diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54249-8.txt | 15665 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54249-8.zip | bin | 235502 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 15665 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d4c050f --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54249 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54249) diff --git a/old/54249-8.txt b/old/54249-8.txt deleted file mode 100644 index 7321f9b..0000000 --- a/old/54249-8.txt +++ /dev/null @@ -1,15665 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Bastiljin valloitus, by Alexandre Dumas, -Translated by Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Bastiljin valloitus - - -Author: Alexandre Dumas - - - -Release Date: February 27, 2017 [eBook #54249] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BASTILJIN VALLOITUS*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -BASTILJIN VALLOITUS - -Kirj. - -Alexandre Dumas - -Ranskankielestä suomentanut - -Jalmari Finne - -Alexandre Dumas'n historialliset romaanit VI - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Lukija tutustuu tämän kertomuksen sankariin ja hänen - syntymäseutuunsa. - II. Todistetaan, että täti ei aina ole yhtä hyvä kuin äiti. - III. Ange Pitou tätinsä luona. - IV. Kuinka lausevirhe ja kahdeksan kielivirhettä saattaa - vaikuttaa ihmisen elämään. - V. Maalaisfilosofi. - VI. Paimenelämää. - VII. Todistetaan, että jos pitkät sääret ovat epämukavat - tanssiaisiin, ne ovat sitä hyödyllisemmät juostessa. - VIII. Miksi tummapukuinen mies oli mennyt taloon samaan - aikaan kun molemmat poliisit. - XIX. Matkalla Pariisiin. - X. Mitä tapahtui perille tultaessa. - XI. Heinäkuun 13 ja 14 päivän välinen yö. - XII. Mitä tapahtui heinäkuun 13 ja 14 päivän välisenä yönä. - XIII. Kuningas on niin hyvä, kuningatar on niin hyvä. - XIV. Ranskan kolme hallitusmahtia. - XV. Kansan Mirabeau. - XVI. Bastilji ja sen kuvernööri. - XVII. Kukistunut suuruus. - XVIII. Tohtori Gilbert. - XIX. Kolmio. - XX. Sebastien Gilbert. - XXI. Rouva de Staël. - XXII. Kuningas Ludvig XVI. - XXIII. Kreivitär de Charny. - XXIV. Kuninkaallista filosofiaa. - XXV. Kuningattaren luona. - XXVI. Kuninkaan illallinen heinäkuun 14 päivänä 1789. - XXVII. Olivier de Charny. - XXVIII. Aviomies ja rakastaja. - XXIX. Kolmisin. - XXX. Kuningas ja kuningatar. - - - - -I - -LUKIJA TUTUSTUU TÄMÄN KERTOMUKSEN SANKARIIN JA HÄNEN SYNTYMÄSEUTUUNSA - - -Picardien ja Soisonnaisin rajalla, siinä osassa kansallista maaperää, -joka Ile-de-Francen nimisenä kuului muinaisten kuninkaittemme -perintöalueeseen, keskellä puolikuun muotoista alaa, joka -ulottuessaan etelästä pohjoiseen leviää viidenkymmenen tuhannen -tynnyrinalan suuruiseen metsään, on Frans I:n ja Henrik II:n -istuttaman tavattoman laajan puiston suojassa Villers-Cotteretsin -pieni kaupunki. Tämä kaupunki on kuuluisa siitä, että siellä syntyi -Charles Albert Demoustier; kertomuksemme alkaessa hän täällä -kirjoitti, aikakautensa kauniiden naisten iloksi "Kirjeitä Emilielle -jumalaistarustosta", joita kiihkeästi luettiin sitä mukaa kuin ne -ilmestyivät. - -Lisätkäämme tämän pienen runollisen kaupungin mainetta, kaupungin, -jolle sen pilkkaajat itsepintaisesti tahtovat antaa kauppalan nimen, -vaikkakin siinä on kuninkaallinen linna ja kaksituhatta neljäsataa -asukasta, lisätkäämme sen runollista mainetta sillä huomautuksella, -että se on kahden penikulman [Ranskan penikulma oli noin -puoliviidettä km. -- _Suom._] päässä Laferté-Milonista, missä syntyi -Racine, ja kahdeksan penikulman päässä Château-Thierrystä, missä La -Fontaine näki päivänvalon. - -Ottakaamme huomioon sekin, että "Britannicuksen" ja "Athalien" -kirjoittajan äiti oli kotoisin Villers-Cotteretsista. - -Palatkaamme sen kuninkaalliseen linnaan ja kaupungin kahteentuhanteen -neljäänsataan asukkaaseen. - -Kuninkaallisen linnan perusti Frans I, jonka vaakunan salamanterit -vieläkin koristavat sitä, ja sen valmisti lopullisesti Henrik II, -jonka nimikirjaimet näkee siellä liittyneinä Katarina di Medicin -nimikirjaimiin ja Poitiersin Dianan kolmen puolikuun ympäröiminä. -Kun linna oli tarjonnut suojansa ritarilliselle kuninkaalle ja -hänen lemmikilleen Estampelle ja sitten Orleansin herttualle Ludvig -Filipille ja kauniille madame de Montessonille, jäi se melkein -asumattomaksi jo viimemainitun prinssin kuoltua, sillä hänen poikansa -Filip, joka myöhemmin sai nimekseen Egalité ["Yhdenvertaisuus". Tämän -nimen omaksumisella prinssi turvasi itseänsä vallankumousliikkeen -nostattamalta ylimysvainolta, -- _Suom._], alensi sen prinssillisestä -asunnosta yksinkertaiseksi metsästyslinnaksi. - -Tiedetään, että Villers-Cotteretsin linna ja metsä kuuluivat siihen -lahjoitukseen, jonka Ludvig XIV antoi veljelleen, kun tämä, Anna -Itävaltalaisen nuorempi poika, meni naimisiin kuningas Kaarle II:n -sisaren, Englannin Henrietten kanssa. - -Mitä tulee noihin kahteentuhanteen neljäänsataan asukkaaseen, joista -olemme luvanneet - antaa lukijoillemme tietoja, niin he esiintyivät --- samoin kuin kaikkialla muuallakin, missä on koolla kaksituhatta -neljäsataa asukasta -- ryhmityksinä. - -1:ksi. Aatelisia, jotka viettivät kesänsä lähellä olevissa linnoissa -ja talvensa Pariisissa, ja jotka matkiakseen prinssejä pitivät -kaupungissa ainoastaan sellaista huoneistoa, johon poikettiin. - -2:ksi. Porvareita, joiden nähtiin, oli ilma millainen tahansa, -lähtevän asunnostaan sateenvarjo kainalossa mennäkseen joka päivä -kävelemään leveälle kaivannolle asti, joka erotti puiston metsästä. -Tämä kaivanto oli noin neljännespenikulman päässä kaupungista, ja -se oli saanut nimekseen Haha, ehkä sen vuoksi, että tämä huudahdus -pääsi hengenahdistusta sairastavien asukkaitten povesta heidän -huomatessaan, etteivät he olleet liikoja hengästyneet käveltyään näin -pitkän matkan. - -3:ksi. Työväkeä, joka raatoi kaiken viikkoa, eikä voinut muulloin -kuin sunnuntaisin lähteä tuolle kävelylle, josta varakkaammat -kansalaiset saivat nauttia joka päivä. - -4:ksi. Muutamia kurjia köyhiä olentoja, joilla ei ollut edes vapaata -sunnuntaita; palveltuaan viikon kuusi päivää aatelisia, porvareita -tai käsityöläisiä he menivät seitsemäntenä päivänä tuuheaan metsään -kokoamaan kuivuneita puita tai oksia, jotka myrsky, tuo metsien -viikatemies, jolle tammetkin olivat vain kuin korsia, oli heitellyt -prinssin suurenmoisiin lahjoitusmaihin kuuluvaan tummaan ja kosteaan -metsään. - -Jos Villers Cotterets (_Villerii ad Cotiam-Retiase_) [Kuvattu -pikkukaupunki on Dumas'n syntymäseutu, jota hän vanhojen muistojen -vallassa mielellään esittelee teoksissaan. -- _Suom._] olisi -onnettomuudekseen ollut niin kuuluisa kaupunki, että muinaistutkijat -olisivat seuranneet sen kehitysjaksoja kylästä kauppalaksi ja -kauppalasta kaupungiksi, joka viimemainittu aste oli riidanalainen, -niinkuin olemme maininneet, niin he varmaankin olisivat tehneet -sen huomion, että kylä oli alussa kaksi riviä asumuksia molemmin -puolin sitä tietä, joka johtaa Pariisista Soissonsiin. Sitten he -olisivat lisänneet, että kun kylä oli kauniin metsän laidassa, -oli sinne tullut lisää asukkaita, uusia teitä oli tehty johtamaan -niihin paikkoihin, joiden kanssa kylän täytyi olla yhteydessä, -päättyen paikkaan, joka luonnollisesti muuttui keskustaksi ja jolle -annettiin nimeksi Tori, avoin tila, jonka ympärille olivat nousseet -kauppalaksi muuttuneen kylän kauneimmat rakennukset. Tämän torin -keskellä on nykyään suihkulähde, jota koristaa neljä aurinkokelloa. -Muinaistutkijat olisivat myös määränneet ajan, milloin vaatimattoman -kirkon viereen alkoivat nousta tuon avaran linnan muurit, joka oli -tulos kuninkaan viimeisestä oikusta. Tämä linna oli alkujaan vuoroin -kuninkaallisena ja prinssillisenä asumuksena, kunnes se meidän -päivinämme on muutettu Seinen prefektikunnan synkäksi ja rumaksi -köyhäinhuoneeksi. - -Mutta siihen aikaan, jolloin kertomuksemme alkaa, eivät -kuninkaalliset asumukset, vaikka olivatkin jo ränsistyneet, olleet -vielä vaipuneet niin syvälle kuin meidän päivinämme, ja vaikka -linnassa ei enää asunutkaan prinssi, niin eivät siellä vielä -majailleet ainakaan kerjäläiset. Se oli yksinkertaisesti tyhjillään, -siellä asuivat vain ne henkilöt, jotka olivat sen hoitamiseksi -välttämättömiä; näiden joukossa mainittakoon portinvartija, -palomestari ja kappalainen. Tämän tavattoman suuren rakennuksen -ikkunoista oli osa puistoon, osa eräälle toiselle torille päin, -jota ylväästi sanottiin linnatoriksi; ne olivat suljetut, ja tämä -seikka teki elottoman näköiseksi torin, jonka toisessa laidassa -sijaitsevasta rakennuksesta lukija kai sallii meidän lausua muutamia -sanoja. - -Se oli pieni rakennus, josta ei näkynyt muuta kuin takimmainen osa. -Mutta niinkuin muutamissa henkilöissäkin on asian laita, oli tässäkin -selkäpuoli edullisin. Rakennuksen julkisivussa joka oli kaupungin -valtaväylän, Soissons-kadun puolella, oli kömpelökaarinen portti, -joka oli kahdeksantoista tuntia vuorokaudesta tiukasti suljettuna, -mutta rakennuksen vastakkainen puoli teki iloisen ja miellyttävän -vaikutuksen. Tämä johtui siitä, että sillä puolella oli puutarha, -ja sen muurien ylitse kohosivat kirsikka-, omena- ja päärynäpuiden -latvat, ja pienen, puutarhasta torille johtavan portin molemmin -puolin oli kaksi vuosisatoja vanhaa akaasiaa, jotka levittivät -tuuheat oksansa muurin yli ja keväisin siroittivat laajan alueen -täyteen tuoksuvia kukkia. - -Tämä talo kuului linnan kappalaiselle. Hän hoiti virkaansa -ruhtinaallisessa kirkossa, missä joka sunnuntai luettiin messu, -vaikka linnassa ei ketään asunutkaan. Hänellä oli lisäksi pieni -eläke, johon oli liitetty erikoisena suosionosoituksena kaksi -opintorahaa: toinen Plessisin kouluja varten, toinen Soissonsin -seminaaria varten. Ymmärtäähän, että Orléansin suku kustansi nämä -opintorahat; seminaarirahaston oli perustanut sijaishallitsijan poika -ja koulurahaston prinssin isä. Lasten vanhemmat panivat erikoisesti -huomionsa näihin apurahoihin, ja oppilaat joutuivat niiden vuoksi -epätoivoon, sillä he saivat niiden tähden kirjoittaa ylimääräisiä -aineita joka torstai. - -Oli torstai heinäkuussa 1789; päivä oli jokseenkin synkkä, sillä -myrskyinen tuuli puhalsi lännestä itään, riisti äsken mainitsemiltani -akaasioilta niiden keväisen, puhtaan puvun ja lennätteli kesän -ensimmäisen helteen jo kellastamia pikku lehtiä. Oli kauan aikaa -aivan hiljaista, kuului vain, kuinka kuivat lehdet kahisivat pitkin -toria ja varpunen visersi ahdistellessaan pitkin maata kärpäsiä, kun -kaupungin teräväkärkisen, kiviliuskoilla katetun kirkontornin kello -löi yksitoista. - -Heti kaikui hurraahuuto, niin voimakas kuin sen olisi karjaissut -kokonainen ulaanirykmentti, ja sitä seurasi kohina, joka muistutti -virran syöksymistä kalliolta kalliolle. Molempien akaasioiden välissä -oleva portti aukeni tai oikeammin sanoen paukahti selälleen, ja siitä -säntäsi lapsilauma, joka virtasi torille, missä heti nähtiin viisi -kuusilloista ja meluavaa ryhmää; yksi oli kehänä, jonka sisällä -pyöritettiin hyrriä, toinen hyppäsi ruutua, piirrettyään neliöt -liidulla maahan, kolmas ryhmä kaivoi säännöllisen välimatkan päähän -kuoppia, joihin pysähtyessään pallot tuottivat voiton tai tappion -niille, jotka olivat palloja heittäneet. - -Sillä välin kun nämä pelaavat koululaiset, joille torin varrella -asuvat naapurit olivat antaneet heittiöiden arvonimen, ja joiden -vaatteiden polvet olivat kuluneet ja takkien kyynärpäissä oli -reikiä, pysähtyivät torille, sillaikaa ne oppilaat, joita kiitettiin -siivoiksi ja jotka akkojen puheitten mukaan olivat vanhempainsa -ilo ja ylpeys, erottautuivat suuresta joukosta ja astelivat vasu -kainalossa niin hitaasti, että arvasi heidän kaihomielin jättävän -toisten leikit, kotiaan kohden, missä heitä odotti leivos tai namu -palkaksi siitä, että he olivat luopuneet torille jääneiden iloista. -Näiden takit oli melkein ehjät ja heidän housunsa tavallisesti -moitteettomassa asussa, mikä seikka yhdessä heidän siivoutensa -kanssa herätti pilkanhalua jopa vihaakin huonommin puetuissa ja -kasvatetuissa koulutovereissa. - -Lukuunottamatta näitä kahta lajia oppilaita, joita olemme sanoneet -pelaaviksi ja siivoiksi oppilaiksi, oli kolmaskin ryhmä, jota -nimitämme laiskoiksi oppilaiksi. He eivät juuri milloinkaan lähteneet -toisten kanssa torille pelaamaan eivätkä kulkeneet kotiaankaan, -koska tämä onneton ryhmä oli melkein aina joutunut "istumaan". Tämä -merkitsee sitä, että sillä välin kun heidän toverinsa suoritettuaan -käännökset ja kirjoitukset pyörittivät hyrriään tai mutustelivat -leivoksiaan, he saivat jäädä koulupenkeilleen tai pulpettiensa ääreen -suorittaakseen välitunneilla kirjoitukset ja käännökset, joita -eivät oppituntien aikana olleet saaneet valmiiksi -- ellei heidän -syyllisyytensä ollut niin suuri, että saivat maistaa raippaa, vitsaa -tai tukistusta. - -Jos olisi kulkenut sitä tietä, jota myöten oppilaat lähtivät -koulustaan, päinvastaiseen suuntaan, olisi ensiksikin joutunut -tielle, joka vei hedelmäpuutarhan ohitse, päättyäkseen suureen -pihaan, missä väliaikoina oleskeltiin. Jos olisi tullut tähän -pihaan, olisi kuullut voimakkaan ja pontevan äänen portaiden -yläpäästä ja nähnyt koulupojan, joka meidän on puolueettomana -historioitsijana pakko sijoittaa kolmanteen, siis laiskojen luokkaan, -rientävän portaita alas, heiluttaen hartioitaan samalla tapaa kuin -aasit tekevät heittäessään ratsastajan selästään tai koulupojat -karkoittaakseen patukan kirvelyn. - -"Sinä senkin pakana, senkin kirottu!" huusi ääni, "senkin käärme, -mene tiehesi, lähde pois! _Vade! Vade!_ [Mene! Mene! -- _Suom._] -Muista, että olen kolmen vuoden ajan ollut kärsivällinen, mutta -että on olemassa vintiöitä, jotka saisivat taivaallisen isänkin -kärsivällisyyden loppumaan. Nyt tämä saa jo loppua, kokonaan loppua. -Ota oravasi, ota sammakkosi, ota sisiliskosi, ota silkkimatosi, -ota kuoriaisesi ja palaa tätisi luo, palaa setäsi luo, jos sinulla -sellainen on, mene vaikka hiiteen, kunhan vain en enää joudu sinua -näkemään! _Vade! Vade!_" - -"Hyvä herra Fortier, antakaa minulle anteeksi", kuului portailta -rukoileva ääni. "Kannattaako teidän kiivastua yhden pienen lausevian -ja muutaman kielivirheen tähden, joiksi niitä sanotte!" - -"Kolme lausevikaa ja seitsemän kielivirhettä kaksikymmentäviisi riviä -pitkässä kirjoituksessa!" huusi yhä kiivaammin äreä ääni. - -"Sattui sillä tavoin tänään, herra apotti, tunnustan sen kyllä, mutta -torstai on aina onnettomuuspäiväni. Jos huomenna kirjoitukseni olisi -hyvä, niin ettekö antaisi anteeksi tämänpäiväistä huonoa onneani? -Ettekö antaisi, herra apotti?" - -"Kolmena vuotena olet aina ainekirjoituspäivänä vastannut minulle -samalla lailla, senkin laiskuri! Ja tutkinto on määrätty marraskuun -ensimmäiseksi päiväksi, ja minä olen tätisi Angéliquen pyynnöstä -asettanut sinut ehdokkaaksi Soissonin vapaaksi tullutta opintorahaa -varten. Aivanhan häpeisin silmät päästäni, kun näkisin oppilaani -tulevan hyljätyksi ja kuulisin julistettavan: Ange Pitou on aasi, -_Angelus Pitovius asinus est_." - -Rientäkäämme sanomaan, jotta lukijan mielenkiinto oikealla tavalla -kohdistuisi häneen, että Ange Pitou, jonka nimen apotti näin oivalla -tavalla käänsi latinankieliseksi, on tämän kertomuksen päähenkilö. - -"Hyvä herra Fortier, rakas opettaja!" vastasi oppilas epätoivoissaan. - -"Minäkö sinun opettajasi!" kiivaili apotti suuttuneena tällaisesta -nimityksestä. "Jumalan kiitos, en ole enää sinun opettajasi yhtä -vähän kuin sinäkään olet oppilaani. Minä hylkään sinut, en tunne -sinua enää. Soisin, etten koskaan olisi sinua nähnyt. Kiellän sinua -mainitsemasta nimeäni, edes tervehtimästäkään. _Retro_, onneton, -_retro_!" [Poistu! -- _Suom._] - -"Herra apotti", jatkoi Pitou-poloinen, joka näytti koettavan kaikin -tavoin olla joutumatta riitoihin opettajansa kanssa, "herra apotti, -minä rukoilen, älkää lakatko suosimasta minua yhden puutteellisen -ainekirjoituksen vuoksi." - -"Ahaa", sanoi apotti, joka oli joutunut suunniltaan kuullessaan -tämän viimeisen rukouksen ja tullen neljä askelmaa alaspäin, Ange -Pitoun samalla kertaa peräytyessä portaiden neljä viimeistä askelmaa -pihalle, "ahaa, sinä turvaudut logiikkaan, kun et osaa ainetta -kirjoittaa! Sinä koettelet, kuinka pitkälle kärsivällisyyteni menee, -kun et osaa erottaa laatusanaa teonsanasta!" - -"Herra apotti, tehän olette ollut minulle niin hyvä", vastasi -kielivirheitten tekijä, "teidän ei tarvitse muuta kuin virkkaa sana -piispalle, joka kuulustelee meitä." - -"Minäkö, onneton, valehtelisin vastoin omaatuntoani!" - -"Siinä tekisitte hyväntyön, herra apotti, ja Jumala antaisi sen -teille anteeksi." - -"Ei koskaan, ei koskaan!" - -"Ja kukapa tietää, ehkä tutkijat eivät olekaan minun suhteeni sen -ankarampia kuin rintaveljeni Sebastien Gilbertin suhteen kun hän -viime vuonna kilpaili Pariisin opintorahasta. Hän se vasta tekikin -kielivirheitä. Luojan kiitos, vaikka oli vasta kolmentoista vanha ja -minä olen jo seitsemäntoista." - -"Tämä on toden totta typerää", päivitteli apotti astuessaan portaita -alas ja tullen vuorostaan näkyviin patukka kädessään, Pitoun pitäessä -itsensä ja opettajan välillä saman etäisyyden. "Niin, minä sanon, -että tämä on typerää", lisäsi hän pannen käsivartensa ristiin ja -katsoen yrmeästi oppilaaseensa. "Tämä on siis tulos dialektiikan -opetuksesta! Senkin pässinpää, näinkö sinä muistat säännön: _Noti -minora, loqui majora volens_. Juuri sen vuoksi, että Gilbert oli -sinua nuorempi, annetaan neljäntoista vanhalle anteeksi enemmän kuin -sinulle, kahdeksantoistavuotiaalle tyhmeliinille." - -"Aivan oikein, ja senkin vuoksi, että hänen isänsä on herra Honoré -Gilbert, joka saa vuotuisia korkoja maa-alueistaan yksistään -Pilleleuxin tasangolla kahdeksantoista tuhatta livreä", vahtasi -järkeilevä poika surkealla äänellä. - -Apotti Fortier katsoi Pitouhun suu supussa ja otsaa rypistäen. - -"Nyt et ole yhtä typerä kuin äsken", mutisi hän oltuaan hetken vaiti -ja tarkasteltuaan poikaa... "Mutta tämä on vain todenmukaista eikä -todistettua. _Species, non autem corpus_." - -"Jospa olisin sellaisen miehen poika, jolla on kahdeksantoista -tuhannen markan vuotuiset korkotulot!" jatkoi Ange Pitou huomattuaan -vastauksensa vaikuttaneen opettajaan. - -"Mutta sitä et ole. Sensijaan olet vähätietoinen, niinkuin se -houkkio, josta Juvenalis puhuu; lause on pakanallinen" -- apotti -teki ristinmerkin -- "mutta yhtä kaikki sattuva. _Arcadius juvenis_. -Voinpa lyödä vetoa, ettet edes tiedä, mitä merkitsee _Arcadius_?" - -"Totta kai, arkadialainen", vastasi Ange Pitou suoristaen ylpeänä -vartalonsa. - -"Mitä muuta vielä?" - -"Mitäkö muuta?" - -"Arkadia oli seutu, missä oli paljon aaseja, ja muinaisaikoina -merkitsi _asinus_ samaa kuin _stultus."_ - -"En ole tahtonut selittää asioita sillä tavalla", vastasi Pitou, -"sillä en voinut uskoa, että arvoisan opettajani vakava mieli -alistuisi ivaan." - -Apotti Fortier katsoi häneen toistamiseen yhtä tiukasti kuin äskenkin. - -"Kautta kunniani", mutisi hän hiukan heltyen kuullessaan oppilaansa -imartelevan lauseen, "toisinaan voisi uskoa, ettei tuo taulapää -olekaan niin typerä kuin miltä hän näyttää." - -"Hyvä herra apotti", sanoi Pitou, joka ei tosin ollut kuullut -opettajansa sanoja, mutta oli hämmästyksekseen huomannut armeliaan -ilmeen palanneen opettajansa kasvoille, "antakaa minulle anteeksi, -niin saatte nähdä, kuinka kauniin ainekirjoituksen laadin huomenna." - -"Olkoon niin", sanoi apotti pistäen välirauhan merkiksi patukan -vyöhönsä ja lähestyen Pitouta, joka opettajansa rauhaa harrastavan -liikkeen huomatessaan jäi paikalleen. - -"Oi, kiitos, kiitos!" huudahti oppilas. - -"Odotahan vielä, äläkä heti paikalla kiitä. Minä annan sinulle -anteeksi, mutta yhdellä ehdolla." - -Pitou painoi päänsä kumaraan, ja koska kaikki riippui apotin -mielisuosiosta, odotti hän alistuvaisena. - -"Nimittäin että vastaat virheettömästi sinulle tekemääni kysymykseen." - -"Latinaksiko?" kysyi Pitou levottomana. - -"_Latine_", vahvisti opettaja. - -Pitou huokasi syvään. - -Syntyi hetkisen kestävä vaitiolo, jona aikana linnan torilla -leikkivien koululaisten iloiset huudot kuuluivat Ange Pitoun korviin. -Hän huokasi toistamiseen vielä syvempään. - -"_Quid virtus? Quid religio_?" kysyi apotti. - -Nämä opettajan ponnekkaasti lausumat sanat kaikuivat Pitou-raukan -korvissa kuin tuomiopäivän enkelin torventoitotus. Hänen silmänsä -himmenivät, ja sinä hetkenä hän pinnistäessään ajatuksiansa käsitti, -että ihminen voi tulla hulluksi. - -Mutta vaikka tämä aivotoiminta olikin hyvin voimakas, ei se -johdattanut mihinkään tulokseen, ja vastaus viipyi tavattoman kauan. -Kuului pitkällinen tohiseva ääni, kun kysyjä hitaasti veti nuuskaa -nenäänsä. - -Pitou huomasi, että hänen täytyi kiiruhtaa loppuun. - -"_Nescio_", sanoi hän, toivoen saavansa tietämättömyytensä anteeksi -tunnustaessaan sen latinankielellä. - -"Etkö tiedä mitä on hyve!" huudahti apotti tukehtumaisillaan -raivosta. "Etkö tiedä, mitä on uskonto!" - -"Kyllä minä siihen osaan vastata", sanoi Ange, "mutta en latinaksi." - -"Mene siis Arkadiaan, _juvenis!_ Kaikki on meidän välillämme -loppunut, senkin epatto!" - -Pitou oli niin masentunut, ettei osannut paeta, vaikka apotti veti -patukan vyöstänsä yhtä arvokkaasti kuin sotapäällikkö paljastaisi -miekan huotrasta taistelun alkaessa. - -"Mutta miten minun sitten käy?" kysyi poikaparka käsiensä riippuessa -hervottomina. "Miten minun sitten käy, ellen pääsekään seminaariin?" - -"Käyköön kuinka tahansa, se on minusta, hitto vieköön, yhdentekevää." - -Kunnon apotti oli niin kiukuissaan, että melkein kirosi. - -"Mutta ettekö siis tiedä, että tätini jo täydesti uskoo näkevänsä -minut pappina." - -"Siinä tapauksessa hän saa tietää, ettet kelpaa valmistautumaan edes -suntioksi." - -"Mutta, herra Fortier..." - -"Minä käsken sinua lähtemään; _limina linguae_." - -"Olkoon siis niin!" sanoi Pitou kuin mies, joka tekee tuskallisen -päätöksen, mutta tekee sen kuitenkin. "Saanko viedä mukanani -pulpettini?" kysyi hän toivoen, että sinä väliaikana apotin sydän -ennättäisi lauhtua hellemmäksi. - -"Tietysti", lupasi apotti. "Ja kaikki, mitä se sisällänsä pitää." - -Pitou nousi surkeana portaita ylös, sillä luokkahuone oli toisessa -kerroksessa. Hän tuli huoneeseen, missä noin neljäkymmentä oppilasta -oli ollut tekevinään työtä ison pöydän ääressä, kohotti varovaisesti -pulpettinsa kantta, nähdäkseen olivatko kaikki hänen hoidokkinsa -tallella. Hän tarttui pulpettiinsa huolellisesti, suojellakseen -vaalimiansa eläviä, ja läksi hitaasti astelemaan käytävää pitkin. - -Portaiden ylipäässä odotti apotti Fortier käsi ojolla näyttäen -patukalla portaita kohti. - -Hänen täytyi mennä tästä vaarallisesta ahtaasta paikasta. Ange -kyyristyi niin pieneksi ja nöyräksi kuin mahdollista. Se ei estänyt, -että hän sai viimeisen läimäyksen siitä aseesta, jonka avulla -apotti Fortier oli kasvattanut parhaimmat oppilaansa. Vaikka sitä -oli käytetty Ange Pitoun suhteen enemmän ja voimakkaammin kuin -toisten, ei se hänessä ollut saanut aikaan kovinkaan kehuttavia -tuloksia, kuten olemme huomanneet. Ange Pitoun kuivatessa viimeisen -kyynelen silmästään ja astellessa Pleuxin kaupunginosaa kohden, -missä hänen tätinsä asui, puhukaamme hiukan hänen ulkomuodostaan ja -menneisyydestään. - - - - -II - -TODISTETAAN, ETTÄ TÄTI EI AINA OLE YHTÄ HYVÄ KUIN ÄITI - - -Louis-Ange Pitoun oli, niinkuin hän keskustelussaan apotti Fortierin -kanssa oli maininnut, kertomuksemme alussa seitsemäntoista ja puolen -vuoden vanha. Hän oli pitkä ja laiha poika, jolla oli keltainen -tukka, punaiset posket ja taivaansiniset silmät. Tuore ja viaton -nuoruus hehkui hänen suurehkon suunsa huulilla, ja kun hän ne avasi -oikein selälleen, näkivät kaikki ne, joiden kanssa hän joutui -syömään, kaksi riviä isoja, perin kirkkaita hampaita. Pitkien, -luisevien käsivarsien päässä oli lujarakenteiset kourat, jyhkeät -kuin kurikat. Sääret olivat hiukan köyrät, polvesta pikkulapsen -pään kokoiset, ja näkyivät selvästi tiukkojen mustien housujen -läpi. Jalat olivat isot, mutta kuitenkin mukavasti saaneet sijansa -vasikannahkakengissä, jotka punersivat paljosta käyttämisestä. Hänen -yllään oli ruskeasta palttinasta tehty mekko, joka oli puoliksi -takki, puoliksi pusero. Tällaiselta näytti puolueettomasti ja -tarkalleen kuvattuna apotti Fortierin entinen oppilas. - -Nyt meidän on vielä kuvattava hänen luonnettansa. - -Ange Pitou jäi orvoksi kahdentoista ikäisenä; silloin hän -onnettomuudekseen menetti äitinsä, jonka ainoa lapsi hän oli. Isä -oli kuollut ennen kuin poika vielä oikein pystyi ajattelemaankaan, -ja kun äiti-raukka jumaloi Ange Pitouta, sai tämä tehdä oman -mielensä mukaan kaikessa. Täten oli hänen ruumiillinen kehityksensä -ollut oivallinen, mutta henkinen puoli oli saanut jäädä syrjään. -Ollen syntynyt kauniissa Haramontin kylässä, penikulman päässä -kaupungista, metsän keskellä, hän heti ensimmäisillä retkillään alkoi -tutkistella kotiseutunsa metsää ja käydä sotaa siellä asustavia -eläimiä vastaan. Kun hänen lahjansa täten olivat kohdistuneet -yhteen ainoaan suuntaan oli Ange Pitou kymmenen vanhana erinomainen -salakyttä ja ensiluokkainen linnunpyytäjä. Ja tämän kaiken hän -oli oppinut itsestään kenenkään opastamatta, ohjaajanaan vain se -oma voima ja vaisto, jonka luonto antaa metsän keskellä asuvalle -ja joka ominaisuus näyttää olevan osa siitä lahjasta, jonka se -antaa eläimille. Senvuoksi hän tiesikin kaikki hirvien ja jänisten -kulkutiet. Kolmen penikulman laajuudelta hän tunsi jokaisen -suosilmän, ja kaikkialla näkyi hänen käyräpuukkonsa jälkiä, kun hän -oli taitellut sopivia oksia pyydyksiään varten. Taukoamatta ollen -näissä erikoisissa puuhissa hän oli kehittynyt ylen eteväksi omalla -alallaan. - -Kun hänellä oli pitkät käsivarret ja vahvat polvet, joiden avulla -hän jaksoi kiivetä paksuimpiakin runkoja myöten, kapusi hän -korkeimpiinkin puihin etsimään linnunpesiä niin nokkelasti ja -varmasti, että toverit häntä ihailivat, ja jos hän olisi asunut -lähempänä päiväntasaajaa, niin apinat olisivat häntä kunnioittaneet -sen taidon vuoksi, jonka hän oli saavuttanut erikoisessa -linnunmetsästyksessä, joka aikuisiakin suuresti miellyttää. -Metsästäjä houkuttelee linnut ansoilla varustettuun puuhun ja -matkii äänellä närhiä tai huuhkajaa, joita muu lintumaailma yleensä -kovasti vihaa. Jokainen rastas, tiainen, sirkku lentää kiiruimman -kautta nokkiakseen höyhenen vihollisestaan ja useimmissa tapauksissa -paneekin oman henkensä vaaraan. Pitoun toverit käyttivät oikeata -huuhkajaa tai närhiä tai erikoista pilliä, jonka avulla voivat -mitenkuten matkia näiden lintujen ääntä. Mutta Pitou halveksi näitä -keinoja ja tällaisia valmisteluja. Hän turvautui omiin keinoihinsa -ja viritti ansan käyttäen luonnonlahjojaan. Suullaan hän matki noita -huutoja, joiden avulla hän houkutteli toiset linnut, jopa samaan -lajiinkin kuuluvat, ne kun pettyivät kuullessaan nämä huudot, sillä -ne olivat siksi hyvin matkittuja. - -Suolla pyydystäessään Pitou käytti "aasinsiltaa", ja epäilemättä hän -olisi kokonaan halveksinut tämän taiteellista valmistamista, ellei -se pyydyksenä olisi tuottanut runsaasti. Vaikka hän halveksikin -tätä liian helppoa metsästystapaa, eivät kuitenkaan etevimmätkään -pyydystäjät osanneet yhtä hyvin kuin hän peittää ruohoilla liian -suurta lammikkoa, kunnes se oli vireessä, kuten metsästäjänkielellä -sanotaan. Kukaan ei osannut Pitoun tavoin asettaa ansaansa sellaiseen -kaltevaan asemaan, ettei viekkainkaan lintu päässyt juomaan sen -ylitse tai alitse. Eikä kellään ollut niin varmaa kättä eikä niin -tarkkaa silmää kaataessaan risiiniöljyä ja liimaa yhteen, jotta siten -syntyvä pyydystysliima ei tullut liian veteläksi tai liian tahmeaksi. - -Kun ihmistä arvostellaan hänen lahjojensa perusteella, muuttuu tämä -arvonanto sen mukaan, missä kulloinkin ollaan. Haramontin kylässä, -talonpoikien keskuudessa, jotka olivat tottuneet saamaan enemmän -kuin puolet elinkeinoistaan suorastaan luonnolta ja vaistomaisesti -vihasivat sivistystä, nautti Pitou siksi suurta kunnioitusta, että -äiti ei voinut ajatellakaan poikansa joutuneen väärille teille ja -oivaltaa, että suurilla rahasummilla hankittava kasvatus ei ollut -samaa, jonka Pitou kaikesta koulutuksesta vapaana itse hankki -itselleen. - -Mutta kun tämä kunnon nainen sairastui, kun hän tunsi kuoleman -saapuvan, kun hän käsitti jättävänsä lapsensa yksinään maailmaan, -silloin hän alkoi epäillä ja rupesi etsimään tukea vastaiselle -orvolle. Hän muisti silloin, että kymmenen vuotta aikaisemmin -oli muuan nuori mies keskellä yötä kolkuttanut hänen ovelleen -sylissään vastasyntynyt lapsi, jonka hoitamista varten hän jätti -jokseenkin suuren rahamäärän, ja toinen vieläkin suurempi oli -uskottu Villers-Cotteretsissa asuvan asianajajan huostaan. Tästä -salaperäisestä nuoresta miehestä hän ei alussa tiennyt mitään nimitä -kuin että hänen nimensä oli Gilbert. Mutta kolme vuotta sitten hän -näki tämän saman miehen uudelleen ilmestyvän. Silloin hän oli noin -kahdenkymmenenseitsemän vuoden vanha mies, jonka käytös oli jäykkä, -sanat tarkoin punnitut ja esiintyminen alussa hiukan kylmäkiskoista. -Mutta tämä päällimmäinen jääkuori katosi, kun hän näki lapsensa, sai -nähdä hänet kauniina, terveenä ja hymyilevänä, kasvatettuna hänen -tahtonsa mukaan luonnon keskellä. Silloin hän puristi kunnon naisen -kättä ja sanoi hänelle vain: - -"Hädän tullen turvautukaa minuun." - -Sitten hän oli ottanut poikansa, tiedustellut tietä Ermenonvilleen, -poikansa seurassa käynyt Rousseaun haudalla ja palannut sitten -Villers-Cotteretsiin. Kun hän siellä varmaankin mieltyi seudun -raikkaaseen ilmaan ja kuuli asianajajan kautta hyvää apotti Fortierin -koulusta, jätti hän pikku Gilbertin tämän kunnon miehen huostaan, -jonka filosofoivaan luonteeseen hän heti oli mieltynyt, sillä tähän -aikaan oli filosofoiminen niin voimaperäistä, että se oli päässyt -tunkeutumaan kirkonmiestenkin piiriin. - -Senjälkeen hän läksi Pariisiin jättäen osoitteensa apotti Fortierille. - -Pitoun äiti tiesi kaikki nämä seikat. Kuoleman hetkellä hän muisti -nämä sanat: "Hädän tullen turvautukaa minuun" Heti hänen ajatuksensa -kirkastuivat. Ehkä sallimus oli tämän kaiken näin järjestänyt, jotta -pikku Pitou löytäisi enemmän kuin mitä hän kadotti. Hän kutsutti -luoksensa papin, koska hän ei itse osannut kirjoittaa. Pappi -kirjoitti, ja samana päivänä kirje vietiin apotti Fortierille, joka -liitti siihen osoitteen ja joudutti sen postiin. - -Se tapahtuikin viime hetkessä, sillä kaksi päivää sen jälkeen Pitoun -äiti kuoli. - -Pitou oli vielä liian nuori käsittääkseen tappionsa koko laajuuden. -Hän itki, ymmärtämättä ikuista eroa, nähdessään äitinsä kylmänä, -kelmeänä ja murtuneena. Vaistomaisesti hän käsitti, että kodin hyvä -henki oli lentänyt pois, että äidin poistuttua koti kävi autioksi -ja vieraaksi. Hän ei käsittänyt, millaiseksi hänen tulevaisuutensa -muodostuisi; ei hän edes käsittänyt, mitä hänen seuraavana päivänä -oli tehtävä. Kun hän oli saattanut äitinsä hautaan, kun multa oli -luotu arkulle, kun kumpu oli pyöristetty, istui hän haudan partaalle, -ja vaikka häntä kuinkakin kehoitettiin poistumaan hautuumaalta, -vastasi hän kaikkeen pudistamalla päätänsä ja sanoen, ettei hän -koskaan ollut jättänyt äitiään, Madeleinea, ja että hän siis tahtoi -jäädä sinne, missä tämä oli. - -Hän vietti koko sen päivän ja seuraavan yön haudan ääressä. - -Täältä hänet kunnon tohtori, -- olemmeko sanoneet, että Pitoun -vastainen suosija oli lääkäri? -- täältä kunnon tohtori hänet löysi, -kun hän käsittäen, mihin kaikkeen tehty lupaus hänet velvoitti, -saapui pari vuorokautta kirjeen lähettämisen jälkeen. - -Ange oli ollut hyvin pieni, kun hän ensi kertaa näki tohtorin. Mutta -jättäväthän kaikenmoiset seikat nuoreen mieleen usein ikuisesti -säilyviä vaikutelmia, olihan tuon salaperäisen nuoren miehen -käynti jättänyt jotakin hänen kotiinsa. Olihan hän jättänyt sinne -tuon pienen lapsen ja sen ohella vaurautta. Joka kerta kun Ange -kuuli äitinsä mainitsevan Gilbertin nimen, lausui hän sen melkein -ihaillen. Kun Gilbert oli uudelleen ilmestynyt taloon, vakiintuneena -miehenä ja käyttäen tohtorin arvonimeä, -- kun hän entisten hyvien -töittensä lisäksi vielä lupasi auttaa tulevaisuudessakin, arveli -Pitou, nähdessään äitinsä kiitollisuuden, että hänenkin oli oltava -kiitollinen, ja äitiään matkien hän oli sopertanut olevansa ikuisesti -kiitollinen ja säilyttävänsä muiston tohtorista. Tämän tähden hän -heti, kun huomasi tohtorin hautuumaan portin takaa ja näki hänen -lähestyvän ruohottuneiden hautojen ja kaatuneitten ristien lomitse, -tunsi miehen, nousi ja meni tohtoria vastaan; sillä hän ymmärsi, -ettei hän voinut vastata kielteisesti miehelle, joka sillä tavalla -saapui hänen luokseen äidin kehoituksesta. Hän ei siis vastustellut, -kääntyi vain katsomaan taakseen ja itki, kun Gilbert talutti hänet -pois hautuumaalta. Komeat rattaat odottivat portilla. Hän nosti -pojan vaunuihin, jätti Pitoun asunnon onnettomuuden herättämän -kunnioituksen turviin ja vei pojan kaupunkiin. Täällä hän meni -silloiseen komeimpaan hotelliin, jonka nimi oli Dauphin. Heti sinne -tultuaan hän lähetti sanan räätälille, joka edeltäpäin annettujen -määräysten mukaan toi valmiita vaatteita mukanaan. Varovaisuuden -vuoksi hän valikoi pari kolme tuumaa liian pitkät pukineet, syystäkin -kyllä, sillä sankarillamme oli suuri taipumus kasvamiseen, eikä nämä -vaatteet sittenkään tainneet sopia pitkäaikaisiksi. Hän läksi sen -jälkeen pojan kanssa astelemaan sitä kaupunginosaa kohden, jonka nimi -on Pleux. - -Mitä lähemmäksi tultiin tätä kaupunginosaa, sitä hitaammin Pitou -asteli, sillä hän huomasi joutuvansa tätinsä Angéliquen luo. Vaikka -hän olikin vain muutaman kerran nähnyt kumminsa -- sillä täti -Angélique oli antanut Pitoulle hänen runollisen ristimänimensä, -- -niin hänellä oli kuitenkin tästä naisesta hyvin ikävät muistot. - -Täti Angélique ei pienimmässäkään määrässä voinut miellyttää Pitoun -kaltaista lasta, joka oli aina tottunut nauttimaan äitinsä hellää -hoivaa. Täti Angélique oli tähän aikaan viidenkymmenenviiden ja -tai -kahdeksan ikäinen vanhapiika. Hän oli surkastunut noudattamalla -tarkoin uskonnollisia sääntöjä, ja väärin käsitetty hartaus oli -hänessä kuihduttanut kaikki hellät säälin ja ihmisyyden tunteet, -kehittäen niiden sijaan ahneutta, joka vain karttui jokapäiväisessä -seurustelussa tekopyhien akkojen kanssa. Hän ei suorastaan elänyt -almuilla, vaan myymällä pellavalankoja, joita hän kehräsi rukillaan -ja vuokraamalla kirkossa tuoleja, minkä oikeuden hän oli saanut -kirkkoherralta. Tämän lisäksi hän tuon tuostakin sai hurskailta -ihmisiltä, jotka uskoivat hänen teennäiseen uskonnollisuuteensa, -lantteja, jotka hän vaihtoi hopearahaksi ja hopearahat viimein -kultarahoiksi. Nämä kultarahat katosivat, eikä kukaan tiennyt niiden -olemassaolostakaan eikä aavistanut minne ne hävisivät; raha rahalta -ne piiloutuivat sen lepotuolin pielukseen, jolla hän työssään istui, -ja täällä hapuillessaan kultarahat löysivät joukon tovereitaan, -jotka samalla tavalla kuin nekin olivat yksitellen joutuneet pois -liikkeestä ja odottivat vain hetkeä, jolloin vanhanpiian kuolema ne -saattaisi perijän käsiin. - -Tämän kunnianarvoisan sukulaisen asuntoa kohden siis tohtori Gilbert -asteli taluttaen pitkää Pitouta. - -Sanoimme pitkää Pitouta, sillä ensimmäisen syntymävuotensa jälkeen -oli Pitou aina ollut ikäisekseen liian pitkä. - -Neiti Rose-Angélique Pitou oli sinä hetkenä, jona ovi aukeni tohtorin -ja vanhanpiian veljenpojan astuessa sisään, hyvällä tuulella. -Samalla kertaa kun Haramontin kirkossa vietettiin sielumessua hänen -kälynsä kuoleman johdosta, oli Villers-Cotteretsin kirkossa häät ja -ristiäiset, jotenka tuolien vuokrasta oli yhtenä ainoana päivänä -kerääntynyt kuusi livreä. Neiti Angélique oli sitten vaihtanut rovot -écuiksi, liittänyt ne kolmeen aikaisemmin vaihdettuun samanlaiseen -rahaan ja saanut siten vaihdetuksi louisdorin. Tämä kultaraha läksi -juuri toisten rahojen luo, ja päivä, jona tällainen yhtyminen -tapahtui, oli tietystikin neiti Angéliquelle juhla. - -Hän oli vastikään päättänyt tämän toimituksen, avannut sen ajaksi -teljetyn oven ja kerran vielä kiertänyt tuolinsa nähdäkseen ilmaisiko -mikään sinne kätkettyä aarretta, kun tohtori ja Pitou astuivat sisään. - -Tällainen kohtaaminen olisi voinut olla liikuttava, mutta siksi -tarkan huomioidentekijän kuin tohtori Gilbertin mielestä se -oli naurettava. Kun vanhapiika huomasi veljenpoikansa, lausui -hän muutaman sanan äsken kuolleesta rakkaasta kälystään ja oli -pyyhkivinään kyyneleen silmistään. Tohtori tahtoi tutkia vanhanpiian -sydäntä, ennenkuin teki mitään päätöksiä hänen suhteensa, ja -senvuoksi hän puhui tätien velvollisuuksista veljensä poikia kohtaan. -Mutta mitä kauemmin tohtori puhui ja mitä pitemmälti kauniita sanoja -valui hänen huuliltaan, sitä pikemmin vanhanpiian terävä katse -kuivasi silmään tulleen kyyneleen, piirteet jäykistyivät ja alkoivat -yhä enemmän muistuttaa vanhaa paperia; hän kosketti vasemmalla -kädellään terävää leukaansa ja alkoi oikean kätensä kuihtuneilla -sormilla laskea, kuinka monta kultarahaa tuolien vuokraaminen -vuodessa tuottaisi. Koska hänen laskelmansa sattui loppumaan samalla -kertaa kuin tohtorin puhekin, voi hän heti vastata, että vaikka -hänellä olikin suuri rakkaus kälyvainajaa kohtaan ja vaikka hän -suuresti rakastikin veljenpoikaansa, ei hän mitenkään voinut pienten -tulojensa vuoksi ruveta lisäämään menojaan. - -Tohtori olikin odottanut tätä vastausta; se ei siis häntä vähääkään -ihmetyttänyt. Hän oli kaikkein uusien ajatusten suuri harrastaja, ja -kun Lavaterin teoksen ensimmäinen osa juuri äskettäin oli ilmestynyt, -sovellutti hän tämän zürichiläisen filosofin ihmeoppia neiti -Angéliquen laihoihin ja kellertäviin kasvoihin. - -Tuloksena tästä tarkastuksesta oli, että vanhanpiian pitkä nenä, -pienet kiiluvat silmät, ohuet huulet todistivat samassa henkilössä -yhtyneen ahneuden, itsekkyyden ja teeskentelyn. - -Olemme jo sanoneet, että saamastansa vastauksesta hän ei vähääkään -hämmästynyt. Mutta huomiontekijänä hän tahtoi nähdä, kuinka pitkälle -tämä tekopyhä olento kehittäisi kaikki kolme huonoa ominaisuuttaan. - -"Mutta, neiti", sanoi hän, "onhan Ange Pitou orpo, veljenpoikanne." - -"Mutta ajatelkaahan toki, herra Gilbert", muistutti vanhapiika, "hän -lisäisi menojani kuudella soulla päivässä, vaikka laskenkin huokeiden -hintojen mukaan, sillä tuo nulikka syö ainakin naulan leipää -päivässä." - -Pitou väänsi naamansa virniin, sillä hän söi tavallisesti puolitoista -naulaa jo aamiaisekseen. - -"Puhumattakaan, mitä menee hänen vaatteittensa puhdistamiseen", -jatkoi neiti Angélique, "sillä muistan hänen likaavan niitä kovasti." - -Tottahan oli, että Pitou likasi vaatteensa, kun muistaa, millaista -elämää hän vietti, mutta se tunnustus on annettava hänelle, että hän -repi vielä enemmän kuin likasi. - -"Hyi, neiti Angélique", sanoi tohtori, "tehän harjoitatte -kristillisiä hyveitä ja teette tällaisia laskelmia, kun on -kysymyksessä veljenpoikanne ja kummipoikanne." - -"Puhumattakaan hänen vaatteittensa kunnossapitämisestä", huudahti -vanha tekopyhä, sillä hän muisti nähneensä kälynsä Madeleinen -ompelevan paljon paikkoja veljenpoikansa takkiin ja housujen polviin. - -"Te siis kieltäydytte ottamasta veljenpoikaanne luoksenne", sanoi -tohtori. "Tämän orvon, jonka täti ajaa kynnykseltään, täytyy siis -mennä kerjäämään almua vieraitten luota." - -Vaikka neiti Angélique olikin saita, käsitti hän varsin hyvin -joutuvansa huonoon valoon, jos hänen kieltonsa tähden veljenpojan -täytyisi turvautua tähän äärimmäiseen keinoon. - -"Ei", sanoi hän, "minä otan hänet luokseni." - -"Ah!" sanoi tohtori iloiten, löytäessään hellän tunteen tässä -kuihtuneeksi luulemassaan sydämessä. - -"Niin", jatkoi vanhapiika, "minä suosittelen häntä Bourg-Fontainen -augustinilaismunkeille, jotta ne ottaisivat hänet luostariin -palvelevaksi veljeksi." - -Olemme jo maininneet, että tohtori oli filosofi. Tietäähän jokainen, -mitä filosofin nimi siihen aikaan merkitsi. - -Hän päätti siis heti riistää augustinilaisilta oppilaan, ja tämän -hän teki yhtä innokkaasti kuin augustinilaiset olisivat riistäneet -oppilaan filosofeilta. - -"No siis", lausui hän pistäen kätensä syvään taskuunsa, "koska -elätte niin ahtaissa oloissa, rakas neiti Angélique, että teidän on -varojen puutteessa pakko ajaa veljenpoikanne vieraitten hoitoon, -niin etsin jonkun muun, joka edullisemmin kuin te voi käyttää sen -rahaerän, jonka aion luovuttaa tämän orvon pojan hyväksi. -- Minun on -palattava Amerikkaan. Ennen lähtöäni jätän Pitoun jonkun puusepän tai -vaununtekijän oppiin. Hän itse saa valita työalansa. Poissaollessani -hän kehittyy ja palatessani jo osaa ammattinsa, ja silloin saan -nähdä, mitä voin tehdä hänen hyväkseen. Syleile siis, poika, tätiäsi, -ja lähtekäämme pois." - -Tuskin oli tohtori lopettanut, kun Pitou jo riensi kunnia-arvoista -tätiään kohden, ojentaen pitkät käsivartensa. Hän tahtoi mitä -pikimmin syleillä tätiä, kun tämä suudelma vain olisi ikuisen eron -merkkinä heidän välillään. - -Mutta kuullessaan tuon sanan "rahaerän" ja nähdessään tohtorin -pistävän kätensä taskuun, missä se vaistomaisesti kilisteli suuria -écuita, joiden määrän voi suunnilleen laskea taskun pullistumisesta, -tunsi vanhapiika ahneuden kuumeen nousevan sydämeensä asti. - -"Tiedättehän, rakas herra Gilbert, erään seikan", sanoi hän. - -"Minkä"? kysyi tohtori. - -"No sen, hyvä Jumala, ettei kukaan koko maailmassa voi rakastaa tätä -orpo-raukkaa niin paljon kuin minä." - -Ja laihoilla käsivarsillaan hän syleili Pitouta ja painoi pojan -kummallekin poskelle suudelman, joka sai tämän värisemään kiireestä -kantapäähän asti. - -"Kyllähän minä sen tiedän", sanoi tohtori. "Ja niin paljon luotinkin -teidän sukulaisrakkauteenne, että toin hänet suoraa päätä teidän, -hänen lähimmän turvaajansa, luo. Mutta sananne ovat samalla kertaa -ilmaisseet minulle, että tahtonne on hyvä, mutta varanne pienet, --- te olette niin köyhä, ettette mitenkään voi auttaa teitä vielä -köyhempää." - -"Mutta, hyvä herra Gilbert", sanoi vanhapiika, "onhan Jumala -taivaassa, ja sieltähän hän antaa ravinnon kaikille luoduilleen." - -"Se on kyllä totta", vastasi Gilbert, "mutta vaikka hän antaakin -ravinnon taivaan linnuille, niin hän ei orpoja ota mihinkään -ammattioppiin. Ja ammattia juuri on Ange Pitoun opittava, ja tätä te -ette voi pienten varojenne vuoksi saada toimeen." - -"Mutta jos te annatte tuon rahaerän?" - -"Minkä rahaerän?" - -"Sen, josta juuri puhuitte, rahasumman, joka on taskussanne", lisäsi -vanhapiika ojentaen koukkuiset sormensa ruskean puvun taskua kohden. - -"Tietysti sen annan, rakas neiti Angélique", sanoi tohtori. "Mutta -ilmoitan jo edeltäpäin tekeväni sen vain yhdellä ehdolla." - -"Millä?" - -"Että poika saa oppia jonkun ammatin." - -"Hän saa sen oppia, minä vakuutan teille", sanoi vanha tekopyhä, -katse yhä kiintyneenä taskuun, jonka heilahtelemista hänen silmänsä -tarkkasivat. - -"Lupaatteko sen minulle?" - -"Lupaan." - -"Aivan vakavasti?" - -"Jumalan totuuden kautta, rakas herra Gilbert. Teen vaikka valan." - -Ja neiti Angélique ojensi kyhmyiset sormensa valantekoon. - -"Hyvä on", sanoi tohtori ottaen taskustaan kiinnipauloitetun -kukkaron. "Niinkuin näette, olen valmis antamaan rahaa; oletteko te -vuorostanne valmis vastaamaan pojasta?" - -"Ristin kautta, olen herra Gilbert." - -"Älkäämme vannoko niin paljon, rakas neiti, vaan allekirjoittakaamme -sitä enemmän." - -"Minä allekirjoitan, herra Gilbert, minä allekirjoitan." - -"Notaarin läsnäollessa?" - -"Notaarin läsnäollessa." - -"Lähtekäämme siis ukko Niguetin luo." - -Ukko Niguet, jolle tohtori Gilbert pitkäaikaisen tuttavuutensa -vuoksi antoi tämän nimityksen, oli -- niinkuin _Neiti de -Taverney_-romaaniimme tutustuneet lukijamme muistavat -- paikkakunnan -tunnetuin notaari. - -Niguet oli neiti Angéliquenkin notaari, eikä tällä siis ollut -mitään tohtorin tekemää valintaa vastaan. Vanhapiika seurasi häntä -notaarin luo. Täällä laadittiin asianomainen sitoumus, jossa neiti -Rose-Angélique Pitou sitoutui ottamaan huostaansa veljenpoikansa -Louis-Ange Pitoun ja opettamaan tälle kunniallisen ammatin, saaden -tästä korvaukseksi kaksisataa livreä vuodessa. Sitoumus tehtiin -viideksi vuodeksi. Tohtori jätti notaarille kahdeksan sataa livreä; -kaksisataa oli maksettava etukäteen. - -Seuraavana päivänä tohtori läksi Villers-Cotteretsista, -järjestettyään muutamia tiliasioita erään tilanhoitajansa kanssa, -josta myöhemmin puhumme. Ja neiti Pitou iski kuin haukka näihin -edeltäpäin maksettuihin kahteensataan livreen ja kätki kahdeksan -kaunista kultarahaa tuoliinsa. - -Jäljelle jääneet kahdeksan livreä saivat odottaa pienessä -savikulhossa, jossa kolmen-, neljänkymmenen vuoden aikana oli ollut -monta lanttia, kunnes parina kolmena sunnuntaina oli kokoontunut -kaksikymmentäneljä livreä, jolloin, niinkuin olemme kertoneet, tämä -rahamäärä muuttui kullaksi ja siirtyi kupista tuoliin. - - - - -III - -ANGE PITOU TÄTINSÄ LUONA - - -Olemme nähneet, kuinka vastenmielisesti Ange Pitou jäi pitemmäksi -aikaa tätinsä Angéliquen huomaan. Poika-parka, jolla oli yhtä suuri, -ellei suurempikin vaisto kuin metsästämillään eläimillä, oli heti -aavistanut, mitä oli tulossa. Pettymyksiä hän ei pelännyt, sillä -olemmehan nähneet, ettei hänellä ollut liian valoisia kuvitteluja, -mutta hän tiesi saavansa kokea suruja, vaivoja ja inhoa. - -Tohtori Gilbertin lähdettyä ei kertaakaan ollut puhetta Pitoun -panemisesta ammattia oppimaan, ja täytyy tunnustaa, ettei poika tämän -tähden suinkaan tuntenut vastenmielisyyttä tätiä kohtaan. Kunnon -notaari oli kyllä maininnut kerran tästä nimenomaisesta sopimuksesta, -mutta neiti Angélique oli vastannut, että hänen veljenpoikansa oli -vielä liian nuori, hänen terveytensä niin heikko, että ammattityössä -se voisi kokonaan pilaantua. Tämän kuullessaan notaari ihaili neiti -Angéliquen hyvää sydäntä ja siirsi ammattiopettamisen seuraavaan -vuoteen. Eihän vielä ollut kiirettä, poika oli vasta täyttänyt -kaksitoista vuotta. - -Sillä aikaa kun täti Angélique tuumi ja mietti, millä keinoin -hän eniten voisi hyötyä veljenpojastaan, alkoi Pitou ottaa -selkoa lähiseudun metsästä, viettääkseen Villers-Cotteretsissa -samanlaatuista elämää kuin Haramontissa. - -Koko päivän tarkasteltuaan seutua hän tuli huomaamaan, että -parhaimmat lammikot olivat Dampleuxin tien, Compiègnen tien ja -Vivièresin tien varrella ja että linturikkain seutu oli Susilehto. - -Suoritettuaan tämän tarkastuksen Pitou ryhtyi tarpeellisiin -toimenpiteisiin. - -Helpoimmin ja tarvitsematta käyttää mitään rahasummia saattoi -hankkia liimaa ja liimapuikkoja. Kun survoi rautatammen kuoria ja -sen sitten huuhtoi vedellä, sai oivallista liimaa, ja liimatikkuja -kasvoi tuhansittain koivuissa. Kellekään mitään kertomatta Pitou -hankki itselleen tuhatkunnan keppiä ja kulhollisen parhainta liimaa, -ja eräänä päivänä otettuaan leipurilta tätinsä laskuun neljä naulaa -leipää hän läksi aamun koittaessa ja palasi vasta yön tultua. - -Pitou ei ollut tehnyt tällaista päätöstä edeltäpäin laskematta, -mihin se johtaisi. Hän oli arvannut myrskyn nousevan. Vaikka hänellä -ei ollutkaan Sokrateen viisautta, tunsi hän Angélique-tätinsä -luonnonlaadun yhtä hyvin kuin Alkibiadeen opettaja Xantippansa sisun. - -Pitoun otaksumiset olivat oikeita, mutta hän alkoi vastustaa myrskyä -tarjoamalla vanhallepiialle päivän metsästyksen tuloksen. Mutta hän -ei voinut edeltäpäin aavistaa, millä kohtaa salama häneen iskisi. - -Salama iski hänen astuessaan sisään. - -Neiti Angélique oli piiloutunut oven taakse, jotta veljenpoika ei -pääsisi karkaamaan. Kun hän siis astui jalallaan huoneeseen, sai hän -takaraivoonsa iskun, ja lähemmin tutkimatta hän tunsi, että sen antoi -hänen tätinsä kuiva käsi. - -Kaikeksi onneksi Pitoulla oli kova pää. Vaikka hän lyönnin -vaikutuksesta tuskin oli horjahtanutkaan, niin hän teeskenteli, -hoippui huoneen toiseen päähän ja vaipui lattialle, täten -lauhduttaakseen tätiä, jonka raivo vain oli lisääntynyt, sillä hän -oli iskiessään loukannut sormensa. Kun täti kuontalo kädessään -lähestyi häntä, veti Pitou taskustaan sen taikaesineen, jolla hän oli -päättänyt puolustaa metsälläkäyntiään. - -Hänellä oli kaksi tusinaa lintuja, näiden joukossa tusina punarintoja -ja puoli tusinaa rastaita. - -Neiti Angélique levitti silmänsä hämmästyksestä selälleen, riiteli -vielä muodon vuoksi, mutta riidellessään sieppasi veljenpoikansa -metsästyssaaliin ja astuen kolme askelta lamppua kohden sanoi: - -"Mitä nämä ovat?" - -"Näettehän toki, hyvä täti Angélique, mitä ne ovat", sanoi Pitou, -"nehän ovat lintuja." - -"Voiko näitä syödä?" kysyi heti vanhapiika, joka jumalisena tietysti -oli myös herkkusuu. - -"Syödäkö!" huudahti Pitou. "Totta kai! Punarintoja ja rastaita! Mitä -sitten, ellei niitä!" - -"Mistä sinä, senkin onneton, olet nämä varastanut?" - -"En minä ole niitä varastanut, vaan pyydystänyt." - -"Mistä?" - -"Suonsilmien luota." - -"Mitä suonsilmiä ne ovat?" - -Pitou katsoi tätiin ihmeissään. Hän ei voinut ajatellakaan, että -maailmassa olisi niin huonosti kasvatettu olento, joka ei tietäisi, -mitä suonsilmä on. - -"Suonsilmäkö?" kysyi hän. "Sehän on suonsilmä!" - -"On kai, mutta senkin viisastelija, enhän minä tiedä, mitä suonsilmä -on." - -Pitou sääli aina tietämättömiä ihmisiä ja senvuoksi selitti: - -"Suonsilmä on pikkuinen lampi. Metsässä on sellaisia noin -kolmekymmentä. Niiden ympärille pannaan liimatikkuja, ja kun linnut -tulevat juomaan eivätkä ymmärrä vaaraa, tarttuvat ne tyhmyydessään -kiinni." - -"Mihin?" - -"Liimaan." - -"Ahaa, nyt ymmärrän," sanoi täti Angélique; "mutta kuka sinulle antoi -rahaa?" - -"Rahaa!" kysyi Pitou hämmästyen, sillä eihän hänellä koskaan ollut -ropoakaan; "rahaako, täti Angélique?" - -"Niin." - -"Ei kukaan." - -"Mutta millä sinä sitten ostit liimaa?" - -"Minä valmistin sitä itse." - -"Ja liimatikkuja?" - -"Nekin tein itse." - -"Siis linnut..." - -"Mitä, täti?" - -"Eivät maksa mitään?" - -"Minun tarvitsi vain kumartua ottamaan ne kiinni." - -"Ja voiko suonsilmille mennä usein?" - -"Joka päivä." - -"Hyvä." - -"Mutta ei saa mennä..." - -"Eikö saa... mitä ei saa?" - -"Mennä joka päivä." - -"Miksi ei?" - -"Siten pilaa." - -"Kenet pilaa?" - -"Tietysti suonsilmän. Ymmärrättehän, täti Angélique, että linnut, -jotka on pyydystänyt..." - -"Mitä sitten?" - -"Mitäkö? Nehän ovat poissa suonsilmältä." - -"Se on totta", vastasi täti. - -Ensimmäisen kerran tätinsä luona oleskelunsa aikana tämä tunnusti -veljenpoikansa olevan oikeassa; siksi tämä odottamaton tunnustus -hurmasikin Pitouta. - -"Mutta", lausui poika, "niinä päivinä, joina ei mene suonsilmälle, -menee muualle. Niinä päivinä, joina ei pyydystä lintuja, pyydystää -jotakin muuta." - -"Mitä muuta?" - -"Tietysti jäniksiä!" - -"Jäniksiäkö?" - -"Niin. Niiden liha syödään ja nahka myödään. Jäniksennahasta saa -kaksi souta." - -Täti Angélique katsoi veljenpoikaansa ihastuneena. Hän ei koskaan -ollut tiennyt tämän ymmärtävän niin hyvin rahan ansaitsemista. Pitoun -arvo oli kohonnut hänen silmissään. - -"Mutta minä kai saan myydä jäniksennahat?" - -"Tietysti", vastasi Pitou, "samoin kuin äitini Madeleine teki." - -Pojan mieleen ei koskaan ollut juolahtanutkaan, että hänellä olisi -oikeuksia vaatia osuudekseen metsästyssaaliista muuta kuin ruokaa. - -"Ja milloin lähdet jäniksiä pyydystämään?" kysyi neiti Angélique. - -"Kun ensin olen saanut ansat valmiiksi", vastasi Pitou. - -"No, valmista ne siis." - -Pitou pudisti päätänsä. - -"Olethan sinä osannut tehdä liimaa ja liimatikkujakin." - -"Osaan kyllä valmistaa liimaa ja liimatikkuja, mutta en osaa kehrätä -messinkilankaa; sitä saa valmiina kauppiaalta." - -"Paljonko se maksaa?" - -"Jos ostan neljällä soulla, niin sillä valmistan pari tusinaa." - -"Ja montako jänistä voi saada noilla parilla tusinalla?" - -"Kuinka kulloinkin sattuu luonnistamaan, neljä, viisi, kuusi ehkä, -ja ansoja voi käyttää useamman kerran, ellei vartija satu niitä -löytämään." - -"Tuossa on sinulle neljä souta", sanoi täti Angélique, "mene ostamaan -messinkilankaa Dambrunilta, ja huomenna saat lähteä jäniksiä -pyydystämään." - -"Minä menen virittämään ne huomenna", sanoi Pitou, "mutta vasta -ylihuomenna aamulla saan tietää, onko niihin mennyt jäniksiä." - -"Hyvä on, mene kauppaan." - -Messinkilanka oli kaupungissa huokeampaa kuin maaseudulla; tämä -johtui siitä, että Haramontin kauppiaat ostivat varastonsa -Villers-Cotteretsista. Pitou sai siis kaksi tusinaa silmukoita -kolmella soulla. Yhden soun hän toi takaisin tädilleen. - -Tämä veljenpojan rehellisyys melkein liikutti vanhanpiian mieltä. Hän -aikoi jo lahjoittaa pojalle tämän yhden soun, jota ei ollut käytetty. -Pitoun onnettomuudeksi se oli vasaralla takoen levennetty, niin että -se hämärissä voi käydä kahdesta sousta. Neiti Angéliquen mielestä ei -sopinut heittää pois rahaa, joka voisi tuottaa sata prosenttia, ja -hän pisti sen taskuunsa. Pitou oli huomannut liikkeen, mutta ei sitä -selvitellyt. Hänen mieleensä ei koskaan juolahtanutkaan, että täti -voisi antaa hänelle rahaa. Hän alkoi valmistaa ansojaan. - -Seuraavana päivänä hän pyysi neiti Angéliquelta säkin. - -"Mitä sillä teet?" kysyi vanhapiika. - -"Minä tarvitsen", sanoi Pitou salaperäisesti. - -Neiti Angélique antoi pyydetyn säkin, pisti sen pohjalle leipää ja -juustoa aamiaiseksi ja päivälliseksi, ja Pitou läksi kiireen vilkkaa -metsään. - -Täti Angélique alkoi kyniä kahtatoista punarintaa, aikoen niistä -valmistaa itselleen aamiaisen ja päivällisen. Hän vei kaksi rastasta -apotti Fortierille ja neljä "Kultaisen pallon" ravintolan isännälle, -joka maksoi hänelle niistä kolme souta kappaleelta, lupasipa vielä -maksaa saman hinnan kaikista vastedes tuotavistakin. - -Täti Angélique palasi säteilevänä kotiaan. Taivaan siunaus oli tullut -hänen taloonsa Pitoun mukana. - -"Toden totta", sanoi hän syödessään punarintoja, jotka olivat lihavia -ja maukkaita, "hyvä työ saa aina palkinnon." - -Illalla Ange palasi. Hänen säkkinsä oli kovin pullollaan. Tällä -kertaa ei täti Angélique odotellut oven takana, vaan kynnyksellä. -Tervetuliaisiksi poika ei saanut lyöntejä, vaan irvistyksen, joka -näytti melkein hymyilyltä. - -"Tässä minä olen!" sanoi Pitou astuessaan huoneeseen varmasti, -niinkuin ainakin hyvän päivätyön tehnyt. - -"Sinä ja säkkisi", sanoi täti Angélique. - -"Minä ja säkkini", vahvisti Pitou. - -"Ja mitä säkissäsi on?" kysyi täti Angélique uteliaana ojentaen -kätensä. - -"Täällä on silmuja" [Niille lukijoillemme, jotka eivät tunne -metsästäjien kieltä yhtä hyvin kuin me, ilmoitamme, että näillä -tarkoitettiin pyökin hedelmiä. Niistä tehdään jokseenkin hyvää öljyä; -köyhille ne ovat kahtena vuoden kuukautena kuin taivaasta pudonnutta -mannaa. -- _Tekijä_.], vastasi Pitou. - -"Silmujako?" - -"Niin juuri. Ymmärrättehän, että jos ukko Lajeunesse, metsänvartija, -olisi nähnyt minun kuljeksivan hänen alueillaan ilman säkkiä, olisi -hän heti kysynyt: 'Mitä sinä, pikku maankiertäjä, täällä teet?' Ja -varmasti hän olisi epäillyt jotakin. Mutta jos hän kysyy minulta -silloin, kun minulla on säkkini, niin vastaan: 'Olen tullut silmuja -keräämään, vai onko niiden kokoaminen kiellettyä?' -- 'Ei ole.' -- -'No niin, ellei se ole kiellettyä, ei teillä ole mitään sanottavaa.' -Jos ukko Lajeunesse sanoisi jotakin, niin hän olisi väärässä." - -"Sen sijaan, että olisit virittänyt ansat, oletkin siis keräillyt -silmuja, laiskuri!" huudahti täti Angélique, joka veljenpoikansa -varokeinojen takia luuli menettävänsä jänikset. - -"En suinkaan, minä viritin ansat kootessani silmuja, joten hän ei -mitään tiennyt minun hommistani." - -"Eikö hän sanonut mitään?" - -"Kyllä hän sanoi: 'Vie terveisiä tädillesi.' Eikö ukko Lajeunesse ole -kunnon mies?" - -"Mutta jänikset?" kysyi täti Angélique, joka ei voinut luopua -aikaisemmasta ajatuksestaan. - -"Jäniksetkö? Keskiyöllä nousee kuu, ja minä menen kello yhden aikaan -katsomaan, ovatko ne menneet ansaan." - -"Minne menet?" - -"Metsään." - -"Mitä, menetkö sinä kello yhden aikaan yöllä metsään?" - -"Menen." - -"Etkä pelkää?" - -"Mitä minä pelkäisin?" - -Täti Angélique ihastui Pitoun rohkeuteen, niinkuin oli ihmetellyt -hänen älykkyyttäänkin. - -Pitou oli täydellinen luonnonlapsi eikä siis tiennyt mitään siitä -teennäisestä pelosta, joka vaivaa kaupunkilaislapsia. - -Keskiyöllä hän lähti ja hiipi pitkin hautuumaan aitoviertä taaksensa -katsomatta. Viattomana lapsena hän ei ollut edes rohkeimmissa -ajatuksissaan loukannut Jumalaa eikä ihmisiä; hän ei siis pelännyt -kuolleita eikä eläviä. - -Hän pelkäsi vain yhtä olentoa. Tämä oli ukko Lajeunesse. Senvuoksi -hän tekikin kierroksen, jotta ei kulkisi hänen asuntonsa ohitse. Kun -ovet ja ikkunaluukut olivat suljetut ja kaikki valot sammutetut, -tahtoi Pitou päästä selville siitä, oliko vartija kotona vai -metsässä, ja alkoi haukkua niin erehdyttävällä tavalla, että -ukko Lajeunessen mäyräkoira Ronflot päästi kovan rähäkän ja tuli -nuuskimaan portin alitse. - -Nyt Pitou oli turvallinen. Jos Ronflot kerran oli kotona, niin oli -ukko Lajeunessekin. Ronflot ja Lajeunesse olivat erottamattomia, ja -jos näki toisen, niin voi olla varma siitä, että vähän ajan päästä -näki toisenkin. - -Pitou läksi siis rauhallisena metsään. Ansat olivat toimineet hyvin: -kaksi jänistä oli mennyt niihin ja kuristunut. - -Pitou pisti jänikset liian väljän takkinsa taskuihin, joka vuoden -päästä oli hänelle vallan liian pieni, ja palasi tätinsä luo. - -Vanhapiika oli mennyt levolle, mutta ahneus piti häntä valveilla. Hän -oli laskenut, paljonko hän voisi ansaita neljällä jäniksennahalla -viikossa, ja tämä laskeminen oli innostuttanut häntä niin, ettei hän -voinut nukkua. Hän kysyikin senvuoksi hermostuneesti vapisten, mitä -poika toi mukanaan. - -"Parin. Täti Angélique, ei ole minun vikani, etten ole voinut tuoda -enempää. Mutta ukko Lajeunessen jänikset näyttävät olevan viekkaita." - -Täti Angéliquen toiveet olivat täyttyneet, jopa runsaastikin. Ilosta -vapisten hän otti molemmat jänikset, tarkasti niiden ehjää nahkaa ja -sulki ne ruokakaappiin: sellaisia herkkuja ei siellä ollut koskaan -ollut, ennenkuin Pitou alkoi sinne niitä hankkia. - -Sitten hän jokseenkin hellällä äänellä kehoitti Pitouta menemään -levolle, minkä väsynyt poika tekikin pyytämättä edes illallista, ja -tämä seikka taas kartutti täti Angéliquen suosiollisuutta. - -Kahta päivää myöhemmin Pitou yritti uudelleen ja paremmalla onnella. -Hän sai kolme jänistä. - -Kaksi joutui niistä "Kultaisen pallon" ravintolaan ja kolmas -pappilaan. Täti Angélique piti hyvää huolta apotti Fortierista, joka -taas vuorostaan suositteli häntä hartaille seurakuntalaisilleen. - -Tähän tapaan jatkuivat olot kolme neljä kuukautta. Täti Angélique -oli ihastuksissaan, ja Pitoun mielestä oli elämä siedettävää. -Tosin puuttui äidinrakkautta, mutta muuten oli hänen elämänsä -Villers-Cotteretsissa samanlaista kuin Haramontissa. Mutta muuan -odottamaton seikka, jonka kuitenkin olisi pitänyt olla odotettavissa, -lopetti nämä tulot ja esti poikaa käymästä metsällä. - -Tohtori Gilbert lähetti kirjeen New Yorkista. Amerikkaan tultuaan ei -kunnon filosofi ollut unohtanut pientä holhokkiaan. Hän kirjoitti -notaari Niguetille kysyen, oliko hänen määräyksiään noudatettu, ja -vaatien sitoumuksen täyttämistä, ellei sitä ollut tehty, tai sen -rikkomista, ellei sitä tahdottu noudattaa. - -Asia oli vakava. Notaarin kunnia oli kysymyksessä. Hän tuli täti -Pitoun luo kädessään tohtorin kirje ja vaati annetun lupauksen -pikaista täyttämistä. - -Mitään väistämiskeinoa ei ollut olemassa, sillä Pitoun huonoon -terveyteen ei voinut vedota, koska hänen ulkomuotonsa todisti -päinvastaista. Pitou oli pitkä ja laiha, mutta olivathan kasvavat -puutkin metsässä pitkiä ja laihoja ja jaksoivat silti erinomaisen -hyvin. - -Neiti Angélique pyysi viikon aikaa miettiäkseen, minkä toimialan hän -valikoisi veljenpojalleen. - -Pitou oli yhtä alakuloinen kuin tätikin. Nykyinen ammatti oli hänen -mielestään oivallinen, eikä hän muuta kaivannut. - -Koko viikkoon eivät tulleet suonsilmät eivätkä salametsästys -kysymykseenkään. Sitäpaitsi oli talvi, ja talvella linnut saavat -juotavaa mistä tahansa; sitten alkoi sataa lunta, eikä Pitou -uskaltanut mennä virittämään ansojaan. Lumeen jäi jäljet, ja Pitoulla -oli sellaiset jalat, että ukko Lajeunesse vuorokauden kuluessa voisi -päästä selville siitä, kuka ovela lintumies oli ollut tyhjentämässä -hänen vartiopiiriänsä. - -Tällä viikolla täti Angéliquen kynnet taas kasvoivat. Pitou tutustui -jälleen entiseen täti Angéliqueen, jota hän oli pelännyt ja jossa -voitonhimo, hänen tekojensa suurin vaikutin, oli joksikin aikaa -siloittanut käpälät. - -Mitä pitemmälle aika kului, sitä äreämmäksi kävi eukon mieliala. -Pitou oli viidentenä päivänä pyytämäisillään tätiä valikoimaan vaikka -minkä toimialan, samapa tuo hänestä, kun vain tämä kiusallinen -olotila tädin seurassa päättyisi. - -Äkkiä sai kiusaantunut poika loistavan ajatuksen. Hän saavutti siten -rauhan, joka tädiltä oli puuttunut näinä kuutena päivänä. - -Hänen ajatuksensa oli päässä apotti Fortierin kouluun, päästä -vapaaoppilaaksi, koska hän oli köyhä, ja saada hänen ylhäisyytensä -Orleansin herttuan perustama apuraha. Tällä tavalla ei oppi -maksaisi mitään täti Angéliquelle, ja olihan apotti Fortierin -velvollisuus tädin hänelle kuuden kuukauden aikana tavantakaa tuomien -punarintojen, rastaiden ja jänisten vuoksi tehdä jotakin hyvää -kirkkonsa tuolien vuokraajan veljenpojalle. Tällä tavalla Ange voisi -hyödyttää tätiään nykyhetkenä ja vastedeskin. - -Ange pääsikin kouluun ilmaiseksi. Apotti oli kunnon mies, jolla ei -ollut itsekkäitä vaatimuksia, -- joka jakoi tietonsa henkisesti -ja rahansa ruumiillisesti köyhille. Mutta yhdessä suhteessa -hän oli tiukka: kielioppivirheet saivat hänet raivoihinsa, ja -lausekompastuksista hän joutui suunniltaan. Tässä suhteessa hän -ei erottanut ystäviä eikä vihamiehiä, ei köyhiä eikä rikkaita, ei -maksavia eikä vapaaoppilaita. Hän iski tiukan puolueettomasti ja -lakedaimonilaisen jyrkästi, ja kun hänellä oli vahvat kädet, löi hän -myös oikein lujasti. Vanhemmat tiesivät ja tunsivat tämän; he saivat -itse valita, lähettivätkö lapsensa hänen kouluunsa vai eivätkö, -mutta jos kerran lähettivät, niin saivat uskoa ne kokonaan hänen -huostaansa, sillä kaikkiin äitien valituksiin apotti vastasi sillä -lauseella, jonka hän oli kaivertanut lätkään ja patukan varteen: "Ken -rakastaa, hän rankaisee." - -Tätinsä suosituksesta Ange Pitou siis pääsi apotti Fortierin -oppilaitten joukkoon. Tämä vastaanotto ei miellyttänyt vähääkään -Pitouta, sillä se katkaisi hänen vapaan ulkoilma-elämänsä, mutta täti -Angélique oli siitä hyvin mielissään ja meni notaari Niguetin luo -ilmoittamaan, että hän ei ainoastaan mukautunut tohtori Gilbertin -vaatimuksiin, vaan teki enemmänkin kuin vaadittiin. Olihan tohtori -vaatinut, että Pitou saisi oppia kunnollisen ammatin. Täti Angélique -hankki hänelle enemmän, kun antoi hänelle hyvän kasvatuksen. Ja -missä hän sai tämän kasvatuksen? Samassa oppilaitoksessa, missä kävi -Sebastien Gilbert, jonka puolesta isä maksoi viisikymmentä livreä. - -Saihan Ange tosin kasvatuksensa ilmaiseksi, mutta sitä ei tarvinnut -ilmoittaa tohtori Gilbertille, ja jos tämä saisi sen tietää, -niin tunsihan hän apotti Fortierin puolueettomuuden ja syvän -harrastuksen kaikkia oppilaitaan kohtaan. Hän avasi sylinsä kuin -hänen suuri opettajansa: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Mutta -näissä molemmissa käsissä oli aseina toisessa patukka ja toisessa -vitsakimppu, jotenka useimmin lasten kävi toisin kuin Jesuksen luona, -joka otti heidät vastaan itkevinä ja lähetti luotaan lohdutettuina: -lapset tulivat apotti Fortierin luo peloissaan ja läksivät itkien. - -Uusi oppilas astui luokkaan kainalossaan laatikko, kädessään sarvinen -mustesäiliö ja korvansa takana pari kolme hanhensulkakynää. Laatikon -tehtävänä oli korvata jollakin tavoin pulpetti. Mustesäiliön -oli kauppias lahjoittanut, ja kynät oli täti Angélique poiminut -käydessään notaari Niguetin luona. - -Ange Pitou otettiin vastaan sillä herttaisella veljellisyydellä, joka -lapsissa alkaa ja aikuisissa jatkuu, nimittäin pilkkahuudoilla. Koko -luokka ilkkui. Kaksi oppilasta sai jälki-istumista Pitoun vaalean -tukan tähden ja kaksi hänen merkillisten polviensa vuoksi, joista jo -olemme kertoneet. Viimeksimainitut oppilaat olivat sanoneet, että -Pitoun jalat muistuttivat kaivon köysiä, joihin oli tehty solmu. -Tämä vertaus herätti iloa, kulki oppilaasta toiseen, herätti yleisen -riemun ja siis apotti Fortierin pahastuksenkin. - -Kun Pitou päivällisen aikaan poistui istuttuaan neljä tuntia -luokassa, puhumatta kellekään sanaakaan, tekemättä muuta kuin -haukotellut laatikkonsa takana, oli hänellä jo kuusi kiivasta -vihamiestä luokalla, ja nämä vihamiehet olivat sitä kiivaammat, kun -hän ei ollut tehnyt heille mitään pahaa. He vannoivat lieden ääressä, -joka luokkahuoneessa edusti isänmaanalttaria, pyhän valan, että -toiset repisivät vaalean tukan hänen päästänsä, toiset iskisivät -nyrkillään hänen sinisiin silmiinsä ja toiset taas oikoisivat hänen -väärät polvensa. - -Pitoulla ei ollut aavistustakaan näistä vihamielisistä tunteista. -Lähtiessään hän kysyi eräältä toveriltansa, miksi kuusi jäi jäljelle, -vaikka kaikki muut poistuivat. - -Naapuri muljautti silmäänsä Pitouhun, sanoi häntä kantelijaksi ja -poistui haluamatta ryhtyä hänen kanssaan keskusteluun. - -Pitou tuumi, miten häntä voitiin sanoa kantelijaksi, kun hän koko -päivänä ei ollut haastanut sanaakaan. Mutta hän oli koulussa -ollessaan kuullut sekä oppilaiden että apotti Fortierin puhuvan niin -paljon käsittämättömiä asioita, että hän liitti tämänkin niihin, -jotka olivat hänen ymmärryksensä ulkopuolella. - -Nähdessään Pitoun palaavan innostui täti Angélique tiedustelemaan, -millaista oli ollut opetus, jonka puolesta hän oli valmis niin paljon -uhraamaan, ja kysyi, mitä poika oli oppinut. - -Pitou vastasi oppineensa vaikenemaan. Vastaus oli Pytagoraan -oppilaan arvoinen. Mutta pytagoralainen olisi antanut vastauksensa -viittilöimällä. - -Uusi oppilas palasi ehtoopuolella kouluun jokseenkin mielellään. -Aamupäivän olivat oppilaat käyttäneet tutkiakseen Pitoun ruumiillista -asua, iltapäivän käytti opettaja tutkiakseen hänen sieluansa. -Tarkastuksen päätettyään oli apotti Fortier varma siitä, että -Pitousta voisi tulla uusi Robinson Crusoe, mutta tuskin toista -Fontenellea tai Bossuetia. - -Koko tämän iltapäivän aikana, joka uuvutti vastaista seminaarilaista -enemmän kuin aamupäivä, jälki-istumista saaneet oppilaat monta kertaa -puivat hänelle nyrkkiä. Kaikissa sivistyneissä ja sivistymättömissä -maissa pidetään tätä uhkauksen merkkinä. Pitou oli siis varuillaan. - -Sankarimme ei ollutkaan erehtynyt. Koulusta lähdettäessä oikeammin -sanoen päästyään koulun rajojen ulkopuolelle, ilmaisivat nämä kuusi -oppilasta suoraan, että Pitou saisi maksaa heille kahden tunnin -jälki-istumisen kulut, korot ja pääoman. - -Pitou ymmärsi, että nyt oli tulossa kaksintaistelu nyrkkikamppailuna. -Vaikka hän ei ollutkaan lukenut Aeneidin kuudetta kirjaa, missä nuori -Cares ja vanha Entellos troijalaisten pakolaisten suureksi iloksi -ryhtyvät tähän puuhaan, tunsi hän tämän homman, sillä se ei ollut -ihan vieras hänen kotikylänsä pojille. Hän selitti siis olevansa -valmis siihen vastustajansa kanssa, joka halusi ryhtyä ensimmäiseksi -urakkaan, ja sen jälkeen tappelevansa kaikkien muiden kanssa. Tämä -julistus herätti jokseenkin suurta kunnioitusta vastatullutta -oppilasta kohtaan. - -Pitoun ehtoihin suostuttiin. Tehtiin piiri, ja taistelevat heittivät -pois liivinsä ja takkinsa ja lähestyivät toisiaan. - -Olemme puhuneet Pitoun kourista. Näitä kouria ei mielellään katsellut -eikä niiden voimaa suinkaan mielellään tuntenutkaan. Pitou heilutti -kummankin käsivartensa päässä lapsen pään kokoista nyrkkiä, ja vaikka -nyrkkeily ei vielä ollutkaan tullut käytäntöön Ranskassa eikä siis -Pitoulla ollut alkeellisimpiakaan tietoja tässä taidossa, onnistui -hänen kuitenkin iskeä ensimmäisen vastustajansa silmään sellaisella -voimalla, että sen ympärille tuli heti säännöllinen sininen kehä, -ikäänkuin tarkka geometrikko olisi sen harpillaan piirtänyt. - -Toinen astui esiin. Pitou oli tosin kyllä väsynyt edellisestä -taistelusta, mutta vastustaja oli myös edellistä heikompi. Ottelu ei -siis kehittynyt pitkäaikaiseksi. Iso nyrkki paukahti keskelle nenää, -ja sen molemmat sieraimet todistivat kaksijakoisella punavirralla -heti iskun pätevyyden. - -Kolmas pääsi katkenneella hampaalla; hän oli siis selviytynyt -vähällä. Muut selittivät olevansa tyytyväisiä. - -Joukko väistyi Pitoun tieltä kuin voittajan edestä ainakin, ja hän -palasi ehein nahoin kotiinsa, oikeammin sanoen tätinsä kotiin. - -Kun nuo kolme oppilasta seuraavana päivänä ilmestyivät, ensimmäisen -silmä sinisenä, toisen nenä mäsänä, kolmannen huuli ajettuneena, -pani apotti Fortier tutkinnon toimeen. Mutta koululaisilla on omat -hyvät puolensa. Kukaan vioittuneista ei hiiskunut mitään, ja vain -sivutietä, eräältä tappelun nähneeltä, joka ei kuulunut laisinkaan -kouluun, apotti Fortier seuraavana päivänä sai tietää, että Pitou oli -saanut hänen oppilaittensa naamassa aikaan levottomuutta herättävän -häiriön. - -Apotti Fortier oli lasten vanhemmille vastuussa oppilaittensa -sielusta ja ruumiistakin. Kolme perhettä oli tehnyt valituksen apotti -Fortierille. Hyvitys oli siis välttämätön. Pitou sai jälki-istumista -kolme päivää, yhden päivän silmästä, yhden nenästä ja yhden hampaasta. - -Nämä kolme pidätyspäivää johdattivat neiti Angéliquen mieleen oivan -aatoksen. Hän päätti pidättää Pitoulta päivällisen joka kerta, kun -apotti Fortier rankaisisi häntä jälki-istumisella. Tämän täytyi -ehdottomasti ajan mittaan vaikuttaa Pitouhun edullisesti, sillä -kyllä hän tuumisi tarkkaan, ennenkuin teki sellaista, josta saisi -kaksinkertaisen rangaistuksen. - -Mutta Pitou ei koskaan voinut käsittää, miksi häntä sanottiin -kantelijaksi, vaikka hän ei ollut hiiskunut sanaakaan, ja miksi -hän sai rangaistuksen siitä, että oli antanut selkään niille, -jotka olivat halunneet häntä mukiloida. Mutta jos tässä maailmassa -ymmärtäisi kaikki, niin kadottaisi elämän hurmaavimman puolen: sen -salaperäisyyden ja yllätykset. - -Pitou suoritti kolmantena päivänä jälki-istumisensa ja tyytyi vain -aamiaiseen ja illalliseen. - -Väärin on sanoa, että hän tyytyi, sillä Pitou ei ollut laisinkaan -tyytyväinen, mutta meidän kielemme on niin köyhä ja akatemia niin -ankara, että täytyy tyytyä siihen, mitä meillä on. - -Mutta kun Pitou oli kärsinyt tämän rangaistuksen vähääkään -ilmoittamatta, miten häntä oli hätyytetty, nautti hän täyttä -kunnioitusta. Tottahan on, että tätä arvonantoa lisäsivät ne mahtavat -nyrkiniskut, jotka kaikki olivat nähneet. - -Tästä päivästä alkaen Pitoun elämä oli melkein samanlainen kuin -toistenkin oppilaiden. Se vain oli eroa, että toiset oppilaat saivat -yhä uusia kirjoitustehtäviä, jotavastoin Pitou ei päässyt viimeksi -annettuja viittä kuutta pitemmälle ja sai melkein aina kaksi kertaa -enemmän jälki-istumista kuin koulutoverinsa. - -Mutta Pitoun luonteessa oli muuan varteen otettava seikka, joka -johtui hänen aikaisemmin saamastansa tai oikeammin saamatta -jääneestä kasvatuksestaan ja osaltaan vaikutti näihin lukuisiin -jälki-istumisiin: se oli hänen kiintymyksensä eläimiin. - -Kuuluisasta laatikosta, jolle täti Angélique oli antanut pulpetin -nimen, tuli tilavuutensa ja Pitoun sen sisään laatimien monien -osastojen vuoksi jonkinmoinen Noakin arkki, missä oli parittain -kaikenlaisia matelevia, hyppiviä ja lentäviä olentoja. Siellä -oli sisiliskoja, käärmeitä, jättiläismuurahaisia, kuoriaisia ja -sammakoita, jotka kävivät Pitoulle sitäkin rakkaammiksi, kun hän -niiden tähden sai kärsiä kaikenlaisia kovia rangaistuksia. - -Viikon varrella ulkona kävellessään Pitou kokoili eläimiä tähän -tarhaansa. Hän oli tahtonut saada salamantereita, jotka ovat hyvin -yleisiä Villers-Cotteretsissa ja kuuluivat Frans I:n vaakunaan, -ja Frans I olikin antanut koristaa niiden kuvilla kaikki liedet -rakennuksissaan. Hän onnistui saamaan sellaisen kiinni. Mutta -muuan seikka antoi hänelle paljon tuumimisen aihetta, ja hän -päättikin siirtää sen käsittämättömien seikkojen joukkoon: hän oli -nimittäin aina havainnut nämä eläimet vedessä uiskentelevina, vaikka -runoilijat väittävät niiden asuvan tulessa. Kun Pitou teki aina -kaikesta johtopäätöksensä, alkoi hän tämän seikan vuoksi halveksia -runoilijoita. - -Saatuansa varastoon kaksi salamanteria hän alkoi etsiä kameleontteja. -Mutta tällä kertaa hän etsi turhaan, pääsemättä mihinkään tulokseen. -Tämän tuloksettoman nuuskimisensa perustuksella Pitou päätti, että -kameleontteja ei ollutkaan tai että ne elivät toisessa ilmanalassa. - -Päästyään tähän ajatukseen ei Pitou enää haeskellut kameleontteja. - -Loput kaksi kolmannesta kaikista jälki-istumisistaan sai Pitou -kirottujen kieli- ja lausevirheitten tähden, joita rehoitti hänen -kirjoituksissaan yhtä tiheässä kuin rikkaruohoja pellossa. - -Torstai- ja sunnuntaipäivät olivat lupapäiviä; ne Pitou käytti -lintujen pyydystämiseen ja salametsästykseen. Mutta kun Pitou yhä -kasvoi, kun hän oli viisi jalkaa ja neljä tuumaa pitkä, vaikka vasta -viidentoista vanha, tapahtui muuan seikka, joka hiukan käänsi hänen -huomiotansa tavallisista puuhista. - -Matkallaan Susilehtoon hän meni Pisseleun kylän kautta, mikä on ehkä -antanut nimen kauniille Anne d'Heillylle, Frans I:n rakastajattarelle. - -Tässä kylässä oli isäntä Billotin vuokratila, ja tämän talon -kynnyksellä seisoi sattumalta melkein aina kun Pitou meni tai palasi -sen ohitse kaunis seitsemäntoista tai kahdeksantoista ikäinen, -virkeä, pirteä ja iloinen tyttö, jota tavallisesti puhuteltiin -ristimänimensä mukaan Catherineksi tai isänsä nimen mukaan Billoteksi. - -Pitou alkoi tervehtiä Catherinea, sitten hän vähitellen kävi -rohkeammaksi ja hymyili tervehtiessään; viimein hän eräänä päivänä -tervehdittyään ja hymyiltyään seisahtui ja rohkeni punastuen virkkaa -tämän lauseen, jota hän itse piti perin uskallettuna: - -"Hyvää päivää, neiti Catherine." - -Catherine oli hyvä tyttö. Hän tervehti Pitouta kuin vanhaa tuttavaa. -Vanha tuttava hän olikin, sillä kahden vuoden aikana hän oli nähnyt -pojan kulkevan talon ohitse ainakin kerran viikossa. Catherine -huomasi Pitoun, mutta Pitou ei ollut huomannut Catherinea, sillä -mennessään siitä ohitse Pitou oli neljäntoista ikäinen, Catherine -taas kuudentoista. Olemme saaneet nähdä, miten kävi, kun Pitou -vuorostaan ehti kuudentoista vanhaksi. - -Vähitellen Catherine alkoi huomata Pitoun lahjat, sillä Pitou -lahjoitti hänelle kauneimmat linnut ja lihavimmat jänikset. -Seurauksena tästä oli, että Catherine kiitteli Pitouta, ja Pitoulle -tämä oli hyvin mieluista, hän kun hyvin harvoin sai kiitosta -osakseen. Pitou joutui lumouksen valtaan, eikä enää niinkuin ennen -mennytkään suoraa päätä metsästyspaikoilleen kokoamaan pyökinsilmuja -tai virittämään ansojaan, vaan jäi puolimatkaan ja kulutti aikaansa -kiertelemällä ukko Billotin taloa, odotellen näkevänsä Catherinen. - -Seurauksena tästä oli, että jäniksennahkoja ei enää voitukaan myydä -yhtä paljon kuin ennen, ja linnut loppuivat melkein tyyten. - -Täti Angélique vaikeroi. Pitou vastasi, että jänikset olivat tulleet -oveliksi ja että linnut huomatessaan ansat joivatkin lehdiltä tai -puunkoloista. - -Surressaan jänisten viisastumista ja lintujen varovaisuutta, minkä -kaiken hän uskoi johtuvan filosofian kehityksestä, täti Angélique -iloitsi kuitenkin eräästä seikasta, siitä, että hänen veljenpoikansa -voisi saada apurahan, pääsisi pappisseminaariin, olisi siellä kolme -vuotta ja lähtisi liperit kaulassa. Neiti Angéliquen korkein unelma -oli päästä papin taloudenhoitajaksi. - -Täytyihän tämän kaiken tapahtua, ja kun Ange Pitou kerran -olisi päässyt papiksi, niin täytyihän hänen ottaa tätinsä -taloudenhoitajakseen, varsinkin kun tämä täti oli tehnyt niin kovin -paljon hänen hyväkseen. - -Vanhanpiian kultaisia unelmia häiritsi vain se, että hänen puhuessaan -asiasta apotti Fortierille tämä kohautti olkapäitänsä ja sanoi: - -"Rakas neiti Pitou, päästäkseen papiksi pitäisi veljenpoikanne tutkia -vähemmän luonnontieteitä ja enemmän sellaisia teoksia kuin _De viris -illustribus_ tai _Selectae e profanis scriptoribus._" - -"Mitä se tarkoittaa?" kysyi neiti Angélique. - -"Että hän tekee liian paljon kielivirheitä ja hirveän paljon -lausevirheitä", vastasi apotti Fortier. - -Tämä vastaus herätti neiti Angéliquessa epävarmuutta ja surua. - - - - -IV - -KUINKA LAUSEVIRHE JA KAHDEKSAN KIELIVIRHETTÄ SAATTAA VAIKUTTAA -IHMISEN ELÄMÄÄN - - -Meidän oli kerrottava kaikki nämä yksityiskohdat, jotta lukijamme, -vaikkakin luotamme hänen terävään älyynsä, voisi ymmärtää, mihin -kamalaan asemaan Pitou joutui, kun hänet oli koulusta potkittu. - -Hänen toinen käsivartensa roikkui sivulla, toisella hän piteli -laatikkoaan tasapainossa päänsä päällä, ja korvissa soivat -vielä apotti Fortierin haukkumasanat. Hän asteli Pleuxia kohden -täydellisesti tyrmistyneenä. - -Lopulta muuan ajatus leimahti pojan aivoissa, ja hänen huuliltaan -pääsi kolme sanaa, jotka täydelleen kuvasivat, mitä hänen mielessään -liikkui: - -"Hyvä Jumala! Täti!" - -Mitä hän sanoisikaan täti Angéliquelle, jonka kaikki kauniit unelmat -olivat kärsineet haaksirikon! - -Ange ei tiennyt eukon aikeista sen enempää kuin uskollinen ja viisas -koira tietää isäntänsä ajatuksista tarkastamalla kasvojen ilmeitä. -Vaisto on verraton opastaja, se ei koskaan vie harhaan. Järkeilyn voi -sen sijaan mielikuvitus usein viedä väärälle tolalle. - -Ange Pitoun mietiskelyn lopputuloksena, minkä ilmaisuna oli hänen -huuliltaan puhjennut valitus, oli se, että hän varsin hyvin -tiesi tädin tulevan peräti tyytymättömäksi saadessaan kuulla -pahat uutiset... Hän tiesi kokemuksesta, mikä oli seurauksena -neiti Angéliquen tyytymättömyydestä. Mutta kun tällä kertaa -tyytymättömyyden syyt olivat arvaamattoman suuret, kasvaisi -rangaistuskin epäilemättä pelottavaksi. - -Tällaiset kamalat tunteet mielessään Pitou saapui Pleuxiin. Hän oli -tarvinnut melkein neljännestunnin kävelläkseen apotti Fortierin -isolta portilta kadunkulmaan, vaikka välimatkaa oli ainoastaan -kolmesataa askelta. - -Tällä hetkellä kirkontornin kello löi yksi. Hän huomasi viipyneensä -kokonaisen tunnin keskustellessaan viimeisen kerran apotti Fortierin -kanssa ja kävellessään kotia kohden, ja että jo kolmetoista minuuttia -sitten oli kulunut loppuun se aika, jonka kuluessa täti tarjosi -hänelle päivällistä. - -Olemme kertoneet, mitä eukko oli keksinyt rangaistakseen häntä -jälki-istumisesta ja estääkseen häntä innoissaan juoksemasta jonnekin -muualle. Tällä tavalla hän vuoden kuluessa saattoi säästää Pitoun -päivällisistä kuusikymmentä. - -Mutta tällä kertaa ei koulupoika ajatellut päivällisensä -menettämistä. Vaikka aamiainen olikin ollut kovin laiha, niin pojan -sydän oli niin täynnä, ettei hän tuntenut vatsansa tyhjyyttä. - -Tietäähän jokainen koululainen, että kauhein rangaistus, mikä voi -häntä kohdata, on se, että hän oleilee jossakin luvattomassa sopessa, -saatuaan lähtöpassit koulusta. Hänen on silloin pakko lopullisesti -pysytellä koulusta poissa, vaikka toverit vihkoinensa ja kirjoineen -menevät tavalliseen koulutyöhönsä. Vihattu koulu alkaa sellaisina -päivinä vaikuttaa tavattomalla voimalla. Koulupoika alkaa täydellä -todella pohtia läksyjä ja kirjoituksia, joista hän sitä ennen ei -ole välittänyt vähääkään. Paljon on yhteistä tällaisen karkoitetun -oppilaan ja epäuskonsa tähden kirkon pannaan julistetun henkilön -välillä, jolla ei ole enää oikeutta mennä kirkkoon, vaikka hän nyt -kiihkeästi haluaa kuulla messua. - -Mitä lähemmäksi hän tuli tätinsä asuntoa, sitä kamalammalta tuntui -siellä oleskelu. Siksi hänen mielestään koulu oli jonkinmoinen -maallinen paratiisi, josta apotti Fortier enkelinä oli hänet -karkoittanut, leimuavan miekan sijasta heiluttaen kädessään pamppua. - -Vaikka Pitou astelikin verkkaan, vaikka hän aina kymmenen askeleen -päässä seisahtui ja nämä pysähtymiset venyivät sitä pitemmiksi, mitä -lähemmäksi hän tuli tätinsä pelottavaa asuntoa, niin täytyihän hänen -kuitenkin viimein päätyä perille. Pitou saapui talon kynnykselle -laahustaen ja hieroen kättänsä housuihin. - -"Minä olen niin kovasti sairas, täti Angélique", sanoi hän -välttääkseen pilkkaa tai soimauksia, ehkä myös koettaen saada tädissä -heräämään sääliä. - -"Hyvä on", sanoi täti Angélique, "kyllä minä tuon sairauden tunnen, -ja sen voi parantaa hyvin helposti, jos siirtää kellonviisaria -puolitoista tuntia taaksepäin." - -"Ei se auta, hyvä Jumala", sanoi Pitou katkerasti, "sillä minun ei -ole vähääkään nälkä." - -Täti Angélique hämmästyi ja tuli melkein levottomaksi. Sairaus tekee -sekä hyvät äidit että pahat levottomiksi; hyvät äidit pelkäävät -sairauden vaaroja, pahat pelkäävät sen tuottavan menoja. - -"Mikä sinun on, kerrohan?" kysyi vanhapiika. - -Kuullessaan nämä sanat, vaikka niitä ei lausuttukaan millään hellällä -äänellä, purskahti Pitou itkuun, ja täytyy tunnustaa, että se ilme, -joka tuli hänen kasvoilleen, kun hän siirtyi valituksesta itkuun, oli -rumin irvi, mitä saattaa ajatella. - -"Hyvä täti, minua on kohdannut hyvin suuri onnettomuus", sanoi hän. - -"Mikä?" hätääntyi täti. - -"Herra apotti on ajanut minut pois!" huudahti Pitou, ruveten -ankarasti pillittämään. - -"Ajanut pois?" kertasi neiti Angélique kuin ei olisi oikein -ymmärtänyt. - -"Niin, täti." - -"Ja mistä hän on ajanut pois?" - -"Koulusta." - -Ja Pitou alkoi yhä kiivaammin itkeä. - -"Koulustako?" - -"Niin, täti." - -"Siis tutkinnot, kilpailut, apurahat, seminaarit ovat jääneet -sikseen?" - -Pitoun niiskutus muuttui ulvonnaksi. Neiti Angélique katsoi häneen -kuin tahtoisi veljenpoikansa sydämen pohjalta lukea poisajamisen -syvimmät syyt. - -"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen ollut metsästämässä", sanoi hän. -"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen maleksinut ukko Billotin talon -lähettyvillä. Hyi, tuleva apotti!" - -Ange pudisti päätään. - -"Valehtelet!" huudahti täti, jonka raivo lisääntyi hänen huomatessaan -jutun vakavaksi. "Valehtelet! Viime sunnuntaina viimeksi nähtiin -sinun kävelevän Catherinen kanssa 'Huokausten käytävää' pitkin." - -Neiti Angélique itse valehteli, mutta ainahan tekohurskaat ovat -pitäneet sitä oikeutenansa, noudattaen jesuiittain lauselmaa: "Aina -on luvallista esittää väärää, saadakseen tietää toden." - -"Minua ei kukaan ole nähnyt 'Huokausten käytävällä', se ei ole -mahdollista. Me kävelimme kasvihuoneen puolella." - -"Onneton poika, siis olit kuitenkin hänen seurassaan!" - -"Mutta, täti", sanoi Ange punastuen, "eihän nyt ole puhetta neiti -Catherinesta." - -"Niin, sano sinä häntä vain neidiksi, salataksesi riettaat aikeesi! -Mutta minä kerron kaikki tuon heiskaleen rippi-isälle." - -"Mutta, täti, minä vannon, että neiti Catherine ei ole mikään -heiskale." - -"Ahaa, sinä puolustat häntä, sillä puolustaaksesi itseäsi. Hyvä, te -olettekin siis yksissä juonissa, sitä parempi vain. Minne me, hyvä -Jumala, joudummekaan!... Kuudentoista ikäiset lapset!" - -"Emme me vedä laisinkaan yhtä köyttä, vaan Catherine ajaa minut aina -pois." - -"Huomaatkos, kuinka sinä ilmaiset kaikki! Nyt jo sanot häntä vain -Catherineksi. Senkin tekopyhä, hän ajaa sinut pois... silloin kun -muut näkevät." - -"Kas", sanoi Pitou äkkiä ilahtuen, "kas sitä en tullut koskaan -ajatelleeksi." - -"Siinä näet!" sanoi täti käyttäen hyväkseen veljenpoikansa viatonta -huudahdusta, voidakseen hänelle todistaa, että niissä väleissä oli -jotakin luvatonta tekeillä, "mutta odotetaanhan, kyllä minä tämän -järjestän. Apotti Fortier on hänen rippi-isänsä. Minä pyydän häntä -toimittamaan sinut telkien taakse kahdeksi viikoksi vedelle ja -leivälle. Ja mitä neiti Catherineen tulee, niin joutukoon vaikka -luostariin, hillitäkseen kiihkoansa sinua kohtaan. Ja sinne hän vielä -joutuukin. Me lähetämme hänet Saint-Rémyhyn." - -Eukko lausui nämä viimeiset sanat niin pontevasti ja varmasti, että -Pitou värisi. - -"Hyvä täti", sanoi hän pannen kätensä ristiin, "erehdytte kokonaan -luullessanne, että neiti Billot on jotenkin tuottanut minua -kohdanneen onnettomuuden." - -"Irstaus on kaikkien paheiden äiti", keskeytti juhlallisesti neiti -Angélique. - -"Täti, minä vakuutan, että apotti ei ole ajanut minua pois sentähden, -että olisin irstas; hän hääti minut sentähden, että tein liian paljon -lausevirheitä, joihin liittyi joukko kielivirheitä. Minä teen niitä -aina tuon tuostakin, ja hän sanoi, että olen senvuoksi kadottanut -kaikki mahdollisuudet apurahan saamiseen." - -"Kaikki mahdollisuudet! Mitä puhutkaan? Sinä et siis saakaan -apurahaa! Sinusta ei siis tulekaan pappia? Minä en siis pääsekään -sinun taloudenhoitajattareksesi?" - -"Ette, hyvä täti." - -"Ja mitä sinusta sitten tulee?" kysyi täti kauhuissaan. - -"En tiedä." Pitou katsoi surkeana taivasta kohden. "Mitä sallimus -määrää!" lisäsi hän. - -"Sallimusko? Kyllä minä tiedän, mistä tämä kaikki johtuu" huudahti -neiti Angélique. "Tämä johtuu siitä, kun tulee suurelliseksi, -kuuntelee uusia oppeja, imee itseensä filosofiaa." - -"Ei suinkaan se ole syynä, täti, sillä filosofiaa ei saa oppia, -ennenkuin ensin on retoriikan oppinut, enkä minä vielä ole päässyt -sinne asti." - -"Naurettavaa, naurettavaa. En minä puhukaan siitä filosofiasta. -Senkin onneton, minä puhun filosofien filosofiasta, herra Arouetin -filosofiasta, minä puhun Rousseaun filosofiasta, joka on julkaissut -_Nunnan_." - -Neiti Angélique teki ristinmerkin. - -_"Nunnan?"