NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2623 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..e016d2c
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54359 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54359)
diff --git a/old/54359-8.txt b/old/54359-8.txt
deleted file mode 100644
index 9185e48..0000000
--- a/old/54359-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2623 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Suomalaisia, by Niilo E. Wainio
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Suomalaisia
-
-
-Author: Niilo E. Wainio
-
-
-
-Release Date: March 14, 2017  [eBook #54359]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SUOMALAISIA
-
-Kuvaellut
-
-Niilo E. Wainio
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström
-1897.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Suomi synnyinmaa.
- Mikael Agrikola.
- Kaarina Maununtytär 1-3.
- Kyrönmailla.
- Nuijamiesten marssi.
- Korsholmalla.
- Anna Liisa.
- Lechin luona.
- Hakkapeliittain marssi.
- Hovissa.
- Isä ja poika.
- Kerttu.
- Profeetta.
- Napuen kentällä.
- Pakolaisten palaaminen.
- Kaksi "Kaarlolaista", 1, 2.
- Antti Chydenius.
- Lauri herra, 1, 2.
- Vallesmanni.
- Aleksander II:n muisto.
- Juhlaruno.
- Väinön sanoja.
- Liittolaulu.
- Toivotus.
-
-
-
-
-Suomi synnyinmaa.
-
-
-    Suomi synnyinmaa.
-    Suomi synnyinmaa,
-    Äiti hellin, kallihin,
-    Pyhä, puhdas Pohjolassa,
-    Sulle omistaa
-    Työnsä kansas kaunoisin
-    Uuden päivän toiminnassa;
-    Lapsiesi rakkaus
-    Elosi on armaus.
-
-    Suomi synnyinmaa,
-    Sulle poikas parahat
-    Pyhittivät työnsä ennen;
-    Heitä noudattaa
-    Vielä nytkin tahtovat,
-    Yhteisvoimin työhön mennen,
-    Lapset laajat isien,
-    Suku suuri urhojen.
-
-    Suomi synnyinmaa,
-    Vapauttas väijymään
-    Vihamies jos viekas saisi,
-    Pyytäin orjuuttaa,
-    Yksin mielin äitiään
-    Tämä kansa puolustaisi,
-    Ennen kävis kuolemaan,
-    Kuin se suostuis sortajaan.
-
-    Suomi synnyinmaa,
-    Kun sä vartut, vaurastut,
-    Elämä kun uhkuvainen
-    Kasvos kirkastaa,
-    Silloin kansas toipunut,
-    Kaikki kansa Suomalainen
-    Riemumielin hedelmän
-    Nähdä saapi työstähän.
-
-    Suomi synnyinmaa,
-    Sinut Herra taivahan
-    Sulkekohon suojallansa,
-    Että hältä saa
-    Siunauksen runsahan
-    Toimillensa kaikki kansa,
-    Niin ei huku päältä maan
-    Suomen suku milloinkaan.
-
-
-
-
-Mikael Agrikola.
-
-
-    Aina kun Suomen sointuvan kielen
-    Kuulen laulavan vapauttaan,
-    Hartaus pyhä valtavi mielen,
-    Muistojen templihin astua saan.
-        Koitossa uuden aamun
-        Näen kuin enkelin haamun
-        Suomelle siunausta,
-        Elämän innostusta
-    Työllä ja neuvolla tuottavan,
-    Haamu on Mikael Agrikolan.
-
-    Hengen vainion perkaajaksi
-    Soi sinut Suomelle kaitselmus,
-    Uuden siemenen sirottajaksi
-    Sun teki uskonpuhdistus.
-        "Oppe nyt vanha ia noori,
-        Joilla on Sydhen toori,
-        Jumalan keskyt ia mielen
-        Iotca taidhat Somen kielen."
-    Näitä opetti aapinen,
-    Esikoiskirjasi kultainen.
-
-    Viisauden alku on Herran pelko,
-    Kirjojen kirjassa seisoi niin;
-    Siitäkin saatihin nyt jo selko,
-    Saatihin selko ja riemuittiin.
-        Suomeksi jo sitä kuuli,
-        Vaikka monikin luuli,
-        Tulkita ettei saakaan
-        "Sanaa" kielehen raakaan.
-    Mikael kumosi väitteen tään
-    Uudella Testamentillaan.
-
-    "Kylle se cuule Somen kielen",
-    Lausuit sä Rukouskirjassas,
-    "Ioca ymmerdhe caickein mielen";
-    Kiitos sinulle lauseestas:
-        Suomenkin turveskansa
-        Rukoilla Jumalatansa
-        Kielellään jo nyt saattoi;
-        Munkkien uskon se kaatoi,
-    Ol' ajan uuden se sarastus,
-    Koitti maallemme vapaus.
-
-    Kansan laps' olit, kansasi lempi
-    Tähtenä ohjasi toimintaas;
-    Maan se ol' mahteja voimallisempi,
-    Paavin se alttarit maahan kaas.
-        Niinkuin päästetty jousi
-        Kansamme sorrosta nousi;
-        Ilmaa uutta se henki,
-        Töllihin pienosehenki
-    Pääsi jo valoa taivahan,
-    Toivo toi elämän armahan.
-
-    Ohjaaja kansamme huojuvan laivan
-    Olit sä aikana myrskyjen;
-    Rauhan miehenä viisaasti aivan
-    Ohjasit maatamme onnehen.
-        Kansalles koetellulle
-        Rauhan tuotuas sulle
-        Koitti se kaivattu hetki,
-        Kun elon siunattu retki
-    Päättyi ja työmies toimistaan
-    Pääsi lepoa nauttimaan.
-
-    Aina luojaansa Suomi kiittää
-    Kun sai Mikael Agrikolan,
-    Jonka uudistyöstä se niittää
-    Hedelmän saanut on runsahan.
-        Nimensä kirkasna päilyy,
-        Hartaassa muistossa säilyy;
-        Missä on Suomalainen
-        Yksikin oikea vainen,
-    Siellä sinua siunataan,
-    Isä uskon, kielen ja maan.
-
-
-
-
-Kaarina Maununtytär.
-
-
-    1.
-
-    Eerikki nuor' oli kuningas,
-    Oli Sveain ja Gööttein valtias,
-    Hän rakasti reipasta Ruotsiansa,
-    Vaan riemuja rakasti enemmän,
-    Sydämmen kiivaasti sykkivän
-    Kun tuns' elonintoa rinnassansa.
-
-    Lait sääsi hän uudet ja rattoisat,
-    Sääs kaunihit kukkien markkinat
-    Pääkaupungillensa Tukholmalle.
-    Ja porvarit kaunisti innoissaan
-    Kukilla, lehvillä huoneitaan
-    Mieliksi nuorelle hallitsijalle.
-
-    Nyt Eerikki lähtevi kaupunkiin,
-    Miss' surut jo riemuilla surmattiin,
-    Seurassaan uljaita on ritareita.
-    Kukasta kukkahan veikaten
-    Ja neitojen ruusuja silmäillen
-    He noutavat herransa askeleita.
-
-    "Kas, tuollapa, herrani armollisin,
-    Ruusuista ruusu on kaunihin;
-    Se on kuni vieno umppunen vasta."
-    Pian keksivi Eerikki neitosen,
-    Ihamielin käypi hän äärehen,
-    Jo hyväelee hän poskelle lasta.
-
-    "Mikä nimesi?" -- Eerikki kuningas
-    Kysäisee, poski on hohdokas,
-    Kun kukkasneitohon silmät jääpi.
-    "On Kaarina nimeni, kotoisin
-    Oon Suomesta, laps' olen korpraalin",
-    Ja kullan kirkasna ään' heläjääpi.
-
-    Vaan äkkiä tappelun rähinää,
-    Väkijoukon ääntä ja hälinää
-    Nyt alkaa kuulua torilta tuolta.
-    Kas, kuinka se vanhus nyrkillään
-    Sitä nuorukaista piekseekään!
-    Ja kansa jo pitää kummankin puolta.
-
-    "Tie auki!" -- Kuningas katsomaan,
-    Käy paikalla rikosta rankaisemaan.
-    "Pois rauhanrikkoja tyrmään tuokaa!" --
-    Ja Kaarina kuulee tuomion tään,
-    Hän syöksevi armoa pyytämään:
-    "Kuningas, isälle armoa suokaa!"
-
-    Sai armon vanhus ja tytärkin,
-    He kuninkaan linnaan tuotihin.
-    Näin Eerikki lausuvi tuomionsa:
-    "Pääs lunnaiksi, vanhus, sä tyttäres
-    Jätät tänne, niin saat vapautes." --
-    Hän ojensi ukolle kukkaronsa.
-
-    Näin kaunis Kaarina hovihin
-    Jäi riemuksi, lohduksi Eerikin,
-    Ja tähtenä kirkkahinna hän loisti.
-    Kun onneton kuningas huolissaan
-    Pääs lepäämään hänen helmoillaan,
-    Hänen suukkonsa pois pahat peikot poisti.
-
-
-    2.
-
-    Tuvassa Pietari Pentinpojan
-        On kuningas Eerikki kurja,
-    Ruumiilta, sielulta riutuneena,
-        Ja katse on kamalan hurja.
-
-    On yllänsä Pietarin sarkatakki,
-        Omassaan niin oli verta.
-    "Jumala, antaos anteheksi,
-        Oi, anna ees tämä kerta!"
-
-    Kuningas Eerikki käsistänsä
-        Nyt Stuurein verta pyyhki,
-    Hän Pietarin tuvassa tekojansa
-        Katuen itki, nyyhki.
-
-    Ja neuvotonna on kunnon kansa,
-        Ei lääkkehet sairasta auta;
-    Vaan päivän koitossa apuu joutuu
-        Jo kauniin Kaarinan kautta.
-
-    Hän yksin herraansa onnetonta
-        Nyt tuskista päästää voipi;
-    Kuin hyvä enkeli ympärillä
-        Hän Eerikin askaroipi.
-
-    Ja vihdoin Kaarinan hellään helmaan
-        Pää sairahan hiljaa painuu.
-    Hän eipä siinä nyt nukkuissansa
-        Verikostoa aatelin vainuu.
-
-    "Eerikki kultani, nukkuos kauan,
-        Niin terveeksi tulet taasen;
-    Jumala syntisi anteeksi antaa,
-        Luo henkensä kuninkaasen."
-
-
-    3.
-
-    Prinssi Gustaf ol' joutunut lassa
-    Orvoksi maastansa, äidistään;
-    Käydä ei sallittu Liuksialassa,
-    Ei tulla äitiä tervehtimään.
