martilla oli pieni, vakituinen palkka, ja siitä hän antoi puolet -vanhemmilleen, jotka hän tapasi, milloin tilapäisesti, milloin -saarnapyhinä. Hän kävi nyt entistä useammin Bergenissä, ja näillä -matkoillaan hän näki paljon sellaista, josta tuli yhä enemmän -vakuutetuksi, että Stuwitz petti Heggelundia -- mitä hän jo alusta -asti oli pelännyt. - -Hän koetti jonkun aikaa antaa Heggelundille tarpeellisia tietoja -tästä. Mutta omituisen epäävä, vaikka ystävällinen tapa, jolla -Heggelund vastaanotti niitä, sai hänet vastaisuudessa Stuwitziin -nähden pysymään välinpitämättömänä ja ääneti. Hän ei ymmärtänyt eikä -koskaan päässyt ymmärtämään, minkätähden isäntä ei tahtonut nähdä -mitään; hänen sisunsa kiehui vihasta. - -Tähän aikaan alkoi kuulua huolettavia huhuja Martin esiintymisestä -Bergenissä. Ne kulkivat hiljaisuudessa miehestä mieheen, kunnes -saapuivat Heggelundin korviin. Kerrottiin, ettei Martti toveriensa -kanssa ainoastaan viettänyt huikentelevaa elämää, vaan että hän -myöskin pani menemään rahoja viljalta. Asian oikea laita oli -kumminkin, että Martista pidettiin erinomaisen paljon, että hyvin -moni kutsui hänet luokseen ja että Martti näissä tilaisuuksissa oli -iloisimpia. Ensi matkallaan hän oli todellakin kerran tullut alukseen -toinen silmä sinisenä -- ja tämä "sininen silmä" vedettiin nyt -todistajaksi. - -Kaikista näistä puheista ei Martti tiennyt niin mitään; hän huomasi -vain pari kertaa, että rouva katsoi häntä kylmin silmin. Viimein -vei neitsyt Dyring hänet syrjään ja kertoi hänelle perinpohjaisesti -kaikki. Neitsyt oli itse täydellisesti vakuutettu hänen -viattomuudestaan, ja suurella vaivalla hän oli puolustanut Marttia -rouvan syytöksiä vastaan; nyt hän oli saanut selville, että Stuwitzin -suosikki, laivuri, oli näitten juorujen alkuunpanija, ja laivuria -tulisi Martin varoa. - -Kun neitsyt Dyring viittasi syrjähyppyihin -- tätä sanaa hän käytti -vartavasten, sen häälyvän merkityksen tähden --, punastui Martti -vähän. Mutta kun hän kuuli puhuttavan rahoista, joita hän olisi -pannut menemään, poistui hän äkkiä neitsyen luota ja meni suoraa -tietä konttoriin Heggelundin luo. - -Hänen äänensä oli sävyisä, mutta siinä oli jotakin omituista, -joka vaati vastausta. Hän otti esiin pienen laskukirjansa, johon -kauppamiehen tavoin oli kirjoittanut kaikki pienet menonsa, ja sitten -hän luetteli muististaan kaikki ne, jotka aluksen kahdella viime -kerralla ollessa Bergenissä olivat kutsuneet hänet luoksensa. Talossa -oli yksi ainoa kunnoton, sanoi hän, ja tämän nimi oli Stuwitz; hän -unohti tällä erää kerrassaan laivurin -- ja nyt, kun hän oli puhunut -suunsa puhtaaksi, saisi Heggelund erottaa hänet palveluksestaan, jos -tahtoi. - -Nuoren, kalpean miehen sanoissa oli jotakin katkeraa, joka vaikutti -Heggelundiin. Tämä oli Martin puhuessa istunut hämmästyneenä, -koettamattakaan keskeyttää häntä. Kun hän viimein oli saanut -lausutuksi ajatuksensa, vakuutti hänelle Heggelund sydämellisellä ja -isällisellä tavalla, että hänen järkähtämätön luottamuksensa häneen -ei vähintäkään ollut horjahtanut. "Mutta", lisäsi hän, "jopa huomaan, -että teidän on aika päästä erillenne Stuwitzista; niin, vielä tänä -syksynä tulee teidän muuttaa Bergeniin." Omituiset nytkähdykset, -jotka näkyivät Martin kasvoissa, hänen tätä ystävällistä puhetta -kuullessaan, osoittivat, että hänen näennäinen tyyneytensä alkoi -kadota. Syvällä mielenliikutuksella mietti hän -- sen näki selvään -- -sopivia vastaussanoja. Heggelund ei ollut sitä huomaavinaan; hän vain -lausui toistamiseen, kun Martti kumartaen oli lähtemäisillään, että -Martin nyt oli aika muuttaa Bergeniin. - -Kaikeksi onneksi ei Stuwitz sattunut tänä päivänä olemaan kotosalla, -muuten olisi Martti varmaan karannut hänen kimppuunsa ja jättänyt -Heggelundin luokse menemisen sikseen. - -Tämä tapaus puhdisti monessa suhteessa hänelle talon ilmanalaa. Rouva -Heggelund oli suuresti harmissaan kaikista valheista, joita Martista -oli pantu liikkeelle. Hän tiedusteli seuraavina päivinä usein ja -ystävällisesti Martin vanhempain vointia; mutta neitsyt Dyring sai -toimekseen katsoa, että nuorukaisen vaatteet tulisivat hyvään kuntoon -hänen Bergenin-matkaansa varten. Ja neitsyen kasvot loistivat hänen -tätä toimittaessaan kuin aurinko rajuilman mentyä ohitse. - -Edeliin tämä juttu teki syvän vaikutuksen. Hän oli etsimällä etsinyt -vikoja Martista; mutta eihän se ollut hänen syynsä! Olihan hyvin -suuria vikoja Antissakin, vaikka tämä osasi olla niin rakastettava. -Edel aavisti, että kertomuksissa, joita hän kuuli Martin elämästä -Bergenissä, oli paljon liikaa, ja vaistomaisesti hän otti häntä -puolustaakseen. Tytön tyynessä olennossa piili hyvin suuressa määrin -samoja kiivaita tunteita kuin äidissäkin ihmisiä kohtaan. Kun -Edel isältään sai kuulla, miten miehuullisesti Martti oli pannut -alttiiksi koko tulevaisuutensa, käsitti hän täydellisesti tämän hänen -käytöksensä miehuullisuuden. - -Vähää ennen kuin Martti lähti, tapahtui jotain, joka sai hänet -ajattelemaan, että Heggelundilia varmaan oli jokin syvä salainen suru. - -Kun hän näet eräänä aamupäivänä kulki eteisen läpi, jonka vieressä -Heggelundin konttori oli, näki hän oven olevan raollansa, ikäänkuin -olisi joku unohtanut sulkea sen. Ja siinä istui konttorissa -kirjoituspöytänsä ääressä Heggelund, kasvoillansa suru sellainen, -ettei Martti ollut nähnyt ennen mitään siihen verrattavaa. Hän -nojautui siinä, epätoivon ilme katseessaan, Edeliin, joka toisella -kädellään pyyhki hänen otsaansa, toisella piteli hänen toista -kättään. Martti kulki ohitse, ikäänkuin mitään näkemättä, mutta Edel -loi samassa silmänsä häneen, ja säikähdys kuvastui tytön kasvoilla, -kun hän Martin silmistä luki tämän kummastuksen. Ja kohta sen jälkeen -kuuli Martti, että ovi hänen takanaan suljettiin. - -Hänestä tuntui kuin olisi hän tässä odottamatta saanut luoda -silmäyksen talon sisäiseen todellisuuteen; siinä piili siis jokin -suru, ja Martti alkoi nyt ymmärtää erästä omituista juonnetta Edelin -kasvoissa -- tuota samaa, joka kerran ennen, hänen istuessaan -veneessä, oli antanut hänelle niin paljon ajattelemisen aihetta. - -Kun Edel samana päivänä käveli puistossa, Hansine-sisar vieressänsä, -ja silminnähtävästi ajatteli sitä, mikä synkistytti hänen isänsä -mieltä, näki Martti hänet siinä sekä vielä myöhemmin hänen kauniin -päänsä ikkunan pielessä kamarissa kumartuneena ompelukseen ja tuli -kovin liikutetuksi siitä, mitä tiesi, vaikka hän ei itse asiassa -mitään tiennyt. Hän ymmärsi nyt vain sen, että hän sydämestänsä piti -koko perheestä, rouvakin siihen luettuna. - -Illallispöydässä Edelin kasvoilla ei ollut nähtävänä mitään, mikä -olisi viitannut tuohon äskeiseen tapaukseen. Mutta saatettuansa -Topias-sedän hänen kamariinsa, laski hän puolihämärässä eteisessä, -siellä sattumalta tavatessaan Martin, tämän käsivarrelle -silmänräpäykseksi sormensa, katseli vakavasti häntä silmiin ja sanoi -puoliääneen, että luotti häneen ja oli vakuutettu siitä, ettei Martti -koskaan ilmaisisi, mitä hän tänään oli nähnyt -- "on jotakin, jota -isä suree." - -"En koskaan ilmaise sitä, neiti Edel!" vastasi Martti; ja tämä "_ei -koskaan_" oli lausuttu sellaisella äänellä, että Edel ehdottomasti -uskoi voivansa häneen luottaa. Vaikka Edel oli monta vuotta Marttia -nuorempi, loi hän hämmästyneenä silmänsä häneen, ikäänkuin olisi -Martti ollut suuri lapsi, joka ei tiedä, mitä puhuu. Hän ymmärsi, -että Martti kaikessa viattomuudessaan oli tahtonut laskea sydämensä -koko perheen jalkoihin, mutta samassa tuntui hänestä kuin olisi hän -itse pitänyt tätä sydäntä käsissänsä. Hän sanoi pari sanaa ja meni -huoneeseen, mutta ajatteli sitten itsekseen hiljaisuudessa, että -Martti kumminkin oli ollut sangen rohkea. - -Tästä päivästä alkaen oli Edel erinomaisen ystävällinen Marttia -kohtaan. Martti ei ymmärtänyt käänteen oikeaa syytä, mutta olisi -mieluummin suonut, että kaikki olisi pysynyt vanhoillaan; sillä hän -huomasi päivänselvään, että juopa heidän välillään oli, käänteen -kautta yhä laajenemassa. Varhain ja myöhään, aina pysyi Edel hänen -ajatuksissaan, ja Bergeniin lähtö, josta hän ennen oli iloinnut, teki -hänet alakuloiseksi. - -Oli ehditty iltaan, jota seuraavana aamuna Martin tuli aikaisin mennä -jaalaan. Hän oli sanonut jäähyväiset perheen kaikille jäsenille, -jotka tavalliseen aikaan olivat vetäytyneet makuuhuoneisiinsa. Martti -oli yksin salissa. Oli jo jotenkin myöhäistä; keskiyön-auringon -viimeinen säde heitti seinälle kalpean valonsa, joka ei lämmittänyt. - -Hän istui Edelin ompelupöydän vieressä, istui syviin ajatuksiin -vaipuneena, kun neitsyt Dyringin ääni äkkiä kuului hänen takaansa. -Neitsyen poliisi-vaisto iski, kuten tavallisesti, uhriinsa, kun -tämä ei ensinkään tiennyt sitä odottaa. Hiukan ivallisesti, mutta -kumminkin ystävällisesti sanoi emännöitsijä: - -"Te kai istutte tässä jäähyväisillä, Jansen." - -Martti huomasi, että hänet oli tavattu itse teosta, ja samalla hän -tunsi olevansa uskollisen ystävän tarpeessa. Hän katseli maahan ja -vastasi vain: - -"Niin, -- neitsyt Dyring." - -"Olkaa varuillanne noita haaveita vastaan, niistä ei kumminkaan tule -mitään." - -"En voi olla, neitsyt Dyring!" - -Neitsyen tuli kovasti sääli suosikkiansa; hän ymmärsi, ettei tässä -enää ollut lastenleikkiä. Hänen piti lohduttaa, ja sentähden hän -sanoi: - -"Niin, niin, Martti Jansen! Ei kukaan tiedä, mitä tulevaisuus antaa." - -"Tulevaisuus!" kertasi Martti itsekseen, ja samassa johtui -hänen mieleensä seinälauta tuolla kotona Skorpöllä, jossa sana -"Tulevaisuus" vielä oli luettavana ja jonka kirjaimet olivat -ensimäiset, mitkä hän oli oppinut. -- "Tulevaisuus -- se on -Jumalan kädessä", sanoi hän, tietämättänsä toistaen äitinsä sanat. -Ja kostuivatpa hänen silmänsä melkein, neitsyen seisoessa hänen -vieressään. - -Neitsyt Dyringin ei tehnyt mieli ummistaa silmiänsä sinä yönä; hän -pysyi jalkeilla aina siihen hetkeen, jolloin jaala -- pari tuntia -myöhemmin -- hiljalleen katosi salmesta. Ihmeekseen hän tapasi -silloin Edelin konttorin ikkunassa seisomasta. - -"Siinäkö seisotte, neiti Edel?" - -"Niin, en saanut unta", vastasi nuori tyttö; ja sitten, seisottuaan -siinä vielä vähän aikaa, he erosivat. - - * * * * * - -Samana vuonna tiesi huhu, että Heggelund oli ottanut tavattoman -suuren lainan, ja että hän sen vakuudeksi oli pantannut omaisuutensa. -Tämä herätti suurta kummastusta ja monia selityksiä. Muutamat -rupesivat jo epäilemään Heggelundin kiitettyä rikkautta. - - - - -XII. - -BERGENISSÄ. - - -Bergeniläinen Mühlenwad, jonka luo Martti tuli, harjoitti suurta -pohjolan-kauppaa. Sitä paitsi hän oli laajoissa liikesuhteissa -ulkomaiden kanssa, jonne hän lähetti kalavaransa. Moni -nordlantilainen aina Helgelannista ylös Ruijan perille saakka oli -Mühlenwadin konttorin kirjoissa merkittynä velalliseksi. Lukuisat -jaalat, jotka kaksi kertaa vuodessa saapuivat Bergeniin, laskivat -ankkuriin, sen mukaan kuin tila salli, Saksansillan viereen tämän -konttorin läheisyyteen. Siinä sillalla vallitsi touhu kalojen -punnitsemisessa ja kuljetuksessa, jollaikaa aamusta iltaan konttori -oli täynnä nordlantilaisia. Siinä tehtiin kauppoja, maksettiin vanhaa -velkaa ja tehtiin uutta -- kuten kaupassa ainakin. - -Vanha Mühlenwad asui "Yläkadun" varrella, valkoisessa, vanhaan -saksalaistapaan huippuisin päätyseinin varustetussa talossa, -joka seisoi likistettynä naapuriensa väliin, kuten sotamies -rivissä. Ukko itse, joka kaikin puolin oli "vanhan ajan" mies, -kuului niihin saksalaissukuihin, jotka kävivät parhaasta päästä -saksalaisessa kirkossa. Hän oli läpeensä uskonnollinen -- raha- ja -liikemies kiireestä kantapäähän, jonka mielestä Meidän Herramme -varmaankin oli koko maailman suurin ja luotettavin asioitsija. -Mutta se Jumala, jonka kanssa hän oli liikesuhteissa, oli muuten -yhtä turhantarkka keinottelija kuin hän itse ja valvoi erittäin -huolellisesti oikeuksiaan, helpottamatta kirjaintakaan aamu-, -ilta- ja ruokarukouksista sekä seitsemännen päivän levosta, johon -säntillisesti kuului kirkossakäynti ja raamatun lukeminen. - -Ruskeaverkaiseen hännystakkiin puettuna, leveälierinen hattu -vieressään ja vahva, kultanuppinen sauva kädessänsä hän istui aina -saman pilarin luona, omituisena kuvana vanhan kansan pörssimiehistä. -Jokainen tiesi, että hänen nimensä kävi kullasta, ja samaten myös, -että hän oli kaikkia uutuuksia vastaan, jotka nuorempien kauppiaitten -keskuudessa olivat alkaneet voittaa alaa, olletikin uuden pörssin -rakentamista. Aikaisin kuolleesta vaimostaan, joka ei eläessään -juuri ollut voinut kehua hyvistä päivistä, mutta jonka haudalle oli -pystytetty suuri muistopatsas, oli hänellä poika, Wollert, jonka -ainoa vapaus nuorempana oli ollut kouluaika, jonka kauhistus isä yhä -vieläkin oli ja joka nyt, palattuansa takaisin lyhyeltä käynniltä -Hampurista, esiintyi täydellisenä keikarina ja mitä keinokkaimmalla -tavalla osasi välttää isän huomiota. Mutta täytyipä hänen aina -silloin tällöin, kun hän sattumalta joutui verekseltään kiinni, -asettua peloittavan sotaoikeuden eteen, jossa isän ruskealla kepillä -oli osansa, ja sitten istua vankina joko konttorissa tai kotona -salissa. Vanhalla Mühlenwadilla oli tapana sellaisten kohtausten -jälkeen mennä levolle, surrakseen -- niinkuin talossa sanottiin -- -vintiömäistä poikaa. - -Tässä ilottomassa kodissa kasvoi poika kahden vanhan naimattoman -tädin -- Mühlenwadin sisaren -- vartioimana. Nämä olivat alati -saapuvilla jäseninä sotaoikeudessa lausumassa mielipiteensä hänen -käytöksestään. Mitään vapautta Wollert ei saanut nauttia muulloin -kuin kesällä, jolloin muu perhe oleskeli pienellä maatilalla -Kongshavnissa ja hän oli jätetty kaupunkiin katsomaan konttoria. - -Vaikka asiat nyt juuri olivat mitä kiireimmillään, jaaloja kun -ehtimiseen tuli Bergenistä ja konttorissa siis oli aamusta iltaan -työtä, huomasi Wollert, että häntä ei tähän aikaan pidetty -silmällä niin ankarasti kuin ennen. Hänen tätinsä viettivät näet -vuorotellen viikkonsa kaupungissa ruuan laitossa nordlantilaisille. -Ja pyhäpäivinä, jolloin näille pidettiin pieniä kemuja, istui -"vuorotäti" aina korkeassa nojatuolissa Mühlenwadin vieressä -ruokapöydässä, missä punaista viiniä, joka ei aina ollut parasta -laatua, tarjottiin veskunakeiton ja paistin särpimeksi. Ja silloin -oli ainakin vähän tilaisuutta vapauteen. - -Joskin Wollertin muina pyhäpäivinä täytyi seurata isäänsä -saksalaiseen kirkkoon ja sitten viettää suurin osa päivää kotona, -niin osasi hän illoin, vanhusten mentyä levolle, korvata vahinkonsa -toverien parissa. Eräänä talviyönä huomasi toinen tädeistä, kun hän -kynttilä kädessä tarkasteli veljenpojan makuuhuonetta, sen tyhjäksi -ja tikapuut nojallaan ikkunaa vasten. Aamupuoleen yötä tuli Wollert -kotiin, nousi kamariinsa, sytytti kynttilän ja -- näki sotaoikeuden -yömyssyineen istuvan siellä. Hänen hämmästyksensä oli suuri; mutta -nopea silmäys sanoi hänelle kohta, ettei "ukko" ollut istunnossa, -ja siihen hän perusti pelastuksentoiveensa. Hän säntäsi vielä auki -olevan ikkunan luo ja huudahti, ikäänkuin olisi aikonut heittäytyä -siitä alas: - -"Nyt saatte kohta ruumiin taloon." - -Loppupäätös tästä uhkauksesta oli, että kauhistuneet tädit tästä -päivästä lähtien "ukon" tietämättä hankkivat veljenpojalle -"kohtuullista vapautta" sekä myöskin käsirahoja tämän vapauden -nauttimiseen. - -Nuorella Wollertilla oli kumminkin ollut rahoja taskussaan -jo ennenkuin tädit niitä hankkivat. Hän oli lainannut niitä -Taneli-sedältä. Tämän itaruus oli kumminkin koko kaupungissa -puheenaineena, ja tunnettua oli, että hän tuskin soi kuivaa leipää -ravinnokseen. Hän vihasi veljeään, jonka luuli muinoin perinnönjaossa -pettäneen häntä. Kun veljenpoika hänelle jutteli, miten hänen -kotona oli olla, piti setä aina hänen puoltaan, ja kerran, kun -Wollert valitti, ettei hän koskaan saanut rahoja, niin tarjoutui -setä lainaamaan hänelle niitä, "kunnes poika tulisi lailliseen -ikään ja saisi käsiinsä äidinperintönsä." Wollert antoi näistä -rahoista sedälle pieniä velkakirjoja, jotka tehtiin neljänkolmatta -prosentin korolle, ja siten hänellä oli oma pankkinsa. Wollertin -tuli lisäksi pitää silmällä, ettei kukaan varastanut viinimarjoja -sedän puutarhasta, sekä ottaa selkoa ilkimyksistä, jotka heittelivät -kivillä hänen ikkunoitaan; sillä pikkupoikaset olivat pahoja -rikkaalle saiturille. Kun tämä illoin, leipäkannikka sinisen -päällystakkinsa alla ja puuvillainen sateenvarjo kädessä, kulki -kotiinsa, ajoivat he usein häntä takaa ja nimittivät häntä milloin -milläkin haukkumanimellä. - -Alussa oli Martin varsin vaikea tulla toimeen Mühlenwadin luona, ja -usein hän huomasi, että Stuwitzin käsi ylti aina tänne saakka. - -Mühlenwad, jonka suureen pohjoiseen asioimisliikkeeseen koko -Heggelundin kauppa kuului, kunnioitti, suuresti Stuwitzia, jota hän -vuosien kuluessa oli oppinut pitämään kauppahuoneen todellisena -päällikkönä. Ja niiden viittausten johdosta, joita Stuwitz oli -hänelle antanut Marttiin nähden, oli hän tullut siihen luuloon, että -Martti oli Heggelundin suosikki, vieläpä jonkunmoinen uutuuksien -keksijäkin. Semmoisen miehen kuin Stuwitzin arvostelut painoivat -luonnollisesti paljon; mutta itse "junkkari" ei tietysti ollut -nuuskahyppysellisenkään veroinen. Ja kun Mühlenwad oli saanut jotakin -päähänsä, niin eipä se siitä hevin lähtenyt. - -Martti sai jonkun tois-arvoisen aseman, joka ei häntä suuresti -miellyttänyt: milloin tuli hänen olla apuna Saksansillalla, milloin -konttorissa. Enimmät aikansa hän vietti kumminkin nostovivun luona -sillalla alituisessa puuhassa. Hän voitti kuitenkin vähitellen -reippaudellaan ja järjestyksellään Mühlenwadin vastahakoisen -suosion. Kun Nordlannin jaalat saapuivat ja kalat oli lajiteltava, -osoitti Martti taitoa, joka ei voinut olla hämmästyttämättä; -- -sen taitonsa hän oli saavuttanut tämän toimen perinpohjaisesta -oppimisesta nuorempana. Mühlenwad, joka pian huomasi, mitä hyötyä -hänellä kaikesta tästä voi olla, ehdotti Martille, että tämä rupeaisi -hänen "siltapäällikökseen". Martti kiitti luottamuksesta, mutta -vastasi Mühlenwadin suureksi harmiksi kieltäen. "Hän halusi kulkea -konttoritietä". Ja koska Mühlenwad ei saanut asiaa menemään oman -mielensä mukaan, joutui Martti taas epäsuosioon. - -Viime vuottansa Heggelundin luona viettäessään oli Martti pastorin -pojalta saanut oppia saksan kielen ensi alkeet; ja erään saksalaisen -konttoristin avulla, jonka hän tunsi ja jonka kanssa hän seurusteli, -hän oli aina siitä saakka kun tuli Bergeniin, käyttänyt lomahetkensä -ja etenkin pyhäpäivät tämän kielen oppimiseen. Puolentoista vuoden -kuluttua hän oli ehtinyt niin pitkälle, että osasi kirjoittaa ja -puhua saksaa -- Martti pyrki eteenpäin maailmassa. - -Wollert Mühlenwad, pohjaltaan hyväsydäminen ja sävyisä mies, ei -varmaankaan olisi viettänyt nykyistä huimaa elämää, tuskinpa edes -käyttänyt jalkahihnoilla