_ kysyi Pitou; "mikä se on?" - -"Sinua onnetonta, kyllä sinä varmaan olet sen lukenutkin!" - -"Vannon, etten ole lukenut!" - -"Senvuoksi et välitä kirkosta." - -"Täti, te erehdytte. Kirkko ei välitä minusta." - -"Tuo lapsihan on oikea käärme. Tässä hän vielä väittelee." - -"En suinkaan, täti, minä vain vastaan." - -"Hän on hukassa!" huudahti neiti Angélique perin masentuneena ja -vaipuen rakkaalle tuolilleen istumaan. - -Hänen lauseensa: Hän on hukassa! ei merkinnyt mitään muuta kuin: Minä -olen hukassa! - -Vaara oli uhkaava. Täti Angélique teki päätöksensä. Hän nousi kuin -pontimen laukaisemana ja riensi apotti Fortierin luo kuulemaan -asiasta tarkemmin ja koettaakseen vielä kerran parastaan. - -Pitou seurasi katseillaan tätinsä menoa ovelle asti. Eukon poistuttua -hän vuorostaan lähestyi ovea ja näki tätinsä uskomattoman kovaa -kyytiä harppaavan Soissons-katua kohden. Nyt näki selvästi, mitä täti -aikoi, ja Pitou oli varma hänen menostaan opettajan luo. - -Neljännestunnin ainakin hän siis sai olla rauhassa. Pitou päätti -käyttää hyväkseen tätä tuokiota, jonka sallimus oli hänelle suonut. -Hän kokosi tätinsä päivällisen jätteet ruokkiakseen sisiliskojansa ja -otti pari kolme kärpästä kiinni syöttääkseen ne sammakoilleen; sitten -hän avasi kaapin ja ruokakammion ja ravitsi vuorostaan itseänsä, -sillä yksinäisyys oli hänelle palauttanut ruokahalun. - -Tämän tehtyään hän meni ovelle väijymään, milloin hänen toinen -äitinsä saapuisi. - -Neiti Angélique sanoi itseään Pitoun toiseksi äidiksi. Vaaniessaan -hän näki nuoren tytön tulevan kaitaa kujaa myöten Soissons-kadun -päästä Lormet-kadulle päin. Hän istui hevosen selässä vasu -kummallakin puolellaan; toisessa oli kanoja, toisessa kyyhkysiä. Hän -oli Catherine. Nähdessään Pitoun tätinsä asunnon ovella hän pysähtyi. - -Nuori tyttö vilkaisi kadulle päin, nyökäytti hiukan päätänsä Pitoulle -ja jatkoi matkaansa. - -Pitou vastasi tervehdykseen ilosta vapisten. - -Tätä pientä kohtausta oli kestänyt sen verran, että koulupoika -ajatuksiinsa vaipuneena ja katsellessaan sinne päin, missä oli nähnyt -neiti Catherinen, ei huomannut tätiään, joka palasi apotti Fortierin -luota, ja nyt äkkiä tarttui hänen käteensä kiukusta kalpeana. - -Ange heräsi kauneista unelmistansa tuntiessaan tätinsä kosketuksen, -joka aina vaikutti häneen kuin sähkövirta, kääntyi, siirsi katseensa -täti Angéliquen leimuavista silmistä käteensä ja näki siinä -kauhukseen aimo kimpaleen leipää, jonka päällä oli kerros voita ja -kerros valkoista juustoa. - -Neiti Angélique kiljaisi raivosta, ja Pitou parahti kauhuissaan. -Angélique kohotti kyhmyisen kätensä, ja Pitou painoi päänsä kumaraan. -Angélique sieppasi lähellä olevan luudanvarren. Pitou pudotti leivän -ja läksi juoksemaan mitään selittämättä. - -Nämä molemmat olennot olivat kerrankin yhtä mieltä. He käsittivät, -ettei heidän välillään voinut enää olla mitään yhteistä. - -Neiti Angélique palasi asuntoonsa ja telkesi ovensa. Pitou kuuli -lukon narskahtavan; se peloitti häntä kuin myrskyn lisäilmiö, ja hän -joudutti pakoaan. - -Tästä kohtauksesta oli seurauksena sellaista, mitä neiti Angélique ei -mitenkään voinut aavistaa, eikä Pitoukaan sen paremmin odottanut. - - - - -V - -MAALAISFILOSOFI - - -Pitou juoksi niinkuin kaikki hornanhenget olisivat hänen -kintereillään, ja lyhyessä ajassa hän oli päässyt kaupungin -ulkopuolelle. - -Kääntyessään hautuumaan kulmauksesta hän oli töytäämäisillään erään -hevosen takapuoleen. - -"Hyvä Jumala", sanoi lempeä ääni, jonka Pitou varsin hyvin tunsi, -"minne te juoksette sellaista kyytiä, Ange-herra? Cadet oli vähällä -tulla vauhkoksi: niin te meitä säikytitte." - -"Voi, neiti Catherine", huudahti Pitou vastaten omille ajatuksilleen, -eikä nuoren tytön kysymykseen. "Voi, neiti Catherine, mikä -onnettomuus, hyvä Jumala, mikä onnettomuus!" - -"Jeesus, ihanhan te peloitatte minua", sanoi nuori tyttö seisauttaen -hevosensa keskellä tietä. "Mitä on tapahtunut, herra Ange?" - -"Se", vastasi Pitou kuin ilmoittaisi kauhean, tärkeän salaisuuden, -"ettei minusta tulekaan pappia." - -Mutta sensijaan, että Catherine olisi tehnyt sellaisen liikkeen kuin -Pitou odotti, hän purskahtikin heleään nauruun. - -"Vai ei teistä tulekaan pappia?"; - -"Ei", kertasi typertynyt Pitou, "se näyttää mahdottomalta." - -"No, siinä tapauksessa teistä sitten tulee soturi", sanoi Catherine. - -"Soturiko?" - -"Juuri niin. Ei noin pienten seikkojen vuoksi kannata vaipua -epätoivoon. Ensiksi luulin, että ilmoittaisitte tätinne äkkiä -kuolleen." - -"Minulle tämä merkitsee samaa kuin jos hän olisi kuollut, sillä hän -ajaa minut pois", sanoi Pitou heltyen. - -"Sepä vahinko", virkkoi neiti Billot nauraen; "ette siis saakaan -jäädä hänen tyytyväiseksi itkijäkseen." - -Ja Catherine alkoi entistään hilpeämmin nauraa, mikä Pitousta tuntui -loukkaavalta. - -"Mutta ettekö kuullut, että hän ajaa minut pois!" jatkoi hän -epätoivoissaan. - -"Kuulin kyllä, sitä parempi", sanoi vain Catherine. - -"Kylläpä te olette onnellinen, kun voitte tuolla tavoin nauraa, neiti -Billot, ja se osoittaa varsin tasaista luonnonlaatua, koska toisten -vastoinkäymiset eivät vaikuta teihin sen enempää." - -"Ja kuka teille sanoo, etten todella säälisi teitä, herra Ange, jos -todellinen onnettomuus kohtaisi teitä?" - -"Säälisittekö, jos todellinen onnettomuus kohtaisi minua? Ettekö siis -tiedä, ettei minulla enää ole mitään turvaa!" - -"Sitä parempi vain!" sanoi Catherine. - -Pitou ei käsittänyt tästä yhtään mitään. - -"Mistä saan ruokaa!" sanoi hän. "Ja ihmisenhän täytyy saada syödä, -ainakin minun, jota aina vaivaa nälkä." - -"Ettekö siis halua tehdä työtä, herra Ange?" - -"Tehdä työtä! Mitä työtä? Herra Fortier ja tätini ovat senkin -seitsemän kertaa vakuuttaneet minulle, etten kelpaa mihinkään. Jospa -olisivat panneet minut puusepän tai vaunusepän oppiin, sensijaan että -koettivat minusta tehdä pappia! Katsokaahan, neiti Catherine, toden -totta", sanoi Pitou tehden epätoivoisen liikkeen, "toden totta minua -painaa kirous." - -"Kyllähän", sanoi nuori tyttö, sillä hän tunsi yhtä hyvin kuin -muutkin Pitoun surullisen elämäntarinan, "kyllähän kaikessa tuossa, -mitä sanotte, herra Ange, on totta, mutta... mutta miksi ette -menettele määrätyllä tavalla?" - -"Millä tavalla?" kysyi Pitou takertuen neiti Billotin aloittamaan -ehdotukseen samoin kuin hukkuva tarttuu rantapajun oksaan. "Millä -tavalla?" - -"Olihan teillä suosija." - -"Tohtori Gilbert." - -"Olittehan hänen poikansa luokkatoveri, koska hän kävi samoin kuin -tekin koulua apotti Fortierin luona." - -"Niin kylläkin, ja monta kertaa olen pelastanut hänet saamasta -selkäänsä." - -"No, miksi ette siis käänny hänen isänsä puoleen? Hän ei suinkaan -jätä teitä pulaan." - -"Miksen sitä tekisi, jos tietäisin, minne hän on joutunut. Mutta ehkä -isänne, neiti Billot, sen tietää, koska tohtori Gilbert on hänen -tilansa omistaja." - -"Minä tiedän, että hän lähetti osan vuokrasta Ameriikkaan ja toisen -osan eräälle asianajajalle Pariisiin." - -"Oi", huokasi Pitou, "Ameriikkaan, se on kovin kaukana." - -"Lähtisittekö Ameriikkaan?" virkahti nuori tyttö hätkähtäen tästä -mahdollisuudesta. - -"Minäkö, neiti Catherine? En koskaan, en koskaan! En. Jos vain -tietäisin, mistä saan ruokaa, niin viihtyisin oikein hyvin Ranskassa." - -"Se on hyvä", lausui neiti Billot. - -Pitou loi katseensa maahan. Nuori tyttö oli vaiti. Tätä vaitioloa -kesti jonkun aikaa. Pitou oli vaipunut unelmiin, jotka olisivat -suuresti hämmästyttäneet niin loogillista miestä kuin apotti -Fortieria. - -Näiden unelmien alku oli hämärä, mutta sitten ne kirkastuivat, -senjälkeen ne uudelleen himmenivät, vaikka leimauttivat välkettä kuin -salamat, joiden alkua ei tiedä, joiden lähde pysyy salassa. - -Cadet oli lähtenyt astelemaan eteenpäin, ja Pitou käveli Cadetin -vieressä nojaten toisella kädellään sen selässä olevaan vasuun. Neiti -Catherinekin oli mietteissään samoin kuin Pitou hän antoi ohjasten -riippua pelkäämättä, että hevonen riistäytyisi karkuun. Tiellä -ei ollutkaan mitään peloittavia kummituksia, eikä Cadet kuulunut -Hippolytoksen hevosen luokkaan. - -Pitou seisahtui koneellisesti, kun hevonenkin seisahtui. He olivat -saapuneet maatilalle. - -"Kas, sinäkö se oletkin, Pitou!" huudahti kookkaan näköinen mies -seisoessaan lätäkön luona, josta hän juotti hevostaan. - -"Minä tässä olen, hyvä Jumala, minä juuri." - -"Pitou-parkaa on jälleen onnettomuus kohdannut", ilmoitti nuori -tyttö hypätessään hevosen selästä, välittämättä siitä, että hame -kohotessaan näytti hänen sukkanauhojensa värin. - -"Täti ajaa hänet kotoaan pois." - -"Ja mitä pahaa hän on tehnyt sille tekopyhälle akalle?" kysyi -maanviljelijä. - -"Minä en näy olevan oikein etevä kreikankielessä", vastasi Pitou. - -Senkin hupakko, hän kerskaili! Hänenhän olisi pitänyt sanoa olevansa -latinassa puutteellinen. - -"Etkö ole kylliksi etevä kreikankielessä?" sanoi leveäharteinen mies. -"Ja miksi tahtoisit olla etevä kreikankielessä?" - -"Selittääkseni Theokritosta ja kääntääkseni Iliadia." - -"Ja mitä hyötyä sinulla siitä olisi, että selittäisit Theokritosta ja -kääntäisit Iliadia?" - -"Se auttaisi minua papiksi." - -"Joutavia", sanoi Billot, "osaanko minä kreikkaa? Osaanko minä -latinaa? Osaanko minä ranskaa? Osaanko minä kirjoittaa? Osaanko -minä lukea? Estääkö se minua kylvämästä, leikkaamasta ja latoon -kokoamasta?" - -"Ei suinkaan, herra Billot, mutta ettehän te olekaan pappi, te olette -maanviljelijä, _agricola_, niinkuin Vergilius sanoo. _O fortunatos -nimium_..." - -"No, sanohan, eikö maanviljelijä ole mustatakkisen vertainen, sinä -epäkelpo kuoripoika! Varsinkin silloin, kun maanviljelijällä on -kuusikymmentä tynnyrinalaa maata näkyvissä ja tuhannen kultarahaa -kätkössä." - -"Minulle on aina sanottu, että pappina oleminen on kauneinta -maailmassa. Tottahan on", lisäsi Pitou hymyillen herttaisimmalla -tavallaan, "etten ole aina ottanut kuullakseni, mitä minulle on -sanottu." - -"Ja siinä onkin viisaus syvä, poika hyvä. Huomaathan, että minä -runoilen yhtä hyvin kuin muutkin, kun vain käyn toimeen. Minun -mielestäni on sinussa aineksia joksikin paremmaksi kuin pappi -olisikaan, ja onnesi vain on, ettet mene tälle alalle, ainakaan tähän -aikaan. Katsohan, kun olen maanviljelijä, olen myös sääntuntija, ja -nyt ei sää ole sovelias papeille." - -"Mitä vielä!" sanoi Pitou. - -"Kohta nousee myrsky", ennusti maanviljelijä. "Usko siis minua. Olet -kunnollinen, oppinut..." - -Pitou kumarsi mielissään, kun kuuli ensi kertaa elämässään saavansa -oppineen nimen. - -"Voithan sinä elatuksesi ansaita muutenkin", jatkoi maanviljelijä. - -Neiti Billot laskiessaan maahan kanat ja kyyhkyset kuunteli -tarkkaavana Pitoun ja isänsä välistä keskustelua. - -"Ansaita elatukseni", sanoi Pitou; "juuri se tuntuu minusta -vaikealta." - -"Mitä sinä osaat tehdä?" - -"Osaanhan minä virittää ansoja ja laatia koukkuja. Matkin jokseenkin -hyvin lintujen ääntä, eikö totta, neiti Catherine?" - -"Mitä siihen tulee, niin hän visertää kuin rastas." - -"Mutta eihän tuo ole mikään toimiala", jatkoi ukko Billot. - -"Sitä minäkin sanon, hitossa!" - -"Sinä kiroilet, se ainakin on hyvä asia." - -"Mitä, kirosinko minä", sanoi Pitou. "Pyydän anteeksi, herra Billot." - -"Ei kannata pyytää", tuumi maanviljelijä, "sattuu sitä minullekin -tuon tuostakin. Saakeli", sanoi hän kääntyen hevosen puoleen, "etkö -siinä pysy alallasi! Näiden percheronilaisten hevosten täytyy aina -saada teutaroida ja ravistella itseään. Kuulehan", jatkoi hän -kääntyen Pitoun puoleen, "oletko sinä laiska?" - -"En tiedä. Minä en koskaan ole tehnyt muuta kuin lukenut kreikkaa ja -latinaa, ja..." - -"Ja mitä?" - -"Ja minun täytyy tunnustaa, etten koskaan oppinut niitäkään -kunnollisesti." - -"Sitä parempi", sanoi Billot; "se todistaa, ettet olekaan vielä niin -typerä kuin luulin." - -Pitou avasi silmänsä selkoselälleen. Ensi kerran hän kuuli sanottavan -tällä tavalla, kokonaan vastoin niitä väitteitä, joita hän oli saanut -tähän asti kuulla. - -"Minä kysyn", pitkitti Billot, "oletko niin laiska, että sinua aina -väsyttää?" - -"Mitä väsymiseen tulee, niin se on ihan eri asia", sanoi Pitou. - -"Minä voin marssia kymmenen penikulmaa uupumusta tuntematta." - -"Hyvä, onhan sekin jo jotakin", arveli Billot; "kun vielä laihdut -muutaman naulan, niin sinusta tulee oivallinen juoksija." - -"Laihtua", sanoi Pitou katsellen hoikkaa varttansa, pitkiä luisevia -käsivarsiaan ja vääriä pitkiä sääriään, "olenhan mielestäni jo -näinkin kylliksi laiha." - -"Toden totta", virkahti maanviljelijä puhjeten nauruun, "sinä, -ystäväiseni, olet todellakin oikea aarre." - -Ensi kertaa sai Pitou näin suurta tunnustusta. Senvuoksi hän -hämmästyikin yhä uudelleen. - -"Kuulehan nyt", sanoi maanviljelijä. "Minä kysyn sinulta, oletko -laiska työtä tehdessäsi." - -"Mitä työtä?" - -"Työtä yleensä." - -"En tiedä. En ole koskaan tehnyt työtä." - -Nuori tyttö heläytti nyt naurun, mutta ukko Billot otti asian tällä -kertaa vakavalta kannalta. - -"Senkin heittiöt, nuo papit", sanoi hän puiden nyrkkiä kaupunkiin -päin. "Tuolla tavalla he kasvattavat nuorisosta laiskureita ja -tyhjäntoimittajia. Kysynpä, millä tavalla tuollainen mies voi -hyödyttää veljiään?" - -"Ei paljoakaan", myönsi Pitou, "kyllähän sen tiedän. Kaikeksi onneksi -ei minulla olekaan veljiä." - -"Veljillä minä tarkoitan kaikkia ihmisiä yleensä", selitti Billot. -"Ajatteletko ehkä, että kaikki ihmiset eivät ole keskenään veljiä?" - -"Oh, ovathan ne; sehän on evankeliumissakin." - -"Ja yhdenvertaisia", jatkoi maanviljelijä. - -"Se on toinen asia", väitti Pitou. "Jos minä olisin ollut apotti -Fortierin vertainen, ei hän niin usein olisi antanut minun -maistaa patukkaa ja vitsaa. Ja jos täti ja minä olisimme olleet -yhdenvertaisia, niin hän ei olisi häätänyt minua." - -"Minä sanon, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia", vakuutti -maanviljelijä, "ja me todistamme sen kohta tyranneille." - -"_Tyrannis!_" tokaisi Pitou taidonnäytteekseen. - -"Ja todistuksena siitä on se, että minä otan sinut luokseni", jatkoi -Billot. - -"Te otatte minut luoksenne, rakas herra Billot! Vai lasketteko -leikkiä, puhuessanne tuolla tavalla?" - -"En. Kuulehan; mitä tarvitset elääksesi?" - -"Hitto, noin kolme naulaa leipää päivässä." - -"Ja leivän ohella?" - -"Hiukan voita ja juustoa." - -"No, huomaanpa kyllä, ettei sinua ole työlästä elättää. No siis, minä -pidän sinut ruuassa." - -"Herra Pitou", sanoi Catherine, "eikö teillä ole mitään muuta -isältäni pyydettävänä?" - -"Minullako, neiti? Ei suinkaan." - -"Ja miksi siis tulitte tänne?" - -"Siksi, että te tulitte." - -"Sepä oli kohteliaasti sanottu", lausui Catherine. "Mutta minä en -anna tälle kohteliaisuudelle sen suurempaa arvoa kuin se ansaitsee. -Olettehan, herra Pitou, tullut isäni luokse kuullaksenne uutisia -suosijastanne." - -"Sehän on totta", sanoi Pitou. "Kummallista, kun sen unohdin." - -"Sinä aioit siis puhua kunnon tohtori Gilbertistä?" sanoi -maanviljelijä, ja hänen äänensä sointu ilmaisi, kuinka syvä -kunnioitus hänellä oli tilansa omistajaa kohtaan. - -"Juuri niin", sanoi Pitou. "Mutta nyt minun ei tarvitsekaan sitä -tehdä; koska herra Billot ottaa minut luokseen, voin rauhassa odottaa -hänen paluutansa Ameriikasta." - -"Siinä tapauksessa, ystäväiseni, ei sinun tarvitsekaan kauan odottaa, -sillä hän on palannut." - -"Oho!" sanoi Pitou. "Ja milloin?" - -"En tiedä tarkoin. Sen vain tiedän, että hän oli Havressa viikko -sitten. Kätköissäni on muuan käärö, jonka hän lähetti minulle maahan -tultuaan; se tuotiin minulle Villers-Cotteretsissa tänä aamuna ja on -todistuksena siitä, että hän on Ranskassa." - -"Ja kuka sanoi teille, että hän sen lähetti?" - -"Perhana, koska sen sisällä oli kirje." - -"Suokaahan anteeksi, isä", huomautti Catherine nauraen, "mutta -minä luulin teitä lukutaidottomaksi. Sanon sen siksi, isä, että -kerskailitte taitamattomuudellanne." - -"Niin kerskailenkin! Minä tahdon ihmisten sanovan: Isäntä Billot -ei ole kellekään mitään velkaa, ei edes koulumestarille; hän on -luonut tulevaisuutensa itse, isäntä Billot! Minä tahdon, että -minusta sanotaan siten. En minä siis itse lukenutkaan kirjettä, vaan -santarmien majoitusmestari, jonka satuin tapaamaan." - -"Ja mitä kirjeessä oli, isä? Hän on yhä vielä tyytyväinen teihin, -eikö olekin?" - -"Päätä itse." - -Ja maanviljelijä otti nahkaisesta lompakostaan kirjeen, jonka ojensi -tyttärelleen. - -Catherine luki: - - 'Rakas herra Billot! - - Palaan Ameriikasta, missä kohtasin rikkaamman, suuremman ja - onnellisemman kansan. Se johtuu siitä, että he ovat vapaita, - mitä me emme ole. Mutta mekin kuljemme uutta aikakautta kohti, - ja jokaisen velvollisuus on jouduttaa päivää, jolloin valo - paistaa kirkkaana. Tunnen periaatteenne, rakas herra Billot, - tunnen vaikutusvaltanne työtovereihinne, maamiehiin ja kunnon - työmiehiin sekä maalaisiin, joita vallitsette, ette niinkuin - kuningas, vaan niinkuin isä. Istuttakaa heihin uhrautumisen - ja veljeyden periaatteet, joita itse kannatte. Filosofia on - yleismaailmallinen, kaikkien ihmisten tulee lukea oikeuksistaan - ja velvollisuuksistaan sen soihdun valossa. Lähetän teille - pienen kirjan, missä kaikki nämä velvollisuudet ja oikeudet ovat - mainitut. Kirja on minun kirjoittamani, vaikka sen kannella ei - olekaan minun nimeäni. Levittäkää näitä yleisen yhdenvertaisuuden - periaatteita, luettakaa kirjaa, ääneen pitkinä talvi-iltoina. - Lukeminen on sielun käyntiä laitumella, niinkuin leipä on ruumiin - ravintoa. - - Jonakin lähipäivänä tulen teitä tapaamaan ja neuvon teille uuden - maanviljelystavan, jota paljon käytetään Ameriikassa. Se koskee - vuositulojen jakamista vuokraajan ja omistajan välillä. Minun - mielestäni se on enemmän kuin nykyinen alkuperäisen yhteiskunnan - ja Jumalan lakien mukaista. Veljellinen tervehdys. - - _Honoré Gilbert_, - Filadelfian kansalainen.' - -"Ohoo", sanoi Pitou, "siinäpä kirje, joka on oivallisesti laadittu." - -"Eikö olekin?" lausui Billot. - -"On kyllä, rakas isä", myönsi Catherine, "mutta minä en usko -santarmien luutnantin olevan samaa mieltä teidän kanssanne." - -"Kuinka niin?" - -"Minusta tuntuu, että tämä kirje voi syöstä vaaraan sekä tohtori -Gilbertin että teidät." - -"Joutavia", sanoi Billot, "sinä pelkäät aina. Ei se estä, että tässä -on kirja, ja sinun toimesi on keksitty, Pitou. Tänä iltana saat lukea -sitä ääneen." - -"Ja mitä teen päivällä?" - -"Päivällä paimennat lampaita ja lehmiä. Tässä on kirjasi." Ja -tilanomistaja veti taskustaan tuollaisen pienen punakantisen kirjan, -jommoisia siihen aikaan julkaistiin suuret määrät, joko esivallan -tieten tai tietämättä. - -Jälkimäisessä tapauksessa oli kirjoittaja vaarassa joutua -kaleerivangiksi. - -"Luehan kirjan nimi, Pitou, jotta saan puhua nimestä siihen asti, -kunnes voin puhua sen sisällöstä. Loput luet minulle myöhemmin." - -Pitou luki kirjan ensimmäiseltä lehdeltä seuraavat sanat, jotka -käytön kautta ovat tulleet epämääräisiksi ja vähäpätöisiksi, mutta -siihen aikaan herättivät tavatonta vastakaikua jokaisen sydämessä: -_Ihmisen riippumattomuudesta ja kansakuntien vapaudesta_. - -"Mitä sinä tästä sanot, Pitou?" kysyi tilanomistaja. - -"Minä sanon, herra Billot, että riippumattomuus ja vapaus ovat minun -mielestäni sama asia. Herra Fortier ajaisi suosijani luokalta pois, -kun hän käyttää tällaista liikasanaisuutta." - -"Liikasanaisuutta tai ei, se on oikein miehen kirjoittama kirja", -sanoi maanviljelijä. - -"Olkoon kuinka tahansa", intti Catherine naisen ihmeellisellä -vaistolla, "mutta piilottakaa se, isä, rukoilen sitä! Se voi tuottaa -teille ikävyyksiä. Minä vapisen jo nähdessänikin sen." - -"Ja mistä syystä se minua vahingoittaisi, minua, koska se ei ole -vahingoittanut sen kirjoittajaa?" - -"Mistä sen tiedätte, isä? Tämä kirje on kirjoitettu viikko sitten, -eikä käärö ole voinut tarvita viikkoa tullakseen Havresta tänne. -Minäkin sain tänä aamuna kirjeen." - -"Ja keltä?" - -"Sebastien Gilbertiltä, joka omasta puolestaan kirjoitti. Hän käskee -sanoa paljon terveisiä rintaveljelleenkin, Pitoulle, vaikka olen sen -unohtanut." - -"Entä sitten?" - -"Entäkö sitten! Hän sanoo Pariisissa jo kolme päivää odotetun hänen -isäänsä, jonka piti tulla, mutta joka ei olekaan saapunut." - -"Neiti on oikeassa", sanoi Pitou. "Minutkin se viipyminen tekee -levottomaksi." - -"Pidä suusi kiinni, pelkuri, ja lue tohtorin kirja", sanoi -maanviljelijä. "Silloin ei sinusta tule ainoastaan oppinut mies vaan -oikea mies." - -Tällä tavalla puhuttiin siihen aikaan, sillä oli uudistumassa -suurenmoinen kreikkalainen ja roomalainen historiallinen hetki, -jonka Ranskan kansa jäljensi kymmenenä vuonna kaikkine jaksoineen -- -uhrautumisinensa, karkoituksineen ja orjuutuksinensa. - -Pitou pisti kirjan kainaloonsa niin juhlallisesti, että sillä voitti -lopullisesti maanviljelijän sydämen. - -"Nyt", muisti Billot, "oletko saanut päivällistä?" - -"En", vastasi Pitou pysytellen puoliksi hartaana, puoliksi -sankarillisena, mikä hänessä ilmeni senjälkeen, kun oli ottanut -vastaan kirjan. - -"Hän oli juuri aloittamaisillaan päivällisensä, kun sai lähteä -kotoaan", sanoi nuori tyttö. - -"Mene siis pyytämään emännältämme talon tavallista ruokaa", kehoitti -Billot. "Ja huomenna ryhdyt työhösi." - -Pitou kiitti ilmehikkäällä katseella Billotia ja meni Catherinen -seurassa keittiöön, missä emäntä Billot yksinvaltiaana hallitsi. - - - - -VI - -PAIMENELÄMÄÄ - - -Talon valtiatar oli kookas kolmenkymmenenviiden tai -kuuden ikäinen -emäntä, pyöreä kuin pallo, tuore, mehevä ja sydämellinen. Hän -liikuskeli taukoamatta kyyhkyslakasta kanakoppiin, lammastarhasta -navettaan, tarkasteli kattiloitaan, uuniansa ja paistejaan kuin -kenraali, joka tarkoin tuntee kenttävarustuksensa. Hän näki -yhdellä ainoalla katseella, oliko kaikki paikallaan, ja päätti -paljaasta hajusta, oliko ajuruohoa tai laakereita pantu kylliksi -kuhunkin keitokseen. Hän oli tottunut torailemaan, tarkoittamatta -vähääkään sillä, että hän sanoillaan loukkaisi miestänsä, jota hän -kunnioitti kuin kaikkein korkeinta hallitsijaa, tytärtänsä, jota hän -varmasti rakasti enemmän kuin rouva de Sévigné rouva de Grignania, -päivätyöläisiään, joita hän ruokki paremmin kuin kukaan muu kymmenen -penikulman lähistöllä. Senvuoksi kaikki kilvan koettivatkin päästä -Billotille työhön. Mutta pahaksi onneksi, samoin kuin taivaassakin, -olivat työhön tulleiden joukossa monet kutsutut, mutta harvat valitut. - -Olemme saaneet nähdä, että Pitou tuli valituksi, vaikka hän ei -ollutkaan kutsuttu. Hän osasikin antaa sille oikean arvon, nähdessään -kullankeltaisen leipäviipaleen, joka pantiin hänen vasemmalle -puolelleen, ja omenaviinimaljan, joka laskettiin hänen oikealle -puolelleen, ja hiukan suolatun lihakimpaleen, joka tuotiin hänen -eteensä. Siitä ajasta asti, jolloin hänen äitinsä oli kuollut, ja -siitä oli jo viisi vuotta, ei Pitou ollut edes juhlapäivinä saanut -nähdä sellaista ateriaa. - -Kiitollisena ahmiessaan leipää, pureskellessaan lihaa, jonka -paineeksi ryyppäsi viiniä, Pitou tunsikin ihailunsa yhä kasvavan -maanviljelijää kohtaan samoin kuin kunnioituksensa tämän vaimoa -ja rakkautensa näiden tytärtä kohtaan. Yksi ainoa seikka kiusasi -häntä, se, että hänen täytyi ryhtyä niin ala-arvoiseen työhön kuin -lampaitten ja lehmien paimentamiseen, tämä kun ei vähääkään ollut -sopusoinnussa sen tehtävän kanssa, joka illalla häntä odotti, kun -hänen oli ihmiskunnalle opetettava sosialisuuden ja filosofian -korkeimpia periaatteita. - -Tätä Pitou mietiskeli päivällisen syötyään. Mutta näissäkin -mietteissään hän tunsi oivallisen aterian vaikutuksen. Pitou alkoi -katsella asioita toiselta kannalta kuin nälkäisenä ollessaan. -Lammas- ja lehmipaimenen virkaa, jota hän piti arvoansa alentavana, -olivat jumalat ja puolijumalat hoitaneet. - -Apollo oli melkein samanlaisissa olosuhteissa kuin hänkin, -nimittäin silloin kun Jupiter hääti hänet Olymposta, niinkuin -Pitoun oli karkoittanut Pleuxista hänen tätinsä Angélique: hän oli -ruvennut paimeneksi ja kainnut Admeteen karjaa. Admetes tosin oli -paimenkuningas, mutta olihan Apollo myös jumala. - -Herkules oli ollut melkein paimenena, koska hän tarinan mukaan oli -vetänyt Geryonin lehmiä hännästä, ja jos kuljettaa lehmiä hännästä -tai päästä, riippuuhan se vain siitä, mihin kukin on tottunut, siinä -kaikki. Eihän siis mikään estänyt häntä olemasta lehmien ohjaajana, -siis paimenena. - -Oli sitäpaitsi olemassa Tityros, jota Vergilius ylistää ja joka -perin kaunein säkein kiittää sitä onnea, jonka Augustus hänelle oli -valmistanut, ja hänkin oli paimen. Olihan sitäpaitsi vielä paimen -Melibeos, joka runollisin sanoin valittaa kodistaan lähtemistä. - -Kaikki nämä ihmiset puhuivat kyllä niin hyvin latinaa, että olisivat -voineet tulla apoteiksi, ja kuitenkin he mieluummin näkivät vuohiensa -syövän maukasta ruohoa kuin lukivat rukouksia tai lauloivat messuja. -Kun asiaa oikein punnitsi, oli paimenessa ololla omat viehätyksensä. -Mikään ei sitäpaitsi estänyt Pitouta antamasta sille runollisuutta, -jonka se oli kadottanut. Mikä esti Pitouta vaatimasta lähikylien -Menalkoksia tai Palemoneja ryhtymään kanssansa laulukilpailuun? Ei -kai kukaan. Olihan hän kerran laulanut messupulpetin ääressä, ja -ellei hän olisi mennyt maistelemaan apotti Fortierin messuviiniä, -jolloin hän heti oli menettänyt kuoripojan paikan, olisi hän sillä -alalla voinut kehittyä hyvin eteväksi Hän ei osannut soittaa huilua, -se oli kyllä totta, mutta hän osasi soittaa minkälaista sorapilliä -tahansa, ja samahan se oli. Tosin hän ei laatinut eripaksuisista -kaisloista soittokonettaan, niinkuin teki Syrinxin rakastaja, mutta -hän valmisti pajusta; ja kastanjapuusta torvia, joiden täydellisyyttä -hänen toverinsa monasti olivat ylistäneet. Pitou saattoi siis -häpeämättä olla paimenena. Hän ei alentunut siihen huonoon asemaan, -joka paimenilla nykyaikana oli, vaan hän kohotti tämän toimialani -arvoisekseen. - -Paimentaminen oli sitäpaitsi neiti Billotin johdon alaisena, eikä -käskyjen kuuleminen hänen suustansa tuntunut laisinkaan vaikealta. - -Mutta Catherine puolestaan piti huolta siitä, että Pitoun arvo säilyi -muutenkin. - -Illalla, kun nuori mies lähestyi häntä kysyäkseen, mihin aikaan -aamulla hänen tuli liittyä paimeniin, sanoi Catherine hymyillen: - -"Ette te lähde." - -"Miksi en?" kysyi Pitou hämmästyneenä. - -"Olen vakuuttanut isälleni, ettei teidän saamanne kasvatus sopinut -hänen määräämiensä töitten kanssa yhteen. Te jäätte siis taloon." - -"Sitä parempi", sanoi Pitou. "Sittenhän en menetäkään seuraanne." - -Tämä huudahdus oli päässyt Pitoun huulilta ihan tahtomatta. Mutta -tuskin hän oli sen ennättänyt sanoa, kun karahti punaiseksi korvia -myöten, ja Catherine painoi päänsä kumaraan ja hymyili. - -"Anteeksi, neiti", pyysi Pitou, "se tuli sydämestäni vastoin tahtoa. -Te ette saa suuttua siitä." - -"En suutukaan, herra Pitou", sanoi Catherine, "eikä siinä ole pahaa, -jos mielellänne jäätte minun seuraani." - -He olivat hetkisen vaiti. Eikä se ollutkaan kumma, sillä molemmat -lapset olivat muutamalla sanalla lausuneet monta ajatusta toisilleen! - -"Mutta enhän voi jäädä taloon ja oleksia täällä mitään tekemättä", -lausui sitten Pitou. "Mitä minä teen talossa?" - -"Te teette sen, mitä minä tein; hoidatte kirjanpitoa, laaditte laskut -päivätyöläisille, tilit tuloista ja menoista. Osaattehan luvunlaskun?" - -"Tunnen kaikki neljä laskutapaa", vastasi Pitou ylpeästi. - -"Siis yhtä laskutapaa enemmän kuin minä", sanoi Catherine. "Minä en -ole koskaan päässyt kolmea pitemmälle. Huomaattehan itsekin, että -isälleni on hyödyllisempää pitää teitä tilien hoitajana. Ja kun minä -sillä tavoin jään voiton puolelle ja te jäätte voiton puolelle, ovat -kaikki tyytyväisiä." - -"Ja miten te, neiti, jäätte tässä voiton puolelle?" kysyi Pitou. - -"Minä voitan aikaa ja valmistan päähineitä, ollakseni siten somempi." - -"Minun mielestäni te olette jo kyllin kaunis ilman päähineitäkin", -virkkoi Pitou. - -"Se on kyllä mahdollista, mutta se on vain teidän makunne", sanoi -nuori tyttö nauraen. "Mutta enhän voi mennä Villers-Cotteretsiin -tanssimaan, ellei minulla ole soveliasta päähinettä. Kyllähän -ylhäisten naisten kelpaa, jotka saavat panna valkoista jauhetta -tukkaansa, mennä avopäin." - -"Minun mielestäni teidän tukkanne on näin kauniimpi, kuin jos siinä -olisi jauhetta", sanoi Pitou. - -"Kas kas, huomaan, että rupeatte lausumaan minulle kohteliaisuuksia." - -"Niitä en osaa lausua, neiti. Ei apotti Fortier sellaisia opettanut." - -"Entä opetettiinko teitä tanssimaan?" - -"Tanssimaanko?" kysyi Pitou ihmeissään. - -"Niin tanssimaan." - -"Tanssimaan apotti Fortierin luona! Hyvä Jumala, neiti... Kaikkea -vielä, tanssimaan!" - -"Te ette siis osaa tanssia?" kysyi Catherine. - -"En", sanoi Pitou. - -"No siis te seuraatte minua ensi sunnuntaina tanssiaisiin ja -katselette, miten herra de Charny tanssii. Hän tanssii paraiten -kaikista lähiseudun nuorista miehistä." - -"Kuka tuo herra de Charny on?" kysyi Pitou. - -"Bourbonnen linnan herra" - -"Ja tanssiiko hän sunnuntaina?" - -"Aivan varmasti" - -"Ja kenen kanssa?" - -"Minun kanssani." - -Pitoun sydäntä kouristi, mutta hän ei voinut käsittää siihen syytä. - -"Te siis tahdotte somistaa itsenne saadaksenne tanssia hänen -kanssaan?" - -"Tanssiakseni hänen kanssaan, toisten kanssa, kaikkien kanssa." - -"Paitsi ette minun kanssani." - -"Miksi en teidän kanssanne?" - -"Koska minä en osaa tanssia." - -"Te opettelette." - -"Jos te vain tahtoisitte näyttää, neiti Catherine, niin oppisin -paremmin kuin katsellessani herra de Charnytä, sen vakuutan teille." - -"Sen näemme myöhemmin", sanoi Catherine. "Mutta nyt on jo aika mennä -levolle. Hyvää yötä, Pitou." - -"Hyvää yötä, neiti Catherine." - -Siinä kaikessa, mitä neiti Billot oli Pitoulle haastanut, oli sekä -hyvää että pahaa. Hyvää oli se, että hän oli noussut paimenen virasta -kirjanpitäjäksi. Pahaa se, ettei hän osannut tanssia ja herra de -Charny osasi. Catherinen sanojen mukaan hän tanssi paremmin kuin -kukaan muu. - -Pitou näki koko yön unta siitä, että hän katseli herra de Charnyn -tanssia ja että tämä tanssi hyvin huonosti. - -Seuraavana päivänä Pitou ryhtyi työhönsä Catherinen opastamana. Muuan -seikka häntä ihmetytti, se nimittäin, että määrättyjen opettajien -opastamana työ tuli hyvin mieluisaksi. Kahden tunnin päästä hän -tarkoin tiesi, mitä hänen piti tehdä. - -"Neiti, jos te olisitte neuvonut minulle latinaa apotti Fortierin -sijasta", sanoi hän, "niin en olisikaan tehnyt kielivirheitä." - -"Ja teistä olisi tullut pappi?" - -"Ja minusta olisi tullut pappi", sanoi Pitou. - -"Jolloin olisitte joutunut seminaariin, minne ei ainoakaan nainen saa -tulla..." - -"Kas", sanoi Pitou, "en koskaan tullut sitä ajatelleeksi, neiti -Catherine... Minusta onkin hauskempaa, etten jäänyt papin uralle." - -Kello yhdeksän saapui isäntä Billot. Hän oli lähtenyt liikkeelle -ennen kuin Pitou oli noussut. Joka aamu kello kolmen aikaan -vuokratilallinen oli katsomassa, kun hänen hevosensa ja ajomiehensä -läksivät liikkeelle. Sitten hän liikkui pelloilla kello yhdeksään -asti, nähdäkseen olivatko kaikki paikoillaan ja tekivätkö tehtävänsä. -Kello yhdeksän hän tuli aamiaiselle ja poistui kello kymmeneltä. -Kello yhden aikaan syötiin päivällinen, ja sen jälkeen aika kului -tarkastukseen samoin kuin aamullakin. Senvuoksi ukko Billotin toimet -menestyivätkin. Niinkuin hän oli sanonut, oli hänellä kuusikymmentä -tynnyrinalaa kaikkien tiedossa ja tuhannen kultarahaa piilossa. -Ja luultavaa on, että jos tarkoin olisi laskettu, jos Pitou olisi -laskenut, eikä ollut hajamielinen neiti Catherinen ollessa läsnä, -olisi hän löytänyt muutaman kultarahan ja muutaman tynnyrinalan lisää -siihen, mitä ukko Billot oli tunnustanut. - -Aamiaisen aikana isäntä ilmoitti Pitoulle, että tohtori Gilbertin -kirjaa luettaisiin ensi kertaa ylihuomenna kello kymmenen aamulla -vajassa. - -Pitou huomautti silloin arasti, että kello kymmenen aikaan aamulla -oli messu. Mutta Billot vastasi valinneensa juuri tämän ajan -tunnustellakseen työläistensä mielialaa. - -Olemmehan sanoneet, että ukko Billot oli filosofi. - -Hän halveksi pappeja, joita hän piti tyranniuden apostoleina, ja kun -hän sai tilaisuuden pystyttää alttarin alttaria vastaan käytti hän -sitä kiireesti hyväkseen. - -Rouva Billot ja Catherine rohkenivat tehdä muutamia huomautuksia, -mutta isä Billot sanoi, että naiset saivat mennä messua kuulemaan, -jos heitä halutti, koska kerran uskonto oli olemassa naisia varten, -mutta miehet saivat tulla kuulemaan tohtori Gilbertin kirjaa tai -lähteä hänen talostaan. - -Filosofi Billot oli talossaan suuri itsevaltias. Catherinella -yksinään oli oikeus kohottaa äänensä vastustaakseen hänen -päätöksiänsä. Mutta jos isäntä oli tehnyt lujan päätöksen ja vastasi -Catherinelle otsansa rypistyksellä, vaikeni Catherine toisten tavoin. - -Mutta Catherine aikoi käyttää olosuhteita Pitoun hyväksi. Pöydästä -noustua hän huomautti isälleen, että esittääkseen kaikkia noita -kauniita asioita ylihuomenna ei Pitoulla ollut kyllin hyviä -vaatteita. Kun hän kerran olisi mestarin asemassa silloin, -sillä hänhän silloin opettaisi, ei hänen pitäisi tarvita hävetä -oppilaittensa edessä. - -Billot antoi tyttärelleen vallan sopia Pitoun vaatteista -Villers-Cotteretsin räätälin, herra Dulauroyn kanssa. - -Catherine oli oikeassa, eikä uusi puku suinkaan ollut Pitoulla mikään -ylellisyystavara. Hänellä oli jalassa samat housut jotka tohtori -Gilbert oli hänelle teettänyt viisi vuotta sitten ne olivat kyllä -alkujaan olleet liian pitkät, mutta olivat jo käyneet liian lyhyiksi, -vaikkakin neiti Angélique oli niitä joka vuosi jatkanut kahdella -tuumalla. Mitä tulee takkiin ja liiveihin, niin ne olivat kadonneet -jo kaksi vuotta sitten, ja niiden sijaan oli tullut palttinainen -mekko, johon sankarimme oli puettu kertomuksemme alusta alkaen. - -Pitou ei koskaan ollut ajatellut pukuansa. Kuvastin oli aivan -tuntematon ylellisyyskapine neiti Angéliquen talossa, ja kun hänellä -ei ollut taipumuksia niinkuin kauniilla Narkissoksella rakastua -ensiksi itseensä, ei hän ollut koskaan tullut katsoneeksi kuvaansa -lähteistä, joiden partaalle hän viritti ansojaan. - -Mutta heti kun Catherine oli puhunut tanssiaisiin menosta ja -oli mainittu herra de Charny ja hänen komea ulkomuotonsa, -- -senjälkeen kun tuo juttu päähineistä, joilla nuori tyttö aikoi -lisätä kauneuttaan, oli tullut Pitoun korviini katsoi hän kuvaansa, -peilistä, tuli murheelliseksi silmäillessään omaa siistimätöntä -asuaan ja tuumi, millä tavalla hänkin voisi hankkia sellaista, mikä -kohottaisi hänen ulkonaista asuaan. - -Pahaksi onneksi Pitou ei voinut tähän kysymykseen antaa mitään -vastausta. Hänen huono ulkoasunsa riippui vaatteista. Mutta -saadakseen vaatteita hän tarvitsi rahaa, eikä Pitou eläissään ollut -omistanut ropoakaan. - -Olihan Pitou nähnyt, että paimenet, kilpaillessaan huilunsoitossa -ja runojen laatimisessa, ottivat päähänsä ruususeppeleen, mutta hän -ajatteli aivan oikein, että vaikka tällainen seppele kaunistaisikin -hänen kasvonpiirteitään, niin se vain tekisi vaatteitten huonouden -huomattavammaksi. - -Pitou siis ilahtui kovin, kun sunnuntai-aamuna kello kahdeksan, hänen -miettiessään, millä tavalla hän kaunistaisi itseään, Dulauroy saapui -ja laski tuolille taivaansiniset housut ja takin sekä punaruutuiset -valkoiset liivit. - -Ja samalla kertaa ompelijatar toi toiselle tuolille paidan ja -kaulahuivin. Jos paita sopisi, oli hän saanut määräyksen valmistaa -puoli tusinaa samanlaatuisia. - -Toinen yllätys seurasi toistaan. Ompelijattaren jäljestä saapui -hatuntekijä. Hän toi uudenaikaisen kolmikolkkaisen hatun, jolla -oli kaunis siro muoto, parhaimman, mikä oli herra Cornulla, -Villers-Cotteretsin etevimmällä hatuntekijällä. - -Hän toi myös suutarilta Pitoun eteen kenkäparin, jossa oli hopeiset -soljet. - -Pitou ei tahtonut uskoa silmiään; hän ei voinut käsittää, että -tämä rikkaus oli häntä varten. Kirkkaimmissa unelmissakaan hän ei -olisi voinut kuvitella saavansa tällaisia aarteita. Kiitollisuuden -kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, eikä hän voinut tehdä muuta kuin -sopertaa: "Voi, neiti Catherine, neiti Catherine, en koskaan unohda, -mitä olette tehnyt hyväkseni!" - -Kaikki sopi erinomaisesti, kuin mitan mukaan tehtynä. Ainoastaan -kengät osoittautuivat liian pieniksi. Herra Laudereau oli ottanut -mitan oman, neljä vuotta vanhemman poikansa jalasta. - -Huomatessaan jalkansa nuoren Laudereaun jalkoja paljon suuremmiksi, -ylpeili sankarimme ensi hetkessä, mutta tämä kopeus haihtui piankin -hänen ajatellessaan, että hänen täytyisi mennä tanssiaisiin ilman -kenkiä tai vanhoissa kengissään, jotka eivät millään tavalla olleet -sopusoinnussa muun puvun kanssa. Mutta tätä pulmaa ei kestänyt -kauaakaan. Otettiin kengät, jotka samalla kertaa tuotiin ukko -Billotille. Kaikeksi onneksi isännällä ja Pitoulla oli yhtä iso -jalka, mikä seikka salattiin huolellisesti Billotilta, jotta hän ei -tuntisi itseään nöyryytetyksi. - -Pitoun pukiessa ylleen nämä komeat vaatteet tuli kähertäjä. Hän jakoi -Pitoun keltaiset hiukset kolmeen osaan; yhden osan niistä, pisimmät -suortuvat, hän kampasi niskaan ja laati ne tupsulle, molempien -jäljellä olevien osien piti kääntyä ohimolle, muodostaakseen -"koirankorvat" -- niillä oli siihen aikaan sellainen nimi, mutta mitä -sille mahtoi. - -Tunnustakaamme suoraan, että kun Pitou, tukka käherrettynä yllään -siniset housut ja sininen takki, valkoiset, punaraitaiset liivit ja -leveäkauluksinen paita, tupsu niskassaan ja koirankorvat ohimoillaan -katsoi kuvaansa peilistä, oli hänen hyvin vaikea tuntea omaa itseään, -ja hän kääntyi taakseen katsomaan, oliko ehkä itse Adonis laskeutunut -maan päälle. - -Hän oli yksin. Hän hymyili sirosti. Ja pää pystyssä, peukalot -kainalokuopissa tuumi hän keikauttaen ruumistansa kantapäillään: - -"Saammepahan nähdä tuon herra de Charnyn!..." - -Ja totta on, että Ange Pitou tässä uudessa asussaan oli kuin sorja -paimen, ei Vergiliuksen kuvaama, vaan Vatteaun maalaama. - -Seuraus olikin, että kun Pitou astui talon keittiöön, hän herätti -tavatonta huomiota. - -"Oi, katsokaahan, äiti", huudahti Catherine, "kuinka Pitou on nyt -soma!" - -"Häntä ei todellakaan tahtoisi tuntea samaksi ihmiseksi", sanoi -emäntä Billot. - -Pahaksi onneksi nuori tyttö siirtyi kokonaisvaikutuksesta -tarkastamaan yksityiskohtia. Yksityiskohdat Pitoussa eivät olleetkaan -niin hyvät kuin kokonaisuus. - -"Ihmeellistä, kuinka isot kädet teillä on", sanoi Catherine. - -"Niin onkin", sanoi Pitou, "eikö olekin minulla komeat kädet?" - -"Ja isot polvet." - -"Se todistaa sitä, että minä kasvan vielä." - -"Mutta olettehan te minun mielestäni jo kyllin kookas, herra Pitou." - -"Samapa tuo, minä kasvan vielä. Minähän olen vasta seitsemäntoista ja -puolen vuoden vanha." - -"Eikä teillä ole pohkeita." - -"Se on totta, niitä minulla ei olekaan; mutta kyllä ne ilmestyvät." - -"Toivottavasti", sanoi Catherine. "Olkoon kuinka tahansa, pulska te -olette." - -Pitou kumarsi. - -"Ohoo", sanoi maanviljelijä, astuessaan sisään ja katsellen -vuorostaan Pitouta. "Oletpa sinä muhkean näköinen. Soisin tätisi -näkevän sinut tuollaisena." - -"Samaa minäkin toivoisin", sanoi Pitou. - -"Olisin halukas tietämään, mitä hän sanoisi", lausui maanviljelijä. - -"Ei hän sanoisi mitään, hän olisi tukehtua raivosta." - -"Mutta, isä", virkkoi Catherine hiukan levottomana, "eikö hänellä ole -oikeutta ottaa Pitou uudelleen luoksensa?" - -"Poishan hän hääti pojan." - -"Ja sitäpaitsi", huomautti Pitou, "ne viisi vuotta ovat kuluneet -umpeen." - -"Mitä?" kysyi Catherine. - -"Ne, joita varten tohtori Gilbert jätti tuhannen frangia." - -"Hän siis jätti tuhannen frangia tädillesi?" - -"Jätti, jätti, jotta oppisin jonkun ammatin." - -"Siinäpä vasta mies!" sanoi maanviljelijä. "Ja joka päivä saan kuulla -samanlaatuisia juttuja. Senvuoksi minä seuraan häntä", hän teki -kädellään liikkeen, "elämässä ja kuolemassa." - -"Hän tahtoi, että oppisin jonkin ammatin." - -"Siinä hän oli oikeassa. Tällä tavalla hyvät aikeet pilataan. -Hän jättää tuhannen frangia, jotta lapselle opetettaisiin hyvä -ammatti, ja sensijaan että hän oppisi jotakin käsityötä, pannaankin -poika tuollaisen mustatakkisen seuraan, joka hänestä tahtoo tehdä -seminaristin. Ja paljonko hän maksoi apotti Fortierille?" - -"Kuka?" - -"Tätisi." - -"Ei hän maksanut mitään." - -"Hän pisti siis nuo tohtori Gilbertin kaksisataa livreä omaan -taskuunsa?" - -"Luultavasti." - -"Kuulehan, Pitou, minä annan sinulle hyvän neuvon: kun vanha tekopyhä -tätisi kuolla kupsahtaa, niin etsi kaikkialta, kaapeista, vuoteen -oljista, kukkakuuruista." - -"Miksi?" kysyi Pitou. - -"Siksi, että voit löytää aarteen, vanhoja kultarahoja sukkaan -kätkettyinä. Epäilemättä hän ei ole löytänyt kyllin suurta kukkaroa, -jonne piilottaisi säästönsä." - -"Niinkö luulette?" - -"Siitä olen varma. Mutta tästä puhumme, kun sopiva aika ja paikka -tulee. Nyt meidän on lähdettävä pikku kierrokselle. Onko sinulla -tohtori Gilbertin kirja?" - -"Se on taskussani." - -"Isä", sanoi Catherine, "oletteko ajatellut asiaa tarkoin?" - -"Ei silloin tarvitse ajatella, kun tekee jotakin hyvää, rakas lapsi", -sanoi maanviljelijä. "Tohtori käskee lukea kirjan ja levittää siinä -olevia periaatteita; kirja luetaan ja periaatteet levitetään." - -"Ja äiti ja minä saamme kai lähteä messuun?" kysyi Catherine arasti. - -"Menkää messuun", myönsi Billot, "tehän olette naisia. Me olemme -miehiä, meillä on muuta tehtävää. Tule, Pitou." - -Pitou kumarsi emännälle ja Catherinelle ja seurasi maanviljelijää -ylpeänä saamastansa miehen nimestä. - - - - -VII - -TODISTETAAN, ETTÄ JOS PITKÄT SÄÄRET OVAT EPÄMUKAVAT TANSSIAISIIN, NE -OVAT SITÄ HYÖDYLLISEMMÄT JUOSTESSA. - - -Vajassa oli lukuisasti kansaa koolla. Olemmehan sanoneet, että väki -kunnioitti suuresti Billotia; vaikka hän morkkasi nasevasti, ruokki -hän heitä myös hyvin ja maksoi hyvän palkan. - -Jokainen olikin senvuoksi kiireimmän kautta saapunut hänen -kehoituksestaan. - -Tähän aikaan vallitsi rahvaassa se omituinen kuume, joka herää -kansoissa, kun niissä syttyy toiminnan halu. Outoja, uusia, siihen -asti melkein ventovieraita sanoja tuli henkilöiden suusta, jotka -eivät koskaan ennen olleet niitä lausuneet. Ne sanat olivat vapaus, -riippumattomuus, ja kummallista kyllä, näitä sanoja ei lausunut -rahvas yksinään, ei, nämä sanat oli lausunut ensin aatelisto, ja -kansan ääni oli vain kaikua heidän puheistaan. - -Lännestä päin olivat tulleet nämä sanat, jotka alkoivat valaista, -kunnes ne viimein polttivat; Amerikassa oli noussut tämä aurinko, -joka kiertomatkallaan viimein sytytti Ranskassa hirveän tulipalon, ja -sen valossa kauhistuneet kansat lukivat verisin kirjaimin kirjoitetun -sanan: Tasavalta. - -Senvuoksi olivatkin ne kokoukset, joissa keskusteltiin valtiollisista -asioista, tavallisempia kuin saattoi luullakaan. Miehet, joiden -kotipaikkaa ei tiedettykään, näkymättömän, melkein tuntemattoman -jumalan apostolit liikkuivat kaupungeissa ja maaseudulla kylväen -kaikkialle vapauden sanoja. Hallitus, joka siihen asti oli ollut -sokea, alkoi avata silmiänsä. Ne miehet, jotka olivat johtamassa -sitä koneistoa, jonka nimi on yleiset asiat, tunsivat jonkinmoista -hankausta, vaikka eivät voineet käsittää, mistä se sai alkunsa. -Vastustusta oli kaikkialla mielissä, ellei se ilmaantunutkaan vielä -käsissä ja käsivarsissa. Se ei tullut näkyviin, mutta se oli läsnä, -sen olemassaolon tunsi uhkaavana, monasti sitäkin uhkaavampana, kun -se oli kuin kummitus, johon ei voinut tarttua ja jonka läheisyyden -aavisti voimatta ottaa sitä kiinni. - -Kaksikymmentä tai viisikolmatta maalaista, jotka kaikki olivat -Billotista riippuvaisia, oli kokoontunut vajaan. - -Billot saapui Pitoun seurassa. Kaikki paljastivat päänsä, kaikki -heiluttivat hattujaan. Huomasi selvästi, että nämä miehet olivat -valmiit menemään kuolemaan, kun isäntä vain käski. - -Billot selitti talonpojille, että kirja, jonka Pitou aikoi lukea, -oli tohtori Gilbertin kirjoittama. Kaikki tunsivat hyvin tohtori -Gilbertin, sillä hänellä oli siinä läänissä useita tiluksia, ja -näistä oli Billotin hoitama suurin. - -Esilukijaa varten oli pystytetty tynnyri. Pitou nousi tälle -väliaikaiselle puhujalavalla ja alkoi lukea. - -Maalaiset, ja rohkenen melkein sanoa, ihmiset yleensä, kuuntelevat -sitä tarkkaavammin, mitä vähemmän he ymmärtävät. Ilmeisesti teoksen -pääsisältö jäi suurimmalle osalle käsittämättömäksi, Billotille -itselleenkin. Mutta keskellä näitä hämäriä lauseita välähteli kuin -salamia synkältä, sähköiseltä taivaalta riippumattomuuden, vapauden -ja yhdenvertaisuuden valoisia sanoja. Muuta ei tarvittukaan, kaikki -taputtivat käsiään, kuului huutoja: "Eläköön tohtori Gilbert!" Noin -kolmas osa kirjaa oli luettu, ja päätettiin jatkaa sitä kahtena -sunnuntaina. - -Kuulijoita pyydettiin kokoontumaan seuraavana sunnuntaina, ja -jokainen lupasi saapua. - -Pitou oli lukenut oikein hyvin. Ei mikään onnistu sen paremmin kuin -menestys. Lukija oli saanut osan niistä suosionosoituksista, jotka -kohdistuivat teokseen, ja tämän vaikutuksesta tunsi ukko itsessään -heräävän jonkinmoisen kunnioituksen apotti Fortierin oppilasta -kohtaan. Pitou, joka jo ikäisekseen oli liian kookas, oli henkisesti -kasvanut kymmenen tuumaa. - -Yhtä ainoaa seikkaa hän kaipasi. Catherine ei ollut näkemässä hänen -menestystään. - -Mutta isäntä ihastuneena siitä suosiosta, jonka tohtori Gilbertin -kirja oli herättänyt, kiiruhti kertomaan menestyksestä vaimolleen -ja tyttärelleen. Rouva Billot ei vastannut mitään; hän ei ollut -kaukonäköinen nainen. - -Mutta Catherine hymyili alakuloisesti. - -"No, mikä nyt vaivaa?" kysyi vuokratilallinen. - -"Isä! Isä!" varoitti Catherine. "Olen varma siitä, että syöksette -itsenne vaaraan." - -"Kas vain, ethän aio tässä olla pahanilman lintuna? Sanon sinulle, -että rakastan enemmän leivoa kuin huuhkajaa." - -"Isä, minua pyydettiin jo varoittamaan teitä siitä, että teitä -pidetään silmällä." - -"Kuka sen sanoi? Ilmoltahan." - -"Muuan ystävä." - -"Ystäväkö? Jokainen neuvo ansaitsee kiitoksen. Ilmaisehan minulle -tuon ystävän nimi. Kuka hän on?" - -"Eräs mies, joka varmasti tietää kaikki." - -"Mutta kuka?" - -"Kreivi Isidor de Charny." - -"Mitä tuo narri tähän sekaantuu? Aikooko hän neuvoa minua, miten -minun on ajateltava? Neuvonko minä, miten hänen on pukeuduttava? -Minun mielestäni olisi siitä sanottava yhtä ja toista." - -"Isä, en sanonut tätä pahoittaakseni mieltänne. Neuvo annettiin -hyvässä tarkoituksessa." - -"Hyvä on! Minä annan toisen, ja sinä saat sen viedä perille minun -puolestani." - -"Mikä se on?" - -"Olkoot hän ja hänen kaltaisensa varuillaan, sillä johan heitä -herroja aatelisia jokseenkin kovakouraisesti ravistellaan -Kansalliskokouksessa, ja monta kertaa on jo ollut puhe suosikeista. -Olkoon hänen veljensä Oliver de Charny, joka on Pariisissa -varuillaan, sillä hänen sanotaan olevan hyvissä väleissä -itävaltalaisten kanssa." - -"Isä", sanoi Catherine, "te olette kokeneempi kuin me, tehkää oman -mielenne mukaan." - -"Sen minäkin sanon", lausui Pitou, joka menestyksensä johdosta oli -varmistunut. "Mihin tuo teidän herra Isidorinne suotta sekaantuukaan!" - -Catherine ei kuullut tai ollut kuulevinaan, ja siihen keskustelu jäi. - -Päivällinen syötiin kaikessa rauhassa. Pitoun mielestä ei päivällinen -vielä koskaan ollut tuntunut niin pitkältä. Hänellä oli kiire päästä -näyttämään itseään uudessa loistossaan, kävellen käsikoukkua neiti -Catherinen kanssa. Tämä sunnuntai oli suuri päivä hänen elämässään, ja -hän lupasi säilyttää heinäkuun 12 päivän muistissaan. - -Kello kolmen aikaan vihdoinkin lähdettiin. Catherine oli hurmaava. -Hän oli kaunis, vaaleatukkainen, mustasilmäinen tyttö, hoikka ja -notkea kuin paju, joka kasvoi sen lähteen partaalla, mistä käytiin -noutamassa vettä taloon. Hän oli pukeutuessaan käyttänyt sitä -luontaista turhamaisuutta, jonka kautta naisen edut tulevat entistä -paremmin näkyviin, ja päähine, jonka hän itse oli valmistanut, -niinkuin oli Pitoulle kertonut, somisti häntä hyvin paljon. - -Tanssi ei tavallisesti alkanut ennenkuin vasta kello kuuden aikaan. -Neljä soittoniekkaa istui puisella lavalla ja piti huolta soitosta -tässä ulkoilma-tanssisalissa, saaden palkakseen kuusi hopearahaa -kustakin tanssista. Tanssin alkamista odotellen kävelivät toiset -"Huokausten käytävällä", josta täti Angélique oli maininnut; toiset -katselivat, miten kaupungin tai lähiseudun nuoret herrat pelasivat -pallopeliä, mestari Faroletin, hänen ylhäisyytensä Orleansin herttuan -ylimmäisen pallopäällikön, johtaessa leikkiä. Mestari Faroletia -pidettiin oraakkelina ja hänen päätöksiään peliä, metsästystä ja -korttipeliä koskevissa asioissa kuunneltiin sillä kunnioituksella, -jonka ikä ja ihmisen ansiot herättävät. - -Pitou ei osannut selittää siihen syytä, mutta mieluummin hän olisi -jäänyt "Huokausten käytävälle". Mutta Catherine ei suinkaan ollut -kaunistanut itseään pysytelläkseen tämän lehmuskujan varjossa. - -Naiset ovat kuin kukkia, jotka sattuman kautta ovat puhjenneet -varjopaikassa; he pyrkivät taukoamatta valoa kohden, ja -keinolla millä tahansa aukenee heidän tuore ja tuoksuva kupunsa -auringonpaisteessa, joka ne kuihduttaa ja kuolettaa. - -Orvokki yksinään on niin vaatimaton, että se piiloutuu, niinkuin -runoilijat väittävät: mutta siksi se sureekin tarpeetonta kauneuttaan. - -Catherine siis kiskoi niin kauan ja niin voimakkaasti Pitoun -käsivarresta, että he menivät katsomaan pallopeliä. Rientäkäämme -sanomaan, ettei Pitoukaan ylenpalttisesti vastustellut. Hän halusi -yhtä paljon päästä näyttämään sinistä pukuaan ja somaa kulmalakkiaan, -kuin Catherine päähinettään ja kyyhkysenkaulan väristä röijyänsä. - -Eräs seikka miellytti erikoisesti nuorta sankariamme, tuottaen -hänelle hetkiseksi edullisemman aseman kuin Catherinelle. Kukaan ei -tuntenut Pitouta, sillä eihän hän milloinkaan ollut esiintynyt näin -komeissa vaatteissa; häntä pidettiin nuorena muukalaisena, joka oli -saapunut kaupunkiin, herra Billotin sukulaisena, ehkä veljenpoikana, -ehkäpä vielä Catherinen sulhasenakin. Mutta Pitou tahtoi kaikin -mokomin ilmaista, kuka hän oli, jotta erehdys ei kestänyt kauankaan. -Hän nyökkäsi siksi monelle ystävälleen, nosti lakkiaan siksi usein -tuttavilleen, jotta viimein kaikki tunsivat siropukuisen nuorukaisen -apotti Fortierin kelvottomaksi oppilaaksi, ja ihmiset alkoivat huutaa -toisilleen: - -"Se on Pitou. Oletteko nähnyt Ange Pitouta?" - -Tämä huuto osui neiti Angéliquen korviin, mutta kun huutajat -väittivät hänen sukulaisekseen somaa poikaa, joka asteli jalat -ulospäin ja kyynärpäät koholla, ja hän taas oli aina nähnyt Pitoun -astelevan jalat sisäänpäin ja kyynärpäät kiinni ruumiissa, ei hän -ottanut uskoakseen, ravisti päätänsä ja sanoi vain: - -"Te erehdytte, ei se ole sama jolppi." - -Molemmat nuoret saapuivat pallopelaajien luo. Tänä päivänä oli -kilpailu Soissonin ja Villers-Cotteretsin nuorten välillä. Jännitys -oli siis hyvin suuri. Catherine ja Pitou asettuivat rajaköyden -ääreen, kentän toiseen päähän. Catherine oli valinnut tämän paikan -pitäen sitä parhaimpana. - -Vähän ajan päästä kuului mestari Faroletin huuto: - -"Paikoillenne! Alkakaa!" - -Pelaajat ryhtyivät toimeensa, kukin puolustaen omaa aluettaan ja -koettaen hyökätä toisen puolueen alueelle. Muuan pelaaja tervehti -ohimennessään hymyillen Catherinea. Catherine vastasi niiaten ja -punastuen. Samalla Pitou tunsi, kuinka Catherinen käsivarsi, joka -lepäsi hänen käsikynkässään, värähti hermostuneesti. - -Jonkinmoinen outo tuska kouristi Pitoun sydäntä. - -"Eikö se ollut herra de Charny?" sanoi hän katsoen seuralaiseensa. - -"Oli", vastasi Catherine. "Tunnetteko siis hänet?" - -"En tuntenut", vastasi Pitou, "mutta aavistin sen häneksi." - -Pitou saattoi todellakin Catherinen kuvauksesta päättäen arvata, -tämän nuoren miehen de Charnyksi. - -Catherinea oli tervehtinyt uljas aatelismies, kahdenkymmenenkolmen -tai -neljän ikäinen, kaunis, solakkavartaloinen, komeamuotoinen ja -siroliikkeinen, kuten yleensä esiintyy niiden joukossa, jotka ovat -saaneet ylhäisen kasvatuksen kehdosta asti. Kaikkia niitä liikkeitä, -joita hyvin esittääkseen on harjoiteltava lapsuudesta saakka, -Isidor de Charny antoi ihailla mallikelpoisina. Hän oli lisäksi -niitä, joiden vaatekerta aina täydellisesti soveltuu tarkoitettuun -palvelukseen. Hänen metsästyspukujaan kehuttiin tavattoman -aistikkaiksi, hänen asesalivaatetustaan olisi itse Pyhä Yrjänä voinut -käyttää, mallinaan, ja hänen ratsastuspukunsa olivat tai oikeammin -sanoen, näyttivät erikoisen kuosikkailta, kun hän esiintyi niissä -niin luontevasti. - -Tänä päivänä oli herra de Charny, entisen tuttavamme kreivi de -Charnyn [Päähenkilöitä "Rouva de la Motte"- ja "Kuningattaren -kaulanauha"-romaaneissa. -- _Suom._] nuorempi veli, laittautunut -huolettoman siroon aamupäiväpukuun. Hänellä oli kirkasväriset, -ruumiinmukaiset housut, joissa säärten ja pohkeitten samalla hienot -ja jäntevät piirteet oivasti ilmenivät. Jalassa oli tavallisten -punakantaisten kenkien tai kääntövartisten saappaiden sijasta -muhkeat nahkapauloilla kiinnitettävät pallopeli-sandaalit. Valkoiset -liivit tehostivat vartalon soreutta; ruohikolla piteli palvelija -käsivarrellaan kultanauhoilla koristettua vihreätä takkia. - -Pelin kiihko antoi hänelle kaiken sen tenhon ja tuoreuden, jonka -kahdenkymmenenkolmen vanhalta mieheltä jo olivat riistäneet -pitkälliset ilta-istumiset, yölliset hurjastelut ja aamunkoittoon -asti jatkuva kortinpeluu. - -Mikään noista eduista ei kaiketikaan välttänyt nuoren tytön huomiota, -mutta Pitoukin pani ne merkille. Katsellessaan de Charnyn käsiä ja -jalkoja, hän ei enää ylpeillytkään omistaan, jotka olivat vieneet -voiton suutarinpojan jaloista, ja hän tuli ajatelleeksi, että luonto -olisi voinut hiukan huolellisemmin muovailla kaikkia niitä osia, -joista hänen ruumiinsa oli koottu. Luonto olisi todellakin voinut -kaikella sillä, mikä Pitoun jaloissa, käsissä ja polvissa oli liikaa, -tehdä hänen pohkeensa varsin muhkeiksi. Mutta kaikki ei ollut -oikealla paikallaan; siellä, missä olisi kaivattu siroutta, olikin -järeyttä; missä olisi tarvittu pyöreyttä, siellä ei ollutkaan mitään. - -Pitou silmäili sääriään samoin kuin sadun hirvi omiansa. - -"Mikä teitä vaivaa?" kysyi Catherine. - -Pitou ei vastannut mitään; hän vain huokasi. - -Peli oli päättynyt. Varakreivi de Charny käytti hyväkseen väliaikaa, -mikä syntyi loppuneen pelin ja vasta alkavan välillä, tullakseen -tervehtimään Catherinea. Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä enemmän Pitou -huomasi tytön poskien punastuvan ja käsivarren vapisevan. - -Varakreivi nyökkäsi Pitoulle ja tuttavallisen kohteliaasti, niinkuin -sen ajan ylhäiset herrat osasivat puhua kääntyessään porvariston tai -nuorten tyttöjen puoleen, tiedusteli Catherinen terveyttä, pyytäen -häntä ensimmäiseen tanssiin. Catherine suostui. Nuori aatelismies -kiitti hymyilyllä. Uusi peli alkoi, ja häntä kutsuttiin. Hän kumarsi -Catherinelle ja meni yhtä notkeasti kuin oli tullutkin. - -Pitou tunsi, kuinka helposti hänestä sai voiton tuollainen mies, joka -puhui, hymyili, lähestyi ja poistui noin sulavasti. - -Vaikka hän olisi kuluttanut kokonaisen kuukauden matkiakseen de -Charnyn käytöstä, olisi siitä syntynyt vain irvikuva; sen Pitou -ymmärsi ja samalla senkin, kuinka naurettavaksi hän siten tulisi. - -Jos Pitoun sydän olisi tuntenut vihaa, niin tästä hetkestä alkaen hän -olisi ollut katkera varakreivi de Charnylle. - -Catherine jäi katselemaan peliä siihen asti, kunnes kilpaveikot -kutsuivat palvelijansa luokseen ja ottivat takkinsa ylleen. Sitten -hän meni tanssilavaa kohden Pitoun suureksi epätoivoksi, hän kun -tänä päivänä huomasi pakolliseksi aina mennä juuri sinne, mihin ei -tahtonut. - -Herra de Charny ei vitkastellut. Pieni puvun muutos oli -pallopelaajasta tehnyt komean tanssijan. Viulut alkoivat soida, ja -hän tarjosi Catherinelle kätensä, muistuttaen äsken saamastansa -lupauksesta. - -Se, mitä Pitou tunsi nuoren tytön käsivarren irtautuessa hänen -käsivarrestaan ja Catherinen punastuvana mennessä tanssivien piiriin, -oli kai vastenmielisin elämys, mitä hänellä tähän asti oli ollut. -Kylmä hiki kihosi hänen otsalleen, ja maailma pimeni silmissä. Hän -ojensi kätensä ja nojasi kaidepuuhun, sillä vaikka hänellä olikin -tukevat jalat, tunsi hän niiden nyt herpaantuvan allansa. - -Catherinella ei näyttänyt olevan mitään aavistusta ja ehkei todella -ollutkaan siitä, mitä tapahtui Pitoun sydämessä. Hän oli samalla -kertaa onnellinen ja ylpeä, onnellinen siitä, että sai tanssia, ylpeä -siitä, että se tapahtui seudun komeimman aatelisen kanssa. - -Jos Pitoun oli ollut pakko ihailla vain kreivi de Charnytä -pallopelissä, niin hänen oli tunnustettava varakreivin suuret -lahjat tanssimiehenäkin. Tähän aikaan ei ollut vielä tullut -muodiksi käveleminen tanssiessa. Tanssi oli taidetta, joka kuului -kasvatukseen. Lukuunottamatta kreivi de Lauzunia, joka sai -menestyksestään kiittää sitä tapaa, millä hän suoritti osuutensa -kuninkaallisessa katrillissa, oli moni aatelismies päässyt hovin -suosioon sen perusteella, miten hän taivutti jalkaansa ja ojensi -kenkänsä kärjen eteenpäin. Tässä suhteessa oli varakreivi sirouden -ja täydellisyyden esikuva, ja hän olisi voinut Ludvig XIV:n tavoin -tanssia näyttämöllä, saaden osakseen suosionosoituksia, vaikka hän ei -olisi ollut kuningas eikä näyttelijä. - -Taaskin katseli Pitou sääriänsä, ja hänen täytyi tunnustaa, että -ellei niissä tapahtuisi perinpohjaista muutosta, ei hänen auttaisi -koettaa saavuttaa sellaista menestystä, joka tänä hetkenä oli -varakreivi de Charnyllä. - -Tanssi päättyi. Catherinen mielestä sitä oli kestänyt ainoastaan -hetkisen, Pitoun mielestä iankaikkisuuden. Kun Catherine palasi -seuralaisensa luo ja tarttui hänen käsivarteensa, huomasi hän -muutoksen, joka oli tapahtunut hänen ilmeissään. Nuorukainen -oli kalpea, hiki virtasi otsalta, ja kosteissa silmissä kiilsi -mustasukkaisuuden nostattama kyynel. - -"Hyvä Jumala", sanoi Catherine, "mikä teitä vaivaa, Pitou?" - -"Se", vastasi poika-parka, "etten koskaan uskalla tanssia teidän -kanssanne, kun olen nähnyt teidän tanssivan varakreivi de Charnyn -kanssa." - -"Joutavia!" sanoi Catherine. "Ei noin pienen seikan vuoksi kannata -vaipua epätoivoon. Te tanssitte niinkuin osaatte, ja minä nautin -siitä yhtäkaikki." - -"Tämän te sanotte lohduttaaksenne minua", väitti Pitou. "Mutta minä -osaan arvostella itseäni, ja te nautitte aina enemmän tanssista tuon -nuoren aatelismiehen kanssa." - -Catherine ei vastannut mitään, sillä hän ei tahtonut valehdella. -Mutta kun hänellä oli ystävällinen luonne ja kun hän näki -poika-raukan sydämessä liikkuvan jotakin outoa, oli hän tätä kohtaan -erittäin ystävällinen. Tämä ystävällisyys ei kuitenkaan voinut -uudelleen herättää Pitoussa kadonnutta iloa. Ukko Billot oli ollut -oikeassa: Pitou alkoi kehittyä mieheksi -- hän kärsi. - -Catherine tanssi vielä viisi tai kuusi tanssia, joista yhden -varakreivi de Charnyn kanssa. Vaikka Pitou tällä kertaa kärsikin -yhtä paljon, niin ulkonaisesti hän oli tyynempi. Hän seurasi -katseillaan Catherinen ja hänen tanssitoverinsa jokaista liikettä. -Pitäen silmällä heidän huultensa eleitä hän koetti arvata, mistä -he puhuivat, ja kun tanssissa heidän kätensä liittyivät yhteen, -koetti hän arvata, kohtasivatko ne toisensa vain tavallisesti vai -puristivatko toisiaan. - -Epäilemättä nuori tyttö oli odottanut vain tätä toista tanssia, sillä -heti sen päätyttyä hän ehdotti kotimatkaa. Harvoin on mihinkään -esitykseen suostuttu niin innokkaasti. Mutta isku oli isketty, ja -astellen kiivaasti, Catherinen toisinaan häntä pidättäessä, hän pysyi -koko ajan vaiti. - -"Mikä teitä oikeastaan vaivaa?" kysyi Catherine, "ja miksi ette sano -minulle halaistua sanaa?" - -"Minä en puhu teille senvuoksi", sanoi Pitou, "etten osaa puhua -samalla tapaa kuin herra de Charny. Mitä minä osaisin teille sanoa -sen jälkeen, kun hän on tanssiessaan haastanut teille kaikenlaista -kaunista?" - -"Nyt teette ihan vääriä päätelmiä", sanoi Catherine; "me puhuimme -teistä." - -"Minustako, neiti, ja mitä te minusta puhuitte?" - -"Hyväinen aika, herra Pitou, ellei suosijaanne löydy, niin täytyyhän -teidän hankkia itsellenne toinen." - -"Minä en siis enää kelpaakaan hoitamaan talon kirjanpitoa?" kysyi -Pitou huoaten. - -"Päinvastoin, herra Pitou, minä arvelen, että talon kirjanpito ei ole -teille kylliksi hyvä toimi. Sillä kasvatuksella, jonka olette saanut, -voitte päästä paljoa pitemmälle." - -"Minä en tiedä, kuinka pitkälle pääsen. Sen vain tiedän, etten tahdo -päästä minnekään, ellei se ole mahdollista ilman varakreivi de -Charnytä." - -"Miksi ette huolisi hänen kannatuksestaan? Sen mukaan, mitä -kerrotaan, on hänen veljensä, kreivi de Charny, hyvin suuressa -hovisuosiossa ja on mennyt naimisiin kuningattaren parhaimman -ystävättären kanssa. Hän sanoi, että jos sillä voi ilahduttaa minua, -niin hän hankkii teille paikan suolatulliin." - -"Kiitos kaunis, neiti, mutta olenhan jo sanonut, että minun on hyvä -olla näin kuin on, ja ellei isänne minua aja pois, niin jään taloon." - -"Ja miksi hiidessä minä sinut ajaisin pois?" tokaisi karkea ääni, -josta Catherine vapisten tunsi isänsä. - -"Rakas Pitou", pyysi Catherine hiljaa, "älkää puhuko mitään herra -Isidorista." - -"Häh! Vastaahan toki." - -"Enhän minä tiedä", sanoi Pitou hämillään, "ehkä ette pidä minua -kylliksi oppineena, käyttääksenne minua apunanne." - -"Vai en kylliksi oppineena! Sinähän osaat laskea kuin paras -laskutaituri ja luet niin, että voitat meidän koulumestarimme, joka -kuitenkin pitää itseään hyvin etevänä mestarina. Ei, Pitou, Jumala -johdattaa minun luokseni ne ihmiset, jotka tulevat talooni, ja he -pysyvät siellä niin kauan kuin Jumala, sen sallii." - -Pitou palasi taloon kuultuaan tämän vakuutuksen. Mutta vaikka se -merkitsikin paljon, niin se ei sittenkään merkinnyt kylliksi. -Suuri muutos oli tapahtunut sen jälkeen kun hän talosta läksi. -Hän oli kadottanut jotakin, mitä ei kadotettuaan enää löydä -- -luottamuksen omaan itseensä. Sentähden nukkuikin Pitou huonosti. -Valvoessaan hän muisti tohtori Gilbertin kirjan; se oli kirjoitettu -aatelisia vastaan, se soimasi etuoikeutettuun luokkaan kuuluvia -väärinkäytöksistä ja leimasi pelkureiksi niitä, jotka näihin -alistuivat. Nyt vasta Pitou alkoi mielestään ymmärtää kaikki ne -kauniit asiat, joista hän aamulla oli lukenut, päätti aamulla -herättyään tutkistella hiljaa itsekseen tuota teosta, jota oli -lukenut ääneen jo kaikille. - -Mutta kun Pitou oli nukkunut huonosti, heräsi hän myöhään. Yhtäkkiä -hän päätti panna päätöksensä täytäntöön ja lukea kirjan. Kello oli -seitsemän. Isäntä ei palaisi kotia ennen yhdeksää. Ja vaikkapa hän -palaisikin aikaisemmin, ei hän voinut muuta kuin hyväksyä askartelun, -johon itse oli kehoittanut. - -Hän kiipesi portaina käytettäviä tikapuita alas ja istuutui -Catherinen ikkunan alle. Olikohan sattuma johdattanut Pitoun juuri -tälle paikalle, vai tiesikö hän, missä yhteydessä voisivat olla tämä -penkki ja Catherinen ikkuna? - -Pitou oli ottanut ylleen tavallisen pukunsa, jota ei vielä ollut -ennätetty vaihtaa toiseen. Hänellä oli mustat housut, vihreä -tallitakkinsa ja kuluneet kenkänsä. Hän otti kirjan taskustaan ja -alkoi sitä katsahtaa. - -Emme rohkene väittää, että hän alussa olisi lukenut yhteen menoon, -vaan katse siirtyi tuontuostakin kirjasta ikkunaan. Mutta kun -ikkunaan ei ilmestynyt mitään nuoren tytön päätä kukkien keskelle, -kiintyivät Pitoun silmät kirjaan. - -Totta on, että hänen kätensä ei aina muistanut kääntää kirjan lehtiä. -Mitä enemmän hän näytti vaipuvan mietteisiinsä, sitä harvemmin käsi -liikkui. Hänen ajatuksensa olivat muualla, ja lukemisen sijasta hän -uneksi. - -Äkkiä Pitou huomasi varjon painuvan kirjan lehdille, joita siihen -asti oli valaissut aamuaurinko. Kun tämä varjo oli siksi tumma, -ettei sitä voinut luoda mikään pilvi, täytyi syynä olla jokin -läpikuultamaton esine. Jakun on olemassa sellaisia läpikuultamattomia -esineitä, joita hyvin mielellään katselee, kääntyi Pitou hyvin äkkiä -nähdäkseen, kuka oli tullut hänen ja päivän väliin. - -Hän erehtyi. Läpikuultamaton esine, joka riisti häneltä sen valon, -jota Diogenes vaati Aleksanterilta, ei ollutkaan mikään suloinen -olento, vaan jokseenkin vastenmielinen. - -Se oli noin neljänkymmenenviiden ikäinen mies, joka oli Pitouta -pitempi ja laihempi, puettu melkein yhtä ryysyiseen pukuun kuin -hänkin, ja kumartuessaan hänen olkansa yli mies näytti lukevan yhtä -tarkkaavaisesti kuin Pitou oli lukenut hajamielisesti. - -Pitou hämmästyi suuresti. Tummapukuisen miehen huulille ilmestyi -hymy, jolloin hänen suussaan näkyi neljä hammasta, kaksi yläleuassa -ja kaksi alaleuassa, mennen toistensa lomaan kuin villisian hampaat. - -"Amerikkalainen painos", sanoi mies puhuen nenäänsä, "neljänneskokoa: -_Ihmisten vapaudesta ja kansojen riippumattomuudesta_. Painettu -Bostonissa 1788." - -Miehen puhuessa Pitoun silmät aukenivat hämmästyksestä yhä -suuremmiksi, niin että miehen päätettyä lukemisensa hänen silmänsä -olivat niin selällään kuin suinkin. "Bostonissa, 1788. Mitä siitä?" -kysyi Pitou. "Se on tohtori Gilbertin teos", sanoi tummapukuinen -mies. "Niin on", vastasi Pitou kohteliaasti. - -Hän nousi, sillä hän oli aina saanut kuulla, että oli epäkohteliasta -puhutella itseään korkeampia istualtaan, ja niin lapsellinen oli -vielä Pitou, että hänen mielestään jokainen oli hänen yläpuolellaan. - -Mutta noustessaan huomasi Pitou jotakin ruusunpunaista liikkuvan -ikkunassa ja iskevän hänelle silmää. Se oli neiti Catherine. Nuori -tyttö katsoi häneen kummallisesti ja viittoi omituisella tavalla. - -"Tahtomatta olla tungetteleva", vastasi tummapukuinen mies, joka -seisoi selin ikkunaan eikä siis laisinkaan huomannut mitä tapahtui, -"sanokaa, kuka tämän kirjan omistaa?" - -Pitou aikoi vastata, että kirja oli isäntä Billotin, kun hän kuuli -sanat, jotka kuiskattiin melkein rukoilevalla äänellä: "Sanokaa, että -se on teidän." - -Tummapukuinen mies, jonka huomio oli kiintynyt katselemiseen, ei -kuullut tätä supatusta. - -"Hyvä herra", sanoi Pitou juhlallisesti, "tämä on minun." -Tummapukuinen mies kohotti päätänsä, sillä hän oli havainnut, että -Pitoun kummastunut katse oli tuon tuostakin kohdistunut määrättyyn -suuntaan. Hän näki ikkunan, mutta Catherine oli aavistanut -tummapukuisen miehen liikkeen ja kadonnut nopeasti kuin lintu. - -"Mitä te tuonnepäin katsoitte?" kysyi mies. - -"Sallikaa minun huomauttaa", sanoi Pitou hymyillen, "että te olette -liian utelias. _Curiosus_ eli paremmin _avidus cognoscendi_, niin -kuin opettajani apotti Fortier määritteli." - -"Te siis sanotte", lausui kysyjä vähääkään näyttämättä säikähtyvän -tästä tietomäärästä, jonka Pitou oli ilmaissut nimenomaan -herättääkseen tummapukuisessa miehessä hiukan parempia ajatuksia, "te -siis sanotte, että kirja on omanne?" - -Pitou vilkutti silmää, katsahtaen ikkunaan päin. Catherinen pää -ilmestyi siihen ja nyökkäsi. - -"Niin sanon", lausui Pitou. "Haluatteko ehkä lukea sen? _Avidus -legendi libri_ tai _legendae historiaa_." - -"Hyvä herra", sanoi tummapukuinen mies, "kaikesta päättäen on -asemanne paljoa korkeampi kuin mihin pukunne viittaa. _Non divus -vestitu, sed ingenio_. Siinä tapauksessa vangitsen teidät." - -"Mitä! Vangitsetteko minut?" äännähti Pitou ällistyneenä. - -"Niin, sen teen. Olkaa niin hyvä ja seuratkaa minua." - -Pitou ei enää katsonut ilmaan, vaan ympärilleen ja näki kaksi -poliisia, jotka näyttivät odottavan tummapukuisen miehen määräyksiä. -Nämä molemmat poliisit olivat ilmestyneet kuin maan alta. - -"Laatikaamme pöytäkirja, hyvät herrat", sanoi tummapukuinen mies. - -Poliisi sitoi nuoralla Pitoun kädet ja otti tohtori Gilbertin kirjan -huostaansa. - -Sitten hän kytki Pitoun renkaaseen, joka oli kiinnitetty seinään -ikkunan alle. - -Pitou aikoi kiljaista, mutta hän kuuli tuon saman äänen, jolla oli -tenhoinen vaikutus häneen, kuiskaavan: "Antakaa heidän toimia!" - -Pitou salli siis heidän toimia, ja alistuvaisuus ilahdutti poliiseja -ja varsinkin tummapukuista miestä. Mitään epäluuloa tuntematta -he astelivat taloon, molemmat poliisit hankkimaan pöytää ja -tummapukuinen mies... kohta saamme nähdä, miksi hän sinne meni. - -Tuskin olivat nuo nuuskijat ennättäneet mennä taloon, kun ääni taas -kuului. - -"Nostakaa kätenne", sanoi se. - -Pitou kohotti sekä kätensä että päänsä ja näki Catherinen kalpeat -kasvot. Hänen kädessään oli puukko, "Vielä... vielä..." sanoi hän. - -Pitou kohottautui varpailleen. - -Catherine kumartui ikkunasta. Puukko viilasi narua, ja Pitou sai -kätensä vapaiksi. - -"Ottakaa puukko", sanoi Catherine, "ja leikatkaa vuorostanne poikki -nuora, joka on sidottu renkaaseen." - -Sitä ei tarvinnut Pitoulle sanoa kahta kertaa. Hän leikkasi nuoran -poikki ja oli vapaa. - -"Nyt", sanoi Catherine, "tässä on kaksi kultarahaa. Olette hyvä -juoksija, paetkaa. Menkää Pariisiin ja ilmoittakaa tohtorille." - -Hän ei ennättänyt lopettaa lausettaan, poliisit tulivat, ja -kultarahat putosivat Pitoun jalkojen juureen. - -Hän sieppasi ne sukkelasti. Poliisit olivat juuri astuneet kynnyksen -yli ja seisoivat portailla hämmästyneinä katsellen, kuinka henkilö, -jonka he äsken perin huolellisesti olivat sitoneet kiinni, nyt oli -vapaana. Se näky sai Pitoun hiukset nousemaan pystyyn, ja hän muisti -Eumenidein _in crinibus angues_. - -Poliisit ja Pitou seisoivat nyt samoin kuin hirvi ja koira -liikkumattomina katsellen toisiaan. Mutta samoin kuin heti koiran -vähänkin liikahtaessa hirvi karkaa, teki Pitou poliisien lähtiessä -liikkeelle suuren loikkauksen ja oli pensasaidan toisella puolella. - -Poliisit päästivät huudon, jolloin saapui heidän päällysmiehensä, -kainalossaan pieni laatikko. Päällysmies ei heittänyt aikaa hukkaan, -vaan alkoi juosta Pitoun jäljestä. Molemmat poliisit seurasivat hänen -esimerkkiään. Mutta he eivät Pitoun tavalla pystyneet hyppäämään -kolmen ja puolen jalan korkuisen aidan yli; heidän täytyi siis tehdä -kierros. - -Mutta päästyään aidan kulmaukseen he näkivät Pitoun jo -sadanviidenkymmenen askeleen päässä tasangolla, suuntautuen suoraa -päätä metsää kohden, jonne oli matkaa tuskin neljännes penikulmaa ja -jonne hän siis pääsisi muutaman minuutin kuluttua. - -Kun Pitou tänä hetkenä kääntyi ja huomasi poliisien lähtevän ajamaan -takaa rauhoittaakseen omaatuntoaan eikä suinkaan toivoen saada -karkuria kiinni, lisäsi hän vauhtia ja katosi piankin metsän reunaan. - -Neljännestunnin ajan Pitou vielä juoksi tällä tavoin. Hän olisi -tarpeen tullen kipittänyt vaikka kaksi tuntia. Hänellä oli hirven -keuhkot, niinkuin hänellä oli sen nopeuskin. - -Mutta neljänneksen kuluttua, vaistomaisesti arvellen olevansa -vaarasta vapaa, hän seisahtui, huohotti ja kuunteli. Kun hän oli -varma siitä, ettei kukaan ajanut häntä takaa, sanoi hän: - -"Tuskin voisi uskoa, että näin monta tapausta voi sattua kolmena -päivänä." - -Ja katsellen vuoroin kultarahojaan ja puukkoaan hän jatkoi: - -"Olisin tahtonut ensin vaihtaa kultarahat pieniksi ja antaa pari -kolikkoa neiti Catherinelle, sillä pelkään, että tämä puukko -katkaisee meidän ystävyytemme. Mutta", lisäsi hän, "koska hän on -tänään käskenyt mennä Pariisiin, niin mennään siis sinne." - -Ja kun Pitou oli tarkastellut metsää, huomasi hän olevansa Boursonen -ja Yvorsin välillä. Hän jatkoi matkaa pientä polkua myöten, joka vei -Condrevillen kankaalle; sen poikki johti Pariisiin maantie. - - - - -VIII - -MIKSI TUMMAPUKUINEN MIES OLI MENNYT TALOON SAMAAN AIKAAN KUIN -MOLEMMAT POLIISIT - - -Palatkaamme nyt taloon ja kertokaamme tapauksista, joiden loppuna oli -kaikki se, mitä Pitoulle tapahtui. - -Kello kuuden aikaan aamulla oli pariisilainen poliisiasiamies -kahden konstaapelin seuraamana saapunut Villers-Cotteretsin -poliisikomisariuksen luo, esittänyt tälle valtuutensa ja kysynyt, -missä maanviljelijä Billot asui. - -Viidensadan askeleen päässä talosta päällysmies tapasi lampuodin, -joka oli pellolla työssä. Tältä hän tiedusti, oliko herra Billot -kotona. Lampuoti vastasi, ettei herra Billot milloinkaan tullut -kotiaan ennen kello yhdeksää, jolloin hän söi aamiaistaan. Mutta -juuri samalla lampuoti sattui katsomaan toisaanne ja näki noin -kymmenen minuutin matkan päässä ratsumiehen keskustelevan paimenen -kanssa. - -"Tuolla juuri onkin etsimänne henkilö." - -"Siis herra Billot?" - -"Niin." - -"Tuoko ratsumies?" - -"Niin juuri." - -"Hyvä on! Ettekö, ystäväiseni, tahtoisi tehdä isännällenne -palvelusta?" - -"Hyvin mielelläni." - -"Menkää siis sanomaan hänelle, että talossa odottaa häntä Pariisista -tullut herra." - -"Vai niin!" sanoi lampuoti. "Eihän vain tohtori Gilbert ole saapunut?" - -"Rientäkäähän ilmoittamaan", kehoitti päällysmies. - -Lampuotia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Hän läksi astelemaan -peltojen poikki, jotavastoin päällysmies ja molemmat poliisit -kätkeytyivät puoliksi raunioina olevan muurin taakse melkein -vastapäätä talon porttia. - -Vähän ajan päästä kuului ratsastusta. Billot palasi. - -Hän saapui talon pihamaalle, antoi ohjakset tallirengille ja riensi -keittiöön varmana siitä, että tapaisi sinne tullessaan tohtori -Gilbertin seisomassa lieden suuren katoksen alla. Mutta hän ei -tavannutkaan muita kuin emäntä Billotin, joka istui keskellä huonetta -kynimässä hanhiaan niin huolellisesti kuin tämä vaikea toimi vaatii. - -Catherine oli omassa huoneessaan poimuttelemassa päähinettä seuraavaa -sunnuntaita varten. Niinkuin huomaa, piti Catherine ennakolta huolta -puvustaan, mutta naisillehan on melkein yhtä suuri nautinto pitää -huolta koristuksistaan kuin koristella itseään. - -Billot astui oven kynnykselle ja katsoi ympärilleen. - -"Kuka on tullut minua tapaamaan?" tiedusti hän. - -"Minä se olen", vastasi sulava ääni hänen takanaan. - -Billot kääntyi ja huomasi tummapukuisen miehen sekä molemmat hänen -apulaisensa. - -"Oho!" sanoi hän astuen pari askelta taaksepäin. "Mitä asiaa teillä -on?" - -"Ei juuri mitään", sanoi sulavaääninen mies. "Panemme talossa toimeen -kotitarkastuksen, emme mitään muuta." - -"Kotitarkastuksenko?" äimistyi Billot. - -"Kotitarkastuksen", kertasi päällysmies. - -Billot loi katseen pyssyynsä, joka oli naulassa tulisijan yläpuolella. - -"Sen jälkeen kun saimme Kansalliskokouksen", sanoi hän, "en olisi -enää luullut kansalaisen joutuvan tällaisiin kiusoihin, jotka -kuuluvat toiseen aikaan ja toiseen hallitusmuotoon. Mitä te tahdotte -minusta, joka olen rauhallinen mies ja uskollinen kansalainen?" - -Koko maailman poliisit ovat siinä suhteessa toistensa kaltaisia, -etteivät he koskaan vastaa uhriensa kysymyksiin. Tarkastaessaan -heidän taskujaan, vangitessaan heidät, sitoessaan heidän kätensä -muutamat vain puhuvat sääliväisesti; ne ovat kaikkein vaarallisimmat, -vaikka näyttävätkin kaikkein parhaimmilta. - -Maanviljelijä Billotin luokse ilmestynyt mies kuului Tapinin -ja Desgrésin luokkaan, siis miehiin, jotka ovat aina valmiit -vuodattamaan kyyneleen uhriensa puolesta, mutta eivät milloinkaan -käytä käsiään näiden kyynelten kuivaamiseen. - -Niin tämäkin huokasi syvään, mutta samalla viittasi molemmille -konstaapeleille, jotka lähestyivät Billotia. Silloin tämä ponnahti -taaksepäin ja ojensi kätensä kuin tarttuakseen pyssyyn. Mutta käden -esti tarttumasta tähän aseeseen -- joka nyt juuri oli kaksin verroin -vaarallinen, koska se olisi voinut tänä hetkenä surmata sekä sen, -joka sitä käytti, että sen, jota kohden se oli suunnattu, kaksi -pientä ja väkevää kättä. - -Catherine oli tullut sisään juuri parahiksi estääkseen isäänsä -tekemästä rikosta taistelemalla tuomioistuinta vastaan. - -Ensimmäisen puuskan mentyä ohitse Billot ei enää vähääkään -vastustellut. Päällysmies määräsi, että hänet oli pantava säilöön -erääseen alikerran huoneeseen, Catherine toisen kerroksen huoneeseen, -mutta mitä tuli rouva Billotiin, niin häntä poliisit pitivät niin -vaarattomana, että jättivät hänet keittiöön. Päästyään tällä tavalla -talon herraksi alkoi päällysmies tarkastaa kaappeja, laatikoita ja -kirjoituspöytiä. - -Kun Billot oli jäänyt yksin, aikoi hän paeta. Mutta niinkuin -useimmissa talon alikerran huoneissa, oli tämänkin ikkunassa -rautaristikot. Päällysmies oli heti ensi hetkessä huomannut ristikot, -jotavastoin Billot, joka ne oli teettänyt, ei niitä muistanut. - -Avaimenreiästä katsoessaan hän näki päällysmiehen apulaisineen -pöyhivän kaikkea talossa. - -"Mitä tämä on!" huudahti hän. "Mitä te nyt teette?" - -"Näettehän itse, rakas herra Billot", sanoi päällysmies. "Me etsimme -sellaista, mitä emme ole vielä löytäneet." - -"Mutta tehän olettekin ehkä varkaita, rosvoja ja ryöväreitä." - -"Kuinka te niin voitte sanoa!" lausui päällysmies oven takaa. - -"Mehän olemme yhtä kunniallisia ihmisiä kuin tekin, mutta me -olemme hänen majesteettinsa palveluksessa ja senvuoksi velvolliset -noudattamaan hänen määräyksiään." - -"Hänen majesteettinsa määräyksiä!" huudahti Billot. "Onko kuningas -Ludvig XVI antanut teille määräyksen pöyhiä minun pöytälaatikoissani -ja panna kaikki mullinmallin kaapeissani ja kirstuissani?" - -"On." - -"Hänen majesteettinsako?" kysyi Billot uudelleen. "Kun viime vuonna -oli niin kova nälänhätä, että aioimme syödä hevosemme, -- kun kaksi -vuotta sitten heinäkuun 13 päivänä rae pieksi viljamme ihan piloille, -silloin hänen majesteettinsa ei välittänyt meistä. Mitä tekemistä -hänellä tänään on minun taloni kanssa, jota hän ei koskaan ole -nähnytkään, ja minun kanssani, jota hän ei edes tunnekaan?" - -"Suokaa anteeksi", sanoi päällysmies varovasti raottaen ovea ja -näyttäen poliisipäällikön allekirjoittaman määräyksen, joka tavan -mukaan alkoi sanoilla: "Kuninkaan nimessä. Hänen majesteettinsa -on kuullut puhuttavan teistä. Vaikka hän ei mieskohtaisesti teitä -tunnekaan, niin älkää hylkikö kunniaa, jonka hän teille tuottaa, vaan -ottakaa soveliaalla tavalla vastaan henkilöt, jotka tulevat hänen -nimessään luoksenne." - -Ja päällysmies kumarsi kohteliaasti, vilkutti ystävällisesti -silmäänsä, sulki oven ja jatkoi tarkastustaan. - -Billot vaikeni ja pani käsivartensa ristiin, kävellen huoneessa edes -takaisin kuin leijona häkissään. Hän tunsi joutuneensa ansaan ja -olevansa näiden miesten mielivallasta riippuvainen. - -Tarkastusta jatkettiin sanaakaan hiiskumatta. Nämä miehet näyttivät -pudonneen taivaasta. Kukaan muu ei ollut heitä nähnyt kuin lampuoti, -joka oli näyttänyt tietä. Pihalla eivät koirat olleet haukkuneet. -Päällysmies oli varmaankin alallaan hyvin taitava eikä ensimmäistä -kertaa tällaisella retkellä. - -Billot kuuli Catherinen valitukset huoneesta, joka oli hänen -huoneensa yläpuolella. Hän muisti tyttärensä ennustuksen, sillä -varmaankin kotitarkastus johtui tohtori Gilbertin kirjan vuoksi. - -Kello löi yhdeksän, ja ristikkoikkunan kautta Billot saattoi nähdä -kaikki hommistansa palaavat työmiehet. Silloin hän ymmärsi, että -vaaran hetkenä ainakin ylivoima, jollei oikeus, oli hänen puolellaan. -Tämä varmuus sai hänen verensä kiehumaan. Hän ei enää voinut hillitä -itseään, vaan tarttui molemmin käsin oveen ja ravisti sitä niin -kovasti, että parin sysäyksen jälkeen lukko irtaantui. - -Poliisit näkivät silloin oven aukenevan ja isännän astuvan -kynnykselle uhkaavan näköisenä. Kaikki oli talossa sikinsokin. - -"Mutta sanokaahan", huudahti Billot, "mitä te talostani etsitte? -Hitto vieköön, sanokaa se heti, tai minä pakotan teidät sanomaan." - -Työmiesten paluuta ei ollut huomaamatta niin tarkka silmä kuin -poliisitarkastajan. Hän oli laskenut talon miehet ja varmistunut -siitä, että hän ei vaaran hetkenä pysyisi voittajana. Hän siis -lähestyi Billotia tavallista imelämpänä ja kumarsi maahan asti: - -"Minä sanon teille sen, rakas herra Billot, vaikka se sotii tapojamme -vastaan. Etsimme luotanne kapinallista julkaisua, yllyttävää -lentokirjasta, jonka kuninkaallinen painohallitus on määrännyt -hävitettäväksi." - -"Kirjaa talonpojan luota, joka ei osaa lukea!" - -"Eihän se mitään merkitse, jos olette kirjan kyhääjän ystävä ja hän -on sen teille lähettänyt." - -"Minä en ole mikään tohtori Gilbertin ystävä", vastasi Billot, "vaan -hänen nöyrä palvelijansa. Minun kaltaiselleni halvalle talonpojalle -olisi hänen ystävyytensä liian suuri kunnia." - -Ajattelemattomuudessaan ei Billot ainoastaan tunnustanut, että hän -tunsi kirjan tekijän, mikä olikin luonnollista, koska tämä oli hänen -talonsa omistaja, vaan hän ilmaisi tuntevansa kirjankin. Nyt tunsi -poliisitarkastaja itsensä varmaksi. Hän oikaisi vartalonsa ja omaksui -herttaisimman ilmeensä koskettaessaan Billotin käsivarteen, ja hänen -suunsa venyi sellaiseen hymyyn, että se näytti jakavan hänen kasvonsa -kanteen osaan. - -_"Sa hänet mainitsit"_, sanoi hän; "tunnetteko tätä säettä, hyvä -herra Billot"? - -"Minä en tiedä mitään runoudesta." - -"Sen on sepittänyt herra Racine, hyvin suuri kirjailija." - -"No, mitä siis tuo säe tarkoittaa?" kysyi Billot kärsimättömänä. - -"Sitä että paljastitte itsenne." - -"Minäkö?" - -"Te itse." - -"Millä tavoin?" - -"Mainitsemalla tohtori Gilbertin nimen, jota me -hienotunteisuudessamme emme olleet lausuneet." - -"Se on totta", mutisi Billot. - -"Tunnustatte siis?" - -"Teen enemmänkin." - -"Oh, herra Billot, sepä tavatonta suosiollisuutta! Mitä siis teette?" - -"Jos etsitte tuota kirjaa ja jos sanon, missä se on", jatkoi -Billot kykenemättä täydellisesti salaamaan levottomuuttansa, "niin -taukoatteko silloin pöyhimästä täällä joka paikassa?" - -Päällysmies viittasi apulaisilleen. - -"Ehdottomasti", sanoi hän, "koska me etsimme juuri tuota kirjaa. -Mutta ehkä te annattekin meille vain yhden kappaleen", lisäsi hän -hymyillen, "vaikka teillä olisi niitä kymmenen?" - -"Minulla ei ole muuta kuin yksi", sen vannon. - -"Meidän täytyy saada siitä varmuus, rakas herra Billot, tarkastamalla -koko talo", päätti päällysmies. "Odottakaa siis kärsivällisesti -vielä viisi minuuttia. Mehän olemme ainoastaan apulaisia, jotka -olemme saaneet esimieheltämme määräyksen, ettekä te kai aio estää -kunniallisia miehiä -- kaikilla aloilla on sellaisia, herra Billot -- -ette kai aio estää kunniallisia miehiä täyttämästä velvollisuuttaan." - -Tummapukuinen mies oli löytänyt oikean tavan. Siten piti puhutella -Billotia. - -"Tehkää se siis", sanoi hän, "mutta pitäkää kiirettä." - -Ja hän käänsi heille selkänsä. - -Päällysmies sulki varovasti oven ja vielä varovampana väänsi sen -lukkoon. Billot kohautti olkapäitänsä, tietäen varsin hyvin, että hän -voi survaista oven auki milloin vain tahtoi. - -Tummapukuinen mies viittasi apulaisilleen, jotka ryhtyivät uudelleen -toimeensa. Kaikki kolme ryhtyivät entistä innokkaammin penkomaan, -ja kiireesti avattiin, tutkittiin, leviteltiin kirjat, paperit ja -liinavaatteet. - -Äkkiä ilmestyi eräästä kaapista, josta kaikki tavarat oli viskattu -pois, pieni raudoitettu, tamminen laatikko. Päällysmies iski siihen -kuin haukka saaliiseen. Heti kun hän sen näki, sitä tunnusteli, tunsi -hän sen etsimäkseen esineeksi, piilotti sen sukkelaan viittansa alle -ja viittasi molempia apulaisiaan lopettamaan tarkastuksensa. - -Juuri tänä hetkenä Billot kävi kärsimättömäksi. Hän seisahtui -suljetun oven eteen. - -"Mutta minä sanon teille, että te ette sitä löydä, ellen ilmoita, -missä se on", huusi hän. "Suotta te sekoitatte kaikki tavarani. -Enhän minä ole mikään salaliittolainen! Kuuletteko? Vastatkaa, -tai menen Pariisiin ja teen siellä valituksen kuninkaalle, -Kansalliskokoukselle, koko maailmalle." - -Tähän aikaan mainittiin vielä kuningas ennen kansaa. - -"Kyllä kuulemme, rakas herra Billot, ja me alistummekin heti -tahtoonne. Sanokaahan nyt meille missä se kirja on, ja kun nyt olemme -varmat siitä, ettei teillä ole muuta kuin tämä yksi, niin otamme sen -huostaamme ja lähdemme pois." - -"Se kirja on erään kunnon pojan huostassa", lausui Billot, "jolle sen -uskoin tänä aamuna vietäväksi eräälle ystävälle." - -"Ja mikä sen kunnon pojan nimi on?" kysyi tummapukuinen mies -herttaisesti. - -"Ange Pitou. Hän on orpo poika parka, jonka säälistä olen ottanut -luokseni, eikä hän edes tiedä, mitä kirja käsittelee." - -"Kiitos, herra Billot", sanoi päällysmies, heittäen liinavaatteet -kaappiin ja sulkien sitten kaapin, mutta säilyttäen laatikon -kainalossaan. "Ja sanokaahan, missä tuo verraton poika on?" - -"Olin huomaavinani hänen istuvan pihalla. Menkää ottamaan häneltä -kirja, mutta älkää tehkö hänelle mitään pahaa." - -"Pahaa, me! Ettehän te, herra Billot laisinkaan tunne meitä! Me emme -tahto tehdä pahaa kärpäsellekään." - -Ja he lähestyivät paikkaa, joka oli heille mainittu. He näkivät -Pitoun, joka pituutensa vuoksi näytti peloittavammalta kuin hän -olikaan. Arvellen silloin, että molemmat poliisit tarvitsisivat -hänen apuaan saadakseen nuoren miehen vangiksi, riisui päällysmies -viitan yltään, kääri siihen laatikon ja kätki erääseen nurkkaan -lähettyvilleen. - -Mutta Catherine oli kuunnellut painaen korvansa oveen ja epäselvästi -erottanut sanat: _kirja, tohtori_ ja _Pitou_. Kun hän siis huomasi -odottamansa myrskyn puhkeavan, oli hän koettanut lieventää sen -tuhoa. Silloin hän oli kuiskannut Pitoulle, että tämän piti sanoa -kirjaa omakseen. Olemme kertoneet, mitä tapahtui, miten Pitoun kädet -sidottiin, miten päällysmies ja hänen apulaisensa kytkivät Pitoun -kiinni ja miten Catherine vapautti hänet käyttäen hyväkseen sitä -aikaa, jolloin poliisit läksivät etsimään pöytää ja tummapukuinen -mies viittaansa ja laatikkoa. Olemme niinikään kertoneet, kuinka -Pitou pakeni hypäten aidan yli, mutta emme ole kertoneet, miten -tummapukuinen mies ovelana miehenä käytti hyväkseen tätä pakoa. - -Kun poliisitarkastaja oli suorittanut hänelle määrätyt tehtävät, -tarjosi Pitoun pako hänelle ja hänen apulaisilleen oivallisen -pakotilaisuuden. - -Tummapukuinen mies ei mitenkään voinut toivoa saavansa Pitouta -kiinni, mutta hän kiihotti apulaisiaan sekä esimerkeillä että -sanoilla. Kun hän näki heidän juoksevan poikki apilaniittyjen ja -viljapeltojen, olisi luullut heitä Pitoun verivihollisiksi, vaikka he -sydämessään siunasivatkin tämän pitkiä sääriä. - -Heti kun Pitou oli kadonnut metsään ja hekin olivat päässeet sen -suojaan, seisahtuivat he erään pensaan taakse. Juoksuretkellä oli -heihin liittynyt kaksi muuta apulaista, jotka olivat lymyilleet talon -läheisyydessä ollakseen päällikön käskystä valmiit rientämään apuun. - -"Toden totta", sanoi päällysmies, "olipa onni, että tuolla nuorella -miehellä oli kirja eikä laatikkoa. Meidän olisi muutoin ollut pakko -tavoittaa häntä kiinni kievarinratsuilla. Hitto vieköön, sillä -miehellä ei olekaan ihmisen sääriä, vaan hirven jäntereet." - -"Se on totta", myönsi eräs poliisi, "mutta hänellä ei ollut -laatikkoa, vaan se on teillä, eikö olekin, herra Pas-de-Loup?" - -"Niin on, ja tässä se on", sanoi mies, jonka nimen ensi kertaa -kuulimme. Tämä ei ollut hänen oikea nimensä, vaan lisänimi, jonka hän -oli saanut astuntansa kepeyden ja hiiviskeleväisyyden vuoksi. - -"Meillä on siis oikeus saada luvattu palkinto." - -"Kas tässä", sanoi päällysmies ottaen taskustaan neljä kultarahaa ja -ojentaen ne apulaisilleen tekemättä mitään erotusta niiden välillä, -jotka olivat toimineet, ja niiden, jotka olivat vain odottaneet. - -"Eläköön herra luutnantti!" huusivat poliisit. - -"Te huudatte syyttä suotta; eläköön herra luutnantti!" sanoi -Pas-de-Loup. "Kun huutaa, pitää tietää, mitä huutaa. Herra luutnantti -ei suorita palkkiota." - -"Vaan kuka?" - -"Eräs hänen ystäviänsä tai ystävättäriänsä, en tiedä tarkoin, joka -tahtoo pysyä tuntemattomana." - -"Voinpa lyödä vetoa siitä, että hän on sama, joka saa laatikon", -virkahti toinen apuri. - -"Ringoulot, ystäväiseni", myönsi tummapukuinen mies, "olenhan aina -sanonut, että sinulla on terävä arvostelukyky. Mutta odottaessamme -tämän arvostelukyvyn kehittyvän ja kantavan hedelmiä on kai meidän -parasta lähteä liikkeelle. Tuon kirotun isännän kanssa ei ole hyvä -olla tekemisissä, ja kun hän huomaa laatikon kadonneen, voi hän -usuttaa kintereillemme renkinsä, ja ne ovat sellaisia miehiä, että -voivat käyttää pyssyä yhtä hyvin kuin paras hänen majesteettinsa -henkivartiostolainen." - -Tämä oli kai enemmistön mielipide, sillä nämä viisi poliisia -jatkoivat matkaansa pitkin metsän reunaa pysyäkseen piilossa ja -joutuivat kolmen neljännespenikulman päässä maantielle. - -Tämä varovaisuus olikin tarpeen, sillä heti kun Catherine oli nähnyt -tumman miehen ja poliisin lähtevän ajamaan takaa Pitouta, jonka -nopeuteen nuori tyttö luotti, arvaten hänen pääsevän pakoon, ellei -jotakin odottamatonta tapahtuisi, huusi hän oven avaajiksi renkejä, -jotka kyllä olivat huomanneet jotakin merkillistä olleen tekeillä, -vaikka eivät tienneetkään mitä se oli. - -Miehet kiiruhtivat noudattamaan käskyä, ja heti kun Catherine oli -vapaana, riensi hän pelastamaan isänsä. - -Billot näytti olevan mietteissään. Hän ei rynnännyt huoneesta, vaan -asteli epäluuloisena ja ovelle tultuaan palasi keskilattialle. Olisi -voinut luulla, ettei hän tohtinut jäädä paikalleen, mutta ei myöskään -rohjennut nähdä poliisien rikkomia ja avaamia huonekaluja. - -"No", kysyi Billot, "he siis ottivat pojalta kirjan, eikö niin?" - -"Sen kyllä uskon, isä, mutta häntä itseään he eivät saaneet kiinni." - -"Ketä, häntäkö?" - -"Pitouta. Hän pääsi pakoon. Ja jos he yhä vielä juoksevat hänen -jäljessään, niin he lienevät jo Cayollesissa ja Vauciennessa." - -"Sitä parempi! Poika-parka! Minä olen tämän saanut aikaan." - -"Isä hyvä, älkää siitä olko huolissanne, ajatelkaamme vain itseämme. -Voimme pitää varmana, että Pitou kyllä suoriutuu kaikesta. Mutta, -hyvä Jumala, millainen epäjärjestys täällä on! Katsokaahan, äiti!" - -"Voi minun liinakaappiani!" huudahti rouva Billot. "He eivät ole -säästäneet liinakaappiani. Senkin ryövärit!" - -"Ovatko he pöyhineet liinakaappia?" huudahti Billot. - -Hän riensi sen kaapin luo, jonka päällysmies, niinkuin olemme -kertoneet, oli huolellisesti sulkenut, ja pisti kätensä sikin sokin -olevien vaatteiden sisään. - -"Tämä ei voi olla mahdollista!" sanoi hän. - -"Mitä etsitte, isä?" kysyi Catherine. - -Billot katsoi säikähtyneenä ympärilleen. - -"Katso, katso, löydätkö sitä mistään. Se ei ole täällä, ei tässäkään -kaapissa, ei tämän pöydän laatikossa; ja sehän olikin tuolla... -Itsehän sen sinne panin. Minä näin sen vielä eilen. Nuo konnat eivät -etsineetkään kirjaa, vaan lipasta." - -"Mitä lipasta?" kysyi Catherine. - -"Kyllähän sinä sen tiedät." - -"Tohtori Gilbertin lipastako?" kysäisi rouva Billot, joka tärkeinä -hetkinä pysyi vaiti, antaen toisten toimia ja puhua. - -"Niin, tohtori Gilbertin lipasta!" huudahti Billot haroen sormillaan -tuuheata tukkaansa. "Tuota kallisarvoista lipasta!" - -"Te kauhistutatte minua, isä", sanoi Catherine. - -"Minua onnetonta!" huudahti Billot raivoissaan. "Minähän en -aavistanutkaan tätä! En muistanutkaan lipasta! Mitähän tohtori sanoo? -Mitä hän ajattelee tästä? Että olen petturi, pelkuri, viheliäinen -vätys!" - -"Mutta, hyvä Jumala, mitä siinä lippaassa sitten olikaan, isä?" - -"En tiedä. Sen vain tiedän, että olin luvannut tohtorille suojella -sitä hengelläni, ja minun olisi pitänyt antaa surmata itseni -puolustaessani sitä." - -Ja Billot teki sellaisen epätoivoa ilmaisevan liikkeen, että vaimo ja -tytär säikähtyneinä peräytyivät. - -"Hyvä Jumala, hyvä Jumala, tuletteko hulluksi, isä?" sanoi Catherine -purskahtaen itkuun. "Vastatkaahan minulle!" huusi hän. "Taivaan -nimessä, vastatkaa minulle!" - -"Pierre, ystäväiseni", sanoi rouva Billot, "vastaahan toki -tyttärellesi, vastaa vaimollesi." - -"Hevoseni! hevoseni!" huusi maanviljelijä. "Tuokaa tänne hevoseni!" - -"Minne lähdette, isä?" - -"Ilmoittamaan tohtorille. Tohtorin täytyy saada tästä tieto." - -"Mutta mistä hänet löydätte?" - -"Pariisista. Näithän kirjeestä, jonka hän meille lähetti, että hän -aikoi Pariisiin. Hänen pitäisi nyt olla siellä. Minä menen Pariisiin. -Hevoseni! Hevoseni!" - -"Ja tällä tavalla jätätte meidät, isä! Jätättekö meidät tällaisena -hetkenä? Mehän jäämme epätoivon ja tuskan valtaan!" - -"Minun täytyy lähteä", sanoi maanviljelijä, "minun täytyy." -Ja hän otti tyttärensä pään käsiensä väliin ja suuteli häntä. -"'Jos kadotat tämän lippaan', sanoi tohtori minulle, 'tai jos se -sinulta varastetaan, niin heti sen huomattuasi riennä ilmoittamaan -minulle, olen missä tahansa. Mikään ei saa sinua pidättää, ei edes -ihmishenki.'" - -"Kaikkivaltias Jumala! Mitähän tuossa lippaassa onkaan?" - -"Sitä en tiedä. Sen vain tiedän, että se jätettiin minun huostaani ja -että se on varastettu. Kas, tuossahan on hevoseni. Koulussa olevan -pojan kautta saan kyllä tietää, missä isä on." - -Ja viimeisen kerran syleillen vaimoaan ja tytärtään hän hyppäsi -satulaan ja läksi peltojen halki kiitämään Pariisia kohden. - - - - -IX - -MATKALLA PARIISIIN - - -Palatkaamme Pitoun luo. - -Pitouta ajoi eteenpäin kaksi maailman suurinta kiihoittajaa: pelko ja -rakkaus. Pelko oli hänelle sanonut suoraan: - -"Joudut vankilaan tai saat selkääsi. Ole varuillasi, Pitou!" - -Tämä kiihoitti häntä juoksemaan kuin hirvi. Ja rakkaus oli hänelle -sanonut Catherinen suun kautta: "Pelastakaa itsenne joutuin, rakas -Pitou!" Ja Pitou oli karannut. - -Nämä kaksi yllykettä saivat aikaan, että Pitou ei enää juossut, vaan -hän lensi. - -Jumala on todellakin suuri; Jumala on erehtymätön. - -Pitoun pitkät koivet näyttivät rumilta ja paksut polvet peloittavilta -tanssisalissa, mutta metsässä ne olivat hyödyllisiä silloin, kun -pelko pullisti rintaa ja sydän sykähteli kolme kertaa sekunnissa! - -Ei herra de Charny, jolla oli pienet jalat, kauniit polvet ja -säännölliset pohkeet, olisi voinut juosta sillä tavalla. - -Pitou muisti tarinan hirvestä, joka lähteen reunalla suri hoikkia -koipiansa. Ja vaikka Pitoun otsassa ei ollutkaan sarvia, jotka hirvi -on saanut hoikkien raajojensa hyvikkeeksi, soimasi hän itseään siitä, -että oli halveksinut kinttujaan. - -Pitou harppoi metsän halki, jättäen Cayollesin oikealle puolelleen -ja Yvorsin vasemmalle, ja kääntyi joka tienhaarassa katsoakseen tai -pikemmin kuunnellakseen, sillä pitkään aikaan hän ei enää ollut -nähnyt mitään -- takaa-ajajat kun tämän hirveän kyydin vaikutuksesta -olivat jääneet jäljelle; hänhän oli heti alussa päässyt tuhannen -askeleen päähän heistä, ja tämä välimatka yhä vain kasvoi. - -Miksi olikaan Atlanta naimisissa! Pitou olisi juoksullaan ottanut -osaa kilpailuun kukistaakseen Hippomeneen, eikä hänen olisi tarvinnut -turvautua niinkuin tämän viekkaaseen keinoonsa käyttäen kolmea -kultaomenaa. - -Olemmehan kertoneet, että Pas-de-Loupin kätyreillä, jotka ilokseen -olivat löytäneet etsimänsä aarteen, ei ollut pienintäkään halua ajaa -Pitouta takaa. Mutta eihän Pitou sitä tiennyt. - -Kun todellisuus ei häntä enää ajanut takaa, vainosi varjo. - -Mustapukuisilla miehillä taas oli se täydellinen luottamus itseensä, -josta ihminen tulee laiskaksi. - -"Juokse, juokse!" sanoivat he pistäen kätensä housuntaskuun ja -kilistellen Pas-de-Loupilta saamaansa palkkiota. "Juokse, miekkonen, -kyllä me aina sinut tavoitamme silloin kun tahdomme." - -Sivumennen sanoen ei se ollutkaan mitään turhanpäiväistä kerskailua, -vaan täyttä totta. - -Ja Pitou juoksi kuin olisi kuullut Pas-de-Loupin apurien -syrjähuomautukset. - -Kun hän oli mutkitellut matkallaan, samoin kuin metsänpedot tekevät -johdattaakseen metsämiehen harhaan, -- kun hän oli sotkenut jälkensä -sellaiseen sokkeloon, ettei Nimrod itse olisi voinut päästä niistä -selville, teki hän äkkiä päätöksensä ja kääntyi oikealle, päästäkseen -Villers-Cotteretsista Pariisiin johtavalle tielle jotakuinkin -Gondrevillen kankaan kohdalla. - -Tehtyään tämän päätöksen hän kiiti pensaitten halki, kääntyi suoraan -oikealle, ja neljännestunnin päästä hän näki maantien, hiekkanummet -sen molemmin puolin ja puut tien varrella. - -Tunti senjälkeen, kun hän oli talosta lähtenyt oli hän -kuninkaallisella maantiellä. - -Hän oli tänä aikana juossut melkein puoliviidettä penikulmaa. Enempää -ei voi vaatia hyvältä hevoseltakaan, joka porhaltaa täyttä laukkaa. - -Hän katsoi taakseen. Ei ketään näkynyt tiellä. - -Hän silmäili eteenpäin. Kaksi naista ajoi aasiensa selässä. - -Pikku Gilbert oli kerran näyttänyt Pitoulle kuvallista jumaltarustoa. -Tähän aikaan oli ihmisillä paljon mielenkiintoa jumaltarustoon. - -Olympon jumalien ja jumalattarien tarinat kuuluivat nuoren olennon -kasvatukseen. Katsellessaan kuvia oli Pitou oppinut taruston. Hän -oli nähnyt Jupiterin muuttuvan häräksi vietelläkseen Euroopan ja -joutseneksi, käyttäytyäkseen sopimattomasti Tyndaroksen tyttären -kanssa. Hän oli nähnyt toistenkin jumalien muuttavan mitä -eriskummaisimmalla tavalla hahmoaan. Mutta että hänen majesteettinsa -poliisi olisi muuttunut aasiksi, sitä hän ei vielä koskaan ollut -nähnyt! Eihän kuningas Midaksellakaan ollut aasista muuta kuin -korvat -- ja hän oli kuningas -- ja hän sai mielensä mukaan -kaikki muuttumaan kullaksi; hänellä olisi siis ollut varaa ostaa -nelijalkaisten nahkoja kokonaisina. - -Rauhoittuen hiukan siitä, mitä hän näki, tai oikeammin sanoen siitä, -mitä ei nähnyt, Pitou istahti ruohikkoon tien varrelle, kuivasi -hihallaan hikisiä kasvojaan ja maaten tuoreen apilan keskellä hikoili -täydessä levossa. - -Mutta kukkien suloisen tuoksun keskelläkään Pitou ei voinut unohtaa -emäntä Billotin suolalihaa ja puolentoista naulan painoista mustaa -leivänkimpaletta, jonka Catherine laski hänen eteensä joka aterian -alkaessa, siis kolme kertaa päivässä. Tämä leipä maksoi siihen aikaan -neljä ja puoli souta naula, -- yletön hinta, joka vastaa nykyisen -raha-arvon mukaan vähintään yhdeksää souta. Tästä leivästä oli koko -Ranskassa puute, ja kun sitä sai, pidettiin sitä sen kuuluisan -leivoksen veroisena, jota herttuatar Polignac kehoitti Pariisin -neuvosherroja syömään silloin, kun jauhoista oli puute. - -Pitou siis filosofisesti päätteli, että neiti Catherine oli maailman -jalomielisin prinsessa ja että ukko Billotin talo oli koko maailman -ylellisin palatsi. - -Samoin kuin israelilaiset korvessa, käänsi hänkin sitten huoaten -katseensa itään päin, tuota onnellista maalaistaloa kohden. - -Huokaaminen ei muuten olekaan vastenmielistä miehelle, jonka täytyy -saada hengähdellä hurjan juoksun jälkeen. - -Pitou hengähti syvään huokaillessaan ja tunsi siihen asti sekavien -ajatustensa selvenevän sitä mukaa kuin hengästys tasaantui. - -"Miksi", tuumi hän silloin, "onkaan minulle tapahtunut näin paljon -merkillisiä asioita niin perin lyhyen ajan kuluessa? Miksi on -sattunut enemmän kolmessa päivässä kuin koko elinaikanani? Se johtuu -siitä, että näin unta kissasta, joka rakensi riitaa kanssani." - -Ja hän teki liikkeen, joka ilmaisi, että nyt hänelle oli selvinnyt, -mistä kaikki onnettomuudet johtuivat. - -"Niin kyllä", jatkoi Pitou hetkisen mietittyään, "mutta tämä ei ole -sitä logiikkaa, josta kunnianarvoisa apotti Fortier puhui. Kaikki -nämä asiat eivät ole johtuneet siitä, että näin unta vihaisesta -kissasta. Unet on annettu ihmisille ainoastaan varoitukseksi. Enköhän -enää muistakaan, mikä kirjailija on sanonut: 'Olet nähnyt unta, ole -varuillasi'. _Cave, somniasti_." - -"_Somniasti_", toisti Pitou sitten kauhuissaan; "jokohan taas -horjahdin kielivirheeseen? En suinkaan, tein vain lyhennyksen; -kieliopin mukaan minun olisi pitänyt sanoa _somniavisti_." - -"Tämäpä ihmeellistä", keksi Pitou ihaillen itseään, "kuinka hyvin -osaan latinaa senjälkeen, kun minun ei sitä tarvitse oppia." - -Ja täten kehaistuansa itsekseen Pitou läksi jatkamaan matkaansa. - -Pitou asteli nopeasti, vaikka entistä tyynemmin. Tällä tavoin hän -saattoi edetä kaksi penikulmaa tunnissa. - -Tuloksena tästä olikin, että Pitou kahta tuntia myöhemmin oli -sivuuttanut Nanteulin ja marssi Dammartinia kohden. - -Äkkiä hänen herkkä korvansa erotti hevosen kavioiden kopsetta. - -"Oho", äännähti Pitou, samalla lausuen Vergiliuksen kuuluisan säkeen: - -"_Quadrupedante putrem sonitu quatit ungula campum_." - -Ja hän katseli. Mutta ei nähnyt mitään. - -Olivatkohan ne aasit, jotka hän oli jättänyt taakseen Levignanin -luona, tuolla tavoin kiihtyneet laukkaamaan? Ei, sillä teräskenkä -siellä iski tiehen; Haramontissa Pitou ei tiennyt kenenkään muun -aasin olevan kengitetyn kuin muori Sabotin juhdan, ja tämänkin vain -senvuoksi, että muori Sabotin kuljetti postia Villers-Cotteretsin ja -Crespyn välillä. - -Hän siis hetkiseksi unohti kuulemansa töminän ja jatkoi miettimistään. - -Keitähän olivat ne miehet, jotka olivat kyselleet tohtori Gilbertiä, -sitoneet hänen kätensä, ajaneet häntä takaa, kunnes hän nyt viimein -oli päässyt karkuun heidän hätyytykseltään? - -Mistähän tulivatkaan koko piirissä tuntemattomat kolkonnäköiset -nuuskijat? - -Mitä erikoista heillä oli tehtävänä hänen, Pitoun kanssa, joka ei -koskaan ollut heitä nähnytkään eikä siis heitä tuntenutkaan? - -Vaikka hän ei niitä tuntenutkaan, niin kuinka he tunsivat -hänet? Miksi neiti Catherine oli käskenyt hänen mennä Pariisiin -ja antanut hänelle matkakuluja varten kultarahan, arvoltaan -neljäkymmentäkahdeksan frangia, mikä vastasi kahtasataa -neljääkymmentä naulaa leipää, neljän soun mukaan. Sillähän hän eläisi -kahdeksankymmentä päivää, lähes kolme kuukautta, jos olisi jonkun -verran säästäväinen. - -Otaksuikohan neiti Catherine, että Pitou saattoi pysytellä kolme -kuukautta talosta poissa? - -Äkkiä Pitou sävähti. - -"Oho!" sanoi hän. "Tuo kavioiden kapse kuuluu jälleen!" - -Hän seisahtui. - -"Tällä kertaa en erehdy", tuumi Pitou, "tuo ääni johtuu siitä, että -hevonen juoksee täyttä laukkaa. Mäen kohdalla sen saan nähdä." - -Tuskin Pitou oli tämän lausunut, kun hevonen ilmestyi pienelle -kukkulalle, jonka hän oli jättänyt taakseen, noin neljänsadan -askeleen päähän. - -Pitou, joka ei ollut otaksunut, että poliisi voisi muuttua aasiksi, -käsitti varsin hyvin, että poliisi voi nousta ratsun selkään -saadakseen pakoon päässeen saaliinsa uudelleen kiinni. Pelko, -joka vähäksi aikaa oli hänet jättänyt, valtasi hänet uudelleen ja -teki hänen koipensa pitemmiksi ja vikkelämmiksi kuin kahta tuntia -aikaisemmin, jolloin hän jo niin ihmeellisellä vauhdilla niitä -käytteli. - -Pitempään tuumimatta, taakseen katsomatta, koettamatta salatakaan -pakoansa, luottaen vain hyviin jäntereihinsä Pitou hyppäsi -maantienojan toiselle puolelle ja riensi peltojen poikki -Ermenonvilleä kohden. Pitou ei tiennyt, mikä Ermenonville oli. Hän -näki vain taivaan rannalla muutamia puiden latvoja ja päätteli: -jos vain pääsen noiden puiden luo, jotka epäilemättä ovat metsän -reunassa, niin olen pelastettu. - -Ja hän kiiti Ermenonvilleä kohden. - -Tällä kertaa oli voitettava täyttä laukkaa ajava hevonen. Pitoulla ei -enää ollut sääriä, vaan siivet. - -Päästyään noin sata askelta pitkin peltoja hän kääntyi katsomaan -ja näki ratsumiehen pakottavan hevosensa tekemään saman suuren -hyppäyksen ojan yli kuin hänkin oli tehnyt. - -Tästä hetkestä ei pakolainen epäillytkään, että ratsumies ajoi häntä -takaa, ja hän lisäsi vauhtiaan enää katsomattakaan taakseen, jotta ei -hukkaisi aikaa. Häntä ei nyt jouduttanut eteenpäin hevosen kavioiden -kapse, sillä se hukkui niityn ruohikkoon, vaan häntä hoputti ajajan -huutelu, joka muistutti jälkimäistä tavua hänen nimestään: tämä _huu! -huu!_ kuulosti kovin kiukkuiselta, kaikuessaan ilmassa, jonka läpi -Pitou kiiti. - -Mutta kymmenen minuutin ajan kirmattuaan tällä tavalla Pitou tunsi -tukehtuvansa ja päätänsä pyörryttävän. Silmät alkoivat harhailla -kuopissaan. Hänestä tuntui kuin hänen polvensa tavattomasti -paisuisivat, keuhkot täyttyisivät pienillä kivillä. Toisinaan hän -kompastui vakoihin, hän, joka tavallisesti juoksi niin, että kaikki -kengännaulat näkyivät. - -Lopulta hevonen, joka on luotu juoksemaan nopeammin kuin -kaksijalkainen, lyhensi välimatkaa, ja Pitou kuuli ratsastajan jo -selvästikin mainitsevan hänen nimeään: Pitou, Pitou! - -Yhtäkaikki Pitou koetti jatkaa matkaansa. Hänen liikkeensä olivat -käyneet koneellisiksi. Vain jatkuvaisuuden lain vaikutuksesta hän -riensi eteenpäin. Äkkiä hänen jalkansa herpaantuivat. Hän horjui, -kaatui kasvot maata vasten, päästäen syvän huokauksen. - -Mutta samassa kun hän vaipui maahan ja päätti ainakaan omin voimin -olla siitä nousematta, tunsi hän lonkassaan kovan piiskaniskun. -Hänelle tuttu kova kirosana kaikui, ja tuttu ääni huusi: - -"Senkin tolvana! Pässinpää, oletko vannonut ottavasi hengiltä -Cadetin?" - -Hevosen nimen kuullessaan Pitou pääsi lopullisesti epäilyksistänsä. - -"Ahaa", sanoi hän tehden puolikäännöksen, jolloin ei enää maannut -kasvot maata vasten, vaan selällään. "Sehän on herra Billotin ääni." - -Se oli todellakin isäntä itse. Kun Pitou oli varma siitä, kuka -hänellä oli edessään, kohosi hän istualleen. - -Maanviljelijä oli pysäyttänyt Cadetin, joka oli ihan valkoisena -vaahdosta. - -"Rakas herra Billot", huudahti Pitou, "kuinka hyvä olettekaan, kun -tällä tavalla ajatte minun jäljestäni! Minä vannon teille, että -olisin palannut taloon heti kun neiti Catherinen antamat rahat -olisivat loppuneet. Mutta koska nyt olette täällä, niin ottakaa -kultarahat takaisin, sillä teillehän ne kuuluvat, ja palatkaamme -taloon." - -"Tuhannen tulimmaista!" sanoi Billot. "Niinkuin nyt olisi puhe -talosta! Missä ne urkkijat ovat?" - -"Urkkijatko?" kysyi Pitou, joka ei oikein käsittänyt, mitä tällä -sanalla tarkoitettiin, sillä se oli vasta hiljattain tullut -käytäntöön. - -"Niin, urkkijat!" sanoi Billot, "ne tummapukuiset miehet, kyllähän -sinä ymmärrät." - -"Vai ne! Mutta arvaattehan varsin hyvin, rakas herra Billot, etten -minä halunnut jäädä heitä odottamaan." - -"Hyvä! He ovat siis takanamme." - -"Tottahan toki. Kun on juossut niinkuin minä, niin täytyihän käydä -sillä lailla." - -"Jos olet siis varma asiastasi, niin miksi juokset pakoon?" - -"Jotta en jäisi alakynteen, sillä luulin heidän päämiehensä ottaneen -hevosen takaa-ajoonsa." - -"Kas, kas, etpä olekaan niin tyhmä kuin luulin. Koska siis tie on -vapaa, niin heipä hei, Dammartiniin." - -"Mitä! Heipä hei!" - -"Niin, nouse ja lähde kanssani." - -"Me lähdemme siis Dammartiniin?" - -"Niin. Otan hevosen ukko Lefrancilta ja jätän omani sijaan. Eihän -Cadet jaksa enää juosta, mutta sillä tavalla pääsemme vielä tänä -iltana Pariisiin." - -"Vaikka vain, herra Billot, vaikka vain!" - -"No niin, -- heipä hei!" - -Pitou koetti totella. - -"Kyllähän minä tahtoisin, rakas herra Billot, mutta minä en pääse", -sanoi hän. - -"Etkö voi nousta?" - -"En." - -"Mutta äskenhän hyppäsit koholle kuin lohi." - -"Niin kyllä, äsken kuulin äänenne ja sain piiskaniskun kylkeeni. -Mutta se ei luonnista kahta kertaa. Nyt olen tottunut ääneenne, -ja mitä tulee piiskaanne, niin en usko teidän sillä enää lyövän -minua, sen paremmin kuin Cadet-parkaakaan, joka näyttää olevan yhtä -palavissaan kuin minäkin." - -Pitoun loogillisuus, mikä oli vain sitä, jota apotti Fortier oli -opettanut, teki vaikutuksensa ja melkein sai Billotin mielen -heltymään. - -"Ei minulla ole aikaa surkutella tässä sinun kohtaloasi", sanoi hän -Pitoulle. "Koeta kuitenkin nousta taakseni Cadetin selkään." - -"Mutta silloinhan se raukka kuolee heti", sanoi Pitou. - -"Joutavia! Puolen tunnin päästä olemme ukko Lefrancin luona." - -"Mutta, rakas herra Billot, minun mielestäni on tarpeetonta minun -tulla ukko Lefrancin luo." - -"Kuinka niin?" - -"Sillä jos teillä on asiaa Dammartiniin, niin minulla ei ole." - -"Mutta minä tahdon, että sinä tulet minun matkassani Pariisiin. -Minulla on sinusta siellä hyötyä. Sinulla on vankat nyrkit, ja olen -varma siitä, että siellä päin kohta aletaan huitoa." - -"Ahaa, niinkö arvelette?" sanoi Pitou, jota tämä usko ei laisinkaan -miellyttänyt. - -Hän kapusi Cadetin selkään, Billotin kiskoessa häntä kuin jauhosäkkiä. - -Maanviljelijä palasi maantielle ja käytti niin hyvin kannuksiaan ja -polviaan, että vajaan puolen tunnin päästä oli lupauksensa mukaisesti -päässyt Dammartiniin. - -Billot oli tullut kaupunkiin erään tuntemansa sivukujan kautta. -Hän meni ukko Lefrancin taloon, jätti Pitoun ja Cadetin pihalle ja -riensi suoraa päätä tupaan, missä ukko Lefranc, aikoessaan lähteä -tarkastamaan vainioitansa, parhaillaan napitti sääryksiä jalkaansa. - -"Pian, pian tänne, veliseni, paras hevosesi", sanoi hän ennen kuin -toinen ennätti tointuakaan hämmästyksestään. - -"Se on Margot", sanoi Lefranc. "Se on juuri satuloituna, kun aioin -lähteä ratsastamaan." - -"Hyvä on, vaikkapa siis Margot. Mutta minä sanon jo edeltäpäin, että -voin ajaa sen kuoliaaksi." - -"Miksi sinä aiot Margotin pakahduttaa?" - -"Siksi, että minun vielä tänä iltana täytyy olla Pariisissa", sanoi -Billot synkän näköisenä. - -Ja hän teki käsillään vapaamuurariliiton merkin. - -"Aja sitten Margot piloillekin", sanoi ukko Lefranc; "siinä -tapauksessa otan Cadetisi." - -"Sovittu asia." - -"Juot kai lasin viiniä?" - -"Kaksikin." - -"Mutta ethän näy olevan yksinäsi?" - -"Seurassani on muuan kunnon poika, jonka vien mukanani, ja hän on -niin uupunut, ettei ole jaksanut tulla tänne asti. Lähetä hänelle -jotakin virkistävää." - -"Heti, heti", sanoi isäntä. - -Kymmenen minuutin päästä kumpikin heistä oli juonut pullollisensa -ja Pitou syönyt kaksi naulaa leipää ja puoli naulaa silavaa. Hänen -syödessään talon hyväntahtoinen renki hieroi häntä apilastukolla -niinkuin lempi-hevosta. - -Näin hieromisen jälkeen virkistyneenä Pitou joi vuorostaan lasillisen -viiniä, joka oli otettu kolmannesta pullosta; se tyhjentyi hyvinkin -pian, kun Pitou oli ottanut osaa siihen. Billot nousi ratsun selkään, -ja Pitou istahti suorana kuin seiväs hänen taaksensa satulaan. - -Oiva hevonen läksi heti kannusten kiihoittamana porhaltamaan Pariisia -kohden urheasti kaksoistaakkansakin alla, koko ajan tuuhealla -hännällään huitoen kärpäsiä ja samalla pudistaen tomua Pitoun selästä -sekä toisinaan sipaisten hänen laihoja sääriänsä, jotka näkyivät -paljaina sukkien mentyä lättään. - - - - -X - -MITÄ TAPAHTUI PERILLE TULTAESSA - - -Dammartinista Pariisiin on vielä kahdeksan penikulmaa. Ensimmäiset -neljä päästiin jokseenkin hyvin, mutta Bourgetista alkaen Margotin -koivet, vaikkakin Pitou polvillaan elvytteli hevosta, alkoivat -jäykistyä. Alkoi jo tulla pimeä. - -Villetteen saapuessaan oli Billot näkevinään suuren loimun kajastavan -Pariisissa päin ja huomautti Pitoulle taivaanrannan oudosta -punerruksesta. - -"Ettekö näe, että siellä on sotilaita, jotka ovat majoittuneet -leirituliensa ääreen?" virkkoi Pitou. - -"Mitä! Sotamiehiäkö?" sanoi Billot. - -"Kun niitä on täällä, niin miksi ei niitä olisi sielläkin?" - -Tarkaten oikealle puolelleen Billot näkikin Saint-Denisin tasangolla -mustia osastoja, jotka hämärässä liikkuivat eteenpäin; siellä oli -jalkaväkeä ja ratsuväkeä. Heidän aseensa välkkyivät toisinaan tähtien -himmeässä hohteessa. - -Pitou, joka yöllisillä matkoillaan metsissä oli tottunut näkemään -pimeässä, huomautti isännälleen kanuunoistakin, joiden pyörät olivat -puoliväliin asti vaipuneet pehmeään multaan. - -"Oho", sanoi Billot. "Tuolla tapahtuu siis jotakin uutta. -Kiirehtikäämme, poika, kiirehtikäämme." - -"Niin, niin, siellä palaa tuli", vahvisti Pitou kohottautuen Margotin -selässä ylemmäksi. "Ettekö näe kipinöitä?" - -Margot seisahtui. Billot hyppäsi maahan ja sanoi lähestyessään -sinisiin ja keltaisiin asuihin puettuja sotilaita, jotka olivat -leiriytyneet tien varrella olevien puiden suojaan: - -"Toverit, voitteko sanoa minulle, mitä uutta Pariisista kuuluu?" - -Mutta sotilaat vastasivat ainoastaan muutamilla saksankielisillä -kirouksilla. - -"Mitä hittoa he sanovat?" kysyi Billot Pitoulta. - -"Ei se ainakaan ole latinaa, hyvä herra Billot", vastasi Pitou -vapisten. "Muuta en voi teille sanoa." - -Billot mietti ja katsoi tarkemmin miehiä. - -"Kylläpä minä olin typerä", sanoi hän; "menin puhuttelemaan -keisarillisia." - -Ja uteliaana hän jäi keskelle tietä seisomaan. - -Muuan upseeri lähestyi häntä. - -"Mengä etipäi", sanoi hän, "mengä bigaan." - -"Anteeksi, kapteeni", vastasi Billot, "mutta minähän olen matkalla -Pariisiin." - -"Entä sitten?" - -"Ja kun näen teidän asettuneen keskelle tietä, niin epäilen, ettei -pääsekään kaupungin rajalle asti." - -"Kyllä bääse." - -Billot nousi hevosensa selkään ja jatkoi kulkuaan. Mutta nyt hän -joutui keskelle Berchenyn husaareja, jotka täyttivät La Villetten. - -Tällä kertaa hän oli joutunut tekemisiin ranskalaisen kanssa ja -kyseli heiltä paremmalla menestyksellä. - -"Hyvät herrat", sanoi hän, "mitä uutta kuuluu Pariisiin?" - -"Sitä, että kirotut pariisilaisenne tahtovat saada Neckerinsä", -vastasi muuan husaari, "ja ampuvat meitä kohden, ikäänkuin se asia -kuuluisi meihin." - -"Saada Neckerin!" huudahti Billot. "Ovatko he siis menettäneet hänet?" - -"Ovat kyllä, koska kuningas on erottanut hänet virasta." - -"Kuningas erottanut Neckerin!" huudahti Billot kuin innostunut -kansanmies, joka kuulee puhuttavan pyhyyden häpäisemisestä. "Onko -kuningas erottanut tuon suuren miehen?" - -"On kyllä, hyvä mies, ja tuo suuri mies on vielä päällepäätteeksi -matkalla Brysseliin." - -"Silloin tästä tulee hauska juttu!" huusi Billot peloittavalla -äänellä, välittämättä vähääkään vaarasta, jonka alaiseksi hän voi -joutua ilmaistessaan kapinallisia mielipiteitään tällä tavoin -keskellä viittätoista tuhatta aseistettua kuningasmielistä. - -Ja hän nousi jälleen Margotin selkään kiihoittaen sitä kovasti -käyttämällä kannuksiaan. Näin hän saapui kaupungin muurien luo. - -Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä selvemmin hän näki tulipalon -punerruksen. Pitkä liekkipylväs nousi etuvarustuksesta ilmaan. Itse -porttivarustus paloi. - -Karjuva, raivoisa joukko, mukana naisia, jotka tapansa mukaan -uhkasivat ja huusivat äänekkäämmin kuin miehet, lietsoi tulta -heittämällä siihen lautoja, huonekaluja ja tullihuoneeseen kuuluvia -esineitä. - -Maantiellä seisovat unkarilaiset ja saksalaiset sotilaat katselivat -kiväärit jalalla vähääkään liikkumatta. - -Billot ei jäänyt palavan varustuksen luo, vaan kannusti Margotia -liekkeihin päin. Margot syöksyi uljaasti hehkuvan pätsin läpi. Mutta -tultuaan varustuksen toiselle puolelle täytyi Billotin seisahtua, -sillä keskikaupungilta virtasi suuri kansanjoukko etukaupunkia -kohden, toiset laulaen, toiset huutaen: - -Aseisiin! - -Billot näytti siltä, mitä hän olikin, kunnon maalaiselta, joka -asioissaan tuli Pariisiin. Ehkä hän liian kovaa huusi: "Pois tieltä!" -Mutta Pitou lausui hänen takanaan niin kohteliaasti: "Antakaa tietä! -Olkaa niin hyvä ja väistykää!" että toinen lause sovitti toisen. Ei -kukaan tahtonut estää Billotia menemästä asioitaan hoitamaan, vaan -jokainen jätti hänet rauhaan. - -Margot oli saanut entiset voimansa. Tuli oli kyllä kärventänyt sen -karvoja; oudot huudot lisäksi kiihoittivat sitä. Billotin täytyi nyt -sitä hillitä, jotta se ei tallaisi jalkoihinsa niitä lukemattomia, -jotka olivat uteliaina keräytyneet oviensa edustalle, ja niitä yhtä -lukemattomia, jotka juoksivat tulliporttia kohden. - -Billot eteni niin hyvin kuin voi, kääntäen Margotin milloin oikealle -milloin vasemmalle, kunnes saapui puistokadulle. Mutta siellä hänen -täytyi seisahtua. Suuri kulkue tuli Bastiljista päin astellen -Kalustusrakennusta kohden; nämähän kaksi kivisolmua siihen aikaan -liittivät vyönsä Pariisin kylkiin. - -Tämä kulkue, joka täytti koko puistokadun, seurasi paareja, joilla -oli kaksi kuvapatsasta; toinen oli verhottu suruharsoon, toisen -päässä oli kukkaseppele. - -Harsoon verhottu esitti Neckeriä, ministeriä, joka ei ollut -joutunut epäsuosioon, mutta yhtäkaikki saanut eronsa. Toinen, -kukilla koristettu, esitti Orleansin herttuaa, joka oli hovissa -julkisesti puolustanut geneveläistä talousneroa. Billot tiedusteli, -mitä tämä kulkue merkitsi, ja sai kuulla, että kansa osoitti täten -kunnioitustaan Neckerille ja hänen herttualliselle puolustajalleen. - -Billot oli syntynyt maakunnassa, missä Orleansin herttuan nimeä -oli kunnioitettu puolitoista vuosisataa. Hän kuului salaiseen -filosofiseen seuraan ja piti siis Neckeriä sekä suurena -rahaministerinä että ihmiskunnan apostolina. - -Tämä saattoi Billotin ihan haltioihinsa. Hän hyppäsi hevosensa -selästä tietämättä oikeastaan, mitä teki, ja huutaen: "Eläköön -Orleansin herttua! Eläköön Necker!" liittyi joukkoon. - -Kun kerran on liittynyt suureen joukkoon, katoo yksilöllinen vapaus. -Tietäähän jokainen, että ihminen silloin menettää määräämisvallan, -tahtoo samaa kuin joukko ja tekee niinkuin se tekee. Billotin oli -sitä helpompi lyöttäytyä mukaan, kun hän oli sen etupäässä eikä -hännässä. - -Joukko huusi täyttä kurkkua: Eläköön Necker! Alas ulkomaalaiset -sotilaat! Pois ulkomaalaiset joukot! - -Billot liitti vahvan äänensä toisten huutoihin. - -Olkoon etevämmyys millainen tahansa, suuri joukko antaa sille arvon. -Pariisin etukaupunkilaiset, joilla oli nälän vaimentamat tai viinin -sortamat, käheät ja heikot äänet, ihailivat Billotin täyttä, raikasta -ja sointuvaa ääntä ja antoivat hänelle tilaa. Senvuoksi Billot -tyrkkimättä, liikoja lykkimättä tai joutumatta puristukseen pääsi -paarien luokse asti. - -Muutaman minuutin päästä muuan kantaja, jonka innostus ei -vastannutkaan hänen voimiaan, jätti hänelle paikkansa. - -Niinkuin huomaamme, oli Billot edistynyt hyvin joutuisasti. -Edellisenä päivänä hän oli ollut vain tohtori Gilbertin kirjoitusten -levittäjänä; nyt hän oli ministeri Neckerin ja Orleansin herttuan -maineen kohottajana. - -Mutta heti kun hän oli päässyt etupäähän heräsi hänessä eräs ajatus: -Minne Pitou oli joutunut? Miten oli käynyt Margotin? - -Paareja kantaessaan Billot katsahti taakseen, ja kulkuetta -valaisevien soihtujen ja ikkunoista riippuvien lyhtyjen valossa hän -näki keskellä kulkuetta jonkinmoisen liikkuvan röykkiön, viisi tai -kuusi huutavaa ja huitovaa miestä. Keskellä huutoja ja huitomista -erotti selvästi Pitoun äänen ja liikkeet. - -Pitou teki voitavansa puolustaakseen Margotia, mutta siitä huolimatta -hevonen vallattiin. Margotin selässä ei enää ollut vain Billotia -ja Pitouta, joka paino jo oli ollut kylliksi eläinraukalla. Sen -kannettavaksi kasautuivat kaikki, jotka siinä pysyivät, sen selässä, -lautasilla ja kaulalla. - -Margot muistutti yön hämärässä, joka muuttaa kaikki satumaiseksi, -norsua, joka metsästäjineen lähtee ajamaan tiikereitä. Sen leveässä -selässä istui viisi tai kuusi hurjaa miestä, jotka karjuivat: Eläköön -Necker! Eläköön Orleansin herttua! Alas ulkomaalaiset! - -Siihen Pitou vastasi: - -"Te tapatte Margotin!" - -Huumaus oli yleinen. - -Billot aikoi ensin mennä auttamaan Pitouta ja Margotia, mutta sitten -tuli ajatelleeksi, että jos hän hetkeksikään luovuttaisi paarien -kantamisen, ei hän enää uudelleen saisi paikkaansa. Ja sitten hän -tuumi, että kun kerran ukko Lefranc oli pannut sen ehdon, että Margot -vaihdettiin Cadetiin, kuului Margot hänelle, ja käyköön kuinka -tahansa Margotille, ei se ollut muuta kuin kolmen tai neljänsadan -livren vahinko, ja Billot oli siksi rikas, että voi uhrata kolme tai -neljäsataa livreä isänmaan hyväksi. - -Tällä välin kulkue yhä eteni. Se oli kääntynyt oikealle ja joutunut -Montmartre-kadun kautta Voittotorille asti. Palais-Royalin luo -tultaessa esti sitä etenemästä suuri kansanjoukko, jolla oli vihreät -lehvät hatuissaan ja joka huusi: Aseisiin! - -Nyt oli päästävä toisistaan selville? Olivatko Vivienne-kadun -täyttäneet ihmiset ystäviä vai vihollisia? Vihreä oli Artoisin -kreivin väri. Miksi heillä oli vihreä tunnus hatussaan? - -Hetkisen neuvottelun jälkeen selvisi kaikki. Kuultuaan Neckerin -erottamisesta oli muuan nuori mies lähtenyt Foy-kahvilasta, noussut -pöydälle, vetänyt pistoolin esiin ja huutanut: Aseisiin! Tämä huudon -kuullessaan olivat kaikki kävelijät liittyneet häneen huutaen: -Aseisiin! - -Olemme jo kertoneet, että kaikki ulkomaalaiset rykmentit oli koottu -Pariisin ympärille. Olisi luullut itävaltalaisten hyökkäävän -kaupunkiin. Näiden rykmenttien nimetkin raivostuttivat pariisilaisia. -Ne olivat: Reinach, Salis-Samade, Diesbach, Esterhazy ja Römer. -Kun vain mainitsikin heidän nimensä, ymmärsi kansa heti, että -puhuttiin vihollisista. Nuori mies mainitsi nuo nimet ja ilmoitti, -että sveitsiläiset olivat leiriytyneet Champs-Elyséesille, mukanaan -neljä kanuunaa, että niiden samana iltana piti tulla Pariisiin -Lambesqin herttuan ratsumiesten karauttaessa heidän edellään. Hän -ehdotti hattumerkkiä, joka eroaisi heidän merkistään, otti lehvän -kastanjapuusta ja kiinnitti sen hattuunsa. Heti kaikki matkivat -häntä. Kolmetuhatta ihmistä oli kymmenessä minuutissa taittanut oksat -Palais-Royalin puista. - -Aamulla ei kukaan tuntenut tämän miehen nimeä; illalla se oli -jokaisen suussa. - -Tämän nuoren miehen nimi oli Camille Desmoulins. - -Mielipiteet yhtyivät; liityttiin toisiinsa. Sitten kulkue jatkoi -matkaansa. - -Tämän pysähdyksen aikana, jolloin uteliaat eivät voineet nähdä mitä -tapahtui, vaikka olisivat varpailleenkin nousseet, kiipesivät he -Margotin päälle, nousivat sen selkään, riippuivat sen kaulassa, -roikkuivat sen jalustimista; liikkeelle lähdettäessä oli sellainen -taakka eläinparalla kannettavanaan, että se suorastaan lyyhistyi sen -alla. - -Richelieu-kadun kulmassa Billot katsoi taakseen; Margot oli kadonnut. -Hän huokasi ajatellen eläinraukan kohtaloa; sitten hän kokosi -kaikki äänivaransa ja huusi kolme kertaa Pitoun nimen, samoin kuin -roomalaiset tekivät omaistensa hautajaisissa. Hän oli joukon keskeltä -kuulevinaan äänen, joka vastasi hänen huutoonsa. Mutta tämä huuto -hukkui siihen meluun, joka syntyi kansanjoukon päästäessä milloin -uhkaavia, milloin riemuitsevia huutoja. - -Kulkue eteni yhä. - -Kaikki kaupat oli suljettu, mutta ikkunat olivat auki, ja niistä -kaikui rohkaisevia lauseita, jotka yhä kiihoittivat rivejä. - -Tällä tavoin tultiin Vendôme-torille. Mutta siellä pidätti kulkueen -odottamaton este. - -Niinkuin hirret, joita vuolas virta kuljettaa, kohdatessaan sillan -ponnahtavat taaksepäin töykkien jäljestä tulevia, niin kohtasi kansan -armeija nyt Vendôme-torille osaston kuninkaalliseen saksalaiseen -armeijaan kuuluvia sotilaita. - -Nämä ulkomaalaiset sotilaat olivat rakuunoita. Kun he näkivät -hyökylaineen saapuvan pitkin Saint-Honoré-katua ja alkavan tulvehtia -Vendôme-torille, päästivät he viisi tuntia levottomina odottaneiden -hevostensa ohjakset valloilleen ja hyökkäsivät täyttä karkua kansaa -vastaan. - -Paarien kantajat joutuivat ensimmäisen hyökkäyksen uhreiksi, ja -kaatuivat taakkansa alle. Muuan savoijilainen, joka asteli Billotin -edessä, nousi ensimmäiseksi, otti maasta Orleansin herttuan kuvan ja -kiinnittäen sen kepin nenään nosti sen korkealle huutaen: "Eläköön -Orleansin herttua!" -- jota hän koskaan ei ollut nähnytkään, tai: -"Eläköön Necker!" -- jota hän ei tuntenutkaan. - -Billot aikoi tehdä Neckerin kuvalle samoin, kun toinen ennätti ennen -häntä. Muuan nuori neljän- tai viidenkolmatta vanha, niin hienosti -puettu herrasmies, että hän varsin hyvin ansaitsi keikarin nimen, -oli silmillään seurannut paareja, mikä hänelle olikin helpompaa kuin -Billotille, joka niitä sai kantaa, ja heti kun kuva putosi, hyökkäsi -hän ottamaan sen. - -Maanviljelijä etsi siis turhaan sitä maasta. Neckerin kuva oli jo -eräänlaatuisen pistimen nenässä ja asettuen herttuan kuvan viereen -kokosi ympärilleen suuren osan kulkuetta. - -Äkkiä valaisi leimahdus torin. Samassa kuului pamaus; kuulat -vinkuivat. Jokin raskas esine osui Billotin otsaan; hän kaatui ja -luuli ensin kuolevansa. Mutta kun hän ei mennyt tainnoksiin eikä, -lukuunottamatta kovaa kivistystä otsassaan, tuntenut tuskaa, käsitti -hän pian, että hän oli vain haavoittunut, ja päästäkseen selville -haavansa laadusta nosti kätensä otsalleen ja huomasi saaneensa vain -naarmun ja kätensä olevan täynnä verta. - -Nuori mies, joka oli ennen Billotia siepannut kuvan, sai kuulan -keskelle rintaansa. Vuotanut veri olikin hänen vertaan. Isku, jonka -Billot oli tuntenut, olikin johtunut siitä, että Neckerin kuva oli -menettänyt tasapainonsa ja pudonnut hänen päähänsä. - -Billot karjaisi puolittain kauhusta, puolittain raivosta. Hän siirtyi -loitommaksi nuoresta miehestä, joka vääntelehti kuolemantuskissa. -Ympärillä olevat väistyivät samoin kuin hänkin, ja Billotin huudon -kertasi joukko; se levisi kuin hautausvalitus, kunnes saavutti -Saint-Honoré-kadun etäisimmät parvet. - -Tämä huuto oli uusi kapinallisuuden ilmaisu. Uusi laukaus kuului, -ja heti tuli joukkoon syviä vakoja, ilmaisten, minne kuulat olivat -osuneet. - -Vimmastus valtasi Billotin, ja ensimmäisen hetken kiihkossa hän -sieppasi kuvan, jonka kasvot olivat veriset, nosti sen korkealle -päänsä yläpuolelle ja päästi miehekkäällä äänellään uhkauksia, -vaikkakin se vaara oli ilmeinen, että hän voisi saada kuulan -rintaansa samoin kuin nuorimieskin, jonka ruumis virui hänen -jalkojensa juuressa. - -Mutta samassa laskeutui voimakas ja leveä käsi maanviljelijän -olkapäälle ja painoi sellaisella voimalla, että hänen oli pakko -notkistaa polvensa. Billot aikoi päästä vapaaksi tästä puristuksesta, -kun toinen yhtä vankka käsi painui hänen toiselle olkapäälleen. Hän -kääntyi karjaisten nähdäkseen, millaisen vastustajan kanssa hän oli -tekemisissä. "Pitou!" huudahti hän. - -"Niin olen", vastasi Pitou, "kumartukaahan hiukan niin saatte nähdä." - -Ja voimiaan ponnistaen sai Pitou vastustelevan maanviljelijän -lyyhistymään. - -Tuskin hän oli saanut Billotin painamaan kasvonsa maata vasten, kun -taaskin kajahti yhteislaukaus. Savoijilainen, joka kantoi herttuan -kuvaa, horjahti vuorostaan, sillä hän oli saanut luodin reiteensä. - -Sitten kuului kavioiden kapsetta kivitykseltä. Rakuunat hyökkäsivät -uudelleen. Hurjistunut ja raivoisa hevonen, kuin Ilmestyskirjan peto, -ravasi onnettoman savoijilaisen yli, joka tunsi kylmän peitsen osuvan -rintaansa. Hän kaatui Billotin ja Pitoun päälle. - -Myrsky kiiti kadun päähän asti; siellä se seisahtui jätettyään -taaksensa kauhua ja kuolemaa! Ruumiita vain oli jäänyt kivitykselle. -Kaikki pakenivat sivukaduille. Ikkunat suljettiin. Peloittava -hiljaisuus seurasi innostuneita huutoja ja raivon karjuntaa. - -Billot odotti hetkisen, varovaisen Pitoun yhä pidätellessä häntä. Kun -vaara oli loitonnut melun ohella, nousi hän polvilleen, jotavastoin -Pitou, samoin kuin hirvet piilopaikassaan, alkoi kuulostella. - -"No, Billot", sanoi Pitou, "taisitte olla oikeassa; me tulimme -todellakin parahiksi." - -"Autahan minua." - -"Millä tavoin? Pakenemaanko!" - -"Ei. Tuo nuori keikari näyttää kuolleen, mutta savoijilainen tuntuu -vain pyörtyneen. Auta minua nostamaan hänet selkääni. Emmehän voi -jättää häntä tänne, jotta nuo saksalaiset saavat hänet surmata." - -Billotin sanat osuivat suoraan Pitoun sydämeen. Hän ei voinut vastata -mitään, ei muuta kuin totella. Hän otti tajuttoman ja verta vuotavan -savoijilaisen ja nosti hänet kuin säkin rotevan isännän selkään, joka -nähdessään Saint-Honoré-kadun olevan ainakin näennäisesti tyhjän, -läksi Pitoun seurassa astelemaan Palais-Royalia kohden. - - - - -XI - -HEINÄKUUN 13 JA 14 PÄIVÄN VÄLINEN YÖ - - -Billotista ja Pitousta oli katu ensin näyttänyt tyhjältä, sillä -takaa-ajavat rakuunat olivat kääntyneet Saint-Honorén kauppahallille -päin ja menneet Louis-le Grand- ja Gaillon-kaduille. Mutta mitä -pitemmälle Billot pääsi Palais-Royalia kohden mutisten vaistomaisesti -puoliääneen koston sanoja, sitä enemmän ilmestyi miehiä katujen -kulmiin, puistokujien päihin, porttien suihin; vaiti ja kauhuissaan -nämä ensin katselivat ympärilleen, mutta kun he näkivät rakuunain -poistuneen, seurasivat he tätä synkkää kulkuetta, lausuen ensin -puoliääneen ja sitten yhä kovempaa ja viimein täyteen ääneen huutaen: - -Kostoa! Kostoa! - -Pitou asteli maanviljelijän jäljestä, kädessään savoijilaisen hattu. - -Tämä synkkä ja peloittava kulkue saapui viimein Palais-Royal-torille, -missä suuri kansajoukko vimmoissaan piti neuvottelua, pyytäen -ranskalaisia sotilaita avukseen ulkomaalaisia vastaan. - -"Mitä nämä univormupukuiset miehet ovat?" kysyi Billot tullessaan -komppanian eteen, joka seisoi kiväärit jalalla Palais-Royal-torilla -palatsin suurella portilta Chartres-kadulle asti. - -"Ne kuuluvat ranskalaiseen kaartiin!" huusivat useat. - -"Vai niin!" -- sanoi Billot lähestyen heitä ja näyttäen -savoijilaista, joka ei enää ollut muuta kuin ruumis. "Vai niin, te -olette ranskalaisia ja sallitte saksalaisten surmata meitä!" - -Kaartilaiset astuivat vaistomaisesti askeleen taaksepäin. - -"Surmata!" mutisivat muutamat rivissä seisovat. - -"Niin, surmata. He ovat surmanneet tämän ja monta muuta." - -"Kuka sen on tehnyt?" - -"Kuninkaalliset saksalaiset rakuunat. Ettekö kuulleet huutoja, -laukauksia, kavioiden kopsetta?" - -"Kyllä kuulimme!" huusi pari kolme sataa miestä. "Vendôme-torilla -surmattiin ihmisiä." - -"Ja, tuhannen tulimmaista, te kuulutte samaan kansaan!" huusi Billot -kääntyen sotilaiden puoleen. "Te olette siis raukkoja, kun sallitte -surmata veljiänne." - -"Raukkoja!" mutisi muutama rivissä seisova. - -"Niin... raukkoja! Sen sanoin ja sen sanon kerran vielä." - -"Vai niin", jatkoi Billot astuen pari kolme askelta niitä kohden, -jotka olivat uhkaavalla tavalla huudahtaneet, "aiotte kai surmata -minut todistaaksenne, ettette ole raukkoja?" - -"Jo riittää!... Jo riittää..." sanoi eräs sotilas. "Te olette -urhoollinen mies. Mutta te olette porvari ja voitte tehdä mitä -haluatte. Mutta sotilas on sotilas, ja vala sitoo häntä." - -"Ja siis", huudahti Billot, "jos teitä käskettäisiin ampumaan meitä, -meitä aseettomia, niin tekisitte sen, te Fontenayn sankareitten -seuraajat, jotka tarjositte englantilaisille etua laukaista ensiksi!" - -"Minä en ampuisi", sanoi eräs sotilas. - -"En minäkään, en minäkään", vakuuttivat useat. - -"Estäkää siis toisiakin tekemästä sitä", vaati Billot. "Kun annatte -saksalaisten surmata meitä, on se samaa kuin itse tappaisitte." - -"Rakuunat! Rakuunat!" huusi monta ääntä, samalla kun torille -kokoontunut kansa alkoi väistyä Richelieu-kadulle päin. Ja etäältä -kuului yhä lähenevää ratsuväen hevosten töminää. - -"Aseisiin! Aseisiin!" huusivat pakenevat. - -"Tuhat tulimmaista!" koveni Billot, heittäen maahan savoijilaisen -ruumiin, jota hän siihen asti oli kantanut, "antakaa meille edes -kiväärinne, ellette itse tahdo niitä käyttää." - -"Hitto vieköön, käytämme kyllä!" innostui sotilas, jonka puoleen -Billot oli kääntynyt siepaten maanviljelijän kädestä kiväärin, -jonka tämä jo oli temmannut itselleen. "Hei, patruunat esille, ja -jos itävaltalaiset hiiskuvat sanankaan näille kunnon miehille, niin -saavat nähdä." - -"Niin, niin, he saavat nähdä", huusivat sotilaat tarttuen -laukkuihinsa ja siepaten niistä patruunia valmiiksi hampaisiinsa. - -"Kirottua", sanoi Billot polkien jalkaansa, "etten muistanut ottaa -metsästysluikkuani. Mutta kai joku noista itävaltalaisista roistoista -heittää henkensä, ja minä otan hänen pyssynsä." - -"Sitä odottaessanne", virkkoi muuan ääni, "ottakaa tämä karbiini, se -on panostettu." - -Ja tuntematon mies pisti komean ratsupyssyn Billotin käteen. - -Samassa hetkessä rakuunat hyökkäsivät torille, syytäen tieltään -ihmisiä ja lyöden miekoillaan jokaista, johon vain osasivat. - -Upseeri, joka komensi ranskalaisia kaartilaisia, astui pari askelta -eteenpäin. - -"Seis, herrat rakuunat", huusi hän. "Seis! Seis!" - -Joko rakuunat eivät kuulleet tätä huutoa tai eivät tahtoneet kuulla, -tai vauhti oli niin kova, etteivät voineet pysähtyä: he kääntyivät -torin oikealle puolelle ja kaatoivat erään vaimon ja vanhuksen, jotka -katosivat hevosten jalkoihin. - -"Ampukaa siis, ampukaa!" huusi Billot. - -Kun Billot oli upseerin vieressä, saattoi luulla upseerin näin -komentavan. Kaartilaiset nostivat kiväärinsä ja laukaisivat, jolloin -rakuunain hyökkäys heti pysähtyi. - -"Mitä, herrat kaartilaiset", sanoi saksalainen upseeri astuen -hajaantuneen komppaniansa eteen, "tiedättekö, että ammutte meitä?" - -"Totta kai me sen tiedämme!" vastasi Billot ja ampui tähdäten -upseeriin, joka kaatui. - -Silloin kaartilaiset laukaisivat toisen kerran. Saksalaiset -huomasivat nyt joutuneensa tekemisiin hyökkäykseen valmiina -olevien sotilaiden eikä porvareiden kanssa, jotka lähtivät pakoon -heti kun miekalla iskettiin; he käänsivät ratsunsa ja palasivat -Vendôme-torille. Katsojat päästivät sellaisen riemuhuudon, että -monet hevoset pillastuivat ja murskasivat päänsä suljettuihin -ikkunaluukkuihin. - -"Eläköön ranskalainen kaarti!" huusi kansa. - -"Eläkööt isänmaan sotilaat!" huusi Billot. - -"Kiitos", vastasivat nämä; "olemme saaneet nyt tulikasteemme." - -"Niin minäkin", sanoi Pitou. - -"Entä sitten?" kysyi Billot. - -"Entäkö sitten! Ei se minun mielestäni olekaan niin kamalaa kuin -kuvittelin." - -"Mutta nyt", sanoi Billot, joka oli joutunut tarkastamaan karbiinia -ja huomannut sen oivalliseksi aseeksi, "kenen onkaan tämä pyssy?" - -"Minun isäntäni", sanoi sama ääni, joka oli aikaisemmin puhunut hänen -takanaan. "Mutta isäntäni mielestä te käytätte sitä niin hyvin, ettei -hän tahdo ottaa sitä takaisin." - -Billot kääntyi ja tunsi Orleansin herttuan metsästyspalvelijan asun. - -"Ja missä isäntäsi on?" kysyi hän. - -Metsästyspalvelija osoitti muuatta ikkunaa, jonka raollaan olevien -luukkujen takaa herttua oli tarkkaillut tapausten kulkua. - -"Isäntäsi on siis meidän puolellamme?" kysyi Billot. - -"Hän on kaikesta sydämestään ja sielustaan kansan puolella", vastasi -mies. - -"Siinä tapauksessa eläköön kerran vielä Orleansin herttua!" huusi -Billot. "Ystävät, Orleansin herttua on meidän puolellamme, eläköön -herttua!" - -Ja hän viittasi ikkunaan, jonka luukkujen takana herttua seisoi. - -Silloin luukut aukenivat kokonaan, ja herttua kumarsi kolme kertaa. -Sitten luukut jälleen sulkeutuivat. - -Vaikka tämä näky olikin lyhyt, kohotti se innostuksen korkeimmilleen. - -"Eläköön Orleansin herttua!" huusi pari kolme tuhatta ääntä. - -"Murtautukaamme asekauppiaitten myymälöihin", huusi muuan ääni -joukosta. - -"Menkäämme Invalidi-hotelliin!" [Invalidi-hotellissa valtio elätti -rammoiksi tulleita sotilaita. _Suom._] huusi eräät vanhat sotilaat, -"Sombreuilillä on kaksikymmentä tuhatta kivääriä." - -"Invalidi-hotelliin!" - -"Kaupungintalolle!" huusivat useat. "Kauppiaiden esimiehellä -Flessellesillä on kaartin asevaraston avaimet; hän antaa ne meille." - -"Kaupungintalolle", huusi yhä isompi ryhmä. - -Ja kaikki läksivät niihin kolmeen eri suuntaan, joista oli puhuttu. - -Tällä välin rakuunat olivat kerääntyneet parooni de Bezenvalin ja -Lambesqin herttuan luo Ludvig XV:n torille. - -Tätä eivät tienneet Billot ja Pitou, jotka eivät olleet seuranneet -mitään ryhmää, vaan jääneet melkein kahden kesken Palais-Royalin -torille. - -"No, rakas herra Billot, minne me menemme, sanokaahan?" kysyi Pitou. - -"Kyllähän mieleni tekisi seurata noita kunnon miehiä", tuumi Billot. -"Ei suinkaan asekauppiaitten luo, koska minulla on oivallinen -karbiini, vaan Invalidi-hotelliin tai Kaupungintalolle. Mutta koska -en ole tullut Pariisiin tappelemaan, vaan ottamaan selkoa tohtori -Gilbertin osoitteesta, pitäisi minun kai mennä Louis le Grandin -opistoon, missä hänen poikansa on, voidakseni tohtorin tavattuani -kokonaan heittäytyä tähän metakkaan." - -Ja maanviljelijän silmät leimusivat. - -"Siis ensin kouluun, se on loogillisinta", sanoi Pitou, "koska olemme -tulleet Pariisiin sitä varten." - -"Ota siis kivääri, miekka tai mikä ase tahansa joltakulta noista -maassa makaavilta joutilailta", sanoi Billot osoittaen viittä kuutta -rakuunaa, jotka viruivat maassa, "ja lähtekäämme sitten opistolle." - -"Mutta eiväthän nuo aseet ole minun omiani", sanoi Pitou. - -"Kenenkä ne siis ovat?" kysyi Billot. - -"Nehän ovat kuninkaan." - -"Ne ovat kansan", sanoi Billot. - -Kun Pitou oli saanut tällaisen selityksen maanviljelijältä, jonka -hän tiesi niin rehelliseksi, ettei hän tekisi kellekään vääryyttä, -uskalsi hän hyvin varovasti lähestyä lähinnä olevaa rakuunaa. Ja -varmistuttuaan siitä, että mies oli ihan hengetön, hän otti miekan, -kiväärin ja patruunalaukun. - -Pitoun olisi tehnyt mieli ottaa kypärikin, mutta kun hän ei ollut -varma siitä, ulottuiko Billotin selitys puolustusaseisiinkin eikä -vain hyökkäysvälineihin, jätti hän sen tekemättä. - -Mutta kootessaan itselleen aseita hän samalla kuunteli -Vendôme-torille päin. - -"Ooho", sanoi hän, "minä luulen kuninkaallisten saksalaisten -palaavan." - -Todellakin kuului hitaasti lähenevän ratsuväen kavioiden kopsetta. -Pitou kumartui katsomaan Regence-kahvilan nurkan takaa ja näki -Saint-Honorén kauppahallin kohdalla patrulliryhmän, joka lähestyi -kiväärit ojossa. - -"Pian, pian pois", sanoi Pitou, "he palaavat." - -Billot katsahti ympärilleen nähdäkseen, voisiko ryhtyä vastarintaan. -Tori oli melkein autio. - -"Pois tosiaan täältä", päätti hän. - -Ja hän kiirehti Chartres-kadulle, kintereillään Pitou, joka olan yli -kiinnitettävän miekankannattimen käyttöä tuntematta laahasi mahtavaa -säiläänsä vain vyössään pitkin katukiveystä. - -"Tuhannen pentelettä", noitui Billot, "sinähän näytät -rautakauppiaalta. Ripustappas kuntoon se viikatteesi." - -"Mihin?" kysyi Pitou. - -"Ka, lempo, tähän!" selitti Billot. - -Ja häh kiinnitti paikalleen Pitoun miekanhankkiluksen, jolloin toinen -pääsi astelemaan niin nopeasti, ettei mitenkään olisi sitä vauhtia -saanut ilman tuollaista apukeinoa. - -Seikkailuitta he pääsivät Ludvig XV:n torille asti. Mutta -siellä Billot ja Pitou kohtasivat sen joukon, joka oli pyrkinyt -Invalidi-hotelliin ja tavannut esteen. - -"Mitä täällä on?" kysyi Billot. - -"Ei pääse Ludvig XV:n sillan yli." - -"Entä rantakatua myöten?" - -"Ei sitäkään kautta." - -"Champs-Elyséesin poikki sitten." - -"Ei sieltäkään." - -"Pyörtäkäämme siis takaisin ja menkäämme Tuileriein sillan poikki." - -Ehdotus oli perin yksinkertainen, ja koko joukko seurasi Billotia, -valmiina käyttämään tätä tietä. Mutta heidän päästyään puolimatkaan -Tuileriein puistolle päin näkyi välkkyviä miekkoja. Osasto rakuunoita -oli sulkenut rantakadun. - -"Noita kirottuja on kaikkialla!" mutisi maanviljelijä. - -"Minäpä luulen, että olemme joutuneet ansaan", arveli Pitou. - -"Joutavia", sanoi Billot. "Ei viittä kuutta tuhatta miestä voida -ottaa vangiksi, ja meitä on ainakin sen verran." - -Rantakadulla olevat rakuunat lähestyivät hitaasti, totta kyllä, mutta -lähestyivät yhtäkaikki. - -"Jäljelle jää Royale-katu", sanoi Billot. "Menkäämme sitä tietä, -Pitou." - -Mutta sotilasrivi sulki tien Porte-Saint-Honorén kohdalla. - -"Voitpa todellakin olla oikeassa, Pitou ystäväiseni", myönsi nyt -Billot. - -"Hm!" äännähti vain Pitou. - -Mutta tämä yksi ainoa äänne ilmaisi selvästi, kuinka pahoillaan Pitou -oli siitä, ettei ollut erehtynyt. - -Huudoilla ja kirouksilla joukko ilmaisi selvästi, että se oli yhtä -tyytymätön kuin Pitoukin tähän asian käänteeseen. - -Taitavalla asettelulla oli Lambesqin herttua saanut saarrokseen viisi -tai kuusi tuhatta uteliasta ja kapinallista, sulkemalla Ludvig XV:n -sillan, rantakadut, Champs-Elyséesin, Royale- ja Feuillants-kadut. -Hän oli pyydystänyt heidät suuren rautaisen kaaren sisään; sen -jänteenä olivat Tuileriein puiston muurit, joiden yli oli vaikea -kavuta, ja Pont-Tournantin ristikkoportti, jota oli melkein mahdoton -murtaa. - -Billot punnitsi tilannetta: se ei ollut suotuisa. Mutta ollen tyyni, -kylmäverinen ja vaaroissa neuvokas mies, hän katsahti ympärilleen ja -sanoi Pitoulle, huomatessaan röykkiön hirsiä joen partaalla: - -"Olen keksinyt keinon. Tule tänne." - -Pitou seurasi Billotia kysymättäkään, mitä hän aikoi. - -Maanviljelijä meni hirsien luo, tarttui erääseen ja sanoi Pitoulle -vain: "Autahan minua." - -Pitou tyytyi äänettömänä antamaan apunsa. Vähät hän utelusta välitti, -sillä hän luotti niin ehdottomasti isäntäänsä, että olisi tämän -kanssa mennyt vaikka helvettiin, huomauttamattakaan, että portaat -tuntuivat hänestä varsin pitkiltä ja luola syvältä. - -Ukko Billot oli tarttunut hirren toiseen päähän, Pitou kävi käsiksi -toiseen. - -Kaksistaan he saapuivat rantakadulle kantaen taakkaa, joka olisi -ollut kuudelle tavalliselle miehelle liian raskas. - -Joukko ihailee aina voimaa. Ja vaikka sillä oli kova kiire, väistyi -se antaakseen Billotille ja Pitoulle tietä. - -Kun sitten alettiin ymmärtää, että tämä toiminta voisi hyödyttää -kaikkia, kulki pari kolme miestä edellä huutaen: "Pois tieltä, pois -tieltä!" - -"Sanokaahan, isäntä", lausui Pitou kolmisenkymmentä askelta -kuljettuaan, "onko meillä pitkäkin matka?" - -"Me menemme Tuileriein ristikkoportille." - -"Ohoo!" sanoi joukko alkaessaan täydesti oivaltaa, mistä oli puhe. - -Ja se väistyi entistä nopeammin tieltä. - -Pitou katsoi eteensä ja huomasi, että matkaa portille oli korkeintaan -kolmekymmentä askelta. - -"Jaksan!" sanoi hän lyhyesti kuin aito pytagoralainen. - -Tehtävä kävi Pitoulle sitäkin helpommaksi, kun viisi kuusi väkevintä -miestä riensi auttamaan. Tästä oli seurauksena huomattavan suuri -toiminnan vauhdin lisääntyminen. Viiden minuutin päästä he