NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 15665 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d4c050f
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54249 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54249)
diff --git a/old/54249-8.txt b/old/54249-8.txt
deleted file mode 100644
index 7321f9b..0000000
--- a/old/54249-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15665 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Bastiljin valloitus, by Alexandre Dumas,
-Translated by Jalmari Finne
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Bastiljin valloitus
-
-
-Author: Alexandre Dumas
-
-
-
-Release Date: February 27, 2017  [eBook #54249]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BASTILJIN VALLOITUS***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-BASTILJIN VALLOITUS
-
-Kirj.
-
-Alexandre Dumas
-
-Ranskankielestä suomentanut
-
-Jalmari Finne
-
-Alexandre Dumas'n historialliset romaanit VI
-
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto Osakeyhtiö,
-1918.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      I. Lukija tutustuu tämän kertomuksen sankariin  ja hänen
-         syntymäseutuunsa.
-     II. Todistetaan, että täti ei aina ole yhtä hyvä kuin äiti.
-    III. Ange Pitou tätinsä luona.
-     IV. Kuinka lausevirhe ja kahdeksan kielivirhettä saattaa
-         vaikuttaa ihmisen elämään.
-      V. Maalaisfilosofi.
-     VI. Paimenelämää.
-    VII. Todistetaan, että jos pitkät sääret ovat epämukavat
-         tanssiaisiin, ne ovat sitä hyödyllisemmät juostessa.
-   VIII. Miksi tummapukuinen mies oli mennyt taloon samaan
-         aikaan kun molemmat poliisit.
-    XIX. Matkalla Pariisiin.
-      X. Mitä tapahtui perille tultaessa.
-     XI. Heinäkuun 13 ja 14 päivän välinen yö.
-    XII. Mitä tapahtui heinäkuun 13 ja 14 päivän välisenä yönä.
-   XIII. Kuningas on niin hyvä, kuningatar on niin hyvä.
-    XIV. Ranskan kolme hallitusmahtia.
-     XV. Kansan Mirabeau.
-    XVI. Bastilji ja sen kuvernööri.
-   XVII. Kukistunut suuruus.
-  XVIII. Tohtori Gilbert.
-    XIX. Kolmio.
-     XX. Sebastien Gilbert.
-    XXI. Rouva de Staël.
-   XXII. Kuningas Ludvig XVI.
-  XXIII. Kreivitär de Charny.
-   XXIV. Kuninkaallista filosofiaa.
-    XXV. Kuningattaren luona.
-   XXVI. Kuninkaan illallinen heinäkuun 14 päivänä 1789.
-  XXVII. Olivier de Charny.
- XXVIII. Aviomies ja rakastaja.
-   XXIX. Kolmisin.
-    XXX. Kuningas ja kuningatar.
-
-
-
-
-I
-
-LUKIJA TUTUSTUU TÄMÄN KERTOMUKSEN SANKARIIN JA HÄNEN SYNTYMÄSEUTUUNSA
-
-
-Picardien ja Soisonnaisin rajalla, siinä osassa kansallista maaperää,
-joka Ile-de-Francen nimisenä kuului muinaisten kuninkaittemme
-perintöalueeseen, keskellä puolikuun muotoista alaa, joka
-ulottuessaan etelästä pohjoiseen leviää viidenkymmenen tuhannen
-tynnyrinalan suuruiseen metsään, on Frans I:n ja Henrik II:n
-istuttaman tavattoman laajan puiston suojassa Villers-Cotteretsin
-pieni kaupunki. Tämä kaupunki on kuuluisa siitä, että siellä syntyi
-Charles Albert Demoustier; kertomuksemme alkaessa hän täällä
-kirjoitti, aikakautensa kauniiden naisten iloksi "Kirjeitä Emilielle
-jumalaistarustosta", joita kiihkeästi luettiin sitä mukaa kuin ne
-ilmestyivät.
-
-Lisätkäämme tämän pienen runollisen kaupungin mainetta, kaupungin,
-jolle sen pilkkaajat itsepintaisesti tahtovat antaa kauppalan nimen,
-vaikkakin siinä on kuninkaallinen linna ja kaksituhatta neljäsataa
-asukasta, lisätkäämme sen runollista mainetta sillä huomautuksella,
-että se on kahden penikulman [Ranskan penikulma oli noin
-puoliviidettä km. -- _Suom._] päässä Laferté-Milonista, missä syntyi
-Racine, ja kahdeksan penikulman päässä Château-Thierrystä, missä La
-Fontaine näki päivänvalon.
-
-Ottakaamme huomioon sekin, että "Britannicuksen" ja "Athalien"
-kirjoittajan äiti oli kotoisin Villers-Cotteretsista.
-
-Palatkaamme sen kuninkaalliseen linnaan ja kaupungin kahteentuhanteen
-neljäänsataan asukkaaseen.
-
-Kuninkaallisen linnan perusti Frans I, jonka vaakunan salamanterit
-vieläkin koristavat sitä, ja sen valmisti lopullisesti Henrik II,
-jonka nimikirjaimet näkee siellä liittyneinä Katarina di Medicin
-nimikirjaimiin ja Poitiersin Dianan kolmen puolikuun ympäröiminä.
-Kun linna oli tarjonnut suojansa ritarilliselle kuninkaalle ja
-hänen lemmikilleen Estampelle ja sitten Orleansin herttualle Ludvig
-Filipille ja kauniille madame de Montessonille, jäi se melkein
-asumattomaksi jo viimemainitun prinssin kuoltua, sillä hänen poikansa
-Filip, joka myöhemmin sai nimekseen Egalité ["Yhdenvertaisuus". Tämän
-nimen omaksumisella prinssi turvasi itseänsä vallankumousliikkeen
-nostattamalta ylimysvainolta, -- _Suom._], alensi sen prinssillisestä
-asunnosta yksinkertaiseksi metsästyslinnaksi.
-
-Tiedetään, että Villers-Cotteretsin linna ja metsä kuuluivat siihen
-lahjoitukseen, jonka Ludvig XIV antoi veljelleen, kun tämä, Anna
-Itävaltalaisen nuorempi poika, meni naimisiin kuningas Kaarle II:n
-sisaren, Englannin Henrietten kanssa.
-
-Mitä tulee noihin kahteentuhanteen neljäänsataan asukkaaseen, joista
-olemme luvanneet - antaa lukijoillemme tietoja, niin he esiintyivät
--- samoin kuin kaikkialla muuallakin, missä on koolla kaksituhatta
-neljäsataa asukasta -- ryhmityksinä.
-
-1:ksi. Aatelisia, jotka viettivät kesänsä lähellä olevissa linnoissa
-ja talvensa Pariisissa, ja jotka matkiakseen prinssejä pitivät
-kaupungissa ainoastaan sellaista huoneistoa, johon poikettiin.
-
-2:ksi. Porvareita, joiden nähtiin, oli ilma millainen tahansa,
-lähtevän asunnostaan sateenvarjo kainalossa mennäkseen joka päivä
-kävelemään leveälle kaivannolle asti, joka erotti puiston metsästä.
-Tämä kaivanto oli noin neljännespenikulman päässä kaupungista, ja
-se oli saanut nimekseen Haha, ehkä sen vuoksi, että tämä huudahdus
-pääsi hengenahdistusta sairastavien asukkaitten povesta heidän
-huomatessaan, etteivät he olleet liikoja hengästyneet käveltyään näin
-pitkän matkan.
-
-3:ksi. Työväkeä, joka raatoi kaiken viikkoa, eikä voinut muulloin
-kuin sunnuntaisin lähteä tuolle kävelylle, josta varakkaammat
-kansalaiset saivat nauttia joka päivä.
-
-4:ksi. Muutamia kurjia köyhiä olentoja, joilla ei ollut edes vapaata
-sunnuntaita; palveltuaan viikon kuusi päivää aatelisia, porvareita
-tai käsityöläisiä he menivät seitsemäntenä päivänä tuuheaan metsään
-kokoamaan kuivuneita puita tai oksia, jotka myrsky, tuo metsien
-viikatemies, jolle tammetkin olivat vain kuin korsia, oli heitellyt
-prinssin suurenmoisiin lahjoitusmaihin kuuluvaan tummaan ja kosteaan
-metsään.
-
-Jos Villers Cotterets (_Villerii ad Cotiam-Retiase_) [Kuvattu
-pikkukaupunki on Dumas'n syntymäseutu, jota hän vanhojen muistojen
-vallassa mielellään esittelee teoksissaan. -- _Suom._] olisi
-onnettomuudekseen ollut niin kuuluisa kaupunki, että muinaistutkijat
-olisivat seuranneet sen kehitysjaksoja kylästä kauppalaksi ja
-kauppalasta kaupungiksi, joka viimemainittu aste oli riidanalainen,
-niinkuin olemme maininneet, niin he varmaankin olisivat tehneet
-sen huomion, että kylä oli alussa kaksi riviä asumuksia molemmin
-puolin sitä tietä, joka johtaa Pariisista Soissonsiin. Sitten he
-olisivat lisänneet, että kun kylä oli kauniin metsän laidassa,
-oli sinne tullut lisää asukkaita, uusia teitä oli tehty johtamaan
-niihin paikkoihin, joiden kanssa kylän täytyi olla yhteydessä,
-päättyen paikkaan, joka luonnollisesti muuttui keskustaksi ja jolle
-annettiin nimeksi Tori, avoin tila, jonka ympärille olivat nousseet
-kauppalaksi muuttuneen kylän kauneimmat rakennukset. Tämän torin
-keskellä on nykyään suihkulähde, jota koristaa neljä aurinkokelloa.
-Muinaistutkijat olisivat myös määränneet ajan, milloin vaatimattoman
-kirkon viereen alkoivat nousta tuon avaran linnan muurit, joka oli
-tulos kuninkaan viimeisestä oikusta. Tämä linna oli alkujaan vuoroin
-kuninkaallisena ja prinssillisenä asumuksena, kunnes se meidän
-päivinämme on muutettu Seinen prefektikunnan synkäksi ja rumaksi
-köyhäinhuoneeksi.
-
-Mutta siihen aikaan, jolloin kertomuksemme alkaa, eivät
-kuninkaalliset asumukset, vaikka olivatkin jo ränsistyneet, olleet
-vielä vaipuneet niin syvälle kuin meidän päivinämme, ja vaikka
-linnassa ei enää asunutkaan prinssi, niin eivät siellä vielä
-majailleet ainakaan kerjäläiset. Se oli yksinkertaisesti tyhjillään,
-siellä asuivat vain ne henkilöt, jotka olivat sen hoitamiseksi
-välttämättömiä; näiden joukossa mainittakoon portinvartija,
-palomestari ja kappalainen. Tämän tavattoman suuren rakennuksen
-ikkunoista oli osa puistoon, osa eräälle toiselle torille päin,
-jota ylväästi sanottiin linnatoriksi; ne olivat suljetut, ja tämä
-seikka teki elottoman näköiseksi torin, jonka toisessa laidassa
-sijaitsevasta rakennuksesta lukija kai sallii meidän lausua muutamia
-sanoja.
-
-Se oli pieni rakennus, josta ei näkynyt muuta kuin takimmainen osa.
-Mutta niinkuin muutamissa henkilöissäkin on asian laita, oli tässäkin
-selkäpuoli edullisin. Rakennuksen julkisivussa joka oli kaupungin
-valtaväylän, Soissons-kadun puolella, oli kömpelökaarinen portti,
-joka oli kahdeksantoista tuntia vuorokaudesta tiukasti suljettuna,
-mutta rakennuksen vastakkainen puoli teki iloisen ja miellyttävän
-vaikutuksen. Tämä johtui siitä, että sillä puolella oli puutarha,
-ja sen muurien ylitse kohosivat kirsikka-, omena- ja päärynäpuiden
-latvat, ja pienen, puutarhasta torille johtavan portin molemmin
-puolin oli kaksi vuosisatoja vanhaa akaasiaa, jotka levittivät
-tuuheat oksansa muurin yli ja keväisin siroittivat laajan alueen
-täyteen tuoksuvia kukkia.
-
-Tämä talo kuului linnan kappalaiselle. Hän hoiti virkaansa
-ruhtinaallisessa kirkossa, missä joka sunnuntai luettiin messu,
-vaikka linnassa ei ketään asunutkaan. Hänellä oli lisäksi pieni
-eläke, johon oli liitetty erikoisena suosionosoituksena kaksi
-opintorahaa: toinen Plessisin kouluja varten, toinen Soissonsin
-seminaaria varten. Ymmärtäähän, että Orléansin suku kustansi nämä
-opintorahat; seminaarirahaston oli perustanut sijaishallitsijan poika
-ja koulurahaston prinssin isä. Lasten vanhemmat panivat erikoisesti
-huomionsa näihin apurahoihin, ja oppilaat joutuivat niiden vuoksi
-epätoivoon, sillä he saivat niiden tähden kirjoittaa ylimääräisiä
-aineita joka torstai.
-
-Oli torstai heinäkuussa 1789; päivä oli jokseenkin synkkä, sillä
-myrskyinen tuuli puhalsi lännestä itään, riisti äsken mainitsemiltani
-akaasioilta niiden keväisen, puhtaan puvun ja lennätteli kesän
-ensimmäisen helteen jo kellastamia pikku lehtiä. Oli kauan aikaa
-aivan hiljaista, kuului vain, kuinka kuivat lehdet kahisivat pitkin
-toria ja varpunen visersi ahdistellessaan pitkin maata kärpäsiä, kun
-kaupungin teräväkärkisen, kiviliuskoilla katetun kirkontornin kello
-löi yksitoista.
-
-Heti kaikui hurraahuuto, niin voimakas kuin sen olisi karjaissut
-kokonainen ulaanirykmentti, ja sitä seurasi kohina, joka muistutti
-virran syöksymistä kalliolta kalliolle. Molempien akaasioiden välissä
-oleva portti aukeni tai oikeammin sanoen paukahti selälleen, ja siitä
-säntäsi lapsilauma, joka virtasi torille, missä heti nähtiin viisi
-kuusilloista ja meluavaa ryhmää; yksi oli kehänä, jonka sisällä
-pyöritettiin hyrriä, toinen hyppäsi ruutua, piirrettyään neliöt
-liidulla maahan, kolmas ryhmä kaivoi säännöllisen välimatkan päähän
-kuoppia, joihin pysähtyessään pallot tuottivat voiton tai tappion
-niille, jotka olivat palloja heittäneet.
-
-Sillä välin kun nämä pelaavat koululaiset, joille torin varrella
-asuvat naapurit olivat antaneet heittiöiden arvonimen, ja joiden
-vaatteiden polvet olivat kuluneet ja takkien kyynärpäissä oli
-reikiä, pysähtyivät torille, sillaikaa ne oppilaat, joita kiitettiin
-siivoiksi ja jotka akkojen puheitten mukaan olivat vanhempainsa
-ilo ja ylpeys, erottautuivat suuresta joukosta ja astelivat vasu
-kainalossa niin hitaasti, että arvasi heidän kaihomielin jättävän
-toisten leikit, kotiaan kohden, missä heitä odotti leivos tai namu
-palkaksi siitä, että he olivat luopuneet torille jääneiden iloista.
-Näiden takit oli melkein ehjät ja heidän housunsa tavallisesti
-moitteettomassa asussa, mikä seikka yhdessä heidän siivoutensa
-kanssa herätti pilkanhalua jopa vihaakin huonommin puetuissa ja
-kasvatetuissa koulutovereissa.
-
-Lukuunottamatta näitä kahta lajia oppilaita, joita olemme sanoneet
-pelaaviksi ja siivoiksi oppilaiksi, oli kolmaskin ryhmä, jota
-nimitämme laiskoiksi oppilaiksi. He eivät juuri milloinkaan lähteneet
-toisten kanssa torille pelaamaan eivätkä kulkeneet kotiaankaan,
-koska tämä onneton ryhmä oli melkein aina joutunut "istumaan". Tämä
-merkitsee sitä, että sillä välin kun heidän toverinsa suoritettuaan
-käännökset ja kirjoitukset pyörittivät hyrriään tai mutustelivat
-leivoksiaan, he saivat jäädä koulupenkeilleen tai pulpettiensa ääreen
-suorittaakseen välitunneilla kirjoitukset ja käännökset, joita
-eivät oppituntien aikana olleet saaneet valmiiksi -- ellei heidän
-syyllisyytensä ollut niin suuri, että saivat maistaa raippaa, vitsaa
-tai tukistusta.
-
-Jos olisi kulkenut sitä tietä, jota myöten oppilaat lähtivät
-koulustaan, päinvastaiseen suuntaan, olisi ensiksikin joutunut
-tielle, joka vei hedelmäpuutarhan ohitse, päättyäkseen suureen
-pihaan, missä väliaikoina oleskeltiin. Jos olisi tullut tähän
-pihaan, olisi kuullut voimakkaan ja pontevan äänen portaiden
-yläpäästä ja nähnyt koulupojan, joka meidän on puolueettomana
-historioitsijana pakko sijoittaa kolmanteen, siis laiskojen luokkaan,
-rientävän portaita alas, heiluttaen hartioitaan samalla tapaa kuin
-aasit tekevät heittäessään ratsastajan selästään tai koulupojat
-karkoittaakseen patukan kirvelyn.
-
-"Sinä senkin pakana, senkin kirottu!" huusi ääni, "senkin käärme,
-mene tiehesi, lähde pois! _Vade! Vade!_ [Mene! Mene! -- _Suom._]
-Muista, että olen kolmen vuoden ajan ollut kärsivällinen, mutta
-että on olemassa vintiöitä, jotka saisivat taivaallisen isänkin
-kärsivällisyyden loppumaan. Nyt tämä saa jo loppua, kokonaan loppua.
-Ota oravasi, ota sammakkosi, ota sisiliskosi, ota silkkimatosi,
-ota kuoriaisesi ja palaa tätisi luo, palaa setäsi luo, jos sinulla
-sellainen on, mene vaikka hiiteen, kunhan vain en enää joudu sinua
-näkemään! _Vade! Vade!_"
-
-"Hyvä herra Fortier, antakaa minulle anteeksi", kuului portailta
-rukoileva ääni. "Kannattaako teidän kiivastua yhden pienen lausevian
-ja muutaman kielivirheen tähden, joiksi niitä sanotte!"
-
-"Kolme lausevikaa ja seitsemän kielivirhettä kaksikymmentäviisi riviä
-pitkässä kirjoituksessa!" huusi yhä kiivaammin äreä ääni.
-
-"Sattui sillä tavoin tänään, herra apotti, tunnustan sen kyllä, mutta
-torstai on aina onnettomuuspäiväni. Jos huomenna kirjoitukseni olisi
-hyvä, niin ettekö antaisi anteeksi tämänpäiväistä huonoa onneani?
-Ettekö antaisi, herra apotti?"
-
-"Kolmena vuotena olet aina ainekirjoituspäivänä vastannut minulle
-samalla lailla, senkin laiskuri! Ja tutkinto on määrätty marraskuun
-ensimmäiseksi päiväksi, ja minä olen tätisi Angéliquen pyynnöstä
-asettanut sinut ehdokkaaksi Soissonin vapaaksi tullutta opintorahaa
-varten. Aivanhan häpeisin silmät päästäni, kun näkisin oppilaani
-tulevan hyljätyksi ja kuulisin julistettavan: Ange Pitou on aasi,
-_Angelus Pitovius asinus est_."
-
-Rientäkäämme sanomaan, jotta lukijan mielenkiinto oikealla tavalla
-kohdistuisi häneen, että Ange Pitou, jonka nimen apotti näin oivalla
-tavalla käänsi latinankieliseksi, on tämän kertomuksen päähenkilö.
-
-"Hyvä herra Fortier, rakas opettaja!" vastasi oppilas epätoivoissaan.
-
-"Minäkö sinun opettajasi!" kiivaili apotti suuttuneena tällaisesta
-nimityksestä. "Jumalan kiitos, en ole enää sinun opettajasi yhtä
-vähän kuin sinäkään olet oppilaani. Minä hylkään sinut, en tunne
-sinua enää. Soisin, etten koskaan olisi sinua nähnyt. Kiellän sinua
-mainitsemasta nimeäni, edes tervehtimästäkään. _Retro_, onneton,
-_retro_!" [Poistu! -- _Suom._]
-
-"Herra apotti", jatkoi Pitou-poloinen, joka näytti koettavan kaikin
-tavoin olla joutumatta riitoihin opettajansa kanssa, "herra apotti,
-minä rukoilen, älkää lakatko suosimasta minua yhden puutteellisen
-ainekirjoituksen vuoksi."
-
-"Ahaa", sanoi apotti, joka oli joutunut suunniltaan kuullessaan
-tämän viimeisen rukouksen ja tullen neljä askelmaa alaspäin, Ange
-Pitoun samalla kertaa peräytyessä portaiden neljä viimeistä askelmaa
-pihalle, "ahaa, sinä turvaudut logiikkaan, kun et osaa ainetta
-kirjoittaa! Sinä koettelet, kuinka pitkälle kärsivällisyyteni menee,
-kun et osaa erottaa laatusanaa teonsanasta!"
-
-"Herra apotti, tehän olette ollut minulle niin hyvä", vastasi
-kielivirheitten tekijä, "teidän ei tarvitse muuta kuin virkkaa sana
-piispalle, joka kuulustelee meitä."
-
-"Minäkö, onneton, valehtelisin vastoin omaatuntoani!"
-
-"Siinä tekisitte hyväntyön, herra apotti, ja Jumala antaisi sen
-teille anteeksi."
-
-"Ei koskaan, ei koskaan!"
-
-"Ja kukapa tietää, ehkä tutkijat eivät olekaan minun suhteeni sen
-ankarampia kuin rintaveljeni Sebastien Gilbertin suhteen kun hän
-viime vuonna kilpaili Pariisin opintorahasta. Hän se vasta tekikin
-kielivirheitä. Luojan kiitos, vaikka oli vasta kolmentoista vanha ja
-minä olen jo seitsemäntoista."
-
-"Tämä on toden totta typerää", päivitteli apotti astuessaan portaita
-alas ja tullen vuorostaan näkyviin patukka kädessään, Pitoun pitäessä
-itsensä ja opettajan välillä saman etäisyyden. "Niin, minä sanon,
-että tämä on typerää", lisäsi hän pannen käsivartensa ristiin ja
-katsoen yrmeästi oppilaaseensa. "Tämä on siis tulos dialektiikan
-opetuksesta! Senkin pässinpää, näinkö sinä muistat säännön: _Noti
-minora, loqui majora volens_. Juuri sen vuoksi, että Gilbert oli
-sinua nuorempi, annetaan neljäntoista vanhalle anteeksi enemmän kuin
-sinulle, kahdeksantoistavuotiaalle tyhmeliinille."
-
-"Aivan oikein, ja senkin vuoksi, että hänen isänsä on herra Honoré
-Gilbert, joka saa vuotuisia korkoja maa-alueistaan yksistään
-Pilleleuxin tasangolla kahdeksantoista tuhatta livreä", vahtasi
-järkeilevä poika surkealla äänellä.
-
-Apotti Fortier katsoi Pitouhun suu supussa ja otsaa rypistäen.
-
-"Nyt et ole yhtä typerä kuin äsken", mutisi hän oltuaan hetken vaiti
-ja tarkasteltuaan poikaa... "Mutta tämä on vain todenmukaista eikä
-todistettua. _Species, non autem corpus_."
-
-"Jospa olisin sellaisen miehen poika, jolla on kahdeksantoista
-tuhannen markan vuotuiset korkotulot!" jatkoi Ange Pitou huomattuaan
-vastauksensa vaikuttaneen opettajaan.
-
-"Mutta sitä et ole. Sensijaan olet vähätietoinen, niinkuin se
-houkkio, josta Juvenalis puhuu; lause on pakanallinen" -- apotti
-teki ristinmerkin -- "mutta yhtä kaikki sattuva. _Arcadius juvenis_.
-Voinpa lyödä vetoa, ettet edes tiedä, mitä merkitsee _Arcadius_?"
-
-"Totta kai, arkadialainen", vastasi Ange Pitou suoristaen ylpeänä
-vartalonsa.
-
-"Mitä muuta vielä?"
-
-"Mitäkö muuta?"
-
-"Arkadia oli seutu, missä oli paljon aaseja, ja muinaisaikoina
-merkitsi _asinus_ samaa kuin _stultus."_
-
-"En ole tahtonut selittää asioita sillä tavalla", vastasi Pitou,
-"sillä en voinut uskoa, että arvoisan opettajani vakava mieli
-alistuisi ivaan."
-
-Apotti Fortier katsoi häneen toistamiseen yhtä tiukasti kuin äskenkin.
-
-"Kautta kunniani", mutisi hän hiukan heltyen kuullessaan oppilaansa
-imartelevan lauseen, "toisinaan voisi uskoa, ettei tuo taulapää
-olekaan niin typerä kuin miltä hän näyttää."
-
-"Hyvä herra apotti", sanoi Pitou, joka ei tosin ollut kuullut
-opettajansa sanoja, mutta oli hämmästyksekseen huomannut armeliaan
-ilmeen palanneen opettajansa kasvoille, "antakaa minulle anteeksi,
-niin saatte nähdä, kuinka kauniin ainekirjoituksen laadin huomenna."
-
-"Olkoon niin", sanoi apotti pistäen välirauhan merkiksi patukan
-vyöhönsä ja lähestyen Pitouta, joka opettajansa rauhaa harrastavan
-liikkeen huomatessaan jäi paikalleen.
-
-"Oi, kiitos, kiitos!" huudahti oppilas.
-
-"Odotahan vielä, äläkä heti paikalla kiitä. Minä annan sinulle
-anteeksi, mutta yhdellä ehdolla."
-
-Pitou painoi päänsä kumaraan, ja koska kaikki riippui apotin
-mielisuosiosta, odotti hän alistuvaisena.
-
-"Nimittäin että vastaat virheettömästi sinulle tekemääni kysymykseen."
-
-"Latinaksiko?" kysyi Pitou levottomana.
-
-"_Latine_", vahvisti opettaja.
-
-Pitou huokasi syvään.
-
-Syntyi hetkisen kestävä vaitiolo, jona aikana linnan torilla
-leikkivien koululaisten iloiset huudot kuuluivat Ange Pitoun korviin.
-Hän huokasi toistamiseen vielä syvempään.
-
-"_Quid virtus? Quid religio_?" kysyi apotti.
-
-Nämä opettajan ponnekkaasti lausumat sanat kaikuivat Pitou-raukan
-korvissa kuin tuomiopäivän enkelin torventoitotus. Hänen silmänsä
-himmenivät, ja sinä hetkenä hän pinnistäessään ajatuksiansa käsitti,
-että ihminen voi tulla hulluksi.
-
-Mutta vaikka tämä aivotoiminta olikin hyvin voimakas, ei se
-johdattanut mihinkään tulokseen, ja vastaus viipyi tavattoman kauan.
-Kuului pitkällinen tohiseva ääni, kun kysyjä hitaasti veti nuuskaa
-nenäänsä.
-
-Pitou huomasi, että hänen täytyi kiiruhtaa loppuun.
-
-"_Nescio_", sanoi hän, toivoen saavansa tietämättömyytensä anteeksi
-tunnustaessaan sen latinankielellä.
-
-"Etkö tiedä mitä on hyve!" huudahti apotti tukehtumaisillaan
-raivosta. "Etkö tiedä, mitä on uskonto!"
-
-"Kyllä minä siihen osaan vastata", sanoi Ange, "mutta en latinaksi."
-
-"Mene siis Arkadiaan, _juvenis!_ Kaikki on meidän välillämme
-loppunut, senkin epatto!"
-
-Pitou oli niin masentunut, ettei osannut paeta, vaikka apotti veti
-patukan vyöstänsä yhtä arvokkaasti kuin sotapäällikkö paljastaisi
-miekan huotrasta taistelun alkaessa.
-
-"Mutta miten minun sitten käy?" kysyi poikaparka käsiensä riippuessa
-hervottomina. "Miten minun sitten käy, ellen pääsekään seminaariin?"
-
-"Käyköön kuinka tahansa, se on minusta, hitto vieköön, yhdentekevää."
-
-Kunnon apotti oli niin kiukuissaan, että melkein kirosi.
-
-"Mutta ettekö siis tiedä, että tätini jo täydesti uskoo näkevänsä
-minut pappina."
-
-"Siinä tapauksessa hän saa tietää, ettet kelpaa valmistautumaan edes
-suntioksi."
-
-"Mutta, herra Fortier..."
-
-"Minä käsken sinua lähtemään; _limina linguae_."
-
-"Olkoon siis niin!" sanoi Pitou kuin mies, joka tekee tuskallisen
-päätöksen, mutta tekee sen kuitenkin. "Saanko viedä mukanani
-pulpettini?" kysyi hän toivoen, että sinä väliaikana apotin sydän
-ennättäisi lauhtua hellemmäksi.
-
-"Tietysti", lupasi apotti. "Ja kaikki, mitä se sisällänsä pitää."
-
-Pitou nousi surkeana portaita ylös, sillä luokkahuone oli toisessa
-kerroksessa. Hän tuli huoneeseen, missä noin neljäkymmentä oppilasta
-oli ollut tekevinään työtä ison pöydän ääressä, kohotti varovaisesti
-pulpettinsa kantta, nähdäkseen olivatko kaikki hänen hoidokkinsa
-tallella. Hän tarttui pulpettiinsa huolellisesti, suojellakseen
-vaalimiansa eläviä, ja läksi hitaasti astelemaan käytävää pitkin.
-
-Portaiden ylipäässä odotti apotti Fortier käsi ojolla näyttäen
-patukalla portaita kohti.
-
-Hänen täytyi mennä tästä vaarallisesta ahtaasta paikasta. Ange
-kyyristyi niin pieneksi ja nöyräksi kuin mahdollista. Se ei estänyt,
-että hän sai viimeisen läimäyksen siitä aseesta, jonka avulla
-apotti Fortier oli kasvattanut parhaimmat oppilaansa. Vaikka sitä
-oli käytetty Ange Pitoun suhteen enemmän ja voimakkaammin kuin
-toisten, ei se hänessä ollut saanut aikaan kovinkaan kehuttavia
-tuloksia, kuten olemme huomanneet. Ange Pitoun kuivatessa viimeisen
-kyynelen silmästään ja astellessa Pleuxin kaupunginosaa kohden,
-missä hänen tätinsä asui, puhukaamme hiukan hänen ulkomuodostaan ja
-menneisyydestään.
-
-
-
-
-II
-
-TODISTETAAN, ETTÄ TÄTI EI AINA OLE YHTÄ HYVÄ KUIN ÄITI
-
-
-Louis-Ange Pitoun oli, niinkuin hän keskustelussaan apotti Fortierin
-kanssa oli maininnut, kertomuksemme alussa seitsemäntoista ja puolen
-vuoden vanha. Hän oli pitkä ja laiha poika, jolla oli keltainen
-tukka, punaiset posket ja taivaansiniset silmät. Tuore ja viaton
-nuoruus hehkui hänen suurehkon suunsa huulilla, ja kun hän ne avasi
-oikein selälleen, näkivät kaikki ne, joiden kanssa hän joutui
-syömään, kaksi riviä isoja, perin kirkkaita hampaita. Pitkien,
-luisevien käsivarsien päässä oli lujarakenteiset kourat, jyhkeät
-kuin kurikat. Sääret olivat hiukan köyrät, polvesta pikkulapsen
-pään kokoiset, ja näkyivät selvästi tiukkojen mustien housujen
-läpi. Jalat olivat isot, mutta kuitenkin mukavasti saaneet sijansa
-vasikannahkakengissä, jotka punersivat paljosta käyttämisestä. Hänen
-yllään oli ruskeasta palttinasta tehty mekko, joka oli puoliksi
-takki, puoliksi pusero. Tällaiselta näytti puolueettomasti ja
-tarkalleen kuvattuna apotti Fortierin entinen oppilas.
-
-Nyt meidän on vielä kuvattava hänen luonnettansa.
-
-Ange Pitou jäi orvoksi kahdentoista ikäisenä; silloin hän
-onnettomuudekseen menetti äitinsä, jonka ainoa lapsi hän oli. Isä
-oli kuollut ennen kuin poika vielä oikein pystyi ajattelemaankaan,
-ja kun äiti-raukka jumaloi Ange Pitouta, sai tämä tehdä oman
-mielensä mukaan kaikessa. Täten oli hänen ruumiillinen kehityksensä
-ollut oivallinen, mutta henkinen puoli oli saanut jäädä syrjään.
-Ollen syntynyt kauniissa Haramontin kylässä, penikulman päässä
-kaupungista, metsän keskellä, hän heti ensimmäisillä retkillään alkoi
-tutkistella kotiseutunsa metsää ja käydä sotaa siellä asustavia
-eläimiä vastaan. Kun hänen lahjansa täten olivat kohdistuneet
-yhteen ainoaan suuntaan oli Ange Pitou kymmenen vanhana erinomainen
-salakyttä ja ensiluokkainen linnunpyytäjä. Ja tämän kaiken hän
-oli oppinut itsestään kenenkään opastamatta, ohjaajanaan vain se
-oma voima ja vaisto, jonka luonto antaa metsän keskellä asuvalle
-ja joka ominaisuus näyttää olevan osa siitä lahjasta, jonka se
-antaa eläimille. Senvuoksi hän tiesikin kaikki hirvien ja jänisten
-kulkutiet. Kolmen penikulman laajuudelta hän tunsi jokaisen
-suosilmän, ja kaikkialla näkyi hänen käyräpuukkonsa jälkiä, kun hän
-oli taitellut sopivia oksia pyydyksiään varten. Taukoamatta ollen
-näissä erikoisissa puuhissa hän oli kehittynyt ylen eteväksi omalla
-alallaan.
-
-Kun hänellä oli pitkät käsivarret ja vahvat polvet, joiden avulla
-hän jaksoi kiivetä paksuimpiakin runkoja myöten, kapusi hän
-korkeimpiinkin puihin etsimään linnunpesiä niin nokkelasti ja
-varmasti, että toverit häntä ihailivat, ja jos hän olisi asunut
-lähempänä päiväntasaajaa, niin apinat olisivat häntä kunnioittaneet
-sen taidon vuoksi, jonka hän oli saavuttanut erikoisessa
-linnunmetsästyksessä, joka aikuisiakin suuresti miellyttää.
-Metsästäjä houkuttelee linnut ansoilla varustettuun puuhun ja
-matkii äänellä närhiä tai huuhkajaa, joita muu lintumaailma yleensä
-kovasti vihaa. Jokainen rastas, tiainen, sirkku lentää kiiruimman
-kautta nokkiakseen höyhenen vihollisestaan ja useimmissa tapauksissa
-paneekin oman henkensä vaaraan. Pitoun toverit käyttivät oikeata
-huuhkajaa tai närhiä tai erikoista pilliä, jonka avulla voivat
-mitenkuten matkia näiden lintujen ääntä. Mutta Pitou halveksi näitä
-keinoja ja tällaisia valmisteluja. Hän turvautui omiin keinoihinsa
-ja viritti ansan käyttäen luonnonlahjojaan. Suullaan hän matki noita
-huutoja, joiden avulla hän houkutteli toiset linnut, jopa samaan
-lajiinkin kuuluvat, ne kun pettyivät kuullessaan nämä huudot, sillä
-ne olivat siksi hyvin matkittuja.
-
-Suolla pyydystäessään Pitou käytti "aasinsiltaa", ja epäilemättä hän
-olisi kokonaan halveksinut tämän taiteellista valmistamista, ellei
-se pyydyksenä olisi tuottanut runsaasti. Vaikka hän halveksikin
-tätä liian helppoa metsästystapaa, eivät kuitenkaan etevimmätkään
-pyydystäjät osanneet yhtä hyvin kuin hän peittää ruohoilla liian
-suurta lammikkoa, kunnes se oli vireessä, kuten metsästäjänkielellä
-sanotaan. Kukaan ei osannut Pitoun tavoin asettaa ansaansa sellaiseen
-kaltevaan asemaan, ettei viekkainkaan lintu päässyt juomaan sen
-ylitse tai alitse. Eikä kellään ollut niin varmaa kättä eikä niin
-tarkkaa silmää kaataessaan risiiniöljyä ja liimaa yhteen, jotta siten
-syntyvä pyydystysliima ei tullut liian veteläksi tai liian tahmeaksi.
-
-Kun ihmistä arvostellaan hänen lahjojensa perusteella, muuttuu tämä
-arvonanto sen mukaan, missä kulloinkin ollaan. Haramontin kylässä,
-talonpoikien keskuudessa, jotka olivat tottuneet saamaan enemmän
-kuin puolet elinkeinoistaan suorastaan luonnolta ja vaistomaisesti
-vihasivat sivistystä, nautti Pitou siksi suurta kunnioitusta, että
-äiti ei voinut ajatellakaan poikansa joutuneen väärille teille ja
-oivaltaa, että suurilla rahasummilla hankittava kasvatus ei ollut
-samaa, jonka Pitou kaikesta koulutuksesta vapaana itse hankki
-itselleen.
-
-Mutta kun tämä kunnon nainen sairastui, kun hän tunsi kuoleman
-saapuvan, kun hän käsitti jättävänsä lapsensa yksinään maailmaan,
-silloin hän alkoi epäillä ja rupesi etsimään tukea vastaiselle
-orvolle. Hän muisti silloin, että kymmenen vuotta aikaisemmin
-oli muuan nuori mies keskellä yötä kolkuttanut hänen ovelleen
-sylissään vastasyntynyt lapsi, jonka hoitamista varten hän jätti
-jokseenkin suuren rahamäärän, ja toinen vieläkin suurempi oli
-uskottu Villers-Cotteretsissa asuvan asianajajan huostaan. Tästä
-salaperäisestä nuoresta miehestä hän ei alussa tiennyt mitään nimitä
-kuin että hänen nimensä oli Gilbert. Mutta kolme vuotta sitten hän
-näki tämän saman miehen uudelleen ilmestyvän. Silloin hän oli noin
-kahdenkymmenenseitsemän vuoden vanha mies, jonka käytös oli jäykkä,
-sanat tarkoin punnitut ja esiintyminen alussa hiukan kylmäkiskoista.
-Mutta tämä päällimmäinen jääkuori katosi, kun hän näki lapsensa, sai
-nähdä hänet kauniina, terveenä ja hymyilevänä, kasvatettuna hänen
-tahtonsa mukaan luonnon keskellä. Silloin hän puristi kunnon naisen
-kättä ja sanoi hänelle vain:
-
-"Hädän tullen turvautukaa minuun."
-
-Sitten hän oli ottanut poikansa, tiedustellut tietä Ermenonvilleen,
-poikansa seurassa käynyt Rousseaun haudalla ja palannut sitten
-Villers-Cotteretsiin. Kun hän siellä varmaankin mieltyi seudun
-raikkaaseen ilmaan ja kuuli asianajajan kautta hyvää apotti Fortierin
-koulusta, jätti hän pikku Gilbertin tämän kunnon miehen huostaan,
-jonka filosofoivaan luonteeseen hän heti oli mieltynyt, sillä tähän
-aikaan oli filosofoiminen niin voimaperäistä, että se oli päässyt
-tunkeutumaan kirkonmiestenkin piiriin.
-
-Senjälkeen hän läksi Pariisiin jättäen osoitteensa apotti Fortierille.
-
-Pitoun äiti tiesi kaikki nämä seikat. Kuoleman hetkellä hän muisti
-nämä sanat: "Hädän tullen turvautukaa minuun" Heti hänen ajatuksensa
-kirkastuivat. Ehkä sallimus oli tämän kaiken näin järjestänyt, jotta
-pikku Pitou löytäisi enemmän kuin mitä hän kadotti. Hän kutsutti
-luoksensa papin, koska hän ei itse osannut kirjoittaa. Pappi
-kirjoitti, ja samana päivänä kirje vietiin apotti Fortierille, joka
-liitti siihen osoitteen ja joudutti sen postiin.
-
-Se tapahtuikin viime hetkessä, sillä kaksi päivää sen jälkeen Pitoun
-äiti kuoli.
-
-Pitou oli vielä liian nuori käsittääkseen tappionsa koko laajuuden.
-Hän itki, ymmärtämättä ikuista eroa, nähdessään äitinsä kylmänä,
-kelmeänä ja murtuneena. Vaistomaisesti hän käsitti, että kodin hyvä
-henki oli lentänyt pois, että äidin poistuttua koti kävi autioksi
-ja vieraaksi. Hän ei käsittänyt, millaiseksi hänen tulevaisuutensa
-muodostuisi; ei hän edes käsittänyt, mitä hänen seuraavana päivänä
-oli tehtävä. Kun hän oli saattanut äitinsä hautaan, kun multa oli
-luotu arkulle, kun kumpu oli pyöristetty, istui hän haudan partaalle,
-ja vaikka häntä kuinkakin kehoitettiin poistumaan hautuumaalta,
-vastasi hän kaikkeen pudistamalla päätänsä ja sanoen, ettei hän
-koskaan ollut jättänyt äitiään, Madeleinea, ja että hän siis tahtoi
-jäädä sinne, missä tämä oli.
-
-Hän vietti koko sen päivän ja seuraavan yön haudan ääressä.
-
-Täältä hänet kunnon tohtori, -- olemmeko sanoneet, että Pitoun
-vastainen suosija oli lääkäri? -- täältä kunnon tohtori hänet löysi,
-kun hän käsittäen, mihin kaikkeen tehty lupaus hänet velvoitti,
-saapui pari vuorokautta kirjeen lähettämisen jälkeen.
-
-Ange oli ollut hyvin pieni, kun hän ensi kertaa näki tohtorin. Mutta
-jättäväthän kaikenmoiset seikat nuoreen mieleen usein ikuisesti
-säilyviä vaikutelmia, olihan tuon salaperäisen nuoren miehen
-käynti jättänyt jotakin hänen kotiinsa. Olihan hän jättänyt sinne
-tuon pienen lapsen ja sen ohella vaurautta. Joka kerta kun Ange
-kuuli äitinsä mainitsevan Gilbertin nimen, lausui hän sen melkein
-ihaillen. Kun Gilbert oli uudelleen ilmestynyt taloon, vakiintuneena
-miehenä ja käyttäen tohtorin arvonimeä, -- kun hän entisten hyvien
-töittensä lisäksi vielä lupasi auttaa tulevaisuudessakin, arveli
-Pitou, nähdessään äitinsä kiitollisuuden, että hänenkin oli oltava
-kiitollinen, ja äitiään matkien hän oli sopertanut olevansa ikuisesti
-kiitollinen ja säilyttävänsä muiston tohtorista. Tämän tähden hän
-heti, kun huomasi tohtorin hautuumaan portin takaa ja näki hänen
-lähestyvän ruohottuneiden hautojen ja kaatuneitten ristien lomitse,
-tunsi miehen, nousi ja meni tohtoria vastaan; sillä hän ymmärsi,
-ettei hän voinut vastata kielteisesti miehelle, joka sillä tavalla
-saapui hänen luokseen äidin kehoituksesta. Hän ei siis vastustellut,
-kääntyi vain katsomaan taakseen ja itki, kun Gilbert talutti hänet
-pois hautuumaalta. Komeat rattaat odottivat portilla. Hän nosti
-pojan vaunuihin, jätti Pitoun asunnon onnettomuuden herättämän
-kunnioituksen turviin ja vei pojan kaupunkiin. Täällä hän meni
-silloiseen komeimpaan hotelliin, jonka nimi oli Dauphin. Heti sinne
-tultuaan hän lähetti sanan räätälille, joka edeltäpäin annettujen
-määräysten mukaan toi valmiita vaatteita mukanaan. Varovaisuuden
-vuoksi hän valikoi pari kolme tuumaa liian pitkät pukineet, syystäkin
-kyllä, sillä sankarillamme oli suuri taipumus kasvamiseen, eikä nämä
-vaatteet sittenkään tainneet sopia pitkäaikaisiksi. Hän läksi sen
-jälkeen pojan kanssa astelemaan sitä kaupunginosaa kohden, jonka nimi
-on Pleux.
-
-Mitä lähemmäksi tultiin tätä kaupunginosaa, sitä hitaammin Pitou
-asteli, sillä hän huomasi joutuvansa tätinsä Angéliquen luo. Vaikka
-hän olikin vain muutaman kerran nähnyt kumminsa -- sillä täti
-Angélique oli antanut Pitoulle hänen runollisen ristimänimensä, --
-niin hänellä oli kuitenkin tästä naisesta hyvin ikävät muistot.
-
-Täti Angélique ei pienimmässäkään määrässä voinut miellyttää Pitoun
-kaltaista lasta, joka oli aina tottunut nauttimaan äitinsä hellää
-hoivaa. Täti Angélique oli tähän aikaan viidenkymmenenviiden ja
-tai -kahdeksan ikäinen vanhapiika. Hän oli surkastunut noudattamalla
-tarkoin uskonnollisia sääntöjä, ja väärin käsitetty hartaus oli
-hänessä kuihduttanut kaikki hellät säälin ja ihmisyyden tunteet,
-kehittäen niiden sijaan ahneutta, joka vain karttui jokapäiväisessä
-seurustelussa tekopyhien akkojen kanssa. Hän ei suorastaan elänyt
-almuilla, vaan myymällä pellavalankoja, joita hän kehräsi rukillaan
-ja vuokraamalla kirkossa tuoleja, minkä oikeuden hän oli saanut
-kirkkoherralta. Tämän lisäksi hän tuon tuostakin sai hurskailta
-ihmisiltä, jotka uskoivat hänen teennäiseen uskonnollisuuteensa,
-lantteja, jotka hän vaihtoi hopearahaksi ja hopearahat viimein
-kultarahoiksi. Nämä kultarahat katosivat, eikä kukaan tiennyt niiden
-olemassaolostakaan eikä aavistanut minne ne hävisivät; raha rahalta
-ne piiloutuivat sen lepotuolin pielukseen, jolla hän työssään istui,
-ja täällä hapuillessaan kultarahat löysivät joukon tovereitaan,
-jotka samalla tavalla kuin nekin olivat yksitellen joutuneet pois
-liikkeestä ja odottivat vain hetkeä, jolloin vanhanpiian kuolema ne
-saattaisi perijän käsiin.
-
-Tämän kunnianarvoisan sukulaisen asuntoa kohden siis tohtori Gilbert
-asteli taluttaen pitkää Pitouta.
-
-Sanoimme pitkää Pitouta, sillä ensimmäisen syntymävuotensa jälkeen
-oli Pitou aina ollut ikäisekseen liian pitkä.
-
-Neiti Rose-Angélique Pitou oli sinä hetkenä, jona ovi aukeni tohtorin
-ja vanhanpiian veljenpojan astuessa sisään, hyvällä tuulella.
-Samalla kertaa kun Haramontin kirkossa vietettiin sielumessua hänen
-kälynsä kuoleman johdosta, oli Villers-Cotteretsin kirkossa häät ja
-ristiäiset, jotenka tuolien vuokrasta oli yhtenä ainoana päivänä
-kerääntynyt kuusi livreä. Neiti Angélique oli sitten vaihtanut rovot
-écuiksi, liittänyt ne kolmeen aikaisemmin vaihdettuun samanlaiseen
-rahaan ja saanut siten vaihdetuksi louisdorin. Tämä kultaraha läksi
-juuri toisten rahojen luo, ja päivä, jona tällainen yhtyminen
-tapahtui, oli tietystikin neiti Angéliquelle juhla.
-
-Hän oli vastikään päättänyt tämän toimituksen, avannut sen ajaksi
-teljetyn oven ja kerran vielä kiertänyt tuolinsa nähdäkseen ilmaisiko
-mikään sinne kätkettyä aarretta, kun tohtori ja Pitou astuivat sisään.
-
-Tällainen kohtaaminen olisi voinut olla liikuttava, mutta siksi
-tarkan huomioidentekijän kuin tohtori Gilbertin mielestä se
-oli naurettava. Kun vanhapiika huomasi veljenpoikansa, lausui
-hän muutaman sanan äsken kuolleesta rakkaasta kälystään ja oli
-pyyhkivinään kyyneleen silmistään. Tohtori tahtoi tutkia vanhanpiian
-sydäntä, ennenkuin teki mitään päätöksiä hänen suhteensa, ja
-senvuoksi hän puhui tätien velvollisuuksista veljensä poikia kohtaan.
-Mutta mitä kauemmin tohtori puhui ja mitä pitemmälti kauniita sanoja
-valui hänen huuliltaan, sitä pikemmin vanhanpiian terävä katse
-kuivasi silmään tulleen kyyneleen, piirteet jäykistyivät ja alkoivat
-yhä enemmän muistuttaa vanhaa paperia; hän kosketti vasemmalla
-kädellään terävää leukaansa ja alkoi oikean kätensä kuihtuneilla
-sormilla laskea, kuinka monta kultarahaa tuolien vuokraaminen
-vuodessa tuottaisi. Koska hänen laskelmansa sattui loppumaan samalla
-kertaa kuin tohtorin puhekin, voi hän heti vastata, että vaikka
-hänellä olikin suuri rakkaus kälyvainajaa kohtaan ja vaikka hän
-suuresti rakastikin veljenpoikaansa, ei hän mitenkään voinut pienten
-tulojensa vuoksi ruveta lisäämään menojaan.
-
-Tohtori olikin odottanut tätä vastausta; se ei siis häntä vähääkään
-ihmetyttänyt. Hän oli kaikkein uusien ajatusten suuri harrastaja, ja
-kun Lavaterin teoksen ensimmäinen osa juuri äskettäin oli ilmestynyt,
-sovellutti hän tämän zürichiläisen filosofin ihmeoppia neiti
-Angéliquen laihoihin ja kellertäviin kasvoihin.
-
-Tuloksena tästä tarkastuksesta oli, että vanhanpiian pitkä nenä,
-pienet kiiluvat silmät, ohuet huulet todistivat samassa henkilössä
-yhtyneen ahneuden, itsekkyyden ja teeskentelyn.
-
-Olemme jo sanoneet, että saamastansa vastauksesta hän ei vähääkään
-hämmästynyt. Mutta huomiontekijänä hän tahtoi nähdä, kuinka pitkälle
-tämä tekopyhä olento kehittäisi kaikki kolme huonoa ominaisuuttaan.
-
-"Mutta, neiti", sanoi hän, "onhan Ange Pitou orpo, veljenpoikanne."
-
-"Mutta ajatelkaahan toki, herra Gilbert", muistutti vanhapiika, "hän
-lisäisi menojani kuudella soulla päivässä, vaikka laskenkin huokeiden
-hintojen mukaan, sillä tuo nulikka syö ainakin naulan leipää
-päivässä."
-
-Pitou väänsi naamansa virniin, sillä hän söi tavallisesti puolitoista
-naulaa jo aamiaisekseen.
-
-"Puhumattakaan, mitä menee hänen vaatteittensa puhdistamiseen",
-jatkoi neiti Angélique, "sillä muistan hänen likaavan niitä kovasti."
-
-Tottahan oli, että Pitou likasi vaatteensa, kun muistaa, millaista
-elämää hän vietti, mutta se tunnustus on annettava hänelle, että hän
-repi vielä enemmän kuin likasi.
-
-"Hyi, neiti Angélique", sanoi tohtori, "tehän harjoitatte
-kristillisiä hyveitä ja teette tällaisia laskelmia, kun on
-kysymyksessä veljenpoikanne ja kummipoikanne."
-
-"Puhumattakaan hänen vaatteittensa kunnossapitämisestä", huudahti
-vanha tekopyhä, sillä hän muisti nähneensä kälynsä Madeleinen
-ompelevan paljon paikkoja veljenpoikansa takkiin ja housujen polviin.
-
-"Te siis kieltäydytte ottamasta veljenpoikaanne luoksenne", sanoi
-tohtori. "Tämän orvon, jonka täti ajaa kynnykseltään, täytyy siis
-mennä kerjäämään almua vieraitten luota."
-
-Vaikka neiti Angélique olikin saita, käsitti hän varsin hyvin
-joutuvansa huonoon valoon, jos hänen kieltonsa tähden veljenpojan
-täytyisi turvautua tähän äärimmäiseen keinoon.
-
-"Ei", sanoi hän, "minä otan hänet luokseni."
-
-"Ah!" sanoi tohtori iloiten, löytäessään hellän tunteen tässä
-kuihtuneeksi luulemassaan sydämessä.
-
-"Niin", jatkoi vanhapiika, "minä suosittelen häntä Bourg-Fontainen
-augustinilaismunkeille, jotta ne ottaisivat hänet luostariin
-palvelevaksi veljeksi."
-
-Olemme jo maininneet, että tohtori oli filosofi. Tietäähän jokainen,
-mitä filosofin nimi siihen aikaan merkitsi.
-
-Hän päätti siis heti riistää augustinilaisilta oppilaan, ja tämän
-hän teki yhtä innokkaasti kuin augustinilaiset olisivat riistäneet
-oppilaan filosofeilta.
-
-"No siis", lausui hän pistäen kätensä syvään taskuunsa, "koska
-elätte niin ahtaissa oloissa, rakas neiti Angélique, että teidän on
-varojen puutteessa pakko ajaa veljenpoikanne vieraitten hoitoon,
-niin etsin jonkun muun, joka edullisemmin kuin te voi käyttää sen
-rahaerän, jonka aion luovuttaa tämän orvon pojan hyväksi. -- Minun on
-palattava Amerikkaan. Ennen lähtöäni jätän Pitoun jonkun puusepän tai
-vaununtekijän oppiin. Hän itse saa valita työalansa. Poissaollessani
-hän kehittyy ja palatessani jo osaa ammattinsa, ja silloin saan
-nähdä, mitä voin tehdä hänen hyväkseen. Syleile siis, poika, tätiäsi,
-ja lähtekäämme pois."
-
-Tuskin oli tohtori lopettanut, kun Pitou jo riensi kunnia-arvoista
-tätiään kohden, ojentaen pitkät käsivartensa. Hän tahtoi mitä
-pikimmin syleillä tätiä, kun tämä suudelma vain olisi ikuisen eron
-merkkinä heidän välillään.
-
-Mutta kuullessaan tuon sanan "rahaerän" ja nähdessään tohtorin
-pistävän kätensä taskuun, missä se vaistomaisesti kilisteli suuria
-écuita, joiden määrän voi suunnilleen laskea taskun pullistumisesta,
-tunsi vanhapiika ahneuden kuumeen nousevan sydämeensä asti.
-
-"Tiedättehän, rakas herra Gilbert, erään seikan", sanoi hän.
-
-"Minkä"? kysyi tohtori.
-
-"No sen, hyvä Jumala, ettei kukaan koko maailmassa voi rakastaa tätä
-orpo-raukkaa niin paljon kuin minä."
-
-Ja laihoilla käsivarsillaan hän syleili Pitouta ja painoi pojan
-kummallekin poskelle suudelman, joka sai tämän värisemään kiireestä
-kantapäähän asti.
-
-"Kyllähän minä sen tiedän", sanoi tohtori. "Ja niin paljon luotinkin
-teidän sukulaisrakkauteenne, että toin hänet suoraa päätä teidän,
-hänen lähimmän turvaajansa, luo. Mutta sananne ovat samalla kertaa
-ilmaisseet minulle, että tahtonne on hyvä, mutta varanne pienet,
--- te olette niin köyhä, ettette mitenkään voi auttaa teitä vielä
-köyhempää."
-
-"Mutta, hyvä herra Gilbert", sanoi vanhapiika, "onhan Jumala
-taivaassa, ja sieltähän hän antaa ravinnon kaikille luoduilleen."
-
-"Se on kyllä totta", vastasi Gilbert, "mutta vaikka hän antaakin
-ravinnon taivaan linnuille, niin hän ei orpoja ota mihinkään
-ammattioppiin. Ja ammattia juuri on Ange Pitoun opittava, ja tätä te
-ette voi pienten varojenne vuoksi saada toimeen."
-
-"Mutta jos te annatte tuon rahaerän?"
-
-"Minkä rahaerän?"
-
-"Sen, josta juuri puhuitte, rahasumman, joka on taskussanne", lisäsi
-vanhapiika ojentaen koukkuiset sormensa ruskean puvun taskua kohden.
-
-"Tietysti sen annan, rakas neiti Angélique", sanoi tohtori. "Mutta
-ilmoitan jo edeltäpäin tekeväni sen vain yhdellä ehdolla."
-
-"Millä?"
-
-"Että poika saa oppia jonkun ammatin."
-
-"Hän saa sen oppia, minä vakuutan teille", sanoi vanha tekopyhä,
-katse yhä kiintyneenä taskuun, jonka heilahtelemista hänen silmänsä
-tarkkasivat.
-
-"Lupaatteko sen minulle?"
-
-"Lupaan."
-
-"Aivan vakavasti?"
-
-"Jumalan totuuden kautta, rakas herra Gilbert. Teen vaikka valan."
-
-Ja neiti Angélique ojensi kyhmyiset sormensa valantekoon.
-
-"Hyvä on", sanoi tohtori ottaen taskustaan kiinnipauloitetun
-kukkaron. "Niinkuin näette, olen valmis antamaan rahaa; oletteko te
-vuorostanne valmis vastaamaan pojasta?"
-
-"Ristin kautta, olen herra Gilbert."
-
-"Älkäämme vannoko niin paljon, rakas neiti, vaan allekirjoittakaamme
-sitä enemmän."
-
-"Minä allekirjoitan, herra Gilbert, minä allekirjoitan."
-
-"Notaarin läsnäollessa?"
-
-"Notaarin läsnäollessa."
-
-"Lähtekäämme siis ukko Niguetin luo."
-
-Ukko Niguet, jolle tohtori Gilbert pitkäaikaisen tuttavuutensa
-vuoksi antoi tämän nimityksen, oli -- niinkuin _Neiti de
-Taverney_-romaaniimme tutustuneet lukijamme muistavat -- paikkakunnan
-tunnetuin notaari.
-
-Niguet oli neiti Angéliquenkin notaari, eikä tällä siis ollut
-mitään tohtorin tekemää valintaa vastaan. Vanhapiika seurasi häntä
-notaarin luo. Täällä laadittiin asianomainen sitoumus, jossa neiti
-Rose-Angélique Pitou sitoutui ottamaan huostaansa veljenpoikansa
-Louis-Ange Pitoun ja opettamaan tälle kunniallisen ammatin, saaden
-tästä korvaukseksi kaksisataa livreä vuodessa. Sitoumus tehtiin
-viideksi vuodeksi. Tohtori jätti notaarille kahdeksan sataa livreä;
-kaksisataa oli maksettava etukäteen.
-
-Seuraavana päivänä tohtori läksi Villers-Cotteretsista,
-järjestettyään muutamia tiliasioita erään tilanhoitajansa kanssa,
-josta myöhemmin puhumme. Ja neiti Pitou iski kuin haukka näihin
-edeltäpäin maksettuihin kahteensataan livreen ja kätki kahdeksan
-kaunista kultarahaa tuoliinsa.
-
-Jäljelle jääneet kahdeksan livreä saivat odottaa pienessä
-savikulhossa, jossa kolmen-, neljänkymmenen vuoden aikana oli ollut
-monta lanttia, kunnes parina kolmena sunnuntaina oli kokoontunut
-kaksikymmentäneljä livreä, jolloin, niinkuin olemme kertoneet, tämä
-rahamäärä muuttui kullaksi ja siirtyi kupista tuoliin.
-
-
-
-
-III
-
-ANGE PITOU TÄTINSÄ LUONA
-
-
-Olemme nähneet, kuinka vastenmielisesti Ange Pitou jäi pitemmäksi
-aikaa tätinsä Angéliquen huomaan. Poika-parka, jolla oli yhtä suuri,
-ellei suurempikin vaisto kuin metsästämillään eläimillä, oli heti
-aavistanut, mitä oli tulossa. Pettymyksiä hän ei pelännyt, sillä
-olemmehan nähneet, ettei hänellä ollut liian valoisia kuvitteluja,
-mutta hän tiesi saavansa kokea suruja, vaivoja ja inhoa.
-
-Tohtori Gilbertin lähdettyä ei kertaakaan ollut puhetta Pitoun
-panemisesta ammattia oppimaan, ja täytyy tunnustaa, ettei poika tämän
-tähden suinkaan tuntenut vastenmielisyyttä tätiä kohtaan. Kunnon
-notaari oli kyllä maininnut kerran tästä nimenomaisesta sopimuksesta,
-mutta neiti Angélique oli vastannut, että hänen veljenpoikansa oli
-vielä liian nuori, hänen terveytensä niin heikko, että ammattityössä
-se voisi kokonaan pilaantua. Tämän kuullessaan notaari ihaili neiti
-Angéliquen hyvää sydäntä ja siirsi ammattiopettamisen seuraavaan
-vuoteen. Eihän vielä ollut kiirettä, poika oli vasta täyttänyt
-kaksitoista vuotta.
-
-Sillä aikaa kun täti Angélique tuumi ja mietti, millä keinoin
-hän eniten voisi hyötyä veljenpojastaan, alkoi Pitou ottaa
-selkoa lähiseudun metsästä, viettääkseen Villers-Cotteretsissa
-samanlaatuista elämää kuin Haramontissa.
-
-Koko päivän tarkasteltuaan seutua hän tuli huomaamaan, että
-parhaimmat lammikot olivat Dampleuxin tien, Compiègnen tien ja
-Vivièresin tien varrella ja että linturikkain seutu oli Susilehto.
-
-Suoritettuaan tämän tarkastuksen Pitou ryhtyi tarpeellisiin
-toimenpiteisiin.
-
-Helpoimmin ja tarvitsematta käyttää mitään rahasummia saattoi
-hankkia liimaa ja liimapuikkoja. Kun survoi rautatammen kuoria ja
-sen sitten huuhtoi vedellä, sai oivallista liimaa, ja liimatikkuja
-kasvoi tuhansittain koivuissa. Kellekään mitään kertomatta Pitou
-hankki itselleen tuhatkunnan keppiä ja kulhollisen parhainta liimaa,
-ja eräänä päivänä otettuaan leipurilta tätinsä laskuun neljä naulaa
-leipää hän läksi aamun koittaessa ja palasi vasta yön tultua.
-
-Pitou ei ollut tehnyt tällaista päätöstä edeltäpäin laskematta,
-mihin se johtaisi. Hän oli arvannut myrskyn nousevan. Vaikka hänellä
-ei ollutkaan Sokrateen viisautta, tunsi hän Angélique-tätinsä
-luonnonlaadun yhtä hyvin kuin Alkibiadeen opettaja Xantippansa sisun.
-
-Pitoun otaksumiset olivat oikeita, mutta hän alkoi vastustaa myrskyä
-tarjoamalla vanhallepiialle päivän metsästyksen tuloksen. Mutta hän
-ei voinut edeltäpäin aavistaa, millä kohtaa salama häneen iskisi.
-
-Salama iski hänen astuessaan sisään.
-
-Neiti Angélique oli piiloutunut oven taakse, jotta veljenpoika ei
-pääsisi karkaamaan. Kun hän siis astui jalallaan huoneeseen, sai hän
-takaraivoonsa iskun, ja lähemmin tutkimatta hän tunsi, että sen antoi
-hänen tätinsä kuiva käsi.
-
-Kaikeksi onneksi Pitoulla oli kova pää. Vaikka hän lyönnin
-vaikutuksesta tuskin oli horjahtanutkaan, niin hän teeskenteli,
-hoippui huoneen toiseen päähän ja vaipui lattialle, täten
-lauhduttaakseen tätiä, jonka raivo vain oli lisääntynyt, sillä hän
-oli iskiessään loukannut sormensa. Kun täti kuontalo kädessään
-lähestyi häntä, veti Pitou taskustaan sen taikaesineen, jolla hän oli
-päättänyt puolustaa metsälläkäyntiään.
-
-Hänellä oli kaksi tusinaa lintuja, näiden joukossa tusina punarintoja
-ja puoli tusinaa rastaita.
-
-Neiti Angélique levitti silmänsä hämmästyksestä selälleen, riiteli
-vielä muodon vuoksi, mutta riidellessään sieppasi veljenpoikansa
-metsästyssaaliin ja astuen kolme askelta lamppua kohden sanoi:
-
-"Mitä nämä ovat?"
-
-"Näettehän toki, hyvä täti Angélique, mitä ne ovat", sanoi Pitou,
-"nehän ovat lintuja."
-
-"Voiko näitä syödä?" kysyi heti vanhapiika, joka jumalisena tietysti
-oli myös herkkusuu.
-
-"Syödäkö!" huudahti Pitou. "Totta kai! Punarintoja ja rastaita! Mitä
-sitten, ellei niitä!"
-
-"Mistä sinä, senkin onneton, olet nämä varastanut?"
-
-"En minä ole niitä varastanut, vaan pyydystänyt."
-
-"Mistä?"
-
-"Suonsilmien luota."
-
-"Mitä suonsilmiä ne ovat?"
-
-Pitou katsoi tätiin ihmeissään. Hän ei voinut ajatellakaan, että
-maailmassa olisi niin huonosti kasvatettu olento, joka ei tietäisi,
-mitä suonsilmä on.
-
-"Suonsilmäkö?" kysyi hän. "Sehän on suonsilmä!"
-
-"On kai, mutta senkin viisastelija, enhän minä tiedä, mitä suonsilmä
-on."
-
-Pitou sääli aina tietämättömiä ihmisiä ja senvuoksi selitti:
-
-"Suonsilmä on pikkuinen lampi. Metsässä on sellaisia noin
-kolmekymmentä. Niiden ympärille pannaan liimatikkuja, ja kun linnut
-tulevat juomaan eivätkä ymmärrä vaaraa, tarttuvat ne tyhmyydessään
-kiinni."
-
-"Mihin?"
-
-"Liimaan."
-
-"Ahaa, nyt ymmärrän," sanoi täti Angélique; "mutta kuka sinulle antoi
-rahaa?"
-
-"Rahaa!" kysyi Pitou hämmästyen, sillä eihän hänellä koskaan ollut
-ropoakaan; "rahaako, täti Angélique?"
-
-"Niin."
-
-"Ei kukaan."
-
-"Mutta millä sinä sitten ostit liimaa?"
-
-"Minä valmistin sitä itse."
-
-"Ja liimatikkuja?"
-
-"Nekin tein itse."
-
-"Siis linnut..."
-
-"Mitä, täti?"
-
-"Eivät maksa mitään?"
-
-"Minun tarvitsi vain kumartua ottamaan ne kiinni."
-
-"Ja voiko suonsilmille mennä usein?"
-
-"Joka päivä."
-
-"Hyvä."
-
-"Mutta ei saa mennä..."
-
-"Eikö saa... mitä ei saa?"
-
-"Mennä joka päivä."
-
-"Miksi ei?"
-
-"Siten pilaa."
-
-"Kenet pilaa?"
-
-"Tietysti suonsilmän. Ymmärrättehän, täti Angélique, että linnut,
-jotka on pyydystänyt..."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Mitäkö? Nehän ovat poissa suonsilmältä."
-
-"Se on totta", vastasi täti.
-
-Ensimmäisen kerran tätinsä luona oleskelunsa aikana tämä tunnusti
-veljenpoikansa olevan oikeassa; siksi tämä odottamaton tunnustus
-hurmasikin Pitouta.
-
-"Mutta", lausui poika, "niinä päivinä, joina ei mene suonsilmälle,
-menee muualle. Niinä päivinä, joina ei pyydystä lintuja, pyydystää
-jotakin muuta."
-
-"Mitä muuta?"
-
-"Tietysti jäniksiä!"
-
-"Jäniksiäkö?"
-
-"Niin. Niiden liha syödään ja nahka myödään. Jäniksennahasta saa
-kaksi souta."
-
-Täti Angélique katsoi veljenpoikaansa ihastuneena. Hän ei koskaan
-ollut tiennyt tämän ymmärtävän niin hyvin rahan ansaitsemista. Pitoun
-arvo oli kohonnut hänen silmissään.
-
-"Mutta minä kai saan myydä jäniksennahat?"
-
-"Tietysti", vastasi Pitou, "samoin kuin äitini Madeleine teki."
-
-Pojan mieleen ei koskaan ollut juolahtanutkaan, että hänellä olisi
-oikeuksia vaatia osuudekseen metsästyssaaliista muuta kuin ruokaa.
-
-"Ja milloin lähdet jäniksiä pyydystämään?" kysyi neiti Angélique.
-
-"Kun ensin olen saanut ansat valmiiksi", vastasi Pitou.
-
-"No, valmista ne siis."
-
-Pitou pudisti päätänsä.
-
-"Olethan sinä osannut tehdä liimaa ja liimatikkujakin."
-
-"Osaan kyllä valmistaa liimaa ja liimatikkuja, mutta en osaa kehrätä
-messinkilankaa; sitä saa valmiina kauppiaalta."
-
-"Paljonko se maksaa?"
-
-"Jos ostan neljällä soulla, niin sillä valmistan pari tusinaa."
-
-"Ja montako jänistä voi saada noilla parilla tusinalla?"
-
-"Kuinka kulloinkin sattuu luonnistamaan, neljä, viisi, kuusi ehkä,
-ja ansoja voi käyttää useamman kerran, ellei vartija satu niitä
-löytämään."
-
-"Tuossa on sinulle neljä souta", sanoi täti Angélique, "mene ostamaan
-messinkilankaa Dambrunilta, ja huomenna saat lähteä jäniksiä
-pyydystämään."
-
-"Minä menen virittämään ne huomenna", sanoi Pitou, "mutta vasta
-ylihuomenna aamulla saan tietää, onko niihin mennyt jäniksiä."
-
-"Hyvä on, mene kauppaan."
-
-Messinkilanka oli kaupungissa huokeampaa kuin maaseudulla; tämä
-johtui siitä, että Haramontin kauppiaat ostivat varastonsa
-Villers-Cotteretsista. Pitou sai siis kaksi tusinaa silmukoita
-kolmella soulla. Yhden soun hän toi takaisin tädilleen.
-
-Tämä veljenpojan rehellisyys melkein liikutti vanhanpiian mieltä. Hän
-aikoi jo lahjoittaa pojalle tämän yhden soun, jota ei ollut käytetty.
-Pitoun onnettomuudeksi se oli vasaralla takoen levennetty, niin että
-se hämärissä voi käydä kahdesta sousta. Neiti Angéliquen mielestä ei
-sopinut heittää pois rahaa, joka voisi tuottaa sata prosenttia, ja
-hän pisti sen taskuunsa. Pitou oli huomannut liikkeen, mutta ei sitä
-selvitellyt. Hänen mieleensä ei koskaan juolahtanutkaan, että täti
-voisi antaa hänelle rahaa. Hän alkoi valmistaa ansojaan.
-
-Seuraavana päivänä hän pyysi neiti Angéliquelta säkin.
-
-"Mitä sillä teet?" kysyi vanhapiika.
-
-"Minä tarvitsen", sanoi Pitou salaperäisesti.
-
-Neiti Angélique antoi pyydetyn säkin, pisti sen pohjalle leipää ja
-juustoa aamiaiseksi ja päivälliseksi, ja Pitou läksi kiireen vilkkaa
-metsään.
-
-Täti Angélique alkoi kyniä kahtatoista punarintaa, aikoen niistä
-valmistaa itselleen aamiaisen ja päivällisen. Hän vei kaksi rastasta
-apotti Fortierille ja neljä "Kultaisen pallon" ravintolan isännälle,
-joka maksoi hänelle niistä kolme souta kappaleelta, lupasipa vielä
-maksaa saman hinnan kaikista vastedes tuotavistakin.
-
-Täti Angélique palasi säteilevänä kotiaan. Taivaan siunaus oli tullut
-hänen taloonsa Pitoun mukana.
-
-"Toden totta", sanoi hän syödessään punarintoja, jotka olivat lihavia
-ja maukkaita, "hyvä työ saa aina palkinnon."
-
-Illalla Ange palasi. Hänen säkkinsä oli kovin pullollaan. Tällä
-kertaa ei täti Angélique odotellut oven takana, vaan kynnyksellä.
-Tervetuliaisiksi poika ei saanut lyöntejä, vaan irvistyksen, joka
-näytti melkein hymyilyltä.
-
-"Tässä minä olen!" sanoi Pitou astuessaan huoneeseen varmasti,
-niinkuin ainakin hyvän päivätyön tehnyt.
-
-"Sinä ja säkkisi", sanoi täti Angélique.
-
-"Minä ja säkkini", vahvisti Pitou.
-
-"Ja mitä säkissäsi on?" kysyi täti Angélique uteliaana ojentaen
-kätensä.
-
-"Täällä on silmuja" [Niille lukijoillemme, jotka eivät tunne
-metsästäjien kieltä yhtä hyvin kuin me, ilmoitamme, että näillä
-tarkoitettiin pyökin hedelmiä. Niistä tehdään jokseenkin hyvää öljyä;
-köyhille ne ovat kahtena vuoden kuukautena kuin taivaasta pudonnutta
-mannaa. -- _Tekijä_.], vastasi Pitou.
-
-"Silmujako?"
-
-"Niin juuri. Ymmärrättehän, että jos ukko Lajeunesse, metsänvartija,
-olisi nähnyt minun kuljeksivan hänen alueillaan ilman säkkiä, olisi
-hän heti kysynyt: 'Mitä sinä, pikku maankiertäjä, täällä teet?' Ja
-varmasti hän olisi epäillyt jotakin. Mutta jos hän kysyy minulta
-silloin, kun minulla on säkkini, niin vastaan: 'Olen tullut silmuja
-keräämään, vai onko niiden kokoaminen kiellettyä?' -- 'Ei ole.' --
-'No niin, ellei se ole kiellettyä, ei teillä ole mitään sanottavaa.'
-Jos ukko Lajeunesse sanoisi jotakin, niin hän olisi väärässä."
-
-"Sen sijaan, että olisit virittänyt ansat, oletkin siis keräillyt
-silmuja, laiskuri!" huudahti täti Angélique, joka veljenpoikansa
-varokeinojen takia luuli menettävänsä jänikset.
-
-"En suinkaan, minä viritin ansat kootessani silmuja, joten hän ei
-mitään tiennyt minun hommistani."
-
-"Eikö hän sanonut mitään?"
-
-"Kyllä hän sanoi: 'Vie terveisiä tädillesi.' Eikö ukko Lajeunesse ole
-kunnon mies?"
-
-"Mutta jänikset?" kysyi täti Angélique, joka ei voinut luopua
-aikaisemmasta ajatuksestaan.
-
-"Jäniksetkö? Keskiyöllä nousee kuu, ja minä menen kello yhden aikaan
-katsomaan, ovatko ne menneet ansaan."
-
-"Minne menet?"
-
-"Metsään."
-
-"Mitä, menetkö sinä kello yhden aikaan yöllä metsään?"
-
-"Menen."
-
-"Etkä pelkää?"
-
-"Mitä minä pelkäisin?"
-
-Täti Angélique ihastui Pitoun rohkeuteen, niinkuin oli ihmetellyt
-hänen älykkyyttäänkin.
-
-Pitou oli täydellinen luonnonlapsi eikä siis tiennyt mitään siitä
-teennäisestä pelosta, joka vaivaa kaupunkilaislapsia.
-
-Keskiyöllä hän lähti ja hiipi pitkin hautuumaan aitoviertä taaksensa
-katsomatta. Viattomana lapsena hän ei ollut edes rohkeimmissa
-ajatuksissaan loukannut Jumalaa eikä ihmisiä; hän ei siis pelännyt
-kuolleita eikä eläviä.
-
-Hän pelkäsi vain yhtä olentoa. Tämä oli ukko Lajeunesse. Senvuoksi
-hän tekikin kierroksen, jotta ei kulkisi hänen asuntonsa ohitse. Kun
-ovet ja ikkunaluukut olivat suljetut ja kaikki valot sammutetut,
-tahtoi Pitou päästä selville siitä, oliko vartija kotona vai
-metsässä, ja alkoi haukkua niin erehdyttävällä tavalla, että
-ukko Lajeunessen mäyräkoira Ronflot päästi kovan rähäkän ja tuli
-nuuskimaan portin alitse.
-
-Nyt Pitou oli turvallinen. Jos Ronflot kerran oli kotona, niin oli
-ukko Lajeunessekin. Ronflot ja Lajeunesse olivat erottamattomia, ja
-jos näki toisen, niin voi olla varma siitä, että vähän ajan päästä
-näki toisenkin.
-
-Pitou läksi siis rauhallisena metsään. Ansat olivat toimineet hyvin:
-kaksi jänistä oli mennyt niihin ja kuristunut.
-
-Pitou pisti jänikset liian väljän takkinsa taskuihin, joka vuoden
-päästä oli hänelle vallan liian pieni, ja palasi tätinsä luo.
-
-Vanhapiika oli mennyt levolle, mutta ahneus piti häntä valveilla. Hän
-oli laskenut, paljonko hän voisi ansaita neljällä jäniksennahalla
-viikossa, ja tämä laskeminen oli innostuttanut häntä niin, ettei hän
-voinut nukkua. Hän kysyikin senvuoksi hermostuneesti vapisten, mitä
-poika toi mukanaan.
-
-"Parin. Täti Angélique, ei ole minun vikani, etten ole voinut tuoda
-enempää. Mutta ukko Lajeunessen jänikset näyttävät olevan viekkaita."
-
-Täti Angéliquen toiveet olivat täyttyneet, jopa runsaastikin. Ilosta
-vapisten hän otti molemmat jänikset, tarkasti niiden ehjää nahkaa ja
-sulki ne ruokakaappiin: sellaisia herkkuja ei siellä ollut koskaan
-ollut, ennenkuin Pitou alkoi sinne niitä hankkia.
-
-Sitten hän jokseenkin hellällä äänellä kehoitti Pitouta menemään
-levolle, minkä väsynyt poika tekikin pyytämättä edes illallista, ja
-tämä seikka taas kartutti täti Angéliquen suosiollisuutta.
-
-Kahta päivää myöhemmin Pitou yritti uudelleen ja paremmalla onnella.
-Hän sai kolme jänistä.
-
-Kaksi joutui niistä "Kultaisen pallon" ravintolaan ja kolmas
-pappilaan. Täti Angélique piti hyvää huolta apotti Fortierista, joka
-taas vuorostaan suositteli häntä hartaille seurakuntalaisilleen.
-
-Tähän tapaan jatkuivat olot kolme neljä kuukautta. Täti Angélique
-oli ihastuksissaan, ja Pitoun mielestä oli elämä siedettävää.
-Tosin puuttui äidinrakkautta, mutta muuten oli hänen elämänsä
-Villers-Cotteretsissa samanlaista kuin Haramontissa. Mutta muuan
-odottamaton seikka, jonka kuitenkin olisi pitänyt olla odotettavissa,
-lopetti nämä tulot ja esti poikaa käymästä metsällä.
-
-Tohtori Gilbert lähetti kirjeen New Yorkista. Amerikkaan tultuaan ei
-kunnon filosofi ollut unohtanut pientä holhokkiaan. Hän kirjoitti
-notaari Niguetille kysyen, oliko hänen määräyksiään noudatettu, ja
-vaatien sitoumuksen täyttämistä, ellei sitä ollut tehty, tai sen
-rikkomista, ellei sitä tahdottu noudattaa.
-
-Asia oli vakava. Notaarin kunnia oli kysymyksessä. Hän tuli täti
-Pitoun luo kädessään tohtorin kirje ja vaati annetun lupauksen
-pikaista täyttämistä.
-
-Mitään väistämiskeinoa ei ollut olemassa, sillä Pitoun huonoon
-terveyteen ei voinut vedota, koska hänen ulkomuotonsa todisti
-päinvastaista. Pitou oli pitkä ja laiha, mutta olivathan kasvavat
-puutkin metsässä pitkiä ja laihoja ja jaksoivat silti erinomaisen
-hyvin.
-
-Neiti Angélique pyysi viikon aikaa miettiäkseen, minkä toimialan hän
-valikoisi veljenpojalleen.
-
-Pitou oli yhtä alakuloinen kuin tätikin. Nykyinen ammatti oli hänen
-mielestään oivallinen, eikä hän muuta kaivannut.
-
-Koko viikkoon eivät tulleet suonsilmät eivätkä salametsästys
-kysymykseenkään. Sitäpaitsi oli talvi, ja talvella linnut saavat
-juotavaa mistä tahansa; sitten alkoi sataa lunta, eikä Pitou
-uskaltanut mennä virittämään ansojaan. Lumeen jäi jäljet, ja Pitoulla
-oli sellaiset jalat, että ukko Lajeunesse vuorokauden kuluessa voisi
-päästä selville siitä, kuka ovela lintumies oli ollut tyhjentämässä
-hänen vartiopiiriänsä.
-
-Tällä viikolla täti Angéliquen kynnet taas kasvoivat. Pitou tutustui
-jälleen entiseen täti Angéliqueen, jota hän oli pelännyt ja jossa
-voitonhimo, hänen tekojensa suurin vaikutin, oli joksikin aikaa
-siloittanut käpälät.
-
-Mitä pitemmälle aika kului, sitä äreämmäksi kävi eukon mieliala.
-Pitou oli viidentenä päivänä pyytämäisillään tätiä valikoimaan vaikka
-minkä toimialan, samapa tuo hänestä, kun vain tämä kiusallinen
-olotila tädin seurassa päättyisi.
-
-Äkkiä sai kiusaantunut poika loistavan ajatuksen. Hän saavutti siten
-rauhan, joka tädiltä oli puuttunut näinä kuutena päivänä.
-
-Hänen ajatuksensa oli päässä apotti Fortierin kouluun, päästä
-vapaaoppilaaksi, koska hän oli köyhä, ja saada hänen ylhäisyytensä
-Orleansin herttuan perustama apuraha. Tällä tavalla ei oppi
-maksaisi mitään täti Angéliquelle, ja olihan apotti Fortierin
-velvollisuus tädin hänelle kuuden kuukauden aikana tavantakaa tuomien
-punarintojen, rastaiden ja jänisten vuoksi tehdä jotakin hyvää
-kirkkonsa tuolien vuokraajan veljenpojalle. Tällä tavalla Ange voisi
-hyödyttää tätiään nykyhetkenä ja vastedeskin.
-
-Ange pääsikin kouluun ilmaiseksi. Apotti oli kunnon mies, jolla ei
-ollut itsekkäitä vaatimuksia, -- joka jakoi tietonsa henkisesti
-ja rahansa ruumiillisesti köyhille. Mutta yhdessä suhteessa
-hän oli tiukka: kielioppivirheet saivat hänet raivoihinsa, ja
-lausekompastuksista hän joutui suunniltaan. Tässä suhteessa hän
-ei erottanut ystäviä eikä vihamiehiä, ei köyhiä eikä rikkaita, ei
-maksavia eikä vapaaoppilaita. Hän iski tiukan puolueettomasti ja
-lakedaimonilaisen jyrkästi, ja kun hänellä oli vahvat kädet, löi hän
-myös oikein lujasti. Vanhemmat tiesivät ja tunsivat tämän; he saivat
-itse valita, lähettivätkö lapsensa hänen kouluunsa vai eivätkö,
-mutta jos kerran lähettivät, niin saivat uskoa ne kokonaan hänen
-huostaansa, sillä kaikkiin äitien valituksiin apotti vastasi sillä
-lauseella, jonka hän oli kaivertanut lätkään ja patukan varteen: "Ken
-rakastaa, hän rankaisee."
-
-Tätinsä suosituksesta Ange Pitou siis pääsi apotti Fortierin
-oppilaitten joukkoon. Tämä vastaanotto ei miellyttänyt vähääkään
-Pitouta, sillä se katkaisi hänen vapaan ulkoilma-elämänsä, mutta täti
-Angélique oli siitä hyvin mielissään ja meni notaari Niguetin luo
-ilmoittamaan, että hän ei ainoastaan mukautunut tohtori Gilbertin
-vaatimuksiin, vaan teki enemmänkin kuin vaadittiin. Olihan tohtori
-vaatinut, että Pitou saisi oppia kunnollisen ammatin. Täti Angélique
-hankki hänelle enemmän, kun antoi hänelle hyvän kasvatuksen. Ja
-missä hän sai tämän kasvatuksen? Samassa oppilaitoksessa, missä kävi
-Sebastien Gilbert, jonka puolesta isä maksoi viisikymmentä livreä.
-
-Saihan Ange tosin kasvatuksensa ilmaiseksi, mutta sitä ei tarvinnut
-ilmoittaa tohtori Gilbertille, ja jos tämä saisi sen tietää,
-niin tunsihan hän apotti Fortierin puolueettomuuden ja syvän
-harrastuksen kaikkia oppilaitaan kohtaan. Hän avasi sylinsä kuin
-hänen suuri opettajansa: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni." Mutta
-näissä molemmissa käsissä oli aseina toisessa patukka ja toisessa
-vitsakimppu, jotenka useimmin lasten kävi toisin kuin Jesuksen luona,
-joka otti heidät vastaan itkevinä ja lähetti luotaan lohdutettuina:
-lapset tulivat apotti Fortierin luo peloissaan ja läksivät itkien.
-
-Uusi oppilas astui luokkaan kainalossaan laatikko, kädessään sarvinen
-mustesäiliö ja korvansa takana pari kolme hanhensulkakynää. Laatikon
-tehtävänä oli korvata jollakin tavoin pulpetti. Mustesäiliön
-oli kauppias lahjoittanut, ja kynät oli täti Angélique poiminut
-käydessään notaari Niguetin luona.
-
-Ange Pitou otettiin vastaan sillä herttaisella veljellisyydellä, joka
-lapsissa alkaa ja aikuisissa jatkuu, nimittäin pilkkahuudoilla. Koko
-luokka ilkkui. Kaksi oppilasta sai jälki-istumista Pitoun vaalean
-tukan tähden ja kaksi hänen merkillisten polviensa vuoksi, joista jo
-olemme kertoneet. Viimeksimainitut oppilaat olivat sanoneet, että
-Pitoun jalat muistuttivat kaivon köysiä, joihin oli tehty solmu.