varustettuja ihohousuja ja kultasankaisia -silmälaseja, jotka hän aina nosti otsalleen kun tahtoi nähdä oikein, -jollei kodin pakko- ja vankeussäädökset olisi saaneet häntä näkemään -rajatonta vapautta liian huikaisevassa valossa. Hän puheli usein -Martti Jansenin kanssa, näkyipä väliin turvautuvankin häneen; mutta -kenties sai Martti kiittää onneansa siitä, ettei hän nuoren herran -mielestä tähän aikaan vielä ollut kyllin sivistynyt voidaksensa -esiintyä Wollertin ystäväin seurassa. Pyhäpäivin saattoi Wollert -pitkät ajat istua ja keskustella Martin kanssa tämän pienessä, sillan -vieressä olevassa kamarissa. - -Eräänä päivänä hän näki, että Martti kirjoitti saksaa ja kuuli -suureksi kummakseen, että poika osasi tätä kieltä sekä yhtä ja toista -kirjanpidosta. Nuori Wollert vihasi konttoria ja kaikkea, mitä siihen -kuului, yhtä suuressa määrin kuin Martti Jansen sitä rakasti. Eikä -aikaakaan, ennenkuin hän ehdotti, että tämä ottaisi huolekseen hänen -saksankieliset kirjeensä; Wollert kirjoittaisi ne sitten puhtaaksi -ja veisi ne "ukon" allekirjoitettaviksi. Martti älysi hyvin, ettei -tämä ollut aivan oikein, mutta tyydytti omaatuntoansa kieltäytymällä -vastaanottamasta maksua, minkä Wollert hänelle tarjosi työstä, joka -veisi koko pyhäpäivän. - -Siitä lähtien sai Wollert suuremmassa määrässä kuin ennen nauttia -vapautta ja saavutti samalla suosiota isän puolelta, tämä kun kertoi -tädeille, että kirjeet olivat kirjoitetut niinkuin olisivat ne -lähteneet vanhan tottuneen kauppiaan kädestä, ja että ne samalla -olivat lyhyet ja selvät. -- "Wollertista voi sittenkin tulla mies!" --- Hän sai sentähden syntymäpäivänään lahjaksi kultakellon ja luvan -julkisesti käyttää silmälaseja, joista Wollert kumminkin tästä -lähtien alkoi yhä enemmän vieraantua. - -Silloin sattui tukala tapaus eräänä päivänä, kun Wollert vei isänsä -allekirjoitettavaksi koko kasan kirjeitä. Näiden joukossa oli näet -kaksi kauniilla ja sujuvalla käsialalla kirjoitettua, jotka Wollert -kiireissään oli unohtanut muiden joukkoon. - -Kun vanha Mühlenwad sai käsiinsä ensimäisen, pitkän ja taidokkaasti -kyhätyn kirjeen, näki Wollert, joka istui pöydän toisella puolen, -että jotakin oli merrassa. - -Ukko istui kauan aikaa ääneti, tarkasteli kirjettä, laski sen -pöydälle, otti sen käteensä, laski sen jälleen alas, ja hänen -kapeissa, terävissä kasvoissaan oli jotakin sellaista kuin jos -hänen edessänsä olisi ollut väärennetty vekseli. Pikimmältään lensi -hänen silmäyksensä nurkkaan, missä seisoi vahva sauva, kultanuppi -vanhan hatun peittämänä. Wollert säpsähti. Mutta sitten isä alkoi -uudelleen lukea kirjettä ja nyykähytteli väliin päätään katkeralla -mielihyvällä, ikäänkuin olisi sillä tahtonut myöntää, että kirje oli -hänen mielensä mukainen ja hyvin kirjoitettu. Viimein hän lausui: - -"Niin, melkeinpä arvasin, ettet sinä kykenisi näin kirjoittamaan! -- -tuo tänne nuo lemmon silmälasisi, Wollert!" - -Wollert ojensi ne nolona pöydän toiselta puolen isälleen; tämä väänsi -sangat kasaan ja musersi lasit jaloillaan. - -"Kuka on kirjoittanut kirjeesi?" kysyi hän sitten. - -Wollert koetti päästä valheella; kaikki muut kirjeet, paitsi noita -kahta, oli hän muka itse kirjoittanut. Mutta silmäys, jonka vanhus -suuntasi nurkassa seisovaan keppiin, sai hänet äkkiä avosydämiseksi. - -"Jansen!" vastasi hän. - -"Jansen! -- Meidän Jansen? -- vai niin!" - -Se oli hyvin pitkäveteinen tuo: "vai niin!" Sitä seurasi sitten -tiedusteleva kysymys: "Ja mitä hän on vaatinut niistä?" - -"Hän ei ottanut mitään." - -"Vai niin! No siinä tapauksessa saan sinulle sanoa, mitä hän -tahtoi", huusi vanhus kiivaasti, ikäänkuin olisi uudelleen muistanut -keppiä; "hän tahtoi, mitä sinä et tahtonut, vaikka olet rehellisen -kauppamiehen sekä poika että pojanpoika. Hän tahtoi oppia jotakin, -kuuletko! Ja sinusta ei tule koskaan edes sellaista, joka voisi vetää -vertoja hänen sakarisormelleen." - -Sitten hän avasi oven ja käski erään etuhuoneessa olevista mennä -noutamaan Jansenia. - -Mühlenwad istui jonkun aikaa miettiväisenä; Wollertista taas oli -ilma pienessä konttorissa hirveän hikinen. Isä ei olisi mielellään -tahtonut suoraan sanoa, mitä hän tiesi: että poika oli ollut -epärehellinen häntä kohtaan. - -Kun Martti Jansen tuli konttoriin, kysyi vanhus viitaten kirjeisiin: - -"Oletteko kirjoittanut nämä?" - -"Olen!" - -"Missä olette sitä oppinut?" - -Kun nuori mies oli lyhyesti selittänyt sen, sanoi Mühlenwad äänellä, -joka soi kuin olisi hän lukenut kirjasta: - -"Teillä on huomisesta alkaen konttorissani täysi paikka ja palkka; -ja kun poikani kirjoittaa kauppakirjeitä, on hänen neuvotteleminen -teidän kanssanne sisällöstä, ennenkuin kirjeet tuodaan minun -allekirjoitettavikseni." Sen sanottuaan hän nyykäytti päätään, ja -Martti lähti konttorista. Mutta vanha Mühlenwad istui kauan ja -tirkisteli oveen päin, josta hän oli mennyt. Vihdoin hän kääntyi -Wollertiin ja sanoi miltei lempeästi: - -"Jospa sinä voisit tulla tuollaiseksi, Wollert! Hänessä on ryhtiä, -hän tulee menemään pitkälle maailmassa; -- mutta isäparkasi ei liene -oikeutettu sinusta edes toivomaan mitään sellaista", lisäsi hän -huoahtaen. - -Kun Wollert lähti konttorista, oli hän iloinen, että oli päässyt niin -vähällä. - -Seuraavana vuonna kirjoitti Martti Jansen myöskin ranskankielisiä -kauppakirjeitä ja kohosi kohoamistaan isäntänsä luottamuksessa. -Tunnettua oli, että kaikki kirjeet kulkivat hänen kauttansa -- muuten -ei vanhus ollut koskaan levollinen postiin nähden. - -Martin palkka oli nyt noussut, se salli hänen elää kuten muutkin -kauppasäätyyn kuuluvat nuoret miehet. - -Kasvatuksen takia, jonka Martti sai Mühlenwadin koulussa, hän -alkoi antaa rahalle suurempaa arvoa kuin oikein soveltui hänen -luonteellensa. Hän kuuli aina miestä arvosteltavan sen mukaan, miten -varakas tämä oli; eikä ollut ainoatakaan hänen tovereistaan, joka -ei olisi uneksinut rikkauksista -- Mühlenwadin vanhaa leveälieristä -hattua kunnioittivat nämä nuoret miehet miltei kruununa. - -Martti Jansen oli siis hyvällä alulla tulla liikemieheksi "kiireestä -kantapäähän". Hän osoittikin jo sitä hiljaisella lujuudella -käytöksessään ja oman kykynsä tietoisuudella, joka hänen nuoruuteensa -nähden meni vähän liikanaisuuksiin voidaksensa miellyttää, vaikka -se herätti jonkinlaista kunnioitusta. Miehuulliset, avoimet kasvot -ja liikemiehen kovan kuoren alta kuultava sydämen jalous herättivät -erityistä luottamusta häneen. Yleisesti arveltiin, kuten vanha -Mühlenwadkin, että hän kunnollaan pääsee pitkälle maailmassa. - -Perheissä, joissa hänellä oli tilaisuutta seurustella, oli hän -tavannut monta nuorta naista, mutta nämä eivät näyttäneet häneen -vaikuttavan. He pitivät häntä nuorena liikemiehenä, joka oli siihen -määrään eteenpäin pyrkivä, ettei hänellä ollut aikaa mihinkään -muuhun. Ei kukaan heistä osannut aavistaa, että hän yksinäisinä -hetkinä saattoi istua ja sisäisillä silmillään katsoa eteensä erästä -olentoa, johon verraten he kaikki hänen silmissään himmenivät; -tapahtuipa väliin, että hän itse pelkäsi kokonaan vaipuvansa siihen. - -Edel Heggelund oli kokonaisen vuoden oleskellut Trondhjemissa ja oli -siellä rikkaan Heggelundin tyttärenä ja kenties myöskin oman itsensä -tähden tullut hyvin huomatuksi. Martti, joka oli tehnyt voitavansa -saadakseen tietää kaiken, mikä koski häntä, rauhoittui suuresti, kun -kuuli että Edel oli palannut takaisin Nordlantiin. - -Syy Edelin kotiin-palaamiseen oli surullinen: hänen äitinsä oli -kuollut. - -Lupauksensa mukaan oli Martti väliin kirjoittanut Heggelundille -ja aina saanut lyhyen, hyväntahtoisen vastauksen. Kerran oli Edel -vastannut isän puolesta ja kirjeessään ystävällisesti kertonut, -miten M--nsalmella elettiin, puhunut Topias-sedästä ja Antista, joka -oleskeli Kristianiassa, sekä neitsyt Dyringistä. Lopuksi sisälsi -kirje tietoja Martin vanhemmista Skorpöllä. Martti ymmärsi, ettei -Edel voinut suuretta vaivatta saada näitä tietoja, Skorpölle kun -oli M--nsalmelta hyvin pitkä matka, ja hän piti tätä satoja kertoja -uudelleen luettua kirjettä suurimpana kalleutenaan. - - * * * * * - -Juuri tähän aikaan sai Martti aihetta tuntea, minkä arvoinen hän -oli Mühlenwadille; tämä oli näet samana talvena ansainnut tuhansia -ryhtymällä erääseen kauppayritykseen, joka oli Martin päässä syntynyt. - -Eräänä päivänä oli Mühlenwad konttorissaan hyvin juhlallisen -näköinen. Hän oli saanut tietää, että Heggelund oli vararikkoon -joutumaisillaan. Kauppapaikka oli jätetty Stuwitzille, jonka kanssa -"konttori" siis vastaisuudessa tulisi tekemisiin. Muuten olivat -Mühlenwadin ja Heggelundin väliset asiat kaikeksi onneksi Stuwitzin -toimesta hyvällä kannalla. - -"Tätä loppua", lisäsi Mühlenwad, "olen aina aavistanut, kun näin, -miten Heggelundilla elettiin. Nyt ei miesparalla kuulu olevan juuri -muuta kuin huone, missä hän asuu, ynnä huonekalut ja pieni tila -vuonon perukassa. Muun kaiken ovat saamamiehet ottaneet ja myyneet -pakkohuutokaupalla. -- Kova on sellainen kohtalo." - -Kalmankalpeana seisoi Martti Jansen tätä puhetta kuunnellen, ja -sittemmin työssään konttorissa hän ei voinut muuta ajatella. -Hänestä oli kuin olisi tapahtunut jotakin mahdollisuuden rajojen -ulkopuolella olevaa; yhtä hyvin olisi hänelle voitu kertoa, että -tunturi oli kaatunut, kuin että jotain tällaista oli voinut tapahtua -Heggelundin talolle, missä hän oli niin monta vuotta elänyt siinä -vakaumuksessa, että se oli rakennettu rikkauden kalliolle. Kuinka -kipeästi se häneen koski! Hänellä oli siellä ollut koti; hän otti -nyt sydämestänsä osaa talon häpeään ja onnettomuuteen. Yhä paremmin -selkeni hänelle, että Stuwitz oli syypää, vieläpä varsinainen alkukin -kaikkeen; sillä päivänselvää oli, että Stuwitz oli vuosikausia -rikastuttanut itseänsä, saattanut häviöön isäntäänsä ja nyt viimein -antanut kruunauksen työllensä. Jos hän näinä päivinä olisi tavannut -Stuwitzin, olisi hän, huolimatta seurauksista, ryhtynyt väkivaltaan, -saadaksensa kostaa. - -Konttorissakaan ei Martti oikein tullut entiselleen. Hän toimitti -tehtävänsä raivoisalla vauhdilla ja lähti usein pois sieltä ennen -tavallista aikaa. Illoin hän teki pitkiä kävelyretkiä Sandvigin -tiellä ja istui kauan miettien, ennenkuin meni levolle. - -Ensimäisen surun jälkeen oli hänessä alkanut herätä ajatus, joka sai -hänen verensä kiehumaan ja karkoitti unen hänen silmistänsä. Hän -ajatteli mahdolliseksi, että hän nyt, kun suhteet olivat muuttuneet, -voisi saada Edel Heggelundin omakseen. - -Suuri oli erotus hänen nykyisen ja entisen ajatuksenjuoksunsa -välillä. Kun hän lähti M--nsalmelta oli hänestä muurina Edelin -ja hänen välillään ollut hänen syntyperänsä halpuus ja hänen -sivistymättömyytensä; nyt oli tuo muuri supistunut hänen -varattomuuteensa. - -Ja asiain näin ollen tuikki toivon säde vilahdellen hänen sieluunsa. - -Tämä oli alussa tosin pelkkää haavetta, jota hän ei voinut -ajatuksistansa poistaa, semminkin kun se aina päättyi siihen, että -hän, saatuaan suoritetuksi muutamia suurenmoisia kauppa-asioita, -esiintyi rikkaana miehenä ja pyysi Edeliä omaksensa sekä palautti -uudelleen entiseen loistoon rappiolle joutuneen kauppahuoneen. Mutta -vähitellen alkoi todellisuus tunkeutua näihin unelmiin, ja joskin -hänen ajatuksensa aina päättyivät samaan loppukohtaukseen ja Edel ja -Heggelundin kauppahuone tavallansa sulivat yhteen mielikuvaan, niin -eipä näin ollut laita niiden tuumien, joiden oli määränä saattaa -hänet toiveiden perille. - -Noilla yksinäisillä retkillä Sandvigin tiellä alkoi vähitellen -hänen sielunsa silmiin häämöttää niemeke pienen kauniin lahdelman -suussa tuolla kodin läheisyydessä; hän oleskeli siellä, hän matkusti -sieltä kauas pois kauppa-asioille, hän näki ihmisiä vilisevän ja -liikkeen yhä lisääntyvän, ja viimeksi hän saattoi morsiamenaan Edelin -kauniiseen huoneeseen, jonka hän oli rakentanut niemekkeelle. Joka -ilta toi uusia piirteitä tähän kuvaan. Stuwitzin vanha ajatus, että -oli perustettava kauppapaikka Lapinmutkaan, oli virinnyt eloon Martin -muistossa. Ja kuta enemmän hän sitä ajatteli, sitä mahdollisemmalta -se hänestä näytti, sitä houkuttelevammalta. Hän ei ummistanut -silmiänsä vaikeuksilta, mutta kun nämä johtuivat hänen mieleensä, -ajatteli hän -- ja kenties hiukan nuoruuden ylpeydellä -- kykyänsä; -ja yrityksen takana näki hän Edel Heggelundin hymyilevän. - -Mühlenwadin hämmästys oli suuri, kun Martti eräänä päivänä sanoi -tahtovansa luopua nykyisestä palveluksestaan ja -- aikeitansa -likemmin ilmaisematta -- selitti aikovansa ruveta omiin -liikeyrityksiin pohjoisessa. Ukko, joka ei voinut muuta ajatella kuin -että hänen kirjanpitäjänsä oli kadottanut järkensä, koetti kaikin -tavoin saada häntä peräytymään päätöksestään. Mutta kun tästä ei -ollut apua, antoi hän hänelle hyvin varovaisesti vähän velkaa, ja -joitakuita satoja riksejä oli Martilla itsellään. - -Yhtä suurta hämmästystä herätti tämä uutinen Heggelundissakin, jolle -Martti luuli velvollisuudekseen kirjoittaa asiasta, koska Heggelund -oli auttanut häntä hänen tulevaisuutensa uralle. Mutta tapa, jolla -hän tämän aikeensa ilmaisi, ei ollut erittäin onnistunut. Syyksi -hän toi esiin vain sen, että halusi takaisin Nordlantiin ja ilmaisi -samassa vakavana uskonaan, että hän kyllä onnistuisi siellä tekemään -hyviä afäärejä. Vähimmin onnistunut oli kuitenkin kirjeen loppupuoli. -Puhuttuansa syvästä kiitollisuudestaan hän piirsi siihen viimeksi -ja jotenkin kömpelösti toivomuksen, että hän kerran voi palkita -Heggelundille kaiken sen hyvyyden, jota oli nauttinut hänen luonaan. - -Tämä loppu kosketti, vaikka eri tavalla, kipeitä kohtia sekä -Heggelundissa että tämän tyttäressä. - -Salaisen mielipahansa ilmaisi Heggelund lausumalla ärtyisästi, ettei -hän voinut nähdä vähintäkään järkeä siinä, että nuori mies, jolla ei -ollut pääomaa, noin ilman mitään muuttaa tänne pohjoiseen ja asettuu -asumaan ensimäiselle eteen sattuvalle niemekkeelle. - -Edel oli Martti Janseniin nähden haaveillut hiljaisia unelmiaan. Jo -siihen aikaan, jolloin Martti oleskeli heidän luonaan, oli tyttö -huomannut, että nuorukainen hänestä piti, mutta omat tunteensa hän -oli saanut selville vasta tuona yönä, jona hän Martin lähtiessä -tapasi neitsyt Dyringin. Sittemmin olivat nämä tunteet hänelle -yhä enemmän selvinneet, ja hän oli niin sanoaksemme elänyt niissä -sisäistä elämäänsä. - -Hän aavisti nyt, että hänellä itsellään oli osansa tuossa Martin -äkillisessä ja kummallisessa päätöksessä -- ja hänen tätä -ajatellessaan punastuivat hänen kasvonsa hetkeksi ilosta. Sisimmässä -sielussaan hän oli jo kauan ollut varma siitä, että hän -- jos -asianhaarat olisivat sallineet -- olisi voinut tarjota Martille -kätensä, vähintäkään kysymättä heidän erilaisia elämänsuhteitaan. -Hän ymmärsi näet, että juuri ne olivat pidättäneet Marttia ottamasta -pienintäkään askelta hänen voittamisekseen. Mutta hänelle oli sen -ohessa selvinnyt, että Martin puuttuva luottamus häneen itseensä oli -heitä erottavan rajamuurin pohjana. - -Nyt esiintyivät Martin mielestä heidän keskinäiset suhteensa sen -johdosta, mitä Edelin kodissa oli tapahtunut, siihen määrään -muuttuneina ja samalla toivorikkaina, että Martti siihen nojaten oli -tehnyt lopullisen päätöksensä. - -Mutta siihen, mitä oli tapahtunut, sisältyi se, että Edel oli nyt -köyhä tyttö. - -Kasvavana istuessaan konttorissa oli Edel jo aikaisin alkanut -aavistaa, että isää kalvoi jokin suru, jota hän tahtoi salata; -ja vaikka Edel ei koskaan saanut tämän surun oikeaa laatua -tietää, oli hänelle kumminkin vihdoin selvinnyt, että syynä isän -sisällisiin kärsimyksiin oli Stuwitz. Tämän esittämien laskujen -alle oli Heggelund hajamielisesti ja miltei tietämättänsä, mitä -teki, kirjoittanut nimensä, mutta tehtyään sen aina vaipunut -synkkämielisyyteen ja suruun, joka, jollei poistunut, kumminkin näkyi -kevenevän, kun Edel oli asettunut seisomaan hänen kirjoituspöytänsä -viereen tai istuutunut hänen polvelleen. Edel oli sen ohessa -ymmärtänyt, ettei hän tästä kaikesta saanut mainita sanaakaan äidille. - -Erään sellaisen surun kohtauksen, joka tällä kertaa oli niin valtava, -että se Edeliä vallan kauhistutti, oli Martti vähää ennen Bergeniin -lähtöänsä saanut vahingossa nähdä. Heggelundia kidutti tuona hetkenä -yllämainittu suuri laina, joka hänen oli täytynyt ottaa ja joka -sitten joutui yleiseksi puheenaiheeksi seudulla. - -Ylpeyshän oli Heggelundin suvun pääheikkouksia. -- Huutokaupan -kestäessä, jossa tilaisuudessa kauppapaikka joutui Stuwitzille, oli -Edel ikkunasta katsellut väkijoukkoon, jota tungokseen saakka oli -kokoontunut pihalle, ja samassa ymmärtänyt, että heidän sukunsa -kunnia juuri tänä hetkenä vajosi. - -Martin kirje herätti katkeruutta hänen mielessään; hän tunsi itsensä -personallisesti ala-arvoiseksi arvostelluksi juuri sillä kohtaa, -missä ylväs nainen syvimmälti loukkautuu: hänen rakkautensa ehdotonta -ylevyyttä oli epäilty. - -Niin kauan kuin hän itse oli voiton puolella, saattoi hän tätä -kestää, eihän se vielä silloin ollut tullutkaan niin selvästi ilmi, -ja kenties hän oli käytöksellään itse antanut aihetta siihen. Mutta -nyt, kun hän oli köyhä -- ei mistään hinnasta maailmassa! - - - - -XIII. - -KOTIINPALUU. - - -Matkaa varten pohjoiseen oli Martilla paljon toimittamista. Erityisiä -valmistuksia ja tavarain ostoksia oli tarpeen, ja hänen täytyi, -ennenkuin ehti kotiinsa, tehdä matkoja monille eri haaroille. - -Mitään asiaa Heggelundin luo hänellä ei ollut, sillä Stuwitzin kanssa -hän ei halunnut joutua kauppoihin. Mutta kun hän tuli M--nsalmen -läheisyyteen, heräsi hänessä hillitsemätön halu nähdä Edeliä. -Syyt, jotka tähän saakka olivat niin selvään kieltäneet häntä -matkustamasta sinne ja joista painavin oli se, ettei hän mielellään -tahtonut esiintyä yhtä takapajulle jääneenä kuin Heggelundin talosta -lähtiessänsä, poistuivat yhä enemmän hänen halunsa tieltä päästä -Edelin läheisyyteen. Hänen taistellessaan siten oman itsensä kanssa -alkoi vähitellen yhtä ja toista muuta tunkeutua hänen mieleensä, -joka ratkaisi asian. Häntä huolestutti ja peloitti ajatus, että hän -kohtaisi Edelin, sillä millä silmin katseli tämä nyt häntä? Kenties -saisi hän niistä lukea, että hän oli elänyt mielettömissä unelmissa? --- Lyhyesti: hän tunsi lopulta, että hänen täytyi poiketa M--nsalmelle -sen toivon tähden, josta hän eli. Hänestä tuntui kuin täytyisi hänen -matkustaa sinne nähdäkseen saippuakuplan hajoovan. - -Kaikenmoiset tekosyyt pidättivät häntä kuitenkin niin kauan, että jo -oli maatapanon aika ohitse, kun hän saapui perille. - -Neitsyt Dyring kulki tähän aikaan vuorokaudesta tavallisella -tarkastuksellaan ja oli vähällä pudottaa kynttilän kädestänsä, kun -hän aivan odottamatta eteisessä tapasi Martin paraikaa ripustamassa -matkavaatteitaan naulaan. - -Yhden ainoan kynttilän valaisemassa suuressa salissa, johon niin -monta virkeää muistoa liittyi, antoi neitsyt sitten Martille -surullisen