olivat -Tuileriein portilla. - -"Ja nyt yhteisvoimin", sanoi Billot. - -"Hyvä on", sanoi Pitou, "kyllä ymmärrän. Me saamme tästä sotakoneen. -Roomalaiset nimittivät tällaista muurinmurtimeksi." Ja liikkeeseen -pantu hirsi iski hirveällä voimalla portin lukkoon. - -Tuileriein sisäpuolella vahdissa olevat sotilaat riensivät -vastustamaan tätä ryntäystä. Mutta kolmannen sysäyksen jälkeen portti -aukeni, kääntyi saranoillaan, ja tähän ammottavaan ja pimeään kuiluun -syöksyi koko joukko. - -Lambesqin herttua huomasi, että vangiksi jääneet olivatkin saaneet -pakotien. Hän raivostui. Hän karautti hevosellaan eteenpäin paremmin -tarkatakseen asemaa. Takana olevat rakuunat luulivat hyökkäyskäskyn -annetuksi. Kerran kiihtyneinä eivät hevoset enää voineet hillitä -vauhtiaan; miehet, joilla oli kostettavana Palais-Royal-torilla -kärsimänsä tappio, eivät kai juuri yrittäneetkään niitä hillitä. - -Herttua huomasi, ettei hän voisi enää pidättää yhteentörmäystä, ja -antoi temmata itsensä soturien mukana. Korvia vihlova naisten ja -lasten huuto kaikui ilmoille, vaatien Jumalaa kostajakseen. - -Yön pimeydessä tapahtui kamala mylläkkä. Ne, joihin hyökättiin, -tulivat hulluiksi tuskasta, hyökkääjät hulluiksi raivosta. Sitten -ryhdyttiin jonkinmoiseen puolustukseen, ja pengermiltä lenteli -tuoleja rakuunain päälle. Lambesqin herttua sai sellaisen päähänsä -ja vastasi miekaniskulla laisinkaan ajattelematta, että hän rankaisi -syytöntä syyllisen sijasta, ja seitsemänkymmenen ikäinen vanhus -kaatui maahan. - -Billot näki hänen kaatuvan ja karjaisi. - -Samassa hän oli siepannut karbiininsa olaltaan, pimeässä välähti -valojuova, ja herttua olisi saanut surmansa, ellei hänen hevosensa -juuri samassa olisi sattunut nousemaan takajaloilleen. Hevonen sai -luodin kaulaansa ja kaatui. - -Luultiin herttuan kuolleen, ja silloin rakuunat ryntäsivät -Tuilerieihin ja ahdistivat pakenevia ampuen. - -Mutta nämä olivat jo ennättäneet edelle ja hajaantuivat puiden -suojaan, päästyään väljille tiloille. - -Billot panosti rauhallisesti karbiininsa. - -"Toden totta, Pitou, olitpa oikeassa", virkkoi hän; "olemme tulleet -ihan parahiksi." - -"Ehkä minäkin koetan olla urhoollinen", sanoi Pitou, laukaisten -muskettinsa tiheimpään rakuunajoukkoon. "Ei se tunnukaan niin -vaikealta kuin luulin." - -"Ei kai", sanoi Billot. "Mutta tarpeeton urhoollisuus ei olekaan -mitään urhoollisuutta. Tule tänne, Pitou, ja varo, etteivät koipesi -sotkeudu miekkaan." - -"Odottakaa, rakas herra Billot. Jos kadotan teidät, en tiedä, minne -menen. Enhän minä tunne Pariisia siten kuin te. En ole täällä koskaan -ennen käynyt." - -"Tule, tule", sanoi Billot, ja hän meni virran lähellä olevalle -pengermälle. Hän marssi, kunnes oli sivuuttanut rantakatua saapuvat -joukot, jotka riensivät niin pian kuin voivat auttaakseen tarpeen -tullen Lambesqin herttuan rakuunoita. - -Päästyään pengermän toiseen päähän Billot istahti sen aidakkeelle ja -hyppäsi rantakadulle. Pitou teki samoin. - - - - -XII - -MITÄ TAPAHTUI HEINÄKUUN 13 JA 14 PÄIVÄN VÄLISENÄ YÖNÄ 1789 - - -Kerran päästyänsä rantakadulle molemmat maalaiset näkivät, että -Tuileriein sillalla välkkyi uuden, epäilemättä vihamielisen joukon -aseet; niinpä he hiipivät rantakadun toiselle puolelle ja laskeusivat -Seine-virran rantaan asti. Tuileriein kello löi juuri yksitoista. - -Päästyään virran reunalle tuuheiden haapojen ja korkeiden poppelien -suojaan, joiden juuret imivät voimaansa joesta, heittäysivät Billot -ja Pitou nurmelle lepäämään ja alkoivat neuvotella. - -Oli päätettävä siitä, ja kysymyksen teki maanviljelijä, pitikö pysyä -siinä, missä oltiin suhteellisen hyvässä turvassa, vai mennä ottamaan -osaa taisteluun, jota epäilemättä kestäisi suurimman osan yötä. - -Lausuttuaan tämän kysymyksen Billot odotti Pitoun vastausta. - -Vuokratilallisen ajatuksissa oli Pitoun arvo suuresti kohonnut. -Eilen hän oli näyttänyt suuren tietomääränsä ja tänä iltana -osoittanut rohkeuttaan. Pitou tunsi sen kyllä vaistomaisesti, mutta -ei tullut siitä ylpeäksi; hänen kiitollisuutensa vain kasvoi kunnon -maanviljelijää kohtaan. Pitoulla oli nöyrä luonne. - -"Herra Billot", sanoi hän, "epäilemättä te olette rohkeampi ja minä -vähemmän pelkuri kuin uskoinkaan. Horatius, joka oli kerrassaan -suurempaa lajia miestä kuin me, ainakin runoilijana mukaan, heitti -pois aseensa ja pakeni heti ensimmäisen hyökkäyksen aikana. Minulla -on muskettini, patruunalaukkuni ja miekkani, ja sehän todistaa, että -olen Horatiusta urhoollisempi." - -"No, mihin sinä tällä tähtäät?" - -"Siihen, rakas herra Billot, että rohkeimmankin miehen voi luoti -surmata." - -"Entä sitten?" kysyi maanviljelijä. - -"Sitä vain, että te ilmoititte lähtevänne Pariisiin tärkeälle -asialle..." - -"Kah, tuhannen pentelettä! Sehän on totta, -- tuon lippaan vuoksi." - -"No niin, tulitteko tänne todenteolla lippaan vuoksi vai ettekö?" - -"Lippaan takia minä tulin, hitto vieköön, enkä minkään muun tähden." - -"Jos siis luoti surmaa teidät, niin asiasta, jonka tähden tänne -saavuitte, ei tulekaan mitään." - -"Se on totta, olet ihan oikeassa, Pitou." - -"Kuuletteko tänne asti, kuinka ruhjotaan ja kiljutaan?" jatkoi Pitou -varmistuen sävyltään. "Puu repeytyy kuin paperi ja rauta taipuu kuin -hamppu." - -"Se johtuu siitä, että kansa raivoaa, Pitou." - -"Mutta minun mielestäni näyttää kuningaskin olevan jokseenkin -kiukkuisella päällä", rohkeni Pitou huomauttaa. - -"Kuningasko? Kuinka niin?" - -"Itävaltalaiset, saksalaiset, keisarilliset, joiksi te niitä -nimitätte, ovat kuninkaan sotilaita. No, jos he ampuvat kansaan päin, -on kuningas käskenyt heidän ampua. Ja jotta kuningas antaa sellaisia -määräyksiä, täytyy kuninkaan olla kiihtynyt, vai mitä sanotte?" - -"Olet samalla kertaa sekä oikeassa että väärässä, Pitou." - -"Se ei ole mahdollista, rakas herra Billot, enkä rohkene teille -huomauttaa, että jos olisitte lukenut logiikkaa, ette päästäisi -suustanne tuollaista väitettä." - -"Sinä olet sekä oikeassa että väärässä, Pitou, ja kohta sen ymmärrät." - -"Sitä toivonkin, mutta en pidä sitä mahdollisena." - -"Katsohan, Pitou, hovissa on kaksi puoluetta: kuninkaan puolue, -joka rakastaa kansaa, ja kuningattaren puolue, joka rakastaa -itävaltalaisia." - -"Se johtuu siitä, että kuningas on ranskalainen ja kuningatar -itävaltalainen", täydensi Pitou. - -"Odotahan vielä! Kuninkaan puolella on Turgot ja Necker, -kuningattaren puolella de Breteuil ja Polignacit. Kuningas ei ole oma -herransa, koska hänen on täytynyt antaa ero Turgotille ja Neckerille. -Kuningatar siis vallitsee, toisin sanoen Breteuilit ja Polignacit. -Tästä syystä kaikki menee hullusti. Katsohan, kaiken pahan alku on -madame Deficit. Madame Deficit on raivoissaan, ja hänen nimessään -sotilaat ampuvat; itävaltalaiset puolustavat itävaltalaista, sehän on -selvä seikka." - -"Anteeksi, herra Billot, mutta _deficit_ on latinankielinen sana ja -merkitsee: _puuttuu_. Mitäs siis puuttuu?" - -"Rahaa, tuhannen tulimmaista! Kun puuttuu rahaa, kun kuningattaren -suosikit ovat syöneet varoihin vajauksen, on hän saanut nimekseen -madame Deficit. Kuningas ei ole raivoissaan, vaan kuningatar. -Kuningas on vain suutuksissa siitä, että kaikki käy niin hullusti." - -"Kyllä ymmärrän", sanoi Pitou. "Mutta se lipas?" - -"Se on totta, Pitou! Kirottu politiikka harhaannuttaa aina ajatukseni -kauemmas kuin tahdonkaan. Niin, lipas ennen kaikkea muuta. Olet -oikeassa, Pitou. Kun ensin olen tavannut tohtori Gilbertin, voimme -palata politiikkaan. Minulla on pyhä velvollisuus täytettävänä." - -"Ei mikään ole niin pyhää kuin pyhä velvollisuus", vahvisti Pitou. - -"Me menemme siis Louis-le-Grandin opistolle, missä Sebastien Gilbert -on", päätti Billot. - -"Lähtekäämme vain", sanoi Pitou huoaten, sillä hän oli saanut -levätä pehmeällä nurmikolla, johon hän jo oli ennättänyt mieltyä. -Illan jännittävistä seikkailuista huolimatta hiipi uni, kaikkien -puhdasmielisten ja rasittuneiden uskollinen ystävä, viihdyttävänä -kunnon ja väsyneen Ange Pitoun luo. - -Billot oli jo noussut, ja Pitou nousi myös, kun kello löi puoli. - -"Mutta koulu on luullakseni suljettu puolikahdentoista aikaan", sanoi -Billot. - -"Varmasti onkin", lausui Pitou. - -"Sitäpaitsi voi yöllä joutua ansaan. Lisäksi näen nuotiotulia -Oikeuspalatsin taholta. Voivat minut vangita ja tappaa. Olet -oikeassa, Pitou, minua ei saa vangita eikä tappaa." - -Jo kolmannen kerran sinä päivänä Billot lausui Pitoulle nuo -ihmisylpeydelle mieluisat sanat: "Olet oikeassa." - -Pitoun mielestä oli parasta kerrata samat sanat Billotille. "Olette -oikeassa", lausui hän laskeutuen nurmikolle. "Ei teitä saa tappaa, -herra Billot." - -Ja lauseen loppu hukkui Pitoun kurkkuun. _Vox faucibus haesit_, olisi -hän voinut sanoa, jos olisi valvonut, mutta hän nukkuikin. - -Billot ei sitä huomannut. - -"Sainpa aatoksen!" sanoi hän. - -"Aah!" kuorsasi Pitou. - -"Kuulehan, minulla on aatos. Olenpa vaikka kuinka varovainon, -niin minuun voidaan iskeä, iskeä läheltä tai kaukaa, iskeä ehkä -kuolettavasti, ja voin kuolla heti. Jos niin käy, niin sinun, Pitou, -täytyy tietää, mitä sanot tohtori Gilbertille, mutta pidä suusi -kiinni." - -Pitou ei kuullut mitään eikä siis tietysti vastannutkaan. - -"Jos haavoitun kuolettavasti enkä voi tehtävääni täyttää, niin menet -puolestani tohtori Gilbertin luo ja sanot hänelle... kuuletko, -Pitou?" haastoi maanviljelijä kumartuen nuorukaisen puoleen, "ja -sanot hänelle... Mutta tuo onnetonhan kuorsaa!" - -Billotin innostus laimeni heti Pitoun unen rinnalla. - -"Nukkukaamme siis", sanoi hän. - -Ja hän laskeutui nurkumatta toverinsa viereen. Vaikka -vuokratilallinen oli tottunut rasituksiin, niin päivän kiidätys ja -illan tapaukset vaikuttivat nukuttavasti häneenkin. - -Ja päivä koitti, kun he olivat kolme tuntia nukkuneet tai, oikeammin -sanoen, maanneet horroksissa. - -Heidän avatessaan silmänsä ei Pariisi ollut kadottanut mitään -eilisestä kuohuvasta ilmeestään; sotilaita vain ei näkynyt missään, -sen sijaan kansaa kaikkialla. - -Kansa oli ottanut aseikseen kiireesti valmistettuja peitsiä, -pyssyjä, joita useimmat eivät osanneet käyttää, komeita entisajan -ampuma-aseita, joiden kullasta, norsunluusta ja simpukankuoresta -sommiteltuja koristuksia miehet ihailivat, ymmärtämättä vähääkään -niiden koneistoa. - -Heti sotilaiden peräydyttyä oli ryöstetty Kalustorakennus, ja kansa -kuljetti Kaupungintaloa kohden kahta pientä kanuunaa. - -Hätäkellot moikuivat Notre-Damen tornissa, Kaupungintalossa ja -kaikissa kirkoissa. Ihmisiä ilmestyi -- mistä, sitä ei kukaan tiennyt --- katujen altako, legionittain kalpeita, laihoja, ryysyisiä miehiä -ja naisia, jotka eilen vielä huusivat: Leipää! mutta tänään huusivat: -Aseisiin! - -Synkiltä näyttivät nuo kummitukset, joita kahtena viimeisenä -kuukautena oli saapunut maaseudulta Pariisiin, astuen vaiti -vallituksien läpi, asettuen jo ennestään nälkää näkevään kaupunkiin, -niinkuin arabialaiset ihmissudet majailevat hautuumailla. - -Tänä päivänä koko Ranskanmaa, jota Pariisissa edustivat joka -maakunnasta saapuneet nälkiintyneet olennot, huusi kuninkaalleen: -"Anna meille vapaus!" ja Jumalalleen: "Anna meille ruokaa!" - -Billot heräsi ensimmäiseksi ja herätti Pitounkin. Yhdessä he -lähtivät Louis-le-Grandin koulua kohden; väristen he katselivat -ympärilleen ja kauhistuivat tuota huutavaa kurjuutta. Kuta enemmän -he lähenivät sitä kaupunginosaa, jolla nykyään on nimenä Quartier -latin, -- kuta kauemmaksi he tulivat La Harpe-katua kulkiessaan, -pyrkien Saint-Jaques-kadulle, joka oli heidän matkansa määränä, sitä -useammin he näkivät, samoin kuin fronde-kapinan aikana, rakenneltavan -katusulkuja. Vaimot ja lapset kantoivat talojen yläkertoihin -suuria kirjoja, raskaita huonekaluja, kalliita marmoriesineitä, -murskatakseen niiden avulla muukalaiset sotilaat, jos näitä sattuisi -eksymään Vanhan Pariisin mutkikkaille ja kaidoille kaduille. - -Tuon tuostakin näki pari ranskalaista kaartilaista, jotka olivat -koonneet ympärilleen kansaa. He järjestivät tätä ja tavattoman -nopeasti opettivat käyttämään pyssyjä. Naiset ja lapset katselivat -harjoittelua uteliaina ja melkein haluten itsekin oppia niitä -käyttämään. - -Billot ja Pitou tapasivat Louis-le-Grandin opistossa täyden -kapinan. Koululaiset olivat nousseet vastarintaan ja karkoittaneet -opettajansa. Kun maanviljelijä seuralaisineen saapui ristikkoportin -eteen, olivat oppilaat miehittäneet sen, uhkaillen koulun johtajaa, -joka kyynelsilmin ja kauhuissaan vastasi heille. - -Maanviljelijä katseli hetkisen tätä lasten meteliä ja huusi sitten -äkkiä kaikuvalla äänellä: - -"Kuka teistä on nimeltään Sebastien Gilbert?" - -"Minä", vastasi viidentoista ikäinen nuori, melkein naismaisen -kaunis poika, joka parin kolmen toverinsa kanssa oli tuonut tikapuut -noustakseen muurien yli, koska eivät kyenneet särkemään ristikkoa. - -"Tulkaahan lähemmäksi, lapsukainen!" - -"Mitä minusta tahdotte?" kysyi nuori Sebastien Billotilta. - -"Aiotteko ryöstää hänet?" kysyi johtaja kauhuissaan, nähdessään nämä -molemmat aseistetut miehet, joista nuorta Gilbertiä puhutelleen -kasvot olivat veressä. - -Poika puolestaan katseli molempia miehiä kummastuneena, koettaen -turhaan tuntea rintaveljeään Pitouta, joka oli tavattomasti kasvanut -sen jälkeen, kun he olivat eronneet, ja joka ei tuntunut mitenkään -tutulta sotilaallisessa asussaan. - -"Ryöstää hänet!" huudahti Billot, "ryöstää herra Gilbertin poika, -viedä hänet tuohon sekamelskaan, viedä hänet ehkä saamaan vaarallisia -iskuja. Ei suinkaan!" - -"Siinä näet, Sebastien", sanoi johtaja, "ystäväsi eivät edes -tahdo ottaa sinua seuraansa. Sillä nuo herrat näyttävät ainakin -ystäviltäsi. Kuulkaahan, hyvät herrat, kuulkaahan, nuoret oppilaani, -kuulkaahan lapset, -- totelkaa minua, minä käsken teitä, totelkaa, -minä rukoilen sitä." - -_"Oro obtestorque_", sanoi Pitou. - -"Hyvät herra", virkkoi nuori Gilbert odottamattoman tarmokkaasti, -ollakseen niin nuori, "pidättäkää toverini täällä, jos haluatte, -mutta minä tahdon mennä pois, kuuletteko!" - -Hän astui porttia kohden. Professori pidätti häntä tarttumalla -pojan käsivarteen. Mutta poika lausui ravistaen kastanjanruskeaa -otsatukkaansa: - -"Hyvä herra, olkaa varuillanne. Minä en ole siinä asemassa kuin -toiset; isäni on vangittu, heitetty tyrmään; isäni on tyrannien -vallassa!" - -"Tyrannien vallassa!" huudahti Billot. "Puhu, lapsi, sano, mitä sillä -tarkoitat?" - -"Se on totta", huusivat lapset, "Sebastien on oikeassa. Hänen isänsä -on otettu vangiksi, ja koska kansa on avannut vankiloita, tahtoo hän, -että hänenkin isänsä vankila avataan." - -"Vai niin!" sanoi Billot jättiläisvoimin ravistaen rautaporttia; -"tohtori Gilbert on vangittu! Tuhannen tulimmaista! Pikku Catherine -oli siis oikeassa!" - -"Niin", sanoi pikku Gilbert, "isäni on vangittu, ja senvuoksi tahdon -paeta, tahdon mennä taistelemaan, kunnes vapautan isäni!" - -Ja näitä sanoja säesti sata raivoisaa ääntä, jotka huusivat täyttä -kurkkua: - -"Aseisiin! Aseisiin! Me tahdomme aseita!" - -Huudon kuullessaan kadulle kerääntynyt uteliaiden joukko innostui -tästä sankari-innosta ja syöksyi porttia kohden päästääkseen -koululaiset vapaiksi. Johtaja heittäytyi polvilleen koululaisten ja -hyökkääjien väliin ojentaen kätensä rukoilevasti ristikon läpi. - -"Rakkaat ystävät, rakkaat ystävät!" huusi hän, "kunnioittakaa näitä -lapsia!" - -"Totta kai me heitä kunnioitamme!" sanoi muuan ranskalainen -kaartilainen; "tietysti sen teemme! Ne ovat herttaisia poikia ja -oppivat asetemput kuin enkelit." - -"Rakkaat ystävät, rakkaat ystävät! Nämä lapset ovat heidän -vanhempansa uskoneet huostaani, heidän vanhempansa luottavat minuun, -olen hengelläni vastuussa heistä, mutta taivaan nimessä, älkää -riistäkö minulta lapsia!" - -Billot riensi vuorostaan portin luo ja vastustaen kaartilaisia, -kansajoukkoa ja oppilaitakin sanoi: - -"Hän on oikeassa, tämä on pyhä talletus! Tapelkoot miehet, menkööt -surman suuhun, samapa tuo, kun vain lapset elävät; täytyyhän säästää -siementä tulevaisuutta varten." - -Vastustavin huudoin tervehdittiin näitä sanoja. - -"Kuka tässä mukisee?" huusi Billot. "Ei se ainakaan liene isä. Minä, -joka teille puhun, otin syliini eilen kaksi kuolevaa miestä. Heidän -verensä on vaatteillani. Katsokaa!" - -Ja hän näytti verisiä liivejään ja paitaansa niin suurenmoisella -eleellä, että se sai kuulijat haltioihinsa. - -"Eilen", jatkoi Billot, "minä taistelin Palais-Royalin luona ja -Tuilerieissä, ja tämä poikakin on taistellut, mutta tällä pojalla ei -ole isää eikä äitiä, ja sitäpaitsi hän on jo melkein mies." - -Ja hän osoitti Pitouta, joka tunsi siitä ylpeytensä paisuvan. - -"Tänään", jatkoi Billot, "minä taas taistelen, mutta älköön kukaan -sanoko minulle: Pariisilaiset olivat niin heikkoja kamppaillessaan -muukalaisia sotilaita vastaan, että kutsuivat lapsetkin avukseen." - -"Se on totta, se on totta!" kuului kaikkialta sotilaiden ja naisten -huutoja. "Hän on oikeassa. Menkää sisään, menkää sisään, lapset!" - -"Kiitos, kiitos", sanoi johtaja, koettaen ristikon läpi tavoittaa -Billotin kättä. - -"Ja ennen kaikkea", sanoi tämä, "pitäkää hyvää huolta Sebastienista." - -"Pitää huolta minusta! Mutta minä sanon, että minusta ei saa pitää -huolta!" huusi nuori oppilas kalpeana ja tapellen palvelijoiden -kanssa, jotka väkisin veivät häntä pois. - -"Päästäkää minut sisään", sanoi Billot, "niin kyllä rauhoitan hänet." - -Joukko antoi tilaa. Maanviljelijä kiskoi järjestään Ange Pitouta, -ja molemmat astuivat koulun pihaan. Kolme neljä kaartilaista ja -kymmenkunta vahtia oli portilla vartioimassa ja estämässä oppilaita -lähtemästä. Billot meni suoraa päätä Sebastienin luo ja ottaen -kyhmyisiin käsiinsä hänen valkoiset ja hienot kätensä sanoi: - -"Sebastien, tunnetko minut?" - -"En." - -"Olen isäntä Billot, isänne tilanhoitaja." - -"Nyt minä tunnen teidät." - -"Ja tunnetko tätä poikaa?" jatkoi Billot osoittaen seuralaistaan. - -"Sehän on Ange Pitou", sanoi poika. - -"Niin, Sebastien, minä se olen." - -Ja Pitou heittäytyi ilosta itkien rintaveljensä ja oppitoverinsa -kaulaan. - -"Ja mitä nyt sitten?" kysyi poika vähääkään ilahtumatta. - -"Mitäkö nyt?... Jos toiset ovat ottaneet sinulta isän, niin minä -annan hänet sinulle takaisin." - -"Tekö?" - -"Niin, minä, minä, ja kaikki ne, jotka ovat tuolla seurassani. -Perhana vieköön! Eilen olimme tekemisissä itävaltalaisten kanssa ja -olemme nähneet heidän patruunalaukkunsa." - -"Ja todistuksena siitä on tämä, joka minulla on", vahvisti Pitou. - -"Vapautammehan hänen isänsä?" huusi Billot kansanjoukolle. - -"Sen teemme", karjui joukko. "Me vapautamme hänet!" Sebastien pudisti -päätänsä. - -"Isäni on Bastiljissa", sanoi hän alakuloisesti. - -"Entä sitten!" huudahti Billot. - -"Entäkö sitten! Eihän Bastiljia voi valloittaa!" vastasi lapsi. - -"Mitä sinä siis aiot tehdä, koska olet siitä varma?" - -"Aion mennä torille, siellähän taistellaan; ehkä isäni huomaisi minut -vankilan ristikkojen takaa." - -"Mahdotonta." - -"Mahdotonta! Miksi se olisi mahdotonta? Kävellessäni eräänä päivänä -koululaisten kanssa, näin erään vangin kasvot. Jos olisin nähnyt -isäni yhtä selvästi kuin näin tuon vangin, olisin tuntenut hänet ja -huutanut: ole levollinen isä, minä rakastan sinua!" - -"Ja jos Bastiljin sotilaat olisivat surmanneet sinut?" - -"No, silloin he olisivat surmanneet minut isäni silmien edessä." - -"Senkin tuhannen paholaista, Sebastien, sinä olet paha poika, kun -menisit surmattavaksi isäsi silmien eteen. Hän olisi kuollut surusta -vankityrmässä, hän, jolla ei ole ketään muuta maailmassa ja joka -sinua palavasti rakastaa! Sinulla, Gilbert, on toden totta paha -sydän." - -Ja maaviljelijä ravisti poikaa. - -"Niin on, niin on, paha sydän", ulvoi Pitou puhjeten itkemään. - -Sebastien ei vastannut mitään. - -Ja pojan vaipuessa synkkiin mietteisiin Billot ihaili hänen kalpeita -ja hienoja kasvojaan, hehkuvia silmiään, hienoa ja ivallista -suutansa, kotkannenäänsä ja voimakasta leukaansa, joka samalla kertaa -ilmaisi sielun ja veren aateluutta. - -"Sanoitko, että isäsi on Bastiljissa?" lausui viimein maanviljelijä. - -"Sanoin." - -"Ja miksi?" - -"Siksi, että isäni on Lafayetten ja Washingtonin ystävä, siksi, että -isäni on ollut miekoin taistelemassa Amerikan vapauden puolesta ja -kynällään Ranskan vapauden puolesta -- siksi, että koko maailma -tuntee isäni tyrannien vihaajaksi, siksi, että hän on kironnut -Bastiljia, jossa toiset kärsivät... Siksi hän on sinne joutunut." - -"Milloin?" - -"Kuusi päivää sitten." - -"Ja missä hänet vangittiin?" - -"Havren tienoolla, juuri kun hän astui maihin." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Sain kirjeen häneltä." - -"Havrestako?" - -"Niin." - -"Itse Havressako hän joutui vangiksi?" - -"Lillebonnessa." - -"Kuulehan, poika, älä ole minulle ynseä, vaan kerro minulle kaikki -tarkoin. Minä vannon ennen jättäväni luuni Bastiljin torille kuin -olen vapauttamatta isääsi." - -Sebastien katsoi maanviljelijään ja huomatessaan hänen puhuvan -sydämensä kyllyydestä heltyi. - -"Niin", sanoi hän, "Lillebonnessa. Hänellä oli sen verran aikaa, että -ennätti kirjoittaa nämä sanat erääseen kirjaan: - - "Sebastien, olen vangittu, ja minut viedään Bastiljiin. - - Malttia. Toivo ja ahkeroitse! - - Lillebonne, heinäkuun 7 päivänä 1789. - - J.K. Minut on vangittu vapauden tähden. - - Poikani on Pariisissa Louis-le-Grandin opistossa. Tämän kirjan - löytäjää pyydetään ihmisyyden nimessä viemään kirja pojalleni. - Hänen nimensä on Sebastien Gilbert." - -"Ja tuo kirja?" kysyi Billot läähättäen jännityksestä. - -"Hän pani kirjan sisään kultarahan, sitoi sen nuoralla kiinni ja -heitti ulos ikkunasta." - -"Ja...?" - -"Ja kauppalan pappi löysi sen. Hän valitsi seurakuntalaisistaan -vankan nuoren miehen ja sanoi: 'Jätä kaksitoista frangia perheellesi, -jolla ei ole leipää, ja loput kaksitoista saat mennäksesi Pariisiin -viemään tämän kirjan eräälle poika-raukalle, jonka isä on vangittu -sen vuoksi, että hän rakasti liian paljon kansaa.' Nuori mies saapui -eilen keskipäivän aikaan. Hän antoi minulle isäni kirjeen. Tällä -tavalla olen saanut tietää hänen joutuneen vangiksi." - -"Toden totta", sanoi Billot, "tämän kuultuani alan ajatella hiukan -parempaa papeista. Valitettavasti he eivät kaikki ole samanlaatuisia. -Ja missä se kunnon nuori mies on?" - -"Hän läksi eilisiltana. Hän toivoo säästävänsä perheelleen vielä -viisi livreä niistä kahdestatoista, jotka hän sai mukanansa." - -"Kaunista, kaunista!" kiitti Billot itkien ilosta. "Kansa on -hyväsydämistä, eikö olekin, Gilbert?" - -"Nyt te tiedätte kaikki." - -"Niin tiedän." - -"Olette luvannut hankkia minulle isäni takaisin, jos kerron kaikki. -Olen puhunut, alkakaa nyt ajatella lupaustanne." - -"Olen sanonut, että vapautan hänet tai annan surmata itseni. Näytä -nyt minulle se kirja", sanoi Billot. - -"Tässä se on", vastasi poika ottaen taskustaan Rousseaun teoksen -_Yhteiskuntasopimuksesta_. - -"Ja missä on isäsi kirjoitus?" - -"Tässä", sanoi poika näyttäen noita rivejä. - -Vuokratilallinen suuteli kirjoitusta. - -"Nyt", sanoi hän, "pysy vain tyynenä. Minä menen etsimään isääsi -Bastiljista." - -"Te onneton!" sanoi johtaja tarttuen Billotin käsiin; "millä tavoin -te voisitte päästä valtiovangin luo?" - -"Valloittamalla Bastiljin, tuhat tulimmaista!" - -Muutamat kaartilaiset alkoivat nauraa. Vähän ajan päästä oli -pilkkanauru levinnyt yleiseksi. - -"Mutta", ärähti Billot luoden ympärilleen vihasta säkenöiviä -katseita, "mitä se Bastilji siis on, sanokaahan?" - -"Kiveä", vastasi muuan sotilas. - -"Rautaa", lisäsi toinen. - -"Ja tulta", täydensi kolmas. "Olkaahan, miekkonen, varuillanne, -muutoin poltatte hyppysenne." - -"Niin, niin, siinä voi polttaa hyppysensä!" huusi joukko kauhuissaan. - -"Senkin pariisilaiset", karjui tilanomistaja. "Teillä on kivikuokkia, -ja te pelkäätte kiviä; teillä on lyijyä, ja pelkäätte rautaa, -- -ruutia, ja pelkäätte tulta. Pariisilaiset pelkureita, pariisilaiset -halpamaisia, pariisilaiset orjia: tuhannen paholaista! Missä on -rohkea mies, joka lähtee minun ja Pitoun seurassa valloittamaan -kuninkaan Bastiljia? Nimeni on Billot, maanviljelijä Ile-de-Francesta. -Eteenpäin!" - -Billot oli intoutunut huimaavan urhoolliseksi. - -Ympärillä joukko jo innosta vapisten ja leimuten huusi: - -"Bastiljiin! Bastiljiin!" - -"Poika", kysyi hän, "mikä oli isäsi viimeinen sana?" - -"Ahkeroitse!" vastasi Sebastien. - -"Siis, _ahkeroitse_ sinä täällä, me menemme _ahkeroimaan_ tuolla. -Mutta meidän työmme vaatii hävitystä ja surmaamista." - -Poika ei vastannut sanaakaan. Hän peitti käsillään kasvonsa, -puristamattakaan Pitoun kättä, joka syleili häntä, ja sai sellaisen -kouristuskohtauksen, että hänet oli pakko viedä opiston sairaalaan. - -"Bastiljiin!" huusi Billot. - -"Bastiljiin!" huusi Pitou. - -"Bastiljiin!" kertasi joukko. - -Ja niin lähdettiin Bastiljia kohden. - - - - -XIII - -KUNINGAS ON NIIN HYVÄ, KUNINGATAR ON NIIN HYVÄ - - -Nyt lukijamme sallikoot meidän selittää tärkeimmät valtiolliset -tapahtumat, jotka olivat sattuneet sen jälkeen, kun viimeisessä -julkaisussamme jätimme Ranskan hovin. - -Ne, jotka tuntevat tämän aikakauden historian tai joita pelkkä -historia kauhistuttaa, voivat sivuuttaa tämän luvun, sillä tätä -seuraava jatkaa juuri sitä, mihin edellinen loppui. Tämä luku on -ainoastaan niitä varten, jotka tahtovat tietää kaikki. - -Vuoden tai parin ajan oli jotakin tuntematonta, ennenkuulumatonta, -menneisyydestä saapuvaa ja tulevaisuuteen johtavaa ollut ilmassa. Se -oli vallankumous. - -Voltaire oli hetkiseksi toipunut kuolinkamppailussaan ja kohoten -istualleen nähnyt tämän loistavan aamuruskon paistavan sen yön -syvyyksissä, missä se vielä uinui. - -Vallankumous, samoin kuin Kristuskin, jonka ajatuksen se oli -omistanut, tuli tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. - -Kun Anna Itävaltalainen tuli holhoojahallitsijaksi, sanoivat -kardinaali de Retzin kertomuksen mukaan kaikki: _Kuningatar on niin -hyvä!_ - -Kun eräänä päivänä madame de Pompadourin lääkäri Quesnoy, joka asui -hoidokkinsa luona, näki Ludvig XV:n astuvan sisään, valtasi hänet -kaiken syvän kunnioituksen syrjäyttävä tunne niin täydellisesti, että -hän vapisi. - -"Mikä teitä vaivaa?" kysyi häneltä madame de Housset. - -"Se", vastasi Quesnoy, "että joka kerta kun näen kuninkaan, -ajattelen: Tuossa on kuitenkin mies, jonka vallassa on katkaisuttaa -kaulani!" - -"Siitähän ei ole vaaraa", sanoi madame de Housset, _"kuningas on niin -hyvä!"_ - -Näillä kahdella puhetavalla: _Kuningas on niin hyvä! Kuningatar on -niin hyvä!_ luotiin Ranskan vallankumous. - -Kun Ludvig XV kuoli, hengähti Ranska helpotuksesta. Olihan päästy -samalla kertaa Pompadoureista, Dubarryistä ja Hirvipuistosta. - -Ludvig XV:n huvitukset tulivat kansalle kalliiksi: ne yksinään -maksoivat yli kolme miljoonaa vuodessa. - -Onneksi oli uusi kuningas nuori, siveellinen, hyväätekeväinen, -melkein filosofi. - -Tämä kuningas oli samoin kuin Jean-Jaques Rousseaun Émile, oppinut -ammatin tai oikeammin kolmekin ammattia. - -Hän oli lukkoseppä, kelloseppä ja mekanikko. - -Kauhistuen sitä kuilua, jonka partaalla hän seisoo, hylkääkin -kuningas aluksi kaikki suosionanomukset. Hoviherrat vapisevat. -Kaikeksi onneksi muuan asia lohduttaa heitä: kuningas ei hylkää -anomuksia omassa nimessään, vaan Turgot, ja kuningatar ei vielä ehkä -olekaan täydelleen kuningatar, joten hänellä ei tänä iltana ole samaa -vaikutusvaltaa kuin toivottavasti huomenna. - -Vuoden 1777 tienoissa hän saavuttaa tämän kauan odotetun -vaikutusvallan: kuningatar tulee äidiksi. Kuningas, joka tätä ennen -jo oli niin hyvä kuningas ja puoliso, tulee kaiketi nyt hyväksi -isäksi. - -Kuinka voisikaan hän nyt enää kieltää mitään siltä, joka on -lahjoittanut kruununperillisen. - -Eikä siinä vielä kaikki; kuningas on hyvä velikin. Tunnettehan, -kuinka Beaumarchais uhrattiin Provencen kreivin vuoksi, vaikka -kuningas ei rakastanutkaan tätä kuivakiskoista lukumies-veljeänsä. - -_Kuningas on niin hyvä, kuningatar on niin hyvä_ 121 - -Mutta sen sijaan hän rakastaa paljon Artoisin kreiviä, nuorinta -veljeä, komeaa ranskalaisen aatelismiehen esikuvaa. - -Hän rakastaa tätä niin paljon, että jos hän joskus kieltää -jotakin kuningattarelta, Artoisin kreivin tarvitsee vain liittyä -kuningattareen, eikä kuningas voi enää mitään evätä. - -Tämän vuoksi pääsevätkin herttaiset henkilöt hallitsemaan. Herra -de Calonne, maailman kaikkein herttaisin mies, on valtionvarain -ylijohtaja. Hän sanoo kuningattarelle: - -"Madame, jos se on mahdollista, niin se on jo kuin toteutunut; jos -mahdotonta, niin sen pitää toteutua." - -Tästä päivästä alkaen, jolloin tämä ihastuttava vastaus kiertää -Pariisin ja Versaillesin salongeissa, avataan jälleen punainen kirja, -jonka jo pelättiin pysyvän suljettuna. - -Kuningatar ostaa Saint-Cloudin. Kuningas ostaa Rambouilletin. - -Kuninkaalla ei enää ole suosikkeja, vaan kuningattarella: sisarukset -Diane ja Jules de Polignac maksavat Ranskalle yhtä paljon kuin -Pompadour ja Dubarry. - -_Kuningatar on niin hyvä!_ - -Ehdotetaan hovin talouden suuria menoeriä vähennettäviksi. Muutamat -suostuvat siihen, mutta muuan linnan vakituisia toimihenkilöitä -kieltäytyy jyrkästi vähennyksestä, nimittäin herra de Coigny. Hän -tapaa kuninkaan eräässä käytävässä, panee toimeen suuren kohtauksen. -Kuningas pakenee ja illalla sanoo nauraen: - -"Olen melkein varma siitä, että ellen olisi myöntynyt, olisi Coigny -lyönyt minua." - -_Kuningas on niin hyvä!_ - -Ja toisinaan kuningaskunnan kohtalo riippuu pienen pienistä -seikoista, esimerkiksi hovipojan kannuksista. - -Ludvig XV kuolee. Kuka pääsee Aiguillonin herttuan seuraajaksi? - -Kuningas Ludvig XVI kannattaa Machautia. Hän on niitä ministereitä, -jotka ovat kannatelleet jo huojuvaa valtaistuinta. _Mesdames_ -- -kuninkaan tädit nimittäin -- puoltavat herra de Maurepasia, joka -on perin huvittava ja kirjoittaa somia runoja. Hän on kyhännyt -Pontchartrainissa kolme nidosta, joita hän nimittää muistelmiksensa. - -Tässä ratkaisee vain kilpajuoksu. Kuka ennättää ensimmäiseksi antaa -sanan -- kuningas ja kuningatarko Arnouvilleen vai _mesdames_ -Pontchartrainiin? - -Kuninkaalla on käsissään valta, hänen puolellaan siis on -mahdollisuudet. Hän kiiruhtaa kirjoittamaan: - -"Lähtekää heti Pariisiin. Odotan." - -Hän pistää tämän viestin kuoreen ja kirjoittaa osoitteeksi: - -"Herra kreivi de Machaut, Arnouvillessa." - -Kutsutaan hovipoika päätallista, annetaan hänelle kuninkaallinen -kirje. Hän saa määräyksen lähteä täyttä laukkaa ratsastamaan. - -Nyt kun hovipoika on lähtenyt, voi kuningas ottaa vastaan prinsessat. - -_Mesdames_, samat, joille heidän isänsä oli antanut nimeksi -- -niinkuin olemme nähneet _Josef Balsamo-romaanissa_. -- Riepu, Rääsy -ja Varis, kolme varsin hienoa nimitystä, odottavat oven takana, -joka on vastapäätä sitä, mistä hovipoika läksi, -- odottavat hänen -lähtöänsä. - -Kun hovipoika on poistunut, sopii prinsessain astua sisälle. - -He tulevat, vetoavat kuninkaaseen herra de Maurepasin puolesta. -Kysymys on vain ajasta, kuningas ei tahdo suotta evätä tädeiltään. -_Kuningas on niin hyvä!_ - -Hän aikoo myöntyä silloin, kun hovipoika on kylliksi kaukana, jotta -häntä ei enää voitaisi tavoittaa. - -Hän taistelee muodon vuoksi tätejään vastaan, pitäen kelloa silmällä; -puoli tuntia on ihan tarpeeksi -- kello ei voi näyttää väärin, sillä -hän on itse sen tarkistanut. - -Kahdenkymmenen minuutin päästä hän suostuu: - -"Tavoitettakoon hovipoika", sanoo hän, "niin asia on sillä hyvä!" - -Mesdames rientävät. Mies ratsun selkään; hän saa ajaa kuoliaaksi -hevosen, kaksi hevosta, kymmenen hevosta, mutta hovipoika on saatava -kiinni. - -Se on tarpeetonta; ei käy pakolliseksi ajaa hevosta kuoliaaksi. - -Lähtiessään on hovipoika kompastunut portaissa ja taittanut toisen -kannuksensa. Eihän voi yhden kannuksen avulla karauttaa täyttä -laukkaa. - -Päätallin päällikkönä on sitäpaitsi ritari d'Abzac, eikähän päästäisi -kuriiria hevosen selkään (sillä hänhän tarkastaa kuriirit), -ellei kuriiri lähde sellaisella tavalla, joka tuottaa kunniaa -kuninkaalliselle tallille. - -Hovipoika ei pääse taipaleelle, ennenkuin on saanut molemmat -kannukset. - -Seurauksena siitä on, että hovipoikaa ei pidätetäkään Arnouvillen -tiellä, täyttä laukkaa ajamassa, vaan kuninkaallisen linnan pihassa. -Hän on satulassa ja valmiina lähtemään moitteettomassa asussa. - -Häneltä otetaan kirje. Kirje jätetään silleen, sillä sehän sopii -kelle tahansa. Sen sijaan että kirjeen kuoressa oli osoite: "Herra -kreivi de Machaut, Arnouvillessa", prinsessat kirjoittavatkin: "Herra -kreivi de Maurepas, Pontchartrainissa." - -Kuninkaallisen tallin kunnia on pelastettu, mutta yksinvalta on -syösty häviön tielle. - -Maurepasin ja Calonnen avulla kaikki luonnistuu hyvin, toinen laulaa, -ja toinen maksaa. Hoviherrojen ohella on vielä valtion verotulojen -vuokraajat, jotka myös tekevät tehtävänsä hyvin. - -Ludvig XIV aloitti hallituksensa hirttämällä pari yli-veronkantajaa -Colbertin neuvoa seuraten. Senjälkeen hän otti La Vallièren -rakastajattarekseen ja rakennutti Versaillesin. La Vallière ei -maksanut hänelle mitään. Mutta Versailles, jonne hän tahtoi -lemmittynsä majoittaa, kävi kalliiksi. - -Sitten vuonna 1685 karkoitetaan miljoona toimeliasta käsityöläistä -Ranskasta sen perustuksella, että he ovat protestantteja. - -Niinpä vuonna 1707, vielä suuren kuninkaan aikana, Boisguilbert -sanookin puhuessaan vuodesta 1698: - -"Siihen aikaan se vielä kävi laatuun, sillä silloin oli vielä öljyä -lampussa. Mutta nyt on kaikki loppunut raaka-aineen puutteessa." - -Mitä sanotaankaan kahdeksankymmentä vuotta tuon jälkeen, -- kun -Dubarryt ja Polignacit ovat tehneet tehtävänsä! Kun on pakotettu -kansa hikoilemaan vettä, pakotetaan se hikoilemaan verta. Siinä -kaikki! - -Ja tämä kaikki tapahtuu hienoja muotoja noudattaen. - -Ennen voudit olivat ankaria, raakoja ja kylmiä kuin vankilan portit, -joiden taakse he heittivät uhrinsa. Nyt he ovat ihmisystäviä. -Toisella kädellä he kyllä riistävät kansan putipuhtaaksi, mutta -toisella rakentavat sille sairashuoneita. - -Muuan ystäväni, eräs suuri rahamies, väitti, että niistä -sadastakahdestakymmenestä miljoonasta, jotka suolatulli tuotti, -tullin vuokraajat pistivät omiin taskuihinsa seitsemänkymmentä -prosenttia. Senvuoksi eräässä seurassa neuvosherra, jolta kysyttiin, -eikö valtio voisi tehdä säästöjä, vastasi sanaleikillä: - -"Emme me kaipaa valtiosäästöjä, vaan valtiosäätyjä." - -Se kipinä putosi ruutiin, ruuti leimahti ja sai aikaan tulipalon. -Jokainen kertasi neuvosherran lausetta, ja säätyjä vaadittiin koolle. - -Hovi määräsi säätyjen kokoontumispäiväksi toukokuun ensimmäisen -päivän 1789. - -Elokuun 24 päivänä 1788 herra de Brienne erosi. Hänkin oli varsin -kepeästi hoidellut valtion raha-asioita. Mutta erotessaan hän ainakin -antoi viisaan neuvon: piti kutsua Necker jälleen toimeen. - -Necker palasi ministeristöön, ja jälleen heräsi luottamus kaikissa. -Mutta Ranskan suurena väittelykysymyksenä pysyi yhä kansakunnan -edustaminen kolmisäätyisenä. - -Siéyès julkaisi kuuluisan lentokirjasen "kolmannesta säädystä." - -Dauphinén maakunta, jonka eduskunta kokoontui hovin tahtoa vastaan, -päätti, että kolmas sääty olisi yhtä suurella vallalla edustettu kuin -aateli ja papitkin. - -Pantiin toimeen arvohenkilöiden kokous, jota kesti kolmekymmentäkaksi -päivää, marraskuun kahdeksannesta joulukuun yhdeksänteen päivään 1788. - -Tällä kertaa Jumala sekaantui asiaan. Kun kuninkaitten ruoska ei -saanut mitään aikaan, vinkui Jumalan ruoska sensijaan ilmassa ja pani -kansan liikkeelle. - -Tuli talvi ja nälänhätä. Nälkä ja pakkanen avasivat vuoden 1789 ovet. - -Pariisi oli tulvillaan sotaväkeä, kadut täynnä vartiostoja. Pari -kolme kertaa panostettiin aseet väkijoukon edessä, joka oli -kuolemassa nälkään. - -Sitten, kun aseet ovat panostetut, ei niitä käytetäkään, silloin kun -niitä pitäisi käyttää. - -Eräänä aamuna, huhtikuun 26 päivänä, viisi päivää ennen säätyjen -kokoonkutsumista, on muuan nimi kaikkien huulilla. Tähän nimeen -liitetään mitä pahimmat kirosanat, sitäkin vihaisemmin, kun se -kuuluu työmiehelle, joka on rikastunut. Réveillon, niin vakuutetaan, -Réveillon, Saint-Antoinen esikaupungissa olevan kuuluisan -paperitehtaan johtaja, Réveillon on sanonut, että työmiesten -päiväpalkka pitäisi alentaa seitsemäänkymmeneen viiteen centimeen. -Se olikin totta. Hovi, lisättiin, aikoi antaa hänelle mustan nauhan, -Pyhän Mikaelin ritarikunnan merkin. Se taasen oli järjetöntä puhetta. -Mellakoihin liittyy jokin hupsu juttu. Ja huomattava on, että etenkin -tällaisista huhuista saa suoranainen vallankumous yllykkeensä ja -voimansa. - -Kansa tekee nuken, antaa sille nimeksi Réveillon, koristaa mustalla -nauhalla, sytyttää sen tuleen Réveillonin oman oven edessä ja polttaa -sen lopullisesti Kaupungintalon torilla, kunnallisten viranomaisten -silmien edessä, heidän katsellessaan. - -Kun tästä ei koidu rangaistusta, käy kansa uskaliaammaksi. Se -julistaa, että seuraavana päivänä, kun Réveillon ensin on kuvan -muodossa tuomittu, kansa ottaa hänet itsensä käsiteltäväkseen. - -Tämä on suoranainen haaste hallitusvallalle. - -Hallitusvalta lähetti kolmekymmentä ranskalaista kaartilaista, tai -niitäkään ei hallitusvalta lähettänyt, vaan eversti de Byron. - -Nämä kolmekymmentä kaartilaista saivat katsella tätä suuripiirteistä -kaksintaistelua, jota eivät kyenneet estämään. He näkivät, kuinka -tehdas ryöstettiin, huonekalut heiteltiin ikkunoista, kaikki -rikottiin, kaikki poltettiin. Tässä sekamelskassa varastettiin 500 -kulta-louisdoria. - -Juotiin viinit kellareista, ja kun ei enää ollut viiniä, -ryypiskeltiin tehtaan värit, joita luultiin viiniksi. - -Koko 27 päivä kului tähän hurjuuteen. - -Noiden kolmenkymmenen sotilaan avuksi lähetettiin ranskalaisesta -kaartista muutamia komppanioita, jotka ensin ampuivat tyhjiä -laukauksia ja sitten täysiä. Kaartilaisiin liittyivät illalla herra -de Bezenvalin sveitsiläiset. - -Sveitsiläiset eivät ota vallankumousta leikin kannalta. He unohtivat -luodit patruunoihin, ja kun sveitsiläiset ovat luonnostaan -metsästäjiä, ammuttiin parikymmentä ryöstäjää kuoliaaksi. - -Muutamilla oli taskuissaan osa edellämainituista kultarahoista, jotka -Réveillonin kirjoituspöydän laatikosta olivat joutuneet ryöstäjille -ja tätä kautta sveitsiläisille. - -Bezen vai oli kaikki tehnyt omalla vastuullaan. Kuningas ei häntä -kiittänyt, mutta ei moittinutkaan. Mutta kun kuningas ei kiitä, on se -sama kuin moite. - -Parlamentti pani toimeen tutkimuksen. Kuningas keskeytti sen. -_Kuningas oli niin hyvä!_ - -Kuka sitten oli sytyttänyt kansan tuleen? Kukaan ei voinut sanoa. - -Onhan tosiaan nähty kuumina kesäpäivinä, että tulipalo syttyy ihan -syyttä. - -Syytettiin Orleansin herttuaa. Syytös oli järjetön; se jäi sikseen. - -29 päivänä Pariisi oli rauhallinen -- ainakin näytti siltä. - -Tuli toukokuun 4 päivä. Kuningas ja kuningatar menivät koko hovin -seurassa Notre-Dameen kuulemaan messua _Veni Creator_. - -Huudeltiin paljon: "Eläköön kuningas!" ja vielä enemmän: "eläköön -kuningatar!" _Kuningatar oli niin hyvä!_ - -Se oli viimeinen rauhanpäivä. - -Seuraavana päivänä ei enää huudeltu niin paljon "eläköön kuningatar", -mutta sensijaan sitä enemmän: "eläköön Orleansin herttua." - -Tämä huuto koski kipeästi kuningattareen, joka halveksi siihen -määrään herttuaa, että syytti häntä pelkuriksi. Ikäänkuin milloinkaan -olisi ollut pelkuria Orleansin suvussa, alkaen hänestä, joka voitti -Casselin taistelun, Chartresin herttuaan asti, joka vaikutti -Jemmapesin ja Valmyn voittoihin! - -Se oli niin voimakas isku, että nais-parka oli pyörtymäisillään; -hänen päänsä oli jo riipuksissa, häntä täytyi tukea. Madame Campan -kertoo tämän muistiinpanoissaan. - -Mutta tämä riipuksissa oleva pää nousi jälleen ylpeänä ja korskeana -pystyyn. Ne, jotka näkivät hänen silloisen ilmeensä, eivät enää -milloinkaan sanoneet: _Kuningatar on niin hyvä!_ - -On olemassa kolme kuningattaren muotokuvaa; eräs on maalattu vuonna -1776, toinen 1784 ja muuan 1788. Olen nähnyt ne kaikki kolme -Versaillesissa. Katselkaa te niitä vuorostanne, jos nämä kolme kuvaa -kerran pannaan samaan saliin, voi niistä lukea Marie-Antoinetten koko -elämänkerran. - -Kolmen säädyn kokoontumisesta piti tulla sovinto, mutta siitä tulikin -sodanjulistus. - -"Kolme säätyä!" huudahti Siéyès; "ei, vaan kolme eri kansakuntaa!" - -Toukokuun 3 päivänä, päivää ennen Pyhän Hengen messua, otti kuningas -edusmiehet vastaan Versaillesissa. - -Muutamat kehoittivat häntä panemaan sydämellisyyden hovisääntöjen -sijaan. - -Kuningas ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Hän otti ensiksi -vastaan papiston. Sitten aateliston. Lopulta kolmannen säädyn. - -Kolmas sääty oli odottanut kauan ja murisi. Entisten säätykokousten -aikana se piti puheensa polvistuneena. - -Nyt ei voitu saada kolmannen säädyn puheenjohtajaa polvistumaan. -Päätettiin, ettei kolmas sääty pitäisikään puhetta. - -Toukokuun 5 päivän istunnossa kuningas pani hatun päähänsä ja -aatelisto myös. Kolmas sääty tahtoi menetellä samaten, mutta silloin -kuningas paljasti päänsä. Mieluummin hän oli avopäin kuin näki -kolmannen säädyn hattupäisenä edessään. - -Kesäkuun 10 päivänä Siéyès tuli kokoukseen. Hän näki siellä olevan -melkein yksinomaan kolmanteen säätyyn kuuluvia. Papisto ja aatelisto -kokoontuivat muualla. - -"Leikatkaamme köysi poikki", sanoi Siéyès; "on jo aika." - -Ja Siéyès ehdotti, että aateliston ja papiston oli saavuttava -ehdottomasti tunnin kuluessa. - -"Elleivät he saavu, niin poissaolevat saavat tyytyä läsnäolevien -päätökseen." - -Saksalainen ja sveitsiläinen armeija ympäröi Versaillesin. Kokonaisen -patterin kanuunat oli suunnattu kokousta kohden. - -Siéyès ei tästä piitannut. Hän välitti vain siitä, että kansa -näki nälkää. "Mutta eihän kolmas sääty yksinään voi muodostaa -säätykokousta", huomautti joku Siéyèsille. - -"Sitä parempi", vastasi Siéyès, "silloin se muodostaa -kansalliskokouksen." - -Poissaolevat eivät saavu. Siéyèsin ehdotus hyväksytään; kolmas sääty -nimittäytyy kansalliskokoukseksi 400 äänen enemmistöllä. - -Kesäkuun 19 päivänä kuningas määrää Kansalliskokouksen salin -suljettavaksi. Mutta tehdäkseen sellaisen valtiokaappauksen tarvitsee -kuningas verukkeen. Salissa piti muka tehdä valmistuksia suurta -kuninkaallista istuntoa varten seuraavaksi maanantaiksi. - -Kesäkuun 20 päivänä kello seitsemän aamulla saa Kansalliskokouksen -puheenjohtaja tiedon, että sinä päivänä ei olekaan kokousta. - -Kello kahdeksalta hän menee istuntosalin ovelle lukuisain jäsenten -seurassa. Ovi on suljettu ja vartijat ovella. - -Sataa kaatamalla. Tahdotaan murtaa ovet auki. - -Vartiosotilaille on annettu jyrkät määräykset; he panevat painettinsa -ristiin oven eteen. - -Muuan ehdottaa kokoonnuttavaksi Asetorille. Toinen Marlyssa. -Guillotin ehdottaa Pallohuonetta. - -Guillotin! Mikä kummallinen sattuma, että se osuu olemaan juuri -Guillotin, mikä nimi tulee neljää vuotta myöhemmin niin perin -kuuluisaksi, kun siihen on lisätty _e_-kirjain. Mikä kummallinen -sattuma, että juuri Guillotin ehdottaa Pallohuonetta! - -Tämä Pallohuone on tyhjä, rappiolle jätetty, kaikille tuulille avoin. -Se on Kristuksen sisaren seimi! Se on vallankumouksen kehto! - -Kristus oli neitsyen poika. Vallankumous oli raiskatun kansan tytär. - -Tähän suureen mielenosoitukseen vastaa kuningas kuninkaallisella -sanallaan: _Veto_ (epään)! - -Herra de Brézé lähetetään niskuroitsijain luo käskemään heidän -hajaantua. "Me olemme täällä kansan tahdosta", sanoo Mirabeau, -"emmekä lähde täältä muutoin kuin painetti mahassamme." - -Hän ei sanonut, niinkuin väitetään: "Vain painettien pakottamina." -Miksi onkaan jokaisen suuren miehen takana pikkuinen puheniekka, joka -pilaa lauselmat muka siloitellessaan niitä? - -Miksi tällainen oli Mirabeaun takana Pallohuoneessa? Tai -Cambronnen takana Waterloon luona? [Cambronnen epäävä vastaus -antautumisvaatimukseen epätoivoisessa asemassa on mahdoton painattaa -tavallisiin kirjoihin. Victor Hugo on loistavasti tulkinnut, kuinka -suurta oli hienosti sivistyneen miehen karkeasanaisuus tänä uljaana -kuolonhetkenä. -- _Suom._] - -Tämä vastaus mentiin ilmoittamaan kuninkaalle. - -Hän käveli vähän aikaa kiusaantuneen näköisenä. - -"Eivätkö he aio lähteä?", kysyi hän. - -"Eivät, sire." - -"Annettakoon heidän sitten olla." - -Niinkuin näemme, kuninkuus jo taipui kansan käden painaessa ja -painuikin hyvin alas. - -Kesäkuun 23 päivästä heinäkuun 12 päivään asti näytti kaikki -tyyneltä, mutta se oli sitä raskasta ja tukahduttavaa tyyneyttä, joka -ennustaa myrskyä. Se oli huonon nukkumisen pahaa unta. - -Heinäkuun 11 päivänä kuningas tekee päätöksen, kuningattaren, -Artoisin kreivin, Polignacien, koko Versaillesin hovipiirin -kovistelemana, ja erottaa Neckerin. Seuraavana päivänä tämä uutinen -leviää Pariisiin. - -Olemme nähneet, millaisen vaikutuksen se sai aikaan. Heinäkuun 13 -päivän iltana Pariisi puolusti itseään; seuraavana aamuna Pariisi -oli valmis hyökkäämään. Silloin myös Billot huusi: "Bastiljiin"! -ja kolmetuhatta kertasi tätä huutoa, joka pian tuli Pariisin koko -väestön yhteiseksi. - -Olihan olemassa rakennus, joka viisi vuosisataa oli painanut Ranskan -kansan rintaa, kuten kirottu kivenlohkare Sisyfoksen hartioita. - -Mutta Ranska ei luottanut voimiinsa niin paljon kuin titaani: se ei -ollut koskaan koettanut tätä taakkaa nostaa. - -Tämä rakennus, tämä Pariisin otsaan painettu läänitysaatelin sinetti, -oli Bastilji. - -Kuningas oli liian hyvänsävyinen katkaisuttamaan keneltäkään kaulaa, -kuten madame du Hausset sanoi. Mutta hän lähetti ihmisiä Bastiljiin. - -Kun kerran ihminen kuninkaan määräyksestä oli joutunut Bastiljiin, -oli hän unohdettu, haudattu, tuhottu. Sinne ihminen sai jäädä, kunnes -kuningas suvaitsi muistaa hänet, ja kuninkailla on niin paljon uusia -asioita ajateltavana, että he monasti unohtavat entiset. - -Eikä Ranskassa ollut vain yhtä tällaista linnaa; niitä oli -kaksikymmentä; Fort-l'Evêque, Saint-Lazare, Châtelet, Conciergerie, -Vincennes, Rochen linna, Ifin linna, Sainte-Margueriten saaret, -Pignerolles j.n.e. - -Mutta ainoastaan Saint-Antoinen portin läheistä sanottiin pelkästään -Bastiljiksi [_Bastille_ = linnavankila. -- _Suom._], samoin kuin -Roomaa nimitettiin Kaupungiksi. - -Se oli ensiluokkainen linnoitus. Se vastasi yksinään kaikkia muita -yhteensä. - -Vuosisadan ajan oli Bastiljin isännyys ollut saman suvun hallussa. - -Näiden valikoitujen esi-isä oli herra de Châteauneuf. Häntä seurasi -poikansa La Vrillière. Hänen poikaansa La Vrillièreä seurasi hänen -pojanpoikansa Saint-Florentin. Tämä hallitussuku sammui vuonna 1777. - -Kaikkien näiden kolmen isännyyden aikana, jota kesti suurimman -osan Ludvig XV:n hallituskautta, kirjoitettiin lukematon määrä -vangitsemiskäskyjä. Saint-Florentin yksinään vahvisti niitä yli -viisikymmentä tuhatta. - -Vangitsemiskäskyistä sai suuret tulot. Niitä myytiin isille, jotka -tahtoivat päästä pojistaan vapaiksi, ja naisille, jotka tahtoivat -suoriutua miehistään. - -Mitä kauniimpia naiset olivat, sitä huokeammalla he saivat -vangitsemiskäskynsä. Siinä tapauksessa syntyi heidän ja ministerin -kesken suopeuden vaihto. - -Ludvig XIV:n hallituksen päätyttyä olivat kaikki valtion vankilat, -Bastilji etupäässä, jesuiittain käsissä. - -Vankien joukossa olivat kuuluisimmat Rautanaamio, Lauzun ja Latude. - -Jesuiitat olivat rippi-isiä; varmuuden vuoksi he ripittivät vankeja. - -Vielä suuremman varmuuden vuoksi haudattiin kuolleet vangit -toisennimisinä. Muistetaanhan, että Rautanaamio haudattiin -Marchialina. Hän oli 45 vuotta vankilassa. Lauzun oli siellä 14 -vuotta. Latude 30 vuotta. - -Mutta olivathan ainakin Rautanaamio ja Lauzun tehneet suuria rikoksia. - -Rautanaamio, olipa hän Ludvig XIV:n veli tai ei, oli niin Ludvig -XIV:n näköinen, että siitä saattoi erehtyä. Ajattelematontahan on -olla kuninkaan näköinen. [Dumas esittää tässäkin Rautanaamiosta -sen oletuksen, jolle hän perustaa osan toimintajuonta "Bragelonnen -varakreivissä". Meidän päivinämme on Funck-Brentano lopullisesti -todistanut, että Rautanaamio oli vähäpätöinen italialainen, pikku -vehkeilystä näin ankarasti rangaistu. -- _Suom._] - -Lauzun oli mennyt naimisiin suuren Mademoisellen kanssa. -Ajattelematontahan on mennä naimisiin Ludvig XIII:n läheisen -sukulaisen, Henrik IV:n tyttärentyttären kanssa. - -Mutta mitä olikaan Latude-parka tehnyt? Hän oli uskaltanut rakastua -mademoiselle Poissoniin, madame de Pompadouriin, kuninkaan -rakastajattareen. Hän oli tälle kirjoittanut kirjeen. Kunnon nainen -olisi lähettänyt sen kirjoittajalle takaisin, madame de Pompadour -lähetti sen poliisiministeri de Sartinesille. Ja Latude otettiin -kiinni, pakeni, otettiin uudelleen kiinni ja sai olla kolmekymmentä -vuotta Bastiljissa, Vincennessä ja Bicêtressä. - -Eipä siis syyttä suotta vihattu Bastiljia. Kansa vihasi sitä kuin -elävää olentoa. Se oli siitä tehnyt jättiläishirviön, satupedon, joka -armottomasti nieli ihmisiä kitaansa. - -Ymmärtäähän silloin Sebastien Gilbert-poloisen tunteet, hänen -kuultuaan isänsä joutuneen Bastiljiin, ja Billotin vakaumuksen, että -tohtori ei pääsisi vankilasta, ellei häntä sieltä otettaisi. - -Ymmärtäähän myös kansan raivoisan kiihkon, kun Billot huusi: -"Bastiljiin!" - -Mutta mieletöntähän silti oli, niinkuin sotilaat olivat sanoneet, -ajatellakaan valloittaa Bastiljia. Siellä oli ruokavaroja, sotilaita, -kanuunia. Muurit olivat ylhäältä viisitoista jalkaa ja alhaalta -neljäkymmentä jalkaa paksut. Ja linnankuvernöörinä oli herra de -Launay, joka oli tallettanut kolmekymmentätuhatta naulaa ruutia -kellareihin ja uhannut vaaran hetkenä räjäyttää Bastiljin ilmaan ja -sen mukana puolet Saint-Antoinen esikaupunkia. - - - - -XIV - -RANSKAN KOLME HALLITUSMAHTIA - - -Billot astui yhä eteenpäin, mutta ei enää huutanut. Kansa oli -ihastunut hänen sotilaalliseen ryhtiinsä, käsitti hänen kuuluvan -heihin, kertaili hänen sanojaan ja puhui hänen teoistaan, seuraten -häntä joukon yhä kasvaessa niinkuin vuoksi paisuu merenrannikolla. - -Kun Billot tuli Saint-Michelin rantakadulle, oli hänen takanaan -kolmetuhatta puukoilla, kirveillä, peitsillä ja pyssyillä varustettua -miestä. Kaikki huusivat: "Bastiljiin, Bastiljiin!" - -Billot vaipui ajatuksiinsa. Hän teki samat johtopäätökset, jotka -mekin teimme edellisen luvun lopussa, ja vähitellen hänen kuumeisen -innostuksensa tuli jäähtyi. Silloin hän näki kaikki selvänä -ajatuksissaan. - -Aie oli suurenmoinen, mutta mieletön. Sen käsitti kyllä, kun näki, -mikä tyrmistynyt ja ivallinen ilme tuli niiden kasvoihin, jotka -kuulivat huudon: "Bastiljiin!" - -Sitä enemmän hän kuitenkin vakiintui päätöksessään. Mutta hän ymmärsi -myös olevansa äideille, puolisoille, lapsille vastuussa mukanaan -olevien miesten hengestä, ja siksi hän päätti ryhtyä kaikkiin -varokeinoihin. - -Billot johti ensiksi joukkonsa Kaupungintalon torille. Siellä hän -nimitti itselleen luutnantin ja muita upseereita, -- koiria, jotka -pitäisivät laumaa koossa. - -"Ranskassahan on hallitusmahti", tuumi nyt Billot; "niitä on -kaksikin, jopa kolmekin. Neuvotelkaamme yhden kanssa ensin." - -Hän siis meni Kaupungintaloon ja kysyi kuka oli kunnallishallituksen -päämies. - -Hänelle vastattiin, että se oli kauppiaitten esimies, herra de -Flesselles. - -"Ahaa", sanoi hän tyytymättömän näköisenä, "aatelismies, siis kansan -vihollinen." - -"Ei suinkaan", sai hän kuulla vastaukseksi, "vaan henkevä mies." - -Billot nousi Kaupungintalon portaita ylös. Etusalissa hän tapasi -vartijan. - -"Tahtoisin puhutella herra de Flessellesiä", ilmoitti Billot -huomatessaan vartijan lähestyvän tiedustaakseen, mitä hän etsi. - -"Mahdotonta!" vastasi vartija; "hän täyttää parhaillaan luetteloja -porvarimiliisiä varten, jota kaupunki tänä hetkenä järjestää." - -"Sehän sattuu oivallisesti", sanoi Billot. "Minäkin järjestän -miliisiä, ja kun minulla on jo kolmetuhatta miestä, olen pitemmällä -kuin herra de Flesselles, jolla ei ole vielä ainoatakaan sotilasta -jalkeilla. Ilmoittakaahan se heti hänelle. Katsokaa ikkunasta, jos -mielenne tekee." - -Vartija vilkaisi rantakadulle ja näki Billotin joukon. Hän riensi -siis ilmoittamaan kauppiaitten esimiehelle ja viittasi viestinsä -todisteeksi noihin kolmeentuhanteen mieheen. - -Se herätti esimiehessä jonkinmoista kunnioitusta sitä henkilöä -kohtaan, joka halusi häntä puhutella. Hän läksi neuvostosta, tuli -eteissaliin ja etsi katseillaan. - -Hän huomasi Billotin, arvasi hänet kysyjäksi ja hymyili. - -"Te olette tahtonut puhutella minua", sanoi hän. - -"Olette varmaankin herra de Flesselles, kauppiaitten esimies?" kysyi -Billot. - -"Niin olen. Miten voin teitä palvella? Ilmoittakaa pian, sillä -minulla on paljon työtä." - -"Herra esimies", kysyi Billot, "montako hallitusmahtia Ranskassa on?" - -"Hitto, se riippuu siitä, millä tavalla asian käsittää", vastasi -Flesselles. - -"Sanokaahan, miten te asian käsitätte." - -"Jos kysytte herra Baillylta, niin hän sanoo, että on -olemassa ainoastaan yksi: Kansalliskokous. Jos kysytte herra de -Dreux-Brézéltä, niin hän vastaa, että on olemassa ainoastaan yksi; -kuningas." - -"Ja mikä näistä kahdesta mielipiteestä on teidän käsityksenne, herra -esimies?" - -"Minunkin mielipitein on, että tänä hetkenä ei ole olemassa muuta -kuin yksi." - -"Kansalliskokousko vai kuningas?" - -"Ei kumpikaan, vaan kansa", vastasi Flesselles rypistäen -kaularöyhelöänsä. - -"Vai niin, vai kansa!" sanoi maanviljelijä. - -"Niin, nuo jotka odottavat torilla puukkoineen ja peitsineen. -Kansalla tarkoitan kaikkia kansalaisia." - -"Voitte kylläkin olla oikeassa, herra de Flesselles", sanoi Billot, -"eikä minulle syyttä suotta sanottukaan, että te olette henkevä mies." - -De Flesselles kumarsi. "Minkä hallitusvoiman puoleen näistä kolmesta -te aiotte kääntyä?" kysyi hän sitten. - -"Totta puhuen", vastasi Billot, "kun tahtoo pyytää jotakin oikein -tärkeää, kääntyy Jumalan eikä hänen pyhimyksiensä puoleen." - -"Te siis käännytte kuninkaan puoleen?" - -"Niin tekisi mieleni." - -"Ja olenko epähieno kysyessäni, mitä aiotte pyytää kuninkaalta?" - -"Päästämään vapaaksi tohtori Gilbertin, joka on Bastiljissa." - -"Tohtori Gilbertin?" sanoi Flesselles pilkallisesti. "Hänhän lienee -joku lentolehtisten kirjoittaja?" - -"Sanokaa mieluummin filosofi." - -"Sehän on yhdentekevää, hyvä herra Billot. Epäilen suuresti, tokko -saatte kuningasta suostumaan sellaiseen." - -"Miksi en?" - -"Ensiksi sen vuoksi, että jos kuningas on lähettänyt tohtori -Gilbertin Bastiljiin, on hänellä siihen syynsä." - -"Hyvä on", sanoi Billot; "sanokoon hän minulle syynsä, niin minä -sanon silloin hänelle omani." - -"Hyvä herra Billot, kuninkaalla on paljon työtä. Hän ei jouda -ottamaan teitä vastaan." - -"No, ellei hän jouda ottamaan minua vastaan, niin kyllä keksin keinon -päästä sisään hänen luvattaan." - -"Ja jos pääsettekin sisään, niin tapaatte ensiksi monsieur de -Dreux-Brézén, joka heitättää teidät ovesta ulos." - -"Jokako heitättää minut ovesta ulos?" - -"Niin, hän aikoi heitättää koko Kansalliskokouksenkin. Tosin hän -ei siinä onnistunut, jonkavuoksi hän epäilemättä on raivoissaan ja -purkaa suuttumuksensa teihin." - -"Hyvä on. Siinä tapauksessa käännyn Kansalliskokouksen puoleen." - -"Tie Versaillesiin on suljettu." - -"Lähden sinne kolmentuhannen mieheni saattamana." - -"Olkaahan varuillanne, tiellä kohtaatte neljä- tai viisituhatta -sveitsiläistä sekä kaksi- tai kolmetuhatta itävaltalaista, jotka -haukkaavat teidät ja kolmetuhatta miestänne yhdeksi suupalaksi; -olette silmänräpäyksessä kadonneet." - -"Hitto soikoon! Mitä siis tehdä?" - -"Mitä hyvänsä, mutta tehkää minulle palvelus ja viekää pois nuo -kolmetuhattanne, jotka kivääreillä takovat kivitystä ja tupakoivat. -Kellareissamme on seitsemän- tai kahdeksantuhatta naulaa ruutia, ja -yksi ainoa kipinä voi sen sytyttää." - -"Siinä tapauksessa järjestänkin toisin", oivalsi Billot; "en käänny -kuninkaan enkä Kansalliskokouksen puoleen, vaan vetoan kansaan, ja me -valloitamme Bastiljin." - -"Millä tavalla?" - -"Niiden kahdeksantuhannen ruutinaulan avulla, jotka te, herra -esimies, annatte minulle." - -"Niinkö luulette?" sanoi Flesselles ivallisesti. - -"Se on varmaa. Olkaahan hyvä ja antakaa kellarien avaimet." - -"Mitä! Lasketteko leikkiä?" sanoi esimies. - -"En, minä en laske leikkiä", vakuutti Billot. - -Hän tarttui molemmin käsin Flessellesin kaulukseen ja sanoi: - -"Avaimet tänne heti, tai huudan miehet avukseni." - -Flesselles kävi kalmankalpeaksi. Hän puristi huulensa ja hampaansa -kouristuneesti yhteen, mutta hänen äänensä ei vähääkään muuttunut, -vaan säilytti ivallisen sävynsä. - -"Toden totta, teette minulle suuren palveluksen ottamalla tuon -ruudin. Annan siis teille avaimet, niinkuin haluatte. Muistakaahan -vain, että olen teidän ylin virkamiehenne, ja jos muiden läsnäollessa -tekisitte minulle, mitä teette kahden kesken, niin tunnin päästä -olisivat kaupungin vartijat hirttäneet teidät. Te tahdotte siis -ehdottomasti saada tuon ruudin?" - -"Tahdon", vastasi Billot. - -"Ja itsekö sen ja'atte?" - -"Minä itse." - -"Milloin?" - -"Ihan heti." - -"Anteeksi, mutta minulla olisi täällä vielä tehtäviä, joihin -tarvitsen neljännestunnin. Ja ellei teillä ole mitään sitä vastaan, -toivoisin tuon jakamisen tapahtuvan vasta sitten, kun olen lähtenyt. -Minulle on ennustettu, että kuolen väkivaltaisella tavalla, mutta -kovin vastenmielisesti lennän ilmaan." - -"Samapa tuo, siis neljänneksen päästä. Mutta minäkin puolestani teen -pyynnön." - -"Minkä?" - -"Lähestykäämme molemmat tätä ikkunaa." - -"Minkätähden?" - -"Tahdon saada teidät kansan suosioon." - -"Kiitos. Millä tavoin?" - -"Saattepahan nähdä." - -Billot vei esimiehen ikkunan ääreen. - -"Ystävät", huusi hän, "tekeehän teidän yhä mielenne valloittaa -Bastilji?" - -"Tekee, tekee!" huusi kolme- tai neljätuhatta ääntä. - -"Mutta teillä ei ole ruutia, eikö niin?" - -"Ei ole. Ruutia! Ruutia!" - -"No niin! Kauppiaitten esimies, joka on tässä, antaa teille -Kaupungintalon kellareissa säilytetyn ruudin. Kiittäkää häntä, -ystäväni!" - -"Eläköön kauppiaitten esimies! Eläköön Flesselles!" huusi koko -kansanjoukko. - -"Kiitos omasta puolestani! Kiitos hänen puolestaan!" - -"Nyt minun ei enää tarvitse tarttua takkinne kaulukseen, ei kahden -kesken eikä kaikkien nähden", sanoi Billot. "Ellette nyt anna meille -ruutia, niin kansa repii teidät kappaleiksi." - -"Tässä on avaimet", sanoi esimies; "teidän pyytämistapanne on -sellainen, ettei teille voi vastata kieltävästi." - -"Siinä tapauksessa rohkaisette mieltäni", sanoi Billot, joka näytti -keksineen uuden tuuman. - -"Hitto vieköön! Vieläkö te aiotte jotakin muuta pyytää minulta?" - -"Vielä. Tunnetteko Bastiljin kuvernöörin?" - -"Herra de Launayn?" - -"En tiedä, mikä hän on nimeltään." - -"Hänen nimensä on de Launay." - -"Kai siis on. Tunnetteko herra de Launayn?" - -"Hän on ystäviäni." - -"Siinä tapauksessa varmaankin toivotte, ettei hänelle tapahtuisi -mitään pahaa." - -"Sitä todella toivon." - -"Paras keino sen estämiseksi on, että hän luovuttaa minulle Bastiljin -tai ainakin tohtorin." - -"Ettehän toki usko minulla olevan häneen niin suurta vaikutusvaltaa, -että hän luovuttaa teille joko vankinsa tai linnoituksensa?" - -"Se on sitten minun asiani. En vaadi teiltä muuta kuin -suosituskirjettä päästäkseni hänen luokseen." - -"Hyvä herra Billot, huomautan jo edeltäpäin, että jos pääsette -Bastiljiin sisälle, pääsette sinne yksinänne." - -"Hyvä niinkin!" - -"Huomautan myös, että jos sinne menette yksinänne, mahdollisesti ette -palaa sieltä laisinkaan." - -"Vaikkapa vain!" - -"No, annan teille siis suosituskirjeen Bastiljiin." - -"Odotan sitä." - -"Mutta yhdellä ehdolla." - -"Ja mikä se on?" - -"Että te ette huomenna tule minulta pyytämään lupakirjaa kuuhun. -Ilmoitan jo edeltäpäin, etten tunne siellä ketään." - -"Flesselles! Flesselles!" lausui kumea ja äreä ääni kauppiaitten -esimiehen takana, "jos te näytätte tuolla tavoin kahtalaista naamaa, -joista toinen nauraa aatelistolle ja toinen hymyilee rahvaalle, niin -ennen huomispäivää olette mahdollisesti kirjoittanut itsellenne -pääsykirjan siihen maailmaan, josta kukaan ei palaa." - -Esimies kääntyi väristen. - -"Kuka siten puhuu?" kysyi hän. - -"Minä, Marat." - -"Filosofi Marat! Lääkäri Marat!" huudahti Billot. - -"Niin filosofi Marat, lääkäri Marat", sanoi Flesselles, "jonka -lääkäritoimensa perusteella pitäisi kyetä parantamaan hulluja. Hän -voisi tänään saada hyvin paljon potilaita." - -"Herra de Flesselles", jatkoi synkkä puhuttelija, "tuo kunnon -kansalainen odottaa teiltä suosituskirjelmää herra de Launayn -puheille päästäkseen. Ja minä huomautan teille, ettei hän yksinään -odota, vaan kolmetuhatta miestä hänen kerallaan." - -"Hyvä on, hän saa sen." - -Flesselles meni pöydän ääreen, laski toisen kätensä otsalleen ja -toisella hän nopeasti kirjoitti muutaman rivin. - -"Tässä on suosituksenne", sanoi hän ojentaen paperin Billotille. - -"Lukekaa", sanoi Marat. - -"Minä en osaa lukea", pahoitteli Billot. - -"Antakaa siis tänne, niin minä luen." - -Billot ojensi paperin Maratille. - -Tämä suositus oli seuraavalla tavalla laadittu; - - 'Herra kuvernöörille. - - Me Pariisin kauppiaitten esimies lähetämme täten luoksenne herra - Billotin neuvottelemaan kanssanne kaupunkia koskevista asioista. - - Heinäkuun 14 päivänä 1789. - - _de Flesselles_.' - -"Hyvä on!" sanoi Billot; "antakaahan tänne." - -"Onko tämä suositus mielestänne tällaisena hyvä?" kysyi Marat. - -"Ehdottomasti." - -"Odottakaahan, herra esimies liittää siihen jälkikirjoituksen, joka -tekee sen vielä paremmaksi." - -Ja hän lähestyi Flessellesiä, joka seisoi pöydän ääressä nojaten -nyrkillään siihen ja katsellen halveksivasti molempia miehiä -ja kolmatta miestä, joka puolittain alastomana ilmestyi ovelle -muskettiinsa nojautuneena. - -Tämä kolmas oli Pitou, joka oli seurannut Billotia ja oli valmis -noudattamaan kaikkia maanviljelijän määräyksiä, olkoot ne millaisia -tahansa. - -"Jälkikirjoitus jonka lisäätte kirjeeseen ja joka sen tekee -paremmaksi, on seuraava", sanoi Marat Flessellesille. - -"Sanelkaa, herra Marat." - -Marat laski paperin pöydälle ja osoittaen sormellaan kohtaa, johon -Flessellesin piti kirjoittaa lisäys, lausui: "Kansalainen Billot -esiintyy neuvottelijana, ja senvuoksi uskon hänen henkensä teidän -kunnianne huostaan." - -Flesselles katsoi Maratiin kuin mieheen, jonka litteän naaman -hän mieluummin olisi murskannut nyrkillään kuin suostunut hänen -vaatimukseensa. - -"Epäröittekö?" kysyi Marat. - -"En", sanoi Flesselles, "sillä asiaa punniten, ettehän vaadi mitään -muuta kuin sellaista, mikä on oikein." - -Ja hän kyhäsi pyydetyn jälkikirjoituksen. - -"Mutta, hyvät herrat", virkkoi hän, "painakaa mieleenne, etten vastaa -herra Billotin turvallisuudesta." - -"Ja minä vastaan siitä", sanoi Marat, "sillä teidän vapautenne saa -olla takeena hänen vapaudestaan, teidän päänne hänen päästänsä. Kas -tässä, kunnon Billot, suosituksenne." - -"Labrie!" huusi de Flesselles, "Labrie!" - -Komeapukuinen lakeija astui sisään. - -"Vaununi!" käski de Flesselles. - -"Ne odottavat herra esimiestä pihalla." - -"Lähtekäämme siis", sanoi esimies. "Haluatteko vielä mitään muuta?" - -"Ei muuta", vastasivat Billot ja Marat yhtaikaa. - -"Saako antaa hänen mennä?" kysyi Pitou. - -"Ystäväiseni", sanoi Flesselles, "minun täytyy huomauttaa teille, -että olette hiukan liian huolimattomasti puettu voidaksenne seisoa -minun huoneeni ovenvartijana. Jos ehdottomasti tahdotte jäädä tänne, -niin pukekaa takkinne toisin päin yllenne ja seisokaa selkä seinässä -kiinni." - -"Saako antaa hänen mennä?" lausui Pitou uudelleen, ja katse, jonka -hän loi Flessellesiin, osoitti selvästi, ettei hän vähääkään -nauttinut tämän leikinlaskusta. - -"Saa!" vastasi Billot. - -Pitou väistyi syrjään. - -"Ehkä teette väärin antaessanne tuon miehen poistua", arveli Marat; -"hänestä olisimme saaneet oivallisen panttivangin. Mutta olkoon hän -missä tahansa, luottakaa minuun, kyllä hänet löydän." - -"Labrie", lausui kauppiaitten esimies noustessaan vaunuihin, "täällä -jaetaan kohta ruutia. Jos talo sattumalta räjähtäisi ilmaan, niin en -tahdo joutua raunioihin. Siis pois täältä, pois täältä pian!" - -Vaunut vierivät holvikäytävän kautta torille, missä viisi-, -kuusituhatta miestä mutisten odotti. - -Flesselles arveli, että hänen lähtönsä voitaisiin käsittää väärin ja -katsoa yhtä hyvin paoksi. - -Hän kurkoittautui ulos vaunuista. - -"Kansalliskokoukseen!" huusi hän ajajalle. - -Silloin osa joukkoa taputti hänelle raivoisasti käsiään. - -Marat ja Billot olivat tulleet parvekkeelle ja kuulivat Flessellesin -viime sanat. - -"Voin lyödä vetoa oman pääni hänen päätänsä vastaan", sanoi Marat, -"ettei hän mene Kansalliskokoukseen, vaan kuninkaan luo." - -"Pitääkö meidän vangita hänet?" kysyi Billot. - -"Ei", sanoi Marat julmasti hymyillen. "Olkaa rauhassa, kiiruhtakoon -hän kuinkakin paljon, me pidämme vielä suurempaa kiirettä. Ja nyt -ruutia jakamaan!" - -"Niin, ruutia jakamaan", toisti Billot. - -Ja he läksivät portaita alas Pitoun seuraamina. - - - - -XV - -KANSAN MIRABEAU - - -Niinkuin Flesselles oli sanonut, oli kaupungintalon kellareissa -kahdeksantuhatta naulaa ruutia. - -Marat ja Billot astuivat ensimmäiseen kellariin, kädessään lyhty, -jonka kiinnittivät kattoon. Pitou asettui ovelle vartijaksi. - -Ruuti oli noin kaksikymmentä naulaa käsittävissä nassakoissa. Miehiä -asetettiin portaille muodostamaan ketju, ja nassakoita alettiin -siirtää. - -Alussa syntyi hämminkiä, kun ei tiedetty, oliko ruutia riittävästi -kaikille, jonka vuoksi jokainen tunkeili saamaan osuuttansa. Mutta -Billotin nimittämät päälliköt saivat miehet tyyntymään, ja jako -toimitettiin jokseenkin hyvässä järjestyksessä. Jokainen kansalainen -sai puoli naulaa ruutia, jonka avulla he voisivat laukaista noin -kolme- tai neljäkymmentä panosta. - -Mutta kun kukin oli saanut ruutiosuutensa, huomattiin, että pyssyistä -oli puute. Tuskin viidelläsadalla oli aseet. - -Ruudinjaon aikana meni osa raivoisasta joukosta aseita etsiessään -siihen huoneeseen, missä vaalimiehet istuivat. He olivat -järjestämässä sitä kansallismiliisiä, josta vartija oli maininnut -Billotille. Oli päätetty, että tähän sotajoukkoon kuuluisi -neljäkymmentäkahdeksan tuhatta miestä. Sitä ei ollut vielä muualla -kuin paperilla, mutta nyt jo väiteltiin sen kenraalista. Tämän -väittelyn aikana kansanjoukko tunkeutui Kaupungintaloon. Se oli -itse järjestäytynyt. Se tahtoi vain päästä eteenpäin. Siltä puuttui -ainoastaan aseita. - -Tänä hetkenä kuului vaunujen jyrinää. Kauppiaitten esimiestä ei -ollutkaan päästetty menemään, vaikka hän oli näyttänyt käskykirjeen, -jolla kuningas vaati häntä tulemaan luokseen; hänet tuotiin nyt -väkivalloin Kaupungintaloon takaisin. "Aseita! Aseita!" kuului -kaikkialta huutoja, kun hän tuli näkyviin. - -"Asehuoneeseen! Asehuoneeseen!" huusi kansanjoukko. Ja viisi- tai -kuusituhatta miestä ryntäsi Grèven rantakadulle. Mutta asehuone oli -tyhjä. - -He palasivat kiroillen Kaupungintalolle. - -Esimiehellä ei ollut aseita tai hän ei tahtonut niitä luovuttaa. -Väkijoukon ahdistamana hän keksi sen, että lähetti joukon -Chartreuxiin. - -Munkit avasivat ovensa. Etsittiin kaikkialta, mutta ei löytynyt -pistooliakaan. - -Tällä aikaa Flesselles, joka oli saanut kuulla, että Billot ja -Marat olivat ruutia jakamassa, ehdotti vaalimiehille, että nämä -toimittaisivat Launayn luokse lähetystön, joka kehoittaisi häntä -poistamaan kanuunansa. - -Edellisenä päivänä olivat kansassa herättäneet eniten raivoa -kanuunat, joiden suut näkyivät linnoituksen muurien aukoista. -Flesselles toivoi, että näiden poistamisen jälkeen kansa tyytyisi -siihen ja hajaantuisi. - -Lähetystö oli mennyt, kun kansa palasi raivoissaan. - -Kuullessaan huudon tulivat Billot ja Marat kellarista pihalle asti. - -Flesselles koetti pihanpuolisella parvekkeella seisoessaan rauhoittaa -kansaa. Hän ehdotti sellaista säädöstä, että eri piirikunnat -määräisivät taottavaksi viisikymmentä tuhatta pistintä. Kansa oli -suostumaisillaan tähän. - -"Aivan varmasti tuo mies on petturi", sanoi Marat. - -Sitten hän kääntyi Billotin puoleen sanoen hänelle: - -"Menkää toimittamaan tehtäväänne Bastiljissa. Tunnin päästä lähetän -sinne kaksikymmentä tuhatta miestä, joista jokaisella on pyssy." - -Billot oli ensi hetkestä alkanut luottaa tähän mieheen, jonka nimi -oli niin tunnettu, että se oli tullut hänenkin korviinsa. Hän ei edes -tiedustellut, millä tavalla toinen aikoi ne hankkia. Muuan apotti oli -pihalla ottaen osaa toisten innostukseen ja huutaen kaikkien toisten -keralla: "Bastiljiin, Bastiljiin!" Billot ei pitänyt papeista, mutta -tämä häntä miellytti. Hän pani tämän jatkamaan ruudin jakamista. -Apotti suostui toimeen. - -Silloin Marat nousi pengermäkivelle. Kaikkialta kuului hirveätä -hälinää. - -"Hiljaa", jyräytti hän, "minä olen Marat ja tahdon puhua." - -Ikäänkuin taikavoiman vaikutuksesta kaikki vaikenivat ja käänsivät -katseensa häneen. - -"Tahdotteko aseita?" kysyi hän. - -"Tahdomme, tahdomme!" vastasivat tuhannet äänet. - -"Valloittaaksenne Bastiljin?" - -"Niin, niin, niin!" - -"Tulkaa siis minun kerallani, niin saatte niitä." - -"Mistä?" - -"Invalidi-hotellista. Siellä on kaksikymmentäviisi tuhatta pyssyä. -Invalidi-hotelliin!" - -"Invalidiin! Invalidiin! Invalidiin!" huusivat kaikki. "Nyt", sanoi -Marat Billotille, joka oli kutsunut Pitoun luokseen, "te siis menette -Bastiljiin?" - -"Niin." - -"Malttakaahan. Voi sattua, että ennen miesteni saapumista tarvitsette -apua." - -"Se on totta", myönsi Billot; "niin saattaa kyllä käydä." - -Marat repäisi lehden pienestä taskukirjasta ja kirjoitti lyijykynällä -seuraavat sanat: - -"Maratin nimessä." - -Sitten hän piirsi erään merkin paperille. - -"Mitä minä tällä kirjeellä teen, koska siinä ei ole nimeä eikä -osoitetta, kelle sen annan", lausui Billot. - -"Mitä osoitteeseen tulee, niin ei sillä, jolle teitä suosittelen, ole -mitään osoitetta. Mitä hänen nimeensä tulee, niin se on tunnettu. -Kysykää ensimmäiseltä vastaantulevalta työmieheltä Conchonia, rahvaan -Mirabeauta." - -"Gonchon, paina tämä nimi mieleesi, Pitou." - -"Gonchon eli _Gonchonius"_, sanoi Pitou. "Kyllä minä sen muistan." - -"Invalidiin! Invalidiin!" karjuivat äänet yhä suuremmalla raivolla. - -"Lähde, mene", sanoi Marat Billotille, "ja vapauden hengetär -ohjatkoon tietäsi. -- Invalidiin!" huusi hänkin vuorostaan. - -Ja hän läksi pitkin Grèven rantakatua, jäljessään yli kaksikymmentä -tuhatta miestä. - -Billot otti viisisataa seuraansa, kaikki ne, joilla oli aseet. - -Sinä hetkenä, jona toinen joukko läksi samoamaan pitkin virran rantaa -ja toinen suuntasi retkensä bulevardille päin, astui kauppiaitten -esimies ikkunan ääreen. - -"Rakkaat ystävät", huusi hän, "miksi teidän hatussanne on vihreä -tunnus?" - -Heillä oli hatussaan Camille Desmoulinsin kastanjanlehviä. Monet -olivat sen omaksuneet nähdessään toisilla sellaisen, tietämättä mitä -se merkitsi. - -"Se merkitsee toivoa!" huusivat muutamat. - -"Mutta toivon väri on samalla Artoisin kreivin väri. Tahdotteko te -kantaa prinssin värejä?" - -"Emme, emme", huusivat kaikki, Billot äänekkäimmin. - -"Muuttakaa siis tuo tunnus, ja jos tahdotte joitakin värejä kantaa, -niin käyttäkää silloin Pariisin kaupungin, meidän kaikkien yhteisen -äidin värejä sinistä ja punaista, ystäväni, sinistä ja punaista." -[Myöhemmin Lafayette puolestaan huomautti, että sininen ja punainen -yhdessä olivat Orleansin suvun värejä ja lisäsi näihin valkoisen, -lausuen samalla niille, jotka ottivat tällaisen hänen kädestään -vastaan: "Annan teille tunnuksen, joka kiertää kautta koko maailman."] - -"Niin, niin!" huusivat kaikki; "sininen ja punainen!" - -Tämän sanoessaan jokainen polki jalkoihinsa vihreän merkin ja vaati -itselleen nauhoja. Kuin lumouksen vaikutuksesta ikkunat aukenivat, -ja kaikkialta heiteltiin sinipunaisia nauhoja. Mutta näistä riitti -tuskin tuhannelle hengelle. - -Heti revittiin pöytäliinat, silkkiset puvut, vyöt, ikkunaverhot. -Niistä tehtiin solmuja, nauharuusuja, vöitä. Kukin otti osansa. - -Tämän jälkeen Billotin pikkuinen armeija läksi matkaan. - -Taipaleella liittyi siihen lisää. Saint-Antoinen esikaupungin -jokaisesta suonesta tuli rahvaan kuuminta ja kiihkeintä verta. - -He saapuivat jokseenkin hyvässä järjestyksessä Lesdiquières-kadun -kohdalle. Täällä oli jo joukko uteliaita, toiset katsellen arkoina, -toiset tyyninä, toiset röyhkeinä Bastiljin torneja, joihin polttava -aurinko paistoi. - -Kun Saint-Antoinen esikaupungin rummunsoittajat saapuivat omalta -taholtaan; kun satakunta ranskalaista kaartilaista saapui bulevardeja -pitkin; kun Billot saapui joukkoineen, johon kuului arviolta tuhannen -tai tuhannenkaksisataa miestä, muuttuivat kansanjoukon ilmeet heti, -arat tulivat rohkeiksi, tyynet innostuivat ja röyhkeät alkoivat uhata. - -"Pois kanuunat! Pois kanuunat!" huusi kaksikymmentätuhatta ääntä -puiden nyrkkiä kanuunoille, joiden vaskiset kidat näkyivät -vallitusten aukkojen välistä. - -Juuri sinä hetkenä, niinkuin linnoituksen kuvernööri olisi totellut -rahvaan vaatimusta, lähestyivät kanuunamiehet tykkejään ja vetivät -niitä sisäänpäin kunnes ne kokonaan katosivat näkyvistä. - -Rahvas taputti käsiään. He edustivat siis mahtia koska heidän -uhkauksiaan toteltiin. - -Vartijat kulkivat kuitenkin yhä vielä muureilla. Invalidit ja -sveitsiläiset astelivat vuorottain. - -Kun äsken oli huudettu: "Pois kanuunat!" karjuttiin nyt: - -"Pois sveitsiläiset!" Se oli jatkoa eiliseen huutoon: "Alas -saksalaiset!" - -Mutta sveitsiläiset jatkoivat yhtäkaikki asteluaan. - -Muuan alhaalla oleva, joka oli huutanut alas sveitsiläisiä, -kiivastui. Hänellä oli pyssy; hän kohotti sen piippua vartijaa kohden -ja laukaisi. - -Luoti osui Bastiljin vanhaan muuriin jalan verran sen yläreunaa -alemmaksi, ihan sen aukon kohdalle, mistä vartija näkyi. Kuulan jälki -ilmeni valkoisena pilkkuna, mutta vartija ei seisahtunut, ei edes -kääntänyt päätänsä. - -Tämän miehen ympärillä, joka oli antanut merkin mielettömään, -ennenkuulumattomaan hyökkäykseen, syntyi kova hälinä. Vielä oli tässä -huudossa enemmän kauhua kuin raivoa. Monet eivät käsittäneet sitä, -ettei Bastiljia kohden ampuminen ollut mikään kuolemalla rangaistava -rikos. - -Billot katseli tätä vihertävää linnaa, joka muistutti -suomuspeitteisiä satuhirviöitä. Hän luki aukot, joista kanuunat -voivat minä hetkenä tahansa ilmestyä; hän luki vallituksien kiväärit, -jotka kurkistivat uhkaavina valliaukoistaan, pudisti päätänsä ja -muisti Flessellesin sanat. - -"Me emme koskaan pääse tuonne", mutisi hän. "Miksi emme sinne -pääsisi?" sanoi ääni hänen vieressään. Billot kääntyi ja näki hurjan -näköisen miehen, joka oli puettu ryysyihin ja jonka silmät säihkyivät -kuin kaksi tähteä. - -"Siksi, että minun mielestäni ei väkivallalla voi voittaa tuollaista -kivilinnaa." - -"Bastiljin valloittaminen", sanoi mies, "ei olekaan mikään -sotatemppu, vaan uskonkysymys. Usko, niin onnistut." - -"Malttia!" sanoi Billot etsien taskustaan suosituskirjettään; -"malttia!" - -Mies erehtyi hänen aikeistaan. - -"Malttia!" sanoi hän. "Kyllä ymmärrän, sinä olet lihava, sinä; olet -varmaankin maanviljelijä." - -"Niin olenkin", myönsi Billot. - -"Siinä tapauksessa ymmärrän, miksi sanot: malttia. Sinä olet aina -saanut runsaasti ruokaa. Mutta katsohan hiukan taaksesi, niin näet, -millaiset haamut ovat ympärillämme. Katso heidän kalpeita suoniaan, -lue luut heidän vaatteittensa ryysyjen läpi, ja kysy heiltä, -ymmärtävätkö he, mitä maltti merkitsee." - -"Tuo mies puhuu hyvin", supatti Pitou, "mutta hän peloittaa