-Tämä vertaus herätti iloa, kulki oppilaasta toiseen, herätti yleisen
-riemun ja siis apotti Fortierin pahastuksenkin.
-
-Kun Pitou päivällisen aikaan poistui istuttuaan neljä tuntia
-luokassa, puhumatta kellekään sanaakaan, tekemättä muuta kuin
-haukotellut laatikkonsa takana, oli hänellä jo kuusi kiivasta
-vihamiestä luokalla, ja nämä vihamiehet olivat sitä kiivaammat, kun
-hän ei ollut tehnyt heille mitään pahaa. He vannoivat lieden ääressä,
-joka luokkahuoneessa edusti isänmaanalttaria, pyhän valan, että
-toiset repisivät vaalean tukan hänen päästänsä, toiset iskisivät
-nyrkillään hänen sinisiin silmiinsä ja toiset taas oikoisivat hänen
-väärät polvensa.
-
-Pitoulla ei ollut aavistustakaan näistä vihamielisistä tunteista.
-Lähtiessään hän kysyi eräältä toveriltansa, miksi kuusi jäi jäljelle,
-vaikka kaikki muut poistuivat.
-
-Naapuri muljautti silmäänsä Pitouhun, sanoi häntä kantelijaksi ja
-poistui haluamatta ryhtyä hänen kanssaan keskusteluun.
-
-Pitou tuumi, miten häntä voitiin sanoa kantelijaksi, kun hän koko
-päivänä ei ollut haastanut sanaakaan. Mutta hän oli koulussa
-ollessaan kuullut sekä oppilaiden että apotti Fortierin puhuvan niin
-paljon käsittämättömiä asioita, että hän liitti tämänkin niihin,
-jotka olivat hänen ymmärryksensä ulkopuolella.
-
-Nähdessään Pitoun palaavan innostui täti Angélique tiedustelemaan,
-millaista oli ollut opetus, jonka puolesta hän oli valmis niin paljon
-uhraamaan, ja kysyi, mitä poika oli oppinut.
-
-Pitou vastasi oppineensa vaikenemaan. Vastaus oli Pytagoraan
-oppilaan arvoinen. Mutta pytagoralainen olisi antanut vastauksensa
-viittilöimällä.
-
-Uusi oppilas palasi ehtoopuolella kouluun jokseenkin mielellään.
-Aamupäivän olivat oppilaat käyttäneet tutkiakseen Pitoun ruumiillista
-asua, iltapäivän käytti opettaja tutkiakseen hänen sieluansa.
-Tarkastuksen päätettyään oli apotti Fortier varma siitä, että
-Pitousta voisi tulla uusi Robinson Crusoe, mutta tuskin toista
-Fontenellea tai Bossuetia.
-
-Koko tämän iltapäivän aikana, joka uuvutti vastaista seminaarilaista
-enemmän kuin aamupäivä, jälki-istumista saaneet oppilaat monta kertaa
-puivat hänelle nyrkkiä. Kaikissa sivistyneissä ja sivistymättömissä
-maissa pidetään tätä uhkauksen merkkinä. Pitou oli siis varuillaan.
-
-Sankarimme ei ollutkaan erehtynyt. Koulusta lähdettäessä oikeammin
-sanoen päästyään koulun rajojen ulkopuolelle, ilmaisivat nämä kuusi
-oppilasta suoraan, että Pitou saisi maksaa heille kahden tunnin
-jälki-istumisen kulut, korot ja pääoman.
-
-Pitou ymmärsi, että nyt oli tulossa kaksintaistelu nyrkkikamppailuna.
-Vaikka hän ei ollutkaan lukenut Aeneidin kuudetta kirjaa, missä nuori
-Cares ja vanha Entellos troijalaisten pakolaisten suureksi iloksi
-ryhtyvät tähän puuhaan, tunsi hän tämän homman, sillä se ei ollut
-ihan vieras hänen kotikylänsä pojille. Hän selitti siis olevansa
-valmis siihen vastustajansa kanssa, joka halusi ryhtyä ensimmäiseksi
-urakkaan, ja sen jälkeen tappelevansa kaikkien muiden kanssa. Tämä
-julistus herätti jokseenkin suurta kunnioitusta vastatullutta
-oppilasta kohtaan.
-
-Pitoun ehtoihin suostuttiin. Tehtiin piiri, ja taistelevat heittivät
-pois liivinsä ja takkinsa ja lähestyivät toisiaan.
-
-Olemme puhuneet Pitoun kourista. Näitä kouria ei mielellään katsellut
-eikä niiden voimaa suinkaan mielellään tuntenutkaan. Pitou heilutti
-kummankin käsivartensa päässä lapsen pään kokoista nyrkkiä, ja vaikka
-nyrkkeily ei vielä ollutkaan tullut käytäntöön Ranskassa eikä siis
-Pitoulla ollut alkeellisimpiakaan tietoja tässä taidossa, onnistui
-hänen kuitenkin iskeä ensimmäisen vastustajansa silmään sellaisella
-voimalla, että sen ympärille tuli heti säännöllinen sininen kehä,
-ikäänkuin tarkka geometrikko olisi sen harpillaan piirtänyt.
-
-Toinen astui esiin. Pitou oli tosin kyllä väsynyt edellisestä
-taistelusta, mutta vastustaja oli myös edellistä heikompi. Ottelu ei
-siis kehittynyt pitkäaikaiseksi. Iso nyrkki paukahti keskelle nenää,
-ja sen molemmat sieraimet todistivat kaksijakoisella punavirralla
-heti iskun pätevyyden.
-
-Kolmas pääsi katkenneella hampaalla; hän oli siis selviytynyt
-vähällä. Muut selittivät olevansa tyytyväisiä.
-
-Joukko väistyi Pitoun tieltä kuin voittajan edestä ainakin, ja hän
-palasi ehein nahoin kotiinsa, oikeammin sanoen tätinsä kotiin.
-
-Kun nuo kolme oppilasta seuraavana päivänä ilmestyivät, ensimmäisen
-silmä sinisenä, toisen nenä mäsänä, kolmannen huuli ajettuneena,
-pani apotti Fortier tutkinnon toimeen. Mutta koululaisilla on omat
-hyvät puolensa. Kukaan vioittuneista ei hiiskunut mitään, ja vain
-sivutietä, eräältä tappelun nähneeltä, joka ei kuulunut laisinkaan
-kouluun, apotti Fortier seuraavana päivänä sai tietää, että Pitou oli
-saanut hänen oppilaittensa naamassa aikaan levottomuutta herättävän
-häiriön.
-
-Apotti Fortier oli lasten vanhemmille vastuussa oppilaittensa
-sielusta ja ruumiistakin. Kolme perhettä oli tehnyt valituksen apotti
-Fortierille. Hyvitys oli siis välttämätön. Pitou sai jälki-istumista
-kolme päivää, yhden päivän silmästä, yhden nenästä ja yhden hampaasta.
-
-Nämä kolme pidätyspäivää johdattivat neiti Angéliquen mieleen oivan
-aatoksen. Hän päätti pidättää Pitoulta päivällisen joka kerta, kun
-apotti Fortier rankaisisi häntä jälki-istumisella. Tämän täytyi
-ehdottomasti ajan mittaan vaikuttaa Pitouhun edullisesti, sillä
-kyllä hän tuumisi tarkkaan, ennenkuin teki sellaista, josta saisi
-kaksinkertaisen rangaistuksen.
-
-Mutta Pitou ei koskaan voinut käsittää, miksi häntä sanottiin
-kantelijaksi, vaikka hän ei ollut hiiskunut sanaakaan, ja miksi
-hän sai rangaistuksen siitä, että oli antanut selkään niille,
-jotka olivat halunneet häntä mukiloida. Mutta jos tässä maailmassa
-ymmärtäisi kaikki, niin kadottaisi elämän hurmaavimman puolen: sen
-salaperäisyyden ja yllätykset.
-
-Pitou suoritti kolmantena päivänä jälki-istumisensa ja tyytyi vain
-aamiaiseen ja illalliseen.
-
-Väärin on sanoa, että hän tyytyi, sillä Pitou ei ollut laisinkaan
-tyytyväinen, mutta meidän kielemme on niin köyhä ja akatemia niin
-ankara, että täytyy tyytyä siihen, mitä meillä on.
-
-Mutta kun Pitou oli kärsinyt tämän rangaistuksen vähääkään
-ilmoittamatta, miten häntä oli hätyytetty, nautti hän täyttä
-kunnioitusta. Tottahan on, että tätä arvonantoa lisäsivät ne mahtavat
-nyrkiniskut, jotka kaikki olivat nähneet.
-
-Tästä päivästä alkaen Pitoun elämä oli melkein samanlainen kuin
-toistenkin oppilaiden. Se vain oli eroa, että toiset oppilaat saivat
-yhä uusia kirjoitustehtäviä, jotavastoin Pitou ei päässyt viimeksi
-annettuja viittä kuutta pitemmälle ja sai melkein aina kaksi kertaa
-enemmän jälki-istumista kuin koulutoverinsa.
-
-Mutta Pitoun luonteessa oli muuan varteen otettava seikka, joka
-johtui hänen aikaisemmin saamastansa tai oikeammin saamatta
-jääneestä kasvatuksestaan ja osaltaan vaikutti näihin lukuisiin
-jälki-istumisiin: se oli hänen kiintymyksensä eläimiin.
-
-Kuuluisasta laatikosta, jolle täti Angélique oli antanut pulpetin
-nimen, tuli tilavuutensa ja Pitoun sen sisään laatimien monien
-osastojen vuoksi jonkinmoinen Noakin arkki, missä oli parittain
-kaikenlaisia matelevia, hyppiviä ja lentäviä olentoja. Siellä
-oli sisiliskoja, käärmeitä, jättiläismuurahaisia, kuoriaisia ja
-sammakoita, jotka kävivät Pitoulle sitäkin rakkaammiksi, kun hän
-niiden tähden sai kärsiä kaikenlaisia kovia rangaistuksia.
-
-Viikon varrella ulkona kävellessään Pitou kokoili eläimiä tähän
-tarhaansa. Hän oli tahtonut saada salamantereita, jotka ovat hyvin
-yleisiä Villers-Cotteretsissa ja kuuluivat Frans I:n vaakunaan,
-ja Frans I olikin antanut koristaa niiden kuvilla kaikki liedet
-rakennuksissaan. Hän onnistui saamaan sellaisen kiinni. Mutta
-muuan seikka antoi hänelle paljon tuumimisen aihetta, ja hän
-päättikin siirtää sen käsittämättömien seikkojen joukkoon: hän oli
-nimittäin aina havainnut nämä eläimet vedessä uiskentelevina, vaikka
-runoilijat väittävät niiden asuvan tulessa. Kun Pitou teki aina
-kaikesta johtopäätöksensä, alkoi hän tämän seikan vuoksi halveksia
-runoilijoita.
-
-Saatuansa varastoon kaksi salamanteria hän alkoi etsiä kameleontteja.
-Mutta tällä kertaa hän etsi turhaan, pääsemättä mihinkään tulokseen.
-Tämän tuloksettoman nuuskimisensa perustuksella Pitou päätti, että
-kameleontteja ei ollutkaan tai että ne elivät toisessa ilmanalassa.
-
-Päästyään tähän ajatukseen ei Pitou enää haeskellut kameleontteja.
-
-Loput kaksi kolmannesta kaikista jälki-istumisistaan sai Pitou
-kirottujen kieli- ja lausevirheitten tähden, joita rehoitti hänen
-kirjoituksissaan yhtä tiheässä kuin rikkaruohoja pellossa.
-
-Torstai- ja sunnuntaipäivät olivat lupapäiviä; ne Pitou käytti
-lintujen pyydystämiseen ja salametsästykseen. Mutta kun Pitou yhä
-kasvoi, kun hän oli viisi jalkaa ja neljä tuumaa pitkä, vaikka vasta
-viidentoista vanha, tapahtui muuan seikka, joka hiukan käänsi hänen
-huomiotansa tavallisista puuhista.
-
-Matkallaan Susilehtoon hän meni Pisseleun kylän kautta, mikä on ehkä
-antanut nimen kauniille Anne d'Heillylle, Frans I:n rakastajattarelle.
-
-Tässä kylässä oli isäntä Billotin vuokratila, ja tämän talon
-kynnyksellä seisoi sattumalta melkein aina kun Pitou meni tai palasi
-sen ohitse kaunis seitsemäntoista tai kahdeksantoista ikäinen,
-virkeä, pirteä ja iloinen tyttö, jota tavallisesti puhuteltiin
-ristimänimensä mukaan Catherineksi tai isänsä nimen mukaan Billoteksi.
-
-Pitou alkoi tervehtiä Catherinea, sitten hän vähitellen kävi
-rohkeammaksi ja hymyili tervehtiessään; viimein hän eräänä päivänä
-tervehdittyään ja hymyiltyään seisahtui ja rohkeni punastuen virkkaa
-tämän lauseen, jota hän itse piti perin uskallettuna:
-
-"Hyvää päivää, neiti Catherine."
-
-Catherine oli hyvä tyttö. Hän tervehti Pitouta kuin vanhaa tuttavaa.
-Vanha tuttava hän olikin, sillä kahden vuoden aikana hän oli nähnyt
-pojan kulkevan talon ohitse ainakin kerran viikossa. Catherine
-huomasi Pitoun, mutta Pitou ei ollut huomannut Catherinea, sillä
-mennessään siitä ohitse Pitou oli neljäntoista ikäinen, Catherine
-taas kuudentoista. Olemme saaneet nähdä, miten kävi, kun Pitou
-vuorostaan ehti kuudentoista vanhaksi.
-
-Vähitellen Catherine alkoi huomata Pitoun lahjat, sillä Pitou
-lahjoitti hänelle kauneimmat linnut ja lihavimmat jänikset.
-Seurauksena tästä oli, että Catherine kiitteli Pitouta, ja Pitoulle
-tämä oli hyvin mieluista, hän kun hyvin harvoin sai kiitosta
-osakseen. Pitou joutui lumouksen valtaan, eikä enää niinkuin ennen
-mennytkään suoraa päätä metsästyspaikoilleen kokoamaan pyökinsilmuja
-tai virittämään ansojaan, vaan jäi puolimatkaan ja kulutti aikaansa
-kiertelemällä ukko Billotin taloa, odotellen näkevänsä Catherinen.
-
-Seurauksena tästä oli, että jäniksennahkoja ei enää voitukaan myydä
-yhtä paljon kuin ennen, ja linnut loppuivat melkein tyyten.
-
-Täti Angélique vaikeroi. Pitou vastasi, että jänikset olivat tulleet
-oveliksi ja että linnut huomatessaan ansat joivatkin lehdiltä tai
-puunkoloista.
-
-Surressaan jänisten viisastumista ja lintujen varovaisuutta, minkä
-kaiken hän uskoi johtuvan filosofian kehityksestä, täti Angélique
-iloitsi kuitenkin eräästä seikasta, siitä, että hänen veljenpoikansa
-voisi saada apurahan, pääsisi pappisseminaariin, olisi siellä kolme
-vuotta ja lähtisi liperit kaulassa. Neiti Angéliquen korkein unelma
-oli päästä papin taloudenhoitajaksi.
-
-Täytyihän tämän kaiken tapahtua, ja kun Ange Pitou kerran
-olisi päässyt papiksi, niin täytyihän hänen ottaa tätinsä
-taloudenhoitajakseen, varsinkin kun tämä täti oli tehnyt niin kovin
-paljon hänen hyväkseen.
-
-Vanhanpiian kultaisia unelmia häiritsi vain se, että hänen puhuessaan
-asiasta apotti Fortierille tämä kohautti olkapäitänsä ja sanoi:
-
-"Rakas neiti Pitou, päästäkseen papiksi pitäisi veljenpoikanne tutkia
-vähemmän luonnontieteitä ja enemmän sellaisia teoksia kuin _De viris
-illustribus_ tai _Selectae e profanis scriptoribus._"
-
-"Mitä se tarkoittaa?" kysyi neiti Angélique.
-
-"Että hän tekee liian paljon kielivirheitä ja hirveän paljon
-lausevirheitä", vastasi apotti Fortier.
-
-Tämä vastaus herätti neiti Angéliquessa epävarmuutta ja surua.
-
-
-
-
-IV
-
-KUINKA LAUSEVIRHE JA KAHDEKSAN KIELIVIRHETTÄ SAATTAA VAIKUTTAA
-IHMISEN ELÄMÄÄN
-
-
-Meidän oli kerrottava kaikki nämä yksityiskohdat, jotta lukijamme,
-vaikkakin luotamme hänen terävään älyynsä, voisi ymmärtää, mihin
-kamalaan asemaan Pitou joutui, kun hänet oli koulusta potkittu.
-
-Hänen toinen käsivartensa roikkui sivulla, toisella hän piteli
-laatikkoaan tasapainossa päänsä päällä, ja korvissa soivat
-vielä apotti Fortierin haukkumasanat. Hän asteli Pleuxia kohden
-täydellisesti tyrmistyneenä.
-
-Lopulta muuan ajatus leimahti pojan aivoissa, ja hänen huuliltaan
-pääsi kolme sanaa, jotka täydelleen kuvasivat, mitä hänen mielessään
-liikkui:
-
-"Hyvä Jumala! Täti!"
-
-Mitä hän sanoisikaan täti Angéliquelle, jonka kaikki kauniit unelmat
-olivat kärsineet haaksirikon!
-
-Ange ei tiennyt eukon aikeista sen enempää kuin uskollinen ja viisas
-koira tietää isäntänsä ajatuksista tarkastamalla kasvojen ilmeitä.
-Vaisto on verraton opastaja, se ei koskaan vie harhaan. Järkeilyn voi
-sen sijaan mielikuvitus usein viedä väärälle tolalle.
-
-Ange Pitoun mietiskelyn lopputuloksena, minkä ilmaisuna oli hänen
-huuliltaan puhjennut valitus, oli se, että hän varsin hyvin
-tiesi tädin tulevan peräti tyytymättömäksi saadessaan kuulla
-pahat uutiset... Hän tiesi kokemuksesta, mikä oli seurauksena
-neiti Angéliquen tyytymättömyydestä. Mutta kun tällä kertaa
-tyytymättömyyden syyt olivat arvaamattoman suuret, kasvaisi
-rangaistuskin epäilemättä pelottavaksi.
-
-Tällaiset kamalat tunteet mielessään Pitou saapui Pleuxiin. Hän oli
-tarvinnut melkein neljännestunnin kävelläkseen apotti Fortierin
-isolta portilta kadunkulmaan, vaikka välimatkaa oli ainoastaan
-kolmesataa askelta.
-
-Tällä hetkellä kirkontornin kello löi yksi. Hän huomasi viipyneensä
-kokonaisen tunnin keskustellessaan viimeisen kerran apotti Fortierin
-kanssa ja kävellessään kotia kohden, ja että jo kolmetoista minuuttia
-sitten oli kulunut loppuun se aika, jonka kuluessa täti tarjosi
-hänelle päivällistä.
-
-Olemme kertoneet, mitä eukko oli keksinyt rangaistakseen häntä
-jälki-istumisesta ja estääkseen häntä innoissaan juoksemasta jonnekin
-muualle. Tällä tavalla hän vuoden kuluessa saattoi säästää Pitoun
-päivällisistä kuusikymmentä.
-
-Mutta tällä kertaa ei koulupoika ajatellut päivällisensä
-menettämistä. Vaikka aamiainen olikin ollut kovin laiha, niin pojan
-sydän oli niin täynnä, ettei hän tuntenut vatsansa tyhjyyttä.
-
-Tietäähän jokainen koululainen, että kauhein rangaistus, mikä voi
-häntä kohdata, on se, että hän oleilee jossakin luvattomassa sopessa,
-saatuaan lähtöpassit koulusta. Hänen on silloin pakko lopullisesti
-pysytellä koulusta poissa, vaikka toverit vihkoinensa ja kirjoineen
-menevät tavalliseen koulutyöhönsä. Vihattu koulu alkaa sellaisina
-päivinä vaikuttaa tavattomalla voimalla. Koulupoika alkaa täydellä
-todella pohtia läksyjä ja kirjoituksia, joista hän sitä ennen ei
-ole välittänyt vähääkään. Paljon on yhteistä tällaisen karkoitetun
-oppilaan ja epäuskonsa tähden kirkon pannaan julistetun henkilön
-välillä, jolla ei ole enää oikeutta mennä kirkkoon, vaikka hän nyt
-kiihkeästi haluaa kuulla messua.
-
-Mitä lähemmäksi hän tuli tätinsä asuntoa, sitä kamalammalta tuntui
-siellä oleskelu. Siksi hänen mielestään koulu oli jonkinmoinen
-maallinen paratiisi, josta apotti Fortier enkelinä oli hänet
-karkoittanut, leimuavan miekan sijasta heiluttaen kädessään pamppua.
-
-Vaikka Pitou astelikin verkkaan, vaikka hän aina kymmenen askeleen
-päässä seisahtui ja nämä pysähtymiset venyivät sitä pitemmiksi, mitä
-lähemmäksi hän tuli tätinsä pelottavaa asuntoa, niin täytyihän hänen
-kuitenkin viimein päätyä perille. Pitou saapui talon kynnykselle
-laahustaen ja hieroen kättänsä housuihin.
-
-"Minä olen niin kovasti sairas, täti Angélique", sanoi hän
-välttääkseen pilkkaa tai soimauksia, ehkä myös koettaen saada tädissä
-heräämään sääliä.
-
-"Hyvä on", sanoi täti Angélique, "kyllä minä tuon sairauden tunnen,
-ja sen voi parantaa hyvin helposti, jos siirtää kellonviisaria
-puolitoista tuntia taaksepäin."
-
-"Ei se auta, hyvä Jumala", sanoi Pitou katkerasti, "sillä minun ei
-ole vähääkään nälkä."
-
-Täti Angélique hämmästyi ja tuli melkein levottomaksi. Sairaus tekee
-sekä hyvät äidit että pahat levottomiksi; hyvät äidit pelkäävät
-sairauden vaaroja, pahat pelkäävät sen tuottavan menoja.
-
-"Mikä sinun on, kerrohan?" kysyi vanhapiika.
-
-Kuullessaan nämä sanat, vaikka niitä ei lausuttukaan millään hellällä
-äänellä, purskahti Pitou itkuun, ja täytyy tunnustaa, että se ilme,
-joka tuli hänen kasvoilleen, kun hän siirtyi valituksesta itkuun, oli
-rumin irvi, mitä saattaa ajatella.
-
-"Hyvä täti, minua on kohdannut hyvin suuri onnettomuus", sanoi hän.
-
-"Mikä?" hätääntyi täti.
-
-"Herra apotti on ajanut minut pois!" huudahti Pitou, ruveten
-ankarasti pillittämään.
-
-"Ajanut pois?" kertasi neiti Angélique kuin ei olisi oikein
-ymmärtänyt.
-
-"Niin, täti."
-
-"Ja mistä hän on ajanut pois?"
-
-"Koulusta."
-
-Ja Pitou alkoi yhä kiivaammin itkeä.
-
-"Koulustako?"
-
-"Niin, täti."
-
-"Siis tutkinnot, kilpailut, apurahat, seminaarit ovat jääneet
-sikseen?"
-
-Pitoun niiskutus muuttui ulvonnaksi. Neiti Angélique katsoi häneen
-kuin tahtoisi veljenpoikansa sydämen pohjalta lukea poisajamisen
-syvimmät syyt.
-
-"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen ollut metsästämässä", sanoi hän.
-"Voin lyödä vetoa, että olet jälleen maleksinut ukko Billotin talon
-lähettyvillä. Hyi, tuleva apotti!"
-
-Ange pudisti päätään.
-
-"Valehtelet!" huudahti täti, jonka raivo lisääntyi hänen huomatessaan
-jutun vakavaksi. "Valehtelet! Viime sunnuntaina viimeksi nähtiin
-sinun kävelevän Catherinen kanssa 'Huokausten käytävää' pitkin."
-
-Neiti Angélique itse valehteli, mutta ainahan tekohurskaat ovat
-pitäneet sitä oikeutenansa, noudattaen jesuiittain lauselmaa: "Aina
-on luvallista esittää väärää, saadakseen tietää toden."
-
-"Minua ei kukaan ole nähnyt 'Huokausten käytävällä', se ei ole
-mahdollista. Me kävelimme kasvihuoneen puolella."
-
-"Onneton poika, siis olit kuitenkin hänen seurassaan!"
-
-"Mutta, täti", sanoi Ange punastuen, "eihän nyt ole puhetta neiti
-Catherinesta."
-
-"Niin, sano sinä häntä vain neidiksi, salataksesi riettaat aikeesi!
-Mutta minä kerron kaikki tuon heiskaleen rippi-isälle."
-
-"Mutta, täti, minä vannon, että neiti Catherine ei ole mikään
-heiskale."
-
-"Ahaa, sinä puolustat häntä, sillä puolustaaksesi itseäsi. Hyvä, te
-olettekin siis yksissä juonissa, sitä parempi vain. Minne me, hyvä
-Jumala, joudummekaan!... Kuudentoista ikäiset lapset!"
-
-"Emme me vedä laisinkaan yhtä köyttä, vaan Catherine ajaa minut aina
-pois."
-
-"Huomaatkos, kuinka sinä ilmaiset kaikki! Nyt jo sanot häntä vain
-Catherineksi. Senkin tekopyhä, hän ajaa sinut pois... silloin kun
-muut näkevät."
-
-"Kas", sanoi Pitou äkkiä ilahtuen, "kas sitä en tullut koskaan
-ajatelleeksi."
-
-"Siinä näet!" sanoi täti käyttäen hyväkseen veljenpoikansa viatonta
-huudahdusta, voidakseen hänelle todistaa, että niissä väleissä oli
-jotakin luvatonta tekeillä, "mutta odotetaanhan, kyllä minä tämän
-järjestän. Apotti Fortier on hänen rippi-isänsä. Minä pyydän häntä
-toimittamaan sinut telkien taakse kahdeksi viikoksi vedelle ja
-leivälle. Ja mitä neiti Catherineen tulee, niin joutukoon vaikka
-luostariin, hillitäkseen kiihkoansa sinua kohtaan. Ja sinne hän vielä
-joutuukin. Me lähetämme hänet Saint-Rémyhyn."
-
-Eukko lausui nämä viimeiset sanat niin pontevasti ja varmasti, että
-Pitou värisi.
-
-"Hyvä täti", sanoi hän pannen kätensä ristiin, "erehdytte kokonaan
-luullessanne, että neiti Billot on jotenkin tuottanut minua
-kohdanneen onnettomuuden."
-
-"Irstaus on kaikkien paheiden äiti", keskeytti juhlallisesti neiti
-Angélique.
-
-"Täti, minä vakuutan, että apotti ei ole ajanut minua pois sentähden,
-että olisin irstas; hän hääti minut sentähden, että tein liian paljon
-lausevirheitä, joihin liittyi joukko kielivirheitä. Minä teen niitä
-aina tuon tuostakin, ja hän sanoi, että olen senvuoksi kadottanut
-kaikki mahdollisuudet apurahan saamiseen."
-
-"Kaikki mahdollisuudet! Mitä puhutkaan? Sinä et siis saakaan
-apurahaa! Sinusta ei siis tulekaan pappia? Minä en siis pääsekään
-sinun taloudenhoitajattareksesi?"
-
-"Ette, hyvä täti."
-
-"Ja mitä sinusta sitten tulee?" kysyi täti kauhuissaan.
-
-"En tiedä." Pitou katsoi surkeana taivasta kohden. "Mitä sallimus
-määrää!" lisäsi hän.
-
-"Sallimusko? Kyllä minä tiedän, mistä tämä kaikki johtuu" huudahti
-neiti Angélique. "Tämä johtuu siitä, kun tulee suurelliseksi,
-kuuntelee uusia oppeja, imee itseensä filosofiaa."
-
-"Ei suinkaan se ole syynä, täti, sillä filosofiaa ei saa oppia,
-ennenkuin ensin on retoriikan oppinut, enkä minä vielä ole päässyt
-sinne asti."
-
-"Naurettavaa, naurettavaa. En minä puhukaan siitä filosofiasta.
-Senkin onneton, minä puhun filosofien filosofiasta, herra Arouetin
-filosofiasta, minä puhun Rousseaun filosofiasta, joka on julkaissut
-_Nunnan_."
-
-Neiti Angélique teki ristinmerkin.
-
-_"Nunnan?"_ kysyi Pitou; "mikä se on?"
-
-"Sinua onnetonta, kyllä sinä varmaan olet sen lukenutkin!"
-
-"Vannon, etten ole lukenut!"
-
-"Senvuoksi et välitä kirkosta."
-
-"Täti, te erehdytte. Kirkko ei välitä minusta."
-
-"Tuo lapsihan on oikea käärme. Tässä hän vielä väittelee."
-
-"En suinkaan, täti, minä vain vastaan."
-
-"Hän on hukassa!" huudahti neiti Angélique perin masentuneena ja
-vaipuen rakkaalle tuolilleen istumaan.
-
-Hänen lauseensa: Hän on hukassa! ei merkinnyt mitään muuta kuin: Minä
-olen hukassa!
-
-Vaara oli uhkaava. Täti Angélique teki päätöksensä. Hän nousi kuin
-pontimen laukaisemana ja riensi apotti Fortierin luo kuulemaan
-asiasta tarkemmin ja koettaakseen vielä kerran parastaan.
-
-Pitou seurasi katseillaan tätinsä menoa ovelle asti. Eukon poistuttua
-hän vuorostaan lähestyi ovea ja näki tätinsä uskomattoman kovaa
-kyytiä harppaavan Soissons-katua kohden. Nyt näki selvästi, mitä täti
-aikoi, ja Pitou oli varma hänen menostaan opettajan luo.
-
-Neljännestunnin ainakin hän siis sai olla rauhassa. Pitou päätti
-käyttää hyväkseen tätä tuokiota, jonka sallimus oli hänelle suonut.
-Hän kokosi tätinsä päivällisen jätteet ruokkiakseen sisiliskojansa ja
-otti pari kolme kärpästä kiinni syöttääkseen ne sammakoilleen; sitten
-hän avasi kaapin ja ruokakammion ja ravitsi vuorostaan itseänsä,
-sillä yksinäisyys oli hänelle palauttanut ruokahalun.
-
-Tämän tehtyään hän meni ovelle väijymään, milloin hänen toinen
-äitinsä saapuisi.
-
-Neiti Angélique sanoi itseään Pitoun toiseksi äidiksi. Vaaniessaan
-hän näki nuoren tytön tulevan kaitaa kujaa myöten Soissons-kadun
-päästä Lormet-kadulle päin. Hän istui hevosen selässä vasu
-kummallakin puolellaan; toisessa oli kanoja, toisessa kyyhkysiä. Hän
-oli Catherine. Nähdessään Pitoun tätinsä asunnon ovella hän pysähtyi.
-
-Nuori tyttö vilkaisi kadulle päin, nyökäytti hiukan päätänsä Pitoulle
-ja jatkoi matkaansa.
-
-Pitou vastasi tervehdykseen ilosta vapisten.
-
-Tätä pientä kohtausta oli kestänyt sen verran, että koulupoika
-ajatuksiinsa vaipuneena ja katsellessaan sinne päin, missä oli nähnyt
-neiti Catherinen, ei huomannut tätiään, joka palasi apotti Fortierin
-luota, ja nyt äkkiä tarttui hänen käteensä kiukusta kalpeana.
-
-Ange heräsi kauneista unelmistansa tuntiessaan tätinsä kosketuksen,
-joka aina vaikutti häneen kuin sähkövirta, kääntyi, siirsi katseensa
-täti Angéliquen leimuavista silmistä käteensä ja näki siinä
-kauhukseen aimo kimpaleen leipää, jonka päällä oli kerros voita ja
-kerros valkoista juustoa.
-
-Neiti Angélique kiljaisi raivosta, ja Pitou parahti kauhuissaan.
-Angélique kohotti kyhmyisen kätensä, ja Pitou painoi päänsä kumaraan.
-Angélique sieppasi lähellä olevan luudanvarren. Pitou pudotti leivän
-ja läksi juoksemaan mitään selittämättä.
-
-Nämä molemmat olennot olivat kerrankin yhtä mieltä. He käsittivät,
-ettei heidän välillään voinut enää olla mitään yhteistä.
-
-Neiti Angélique palasi asuntoonsa ja telkesi ovensa. Pitou kuuli
-lukon narskahtavan; se peloitti häntä kuin myrskyn lisäilmiö, ja hän
-joudutti pakoaan.
-
-Tästä kohtauksesta oli seurauksena sellaista, mitä neiti Angélique ei
-mitenkään voinut aavistaa, eikä Pitoukaan sen paremmin odottanut.
-
-
-
-
-V
-
-MAALAISFILOSOFI
-
-
-Pitou juoksi niinkuin kaikki hornanhenget olisivat hänen
-kintereillään, ja lyhyessä ajassa hän oli päässyt kaupungin
-ulkopuolelle.
-
-Kääntyessään hautuumaan kulmauksesta hän oli töytäämäisillään erään
-hevosen takapuoleen.
-
-"Hyvä Jumala", sanoi lempeä ääni, jonka Pitou varsin hyvin tunsi,
-"minne te juoksette sellaista kyytiä, Ange-herra? Cadet oli vähällä
-tulla vauhkoksi: niin te meitä säikytitte."
-
-"Voi, neiti Catherine", huudahti Pitou vastaten omille ajatuksilleen,
-eikä nuoren tytön kysymykseen. "Voi, neiti Catherine, mikä
-onnettomuus, hyvä Jumala, mikä onnettomuus!"
-
-"Jeesus, ihanhan te peloitatte minua", sanoi nuori tyttö seisauttaen
-hevosensa keskellä tietä. "Mitä on tapahtunut, herra Ange?"
-
-"Se", vastasi Pitou kuin ilmoittaisi kauhean, tärkeän salaisuuden,
-"ettei minusta tulekaan pappia."
-
-Mutta sensijaan, että Catherine olisi tehnyt sellaisen liikkeen kuin
-Pitou odotti, hän purskahtikin heleään nauruun.
-
-"Vai ei teistä tulekaan pappia?";
-
-"Ei", kertasi typertynyt Pitou, "se näyttää mahdottomalta."
-
-"No, siinä tapauksessa teistä sitten tulee soturi", sanoi Catherine.
-
-"Soturiko?"
-
-"Juuri niin. Ei noin pienten seikkojen vuoksi kannata vaipua
-epätoivoon. Ensiksi luulin, että ilmoittaisitte tätinne äkkiä
-kuolleen."
-
-"Minulle tämä merkitsee samaa kuin jos hän olisi kuollut, sillä hän
-ajaa minut pois", sanoi Pitou heltyen.
-
-"Sepä vahinko", virkkoi neiti Billot nauraen; "ette siis saakaan
-jäädä hänen tyytyväiseksi itkijäkseen."
-
-Ja Catherine alkoi entistään hilpeämmin nauraa, mikä Pitousta tuntui
-loukkaavalta.
-
-"Mutta ettekö kuullut, että hän ajaa minut pois!" jatkoi hän
-epätoivoissaan.
-
-"Kuulin kyllä, sitä parempi", sanoi vain Catherine.
-
-"Kylläpä te olette onnellinen, kun voitte tuolla tavoin nauraa, neiti
-Billot, ja se osoittaa varsin tasaista luonnonlaatua, koska toisten
-vastoinkäymiset eivät vaikuta teihin sen enempää."
-
-"Ja kuka teille sanoo, etten todella säälisi teitä, herra Ange, jos
-todellinen onnettomuus kohtaisi teitä?"
-
-"Säälisittekö, jos todellinen onnettomuus kohtaisi minua? Ettekö siis
-tiedä, ettei minulla enää ole mitään turvaa!"
-
-"Sitä parempi vain!" sanoi Catherine.
-
-Pitou ei käsittänyt tästä yhtään mitään.
-
-"Mistä saan ruokaa!" sanoi hän. "Ja ihmisenhän täytyy saada syödä,
-ainakin minun, jota aina vaivaa nälkä."
-
-"Ettekö siis halua tehdä työtä, herra Ange?"
-
-"Tehdä työtä! Mitä työtä? Herra Fortier ja tätini ovat senkin
-seitsemän kertaa vakuuttaneet minulle, etten kelpaa mihinkään. Jospa
-olisivat panneet minut puusepän tai vaunusepän oppiin, sensijaan että
-koettivat minusta tehdä pappia! Katsokaahan, neiti Catherine, toden
-totta", sanoi Pitou tehden epätoivoisen liikkeen, "toden totta minua
-painaa kirous."
-
-"Kyllähän", sanoi nuori tyttö, sillä hän tunsi yhtä hyvin kuin
-muutkin Pitoun surullisen elämäntarinan, "kyllähän kaikessa tuossa,
-mitä sanotte, herra Ange, on totta, mutta... mutta miksi ette
-menettele määrätyllä tavalla?"
-
-"Millä tavalla?" kysyi Pitou takertuen neiti Billotin aloittamaan
-ehdotukseen samoin kuin hukkuva tarttuu rantapajun oksaan. "Millä
-tavalla?"
-
-"Olihan teillä suosija."
-
-"Tohtori Gilbert."
-
-"Olittehan hänen poikansa luokkatoveri, koska hän kävi samoin kuin
-tekin koulua apotti Fortierin luona."
-
-"Niin kylläkin, ja monta kertaa olen pelastanut hänet saamasta
-selkäänsä."
-
-"No, miksi ette siis käänny hänen isänsä puoleen? Hän ei suinkaan
-jätä teitä pulaan."
-
-"Miksen sitä tekisi, jos tietäisin, minne hän on joutunut. Mutta ehkä
-isänne, neiti Billot, sen tietää, koska tohtori Gilbert on hänen
-tilansa omistaja."
-
-"Minä tiedän, että hän lähetti osan vuokrasta Ameriikkaan ja toisen
-osan eräälle asianajajalle Pariisiin."
-
-"Oi", huokasi Pitou, "Ameriikkaan, se on kovin kaukana."
-
-"Lähtisittekö Ameriikkaan?" virkahti nuori tyttö hätkähtäen tästä
-mahdollisuudesta.
-
-"Minäkö, neiti Catherine? En koskaan, en koskaan! En. Jos vain
-tietäisin, mistä saan ruokaa, niin viihtyisin oikein hyvin Ranskassa."
-
-"Se on hyvä", lausui neiti Billot.
-
-Pitou loi katseensa maahan. Nuori tyttö oli vaiti. Tätä vaitioloa
-kesti jonkun aikaa. Pitou oli vaipunut unelmiin, jotka olisivat
-suuresti hämmästyttäneet niin loogillista miestä kuin apotti
-Fortieria.
-
-Näiden unelmien alku oli hämärä, mutta sitten ne kirkastuivat,
-senjälkeen ne uudelleen himmenivät, vaikka leimauttivat välkettä kuin
-salamat, joiden alkua ei tiedä, joiden lähde pysyy salassa.
-
-Cadet oli lähtenyt astelemaan eteenpäin, ja Pitou käveli Cadetin
-vieressä nojaten toisella kädellään sen selässä olevaan vasuun. Neiti
-Catherinekin oli mietteissään samoin kuin Pitou hän antoi ohjasten
-riippua pelkäämättä, että hevonen riistäytyisi karkuun. Tiellä
-ei ollutkaan mitään peloittavia kummituksia, eikä Cadet kuulunut
-Hippolytoksen hevosen luokkaan.
-
-Pitou seisahtui koneellisesti, kun hevonenkin seisahtui. He olivat
-saapuneet maatilalle.
-
-"Kas, sinäkö se oletkin, Pitou!" huudahti kookkaan näköinen mies
-seisoessaan lätäkön luona, josta hän juotti hevostaan.
-
-"Minä tässä olen, hyvä Jumala, minä juuri."
-
-"Pitou-parkaa on jälleen onnettomuus kohdannut", ilmoitti nuori
-tyttö hypätessään hevosen selästä, välittämättä siitä, että hame
-kohotessaan näytti hänen sukkanauhojensa värin.
-
-"Täti ajaa hänet kotoaan pois."
-
-"Ja mitä pahaa hän on tehnyt sille tekopyhälle akalle?" kysyi
-maanviljelijä.
-
-"Minä en näy olevan oikein etevä kreikankielessä", vastasi Pitou.
-
-Senkin hupakko, hän kerskaili! Hänenhän olisi pitänyt sanoa olevansa
-latinassa puutteellinen.
-
-"Etkö ole kylliksi etevä kreikankielessä?" sanoi leveäharteinen mies.
-"Ja miksi tahtoisit olla etevä kreikankielessä?"
-
-"Selittääkseni Theokritosta ja kääntääkseni Iliadia."
-
-"Ja mitä hyötyä sinulla siitä olisi, että selittäisit Theokritosta ja
-kääntäisit Iliadia?"
-
-"Se auttaisi minua papiksi."
-
-"Joutavia", sanoi Billot, "osaanko minä kreikkaa? Osaanko minä
-latinaa? Osaanko minä ranskaa? Osaanko minä kirjoittaa? Osaanko
-minä lukea? Estääkö se minua kylvämästä, leikkaamasta ja latoon
-kokoamasta?"
-
-"Ei suinkaan, herra Billot, mutta ettehän te olekaan pappi, te olette
-maanviljelijä, _agricola_, niinkuin Vergilius sanoo. _O fortunatos
-nimium_..."
-
-"No, sanohan, eikö maanviljelijä ole mustatakkisen vertainen, sinä
-epäkelpo kuoripoika! Varsinkin silloin, kun maanviljelijällä on
-kuusikymmentä tynnyrinalaa maata näkyvissä ja tuhannen kultarahaa
-kätkössä."
-
-"Minulle on aina sanottu, että pappina oleminen on kauneinta
-maailmassa. Tottahan on", lisäsi Pitou hymyillen herttaisimmalla
-tavallaan, "etten ole aina ottanut kuullakseni, mitä minulle on
-sanottu."
-
-"Ja siinä onkin viisaus syvä, poika hyvä. Huomaathan, että minä
-runoilen yhtä hyvin kuin muutkin, kun vain käyn toimeen. Minun
-mielestäni on sinussa aineksia joksikin paremmaksi kuin pappi
-olisikaan, ja onnesi vain on, ettet mene tälle alalle, ainakaan tähän
-aikaan. Katsohan, kun olen maanviljelijä, olen myös sääntuntija, ja
-nyt ei sää ole sovelias papeille."
-
-"Mitä vielä!" sanoi Pitou.
-
-"Kohta nousee myrsky", ennusti maanviljelijä. "Usko siis minua. Olet
-kunnollinen, oppinut..."
-
-Pitou kumarsi mielissään, kun kuuli ensi kertaa elämässään saavansa
-oppineen nimen.
-
-"Voithan sinä elatuksesi ansaita muutenkin", jatkoi maanviljelijä.
-
-Neiti Billot laskiessaan maahan kanat ja kyyhkyset kuunteli
-tarkkaavana Pitoun ja isänsä välistä keskustelua.
-
-"Ansaita elatukseni", sanoi Pitou; "juuri se tuntuu minusta
-vaikealta."
-
-"Mitä sinä osaat tehdä?"
-
-"Osaanhan minä virittää ansoja ja laatia koukkuja. Matkin jokseenkin
-hyvin lintujen ääntä, eikö totta, neiti Catherine?"
-
-"Mitä siihen tulee, niin hän visertää kuin rastas."
-
-"Mutta eihän tuo ole mikään toimiala", jatkoi ukko Billot.
-
-"Sitä minäkin sanon, hitossa!"
-
-"Sinä kiroilet, se ainakin on hyvä asia."
-
-"Mitä, kirosinko minä", sanoi Pitou. "Pyydän anteeksi, herra Billot."
-
-"Ei kannata pyytää", tuumi maanviljelijä, "sattuu sitä minullekin
-tuon tuostakin. Saakeli", sanoi hän kääntyen hevosen puoleen, "etkö
-siinä pysy alallasi! Näiden percheronilaisten hevosten täytyy aina
-saada teutaroida ja ravistella itseään. Kuulehan", jatkoi hän
-kääntyen Pitoun puoleen, "oletko sinä laiska?"
-
-"En tiedä. Minä en koskaan ole tehnyt muuta kuin lukenut kreikkaa ja
-latinaa, ja..."
-
-"Ja mitä?"
-
-"Ja minun täytyy tunnustaa, etten koskaan oppinut niitäkään
-kunnollisesti."
-
-"Sitä parempi", sanoi Billot; "se todistaa, ettet olekaan vielä niin
-typerä kuin luulin."
-
-Pitou avasi silmänsä selkoselälleen. Ensi kerran hän kuuli sanottavan
-tällä tavalla, kokonaan vastoin niitä väitteitä, joita hän oli saanut
-tähän asti kuulla.
-
-"Minä kysyn", pitkitti Billot, "oletko niin laiska, että sinua aina
-väsyttää?"
-
-"Mitä väsymiseen tulee, niin se on ihan eri asia", sanoi Pitou.
-
-"Minä voin marssia kymmenen penikulmaa uupumusta tuntematta."
-
-"Hyvä, onhan sekin jo jotakin", arveli Billot; "kun vielä laihdut
-muutaman naulan, niin sinusta tulee oivallinen juoksija."
-
-"Laihtua", sanoi Pitou katsellen hoikkaa varttansa, pitkiä luisevia
-käsivarsiaan ja vääriä pitkiä sääriään, "olenhan mielestäni jo
-näinkin kylliksi laiha."
-
-"Toden totta", virkahti maanviljelijä puhjeten nauruun, "sinä,
-ystäväiseni, olet todellakin oikea aarre."
-
-Ensi kertaa sai Pitou näin suurta tunnustusta. Senvuoksi hän
-hämmästyikin yhä uudelleen.
-
-"Kuulehan nyt", sanoi maanviljelijä. "Minä kysyn sinulta, oletko
-laiska työtä tehdessäsi."
-
-"Mitä työtä?"
-
-"Työtä yleensä."
-
-"En tiedä. En ole koskaan tehnyt työtä."
-
-Nuori tyttö heläytti nyt naurun, mutta ukko Billot otti asian tällä
-kertaa vakavalta kannalta.
-
-"Senkin heittiöt, nuo papit", sanoi hän puiden nyrkkiä kaupunkiin
-päin. "Tuolla tavalla he kasvattavat nuorisosta laiskureita ja
-tyhjäntoimittajia. Kysynpä, millä tavalla tuollainen mies voi
-hyödyttää veljiään?"
-
-"Ei paljoakaan", myönsi Pitou, "kyllähän sen tiedän. Kaikeksi onneksi
-ei minulla olekaan veljiä."
-
-"Veljillä minä tarkoitan kaikkia ihmisiä yleensä", selitti Billot.
-"Ajatteletko ehkä, että kaikki ihmiset eivät ole keskenään veljiä?"
-
-"Oh, ovathan ne; sehän on evankeliumissakin."
-
-"Ja yhdenvertaisia", jatkoi maanviljelijä.
-
-"Se on toinen asia", väitti Pitou. "Jos minä olisin ollut apotti
-Fortierin vertainen, ei hän niin usein olisi antanut minun
-maistaa patukkaa ja vitsaa. Ja jos täti ja minä olisimme olleet
-yhdenvertaisia, niin hän ei olisi häätänyt minua."
-
-"Minä sanon, että kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia", vakuutti
-maanviljelijä, "ja me todistamme sen kohta tyranneille."
-
-"_Tyrannis!_" tokaisi Pitou taidonnäytteekseen.
-
-"Ja todistuksena siitä on se, että minä otan sinut luokseni", jatkoi
-Billot.
-
-"Te otatte minut luoksenne, rakas herra Billot! Vai lasketteko
-leikkiä, puhuessanne tuolla tavalla?"
-
-"En. Kuulehan; mitä tarvitset elääksesi?"
-
-"Hitto, noin kolme naulaa leipää päivässä."
-
-"Ja leivän ohella?"
-
-"Hiukan voita ja juustoa."
-
-"No, huomaanpa kyllä, ettei sinua ole työlästä elättää. No siis, minä
-pidän sinut ruuassa."
-
-"Herra Pitou", sanoi Catherine, "eikö teillä ole mitään muuta
-isältäni pyydettävänä?"
-
-"Minullako, neiti? Ei suinkaan."
-
-"Ja miksi siis tulitte tänne?"
-
-"Siksi, että te tulitte."
-
-"Sepä oli kohteliaasti sanottu", lausui Catherine. "Mutta minä en
-anna tälle kohteliaisuudelle sen suurempaa arvoa kuin se ansaitsee.
-Olettehan, herra Pitou, tullut isäni luokse kuullaksenne uutisia
-suosijastanne."
-
-"Sehän on totta", sanoi Pitou. "Kummallista, kun sen unohdin."
-
-"Sinä aioit siis puhua kunnon tohtori Gilbertistä?" sanoi
-maanviljelijä, ja hänen äänensä sointu ilmaisi, kuinka syvä
-kunnioitus hänellä oli tilansa omistajaa kohtaan.
-
-"Juuri niin", sanoi Pitou. "Mutta nyt minun ei tarvitsekaan sitä
-tehdä; koska herra Billot ottaa minut luokseen, voin rauhassa odottaa
-hänen paluutansa Ameriikasta."
-
-"Siinä tapauksessa, ystäväiseni, ei sinun tarvitsekaan kauan odottaa,
-sillä hän on palannut."
-
-"Oho!" sanoi Pitou. "Ja milloin?"
-
-"En tiedä tarkoin. Sen vain tiedän, että hän oli Havressa viikko
-sitten. Kätköissäni on muuan käärö, jonka hän lähetti minulle maahan
-tultuaan; se tuotiin minulle Villers-Cotteretsissa tänä aamuna ja on
-todistuksena siitä, että hän on Ranskassa."
-
-"Ja kuka sanoi teille, että hän sen lähetti?"
-
-"Perhana, koska sen sisällä oli kirje."
-
-"Suokaahan anteeksi, isä", huomautti Catherine nauraen, "mutta
-minä luulin teitä lukutaidottomaksi. Sanon sen siksi, isä, että
-kerskailitte taitamattomuudellanne."
-
-"Niin kerskailenkin! Minä tahdon ihmisten sanovan: Isäntä Billot
-ei ole kellekään mitään velkaa, ei edes koulumestarille; hän on
-luonut tulevaisuutensa itse, isäntä Billot! Minä tahdon, että
-minusta sanotaan siten. En minä siis itse lukenutkaan kirjettä, vaan
-santarmien majoitusmestari, jonka satuin tapaamaan."
-
-"Ja mitä kirjeessä oli, isä? Hän on yhä vielä tyytyväinen teihin,
-eikö olekin?"
-
-"Päätä itse."
-
-Ja maanviljelijä otti nahkaisesta lompakostaan kirjeen, jonka ojensi
-tyttärelleen.
-
-Catherine luki:
-
-    'Rakas herra Billot!
-
-    Palaan Ameriikasta, missä kohtasin rikkaamman, suuremman ja
-    onnellisemman kansan. Se johtuu siitä, että he ovat vapaita,
-    mitä me emme ole. Mutta mekin kuljemme uutta aikakautta kohti,
-    ja jokaisen velvollisuus on jouduttaa päivää, jolloin valo
-    paistaa kirkkaana. Tunnen periaatteenne, rakas herra Billot,
-    tunnen vaikutusvaltanne työtovereihinne, maamiehiin ja kunnon
-    työmiehiin sekä maalaisiin, joita vallitsette, ette niinkuin
-    kuningas, vaan niinkuin isä. Istuttakaa heihin uhrautumisen
-    ja veljeyden periaatteet, joita itse kannatte. Filosofia on
-    yleismaailmallinen, kaikkien ihmisten tulee lukea oikeuksistaan
-    ja velvollisuuksistaan sen soihdun valossa. Lähetän teille
-    pienen kirjan, missä kaikki nämä velvollisuudet ja oikeudet ovat
-    mainitut. Kirja on minun kirjoittamani, vaikka sen kannella ei
-    olekaan minun nimeäni. Levittäkää näitä yleisen yhdenvertaisuuden
-    periaatteita, luettakaa kirjaa, ääneen pitkinä talvi-iltoina.
-    Lukeminen on sielun käyntiä laitumella, niinkuin leipä on ruumiin
-    ravintoa.
-
-    Jonakin lähipäivänä tulen teitä tapaamaan ja neuvon teille uuden
-    maanviljelystavan, jota paljon käytetään Ameriikassa. Se koskee
-    vuositulojen jakamista vuokraajan ja omistajan välillä. Minun
-    mielestäni se on enemmän kuin nykyinen alkuperäisen yhteiskunnan
-    ja Jumalan lakien mukaista. Veljellinen tervehdys.
-
-                                            _Honoré Gilbert_,
-                                        Filadelfian kansalainen.'
-
-"Ohoo", sanoi Pitou, "siinäpä kirje, joka on oivallisesti laadittu."
-
-"Eikö olekin?" lausui Billot.
-
-"On kyllä, rakas isä", myönsi Catherine, "mutta minä en usko
-santarmien luutnantin olevan samaa mieltä teidän kanssanne."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Minusta tuntuu, että tämä kirje voi syöstä vaaraan sekä tohtori
-Gilbertin että teidät."
-
-"Joutavia", sanoi Billot, "sinä pelkäät aina. Ei se estä, että tässä
-on kirja, ja sinun toimesi on keksitty, Pitou. Tänä iltana saat lukea
-sitä ääneen."
-
-"Ja mitä teen päivällä?"
-
-"Päivällä paimennat lampaita ja lehmiä. Tässä on kirjasi." Ja
-tilanomistaja veti taskustaan tuollaisen pienen punakantisen kirjan,
-jommoisia siihen aikaan julkaistiin suuret määrät, joko esivallan
-tieten tai tietämättä.
-
-Jälkimäisessä tapauksessa oli kirjoittaja vaarassa joutua
-kaleerivangiksi.
-
-"Luehan kirjan nimi, Pitou, jotta saan puhua nimestä siihen asti,
-kunnes voin puhua sen sisällöstä. Loput luet minulle myöhemmin."
-
-Pitou luki kirjan ensimmäiseltä lehdeltä seuraavat sanat, jotka
-käytön kautta ovat tulleet epämääräisiksi ja vähäpätöisiksi, mutta
-siihen aikaan herättivät tavatonta vastakaikua jokaisen sydämessä:
-_Ihmisen riippumattomuudesta ja kansakuntien vapaudesta_.
-
-"Mitä sinä tästä sanot, Pitou?" kysyi tilanomistaja.
-
-"Minä sanon, herra Billot, että riippumattomuus ja vapaus ovat minun
-mielestäni sama asia. Herra Fortier ajaisi suosijani luokalta pois,
-kun hän käyttää tällaista liikasanaisuutta."
-
-"Liikasanaisuutta tai ei, se on oikein miehen kirjoittama kirja",
-sanoi maanviljelijä.
-
-"Olkoon kuinka tahansa", intti Catherine naisen ihmeellisellä
-vaistolla, "mutta piilottakaa se, isä, rukoilen sitä! Se voi tuottaa
-teille ikävyyksiä. Minä vapisen jo nähdessänikin sen."
-
-"Ja mistä syystä se minua vahingoittaisi, minua, koska se ei ole
-vahingoittanut sen kirjoittajaa?"
-
-"Mistä sen tiedätte, isä? Tämä kirje on kirjoitettu viikko sitten,
-eikä käärö ole voinut tarvita viikkoa tullakseen Havresta tänne.
-Minäkin sain tänä aamuna kirjeen."
-
-"Ja keltä?"
-
-"Sebastien Gilbertiltä, joka omasta puolestaan kirjoitti. Hän käskee
-sanoa paljon terveisiä rintaveljelleenkin, Pitoulle, vaikka olen sen
-unohtanut."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Entäkö sitten! Hän sanoo Pariisissa jo kolme päivää odotetun hänen
-isäänsä, jonka piti tulla, mutta joka ei olekaan saapunut."
-
-"Neiti on oikeassa", sanoi Pitou. "Minutkin se viipyminen tekee
-levottomaksi."
-
-"Pidä suusi kiinni, pelkuri, ja lue tohtorin kirja", sanoi
-maanviljelijä. "Silloin ei sinusta tule ainoastaan oppinut mies vaan
-oikea mies."
-
-Tällä tavalla puhuttiin siihen aikaan, sillä oli uudistumassa
-suurenmoinen kreikkalainen ja roomalainen historiallinen hetki,
-jonka Ranskan kansa jäljensi kymmenenä vuonna kaikkine jaksoineen --
-uhrautumisinensa, karkoituksineen ja orjuutuksinensa.
-
-Pitou pisti kirjan kainaloonsa niin juhlallisesti, että sillä voitti
-lopullisesti maanviljelijän sydämen.
-
-"Nyt", muisti Billot, "oletko saanut päivällistä?"
-
-"En", vastasi Pitou pysytellen puoliksi hartaana, puoliksi
-sankarillisena, mikä hänessä ilmeni senjälkeen, kun oli ottanut
-vastaan kirjan.
-
-"Hän oli juuri aloittamaisillaan päivällisensä, kun sai lähteä
-kotoaan", sanoi nuori tyttö.
-
-"Mene siis pyytämään emännältämme talon tavallista ruokaa", kehoitti
-Billot. "Ja huomenna ryhdyt työhösi."
-
-Pitou kiitti ilmehikkäällä katseella Billotia ja meni Catherinen
-seurassa keittiöön, missä emäntä Billot yksinvaltiaana hallitsi.
-
-
-
-
-VI
-
-PAIMENELÄMÄÄ
-
-
-Talon valtiatar oli kookas kolmenkymmenenviiden tai -kuuden ikäinen
-emäntä, pyöreä kuin pallo, tuore, mehevä ja sydämellinen. Hän
-liikuskeli taukoamatta kyyhkyslakasta kanakoppiin, lammastarhasta
-navettaan, tarkasteli kattiloitaan, uuniansa ja paistejaan kuin
-kenraali, joka tarkoin tuntee kenttävarustuksensa. Hän näki
-yhdellä ainoalla katseella, oliko kaikki paikallaan, ja päätti
-paljaasta hajusta, oliko ajuruohoa tai laakereita pantu kylliksi
-kuhunkin keitokseen. Hän oli tottunut torailemaan, tarkoittamatta
-vähääkään sillä, että hän sanoillaan loukkaisi miestänsä, jota hän
-kunnioitti kuin kaikkein korkeinta hallitsijaa, tytärtänsä, jota hän
-varmasti rakasti enemmän kuin rouva de Sévigné rouva de Grignania,
-päivätyöläisiään, joita hän ruokki paremmin kuin kukaan muu kymmenen
-penikulman lähistöllä. Senvuoksi kaikki kilvan koettivatkin päästä
-Billotille työhön. Mutta pahaksi onneksi, samoin kuin taivaassakin,
-olivat työhön tulleiden joukossa monet kutsutut, mutta harvat valitut.
-
-Olemme saaneet nähdä, että Pitou tuli valituksi, vaikka hän ei
-ollutkaan kutsuttu. Hän osasikin antaa sille oikean arvon, nähdessään
-kullankeltaisen leipäviipaleen, joka pantiin hänen vasemmalle
-puolelleen, ja omenaviinimaljan, joka laskettiin hänen oikealle
-puolelleen, ja hiukan suolatun lihakimpaleen, joka tuotiin hänen
-eteensä. Siitä ajasta asti, jolloin hänen äitinsä oli kuollut, ja
-siitä oli jo viisi vuotta, ei Pitou ollut edes juhlapäivinä saanut
-nähdä sellaista ateriaa.
-
-Kiitollisena ahmiessaan leipää, pureskellessaan lihaa, jonka
-paineeksi ryyppäsi viiniä, Pitou tunsikin ihailunsa yhä kasvavan
-maanviljelijää kohtaan samoin kuin kunnioituksensa tämän vaimoa
-ja rakkautensa näiden tytärtä kohtaan. Yksi ainoa seikka kiusasi
-häntä, se, että hänen täytyi ryhtyä niin ala-arvoiseen työhön kuin
-lampaitten ja lehmien paimentamiseen, tämä kun ei vähääkään ollut
-sopusoinnussa sen tehtävän kanssa, joka illalla häntä odotti, kun
-hänen oli ihmiskunnalle opetettava sosialisuuden ja filosofian
-korkeimpia periaatteita.
-
-Tätä Pitou mietiskeli päivällisen syötyään. Mutta näissäkin
-mietteissään hän tunsi oivallisen aterian vaikutuksen. Pitou alkoi
-katsella asioita toiselta kannalta kuin nälkäisenä ollessaan.
-Lammas- ja lehmipaimenen virkaa, jota hän piti arvoansa alentavana,
-olivat jumalat ja puolijumalat hoitaneet.
-
-Apollo oli melkein samanlaisissa olosuhteissa kuin hänkin,
-nimittäin silloin kun Jupiter hääti hänet Olymposta, niinkuin
-Pitoun oli karkoittanut Pleuxista hänen tätinsä Angélique: hän oli
-ruvennut paimeneksi ja kainnut Admeteen karjaa. Admetes tosin oli
-paimenkuningas, mutta olihan Apollo myös jumala.
-
-Herkules oli ollut melkein paimenena, koska hän tarinan mukaan oli
-vetänyt Geryonin lehmiä hännästä, ja jos kuljettaa lehmiä hännästä
-tai päästä, riippuuhan se vain siitä, mihin kukin on tottunut, siinä
-kaikki. Eihän siis mikään estänyt häntä olemasta lehmien ohjaajana,
-siis paimenena.
-
-Oli sitäpaitsi olemassa Tityros, jota Vergilius ylistää ja joka
-perin kaunein säkein kiittää sitä onnea, jonka Augustus hänelle oli
-valmistanut, ja hänkin oli paimen. Olihan sitäpaitsi vielä paimen
-Melibeos, joka runollisin sanoin valittaa kodistaan lähtemistä.
-
-Kaikki nämä ihmiset puhuivat kyllä niin hyvin latinaa, että olisivat
-voineet tulla apoteiksi, ja kuitenkin he mieluummin näkivät vuohiensa
-syövän maukasta ruohoa kuin lukivat rukouksia tai lauloivat messuja.
-Kun asiaa oikein punnitsi, oli paimenessa ololla omat viehätyksensä.
-Mikään ei sitäpaitsi estänyt Pitouta antamasta sille runollisuutta,
-jonka se oli kadottanut. Mikä esti Pitouta vaatimasta lähikylien
-Menalkoksia tai Palemoneja ryhtymään kanssansa laulukilpailuun? Ei
-kai kukaan. Olihan hän kerran laulanut messupulpetin ääressä, ja
-ellei hän olisi mennyt maistelemaan apotti Fortierin messuviiniä,
-jolloin hän heti oli menettänyt kuoripojan paikan, olisi hän sillä
-alalla voinut kehittyä hyvin eteväksi Hän ei osannut soittaa huilua,
-se oli kyllä totta, mutta hän osasi soittaa minkälaista sorapilliä
-tahansa, ja samahan se oli. Tosin hän ei laatinut eripaksuisista
-kaisloista soittokonettaan, niinkuin teki Syrinxin rakastaja, mutta
-hän valmisti pajusta; ja kastanjapuusta torvia, joiden täydellisyyttä
-hänen toverinsa monasti olivat ylistäneet. Pitou saattoi siis
-häpeämättä olla paimenena. Hän ei alentunut siihen huonoon asemaan,
-joka paimenilla nykyaikana oli, vaan hän kohotti tämän toimialani
-arvoisekseen.
-
-Paimentaminen oli sitäpaitsi neiti Billotin johdon alaisena, eikä
-käskyjen kuuleminen hänen suustansa tuntunut laisinkaan vaikealta.
-
-Mutta Catherine puolestaan piti huolta siitä, että Pitoun arvo säilyi
-muutenkin.
-
-Illalla, kun nuori mies lähestyi häntä kysyäkseen, mihin aikaan
-aamulla hänen tuli liittyä paimeniin, sanoi Catherine hymyillen:
-
-"Ette te lähde."
-
-"Miksi en?" kysyi Pitou hämmästyneenä.
-
-"Olen vakuuttanut isälleni, ettei teidän saamanne kasvatus sopinut
-hänen määräämiensä töitten kanssa yhteen. Te jäätte siis taloon."
-
-"Sitä parempi", sanoi Pitou. "Sittenhän en menetäkään seuraanne."
-
-Tämä huudahdus oli päässyt Pitoun huulilta ihan tahtomatta. Mutta
-tuskin hän oli sen ennättänyt sanoa, kun karahti punaiseksi korvia
-myöten, ja Catherine painoi päänsä kumaraan ja hymyili.
-
-"Anteeksi, neiti", pyysi Pitou, "se tuli sydämestäni vastoin tahtoa.
-Te ette saa suuttua siitä."
-
-"En suutukaan, herra Pitou", sanoi Catherine, "eikä siinä ole pahaa,
-jos mielellänne jäätte minun seuraani."
-
-He olivat hetkisen vaiti. Eikä se ollutkaan kumma, sillä molemmat
-lapset olivat muutamalla sanalla lausuneet monta ajatusta toisilleen!
-
-"Mutta enhän voi jäädä taloon ja oleksia täällä mitään tekemättä",
-lausui sitten Pitou. "Mitä minä teen talossa?"
-
-"Te teette sen, mitä minä tein; hoidatte kirjanpitoa, laaditte laskut
-päivätyöläisille, tilit tuloista ja menoista. Osaattehan luvunlaskun?"
-
-"Tunnen kaikki neljä laskutapaa", vastasi Pitou ylpeästi.
-
-"Siis yhtä laskutapaa enemmän kuin minä", sanoi Catherine. "Minä en
-ole koskaan päässyt kolmea pitemmälle. Huomaattehan itsekin, että
-isälleni on hyödyllisempää pitää teitä tilien hoitajana. Ja kun minä
-sillä tavoin jään voiton puolelle ja te jäätte voiton puolelle, ovat
-kaikki tyytyväisiä."
-
-"Ja miten te, neiti, jäätte tässä voiton puolelle?" kysyi Pitou.
-
-"Minä voitan aikaa ja valmistan päähineitä, ollakseni siten somempi."
-
-"Minun mielestäni te olette jo kyllin kaunis ilman päähineitäkin",
-virkkoi Pitou.
-
-"Se on kyllä mahdollista, mutta se on vain teidän makunne", sanoi
-nuori tyttö nauraen. "Mutta enhän voi mennä Villers-Cotteretsiin
-tanssimaan, ellei minulla ole soveliasta päähinettä. Kyllähän
-ylhäisten naisten kelpaa, jotka saavat panna valkoista jauhetta
-tukkaansa, mennä avopäin."
-
-"Minun mielestäni teidän tukkanne on näin kauniimpi, kuin jos siinä
-olisi jauhetta", sanoi Pitou.
-
-"Kas kas, huomaan, että rupeatte lausumaan minulle kohteliaisuuksia."
-
-"Niitä en osaa lausua, neiti. Ei apotti Fortier sellaisia opettanut."
-
-"Entä opetettiinko teitä tanssimaan?"
-
-"Tanssimaanko?" kysyi Pitou ihmeissään.
-
-"Niin tanssimaan."
-
-"Tanssimaan apotti Fortierin luona! Hyvä Jumala, neiti... Kaikkea
-vielä, tanssimaan!"
-
-"Te ette siis osaa tanssia?" kysyi Catherine.
-
-"En", sanoi Pitou.
-
-"No siis te seuraatte minua ensi sunnuntaina tanssiaisiin ja
-katselette, miten herra de Charny tanssii. Hän tanssii paraiten
-kaikista lähiseudun nuorista miehistä."
-
-"Kuka tuo herra de Charny on?" kysyi Pitou.
-
-"Bourbonnen linnan herra"
-
-"Ja tanssiiko hän sunnuntaina?"
-
-"Aivan varmasti"
-
-"Ja kenen kanssa?"
-
-"Minun kanssani."
-
-Pitoun sydäntä kouristi, mutta hän ei voinut käsittää siihen syytä.
-
-"Te siis tahdotte somistaa itsenne saadaksenne tanssia hänen
-kanssaan?"
-
-"Tanssiakseni hänen kanssaan, toisten kanssa, kaikkien kanssa."
-
-"Paitsi ette minun kanssani."
-
-"Miksi en teidän kanssanne?"
-
-"Koska minä en osaa tanssia."
-
-"Te opettelette."
-
-"Jos te vain tahtoisitte näyttää, neiti Catherine, niin oppisin
-paremmin kuin katsellessani herra de Charnytä, sen vakuutan teille."
-
-"Sen näemme myöhemmin", sanoi Catherine. "Mutta nyt on jo aika mennä
-levolle. Hyvää yötä, Pitou."
-
-"Hyvää yötä, neiti Catherine."
-
-Siinä kaikessa, mitä neiti Billot oli Pitoulle haastanut, oli sekä
-hyvää että pahaa. Hyvää oli se, että hän oli noussut paimenen virasta
-kirjanpitäjäksi. Pahaa se, ettei hän osannut tanssia ja herra de
-Charny osasi. Catherinen sanojen mukaan hän tanssi paremmin kuin
-kukaan muu.
-
-Pitou näki koko yön unta siitä, että hän katseli herra de Charnyn
-tanssia ja että tämä tanssi hyvin huonosti.
-
-Seuraavana päivänä Pitou ryhtyi työhönsä Catherinen opastamana. Muuan
-seikka häntä ihmetytti, se nimittäin, että määrättyjen opettajien
-opastamana työ tuli hyvin mieluisaksi. Kahden tunnin päästä hän
-tarkoin tiesi, mitä hänen piti tehdä.
-
-"Neiti, jos te olisitte neuvonut minulle latinaa apotti Fortierin
-sijasta", sanoi hän, "niin en olisikaan tehnyt kielivirheitä."
-
-"Ja teistä olisi tullut pappi?"
-
-"Ja minusta olisi tullut pappi", sanoi Pitou.
-
-"Jolloin olisitte joutunut seminaariin, minne ei ainoakaan nainen saa
-tulla..."
-
-"Kas", sanoi Pitou, "en koskaan tullut sitä ajatelleeksi, neiti
-Catherine... Minusta onkin hauskempaa, etten jäänyt papin uralle."
-
-Kello yhdeksän saapui isäntä Billot. Hän oli lähtenyt liikkeelle
-ennen kuin Pitou oli noussut. Joka aamu kello kolmen aikaan
-vuokratilallinen oli katsomassa, kun hänen hevosensa ja ajomiehensä
-läksivät liikkeelle. Sitten hän liikkui pelloilla kello yhdeksään
-asti, nähdäkseen olivatko kaikki paikoillaan ja tekivätkö tehtävänsä.
-Kello yhdeksän hän tuli aamiaiselle ja poistui kello kymmeneltä.
-Kello yhden aikaan syötiin päivällinen, ja sen jälkeen aika kului
-tarkastukseen samoin kuin aamullakin. Senvuoksi ukko Billotin toimet
-menestyivätkin. Niinkuin hän oli sanonut, oli hänellä kuusikymmentä
-tynnyrinalaa kaikkien tiedossa ja tuhannen kultarahaa piilossa.
-Ja luultavaa on, että jos tarkoin olisi laskettu, jos Pitou olisi
-laskenut, eikä ollut hajamielinen neiti Catherinen ollessa läsnä,
-olisi hän löytänyt muutaman kultarahan ja muutaman tynnyrinalan lisää
-siihen, mitä ukko Billot oli tunnustanut.
-
-Aamiaisen aikana isäntä ilmoitti Pitoulle, että tohtori Gilbertin
-kirjaa luettaisiin ensi kertaa ylihuomenna kello kymmenen aamulla
-vajassa.
-
-Pitou huomautti silloin arasti, että kello kymmenen aikaan aamulla
-oli messu. Mutta Billot vastasi valinneensa juuri tämän ajan
-tunnustellakseen työläistensä mielialaa.
-
-Olemmehan sanoneet, että ukko Billot oli filosofi.
-
-Hän halveksi pappeja, joita hän piti tyranniuden apostoleina, ja kun
-hän sai tilaisuuden pystyttää alttarin alttaria vastaan käytti hän
-sitä kiireesti hyväkseen.
-
-Rouva Billot ja Catherine rohkenivat tehdä muutamia huomautuksia,
-mutta isä Billot sanoi, että naiset saivat mennä messua kuulemaan,
-jos heitä halutti, koska kerran uskonto oli olemassa naisia varten,
-mutta miehet saivat tulla kuulemaan tohtori Gilbertin kirjaa tai
-lähteä hänen talostaan.
-
-Filosofi Billot oli talossaan suuri itsevaltias. Catherinella
-yksinään oli oikeus kohottaa äänensä vastustaakseen hänen
-päätöksiänsä. Mutta jos isäntä oli tehnyt lujan päätöksen ja vastasi
-Catherinelle otsansa rypistyksellä, vaikeni Catherine toisten tavoin.
-
-Mutta Catherine aikoi käyttää olosuhteita Pitoun hyväksi. Pöydästä
-noustua hän huomautti isälleen, että esittääkseen kaikkia noita
-kauniita asioita ylihuomenna ei Pitoulla ollut kyllin hyviä
-vaatteita. Kun hän kerran olisi mestarin asemassa silloin,
-sillä hänhän silloin opettaisi, ei hänen pitäisi tarvita hävetä
-oppilaittensa edessä.
-
-Billot antoi tyttärelleen vallan sopia Pitoun vaatteista
-Villers-Cotteretsin räätälin, herra Dulauroyn kanssa.
-
-Catherine oli oikeassa, eikä uusi puku suinkaan ollut Pitoulla mikään
-ylellisyystavara. Hänellä oli jalassa samat housut jotka tohtori
-Gilbert oli hänelle teettänyt viisi vuotta sitten ne olivat kyllä
-alkujaan olleet liian pitkät, mutta olivat jo käyneet liian lyhyiksi,
-vaikkakin neiti Angélique oli niitä joka vuosi jatkanut kahdella
-tuumalla. Mitä tulee takkiin ja liiveihin, niin ne olivat kadonneet
-jo kaksi vuotta sitten, ja niiden sijaan oli tullut palttinainen
-mekko, johon sankarimme oli puettu kertomuksemme alusta alkaen.
-
-Pitou ei koskaan ollut ajatellut pukuansa. Kuvastin oli aivan
-tuntematon ylellisyyskapine neiti Angéliquen talossa, ja kun hänellä
-ei ollut taipumuksia niinkuin kauniilla Narkissoksella rakastua
-ensiksi itseensä, ei hän ollut koskaan tullut katsoneeksi kuvaansa
-lähteistä, joiden partaalle hän viritti ansojaan.
-
-Mutta heti kun Catherine oli puhunut tanssiaisiin menosta ja
-oli mainittu herra de Charny ja hänen komea ulkomuotonsa, --
-senjälkeen kun tuo juttu päähineistä, joilla nuori tyttö aikoi
-lisätä kauneuttaan, oli tullut Pitoun korviini katsoi hän kuvaansa,
-peilistä, tuli murheelliseksi silmäillessään omaa siistimätöntä
-asuaan ja tuumi, millä tavalla hänkin voisi hankkia sellaista, mikä
-kohottaisi hänen ulkonaista asuaan.
-
-Pahaksi onneksi Pitou ei voinut tähän kysymykseen antaa mitään
-vastausta. Hänen huono ulkoasunsa riippui vaatteista. Mutta
-saadakseen vaatteita hän tarvitsi rahaa, eikä Pitou eläissään ollut
-omistanut ropoakaan.
-
-Olihan Pitou nähnyt, että paimenet, kilpaillessaan huilunsoitossa
-ja runojen laatimisessa, ottivat päähänsä ruususeppeleen, mutta hän
-ajatteli aivan oikein, että vaikka tällainen seppele kaunistaisikin
-hänen kasvonpiirteitään, niin se vain tekisi vaatteitten huonouden
-huomattavammaksi.
-
-Pitou siis ilahtui kovin, kun sunnuntai-aamuna kello kahdeksan, hänen
-miettiessään, millä tavalla hän kaunistaisi itseään, Dulauroy saapui
-ja laski tuolille taivaansiniset housut ja takin sekä punaruutuiset
-valkoiset liivit.
-
-Ja samalla kertaa ompelijatar toi toiselle tuolille paidan ja
-kaulahuivin. Jos paita sopisi, oli hän saanut määräyksen valmistaa
-puoli tusinaa samanlaatuisia.
-
-Toinen yllätys seurasi toistaan. Ompelijattaren jäljestä saapui
-hatuntekijä. Hän toi uudenaikaisen kolmikolkkaisen hatun, jolla
-oli kaunis siro muoto, parhaimman, mikä oli herra Cornulla,
-Villers-Cotteretsin etevimmällä hatuntekijällä.
-
-Hän toi myös suutarilta Pitoun eteen kenkäparin, jossa oli hopeiset
-soljet.
-
-Pitou ei tahtonut uskoa silmiään; hän ei voinut käsittää, että
-tämä rikkaus oli häntä varten. Kirkkaimmissa unelmissakaan hän ei
-olisi voinut kuvitella saavansa tällaisia aarteita. Kiitollisuuden
-kyyneleet nousivat hänen silmiinsä, eikä hän voinut tehdä muuta kuin
-sopertaa: "Voi, neiti Catherine, neiti Catherine, en koskaan unohda,
-mitä olette tehnyt hyväkseni!"
-
-Kaikki sopi erinomaisesti, kuin mitan mukaan tehtynä. Ainoastaan
-kengät osoittautuivat liian pieniksi. Herra Laudereau oli ottanut
-mitan oman, neljä vuotta vanhemman poikansa jalasta.
-
-Huomatessaan jalkansa nuoren Laudereaun jalkoja paljon suuremmiksi,
-ylpeili sankarimme ensi hetkessä, mutta tämä kopeus haihtui piankin
-hänen ajatellessaan, että hänen täytyisi mennä tanssiaisiin ilman
-kenkiä tai vanhoissa kengissään, jotka eivät millään tavalla olleet
-sopusoinnussa muun puvun kanssa. Mutta tätä pulmaa ei kestänyt
-kauaakaan. Otettiin kengät, jotka samalla kertaa tuotiin ukko
-Billotille. Kaikeksi onneksi isännällä ja Pitoulla oli yhtä iso
-jalka, mikä seikka salattiin huolellisesti Billotilta, jotta hän ei
-tuntisi itseään nöyryytetyksi.
-
-Pitoun pukiessa ylleen nämä komeat vaatteet tuli kähertäjä. Hän jakoi
-Pitoun keltaiset hiukset kolmeen osaan; yhden osan niistä, pisimmät
-suortuvat, hän kampasi niskaan ja laati ne tupsulle, molempien
-jäljellä olevien osien piti kääntyä ohimolle, muodostaakseen
-"koirankorvat" -- niillä oli siihen aikaan sellainen nimi, mutta mitä
-sille mahtoi.
-
-Tunnustakaamme suoraan, että kun Pitou, tukka käherrettynä yllään
-siniset housut ja sininen takki, valkoiset, punaraitaiset liivit ja
-leveäkauluksinen paita, tupsu niskassaan ja koirankorvat ohimoillaan
-katsoi kuvaansa peilistä, oli hänen hyvin vaikea tuntea omaa itseään,
-ja hän kääntyi taakseen katsomaan, oliko ehkä itse Adonis laskeutunut
-maan päälle.
-
-Hän oli yksin. Hän hymyili sirosti. Ja pää pystyssä, peukalot
-kainalokuopissa tuumi hän keikauttaen ruumistansa kantapäillään:
-
-"Saammepahan nähdä tuon herra de Charnyn!..."
-
-Ja totta on, että Ange Pitou tässä uudessa asussaan oli kuin sorja
-paimen, ei Vergiliuksen kuvaama, vaan Vatteaun maalaama.
-
-Seuraus olikin, että kun Pitou astui talon keittiöön, hän herätti
-tavatonta huomiota.
-
-"Oi, katsokaahan, äiti", huudahti Catherine, "kuinka Pitou on nyt
-soma!"
-
-"Häntä ei todellakaan tahtoisi tuntea samaksi ihmiseksi", sanoi
-emäntä Billot.
-
-Pahaksi onneksi nuori tyttö siirtyi kokonaisvaikutuksesta
-tarkastamaan yksityiskohtia. Yksityiskohdat Pitoussa eivät olleetkaan
-niin hyvät kuin kokonaisuus.
-
-"Ihmeellistä, kuinka isot kädet teillä on", sanoi Catherine.
-
-"Niin onkin", sanoi Pitou, "eikö olekin minulla komeat kädet?"
-
-"Ja isot polvet."
-
-"Se todistaa sitä, että minä kasvan vielä."
-
-"Mutta olettehan te minun mielestäni jo kyllin kookas, herra Pitou."
-
-"Samapa tuo, minä kasvan vielä. Minähän olen vasta seitsemäntoista ja
-puolen vuoden vanha."
-
-"Eikä teillä ole pohkeita."
-
-"Se on totta, niitä minulla ei olekaan; mutta kyllä ne ilmestyvät."
-
-"Toivottavasti", sanoi Catherine. "Olkoon kuinka tahansa, pulska te
-olette."
-
-Pitou kumarsi.
-
-"Ohoo", sanoi maanviljelijä, astuessaan sisään ja katsellen
-vuorostaan Pitouta. "Oletpa sinä muhkean näköinen. Soisin tätisi
-näkevän sinut tuollaisena."
-
-"Samaa minäkin toivoisin", sanoi Pitou.
-
-"Olisin halukas tietämään, mitä hän sanoisi", lausui maanviljelijä.
-
-"Ei hän sanoisi mitään, hän olisi tukehtua raivosta."
-
-"Mutta, isä", virkkoi Catherine hiukan levottomana, "eikö hänellä ole
-oikeutta ottaa Pitou uudelleen luoksensa?"
-
-"Poishan hän hääti pojan."
-
-"Ja sitäpaitsi", huomautti Pitou, "ne viisi vuotta ovat kuluneet
-umpeen."
-
-"Mitä?" kysyi Catherine.
-
-"Ne, joita varten tohtori Gilbert jätti tuhannen frangia."
-
-"Hän siis jätti tuhannen frangia tädillesi?"
-
-"Jätti, jätti, jotta oppisin jonkun ammatin."
-
-"Siinäpä vasta mies!" sanoi maanviljelijä. "Ja joka päivä saan kuulla
-samanlaatuisia juttuja. Senvuoksi minä seuraan häntä", hän teki
-kädellään liikkeen, "elämässä ja kuolemassa."
-
-"Hän tahtoi, että oppisin jonkin ammatin."
-
-"Siinä hän oli oikeassa. Tällä tavalla hyvät aikeet pilataan.
-Hän jättää tuhannen frangia, jotta lapselle opetettaisiin hyvä
-ammatti, ja sensijaan että hän oppisi jotakin käsityötä, pannaankin
-poika tuollaisen mustatakkisen seuraan, joka hänestä tahtoo tehdä
-seminaristin. Ja paljonko hän maksoi apotti Fortierille?"
-
-"Kuka?"
-
-"Tätisi."
-
-"Ei hän maksanut mitään."
-
-"Hän pisti siis nuo tohtori Gilbertin kaksisataa livreä omaan
-taskuunsa?"
-
-"Luultavasti."
-
-"Kuulehan, Pitou, minä annan sinulle hyvän neuvon: kun vanha tekopyhä
-tätisi kuolla kupsahtaa, niin etsi kaikkialta, kaapeista, vuoteen
-oljista, kukkakuuruista."
-
-"Miksi?" kysyi Pitou.
-
-"Siksi, että voit löytää aarteen, vanhoja kultarahoja sukkaan
-kätkettyinä. Epäilemättä hän ei ole löytänyt kyllin suurta kukkaroa,
-jonne piilottaisi säästönsä."
-
-"Niinkö luulette?"
-
-"Siitä olen varma. Mutta tästä puhumme, kun sopiva aika ja paikka
-tulee. Nyt meidän on lähdettävä pikku kierrokselle. Onko sinulla
-tohtori Gilbertin kirja?"
-
-"Se on taskussani."
-
-"Isä", sanoi Catherine, "oletteko ajatellut asiaa tarkoin?"
-
-"Ei silloin tarvitse ajatella, kun tekee jotakin hyvää, rakas lapsi",
-sanoi maanviljelijä. "Tohtori käskee lukea kirjan ja levittää siinä
-olevia periaatteita; kirja luetaan ja periaatteet levitetään."
-
-"Ja äiti ja minä saamme kai lähteä messuun?" kysyi Catherine arasti.
-
-"Menkää messuun", myönsi Billot, "tehän olette naisia. Me olemme
-miehiä, meillä on muuta tehtävää. Tule, Pitou."
-
-Pitou kumarsi emännälle ja Catherinelle ja seurasi maanviljelijää
-ylpeänä saamastansa miehen nimestä.
-
-
-
-
-VII
-
-TODISTETAAN, ETTÄ JOS PITKÄT SÄÄRET OVAT EPÄMUKAVAT TANSSIAISIIN, NE
-OVAT SITÄ HYÖDYLLISEMMÄT JUOSTESSA.
-
-
-Vajassa oli lukuisasti kansaa koolla. Olemmehan sanoneet, että väki
-kunnioitti suuresti Billotia; vaikka hän morkkasi nasevasti, ruokki
-hän heitä myös hyvin ja maksoi hyvän palkan.
-
-Jokainen olikin senvuoksi kiireimmän kautta saapunut hänen
-kehoituksestaan.
-
-Tähän aikaan vallitsi rahvaassa se omituinen kuume, joka herää
-kansoissa, kun niissä syttyy toiminnan halu. Outoja, uusia, siihen
-asti melkein ventovieraita sanoja tuli henkilöiden suusta, jotka
-eivät koskaan ennen olleet niitä lausuneet. Ne sanat olivat vapaus,
-riippumattomuus, ja kummallista kyllä, näitä sanoja ei lausunut
-rahvas yksinään, ei, nämä sanat oli lausunut ensin aatelisto, ja
-kansan ääni oli vain kaikua heidän puheistaan.