kuvauksen talon nykyisestä tilasta. - -Herrana siellä hallitsi nyt Stuwitz, joka yhä edelleen asui pienessä, -punaisessa rantahuoneessa -- hänellä oli ollut kiinnitys itse -kauppapaikkaan. Hän oli sama mies kuin ennenkin, ja yhtä saidasti -kuin ennen hän eli koira ja renki öisin vartioimassa eteisessään, hän -kun alati pelkäsi joutuvansa murtovarkaiden uhriksi; -- ainoa erotus -hänen entisyytensä ja nykyisyytensä välillä oli siinä, että hän -rouvan kuoleman jälkeen oli käynyt kahta itsevaltaisemmaksi. Vieläpä -oli hän äskettäin, Heggelundilta lupaa kysymättä, ottanut haltuunsa -erään tämän ulkohuoneen, jota hän väitti omaksensa. - -"Niin, huonosti ovat täällä asiat", lopetti neitsyt kertomuksensa -ja vaipui surunsa valtaan. "Entäs Edel parka -- köyhä tyttö nyt! -Oli toki onni, että sisar tuli niin hyviin naimisiin; hän ei olisi -jaksanut tätä kestää!" - -Vastasilitetty yömyssy päässään hän istui siinä yhtä sievistettynä -kuin aina ennenkin, mutta palaen halusta purkaa huolestunutta -sydäntään hän rypisteli siinä huomaamattansa kureita ja poimuja. - -"Muistatteko, neitsyt Dyring", sanoi Martti omituisella äänellä, -"muistatteko iltaa, jolloin tässä viimeksi istuimme? Silloin te -vetositte tulevaisuuteen." - -Neitsyt Dyringin kasvoista päättäen eivät nämä sanat herättäneet -hänessä sanottavia toiveita. - -"Nyt tahdon ilmaista teille jotakin", jatkoi Martti vähän aikaa -vaiettuaan. "Kaikki, mitä minä toimin ja teen, tapahtuu vain yhtä -tarkoitusta, Edelin voittamista varten." - -Neitsyt Dyring loi hämmästyneen silmäyksen nuoreen mieheen. Hänen -ajatuksensa juoksu oli hidas, hän tarvitsi miettimisaikaa, ja kun -hän siinä nyt katseli Marttia, vaihtelivat ilmeet hänen kasvoissaan. -Hänen edessänsä seisoi nuori mies, joka ei voinut olla herättämättä -luottamusta. Hänen kasvoissansa oli juuri tämä ajatus luettavana, kun -hän vähän ajan kuluttua itsekseen mutisi: "niin -- me saamme luottaa -tulevaisuuteen." - -Hyväntahtoisuuttaan osoitti vanha uskottu vielä siten, että hän teki -Martille vuoteen talon parhaimpaan vierashuoneeseen, minkä tarjouksen -Martti, kauan kursailtuaan, vihdoin otti vastaan, kun hän huomasi -sillä miellyttävänsä neitsyttä. - -Martti Jansen nousi varhain seuraavana aamuna ja oli huolellisesti -puettuna salissa, ennenkuin kukaan perheen jäsenistä oli sinne -saapunut. Hän oli kalpea, hänen otsallaan näkyi hikihelmiä. Neitsyt -Dyring sanoi hänelle silloin tällöin jonkun pienen sanan, ruokaa -valmistaessaan ehtimiseen kulkien salin kautta. Hän ei ollut -maininnut Martin tulosta kenellekään talossa. - -Ovi avautui nyt ja kevein askelin astui Edel saliin. Hän ei kohta -huomannut Marttia, mutta sitten hän jäi hämmästyneenä seisomaan ja -huudahti: - -"Martti! -- Tervetullut takaisin, herra Jansen" -- oikaisi hän -kohta lauseensa. Mutta hänen silmistänsä välähti ilon säde, mitä ei -käynyt oikaiseminen, yhtä vähän kuin punastusta, joka levisi hänen -poskilleen. - -Molemminpuolisen hämmästyksen vallassa lausuttiin joitakuita sanoja, -joita asianomaiset eivät myöhemmin voineet muistaa; ja sitten -koski keskustelu, kunnes Heggelund tuli saliin, Martin matkaa ja -kaikenmoisia jokapäiväisiä asioita. - -Neitsyt Dyring huomasi, ettei kumpikaan koskenut eineeseen. Hänellä -oli omat merkkinsä, josta hän ennusti ilmanvaiheita. - -Martin osaksi oli tullut ystävällinen vastaanotto, vaikkakin sekä -tytön että isän ääni alkoi käydä kylmemmäksi, kun heidän mieleensä -muistui tuo hänen viimeinen kirjeensä. Marttia kummastutti sen -ohessa, ettei kumpikaan, ei edes pienimmällä sanalla, tiedustellut -hänen aikeitaan, vaikka Heggelund ystävällisesti vaati häntä joksikin -aikaa jäämään heidän luokseen. - -Selvään näkyi, että Heggelund oli vanhentunut ja masentunut -vastoinkäymisistään ja että Edel oli kokonaan antautunut häntä -hoitamaan. Heggelund oli kivuloinen ja pysyi väliin aamusta iltaan -konttorissaan, joka samalla oli hänen makuuhuoneensa. Sellaisina -päivinä Edel istui hänen luonaan, luki hänelle ja piti hänelle -seuraa, koettaen haihduttaa hänen synkkiä, raskaita ajatuksiaan. - -Yksitoikkoista elämäänsä eläen oli Edel usein tuntenut itsensä -häkkiin suljetun linnun laiseksi. Palava halu päästä ulos maailmaan -heräsi usein hänen sielussaan; mutta hän koetti silloin aina -lohduttaa itseänsä sillä, että hänellä kumminkin oli velvollisuutensa -täytettävänä. Luettuansa Martin viimeisen kirjeen, jossa tämä puhui -palaamisesta pohjoiseen, eivät nämä ajatukset häntä enää vaivanneet; -kotielämä sai äkkiä jotakin sisältöä ja viehätystä. - -Syvälle käyviä, surullisia tunteita herättivät muuttuneet olosuhteet -Martissa. M--nsalmella oli vireyttä ja liikettä kuten ennenkin; -sillalla ja puodissa meni kaikki entistä menoaan. Martti näki -Stuwitzin ja puotipoikain askaroivan meripuodissa ja satamassa kaiken -olevan ennallaan. Mutta päärakennuksessa oli kaikki kuollutta, -ja pihalla näkyi silloin tällöin ainoastaan pari palvelustyttöä -ja joskus joku kerjäläinen. Talouteenkin oli tullut huomattavia -rajoituksia, ja puotipojat olivat nyt Stuwitzin ruoassa. - -Päivällispöydässä istuivat Heggelund, Edel, vanha Topias setä, -neitsyt Dyring ja hän, Martti, -- oli suuri erotus nykyisyyden ja -entisyyden välillä! - -Martin tulo oli silminnähtävästi virkistänyt vanhaa Topiasta. Hän -ei tahtonut pienimmälläkään sanalla kosketella talossa tapahtunutta -muutosta. Hän tuli iloiseksi ja nauroi omituisella tavallaan puoleksi -salaperäisesti ja ikäänkuin itsekseen, kun Martti aterian jälkeen -tuli hänen luokseen ja leikillisesti sytytti hänen piippunsa samalla -tavalla kuin oli tehnyt ensi iltana talossa ollessaan. - -Topias-setä muisti sen aivan hyvin. Sitten hän vain tahtoi tietää, -mitä Martti toimi ja mitä aikeita hänellä oli. Martti kertoi sen -hänelle. - -"Rivakka poika, reipas poika!" sanoi Topias-setä ja ojensi Martille -jälleen sammuneen piippunsa. Sitten, oltuaan vähän aikaa ääneti ja -ikäänkuin mietteisiinsä vaipuneena, sanoi hän hiukan aiheettomasti: - -"Hm! -- Edel on kaunis tyttö, Martti Jansen." - -Sitä ei Martti voinut kieltää, mutta hän ei halunnut ruveta siitä -pitemmältä puhumaan. - -Myöhemmin päivällä kertoi neitsyt Dyring Martille rouva Heggelundin -kuoleman kaksi vuotta takaperin sekä siihen liittyvät tapaukset. - -"Niin, niin!" huokasi hän raskaasti, "rouva kuuli sen ja sai siitä -kuoleman." - -"Oli uudenvuoden päivät ja rouva oli entistään terveempi. Eräänä -päivänä hän seisoi konttorin viereisessä vihreässä kamarissa ja -otti liinavaatteita kaapista -- odotettiin vieraita seuraavaksi -päiväksi. Stuwitz ja hänen miehensä istuivat konttorissa ja -tarkastelivat laskuja, niinkuin heillä oli tapana siihen aikaan -vuodesta. Minä kuljin edestakaisin alakerrassa ja kuulin, että he -olivat kovaäänisiä, varsinkin Heggelund. Stuwitz vastasi lyhyesti ja -jyrkästi. Silloin lienee rouvaparka kuullut, millä kannalla asiat -olivat; sillä juuri silloin pantattiin kauppapaikka." - -"Stuwitzin mentyä jäi rouva pitkäksi aikaa Heggelundin luo, ja -miespoloinen pysyi sitten koko päivän konttorissaan." - -"Rouva oli kummallisen kalpea, kun hän illalla kutsui minut luokseen. -Hän oli koko ajan siihen saakka istunut kamarissansa sohvassa, ja -minä olin monta kertaa kurkistanut sinne, uskaltamatta häntä häiritä. -Kun sitten hänen kutsustaan tulin hänen luoksensa, alkoi hän puhua -liinavaatteista ja muista tavaroista, jotka olivat hänen omassa -huostassaan, sekä eräästä köyhästä sairaasta -- köyhistä hän piti, -kuten tiedätte, itse huolen." - -Tätä kertoessa valtasi neitsyen sellainen liikutus, että hänen -hetkeksi täytyi vaieta, ja kun hän vihdoin kykeni jatkamaan, virtasi -kyyneleitä hänen silmistään: - -"Sitten hän antoi minulle suuren avainkimpun, jota hän muuten aina -kantoi vyössään. 'Saatte nämä, neitsyt Dyring', sanoi hän, 'sillä -minä olen sairas; rupeen nyt vuoteen omaksi, ja tiesi Jumala, -nousenko siitä enää!'" - -"Minä en vastustanut häntä. Koko hänen olennossaan oli jotakin niin -kovin juhlallista. Hän oli niin tyynen ja ylhäisen näköinen, kuten -aina ennenkin. Mutta sillaikaa kun hän antoi minulle käskyjänsä, -oli hänen silmissään ja kasvoissaan jotakin, joka sai minut häntä -säälimään; koko yönä en saanut unta silmiini. Hän katseli ympärilleen -huoneessa ennenkuin meni makuukamariinsa. -- Neljä päivää hän sitten -makasi, ainoatakaan sanaa sanomatta." - -"Viimeisenä aamuna hän viittasi sen kaapin avainta, jossa lakanat -olivat; niistä hän määräsi yhden kääreliinakseen. Sitten hän -antoi minulle kultakellonsa. Monta kertaa hän mainitsi silloin -Edelin ja Hansinen nimiä. Kun talonväki tuli hänen luokseen -jäähyväisiä sanomaan, osoitti hän kädenviittauksella, ettei tahtonut -nähdä Stuwitzia. Valkohapsisena hän makasi, kuten ruhtinatar -viimevuoteellaan, väen ja köyhien tuttaviensa kulkiessa huoneen läpi. -Rovasti Müller oli silloin hänen luonaan, ja vihdoin sai Heggelund -luvan tulla puristamaan hänen kättään. Rouva oli kuullut hänen -itkevän uutimien takana." - -"Minuun nojaten hän veti viime hengähdyksensä, ja" -- lopetti neitsyt -Dyring -- "hän olisi voinut olla vaikka ruhtinatar, sillä ei olisi -voinut olla suurempi kunnia palvella sellaista. Hänen mielensä oli -puhdas kuin kulta niitä kohtaan, joihin hän luotti." - -Neitsyen kertomus koski syvästi Marttiin. Hän ajatteli kaikkea sitä -surua, mikä oli kohdannut tätä ennen niin iloista kotia; hän ajatteli -Edeliä, joka tottumatonna murheisiin oli saanut tätä kaikkea kantaa. - -Edel oli ulkomuodoltaan viime vuosien kuluessa kieltämättä -kaunistunut -- myös muiden, ei ainoastaan puolueellisen Martin -silmissä. Paksu, runsas tukka ja mustat silmät antoivat hänen kenties -vähän liiankin tummaväriselle iholleen omituisen kauneuden, ja -hänen tapansa pitää päätään antoi koko hänen olennolleen omituisen -sulon. Vastoinkäyminen sekä sisäinen elämä, joka ei ollut jäänyt -jähmettyneeksi, oli henkevöittänyt hänen kasvonsa ja kehittänyt -niihin juonteita, jotka ilmaisivat hänen luonteensa arvoa. Näissä -juonteissa oli kenties -- perintönä äidiltä -- hiukan liikaakin omaa -tahtoa. - -Martti Jansen ei ensinkään esiintynyt tällä kertaa tuollaisena -mahtavana kosijana, jollaiseksi Edel kiusaantuneessa mielessään -oli kuvitellut häntä ja jota hän olisi kohdellut kaikella loukatun -kunniansa herättämällä ylpeydellä. Martin innokas pyrkimys hänen -lähelleen juuri nyt vastusti kaikkia niitä ajatuksia, joita hän -noiden kuvitelmiensa johdosta oli saanut, ja hänen sulkeunut, -kiihkeä luonteensa herätti hänessä katumuksen sekä halun korvata -sitä vääryyttä, mihin hän sisimmässään oli tehnyt itsensä syypääksi -Marttia vastaan. - -Kylmyys, joka alussa heidän tapaamisensa jälkeen oli vallannut -Edelin koko olennon, haihtui seuraavina päivinä, ja hän esiintyi -taas luontevana kuten ennen. Edel oli niitä luonteita, joita ympäröi -jonkinlainen muuri ja jotka sentähden ovat hiukan pidättyväisiä. - -Kuitenkin ilmausi hänen eteensä muutamia esteitä. - -Tottumattomana maailman tuomioita tulkitsemaan tunsi nuori tyttö -itsensä vaivautuneeksi siitä, ettei hän tiennyt, mitä Martti -itsekseen ajatteli talon muuttuneista olosuhteista. Luonnollinen -käytöstapa tai sopiva sana Martin puolelta olisi tähän nähden -keventänyt Edelin sydäntä; mutta Martti ei ollut kyllin avomielinen. -Mikä heitä molempia likimmin koski ei tullut ollenkaan puheeksi. -Martti tunsi, että Edel tahallansa vältti pienintäkin sanaa, joka -olisi kosketellut hänen tulevaisuudentuumiaan ja itse hän ei tahtonut -ottaa niitä puheeksi. - -Eipä kulunut kumminkaan pitkältä aikaa, ennenkuin nämä kaksi, jotka -päivittäin pitivät jotenkin tyhjää keskustelua joutavista asioista, -saivat selville, millaiset heidän tunteensa toisiaan kohtaan olivat. - -Aterialle he tulivat joka päivä ruokasaliin ison aikaa ennen kuin -toiset sinne ehtivät, kohtasivatpa toisensa usein muulloinkin -arkihuoneessa, kun siellä ei ollut muita. Tietysti tapahtui tämä -kumpaiseltakin puolelta sattumoisin. Edelin ajatukset askarruttivat -häntä silloin kylliksi, mutta tällainen kahdenkesken-olo oli heistä -kummastakin jotain lumoavaa. - -Eräänä iltapäivänä oli Edel mennyt katsomaan Elias Röstiä, joka -sairasti, ja Martti tuli myöhemmin saattamaan häntä kotiin. Oli -kaunis kuutamo, joka levitti hopeaisen hohteen tunturien ja salmen -yli. Koko paluumatkalla he eivät puhuneet sanaakaan. Kun he erosivat -eteisessä, sanoi Martti äkkiä: - -"Kohtahan minun siis on lähdettävä täältä, onneni etsintään, neiti -Edel!" - -Martti oli jo viipynyt Heggelundin pyynnöstä kokonaisen viikon -talossa; asiat kiirehtivät nyt hänen lähtöänsä. - -Muulloin hän oli joka ilta valvonut kauan ja itsekseen ajatellut -päivän tapahtumia, mutta viimeisinä kahtena yönä hän ihan toisista -syistä ei saanut unta silmiinsä. Hän halusi hetimiten tunnustaa -Edelille rakkautensa; niin, olipa jo kerran päättänytkin tehdä sen. -Mutta silloin heräsivät hänessä nuo entiset ajatukset, jotka näinä -päivinä -- kumma kyllä -- olivat kokonaan olleet kadoksissa: hänen -vanha ylpeytensä perheeseen nähden, jonka luo hän muinoin oli tullut -köyhänä kalastajan poikana. Hän näki yhä kirkkaammassa valossa, -kuinka nöyryyttävä sellainen teko olisi niin kauan kuin hän ei -maailman silmissä ollut siihen oikeutettu. Mitä ajattelisi Heggelund? -Ja Edel -- mitä ajattelisi hän tuollaisesta tyhjästä kosijasta, joka -voi viitata vain tulevaisuuteen -- johon päälle päätteeksi kukaan ei -luottanut? - -Viimein hänelle selvisi, että jos maailmassa oli toinen tällaisessa -asemassa, niin tämän toisen nimi ainakaan ei ollut Martti Jansen. - -Aamulla hän ilmoitti päättävästi aikovansa lähteä jo ennen -päivällistä. - -He istuivat silloin salissa kahden, Martti ja Edel. Keskustelu kävi -katkonaisesti, ja ensi kerran mainitsi Martti sanasen aikeistansa. - -Hänen äänessään oli jotain omituista, joka vaikutti, että Edel miltei -vapisi istuessaan ommellen. Jonkun yksinäisen sanan hän oli silloin -tällöin lausunut Martille vastaukseksi; mutta viimein, jotakin -sentään sanoakseen, hän kysyi: - -"Minkä tähden sitten lähditte Bergenistä?" - -"Sentähden, neiti Edel", vastasi Martti, ikäänkuin olisi nyt -tahtonut purkaa sydämensä -- "sentähden, etten kauemmin voinut elää -erillään..." - -Nuori tyttö kallisti punastuvat kasvonsa ompelukseen asti; hän odotti -saavansa kuulla aivan saman sanan, mikä pyöri Martin kielellä, -tuon pienen sanan "teistä"; -- ja hän kumartui vastoin tahtoansa, -niinkuin jokainen nainen tekee huomatessaan Amorin nuolen tähdättynä -sydäntänsä kohti. - -Niin likeltä kuin pitikin, että Martti olisi tuon sanan sanonut, -ei hän sitä kuitenkaan lausunut. Hän pysyi lujana päätöksessään ja -änkytti lauseensa täytteeksi: "-- kotiseudusta." - -Tukala hiljaisuus seurasi tätä sanaa. Vihdoin mutisi Edel joitakuita -välinpitämättömiä sanoja. Hän näytti hiukan kummastuneelta. Hän oli -luottavaisesti odottanut Martin selitystä, ja nyt tämä karttoi sitä. --- - -Kun Martti istui veneessä, joka kiiti ulos salmesta, tunsi hän -itsensä onnen pojaksi. Hän tiesi, että häntä rakastettiin, ja hänen -aikeitansa, joita hän nyt lähti toteuttamaan, valaisi ruusunpunainen -hohde. - -Hiukan häntä oudostutti, ettei Edel ollut laiturilla huomannut hänen -viime tervehdystään, vaikka se oli juuri hänelle aiottu. - -Mutta nuori tyttö vuodatti sinä päivänä yksinäisyydessä vuolaita -kyyneleitä. Hän tunsi, että hän oli lähestynyt Marttia likemmäksi -kuin hänen ylpeytensä nyt saattoi sietää. Hän ymmärsi nyt, että hän -oli ollut oikeassa luullessaan, että Martti aikoi purkaa sydämensä -vasta silloin, kun hän voisi ulkonaisen asemansa puolesta turvattuna -astua hänen ja hänen isänsä eteen. Niin kauan kuin Martti oli köyhä, -pysyisivät siis heidän välinsä sellaisina kuin ne nyt olivat. Martti -ei pitänyt lemmittyänsä suuremmassa arvossa kuin että koko asia sai -riippua siitä, onnistuisivatko hänen liikeyrityksensä. - -"Hyvä, Martti Jansen", ajatteli Edel harmissaan -- "tule rikkaaksi, -upporikkaaksi, niin saat vastauksen." - -Neitsyt Dyring teki myös, vaikka tietämättänsä, mitä voi painaakseen -okaan syvempään. Hän oli huomannut, etteivät asiat menneet oikeaa -tolaansa, ja hän lausui eräänä päivänä kiittääkseen suosikkiaan: - -"Nähkääs, neiti, mieheen sellaiseen kuin Martti voi luottaa; hänellä -on tulevaisuutta!" - -Kuinka Edel vihasi tuota "tulevaisuutta", kun sitä katsottiin siltä -kannalta! - - * * * * * - -Ulkonaisena syynä Martti Jansenin kiireiseen matkaan oli se, että hän -toivoi tapaavansa Nuton perheen vielä sen tavallisessa kesä-asunnossa -Skorpöllä. - -Kun hän nyt seitsemän, kahdeksan vuoden kuluttua hiljaisena -kesäiltana astui maalle kotinsa, vuorien rotkossa sijaitsevan majan -laiturille, valtasi hänet omituinen outouden tunne, sillä koti tuntui -hänestä paljon entistänsä pienemmältä. Aurinkoisen kirkas, aava -meri, taustanaan mantereella Storbergskawli, joka nyt ilta-auringon -valossa näytti sinipunervalta, sekä kaikki muukin ympäristö oli niin -viehättävän ihanaa, että hän katseli liikutettuna ympärilleen, -- -olihan siinä näköaloja hänen lapsuutensa ajoilta. Mutta kotiansa hän -oli kuitenkin ajatellut isommaksi. - -Hän vei venheen aivan maan suojaan voidaksensa saapua perille -äkki-arvaamatta, ja samalla hän mietti, oliko hänen tunturin harjalla -näkemänsä lammaslauma kotolaistensa oma. - -Nyt hän näki äitinsä vanhan tavan mukaan istuvan oven edustalla -sukankudin kädessä ja lankakerä helmassa. Jyrkän polun hän loikki -muutamalla harppauksella päähän, ja ilmestyi äkkiä portaille äitinsä -eteen. -- Kului hiukan aikaa ennenkuin äiti uskoi silmiänsä ja -syleili poikaansa, ja kestipä vieläkin kauemmin ennenkuin hän oli -oikein tointunut äkillisen ilon puuskauksesta. - -Isä oli pitkällä matkalla ja häntä odotettiin kotiin kahdeksan -päivän perästä. Sensijaan näki Martti valkotukkaisen, kauniin, -seitsentoista-vuotiaan tytön, joka tuli häntä tervehtimään -ihmettelevin silmin ja alussa hiukan hämillään. Se oli hänen pikku -siskonsa Kristiina, joka nyt oli kasvanut ja tullut täydelleen -äitinsä näköiseksi, vaikka ei ollutkaan aivan niin pitkä kuin tämä. -Veljestään Eilertistä hän sai kuulla, että hänellä oli hyvä olo erään -kauppamiehen luona pohjoisessa ja että hän on hyväntapainen poika. - -Iltapäivällä katseli äiti Marttia monta kertaa tutkistellen; mutta -rauhoittui, kun poika näytti onnelliselta ja iloiselta. - -Heidän istuessaan yhdessä portailla iltamyöhällä kertoi poika -äidilleen, että hän oli jättänyt paikkansa Bergenissä -- jonka -uutisen johdosta äiti löi kätensä yhteen -- ja selitti sitten -aikovansa tehdä Lapinmutkassa olevan Lapinniemen kauppapaikaksi. -Hän aikoi ryhtyä aivan niin pian kuin mahdollista, niin kauan kuin -lappalaiset olivat vielä saarella, ja sitten seurata heidän mukanaan -Ruotsiin Karesuantoon saadakseen toimeen aikomansa kauppasuhteet. -Niinpian kuin vain eräs kauppatavaroilla, kahvilla, sokurilla, -tupakalla y.m. lastattu venhe, jota