-
-    Määrätty vihdoin paikka on, missä
-    Saavat he kohdata toisiaan.
-    Prinssi on syvissä miettehissä,
-    Suuret on aikehet aivoissaan.
-
-    Kauan hän ollut on maanpakolaissa,
-    Kurjuutta kyllin jo kärsinyt.
-    Kirjoitettu on Ruotsin laissa,
-    Hän että kruunun ois perinyt.
-
-    Mutta jo onni käy myötäiseksi,
-    Isänsä surman hän kostaa saa,
-    Ruotsin kun saa hän perineheksi, --
-    Helposti hän sen nyt valloittaa.
-
-    Venäjän mahtava tsaari hälle
-    Suo sotajoukon uhkean;
-    Kun vain tuumalle miehevälle
-    Sais luvan äidinkin armahan!
-
-    Kaarina saapui ja helmahansa
-    Prinssi vaipuvi riemuissaan;
-    Äidin suukoista, aikeistansa
-    Toivon on säde katseissaan.
-
-    Tuumansa suuret hän selvittääpi,
-    Aatteistaan ihan innostuu,
-    Vaan niin kylmäksi Kaarina jääpi,
-    Että jo poikakin oudoksuu.
-
-    "Haltuuni vain otan perintöni;
-    Koston päivä on koittanut.
-    Siunaa, äiti, mun pyrintöni,
-    Niin on poikasi voittanut!"
-
-    "Ei niin, poikani! Houreet heitä!"
-    Ankara katse on Kaarinan;
-    "Karttaos valheen ja vilpin teitä,
-    Aattehes moiset mä kiroan!
-
-    Maasi ja kansasko pettäjäksi,
-    Poikani, sinut synnytin;
-    Sitäkö varten Suomesta läksin,
-    Että sen tsaarille jättäisin?
-
-    Jos olet oikea Ruotsalainen,
-    Pyrinnöt moiset sä heitä pois;
-    Muista, ett' äitis on Suomen nainen,
-    Suomi ei vilppiä kärsiä vois!"
-
-    Prinssi on vaiheella lemmen ja vimman,
-    On kova taistelu syömmessään;
-    Viimein hän voiton saa ihanimman,
-    Anteeksi pyytävi äidiltään.
-
-
-
-
-Kyrönmailla.
-
-
-    "Jos ette muulla, aidan seipähillä
-    Ja nuijilla nuo joukot Flemingin
-    Päältänne torjukaa! -- en tiedä, millä
-    Sen teette muuten." -- Tämä vastaus
-    Huulilta Kaarle herttuan tuotihin
-    Ruotsista, ja se löi kuin leimaus.
-
-    "Kirotut olkoot nylkijät nuo kansan,
-    Kätyrit Klaun", jo kuuluu murinaa
-    Juurelta kirkon; "joka huovi ansan
-    Ansaitsis kurkkuun, jotta rauhan sais
-    Vieraista verenimijöistä maa, --
-    Tuot' entä jospa kerran ko'ettais?"
-
-    Kirkosta hurskas virrenveisuu kaikuu,
-    Par'aikaa kansa siellä harrasna
-    Rukoilee Jumalaansa, -- niin jo raikuu
-    Talosta Konttaan huudot sotaisat;
-    On miesten mieli ylen karvasna:
-    Vai vielä kimppuun käyvät, rosvoojat!
-
-    "Ei, nyt ei auta muu kuin kova tässä,
-    Kuin herttua on meidän käskenyt.
-    On talvi eessä, kansa nääntymässä,
-    Jos linnaleiriä ei saada pois;
-    Suupohjan sankareille viesti nyt:
-    Se tulkohon, ken maansa vapaaks sois!"
-
-    Ja kansa kärsiessään huovein uhkaa
-    Kun kuuli Kyröläisten nousevan,
-    Joukottain tarttui aseisinsa. -- "Tuhkaa
-    Me tehdään sortajista! Eteenpäin
-    Nyt miehet Ilmajoen, Lapuan
-    Ja Kyrön! Taistoon, voittoon vierekkäin!"
-
-    Ol' oma liesi suojattava heidän
-    Ja kallis isäin luoma vapaus,
-    Sydämet toivo täytti: voitto meidän
-    Täytyy olla, totuus perii maan;
-    Vain vapaus on elon armaus,
-    Se sorron hallat saapi haihtumaan.
-
-    Suupohjan nuijamiehet urhokkaiset
-    Masensi tosin Marski mahdillaan,
-    Sortuivat monet toiveet uhkuvaiset;
-    Vapauden aate vaan ei sortunut,
-    Se suojaksi on jäänyt Suomenmaan, --
-    Ei hukkaan isäin veri vuotanut.
-
-
-
-
-Nuijamiesten marssi.
-
-
-    Tänne miehet, tänne,
-    Miekat, nuijat käsissänne;
-    Kuntoon vanhan jousen jänne,
-    Joutuin aseisin!
-    Kelle koti kallis,
-    Ken ei sitä sortaa sallis,
-    Vaan sit' turvaamaan on altis,
-    Käyköön riveihin!
-    Pois jo riisutahan
-    Sorron ies;
-    Huovit hurjat Marskin pahan
-    Niskoiltamme poistamahan
-    Tulkoon joka mies!
-
-    Suotta heikko huokaa,
-    Syöden orjan kyynelruokaa,
-    Tänne miekat, nuijat tuokaa!
-    Pois jo heikkous!
-    Ylen on tää elo kurja,
-    Marskin valta vallan nurja;
-    Ensin tulkoon taisto hurja,
-    Sitte vapaus,
-    Taikka käymme kunnialla
-    Kuolemaan,
-    Niin saa meidän lipun alla
-    Pojat miellä puhtahalla
-    Puoltaa vapauttaan.
-
-    Kellä mieli arka,
-    Jos ken pelkuri on parka,
-    Menköön! Kruunun sarka
-    Ompi edessään.
-    Itku lasten, naisten,
-    Pilkka huovein muukalaisten
-    Soikoon miesten raukkamaisten
-    Korviss' yhtenään!
-    Vaan me emme tuota
-    Kuulla vois.
-    Oikeutees, kansa, luota;
-    Lapses eivät itke suotta, --
-    Sorto täältä pois!
-
-    Kansa kaikkialta,
-    Kyröstä ja Lapualta,
-    Ilmajoelta, Laihialta
-    Kokoontukohon!
-    Klaun on joukot tuolla
-    Vastassamme Hämeen puolla,
-    Voittaa taikka kuolla
-    Meidän mieli on.
-    Sotaan samotkaamme
-    Vierekkäin!
-    Oikeata asiaamme
-    Ajaa Herran nimeen saamme.
-    Miehet eteenpäin!
-
-
-
-
-Korsholmalla
-
-
-    Raskain, kiivahin askelin
-    Kaarle herttua asteleepi,
-    Katsein tuimin ja leimuavin
-    Oven puolehen katseleepi.
-    Pelko ja vavistus Korsholmalla
-    Suuret ja pienet on vallannut,
-    Tuomari sinne on saapunut,
-    Hän, joka kostavi kuolemalla.
-
-    Paukkuu nurkissa pakkanen,
-    Maat, meret talvinen vaippa peittää,
-    Vaan kun herttua katsehen
-    Nimismiehien puoleen heittää,
-    Niin hiki herroille otsaan saapi,
-    Variksi huoneessa sangen käy.
-    Vielä ei salamoita näy, --
-    Voi, pian ilmi ne leimahtaapi!
-
-    "Kulkaatte kansan nylkijät,
-    Korkean kruunun pettäjät, varkaat,
-    Nyt tilit tehdähän selkeät!
-    Vouti junkkari, vieläkö karkaat
-    Suojaan Sigismundosi armaan?
-    Vieläkö luulet sä pääseväs
-    Vanhoilla konnanvehkeilläs?
-    Nytpä kiinni sä jouduit varmaan!
-
-    Joutuin kirjuri katso'os
-    Tarkoin kaikki tilit ja kirjat;
-    Sitte, vouti, sun varastos
-    Kyllä tutkimme, rahat ja viljat". --
-    Seisovat miehet kuin kekäleillä,
-    Kirjuri laskevi hiessä päin. --
-    "Kurjuutta Ruotsissa kyllä näin,
-    Vaan enemmän sitä Suomessa teillä!
-
-    Voi sua, Suitian Klaus! Tään maan
-    Saatoit sä turmion partahalle;
-    Jumala ehti sun tuomitsemaan,
-    Ennenkuin sain sinut telottajalle.
-    Vallalla vääryys, vilppi on vainen,
-    Kansa on sotihin sortunut,
-    Maa on autioks joutunut,
-    Itkevi kansani Suomalainen.
-
-    Kylläksi kurjuutta rahvas tää
-    Noiden herrojen alla jo kärsi;
-    Huovien joukkoja sai elättää,
-    Vaikka itse se pettua järsi.
-    Vaan nyt koittavi uusi huomen;
-    Aatelisroistoista perkaan maan,
-    Tuon lain kansoa turvaamaan,
-    Maata ja kansaa kallihin Suomen"...
-
-    Näistä syvistä mietteistään
-    Havahti herttua astellessaan
-    Ulkoa kuuluvaan hälinään,
-    Ja nyt pihalle katsellessaan
-    Huomasi kulta Aadolfinsa,
-    Kuusi-vuotisen aaluvan
-    Suksilla vallilta laskevan, --
-    Siitäkö rahvas haltioihinsa!
-
-    Lumi se tuiskuna tuprusi vain,
-    Prinssi kun lappalaissuksilla laski;
-    Tervehti äänin innokkain
-    Häntä herra ja sotilaskin.
-    Isän kasvoja ankaroita
-    Hellä hymyily kirkastaa:
-    "Mennä nyt nimismiehet saa,
-    Huomenna jatkan tutkinnoita.
-
-    Rahvaan tulkohot lähetit,
-    Ilmoittamaan valituksiansa!" --
-    Muutamat nuijasankarit
-    Klemetti Erkinpojan kanssa
-    Valtaherransa eteen astui.
-    Kuullessa kansan kurjuuden
-    Heltyvi mieli rautainen,
-    Silmä jo ankaran Kaarlen kastui.
-
-    Kääntyen johtajan Klemetin,
-    Venäläisvoittajan vankan puoleen
-    Lausuvi herttua herttaisin:
-    "Älköön kansani vaipuko huoleen,
-    Määrään verojen huojennuksen
-    Uskolliselle Suomellen,
-    Varalle vihollislaumojen
-    Rakennan Pohjahan linnoituksen.