-
-Lännestä päin olivat tulleet nämä sanat, jotka alkoivat valaista,
-kunnes ne viimein polttivat; Amerikassa oli noussut tämä aurinko,
-joka kiertomatkallaan viimein sytytti Ranskassa hirveän tulipalon, ja
-sen valossa kauhistuneet kansat lukivat verisin kirjaimin kirjoitetun
-sanan: Tasavalta.
-
-Senvuoksi olivatkin ne kokoukset, joissa keskusteltiin valtiollisista
-asioista, tavallisempia kuin saattoi luullakaan. Miehet, joiden
-kotipaikkaa ei tiedettykään, näkymättömän, melkein tuntemattoman
-jumalan apostolit liikkuivat kaupungeissa ja maaseudulla kylväen
-kaikkialle vapauden sanoja. Hallitus, joka siihen asti oli ollut
-sokea, alkoi avata silmiänsä. Ne miehet, jotka olivat johtamassa
-sitä koneistoa, jonka nimi on yleiset asiat, tunsivat jonkinmoista
-hankausta, vaikka eivät voineet käsittää, mistä se sai alkunsa.
-Vastustusta oli kaikkialla mielissä, ellei se ilmaantunutkaan vielä
-käsissä ja käsivarsissa. Se ei tullut näkyviin, mutta se oli läsnä,
-sen olemassaolon tunsi uhkaavana, monasti sitäkin uhkaavampana, kun
-se oli kuin kummitus, johon ei voinut tarttua ja jonka läheisyyden
-aavisti voimatta ottaa sitä kiinni.
-
-Kaksikymmentä tai viisikolmatta maalaista, jotka kaikki olivat
-Billotista riippuvaisia, oli kokoontunut vajaan.
-
-Billot saapui Pitoun seurassa. Kaikki paljastivat päänsä, kaikki
-heiluttivat hattujaan. Huomasi selvästi, että nämä miehet olivat
-valmiit menemään kuolemaan, kun isäntä vain käski.
-
-Billot selitti talonpojille, että kirja, jonka Pitou aikoi lukea,
-oli tohtori Gilbertin kirjoittama. Kaikki tunsivat hyvin tohtori
-Gilbertin, sillä hänellä oli siinä läänissä useita tiluksia, ja
-näistä oli Billotin hoitama suurin.
-
-Esilukijaa varten oli pystytetty tynnyri. Pitou nousi tälle
-väliaikaiselle puhujalavalla ja alkoi lukea.
-
-Maalaiset, ja rohkenen melkein sanoa, ihmiset yleensä, kuuntelevat
-sitä tarkkaavammin, mitä vähemmän he ymmärtävät. Ilmeisesti teoksen
-pääsisältö jäi suurimmalle osalle käsittämättömäksi, Billotille
-itselleenkin. Mutta keskellä näitä hämäriä lauseita välähteli kuin
-salamia synkältä, sähköiseltä taivaalta riippumattomuuden, vapauden
-ja yhdenvertaisuuden valoisia sanoja. Muuta ei tarvittukaan, kaikki
-taputtivat käsiään, kuului huutoja: "Eläköön tohtori Gilbert!" Noin
-kolmas osa kirjaa oli luettu, ja päätettiin jatkaa sitä kahtena
-sunnuntaina.
-
-Kuulijoita pyydettiin kokoontumaan seuraavana sunnuntaina, ja
-jokainen lupasi saapua.
-
-Pitou oli lukenut oikein hyvin. Ei mikään onnistu sen paremmin kuin
-menestys. Lukija oli saanut osan niistä suosionosoituksista, jotka
-kohdistuivat teokseen, ja tämän vaikutuksesta tunsi ukko itsessään
-heräävän jonkinmoisen kunnioituksen apotti Fortierin oppilasta
-kohtaan. Pitou, joka jo ikäisekseen oli liian kookas, oli henkisesti
-kasvanut kymmenen tuumaa.
-
-Yhtä ainoaa seikkaa hän kaipasi. Catherine ei ollut näkemässä hänen
-menestystään.
-
-Mutta isäntä ihastuneena siitä suosiosta, jonka tohtori Gilbertin
-kirja oli herättänyt, kiiruhti kertomaan menestyksestä vaimolleen
-ja tyttärelleen. Rouva Billot ei vastannut mitään; hän ei ollut
-kaukonäköinen nainen.
-
-Mutta Catherine hymyili alakuloisesti.
-
-"No, mikä nyt vaivaa?" kysyi vuokratilallinen.
-
-"Isä! Isä!" varoitti Catherine. "Olen varma siitä, että syöksette
-itsenne vaaraan."
-
-"Kas vain, ethän aio tässä olla pahanilman lintuna? Sanon sinulle,
-että rakastan enemmän leivoa kuin huuhkajaa."
-
-"Isä, minua pyydettiin jo varoittamaan teitä siitä, että teitä
-pidetään silmällä."
-
-"Kuka sen sanoi? Ilmoltahan."
-
-"Muuan ystävä."
-
-"Ystäväkö? Jokainen neuvo ansaitsee kiitoksen. Ilmaisehan minulle
-tuon ystävän nimi. Kuka hän on?"
-
-"Eräs mies, joka varmasti tietää kaikki."
-
-"Mutta kuka?"
-
-"Kreivi Isidor de Charny."
-
-"Mitä tuo narri tähän sekaantuu? Aikooko hän neuvoa minua, miten
-minun on ajateltava? Neuvonko minä, miten hänen on pukeuduttava?
-Minun mielestäni olisi siitä sanottava yhtä ja toista."
-
-"Isä, en sanonut tätä pahoittaakseni mieltänne. Neuvo annettiin
-hyvässä tarkoituksessa."
-
-"Hyvä on! Minä annan toisen, ja sinä saat sen viedä perille minun
-puolestani."
-
-"Mikä se on?"
-
-"Olkoot hän ja hänen kaltaisensa varuillaan, sillä johan heitä
-herroja aatelisia jokseenkin kovakouraisesti ravistellaan
-Kansalliskokouksessa, ja monta kertaa on jo ollut puhe suosikeista.
-Olkoon hänen veljensä Oliver de Charny, joka on Pariisissa
-varuillaan, sillä hänen sanotaan olevan hyvissä väleissä
-itävaltalaisten kanssa."
-
-"Isä", sanoi Catherine, "te olette kokeneempi kuin me, tehkää oman
-mielenne mukaan."
-
-"Sen minäkin sanon", lausui Pitou, joka menestyksensä johdosta oli
-varmistunut. "Mihin tuo teidän herra Isidorinne suotta sekaantuukaan!"
-
-Catherine ei kuullut tai ollut kuulevinaan, ja siihen keskustelu jäi.
-
-Päivällinen syötiin kaikessa rauhassa. Pitoun mielestä ei päivällinen
-vielä koskaan ollut tuntunut niin pitkältä. Hänellä oli kiire päästä
-näyttämään itseään uudessa loistossaan, kävellen käsikoukkua neiti
-Catherinen kanssa. Tämä sunnuntai oli suuri päivä hänen elämässään, ja
-hän lupasi säilyttää heinäkuun 12 päivän muistissaan.
-
-Kello kolmen aikaan vihdoinkin lähdettiin. Catherine oli hurmaava.
-Hän oli kaunis, vaaleatukkainen, mustasilmäinen tyttö, hoikka ja
-notkea kuin paju, joka kasvoi sen lähteen partaalla, mistä käytiin
-noutamassa vettä taloon. Hän oli pukeutuessaan käyttänyt sitä
-luontaista turhamaisuutta, jonka kautta naisen edut tulevat entistä
-paremmin näkyviin, ja päähine, jonka hän itse oli valmistanut,
-niinkuin oli Pitoulle kertonut, somisti häntä hyvin paljon.
-
-Tanssi ei tavallisesti alkanut ennenkuin vasta kello kuuden aikaan.
-Neljä soittoniekkaa istui puisella lavalla ja piti huolta soitosta
-tässä ulkoilma-tanssisalissa, saaden palkakseen kuusi hopearahaa
-kustakin tanssista. Tanssin alkamista odotellen kävelivät toiset
-"Huokausten käytävällä", josta täti Angélique oli maininnut; toiset
-katselivat, miten kaupungin tai lähiseudun nuoret herrat pelasivat
-pallopeliä, mestari Faroletin, hänen ylhäisyytensä Orleansin herttuan
-ylimmäisen pallopäällikön, johtaessa leikkiä. Mestari Faroletia
-pidettiin oraakkelina ja hänen päätöksiään peliä, metsästystä ja
-korttipeliä koskevissa asioissa kuunneltiin sillä kunnioituksella,
-jonka ikä ja ihmisen ansiot herättävät.
-
-Pitou ei osannut selittää siihen syytä, mutta mieluummin hän olisi
-jäänyt "Huokausten käytävälle". Mutta Catherine ei suinkaan ollut
-kaunistanut itseään pysytelläkseen tämän lehmuskujan varjossa.
-
-Naiset ovat kuin kukkia, jotka sattuman kautta ovat puhjenneet
-varjopaikassa; he pyrkivät taukoamatta valoa kohden, ja
-keinolla millä tahansa aukenee heidän tuore ja tuoksuva kupunsa
-auringonpaisteessa, joka ne kuihduttaa ja kuolettaa.
-
-Orvokki yksinään on niin vaatimaton, että se piiloutuu, niinkuin
-runoilijat väittävät: mutta siksi se sureekin tarpeetonta kauneuttaan.
-
-Catherine siis kiskoi niin kauan ja niin voimakkaasti Pitoun
-käsivarresta, että he menivät katsomaan pallopeliä. Rientäkäämme
-sanomaan, ettei Pitoukaan ylenpalttisesti vastustellut. Hän halusi
-yhtä paljon päästä näyttämään sinistä pukuaan ja somaa kulmalakkiaan,
-kuin Catherine päähinettään ja kyyhkysenkaulan väristä röijyänsä.
-
-Eräs seikka miellytti erikoisesti nuorta sankariamme, tuottaen
-hänelle hetkiseksi edullisemman aseman kuin Catherinelle. Kukaan ei
-tuntenut Pitouta, sillä eihän hän milloinkaan ollut esiintynyt näin
-komeissa vaatteissa; häntä pidettiin nuorena muukalaisena, joka oli
-saapunut kaupunkiin, herra Billotin sukulaisena, ehkä veljenpoikana,
-ehkäpä vielä Catherinen sulhasenakin. Mutta Pitou tahtoi kaikin
-mokomin ilmaista, kuka hän oli, jotta erehdys ei kestänyt kauankaan.
-Hän nyökkäsi siksi monelle ystävälleen, nosti lakkiaan siksi usein
-tuttavilleen, jotta viimein kaikki tunsivat siropukuisen nuorukaisen
-apotti Fortierin kelvottomaksi oppilaaksi, ja ihmiset alkoivat huutaa
-toisilleen:
-
-"Se on Pitou. Oletteko nähnyt Ange Pitouta?"
-
-Tämä huuto osui neiti Angéliquen korviin, mutta kun huutajat
-väittivät hänen sukulaisekseen somaa poikaa, joka asteli jalat
-ulospäin ja kyynärpäät koholla, ja hän taas oli aina nähnyt Pitoun
-astelevan jalat sisäänpäin ja kyynärpäät kiinni ruumiissa, ei hän
-ottanut uskoakseen, ravisti päätänsä ja sanoi vain:
-
-"Te erehdytte, ei se ole sama jolppi."
-
-Molemmat nuoret saapuivat pallopelaajien luo. Tänä päivänä oli
-kilpailu Soissonin ja Villers-Cotteretsin nuorten välillä. Jännitys
-oli siis hyvin suuri. Catherine ja Pitou asettuivat rajaköyden
-ääreen, kentän toiseen päähän. Catherine oli valinnut tämän paikan
-pitäen sitä parhaimpana.
-
-Vähän ajan päästä kuului mestari Faroletin huuto:
-
-"Paikoillenne! Alkakaa!"
-
-Pelaajat ryhtyivät toimeensa, kukin puolustaen omaa aluettaan ja
-koettaen hyökätä toisen puolueen alueelle. Muuan pelaaja tervehti
-ohimennessään hymyillen Catherinea. Catherine vastasi niiaten ja
-punastuen. Samalla Pitou tunsi, kuinka Catherinen käsivarsi, joka
-lepäsi hänen käsikynkässään, värähti hermostuneesti.
-
-Jonkinmoinen outo tuska kouristi Pitoun sydäntä.
-
-"Eikö se ollut herra de Charny?" sanoi hän katsoen seuralaiseensa.
-
-"Oli", vastasi Catherine. "Tunnetteko siis hänet?"
-
-"En tuntenut", vastasi Pitou, "mutta aavistin sen häneksi."
-
-Pitou saattoi todellakin Catherinen kuvauksesta päättäen arvata,
-tämän nuoren miehen de Charnyksi.
-
-Catherinea oli tervehtinyt uljas aatelismies, kahdenkymmenenkolmen
-tai -neljän ikäinen, kaunis, solakkavartaloinen, komeamuotoinen ja
-siroliikkeinen, kuten yleensä esiintyy niiden joukossa, jotka ovat
-saaneet ylhäisen kasvatuksen kehdosta asti. Kaikkia niitä liikkeitä,
-joita hyvin esittääkseen on harjoiteltava lapsuudesta saakka,
-Isidor de Charny antoi ihailla mallikelpoisina. Hän oli lisäksi
-niitä, joiden vaatekerta aina täydellisesti soveltuu tarkoitettuun
-palvelukseen. Hänen metsästyspukujaan kehuttiin tavattoman
-aistikkaiksi, hänen asesalivaatetustaan olisi itse Pyhä Yrjänä voinut
-käyttää, mallinaan, ja hänen ratsastuspukunsa olivat tai oikeammin
-sanoen, näyttivät erikoisen kuosikkailta, kun hän esiintyi niissä
-niin luontevasti.
-
-Tänä päivänä oli herra de Charny, entisen tuttavamme kreivi de
-Charnyn [Päähenkilöitä "Rouva de la Motte"- ja "Kuningattaren
-kaulanauha"-romaaneissa. -- _Suom._] nuorempi veli, laittautunut
-huolettoman siroon aamupäiväpukuun. Hänellä oli kirkasväriset,
-ruumiinmukaiset housut, joissa säärten ja pohkeitten samalla hienot
-ja jäntevät piirteet oivasti ilmenivät. Jalassa oli tavallisten
-punakantaisten kenkien tai kääntövartisten saappaiden sijasta
-muhkeat nahkapauloilla kiinnitettävät pallopeli-sandaalit. Valkoiset
-liivit tehostivat vartalon soreutta; ruohikolla piteli palvelija
-käsivarrellaan kultanauhoilla koristettua vihreätä takkia.
-
-Pelin kiihko antoi hänelle kaiken sen tenhon ja tuoreuden, jonka
-kahdenkymmenenkolmen vanhalta mieheltä jo olivat riistäneet
-pitkälliset ilta-istumiset, yölliset hurjastelut ja aamunkoittoon
-asti jatkuva kortinpeluu.
-
-Mikään noista eduista ei kaiketikaan välttänyt nuoren tytön huomiota,
-mutta Pitoukin pani ne merkille. Katsellessaan de Charnyn käsiä ja
-jalkoja, hän ei enää ylpeillytkään omistaan, jotka olivat vieneet
-voiton suutarinpojan jaloista, ja hän tuli ajatelleeksi, että luonto
-olisi voinut hiukan huolellisemmin muovailla kaikkia niitä osia,
-joista hänen ruumiinsa oli koottu. Luonto olisi todellakin voinut
-kaikella sillä, mikä Pitoun jaloissa, käsissä ja polvissa oli liikaa,
-tehdä hänen pohkeensa varsin muhkeiksi. Mutta kaikki ei ollut
-oikealla paikallaan; siellä, missä olisi kaivattu siroutta, olikin
-järeyttä; missä olisi tarvittu pyöreyttä, siellä ei ollutkaan mitään.
-
-Pitou silmäili sääriään samoin kuin sadun hirvi omiansa.
-
-"Mikä teitä vaivaa?" kysyi Catherine.
-
-Pitou ei vastannut mitään; hän vain huokasi.
-
-Peli oli päättynyt. Varakreivi de Charny käytti hyväkseen väliaikaa,
-mikä syntyi loppuneen pelin ja vasta alkavan välillä, tullakseen
-tervehtimään Catherinea. Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä enemmän Pitou
-huomasi tytön poskien punastuvan ja käsivarren vapisevan.
-
-Varakreivi nyökkäsi Pitoulle ja tuttavallisen kohteliaasti, niinkuin
-sen ajan ylhäiset herrat osasivat puhua kääntyessään porvariston tai
-nuorten tyttöjen puoleen, tiedusteli Catherinen terveyttä, pyytäen
-häntä ensimmäiseen tanssiin. Catherine suostui. Nuori aatelismies
-kiitti hymyilyllä. Uusi peli alkoi, ja häntä kutsuttiin. Hän kumarsi
-Catherinelle ja meni yhtä notkeasti kuin oli tullutkin.
-
-Pitou tunsi, kuinka helposti hänestä sai voiton tuollainen mies, joka
-puhui, hymyili, lähestyi ja poistui noin sulavasti.
-
-Vaikka hän olisi kuluttanut kokonaisen kuukauden matkiakseen de
-Charnyn käytöstä, olisi siitä syntynyt vain irvikuva; sen Pitou
-ymmärsi ja samalla senkin, kuinka naurettavaksi hän siten tulisi.
-
-Jos Pitoun sydän olisi tuntenut vihaa, niin tästä hetkestä alkaen hän
-olisi ollut katkera varakreivi de Charnylle.
-
-Catherine jäi katselemaan peliä siihen asti, kunnes kilpaveikot
-kutsuivat palvelijansa luokseen ja ottivat takkinsa ylleen. Sitten
-hän meni tanssilavaa kohden Pitoun suureksi epätoivoksi, hän kun
-tänä päivänä huomasi pakolliseksi aina mennä juuri sinne, mihin ei
-tahtonut.
-
-Herra de Charny ei vitkastellut. Pieni puvun muutos oli
-pallopelaajasta tehnyt komean tanssijan. Viulut alkoivat soida, ja
-hän tarjosi Catherinelle kätensä, muistuttaen äsken saamastansa
-lupauksesta.
-
-Se, mitä Pitou tunsi nuoren tytön käsivarren irtautuessa hänen
-käsivarrestaan ja Catherinen punastuvana mennessä tanssivien piiriin,
-oli kai vastenmielisin elämys, mitä hänellä tähän asti oli ollut.
-Kylmä hiki kihosi hänen otsalleen, ja maailma pimeni silmissä. Hän
-ojensi kätensä ja nojasi kaidepuuhun, sillä vaikka hänellä olikin
-tukevat jalat, tunsi hän niiden nyt herpaantuvan allansa.
-
-Catherinella ei näyttänyt olevan mitään aavistusta ja ehkei todella
-ollutkaan siitä, mitä tapahtui Pitoun sydämessä. Hän oli samalla
-kertaa onnellinen ja ylpeä, onnellinen siitä, että sai tanssia, ylpeä
-siitä, että se tapahtui seudun komeimman aatelisen kanssa.
-
-Jos Pitoun oli ollut pakko ihailla vain kreivi de Charnytä
-pallopelissä, niin hänen oli tunnustettava varakreivin suuret
-lahjat tanssimiehenäkin. Tähän aikaan ei ollut vielä tullut
-muodiksi käveleminen tanssiessa. Tanssi oli taidetta, joka kuului
-kasvatukseen. Lukuunottamatta kreivi de Lauzunia, joka sai
-menestyksestään kiittää sitä tapaa, millä hän suoritti osuutensa
-kuninkaallisessa katrillissa, oli moni aatelismies päässyt hovin
-suosioon sen perusteella, miten hän taivutti jalkaansa ja ojensi
-kenkänsä kärjen eteenpäin. Tässä suhteessa oli varakreivi sirouden
-ja täydellisyyden esikuva, ja hän olisi voinut Ludvig XIV:n tavoin
-tanssia näyttämöllä, saaden osakseen suosionosoituksia, vaikka hän ei
-olisi ollut kuningas eikä näyttelijä.
-
-Taaskin katseli Pitou sääriänsä, ja hänen täytyi tunnustaa, että
-ellei niissä tapahtuisi perinpohjaista muutosta, ei hänen auttaisi
-koettaa saavuttaa sellaista menestystä, joka tänä hetkenä oli
-varakreivi de Charnyllä.
-
-Tanssi päättyi. Catherinen mielestä sitä oli kestänyt ainoastaan
-hetkisen, Pitoun mielestä iankaikkisuuden. Kun Catherine palasi
-seuralaisensa luo ja tarttui hänen käsivarteensa, huomasi hän
-muutoksen, joka oli tapahtunut hänen ilmeissään. Nuorukainen
-oli kalpea, hiki virtasi otsalta, ja kosteissa silmissä kiilsi
-mustasukkaisuuden nostattama kyynel.
-
-"Hyvä Jumala", sanoi Catherine, "mikä teitä vaivaa, Pitou?"
-
-"Se", vastasi poika-parka, "etten koskaan uskalla tanssia teidän
-kanssanne, kun olen nähnyt teidän tanssivan varakreivi de Charnyn
-kanssa."
-
-"Joutavia!" sanoi Catherine. "Ei noin pienen seikan vuoksi kannata
-vaipua epätoivoon. Te tanssitte niinkuin osaatte, ja minä nautin
-siitä yhtäkaikki."
-
-"Tämän te sanotte lohduttaaksenne minua", väitti Pitou. "Mutta minä
-osaan arvostella itseäni, ja te nautitte aina enemmän tanssista tuon
-nuoren aatelismiehen kanssa."
-
-Catherine ei vastannut mitään, sillä hän ei tahtonut valehdella.
-Mutta kun hänellä oli ystävällinen luonne ja kun hän näki
-poika-raukan sydämessä liikkuvan jotakin outoa, oli hän tätä kohtaan
-erittäin ystävällinen. Tämä ystävällisyys ei kuitenkaan voinut
-uudelleen herättää Pitoussa kadonnutta iloa. Ukko Billot oli ollut
-oikeassa: Pitou alkoi kehittyä mieheksi -- hän kärsi.
-
-Catherine tanssi vielä viisi tai kuusi tanssia, joista yhden
-varakreivi de Charnyn kanssa. Vaikka Pitou tällä kertaa kärsikin
-yhtä paljon, niin ulkonaisesti hän oli tyynempi. Hän seurasi
-katseillaan Catherinen ja hänen tanssitoverinsa jokaista liikettä.
-Pitäen silmällä heidän huultensa eleitä hän koetti arvata, mistä
-he puhuivat, ja kun tanssissa heidän kätensä liittyivät yhteen,
-koetti hän arvata, kohtasivatko ne toisensa vain tavallisesti vai
-puristivatko toisiaan.
-
-Epäilemättä nuori tyttö oli odottanut vain tätä toista tanssia, sillä
-heti sen päätyttyä hän ehdotti kotimatkaa. Harvoin on mihinkään
-esitykseen suostuttu niin innokkaasti. Mutta isku oli isketty, ja
-astellen kiivaasti, Catherinen toisinaan häntä pidättäessä, hän pysyi
-koko ajan vaiti.
-
-"Mikä teitä oikeastaan vaivaa?" kysyi Catherine, "ja miksi ette sano
-minulle halaistua sanaa?"
-
-"Minä en puhu teille senvuoksi", sanoi Pitou, "etten osaa puhua
-samalla tapaa kuin herra de Charny. Mitä minä osaisin teille sanoa
-sen jälkeen, kun hän on tanssiessaan haastanut teille kaikenlaista
-kaunista?"
-
-"Nyt teette ihan vääriä päätelmiä", sanoi Catherine; "me puhuimme
-teistä."
-
-"Minustako, neiti, ja mitä te minusta puhuitte?"
-
-"Hyväinen aika, herra Pitou, ellei suosijaanne löydy, niin täytyyhän
-teidän hankkia itsellenne toinen."
-
-"Minä en siis enää kelpaakaan hoitamaan talon kirjanpitoa?" kysyi
-Pitou huoaten.
-
-"Päinvastoin, herra Pitou, minä arvelen, että talon kirjanpito ei ole
-teille kylliksi hyvä toimi. Sillä kasvatuksella, jonka olette saanut,
-voitte päästä paljoa pitemmälle."
-
-"Minä en tiedä, kuinka pitkälle pääsen. Sen vain tiedän, etten tahdo
-päästä minnekään, ellei se ole mahdollista ilman varakreivi de
-Charnytä."
-
-"Miksi ette huolisi hänen kannatuksestaan? Sen mukaan, mitä
-kerrotaan, on hänen veljensä, kreivi de Charny, hyvin suuressa
-hovisuosiossa ja on mennyt naimisiin kuningattaren parhaimman
-ystävättären kanssa. Hän sanoi, että jos sillä voi ilahduttaa minua,
-niin hän hankkii teille paikan suolatulliin."
-
-"Kiitos kaunis, neiti, mutta olenhan jo sanonut, että minun on hyvä
-olla näin kuin on, ja ellei isänne minua aja pois, niin jään taloon."
-
-"Ja miksi hiidessä minä sinut ajaisin pois?" tokaisi karkea ääni,
-josta Catherine vapisten tunsi isänsä.
-
-"Rakas Pitou", pyysi Catherine hiljaa, "älkää puhuko mitään herra
-Isidorista."
-
-"Häh! Vastaahan toki."
-
-"Enhän minä tiedä", sanoi Pitou hämillään, "ehkä ette pidä minua
-kylliksi oppineena, käyttääksenne minua apunanne."
-
-"Vai en kylliksi oppineena! Sinähän osaat laskea kuin paras
-laskutaituri ja luet niin, että voitat meidän koulumestarimme, joka
-kuitenkin pitää itseään hyvin etevänä mestarina. Ei, Pitou, Jumala
-johdattaa minun luokseni ne ihmiset, jotka tulevat talooni, ja he
-pysyvät siellä niin kauan kuin Jumala, sen sallii."
-
-Pitou palasi taloon kuultuaan tämän vakuutuksen. Mutta vaikka se
-merkitsikin paljon, niin se ei sittenkään merkinnyt kylliksi.
-Suuri muutos oli tapahtunut sen jälkeen kun hän talosta läksi.
-Hän oli kadottanut jotakin, mitä ei kadotettuaan enää löydä --
-luottamuksen omaan itseensä. Sentähden nukkuikin Pitou huonosti.
-Valvoessaan hän muisti tohtori Gilbertin kirjan; se oli kirjoitettu
-aatelisia vastaan, se soimasi etuoikeutettuun luokkaan kuuluvia
-väärinkäytöksistä ja leimasi pelkureiksi niitä, jotka näihin
-alistuivat. Nyt vasta Pitou alkoi mielestään ymmärtää kaikki ne
-kauniit asiat, joista hän aamulla oli lukenut, päätti aamulla
-herättyään tutkistella hiljaa itsekseen tuota teosta, jota oli
-lukenut ääneen jo kaikille.
-
-Mutta kun Pitou oli nukkunut huonosti, heräsi hän myöhään. Yhtäkkiä
-hän päätti panna päätöksensä täytäntöön ja lukea kirjan. Kello oli
-seitsemän. Isäntä ei palaisi kotia ennen yhdeksää. Ja vaikkapa hän
-palaisikin aikaisemmin, ei hän voinut muuta kuin hyväksyä askartelun,
-johon itse oli kehoittanut.
-
-Hän kiipesi portaina käytettäviä tikapuita alas ja istuutui
-Catherinen ikkunan alle. Olikohan sattuma johdattanut Pitoun juuri
-tälle paikalle, vai tiesikö hän, missä yhteydessä voisivat olla tämä
-penkki ja Catherinen ikkuna?
-
-Pitou oli ottanut ylleen tavallisen pukunsa, jota ei vielä ollut
-ennätetty vaihtaa toiseen. Hänellä oli mustat housut, vihreä
-tallitakkinsa ja kuluneet kenkänsä. Hän otti kirjan taskustaan ja
-alkoi sitä katsahtaa.
-
-Emme rohkene väittää, että hän alussa olisi lukenut yhteen menoon,
-vaan katse siirtyi tuontuostakin kirjasta ikkunaan. Mutta kun
-ikkunaan ei ilmestynyt mitään nuoren tytön päätä kukkien keskelle,
-kiintyivät Pitoun silmät kirjaan.
-
-Totta on, että hänen kätensä ei aina muistanut kääntää kirjan lehtiä.
-Mitä enemmän hän näytti vaipuvan mietteisiinsä, sitä harvemmin käsi
-liikkui. Hänen ajatuksensa olivat muualla, ja lukemisen sijasta hän
-uneksi.
-
-Äkkiä Pitou huomasi varjon painuvan kirjan lehdille, joita siihen
-asti oli valaissut aamuaurinko. Kun tämä varjo oli siksi tumma,
-ettei sitä voinut luoda mikään pilvi, täytyi syynä olla jokin
-läpikuultamaton esine. Jakun on olemassa sellaisia läpikuultamattomia
-esineitä, joita hyvin mielellään katselee, kääntyi Pitou hyvin äkkiä
-nähdäkseen, kuka oli tullut hänen ja päivän väliin.
-
-Hän erehtyi. Läpikuultamaton esine, joka riisti häneltä sen valon,
-jota Diogenes vaati Aleksanterilta, ei ollutkaan mikään suloinen
-olento, vaan jokseenkin vastenmielinen.
-
-Se oli noin neljänkymmenenviiden ikäinen mies, joka oli Pitouta
-pitempi ja laihempi, puettu melkein yhtä ryysyiseen pukuun kuin
-hänkin, ja kumartuessaan hänen olkansa yli mies näytti lukevan yhtä
-tarkkaavaisesti kuin Pitou oli lukenut hajamielisesti.
-
-Pitou hämmästyi suuresti. Tummapukuisen miehen huulille ilmestyi
-hymy, jolloin hänen suussaan näkyi neljä hammasta, kaksi yläleuassa
-ja kaksi alaleuassa, mennen toistensa lomaan kuin villisian hampaat.
-
-"Amerikkalainen painos", sanoi mies puhuen nenäänsä, "neljänneskokoa:
-_Ihmisten vapaudesta ja kansojen riippumattomuudesta_. Painettu
-Bostonissa 1788."
-
-Miehen puhuessa Pitoun silmät aukenivat hämmästyksestä yhä
-suuremmiksi, niin että miehen päätettyä lukemisensa hänen silmänsä
-olivat niin selällään kuin suinkin. "Bostonissa, 1788. Mitä siitä?"
-kysyi Pitou. "Se on tohtori Gilbertin teos", sanoi tummapukuinen
-mies. "Niin on", vastasi Pitou kohteliaasti.
-
-Hän nousi, sillä hän oli aina saanut kuulla, että oli epäkohteliasta
-puhutella itseään korkeampia istualtaan, ja niin lapsellinen oli
-vielä Pitou, että hänen mielestään jokainen oli hänen yläpuolellaan.
-
-Mutta noustessaan huomasi Pitou jotakin ruusunpunaista liikkuvan
-ikkunassa ja iskevän hänelle silmää. Se oli neiti Catherine. Nuori
-tyttö katsoi häneen kummallisesti ja viittoi omituisella tavalla.
-
-"Tahtomatta olla tungetteleva", vastasi tummapukuinen mies, joka
-seisoi selin ikkunaan eikä siis laisinkaan huomannut mitä tapahtui,
-"sanokaa, kuka tämän kirjan omistaa?"
-
-Pitou aikoi vastata, että kirja oli isäntä Billotin, kun hän kuuli
-sanat, jotka kuiskattiin melkein rukoilevalla äänellä: "Sanokaa, että
-se on teidän."
-
-Tummapukuinen mies, jonka huomio oli kiintynyt katselemiseen, ei
-kuullut tätä supatusta.
-
-"Hyvä herra", sanoi Pitou juhlallisesti, "tämä on minun."
-Tummapukuinen mies kohotti päätänsä, sillä hän oli havainnut, että
-Pitoun kummastunut katse oli tuon tuostakin kohdistunut määrättyyn
-suuntaan. Hän näki ikkunan, mutta Catherine oli aavistanut
-tummapukuisen miehen liikkeen ja kadonnut nopeasti kuin lintu.
-
-"Mitä te tuonnepäin katsoitte?" kysyi mies.
-
-"Sallikaa minun huomauttaa", sanoi Pitou hymyillen, "että te olette
-liian utelias. _Curiosus_ eli paremmin _avidus cognoscendi_, niin
-kuin opettajani apotti Fortier määritteli."
-
-"Te siis sanotte", lausui kysyjä vähääkään näyttämättä säikähtyvän
-tästä tietomäärästä, jonka Pitou oli ilmaissut nimenomaan
-herättääkseen tummapukuisessa miehessä hiukan parempia ajatuksia, "te
-siis sanotte, että kirja on omanne?"
-
-Pitou vilkutti silmää, katsahtaen ikkunaan päin. Catherinen pää
-ilmestyi siihen ja nyökkäsi.
-
-"Niin sanon", lausui Pitou. "Haluatteko ehkä lukea sen? _Avidus
-legendi libri_ tai _legendae historiaa_."
-
-"Hyvä herra", sanoi tummapukuinen mies, "kaikesta päättäen on
-asemanne paljoa korkeampi kuin mihin pukunne viittaa. _Non divus
-vestitu, sed ingenio_. Siinä tapauksessa vangitsen teidät."
-
-"Mitä! Vangitsetteko minut?" äännähti Pitou ällistyneenä.
-
-"Niin, sen teen. Olkaa niin hyvä ja seuratkaa minua."
-
-Pitou ei enää katsonut ilmaan, vaan ympärilleen ja näki kaksi
-poliisia, jotka näyttivät odottavan tummapukuisen miehen määräyksiä.
-Nämä molemmat poliisit olivat ilmestyneet kuin maan alta.
-
-"Laatikaamme pöytäkirja, hyvät herrat", sanoi tummapukuinen mies.
-
-Poliisi sitoi nuoralla Pitoun kädet ja otti tohtori Gilbertin kirjan
-huostaansa.
-
-Sitten hän kytki Pitoun renkaaseen, joka oli kiinnitetty seinään
-ikkunan alle.
-
-Pitou aikoi kiljaista, mutta hän kuuli tuon saman äänen, jolla oli
-tenhoinen vaikutus häneen, kuiskaavan: "Antakaa heidän toimia!"
-
-Pitou salli siis heidän toimia, ja alistuvaisuus ilahdutti poliiseja
-ja varsinkin tummapukuista miestä. Mitään epäluuloa tuntematta
-he astelivat taloon, molemmat poliisit hankkimaan pöytää ja
-tummapukuinen mies... kohta saamme nähdä, miksi hän sinne meni.
-
-Tuskin olivat nuo nuuskijat ennättäneet mennä taloon, kun ääni taas
-kuului.
-
-"Nostakaa kätenne", sanoi se.
-
-Pitou kohotti sekä kätensä että päänsä ja näki Catherinen kalpeat
-kasvot. Hänen kädessään oli puukko, "Vielä... vielä..." sanoi hän.
-
-Pitou kohottautui varpailleen.
-
-Catherine kumartui ikkunasta. Puukko viilasi narua, ja Pitou sai
-kätensä vapaiksi.
-
-"Ottakaa puukko", sanoi Catherine, "ja leikatkaa vuorostanne poikki
-nuora, joka on sidottu renkaaseen."
-
-Sitä ei tarvinnut Pitoulle sanoa kahta kertaa. Hän leikkasi nuoran
-poikki ja oli vapaa.
-
-"Nyt", sanoi Catherine, "tässä on kaksi kultarahaa. Olette hyvä
-juoksija, paetkaa. Menkää Pariisiin ja ilmoittakaa tohtorille."
-
-Hän ei ennättänyt lopettaa lausettaan, poliisit tulivat, ja
-kultarahat putosivat Pitoun jalkojen juureen.
-
-Hän sieppasi ne sukkelasti. Poliisit olivat juuri astuneet kynnyksen
-yli ja seisoivat portailla hämmästyneinä katsellen, kuinka henkilö,
-jonka he äsken perin huolellisesti olivat sitoneet kiinni, nyt oli
-vapaana. Se näky sai Pitoun hiukset nousemaan pystyyn, ja hän muisti
-Eumenidein _in crinibus angues_.
-
-Poliisit ja Pitou seisoivat nyt samoin kuin hirvi ja koira
-liikkumattomina katsellen toisiaan. Mutta samoin kuin heti koiran
-vähänkin liikahtaessa hirvi karkaa, teki Pitou poliisien lähtiessä
-liikkeelle suuren loikkauksen ja oli pensasaidan toisella puolella.
-
-Poliisit päästivät huudon, jolloin saapui heidän päällysmiehensä,
-kainalossaan pieni laatikko. Päällysmies ei heittänyt aikaa hukkaan,
-vaan alkoi juosta Pitoun jäljestä. Molemmat poliisit seurasivat hänen
-esimerkkiään. Mutta he eivät Pitoun tavalla pystyneet hyppäämään
-kolmen ja puolen jalan korkuisen aidan yli; heidän täytyi siis tehdä
-kierros.
-
-Mutta päästyään aidan kulmaukseen he näkivät Pitoun jo
-sadanviidenkymmenen askeleen päässä tasangolla, suuntautuen suoraa
-päätä metsää kohden, jonne oli matkaa tuskin neljännes penikulmaa ja
-jonne hän siis pääsisi muutaman minuutin kuluttua.
-
-Kun Pitou tänä hetkenä kääntyi ja huomasi poliisien lähtevän ajamaan
-takaa rauhoittaakseen omaatuntoaan eikä suinkaan toivoen saada
-karkuria kiinni, lisäsi hän vauhtia ja katosi piankin metsän reunaan.
-
-Neljännestunnin ajan Pitou vielä juoksi tällä tavoin. Hän olisi
-tarpeen tullen kipittänyt vaikka kaksi tuntia. Hänellä oli hirven
-keuhkot, niinkuin hänellä oli sen nopeuskin.
-
-Mutta neljänneksen kuluttua, vaistomaisesti arvellen olevansa
-vaarasta vapaa, hän seisahtui, huohotti ja kuunteli. Kun hän oli
-varma siitä, ettei kukaan ajanut häntä takaa, sanoi hän:
-
-"Tuskin voisi uskoa, että näin monta tapausta voi sattua kolmena
-päivänä."
-
-Ja katsellen vuoroin kultarahojaan ja puukkoaan hän jatkoi:
-
-"Olisin tahtonut ensin vaihtaa kultarahat pieniksi ja antaa pari
-kolikkoa neiti Catherinelle, sillä pelkään, että tämä puukko
-katkaisee meidän ystävyytemme. Mutta", lisäsi hän, "koska hän on
-tänään käskenyt mennä Pariisiin, niin mennään siis sinne."
-
-Ja kun Pitou oli tarkastellut metsää, huomasi hän olevansa Boursonen
-ja Yvorsin välillä. Hän jatkoi matkaa pientä polkua myöten, joka vei
-Condrevillen kankaalle; sen poikki johti Pariisiin maantie.
-
-
-
-
-VIII
-
-MIKSI TUMMAPUKUINEN MIES OLI MENNYT TALOON SAMAAN AIKAAN KUIN
-MOLEMMAT POLIISIT
-
-
-Palatkaamme nyt taloon ja kertokaamme tapauksista, joiden loppuna oli
-kaikki se, mitä Pitoulle tapahtui.
-
-Kello kuuden aikaan aamulla oli pariisilainen poliisiasiamies
-kahden konstaapelin seuraamana saapunut Villers-Cotteretsin
-poliisikomisariuksen luo, esittänyt tälle valtuutensa ja kysynyt,
-missä maanviljelijä Billot asui.
-
-Viidensadan askeleen päässä talosta päällysmies tapasi lampuodin,
-joka oli pellolla työssä. Tältä hän tiedusti, oliko herra Billot
-kotona. Lampuoti vastasi, ettei herra Billot milloinkaan tullut
-kotiaan ennen kello yhdeksää, jolloin hän söi aamiaistaan. Mutta
-juuri samalla lampuoti sattui katsomaan toisaanne ja näki noin
-kymmenen minuutin matkan päässä ratsumiehen keskustelevan paimenen
-kanssa.
-
-"Tuolla juuri onkin etsimänne henkilö."
-
-"Siis herra Billot?"
-
-"Niin."
-
-"Tuoko ratsumies?"
-
-"Niin juuri."
-
-"Hyvä on! Ettekö, ystäväiseni, tahtoisi tehdä isännällenne
-palvelusta?"
-
-"Hyvin mielelläni."
-
-"Menkää siis sanomaan hänelle, että talossa odottaa häntä Pariisista
-tullut herra."
-
-"Vai niin!" sanoi lampuoti. "Eihän vain tohtori Gilbert ole saapunut?"
-
-"Rientäkäähän ilmoittamaan", kehoitti päällysmies.
-
-Lampuotia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Hän läksi astelemaan
-peltojen poikki, jotavastoin päällysmies ja molemmat poliisit
-kätkeytyivät puoliksi raunioina olevan muurin taakse melkein
-vastapäätä talon porttia.
-
-Vähän ajan päästä kuului ratsastusta. Billot palasi.
-
-Hän saapui talon pihamaalle, antoi ohjakset tallirengille ja riensi
-keittiöön varmana siitä, että tapaisi sinne tullessaan tohtori
-Gilbertin seisomassa lieden suuren katoksen alla. Mutta hän ei
-tavannutkaan muita kuin emäntä Billotin, joka istui keskellä huonetta
-kynimässä hanhiaan niin huolellisesti kuin tämä vaikea toimi vaatii.
-
-Catherine oli omassa huoneessaan poimuttelemassa päähinettä seuraavaa
-sunnuntaita varten. Niinkuin huomaa, piti Catherine ennakolta huolta
-puvustaan, mutta naisillehan on melkein yhtä suuri nautinto pitää
-huolta koristuksistaan kuin koristella itseään.
-
-Billot astui oven kynnykselle ja katsoi ympärilleen.
-
-"Kuka on tullut minua tapaamaan?" tiedusti hän.
-
-"Minä se olen", vastasi sulava ääni hänen takanaan.
-
-Billot kääntyi ja huomasi tummapukuisen miehen sekä molemmat hänen
-apulaisensa.
-
-"Oho!" sanoi hän astuen pari askelta taaksepäin. "Mitä asiaa teillä
-on?"
-
-"Ei juuri mitään", sanoi sulavaääninen mies. "Panemme talossa toimeen
-kotitarkastuksen, emme mitään muuta."
-
-"Kotitarkastuksenko?" äimistyi Billot.
-
-"Kotitarkastuksen", kertasi päällysmies.
-
-Billot loi katseen pyssyynsä, joka oli naulassa tulisijan yläpuolella.
-
-"Sen jälkeen kun saimme Kansalliskokouksen", sanoi hän, "en olisi
-enää luullut kansalaisen joutuvan tällaisiin kiusoihin, jotka
-kuuluvat toiseen aikaan ja toiseen hallitusmuotoon. Mitä te tahdotte
-minusta, joka olen rauhallinen mies ja uskollinen kansalainen?"
-
-Koko maailman poliisit ovat siinä suhteessa toistensa kaltaisia,
-etteivät he koskaan vastaa uhriensa kysymyksiin. Tarkastaessaan
-heidän taskujaan, vangitessaan heidät, sitoessaan heidän kätensä
-muutamat vain puhuvat sääliväisesti; ne ovat kaikkein vaarallisimmat,
-vaikka näyttävätkin kaikkein parhaimmilta.
-
-Maanviljelijä Billotin luokse ilmestynyt mies kuului Tapinin
-ja Desgrésin luokkaan, siis miehiin, jotka ovat aina valmiit
-vuodattamaan kyyneleen uhriensa puolesta, mutta eivät milloinkaan
-käytä käsiään näiden kyynelten kuivaamiseen.
-
-Niin tämäkin huokasi syvään, mutta samalla viittasi molemmille
-konstaapeleille, jotka lähestyivät Billotia. Silloin tämä ponnahti
-taaksepäin ja ojensi kätensä kuin tarttuakseen pyssyyn. Mutta käden
-esti tarttumasta tähän aseeseen -- joka nyt juuri oli kaksin verroin
-vaarallinen, koska se olisi voinut tänä hetkenä surmata sekä sen,
-joka sitä käytti, että sen, jota kohden se oli suunnattu, kaksi
-pientä ja väkevää kättä.
-
-Catherine oli tullut sisään juuri parahiksi estääkseen isäänsä
-tekemästä rikosta taistelemalla tuomioistuinta vastaan.
-
-Ensimmäisen puuskan mentyä ohitse Billot ei enää vähääkään
-vastustellut. Päällysmies määräsi, että hänet oli pantava säilöön
-erääseen alikerran huoneeseen, Catherine toisen kerroksen huoneeseen,
-mutta mitä tuli rouva Billotiin, niin häntä poliisit pitivät niin
-vaarattomana, että jättivät hänet keittiöön. Päästyään tällä tavalla
-talon herraksi alkoi päällysmies tarkastaa kaappeja, laatikoita ja
-kirjoituspöytiä.
-
-Kun Billot oli jäänyt yksin, aikoi hän paeta. Mutta niinkuin
-useimmissa talon alikerran huoneissa, oli tämänkin ikkunassa
-rautaristikot. Päällysmies oli heti ensi hetkessä huomannut ristikot,
-jotavastoin Billot, joka ne oli teettänyt, ei niitä muistanut.
-
-Avaimenreiästä katsoessaan hän näki päällysmiehen apulaisineen
-pöyhivän kaikkea talossa.
-
-"Mitä tämä on!" huudahti hän. "Mitä te nyt teette?"
-
-"Näettehän itse, rakas herra Billot", sanoi päällysmies. "Me etsimme
-sellaista, mitä emme ole vielä löytäneet."
-
-"Mutta tehän olettekin ehkä varkaita, rosvoja ja ryöväreitä."
-
-"Kuinka te niin voitte sanoa!" lausui päällysmies oven takaa.
-
-"Mehän olemme yhtä kunniallisia ihmisiä kuin tekin, mutta me
-olemme hänen majesteettinsa palveluksessa ja senvuoksi velvolliset
-noudattamaan hänen määräyksiään."
-
-"Hänen majesteettinsa määräyksiä!" huudahti Billot. "Onko kuningas
-Ludvig XVI antanut teille määräyksen pöyhiä minun pöytälaatikoissani
-ja panna kaikki mullinmallin kaapeissani ja kirstuissani?"
-
-"On."
-
-"Hänen majesteettinsako?" kysyi Billot uudelleen. "Kun viime vuonna
-oli niin kova nälänhätä, että aioimme syödä hevosemme, -- kun kaksi
-vuotta sitten heinäkuun 13 päivänä rae pieksi viljamme ihan piloille,
-silloin hänen majesteettinsa ei välittänyt meistä. Mitä tekemistä
-hänellä tänään on minun taloni kanssa, jota hän ei koskaan ole
-nähnytkään, ja minun kanssani, jota hän ei edes tunnekaan?"
-
-"Suokaa anteeksi", sanoi päällysmies varovasti raottaen ovea ja
-näyttäen poliisipäällikön allekirjoittaman määräyksen, joka tavan
-mukaan alkoi sanoilla: "Kuninkaan nimessä. Hänen majesteettinsa
-on kuullut puhuttavan teistä. Vaikka hän ei mieskohtaisesti teitä
-tunnekaan, niin älkää hylkikö kunniaa, jonka hän teille tuottaa, vaan
-ottakaa soveliaalla tavalla vastaan henkilöt, jotka tulevat hänen
-nimessään luoksenne."
-
-Ja päällysmies kumarsi kohteliaasti, vilkutti ystävällisesti
-silmäänsä, sulki oven ja jatkoi tarkastustaan.
-
-Billot vaikeni ja pani käsivartensa ristiin, kävellen huoneessa edes
-takaisin kuin leijona häkissään. Hän tunsi joutuneensa ansaan ja
-olevansa näiden miesten mielivallasta riippuvainen.
-
-Tarkastusta jatkettiin sanaakaan hiiskumatta. Nämä miehet näyttivät
-pudonneen taivaasta. Kukaan muu ei ollut heitä nähnyt kuin lampuoti,
-joka oli näyttänyt tietä. Pihalla eivät koirat olleet haukkuneet.
-Päällysmies oli varmaankin alallaan hyvin taitava eikä ensimmäistä
-kertaa tällaisella retkellä.
-
-Billot kuuli Catherinen valitukset huoneesta, joka oli hänen
-huoneensa yläpuolella. Hän muisti tyttärensä ennustuksen, sillä
-varmaankin kotitarkastus johtui tohtori Gilbertin kirjan vuoksi.
-
-Kello löi yhdeksän, ja ristikkoikkunan kautta Billot saattoi nähdä
-kaikki hommistansa palaavat työmiehet. Silloin hän ymmärsi, että
-vaaran hetkenä ainakin ylivoima, jollei oikeus, oli hänen puolellaan.
-Tämä varmuus sai hänen verensä kiehumaan. Hän ei enää voinut hillitä
-itseään, vaan tarttui molemmin käsin oveen ja ravisti sitä niin
-kovasti, että parin sysäyksen jälkeen lukko irtaantui.
-
-Poliisit näkivät silloin oven aukenevan ja isännän astuvan
-kynnykselle uhkaavan näköisenä. Kaikki oli talossa sikinsokin.
-
-"Mutta sanokaahan", huudahti Billot, "mitä te talostani etsitte?
-Hitto vieköön, sanokaa se heti, tai minä pakotan teidät sanomaan."
-
-Työmiesten paluuta ei ollut huomaamatta niin tarkka silmä kuin
-poliisitarkastajan. Hän oli laskenut talon miehet ja varmistunut
-siitä, että hän ei vaaran hetkenä pysyisi voittajana. Hän siis
-lähestyi Billotia tavallista imelämpänä ja kumarsi maahan asti:
-
-"Minä sanon teille sen, rakas herra Billot, vaikka se sotii tapojamme
-vastaan. Etsimme luotanne kapinallista julkaisua, yllyttävää
-lentokirjasta, jonka kuninkaallinen painohallitus on määrännyt
-hävitettäväksi."
-
-"Kirjaa talonpojan luota, joka ei osaa lukea!"
-
-"Eihän se mitään merkitse, jos olette kirjan kyhääjän ystävä ja hän
-on sen teille lähettänyt."
-
-"Minä en ole mikään tohtori Gilbertin ystävä", vastasi Billot, "vaan
-hänen nöyrä palvelijansa. Minun kaltaiselleni halvalle talonpojalle
-olisi hänen ystävyytensä liian suuri kunnia."
-
-Ajattelemattomuudessaan ei Billot ainoastaan tunnustanut, että hän
-tunsi kirjan tekijän, mikä olikin luonnollista, koska tämä oli hänen
-talonsa omistaja, vaan hän ilmaisi tuntevansa kirjankin. Nyt tunsi
-poliisitarkastaja itsensä varmaksi. Hän oikaisi vartalonsa ja omaksui
-herttaisimman ilmeensä koskettaessaan Billotin käsivarteen, ja hänen
-suunsa venyi sellaiseen hymyyn, että se näytti jakavan hänen kasvonsa
-kanteen osaan.
-
-_"Sa hänet mainitsit"_, sanoi hän; "tunnetteko tätä säettä, hyvä
-herra Billot"?
-
-"Minä en tiedä mitään runoudesta."
-
-"Sen on sepittänyt herra Racine, hyvin suuri kirjailija."
-
-"No, mitä siis tuo säe tarkoittaa?" kysyi Billot kärsimättömänä.
-
-"Sitä että paljastitte itsenne."
-
-"Minäkö?"
-
-"Te itse."
-
-"Millä tavoin?"
-
-"Mainitsemalla tohtori Gilbertin nimen, jota me
-hienotunteisuudessamme emme olleet lausuneet."
-
-"Se on totta", mutisi Billot.
-
-"Tunnustatte siis?"
-
-"Teen enemmänkin."
-
-"Oh, herra Billot, sepä tavatonta suosiollisuutta! Mitä siis teette?"
-
-"Jos etsitte tuota kirjaa ja jos sanon, missä se on", jatkoi
-Billot kykenemättä täydellisesti salaamaan levottomuuttansa, "niin
-taukoatteko silloin pöyhimästä täällä joka paikassa?"
-
-Päällysmies viittasi apulaisilleen.
-
-"Ehdottomasti", sanoi hän, "koska me etsimme juuri tuota kirjaa.
-Mutta ehkä te annattekin meille vain yhden kappaleen", lisäsi hän
-hymyillen, "vaikka teillä olisi niitä kymmenen?"
-
-"Minulla ei ole muuta kuin yksi", sen vannon.
-
-"Meidän täytyy saada siitä varmuus, rakas herra Billot, tarkastamalla
-koko talo", päätti päällysmies. "Odottakaa siis kärsivällisesti
-vielä viisi minuuttia. Mehän olemme ainoastaan apulaisia, jotka
-olemme saaneet esimieheltämme määräyksen, ettekä te kai aio estää
-kunniallisia miehiä -- kaikilla aloilla on sellaisia, herra Billot --
-ette kai aio estää kunniallisia miehiä täyttämästä velvollisuuttaan."
-
-Tummapukuinen mies oli löytänyt oikean tavan. Siten piti puhutella
-Billotia.
-
-"Tehkää se siis", sanoi hän, "mutta pitäkää kiirettä."
-
-Ja hän käänsi heille selkänsä.
-
-Päällysmies sulki varovasti oven ja vielä varovampana väänsi sen
-lukkoon. Billot kohautti olkapäitänsä, tietäen varsin hyvin, että hän
-voi survaista oven auki milloin vain tahtoi.
-
-Tummapukuinen mies viittasi apulaisilleen, jotka ryhtyivät uudelleen
-toimeensa. Kaikki kolme ryhtyivät entistä innokkaammin penkomaan,
-ja kiireesti avattiin, tutkittiin, leviteltiin kirjat, paperit ja
-liinavaatteet.
-
-Äkkiä ilmestyi eräästä kaapista, josta kaikki tavarat oli viskattu
-pois, pieni raudoitettu, tamminen laatikko. Päällysmies iski siihen
-kuin haukka saaliiseen. Heti kun hän sen näki, sitä tunnusteli, tunsi
-hän sen etsimäkseen esineeksi, piilotti sen sukkelaan viittansa alle
-ja viittasi molempia apulaisiaan lopettamaan tarkastuksensa.
-
-Juuri tänä hetkenä Billot kävi kärsimättömäksi. Hän seisahtui
-suljetun oven eteen.
-
-"Mutta minä sanon teille, että te ette sitä löydä, ellen ilmoita,
-missä se on", huusi hän. "Suotta te sekoitatte kaikki tavarani.
-Enhän minä ole mikään salaliittolainen! Kuuletteko? Vastatkaa,
-tai menen Pariisiin ja teen siellä valituksen kuninkaalle,
-Kansalliskokoukselle, koko maailmalle."
-
-Tähän aikaan mainittiin vielä kuningas ennen kansaa.
-
-"Kyllä kuulemme, rakas herra Billot, ja me alistummekin heti
-tahtoonne. Sanokaahan nyt meille missä se kirja on, ja kun nyt olemme
-varmat siitä, ettei teillä ole muuta kuin tämä yksi, niin otamme sen
-huostaamme ja lähdemme pois."
-
-"Se kirja on erään kunnon pojan huostassa", lausui Billot, "jolle sen
-uskoin tänä aamuna vietäväksi eräälle ystävälle."
-
-"Ja mikä sen kunnon pojan nimi on?" kysyi tummapukuinen mies
-herttaisesti.
-
-"Ange Pitou. Hän on orpo poika parka, jonka säälistä olen ottanut
-luokseni, eikä hän edes tiedä, mitä kirja käsittelee."
-
-"Kiitos, herra Billot", sanoi päällysmies, heittäen liinavaatteet
-kaappiin ja sulkien sitten kaapin, mutta säilyttäen laatikon
-kainalossaan. "Ja sanokaahan, missä tuo verraton poika on?"
-
-"Olin huomaavinani hänen istuvan pihalla. Menkää ottamaan häneltä
-kirja, mutta älkää tehkö hänelle mitään pahaa."
-
-"Pahaa, me! Ettehän te, herra Billot laisinkaan tunne meitä! Me emme
-tahto tehdä pahaa kärpäsellekään."
-
-Ja he lähestyivät paikkaa, joka oli heille mainittu. He näkivät
-Pitoun, joka pituutensa vuoksi näytti peloittavammalta kuin hän
-olikaan. Arvellen silloin, että molemmat poliisit tarvitsisivat
-hänen apuaan saadakseen nuoren miehen vangiksi, riisui päällysmies
-viitan yltään, kääri siihen laatikon ja kätki erääseen nurkkaan
-lähettyvilleen.
-
-Mutta Catherine oli kuunnellut painaen korvansa oveen ja epäselvästi
-erottanut sanat: _kirja, tohtori_ ja _Pitou_. Kun hän siis huomasi
-odottamansa myrskyn puhkeavan, oli hän koettanut lieventää sen
-tuhoa. Silloin hän oli kuiskannut Pitoulle, että tämän piti sanoa
-kirjaa omakseen. Olemme kertoneet, mitä tapahtui, miten Pitoun kädet
-sidottiin, miten päällysmies ja hänen apulaisensa kytkivät Pitoun
-kiinni ja miten Catherine vapautti hänet käyttäen hyväkseen sitä
-aikaa, jolloin poliisit läksivät etsimään pöytää ja tummapukuinen
-mies viittaansa ja laatikkoa. Olemme niinikään kertoneet, kuinka
-Pitou pakeni hypäten aidan yli, mutta emme ole kertoneet, miten
-tummapukuinen mies ovelana miehenä käytti hyväkseen tätä pakoa.
-
-Kun poliisitarkastaja oli suorittanut hänelle määrätyt tehtävät,
-tarjosi Pitoun pako hänelle ja hänen apulaisilleen oivallisen
-pakotilaisuuden.
-
-Tummapukuinen mies ei mitenkään voinut toivoa saavansa Pitouta
-kiinni, mutta hän kiihotti apulaisiaan sekä esimerkeillä että
-sanoilla. Kun hän näki heidän juoksevan poikki apilaniittyjen ja
-viljapeltojen, olisi luullut heitä Pitoun verivihollisiksi, vaikka he
-sydämessään siunasivatkin tämän pitkiä sääriä.
-
-Heti kun Pitou oli kadonnut metsään ja hekin olivat päässeet sen
-suojaan, seisahtuivat he erään pensaan taakse. Juoksuretkellä oli
-heihin liittynyt kaksi muuta apulaista, jotka olivat lymyilleet talon
-läheisyydessä ollakseen päällikön käskystä valmiit rientämään apuun.
-
-"Toden totta", sanoi päällysmies, "olipa onni, että tuolla nuorella
-miehellä oli kirja eikä laatikkoa. Meidän olisi muutoin ollut pakko
-tavoittaa häntä kiinni kievarinratsuilla. Hitto vieköön, sillä
-miehellä ei olekaan ihmisen sääriä, vaan hirven jäntereet."
-
-"Se on totta", myönsi eräs poliisi, "mutta hänellä ei ollut
-laatikkoa, vaan se on teillä, eikö olekin, herra Pas-de-Loup?"
-
-"Niin on, ja tässä se on", sanoi mies, jonka nimen ensi kertaa
-kuulimme. Tämä ei ollut hänen oikea nimensä, vaan lisänimi, jonka hän
-oli saanut astuntansa kepeyden ja hiiviskeleväisyyden vuoksi.
-
-"Meillä on siis oikeus saada luvattu palkinto."
-
-"Kas tässä", sanoi päällysmies ottaen taskustaan neljä kultarahaa ja
-ojentaen ne apulaisilleen tekemättä mitään erotusta niiden välillä,
-jotka olivat toimineet, ja niiden, jotka olivat vain odottaneet.
-
-"Eläköön herra luutnantti!" huusivat poliisit.
-
-"Te huudatte syyttä suotta; eläköön herra luutnantti!" sanoi
-Pas-de-Loup. "Kun huutaa, pitää tietää, mitä huutaa. Herra luutnantti
-ei suorita palkkiota."
-
-"Vaan kuka?"
-
-"Eräs hänen ystäviänsä tai ystävättäriänsä, en tiedä tarkoin, joka
-tahtoo pysyä tuntemattomana."
-
-"Voinpa lyödä vetoa siitä, että hän on sama, joka saa laatikon",
-virkahti toinen apuri.
-
-"Ringoulot, ystäväiseni", myönsi tummapukuinen mies, "olenhan aina
-sanonut, että sinulla on terävä arvostelukyky. Mutta odottaessamme
-tämän arvostelukyvyn kehittyvän ja kantavan hedelmiä on kai meidän
-parasta lähteä liikkeelle. Tuon kirotun isännän kanssa ei ole hyvä
-olla tekemisissä, ja kun hän huomaa laatikon kadonneen, voi hän
-usuttaa kintereillemme renkinsä, ja ne ovat sellaisia miehiä, että
-voivat käyttää pyssyä yhtä hyvin kuin paras hänen majesteettinsa
-henkivartiostolainen."
-
-Tämä oli kai enemmistön mielipide, sillä nämä viisi poliisia
-jatkoivat matkaansa pitkin metsän reunaa pysyäkseen piilossa ja
-joutuivat kolmen neljännespenikulman päässä maantielle.
-
-Tämä varovaisuus olikin tarpeen, sillä heti kun Catherine oli nähnyt
-tumman miehen ja poliisin lähtevän ajamaan takaa Pitouta, jonka
-nopeuteen nuori tyttö luotti, arvaten hänen pääsevän pakoon, ellei
-jotakin odottamatonta tapahtuisi, huusi hän oven avaajiksi renkejä,
-jotka kyllä olivat huomanneet jotakin merkillistä olleen tekeillä,
-vaikka eivät tienneetkään mitä se oli.
-
-Miehet kiiruhtivat noudattamaan käskyä, ja heti kun Catherine oli
-vapaana, riensi hän pelastamaan isänsä.
-
-Billot näytti olevan mietteissään. Hän ei rynnännyt huoneesta, vaan
-asteli epäluuloisena ja ovelle tultuaan palasi keskilattialle. Olisi
-voinut luulla, ettei hän tohtinut jäädä paikalleen, mutta ei myöskään
-rohjennut nähdä poliisien rikkomia ja avaamia huonekaluja.
-
-"No", kysyi Billot, "he siis ottivat pojalta kirjan, eikö niin?"
-
-"Sen kyllä uskon, isä, mutta häntä itseään he eivät saaneet kiinni."
-
-"Ketä, häntäkö?"
-
-"Pitouta. Hän pääsi pakoon. Ja jos he yhä vielä juoksevat hänen
-jäljessään, niin he lienevät jo Cayollesissa ja Vauciennessa."
-
-"Sitä parempi! Poika-parka! Minä olen tämän saanut aikaan."
-
-"Isä hyvä, älkää siitä olko huolissanne, ajatelkaamme vain itseämme.
-Voimme pitää varmana, että Pitou kyllä suoriutuu kaikesta. Mutta,
-hyvä Jumala, millainen epäjärjestys täällä on! Katsokaahan, äiti!"
-
-"Voi minun liinakaappiani!" huudahti rouva Billot. "He eivät ole
-säästäneet liinakaappiani. Senkin ryövärit!"
-
-"Ovatko he pöyhineet liinakaappia?" huudahti Billot.
-
-Hän riensi sen kaapin luo, jonka päällysmies, niinkuin olemme
-kertoneet, oli huolellisesti sulkenut, ja pisti kätensä sikin sokin
-olevien vaatteiden sisään.
-
-"Tämä ei voi olla mahdollista!" sanoi hän.
-
-"Mitä etsitte, isä?" kysyi Catherine.
-
-Billot katsoi säikähtyneenä ympärilleen.
-
-"Katso, katso, löydätkö sitä mistään. Se ei ole täällä, ei tässäkään
-kaapissa, ei tämän pöydän laatikossa; ja sehän olikin tuolla...
-Itsehän sen sinne panin. Minä näin sen vielä eilen. Nuo konnat eivät
-etsineetkään kirjaa, vaan lipasta."
-
-"Mitä lipasta?" kysyi Catherine.
-
-"Kyllähän sinä sen tiedät."
-
-"Tohtori Gilbertin lipastako?" kysäisi rouva Billot, joka tärkeinä
-hetkinä pysyi vaiti, antaen toisten toimia ja puhua.
-
-"Niin, tohtori Gilbertin lipasta!" huudahti Billot haroen sormillaan
-tuuheata tukkaansa. "Tuota kallisarvoista lipasta!"
-
-"Te kauhistutatte minua, isä", sanoi Catherine.
-
-"Minua onnetonta!" huudahti Billot raivoissaan. "Minähän en
-aavistanutkaan tätä! En muistanutkaan lipasta! Mitähän tohtori sanoo?
-Mitä hän ajattelee tästä? Että olen petturi, pelkuri, viheliäinen
-vätys!"
-
-"Mutta, hyvä Jumala, mitä siinä lippaassa sitten olikaan, isä?"
-
-"En tiedä. Sen vain tiedän, että olin luvannut tohtorille suojella
-sitä hengelläni, ja minun olisi pitänyt antaa surmata itseni
-puolustaessani sitä."
-
-Ja Billot teki sellaisen epätoivoa ilmaisevan liikkeen, että vaimo ja
-tytär säikähtyneinä peräytyivät.
-
-"Hyvä Jumala, hyvä Jumala, tuletteko hulluksi, isä?" sanoi Catherine
-purskahtaen itkuun. "Vastatkaahan minulle!" huusi hän. "Taivaan
-nimessä, vastatkaa minulle!"
-
-"Pierre, ystäväiseni", sanoi rouva Billot, "vastaahan toki
-tyttärellesi, vastaa vaimollesi."
-
-"Hevoseni! hevoseni!" huusi maanviljelijä. "Tuokaa tänne hevoseni!"
-
-"Minne lähdette, isä?"
-
-"Ilmoittamaan tohtorille. Tohtorin täytyy saada tästä tieto."
-
-"Mutta mistä hänet löydätte?"
-
-"Pariisista. Näithän kirjeestä, jonka hän meille lähetti, että hän
-aikoi Pariisiin. Hänen pitäisi nyt olla siellä. Minä menen Pariisiin.
-Hevoseni! Hevoseni!"
-
-"Ja tällä tavalla jätätte meidät, isä! Jätättekö meidät tällaisena
-hetkenä? Mehän jäämme epätoivon ja tuskan valtaan!"
-
-"Minun täytyy lähteä", sanoi maanviljelijä, "minun täytyy."
-Ja hän otti tyttärensä pään käsiensä väliin ja suuteli häntä.
-"'Jos kadotat tämän lippaan', sanoi tohtori minulle, 'tai jos se
-sinulta varastetaan, niin heti sen huomattuasi riennä ilmoittamaan
-minulle, olen missä tahansa. Mikään ei saa sinua pidättää, ei edes
-ihmishenki.'"
-
-"Kaikkivaltias Jumala! Mitähän tuossa lippaassa onkaan?"
-
-"Sitä en tiedä. Sen vain tiedän, että se jätettiin minun huostaani ja
-että se on varastettu. Kas, tuossahan on hevoseni. Koulussa olevan
-pojan kautta saan kyllä tietää, missä isä on."
-
-Ja viimeisen kerran syleillen vaimoaan ja tytärtään hän hyppäsi
-satulaan ja läksi peltojen halki kiitämään Pariisia kohden.
-
-
-
-
-IX
-
-MATKALLA PARIISIIN
-
-
-Palatkaamme Pitoun luo.
-
-Pitouta ajoi eteenpäin kaksi maailman suurinta kiihoittajaa: pelko ja
-rakkaus. Pelko oli hänelle sanonut suoraan:
-
-"Joudut vankilaan tai saat selkääsi. Ole varuillasi, Pitou!"
-
-Tämä kiihoitti häntä juoksemaan kuin hirvi. Ja rakkaus oli hänelle
-sanonut Catherinen suun kautta: "Pelastakaa itsenne joutuin, rakas
-Pitou!" Ja Pitou oli karannut.
-
-Nämä kaksi yllykettä saivat aikaan, että Pitou ei enää juossut, vaan
-hän lensi.
-
-Jumala on todellakin suuri; Jumala on erehtymätön.
-
-Pitoun pitkät koivet näyttivät rumilta ja paksut polvet peloittavilta
-tanssisalissa, mutta metsässä ne olivat hyödyllisiä silloin, kun
-pelko pullisti rintaa ja sydän sykähteli kolme kertaa sekunnissa!
-
-Ei herra de Charny, jolla oli pienet jalat, kauniit polvet ja
-säännölliset pohkeet, olisi voinut juosta sillä tavalla.
-
-Pitou muisti tarinan hirvestä, joka lähteen reunalla suri hoikkia
-koipiansa. Ja vaikka Pitoun otsassa ei ollutkaan sarvia, jotka hirvi
-on saanut hoikkien raajojensa hyvikkeeksi, soimasi hän itseään siitä,
-että oli halveksinut kinttujaan.
-
-Pitou harppoi metsän halki, jättäen Cayollesin oikealle puolelleen
-ja Yvorsin vasemmalle, ja kääntyi joka tienhaarassa katsoakseen tai
-pikemmin kuunnellakseen, sillä pitkään aikaan hän ei enää ollut
-nähnyt mitään -- takaa-ajajat kun tämän hirveän kyydin vaikutuksesta
-olivat jääneet jäljelle; hänhän oli heti alussa päässyt tuhannen
-askeleen päähän heistä, ja tämä välimatka yhä vain kasvoi.
-
-Miksi olikaan Atlanta naimisissa! Pitou olisi juoksullaan ottanut
-osaa kilpailuun kukistaakseen Hippomeneen, eikä hänen olisi tarvinnut
-turvautua niinkuin tämän viekkaaseen keinoonsa käyttäen kolmea
-kultaomenaa.
-
-Olemmehan kertoneet, että Pas-de-Loupin kätyreillä, jotka ilokseen
-olivat löytäneet etsimänsä aarteen, ei ollut pienintäkään halua ajaa
-Pitouta takaa. Mutta eihän Pitou sitä tiennyt.
-
-Kun todellisuus ei häntä enää ajanut takaa, vainosi varjo.
-
-Mustapukuisilla miehillä taas oli se täydellinen luottamus itseensä,
-josta ihminen tulee laiskaksi.
-
-"Juokse, juokse!" sanoivat he pistäen kätensä housuntaskuun ja
-kilistellen Pas-de-Loupilta saamaansa palkkiota. "Juokse, miekkonen,
-kyllä me aina sinut tavoitamme silloin kun tahdomme."
-
-Sivumennen sanoen ei se ollutkaan mitään turhanpäiväistä kerskailua,
-vaan täyttä totta.
-
-Ja Pitou juoksi kuin olisi kuullut Pas-de-Loupin apurien
-syrjähuomautukset.
-
-Kun hän oli mutkitellut matkallaan, samoin kuin metsänpedot tekevät
-johdattaakseen metsämiehen harhaan, -- kun hän oli sotkenut jälkensä
-sellaiseen sokkeloon, ettei Nimrod itse olisi voinut päästä niistä
-selville, teki hän äkkiä päätöksensä ja kääntyi oikealle, päästäkseen
-Villers-Cotteretsista Pariisiin johtavalle tielle jotakuinkin
-Gondrevillen kankaan kohdalla.
-
-Tehtyään tämän päätöksen hän kiiti pensaitten halki, kääntyi suoraan
-oikealle, ja neljännestunnin päästä hän näki maantien, hiekkanummet
-sen molemmin puolin ja puut tien varrella.
-
-Tunti senjälkeen, kun hän oli talosta lähtenyt oli hän
-kuninkaallisella maantiellä.
-
-Hän oli tänä aikana juossut melkein puoliviidettä penikulmaa. Enempää
-ei voi vaatia hyvältä hevoseltakaan, joka porhaltaa täyttä laukkaa.
-
-Hän katsoi taakseen. Ei ketään näkynyt tiellä.
-
-Hän silmäili eteenpäin. Kaksi naista ajoi aasiensa selässä.
-
-Pikku Gilbert oli kerran näyttänyt Pitoulle kuvallista jumaltarustoa.
-Tähän aikaan oli ihmisillä paljon mielenkiintoa jumaltarustoon.
-
-Olympon jumalien ja jumalattarien tarinat kuuluivat nuoren olennon
-kasvatukseen. Katsellessaan kuvia oli Pitou oppinut taruston. Hän
-oli nähnyt Jupiterin muuttuvan häräksi vietelläkseen Euroopan ja
-joutseneksi, käyttäytyäkseen sopimattomasti Tyndaroksen tyttären
-kanssa. Hän oli nähnyt toistenkin jumalien muuttavan mitä
-eriskummaisimmalla tavalla hahmoaan. Mutta että hänen majesteettinsa
-poliisi olisi muuttunut aasiksi, sitä hän ei vielä koskaan ollut
-nähnyt! Eihän kuningas Midaksellakaan ollut aasista muuta kuin
-korvat -- ja hän oli kuningas -- ja hän sai mielensä mukaan
-kaikki muuttumaan kullaksi; hänellä olisi siis ollut varaa ostaa
-nelijalkaisten nahkoja kokonaisina.
-
-Rauhoittuen hiukan siitä, mitä hän näki, tai oikeammin sanoen siitä,
-mitä ei nähnyt, Pitou istahti ruohikkoon tien varrelle, kuivasi
-hihallaan hikisiä kasvojaan ja maaten tuoreen apilan keskellä hikoili
-täydessä levossa.
-
-Mutta kukkien suloisen tuoksun keskelläkään Pitou ei voinut unohtaa
-emäntä Billotin suolalihaa ja puolentoista naulan painoista mustaa
-leivänkimpaletta, jonka Catherine laski hänen eteensä joka aterian
-alkaessa, siis kolme kertaa päivässä. Tämä leipä maksoi siihen aikaan
-neljä ja puoli souta naula, -- yletön hinta, joka vastaa nykyisen
-raha-arvon mukaan vähintään yhdeksää souta. Tästä leivästä oli koko
-Ranskassa puute, ja kun sitä sai, pidettiin sitä sen kuuluisan
-leivoksen veroisena, jota herttuatar Polignac kehoitti Pariisin
-neuvosherroja syömään silloin, kun jauhoista oli puute.
-
-Pitou siis filosofisesti päätteli, että neiti Catherine oli maailman
-jalomielisin prinsessa ja että ukko Billotin talo oli koko maailman
-ylellisin palatsi.
-
-Samoin kuin israelilaiset korvessa, käänsi hänkin sitten huoaten
-katseensa itään päin, tuota onnellista maalaistaloa kohden.
-
-Huokaaminen ei muuten olekaan vastenmielistä miehelle, jonka täytyy
-saada hengähdellä hurjan juoksun jälkeen.
-
-Pitou hengähti syvään huokaillessaan ja tunsi siihen asti sekavien
-ajatustensa selvenevän sitä mukaa kuin hengästys tasaantui.
-
-"Miksi", tuumi hän silloin, "onkaan minulle tapahtunut näin paljon
-merkillisiä asioita niin perin lyhyen ajan kuluessa? Miksi on
-sattunut enemmän kolmessa päivässä kuin koko elinaikanani? Se johtuu
-siitä, että näin unta kissasta, joka rakensi riitaa kanssani."
-
-Ja hän teki liikkeen, joka ilmaisi, että nyt hänelle oli selvinnyt,
-mistä kaikki onnettomuudet johtuivat.
-
-"Niin kyllä", jatkoi Pitou hetkisen mietittyään, "mutta tämä ei ole
-sitä logiikkaa, josta kunnianarvoisa apotti Fortier puhui. Kaikki
-nämä asiat eivät ole johtuneet siitä, että näin unta vihaisesta
-kissasta. Unet on annettu ihmisille ainoastaan varoitukseksi. Enköhän
-enää muistakaan, mikä kirjailija on sanonut: 'Olet nähnyt unta, ole
-varuillasi'. _Cave, somniasti_."
-
-"_Somniasti_", toisti Pitou sitten kauhuissaan; "jokohan taas
-horjahdin kielivirheeseen? En suinkaan, tein vain lyhennyksen;
-kieliopin mukaan minun olisi pitänyt sanoa _somniavisti_."
-
-"Tämäpä ihmeellistä", keksi Pitou ihaillen itseään, "kuinka hyvin
-osaan latinaa senjälkeen, kun minun ei sitä tarvitse oppia."
-
-Ja täten kehaistuansa itsekseen Pitou läksi jatkamaan matkaansa.
-
-Pitou asteli nopeasti, vaikka entistä tyynemmin. Tällä tavoin hän
-saattoi edetä kaksi penikulmaa tunnissa.
-
-Tuloksena tästä olikin, että Pitou kahta tuntia myöhemmin oli
-sivuuttanut Nanteulin ja marssi Dammartinia kohden.
-
-Äkkiä hänen herkkä korvansa erotti hevosen kavioiden kopsetta.
-
-"Oho", äännähti Pitou, samalla lausuen Vergiliuksen kuuluisan säkeen:
-
-"_Quadrupedante putrem sonitu quatit ungula campum_."
-
-Ja hän katseli. Mutta ei nähnyt mitään.
-
-Olivatkohan ne aasit, jotka hän oli jättänyt taakseen Levignanin
-luona, tuolla tavoin kiihtyneet laukkaamaan? Ei, sillä teräskenkä
-siellä iski tiehen; Haramontissa Pitou ei tiennyt kenenkään muun
-aasin olevan kengitetyn kuin muori Sabotin juhdan, ja tämänkin vain
-senvuoksi, että muori Sabotin kuljetti postia Villers-Cotteretsin ja
-Crespyn välillä.
-
-Hän siis hetkiseksi unohti kuulemansa töminän ja jatkoi miettimistään.
-
-Keitähän olivat ne miehet, jotka olivat kyselleet tohtori Gilbertiä,
-sitoneet hänen kätensä, ajaneet häntä takaa, kunnes hän nyt viimein
-oli päässyt karkuun heidän hätyytykseltään?
-
-Mistähän tulivatkaan koko piirissä tuntemattomat kolkonnäköiset
-nuuskijat?
-
-Mitä erikoista heillä oli tehtävänä hänen, Pitoun kanssa, joka ei
-koskaan ollut heitä nähnytkään eikä siis heitä tuntenutkaan?
-
-Vaikka hän ei niitä tuntenutkaan, niin kuinka he tunsivat
-hänet? Miksi neiti Catherine oli käskenyt hänen mennä Pariisiin
-ja antanut hänelle matkakuluja varten kultarahan, arvoltaan
-neljäkymmentäkahdeksan frangia, mikä vastasi kahtasataa
-neljääkymmentä naulaa leipää, neljän soun mukaan. Sillähän hän eläisi
-kahdeksankymmentä päivää, lähes kolme kuukautta, jos olisi jonkun
-verran säästäväinen.
-
-Otaksuikohan neiti Catherine, että Pitou saattoi pysytellä kolme
-kuukautta talosta poissa?
-
-Äkkiä Pitou sävähti.
-
-"Oho!" sanoi hän. "Tuo kavioiden kapse kuuluu jälleen!"
-
-Hän seisahtui.
-
-"Tällä kertaa en erehdy", tuumi Pitou, "tuo ääni johtuu siitä, että
-hevonen juoksee täyttä laukkaa. Mäen kohdalla sen saan nähdä."
-
-Tuskin Pitou oli tämän lausunut, kun hevonen ilmestyi pienelle
-kukkulalle, jonka hän oli jättänyt taakseen, noin neljänsadan
-askeleen päähän.
-
-Pitou, joka ei ollut otaksunut, että poliisi voisi muuttua aasiksi,
-käsitti varsin hyvin, että poliisi voi nousta ratsun selkään
-saadakseen pakoon päässeen saaliinsa uudelleen kiinni. Pelko,
-joka vähäksi aikaa oli hänet jättänyt, valtasi hänet uudelleen ja
-teki hänen koipensa pitemmiksi ja vikkelämmiksi kuin kahta tuntia
-aikaisemmin, jolloin hän jo niin ihmeellisellä vauhdilla niitä
-käytteli.
-
-Pitempään tuumimatta, taakseen katsomatta, koettamatta salatakaan
-pakoansa, luottaen vain hyviin jäntereihinsä Pitou hyppäsi
-maantienojan toiselle puolelle ja riensi peltojen poikki
-Ermenonvilleä kohden. Pitou ei tiennyt, mikä Ermenonville oli. Hän
-näki vain taivaan rannalla muutamia puiden latvoja ja päätteli:
-jos vain pääsen noiden puiden luo, jotka epäilemättä ovat metsän
-reunassa, niin olen pelastettu.
-
-Ja hän kiiti Ermenonvilleä kohden.
-
-Tällä kertaa oli voitettava täyttä laukkaa ajava hevonen. Pitoulla ei
-enää ollut sääriä, vaan siivet.
-
-Päästyään noin sata askelta pitkin peltoja hän kääntyi katsomaan
-ja näki ratsumiehen pakottavan hevosensa tekemään saman suuren
-hyppäyksen ojan yli kuin hänkin oli tehnyt.
-
-Tästä hetkestä ei pakolainen epäillytkään, että ratsumies ajoi häntä
-takaa, ja hän lisäsi vauhtiaan enää katsomattakaan taakseen, jotta ei
-hukkaisi aikaa. Häntä ei nyt jouduttanut eteenpäin hevosen kavioiden
-kapse, sillä se hukkui niityn ruohikkoon, vaan häntä hoputti ajajan
-huutelu, joka muistutti jälkimäistä tavua hänen nimestään: tämä _huu!
-huu!_ kuulosti kovin kiukkuiselta, kaikuessaan ilmassa, jonka läpi
-Pitou kiiti.
-
-Mutta kymmenen minuutin ajan kirmattuaan tällä tavalla Pitou tunsi
-tukehtuvansa ja päätänsä pyörryttävän. Silmät alkoivat harhailla
-kuopissaan. Hänestä tuntui kuin hänen polvensa tavattomasti
-paisuisivat, keuhkot täyttyisivät pienillä kivillä. Toisinaan hän
-kompastui vakoihin, hän, joka tavallisesti juoksi niin, että kaikki
-kengännaulat näkyivät.
-
-Lopulta hevonen, joka on luotu juoksemaan nopeammin kuin
-kaksijalkainen, lyhensi välimatkaa, ja Pitou kuuli ratsastajan jo
-selvästikin mainitsevan hänen nimeään: Pitou, Pitou!
-
-Yhtäkaikki Pitou koetti jatkaa matkaansa. Hänen liikkeensä olivat
-käyneet koneellisiksi. Vain jatkuvaisuuden lain vaikutuksesta hän
-riensi eteenpäin. Äkkiä hänen jalkansa herpaantuivat. Hän horjui,
-kaatui kasvot maata vasten, päästäen syvän huokauksen.
-
-Mutta samassa kun hän vaipui maahan ja päätti ainakaan omin voimin
-olla siitä nousematta, tunsi hän lonkassaan kovan piiskaniskun.
-Hänelle tuttu kova kirosana kaikui, ja tuttu ääni huusi:
-
-"Senkin tolvana! Pässinpää, oletko vannonut ottavasi hengiltä
-Cadetin?"
-
-Hevosen nimen kuullessaan Pitou pääsi lopullisesti epäilyksistänsä.
-
-"Ahaa", sanoi hän tehden puolikäännöksen, jolloin ei enää maannut
-kasvot maata vasten, vaan selällään. "Sehän on herra Billotin ääni."
-
-Se oli todellakin isäntä itse. Kun Pitou oli varma siitä, kuka
-hänellä oli edessään, kohosi hän istualleen.
-
-Maanviljelijä oli pysäyttänyt Cadetin, joka oli ihan valkoisena
-vaahdosta.
-
-"Rakas herra Billot", huudahti Pitou, "kuinka hyvä olettekaan, kun
-tällä tavalla ajatte minun jäljestäni! Minä vannon teille, että
-olisin palannut taloon heti kun neiti Catherinen antamat rahat
-olisivat loppuneet. Mutta koska nyt olette täällä, niin ottakaa
-kultarahat takaisin, sillä teillehän ne kuuluvat, ja palatkaamme
-taloon."
-
-"Tuhannen tulimmaista!" sanoi Billot. "Niinkuin nyt olisi puhe
-talosta! Missä ne urkkijat ovat?"
-
-"Urkkijatko?" kysyi Pitou, joka ei oikein käsittänyt, mitä tällä
-sanalla tarkoitettiin, sillä se oli vasta hiljattain tullut
-käytäntöön.
-
-"Niin, urkkijat!" sanoi Billot, "ne tummapukuiset miehet, kyllähän
-sinä ymmärrät."
-
-"Vai ne! Mutta arvaattehan varsin hyvin, rakas herra Billot, etten
-minä halunnut jäädä heitä odottamaan."
-
-"Hyvä! He ovat siis takanamme."
-
-"Tottahan toki. Kun on juossut niinkuin minä, niin täytyihän käydä
-sillä lailla."
-
-"Jos olet siis varma asiastasi, niin miksi juokset pakoon?"
-
-"Jotta en jäisi alakynteen, sillä luulin heidän päämiehensä ottaneen
-hevosen takaa-ajoonsa."
-
-"Kas, kas, etpä olekaan niin tyhmä kuin luulin. Koska siis tie on
-vapaa, niin heipä hei, Dammartiniin."
-
-"Mitä! Heipä hei!"
-
-"Niin, nouse ja lähde kanssani."
-
-"Me lähdemme siis Dammartiniin?"