hän odotti tulevaksi, saapuisi -perille, aikoi hän aloittaa kauppansa sellaisella tavalla, joka ei -loukkaisi ketään, se on: tekemällä maahan kumoon kaadetun venheen -puodikseen. Pääasia oli kuitenkin saada suomalaisen ja Nuton perheen -suostumus. - -Marina oli vaiti ja kuunteli poikaansa. Hän ei voinut arvostella -hänen hankkeitaan, mutta oli kuitenkin eräs kohta, joka antoi hänelle -aprikoimisen aihetta, se näet, minkä vuoksi Martti kaikkea tuota -puuhaili, koska hänellä oli ollut oivallinen asema Bergenissä. Poika -arvasi äitinsä kasvoista hänen ajatuksensa ja ilmaisi illan kuluessa -hänelle rakkautensa Edel Heggelundiin. - -Nyt ymmärsi äiti kaikki ja käsitti sydämessään poikansa aikeet -- -sanoi kuitenkin hymyillen, että Martti olisi voinut tehdä vielä -paremman matkan ollessaan viimeksi Heggelundin luona. Kun poika -selitti syynsä siihen nähden, ei äiti vastannut mitään; -- hän -hyväksyi poikansa ylpeämielisyyden, mutta näki kuitenkin, että hän -itse Edelin sijassa olisi ajatellut toisin. - -Marina tarvitsi koko yön saadaksensa kaiken tämän johonkin määrin -selville, ja tuskinpa sai hän sinä yönä vähääkään unta. Hän käsitti, -että hänen apunsa näin alussa olisi sangen tarpeellinen, jotta Martti -pääsisi lappalaisten suosioon. - -Jo seuraavana iltapäivänä istui äiti Matti Nuton teltassa -ystävällisesti keskustellen ja juoden kahvia, johon "hänen poikansa -oli itse tuonut pavut mukanaan." - -Sattuipa niin, että he juuri puhelivat niistä ajoista, jolloin -suomalaisen tytär Lyma ja Martti olivat hyviä ystäviä, ja niinpä -suomalaisen sekä Matin mieleen johtui taas kuinka Marina oli -pelastanut Lyman sekä hänen äitinsä -- suomalaisen ensimäisen vaimon -ja Matin tyttären -- ulkona kareilla. - -Eräänä toisena päivänä samanlaisella käynnillä ollessaan mainitsi -Marina kuin sattumalta, että hänen pojallaan oli venhe täynnä -tavaroita, joita hän aikoi myydä; arveli kuitenkin, ettei ole -vasta-alkajalle helppoa sellaisella paikkakunnalla, niinkauan kuin -Stuwitz oli kuin haukka kaikkien niskassa. - -Hän käytti tahallaan sellaista sanaa, tietäen, että se Nuttojen -vanhan vihollisuuden takia Stuwitzin kanssa oli heille mieleen ja -muutenkin sisälsi totuuden; sillä Stuwitz oli tunnettu siitä, että -hän varoi kilpailijoita ja käytti kaikkia keinoja heidän tuhokseen. -Marina oli tuonut sillä kertaa Martilta nyytin lahjoja, jotka -Matin oli määrä viedä Lymalle Ruotsiin, saaden vaivojensa palkaksi -kartuusin tupakkaa. Marina osasi helposti voittaa ihmisten suosion, -ja nytkin hän menetteli sekä ymmärtäväisesti että sopivasti. - -Kun Janne Sakarinpoika tuli kotia, hämmästyi hän suuresti nähdessään -poikansa myymässä tavaroita väliaikaisessa puodissaan kumotun -venheen alla kentällä suomalaisen majan luona. Sinne oli jo useampia -lappalaisia saapunut ostamaan ja vaihtamaan, ja rannalla nähtiin pari -venhettä, joiden väen huhu oli houkutellut sinne mannermaalta. - -Janne ei puhunut pojalleen mitään, mitä hän ajatteli tämän -yrityksestä, eikä ylipäänsä hänen aikeistaan. Mutta Marinalle -hän ilmoitti tyytymättömyytensä, selittäen, ettei olisi sopinut -luopua varmasta ansiosta ja tavoitella kaikin puolin epävarmaa; -hänen poikansa oli nyt täysikasvuinen ja oppineempi kuin hänen -yksinkertainen isänsä -- hän sai siis katsoa eteensä. -- Mutta kun -äiti sitten ilmoitti, mitä hän tiesi asian alkusyystä, tuli isä -tosin hiukan suopeammaksi, mutta arveli kuitenkin, että jollei tuo -hieno neiti huolisi Martista hänen nykyisessä asemassaan, ei häntä -ansaitsisi tavoitellakaan. - -Hinta, jonka Martti tarjosi Matti Nutolle turkiksista ensi kesänä -tapahtuvassa tavaranvaihdossa, miellytti lappalaista siihen -määrään, että hän eräänä päivänä ehdotti Martille matkaa rajan yli -Karesuantoon, jossa hänelle olisi runsaasti tarjolla turkiksia. - -Martti Jansenilla oli tähän aikaan kuitenkin paljon huolia, joita -hän ei tahtonut ilmaista vanhemmilleen. Hänen hankettaan kohtasi -moni vaikeus: väliin oli yksi tavaralaji loppuunmyyty, väliin taas -toinen, vaikka kauppaa olisi pitänyt säännöllisesti jatkaa, niin -etteivät ostajat odotuksessaan pettyisi ja kävisi tyytymättömiksi. -Se kauppa-alus, jonka mukana hän odotti hiukan suurempaa varastoa -Trondhjemista, tuli Skorpön rantaan vasta viime hetkellä, kun hän -epätoivossaan jo luuli olevansa pakotettu lyömään koko puodin -toistaiseksi kiinni. - -Suomalainen oli jo myöntynyt luovuttamaan Lapinmutkan vuotuista -maksua ja muita etuuksia vastaan, kunhan vain siihen saataisiin Matti -Nuton ja hänen poikiensa suostumus. - -Syksy oli jo käsissä ja lappalaiset olivat alkaneet pitkän retkensä -Norjan tuntureille lähelle rajaa, kun Martin veli Eilert ilmaantui -eräänä päivänä hänen suureksi ilokseen ja otti hoitaakseen asiat -Lapinniemellä. - -Jo seuraavana päivänä hän oli valmis matkalle. Laukkunsa hän oli -täyttänyt kaikenlaisella pienellä tavaralla, kuten peileillä, -liinoilla y.m., jotka olivat soveliaita lahjoiksi perille saavuttua, -ja iltapäivällä hän oli jo salmen toisella puolen jonkun matkan -päässä sisämaata kohti. - - - - -XIV. - -LAPIN-MATKA. HOPEA-SAARA. - - -Pari päivää kestäneen vaivaloisen matkan jälkeen ilmaantui Martti -vieraaksi Matti Nuton telttaan. Ei hänellä ollut juuri paljon rahaa -mukanaan, koska suuri osa varoja oli täytynyt panna puodinlaittoon, -ja hän toivoi saapuvansa jälleen kotia joulun aikaan, hankkiaksensa -kaikki, mitä oli tarvis jouluksi. - -Siinä yrityksessä, jonka hän nyt aikoi panna toimeen, hän toivoi -saavansa tukea Matti Nutolta sekä yhtä vaikuttavalta Lyman mieheltä -Karesuannossa. Jos nämä perheet möisivät hänelle turkiksensa, -seuraisivat muut esimerkkiä, ja Lapinniemi tulisi silloin -kauppapaikaksi. - -Matka Nuton neljälle perhekunnalle kuuluvien kahdensadan poron sekä -monien, kirjaviin vaatteisiin puettujen ihmisten, pienten sekä -suurten, seurassa tehtiin osaksi sumuisella, kostealla syksy-säällä -ensin pitkin laakson yläosaa Norjan puolella; sitten käännyttiin -autiolle tunturille. - -Loppumattomalla kiviulapalla ohjaa lappalainen kulkuaan ihmeteltävän -vaistonsa avulla, pitäen viittanaan jo lapsuudesta tuttuja merkkejä: -kivien eteläpuolella aina vihoittavan jäkälän asentoa, sekä -"Pohjanneula" ja "Neitoparvi", "Jouset" ja "Laiva" nimisiä tähtiä, -joiksi hän sanoo Pohjantähteä, Otavaa, Isoa Karhua ja Orionia. -Aamu- ja iltatähden ohessa ovat nämä loistokohtina hänen sinisellä -taivaankartallaan. - -Aaltomaisen, harmaan tunturin laella on joskus muutamia kummallisesti -muodostuneita irtonaisia kiviä, jotka, niiden ympärillä olevista -poronsarvista päättäen, lienevät olleet lappalaisten uskonnollisen -kunnioituksen kohteina. Eräs sellainen, jonka ohitse he vaieten -kulkivat, sai kunnianosoituksen, ilman että Martti sitä huomasi, -myöskin Matti Nutolta, joka, vaikka olikin kristitty, ei kuitenkaan -tahtonut loukata lappalaisten jumalaa poikkeamalla esi-isiensä -tavasta. Vanha harmaapää vaimo, joka oli yhtynyt matkueeseen -laaksossa ja jonka kummallisessa puvussa oli koko joukko hopea- ja -messinkikoristuksia -- takin eli n.s. peskin alla oli hänellä leveä -hopeavyö --, teki pitkän matkan päässä temppujansa, koska hän naisena -vanhan pakanallisen opin mukaan ei saanut tulla kovin lähelle kiveä. -Vaimo tunnettiin Hopea-Saaran nimellä. Hän oli puolittain maankulkija -ja häntä pidettiin noitana, joka muka osasi tehdä kaikenlaisia -taikoja ja jolta siitä syystä pyydettiin usein salaisia neuvoja -samalla kuin häntä yleisesti pelättiinkin. - -Matkue ei kulkenut läheskään suorinta tietä tuntureille. Tarkoitus -oli näet löytää jäkälämaita, joita ei olisi tyyten kaluttu -viimeisten kymmenen tai viidentoista vuoden kuluessa, sillä niin -pitkän ajan tarvitsee jäkälä kasvaakseen jälleen, ja kussakin -sellaisessa paikassa viivyttiin tavallisesti useampia päiviä. -Silloin tällöin aukeni äkkiarvaamatta syvä laakso, jota ei voitu -nähdä ennenkuin tultiin sen reunalle. Alempana heidän jalkojensa -alla kasvoi vaivaiskoivuja sanajalkojen seassa laakson rinteellä, -samalla kuin niiden korkearunkoiset, laaksossa olevat toverit -kuvastivat hiljaisena, kirkkaana syyspäivänä kellastuneita lehviänsä -tyyneen veteen, jonka pinta liikahti ainoastaan silloin, kun joku -kala hypähti ylös tai joku lintu melusta tai lappalaisen pyssyn -paukauksesta säikähtyneenä lensi matalalta sen pinnan ylitse. - -Tällaisena myöhäisenä vuodenaikana voisi lappalaisen matka -vuoristossa tulla vaikeaksi ja rasittavaksi taajojen lumituiskujen -takia. Hän toivoo kuitenkin tuiskujen tuloa siitä syystä, että -lumi asettuu aikaisin jäkälämaiden suojaksi, ennenkuin pakkanen -ehtii peittää ne niin paksulla jääkuorella, etteivät porot voi sitä -murtaa sarvillaan kaapiakseen etusorkillaan jäkälää itselleen sekä -vasikoilleen. - -Nyt näkyi, paha kyllä tulevan huono vuosi. Siihen asti lauhkea, -vaikka epävakainen ilma oli muuttunut. Kirkasta päivää seurasivat -kylmät, hiljaiset yöt, levittäen heikkoine revontulineen kiiluvan -tähtilaen loppumattoman tunturierämaan ylitse, jonka sisäosiin -teltat nyt kiiruusti muutettiin. Kuinka kylmä oli öisin, näkyi -suossa olevista rei'istä, jotka peittyivät yhä paksumpaan jääkuoreen -ja taajasta härmästä, joka levitti säteilevää heijastustaan kivien -ja hienojen jäkälänhaarojen yli. Aamu- ja iltarusko valtaa tähän -vuodenaikaan ihmeellisine kultareunaisine pilvenhattaroineen suuren -osan päivää ja antaa kaikelle omituisen pohjoisen värityksen. -Alhaalla tunturilaaksossa välkkyivät koivut laimeata auringonvaloa -vasten. Kun poro tavoitteli niiden lehtiä tai kun sen omistaja -sivukulkiessaan tärisytti niitä tai metsäkana lähti lentoon, -putosivat valkeista oksista jäljellejääneet kellertävät lehdet. - -Näinä surullisina päivinä ei Matti Nutto näkynyt olevan oikein -hyvällä tuulella ja tuntuipa siltä, ettei luottamus Hopea-Saaraan -sillä kertaa ollut varsin suuri, lieneekö sitten luultu, että akka -oli noitunut matkalaisia vastaan jonkun paholaisen vihan vai että -hän muuten oli taipumaton muuttamaan ilmaa. Puheinnossaan kertoi -Matti Nutto eräänä päivänä Martille, että hänen vaimovainajansa voi -vaikuttaa ilmaan ja osasi näyttää tietä sumussa sekä lumituiskussa -silloinkin, kun muut lappalaiset olivat epätietoisia. - -Hopea-Saara näytti tähän aikaan jokseenkin hurjalta ja noitamaiselta -avarine peskeineen, harmaine hapsineen ja kellertävine, kuihtuneine -kasvoineen. Hänen silmänsä paloivat kuin hehkuvat hiilet, ja -koukistunutta vartaloaan hän tuki sauvaa vasten. - -Hän pysyttäytyi erillänsä muista ja saattoi hyräillä sekä mutista -itsekseen tuntimääriä. Luultavasti hän ymmärsi, että häneltä -odotettiin jotain ja että hänen arvonsa oli vaarassa. - -Martti ei voinut saada oikein selville, katseliko akka häntä karsain -vai suopein silmin. - -Ensimäisenä päivänä hän oli ollut ystävällinen ja sanonut, että -Martti oli hieno mies ja että hänen kasvoistaan voi lukea onnea; -mutta nyt pysyi akka hänestä erillään, ja eräältä Matti Nuton vävyltä -kuuli Martti hänen itsekseen mutisseen, ettei vieras ollut juuri -onneksi matkalla. Martti alkoi pelätä, että syy pakkaseen voitaisiin -lykätä hänen niskoilleen, jos ilma pysyisi muuttumatta. - -Eräänä iltapäivänä alkoi akka tehdä kummallisia temppuja Matti -Nuton teltan ovella; hänellä oli ollut taikarumpu esillä ja hän oli -ennustanut pikaista ilmanmuutosta, ollen samalla kovin vihoissaan -Matille, jonka hän sanoi osoittaneen halveksuntaa eräitä haltioita -kohtaan. Tänä iltana toimitettiin Matin teltassa kaikenlaisia -temppuja, joita eivät muiden telttain asukkaat eikä Martti Jansen -saaneet nähdä, ja senjälkeen kokoontuivat kaikki perheen jäsenet -päätelttaan juomaan paloviinaa ja laulamaan aina makuullemenoon -asti. Paloviina ei ollut vaikuttamatta tulen ääressä puoliympyrässä -istuvaan seuraan; he olivat hyvin iloisia, ja Martti sai sen -käsityksen, että seura vietti jotain ilojuhlaa, jonka oikeata laatua -ei tahdottu ilmaista. - -Vanha Matti istui koko ajan tavallisella paikallaan hiukan erillään -muista, imeskellen valkean ääressä piippunysäänsä. Mikä viekas -neuvokkuus kuvastui tässä lappalaisnaamassa, joka oli rakennettu -leveästä, matalasta otsasta, vinoista ruskeista silmistä, -ulospistävistä poskipäistä ja terävästä leuasta! Iltaruokana oli -paitsi poronlihaa ja tavallista ruokaa myös erikoisruokia, herkkuja, -joita miniät valmistivat. - -Hopea-Saaran arvo oli taas aivan selvään kohonnut, sittenkun hän oli -ennustanut ilmanmuutosta. - -Ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että ilma muuttuisi seuraavana -päivänä, joka oli kylmä ja selkeä, kuten edellinenkin. Hopea-Saara -olikin käytöksessään jotenkin äreä ja levoton, samalla kuin -toisten kasvot selvään osoittivat, että he olivat hartaassa -odotuksen vireessä. Puolenpäivän jälkeen näkyi hän kuitenkin olevan -rauhallisempi ja asiastaan varmempi. - -Iltapäivällä, kun väestä ne, jotka eivät olleet poroja vartioimassa, -istuivat valkean ympärillä, tuli Matti maininneeksi Iso-Lassia, -jonka hän oli tuntenut Skorpöllä, ja Martti kertoi silloin hänestä -yhtä ja toista, Iso-Lassi kun oli elänyt Martin vanhempien luona ja -ollut hänen lapsuustoverinsa. Pyynnöstä hän kertoi lopuksi, kuinka -Iso-Lassi oli päättänyt päivänsä. - -Oli outoa nähdä, miten Hopea-Saara, joka sauvaansa nojaten oli -istunut itsekseen kaukana muista, vetäytyi vasten tahtoansa askel -askeleelta lähemmäksi puhujaa ja kuunteli häntä henkeä pidättäen. -Akka seisoi -- vielä kauan aikaa paikallaan senjälkeen kun Martti oli -lopettanut kertomuksensa. - -Tämä teki Marttiin syvän vaikutuksen. - -Hän virui vuoteellaan valvoen osan yötä. Lamppu, täytettynä -poronrasvalla, jossa kaisla oli sydämenä, riippui orrelta, levittäen -himmeätä valoa puoleksi sammuneen tulisijan yli, johon vaatteita oli -ripustettu kuivumaan ja jonka kuuman tuhkan vierellä väsyneet koirat -murisivat unissaan. Paksu savu oli vetäytynyt ylös teltan kattoon. -Perheen jäsenet, paitsi kahta tulen lähellä olevaa, makasivat -kauempana poronnahkavuoteillaan, joita oli levitetty lattian alustana -olevien vitsakimppujen päälle. - -Silloin näytti Martista ikäänkuin varjo olisi noussut ylös siitä -teltan nurkasta, jossa Hopea-Saaran paikka oli, ja kadonnut makaavien -joukkoon, kunnes se taas ilmestyi hänen oman vuoteensa ääreen. Siihen -se jäi hetkeksi, näyttäen ihmiseltä, joka taipuu alas otsa maahan; -hän luuli kuulleensa pari heikkoa huokausta, jonka jälkeen varjo -nousi jälleen ylös ja katosi pimeyteen. - -Tämä Hopea-Saaran omituinen käytös sillä kukaan muu kuin hän se ei -voinut olla -- pani sydänyöllä Martin mielikuvituksen liikkeeseen. -Unessa hän näki ämmän kummallisesti muuttuvan. Hän oli kasvanut -suunnattoman suureksi ja seisoi piirin keskellä, samalla kuin muut -nauroivat ja lauloivat, tehden hajalla hapsin hurjannäköisiä temppuja -ja "noituen ilmaa". Eukon ympärillä suhisi kuin tuulispää, samalla -kuin hän uhkaili kepillään ja kutsui avukseen lappalaisjumaliaan. - -Martti heräsi meluun ja huutoihin. Tuntui ikäänkuin uni olisi -jatkunut todellisuudessa; sillä hän tunsi pimeässä kylmän tuulen -puhaltavan ympärillään. - -Yöllä oli syntynyt raju lumituisku, joka repi sijoiltaan yhden -teltanseinän. Myrsky pakotti Matti Nuton muuttamaan teltat erään -kallioseinän suojaan, jonne myöskin elukat vaistomaisesti menivät -lumikinosten läpi. Siellä piti myrsky heitä suljettuina kaksi pimeätä -vuorokautta, jolloin tuuli väliin vyörytti esiin suunnattomia -lumivuoria, väliin taas puhalsi ne pois. - -Hopea-Saaran arvo vakiintui tämän tapauksen jälkeen, sillä kun -ilmanmuutos tapahtui äkkiarvaamatta ja kohta hänen ennustuksensa -jälkeen, ei kukaan epäillyt, että se oli hänen aikaansaamansa. Hän -otti vastaan varovalla arvokkuudella ihmisten monet todistukset -siitä, että he uskoivat ilmanmuutoksen hänen toimittamakseen. Että -hän oli huomannut joitakuita muille tuntemattomia ilmanmerkkejä tai -ehkä leinin vaikutuksista tuntenut ruumiissaan muutoksen enteitä, -se oli Martti Jansenin yksinkertainen selitys asialle, vaikkei hän -arveluistaan, viisaasti kyllä, maininnut muille. - -Vielä enemmän ihmetytti häntä se seikka, että Hopea-Saara senjälkeen -kun hän oli puhunut Iso-Lassista muuttui häntä kohtaan ihmeen -ystävälliseksi. Hän osoitti käytöksellään jonkunlaista nöyrää -alttiuttakin. Niinpä istui hän illoin voitelemassa Martin nutukkaita -täyttäen jalkineet myös uudella, kuivalla heinällä. Eräänä iltana -katseli Martti salaa eukkoa, silloin kun tämä valkean ääressä teki -tällaista työtä. Hän huomasi silloin, että Hopea-Saara kohotti -huulilleen valmiin jalkineen, ennenkuin pani sen pois. Tämä akan -omituinen temppu antoi hänelle paljon ajattelemisen aihetta; mutta -hän huomasi samalla, että Hopea-Saaran ystävyydestä oli hänelle -suurta hyötyä lappalaisten joukossa. - -Nyt saavuttiin varsinaisen vuoriharjanteen ylitse alempiin seutuihin -Ruotsin puolella; siellä tavattiin järviä, ja jäkälää kasvavan -tunturiseudun alaston luonne muuttui runsaskasvuisemmaksi. Heikon -jään peittämät suot eivät voineet vielä kantaa elukoita, ja matkue -kulki sen vuoksi enimmiten harjanteita pitkin. - -Sievät kesäpuvut kauniine vöineen, joissa puukot riippuivat, oli -jo kylmässä ja lumisessa vuoristossa vaihdettu punaliepeisiin -metsänotusten nahoista tehdyillä reunuksilla varustettuihin peskeihin -sekä samalla tavalla laitettuun neliskulmaiseen nahkalakkiin, joka -voitiin mukavasti vetää korville. Lappalainen kulki nyt suksin sekä -karvaisin, lämpöisin nutukkain. - -Oli talvi ja paljon lunta, kun he vihdoinkin tulivat lappalaiskylään, -jossa oli muutamia, osaksi jo asuttuja majoja. Heidän neljässä -omassa majassaan, joista ainoastaan kaarevat katot huipuilla olevine -lumikerroksineen kohosivat ylös näkyviin, viritettiin nyt valkea -lieteen. - -Lappalaiset asettuivat muutamiksi kuukausiksi pysyville -asuinpaikoille, samalla kuin poroja paimennettiin kauempana -tunturilla, missä ne hakivat jäkälää lumen alta. - -Näiden rauhallisten talvikuukausien aikana kokee lappalainen tehdä -elämänsä hupaiseksi. Hän pitää tarkan huolen siisteydestä; jalkojen -peseminen on vanhan tavan mukaan vaimoväen tavallinen velvollisuus. - -Lastenkaste, ripillepääsö ja vihkiminen toimitettiin tähän aikaan -päivämatkan päässä olevassa kirkossa ja seurauksena näistä -juhlatilaisuuksista oli vilkkaampi seurustelu eri perheiden kesken. - -Lyman hämmästys oli suuri, kun hän näki lapsuutensa ystävän. -Lappalaisella ovat ajatukset huulilla, eikä Lyma voinut lakatakaan -ihmettelemästä sitä, että Martista oli tullut niin voimakas ja kaunis -mies. Martti puolestaan huomasi kyllä, että vuodet johonkin määrin -olivat jättäneet jälkiä kauniiseen Lymaan; hänellä oli aviosta viisi -lasta; -- nuorin oli nyt kastettava. Mutta mustat silmät, joista -lappalaisen lämmin sydän loisti, sekä lapsellisen sorea olemus olivat -kuitenkin säilyneet entisellään. Se näkyi kyllä, kun hän innokkaasti -kyseli Marinaa, kun hän iloitsi