-
-    Olen vielä mä päättänyt myös
-    Antaa kaupungin tälle maalle,
-    Täyttää, Kustaa, mä tahdon työs;
-    Muistoksi nimelles kunniakkaalle
-    Tähän sen määrään linnan luoksi,
-    Isäni nimen ja vaakunan
-    Kaupungille mä lahjoitan
-    Maakunnan uskollisuuden vuoksi".
-
-    Kuultuaan tämän kaikki kansa
-    Pihalla nyt käsin jäntevin
-    Nostavi ilmoille innoissansa
-    Prinssin Kustaa Aadolfin.
-    Siinä hän istuvi sankarin lailla
-    Laps' punaposkinen riemuiten,
-    Istuin on kansan rakkauden.
-    Toivoa taasen on pohjan mailla.
-
-
-
-
-Anna Liisa.
-
-
-    Anna Liisa, neito nuori
-      Istuvi ikävissään;
-    Mieltä painaa kaihon vuori,
-      Rauhoa ei saa missään.
-
-    Kulta kun lähti Venäjälle
-      Laiska-Jaakon väkeen,
-    Niin meni mieli melkeälle.
-      Tuskin hänt' enää näkee
-
-    Lähtee talvi, lähtee kesä,
-      Vaan ei Laiska-Jaakko.
-    Saapa nähdä, Ryssien pesän,
-      Revityksi hän saako.
-
-    "Ehkä kultani tulee vielä
-      Kotia kunnialla;
-    Rinnallaan saan riemumiellä
-      Seisoa tellan alla".
-
-    Huu! Niin raivoo syksyn myrsky,
-      Uksikin ulvahtaapi;
-    Tuntuu tupahan tuulen tyrsky,
-      Vieras kun majaan saapi.
-
-    "Kuinka kultani palajatkaan
-      Kotia tuolla lailla;
-    Lähdithän suureen sodan matkaan,
-      Onko jo rauha mailla?"
-
-    "Hiljaa, Annani, ettei kuule
-      Kenkään tulostani;
-    Mierolaiseksi ällös luule,
-      Katsohan aarteitani!
-
-    Sinua, Anna, mä kaipaellen
-      Karkasin Jaakon luota,
-    Vaan enpä tuonne Venäellen
-      Retkeä tehnyt suotta.
-
-    Katsohan uäitä kolikoita!
-      Mennään muille maille;
-    Päiviä nähdään ihanoita,
-      Mitään jää et sä vaille!" --
-
-    "Voi sua, kultaa onnetonta,
-      Voi sua pettäjätä!
-    Siksikö valvoin yötä monta,
-      Nähdä ett' täytyi tätä!
-
-    Vielä jos Anna Liisaas lemmit,
-      Lähde jo Jaakon luokse;
-    Vaan jos sitä sä tehdä emmit,
-      Kainin korpehen juokse!"
-
-    Seisoi kuin tuomittu nuorukainen,
-      Vihdoin hän nosti päätä;
-    "Voittohon taikka kuoloon vainen,
-      Tulkoon myrskysäätä!
-
-    Tahranneeksi mä sydäntäni
-      Tulin lempeni tähden;
-    Pesemään nyt itseäni
-      Veri-leikkiin lähden".
-
-    Mennessään hän aartehensa
-      Viskasi laattialle.
-    Tunsi jo Anna sulhasensa:
-      "Onnea voittajalle!"
-
-    Anna Liisa se uskollisna
-      Aartehen kätki maahan;
-    "Kun hän saapuvi voitollisna,
-      Omansa jälleen saahan."
-
-    Anna kultaansa monta vuotta
-      Vartovi saapuvaksi,
-    Aarre maassa makaa suotta,
-      Neito käy kalpeaksi.
-
-    Vaan tuli viimein Moskovassa
-      Kulta puhtaaksi jälleen;
-    Muistossa on hän kirkkahassa
-    Lohduksi lempijälleen.
-
-
-
-
-Lechin luona.
-
-
-    Kuningas Kustaa Aadolf
-    Näin lausuvi miehilleen:
-    "Ken tietä nyt raivaamahan,
-    Kenen päiväksi tämän teen?
-    On virta vuolas ja tuolla
-    On Tillyn kanuunat.
-    Vaan emmekö joen yli pääse
-    Me merien kulkijat!"
-
-    "Me saammeko?" -- Suomalaiset
-    Heti vastaavat yksin suin.
-    "Menkäätte! Mä luotan teihin!"
-    Näin kuningas innostuin.
-    Pian silta on valmis, se tehtiin
-    Soidessa kanuunain,
-    Ja kunniasoihdut tupruu
-    Savun naamaan vastustajain.
-
-    Kuin kestihin Suomen miehet
-    Nyt hyppäsi sillallen
-    Ja lapiot käissä he ryhtyi
-    Heti luontihin vallien.
-    Tuo korpien raataja joukko
-    Osas käyttää aseitaan,
-    Kun kumppani rinnalta kaatui,
-    Kiivaammin luotihin vaan.
-
-    Ja tietä aukaista kelpaa,
-    Tienraivaaja-joukon tään,
-    Käy kuningas rannalla itse,
-    Kanuunia lämmittämään;
-    Ja meidän poikia lisää,
-    Yli sillan jo ennättää,
-    Vaikk' kasvoihin luodit vettä
-    Ja vertakin lennättää.
-
-    Pian valli on valmis, sen turviin
-    Jo toisetkin tulla saa --
-    Ja hurraa! Tälläpä rantaa
-    Jo veikkoja ratsastaa.
-    He voitonriemulla kertoo,
-    Miten joen yli ratsut ui,
-    Ja Tillylle luodin sääreen
-    Kuin ampua onnistui.
-
-    "Nyt hakkaa päälle!" kaikuu
-    Yli tykkien jyskehen,
-    Ja Pohjolan pojat syöksyy
-    Kuin vihuri eellehen;
-    Ja kunnon Baijerilaiset
-    Jo pyyhkivät pakohon.
-    Ja valiojoukot Tillyn
-    Sai surkean tappion.
-
-    Kevät maass' oli kauniimmillaan,
-    Hymyili aurinkokin,
-    Kun sankarikuningas saapui
-    Vihamiestensä leirihin;
-    Ja kiitettyään Jumalaansa
-    Hän kiittävi urhojaan:
-    "Tää päivä on Suomalaisten",
-    Hän puhkevi lausumaan.
-
-    Ja tuollapa kunnioittain
-    Rivit tietä antavat,
-    Näet kumppanit kuollutta kantaa,
-    Min posket on kalpeat,
-    Ja rinnasta nuorukaisen
-    Veri kastavi vieraan maan.
-    "Hän, veikkoset, ensimmäisnä
-    Riens' sillalle juoksemaan".
-
-    "Tehkäätte sankarille,
-    Te sankarit kunniaa!"
-    Näin kuningas Kustaa Aadolf
-    Sotajoukkoa komentaa,
-    Ja lasketuin lipuin marssii
-    Sotilaat ohi kuollehen.
-    Tää päivä ol' Suomalaisten,
-    Se päiv' oli voittojen.
-
-           *   *   *
-
-    Vaan Tilly se haavojansa
-    Poteepi, on tuskissaan,
-    Tuo Suomen noitien luoti
-    Näet vielä on ruumiissaan;
-    Vaan paljoa suuremman tuskan
-    Vanhuksen sielulle toi
-    Nuo "hakkapeliittain" huudot,
-    Ne korvissaan yhä soi.
-
-    Ei voinut hän tuota kestää,
-    Uros sortuvi sortajain;
-    Näin paavien patsas kaatui
-    Ihastukseksi uskovain.
-    Jo painoi raskasna sangen
-    Ies sorron ja orjuuden;
-    Taas hengitti kansat ilmaa
-    Elon, voiton ja vapauden.
-
-
-
-
-Hakkapeliittain marssi.
-
-
-    Vainon suuri päivä koitti,
-    Sotatorvehen jo soitti
-    Meidän mies.
-    Vihollinen meitä uhkaa,
-    Lupaa tehdä turmaa, tuhkaa;
-    Pois jo sorron ies!
-    Sotaleikkiin käydä saamme,
-    Vihollinen voittakaamme,
-    Taikka itse kaatukaamme.
-               Eteenpäin!
-
-        Alkaa tuima työ,
-        Hakkaa päälle, lyö!
-        Oikea on asiamme,
-        Jumala on puolestamme.
-        Hakkaa päälle, hakkaa päälle,
-                   Lyö!
-
-    Täällä taiston tuimin ryske,
-    Täällä kanuunoitten jyske,
-    Tänne vaan!
-    Vastassamme rivit sankat,
-    Kuulkaa, meidän miehet vankat,
-    Nuo me murretaan.
-    Missä taisto rajuin riehuu,
-    Siellä meidän lippu liehuu,
-    Sydän Suomalaisen kiehuu;
-               Eteenpäin!
-
-        Onpa tuima työ,
-        Hakkaa päälle, lyö!
-        Oikea on asiamme,
-        Jumala on puolestamme.
-        Hakkaa päälle, hakkaa päälle,
-                   Lyö!
-
-    Hurraa, miehet, hurraa, voitto!
-    Kuuluu meidän marssin soitto,
-    Eteenpäin!
-    Jo nuo rivit horjuu, vääntyy
-    Pelokkaina pakoon kääntyy.
-    Näin se käypi, näin!
-    Kuolemaan nuo paavilaiset,
-    Pyhän uskon painajaiset,
-    Vapauden vainolaiset!
-               Eteenpäin!
-
-        Tuima oli työ;
-        Hakkaa päälle, lyö!
-        Oikea on asiamme,
-        Jumala on puolestamme
-        Hakkaa päälle, hakkaa,
-                   Lyö!
-
-
-
-
-Hovissa.
-
-
-    Hovissa suuren sotaherran
-    On iloa ja elämää,
-    Kun alamaiset vielä kerran
-    Saa nähdä vanhaa isäntää.
-           He hovihin
-           Jo aikaisin
-    Sai kutsun tulla terveisille,
-    Ja sanoma se iloisin
-    On noille kunnon ihmisille.
-
-    Salissa ryhmä ritareita
-    Ja aaluvoita herrojen,
-    Sodasta Saksan palanneita
-    Sekaantui neitoin parvehen.