-
-"Niin. Otan hevosen ukko Lefrancilta ja jätän omani sijaan. Eihän
-Cadet jaksa enää juosta, mutta sillä tavalla pääsemme vielä tänä
-iltana Pariisiin."
-
-"Vaikka vain, herra Billot, vaikka vain!"
-
-"No niin, -- heipä hei!"
-
-Pitou koetti totella.
-
-"Kyllähän minä tahtoisin, rakas herra Billot, mutta minä en pääse",
-sanoi hän.
-
-"Etkö voi nousta?"
-
-"En."
-
-"Mutta äskenhän hyppäsit koholle kuin lohi."
-
-"Niin kyllä, äsken kuulin äänenne ja sain piiskaniskun kylkeeni.
-Mutta se ei luonnista kahta kertaa. Nyt olen tottunut ääneenne,
-ja mitä tulee piiskaanne, niin en usko teidän sillä enää lyövän
-minua, sen paremmin kuin Cadet-parkaakaan, joka näyttää olevan yhtä
-palavissaan kuin minäkin."
-
-Pitoun loogillisuus, mikä oli vain sitä, jota apotti Fortier oli
-opettanut, teki vaikutuksensa ja melkein sai Billotin mielen
-heltymään.
-
-"Ei minulla ole aikaa surkutella tässä sinun kohtaloasi", sanoi hän
-Pitoulle. "Koeta kuitenkin nousta taakseni Cadetin selkään."
-
-"Mutta silloinhan se raukka kuolee heti", sanoi Pitou.
-
-"Joutavia! Puolen tunnin päästä olemme ukko Lefrancin luona."
-
-"Mutta, rakas herra Billot, minun mielestäni on tarpeetonta minun
-tulla ukko Lefrancin luo."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Sillä jos teillä on asiaa Dammartiniin, niin minulla ei ole."
-
-"Mutta minä tahdon, että sinä tulet minun matkassani Pariisiin.
-Minulla on sinusta siellä hyötyä. Sinulla on vankat nyrkit, ja olen
-varma siitä, että siellä päin kohta aletaan huitoa."
-
-"Ahaa, niinkö arvelette?" sanoi Pitou, jota tämä usko ei laisinkaan
-miellyttänyt.
-
-Hän kapusi Cadetin selkään, Billotin kiskoessa häntä kuin jauhosäkkiä.
-
-Maanviljelijä palasi maantielle ja käytti niin hyvin kannuksiaan ja
-polviaan, että vajaan puolen tunnin päästä oli lupauksensa mukaisesti
-päässyt Dammartiniin.
-
-Billot oli tullut kaupunkiin erään tuntemansa sivukujan kautta.
-Hän meni ukko Lefrancin taloon, jätti Pitoun ja Cadetin pihalle ja
-riensi suoraa päätä tupaan, missä ukko Lefranc, aikoessaan lähteä
-tarkastamaan vainioitansa, parhaillaan napitti sääryksiä jalkaansa.
-
-"Pian, pian tänne, veliseni, paras hevosesi", sanoi hän ennen kuin
-toinen ennätti tointuakaan hämmästyksestään.
-
-"Se on Margot", sanoi Lefranc. "Se on juuri satuloituna, kun aioin
-lähteä ratsastamaan."
-
-"Hyvä on, vaikkapa siis Margot. Mutta minä sanon jo edeltäpäin, että
-voin ajaa sen kuoliaaksi."
-
-"Miksi sinä aiot Margotin pakahduttaa?"
-
-"Siksi, että minun vielä tänä iltana täytyy olla Pariisissa", sanoi
-Billot synkän näköisenä.
-
-Ja hän teki käsillään vapaamuurariliiton merkin.
-
-"Aja sitten Margot piloillekin", sanoi ukko Lefranc; "siinä
-tapauksessa otan Cadetisi."
-
-"Sovittu asia."
-
-"Juot kai lasin viiniä?"
-
-"Kaksikin."
-
-"Mutta ethän näy olevan yksinäsi?"
-
-"Seurassani on muuan kunnon poika, jonka vien mukanani, ja hän on
-niin uupunut, ettei ole jaksanut tulla tänne asti. Lähetä hänelle
-jotakin virkistävää."
-
-"Heti, heti", sanoi isäntä.
-
-Kymmenen minuutin päästä kumpikin heistä oli juonut pullollisensa
-ja Pitou syönyt kaksi naulaa leipää ja puoli naulaa silavaa. Hänen
-syödessään talon hyväntahtoinen renki hieroi häntä apilastukolla
-niinkuin lempi-hevosta.
-
-Näin hieromisen jälkeen virkistyneenä Pitou joi vuorostaan lasillisen
-viiniä, joka oli otettu kolmannesta pullosta; se tyhjentyi hyvinkin
-pian, kun Pitou oli ottanut osaa siihen. Billot nousi ratsun selkään,
-ja Pitou istahti suorana kuin seiväs hänen taaksensa satulaan.
-
-Oiva hevonen läksi heti kannusten kiihoittamana porhaltamaan Pariisia
-kohden urheasti kaksoistaakkansakin alla, koko ajan tuuhealla
-hännällään huitoen kärpäsiä ja samalla pudistaen tomua Pitoun selästä
-sekä toisinaan sipaisten hänen laihoja sääriänsä, jotka näkyivät
-paljaina sukkien mentyä lättään.
-
-
-
-
-X
-
-MITÄ TAPAHTUI PERILLE TULTAESSA
-
-
-Dammartinista Pariisiin on vielä kahdeksan penikulmaa. Ensimmäiset
-neljä päästiin jokseenkin hyvin, mutta Bourgetista alkaen Margotin
-koivet, vaikkakin Pitou polvillaan elvytteli hevosta, alkoivat
-jäykistyä. Alkoi jo tulla pimeä.
-
-Villetteen saapuessaan oli Billot näkevinään suuren loimun kajastavan
-Pariisissa päin ja huomautti Pitoulle taivaanrannan oudosta
-punerruksesta.
-
-"Ettekö näe, että siellä on sotilaita, jotka ovat majoittuneet
-leirituliensa ääreen?" virkkoi Pitou.
-
-"Mitä! Sotamiehiäkö?" sanoi Billot.
-
-"Kun niitä on täällä, niin miksi ei niitä olisi sielläkin?"
-
-Tarkaten oikealle puolelleen Billot näkikin Saint-Denisin tasangolla
-mustia osastoja, jotka hämärässä liikkuivat eteenpäin; siellä oli
-jalkaväkeä ja ratsuväkeä. Heidän aseensa välkkyivät toisinaan tähtien
-himmeässä hohteessa.
-
-Pitou, joka yöllisillä matkoillaan metsissä oli tottunut näkemään
-pimeässä, huomautti isännälleen kanuunoistakin, joiden pyörät olivat
-puoliväliin asti vaipuneet pehmeään multaan.
-
-"Oho", sanoi Billot. "Tuolla tapahtuu siis jotakin uutta.
-Kiirehtikäämme, poika, kiirehtikäämme."
-
-"Niin, niin, siellä palaa tuli", vahvisti Pitou kohottautuen Margotin
-selässä ylemmäksi. "Ettekö näe kipinöitä?"
-
-Margot seisahtui. Billot hyppäsi maahan ja sanoi lähestyessään
-sinisiin ja keltaisiin asuihin puettuja sotilaita, jotka olivat
-leiriytyneet tien varrella olevien puiden suojaan:
-
-"Toverit, voitteko sanoa minulle, mitä uutta Pariisista kuuluu?"
-
-Mutta sotilaat vastasivat ainoastaan muutamilla saksankielisillä
-kirouksilla.
-
-"Mitä hittoa he sanovat?" kysyi Billot Pitoulta.
-
-"Ei se ainakaan ole latinaa, hyvä herra Billot", vastasi Pitou
-vapisten. "Muuta en voi teille sanoa."
-
-Billot mietti ja katsoi tarkemmin miehiä.
-
-"Kylläpä minä olin typerä", sanoi hän; "menin puhuttelemaan
-keisarillisia."
-
-Ja uteliaana hän jäi keskelle tietä seisomaan.
-
-Muuan upseeri lähestyi häntä.
-
-"Mengä etipäi", sanoi hän, "mengä bigaan."
-
-"Anteeksi, kapteeni", vastasi Billot, "mutta minähän olen matkalla
-Pariisiin."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Ja kun näen teidän asettuneen keskelle tietä, niin epäilen, ettei
-pääsekään kaupungin rajalle asti."
-
-"Kyllä bääse."
-
-Billot nousi hevosensa selkään ja jatkoi kulkuaan. Mutta nyt hän
-joutui keskelle Berchenyn husaareja, jotka täyttivät La Villetten.
-
-Tällä kertaa hän oli joutunut tekemisiin ranskalaisen kanssa ja
-kyseli heiltä paremmalla menestyksellä.
-
-"Hyvät herrat", sanoi hän, "mitä uutta kuuluu Pariisiin?"
-
-"Sitä, että kirotut pariisilaisenne tahtovat saada Neckerinsä",
-vastasi muuan husaari, "ja ampuvat meitä kohden, ikäänkuin se asia
-kuuluisi meihin."
-
-"Saada Neckerin!" huudahti Billot. "Ovatko he siis menettäneet hänet?"
-
-"Ovat kyllä, koska kuningas on erottanut hänet virasta."
-
-"Kuningas erottanut Neckerin!" huudahti Billot kuin innostunut
-kansanmies, joka kuulee puhuttavan pyhyyden häpäisemisestä. "Onko
-kuningas erottanut tuon suuren miehen?"
-
-"On kyllä, hyvä mies, ja tuo suuri mies on vielä päällepäätteeksi
-matkalla Brysseliin."
-
-"Silloin tästä tulee hauska juttu!" huusi Billot peloittavalla
-äänellä, välittämättä vähääkään vaarasta, jonka alaiseksi hän voi
-joutua ilmaistessaan kapinallisia mielipiteitään tällä tavoin
-keskellä viittätoista tuhatta aseistettua kuningasmielistä.
-
-Ja hän nousi jälleen Margotin selkään kiihoittaen sitä kovasti
-käyttämällä kannuksiaan. Näin hän saapui kaupungin muurien luo.
-
-Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä selvemmin hän näki tulipalon
-punerruksen. Pitkä liekkipylväs nousi etuvarustuksesta ilmaan. Itse
-porttivarustus paloi.
-
-Karjuva, raivoisa joukko, mukana naisia, jotka tapansa mukaan
-uhkasivat ja huusivat äänekkäämmin kuin miehet, lietsoi tulta
-heittämällä siihen lautoja, huonekaluja ja tullihuoneeseen kuuluvia
-esineitä.
-
-Maantiellä seisovat unkarilaiset ja saksalaiset sotilaat katselivat
-kiväärit jalalla vähääkään liikkumatta.
-
-Billot ei jäänyt palavan varustuksen luo, vaan kannusti Margotia
-liekkeihin päin. Margot syöksyi uljaasti hehkuvan pätsin läpi. Mutta
-tultuaan varustuksen toiselle puolelle täytyi Billotin seisahtua,
-sillä keskikaupungilta virtasi suuri kansanjoukko etukaupunkia
-kohden, toiset laulaen, toiset huutaen:
-
-Aseisiin!
-
-Billot näytti siltä, mitä hän olikin, kunnon maalaiselta, joka
-asioissaan tuli Pariisiin. Ehkä hän liian kovaa huusi: "Pois tieltä!"
-Mutta Pitou lausui hänen takanaan niin kohteliaasti: "Antakaa tietä!
-Olkaa niin hyvä ja väistykää!" että toinen lause sovitti toisen. Ei
-kukaan tahtonut estää Billotia menemästä asioitaan hoitamaan, vaan
-jokainen jätti hänet rauhaan.
-
-Margot oli saanut entiset voimansa. Tuli oli kyllä kärventänyt sen
-karvoja; oudot huudot lisäksi kiihoittivat sitä. Billotin täytyi nyt
-sitä hillitä, jotta se ei tallaisi jalkoihinsa niitä lukemattomia,
-jotka olivat uteliaina keräytyneet oviensa edustalle, ja niitä yhtä
-lukemattomia, jotka juoksivat tulliporttia kohden.
-
-Billot eteni niin hyvin kuin voi, kääntäen Margotin milloin oikealle
-milloin vasemmalle, kunnes saapui puistokadulle. Mutta siellä hänen
-täytyi seisahtua. Suuri kulkue tuli Bastiljista päin astellen
-Kalustusrakennusta kohden; nämähän kaksi kivisolmua siihen aikaan
-liittivät vyönsä Pariisin kylkiin.
-
-Tämä kulkue, joka täytti koko puistokadun, seurasi paareja, joilla
-oli kaksi kuvapatsasta; toinen oli verhottu suruharsoon, toisen
-päässä oli kukkaseppele.
-
-Harsoon verhottu esitti Neckeriä, ministeriä, joka ei ollut
-joutunut epäsuosioon, mutta yhtäkaikki saanut eronsa. Toinen,
-kukilla koristettu, esitti Orleansin herttuaa, joka oli hovissa
-julkisesti puolustanut geneveläistä talousneroa. Billot tiedusteli,
-mitä tämä kulkue merkitsi, ja sai kuulla, että kansa osoitti täten
-kunnioitustaan Neckerille ja hänen herttualliselle puolustajalleen.
-
-Billot oli syntynyt maakunnassa, missä Orleansin herttuan nimeä
-oli kunnioitettu puolitoista vuosisataa. Hän kuului salaiseen
-filosofiseen seuraan ja piti siis Neckeriä sekä suurena
-rahaministerinä että ihmiskunnan apostolina.
-
-Tämä saattoi Billotin ihan haltioihinsa. Hän hyppäsi hevosensa
-selästä tietämättä oikeastaan, mitä teki, ja huutaen: "Eläköön
-Orleansin herttua! Eläköön Necker!" liittyi joukkoon.
-
-Kun kerran on liittynyt suureen joukkoon, katoo yksilöllinen vapaus.
-Tietäähän jokainen, että ihminen silloin menettää määräämisvallan,
-tahtoo samaa kuin joukko ja tekee niinkuin se tekee. Billotin oli
-sitä helpompi lyöttäytyä mukaan, kun hän oli sen etupäässä eikä
-hännässä.
-
-Joukko huusi täyttä kurkkua: Eläköön Necker! Alas ulkomaalaiset
-sotilaat! Pois ulkomaalaiset joukot!
-
-Billot liitti vahvan äänensä toisten huutoihin.
-
-Olkoon etevämmyys millainen tahansa, suuri joukko antaa sille arvon.
-Pariisin etukaupunkilaiset, joilla oli nälän vaimentamat tai viinin
-sortamat, käheät ja heikot äänet, ihailivat Billotin täyttä, raikasta
-ja sointuvaa ääntä ja antoivat hänelle tilaa. Senvuoksi Billot
-tyrkkimättä, liikoja lykkimättä tai joutumatta puristukseen pääsi
-paarien luokse asti.
-
-Muutaman minuutin päästä muuan kantaja, jonka innostus ei
-vastannutkaan hänen voimiaan, jätti hänelle paikkansa.
-
-Niinkuin huomaamme, oli Billot edistynyt hyvin joutuisasti.
-Edellisenä päivänä hän oli ollut vain tohtori Gilbertin kirjoitusten
-levittäjänä; nyt hän oli ministeri Neckerin ja Orleansin herttuan
-maineen kohottajana.
-
-Mutta heti kun hän oli päässyt etupäähän heräsi hänessä eräs ajatus:
-Minne Pitou oli joutunut? Miten oli käynyt Margotin?
-
-Paareja kantaessaan Billot katsahti taakseen, ja kulkuetta
-valaisevien soihtujen ja ikkunoista riippuvien lyhtyjen valossa hän
-näki keskellä kulkuetta jonkinmoisen liikkuvan röykkiön, viisi tai
-kuusi huutavaa ja huitovaa miestä. Keskellä huutoja ja huitomista
-erotti selvästi Pitoun äänen ja liikkeet.
-
-Pitou teki voitavansa puolustaakseen Margotia, mutta siitä huolimatta
-hevonen vallattiin. Margotin selässä ei enää ollut vain Billotia
-ja Pitouta, joka paino jo oli ollut kylliksi eläinraukalla. Sen
-kannettavaksi kasautuivat kaikki, jotka siinä pysyivät, sen selässä,
-lautasilla ja kaulalla.
-
-Margot muistutti yön hämärässä, joka muuttaa kaikki satumaiseksi,
-norsua, joka metsästäjineen lähtee ajamaan tiikereitä. Sen leveässä
-selässä istui viisi tai kuusi hurjaa miestä, jotka karjuivat: Eläköön
-Necker! Eläköön Orleansin herttua! Alas ulkomaalaiset!
-
-Siihen Pitou vastasi:
-
-"Te tapatte Margotin!"
-
-Huumaus oli yleinen.
-
-Billot aikoi ensin mennä auttamaan Pitouta ja Margotia, mutta sitten
-tuli ajatelleeksi, että jos hän hetkeksikään luovuttaisi paarien
-kantamisen, ei hän enää uudelleen saisi paikkaansa. Ja sitten hän
-tuumi, että kun kerran ukko Lefranc oli pannut sen ehdon, että Margot
-vaihdettiin Cadetiin, kuului Margot hänelle, ja käyköön kuinka
-tahansa Margotille, ei se ollut muuta kuin kolmen tai neljänsadan
-livren vahinko, ja Billot oli siksi rikas, että voi uhrata kolme tai
-neljäsataa livreä isänmaan hyväksi.
-
-Tällä välin kulkue yhä eteni. Se oli kääntynyt oikealle ja joutunut
-Montmartre-kadun kautta Voittotorille asti. Palais-Royalin luo
-tultaessa esti sitä etenemästä suuri kansanjoukko, jolla oli vihreät
-lehvät hatuissaan ja joka huusi: Aseisiin!
-
-Nyt oli päästävä toisistaan selville? Olivatko Vivienne-kadun
-täyttäneet ihmiset ystäviä vai vihollisia? Vihreä oli Artoisin
-kreivin väri. Miksi heillä oli vihreä tunnus hatussaan?
-
-Hetkisen neuvottelun jälkeen selvisi kaikki. Kuultuaan Neckerin
-erottamisesta oli muuan nuori mies lähtenyt Foy-kahvilasta, noussut
-pöydälle, vetänyt pistoolin esiin ja huutanut: Aseisiin! Tämä huudon
-kuullessaan olivat kaikki kävelijät liittyneet häneen huutaen:
-Aseisiin!
-
-Olemme jo kertoneet, että kaikki ulkomaalaiset rykmentit oli koottu
-Pariisin ympärille. Olisi luullut itävaltalaisten hyökkäävän
-kaupunkiin. Näiden rykmenttien nimetkin raivostuttivat pariisilaisia.
-Ne olivat: Reinach, Salis-Samade, Diesbach, Esterhazy ja Römer.
-Kun vain mainitsikin heidän nimensä, ymmärsi kansa heti, että
-puhuttiin vihollisista. Nuori mies mainitsi nuo nimet ja ilmoitti,
-että sveitsiläiset olivat leiriytyneet Champs-Elyséesille, mukanaan
-neljä kanuunaa, että niiden samana iltana piti tulla Pariisiin
-Lambesqin herttuan ratsumiesten karauttaessa heidän edellään. Hän
-ehdotti hattumerkkiä, joka eroaisi heidän merkistään, otti lehvän
-kastanjapuusta ja kiinnitti sen hattuunsa. Heti kaikki matkivat
-häntä. Kolmetuhatta ihmistä oli kymmenessä minuutissa taittanut oksat
-Palais-Royalin puista.
-
-Aamulla ei kukaan tuntenut tämän miehen nimeä; illalla se oli
-jokaisen suussa.
-
-Tämän nuoren miehen nimi oli Camille Desmoulins.
-
-Mielipiteet yhtyivät; liityttiin toisiinsa. Sitten kulkue jatkoi
-matkaansa.
-
-Tämän pysähdyksen aikana, jolloin uteliaat eivät voineet nähdä mitä
-tapahtui, vaikka olisivat varpailleenkin nousseet, kiipesivät he
-Margotin päälle, nousivat sen selkään, riippuivat sen kaulassa,
-roikkuivat sen jalustimista; liikkeelle lähdettäessä oli sellainen
-taakka eläinparalla kannettavanaan, että se suorastaan lyyhistyi sen
-alla.
-
-Richelieu-kadun kulmassa Billot katsoi taakseen; Margot oli kadonnut.
-Hän huokasi ajatellen eläinraukan kohtaloa; sitten hän kokosi
-kaikki äänivaransa ja huusi kolme kertaa Pitoun nimen, samoin kuin
-roomalaiset tekivät omaistensa hautajaisissa. Hän oli joukon keskeltä
-kuulevinaan äänen, joka vastasi hänen huutoonsa. Mutta tämä huuto
-hukkui siihen meluun, joka syntyi kansanjoukon päästäessä milloin
-uhkaavia, milloin riemuitsevia huutoja.
-
-Kulkue eteni yhä.
-
-Kaikki kaupat oli suljettu, mutta ikkunat olivat auki, ja niistä
-kaikui rohkaisevia lauseita, jotka yhä kiihoittivat rivejä.
-
-Tällä tavoin tultiin Vendôme-torille. Mutta siellä pidätti kulkueen
-odottamaton este.
-
-Niinkuin hirret, joita vuolas virta kuljettaa, kohdatessaan sillan
-ponnahtavat taaksepäin töykkien jäljestä tulevia, niin kohtasi kansan
-armeija nyt Vendôme-torille osaston kuninkaalliseen saksalaiseen
-armeijaan kuuluvia sotilaita.
-
-Nämä ulkomaalaiset sotilaat olivat rakuunoita. Kun he näkivät
-hyökylaineen saapuvan pitkin Saint-Honoré-katua ja alkavan tulvehtia
-Vendôme-torille, päästivät he viisi tuntia levottomina odottaneiden
-hevostensa ohjakset valloilleen ja hyökkäsivät täyttä karkua kansaa
-vastaan.
-
-Paarien kantajat joutuivat ensimmäisen hyökkäyksen uhreiksi, ja
-kaatuivat taakkansa alle. Muuan savoijilainen, joka asteli Billotin
-edessä, nousi ensimmäiseksi, otti maasta Orleansin herttuan kuvan ja
-kiinnittäen sen kepin nenään nosti sen korkealle huutaen: "Eläköön
-Orleansin herttua!" -- jota hän koskaan ei ollut nähnytkään, tai:
-"Eläköön Necker!" -- jota hän ei tuntenutkaan.
-
-Billot aikoi tehdä Neckerin kuvalle samoin, kun toinen ennätti ennen
-häntä. Muuan nuori neljän- tai viidenkolmatta vanha, niin hienosti
-puettu herrasmies, että hän varsin hyvin ansaitsi keikarin nimen,
-oli silmillään seurannut paareja, mikä hänelle olikin helpompaa kuin
-Billotille, joka niitä sai kantaa, ja heti kun kuva putosi, hyökkäsi
-hän ottamaan sen.
-
-Maanviljelijä etsi siis turhaan sitä maasta. Neckerin kuva oli jo
-eräänlaatuisen pistimen nenässä ja asettuen herttuan kuvan viereen
-kokosi ympärilleen suuren osan kulkuetta.
-
-Äkkiä valaisi leimahdus torin. Samassa kuului pamaus; kuulat
-vinkuivat. Jokin raskas esine osui Billotin otsaan; hän kaatui ja
-luuli ensin kuolevansa. Mutta kun hän ei mennyt tainnoksiin eikä,
-lukuunottamatta kovaa kivistystä otsassaan, tuntenut tuskaa, käsitti
-hän pian, että hän oli vain haavoittunut, ja päästäkseen selville
-haavansa laadusta nosti kätensä otsalleen ja huomasi saaneensa vain
-naarmun ja kätensä olevan täynnä verta.
-
-Nuori mies, joka oli ennen Billotia siepannut kuvan, sai kuulan
-keskelle rintaansa. Vuotanut veri olikin hänen vertaan. Isku, jonka
-Billot oli tuntenut, olikin johtunut siitä, että Neckerin kuva oli
-menettänyt tasapainonsa ja pudonnut hänen päähänsä.
-
-Billot karjaisi puolittain kauhusta, puolittain raivosta. Hän siirtyi
-loitommaksi nuoresta miehestä, joka vääntelehti kuolemantuskissa.
-Ympärillä olevat väistyivät samoin kuin hänkin, ja Billotin huudon
-kertasi joukko; se levisi kuin hautausvalitus, kunnes saavutti
-Saint-Honoré-kadun etäisimmät parvet.
-
-Tämä huuto oli uusi kapinallisuuden ilmaisu. Uusi laukaus kuului,
-ja heti tuli joukkoon syviä vakoja, ilmaisten, minne kuulat olivat
-osuneet.
-
-Vimmastus valtasi Billotin, ja ensimmäisen hetken kiihkossa hän
-sieppasi kuvan, jonka kasvot olivat veriset, nosti sen korkealle
-päänsä yläpuolelle ja päästi miehekkäällä äänellään uhkauksia,
-vaikkakin se vaara oli ilmeinen, että hän voisi saada kuulan
-rintaansa samoin kuin nuorimieskin, jonka ruumis virui hänen
-jalkojensa juuressa.
-
-Mutta samassa laskeutui voimakas ja leveä käsi maanviljelijän
-olkapäälle ja painoi sellaisella voimalla, että hänen oli pakko
-notkistaa polvensa. Billot aikoi päästä vapaaksi tästä puristuksesta,
-kun toinen yhtä vankka käsi painui hänen toiselle olkapäälleen. Hän
-kääntyi karjaisten nähdäkseen, millaisen vastustajan kanssa hän oli
-tekemisissä. "Pitou!" huudahti hän.
-
-"Niin olen", vastasi Pitou, "kumartukaahan hiukan niin saatte nähdä."
-
-Ja voimiaan ponnistaen sai Pitou vastustelevan maanviljelijän
-lyyhistymään.
-
-Tuskin hän oli saanut Billotin painamaan kasvonsa maata vasten, kun
-taaskin kajahti yhteislaukaus. Savoijilainen, joka kantoi herttuan
-kuvaa, horjahti vuorostaan, sillä hän oli saanut luodin reiteensä.
-
-Sitten kuului kavioiden kapsetta kivitykseltä. Rakuunat hyökkäsivät
-uudelleen. Hurjistunut ja raivoisa hevonen, kuin Ilmestyskirjan peto,
-ravasi onnettoman savoijilaisen yli, joka tunsi kylmän peitsen osuvan
-rintaansa. Hän kaatui Billotin ja Pitoun päälle.
-
-Myrsky kiiti kadun päähän asti; siellä se seisahtui jätettyään
-taaksensa kauhua ja kuolemaa! Ruumiita vain oli jäänyt kivitykselle.
-Kaikki pakenivat sivukaduille. Ikkunat suljettiin. Peloittava
-hiljaisuus seurasi innostuneita huutoja ja raivon karjuntaa.
-
-Billot odotti hetkisen, varovaisen Pitoun yhä pidätellessä häntä. Kun
-vaara oli loitonnut melun ohella, nousi hän polvilleen, jotavastoin
-Pitou, samoin kuin hirvet piilopaikassaan, alkoi kuulostella.
-
-"No, Billot", sanoi Pitou, "taisitte olla oikeassa; me tulimme
-todellakin parahiksi."
-
-"Autahan minua."
-
-"Millä tavoin? Pakenemaanko!"
-
-"Ei. Tuo nuori keikari näyttää kuolleen, mutta savoijilainen tuntuu
-vain pyörtyneen. Auta minua nostamaan hänet selkääni. Emmehän voi
-jättää häntä tänne, jotta nuo saksalaiset saavat hänet surmata."
-
-Billotin sanat osuivat suoraan Pitoun sydämeen. Hän ei voinut vastata
-mitään, ei muuta kuin totella. Hän otti tajuttoman ja verta vuotavan
-savoijilaisen ja nosti hänet kuin säkin rotevan isännän selkään, joka
-nähdessään Saint-Honoré-kadun olevan ainakin näennäisesti tyhjän,
-läksi Pitoun seurassa astelemaan Palais-Royalia kohden.
-
-
-
-
-XI
-
-HEINÄKUUN 13 JA 14 PÄIVÄN VÄLINEN YÖ
-
-
-Billotista ja Pitousta oli katu ensin näyttänyt tyhjältä, sillä
-takaa-ajavat rakuunat olivat kääntyneet Saint-Honorén kauppahallille
-päin ja menneet Louis-le Grand- ja Gaillon-kaduille. Mutta mitä
-pitemmälle Billot pääsi Palais-Royalia kohden mutisten vaistomaisesti
-puoliääneen koston sanoja, sitä enemmän ilmestyi miehiä katujen
-kulmiin, puistokujien päihin, porttien suihin; vaiti ja kauhuissaan
-nämä ensin katselivat ympärilleen, mutta kun he näkivät rakuunain
-poistuneen, seurasivat he tätä synkkää kulkuetta, lausuen ensin
-puoliääneen ja sitten yhä kovempaa ja viimein täyteen ääneen huutaen:
-
-Kostoa! Kostoa!
-
-Pitou asteli maanviljelijän jäljestä, kädessään savoijilaisen hattu.
-
-Tämä synkkä ja peloittava kulkue saapui viimein Palais-Royal-torille,
-missä suuri kansajoukko vimmoissaan piti neuvottelua, pyytäen
-ranskalaisia sotilaita avukseen ulkomaalaisia vastaan.
-
-"Mitä nämä univormupukuiset miehet ovat?" kysyi Billot tullessaan
-komppanian eteen, joka seisoi kiväärit jalalla Palais-Royal-torilla
-palatsin suurella portilta Chartres-kadulle asti.
-
-"Ne kuuluvat ranskalaiseen kaartiin!" huusivat useat.
-
-"Vai niin!" -- sanoi Billot lähestyen heitä ja näyttäen
-savoijilaista, joka ei enää ollut muuta kuin ruumis. "Vai niin, te
-olette ranskalaisia ja sallitte saksalaisten surmata meitä!"
-
-Kaartilaiset astuivat vaistomaisesti askeleen taaksepäin.
-
-"Surmata!" mutisivat muutamat rivissä seisovat.
-
-"Niin, surmata. He ovat surmanneet tämän ja monta muuta."
-
-"Kuka sen on tehnyt?"
-
-"Kuninkaalliset saksalaiset rakuunat. Ettekö kuulleet huutoja,
-laukauksia, kavioiden kopsetta?"
-
-"Kyllä kuulimme!" huusi pari kolme sataa miestä. "Vendôme-torilla
-surmattiin ihmisiä."
-
-"Ja, tuhannen tulimmaista, te kuulutte samaan kansaan!" huusi Billot
-kääntyen sotilaiden puoleen. "Te olette siis raukkoja, kun sallitte
-surmata veljiänne."
-
-"Raukkoja!" mutisi muutama rivissä seisova.
-
-"Niin... raukkoja! Sen sanoin ja sen sanon kerran vielä."
-
-"Vai niin", jatkoi Billot astuen pari kolme askelta niitä kohden,
-jotka olivat uhkaavalla tavalla huudahtaneet, "aiotte kai surmata
-minut todistaaksenne, ettette ole raukkoja?"
-
-"Jo riittää!... Jo riittää..." sanoi eräs sotilas. "Te olette
-urhoollinen mies. Mutta te olette porvari ja voitte tehdä mitä
-haluatte. Mutta sotilas on sotilas, ja vala sitoo häntä."
-
-"Ja siis", huudahti Billot, "jos teitä käskettäisiin ampumaan meitä,
-meitä aseettomia, niin tekisitte sen, te Fontenayn sankareitten
-seuraajat, jotka tarjositte englantilaisille etua laukaista ensiksi!"
-
-"Minä en ampuisi", sanoi eräs sotilas.
-
-"En minäkään, en minäkään", vakuuttivat useat.
-
-"Estäkää siis toisiakin tekemästä sitä", vaati Billot. "Kun annatte
-saksalaisten surmata meitä, on se samaa kuin itse tappaisitte."
-
-"Rakuunat! Rakuunat!" huusi monta ääntä, samalla kun torille
-kokoontunut kansa alkoi väistyä Richelieu-kadulle päin. Ja etäältä
-kuului yhä lähenevää ratsuväen hevosten töminää.
-
-"Aseisiin! Aseisiin!" huusivat pakenevat.
-
-"Tuhat tulimmaista!" koveni Billot, heittäen maahan savoijilaisen
-ruumiin, jota hän siihen asti oli kantanut, "antakaa meille edes
-kiväärinne, ellette itse tahdo niitä käyttää."
-
-"Hitto vieköön, käytämme kyllä!" innostui sotilas, jonka puoleen
-Billot oli kääntynyt siepaten maanviljelijän kädestä kiväärin,
-jonka tämä jo oli temmannut itselleen. "Hei, patruunat esille, ja
-jos itävaltalaiset hiiskuvat sanankaan näille kunnon miehille, niin
-saavat nähdä."
-
-"Niin, niin, he saavat nähdä", huusivat sotilaat tarttuen
-laukkuihinsa ja siepaten niistä patruunia valmiiksi hampaisiinsa.
-
-"Kirottua", sanoi Billot polkien jalkaansa, "etten muistanut ottaa
-metsästysluikkuani. Mutta kai joku noista itävaltalaisista roistoista
-heittää henkensä, ja minä otan hänen pyssynsä."
-
-"Sitä odottaessanne", virkkoi muuan ääni, "ottakaa tämä karbiini, se
-on panostettu."
-
-Ja tuntematon mies pisti komean ratsupyssyn Billotin käteen.
-
-Samassa hetkessä rakuunat hyökkäsivät torille, syytäen tieltään
-ihmisiä ja lyöden miekoillaan jokaista, johon vain osasivat.
-
-Upseeri, joka komensi ranskalaisia kaartilaisia, astui pari askelta
-eteenpäin.
-
-"Seis, herrat rakuunat", huusi hän. "Seis! Seis!"
-
-Joko rakuunat eivät kuulleet tätä huutoa tai eivät tahtoneet kuulla,
-tai vauhti oli niin kova, etteivät voineet pysähtyä: he kääntyivät
-torin oikealle puolelle ja kaatoivat erään vaimon ja vanhuksen, jotka
-katosivat hevosten jalkoihin.
-
-"Ampukaa siis, ampukaa!" huusi Billot.
-
-Kun Billot oli upseerin vieressä, saattoi luulla upseerin näin
-komentavan. Kaartilaiset nostivat kiväärinsä ja laukaisivat, jolloin
-rakuunain hyökkäys heti pysähtyi.
-
-"Mitä, herrat kaartilaiset", sanoi saksalainen upseeri astuen
-hajaantuneen komppaniansa eteen, "tiedättekö, että ammutte meitä?"
-
-"Totta kai me sen tiedämme!" vastasi Billot ja ampui tähdäten
-upseeriin, joka kaatui.
-
-Silloin kaartilaiset laukaisivat toisen kerran. Saksalaiset
-huomasivat nyt joutuneensa tekemisiin hyökkäykseen valmiina
-olevien sotilaiden eikä porvareiden kanssa, jotka lähtivät pakoon
-heti kun miekalla iskettiin; he käänsivät ratsunsa ja palasivat
-Vendôme-torille. Katsojat päästivät sellaisen riemuhuudon, että
-monet hevoset pillastuivat ja murskasivat päänsä suljettuihin
-ikkunaluukkuihin.
-
-"Eläköön ranskalainen kaarti!" huusi kansa.
-
-"Eläkööt isänmaan sotilaat!" huusi Billot.
-
-"Kiitos", vastasivat nämä; "olemme saaneet nyt tulikasteemme."
-
-"Niin minäkin", sanoi Pitou.
-
-"Entä sitten?" kysyi Billot.
-
-"Entäkö sitten! Ei se minun mielestäni olekaan niin kamalaa kuin
-kuvittelin."
-
-"Mutta nyt", sanoi Billot, joka oli joutunut tarkastamaan karbiinia
-ja huomannut sen oivalliseksi aseeksi, "kenen onkaan tämä pyssy?"
-
-"Minun isäntäni", sanoi sama ääni, joka oli aikaisemmin puhunut hänen
-takanaan. "Mutta isäntäni mielestä te käytätte sitä niin hyvin, ettei
-hän tahdo ottaa sitä takaisin."
-
-Billot kääntyi ja tunsi Orleansin herttuan metsästyspalvelijan asun.
-
-"Ja missä isäntäsi on?" kysyi hän.
-
-Metsästyspalvelija osoitti muuatta ikkunaa, jonka raollaan olevien
-luukkujen takaa herttua oli tarkkaillut tapausten kulkua.
-
-"Isäntäsi on siis meidän puolellamme?" kysyi Billot.
-
-"Hän on kaikesta sydämestään ja sielustaan kansan puolella", vastasi
-mies.
-
-"Siinä tapauksessa eläköön kerran vielä Orleansin herttua!" huusi
-Billot. "Ystävät, Orleansin herttua on meidän puolellamme, eläköön
-herttua!"
-
-Ja hän viittasi ikkunaan, jonka luukkujen takana herttua seisoi.
-
-Silloin luukut aukenivat kokonaan, ja herttua kumarsi kolme kertaa.
-Sitten luukut jälleen sulkeutuivat.
-
-Vaikka tämä näky olikin lyhyt, kohotti se innostuksen korkeimmilleen.
-
-"Eläköön Orleansin herttua!" huusi pari kolme tuhatta ääntä.
-
-"Murtautukaamme asekauppiaitten myymälöihin", huusi muuan ääni
-joukosta.
-
-"Menkäämme Invalidi-hotelliin!" [Invalidi-hotellissa valtio elätti
-rammoiksi tulleita sotilaita. _Suom._] huusi eräät vanhat sotilaat,
-"Sombreuilillä on kaksikymmentä tuhatta kivääriä."
-
-"Invalidi-hotelliin!"
-
-"Kaupungintalolle!" huusivat useat. "Kauppiaiden esimiehellä
-Flessellesillä on kaartin asevaraston avaimet; hän antaa ne meille."
-
-"Kaupungintalolle", huusi yhä isompi ryhmä.
-
-Ja kaikki läksivät niihin kolmeen eri suuntaan, joista oli puhuttu.
-
-Tällä välin rakuunat olivat kerääntyneet parooni de Bezenvalin ja
-Lambesqin herttuan luo Ludvig XV:n torille.
-
-Tätä eivät tienneet Billot ja Pitou, jotka eivät olleet seuranneet
-mitään ryhmää, vaan jääneet melkein kahden kesken Palais-Royalin
-torille.
-
-"No, rakas herra Billot, minne me menemme, sanokaahan?" kysyi Pitou.
-
-"Kyllähän mieleni tekisi seurata noita kunnon miehiä", tuumi Billot.
-"Ei suinkaan asekauppiaitten luo, koska minulla on oivallinen
-karbiini, vaan Invalidi-hotelliin tai Kaupungintalolle. Mutta koska
-en ole tullut Pariisiin tappelemaan, vaan ottamaan selkoa tohtori
-Gilbertin osoitteesta, pitäisi minun kai mennä Louis le Grandin
-opistoon, missä hänen poikansa on, voidakseni tohtorin tavattuani
-kokonaan heittäytyä tähän metakkaan."
-
-Ja maanviljelijän silmät leimusivat.
-
-"Siis ensin kouluun, se on loogillisinta", sanoi Pitou, "koska olemme
-tulleet Pariisiin sitä varten."
-
-"Ota siis kivääri, miekka tai mikä ase tahansa joltakulta noista
-maassa makaavilta joutilailta", sanoi Billot osoittaen viittä kuutta
-rakuunaa, jotka viruivat maassa, "ja lähtekäämme sitten opistolle."
-
-"Mutta eiväthän nuo aseet ole minun omiani", sanoi Pitou.
-
-"Kenenkä ne siis ovat?" kysyi Billot.
-
-"Nehän ovat kuninkaan."
-
-"Ne ovat kansan", sanoi Billot.
-
-Kun Pitou oli saanut tällaisen selityksen maanviljelijältä, jonka
-hän tiesi niin rehelliseksi, ettei hän tekisi kellekään vääryyttä,
-uskalsi hän hyvin varovasti lähestyä lähinnä olevaa rakuunaa. Ja
-varmistuttuaan siitä, että mies oli ihan hengetön, hän otti miekan,
-kiväärin ja patruunalaukun.
-
-Pitoun olisi tehnyt mieli ottaa kypärikin, mutta kun hän ei ollut
-varma siitä, ulottuiko Billotin selitys puolustusaseisiinkin eikä
-vain hyökkäysvälineihin, jätti hän sen tekemättä.
-
-Mutta kootessaan itselleen aseita hän samalla kuunteli
-Vendôme-torille päin.
-
-"Ooho", sanoi hän, "minä luulen kuninkaallisten saksalaisten
-palaavan."
-
-Todellakin kuului hitaasti lähenevän ratsuväen kavioiden kopsetta.
-Pitou kumartui katsomaan Regence-kahvilan nurkan takaa ja näki
-Saint-Honorén kauppahallin kohdalla patrulliryhmän, joka lähestyi
-kiväärit ojossa.
-
-"Pian, pian pois", sanoi Pitou, "he palaavat."
-
-Billot katsahti ympärilleen nähdäkseen, voisiko ryhtyä vastarintaan.
-Tori oli melkein autio.
-
-"Pois tosiaan täältä", päätti hän.
-
-Ja hän kiirehti Chartres-kadulle, kintereillään Pitou, joka olan yli
-kiinnitettävän miekankannattimen käyttöä tuntematta laahasi mahtavaa
-säiläänsä vain vyössään pitkin katukiveystä.
-
-"Tuhannen pentelettä", noitui Billot, "sinähän näytät
-rautakauppiaalta. Ripustappas kuntoon se viikatteesi."
-
-"Mihin?" kysyi Pitou.
-
-"Ka, lempo, tähän!" selitti Billot.
-
-Ja häh kiinnitti paikalleen Pitoun miekanhankkiluksen, jolloin toinen
-pääsi astelemaan niin nopeasti, ettei mitenkään olisi sitä vauhtia
-saanut ilman tuollaista apukeinoa.
-
-Seikkailuitta he pääsivät Ludvig XV:n torille asti. Mutta
-siellä Billot ja Pitou kohtasivat sen joukon, joka oli pyrkinyt
-Invalidi-hotelliin ja tavannut esteen.
-
-"Mitä täällä on?" kysyi Billot.
-
-"Ei pääse Ludvig XV:n sillan yli."
-
-"Entä rantakatua myöten?"
-
-"Ei sitäkään kautta."
-
-"Champs-Elyséesin poikki sitten."
-
-"Ei sieltäkään."
-
-"Pyörtäkäämme siis takaisin ja menkäämme Tuileriein sillan poikki."
-
-Ehdotus oli perin yksinkertainen, ja koko joukko seurasi Billotia,
-valmiina käyttämään tätä tietä. Mutta heidän päästyään puolimatkaan
-Tuileriein puistolle päin näkyi välkkyviä miekkoja. Osasto rakuunoita
-oli sulkenut rantakadun.
-
-"Noita kirottuja on kaikkialla!" mutisi maanviljelijä.
-
-"Minäpä luulen, että olemme joutuneet ansaan", arveli Pitou.
-
-"Joutavia", sanoi Billot. "Ei viittä kuutta tuhatta miestä voida
-ottaa vangiksi, ja meitä on ainakin sen verran."
-
-Rantakadulla olevat rakuunat lähestyivät hitaasti, totta kyllä, mutta
-lähestyivät yhtäkaikki.
-
-"Jäljelle jää Royale-katu", sanoi Billot. "Menkäämme sitä tietä,
-Pitou."
-
-Mutta sotilasrivi sulki tien Porte-Saint-Honorén kohdalla.
-
-"Voitpa todellakin olla oikeassa, Pitou ystäväiseni", myönsi nyt
-Billot.
-
-"Hm!" äännähti vain Pitou.
-
-Mutta tämä yksi ainoa äänne ilmaisi selvästi, kuinka pahoillaan Pitou
-oli siitä, ettei ollut erehtynyt.
-
-Huudoilla ja kirouksilla joukko ilmaisi selvästi, että se oli yhtä
-tyytymätön kuin Pitoukin tähän asian käänteeseen.
-
-Taitavalla asettelulla oli Lambesqin herttua saanut saarrokseen viisi
-tai kuusi tuhatta uteliasta ja kapinallista, sulkemalla Ludvig XV:n
-sillan, rantakadut, Champs-Elyséesin, Royale- ja Feuillants-kadut.
-Hän oli pyydystänyt heidät suuren rautaisen kaaren sisään; sen
-jänteenä olivat Tuileriein puiston muurit, joiden yli oli vaikea
-kavuta, ja Pont-Tournantin ristikkoportti, jota oli melkein mahdoton
-murtaa.
-
-Billot punnitsi tilannetta: se ei ollut suotuisa. Mutta ollen tyyni,
-kylmäverinen ja vaaroissa neuvokas mies, hän katsahti ympärilleen ja
-sanoi Pitoulle, huomatessaan röykkiön hirsiä joen partaalla:
-
-"Olen keksinyt keinon. Tule tänne."
-
-Pitou seurasi Billotia kysymättäkään, mitä hän aikoi.
-
-Maanviljelijä meni hirsien luo, tarttui erääseen ja sanoi Pitoulle
-vain: "Autahan minua."
-
-Pitou tyytyi äänettömänä antamaan apunsa. Vähät hän utelusta välitti,
-sillä hän luotti niin ehdottomasti isäntäänsä, että olisi tämän
-kanssa mennyt vaikka helvettiin, huomauttamattakaan, että portaat
-tuntuivat hänestä varsin pitkiltä ja luola syvältä.
-
-Ukko Billot oli tarttunut hirren toiseen päähän, Pitou kävi käsiksi
-toiseen.
-
-Kaksistaan he saapuivat rantakadulle kantaen taakkaa, joka olisi
-ollut kuudelle tavalliselle miehelle liian raskas.
-
-Joukko ihailee aina voimaa. Ja vaikka sillä oli kova kiire, väistyi
-se antaakseen Billotille ja Pitoulle tietä.
-
-Kun sitten alettiin ymmärtää, että tämä toiminta voisi hyödyttää
-kaikkia, kulki pari kolme miestä edellä huutaen: "Pois tieltä, pois
-tieltä!"
-
-"Sanokaahan, isäntä", lausui Pitou kolmisenkymmentä askelta
-kuljettuaan, "onko meillä pitkäkin matka?"
-
-"Me menemme Tuileriein ristikkoportille."
-
-"Ohoo!" sanoi joukko alkaessaan täydesti oivaltaa, mistä oli puhe.
-
-Ja se väistyi entistä nopeammin tieltä.
-
-Pitou katsoi eteensä ja huomasi, että matkaa portille oli korkeintaan
-kolmekymmentä askelta.
-
-"Jaksan!" sanoi hän lyhyesti kuin aito pytagoralainen.
-
-Tehtävä kävi Pitoulle sitäkin helpommaksi, kun viisi kuusi väkevintä
-miestä riensi auttamaan. Tästä oli seurauksena huomattavan suuri
-toiminnan vauhdin lisääntyminen. Viiden minuutin päästä he olivat
-Tuileriein portilla.
-
-"Ja nyt yhteisvoimin", sanoi Billot.
-
-"Hyvä on", sanoi Pitou, "kyllä ymmärrän. Me saamme tästä sotakoneen.
-Roomalaiset nimittivät tällaista muurinmurtimeksi." Ja liikkeeseen
-pantu hirsi iski hirveällä voimalla portin lukkoon.
-
-Tuileriein sisäpuolella vahdissa olevat sotilaat riensivät
-vastustamaan tätä ryntäystä. Mutta kolmannen sysäyksen jälkeen portti
-aukeni, kääntyi saranoillaan, ja tähän ammottavaan ja pimeään kuiluun
-syöksyi koko joukko.
-
-Lambesqin herttua huomasi, että vangiksi jääneet olivatkin saaneet
-pakotien. Hän raivostui. Hän karautti hevosellaan eteenpäin paremmin
-tarkatakseen asemaa. Takana olevat rakuunat luulivat hyökkäyskäskyn
-annetuksi. Kerran kiihtyneinä eivät hevoset enää voineet hillitä
-vauhtiaan; miehet, joilla oli kostettavana Palais-Royal-torilla
-kärsimänsä tappio, eivät kai juuri yrittäneetkään niitä hillitä.
-
-Herttua huomasi, ettei hän voisi enää pidättää yhteentörmäystä, ja
-antoi temmata itsensä soturien mukana. Korvia vihlova naisten ja
-lasten huuto kaikui ilmoille, vaatien Jumalaa kostajakseen.
-
-Yön pimeydessä tapahtui kamala mylläkkä. Ne, joihin hyökättiin,
-tulivat hulluiksi tuskasta, hyökkääjät hulluiksi raivosta. Sitten
-ryhdyttiin jonkinmoiseen puolustukseen, ja pengermiltä lenteli
-tuoleja rakuunain päälle. Lambesqin herttua sai sellaisen päähänsä
-ja vastasi miekaniskulla laisinkaan ajattelematta, että hän rankaisi
-syytöntä syyllisen sijasta, ja seitsemänkymmenen ikäinen vanhus
-kaatui maahan.
-
-Billot näki hänen kaatuvan ja karjaisi.
-
-Samassa hän oli siepannut karbiininsa olaltaan, pimeässä välähti
-valojuova, ja herttua olisi saanut surmansa, ellei hänen hevosensa
-juuri samassa olisi sattunut nousemaan takajaloilleen. Hevonen sai
-luodin kaulaansa ja kaatui.
-
-Luultiin herttuan kuolleen, ja silloin rakuunat ryntäsivät
-Tuilerieihin ja ahdistivat pakenevia ampuen.
-
-Mutta nämä olivat jo ennättäneet edelle ja hajaantuivat puiden
-suojaan, päästyään väljille tiloille.
-
-Billot panosti rauhallisesti karbiininsa.
-
-"Toden totta, Pitou, olitpa oikeassa", virkkoi hän; "olemme tulleet
-ihan parahiksi."
-
-"Ehkä minäkin koetan olla urhoollinen", sanoi Pitou, laukaisten
-muskettinsa tiheimpään rakuunajoukkoon. "Ei se tunnukaan niin
-vaikealta kuin luulin."
-
-"Ei kai", sanoi Billot. "Mutta tarpeeton urhoollisuus ei olekaan
-mitään urhoollisuutta. Tule tänne, Pitou, ja varo, etteivät koipesi
-sotkeudu miekkaan."
-
-"Odottakaa, rakas herra Billot. Jos kadotan teidät, en tiedä, minne
-menen. Enhän minä tunne Pariisia siten kuin te. En ole täällä koskaan
-ennen käynyt."
-
-"Tule, tule", sanoi Billot, ja hän meni virran lähellä olevalle
-pengermälle. Hän marssi, kunnes oli sivuuttanut rantakatua saapuvat
-joukot, jotka riensivät niin pian kuin voivat auttaakseen tarpeen
-tullen Lambesqin herttuan rakuunoita.
-
-Päästyään pengermän toiseen päähän Billot istahti sen aidakkeelle ja
-hyppäsi rantakadulle. Pitou teki samoin.
-
-
-
-
-XII
-
-MITÄ TAPAHTUI HEINÄKUUN 13 JA 14 PÄIVÄN VÄLISENÄ YÖNÄ 1789
-
-
-Kerran päästyänsä rantakadulle molemmat maalaiset näkivät, että
-Tuileriein sillalla välkkyi uuden, epäilemättä vihamielisen joukon
-aseet; niinpä he hiipivät rantakadun toiselle puolelle ja laskeusivat
-Seine-virran rantaan asti. Tuileriein kello löi juuri yksitoista.
-
-Päästyään virran reunalle tuuheiden haapojen ja korkeiden poppelien
-suojaan, joiden juuret imivät voimaansa joesta, heittäysivät Billot
-ja Pitou nurmelle lepäämään ja alkoivat neuvotella.
-
-Oli päätettävä siitä, ja kysymyksen teki maanviljelijä, pitikö pysyä
-siinä, missä oltiin suhteellisen hyvässä turvassa, vai mennä ottamaan
-osaa taisteluun, jota epäilemättä kestäisi suurimman osan yötä.
-
-Lausuttuaan tämän kysymyksen Billot odotti Pitoun vastausta.
-
-Vuokratilallisen ajatuksissa oli Pitoun arvo suuresti kohonnut.
-Eilen hän oli näyttänyt suuren tietomääränsä ja tänä iltana
-osoittanut rohkeuttaan. Pitou tunsi sen kyllä vaistomaisesti, mutta
-ei tullut siitä ylpeäksi; hänen kiitollisuutensa vain kasvoi kunnon
-maanviljelijää kohtaan. Pitoulla oli nöyrä luonne.
-
-"Herra Billot", sanoi hän, "epäilemättä te olette rohkeampi ja minä
-vähemmän pelkuri kuin uskoinkaan. Horatius, joka oli kerrassaan
-suurempaa lajia miestä kuin me, ainakin runoilijana mukaan, heitti
-pois aseensa ja pakeni heti ensimmäisen hyökkäyksen aikana. Minulla
-on muskettini, patruunalaukkuni ja miekkani, ja sehän todistaa, että
-olen Horatiusta urhoollisempi."
-
-"No, mihin sinä tällä tähtäät?"
-
-"Siihen, rakas herra Billot, että rohkeimmankin miehen voi luoti
-surmata."
-
-"Entä sitten?" kysyi maanviljelijä.
-
-"Sitä vain, että te ilmoititte lähtevänne Pariisiin tärkeälle
-asialle..."
-
-"Kah, tuhannen pentelettä! Sehän on totta, -- tuon lippaan vuoksi."
-
-"No niin, tulitteko tänne todenteolla lippaan vuoksi vai ettekö?"
-
-"Lippaan takia minä tulin, hitto vieköön, enkä minkään muun tähden."
-
-"Jos siis luoti surmaa teidät, niin asiasta, jonka tähden tänne
-saavuitte, ei tulekaan mitään."
-
-"Se on totta, olet ihan oikeassa, Pitou."
-
-"Kuuletteko tänne asti, kuinka ruhjotaan ja kiljutaan?" jatkoi Pitou
-varmistuen sävyltään. "Puu repeytyy kuin paperi ja rauta taipuu kuin
-hamppu."
-
-"Se johtuu siitä, että kansa raivoaa, Pitou."
-
-"Mutta minun mielestäni näyttää kuningaskin olevan jokseenkin
-kiukkuisella päällä", rohkeni Pitou huomauttaa.
-
-"Kuningasko? Kuinka niin?"
-
-"Itävaltalaiset, saksalaiset, keisarilliset, joiksi te niitä
-nimitätte, ovat kuninkaan sotilaita. No, jos he ampuvat kansaan päin,
-on kuningas käskenyt heidän ampua. Ja jotta kuningas antaa sellaisia
-määräyksiä, täytyy kuninkaan olla kiihtynyt, vai mitä sanotte?"
-
-"Olet samalla kertaa sekä oikeassa että väärässä, Pitou."
-
-"Se ei ole mahdollista, rakas herra Billot, enkä rohkene teille
-huomauttaa, että jos olisitte lukenut logiikkaa, ette päästäisi
-suustanne tuollaista väitettä."
-
-"Sinä olet sekä oikeassa että väärässä, Pitou, ja kohta sen ymmärrät."
-
-"Sitä toivonkin, mutta en pidä sitä mahdollisena."
-
-"Katsohan, Pitou, hovissa on kaksi puoluetta: kuninkaan puolue,
-joka rakastaa kansaa, ja kuningattaren puolue, joka rakastaa
-itävaltalaisia."
-
-"Se johtuu siitä, että kuningas on ranskalainen ja kuningatar
-itävaltalainen", täydensi Pitou.
-
-"Odotahan vielä! Kuninkaan puolella on Turgot ja Necker,
-kuningattaren puolella de Breteuil ja Polignacit. Kuningas ei ole oma
-herransa, koska hänen on täytynyt antaa ero Turgotille ja Neckerille.
-Kuningatar siis vallitsee, toisin sanoen Breteuilit ja Polignacit.
-Tästä syystä kaikki menee hullusti. Katsohan, kaiken pahan alku on
-madame Deficit. Madame Deficit on raivoissaan, ja hänen nimessään
-sotilaat ampuvat; itävaltalaiset puolustavat itävaltalaista, sehän on
-selvä seikka."
-
-"Anteeksi, herra Billot, mutta _deficit_ on latinankielinen sana ja
-merkitsee: _puuttuu_. Mitäs siis puuttuu?"
-
-"Rahaa, tuhannen tulimmaista! Kun puuttuu rahaa, kun kuningattaren
-suosikit ovat syöneet varoihin vajauksen, on hän saanut nimekseen
-madame Deficit. Kuningas ei ole raivoissaan, vaan kuningatar.
-Kuningas on vain suutuksissa siitä, että kaikki käy niin hullusti."
-
-"Kyllä ymmärrän", sanoi Pitou. "Mutta se lipas?"
-
-"Se on totta, Pitou! Kirottu politiikka harhaannuttaa aina ajatukseni
-kauemmas kuin tahdonkaan. Niin, lipas ennen kaikkea muuta. Olet
-oikeassa, Pitou. Kun ensin olen tavannut tohtori Gilbertin, voimme
-palata politiikkaan. Minulla on pyhä velvollisuus täytettävänä."
-
-"Ei mikään ole niin pyhää kuin pyhä velvollisuus", vahvisti Pitou.
-
-"Me menemme siis Louis-le-Grandin opistolle, missä Sebastien Gilbert
-on", päätti Billot.
-
-"Lähtekäämme vain", sanoi Pitou huoaten, sillä hän oli saanut
-levätä pehmeällä nurmikolla, johon hän jo oli ennättänyt mieltyä.
-Illan jännittävistä seikkailuista huolimatta hiipi uni, kaikkien
-puhdasmielisten ja rasittuneiden uskollinen ystävä, viihdyttävänä
-kunnon ja väsyneen Ange Pitoun luo.
-
-Billot oli jo noussut, ja Pitou nousi myös, kun kello löi puoli.
-
-"Mutta koulu on luullakseni suljettu puolikahdentoista aikaan", sanoi
-Billot.
-
-"Varmasti onkin", lausui Pitou.
-
-"Sitäpaitsi voi yöllä joutua ansaan. Lisäksi näen nuotiotulia
-Oikeuspalatsin taholta. Voivat minut vangita ja tappaa. Olet
-oikeassa, Pitou, minua ei saa vangita eikä tappaa."
-
-Jo kolmannen kerran sinä päivänä Billot lausui Pitoulle nuo
-ihmisylpeydelle mieluisat sanat: "Olet oikeassa."
-
-Pitoun mielestä oli parasta kerrata samat sanat Billotille. "Olette
-oikeassa", lausui hän laskeutuen nurmikolle. "Ei teitä saa tappaa,
-herra Billot."
-
-Ja lauseen loppu hukkui Pitoun kurkkuun. _Vox faucibus haesit_, olisi
-hän voinut sanoa, jos olisi valvonut, mutta hän nukkuikin.
-
-Billot ei sitä huomannut.
-
-"Sainpa aatoksen!" sanoi hän.
-
-"Aah!" kuorsasi Pitou.
-
-"Kuulehan, minulla on aatos. Olenpa vaikka kuinka varovainon,
-niin minuun voidaan iskeä, iskeä läheltä tai kaukaa, iskeä ehkä
-kuolettavasti, ja voin kuolla heti. Jos niin käy, niin sinun, Pitou,
-täytyy tietää, mitä sanot tohtori Gilbertille, mutta pidä suusi
-kiinni."
-
-Pitou ei kuullut mitään eikä siis tietysti vastannutkaan.
-
-"Jos haavoitun kuolettavasti enkä voi tehtävääni täyttää, niin menet
-puolestani tohtori Gilbertin luo ja sanot hänelle... kuuletko,
-Pitou?" haastoi maanviljelijä kumartuen nuorukaisen puoleen, "ja
-sanot hänelle... Mutta tuo onnetonhan kuorsaa!"
-
-Billotin innostus laimeni heti Pitoun unen rinnalla.
-
-"Nukkukaamme siis", sanoi hän.
-
-Ja hän laskeutui nurkumatta toverinsa viereen. Vaikka
-vuokratilallinen oli tottunut rasituksiin, niin päivän kiidätys ja
-illan tapaukset vaikuttivat nukuttavasti häneenkin.
-
-Ja päivä koitti, kun he olivat kolme tuntia nukkuneet tai, oikeammin
-sanoen, maanneet horroksissa.
-
-Heidän avatessaan silmänsä ei Pariisi ollut kadottanut mitään
-eilisestä kuohuvasta ilmeestään; sotilaita vain ei näkynyt missään,
-sen sijaan kansaa kaikkialla.
-
-Kansa oli ottanut aseikseen kiireesti valmistettuja peitsiä,
-pyssyjä, joita useimmat eivät osanneet käyttää, komeita entisajan
-ampuma-aseita, joiden kullasta, norsunluusta ja simpukankuoresta
-sommiteltuja koristuksia miehet ihailivat, ymmärtämättä vähääkään
-niiden koneistoa.
-
-Heti sotilaiden peräydyttyä oli ryöstetty Kalustorakennus, ja kansa
-kuljetti Kaupungintaloa kohden kahta pientä kanuunaa.
-
-Hätäkellot moikuivat Notre-Damen tornissa, Kaupungintalossa ja
-kaikissa kirkoissa. Ihmisiä ilmestyi -- mistä, sitä ei kukaan tiennyt
--- katujen altako, legionittain kalpeita, laihoja, ryysyisiä miehiä
-ja naisia, jotka eilen vielä huusivat: Leipää! mutta tänään huusivat:
-Aseisiin!
-
-Synkiltä näyttivät nuo kummitukset, joita kahtena viimeisenä
-kuukautena oli saapunut maaseudulta Pariisiin, astuen vaiti
-vallituksien läpi, asettuen jo ennestään nälkää näkevään kaupunkiin,
-niinkuin arabialaiset ihmissudet majailevat hautuumailla.
-
-Tänä päivänä koko Ranskanmaa, jota Pariisissa edustivat joka
-maakunnasta saapuneet nälkiintyneet olennot, huusi kuninkaalleen:
-"Anna meille vapaus!" ja Jumalalleen: "Anna meille ruokaa!"
-
-Billot heräsi ensimmäiseksi ja herätti Pitounkin. Yhdessä he
-lähtivät Louis-le-Grandin koulua kohden; väristen he katselivat
-ympärilleen ja kauhistuivat tuota huutavaa kurjuutta. Kuta enemmän
-he lähenivät sitä kaupunginosaa, jolla nykyään on nimenä Quartier
-latin, -- kuta kauemmaksi he tulivat La Harpe-katua kulkiessaan,
-pyrkien Saint-Jaques-kadulle, joka oli heidän matkansa määränä, sitä
-useammin he näkivät, samoin kuin fronde-kapinan aikana, rakenneltavan
-katusulkuja. Vaimot ja lapset kantoivat talojen yläkertoihin
-suuria kirjoja, raskaita huonekaluja, kalliita marmoriesineitä,
-murskatakseen niiden avulla muukalaiset sotilaat, jos näitä sattuisi
-eksymään Vanhan Pariisin mutkikkaille ja kaidoille kaduille.
-
-Tuon tuostakin näki pari ranskalaista kaartilaista, jotka olivat
-koonneet ympärilleen kansaa. He järjestivät tätä ja tavattoman
-nopeasti opettivat käyttämään pyssyjä. Naiset ja lapset katselivat
-harjoittelua uteliaina ja melkein haluten itsekin oppia niitä
-käyttämään.
-
-Billot ja Pitou tapasivat Louis-le-Grandin opistossa täyden
-kapinan. Koululaiset olivat nousseet vastarintaan ja karkoittaneet
-opettajansa. Kun maanviljelijä seuralaisineen saapui ristikkoportin
-eteen, olivat oppilaat miehittäneet sen, uhkaillen koulun johtajaa,
-joka kyynelsilmin ja kauhuissaan vastasi heille.
-
-Maanviljelijä katseli hetkisen tätä lasten meteliä ja huusi sitten
-äkkiä kaikuvalla äänellä:
-
-"Kuka teistä on nimeltään Sebastien Gilbert?"
-
-"Minä", vastasi viidentoista ikäinen nuori, melkein naismaisen
-kaunis poika, joka parin kolmen toverinsa kanssa oli tuonut tikapuut
-noustakseen muurien yli, koska eivät kyenneet särkemään ristikkoa.
-
-"Tulkaahan lähemmäksi, lapsukainen!"
-
-"Mitä minusta tahdotte?" kysyi nuori Sebastien Billotilta.
-
-"Aiotteko ryöstää hänet?" kysyi johtaja kauhuissaan, nähdessään nämä
-molemmat aseistetut miehet, joista nuorta Gilbertiä puhutelleen
-kasvot olivat veressä.
-
-Poika puolestaan katseli molempia miehiä kummastuneena, koettaen
-turhaan tuntea rintaveljeään Pitouta, joka oli tavattomasti kasvanut
-sen jälkeen, kun he olivat eronneet, ja joka ei tuntunut mitenkään
-tutulta sotilaallisessa asussaan.
-
-"Ryöstää hänet!" huudahti Billot, "ryöstää herra Gilbertin poika,
-viedä hänet tuohon sekamelskaan, viedä hänet ehkä saamaan vaarallisia
-iskuja. Ei suinkaan!"
-
-"Siinä näet, Sebastien", sanoi johtaja, "ystäväsi eivät edes
-tahdo ottaa sinua seuraansa. Sillä nuo herrat näyttävät ainakin
-ystäviltäsi. Kuulkaahan, hyvät herrat, kuulkaahan, nuoret oppilaani,
-kuulkaahan lapset, -- totelkaa minua, minä käsken teitä, totelkaa,
-minä rukoilen sitä."
-
-_"Oro obtestorque_", sanoi Pitou.
-
-"Hyvät herra", virkkoi nuori Gilbert odottamattoman tarmokkaasti,
-ollakseen niin nuori, "pidättäkää toverini täällä, jos haluatte,
-mutta minä tahdon mennä pois, kuuletteko!"
-
-Hän astui porttia kohden. Professori pidätti häntä tarttumalla
-pojan käsivarteen. Mutta poika lausui ravistaen kastanjanruskeaa
-otsatukkaansa:
-
-"Hyvä herra, olkaa varuillanne. Minä en ole siinä asemassa kuin
-toiset; isäni on vangittu, heitetty tyrmään; isäni on tyrannien
-vallassa!"
-
-"Tyrannien vallassa!" huudahti Billot. "Puhu, lapsi, sano, mitä sillä
-tarkoitat?"
-
-"Se on totta", huusivat lapset, "Sebastien on oikeassa. Hänen isänsä
-on otettu vangiksi, ja koska kansa on avannut vankiloita, tahtoo hän,
-että hänenkin isänsä vankila avataan."
-
-"Vai niin!" sanoi Billot jättiläisvoimin ravistaen rautaporttia;
-"tohtori Gilbert on vangittu! Tuhannen tulimmaista! Pikku Catherine
-oli siis oikeassa!"
-
-"Niin", sanoi pikku Gilbert, "isäni on vangittu, ja senvuoksi tahdon
-paeta, tahdon mennä taistelemaan, kunnes vapautan isäni!"
-
-Ja näitä sanoja säesti sata raivoisaa ääntä, jotka huusivat täyttä
-kurkkua:
-
-"Aseisiin! Aseisiin! Me tahdomme aseita!"
-
-Huudon kuullessaan kadulle kerääntynyt uteliaiden joukko innostui
-tästä sankari-innosta ja syöksyi porttia kohden päästääkseen
-koululaiset vapaiksi. Johtaja heittäytyi polvilleen koululaisten ja
-hyökkääjien väliin ojentaen kätensä rukoilevasti ristikon läpi.
-
-"Rakkaat ystävät, rakkaat ystävät!" huusi hän, "kunnioittakaa näitä
-lapsia!"
-
-"Totta kai me heitä kunnioitamme!" sanoi muuan ranskalainen
-kaartilainen; "tietysti sen teemme! Ne ovat herttaisia poikia ja
-oppivat asetemput kuin enkelit."
-
-"Rakkaat ystävät, rakkaat ystävät! Nämä lapset ovat heidän
-vanhempansa uskoneet huostaani, heidän vanhempansa luottavat minuun,
-olen hengelläni vastuussa heistä, mutta taivaan nimessä, älkää
-riistäkö minulta lapsia!"
-
-Billot riensi vuorostaan portin luo ja vastustaen kaartilaisia,
-kansajoukkoa ja oppilaitakin sanoi:
-
-"Hän on oikeassa, tämä on pyhä talletus! Tapelkoot miehet, menkööt
-surman suuhun, samapa tuo, kun vain lapset elävät; täytyyhän säästää
-siementä tulevaisuutta varten."
-
-Vastustavin huudoin tervehdittiin näitä sanoja.
-
-"Kuka tässä mukisee?" huusi Billot. "Ei se ainakaan liene isä. Minä,
-joka teille puhun, otin syliini eilen kaksi kuolevaa miestä. Heidän
-verensä on vaatteillani. Katsokaa!"
-
-Ja hän näytti verisiä liivejään ja paitaansa niin suurenmoisella
-eleellä, että se sai kuulijat haltioihinsa.
-
-"Eilen", jatkoi Billot, "minä taistelin Palais-Royalin luona ja
-Tuilerieissä, ja tämä poikakin on taistellut, mutta tällä pojalla ei
-ole isää eikä äitiä, ja sitäpaitsi hän on jo melkein mies."
-
-Ja hän osoitti Pitouta, joka tunsi siitä ylpeytensä paisuvan.
-
-"Tänään", jatkoi Billot, "minä taas taistelen, mutta älköön kukaan
-sanoko minulle: Pariisilaiset olivat niin heikkoja kamppaillessaan
-muukalaisia sotilaita vastaan, että kutsuivat lapsetkin avukseen."
-
-"Se on totta, se on totta!" kuului kaikkialta sotilaiden ja naisten
-huutoja. "Hän on oikeassa. Menkää sisään, menkää sisään, lapset!"
-
-"Kiitos, kiitos", sanoi johtaja, koettaen ristikon läpi tavoittaa
-Billotin kättä.
-
-"Ja ennen kaikkea", sanoi tämä, "pitäkää hyvää huolta Sebastienista."
-
-"Pitää huolta minusta! Mutta minä sanon, että minusta ei saa pitää
-huolta!" huusi nuori oppilas kalpeana ja tapellen palvelijoiden
-kanssa, jotka väkisin veivät häntä pois.
-
-"Päästäkää minut sisään", sanoi Billot, "niin kyllä rauhoitan hänet."
-
-Joukko antoi tilaa. Maanviljelijä kiskoi järjestään Ange Pitouta,
-ja molemmat astuivat koulun pihaan. Kolme neljä kaartilaista ja
-kymmenkunta vahtia oli portilla vartioimassa ja estämässä oppilaita
-lähtemästä. Billot meni suoraa päätä Sebastienin luo ja ottaen
-kyhmyisiin käsiinsä hänen valkoiset ja hienot kätensä sanoi:
-
-"Sebastien, tunnetko minut?"
-
-"En."
-
-"Olen isäntä Billot, isänne tilanhoitaja."
-
-"Nyt minä tunnen teidät."
-
-"Ja tunnetko tätä poikaa?" jatkoi Billot osoittaen seuralaistaan.
-
-"Sehän on Ange Pitou", sanoi poika.
-
-"Niin, Sebastien, minä se olen."
-
-Ja Pitou heittäytyi ilosta itkien rintaveljensä ja oppitoverinsa
-kaulaan.
-
-"Ja mitä nyt sitten?" kysyi poika vähääkään ilahtumatta.
-
-"Mitäkö nyt?... Jos toiset ovat ottaneet sinulta isän, niin minä
-annan hänet sinulle takaisin."
-
-"Tekö?"
-
-"Niin, minä, minä, ja kaikki ne, jotka ovat tuolla seurassani.
-Perhana vieköön! Eilen olimme tekemisissä itävaltalaisten kanssa ja
-olemme nähneet heidän patruunalaukkunsa."
-
-"Ja todistuksena siitä on tämä, joka minulla on", vahvisti Pitou.
-
-"Vapautammehan hänen isänsä?" huusi Billot kansanjoukolle.
-
-"Sen teemme", karjui joukko. "Me vapautamme hänet!" Sebastien pudisti
-päätänsä.
-
-"Isäni on Bastiljissa", sanoi hän alakuloisesti.
-
-"Entä sitten!" huudahti Billot.
-
-"Entäkö sitten! Eihän Bastiljia voi valloittaa!" vastasi lapsi.
-
-"Mitä sinä siis aiot tehdä, koska olet siitä varma?"
-
-"Aion mennä torille, siellähän taistellaan; ehkä isäni huomaisi minut
-vankilan ristikkojen takaa."
-
-"Mahdotonta."
-
-"Mahdotonta! Miksi se olisi mahdotonta? Kävellessäni eräänä päivänä
-koululaisten kanssa, näin erään vangin kasvot. Jos olisin nähnyt
-isäni yhtä selvästi kuin näin tuon vangin, olisin tuntenut hänet ja
-huutanut: ole levollinen isä, minä rakastan sinua!"
-
-"Ja jos Bastiljin sotilaat olisivat surmanneet sinut?"
-
-"No, silloin he olisivat surmanneet minut isäni silmien edessä."
-
-"Senkin tuhannen paholaista, Sebastien, sinä olet paha poika, kun
-menisit surmattavaksi isäsi silmien eteen. Hän olisi kuollut surusta
-vankityrmässä, hän, jolla ei ole ketään muuta maailmassa ja joka
-sinua palavasti rakastaa! Sinulla, Gilbert, on toden totta paha
-sydän."
-
-Ja maaviljelijä ravisti poikaa.
-
-"Niin on, niin on, paha sydän", ulvoi Pitou puhjeten itkemään.
-
-Sebastien ei vastannut mitään.
-
-Ja pojan vaipuessa synkkiin mietteisiin Billot ihaili hänen kalpeita
-ja hienoja kasvojaan, hehkuvia silmiään, hienoa ja ivallista
-suutansa, kotkannenäänsä ja voimakasta leukaansa, joka samalla kertaa
-ilmaisi sielun ja veren aateluutta.
-
-"Sanoitko, että isäsi on Bastiljissa?" lausui viimein maanviljelijä.
-
-"Sanoin."
-
-"Ja miksi?"
-
-"Siksi, että isäni on Lafayetten ja Washingtonin ystävä, siksi, että
-isäni on ollut miekoin taistelemassa Amerikan vapauden puolesta ja
-kynällään Ranskan vapauden puolesta -- siksi, että koko maailma
-tuntee isäni tyrannien vihaajaksi, siksi, että hän on kironnut
-Bastiljia, jossa toiset kärsivät... Siksi hän on sinne joutunut."
-
-"Milloin?"
-
-"Kuusi päivää sitten."
-
-"Ja missä hänet vangittiin?"
-
-"Havren tienoolla, juuri kun hän astui maihin."
-
-"Mistä sen tiedät?"
-
-"Sain kirjeen häneltä."
-
-"Havrestako?"
-
-"Niin."
-
-"Itse Havressako hän joutui vangiksi?"
-
-"Lillebonnessa."
-
-"Kuulehan, poika, älä ole minulle ynseä, vaan kerro minulle kaikki
-tarkoin. Minä vannon ennen jättäväni luuni Bastiljin torille kuin
-olen vapauttamatta isääsi."
-
-Sebastien katsoi maanviljelijään ja huomatessaan hänen puhuvan
-sydämensä kyllyydestä heltyi.
-
-"Niin", sanoi hän, "Lillebonnessa. Hänellä oli sen verran aikaa, että
-ennätti kirjoittaa nämä sanat erääseen kirjaan:
-
-    "Sebastien, olen vangittu, ja minut viedään Bastiljiin.
-
-    Malttia. Toivo ja ahkeroitse!
-
-    Lillebonne, heinäkuun 7 päivänä 1789.
-
-    J.K. Minut on vangittu vapauden tähden.
-
-    Poikani on Pariisissa Louis-le-Grandin opistossa. Tämän kirjan
-    löytäjää pyydetään ihmisyyden nimessä viemään kirja pojalleni.
-    Hänen nimensä on Sebastien Gilbert."
-
-"Ja tuo kirja?" kysyi Billot läähättäen jännityksestä.
-
-"Hän pani kirjan sisään kultarahan, sitoi sen nuoralla kiinni ja
-heitti ulos ikkunasta."
-
-"Ja...?"
-
-"Ja kauppalan pappi löysi sen. Hän valitsi seurakuntalaisistaan
-vankan nuoren miehen ja sanoi: 'Jätä kaksitoista frangia perheellesi,
-jolla ei ole leipää, ja loput kaksitoista saat mennäksesi Pariisiin
-viemään tämän kirjan eräälle poika-raukalle, jonka isä on vangittu
-sen vuoksi, että hän rakasti liian paljon kansaa.' Nuori mies saapui
-eilen keskipäivän aikaan. Hän antoi minulle isäni kirjeen. Tällä
-tavalla olen saanut tietää hänen joutuneen vangiksi."
-
-"Toden totta", sanoi Billot, "tämän kuultuani alan ajatella hiukan
-parempaa papeista. Valitettavasti he eivät kaikki ole samanlaatuisia.
-Ja missä se kunnon nuori mies on?"
-
-"Hän läksi eilisiltana. Hän toivoo säästävänsä perheelleen vielä
-viisi livreä niistä kahdestatoista, jotka hän sai mukanansa."
-
-"Kaunista, kaunista!" kiitti Billot itkien ilosta. "Kansa on
-hyväsydämistä, eikö olekin, Gilbert?"
-
-"Nyt te tiedätte kaikki."
-
-"Niin tiedän."
-
-"Olette luvannut hankkia minulle isäni takaisin, jos kerron kaikki.
-Olen puhunut, alkakaa nyt ajatella lupaustanne."
-
-"Olen sanonut, että vapautan hänet tai annan surmata itseni. Näytä
-nyt minulle se kirja", sanoi Billot.
-
-"Tässä se on", vastasi poika ottaen taskustaan Rousseaun teoksen
-_Yhteiskuntasopimuksesta_.
-
-"Ja missä on isäsi kirjoitus?"
-
-"Tässä", sanoi poika näyttäen noita rivejä.
-
-Vuokratilallinen suuteli kirjoitusta.
-
-"Nyt", sanoi hän, "pysy vain tyynenä. Minä menen etsimään isääsi
-Bastiljista."
-
-"Te onneton!" sanoi johtaja tarttuen Billotin käsiin; "millä tavoin
-te voisitte päästä valtiovangin luo?"
-
-"Valloittamalla Bastiljin, tuhat tulimmaista!"
-
-Muutamat kaartilaiset alkoivat nauraa. Vähän ajan päästä oli
-pilkkanauru levinnyt yleiseksi.
-
-"Mutta", ärähti Billot luoden ympärilleen vihasta säkenöiviä
-katseita, "mitä se Bastilji siis on, sanokaahan?"
-
-"Kiveä", vastasi muuan sotilas.
-
-"Rautaa", lisäsi toinen.
-
-"Ja tulta", täydensi kolmas. "Olkaahan, miekkonen, varuillanne,
-muutoin poltatte hyppysenne."
-
-"Niin, niin, siinä voi polttaa hyppysensä!" huusi joukko kauhuissaan.
-
-"Senkin pariisilaiset", karjui tilanomistaja. "Teillä on kivikuokkia,
-ja te pelkäätte kiviä; teillä on lyijyä, ja pelkäätte rautaa, --
-ruutia, ja pelkäätte tulta. Pariisilaiset pelkureita, pariisilaiset
-halpamaisia, pariisilaiset orjia: tuhannen paholaista! Missä on
-rohkea mies, joka lähtee minun ja Pitoun seurassa valloittamaan
-kuninkaan Bastiljia? Nimeni on Billot, maanviljelijä Ile-de-Francesta.
-Eteenpäin!"
-
-Billot oli intoutunut huimaavan urhoolliseksi.
-
-Ympärillä joukko jo innosta vapisten ja leimuten huusi:
-
-"Bastiljiin! Bastiljiin!"
-
-"Poika", kysyi hän, "mikä oli isäsi viimeinen sana?"
-
-"Ahkeroitse!" vastasi Sebastien.
-
-"Siis, _ahkeroitse_ sinä täällä, me menemme _ahkeroimaan_ tuolla.
-Mutta meidän työmme vaatii hävitystä ja surmaamista."
-
-Poika ei vastannut sanaakaan. Hän peitti käsillään kasvonsa,
-puristamattakaan Pitoun kättä, joka syleili häntä, ja sai sellaisen
-kouristuskohtauksen, että hänet oli pakko viedä opiston sairaalaan.
-
-"Bastiljiin!" huusi Billot.
-
-"Bastiljiin!" huusi Pitou.
-
-"Bastiljiin!" kertasi joukko.
-
-Ja niin lähdettiin Bastiljia kohden.
-
-
-
-
-XIII
-
-KUNINGAS ON NIIN HYVÄ, KUNINGATAR ON NIIN HYVÄ
-
-
-Nyt lukijamme sallikoot meidän selittää tärkeimmät valtiolliset
-tapahtumat, jotka olivat sattuneet sen jälkeen, kun viimeisessä
-julkaisussamme jätimme Ranskan hovin.
-
-Ne, jotka tuntevat tämän aikakauden historian tai joita pelkkä
-historia kauhistuttaa, voivat sivuuttaa tämän luvun, sillä tätä
-seuraava jatkaa juuri sitä, mihin edellinen loppui. Tämä luku on
-ainoastaan niitä varten, jotka tahtovat tietää kaikki.
-
-Vuoden tai parin ajan oli jotakin tuntematonta, ennenkuulumatonta,
-menneisyydestä saapuvaa ja tulevaisuuteen johtavaa ollut ilmassa. Se
-oli vallankumous.
-
-Voltaire oli hetkiseksi toipunut kuolinkamppailussaan ja kohoten
-istualleen nähnyt tämän loistavan aamuruskon paistavan sen yön
-syvyyksissä, missä se vielä uinui.
-
-Vallankumous, samoin kuin Kristuskin, jonka ajatuksen se oli
-omistanut, tuli tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
-
-Kun Anna Itävaltalainen tuli holhoojahallitsijaksi, sanoivat
-kardinaali de Retzin kertomuksen mukaan kaikki: _Kuningatar on niin
-hyvä!_
-
-Kun eräänä päivänä madame de Pompadourin lääkäri Quesnoy, joka asui
-hoidokkinsa luona, näki Ludvig XV:n astuvan sisään, valtasi hänet
-kaiken syvän kunnioituksen syrjäyttävä tunne niin täydellisesti, että
-hän vapisi.
-
-"Mikä teitä vaivaa?" kysyi häneltä madame de Housset.
-
-"Se", vastasi Quesnoy, "että joka kerta kun näen kuninkaan,
-ajattelen: Tuossa on kuitenkin mies, jonka vallassa on katkaisuttaa
-kaulani!"
-
-"Siitähän ei ole vaaraa", sanoi madame de Housset, _"kuningas on niin
-hyvä!"_
-
-Näillä kahdella puhetavalla: _Kuningas on niin hyvä! Kuningatar on
-niin hyvä!_ luotiin Ranskan vallankumous.
-
-Kun Ludvig XV kuoli, hengähti Ranska helpotuksesta. Olihan päästy
-samalla kertaa Pompadoureista, Dubarryistä ja Hirvipuistosta.
-
-Ludvig XV:n huvitukset tulivat kansalle kalliiksi: ne yksinään
-maksoivat yli kolme miljoonaa vuodessa.
-
-Onneksi oli uusi kuningas nuori, siveellinen, hyväätekeväinen,
-melkein filosofi.
-
-Tämä kuningas oli samoin kuin Jean-Jaques Rousseaun Émile, oppinut
-ammatin tai oikeammin kolmekin ammattia.
-
-Hän oli lukkoseppä, kelloseppä ja mekanikko.
-
-Kauhistuen sitä kuilua, jonka partaalla hän seisoo, hylkääkin
-kuningas aluksi kaikki suosionanomukset. Hoviherrat vapisevat.
-Kaikeksi onneksi muuan asia lohduttaa heitä: kuningas ei hylkää
-anomuksia omassa nimessään, vaan Turgot, ja kuningatar ei vielä ehkä
-olekaan täydelleen kuningatar, joten hänellä ei tänä iltana ole samaa
-vaikutusvaltaa kuin toivottavasti huomenna.
-
-Vuoden 1777 tienoissa hän saavuttaa tämän kauan odotetun
-vaikutusvallan: kuningatar tulee äidiksi. Kuningas, joka tätä ennen
-jo oli niin hyvä kuningas ja puoliso, tulee kaiketi nyt hyväksi
-isäksi.
-
-Kuinka voisikaan hän nyt enää kieltää mitään siltä, joka on
-lahjoittanut kruununperillisen.
-
-Eikä siinä vielä kaikki; kuningas on hyvä velikin. Tunnettehan,
-kuinka Beaumarchais uhrattiin Provencen kreivin vuoksi, vaikka
-kuningas ei rakastanutkaan tätä kuivakiskoista lukumies-veljeänsä.
-
-_Kuningas on niin hyvä, kuningatar on niin hyvä_ 121
-
-Mutta sen sijaan hän rakastaa paljon Artoisin kreiviä, nuorinta
-veljeä, komeaa ranskalaisen aatelismiehen esikuvaa.
-
-Hän rakastaa tätä niin paljon, että jos hän joskus kieltää
-jotakin kuningattarelta, Artoisin kreivin tarvitsee vain liittyä
-kuningattareen, eikä kuningas voi enää mitään evätä.