minua." - -"Minua hän ei peloita", vastasi Billot. Ja hän kääntyi miehen puoleen. - -"Niin, malttia", sanoi hän, "mutta ainoastaan vielä neljännestunti." - -"Ahaa!" sanoi mies hymyillen; "neljännestunti! Se ei ole todellakaan -liikaa. Ja mitä sinä teet tänä neljännestuntina?" - -"Neljännestunnin päästä olen käynyt Bastiljissa. Olen ottanut selkoa -siitä, paljonko siellä on sotilaita, päässyt sen kuvernöörin aikeista -selville ja tiedän siis vihdoinkin, mitä tietä sinne on mentävä." - -"Niin kyllä, jos tiedät, mitä tietä sieltä tullaan pois." - -"No, jos minua ei kuulu, niin muuan mies kyllä toimittaa minut sieltä -heltiämään." - -"Ja kuka se on?" - -"Gonchon, kansan Mirabeau." - -Mies vavahti; hänen silmissään leimahti liekki. - -"Tunnetko häntä?" kysyi hän. - -"En" - -"Kuinka siis?" - -"Kuinkako? Minä aion päästä puheisiin hänen kanssaan. Sillä minulle -sanottiin, että ensimmäinen mies, jonka puoleen käännyn Bastiljin -aukiolla, vie minut hänen luokseen. Sinä olet Bastiljin aukiolla; vie -minut hänen luokseen." - -"Mitä hänestä tahdot?" - -"Tahdon antaa hänelle tämän paperin." - -"Kuka on sen lähettänyt?" - -"Lääkäri Marat" - -"Marat! Sinä tunnet siis Maratin?" kysyi mies. - -"Tulen juuri hänen luotansa." - -"Mistä?" - -"Kaupungintalolta." - -"Mitä hän tekee?" - -"Hän on mennyt Invalidiin hankkimaan kahdellekymmenelle tuhannelle -miehelle aseet." - -"Siinä tapauksessa anna minulle paperi. Minä olen Gonchon." - -Billot peräytyi askeleen. - -"Oletko sinä Gonchon?" kysyi hän. - -"Ystävät", sanoi ryysyinen mies, "tässä on muuan, joka ei tunne minua -ja kysyy, olenko minä todellakin Gonchon." - -Joukko purskahti nauruun. Heidän mielestään tuntui mahdottomalta -ajatellakaan, ettei heidän suosituinta puhujaansa tunnettaisi. - -"Eläköön Gonchon!" huusi pari kolme tuhatta ääntä. - -"Tässä on", sanoi Billot ojentaen hänelle paperin. - -"Ystävät", sanoi Gonchon luettuaan paperin ja lyöden Billotia olalle, -"tämä on veljemme, Marat suosittelee häntä meille. Häneen voi siis -luottaa. Mikä on nimesi?" - -"Billot." [_Billot_ merkitsee (teurastus)pölkkyä. -- _Suom._] - -"Ja olkoon minun nimeni Kirves: me kyllä toivottavasti saamme jotakin -aikaan." - -Joukko nauroi tälle veriselle leikinlaskulle. - -"Niin, niin, me saamme jotakin aikaan", hälistiin. - -"No, mitä nyt teemme?" kysyivät jotkut äänet. - -"Hitto vieköön", sanoi Gonchon, "me valloitamme Bastiljin." - -"Hyvin lausuttu", virkkoi Billot, "tätä minä sanon suoraksi puheeksi. -Kuulehan, kunnon Gonchon, montako miestä sinulla on käytettävänäsi?" - -"Lähes kolmekymmentätuhatta." - -"Sinulla siis kolmekymmentätuhatta, kaksikymmentätuhatta saapuu tänne -Invalidista, ja kymmenentuhatta on jo täällä; siinä on enemmänkin -kuin tarvitsemme onnistuaksemme, jos laisinkaan onnistumme." - -"Me onnistumme", vakuutti Gonchon. - -"Niin minäkin uskon. Kokoa siis kolmekymmentätuhatta miestäsi. Minä -menen kuvernöörin luo ja vaadin häntä antautumaan. Jos hän antautuu, -niin sitä parempi, säästyy verta. Ellei hän antaudu, niin vuodatettu -veri tulkoon hänen ylitseen, ja väärän asian puolesta vuodatettu veri -tuottaa onnettomuutta. Kysykää saksalaisilta." - -"Kauanko viivyt kuvernöörin luona?" - -"Niin kauan kuin suinkin, siihen asti, kunnes Bastilji on täydelleen -tarkastettu. Kun olen palannut, alkaa hyökkäys, jos suinkin vain on -mahdollista." - -"Päätetty asia." - -"Et epäile minua?" kysyi Billot Gonchonilta ojentaen hänelle kätensä. - -"Minäkö!" vastasi Gonchon hymyillen halveksivasti ja puristaen -voimakkaan maanviljelijän kättä niin kovasti, ettei sellaista -jäntevyyttä olisi voinut luullakaan olevan noin laihassa ja heikossa -ruumiissa. "Minäkö epäilisin sinua? Miksi niin tekisin? Milloin -vain tahtoisin, virkkaisin vain sanan, tekisin vain viittauksen -ja tallauttaisin sinut maahan kuin madon, vaikka olisitkin noiden -tornien turvassa, jotka huomenna ovat lakanneet olemasta, vaikka -sinua suojelisivat nuo sotilaat, jotka tänä iltana ovat liittyneet -meihin tai lakanneet elämästä. Mene siis ja luota Gonchoniin, samoin -kuin hän luottaa Billotiin." - -Billot oli siitä nyt varma ja meni Bastiljin porttia kohden, -puhuttelijansa kadotessa esikaupunkiin ja tuhansien äänien huutaessa: -"Eläköön Gonchon! Eläköön kansan Mirabeau!" - -"En tiedä, millainen on aateliston Mirabeau", sanoi Pitou Billotille, -"mutta ainakin meidän on ruma." - - - - -XVI - -BASTILJI JA SEN KUVERNÖÖRI - - -Emme kuvaile Bastiljin ulkonäköä. Onhan se tarpeetonta. Se elää -ikuisena kuvana vanhusten ja lasten mielessä. - -Tyydymme vain sanomaan, että bulevardin puolella oli -Bastilji-aukiolle päin kaksi vierekkäistä tornia. Sivut olivat -yhdensuuntaiset nykyisten kanavanrantain kanssa. - -Bastiljin porttia suojasi ensiksi vartijarakennus, sitten kaksi riviä -vahtisotilaita, sitten kaksi nostosiltaa. - -Kun oli sivuutettu nämä esteet, tultiin ensin hallintorakennuksen -pihaan, jossa kuvernööri asui. - -Tästä pihasta johti katettu käytävä Bastiljin vallihautojen luo. - -Tälläkin puolella oli nostosilta, vartijarakennus ja rautainen -ristikkoportti. - -Heti Billotin lähestyessä linnaa aiottiin hänet vangita, mutta hän -näytti Flessellesin antamaa suosituskirjettä ja sai jatkaa matkaansa. - -Billot huomasi silloin Pitoun seuraavan häntä. Pitou ei kyennyt -ottamaan mitään aloitetta, mutta maanviljelijän jäljestä hän olisi -mennyt vaikka helvettiin ja noussut kuuhun. - -"Pysy ulkopuolella", käski Billot. "Ellen palaa, niin hyvä on jonkun -olla muistuttamassa rahvaalle, että minä olen mennyt sisään." - -"Se on totta", sanoi Pitou, "Kuinka pitkän ajan päästä muistutan -siitä?" - -"Tunnin päästä." - -"Ja lipas?" kysyi Pitou. - -"Totta tosiaan! Ellen palaa, -- ellei Gonchon valloita Bastiljia, -tai jos valloituksen jälkeen ei minua löydykään, niin on sanottava -tohtori Gilbertille, joka ehkä löytyy, että Pariisista tuli miehiä, -jotka varastivat minulta lippaan, jonka hän uskoi huostaani viisi -vuotta sitten; että lähdin heti ilmoittamaan hänelle; että Pariisiin -päästyäni kuulin hänen olevan Bastiljissa; että aikoessani valloittaa -Bastiljin heitinkin henkeni, joka kokonaan kuului hänelle." - -"Hyvä on, isäntä", sanoi Pitou. "Mutta se on pitkä läksy, ja minä -pelkään sen unohtavani." - -"Senkö, mitä sanoin?" - -"Niin." - -"Minä kertaan sen." - -"Ei", vastasi muuan ääni Billotin vieressä, "parasta on se -kirjoittaa." - -"Minä en osaa kirjoittaa", sanoi Billot. - -"Minä osaan, sillä olen viraston vahtimestari." - -"Vai olette te vahtimestari?" kysyi Billot. - -"Stanislas Maillard, Châteletin vahtimestari." - -Hän veti taskustaan pitkän luisen rasian, jossa oli paperia, kynä ja -mustetta, siis kaikki, mitä tarvittiin kirjoittamista varten. - -Hän oli neljänkymmenenviiden ikäinen mies, laiha, pitkä, juhlallinen, -kokonaan mustiin puettu, niinkuin hänen virkansa vaatikin. - -"Hänpä muistuttaa hiivatin kovasti haudankaivajaa", mutisi Pitou. - -"Te siis sanotte", kysyi vahtimestari rauhallisesti, "että Pariisista -tulleet miehet ottivat teiltä lippaan, jonka tohtori Gilbert oli -teille uskonut?" - -"Niin." - -"Sehän on rikos." - -"Ne miehet kuuluivat Pariisin poliisilaitokseen." - -"Senkin hävyttömät varkaat!" mutisi Maillard. - -Sitten hän antoi paperin Pitoulle. - -"Kas tässä, nuori mies", sanoi hän, "on tarvitsemanne paperi. Jos hän -saa surmansa" -- hän osoitti Billotia -- "jos sinä saat surmasi, niin -toivottavasti en minä joudu samaten hengiltä." - -"Ja ellette saa surmaanne, niin mitä teette?" kysyi Pitou. - -"Minä teen sen, mitä sinun piti tehdä." - -"Kiitos", sanoi Billot. - -Hän ojensi kätensä vahtimestarille. - -Vahtimestari puristi kättä sellaisella voimalla, että sitä ei olisi -luullut olevan hänen hoikassa ruumiissaan. - -"Voin siis luottaa teihin?" kysyi Billot. - -"Aivan yhtä hyvin kuin Maratiin tai Gonchoniin." - -"Hyvä on", sanoi Pitou; "siinäpä kolmiyhteys, jota en usko tapaavani -paratiisissa." - -Sitten hän kääntyi jälleen Billotin puoleen. - -"Olkaahan varovainen, isäntä!" - -"Pitou", sanoi maanviljelijä niin kaunopuheisesti, että sitä ei -olisi uskonut tapaavansa hänen kaltaisellaan karulla miehellä, "älä -koskaan unohda sitä seikkaa, että Ranskassa on varovaisinta aina -urhoollisuus!" - -Ja hän asteli ensimmäisen vartijajoukon läpi Pitoun palatessa -aukiolle. - -Nostosillan luona hän sai uudelleen neuvotella. - -Billot näytti suosituskirjettään. Silta painui alas. Ristikko -avattiin. - -Ristikon takana oli kuvernööri. - -Tämä piha, missä kuvernööri odotti, oli se, missä vangit saivat käydä -kävelemässä. Sitä vartioi kahdeksan tornia, kahdeksan jättiläistä. Ei -ainoatakaan ikkunaa ollut sinnepäin. Aurinko ei milloinkaan päässyt -paistamaan sen kosteaan ja liukkaaseen kivitykseen. Olisi luullut -olevansa hirveän ison kaivon pohjalla. - -Tässä pihassa oli kahlehdittuja vankeja esittävän veistosryhmän -kannattama kello. Aikaa mitatessaan sen rattaat raksuttivat -säännöllisesti ja hitaasti niinkuin vankiluolan kattoon kokoontuvat -pisarat putoilevat alas. - -Kun vanki joutui tähän pihaan ja hetkisen katseli kivikuilun pohjalla -ollessaan seinien täyttä alastomuutta, pyysi hän vähän ajan kuluttua -päästä tyrmäänsä. - -Tähän pihaan johtavan ristikon takana seisoi, kuten jo olemme -maininneet, herra de Launay. - -Kuvernööri oli neljänkymmenen viiden tai viidenkymmenen ikäinen. -Tänään hän esiintyi harmaassa palttinapuvussa; hänellä oli Pyhän -Ludvigin ritarikunnan punainen nauha ja kädessä miekkakeppi. - -Herra de Launay oli paha mies. Linguetin muistelmat ovat tehneet -hänet surkean kuuluisaksi. Häntä vihattiin melkein yhtä paljon kuin -hänen vankilaansakin. - -Samoin kuin Chateauneufit, La Vrillièret ja Saint-Florentinit -perivät vangitsemiskirjeiden antamisen oikeuden isältä pojalle, niin -Launaytkin luovuttivat Bastiljin isältä pojalle. - -Sillä tiedetäänhän, että sotaministeri ei nimittänyt linnan -virkailijoita. Bastiljissa olivat kaikki paikat kuvernööristä -keittiöpoikaan asti ostettavissa. Bastiljin kuvernööri oli tavallaan -jonkinmoinen suurellinen portinvahti, olkalappuinen emännöitsijä, -joka hankki 60,000 frangin määrärahansa lisäksi 60,000 kiristyksillä -ja lahjusten ottamisella. - -Täytyihän saada takaisin viran ostoon kulutettu pääoma ja sen korot. - -Herra de Launay vaurastui ahneudellaan vielä enemmän kuin -edeltäjänsä. Ehkä hän oli maksanut paikastaan tavallista enemmän ja -aavisti, että hän saisi olla siinä tavallista lyhyemmän ajan. - -Hän elätti oman väkensä vankien kustannuksella. Hän oli vähentänyt -lämmitystä ja otti kaksinkertaisen maksun kaikista heidän -huonekaluistaan. - -Hänellä oli oikeus tuottaa tullitta Pariisiin sata tynnyriä viiniä. -Hän myi tämän oikeuden eräälle ravintoloitsijalle, joka tuotti -Pariisiin hienoja viinejä. Tämän oikeuden kymmenesosalla hän sitten -osti rutihuonoja viinejä, joita juotti vangeilleen. - -Bastiljiin suljetulla raukalla oli ollut vain yksi ainoa lohdutus. -Tämä oli pieni puutarha, joka oli laadittu erään vallituksen päälle. -Siellä he kävelivät, siellä he hetkisen saivat nauttia valosta, -kukista, ilmasta, luonnosta yleensä. - -Hän vuokrasi tämän pienen puutarhan eräälle puutarhurille, ja -viidenkymmenen livren vuoksi, jotka hän tästä sai vuosituloa, hän oli -riistänyt vangeilta niiden viimeisen ilon. - -Rikkaille vangeille hän hankki kyllä kaikenlaisia mukavuuksia. Erään -vangin hän vei oman rakastajattarensa luo, ja vanki kustansi tälle -naiselle asunnon ja elatuksen, joka siis ei Launaylle tullut mitään -maksamaan. - -Lukekaa kirja "Paljastettu Bastilji", niin löydätte sieltä tämän -tapauksen ja vielä monta muutakin. - -Tästä kaikesta huolimatta kuvernööri oli urhoollinen mies. Jo -edellisestä päivästä alkaen oli myrsky ulvonut hänen ympärillään. -Eilisestä asti hän oli tuntenut, kuinka kapinan yhä nouseva laine -loiskui hänen linnansa muuria vastaan. - -Hän oli nyt kyllä kalpea, mutta tyyni. - -Olihan hänen takanaan neljä kanuunaa valmiina ampumaan, ympärillään -sveitsiläisistä ja invalideista muodostettu vartijaväki ja edessään -vain aseeton mies. - -Sillä Bastiljiin tullessaan oli Billot jättänyt karbiininsa Pitoulle. -Hän ymmärsi, että tämän ristikon edessä oli jokainen ase hänelle -vaarallinen eikä suinkaan hyödyllinen. - -Billot pani heti merkille kaikki -- kuvernöörin melkein uhkaavan, -levollisen ilmeen, vartijahuoneessa olevat sveitsiläiset, tornien -huipuilla invalidit, kanuunamiehet, jotka täyttivät lavettien -säiliöitä kuulilla. - -Vartijoilla oli aseensa olallaan, upseerien miekat olivat paljastetut. - -Kuvernööri ei liikahtanutkaan; Billotin täytyi mennä hänen luokseen -asti. Kansan edustajan takana sulkeutui ristikko niin synkästi -rämähtäen, että urhea Billot tunsi väristyksen luihinsa asti. - -"Mitä asiaa teillä taas on minulle?" kysyi de Launay. - -"Taas?" sanoi Billot. "Luullakseni näen teidät ensimmäisen kerran -eikä teillä siis ole mitään syytä olla kyllästynyt minuun." - -"Sain kuulla teidän tulevan Kaupungintalosta." - -"Se on totta, sieltä minä tulen." - -"Äsken jo sain ottaa vastaan yhden valtuuston lähetystön." - -"Mitä se tahtoi?" - -"Se pyysi minua lupaamaan, etten aloittaisi ampumista." - -"Ja lupasitteko?" - -"Lupasin. Se pyysi minua vetämään kanuunat pois näkyvistä." - -"Ja te vedätitte ne pois. Olin aukiolla silloin, kun se tehtiin." - -"Ja te kai uskoitte minun tottelevan kansan uhkauksia?" - -"Totta kai", sanoi Billot, "ainakin näytti siltä." - -"Enkö sitä teille sanonut, hyvät herrat", virkkoi Launay kääntyen -upseerien puoleen. "Enkö sanonut teille, että meitä voidaan luulla -suuriksi pelkureiksi?" - -Sitten hän kääntyi Billotin puoleen: - -"Ja kenen nimessä te tulette?" - -"Kansan nimessä!" vastasi Billot ylpeästi. - -"Hyvä on", sanoi Launay hymyillen. "Mutta kai teillä on joku muukin -suositus, sillä pelkästään kansan nimessä tullessanne ette olisi -päässyt sivuuttamaan ensimmäisiä vartijoita." - -"On kyllä, minulla on ystävänne de Flessellesin suositus." - -"Flessellesin! Sanoitte, että hän on ystäväni", jatkoi Launay katsoen -Billotia silmiin niin syvälle kuin tahtoisi nähdä hänen sielunsa -pohjalle; "mistä tiedätte, että herra de Flesselles on ystäväni?" - -"Otaksuin hänen olevan." - -"Otaksuitte! Siinäkö kaikki. Hyvä on. Katsokaamme tuota suositusta." - -Billot ojensi hänelle paperin. - -Launay luki sen kertaalleen, luki uudestaan, käänsi lehteä -nähdäkseen, eikö toisella puolella ollut vielä uutta jälkikirjoitusta -ja piteli sitä päivää vasten tarkatakseen, oliko rivien välissä -jotakin kirjoitusta. - -"Ja tässäkö on kaikki, mitä hänellä on minulle asiaa?" kysyi hän. - -"Kaikki." - -"Oletteko siitä varma?" - -"Aivan varma." - -"Hän ei käskenyt mitään ilmoittaa suullisesti?" - -"Ei mitään." - -"Kummallista!" sanoi Launay luoden eräästä ampuma-aukosta katseensa -aukiolle. - -"Mitä siis odotitte hänen sanovan?" kysyi Billot. - -Launay heilautti kättään. - -"En mitään", vastasi hän, "en mitään. Sanokaa, mitä teillä on -sanottavaa, mutta pian, sillä minulla on kiire." - -"No siis, minä tahdon, että luovutatte meille Bastiljin." - -"Mitä sanoittekaan?" lausui Launay kääntyen äkkiä kuin olisi kuullut -väärin. "Mitä sanoittekaan..." - -"Minä sanon, että kansan nimessä vaadin teitä luovuttamaan meille -Bastiljin." - -Launay kohautti olkapäitänsä. - -"Kansa on todellakin kummallinen otus", sanoi hän. - -"Häh!" huudahti Billot. - -"Ja mitä se Bastiljilla tekee?" - -"Se tahtoo sen hävittää." - -"Ja mitä pahaa Bastilji on tehnyt kansalle? Onko koskaan pantu -rahvaaseen kuuluvaa miestä Bastiljiin? Kansan pitäisi oikeastaan -kiittää jokaista Bastiljin kiveä. Keitä pannaan Bastiljiin? -Filosofeja, tiedemiehiä, aatelisia, ministerejä, prinssejä, siis -kansan vihollisia." - -"Se vain todistaa, ettei kansa ole itsekäs." - -"Hyvä ystävä", sanoi Launay hieman sääliväisesti, "kyllä kaikesta -huomaa, ettette ole sotilas." - -"Olette oikeassa, olen maanviljelijä." - -"Ettekä ole pariisilainen." - -"Maalta olenkin kotoisin." - -"Ettette laisinkaan tunne Bastiljia." - -"Se on totta, en tunne siitä muuta kuin sen, mitä olen nähnyt, siis -ulkomuurit." - -"Tulkaa siis minun seurassani, ja minä näytän, mitä Bastilji on." - -"Oho!" tuumi Billot; "hän vie minut jonkun salaluukun päälle, joka -aukenee jalkojeni alla, ja hyvästi silloin, ukko Billot." - -Mutta urhoollinen maanviljelijä ei räpäyttänyt silmäänsä, vaan -valmistautui seuraamaan Bastiljin kuvernööriä. - -"Ensiksi sanon teille", selitti Launay, "että kellarissani on niin -paljon ruutia, että sen avulla voin räjäyttää ilmaan Bastiljin ja sen -ohella puolet Saint-Antoinen esikaupungista." - -"Kyllä minä sen tiedän", vastasi Billot rauhallisesti. - -"Hyvä. Silmäilkäähän ensiksi näitä neljää kanuunaa." - -"Näenhän nuo." - -"Ne suojaavat koko tätä vallikäytävää, ja tätä suojaa vielä -sen lisäksi vartiorakennus ja kaksi vallihautaa, joiden yli ei -pääse muutoin kuin kahta nostosiltaa myöten, ja viimeiseksi on -rautaristikko suojana." - -"En suinkaan väitä, että Bastilji olisi huonosti turvattu", vastasi -Billot rauhallisesti, "vaan että hyökkäys tulee sitä tuimemmaksi." - -"Jatkakaamme", sanoi Launay. - -Billot nyökkäsi myöntymisen merkiksi. - -"Tässä on vallihautaan johtava hyökkäysportti", sanoi kuvernööri. -"Näettehän tästä, kuinka vahvat muurit ovat." - -"Lähes neljäkymmentä jalkaa." - -"Niin, neljäkymmentä muurin aliosassa ja viisitoista yläosassa. -Huomaattehan, että vaikka kansalla olisi kuinka pitkät kynnet -tahansa, ne eivät tähän pysty." - -"En ole väittänytkään, että kansa hävittäisi Bastiljin ennen -valloittamista", lausui Billot, "vaan sanon, että se hävittää sen -valloitettuaan." - -"Menkäämme ylemmäksi", esitti Launay. "Mennään vain." - -He nousivat noin kolmekymmentä astuinta ylemmäksi. Kuvernööri -seisahtui. - -"Katsokaahan", sanoi hän, "tässäkin on aukko, josta näkyy se -puoli, mistä aiotte hyökätä. Täällä on vain yksi ainoa vallipyssy -puolustamassa. Mutta tämä paikka on tullut kuuluisaksi omalla -tavallaan. Tunnettehan laulun: - - "Oi mun armas huilusein, - jota aina hellin." - -"Kyllä sen tunnen", sanoi Billot, "kyllä sen tunnen. Mutta minun -luullakseni ei nyt sovi sitä laulaa." - -"Odottakaahan. Saksin marski nimitti tällaista pientä tykkiä -huilusekseen, kun se lauloi sitä säveltä, josta hän parhaiten piti. -Tämä on pieni historiallinen kasku." - -"Vai niin!" sanoi Billot. - -"Mennään ylemmäksi." - -He pitkittivät nousuansa ja saapuivat Comté-tornin huippulavalle. - -"Ahaa!" äännähti Billot. - -"Mitä nyt?" kysyi Launay. - -"Ette olekaan vienyt täältä pois kanuunia." - -"Käskin vain vetämään ne pois näkyvistä." - -"Minäpä sanon kansalle, että kanuunat ovat vielä paikallaan." - -"Sanokaa vain!" - -"Ette siis aio viedä niitä pois?" - -"En." - -"Se on päätöksenne?" - -"Kuninkaan kanuunat ovat täällä kuninkaan käskystä. Eivätkä ne täältä -joudu pois muulla kuin kuninkaan käskyllä." - -"Herra de Launay", sanoi Billot, joka tunsi lauseittensa kasvavan ja -voimistuvan tilanteen tiukentumisen mukana, "herra de Launay: oikea -kuningas, jota kehoitan teitä tottelemaan, on tuolla." - -Hän näytti kuvernöörille harmaata joukkoa, joka paikoittain oli -verinen eilisen taistelun jälkeen ja aaltoili vallihautojen edessä -välkytellen aseitansa auringonpaisteessa. - -"On mahdollista", sanoi Launay ylpeästi kohottaen päätänsä, "että -te tunnette kaksi kuningasta, mutta minä, Bastiljin kuvernööri, -tunnen vain yhden, ja hän on Ludvig kuudestoista; hän on kirjoittanut -nimensä sen asiakirjan alle, jonka nojalla minä täällä johtelen -miehiä ja tehtäviä." - -"Ettekö siis ole kansalainen?" huudahti Billot suuttuneena. - -"Olen ranskalainen aatelismies", sanoi kuvernööri. - -"Se on totta, olette soturi ja puhutte niinkuin soturi." - -"Siinä osasitte oikeaan sanaan", vastasi Launay kumartaen. "Olen -soturi ja täytän saamani määräykset." - -"Ja minä", virkkoi Billot, "olen kansalainen, ja kun minun -velvollisuuteni on vastustaa teidän sotilasohjeitanne, täytyy toisen -meistä kuolla, joko sen, joka noudattaa saamiansa määräyksiä, tai -sen, joka täyttää velvollisuutensa." - -"Hyvin luultavasti." - -"Olette siis päättänyt ampua kansaa?" - -"En suinkaan -- niin kauan kuin se pidättyy ampumasta minua. Olen -antanut siitä sanani herra de Flessellesin läheteille. Näettehän, -että kanuunat on vedetty taemmaksi; mutta ensi laukauksen pamahtaessa -aukiolta linnaani kohti..." - -"Niin, mitä ensi laukauksen pamahtaessa?" - -"Minä astun jonkun kanuunan viereen, esimerkiksi tämän. Siirrän -sen itse aukon kohdalle, tähtään itse ja sytytän sen itse tällä -sytyttimellä." - -"Tekö?" - -"Niin." - -"Ennenkuin uskon teidän tekevän sellaisen rikoksen..." - -"Johan sanoin, että olen soturi ja tunnen vain saamani määräykset." - -"Siis", sanoi Billot vieden Launayn ihan muurin reunalle ja osoittaen -vuoron perään kahteen eri suuntaan Saint-Antoinen esikaupunkiin ja -bulevardille, "nuo antavat teille vastedes määräyksiä." - -Ja hän osoitti Launaylle kahta mustaa, tiheätä, karjuvaa laumaa, joka -johtuessaan taipumaan bulevardien mutkittelun mukaan kiemurtelivat -jättiläiskäärmeenä; tämän pään ja ruumiin kyllä näki, mutta viimeiset -kiemurat katosivat mäen taakse, jolta se laskeusi alas. - -Ja koko tämä yletön matelija kimalteli välkkysuomuista. - -Siellä oli ne joukot, jotka Billot oli määrännyt saapumaan -Bastilji-aukiolle. Toista johti Marat, toista Gonchon. - -Kahdelta puolen ne nyt lähestyivät heiluttaen aseitaan ja päästäen -peloittavia huutoja. - -Launay kalpeni tämän nähdessään ja nosti keppinsä. - -"Kanuunoittenne luo!" huusi hän. - -Sitten hän uhkaavana lähestyi Billotia. - -"Ja te, onneton", sanoi hän, "te tulette tänne muka neuvottelemaan -toisten aikoessa hyökätä! Tiedättekö, että olette ansainnut kuoleman?" - -Billot huomasi liikkeen ja salamannopeasti tarttui Launayhin niskasta -ja vyötäisiltä. - -"Ja te ansaitsisitte", huusi hän, "että heittäisin teidät muurin -yli, murskataksenne luunne vallihautaan. Mutta, Jumalan kiitos, aion -taistella toisella tavalla." - -Tänä hetkenä kajahti tavattoman voimakas huuto, joka nousi alhaalta -ylös asti, kiirien ilmassa kuin vihuri, ja de Losme, Bastiljin -majuri, ilmestyi torninhuipulle. - -"Hyvä herra", sanoi hän Billotille, "hyvä herra, näyttäkää toki -itsenne. Kansa luulee, että teille on käynyt onnettomasti, ja vaatii -teitä nähdäkseen." - -Billotin nimi, jonka Pitou oli ilmaissut kansalle, kaikui keskellä -huutoja. - -Billot päästi irti Launayn, joka pisti miekkakeppinsä huotraan. - -Sitten nämä kolme miestä epäröivät hetkisen, jona aikana kuului -uhkaus- ja kirohuutoja. - -"Näyttäkäähän itsenne", sanoi Launay, "ei sen vuoksi, että pelkäisin -noita huutoja, vaan osoittaakseni, että olen kunniallinen mies." - -Silloin Billot pisti päänsä muurin aukosta ja heilutti kättänsä. - -Tämän nähdessään kansa taputti käsiään. Vallankumous tavallaan -pisti päänsä esiin Bastiljista tämän kansanmiehen muodossa, joka -ensimmäisenä oli noussut sen muurin harjalle. - -"Hyvä on", sanoi Launay. "Kaikki on nyt meidän välillämme loppunut. -Teillä ei ole enää mitään täällä tehtävää. Teitä kutsutaan tuonne -alas. Menkää." - -Billot käsitti varsin hyvin, kuinka maltillinen nyt oli tämä mies, -jonka käsiin hän oli uskaltanut henkensä. Hän astui samoja portaita -alas, joita oli noussutkin, ja kuvernööri asteli hänen järjestään. - -Majuri jäi. Kuvernööri oli hiljaa antanut hänelle määräyksiä. - -Kaikesta huomasi, että Launay ei toivonut mitään muuta kuin että -neuvottelijasta tulisi mahdollisimman pian hänen vihollisensa. - -Billot meni pihan poikki sanaakaan virkkamatta. Sitten hän näki -tykkimiesten seisovan kanuunain vieressä. Sytytin paloi peitsen -päässä. - -Billot seisahtui heidän eteensä. - -"Ystävät!" sanoi hän heille; "muistakaa, että olen tullut pyytämään -päällikköänne välttämään verenvuodatusta ja että hän on pyyntöni -hyljännyt." - -"Kuninkaan nimessä", käski Launay jalkaa polkien, "poistukaa täältä!" - -"Olkaa varuillanne", lausui Billot; "jos ajatte minut pois kuninkaan -nimessä, voin palata kansan nimessä." - -Sitten hän kääntyi sveitsiläisten kaartilaisten puoleen. - -"Sanokaa", lausui hän, "kenen puolella olette?" - -Sveitsiläiset olivat vaiti. Launay näytti sormellaan rautaporttia. -Billot tahtoi vielä koettaa parastaan. - -"Kansan nimessä, kuvernööri", sanoi hän, "veljienne nimessä!" - -"Veljieni! Te sanotte veljikseni noita, jotka huutavat: Alas -Bastilji! Kuolema kuvernöörille! He ovat ehkä teidän veljiänne, mutta -eivät suinkaan minun!" - -"Ihmisyyden nimessä siis!" - -"Ihmisyyden nimessä, joka yllyttää teidät satatuhantisena laumana -tänne tappamaan näiden muurien sisään suljetut sata miestä!" - -"Jos luovutatte Bastiljin kansalle, niin pelastatte heidän henkensä." - -"Ja menetän oman kunniani." - -Billot vaikeni. Hän oli voimaton tämän sotilaallisen -johdonmukaisuuden edessä. Mutta hän kääntyi uudelleen sveitsiläisten -ja invalidien puoleen sanoen: - -"Antautukaa, ystäväni, vielä on aika. Kymmenen minuutin päästä se on -liian myöhäistä." - -"Ellette aivan heti lähde täältä", ärjäisi de Launay vuorostaan, -"niin kautta aateliskunniani käsken ampua teidät kuoliaaksi." - -Billot vaikeni heti, pani käsivartensa rinnalleen ristiin, katsoi -kerran vielä terävästi kuvernööriin ja meni. - - - - -XVII - -KUKISTUNUT SUURUUS - - -Heinäkuun polttavan päivän paahteessa odotti joukko väristen ja -huumaantuneena. Gonchonin miehet liittyivät Maratin miehiin. -Saint-Antoinen esikaupunki tervehti ja tunnusti veljikseen -Saint-Marceaun esikaupungin miehet. - -Gonchon johti miehiään. Marat oli kadonnut. - -Näky aukiolla oli peloittava. - -Billotin huomatessaan kaikki huusivat entistä kovemmin. - -"Kuinka kävi?" kysyi Gonchon astuen hänen luokseen. - -"Hän on urhoollinen mies", vastasi Billot. - -"Mitä tarkoitatte tuolla: Hän on urhoollinen mies?" kysyi Gonchon. - -"Että hän on itsepäinen." - -"Hän ei siis aio luovuttaa Bastiljia?" - -"Ei." - -"Hän päättää uppiniskaisesti kestää piirityksen?" - -"Niin on." - -"Ja luuletteko hänen kestävän kauankin?" - -"Kuolemaan asti." - -"Olkoon siis niin. Hän kuolkoon." - -"Kuinka paljon miehiä me viemmekään surman suuhun!" sanoi Billot -epäillen ehkä, oliko Jumala hänelle antanut tätä oikeutta, jonka -kenraalit, kuninkaat ja keisarit itselleen ottavat, he kun ovat -etuoikeutettuja vuodattamaan verta. - -"Turhaa puhetta!" sanoi Gonchon. "Ihmisiä on maailmassa liian paljon, -koska puolellakaan kansasta ei ole kylliksi leipää. Eikö ole totta?" -jatkoi Gonchon kääntyen joukon puoleen. - -"On, on!" huusi joukko jalon uhrautumisen vallassa. - -"Mutta vallihauta?" kysyi Billot. - -"Sitä ei tarvitse täyttää muuta kuin yhdeltä kohdalta", vastasi -Gonchon, "ja minä olen laskenut, että puolet meistä täyttäisi -ruumiillaan koko vallihaudan. Eikö ole totta, ystävät?" - -"On, on!" vastasi joukko yhtä valmiina uhrautumaan kuin äskenkin. - -"Olkoon siis menneeksi!" sanoi Billot kauhuissaan. - -Tänä hetkenä ilmestyi Launay majuri Losmen ja parin upseerin seurassa -eräälle vallitukselle. - -"Alas!" huusi Gonchon kuvernöörille. - -Tämä käänsi selkänsä sanaakaan vastaamatta. - -Gonchon olisi voinut sietää uhkaukset, mutta ei sietänyt -halveksimista. Hän kohotti heti karbiininsa, ja eräs kuvernöörin -seuralaisista kaatui. - -Sata laukausta, tuhannen laukausta kuului heti, ikäänkuin kaikki -olisivat odottaneet tätä merkkiä, ja luodit tekivät valkoisia -piirtoja linnan harmaihin torneihin. - -Muutaman sekunnin hiljaisuus seurasi tätä laukaustuiskua, ikäänkuin -kansa itse olisi tyrmistynyt teostansa. - -Sitten näkyi erään tornin huipulta välähdys, joka hukkui savupilveen. -Kuului pamaus, jota samassa tuskanhuudot tiheästä kansanjoukosta -säestivät. Ensimmäinen kanuuna oli laukaistu Bastiljista. Ensimmäinen -veri vuoti. Taistelu oli alkanut. - -Se, mitä tämä äsken niin uhkamielinen joukko tunsi, muistutti -pelkoa. Bastilji, tällä yhdellä ilmauksella osoittaessaan ryhtyvänsä -puolustautumaan, esiintyi koko suuressa voimakkuudessaan. Kansa oli -epäilemättä toivonut, että tänä sille suotujen myönnytysten aikana -suoriuduttaisiin tästäkin hankkeesta ilman verenvuodatusta. - -Kansa erehtyi. Tämä kanuunanlaukaus ilmaisi laumalle, mihin -jättiläismäiseen yritykseen se oli puuttunut. - -Hyvin tähdätty muskettituli, joka tuiskusi eräältä Bastiljin -korokkeelta, seurasi heti. - -Sitten tuli uusi hiljaisuus, jonka keskeytti vain muutama huuto, -muutama huokaus, muutama sieltä täältä kuuluva valitus. - -Senjälkeen näki koko tämän joukon valtavasti vavahtelevan: kansa -kokosi haavoittuneet ja kuolleet. - -Mutta kansa ei ajatellutkaan pakoa, tai jos se ajatteli, ei se -kehdannut suuren lukumääränsä tähden. - -Bulevardit, Saint-Antoine-katu, Saint-Antoinen esikaupunki olivatkin -vain suurena ihmismerenä, joka aallolla oli pää, joka päässä -leimuavat silmät ja uhkaava suu. - -Heti ilmestyi kaikkiin esikaupungin rakennusten ikkunoihin ampujia, -niihinkin, jotka olivat pyssynkantaman ulkopuolella. - -Jos pengermille tai valliaukkoihin ilmestyi invalidi tai -sveitsiläinen, lähetti heti sata pyssyä luodin sinne, ja luotisade -rikkoi sotilaan turvana olevan kiven kulmat. - -Mutta pian väsyttiin ampumaan kiviseiniin. Luodit etsivät elävää -lihaa. Lyijyn vaikutuksesta tahdottiin veren virtaavan eikä tomun -pölyävän. - -Jokainen antoi neuvoja keskellä väentungosta ja hälinää. - -Puhujien ympärille muodostui piiri, ja kun huomattiin heidän neuvonsa -mahdottomiksi, siirryttiin taas toisaalle. - -Joku vaunuseppä ehdotti rakennettavaksi kivien heittokoneen, -jommoisia muinaiset roomalaiset käyttivät, jotta tämän avulla -jymäytettäisiin aukko Bastiljin muureihin. - -Muutamat palosotilaat esittivät, että heidän ruiskuillaan -sammutettaisiin kanuunain sytyttimet ja kostutettaisiin sankkireiät, -vaikka voimakkainkaan ruisku ei olisi voinut lennättää suihkua -lähimainkaan muurien korkeuteen. - -Muuan oluenpanija, joka johti Saint-Antoinen esikaupungin miehiä ja -jonka nimi sittemmin on tullut surkean kuuluisaksi, ehdotti, että -sytytettäisiin linna heittämällä sinne eilen vallattua valmu- ja -laventeliöljyä, joka saataisiin liekehtimään fosforin avulla. - -Billot kuunteli kaikkia näitä ehdotuksia. Viimeisen kuultuaan hän -sieppasi kirveen eräältä puusepältä ja asteli eteenpäin, luotien -sadellessa ympärillä ja kaataessa väkilaumassa miehiä, jotka -seisoivat yhtä tiheässä kuin tähkäpäät pellolla. Hän pääsi pienelle -vartiohuoneelle, joka oli ensimmäisen nostosillan luona, ja luotien -rapisten sadellessa katolle hän hakkasi nostoketjut poikki ja pudotti -sillan alas. - -Joukko katseli läähättäen tätä mieletöntä yritystä, johon tarvittiin -neljännestunti aikaa. Aina laukausten rätistessä odotti jokainen -uskaliaan miehen kaatuvan. Joukko unohti oman vaaransa, muistaen vain -tuon miehen täpärän aseman. Kun silta putosi alas, päästi väenpaljous -huikean karjunnan ja ryntäsi ensimmäiseen pihaan. - -Tämä liike oli niin äkillinen, niin vauhdissaan vastustamaton, että -puolustamista ei yritettykään. - -Hurjat ilonhuudot ilmaisivat Launaylle tämän ensi saavutuksen. Kukaan -ei edes ottanut huomatakseen, että muuan mies oli murskaantunut -raskaan puusillan romahduksessa. - -Silloin nuo neljä kanuunaa, joita kuvernööri oli näyttänyt -Billotille, alkoivat kuin luolan pohjalta valaista ja laueten -yhtaikaa hirmuisella paukkeella lakaisivat koko etupihan puhtaaksi. - -Rautamyrsky oli raivannut väkijoukkoon verisen uoman. Kymmenen tai -kaksitoista kuollutta, viisitoista tai kaksikymmentä haavoittunutta -oli ilmoittamassa, missä kuulat olivat liikkuneet. - -Billot oli liukunut katolta alas ja maahan tultuaan tapasi Pitoun, -joka jollakin ihmeellisellä tavalla oli ilmestynyt paikalle. Pitoulla -oli tarkka silmä, sillä siihenhän salametsästäjät harjaantuvat. Hän -huomasi kanuunamiesten vievän sytyttimen sankkireikään, tarttui -Billotin takinliepeeseen ja veti hänet äkkiä taaksepäin. Muuan muurin -kulmaus suojasi heitä tämän ensimmäisen yhteislaukauksen aikana. - -Tästä hetkestä alkaen muuttuu asema perin vakavaksi. Melu käy -hirvittäväksi, tungos kamalaksi, kymmenentuhatta pyssyä laukaistaan -yhtaikaa Bastiljin ympärillä, tuottaen suurempaa vaaraa parittajille -kuin piiritetyille. Viimein ranskalaisten kaartilaisten käyttämä -kanuuna liittää karjuntansa tähän muskettien räiskeeseen. - -Kamala jyty huumaa joukon ja alkaa peloittaa piiritettyjä, jotka -tietävät pienen lukumääränsä ja käsittävät, etteivät, he milloinkaan -voi saada aikaan yhtä suurta pauketta kuin se on, joka nyt lyö heiltä -korvat lukkoon. - -Bastiljin upseerit tuntevat vaistomaisesti sotilaittensa heikontuvan; -he tarttuvat pyssyihin ja laukaisevat. - -Tänä hetkenä, kanuunain ja pyssyjen paukkuessa, kansajoukon -karjuessa, kun se ryntää kokoamaan kuolleet tehdäkseen näistä -ruumiista uuden aseen, joka haavojensa kautta huutaa kostoa, ilmestyy -ensimmäisen pihan suulle joukko aseettomia, rauhallisia porvareita. -He raivaavat joukkoa tieltänsä syrjään ja astuvat eteenpäin valmiina -uhraamaan henkensä, suojanaan vain valkoinen lippu, joka heitä turvaa -ja ilmaisee heidät rauhanvälittäjiksi. - -Se on Kaupungintalolta saapunut uusi lähetystö. Valtuusmiehet -tietävät hyökkäyksen alkaneen. He tahtovat estää verenvuodatusta ja -pakottavat Flessellesin tekemään uusia ehdotuksia kuvernöörille. - -Nämä lähetit tulevat kaupungin nimessä pyytämään, että de Launay -lopettaisi ampumisen ja pelastaakseen kansalaisten, linnaväen ja oman -henkensä ottaisi linnan sisälle sata porvarikaartin miestä. - -Matkallaan lähetit antavat tästä tiedon. Aloittamastansa yrityksestä -itsekin kauhuissansa, nähdessään kuolleita ja haavoittuneita -kannettavan paareilla, on kansa valmis kannattamaan tätä esitystä. -Jos kuvernööri suostuu puolinaiseen tappioon, niin se kyllä tyytyy -puolinaiseen voittoon. - -Heidän tullessaan toiseen pihaan ammunta taukoo. Heitä viitataan -astumaan eteenpäin, ja he lähestyvät, jalat liukastuen veressä, -harppaillen ruumiiden yli, ojentaen kätensä haavoittuneille. - -Heidän suojassaan kansa ryhmittyy. Ruumiit on viety pois, veri vain -on jäljellä, värittäen punaisilla suurilla läiskillä pihan kivityksen. - -Linnan puolelta on herjetty ampumasta. Billot poistuu yrittääkseen -saada piirittäjätkin keskeyttämään toistaiseksi kaikki vihollisuudet. -Portilla hän tapaa Gonchonin aseitta, innostuneena heittäytyen -vaaraan, niin tyynenä kuin olisi haavoittumaton. - -"No", kysyi hän Billotilta, "miten on lähetystön käynyt?" - -"Se on tullut Bastiljiin", vastasi Billot. "Lopettakaa ampuminen." - -"Se on tarpeetonta", sanoi Gonchon niin varmasti kuin olisi Jumala -antanut hänelle voiman lukea tulevaisuutta. "Ei hän suostu mihinkään." - -"Vaikka ei suostuisikaan, niin kunnioittakaamme sotatapoja, koska -olemme sotilaiksi ryhtyneet." - -"Olkoon niin", mukautui Gonchon. - -Sitten hän kääntyi kahden rahvaanmiehen puoleen, jotka hänen -kerallaan näyttivät komentavan tätä suurta joukkoa. - -"Mene, Elie, mene Hullin, kukaan ei saa nyt enää laukaista pyssyään." - -Molemmat apulaisjohtajat riensivät täyttämään määräyksen, ja -vähitellen muskettien rätinä heikkeni, kunnes lopulta vaimeni -kokonaan. - -Syntyi hetkisen kestävä hiljaisuus. Sitä käytettiin haavoittuneiden -hoitamiseen, joiden luku nyt jo nousi kolmeenkymmeneenviiteen tai -neljäänkymmeneen. - -Tämän lepotovin aikana kuultiin kellon lyövän kaksi. Hyökkäys oli -alkanut puolelta päivin. Kaksi tuntia jo siis oli rynnistelty. - -Billot oli palannut paikoilleen, ja nyt Gonchon seurasi häntä. - -Hän silmäili levottomana ristikkoon päin; hänen kärsimättömyytensä -oli ilmeinen. - -"Mikä teidän on?" kysyi häneltä Billot. - -"Ellei Bastiljia valloiteta kahden tunnin kuluessa, on kaikki -hukassa", vastasi toinen. - -"Kuinka niin?" - -"Siksi, että hovi saa tietää, millaisia hommia meillä on, ja lähettää -Bezenvalin sveitsiläiset ja Lambesqin rakuunat, jolloin joudumme -kahden tulen väliin." - -Billotin oli pakko tunnustaa, että Gonchonin puheessa saattoi olla -perää. - -Neuvottelijat palasivat. Heidän synkistä katseistaan jo näki, -etteivät he olleet aikeissaan onnistuneet. - -"No", lausui Gonchon iloissaan, "mitä minä sanoin? Ennustus täyttyy, -kirottu linna on tuomittu sortumaan." - -Kysymättäkään mitään neuvottelijoilta hän riensi etupihan -ulkopuolelle huutaen: - -"Aseisiin lapset, aseisiin! Kuvernööri kieltäytyy!" - -Kun kuvernööri oli lukenut Flessellesin kirjeen, kirkastuivat hänen -kasvonsa, ja suostumatta mihinkään ehdotuksiin hän huusi: - -"Herrat pariisilaiset, olette halunneet taistelua, nyt tulette liian -myöhään!" - -Neuvottelijat koettivat parastaan, selittivät hänelle, mitä -onnettomuutta puolustus toisi mukanaan. Mutta hän ei tahtonut -kuullakaan mistään puhuttavan, vaan sanoi neuvottelijoille samaa, -mitä oli kahta tuntia aikaisemmin lausunut Billotille. - -"Menkää tai käsken ampua teidät." - -Ja neuvottelijat läksivät. - -Tällä kertaa ryhtyi Launay hyökkäämään. Hän näytti tavattoman -kiihtyneeltä. Ennenkuin lähetystö oli ehtinyt pihaltakaan poistua, -visersi Saksin herttuan huilu jo yhden sävelmän. Kolme henkeä kaatui: -yksi kuolleena, kaksi haavoittuneina. - -Nämä loukkaantuneet olivat ranskalainen kaartilainen ja yksi -neuvottelijoista. - -Kun joukko näki haavoittuneena kannettavan tätä miestä, joka -tehtävänsä vuoksi oli suojattu, yltyi se uudelleen. - -Gonchonin molemmat ajutantit palasivat hänen rinnalleen. Mutta -kummallakin oli ollut aikaa käydä kotona vaihtamassa pukua. Toinen -tosin asuikin lähellä Asehuonetta ja toinen Charonne kadun varrella. - -Hullin, joka ensin oli ollut Genevessä kelloseppänä ja sitten -markiisi de Conflansin metsästyspalvelijana, oli nyt ottanut ylleen -lakeijapukunsa, joka muistutti unkarilaisen upseerin univormua. - -Elie, joka oli kuningattaren rykmentin entinen upseeri, oli valinnut -sen asunsa, joka herätti suurempaa luottamusta kansassa, tämä kun -saattoi uskoa, että armeija oli sen mukana ja puolella. - -Ampuminen alkoi entistäänkin kiivaampana. - -Tänä hetkenä lähestyi Bastiljin majuri, herra de Losme, kuvernööriä. -Hän oli urhoollinen ja kunnon sotilas, mutta hänessä oli säilynyt -tavallista kansalaistakin, ja surukseen hän näki, mitä tapahtui ja -vielä oli tapahtumassa. - -"Herra kuvernööri", sanoi hän, "meillä ei ole ruokavaroja, -tiedättehän sen." - -"Kyllä tiedän", vastasi Launay. - -"Tiedätte myöskin, ettei meille ole annettu toimintaohjeita." - -"Anteeksi, herra de Losme, olen saanut toimintaohjeekseni pitää -Bastiljia suljettuna; siksi olen saanut sen avaimet." - -"Avaimet ovat sekä ovien aukaisemista että sulkemista varten. -Älkää aiheuttako täällä olevien sotilaitten surmaa, kun ette voi -pelastaa linnaa. Antaisitte kansalle siten kaksi voittoa samana -päivänä. Katsokaa noita surmaamiamme miehiä, kuinka he nostattavat -uutta väkeä vastaamme. Aamulla oli viisisataa, kolme tuntia sitten -oli kymmenentuhatta, huomenna heitä on satatuhatta. Kun kanuunamme -vaikenevat ja niiden täytyy viimein vaieta, on heitä niin paljon, -että he voivat hajoittaa Bastiljin paljain kourin." - -"Te ette haasta sotilaan tavoin, herra de Losme." - -"Puhun ranskalaisen tavoin. Sanon, että kun hänen majesteettinsa -ei ole antanut meille mitään toimintaohjeita... sanon, että kun -kauppiaiden esimies on tehnyt meille hyvin soveliaan tarjouksen, -kehoittaen ottamaan sata porvarikaartilaista linnaan, te estääksenne -kaikkea onnettomuutta voitte suostua herra de Flessellesin esitykseen." - -"Teidän mielestänne, herra de Losme, on Pariisin kaupunginvaltuusto -siis sellainen mahti, jota meidän pitää totella?" - -"Niin kylläkin, nähdäkseni, kun hänen majesteettinsa varsinaista -määräystä ei ole tullut." - -"No niin", virkkoi kuvernööri vetäen majurin erääseen pihan nurkkaan, -"lukekaa tämä, herra de Losme." - -Ja hän ojensi kumppanilleen pienen paperiliuskan. - -Majuri luki: - - 'Kestäkää paikallanne. Huvitan pariisilaisia kokardeilla ja - lupauksilla. Ennen päivän loppua Bezenval lähettää teille apua. - - _de Flesselles_.' - -"Millä tavalla olette tämän lapun saanut?" kysyi majuri. - -"Sen kirjeen ohella, jonka neuvottelijat toivat minulle. He -luulivat antavansa minulle antautumiskehoituksen ja toivat -puolustusmääräyksen." - -Majurin pää painui kumaraan. - -"Menkää paikallenne, herra majuri", sanoi de Launay, "älkääkä lähtekö -sieltä ennen kuin toisin määrään." - -Majuri totteli. Kuvernööri taittoi tyynesti kirjeen kokoon, pisti -sen taskuunsa, palasi kanuunamiestensä luo ja käski heidän tähdätä -tarkoin. Kanuunamiehet tottelivat, niinkuin majuri de Losmekin oli -alistunut. - -Mutta linnoituksen kohtalo oli ratkaistu. Mikään inhimillinen voima -ei olisi voinut estää sen täyttymistä. - -Jokaiseen kanuunanlaukaukseen vastasi kansa: "Me tahdomme Bastiljin!" - -Ja äänien vaatiessa kädet toimivat. - -Innokkaimmin vaativien äänien ja tarmokkaimmin toimivien käsien -joukossa oli Pitoun ja Billotin ääni ja kädet. - -Mutta kukin toimi oman luonteensa mukaan. - -Billot, joka oli urhea ja varma kuin verikoira, syöksyi ensimmäisen -laukauksen kuullessaan eteenpäin välittämättä pyssyjen ja kanuunain -ammuksista. - -Pitou, joka oli viisas ja varovainen kuin kettu, Pitou, jossa -itsesuojelemisen vaisto oli kehittynyt kaikkein korkeimpaan -määräänsä, käytti kaikki lahjansa nähdäkseen vaaran ja välttääkseen -sitä. - -Hän tiesi, mistä linnan aukoista murhaavin tuli tuiski; hän erotti -kanuunan huomaamattoman tärinän juuri ennen laukaisemista. Hän oli -lopulta päässyt selville siitä, minä hetkenä vallituksella olevat -ampujat aikoivat laukaista nostosillan läpi. - -Kun hänen silmänsä olivat täyttäneet tehtävänsä, tuli jäsenten vuoro -pitää huolta ruumiista, johon ne kuuluivat. - -Olkapäät painuivat kokoon, rinta vetäytyi sisäänpäin, ruumiissa ei -ollut sivuttain asetetun laudan leveyttä suurempaa pintaa luotien -maaliksi. - -Tällaisina hetkinä ei Pitousta -- pyylevänpuoleisesta Pitousta, sillä -laiha hän oli vain koiviltaan -- ollut jäljellä paljoa muuta kuin -mittausopillinen viiva, jolla ei ole leveyttä eikä paksuutta. - -Hän oli etsinyt itselleen turvapaikan siitä käytävästä, joka johti -ulomman nostosillan luota sisemmälle, saaden siten suojakseen -jonkinmoisen pystysuoran rintavarustuksen, jonka muodostivat kivien -ulkonemat. Muuan kivi suojasi hänen päätänsä, toinen vatsaa, kolmas -polvia. Ja Pitou siunasi linnoittamistaitoa ja luontoa, jotka olivat -niin mainiosti liittyneet yhteen tarjotakseen kiven suojaamaan -jokaista ruumiin kohtaa, joihin sattunut vamma voisi tuottaa kuoleman. - -Nurkkauksestaan, johon hän oli kätkeytynyt kuin jänis pensaaseensa, -hän toisinaan ampui tyydyttääkseen omaatuntoansa, sillä hänen -edessään ei ollut muuta kuin kiviseinä ja muutamia hirrensaloja. -Mutta tämä epäilemättä miellytti ukko Billotia, sillä isäntä huusi: - -"Ammuhan toki, laiskuri, ammuhan!" - -Hän vuorostaan huusi Billotille hillitäkseen hänen intoaan: - -"Älkää tuolla tavalla antautuko vaaraan!" - -Tai: - -"Olkaa varuillanne, isäntä, väistykää, kanuuna ampuu teitä kohden, -- -tuo tykin pakana on suunnattu teihin." - -Ja tuskin Pitou oli ennättänyt lausua nämä ennakkonäkemyksen sanat, -kun kanuunan, muskottien tai pikkutykkien tuli tuiskahti siihen -paikkaan. - -Kaikista näistä varoituksista huolimatta Billot teki suoranaisia -voiman ja ketteryyden ihmeitä, mutta turhaan. Kun hän ei voinut -vuodattaa vertansa, mikä ei suinkaan ollut hänen vikansa, tuhlasi hän -hikeä suurina pisaroina. - -Senkin seitsemän kertaa Pitou tarttui hänen takkinsa liepeeseen ja -painoi hänet maata vastaan juuri sinä hetkenä, jolloin kuulasade -olisi hänet pyyhkäissyt pois. - -Mutta Billot nousi yhä uudelleen, ei ainoastaan entistä -voimakkaampana kuten Antaios jättiläinen, vaan joku uusi aatoskin -mielessään. - -Sellaisena mieleenjohtumana saattoi olla kulkea itse siltakaidetta -pitkin hakkaamaan poikki hirret, joihin nostoketjut olivat -kiinnitetyt, niinkuin hän jo aikaisemmin oli tehnyt. - -Silloin Pitou päästi oikean karjunnan pidättääkseen maanviljelijää, -ja kun ei huomannut siitä olevan mitään apua, syöksähti hän -piilopaikastaan ja voivotteli: - -"Herra Billot, rakas herra Billot, vaimonne jää leskeksi, jos saatte -surmanne." - -Ja nähtiin, kuinka sveitsiläiset ampuma-aukiostaan laskivat -kiväärinsä viistoon osatakseen tuohon uskalikkoon, joka koetti rikkoa -heidän siltansa. - -Toisinaan Billot huusi kanuunaa avukseen särkemään sillan -pohjalautoja, mutta silloin "huilu" alkoi soida, kanuunamiehet -peräytyivät, ja Billot jäi yksinään hoitamaan kanuunaa, jolloin Pitou -taaskin intoutui esille turvapaikastaan. - -"Herra Billot", huusi hän, "herra Billot, neiti Catherinen nimessä -ajatelkaahan, että tyttärenne jää orvoksi, jos noin syöksytte surman -suuhun." - -Ja Billot otti varteen tämän huomautuksen, joka tuntui hänestä -pätevämmältä kuin edellinen. - -Lopulta maanviljelijän hedelmällinen mielikuvitus keksi viimeisen, -keinon. Hän juoksi aukiolle päin huutaen: "Rattaat! Rattaat!" - -Pitou tuumi, että hyvä asia kävisi paremmaksi, kun sitä olisi kaksin -verroin. Hän seurasi Billotia kiljuen: "Kahdet rattaat! Kahdet -rattaat!" - -Heti tuotiin kymmenet rattaat. - -"Olkia ja kuivia heiniä!" huusi Billot. - -"Olkia ja kuivia heiniä!" kertasi Pitou. - -Ja heti kaksisataa miestä toi kukin kimpullisen näitä tarvikkeita. -Toiset kantoivat paareilla kuivaa lantaa. - -Täytyi ilmoittaa, että kaikkea oli kymmenkertaisesti enemmän kuin -tarvittiin. Tunnin päästä oli rehua niin paljon, että siitä olisi -tullut Bastiljin korkuinen kasa. - -Billot tarttui oljilla lastattujen kärryjen aisoihin, mutta hän ei -vetänyt kärryjä, vaan lykkäsi niitä eteenpäin. - -Pitou teki samoin tietämättä sen tarkoitusta ja arvellen vain, että -viisainta oli matkia maanviljelijää. - -Elie ja Hullin arvasivat, mitä Billotilla oli mielessä. Kumpikin -tarttui toisiin kärryihin ja lykkäsi ne pihaan. - -Tuskin he olivat päässeet portista sisään, kun luotituisku otti -heidät vastaan. Vinkuen lensivät luodit olkiin, aisoihin tai kärryjen -pyöriin. Mutta ainoakaan hyökkääjistä ei haavoittunut. - -Tuon yhteislaukauksen jälkeen riensi heti pari kolmesataa pyssymiestä -kärryjen perässä ja käyttäen tätä suojamuuria hyväkseen pääsivät -nostosillan lähettyville. - -Silloin Billot otti taskustaan tulukset ja koottuaan paperiin ruutia -sytytti sen palamaan. - -Ruuti sytytti paperin, paperi sytytti oljet. - -Jokainen tarttui palavaan tukkoon, ja neljät kärryt leimahtivat -yhtaikaa liekkeihin. - -Tulen sammuttamiseksi olisi linnasta pitänyt hyökätä ulos; mutta se -olisi ollut antautumista varmaan kuolemaan. - -Roihu levisi siltapalkkeihin, iski niihin hampaansa ja kiemurteli -eteenpäin puuristikkoja pitkin. - -Riemuhuuto kajahti pihalla, ja siihen yhtyi koko aukiolla tungeksiva -joukko. Savun nähtiin nousevan tornien yläpuolelle. Jokainen arvasi, -että jotakin piiritetyille kohtalokasta oli tapahtunut. - -Punaisiksi kuumenneet pidikeketjut irtausivatkin tukipylväistä. Silta -romahti alas puoliksi särkyneenä, puoliksi palaneena, sauhuten ja -kipinöiden. - -Ruiskumiehet riensivät paikalle kojeinensa. Kuvernööri käski ampua, -mutta invalidit kieltäytyivät. Sveitsiläiset yksinään tottelivat. -Mutta kun he eivät olleet tykkimiehiä, täytyi kanuunat jättää silleen. - -Mutta ranskalaiset kaartilaiset päinvastoin, nähdessään linnan -kanuunain vaikenevan, asettivat omat tykkinsä riviin. Kolmas kuula -murskasi ristikkoportin. - -Kuvernööri oli mennyt tornin huippukohdalle katsomaan, saapuivatko -luvatut apujoukot, kun hän äkkiä huomasi sauhun ympärillään. Silloin -hän oli kiiruhtanut alas ja antanut tykkimiehille ampumiskäskyn. - -Invalidien kieltäytyminen vimmastutti häntä, ja kun sitten -ristikkoportti särkyi, käsitti hän kaiken olevan hukassa. - -Launay tunsi olevansa vihattu. Hän ymmärsi, että hänellä ei nyt -ollut mitään pelastusta. Ja koko taistelun aikana hän oli ajatellut -sitä mahdollisuutta, että hänen olisi haudattava itsensä Bastiljin -raunioihin. - -Huomatessaan kaiken puolustautumisen turhaksi hän sieppasi sytyttimen -eräältä tykkimieheltä ja syöksyi kellaria kohti, missä ampumatarpeet -olivat. - -"Ruuti!" huusi parikymmentä ääntä kauhuissaan yhtaikaa; "ruuti, -ruuti!" - -Palava sytytin oli nähty kuvernöörin kädessä. Jokainen aavisti -hänen aikeensa. Kaksi sotilasta riensi hänen järjestään ja ojensi -pistimensä häntä kohden juuri kun hän sai oven avatuksi. "Te voitte -minut surmata", sanoi Launay, "mutta te ette ennätä tehdä sitä niin -pian, etten ehtisi heittää sytytintä keskelle ruutitynnyreitä, ja -silloin te kaikki, sekä piirittäjät että piiritetyt, lennätte ilmaan." - -Sotilaat pidättyivät. Pistimet tähtäsivät Launayn rintaan, mutta hän -yhä vielä komensi, sillä, tunsihan jokainen, että kaikkein henki oli -hänen käsissään. Tuo teko oli naulinnut kaikki hievahtamattomiksi. -Piirittäjät havaitsivat jotakin erikoista tapahtuvan. He tähystivät -pihan perälle ja näkivät kuvernöörin uhkaavan ja uhattuna. - -"Kuulkaahan minua", sanoi Launay, "niin totta kuin teidän kaikkien -henki on vallassani, minä sytytän ruudin, jos ainoakaan tunkeutuu -tähän pihaan." - -Ne, jotka kuulivat nämä sanat, olivat tuntevinaan maan jo tärisevän -jalkainsa alla. - -"Mitä tahdotte? Mitä vaaditte?" huusi monta ääntä kauhuissaan. - -"Vaadin antautumista, kunniallista antautumista." Hyökkääjät -eivät välittäneet Launayn sanoista. He eivät uskoneet sellaista -epätoivoista tekoa mahdolliseksi; he tahtoivat tulla pihaan. Billot -johti heitä. Äkkiähän vapisevana kalpeni. Hän oli muistanut tohtori -Gilbertin. - -Niin kauan kuin Billot ajatteli vain itseään, vähät hän siitä, jos -Bastilji räjähtikin ilmaan ja hän sen mukana. Mutta tohtori Gilbertin -täytyi kaikin mokomin saada elää. - -"Seis!" huusi Billot syöksyen Elietä ja Hullinia vastaan, "seis, -vankien nimessä!" - -Ja nämät miehet, jotka eivät pelänneet oman henkensä puolesta, -peräytyivät vaaleten. - -"Mitä tahdotte?" kysyivät he nyt vuorostaan samoin kuin linnaväki -aikaisemmin oli kysynyt kuvernööriltä. - -"Tahdon, että kaikki vetäytyvät pois", vastasi Launay. - -"En suostu mihinkään ehdotukseen niin kauan kuin yksikään vieras on -Bastiljin alueella." - -"Mutta etteköhän käytä sitä aikaa pannaksenne kaikki jälleen -kuntoon?" kysyi Billot. - -"Ellei antautumista hyväksytä, niin tapaatte kaikki ennallaan. Menkää -te tuolle portille, minä jään tälle." - -"Annatteko meille sananne?" - -"Aatelismiehen sanan!" - -Muutamat pudistivat päätänsä. - -"Aatelismiehen sanan!" lausui Launay uudelleen. "Epäileekö täällä -joku aatelismiestä, kun hän kerran on antanut sanansa?" - -"Ei, ei, ei kukaan!" huusi viisisataa ääntä. - -"Antakaa minulle paperia, kynä ja mustetta." - -Kuvernöörin määräys täytettiin heti. - -"Hyvä on!" sanoi Launay. - -Sitten hän kääntyi hyökkääjien puoleen. - -"Ja nyt te saatte vetäytyä pois." - -Billot, Elie ja Hullin näyttivät esimerkkiä ja poistuivat -ensimmäisinä. Kaikki muut seurasivat heitä. - -Launay laski sytyttimen syrjään ja alkoi polveaan vasten kirjoittaa -antautumisehtoja. - -Invalidit ja sveitsiläiset, jotka käsittivät pelastuksensa nyt olevan -kysymyksessä, seisoivat ääneti ja jonkinmoisen kunnioittavan kauhun -vallassa. - -Launay kääntyi, ennenkuin alkoi kirjoittaa. Pihat olivat tyhjinä. - -Vähän ajan päästä torilla tiedettiin, mitä linnan sisäpuolella -tapahtui. - -Niinkuin Majuri de Losme oli sanonut, nousi kansa kuin maasta: -Bastiljin ympärillä oli jo satatuhatta miestä. Siellä ei enää ollut -ainoastaan työmiehiä, vaan kaikkia kansalaisia, eikä enää vain -miehiä, vaan lapsia ja vanhuksiakin. Ja kaikilla oli ase, kaikki -huusivat. - -Siellä täällä, ryhmien ympäröimänä, oli hajatukkainen huitova nainen, -joka epätoivoisin liikkein kirosi kivijättiläistä. - -Ne olivat äitejä, joiden lapsen Bastilji oli surmannut, vaimoja, -joilta Bastilji oli niellyt puolison. - -Mutta tuokion aikaan ei Bastiljista ollut kuulunut laukauksia, ei -näkynyt sauhua, ei liekkiä. Bastilji oli sammunut. Bastilji oli vaiti -kuin hauta. - -Turhaa olisi ollut laskea, kuinka paljon luodinjälkiä oli sen -muureissa. Jokainen oli tahtonut ampua tätä hirviötä, tätä tyrannien -näkyväistä tunnusmerkkiä. - -Kun siis kuultiin, että peloittava Bastilji aikoi antautua, että sen -kuvernööri oli luvannut luovuttaa linnan, ei kukaan ottanut sitä -uskoakseen. - -Kaikkien epäillessä, kun vielä ei uskallettu iloita, kun hiljaisina -odoteltiin, ojennettiin pistimen nenässä eräästä ampuma-aukosta kirje. - -Mutta kirjeen ja parittajien välissä oli Bastiljin vallihauta -leveänä, syvänä, täynnä vettä. - -Billot pyysi lankkua. Kolmea koeteltiin, mutta ne olivat liian -lyhyitä; vasta neljäs ulottui vallihaudan toiselle partaalle asti. - -Billot asetti sen parhaimmiten ja arkailematta uskaltausi tälle -huojuvalle sillalle. - -Kaikki olivat ääneti, kaikkien silmät suuntautuivat tähän mieheen, -kun hän näköjään häilyi vallihaudan yläpuolella, jonka vesi muistutti -Tuonelan virtaa. Pitou istahti vapisten vallihaudan reunalle ja kätki -päänsä polvien väliin. Hänen miehuutensa petti, hän itki. - -Äkkiä, juuri kun Billot oli kulkenut kaksi kolmannesta matkasta, -lankku horjahti, Billot levitti kätensä, kaatui ja katosi -vallihautaan. - -Pitou karjaisi ja syöksyi hänen jäljestään niinkuin vahtikoira seuraa -herraansa. - -Silloin toinen mies lähestyi lankkua, jolta Billot oli pudonnut. -Epäröimättä hänkin lähti astumaan samaa tietä. Hän oli Stanislas -Maillard, Châteletin vahtimestari. - -Tultuaan sille kohtaa, missä Billot ja Pitou rämpivät kaislikossa, -katsoi hän hetkisen alapuolelleen ja nähdessään heidän turvallisesti -pääsevän rannalle jatkoi tyynesti matkaansa. - -Puolen minuutin päästä hän oli vallihaudan toisella partaalla ja piti -hänelle ojennettua kirjettä miekan kärjessä. - -Sitten hän yhtä rauhallisesti, yhtä varmasti asteli takaisin samaa -tietä, jota oli mennytkin. - -Mutta sinä hetkenä, jolloin kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen -lukemaan, tuiskahti linnan torninharjoilta kuulasade, ja samalla -kuului kamala räjähdys. - -Yksi ainoa huuto, mutta sellainen huuto, joka ilmaisee kansan -kostonvimmaa, kaikui kaikkien povesta. - -"Ei saa luottaa tyranneihin!" kiljaisi Gonchon. - -Ja välittämättä enää antautumisesta, pelkäämättä enää ruutia, -muistamatta itseään, muistamatta vankeja, uneksimatta, toivomatta, -pyytämättä mitään muuta kuin kostoa kansa ryntäsi linnan pihoihin, ei -enää sadottain, vaan tuhansittain. - -Kansaa ei enää estänyt pihoihin tulvimasta muskettien tuli, vaan -porttien ahtaus. - -Tuon laukauksen kuullessaan molemmat sotilaat, jotka eivät olleet -lähteneet Launayn luota, heittäytyivät hänen kimppuunsa; kolmas -sieppasi sytyttimen ja tallasi sen sammuksiin. Launay tarttui -miekkaan, joka oli kätkettynä hänen keppiinsä, ja aikoi sillä -lävistää rintansa; mutta ase taitettiin hänen käsissään. - -Hän ymmärsi silloin, ettei hän voinut mitään muuta tehdä kuin -odottaa: hän odotti. - -Kansa riensi eteenpäin, linnanväki avasi sille sylinsä ja Bastilji -vallattiin väkirynnäköllä, sen antautumatta. - -Sadan vuoden aikana ei Bastiljiin ollut suljettuna ainoastaan -kuollutta ainesta, vaan ajatus. Ajatus oli räjäyttänyt Bastiljin, ja -kansa oli astunut sisään aukosta. - -Mitä tulee siihen ampumiseen, joka tapahtui keskellä hiljaisuutta, -aselevon aikana, odottamattomaan, epäviisaaseen, kuolettavaan -hyökkäykseen, niin ei ole koskaan saatu selville, kuka sen määräsi ja -pani toimeen. - -On hetkiä, jolloin kokonaisen kansakunnan tulevaisuus on pantu -kohtalon varaan. Toinen vaakalauta painuu. Jokainen luulee jo -päämäärän saavutetuksi. Äkkiä näkymätön käsi pudottaa toiseen -vaakalautaan joko tikarin tai pistoolinluodin. Silloin kaikki vaihtuu -eikä enää kuulu muuta kuin yksi ainoa huuto: Voi voitettuja! - - - - -XVIII - -TOHTORI GILBERT - - -Kansan hyökätessä sekä ilosta että kiukusta karjuen Bastiljin -pihoihin, rämpi kaksi miestä vallihaudan haisevassa vedessä. - -Pitou tuki Billotia. Häneen ei ollut mikään luoti osunut; hän -ei ollut saanut vammaa, mutta putoaminen oli kuitenkin hiukan -pökerryttänyt kunnon vuokratilallista. - -Heille heitettiin köysiä ja ojennettiin seipäitä. - -Pitou sai kiinni seipäästä, Billot köydestä. Viiden minuutin päästä -heitä kannettiin riemukulussa ja syleiltiin, niin ryvettyneitä kuin -olivatkin. - -Joku antoi Billotille viinaryypyn, toinen syötti Pitoulle makkaraa ja -viiniä. Kolmas suki heitä ja vei päivänpaisteeseen. - -Äkkiä välähti Billotin aivoissa muuan ajatus tai oikeammin muisto. -Hän riistäytyi hoivaavilta ihmisiltä ja syöksähti Bastiljia kohti. - -"Vankien luo", huusi hän juostessaan; "vankien luo!" - -"Niin, vankien luo!" säesti Pitou juosten maanviljelijän jäljessä. - -Kansa, joka siihen asti oli ajatellut vain pyöveleitä, vavahti -ajatellessaan niiden uhreja. - -Kaikki kiljuivat yhtaikaa: "Niin, niin, vangit!" - -Ja uusi hyökkääjien virta mursi esteet ja näytti leventävän -linnoituksen seiniä vapauttaakseen vangitut. - -Silloin Billot ja Pitou saivat nähdä kamalan näyn. Raivoisa, hurja, -vimmainen kansa oli syöksynyt pihaan. He olivat repineet ensimmäisen -tielleen osuneen sotilaan kappaleiksi. - -Gonchon salli sen tapahtua. Ehkä hän ajatteli, että kansan viha -on kuin tulviva virta, joka saa enemmän vahinkoa aikaan, jos sen -vuolautta koettaa estää, kuin jos sen antaa rauhassa kiitää eteenpäin. - -Elie ja Hullin sitävastoin olivat kiirehtineet estämään teurastusta. -He rukoilivat, pyytelivät, sanoivat -- mikä jalo valhe! -- -luvanneensa vapauden piiritetyille. - -Billotin ja Pitoun saapuminen vahvisti heidän välitystyötänsä. - -Billotin puolesta kostettiin, Billot olikin elossa. Billot ei ollut -edes haavoittunutkaan. Lankku oli keikahtanut hänen jalkojensa alla, -siinä kaikki. Hän oli saanut mutakylvyn; muuta ei hänelle ollut -tapahtunut. - -Erikoisesti etsittiin sveitsiläisiä, mutta he olivat ennättäneet -ottaa ylleen harmaat nutut, ja heitä luultiin palvelijoiksi tai -vangeiksi. Kivillä heitteli kansa rikki kellon vanginkuvat. Kansa -syöksyi torneihin syytääkseen herjauksia kanuunoille, jotka sille -olivat tuottaneet kuolemaa. Kansa tarttui kiviin ja repi sormensa -verille koettaessaan kiskoa niitä irti. - -Kun nähtiin ensimmäisten voittajien ilmestyvän tornin harjoille, -päästivät kaikki torilla olevat satatuhatta henkeä mahtavan -huudonpauhun. Tämä huuto kohosi Pariisin yli ja kiiti kautta Ranskan -kuin vahvasiipinen lintu: - -Bastilji on valloitettu! - -Sen viestin kuullessaan sydämet sulivat, silmät kostuivat, sylit -avautuivat. Ei enää ollut eri puolueita, ei toisilleen vihamielisiä -yhteiskuntaluokkia; kaikki pariisilaiset ymmärsivät olevansa veljiä, -kaikki ihmiset tajusivat olevansa vapaita. Miljoona ihmistä syleili -toisiaan. - -Billot ja Pitou olivat tulleet toisten jäljestä ja toisten edellä. He -eivät tahtoneet osuuttaan voitonriemusta, vaan vankien vapauttamista. - -Mennessään hallintopihan kautta he sivuuttivat harmaapukuisen miehen, -joka seisoi tyynenä nojautuen kultanuppiseen keppiin. Tämä mies oli -kuvernööri. Hän odotti, että hänen ystävänsä hänet pelastaisivat tai -viholliset iskisivät häneen. - -Nähdessään de Launayn Billot tunsi hänet oitis ja astui suoraan häntä -kohden. Kuvernöörikin muisti hänet. Hän laski käsivartensa rinnalleen -ristiin ja katsoi tulijaan kuin aikoen sanoa: - -"Te siis iskette minuun ensimmäiseksi." - -Billot ymmärsi ja pysähtyi. - -"Jos puhun hänelle", tuumi hän, "niin toiset tuntevat hänet, ja hän -on kuoleman oma." - -Mutta miten hän muulla tavoin voisi löytää tohtori Gilbertin keskellä -tätä sekamelskaa? Miten hän riistäisi Bastiljilta salaisuuden, joka -oli suljettu sen pimentoihin? - -Tämän arkailemisen, tämän sankarillisen epäröimisen Launay puolestaan -käsitti. - -"Mitä tahdotte?" kysyi hän puoliääneen Billotilta. - -"En mitään", vastasi Billot osoittaen hänelle sormellaan porttia, -ilmaistakseen siten, että pako oli vielä mahdollinen, "en mitään. -Kyllä minä löydän tohtori Gilbertin." - -"Kolmas Bertaudière", vastasi Launay säveällä, melkein heltyneellä -äänellä ja jäi paikalleen. - -Äkkiä Billotin takana joku lausui nämä sanat: - -"Kas, tuossa on kuvernööri!" - -Tämä ääni oli tyyni, ikäänkuin ei kuuluisi tähän maailmaan, ja -kuitenkin tunsi, että jokainen hänen sanansa oli terävä tikari, joka -oli suunnattu Launayn rintaa kohden. Se ääni oli Gonchonin. - -Kuullessaan nuo sanat kuin hälytyskellona kaikki kostonvimman -huumaamat miehet vavahtivat, katsoivat leimuavin silmin, näkivät -Launayn ja ryntäsivät häntä kohti. - -"Pelastakaa hänet", sanoi Billot mennessään Elien ja Hullinin ohitse, -"muutoin hän on hukassa." - -"Auttakaa minua", vastasivat molemmat miehet. - -"Minun täytyy jäädä tänne, minunkin on pelastettava eräs mies." - -Silmänräpäyksessä olivat raivoisat kädet tarttuneet Launayhin; ne -nostivat hänet maasta, laahasivat hänet mukanaan, veivät pois. - -"Seis! Olemme luvanneet säästää hänen henkensä." - -Se ei ollut totta. Mutta tämä ylevä valhe puhkesi yhtaikaa kahdesta -jalomielisestä sydämestä. - -Silmänräpäyksessä de Launay, Elien ja Hullinin seuraamana, -katosi Bastiljin portista huutojen kaikuessa: "Kaupungintalolle! -Kaupungintalolle!" - -Muutamien mielestä oli elävä Launay parempi saalis kuin valloitettu, -mutta hengetön Bastilji. - -Omituista oli katsella tätä synkkää ja hiljaista rakennusta, jossa -neljän vuosisadan aikana oli liikkunut vain sotilaita, vartijoita ja -synkkä kuvernööri. Nyt se oli joutunut kansan saaliiksi, ja se juoksi -sen käytävissä, tungeksi portaissa, kuhisi kuin kärpäsparvi ja täytti -kivirakennuksen melulla ja pauhinalla. - -Billot seurasi hetkisen katseillaan Launayta, jota ei enää talutettu, -vaan puolittain kannettiin, niin että hän näköjään häilyi väkijoukon -yläpuolella. - -Mutta tuossa tuokiossa hän katosi. Billot huokasi, katseli -ympärilleen, huomasi Pitoun ja riensi erästä tornia kohden huutaen: - -"Kolmas Bertaudière." - -Vapiseva vanginvartija osui hänen tielleen. - -"Missä on kolmas Bertaudière?" kysyi Billot. - -"Täällä", vastasi vartija, "mutta minulla ei enää ole avaimia." - -"Missä ne ovat?" - -"Ne vietiin minulta." - -"Kansalainen, lainaahan minulle kirveesi", sanoi Billot eräälle -esikaupunkilaiselle. - -"Minä lahjoitan sen sinulle", vastasi tämä. "Enhän enää sitä -tarvitse, kun Bastilji on valloitettu." - -Billot tarttui kirveeseen ja riensi erääseen käytävään vanginvartijan -ohjaamana. - -Vartija pysähtyi erään oven eteen. - -"Onko tämä kolmas Bertaudière?" kysyi Billot. - -"On. Se on tämä." - -"Onko siellä olevan vangin nimi tohtori Gilbert." - -"En tiedä." - -"Joka tuotiin tänne vasta viisi kuusi päivää sitten?" - -"En minä tiedä." - -"Siis otan siitä selon", sanoi Billot. - -Ja hän alkoi voimakkaasti kirveellään iskeä oveen. - -Se oli tamminen, mutta maanviljelijän tanakasti jymäytellessä -alkoivat pirstaleet lennellä. - -Vähän ajan päästä voi nähdä vankityrmään. - -Billot pani silmänsä aukon kohdalle. Aukosta hän koetti nähdä -kammioon. - -Tornin ristikkoikkunasta tulevassa heikossa päivänkajossa hän näki -miehen, joka seisoi hiukan taaksepäin taivuttautuneena, kädessä -vuoteestaan ottamansa poikkilauta, puolustusasennossa. - -Tämä mies näytti olevan valmiina lyömään ensimmäisen tulijan -kuoliaaksi. Vaikka hänellä oli pitkä parta, kalpeat kasvot ja -lyhyeksi keritty tukka, tunsi Billot hänet kuitenkin. Hän oli tohtori -Gilbert. - -"Tohtori! Tohtori!" huusi Billot; "tekö se olette?" - -"Kuka minua huutaa?" kysyi vanki. - -"Minä, minä, Billot, ystävänne." - -"Tekö, Billot." - -"Niin, niin, hän, hän, me, me!" huusi parikymmentä miestä, jotka -olivat seisahtuneet porrassillakkeelle nähdessään Billotin iskevän -kirveellä oveen. - -"Ketkä te?" - -"Me, Bastiljin valloittajat! Bastilji on valloitettu, te olette -vapaa!" - -"Bastilji valloitettu! Minä olen vapaa!" huudahti tohtori. Ja pistäen -molemmat kätensä aukosta hän ravisti niin rajusti ovea, että saranat -ja lukko näyttivät irtaantuvan ja tammilauta, johon Billot oli -iskenyt, rysähti, erkani ja jäi vangin käsiin. - -"Odottakaa, odottakaa", sanoi Billot, joka käsitti, että vaikka vanki -olikin tämän jaksanut tehdä kootessaan kaikki voimansa, niin hän -toisella ponnistuksella kokonaan uupuisi; "odottakaa." - -Ja hän alkoi entistä tuimemmin jyskäytellä. - -Oven yhä suurenevasta aukosta näki vangin, joka kalpeana kuin haamu -oli vaipunut rahille istumaan, voimatta kohottaa eteensä maahan -vaipunutta lautaa, kuin Simson, joka oli turhaan yrittänyt järkyttää -Bastiljia. - -"Billot! Billot!" sopersi hän. - -"Niin, niin, ja minäkin, Pitou, herra tohtori. Muistattehan Pitoun, -jonka jätitte täti Angéliquen huostaan, Pitoun, joka saapuu -vapauttamaan teidät." - -"Mutta enhän voi päästä tuosta raosta!" huusi tohtori. - -"Ette, ette!" huusivat kaikki! "Odottakaa!" - -Kaikki läsnäolevat ponnistivat voimansa, toiset työnsivät rautatangon -muurin ja oven väliin, toiset käyttivät rautaa vivun tavoin lukon -kohdalla, toiset taas lykkäsivät hartiavoimalla ja käsillään, jolloin -tammi rusahti, muuri särkyi ja kaikki yhdessä ryntäsivät virran -tavoin vankilan sisään. - -Gilbert tunsi Billotin ja Pitoun syleilevän häntä. - -Gilbert, pieni talonpoika Taverneyn linnasta, Gilbert, jonka -jätimme vertavuotavana luolaan Azorein saarelle ["Neiti de -Taverney"-romaanin lopussa. Vrt. 20. luvun muistutusta. -- _Suom._], -oli nyt kolmenkymmenenneljän tai -viiden ikäinen. Kasvojen väri -oli kalpea, olematta sairaloinen, tukka oli musta, katse terävä ja -voimakas; se ei milloinkaan harhaillut hajamielisenä, ei haaveillen -kääntynyt taivasta kohden; kun se kiintyi johonkin esineeseen, -joka oli herättänyt sen huomiota, oli se täynnä ajatusta, ja -silmät kävivät vain tummemmiksi ja syvemmiksi. Nenä oli suora -ja liittyi suorassa linjassa otsaan. Suun ilme oli halveksiva, -ja kun hän kohotti huultansa, näkyivät hänen hampaansa hohtavan -valkoisina. Tavallisissa oloissa oli hänen pukunsa yksinkertainen ja -arvokas, niinkuin kveekareilla, mutta tämä yksinkertaisuus tuntui -korkeimmalta hienoudelta suuren siisteytensä vuoksi. Hän oli hiukan -yli keskipituuden ja varreltaan sopusuhtainen. Mitä hänen voimiinsa -tulee, niin olemmehan nähneet, kuinka pitkälle ne saattoivat -mennä, kun hän joutui kiihtymisen valtaan, joko innostuksesta tai -suuttumuksesta. - -Vaikka hän oli ollut vankilassa viisi tai kuusi päivää, oli hän -pitänyt ulkoasustaan samaa huolta kuin muulloinkin. Parta, joka -vankilassa oli kasvanut, tehosti vain ihon kalpeutta, ja se yksinään -osoitti puuttuvaa huolehtimista ulkomuodosta, mutta tämä ei suinkaan -johtunut vangin omasta tahdosta, vaan siitä, että hän ei pyytäessään -ollut saanut partaveistä tai tilaisuutta parturin kutsumiseen. - -Syleiltyään Billotia ja Pitouta hän kääntyi tyrmässään olevan joukon -puoleen. Näytti siltä kuin lyhyt hetki olisi riittänyt kokoamaan -kaikki hänen henkiset voimansa. - -"Ennustamani päivä on koittanut!" lausui hän. "Kiitos teille, -ystäväni, kiitos ikuiselle voimalle, joka valvoo kansojen vapauden -puolesta!" - -Hän ojensi molemmat kätensä joukolle, joka hänen ylpeästä katseestaan -ja äänensä arvokkuudesta arvasi olevansa tekemisissä tavallista -etevämmän henkilön kanssa ja tuskin uskalsi tarttua hänen käteensä. - -Tyrmästä lähtiessään hän käveli nojautuen Billotin olkapäähän Pitoun -ja vapauttajiensa seuratessa. - -Ensi hetkessä Gilbert oli antanut tunnustuksen ystävyydelle ja -kiitollisuudelle; heti sen jälkeen ilmeni erotus, joka oli olemassa -oppineen tohtorin ja oppimattoman maanviljelijän, sävyisän Pitoun ja -vapauttamaan tulleen joukon välillä. - -Ulko-ovelle tultuaan Gilbert pysähtyi päivänvalon edessä, joka -osui häneen. Hän seisahtui, pani kätensä rinnalleen ristiin ja loi -katseensa taivasta kohden. - -"Terve sinulle, kaunis vapaus!" sanoi hän. "Olen nähnyt sinun -syntyvän toisessa maanosassa, ja me olemme vanhoja tuttuja. Terve -sinulle, kaunis vapaus!" - -Ja tohtorin hymyily ilmaisi, etteivät vapaudestaan huumaantuneen -kansan huudot olleet hänelle vieraita. - -Sitten hän hetkisen kokosi ajatuksiaan. - -"Billot", sanoi hän, "kansa on siis voittanut hirmuvallan?" - -"Niin on." - -"Ja te olette saapunut taistelemaan?" - -"Vapauttamaan teidät." - -"Tiesitte siis minun olevan vankilassa?" - -"Poikanne ilmoitti sen minulle tänä aamuna." - -"Sebastien-parka! Oletteko hänet tavannut?" - -"Olen kyllä." - -"Ja hän pysyi rauhallisena koulussaan?" - -"Jätin hänet tappelemaan neljää hoitajaa vastaan." - -"Onko hän sairas? Houraileeko hän?" - -"Hän tahtoi tulla taistelemaan meidän kanssamme." - -"Niinkö!" sanoi tohtori. - -Ja riemun hymy väikkyi hänen huulillaan. - -"Te siis sanoitte..." lausui hän kääntyen kysyvänä Billotin puoleen. - -"Minä sanoin, että koska tohtori Gilbert on Bastiljissa, niin -valloittakaamme Bastilji. Nyt Bastilji on valloitettu. Mutta siinä ei -vielä ole kaikki." - -"Mitä vielä?" kysyi tohtori. - -"Lipas on varastettu." - -"Lipas, jonka uskoin huostaanne?" - -"Niin." - -"Ja kuka sen varasti?" - -"Mustapukuiset miehet, jotka tunkeutuivat taloon sillä tekosyyllä, -että he etsivät kirjaanne. He vangitsivat minut, sulkivat -varastohuoneeseen, tarkastivat koko talon, löysivät lippaan ja veivät -sen mukanaan." - -"Minä päivänä?" - -"Eilen." - -"Ohoo! Vangitsemiseni sattui omituisella tavalla tämän varkauden -kanssa yhteen. Sama henkilö, joka toimitti minut vankilaan, on -myös anastanut lippaan. Kun saan tietää, kuka on pannut toimeen -vangitsemisen, tiedän myös, kuka varas on. -- Missä on arkisto?" -kysyi Gilbert kääntyen vanginvartijan puoleen. - -"Hallituspihan varrella", vastasi tämä. - -"Menkäämme siis arkistoon, ystävät, arkistoon!" huusi tohtori. - -"Sallikaa minun tulla seurassanne", sanoi vanginvartija pysäyttäen -hänet; "sallikaa minun tulla matkaanne tai puhukaa näille kunnon -miehille minun puolestani, jotta mikään onnettomuus ei kohtaisi -minua." - -"Olkoon niin", sanoi Gilbert. - -Sitten hän kääntyi joukon puoleen, joka ympäröi häntä uteliaana ja -kunnioittavana. - -"Ystävät", sanoi hän, "uskon tämän miehen huostaanne. Hän täytti -velvollisuutensa avatessaan ja sulkiessaan ovia, mutta hän oli hyvä -vangeille. Hänelle ei saa tehdä mitään pahaa." - -"Ei, ei", huudettiin joka taholta. "Ei hänen tarvitse mitään pelätä, -ei mitään säikkyä, tulkoon vain kerallamme." - -"Meillä ei ole aikaa heittää hetkeäkään hukkaan", huudahti Gilbert, -"rientäkäämme arkistoon!" - -Ja hän riensi hallituspihaa kohden, vieden mukanaan joukon, jonka -etunenässä Billot ja Pitou yhä astelivat. - - - - -XIX - -KOLMIO - - -Arkiston oven edessä paloi suuri rovio papereita. - -Pahaksi onneksi oli joukon ensimmäisenä huolena voiton saatuaan -hävitys. Se oli hyökännyt Bastiljin arkistoon. - -Tämä oli suuri sali, jossa oli luetteloita ja kirjelmiä. Sinne oli -koottu kaikkien sadan vuoden aikana Bastiljiin tuotujen vankien -syytöspaperit ja henkilötiedot. - -Kansa repi raivoissaan näitä papereita: se kai kuvitteli tällä -tuhoamisella päästävänsä kaikki vangit vapaiksi. - -Gilbert astui sisään Pitoun seuraamana. Hän tutki heti hyllyillä -olevia luetteloja. Kuluvan vuoden luettelo oli poissa. - -Tohtori, joka muuten oli tyyni ja rauhallinen mies, polki kiivaana -jalkaansa. - -Tänä hetkenä Pitou huomasi erään pojan, jommoisia aina esiintyy -suurten joukkojen voitonhetkinä, kantavan päänsä päällä samalla -tavalla sidottua kirjaa kuin ne, joita tohtori selaili, ja rientävän -roviota kohden. - -Hän juoksi pojan jäljestä ja oli pitkillä säärillään piankin saanut -hänet kiinni. - -Se oli vuoden 1789 luettelo. - -Neuvottelua ei kestänyt kauan. Pitou mainitsi olevansa valloittajia -ja selitti, mitä varten muuan vanki halusi tämän luettelon, jonka -poika luovutti hänelle lohduttaen itseään sanomalla: - -"Samapa tuo! Minä poltan jonkun toisen." - -Pitou avasi luettelon, etsi, selaili, luki ja löysi viimeiseltä -sivulta nämä sanat: - -"Tänään, heinäkuun 9 päivänä 1789 tuotiin herra G., filosofi ja hyvin -vaarallinen kirjailija. Suljettava täydellisesti salatuksi." - -Hän vei luettelon tohtorille. - -"Kas tässä, tätä kai te etsitte, herra tohtori?" - -"Juuri tätä!" huudahti tohtori tarttuen luetteloon. Hän luki äsken -mainitsemamme sanat. - -"Ja nyt katsokaamme, mistä vangitsemiskäsky on tullut." - -Ja hän etsi reunakirjoitusta. - -"Necker!" huudahti hän; "minut on vangittu ministerin -allekirjoittaman käskyn mukaan, ystäväni määräyksestä! Tässä piilee -varmasti jotakin." - -"Onko Necker ystäviänne?" kysyi joukko kunnioittavasti, sillä -muistammehan, millainen vaikutus tällä nimellä oli kansaan. - -"On, on, ystäväni, sen väitän", sanoi tohtori, "ja olen varma siitä, -että Necker ei tiennyt minun olevan vankilassa. Mutta minä menen -häntä tapaamaan, ja..." - -"Tapaamaanko? Minne?" kysyi Billot. - -"Versaillesiin tietysti." - -"Herra Necker ei ole Versaillesissa, hän on maanpaossa." - -"Missä?" - -"Brysselissä." - -"Mutta hänen tyttärensä?" - -"Hänestä en tiedä", vastasi Billot. - -"Tytär asuu maalla Saint-Ouenissa", vastasi muuan ääni joukosta. - -"Kiitos", sanoi Gilbert tietämättäkään, ketä hän kiitti. - -Sitten hän kääntyi polttajien puoleen. - -"Ystävät", lausui hän, "historian nimessä, joka tästä arkistosta -löytää tyrannien tuomion, riittää jo tämä hävitys. Tuhotkaa Bastilji -perustuksiaan myöten, jotta siitä ei jää jälkeäkään, ei merkkiäkään, -mutta pitäkää arvossa papereita, pitäkää arvossa luetteloja, sillä -niissä on tulevaisuuden valaistus." - -Kuultuaan nämä lauseet kansa älysi heti asian laadun. - -"Tohtori on oikeassa", huusi sata ääntä. "Ei saa hävittää! -Kaupungintaloon kaikki paperit!" - -Muuan palokuntalainen, joka viiden kuuden toverinsa kanssa oli -pumpun kera tullut pihaan, johdatti suihkun rovioon, joka samoin -kuin Aleksandrian rovio oli hävittämäisillään maailman arkiston, ja -sammutti sen. - -"Ja kenen toimesta teidät on vangittu?" kysyi Billot. - -"Juuri sitä etsin, juuri sitä en tiedä. Nimen kohta on jätetty -avoimeksi." - -Sitten hän lausui hetkisen mietittyään: - -"Mutta minä otan siitä selon." - -Ja repien lehden, joka koski häntä, hän käänsi sen neljään osaan -ja pisti taskuunsa. Sitten hän lausui kääntyen Billotin ja Pitoun -puoleen: - -"Ystävät, lähtekäämme, meillä ei ole täällä enää mitään tehtävää." - -"Lähtekäämme", sanoi Billot. "Mutta helpompi on niin sanoa kuin -tehdä." - -Kansa, joka uteliaana tungeksi Bastiljin pihoihin, seisoi taajana -joukkona portin edustalla. Bastiljin portilla oli nimittäin muita -vankeja. - -Kahdeksan vankia, niiden joukossa Gilbert, oli vapautettu. - -Heidän nimensä olivat: Jean Bechade, Bernard Laroche, Jean Lacaurège, -Antoine Pujade, de White, kreivi de Solage ja Tavernier. - -Ensiksimainitut neljä eivät herättäneet suurtakaan huomiota. Heitä -oli syytetty vekselin väärentämisestä, vaikka mitään todistuksia ei -ollut heitä vastaan, minkä vuoksi saattoi päättää syytöksen vääräksi. -He olivat olleet Bastiljissa vasta kaksi vuotta. - -Muut olivat kreivi de Solage, de White ja Tavernier, kuten sanottu. - -Kreivi de Solage oli lähes kolmenkymmenen ikäinen mies; hän oli -iloissaan ja innoissaan, syleili vapauttajiaan, puhui suurin sanoin -heidän voitostaan, kertoi vankeudestaan. Hänet oli pidätetty -vuonna 1782 ja suljettu Vincennesin linnaan isänsä hankkiman -vangitsemiskäskyn perusteella. Vincennesistä hänet siirrettiin -Bastiljiin, missä hän sai olla viisi vuotta näkemättä koskaan -tuomaria, joutumatta koskaan kuulusteltavaksi. Kaksi vuotta takaperin -oli hänen isänsä kuollut, eikä kukaan enää muistanut vankia. Jollei -Bastiljia olisi valloitettu, niin epäilemättä ei kukaan olisi koskaan -muistanut hänen olevan olemassa. - -De White oli kuudenkymmenen vuotias vanhus. Hän äänsi sanat -muukalaisen tavoin ja puhui