-           He taistojaan
-           Ja voittojaan
-    Nyt kertoeli kaunokielin,
-    Ja sankarkertomuksiaan
-    Omaiset kuuli riemumielin.
-
-    Vaan kaikkein oli iloisinna
-    Ja kaunosista kaunosin
-    Isännän jalo tytär Minna
-    Rinnalla nuoren ritarin.
-           Mik' ihastus,
-           Kun kihlaus
-    Vieraille ilmoitettiin sitten!
-    Mon' harras onnentoivotus
-    Lausuttiin suusta vierahitten.
-
-    Pihalla vanhat sotaveikot
-    Myös kertoi urostöistähän,
-    Kuin väistyi paavilaisten peikot
-    Pois tieltä joukon ryntäävän.
-           Min meidän mies
-           Tapella ties,
-    Ett' tulkoon vaikka paholainen,
-    Niin, avita sun herran kies,
-    Ei väistyä voi Suomalainen!
-
-    "Herroiksi silloin elettihin,
-    Kun valloitettiin Saksanmaa;
-    Jos kääntyi miesi, vaikka mihin,
-    Sai viiniä ja silavaa.
-           Ja kaunihin
-           Me saaliinkin
-    Kotia Suomeen sieltä toimme,
-    Hopeeta, kultaa säkkihin
-    Niin paljo kuin vain kantaa voimme."
-
-    Maljoista miehet vierahista
-    Olutta juovat oman maan,
-    Ja tarinoivat kanuunista
-    Ja töistä sankarkuninkaan.
-           "Nyt Suomi on
-           Myös arvohon
-    Kohonnut kautta poikiensa;
-    Palkkansa myös se olkohon
-    Edestä veriuhriensa!"
-
-    Vaan tuonne ihan peräpuoleen
-    On muuan vanhus joutunut;
-    Vajonnut on hän suruun, huoleen,
-    Iloihin hän ei suostunut.
-           "Kustantaa saa
-           Tää köyhä maa
-    Herrainsa tuota koreutta,
-    Ja rahvaan vaan he orjuuttaa
-    Keskellä suurta komeutta".
-
-    Puheestaan ei nyt kukaan huoli,
-    Pois tieltä moiset profeetat!
-    Kas, tuolta tulee niinkuin nuoli
-    Ruotsista sanansaattajat!
-           Ei ehdikään
-           Nyt väistymään
-    Pois tieltä vanhus, vaan ne heitti
-    Kumohon hänet kiitäissään
-    Ja siihen lokaan, tomuun peitti.
-
-    "On kirje kuningattarelta!
-    Kristiinan allekirjoitus."
-    Säteilee valtaistuimelta
-    Herroille armo -- lahjoitus.
-           Häälahjaksi
-           Hän läänitti
-    Taloja sata pitäjästä.
-    Lahjoituskirja lausuvi:
-    "Palkaksi työstä ylevästä."
-
-    Vaan ken on haava päässä tuolla,
-    Hän, jota miehet taluttaa?
-    "Oi, eihän mahda vanhus kuolla!"
-    Näin kansasta mon' huudahtaa.
-           "Ei ennusta
-           Se onnea!
-    Käyvätkö toteen aavistukset,
-    Kun ukko puhui sorrosta?"
-    Rinnoista nousee huokaukset...
-
-
-
-
-Isä ja poika.
-
-
-    Jo mailleen laskee päivä kesäinen,
-             Ja tuulonen
-    Tyyntyypi metsälammen lainehilla;
-    Kätkössä korven käki kukahtaa,
-    Ja pienen uutishalmeen pientarilla
-    Jo kukkasetkin uneen nukahtaa.
-
-    Vaan vielä tuossa pirtin ovella
-             Käs' povella
-    Istuupi muuan vanhus harmaahapsi.
-    Pihalla, kuusenkävyt lehminään,
-    Juurella hongankantoin leikkii lapsi,
-    Niin kirkas hymy sinisilmissään.
-
-    "Ainikki, etkö mitään huomaakaan?"
-             Ja katsomaan
-    Yrittää vanhus, vaikk' on näkö poissa.
-    "Läks' Matti poika tuonne kartanoon,
-    Isäsi läksi päivänä jo toissa;
-    Kun ei vain oisi tullut turmioon!"
-
-    "Pian tulee isä kotiin!" -- lapsonen
-             Kuusvuotinen
-    Tietääpi antaa toivon, lohdutuksen;
-    Vaan sentään kuulevi hän kummakseen
-    Rinnasta isoisän huokauksen
-    Kohoovan, kun hän puhuu itsekseen:
-
-    "Voi, entä jos jäi herrain kynsihin
-             Taas Mattikin!"
-    Ja aatos siirtyi kolkkoon entisaikaan,
-    Hän miten joutui maastaan, mannustaan,
-    Paljasna perheinensä tähän paikkaan
-    Keskelle kolkon, kovan korpimaan.
-
-    Hän joutunut ol' Saksan sotihin,
-             Vaan kotihin
-    Ol' päässyt, talon saanut isältänsä,
-    Vaan kauan onnen aik' ei kestänyt;
-    Kun ei hän myynyt itsenäisyyttänsä,
-    On korvessa hän pakolaisna nyt.
-
-    Iskulta turman tuntui määräys:
-             On läänitys
-    Hoville talosi nyt kaikkinensa,
-    Maa isiesi korpeen raivaama.
-    Sua käskee kreivi kautta voutiensa,
-    Oot orja, orja, ikeen vaivaama.
-
-    Hän vetos lakiin vapaaks päästäkseen
-             Ja oikeuteen,
-    Vaan turhaan kaikki! Vihdoin vimmoissansa
-    Jo joutui voudille hän nyrkillään
-    Lukemaan omaa aimo lakiansa --
-    Ja sitte herrain tyrmää kärsimään.
-
-    Vaan silloin kohtalonsa kuitenkin
-             Ol' katkerin,
-    Kun täytyi jättää oma koti armas
-    Ja kanssa perheen käydä mierohon.
-    On antipala puhdasnakin karmas;
-    Suruihin sortui vaimons' onneton.
-
-    Vaan viimein tänne korpehen hän pääs;
-             Kai Luoja sääs
-    Hänelle tämän sopen tyyssijakseen.
-    Ei tänne löytänehet sortajat,
-    Ei saaneet heitä herrat ruoskiakseen,
-    Rauhassa eli korven raatajat.
-
-    Useinpa kyllä jälttä petäjän
-             Sai leipähän
-    Miniä toimelias sekotella,
-    Mut laajeni se halme kuitenkin,
-    Elettiin Ahdin, metsän antimella;
-    Vanhuksen oli ilta onneisin.
-
-    Vaan kerran tänne herrat osuivat,
-             Nuo sortajat,
-    Olivat karhunpyyntiretkellänsä.
-    Jo tarkastettiin uudisasutus,
-    Jo lausueli vouti mielissänsä:
-    "Kreivillä maahan ompi oikeus."
-
-    Sai Matti sitte kutsun hovihin,
-             Ja kovinkin
-    Ja tarkoin verot siellä kirjoitettiin. --
-    Ja mitähän on nyt taas asiaa?
-    Nuo maksut sentään aina suoritettiin;
-    Niit' aiotaanko vielä korottaa?
-
-    Aatteistaan vanhus äkin heräjää,
-             Laps' äännähtää:
-    "Jo katso, taatto, isä tulee tuolla!"
-    Ja kotiin saapuu äiti, veikkokin.
-    "Hei, nyt ei tarvis enää surra, huolla!"
-    Huudahtaa Matti, astuin esihin.
-
-    "Kuulkaatte kaikki omat rakkahat,
-             Me vapahat
-    Olemme kautta Kaarle kuninkaamme!
-    On herrain sortovalta päättynyt;
-    Me Suomalaiset saamme pitää maamme,
-    Niin kuningas on selvään säätänyt.
-
-    Kun saavuin kreivin hoviin, määräsi
-             Mun veroni
-    Tuo kurja vouti kahdenkertaiseksi;
-    Vaan silloin, silloin tuli pelastus,
-    Minusta näytti ihan ihmeheksi,
-    Näin äkkiä kun koitti vapaus."
-
-    Ja vielä kertoella Matti ties:
-             Tul' kruunun mies
-    Hovihin, kirjat kovat muassansa:
-    Takaisin läänitykset avarat,
-    Vapaaksi, itsenäiseks Suomen kansa!
-    Ne kruunun säädökset ol' ankarat.
-
-    Olisit nähnyt naaman herrojen!
-             Mä säälien
-    Jo milt'en silmäelin voutiparkaa.
-    Hän vuorostaan kai saapi taivaltaa
-    Piankin mierontiellä kruunun sarkaa,
-    Ansaitun palkan pahuus viimein saa.
-
-    "Siis vapaat, vapaat, kiitos Jumalan
-             Nyt ollahan!"
-    Huudahtaa äiti, lapset innoissansa.
-    Hartaana nousi taatto seisaallen
-    Ja lausui: "vapaa olkoon Suomen kansa!"
-    Aurinko kultas kasvot vanhuksen.
-
-
-
-
-Kerttu.
-
-
-    "Kerttu joutuu kyöpelihin",
-    Toiset nuoret ilkkui;
-    "Kyllä vielä kostan teille!"
-    Silmät kierot vilkkui.
-    Kerttu käypi mustan koulun,
-    Luvut lujat taitaa;
-    Kulkee öisin kirkkomaassa,
-    Vaan ei tietä kaitaa.
-
-    Kerttu hornaan ratsastaapi
-    Juhannuksen yönä,
-    Ihmisiä vahingoittaa
-    Hänellä on työnä.
-    Kertun maine yhä kasvaa,
-    Hän on suuri noita;
-    Sielunsa myi saatanalle,
-    Hänt' ei moni voita.
-
-    Hyvä rouva kirkkoherran
-    Käypi sairahaksi;
-    Ei oo tauti taivahasta,
-    Pahain panemaksi
-    Vaimot vakaat vakuuttavat.
-    Kerttu auttaa voisi,
-    Kenenkään kun tietämättä
-    Hänet luokseen toisi.
-
-    "Tule Jeesus, ilman herra,
-    Tänne tarvitahan,
-    Kipeät surelemahan
-    Hurmat hautomahan."
-    Luvut lujat Kerttu lukee
-    Tähän tautiin liikaan;
-    Rouvan jättää häijy henki,
-    Siirtyy pahaan piikaan.
-
-    Paha piika poteissansa
-    Rouvan raukeutta
-    Lähtee luoksi esivallan,
-    Etsein oikeutta.