-
-Tämän vuoksi pääsevätkin herttaiset henkilöt hallitsemaan. Herra
-de Calonne, maailman kaikkein herttaisin mies, on valtionvarain
-ylijohtaja. Hän sanoo kuningattarelle:
-
-"Madame, jos se on mahdollista, niin se on jo kuin toteutunut; jos
-mahdotonta, niin sen pitää toteutua."
-
-Tästä päivästä alkaen, jolloin tämä ihastuttava vastaus kiertää
-Pariisin ja Versaillesin salongeissa, avataan jälleen punainen kirja,
-jonka jo pelättiin pysyvän suljettuna.
-
-Kuningatar ostaa Saint-Cloudin. Kuningas ostaa Rambouilletin.
-
-Kuninkaalla ei enää ole suosikkeja, vaan kuningattarella: sisarukset
-Diane ja Jules de Polignac maksavat Ranskalle yhtä paljon kuin
-Pompadour ja Dubarry.
-
-_Kuningatar on niin hyvä!_
-
-Ehdotetaan hovin talouden suuria menoeriä vähennettäviksi. Muutamat
-suostuvat siihen, mutta muuan linnan vakituisia toimihenkilöitä
-kieltäytyy jyrkästi vähennyksestä, nimittäin herra de Coigny. Hän
-tapaa kuninkaan eräässä käytävässä, panee toimeen suuren kohtauksen.
-Kuningas pakenee ja illalla sanoo nauraen:
-
-"Olen melkein varma siitä, että ellen olisi myöntynyt, olisi Coigny
-lyönyt minua."
-
-_Kuningas on niin hyvä!_
-
-Ja toisinaan kuningaskunnan kohtalo riippuu pienen pienistä
-seikoista, esimerkiksi hovipojan kannuksista.
-
-Ludvig XV kuolee. Kuka pääsee Aiguillonin herttuan seuraajaksi?
-
-Kuningas Ludvig XVI kannattaa Machautia. Hän on niitä ministereitä,
-jotka ovat kannatelleet jo huojuvaa valtaistuinta. _Mesdames_ --
-kuninkaan tädit nimittäin -- puoltavat herra de Maurepasia, joka
-on perin huvittava ja kirjoittaa somia runoja. Hän on kyhännyt
-Pontchartrainissa kolme nidosta, joita hän nimittää muistelmiksensa.
-
-Tässä ratkaisee vain kilpajuoksu. Kuka ennättää ensimmäiseksi antaa
-sanan -- kuningas ja kuningatarko Arnouvilleen vai _mesdames_
-Pontchartrainiin?
-
-Kuninkaalla on käsissään valta, hänen puolellaan siis on
-mahdollisuudet. Hän kiiruhtaa kirjoittamaan:
-
-"Lähtekää heti Pariisiin. Odotan."
-
-Hän pistää tämän viestin kuoreen ja kirjoittaa osoitteeksi:
-
-"Herra kreivi de Machaut, Arnouvillessa."
-
-Kutsutaan hovipoika päätallista, annetaan hänelle kuninkaallinen
-kirje. Hän saa määräyksen lähteä täyttä laukkaa ratsastamaan.
-
-Nyt kun hovipoika on lähtenyt, voi kuningas ottaa vastaan prinsessat.
-
-_Mesdames_, samat, joille heidän isänsä oli antanut nimeksi --
-niinkuin olemme nähneet _Josef Balsamo-romaanissa_. -- Riepu, Rääsy
-ja Varis, kolme varsin hienoa nimitystä, odottavat oven takana,
-joka on vastapäätä sitä, mistä hovipoika läksi, -- odottavat hänen
-lähtöänsä.
-
-Kun hovipoika on poistunut, sopii prinsessain astua sisälle.
-
-He tulevat, vetoavat kuninkaaseen herra de Maurepasin puolesta.
-Kysymys on vain ajasta, kuningas ei tahdo suotta evätä tädeiltään.
-_Kuningas on niin hyvä!_
-
-Hän aikoo myöntyä silloin, kun hovipoika on kylliksi kaukana, jotta
-häntä ei enää voitaisi tavoittaa.
-
-Hän taistelee muodon vuoksi tätejään vastaan, pitäen kelloa silmällä;
-puoli tuntia on ihan tarpeeksi -- kello ei voi näyttää väärin, sillä
-hän on itse sen tarkistanut.
-
-Kahdenkymmenen minuutin päästä hän suostuu:
-
-"Tavoitettakoon hovipoika", sanoo hän, "niin asia on sillä hyvä!"
-
-Mesdames rientävät. Mies ratsun selkään; hän saa ajaa kuoliaaksi
-hevosen, kaksi hevosta, kymmenen hevosta, mutta hovipoika on saatava
-kiinni.
-
-Se on tarpeetonta; ei käy pakolliseksi ajaa hevosta kuoliaaksi.
-
-Lähtiessään on hovipoika kompastunut portaissa ja taittanut toisen
-kannuksensa. Eihän voi yhden kannuksen avulla karauttaa täyttä
-laukkaa.
-
-Päätallin päällikkönä on sitäpaitsi ritari d'Abzac, eikähän päästäisi
-kuriiria hevosen selkään (sillä hänhän tarkastaa kuriirit),
-ellei kuriiri lähde sellaisella tavalla, joka tuottaa kunniaa
-kuninkaalliselle tallille.
-
-Hovipoika ei pääse taipaleelle, ennenkuin on saanut molemmat
-kannukset.
-
-Seurauksena siitä on, että hovipoikaa ei pidätetäkään Arnouvillen
-tiellä, täyttä laukkaa ajamassa, vaan kuninkaallisen linnan pihassa.
-Hän on satulassa ja valmiina lähtemään moitteettomassa asussa.
-
-Häneltä otetaan kirje. Kirje jätetään silleen, sillä sehän sopii
-kelle tahansa. Sen sijaan että kirjeen kuoressa oli osoite: "Herra
-kreivi de Machaut, Arnouvillessa", prinsessat kirjoittavatkin: "Herra
-kreivi de Maurepas, Pontchartrainissa."
-
-Kuninkaallisen tallin kunnia on pelastettu, mutta yksinvalta on
-syösty häviön tielle.
-
-Maurepasin ja Calonnen avulla kaikki luonnistuu hyvin, toinen laulaa,
-ja toinen maksaa. Hoviherrojen ohella on vielä valtion verotulojen
-vuokraajat, jotka myös tekevät tehtävänsä hyvin.
-
-Ludvig XIV aloitti hallituksensa hirttämällä pari yli-veronkantajaa
-Colbertin neuvoa seuraten. Senjälkeen hän otti La Vallièren
-rakastajattarekseen ja rakennutti Versaillesin. La Vallière ei
-maksanut hänelle mitään. Mutta Versailles, jonne hän tahtoi
-lemmittynsä majoittaa, kävi kalliiksi.
-
-Sitten vuonna 1685 karkoitetaan miljoona toimeliasta käsityöläistä
-Ranskasta sen perustuksella, että he ovat protestantteja.
-
-Niinpä vuonna 1707, vielä suuren kuninkaan aikana, Boisguilbert
-sanookin puhuessaan vuodesta 1698:
-
-"Siihen aikaan se vielä kävi laatuun, sillä silloin oli vielä öljyä
-lampussa. Mutta nyt on kaikki loppunut raaka-aineen puutteessa."
-
-Mitä sanotaankaan kahdeksankymmentä vuotta tuon jälkeen, -- kun
-Dubarryt ja Polignacit ovat tehneet tehtävänsä! Kun on pakotettu
-kansa hikoilemaan vettä, pakotetaan se hikoilemaan verta. Siinä
-kaikki!
-
-Ja tämä kaikki tapahtuu hienoja muotoja noudattaen.
-
-Ennen voudit olivat ankaria, raakoja ja kylmiä kuin vankilan portit,
-joiden taakse he heittivät uhrinsa. Nyt he ovat ihmisystäviä.
-Toisella kädellä he kyllä riistävät kansan putipuhtaaksi, mutta
-toisella rakentavat sille sairashuoneita.
-
-Muuan ystäväni, eräs suuri rahamies, väitti, että niistä
-sadastakahdestakymmenestä miljoonasta, jotka suolatulli tuotti,
-tullin vuokraajat pistivät omiin taskuihinsa seitsemänkymmentä
-prosenttia. Senvuoksi eräässä seurassa neuvosherra, jolta kysyttiin,
-eikö valtio voisi tehdä säästöjä, vastasi sanaleikillä:
-
-"Emme me kaipaa valtiosäästöjä, vaan valtiosäätyjä."
-
-Se kipinä putosi ruutiin, ruuti leimahti ja sai aikaan tulipalon.
-Jokainen kertasi neuvosherran lausetta, ja säätyjä vaadittiin koolle.
-
-Hovi määräsi säätyjen kokoontumispäiväksi toukokuun ensimmäisen
-päivän 1789.
-
-Elokuun 24 päivänä 1788 herra de Brienne erosi. Hänkin oli varsin
-kepeästi hoidellut valtion raha-asioita. Mutta erotessaan hän ainakin
-antoi viisaan neuvon: piti kutsua Necker jälleen toimeen.
-
-Necker palasi ministeristöön, ja jälleen heräsi luottamus kaikissa.
-Mutta Ranskan suurena väittelykysymyksenä pysyi yhä kansakunnan
-edustaminen kolmisäätyisenä.
-
-Siéyès julkaisi kuuluisan lentokirjasen "kolmannesta säädystä."
-
-Dauphinén maakunta, jonka eduskunta kokoontui hovin tahtoa vastaan,
-päätti, että kolmas sääty olisi yhtä suurella vallalla edustettu kuin
-aateli ja papitkin.
-
-Pantiin toimeen arvohenkilöiden kokous, jota kesti kolmekymmentäkaksi
-päivää, marraskuun kahdeksannesta joulukuun yhdeksänteen päivään 1788.
-
-Tällä kertaa Jumala sekaantui asiaan. Kun kuninkaitten ruoska ei
-saanut mitään aikaan, vinkui Jumalan ruoska sensijaan ilmassa ja pani
-kansan liikkeelle.
-
-Tuli talvi ja nälänhätä. Nälkä ja pakkanen avasivat vuoden 1789 ovet.
-
-Pariisi oli tulvillaan sotaväkeä, kadut täynnä vartiostoja. Pari
-kolme kertaa panostettiin aseet väkijoukon edessä, joka oli
-kuolemassa nälkään.
-
-Sitten, kun aseet ovat panostetut, ei niitä käytetäkään, silloin kun
-niitä pitäisi käyttää.
-
-Eräänä aamuna, huhtikuun 26 päivänä, viisi päivää ennen säätyjen
-kokoonkutsumista, on muuan nimi kaikkien huulilla. Tähän nimeen
-liitetään mitä pahimmat kirosanat, sitäkin vihaisemmin, kun se
-kuuluu työmiehelle, joka on rikastunut. Réveillon, niin vakuutetaan,
-Réveillon, Saint-Antoinen esikaupungissa olevan kuuluisan
-paperitehtaan johtaja, Réveillon on sanonut, että työmiesten
-päiväpalkka pitäisi alentaa seitsemäänkymmeneen viiteen centimeen.
-Se olikin totta. Hovi, lisättiin, aikoi antaa hänelle mustan nauhan,
-Pyhän Mikaelin ritarikunnan merkin. Se taasen oli järjetöntä puhetta.
-Mellakoihin liittyy jokin hupsu juttu. Ja huomattava on, että etenkin
-tällaisista huhuista saa suoranainen vallankumous yllykkeensä ja
-voimansa.
-
-Kansa tekee nuken, antaa sille nimeksi Réveillon, koristaa mustalla
-nauhalla, sytyttää sen tuleen Réveillonin oman oven edessä ja polttaa
-sen lopullisesti Kaupungintalon torilla, kunnallisten viranomaisten
-silmien edessä, heidän katsellessaan.
-
-Kun tästä ei koidu rangaistusta, käy kansa uskaliaammaksi. Se
-julistaa, että seuraavana päivänä, kun Réveillon ensin on kuvan
-muodossa tuomittu, kansa ottaa hänet itsensä käsiteltäväkseen.
-
-Tämä on suoranainen haaste hallitusvallalle.
-
-Hallitusvalta lähetti kolmekymmentä ranskalaista kaartilaista, tai
-niitäkään ei hallitusvalta lähettänyt, vaan eversti de Byron.
-
-Nämä kolmekymmentä kaartilaista saivat katsella tätä suuripiirteistä
-kaksintaistelua, jota eivät kyenneet estämään. He näkivät, kuinka
-tehdas ryöstettiin, huonekalut heiteltiin ikkunoista, kaikki
-rikottiin, kaikki poltettiin. Tässä sekamelskassa varastettiin 500
-kulta-louisdoria.
-
-Juotiin viinit kellareista, ja kun ei enää ollut viiniä,
-ryypiskeltiin tehtaan värit, joita luultiin viiniksi.
-
-Koko 27 päivä kului tähän hurjuuteen.
-
-Noiden kolmenkymmenen sotilaan avuksi lähetettiin ranskalaisesta
-kaartista muutamia komppanioita, jotka ensin ampuivat tyhjiä
-laukauksia ja sitten täysiä. Kaartilaisiin liittyivät illalla herra
-de Bezenvalin sveitsiläiset.
-
-Sveitsiläiset eivät ota vallankumousta leikin kannalta. He unohtivat
-luodit patruunoihin, ja kun sveitsiläiset ovat luonnostaan
-metsästäjiä, ammuttiin parikymmentä ryöstäjää kuoliaaksi.
-
-Muutamilla oli taskuissaan osa edellämainituista kultarahoista, jotka
-Réveillonin kirjoituspöydän laatikosta olivat joutuneet ryöstäjille
-ja tätä kautta sveitsiläisille.
-
-Bezen vai oli kaikki tehnyt omalla vastuullaan. Kuningas ei häntä
-kiittänyt, mutta ei moittinutkaan. Mutta kun kuningas ei kiitä, on se
-sama kuin moite.
-
-Parlamentti pani toimeen tutkimuksen. Kuningas keskeytti sen.
-_Kuningas oli niin hyvä!_
-
-Kuka sitten oli sytyttänyt kansan tuleen? Kukaan ei voinut sanoa.
-
-Onhan tosiaan nähty kuumina kesäpäivinä, että tulipalo syttyy ihan
-syyttä.
-
-Syytettiin Orleansin herttuaa. Syytös oli järjetön; se jäi sikseen.
-
-29 päivänä Pariisi oli rauhallinen -- ainakin näytti siltä.
-
-Tuli toukokuun 4 päivä. Kuningas ja kuningatar menivät koko hovin
-seurassa Notre-Dameen kuulemaan messua _Veni Creator_.
-
-Huudeltiin paljon: "Eläköön kuningas!" ja vielä enemmän: "eläköön
-kuningatar!" _Kuningatar oli niin hyvä!_
-
-Se oli viimeinen rauhanpäivä.
-
-Seuraavana päivänä ei enää huudeltu niin paljon "eläköön kuningatar",
-mutta sensijaan sitä enemmän: "eläköön Orleansin herttua."
-
-Tämä huuto koski kipeästi kuningattareen, joka halveksi siihen
-määrään herttuaa, että syytti häntä pelkuriksi. Ikäänkuin milloinkaan
-olisi ollut pelkuria Orleansin suvussa, alkaen hänestä, joka voitti
-Casselin taistelun, Chartresin herttuaan asti, joka vaikutti
-Jemmapesin ja Valmyn voittoihin!
-
-Se oli niin voimakas isku, että nais-parka oli pyörtymäisillään;
-hänen päänsä oli jo riipuksissa, häntä täytyi tukea. Madame Campan
-kertoo tämän muistiinpanoissaan.
-
-Mutta tämä riipuksissa oleva pää nousi jälleen ylpeänä ja korskeana
-pystyyn. Ne, jotka näkivät hänen silloisen ilmeensä, eivät enää
-milloinkaan sanoneet: _Kuningatar on niin hyvä!_
-
-On olemassa kolme kuningattaren muotokuvaa; eräs on maalattu vuonna
-1776, toinen 1784 ja muuan 1788. Olen nähnyt ne kaikki kolme
-Versaillesissa. Katselkaa te niitä vuorostanne, jos nämä kolme kuvaa
-kerran pannaan samaan saliin, voi niistä lukea Marie-Antoinetten koko
-elämänkerran.
-
-Kolmen säädyn kokoontumisesta piti tulla sovinto, mutta siitä tulikin
-sodanjulistus.
-
-"Kolme säätyä!" huudahti Siéyès; "ei, vaan kolme eri kansakuntaa!"
-
-Toukokuun 3 päivänä, päivää ennen Pyhän Hengen messua, otti kuningas
-edusmiehet vastaan Versaillesissa.
-
-Muutamat kehoittivat häntä panemaan sydämellisyyden hovisääntöjen
-sijaan.
-
-Kuningas ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan. Hän otti ensiksi
-vastaan papiston. Sitten aateliston. Lopulta kolmannen säädyn.
-
-Kolmas sääty oli odottanut kauan ja murisi. Entisten säätykokousten
-aikana se piti puheensa polvistuneena.
-
-Nyt ei voitu saada kolmannen säädyn puheenjohtajaa polvistumaan.
-Päätettiin, ettei kolmas sääty pitäisikään puhetta.
-
-Toukokuun 5 päivän istunnossa kuningas pani hatun päähänsä ja
-aatelisto myös. Kolmas sääty tahtoi menetellä samaten, mutta silloin
-kuningas paljasti päänsä. Mieluummin hän oli avopäin kuin näki
-kolmannen säädyn hattupäisenä edessään.
-
-Kesäkuun 10 päivänä Siéyès tuli kokoukseen. Hän näki siellä olevan
-melkein yksinomaan kolmanteen säätyyn kuuluvia. Papisto ja aatelisto
-kokoontuivat muualla.
-
-"Leikatkaamme köysi poikki", sanoi Siéyès; "on jo aika."
-
-Ja Siéyès ehdotti, että aateliston ja papiston oli saavuttava
-ehdottomasti tunnin kuluessa.
-
-"Elleivät he saavu, niin poissaolevat saavat tyytyä läsnäolevien
-päätökseen."
-
-Saksalainen ja sveitsiläinen armeija ympäröi Versaillesin. Kokonaisen
-patterin kanuunat oli suunnattu kokousta kohden.
-
-Siéyès ei tästä piitannut. Hän välitti vain siitä, että kansa
-näki nälkää. "Mutta eihän kolmas sääty yksinään voi muodostaa
-säätykokousta", huomautti joku Siéyèsille.
-
-"Sitä parempi", vastasi Siéyès, "silloin se muodostaa
-kansalliskokouksen."
-
-Poissaolevat eivät saavu. Siéyèsin ehdotus hyväksytään; kolmas sääty
-nimittäytyy kansalliskokoukseksi 400 äänen enemmistöllä.
-
-Kesäkuun 19 päivänä kuningas määrää Kansalliskokouksen salin
-suljettavaksi. Mutta tehdäkseen sellaisen valtiokaappauksen tarvitsee
-kuningas verukkeen. Salissa piti muka tehdä valmistuksia suurta
-kuninkaallista istuntoa varten seuraavaksi maanantaiksi.
-
-Kesäkuun 20 päivänä kello seitsemän aamulla saa Kansalliskokouksen
-puheenjohtaja tiedon, että sinä päivänä ei olekaan kokousta.
-
-Kello kahdeksalta hän menee istuntosalin ovelle lukuisain jäsenten
-seurassa. Ovi on suljettu ja vartijat ovella.
-
-Sataa kaatamalla. Tahdotaan murtaa ovet auki.
-
-Vartiosotilaille on annettu jyrkät määräykset; he panevat painettinsa
-ristiin oven eteen.
-
-Muuan ehdottaa kokoonnuttavaksi Asetorille. Toinen Marlyssa.
-Guillotin ehdottaa Pallohuonetta.
-
-Guillotin! Mikä kummallinen sattuma, että se osuu olemaan juuri
-Guillotin, mikä nimi tulee neljää vuotta myöhemmin niin perin
-kuuluisaksi, kun siihen on lisätty _e_-kirjain. Mikä kummallinen
-sattuma, että juuri Guillotin ehdottaa Pallohuonetta!
-
-Tämä Pallohuone on tyhjä, rappiolle jätetty, kaikille tuulille avoin.
-Se on Kristuksen sisaren seimi! Se on vallankumouksen kehto!
-
-Kristus oli neitsyen poika. Vallankumous oli raiskatun kansan tytär.
-
-Tähän suureen mielenosoitukseen vastaa kuningas kuninkaallisella
-sanallaan: _Veto_ (epään)!
-
-Herra de Brézé lähetetään niskuroitsijain luo käskemään heidän
-hajaantua. "Me olemme täällä kansan tahdosta", sanoo Mirabeau,
-"emmekä lähde täältä muutoin kuin painetti mahassamme."
-
-Hän ei sanonut, niinkuin väitetään: "Vain painettien pakottamina."
-Miksi onkaan jokaisen suuren miehen takana pikkuinen puheniekka, joka
-pilaa lauselmat muka siloitellessaan niitä?
-
-Miksi tällainen oli Mirabeaun takana Pallohuoneessa? Tai
-Cambronnen takana Waterloon luona? [Cambronnen epäävä vastaus
-antautumisvaatimukseen epätoivoisessa asemassa on mahdoton painattaa
-tavallisiin kirjoihin. Victor Hugo on loistavasti tulkinnut, kuinka
-suurta oli hienosti sivistyneen miehen karkeasanaisuus tänä uljaana
-kuolonhetkenä. -- _Suom._]
-
-Tämä vastaus mentiin ilmoittamaan kuninkaalle.
-
-Hän käveli vähän aikaa kiusaantuneen näköisenä.
-
-"Eivätkö he aio lähteä?", kysyi hän.
-
-"Eivät, sire."
-
-"Annettakoon heidän sitten olla."
-
-Niinkuin näemme, kuninkuus jo taipui kansan käden painaessa ja
-painuikin hyvin alas.
-
-Kesäkuun 23 päivästä heinäkuun 12 päivään asti näytti kaikki
-tyyneltä, mutta se oli sitä raskasta ja tukahduttavaa tyyneyttä, joka
-ennustaa myrskyä. Se oli huonon nukkumisen pahaa unta.
-
-Heinäkuun 11 päivänä kuningas tekee päätöksen, kuningattaren,
-Artoisin kreivin, Polignacien, koko Versaillesin hovipiirin
-kovistelemana, ja erottaa Neckerin. Seuraavana päivänä tämä uutinen
-leviää Pariisiin.
-
-Olemme nähneet, millaisen vaikutuksen se sai aikaan. Heinäkuun 13
-päivän iltana Pariisi puolusti itseään; seuraavana aamuna Pariisi
-oli valmis hyökkäämään. Silloin myös Billot huusi: "Bastiljiin"!
-ja kolmetuhatta kertasi tätä huutoa, joka pian tuli Pariisin koko
-väestön yhteiseksi.
-
-Olihan olemassa rakennus, joka viisi vuosisataa oli painanut Ranskan
-kansan rintaa, kuten kirottu kivenlohkare Sisyfoksen hartioita.
-
-Mutta Ranska ei luottanut voimiinsa niin paljon kuin titaani: se ei
-ollut koskaan koettanut tätä taakkaa nostaa.
-
-Tämä rakennus, tämä Pariisin otsaan painettu läänitysaatelin sinetti,
-oli Bastilji.
-
-Kuningas oli liian hyvänsävyinen katkaisuttamaan keneltäkään kaulaa,
-kuten madame du Hausset sanoi. Mutta hän lähetti ihmisiä Bastiljiin.
-
-Kun kerran ihminen kuninkaan määräyksestä oli joutunut Bastiljiin,
-oli hän unohdettu, haudattu, tuhottu. Sinne ihminen sai jäädä, kunnes
-kuningas suvaitsi muistaa hänet, ja kuninkailla on niin paljon uusia
-asioita ajateltavana, että he monasti unohtavat entiset.
-
-Eikä Ranskassa ollut vain yhtä tällaista linnaa; niitä oli
-kaksikymmentä; Fort-l'Evêque, Saint-Lazare, Châtelet, Conciergerie,
-Vincennes, Rochen linna, Ifin linna, Sainte-Margueriten saaret,
-Pignerolles j.n.e.
-
-Mutta ainoastaan Saint-Antoinen portin läheistä sanottiin pelkästään
-Bastiljiksi [_Bastille_ = linnavankila. -- _Suom._], samoin kuin
-Roomaa nimitettiin Kaupungiksi.
-
-Se oli ensiluokkainen linnoitus. Se vastasi yksinään kaikkia muita
-yhteensä.
-
-Vuosisadan ajan oli Bastiljin isännyys ollut saman suvun hallussa.
-
-Näiden valikoitujen esi-isä oli herra de Châteauneuf. Häntä seurasi
-poikansa La Vrillière. Hänen poikaansa La Vrillièreä seurasi hänen
-pojanpoikansa Saint-Florentin. Tämä hallitussuku sammui vuonna 1777.
-
-Kaikkien näiden kolmen isännyyden aikana, jota kesti suurimman
-osan Ludvig XV:n hallituskautta, kirjoitettiin lukematon määrä
-vangitsemiskäskyjä. Saint-Florentin yksinään vahvisti niitä yli
-viisikymmentä tuhatta.
-
-Vangitsemiskäskyistä sai suuret tulot. Niitä myytiin isille, jotka
-tahtoivat päästä pojistaan vapaiksi, ja naisille, jotka tahtoivat
-suoriutua miehistään.
-
-Mitä kauniimpia naiset olivat, sitä huokeammalla he saivat
-vangitsemiskäskynsä. Siinä tapauksessa syntyi heidän ja ministerin
-kesken suopeuden vaihto.
-
-Ludvig XIV:n hallituksen päätyttyä olivat kaikki valtion vankilat,
-Bastilji etupäässä, jesuiittain käsissä.
-
-Vankien joukossa olivat kuuluisimmat Rautanaamio, Lauzun ja Latude.
-
-Jesuiitat olivat rippi-isiä; varmuuden vuoksi he ripittivät vankeja.
-
-Vielä suuremman varmuuden vuoksi haudattiin kuolleet vangit
-toisennimisinä. Muistetaanhan, että Rautanaamio haudattiin
-Marchialina. Hän oli 45 vuotta vankilassa. Lauzun oli siellä 14
-vuotta. Latude 30 vuotta.
-
-Mutta olivathan ainakin Rautanaamio ja Lauzun tehneet suuria rikoksia.
-
-Rautanaamio, olipa hän Ludvig XIV:n veli tai ei, oli niin Ludvig
-XIV:n näköinen, että siitä saattoi erehtyä. Ajattelematontahan on
-olla kuninkaan näköinen. [Dumas esittää tässäkin Rautanaamiosta
-sen oletuksen, jolle hän perustaa osan toimintajuonta "Bragelonnen
-varakreivissä". Meidän päivinämme on Funck-Brentano lopullisesti
-todistanut, että Rautanaamio oli vähäpätöinen italialainen, pikku
-vehkeilystä näin ankarasti rangaistu. -- _Suom._]
-
-Lauzun oli mennyt naimisiin suuren Mademoisellen kanssa.
-Ajattelematontahan on mennä naimisiin Ludvig XIII:n läheisen
-sukulaisen, Henrik IV:n tyttärentyttären kanssa.
-
-Mutta mitä olikaan Latude-parka tehnyt? Hän oli uskaltanut rakastua
-mademoiselle Poissoniin, madame de Pompadouriin, kuninkaan
-rakastajattareen. Hän oli tälle kirjoittanut kirjeen. Kunnon nainen
-olisi lähettänyt sen kirjoittajalle takaisin, madame de Pompadour
-lähetti sen poliisiministeri de Sartinesille. Ja Latude otettiin
-kiinni, pakeni, otettiin uudelleen kiinni ja sai olla kolmekymmentä
-vuotta Bastiljissa, Vincennessä ja Bicêtressä.
-
-Eipä siis syyttä suotta vihattu Bastiljia. Kansa vihasi sitä kuin
-elävää olentoa. Se oli siitä tehnyt jättiläishirviön, satupedon, joka
-armottomasti nieli ihmisiä kitaansa.
-
-Ymmärtäähän silloin Sebastien Gilbert-poloisen tunteet, hänen
-kuultuaan isänsä joutuneen Bastiljiin, ja Billotin vakaumuksen, että
-tohtori ei pääsisi vankilasta, ellei häntä sieltä otettaisi.
-
-Ymmärtäähän myös kansan raivoisan kiihkon, kun Billot huusi:
-"Bastiljiin!"
-
-Mutta mieletöntähän silti oli, niinkuin sotilaat olivat sanoneet,
-ajatellakaan valloittaa Bastiljia. Siellä oli ruokavaroja, sotilaita,
-kanuunia. Muurit olivat ylhäältä viisitoista jalkaa ja alhaalta
-neljäkymmentä jalkaa paksut. Ja linnankuvernöörinä oli herra de
-Launay, joka oli tallettanut kolmekymmentätuhatta naulaa ruutia
-kellareihin ja uhannut vaaran hetkenä räjäyttää Bastiljin ilmaan ja
-sen mukana puolet Saint-Antoinen esikaupunkia.
-
-
-
-
-XIV
-
-RANSKAN KOLME HALLITUSMAHTIA
-
-
-Billot astui yhä eteenpäin, mutta ei enää huutanut. Kansa oli
-ihastunut hänen sotilaalliseen ryhtiinsä, käsitti hänen kuuluvan
-heihin, kertaili hänen sanojaan ja puhui hänen teoistaan, seuraten
-häntä joukon yhä kasvaessa niinkuin vuoksi paisuu merenrannikolla.
-
-Kun Billot tuli Saint-Michelin rantakadulle, oli hänen takanaan
-kolmetuhatta puukoilla, kirveillä, peitsillä ja pyssyillä varustettua
-miestä. Kaikki huusivat: "Bastiljiin, Bastiljiin!"
-
-Billot vaipui ajatuksiinsa. Hän teki samat johtopäätökset, jotka
-mekin teimme edellisen luvun lopussa, ja vähitellen hänen kuumeisen
-innostuksensa tuli jäähtyi. Silloin hän näki kaikki selvänä
-ajatuksissaan.
-
-Aie oli suurenmoinen, mutta mieletön. Sen käsitti kyllä, kun näki,
-mikä tyrmistynyt ja ivallinen ilme tuli niiden kasvoihin, jotka
-kuulivat huudon: "Bastiljiin!"
-
-Sitä enemmän hän kuitenkin vakiintui päätöksessään. Mutta hän ymmärsi
-myös olevansa äideille, puolisoille, lapsille vastuussa mukanaan
-olevien miesten hengestä, ja siksi hän päätti ryhtyä kaikkiin
-varokeinoihin.
-
-Billot johti ensiksi joukkonsa Kaupungintalon torille. Siellä hän
-nimitti itselleen luutnantin ja muita upseereita, -- koiria, jotka
-pitäisivät laumaa koossa.
-
-"Ranskassahan on hallitusmahti", tuumi nyt Billot; "niitä on
-kaksikin, jopa kolmekin. Neuvotelkaamme yhden kanssa ensin."
-
-Hän siis meni Kaupungintaloon ja kysyi kuka oli kunnallishallituksen
-päämies.
-
-Hänelle vastattiin, että se oli kauppiaitten esimies, herra de
-Flesselles.
-
-"Ahaa", sanoi hän tyytymättömän näköisenä, "aatelismies, siis kansan
-vihollinen."
-
-"Ei suinkaan", sai hän kuulla vastaukseksi, "vaan henkevä mies."
-
-Billot nousi Kaupungintalon portaita ylös. Etusalissa hän tapasi
-vartijan.
-
-"Tahtoisin puhutella herra de Flessellesiä", ilmoitti Billot
-huomatessaan vartijan lähestyvän tiedustaakseen, mitä hän etsi.
-
-"Mahdotonta!" vastasi vartija; "hän täyttää parhaillaan luetteloja
-porvarimiliisiä varten, jota kaupunki tänä hetkenä järjestää."
-
-"Sehän sattuu oivallisesti", sanoi Billot. "Minäkin järjestän
-miliisiä, ja kun minulla on jo kolmetuhatta miestä, olen pitemmällä
-kuin herra de Flesselles, jolla ei ole vielä ainoatakaan sotilasta
-jalkeilla. Ilmoittakaahan se heti hänelle. Katsokaa ikkunasta, jos
-mielenne tekee."
-
-Vartija vilkaisi rantakadulle ja näki Billotin joukon. Hän riensi
-siis ilmoittamaan kauppiaitten esimiehelle ja viittasi viestinsä
-todisteeksi noihin kolmeentuhanteen mieheen.
-
-Se herätti esimiehessä jonkinmoista kunnioitusta sitä henkilöä
-kohtaan, joka halusi häntä puhutella. Hän läksi neuvostosta, tuli
-eteissaliin ja etsi katseillaan.
-
-Hän huomasi Billotin, arvasi hänet kysyjäksi ja hymyili.
-
-"Te olette tahtonut puhutella minua", sanoi hän.
-
-"Olette varmaankin herra de Flesselles, kauppiaitten esimies?" kysyi
-Billot.
-
-"Niin olen. Miten voin teitä palvella? Ilmoittakaa pian, sillä
-minulla on paljon työtä."
-
-"Herra esimies", kysyi Billot, "montako hallitusmahtia Ranskassa on?"
-
-"Hitto, se riippuu siitä, millä tavalla asian käsittää", vastasi
-Flesselles.
-
-"Sanokaahan, miten te asian käsitätte."
-
-"Jos kysytte herra Baillylta, niin hän sanoo, että on
-olemassa ainoastaan yksi: Kansalliskokous. Jos kysytte herra de
-Dreux-Brézéltä, niin hän vastaa, että on olemassa ainoastaan yksi;
-kuningas."
-
-"Ja mikä näistä kahdesta mielipiteestä on teidän käsityksenne, herra
-esimies?"
-
-"Minunkin mielipitein on, että tänä hetkenä ei ole olemassa muuta
-kuin yksi."
-
-"Kansalliskokousko vai kuningas?"
-
-"Ei kumpikaan, vaan kansa", vastasi Flesselles rypistäen
-kaularöyhelöänsä.
-
-"Vai niin, vai kansa!" sanoi maanviljelijä.
-
-"Niin, nuo jotka odottavat torilla puukkoineen ja peitsineen.
-Kansalla tarkoitan kaikkia kansalaisia."
-
-"Voitte kylläkin olla oikeassa, herra de Flesselles", sanoi Billot,
-"eikä minulle syyttä suotta sanottukaan, että te olette henkevä mies."
-
-De Flesselles kumarsi. "Minkä hallitusvoiman puoleen näistä kolmesta
-te aiotte kääntyä?" kysyi hän sitten.
-
-"Totta puhuen", vastasi Billot, "kun tahtoo pyytää jotakin oikein
-tärkeää, kääntyy Jumalan eikä hänen pyhimyksiensä puoleen."
-
-"Te siis käännytte kuninkaan puoleen?"
-
-"Niin tekisi mieleni."
-
-"Ja olenko epähieno kysyessäni, mitä aiotte pyytää kuninkaalta?"
-
-"Päästämään vapaaksi tohtori Gilbertin, joka on Bastiljissa."
-
-"Tohtori Gilbertin?" sanoi Flesselles pilkallisesti. "Hänhän lienee
-joku lentolehtisten kirjoittaja?"
-
-"Sanokaa mieluummin filosofi."
-
-"Sehän on yhdentekevää, hyvä herra Billot. Epäilen suuresti, tokko
-saatte kuningasta suostumaan sellaiseen."
-
-"Miksi en?"
-
-"Ensiksi sen vuoksi, että jos kuningas on lähettänyt tohtori
-Gilbertin Bastiljiin, on hänellä siihen syynsä."
-
-"Hyvä on", sanoi Billot; "sanokoon hän minulle syynsä, niin minä
-sanon silloin hänelle omani."
-
-"Hyvä herra Billot, kuninkaalla on paljon työtä. Hän ei jouda
-ottamaan teitä vastaan."
-
-"No, ellei hän jouda ottamaan minua vastaan, niin kyllä keksin keinon
-päästä sisään hänen luvattaan."
-
-"Ja jos pääsettekin sisään, niin tapaatte ensiksi monsieur de
-Dreux-Brézén, joka heitättää teidät ovesta ulos."
-
-"Jokako heitättää minut ovesta ulos?"
-
-"Niin, hän aikoi heitättää koko Kansalliskokouksenkin. Tosin hän
-ei siinä onnistunut, jonkavuoksi hän epäilemättä on raivoissaan ja
-purkaa suuttumuksensa teihin."
-
-"Hyvä on. Siinä tapauksessa käännyn Kansalliskokouksen puoleen."
-
-"Tie Versaillesiin on suljettu."
-
-"Lähden sinne kolmentuhannen mieheni saattamana."
-
-"Olkaahan varuillanne, tiellä kohtaatte neljä- tai viisituhatta
-sveitsiläistä sekä kaksi- tai kolmetuhatta itävaltalaista, jotka
-haukkaavat teidät ja kolmetuhatta miestänne yhdeksi suupalaksi;
-olette silmänräpäyksessä kadonneet."
-
-"Hitto soikoon! Mitä siis tehdä?"
-
-"Mitä hyvänsä, mutta tehkää minulle palvelus ja viekää pois nuo
-kolmetuhattanne, jotka kivääreillä takovat kivitystä ja tupakoivat.
-Kellareissamme on seitsemän- tai kahdeksantuhatta naulaa ruutia, ja
-yksi ainoa kipinä voi sen sytyttää."
-
-"Siinä tapauksessa järjestänkin toisin", oivalsi Billot; "en käänny
-kuninkaan enkä Kansalliskokouksen puoleen, vaan vetoan kansaan, ja me
-valloitamme Bastiljin."
-
-"Millä tavalla?"
-
-"Niiden kahdeksantuhannen ruutinaulan avulla, jotka te, herra
-esimies, annatte minulle."
-
-"Niinkö luulette?" sanoi Flesselles ivallisesti.
-
-"Se on varmaa. Olkaahan hyvä ja antakaa kellarien avaimet."
-
-"Mitä! Lasketteko leikkiä?" sanoi esimies.
-
-"En, minä en laske leikkiä", vakuutti Billot.
-
-Hän tarttui molemmin käsin Flessellesin kaulukseen ja sanoi:
-
-"Avaimet tänne heti, tai huudan miehet avukseni."
-
-Flesselles kävi kalmankalpeaksi. Hän puristi huulensa ja hampaansa
-kouristuneesti yhteen, mutta hänen äänensä ei vähääkään muuttunut,
-vaan säilytti ivallisen sävynsä.
-
-"Toden totta, teette minulle suuren palveluksen ottamalla tuon
-ruudin. Annan siis teille avaimet, niinkuin haluatte. Muistakaahan
-vain, että olen teidän ylin virkamiehenne, ja jos muiden läsnäollessa
-tekisitte minulle, mitä teette kahden kesken, niin tunnin päästä
-olisivat kaupungin vartijat hirttäneet teidät. Te tahdotte siis
-ehdottomasti saada tuon ruudin?"
-
-"Tahdon", vastasi Billot.
-
-"Ja itsekö sen ja'atte?"
-
-"Minä itse."
-
-"Milloin?"
-
-"Ihan heti."
-
-"Anteeksi, mutta minulla olisi täällä vielä tehtäviä, joihin
-tarvitsen neljännestunnin. Ja ellei teillä ole mitään sitä vastaan,
-toivoisin tuon jakamisen tapahtuvan vasta sitten, kun olen lähtenyt.
-Minulle on ennustettu, että kuolen väkivaltaisella tavalla, mutta
-kovin vastenmielisesti lennän ilmaan."
-
-"Samapa tuo, siis neljänneksen päästä. Mutta minäkin puolestani teen
-pyynnön."
-
-"Minkä?"
-
-"Lähestykäämme molemmat tätä ikkunaa."
-
-"Minkätähden?"
-
-"Tahdon saada teidät kansan suosioon."
-
-"Kiitos. Millä tavoin?"
-
-"Saattepahan nähdä."
-
-Billot vei esimiehen ikkunan ääreen.
-
-"Ystävät", huusi hän, "tekeehän teidän yhä mielenne valloittaa
-Bastilji?"
-
-"Tekee, tekee!" huusi kolme- tai neljätuhatta ääntä.
-
-"Mutta teillä ei ole ruutia, eikö niin?"
-
-"Ei ole. Ruutia! Ruutia!"
-
-"No niin! Kauppiaitten esimies, joka on tässä, antaa teille
-Kaupungintalon kellareissa säilytetyn ruudin. Kiittäkää häntä,
-ystäväni!"
-
-"Eläköön kauppiaitten esimies! Eläköön Flesselles!" huusi koko
-kansanjoukko.
-
-"Kiitos omasta puolestani! Kiitos hänen puolestaan!"
-
-"Nyt minun ei enää tarvitse tarttua takkinne kaulukseen, ei kahden
-kesken eikä kaikkien nähden", sanoi Billot. "Ellette nyt anna meille
-ruutia, niin kansa repii teidät kappaleiksi."
-
-"Tässä on avaimet", sanoi esimies; "teidän pyytämistapanne on
-sellainen, ettei teille voi vastata kieltävästi."
-
-"Siinä tapauksessa rohkaisette mieltäni", sanoi Billot, joka näytti
-keksineen uuden tuuman.
-
-"Hitto vieköön! Vieläkö te aiotte jotakin muuta pyytää minulta?"
-
-"Vielä. Tunnetteko Bastiljin kuvernöörin?"
-
-"Herra de Launayn?"
-
-"En tiedä, mikä hän on nimeltään."
-
-"Hänen nimensä on de Launay."
-
-"Kai siis on. Tunnetteko herra de Launayn?"
-
-"Hän on ystäviäni."
-
-"Siinä tapauksessa varmaankin toivotte, ettei hänelle tapahtuisi
-mitään pahaa."
-
-"Sitä todella toivon."
-
-"Paras keino sen estämiseksi on, että hän luovuttaa minulle Bastiljin
-tai ainakin tohtorin."
-
-"Ettehän toki usko minulla olevan häneen niin suurta vaikutusvaltaa,
-että hän luovuttaa teille joko vankinsa tai linnoituksensa?"
-
-"Se on sitten minun asiani. En vaadi teiltä muuta kuin
-suosituskirjettä päästäkseni hänen luokseen."
-
-"Hyvä herra Billot, huomautan jo edeltäpäin, että jos pääsette
-Bastiljiin sisälle, pääsette sinne yksinänne."
-
-"Hyvä niinkin!"
-
-"Huomautan myös, että jos sinne menette yksinänne, mahdollisesti ette
-palaa sieltä laisinkaan."
-
-"Vaikkapa vain!"
-
-"No, annan teille siis suosituskirjeen Bastiljiin."
-
-"Odotan sitä."
-
-"Mutta yhdellä ehdolla."
-
-"Ja mikä se on?"
-
-"Että te ette huomenna tule minulta pyytämään lupakirjaa kuuhun.
-Ilmoitan jo edeltäpäin, etten tunne siellä ketään."
-
-"Flesselles! Flesselles!" lausui kumea ja äreä ääni kauppiaitten
-esimiehen takana, "jos te näytätte tuolla tavoin kahtalaista naamaa,
-joista toinen nauraa aatelistolle ja toinen hymyilee rahvaalle, niin
-ennen huomispäivää olette mahdollisesti kirjoittanut itsellenne
-pääsykirjan siihen maailmaan, josta kukaan ei palaa."
-
-Esimies kääntyi väristen.
-
-"Kuka siten puhuu?" kysyi hän.
-
-"Minä, Marat."
-
-"Filosofi Marat! Lääkäri Marat!" huudahti Billot.
-
-"Niin filosofi Marat, lääkäri Marat", sanoi Flesselles, "jonka
-lääkäritoimensa perusteella pitäisi kyetä parantamaan hulluja. Hän
-voisi tänään saada hyvin paljon potilaita."
-
-"Herra de Flesselles", jatkoi synkkä puhuttelija, "tuo kunnon
-kansalainen odottaa teiltä suosituskirjelmää herra de Launayn
-puheille päästäkseen. Ja minä huomautan teille, ettei hän yksinään
-odota, vaan kolmetuhatta miestä hänen kerallaan."
-
-"Hyvä on, hän saa sen."
-
-Flesselles meni pöydän ääreen, laski toisen kätensä otsalleen ja
-toisella hän nopeasti kirjoitti muutaman rivin.
-
-"Tässä on suosituksenne", sanoi hän ojentaen paperin Billotille.
-
-"Lukekaa", sanoi Marat.
-
-"Minä en osaa lukea", pahoitteli Billot.
-
-"Antakaa siis tänne, niin minä luen."
-
-Billot ojensi paperin Maratille.
-
-Tämä suositus oli seuraavalla tavalla laadittu;
-
-    'Herra kuvernöörille.
-
-    Me Pariisin kauppiaitten esimies lähetämme täten luoksenne herra
-    Billotin neuvottelemaan kanssanne kaupunkia koskevista asioista.
-
-    Heinäkuun 14 päivänä 1789.
-
-                                               _de Flesselles_.'
-
-"Hyvä on!" sanoi Billot; "antakaahan tänne."
-
-"Onko tämä suositus mielestänne tällaisena hyvä?" kysyi Marat.
-
-"Ehdottomasti."
-
-"Odottakaahan, herra esimies liittää siihen jälkikirjoituksen, joka
-tekee sen vielä paremmaksi."
-
-Ja hän lähestyi Flessellesiä, joka seisoi pöydän ääressä nojaten
-nyrkillään siihen ja katsellen halveksivasti molempia miehiä
-ja kolmatta miestä, joka puolittain alastomana ilmestyi ovelle
-muskettiinsa nojautuneena.
-
-Tämä kolmas oli Pitou, joka oli seurannut Billotia ja oli valmis
-noudattamaan kaikkia maanviljelijän määräyksiä, olkoot ne millaisia
-tahansa.
-
-"Jälkikirjoitus jonka lisäätte kirjeeseen ja joka sen tekee
-paremmaksi, on seuraava", sanoi Marat Flessellesille.
-
-"Sanelkaa, herra Marat."
-
-Marat laski paperin pöydälle ja osoittaen sormellaan kohtaa, johon
-Flessellesin piti kirjoittaa lisäys, lausui: "Kansalainen Billot
-esiintyy neuvottelijana, ja senvuoksi uskon hänen henkensä teidän
-kunnianne huostaan."
-
-Flesselles katsoi Maratiin kuin mieheen, jonka litteän naaman
-hän mieluummin olisi murskannut nyrkillään kuin suostunut hänen
-vaatimukseensa.
-
-"Epäröittekö?" kysyi Marat.
-
-"En", sanoi Flesselles, "sillä asiaa punniten, ettehän vaadi mitään
-muuta kuin sellaista, mikä on oikein."
-
-Ja hän kyhäsi pyydetyn jälkikirjoituksen.
-
-"Mutta, hyvät herrat", virkkoi hän, "painakaa mieleenne, etten vastaa
-herra Billotin turvallisuudesta."
-
-"Ja minä vastaan siitä", sanoi Marat, "sillä teidän vapautenne saa
-olla takeena hänen vapaudestaan, teidän päänne hänen päästänsä. Kas
-tässä, kunnon Billot, suosituksenne."
-
-"Labrie!" huusi de Flesselles, "Labrie!"
-
-Komeapukuinen lakeija astui sisään.
-
-"Vaununi!" käski de Flesselles.
-
-"Ne odottavat herra esimiestä pihalla."
-
-"Lähtekäämme siis", sanoi esimies. "Haluatteko vielä mitään muuta?"
-
-"Ei muuta", vastasivat Billot ja Marat yhtaikaa.
-
-"Saako antaa hänen mennä?" kysyi Pitou.
-
-"Ystäväiseni", sanoi Flesselles, "minun täytyy huomauttaa teille,
-että olette hiukan liian huolimattomasti puettu voidaksenne seisoa
-minun huoneeni ovenvartijana. Jos ehdottomasti tahdotte jäädä tänne,
-niin pukekaa takkinne toisin päin yllenne ja seisokaa selkä seinässä
-kiinni."
-
-"Saako antaa hänen mennä?" lausui Pitou uudelleen, ja katse, jonka
-hän loi Flessellesiin, osoitti selvästi, ettei hän vähääkään
-nauttinut tämän leikinlaskusta.
-
-"Saa!" vastasi Billot.
-
-Pitou väistyi syrjään.
-
-"Ehkä teette väärin antaessanne tuon miehen poistua", arveli Marat;
-"hänestä olisimme saaneet oivallisen panttivangin. Mutta olkoon hän
-missä tahansa, luottakaa minuun, kyllä hänet löydän."
-
-"Labrie", lausui kauppiaitten esimies noustessaan vaunuihin, "täällä
-jaetaan kohta ruutia. Jos talo sattumalta räjähtäisi ilmaan, niin en
-tahdo joutua raunioihin. Siis pois täältä, pois täältä pian!"
-
-Vaunut vierivät holvikäytävän kautta torille, missä viisi-,
-kuusituhatta miestä mutisten odotti.
-
-Flesselles arveli, että hänen lähtönsä voitaisiin käsittää väärin ja
-katsoa yhtä hyvin paoksi.
-
-Hän kurkoittautui ulos vaunuista.
-
-"Kansalliskokoukseen!" huusi hän ajajalle.
-
-Silloin osa joukkoa taputti hänelle raivoisasti käsiään.
-
-Marat ja Billot olivat tulleet parvekkeelle ja kuulivat Flessellesin
-viime sanat.
-
-"Voin lyödä vetoa oman pääni hänen päätänsä vastaan", sanoi Marat,
-"ettei hän mene Kansalliskokoukseen, vaan kuninkaan luo."
-
-"Pitääkö meidän vangita hänet?" kysyi Billot.
-
-"Ei", sanoi Marat julmasti hymyillen. "Olkaa rauhassa, kiiruhtakoon
-hän kuinkakin paljon, me pidämme vielä suurempaa kiirettä. Ja nyt
-ruutia jakamaan!"
-
-"Niin, ruutia jakamaan", toisti Billot.
-
-Ja he läksivät portaita alas Pitoun seuraamina.
-
-
-
-
-XV
-
-KANSAN MIRABEAU
-
-
-Niinkuin Flesselles oli sanonut, oli kaupungintalon kellareissa
-kahdeksantuhatta naulaa ruutia.
-
-Marat ja Billot astuivat ensimmäiseen kellariin, kädessään lyhty,
-jonka kiinnittivät kattoon. Pitou asettui ovelle vartijaksi.
-
-Ruuti oli noin kaksikymmentä naulaa käsittävissä nassakoissa. Miehiä
-asetettiin portaille muodostamaan ketju, ja nassakoita alettiin
-siirtää.
-
-Alussa syntyi hämminkiä, kun ei tiedetty, oliko ruutia riittävästi
-kaikille, jonka vuoksi jokainen tunkeili saamaan osuuttansa. Mutta
-Billotin nimittämät päälliköt saivat miehet tyyntymään, ja jako
-toimitettiin jokseenkin hyvässä järjestyksessä. Jokainen kansalainen
-sai puoli naulaa ruutia, jonka avulla he voisivat laukaista noin
-kolme- tai neljäkymmentä panosta.
-
-Mutta kun kukin oli saanut ruutiosuutensa, huomattiin, että pyssyistä
-oli puute. Tuskin viidelläsadalla oli aseet.
-
-Ruudinjaon aikana meni osa raivoisasta joukosta aseita etsiessään
-siihen huoneeseen, missä vaalimiehet istuivat. He olivat
-järjestämässä sitä kansallismiliisiä, josta vartija oli maininnut
-Billotille. Oli päätetty, että tähän sotajoukkoon kuuluisi
-neljäkymmentäkahdeksan tuhatta miestä. Sitä ei ollut vielä muualla
-kuin paperilla, mutta nyt jo väiteltiin sen kenraalista. Tämän
-väittelyn aikana kansanjoukko tunkeutui Kaupungintaloon. Se oli
-itse järjestäytynyt. Se tahtoi vain päästä eteenpäin. Siltä puuttui
-ainoastaan aseita.
-
-Tänä hetkenä kuului vaunujen jyrinää. Kauppiaitten esimiestä ei
-ollutkaan päästetty menemään, vaikka hän oli näyttänyt käskykirjeen,
-jolla kuningas vaati häntä tulemaan luokseen; hänet tuotiin nyt
-väkivalloin Kaupungintaloon takaisin. "Aseita! Aseita!" kuului
-kaikkialta huutoja, kun hän tuli näkyviin.
-
-"Asehuoneeseen! Asehuoneeseen!" huusi kansanjoukko. Ja viisi- tai
-kuusituhatta miestä ryntäsi Grèven rantakadulle. Mutta asehuone oli
-tyhjä.
-
-He palasivat kiroillen Kaupungintalolle.
-
-Esimiehellä ei ollut aseita tai hän ei tahtonut niitä luovuttaa.
-Väkijoukon ahdistamana hän keksi sen, että lähetti joukon
-Chartreuxiin.
-
-Munkit avasivat ovensa. Etsittiin kaikkialta, mutta ei löytynyt
-pistooliakaan.
-
-Tällä aikaa Flesselles, joka oli saanut kuulla, että Billot ja
-Marat olivat ruutia jakamassa, ehdotti vaalimiehille, että nämä
-toimittaisivat Launayn luokse lähetystön, joka kehoittaisi häntä
-poistamaan kanuunansa.
-
-Edellisenä päivänä olivat kansassa herättäneet eniten raivoa
-kanuunat, joiden suut näkyivät linnoituksen muurien aukoista.
-Flesselles toivoi, että näiden poistamisen jälkeen kansa tyytyisi
-siihen ja hajaantuisi.
-
-Lähetystö oli mennyt, kun kansa palasi raivoissaan.
-
-Kuullessaan huudon tulivat Billot ja Marat kellarista pihalle asti.
-
-Flesselles koetti pihanpuolisella parvekkeella seisoessaan rauhoittaa
-kansaa. Hän ehdotti sellaista säädöstä, että eri piirikunnat
-määräisivät taottavaksi viisikymmentä tuhatta pistintä. Kansa oli
-suostumaisillaan tähän.
-
-"Aivan varmasti tuo mies on petturi", sanoi Marat.
-
-Sitten hän kääntyi Billotin puoleen sanoen hänelle:
-
-"Menkää toimittamaan tehtäväänne Bastiljissa. Tunnin päästä lähetän
-sinne kaksikymmentä tuhatta miestä, joista jokaisella on pyssy."
-
-Billot oli ensi hetkestä alkanut luottaa tähän mieheen, jonka nimi
-oli niin tunnettu, että se oli tullut hänenkin korviinsa. Hän ei edes
-tiedustellut, millä tavalla toinen aikoi ne hankkia. Muuan apotti oli
-pihalla ottaen osaa toisten innostukseen ja huutaen kaikkien toisten
-keralla: "Bastiljiin, Bastiljiin!" Billot ei pitänyt papeista, mutta
-tämä häntä miellytti. Hän pani tämän jatkamaan ruudin jakamista.
-Apotti suostui toimeen.
-
-Silloin Marat nousi pengermäkivelle. Kaikkialta kuului hirveätä
-hälinää.
-
-"Hiljaa", jyräytti hän, "minä olen Marat ja tahdon puhua."
-
-Ikäänkuin taikavoiman vaikutuksesta kaikki vaikenivat ja käänsivät
-katseensa häneen.
-
-"Tahdotteko aseita?" kysyi hän.
-
-"Tahdomme, tahdomme!" vastasivat tuhannet äänet.
-
-"Valloittaaksenne Bastiljin?"
-
-"Niin, niin, niin!"
-
-"Tulkaa siis minun kerallani, niin saatte niitä."
-
-"Mistä?"
-
-"Invalidi-hotellista. Siellä on kaksikymmentäviisi tuhatta pyssyä.
-Invalidi-hotelliin!"
-
-"Invalidiin! Invalidiin! Invalidiin!" huusivat kaikki. "Nyt", sanoi
-Marat Billotille, joka oli kutsunut Pitoun luokseen, "te siis menette
-Bastiljiin?"
-
-"Niin."
-
-"Malttakaahan. Voi sattua, että ennen miesteni saapumista tarvitsette
-apua."
-
-"Se on totta", myönsi Billot; "niin saattaa kyllä käydä."
-
-Marat repäisi lehden pienestä taskukirjasta ja kirjoitti lyijykynällä
-seuraavat sanat:
-
-"Maratin nimessä."
-
-Sitten hän piirsi erään merkin paperille.
-
-"Mitä minä tällä kirjeellä teen, koska siinä ei ole nimeä eikä
-osoitetta, kelle sen annan", lausui Billot.
-
-"Mitä osoitteeseen tulee, niin ei sillä, jolle teitä suosittelen, ole
-mitään osoitetta. Mitä hänen nimeensä tulee, niin se on tunnettu.
-Kysykää ensimmäiseltä vastaantulevalta työmieheltä Conchonia, rahvaan
-Mirabeauta."
-
-"Gonchon, paina tämä nimi mieleesi, Pitou."
-
-"Gonchon eli _Gonchonius"_, sanoi Pitou. "Kyllä minä sen muistan."
-
-"Invalidiin! Invalidiin!" karjuivat äänet yhä suuremmalla raivolla.
-
-"Lähde, mene", sanoi Marat Billotille, "ja vapauden hengetär
-ohjatkoon tietäsi. -- Invalidiin!" huusi hänkin vuorostaan.
-
-Ja hän läksi pitkin Grèven rantakatua, jäljessään yli kaksikymmentä
-tuhatta miestä.
-
-Billot otti viisisataa seuraansa, kaikki ne, joilla oli aseet.
-
-Sinä hetkenä, jona toinen joukko läksi samoamaan pitkin virran rantaa
-ja toinen suuntasi retkensä bulevardille päin, astui kauppiaitten
-esimies ikkunan ääreen.
-
-"Rakkaat ystävät", huusi hän, "miksi teidän hatussanne on vihreä
-tunnus?"
-
-Heillä oli hatussaan Camille Desmoulinsin kastanjanlehviä. Monet
-olivat sen omaksuneet nähdessään toisilla sellaisen, tietämättä mitä
-se merkitsi.
-
-"Se merkitsee toivoa!" huusivat muutamat.
-
-"Mutta toivon väri on samalla Artoisin kreivin väri. Tahdotteko te
-kantaa prinssin värejä?"
-
-"Emme, emme", huusivat kaikki, Billot äänekkäimmin.
-
-"Muuttakaa siis tuo tunnus, ja jos tahdotte joitakin värejä kantaa,
-niin käyttäkää silloin Pariisin kaupungin, meidän kaikkien yhteisen
-äidin värejä sinistä ja punaista, ystäväni, sinistä ja punaista."
-[Myöhemmin Lafayette puolestaan huomautti, että sininen ja punainen
-yhdessä olivat Orleansin suvun värejä ja lisäsi näihin valkoisen,
-lausuen samalla niille, jotka ottivat tällaisen hänen kädestään
-vastaan: "Annan teille tunnuksen, joka kiertää kautta koko maailman."]
-
-"Niin, niin!" huusivat kaikki; "sininen ja punainen!"
-
-Tämän sanoessaan jokainen polki jalkoihinsa vihreän merkin ja vaati
-itselleen nauhoja. Kuin lumouksen vaikutuksesta ikkunat aukenivat,
-ja kaikkialta heiteltiin sinipunaisia nauhoja. Mutta näistä riitti
-tuskin tuhannelle hengelle.
-
-Heti revittiin pöytäliinat, silkkiset puvut, vyöt, ikkunaverhot.
-Niistä tehtiin solmuja, nauharuusuja, vöitä. Kukin otti osansa.
-
-Tämän jälkeen Billotin pikkuinen armeija läksi matkaan.
-
-Taipaleella liittyi siihen lisää. Saint-Antoinen esikaupungin
-jokaisesta suonesta tuli rahvaan kuuminta ja kiihkeintä verta.
-
-He saapuivat jokseenkin hyvässä järjestyksessä Lesdiquières-kadun
-kohdalle. Täällä oli jo joukko uteliaita, toiset katsellen arkoina,
-toiset tyyninä, toiset röyhkeinä Bastiljin torneja, joihin polttava
-aurinko paistoi.
-
-Kun Saint-Antoinen esikaupungin rummunsoittajat saapuivat omalta
-taholtaan; kun satakunta ranskalaista kaartilaista saapui bulevardeja
-pitkin; kun Billot saapui joukkoineen, johon kuului arviolta tuhannen
-tai tuhannenkaksisataa miestä, muuttuivat kansanjoukon ilmeet heti,
-arat tulivat rohkeiksi, tyynet innostuivat ja röyhkeät alkoivat uhata.
-
-"Pois kanuunat! Pois kanuunat!" huusi kaksikymmentätuhatta ääntä
-puiden nyrkkiä kanuunoille, joiden vaskiset kidat näkyivät
-vallitusten aukkojen välistä.
-
-Juuri sinä hetkenä, niinkuin linnoituksen kuvernööri olisi totellut
-rahvaan vaatimusta, lähestyivät kanuunamiehet tykkejään ja vetivät
-niitä sisäänpäin kunnes ne kokonaan katosivat näkyvistä.
-
-Rahvas taputti käsiään. He edustivat siis mahtia koska heidän
-uhkauksiaan toteltiin.
-
-Vartijat kulkivat kuitenkin yhä vielä muureilla. Invalidit ja
-sveitsiläiset astelivat vuorottain.
-
-Kun äsken oli huudettu: "Pois kanuunat!" karjuttiin nyt:
-
-"Pois sveitsiläiset!" Se oli jatkoa eiliseen huutoon: "Alas
-saksalaiset!"
-
-Mutta sveitsiläiset jatkoivat yhtäkaikki asteluaan.
-
-Muuan alhaalla oleva, joka oli huutanut alas sveitsiläisiä,
-kiivastui. Hänellä oli pyssy; hän kohotti sen piippua vartijaa kohden
-ja laukaisi.
-
-Luoti osui Bastiljin vanhaan muuriin jalan verran sen yläreunaa
-alemmaksi, ihan sen aukon kohdalle, mistä vartija näkyi. Kuulan jälki
-ilmeni valkoisena pilkkuna, mutta vartija ei seisahtunut, ei edes
-kääntänyt päätänsä.
-
-Tämän miehen ympärillä, joka oli antanut merkin mielettömään,
-ennenkuulumattomaan hyökkäykseen, syntyi kova hälinä. Vielä oli tässä
-huudossa enemmän kauhua kuin raivoa. Monet eivät käsittäneet sitä,
-ettei Bastiljia kohden ampuminen ollut mikään kuolemalla rangaistava
-rikos.
-
-Billot katseli tätä vihertävää linnaa, joka muistutti
-suomuspeitteisiä satuhirviöitä. Hän luki aukot, joista kanuunat
-voivat minä hetkenä tahansa ilmestyä; hän luki vallituksien kiväärit,
-jotka kurkistivat uhkaavina valliaukoistaan, pudisti päätänsä ja
-muisti Flessellesin sanat.
-
-"Me emme koskaan pääse tuonne", mutisi hän. "Miksi emme sinne
-pääsisi?" sanoi ääni hänen vieressään. Billot kääntyi ja näki hurjan
-näköisen miehen, joka oli puettu ryysyihin ja jonka silmät säihkyivät
-kuin kaksi tähteä.
-
-"Siksi, että minun mielestäni ei väkivallalla voi voittaa tuollaista
-kivilinnaa."
-
-"Bastiljin valloittaminen", sanoi mies, "ei olekaan mikään
-sotatemppu, vaan uskonkysymys. Usko, niin onnistut."
-
-"Malttia!" sanoi Billot etsien taskustaan suosituskirjettään;
-"malttia!"
-
-Mies erehtyi hänen aikeistaan.
-
-"Malttia!" sanoi hän. "Kyllä ymmärrän, sinä olet lihava, sinä; olet
-varmaankin maanviljelijä."
-
-"Niin olenkin", myönsi Billot.
-
-"Siinä tapauksessa ymmärrän, miksi sanot: malttia. Sinä olet aina
-saanut runsaasti ruokaa. Mutta katsohan hiukan taaksesi, niin näet,
-millaiset haamut ovat ympärillämme. Katso heidän kalpeita suoniaan,
-lue luut heidän vaatteittensa ryysyjen läpi, ja kysy heiltä,
-ymmärtävätkö he, mitä maltti merkitsee."
-
-"Tuo mies puhuu hyvin", supatti Pitou, "mutta hän peloittaa minua."
-
-"Minua hän ei peloita", vastasi Billot. Ja hän kääntyi miehen puoleen.
-
-"Niin, malttia", sanoi hän, "mutta ainoastaan vielä neljännestunti."
-
-"Ahaa!" sanoi mies hymyillen; "neljännestunti! Se ei ole todellakaan
-liikaa. Ja mitä sinä teet tänä neljännestuntina?"
-
-"Neljännestunnin päästä olen käynyt Bastiljissa. Olen ottanut selkoa
-siitä, paljonko siellä on sotilaita, päässyt sen kuvernöörin aikeista
-selville ja tiedän siis vihdoinkin, mitä tietä sinne on mentävä."
-
-"Niin kyllä, jos tiedät, mitä tietä sieltä tullaan pois."
-
-"No, jos minua ei kuulu, niin muuan mies kyllä toimittaa minut sieltä
-heltiämään."
-
-"Ja kuka se on?"
-
-"Gonchon, kansan Mirabeau."
-
-Mies vavahti; hänen silmissään leimahti liekki.
-
-"Tunnetko häntä?" kysyi hän.
-
-"En"
-
-"Kuinka siis?"
-
-"Kuinkako? Minä aion päästä puheisiin hänen kanssaan. Sillä minulle
-sanottiin, että ensimmäinen mies, jonka puoleen käännyn Bastiljin
-aukiolla, vie minut hänen luokseen. Sinä olet Bastiljin aukiolla; vie
-minut hänen luokseen."
-
-"Mitä hänestä tahdot?"
-
-"Tahdon antaa hänelle tämän paperin."
-
-"Kuka on sen lähettänyt?"
-
-"Lääkäri Marat"
-
-"Marat! Sinä tunnet siis Maratin?" kysyi mies.
-
-"Tulen juuri hänen luotansa."
-
-"Mistä?"
-
-"Kaupungintalolta."
-
-"Mitä hän tekee?"
-
-"Hän on mennyt Invalidiin hankkimaan kahdellekymmenelle tuhannelle
-miehelle aseet."
-
-"Siinä tapauksessa anna minulle paperi. Minä olen Gonchon."
-
-Billot peräytyi askeleen.
-
-"Oletko sinä Gonchon?" kysyi hän.
-
-"Ystävät", sanoi ryysyinen mies, "tässä on muuan, joka ei tunne minua
-ja kysyy, olenko minä todellakin Gonchon."
-
-Joukko purskahti nauruun. Heidän mielestään tuntui mahdottomalta
-ajatellakaan, ettei heidän suosituinta puhujaansa tunnettaisi.
-
-"Eläköön Gonchon!" huusi pari kolme tuhatta ääntä.
-
-"Tässä on", sanoi Billot ojentaen hänelle paperin.
-
-"Ystävät", sanoi Gonchon luettuaan paperin ja lyöden Billotia olalle,
-"tämä on veljemme, Marat suosittelee häntä meille. Häneen voi siis
-luottaa. Mikä on nimesi?"
-
-"Billot." [_Billot_ merkitsee (teurastus)pölkkyä. -- _Suom._]
-
-"Ja olkoon minun nimeni Kirves: me kyllä toivottavasti saamme jotakin
-aikaan."
-
-Joukko nauroi tälle veriselle leikinlaskulle.
-
-"Niin, niin, me saamme jotakin aikaan", hälistiin.
-
-"No, mitä nyt teemme?" kysyivät jotkut äänet.
-
-"Hitto vieköön", sanoi Gonchon, "me valloitamme Bastiljin."
-
-"Hyvin lausuttu", virkkoi Billot, "tätä minä sanon suoraksi puheeksi.
-Kuulehan, kunnon Gonchon, montako miestä sinulla on käytettävänäsi?"
-
-"Lähes kolmekymmentätuhatta."
-
-"Sinulla siis kolmekymmentätuhatta, kaksikymmentätuhatta saapuu tänne
-Invalidista, ja kymmenentuhatta on jo täällä; siinä on enemmänkin
-kuin tarvitsemme onnistuaksemme, jos laisinkaan onnistumme."
-
-"Me onnistumme", vakuutti Gonchon.
-
-"Niin minäkin uskon. Kokoa siis kolmekymmentätuhatta miestäsi. Minä
-menen kuvernöörin luo ja vaadin häntä antautumaan. Jos hän antautuu,
-niin sitä parempi, säästyy verta. Ellei hän antaudu, niin vuodatettu
-veri tulkoon hänen ylitseen, ja väärän asian puolesta vuodatettu veri
-tuottaa onnettomuutta. Kysykää saksalaisilta."
-
-"Kauanko viivyt kuvernöörin luona?"
-
-"Niin kauan kuin suinkin, siihen asti, kunnes Bastilji on täydelleen
-tarkastettu. Kun olen palannut, alkaa hyökkäys, jos suinkin vain on
-mahdollista."
-
-"Päätetty asia."
-
-"Et epäile minua?" kysyi Billot Gonchonilta ojentaen hänelle kätensä.
-
-"Minäkö!" vastasi Gonchon hymyillen halveksivasti ja puristaen
-voimakkaan maanviljelijän kättä niin kovasti, ettei sellaista
-jäntevyyttä olisi voinut luullakaan olevan noin laihassa ja heikossa
-ruumiissa. "Minäkö epäilisin sinua? Miksi niin tekisin? Milloin
-vain tahtoisin, virkkaisin vain sanan, tekisin vain viittauksen
-ja tallauttaisin sinut maahan kuin madon, vaikka olisitkin noiden
-tornien turvassa, jotka huomenna ovat lakanneet olemasta, vaikka
-sinua suojelisivat nuo sotilaat, jotka tänä iltana ovat liittyneet
-meihin tai lakanneet elämästä. Mene siis ja luota Gonchoniin, samoin
-kuin hän luottaa Billotiin."
-
-Billot oli siitä nyt varma ja meni Bastiljin porttia kohden,
-puhuttelijansa kadotessa esikaupunkiin ja tuhansien äänien huutaessa:
-"Eläköön Gonchon! Eläköön kansan Mirabeau!"
-
-"En tiedä, millainen on aateliston Mirabeau", sanoi Pitou Billotille,
-"mutta ainakin meidän on ruma."
-
-
-
-
-XVI
-
-BASTILJI JA SEN KUVERNÖÖRI
-
-
-Emme kuvaile Bastiljin ulkonäköä. Onhan se tarpeetonta. Se elää
-ikuisena kuvana vanhusten ja lasten mielessä.
-
-Tyydymme vain sanomaan, että bulevardin puolella oli
-Bastilji-aukiolle päin kaksi vierekkäistä tornia. Sivut olivat
-yhdensuuntaiset nykyisten kanavanrantain kanssa.
-
-Bastiljin porttia suojasi ensiksi vartijarakennus, sitten kaksi riviä
-vahtisotilaita, sitten kaksi nostosiltaa.
-
-Kun oli sivuutettu nämä esteet, tultiin ensin hallintorakennuksen
-pihaan, jossa kuvernööri asui.
-
-Tästä pihasta johti katettu käytävä Bastiljin vallihautojen luo.
-
-Tälläkin puolella oli nostosilta, vartijarakennus ja rautainen
-ristikkoportti.
-
-Heti Billotin lähestyessä linnaa aiottiin hänet vangita, mutta hän
-näytti Flessellesin antamaa suosituskirjettä ja sai jatkaa matkaansa.
-
-Billot huomasi silloin Pitoun seuraavan häntä. Pitou ei kyennyt
-ottamaan mitään aloitetta, mutta maanviljelijän jäljestä hän olisi
-mennyt vaikka helvettiin ja noussut kuuhun.
-
-"Pysy ulkopuolella", käski Billot. "Ellen palaa, niin hyvä on jonkun
-olla muistuttamassa rahvaalle, että minä olen mennyt sisään."
-
-"Se on totta", sanoi Pitou, "Kuinka pitkän ajan päästä muistutan
-siitä?"
-
-"Tunnin päästä."
-
-"Ja lipas?" kysyi Pitou.
-
-"Totta tosiaan! Ellen palaa, -- ellei Gonchon valloita Bastiljia,
-tai jos valloituksen jälkeen ei minua löydykään, niin on sanottava
-tohtori Gilbertille, joka ehkä löytyy, että Pariisista tuli miehiä,
-jotka varastivat minulta lippaan, jonka hän uskoi huostaani viisi
-vuotta sitten; että lähdin heti ilmoittamaan hänelle; että Pariisiin
-päästyäni kuulin hänen olevan Bastiljissa; että aikoessani valloittaa
-Bastiljin heitinkin henkeni, joka kokonaan kuului hänelle."
-
-"Hyvä on, isäntä", sanoi Pitou. "Mutta se on pitkä läksy, ja minä
-pelkään sen unohtavani."
-
-"Senkö, mitä sanoin?"
-
-"Niin."
-
-"Minä kertaan sen."
-
-"Ei", vastasi muuan ääni Billotin vieressä, "parasta on se
-kirjoittaa."
-
-"Minä en osaa kirjoittaa", sanoi Billot.
-
-"Minä osaan, sillä olen viraston vahtimestari."
-
-"Vai olette te vahtimestari?" kysyi Billot.
-
-"Stanislas Maillard, Châteletin vahtimestari."
-
-Hän veti taskustaan pitkän luisen rasian, jossa oli paperia, kynä ja
-mustetta, siis kaikki, mitä tarvittiin kirjoittamista varten.
-
-Hän oli neljänkymmenenviiden ikäinen mies, laiha, pitkä, juhlallinen,
-kokonaan mustiin puettu, niinkuin hänen virkansa vaatikin.
-
-"Hänpä muistuttaa hiivatin kovasti haudankaivajaa", mutisi Pitou.
-
-"Te siis sanotte", kysyi vahtimestari rauhallisesti, "että Pariisista
-tulleet miehet ottivat teiltä lippaan, jonka tohtori Gilbert oli
-teille uskonut?"
-
-"Niin."
-
-"Sehän on rikos."
-
-"Ne miehet kuuluivat Pariisin poliisilaitokseen."
-
-"Senkin hävyttömät varkaat!" mutisi Maillard.
-
-Sitten hän antoi paperin Pitoulle.
-
-"Kas tässä, nuori mies", sanoi hän, "on tarvitsemanne paperi. Jos hän
-saa surmansa" -- hän osoitti Billotia -- "jos sinä saat surmasi, niin
-toivottavasti en minä joudu samaten hengiltä."
-
-"Ja ellette saa surmaanne, niin mitä teette?" kysyi Pitou.
-
-"Minä teen sen, mitä sinun piti tehdä."
-
-"Kiitos", sanoi Billot.
-
-Hän ojensi kätensä vahtimestarille.
-
-Vahtimestari puristi kättä sellaisella voimalla, että sitä ei olisi
-luullut olevan hänen hoikassa ruumiissaan.
-
-"Voin siis luottaa teihin?" kysyi Billot.
-
-"Aivan yhtä hyvin kuin Maratiin tai Gonchoniin."
-
-"Hyvä on", sanoi Pitou; "siinäpä kolmiyhteys, jota en usko tapaavani
-paratiisissa."
-
-Sitten hän kääntyi jälleen Billotin puoleen.
-
-"Olkaahan varovainen, isäntä!"
-
-"Pitou", sanoi maanviljelijä niin kaunopuheisesti, että sitä ei
-olisi uskonut tapaavansa hänen kaltaisellaan karulla miehellä, "älä
-koskaan unohda sitä seikkaa, että Ranskassa on varovaisinta aina
-urhoollisuus!"
-
-Ja hän asteli ensimmäisen vartijajoukon läpi Pitoun palatessa
-aukiolle.
-
-Nostosillan luona hän sai uudelleen neuvotella.
-
-Billot näytti suosituskirjettään. Silta painui alas. Ristikko
-avattiin.
-
-Ristikon takana oli kuvernööri.
-
-Tämä piha, missä kuvernööri odotti, oli se, missä vangit saivat käydä
-kävelemässä. Sitä vartioi kahdeksan tornia, kahdeksan jättiläistä. Ei
-ainoatakaan ikkunaa ollut sinnepäin. Aurinko ei milloinkaan päässyt
-paistamaan sen kosteaan ja liukkaaseen kivitykseen. Olisi luullut
-olevansa hirveän ison kaivon pohjalla.
-
-Tässä pihassa oli kahlehdittuja vankeja esittävän veistosryhmän
-kannattama kello. Aikaa mitatessaan sen rattaat raksuttivat
-säännöllisesti ja hitaasti niinkuin vankiluolan kattoon kokoontuvat
-pisarat putoilevat alas.
-
-Kun vanki joutui tähän pihaan ja hetkisen katseli kivikuilun pohjalla
-ollessaan seinien täyttä alastomuutta, pyysi hän vähän ajan kuluttua
-päästä tyrmäänsä.
-
-Tähän pihaan johtavan ristikon takana seisoi, kuten jo olemme
-maininneet, herra de Launay.
-
-Kuvernööri oli neljänkymmenen viiden tai viidenkymmenen ikäinen.
-Tänään hän esiintyi harmaassa palttinapuvussa; hänellä oli Pyhän
-Ludvigin ritarikunnan punainen nauha ja kädessä miekkakeppi.
-
-Herra de Launay oli paha mies. Linguetin muistelmat ovat tehneet
-hänet surkean kuuluisaksi. Häntä vihattiin melkein yhtä paljon kuin
-hänen vankilaansakin.
-
-Samoin kuin Chateauneufit, La Vrillièret ja Saint-Florentinit
-perivät vangitsemiskirjeiden antamisen oikeuden isältä pojalle, niin
-Launaytkin luovuttivat Bastiljin isältä pojalle.
-
-Sillä tiedetäänhän, että sotaministeri ei nimittänyt linnan
-virkailijoita. Bastiljissa olivat kaikki paikat kuvernööristä
-keittiöpoikaan asti ostettavissa. Bastiljin kuvernööri oli tavallaan
-jonkinmoinen suurellinen portinvahti, olkalappuinen emännöitsijä,
-joka hankki 60,000 frangin määrärahansa lisäksi 60,000 kiristyksillä
-ja lahjusten ottamisella.
-
-Täytyihän saada takaisin viran ostoon kulutettu pääoma ja sen korot.
-
-Herra de Launay vaurastui ahneudellaan vielä enemmän kuin
-edeltäjänsä. Ehkä hän oli maksanut paikastaan tavallista enemmän ja
-aavisti, että hän saisi olla siinä tavallista lyhyemmän ajan.
-
-Hän elätti oman väkensä vankien kustannuksella. Hän oli vähentänyt
-lämmitystä ja otti kaksinkertaisen maksun kaikista heidän
-huonekaluistaan.
-
-Hänellä oli oikeus tuottaa tullitta Pariisiin sata tynnyriä viiniä.
-Hän myi tämän oikeuden eräälle ravintoloitsijalle, joka tuotti
-Pariisiin hienoja viinejä. Tämän oikeuden kymmenesosalla hän sitten
-osti rutihuonoja viinejä, joita juotti vangeilleen.
-
-Bastiljiin suljetulla raukalla oli ollut vain yksi ainoa lohdutus.
-Tämä oli pieni puutarha, joka oli laadittu erään vallituksen päälle.
-Siellä he kävelivät, siellä he hetkisen saivat nauttia valosta,
-kukista, ilmasta, luonnosta yleensä.
-
-Hän vuokrasi tämän pienen puutarhan eräälle puutarhurille, ja
-viidenkymmenen livren vuoksi, jotka hän tästä sai vuosituloa, hän oli
-riistänyt vangeilta niiden viimeisen ilon.
-
-Rikkaille vangeille hän hankki kyllä kaikenlaisia mukavuuksia. Erään
-vangin hän vei oman rakastajattarensa luo, ja vanki kustansi tälle
-naiselle asunnon ja elatuksen, joka siis ei Launaylle tullut mitään
-maksamaan.
-
-Lukekaa kirja "Paljastettu Bastilji", niin löydätte sieltä tämän
-tapauksen ja vielä monta muutakin.
-
-Tästä kaikesta huolimatta kuvernööri oli urhoollinen mies. Jo
-edellisestä päivästä alkaen oli myrsky ulvonut hänen ympärillään.
-Eilisestä asti hän oli tuntenut, kuinka kapinan yhä nouseva laine
-loiskui hänen linnansa muuria vastaan.
-
-Hän oli nyt kyllä kalpea, mutta tyyni.
-
-Olihan hänen takanaan neljä kanuunaa valmiina ampumaan, ympärillään
-sveitsiläisistä ja invalideista muodostettu vartijaväki ja edessään
-vain aseeton mies.
-
-Sillä Bastiljiin tullessaan oli Billot jättänyt karbiininsa Pitoulle.
-Hän ymmärsi, että tämän ristikon edessä oli jokainen ase hänelle
-vaarallinen eikä suinkaan hyödyllinen.
-
-Billot pani heti merkille kaikki -- kuvernöörin melkein uhkaavan,
-levollisen ilmeen, vartijahuoneessa olevat sveitsiläiset, tornien
-huipuilla invalidit, kanuunamiehet, jotka täyttivät lavettien
-säiliöitä kuulilla.
-
-Vartijoilla oli aseensa olallaan, upseerien miekat olivat paljastetut.
-
-Kuvernööri ei liikahtanutkaan; Billotin täytyi mennä hänen luokseen
-asti. Kansan edustajan takana sulkeutui ristikko niin synkästi
-rämähtäen, että urhea Billot tunsi väristyksen luihinsa asti.
-
-"Mitä asiaa teillä taas on minulle?" kysyi de Launay.
-
-"Taas?" sanoi Billot. "Luullakseni näen teidät ensimmäisen kerran
-eikä teillä siis ole mitään syytä olla kyllästynyt minuun."
-
-"Sain kuulla teidän tulevan Kaupungintalosta."
-
-"Se on totta, sieltä minä tulen."
-
-"Äsken jo sain ottaa vastaan yhden valtuuston lähetystön."
-
-"Mitä se tahtoi?"
-
-"Se pyysi minua lupaamaan, etten aloittaisi ampumista."
-
-"Ja lupasitteko?"
-
-"Lupasin. Se pyysi minua vetämään kanuunat pois näkyvistä."
-
-"Ja te vedätitte ne pois. Olin aukiolla silloin, kun se tehtiin."
-
-"Ja te kai uskoitte minun tottelevan kansan uhkauksia?"
-
-"Totta kai", sanoi Billot, "ainakin näytti siltä."
-
-"Enkö sitä teille sanonut, hyvät herrat", virkkoi Launay kääntyen
-upseerien puoleen. "Enkö sanonut teille, että meitä voidaan luulla
-suuriksi pelkureiksi?"
-
-Sitten hän kääntyi Billotin puoleen:
-
-"Ja kenen nimessä te tulette?"
-
-"Kansan nimessä!" vastasi Billot ylpeästi.
-
-"Hyvä on", sanoi Launay hymyillen. "Mutta kai teillä on joku muukin
-suositus, sillä pelkästään kansan nimessä tullessanne ette olisi
-päässyt sivuuttamaan ensimmäisiä vartijoita."
-
-"On kyllä, minulla on ystävänne de Flessellesin suositus."
-
-"Flessellesin! Sanoitte, että hän on ystäväni", jatkoi Launay katsoen
-Billotia silmiin niin syvälle kuin tahtoisi nähdä hänen sielunsa
-pohjalle; "mistä tiedätte, että herra de Flesselles on ystäväni?"
-
-"Otaksuin hänen olevan."
-
-"Otaksuitte! Siinäkö kaikki. Hyvä on. Katsokaamme tuota suositusta."
-
-Billot ojensi hänelle paperin.
-
-Launay luki sen kertaalleen, luki uudestaan, käänsi lehteä
-nähdäkseen, eikö toisella puolella ollut vielä uutta jälkikirjoitusta
-ja piteli sitä päivää vasten tarkatakseen, oliko rivien välissä
-jotakin kirjoitusta.
-
-"Ja tässäkö on kaikki, mitä hänellä on minulle asiaa?" kysyi hän.
-
-"Kaikki."
-
-"Oletteko siitä varma?"
-
-"Aivan varma."
-
-"Hän ei käskenyt mitään ilmoittaa suullisesti?"
-
-"Ei mitään."
-
-"Kummallista!" sanoi Launay luoden eräästä ampuma-aukosta katseensa
-aukiolle.
-
-"Mitä siis odotitte hänen sanovan?" kysyi Billot.
-
-Launay heilautti kättään.
-
-"En mitään", vastasi hän, "en mitään. Sanokaa, mitä teillä on
-sanottavaa, mutta pian, sillä minulla on kiire."
-
-"No siis, minä tahdon, että luovutatte meille Bastiljin."
-
-"Mitä sanoittekaan?" lausui Launay kääntyen äkkiä kuin olisi kuullut
-väärin. "Mitä sanoittekaan..."
-
-"Minä sanon, että kansan nimessä vaadin teitä luovuttamaan meille
-Bastiljin."
-
-Launay kohautti olkapäitänsä.
-
-"Kansa on todellakin kummallinen otus", sanoi hän.
-
-"Häh!" huudahti Billot.
-
-"Ja mitä se Bastiljilla tekee?"
-
-"Se tahtoo sen hävittää."
-
-"Ja mitä pahaa Bastilji on tehnyt kansalle? Onko koskaan pantu
-rahvaaseen kuuluvaa miestä Bastiljiin? Kansan pitäisi oikeastaan
-kiittää jokaista Bastiljin kiveä. Keitä pannaan Bastiljiin?
-Filosofeja, tiedemiehiä, aatelisia, ministerejä, prinssejä, siis
-kansan vihollisia."