saamistaan lahjoista ja kun hän -vallattomasti nauroi muutamille entisten aikojen muistoille. - -Hänen miehensä Iisko Pelto nauroi myöskin; tuntui siltä kuin hänen -vaimonsa iloinen mieliala olisi siirtynyt häneenkin, eikä hän -tyytynytkään ennenkuin sai Martin muuttamaan Matti Nuton majasta -heidän luokseen. - -Seuraavina päivinä ilmoitti Martti Lymalle, mikä oli hänen tulonsa -tarkoituksena ja lopuksi myöskin aikomuksensa kauppapaikan -perustamisesta Lapinmutkaan. Hän selitti, että hänen tulevaisuutensa -riippui siitä, ja pyysi Lyman apua hankkeittensa toteuttamiseen. - -Kuultuansa tämän tuli Lyma surullisen näköiseksi, ikäänkuin hän ei -olisi hennonut sanoa täydellisesti ajatustaan. Hän muisti hyvin -hyvästi kaikki rettelöt, joita Stuwitzin kanssa oli syntynyt samasta -asiasta, ja kuinka taipumaton Matti Nutto oli ollut. Eikä hänen -miehensäkään silloin hyväksynyt asiaa; -- mutta kylläpähän keinot -keksitään -- sanoi hän kuitenkin veitikkamaisesti naurahtaen. -Kaikissa tapauksissa oli Hopea-Saara, jonka ystävällisestä -mielialasta Marttia kohtaan Lyma oli kummakseen kuullut, se, -joka tässä asiassa ehkä paraiten osasi auttaa; kysymys oli vain -siitä, uskalsiko asiata hänelle ilmoittaa. Hän oli ollut johtavana -henkilönä, kun Stuwitzia edellisellä kerralla vastustettiin. Lyma -kehoitti Marttia lopulta pitämään aikeitaan salassa siksi, että hän -ennättäisi tutkia asianhaarat ja saada miehensä tuumaan taipumaan. - -Sillä välin osteli Martti suurissa määrin jääkarhun, kärpän y.m. -kallisarvoisia nahkoja ei ainoastaan Matti Nutolta sekä hänen -pojiltaan ynnä Iisko Pellolta, vaan myöskin muilta lappalaisilta, -ja hän huomasi, että hän vähitellen voisi päästä näiden ihmisten -ystävyyteen. Sovittiin siten, että yksi Matti Nuton pojista keväällä -toisi turkikset määrättyyn paikkaan Norjan laaksotielle, josta Martti -sitten noutaisi ne. Hänen suurimpana huolenaan oli se, että aikaa -oli kulunut liian paljon: joulu oli jo käsissä ja puodissa olivat -luultavasti kaikki tavarat loppuun myytynä. Hänen täytyi valita -kahden pahan välillä: joko lähteä kotiin tyhjin toimin tai luopua -puotikaupasta kokonaan. Hän valitsi raskain mielin viimemainitun -ehdon. - -Tavallisina arkipäivinä tekivät miehet huvikseen retkiä välistä -hyvinkin kaukaisiin lappalaiskyliin "hakeakseen hävinneitä poroja", -kuten sanat melkein aina kuuluivat. Usein ei näiden matkojen -tarkoituksena kuitenkaan ollut muu kuin viina- ja kahvikestien -etsiminen sekä ajanvietto hauskoilla jutuilla. - -Ollessaan sellaisilla matkoilla väliin yhden väliin toisen kanssa sai -Martti tilaisuuden tuttavuuksien tekemiseen ja kauppojen hieromiseen; -mutta tässäpä ilmestyi vaikeuksia, joiden alkusyynä oli, kuten -Hopea-Saara eräänä päivänä ilmoitti, pari ostajaa, jotka olivat -suutuksissaan Martin tarjoamista korkeista hinnoista. - -Martti oli luvannut ruveta kummiksi Lyman pojalle, joka ensi -sunnuntaina piti kastettaman. Äiti oli nimittänyt lapsen Martin -kaimaksi. - -Kirkonmenojen jälkeen pidettiin jonkunlaisia markkinoita. - -Lauantaina päivällisen jälkeen lähti useita lappalaismatkueita -- -rivi rivin jälessä -- pulkissaan pitkin lumista laaksotietä kirkolle. -Ajaessaan pitää Lappalainen pulkkaansa ruumiillaan tasapainossa, -siten että hän vähän väliä nojaa poronnahkaisessa rukkasessa -olevalla kädellään hangenpintaan. Kun juokseva poro väsyy ja käy -kärsimättömäksi, kääntyy se joskus, kuten tiedetään, isäntäänsä -vastaan, joka silloin sukkelaan kumoo pulkan yllensä, samalla kuin -raivostunut elukka kopistelee pohjaa sarvillaan ja etujaloillaan. -Niin pian kuin raivo lakkaa, kääntää lappalainen taas pulkan -entiselleen ja pitkittää matkaansa, kunnes hän näkee hyväksi riisua -poron ja asettaa sen sijaan toisen varalla olevan, jota hän nuorasta -kulettaa mukanaan. - -Syrjälaaksoissa tuli tuon tuostakin toisia kirkkomatkueita, jotka -liittyivät rivissä muiden seuraan, ja niin jatkoi koko seurue -punaisine lakkeineen kulkuansa pitkänä, heleän kirjavana juovana -pitkin valkoista seutua, väliin kadoten koivunorostoon, väliin taas -ilmaantuen kukkuloille ja joen rannalla. Alhaalla joella -- joka -näkyy olevan erittäin lappalaista varten luotu kulkuväylä, paitsi -missä kosket ovat esteenä kululle -- kasvoi matkue yhä suuremmaksi. - -Kun myöhään iltapäivällä pysähdyttiin erään jääpeitteen alla olevan -järven saarelle, oli siellä koossa suuri osa kirkolle matkustavaa -rahvasta. - -Melkoisen metelin jälkeen, johon antoi aihetta se, että pari -matkalaista oli tullessa ajanut poronsa ristiin vetohihnojen -yli, päästiin viimein järjestykseen. Sukset, jotka kuletettiin -varastoreessä, pistettiin lumeen pystyyn. Niihin sidottiin ruoaksi -jäkälää, samalla kuin elukat itse kaaputtivat lunta hakeakseen lisää. -Reestä ottivat vaimot poronlihaa, poronkieliä ja muuta muassa olevaa -tavaraa, samalla kuin miehet vetivät esille viinapullon peskinsä -sisältä, jossa he sitä kovan pakkasen tähden säilyttivät. - -Olipa juhlallista katsoa, kuinka koko tämä joukko kylmänä -iltapäivänä, autiossa lumen peittämässä saaressa lappalaisen tavan -mukaan otti lakit päästänsä ja notkistetuin polvin piti rukoukset -ennen aterioimista. Martista tuntui kuin olisi hän ollut kirkossa, -mutta suuremmassa kuin koskaan ennen. - -Senjälkeen kului aika hyvin hupaisesti, ja liikkeelle lähdettiin -vasta parin tunnin kuluttua, sittenkun aurinko oli noussut taivaalle. -Kaksi poroa oli repinyt itsensä irralleen ja ne oli ensin otettava -kiinni. Samalla kuin isäntä kulkee ja vaanii poroa, lentää nuora -äkkiä kuin musta varjo yli lumen. Eläin tuntee sen sarvissaan -ja nousee kahdelle jalalle, samalla kuin lappalainen vetää sitä -luoksensa. Vihaisen elukan etujalat kolhivat lopulta hänen paksua -peskinkaulustaan, jolla hän kokee suojella itseään ja joka, etenkin -jos se on karhunnahkaa, tekee iskut melkein tuntumattomiksi. - -Kirkkokojuihin toivottiin saavuttavan kello kahden tai kolmen -paikoilla aamulla, mutta paksu sumu, jonka matkalaiset kohtasivat -eräällä isolla järvellä, pakotti heidät pysähtymään, jolloin -huomattiin, että tunnin verran oli ajettu ympärinsä ja tultu -entisille jäljille takaisin. - -Puukirkko on joen rannalla. Sieltä avautuu näköala laakson ylitse, -joka on täynnä joen kasaamia hiekkatöyryjä, ja kirkon vieressä on -pieni koivulehto. - -Pohjoispuoli pappilan rakennusta, johon tuuli aina puhaltaa, on -talvella tavallisesti lumen peitossa kattoon asti, jotavastoin -ikkunan ja oven puolinen osa pidetään vapaana luomalla lumi syrjään. - -Kirkkokojujen luona pidettiin tänä pyhäaamuna meluavaa elämää, -joka lakkasi vasta sitten, kun jumalanpalvelus alkoi ja väki tulvi -kirkkoon. Lukuunottamatta papin perhettä, joka istui penkillä -saarnatuolin lähellä nimismiehen ja puolittain lappalaistapaan puetun -lukkarin vieressä, oli koko seurakunta lappalaisia, jotka suurella -hartaudella kuuntelivat saarnaa. Lyman lapsi kastettiin yhdessä monen -muun pienokaisen kanssa, ja lopuksi toimitettiin jonkun avioparin -vihkiminen. - -Vihkiminen tapahtui ruotsalaisen tavan mukaan, siten että pari -nuorta miestä piteli silkkihuivia morsiamen yllä, joka kauniissa -lappalaispuvussaan, kruunu päässä, seisoi sulhasen vieressä; -sulhasella taas oli valkea vyö sidottuna ristiin rinnan ja vyötäisten -yli. - -Yllään punareunainen, karhunnahkakauluksella varustettu peski, -rinnalla helmikoristuksia, päässä kypärinmuotoinen, karvareunuksinen -lakki, josta punainen silkkinauha heilui, ja jalassa hienot, kapeat, -kärjestään suippuun nousevat valkeat nutukkaat, joiden suun ympäri -oli kierretty kaunis, tupsupää nauha -- näin puettuna oli morsian, -joka tuli kirkkoon suksilla hiihtäen sauva kädessä ja kasvot tuulen -raikastuttamina, oikea kaunotar. - -Alhaalla kirkkokojuissa tapahtui kuitenkin meluisia kohtauksia, -joihin osaksi oli syynä kiivas sananvaihto "pyhästä papista", osaksi -myös viinankauppias, joka, piittaamatta sunnuntaista ja rangaistuksen -uhasta, möi salaa paloviinaa. Tutut kohtasivat toisiaan, kuten -tavallista puoleksi syleilemällä ja tervehtimällä "burist, burist" --- ja sitten tarjottiin pullosta. Oli kerääntynyt pari ryhmää; -toinen niistä hääri Vienanmeren itäkulmalta tulleen pitkäpartaisen -venäläisen kauppiaan ympärillä, ja toisen keskellä taas nähtiin -gamwikilainen kauppa-asioitsija, joka seisoi valmiina matkalle -lapintakein ja norjalaisin nahkalakein, tehden kauppoja isäntänsä -puolesta. - -Kolmas henkilö, joka edellisiä enemmän veti Martin huomiota -puoleensa, oli pitkäkasvuinen, raa'an näköinen mies, nahkalakki -päässä ja pitkä sarkanuttu yllä sekä muuten jokseenkin ruotsalaisen -talonpojan kaltainen. Se oli kauppias, joka asui kymmenkunta -penikulmaa etelään päin ja joka aina viime aikoihin asti, jolloin -muukalaisia oli ruvennut tunkeutumaan markkinoille, olisi pitänyt -melkein yksinään hallussaan näiden seutujen koko turkiskaupan. Tätä -miestä oli Hopea-Saara maininnut Martille hänen kadehtijakseen -lappalaiskylässä, ja Martti huomasi useista seikoista, että -muukalainen tänä päivänä piti etenkin häntä silmällä. Pari kertaa -oli mies, joka muuten seisoi viinapullo kädessä ja tarjoili siitä -kauppaystävilleen, kulkenut Martin ohitse ja kummallakin kerralla, -näköjään ilman tarkoitusta, mutta kuitenkin jokseenkin raa'asti, -sysännyt häntä, pyytämättä mitenkään anteeksi. Siitä parvesta, joka -oli tämän miehen ympärillä, kuului tavan takaa ivallisia lauseita, -joiden Martti ymmärsi tarkoittavan häntä, ja moni niistä palkittiin -kovalla naurunhohotuksella. - -Lyma oli myöskin huomannut nämä seikat kauempaa paikaltansa. Hän -meni nopeasti Martin luo ja pyysi häntä lähtemään pois, koska kaikki -olivat jo siihen valmiina. Martti pyysi, että he odottaisivat häntä -vielä neljännestunnin, jossa ajassa hän saisi suoritetuksi viimeisen -kauppansa. Hän näytti niin tyyneltä, että Lyma tunsi mielensä -rauhalliseksi, mutta sittemmin hän huomasi mielipahakseen, kuinka -Martti vitkallisesti astui vihamielisen joukon keskeen ja rupesi -siellä ikäänkuin mitään huomaamatta kyselemään parin nahan hintoja. -Hän kääntyi puolittain selin ruotsalaiseen kauppiaaseen, joka seisoi, -kuten ennenkin, sininen vanhanaikainen viinapullo kädessä ja puheli, -kuitenkin hiukan matalammalla äänellä, eikä enää Martista. Kun hän -kuuli korkean hinnan, jonka Martti maksoi käteisellä -- siihen -menikin miltei hänen viimeiset kolikkonsa -- ei hän voinut pidättää -ivallista huudahdusta; mutta samassa katsoi Martti häntä läheltä -silmiin niin päättäväisen näköisenä, että mies vasten tahtoansa astui -pari askelta taapäin. Martti laski kätensä hänen olkapäälleen ja -sanoi kylmästi: - -"Sinä olet kaksi kertaa kovasti sysännyt minua, muistamatta pyytää -anteeksi; lienee siinä ollut jotakin tarkoitusta?" - -Mies näytti hiukan epäröivän -- hän oli tosin pitkä ja roteva --, -mutta Martin käytöksessä oli kuitenkin jotain, joka pakotti hänet -luomaan silmänsä maahan ja selittämään, ettei hän tahtonut loukata -kysyjää. - -"Sitähän minäkin", sanoi Martti leppyneenä; "mutta arvelin kuitenkin, -ettei haittaisi kuulostaa asiata!" - -Martti oli saavuttanut tarkoituksensa, sillä hän oli nöyryyttänyt -miestä tämän omien ystävien keskellä, ja nyt hän pyysi erään -äskeisistä naurajista kantamaan nahkoja hänen edellään pulkkaan. - -Kohta lähdettiin kotia päin, ja lapsenristiäisissä Iisko Pellon luona -esitti Martti vihdoin Lapinmutkan kauppapaikkaa koskevan aikeensa. -Tämä tärkeä asia päättyi, kauan aikaa sinne tänne mietittyä, Martin -mielen mukaan, kun hän oli luvannut vastakin pitää alempana olevan -porotien samassa kunnossa, jossa se vanhoista ajoista oli ollut. -Sitten tehtiin sopimuskirja, joka varustettiin asianomaisten -puumerkeillä. Asian onnelliseen päättymiseen vaikutti ehkä enimmin -se, että Matti Nutto näki Martissa Stuwitzin vihamiehen. - -Parin päivän kuluttua siitä sitoi Lyma lappalaistapaan matkanutukkaat -Martin jalkoihin ja toivotti hänelle teltan ovelta "Jumalan rauhaa". -Hänen miehensä oli määrä saattaa vieras erääseen lappalaiskylään -sisämaahan, jossa Martti aikoi toimittaa viimeiset asiansa ja hankkia -itselleen loput turkiksia, jotka hän veisi mukaansa tuntunen toiselle -puolen. Siellä hän tapasi taas Hopea-Saaran, joka talvisaikaan -samoili pitkin lappalaiskyliä. Martti huomasi kohta, ettei mieliala -täällä ollut hänelle lainkaan edullinen. Paitsi sitä miestä, jonka -Iisko Pelto oli pyytänyt ottamaan hänet vieraaksensa ja joka kohta -möikin hänelle turkiksia, näkyi väestössä vallitsevan silmiinpistävä -vastahakoisuus häntä kohtaan. Heitä oli aivan varmaan yllytetty häntä -vastaan, ja sen oli nähtävästi tehnyt ennenmainittu ruotsalainen -kauppias. Täällä tiedettiin, että Martti oli ostanut Nuton perheeltä -"oikeuden lappalaismaahan" sekä saanut siihen valtakirjan, ja tämä -huhu oli herättänyt suurta vihastusta. Huolimatta näistä ikävistä -seikoista päätti Martti kuitenkin jäädä paikkakunnalle, kunnes saisi -asiansa selvitetyiksi. - -Kun Martti kerran avasi erään lujaan sidotun nahkapakkansa, näki hän -useampia karvattomia laikkoja nahoissa, ja tarkastettuaan asianlaitaa -lähemmin hän huomasi, että koko joukko kuivattuja, arvattavasti -kalvavia yrttejä oli pantu nahkojen väliin. Hänen leveässä otsassaan -pullistui sininen suoni, kun hän hiljaa levitti eteensä pakan -toisensa jälkeen. Kallisarvoiset turkikset eivät sentään kaikeksi -onneksi olleet pilaantuneet, lukuunottamatta muutamia harvoja -nahkoja. Martti ei pitänyt viisaana puhua asiasta sen enempää, mutta -hänessä oli kuitenkin herännyt epäluulo läheisessä teltassa asuvaa -matalakasvuista lappalaista kohtaan, joka kävi hänen luonaan joka -päivä ja vain huonosti osasi salata vihamielisyyttään. Hänen nimensä -oli Josia Umek ja hän osteli näillä tienoin asuvilta lappalaisilta -nahkoja edellämainitulle ruotsalaiselle kauppiaalle. Hänen teltassaan -tarjottiin tähän aikaan usein viinaa ja sitäpaitsi kuultiin siellä -kiihkoisaa puhetta edellämainittujen huhujen johdosta. - -Martin epäluulo oli kohdistunut tähän mieheen silloin, kun tämä oli -tarjoutunut oppaana saattamaan häntä läheiseen lappalaiskylään. -Hänen ajaessaan rajulla porolla erään tiheän lepikön läpi, lensi -pulkka äkkiä täydessä vauhdissa, kumoon avonaisella vaarallisella -paikalla, kohojään ylitse ajettaessa. Mielenmaltti pelasti Martin -silminnähtävästä hengenvaarasta, joten hän pääsi ainoastaan -vaarallisella haavalla. Vetohihna oli puoleksi poikki leikattu, eikä -se siis voinut kestää pulkan kaatuessa. Kotiin tultuaan varoitti -häntä Hopea-Saara antaumasta kenenkään muiden oppaitten kuin -isäntänsä poikain huostaan. - -Huomattuaan uuden ilkityön nahkojen hävittämiseksi voi Martti vaivoin -hillitä itseänsä; mutta hänen ymmärryksensä sanoi hänelle, että -julkiriita olisi eduksi ainoastaan hänen vihamiehilleen ja että nyt -tarvittiin vain kärsivällisyyttä. Hän huomasi, että hänen isäntänsä -istui usein hyvin miettivän näköisenä, pysyen tähän aikaan melkein -aina kotosalla, kun sitä vastoin hänen molemmat poikansa olivat -poissa. Heidän käytöksessään häntä kohtaan oli jotain välttelevää ja -varovaa. - -Eräänä iltapäivänä oli tavallista vilkkaampi liike telttojen -edustalla. Oli koottu elukat, jotta niistä erotettaisiin useita -vierasten omia, joita oli tultu hakemaan -- sillä tuhansien porojen -joukosta tuntee joka lappalainen omansa. Härmän peittämät peskit -viruivat heitettyinä sinne tänne pitkin lumikenttää, samalla kun -omistajat rinnasta avonaisin sarkajakuin, lämpimästä punoittavina, -suopungit hartiain yli riippuen, hakivat levottomia elukoitaan. - -Martti Jansenin seisoessa teltan oven edessä ja katsellessa tätä -tointa löi suopungin pää, johon varmaankin oli sidottu lyijypala, -takaa niin kovasti teltan seipääseen hänen päänsä kohdalla, että puu -halkesi. Hän tunsi lujan ilmanpaineen silmiänsä vasten, ikäänkuin -pyssynluoti olisi lentänyt ohitse. - -Josia Umek kulki juuri ohitse, heiluttaen hihnaa päänsä ympäri, -ikäänkuin hän olisi harjoitellut sen heittämistä; hän ei ollut -huomaavinaan Marttia, mutta hänen ilkeä katseensa ja koko näkönsä -osoitti kuitenkin kaikkea muuta kuin viattomuutta. - -Vihastuneena tästä odottamattomasta hyökkäyksestä ei Martti voinut -hillitä itseään. Äkkiä hän hyökkäsi käsiksi mieheen, joka ei -ennättänyt väistyä syrjään. Martti tunsi todellakin jonkunlaista -tyydytystä, kun hän vihdoinkin saattoi antautua julkiseen taisteluun. - -Kului hetkinen, jolla välin Martin vastustaja, äkisti kumoon -keikahdettuaan, näki tuhansien tähtien kiiluvan silmissään, samalla -kun toiset seisoivat hämmästyksissään mihinkään toimeen ryhtymättä. -Tämän hetkisen kuluessa sai Martti mielensä maltetuksi. Äkkiä hän -heitti miehen käsistään ja meni takaisin telttaan kertoen, että Josia -oli yrittänyt heittää häntä suopungilla ja näyttäen teltan seipäässä -olevaa iskun jälkeä. - -Väkijoukko kokoontui. Sekanaisia huutoja kuului ja kaikki tuntuivat -pitävän Josian puolta, joka uhaten ja valittaen päällehyökkäystä -vetäytyi majaansa; -- hän oli saanut kokea vihamiehensä kättä eikä -halunnut uudistaa ottelua. - -Nyt kun kahakka pahaksi onneksi oli tapahtunut ja vihollisuus -ilmeinen, huomasi Martti että paikkakunnalla oleskeleminen ei voinut -olla turvallista. Myöskin hänen isäntänsä osoitti käytöksellään -olevansa kovin levoton. Mitä hänelle voisi tapahtua autioilla -turvattomilla tuntureilla, siitä oli hänellä jo kylliksi kokemusta, -ja vaara voisi olla tarjona joka lumikinoksen takana. Toiselta puolen -aikoi hän vasta viime hädässä luopua vaivaloisesti hankkimistaan -tavaroista. Hän istui hetkisen miettien; pako voi tulla yhtä -vaaralliseksi kuin paikallaan pysyminenkin, ja joka tapauksessa -hän ei voittanut mitään sillä, että antoi vihamiestensä aavistaa -pelkoansa. - -Hän teki senvuoksi kohta sen jälkeen kierroksen majojen ympäri ja -puheli iltasella perheen jäsenten kanssa, ikäänkuin ei mitään olisi -tapahtunut; -- nämä olivat kuitenkin suuressa määrin pelästyneitä. -Oikeastaan ei Martti katsonut henkensä olevan turvassa ensi yönäkään, -mutta hän nukkui kuitenkin näköjään yhtä rauhallisesti kuin aina; -- -todenteolla virui hän vain miettien keinoja, kunnes uni sai hänet -valtaansa. - -Tunnin kuluttua siitä kun ne, joiden vuoro oli vartioida poroja -toinen puoli yötä, olivat lähteneet liikkeelle, heräsi Martti -siihen, että joku taputti häntä varovasti olkapäähän. Tuokiossa hän -oli täysin valveilla ja valmiina siihen, mitä himmeä tunne hänelle -sanoi, s.o. vaaraa päältänsä torjumaan. Hänen vieressään seisoi -hänen isäntänsä Jens Ibmel, joka kuiskaten pyysi häntä pukeutumaan; -ulkona oli valmiina poro ja hänen tavaransa rekeen kuormattuina sekä -eräs henkilö, joka saattaisi hänet tunturien yli. Täällä hän ei enää -olisi turvassa, sanoi Jens Ibmel totisena, ja nyt on parasta paeta, -ennenkuin kenenkään päähän pistää, että hänellä ehkä on sellaisia -aikeita. - -Martti luuli huomaavansa, että koko perhe oli