-    Noidan tahtoo roviolle,
-    Niin hän terveeks saisi;
-    Ehkä väistyis häijyläinen,
-    Jumal' armahtaisi.
-
-    Selvä laki, oikeushan
-    Vallitseepi maassa;
-    Tuomarit nyt päätään vaivaa
-    Jutuss' solmukkaassa.
-    Jumala ja Ruotsin laki
-    Ankaruutta vaatii,
-    Ja sen mukaan tuomarikin
-    Päätöksensä laatii.
-
-    "Noita-akka roviolle
-    Hornankonstein tähden,
-    Hyvä rouva julkirippiin
-    Kirkkoon kaikkein nähden."
-    Jumalalle kunniaksi
-    Häijyn hengen saasta
-    Sekä juonet pimeyden
-    Peratahan maasta.
-
-
-
-
-Profeetta.
-
-
-    Taas vanha templi Unikankareella
-    On sanankuulijoista täyttynyt,
-    On kunnon kansa taivaan lohdukkeella
-    Sydäntään virkistämään yhtynyt.
-    Löys viimein arvon rouvat penkkeihinsä
-    Jo kauan kiisteltyään sijoistaan,
-    Jo hartautta saivat sieluihinsa,
-    Kun esipappi nousi saarnaamaan.
-
-    Ruokonsa unilukkari jo nouti,
-    Herättää jolla alkoi nukkujat,
-    Ne, jotka täällä unta vetää jouti,
-    Vaikk' kuulemahan sanaa saapuivat.
-    "Se joka händäns ymbärinsä käändä
-    On autuas", niin pappi todistaa;
-    On kirkko täynnä laulavata ääntä,
-    Oi, niin se lohduttaa ja -- nukuttaa!
-
-    Yht'äkkiä nyt kirkon käytävälle
-    Olento kummallinen ilmestyi,
-    Jo kaikkein katseet kääntyi yhtähälle,
-    Kovasti hienot naiset säikähtyi.
-    On hiukset pitkät, parta polviin asti,
-    Rääsyinen puku, vyönä nuora vain;
-    Nuo silmät säihkyvät niin tuikeasti,
-    Kun katselee hän kansaan tuijottain.
-
-    "Kuulkaatte!" -- lausuu hän nyt selkeästi,
-    "Kuulkaatte kansa kaikki Gomorrhan!
-    Synneissä elätte nyt ylpeästi,
-    Rankaisee teidät Herra taivahan.
-    Pappinne saarnaa vainen rauhaa, rauhaa,
-    Vaan eipä rauhaa maassa olekaan.
-    Pasuuna tuomion jo kohta pauhaa,
-    Te helvettihin ratki tuomitaan!"
-
-    On kuulijat ja pappi kauhuissansa:
-    "Herralta onko tämä varoitus?"
-    Jo heräjääpi horrostansa kansa,
-    Jo tuli monen mieleen katumus.
-    "Armahda Herra, vihasi pois heitä!"
-    Näin toiset huokaa, mutta useat
-    Sanovat: "et sä säikähytä meitä.
-    Pois täältä moiset kierot profeetat!"
-
-    "Se oli vainen hullu pappi parka";
-    Pian tapahtuma leikiks lyötihin.
-    Vaan monen mieli oli kauan arka,
-    Se entä jos ol' merkki kuitenkin...
-    Niin, olihan se hullu pappi vainen,
-    Mutt' toteen kävi pian ennustus:
-    Muistaapi aina kansa Suomalainen,
-    Mik' oli isonvihan kauheus.
-
-
-
-
-Napuen kentällä.
-
-
-    Vanhan Kyrön vainiolla
-      Kyntää maamies peltoaan,
-    Rauhallisna kesäpäivä
-      Kääntyy mailleen laskemaan.
-    "Joko ruuna kotiin kaipaa,
-      Vai mik' olikaan nyt syy,
-    Keskivakohon kun tuossa
-      Äkkiä näin pysähtyy!"
-
-    Kyntömiesi kumartuupi,
-      Auraa aikoo tarkastaa;
-    "Mikä kumma auran tiellä?
-      Katso vanhaa kanuunaa!"
-    Kummituksen lailla maasta
-      Tuijottaa se avosuin.
-    "Mitä tehdä tuolla?" -- miettii
-      Miesi ensin oudoksuin.
-
-    Vaan jo tiesi, mitä tehdä:
-      "Pojat tulkaa auttamaan!
-    Löysin täältä vanhan aarteen,
-      Tulkaa, talteen otetaan!"
-    Melkein hartahina miehet
-      Nostaa löydön nurmellen,
-    Isonvihan inhat ajat
-      Muistuu heille mielehen.
-
-    Talvi oli silloin maassa,
-      Talvi pitkä, lohduton;
-    Sodan viima kansan niitti
-      Milt'ei sukupuuttohon.
-    Uupuneena, viluissansa
-      Värjyi silloin Suomenmaa;
-    Tuoni oli valtiasna,
-      Valta sen ol' kamalaa.
-
-    Tässä päätti vainolaista
-      Meidän miehet tervehtää;
-    Uljas Armfelt innoissansa
-      Rivejään jo järjestää.
-    Pieni joukko verrattuna
-      Vihollisten laumoihin,
-    Vaan on miestä joka miesi,
-      Sekin maksaa jotakin.
-
-    Kolme päivää pakkasessa
-      Muurin lailla seistä sai
-    Siinä meidän pieni joukko.
-      "Myötätuulta tulla kai
-    Venäläiset tänne aikoo,
-      Mutta kyllä käännetään
-    Tuuli heille vastaiseksi,
-      Kunhan miekkaa mitellään."
-
-    Tuolta tulee laajat laumat,
-      Herra meitä auttakoon!
-    Tässä arpa heitetähän;
-      Joka miesi asentoon!
-    Säästetään vaan luotejamme,
-      Kunnes niistä jokainen
-    Varmaan löytää miekkosensa,
-      Vihollisen sydämmen!
-
-    Nyt, nyt! Herran kanssa! Syöskää
-      Niinkuin tuisku talvisään! --
-    Luodit lentää, miekoin, peitsin
-      Eteenpäin nyt rynnätään.
-    Vihollisten rivit horjuu,
-      Joukot kaatuu, pakenee;
-    "Voitto voitto!" -- Sotamiehet
-      Meidän puolla huutelee.
-
-    Vaan oi, kohta voiton äänet
-      Valituksiin vaihtuvat;
-    Uuden päivän armaat toiveet
-      Haudan yöhön haihtuvat.
-    Viekas vihollinen pääsi
-      Salaa meidän selkähän;
-    Missä meidän ratsuväki?
-      Senhän piti estämän...
-
-    Kuolonvimmoin, kaatuenkin
-      Meidän miehet taistelee,
-    Vaikka maansa menneheksi
-      Selvästi he havaitsee.
-    Verissään ja haavoissansa
-      Iskevät he vielä vaan;
-    Kunnialla kuolemahan,
-      Orjaksi ei milloinkaan!
-
-    Mailleen meni viluissansa
-      Päivä lyhyt talvinen,
-    Yö jo peittää hunnullansa
-      Kentän kolkon, hurmeisen.
-    Pakkanenkin armahtaapi
-      Uhreja nyt taistelun,
-    Vaimentaapi viimallansa
-      Tuskat kansan ruhjotun.
-
-    Pitkä ompi pohjan talvi,
-      Ei sen luulis loppuvan,
-    Pitempi aik' isonvihan;
-      Luullut ei ois virkoovan
-    Suomen enää sorron alta
-      Uuteen eloon ensinkään.
-    Ja -- nyt näät, kuin rauhan mies käy
-      Peltoansa kyntämään.
-
-    Eipä ole Suomen kansa
-      Luotu kesken kuolemaan,
-    Elää se, jot' ei voi kaataa
-      Edes isovihakaan.
-    Uusi polvi tämän tuntee;
-      Isiänsä mainiten
-    Pojat vievät sotamuiston
-      Kotiansa iloiten.
-
-
-
-
-Pakolaisten palaaminen.
-
-
-    Hiipii perhe pakolainen
-    Metsän laitaan arkaillen.
-    "Jokohan on vainolainen
-    Mennyt mailta taistojen?" --
-    Rauniot ei vastaa heille,
-    Vieno kuiske viidakon
-    Haihtuu tuonne ilmanteille
-    Yli vanhan vainion.
-
-    Mutta missä pellot, missä
-    Kodin kaunis lakeus?
-    Pelloiss' isäin kyntämissä
-    Nuorta metsää, asumus
-    Jok' on sutten ahnahitten;
-    Kolkko kotiseutu on,
-    Mutta mieli palaavitten
-    Vielä kolkompi auoton.
-
-    Eipä kuulu vainolaista;
-    Mennyt on jo vietyään,
-    Mit' ol' ottaa arvokkaista,
-    Tuleen sytytettyään,
-    Mit' ei voinut myötään viedä.
-    "Napueen jäi hautoihin
-    Isä, mieroon me, -- en tiedä,
-    Kuinka henkiin jäätihin."
-
-    Äidin puhe nyyhkytystä,
-    Siitä itkee tytärkin;
-    Lasna pakoon hävitystä
-    Joutui maihin vieraisin,
-    Tuskin muisti kotiansa;
-    Veikot viimein puhkeaa
-    Lausumahan innoissansa:
-    "Tämä siis on meidän maa!
-
-    Kirves käteen, kuokka toiseen,
-    Työhön eestä synnyinmaan!
-    Aura isäin vainioiseen,
-    Omaks niin se voitetaan.
-    Perintömme, äiti, näytä!
-    Onko kotipelto tuo?
-    Lemmelläsi mielet täytä,
-    Sepä rintaan voimaa luo!"
-
-    Äiti parka askeleitaan
-    Jouduttaa, niin päästihin
-    Erämaasta ääreen keitaan,
-    Juureen vanhan temppelin.
-    Niinkuin leski murheellisna,
-    Raastettuna seisoi se;
-    Ilomielin, voitollisna
-    Astui nuoret sisälle.
-
-    Templi täyttyy vähitellen
-    Kansaa köyhää palaavaa;
-    Virsi kaikuu värähdellen,
-    Herran sana virvoittaa,
-    Nääntyneille voimaa uutta
-    Luo se mieliin lohdullaan:
-    Herra käyttää ankaruutta,
-    Vaan ei hyljää kuitenkaan.