-
-"Se vain todistaa, ettei kansa ole itsekäs."
-
-"Hyvä ystävä", sanoi Launay hieman sääliväisesti, "kyllä kaikesta
-huomaa, ettette ole sotilas."
-
-"Olette oikeassa, olen maanviljelijä."
-
-"Ettekä ole pariisilainen."
-
-"Maalta olenkin kotoisin."
-
-"Ettette laisinkaan tunne Bastiljia."
-
-"Se on totta, en tunne siitä muuta kuin sen, mitä olen nähnyt, siis
-ulkomuurit."
-
-"Tulkaa siis minun seurassani, ja minä näytän, mitä Bastilji on."
-
-"Oho!" tuumi Billot; "hän vie minut jonkun salaluukun päälle, joka
-aukenee jalkojeni alla, ja hyvästi silloin, ukko Billot."
-
-Mutta urhoollinen maanviljelijä ei räpäyttänyt silmäänsä, vaan
-valmistautui seuraamaan Bastiljin kuvernööriä.
-
-"Ensiksi sanon teille", selitti Launay, "että kellarissani on niin
-paljon ruutia, että sen avulla voin räjäyttää ilmaan Bastiljin ja sen
-ohella puolet Saint-Antoinen esikaupungista."
-
-"Kyllä minä sen tiedän", vastasi Billot rauhallisesti.
-
-"Hyvä. Silmäilkäähän ensiksi näitä neljää kanuunaa."
-
-"Näenhän nuo."
-
-"Ne suojaavat koko tätä vallikäytävää, ja tätä suojaa vielä
-sen lisäksi vartiorakennus ja kaksi vallihautaa, joiden yli ei
-pääse muutoin kuin kahta nostosiltaa myöten, ja viimeiseksi on
-rautaristikko suojana."
-
-"En suinkaan väitä, että Bastilji olisi huonosti turvattu", vastasi
-Billot rauhallisesti, "vaan että hyökkäys tulee sitä tuimemmaksi."
-
-"Jatkakaamme", sanoi Launay.
-
-Billot nyökkäsi myöntymisen merkiksi.
-
-"Tässä on vallihautaan johtava hyökkäysportti", sanoi kuvernööri.
-"Näettehän tästä, kuinka vahvat muurit ovat."
-
-"Lähes neljäkymmentä jalkaa."
-
-"Niin, neljäkymmentä muurin aliosassa ja viisitoista yläosassa.
-Huomaattehan, että vaikka kansalla olisi kuinka pitkät kynnet
-tahansa, ne eivät tähän pysty."
-
-"En ole väittänytkään, että kansa hävittäisi Bastiljin ennen
-valloittamista", lausui Billot, "vaan sanon, että se hävittää sen
-valloitettuaan."
-
-"Menkäämme ylemmäksi", esitti Launay. "Mennään vain."
-
-He nousivat noin kolmekymmentä astuinta ylemmäksi. Kuvernööri
-seisahtui.
-
-"Katsokaahan", sanoi hän, "tässäkin on aukko, josta näkyy se
-puoli, mistä aiotte hyökätä. Täällä on vain yksi ainoa vallipyssy
-puolustamassa. Mutta tämä paikka on tullut kuuluisaksi omalla
-tavallaan. Tunnettehan laulun:
-
-    "Oi mun armas huilusein,
-    jota aina hellin."
-
-"Kyllä sen tunnen", sanoi Billot, "kyllä sen tunnen. Mutta minun
-luullakseni ei nyt sovi sitä laulaa."
-
-"Odottakaahan. Saksin marski nimitti tällaista pientä tykkiä
-huilusekseen, kun se lauloi sitä säveltä, josta hän parhaiten piti.
-Tämä on pieni historiallinen kasku."
-
-"Vai niin!" sanoi Billot.
-
-"Mennään ylemmäksi."
-
-He pitkittivät nousuansa ja saapuivat Comté-tornin huippulavalle.
-
-"Ahaa!" äännähti Billot.
-
-"Mitä nyt?" kysyi Launay.
-
-"Ette olekaan vienyt täältä pois kanuunia."
-
-"Käskin vain vetämään ne pois näkyvistä."
-
-"Minäpä sanon kansalle, että kanuunat ovat vielä paikallaan."
-
-"Sanokaa vain!"
-
-"Ette siis aio viedä niitä pois?"
-
-"En."
-
-"Se on päätöksenne?"
-
-"Kuninkaan kanuunat ovat täällä kuninkaan käskystä. Eivätkä ne täältä
-joudu pois muulla kuin kuninkaan käskyllä."
-
-"Herra de Launay", sanoi Billot, joka tunsi lauseittensa kasvavan ja
-voimistuvan tilanteen tiukentumisen mukana, "herra de Launay: oikea
-kuningas, jota kehoitan teitä tottelemaan, on tuolla."
-
-Hän näytti kuvernöörille harmaata joukkoa, joka paikoittain oli
-verinen eilisen taistelun jälkeen ja aaltoili vallihautojen edessä
-välkytellen aseitansa auringonpaisteessa.
-
-"On mahdollista", sanoi Launay ylpeästi kohottaen päätänsä, "että
-te tunnette kaksi kuningasta, mutta minä, Bastiljin kuvernööri,
-tunnen vain yhden, ja hän on Ludvig kuudestoista; hän on kirjoittanut
-nimensä sen asiakirjan alle, jonka nojalla minä täällä johtelen
-miehiä ja tehtäviä."
-
-"Ettekö siis ole kansalainen?" huudahti Billot suuttuneena.
-
-"Olen ranskalainen aatelismies", sanoi kuvernööri.
-
-"Se on totta, olette soturi ja puhutte niinkuin soturi."
-
-"Siinä osasitte oikeaan sanaan", vastasi Launay kumartaen. "Olen
-soturi ja täytän saamani määräykset."
-
-"Ja minä", virkkoi Billot, "olen kansalainen, ja kun minun
-velvollisuuteni on vastustaa teidän sotilasohjeitanne, täytyy toisen
-meistä kuolla, joko sen, joka noudattaa saamiansa määräyksiä, tai
-sen, joka täyttää velvollisuutensa."
-
-"Hyvin luultavasti."
-
-"Olette siis päättänyt ampua kansaa?"
-
-"En suinkaan -- niin kauan kuin se pidättyy ampumasta minua. Olen
-antanut siitä sanani herra de Flessellesin läheteille. Näettehän,
-että kanuunat on vedetty taemmaksi; mutta ensi laukauksen pamahtaessa
-aukiolta linnaani kohti..."
-
-"Niin, mitä ensi laukauksen pamahtaessa?"
-
-"Minä astun jonkun kanuunan viereen, esimerkiksi tämän. Siirrän
-sen itse aukon kohdalle, tähtään itse ja sytytän sen itse tällä
-sytyttimellä."
-
-"Tekö?"
-
-"Niin."
-
-"Ennenkuin uskon teidän tekevän sellaisen rikoksen..."
-
-"Johan sanoin, että olen soturi ja tunnen vain saamani määräykset."
-
-"Siis", sanoi Billot vieden Launayn ihan muurin reunalle ja osoittaen
-vuoron perään kahteen eri suuntaan Saint-Antoinen esikaupunkiin ja
-bulevardille, "nuo antavat teille vastedes määräyksiä."
-
-Ja hän osoitti Launaylle kahta mustaa, tiheätä, karjuvaa laumaa, joka
-johtuessaan taipumaan bulevardien mutkittelun mukaan kiemurtelivat
-jättiläiskäärmeenä; tämän pään ja ruumiin kyllä näki, mutta viimeiset
-kiemurat katosivat mäen taakse, jolta se laskeusi alas.
-
-Ja koko tämä yletön matelija kimalteli välkkysuomuista.
-
-Siellä oli ne joukot, jotka Billot oli määrännyt saapumaan
-Bastilji-aukiolle. Toista johti Marat, toista Gonchon.
-
-Kahdelta puolen ne nyt lähestyivät heiluttaen aseitaan ja päästäen
-peloittavia huutoja.
-
-Launay kalpeni tämän nähdessään ja nosti keppinsä.
-
-"Kanuunoittenne luo!" huusi hän.
-
-Sitten hän uhkaavana lähestyi Billotia.
-
-"Ja te, onneton", sanoi hän, "te tulette tänne muka neuvottelemaan
-toisten aikoessa hyökätä! Tiedättekö, että olette ansainnut kuoleman?"
-
-Billot huomasi liikkeen ja salamannopeasti tarttui Launayhin niskasta
-ja vyötäisiltä.
-
-"Ja te ansaitsisitte", huusi hän, "että heittäisin teidät muurin
-yli, murskataksenne luunne vallihautaan. Mutta, Jumalan kiitos, aion
-taistella toisella tavalla."
-
-Tänä hetkenä kajahti tavattoman voimakas huuto, joka nousi alhaalta
-ylös asti, kiirien ilmassa kuin vihuri, ja de Losme, Bastiljin
-majuri, ilmestyi torninhuipulle.
-
-"Hyvä herra", sanoi hän Billotille, "hyvä herra, näyttäkää toki
-itsenne. Kansa luulee, että teille on käynyt onnettomasti, ja vaatii
-teitä nähdäkseen."
-
-Billotin nimi, jonka Pitou oli ilmaissut kansalle, kaikui keskellä
-huutoja.
-
-Billot päästi irti Launayn, joka pisti miekkakeppinsä huotraan.
-
-Sitten nämä kolme miestä epäröivät hetkisen, jona aikana kuului
-uhkaus- ja kirohuutoja.
-
-"Näyttäkäähän itsenne", sanoi Launay, "ei sen vuoksi, että pelkäisin
-noita huutoja, vaan osoittaakseni, että olen kunniallinen mies."
-
-Silloin Billot pisti päänsä muurin aukosta ja heilutti kättänsä.
-
-Tämän nähdessään kansa taputti käsiään. Vallankumous tavallaan
-pisti päänsä esiin Bastiljista tämän kansanmiehen muodossa, joka
-ensimmäisenä oli noussut sen muurin harjalle.
-
-"Hyvä on", sanoi Launay. "Kaikki on nyt meidän välillämme loppunut.
-Teillä ei ole enää mitään täällä tehtävää. Teitä kutsutaan tuonne
-alas. Menkää."
-
-Billot käsitti varsin hyvin, kuinka maltillinen nyt oli tämä mies,
-jonka käsiin hän oli uskaltanut henkensä. Hän astui samoja portaita
-alas, joita oli noussutkin, ja kuvernööri asteli hänen järjestään.
-
-Majuri jäi. Kuvernööri oli hiljaa antanut hänelle määräyksiä.
-
-Kaikesta huomasi, että Launay ei toivonut mitään muuta kuin että
-neuvottelijasta tulisi mahdollisimman pian hänen vihollisensa.
-
-Billot meni pihan poikki sanaakaan virkkamatta. Sitten hän näki
-tykkimiesten seisovan kanuunain vieressä. Sytytin paloi peitsen
-päässä.
-
-Billot seisahtui heidän eteensä.
-
-"Ystävät!" sanoi hän heille; "muistakaa, että olen tullut pyytämään
-päällikköänne välttämään verenvuodatusta ja että hän on pyyntöni
-hyljännyt."
-
-"Kuninkaan nimessä", käski Launay jalkaa polkien, "poistukaa täältä!"
-
-"Olkaa varuillanne", lausui Billot; "jos ajatte minut pois kuninkaan
-nimessä, voin palata kansan nimessä."
-
-Sitten hän kääntyi sveitsiläisten kaartilaisten puoleen.
-
-"Sanokaa", lausui hän, "kenen puolella olette?"
-
-Sveitsiläiset olivat vaiti. Launay näytti sormellaan rautaporttia.
-Billot tahtoi vielä koettaa parastaan.
-
-"Kansan nimessä, kuvernööri", sanoi hän, "veljienne nimessä!"
-
-"Veljieni! Te sanotte veljikseni noita, jotka huutavat: Alas
-Bastilji! Kuolema kuvernöörille! He ovat ehkä teidän veljiänne, mutta
-eivät suinkaan minun!"
-
-"Ihmisyyden nimessä siis!"
-
-"Ihmisyyden nimessä, joka yllyttää teidät satatuhantisena laumana
-tänne tappamaan näiden muurien sisään suljetut sata miestä!"
-
-"Jos luovutatte Bastiljin kansalle, niin pelastatte heidän henkensä."
-
-"Ja menetän oman kunniani."
-
-Billot vaikeni. Hän oli voimaton tämän sotilaallisen
-johdonmukaisuuden edessä. Mutta hän kääntyi uudelleen sveitsiläisten
-ja invalidien puoleen sanoen:
-
-"Antautukaa, ystäväni, vielä on aika. Kymmenen minuutin päästä se on
-liian myöhäistä."
-
-"Ellette aivan heti lähde täältä", ärjäisi de Launay vuorostaan,
-"niin kautta aateliskunniani käsken ampua teidät kuoliaaksi."
-
-Billot vaikeni heti, pani käsivartensa rinnalleen ristiin, katsoi
-kerran vielä terävästi kuvernööriin ja meni.
-
-
-
-
-XVII
-
-KUKISTUNUT SUURUUS
-
-
-Heinäkuun polttavan päivän paahteessa odotti joukko väristen ja
-huumaantuneena. Gonchonin miehet liittyivät Maratin miehiin.
-Saint-Antoinen esikaupunki tervehti ja tunnusti veljikseen
-Saint-Marceaun esikaupungin miehet.
-
-Gonchon johti miehiään. Marat oli kadonnut.
-
-Näky aukiolla oli peloittava.
-
-Billotin huomatessaan kaikki huusivat entistä kovemmin.
-
-"Kuinka kävi?" kysyi Gonchon astuen hänen luokseen.
-
-"Hän on urhoollinen mies", vastasi Billot.
-
-"Mitä tarkoitatte tuolla: Hän on urhoollinen mies?" kysyi Gonchon.
-
-"Että hän on itsepäinen."
-
-"Hän ei siis aio luovuttaa Bastiljia?"
-
-"Ei."
-
-"Hän päättää uppiniskaisesti kestää piirityksen?"
-
-"Niin on."
-
-"Ja luuletteko hänen kestävän kauankin?"
-
-"Kuolemaan asti."
-
-"Olkoon siis niin. Hän kuolkoon."
-
-"Kuinka paljon miehiä me viemmekään surman suuhun!" sanoi Billot
-epäillen ehkä, oliko Jumala hänelle antanut tätä oikeutta, jonka
-kenraalit, kuninkaat ja keisarit itselleen ottavat, he kun ovat
-etuoikeutettuja vuodattamaan verta.
-
-"Turhaa puhetta!" sanoi Gonchon. "Ihmisiä on maailmassa liian paljon,
-koska puolellakaan kansasta ei ole kylliksi leipää. Eikö ole totta?"
-jatkoi Gonchon kääntyen joukon puoleen.
-
-"On, on!" huusi joukko jalon uhrautumisen vallassa.
-
-"Mutta vallihauta?" kysyi Billot.
-
-"Sitä ei tarvitse täyttää muuta kuin yhdeltä kohdalta", vastasi
-Gonchon, "ja minä olen laskenut, että puolet meistä täyttäisi
-ruumiillaan koko vallihaudan. Eikö ole totta, ystävät?"
-
-"On, on!" vastasi joukko yhtä valmiina uhrautumaan kuin äskenkin.
-
-"Olkoon siis menneeksi!" sanoi Billot kauhuissaan.
-
-Tänä hetkenä ilmestyi Launay majuri Losmen ja parin upseerin seurassa
-eräälle vallitukselle.
-
-"Alas!" huusi Gonchon kuvernöörille.
-
-Tämä käänsi selkänsä sanaakaan vastaamatta.
-
-Gonchon olisi voinut sietää uhkaukset, mutta ei sietänyt
-halveksimista. Hän kohotti heti karbiininsa, ja eräs kuvernöörin
-seuralaisista kaatui.
-
-Sata laukausta, tuhannen laukausta kuului heti, ikäänkuin kaikki
-olisivat odottaneet tätä merkkiä, ja luodit tekivät valkoisia
-piirtoja linnan harmaihin torneihin.
-
-Muutaman sekunnin hiljaisuus seurasi tätä laukaustuiskua, ikäänkuin
-kansa itse olisi tyrmistynyt teostansa.
-
-Sitten näkyi erään tornin huipulta välähdys, joka hukkui savupilveen.
-Kuului pamaus, jota samassa tuskanhuudot tiheästä kansanjoukosta
-säestivät. Ensimmäinen kanuuna oli laukaistu Bastiljista. Ensimmäinen
-veri vuoti. Taistelu oli alkanut.
-
-Se, mitä tämä äsken niin uhkamielinen joukko tunsi, muistutti
-pelkoa. Bastilji, tällä yhdellä ilmauksella osoittaessaan ryhtyvänsä
-puolustautumaan, esiintyi koko suuressa voimakkuudessaan. Kansa oli
-epäilemättä toivonut, että tänä sille suotujen myönnytysten aikana
-suoriuduttaisiin tästäkin hankkeesta ilman verenvuodatusta.
-
-Kansa erehtyi. Tämä kanuunanlaukaus ilmaisi laumalle, mihin
-jättiläismäiseen yritykseen se oli puuttunut.
-
-Hyvin tähdätty muskettituli, joka tuiskusi eräältä Bastiljin
-korokkeelta, seurasi heti.
-
-Sitten tuli uusi hiljaisuus, jonka keskeytti vain muutama huuto,
-muutama huokaus, muutama sieltä täältä kuuluva valitus.
-
-Senjälkeen näki koko tämän joukon valtavasti vavahtelevan: kansa
-kokosi haavoittuneet ja kuolleet.
-
-Mutta kansa ei ajatellutkaan pakoa, tai jos se ajatteli, ei se
-kehdannut suuren lukumääränsä tähden.
-
-Bulevardit, Saint-Antoine-katu, Saint-Antoinen esikaupunki olivatkin
-vain suurena ihmismerenä, joka aallolla oli pää, joka päässä
-leimuavat silmät ja uhkaava suu.
-
-Heti ilmestyi kaikkiin esikaupungin rakennusten ikkunoihin ampujia,
-niihinkin, jotka olivat pyssynkantaman ulkopuolella.
-
-Jos pengermille tai valliaukkoihin ilmestyi invalidi tai
-sveitsiläinen, lähetti heti sata pyssyä luodin sinne, ja luotisade
-rikkoi sotilaan turvana olevan kiven kulmat.
-
-Mutta pian väsyttiin ampumaan kiviseiniin. Luodit etsivät elävää
-lihaa. Lyijyn vaikutuksesta tahdottiin veren virtaavan eikä tomun
-pölyävän.
-
-Jokainen antoi neuvoja keskellä väentungosta ja hälinää.
-
-Puhujien ympärille muodostui piiri, ja kun huomattiin heidän neuvonsa
-mahdottomiksi, siirryttiin taas toisaalle.
-
-Joku vaunuseppä ehdotti rakennettavaksi kivien heittokoneen,
-jommoisia muinaiset roomalaiset käyttivät, jotta tämän avulla
-jymäytettäisiin aukko Bastiljin muureihin.
-
-Muutamat palosotilaat esittivät, että heidän ruiskuillaan
-sammutettaisiin kanuunain sytyttimet ja kostutettaisiin sankkireiät,
-vaikka voimakkainkaan ruisku ei olisi voinut lennättää suihkua
-lähimainkaan muurien korkeuteen.
-
-Muuan oluenpanija, joka johti Saint-Antoinen esikaupungin miehiä ja
-jonka nimi sittemmin on tullut surkean kuuluisaksi, ehdotti, että
-sytytettäisiin linna heittämällä sinne eilen vallattua valmu- ja
-laventeliöljyä, joka saataisiin liekehtimään fosforin avulla.
-
-Billot kuunteli kaikkia näitä ehdotuksia. Viimeisen kuultuaan hän
-sieppasi kirveen eräältä puusepältä ja asteli eteenpäin, luotien
-sadellessa ympärillä ja kaataessa väkilaumassa miehiä, jotka
-seisoivat yhtä tiheässä kuin tähkäpäät pellolla. Hän pääsi pienelle
-vartiohuoneelle, joka oli ensimmäisen nostosillan luona, ja luotien
-rapisten sadellessa katolle hän hakkasi nostoketjut poikki ja pudotti
-sillan alas.
-
-Joukko katseli läähättäen tätä mieletöntä yritystä, johon tarvittiin
-neljännestunti aikaa. Aina laukausten rätistessä odotti jokainen
-uskaliaan miehen kaatuvan. Joukko unohti oman vaaransa, muistaen vain
-tuon miehen täpärän aseman. Kun silta putosi alas, päästi väenpaljous
-huikean karjunnan ja ryntäsi ensimmäiseen pihaan.
-
-Tämä liike oli niin äkillinen, niin vauhdissaan vastustamaton, että
-puolustamista ei yritettykään.
-
-Hurjat ilonhuudot ilmaisivat Launaylle tämän ensi saavutuksen. Kukaan
-ei edes ottanut huomatakseen, että muuan mies oli murskaantunut
-raskaan puusillan romahduksessa.
-
-Silloin nuo neljä kanuunaa, joita kuvernööri oli näyttänyt
-Billotille, alkoivat kuin luolan pohjalta valaista ja laueten
-yhtaikaa hirmuisella paukkeella lakaisivat koko etupihan puhtaaksi.
-
-Rautamyrsky oli raivannut väkijoukkoon verisen uoman. Kymmenen tai
-kaksitoista kuollutta, viisitoista tai kaksikymmentä haavoittunutta
-oli ilmoittamassa, missä kuulat olivat liikkuneet.
-
-Billot oli liukunut katolta alas ja maahan tultuaan tapasi Pitoun,
-joka jollakin ihmeellisellä tavalla oli ilmestynyt paikalle. Pitoulla
-oli tarkka silmä, sillä siihenhän salametsästäjät harjaantuvat. Hän
-huomasi kanuunamiesten vievän sytyttimen sankkireikään, tarttui
-Billotin takinliepeeseen ja veti hänet äkkiä taaksepäin. Muuan muurin
-kulmaus suojasi heitä tämän ensimmäisen yhteislaukauksen aikana.
-
-Tästä hetkestä alkaen muuttuu asema perin vakavaksi. Melu käy
-hirvittäväksi, tungos kamalaksi, kymmenentuhatta pyssyä laukaistaan
-yhtaikaa Bastiljin ympärillä, tuottaen suurempaa vaaraa parittajille
-kuin piiritetyille. Viimein ranskalaisten kaartilaisten käyttämä
-kanuuna liittää karjuntansa tähän muskettien räiskeeseen.
-
-Kamala jyty huumaa joukon ja alkaa peloittaa piiritettyjä, jotka
-tietävät pienen lukumääränsä ja käsittävät, etteivät, he milloinkaan
-voi saada aikaan yhtä suurta pauketta kuin se on, joka nyt lyö heiltä
-korvat lukkoon.
-
-Bastiljin upseerit tuntevat vaistomaisesti sotilaittensa heikontuvan;
-he tarttuvat pyssyihin ja laukaisevat.
-
-Tänä hetkenä, kanuunain ja pyssyjen paukkuessa, kansajoukon
-karjuessa, kun se ryntää kokoamaan kuolleet tehdäkseen näistä
-ruumiista uuden aseen, joka haavojensa kautta huutaa kostoa, ilmestyy
-ensimmäisen pihan suulle joukko aseettomia, rauhallisia porvareita.
-He raivaavat joukkoa tieltänsä syrjään ja astuvat eteenpäin valmiina
-uhraamaan henkensä, suojanaan vain valkoinen lippu, joka heitä turvaa
-ja ilmaisee heidät rauhanvälittäjiksi.
-
-Se on Kaupungintalolta saapunut uusi lähetystö. Valtuusmiehet
-tietävät hyökkäyksen alkaneen. He tahtovat estää verenvuodatusta ja
-pakottavat Flessellesin tekemään uusia ehdotuksia kuvernöörille.
-
-Nämä lähetit tulevat kaupungin nimessä pyytämään, että de Launay
-lopettaisi ampumisen ja pelastaakseen kansalaisten, linnaväen ja oman
-henkensä ottaisi linnan sisälle sata porvarikaartin miestä.
-
-Matkallaan lähetit antavat tästä tiedon. Aloittamastansa yrityksestä
-itsekin kauhuissansa, nähdessään kuolleita ja haavoittuneita
-kannettavan paareilla, on kansa valmis kannattamaan tätä esitystä.
-Jos kuvernööri suostuu puolinaiseen tappioon, niin se kyllä tyytyy
-puolinaiseen voittoon.
-
-Heidän tullessaan toiseen pihaan ammunta taukoo. Heitä viitataan
-astumaan eteenpäin, ja he lähestyvät, jalat liukastuen veressä,
-harppaillen ruumiiden yli, ojentaen kätensä haavoittuneille.
-
-Heidän suojassaan kansa ryhmittyy. Ruumiit on viety pois, veri vain
-on jäljellä, värittäen punaisilla suurilla läiskillä pihan kivityksen.
-
-Linnan puolelta on herjetty ampumasta. Billot poistuu yrittääkseen
-saada piirittäjätkin keskeyttämään toistaiseksi kaikki vihollisuudet.
-Portilla hän tapaa Gonchonin aseitta, innostuneena heittäytyen
-vaaraan, niin tyynenä kuin olisi haavoittumaton.
-
-"No", kysyi hän Billotilta, "miten on lähetystön käynyt?"
-
-"Se on tullut Bastiljiin", vastasi Billot. "Lopettakaa ampuminen."
-
-"Se on tarpeetonta", sanoi Gonchon niin varmasti kuin olisi Jumala
-antanut hänelle voiman lukea tulevaisuutta. "Ei hän suostu mihinkään."
-
-"Vaikka ei suostuisikaan, niin kunnioittakaamme sotatapoja, koska
-olemme sotilaiksi ryhtyneet."
-
-"Olkoon niin", mukautui Gonchon.
-
-Sitten hän kääntyi kahden rahvaanmiehen puoleen, jotka hänen
-kerallaan näyttivät komentavan tätä suurta joukkoa.
-
-"Mene, Elie, mene Hullin, kukaan ei saa nyt enää laukaista pyssyään."
-
-Molemmat apulaisjohtajat riensivät täyttämään määräyksen, ja
-vähitellen muskettien rätinä heikkeni, kunnes lopulta vaimeni
-kokonaan.
-
-Syntyi hetkisen kestävä hiljaisuus. Sitä käytettiin haavoittuneiden
-hoitamiseen, joiden luku nyt jo nousi kolmeenkymmeneenviiteen tai
-neljäänkymmeneen.
-
-Tämän lepotovin aikana kuultiin kellon lyövän kaksi. Hyökkäys oli
-alkanut puolelta päivin. Kaksi tuntia jo siis oli rynnistelty.
-
-Billot oli palannut paikoilleen, ja nyt Gonchon seurasi häntä.
-
-Hän silmäili levottomana ristikkoon päin; hänen kärsimättömyytensä
-oli ilmeinen.
-
-"Mikä teidän on?" kysyi häneltä Billot.
-
-"Ellei Bastiljia valloiteta kahden tunnin kuluessa, on kaikki
-hukassa", vastasi toinen.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Siksi, että hovi saa tietää, millaisia hommia meillä on, ja lähettää
-Bezenvalin sveitsiläiset ja Lambesqin rakuunat, jolloin joudumme
-kahden tulen väliin."
-
-Billotin oli pakko tunnustaa, että Gonchonin puheessa saattoi olla
-perää.
-
-Neuvottelijat palasivat. Heidän synkistä katseistaan jo näki,
-etteivät he olleet aikeissaan onnistuneet.
-
-"No", lausui Gonchon iloissaan, "mitä minä sanoin? Ennustus täyttyy,
-kirottu linna on tuomittu sortumaan."
-
-Kysymättäkään mitään neuvottelijoilta hän riensi etupihan
-ulkopuolelle huutaen:
-
-"Aseisiin lapset, aseisiin! Kuvernööri kieltäytyy!"
-
-Kun kuvernööri oli lukenut Flessellesin kirjeen, kirkastuivat hänen
-kasvonsa, ja suostumatta mihinkään ehdotuksiin hän huusi:
-
-"Herrat pariisilaiset, olette halunneet taistelua, nyt tulette liian
-myöhään!"
-
-Neuvottelijat koettivat parastaan, selittivät hänelle, mitä
-onnettomuutta puolustus toisi mukanaan. Mutta hän ei tahtonut
-kuullakaan mistään puhuttavan, vaan sanoi neuvottelijoille samaa,
-mitä oli kahta tuntia aikaisemmin lausunut Billotille.
-
-"Menkää tai käsken ampua teidät."
-
-Ja neuvottelijat läksivät.
-
-Tällä kertaa ryhtyi Launay hyökkäämään. Hän näytti tavattoman
-kiihtyneeltä. Ennenkuin lähetystö oli ehtinyt pihaltakaan poistua,
-visersi Saksin herttuan huilu jo yhden sävelmän. Kolme henkeä kaatui:
-yksi kuolleena, kaksi haavoittuneina.
-
-Nämä loukkaantuneet olivat ranskalainen kaartilainen ja yksi
-neuvottelijoista.
-
-Kun joukko näki haavoittuneena kannettavan tätä miestä, joka
-tehtävänsä vuoksi oli suojattu, yltyi se uudelleen.
-
-Gonchonin molemmat ajutantit palasivat hänen rinnalleen. Mutta
-kummallakin oli ollut aikaa käydä kotona vaihtamassa pukua. Toinen
-tosin asuikin lähellä Asehuonetta ja toinen Charonne kadun varrella.
-
-Hullin, joka ensin oli ollut Genevessä kelloseppänä ja sitten
-markiisi de Conflansin metsästyspalvelijana, oli nyt ottanut ylleen
-lakeijapukunsa, joka muistutti unkarilaisen upseerin univormua.
-
-Elie, joka oli kuningattaren rykmentin entinen upseeri, oli valinnut
-sen asunsa, joka herätti suurempaa luottamusta kansassa, tämä kun
-saattoi uskoa, että armeija oli sen mukana ja puolella.
-
-Ampuminen alkoi entistäänkin kiivaampana.
-
-Tänä hetkenä lähestyi Bastiljin majuri, herra de Losme, kuvernööriä.
-Hän oli urhoollinen ja kunnon sotilas, mutta hänessä oli säilynyt
-tavallista kansalaistakin, ja surukseen hän näki, mitä tapahtui ja
-vielä oli tapahtumassa.
-
-"Herra kuvernööri", sanoi hän, "meillä ei ole ruokavaroja,
-tiedättehän sen."
-
-"Kyllä tiedän", vastasi Launay.
-
-"Tiedätte myöskin, ettei meille ole annettu toimintaohjeita."
-
-"Anteeksi, herra de Losme, olen saanut toimintaohjeekseni pitää
-Bastiljia suljettuna; siksi olen saanut sen avaimet."
-
-"Avaimet ovat sekä ovien aukaisemista että sulkemista varten.
-Älkää aiheuttako täällä olevien sotilaitten surmaa, kun ette voi
-pelastaa linnaa. Antaisitte kansalle siten kaksi voittoa samana
-päivänä. Katsokaa noita surmaamiamme miehiä, kuinka he nostattavat
-uutta väkeä vastaamme. Aamulla oli viisisataa, kolme tuntia sitten
-oli kymmenentuhatta, huomenna heitä on satatuhatta. Kun kanuunamme
-vaikenevat ja niiden täytyy viimein vaieta, on heitä niin paljon,
-että he voivat hajoittaa Bastiljin paljain kourin."
-
-"Te ette haasta sotilaan tavoin, herra de Losme."
-
-"Puhun ranskalaisen tavoin. Sanon, että kun hänen majesteettinsa
-ei ole antanut meille mitään toimintaohjeita... sanon, että kun
-kauppiaiden esimies on tehnyt meille hyvin soveliaan tarjouksen,
-kehoittaen ottamaan sata porvarikaartilaista linnaan, te estääksenne
-kaikkea onnettomuutta voitte suostua herra de Flessellesin esitykseen."
-
-"Teidän mielestänne, herra de Losme, on Pariisin kaupunginvaltuusto
-siis sellainen mahti, jota meidän pitää totella?"
-
-"Niin kylläkin, nähdäkseni, kun hänen majesteettinsa varsinaista
-määräystä ei ole tullut."
-
-"No niin", virkkoi kuvernööri vetäen majurin erääseen pihan nurkkaan,
-"lukekaa tämä, herra de Losme."
-
-Ja hän ojensi kumppanilleen pienen paperiliuskan.
-
-Majuri luki:
-
-    'Kestäkää paikallanne. Huvitan pariisilaisia kokardeilla ja
-    lupauksilla. Ennen päivän loppua Bezenval lähettää teille apua.
-
-                                            _de Flesselles_.'
-
-"Millä tavalla olette tämän lapun saanut?" kysyi majuri.
-
-"Sen kirjeen ohella, jonka neuvottelijat toivat minulle. He
-luulivat antavansa minulle antautumiskehoituksen ja toivat
-puolustusmääräyksen."
-
-Majurin pää painui kumaraan.
-
-"Menkää paikallenne, herra majuri", sanoi de Launay, "älkääkä lähtekö
-sieltä ennen kuin toisin määrään."
-
-Majuri totteli. Kuvernööri taittoi tyynesti kirjeen kokoon, pisti
-sen taskuunsa, palasi kanuunamiestensä luo ja käski heidän tähdätä
-tarkoin. Kanuunamiehet tottelivat, niinkuin majuri de Losmekin oli
-alistunut.
-
-Mutta linnoituksen kohtalo oli ratkaistu. Mikään inhimillinen voima
-ei olisi voinut estää sen täyttymistä.
-
-Jokaiseen kanuunanlaukaukseen vastasi kansa: "Me tahdomme Bastiljin!"
-
-Ja äänien vaatiessa kädet toimivat.
-
-Innokkaimmin vaativien äänien ja tarmokkaimmin toimivien käsien
-joukossa oli Pitoun ja Billotin ääni ja kädet.
-
-Mutta kukin toimi oman luonteensa mukaan.
-
-Billot, joka oli urhea ja varma kuin verikoira, syöksyi ensimmäisen
-laukauksen kuullessaan eteenpäin välittämättä pyssyjen ja kanuunain
-ammuksista.
-
-Pitou, joka oli viisas ja varovainen kuin kettu, Pitou, jossa
-itsesuojelemisen vaisto oli kehittynyt kaikkein korkeimpaan
-määräänsä, käytti kaikki lahjansa nähdäkseen vaaran ja välttääkseen
-sitä.
-
-Hän tiesi, mistä linnan aukoista murhaavin tuli tuiski; hän erotti
-kanuunan huomaamattoman tärinän juuri ennen laukaisemista. Hän oli
-lopulta päässyt selville siitä, minä hetkenä vallituksella olevat
-ampujat aikoivat laukaista nostosillan läpi.
-
-Kun hänen silmänsä olivat täyttäneet tehtävänsä, tuli jäsenten vuoro
-pitää huolta ruumiista, johon ne kuuluivat.
-
-Olkapäät painuivat kokoon, rinta vetäytyi sisäänpäin, ruumiissa ei
-ollut sivuttain asetetun laudan leveyttä suurempaa pintaa luotien
-maaliksi.
-
-Tällaisina hetkinä ei Pitousta -- pyylevänpuoleisesta Pitousta, sillä
-laiha hän oli vain koiviltaan -- ollut jäljellä paljoa muuta kuin
-mittausopillinen viiva, jolla ei ole leveyttä eikä paksuutta.
-
-Hän oli etsinyt itselleen turvapaikan siitä käytävästä, joka johti
-ulomman nostosillan luota sisemmälle, saaden siten suojakseen
-jonkinmoisen pystysuoran rintavarustuksen, jonka muodostivat kivien
-ulkonemat. Muuan kivi suojasi hänen päätänsä, toinen vatsaa, kolmas
-polvia. Ja Pitou siunasi linnoittamistaitoa ja luontoa, jotka olivat
-niin mainiosti liittyneet yhteen tarjotakseen kiven suojaamaan
-jokaista ruumiin kohtaa, joihin sattunut vamma voisi tuottaa kuoleman.
-
-Nurkkauksestaan, johon hän oli kätkeytynyt kuin jänis pensaaseensa,
-hän toisinaan ampui tyydyttääkseen omaatuntoansa, sillä hänen
-edessään ei ollut muuta kuin kiviseinä ja muutamia hirrensaloja.
-Mutta tämä epäilemättä miellytti ukko Billotia, sillä isäntä huusi:
-
-"Ammuhan toki, laiskuri, ammuhan!"
-
-Hän vuorostaan huusi Billotille hillitäkseen hänen intoaan:
-
-"Älkää tuolla tavalla antautuko vaaraan!"
-
-Tai:
-
-"Olkaa varuillanne, isäntä, väistykää, kanuuna ampuu teitä kohden, --
-tuo tykin pakana on suunnattu teihin."
-
-Ja tuskin Pitou oli ennättänyt lausua nämä ennakkonäkemyksen sanat,
-kun kanuunan, muskottien tai pikkutykkien tuli tuiskahti siihen
-paikkaan.
-
-Kaikista näistä varoituksista huolimatta Billot teki suoranaisia
-voiman ja ketteryyden ihmeitä, mutta turhaan. Kun hän ei voinut
-vuodattaa vertansa, mikä ei suinkaan ollut hänen vikansa, tuhlasi hän
-hikeä suurina pisaroina.
-
-Senkin seitsemän kertaa Pitou tarttui hänen takkinsa liepeeseen ja
-painoi hänet maata vastaan juuri sinä hetkenä, jolloin kuulasade
-olisi hänet pyyhkäissyt pois.
-
-Mutta Billot nousi yhä uudelleen, ei ainoastaan entistä
-voimakkaampana kuten Antaios jättiläinen, vaan joku uusi aatoskin
-mielessään.
-
-Sellaisena mieleenjohtumana saattoi olla kulkea itse siltakaidetta
-pitkin hakkaamaan poikki hirret, joihin nostoketjut olivat
-kiinnitetyt, niinkuin hän jo aikaisemmin oli tehnyt.
-
-Silloin Pitou päästi oikean karjunnan pidättääkseen maanviljelijää,
-ja kun ei huomannut siitä olevan mitään apua, syöksähti hän
-piilopaikastaan ja voivotteli:
-
-"Herra Billot, rakas herra Billot, vaimonne jää leskeksi, jos saatte
-surmanne."
-
-Ja nähtiin, kuinka sveitsiläiset ampuma-aukiostaan laskivat
-kiväärinsä viistoon osatakseen tuohon uskalikkoon, joka koetti rikkoa
-heidän siltansa.
-
-Toisinaan Billot huusi kanuunaa avukseen särkemään sillan
-pohjalautoja, mutta silloin "huilu" alkoi soida, kanuunamiehet
-peräytyivät, ja Billot jäi yksinään hoitamaan kanuunaa, jolloin Pitou
-taaskin intoutui esille turvapaikastaan.
-
-"Herra Billot", huusi hän, "herra Billot, neiti Catherinen nimessä
-ajatelkaahan, että tyttärenne jää orvoksi, jos noin syöksytte surman
-suuhun."
-
-Ja Billot otti varteen tämän huomautuksen, joka tuntui hänestä
-pätevämmältä kuin edellinen.
-
-Lopulta maanviljelijän hedelmällinen mielikuvitus keksi viimeisen,
-keinon. Hän juoksi aukiolle päin huutaen: "Rattaat! Rattaat!"
-
-Pitou tuumi, että hyvä asia kävisi paremmaksi, kun sitä olisi kaksin
-verroin. Hän seurasi Billotia kiljuen: "Kahdet rattaat! Kahdet
-rattaat!"
-
-Heti tuotiin kymmenet rattaat.
-
-"Olkia ja kuivia heiniä!" huusi Billot.
-
-"Olkia ja kuivia heiniä!" kertasi Pitou.
-
-Ja heti kaksisataa miestä toi kukin kimpullisen näitä tarvikkeita.
-Toiset kantoivat paareilla kuivaa lantaa.
-
-Täytyi ilmoittaa, että kaikkea oli kymmenkertaisesti enemmän kuin
-tarvittiin. Tunnin päästä oli rehua niin paljon, että siitä olisi
-tullut Bastiljin korkuinen kasa.
-
-Billot tarttui oljilla lastattujen kärryjen aisoihin, mutta hän ei
-vetänyt kärryjä, vaan lykkäsi niitä eteenpäin.
-
-Pitou teki samoin tietämättä sen tarkoitusta ja arvellen vain, että
-viisainta oli matkia maanviljelijää.
-
-Elie ja Hullin arvasivat, mitä Billotilla oli mielessä. Kumpikin
-tarttui toisiin kärryihin ja lykkäsi ne pihaan.
-
-Tuskin he olivat päässeet portista sisään, kun luotituisku otti
-heidät vastaan. Vinkuen lensivät luodit olkiin, aisoihin tai kärryjen
-pyöriin. Mutta ainoakaan hyökkääjistä ei haavoittunut.
-
-Tuon yhteislaukauksen jälkeen riensi heti pari kolmesataa pyssymiestä
-kärryjen perässä ja käyttäen tätä suojamuuria hyväkseen pääsivät
-nostosillan lähettyville.
-
-Silloin Billot otti taskustaan tulukset ja koottuaan paperiin ruutia
-sytytti sen palamaan.
-
-Ruuti sytytti paperin, paperi sytytti oljet.
-
-Jokainen tarttui palavaan tukkoon, ja neljät kärryt leimahtivat
-yhtaikaa liekkeihin.
-
-Tulen sammuttamiseksi olisi linnasta pitänyt hyökätä ulos; mutta se
-olisi ollut antautumista varmaan kuolemaan.
-
-Roihu levisi siltapalkkeihin, iski niihin hampaansa ja kiemurteli
-eteenpäin puuristikkoja pitkin.
-
-Riemuhuuto kajahti pihalla, ja siihen yhtyi koko aukiolla tungeksiva
-joukko. Savun nähtiin nousevan tornien yläpuolelle. Jokainen arvasi,
-että jotakin piiritetyille kohtalokasta oli tapahtunut.
-
-Punaisiksi kuumenneet pidikeketjut irtausivatkin tukipylväistä. Silta
-romahti alas puoliksi särkyneenä, puoliksi palaneena, sauhuten ja
-kipinöiden.
-
-Ruiskumiehet riensivät paikalle kojeinensa. Kuvernööri käski ampua,
-mutta invalidit kieltäytyivät. Sveitsiläiset yksinään tottelivat.
-Mutta kun he eivät olleet tykkimiehiä, täytyi kanuunat jättää silleen.
-
-Mutta ranskalaiset kaartilaiset päinvastoin, nähdessään linnan
-kanuunain vaikenevan, asettivat omat tykkinsä riviin. Kolmas kuula
-murskasi ristikkoportin.
-
-Kuvernööri oli mennyt tornin huippukohdalle katsomaan, saapuivatko
-luvatut apujoukot, kun hän äkkiä huomasi sauhun ympärillään. Silloin
-hän oli kiiruhtanut alas ja antanut tykkimiehille ampumiskäskyn.
-
-Invalidien kieltäytyminen vimmastutti häntä, ja kun sitten
-ristikkoportti särkyi, käsitti hän kaiken olevan hukassa.
-
-Launay tunsi olevansa vihattu. Hän ymmärsi, että hänellä ei nyt
-ollut mitään pelastusta. Ja koko taistelun aikana hän oli ajatellut
-sitä mahdollisuutta, että hänen olisi haudattava itsensä Bastiljin
-raunioihin.
-
-Huomatessaan kaiken puolustautumisen turhaksi hän sieppasi sytyttimen
-eräältä tykkimieheltä ja syöksyi kellaria kohti, missä ampumatarpeet
-olivat.
-
-"Ruuti!" huusi parikymmentä ääntä kauhuissaan yhtaikaa; "ruuti,
-ruuti!"
-
-Palava sytytin oli nähty kuvernöörin kädessä. Jokainen aavisti
-hänen aikeensa. Kaksi sotilasta riensi hänen järjestään ja ojensi
-pistimensä häntä kohden juuri kun hän sai oven avatuksi. "Te voitte
-minut surmata", sanoi Launay, "mutta te ette ennätä tehdä sitä niin
-pian, etten ehtisi heittää sytytintä keskelle ruutitynnyreitä, ja
-silloin te kaikki, sekä piirittäjät että piiritetyt, lennätte ilmaan."
-
-Sotilaat pidättyivät. Pistimet tähtäsivät Launayn rintaan, mutta hän
-yhä vielä komensi, sillä, tunsihan jokainen, että kaikkein henki oli
-hänen käsissään. Tuo teko oli naulinnut kaikki hievahtamattomiksi.
-Piirittäjät havaitsivat jotakin erikoista tapahtuvan. He tähystivät
-pihan perälle ja näkivät kuvernöörin uhkaavan ja uhattuna.
-
-"Kuulkaahan minua", sanoi Launay, "niin totta kuin teidän kaikkien
-henki on vallassani, minä sytytän ruudin, jos ainoakaan tunkeutuu
-tähän pihaan."
-
-Ne, jotka kuulivat nämä sanat, olivat tuntevinaan maan jo tärisevän
-jalkainsa alla.
-
-"Mitä tahdotte? Mitä vaaditte?" huusi monta ääntä kauhuissaan.
-
-"Vaadin antautumista, kunniallista antautumista." Hyökkääjät
-eivät välittäneet Launayn sanoista. He eivät uskoneet sellaista
-epätoivoista tekoa mahdolliseksi; he tahtoivat tulla pihaan. Billot
-johti heitä. Äkkiähän vapisevana kalpeni. Hän oli muistanut tohtori
-Gilbertin.
-
-Niin kauan kuin Billot ajatteli vain itseään, vähät hän siitä, jos
-Bastilji räjähtikin ilmaan ja hän sen mukana. Mutta tohtori Gilbertin
-täytyi kaikin mokomin saada elää.
-
-"Seis!" huusi Billot syöksyen Elietä ja Hullinia vastaan, "seis,
-vankien nimessä!"
-
-Ja nämät miehet, jotka eivät pelänneet oman henkensä puolesta,
-peräytyivät vaaleten.
-
-"Mitä tahdotte?" kysyivät he nyt vuorostaan samoin kuin linnaväki
-aikaisemmin oli kysynyt kuvernööriltä.
-
-"Tahdon, että kaikki vetäytyvät pois", vastasi Launay.
-
-"En suostu mihinkään ehdotukseen niin kauan kuin yksikään vieras on
-Bastiljin alueella."
-
-"Mutta etteköhän käytä sitä aikaa pannaksenne kaikki jälleen
-kuntoon?" kysyi Billot.
-
-"Ellei antautumista hyväksytä, niin tapaatte kaikki ennallaan. Menkää
-te tuolle portille, minä jään tälle."
-
-"Annatteko meille sananne?"
-
-"Aatelismiehen sanan!"
-
-Muutamat pudistivat päätänsä.
-
-"Aatelismiehen sanan!" lausui Launay uudelleen. "Epäileekö täällä
-joku aatelismiestä, kun hän kerran on antanut sanansa?"
-
-"Ei, ei, ei kukaan!" huusi viisisataa ääntä.
-
-"Antakaa minulle paperia, kynä ja mustetta."
-
-Kuvernöörin määräys täytettiin heti.
-
-"Hyvä on!" sanoi Launay.
-
-Sitten hän kääntyi hyökkääjien puoleen.
-
-"Ja nyt te saatte vetäytyä pois."
-
-Billot, Elie ja Hullin näyttivät esimerkkiä ja poistuivat
-ensimmäisinä. Kaikki muut seurasivat heitä.
-
-Launay laski sytyttimen syrjään ja alkoi polveaan vasten kirjoittaa
-antautumisehtoja.
-
-Invalidit ja sveitsiläiset, jotka käsittivät pelastuksensa nyt olevan
-kysymyksessä, seisoivat ääneti ja jonkinmoisen kunnioittavan kauhun
-vallassa.
-
-Launay kääntyi, ennenkuin alkoi kirjoittaa. Pihat olivat tyhjinä.
-
-Vähän ajan päästä torilla tiedettiin, mitä linnan sisäpuolella
-tapahtui.
-
-Niinkuin Majuri de Losme oli sanonut, nousi kansa kuin maasta:
-Bastiljin ympärillä oli jo satatuhatta miestä. Siellä ei enää ollut
-ainoastaan työmiehiä, vaan kaikkia kansalaisia, eikä enää vain
-miehiä, vaan lapsia ja vanhuksiakin. Ja kaikilla oli ase, kaikki
-huusivat.
-
-Siellä täällä, ryhmien ympäröimänä, oli hajatukkainen huitova nainen,
-joka epätoivoisin liikkein kirosi kivijättiläistä.
-
-Ne olivat äitejä, joiden lapsen Bastilji oli surmannut, vaimoja,
-joilta Bastilji oli niellyt puolison.
-
-Mutta tuokion aikaan ei Bastiljista ollut kuulunut laukauksia, ei
-näkynyt sauhua, ei liekkiä. Bastilji oli sammunut. Bastilji oli vaiti
-kuin hauta.
-
-Turhaa olisi ollut laskea, kuinka paljon luodinjälkiä oli sen
-muureissa. Jokainen oli tahtonut ampua tätä hirviötä, tätä tyrannien
-näkyväistä tunnusmerkkiä.
-
-Kun siis kuultiin, että peloittava Bastilji aikoi antautua, että sen
-kuvernööri oli luvannut luovuttaa linnan, ei kukaan ottanut sitä
-uskoakseen.
-
-Kaikkien epäillessä, kun vielä ei uskallettu iloita, kun hiljaisina
-odoteltiin, ojennettiin pistimen nenässä eräästä ampuma-aukosta kirje.
-
-Mutta kirjeen ja parittajien välissä oli Bastiljin vallihauta
-leveänä, syvänä, täynnä vettä.
-
-Billot pyysi lankkua. Kolmea koeteltiin, mutta ne olivat liian
-lyhyitä; vasta neljäs ulottui vallihaudan toiselle partaalle asti.
-
-Billot asetti sen parhaimmiten ja arkailematta uskaltausi tälle
-huojuvalle sillalle.
-
-Kaikki olivat ääneti, kaikkien silmät suuntautuivat tähän mieheen,
-kun hän näköjään häilyi vallihaudan yläpuolella, jonka vesi muistutti
-Tuonelan virtaa. Pitou istahti vapisten vallihaudan reunalle ja kätki
-päänsä polvien väliin. Hänen miehuutensa petti, hän itki.
-
-Äkkiä, juuri kun Billot oli kulkenut kaksi kolmannesta matkasta,
-lankku horjahti, Billot levitti kätensä, kaatui ja katosi
-vallihautaan.
-
-Pitou karjaisi ja syöksyi hänen jäljestään niinkuin vahtikoira seuraa
-herraansa.
-
-Silloin toinen mies lähestyi lankkua, jolta Billot oli pudonnut.
-Epäröimättä hänkin lähti astumaan samaa tietä. Hän oli Stanislas
-Maillard, Châteletin vahtimestari.
-
-Tultuaan sille kohtaa, missä Billot ja Pitou rämpivät kaislikossa,
-katsoi hän hetkisen alapuolelleen ja nähdessään heidän turvallisesti
-pääsevän rannalle jatkoi tyynesti matkaansa.
-
-Puolen minuutin päästä hän oli vallihaudan toisella partaalla ja piti
-hänelle ojennettua kirjettä miekan kärjessä.
-
-Sitten hän yhtä rauhallisesti, yhtä varmasti asteli takaisin samaa
-tietä, jota oli mennytkin.
-
-Mutta sinä hetkenä, jolloin kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen
-lukemaan, tuiskahti linnan torninharjoilta kuulasade, ja samalla
-kuului kamala räjähdys.
-
-Yksi ainoa huuto, mutta sellainen huuto, joka ilmaisee kansan
-kostonvimmaa, kaikui kaikkien povesta.
-
-"Ei saa luottaa tyranneihin!" kiljaisi Gonchon.
-
-Ja välittämättä enää antautumisesta, pelkäämättä enää ruutia,
-muistamatta itseään, muistamatta vankeja, uneksimatta, toivomatta,
-pyytämättä mitään muuta kuin kostoa kansa ryntäsi linnan pihoihin, ei
-enää sadottain, vaan tuhansittain.
-
-Kansaa ei enää estänyt pihoihin tulvimasta muskettien tuli, vaan
-porttien ahtaus.
-
-Tuon laukauksen kuullessaan molemmat sotilaat, jotka eivät olleet
-lähteneet Launayn luota, heittäytyivät hänen kimppuunsa; kolmas
-sieppasi sytyttimen ja tallasi sen sammuksiin. Launay tarttui
-miekkaan, joka oli kätkettynä hänen keppiinsä, ja aikoi sillä
-lävistää rintansa; mutta ase taitettiin hänen käsissään.
-
-Hän ymmärsi silloin, ettei hän voinut mitään muuta tehdä kuin
-odottaa: hän odotti.
-
-Kansa riensi eteenpäin, linnanväki avasi sille sylinsä ja Bastilji
-vallattiin väkirynnäköllä, sen antautumatta.
-
-Sadan vuoden aikana ei Bastiljiin ollut suljettuna ainoastaan
-kuollutta ainesta, vaan ajatus. Ajatus oli räjäyttänyt Bastiljin, ja
-kansa oli astunut sisään aukosta.
-
-Mitä tulee siihen ampumiseen, joka tapahtui keskellä hiljaisuutta,
-aselevon aikana, odottamattomaan, epäviisaaseen, kuolettavaan
-hyökkäykseen, niin ei ole koskaan saatu selville, kuka sen määräsi ja
-pani toimeen.
-
-On hetkiä, jolloin kokonaisen kansakunnan tulevaisuus on pantu
-kohtalon varaan. Toinen vaakalauta painuu. Jokainen luulee jo
-päämäärän saavutetuksi. Äkkiä näkymätön käsi pudottaa toiseen
-vaakalautaan joko tikarin tai pistoolinluodin. Silloin kaikki vaihtuu
-eikä enää kuulu muuta kuin yksi ainoa huuto: Voi voitettuja!
-
-
-
-
-XVIII
-
-TOHTORI GILBERT
-
-
-Kansan hyökätessä sekä ilosta että kiukusta karjuen Bastiljin
-pihoihin, rämpi kaksi miestä vallihaudan haisevassa vedessä.
-
-Pitou tuki Billotia. Häneen ei ollut mikään luoti osunut; hän
-ei ollut saanut vammaa, mutta putoaminen oli kuitenkin hiukan
-pökerryttänyt kunnon vuokratilallista.
-
-Heille heitettiin köysiä ja ojennettiin seipäitä.
-
-Pitou sai kiinni seipäästä, Billot köydestä. Viiden minuutin päästä
-heitä kannettiin riemukulussa ja syleiltiin, niin ryvettyneitä kuin
-olivatkin.
-
-Joku antoi Billotille viinaryypyn, toinen syötti Pitoulle makkaraa ja
-viiniä. Kolmas suki heitä ja vei päivänpaisteeseen.
-
-Äkkiä välähti Billotin aivoissa muuan ajatus tai oikeammin muisto.
-Hän riistäytyi hoivaavilta ihmisiltä ja syöksähti Bastiljia kohti.
-
-"Vankien luo", huusi hän juostessaan; "vankien luo!"
-
-"Niin, vankien luo!" säesti Pitou juosten maanviljelijän jäljessä.
-
-Kansa, joka siihen asti oli ajatellut vain pyöveleitä, vavahti
-ajatellessaan niiden uhreja.
-
-Kaikki kiljuivat yhtaikaa: "Niin, niin, vangit!"
-
-Ja uusi hyökkääjien virta mursi esteet ja näytti leventävän
-linnoituksen seiniä vapauttaakseen vangitut.
-
-Silloin Billot ja Pitou saivat nähdä kamalan näyn. Raivoisa, hurja,
-vimmainen kansa oli syöksynyt pihaan. He olivat repineet ensimmäisen
-tielleen osuneen sotilaan kappaleiksi.
-
-Gonchon salli sen tapahtua. Ehkä hän ajatteli, että kansan viha
-on kuin tulviva virta, joka saa enemmän vahinkoa aikaan, jos sen
-vuolautta koettaa estää, kuin jos sen antaa rauhassa kiitää eteenpäin.
-
-Elie ja Hullin sitävastoin olivat kiirehtineet estämään teurastusta.
-He rukoilivat, pyytelivät, sanoivat -- mikä jalo valhe! --
-luvanneensa vapauden piiritetyille.
-
-Billotin ja Pitoun saapuminen vahvisti heidän välitystyötänsä.
-
-Billotin puolesta kostettiin, Billot olikin elossa. Billot ei ollut
-edes haavoittunutkaan. Lankku oli keikahtanut hänen jalkojensa alla,
-siinä kaikki. Hän oli saanut mutakylvyn; muuta ei hänelle ollut
-tapahtunut.
-
-Erikoisesti etsittiin sveitsiläisiä, mutta he olivat ennättäneet
-ottaa ylleen harmaat nutut, ja heitä luultiin palvelijoiksi tai
-vangeiksi. Kivillä heitteli kansa rikki kellon vanginkuvat. Kansa
-syöksyi torneihin syytääkseen herjauksia kanuunoille, jotka sille
-olivat tuottaneet kuolemaa. Kansa tarttui kiviin ja repi sormensa
-verille koettaessaan kiskoa niitä irti.
-
-Kun nähtiin ensimmäisten voittajien ilmestyvän tornin harjoille,
-päästivät kaikki torilla olevat satatuhatta henkeä mahtavan
-huudonpauhun. Tämä huuto kohosi Pariisin yli ja kiiti kautta Ranskan
-kuin vahvasiipinen lintu:
-
-Bastilji on valloitettu!
-
-Sen viestin kuullessaan sydämet sulivat, silmät kostuivat, sylit
-avautuivat. Ei enää ollut eri puolueita, ei toisilleen vihamielisiä
-yhteiskuntaluokkia; kaikki pariisilaiset ymmärsivät olevansa veljiä,
-kaikki ihmiset tajusivat olevansa vapaita. Miljoona ihmistä syleili
-toisiaan.
-
-Billot ja Pitou olivat tulleet toisten jäljestä ja toisten edellä. He
-eivät tahtoneet osuuttaan voitonriemusta, vaan vankien vapauttamista.
-
-Mennessään hallintopihan kautta he sivuuttivat harmaapukuisen miehen,
-joka seisoi tyynenä nojautuen kultanuppiseen keppiin. Tämä mies oli
-kuvernööri. Hän odotti, että hänen ystävänsä hänet pelastaisivat tai
-viholliset iskisivät häneen.
-
-Nähdessään de Launayn Billot tunsi hänet oitis ja astui suoraan häntä
-kohden. Kuvernöörikin muisti hänet. Hän laski käsivartensa rinnalleen
-ristiin ja katsoi tulijaan kuin aikoen sanoa:
-
-"Te siis iskette minuun ensimmäiseksi."
-
-Billot ymmärsi ja pysähtyi.
-
-"Jos puhun hänelle", tuumi hän, "niin toiset tuntevat hänet, ja hän
-on kuoleman oma."
-
-Mutta miten hän muulla tavoin voisi löytää tohtori Gilbertin keskellä
-tätä sekamelskaa? Miten hän riistäisi Bastiljilta salaisuuden, joka
-oli suljettu sen pimentoihin?
-
-Tämän arkailemisen, tämän sankarillisen epäröimisen Launay puolestaan
-käsitti.
-
-"Mitä tahdotte?" kysyi hän puoliääneen Billotilta.
-
-"En mitään", vastasi Billot osoittaen hänelle sormellaan porttia,
-ilmaistakseen siten, että pako oli vielä mahdollinen, "en mitään.
-Kyllä minä löydän tohtori Gilbertin."
-
-"Kolmas Bertaudière", vastasi Launay säveällä, melkein heltyneellä
-äänellä ja jäi paikalleen.
-
-Äkkiä Billotin takana joku lausui nämä sanat:
-
-"Kas, tuossa on kuvernööri!"
-
-Tämä ääni oli tyyni, ikäänkuin ei kuuluisi tähän maailmaan, ja
-kuitenkin tunsi, että jokainen hänen sanansa oli terävä tikari, joka
-oli suunnattu Launayn rintaa kohden. Se ääni oli Gonchonin.
-
-Kuullessaan nuo sanat kuin hälytyskellona kaikki kostonvimman
-huumaamat miehet vavahtivat, katsoivat leimuavin silmin, näkivät
-Launayn ja ryntäsivät häntä kohti.
-
-"Pelastakaa hänet", sanoi Billot mennessään Elien ja Hullinin ohitse,
-"muutoin hän on hukassa."
-
-"Auttakaa minua", vastasivat molemmat miehet.
-
-"Minun täytyy jäädä tänne, minunkin on pelastettava eräs mies."
-
-Silmänräpäyksessä olivat raivoisat kädet tarttuneet Launayhin; ne
-nostivat hänet maasta, laahasivat hänet mukanaan, veivät pois.
-
-"Seis! Olemme luvanneet säästää hänen henkensä."
-
-Se ei ollut totta. Mutta tämä ylevä valhe puhkesi yhtaikaa kahdesta
-jalomielisestä sydämestä.
-
-Silmänräpäyksessä de Launay, Elien ja Hullinin seuraamana,
-katosi Bastiljin portista huutojen kaikuessa: "Kaupungintalolle!
-Kaupungintalolle!"
-
-Muutamien mielestä oli elävä Launay parempi saalis kuin valloitettu,
-mutta hengetön Bastilji.
-
-Omituista oli katsella tätä synkkää ja hiljaista rakennusta, jossa
-neljän vuosisadan aikana oli liikkunut vain sotilaita, vartijoita ja
-synkkä kuvernööri. Nyt se oli joutunut kansan saaliiksi, ja se juoksi
-sen käytävissä, tungeksi portaissa, kuhisi kuin kärpäsparvi ja täytti
-kivirakennuksen melulla ja pauhinalla.
-
-Billot seurasi hetkisen katseillaan Launayta, jota ei enää talutettu,
-vaan puolittain kannettiin, niin että hän näköjään häilyi väkijoukon
-yläpuolella.
-
-Mutta tuossa tuokiossa hän katosi. Billot huokasi, katseli
-ympärilleen, huomasi Pitoun ja riensi erästä tornia kohden huutaen:
-
-"Kolmas Bertaudière."
-
-Vapiseva vanginvartija osui hänen tielleen.
-
-"Missä on kolmas Bertaudière?" kysyi Billot.
-
-"Täällä", vastasi vartija, "mutta minulla ei enää ole avaimia."
-
-"Missä ne ovat?"
-
-"Ne vietiin minulta."
-
-"Kansalainen, lainaahan minulle kirveesi", sanoi Billot eräälle
-esikaupunkilaiselle.
-
-"Minä lahjoitan sen sinulle", vastasi tämä. "Enhän enää sitä
-tarvitse, kun Bastilji on valloitettu."
-
-Billot tarttui kirveeseen ja riensi erääseen käytävään vanginvartijan
-ohjaamana.
-
-Vartija pysähtyi erään oven eteen.
-
-"Onko tämä kolmas Bertaudière?" kysyi Billot.
-
-"On. Se on tämä."
-
-"Onko siellä olevan vangin nimi tohtori Gilbert."
-
-"En tiedä."
-
-"Joka tuotiin tänne vasta viisi kuusi päivää sitten?"
-
-"En minä tiedä."
-
-"Siis otan siitä selon", sanoi Billot.
-
-Ja hän alkoi voimakkaasti kirveellään iskeä oveen.
-
-Se oli tamminen, mutta maanviljelijän tanakasti jymäytellessä
-alkoivat pirstaleet lennellä.
-
-Vähän ajan päästä voi nähdä vankityrmään.
-
-Billot pani silmänsä aukon kohdalle. Aukosta hän koetti nähdä
-kammioon.
-
-Tornin ristikkoikkunasta tulevassa heikossa päivänkajossa hän näki
-miehen, joka seisoi hiukan taaksepäin taivuttautuneena, kädessä
-vuoteestaan ottamansa poikkilauta, puolustusasennossa.
-
-Tämä mies näytti olevan valmiina lyömään ensimmäisen tulijan
-kuoliaaksi. Vaikka hänellä oli pitkä parta, kalpeat kasvot ja
-lyhyeksi keritty tukka, tunsi Billot hänet kuitenkin. Hän oli tohtori
-Gilbert.
-
-"Tohtori! Tohtori!" huusi Billot; "tekö se olette?"
-
-"Kuka minua huutaa?" kysyi vanki.
-
-"Minä, minä, Billot, ystävänne."
-
-"Tekö, Billot."
-
-"Niin, niin, hän, hän, me, me!" huusi parikymmentä miestä, jotka
-olivat seisahtuneet porrassillakkeelle nähdessään Billotin iskevän
-kirveellä oveen.
-
-"Ketkä te?"
-
-"Me, Bastiljin valloittajat! Bastilji on valloitettu, te olette
-vapaa!"
-
-"Bastilji valloitettu! Minä olen vapaa!" huudahti tohtori. Ja pistäen
-molemmat kätensä aukosta hän ravisti niin rajusti ovea, että saranat
-ja lukko näyttivät irtaantuvan ja tammilauta, johon Billot oli
-iskenyt, rysähti, erkani ja jäi vangin käsiin.
-
-"Odottakaa, odottakaa", sanoi Billot, joka käsitti, että vaikka vanki
-olikin tämän jaksanut tehdä kootessaan kaikki voimansa, niin hän
-toisella ponnistuksella kokonaan uupuisi; "odottakaa."
-
-Ja hän alkoi entistä tuimemmin jyskäytellä.
-
-Oven yhä suurenevasta aukosta näki vangin, joka kalpeana kuin haamu
-oli vaipunut rahille istumaan, voimatta kohottaa eteensä maahan
-vaipunutta lautaa, kuin Simson, joka oli turhaan yrittänyt järkyttää
-Bastiljia.
-
-"Billot! Billot!" sopersi hän.
-
-"Niin, niin, ja minäkin, Pitou, herra tohtori. Muistattehan Pitoun,
-jonka jätitte täti Angéliquen huostaan, Pitoun, joka saapuu
-vapauttamaan teidät."
-
-"Mutta enhän voi päästä tuosta raosta!" huusi tohtori.
-
-"Ette, ette!" huusivat kaikki! "Odottakaa!"
-
-Kaikki läsnäolevat ponnistivat voimansa, toiset työnsivät rautatangon
-muurin ja oven väliin, toiset käyttivät rautaa vivun tavoin lukon
-kohdalla, toiset taas lykkäsivät hartiavoimalla ja käsillään, jolloin
-tammi rusahti, muuri särkyi ja kaikki yhdessä ryntäsivät virran
-tavoin vankilan sisään.
-
-Gilbert tunsi Billotin ja Pitoun syleilevän häntä.
-
-Gilbert, pieni talonpoika Taverneyn linnasta, Gilbert, jonka
-jätimme vertavuotavana luolaan Azorein saarelle ["Neiti de
-Taverney"-romaanin lopussa. Vrt. 20. luvun muistutusta. -- _Suom._],
-oli nyt kolmenkymmenenneljän tai -viiden ikäinen. Kasvojen väri
-oli kalpea, olematta sairaloinen, tukka oli musta, katse terävä ja
-voimakas; se ei milloinkaan harhaillut hajamielisenä, ei haaveillen
-kääntynyt taivasta kohden; kun se kiintyi johonkin esineeseen,
-joka oli herättänyt sen huomiota, oli se täynnä ajatusta, ja
-silmät kävivät vain tummemmiksi ja syvemmiksi. Nenä oli suora
-ja liittyi suorassa linjassa otsaan. Suun ilme oli halveksiva,
-ja kun hän kohotti huultansa, näkyivät hänen hampaansa hohtavan
-valkoisina. Tavallisissa oloissa oli hänen pukunsa yksinkertainen ja
-arvokas, niinkuin kveekareilla, mutta tämä yksinkertaisuus tuntui
-korkeimmalta hienoudelta suuren siisteytensä vuoksi. Hän oli hiukan
-yli keskipituuden ja varreltaan sopusuhtainen. Mitä hänen voimiinsa
-tulee, niin olemmehan nähneet, kuinka pitkälle ne saattoivat
-mennä, kun hän joutui kiihtymisen valtaan, joko innostuksesta tai
-suuttumuksesta.
-
-Vaikka hän oli ollut vankilassa viisi tai kuusi päivää, oli hän
-pitänyt ulkoasustaan samaa huolta kuin muulloinkin. Parta, joka
-vankilassa oli kasvanut, tehosti vain ihon kalpeutta, ja se yksinään
-osoitti puuttuvaa huolehtimista ulkomuodosta, mutta tämä ei suinkaan
-johtunut vangin omasta tahdosta, vaan siitä, että hän ei pyytäessään
-ollut saanut partaveistä tai tilaisuutta parturin kutsumiseen.
-
-Syleiltyään Billotia ja Pitouta hän kääntyi tyrmässään olevan joukon
-puoleen. Näytti siltä kuin lyhyt hetki olisi riittänyt kokoamaan
-kaikki hänen henkiset voimansa.
-
-"Ennustamani päivä on koittanut!" lausui hän. "Kiitos teille,
-ystäväni, kiitos ikuiselle voimalle, joka valvoo kansojen vapauden
-puolesta!"
-
-Hän ojensi molemmat kätensä joukolle, joka hänen ylpeästä katseestaan
-ja äänensä arvokkuudesta arvasi olevansa tekemisissä tavallista
-etevämmän henkilön kanssa ja tuskin uskalsi tarttua hänen käteensä.
-
-Tyrmästä lähtiessään hän käveli nojautuen Billotin olkapäähän Pitoun
-ja vapauttajiensa seuratessa.
-
-Ensi hetkessä Gilbert oli antanut tunnustuksen ystävyydelle ja
-kiitollisuudelle; heti sen jälkeen ilmeni erotus, joka oli olemassa
-oppineen tohtorin ja oppimattoman maanviljelijän, sävyisän Pitoun ja
-vapauttamaan tulleen joukon välillä.
-
-Ulko-ovelle tultuaan Gilbert pysähtyi päivänvalon edessä, joka
-osui häneen. Hän seisahtui, pani kätensä rinnalleen ristiin ja loi
-katseensa taivasta kohden.
-
-"Terve sinulle, kaunis vapaus!" sanoi hän. "Olen nähnyt sinun
-syntyvän toisessa maanosassa, ja me olemme vanhoja tuttuja. Terve
-sinulle, kaunis vapaus!"
-
-Ja tohtorin hymyily ilmaisi, etteivät vapaudestaan huumaantuneen
-kansan huudot olleet hänelle vieraita.
-
-Sitten hän hetkisen kokosi ajatuksiaan.
-
-"Billot", sanoi hän, "kansa on siis voittanut hirmuvallan?"
-
-"Niin on."
-
-"Ja te olette saapunut taistelemaan?"
-
-"Vapauttamaan teidät."
-
-"Tiesitte siis minun olevan vankilassa?"
-
-"Poikanne ilmoitti sen minulle tänä aamuna."
-
-"Sebastien-parka! Oletteko hänet tavannut?"
-
-"Olen kyllä."
-
-"Ja hän pysyi rauhallisena koulussaan?"
-
-"Jätin hänet tappelemaan neljää hoitajaa vastaan."
-
-"Onko hän sairas? Houraileeko hän?"
-
-"Hän tahtoi tulla taistelemaan meidän kanssamme."
-
-"Niinkö!" sanoi tohtori.
-
-Ja riemun hymy väikkyi hänen huulillaan.
-
-"Te siis sanoitte..." lausui hän kääntyen kysyvänä Billotin puoleen.
-
-"Minä sanoin, että koska tohtori Gilbert on Bastiljissa, niin
-valloittakaamme Bastilji. Nyt Bastilji on valloitettu. Mutta siinä ei
-vielä ole kaikki."
-
-"Mitä vielä?" kysyi tohtori.
-
-"Lipas on varastettu."
-
-"Lipas, jonka uskoin huostaanne?"
-
-"Niin."
-
-"Ja kuka sen varasti?"
-
-"Mustapukuiset miehet, jotka tunkeutuivat taloon sillä tekosyyllä,
-että he etsivät kirjaanne. He vangitsivat minut, sulkivat
-varastohuoneeseen, tarkastivat koko talon, löysivät lippaan ja veivät
-sen mukanaan."
-
-"Minä päivänä?"
-
-"Eilen."
-
-"Ohoo! Vangitsemiseni sattui omituisella tavalla tämän varkauden
-kanssa yhteen. Sama henkilö, joka toimitti minut vankilaan, on
-myös anastanut lippaan. Kun saan tietää, kuka on pannut toimeen
-vangitsemisen, tiedän myös, kuka varas on. -- Missä on arkisto?"
-kysyi Gilbert kääntyen vanginvartijan puoleen.
-
-"Hallituspihan varrella", vastasi tämä.
-
-"Menkäämme siis arkistoon, ystävät, arkistoon!" huusi tohtori.
-
-"Sallikaa minun tulla seurassanne", sanoi vanginvartija pysäyttäen
-hänet; "sallikaa minun tulla matkaanne tai puhukaa näille kunnon
-miehille minun puolestani, jotta mikään onnettomuus ei kohtaisi
-minua."
-
-"Olkoon niin", sanoi Gilbert.
-
-Sitten hän kääntyi joukon puoleen, joka ympäröi häntä uteliaana ja
-kunnioittavana.
-
-"Ystävät", sanoi hän, "uskon tämän miehen huostaanne. Hän täytti
-velvollisuutensa avatessaan ja sulkiessaan ovia, mutta hän oli hyvä
-vangeille. Hänelle ei saa tehdä mitään pahaa."
-
-"Ei, ei", huudettiin joka taholta. "Ei hänen tarvitse mitään pelätä,
-ei mitään säikkyä, tulkoon vain kerallamme."
-
-"Meillä ei ole aikaa heittää hetkeäkään hukkaan", huudahti Gilbert,
-"rientäkäämme arkistoon!"
-
-Ja hän riensi hallituspihaa kohden, vieden mukanaan joukon, jonka
-etunenässä Billot ja Pitou yhä astelivat.
-
-
-
-
-XIX
-
-KOLMIO
-
-
-Arkiston oven edessä paloi suuri rovio papereita.
-
-Pahaksi onneksi oli joukon ensimmäisenä huolena voiton saatuaan
-hävitys. Se oli hyökännyt Bastiljin arkistoon.
-
-Tämä oli suuri sali, jossa oli luetteloita ja kirjelmiä. Sinne oli
-koottu kaikkien sadan vuoden aikana Bastiljiin tuotujen vankien
-syytöspaperit ja henkilötiedot.
-
-Kansa repi raivoissaan näitä papereita: se kai kuvitteli tällä
-tuhoamisella päästävänsä kaikki vangit vapaiksi.
-
-Gilbert astui sisään Pitoun seuraamana. Hän tutki heti hyllyillä
-olevia luetteloja. Kuluvan vuoden luettelo oli poissa.
-
-Tohtori, joka muuten oli tyyni ja rauhallinen mies, polki kiivaana
-jalkaansa.
-
-Tänä hetkenä Pitou huomasi erään pojan, jommoisia aina esiintyy
-suurten joukkojen voitonhetkinä, kantavan päänsä päällä samalla
-tavalla sidottua kirjaa kuin ne, joita tohtori selaili, ja rientävän
-roviota kohden.
-
-Hän juoksi pojan jäljestä ja oli pitkillä säärillään piankin saanut
-hänet kiinni.
-
-Se oli vuoden 1789 luettelo.
-
-Neuvottelua ei kestänyt kauan. Pitou mainitsi olevansa valloittajia
-ja selitti, mitä varten muuan vanki halusi tämän luettelon, jonka
-poika luovutti hänelle lohduttaen itseään sanomalla:
-
-"Samapa tuo! Minä poltan jonkun toisen."
-
-Pitou avasi luettelon, etsi, selaili, luki ja löysi viimeiseltä
-sivulta nämä sanat:
-
-"Tänään, heinäkuun 9 päivänä 1789 tuotiin herra G., filosofi ja hyvin
-vaarallinen kirjailija. Suljettava täydellisesti salatuksi."
-
-Hän vei luettelon tohtorille.
-
-"Kas tässä, tätä kai te etsitte, herra tohtori?"
-
-"Juuri tätä!" huudahti tohtori tarttuen luetteloon. Hän luki äsken
-mainitsemamme sanat.
-
-"Ja nyt katsokaamme, mistä vangitsemiskäsky on tullut."
-
-Ja hän etsi reunakirjoitusta.
-
-"Necker!" huudahti hän; "minut on vangittu ministerin
-allekirjoittaman käskyn mukaan, ystäväni määräyksestä! Tässä piilee
-varmasti jotakin."
-
-"Onko Necker ystäviänne?" kysyi joukko kunnioittavasti, sillä
-muistammehan, millainen vaikutus tällä nimellä oli kansaan.
-
-"On, on, ystäväni, sen väitän", sanoi tohtori, "ja olen varma siitä,
-että Necker ei tiennyt minun olevan vankilassa. Mutta minä menen
-häntä tapaamaan, ja..."
-
-"Tapaamaanko? Minne?" kysyi Billot.
-
-"Versaillesiin tietysti."
-
-"Herra Necker ei ole Versaillesissa, hän on maanpaossa."
-
-"Missä?"
-
-"Brysselissä."
-
-"Mutta hänen tyttärensä?"
-
-"Hänestä en tiedä", vastasi Billot.
-
-"Tytär asuu maalla Saint-Ouenissa", vastasi muuan ääni joukosta.
-
-"Kiitos", sanoi Gilbert tietämättäkään, ketä hän kiitti.
-
-Sitten hän kääntyi polttajien puoleen.
-
-"Ystävät", lausui hän, "historian nimessä, joka tästä arkistosta
-löytää tyrannien tuomion, riittää jo tämä hävitys. Tuhotkaa Bastilji
-perustuksiaan myöten, jotta siitä ei jää jälkeäkään, ei merkkiäkään,
-mutta pitäkää arvossa papereita, pitäkää arvossa luetteloja, sillä
-niissä on tulevaisuuden valaistus."
-
-Kuultuaan nämä lauseet kansa älysi heti asian laadun.
-
-"Tohtori on oikeassa", huusi sata ääntä. "Ei saa hävittää!
-Kaupungintaloon kaikki paperit!"
-
-Muuan palokuntalainen, joka viiden kuuden toverinsa kanssa oli
-pumpun kera tullut pihaan, johdatti suihkun rovioon, joka samoin
-kuin Aleksandrian rovio oli hävittämäisillään maailman arkiston, ja
-sammutti sen.
-
-"Ja kenen toimesta teidät on vangittu?" kysyi Billot.
-
-"Juuri sitä etsin, juuri sitä en tiedä. Nimen kohta on jätetty
-avoimeksi."
-
-Sitten hän lausui hetkisen mietittyään:
-
-"Mutta minä otan siitä selon."
-
-Ja repien lehden, joka koski häntä, hän käänsi sen neljään osaan
-ja pisti taskuunsa. Sitten hän lausui kääntyen Billotin ja Pitoun
-puoleen:
-
-"Ystävät, lähtekäämme, meillä ei ole täällä enää mitään tehtävää."
-
-"Lähtekäämme", sanoi Billot. "Mutta helpompi on niin sanoa kuin
-tehdä."
-
-Kansa, joka uteliaana tungeksi Bastiljin pihoihin, seisoi taajana
-joukkona portin edustalla. Bastiljin portilla oli nimittäin muita
-vankeja.
-
-Kahdeksan vankia, niiden joukossa Gilbert, oli vapautettu.
-
-Heidän nimensä olivat: Jean Bechade, Bernard Laroche, Jean Lacaurège,
-Antoine Pujade, de White, kreivi de Solage ja Tavernier.
-
-Ensiksimainitut neljä eivät herättäneet suurtakaan huomiota. Heitä
-oli syytetty vekselin väärentämisestä, vaikka mitään todistuksia ei
-ollut heitä vastaan, minkä vuoksi saattoi päättää syytöksen vääräksi.
-He olivat olleet Bastiljissa vasta kaksi vuotta.
-
-Muut olivat kreivi de Solage, de White ja Tavernier, kuten sanottu.
-
-Kreivi de Solage oli lähes kolmenkymmenen ikäinen mies; hän oli
-iloissaan ja innoissaan, syleili vapauttajiaan, puhui suurin sanoin
-heidän voitostaan, kertoi vankeudestaan. Hänet oli pidätetty
-vuonna 1782 ja suljettu Vincennesin linnaan isänsä hankkiman
-vangitsemiskäskyn perusteella. Vincennesistä hänet siirrettiin
-Bastiljiin, missä hän sai olla viisi vuotta näkemättä koskaan
-tuomaria, joutumatta koskaan kuulusteltavaksi. Kaksi vuotta takaperin
-oli hänen isänsä kuollut, eikä kukaan enää muistanut vankia. Jollei
-Bastiljia olisi valloitettu, niin epäilemättä ei kukaan olisi koskaan
-muistanut hänen olevan olemassa.
-
-De White oli kuudenkymmenen vuotias vanhus. Hän äänsi sanat
-muukalaisen tavoin ja puhui sekavasti. Kysymyksiin, joita joka
-taholta sateli, hän vastasi, ettei hän tiennyt, kuinka kauan hän oli
-ollut vankina ja mistä syystä. Hän muisti olevansa poliisiministeri
-de Sartinesin serkku, siinä kaikki. Muuan Guyon-niminen porttivahti
-muisti kerran nähneensä Sartinesin menevän Whiten vankilaan
-saadakseen häneltä allekirjoituksen erääseen valtakirjaan. Mutta
-vanki oli kokonaan unohtanut tämän tapauksen.
-
-Tavernier oli vanhin kaikista; hän oli ollut vankina kymmenen vuotta
-Sainte-Margueriten saarella ja kolmekymmentä vuotta Bastiljissa. Hän
-oli nyt yhdeksänkymmenen vanha; tukka ja parta olivat lumivalkoiset.
-Silmät olivat pimeässä heikontuneet, ja hän näki kaikki epäselvästi.
-Kun tultiin hänen vankikoppiinsa, ei hän ymmärtänyt, mikä oli
-tarkoituksena. Kun puhuttiin hänelle vapaudesta, pudisti hän
-päätänsä, ja kun hänelle ilmoitettiin Bastiljin valloittamisesta,
-lausui hän: "Oho! Mitähän tästä sanovat kuningas Ludvig XV, madame de
-Pompadour ja herttua La Vrillière?"
-
-Tavernier ei ollut edes hassahtanut, niinkuin White; hän oli jo
-kokonaan sammunut.
-
-Näiden miesten ilo oli kammottava, sillä se huusi kostoa; niin
-suuressa määrässä se läheni kauhua. Pari kolme heistä näytti olevan
-kuolemaisillaan keskellä tätä sadantuhannen ihmisen hälyä, sillä
-eiväthän he Bastiljiin tulonsa jälkeen olleet koskaan kuulleet
-useamman kuin kahden henkilön puhuvan yhtaikaa. Hehän olivat
-tottuneet vain kuuntelemaan kosteuden hiljaista tihkumista hirsien
-läpi, hämähäkin verkonkudontaa ja toukan nakerrusta kuin näkymättömän
-kellon naksutuksena, tai säikkyvän hiiren rapisteluna.
-
-Gilbertin tullessa innostuneet ihmiset ehdottivat, että vankeja
-kuljetettaisiin riemusaattuessa; siihen kaikki yksimielisesti
-yhtyivät. Gilbert olisi suonut pääsevänsä tästä kunnianosoituksesta
-vapaaksi, mutta kansa oli jo tuntenut hänet samoin kuin Billotin ja
-Pitoun.
-
-Kuului huutoja: "Kaupungintalolle, Kaupungintalolle!" Ja Gilbert
-tunsi, kuinka parikymmentä ihmistä yhtaikaa nosti hänet korkealle.
-
-Turhaan tohtori vastusteli, turhaan Billot ja Pitou jakelivat
-taistelutovereilleen tuimimpia nyrkiniskujaan; ilo ja innostus oli
-tehnyt ihon tunnottomaksi. Nyrkiniskut, peitsen varrella lyönnit,
-pyssyn tukilla töykkiminen, tuntui voittajista hellältä kuin hyväily
-ja vain lisäsi heidän huumaustaan.
-
-Gilbertin oli siis pakko antaa nostaa itsensä "kilvelle". Tämä
-oli pöytä, jonka keskelle oli pistetty peitsi, jotta riemukulussa
-kannettava saisi siitä tukea.
-
-Tohtori oli siten tämän ihmismeren yläpuolella, joka ulottui
-Bastiljista Saint-Jeanin pylväskaarelle asti. Se oli myrskyisä meri,
-jonka laineet veivät hänet mukanaan keskellä peitsiä, pistimiä ja
-kaikenlaisia ja kaikenaikaisia aseita.
-
-Mutta samalla kertaa tämä peloittava ja vastustamaton meri kuljetti
-toistakin ryhmää, joka oli niin tiheä, että se muistutti saarta.
-
-Tämä oli se ryhmä, joka riepoitti vankinaan de Launayta. Sen
-ympärillä kaikui yhtä voimakkaita huutoja kuin senkin ympärillä,
-joka vei vapautettuja vankeja, mutta nämä huudot eivät olleet
-riemuhuutoja, vaan murhankarjunaa.
-
-Gilbert näki korkealta paikaltaan tarkoin tämän kauheuden.
-
-Kaikista vapautetuista vangeista hän yksinään oli säilyttänyt
-henkisen tasapainonsa. Viisi vankeuspäivää oli ainoastaan synkkä
-pilkku hänen elämässään. Hänen silmänsä ei vielä ollut ennättänyt
-sammua tai heikontuakaan Bastiljin pimeydessä.