valveilla, mutta -ettei kukaan heistä toisten lappalaisten tähden tohtinut ruveta -hänen saattomiehekseen tai ottaa osaa pakoretkeen, kun taas -vieraanvaraisuus toiselta puolen pakotti heitä pitämään huolta siitä, -ettei hänelle tapahtuisi mitään pahaa. - -Martti kuuli nyt, että väestön vihan oli herättänyt etenkin se -kauppakirja, jonka hän oli tehnyt Matti Nuton kanssa ja jonka nämä -ihmiset, joilla muuten ei ollut mitään tekemistä Lapinniemellä, -katsoivat loukkaavan "lappalais-oikeutta". Hän sanoi kaikessa -hiljaisuudessa sydämelliset jäähyväiset isännälleen, joka oli hänelle -antanut pari rekeä tavaroita ja ruokavaroja varten sekä myöskin -tarpeelliset varaporot. Martti näki ihmeekseen, että hänen oppaanaan -oli Hopea-Saara. Eukko istui jo pulkassaan, ja sittemmin sai Martti -kuulla, että Hopea-Saara oli kehoittanut Jens Ibmeliä panemaan -pakoretken niin äkkiä toimeen. - -Ajohihna suhahti ja Martti istahti samassa tuokiossa pulkkaan, -jonka jälkeen matkalaiset kiitivät autiosta lappalaiskylästä pitkin -hankea kylmänä, selkeänä yönä. Suuri täysikuu näytti sinisellä -tähtitaivaalla kiirehtivän eteenpäin heidän sivullaan pitkin -tunturinharjaa, samalla kuin revontulien kimalteleva, hehkuva vyö -punaisine, vihreine, sinipunaisine ja sinisine kielekkeineen ja -näillä seuduin omituisine valoväreilyineen väliin oli kateissa, -väliin ilmestyi taivaalle punertavana, aaltoilevana merenä. -Tulenkielet laskeutuivat välistä niin alas, että ne näyttivät -koskettelevan lumen peittämää maata, ja koko valkoinen kuutamomaisema -jäi hetkiseksi merkillisen varjottomaksi. - -Tällaisina hetkinä oli niin valoisaa, että melkein voi nähdä -nuppineulan lumella, ja kun Hopea-Saaran pulkka ja poro merkillisen -yksinäisinä kuvastuivat Martin silmiin, näytti muutenkin suurenmoinen -seutu hänestä kummalliselta ja uhkaavan hiljaiselta, jonka tähden -hän tunsi mielensä keventyneen kohta kun kuun varjot jälleen saivat -ylivallan ja ääriviivat kuvastuivat luonnollisina. Hänestä tuntui -hiukan siltä kuin olisi hän ajanut yösydännä yksinään noidan seurassa. - -Revontulien salaperäisessä valossa kuvittelee lappalainen näkevänsä -vainajien sieluja. Hän on vahvasti vakuutettu siitä, että revontulet -voi saada laskeutumaan maahan, kun vain heiluttaa valkeaa lakanaa, -ja että niiden hehkua voi lisätä määrätyillä äänillä; ja sellaisina -merkillisinä öinä hän näkee tuonelanväen säteilevillä sarvilla -varustettuine poroineen pakenevan takaa-ajavia revontulia. - -Matkue, jonka etupäässä juoksi Hopea-Saaran koira alinomaa haukkuen -ja tietä osoittaen, kulki tunturille päin levähtämättä koko yön aina -seuraavaan puoleenpäivään asti, jolloin matkalaiset pysähtyivät -autioksi jätettyyn kojuun saadakseen itselleen sulatetuksi hiukan -poronlihaa. Eukon katseesta ja muutamista sanoista huomasi Martti, -että hän pelkäsi Josia Umekin lähteneen aamulla tovereineen heitä -takaa-ajamaan. Porot vaihdettiin ja iltapäivän kuluessa jatkettiin -matkaa, kunnes vihdoin myöhään illalla pysähdyttiin erääseen -toiseen, tyhjäksi jätettyyn kojuun. Siellä lepuuttivat he itseänsä -ja porojansa muutaman tunnin ajan, kunnes aamulla taas lähdettiin -liikkeelle. Vasta kun oli matkustettu kaksi ja puoli vuorokautta, -salli Hopea-Saara pitempiä lepoaikoja, tullen yhä levollisemmaksi. -Hän sanoi, että oli vielä kuuden vuorokauden matka siihen paikkaan -Norjan puoleisessa laaksossa, josta Martti itse voi löytää tien ja -luopua oppaastaan. - -Myrsky kesti seuraavankin vuorokauden. Martti huomasi, että -Hopea-Saara vaipui usein ajatuksiin, ikäänkuin hänellä olisi ollut -jotakin sydämellään. Vaimon muoto, vaikka se nyt olikin kuihtunut -ja ryppyinen ja useimmiten katkeruutta osoittava, on kuitenkin -nuoruudessa voinut olla kaunis -- niin tuli Martti ajatelleeksi -kerran katsellessaan akkaa ja ajatellessaan syytä siihen, minkä -vuoksi tämä kummallinen ja olennoltaan niin ärtyisä ihminen oli hänen -tähtensä tehnyt sellaisia uhrauksia. Hopea-Saara lienee arvannut -Martin kasvoista hänen ajatuksensa, sillä kun kohta senjälkeen tuli -hämärä, rupesi eukko puhumaan hänelle hiljaisella äänellä. Hän -istui kasvojaan peittäen, ja Martti huomasi kohta, että hän puhui -Iso-Lassista ja että akka tahtoi tunnustaa hänelle, mikä hänen -sydäntänsä painoi. Vuosien kuluessa kovettunut kuori, se se nyt -- -mielenliikutuksen noustessa siksi että ääni muuttui kuulumattomaksi --- murtui onnettomuuden ja katkeruuden peittämän sydämen ympäriltä. - -Hän oli se suomalainen tyttö, jota Iso-Lassi oli rakastanut ja joka -oli houkuteltu Vasiljevin alukseen -- "siitä on jo yli neljäkymmentä -vuotta", sanoi hän, "ja Jumala on antanut minun elää kauemmin kuin -olisin halunnutkaan." - -"Vasiljev lupasi ottaa minut vaimokseen, mutta ei täyttänyt -lupaustaan. Kun minä sitten lapsi selässä lähdin kotia Venäjältä -jalkaisin tunturin yli, olisivat sudet ja karhut hyvin saaneet -syödä minut suuhunsa, niin arvottomaksi oli elämä käynyt minulle; -sillä Lassia oli minun enää mahdoton saada ja kuitenkin minä pyrin -hänen luokseen koko sydämestäni. Minä kuljin tahdottomana ikäänkuin -sumussa, ja muistan kaikesta ainoastaan sen, että elätin itseäni -muuraimilla ja sain majoissa maitoa lapselleni, koska minulla -itselläni ei enää ollut. Alhaalla haassa Olsvaagin luona, joka -silloin oli vanhan kapteeni Stuwitzin hallussa, tapasi hänen poikansa -minut. Minä jäin palvelukseen ja olin hänelle kuuliainen kuin koira. -Hän sanoi minulle, että minun pitäisi iloita, kun lapseni kuoli; minä -hautasin sen tunturille. Sittemmin olen kuullut sen monta kertaa -itkevän haudassa. Kun Stuwitz tuli Brögelmannin luo Köllevuonoon, -pani hän minut palvelukseen lappalaisen Jaakko Nuton luo, joka oli -Matti Nuton veli. Hänen kanssaan oli Stuwitz kauppa-asioissa, jotka -eivät aina olleet rehellisintä laatua; sillä Jaakko oli auttanut -häntä piiloittamaan tavaroita, jotka he olivat ryöstäneet eräästä -laivasta merellä. Niistä seikoista toimitettiin tutkintokin, ja minä -olisin kyllä voinut antaa tietoja, jotka olisivat kummallekin olleet -ikäviä, tietoja tavarain kätköpaikasta. Stuwitz luotti minuun, sillä -hän tiesi, että minä nyt kaikessa tottelin hänen viittauksiaan, -ja minä autoin häntä vaihtelemaan yltympäri, sekä etelässä että -pohjoisessa, riikin-taalerinseteleitä, joita hän oli kätkenyt lattian -sillan alle Olsvaagissa. - -"Eräänä kesänä minä kävin äitini luona ja sairastuin siellä. Äitini -kertoi minulle, että Stuwitz oli antanut apuansa silloin kun he -saivat minut alukseen. -- Silloin tuli Lassi kerran minun puheilleni; -hän näytti kovin väsyneeltä, mutta minä en voinut vastata hänen -kysymyksiinsä, puhuin vain muutamia katkonaisia sanoja. Yöllä minä -pakenin Olsvaagiin, joka oli kahden päivämatkan päässä. - -"Tunsin, että minä, poljettu maan matonen, kuitenkin taisin kostaa, -ja sitten kun Stuwitz tuli Olsvaagiin, olivat hänen hopearahansa -poissa. Tiedän, että se koski kovasti häneen, mutta hän ei tohtinut -kuitenkaan ruveta niitä sen enempää hakemaan. 'Beivistaalerit' -mukanani minä tulin eräänä päivänä Jaakko Nuton luo ja sanoin, -että olin kysellyt Maderakkan neuvoa tunturilla. Siitä ajasta asti -minua ruvettiin nimittämään Hopea-Saaraksi ja luultiin, että minä -taisin toimittaa takaisin hävitettyä tavaraa ja että minä osasin -kaikenlaisia taikatemppuja. Minä annoin heidän pysyä luulossaan ja -uskoin monta kertaa itsekin niin olevan, sillä minä vihasin Jumalaa -ja ihmisiä ja arvelin, että pahat henget seurasivat minua. Minä olen -aina niistä ajoista asti samoillut Ruijassa ja aina majaillut vieraan -katon alla; -- minä tulin sinne, missä tiesin Lassin olevan. Minä -näen hänet usein unissa, ja silloin hän kysyy minulta, minne lapsi on -joutunut; mutta viime yönä hän kysyi, enkö minä kohta tule Venäjältä." - -Kun Martti nyt vakavana ilmoitti Iso-Lassin sanoneen, että hän toivoo -tapaavansa Hopea-Saaran paremmassa paikassa, vaipui vaimo taas -ajatuksiinsa ja puhkesi sitten vähän ajan perästä katkeraan itkuun, -sanomatta kuitenkaan sanaakaan. - -Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa kuten ennenkin; kuitenkin pysyi -Hopea-Saara äänettömänä koko päivän. Eräässä paikassa luuli Martti -tuntevansa seudun. He ajoivat näet sen uhrikiven ohitse, jolle Matti -Nutto oli kaikessa hiljaisuudessa osoittanut kunnioitustaan. Sen -huipulla, joka oli ihmispään muotoinen, oli nyt luminen peitto ja -sinisenvihreä jääkynttilä riippui partana alas: -- kivi seisoi siinä -yksinään kuin arvoituksellinen tunturisfinksi. - -Hopea-Saara pysähtyi ja istui hetkisen hiljaa pulkassaan, ikäänkuin -hän olisi taistellut sisäistä taistelua, mutta löi sitten hihnalla -poroaan ja kohta he olivat jättäneet seudun taakseen. Matkaa -jatkettiin vielä vuorokausi. Seuraavana aamuna he tulivat rinteelle, -josta aukeni laaja näköala Norjan puoleiseen laaksoon ja siihen -pysähtyivät matkalaiset. Hopea-Saara antoi Martin poroille jäkälää -ja selitti hänelle tien lähimpään asuttuun seutuun; sillä tässä oli -heidän erottava toisistaan. - -Martti koetti turhaan pakottaa Hopea-Saaraa ottamaan vastaan -palkkiota, eikä hänen auttanut muu kuin sanoa kiitoksensa oppaalleen. -Hopea-Saara oli jo pulkassaan, kun hän uudestaan tuli Martin eteen ja -kyynelsilmin sauvaansa nojaten sanoi: - -"Luuletko, että K--vaagin pappi", hän tarkoitti rovasti Mülleriä, -"laskee Herran-ehtoolliselle sellaisen syntisen kuin minä olen?" - -Kun Martti antoi vakaasti myöntävän vastauksen, loisti sellainen ilo -Hopea-Saaran kasvoista, että Martti huomasi voineensa palkita häntä -hänen vaivastaan. - -Martti ajoi nyt yksinänsä kotia kohti. Hänen pulkassa istuessaan ja -ajatellessaan matkaansa tuntui se hänestä onnellisesti lopetetulta -seikkailulta. - -Kaikki, mitä hän tiesi Stuwitzista, kokoontui hänen ajatuksissaan -myrskypilveksi. Kun hän mietti asiaa hiukan, sanoi hänelle kuitenkin -selvä järki, että kaikki nämä vain puoliselvät seikat eivät voisi -lain mukaan saattaa häntä syylliseksi. Hänen äidin syntyperästä -kuulemansa tiedot olivat saadut yhdeltä ainoalta, jo kuolleelta -mieheltä, vanhalta merilappalaiselta Lövon Iiskolta; ja mitä -Hopea-Saara nyt oli kertonut noista seteleistä, jotka tuskin voivat -olla muita kuin haaksirikkoon joutuneesta laivasta varastettuja, -niin ne olivat kaikki lopultakin vanhentuneita juttuja, ja niiden -oikea laatu oli arvoituksena, johon ei ollut muualla selitystä -kuin Stuwitzin rikollisessa omassatunnossa. -- Tällaiset mietteet -tuntuivat Martista hyvin katkerilta. - -Martti oli aina kokenut itse perustella tulevaisuuttaan, niin -ettei hän koskaan pitänyt elämäntarkoituksenaan entisyydessä -olevien mahdollisuuksien tutkimista, vaikka nämä tavallaan olivat -tulleet hänelle yllykkeeksi; vähimmin hän tunsi siihen halua nyt, -kiirehtiessään levottomana kotiansa korjatakseen niin paljon kuin -mahdollista sitä vahinkoa, jota hän puotikaupan keskeytymisen -johdosta oli kärsinyt, ja kohta olivat hänen ajatuksensa kiintyneet -kokonaan tähän asiaan. - -Kun hän ahdistetuin mielin eräänä iltapäivänä talvella kulki salmen -yli suomalaisen asunnon kohdalla, ei hän huolinut kysellä mitään -soutajilta. Oli helmikuu, paras kala-aika käsissä, ja hän ihmetteli -hiukan -- mutta ei uskaltanut kuitenkaan toivoa suuria -- nähdessään -maalla olevan ihmisjoukkoja sekä viisihankaisia venheitä rannalla. -Muutamalla harppauksella hän ehti laiturilta kummun taakse puodille -ja näki siellä suuren liiterin, jossa hänen veljensä seisoi ja teki -ahkeraan kauppaa kalamiesten kanssa, jotka kilvan koettivat päästä -tiskin ääreen. Isä oli kantamassa vaatepakkaa puotiin. - -Eilert huomasi hänet ensin. Pojan kasvot punastuivat, mutta hän ei -ollut tulijaa näkevinään; hän jatkoi vain kaupantekoansa. Veljen -silmäyksestä huomasi Martti, että kaikki oli niinkuin olla pitää, ja -puodissa näkyi todellakin olevan runsaasti tavaraa. - -Kotimatkalla hän sai isältään selityksen arvoitukseen. Kun varat -joulunaikaan olivat loppumaisillaan puodista, eivät he oikein -tienneet, mitä olisi pitänyt tehdä; silloin oli Eilert eräänä päivänä -keksinyt keinon, koonnut kaikki rahat ja lähtenyt eteläänpäin -purjehtivassa jaalassa Trondhjemiin. Siellä hän oli maksanut velan -kauppiaalle ja tilannut veljensä nimiin uusia tavaroita, ja kun maksu -oli tapahtunut määräajalla, uskottiin uutta velkaa niin suuressa -määrin, että heillä oli kauppatavaraa koko kalastusajaksi. Martti -näki, että hänellä veljessään oli hyvä asiamies ja oli hänelle -sydämestään kiitollinen. - -Kotona kertoi Martti vanhemmilleen kaikin puolin onnistuneesta -matkastaan; mutta epäilys oli vasta sitten kokonaan poistunut vanhan -Janne Sakarinpojan kasvoilta, kun poika antoi hänelle kauppapaikan -omistusoikeutta koskevan asiakirjan. Isä näytti iloiselta ja -liikutetulta ja Marina istahti äänetönnä hänen viereensä. Molemmat -vanhukset näkivät nyt tulevaisuuden haamoittavan sellaisena, -jollaisena he eivät koskaan aavistaneet näkevänsä sitä, -- sillä -elämä oli heistä aina tuntunut raskaalta. - - - - -XV. - -ANTTI. - - -Sillävälin kun Martti Jansen kauppapaikkansa edullisen aseman avulla -seuraavien kahden vuoden kuluessa tekee edullisia kauppoja ja -nauttien menestyksen tuottamaa arvoa ja mainetta tulee paikkakunnan -mahtimieheksi, aiomme poiketa hiukan taaksepäin ajassa ja kertoa -Antti Heggelundista. - -Kristianiassa oli Antti esiintynyt kaikin puolin Heggelundin -ottopoikana; hän sai runsaasti rahaa, ja ylioppilasten kesken hänelle -tuli nimeksi "rikas Heggelund". Hänen hyväsydäminen, vilkas luontonsa -sekä se seikka, että hän oli aina valmis lainaamaan tovereilleen -rahaa eikä koskaan kitsastellut, hankki hänelle paljon ystäviä. Häntä -pidettiin hyvälahjaisena, oli jonkunlaisena johtavana henkilönä -ylioppilaspiirissä. Hän kävi ahkeraan teatterissa ja harrasti, samoin -kuin hänen tuttavansakin, kirjallisia asioita. Häntä kutsuttiin -seuroihin sekä pitoihin ja aina hän oli puuhassa. - -Tulinen työinto, joka oli hänet vallannut viime aikoina kotona, -oli vähitellen kadonnut -- sen olikin oikeastaan vaikuttanut hänen -toimeliaan ystävänsä Martin esimerkki, kun hänen taipuvainen -luontonsa oli vielä viimemainitun vaikutuksen alaisena. Luvut -edistyivät siis hyvin hitaasti. - -Antin kirjeet olivat siihen aikaan Heggelundin ja hänen vaimonsa -ilona, vaikka ne aina loppuivatkin rahanpyyntöön. Heggelund luki -tavallisesti viimeksitulleen hyville ystäville, jotka kävivät hänen -luonaan; kävelipä hän joskus, kirje taskussa, tuomarinkin luo, -jossa se ikäänkuin satunnaisesti luettiin, ja tuomarin tytär Julia -kuunteli sitä hyvin tarkkaavaisena. He olivat saaneet kaikenlaisten -kuulemiensa yliopistojuttujen johdosta sellaisen käsityksen, että -ylioppilaan elämä oli "opiskelemista" ja että siitä muutaman vuoden -kuluttua välttämättömänä seurauksena oli tutkinnon suorittaminen. - -Sitten sattui Heggelundin rouvan kuolema, joka kovasti koski enon -mieleen, ja kotikirjeet, vaikkakin näennäisesti huolettomia, eivät -enää koskaan olleet iloisia. Tuon tuostakin piti rahalähetyksiä -odottaa tavattoman kauan, mistä Antti arvasi, että enon ei ollut -aina helppo saada kokoon rahoja. Mutta se seikka ei saattanut Anttia -pulaan, sillä hän osasi oivallisesti lainailla ja enon nimi vaikutti, -että hänelle helposti uskottiin lainaa. - -Hänellä oli kuitenkin tarpeeksi selvä käsitys aavistaakseen, etteivät -asiat kotosalla voineet olla aivan hyvin, mutta samalla hän oli kovin -kevytmielinen ja nautinnonhaluinen ruvetakseen koskaan sellaisia -asioita liian kauan ja syvällisemmin aprikoimaan, vaikka pari Edelin -kirjettä viime aikoina kyllä antoi siihen tarpeeksi aihetta. - -Sanoma huutokaupasta ja muista kotoseikoista saattoi hänet senvuoksi -suuresti hämmästymään. Se oikein huumasi hänet. Hän huomasi nyt -kerrassaan, että myöskin hänen oma tulevaisuutensa oli käynyt -himmeäksi ja ollen taipuvainen äärimmäisyyksiin, hän joutui nyt -epätoivoon. Hän osasi kuitenkin luoda itselleen rohkeita, loistavia -toiveita. Hyviltä ystäviltään hän onnistui saamaan lainan, jolla -hän säästävästi eläen voi oleskella ainakin yhden lukuvuoden -Kristianiassa. Hän rupesikin hyvin toimeliaaksi ja ryhtyi oitis -lukuihinsa. Hänen luonteensa, joka aina tarvitsi yllykettä, oli nyt -saanut sellaisen uusista, odottamattomista tapauksista. - -Ylioppilasmaailmassa herätti suurta huomiota huhu "rikkaan -Heggelundin" ryhtymisestä lukuihin kahden yksityisopettajan avulla. - -Hän suoritti tutkintonsa, jonka jälkeen hän matkusti samana kesänä -enonsa luo ja oleskeli siellä aluksi. - -Kotona hän esiintyi miellyttävänä kuten ennenkin, kuitenkin -entistään arvonsatuntevampana ja vaateliaampana -- jonkunlaisena -"tietomiehenä", mutta hän huomasi harmikseen, ettei Edel taipunutkaan -ehdottomasti ja sokeasti hänen ajatuksiensa mukaan. Vaikka heidän -välinsä olikin ystävällinen, huomasi Antti kuitenkin, että tytön -puheessa oli välistä jotain ärtyisää, joka antoi aihetta pieniin -riitaisuuksiin heidän välillään kuten myös Antin jörömäiseen -vaiteliaisuuteen aika ajoin. Hänen puheistaan kävi ilmi, että hän -liiaksi luotti yliopistosivistykseen ja sen jalostavaan vaikutukseen; --- "ainoastaan yliopistoluvut tekevät miehen sivistyneeksi -maassamme", sanoi hän. Edel ei vastustanut häntä koskaan -suoraan; mutta Antti ei kuitenkaan voinut oikein suvaita hänen -vastaamistapaansa tai oikeammin hänen vastaamattomuuttaan; -- hän ei -tiennyt, oliko tyttö vihoissaan hänelle vai tekikö hänestä pilkkaa. - -Hän oli käynyt monta kertaa Martti Jansenin luona ja saanut siellä -yhtä ystävällisen vastaanoton kuin ennenkin; mutta kun viimemainittua -aina estivät hänen toimensa, ei seurusteluun ollutkaan sanottavasti -tilaisuutta. - -Martti Jansen oli Lapinniemellä jo laittanut kuntoon suuren puodin ja -muutamia alituisesti kasvavalle liikkeelle tarpeellisia ulkohuoneita, -samalla kuin pienessä, suurilla ikkunoilla varustetussa ja -uudenaikaisesti rakennetussa asunnossa oli vain puoleksi sisustettu -kamari, jossa voitiin asua. Martti oli liikkeellä aamusta iltaan ja -voi käyttää ystäväänsä varten ainoastaan hyvin lyhyen ajan. Antti -huomasi, että Martti aina ikäänkuin sattumalta kyseli Edelistä ja -että hänet tästä aineesta keskustellessa voi saada pysymään huoneessa -kuinka kauan hyvänsä. Anttia ei oikein miellyttänyt tämä Martin -uteliaisuus, ja vaikka hän ei saanutkaan asiata oikein selville, -koetti hän johtaa keskustelun johonkin toiseen aineeseen. - -Vaikka Antti olikin monta kertaa rakastunut senjälkeen kun Julie -Schultz oli ollut hänen lemmittynään, luuli hän kuitenkin serkkujen -vaatimattomalla tavalla, että hänellä oli etuoikeus serkkuunsa, ja -kun hän nyt näki hänet täysikasvaneena ja -- sivumennen sanoen -- -sangen kauniina impenä, luuli hän, että tyttö oli nyt hänen viimeisen -rakkautensa esine. Hän ei voinut muuta kuin tulla mustasukkaiseksi -ja loukkaantua havaitessaan ystävänsä tunteiden olevan kääntyneinä -samaan suuntaan, luullen