-
-    "Herra, siunaa meit' ja auta!"
-    Tää ol' kaikkein huokaus.
-    Pian kansanlemmen kautta
-    Elpyi elon armaus,
-    Uudet kodit rakennettiin,
-    Aineen, hengen vaurastus
-    Tosi työllä saavutettiin, --
-    Jälkimailman siunaus.
-
-
-
-
-Kaksi kaarlolaista.
-
-
-    1.
-
-    Joukossa kuuluin "sinisten"
-    Mainittiin kesken veikkojen
-    Useinkin kahta Suomalaista.
-    Kun luodit tuiskui tuiriiimmin,
-    Vierekkäin aina nähtihin
-    Nää kaksi kunnon kaarlolaista.
-
-    Jo nuorna Skoonen sodissa
-    Ol' Pekka sodan opissa,
-    Läks' itse sinne Pohjanmaalta;
-    Vaan Hämeen Matti kodistaan
-    Vaadittiin arpaan kolmikkaan,
-    Ei näyttänyt hän sotilaalta.
-
-    Ollessaan Kaarlen leirissä
-    He nähtiin aina yhdessä,
-    Toistensa kaksi vastakohtaa;
-    On Matti jörö jättiläs,
-    Ja Pekka pieni, lystikäs,
-    Mutt' aina asiat hän johtaa.
-
-    Leirissä leikiks lyödähän,
-    Kun pitkän Matin tekevän
-    Havaitaan sotatemput väärin.
-    Hän ei oo siitä ollakseen,
-    Astuilee vainen verkalleen,
-    Iloitkoot toiset mielin määrin.
-
-    Vaan kerran kummat nähtihin,
-    Kuohahti veri hidaskin,
-    Kun pilkkas häntä Ruotsalaiset.
-    Nyt tarttui Matti kanuunaan
-    Ja alkoi sillä huitomaan, --
-    Tulipa aimo tanssiaiset!
-
-    "Huut, venska huut!" -- hän karjasi,
-    Niin että leiri kaikasi, --
-    Kuninkaan niin näk' takanansa.
-    Jo Matti työtään kauhistui,
-    Vaan kuningas ol' hymysuin,
-    Puolusti Pekka veikkoansa.
-
-    Mutt' toinen leikki leikittiin,
-    Kun Narvan luona voitettiin
-    Armeija suuri Venäläisten.
-    Molemmat miehet hiessä päin
-    Löi, iski, pisti vierekkäin,
-    Rivissä rientäin ensimmäisten.
-
-    Kun iskivät he parhaillaan,
-    Kuningas kiiti ratsullaan
-    Ohitse lumituiskun lailla.
-    Vaan voi, jo ratsu kompastui,
-    Kuningas ojaan vajoutui, --
-    On saapastaan ja miekkaa vailla.
-
-    Pian miehet ehti auttamaan,
-    Hevosta Matti nostamaan,
-    Jalastaan Pekka saappaan antaa.
-    Pääs, Matin miekka kädessään,
-    Nuor' leijona taas iskemään,
-    Uus hepo häntä taistoon kantaa...
-
-
-    2.
-
-    Kun Fredrikshallin vallilla
-    Kukistui Ruotsin leijona,
-    Myös haihtui henki sotainen,
-    Ol' mennyt aika Kaarlojen.
-
-    Ja rauha Uudenkaupungin
-    Vihdoinkin aikaan saatihin;
-    Pääs sodan alta Suomenmaa,
-    Uus aika alkoi sarastaa.
-
-    Kotihin pääsi Mattikin,
-    Pää harmaa, käynnin horjuvin;
-    Sai nähdä sentään synnyinmaan,
-    Ennenkuin ehti kuolemaan.
-
-    Kotona kaikki toisin nyt,
-    Tääll' oli sota telminyt;
-    Ja sodista hän virkkaa ties,
-    Tää vanha kaarlolainen mies.
-
-    Kun loimus talvi-iltoina
-    Takassa aimo valkea,
-    Kertoili "setä" lapsillen
-    Satuja Kaarlen urhojen.
-
-    Hän kertoi, kuin läks' astumaan
-    Kymmentä vastaa yksi vaan,
-    Kun henki nuoren leijonan
-    Innosti koko armeijan.
-
-    Voitosta miten voittohon
-    Riennettiin kuin hääviettohon,
-    Kuin kaukomaihin marssittiin,
-    Ja vilut, näljät kestettiin.
-
-    Vaan mainitessaan Pultavaa
-    Poskelle kyynel herahtaa.
-    "Rukous silloin jätettiin,
-    Sentähden myöskin kävi niin..."
-
-    Ei paeta Matti osannut,
-    Niin oli hänkin joutunut
-    Vangiksi tsaarin Pietarin, --
-    Heit' oli luvuin tuhansin.
-
-    Vanhuksen ääni kolkko on
-    Kun kertoo, juhlasaattohon
-    Kuin tsaari vangit Moskovaan
-    Vei ylpeillessään voitostaan.
-
-    "Ken lukee tuskankyyneleet,
-    Joit' ovat vangit itkeneet
-    Aroilla suuren Venäjän
-    Ja Siperian synkeän? --
-
-    Kiitetty isäin Jumala,
-    Kun toi mun vielä kotia!" --
-    Hän kyynelsilmin lopettaa,
-    Karskisti takkaan tuijottaa.
-
-    Viel' yksi viesti tuotihin:
-    Jäi Pekka lumituiskuihin
-    Laelle Norjan tunturein
-    Kanss' Suomen viime soturein.
-
-    Saapuissa surusanoman
-    Näin kuultiin Matin lausuvan:
-    "Pois minäkin jo himoitsen
-    Luo kaarlolaisten henkien."
-
-
-
-
-Antti Chydenius.
-
-
-    Mennyt oli Ruotsin mahtavuus,
-    Laskeutui sen päivä Pultavalla;
-    Vaan nyt koitti jälleen aika uus:
-    Toimella ja työllä rauhaisalla
-    Korjatahan vanhat vahingot,
-             Sotain vauriot.
-
-    Mutta eihän sankar'aaluvain
-    Sovi tehdä kodin pikkutöitä!
-    Väitti toiset mielin urhokkain,
-    Pilkkaellen rauhan pyrinnöitä.
-    "Myssyt" näin ja "hatut" toisiaan
-             Sätti ainiaan.
-
-    Kaikkein huulilla ol' vapaus,
-    Orjina vaikk' oltiin puolueiden;
-    Häilyväinen oli hallitus,
-    Hämmennys suur' oli käsitteiden.
-    Mistä selvittäjä saadahan
-             Vyyhdin sekavan?
-
-    Kaukaa salomailta Sotkamon
-    Ilmestyi nyt papinpoika nuori,
-    Astui neuvospöytään valtion,
-    Vyyhdit sekavaiset selväks suori,
-    Tunnussananansa valistus,
-             Tosi vapaus.
-
-    "Senkötähden täällä pidetään
-    Sorron alaisena Suomenmaata,
-    Siinä uskossa kun eletään,
-    Ettei erämaita pyytää saata
-    Viholliset saaliinhimoiset? --
-             Oivat aattehet!"
-
-    "Maalle vapaus vain suotakoon,
-    Niin se pian elpyy eloon uuteen;
-    Kukin, min voi, myyköön, tuottakoon,
-    Varmaan vie se kansan varakkuuteen."
-    Päivän selvä oli ajatus, --
-             Voitti valistus.
-
-    "Jos ei pääse kansan toivehet
-    Koskaan kuuluville hallituksen,
-    Niin ei poistu maasta puuttehet." --
-    Ajain asiata valistuksen
-    Sai Chydenius näin kansallen
-             Painovapauden.
-
-    Vielä mursi hän myös kahlehet
-    Hengen vanhan ahdasmielisyyden,
-    Uskonvapauden siemenet
-    Kylvi aikana hän itsekkyyden.
-    Uuteen päivään katseen kääntää ties
-             Selvä Suomen mies.
-
-    Aikakaus ei tosin kyennyt
-    Täysin oivaltamaan aatteitansa,
-    Mutt' on siemenen hän kylvänyt,
-    Josta heelmää nauttii Suomen kansa.
-    Hengen kylvömiesten kaunistus
-             On Chydenius.
-
-
-
-
-Lauri herra.
-
-
-    1.
-
-    "Oi kuinka onkaan ihanaa
-    Hovissa olo -- hurmaavaa!"
-    Ties kotiin tullen Lauri herra.
-    "_Charmant, charmant_!" -- hän ranskaksi
-    Innoissaan vielä huudahti,
-             Ol' ainaki
-    Miehessä miestä toisen verran.
-
-    Näet nuori kreivi hovihin
-    Ol' päässyt oivaan oppihin,
-    Harjoittamahan aateluutta.
-    "_Ma chère maman_, et arvaakaan,
-    Hovissa Kustaa kuninkaan,
-             Niin loistokkaan,
-    Kuin näkee paljo suurta, uutta!"
-
-    "Lumoojakuninkaaksihan
-    Useiden kuulin sanovan
-    Herraamme ylen armollista.
-    Hän on niin hieno, lempeä,
-    Suur'aatteinen ja henkevä,
-             Niin etevä,
-    Näet silmistään sen loistavista.
-
-    Hän isäin sankarmaineesen,
-    Voimalla Vaasain, Kaarlojen
-    Ruotsimme vanhan vielä nostaa.
-    Hän kukistaa nuo puolueet,
-    Jotk' ovat maata hallinneet
-             Ja raadelleet, --
-    'Hatuille', 'myssyille' hän kostaa.
-
-    Hän kaavat muinaisaikojen
-    Ja vanhain uskontaikojen
-    Poistaapi, kaikki uudeks luopi.
-    Ja uuden ajan valistus
-    Ja hengen tosi vapaus
-             Kuin tenhous
-    Onnellisuuden maahan tuopi."
-
-    "Hovista kerro jotakin!"
-    Näin äiti silmin kiiltävin.
-    Nyt kaskun kertoi Lauri herra:
-    "Matkalla kerran Haagaan päin
-    Kuningas kulki vieressäin,
-             Hän virkki näin:
-    'Josp' oisi kyllin rahaa kerran!'
-
-    'Mä tiedän, missä rahaa ois',
-    Mä lausuin, 'kunhan vainen vois
-    Sen aarteen kätköstänsä kaivaa.'
-    'Sanoppas, missä, veikkonen!' --
-    'Lippaassa kuningattaren...
-             Ei, vaikenen,
-    Kun puhua ei maksa vaivaa.'