sekavasti. Kysymyksiin, joita joka -taholta sateli, hän vastasi, ettei hän tiennyt, kuinka kauan hän oli -ollut vankina ja mistä syystä. Hän muisti olevansa poliisiministeri -de Sartinesin serkku, siinä kaikki. Muuan Guyon-niminen porttivahti -muisti kerran nähneensä Sartinesin menevän Whiten vankilaan -saadakseen häneltä allekirjoituksen erääseen valtakirjaan. Mutta -vanki oli kokonaan unohtanut tämän tapauksen. - -Tavernier oli vanhin kaikista; hän oli ollut vankina kymmenen vuotta -Sainte-Margueriten saarella ja kolmekymmentä vuotta Bastiljissa. Hän -oli nyt yhdeksänkymmenen vanha; tukka ja parta olivat lumivalkoiset. -Silmät olivat pimeässä heikontuneet, ja hän näki kaikki epäselvästi. -Kun tultiin hänen vankikoppiinsa, ei hän ymmärtänyt, mikä oli -tarkoituksena. Kun puhuttiin hänelle vapaudesta, pudisti hän -päätänsä, ja kun hänelle ilmoitettiin Bastiljin valloittamisesta, -lausui hän: "Oho! Mitähän tästä sanovat kuningas Ludvig XV, madame de -Pompadour ja herttua La Vrillière?" - -Tavernier ei ollut edes hassahtanut, niinkuin White; hän oli jo -kokonaan sammunut. - -Näiden miesten ilo oli kammottava, sillä se huusi kostoa; niin -suuressa määrässä se läheni kauhua. Pari kolme heistä näytti olevan -kuolemaisillaan keskellä tätä sadantuhannen ihmisen hälyä, sillä -eiväthän he Bastiljiin tulonsa jälkeen olleet koskaan kuulleet -useamman kuin kahden henkilön puhuvan yhtaikaa. Hehän olivat -tottuneet vain kuuntelemaan kosteuden hiljaista tihkumista hirsien -läpi, hämähäkin verkonkudontaa ja toukan nakerrusta kuin näkymättömän -kellon naksutuksena, tai säikkyvän hiiren rapisteluna. - -Gilbertin tullessa innostuneet ihmiset ehdottivat, että vankeja -kuljetettaisiin riemusaattuessa; siihen kaikki yksimielisesti -yhtyivät. Gilbert olisi suonut pääsevänsä tästä kunnianosoituksesta -vapaaksi, mutta kansa oli jo tuntenut hänet samoin kuin Billotin ja -Pitoun. - -Kuului huutoja: "Kaupungintalolle, Kaupungintalolle!" Ja Gilbert -tunsi, kuinka parikymmentä ihmistä yhtaikaa nosti hänet korkealle. - -Turhaan tohtori vastusteli, turhaan Billot ja Pitou jakelivat -taistelutovereilleen tuimimpia nyrkiniskujaan; ilo ja innostus oli -tehnyt ihon tunnottomaksi. Nyrkiniskut, peitsen varrella lyönnit, -pyssyn tukilla töykkiminen, tuntui voittajista hellältä kuin hyväily -ja vain lisäsi heidän huumaustaan. - -Gilbertin oli siis pakko antaa nostaa itsensä "kilvelle". Tämä -oli pöytä, jonka keskelle oli pistetty peitsi, jotta riemukulussa -kannettava saisi siitä tukea. - -Tohtori oli siten tämän ihmismeren yläpuolella, joka ulottui -Bastiljista Saint-Jeanin pylväskaarelle asti. Se oli myrskyisä meri, -jonka laineet veivät hänet mukanaan keskellä peitsiä, pistimiä ja -kaikenlaisia ja kaikenaikaisia aseita. - -Mutta samalla kertaa tämä peloittava ja vastustamaton meri kuljetti -toistakin ryhmää, joka oli niin tiheä, että se muistutti saarta. - -Tämä oli se ryhmä, joka riepoitti vankinaan de Launayta. Sen -ympärillä kaikui yhtä voimakkaita huutoja kuin senkin ympärillä, -joka vei vapautettuja vankeja, mutta nämä huudot eivät olleet -riemuhuutoja, vaan murhankarjunaa. - -Gilbert näki korkealta paikaltaan tarkoin tämän kauheuden. - -Kaikista vapautetuista vangeista hän yksinään oli säilyttänyt -henkisen tasapainonsa. Viisi vankeuspäivää oli ainoastaan synkkä -pilkku hänen elämässään. Hänen silmänsä ei vielä ollut ennättänyt -sammua tai heikontuakaan Bastiljin pimeydessä. - -Tavallisesti tulevat taistelijat säälimättömiksi vain taistelun -ajaksi. Tavallisesti ihmiset saapuessaan tulesta, missä ovat panneet -henkensä vaaraan, ovat vihollisilleen armahtavaisia. - -Mutta kaikissa suurissa kansankapinoissa, joita Ranska on saanut -nähdä Jacquerie-meteleistä meidän päiviimme asti, on ollut joukkoja, -jotka arkoina ovat pysyneet loitolla taistelusta. Pauhina on -ärsyttänyt heidät, he ovat samalla julmia ja pelkureita ja etsivät -voiton jälkeen tilaisuutta ottaa jollakin tavalla osaa siihen -taisteluun, johon eivät uskaltaneet alussa mennä. - -He ottavat silloin osuutensa tarttumalla kostoon. - -Bastiljista lähdettyään kuvernööri kulki kamalaa kuolemaansa kohti. - -Elie, joka oli ottanut vastatakseen de Launayn hengestä, marssi -edellä. Häntä suojasi univormunsa, ja kansa ihaili häntä, nähtyään -hänen ensimmäisten joukossa ottavan osaa taisteluun. Miekkansa -kärjessä hän piti kirjettä, jonka de Launay oli Bastiljin -ampuma-aukosta pistänyt kansalle ja jonka Maillard oli Elielle -antanut. - -Häntä seurasi kuninkaallisten verojen valvoja, pitäen kädessään -linnoituksen avaimia, sitten Maillard kantaen lippua; heidän -jäljestään tuli nuori mies, joka pistimensä nenässä piti koholla -Bastiljin ohjesääntöä, kirottua määräystä, jonka tähden oli virrannut -niin paljon kyyneleitä. - -Sitten asteli kuvernööri Hullinin ja parin kolmen muun suojaamana, -mutta he ihan hukkuivat keskellä uhkaavia nyrkkejä, heiluvia miekkoja -ja kiiluvia peitsiä. - -Tämän ryhmän ohella ja melkein sen kohdalla kulki pitkin sitä suurta -Saint-Antoine-kadun valtaväylää, joka bulevardit yhdistää virtaan, -toinenkin yhtä uhkaava, yhtä peloittava ryhmä, joka kuljetti majuri -de Losmea. Olemme nähneet, kuinka hän hetkisen koetti taistella -kuvernöörin tahtoa vastaan ja taipui nähdessään tämän päättäneen -puolustautua viimeiseen asti. - -Majuri oli urhoollinen, hyvä, kunnon mies. Monien kärsimyksiä hän -saikin lieventymään tultuansa nimitetyksi Bastiljiin. Mutta kansa ei -tästä tiennyt. Se piti loistavaan asuun puettua miestä kuvernöörinä. -Kuvernööri oli harmaassa puvussa; hän oli riistänyt rinnastaan Pyhän -Ludvigin ritarikunnan nauhan, ja kun ainoastaan ne, jotka hänet -tunsivat, voivat varmasti sanoa, kuka hän oli, niin hän oli jossakin -määrin turvassa. - -Tämän kaiken sai nähdä Gilbertin synkkä katse, joka aina oli tutkiva -ja tyyni keskellä häntä itseäänkin uhkaavia vaaroja. Bastiljista -lähtiessään oli Hullin kutsunut luokseen varmimmat ja hartaimmat -ystävänsä, tänä päivänä urhoollisimmin esiintyneet sotilaat, ja -neljä viisi oli noudattanut hänen käskyään, toteuttaakseen hänen -jalon aikeensa, pelastaakseen kuvernöörin. Kolmen miehen nimen on -puolueeton historia säilyttänyt. He olivat Arné, Chollat ja de Lépine. - -Nämä miehet joiden edellä kulkivat Hullin ja Maillard, koettivat -varjella miestä, jonka kuolemaa satatuhatta vaati. - -Heidän ympärilleen oli ryhmittynyt muutamia ranskalaiseen kaartiin -kuuluvia krenatöörejä, joiden univormut olivat viimeisen kolmen -päivän kuluessa saavuttaneet kansan suosion ja herättäneet sen -ihailua. - -Launay saattoi välttää iskut niin kauan kuin hänen ylevämieliset -suojelijansa olivat hänen ympärillään, mutta hän ei päässyt -solvauksista ja uhkauksista vapaaksi. - -Jouy-kadun kulmassa ei kaartin krenatööreistä, jotka Bastiljista -lähdettyä olivat liittyneet joukkoon, ollut ainoatakaan enää -jäljellä. Innostunut kansa tai laskelmiaan tekevät murhaajat olivat -riistäneet heistä toisensa toisen jälkeen, ja Gilbert oli nähnyt -heidän katoavan niinkuin rukousnauhan helmet putoilevat. - -Silloin hän käsitti, että voitto päättyisi verisesti. Hän tahtoi -päästä korokkeena käytetyltä pöydältä, mutta rautaiset kädet -pidättivät häntä siellä. Voimattomuudessaan hän lähetti Billotin -ja Pitoun kuvernöörin avuksi, ja nämä ponnistivat kaikki voimansa -päästäkseen ihmislaineiden läpi sinne asti. - -Puolustajien ryhmä kaipasikin jo apua. Chollat, joka koko päivänä ei -ollut syönyt mitään, tunsi voimiensa loppuvan ja vaipui pyörtyneenä -maahan. Suurella vaivalla saatiin hänet nostetuksi ja estettiin -toiset tallaamasta häntä jalkoihinsa. - -Mutta muuriin oli syntynyt aukko, pato oli saanut halkeaman. - -Muuan mies ryntäsi tästä aukosta ja tarttuen pyssynsä piippuun -tähtäsi sen tukilla kaikin voimin kuvernööriä päähän. - -Mutta Lépine näki aiotun iskun, heittäytyi käsivarret levällään -Launayn suojaksi, ja saikin itse otsaansa sen lyönnin, joka oli -aiottu kuvernöörille. - -Iskun huumaamana, veren sokaisemana hän horjuen nosti kätensä -kasvoilleen, ja kun hän jälleen saattoi nähdä, oli hän jo -kahdenkymmenen askeleen päässä kuvernööristä. - -Tänä hetkenä Billot saapui hänen luokseen vetäen Pitouta jäljessään. -Hän huomasi kuvernöörin tulevan tunnetuksi siitä, että hän yksinään -oli avopäin. Billot otti oman hattunsa, ojensi kätensä ja pani hatun -kuvernöörin päähän. Launay kääntyi ja tunsi Billotin. - -"Kiitos", sanoi hän, "mutta teette mitä tahansa, ette voi minua -pelastaa." - -"Kun vain pääsemme Kaupungintalolle", sanoi Hullin, "vastaan kyllä -kaikesta." - -"Sen uskon", vastasi Launay, "mutta pääsemmekö sinne asti?" - -"Jumalan avulla ainakin koetamme", sanoi Hullin. - -Oli syytä toivoa sitä, sillä alettiin jo tulla Kaupungintalon -torille. Mutta tämä oli täynnä kansaa, käsivarret paljaina, ja he -heiluttivat miekkoja ja peitsiä. Katuja kiertävä huhu oli kertonut -Bastiljin kuvernööriä ja majuria tuotavan, ja joukko odotti kuin -koiraparvi, jota kauan on pidätetty kuono tuleen päin näyttämässä -hampaitaan. - -Heti, nähdessään kulkueen saapuvan, se ryntäsi sitä kohden. - -Hullin huomasi ankarimman, viimeisen taistelun olevan edessä. Jos hän -vain sai Launayn portaitten juurelle ja siitä portaille, voitaisiin -pelastua. - -"Avuksi, Elie, avuksi, Maillard, avuksi kaikki rohkeat ihmiset!" -huusi hän. "Meidän kaikkien kunnia on vaarassa!" - -Elie ja Maillard kuulivat huudon. He hyökkäsivät kansanjoukkoa -vastaan. Mutta kansa väistyi heidän tieltään ja sulki rivit heidän -takanaan. - -Elie ja Maillard joutuivat täten erilleen pääryhmästä, jonka luokse -eivät päässeet takaisinkaan. - -Joukko huomasi, mitä se täten oli voittanut, ja rynnisti eteenpäin. -Jättiläiskäärmeen tavoin se kietoi renkaansa ryhmän ympärille. Billot -kiskaistiin paikaltaan, nostettiin ilmaan ja vietiin loitommalle. -Pitou, joka seurasi Billotia, joutui samaan pyörteeseen. Hullin -kompastui Kaupungintalon portaitten ensimmäiseen astuimeen ja kaatui. -Hän nousi, mutta kaatui kohta uudelleen, ja tällä kertaa Launay -kaatui hänen kerallaan. - -Kuvernööri pysyi sinä, mitä hän oli. Hän ei valittanut, ei rukoillut -armoa, vaan huusi kovalla äänellä: - -"Senkin tiikerit, älkää kiduttako minua, vaan tappakaa edes paikalla." - -Tuskin koskaan on mitään määräystä täytetty niin täsmällisesti kuin -tätä. Silmänräpäyksessä kumartui suuri joukko kaatuneen Launayn -puoleen, ja aseelliset kädet kohosivat iskuun. Vähään aikaan ei -nähnyt mitään muuta kuin koukkuisia käsiä ja iskeviä aseita. Sitten -nousi ilmaan ruumiista irroitettu pää verisenä peitsen kärjessä. -Kasvoille oli jäänyt kylmä ja halveksiva hymy. - -Hän oli ensimmäinen. - -Gilbert oli nähnyt tämän kaiken. Tälläkin kertaa hän oli tahtonut -rientää avuksi, mutta parisataa kättä pidätti häntä. Hän kääntyi -poispäin ja huokasi syvään. - -Tämä pää kohosi kuin tervehtiäkseen viimeisellä katseellaan juuri sen -ikkunan kohdalle, jonka ääressä Flesselles valtuusmiesten suojaamana -seisoi. - -Äkkiä kuului kamala huuto siltä kohtaa, missä Launayn ruumis -makasi. Hänen taskujaan tyhjennettäessä oli löydetty kirje, jonka -kauppiaitten esimies oli hänelle lähettänyt ja jota hän oli näyttänyt -de Losmelle. - -Tämä kirje oli tällainen, niinkuin muistamme: - - 'Kestäkää paikallanne! Huvitan pariisilaisia kokardeilla ja - lupauksilla. Ennen päivän loppua Bezenval lähettää teille apua. - - _de Flesselles_.' - -Hirveätä sadattelua kuului kadulta, kohoten Kaupungintalon ikkunaa -kohti, jonka ääressä Flesselles oli. - -Tietämättä syytä tähän hän tajusi uhkauksen ja vetäytyi kiireesti -taaksepäin. - -Mutta kansa oli hänet nähnyt ja tiesi, missähän oli. Kaikki riensivät -portaita ylös, ja tällä kertaa oli ryntäys niin yleinen, että -Gilbertiä kantavat miehet jättivät hänet seuratakseen tulvaa, joka -nousi vihanvimman vaikutuksesta. - -Gilbertkin pyrki Kaupungintaloon, ei suinkaan uhatakseen, vaan -suojellakseen Flessellesiä. Hän oli jo ennättänyt nousta pari kolme -astuinta, kun tunsi jonkun vetävän häntä voimakkaasti taaksepäin. Hän -kääntyi vapautuakseen tästä viimeisestä kahleesta, mutta tällä kertaa -hän tunsi Billotin ja Pitoun. - -"Oi", sanoi hän, joka ylempänä olevalta paikaltaan näki, mitä -tapahtui torilla, "mitä tuolla tehdään!?" - -Ja hän osoitti kädellään Tixeranderie-katua. - -"Tulkaa, tohtori, tulkaa", pyysivät Billot ja Pitou yhtaikaa. - -"Niitä murhaajia!" huusi tohtori. "Niitä murhaajia!" - -Siinä hetkenä näet kaatui majuri de Losme kirveen iskusta. Vihassaan -kansa sekoitti itsekkään ja julman kuvernöörin, joka oli ollut -onnettomien vankien vainooja, ja jalon miehen, joka aina oli -koettanut niitä suojata. - -"Niin, niin", sanoi hän, "lähtekäämme pois, sillä minua alkaa -hävettää, että tuollaiset miehet ovat minut vapauttaneet." - -"Tohtori", sanoi Billot, "olkaa siitä varma, että siellä taistelleet -eivät täällä tee murhia." - -Samassa kun tohtori astui portaita alas, joita hän oli aikonut nousta -auttaakseen Flessellesiä, syöksyi ovesta mennyt joukko takaisin. -Keskellä tätä ihmisvirtaa rimpuili muuan mies. - -"Palais-Royaliin! Palais-Royaliin!" huusi kansa. - -"Niin, hyvät ystävät, niin, ystävät, Palais-Royaliin!" kertasi mies. - -Ja hän vyöryi virtaa kohden, niinkuin ihmishyöky ei olisikaan -tahtonut viedä häntä Palais-Royaliin, vaan suoraan Seine-jokeen. - -"Siinä on jälleen mies, jonka he aikovat teurastaa!" huudahti -Gilbert. "Koettakaamme pelastaa ainakin tämä." - -Mutta tuskin hän oli ennättänyt lausua nämä sanat, kun kuului -pistoolin laukaus ja Flesselles katosi savuun. - -Gilbert peitti molemmin käsin silmänsä karvaan suuttumuksen vallassa. -Hän kirosi tätä kansaa, joka suuruudestaan huolimatta ei voinut pysyä -puhtaana, vaan tahri voiton kolminkertaisella murhalla. - -Kun hän jälleen avasi silmänsä, näki hän kolme päätä peitsien nenässä. - -Ensimmäinen oli Flessellesin, toinen de Losmen ja kolmas de Launayn. - -Yksi oli kaupungintalon portaiden yläpäässä, toinen keskellä -Tixeranderie-katua ja kolmas Pelletier-rantakadun keskellä. - -Täten ne muodostivat kolmion. - -"Oi, Balsamo, Balsamo!" lausui tohtori huoaten, "tuollainenko kolmio -siis edustaa vapautta?" - -Ja hän pakeni Vannerie-kadulle, vieden mukanaan Billotin ja Pitoun. - - - - -XX - -SEBASTIEN GILBERT - - -Blanche-Mibray-kadun kulmassa tohtori tapasi ajurin, jota hän -viittasi seisahtumaan, ja nousi vaunuihin. Billot ja Pitou saivat -myös sijansa niissä. - -"Louis-le-Grandin opistolle!" käski Gilbert istahtaen vaunujen -takaistuimelle syviin mietteisiin vaipuneena; Billot ja Pitou eivät -tahtonet niitä häiritä. - -He kulkivat Seine-virran yli, poikkesivat Cité-kadulle, sieltä -Saint-Jacques-kadulle ja saapuivat koulun edustalle. - -Pariisi oli kiihkoissaan. Uutinen oli levinnyt kaikkialle. -Grève-torilla tapahtuneet murhat liittyivät loistaviin kuvauksiin -Bastiljin valloituksesta. Kasvoilla näkyi erilaisia ilmeitä, riippuen -siitä, mitä kukin tunsi -- sielun salamoita, jotka välkähtelivät -näkyviin. - -Gilbert ei ollut katsonut vaunujen ikkunasta, eikä lausunut -ainoatakaan sanaa. Suuren joukon kunnianosoituksissa on aina -jotakin naurettavaa, ja hän näki oman voittokulkunsa siinä valossa. -Sitäpaitsi hänestä tuntui, että olipa hän tehnyt mitä tahansa -estääkseen verta vuotamasta, oli muutama pisara siitä pärskynyt -hänenkin päällensä. - -Tohtori astui vaunuista koulun portilla ja viittasi Billotia mukaansa. - -Pitou jäi hienotuntoisena vaunuihin. - -Sebastien oli vielä sairashuoneessa. Saatuaan tietää tohtori -Gilbertin saapuneen, vei johtaja itse hänet tapaamaan poikaansa. - -Vaikka Billot ei ollutkaan mikään erikoinen huomioiden tekijä, niin -hän tuntiessaan isän ja pojan luonteet, silmäili tarkkaavana kaikkea -näkemäänsä. - -Yhtä heikko, ärtyinen, hermostunut kuin lapsi oli ollut -epätoivossaan, yhtä tyyni ja hillitty hän oli ilossaan. - -Nähdessään isänsä hän kalpeni kykenemättä hiiskumaan sanaakaan. -Huulet värähtivät hiukan. - -Sitten hän heittäytyi Gilbertin kaulaan päästäen ilonhuudahduksen, -joka tuntui tuskan huudolta, ja piti häntä lujasti syliinsä -suljettuna. - -Tohtori vastasi yhtä syvällä vaitiololla tähän äänettömään syleilyyn, -mutta syleiltyään poikaansa katsoi häneen kauan, ja siinä katseessa -oli yhtä paljon kaihomieltä kuin iloakin. - -Billotia taitavampi tarkkaaja olisi sanonut, että tämän lapsen ja -isän välillä oli joko suuri onnettomuus tai rikos. - -Lapsi ei ollut yhtä hillitty Billotin seurassa. Kun hän sai nähdä -muitakin kuin isänsä, joka oli kääntänyt kaiken hänen huomionsa -puoleensa, juoksi hän kunnon maanviljelijän luo, kietoi kätensä hänen -kaulaansa ja sanoi: - -"Te olette kelpo mies, olette pitänyt lupauksenne, ja minä kiitän -teitä." - -"Olipa siinä hiukan vaivaakin", sanoi Billot. "Isänne oli monien -lukkojen takana, ja täytyi panna toimeen kaikenlaista hävitystä, -ennenkuin hänet sai sieltä selville." - -"Sebastien", kysyi tohtori hiukan levottomana, "kai terveytesi on -hyvä?" - -"On, isä", vastasi poika, "vaikkakin tapaatte minut sairashuoneesta." - -Gilbert hymyili. - -"Kyllä tiedän, miksi olet täällä", sanoi hän. - -Poika hymyili vuorostaan. - -"Sinulta ei kai puutu mitään täällä?" jatkoi tohtori. - -"Ei mitään, ja siitä saan kiittää teitä." - -"Minä annan saman neuvon kuin ennenkin, saman ja ainoan: ahkeroitse." - -"Kyllä, isä." - -"Tiedän, että tämä sana ei ole sinulle mikään tyhjänpäiväinen -kehoitus. Ellen sitä tietäisi, en sitä lausuisikaan." - -"Isä, sen johdosta en voi teille vastata mitään", virkkoi Sebastien. -"Herra Bérardier, oivallinen johtajamme, voi antaa siihen vastauksen." - -Tohtori kääntyi johtajan puoleen, joka viittasi haluavansa puhua pari -sanaa isän kanssa. - -"Odota, Sebastien", sanoi tohtori. - -Ja hän lähestyi johtajaa. - -"Onko Pitoulle tapahtunut joku onnettomuus", kysyi Sebastien -levottomana. "Eikö se kunnon poika olekaan teidän seurassanne?" - -"Hän on portin edustalla vaunuissa." - -"Isä", sanoi Sebastien, "antakaa herra Billotille lupa tuoda tänne -Pitou. Olisin niin iloinen saadessani hänet nähdä." - -Gilbert nyökkäsi. Billot poistui. - -"Mitä aiotte sanoa minulle?" kysyi Gilbert apotti Bérardieriltä. - -"Sitä vain, että tälle lapselle ei pitäisi suositella yksinomaan -työtä, vaan pikemmin huvittelua." - -"Kuinka niin, herra apotti?" - -"Hän on lahjakas lapsi, jota jokainen rakastaa täällä kuin omaa -poikaansa tai veljeään, mutta..." - -Apotti vaikeni. - -"Mutta mitä?" kysyi isä rauhattomana. - -"Mutta ellei olla varuillaan, niin muuan seikka voi tuottaa hänelle -kuoleman." - -"Mikä niin?" kysyi Gilbert kiihkeästi. - -"Työ, jota hänelle suosittelette." - -"Työkö?" - -"Niin, juuri työ. Jos näkisitte hänet pulpettinsa ääressä, käsivarret -rinnallaan ristissä, nenä kirjassa kiinni, katse terävänä..." - -"Ahkeroiden vai haaveillen?" kysyi Gilbert. "Tehden työtä, etsien -jotakin oivallista sanamuotoa, antiikkista lauserakennetta, -kreikkalaista tai latinalaista sommitelmaa, etsien sitä tuntikausia. -Ja katsokaahan tänäkin hetkenä..." - -Vaikka isä oli vastikään eronnut hänestä, -- vaikka Billot -töintuskin oli ennättänyt sulkea oven, oli nuorukainen jo vaipunut -unelmoimiseen, joka muistutti haltioitumista. - -"Onko hän useinkin tuollainen?" kysyi Gilbert levottomana. "Voisin -melkein sanoa, että hän on tavallisesti tuollainen. Katsokaa, kuinka -hän etsii jotakin." - -"Olette oikeassa, herra apotti", sanoi Gilbert, "ja kun näette hänen -tuolla tavalla etsivän, on häntä huvitettava." - -"Se olisi vahinko, sillä tästä työstä syntyy kirjoitelmia, jotka -jonakin päivänä tuottavat kunniaa koululle. Ennustan, että tämä poika -kolmen vuoden päästä saa palkinnot kaikissa kilpailuissa." - -"Olkaa varuillanne", sanoi tohtori; "tuollainen ajatuksiin -vaipuminen, johon näette Sebastienin joutuvan, todistaa pikemmin -heikkoutta kuin voimaa, pikemmin sairautta kuin terveyttä. Olette -oikeassa, herra apotti, tuota lasta ei pidä liikoja kehoittaa työhön, -tai ainakin pitää voida erottaa työ unelmoimisesta." - -"Minä vakuutan teille, että hän tekee työtä." - -"Ollessaan tuossa tilassa?" - -"Niin. Ja todistuksena siitä on se, että hänen kirjoituksensa on aina -valmiina aikaisemmin kuin toisten. Nähkää, kuinka hänen huulensa -liikkuvat. Hän kertaa läksyjään." - -"Kun hän tuolla tavalla kertaa läksyjään, on hänen ajatuksensa -johdettava muuanne, herra apotti. Kyllä hän silti osaa läksynsä yhtä -hyvin ja voi paremmin." - -"Niinkö luulette?" - -"Siitä olen varma." - -"Kaipa te sen asian ymmärrätte pätevämmin", lausui kunnon apotti, -"te, jota Condorcet ja Dabanis väittävät maailman viisaimpiin -kuuluviksi." - -"Mutta kun herätätte hänet tuollaisista unelmista, menetelkää -varovaisesti", neuvoi Gilbert. "Puhukaa hänelle ensin hiljaa ja -sitten vasta kovempaa." - -"Miksi?" - -"Palauttaaksenne hänet vähitellen tähän maailmaan, jonka hän on -jättänyt." - -Apotti katsoi kummastuneena tohtoriin. Eipä paljoa puuttunut, ettei -hän pitänyt tätä hulluna. - -"Saatte kohta nähdä, että olen väitteessäni oikeassa", sanoi tohtori. - -Billot ja Pitou astuivat sinä hetkenä sisään. Parilla harppauksella -Pitou oli Sebastienin luona. - -"Sinä kutsuit minua, Sebastien", sanoi Pitou tarttuen lapsen -käsivarteen. "Siinä teit herttaisesti." - -Ja hän painoi ison päänsä pojan väritöntä otsaa kohden. - -"Katsokaa", sanoi Gilbert tarttuen apotin käsivarteen. - -Kun Sebastien heräsi unelmistaan Pitoun sydämellisen kosketuksen -johdosta, muuttuivat hänen värittömät kasvonsa kalmankalpeiksi; hän -horjui, pää painui alas, ikäänkuin ei jaksaisi sitä enää kannattaa. -Tuskainen huokaus nousi hänen rinnastaan; sitten helakka puna kohosi -hänen poskilleen. - -Hän pudisti päätänsä ja hymyili. - -"Sinäkö se oletkin, Pitou?" lausui hän. "Niin, minä lähetin noutamaan -sinua tänne." - -Hän katsoi Pitouhun ja jatkoi: - -"Sinä olet siis ollut taistelemassa?" - -"Niin on ollut, oikein urhoollisena poikana", tokaisi Billot. - -"Miksi ette vienyt minua mukananne?" sanoi poika moittivalla äänellä; -"minäkin olisin taistellut ja silloin tehnyt jotakin isäni hyväksi." - -"Sebastien", huomautti Gilbert vuorostaan lähestyen ja painaen -poikansa pään rintaansa vasten, "sinä voit tehdä paljoa enemmän isäsi -hyväksi muutoin kuin taistelemalla: kuunnellen hänen neuvojaan, -seuraten niitä ja tulemalla eteväksi ja kuuluisaksi mieheksi." - -"Samanlaiseksiko kuin te?" kysyi poika ylpeästi. "Sellaista minä -toivonkin." - -"Sebastien", sanoi Gilbert, "kun nyt olet syleillyt Billotia ja -Pitouta, tahdotko tulla vähäksi aikaa puutarhaan keskustelemaan minun -kanssani?" - -"Mielelläni, isä. Pari kolme kertaa olen saanut olla kahdenkesken -seurassanne, ja nämä hetket ovat kaikkine yksityiskohtineen painuneet -mieleeni." - -"Sallittehan, herra apotti?" kysyi Gilbert. - -"Tietysti." - -"Billot, Pitou, ystäväni, te kai kaipaatte jotakin ravintoa." - -"Toden totta kaipaankin", myönsi Billot. "En ole sitten aamun syönyt -mitään ja uskon, että Pitoukin on yhtä nälkäinen." - -"Sepä se", sanoi Pitou. "Olen kyllä syönyt yhden vehnäleivän ja -pari makkaraa, juuri vähää ennen kuin kiskoin teidät vedestä, mutta -uiminen lisää ruokahalua." - -"Tulkaa siis ruokasaliin", kehoitti apotti Bérardier, "niin teille -tarjotaan päivällistä." - -"Oho!" äännähti Pitou. - -"Pelkäätte kai saavanne koulun tavallista ruokaa", sanoi apotti. -"Olkaa huoletta, teitä kohdellaan vieraina. Mutta minusta tuntuu", -jatkoi johtaja, "että teidän vatsanne yksinään ei ole huonossa -kunnossa, rakas herra Pitou." - -Pitou katsahti ulkoasuansa ja häpesi. - -"Ja jos teille tarjotaan housut samalla kertaa kuin päivällinen..." - -"Niin otan vastaan, herra apotti", sanoi Pitou. - -"Tulkaa siis, housut ja päivällinen odottavat teitä." - -Ja hän vei Billotin ja Pitoun toisaanne, Gilbertin ja Sebastienin -mennessä toiselle taholle, viitattuaan kädellään toisille -tervehdykseksi. - -Molemmat menivät huvittelupihan poikki ja saapuivat opettajia varten -varattuun pieneen puutarhaan, joka oli vihanta ja varjoisa. Täällä -oli apotin tapana lukea Tacitustaan ja Juvenalistaan. - -Gilbert istuutui penkille, jota elämänlanka- ja villiviiniköynnökset -varjostivat. Sitten hän veti Sebastienin luoksensa ja sanoi -siirrettyään tukan syrjään hänen otsaltaan: - -"Kas niin, lapsi, olemme siis jälleen toistemme luona." - -Sebastien kohotti katseensa taivasta kohden. - -"Jumalan suoman ihmeen kautta." - -Gilbert hymyili. - -"Jos tässä on ihme tapahtunut", sanoi hän, "niin Pariisin kunnon -väestö on sen saanut aikaan." - -"Isä", vastasi lapsi, "älkää erottako Jumalaa siitä, mitä on -tapahtunut, sillä Jumalaa minä teidät nähdessäni vaistomaisesti -kiitin." - -"Ja kai Billotia." - -"Billot tuli Jumalan jäljestä, samoin kuin pyssy tuli hänen -järjestään." - -Gilbert mietti. - -"Olet oikeassa, lapsi", sanoi hän. "Jumala on kaiken takana. Mutta -palatkaamme sinuun ja puhelkaamme hiukan sinusta ennen eroamme." - -"Joko me siis jälleen eroamme, isä?" - -"Luultavasti emme pitkäksi aikaa. Mutta eräs tärkeitä papereita -sisältävä lipas on kadonnut Billotin luota samaan aikaan kuin jouduin -Bastiljiin. Minun täytyy saada tietää, kuka minut on heittänyt -vankilaan, kuka on varastanut lippaan." - -"Odotan siis tapaavani teidät, isä, senjälkeen kun olette -tutkimuksenne päättänyt." - -Poika huokasi. - -"Oletko murheellinen, Sebastien?" kysyi tohtori. - -"Olen." - -"Ja miksi olet murheellinen?" - -"En tiedä. Mielestäni ei elämä ole luotu minua varten samanlaiseksi -kuin toisia lapsia varten." - -"Mitä sillä tarkoitat, Sebastien?" - -"Sitä, mikä on totta." - -"Selitä." - -"Kaikilla muilla on huvituksia, ajanviettoa, minulla ei." - -"Eikö sinulla siis ole huvituksia?" - -"Tarkoitan sillä, että ikäisteni huvit eivät miellytä minua." - -"Ole varuillasi, Sebastien. Olisin kovin pahoillani, jos luonteesi -olisi sellainen. Sebastien, olennot, jotka lupaavat tulla -kuuluisiksi, ovat samanlaisia kuin hyvät hedelmät kasvuaikanaan, -- -ne ovat katkeria, kirpeitä, vihantia, ennenkuin heidän sisustansa -täyttyy mehevällä kypsyydellä. Usko minua: hyvä on, kun ihminen on -ollut nuori." - -"Ei ole minun syyni, ellen ole sellainen", vastasi nuorukainen -alakuloisesti hymyillen. - -Gilbert jatkoi pusertaen molemmin käsin hänen käsiään ja katsoen -häntä silmiin: - -"Tämä ikäsi on kylvön ikäkausi; vielä ei näy mitään siitä, mikä -opetuksella sinne on kylvetty. Neljäntoista vuoden iässä on -liiallinen vakavuus joko ylpeyttä tai sairautta. Kysyin onko -terveytesi hyvä, ja sinä vastasit myöntävästi. Kysyn, oletko ylpeä; -koeta vastata siihen kieltävästi." - -"Isä", sanoi poika, "olkaa siinä suhteessa rauhallinen. Ei ylpeys -eikä sairaus tee minua murheelliseksi, vaan suorastaan suru." - -"Suru, lapsi-parka! Ja mikä suru voi sinua tuolla iällä vaivata? -Sanohan." - -"Ei nyt, isä, ei nyt, sitten myöhemmin. Sanoittehan, että teillä -on kiire. Te ette jouda viettämään muuta kuin neljännestunnin -seurassani. Puhukaamme jostakin muusta kuin minun hupsuuksistani." - -"Ei, Sebastien, sillä muutoin lähden levottomana luotasi. Sano -minulle, mistä surusi johtuu?" - -"En toden totta uskalla sanoa, isä." - -"Mitä pelkäät?" - -"Pelkään teidän pitävän minua näkyjen näkijänä tai kertovani -asioista, jotka tuottavat teille mielipahaa." - -"Sinä tuotat minulle suurempaa mielipahaa, jos olet kertomatta -salaisuuttasi, rakas lapsi." - -"Tiedättehän, ettei minulla ole mitään salaisuuksia teidän edessänne, -isä." - -"Puhu siis." - -"En todellakaan uskalla." - -"Sebastien, sinä, joka jo tahdot olla mies!" - -"Juuri sentähden." - -"Rohkaise mielesi!" - -"No siis, kaikki johtuu unelmasta!" - -"Ja unelmako sinua peloittaa?" - -"Peloittaa eikä peloita, sillä kun saan sen unelman, en ole -kauhistunut, vaan kuin siirtynyt toiseen maailmaan." - -"Selitähän." - -"Jo lapsena näin näkyjä. Tiedättehän, että pari kertaa eksyin siihen -suureen metsään, joka oli sen kylän lähellä, missä olen kasvanut." - -"Niin olen kuullut kerrottavan." - -"Minä seurasin silloin jonkinmoista näkyä." - -"Mitä sanot?" kysyi Gilbert katsoen poikaansa niin kummastuneena, -että se muistutti kauhua. - -"Tällaista minulle tapahtui. Leikin toisten kylän lasten kanssa, -ja niin kauan kuin olin kylässä, niin kauan kuin ympärilläni oli -toisia lapsia, ei minulle tapahtunut mitään. Mutta jos erkanin -heistä, jos loittonin kylän viimeisten puutarhojen ulkopuolelle, -tunsin kuin hameiden kahinaa vieressäni. Ojensin käteni tarttuakseni -siihen ja syleilinkin vain ilmaa. Mutta mitä loitommalle se näky -meni, sitä selvemmäksi se kävi. Se oli usvaa, ensin läpikuultavaa -kuin pilvi; sitten tiivistyi ja sai ihmishahmon. Se oli naisen -muotoinen, se liiteli pikemmin kuin käveli ja tuli sitä selvemmäksi, -mitä kauemmaksi se loittoni metsän synkimpiin kohtiin. Silloin -outo, vastustamaton voima pakotti minut seuraamaan tuota naista", -jatkoi poika. "Menin hänen jäljestään käsivarret ojennettuina, vaiti -niinkuin hänkin, sillä monasti olen koettanut huutaa hänelle, mutta -suustani ei ole lähtenyt ääntäkään. Ja minä seurasin häntä, eikä -hän pysähtynyt, -- seurasin kunnes ihme, joka oli ilmoittanut hänen -saapuvan, ilmoitti hänen katoavan. Tämä nainen haihtui vähitellen, -aines muuttui varjoksi, varjo vaihtui, ja kaikki oli häipynyt. -Sieltä Pitou minut toisinaan löysi samana päivänä, toisinaan vasta -seuraavana." - -Gilbert katseli poikaansa yhä levottomampana. Hänen sormensa -tunnustelivat Sebastienin valtimoa. Sebastien ymmärsi tohtorissa -liikkuvan tunteen. - -"Älkää olko rauhaton, isä", sanoi hän; "kyllähän minä tiedän, ettei -tässä ole mitään todellista. Tiedänhän, että se on ainoastaan näky." - -"Ja minkä näköinen se nainen oli?" kysyi tohtori. - -"Ylväs kuin kuningatar." - -"Ja oletko joskus nähnyt hänen kasvojaan?" - -"Olen." - -"Mistä ajasta alkaen?" kysyi Gilbert vapisten. - -"Siitä asti kun jouduin tänne", vastasi poika. - -"Mutta eihän täällä Pariisissa ole Villers-Cotteretsin suuria puita -salaperäisenä ja tummana lehtikupuna. Pariisissa ei ole hiljaisuutta, -yksinäisyyttä, jollaista moiset ilmestykset edellyttävät." - -"On kyllä täälläkin." - -"Missä?" - -"Tässä." - -"Tässäkö? Eikö puisto ole varattu opettajia varten?" - -"On kyllä, isä. Mutta pari kolme kertaa olin näkevinäni sen naisen -liitelevän pihalta tänne puistoon. Tahdoin seurata häntä, mutta -suljettu portti esti minua siitä. Kun siis eräänä päivänä apotti -Bérardier, joka oli hyvin tyytyväinen kirjoituksiini, kysyi mitä -toivoisin, pyysin päästä joskus kävelemään hänen kanssaan puutarhaan. -Hän suostui siihen. Minä tulin tänne, ja täällä, täällä, isä, näky -ilmestyi jälleen minulle." - -Gilbert värisi. - -"Kummallinen näky", jupisi hän; "mutta sellainen voi olla mahdollista -hänen kaltaiselleen herkkähermoiselle olennolle." - -"Ja oletko nähnyt hänen kasvojaan?" - -"Olen, isä." - -"Muistatko, millaiset ne ovat?" Poika hymyili. - -"Oletko koskaan koettanut lähestyä häntä?" - -"Olen." - -"Ojentaa häntä kohden kättäsi?" - -"Silloin hän katoaa." - -"Ja kuka sinun arvelujesi mukaan se nainen on?" - -"Minun mielestäni se on minun äitini." - -"Äitisi!" huudahti Gilbert kalveten. - -Ja hän painoi kätensä sydämelleen kuin estääkseen verta vuotamasta -kipeästä haavasta. - -"Mutta tämähän on vain unta", sanoi hän, "ja minä olen melkein yhtä -hullu kuin sinäkin." - -Poika vaikeni ja katsoi isäänsä pitkään. - -"Mitä nyt?" kysyi Gilbert. - -"Se voi kyllä olla unelma, mutta unelmieni todellisuus on olemassa." - -"Mitä sanotkaan?" - -"Sanon, että viime pääsiäisen aikaan vietiin koko koulu kävelemään -Satoryn metsään lähelle Versaillesia, ja kun siellä ollessani -erilläni muista haaveilin..." - -"Niin sama näky ilmestyi?" - -"Niin, mutta tällä kertaa vaunuissa, joita oli vetämässä neljä komeaa -hevosta... tällä kertaa todellisena, elävänä. Olin vähällä pyörtyä." - -"Miksikä?" - -"En tiedä." - -"Ja mikä vaikutelma jäi sinulle tästä uudesta näystä?" - -"Että näyssäni ei ilmestynytkään minulle äitini, sillä tämä oli -sama nainen kuin unelmissani, ja äitinihän on kuollut." ["Neiti de -Taverney" -romaanin lukijoille on tunnettua, että Sebastienin äiti -oli kuningatar Marie-Antoinetten hovineito, ylevä ja ylpeä Andrée -de Taverney. Hänet oli vallankumouksellinen vapaamuurari Josef -Balsamo (sittemmin esiintynyt kreivi Cagliostrona) vaivuttanut -hypnoottiseen horrostilaan erästä koettansa varten, muistamatta -herättää häntä. Gilbert oli kunnianhimoinen, mutta halvan -syntyperänsä vuoksi hyljätty nuorukainen langetessaan intohimon -ja katkeruuden kiusaukseen, kun hän yöllä satunnaisesti yllätti -rakastamansa aatelisneidon tässä tiedottomuuden tilassa. Tapauksen -uhri sai koko maailmalta salatuksi sen seuraukset eikä suostunut -avioliittoon loukkaajansa kanssa, vaikka Balsamo tarjoutui tästä -tekemään varakkaan miehen. Andrée kuitenkin kiintyi lapseen, mutta -Gilbert tahtoi turvata pienokaisensa kasvatuksen varastamalla hänet -ja sijoittamalla hänet Pitoun äidin hoidokiksi.] - -[Gilbert siirtyi Balsamon oppilaana Ameriikkaan; matkalla luuli -hänet pistoolin laukauksella surmanneensa Azorien saarella Andréen -veli, vakava ritari Filip de Taverney, joka oli toivottomasti -rakastunut kuningattareen. "Rouva de la Motte"- ja "Kuningattaren -kaulanauha"-romaaneissa Filip esiintyy palanneena Ranskan hoviin, -mistä hänet jälleen häätää kuningattaren ja nuoren kreivi Olivier -de Charnyn harras keskinäinen kiintymys. Tämä suhde johtaa -yllätyskohtaukseen, jossa kuningattaren oli mainittava satunnaisesti -mieleensä johtuneena hätävalheena Ludvig XVI:lle, että polvistunut -kreivi anoi Andrée de Taverneyn kättä. Kuningas toimitti häät -tapahtumaan, mutta Andrée, joka oli todella jo ennen rakastunut -kreiviin, sai tietää, että kreivi pelkästään kuningattaren pulan -vuoksi otti hänet vaimokseen, ja vihkiminen jätti onnettoman -pariskunnan vain muodollisesti yhteenliitetyksi. Pelkkien kärsimysten -koettelema kreivitär de Charny esiintyy sitten yhtenä päähenkilönä -Dumas'n myöhäisemmissäkin vallankumous-romaaneissa.] - -Gilbert nousi ja pyyhkäisi kädellään otsaansa. Maailma pimeni -omituisesti hänen silmissään. - -Poika huomasi hänen hämminkinsä ja säikähti hänen kalpeuttaan. - -"Siinä näette, isä", sanoi hän, "että tein väärin kertoessani teille -näitä hullutuksiani." - -"Et, lapsi, et, päinvastoin", sanoi tohtori. "Puhu siitä minulle -usein, joka kerta kun tapaamme, ja me koetamme parantaa sinut." - -Sebastien pudisti päätänsä. - -"Parantaa minut, miksikä?" sanoi hän. "Olen tottunut tähän näkyyn, -se on osa elämääni; rakastan sitä näkyä, vaikka se minua väistääkin -ja vaikka toisinaan tuntuu, että hän sysää minut luotansa. Älkää -parantako siis minua, isä. Voitte uudelleen jättää minut, uudelleen -matkustaa, palata Amerikkaan. Ja sen näyn keralla en ole ihan -yksinäni." - -"Et olekaan!" sanoi tohtori itsekseen. - -Hän painoi Sebastienin rintaansa vasten. - -"Näkemiin asti, lapsi", sanoi hän; "toivon, ettemme enää eroa, sillä -jos lähden, koetan järjestää niin, että sinä seuraat minua." - -"Oliko äitini kaunis?" kysyi poika. - -"Oli, oli, hyvin kaunis!" vastasi tohtori käheällä äänellä. - -"Ja rakastiko hän teitä yhtä paljon kuin minä teitä rakastan?" - -"Sebastien, Sebastien! Älä milloinkaan puhu minulle äidistäsi!" -huudahti tohtori. - -Ja suudellen viimeisen kerran poikaansa otsalle hän poistui kiireesti -puistosta. - -Poika ei seurannut häntä, vaan vaipui alakuloisena ja masentuneena -penkille istumaan. - -Pihalla Gilbert tapasi täydellisesti ravitut Gillotin ja Pitoun, -jotka apotille kertoivat yksityiskohtia Bastiljin valloituksesta. Hän -antoi vielä kerran johtajalle neuvoja Sebastien hoitamisesta ja meni -molempien seuralaistensa kanssa vaunuihin. - - - - -XXI - -ROUVA DE STAËL. - -Istuessaan vaunuihin entiselle paikalleen vastapäätä Billottia ja -Pitouta oli tohtori kalpea, ja jokaisen hiussuortuvan juurella -välkkyi hikipisara. - -Mutta tämän miehen luonne oli sellainen, ettei hän masentunut minkään -mielenliikutuksen vaikutuksesta. Hän painautui vaunujen kolkkaan ja -painoi molemmat kätensä otsalleen ikäänkuin tukahduttaakseen sen -takaiset ajatukset. Kun hän hetkisen oltuaan liikkumatta otti kätensä -otsaltaan, näkyikin tuskan vääntämien piirteiden sijasta tyynet -kasvot. - -"Te siis sanoitte, rakas Billot", lausui hän, "että kuningas on -erottanut parooni de Neckerin." - -"Niin, herra tohtori." - -"Ja että Pariisin rauhattomuudet johtuvat osaksi tästä epäsuosiosta?" - -"Paljonkin." - -"Lisäsitte, että parooni heti läksi Versaillesista?" - -"Hän sai kuninkaallisen kirjeen päivällistä syödessään. Tunnin päästä -hän oli matkalla Brysseliin." - -"Onko hän siellä nyt?" - -"Pitäisi ainakin olla." - -"Ei ole puhuttu siitä, että hän olisi matkalla pysähtynyt?" - -"On kyllä, Saint-Ouenissa, sanoakseen hyvästi tyttärelleen paroonitar -de Staëlille." - -"Läksikö rouva de Staël hänen kerallaan?" - -"Kuulin puhuttavan, että parooni matkusti ainoastaan vaimonsa -seurassa." - -"Ajuri", sanoi Gilbert, "pysäyttäkää ensimmäisen vaatekauppiaan -luona." - -"Aiotteko muuttaa pukua?" kysyi Billot. - -"Aion kyllä! Tämä on liiaksi hankaantunut Bastiljin muureihin, eikä -tällaisessa asussa mennä epäsuosiossa olevan ministerin tyttären luo. -Etsikäähän taskuistanne, löytyykö sieltä muutamia kultarahoja." - -"Oho", sanoi maanviljelijä, "te näytte jättäneen kukkaronne -Bastiljiin." - -"Se kuuluu vankilan sääntöihin", sanoi Gilbert hymyillen. "Kaikki -arvoesineet jätetään linnan kansliaan." - -"Ja jäävät sinne", lisäsi maanviljelijä. - -Hän avasi ison kouransa, jossa oli parikymmentä kultarahaa. - -"Ottakaa tuosta, tohtori", sanoi hän. - -Gilbert otti kymmenen kultarahaa. Muutaman minuutin päästä vaunut -pysähtyivät vaatekauppiaan oven eteen. - -Gilbert vaihtoi Bastiljin muurien kehnäämän vaatekertansa mustaan, -hyvin siistiin pukuun, jommoista Kansalliskokouksen kolmas sääty -käytti. Sitten eräs hiustenkähertäjä ja kengänkiilloittaja -täydensivät hänen ulkoasuaan, ja ajuri vei hänet Saint-Oueniin -ulompien bulevardien kautta, jonne päästiin Monceaux-puiston taitse. - -Gilbert pysähtyi parooni de Neckerin asunnon eteen Saint-Ouenissa -juuri sinä hetkenä, kun Dagobertin tuomiokirkon kello löi seitsemän. - -Tässä talossa oli ennen käynyt paljon vieraita; täällä oli nähty -yhtäpäätä liikettä. Nyt vallitsi hiljaisuus, jota häiritsi vain -Gilbertin vaunujen saapuminen. Talo ei kuitenkaan tehnyt samaa -vaikutusta kuin isäntäväen hylkäämät tai epäsuosioon joutuneiden -asumukset. - -Portit oli suljettu ja piha autio, ilmaisten isäntäväen matkustaneen -pois. Mutta missään ei näkynyt surun tai äkillisen lähdön merkkejä. - -Linnan eteläisen siipirakennuksen kaikki ikkunaluukut olivatkin -avoinna, ja kun Gilbert suuntasi askeleensa sitä kohden, lähestyi -häntä paroonin väreihin puettu lakeija. - -Silloin sukeutui ristikon läpi seuraava keskustelu: - -"Parooni de Necker ei kai enää ole linnassaan?" - -"Ei, herra parooni matkusti viime lauantaina Brysseliin." - -"Ja rouva paroonitar?" - -"Seurasi paroonia." - -"Mutta rouva de Staël?" - -"Rouva on täällä. Mutta en tiedä, voiko paroonitar ottaa vastaan, -sillä tähän aikaan hän on kävelemässä." - -"Ottakaahan selkoa siitä, missä hän on, ja ilmoittakaa hänelle -tohtori Gilbert." - -"Menen kysymään, onko hän vai eikö huoneissaan. Epäilemättä hän -ottaa herran vastaan. Mutta jos hän on kävelemässä, niin olen saanut -määräyksen olla häntä häiritsemättä." - -"Hyvä on. Menkää siis, olkaa niin hyvä." - -Lakeija avasi ristikon. Gilbert astui sisään. - -Sulkiessaan ristikon lakeija loi tutkivan katseen ajoneuvoihin, -joilla tohtori oli saapunut, ja hänen omituisen näköisiin -tovereihinsa. Sitten hän poistui pudistaen päätänsä ymmärtämättä -mitään ja arvellen, ettei kukaan muukaan voinut ymmärtää siinä, missä -hän ei ymmärtänyt. Gilbert jäi vähäksi aikaa odottamaan. - -Viiden minuutin päästä lakeija palasi. "Paroonitar on kävelemässä", -ilmoitti hän. Ja hän kumarsi sanoakseen Gilbertille hyvästi. Mutta -tohtori ei luopunut aikeistaan. - -"Ystäväiseni", sanoi hän, "pyydän teitä poikkeamaan saamistanne -määräyksistä ja huomauttamaan rouva paroonittarelle, että olen -markiisi de Lafayetten ystävä." - -Tohtorin lausuma nimi poisti puoliksi lakeijan arvelut ja kokonaan -kultaraha, joka solui hänen käteensä. - -"Olkaa hyvä ja seuratkaa minua", sanoi lakeija. - -Gilbert seurasi häntä. Mutta lakeija ei vienytkään häntä -rakennukseen, vaan puutarhaan. - -"Tällä puolella puistoa rouva paroonitar mieluummin liikkuu", sanoi -mies osoittaen eräänlaatuista sokkelokäytävää. "Olkaa hyvä ja -odottakaa täällä." - -Kymmenen minuutin kuluttua kuului käytävältä lehtien kahinaa, ja -kolmen- tai neljänkolmatta ikäinen kookas, pikemmin ylevän kuin -sievän näköinen nainen ilmestyi Gilbertin silmien eteen. Hän näkyi -hämmästyvän kohdatessaan noin nuorelta näyttävän miehen, kun oli -odottanut tapaavansa keski-ikäisen. - -Gilbert oli todellakin niin erikoinen ulkomuodoltaan, että saattoi -heti herättää noin terävän havainnontekijän kuin kirjailijattaremme -huomaavaisuutta. - -Harvalla miehellä oli niin puhdaspiirteiset kasvot, ja väkevän tahdon -vaikutuksesta nämä piirteet olivat käyneet liikkumattomiksi. Kauniit -mustat, ilmeikkäät silmät olivat työstä ja kärsimyksistä verhoutuneet -ja voimistuneet, ja tällöin oli niistä kadonnut se levottomuus, joka -on nuoruuden viehätyksiä. - -Syvä ja samalla kaunis piirto oli siinä hienon suupielen -salaperäisessä syvennyksessä, josta kasvotieteilijät etsivät -mietiskelyn tuntomerkkiä. Näytti siltä kuin vain aika ja liian -varhainen vanhuus olisivat antaneet Gilbertille tämän ominaisuuden, -mitä luonto ei ollut aikonutkaan hänelle suoda. - -Otsa oli leveä ja kauniisti kaareutuva; se loiveni hiukan taaksepäin -tukkaan asti, jota ei enää pitkään aikaan ollut jauhotettu -valkoiseksi. Ja tämä otsa ilmaisi tietoja ja ajattelua, tutkimuksia -ja mielikuvitusta. Gilbertin silmäkulmat olivat paksut kuten hänen -opettajansa Rousseaunkin ja loivat silmille varjon, josta välkkyi -elämää ilmaiseva valo. - -Vaatimattomasta puvustaan huolimatta siis Gilbert esiintyi "Corinnen" -vastaisen kirjoittajan mielestä harvinaisen komeana ja hienona, ja -tätä vaikutusta lisäsivät vielä hänen hoikat, valkoiset kätensä sekä -pienet, siropohkeisiin, jänteviin sääriin liittyvät jalkansa. - -Paroonitar katseli vähän aikaa Gilbertiä. - -Gilbert puolestaan käytti tätä tuokiota kumartaakseen jäykästi -kveekarien tapaan, jotka suovat naisille veljellisen arvonannon, -mutta eivät hymyilevää kohteliaisuutta. - -Sitten hän vuorostaan nopeasti tarkasti jo kuuluisaksi tullutta -nuorta naista, jonka älykkäistä ja ilmeikkäistä kasvoista kokonaan -puuttui sulo. Hänen päänsä oli enemmän vähäpätöisen ja jokapäiväisen -miehen pää kuin naisen, ja se liittyi uhkean täyteläiseen ruumiiseen. - -Rouva de Staëlilla oli kädessään oksa, jonka kukkia hän ajatuksissaan -pureskeli. - -"Tekö olette tohtori Gilbert?" kysyi hän. - -"Niin, rouva paroonitar." - -"Noin nuori. Olette jo saavuttanut varsin suuren maineen, vai -kuuluuko se ehkä isällenne tai jollekulle teitä vanhemmalle -sukulaiselle?" - -"En tunne muita Gilbertejä kuin itseni. Ja jos nimeeni liittyy, -niinkuin sanotte, hiukan mainetta, on minulla täysi oikeus omaksua -se." - -"Olette käyttänyt markiisi de Lafayetten nimeä päästäksenne -luokseni. Markiisi onkin puhunut teistä meille ja ylistänyt teidän -loppumattomia tietojanne." Gilbert kumarsi. - -"Tämä tietomääränne on sitä arvokkaampi, sitä mielenkiintoisempi", -jatkoi paroonitar, "kun kaikesta päättäen ette ole mikään tavallinen -kemisti, toisten kaltainen ammattilainen, vaan olette syventynyt -elämäntieteen suurimpiin salaisuuksiin." - -"Markiisi de Lafayette näyttää sanoneen teille, että olen -jonkinmoinen taikuri", lausui Gilbert hymyillen, "ja jos hän on sen -sanonut, niin tiedän hänen siksi älykkääksi, että hän on sen teille -voinut todistaakin." - -"Hän on todellakin kertonut teidän ihmeellisellä tavalla -parantaneen toivottomia tapauksia sekä taistelukentällä että -ameriikkalaisissa sairaaloissa. Kenraali kertoi teidän vaivuttaneen -heidät keinotekoiseen uneen, joka siinä määrin oli oikean kuoleman -kaltaista, että saattoi erehtyä." - -"Tämä keinotekoinen kuolema on tulos tieteestä, joka tähän asti on -vielä melkein tuntematon muille kuin muutamille valituille, mutta -joka kyllä ajan mittaan tulee yleiseksi." - -"Se on mesmerismiä? Eikö olekin?" kysyi rouva de Staël hymyillen. - -"Niin juuri, mesmerismiä." - -"Oletteko ehkä ollut sen mestarin oppilaana?" - -"Mesmer ei valitettavasti ollut itsekään muuta kuin oppilas. -Mesmerismi eli magnetismi oli muinaisaikuinen tiede, jonka jo -kreikkalaiset ja egyptiläiset tunsivat. Se hukkui Keskiajan mereen. -Shakespeare aavistaa sen _Macbethissaan_. Urbain Grandier löysi sen -ja sai sen johdosta, kuolemantuomionsa. Mutta suuri mestari, minun -opettajani, on kreivi de Cagliostro." - -"Tuo puoskari!" virkahti rouva de Staël. - -"Rouva paroonitar, älkäähän tuomitko aikalaistenne tavoin, vaan -arvostelkaa niinkuin jälkimaailma tuomitsee. Tiedoistani saan kiittää -tuota puoskaria ja maailma ehkä vapauttaan." - -"Olkoon niin", vastasi rouva de Staël hymyillen. "Minä puhun -tuntematta mitään, te puhutte tuntien kaiken alkusyyn; luultavaa siis -on, että te olette oikeassa ja minä väärässä... Mutta palatkaamme -meihin. Miksi olette ollut niin kauan poissa Ranskasta? Miksi ette -ole tullut ottamaan paikkaanne Lavoisierin, Cabanisin, Condorcetin, -Baillyn ja Louisin seurassa?" - -Tämän viimeisen nimen kuullessaan Gilbert punastui hiukan. -[Hovilääkäri Louis tunsi kreivitär de Charnyn ja Gilbertin -nuoruudenaikaisen salaisuuden. -- _Suom._] - -"Minun täytyy vielä paljon tutkia; en voi heti asettua mestarien -rinnalle." - -"Olette siis nyt kuitenkin saapunut tänne, mutta sopimattomaan -aikaan. Isäni, joka mielellään olisi tahtonut edistää asioitanne, on -jo kolme päivää ollut kuninkaan epäsuosiossa." - -Gilbert hymyili. - -"Rouva paroonitar", sanoi hän keveästi kumartaen, "kuusi päivää -sitten jouduin parooni Neckerin määräyksestä Bastiljiin." - -Rouva de Staël punastui vuorostaan. - -"Sanotte sellaista, mikä minua suuresti ihmetyttää. Oletteko ollut -Bastiljissa?" - -"Olen kyllä." - -"Mitä olitte tehnyt?" - -"Ainoastaan ne, jotka minut sinne ovat toimittaneet, voivat sen -minulle sanoa." - -"Mutta olette siis päässyt sieltä pois?" - -"Olen, sillä Bastiljia ei ole enää olemassa." - -"Mitä, eikö Bastiljia ole olemassa?" sanoi rouva de Staël -teeskennellen hämmästystä. - -"Ettekö ole kuullut kanuunain pauketta?" - -"Olen kyllä, mutta sellainen pauke ei vielä ilmaise mitään." - -"Sallikaa minun huomauttaa, että rouva de Staël, parooni de -Neckerin tytär, ei tänä hetkenä voi olla tietämättä, että kansa on -valloittanut Bastiljin." - -"Vakuutan teille", vastasi paroonitar hiukan hämillään, "että isäni -lähdettyä en ole kuullut mitään näistä tapauksista ja olen vain -surrut hänen lähtöään." - -"Rouva paroonitar", sanoi Gilbert, "valtion kuriirit ovat siksi -paljon tottuneet käymään Saint-Ouenin linnassa, että näinä neljänä -tuntina, jotka ovat kuluneet Bastiljin valloituksesta, ainakin yhden -on täytynyt eksyä tänne." - -Paroonitar huomasi, ettei hän voinut vastata mitään valehtelematta -suoraan. Valehteleminen oli hänelle vastenmielistä. Hän siirsi -keskustelun toisaanne. - -"Ja mikä saattaa teidät kunnioittamaan minua käynnillänne?" kysyi hän. - -"Haluaisin saada puhutella parooni Neckeriä." - -"Tiedättehän, ettei hän ole enää Ranskassa." - -"Minusta paroonin lähtö tuntui siksi mahdottomalta, siksi -epäpoliittiselta, sillä täytyihän hänen seurata olojen kehitystä..." - -"Että...?" - -"Että uskoin varmasti teidän, rouva paroonitar, ilmaisevan minulle, -missä hän on." - -"Te tapaatte hänet Brysselissä." - -Gilbert loi paroonittareen tutkivan katseen. - -"Kiitos", sanoi hän kumartaen. "Lähden siis Brysseliin, koska minulla -on hänelle ilmoitettavana hyvin tärkeitä asioita." - -Rouva de Staël näytti hiukan epäröivän, sitten hän sanoi: -"Kaikeksi onneksi tunnen teidät ja tiedän teidät hyvin vakavaksi -mieheksi, sillä noiden asioiden merkitys voi vähetä, jos toinen -on välittäjänä... Mitä tärkeätä voi ollakaan enää isälleni hänen -jouduttuansa epäsuosioon, kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut?" - -"On tulevaisuus. Ja kenties minä en voi olla kokonaan vaikuttamatta -tulevaisuuteen. Mutta onhan tämä tarpeetonta. Pääasia on minulle -tavata parooni de Necker... Te siis sanotte hänen olevan Brysselissä?" - -"Niin." - -"Tarvitsen kaksikymmentä tuntia tätä matkaa varten. Tiedättekö, -mitä merkitsee kaksikymmentä tuntia vallankumouksen aikaan -ja kuinka paljon voi tapahtua kahdessakymmenessä tunnissa? -Kuinka ajattelemattomasti parooni menettelikään järjestäessään -kahdenkymmenen tunnin välimatkan itsensä ja tapausten, käden ja -päämäärän välille!" - -"Te kauhistutatte minua", sanoi rouva de Staël, "ja alan todellakin -uskoa, että isäni on menetellyt ajattelemattomasti." - -"Minkä sille mahtaa, kun kerran näin on tapahtunut. Minulla ei ole -siis enää muuta tehtävää, kuin pyytää teiltä anteeksi, että olen -häirinnyt. Hyvästi, madame." - -Mutta paroonitar pidätti häntä. - -"Johan sanoin, että säikytätte minua", jatkoi hän. "Teidän täytyy -selittää kaikki, sanoa jotakin rauhoittavaa." - -"Tänä hetkenä täytyy minun ajatella niin paljon mieskohtaisia -etujani", sanoi Gilbert, "etten mitenkään voi ajatella toisten -huolia. Nyt on kysymyksessä henkeni ja kunniani, samoin kuin olisi -ollut parooni de Neckerin laita, jos hän olisi voinut heti kuulla -kaiken sen, mitä sanon hänelle vasta kahdenkymmenen tunnin kuluttua." - -"Hyvä herra, sallikaa minun muistaa eräs seikka, jonka jo kauan aikaa -olen unohtanut, -- ettei tällaisia asioita saa pohtia taivasalla, -puistossa, missä jokainen voi meitä kuunnella." - -"Olen teidän talossanne", sanoi Gilbert, "ja sallikaa siis minun -huomauttaa, että te itse olette valinnut paikan, missä olemme. Mitä -tahdotte? Noudatan määräyksiänne." - -"Että suvaitsette lopettaa tämän keskustelun työhuoneessani." - -"Ahaa", tuumi Gilbert, "jos tahtoisin saattaa hänet hämilleen, niin -kysyisin, onko hänen työhuoneensa Brysselissä." - -Mutta mitään kysymättä hän alkoi seurata paroonitarta, joka kiireesti -läksi astumaan linnaa kohden. - -Linnan edustalla odotti sama palvelija, joka oli saattanut Gilbertin -puistoon. Rouva de Staël viittasi hänelle ja avaten itse ovet vei -Gilbertin työhuoneeseensa, -- miellyttävään olinpaikkaan, -- missä -oli pikemmin miehekäs kuin naisekas leima; toinen ovi ja kaksi -ikkunaa olivat puistoon päin, joten yksikään vieras ei voinut sinne -tulla eikä edes katsoakaan. - -Sinne tultuaan paroonitar sulki oven ja kääntyi Gilbertin puoleen. - -"Ihmiskunnan nimessä", lausui hän, "ilmaiskaa minulle, mikä tärkeä -seikka teillä on isälleni ilmoitettavana ja miksi siis olette tullut -Saint-Oueniin." - -"Jos isänne voisi kuulla sanani", virkkoi Gilbert, "jos hän voisi -tietää, että olen sama mies, joka olen lähettänyt kuninkaalle -salaiset, mietelmäni _Ajatusten ja edistyksen tilanteesta_, niin -olen varma siitä, että parooni de Necker ilmestyisi heti ja sanoisi: -'Tohtori Gilbert, mitä asiaa teillä on minulle? Puhukaa, minä -kuuntelen.'" - -Tuskin oli Gilbert lopettanut tämän lauseen, kun Vanloon maalaaman -seinätäytteen taakse kätketty ovi aukeni hiljaa ja parooni Necker -astui hymyillen kapeille kiertoportaille, joiden yläpäästä hohti -lampun valo. - -Silloin rouva de Staël kumarsi Gilbertille, suuteli isäänsä otsalle, -poistui samaa tietä kuin tämä oli tullut, nousi portaita, sulki -seinätäytteen ja katosi. - -Necker lähestyi Gilbertiä, ojensi hänelle kätensä ja sanoi: - -"Tässä olen, tohtori Gilbert. Mitä asiaa teillä on minulle? Olen -valmis kuuntelemaan." - -Molemmat istuutuivat. - -"Herra parooni", aloitti Gilbert, "ilmaisen teille salaisuuden, joka -paljastaa kaikki ajatukseni. Minä se neljä vuotta sitten toimitin -kuninkaalle kirjan, joka selosti Euroopan nykyistä tilaa; ja minä -sittemmin olen lähettänyt hänelle Yhdysvalloista teoksia, jotka -käsittelevät kaikkia sovitteluja ja sisäisiä hallintojärjestelmiä, -joista on ollut puhe Ranskassa." - -"Joista kirjoista hänen majesteettinsa aina on puhunut minulle -mitä suurimmalla ihastuksella ja syvällä kauhulla", sanoi parooni -kumartaen. - -"Niin, sillä ne ilmaisivat hänelle totuuden. Silloin oli -kauhistuttavaa kuulla totuutta, ja kun kaikki tänään on muuttunut -todellisuudeksi, on sitä kai vielä kauhistuttavampaa katsella?" - -"Ehdottomasti", sanoi Necker. - -"Onko kuningas antanut teille näitä kirjoja?" - -"Ei kaikkia. Kaksi ainoastaan. Toinen koski valtion varoja, ja te -olitte paria pientä kohtaa lukuunottamatta samaa mieltä kuin minäkin. -Näinkin se on ollut minulle hyvin suuri kunnia." - -"Ei siinä kaikki. Muuan kirja ennusti hänelle kaikki ne asiat, jotka -nyt ovat täyttyneet." - -"Niinkö?" - -"Niin." - -"Ja mitkä asiat? Sanokaahan." - -"Mainitsen kaksi. Toinen oli se, että hänen eräänä päivänä täytyy -muiden sitoumustensa vuoksi erottaa teidät." - -"Ennustitteko hänelle minun joutuvan epäsuosioon?" - -"Ennustin." - -"Siinä on toinen asia. Mutta mikä oli toinen?" - -"Oletteko ennustanut Bastiljin valloituksen?" - -"Herra parooni, Bastilji ei ollut enää vain kuninkaallinen vankila, -se oli tyranniuden tunnuskuva. Vapaus alkoi tunnuskuvan tuhoamisella. -Vallankumous täydentää kaiken muun." - -"Oletteko punninnut sanojenne kantavuutta?" - -"Epäilemättä." - -"Ettekä pelkää lausua ääneen tuollaista teoriaa?" - -"Miksi sen tekisin?" - -"Teillehän voisi käydä huonosti." - -"Herra Necker", sanoi Gilbert hymyillen, "kun tulee juuri -Bastiljista, ei pelkää enää mitään." - -"Tuletteko Bastiljista?" - -"Tulen, juuri tänään." - -"Ja miksi olitte Bastiljissa?" - -"Sitä kysyn teiltä." - -"Minultako?" - -"Niin juuri." - -"Ja miksi minulta?" - -"Siksi, että te minut sinne toimititte." - -"Minäkö toimitin teidät Bastiljiin?" - -"Kuusi päivää sitten. Eihän siitä ole kovin pitkää aikaa, joten -teidän pitäisi se muistaa." - -"Se on mahdotonta." - -"Tunnetteko nimikirjoitustanne?" - -Ja Gilbert näytti entiselle ministerille Bastiljin luettelon lehteä -ja siihen liitettyä vangitsemiskäskyä. - -"Tunnen kyllä", vastasi Necker, "tämä on oikea vangitsemiskäsky. -Tiedättehän, että olen kirjoittanut mahdollisimman harvan alle ja -että tämäkin mahdollisimman pieni määrä nousi neljään tuhanteen -vuodessa. Huomasin jättäessäni virkani, että minut oli pantu -kirjoittamaan nimeni muutamien avointenkin lomakkeiden alle. -Valitettavasti on juuri tämä teidän ollut niiden joukossa." - -"Minä en siis mitenkään voi syyttää teitä vangitsemisestani?" - -"Ette suinkaan." - -"Mutta", sanoi Gilbert hymyillen, "ymmärrättehän uteliaisuuteni. -Täytyyhän minun saada tietää, ketä minun on kiitettävä -vangitsemisestani. Olkaa siis niin hyvä ja ilmoittakaa se minulle." - -"Se on hyvin helppoa. Varovaisuuden vuoksi en milloinkaan jättänyt -kirjeitäni ministeristöön, vaan toin ne tänne joka ilta. Tämän kuun -kirjeet ovat tämän kaapin B-laatikossa. Etsikäämme G-kirjaimen -kohdalta." - -Necker avasi laatikon ja selaili suurta kirjepinkkaa, jossa saattoi -olla viisi- tai kuusisataa kirjettä. - -"En säilytä muita kuin ne kirjeet, joiden avulla voin puolustautua -joutuessani edesvastuuseen", sanoi entinen ministeri, "Pannessani -toimeen vangitsemisen hankin itselleni vihamiehen. Olen siis varmasti -torjunut iskun. Ihmettelisin, ellen sitä olisi tehnyt. G... G..., -tässä se on, Gilbert. Se isku on teitä kohdannut kuningattaren -hovipiiristä." - -"Vai kuningattaren hovipiiristä?" - -"Niin, pyydetään vangitsemiskäsky erään herra Gilbertin -pidättämiseksi. Ei mainita mitään ammattia. Mustat silmät, musta -tukka. Sitten tuntomerkit. Matkustaa Havresta Pariisiin. Tuo Gilbert -olitte siis te?" - -"Minä. Voitteko luovuttaa minulle tuon kirjeen?" - -"En, mutta voin ilmaista teille, kenen nimi on sen alla." - -"Sanokaa." - -"Kreivitär de Charny." - -"Kreivitär de Charny", lausui Gilbert. "En tunne häntä. En ole -hänelle tehnyt mitään." - -Ja hän kohotti päänsä kuin etsiäkseen muistoistaan. - -"Tähän liittyy vielä pieni lisäys, ilman allekirjoitusta, mutta -käsialan tunnen. Katsokaa." - -Gilbert kumartui ja luki kirjeen reunasta sanat: "Toimitettava -viipymättä se, mitä kreivitär de Charny pyytää." - -"Kummallista", sanoi Gilbert. "Kuningattaren sekaantumisen minä vielä -voisin ymmärtää, sillä kirjassani oli puhe hänestä ja Polignaceista. -Mutta tuo kreivitär de Charny..." - -"Ettekö tunne häntä?" - -"Se on varmaankin tekonimi. Mutta enhän muutenkaan tunne Versaillesin -aatelistoa, kun olen ollut viisitoista vuotta poissa Ranskasta. Olen -käynyt sillä välin täällä vain kaksi kertaa, ja viimeksi lähdin neljä -vuotta sitten. Sanokaahan, kuka tuo kreivitär de Charny on?" - -"Kuningattaren ystävätär, uskottu. Kreivi de Charnyn ihailtu puoliso, -kaunotar ja hyve samalla kertaa, siis oikea ihmeolento." - -"Mutta minä en tunne sitä ihmeolentoa." - -"Jos niin on asian laita, hyvä tohtori, niin uskokaa siis, että -olette jonkun valtiollisen juonen uhri. Puhuittehan kreivi de -Cagliostrosta?" - -"Kyllä." - -"Olette tuntenut hänet?" - -"Hän on ollut ystäväni, enemmän kuin ystäväni, -- opettajani, enemmän -kuin opettajani, -- pelastajani." - -"Siis on joko Itävalta tai paavinistuin vaatinut teidän -vangitsemistanne. Olettehan kirjoittanut kirjoja." - -"Niinpä kyllä." - -"Aivan oikein. Kaikki nämä pikkumaiset kostonhankkeet kiertävät -kuningatarta, joutuvat hänen läheisyyteensä niinkuin kompassin neula -kääntyy pohjoiseen, kun magneetti vetää rautaa puoleensa. Teitä -vastaan on tehty liitto, teitä on seurattu. Kuningatar on pannut -kreivitär de Charnyn kirjoittamaan kirjeen, poistaakseen kaikki -epäluulot. Siinä on salaisuuden selitys." - -Gilbert mietti hetkisen. - -Tällöin hän muisti sen varastetun lippaan, jonka kanssa ei -Itävallalla, ei paavillisella istuimella eikä kuningattarella ollut -mitään tekemistä. Tämä asia johdatti hänet oikealle tolalle. - -"Ei", sanoi hän, "se ei ole syynä, ei voi olla. Mutta samapa tuo, -siirtykäämme toisiin asioihin." - -"Mihin?" - -"Teihin?" - -"Minuun? Mitä asiaa teillä on minulle?" - -"Se, jonka itse tiedätte paremmin kuin kukaan muu, -- että kolmen -päivän päästä olette jälleen virassanne ja että silloin saatte -hallita Ranskaa niin itsevaltiaasti kuin haluatte." - -"Niinkö luulette?" sanoi Necker hymyillen. - -"Niin tekin, koska ette ole Brysselissä." - -"Mikä on lopputulos?" virkkoi Necker. "Meidänhän on päästävä -lopputulokseen." - -"Ja se on tämä. Ranska on teitä rakastanut, pian se jumaloi teitä. -Kuningatar oli jo väsynyt siihen, että teitä rakastettiin; kuningas -väsyy siihen, että teitä jumaloidaan. He tavoittelevat silloin kansan -suosiota teidän kustannuksellanne, ettekä te sitä salli. Te joudutte -silloin vuorostanne kansan epäsuosioon. Rakas parooni Necker, kansa -on nälkäinen leijona, joka nuolee vain ravitsevaa kättä, olkoon tämä -käsi kenen tahansa." - -"Ja sitten?" - -"Sittenkö? Te joudutte unohduksiin." - -"Minäkö? Unohduksiin!" - -"Juuri niin." - -"Ja mikä minut siihen saattaa?" - -"Olot ja tapaukset." - -"Kautta kunniani, tehän puhutte kuin profeetta." - -"Pahaksi onneksi olenkin hiukan sellainen." - -"Mitä siis tapahtuu?" - -"Mitä tapahtuu, sitä ei ole vaikea arvata, sillä se jo itää -Kansalliskokouksessa. Esiin astuu puolue, joka nyt nukkuu, -- -erehdyin, joka valvoo, mutta pysyy piilossa. Tämän puolueen -päällikkönä on periaate, sen aseena ajatus." - -"Kyllä ymmärrän. Te puhutte orleansilaisesta puolueesta." - -"En. Siitä olisin sanonut, että sen päällikkönä on mies ja aseena -kansansuosio. Puhun puolueesta, jonka nimeä minulle ei vielä ole edes -mainittukaan, tasavaltalaisesta puolueesta." - -"Tasavaltalaisesta puolueestako? Jopa nyt jotakin!" - -"Ettekö usko sitä?" - -"Haaveilua!" - -"Niin, haaveilua tulen kidassa, joka nielee teidät kaikki." - -"No, lyöttäydynpä siis tasavaltalaiseksi! Olenkin jo sitä." - -"Geneveläinen tasavaltalainen, aivan oikein." - -"Mutta onhan minun mielestäni tasavaltalainen aina tasavaltalainen." - -"Siinä on erehdys, herra parooni. Meidän tasavaltalaisemme -eivät muistuta laisinkaan muiden maiden tasavaltalaisia. -Meidän tasavaltalaisemme nielaisevat ensin kaikki etuoikeudet, -sitten aateliston ja sitten kuninkuuden. Te liitytte meidän -tasavaltalaisiimme, mutta he joutuvat perille ilman teitä, sillä te -ette tahdo seurata heitä sinne, minne he menevät. Ei, parooni de -Necker, te erehdytte, ette te ole tasavaltalainen." - -"Jos sillä käsitätte tuota kaikkea, niin en todellakaan ole. Minä -rakastan kuningasta." - -"Niin minäkin", sanoi Gilbert, "ja kaikki ihmiset tänä hetkenä -rakastavat samoin kuin mekin. Jos sanoisin tämän kaiken teitä -tyhmemmälle ihmiselle, niin minulle vihellettäisiin, minua -pilkattaisiin. Mutta uskokaa sanojani, herra parooni." - -"Sen kyllä tahtoisinkin tehdä, jos tämä olisi otaksuttavaa, mutta..." - -"Tunnetteko salaiset seurat?" - -"Olen paljon kuullut niistä puhuttavan." - -"Uskotteko niihin?" - -"Uskon niiden olemassaoloon, mutta en niiden kaikkivoipaisuuteen." - -"Kuulutteko mihinkään sellaiseen?" - -"En." - -"Oletteko edes vapaamuurari?" - -"En." - -"Mutta, herra ministeri, minä olen!" - -"Olette siis jäsen?" - -"Kaikkien seurojen jäsen. Herra ministeri, olkaa varuillanne, sillä -suunnattoman suuri verkko kietoo kaikki valtaistuimet. Näkymätön -tikari uhkaa kaikkia hallitsijoita. Meitä on kolme miljoonaa veljeä, -kaikissa maissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Meillä on ystäviä -rahvaan keskuudessa, porvaristossa, aatelistossa, prinsseissä, jopa -hallitsijoissakin. Olkaa varuillanne, herra de Necker; hallitsija, -jonka edessä kiivastutte, on ehkä jäsen. Palvelija, joka teille -kumartaa, on ehkä jäsen. Henkenne ei ole turvassa, omaisuutenne ei -ole turvassa, ei edes kunnianne ole turvassa. Kaikkea vallitsee -näkymätön voima, jota vastaan ette voi taistella, kun ette tunne -sitä, ja joka voi teidät tuhota, sillä se tuntee teidät. Katsokaahan, -nämä kolme miljoonaa ihmistä ovat jo saaneet aikaan ameriikkalaisen -tasavallan, ne koettavat nyt saada aikaan ranskalaisenkin tasavallan, -sitten ne koettavat muodostaa euroopalaisen tasavallan." - -"Mutta", sanoi Necker, "Yhdysvaltojen tasavalta ei minua säikytä: -omaksun hyvin mielelläni sen ohjelman." - -"Niin kyllä, mutta Ameriikasta meihin on olemassa syvä kuilu. -Ameriikka on uusi maa, ilman ennakkoluuloja, ilman etuoikeuksia, -ilman kuninkuutta, hedelmällinen maa, raiskaamaton metsä. Ameriikan -toisella puolen on meri, joka sille avaa kaupan, ja toisella puolen -aukeus, joka tarjoo kaikki mahdollisuudet sen asukkaille. Mutta -Ranska!... Mitä kaikkea saakaan hävittää Ranskassa, ennenkuin se -muistuttaa Ameriikkaa!" - -"Mihin te tällä kaikella tähtäätte?" - -"Siihen, minne ehdottomasti joudumme. Mutta tahdon päästä siihen -suuremmitta kolauksitta, asettamalla yrityksen etunenään kuninkaan." - -"Lipuksiko?" - -"Ei, vaan kilveksi." - -"Kilveksi!" sanoi Necker hymyillen. "Ette te tunne kuningasta, jos -tahdotte saada hänet näyttelemään sellaista osaa." - -"Tunnen kyllä. Hyvä Jumala, hänhän on sellainen mies, jommoisia olen -nähnyt tuhansia pienten ameriikkalaisten piirikuntien etunenässä, -kunnon mies, vailla majesteettiutta, vailla vastustamiskykyä, vailla -aloitekykyä, mutta eihän sille mahda mitään. Vaikkapa hänellä ei -olisi mitään muuta kuin hänen pyhä kuninkaallinen arvonimensä, niin -sekin on aina vallituksena äsken mainitsemiani miehiä vastaan, ja -olkoon vallitus kuinka heikko tahansa, niin se on sentään parempi -kuin ei mitään. -- Muistan taistellessani Pohjois-Ameriikan villejä -heimoja vastaan", jatkoi hän, "viettäneeni kokonaisia öitä pienen -pensaikon takana. Vihollinen oli virran toisella puolen ja ampui -meitä kohden. Pensaikko ei merkitse suurtakaan, vai mitä? Mutta -sen sanon teille, että sydämeni sykki rauhallisemmin tuollaisen -pensaikon takana, jonka oksat kuula taittoi kuin ne olisivat olleet -lankoja, kuin aukealla tasangolla. Kuningas on minun pensaikkoni. -Hänen takanaan näen vihollisen, mutta vihollinen ei näe minua. Tämän -tähden, oltuani New Yorkissa tai Filadelfiassa tasavaltalainen, olen -Ranskassa kuningasmielinen. Siellä meidän diktaattorimme nimi oli -Washington. Herra ties, mikä sen nimeksi täällä tulee: tikari vaiko -mestauslava." - -"Te näette kaikki verenkarvaisena, tohtori!" - -"Te näkisitte kaikki samanvärisenä, jos olisitte minun kerallani -ollut tänään Grève-torilla!" - -"Se on totta. Olen kuullut siellä surmatun ihmisiä." - -"Katsokaahan, rahvas on kyllä sinänsä hyvä... mutta kun sen voima -kerran...! Oi te ihmismyrskyt", huudahti tohtori Gilbert, "kuinka -heikkoja teidän rinnallanne ovat taivaan myrskyt!" - -Necker kävi miettiväiseksi. - -"Ikävä, etten saa pitää teitä rinnallani", sanoi hän. "Tarpeen tullen -te voisitte olla hyvänä neuvonantajana." - -"Teidän rinnallanne, herra parooni, en olisi niin hyödyllinen, en -ainakaan Ranskalle, kuin siellä, minne aion päästä." - -"Mihin siis pyritte?" - -"Kuulkaahan. Valtaistuimen lähellä on suuri valtaistuimen vihollinen, -kuninkaan luona suuri kuninkaan vihollinen: se on kuningatar. -Naisparka, joka unohtaa, että hän on Maria Teresian tytär, taikka -joka ei muista sitä muutoin kuin ylpeilläkseen siitä. Hän uskoo -pelastavansa kuninkaan, ja hän syöksee turmioon muutakin kuin -kuninkaan, koko kuninkuuden. Meidän, jotka rakastamme kuningasta, -jotka rakastamme Ranskaa, meidän täytyy liittyä yhteen ja kukistaa -tämä mahti, hävittää tämä vaikutusvoima." - -"Tehkää siis niinkuin sanoin teille: jääkää luokseni. Auttakaa minua." - -"Jos jään luoksenne, niin meillä ei ole muuta kuin yksi ainoa -toimintamuoto; te olisitte minä, minä olisin te. Meidän täytyy erota, -ja silloin me painamme kaksin verroin enemmän." - -"Ja mihin tällä kaikella pääsemme?" - -"Voimme viivästyttää lopputurmaa, mutta emme suinkaan sitä estää, -vaikkakin olen varma sellaisesta apulaisesta kuin markiisi de -Lafayettesta." - -"Onko Lafayette tasavaltalainen?" - -"Sen verran kuin joku markiisi voi olla. Jos meidän ehdottomasti -täytyy alistua tasa-arvoisuuteen, niin valitkaamme ainakin -suuraatelisten rinnallaolo. Minä rakastan tasa-arvoisuutta, joka -kohottaa, mutta en sitä, joka alentaa." - -"Ja te siis vastaatte Lafayettesta?" - -"Ellei häneltä vaadita muuta kuin kuntoa, urhoollisuutta ja -uhrautumista, niin vastaan hänen mukanaolostaan." - -"Sanokaa, mitä siis tahdotte?" - -"Suosituskirjettä hänen majesteetilleen kuningas Ludvig XVI:lle." - -"Teidän vertaisenne mies ei kaipaa suosituskirjettä, vaan pääsee -ilman sitäkin minne tahtoo." - -"Ei, tahdon esiintyä teidän kätyrinänne, se on edullisempaa. -Aikeisiini kuuluu juuri se, että te suosittelette minua." - -"Ja mitä tavoitatte?" - -"Tahdon päästä kuninkaan ylimääräiseksi lääkäriksi." - -"Se on helppoa. Mutta kuningatar?" - -"Kun kerran olen päässyt kuninkaan luo, niin se on minun asiani." - -"Mutta jos hän vainoo teitä?" - -"Silloin teen kuninkaan lujatahtoiseksi." - -"Kuninkaan lujatahtoiseksi? Jos sen saatte aikaan, niin olette -enemmän kuin ihminen." - -"Se, joka saa ruumiin hoidettavakseen, on epäkelpo, ellei hän pääse -johtamaan sieluakin." - -"Mutta ettekö arvele tavoittaessanne kuninkaan lääkärin paikkaa -häiritseväksi entisyydeksenne sitä, että olette ollut vankina -Bastiljissa?" - -"Sitä parempi vain minulle. Onhan minua, teidän oman arvelunne -mukaan, vainottu filosofina." - -"Sitä pelkään." - -"Kuningas kohottaa arvoaan, saavuttaa kansan suosion, ottamalla -lääkärikseen Rousseaun oppilaan, uusien oppien levittäjän, -Bastiljista vapautuneen vangin. Kun ensi kerralla tapaatte kuninkaan, -huomauttakaa tästä." - -"Olette yhä oikeassa. Mutta kun kerran olette päässyt kuninkaan -lähettyville, voinko luottaa teihin?" - -"Täydellisesti, niin kauan kuin pysytte siinä valtiollisessa -järjestelmässä, jonka omaksumme." - -"Mitä lupaatte minulle?" - -"Ilmoittaa teille ennakolta täsmälleen hetken, jolloin teidän on -erottava virasta." - -Necker katsoi Gilbertiin ja sanoi sitten synkällä äänellä: - -"Se on todellakin suurin palvelus, minkä ystävä voi osoittaa -ministerille, sillä se on viimeinen." - -Ja hän istuutui pöytänsä ääreen kirjoittamaan kuninkaalle. - -Tällävälin Gilbert luki kirjeen uudelleen pohtien: "Kreivitär de -Charny! Kukahan se on?" - -"Tässä", sanoi Necker ojentaen vähän ajan päästä Gilbertille -kyhäämänsä kirjeen. Gilbert otti ja luki sen. Sisältö oli seuraava: - - 'Sire! - - Teidän Majesteettinne varmaankin kaipaa luotettavaa miestä, jonka - kanssa voitte puhella asioista. Viimeisen lahjan, viimeisen - palveluksen, jättäessäni kuninkaan, teen antamalla hänelle - tohtori Gilbertin. Sanon kylliksi Teidän Majesteetillenne, kun - ilmoitan, että tohtori Gilbert on maailman lahjakkain lääkäri - ja että hän on kirjoittanut hallinnosta ja politiikasta ne - muistelmat, jotka ovat herättäneet Teidän Majesteettinne suurta - huomiota. - - Teidän Majesteettinne jalkojen juuressa - parooni _de Necker_.' - -Necker ei päivännyt kirjettä. Hän ojensi sen uudelleen tohtorille -sinetillä suljettuna. - -"Ja nyt olen Brysselissä, eikö niin?" sanoi hän. - -"Tietysti, suuremmalla syyllä kuin koskaan ennen. Huomisaamuna muuten -saatte minulta kuulla uutisia." - -Parooni naputti erityisellä tavalla seinätäytteeseen, ja rouva de -Staël tuli huoneeseen. Mutta tällä kertaa oli hänellä kukkaoksan -sijasta kädessään tohtori Gilbertin kirja. - -Hän näytti sen nimilehteä tohtorille keikailevasti. - -Gilbert sanoi hyvästi paroonille ja suuteli paroonittaren kättä, -tämän saattaessa häntä työhuoneen ovelle asti. - -Ja hän palasi ajoneuvojen luo, missä Pitou ja Billot nukkuivat -etuistuimellaan, ajaja kuskipukillaan ja hevoset seisoen veltoilla -jaloillaan. - - - - -XXII - -KUNINGAS LUDVIG XVI - - -Gilbertin, rouva de Staëlin ja parooni Neckerin kohtausta oli -kestänyt noin puolitoista tuntia. Gilbert palasi Pariisiin -neljänneksen yli yhdeksän, ajoi suoraan postitalolle, vuokrasi -hevoset ja ajoneuvot, ja sillaikaa kun Billot ja Pitou menivät -lepäämään pieneen hotelliin Thiroux-kadun varrelle, jonne Billot -Pariisissa käydessään tavallisesti poikkesi, Gilbert ajoi täyttä -laukkaa Versaillesia kohden. - -Oli jo myöhä, mutta vähät välitti siitä Gilbert. Hänen kaltaisilleen -luonteille on toiminta sisäinen välttämättömyys. Saattoihan -sattua, että hän teki matkansa turhaan. Mutta mieluummin hän teki -turhan matkan kuin jäi paikalleen. Herkkähermoisille olennoille on -epävarmuus pahempi kidutus kuin kamalin todellisuus. - -Hän saapui Versaillesiin puoli yksitoista. Tavalliseen aikaan -olisivat kaikki olleet vaipuneina syvään uneen. Mutta tänä iltana ei -kukaan nukkunut Versaillesissa. Kaikki olivat järkytettyjä Pariisin -tapahtumista. - -Ranskalaiset kaartilaiset, henkivartiolaiset, sveitsiläiset -seisoivat ryhminä kaikkien pääkatujen risteyksissä puhellen -joko keskenään tai niiden kansalaisten kanssa, joiden -kuningasmielisyydestä he olivat varmoja. - -Sillä onhan Versailles aina ollut kuningasmielinen kaupunki. Tämä -kuninkuuden, jopa kuninkaankin palvominen on juurtunut asukkaitten -sydämeen jonkinmoisena seutuun kuuluvana ominaisuutena. Kun he olivat -eläneet kuninkaiden lähettyvillä ja heidän kauttaan, heidän loistonsa -varjossa, -- kun aina olivat hengittäneet liljojen tuoksua, nähneet -kullan kimaltelevan pukimissa ja hymyn loistavan kuninkaallisilla -kasvoilla, tunsivat Versaillesin asukkaat, joille kuninkaat ovat -rakentaneet marmorisen ja graniittisen kaupungin, itsensä tavallaan -hieman kuninkaallisiksi. Ja vielä nytkin, kun marmorin rakoihin -on ilmestynyt sammal ja kivien välissä kasvaa ruohoa, kun kultaus -alkaa himmetä puukoristeista, kun puistojen varjo on synkkä kuin -haudan, kieltäisi Versailles koko alkuperänsä, ellei se pitäisi -itseään kaatuneen kuninkuuden sirpaleena, ja kun se ei enää voi -ylpeillä rikkaudellaan ja vallallaan, se säilyttää ainakin kaipauksen -runollisuuden ja alakuloisuuden tenhon. - -Niinkuin olemme maininneet, koko Versailles tänä heinäkuun 14 ja 15 -päivän välisenä yönä halusi siis levottomana tietää, millä tavalla -kuningas suhtautuisi tähän kruununsa loukkaamiseen, tähän valtansa -kolhaisuun. - -Vastatessaan herra de Dreux-Brézélle Mirabeau oli iskenyt kuninkuutta -suoraan vasten kasvoja. Valloittamalla Bastiljin iski rahvas sitä -suoraan sydämeen. - -Mutta ahdasmieliset ja lyhytnäköiset ihmiset ratkaisivat asian -hyvinkin helposti. Sotilaiden mielestä, jotka tapahtumissa olivat -vain nähneet raa'an voiman voiton tai tappion, piti vain hyökätä -Pariisia vastaan. Kolmellakymmenellä tuhannella sotilaalla ja -kahdellakymmenellä kanuunalla piankin hävittäisi pariisilaisten -ylpeyden ja voittoisan raivon. - -Ei koskaan ole kuningasta niin moni ollut neuvomassa; jokainen lausui -mielipiteensä avoimesti ja ääneen. Maltillisimmat sanoivat: - -"Asiahan on perin yksinkertainen." -- Onhan huomattu, että kaikkein -vaikeimmissa tilanteissa käytetään meidän maassamme tätä puhetapaa. ---"Asiahan on aivan yksinkertainen", sanoivat he. "Ensiksi pyydetään -Kansalliskokousta hyväksymään toimenpiteet, jota pyyntöä se ei -kiellä. Sen esiintyminen on viime aikoina rauhoittanut kaikkia, -se ei tahdo, että rahvas tekee väkivaltaisuuksia, niinkuin se -ei tahdo ylhäisön menettelevän omavaltaisesti. Kansalliskokous -selittää suoraan, että kapinallisuus on rikos, että kansa, jolla -on edustajansa tuodakseen kuninkaan tiedoksi kaikki toivomukset, -ja kuningas, joka harjoittaa oikeutta, että kansa tekee väärin -tarttuessaan aseisiin ja vuodattaessaan verta. Kun kuningas saa -varmasti aseekseen tämän Kansalliskokouksen selityksen, voi hän -hyvänä isänä iskeä Pariisia, siis iskeä ankarasti. Silloin myrsky -loittonee, ja kuninkuus käyttää korkeinta oikeuttaan. Rahvas palaa -velvollisuuteensa, johon kuuluu tottelevaisuus, ja kaikki kulkee -totuttua latuaan." - -Sillä tavalla asiat yleensä järjestettiin palatsin pihoilla ja -puistokaduilla. - -Mutta asetorilla ja kasarmien edustoilla puhuttiin toisin. - -Siellä näki paikkakunnalla vieraita olentoja, miehiä, joilla oli -älykkäät kasvot ja verhotut katseet. He siroittivat kaikkialle -salaperäisiä sanomia, liioittelivat jo muutoinkin vakavia uutisia ja -melkein julkisesti levittivät kapinallisia mielipiteitä, jotka jo -kahden kuukauden aikana olivat kuohuttaneet Pariisia ja nostaneet -etukaupungit toimintaan. - -Näiden miesten ympärille kerääntyi synkkiä, vihamielisiä, -kiihkeitä ryhmiä. Sellaisiin ryhmiin kuului henkilöitä, joille -muistutettiin heidän kärsimyksiään, heidän kurjuuttaan ja kuninkuuden -välinpitämättömyyttä rahvasta kohtaan. Heille sanottiin: - -"Kahdeksan vuosisataa on jo kansa taistellut; mitä se on siten -voittanut? Ei mitään. Ei yhteiskunnallisia oikeuksia, ei valtiollisia -oikeuksia; se on ollut vain kuin maanviljelijän lehmä, jolta otetaan -vasikat vietäviksi teurastajalle, maito vietäväksi markkinoille, liha -paloitellaan ja nahka toimitetaan parkitsijalle. Hädän ahdistamana -on hallitus taipunut ja kutsunut koolle säädyt. Mutta kun nyt -säädyt ovat koolla, mitä tekee hallitus? Niiden kokoonkutsumisesta -asti se harjoittaa painostusta säätyjä kohtaan. Kansalliskokous on -kyllä toimessa, mutta vastoin hallituksen tahtoa. No niin, koska -pariisilaiset veljemme ovat antaneet meille voimakkaan sysäyksen, -lykätkäämme me Kansalliskokousta eteenpäin. Jokainen askel, jonka -se pääsee eteenpäin valtiollisella taistelukentällä, on vain -voitto meille, ja meidän taistelukenttämme laajentuminen merkitsee -varallisuutemme lisääntymistä, oikeuksiemme kunnioittamista. -Eteenpäin, eteenpäin, kansalaiset! Bastilji ei ollut