sen seikan olevan yhteydessä niiden -ikävyyksien kanssa, joita hän oli saanut kokea puhuessaan -yliopistosivistyksen merkityksestä. - -Eri tilaisuuksissa, jolloin Martti Jansen ja Edel tapasivat toisiaan -vierasten parissa, näytti ettei heidän välillään ollut mitään -sellaista suhdetta. Antti oli alussa kotona kiirehtinyt kertomaan, -millainen mies Martista oli tullut, kuvaten hänen toimiansa -tavallisella ihastuksellaan; -- mutta sitten hän kävi merkillisen -vaiteliaaksi siitä asiasta. Edeliin olivat nämä kertomukset tehneet -omituisen vaikutuksensa, ja kun tyttö kohtasi Martti Jansenin, oli -hänen olennossaan ystävällistä kylmyyttä. Martti tunsi yhä enenevällä -katkeruudella, että tytön mieli hänen suhteensa oli muuttunut. - -Kerran, kun Antti ja Edel olivat vieraisilla rovasti Müllerin luona, -tuli Marttikin sinne jollekin asialle. Hän oli juuri tehnyt hyvän -kaupan ja siitä kerrottiin iloisesti rovastin perheessä. Mutta ne -kasvot, joihin Martin silmät vaistomaisesti sattuivat, näyttivät -kuitenkin välinpitämättömiltä, ja luulipa hän huomanneensa sitä -paitsi jonkunlaisen pilkallisen suunmyhähdyksen. Martti vaaleni, -mutta ei ollut tietävinään mistään mitään; hän kiiruhti kohta sen -jälkeen matkaansa. Hänen jäähyväisensä olivat hyvin kylmät. - -Martti oli päättänyt kertoa vanhalle isälliselle ystävälleen -rovastille, joka oli aina osoittanut hänelle myötätuntoisuutta, -kaikki, mitä hän oli kuullut äitinsä syntyperästä, sekä myöskin mitä -Hopea-Saara oli kertonut seteleistä. Hän tahtoi kysyä neuvoa, miten -hänen olisi menetteleminen Stuwitzin suhteen; sillä tämän miehen -käytös äsken ilmaantunutta kilpailijaa kohtaan oli Marttia viime -aikoina monella tavoin harmittanut ja synnyttänyt hänessä halun -paljastaa maailmalle tavalla tai toisella tämän miehen elämän. - -Rovasti kuunteli työhuoneessaan ääneti Martin kertomusta. Hän tiesi -itse Lövön Iiskon ja Hopea-Saaran ripilläkäynnin johdosta paljon -enemmän; mutta hänen virkansa velvoitti häntä vaitioloon. Siitä -huolimatta voi hän hyvällä omallatunnolla antaa neuvon, joka tuntui -hänestä parhaalta. - -Kun ei minkäänlaisia todistuksia ollut saatavana, käsittäisi yleisö, --- niin sanoi rovasti, -- sellaiset jutut kilpailijan kateuden -synnyttämiksi. Ja jos hän tahtoi kostaa Stuwitzille, niin pitäisi -muistaa, että kosto tulee toisaalta. "Se sananparsi pitää minun -kokemukseni mukaan paikkansa", sanoi hän lopullisesti, "että ei -kukaan ratsasta niin kiivaasti, ettei Herramme kerran saisi häntä -käsiinsä! Ja uskokaa minua, nuorimies, kyllä hän tapaa vielä -Stuwitzinkin, vaikka meidän silmämme eivät sitä saisikaan nähdä!" - -Loppupäätökseksi tuli, että Martti Jansen heitti kostontuumansa -sikseen, vaikka hän nyt, katkeralla mielellä ollessaan, olikin -taisteluun halukas. - -Hän meni kotiaan ja kuvitteli Edelistä kaikkea paitsi hänen oikeata -mielialaansa. Oliko syynä hänen käytökseensä se, että Antti oli -tullut kotia? -- Hän oli aina mielipahalla huomannut, että Edel -oli Antille ystävällinen. Vai pitikö tyttö hänen toimiansa liian -mitättöminä. -- Pitiväthän ihmiset niitä sanomattoman suurina. Hän -tahtoi sen vuoksi näyttää voivansa saada aikaan vieläkin enemmän. Ja -hän vältti tästä lähtien Antin seuraa. - -Hänen äitinsä oli huomannut, että hänellä oli raskaita ajatuksia -sydämellä, ja Janne pudisti välistä päätänsä, sillä hänestä tuntui, -että poika alkoi asioimisissaan käydä liian rohkeaksi. Hän selitti -Marinalle, että Martti oli tullut uhkamieliseksi, mutta niinkauan -kuin kaikki meni hyvin, ei asiaan ollut muuta lisättävänä. - -Kun Martti kerran Edel Heggelundin tavattuaan entistä katkerammalla -mielellä palasi kotia, sai äiti hänet puolittain ilmoittamaan, -miten asianlaita oikein oli. Marina ei voinut olla hyväksymättä -sitä, että hän tahtoi näyttää tuolle hienolle neitoselle, kuinka -pitkälle hän voi mennä; mutta Janne Sakarinpoika arveli, että se -oli vain turhamielisyyttä. Sydämessään hän ei pitänyt Edeliä juuri -suuren arvoisena; sillä hän huomasi, että tyttö oli syynä siihen, -että Martti nyt niin hurjan rohkeasti tavoitteli onnea. Mutta hän ei -sanonut siitä mitään vaimolleen, sillä hän itsekin pelkäsi liikoja -ennustuksia. - - * * * * * - -Eräänä iltana oli Antti kauan valveilla. Hän kirjoitti -kosintakirjettä serkulleen ja repi sen taas rikki. Hän oli -kirjoittanut elämässään kolme sellaista, ja nyt hän piti -kunnia-asianaan, ettei tämä tulisi edellisten kaltaiseksi. Hänen -mielensä ylipäänsä ei ollut niin rohkea, että hän olisi saattanut -ottaa vastaan suullisen vastauksen; -- sentähden hän oli aina kosinut -kirjallisesti. - -Ensi iltana toimitti hän kirjeen perille sanansaattajan mukana, ja -meni itse purjehtimaan. - -Seuraavana päivänä hän oli menehtymäisillään epätoivoon. Edel oli -lyhyellä kirjeellä antanut hänelle kaikessa ystävyydessä kieltävän -vastauksen, toivoen samalla, että Antti siitä huolimatta pysyisi -vastakin hänen kelpo serkkunansa. - -Jonkun ajan kuluttua sai Antti eräänä iltana selville, että hänen -ensimäinen rakkautensa, se on, rakkaus tuomarin tyttäreen Julieen, -oli ollut oikeaa rakkautta. - -"Serkukset ovat liian läheisiä sukulaisia". Hän ei ollut, häpeä -kyllä, ajatellut Julieta pitkään aikaan. - - - - -XVI. - -LAPINNIEMI. - - -Stuwitz oli suurella kateudella katsellut Martti Jansenin menestystä -Lapinmutkassa -- hän piti sitä ryöstönä itseltään ja häntä harmitti -monta vertaa enemmän se, että juuri Martti Jansen oli anastanut -paikan. Lapinmutka oli itsessään kallis aarre, ja siltä kulmalta -tulevan kilpailun kautta kärsi hänen oma kauppansa melkoisesti. - -Hän oli toimelias vihollinen ja Martti oli monesti saanut sitä -kokea. Kun Stuwitz eräänä syksynä kuuli, että Martti Jansen oli -kärsinyt tappiota jossakin kalakaupassa, riemuitsi hän suuresti. -Puotipalvelijoille hän sanoi aina ennustaneensa sitä uudesta -tulokkaasta, joka oli suuri vain sanoissa, ja samaa puheli hän -myöskin kuullessaan, että Martti Jansen oli ottanut isonlaisen lainan -Jackmannilta Storvaagenissa. - -Stuwitzilla oli monivuotinen kauppayhteys tämän miehen kanssa ja -jonkun ajan kuluttua hän poikkesi matkalla hänen luoksensa. - -Martti Jansenin harmi ei ollut vähäinen, kun hän maksupäivän -lähestyessä sai tietää Jackmannilta, että Stuwitz oli hänen -saamamiehenään. - -Velkakirja oli tehty niin, että velkasumma maksettaisiin vähin erin, -mutta jos sellainen maksu kerrankin laiminlyötäisiin, voisi velkoja, -kuten tavallisesti sellaisissa velkakirjoissa sanottiin, vaatia -koko summan maksettavaksi. Martti tiesi varsin hyvin, että Stuwitz -tulisi vastoin tavallisuutta tekemään sellaisen vaatimuksen, mutta -hän tiesi myöskin, että häntä varten oli matkalla Bergeniin kalalla -lastattu jaala ja niinmuodoin hänellä oli rahoja tiedossa. Sillä -vaikka hän muuten ei olisikaan sitä tehnyt, tahtoi hän nyt lunastaa -velkasitoumuksensa kokonaan. - -Hän oli viime aikoina -- kuten hänen isänsä huolekseen huomasi -- -ruvennut asioimisissaan liian rohkeaksi, ja sellainen toimi oli myös -mainitun kalajaalan lähettäminen, sillä siihen hän oli pannut suuren -osan omaisuuttaan. Silloin ei näet käytetty vielä vakuutusta. Mutta -jos kaikki hyvin kävi, palkitsi voitto kieltämättä kaikki hänen -edelliset tappionsa. - -Janne Sakarinpoika oli juuri matkalla poikansa asioilla, kun -hän kuuli, että jaala oli kärsinyt haaksirikon Alsterenin luona -Nordvuonossa. Hän ymmärsi huolestuttavan asiaintilan ja matkusti -oitis parempia tietoja saadakseen sinne, jonne tiedon onnettomuudesta -edellisenä päivänä sanottiin tulleen. Siellä hän sai tietää, että -sanomassa oli, paha kyllä, perää, ja että vain pieni osa lastia oli -saatu pelastetuksi. - -Isän mieli oli raskas, kun hän palasi kotiansa, sillä hän näki, että -syy oli pojan. Mutta hän tahtoi kuitenkin itse tuoda sanoman; -- -parempi on, arveli hän, että sen tekee hänen oma isänsä kuin joku muu. - -Sinä iltana istui Janne Sakarinpoika kauan poikansa luona, joka -kalpeana käveli edestakaisin lattialla. Isän huulilta ei tullut -yhtään moitteen sanaa, vaan lohdutuksen tuon tuostakin. Vihdoin hän -keksi sen neuvon, että Martti lähtisi Jackmannin luo, jolla oli -kiinnitys Lapinniemeen, hankkimaan ajanpitennystä, joten ehkä vielä -kaikki saataisiin autetuksi. - -Kun poika synkästi sanoi, ettei Jackmann ollutkaan enää velkojana, -vaan Stuwitz, pimenivät Jannenkin kasvot, mutta hän lausui kuitenkin: - -"Luoja keksinee keinon siihenkin." - -Kun hän tuli kotia Marinan luo, surivat tosin molemmat vanhukset; -mutta Janne oli silloinkin tavattoman lempeä, -- "kullakin on -oma karinsa vältettävänä", sanoi hän ja lisäsi, että "Martin -onnettomuutena on ollut tuo hieno neitonen". - -Martin täytyi antaa määräpäivän mennä ohi, ja hän hoiti nyt raskain -mielin jokapäiväisiä tehtäviään Lapinniemellä. Kesän kuluessa hänen -onnistui kuitenkin koota niin paljon rahaa, että hän voi suorittaa -langenneen osuuden, jonka hän lähettikin Stuwitzille; mutta tämäpä -vaati koko summaa. Stuwitz oli jo ryhtynyt ensimäisiin laillisiin -toimenpiteisiin ja huhu Lapinniemen myynnistä huutokaupalla -levisi kulovalkeana. Helppo oli huomata, että Stuwitz aikoi saada -kauppapaikan itselleen. - -Martin täytyi ryhtyä viimeiseen, sangen nöyryyttävään keinoon, se on, -hänen täytyi matkustaa Stuwitzin luo saadakseen hänet taivutetuksi -odottamaan hiukan, vaikkapa vain ensi kevääseen. Se oli raskas -tehtävä, mutta koettaa sitä täytyi, sillä muuten tapahtuisi vieläkin -hullumpaa: kun tulisi siihen tilaan, ettei voisikaan tehdä joka -miehelle oikeutta. Usein hän oli menettämäisillään kaiken toivon. -Häntä vaivasi sekin, että Heggelundin väki, joka nyt tiesi, kuten -muutkin, hänen asemansa, saattaisi arvata hänen asiansa Stuwitzin -luona. - -Heggelundilaiset osoittivat suurta myötätuntoa hänen suruansa -kohtaan. Antti oli unohtanut suuttumuksensa. Edel oli kerran -vastannut jokseenkin ankarasti, kun joku lausui, että Martti Jansen -oli osaksi itse syypää onnettomuuteensa, ja Heggelund sanoi olevansa -kovin pahoillaan siitä, että tuo kelpo nuorukainen oli kavalan -juonen kautta joutunut "halpamaisen Stuwitzin kynsiin". Myöskin -Topias-setä näytti alakuloiselta, ja koko talo oli ikäänkuin täynnä -sääliä Martti Jansenia kohtaan. Kun joku puhui vararikosta, väittivät -Heggelundilaiset kiivaasti, että koko pula on varmaan ohimenevää -laatua. - -Kauan aikaa lykkäilty matka Stuwitzin luo tapahtui vihdoin. Martti -ei tahtonut jättää käyttämättä mitään mahdollista keinoa asemansa -parantamiseksi, vaikka hänen lopullinen päätöksensä olikin muuten -valmis. Jollei hän voisi saada Stuwitzia taipumaan -- mikä näyttikin -luultavalta -- aikoi hän, niinpian kuin asiat tulivat järjestykseen, -matkustaa Amerikkaan. Sillä olihan täällä mennyt kumoon se, jota -hän piti pyrintöjensä ainoana päämääränä, ja hän tunsi mielensä -katkeraksi ajatellessaan uhkaavaa perikatoa. - -Heggelundilla oli Antti tähän aikaan poissa kotoa; mutta Heggelund -itse, joka oli nähnyt Martti Jansenin tulevan, meni häntä vastaan -tielle ja kutsui häntä hyvin ystävällisesti luoksensa. Martti, joka -tiesi, että Heggelund kyllä arvaa hänen asiansa, katsoi parhaaksi -puhua siitä hänelle suoraan. - -"Minä aion mennä", sanoi hän hieman pidätetyllä äänellä, "Stuwitzin -luo, voidakseni, jos mahdollista, pelastaa Lapinniemen." - -Heggelund silmäsi vihaisesti Stuwitzin taloon päin ja sanoi sitten -totisena, samalla pudistaen Martin kättä: - -"Luvatkaa minulle, Jansen, että tulette jälleen taloomme, käyköönpä -tuon veijarin luona kuinka hyvänsä -- täällähän on teidän vanha -kotinne." - -Heggelundin sanat osoittivat suurta ystävällisyyttä, jota Martti ei -ollut odottanutkaan. - -Stuwitz istui ahtaassa puotikamarissaan kirjoitellen erääseen -konttorikirjaansa, kun Martti Jansen astui sisään. Hän mutisi hiukan -nähtyään tulijan, mutta jatkoi sitten työtään antamatta keskeyttää -itseään ja käskemättä vierasta istumaan; -- eikä huoneessa ollut -paljon sijaakaan, paitsi isännän vieressä olevalla tuolilla. Martti -tunsi vanhastaan nuo kasvonjuonteet; ne eivät ennustaneet hyvää. - -Viimein nosti Stuwitz silmänsä kirjasta ja sanoi jäyhästi: - -"Tulette varmaankin maksamaan velkaanne?" - -"En", vastasi Martti, "minä tulen pyytämään maksuajan pitennystä." - -"Vai niin!" sanoi Stuwitz pitkäveteisesti ja silminnähtävästi -keventynein mielin, samalla kuin hän ryhtyi taas työhönsä. "Onhan -teillä ajanpitennystä huutokauppapäivään asti." - -Stuwitzin vastauksessa oli jotakin sanomattoman loukkaavaa, eikä -hän koettanutkaan salata toivoansa päästä piakkoin Lapinniemen -omistajaksi. - -Siitä huolimatta esitteli Martti hyvin levollisesti syytä pyyntöönsä; -olihan maksettavaksi langennut summa jo suoritettu, ja hän sanoi -olevansa valmis suorittamaan seuraavat erät kahdesti tai koko summan -ainakin kevääksi. - -Olkapäiden kohautus ja vihaisesti kieltävä mutina oli ainoana -vastauksena; Stuwitz jatkoi vain kirjoittamistaan. - -Martti huomautti silloin, että hänen entinen saamamiehensä Jackmann -yleisen tavan mukaan ei olisi vaatinut koko summaa yhtaikaa. - -"Ei", sanoi Stuwitz lyöden kämmenensä jotenkin kiivaasti pöytään -saadakseen keskustelun loppumaan, "saamamiehen nimenä on nyt Stuwitz, -eikä Jackmann, ja toivoakseni te huomaatte erotuksen". Hän näytti -kovalta ja ilkeältä -- varmaankin hän aikoi ajaa velkamiehensä ulos -ovesta. - -Martti huomasi, ettei mieheen voinut mikään puhe vaikuttaa, ja -hän näki viimeisen toiveensa raukeavan tyhjiin. Stuwitzin edessä -kärsimällään nöyryytyksellä hän oli täyttänyt velvollisuutensa -asiassaan ja tunsi nyt mielensä miltei kevennetyksi. Sillä hän -halusi kiihkeästi sanoa tälle miehelle, joka nyt polki häntä alas, -säälimättä koko totuuden. Sen sijaan, että olisi lähtenyt pois tämän -loukkaavan kohtelun jälkeen, hän istahti Stuwitzin hämmästykseksi -aivan rauhallisena vuoteen laidalle. - -Mitä nyt tapahtui näiden kahden miehen välillä, sitä ei voi aivan -tarkoin esittää. - -Martti niin sanoaksemme paloitteli Stuwitzin nuoruudenelämän pieniin -kappaleisiin. Hän ei jättänyt mainitsematta mitään, mitä vain tiesi, -ja alkoi sitten katkeralla ivalla selvitellä hänen suhteitaan -Heggelundiin. Stuwitzin kasvoilla ilmeni sanomattoman arkaa hätää; -hänen nolo, mateleva katseensa muistutti petoeläintä, joka hädissään -kiertää edestakaisin kuopassa, johon se äkkiä on pudonnut. Tämän -arkamaisuuden jälkeen hänet valtasi hetkiseksi raivonpuuska, ja -näytti siltä kuin hän olisi tahtonut ryhtyä väkivaltaan. Mutta Martin -katse sai hänet taas asettumaan. - -Peilissä, joka Stuwitzille näytettiin, näkyi kuva, jota hän lopulta -itsekin rupesi pitämään väärennettynä, turmeltuna. Ja nyt hän taas -tuli omaksi itsekseen; sillä hän oli alussa siveellisesti vaipunut -sen painon alle, joka niin äkkiä valtasi hänen omantuntonsa; -sitäpaitsi hän oli alussa säikähtänyt. Martti Jansen oli kiivas -syytöksissään, mutta samalla hän meni myös liikoihin ja ilmaisi sen -ohessa, kuinka hajanaiset ja lain edessä vaarattomat hänen tietonsa -olivat. - -Stuwitzin samea silmä värähti, ja hän sanoi samalla kiusallisen -leppeästi hymyillen: - -"Enhän minä, Herran nimessä, tahdo muuta kuin lainmukaisen -omistusoikeuteni Lapinniemeen, ja senhän minä kyllä saan. -- Mutta -missä teidän äitinne on maailmaan ilmestynyt, sitä minä en mitenkään -osaa sanoa -- jollei hän ole kirkonkirjoissa niinkuin muutkin -ihmiset." - -Martin kasvot kalpenivat kokonaan; hän katsoi Stuwitzia jäykästi -silmiin, saamatta sanaakaan suustaan. "Konna!" huudahti hän vihdoin -ja poistui huoneesta. - -Stuwitz saattoi häntä ovelle ja sanoi: - -"Voittehan te hakea oikeutta! -- Näyttäkää vain toteen nuo lorunne -oikeuden edessä, Martti Jansen! Mutta hankkikaa hyviä vieraitamiehiä, -muuten voi teidät saada tuomituksi väärästä ilmiannosta." - -Martti kuuli vielä ivallisen "hyvästin" jälkeensä. - -Kun hän pitkän ja yksinäisen kävelyretken jälkeen tuli -lupauksensa mukaan Heggelundin luo, näkyi hänen kasvoillaan vielä -mielenliikutuksen jälkiä. Hän kertoi lyhyesti, ettei Lapinnientä enää -voi pelastaa; hän sanoi jo ennakolta arvanneensa asian niin päättyvän -ja aikoi senvuoksi matkustaa Amerikkaan. - -Hänen ylpeytensä se sai hänet puhumaan niin suoraan; -- sillä Edel -oli samassa huoneessa. Mutta helppo oli nähdä, että asia painoi -raskaasti hänen mieltänsä -- hän pysyi melkein äänetönnä koko illan. - -Edel tarjosi itse hänelle teetä, ja kun hän mainitsi Amerikan tärisi -kuppi tytön kädessä. Martti huomasi Edelin kalpeuden sekä salaisen -myötätuntoisuuden ja tunsi jonkunlaisella surulla, ettei tyttö ollut -koskaan häntä niin lähellä kuin nyt -- olihan tytön käytöksessä -jotain, joka melkein näytti tunnustavan, että syy oli hänen. - -Syynä siihen, että Martti istui vaiteliaana, ei ollut ajatus -Lapinniemen, vaan Edelin kadottamisesta ikipäiviksi. - -Heggelund ja Topias-setä menivät tavallisuuden mukaan aikaisin -levolle, ja Martti oli hetkisen yksinään huoneessa; hän istui ja -leikitteli rintaneulalla, jota hän piteli kädessään. Kohta senjälkeen -tuli Edel sisään; hän oli kalpea ja totisen näköinen. - -Ikäänkuin myönnytykseksi tytön arvaamiin ajatuksiin sanoi Martti -huoaten: - -"Niin, minä matkustan Amerikkaan -- täällä ei minulla ole enää mitään -päämäärää." - -"Lapinniemi ei kuitenkaan liene koko elämä", vastasi tyttö matalalla -äänellä, katsomatta Marttiin. - -"Ei, neiti Edel", sanoi Martti mielenliikutuksen valtaamana, "mutta -te olette minulle koko elämä! -- Teitä varten minä olen työskennellyt -ja teitä minä olen ajatellut." -- - -Martti oli noussut ylös ja seisoi nyt tytön vieressä. -- "Ja nyt" -- -hän lisäsi surullisella äänellä, "nyt, kun minä en ehkä koskaan enää -saa nähdä teitä tässä elämässä, tahdon minä pyytää teitä säilyttämään -erään esineen, joka on minulle erittäin kallis, äitini rintaneulan; -minua ilahduttaisi suuresti, jos tietäisin teidän kantavan sitä." - -Hän aikoi ojentaa tytölle neulan, mutta käsi, joka otti sen vastaan, -vapisi, ja hän luki Edelin kasvoista ja hänen kyyneltyneistä -silmistään, että tyttökin rakasti häntä. Martti unohti kaiken ja veti -tytön luoksensa; mutta kohta sen jälkeen hän malttoi mielensä ja -sanoi vitkaan: "Mitenkäs tulevaisuus?" - -"Sen rakennamme me yhdessä", kuiskasi Edel ja tarjosi kätensä -luottavasti Martille. - -Kun neitsyt Dyring katsahti sitten ovesta, istuivat molemmat -onnelliset ikkunan edessä kuunvalossa. - -Aamulla oli Edel tavallista aikaisemmin isänsä luona; hänellä -oli tavattoman paljon asioita toimitettavana ja järjestettävänä. -Mutta sitten tyttö tarttui isäänsä kaulaan, niin että tämän täytyi -kysyä syytä siihen, ja silloin Edel selitti, kuinka hänen laitansa -oikeastaan oli. Isä oli asiasta hyvin iloissaan, ikäänkuin Martti -Jansen olisi voittanut Lapinniemen eikä kadottanut; sitten tehtiin -sopimus kihlauksen julkaisemisesta, kun Martti ensi kerran tulisi -Heggelundille. Edel luuli kuitenkin, että neitsyt Dyring