-
-    'Älähän huoli, hankipas
-    Se mulle!' -- vastaa kuningas,
-    Ja pian tuli lipas meille.
-    Siin' oli kultarahoja,
-    Noin viisitoista tuhatta
-             Tukaattia. --
-    Näin pääsin, _maman_, onnen teille.
-
-    Nyt olen, _ma chère_ äitini,
-    Kuninkaan Kustaan suosikki,
-    Pian hoviviran otan vastaan.
-    Mä kiiruhdan nyt Tukholmaan,
-    Mua riennä, äiti, siunaamaan"...
-             "Onneksi vaan!"
-    Otsalle suutel' äiti lastaan.
-
-
-    2.
-
-    "Tään sodan kuningas on alkanut
-    Lakia vastoin, maamme saattanut
-    Jalkoihin sodan ihan ilman syyttä.
-    Me emme tottele lainrikkojaa,
-    Vain onnetuutta hänestä saa maa,
-    Etsimme Katariinan ystävyyttä.
-
-    Tuo tapahtuma luona Puumalan
-    Vain juoni oli Kustaan kavalan;
-    Hastfehrin miehet siellä sukkelasti
-    Nimessä venäläisten alkoivat
-    Tään sodan, rajan takaa ampuivat;
-    Näin puoltaa Kustaa maataan hurskahasti!"
-
-    Leirissä hiipii henki kapinan,
-    Jo salaa öisin kokoonnutahan,
-    Ja Pietarin jo teitä kirjeet kulkee.
-    Lujasti uskoo liitto Anjalan,
-    Ett' tulee Suomi hyvään turvahan,
-    Kun Katariina syliinsä sen sulkee.
-
-    "Minäkö vielä tuonne leirihin!"
-    Näin Lauri herra kasvoin kalpe'in
-    Huudahtaa ihan kauhistuksissansa.
-    "Niin huonot siellä varustukset on,
-    Saa terveyskin siellä vaurion;
-    Mä olen täällä armaan äidin kanssa."
-
-    "Kreiville kirje!" -- "Käsky sotaan kai!
-    Sprengtporten kirjoittaapi. -- Vai niin, vai!
-    No, kyllä teen mä käskettyä työtä.
-    Oi, äiti, maani tahdon pelastaa,
-    Minulle onnen ovi aukeaa...
-    Mä lähden oitis! Äiti, hyvää yötä!"
-
-    "Jos vangiksi vain saamme kuninkaan,
-    Niin silloin ollaan herrat Suomenmaan,
-    Ja uusi aika alkaa Pohjolassa."
-    Näin Anjalassa salaa tuumittiin;
-    Vaan eipä käynyt otus satimiin,
-    Hän on jo Tanskaa vastaan sotimassa.
-
-    Jo täytyi Lauri herran pakohon
-    Kanss' onnenonkijoiden joukkion
-    Armoille Katariinan synnyinmaastaan.
-    "Mun miksi laitoit, äiti, hovihin,
-    Ja miksi pettäjöitä kuuntelin,
-    Maan jotka vieroittivat kuninkaastaan?"
-
-    Sanoma Anckarsvärdin murhatyön
-    Kun saapui, niinkuin huntu synkän yön
-    Ois kaikki peittänyt, niin tuntui juuri.
-    Ei ollut Kustaa valapattoinen,
-    Vain uhri nurjan ajan, valheisen.
-    Tää aikakaus ol' valapatto suurin.
-
-
-
-
-Vallesmanni.
-
-
-    Arvon vallesmanni se kamarissaan
-    Astuvi painavin askelin;
-    Sangen ompi herra nyt suutuksissaan,
-    Pohja jo siintävi pullonkin.
-
-    "Oi, voi näitä vaivoja virkamiesten
-    Maassa suomalaismoukkien;
-    Vallattuuden mä ruoskalla selkään piesten
-    Juuritan mielestä junkkarien."
-
-    Kunnon vallesmanni se pamppuansa
-    Katsellessahan lohdun saa,
-    Kamariin niin astuvi peloissansa
-    Maamies, nöyrästi kumartaa.
-
-    "Kas niin! Siinä yksi on kiusanhenki",
-    Herra miettivi äkeissään.
-    "Mikä lempo villitsi moukan senki,
-    Mikä on riivannut kansan tään?"
-
-    Uupuneena taistoissa tuhoisissa
-    Maa pääs Venäjän helmoihin;
-    Nyt ei huolta, asuvi Pietarissa
-    Keisari suurin ja mahtavin.
-
-    Turhaan Snellman peistänsä heiluttaapi,
-    Kaikkihan maassa nyt oivasti on;
-    Talonpoika rauhassa elää saapi
-    Turvissa viisahan hallinnon.
-
-    Vaan on tuokin tolvana lauluillansa
-    Kapinanhenkeä lietsonut;
-    Kuinka käykään, jos heräjää tää kansa,
-    Kun hyvin juuri on nukkunut!
-
-    Ruotsin laki voimassa onhan vielä,
-    Entä ne oorderit salaiset...
-    Vallesmanni kolkolla ompi miellä:
-    Tepsivät nyt vain lääkkehet!
-
-    "Mitte, mitte lurjus sä kechta laula?
-    Kylle mine sun oppeta!
-    Mine hakka kochta sun poikki kaula,
-    Jos et viisujas loppeta."
-
-    Kaino runolaulaja kansan mielen
-    Tulkinnut vain oli lauluillaan,
-    Vaikeroinut sortoa Suomen kielen,
-    Siitä nyt joutuvi vastaamaan.
-
-    Kansan henki heräsi horrostansa,
-    Laulut intoa mieliin loi;
-    Jakoi esivalta nyt palkintojansa,
-    Pamppu kun miehen seljällä soi.
-
-
-
-
-Aleksander II:n muisto.
-
-1894.
-
-
-    "Mittaaja vallan jalon ruhtinaan
-    Voi vainen kansan tosi onni olla";
-    Ei hallitsijan istuin milloinkaan
-    Vahvistu taistoin verivainiolla,
-    Ja kansanlempi päärly kallihin
-    Kruunussa keisarin on varmaankin,
-    Loistonsa säilyttää se kauimmin.
-
-    Suurvaltiaan sait, Suomi, kruunuhun
-    Kalliimman lemmenhelmesi sä panna,
-    Ja ansaitsi hän rakkautes sun,
-    Se tieto ikikunnianas kanna!
-    Hänelle kun sä muistopatsaan loit
-    Velvollisuutes vainen täyttää ko'it,
-    Osoitit lempes, niinkuin parhain voit.
-
-    Sun sopii muistaa tänään, Suomen mies,
-    Mlk' kohtalosi ilman häntä oisi.
-    Sun maasi nukkui, moni luul' kenties:
-    Ei koskaan enää noustakaan se voisi.
-    "Kuolleena syntynyt tää kansa on,
-    Reunalla ainakin on turmion",
-    Näin ilkkuikin jo moni kunnoton.
-
-    Sai rahvas tosin maata raataen
-    Leipänsä niukan, vierahissa halla
-    Vaikk' usein kulki, nälkä valjuinen,
-    Vaan turhaan valittaa sai vaivain alla.
-    Vallitsi herrat vierasmieliset,
-    Kuin halla virkavallan aattehet
-    Vei hennot kansallisuustaimiset.
-
-    Ei päässyt kansan ääni kuulumaan,
-    Se kapinoitsemista muka vainen
-    Ja juonta yllyttäjäin kurjain vaan.
-    Ja kuinka kelpais raaka Suomalainen
-    Maan asioista mitään päättämään? --
-    Ei heillä liioin liene hätääkään,
-    Kuin "Irokeesit" voi he metsissään.
-
-    Vaan hallat voitti kevään henki uus:
-    Kautt' _Aleksander Toisen_ uusi aika
-    Jo koitti, aurinkoisen armaisuus
-    Ja lämpö maahan vaikutti kuin taika.
-    Jo kansan toiveet, tarpeet syvimmät
-    Hallitsijankin korviin pääsivät,
-    Min parhaat parannukset syntyivät.
-
-    Vapauttaja-Tsaari! Suojanaan,
-    Edistäjänä tosi valistuksen
-    Muistaapi Sua kansa Suomenmaan,
-    Ja muistolles se lausuu siunauksen,
-    Niinkauan kuin se muistaa itseään:
-    Se saapi siitä innon elämään, --
-    Kuin kieltää vois se sydänlämpöään?
-
-
-
-
-Juhlaruno
-
-Etelä-Fohjanmaan Suomalaisen kansanopiston vihkijäisissä
-Ilmajoella 8/1 1896.
-
-
-          1.
-
-          Mikä onkaan linna tuolla,
-          Kaukaa silmiin siintävä;
-          Onko hovi mahtimiesten,
-          Herrain hovi kiiltävä?
-          Onko saatu sortamahan
-          Kansaa orjuusikeeseen
-          Talo suuri Korpisaareen,
-          Ilmajoen sydämmeen?
-
-          Ootko yksin muukalainen,
-          Vielä tuota kysytkin! --
-          Ei se ole hovilinna,
-          Ei se lyökään kahleisin.
-          Valistuksen ahjon oivan
-          Kansan lempi luonut on,
-          Opin ahjon nuorisolle:
-          Nä'et _kansanopiston_.
-
-    Väinämöinen vakaa vanhus synnyt syvät ilmi toi,
-    Suomen kansa tiedon valon kalliiks aina arvioi;
-    Miekkonen se, joka tiesi luvut luonnon mahtavat,
-    Häntä kuulee miehet, naiset, vanhuksetkin vakavat.
-
-    Vaan kun poika Marjattaisen ruhtinaaksi ristittiin,
-    Kaiken vallan vartijaksi, mailman valoks mainittiin,
-    Niin jo väistyi Väinämöinen, laulun ladun jättäen,
-    Niinkuin päivän koittaessa väistyy valo kuuhuen.
-
-    Mutta myöhään Pohjanmailla voiton saapi valkeus,
-    Kauan kanssa pakanuuden kesti ristin kamppaus;
-    Itsekin tää hämärässä viihtyi templituohusten,
-    Ei siis kumma, jos ei kansaan päässyt valo taivainen.
-
-    Voitti viimein valon valta: katso, taivas ruskottaa!
-    Herran sanaa omin kielin Suomen kansa kuulla saa.
-    Siitä virtaa valo uusi, elähyttäin, lämmittäin,
-    Tunkeuu se tölleihinkin, saloillekin ennättäin.