muuta kuin -tyrannien etuvarustus! Bastilji on valloitettu, jäljelle jää vielä -pohja!" - -Synkimpiin kolkkiin kerääntyi toisia joukkoja, ja niissä lausuttiin -toisia sanoja. Ne puhujat kuuluivat ilmeisesti ylempään luokkaan, ja -vaikka he olivat ottaneet ylleen rahvaan vaatteet, niin valkoiset -kädet ja sivistynyt puhetapa ilmaisivat, mitä he oikeastaan olivat. - -"Kansa", sanoivat nämä miehet, "molemmin puolin johdetaan sinua -harhaan. Toiset vaativat sinua kääntymään takaisin, toiset lykkäävät -sinua eteenpäin. Sinulle puhutaan valtiollisista oikeuksista, -yhteiskunnallisista oikeuksista. Oletko yhtään onnellisempi sen -jälkeen kun olet saanut äänestää edusmiestesi kautta? Oletko -vähääkään varakkaampi sen jälkeen kun olet saanut edustajat? Etkö -kärsi yhtä paljon nälkää sen jälkeen kun Kansalliskokous laatii -säädöksiä? Ei, jätä politiikka ja teoriat niille, jotka osaavat -lukea. Et sinä nyt tarvitse lauselmaa tai kirjoitettua päätelmää. -Leipää sinä tarvitset, yhä leipää. Sinä tahdot, että lapset voivat -hyvin ja että vaimosi saa elää turvassa. Kuka kaiken sen sinulle -antaa? Kuningas, jolla on luja luonne, nuorekas sielu ja jalo sydän. -Sellainen ei ole Ludvig XVI, jota hallitsee vaimonsa, kovasydäminen -itävallatar. Etsi valtaistuimen lähettyviltä sitä, joka voi tehdä -Ranskan onnelliseksi ja jota kuningatar juuri sen vuoksi vihaa, että -hän erottautuu muista, rakastaa ranskalaisia, niinkuin ranskalaiset -rakastavat häntä." - -Sellaiset mielipiteet vallitsevat Versaillesissa; siten vaikutti -kansalaissota kaikkialla. - -Gilbert liittyi puhelemaan parin kolmen ryhmän kanssa. Päästyänsä -selville yleisestä mielipiteestä hän astui suoraan palatsia kohden, -jota vartioivat suuret joukot. Ketä vastaan? Sitä ei kukaan tiennyt. - -Kaikista näistä vartioista huolimatta Gilbert helposti pääsi -etupihojen poikki ja tuli eteiskäytäville asti kenenkään kysymättä, -minne hän meni. - -N.s. "Häränsilmä"-salissa pidätti hänet muuan henkivartiolainen. -Gilbert otti taskustaan parooni Neckerin kirjeen ja näytti sen -nimikirjoitusta. Aatelismies katsahti siihen. Hän oli saanut jyrkät -määräykset, mutta kun jyrkät määräykset ovat juuri niitä, joita -täytyy eniten selvitellä, sanoi hän Gilbertille: - -"On nimenomaan ankarasti kielletty päästämästä ketään kuninkaan -luokse. Mutta epäilemättä ei ole silloin otettu varteen parooni -Neckerin lähettilästä, ja koska varmastikin tuotte hänen -majesteetilleen tärkeitä tietoja, otan poikkeuksen vastuulleni." - -Gilbert astui sisään. - -Kuningas ei ollut omissa huoneissaan, vaan neuvostosalissa. Hän -oli ottamassa vastaan kansalliskaartin lähetystöä, joka vaati -sotajoukkojen hajoittamista, porvarikaartin perustamista ja kuninkaan -saapumista Pariisiin. - -Ludvig kuunteli kylmäkiskoisena; sitten hän vastasi, että asiaa piti -pohtia ja että hän aikoi keskustella tästä neuvostonsa kanssa. - -Hän keskusteli siis. - -Tällä välin lähetystö odotti galleriassa, ja kiilloitettujen -lasiovien kautta he näkivät kuninkaallisten neuvosherrojen yhä -kiihtyvät varjot ja heidän uhkaavat liikkeensä. - -Katsellen tätä varjojen leikkiä he saattoivat päätellä, että vastaus -tulisi kielteiseksi. - -Kuningas sovittikin vastauksensa sellaiseksi, että hän lupasi -nimittää porvarikaartin johtajat ja käskeä Mars-kentällä olevia -joukkoja siirtymään pois. Mitä tuli hänen läsnäoloonsa Pariisissa, -niin hän ei tahtonut osoittaa sellaista suosiota kapinoivalle -kaupungille, ennenkuin se kokonaan oli alistunut. - -Lähetystö rukoili, kehoitti, pyytämällä pyysi. Kuningas vastasi, että -hänen sydämensä vuoti verta, mutta ettei hän voinut enempää tehdä. - -Ja tyytyväisenä siitä, että oli tällä tavoin saanut ilmaista mahtia, -jota hänellä ei enää ollut, kuningas palasi huoneisiinsa. - -Siellä hän tapasi Gilbertin. Henkivartiolainen oli hänen seurassaan. - -"Mitä tahdotte?" kysyi kuningas. - -Soturi lähestyi ja selitti kuninkaalle, miksi hän oli toiminut -vastoin määräyksiä. Gilbert, joka moniin vuosiin ei ollut nähnyt -kuningasta, tarkasteli ääneti tätä miestä, jonka Jumala oli antanut -Ranskan perämieheksi kaikkein ankarimman myrskyn aikana. - -Kuningas oli lihava ruumiiltaan ja lyhytkasvuinen, vailla -joustavuutta ja majesteettiutta; kasvojen piirteet olivat pehmeät, -ja niistä puuttui ilmeikkyys. Veretön nuoruus taisteli hänessä -liian varhain tulevaa vanhuutta vastaan, liiallinen lihavuus -keskinkertaisten älynlahjojen kanssa, ja hänen asemastaan johtuva -ylpeys vain antoi hänelle jonkinmoisen ohimenevän arvokkuuden. Kun -häntä tähysteli kasvojen tutkija, joka oli työskennellyt yhdessä -Lavaterin kanssa, hypnotismin taituri, joka Balsamon kanssa oli -nähnyt tulevaisuuteen, filosofi, joka oli haaveillut Rousseaun -kanssa, matkailija, joka oli tarkastanut kaikkia ihmisrotuja, -ilmaisivat nämä seikat suvun huonontumista, heikkenemistä, -voimattomuutta, rappeutumista. Gilbert masentui, ei nöyrästä -kunnioituksesta, vaan mielenkarvaudesta, katsellessaan tätä surkeata -näkyä. - -Kuningas astui häntä kohden. - -"Tekö tuotte minulle herra de Neckerin kirjeen?" kysyi hän. "Niin, -sire." - -"Ahaa!" huudahti kuningas ikäänkuin olisi sitä epäillyt. "Antakaa se -pian tänne!" - -Ja hän sanoi nämä sanat sillä äänellä kuin hukkuva, joka huutaa: -"Köysi!" - -Gilbert ojensi kirjeen kuninkaalle. Ludvig tarttui siihen heti, luki -sen kiireesti ja tehden liikkeen, jossa ilmeni hiukan komentamisen -aateluutta, sanoi henkivartiolaiselle: - -"Jättäkää meidät, herra de Varicourt." - -Gilbert jäi kahdenkesken kuninkaan kanssa. Huonetta valaisi -ainoastaan yksi lamppu. Kuningas näytti kuin tahallaan vähentäneen -valoa, jotta hänen pikemmin ikävystymistä kuin huolta kuvastavilta -kasvoiltaan ei olisi voinut lukea hänen ajatuksiaan. - -"Monsieur", sanoi hän luoden Gilbertiin kirkkaamman ja tarkkaavamman -katseen kuin tämä oli odottanutkaan, "monsieur, oletteko todellakin -niiden kirjojen tekijä, jotka ovat tehneet minuun niin syvän -vaikutuksen?" - -"Olen, sire." - -"Kuinka vanha olette?" - -"Kolmenkymmenenkahden, sire. Mutta tutkimukset ja onnettomuudet -lisäävät ikää. Kohdelkaa minua vanhuksena." - -"Miksi olette viipyneet näin kauan, ennenkuin olette tullut luokseni?" - -"Siksi, sire, ettei minun tarvinnut ääneen sanoa teidän -majesteetillenne sitä, minkä paljoa vapaammin ja helpoimmin sain -lausutuksi kirjallisesti." - -Ludvig XVI mietti. - -"Eikö teillä ole muita syitä mainittavana?" kysyi hän epäluuloisena. - -"Ei, sire." - -"Mutta olisihan, ellen väärin muista, eräiden erikoisten seikkojen -pitänyt teille todistaa, että olin teitä kohtaan suopea." - -"Teidän majesteettinne puhuu varmaankin siitä jonkinmoisesta -kohtaamisesta, jota rohkenin ehdottaa kuninkaalle, kun viisi vuotta -sitten lähetettyäni ensimmäisen kirjani, pyysin asettamaan kynttilän -lähelle ikkunaa kello kahdeksan aikaan illalla saadakseni tietää, -että kirjani oli luettu." - -"Ja..." äännähti kuningas tyytyväisenä. - -"Ja määräpäivänä ja määrähetkenä ilmestyi kynttilä siihen paikkaan, -johon olin rohjennut pyytää teitä sen asettamaan." - -"Ja sitten?" - -"Ja sitten näin sitä kohotettavan ja laskettavan kolme kertaa" - -"Ja sitten?" - -"Ja sitten luin nämä rivit _Gazettesta:_ 'Se, jota kynttilä on -kolmasti kutsunut, voi tulla sen luokse, joka sen on kolmasti -nostanut, ja hän saa palkkionsa.'" - -"Nuo sanat olivat todellakin ilmoituksessa", vahvisti kuningas. - -"Ja tässä on sanomalehtikin", ilmoitti Gilbert ottaen taskustaan -lehden, johon tämä ilmoitus oli painettu viisi vuotta sitten. - -"Hyvä, hyvä", sanoi kuningas, "olen teitä kauan odotellut. Saavutte -silloin, kun olen lakannut teitä odottamasta. Tervetuloa, sillä -saavutte hyvien sotilaitten tavoin taisteluhetkenä." - -Sitten hän jatkoi katsoen entistä tarkkaavammin Gilbertiin: - -"Tiedättekö, että kuningas ei ole tottunut näkemään sen miehen -pysyvän loitolla, jota on odotellut viisi vuotta ja jolle on sanonut: -tulkaa ottamaan palkkionne, mutta joka ei saavukaan?" - -Gilbert hymyili. - -"Miksi ette tullut, sanokaahan?" kysyi Ludvig XVI. - -"Koska en ansainnut mitään palkintoa, sire." - -"Kuinka niin?" - -"Olen syntyisin ranskalainen, rakastan maatani, toivon sen -menestyvän. Kun liitin oman elämäni kolmenkymmenen miljoonan -maanmieheni elämään, tiesin toimivani omaksi hyväkseni, -työskennellessäni teidän hyväksenne. Ihminen ei ole palkinnon -arvoinen, sire, silloin kun hän on itsekäs." - -"Tuo on puheenkäänne, -- teillä oli joku toinen syy." - -Gilbert ei vastannut. - -"Puhukaa, minä haluan sitä." - -"Ehkä, sire, olette arvannut oikein." - -"Eikö se ollut tämä?" kysyi kuningas levottomana. "Piditte tilannetta -vakavana ja säästitte, itseänne." - -"Toista vieläkin vakavampaa hetkeä varten. Teidän majesteettinne on -arvannut oikein." - -"Rakastan suoruutta", sanoi kuningas, joka ei voinut salata -hämminkiään, sillä hän oli arka luonne ja punastui helposti. "Te siis -ennustitte kuninkaalle turmiota", jatkoi Ludvig XVI, "ja pelkäsitte -joutuvanne liian keskelle raunioita." - -"En, sire, koska juuri silloin, kun tuomio on uhkaavin, lähestyn -vaaraa." - -"Niin, niin, tulette Neckerin luota ja puhutte samoin kuin hänkin. -Vaaraa, vaaraa! Epäilemättä. Vaarallista on nyt lähestyä minua. Ja -missä Necker on?" - -"Luullakseni likellä, ollakseen valmis noudattamaan teidän -majesteettinne määräyksiä." - -"Sitä parempi, tarvitsen häntä", sanoi kuningas huoaten. -"Politiikassa ei saa olla itsepäinen. Uskoo tekevänsä hyvin ja -tekeekin pahoin, -- toimiikin hyvin, ja oikukkaat tapaukset -turmelevat kaiken tuloksen; aikeet olivat hyvät ja kuitenkin huomaa -erehtyneensä." - -Kuningas huokasi jälleen. Gilbert riensi häntä auttamaan. - -"Sire", sanoi hän, "teidän majesteettinne lausuu ajatuksensa hyvin -selvästi. Mutta tänä hetkenä on nähtävä selvemmin tulevaisuuteen kuin -on koskaan ennen nähty." - -Kuningas kohautti päätänsä, ja Gilbert huomasi, että hänen -ilmeettömät silmäkulmansa hiukan rypistyivät. - -"Sire, suokaa minulle anteeksi", virkkoi Gilbert, "olen lääkäri. Kun -vaara on suuri, olen lyhytsanainen." - -"Panette siis suuren painon tämänpäiväiselle kapinalle?" - -"Se ei ole mikään kapina, sire, se on vallankumous." - -"Ja haluatte minun ryhtyvän sovitteluihin noiden kapinallisten, -noiden murhaajien kanssa? Sillä hehän ovat väkivalloin ottaneet -Bastiljin, ja se on kapinaa; he ovat tappaneet Launayn, Losmen ja -Flessellesin, ja se on murhaa." - -"Tahtoisin teidän erottavan nämä asiat toisistaan, sire. Bastiljin -valloittajat ovat sankareita; Losmen, Launayn ja Flessellesin -surmaajat ovat murhamiehiä." - -Kuningas punastui hiukan, ja tämä punastus katosi melkein samassa; -huulet tulivat kelmeiksi, ja muutama hikipisara kimalteli hänen -otsallaan. - -"Olette oikeassa. Olette lääkäri tai oikeammin sanoen kirurgi, sillä -te leikkaatte verekseltä. Mutta palatkaamme meihin. Kutsuttehan -itseänne tohtori Gilbertiksi, eikö niin? Ainakin sitä nimeä olette -käyttänyt kirjoissanne." - -"Sire, olen hyvin onnellinen siitä, että teidän majesteetillanne -on niin hyvä muisti, vaikka oikeastaan olen väärässä, kun tästä -ylpeilen." - -"Miksikä?" - -"Koska nimeni on mainittu teidän majesteettinne kuullen ihan -äskettäin." - -"En ymmärrä teitä." - -"Kuusi päivää sitten jouduin vangiksi ja Bastiljiin. Olen kuullut -sanottavan, ettei mitään tärkeätä vangitsemista panna täytäntöön -kuninkaan siitä tietämättä." - -"Te Bastiljissa!" virkahti kuningas kummastuen. - -"Tässä on todistukseni siitä, sire. Kun kuusi päivää sitten, niinkuin -minulla oli kunnia mainita teidän majesteetillenne, kuninkaan -määräyksestä jouduin vankilaan, olen tänään kansan armosta sieltä -päässyt." - -"Tänäänkö?" - -"Niin, sire. Eikö teidän majesteettinne ole kuullut kanuunain -pauketta?" - -"Olen yllä." - -"Se avasi vankilani." - -"Olisin tyytyväinen siitä", jupisi kuningas, "ellei kanuunoita olisi -samalla suunnattu kuningasvaltaakin kohden." - -"Oh, sire, älkää tehkö vankilasta periaatteen tunnuskuvaa. Sanokaa -pikemmin, että olette tyytyväinen Bastiljin valloittamisesta, sillä -tästälähin ei enää tehdä sellaista vääryyttä, jonka alaiseksi minä -olen joutunut, kuninkaan tietämättä." - -"Mutta onhan vangitsemisellanne ollut jokin syy?" - -"Ei minun tietääkseni, sire. Palatessani Ranskaan jouduin vangiksi ja -sitten tyrmään, siinä kaikki." - -"Sanokaahan", lausui Ludvig XVI säveästi, "etteköhän ole hiukan -itsekäs tullessanne minulle puhumaan itsestänne nyt, kun pitäisi -puhua minusta?" - -"Sire, minun täytyy vain saada teidän majesteettinne vastaus yhteen -kysymykseen." - -"Mihin?" - -"Onko teidän majesteettinne vai eikö ole millään tavoin osallinen -vangitsemiseeni?" - -"En tiennyt paluustanne Ranskaan." - -"Olen onnellinen kuullessani tämän vastauksen, sire. Voin siis -avoimesti sanoa, että teidän majesteettinne vaikutusta on käytetty -väärin siinä, missä tapahtuu väärinkäytöstä. Ja jos joku sellaista -epäilee, voin mainita itseni esimerkkinä." - -Kuningas hymyili. - -"Lääkärinä", sanoi hän, "panette voidetta haavaan." - -"Sire, tarjoon sitä molemmin käsin. Ja jos teidän majesteettinne -tahtoo, niin parannan tuon haavan, -- sen vakuutan." - -"Epäilemättä tahdon." - -"Mutta teidän tulee tahtoa sitä oikein lujasti, sire." - -"Minä lupaan tahtoa lujasti." - -"Ennenkuin menette pitemmälle, sire, lukekaa nämä rivit, jotka ovat -kirjoitetut vangitsemisluettelon reunaan", sanoi Gilbert. - -"Mitkä rivit?" kysyi kuningas levottomana. - -"Katsokaa." - -Gilbert ojensi kuninkaalle paperin. Kuningas luki: "Kuningattaren -vaatimuksesta..." - -Hän rypisti silmäkulmiaan. - -"Kuningattaren!" sanoi hän. "Oletteko jotenkin joutunut kuningattaren -epäsuosioon?" - -"Olen varma siitä, että hänen majesteettinsa kuningatar tuntee minut -vielä huonommin kuin teidän majesteettinne." - -"Mutta olette toki tehnyt jonkun rikoksen; eihän Bastiljiin joudu -syyttä suotta." - -"Näyttää joutuvan, koska juuri pääsin sieltä." - -"Mutta herra Necker lähettää teidät minun luokseni, ja -vangitsemiskäskyn alla oli hänen nimensä?" - -"Aivan oikein." - -"Selittäkää siis paremmin. Muistelkaa entistä elämäänne. Ehkä siellä -on jokin kohta, jonka itsekin olette unohtanut." - -"Muistella elämääni! Sen teen, sire, ja teen sen ääneen. Olkaa varma -siitä, etten puhu kauan. Olen kuudennestatoista ikävuodestani asti -tehnyt työtä. Olin Rousseaun oppilas, Balsamon toveri, Lafayetten ja -Washingtonin ystävä, enkä Ranskasta lähdettyäni ole tehnyt mitään -vääryyttä, en edes erehdystä. Kun tieteeseen syventymällä voin hoitaa -haavoittuneita ja sairaita, ajattelin aina, että saan kiittää Jumalaa -jokaisesta uudesta ajatuksesta, jokaisesta liikkeestäni. Koska -Jumala uskoi huostaani luomiansa olentoja, vuodatin kirurgina verta -ihmiskunnan hyväksi, ollen valmis vuodattamaan omani lieventääkseni -potilaitteni tuskaa tai parantaakseni heidät. Lääkärinä olen aina -ollut lohduttaja, toisinaan hyväntekijäkin. Tällätavoin on kulunut -viisitoista vuotta. Jumala on siunannut ponnistuksiani. Olen nähnyt -useimpien potilaitteni toipuvan, ja kiitollisena he ovat suudelleet -kättäni. Ne, jotka kuolivat, oli Jumala tuominnut. Ei, sen sanon -teille, sire, sen jälkeen kun viisitoista vuotta sitten lähdin -Ranskasta en ole tehnyt mitään, mistä voisin itseäni syyttää." - -"Amerikassa olette seurustellut olojen uudistajain kanssa, ja -kirjoituksissanne olette levittänyt heidän ajatuksiansa." - -"Niin, sire, ja olen unohtanut tämän olojen uudistajan nimen -ajatellessani kuningasten ja ihmisten kiitollisuutta." - -Kuningas vaikeni. - -"Sire", jatkoi Gilbert, "nyt tunnette elämäni. En ole loukannut enkä -haavoittanut ketään, en kerjäläistä enkä kuningatarta, ja tulen -teidän majesteetiltanne kysymään, miksi minua on rangaistu." - -"Puhun asiasta kuningattarelle. Mutta oletteko varma siitä, että -vangitsemiskäsky on kirjoitettu suorastaan kuningattaren käskystä?" - -"Sitä en sano, sire. Uskon, että kuningatar on sen vain vahvistanut." - -"Siinä näette itse", sanoi Ludvig iloissaan. - -"Niin kyllä, mutta tiedättehän, sire, että kun kuningatar vahvistaa -hän samalla käskee." - -"Ja kuka on tuon vahvistetun käskyn antanut? Näyttäkäähän!" - -"Tässä se on, sire", sanoi Gilbert, "katsokaa!" - -Ja hän ojensi vangitsemiskäskyn. - -"Kreivitär de Charny!" huudahti kuningas. "Hänkö teidät -on toimittanut vankeuteen! Mutta mitä pahaa olette tehnyt -kreivitär-paralle?" - -"En edes tunne sitä naista, sire." - -Ludvig painoi kädellään otsaansa. - -"Charny!" mutisi hän; "Charny: lempeys, hyvyys, siveys itse!" - -"Siinä näette, sire", sanoi Gilbert nauraen, "että nuo kolme -kirkollista hyvettä ovat toimittaneet minut Bastiljiin." - -"Minä tahdon tästä päästä selville", päätti kuningas. - -Hän veti kellonnauhasta. - -Palvelija tuli sisään. - -"Katsokaa, onko kreivitär de Charny kuningattaren luona", käski -Ludvig. - -"Sire", vastasi palvelija, "kreivitär meni juuri äsken gallerian -kautta. Hän on astumassa vaunuihinsa." - -"Juoskaa hänen järjestään", sanoi Ludvig, "ja pyytäkää häntä tulemaan -työhuoneeseeni erään tärkeän asian vuoksi." - -Sitten hän kääntyi Gilbertin puoleen. - -"Sitäkö tahdotte?" kysyi hän. - -"Niin, sire", vastasi Gilbert, "ja olen teidän majesteetillenne -tuhannesti kiitollinen." - - - - -XXIII - -KREIVITÄR DE CHARNY - - -Kun palvelija läksi kutsumaan kreivitär de Charnytä, vetäytyi Gilbert -erään ikkunan syvennykseen. - -Kuningas asteli salissa, milloin ajatellen valtiollisia asioita, -milloin Gilbertin itsepintaisuutta. Tahtomattaan hän oli tämän miehen -vaikutuksen alainen hetkenä, jona hänen ei olisi pitänyt ajatella -muuta kuin uutisten saamista Pariisista. - -Äkkiä työhuoneen ovi avautui. Palvelija ilmoitti kreivitär de -Charnyn, ja yhteen vetämiensä verhojen raosta Gilbert näki naisen, -jonka väljän silkkihameen laahus kahisi ovenpuoliskojen välissä. - -Tällä naisella oli sen ajan muodin mukainen puku. Röijy oli harmaata -silkkiä, jossa oli monivärisiä raitoja, hame samanlainen, ja kaulassa -oli pitkä huivi, joka rinnalla meni ristiin ja oli sidottu taakse, -niin että komea ja täyteläinen povi esiintyi edukseen. - -Pieni hattu oli sirosti asetettu korkean tukkalaitteen päälle, -korkeakantaiset kengät paljastivat kauniin nilkan, kädessään hän -piti hienoa keppiä, jonka nupilla hansikoidun käden hoikat, pitkät, -täydellisesti ylhäiset sormet leikkivät. Tällainen oli Gilbertin -kiihkeästi odottama henkilö, joka astui Ludvig XVI:n eteen. - -Kuningas läheni muutaman askeleen häntä kohden. - -"Aiotte kai poistua, kreivitär?" - -"Niin, sire", vastasi kreivitär, "olin juuri astumassa vaunuihini, -kun sain kuulla teidän majesteettinne käskyn." - -Tämän soinnukkaan äänen kuullessaan tunsi Gilbert korvissaan kovaa -kohinaa. Veri syöksyi äkkiä hänen poskiinsa; hänen ruumiinsa värisi. - -Hän astui vaistomaisesti muutaman askeleen piilopaikastaan, missä oli -verhojen taakse kätkettynä. - -"Hän", sopersi hän, "hän... Andrée!" - -"Madame", jatkoi kuningas, joka ei ollut sen paremmin kuin -kreivitärkään huomannut varjossa olevan Gilbertin mielenliikutusta, -"olen pyytänyt teitä saapumaan luokseni, saadakseni selon eräästä -asiasta." - -"Olen valmis vastaamaan teidän majesteetillenne." Kuningas kumartui -Gilbertiin päin kuin varoittaakseen tätä. Tohtori käsitti, että vielä -ei ollut tullut se hetki, jolloin hänen oli astuttava esiin, ja -peräytyi verhojen suojaan. - -"Kahdeksan tai kymmenen päivää sitten", sanoi kuningas, "kirjoitti -parooni de Necker vangitsemiskäskyn..." - -Gilbert kiinnitti katseensa Andréehen verhojen tuskin huomattavasta -raosta. Nuori nainen oli kalpea, kiihoittunut, levoton, kuin salaisen -taikavoiman vallassa, jota hän ei itsekään aavistanut. - -"Kuulettehan, mitä sanon, kreivitär?" jatkoi Ludvig XVI nähdessään -kreivitär de Charnyn hidastelevan. - -"Kyllä, sire." - -"Tiedättekö, mitä aion sanoa, ja voitteko vastata kysymykseeni?" - -"Koetan muistaa", sanoi Andrée. - -"Sallikaa minun auttaa muistianne, kreivitär. Te pyysitte -vangitsemiskäskyä, ja kuningatar vahvisti sen." - -Kreivitär ei vastannut; sen sijaan hän vaipui yhä enemmän tuohon -kuumeiseen sieluntilaan, joka näytti irroittavan hänet todellisesta -elämästä. - -"Mutta vastatkaahan toki", tiukkasi kuningas, joka alkoi käydä -kärsimättömäksi. - -"Se on totta", vastasi hovinainen vapisten, "se on totta. Olen -kirjoittanut tuon kirjelmän, ja hänen majesteettinsa kuningatar on -sen vahvistanut." - -"Ilmaiskaa minulle siis se rikos, jonka vuoksi se mies joutui -sellaisen toimenpiteen alaiseksi?" - -"Sire", lausui Andrée, "en voi ilmoittaa hänen rikostansa, mutta sen -voi sanoa, että hänen syyllisyytensä oli suuri." - -"Ette siis voi sitä ilmaista minulle?" - -"En, sire." - -"Kuninkaalle?" - -"En. Teidän majesteettinne antakoon sen minulle anteeksi; minä en voi -sitä tehdä." - -"Siinä tapauksessa sanotte sen hänelle itselleen", päätti kuningas, -"sillä sitä, minkä epäätte kuningas Ludvig XVI:lta, ette voi kieltää -tohtori Gilbertilta." - -"Tohtori Gilbertilta!" huudahti Andrée; "hyvä Jumala, missä hän siis -on?" - -Kuningas väistyi antaakseen tietä Gilbertille. Verhot avautuivat, ja -Gilbert astui esiin melkein yhtä kalpeana kuin Andrée. - -"Tässä hän on", virkkoi kuningas. - -Nähdessään Gilbertin kreivitär horjui. Hänen jalkansa huojuivat. -Hän hoippui taapäin kuin pyörtymäisillään, eikä pysynyt pystyssä -muutoin kuin nojautumalla tuolinselkään. Hän oli melkein turtunut, -älynvoimiltaan puutunut kuin Eurydike sinä hetkenä, jolloin käärmeen -myrkky tunki hänen sydämeensä. - -"Madame", lausui Gilbert kumartuen nöyrän kohteliaasti, "sallikaa -minun kerrata, kysymys, jonka hänen majesteettinsa teille teki." - -Andréen huulet liikkuivat, mutta ääntäkään ei kuulunut niiltä. - -"Mitä olen tehnyt teille, jotta hankkimanne määräyksen nojalla -heitätitte minut kamalaan vankeuteen?" - -Tämän äänen kuullessaan Andrée ponnahti kuin olisi tuntenut sydämensä -kudoksien repeytyvän. Sitten hän äkkiä vastasi luoden Gilbertiin -kylmän silmäyksen: - -"Minä en tunne teitä, monsieur!" - -Mutta hänen tätä virkkaessaan oli Gilbert katsellut kreivitärtä -niin voimakkaasti, karkaissut silmänsä sellaisella sähköisellä -rohkeudella, että kreivitär painoi katseensa alas ja hänen silmiensä -hehku sammui. - -"Kreivitär", huomautti kuningas ystävällisesti moittien, "näettehän -minne johtaa tämä nimikirjoituksen liiallinen käyttäminen. Tässä -on herrasmies, jota ette laisinkaan tunne, -- tunnustattehan sen -itsekin, -- suuri käytännöllinen parantaja, etevä lääkäri, mies, jota -ette voi mistään moittia..." - -Andrée kohotti päätänsä ja loi Gilbertiin kuninkaallista -halveksumista säkenöivän katseen. Mutta toinen pysyi tyynenä ja -ylpeänä. - -"Sanon siis", jatkoi kuningas, "että kun teillä ei ollut mitään -tohtori Gilbertiä vastaan, niin vainotessanne toista henkilöä -osasittekin syyttömään. Kreivitär, siinä teitte pahasti." - -"Sire!" lausui Andrée. - -"Oh", sanoi kuningas, joka pelkäsi pahoittavansa vaimonsa suosikin -mieltä, "tiedän, että teillä on hyvä sydän ja että jos jotakuta -vainositte vihallanne, niin hän ansaitsi sen; mutta ymmärrättehän, -että vastaisuudessa ei saa tällaista erehdystä tapahtua." - -Sitten hän pitkitti kääntyen Gilbertin puoleen: - -"Minkä sille mahtaa, siihen on enemmän aika kuin ihmiset syypää. -Olemme syntyneet keskellä turmelusta ja kuolemme keskellä sitä, mutta -tahdomme edes puhdistaa tulevaisuuden jälkimaailmaa varten, ja toivon -teidän, tohtori Gilbert, auttavan minua siinä." - -Ja Ludvig vaikeni arvellen sanoneensa jo riittävästi molempien -riitapuolueiden mieliksi. - -Kuningas-parka! Jos hän olisi sellaisen lauseen virkkanut -Kansalliskokouksessa, olisi hänelle taputettu käsiä ja hänen sanansa -olisivat seuraavana päivänä olleet painettuina kaikkiin hovin -lehtiin. Mutta nämä kiivaat vihaajat eivät paljoakaan välittäneet -hänen sovittavasta filosofiastaan. - -"Teidän majesteettinne luvalla", sanoi Gilbert, "pyydän rouva -kreivitärtä kertaamaan sen, mitä hän jo äsken sanoi, ettei hän muka -tunne minua." - -"Kreivitär", sanoi kuningas, "tahdotteko tehdä, mitä tohtori pyytää?" - -"Minä en tunne tohtori Gilbertiä", vakuutti Andrée lujalla äänellä. - -"Mutta tunnette kai samannimisen henkilön, jonka rikos painaa minun -elämääni?" - -"Tunnen", sanoi Andrée, "ja pidän häntä kurjana konnana." - -"Sire, minun ei sovi kuulustella rouva kreivitärtä", sanoi Gilbert. -"Mutta suvaitkaahan kysyä, mitä se mies on tehnyt." - -"Kreivitär, ettehän toki voi kieltäytyä vastaamasta niin oikeutettuun -kysymykseen?" - -"Mitä hän on tehnyt", sanoi Andrée. "Epäilemättä kuningatar sen -tietää, koska hän kirjoituksellaan vahvisti vangitsemispyyntöni." - -"Mutta", muistutti kuningas, "eihän riitä, että kuningatar on asiasta -vakuutettu; minunkin pitää olla vakuutettu. Kuningatar on kuningatar, -mutta minä olen kuningas." - -"No niin, sire, vangitsemiskäskyssä mainittu Gilbert on kuusitoista -vuotta sitten tehnyt kamalan rikoksen." - -"Teidän majesteettinne suvaitkoon kysyä rouva kreivittäreltä minkä -ikäinen se mies tänä hetkenä on." - -Kuningas kertasi kysymyksen. - -"Kolmenkymmenen tai kolmenkymmenenkahden vanha", sanoi Andrée. - -"Sire", vastasi Gilbert, "jos rikos on tehty kuusitoista vuotta -sitten, niin sitä ei tehnyt mies, vaan lapsi, ja jos kuudentoista -vuoden kuluessa mies on sovittanut lapsen rikoksen, niin eikö sitä -miestä kohtaan voisi osoittaa hiukan lempeämielisyyttä?" - -"Mutta, herra tohtori", kysyi kuningas, "te siis tunnette tuon -kyseessä olevan Gilbertin?" - -"Tunnen kyllä, sire", vastasi Gilbert. - -"Eikä hän ole tehnyt mitään muuta rikosta kuin tuon yhden -nuoruudessaan?" - -"Minun tietääkseni ei sen päivän jälkeen, jona hän teki tuon -- en -sano erehdyksen, sire, sillä olen ankarampi, vaan rikoksen, kellään -koko maailmassa ole ollut syytä häntä soimata mistään." - -"Ei, ellei siksi lasketa sitä, että hän on kastanut kynänsä myrkkyyn -ja sepittänyt katalia kirjoja." - -"Sire, kysykää kreivittäreltä", esitti Gilbert, "eikö koko -vangitsemiseni perussyynä ollut antaa tilaisuus miehen vihollisille -tai viholliselle saada käsiinsä muuan lipas, jossa on eräälle -ylhäiselle -- hovinaiselle -- arveluttavia papereita?" - -Andrée vapisi kiireestä kantapäähän asti. - -"Monsieur!" mutisi hän. - -"Kreivitär, mikä se lipas on?" kysyi kuningas, joka oli huomannut -kreivittären kalpeuden ja vapisemisen. - -"Madame", sanoi Gilbert, joka tunsi olevansa tilanteen valtias, "pois -kaikki kiertely ja peittely. Jo riittävät nämä valheet. Minä olen se -rikollinen Gilbert, kirjojen sepittäjä Gilbert, lippaan omistaja. Te -olette se ylhäinen nainen, hovinainen. Otan kuninkaan tuomariksi. -Suostukaa siihen, ja me sanomme tuomarillemme, kuninkaalle, -Jumalalle, sanomme kaikki, mitä välillämme on tapahtunut, ja hän -tuomitkoon siihen asti, kunnes Jumala tuomitsee." - -"Sanokaa mitä tahdotte", lausui kreivitär, "minä en voi mitään sanoa, -sillä minä en tunne teitä." - -"Ettekä tunne sitä lipastakaan?" - -Kreivitär puristi kätensä nyrkkiin ja puri huuliaan, niin että niistä -vuoti verta. - -"En", sanoi hän, "yhtä vähän kuin teitäkään." - -Mutta ponnistaessaan voimiansa lausuakseen nämä sanat hän horjui -niinkuin maanjäristyksen aikana kuvapatsas jalustallaan. - -"Madame", virkkoi Gilbert, "olkaa varuillanne, olen sen miehen -oppilas, jota nimitettiin Josef Balsamoksi. Teihin saamansa -vaikutusvallan hän on luovuttanut minulle. Ensimmäisen kerran, -vastaatteko minulle? Missä se lipas on?" - -"En", sanoi kreivitär selittämättömän mielenkuohunnan vallassa ja -aikoen syöksyä huoneesta pois. "En, en, en!" - -"Siis!" sanoi Gilbert kalveten vuorostaan ja nostaen uhkaavana -kätensä. "Siis rautainen luonne, timanttisydän, taivu, halkea, -murskaannu tahtoni voiman vaikutuksesta! Etkö siis tahdo puhua, -Andrée?" - -"En, en!" huusi kreivitär kuin mielettömänä. "Auttakaa minua, sire, -auttakaa!" - -"Sinä puhut vielä", vakuutti Gilbert, "eikä kukaan, ei kuningas, -ei Jumala, riistä sinua minun vallastani! Sinä puhut vielä, sinä -avaat sielusi tämän yksinäisen hetken korkealle kuuntelijalle. Ja -kaiken sen, mikä piiloutuu omantuntosi laskoksiin, kaikki, mitä -Jumala yksinään voi lukea sielusi pimennoista, kaiken sen hän, joka -nyt kieltäytyy, ilmoittaa itse teille, sire. Nukkukaa, kreivitär de -Charny, nukkukaa ja puhukaa; minä tahdon!" - -Tuskin olivat nämä sanat kaikuneet kun kreivittären aloittama -kirkaisu jäi kesken; hän ojensi käsivartensa ja tuntien jalkojensa -pettävän etsi tukea, jolloin hän kuin turvapaikkaan kaatui kuninkaan -syliin. Kuningas vapisi itsekin ja vei hänet istumaan nojatuoliin. - -"Olen kyllä kuullut tällaisesta puhuttavan, mutta en milloinkaan -ole tätä nähnyt", sanoi Ludvig XVI. "Tämä hänen unensa lienee -magneettista unta, eikö olekin?" - -"On, sire. Tarttukaa kreivittären käteen ja kysykää häneltä, miksi -hän toimitti minut vankeuteen", sanoi Gilbert. - -Ludvig XVI oli sekaisin tästä ihmeellisestä tapauksesta, ja hän -astui pari askelta eteenpäin, ollakseen varma siitä, ettei hän -itsekin nukkunut ja ettei näkemänsä ollut mitään unta. Ja sitten hän -innostui kuin laskutieteilijä uuden tehtävän suorittamiseen, lähestyi -kreivitärtä ja tarttui hänen käteensä. - -"Tunnustakaahan, kreivitär", sanoi hän, "että toimititte tohtori -Gilbertin vankilaan." - -Mutta vaikka kreivitär olikin unessa, niin hän ponnisti vielä -voimansa, riisti kätensä irti kuninkaan kädestä ja huusi täydellä -voimalla: - -"En, minä en puhu." - -Kuningas katsoi Gilbertiin kuin kysyäkseen, kumpaisen tahto tässä -pääsisi voitolle. - -Gilbert hymyili. - -"Ettekö aio puhua?" sanoi hän. - -Ja kiinnittäen katseensa nukkuvaan Andréehen hän astui pari askelta -nojatuolia kohden. - -Andrée vavahti. - -"Ettekö aio puhua?" jatkoi hän ja astui toisen askeleen, jolloin -välimatka hänen ja Andréen välillä yhä pieneni. - -Andrée ponnisti viimeisen kerran kaikki voimansa, ja hänen ruumiinsa -jäykistyi. - -"Ettekö aio puhua", sanoi Gilbert astuen kolmannen askeleen, jolloin -hän tuli Andréen viereen ja ojensi kätensä tämän pään päälle. -- -"Ettekö aio puhua!" - -Andréen ruumis vääntyi kovien kouristusten vallassa. - -"Olkaa varuillanne", huudahti Ludvig XVI, "olkaa varuillanne, te -surmaatte hänet." - -"Älkää pelätkö, sire, olen tekemisissä ainoastaan sielun kanssa. -Sielu taistelee, mutta taipuu viimein." - -Sitten hän laski kätensä alemmaksi. - -"Puhukaa!" käski hän. - -Andrée ojensi kätensä, teki liikkeen hengittääkseen, niinkuin olisi -pneumaattisen koneen puserruksessa. - -"Puhukaa!" sanoi Gilbert uudelleen ja painoi kätensä vielä alemmaksi. - -Näytti siltä kuin kaikki nuoren naisen lihakset olisivat -pingoituksesta katkeamaisillaan. Vaahtoa ilmestyi hänen huulilleen, -ja suonenvedon alkuväristys ilmeni kautta ruumiin. - -"Tohtori, tohtori!" pyysi kuningas. "Olkaa varuillanne!" - -Mutta tämä ei kuunnellut, antoi vain kätensä vaipua alas ja kosketti -sen peukalolla kreivittären päälakea. - -"Puhukaa!" sanoi hän. "Minä vaadin!" - -Tuntiessaan tämän käden kosketuksen Andrée huokasi syvään; hänen -kätensä vaipuivat sivulle. Taapäin taipunut pää hervahti eteenpäin -ja vaipui hiljaa rintaa kohden, runsaiden kyynelten virratessa -suljettujen silmäluomien alta. - -"Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" sopersi hän. - -"Kutsukaa vain Jumalaa avuksenne. Se, joka toimii Jumalan nimessä, ei -kammoksu Jumalaa." - -"Oi, kuinka minä teitä vihaan!" sanoi kreivitär. - -"Vihatkaa vain, kunhan puhutte!" - -"Sire, sire!" huudahti Andrée, "sanokaa hänelle, että hän polttaa, -että hän tuhoo, että hän surmaa minut!" - -"Puhukaa!" sanoi Gilbert. - -Sitten hän viittasi kuningasta tekemään kysymykset. - -"Siis, kreivitär, se henkilö, jonka tahdoitte vangituttaa ja joka -vangittiin, oli todellakin tohtori?" - -"Niin." - -"Eikä siis tapahtunut mitään erehdystä tai sekaannusta?" - -"Ei." - -"Ja se lipas?" kysyi kuningas. - -"Onko se siis jätettävä hänen huostaansa?" sopersi kreivitär. - -Gilbert ja kuningas katsoivat toisiinsa. - -"Oletteko ottanut sen?" lausui Ludvig XVI. - -"Lähetin toiset ottamaan." - -"Oho!" sanoi kuningas unohtaen kaikki hovisäännöt ja polvistuen -Andréen eteen. "Kertokaa minulle kaikki. Te siis lähetitte toiset -ottamaan." - -"Niin." - -"Minne ja kuinka?" - -"Olin saanut tietää, että tuo Gilbert, joka on käynyt Ranskassa jo -kaksi eri kertaa, aikoi tulla kolmannen kerran, jäädäkseen tänne." - -"Mutta lipas?" tiukkasi kuningas. - -"Sain poliisipäälliköltä, herra de Crosnelta kuulla, että hän viime -matkallaan oli ostanut tiluksia Villers-Cotteretsin lähettyviltä ja -että hänen vuokratilallisensa nautti hänen täyttä luottamustaan, ja -arvelin silloin lippaan olevan sen miehen luona." - -"Kuinka sitä voitte aavistaa?" - -"Kävin Mesmerin luona. Annoin vaivuttaa itseni uneen, ja minä näin -sen." - -"Ja se oli...?" - -"Suuressa kaapissa, talon alikerrassa, liinatavaroitten alla -piilossa." - -"Ihmeellistä!" sanoi kuningas. "Entä sitten? Entä sitten?" - -"Palasin herra de Crosnen luo, joka kuningattaren kehoituksesta antoi -käytettäväkseni taitavimman apulaisensa." - -"Mikä sen apulaisen nimi oli?" kysyi Gilbert. - -Andrée vapisi kuin tulikuuman raudan koskettamana. - -"Kysyn teiltä hänen nimeään", toisti Gilbert. - -Andrée koetti vastustella. - -"Hänen nimensä, tahdon sen tietää!" sanoi tohtori. - -"Pas-de-Loup", vastasi kreivitär. - -"Mitä sitten tapahtui?" kysyi kuningas. - -"Eilisaamuna se mies sieppasi lippaan. Siinä kaikki." - -"Ei, siinä ei vielä ole kaikki", sanoi Gilbert. "Nyt on kuninkaalle -ilmaistava, missä lipas on?" - -"Te kysytte liian paljon", sanoi Ludvig XVI. - -"En, sire." - -"Mutta voimmehan sen saada tietää tuolta Pas-de-Loupilta tai herra de -Crosnelta..." - -"Me saamme kaikki tietää paremmin ja pikemmin kreivittären kautta..." - -Suonenvedon tapaisesti Andrée puristi hampaansa yhteen, niin että ne -olivat taittumaisillaan, epäilemättä täten koettaakseen estää sanoja -kirpoamasta huuliltaan. - -Kuningas huomautti tästä kouristusliikkeestä tohtorille. - -Gilbert hymyili, kosketti peukalollaan ja etusormellaan Andréen -kasvojen aliosaa, ja heti kaikki lihakset veltostuivat. - -"Sanokaa ensiksi, rouva kreivitär, kuninkaalle, että se lipas oli -tohtori Gilbertin oma." - -"Se oli hänen, se oli hänen", myönsi nukkuva raivoissaan. - -"Ja missä se tänä hetkenä on?" kysyi Gilbert. "Puhukaa pian, sillä -kuninkaalla ei ole aikaa odottaa." - -Andrée epäröi hiukan. - -"Pas-de-Loupin luona", sanoi hän. - -Gilbert huomasi tämän heikon epäröimisen, - -"Te valehtelette!" huudahti hän, "tai oikeammin sanoen, te yritätte -valehdella. Missä on lipas? Tahdon sen tietää!" - -"Minun asunnossani Versaillesissa", sanoi Andrée puhjeten itkemään, -koko ruumiinsa hermostuneesti vapistessa. "Minun luonani, missä -Pas-de-Loup odottaa minua sopimuksen mukaan tänä iltana kello -yksitoista." - -"Kello löi kaksitoista." - -"Ja hän odottaa yhä?" - -"Odottaa." - -"Missä huoneessa hän on?" - -"Hänet on viety salonkiin." - -"Missä paikassa salonkia hän on?" - -"Hän seisoo nojaten lieteen." - -"Ja lipas?" - -"On pöydällä hänen edessään. Oi!" - -"Mitä?" - -"Jouduttakaamme hänet pois. Herra de Charny, jonka piti palata -vasta huomenna, palaakin tänä yönä levottomana viimeisten tapausten -johdosta. Näen hänet. Hän on Sèvresissä. Jouduttakaa hänet pois, -jotta kreivi ei tapaa häntä kotona." - -"Teidän majesteettinne kuulee. Missä asuu kreivitär Versaillesissa?" - -"Missä asutte, kreivitär?" - -"Reinen bulevardin varrella, sire." - -"Hyvä." - -"Sire, teidän majesteettinne kuuli. Tuo lipas kuuluu minulle. -Määrääkö kuningas, että se on annettava minulle?" - -"Heti paikalla." - -Ja kuningas veti verhon kreivittären eteen, jotta kukaan ei näkisi -häntä, kutsui palveluksessa olevan upseerin ja antoi hiljaa hänelle -määräyksen. - - - - -XXIV - -KUNINKAALLISTA FILOSOFIAA - - -Tällä tavoin kuningas, jonka valtaistuinta alamaiset yrittivät -kaataa, oli uteliaana tiedemiehenä kiintynyt tarkastamaan fyysillistä -erikoisilmiötä juuri samaan aikaan, kun kaikessa vakavuudessaan -kehittyivät Ranskan tärkeimmät valtiolliset ilmiöt, kuningasvallan -muuttuessa kansanvallaksi. Jos aikakauden viisaat miehet, jotka -kolmen kuukauden ajan olivat koettaneet ratkaista vaikeita -päätelmiään, olisivat nähneet kuninkaan unohtavan itsensä keskellä -vaarallisinta myrskyä, niin he varmasti olisivat hymyilleet. - -Kapinan riehuessa Ludvig unohti päivän peloittavat tapahtumat, -Bastiljin kukistumisen, Flessellesin, Launayn, ja Losmen murhaamisen, -Kansalliskokouksen, joka oli valmistautunut nousemaan kuningastansa -vastaan. Lugvig vaipui yksityisiä asioita koskeviin mietelmiin, ja -tämä kumman outo näkemys häivytti hänen muististaan hallituksen -syvimmät asiat. - -Niinpä hän annettuansa upseerilleen määräyksen palasi Gilbertin -luo, joka vetäytyi loitommalle kreivittärestä vapauttaakseen hänet -suonenvetoisen somnambulismin sijasta rauhalliseen uneen. - -Vähän ajan päästä kreivitär hengitti tyynesti ja tasaisesti kuin -lapsi. Silloin Gilbert yhdellä ainoalla käden liikkeellä avasi hänen -silmänsä ja vaivutti hänet haltioitumistilaan. - -Silloin sai koko loistossaan nähdä Andréen ihmeellisen kauneuden. -Kaikki häiritsevät maalliset seikat olivat kadonneet; veri, joka -hetkeksi oli tulvehtinut hänen kasvoilleen ja punannut posket, -palasi sydämeen, jonka lyönnit kävivät tasaisiksi. Kasvot olivat -kalvenneet, mutta se oli itämaisten kaunotarten kalpeutta. Silmät -olivat tavallista enemmän auki, katse oli kääntynyt taivasta kohti, -ja silmäterä ui loistavassa valkuaisessa. Sieraimet olivat hiukan -auki ja näyttivät hengittävän tavallista puhtaampaa ilmaa. Huulet, -joissa puna oli säilynyt, vaikkakin se oli kadonnut poskilta, olivat -hiukan raollaan, ja niiden välistä näkyi helmikirkas hammasrivi, -jonka loistoa lisäsi niiden kosteus. - -Pää oli taipunut hiukan taaksepäin sanomattoman viehkeästi, melkein -enkelimäisen kauniisti. - -Olisi luullut, että tämä katse, jonka kirkkautta lisäsi sen -liikkumattomuus, tunkeutui Jumalan valtaistuimen luokse. - -Kuningas oli kuin lumottu. Gilbert käänsi päänsä huoaten syrjään. -Hän ei ollut voinut välttää kiusausta, vaan oli antanut Andréelle -tämän melkein yliluonnollisen kauneuden. Ja nyt hän Pygmalionin -tavoin, Pygmalionia onnettomampana, sillä hän tiesi kauniin patsaansa -tunteettomaksi, kauhistui omaa luomustaan. - -Hän teki liikkeen Andréeta kohti, kääntymättäkään häneen päin, ja -silmät sulkeutuivat heti. - -Kuningas pyysi Gilbertiä selittämään tätä ihmeellistä tilaa, jolloin -sielu irtaantuu ruumiista ja leijailee vapaana, onnellisena, -jumalaisena kaikkien maallisten surkeuksien yläpuolella. - -Gilbert osasi todella etevien henkilöiden tavoin lausua ne sanat, -jotka keskinkertaisille ovat niin perin vaikeita: "Minä en tiedä." -Hän tunnusti kuninkaalle oman tietämättömyytensä. Oli tapahtunut -ilmiö, jota hän ei voinut selittää. Ilmiö oli olemassa, mutta ilmiön -selitystä ei ollut olemassa. - -"Tohtori", sanoi kuningas, "tässä on jälleen sellainen salaisuus, -jonka selvityksen luonto on säilyttänyt tuleville sukupolville ja -joka kerran kirkastuu samoin kuin monet muut ongelmat, joita on -pidetty selvittämättöminä. Me sanomme niitä salaisuuksiksi, mutta -esi-isämme olisivat puhuneet taikuudesta tai loihtimisesta." - -"Niin sire", vastasi Gilbert hymyillen, "ja minut olisivat -tietämättömät tiedemiehet ja uskottomat papit Grève-torilla -polttaneet väärinkäsitetyn uskonnon kunniaksi." - -"Ja kenen johdolla olette tätä tiedettä tutkinut?" kysyi kuningas. -"Mesmerinkö?" - -"Sire", vastasi Gilbert, "olen nähnyt nämä ilmiöt kymmenen vuotta -ennen Mesmerin tuloa Ranskaan." - -"Sanokaahan, oliko se Mesmer, joka sai koko Pariisin kuohuksiin, -ilvehtijä vai eikö? Minun mielestäni te menettelette -yksinkertaisemmin kuin hän. Olen kuullut Deslonin ja Puységurin -selittävän kokeilujaan. Tiedättehän, mitä kaikkea tästä asiasta on -puhuttu, sekä jonninjoutavaa että järkevää." - -"Sire, olen seurannut tätä väittelyä kokonaisuudessaan." - -"Sanokaahan, mitä ajattelette tuosta kuuluisasta vesisoikosta?" -[Mesmerin parannelaitos, kuvattu "Rouva de la Motte"-romaanissa. -- -_Suom._] - -"Teidän majesteettinne suokoon minulle anteeksi, että olen -epäluuloinen kaiken sen suhteen, mitä sanotaan magnetismiksi. -Magnetismi ei vielä ole mitään taitoa." - -"Ahaa!" - -"Se on vain voima, peloittava voima, koska se hävittää vapaan -päättämisvallan, koska se erottaa sielun ruumiista, koska se jättää -uneen vaipuneen ruumiin magnetisoijan valtaan eikä ruumis kykene -itseään puolustamaan. Omalta osaltani olen nähnyt kummallisia -ilmiöitä. Olen itsekin saanut niitä aikaan, ja sittenkin epäilen." - -"Mitä, epäilettekö! Saatte aikaan ihmeitä ja epäilette!" - -"En, en epäile, en epäile. Tänä hetkenä olen saanut nähdä -täydellisen, ennentuntemattoman todistuksen erikoisesta voimasta. -Mutta kun tämä todiste on haihtunut, kun olen jälleen yksin -kirjastossani, kaiken sen edessä, mitä ihmistieto on kolmena -tuhantena vuonna tästä kirjoittanut, kun tiede vastaa kielteisesti, -kun järkeni vastaa kielteisesti, kun älyni vastaa kielteisesti, -silloin epäilen." - -"Ja epäilikö opettajanne?" - -"Ehkä. Mutta kun hän ei ollut yhtä avomielinen, ei hän sitä -tunnustanut." - -"Oliko hän Deslon? Oliko hän Puységur?" - -"Ei, sire, ei. Opettajani oli kaikkia noita mainitsemianne paljoa -etevämpi. Olen nähnyt hänen varsinkin haavojen parantamisessa -saavan aikaan ihmeitä. Hän tunsi kaikki tieteet. Hän oli -ammentanut egyptiläiset tiedot. Hän oli syventynyt muinaisen -syyrialaisen sivistyksen salaisuuksiin. Hän oli syvämietteinen -tieteilijä, peloittava filosofi, jossa elämänkokemus oli liittynyt -järkähtämättömään tahtoon." - -"Olenko hänet tuntenut?" kysyi kuningas. - -Gilbert epäröi hetkisen. - -"Kysyn, olenko hänet tuntenut?" - -"Olette, sire." - -"Hänen nimensä...?" - -"Sire", vastasi Gilbert, "jos mainitsen tämän nimen kuninkaan -kuullen, joudun ehkä hänen epäsuosioonsa. Varsinkaan tänä hetkenä, -jona useimmat ranskalaiset leikkivät kuninkuuden kanssa, en tahtoisi -heittää varjoakaan siihen kunnioitukseen, jota meidän kaikkien on -tunnettava teidän majesteettianne kohtaan." - -"Mainitkaa vain rohkeasti sen miehen nimi, tohtori Gilbert, ja -olkaa vakuutettu siitä, että minullakin on oma filosofiani. Ja tämä -filosofiani on siksi voimakas, että voin hymyillä kaikille nykyhetken -häväistyksille ja kaikille tulevaisuuden uhkauksille." - -Tästä kehoituksesta huolimatta Gilbert yhä vielä epäröi. Kuningas -lähestyi häntä. - -"Herra tohtori", sanoi hän hymyillen, "mainitkaa saatanan nimi, -jos tahdotte, ja minulla on saatanaa vastaan panssari, jota teidän -tieteilijöillänne ei ole, jota he eivät koskaan saa, joka minulla -ehkä yksinään tänä aikana on ja jonka häpeämättä puen ylleni: uskonto -nimittäin!" - -"Teidän majesteetillanne on yhtä luja usko kuin Ludvig Hurskaalla, se -on totta", myönsi Gilbert. - -"Ja siinä onkin koko voimani, sen tunnustan. Rakastan tiedettä, -ihailen materialismin saavutuksia, olen matemaatikko, sen tiedätte; -tiedättehän, että matemaattinen laskelma, algebrallinen kaava täyttää -minut ilolla, mutta niiden rinnalla, jotka algebran ovat vieneet -jumalankieltämiseen asti, olen säilyttänyt uskoni, joka asettaa minut -hiukan heidän yläpuolelleen ja alapuolelleen: heidän yläpuolelleen -hyvässä, heidän alapuolelleen pahassa. Niinkuin näette, tohtori, olen -mies, jolle voi kaikki sanoa, kuningas, joka voi kaikki kuulla." - -"Sire", sanoi Gilbert ihaillen, "kiitän teidän majesteettianne noista -sanoista, sillä olettehan kunnioittanut minua melkein ystävän -luottamuksella." - -"Tahtoisin, että koko Eurooppa kuulisi minun puhuvan näin", sanoi ujo -Ludvig XVI. "Jos ranskalaiset näkisivät, millainen voima ja hellyys -on sydämessäni, eivät he vastustaisi minua niin paljon." - -Viimeinen lause, joka osoitti, kuinka kuninkaassa usko kuninkuutensa -taivaalliseen kutsumukseen oli tullut ärsytetyksi, alensi Ludvig -XVI:n arvoa Gilbertin silmissä. - -Hän siis vastasi säälimättömästi: - -"Sire, koska niin tahdotte, niin opettajani oli kreivi Cagliostro." - -"Oh", vastasi Ludvig punastuen, "se empirikko!" - -"Se empirikko... niin, sire. Teidän majesteettinnehan tietää, -että se sana on ylevimpiä, mitä tieteessä käytetään. _Empirikko_ -tarkoittaa miestä, joka _kokeilee_. Kokeilla aina, sire, se merkitsee -ajattelijalle ja käytännön ihmiselle, siis yleensä ihmiselle, että -tekee kaiken sen, mitä Jumala on sallinut kuolevaisille suurinta ja -kauneinta. Kun ihminen vain koko elämänsä kokeilee, täyttyy hänen -elämänsä." - -"Tuo Cagliostro, jota puolustatte", sanoi Ludvig XVI, "oli suuri -kuninkaitten vihollinen." - -Gilbert muisti kaulanauha-jutun. [Dumas'n kahdessa edellisessä -romaanissa esitetään Cagliostron osuus tähän häväistysjuttuun, jossa -Marie-Antoinette syyttömästi joutui kansan halveksimaksi. -- _Suom._] - -"Teidän majesteettinne kai tarkoittaa kuningattarien?" - -Ludvig vavahti tämän pistoksen tuntiessaan. - -"Niin", sanoi hän. "Hän käyttäytyi siinä Ludvig de Rohanin jutussa -kauttaaltaan sopimattomasti." - -"Sire, siinä, niinkuin kaikessa muussakin, Cagliostro vain täytti -kutsumuksensa ihmisenä; hän kokeili. Tieteessä, moraalissa, -politiikassa ei ole hyvää eikä pahaa, ei muuta kuin varmennettuja -ilmiöitä, saavutettuja tosiseikkoja. Suon teille kuitenkin kantanne, -sire. Sanon vielä, että ihminen voi useinkin ansaita moitetta, ja -sellainen moitekin saattaa kerran muuttua hänelle kiitokseksi, sillä -jälkimaailma monasti korjailee ihmisten arvosteluja. Mutta minä en -ole opiskellessani pitänyt lukua ihmisestä, sire, vaan filosofista ja -tiedemiehestä." - -"Hyvä on, hyvä on", sanoi kuningas, joka tunsi vielä tuskaa, saatuaan -haavan sekä ylpeyteensä että sydämeensä, "hyvä on. Unohdamme -kreivittären, joka ehkä kärsii." - -"Herätän hänet, sire, jos teidän majesteettinne tahtoo, mutta olisin -kuitenkin suonut lippaan tulevan tänne hänen nukkuessaan." - -"Miksi?" - -"Säästääkseni häneltä liian kovan läksytyksen." - -"Tuossa se tuodaan", sanoi kuningas. "Odottakaa." - -Kuninkaan tahto oli tarkoin täytetty. Lipas, joka oli löydetty -Charnyn hotellista Pas-de-Loupin huostasta, ilmestyi nyt kuninkaan -työhuoneeseen kreivittären eteen, joka ei sitä nähnyt. - -Kuningas ilmaisi kädenliikkeellä upseerille tyytyväisyytensä. Upseeri -poistui. - -"No!" virkahti Ludvig XVI. - -"Tämä on sama, joka minulta varastettiin." - -"Avatkaa se", pyysi kuningas. - -"Sire, avaan sen kyllä, jos teidän majesteettinne tahtoo. Minun on -vain edeltäpäin ilmaistava eräs seikka teidän majesteetillenne." - -"Mikä?" - -"Sire, niinkuin jo mainitsin, tässä lippaassa on vain helposti -luettavia ja helposti varastettavia papereita, joista riippuu naisen -kunnia." - -"Ja se nainen on kreivitär?" - -"Niin, sire. Tämä kunnia ei pilaannu, vaikka kaikki tuleekin teidän -majesteettinne tietoon. Avatkaa, sire", sanoi Gilbert lähestyen -lipasta ja ojentaen avaimen. - -"Viekää lipas pois", vastasi Ludvig XVI kylmästi, "se kuuluu teille." - -"Kiitos, sire ja mitä teemme kreivittärelle?" - -"Älkää häntä ainakaan täällä herättäkö. Tahdon välttää yllätyksiä ja -tuskia." - -"Sire", sanoi Gilbert, "rouva kreivitär herää vasta siellä, minne -katsotte parhaaksi hänet toimittaa." - -"Siis kuningattaren luona." - -Ludvig soitti. Upseeri astui sisään. - -"Herra kapteeni", sanoi kuningas, "rouva kreivitär on pyörtynyt -kuullessaan Pariisin uutisia. Toimittakaa hänet kuningattaren luo." - -"Paljonko aikaa tarvitaan tähän siirtämiseen?" kysyi Gilbert -kuninkaalta. - -"Noin kymmenen minuuttia", vastasi tämä. - -Gilbert ojensi kätensä kreivitärtä kohden. - -"Valveutukaa neljännestunnin päästä", sanoi hän. - -Upseerin viittauksesta tuli kaksi sotilasta, jotka kantoivat -kreivittären kahden tuolin varassa. - -"Nyt, tohtori, mitä vielä tahdotte?" kysyi kuningas. - -"Sire, suosiota, jonka nojalla voin lähestyä teidän majesteettianne -ja samalla hyödyttää teitä." - -Kuningas mietti. - -"Selittäkää tarkemmin", pyysi hän. - -"Tahtoisin olla kuninkaan ylimääräisenä lääkärinä", sanoi Gilbert. -"En olisi siten kenenkään tiellä. Se on kunniavirka, pikemmin -luottamustoimi kuin arvoasema." - -"Suostun", sanoi kuningas. "Hyvästi, herra Gilbert. Viekää parooni -Neckerille paljon terveisiä. Hyvästi!" - -Sitten mennessään kuningas huusi: - -"Illalliseni!" - -Ludvig ei missään tilanteessa unohtanut illallistaan. - - - - -XXV - -KUNINGATTAREN LUONA - - -Sillä aikaa kun kuningas valmistautui filosofisesti taistelemaan -vallankumousta vastaan, ottaen selkoa salatieteistä, oli kuningatar -toisella tavalla perusteellisena ja syvänä filosofina koonnut -ympärilleen suureen työhuoneeseensa kaikki ne, joita nimitettiin -uskollisiksi, ehkä sen vuoksi, että kuningatar ei vielä ollut antanut -heille tilaisuutta uskollisuutensa osoittamiseen. - -Kuningattarenkin luona kerrottiin kamalan päivän kaikki -yksityiskohdat. Hän oli ensimäisenä saanut kaikesta tiedon, sillä kun -tunnettiin hänen uhkarohkeutensa, ei kukaan arkaillut kertoa hänelle -vaarasta. - -Kuningattaren luona oli kenraaleja, hoviherroja, pappeja ja naisia. - -Ovilla ja näiden ovien eteen ripustettujen verhojen takana oli ryhmä -nuoria upseereja. He olivat urhoollisia ja innostuneita, sillä he -näkivät tässä kauan aikaa odotetussa kapinassa tilaisuuden käyttää -turnajaisten tavoin aseitaan naisten edessä. - -Kaikki kuningasvallan ystävät ja palvelijat olivat jännittyneinä -kuunnelleet Pariisin uutisia, joita Lambescq kertoi. Ruhtinasherttua -oli ottanut tapauksiin osaa ja rientänyt Tuilleriein taistelusta -vielä tomuisen rykmenttinsä kanssa Versaillesiin, kertoakseen -jonkinmoisena lohdutuksena tosiseikat henkilöille, jotka -liioittelivat kylläkin suuren vaaran vielä suuremmaksi. - -Kuningatar istui pöydän ääressä. - -Hän ei ollut enää lempeä ja kaunis morsian, Ranskan suojelusenkeli, -jommoisena olemme hänet nähneet tämän kertomussarjan alussa astuvan -rajan yli oliivinlehvä kädessään. Hän ei edes enää ollut tuo kaunis -ja siro prinsessa, jonka olemme nähneet prinsessa de Lamballen kanssa -astuvan eräänä iltana Mesmerin salaperäiseen asuntoon nauravana ja -epäilevänä tarkkaamaan taiturin ihmesoikkoa, kysyäkseen millaiseksi -hänen tulevaisuutensa muodostuisi. - -Ei! Hän oli ylpeä ja päättäväinen kuningatar, joka rypisti -silmäkulmiaan ja hymyili halveksivasti. Hän oli nainen, jonka sydän -oli menettänyt osan rakkaudestaan, saaden hellän ja elävöittävän -tunteen sijalle ensimmäiset pisarat sappea, jota sittemmin -taukoamattomasti valui vereen. - -Hän oli se nainen, joka vastasi Versaillesin kuvagallerian kolmatta -taulua, ei enää Marie-Antoinette, ei enää Ranskan kuningatar, vaan -se, jota alettiin yleisesti nimittää Itävallattareksi. - -Hänen takanaan oli puolittain lojuvassa asennossa nuori liikkumaton -nainen, jonka pää oli taivutettu taaksepäin sohvapielukselle, toinen -käsi otsalla. Se oli rouva de Polignac. - -Nähdessään Lambescqin herttuan teki kuningatar sellaisen epätoivoista -iloa ilmaisevan liikkeen kuin sanoakseen: "Vihdoinkin saamme tietää -kaikki." - -Ruhtinas kumarsi, samalla viitaten pyytävänsä anteeksi, että hänen -saappaansa olivat tomuiset, vaatteensa tahraiset ja miekkansa -käyristynyt, niin ettei se ollut kokonaan mennyt tuppeen. - -"No, herra de Lambescq"; aloitti kuningatar, "te tulette siis -Pariisista?" - -"Niin, teidän majesteettinne." - -"Mitä kansa tekee?" - -"Surmaa ja polttaa." - -"Huumauksen vai vihan vallassa?" - -"Julmuuden riivaamana." - -Kuningatar mietti kuin aikoen olla samaa mieltä kansasta. Sitten hän -jatkoi pudistaen päätänsä: - -"Ei, ruhtinas", sanoi hän, "kansa ei ole julma, ei ainakaan syyttä. -Älkää siis peitelkö minulta mitään. Onko se hulluutta? Onko se vihaa?" - -"Minä luulen, että se on hulluuteen asti menevää vihaa." - -"Vihaa ketä kohtaan? Nyt te jälleen epäröitte, ruhtinas. Jos -kerrotte tuolla tavoin, en tiedustelekaan teiltä, vaan toimitan -jonkun Pariisiin ottamaan selkoa. Hän tarvitsee matkaan tunnin, -kuulustellakseen tunnin ja palatakseen tunnin. Kolmen tunnin päästä -hän kertoisi Pariisin tapahtumat yksinkertaisesti ja selvästi kuin -Homeroksen sanansaattajat." Herra de Dreux-Brézé lähestyi hymyhuulin. - -"Mutta, madame", huomautti hän, "mitä te välitätte Pariisin rahvaan -vihasta! Eihän se mitenkään koske teihin. Rahvas voi vihata mitä -muuta tahansa, mutta ei teitä." - -Kuningatar ei ollut edes huomaavinaankaan tätä kohteliaisuutta. - -"Kertokaa, kertokaa, ruhtinas", pyysi hän Lambescqilta. - -"No siis! Kansa toimii vihan vallassa." - -"Vihaten minuako?" - -"Kaikkea, mikä sitä vallitsee." - -"No niin, siinä toki totuus, tunnen sen!" sanoi kuningatar -päättäväisesti. - -"Olen soturi, teidän majesteettinne", lausui ruhtinas. - -"Hyvä, hyvä! Puhukaa siis meille soturin tavoin. Mitä meidän siis on -tehtävä?" - -"Ei mitään, madame." - -"Mitä! Ei mitään", huudahti kuningatar käyttäen hyväkseen mutinaa, -jonka nämä sanat olivat synnyttäneet hänen koristepukuisten ja -kultamiekkaisten seuralaistensa keskuudessa, "-- ei mitään! Te, -lotringilainen ruhtinas, tulette sanomaan sellaista kuningattarelle -hetkenä, jona omien sanojenne mukaan kansa surmaa ja polttaa. Te -sanotte, ettei ole mitään tehtävänä." - -Uusi sorina, mutta tällä kertaa ilmaisten hyväksymistä, vastasi -Marie-Antoinetten sanoihin. - -Hän kääntyi, loi katseen ympäröivään joukkoon ja etsi kaikkien näiden -hehkuvien silmien joukosta niitä, joista välkkyi kirkkain tuli, -luullen sen kuvastavan suurinta uskollisuutta. - -"Ei mitään!" vakuutti ruhtinas; "sillä jos annetaan pariisilaisten -tyyntyä, niin he tyyntyvät: he eivät ole sotaisia muulloin kuin -ärsytettäessä. Miksi heille soisimme taistelun kunnian ja menisimme -kamppailun vaaraan? Pysykäämme levollisina, ja kolmen päivän päästä -ei Pariisissa enää ole mistään puhetta." - -"Mutta Bastilji, monsieur!" - -"Bastilji! Sen portit suljetaan, ja ne, jotka ovat sen valloittaneet, -suljetaan sinne, siinä kaikki." - -Ääneti kuuntelevan joukon keskuudesta kuului heikkoa naurua. -Kuningatar jatkoi: - -"Olkaa varuillanne, ruhtinas, nyt te rauhoitatte minua liiaksi." Ja -miettiväisen näköisenä, nojaten leukaansa kämmeneen, hän astui rouva -de Polignacin luo, joka kalpeana ja surullisen näköisenä oli vaipunut -omiin ajatuksiinsa. - -Kreivitär oli kuunnellut näitä uutisia ilmeisen kauhun vallassa. -Hän hymyili vasta silloin, kun kuningatar seisahtui hänen eteensä -ja hymyili hänelle, ja sittenkin se hymy oli kalpea ja väritön kuin -kuoleva kukka. - -"No, kreivitär", kysyi kuningatar, "mitä te sanotte tästä kaikesta?" - -"En mitään", kuului vastaus. - -"Mitä? Ette mitään?" - -"En." - -Ja hän pudisti päätänsä tavattoman masentuneen näköisenä. - -"Kas, kas", sanoi kuningatar hiljaa kumartuen kreivittären korvaa -kohden, "Diane-ystävättäremme pelkää." - -Sitten hän lisäsi hiljaa: - -"Mutta missä on uskalias rouva de Charny? Tunnen tarvitsevani hänen -apuaan rauhoittuakseni." - -"Kreivitär aikoi poistua", sanoi rouva de Misery, "kun hän sai käskyn -mennä kuninkaan luokse." - -"Vai kuninkaan luo!" vastasi Marie-Antoinette hajamielisesti. - -Vasta silloin kuningatar huomasi, kuinka kummallinen hiljaisuus oli -syntynyt hänen ympärilleen. - -Nämä uskomattomat, ennenkuulumattomat tapaukset, joista tiedot -olivat saapuneet peloittavien iskujen tavoin Versaillesiin, olivat -herättäneet rohkein missäkin pikemmin hämmästyksen kuin pelon -masennustilan. Kuningatar huomasi, että hänen täytyi saada nämä -lannistuneet mielet virkistymään. - -"Eikö kukaan siis neuvo minua?" kysyi hän. "Ellei, niin sitten neuvon -itse itseäni." - -Jokainen lähestyi Marie-Antoinettea. - -"Kansa ei ole paha", sanoi hän, "sitä on vain johdettu harhaan. Se -vihaa meitä, sillä se ei tunne meitä: lähestykäämme sitä." - -"Siis rangaistaksemme heitä", virkahti muuan ääni, "sillä se on -epäillyt hallitustansa, ja se on rikos." - -Kuningatar katsoi sinne päin, mistä ääni oli tullut, ja tunsi parooni -de Bezenvalin. - -"Tekö se olettekin, herra parooni", sanoi hän; "annatteko meille -jonkun hyvän neuvon?" - -"Neuvo on jo lausuttu, madame", vastasi Bezenval kumartaen. - -"Kuningas siis rangaiskoon", sanoi Marie-Antoinette, "mutta hyvän -isän tavoin." - -"Ken rakastaa, hän rankaisee", vahvisti parooni. - -Sitten hän jatkoi kääntyen Lambescqin ruhtinaan puoleen: - -"Ettekö ole samaa mieltä kanssani, ruhtinas? Kansahan on tehnyt -murhia..." - -"Joita se itse valitettavasti sanoo vain vastatoimeksi", lausui -lempeä ja kirkas ääni, jonka kuullessaan kuningatar käännähti. - -"Olette oikeassa, prinsessa. Ja juuri siinä kansa erehtyykin, rakas -Lamballe. Siksi olemmekin anteeksiantavia." - -"Mutta", jatkoi prinsessa aralla äänellään, "ennenkuin päättää, -pitääkö rangaista, olisi kai harkittava, kyetäänkö voittamaan." - -Kaikki huudahtivat vastustaen totuutta, joka kuului tämän ylevän -olennon suusta. - -"Voittamaan! Entä sveitsiläiset?" sanoi muuan. - -"Ja saksalaiset?" muistutti toinen. - -"Ja kaarti?" esitti kolmas. - -"Epäillään armeijaa ja aatelistoa!" huudahti nuori mies, joka oli -puettu Berchenyn husaarien luutnantin asuun. -- "Olemmeko ansainneet -sellaisen häpeän? Ajatelkaahan, madame, että huomispäivänä, jos -kuningas vain tahtoo, hän voi koota neljäkymmentä tuhatta miestä, -lähettää ne Pariisiin ja hävittää Pariisin. Ajatelkaa, että -neljäkymmentä tuhatta uskollista sotilasta vastaa puolta miljoonaa -kapinoitsevaa pariisilaista." - -Täten puhunut nuori mies olisi epäilemättä voinut virkkaa monta muuta -tällaista painavaa perustetta, mutta hän vaikeni äkkiä nähdessään -kuningattaren katseen kiintyneen puoleensa. Hän oli puhunut keskeltä -upseeriryhmää ja innostuksessaan mennyt pitemmälle kuin hänen -sotilasarvonsa ja hovisäännöt sallivat. Hän siis vaikeni, kuten -mainitsimme, häpeissään sanojensa vaikutuksesta. Mutta se oli jo -myöhäistä: kuningatar oli tarttunut lauseisiin. - -"Tunnetteko siis tilanteen?" kysyi hän ystävällisesti. - -"Tunnen, teidän majesteettinne", vastasi nuori mies punastuen; "minä -olin Champs-Elyséesilla." - -"Puhukaa siis pelkäämättä, puhukaa." - -Lambescqin ruhtinas ja parooni de Bezenval peräytyivät yhtaikaa -askeleen taaksepäin, ikäänkuin pitäen arvolleen sopimattomana ottaa -osaa tällaiseen neuvotteluun. Kuningatar ei huomannut tai ei tahtonut -huomata tätä väistymistä. - -"Sanotte siis, että kuninkaalla on neljäkymmentä tuhatta sotilasta?" -lausui kuningatar. - -"Niin, teidän majesteettinne." - -"Pariisin lähistöllä?" - -"Saint-Denisissä, Saint-Mandéssa, Montmartrella ja Grenellessä." - -"Selittäkää yksityiskohtaisesti", huudahti kuningatar. - -"Madame, ruhtinas de Lambescq ja parooni de Bezenval voivat sen tehdä -paljoa paremmin kuin minä." - -"Jatkakaa. Kuuntelen mielelläni teidän puhuvan noista -yksityiskohdista. Kuka komentaa näitä neljääkymmentä tuhatta miestä?" - -"Ensiksikin herrat de Lambescq ja de Bezenval. Sitten Condén prinssi, -herra de Narbonne-Fritzlar ja herra de Salkenaym." - -"Onko se totta, ruhtinas?" kysyi kuningatar kääntyen ensiksimainitun -puoleen. - -"On", myönsi tämä kumartaen. - -"Montmartrella on kokonainen kanuunaosasto", jatkoi nuori mies. -"Kuudessa tunnissa voidaan koko Montmartren läheinen esikaupunki -tuhota. Kun Montmartre antaa ampumismerkin, kun Vincennes vastaa -siihen, kun kymmenen tuhatta miestä tulee Champs-Elyséesin kautta, -toiset kymmenen tuhatta Enfer-vallituksen kautta, kymmenen tuhatta -Saint-Martin-portista, kymmenen tuhatta Bastiljin kautta, kun Pariisi -kuulee laukauksia kaikilta neljältä taholta, ei se voi puolustautua -kahtakymmentäneljää tuntia kauempaa." - -"Ainakin yksi siis selittää ihan suoraan. Tuossa on täydellinen -suunnitelma. Mitä te siihen sanotte, herra de Lambescq?" - -"Minä vastaan", lausui ruhtinas halveksivasti, "että -husaariluutnantti on täydelleen kenraali." - -"Hän on ainakin", sanoi kuningatar, joka huomasi nuoren upseerin -kalpenevan suuttumuksesta, "hän on ainakin soturi, joka ei vaivu -epätoivoon." - -"Kiitos, madame", lausui nuori mies kumartaen. "En tiedä, mitä teidän -majesteettinne päättää tehdä, mutta pyydän saada kuulua niihin, jotka -ovat valmiit kuolemaan teidän tähtenne. Näin tehdessäni täytän vain -velvollisuuteni, jonka neljäkymmentä tuhatta sotilasta on valmiina -täyttämään samaten, päälliköistämme puhumattakaan." - -Ja viime sanat virkkaessaan nuori mies kumarsi kohteliaasti -ruhtinaalle, joka oli häntä melkein solvaissut. - -Tämä sävyisyys herätti kuningattaren huomiota vielä enemmän kuin sen -edellä lausuttu uskollisuuden vakuutus. - -"Mikä on nimenne, monsieur?" kysyi hän nuorelta upseerilta. "Parooni -de Charny, madame", vastasi tämä kumartaen. "De Charny!" huudahti -Marie-Antoinette punastuen vastoin tahtoaan. "Oletteko kreivi de -Charnyn sukulainen?" - -"Olen hänen veljensä, madame." - -Ja nuori mies kumarsi sirosti vielä syvempään kuin äsken. - -"Minun olisi pitänyt tuntea", sanoi kuningatar voittaen häminsä ja -luoden varman katseen ympäristöönsä; "ensimmäisistä lausumistanne -sanoista muuan uskollisimpia palvelijoitani. Kiitos, parooni. Mistä -johtuu, että nyt vasta näen teidät ensi kertaa hovissani?" - -"Madame, vanhempi veljeni, joka on astunut täyttämään isämme -tehtäviä, määräsi minut jäämään rykmenttiin, ja niinä seitsemänä -vuonna, joina minulla on ollut kunnia kuulua kuninkaan armeijaan, en -ole käynyt muuta kuin kaksi kertaa Versaillesissa." - -Kuningatar katsoi pitkään nuoren miehen kasvoihin. - -"Olette veljenne näköinen", sanoi hän. "Aion torua häntä siitä, että -hän on antanut teidän itse pitää huolta tulostanne hoviin." - -Kuningatar kääntyi ystävättäreensä kreivittäreen päin, joka koko -tämän kohtauksen aikana oli ollut liikkumattomana. - -Mutta niin ei ollut muun seurueen laita. Kun upseerit innostuivat -kuningattaren nuorelle miehelle osoittaman ystävällisyyden johdosta, -suurensivat he parhaimpansa mukaan tunteitaan kuningasvaltaa kohtaan, -ja joka ryhmän kuuli nyt sanoissaan osoittavan sellaista sankaruutta, -että sillä olisi luullut voivan voittaa vaikka koko Ranskan. - -Marie-Antoinette käytti hyväkseen tätä mielialaa, joka -silminnähtävästi mielisteli hänen salaisia ajatuksiaan. Hän tahtoi -mieluummin taistella kuin alistua, kuolla kuin väistyä. Saatuaan -kuulla ensimmäiset pariisilaiset uutiset, hän oli heti päättänyt -ryhtyä itsepäiseen toimintaan tätä kapinallisuutta vastaan, joka -uhkasi niellä kaikki Ranskan yläluokan etuoikeudet. - -Mikä sokea, mikä järjetön voima onkaan numeroissa ja toiveissa! -Numero, jonka jälkeen liitetään nollia, sivuuttaa piankin kaikki -mahdollisuuden rajat. - -Samanlaisia ovat salavehkeilijän tai tyrannin toiveet. Perin -heikoille toiveille perustuu ensin innostus, tälle rakentuu -jättiläismäisiä ajatuksia, jotka sitten yhdestä ainoasta -tuulenhenkäisystä haihtuvat pikemmin kuin olivat paisuneet. - -Kun nuori varakreivi de Charny oli lausunut muutaman sanan, kun -ympärillä kaikui innostuneitten seuralaisten hurraahuutoja, kuvitteli -Marie-Antoinette jo olevansa suuren armeijan etunenässä. Hän oli -kuulevinaan vaarattomien kanuunoittansa jyskeen ja iloitsi siitä -kauhusta, jonka nämä saivat aikaan pariisilaisissa, kuin todellisesta -voitosta. - -Hänen ympärillään miehet ja naiset, nuoruuden, luottamuksen -ja rakkauden huumaamina, kerskuivat loistavista husaareista, -muhkeista rakuunoista, peloittavista sveitsiläisistä, jyrisevistä -kanuunaväkijoukoista ja pilkkasivat rahvaan kömpelöitä seipäännenään -kiinnitettyjä peitsiä, joiden kärkiin kuitenkin kerran oli pistettävä -Ranskan aateliston kuuluisimpien jäsenten päät. - -"Minä pelkään enemmän peistä kuin pyssyä", sopersi prinsessa de -Lamballe. - -"Siksi, että se näyttää rumemmalta, rakas Thérèse", vastasi -kuningatar nauraen. "Mutta ole rauhassa. Eivät meikäläiset -pariisilaiset piikkimiehet vastaa Moratin kuuluisia sveitsiläisiä -piikkimiehiä, ja nykyajan sveitsiläisillä ei ole olemassa ainoastaan -piikkejä, vaan myös musketit, joilla he osaavat, Jumalan kiitos, -erinomaisen hyvin ampua." - -"Siitä minä kyllä vastaan!" sanoi parooni de Bezenval. - -Kuningatar kääntyi vielä kerran rouva de Polignacin puoleen -nähdäkseen, olivatko nämä monet vakuutukset vihdoinkin rauhoittaneet -häntä. Mutta kreivitär oli entistä kalpeampi ja vapisi yhä enemmän. - -Hellyydessään tätä ystävätärtä kohtaan kuningatar toisinaan uhrasi -kuninkaallisen ylpeytensäkin ja pyysi häntä näyttämään iloisemmalta. - -Nuori nainen pysyi synkkänä ja näytti vaipuneen kovin tuskallisiin -ajatuksiin. Mutta tämä masentuminen ei saanut muuta aikaan kuin -suretti kuningatarta. Nuorissa upseereissa säilyi innostus yhtä -suurena, ja jättäen päällikkönsä syrjään he kokoontuivat nuoren -toverinsa varakreivi de Charnyn ympärille, ryhtyen luomaan -taistelusuunnitelmaa. - -Keskellä tätä kuumeista hyörinää tuli kuningas yksinään sisään, -kenenkään ilmoittamatta, vailla kaikkia ritarimerkkejä ja hymyillen. -Kuningatar, joka vielä oli huumeissaan muissa herättämästään -innostuksesta, riensi häntä kohden. - -Heti kuninkaan tultua kaikki keskustelu vaikeni, ja täydellinen -hiljaisuus tuli sen sijalle. Jokainen tahtoi kuulla valtiaansa sanan, -joka sähköttää ja alistaa. - -Kun pilviin on kokoontunut kylliksi paljon sähköä, riittää pieninkin -sysäys saamaan räjähdyksen aikaan. Hovilaisten silmissä olivat -kuningas ja kuningatar kaksi toisiansa lähestyvää sähkövoimaa, josta -kohta salama iskee. Vavisten odotettiin ensimmäisiä sanoja kuninkaan -suusta. - -"Madame", lausui Ludvig XVI, "kaikkien näiden tapausten keskellä on -unohdettu tarjota minulle illallista. Olkaa niin hyvä ja antakaa -minun aterioida omalla puolellanne." - -"Täällä!" huudahti kuningatar hämmästyneenä. - -"Jos teille vain sopii." - -"Mutta... sire..." - -"Keskustelitte, se on kyllä totta. Mutta syödessä minä kyllä -puhelenkin." - -Yksi ainoa sana, illallinen, oli jäähdyttänyt kaiken innostuksen. -Mutta kuullessaan nuo viimeiset sanat: "Syödessäni minä kyllä -puhelenkin", ei nuori kuningatarkaan voinut uskoa muuta kuin että -noin suuren rauhallisuuden takana oli hiukan sankarillisuutta. - -Kuningas tahtoi epäilemättä levollisuudellaan osoittaa olevansa -järkkymätön näiden kamalien tapausten edessä. - -Niin kyllä! Maria Teresian tytär saattoi uskoa, että Ludvig Hurskaan -jälkeläinen ei tällaisena hetkenä ollut riippuvainen jokapäiväisen -elämän aineellisista huolista. - -Marie-Antoinette erehtyi. Kuninkaan oli nälkä, siinä kaikki. - - - - -XXVI - -KUNINKAAN ILLALLINEN HEINÄKUUN 14 PÄIVÄNÄ 1789 - - -Marie-Antoinette antoi määräyksen, ja kuninkaalle tarjottiin -illallinen pienessä pöydässä kuningattaren omassa työhuoneessa. - -Mutta kävikin toisin kuin kuningatar oli odottanut. Ludvig XVI pysyi -vaiti, jotta mikään ei häiritsisi häntä aterioidessa. - -Marie-Antoinetten koettaessa saada innostusta leimuamaan kuningas -ahmi ruokaa suuhunsa. - -Upseerien mielestä ei tämä aterioimisen ilo sopinut Ludvig Hurskaan -jälkeläiselle; he muodostivat ryhmiä, joiden mieliala ei ehkä -ollutkaan niin kunnioittava kuin tilanne olisi vaatinut. - -Kuningatar punastui; kärsimättömyyttä ilmeni hänen kaikissa -liikkeissään. Tämä hieno, ylhäismielinen, hermoherkkä luonne ei -voinut käsittää, että ruumis saa voiton sielusta. Hän lähestyi -kuningasta, tuodakseen siten pöydän luo kaikki ne, jotka siitä -loittonivat. - -"Sire", lausui hän, "eikö teillä ole mitään määräyksiä annettavana?" - -"Mitä määräyksiä?" kysyi kuningas, suu täynnä ruokaa. "Ettekö tahdo -tänä vaikeana hetkenä olla meidän Egerianamme?" - -Ja näin sanoessaan hän hyökkäsi käsiksi tryffeleillä höystettyyn -pyyhyn. - -"Sire", sanoi kuningatar. "Numa oli rauhaa rakastava kuningas. Mutta -tänä hetkenä ajatellaan, että me tarvitsemme sotaisen kuninkaan, ja -jos teidän majesteettinne tahtoo ottaa esikuvakseen muinaisuuden, ei -teidän sovi olla Tarquiniuksena, vaan Romuluksena." - -Kuningas hymyili niin rauhallisesti, että se melkein tuntui -autuaallisuudelta. - -"Ovatko nuo herratkin sotaisia?" kysyi hän. - -Ja hän kääntyi upseerien ryhmää kohti. Aterioiminen oli tehnyt -hänen katseensa kirkkaammaksi, ja toisten mielestä siitä loisti -urhoollisuus. - -"Olemme, sire!" huusivat kaikki yhtaikaa. "Me emme vaadi muuta kuin -sotaa!" - -"Hyvät herrat, hyvät herrat!" sanoi kuningas. "Toden totta tuotatte -minulle suurta mielihyvää todistaessanne täten, että voin tarpeen -tullen luottaa teihin, Mutta minulla on tänä hetkenä sekä neuvosto -että vatsa. Edellinen neuvoo, mitä minun tulee tehdä, jälkimäinen, -mitä teen." - -Hän purskahti nauruun ja ojensi palvelevalle upseerille ruuan -jätteitä täynnä olevan lautasen, ottaakseen puhtaan. Hämmästyksen -ja nyreyden mutinaa kuului tästä aatelisjoukosta, joka olisi ollut -valmis vuodattamaan verensä kuninkaan viittauksesta. - -Kuningatar kääntyi poispäin ja polki jalkaa. Lambescqin ruhtinas -astui hänen luokseen. - -"Katsokaahan, madame", sanoi hän; "hänen majesteettinsa ajattelee -epäilemättä samoin kuin minäkin, että parasta on odottaa. Se on -varovaisuutta, ja vaikka minussa ei sitä ole, niin varovaisuus on -tällaisina aikoina välttämätön ominaisuus." - -"Niin kyllä, se on välttämätön ominaisuus", lausui kuningatar purren -huultansa. - -Ja peräti murheellisena hän meni nojautumaan lieden reunaa vasten, -katse suunnattuna yöhön, sielu epätoivon valtaamana. - -Kuninkaan ja kuningattaren erilaisen mielialan huomasi jokainen. -Kuningatar saattoi vaivoin pidättää kyyneleitään. Kuningas söi -hyvällä ruokahalulla, joka aina on ollut Bourbon-suvun jäsenillä. - -Vähitellen alkoi sali tyhjentyä. Ryhmät supistuivat niinkuin -päivänpaisteessa lumi sulaa puistoissa ja hangen sijasta näkyy siellä -täällä musta, kasvuton maa. - -Kun kuningatar näki tämän sotaisen ryhmän haihtuvan, johon hän oli -täydellisesti luottanut, oli hän tuntevinaan koko mahtinsa katoavan, -kuten muinoin Herran henkäisyn edessä hupenivat assyrialaisten ja -amalekilaisten armeijat, jotka yö tai meri ainiaaksi nieli kadoksiin. - -Hän heräsi tästä herpaantumisesta kuullessaan kreivitär Julesin -lempeän äänen, kun tämä lähestyi häntä kälynsä Diane de Polignacin -kanssa. - -Tämän äänen kuuluessa palasi häipynyt tulevaisuus, suloinen -tulevaisuus, kukkineen ja palmuineen ylpeän naisen sydämeen. -Luotettava ja todella uskollinen ystävätär oli kallisarvoisempi kuin -kymmenen kuningaskuntaa. - -"Oh, sinä, sinä", lausui hän sulkien kreivitär Julesin syliinsä, -"minulle jää siis kuitenkin yksi ystävä." - -Ja kauan pidätetyt kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään, -virtasivat pitkin poskia ja kostuttivat hänen poveaan. Mutta nämä -kyyneleet eivät olleet katkeria, vaan suloisia; ne eivät ahdistaneet, -vaan kohottivat rintaa. - -Hetkisen vallitsi hiljaisuus, jollaikaa kuningatar painoi -kreivittären rintaansa vasten. - -Herttuatar pidellen kälyään kädestä katkaisi vaitiolon. - -"Madame", sanoi hän niin aralla äänellä, että tuntui kuin häntä olisi -hävettänyt lausua ajatuksiaan, "en usko hänen majesteettinsa hylkivän -ehdotusta, jonka aion tehdä." - -"Mitä ehdotusta?" kysyi kuningatar; "puhukaa, herttuatar, puhukaa." - -Ja valmistautuessaan kuuntelemaan herttuatarta kuningatar nojautui -suosikkinsa kreivittären olkapäätä vasten. - -"Madame", jatkoi herttuatar, "ajattelemani ehdotuksen on tehnyt -henkilö, jonka pätevyyttä teidän majesteettinne pitää arvossa: -hänen kuninkaallinen korkeutensa madame Adélaïde, kuninkaan täti. -Olot ovat vaikeat. Ihmiset ovat liioitelleet suosiota, joka meidän -suvullamme on teidän majesteettinne silmissä. Panettelu tahraa sitä -jaloa ystävyyttä, jota te olette suvainnut osoittaa meille palkkioksi -kunnioittavimmasta uskollisuudestamme." - -"Mutta, herttuatar", virkkoi kuningatar alkaen hiukan kummeksua, -"enkö mielestänne ole ollut kylliksi urhoollinen? Enkö ole rohkeasti -puolustanut ystävyysliittojani yleistä mielipidettä, hovia, kansaa, -kuningasta vastaan?" - -"Päinvastoin, madame. Teidän majesteettinne on niin ylevästi -puolustanut ystäviään, että olette tarjonnut oman rintanne ottamaan -vastaan kaikki iskut. Kun nyt vaara on suuri, jopa peloittavakin, -olisivat nämä samat kuningattaren puolustamat ystävät raukkamaisia ja -huonoja alamaisia, elleivät tekisi kuningattarelle samaa palvelusta." - -"Se on hyvin, se on kauniisti sanottu!" virkkoi Marie-Antoinette -syleillen innoissaan kreivitärtä, jota hän kaiken aikaa oli painanut -poveaan vasten, toisella kädellään puristaen rouva de Polignacin -kättä. - -Mutta molemmat kalpenivat sen sijaan että olisivat ylpeinä -kohottaneet päänsä saadessaan osakseen hallitsijattarensa syleilyn. - -Rouva Jules de Polignac koetti irroittautua kuningattaren syleilystä, -mutta tämä painoi hänet vain rintaansa vasten. - -"Mutta", sopersi rouva Diane de Polignac, "teidän majesteettinne ei -kai oikein ymmärrä, mitä meillä on kunnia ilmoittaa torjuaksemme ne -iskut, jotka uhkaavat valtaistuinta, kuningattaren persoonaa, ehkä -juuri sen ystävyyden vuoksi, jota olemme saaneet nauttia. On olemassa -tuskaa tuottava keino, sydämillemme raskas uhraus, mutta meidän on -siihen alistuttava, sillä välttämättömyys vaatii sitä." - -Nämä sanat kuullessaan oli kuningattaren vuoro kalveta, sillä hän -tunsi, että voimakkaan ja uskollisen ystävyyden sijasta ilmenikin -pelko tämän esipuheen ja tämän arkuuden takaa. - -"Puhukaa suoraan", sanoi hän. "Sanokaa, herttuatar, mitä tarkoitatte -tuolla uhrauksella?" - -"Uhraus koskee yksinomaan meitä", vastasi tämä. "Jumala tietää, miksi -meitä Ranskassa vihataan. Kun erkaannumme valtaistuimen luota, saa -se entisen loistonsa, näette jälleen palaavan kansan rakkauden, joka -meidän läsnäolomme johdosta on joko sammunut tai häiriintynyt." - -"Aiotteko poistua?" huudahti kuningatar kiihkeästi. "Kuka sen on -sanonut? Kuka sitä on vaatinut?" - -Ja hän lykkäsi hellästi hänet hiukan loitommalle kädellään ja katsoi -hätääntyneenä kreivitär Julesiin, joka painoi päänsä kumaraan. - -"En minä", sanoi kreivitär Jules. "Minä en tahdo muuta kuin jäädä -tänne." - -Mutta hän sanoi sen sellaisella äänellä kuin olisi tahtonut lausua: -Käskekää minun lähteä, madame ja minä lähden. - -Oi, pyhä ystävyys, pyhä side, joka voi liittää kuningattaren ja -alamaisen eroamattomasti toisiinsa! Oi pyhä ystävyys, joka on -sankarillisempi kuin rakkaus ja kunnianhimo, nuo kaksi ihmissydämen -jaloa tautia! Kuningatar kaasi kumoon alttarin, jonka hän sinulle oli -sydämeensä rakentanut. Hänen ei tarvinnut muuta kuin luoda yksi ainoa -katse nähdäkseen sen, mitä hän kymmeneen vuoteen ei ollut huomannut: -kylmyyttä ja omanvoitonpyyntöä; ovathan ne puolustettavissa, ovat -ehkä oikeutettuja, anteeksiannettavia, mutta voiko tätä menettelyä -puolustaa, pitää oikeutettuna, antaa anteeksi se, joka vielä -rakastaa, kun toinen jo on lakannut rakastamasta? - -Marie-Antoinette kosti tämän tuntemansa tuskan luomalla vain -jääkylmän katseen ystävättäreensä. - -"Vai tämä on teidän mielipiteenne, herttuatar Diane!" sanoi hän -painaen kuumeisen kätensä rintaansa vasten. - -"Valitettavasti en itse ole tätä määrännyt", vastasi Diane, "ei oma -tahtoni ole tähän pakoittanut, vaan kohtalo." - -"Niin, kyllä, herttuatar", sanoi Marie-Antoinette, - -Ja hän kääntyi kreivitär Julesin puoleen lausuen: - -"Ja mitä te, kreivitär, sanotte?" - -Kreivitär vastasi vuodattamalla omantunnon soimauksen synnyttämän -polttavan kyyneleen; hän oli täysin herpaantunut. - -"Hyvä on", sanoi kuningatar, "hyvä on. Suloista on nähdä, kuinka -paljon saan rakkautta osakseni. Kiitos, kreivitär. Olette täällä -vaarassa, tämän rahvaan raivo ei tunne mitään rajoja, olette -oikeassa, ja minä vain olen ollut mieletön. Tahdotte jäädä, -uhrautuvaisuutenne pakottaa teitä siihen, mutta