-
-Tavallisesti tulevat taistelijat säälimättömiksi vain taistelun
-ajaksi. Tavallisesti ihmiset saapuessaan tulesta, missä ovat panneet
-henkensä vaaraan, ovat vihollisilleen armahtavaisia.
-
-Mutta kaikissa suurissa kansankapinoissa, joita Ranska on saanut
-nähdä Jacquerie-meteleistä meidän päiviimme asti, on ollut joukkoja,
-jotka arkoina ovat pysyneet loitolla taistelusta. Pauhina on
-ärsyttänyt heidät, he ovat samalla julmia ja pelkureita ja etsivät
-voiton jälkeen tilaisuutta ottaa jollakin tavalla osaa siihen
-taisteluun, johon eivät uskaltaneet alussa mennä.
-
-He ottavat silloin osuutensa tarttumalla kostoon.
-
-Bastiljista lähdettyään kuvernööri kulki kamalaa kuolemaansa kohti.
-
-Elie, joka oli ottanut vastatakseen de Launayn hengestä, marssi
-edellä. Häntä suojasi univormunsa, ja kansa ihaili häntä, nähtyään
-hänen ensimmäisten joukossa ottavan osaa taisteluun. Miekkansa
-kärjessä hän piti kirjettä, jonka de Launay oli Bastiljin
-ampuma-aukosta pistänyt kansalle ja jonka Maillard oli Elielle
-antanut.
-
-Häntä seurasi kuninkaallisten verojen valvoja, pitäen kädessään
-linnoituksen avaimia, sitten Maillard kantaen lippua; heidän
-jäljestään tuli nuori mies, joka pistimensä nenässä piti koholla
-Bastiljin ohjesääntöä, kirottua määräystä, jonka tähden oli virrannut
-niin paljon kyyneleitä.
-
-Sitten asteli kuvernööri Hullinin ja parin kolmen muun suojaamana,
-mutta he ihan hukkuivat keskellä uhkaavia nyrkkejä, heiluvia miekkoja
-ja kiiluvia peitsiä.
-
-Tämän ryhmän ohella ja melkein sen kohdalla kulki pitkin sitä suurta
-Saint-Antoine-kadun valtaväylää, joka bulevardit yhdistää virtaan,
-toinenkin yhtä uhkaava, yhtä peloittava ryhmä, joka kuljetti majuri
-de Losmea. Olemme nähneet, kuinka hän hetkisen koetti taistella
-kuvernöörin tahtoa vastaan ja taipui nähdessään tämän päättäneen
-puolustautua viimeiseen asti.
-
-Majuri oli urhoollinen, hyvä, kunnon mies. Monien kärsimyksiä hän
-saikin lieventymään tultuansa nimitetyksi Bastiljiin. Mutta kansa ei
-tästä tiennyt. Se piti loistavaan asuun puettua miestä kuvernöörinä.
-Kuvernööri oli harmaassa puvussa; hän oli riistänyt rinnastaan Pyhän
-Ludvigin ritarikunnan nauhan, ja kun ainoastaan ne, jotka hänet
-tunsivat, voivat varmasti sanoa, kuka hän oli, niin hän oli jossakin
-määrin turvassa.
-
-Tämän kaiken sai nähdä Gilbertin synkkä katse, joka aina oli tutkiva
-ja tyyni keskellä häntä itseäänkin uhkaavia vaaroja. Bastiljista
-lähtiessään oli Hullin kutsunut luokseen varmimmat ja hartaimmat
-ystävänsä, tänä päivänä urhoollisimmin esiintyneet sotilaat, ja
-neljä viisi oli noudattanut hänen käskyään, toteuttaakseen hänen
-jalon aikeensa, pelastaakseen kuvernöörin. Kolmen miehen nimen on
-puolueeton historia säilyttänyt. He olivat Arné, Chollat ja de Lépine.
-
-Nämä miehet joiden edellä kulkivat Hullin ja Maillard, koettivat
-varjella miestä, jonka kuolemaa satatuhatta vaati.
-
-Heidän ympärilleen oli ryhmittynyt muutamia ranskalaiseen kaartiin
-kuuluvia krenatöörejä, joiden univormut olivat viimeisen kolmen
-päivän kuluessa saavuttaneet kansan suosion ja herättäneet sen
-ihailua.
-
-Launay saattoi välttää iskut niin kauan kuin hänen ylevämieliset
-suojelijansa olivat hänen ympärillään, mutta hän ei päässyt
-solvauksista ja uhkauksista vapaaksi.
-
-Jouy-kadun kulmassa ei kaartin krenatööreistä, jotka Bastiljista
-lähdettyä olivat liittyneet joukkoon, ollut ainoatakaan enää
-jäljellä. Innostunut kansa tai laskelmiaan tekevät murhaajat olivat
-riistäneet heistä toisensa toisen jälkeen, ja Gilbert oli nähnyt
-heidän katoavan niinkuin rukousnauhan helmet putoilevat.
-
-Silloin hän käsitti, että voitto päättyisi verisesti. Hän tahtoi
-päästä korokkeena käytetyltä pöydältä, mutta rautaiset kädet
-pidättivät häntä siellä. Voimattomuudessaan hän lähetti Billotin
-ja Pitoun kuvernöörin avuksi, ja nämä ponnistivat kaikki voimansa
-päästäkseen ihmislaineiden läpi sinne asti.
-
-Puolustajien ryhmä kaipasikin jo apua. Chollat, joka koko päivänä ei
-ollut syönyt mitään, tunsi voimiensa loppuvan ja vaipui pyörtyneenä
-maahan. Suurella vaivalla saatiin hänet nostetuksi ja estettiin
-toiset tallaamasta häntä jalkoihinsa.
-
-Mutta muuriin oli syntynyt aukko, pato oli saanut halkeaman.
-
-Muuan mies ryntäsi tästä aukosta ja tarttuen pyssynsä piippuun
-tähtäsi sen tukilla kaikin voimin kuvernööriä päähän.
-
-Mutta Lépine näki aiotun iskun, heittäytyi käsivarret levällään
-Launayn suojaksi, ja saikin itse otsaansa sen lyönnin, joka oli
-aiottu kuvernöörille.
-
-Iskun huumaamana, veren sokaisemana hän horjuen nosti kätensä
-kasvoilleen, ja kun hän jälleen saattoi nähdä, oli hän jo
-kahdenkymmenen askeleen päässä kuvernööristä.
-
-Tänä hetkenä Billot saapui hänen luokseen vetäen Pitouta jäljessään.
-Hän huomasi kuvernöörin tulevan tunnetuksi siitä, että hän yksinään
-oli avopäin. Billot otti oman hattunsa, ojensi kätensä ja pani hatun
-kuvernöörin päähän. Launay kääntyi ja tunsi Billotin.
-
-"Kiitos", sanoi hän, "mutta teette mitä tahansa, ette voi minua
-pelastaa."
-
-"Kun vain pääsemme Kaupungintalolle", sanoi Hullin, "vastaan kyllä
-kaikesta."
-
-"Sen uskon", vastasi Launay, "mutta pääsemmekö sinne asti?"
-
-"Jumalan avulla ainakin koetamme", sanoi Hullin.
-
-Oli syytä toivoa sitä, sillä alettiin jo tulla Kaupungintalon
-torille. Mutta tämä oli täynnä kansaa, käsivarret paljaina, ja he
-heiluttivat miekkoja ja peitsiä. Katuja kiertävä huhu oli kertonut
-Bastiljin kuvernööriä ja majuria tuotavan, ja joukko odotti kuin
-koiraparvi, jota kauan on pidätetty kuono tuleen päin näyttämässä
-hampaitaan.
-
-Heti, nähdessään kulkueen saapuvan, se ryntäsi sitä kohden.
-
-Hullin huomasi ankarimman, viimeisen taistelun olevan edessä. Jos hän
-vain sai Launayn portaitten juurelle ja siitä portaille, voitaisiin
-pelastua.
-
-"Avuksi, Elie, avuksi, Maillard, avuksi kaikki rohkeat ihmiset!"
-huusi hän. "Meidän kaikkien kunnia on vaarassa!"
-
-Elie ja Maillard kuulivat huudon. He hyökkäsivät kansanjoukkoa
-vastaan. Mutta kansa väistyi heidän tieltään ja sulki rivit heidän
-takanaan.
-
-Elie ja Maillard joutuivat täten erilleen pääryhmästä, jonka luokse
-eivät päässeet takaisinkaan.
-
-Joukko huomasi, mitä se täten oli voittanut, ja rynnisti eteenpäin.
-Jättiläiskäärmeen tavoin se kietoi renkaansa ryhmän ympärille. Billot
-kiskaistiin paikaltaan, nostettiin ilmaan ja vietiin loitommalle.
-Pitou, joka seurasi Billotia, joutui samaan pyörteeseen. Hullin
-kompastui Kaupungintalon portaitten ensimmäiseen astuimeen ja kaatui.
-Hän nousi, mutta kaatui kohta uudelleen, ja tällä kertaa Launay
-kaatui hänen kerallaan.
-
-Kuvernööri pysyi sinä, mitä hän oli. Hän ei valittanut, ei rukoillut
-armoa, vaan huusi kovalla äänellä:
-
-"Senkin tiikerit, älkää kiduttako minua, vaan tappakaa edes paikalla."
-
-Tuskin koskaan on mitään määräystä täytetty niin täsmällisesti kuin
-tätä. Silmänräpäyksessä kumartui suuri joukko kaatuneen Launayn
-puoleen, ja aseelliset kädet kohosivat iskuun. Vähään aikaan ei
-nähnyt mitään muuta kuin koukkuisia käsiä ja iskeviä aseita. Sitten
-nousi ilmaan ruumiista irroitettu pää verisenä peitsen kärjessä.
-Kasvoille oli jäänyt kylmä ja halveksiva hymy.
-
-Hän oli ensimmäinen.
-
-Gilbert oli nähnyt tämän kaiken. Tälläkin kertaa hän oli tahtonut
-rientää avuksi, mutta parisataa kättä pidätti häntä. Hän kääntyi
-poispäin ja huokasi syvään.
-
-Tämä pää kohosi kuin tervehtiäkseen viimeisellä katseellaan juuri sen
-ikkunan kohdalle, jonka ääressä Flesselles valtuusmiesten suojaamana
-seisoi.
-
-Äkkiä kuului kamala huuto siltä kohtaa, missä Launayn ruumis
-makasi. Hänen taskujaan tyhjennettäessä oli löydetty kirje, jonka
-kauppiaitten esimies oli hänelle lähettänyt ja jota hän oli näyttänyt
-de Losmelle.
-
-Tämä kirje oli tällainen, niinkuin muistamme:
-
-    'Kestäkää paikallanne! Huvitan pariisilaisia kokardeilla ja
-    lupauksilla. Ennen päivän loppua Bezenval lähettää teille apua.
-
-                                               _de Flesselles_.'
-
-Hirveätä sadattelua kuului kadulta, kohoten Kaupungintalon ikkunaa
-kohti, jonka ääressä Flesselles oli.
-
-Tietämättä syytä tähän hän tajusi uhkauksen ja vetäytyi kiireesti
-taaksepäin.
-
-Mutta kansa oli hänet nähnyt ja tiesi, missähän oli. Kaikki riensivät
-portaita ylös, ja tällä kertaa oli ryntäys niin yleinen, että
-Gilbertiä kantavat miehet jättivät hänet seuratakseen tulvaa, joka
-nousi vihanvimman vaikutuksesta.
-
-Gilbertkin pyrki Kaupungintaloon, ei suinkaan uhatakseen, vaan
-suojellakseen Flessellesiä. Hän oli jo ennättänyt nousta pari kolme
-astuinta, kun tunsi jonkun vetävän häntä voimakkaasti taaksepäin. Hän
-kääntyi vapautuakseen tästä viimeisestä kahleesta, mutta tällä kertaa
-hän tunsi Billotin ja Pitoun.
-
-"Oi", sanoi hän, joka ylempänä olevalta paikaltaan näki, mitä
-tapahtui torilla, "mitä tuolla tehdään!?"
-
-Ja hän osoitti kädellään Tixeranderie-katua.
-
-"Tulkaa, tohtori, tulkaa", pyysivät Billot ja Pitou yhtaikaa.
-
-"Niitä murhaajia!" huusi tohtori. "Niitä murhaajia!"
-
-Siinä hetkenä näet kaatui majuri de Losme kirveen iskusta. Vihassaan
-kansa sekoitti itsekkään ja julman kuvernöörin, joka oli ollut
-onnettomien vankien vainooja, ja jalon miehen, joka aina oli
-koettanut niitä suojata.
-
-"Niin, niin", sanoi hän, "lähtekäämme pois, sillä minua alkaa
-hävettää, että tuollaiset miehet ovat minut vapauttaneet."
-
-"Tohtori", sanoi Billot, "olkaa siitä varma, että siellä taistelleet
-eivät täällä tee murhia."
-
-Samassa kun tohtori astui portaita alas, joita hän oli aikonut nousta
-auttaakseen Flessellesiä, syöksyi ovesta mennyt joukko takaisin.
-Keskellä tätä ihmisvirtaa rimpuili muuan mies.
-
-"Palais-Royaliin! Palais-Royaliin!" huusi kansa.
-
-"Niin, hyvät ystävät, niin, ystävät, Palais-Royaliin!" kertasi mies.
-
-Ja hän vyöryi virtaa kohden, niinkuin ihmishyöky ei olisikaan
-tahtonut viedä häntä Palais-Royaliin, vaan suoraan Seine-jokeen.
-
-"Siinä on jälleen mies, jonka he aikovat teurastaa!" huudahti
-Gilbert. "Koettakaamme pelastaa ainakin tämä."
-
-Mutta tuskin hän oli ennättänyt lausua nämä sanat, kun kuului
-pistoolin laukaus ja Flesselles katosi savuun.
-
-Gilbert peitti molemmin käsin silmänsä karvaan suuttumuksen vallassa.
-Hän kirosi tätä kansaa, joka suuruudestaan huolimatta ei voinut pysyä
-puhtaana, vaan tahri voiton kolminkertaisella murhalla.
-
-Kun hän jälleen avasi silmänsä, näki hän kolme päätä peitsien nenässä.
-
-Ensimmäinen oli Flessellesin, toinen de Losmen ja kolmas de Launayn.
-
-Yksi oli kaupungintalon portaiden yläpäässä, toinen keskellä
-Tixeranderie-katua ja kolmas Pelletier-rantakadun keskellä.
-
-Täten ne muodostivat kolmion.
-
-"Oi, Balsamo, Balsamo!" lausui tohtori huoaten, "tuollainenko kolmio
-siis edustaa vapautta?"
-
-Ja hän pakeni Vannerie-kadulle, vieden mukanaan Billotin ja Pitoun.
-
-
-
-
-XX
-
-SEBASTIEN GILBERT
-
-
-Blanche-Mibray-kadun kulmassa tohtori tapasi ajurin, jota hän
-viittasi seisahtumaan, ja nousi vaunuihin. Billot ja Pitou saivat
-myös sijansa niissä.
-
-"Louis-le-Grandin opistolle!" käski Gilbert istahtaen vaunujen
-takaistuimelle syviin mietteisiin vaipuneena; Billot ja Pitou eivät
-tahtonet niitä häiritä.
-
-He kulkivat Seine-virran yli, poikkesivat Cité-kadulle, sieltä
-Saint-Jacques-kadulle ja saapuivat koulun edustalle.
-
-Pariisi oli kiihkoissaan. Uutinen oli levinnyt kaikkialle.
-Grève-torilla tapahtuneet murhat liittyivät loistaviin kuvauksiin
-Bastiljin valloituksesta. Kasvoilla näkyi erilaisia ilmeitä, riippuen
-siitä, mitä kukin tunsi -- sielun salamoita, jotka välkähtelivät
-näkyviin.
-
-Gilbert ei ollut katsonut vaunujen ikkunasta, eikä lausunut
-ainoatakaan sanaa. Suuren joukon kunnianosoituksissa on aina
-jotakin naurettavaa, ja hän näki oman voittokulkunsa siinä valossa.
-Sitäpaitsi hänestä tuntui, että olipa hän tehnyt mitä tahansa
-estääkseen verta vuotamasta, oli muutama pisara siitä pärskynyt
-hänenkin päällensä.
-
-Tohtori astui vaunuista koulun portilla ja viittasi Billotia mukaansa.
-
-Pitou jäi hienotuntoisena vaunuihin.
-
-Sebastien oli vielä sairashuoneessa. Saatuaan tietää tohtori
-Gilbertin saapuneen, vei johtaja itse hänet tapaamaan poikaansa.
-
-Vaikka Billot ei ollutkaan mikään erikoinen huomioiden tekijä, niin
-hän tuntiessaan isän ja pojan luonteet, silmäili tarkkaavana kaikkea
-näkemäänsä.
-
-Yhtä heikko, ärtyinen, hermostunut kuin lapsi oli ollut
-epätoivossaan, yhtä tyyni ja hillitty hän oli ilossaan.
-
-Nähdessään isänsä hän kalpeni kykenemättä hiiskumaan sanaakaan.
-Huulet värähtivät hiukan.
-
-Sitten hän heittäytyi Gilbertin kaulaan päästäen ilonhuudahduksen,
-joka tuntui tuskan huudolta, ja piti häntä lujasti syliinsä
-suljettuna.
-
-Tohtori vastasi yhtä syvällä vaitiololla tähän äänettömään syleilyyn,
-mutta syleiltyään poikaansa katsoi häneen kauan, ja siinä katseessa
-oli yhtä paljon kaihomieltä kuin iloakin.
-
-Billotia taitavampi tarkkaaja olisi sanonut, että tämän lapsen ja
-isän välillä oli joko suuri onnettomuus tai rikos.
-
-Lapsi ei ollut yhtä hillitty Billotin seurassa. Kun hän sai nähdä
-muitakin kuin isänsä, joka oli kääntänyt kaiken hänen huomionsa
-puoleensa, juoksi hän kunnon maanviljelijän luo, kietoi kätensä hänen
-kaulaansa ja sanoi:
-
-"Te olette kelpo mies, olette pitänyt lupauksenne, ja minä kiitän
-teitä."
-
-"Olipa siinä hiukan vaivaakin", sanoi Billot. "Isänne oli monien
-lukkojen takana, ja täytyi panna toimeen kaikenlaista hävitystä,
-ennenkuin hänet sai sieltä selville."
-
-"Sebastien", kysyi tohtori hiukan levottomana, "kai terveytesi on
-hyvä?"
-
-"On, isä", vastasi poika, "vaikkakin tapaatte minut sairashuoneesta."
-
-Gilbert hymyili.
-
-"Kyllä tiedän, miksi olet täällä", sanoi hän.
-
-Poika hymyili vuorostaan.
-
-"Sinulta ei kai puutu mitään täällä?" jatkoi tohtori.
-
-"Ei mitään, ja siitä saan kiittää teitä."
-
-"Minä annan saman neuvon kuin ennenkin, saman ja ainoan: ahkeroitse."
-
-"Kyllä, isä."
-
-"Tiedän, että tämä sana ei ole sinulle mikään tyhjänpäiväinen
-kehoitus. Ellen sitä tietäisi, en sitä lausuisikaan."
-
-"Isä, sen johdosta en voi teille vastata mitään", virkkoi Sebastien.
-"Herra Bérardier, oivallinen johtajamme, voi antaa siihen vastauksen."
-
-Tohtori kääntyi johtajan puoleen, joka viittasi haluavansa puhua pari
-sanaa isän kanssa.
-
-"Odota, Sebastien", sanoi tohtori.
-
-Ja hän lähestyi johtajaa.
-
-"Onko Pitoulle tapahtunut joku onnettomuus", kysyi Sebastien
-levottomana. "Eikö se kunnon poika olekaan teidän seurassanne?"
-
-"Hän on portin edustalla vaunuissa."
-
-"Isä", sanoi Sebastien, "antakaa herra Billotille lupa tuoda tänne
-Pitou. Olisin niin iloinen saadessani hänet nähdä."
-
-Gilbert nyökkäsi. Billot poistui.
-
-"Mitä aiotte sanoa minulle?" kysyi Gilbert apotti Bérardieriltä.
-
-"Sitä vain, että tälle lapselle ei pitäisi suositella yksinomaan
-työtä, vaan pikemmin huvittelua."
-
-"Kuinka niin, herra apotti?"
-
-"Hän on lahjakas lapsi, jota jokainen rakastaa täällä kuin omaa
-poikaansa tai veljeään, mutta..."
-
-Apotti vaikeni.
-
-"Mutta mitä?" kysyi isä rauhattomana.
-
-"Mutta ellei olla varuillaan, niin muuan seikka voi tuottaa hänelle
-kuoleman."
-
-"Mikä niin?" kysyi Gilbert kiihkeästi.
-
-"Työ, jota hänelle suosittelette."
-
-"Työkö?"
-
-"Niin, juuri työ. Jos näkisitte hänet pulpettinsa ääressä, käsivarret
-rinnallaan ristissä, nenä kirjassa kiinni, katse terävänä..."
-
-"Ahkeroiden vai haaveillen?" kysyi Gilbert. "Tehden työtä, etsien
-jotakin oivallista sanamuotoa, antiikkista lauserakennetta,
-kreikkalaista tai latinalaista sommitelmaa, etsien sitä tuntikausia.
-Ja katsokaahan tänäkin hetkenä..."
-
-Vaikka isä oli vastikään eronnut hänestä, -- vaikka Billot
-töintuskin oli ennättänyt sulkea oven, oli nuorukainen jo vaipunut
-unelmoimiseen, joka muistutti haltioitumista.
-
-"Onko hän useinkin tuollainen?" kysyi Gilbert levottomana. "Voisin
-melkein sanoa, että hän on tavallisesti tuollainen. Katsokaa, kuinka
-hän etsii jotakin."
-
-"Olette oikeassa, herra apotti", sanoi Gilbert, "ja kun näette hänen
-tuolla tavalla etsivän, on häntä huvitettava."
-
-"Se olisi vahinko, sillä tästä työstä syntyy kirjoitelmia, jotka
-jonakin päivänä tuottavat kunniaa koululle. Ennustan, että tämä poika
-kolmen vuoden päästä saa palkinnot kaikissa kilpailuissa."
-
-"Olkaa varuillanne", sanoi tohtori; "tuollainen ajatuksiin
-vaipuminen, johon näette Sebastienin joutuvan, todistaa pikemmin
-heikkoutta kuin voimaa, pikemmin sairautta kuin terveyttä. Olette
-oikeassa, herra apotti, tuota lasta ei pidä liikoja kehoittaa työhön,
-tai ainakin pitää voida erottaa työ unelmoimisesta."
-
-"Minä vakuutan teille, että hän tekee työtä."
-
-"Ollessaan tuossa tilassa?"
-
-"Niin. Ja todistuksena siitä on se, että hänen kirjoituksensa on aina
-valmiina aikaisemmin kuin toisten. Nähkää, kuinka hänen huulensa
-liikkuvat. Hän kertaa läksyjään."
-
-"Kun hän tuolla tavalla kertaa läksyjään, on hänen ajatuksensa
-johdettava muuanne, herra apotti. Kyllä hän silti osaa läksynsä yhtä
-hyvin ja voi paremmin."
-
-"Niinkö luulette?"
-
-"Siitä olen varma."
-
-"Kaipa te sen asian ymmärrätte pätevämmin", lausui kunnon apotti,
-"te, jota Condorcet ja Dabanis väittävät maailman viisaimpiin
-kuuluviksi."
-
-"Mutta kun herätätte hänet tuollaisista unelmista, menetelkää
-varovaisesti", neuvoi Gilbert. "Puhukaa hänelle ensin hiljaa ja
-sitten vasta kovempaa."
-
-"Miksi?"
-
-"Palauttaaksenne hänet vähitellen tähän maailmaan, jonka hän on
-jättänyt."
-
-Apotti katsoi kummastuneena tohtoriin. Eipä paljoa puuttunut, ettei
-hän pitänyt tätä hulluna.
-
-"Saatte kohta nähdä, että olen väitteessäni oikeassa", sanoi tohtori.
-
-Billot ja Pitou astuivat sinä hetkenä sisään. Parilla harppauksella
-Pitou oli Sebastienin luona.
-
-"Sinä kutsuit minua, Sebastien", sanoi Pitou tarttuen lapsen
-käsivarteen. "Siinä teit herttaisesti."
-
-Ja hän painoi ison päänsä pojan väritöntä otsaa kohden.
-
-"Katsokaa", sanoi Gilbert tarttuen apotin käsivarteen.
-
-Kun Sebastien heräsi unelmistaan Pitoun sydämellisen kosketuksen
-johdosta, muuttuivat hänen värittömät kasvonsa kalmankalpeiksi; hän
-horjui, pää painui alas, ikäänkuin ei jaksaisi sitä enää kannattaa.
-Tuskainen huokaus nousi hänen rinnastaan; sitten helakka puna kohosi
-hänen poskilleen.
-
-Hän pudisti päätänsä ja hymyili.
-
-"Sinäkö se oletkin, Pitou?" lausui hän. "Niin, minä lähetin noutamaan
-sinua tänne."
-
-Hän katsoi Pitouhun ja jatkoi:
-
-"Sinä olet siis ollut taistelemassa?"
-
-"Niin on ollut, oikein urhoollisena poikana", tokaisi Billot.
-
-"Miksi ette vienyt minua mukananne?" sanoi poika moittivalla äänellä;
-"minäkin olisin taistellut ja silloin tehnyt jotakin isäni hyväksi."
-
-"Sebastien", huomautti Gilbert vuorostaan lähestyen ja painaen
-poikansa pään rintaansa vasten, "sinä voit tehdä paljoa enemmän isäsi
-hyväksi muutoin kuin taistelemalla: kuunnellen hänen neuvojaan,
-seuraten niitä ja tulemalla eteväksi ja kuuluisaksi mieheksi."
-
-"Samanlaiseksiko kuin te?" kysyi poika ylpeästi. "Sellaista minä
-toivonkin."
-
-"Sebastien", sanoi Gilbert, "kun nyt olet syleillyt Billotia ja
-Pitouta, tahdotko tulla vähäksi aikaa puutarhaan keskustelemaan minun
-kanssani?"
-
-"Mielelläni, isä. Pari kolme kertaa olen saanut olla kahdenkesken
-seurassanne, ja nämä hetket ovat kaikkine yksityiskohtineen painuneet
-mieleeni."
-
-"Sallittehan, herra apotti?" kysyi Gilbert.
-
-"Tietysti."
-
-"Billot, Pitou, ystäväni, te kai kaipaatte jotakin ravintoa."
-
-"Toden totta kaipaankin", myönsi Billot. "En ole sitten aamun syönyt
-mitään ja uskon, että Pitoukin on yhtä nälkäinen."
-
-"Sepä se", sanoi Pitou. "Olen kyllä syönyt yhden vehnäleivän ja
-pari makkaraa, juuri vähää ennen kuin kiskoin teidät vedestä, mutta
-uiminen lisää ruokahalua."
-
-"Tulkaa siis ruokasaliin", kehoitti apotti Bérardier, "niin teille
-tarjotaan päivällistä."
-
-"Oho!" äännähti Pitou.
-
-"Pelkäätte kai saavanne koulun tavallista ruokaa", sanoi apotti.
-"Olkaa huoletta, teitä kohdellaan vieraina. Mutta minusta tuntuu",
-jatkoi johtaja, "että teidän vatsanne yksinään ei ole huonossa
-kunnossa, rakas herra Pitou."
-
-Pitou katsahti ulkoasuansa ja häpesi.
-
-"Ja jos teille tarjotaan housut samalla kertaa kuin päivällinen..."
-
-"Niin otan vastaan, herra apotti", sanoi Pitou.
-
-"Tulkaa siis, housut ja päivällinen odottavat teitä."
-
-Ja hän vei Billotin ja Pitoun toisaanne, Gilbertin ja Sebastienin
-mennessä toiselle taholle, viitattuaan kädellään toisille
-tervehdykseksi.
-
-Molemmat menivät huvittelupihan poikki ja saapuivat opettajia varten
-varattuun pieneen puutarhaan, joka oli vihanta ja varjoisa. Täällä
-oli apotin tapana lukea Tacitustaan ja Juvenalistaan.
-
-Gilbert istuutui penkille, jota elämänlanka- ja villiviiniköynnökset
-varjostivat. Sitten hän veti Sebastienin luoksensa ja sanoi
-siirrettyään tukan syrjään hänen otsaltaan:
-
-"Kas niin, lapsi, olemme siis jälleen toistemme luona."
-
-Sebastien kohotti katseensa taivasta kohden.
-
-"Jumalan suoman ihmeen kautta."
-
-Gilbert hymyili.
-
-"Jos tässä on ihme tapahtunut", sanoi hän, "niin Pariisin kunnon
-väestö on sen saanut aikaan."
-
-"Isä", vastasi lapsi, "älkää erottako Jumalaa siitä, mitä on
-tapahtunut, sillä Jumalaa minä teidät nähdessäni vaistomaisesti
-kiitin."
-
-"Ja kai Billotia."
-
-"Billot tuli Jumalan jäljestä, samoin kuin pyssy tuli hänen
-järjestään."
-
-Gilbert mietti.
-
-"Olet oikeassa, lapsi", sanoi hän. "Jumala on kaiken takana. Mutta
-palatkaamme sinuun ja puhelkaamme hiukan sinusta ennen eroamme."
-
-"Joko me siis jälleen eroamme, isä?"
-
-"Luultavasti emme pitkäksi aikaa. Mutta eräs tärkeitä papereita
-sisältävä lipas on kadonnut Billotin luota samaan aikaan kuin jouduin
-Bastiljiin. Minun täytyy saada tietää, kuka minut on heittänyt
-vankilaan, kuka on varastanut lippaan."
-
-"Odotan siis tapaavani teidät, isä, senjälkeen kun olette
-tutkimuksenne päättänyt."
-
-Poika huokasi.
-
-"Oletko murheellinen, Sebastien?" kysyi tohtori.
-
-"Olen."
-
-"Ja miksi olet murheellinen?"
-
-"En tiedä. Mielestäni ei elämä ole luotu minua varten samanlaiseksi
-kuin toisia lapsia varten."
-
-"Mitä sillä tarkoitat, Sebastien?"
-
-"Sitä, mikä on totta."
-
-"Selitä."
-
-"Kaikilla muilla on huvituksia, ajanviettoa, minulla ei."
-
-"Eikö sinulla siis ole huvituksia?"
-
-"Tarkoitan sillä, että ikäisteni huvit eivät miellytä minua."
-
-"Ole varuillasi, Sebastien. Olisin kovin pahoillani, jos luonteesi
-olisi sellainen. Sebastien, olennot, jotka lupaavat tulla
-kuuluisiksi, ovat samanlaisia kuin hyvät hedelmät kasvuaikanaan, --
-ne ovat katkeria, kirpeitä, vihantia, ennenkuin heidän sisustansa
-täyttyy mehevällä kypsyydellä. Usko minua: hyvä on, kun ihminen on
-ollut nuori."
-
-"Ei ole minun syyni, ellen ole sellainen", vastasi nuorukainen
-alakuloisesti hymyillen.
-
-Gilbert jatkoi pusertaen molemmin käsin hänen käsiään ja katsoen
-häntä silmiin:
-
-"Tämä ikäsi on kylvön ikäkausi; vielä ei näy mitään siitä, mikä
-opetuksella sinne on kylvetty. Neljäntoista vuoden iässä on
-liiallinen vakavuus joko ylpeyttä tai sairautta. Kysyin onko
-terveytesi hyvä, ja sinä vastasit myöntävästi. Kysyn, oletko ylpeä;
-koeta vastata siihen kieltävästi."
-
-"Isä", sanoi poika, "olkaa siinä suhteessa rauhallinen. Ei ylpeys
-eikä sairaus tee minua murheelliseksi, vaan suorastaan suru."
-
-"Suru, lapsi-parka! Ja mikä suru voi sinua tuolla iällä vaivata?
-Sanohan."
-
-"Ei nyt, isä, ei nyt, sitten myöhemmin. Sanoittehan, että teillä
-on kiire. Te ette jouda viettämään muuta kuin neljännestunnin
-seurassani. Puhukaamme jostakin muusta kuin minun hupsuuksistani."
-
-"Ei, Sebastien, sillä muutoin lähden levottomana luotasi. Sano
-minulle, mistä surusi johtuu?"
-
-"En toden totta uskalla sanoa, isä."
-
-"Mitä pelkäät?"
-
-"Pelkään teidän pitävän minua näkyjen näkijänä tai kertovani
-asioista, jotka tuottavat teille mielipahaa."
-
-"Sinä tuotat minulle suurempaa mielipahaa, jos olet kertomatta
-salaisuuttasi, rakas lapsi."
-
-"Tiedättehän, ettei minulla ole mitään salaisuuksia teidän edessänne,
-isä."
-
-"Puhu siis."
-
-"En todellakaan uskalla."
-
-"Sebastien, sinä, joka jo tahdot olla mies!"
-
-"Juuri sentähden."
-
-"Rohkaise mielesi!"
-
-"No siis, kaikki johtuu unelmasta!"
-
-"Ja unelmako sinua peloittaa?"
-
-"Peloittaa eikä peloita, sillä kun saan sen unelman, en ole
-kauhistunut, vaan kuin siirtynyt toiseen maailmaan."
-
-"Selitähän."
-
-"Jo lapsena näin näkyjä. Tiedättehän, että pari kertaa eksyin siihen
-suureen metsään, joka oli sen kylän lähellä, missä olen kasvanut."
-
-"Niin olen kuullut kerrottavan."
-
-"Minä seurasin silloin jonkinmoista näkyä."
-
-"Mitä sanot?" kysyi Gilbert katsoen poikaansa niin kummastuneena,
-että se muistutti kauhua.
-
-"Tällaista minulle tapahtui. Leikin toisten kylän lasten kanssa,
-ja niin kauan kuin olin kylässä, niin kauan kuin ympärilläni oli
-toisia lapsia, ei minulle tapahtunut mitään. Mutta jos erkanin
-heistä, jos loittonin kylän viimeisten puutarhojen ulkopuolelle,
-tunsin kuin hameiden kahinaa vieressäni. Ojensin käteni tarttuakseni
-siihen ja syleilinkin vain ilmaa. Mutta mitä loitommalle se näky
-meni, sitä selvemmäksi se kävi. Se oli usvaa, ensin läpikuultavaa
-kuin pilvi; sitten tiivistyi ja sai ihmishahmon. Se oli naisen
-muotoinen, se liiteli pikemmin kuin käveli ja tuli sitä selvemmäksi,
-mitä kauemmaksi se loittoni metsän synkimpiin kohtiin. Silloin
-outo, vastustamaton voima pakotti minut seuraamaan tuota naista",
-jatkoi poika. "Menin hänen jäljestään käsivarret ojennettuina, vaiti
-niinkuin hänkin, sillä monasti olen koettanut huutaa hänelle, mutta
-suustani ei ole lähtenyt ääntäkään. Ja minä seurasin häntä, eikä
-hän pysähtynyt, -- seurasin kunnes ihme, joka oli ilmoittanut hänen
-saapuvan, ilmoitti hänen katoavan. Tämä nainen haihtui vähitellen,
-aines muuttui varjoksi, varjo vaihtui, ja kaikki oli häipynyt.
-Sieltä Pitou minut toisinaan löysi samana päivänä, toisinaan vasta
-seuraavana."
-
-Gilbert katseli poikaansa yhä levottomampana. Hänen sormensa
-tunnustelivat Sebastienin valtimoa. Sebastien ymmärsi tohtorissa
-liikkuvan tunteen.
-
-"Älkää olko rauhaton, isä", sanoi hän; "kyllähän minä tiedän, ettei
-tässä ole mitään todellista. Tiedänhän, että se on ainoastaan näky."
-
-"Ja minkä näköinen se nainen oli?" kysyi tohtori.
-
-"Ylväs kuin kuningatar."
-
-"Ja oletko joskus nähnyt hänen kasvojaan?"
-
-"Olen."
-
-"Mistä ajasta alkaen?" kysyi Gilbert vapisten.
-
-"Siitä asti kun jouduin tänne", vastasi poika.
-
-"Mutta eihän täällä Pariisissa ole Villers-Cotteretsin suuria puita
-salaperäisenä ja tummana lehtikupuna. Pariisissa ei ole hiljaisuutta,
-yksinäisyyttä, jollaista moiset ilmestykset edellyttävät."
-
-"On kyllä täälläkin."
-
-"Missä?"
-
-"Tässä."
-
-"Tässäkö? Eikö puisto ole varattu opettajia varten?"
-
-"On kyllä, isä. Mutta pari kolme kertaa olin näkevinäni sen naisen
-liitelevän pihalta tänne puistoon. Tahdoin seurata häntä, mutta
-suljettu portti esti minua siitä. Kun siis eräänä päivänä apotti
-Bérardier, joka oli hyvin tyytyväinen kirjoituksiini, kysyi mitä
-toivoisin, pyysin päästä joskus kävelemään hänen kanssaan puutarhaan.
-Hän suostui siihen. Minä tulin tänne, ja täällä, täällä, isä, näky
-ilmestyi jälleen minulle."
-
-Gilbert värisi.
-
-"Kummallinen näky", jupisi hän; "mutta sellainen voi olla mahdollista
-hänen kaltaiselleen herkkähermoiselle olennolle."
-
-"Ja oletko nähnyt hänen kasvojaan?"
-
-"Olen, isä."
-
-"Muistatko, millaiset ne ovat?" Poika hymyili.
-
-"Oletko koskaan koettanut lähestyä häntä?"
-
-"Olen."
-
-"Ojentaa häntä kohden kättäsi?"
-
-"Silloin hän katoaa."
-
-"Ja kuka sinun arvelujesi mukaan se nainen on?"
-
-"Minun mielestäni se on minun äitini."
-
-"Äitisi!" huudahti Gilbert kalveten.
-
-Ja hän painoi kätensä sydämelleen kuin estääkseen verta vuotamasta
-kipeästä haavasta.
-
-"Mutta tämähän on vain unta", sanoi hän, "ja minä olen melkein yhtä
-hullu kuin sinäkin."
-
-Poika vaikeni ja katsoi isäänsä pitkään.
-
-"Mitä nyt?" kysyi Gilbert.
-
-"Se voi kyllä olla unelma, mutta unelmieni todellisuus on olemassa."
-
-"Mitä sanotkaan?"
-
-"Sanon, että viime pääsiäisen aikaan vietiin koko koulu kävelemään
-Satoryn metsään lähelle Versaillesia, ja kun siellä ollessani
-erilläni muista haaveilin..."
-
-"Niin sama näky ilmestyi?"
-
-"Niin, mutta tällä kertaa vaunuissa, joita oli vetämässä neljä komeaa
-hevosta... tällä kertaa todellisena, elävänä. Olin vähällä pyörtyä."
-
-"Miksikä?"
-
-"En tiedä."
-
-"Ja mikä vaikutelma jäi sinulle tästä uudesta näystä?"
-
-"Että näyssäni ei ilmestynytkään minulle äitini, sillä tämä oli
-sama nainen kuin unelmissani, ja äitinihän on kuollut." ["Neiti de
-Taverney" -romaanin lukijoille on tunnettua, että Sebastienin äiti
-oli kuningatar Marie-Antoinetten hovineito, ylevä ja ylpeä Andrée
-de Taverney. Hänet oli vallankumouksellinen vapaamuurari Josef
-Balsamo (sittemmin esiintynyt kreivi Cagliostrona) vaivuttanut
-hypnoottiseen horrostilaan erästä koettansa varten, muistamatta
-herättää häntä. Gilbert oli kunnianhimoinen, mutta halvan
-syntyperänsä vuoksi hyljätty nuorukainen langetessaan intohimon
-ja katkeruuden kiusaukseen, kun hän yöllä satunnaisesti yllätti
-rakastamansa aatelisneidon tässä tiedottomuuden tilassa. Tapauksen
-uhri sai koko maailmalta salatuksi sen seuraukset eikä suostunut
-avioliittoon loukkaajansa kanssa, vaikka Balsamo tarjoutui tästä
-tekemään varakkaan miehen. Andrée kuitenkin kiintyi lapseen, mutta
-Gilbert tahtoi turvata pienokaisensa kasvatuksen varastamalla hänet
-ja sijoittamalla hänet Pitoun äidin hoidokiksi.]
-
-[Gilbert siirtyi Balsamon oppilaana Ameriikkaan; matkalla luuli
-hänet pistoolin laukauksella surmanneensa Azorien saarella Andréen
-veli, vakava ritari Filip de Taverney, joka oli toivottomasti
-rakastunut kuningattareen. "Rouva de la Motte"- ja "Kuningattaren
-kaulanauha"-romaaneissa Filip esiintyy palanneena Ranskan hoviin,
-mistä hänet jälleen häätää kuningattaren ja nuoren kreivi Olivier
-de Charnyn harras keskinäinen kiintymys. Tämä suhde johtaa
-yllätyskohtaukseen, jossa kuningattaren oli mainittava satunnaisesti
-mieleensä johtuneena hätävalheena Ludvig XVI:lle, että polvistunut
-kreivi anoi Andrée de Taverneyn kättä. Kuningas toimitti häät
-tapahtumaan, mutta Andrée, joka oli todella jo ennen rakastunut
-kreiviin, sai tietää, että kreivi pelkästään kuningattaren pulan
-vuoksi otti hänet vaimokseen, ja vihkiminen jätti onnettoman
-pariskunnan vain muodollisesti yhteenliitetyksi. Pelkkien kärsimysten
-koettelema kreivitär de Charny esiintyy sitten yhtenä päähenkilönä
-Dumas'n myöhäisemmissäkin vallankumous-romaaneissa.]
-
-Gilbert nousi ja pyyhkäisi kädellään otsaansa. Maailma pimeni
-omituisesti hänen silmissään.
-
-Poika huomasi hänen hämminkinsä ja säikähti hänen kalpeuttaan.
-
-"Siinä näette, isä", sanoi hän, "että tein väärin kertoessani teille
-näitä hullutuksiani."
-
-"Et, lapsi, et, päinvastoin", sanoi tohtori. "Puhu siitä minulle
-usein, joka kerta kun tapaamme, ja me koetamme parantaa sinut."
-
-Sebastien pudisti päätänsä.
-
-"Parantaa minut, miksikä?" sanoi hän. "Olen tottunut tähän näkyyn,
-se on osa elämääni; rakastan sitä näkyä, vaikka se minua väistääkin
-ja vaikka toisinaan tuntuu, että hän sysää minut luotansa. Älkää
-parantako siis minua, isä. Voitte uudelleen jättää minut, uudelleen
-matkustaa, palata Amerikkaan. Ja sen näyn keralla en ole ihan
-yksinäni."
-
-"Et olekaan!" sanoi tohtori itsekseen.
-
-Hän painoi Sebastienin rintaansa vasten.
-
-"Näkemiin asti, lapsi", sanoi hän; "toivon, ettemme enää eroa, sillä
-jos lähden, koetan järjestää niin, että sinä seuraat minua."
-
-"Oliko äitini kaunis?" kysyi poika.
-
-"Oli, oli, hyvin kaunis!" vastasi tohtori käheällä äänellä.
-
-"Ja rakastiko hän teitä yhtä paljon kuin minä teitä rakastan?"
-
-"Sebastien, Sebastien! Älä milloinkaan puhu minulle äidistäsi!"
-huudahti tohtori.
-
-Ja suudellen viimeisen kerran poikaansa otsalle hän poistui kiireesti
-puistosta.
-
-Poika ei seurannut häntä, vaan vaipui alakuloisena ja masentuneena
-penkille istumaan.
-
-Pihalla Gilbert tapasi täydellisesti ravitut Gillotin ja Pitoun,
-jotka apotille kertoivat yksityiskohtia Bastiljin valloituksesta. Hän
-antoi vielä kerran johtajalle neuvoja Sebastien hoitamisesta ja meni
-molempien seuralaistensa kanssa vaunuihin.
-
-
-
-
-XXI
-
-ROUVA DE STAËL.
-
-Istuessaan vaunuihin entiselle paikalleen vastapäätä Billottia ja
-Pitouta oli tohtori kalpea, ja jokaisen hiussuortuvan juurella
-välkkyi hikipisara.
-
-Mutta tämän miehen luonne oli sellainen, ettei hän masentunut minkään
-mielenliikutuksen vaikutuksesta. Hän painautui vaunujen kolkkaan ja
-painoi molemmat kätensä otsalleen ikäänkuin tukahduttaakseen sen
-takaiset ajatukset. Kun hän hetkisen oltuaan liikkumatta otti kätensä
-otsaltaan, näkyikin tuskan vääntämien piirteiden sijasta tyynet
-kasvot.
-
-"Te siis sanoitte, rakas Billot", lausui hän, "että kuningas on
-erottanut parooni de Neckerin."
-
-"Niin, herra tohtori."
-
-"Ja että Pariisin rauhattomuudet johtuvat osaksi tästä epäsuosiosta?"
-
-"Paljonkin."
-
-"Lisäsitte, että parooni heti läksi Versaillesista?"
-
-"Hän sai kuninkaallisen kirjeen päivällistä syödessään. Tunnin päästä
-hän oli matkalla Brysseliin."
-
-"Onko hän siellä nyt?"
-
-"Pitäisi ainakin olla."
-
-"Ei ole puhuttu siitä, että hän olisi matkalla pysähtynyt?"
-
-"On kyllä, Saint-Ouenissa, sanoakseen hyvästi tyttärelleen paroonitar
-de Staëlille."
-
-"Läksikö rouva de Staël hänen kerallaan?"
-
-"Kuulin puhuttavan, että parooni matkusti ainoastaan vaimonsa
-seurassa."
-
-"Ajuri", sanoi Gilbert, "pysäyttäkää ensimmäisen vaatekauppiaan
-luona."
-
-"Aiotteko muuttaa pukua?" kysyi Billot.
-
-"Aion kyllä! Tämä on liiaksi hankaantunut Bastiljin muureihin, eikä
-tällaisessa asussa mennä epäsuosiossa olevan ministerin tyttären luo.
-Etsikäähän taskuistanne, löytyykö sieltä muutamia kultarahoja."
-
-"Oho", sanoi maanviljelijä, "te näytte jättäneen kukkaronne
-Bastiljiin."
-
-"Se kuuluu vankilan sääntöihin", sanoi Gilbert hymyillen. "Kaikki
-arvoesineet jätetään linnan kansliaan."
-
-"Ja jäävät sinne", lisäsi maanviljelijä.
-
-Hän avasi ison kouransa, jossa oli parikymmentä kultarahaa.
-
-"Ottakaa tuosta, tohtori", sanoi hän.
-
-Gilbert otti kymmenen kultarahaa. Muutaman minuutin päästä vaunut
-pysähtyivät vaatekauppiaan oven eteen.
-
-Gilbert vaihtoi Bastiljin muurien kehnäämän vaatekertansa mustaan,
-hyvin siistiin pukuun, jommoista Kansalliskokouksen kolmas sääty
-käytti. Sitten eräs hiustenkähertäjä ja kengänkiilloittaja
-täydensivät hänen ulkoasuaan, ja ajuri vei hänet Saint-Oueniin
-ulompien bulevardien kautta, jonne päästiin Monceaux-puiston taitse.
-
-Gilbert pysähtyi parooni de Neckerin asunnon eteen Saint-Ouenissa
-juuri sinä hetkenä, kun Dagobertin tuomiokirkon kello löi seitsemän.
-
-Tässä talossa oli ennen käynyt paljon vieraita; täällä oli nähty
-yhtäpäätä liikettä. Nyt vallitsi hiljaisuus, jota häiritsi vain
-Gilbertin vaunujen saapuminen. Talo ei kuitenkaan tehnyt samaa
-vaikutusta kuin isäntäväen hylkäämät tai epäsuosioon joutuneiden
-asumukset.
-
-Portit oli suljettu ja piha autio, ilmaisten isäntäväen matkustaneen
-pois. Mutta missään ei näkynyt surun tai äkillisen lähdön merkkejä.
-
-Linnan eteläisen siipirakennuksen kaikki ikkunaluukut olivatkin
-avoinna, ja kun Gilbert suuntasi askeleensa sitä kohden, lähestyi
-häntä paroonin väreihin puettu lakeija.
-
-Silloin sukeutui ristikon läpi seuraava keskustelu:
-
-"Parooni de Necker ei kai enää ole linnassaan?"
-
-"Ei, herra parooni matkusti viime lauantaina Brysseliin."
-
-"Ja rouva paroonitar?"
-
-"Seurasi paroonia."
-
-"Mutta rouva de Staël?"
-
-"Rouva on täällä. Mutta en tiedä, voiko paroonitar ottaa vastaan,
-sillä tähän aikaan hän on kävelemässä."
-
-"Ottakaahan selkoa siitä, missä hän on, ja ilmoittakaa hänelle
-tohtori Gilbert."
-
-"Menen kysymään, onko hän vai eikö huoneissaan. Epäilemättä hän
-ottaa herran vastaan. Mutta jos hän on kävelemässä, niin olen saanut
-määräyksen olla häntä häiritsemättä."
-
-"Hyvä on. Menkää siis, olkaa niin hyvä."
-
-Lakeija avasi ristikon. Gilbert astui sisään.
-
-Sulkiessaan ristikon lakeija loi tutkivan katseen ajoneuvoihin,
-joilla tohtori oli saapunut, ja hänen omituisen näköisiin
-tovereihinsa. Sitten hän poistui pudistaen päätänsä ymmärtämättä
-mitään ja arvellen, ettei kukaan muukaan voinut ymmärtää siinä, missä
-hän ei ymmärtänyt. Gilbert jäi vähäksi aikaa odottamaan.
-
-Viiden minuutin päästä lakeija palasi. "Paroonitar on kävelemässä",
-ilmoitti hän. Ja hän kumarsi sanoakseen Gilbertille hyvästi. Mutta
-tohtori ei luopunut aikeistaan.
-
-"Ystäväiseni", sanoi hän, "pyydän teitä poikkeamaan saamistanne
-määräyksistä ja huomauttamaan rouva paroonittarelle, että olen
-markiisi de Lafayetten ystävä."
-
-Tohtorin lausuma nimi poisti puoliksi lakeijan arvelut ja kokonaan
-kultaraha, joka solui hänen käteensä.
-
-"Olkaa hyvä ja seuratkaa minua", sanoi lakeija.
-
-Gilbert seurasi häntä. Mutta lakeija ei vienytkään häntä
-rakennukseen, vaan puutarhaan.
-
-"Tällä puolella puistoa rouva paroonitar mieluummin liikkuu", sanoi
-mies osoittaen eräänlaatuista sokkelokäytävää. "Olkaa hyvä ja
-odottakaa täällä."
-
-Kymmenen minuutin kuluttua kuului käytävältä lehtien kahinaa, ja
-kolmen- tai neljänkolmatta ikäinen kookas, pikemmin ylevän kuin
-sievän näköinen nainen ilmestyi Gilbertin silmien eteen. Hän näkyi
-hämmästyvän kohdatessaan noin nuorelta näyttävän miehen, kun oli
-odottanut tapaavansa keski-ikäisen.
-
-Gilbert oli todellakin niin erikoinen ulkomuodoltaan, että saattoi
-heti herättää noin terävän havainnontekijän kuin kirjailijattaremme
-huomaavaisuutta.
-
-Harvalla miehellä oli niin puhdaspiirteiset kasvot, ja väkevän tahdon
-vaikutuksesta nämä piirteet olivat käyneet liikkumattomiksi. Kauniit
-mustat, ilmeikkäät silmät olivat työstä ja kärsimyksistä verhoutuneet
-ja voimistuneet, ja tällöin oli niistä kadonnut se levottomuus, joka
-on nuoruuden viehätyksiä.
-
-Syvä ja samalla kaunis piirto oli siinä hienon suupielen
-salaperäisessä syvennyksessä, josta kasvotieteilijät etsivät
-mietiskelyn tuntomerkkiä. Näytti siltä kuin vain aika ja liian
-varhainen vanhuus olisivat antaneet Gilbertille tämän ominaisuuden,
-mitä luonto ei ollut aikonutkaan hänelle suoda.
-
-Otsa oli leveä ja kauniisti kaareutuva; se loiveni hiukan taaksepäin
-tukkaan asti, jota ei enää pitkään aikaan ollut jauhotettu
-valkoiseksi. Ja tämä otsa ilmaisi tietoja ja ajattelua, tutkimuksia
-ja mielikuvitusta. Gilbertin silmäkulmat olivat paksut kuten hänen
-opettajansa Rousseaunkin ja loivat silmille varjon, josta välkkyi
-elämää ilmaiseva valo.
-
-Vaatimattomasta puvustaan huolimatta siis Gilbert esiintyi "Corinnen"
-vastaisen kirjoittajan mielestä harvinaisen komeana ja hienona, ja
-tätä vaikutusta lisäsivät vielä hänen hoikat, valkoiset kätensä sekä
-pienet, siropohkeisiin, jänteviin sääriin liittyvät jalkansa.
-
-Paroonitar katseli vähän aikaa Gilbertiä.
-
-Gilbert puolestaan käytti tätä tuokiota kumartaakseen jäykästi
-kveekarien tapaan, jotka suovat naisille veljellisen arvonannon,
-mutta eivät hymyilevää kohteliaisuutta.
-
-Sitten hän vuorostaan nopeasti tarkasti jo kuuluisaksi tullutta
-nuorta naista, jonka älykkäistä ja ilmeikkäistä kasvoista kokonaan
-puuttui sulo. Hänen päänsä oli enemmän vähäpätöisen ja jokapäiväisen
-miehen pää kuin naisen, ja se liittyi uhkean täyteläiseen ruumiiseen.
-
-Rouva de Staëlilla oli kädessään oksa, jonka kukkia hän ajatuksissaan
-pureskeli.
-
-"Tekö olette tohtori Gilbert?" kysyi hän.
-
-"Niin, rouva paroonitar."
-
-"Noin nuori. Olette jo saavuttanut varsin suuren maineen, vai
-kuuluuko se ehkä isällenne tai jollekulle teitä vanhemmalle
-sukulaiselle?"
-
-"En tunne muita Gilbertejä kuin itseni. Ja jos nimeeni liittyy,
-niinkuin sanotte, hiukan mainetta, on minulla täysi oikeus omaksua
-se."
-
-"Olette käyttänyt markiisi de Lafayetten nimeä päästäksenne
-luokseni. Markiisi onkin puhunut teistä meille ja ylistänyt teidän
-loppumattomia tietojanne." Gilbert kumarsi.
-
-"Tämä tietomääränne on sitä arvokkaampi, sitä mielenkiintoisempi",
-jatkoi paroonitar, "kun kaikesta päättäen ette ole mikään tavallinen
-kemisti, toisten kaltainen ammattilainen, vaan olette syventynyt
-elämäntieteen suurimpiin salaisuuksiin."
-
-"Markiisi de Lafayette näyttää sanoneen teille, että olen
-jonkinmoinen taikuri", lausui Gilbert hymyillen, "ja jos hän on sen
-sanonut, niin tiedän hänen siksi älykkääksi, että hän on sen teille
-voinut todistaakin."
-
-"Hän on todellakin kertonut teidän ihmeellisellä tavalla
-parantaneen toivottomia tapauksia sekä taistelukentällä että
-ameriikkalaisissa sairaaloissa. Kenraali kertoi teidän vaivuttaneen
-heidät keinotekoiseen uneen, joka siinä määrin oli oikean kuoleman
-kaltaista, että saattoi erehtyä."
-
-"Tämä keinotekoinen kuolema on tulos tieteestä, joka tähän asti on
-vielä melkein tuntematon muille kuin muutamille valituille, mutta
-joka kyllä ajan mittaan tulee yleiseksi."
-
-"Se on mesmerismiä? Eikö olekin?" kysyi rouva de Staël hymyillen.
-
-"Niin juuri, mesmerismiä."
-
-"Oletteko ehkä ollut sen mestarin oppilaana?"
-
-"Mesmer ei valitettavasti ollut itsekään muuta kuin oppilas.
-Mesmerismi eli magnetismi oli muinaisaikuinen tiede, jonka jo
-kreikkalaiset ja egyptiläiset tunsivat. Se hukkui Keskiajan mereen.
-Shakespeare aavistaa sen _Macbethissaan_. Urbain Grandier löysi sen
-ja sai sen johdosta, kuolemantuomionsa. Mutta suuri mestari, minun
-opettajani, on kreivi de Cagliostro."
-
-"Tuo puoskari!" virkahti rouva de Staël.
-
-"Rouva paroonitar, älkäähän tuomitko aikalaistenne tavoin, vaan
-arvostelkaa niinkuin jälkimaailma tuomitsee. Tiedoistani saan kiittää
-tuota puoskaria ja maailma ehkä vapauttaan."
-
-"Olkoon niin", vastasi rouva de Staël hymyillen. "Minä puhun
-tuntematta mitään, te puhutte tuntien kaiken alkusyyn; luultavaa siis
-on, että te olette oikeassa ja minä väärässä... Mutta palatkaamme
-meihin. Miksi olette ollut niin kauan poissa Ranskasta? Miksi ette
-ole tullut ottamaan paikkaanne Lavoisierin, Cabanisin, Condorcetin,
-Baillyn ja Louisin seurassa?"
-
-Tämän viimeisen nimen kuullessaan Gilbert punastui hiukan.
-[Hovilääkäri Louis tunsi kreivitär de Charnyn ja Gilbertin
-nuoruudenaikaisen salaisuuden. -- _Suom._]
-
-"Minun täytyy vielä paljon tutkia; en voi heti asettua mestarien
-rinnalle."
-
-"Olette siis nyt kuitenkin saapunut tänne, mutta sopimattomaan
-aikaan. Isäni, joka mielellään olisi tahtonut edistää asioitanne, on
-jo kolme päivää ollut kuninkaan epäsuosiossa."
-
-Gilbert hymyili.
-
-"Rouva paroonitar", sanoi hän keveästi kumartaen, "kuusi päivää
-sitten jouduin parooni Neckerin määräyksestä Bastiljiin."
-
-Rouva de Staël punastui vuorostaan.
-
-"Sanotte sellaista, mikä minua suuresti ihmetyttää. Oletteko ollut
-Bastiljissa?"
-
-"Olen kyllä."
-
-"Mitä olitte tehnyt?"
-
-"Ainoastaan ne, jotka minut sinne ovat toimittaneet, voivat sen
-minulle sanoa."
-
-"Mutta olette siis päässyt sieltä pois?"
-
-"Olen, sillä Bastiljia ei ole enää olemassa."
-
-"Mitä, eikö Bastiljia ole olemassa?" sanoi rouva de Staël
-teeskennellen hämmästystä.
-
-"Ettekö ole kuullut kanuunain pauketta?"
-
-"Olen kyllä, mutta sellainen pauke ei vielä ilmaise mitään."
-
-"Sallikaa minun huomauttaa, että rouva de Staël, parooni de
-Neckerin tytär, ei tänä hetkenä voi olla tietämättä, että kansa on
-valloittanut Bastiljin."
-
-"Vakuutan teille", vastasi paroonitar hiukan hämillään, "että isäni
-lähdettyä en ole kuullut mitään näistä tapauksista ja olen vain
-surrut hänen lähtöään."
-
-"Rouva paroonitar", sanoi Gilbert, "valtion kuriirit ovat siksi
-paljon tottuneet käymään Saint-Ouenin linnassa, että näinä neljänä
-tuntina, jotka ovat kuluneet Bastiljin valloituksesta, ainakin yhden
-on täytynyt eksyä tänne."
-
-Paroonitar huomasi, ettei hän voinut vastata mitään valehtelematta
-suoraan. Valehteleminen oli hänelle vastenmielistä. Hän siirsi
-keskustelun toisaanne.
-
-"Ja mikä saattaa teidät kunnioittamaan minua käynnillänne?" kysyi hän.
-
-"Haluaisin saada puhutella parooni Neckeriä."
-
-"Tiedättehän, ettei hän ole enää Ranskassa."
-
-"Minusta paroonin lähtö tuntui siksi mahdottomalta, siksi
-epäpoliittiselta, sillä täytyihän hänen seurata olojen kehitystä..."
-
-"Että...?"
-
-"Että uskoin varmasti teidän, rouva paroonitar, ilmaisevan minulle,
-missä hän on."
-
-"Te tapaatte hänet Brysselissä."
-
-Gilbert loi paroonittareen tutkivan katseen.
-
-"Kiitos", sanoi hän kumartaen. "Lähden siis Brysseliin, koska minulla
-on hänelle ilmoitettavana hyvin tärkeitä asioita."
-
-Rouva de Staël näytti hiukan epäröivän, sitten hän sanoi:
-"Kaikeksi onneksi tunnen teidät ja tiedän teidät hyvin vakavaksi
-mieheksi, sillä noiden asioiden merkitys voi vähetä, jos toinen
-on välittäjänä... Mitä tärkeätä voi ollakaan enää isälleni hänen
-jouduttuansa epäsuosioon, kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut?"
-
-"On tulevaisuus. Ja kenties minä en voi olla kokonaan vaikuttamatta
-tulevaisuuteen. Mutta onhan tämä tarpeetonta. Pääasia on minulle
-tavata parooni de Necker... Te siis sanotte hänen olevan Brysselissä?"
-
-"Niin."
-
-"Tarvitsen kaksikymmentä tuntia tätä matkaa varten. Tiedättekö,
-mitä merkitsee kaksikymmentä tuntia vallankumouksen aikaan
-ja kuinka paljon voi tapahtua kahdessakymmenessä tunnissa?
-Kuinka ajattelemattomasti parooni menettelikään järjestäessään
-kahdenkymmenen tunnin välimatkan itsensä ja tapausten, käden ja
-päämäärän välille!"
-
-"Te kauhistutatte minua", sanoi rouva de Staël, "ja alan todellakin
-uskoa, että isäni on menetellyt ajattelemattomasti."
-
-"Minkä sille mahtaa, kun kerran näin on tapahtunut. Minulla ei ole
-siis enää muuta tehtävää, kuin pyytää teiltä anteeksi, että olen
-häirinnyt. Hyvästi, madame."
-
-Mutta paroonitar pidätti häntä.
-
-"Johan sanoin, että säikytätte minua", jatkoi hän. "Teidän täytyy
-selittää kaikki, sanoa jotakin rauhoittavaa."
-
-"Tänä hetkenä täytyy minun ajatella niin paljon mieskohtaisia
-etujani", sanoi Gilbert, "etten mitenkään voi ajatella toisten
-huolia. Nyt on kysymyksessä henkeni ja kunniani, samoin kuin olisi
-ollut parooni de Neckerin laita, jos hän olisi voinut heti kuulla
-kaiken sen, mitä sanon hänelle vasta kahdenkymmenen tunnin kuluttua."
-
-"Hyvä herra, sallikaa minun muistaa eräs seikka, jonka jo kauan aikaa
-olen unohtanut, -- ettei tällaisia asioita saa pohtia taivasalla,
-puistossa, missä jokainen voi meitä kuunnella."
-
-"Olen teidän talossanne", sanoi Gilbert, "ja sallikaa siis minun
-huomauttaa, että te itse olette valinnut paikan, missä olemme. Mitä
-tahdotte? Noudatan määräyksiänne."
-
-"Että suvaitsette lopettaa tämän keskustelun työhuoneessani."
-
-"Ahaa", tuumi Gilbert, "jos tahtoisin saattaa hänet hämilleen, niin
-kysyisin, onko hänen työhuoneensa Brysselissä."
-
-Mutta mitään kysymättä hän alkoi seurata paroonitarta, joka kiireesti
-läksi astumaan linnaa kohden.
-
-Linnan edustalla odotti sama palvelija, joka oli saattanut Gilbertin
-puistoon. Rouva de Staël viittasi hänelle ja avaten itse ovet vei
-Gilbertin työhuoneeseensa, -- miellyttävään olinpaikkaan, -- missä
-oli pikemmin miehekäs kuin naisekas leima; toinen ovi ja kaksi
-ikkunaa olivat puistoon päin, joten yksikään vieras ei voinut sinne
-tulla eikä edes katsoakaan.
-
-Sinne tultuaan paroonitar sulki oven ja kääntyi Gilbertin puoleen.
-
-"Ihmiskunnan nimessä", lausui hän, "ilmaiskaa minulle, mikä tärkeä
-seikka teillä on isälleni ilmoitettavana ja miksi siis olette tullut
-Saint-Oueniin."
-
-"Jos isänne voisi kuulla sanani", virkkoi Gilbert, "jos hän voisi
-tietää, että olen sama mies, joka olen lähettänyt kuninkaalle
-salaiset, mietelmäni _Ajatusten ja edistyksen tilanteesta_, niin
-olen varma siitä, että parooni de Necker ilmestyisi heti ja sanoisi:
-'Tohtori Gilbert, mitä asiaa teillä on minulle? Puhukaa, minä
-kuuntelen.'"
-
-Tuskin oli Gilbert lopettanut tämän lauseen, kun Vanloon maalaaman
-seinätäytteen taakse kätketty ovi aukeni hiljaa ja parooni Necker
-astui hymyillen kapeille kiertoportaille, joiden yläpäästä hohti
-lampun valo.
-
-Silloin rouva de Staël kumarsi Gilbertille, suuteli isäänsä otsalle,
-poistui samaa tietä kuin tämä oli tullut, nousi portaita, sulki
-seinätäytteen ja katosi.
-
-Necker lähestyi Gilbertiä, ojensi hänelle kätensä ja sanoi:
-
-"Tässä olen, tohtori Gilbert. Mitä asiaa teillä on minulle? Olen
-valmis kuuntelemaan."
-
-Molemmat istuutuivat.
-
-"Herra parooni", aloitti Gilbert, "ilmaisen teille salaisuuden, joka
-paljastaa kaikki ajatukseni. Minä se neljä vuotta sitten toimitin
-kuninkaalle kirjan, joka selosti Euroopan nykyistä tilaa; ja minä
-sittemmin olen lähettänyt hänelle Yhdysvalloista teoksia, jotka
-käsittelevät kaikkia sovitteluja ja sisäisiä hallintojärjestelmiä,
-joista on ollut puhe Ranskassa."
-
-"Joista kirjoista hänen majesteettinsa aina on puhunut minulle
-mitä suurimmalla ihastuksella ja syvällä kauhulla", sanoi parooni
-kumartaen.
-
-"Niin, sillä ne ilmaisivat hänelle totuuden. Silloin oli
-kauhistuttavaa kuulla totuutta, ja kun kaikki tänään on muuttunut
-todellisuudeksi, on sitä kai vielä kauhistuttavampaa katsella?"
-
-"Ehdottomasti", sanoi Necker.
-
-"Onko kuningas antanut teille näitä kirjoja?"
-
-"Ei kaikkia. Kaksi ainoastaan. Toinen koski valtion varoja, ja te
-olitte paria pientä kohtaa lukuunottamatta samaa mieltä kuin minäkin.
-Näinkin se on ollut minulle hyvin suuri kunnia."
-
-"Ei siinä kaikki. Muuan kirja ennusti hänelle kaikki ne asiat, jotka
-nyt ovat täyttyneet."
-
-"Niinkö?"
-
-"Niin."
-
-"Ja mitkä asiat? Sanokaahan."
-
-"Mainitsen kaksi. Toinen oli se, että hänen eräänä päivänä täytyy
-muiden sitoumustensa vuoksi erottaa teidät."
-
-"Ennustitteko hänelle minun joutuvan epäsuosioon?"
-
-"Ennustin."
-
-"Siinä on toinen asia. Mutta mikä oli toinen?"
-
-"Oletteko ennustanut Bastiljin valloituksen?"
-
-"Herra parooni, Bastilji ei ollut enää vain kuninkaallinen vankila,
-se oli tyranniuden tunnuskuva. Vapaus alkoi tunnuskuvan tuhoamisella.
-Vallankumous täydentää kaiken muun."
-
-"Oletteko punninnut sanojenne kantavuutta?"
-
-"Epäilemättä."
-
-"Ettekä pelkää lausua ääneen tuollaista teoriaa?"
-
-"Miksi sen tekisin?"
-
-"Teillehän voisi käydä huonosti."
-
-"Herra Necker", sanoi Gilbert hymyillen, "kun tulee juuri
-Bastiljista, ei pelkää enää mitään."
-
-"Tuletteko Bastiljista?"
-
-"Tulen, juuri tänään."
-
-"Ja miksi olitte Bastiljissa?"
-
-"Sitä kysyn teiltä."
-
-"Minultako?"
-
-"Niin juuri."
-
-"Ja miksi minulta?"
-
-"Siksi, että te minut sinne toimititte."
-
-"Minäkö toimitin teidät Bastiljiin?"
-
-"Kuusi päivää sitten. Eihän siitä ole kovin pitkää aikaa, joten
-teidän pitäisi se muistaa."
-
-"Se on mahdotonta."
-
-"Tunnetteko nimikirjoitustanne?"
-
-Ja Gilbert näytti entiselle ministerille Bastiljin luettelon lehteä
-ja siihen liitettyä vangitsemiskäskyä.
-
-"Tunnen kyllä", vastasi Necker, "tämä on oikea vangitsemiskäsky.
-Tiedättehän, että olen kirjoittanut mahdollisimman harvan alle ja
-että tämäkin mahdollisimman pieni määrä nousi neljään tuhanteen
-vuodessa. Huomasin jättäessäni virkani, että minut oli pantu
-kirjoittamaan nimeni muutamien avointenkin lomakkeiden alle.
-Valitettavasti on juuri tämä teidän ollut niiden joukossa."
-
-"Minä en siis mitenkään voi syyttää teitä vangitsemisestani?"
-
-"Ette suinkaan."
-
-"Mutta", sanoi Gilbert hymyillen, "ymmärrättehän uteliaisuuteni.
-Täytyyhän minun saada tietää, ketä minun on kiitettävä
-vangitsemisestani. Olkaa siis niin hyvä ja ilmoittakaa se minulle."
-
-"Se on hyvin helppoa. Varovaisuuden vuoksi en milloinkaan jättänyt
-kirjeitäni ministeristöön, vaan toin ne tänne joka ilta. Tämän kuun
-kirjeet ovat tämän kaapin B-laatikossa. Etsikäämme G-kirjaimen
-kohdalta."
-
-Necker avasi laatikon ja selaili suurta kirjepinkkaa, jossa saattoi
-olla viisi- tai kuusisataa kirjettä.
-
-"En säilytä muita kuin ne kirjeet, joiden avulla voin puolustautua
-joutuessani edesvastuuseen", sanoi entinen ministeri, "Pannessani
-toimeen vangitsemisen hankin itselleni vihamiehen. Olen siis varmasti
-torjunut iskun. Ihmettelisin, ellen sitä olisi tehnyt. G... G...,
-tässä se on, Gilbert. Se isku on teitä kohdannut kuningattaren
-hovipiiristä."
-
-"Vai kuningattaren hovipiiristä?"
-
-"Niin, pyydetään vangitsemiskäsky erään herra Gilbertin
-pidättämiseksi. Ei mainita mitään ammattia. Mustat silmät, musta
-tukka. Sitten tuntomerkit. Matkustaa Havresta Pariisiin. Tuo Gilbert
-olitte siis te?"
-
-"Minä. Voitteko luovuttaa minulle tuon kirjeen?"
-
-"En, mutta voin ilmaista teille, kenen nimi on sen alla."
-
-"Sanokaa."
-
-"Kreivitär de Charny."
-
-"Kreivitär de Charny", lausui Gilbert. "En tunne häntä. En ole
-hänelle tehnyt mitään."
-
-Ja hän kohotti päänsä kuin etsiäkseen muistoistaan.
-
-"Tähän liittyy vielä pieni lisäys, ilman allekirjoitusta, mutta
-käsialan tunnen. Katsokaa."
-
-Gilbert kumartui ja luki kirjeen reunasta sanat: "Toimitettava
-viipymättä se, mitä kreivitär de Charny pyytää."
-
-"Kummallista", sanoi Gilbert. "Kuningattaren sekaantumisen minä vielä
-voisin ymmärtää, sillä kirjassani oli puhe hänestä ja Polignaceista.
-Mutta tuo kreivitär de Charny..."
-
-"Ettekö tunne häntä?"
-
-"Se on varmaankin tekonimi. Mutta enhän muutenkaan tunne Versaillesin
-aatelistoa, kun olen ollut viisitoista vuotta poissa Ranskasta. Olen
-käynyt sillä välin täällä vain kaksi kertaa, ja viimeksi lähdin neljä
-vuotta sitten. Sanokaahan, kuka tuo kreivitär de Charny on?"
-
-"Kuningattaren ystävätär, uskottu. Kreivi de Charnyn ihailtu puoliso,
-kaunotar ja hyve samalla kertaa, siis oikea ihmeolento."
-
-"Mutta minä en tunne sitä ihmeolentoa."
-
-"Jos niin on asian laita, hyvä tohtori, niin uskokaa siis, että
-olette jonkun valtiollisen juonen uhri. Puhuittehan kreivi de
-Cagliostrosta?"
-
-"Kyllä."
-
-"Olette tuntenut hänet?"
-
-"Hän on ollut ystäväni, enemmän kuin ystäväni, -- opettajani, enemmän
-kuin opettajani, -- pelastajani."
-
-"Siis on joko Itävalta tai paavinistuin vaatinut teidän
-vangitsemistanne. Olettehan kirjoittanut kirjoja."
-
-"Niinpä kyllä."
-
-"Aivan oikein. Kaikki nämä pikkumaiset kostonhankkeet kiertävät
-kuningatarta, joutuvat hänen läheisyyteensä niinkuin kompassin neula
-kääntyy pohjoiseen, kun magneetti vetää rautaa puoleensa. Teitä
-vastaan on tehty liitto, teitä on seurattu. Kuningatar on pannut
-kreivitär de Charnyn kirjoittamaan kirjeen, poistaakseen kaikki
-epäluulot. Siinä on salaisuuden selitys."
-
-Gilbert mietti hetkisen.
-
-Tällöin hän muisti sen varastetun lippaan, jonka kanssa ei
-Itävallalla, ei paavillisella istuimella eikä kuningattarella ollut
-mitään tekemistä. Tämä asia johdatti hänet oikealle tolalle.
-
-"Ei", sanoi hän, "se ei ole syynä, ei voi olla. Mutta samapa tuo,
-siirtykäämme toisiin asioihin."
-
-"Mihin?"
-
-"Teihin?"
-
-"Minuun? Mitä asiaa teillä on minulle?"
-
-"Se, jonka itse tiedätte paremmin kuin kukaan muu, -- että kolmen
-päivän päästä olette jälleen virassanne ja että silloin saatte
-hallita Ranskaa niin itsevaltiaasti kuin haluatte."
-
-"Niinkö luulette?" sanoi Necker hymyillen.
-
-"Niin tekin, koska ette ole Brysselissä."
-
-"Mikä on lopputulos?" virkkoi Necker. "Meidänhän on päästävä
-lopputulokseen."
-
-"Ja se on tämä. Ranska on teitä rakastanut, pian se jumaloi teitä.
-Kuningatar oli jo väsynyt siihen, että teitä rakastettiin; kuningas
-väsyy siihen, että teitä jumaloidaan. He tavoittelevat silloin kansan
-suosiota teidän kustannuksellanne, ettekä te sitä salli. Te joudutte
-silloin vuorostanne kansan epäsuosioon. Rakas parooni Necker, kansa
-on nälkäinen leijona, joka nuolee vain ravitsevaa kättä, olkoon tämä
-käsi kenen tahansa."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Sittenkö? Te joudutte unohduksiin."
-
-"Minäkö? Unohduksiin!"
-
-"Juuri niin."
-
-"Ja mikä minut siihen saattaa?"
-
-"Olot ja tapaukset."
-
-"Kautta kunniani, tehän puhutte kuin profeetta."
-
-"Pahaksi onneksi olenkin hiukan sellainen."
-
-"Mitä siis tapahtuu?"
-
-"Mitä tapahtuu, sitä ei ole vaikea arvata, sillä se jo itää
-Kansalliskokouksessa. Esiin astuu puolue, joka nyt nukkuu, --
-erehdyin, joka valvoo, mutta pysyy piilossa. Tämän puolueen
-päällikkönä on periaate, sen aseena ajatus."
-
-"Kyllä ymmärrän. Te puhutte orleansilaisesta puolueesta."
-
-"En. Siitä olisin sanonut, että sen päällikkönä on mies ja aseena
-kansansuosio. Puhun puolueesta, jonka nimeä minulle ei vielä ole edes
-mainittukaan, tasavaltalaisesta puolueesta."
-
-"Tasavaltalaisesta puolueestako? Jopa nyt jotakin!"
-
-"Ettekö usko sitä?"
-
-"Haaveilua!"
-
-"Niin, haaveilua tulen kidassa, joka nielee teidät kaikki."
-
-"No, lyöttäydynpä siis tasavaltalaiseksi! Olenkin jo sitä."
-
-"Geneveläinen tasavaltalainen, aivan oikein."
-
-"Mutta onhan minun mielestäni tasavaltalainen aina tasavaltalainen."
-
-"Siinä on erehdys, herra parooni. Meidän tasavaltalaisemme
-eivät muistuta laisinkaan muiden maiden tasavaltalaisia.
-Meidän tasavaltalaisemme nielaisevat ensin kaikki etuoikeudet,
-sitten aateliston ja sitten kuninkuuden. Te liitytte meidän
-tasavaltalaisiimme, mutta he joutuvat perille ilman teitä, sillä te
-ette tahdo seurata heitä sinne, minne he menevät. Ei, parooni de
-Necker, te erehdytte, ette te ole tasavaltalainen."
-
-"Jos sillä käsitätte tuota kaikkea, niin en todellakaan ole. Minä
-rakastan kuningasta."
-
-"Niin minäkin", sanoi Gilbert, "ja kaikki ihmiset tänä hetkenä
-rakastavat samoin kuin mekin. Jos sanoisin tämän kaiken teitä
-tyhmemmälle ihmiselle, niin minulle vihellettäisiin, minua
-pilkattaisiin. Mutta uskokaa sanojani, herra parooni."
-
-"Sen kyllä tahtoisinkin tehdä, jos tämä olisi otaksuttavaa, mutta..."
-
-"Tunnetteko salaiset seurat?"
-
-"Olen paljon kuullut niistä puhuttavan."
-
-"Uskotteko niihin?"
-
-"Uskon niiden olemassaoloon, mutta en niiden kaikkivoipaisuuteen."
-
-"Kuulutteko mihinkään sellaiseen?"
-
-"En."
-
-"Oletteko edes vapaamuurari?"
-
-"En."
-
-"Mutta, herra ministeri, minä olen!"
-
-"Olette siis jäsen?"
-
-"Kaikkien seurojen jäsen. Herra ministeri, olkaa varuillanne, sillä
-suunnattoman suuri verkko kietoo kaikki valtaistuimet. Näkymätön
-tikari uhkaa kaikkia hallitsijoita. Meitä on kolme miljoonaa veljeä,
-kaikissa maissa ja kaikissa yhteiskuntaluokissa. Meillä on ystäviä
-rahvaan keskuudessa, porvaristossa, aatelistossa, prinsseissä, jopa
-hallitsijoissakin. Olkaa varuillanne, herra de Necker; hallitsija,
-jonka edessä kiivastutte, on ehkä jäsen. Palvelija, joka teille
-kumartaa, on ehkä jäsen. Henkenne ei ole turvassa, omaisuutenne ei
-ole turvassa, ei edes kunnianne ole turvassa. Kaikkea vallitsee
-näkymätön voima, jota vastaan ette voi taistella, kun ette tunne
-sitä, ja joka voi teidät tuhota, sillä se tuntee teidät. Katsokaahan,
-nämä kolme miljoonaa ihmistä ovat jo saaneet aikaan ameriikkalaisen
-tasavallan, ne koettavat nyt saada aikaan ranskalaisenkin tasavallan,
-sitten ne koettavat muodostaa euroopalaisen tasavallan."
-
-"Mutta", sanoi Necker, "Yhdysvaltojen tasavalta ei minua säikytä:
-omaksun hyvin mielelläni sen ohjelman."
-
-"Niin kyllä, mutta Ameriikasta meihin on olemassa syvä kuilu.
-Ameriikka on uusi maa, ilman ennakkoluuloja, ilman etuoikeuksia,
-ilman kuninkuutta, hedelmällinen maa, raiskaamaton metsä. Ameriikan
-toisella puolen on meri, joka sille avaa kaupan, ja toisella puolen
-aukeus, joka tarjoo kaikki mahdollisuudet sen asukkaille. Mutta
-Ranska!... Mitä kaikkea saakaan hävittää Ranskassa, ennenkuin se
-muistuttaa Ameriikkaa!"
-
-"Mihin te tällä kaikella tähtäätte?"
-
-"Siihen, minne ehdottomasti joudumme. Mutta tahdon päästä siihen
-suuremmitta kolauksitta, asettamalla yrityksen etunenään kuninkaan."
-
-"Lipuksiko?"
-
-"Ei, vaan kilveksi."
-
-"Kilveksi!" sanoi Necker hymyillen. "Ette te tunne kuningasta, jos
-tahdotte saada hänet näyttelemään sellaista osaa."
-
-"Tunnen kyllä. Hyvä Jumala, hänhän on sellainen mies, jommoisia olen
-nähnyt tuhansia pienten ameriikkalaisten piirikuntien etunenässä,
-kunnon mies, vailla majesteettiutta, vailla vastustamiskykyä, vailla
-aloitekykyä, mutta eihän sille mahda mitään. Vaikkapa hänellä ei
-olisi mitään muuta kuin hänen pyhä kuninkaallinen arvonimensä, niin
-sekin on aina vallituksena äsken mainitsemiani miehiä vastaan, ja
-olkoon vallitus kuinka heikko tahansa, niin se on sentään parempi
-kuin ei mitään. -- Muistan taistellessani Pohjois-Ameriikan villejä
-heimoja vastaan", jatkoi hän, "viettäneeni kokonaisia öitä pienen
-pensaikon takana. Vihollinen oli virran toisella puolen ja ampui
-meitä kohden. Pensaikko ei merkitse suurtakaan, vai mitä? Mutta
-sen sanon teille, että sydämeni sykki rauhallisemmin tuollaisen
-pensaikon takana, jonka oksat kuula taittoi kuin ne olisivat olleet
-lankoja, kuin aukealla tasangolla. Kuningas on minun pensaikkoni.
-Hänen takanaan näen vihollisen, mutta vihollinen ei näe minua. Tämän
-tähden, oltuani New Yorkissa tai Filadelfiassa tasavaltalainen, olen
-Ranskassa kuningasmielinen. Siellä meidän diktaattorimme nimi oli
-Washington. Herra ties, mikä sen nimeksi täällä tulee: tikari vaiko
-mestauslava."
-
-"Te näette kaikki verenkarvaisena, tohtori!"
-
-"Te näkisitte kaikki samanvärisenä, jos olisitte minun kerallani
-ollut tänään Grève-torilla!"
-
-"Se on totta. Olen kuullut siellä surmatun ihmisiä."
-
-"Katsokaahan, rahvas on kyllä sinänsä hyvä... mutta kun sen voima
-kerran...! Oi te ihmismyrskyt", huudahti tohtori Gilbert, "kuinka
-heikkoja teidän rinnallanne ovat taivaan myrskyt!"
-
-Necker kävi miettiväiseksi.
-
-"Ikävä, etten saa pitää teitä rinnallani", sanoi hän. "Tarpeen tullen
-te voisitte olla hyvänä neuvonantajana."
-
-"Teidän rinnallanne, herra parooni, en olisi niin hyödyllinen, en
-ainakaan Ranskalle, kuin siellä, minne aion päästä."
-
-"Mihin siis pyritte?"
-
-"Kuulkaahan. Valtaistuimen lähellä on suuri valtaistuimen vihollinen,
-kuninkaan luona suuri kuninkaan vihollinen: se on kuningatar.
-Naisparka, joka unohtaa, että hän on Maria Teresian tytär, taikka
-joka ei muista sitä muutoin kuin ylpeilläkseen siitä. Hän uskoo
-pelastavansa kuninkaan, ja hän syöksee turmioon muutakin kuin
-kuninkaan, koko kuninkuuden. Meidän, jotka rakastamme kuningasta,
-jotka rakastamme Ranskaa, meidän täytyy liittyä yhteen ja kukistaa
-tämä mahti, hävittää tämä vaikutusvoima."
-
-"Tehkää siis niinkuin sanoin teille: jääkää luokseni. Auttakaa minua."
-
-"Jos jään luoksenne, niin meillä ei ole muuta kuin yksi ainoa
-toimintamuoto; te olisitte minä, minä olisin te. Meidän täytyy erota,
-ja silloin me painamme kaksin verroin enemmän."
-
-"Ja mihin tällä kaikella pääsemme?"
-
-"Voimme viivästyttää lopputurmaa, mutta emme suinkaan sitä estää,
-vaikkakin olen varma sellaisesta apulaisesta kuin markiisi de
-Lafayettesta."
-
-"Onko Lafayette tasavaltalainen?"
-
-"Sen verran kuin joku markiisi voi olla. Jos meidän ehdottomasti
-täytyy alistua tasa-arvoisuuteen, niin valitkaamme ainakin
-suuraatelisten rinnallaolo. Minä rakastan tasa-arvoisuutta, joka
-kohottaa, mutta en sitä, joka alentaa."
-
-"Ja te siis vastaatte Lafayettesta?"
-
-"Ellei häneltä vaadita muuta kuin kuntoa, urhoollisuutta ja
-uhrautumista, niin vastaan hänen mukanaolostaan."
-
-"Sanokaa, mitä siis tahdotte?"
-
-"Suosituskirjettä hänen majesteetilleen kuningas Ludvig XVI:lle."