arvaisi -asian jo sitä ennen. - - * * * * * - -Oli juuri se aika kesää, jolloin lappalaiset oleskelivat Skorpöllä, -ja sanoma siitä, että Stuwitz aikoi myydä Lapinniemen huutokaupalla, -oli saapunut sinnekin. Se saattoi Matti Nuton kovin levottomaksi, -sillä hän näki uuden vaaran uhkaavan etujansa. - -Kun Martti Jansen tuli kotia, oli häntä vastassa useita henkilöitä, -jotka koettivat hänen kasvoistaan arvata, miten matkalla oli käynyt, -ja niiden joukossa myöskin Matti Nutto. Mutta hänpä ei voinut tehdä -muuta päätöstä kuin että matka oli onnistunut hyvin. Marinalta hän -sai seuraavana päivänä kuulla, kuinka asian oli käynyt. - -Lappalainen kävi talossa useita kertoja ja Marina huomasi, että -hän tarkoilleen kyseli asiaa monta monituista kertaa. Viimeksi -hän tuli lainaamaan heidän kolmihankaansa pariksi päiväksi matkaa -varten; mihinkä hän aikoi, sen hän jätti kuitenkin sanomatta. Kotona -teltassaan hän oli siihen aikaan ollut sangen miettiväinen. - -Eräänä aamuna, kun Stuwitz meni tavallisuuden mukaan avaamaan -kauppapuotiaan, seisoi vanha lappalainen ulkona odottamassa. Hän -aavisti, että jotakin ikävää oli odotettavana ja lähetti senvuoksi -kauppapalvelijansa alas rantapuotiin, päästäksensä vieraistamiehistä. -Hän koetti salata iloansa, kun lappalainen sanoi tulleensa vaihtamaan -jäljelläolevia vanhoja seteleitä, ja hän tarttui kuumeentapaisesti -setelipakkaan, jonka hän oli tuonut mukanaan konttorista. Vihdoinkin -hän siis sai käsiinsä nuo setelit, jotka niin monta vuotta olivat -vaivanneet hänen sieluansa. - -Matti ei kuitenkaan vetänyt lompakkoansa esille, vaan ilmoitti nyt -oikean asiansa. Hän tahtoi kirjallista vakuutusta siitä, ettei -Lapinnientä myytäisi huutokaupalla velasta; -- lappalainen arveli, -että vanhan sopimuksen mukaan pitäisi Lapinniemen saada olla rauhassa. - -Stuwitz ei vastannut pitkään aikaan; hänen kasvonsa punoittivat, -ne ilmaisivat raivoa ja pelkoa. Hätäytyneenä näki hän, että nuo -setelit olivat aseena Martti Jansenin kädessä ja että hänen täytyi ne -lunastaa mistä hinnasta hyvänsä. - -Stuwitz kiusasi häntä kauan aikaa turhaan kaikenlaisilla -tarjouksilla; mutta Matti oli taipumaton, ja Stuwitzin täytyi, kuten -hän sanoi, suostua kirjoittamaan vaadittu vakuutus, jonka hän teki -kirjeen muodossa Martti Jansenille. Mutta lappalainen ei näyttänyt -vieläkään tyytyväiseltä -- hän tahtoi että joku toinen lukisi hänelle -varmuuden vuoksi kirjeen. - -Ihmeellisen taipuisana rupesi Stuwitz kirjoittamaan uutta kirjettä; -hänen kätensä vapisivat ja hän keskeytti kirjoituksensa useita -kertoja, ikäänkuin olisi miettinyt pelastuskeinoja. Mutta lappalainen -katseli häntä rypistellen kulmiansa ja nähtävästi nautti voitostansa. - -Jonkun hetken kuluttua tuli Matti taas kauppapuotiin, jossa Stuwitz -odotti häntä peläten, ettei lappalainen pitäisi sanaansa. Hän toi -kuitenkin uskollisesti setelit, mutta väitti vaihtaessa, että kukin -taaleri vastaa tietysti taaleria uusissa seteleissä, ja Stuwitzin -täytyi suostua hänen vaatimukseensa. - -Tänä päivänä istui Antti salissa ja puheli serkkunsa kanssa. Edel oli -hyvin iloinen ja näköjään samaa mieltä Antin kanssa, kun jälleen tuli -puheeksi se, että sivistyksen yksinomaiset kannattajat maassa olivat -ylioppilaat. Hän oli tosin vastannut jotain, josta Antti ei tiennyt, -oliko se pistopuhetta vai ei, ja tämä siveli senvuoksi mustaa -leukapartaansa; mutta Edelin viaton katse rauhoitti hänet. Tyttö oli -sanonut: - -"Niin, minä muistan hyvin hyvästi, kuinka iloiseksi me tulimme sinä -päivänä, jolloin sinä tulit sivistyneeksi", mutta oikaisi sitten -kohta: "jolloin sinä suoritit ylioppilastutkinnon." - -Silloin astui sisään palvelija ilmoittaen, että eteisessä odotti -eräs lappalainen, joka tahtoi puhua Antin kanssa. Se oli vanha Matti -Nutto, jonka hän entisistä ajoista tunsi ulkomuodolta. Lappalaisella -oli kädessä paperi, jonka hän pyysi lukemaan -- hän tahtoi tietää, -oliko se oikein kirjoitettu. - -Tuskin oli Antti lukenut paperin, kun hän riensi saliin ilmoittamaan, -että Martti Jansen oli nyt pelastettu; -- hänellä oli kädessä -kirjallinen todistus siitä, ja hän aikoi juuri hyökätä samaa vauhtia -ilmoittamaan asiata enollensa, kun Edel kalpeana ojensi kätensä -saadaksensa paperin. Kun tyttö oli lukenut kirjoituksen pari kertaa -ja sitten vielä kolmannen kerran, katsoi hän loistavin silmin Anttiin -ja sanoi äkillisen kiitollisuuden-tunteen valtaamana: - -"Koska sinä, Antti, olet tuonut minulle tämän sanoman, niin saat myös -olla ensimäinen, jolle minä ilmoitan kihlaukseni Martti Jansenin -kanssa -- vaikkei hän olekaan mikään 'sivistynyt mies'" -- lisäsi -hän hiukan veitikkamaisesti; mutta tytön silmät olivat täyttyneet -kyynelillä ja hän meni itse näyttämään paperia isälleen. - -Lappalaisella ei ollut aikaa nauttia tarjottuja virvoituksia, sillä -hänen piti rientää takaisin Stuwitzin puotiin; -- hän oli vain -tahtonut näyttää tuota paperia. - -Matti matkusti hyvin tyytyväisenä kotiansa. Hän nousi rantaan Janne -Sakarinpojan laiturilla ja jätti Marinalle kirjeen, samalla kertoen -sen sisällön. - -Rientäen matkaan sanoi Matti, että "siinä on palkka siitä, että -Marina oli kerran pelastanut minun tyttäreni ja tämän lapsen -kareilta. Mutta", huusi hän lopuksi, "jos hukkaat kirjeen, menettää -poikasi Lapinniemen!" - -Marina kiiruhti kirjeineen kotia ja saapui sinne hengästyksissään. - - - - -XVII. - -VANHOJA ASIOITA. - - -Menettelynsä vuoksi Heggelundia kohtaan oli Stuwitz joutunut huonoon -maineeseen paikkakunnalla. Parantaakseen asemaansa yleisön silmissä -tai rauhoittaakseen omaatuntoansa hyvillä töillä, hän matkusti tänä -syksynä käräjille tekemään testamenttiaan, jonka mukaan useita -rahaeriä hänen kuolemansa jälkeen tulisi määrätyksi kunnalle. - -Käräjäpaikassa juteltiin illalla eräästä tapauksesta, joka koski -Heggelundin luona asuvaa "vanhaa neuvosta". Kun tämän nuorena -ollessa eräs laiva joutui haaksirikkoon Ruijan pohjoisrannalla, oli -hänen veljensä, joka sitä kuljetti, menettänyt henkensä yhdessä -vaimonsa ja lapsiensa kanssa. Neuvos oli aikanaan pannut toimeen -useita tiedusteluja, koska tämän tapauksen johdosta oli levinnyt -kaikenlaisia huhuja. Sen rintaneulan, jonka Martti Jansen lahjoitti -morsiamelleen, neiti Heggelundille, sanoi vanhus olevan saman neulan, -jonka hän aikanaan oli antanut kälylleen. Omituista asiassa oli -se, että tämä neula sanottiin löydetyn haaksirikkoisesta laivasta -pelastetun lapsen vaatteista, ja tämä lapsi oli ollut Martti Jansenin -äiti. - -Ihmiset olivat tiettyjä, ja tuntuipa omituiselta ajatella niitä -henkilöiksi romaanissa, johon ainekset olivat kootut välittömästä -ympäristöstä. Eräs läsnäolijoista kertoi pari samanlaista juttua -monta vuotta sitten tapahtuneista asioista ja keskustelu muuttui -kohta kaikenlaisiksi arveluiksi ja luuloiksi tästä asiasta. - -Rovasti Müller oli koko ajan kuunnellut juttelua, äänettömänä -pyyhkien tuon tuostakin kasvojansa nenäliinalla. Yhtäkkiä hän lausui -kummallisen juhlallisesti kääntyen Stuwitziin, joka ei ottanut osaa -keskusteluun: "Minä rukoilen aina niiden edestä, jotka eivät uskalla -tunnustaa, mitä heillä on sydämellä; sillä heidän tilansa on sangen -tukala, siitä olen vakuutettu." - -Stuwitz näytti ällistyneeltä ja katosi kohta huoneesta. - -Rintaneula oli tullut tunnetuksi seuraavalla tavalla: Eräänä päivänä -oli Edel puhellessaan Topias-sedän kanssa näyttänyt hänelle saamaansa -uutta rintaneulaa. Luotuaan sitten silmänsä ukkoon, kummasteli tyttö -hänen käytöstään. Ukko käänteli neulaa käsissään, tarkasteli sitä -kaikin puolin ja otti viimein sen sisästä, raottamalla pientä kantta, -kimppusen hiuksia, joiden olemassaoloa Edel ei ollut aavistanut. -Vanhus näytti olevan mielenliikutuksen vallassa ja istui kauan -ajatuksiinsa vaipuneena. - -Se on, lausui hän vihdoin heikolla äänellä, sama rintaneula, jonka -hän kerran oli lahjoittanut veljensä vaimolle. Kihara oli hänen -veljensä hiuksista; itse hän oli siihen piirtänyt kannen alle nimensä -alkukirjaimet T. St. - -Nyt seurasi selityksiä ja Edel kertoi, mitä hän tiesi neulasta; -sitten hän jätti ukon hänen omasta tahdostaan istumaan yksinään neula -kädessä. - -Kun Edel sittemmin tuli hänen luokseen, puheli ukko tapansa mukaan -katkonaisesti: - -"Ihmeellistä! Ihmeellistä! Olenhan aina ajatellut, että Martti Jansen -on veljeni näköinen -- yhtä vaaleaverinen, ja etenkin silmät -- ja -sama reipas käytös -- ainahan sanottiin, että veljeni, kapteeni, oli -saanut yhtä paljon pituutensa lisäksi kuin minulta puuttui!" - -Myöhemmin illalla hän sanoi vilkkaasti: - -"Minä olisin mielelläni häissä, Edel -- jos minä siksi ennätän -tarpeeksi voimistua -- ja nyt pitää sinun kirjoittaa kaikesta -tästä sulhasellesi, niin minä lisään sitten muutamia sanoja -veljeni-tyttärelle". Hän pani painon viime sanalle, jolla hän -tarkoitti Marinaa. "Hän tai hänen lapsensa saavat periä minut", sanoi -hän seuraavana päivänä. - -Ei kukaan tahtonut pahoittaa vanhuksen mieltä selittämällä hänelle, -kuinka vaillinaisesti asia lain mukaan oli todistettu. Sukulaisistaan -puhuminen tuli tästä hetkestä Topias-sedän mieluisimmaksi ajankuluksi. - -Elämänsä viime vuosina tuli Stuwitz halvatuksi toiselta kyljeltään ja -hänen ahneudestaan sekä ihmisvihollisuudestaan kulki hirveitä juttuja. - -Kun rovasti Müller kerran kutsuttiin hänen yksinäisen kuolinvuoteensa -ääreen, näki hän, että Herra oli kauan sitten saanut käsiinsä tämän -miehen. - - - - -XVIII. - -LOPPU. - - -Edelin ja Martin kihloihin joutuminen juuri niinä päivinä, jolloin -viimemainitun asiat olivat huonoimmillaan, vaikutti, että Jannen -mieli kääntyi suopeammaksi Edeliä kohtaan; -- Marinan kanssa -puhuessaan ei hän nimittänyt tyttöä enää hienoksi neitoseksi. Mutta -olipa kuitenkin vielä jotakin epäilystä jälellä. Lapinniemellä -tarvittiin hyvä talonemäntä; mutta oliko mahtavan Heggelundin tytär -semmoiseksi sopiva, sitä hän suuresti epäili. Hän oli vähällä tehdä -sellaisen johtopäätöksen, että tyttö, joka muuallakin oli saanut -aikaan monta hullutusta, voisi taloon tultuansa vielä suuremmassa -määrin viedä asioita samaan suuntaan. Hän epäilemättä tahtoisi, että -kaikki olisi suurellista, mihin hän kotonaan oli tottunut. - -Janne ja Marina olivat sittemmin olleet useita kertoja kutsuttuina -Heggelundin luo vieraisille. He olivat aina juhlavaatteissaan ja -tahtoivat joka kerta lähteä kotiaan puolenpäivän jälkeen -- he -ymmärsivät ylipäänsä ihmeteltävän hyvin käyttäytyä arvokkaasti. -Mutta toiselta puolen osasi myöskin Edel hienolla tavalla vaikuttaa -sulhasensa isään -- ikäänkuin hän olisi arvannut ukon ajatukset. - -Martti ja Edel olivat hyvin pahoillaan siitä, että vuosikausia oli -heiltä mennyt hukkaan -- mistä he nyt saivat kärsiä. Se asia oli -heillä kuitenkin selvänä, että heidän on voimainsa mukaan yhteisesti -rakennettava tulevaisuuttaan. Alussa ei heidän pitäisi laisinkaan -elää ylellisesti, sillä Stuwitzin velan maksaminen oli vaatinut -suuria uhrauksia; mutta kun Lapinniemi oli niin edullinen paikka, -saattoi suoritus nyt tapahtua. Martti tahtoi, että Edel tulisi hänen -emännäkseen jo samana kevännä. Mutta Edel oli siihen aikaan Jannen -kuullen vastannut tarvitsevansa vielä aikaa. Ja kun Martti hiukan -hämillään kysyi: - -"Mitä varten?" -- vastasi tyttö: - -"Luuletko, että minä aion istua kädet ristissä luonasi Lapinniemellä? -Onhan taloudessa paljon seikkoja, jotka minun on opittava, jotta -voisin olla sinulle avuksi!" - -Jannen mielestä puhui tyttö viisaammin kuin Martti. Mutta -viimemainitun tahdosta päätettiin kuitenkin viettää häät kesän -kuluessa. - -Edel oli vähitellen saanut Jannen mielen kokonaan muuttumaan, -niin että hän alkoi arvella syyksi Lapinniemellä tapahtuneisiin -onnettomuuksiin sitä, ettei Edel joutunut sinne aikaisemmin. - -"Edelin miehenä ei Martti koskaan olisi menetellyt niin -uhkarohkeasti", sanoi Janne Marinalle, "eikä tyttö olisi sallinutkaan -sellaista menettelyä, sillä hän on ymmärtäväinen ihminen!" - -Kesäpäivät olivat ihanat Skorpöllä. Meri oli tummansininen ja aurinko -paistoi heleästi. Tunturit lähellä ja kaukana, niiden joukossa -Storbergskavli lähinnä, heijastivat erilaisia sinivärejä ja ahtaat -rotkot sekä laaksot olivat oikeita lämmönlähteitä, jotka herättivät -eloon ihmeteltävän kasvullisuuden, missä vain maa oli vähänkin siihen -sopiva. Kevättä oli tänä vuonna saanut odottaa tavattoman kauan, -mutta sitten se tulikin muutamissa päivissä sellaisella voimalla, -että tuore ruoho laaksossa näytti ikäänkuin työntämällä työntäneen -päältään lumihangen. - -Janne Sakarinpojan pieni tupa merenrannalla oli laitettu erikoisen -siistiksi. Piha oli huolellisesti lakaistu, ruudut uusittu ja -ovipielet koristettu koivunlehvillä. Tämä juhlallisuus ei ollut -sopusoinnussa turvekatolla kasvavan ruohon ja sen reunalla -kohoavan vaivaiskoivun kanssa, joka näytti kuvaavan omistajain -tuultentuivertamaa elämää. - -Kotona ei ollut ketään ja ovi oli lukossa; -- mutta uusien kirkasten -ruutujen läpi paistoi päivä ja valaisi juhlallisesti seinälaudan -kirjoituksen alku- ja loppupuolen. - -Janne ja Marina olivat lapsineen matkalla poikansa häihin, joita pari -päivää sitten oli vietetty Heggelundin luona, ja heitä odotettiin nyt -kotia yhdessä vastavihityn pariskunnan kanssa. - -Häissä ei ollut paljon vieraita, ne kun oli päätetty viettää -yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Mutta neitsyt Dyring, joka tänä -päivänä näytti loistavalta ja suurelta, ikäänkuin emäntävainajan -henki olisi leijaillut hänen yllään, ei voinut tätä päätöstä -täydellisesti noudattaa. Hän edusti nyt emännyyttä eikä katsonut -talon arvolle sopivaksi, että pöydässä olisi ruokalajeja tällä kertaa -vähempi määrä kuin toisen sisaren häissä. Ilo oli ylimmillään. Vanha -seinälautakin sai osansa juhlallisuudesta. Rovasti Müller kohotti -lasinsa sen kunniaksi. Halenneelle, meren heittämälle laudalle, -sanoi hän, joka limaisena oli aikanaan kuulunut karille joutuneeseen -laivaan, kirjoitti Jumala tulevaisuuden lupauksen, joka on -ihmeellisesti toteutunut. Pitkien elämäntaistelujen jälkeen istui nyt -se, joka kerran turvattomana lapsena oli sillä laudalla ajelehtinut, -iäkkäänä, onnellisena äitinä ja luki tämän kirjoituksen maalattuna -pojan uuden jaalan perään, ja, -- lopetti hän kääntyen Topias-sedän -puoleen -- "tämä vanha mies, jonka surun aiheena on ollut hänen -hukkunut perheensä, ei iloitse nyt muita vähemmän; sillä vanhuksen -suurimpana maallisena siunauksena on se, että hän saa nähdä sukunsa -tulevaisuuden. Mutta syynä siihen, minkä vuoksi tämä lauta kasvoi -uudeksi laivaksi, on se, että Herramme on sitä ohjannut." - -Tähän lyhyeen puheeseen lisäsi Janne Sakarinpoika yksinkertaisella, -talonpoikaisella tavallaan: "amen." - - * * * * * - -Salmessa Skorpön kohdalla purjehti tänä kauniina päivänä kaksi -juhlallisesti koristettua purjevenhettä, joita tervehdittiin -laukauksilla useista kohdin rannalta. - -Ensimäisessä venheessä istuivat morsian ja sulhanen vanhempiensa -Janne Sakarinpojan ja Marinan kanssa sekä Topias-setä ja heidän -sivullaan Elias Röst, joka oli ehdotellut kunniasoutua pariskunnalle. -Myöskin Antti Heggelund oli mukana. Toisessa venheessä nähtiin muiden -muassa Martin veli Eilert ja hänen kaunis sisarensa Kristiina. - -Lapinniemellä seisoi nyt paitsi kaupparakennusta yksikerroksinen -asuinhuoneisto, varustettuna suurilla, kirkkailla ikkunaruuduilla; -se oli valmistunut ja sisustettu vasta puolittain -- mutta mikä -puuttui, se saattoi vastedes tulla valmiiksi. Rakennusten taustana -nähtiin kukkulat lehtipuineen. -- Lappalaiset olivat tänä vuonna -tavallisuuden mukaan jo ajaneet poronsa vuorilaaksoon. Iso, äsken -maalattu meripuoti tuli heidän näkyviinsä, kun oli päästy niemen -sivuitse, ja lahdelmassa puodin edustalla oli Martti Jansenin jaala -"Tulevaisuus" liehuvin lipuin. - -Silloin laski Elias Röst purjeet alas; toisessa venheessä tehtiin -samoin, ja nyt asettuivat venheet vierekkäin. - -Elias Röst veti pitkän paperiliuskan povitaskustansa. Polkien -toisella jalallaan tahtia hän luki runon morsiusparin kunniaksi. -Käsiala oli suurta ja joka säkeistön alkukirjaimet erityisesti -kaunistetut. Runo kuului näin: - - Tuoll' aavalla aaltoja halkoillen - miten pulska on purjeissa viishankanen, - perämies jota taidokas johtaa! - Kun kiitävät noin ohi saaret ja maa, - niin purressaistuja riemuita saa, - vaikk' kasvoja tyrskehet kohtaa. - - Mut hauras ja heiluva kaarnanen - viishanka on raivossa aaltojen, - kun joutuvi myrskyjen hetki. - Monet vaivat vaikeat kestää saa, - monet kerrat airoin ponnistaa, - kun vaarojen halki on retki. - - Näyn hauskimman toki jahti se suo, - kun talveksi moisen saalihin tuo, - ettei näy mastoja takaa, - kun viirein liehuvin satamaan - se vihdoin laskevi ankkuriaan, - syysantimet kaikille jakaa. - - Niin sorjana viishanka turvaisahan - kaks nuorta vie kodin valkamahan, - soma runko sen lahdella loistaa! - Meren meurut haaksi se kestänyt on, - ja sen kapteeni, uljas ja horjumaton, - on tietänyt vaarat poistaa. - - Lapinniemelle onnea toivotetaan! - Ja -- morsian, ylkä -- jos pyydätte vaan - alukseenne laivuriks Herran, - menestystä aina teille se tuo, - lopun tullessa kunnian teille hän suo - ja taivahan sataman kerran. - -Seinälauta on vielä jäljellä pienessä majassa, jossa molemmat -vanhukset asuvat, haluamatta muuttaa sieltä mihinkään. Janne -Sakarinpoika ja Marina viettävät siellä vanhuuden rauhallisia päiviä. - -Martti Jansen on nyt näiden pohjoisten seutujen toimeliaimpia -ja varakkaimpia kauppiaita ja hänen suuresti laajentuneessa -kauppapaikassaan käy höyrylaiva. Siellä elää onnellinen aviopari -monien lastensa kanssa, ja Edeliä pidetään hyvin kunnollisena -talonemäntänä. - -Joskus tulee Antti Heggelund sinne vieraisille ja häntä kohdellaan -silloin aina hyvin ystävällisesti. Tuskin tullee hänestä maaherraa, -mutta asianajajana on hänellä hyvä toimeentulo. Martti Jansen suosii -häntä, kuten ennenkin, ja hänellä onkin Antista kauppatoimissaan -suurta apua. - -Alussa matkusti Antti joka vuosi Tromsöhön, jossa hän huvikseen -esiintyi entisellä tavallaan. Mutta sitten hän joutui taas Julie -Schultzin seuraan ja seurauksena oli, että heistä tuli pariskunta. -Antti on lujasti vakuutettu siitä, että Julie on hänen ensimäinen ja -oikea rakkautensa, ja hänen vaimonsa uskoo myöskin asian niin olevan --- mutta Tromsöhön päästää hän miehensä hyvin vastahakoisesti. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kolmimasto "Tulevaisuus" eli elämää -Pohjolassa, by Jonas Lie - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK N *** - -***** This file should be named 54363-8.txt or 54363-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/4/3/6/54363/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/54363-8.zip b/old/54363-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index e172b6e..0000000 --- a/old/54363-8.zip +++ /dev/null |