minä en voi ottaa -vastaan tätä uhrautuvaisuutta." - -Kreivitär loi kauniit silmänsä kuningattareen. Mutta kuningatar ei -lukenut niistä ystävän uhrautumista, vaan naisellista heikkoutta. - -"Te siis, herttuatar, olette päättänyt lähteä?" jatkoi kuningatar. - -Ja hän korosti erikoisesti sanaa "te." - -"Niin olen, teidän majesteettinne." - -"Ehkä jollekin maatilallenne... kauas... hyvin kauas..." - -"Madame, erotessani teistä tuottaa viisikymmentä penikulmaa yhtä -paljon tuskaa kuin sataviisikymmentäkin." - -"Lähdette siis ulkomaille?" - -"Niin kyllä, madame." - -Huokaus vihloi kuningattaren sydäntä, mutta ei päässyt hänen -huuliltaan. - -"Ja minne lähdette?" - -"Reinin varrelle, madame." - -"Hyvä. Puhuttehan saksaa, kreivitär", sanoi kuningatar sanomattoman -surullisesti, "sillä minähän sitä olen teille opettanut. -Kuningattarenne ystävyys on siis ainakin tässä suhteessa hyödyttänyt -teitä, ja siitä olen onnellinen." - -Hän kääntyi sitten kreivitär Julesin puoleen sanoen: - -"En tahdo erottaa teitä. Tahdotte jäädä ja annan täyden arvon teidän -aikomuksellenne. Mutta minä pelkään teidän puolestanne, minä tahdon -teidän lähtevän, minä käsken tiedän lähteä!" - -Ja tällä kohtaa hän vaikeni, -- kaikista urhoollisista -ponnistuksistaan huolimatta hän ei olisi jaksanut mielenliikutustaan -hillitä, ellei kuningas, joka ei ollut ottanut osaa tähän -keskusteluun, olisi alkanut puhua. - -Hänen majesteettinsa oli ennättänyt jälkiruokaan. - -"Madame", virkkoi kuningas, "täällä on muita. Olkaa varovainen." - -"Mutta, sire", huudahti kuningatar syrjäyttäen kaikki muut tunteet -kuninkaallisen arvokkuutensa tieltä, "ensinhän teidän on annettava -määräyksiä. Näettehän, täällä ei ole enää muita kuin kolme henkilöä, -mutta juuri niiden kanssa olette tekemisissä: herrat de Lambescq, de -Bezenval ja de Broglie. Antakaa määräykset!" - -Kuningas kohotti epäröiden katseensa. - -"Mitä te, herra de Broglie, ajattelette tästä kaikesta?" kysyi hän. - -"Sire", vastasi vanha marski, "jos poistatte armeijan pariisilaisten -näkyvistä, niin sanotaan, että pariisilaiset ovat sen voittaneet. Jos -pidätte sen näkyvissä, täytyy armeijan voittaa heidät." - -"Hyvin sanottu!" lausui kuningas, puristaen marskin kättä. - -"Hyvin sanottu!" yhtyi herra de Bezenval. - -Lambescqin ruhtinas yksinään pudisti päätänsä. - -"Mitä siis on tehtävä?" kysyi kuningas. - -"Komentakaa: eteenpäin!" sanoi vanha marski. - -"Niin... eteenpäin!" huudahti kuningatar. - -"Koska siis tahdotte: eteenpäin!" sanoi kuningas. - -Tänä hetkenä ojennettiin kuningattarelle kirjelippu, jossa oli -seuraavat sanat: "Taivaan nimessä, madame, älkää hätäilkö! Odotan -pääseväni teidän majesteettinne puheille." - -"Hänen käsialaansa!" jupisi kuningatar. - -Sitten hän kääntyi kirjeentuojan puoleen sanoen: - -"Onko kreivi de Charny huoneessani?" sanoi hän. - -"Hän saapui perin tomuisena ja luulenpa verisenäkin", vastasi uskottu. - -"Odottakaa hetkinen, hyvät herrat", sanoi kuningatar de Bezenvalille -ja de Broglielle, "odottakaa minua täällä; palaan kohta." - -Ja hän riensi omaan huoneeseensa. Kuningas ei ollut liikauttanutkaan -päätänsä. - - - - -XXVII - -OLIVIER DE CHARNY - - -Kun kuningatar tuli omaan huoneeseensa, tapasi hän siellä henkilön, -joka oli kirjeen lähettänyt. - -Hän oli kolmenkymmenenviiden ikäinen kookasvartaloinen mies, jonka -kasvot kuvastivat voimaa ja päättäväisyyttä. Harmaansinisten silmien -katse oli terävä kuin kotkan, nenä oli suora ja leuka hyvin ulkoneva. -Tämä kaikki teki hänet sotilaallisen näköiseksi, mitä vielä lisäsi se -ryhti, jolla hän kantoi henkikaartin upseerin univormua. - -Hänen kätensä vapisivat rikkirevittyjen hihojen ja tahraantuneiden -kalvosimien alla. Miekka oli käyristynyt eikä oikein mennyt huotraan. - -Kuningattaren tullessa tämä henkilö mitteli lattiaa kiivain askelin -tuhanten kuumeisten ajatusten vallassa. Marie-Antoinette astui -suoraan häntä kohden. - -"Herra de Charny!" huudahti hän. "Herra de Charny, te täällä!" - -Ja nähdessään puhuttelemansa henkilön kumartavan hovisääntöjen mukaan -syvään hän viittasi kamarineitoansa poistumaan ja sulkemaan oven. - -Kuningatar odotti siksi, kunnes ovi oli mennyt kiinni, ja huudahti -tarttuen voimakkaasti de Charnyn käteen: - -"Kreivi, miksi olette täällä?" - -"Siksi, että pidin velvollisuutenani saapua, madame", vastasi kreivi. - -"Ei, teidän velvollisuutenne oli paeta Versaillesista, tehdä se, -mistä olimme sopineet, totella minua, menetellä samoin kuin kaikki -ystävänikin, jotka pelkäävät kohtaloani. Teidän velvollisuutenne oli -olla uhraamatta mitään minun hyväkseni, velvollisuutenne oli poistua -luotani." - -"Poistua luotanne!" virkahti toinen. - -"Niin, paeta minua." - -"Paeta teitä! Ja kuka siis pakenee teitä?" - -"Ne, jotka ovat järkeviä." - -"Pidän itseäni varsin järkevänä, madame, ja siksi olen tullut -Versaillesiin." - -"Ja mistä tulette?" - -"Pariisista." - -"Kapinoivasta Pariisista?" - -"Kuohuvasta, hurjasta, verisestä Pariisista." - -Kuningatar peitti molemmin käsin kasvonsa. - -"Oi", sanoi hän, "ei siis ainoakaan, ette edes te saavu tuomaan -minulle hyviä uutisia." - -"Madame, tällaisina aikoina älkää viestintuojilta pyytäkö muuta kuin -yhtä seikkaa: totuutta." - -"Ja sitäkö tulette minulle tuomaan?" - -"Nyt samoin kuin aina ennenkin?" - -"Olette kunnollinen ystävä, urhoollinen mies." - -"Olen uskollinen alamainen, madame, siinä kaikki." - -"Ei enää sanaakaan siitä, älkää sanoko minulle mitään. Saavutte juuri -hetkenä, jolloin sydämeni on murtumaisillaan. Ystäväni vasta tänään -heittävät eteeni totuuden, jonka te aina olette sanonut. Kreivi, -tätä totuutta ei enää voitu minulta salata. Se näkyi kaikkialla, -punahohteisella taivaalla, synkästi kohisevassa ilmassa, hovinaisten -kasvoilla, jotka ovat vakavia ja kalpeita. Ei, ei herra kreivi, ensi -kertaa elämässänne älkää sanoko minulle totuutta." - -Kreivi katsoi vuorostaan kuningattareen. - -"Niin, niin", jatkoi kuningatar, "te joka tunsitte minut -urhoolliseksi, hämmästytte, eikö niin? Hämmästyksenne ei vielä ole -täydellinen." - -Kreivi de Charny teki vasten tahtoaan kysyvän liikkeen. - -"Kyllä kohta sen huomaatte", sanoi kuningatar hermostuneesti -hymyillen. - -"Teidän majesteettinne siis kärsii?" kysyi kreivi. - -"En, en! Tulkaa istumaan tänne viereeni, eikä enää sanaakaan tuosta -kamalasta politiikasta... Koettakaa saada minut se unohtamaan." - -Kreivi totteli alakuloisesti hymyillen. Marie-Antoinette laski -kätensä hänen otsalleen. - -"Otsanne on kuuma", sanoi hän. - -"Niin on, päässäni on kokonainen tulivuori." - -"Kätenne on kylmä." - -Ja hän puristi kreivin kättä molempien käsiensä väliin. - -"Kuoleman kylmyys on koskenut sydämeeni", sanoi kreivi. - -"Olivier-parka! Olinhan sanonut teille, unohtakaamme. En ole enää -kuningatar, en ole enää uhattu, en ole enää vihattu. Ei, en ole enää -kuningatar. Olen nainen, siinä kaikki. Maailmankaikkeus, mitä se -merkitsee minulle? Minulle riittää rakastava sydän." - -Kreivi laskeutui polvilleen ja suuteli kuningattaren jalkoja samalla -hartaudella, jota egyptiläiset osoittivat Isis jumalattarelle. - -"Oi, kreivi, ainoa ystäväni", huoahti kuningatar koettaen nousta. -"Tiedättekö, mitä herttuatar Diane tekee?" - -"Muuttaa maasta pois", vastasi Charny arkailematta. - -"Te aavistitte sen", huudahti Marie-Antoinette. "Te aavistitte sen! -Sellaista saattoi siis aavistaa?" - -"Hyvä Jumala, saattoi kyllä", vastasi kreivi. "Tänä hetkenä voi -aavistaa mitä tahansa." - -"Mutta te ja omaisenne", huudahti kuningatar, "miksi te ette muuta -maasta pois, koska se on niin helppoa?" - -"Minä en muuta sen vuoksi, että olen teidän majesteetillenne -täydellisesti uskollinen ja että olen luvannut -- en teille, vaan -itselleni, -- etten jätä teitä koko tämän alkavan myrskyn aikana. -Veljeni eivät muuta pois, sillä menettelyni on heille esimerkkinä, -ja he sovittavat omansa sen mukaan. Rouva de Charny ei taas muuta -maasta pois, sillä uskon hänen rehellisesti rakastavan teidän -majesteettianne." - -"Niin, Andréella on jalo sydän", myönsi kuningatar huomattavan -kylmäkiskoisesti. - -"Sentähden hän ei lähdekään Versaillesista", vastasi de Charny. - -"Saan siis aina pitää teidät luonani", jatkoi kuningatar äskeisellä -jääkylmällä äänellään, joka tuntui ilmaisevan mustasukkaisuutta ja -halveksimista. - -"Teidän majesteettinne kunnioitti minua nimittämällä minut -henkikaartin luutnantiksi", sanoi kreivi de Charny; "minun -paikkani on Versaillesissa. En olisi poistunutkaan, ellei teidän -majesteettinne olisi asettanut minua johtamaan Tuilleriein kaartia. -Se on välttämätön maanpako, lausui minulle kuningatar, ja minä läksin -tuohon välttämättömään poissaoloon. Näissä asioissa ei rouva de -Charny, niinkuin teidän majesteettinne tietää, ole sanonut mitään, -koska hänen mielipidettään ei ole kysyttykään." - -"Se on totta", vastasi kuningatar samalla kylmäkiskoisella äänellä. - -"Mutta tänään", jatkoi kreivi uskaliaasti, "ei paikkani ole enää -Tuillerieissa, vaan Versaillesissa. Älköön kuningattareni suuttuko, -kun olen rikkonut määräykset ja tullut tänne. Kreivitär de Charny -pelatkoon tapauksia, jos tahtoo, muuttakoon maasta pois tai olkoon -muuttamatta, minä jään kuningattareni luo... ellei kuningatar -taita miekkaani, jolloin, kun en enää saisi taistella ja kuolla -puolestanne, saisin ainakin antaa surmata itseni teidän portillanne -tai pihallanne." - -Nuori mies lausui nämä yksinkertaiset ja sydämestään lähteneet -sanat niin urhokkaasti ja vakuuttavasti, että kuningatar menetti -ylpeytensä, jonka taakse hän oli paennut salatakseen enemmän -inhimillisen kuin kuninkaallisen tunteen. - -"Kreivi", kielsi kuningatar, "älkää milloinkaan lausuko kuolevanne -puolestani, sillä toden totta tiedän teidän tekevän sen yhtä uljaasti -kuin sen vakuutattekin." - -"Päinvastoin sanon sen aina", huudahti kreivi de Charny. "Sanon sen -kaikille ja kaikkialla, sillä pelkään sen ajan koittaneen, jolloin -kaikkien hallitsijoitaan rakastavien täytyy kuolla." - -"Kreivi, kreivi, miksi aavistelette noin kamalia?" - -"Madame", sanoi Charny pudistaen päätänsä, "Ameriikan vapaussodan -aikana minäkin jouduin tuon vapausajatuksen kuumeen valtaan, joka -silloin tarttui yhteiskuntaluokkiin. Minäkin tahdoin ottaa osaa -orjien vapauttamiseen, niinkuin siihen aikaan sanottiin, ja liityin -vapaamuurareihin, liityin sellaiseen seuraan yhdessä Lafayetten ja -Lamethin kanssa. Tiedättekö, mikä tämän seuran tarkoituksena oli? -Kukistaa valtaistuin. Tiedättekö, mikä oli sen tunnusmerkkinä? Kolme -kirjainta _L.P.D._" - -"Ja mitä ne kolme kirjainta merkitsevät?" - -"_Lilia pedibus destrue_. Tallaa liljat [Bourbon-suvun tunnus. -- -_Suom._] jalkoihisi." - -"Mitä siis teitte?" - -"Vetäydyin seurasta kaikella kunnialla, mutta yhden poistuneen sijaan -ilmestyi kaksikymmentä uutta. Nykyiset tapahtumat ovat vain alkuna -siihen suureen murhenäytelmään, jota kaksikymmentä vuotta on salassa -valmisteltu, -- jota johtavat miehet kuohuttavat nyt Pariisia, -hallitsevat Kaupungintalolla, valtaavat Palais-Royalin, niinkuin ovat -valloittaneet Bastiljin. Näin väen seassa entisiä veljiäni tuosta -seurasta. Älkää erehtykö, madame, nämä tapaukset eivät ole sattuman -määräämiä, vaan kaikki on valmistettu jo aikoja sitten." - -"Oi, niinkö luulette, niinkö luulette, hyvä ystävä!" huudahti -kuningatar puhjeten itkemään. - -"Älkää itkekö, madame, vaan ymmärtäkää asia", sanoi kreivi. "Pitääkö -minun ymmärtää, pitääkö minun ymmärtää", jatkoi Marie-Antoinette, -"minun, kuningattaren, kahdenkymmenenviiden miljoonan kansalaisen -valtiattaren, että nuo kaksikymmentäviisi miljoonaa alamaista, joiden -olisi pitänyt totella minua, nousevatkin kapinaan ja surmaavat -ystäviäni! Ei, en koskaan ymmärrä sitä." - -"Teidän täytyy kuitenkin käsittää, madame, että sinä hetkenä, jona -näille tottelemaan luoduille kahdellekymmenelleviidelle miljoonalle -alamaiselle totteleminen käy raskaaksi, olette muuttunut heidän -vihollisekseen. Odottaessaan, kunnes he pystyvät teidät nielemään, -jota varten he jo hiovat hampaitaan, he nielevät ystävänne, joita -kohtaan he ovat vielä katkerampia." - -"Ja ehkä teidän, filosofin, mielestä he vielä ovat oikeassakin?" -huudahti kuningatar korskeasti, silmät suurina, ja hänen sieraimensa -värisivät. - -"He ovat todellakin oikeassa", sanoi kreivi hellällä ja -tunteellisella äänellään, "sillä kun ajelen pitkin bulevardia -englantilaisine kauniine hevosineni, kullalla kirjaillussa asussani -ja kerallani palvelijat, joiden puvuissa on enemmän hopeaa kuin -kokonaista kolme perhettä tarvitsisi elannokseen, kysyy kansa, juuri -nuo kaksikymmentäviisi miljoonaa nälkää näkevää ihmistä, millä kaiken -sen olen ansainnut, koska olen heidän vertaisensa." - -"Te olette ansainnut sen tällä, kreivi", huudahti kuningatar tarttuen -kreivin miekankahvaan, "tällä miekalla, jota isänne heilutti sankarin -tavoin Fontenoyn taistelussa, isoisänne Steinkerquen luona, hänen -isänsä Lensin ja Rocroyn luona, esi-isänne Ivryn, Marignanon ja -Azincourtin taisteluissa. Aatelisto palvelee kansaa sotimisella, -sotureina on aatelisto verellään ansainnut kullan, joka kimaltelee -sen puvuissa, ja hopean, joka hohtaa sen palvelijain livereissä. -Älkää siis, Oliver, enää kysykö, kuinka te palvelette kansaa, te, -joka vuorostanne sankarin tavoin heilutatte tätä miekkaa, jonka -isänne ovat teille lahjoittaneet!" - -"Madame, madame", sanoi kreivi päätänsä pudistaen, "älkää puhuko -niin paljon aateliston verestä. Kansankin suonissa on verta. Menkää -katsomaan, kuinka sitä virtaa Bastiljin lähellä ojissa. Menkää -lukemaan verisellä kadulla makaavat kuolleet ja tietäkää, että -heidän sydämensä ovat sykkineet yhtä jalosti kuin aatelismiehenkin -tänään, kun kanuunat ampuivat kansaa. Tänään, kun he tottumattomina -heiluttivat asetta, he kuulien sadellessa lauloivat, mitä eivät -aina tee rohkeimmatkaan krenatöörinne. Madame, kuningattareni, -älkää katsoko minuun tuolla tavalla silmäkulmianne rypistäen. Mitä -on krenatööri? Sininen, kirjailtu puku, joka peittää mainitsemani -sydämen. Mitä surmaava luoti siitä välittää, onko sydämen peittona -sininen verka vai ryysy, mitä välittää läväisty sydän siitä, suojaako -sitä rintalevy vai palttina. Jo on teidän, madame, aika tätä kaikkea -ajatella; ei teillä ole enää kahtakymmentäviittä miljoonaa orjaa -Ranskassa, ei kahtakymmentäviittämiljoonaa alamaista, ei edes sitä -määrää miehiäkään, vaan kaksikymmentäviisi miljoonaa sotilasta." - -"Jotka taistelevat minua vastaan, niinkö?" - -"Niin, teitä vastaan, sillä he taistelevat vapauden puolesta, ja te -olette heidän ja vapauden välissä." - -Pitkä vaitiolo seurasi kreivin sanoja. Kuningatar katkaisi sen -ensimmäisenä. - -"Siis olette sanonut tuon totuuden, jota pyysin teidän olemaan -minulle lausumatta", huomautti hän. - -"Madame", vastasi Charny, "mihin muotoon uskollisuuteni sen -salaakin, minkä harson taakse kunnioitukseni sen tukahduttaakin, -niin tahtomattani, tahtomattanne, katsokaa, kuunnelkaa, tuntekaa, -kosketelkaa, ajatelkaa, uneksikaa! Totuus on esillä, ikuisesti -esillä, ettekä te enää voi sitä itsestänne irroittaa, vaikka -ponnistatte voimianne kuinka tahansa! Nukkukaa, nukkukaa -unohtaaksenne sen; se istuu vuoteenne viereen, on unienne -kummituksena ja heräämisenne todellisuutena." - -"Kreivi", vastasi kuningatar ylpeästi, "tiedän erään unen, jota se ei -häiritse." - -"Minä pelkään sitä unta yhtä vähän kuin teidän majesteettinnekin", -sanoi Oliver, "ja ehkä minä sitä toivonkin." - -"Oi", lausui kuningatar epätoivoissaan, "se on siis ainoana -pelastuksenamme?" - -"Niin on, mutta älkäämme kiirehtikö, älkäämme astuko vihollisiamme -nopeammin, sillä me kuljemme suoraan tuota unta kohden, johon -vaivumme väsyneinä monien myrskypäivien jälkeen." - -Ja uusi vaitiolo, entistä raskaampi, painosti näitä molempia. - -He istuivat vieretysten. He koskettivat toisiaan, ja kuitenkin oli -heidän välillään tavaton kuilu: heidän ajatuksensa, jotka kulkivat -eri suuntiin tulevaisuuden aalloilla. - -Kuningatar palasi ensimmäisenä keskusteluaiheeseen, mutta syrjätietä. -Hän katsoi terävästi kreiviin ja aloitti: - -"Vielä viimeinen sana meistä, herra kreivi, ja... ja sitten saatte -sanoa kaikki, kaikki, kuuletteko?" - -"Kuulen kyllä, madame." - -"Vannotteko, että tulitte tänne minun tähteni?" - -"Epäilettekö sitä?" - -"Vannotteko, ettei rouva de Charny ole kirjoittanut teille?" - -"Hänkö?" - -"Kuulkaahan. Minä tiedän, että hän aikoi lähteä ulos, että hänellä -oli jotakin ajatuksissaan... Vannokaa minulle, ettette ole palannut -hänen tähtensä." - -Tänä hetkenä kolkutettiin tai oikeammin sanoen raapaistiin ovelle. - -"Sisään", käski kuningatar. - -Kamarineito ilmestyi kynnykselle. - -"Madame", ilmoitti hän, "kuningas on lopettanut illallisensa." - -Kreivi katsoi hämmästyneenä Marie-Antoinetteen. - -"Mitä kummallista siinä on?" vastasi tämä olkapäitään kohauttaen. -"Täytyyhän kuninkaan saada syödä." - -Olivier rypisti silmäkulmiaan. - -"Sanokaa kuninkaalle", vastasi kuningatar paikaltaan liikkumatta, -"että kuuntelen paraillaan uutisia Pariisista ja että tulen hänen -luokseen heti, kun olen saanut ne kuulla." - -Sitten hän kääntyi Charnyn puoleen kehoittaen: - -"Jatkakaamme, nyt kun kuningas on aterioinut täytyy hänen saada -sulattaa ruokaansa." - - - - -XXVIII - -AVIOMIES JA RAKASTAJA - - -Tämä häiritseminen ei saanut aikaan muuta kuin hetkellisen -keskeytyksen keskustelussa. Se ei millään tavoin lieventänyt sitä -mustasukkaisuutta, jota kuningatar tunsi, mustasukkaisuutta naisena -ja kuningattarena. - -Seurauksena oli, että haastelu, joka näytti päättyneen, olikin -vain vasta päässyt hiukan alulle ja puhkesi entistä kiihkeämmäksi, -niinkuin taistelussa ensi ammunnan tauottua, joka oli suunnattu -määrättyyn kohtaan, voimien koetus käykin päättävän voimakkaasti -pitkin linjaa. - -Kreivikin, asioiden jouduttua tälle asteelle, tahtoi selitystä yhtä -kiihkeästi kuin kuningatar. Oven sulkeuduttua hän siis ensimmäisenä -alkoikin puhua. - -"Kysyitte, tulinko tänne kreivitär de Charnyn tähden", sanoi hän. -"Onko teidän majesteettinne siis unohtanut, että olemme tehneet -sopimuksen ja että olen kunnon mies?" - -"Niin", sanoi kuningatar painaen päänsä kumaraan, "olemme tehneet -sopimuksen; niin, te olette kunnon mies, olette vannonut uhraavanne -itsenne minun onneni tähden, ja juuri tämä minua painaakin, sillä -uhratessanne itsenne minun onneni tähden uhraatte samalla kauniin ja -jaloluontoisen naisen... teette siis yhden rikoksen lisää." - -"Madame, nyt te liioittelette syytöstänne. Tunnustakaa vain, että -olen pitänyt sanani kunnon miehenä." - -"Se on totta; olen mieletön, antakaa minulle anteeksi..." - -"Älkää sanoko rikokseksi sitä, mikä on syntynyt sattuman ja -välttämättömyyden pakosta. Olemme molemmat surreet tätä avioliittoa, -joka yksinään saattoi turvata kuningattaren maineen. Ei auta mikään -muu kuin alistua tähän liittoon, niinkuin olenkin tehnyt neljän -vuoden ajan." - -"Niin", huudahti kuningatar. "Mutta luuletteko, etten näe tuskaanne, -etten ymmärrä suruanne, joka ilmenee mitä syvimpänä kunnioituksena? -Ettekö luule minun näkevän sitä kaikkea?" - -"Olkaa niin hyvä, madame", pyysi kreivi kumartaen, "ja ilmaiskaa -minulle, mitä näette, jotta, ellen ole vielä kylliksi itse kärsinyt -tai tuottanut toisille kärsimyksiä, voin kaiken tuskan määrän tehdä -kaksinkertaiseksi sekä itselleni että ympäristölleni, varmana siitä, -etten milloinkaan saavuta sitä, mitä olen velkapää teidän suhteenne." - -Kuningatar ojensi kätensä kreiviä kohden. Tämän miehen sanoilla -oli vastustamaton voima, niinkuin aina on sillä, mikä lähtee -avomielisestä ja intohimoisesta sydämestä. - -"Määrätkää siis, madame", sanoi kreivi; "minä anon sitä, määrätkää -pelkäämättä." - -"Niin, niin, niin, tiedän kyllä olevani väärässä. Antakaa minulle -anteeksi. Olette oikeassa. Jos teillä jossakin on kätkössä salainen -ihanne, jolle uhraatte, jos tämän maailman jossakin kolkassa on -rakastamanne nainen... Oi, en rohkene lausua sitä sanaa, se peloittaa -minua, ja epäilykseni herää, kun tavut, joista tämä sana muodostuu, -kaikuvat ilmassa ja osuvat korvaani. Jos sellainen on kaikilta -salassa, niin älkää unohtako, että teillä on kaikkien silmien edessä -ja itsenikin edessä julkisesti kaunis ja nuori nainen, jolle olette -kohtelias ja huomaavainen, nainen, joka nojautuu käsivarteenne, ja -joka samalla kun hän nojautuu käsivarteenne, nojautuu sydäntännekin -vasten." - -Olivier rypisti silmäkulmiaan, ja hänen kasvojensa kauniit piirteet -muuttuivat hetkiseksi. - -"Madame, mitä siis vaaditte?" sanoi hän. "Pitääkö minun toimittaa -kreivitär de Charny kauas pois? Olette vaiti, siis sitä tahdotte? -Hyvä, olen valmis noudattamaan määräyksiänne, mutta tiedättehän, -että hän on yksinään maailmassa. Hän on orpo, hänen isänsä parooni -Taverney kuoli viime vuonna arvokkaana entisajan aatelismiehenä, joka -ei tahdo nähdä, mitä meidän aikanamme tapahtuu. Tiedättehän, että -hänen veljensä Maison-Rouge ilmestyy korkeintaan kerran vuodessa -tervehtimään häntä ja sitten katoaa tietymättömiin." - -"Tuon kaiken tiedän kyllä." - -"Ajatelkaa, madame, että tämä kreivitär de Charny, jos Jumala -kutsuisi minut luokseen, voisi ottaa entisen tyttönimensä, -eikä taivaan puhtainkaan enkeli voisi hänen unelmistaan, hänen -ajatuksistaan löytää sanaa, nimeä, muistoa, joka kuuluu naidulle -naiselle." - -"Oh, niin", virkkoi kuningatar, "kyllä tiedän, että teidän Andréenne -on enkeli maan päällä ja että häntä kannattaa rakastaa. Sentähden -uskonkin, että tulevaisuus kuuluu hänelle, mutta että minä sen -kadotan. Oi, ei ei! Kreivi, minä vakuutan teille, ei enää sanaakaan -tästä. Antakaa minulle anteeksi, en puhu teille kuningattarena. -Olen unohtanut arvoni, mutta minkä sille mahdan?... Sielussani on -ääni, joka aina laulaa onnesta, ilosta, rakkaudesta noiden kamalien -äänien rinnalla, jotka sorisevat onnettomuutta, sotaa ja kuolemaa. -Nuoruuteni ääni minua siten elvyttää. Charny, antakaa minulle -anteeksi, heitän pois nuoruuden, hymyilyt ja rakkauden." - -Ja naisparka peitti soukilla ja laihtuneilla sormillaan polttavat -silmänsä ja kuningattaren kyynel, timantti, valui jokaisen sormen -lomitse. - -Kreivi vaipui uudestaan polvilleen. - -"Madame, käskekää minun lähteä luotanne, paeta, kuolla", huudahti -hän, "mutta älkää antako minun katsella kyyneleitänne." - -Ja kreivikin oli nyyhkyttämäisillään lausuessaan nämä sanat. - -"Se on jo loppunut", sanoi Marie-Antoinette nousten ja hymyillen -pudistaen hiukan päätänsä. - -Ja sirolla liikkeellä hän siirsi taaksepäin jauhotetut hiuksensa, -jotka olivat valuneet hänen joutsenvalkoiselle kaulalleen. - -"Niin, niin, se on loppunut", jatkoi kuningatar, "en enää vaivaa -teitä. Saakoon jokainen pitää omat mielettömyytensä. Hyvä Jumala, -kuinka minussa nainen onkaan heikko, vaikka kuningattaren minussa -pitäisi pysyä voimakkaana. Tulette siis Pariisista? Puhelkaamme. -Kerroitte minulle asioita, jotka jo olen unohtanut. Ne olivat kai -hyvin vakavia? Eivätkö olleetkin, kreivi de Charny?" - -"Palatkaamme siis tähän, madame. Aivan oikein sanoitte, minulla on -teille hyvin vakavista asioista puhuttavaa. Niin, tulen Pariisista ja -olen nähnyt kuningasvallan sortumisen." - -"Olipa hyvä, että käytin sanaa vakava, sillä te puhuitte toden -totta arkailematta, kreivi de Charny. Onnistunutta kapinahyökkäystä -sanotte kuningasvallan sortumiseksi. Onko Bastiljin valloittamisen -kautta kuningasvalta hävitetty? Ette ajattele sitä, että Bastilji -perustettiin Ranskaan vasta neljännellätoista vuosisadalla, -jotavastoin kuningasvalta on maailmassa ollut jo kuusituhatta vuotta." - -"Soisin voivani kuvitella itselleni, madame", vastasi kreivi, "enkä -silloin surettaisi teidän majesteettinne mieltä, vaan kertoisin -lohduttavia uutisia. Pahaksi onneksi ei soitin soinnu toisella -tavalla kuin sillä, mitä varten se on laadittu." - -"Kuulkaahan, minä tahdon tukea teitä, vaikka olenkin vain nainen. -Tahdon johdattaa teidät oikealle tielle." - -"En muuta toivoisikaan." - -"Pariisilaiset ovat nousseet kapinaan, eikö niin?" - -"Ovat." - -"Kuinka suuri osa väestöstä?" - -"Kaksitoista viidettätoista osaa." - -"Millä perusteella teette sen laskelman?" - -"Sen teen yksinkertaisesti näin: kansa edustaa kahtatoista -viidettätoista osaa koko asukasluvusta, jää siis kaksi osaa -aatelistoa ja yksi pappeja varten." - -"Laskelmanne on oikea, kreivi, ja näytte osaavan läksynne hyvin. -Olette kai lukenut herra ja paroonitar Neckerin kirjoitelmia?" - -"Herra Neckerin teoksia kylläkin." - -"Sananlasku on todellakin oikeassa", virkkoi kuningatar hilpeästi; -"ainoastaan läheiset voivat pettää. Nyt minä esitän teille -laskelmani. Tahdotteko sen kuulla?" - -"Mitä suurimmalla kunnioituksella." - -"Noista kahdestatoista viidestoistaosasta on kuusi naisia eikö -olekin." - -"On, teidän majesteettinne. Mutta..." - -"Älkää keskeyttäkö minua. Kuusi pois kahdestatoista, jää kuusi. Kaksi -osaa kykenemättömiä vanhuksia tai välinpitämättömiä. Onko se liikaa?" - -"Ei ole." - -"Jää siis jäljelle neljä viidettätoista osaa, joista kai tunnustatte -kaksi osaa pelkureiksi ja penseiksi. Minähän asetan Ranskan -kansan hyvin korkealle. Jää siis jäljelle kaksi viidettätoista -osaa. Ne saatte pitää, ne ovat raivoisia, kestäviä, voimakkaita, -sotilaallisia. Arvioikaamme nämä kaksi viidettätoista osaa -Pariisissa, sillä maaseutua ei tarvitse ottaa lukuun, eikö niin? -Onhan nyt vain kysymys Pariisin valloittamisesta." - -"Niin on, madame, mutta..." - -"Yhä vain mutta... Odottakaa, kohta saatte vastata." - -Kreivi de Charny kumarsi. - -"Lasken siis nuo kaksi viidettätoista osaa pariisilaista -sadaksituhanneksi mieheksi. Onko se oikein?" - -Tällä kertaa ei kreivi vastannut. Kuningatar jatkoi: - -"No niin, näitä huonosti aseistettuja, komentoon tottumattomia, -sotaan harjaantumattomia, väärän asian puolesta arkailevia miehiä -vastaan panen viisikymmentä tuhatta miestä, jotka ovat tunnetut koko -Euroopassa urhoollisuudestaan, ja upseerit teidän kaltaisianne, -kreivi de Charny. Ja kaiken tämän lisäksi sen pyhän asian, jota -nimitetään jumalaiseksi oikeudeksi, ja sieluni, jonka voi helposti -hellyttää, mutta jota on vaikea musertaa." - -Kreivi oli yhä vielä vaiti. - -"Uskotteko", jatkoi kuningatar, "että tällaisissa oloissa -taistellessa kaksi rahvaan miestä vastaa minun soturiani?" - -Charny pysyi äänettömänä. - -"Vastatkaa, uskotteko sitä?" huudahti kuningatar kärsimättömänä. - -"Madame", vastasi kreivi lopettaen kuningattaren vaatimuksesta -vaitiolonsa, "jos nämä satatuhatta miestä ilmestyisivät -taistelukentälle muista erillään, puutteellisesti aseistettuina ja -vailla komentajia, niin sotilaanne voittaisivat heidät puolessa -tunnissa." - -"Olen siis oikeassa", lausui kuningatar. - -"Odottakaa. Mutta asian laita ei ole niin kuin ajattelette. -Ensiksikin on Pariisissa kapinallisia viisisataa tuhatta." - -"Viisisataa tuhattako?" - -"Sinnepäin. Laskelmissanne unohditte naiset ja lapset. Oi, Ranskan, -kuningatar, oi urhea ja ylpeä nainen, laskekaa nuo Pariisin naiset -yhtä moneksi mieheksi, sillä vielä koittaa päivä, jona teidän pitää -ne laskea yhtä moneksi pedoksi." - -"Mitä sillä tarkoitatte, kreivi?" - -"Madame, tiedättekö, mikä osa naisella on kansalaissodassa? Ette. -Minä sen teille selitän ja saatte nähdä, että kaksi miestä ei riitä -vastustamaan yhtä naista." - -"Kreivi, oletteko hullu?" - -Charny hymyili alakuloisesti. - -"Oletteko nähnyt heitä Bastiljin luona", kysyi hän, "keskellä -kuulasadetta, huutaen aseisiin, uhaten nyrkeillään sotaan -varustettuja sveitsiläisiänne, huutaen ruumiiden ääressä kostoa -sillä äänellä, joka saa elävät syöksymään eteenpäin? Oletteko nähnyt -niiden keittävän pikeä, raahaavan kanuunia, tarjoavan hurjille -taistelijoille patruunia ja pelokkaille patruunan ja suudelman? -Tiedättekö, että Bastiljin nostosillan yli meni yhtä monta naista -kuin miestäkin ja että jos tänä hetkenä Bastiljin kivet alkavat -putoilla, niin naiset silloin käyttävät kankia? Madame, ottakaa -laskuun Pariisin naiset, ottakaa ne laskuun, ottakaa myös lapset, -jotka valavat luoteja, jotka heiluttavat miekkoja, heittävät kiviä -kuudennesta kerroksesta. Ottakaa ne laskuun, sillä lapsen valama -luoti voi surmata parhaimman kenraalinne, hänen hiomansa miekka -voi leikata sotaratsujenne jäntereet poikki, ylhäältä satavat -kivet voivat murskata rakuunanne ja kaartilaisenne. Ottakaa lukuun -vanhukset, madame, sillä elleivät he enää jaksakaan miekkaa -heiluttaa, niin he kelpaavat kilviksi. Bastiljin luona oli vanhuksia; -tiedättekö, mitä he tekivät, nämä vanhukset, joita ette ota lukuun? -He asettuivat nuorten miesten eteen, jotta nämä saisivat nojata -pyssyjään heidän olkapäihinsä. Sveitsiläistenne ammukset surmasivat -voimattoman vanhuksen, joka sitten tuli taistelukykyisen miehen eteen -vallitukseksi. Ottakaa lukuun nämä vanhukset, sillä he kolmensadan -vuoden aikana ovat seuraaville sukupolville kertoneet, mitä -häväistystä äidit ovat saaneet kärsiä, kuinka aateliston metsänriista -on turmellut heidän peltonsa, kuinka koko heidän säätyluokkansa on -saanut taipua läänitysherrojen oikeuksien alle, ja silloin nuoret -tarttuvat kirveisiin, nuijiin, pyssyihin, kaikkiin löytämiinsä -tuhovälineihin ja lähtevät surmaamaan, ollen näin vanhuksien -kirouksilla panostettuja aseita, samoin kuin kanuuna on panostettu -ruudilla ja raudalla. Pariisissa tänä hetkenä miehet, naiset, -vanhukset, lapset vaativat vapautta. Ottakaa kaikki nämä huutavat -laskuun, ja määrätkää summaksi kahdeksansataa tuhatta olentoa -yksistään Pariisissa." - -"Kolmesataa spartalaista voitti Xerxeen armeijan, kreivi de Charny." - -"Voitti kyllä, mutta tänään on sparttalaisten sijalla nuo -kahdeksansataa tuhatta ja Xerxeen armeijaa edustaa teidän -viisikymmentätuhatta sotilastanne." - -Kuningatar kohotti nyrkkinsä, kasvot vihasta ja häpeästä punaisina. - -"Mieluummin kukistun valtaistuimelta", sanoi hän, "mieluummin annan -noiden viidensadan tuhannen pariisilaisenne silpoa minut kappaleiksi -kuin kuulen Charnyn, luottamustani nauttivan henkilön, puhuvan tuolla -tavalla!" - -"Jos puhun teille näin, madame, teen sen siksi, että minun täytyy -puhua, sillä tämän Charnyn suonissa ei ole pisaraakaan verta, joka ei -olisi esi-isiensä arvoinen ja joka ei kuuluisi teille." - -"Marssikoon hän siis minun kanssani Pariisia vastaan, ja me kuolemme -yhdessä." - -"Häpeällisellä tavalla", sanoi kreivi, "voimatta edes taistella. Me -emme pääse edes ryntäämään, me katoamme samoin kuin filistealaiset -tai amalekilaiset. Marssia Pariisia vastaan! Ette siis tiedä -laisinkaan erästä seikkaa? Sitä, että Pariisiin tullessamme talot -kaatuisivat päällemme ja hautaisivat meidät samoin kuin faraon -sotajoukon, että te jättäisi Ranskaan muuta kuin kirotun nimen, ja -lapsenne tapettaisiin kuin sudenpenikat." - -"Millä tavalla minun siis pitää sortua, kreivi?" sanoi kuningatar -ylpeästi. "Olkaa niin hyvä ja opettakaa se minulle." - -"Uhrin lailla, madame", vastasi kreivi kunnioittavasti. -"Kuningattaren tavoin, hymyillen ja antaen anteeksi niille, jotka -häneen ovat iskeneet. Jos teidän käytettävänänne olisi viisisataa -tuhatta minun kaltaistani miestä, niin sanoisin: lähtekäämme, -lähtekäämme tänä yönä, heti paikalla ja huomenna te hallitsette -Tuilerieissa, huomenna olette valloittanut valtaistuimenne uudelleen." - -"Olette siis vaipunut epätoivoon", huudahti kuningatar, "te, johon -kaikkein varmimmin luotin!" - -"Olen kyllä vaipunut epätoivoon, madame, sillä koko Ranska ajattelee -samoin kuin Pariisikin: vaikka armeijanne voittaisikin Pariisin, -niin Lyon, Rouen, Lille, Strassbourg, Nantes ja sadat muut raivoisat -kaupungit nielisivät sen. Rohkeutta, madame, miekka huotraan!" - -"Tämän tähden siis", sanoi kuningatar, "olisin koonnut ympärilleni -niin suuren määrän urhoollisia miehiä, tämän tähden olisin heihin -lietsonut rohkeutta!" - -"Ellei teillä ole samaa mielipidettä kuin minulla, madame, niin -määrätkää vain, ja tänä yönä marssimme Pariisia kohden. Määrätkää." - -Kreivin tarjous säikytti kuningatarta paljoa enemmän kuin hänen -suora kieltäytymisensä olisi tehnyt. Hän heittäytyi epätoivoissaan -sohvalle, missä hän kauan taisteli ylpeyttään vastaan. Viimein hän -kohotti päänsä ja sanoi: - -"Kreivi, toivotteko minun pysyvän toimettomana?" - -"Minulla on kunnia neuvoa sitä teidän majesteetillenne." - -"Minä teen siis siten." - -"Madame, olen pahoittanut varmaankin mieltänne?" sanoi kreivi katsoen -kuningattareen, surullisessa ilmeessään sanomatonta rakkautta. - -"Ette. Antakaa minulle kätenne!" - -Kreivi ojensi kumartaen kätensä kuningattarelle. - -"Minun täytyy torua teitä", sanoi Marie-Antoinette koettaen hymyillä. - -"Miksi, madame?" - -"Teillä on sotaväessä veli, ja vain sattumalta saan sen tietää." - -"En ymmärrä." - -"Olen nähnyt tänä iltana erään nuoren Berchenyn husaareihin kuuluvan -upseerin." - -"Georges-veljeni!" - -"Miksi ette ole koskaan puhunut minulle tästä nuoresta miehestä! -Miksi hänellä ei ole rykmentissään korkeampaa arvoasemaa?" - -"Siksi, että hän on vielä nuori ja kokematon, siksi, että hän ei -vielä ansaitse määrääjän asemaa; vaikka teidän majesteettinne -onkin suvainnut luoda katseenne minuun, jonka nimi on Charny, ja -kunnioittaa minua ystävyydellään, se ei oikeuta minua asettamaan -omaisiani, veljiäni, arvokkaampien aatelismiesten edelle." - -"Teillä on siis vielä toinenkin veli?" - -"On, madame, valmiina kuolemaan teidän majesteettinne puolesta samoin -kuin me toisetkin." - -"Hän ei tarvitse mitään?" - -"Ei mitään, madame. Me voimme laskea henkemme ja vielä -omaisuutemmekin teidän majesteettinne jalkojen juureen." - -Näiden viimeisten sanojen aikana, kun kuningatar oli hurmaantunut -näin suuresta kunnokkuudesta ja kreivi sykkivin sydämin katseli -kuningatartaan, kuului viereisestä huoneesta huokaus, joka sai heidät -molemmat sävähtämään. - -Kuningatar nousi, juoksi ovelle, avasi sen ja kiljaisi. - -Hän näki naisen vääntelehtivän lattialla hirveissä kouristuksissa. - -"Kreivitär!" sanoi hän hiljaa Charnylle, "hän on varmaankin kuullut -keskustelumme!" - -"Ei, madame", vastasi kreivi, "sillä siinä tapauksessahan olisi -ilmoittanut teidän majesteetillenne, että joku voi meitä kuunnella." - -Ja hän riensi Andréen luo nostaen hänet syliinsä. - -Kuningatar pysytteli parin askeleen päässä, kylmänä, kalpeana, tuskan -valtaamana. - - - - -XXIX - -KOLMISIN - - -Andrée alkoi tointua tietämättä, kuka häntä auttoi; vaistomaisesti -hän vain käsitti, että häntä hoivattiin. Hänen vartalonsa kohosi, -kädet takertuivat odottamatta ilmestyneeseen apuun. - -Mutta tajunta ei toipunut ruumiin ohella. Hän horjui ja oli -horroksissa muutaman minuutin ajan. - -Kun Charny oli koettanut saada hänen ruumistansa tointumaan, yritti -hän herättää hänessä tajunnankin. Mutta vastaukseksi hän vain sai -kamalan ja kiihkeän hourailun. - -Andrée avasi viimein silmänsä; hänen katseensa kiintyi kreiviin, ja -häiriön vallassa, tuntematta, kuka häntä tuki, hän kiljaisi ja työnsi -miehensä pois. - -Koko tämän kohtauksen aikana loi kuningatar katseensa toisaanne. -Vaikka hän oli nainen, jonka siis olisi pitänyt lohduttaa, jätti hän -toisen naisen oman onnensa nojaan. - -Voimakkailla käsivarsillaan Charny nosti Andréen pystyyn, vaikka -tämä koettikin vastustella, ja kääntyen kylmänä ja jäykkänä seisovan -kuningattaren puoleen lausui: - -"Anteeksi, madame, mutta jotakin erikoista on tapahtunut. Rouva de -Charny ei tavallisesti pyörry; ensi kertaa näen hänet tainnoksissa." - -"Hän kärsii siis tavattoman suuria tuskia", lausui kuningatar palaten -äskeiseen ajatukseensa, että Andrée oli kuullut koko edellisen -keskustelun. - -"Epäilemättä hän kärsii", vastasi kreivi, "ja sen vuoksi pyydänkin -teidän majesteetiltanne lupaa saada viedä hänet huoneistoonsa asti. -Hän tarvitsee kamarineitojensa hoitoa." - -"Tehkää se", sanoi kuningatar ojentaen kätensä soittaakseen kelloa. - -Mutta kuullessaan kellon soivan Andrée oikaisi ruumiinsa ja -horroksissaan huusi: - -"Voi, Gilbert, tuo Gilbert!" - -Tämän nimen kuullessaan kuningatar vavahti ja kreivi laski -vaimonsa sohvalle. Samassa saapui palvelija, joka oli noudattanut -kellonsoittoa. - -"Ei tarvitse", sanoi kuningatar viitaten häntä poistumaan. - -Palvelijan mentyä kuningatar ja kreivi katsoivat toisiinsa. Andrée -oli sulkenut silmänsä ja näytti saaneen uuden kohtauksen. - -Kreivi de Charny oli polvillaan sohvan luona ja koetti pidättää häntä -sohvalla. - -"Gilbert", lausui kuningatar, "kuka hän on?" - -"Meidän pitäisi tiedustella." - -"Luulenkin tuntevani hänet", sanoi Marie-Antoinette. "Muistaakseni ei -kreivitär ensi kertaa mainitse tuota nimeä." - -Mutta ikäänkuin tämä kuningattaren muisteleminen olisi häntä uhannut, -ikäänkuin tämä uhkaus olisi tullut häntä noutamaan suonenvedon -keskeltä, Andrée avasi silmänsä, kohotti kätensä taivasta kohden ja -nousi seisaalleen. - -Hänen ensi katseensa, joka tällä kertaa oli täysin tajuinen, -suuntautui kreivi de Charnyyn. Tämän hän tunsi ja loi häneen -hymyilevän silmäyksen. - -Mutta sitten, ikäänkuin ei olisi pitänyt tätä ajatuksensa ilmaisua -spartalaiselle mielelleen sopivana, hän käänsi silmänsä pois ja -katsoi kuningattareen. Hän kumarsi silloin heti. - -"Mikä teitä, vaivaa, madame", kysyi kreivi de Charny, "tehän oikein -säikytitte minua? Te voimakas, urhoollinen, vaivutte tuolla tavalla -pyörryksiin?" - -"Monsieur", sanoi Andrée, "Pariisissa tapahtuu sellaista, että kun -miehet kerran vapisevat, voivat naiset ainakin pyörtyä. Olette -palannut Parisista, siinä teitte oikein." - -"Hyvä Jumala", lausui Charny epäilevällä äänellä, "minunko tähteni te -siis olisitte noin paljon kärsinyt?" - -Andrée katsoi taaskin mieheensä ja kuningattareen eikä vastannut -mitään. - -"Tietysti se on syynä, kreivi. Miksi sitä epäilette?" virkahti -Marie-Antoinette. "Kreivitär ei ole kuningatar, hänellä on oikeus -olla peloissaan miehensä puolesta." - -Charny tunsi mustasukkaisuuden piilevän tämän lauseen alla. - -"Madame", lausui hän, "olen varma siitä, että kreivitär oli vielä -enemmän peloissaan kuningattarensa kuin miehensä puolesta." - -"Mutta mistä johtuu, kreivitär", kysyi Marie-Antoinette, "että -tapasimme teidät pyörtyneenä tuosta huoneesta?" - -"Sitä en voi mitenkään selittää, madame, koska en itsekään sitä -tiedä. Mutta tällaisena uuvuttavana ja kauhistuttavana aikana, kolme -päivää kestäneiden mielenliikutusten vaikutuksesta, voi nainen hyvin -helposti ainakin minun mielestäni pyörtyä." - -"Se on totta", mukautui Marie-Antoinette, joka huomasi, ettei Andrée -halunnut ilmaista kaikkea. - -"Mutta", jatkoi Andrée, jonka oli vallannut kummallinen tyyneys, -mikä ei häntä enää jättänyt sen jälkeen, kun hän oli päässyt oman -tahtonsa valtiaaksi, ja tämä tyyneys oli vaikeina hetkinä sitäkin -haitallisempi, kun selvästi saattoi huomata sen teeskennellyksi ja -ainoastaan salaavan inhimillisiä tunteita, "mutta ovathan teidän -majesteettinnekin silmät kosteina." - -Ja tälläkertaa kreivi oli huomaavinaan saman ivallisen sävyn vaimonsa -lauseissa, jonka vähää ennen oli havainnut kuningattaren sanoissa. - -"Madame", lausui hän Andréelle hieman ankarasti, mistä kyllä huomasi, -ettei hänen äänensä ollut sellaiseen tottunut, "onhan luonnollista, -että kyyneleet nousevat kuningattaren silmiin. Kuningatar rakastaa -kansaansa, ja kansa verta on vuotanut." - -"Jumala on kaikeksi onneksi suojellut teitä", sanoi Andrée yhä vielä -kylmäkiskoisesti. - -"Niin, kyllä, mutta nyt ei olekaan puhe kuningattaresta, madame, vaan -teistä. Palatkaamme siis meihin, kuningatar sallii sen kyllä." - -Marie-Antoinette nyökkäsi suostumuksensa merkiksi. - -"Te pelkäsitte, eikö totta?" - -"Minäkö?" - -"Te kärsitte, älkää sitä kieltäkö. Teille on tapahtunut jotakin. -Mitä, sitä en tiedä, mutta te saatte sen kertoa minulle." - -"Erehdytte." - -"Olette ainakin syyttänyt jotakuta, erästä miestä." - -Andrée kalpeni. - -"Minulla ei ole aihetta syyttää ketään. Tulen kuninkaan luota." - -"Suoraanko?" - -"Suoraan. Teidän majesteettinne voi tiedustaa." - -"Jos niin on asian laita", sanoi Marie-Antoinette, "niin kreivitär -on oikeassa. Kuningas rakastaa häntä suuresti ja tietää myös kuinka -syvästi minä olen kiintynyt häneen. Hän ei siis ole millään tavoin -voinut pahoittaa kreivittären mieltä." - -"Mutta", jatkoi Charny, "te lausuitte kuitenkin erään nimen." - -"Nimenkö?" - -"Niin, tointuessanne." - -Andrée katsoi kuningattareen kuin kutsuakseen häntä apuun. Mutta joko -kuningatar ei ymmärtänyt tai ei tahtonut ymmärtää, vaan vastasi: - -"Niin kyllä, te lausuitte Gilbertin nimen." - -"Gilbertin! Olenko minä lausunut Gilbertin nimen!" sanoi Andrée -sellainen kauhunväre äänessään, että se vaikutti kreiviin syvemmin -kuin pyörtyminen oli tehonnut. - -"Kyllä", vahvisti hän, "te lausuitte hänen nimensä." - -"Todellako?" sanoi Andrée. "Sepä kummallista!" - -Ja vähitellen, niinkuin taivas sulkeutuu salaman jälkeen, nuoren -naisen äsken vääntyneet kasvot seestyivät, ja vain muutamat lihakset -enää värähtivät hänen kasvoillaan, kuten myrskyn loitotessa taivaan -rannalla vielä välkähtelee. - -"Gilbert", lausui hän; "minä en tiedä sellaisesta mitään." - -"Niin, Gilbertin", sanoi kuningatar. "Muistelkaahan, rakas Andrée." - -"Mutta, madame", huomautti kreivi Marie-Antoinettelle, "jos kaikki -onkin vain sattumaa, jos se nimi onkin kreivittärelle outo?" - -"Ei", tokaisi Andrée, "se ei ole minulle outokaan. Hän on eräs -oppinut mies, taitava lääkäri, joka on saapunut Ameriikasta, missä -hän on liittynyt Lafayetten seuraan." - -"Entä sitten?" kysyi kreivi. - -"Entäkö sitten?" lausui Andrée luonnollisella äänellä; "en tunne -häntä persoonallisesti, mutta hän kuuluu olevan hyvin arvossapidetty -mies." - -"Mutta miksi siis olette ollut tuollaisen mielenliikutuksen -vallassa?" kysyi kuningatar. - -"Mielenliikutuksenko? Olenko siis ollut sen vallassa?" - -"Olette; näytti siltä kuin tuota nimeä lausuessanne teitä olisi -kidutettu." - -"Mahdollista kyllä. Minulle tapahtui seuraavaa: Kuninkaan huoneessa -tapasin mustapukuisen, juhlallisen näköisen miehen, joka kertoi -minulle synkkiä ja kamalia asioita. Hän kertoi kaikkine hirveine -yksityiskohtineen Launayn ja Flessellesin surmaamisen. Kauhistuin -siitä ja pyörryin, niinkuin näitte. Ehkä silloin mainitsin tohtori -Gilbertin nimen." - -"Saattaa niin olla", virkkoi kreivi de Charny, joka näytti jättävän -kyselyt sikseen, "mutta olettehan nyt jo taas rauhoittunut?" - -"Täydellisesti." - -"Pyydän siis teiltä, kreivi, erästä asiaa", lausui kuningatar. - -"Noudatan kaikessa teidän majesteettinne tahtoa." - -"Menkää siis Bezenvalin, Broglien ja Lambescqin luo ja käskekää -heidän jättää joukkonsa siihen, missä ne nyt ovat; neuvostossa -kuningas huomenna määrää, mitä on tehtävä." - -Kreivi kumarsi, mutta lähtiessään hän loi katseen Andréehen. Tässä -katseessa kuvastui herkkä levottomuus. Kuningatar huomasi sen kyllä. - -"Kreivitär", kysyi kuningatar, "ettekö palaa minun seurassani -kuninkaan luo?" - -"En, madame, en", sanoi Andrée kiihkeästi. - -"Miksi ette?" - -"Pyydän teidän majesteetiltanne lupaa saada palata asuntooni. Tunnen -näiden mielenliikutusten jälkeen kaipaavani lepoa." - -"Puhukaahan suoraan, kreivitär", sanoi kuningatar; "onko teille -tapahtunut jotakin pahaa kuninkaan luona?" - -"Ei mitään, madame, ei kerrassaan mitään." - -"Jos jotakin on ollut, niin ilmaiskaa se. Kuningas ei aina kohtele -ystäviäni hellävaroen." - -"Kuningas oli nyt, niinkuin aina ennenkin, minulle peräti hyvä, -mutta..." - -"Mutta mieluummin olette häntä uudelleen tapaamatta, eikö niin? Aivan -varmaan, kreivi, on jotakin tämän kaiken takana", sanoi kuningatar -teeskennellyn hilpeästi. - -Andrée loi kuningattareen niin rukoilevan, ilmeikkään katseen, että -tämä huomasi parhaaksi lopettaa tämän pikkuisen taistelun. - -"Kreivitär", sanoi hän, "päästäkäämme kreivi de Charny toimittamaan -asiansa, ja palatkaa te omaan huoneistoonne tai jääkää tänne, miten -vain itse haluatte." - -"Kiitos, madame", sanoi Andrée. - -"Lähtekää siis, kreivi de Charny", jatkoi Marie-Antoinette huomaten -kiitollisuuden ilmeen Andréen kasvoilla. - -Mutta kreivi ei tätä ilmettä huomannut tai ei tahtonut huomata. Hän -tarttui vaimonsa käteen ja onnitteli häntä poskien punan ja voimien -palaamisen johdosta. - -Sitten hän kumarsi syvään ja kunnioittavasti kuningattarelle ja -poistui. Mutta juuri lähtiessään hän kohtasi kuningattaren katseen. -Se sanoi: "Palatkaa pian." Kreivin silmäys vastasi: "Niin pian kuin -mahdollista." - -Tuskaa tuntien ja läähättäen Andrée tarkkasi jokaista miehensä -liikettä. Hän näytti toivomuksillaan jouduttavan miehensä hidasta -ja arvokasta astuntaa ovea kohden, koko tahdonvoimallaan työntävän -kreiviä huoneesta. - -Heti oven sulkeuduttua pettivät Andréen kaikki voimat, jotka hän oli -koonnut voidakseen vallita tilannetta. Hänen kasvonsa kalpenivat, -jalat pettivät, ja hän vaipui lähellä olevaan tuoliin, koettaen -kuningattarelta pyytää anteeksi tällaista hovitapojen rikkomista. - -Kuningatar juoksi uunin luo, otti hajusuolapullon ja antoi Andréen -sitä hengittää; piankin tämä toipui oman tahdonvoimansa varassa eikä -kuningattaren hoivaamisen vaikutuksesta. - -Näiden kahden naisen kesken vallitsi kummallinen suhde. Kuningatar -näytti pitävän Andréesta, Andrée tunsi syvää kunnioitusta -kuningatarta kohtaan, mutta yhtäkaikki he erityisinä hetkinä eivät -enää näyttäneet hyvältä kuningattarelta ja nöyrältä alamaiselta, vaan -vihollisilta. - -Niinkuin olemme maininneet, Andrée toipui piankin tahdonvoimansa -kannustuksesta. Hän nousi, siirsi kunnioittavasti syrjään -kuningattaren käden ja lausui kumartaen: - -"Teidän majesteettinne on antanut minulle luvan poistua omiin -huoneisiini..." - -"Niin olen, ja olettehan aina vapaa, rakas kreivitär", vastasi -kuningatar; "te ette ole hovisääntöjen alainen. Mutta ennen -lähtöänne, eikö teillä ole minulle mitään sanottavaa?" - -"Minullako, madame?" sanoi Andrée. - -"Niin, juuri teillä." - -"Ei. Kuinka niin?" - -"Tohtori Gilbertistä, jonka näkeminen vaikutti teihin niin -voimakkaasti." - -Andrée vavahti, mutta pudisti vain kielteisesti päätänsä. - -"Siinä tapauksessa en enää teitä pidätä, rakas Andrée. Olette vapaa." - -Ja kuningatar astui askeleen mennäkseen viereiseen huoneeseensa. - -Kun Andrée oli niiannut hovitapojen mukaan syvään, alkoi hän -astua toista ovea kohden. Samassa kuului, kuinka Ludvig XVI antoi -yömääräyksiä kamaripalvelijalleen. - -"Kuningas, madame!" äännähti Andrée peräytyen useita askelia -taaksepäin. "Kuningas!" - -"Niin kyllä, kuningas", sanoi Marie-Antoinette. "Säikyttääkö hän -siinä määrin teitä?" - -"Madame, taivaan nimessä!" huudahti Andrée. "En tahdo nähdä -kuningasta, en olla hänen edessään, en ainakaan tänä iltana, tai -muutoin kuolen häpeästä." - -"Mutta sanokaahan viimeinkin..." - -"Kaikki, kaikki, jos teidän majesteettinne sitä vaatii. Mutta -kätkekää minut." - -"Menkää minun huoneeseeni", neuvoi Marie-Antoinette; "saatte lähteä -sieltä, kun kuningas on poistunut. Olkaa rauhassa, vankeutenne ei -tule pitkäaikaiseksi. Kuningas ei koskaan viivy täällä kauan." - -"Kiitos, kiitos!" huudahti kreivitär. - -Ja rientäen toiseen huoneeseen hän katosi ovesta samassa, kun -kuningas avasi toisen oven ja ilmestyi kynnykselle. - -Kuningas astui sisään. - - - - -XXX - -KUNINGAS JA KUNINGATAR - - -Kuningatar katsahti ympärilleen ja sitten vastasi ystävällisesti -puolisonsa tervehdykseen, ojentaen kätensä. - -"Ja mitä onnellista sattumaa saan kiittää tänne tulostanne?" kysyi -hän. - -"Todellista sattumaa, siinä olette oikeassa, madame. Kohtasin -Charnyn, joka sanoi teidän nimessänne menevänsä käskemään -taistelukiihkoisia sotilaitamme pysymään alallaan. Tämä kaunis päätös -tuotti minulle niin suurta iloa, etten tahtonut mennä huoneistonne -ohitse poikkeamatta kiittämään teitä." - -"Niin", lausui kuningatar, "olen punninnut asiaa ja arvellut -viisaimmaksi antaa joukkojen pysyä rauhallisina kuin antaa syytä -sisäiseen sotaan." - -"Olen toden totta onnellinen kuullessani tämän mielipiteenne", -sanoi kuningas. "Tiesinhän sitäpaitsi, että viimein saisin teidät -ajattelemaan siten." - -"Teidän majesteettinne huomaa, ettei teidän ole ollut vaikea päästä -siihen, koska olen itsestäni tehnyt tämän päätöksen." - -"Hyvä! Se todistaa, että olette melkein tyynen järkevä; ja kun olen -teille vielä maininnut muutamia mietteitä, olette täydellisesti -järkevä." - -"Mutta jos olemme samaa mieltä, sire, ovat ne mietelmät mielestäni -tarpeettomia." - -"Olkaa rauhassa, en aio suinkaan ryhtyä väittelyyn. Tiedättehän, -että vihaan sellaista yhtä paljon kuin tekin. Me vain keskustelemme. -Ettekö mielellännekin keskustele minun kanssani Ranskan asioista, -niinkuin hyvät aviopuolisot puhelevat talousasioistaan?" - -Viime sanat lausuttiin hyväntuulisesti, kuten Ludvig XVI:n oli tapa -kotioloissaan. - -"Oh, hyvin mielelläni kyllä", vastasi kuningatar. "Mutta onkohan -hetki hyvin valittu?" - -"Kyllä minun luullakseni nyt sopii haastella. Sanoitte siis, juuri -äsken, että te ette halua ryhdyttäväksi vihollisuuksiin, eikö niin?" - -"Niin sanoin." - -"Mutta ette ole ilmaissut minulle perusteitanne." - -"Ette ole niitä kysynyt." - -"Kysyn siis nyt." - -"Me olemme kykenemättömiä tehokkaaseen taisteluun!" - -"Ahaa, niinkö asia onkin? Jos siis olisimme mielestänne -voimakkaampia, niin te sotisitte." - -"Jos tietäisin olevani voimakkaammalla puolella, niin poltattaisin -Pariisin." - -"Kuinka varma olinkaan siitä, että tahdoitte välttää sotaa muulla -perusteella kuin minä!" - -"Mitkä siis ovat teidän syynne?" - -"Minunko?" kysyi kuningas. - -"Niin", vastasi Marie-Antoinette, "juuri teidän." - -"Minulla on vain yksi." - -"Sanokaa se." - -"Sanon heti. En tahdo ryhtyä sotaan kansan kanssa, koska kansa on -mielestäni oikeassa." - -Marie-Antoinette teki hämmästystä ilmaisevan liikkeen. - -"Oikeassako!" huudahti hän. "Onko kansa oikeassa noustessaan -kapinaan?" - -"On kyllä." - -"Oikeassa valloittaessaan Bastiljin, tappaessaan kuvernöörin, -surmatessaan kauppiaitten esimiehen, tuhotessaan sotilaanne?" - -"Tosiaankin." - -"Tätä te siis olette ajatellut", huudahti kuningatar, "ja siitä -tulitte minulle ilmoittamaan!" - -"Ja sanon teille vielä senkin, kuinka olen johtunut näin -ajattelemaan." - -"Syödessännekö?" - -"Kas niin, nyt me joudumme ruokakysymykseen. Ette voi antaa minulle -sitä anteeksi, että syön, vaan tahtoisitte nähdä minut runollisena ja -haaveilevana. Minkä minä sille voin, että minun suvussani syödään? -Henrik IV ei ainoastaan syönyt, vaan hän joikin runsaasti. Suuri -ja runollinen Ludvig XIV söi niin, että punastuu sitä ajatellessa. -Kuningas Ludvig XV paistoi itse pannukakkunsa, saadakseen ne -mieleisikseen, ja antoi rouva Dubarryn valmistaa kahvinsa. Minkä minä -sille mahdan, että nälkäisenä tahdon syödä? Täytyyhän minun noudattaa -esi-isieni Ludvig XV:n, Ludvig XIV:n ja Henrik IV:n esimerkkiä. Jos -se on minulle välttämätöntä, niin olkaa suvaitsevainen; jos se on -vika, niin antakaa se anteeksi." - -"Sire, tunnustakaa toki..." - -"Että minun ei pitäisi nälissäni syödä, sitä en tee", sanoi kuningas -rauhallisesti pudistaen päätänsä. - -"Minä en enää puhu siitä, vaan kansasta." - -"Ahaa!" - -"Te saatte tunnustaa minulle, että kansa on väärässä." - -"Nostaessaan kapinan, ei suinkaan. Tarkastakaamme kaikkia -ministereitämme. Hallituksemme alusta alkaen, kuinka moni heistä -on todella katsonut kansan parasta? Kaksi, Turgot ja Necker. Te ja -hovipiirinne pakotitte minut ajamaan heidät pois. Toisen tähden -nostettiin kapina, toisen tähden pannaan ehkä toimeen vallankumous. -Puhukaamme hiukan toisista. Ovathan he herttaisia ihmisiä, eivätkö -olekin? Herra de Maurepas, tätienne holhokki, viisujen tekijä! -Ministerien ei pitäisi laulaa, vaan kansan. Herra de Calonne? Hän -sanoi teille hyvin kauniin lauseen, joka tulee ehkä ikuisesti jäämään -ihmisten muistoon. Eräänä päivänä, jolloin pyysitte häneltä jotakin -mahdotonta, vastasi hän: Jos se on mahdollista, on se jo tehty; jos -se on mahdotonta, niin se tapahtuu. Tämä lause on kansalle maksanut -ehkä sata miljoonaa. Älkää ihmetelkö, ettei se pidä häntä niin -henkevänä kuin te pidätte. Toden totta, käsittäkäähän, madame, että -jos säilytän ne, jotka nylkevät kansaa, ja erotan ne, jotka sitä -rakastavat, en sillä tavalla rauhoita kansaa ja saa sitä kiintymään -hallitukseemme." - -"Kas niin! Siis kapinallisuus on luvallista? Julistakaa se periaate! -Toden totta, olen iloinen siitä, että tällaista puhuessanne olemme -kahden kesken. Mitähän sanottaisiin, jos muut tämän kuulisivat!" - -"Te ette sano minulle nyt mitään uutta. Kyllähän tiedän, että -Polignacinne, Dreux-Brézénne, Clermont-Tonnerrenne, Coignynne -kohottaisivat olkapäitänsä selkäni takana. Minä säälin teidän -Polignacejanne, jotka raastavat teidät tuhoon ja joille eräänäkin -kertana annoitte Fénestrangen kreivikunnan, maksettuanne siitä -kaksitoistasataa tuhatta livreä; teidän Sartinesianne, jolle nyt -jo annan vuosittain kahdeksankymmenenyhdeksän tuhannen livren -eläkkeen ja joka teiltä sai apurahoiksi kaksisataa tuhatta livreä; -prinssi de Dreux-Pontsia, jolle te pakotatte minut antamaan -yhdeksänsataaneljäkymmentäviisi tuhatta livreä velkojensa maksamista -varten; Marie de Lavalia ja rouva de Magnenvillea, jotka molemmat -saavat kahdeksankymmenen tuhannen livren suuruisen eläkkeen; -Coignyta, joka on saanut kaikenlaisia etuja, ja kun kerran tahdoin -vähentää hänen palkkioitansa, hyökkäsi hän minua vastaan ja olisi -epäilemättä lyönyt minua, ellen olisi suostunut hänen vaatimuksensa. -Nämähän kaikki ovat teidän ystäviänne? Sen minä sanon teille, vaikka -ette sitä uskokaan, kun se on totta, että jos nuo ystävänne olisivat -olleet Bastiljissa, niin kansa olisi hävittämisen sijasta lujittanut -sitä." - -"Ooh!" huudahti kuningatar tehden raivoa kuvaavan liikkeen. - -"Sanokaa mitä tahansa, näin on asian laita", väitti Ludvig XVI -rauhallisesti. - -"Teidän kansallanne ei ole enää pitkälti syytä vihata ystäviäni, -sillä he lähtevät maanpakoon." - -"Lähtevätkö he!" huudahti kuningas. - -"Lähtevät." - -"Polignac? Naiset?" - -"Niin." - -"Sitä parempi", huudahti kuningas, "sitä parempi! Jumalan kiitos!" - -"Miksi sanotte, sitä parempi? Miksi, Jumalan kiitos? Ettekö kaipaa -heitä?" - -"En! Jos heiltä puuttuu matkarahoja, niin annan ne heille. Niitä -rahoja ei käytetä huonoon tarkoitukseen, siitä vastaan. Onnellista -matkaa, hyvät herrat, onnellista matkaa, hyvät naiset!" sanoi -kuningas herttaisesti hymyillen. - -"Niin, niin", huokasi kuningatar; "minä huomaan teidän kannattavan -heidän raukkamaista menettelyään." - -"Koettakaamme päästä sovintoon. Nythän te jo arvostelette heitä -oikein?" - -"He eivät lähde", huudahti kuningatar, "he karkaavat!" - -"Vähät siitä, kun he vain poistuvat!" - -"Ja kun ajattelen, että teidän sukunne kehoittaa heitä tällaiseen -halpamaisuuteen!" - -"Kehoittaako minun sukuni kaikkia teidän suosikkejanne lähtemään? -En luullut sukuani niin viisaaksi. Sanokaahan, ketkä sukuni jäsenet -tekevät minulle tämän palveluksen, voidakseni heitä kiittää?" - -"Tätinne Adélaïde, veljenne Artoisin kreivi." - -"Veljeni Artois! Luuletteko hänen noudattavan sitä neuvoa, jonka hän -antaa toisille? Luuletteko hänenkin lähtevän?" - -"Miksi hän ei lähtisi?" huudahti Marie-Antoinette koettaen iskeä -kuningasta sillä. - -"Jumala teidän toivomuksenne kuulkoon!" huudahti Ludvig XVI. "Menköön -Artoisin kreivi, ja minä lausun hänelle samaa kuin toisillekin: -onnellista matkaa, veljeni Artois, onnellista matkaa!" - -"Oma veljenne!" huudahti Marie-Antoinette. - -"Häntä kannattaa kaivata! Hän on kunnon poika, jolla on sukkeluutta -ja rohkeutta, sen tiedän kyllä, mutta ei älyä. Hän näyttelee -kuninkaallista prinssiä, niinkuin Ludvig XIII:n aikuinen -hienostelija; riidanrakentaja, levoton, joka tuottaa häpeää teille, -Caesarin puolisolle." - -"Caesarin!" tokaisi kuningatar purevan ivallisesti. - -"Tai Claudiuksen, jos siitä pidätte enemmän", vastasi kuningas, -"sillä tiedättehän, että Claudius oli Neron kaltainen Caesar." - -Kuningatar painoi päänsä kumaraan. Tämä tällainen historiallinen -tyyneys sai hänet ihan ymmälle. - -"Claudius", jatkoi kuningas, "koska pidätte enemmän Claudiuksen kuin -Caesarin nimestä; tiedättehän, että Claudius näki eräänä iltana -pakolliseksi sulkea Versaillesin portit, antaakseen teille pienen -läksytyksen sen johdosta, että palasitte kotia liian myöhään. Tämän -läksytyksen sai teille aikaan Artoisin kreivi. En siis kaipaa -Artoisia. Mitä tätiini tulee, niin hänestä tiedetään, mitä tiedetään, -siinäkin ansiokas Caesarin suvun edustaja! Mutta en sano hänestä -mitään, koska hän on tätini. Menköön hänkin, enkä kaipaa häntä -vähääkään! Samoin on Provencen kreivin laita: luuletteko minun häntä -kaipaavan? Lähteekö ehkä hänkin? Onnellista matkaa!" - -"Hän ei puhu mitään matkastaan." - -"Se on ikävää. Katsokaahan, minun mielestäni hän osaa liian hyvin -latinaa; hän pakottaa minut puhumaan kanssaan englantia näyttääkseen -itse siten viisaammalta. Provence-veljeni toimitti meidän niskaamme -Beaumarchaisin, sulkemalla hänet omalla valtuudellaan Bicêtreen tai -Fort-l'Évêqueen, en tiedä kumpaan, ja kyllä Beaumarchais antoi meidän -kuulla kunniamme. Vai on Provencen kreivi jäljellä! Paha kyllä, paha -kyllä! Tiedättekö, madame, että teidän lähellänne olevista miehistä -en pidä kunnollisena muita kuin yhtä, herra de Charnytä." - -Kuningatar punastui ja kääntyi poispäin. - -"Puhelimme äsken Bastiljista", jatkoi kuningas lyhyen vaitiolon -jälkeen, "ja te pahoittelitte sen valloittamista." - -"Mutta istukaahan toki, sire", sanoi kuningatar, "koska teillä vielä -näyttää olevan minulle paljon sanottavaa." - -"Ei, kiitos vain, puhelen mieluummin astellessani. Kävellessäni -hoidan terveyttäni, josta kukaan ei pidä huolta, sillä jos syönkin -hyvin, niin sulatan huonosti. Tiedättekö, mitä tänä hetkenä sanotaan: -kuningas on syönyt illallista, kuningas nukkuu. -- Näettehän, -kuinka minä nukun. Olen tässä seisaallani koettaen sulattaa -ruokaani puhelemalla politiikkaa vaimoni kanssa. Minä sovitan! Minä -sovitan!..." - -"Ja mitä te sovitatte, sanokaahan?" - -"Minä sovitan kokonaisen vuosisadan synnit, sillä olen sen -syntipukki. Sovitan rouva de Pompadourin, rouva de Dubarryn, -Hirvipuiston; sovitan Latude-raukan, joka tyrmässään on kitunut -kolmekymmentä vuotta ja kärsimyksiensä kautta tulee ikikuuluisaksi. -Hänkin on puolestaan saattanut ihmiset inhoamaan Bastiljia! -Mies-parka! Kuinka paljon tyhmyyksiä olenkaan tehnyt suvaitsemalla -toisten tyhmyyksiä! Olen auttanut vainoamaan filosofeja, -ekonomisteja, tiedemiehiä, kirjailijoita. Nuo kaikki tahtoivat minua -rakastaa. He olisivat rakastaneet minua, olisivat tuottaneet kunniaa -ja onnea hallituskaudelleni. Olen esimerkiksi tavannut Rousseaun, -tuon Sartinesin vainoaman, tavannut eräänä päivänä, jona kutsuitte -hänet Trianoniin. Hänen vaatteensa olivat huonosti harjatut ja tukka -oli pitkä, se on kyllä totta, mutta hän oli muuten kunnon mies. -Jos olisin ottanut ylleni karkean harmaan puvun ja huonot sukat -ja sanonut Rousseaulle: Menkäämme Ville d'Avrayn metsään sieniä -etsimään..." - -"Niin mitä sitten?" kysyi kuningatar tavattoman halveksivasti. - -"Mitäkö? Rousseau ei olisi kirjoittanut teoksiaan _Savoijalaisoppia_ -eikä _Yhteiskuntasopimusta."_ - -"Niin, niin, kyllä tiedän, millä tavalla te ajattelette", sanoi -Marie-Antoinette. "Olette varovainen mies, te pelkäätte kansaanne -samoin kuin koira pelkää isäntäänsä." - -"En, vaan siten kuin isäntä pelkää koiraansa. Sekin merkitsee jo -paljon, kun tietää, ettei oma koira pure. Madame, kun kävelen -Médorin, Espanjan kuninkaan lahjoittaman pyrenealaisen verikoiran -kanssa, ylpeilen sen ystävyydestä. Naurakaa vain, jos tahdotte, mutta -ellei Médor olisi ystäväni, niin se repisi valkoisilla hampaillaan -minut kappaleiksi. Minä sanon sille: hyvä Médor, pikku Médor, ja se -nuolee kättäni. Pidän enemmän sen kielestä kuin sen kynsistä." - -"Imarrelkaa siis vallankumouksellisia, hyväilkää niitä, heittäkää -niille leivoksia." - -"Niin juuri aionkin tehdä. Vakuutan teille, ettei minulla ole mitään -muita aikeita. Olen päättänyt koota hiukan rahaa ja kohdella noita -herroja kuin verikoiria. Ajatelkaahan esimerkiksi Mirabeauta..." - -"Kannattaa todellakin puhua tuosta petoeläimestä." - -"Kun annan hänelle viisikymmentä tuhatta livreä kuukaudessa, niin -hänestä tulee Médor; jos odotamme, tarvitsee hän ehkä puoli miljoonaa -kuukaudessa." - -Kuningatar nauroi säälien. - -"Herra Bailly", jatkoi kuningas, "herra Bailly sopisi -taideministeriksi. Tekisi mieleni muodostaa uusi ministeristö, ja -Baillystä tulisi toinen Médor. Suokaa anteeksi, madame, että olen -toista mieltä kuin te, mutta minä ajattelen esi-isäni Henrik IV:n -tavoin. Hänen politiikkansa vetää vertoja mille muulle politiikalle -tahansa, ja muistan varsin hyvin, mitä hän sanoi." - -"Ja mitä hän sanoi?" - -"Ei kärpäsiä pyydetä etikalla." - -"Sancho sanoi samaa, tai jotakin sinnepäin." - -"Mutta Sanchohan olisi tehnyt Baratarian kansan hyvin onnelliseksi, -jos Barataria olisi ollut olemassa." - -"Sire, esi-isänne Henrik IV, johon vetoatte, pyysi susia yhtä hyvin -kuin kärpäsiäkin; siitä on todistuksena marski Biron, jonka kaulan -hän katkaisutti. Hän saattoi siis sanoa mitä halusi. Ajatellessanne -hänen tavallaan ja toimessanne omalla tavallanne te riistätte kaiken -arvon kuningasvallalta, joka elää juuri tämän arvon varassa; te -unohdatte perusajatuksen: miten käy majesteettiuden? Majesteettius -on kyllä vain sana, sen tiedän; mutta tähän sanaan liittyvät kaikki -kuninkaalliset hyveet, ken kunnioittaa, hän rakastaa; ken rakastaa, -hän tottelee." - -"Puhukaamme majesteettiudesta", keskeytti kuningas hymyillen, "niin, -puhelkaamme siitä. Te esimerkiksi olette niin majesteetillinen kuin -suinkin ajatella saattaa. Ei kukaan Euroopassa, ei edes äitinne -Maria-Teresia ole niin pitkälle kehittänyt majesteettiutta." - -"Kyllä ymmärrän, tahdotte täten sanoa, että majesteettiudesta -huolimatta ei ketään kammota koko Ranskassa niinkuin minua." - -"En puhu kammoamisesta, rakas Antoinette", virkkoi kuningas -lempeästi, "mutta te ette ehkä ole niin rakastettu kuin ansaitsisitte -olla." - -"Monsieur", vastasi kuningatar syvästi loukkaantuneena, "te kertaatte -kaikenlaisia juoruja. Enhän ole tehnyt pahaa kenellekään, päinvastoin -olen tehnyt useinkin hyvää. Miksi minua vihattaisiin, niinkuin -sanotte? Miksi minua ei rakastettaisi, vaikka monet huutavat kaiken -päivää: _Kuningatarta ei rakasteta!_ Tiedättekö, että jos yksikin -ääni vain sen lausuu, niin sata sen kertaa, ja sadasta äänestä tulee -kymmenen tuhatta. Näiden kymmenentuhannen väitteen mukaan kaikki -huutavat: _Kuningatarta ei rakasteta!_ Ja kuningatarta ei muka -rakasteta vain sen vuoksi, että yksi ihminen on sanonut: Kuningatarta -ei rakasteta!" - -"Hyvä Jumala!" mutisi kuningas. - -"Hyvä Jumala", keskeytti kuningatar, "en minä suurtakaan välitä -kansansuosiosta, mutta minun mielestäni liioitellaan epäsuosioon -joutumistani. Eihän kiitoksia satele, se on kyllä totta, mutta onhan -minua ihan jumaloitukin, ja liiallisesta jumaloimisesta siirrytään -nyt huutamaan liiallista nurjamielisyyttä." - -"Madame, te ette vielä tunne totuutta täydelleen, ja te kuvittelette -vielä. Mehän puhuimme Bastiljista, eikö niin?" - -"Niin." - -"No niin! Bastiljissa oli suuri huone, joka oli täynnä teitä vastaan -kirjoitettuja kirjoja. Toivottavasti ne on poltettu." - -"Ja mistä minua niissä syytetään?" - -"Ymmärrättehän, madame, että olen yhtä vähän syyttäjänne kuin -tuomarinnekaan. Kun tuo kirjat ilmestyivät, käskin ottaa koko -painokset takavarikkoon ja pistää Bastiljiin. Mutta toisinaan -tuollaisia lentokirjasia joutuu käsiini. Nytkin on minulla täällä", -sanoi kuningas lyöden taskuaan, "sellainen ja se on ihan hirveä." - -"Näyttäkää se minulle", huudahti kuningatar. - -"En voi", sanoi kuningas; "siinä on kuvia." - -"Ja sellainen te olette", sanoi kuningatar, "niin sokaistu, niin -heikko, ettette koettanut päästä selville, mistä lähteestä nämä -saavat alkunsa?" - -"Mutta muutahan ei tehdäkään, etsitään alkulähteitä. Kaikki -poliisivirkailijani ovat harmaantuneet siinä toimessa." - -"Te siis tunnette noiden häväistysjuttujen kirjoittajan?" - -"Tunnen ainakin tämän kirjoittajan, herra Furthin, koska tässä on -hänen antamansa kahdenkolmatta tuhannen viidensadan livren kuitti. -Jos vain kannattaa, niin näettehän, etten kitsastele." - -"Mutta toiset! Toiset!" - -"Toisinaan ne ovat nälkiintyneitä raukkoja, jotka oleksivat -Englannissa tai Hollannissa. Kun meitä purraan ja pistetään, silloin -etsii ja uskoo löytävänsä krokodiilin tai käärmeen, jonka tahtoo -tappaa tai murskata. Mitä vielä, löytää itikan, niin pienen, niin -vähäpätöisen, niin likaisen, ettei ilkeä siihen kajota vielä vähemmän -sitä tappaa." - -"Mainiota! Ellette uskalla itikoihin koskea, syyttäkää häntä, joka -ne synnyttää. Voipa toden totta sanoa, että Orleansin Filip siinä on -aurinkona." - -"Ahaa!" sanoi kuningas taputtaen käsiään, "ahaa, nyt olemme siinä, -Orleansin herttuassa! Jatkakaa, jatkakaa, koettakaa saada minut -epäsopuun hänen kanssaan." - -"Saada teidät epäsopuun vihollisenne kanssa, sire? Todellakin -verraton lause!" - -Kuningas kohautti olkapäitään. - -"Tässä nyt näkee", sanoi hän, "kuinka kaikki voidaan selittää. -Orleansin Filip! Te hyökkäätte häneen, joka riensi noudattamaan -käskyjäni taistellakseen kapinallisia vastaan! Joka lähti Pariisista -ja riensi Versaillesiin. Orleansin herttua minun vihamieheni! Teillä, -madame, on Orleansin sukua vastaan käsittämätön nurjamielisyys!" - -"Tiedättekö miksi hän saapui? Siksi, että hän pelkäsi muiden -rientäessä luoksenne poissaolonsa tulevan huomatuksi. Hän saapui -siksi, että hän on raukka." - -"Mehän aloitamme taas alusta", sanoi kuningas. "Se, joka tuon -on keksinyt, on itse raukka. Te, joka olette sanomalehtiinne -kirjoituttanut, että hän pelkäsi Ouessantin luona, olette tahtonut -häntä häväistä. Mutta tuo syytös olikin valheellinen. Filip ei -pelännyt. Ei paennut. Jos hän olisi paennut, ei hän kuuluisi -sukuumme. Orléansilaiset ovat urhoollisia. Onhan se tunnettua. -Suvun päämies, joka näytti pikemmin polveutuvan Henrik III:sta kuin -Henrik IV:stä, oli miehuullinen, vaikka hänellä olikin Effiat ja -lotringilainen ritarinsa. Hän uhmasi kuolemaa Casselin taistelussa. -Sijaishallitsijalla oli tosin muutamia moitittavia moraalisia vikoja, -mutta hän taisteli Steinkerquen, Nervinden ja Almanzan luona kuin -parhain sotilas. Älkäämme lausuko muuta kuin puolet mahdollisista -hyvistä puolista, mutta älkäämme sanoko pahaa, jota ei ole -olemassakaan." - -"Teidän majesteettinne alkaa pestä puhtaaksi kaikkia -vallankumouksellisia. Kyllä vielä näette, mitä kaikkea hän saa -aikaan. Jos minä suren Bastiljin valloitusta, niin se tapahtuu hänen -tähtensä. Niin, suren sitä, että sinne pistettiin rikollisia, kun hän -kulki vapaana." - -"Jos hän olisi ollut Bastiljissa, niin kylläpä olisimme tänään -kauniissa tilanteessa", sanoi kuningas. - -"Mitä tämän pahempaa olisi vielä voinut tapahtua?" - -"Tiedättehän varsin hyvin, madame, että kansa kuljetti hänen ja -Neckerin kukilla seppelöityjä kuvapatsaita pitkin katuja." - -"Tiedän kyllä." - -"Jos hänet olisi vapautettu Bastiljista, niin heti porttien -ulkopuolelle päästyään hän olisi tullut Ranskan kuninkaaksi." - -"Ja ehkä sekin olisi teidän mielestänne ollut oikein?" lausui -Marie-Antoinette katkeran ivallisesti. - -"Toden totta olisikin. Kohautelkaa olkapäitänne niin paljon kuin -tahdotte, Voidakseni arvostella toisia oikein, asetun heidän -kannalleen. Ei korkealta valtaistuimelta näe kansaa selvästi. Minä -laskeudun sen tasalle ja kysyn, olisinko porvarina tai maalaisena -suvainnut, että ylhäinen herra laskee minut kanojensa ja lehmiensä -joukkoon maantuotteena! Olisinko maanviljelijänä kärsinyt sitä, -että ylhäisen herran kymmenen tuhatta kyyhkystä syö joka päivä -kukin kymmenen rukiin, vehnän tai kauran siementä, mikä yhteensä on -noin kaksi kappaa, juuri sen määrän, jonka tahdoin hyötyä; olisinko -katsellut, kuinka hänen jäniksensä ja hirvensä raiskaavat niittyni, -hänen metsäsikansa tonkivat perunani, veronkantajat kiskovat -omaisuuteni ja hän itse hyväilee vaimoani ja tytärtäni ja kuningas -riistää poikani sotaan ja papit tuomitsevat kiivaudessaan sieluni -kadotukseen!" - -"Ottakaa siis, monsieur", keskeytti kuningatar luoden vihasta -leimuavan katseen kuninkaaseen, "kuokka käteenne ja menkää -hävittämään Bastiljia." - -"Luulette sanovanne jotakin hauskaa", lausui kuningas. "No niin, -minä menisin todellakin, ellei olisi naurettavaa kuninkaan tarttua -kuokkaan, kun hän yhdellä kynänvedolla voi saada saman aikaan. Niin, -ottaisin kuokan, ja minua kiitettäisiin, samoin kuin minä kiitän -niitä, jotka voivat tämän tehtävän suorittaa. Bastiljin hävittäjät -tekevät minulle tavattoman suuren palveluksen, ja teille he tekevät -vieläkin suuremman, sillä nyt te ette enää voi ystävienne oikkujen -mukaan heittää tyrmään kunniallisia ihmisiä." - -"Kunniallisia ihmisiä! Minäkö toimitan sinne kunniallisia ihmisiä? -Onko ehkä herra de Rohan kunniallinen ihminen?" - -"Älkää puhuko hänestä, koska minäkään en hänestä puhu. Meidän -ei onnistunut toimittaa häntä sinne, koska parlamentti vapautti -hänet. Sitäpaitsi se ei ollut kirkkoruhtinaalle oikea paikka, koska -Bastiljiin nykyaikaan pantiin vääränrahantekijöitä. Kysyn toden -totta, mitä tekemistä vääränrahantekijöillä ja varkailla on siellä? -Onhan minulla Pariisissa vankiloita, joissa näiden elättäminen tulee -minulle hyvin kalliiksi. Mutta olkoot nyt vielä vääränrahantekijät ja -varkaat siellä; pahinta on, että sinne pantiin kunniallisia ihmisiä." - -"Kunniallisiako ihmisiä?" - -"Niin juuri. Tänään tapasin kunnon miehen, joka pistettiin sinne ja -juuri äsken pääsi sieltä pois." - -"Milloin?" - -"Tänä aamuna." - -"Oletteko tänä iltana nähnyt miehen, joka aamulla pääsi Bastiljista?" - -"Tulen juuri hänen luotansa." - -"Kuka hän on?" - -"Muuan teidän tuttavanne." - -"Minunko tuttavani?" - -"Niin." - -"Ja mikä tuon tuttavan nimi on?" - -"Tohtori Gilbert." - -"Gilbert! Gilbert!" huudahti kuningatar. "Hänkö, joka nimen Andrée -mainitsi tointuessaan?" - -"Juuri hän. Varmasti se on sama. Voisin vaikka vannoa." - -"Oliko se mies Bastiljissa?" - -"Voisipa melkein luulla, ettette sitä tiedä, madame." - -"En tiedä laisinkaan." - -Ja kuningatar lausui, huomatessaan kuninkaan kasvoilla kummastusta -kuvaavan ilmeen: - -"Ainakin olen sen jostakin syystä unohtanut..." - -"Ahaa, juuri niin", huudahti kuningas. "Kun tehdään tuollaista -vääryyttä, silloin aina jostakin syystä se unohdetaan. Mutta jos te -olette unohtanut sekä syyn että tohtorin, niin rouva de Charny ei ole -häntä unohtanut, siitä olen varma." - -"Sire, sire!" huudahti kuningatar. - -"Heidän välillään on tapahtunut jotakin..." jatkoi kuningas. - -"Sire, minä pyydän teitä vaikenemaan", pyysi kuningatar katsoen -pelokkaasti huoneeseensa päin, missä Andrée oli piilossa ja voi -kuulla kaikki, mitä puhuttiin. - -"Kyllä ymmärrän", sanoi kuningas nauraen. "Te pelkäätte Charny-paran -saavan tästä tiedon ja saapuvan tiedustelemaan Charny-parka!" - -"Sire, minä rukoilen teitä. Rouva de Charny on moitteeton nainen, ja -suoraan sanoen uskon pikemmin tuon tohtori Gilbertin..." - -"Syytättekö te sitä kunnon miestä?" lausui kuningas. "Minä tiedän -mitä tiedän ja pahinta on, että tietäessäni paljon en vielä tiedä -kaikkea." - -"Te saatte minut tuolla varmuudella ihan jähmettymään", sanoi -kuningatar katsoen sivuhuoneeseen päin. - -"Mutta minä olen rauhallinen", pitkitti Ludvig XVI; "enhän menetä -mitään pysyessäni rauhallisena. Alku viittaa hauskaan loppuun, -ja tämän lopun saan kyllä tietää Gilbertiltä, koska hän nyt on -lääkärini." - -"Lääkärinne! Onko tuo mies lääkärinne? Uskotteko kuninkaallisen -henkenne minkä vastatulijan huostaan tahansa!" - -"Minä luotan terävään silmääni", vastasi kuningas kylmästi, "ja minä -takaan nähneeni sen miehen sielun syvyyksiin." - -Kuningatar vavahti vihan ja halveksimisen vallassa. - -"Olkaapa vain ylenkatseellinen", sanoi kuningas. "Te ette voi estää -sitä, että Gilbert on oppinut mies." - -"Sokeutta!" - -"Tahtoisinpa nähdä teidät minun sijassani. Tahtoisin tietää, eikö -Mesmer tehnyt mitään vaikutusta teihin ja prinsessa de Lamballeen." - -"Mesmerkö?" sanoi kuningatar punastuen. - -"Niin, kun neljä vuotta sitten menitte valepukuisena hänen -istuntoonsa. Minulla on hyvä poliisi, ja minä tiedän kaikki." - -Ja näitä sanoja lausuessaan kuningas hymyili ystävällisesti -Marie-Antoinettelle. - -"Te tiedätte kaikki!" sanoi kuningatar. "Olette siis hyvin peitellyt -kaikki, koska ette milloinkaan ole puhunut tästä." - -"Miksi suotta! Olivathan sanomalehdet ja kaikenlaiset kyhäilijät -moittineet teitä kylliksi tämän ajattelemattomuuden johdosta. Mutta -palaan Gilbertiin ja Mesmeriin samalla kertaa. Mesmer asetti teidät -vesiastian eteen, kosketti teihin teräsvitsalla, teki kaikenlaisia -temppuja, koska hän oli temppujen tekijä. Gilbertillä ei ole -tällaisia keinoja. Hän ojentaa kätensä naista kohden; nainen nukkuu -heti ja nukkuessaan puhuu." - -"Puhuu!" sopersi kuningatar kauhuissaan. - -"Niin", vastasi kuningas, joka tahtoi lisää kiduttaa puolisoansa. -"Niin, Gilbertin nukuttamana hän puhuu, ja uskokaa minua, hyvinkin -kummallisia asioita." - -Kuningatar kalpeni. - -"Puhuiko rouva de Charny kummallisia asioita?" sopersi hän. - -"Hyvin kummallisia", vastasi kuningas. "Hänen omaksi onnekseen..." - -"Vaiti! Vaiti!" keskeytti Marie-Antoinette. - -"Miksi sanotte vaiti! Sanon vain, että hänen omaksi onnekseen minä -yksin olin kuuntelemassa." - -"Sire, olkaa armias, ei enää sanaakaan." - -"En puhukaan, sillä olen kaatumaisillani väsymyksestä. Ja samoin kuin -syön nälissäni, menen unisena nukkumaan. Hyvää yötä siis, madame. -Jääköön teihin terveellinen vaikutus koko tästä keskustelustamme." - -"Mikä vaikutus?" - -"Kansa on ollut oikeassa purkaessaan kaiken sen, mitä me ja -ystävämme olemme saaneet aikaan, ja todistuksena siitä on tohtori -Gilbert-parka. Hyvästi, madame; olkaa varma siitä, että näyttäessäni, -missä vika on, uskallan myös vastustaa sitä. Nukkukaa hyvin, -Antoinette!" - -Kuningas meni huoneen ovea kohden. - -"Tahdon vain vielä sanoa", lausui hän palaten ovelta, "että -kehoittaisitte rouva de Charnytä solmimaan rauhan tohtori Gilbertin -kanssa, jos se vielä käy päinsä. Hyvästi." - -Ja hän poistui hitaasti ja sulki itse oven tyytyväisenä kuin -mekanikko, joka tuntee hyvän lukkokoneiston toimivan kätensä -vaikutuksesta. - -Kuningas ei ollut astunut kymmentä askelta käytävää pitkin, kun -kreivitär riensi sisään, juoksi ovelle, telkesi sen ja veti verhot -ikkunoiden eteen. - -Tämän kaiken hän teki nopeasti, kiivaasti, mielettömyyden ja raivon -vallassa. - -Kun hän sitten oli varma siitä, ettei kukaan voinut nähdä eikä -kuulla, palasi hän kuningattaren luo ja vaipui hänen eteensä -polvilleen sydäntä vihlovan huokauksen päästessä hänen huuliltaan: - -"Pelastakaa minut, madame, taivaan nimessä, pelastakaa!" - -Hetkisen oltuaan vaiti hän huokasi ja jatkoi: - -"Ja minä kerron teille kaikki!" - - * * * * * - -_Jatkona ilmestyy romaani "Ange Pitou"._ - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BASTILJIN VALLOITUS*** - - -******* This file should be named 54249-8.txt or 54249-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/2/4/54249 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54249-8.zip b/old/54249-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2508eb9..0000000 --- a/old/54249-8.zip +++ /dev/null |