-
-    Vaikka vielä sodat, näljät edistystä ehkäisee,
-    Pohjan hallat, idän ilmat tiedon taimet turmelee,
-    Sittenkään ei Suomen kansa uskostansa luopunut,
-    Synkälläkin on se säällä valon voittoon luottanut.
-
-                     *   *   *
-
-    Moni kysyi kaihomielin: mik' on Suomen vastaisuus?
-    Kansa itse vastuun tiesi: vielä koittaa päivä uus.
-
-                     *   *   *
-
-          Päivä uus on koittanutkin,
-          Aika armas keväimen,
-          Isäin usko voittanutkin
-          Tiedon valon kansallen.
-          Kun se tenhovoimallansa
-          Täyttää mielet nuorison,
-          Suojan saapi Suomen kansa,
-          Turvana se maamme on.
-
-
-    2.
-
-    Vankin Suomen heimoveljeksistä,
-    Suku Pirkkalaisten tarmokas
-    Työkseen sai Suupohjan rämehistä
-    Luoda meidän laajat vainiot.
-    Estänyt ei halla valjukas,
-    Eivät verivainoin vauriot
-    Tuimaa työtä poikain pohjolaisten,
-    Taisteloa urhoin urheaisten.
-
-    Uupuivat kun isät raatamasta,
-    Päästen alle nurmen synnyinmaan,
-    Pojat vankat isäin neuvomasta
-    Tarttui kuokkaan, työtä jatkaen,
-    Tai kun vihamies sai sortamaan,
-    Tarttuivat he nuijaan, peitsehen.
-    Eestä vapauden veri, henki! --
-    Oli oppi isäin, poikienki.
-
-    Usein saivatkin he hurmeellansa
-    Kostuttaa sen maan, min raatoivat.
-    Kenpä lukee vauriot, jotk' kansa
-    Tään Suupohjan kestää saanut on?
-    Vaan kun sodat kansaa kaatoivat,
-    Hurme kastoi isäin vainion,
-    Kasvoi touko tuorekkaampi vainen,
-    Heelmä vapauden ihanainen.
-
-    Nämät verikylvöt Suomalaisten
-    Luona Santavuoren, Napuen,
-    Kentäll' Lapuan ja Oravaisten
-    Ihmetou'on ovat kantaneet, --
-    Rakkaus on tehnyt ihmehen, --
-    Kuollessaan on isät voittaneet
-    Jaloisimman voiton sankaritten:
-    Suomi synnyinmaa on vapahitten!
-
-    Nuorukainen! Kunnioita heitä,
-    Joiden työstä nautit hedelmää,
-    Eespäin heidän aukomiaan teitä
-    Vapauden, valon taistohon!
-    Elämään käy jaloint' elämää!
-    Työtä, taisteloa vielä on,
-    Ennenkuin on Suomi suomalaisna,
-    Elinvoimaa uutta uhkuvaisna.
-
-
-    3.
-
-    Ei meistä maata kalliimpaa
-    Kuin suloinen Suupohjan maa,
-    Sen lakeudet laihoisat,
-    Sen lehdot, nurmet tuoksuvat;
-    Se meidän synnyinseutu on,
-    Se pyhä on ja tahraton.
-
-    Muut mainitkohot kunnaitaan
-    Ja järviään ja saariaan,
-    Meist' Ilmajoen lakeus
-    Ja Kyrön peltoin aukeus,
-    Maat Laihian ja Lapuan
-    On maita elon armaimman.
-
-    Tään opinahjon rakkaus
-    On luonut tenhollansa,
-    Se on Suupohjan kaunistus,
-    Luo kauas loistoansa.
-
-    Jos kunne tiemme johtuukin,
-    Tää maa on meille rakkahin;
-    Nää vainiot ja nurmikot
-    Kuiskaavat: pyhät olkohot
-    Sinulle seudut synnyinmaan,
-    Nää kasvot äidin sulokkaan.
-
-    Siis Pohjolamme saakohon
-    Lempemme asti kuolohon!
-    Sen eteen työtä tekemään
-    Me nuoruusvoimin yhdytään.
-    Kun lempi mieltä lämmittää,
-    Se ehoisinta elämää!
-
-
-    4.
-
-    Sen Suomi-äiti kantakoon
-    Kuin päärlyn povellansa,
-    Sit' taivaan koitto valaiskoon,
-    Pois pimeys tienoiltansa!
-
-    Taivainen rakkaus antakoon
-    Elolle vihannuutta
-    Ja innostusta nuorisoon,
-    Aatteiden ihanuutta.
-
-    Suo, Herra, meille siunaus,
-    Tuo taloon onnekkuutta,
-    Töihimme tarmo, hartaus,
-    Ja kansaan voimaa uutta!
-
-
-
-
-Väinön sanoja.
-
-
-    Kävi kerran Väinämöinen
-    Suomenmaata katsomaan,
-    Miten täällä mentyänsä
-    Eletähän, toimitaan.
-    Kansan, kovaa kokenehen,
-    Kansan tutun tapas hän,
-    Vaan se nukkui uupuneena,
-    Tuskin tuntui henkivän.
-
-    Silloin viisas Väinämöinen
-    Sanoiksi näin nimesi:
-    "Tullos taasen, Pellervoinen,
-    Siementämään Suomeni;
-    Kylvä, kylvä kyyhyttele
-    Kautta Luojan sormien
-    Elon siemen Suomen kansaan,
-    Henki hyvä isien.
-
-    Kylvä syvät syntysanat,
-    Tiedon, taidon siemenet,
-    Elämähän uuteen nosta
-    Riennot suuret henkiset;
-    Kylvä mieliin innostusta
-    Kaikkeen hyvään, jalohon,
-    Valistuksen harrastusta
-    Sydämmihin nuorison."
-
-    Pellervoinen, kunnon poika,
-    Kylvämään sai siementään,
-    Kylvi kylät, salomaatkin,
-    Toivotellen mielessään:
-    "Paistakohon armas päivä
-    Näille maille pohjolan,
-    Hallat hyiset estäköhön
-    Täältä Luoja taivahan!"
-
-    Paistoi päivä kirkkahasti,
-    Päivä uuden keväimen,
-    Taimelle sai kylvöt kauniit,
-    Maahan syvään juurtuen.
-    Ei nyt enää takatalvi
-    Orahia kaataa saa,
-    Tulkoot tuhot idän, pohjan,
-    Kestävi ne tämä maa.
-
-    Kyllä koitti hallat hyiset
-    Vielä tehdä tuhojaan,
-    Vihamiehen rikkaruohot
-    Myöskin pääsi versomaan,
-    Vaan on tuolla onnen ohjat
-    Kaikkivallan kädessä,
-    Häneen luottaa Suomen kansa
-    Onnessa ja hädässä.
-
-    Väinämöinen kylvömaita
-    Katsomahan tullessaan,
-    Sanoiksi näin itse virkki:
-    "Kuullos, kansa Suomenmaan,
-    Vanhat vaarin ottakaatte
-    Sekä nuoret neuvo tää:
-    Maa ei kasva makaajalle,
-    Laiha laiskan tähkäpää.
-
-    Onni ompi ahkeralla,
-    Kunto miehen karkaisee,
-    Hyvä elo hurskahalla,
-    Viisaus maata vallitsee;
-    Lyhyet on valheen jäljet,
-    Rehellisyys perii maan;
-    Jumalassa elon lähde,
-    Siveätä siunataan."
-
-    Näitä neuvoi Väinämöinen
-    Kasvavalle kansallen,
-    Siitä alkoi elon taimet
-    Versomahan Suomehen.
-    Näitä muistaa uusi polvi;
-    Siinä taivaan siunaus,
-    Missä kunto kaikkinainen,
-    Jalon, hyvän harrastus.
-
-
-
-
-Liittolaulu.
-
-
-    Nyt liittohon nuoret me yhdytähän
-    Eest' armahan syntymämaan;
-    Ken soisi sen varttuvan, edistyvän,
-    Saa tehtävän kunniakkaan.
-    On liittomme valon ja vapauden,
-    Synnyttämä kansamme rakkauden.
-    Tää synnyinmaa eläköön,
-          Eläköön!
-      Ja Suomena säilyköön!
-
-    Sä nuoriso lippusi mainehikkaan
-    Isiltäsi periä sait,
-    Vapaasti se nostaos hulmuamaan
-    Ja muista sen perimälait:
-    Maan eestä ken uhravi henkensäkin,
-    Se lapsista urhojen on parahin.
-    Siis Suomenmaa eläköön,
-          Eläköön!
-      Sua lapsesi lempiköön!
-
-    Taas kansamme elohon elvyttyään
-    Sai Sampoa takomahan,
-    Sentähden me nuoret jo yhdistytään
-    Työn intoa lietsomahan.
-    Pian Sampo on valmisna jällehen uus
-    Ja Suomessa säilyvi onnellisuus.
-    Siis Suomenmaa eläköön,
-          Eläköön!
-      Pian Sampo sen syntyköön!
-
-    Pois kahlehet kaikki jo sortajien!
-    Vapaaksihan kansamme kaitselmus loi,
-    Pois velttous! Voimalla rakkauden
-    Vain liittomme luod' elon heelmiä voi.
-    Siis henkemme vahvaksi varttukohon,
-    Niin Suomemme pohjolan päärlynen on.
-    Tää synnyinmaa eläköön,
-          Eläköön!
-      Ja puhdasna päilyköön!
-
-
-
-
-Toivotus.
-
-
-    Jumala, siunaos syntymämaata,
-    Suureksi, kauniiksi kansa sen saata,
-    Onnen sä voit sille varmimmin taata,
-             Isäin Jumala!
-
-
-    Sinuhun suotta ei turvannut kansa;
-    Kun oli ahdistus korkeimmallansa,
-    Katkesi neuvostas sortajan ansa,
-             Isäin Jumala!
-
-    Niinkuin sä ain' olit isien suoja,
-    Ollos sä meidänkin onnemme luoja,
-    Taivahan valon ja elämän tuoja,
-             Isäin Jumala!
-
-    Suojasi saakohot lapsetkin lasten!
-    Ain' olethan, kuningas kuningasten,
-    Turvana kansojen vanhurskasten,
-             Isäin Jumala!
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA***
-
-
-******* This file should be named 54359-8.txt or 54359-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/3/5/54359
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54359-8.zip b/old/54359-8.zip
deleted file mode 100644
index d8c0f19..0000000
--- a/old/54359-8.zip
+++ /dev/null