-
-"Teidän vertaisenne mies ei kaipaa suosituskirjettä, vaan pääsee
-ilman sitäkin minne tahtoo."
-
-"Ei, tahdon esiintyä teidän kätyrinänne, se on edullisempaa.
-Aikeisiini kuuluu juuri se, että te suosittelette minua."
-
-"Ja mitä tavoitatte?"
-
-"Tahdon päästä kuninkaan ylimääräiseksi lääkäriksi."
-
-"Se on helppoa. Mutta kuningatar?"
-
-"Kun kerran olen päässyt kuninkaan luo, niin se on minun asiani."
-
-"Mutta jos hän vainoo teitä?"
-
-"Silloin teen kuninkaan lujatahtoiseksi."
-
-"Kuninkaan lujatahtoiseksi? Jos sen saatte aikaan, niin olette
-enemmän kuin ihminen."
-
-"Se, joka saa ruumiin hoidettavakseen, on epäkelpo, ellei hän pääse
-johtamaan sieluakin."
-
-"Mutta ettekö arvele tavoittaessanne kuninkaan lääkärin paikkaa
-häiritseväksi entisyydeksenne sitä, että olette ollut vankina
-Bastiljissa?"
-
-"Sitä parempi vain minulle. Onhan minua, teidän oman arvelunne
-mukaan, vainottu filosofina."
-
-"Sitä pelkään."
-
-"Kuningas kohottaa arvoaan, saavuttaa kansan suosion, ottamalla
-lääkärikseen Rousseaun oppilaan, uusien oppien levittäjän,
-Bastiljista vapautuneen vangin. Kun ensi kerralla tapaatte kuninkaan,
-huomauttakaa tästä."
-
-"Olette yhä oikeassa. Mutta kun kerran olette päässyt kuninkaan
-lähettyville, voinko luottaa teihin?"
-
-"Täydellisesti, niin kauan kuin pysytte siinä valtiollisessa
-järjestelmässä, jonka omaksumme."
-
-"Mitä lupaatte minulle?"
-
-"Ilmoittaa teille ennakolta täsmälleen hetken, jolloin teidän on
-erottava virasta."
-
-Necker katsoi Gilbertiin ja sanoi sitten synkällä äänellä:
-
-"Se on todellakin suurin palvelus, minkä ystävä voi osoittaa
-ministerille, sillä se on viimeinen."
-
-Ja hän istuutui pöytänsä ääreen kirjoittamaan kuninkaalle.
-
-Tällävälin Gilbert luki kirjeen uudelleen pohtien: "Kreivitär de
-Charny! Kukahan se on?"
-
-"Tässä", sanoi Necker ojentaen vähän ajan päästä Gilbertille
-kyhäämänsä kirjeen. Gilbert otti ja luki sen. Sisältö oli seuraava:
-
-    'Sire!
-
-    Teidän Majesteettinne varmaankin kaipaa luotettavaa miestä, jonka
-    kanssa voitte puhella asioista. Viimeisen lahjan, viimeisen
-    palveluksen, jättäessäni kuninkaan, teen antamalla hänelle
-    tohtori Gilbertin. Sanon kylliksi Teidän Majesteetillenne, kun
-    ilmoitan, että tohtori Gilbert on maailman lahjakkain lääkäri
-    ja että hän on kirjoittanut hallinnosta ja politiikasta ne
-    muistelmat, jotka ovat herättäneet Teidän Majesteettinne suurta
-    huomiota.
-
-                           Teidän Majesteettinne jalkojen juuressa
-                                        parooni _de Necker_.'
-
-Necker ei päivännyt kirjettä. Hän ojensi sen uudelleen tohtorille
-sinetillä suljettuna.
-
-"Ja nyt olen Brysselissä, eikö niin?" sanoi hän.
-
-"Tietysti, suuremmalla syyllä kuin koskaan ennen. Huomisaamuna muuten
-saatte minulta kuulla uutisia."
-
-Parooni naputti erityisellä tavalla seinätäytteeseen, ja rouva de
-Staël tuli huoneeseen. Mutta tällä kertaa oli hänellä kukkaoksan
-sijasta kädessään tohtori Gilbertin kirja.
-
-Hän näytti sen nimilehteä tohtorille keikailevasti.
-
-Gilbert sanoi hyvästi paroonille ja suuteli paroonittaren kättä,
-tämän saattaessa häntä työhuoneen ovelle asti.
-
-Ja hän palasi ajoneuvojen luo, missä Pitou ja Billot nukkuivat
-etuistuimellaan, ajaja kuskipukillaan ja hevoset seisoen veltoilla
-jaloillaan.
-
-
-
-
-XXII
-
-KUNINGAS LUDVIG XVI
-
-
-Gilbertin, rouva de Staëlin ja parooni Neckerin kohtausta oli
-kestänyt noin puolitoista tuntia. Gilbert palasi Pariisiin
-neljänneksen yli yhdeksän, ajoi suoraan postitalolle, vuokrasi
-hevoset ja ajoneuvot, ja sillaikaa kun Billot ja Pitou menivät
-lepäämään pieneen hotelliin Thiroux-kadun varrelle, jonne Billot
-Pariisissa käydessään tavallisesti poikkesi, Gilbert ajoi täyttä
-laukkaa Versaillesia kohden.
-
-Oli jo myöhä, mutta vähät välitti siitä Gilbert. Hänen kaltaisilleen
-luonteille on toiminta sisäinen välttämättömyys. Saattoihan
-sattua, että hän teki matkansa turhaan. Mutta mieluummin hän teki
-turhan matkan kuin jäi paikalleen. Herkkähermoisille olennoille on
-epävarmuus pahempi kidutus kuin kamalin todellisuus.
-
-Hän saapui Versaillesiin puoli yksitoista. Tavalliseen aikaan
-olisivat kaikki olleet vaipuneina syvään uneen. Mutta tänä iltana ei
-kukaan nukkunut Versaillesissa. Kaikki olivat järkytettyjä Pariisin
-tapahtumista.
-
-Ranskalaiset kaartilaiset, henkivartiolaiset, sveitsiläiset
-seisoivat ryhminä kaikkien pääkatujen risteyksissä puhellen
-joko keskenään tai niiden kansalaisten kanssa, joiden
-kuningasmielisyydestä he olivat varmoja.
-
-Sillä onhan Versailles aina ollut kuningasmielinen kaupunki. Tämä
-kuninkuuden, jopa kuninkaankin palvominen on juurtunut asukkaitten
-sydämeen jonkinmoisena seutuun kuuluvana ominaisuutena. Kun he olivat
-eläneet kuninkaiden lähettyvillä ja heidän kauttaan, heidän loistonsa
-varjossa, -- kun aina olivat hengittäneet liljojen tuoksua, nähneet
-kullan kimaltelevan pukimissa ja hymyn loistavan kuninkaallisilla
-kasvoilla, tunsivat Versaillesin asukkaat, joille kuninkaat ovat
-rakentaneet marmorisen ja graniittisen kaupungin, itsensä tavallaan
-hieman kuninkaallisiksi. Ja vielä nytkin, kun marmorin rakoihin
-on ilmestynyt sammal ja kivien välissä kasvaa ruohoa, kun kultaus
-alkaa himmetä puukoristeista, kun puistojen varjo on synkkä kuin
-haudan, kieltäisi Versailles koko alkuperänsä, ellei se pitäisi
-itseään kaatuneen kuninkuuden sirpaleena, ja kun se ei enää voi
-ylpeillä rikkaudellaan ja vallallaan, se säilyttää ainakin kaipauksen
-runollisuuden ja alakuloisuuden tenhon.
-
-Niinkuin olemme maininneet, koko Versailles tänä heinäkuun 14 ja 15
-päivän välisenä yönä halusi siis levottomana tietää, millä tavalla
-kuningas suhtautuisi tähän kruununsa loukkaamiseen, tähän valtansa
-kolhaisuun.
-
-Vastatessaan herra de Dreux-Brézélle Mirabeau oli iskenyt kuninkuutta
-suoraan vasten kasvoja. Valloittamalla Bastiljin iski rahvas sitä
-suoraan sydämeen.
-
-Mutta ahdasmieliset ja lyhytnäköiset ihmiset ratkaisivat asian
-hyvinkin helposti. Sotilaiden mielestä, jotka tapahtumissa olivat
-vain nähneet raa'an voiman voiton tai tappion, piti vain hyökätä
-Pariisia vastaan. Kolmellakymmenellä tuhannella sotilaalla ja
-kahdellakymmenellä kanuunalla piankin hävittäisi pariisilaisten
-ylpeyden ja voittoisan raivon.
-
-Ei koskaan ole kuningasta niin moni ollut neuvomassa; jokainen lausui
-mielipiteensä avoimesti ja ääneen. Maltillisimmat sanoivat:
-
-"Asiahan on perin yksinkertainen." -- Onhan huomattu, että kaikkein
-vaikeimmissa tilanteissa käytetään meidän maassamme tätä puhetapaa.
---"Asiahan on aivan yksinkertainen", sanoivat he. "Ensiksi pyydetään
-Kansalliskokousta hyväksymään toimenpiteet, jota pyyntöä se ei
-kiellä. Sen esiintyminen on viime aikoina rauhoittanut kaikkia,
-se ei tahdo, että rahvas tekee väkivaltaisuuksia, niinkuin se
-ei tahdo ylhäisön menettelevän omavaltaisesti. Kansalliskokous
-selittää suoraan, että kapinallisuus on rikos, että kansa, jolla
-on edustajansa tuodakseen kuninkaan tiedoksi kaikki toivomukset,
-ja kuningas, joka harjoittaa oikeutta, että kansa tekee väärin
-tarttuessaan aseisiin ja vuodattaessaan verta. Kun kuningas saa
-varmasti aseekseen tämän Kansalliskokouksen selityksen, voi hän
-hyvänä isänä iskeä Pariisia, siis iskeä ankarasti. Silloin myrsky
-loittonee, ja kuninkuus käyttää korkeinta oikeuttaan. Rahvas palaa
-velvollisuuteensa, johon kuuluu tottelevaisuus, ja kaikki kulkee
-totuttua latuaan."
-
-Sillä tavalla asiat yleensä järjestettiin palatsin pihoilla ja
-puistokaduilla.
-
-Mutta asetorilla ja kasarmien edustoilla puhuttiin toisin.
-
-Siellä näki paikkakunnalla vieraita olentoja, miehiä, joilla oli
-älykkäät kasvot ja verhotut katseet. He siroittivat kaikkialle
-salaperäisiä sanomia, liioittelivat jo muutoinkin vakavia uutisia ja
-melkein julkisesti levittivät kapinallisia mielipiteitä, jotka jo
-kahden kuukauden aikana olivat kuohuttaneet Pariisia ja nostaneet
-etukaupungit toimintaan.
-
-Näiden miesten ympärille kerääntyi synkkiä, vihamielisiä,
-kiihkeitä ryhmiä. Sellaisiin ryhmiin kuului henkilöitä, joille
-muistutettiin heidän kärsimyksiään, heidän kurjuuttaan ja kuninkuuden
-välinpitämättömyyttä rahvasta kohtaan. Heille sanottiin:
-
-"Kahdeksan vuosisataa on jo kansa taistellut; mitä se on siten
-voittanut? Ei mitään. Ei yhteiskunnallisia oikeuksia, ei valtiollisia
-oikeuksia; se on ollut vain kuin maanviljelijän lehmä, jolta otetaan
-vasikat vietäviksi teurastajalle, maito vietäväksi markkinoille, liha
-paloitellaan ja nahka toimitetaan parkitsijalle. Hädän ahdistamana
-on hallitus taipunut ja kutsunut koolle säädyt. Mutta kun nyt
-säädyt ovat koolla, mitä tekee hallitus? Niiden kokoonkutsumisesta
-asti se harjoittaa painostusta säätyjä kohtaan. Kansalliskokous on
-kyllä toimessa, mutta vastoin hallituksen tahtoa. No niin, koska
-pariisilaiset veljemme ovat antaneet meille voimakkaan sysäyksen,
-lykätkäämme me Kansalliskokousta eteenpäin. Jokainen askel, jonka
-se pääsee eteenpäin valtiollisella taistelukentällä, on vain
-voitto meille, ja meidän taistelukenttämme laajentuminen merkitsee
-varallisuutemme lisääntymistä, oikeuksiemme kunnioittamista.
-Eteenpäin, eteenpäin, kansalaiset! Bastilji ei ollut muuta kuin
-tyrannien etuvarustus! Bastilji on valloitettu, jäljelle jää vielä
-pohja!"
-
-Synkimpiin kolkkiin kerääntyi toisia joukkoja, ja niissä lausuttiin
-toisia sanoja. Ne puhujat kuuluivat ilmeisesti ylempään luokkaan, ja
-vaikka he olivat ottaneet ylleen rahvaan vaatteet, niin valkoiset
-kädet ja sivistynyt puhetapa ilmaisivat, mitä he oikeastaan olivat.
-
-"Kansa", sanoivat nämä miehet, "molemmin puolin johdetaan sinua
-harhaan. Toiset vaativat sinua kääntymään takaisin, toiset lykkäävät
-sinua eteenpäin. Sinulle puhutaan valtiollisista oikeuksista,
-yhteiskunnallisista oikeuksista. Oletko yhtään onnellisempi sen
-jälkeen kun olet saanut äänestää edusmiestesi kautta? Oletko
-vähääkään varakkaampi sen jälkeen kun olet saanut edustajat? Etkö
-kärsi yhtä paljon nälkää sen jälkeen kun Kansalliskokous laatii
-säädöksiä? Ei, jätä politiikka ja teoriat niille, jotka osaavat
-lukea. Et sinä nyt tarvitse lauselmaa tai kirjoitettua päätelmää.
-Leipää sinä tarvitset, yhä leipää. Sinä tahdot, että lapset voivat
-hyvin ja että vaimosi saa elää turvassa. Kuka kaiken sen sinulle
-antaa? Kuningas, jolla on luja luonne, nuorekas sielu ja jalo sydän.
-Sellainen ei ole Ludvig XVI, jota hallitsee vaimonsa, kovasydäminen
-itävallatar. Etsi valtaistuimen lähettyviltä sitä, joka voi tehdä
-Ranskan onnelliseksi ja jota kuningatar juuri sen vuoksi vihaa, että
-hän erottautuu muista, rakastaa ranskalaisia, niinkuin ranskalaiset
-rakastavat häntä."
-
-Sellaiset mielipiteet vallitsevat Versaillesissa; siten vaikutti
-kansalaissota kaikkialla.
-
-Gilbert liittyi puhelemaan parin kolmen ryhmän kanssa. Päästyänsä
-selville yleisestä mielipiteestä hän astui suoraan palatsia kohden,
-jota vartioivat suuret joukot. Ketä vastaan? Sitä ei kukaan tiennyt.
-
-Kaikista näistä vartioista huolimatta Gilbert helposti pääsi
-etupihojen poikki ja tuli eteiskäytäville asti kenenkään kysymättä,
-minne hän meni.
-
-N.s. "Häränsilmä"-salissa pidätti hänet muuan henkivartiolainen.
-Gilbert otti taskustaan parooni Neckerin kirjeen ja näytti sen
-nimikirjoitusta. Aatelismies katsahti siihen. Hän oli saanut jyrkät
-määräykset, mutta kun jyrkät määräykset ovat juuri niitä, joita
-täytyy eniten selvitellä, sanoi hän Gilbertille:
-
-"On nimenomaan ankarasti kielletty päästämästä ketään kuninkaan
-luokse. Mutta epäilemättä ei ole silloin otettu varteen parooni
-Neckerin lähettilästä, ja koska varmastikin tuotte hänen
-majesteetilleen tärkeitä tietoja, otan poikkeuksen vastuulleni."
-
-Gilbert astui sisään.
-
-Kuningas ei ollut omissa huoneissaan, vaan neuvostosalissa. Hän
-oli ottamassa vastaan kansalliskaartin lähetystöä, joka vaati
-sotajoukkojen hajoittamista, porvarikaartin perustamista ja kuninkaan
-saapumista Pariisiin.
-
-Ludvig kuunteli kylmäkiskoisena; sitten hän vastasi, että asiaa piti
-pohtia ja että hän aikoi keskustella tästä neuvostonsa kanssa.
-
-Hän keskusteli siis.
-
-Tällä välin lähetystö odotti galleriassa, ja kiilloitettujen
-lasiovien kautta he näkivät kuninkaallisten neuvosherrojen yhä
-kiihtyvät varjot ja heidän uhkaavat liikkeensä.
-
-Katsellen tätä varjojen leikkiä he saattoivat päätellä, että vastaus
-tulisi kielteiseksi.
-
-Kuningas sovittikin vastauksensa sellaiseksi, että hän lupasi
-nimittää porvarikaartin johtajat ja käskeä Mars-kentällä olevia
-joukkoja siirtymään pois. Mitä tuli hänen läsnäoloonsa Pariisissa,
-niin hän ei tahtonut osoittaa sellaista suosiota kapinoivalle
-kaupungille, ennenkuin se kokonaan oli alistunut.
-
-Lähetystö rukoili, kehoitti, pyytämällä pyysi. Kuningas vastasi, että
-hänen sydämensä vuoti verta, mutta ettei hän voinut enempää tehdä.
-
-Ja tyytyväisenä siitä, että oli tällä tavoin saanut ilmaista mahtia,
-jota hänellä ei enää ollut, kuningas palasi huoneisiinsa.
-
-Siellä hän tapasi Gilbertin. Henkivartiolainen oli hänen seurassaan.
-
-"Mitä tahdotte?" kysyi kuningas.
-
-Soturi lähestyi ja selitti kuninkaalle, miksi hän oli toiminut
-vastoin määräyksiä. Gilbert, joka moniin vuosiin ei ollut nähnyt
-kuningasta, tarkasteli ääneti tätä miestä, jonka Jumala oli antanut
-Ranskan perämieheksi kaikkein ankarimman myrskyn aikana.
-
-Kuningas oli lihava ruumiiltaan ja lyhytkasvuinen, vailla
-joustavuutta ja majesteettiutta; kasvojen piirteet olivat pehmeät,
-ja niistä puuttui ilmeikkyys. Veretön nuoruus taisteli hänessä
-liian varhain tulevaa vanhuutta vastaan, liiallinen lihavuus
-keskinkertaisten älynlahjojen kanssa, ja hänen asemastaan johtuva
-ylpeys vain antoi hänelle jonkinmoisen ohimenevän arvokkuuden. Kun
-häntä tähysteli kasvojen tutkija, joka oli työskennellyt yhdessä
-Lavaterin kanssa, hypnotismin taituri, joka Balsamon kanssa oli
-nähnyt tulevaisuuteen, filosofi, joka oli haaveillut Rousseaun
-kanssa, matkailija, joka oli tarkastanut kaikkia ihmisrotuja,
-ilmaisivat nämä seikat suvun huonontumista, heikkenemistä,
-voimattomuutta, rappeutumista. Gilbert masentui, ei nöyrästä
-kunnioituksesta, vaan mielenkarvaudesta, katsellessaan tätä surkeata
-näkyä.
-
-Kuningas astui häntä kohden.
-
-"Tekö tuotte minulle herra de Neckerin kirjeen?" kysyi hän. "Niin,
-sire."
-
-"Ahaa!" huudahti kuningas ikäänkuin olisi sitä epäillyt. "Antakaa se
-pian tänne!"
-
-Ja hän sanoi nämä sanat sillä äänellä kuin hukkuva, joka huutaa:
-"Köysi!"
-
-Gilbert ojensi kirjeen kuninkaalle. Ludvig tarttui siihen heti, luki
-sen kiireesti ja tehden liikkeen, jossa ilmeni hiukan komentamisen
-aateluutta, sanoi henkivartiolaiselle:
-
-"Jättäkää meidät, herra de Varicourt."
-
-Gilbert jäi kahdenkesken kuninkaan kanssa. Huonetta valaisi
-ainoastaan yksi lamppu. Kuningas näytti kuin tahallaan vähentäneen
-valoa, jotta hänen pikemmin ikävystymistä kuin huolta kuvastavilta
-kasvoiltaan ei olisi voinut lukea hänen ajatuksiaan.
-
-"Monsieur", sanoi hän luoden Gilbertiin kirkkaamman ja tarkkaavamman
-katseen kuin tämä oli odottanutkaan, "monsieur, oletteko todellakin
-niiden kirjojen tekijä, jotka ovat tehneet minuun niin syvän
-vaikutuksen?"
-
-"Olen, sire."
-
-"Kuinka vanha olette?"
-
-"Kolmenkymmenenkahden, sire. Mutta tutkimukset ja onnettomuudet
-lisäävät ikää. Kohdelkaa minua vanhuksena."
-
-"Miksi olette viipyneet näin kauan, ennenkuin olette tullut luokseni?"
-
-"Siksi, sire, ettei minun tarvinnut ääneen sanoa teidän
-majesteetillenne sitä, minkä paljoa vapaammin ja helpoimmin sain
-lausutuksi kirjallisesti."
-
-Ludvig XVI mietti.
-
-"Eikö teillä ole muita syitä mainittavana?" kysyi hän epäluuloisena.
-
-"Ei, sire."
-
-"Mutta olisihan, ellen väärin muista, eräiden erikoisten seikkojen
-pitänyt teille todistaa, että olin teitä kohtaan suopea."
-
-"Teidän majesteettinne puhuu varmaankin siitä jonkinmoisesta
-kohtaamisesta, jota rohkenin ehdottaa kuninkaalle, kun viisi vuotta
-sitten lähetettyäni ensimmäisen kirjani, pyysin asettamaan kynttilän
-lähelle ikkunaa kello kahdeksan aikaan illalla saadakseni tietää,
-että kirjani oli luettu."
-
-"Ja..." äännähti kuningas tyytyväisenä.
-
-"Ja määräpäivänä ja määrähetkenä ilmestyi kynttilä siihen paikkaan,
-johon olin rohjennut pyytää teitä sen asettamaan."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Ja sitten näin sitä kohotettavan ja laskettavan kolme kertaa"
-
-"Ja sitten?"
-
-"Ja sitten luin nämä rivit _Gazettesta:_ 'Se, jota kynttilä on
-kolmasti kutsunut, voi tulla sen luokse, joka sen on kolmasti
-nostanut, ja hän saa palkkionsa.'"
-
-"Nuo sanat olivat todellakin ilmoituksessa", vahvisti kuningas.
-
-"Ja tässä on sanomalehtikin", ilmoitti Gilbert ottaen taskustaan
-lehden, johon tämä ilmoitus oli painettu viisi vuotta sitten.
-
-"Hyvä, hyvä", sanoi kuningas, "olen teitä kauan odotellut. Saavutte
-silloin, kun olen lakannut teitä odottamasta. Tervetuloa, sillä
-saavutte hyvien sotilaitten tavoin taisteluhetkenä."
-
-Sitten hän jatkoi katsoen entistä tarkkaavammin Gilbertiin:
-
-"Tiedättekö, että kuningas ei ole tottunut näkemään sen miehen
-pysyvän loitolla, jota on odotellut viisi vuotta ja jolle on sanonut:
-tulkaa ottamaan palkkionne, mutta joka ei saavukaan?"
-
-Gilbert hymyili.
-
-"Miksi ette tullut, sanokaahan?" kysyi Ludvig XVI.
-
-"Koska en ansainnut mitään palkintoa, sire."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Olen syntyisin ranskalainen, rakastan maatani, toivon sen
-menestyvän. Kun liitin oman elämäni kolmenkymmenen miljoonan
-maanmieheni elämään, tiesin toimivani omaksi hyväkseni,
-työskennellessäni teidän hyväksenne. Ihminen ei ole palkinnon
-arvoinen, sire, silloin kun hän on itsekäs."
-
-"Tuo on puheenkäänne, -- teillä oli joku toinen syy."
-
-Gilbert ei vastannut.
-
-"Puhukaa, minä haluan sitä."
-
-"Ehkä, sire, olette arvannut oikein."
-
-"Eikö se ollut tämä?" kysyi kuningas levottomana. "Piditte tilannetta
-vakavana ja säästitte, itseänne."
-
-"Toista vieläkin vakavampaa hetkeä varten. Teidän majesteettinne on
-arvannut oikein."
-
-"Rakastan suoruutta", sanoi kuningas, joka ei voinut salata
-hämminkiään, sillä hän oli arka luonne ja punastui helposti. "Te siis
-ennustitte kuninkaalle turmiota", jatkoi Ludvig XVI, "ja pelkäsitte
-joutuvanne liian keskelle raunioita."
-
-"En, sire, koska juuri silloin, kun tuomio on uhkaavin, lähestyn
-vaaraa."
-
-"Niin, niin, tulette Neckerin luota ja puhutte samoin kuin hänkin.
-Vaaraa, vaaraa! Epäilemättä. Vaarallista on nyt lähestyä minua. Ja
-missä Necker on?"
-
-"Luullakseni likellä, ollakseen valmis noudattamaan teidän
-majesteettinne määräyksiä."
-
-"Sitä parempi, tarvitsen häntä", sanoi kuningas huoaten.
-"Politiikassa ei saa olla itsepäinen. Uskoo tekevänsä hyvin ja
-tekeekin pahoin, -- toimiikin hyvin, ja oikukkaat tapaukset
-turmelevat kaiken tuloksen; aikeet olivat hyvät ja kuitenkin huomaa
-erehtyneensä."
-
-Kuningas huokasi jälleen. Gilbert riensi häntä auttamaan.
-
-"Sire", sanoi hän, "teidän majesteettinne lausuu ajatuksensa hyvin
-selvästi. Mutta tänä hetkenä on nähtävä selvemmin tulevaisuuteen kuin
-on koskaan ennen nähty."
-
-Kuningas kohautti päätänsä, ja Gilbert huomasi, että hänen
-ilmeettömät silmäkulmansa hiukan rypistyivät.
-
-"Sire, suokaa minulle anteeksi", virkkoi Gilbert, "olen lääkäri. Kun
-vaara on suuri, olen lyhytsanainen."
-
-"Panette siis suuren painon tämänpäiväiselle kapinalle?"
-
-"Se ei ole mikään kapina, sire, se on vallankumous."
-
-"Ja haluatte minun ryhtyvän sovitteluihin noiden kapinallisten,
-noiden murhaajien kanssa? Sillä hehän ovat väkivalloin ottaneet
-Bastiljin, ja se on kapinaa; he ovat tappaneet Launayn, Losmen ja
-Flessellesin, ja se on murhaa."
-
-"Tahtoisin teidän erottavan nämä asiat toisistaan, sire. Bastiljin
-valloittajat ovat sankareita; Losmen, Launayn ja Flessellesin
-surmaajat ovat murhamiehiä."
-
-Kuningas punastui hiukan, ja tämä punastus katosi melkein samassa;
-huulet tulivat kelmeiksi, ja muutama hikipisara kimalteli hänen
-otsallaan.
-
-"Olette oikeassa. Olette lääkäri tai oikeammin sanoen kirurgi, sillä
-te leikkaatte verekseltä. Mutta palatkaamme meihin. Kutsuttehan
-itseänne tohtori Gilbertiksi, eikö niin? Ainakin sitä nimeä olette
-käyttänyt kirjoissanne."
-
-"Sire, olen hyvin onnellinen siitä, että teidän majesteetillanne
-on niin hyvä muisti, vaikka oikeastaan olen väärässä, kun tästä
-ylpeilen."
-
-"Miksikä?"
-
-"Koska nimeni on mainittu teidän majesteettinne kuullen ihan
-äskettäin."
-
-"En ymmärrä teitä."
-
-"Kuusi päivää sitten jouduin vangiksi ja Bastiljiin. Olen kuullut
-sanottavan, ettei mitään tärkeätä vangitsemista panna täytäntöön
-kuninkaan siitä tietämättä."
-
-"Te Bastiljissa!" virkahti kuningas kummastuen.
-
-"Tässä on todistukseni siitä, sire. Kun kuusi päivää sitten, niinkuin
-minulla oli kunnia mainita teidän majesteetillenne, kuninkaan
-määräyksestä jouduin vankilaan, olen tänään kansan armosta sieltä
-päässyt."
-
-"Tänäänkö?"
-
-"Niin, sire. Eikö teidän majesteettinne ole kuullut kanuunain
-pauketta?"
-
-"Olen yllä."
-
-"Se avasi vankilani."
-
-"Olisin tyytyväinen siitä", jupisi kuningas, "ellei kanuunoita olisi
-samalla suunnattu kuningasvaltaakin kohden."
-
-"Oh, sire, älkää tehkö vankilasta periaatteen tunnuskuvaa. Sanokaa
-pikemmin, että olette tyytyväinen Bastiljin valloittamisesta, sillä
-tästälähin ei enää tehdä sellaista vääryyttä, jonka alaiseksi minä
-olen joutunut, kuninkaan tietämättä."
-
-"Mutta onhan vangitsemisellanne ollut jokin syy?"
-
-"Ei minun tietääkseni, sire. Palatessani Ranskaan jouduin vangiksi ja
-sitten tyrmään, siinä kaikki."
-
-"Sanokaahan", lausui Ludvig XVI säveästi, "etteköhän ole hiukan
-itsekäs tullessanne minulle puhumaan itsestänne nyt, kun pitäisi
-puhua minusta?"
-
-"Sire, minun täytyy vain saada teidän majesteettinne vastaus yhteen
-kysymykseen."
-
-"Mihin?"
-
-"Onko teidän majesteettinne vai eikö ole millään tavoin osallinen
-vangitsemiseeni?"
-
-"En tiennyt paluustanne Ranskaan."
-
-"Olen onnellinen kuullessani tämän vastauksen, sire. Voin siis
-avoimesti sanoa, että teidän majesteettinne vaikutusta on käytetty
-väärin siinä, missä tapahtuu väärinkäytöstä. Ja jos joku sellaista
-epäilee, voin mainita itseni esimerkkinä."
-
-Kuningas hymyili.
-
-"Lääkärinä", sanoi hän, "panette voidetta haavaan."
-
-"Sire, tarjoon sitä molemmin käsin. Ja jos teidän majesteettinne
-tahtoo, niin parannan tuon haavan, -- sen vakuutan."
-
-"Epäilemättä tahdon."
-
-"Mutta teidän tulee tahtoa sitä oikein lujasti, sire."
-
-"Minä lupaan tahtoa lujasti."
-
-"Ennenkuin menette pitemmälle, sire, lukekaa nämä rivit, jotka ovat
-kirjoitetut vangitsemisluettelon reunaan", sanoi Gilbert.
-
-"Mitkä rivit?" kysyi kuningas levottomana.
-
-"Katsokaa."
-
-Gilbert ojensi kuninkaalle paperin. Kuningas luki: "Kuningattaren
-vaatimuksesta..."
-
-Hän rypisti silmäkulmiaan.
-
-"Kuningattaren!" sanoi hän. "Oletteko jotenkin joutunut kuningattaren
-epäsuosioon?"
-
-"Olen varma siitä, että hänen majesteettinsa kuningatar tuntee minut
-vielä huonommin kuin teidän majesteettinne."
-
-"Mutta olette toki tehnyt jonkun rikoksen; eihän Bastiljiin joudu
-syyttä suotta."
-
-"Näyttää joutuvan, koska juuri pääsin sieltä."
-
-"Mutta herra Necker lähettää teidät minun luokseni, ja
-vangitsemiskäskyn alla oli hänen nimensä?"
-
-"Aivan oikein."
-
-"Selittäkää siis paremmin. Muistelkaa entistä elämäänne. Ehkä siellä
-on jokin kohta, jonka itsekin olette unohtanut."
-
-"Muistella elämääni! Sen teen, sire, ja teen sen ääneen. Olkaa varma
-siitä, etten puhu kauan. Olen kuudennestatoista ikävuodestani asti
-tehnyt työtä. Olin Rousseaun oppilas, Balsamon toveri, Lafayetten ja
-Washingtonin ystävä, enkä Ranskasta lähdettyäni ole tehnyt mitään
-vääryyttä, en edes erehdystä. Kun tieteeseen syventymällä voin hoitaa
-haavoittuneita ja sairaita, ajattelin aina, että saan kiittää Jumalaa
-jokaisesta uudesta ajatuksesta, jokaisesta liikkeestäni. Koska
-Jumala uskoi huostaani luomiansa olentoja, vuodatin kirurgina verta
-ihmiskunnan hyväksi, ollen valmis vuodattamaan omani lieventääkseni
-potilaitteni tuskaa tai parantaakseni heidät. Lääkärinä olen aina
-ollut lohduttaja, toisinaan hyväntekijäkin. Tällätavoin on kulunut
-viisitoista vuotta. Jumala on siunannut ponnistuksiani. Olen nähnyt
-useimpien potilaitteni toipuvan, ja kiitollisena he ovat suudelleet
-kättäni. Ne, jotka kuolivat, oli Jumala tuominnut. Ei, sen sanon
-teille, sire, sen jälkeen kun viisitoista vuotta sitten lähdin
-Ranskasta en ole tehnyt mitään, mistä voisin itseäni syyttää."
-
-"Amerikassa olette seurustellut olojen uudistajain kanssa, ja
-kirjoituksissanne olette levittänyt heidän ajatuksiansa."
-
-"Niin, sire, ja olen unohtanut tämän olojen uudistajan nimen
-ajatellessani kuningasten ja ihmisten kiitollisuutta."
-
-Kuningas vaikeni.
-
-"Sire", jatkoi Gilbert, "nyt tunnette elämäni. En ole loukannut enkä
-haavoittanut ketään, en kerjäläistä enkä kuningatarta, ja tulen
-teidän majesteetiltanne kysymään, miksi minua on rangaistu."
-
-"Puhun asiasta kuningattarelle. Mutta oletteko varma siitä, että
-vangitsemiskäsky on kirjoitettu suorastaan kuningattaren käskystä?"
-
-"Sitä en sano, sire. Uskon, että kuningatar on sen vain vahvistanut."
-
-"Siinä näette itse", sanoi Ludvig iloissaan.
-
-"Niin kyllä, mutta tiedättehän, sire, että kun kuningatar vahvistaa
-hän samalla käskee."
-
-"Ja kuka on tuon vahvistetun käskyn antanut? Näyttäkäähän!"
-
-"Tässä se on, sire", sanoi Gilbert, "katsokaa!"
-
-Ja hän ojensi vangitsemiskäskyn.
-
-"Kreivitär de Charny!" huudahti kuningas. "Hänkö teidät
-on toimittanut vankeuteen! Mutta mitä pahaa olette tehnyt
-kreivitär-paralle?"
-
-"En edes tunne sitä naista, sire."
-
-Ludvig painoi kädellään otsaansa.
-
-"Charny!" mutisi hän; "Charny: lempeys, hyvyys, siveys itse!"
-
-"Siinä näette, sire", sanoi Gilbert nauraen, "että nuo kolme
-kirkollista hyvettä ovat toimittaneet minut Bastiljiin."
-
-"Minä tahdon tästä päästä selville", päätti kuningas.
-
-Hän veti kellonnauhasta.
-
-Palvelija tuli sisään.
-
-"Katsokaa, onko kreivitär de Charny kuningattaren luona", käski
-Ludvig.
-
-"Sire", vastasi palvelija, "kreivitär meni juuri äsken gallerian
-kautta. Hän on astumassa vaunuihinsa."
-
-"Juoskaa hänen järjestään", sanoi Ludvig, "ja pyytäkää häntä tulemaan
-työhuoneeseeni erään tärkeän asian vuoksi."
-
-Sitten hän kääntyi Gilbertin puoleen.
-
-"Sitäkö tahdotte?" kysyi hän.
-
-"Niin, sire", vastasi Gilbert, "ja olen teidän majesteetillenne
-tuhannesti kiitollinen."
-
-
-
-
-XXIII
-
-KREIVITÄR DE CHARNY
-
-
-Kun palvelija läksi kutsumaan kreivitär de Charnytä, vetäytyi Gilbert
-erään ikkunan syvennykseen.
-
-Kuningas asteli salissa, milloin ajatellen valtiollisia asioita,
-milloin Gilbertin itsepintaisuutta. Tahtomattaan hän oli tämän miehen
-vaikutuksen alainen hetkenä, jona hänen ei olisi pitänyt ajatella
-muuta kuin uutisten saamista Pariisista.
-
-Äkkiä työhuoneen ovi avautui. Palvelija ilmoitti kreivitär de
-Charnyn, ja yhteen vetämiensä verhojen raosta Gilbert näki naisen,
-jonka väljän silkkihameen laahus kahisi ovenpuoliskojen välissä.
-
-Tällä naisella oli sen ajan muodin mukainen puku. Röijy oli harmaata
-silkkiä, jossa oli monivärisiä raitoja, hame samanlainen, ja kaulassa
-oli pitkä huivi, joka rinnalla meni ristiin ja oli sidottu taakse,
-niin että komea ja täyteläinen povi esiintyi edukseen.
-
-Pieni hattu oli sirosti asetettu korkean tukkalaitteen päälle,
-korkeakantaiset kengät paljastivat kauniin nilkan, kädessään hän
-piti hienoa keppiä, jonka nupilla hansikoidun käden hoikat, pitkät,
-täydellisesti ylhäiset sormet leikkivät. Tällainen oli Gilbertin
-kiihkeästi odottama henkilö, joka astui Ludvig XVI:n eteen.
-
-Kuningas läheni muutaman askeleen häntä kohden.
-
-"Aiotte kai poistua, kreivitär?"
-
-"Niin, sire", vastasi kreivitär, "olin juuri astumassa vaunuihini,
-kun sain kuulla teidän majesteettinne käskyn."
-
-Tämän soinnukkaan äänen kuullessaan tunsi Gilbert korvissaan kovaa
-kohinaa. Veri syöksyi äkkiä hänen poskiinsa; hänen ruumiinsa värisi.
-
-Hän astui vaistomaisesti muutaman askeleen piilopaikastaan, missä oli
-verhojen taakse kätkettynä.
-
-"Hän", sopersi hän, "hän... Andrée!"
-
-"Madame", jatkoi kuningas, joka ei ollut sen paremmin kuin
-kreivitärkään huomannut varjossa olevan Gilbertin mielenliikutusta,
-"olen pyytänyt teitä saapumaan luokseni, saadakseni selon eräästä
-asiasta."
-
-"Olen valmis vastaamaan teidän majesteetillenne." Kuningas kumartui
-Gilbertiin päin kuin varoittaakseen tätä. Tohtori käsitti, että vielä
-ei ollut tullut se hetki, jolloin hänen oli astuttava esiin, ja
-peräytyi verhojen suojaan.
-
-"Kahdeksan tai kymmenen päivää sitten", sanoi kuningas, "kirjoitti
-parooni de Necker vangitsemiskäskyn..."
-
-Gilbert kiinnitti katseensa Andréehen verhojen tuskin huomattavasta
-raosta. Nuori nainen oli kalpea, kiihoittunut, levoton, kuin salaisen
-taikavoiman vallassa, jota hän ei itsekään aavistanut.
-
-"Kuulettehan, mitä sanon, kreivitär?" jatkoi Ludvig XVI nähdessään
-kreivitär de Charnyn hidastelevan.
-
-"Kyllä, sire."
-
-"Tiedättekö, mitä aion sanoa, ja voitteko vastata kysymykseeni?"
-
-"Koetan muistaa", sanoi Andrée.
-
-"Sallikaa minun auttaa muistianne, kreivitär. Te pyysitte
-vangitsemiskäskyä, ja kuningatar vahvisti sen."
-
-Kreivitär ei vastannut; sen sijaan hän vaipui yhä enemmän tuohon
-kuumeiseen sieluntilaan, joka näytti irroittavan hänet todellisesta
-elämästä.
-
-"Mutta vastatkaahan toki", tiukkasi kuningas, joka alkoi käydä
-kärsimättömäksi.
-
-"Se on totta", vastasi hovinainen vapisten, "se on totta. Olen
-kirjoittanut tuon kirjelmän, ja hänen majesteettinsa kuningatar on
-sen vahvistanut."
-
-"Ilmaiskaa minulle siis se rikos, jonka vuoksi se mies joutui
-sellaisen toimenpiteen alaiseksi?"
-
-"Sire", lausui Andrée, "en voi ilmoittaa hänen rikostansa, mutta sen
-voi sanoa, että hänen syyllisyytensä oli suuri."
-
-"Ette siis voi sitä ilmaista minulle?"
-
-"En, sire."
-
-"Kuninkaalle?"
-
-"En. Teidän majesteettinne antakoon sen minulle anteeksi; minä en voi
-sitä tehdä."
-
-"Siinä tapauksessa sanotte sen hänelle itselleen", päätti kuningas,
-"sillä sitä, minkä epäätte kuningas Ludvig XVI:lta, ette voi kieltää
-tohtori Gilbertilta."
-
-"Tohtori Gilbertilta!" huudahti Andrée; "hyvä Jumala, missä hän siis
-on?"
-
-Kuningas väistyi antaakseen tietä Gilbertille. Verhot avautuivat, ja
-Gilbert astui esiin melkein yhtä kalpeana kuin Andrée.
-
-"Tässä hän on", virkkoi kuningas.
-
-Nähdessään Gilbertin kreivitär horjui. Hänen jalkansa huojuivat.
-Hän hoippui taapäin kuin pyörtymäisillään, eikä pysynyt pystyssä
-muutoin kuin nojautumalla tuolinselkään. Hän oli melkein turtunut,
-älynvoimiltaan puutunut kuin Eurydike sinä hetkenä, jolloin käärmeen
-myrkky tunki hänen sydämeensä.
-
-"Madame", lausui Gilbert kumartuen nöyrän kohteliaasti, "sallikaa
-minun kerrata, kysymys, jonka hänen majesteettinsa teille teki."
-
-Andréen huulet liikkuivat, mutta ääntäkään ei kuulunut niiltä.
-
-"Mitä olen tehnyt teille, jotta hankkimanne määräyksen nojalla
-heitätitte minut kamalaan vankeuteen?"
-
-Tämän äänen kuullessaan Andrée ponnahti kuin olisi tuntenut sydämensä
-kudoksien repeytyvän. Sitten hän äkkiä vastasi luoden Gilbertiin
-kylmän silmäyksen:
-
-"Minä en tunne teitä, monsieur!"
-
-Mutta hänen tätä virkkaessaan oli Gilbert katsellut kreivitärtä
-niin voimakkaasti, karkaissut silmänsä sellaisella sähköisellä
-rohkeudella, että kreivitär painoi katseensa alas ja hänen silmiensä
-hehku sammui.
-
-"Kreivitär", huomautti kuningas ystävällisesti moittien, "näettehän
-minne johtaa tämä nimikirjoituksen liiallinen käyttäminen. Tässä
-on herrasmies, jota ette laisinkaan tunne, -- tunnustattehan sen
-itsekin, -- suuri käytännöllinen parantaja, etevä lääkäri, mies, jota
-ette voi mistään moittia..."
-
-Andrée kohotti päätänsä ja loi Gilbertiin kuninkaallista
-halveksumista säkenöivän katseen. Mutta toinen pysyi tyynenä ja
-ylpeänä.
-
-"Sanon siis", jatkoi kuningas, "että kun teillä ei ollut mitään
-tohtori Gilbertiä vastaan, niin vainotessanne toista henkilöä
-osasittekin syyttömään. Kreivitär, siinä teitte pahasti."
-
-"Sire!" lausui Andrée.
-
-"Oh", sanoi kuningas, joka pelkäsi pahoittavansa vaimonsa suosikin
-mieltä, "tiedän, että teillä on hyvä sydän ja että jos jotakuta
-vainositte vihallanne, niin hän ansaitsi sen; mutta ymmärrättehän,
-että vastaisuudessa ei saa tällaista erehdystä tapahtua."
-
-Sitten hän pitkitti kääntyen Gilbertin puoleen:
-
-"Minkä sille mahtaa, siihen on enemmän aika kuin ihmiset syypää.
-Olemme syntyneet keskellä turmelusta ja kuolemme keskellä sitä, mutta
-tahdomme edes puhdistaa tulevaisuuden jälkimaailmaa varten, ja toivon
-teidän, tohtori Gilbert, auttavan minua siinä."
-
-Ja Ludvig vaikeni arvellen sanoneensa jo riittävästi molempien
-riitapuolueiden mieliksi.
-
-Kuningas-parka! Jos hän olisi sellaisen lauseen virkkanut
-Kansalliskokouksessa, olisi hänelle taputettu käsiä ja hänen sanansa
-olisivat seuraavana päivänä olleet painettuina kaikkiin hovin
-lehtiin. Mutta nämä kiivaat vihaajat eivät paljoakaan välittäneet
-hänen sovittavasta filosofiastaan.
-
-"Teidän majesteettinne luvalla", sanoi Gilbert, "pyydän rouva
-kreivitärtä kertaamaan sen, mitä hän jo äsken sanoi, ettei hän muka
-tunne minua."
-
-"Kreivitär", sanoi kuningas, "tahdotteko tehdä, mitä tohtori pyytää?"
-
-"Minä en tunne tohtori Gilbertiä", vakuutti Andrée lujalla äänellä.
-
-"Mutta tunnette kai samannimisen henkilön, jonka rikos painaa minun
-elämääni?"
-
-"Tunnen", sanoi Andrée, "ja pidän häntä kurjana konnana."
-
-"Sire, minun ei sovi kuulustella rouva kreivitärtä", sanoi Gilbert.
-"Mutta suvaitkaahan kysyä, mitä se mies on tehnyt."
-
-"Kreivitär, ettehän toki voi kieltäytyä vastaamasta niin oikeutettuun
-kysymykseen?"
-
-"Mitä hän on tehnyt", sanoi Andrée. "Epäilemättä kuningatar sen
-tietää, koska hän kirjoituksellaan vahvisti vangitsemispyyntöni."
-
-"Mutta", muistutti kuningas, "eihän riitä, että kuningatar on asiasta
-vakuutettu; minunkin pitää olla vakuutettu. Kuningatar on kuningatar,
-mutta minä olen kuningas."
-
-"No niin, sire, vangitsemiskäskyssä mainittu Gilbert on kuusitoista
-vuotta sitten tehnyt kamalan rikoksen."
-
-"Teidän majesteettinne suvaitkoon kysyä rouva kreivittäreltä minkä
-ikäinen se mies tänä hetkenä on."
-
-Kuningas kertasi kysymyksen.
-
-"Kolmenkymmenen tai kolmenkymmenenkahden vanha", sanoi Andrée.
-
-"Sire", vastasi Gilbert, "jos rikos on tehty kuusitoista vuotta
-sitten, niin sitä ei tehnyt mies, vaan lapsi, ja jos kuudentoista
-vuoden kuluessa mies on sovittanut lapsen rikoksen, niin eikö sitä
-miestä kohtaan voisi osoittaa hiukan lempeämielisyyttä?"
-
-"Mutta, herra tohtori", kysyi kuningas, "te siis tunnette tuon
-kyseessä olevan Gilbertin?"
-
-"Tunnen kyllä, sire", vastasi Gilbert.
-
-"Eikä hän ole tehnyt mitään muuta rikosta kuin tuon yhden
-nuoruudessaan?"
-
-"Minun tietääkseni ei sen päivän jälkeen, jona hän teki tuon -- en
-sano erehdyksen, sire, sillä olen ankarampi, vaan rikoksen, kellään
-koko maailmassa ole ollut syytä häntä soimata mistään."
-
-"Ei, ellei siksi lasketa sitä, että hän on kastanut kynänsä myrkkyyn
-ja sepittänyt katalia kirjoja."
-
-"Sire, kysykää kreivittäreltä", esitti Gilbert, "eikö koko
-vangitsemiseni perussyynä ollut antaa tilaisuus miehen vihollisille
-tai viholliselle saada käsiinsä muuan lipas, jossa on eräälle
-ylhäiselle -- hovinaiselle -- arveluttavia papereita?"
-
-Andrée vapisi kiireestä kantapäähän asti.
-
-"Monsieur!" mutisi hän.
-
-"Kreivitär, mikä se lipas on?" kysyi kuningas, joka oli huomannut
-kreivittären kalpeuden ja vapisemisen.
-
-"Madame", sanoi Gilbert, joka tunsi olevansa tilanteen valtias, "pois
-kaikki kiertely ja peittely. Jo riittävät nämä valheet. Minä olen se
-rikollinen Gilbert, kirjojen sepittäjä Gilbert, lippaan omistaja. Te
-olette se ylhäinen nainen, hovinainen. Otan kuninkaan tuomariksi.
-Suostukaa siihen, ja me sanomme tuomarillemme, kuninkaalle,
-Jumalalle, sanomme kaikki, mitä välillämme on tapahtunut, ja hän
-tuomitkoon siihen asti, kunnes Jumala tuomitsee."
-
-"Sanokaa mitä tahdotte", lausui kreivitär, "minä en voi mitään sanoa,
-sillä minä en tunne teitä."
-
-"Ettekä tunne sitä lipastakaan?"
-
-Kreivitär puristi kätensä nyrkkiin ja puri huuliaan, niin että niistä
-vuoti verta.
-
-"En", sanoi hän, "yhtä vähän kuin teitäkään."
-
-Mutta ponnistaessaan voimiansa lausuakseen nämä sanat hän horjui
-niinkuin maanjäristyksen aikana kuvapatsas jalustallaan.
-
-"Madame", virkkoi Gilbert, "olkaa varuillanne, olen sen miehen
-oppilas, jota nimitettiin Josef Balsamoksi. Teihin saamansa
-vaikutusvallan hän on luovuttanut minulle. Ensimmäisen kerran,
-vastaatteko minulle? Missä se lipas on?"
-
-"En", sanoi kreivitär selittämättömän mielenkuohunnan vallassa ja
-aikoen syöksyä huoneesta pois. "En, en, en!"
-
-"Siis!" sanoi Gilbert kalveten vuorostaan ja nostaen uhkaavana
-kätensä. "Siis rautainen luonne, timanttisydän, taivu, halkea,
-murskaannu tahtoni voiman vaikutuksesta! Etkö siis tahdo puhua,
-Andrée?"
-
-"En, en!" huusi kreivitär kuin mielettömänä. "Auttakaa minua, sire,
-auttakaa!"
-
-"Sinä puhut vielä", vakuutti Gilbert, "eikä kukaan, ei kuningas,
-ei Jumala, riistä sinua minun vallastani! Sinä puhut vielä, sinä
-avaat sielusi tämän yksinäisen hetken korkealle kuuntelijalle. Ja
-kaiken sen, mikä piiloutuu omantuntosi laskoksiin, kaikki, mitä
-Jumala yksinään voi lukea sielusi pimennoista, kaiken sen hän, joka
-nyt kieltäytyy, ilmoittaa itse teille, sire. Nukkukaa, kreivitär de
-Charny, nukkukaa ja puhukaa; minä tahdon!"
-
-Tuskin olivat nämä sanat kaikuneet kun kreivittären aloittama
-kirkaisu jäi kesken; hän ojensi käsivartensa ja tuntien jalkojensa
-pettävän etsi tukea, jolloin hän kuin turvapaikkaan kaatui kuninkaan
-syliin. Kuningas vapisi itsekin ja vei hänet istumaan nojatuoliin.
-
-"Olen kyllä kuullut tällaisesta puhuttavan, mutta en milloinkaan
-ole tätä nähnyt", sanoi Ludvig XVI. "Tämä hänen unensa lienee
-magneettista unta, eikö olekin?"
-
-"On, sire. Tarttukaa kreivittären käteen ja kysykää häneltä, miksi
-hän toimitti minut vankeuteen", sanoi Gilbert.
-
-Ludvig XVI oli sekaisin tästä ihmeellisestä tapauksesta, ja hän
-astui pari askelta eteenpäin, ollakseen varma siitä, ettei hän
-itsekin nukkunut ja ettei näkemänsä ollut mitään unta. Ja sitten hän
-innostui kuin laskutieteilijä uuden tehtävän suorittamiseen, lähestyi
-kreivitärtä ja tarttui hänen käteensä.
-
-"Tunnustakaahan, kreivitär", sanoi hän, "että toimititte tohtori
-Gilbertin vankilaan."
-
-Mutta vaikka kreivitär olikin unessa, niin hän ponnisti vielä
-voimansa, riisti kätensä irti kuninkaan kädestä ja huusi täydellä
-voimalla:
-
-"En, minä en puhu."
-
-Kuningas katsoi Gilbertiin kuin kysyäkseen, kumpaisen tahto tässä
-pääsisi voitolle.
-
-Gilbert hymyili.
-
-"Ettekö aio puhua?" sanoi hän.
-
-Ja kiinnittäen katseensa nukkuvaan Andréehen hän astui pari askelta
-nojatuolia kohden.
-
-Andrée vavahti.
-
-"Ettekö aio puhua?" jatkoi hän ja astui toisen askeleen, jolloin
-välimatka hänen ja Andréen välillä yhä pieneni.
-
-Andrée ponnisti viimeisen kerran kaikki voimansa, ja hänen ruumiinsa
-jäykistyi.
-
-"Ettekö aio puhua", sanoi Gilbert astuen kolmannen askeleen, jolloin
-hän tuli Andréen viereen ja ojensi kätensä tämän pään päälle. --
-"Ettekö aio puhua!"
-
-Andréen ruumis vääntyi kovien kouristusten vallassa.
-
-"Olkaa varuillanne", huudahti Ludvig XVI, "olkaa varuillanne, te
-surmaatte hänet."
-
-"Älkää pelätkö, sire, olen tekemisissä ainoastaan sielun kanssa.
-Sielu taistelee, mutta taipuu viimein."
-
-Sitten hän laski kätensä alemmaksi.
-
-"Puhukaa!" käski hän.
-
-Andrée ojensi kätensä, teki liikkeen hengittääkseen, niinkuin olisi
-pneumaattisen koneen puserruksessa.
-
-"Puhukaa!" sanoi Gilbert uudelleen ja painoi kätensä vielä alemmaksi.
-
-Näytti siltä kuin kaikki nuoren naisen lihakset olisivat
-pingoituksesta katkeamaisillaan. Vaahtoa ilmestyi hänen huulilleen,
-ja suonenvedon alkuväristys ilmeni kautta ruumiin.
-
-"Tohtori, tohtori!" pyysi kuningas. "Olkaa varuillanne!"
-
-Mutta tämä ei kuunnellut, antoi vain kätensä vaipua alas ja kosketti
-sen peukalolla kreivittären päälakea.
-
-"Puhukaa!" sanoi hän. "Minä vaadin!"
-
-Tuntiessaan tämän käden kosketuksen Andrée huokasi syvään; hänen
-kätensä vaipuivat sivulle. Taapäin taipunut pää hervahti eteenpäin
-ja vaipui hiljaa rintaa kohden, runsaiden kyynelten virratessa
-suljettujen silmäluomien alta.
-
-"Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" sopersi hän.
-
-"Kutsukaa vain Jumalaa avuksenne. Se, joka toimii Jumalan nimessä, ei
-kammoksu Jumalaa."
-
-"Oi, kuinka minä teitä vihaan!" sanoi kreivitär.
-
-"Vihatkaa vain, kunhan puhutte!"
-
-"Sire, sire!" huudahti Andrée, "sanokaa hänelle, että hän polttaa,
-että hän tuhoo, että hän surmaa minut!"
-
-"Puhukaa!" sanoi Gilbert.
-
-Sitten hän viittasi kuningasta tekemään kysymykset.
-
-"Siis, kreivitär, se henkilö, jonka tahdoitte vangituttaa ja joka
-vangittiin, oli todellakin tohtori?"
-
-"Niin."
-
-"Eikä siis tapahtunut mitään erehdystä tai sekaannusta?"
-
-"Ei."
-
-"Ja se lipas?" kysyi kuningas.
-
-"Onko se siis jätettävä hänen huostaansa?" sopersi kreivitär.
-
-Gilbert ja kuningas katsoivat toisiinsa.
-
-"Oletteko ottanut sen?" lausui Ludvig XVI.
-
-"Lähetin toiset ottamaan."
-
-"Oho!" sanoi kuningas unohtaen kaikki hovisäännöt ja polvistuen
-Andréen eteen. "Kertokaa minulle kaikki. Te siis lähetitte toiset
-ottamaan."
-
-"Niin."
-
-"Minne ja kuinka?"
-
-"Olin saanut tietää, että tuo Gilbert, joka on käynyt Ranskassa jo
-kaksi eri kertaa, aikoi tulla kolmannen kerran, jäädäkseen tänne."
-
-"Mutta lipas?" tiukkasi kuningas.
-
-"Sain poliisipäälliköltä, herra de Crosnelta kuulla, että hän viime
-matkallaan oli ostanut tiluksia Villers-Cotteretsin lähettyviltä ja
-että hänen vuokratilallisensa nautti hänen täyttä luottamustaan, ja
-arvelin silloin lippaan olevan sen miehen luona."
-
-"Kuinka sitä voitte aavistaa?"
-
-"Kävin Mesmerin luona. Annoin vaivuttaa itseni uneen, ja minä näin
-sen."
-
-"Ja se oli...?"
-
-"Suuressa kaapissa, talon alikerrassa, liinatavaroitten alla
-piilossa."
-
-"Ihmeellistä!" sanoi kuningas. "Entä sitten? Entä sitten?"
-
-"Palasin herra de Crosnen luo, joka kuningattaren kehoituksesta antoi
-käytettäväkseni taitavimman apulaisensa."
-
-"Mikä sen apulaisen nimi oli?" kysyi Gilbert.
-
-Andrée vapisi kuin tulikuuman raudan koskettamana.
-
-"Kysyn teiltä hänen nimeään", toisti Gilbert.
-
-Andrée koetti vastustella.
-
-"Hänen nimensä, tahdon sen tietää!" sanoi tohtori.
-
-"Pas-de-Loup", vastasi kreivitär.
-
-"Mitä sitten tapahtui?" kysyi kuningas.
-
-"Eilisaamuna se mies sieppasi lippaan. Siinä kaikki."
-
-"Ei, siinä ei vielä ole kaikki", sanoi Gilbert. "Nyt on kuninkaalle
-ilmaistava, missä lipas on?"
-
-"Te kysytte liian paljon", sanoi Ludvig XVI.
-
-"En, sire."
-
-"Mutta voimmehan sen saada tietää tuolta Pas-de-Loupilta tai herra de
-Crosnelta..."
-
-"Me saamme kaikki tietää paremmin ja pikemmin kreivittären kautta..."
-
-Suonenvedon tapaisesti Andrée puristi hampaansa yhteen, niin että ne
-olivat taittumaisillaan, epäilemättä täten koettaakseen estää sanoja
-kirpoamasta huuliltaan.
-
-Kuningas huomautti tästä kouristusliikkeestä tohtorille.
-
-Gilbert hymyili, kosketti peukalollaan ja etusormellaan Andréen
-kasvojen aliosaa, ja heti kaikki lihakset veltostuivat.
-
-"Sanokaa ensiksi, rouva kreivitär, kuninkaalle, että se lipas oli
-tohtori Gilbertin oma."
-
-"Se oli hänen, se oli hänen", myönsi nukkuva raivoissaan.
-
-"Ja missä se tänä hetkenä on?" kysyi Gilbert. "Puhukaa pian, sillä
-kuninkaalla ei ole aikaa odottaa."
-
-Andrée epäröi hiukan.
-
-"Pas-de-Loupin luona", sanoi hän.
-
-Gilbert huomasi tämän heikon epäröimisen,
-
-"Te valehtelette!" huudahti hän, "tai oikeammin sanoen, te yritätte
-valehdella. Missä on lipas? Tahdon sen tietää!"
-
-"Minun asunnossani Versaillesissa", sanoi Andrée puhjeten itkemään,
-koko ruumiinsa hermostuneesti vapistessa. "Minun luonani, missä
-Pas-de-Loup odottaa minua sopimuksen mukaan tänä iltana kello
-yksitoista."
-
-"Kello löi kaksitoista."
-
-"Ja hän odottaa yhä?"
-
-"Odottaa."
-
-"Missä huoneessa hän on?"
-
-"Hänet on viety salonkiin."
-
-"Missä paikassa salonkia hän on?"
-
-"Hän seisoo nojaten lieteen."
-
-"Ja lipas?"
-
-"On pöydällä hänen edessään. Oi!"
-
-"Mitä?"
-
-"Jouduttakaamme hänet pois. Herra de Charny, jonka piti palata
-vasta huomenna, palaakin tänä yönä levottomana viimeisten tapausten
-johdosta. Näen hänet. Hän on Sèvresissä. Jouduttakaa hänet pois,
-jotta kreivi ei tapaa häntä kotona."
-
-"Teidän majesteettinne kuulee. Missä asuu kreivitär Versaillesissa?"
-
-"Missä asutte, kreivitär?"
-
-"Reinen bulevardin varrella, sire."
-
-"Hyvä."
-
-"Sire, teidän majesteettinne kuuli. Tuo lipas kuuluu minulle.
-Määrääkö kuningas, että se on annettava minulle?"
-
-"Heti paikalla."
-
-Ja kuningas veti verhon kreivittären eteen, jotta kukaan ei näkisi
-häntä, kutsui palveluksessa olevan upseerin ja antoi hiljaa hänelle
-määräyksen.
-
-
-
-
-XXIV
-
-KUNINKAALLISTA FILOSOFIAA
-
-
-Tällä tavoin kuningas, jonka valtaistuinta alamaiset yrittivät
-kaataa, oli uteliaana tiedemiehenä kiintynyt tarkastamaan fyysillistä
-erikoisilmiötä juuri samaan aikaan, kun kaikessa vakavuudessaan
-kehittyivät Ranskan tärkeimmät valtiolliset ilmiöt, kuningasvallan
-muuttuessa kansanvallaksi. Jos aikakauden viisaat miehet, jotka
-kolmen kuukauden ajan olivat koettaneet ratkaista vaikeita
-päätelmiään, olisivat nähneet kuninkaan unohtavan itsensä keskellä
-vaarallisinta myrskyä, niin he varmasti olisivat hymyilleet.
-
-Kapinan riehuessa Ludvig unohti päivän peloittavat tapahtumat,
-Bastiljin kukistumisen, Flessellesin, Launayn, ja Losmen murhaamisen,
-Kansalliskokouksen, joka oli valmistautunut nousemaan kuningastansa
-vastaan. Lugvig vaipui yksityisiä asioita koskeviin mietelmiin, ja
-tämä kumman outo näkemys häivytti hänen muististaan hallituksen
-syvimmät asiat.
-
-Niinpä hän annettuansa upseerilleen määräyksen palasi Gilbertin
-luo, joka vetäytyi loitommalle kreivittärestä vapauttaakseen hänet
-suonenvetoisen somnambulismin sijasta rauhalliseen uneen.
-
-Vähän ajan päästä kreivitär hengitti tyynesti ja tasaisesti kuin
-lapsi. Silloin Gilbert yhdellä ainoalla käden liikkeellä avasi hänen
-silmänsä ja vaivutti hänet haltioitumistilaan.
-
-Silloin sai koko loistossaan nähdä Andréen ihmeellisen kauneuden.
-Kaikki häiritsevät maalliset seikat olivat kadonneet; veri, joka
-hetkeksi oli tulvehtinut hänen kasvoilleen ja punannut posket,
-palasi sydämeen, jonka lyönnit kävivät tasaisiksi. Kasvot olivat
-kalvenneet, mutta se oli itämaisten kaunotarten kalpeutta. Silmät
-olivat tavallista enemmän auki, katse oli kääntynyt taivasta kohti,
-ja silmäterä ui loistavassa valkuaisessa. Sieraimet olivat hiukan
-auki ja näyttivät hengittävän tavallista puhtaampaa ilmaa. Huulet,
-joissa puna oli säilynyt, vaikkakin se oli kadonnut poskilta, olivat
-hiukan raollaan, ja niiden välistä näkyi helmikirkas hammasrivi,
-jonka loistoa lisäsi niiden kosteus.
-
-Pää oli taipunut hiukan taaksepäin sanomattoman viehkeästi, melkein
-enkelimäisen kauniisti.
-
-Olisi luullut, että tämä katse, jonka kirkkautta lisäsi sen
-liikkumattomuus, tunkeutui Jumalan valtaistuimen luokse.
-
-Kuningas oli kuin lumottu. Gilbert käänsi päänsä huoaten syrjään.
-Hän ei ollut voinut välttää kiusausta, vaan oli antanut Andréelle
-tämän melkein yliluonnollisen kauneuden. Ja nyt hän Pygmalionin
-tavoin, Pygmalionia onnettomampana, sillä hän tiesi kauniin patsaansa
-tunteettomaksi, kauhistui omaa luomustaan.
-
-Hän teki liikkeen Andréeta kohti, kääntymättäkään häneen päin, ja
-silmät sulkeutuivat heti.
-
-Kuningas pyysi Gilbertiä selittämään tätä ihmeellistä tilaa, jolloin
-sielu irtaantuu ruumiista ja leijailee vapaana, onnellisena,
-jumalaisena kaikkien maallisten surkeuksien yläpuolella.
-
-Gilbert osasi todella etevien henkilöiden tavoin lausua ne sanat,
-jotka keskinkertaisille ovat niin perin vaikeita: "Minä en tiedä."
-Hän tunnusti kuninkaalle oman tietämättömyytensä. Oli tapahtunut
-ilmiö, jota hän ei voinut selittää. Ilmiö oli olemassa, mutta ilmiön
-selitystä ei ollut olemassa.
-
-"Tohtori", sanoi kuningas, "tässä on jälleen sellainen salaisuus,
-jonka selvityksen luonto on säilyttänyt tuleville sukupolville ja
-joka kerran kirkastuu samoin kuin monet muut ongelmat, joita on
-pidetty selvittämättöminä. Me sanomme niitä salaisuuksiksi, mutta
-esi-isämme olisivat puhuneet taikuudesta tai loihtimisesta."
-
-"Niin sire", vastasi Gilbert hymyillen, "ja minut olisivat
-tietämättömät tiedemiehet ja uskottomat papit Grève-torilla
-polttaneet väärinkäsitetyn uskonnon kunniaksi."
-
-"Ja kenen johdolla olette tätä tiedettä tutkinut?" kysyi kuningas.
-"Mesmerinkö?"
-
-"Sire", vastasi Gilbert, "olen nähnyt nämä ilmiöt kymmenen vuotta
-ennen Mesmerin tuloa Ranskaan."
-
-"Sanokaahan, oliko se Mesmer, joka sai koko Pariisin kuohuksiin,
-ilvehtijä vai eikö? Minun mielestäni te menettelette
-yksinkertaisemmin kuin hän. Olen kuullut Deslonin ja Puységurin
-selittävän kokeilujaan. Tiedättehän, mitä kaikkea tästä asiasta on
-puhuttu, sekä jonninjoutavaa että järkevää."
-
-"Sire, olen seurannut tätä väittelyä kokonaisuudessaan."
-
-"Sanokaahan, mitä ajattelette tuosta kuuluisasta vesisoikosta?"
-[Mesmerin parannelaitos, kuvattu "Rouva de la Motte"-romaanissa. --
-_Suom._]
-
-"Teidän majesteettinne suokoon minulle anteeksi, että olen
-epäluuloinen kaiken sen suhteen, mitä sanotaan magnetismiksi.
-Magnetismi ei vielä ole mitään taitoa."
-
-"Ahaa!"
-
-"Se on vain voima, peloittava voima, koska se hävittää vapaan
-päättämisvallan, koska se erottaa sielun ruumiista, koska se jättää
-uneen vaipuneen ruumiin magnetisoijan valtaan eikä ruumis kykene
-itseään puolustamaan. Omalta osaltani olen nähnyt kummallisia
-ilmiöitä. Olen itsekin saanut niitä aikaan, ja sittenkin epäilen."
-
-"Mitä, epäilettekö! Saatte aikaan ihmeitä ja epäilette!"
-
-"En, en epäile, en epäile. Tänä hetkenä olen saanut nähdä
-täydellisen, ennentuntemattoman todistuksen erikoisesta voimasta.
-Mutta kun tämä todiste on haihtunut, kun olen jälleen yksin
-kirjastossani, kaiken sen edessä, mitä ihmistieto on kolmena
-tuhantena vuonna tästä kirjoittanut, kun tiede vastaa kielteisesti,
-kun järkeni vastaa kielteisesti, kun älyni vastaa kielteisesti,
-silloin epäilen."
-
-"Ja epäilikö opettajanne?"
-
-"Ehkä. Mutta kun hän ei ollut yhtä avomielinen, ei hän sitä
-tunnustanut."
-
-"Oliko hän Deslon? Oliko hän Puységur?"
-
-"Ei, sire, ei. Opettajani oli kaikkia noita mainitsemianne paljoa
-etevämpi. Olen nähnyt hänen varsinkin haavojen parantamisessa
-saavan aikaan ihmeitä. Hän tunsi kaikki tieteet. Hän oli
-ammentanut egyptiläiset tiedot. Hän oli syventynyt muinaisen
-syyrialaisen sivistyksen salaisuuksiin. Hän oli syvämietteinen
-tieteilijä, peloittava filosofi, jossa elämänkokemus oli liittynyt
-järkähtämättömään tahtoon."
-
-"Olenko hänet tuntenut?" kysyi kuningas.
-
-Gilbert epäröi hetkisen.
-
-"Kysyn, olenko hänet tuntenut?"
-
-"Olette, sire."
-
-"Hänen nimensä...?"
-
-"Sire", vastasi Gilbert, "jos mainitsen tämän nimen kuninkaan
-kuullen, joudun ehkä hänen epäsuosioonsa. Varsinkaan tänä hetkenä,
-jona useimmat ranskalaiset leikkivät kuninkuuden kanssa, en tahtoisi
-heittää varjoakaan siihen kunnioitukseen, jota meidän kaikkien on
-tunnettava teidän majesteettianne kohtaan."
-
-"Mainitkaa vain rohkeasti sen miehen nimi, tohtori Gilbert, ja
-olkaa vakuutettu siitä, että minullakin on oma filosofiani. Ja tämä
-filosofiani on siksi voimakas, että voin hymyillä kaikille nykyhetken
-häväistyksille ja kaikille tulevaisuuden uhkauksille."
-
-Tästä kehoituksesta huolimatta Gilbert yhä vielä epäröi. Kuningas
-lähestyi häntä.
-
-"Herra tohtori", sanoi hän hymyillen, "mainitkaa saatanan nimi,
-jos tahdotte, ja minulla on saatanaa vastaan panssari, jota teidän
-tieteilijöillänne ei ole, jota he eivät koskaan saa, joka minulla
-ehkä yksinään tänä aikana on ja jonka häpeämättä puen ylleni: uskonto
-nimittäin!"
-
-"Teidän majesteetillanne on yhtä luja usko kuin Ludvig Hurskaalla, se
-on totta", myönsi Gilbert.
-
-"Ja siinä onkin koko voimani, sen tunnustan. Rakastan tiedettä,
-ihailen materialismin saavutuksia, olen matemaatikko, sen tiedätte;
-tiedättehän, että matemaattinen laskelma, algebrallinen kaava täyttää
-minut ilolla, mutta niiden rinnalla, jotka algebran ovat vieneet
-jumalankieltämiseen asti, olen säilyttänyt uskoni, joka asettaa minut
-hiukan heidän yläpuolelleen ja alapuolelleen: heidän yläpuolelleen
-hyvässä, heidän alapuolelleen pahassa. Niinkuin näette, tohtori, olen
-mies, jolle voi kaikki sanoa, kuningas, joka voi kaikki kuulla."
-
-"Sire", sanoi Gilbert ihaillen, "kiitän teidän majesteettianne noista
-sanoista, sillä olettehan kunnioittanut minua melkein ystävän
-luottamuksella."
-
-"Tahtoisin, että koko Eurooppa kuulisi minun puhuvan näin", sanoi ujo
-Ludvig XVI. "Jos ranskalaiset näkisivät, millainen voima ja hellyys
-on sydämessäni, eivät he vastustaisi minua niin paljon."
-
-Viimeinen lause, joka osoitti, kuinka kuninkaassa usko kuninkuutensa
-taivaalliseen kutsumukseen oli tullut ärsytetyksi, alensi Ludvig
-XVI:n arvoa Gilbertin silmissä.
-
-Hän siis vastasi säälimättömästi:
-
-"Sire, koska niin tahdotte, niin opettajani oli kreivi Cagliostro."
-
-"Oh", vastasi Ludvig punastuen, "se empirikko!"
-
-"Se empirikko... niin, sire. Teidän majesteettinnehan tietää,
-että se sana on ylevimpiä, mitä tieteessä käytetään. _Empirikko_
-tarkoittaa miestä, joka _kokeilee_. Kokeilla aina, sire, se merkitsee
-ajattelijalle ja käytännön ihmiselle, siis yleensä ihmiselle, että
-tekee kaiken sen, mitä Jumala on sallinut kuolevaisille suurinta ja
-kauneinta. Kun ihminen vain koko elämänsä kokeilee, täyttyy hänen
-elämänsä."
-
-"Tuo Cagliostro, jota puolustatte", sanoi Ludvig XVI, "oli suuri
-kuninkaitten vihollinen."
-
-Gilbert muisti kaulanauha-jutun. [Dumas'n kahdessa edellisessä
-romaanissa esitetään Cagliostron osuus tähän häväistysjuttuun, jossa
-Marie-Antoinette syyttömästi joutui kansan halveksimaksi. -- _Suom._]
-
-"Teidän majesteettinne kai tarkoittaa kuningattarien?"
-
-Ludvig vavahti tämän pistoksen tuntiessaan.
-
-"Niin", sanoi hän. "Hän käyttäytyi siinä Ludvig de Rohanin jutussa
-kauttaaltaan sopimattomasti."
-
-"Sire, siinä, niinkuin kaikessa muussakin, Cagliostro vain täytti
-kutsumuksensa ihmisenä; hän kokeili. Tieteessä, moraalissa,
-politiikassa ei ole hyvää eikä pahaa, ei muuta kuin varmennettuja
-ilmiöitä, saavutettuja tosiseikkoja. Suon teille kuitenkin kantanne,
-sire. Sanon vielä, että ihminen voi useinkin ansaita moitetta, ja
-sellainen moitekin saattaa kerran muuttua hänelle kiitokseksi, sillä
-jälkimaailma monasti korjailee ihmisten arvosteluja. Mutta minä en
-ole opiskellessani pitänyt lukua ihmisestä, sire, vaan filosofista ja
-tiedemiehestä."
-
-"Hyvä on, hyvä on", sanoi kuningas, joka tunsi vielä tuskaa, saatuaan
-haavan sekä ylpeyteensä että sydämeensä, "hyvä on. Unohdamme
-kreivittären, joka ehkä kärsii."
-
-"Herätän hänet, sire, jos teidän majesteettinne tahtoo, mutta olisin
-kuitenkin suonut lippaan tulevan tänne hänen nukkuessaan."
-
-"Miksi?"
-
-"Säästääkseni häneltä liian kovan läksytyksen."
-
-"Tuossa se tuodaan", sanoi kuningas. "Odottakaa."
-
-Kuninkaan tahto oli tarkoin täytetty. Lipas, joka oli löydetty
-Charnyn hotellista Pas-de-Loupin huostasta, ilmestyi nyt kuninkaan
-työhuoneeseen kreivittären eteen, joka ei sitä nähnyt.
-
-Kuningas ilmaisi kädenliikkeellä upseerille tyytyväisyytensä. Upseeri
-poistui.
-
-"No!" virkahti Ludvig XVI.
-
-"Tämä on sama, joka minulta varastettiin."
-
-"Avatkaa se", pyysi kuningas.
-
-"Sire, avaan sen kyllä, jos teidän majesteettinne tahtoo. Minun on
-vain edeltäpäin ilmaistava eräs seikka teidän majesteetillenne."
-
-"Mikä?"
-
-"Sire, niinkuin jo mainitsin, tässä lippaassa on vain helposti
-luettavia ja helposti varastettavia papereita, joista riippuu naisen
-kunnia."
-
-"Ja se nainen on kreivitär?"
-
-"Niin, sire. Tämä kunnia ei pilaannu, vaikka kaikki tuleekin teidän
-majesteettinne tietoon. Avatkaa, sire", sanoi Gilbert lähestyen
-lipasta ja ojentaen avaimen.
-
-"Viekää lipas pois", vastasi Ludvig XVI kylmästi, "se kuuluu teille."
-
-"Kiitos, sire ja mitä teemme kreivittärelle?"
-
-"Älkää häntä ainakaan täällä herättäkö. Tahdon välttää yllätyksiä ja
-tuskia."
-
-"Sire", sanoi Gilbert, "rouva kreivitär herää vasta siellä, minne
-katsotte parhaaksi hänet toimittaa."
-
-"Siis kuningattaren luona."
-
-Ludvig soitti. Upseeri astui sisään.
-
-"Herra kapteeni", sanoi kuningas, "rouva kreivitär on pyörtynyt
-kuullessaan Pariisin uutisia. Toimittakaa hänet kuningattaren luo."
-
-"Paljonko aikaa tarvitaan tähän siirtämiseen?" kysyi Gilbert
-kuninkaalta.
-
-"Noin kymmenen minuuttia", vastasi tämä.
-
-Gilbert ojensi kätensä kreivitärtä kohden.
-
-"Valveutukaa neljännestunnin päästä", sanoi hän.
-
-Upseerin viittauksesta tuli kaksi sotilasta, jotka kantoivat
-kreivittären kahden tuolin varassa.
-
-"Nyt, tohtori, mitä vielä tahdotte?" kysyi kuningas.
-
-"Sire, suosiota, jonka nojalla voin lähestyä teidän majesteettianne
-ja samalla hyödyttää teitä."
-
-Kuningas mietti.
-
-"Selittäkää tarkemmin", pyysi hän.
-
-"Tahtoisin olla kuninkaan ylimääräisenä lääkärinä", sanoi Gilbert.
-"En olisi siten kenenkään tiellä. Se on kunniavirka, pikemmin
-luottamustoimi kuin arvoasema."
-
-"Suostun", sanoi kuningas. "Hyvästi, herra Gilbert. Viekää parooni
-Neckerille paljon terveisiä. Hyvästi!"
-
-Sitten mennessään kuningas huusi:
-
-"Illalliseni!"
-
-Ludvig ei missään tilanteessa unohtanut illallistaan.
-
-
-
-
-XXV
-
-KUNINGATTAREN LUONA
-
-
-Sillä aikaa kun kuningas valmistautui filosofisesti taistelemaan
-vallankumousta vastaan, ottaen selkoa salatieteistä, oli kuningatar
-toisella tavalla perusteellisena ja syvänä filosofina koonnut
-ympärilleen suureen työhuoneeseensa kaikki ne, joita nimitettiin
-uskollisiksi, ehkä sen vuoksi, että kuningatar ei vielä ollut antanut
-heille tilaisuutta uskollisuutensa osoittamiseen.
-
-Kuningattarenkin luona kerrottiin kamalan päivän kaikki
-yksityiskohdat. Hän oli ensimäisenä saanut kaikesta tiedon, sillä kun
-tunnettiin hänen uhkarohkeutensa, ei kukaan arkaillut kertoa hänelle
-vaarasta.
-
-Kuningattaren luona oli kenraaleja, hoviherroja, pappeja ja naisia.
-
-Ovilla ja näiden ovien eteen ripustettujen verhojen takana oli ryhmä
-nuoria upseereja. He olivat urhoollisia ja innostuneita, sillä he
-näkivät tässä kauan aikaa odotetussa kapinassa tilaisuuden käyttää
-turnajaisten tavoin aseitaan naisten edessä.
-
-Kaikki kuningasvallan ystävät ja palvelijat olivat jännittyneinä
-kuunnelleet Pariisin uutisia, joita Lambescq kertoi. Ruhtinasherttua
-oli ottanut tapauksiin osaa ja rientänyt Tuilleriein taistelusta
-vielä tomuisen rykmenttinsä kanssa Versaillesiin, kertoakseen
-jonkinmoisena lohdutuksena tosiseikat henkilöille, jotka
-liioittelivat kylläkin suuren vaaran vielä suuremmaksi.
-
-Kuningatar istui pöydän ääressä.
-
-Hän ei ollut enää lempeä ja kaunis morsian, Ranskan suojelusenkeli,
-jommoisena olemme hänet nähneet tämän kertomussarjan alussa astuvan
-rajan yli oliivinlehvä kädessään. Hän ei edes enää ollut tuo kaunis
-ja siro prinsessa, jonka olemme nähneet prinsessa de Lamballen kanssa
-astuvan eräänä iltana Mesmerin salaperäiseen asuntoon nauravana ja
-epäilevänä tarkkaamaan taiturin ihmesoikkoa, kysyäkseen millaiseksi
-hänen tulevaisuutensa muodostuisi.
-
-Ei! Hän oli ylpeä ja päättäväinen kuningatar, joka rypisti
-silmäkulmiaan ja hymyili halveksivasti. Hän oli nainen, jonka sydän
-oli menettänyt osan rakkaudestaan, saaden hellän ja elävöittävän
-tunteen sijalle ensimmäiset pisarat sappea, jota sittemmin
-taukoamattomasti valui vereen.
-
-Hän oli se nainen, joka vastasi Versaillesin kuvagallerian kolmatta
-taulua, ei enää Marie-Antoinette, ei enää Ranskan kuningatar, vaan
-se, jota alettiin yleisesti nimittää Itävallattareksi.
-
-Hänen takanaan oli puolittain lojuvassa asennossa nuori liikkumaton
-nainen, jonka pää oli taivutettu taaksepäin sohvapielukselle, toinen
-käsi otsalla. Se oli rouva de Polignac.
-
-Nähdessään Lambescqin herttuan teki kuningatar sellaisen epätoivoista
-iloa ilmaisevan liikkeen kuin sanoakseen: "Vihdoinkin saamme tietää
-kaikki."
-
-Ruhtinas kumarsi, samalla viitaten pyytävänsä anteeksi, että hänen
-saappaansa olivat tomuiset, vaatteensa tahraiset ja miekkansa
-käyristynyt, niin ettei se ollut kokonaan mennyt tuppeen.
-
-"No, herra de Lambescq"; aloitti kuningatar, "te tulette siis
-Pariisista?"
-
-"Niin, teidän majesteettinne."
-
-"Mitä kansa tekee?"
-
-"Surmaa ja polttaa."
-
-"Huumauksen vai vihan vallassa?"
-
-"Julmuuden riivaamana."
-
-Kuningatar mietti kuin aikoen olla samaa mieltä kansasta. Sitten hän
-jatkoi pudistaen päätänsä:
-
-"Ei, ruhtinas", sanoi hän, "kansa ei ole julma, ei ainakaan syyttä.
-Älkää siis peitelkö minulta mitään. Onko se hulluutta? Onko se vihaa?"
-
-"Minä luulen, että se on hulluuteen asti menevää vihaa."
-
-"Vihaa ketä kohtaan? Nyt te jälleen epäröitte, ruhtinas. Jos
-kerrotte tuolla tavoin, en tiedustelekaan teiltä, vaan toimitan
-jonkun Pariisiin ottamaan selkoa. Hän tarvitsee matkaan tunnin,
-kuulustellakseen tunnin ja palatakseen tunnin. Kolmen tunnin päästä
-hän kertoisi Pariisin tapahtumat yksinkertaisesti ja selvästi kuin
-Homeroksen sanansaattajat." Herra de Dreux-Brézé lähestyi hymyhuulin.
-
-"Mutta, madame", huomautti hän, "mitä te välitätte Pariisin rahvaan
-vihasta! Eihän se mitenkään koske teihin. Rahvas voi vihata mitä
-muuta tahansa, mutta ei teitä."
-
-Kuningatar ei ollut edes huomaavinaankaan tätä kohteliaisuutta.
-
-"Kertokaa, kertokaa, ruhtinas", pyysi hän Lambescqilta.
-
-"No siis! Kansa toimii vihan vallassa."
-
-"Vihaten minuako?"
-
-"Kaikkea, mikä sitä vallitsee."
-
-"No niin, siinä toki totuus, tunnen sen!" sanoi kuningatar
-päättäväisesti.
-
-"Olen soturi, teidän majesteettinne", lausui ruhtinas.
-
-"Hyvä, hyvä! Puhukaa siis meille soturin tavoin. Mitä meidän siis on
-tehtävä?"
-
-"Ei mitään, madame."
-
-"Mitä! Ei mitään", huudahti kuningatar käyttäen hyväkseen mutinaa,
-jonka nämä sanat olivat synnyttäneet hänen koristepukuisten ja
-kultamiekkaisten seuralaistensa keskuudessa, "-- ei mitään! Te,
-lotringilainen ruhtinas, tulette sanomaan sellaista kuningattarelle
-hetkenä, jona omien sanojenne mukaan kansa surmaa ja polttaa. Te
-sanotte, ettei ole mitään tehtävänä."
-
-Uusi sorina, mutta tällä kertaa ilmaisten hyväksymistä, vastasi
-Marie-Antoinetten sanoihin.
-
-Hän kääntyi, loi katseen ympäröivään joukkoon ja etsi kaikkien näiden
-hehkuvien silmien joukosta niitä, joista välkkyi kirkkain tuli,
-luullen sen kuvastavan suurinta uskollisuutta.
-
-"Ei mitään!" vakuutti ruhtinas; "sillä jos annetaan pariisilaisten
-tyyntyä, niin he tyyntyvät: he eivät ole sotaisia muulloin kuin
-ärsytettäessä. Miksi heille soisimme taistelun kunnian ja menisimme
-kamppailun vaaraan? Pysykäämme levollisina, ja kolmen päivän päästä
-ei Pariisissa enää ole mistään puhetta."
-
-"Mutta Bastilji, monsieur!"
-
-"Bastilji! Sen portit suljetaan, ja ne, jotka ovat sen valloittaneet,
-suljetaan sinne, siinä kaikki."
-
-Ääneti kuuntelevan joukon keskuudesta kuului heikkoa naurua.
-Kuningatar jatkoi:
-
-"Olkaa varuillanne, ruhtinas, nyt te rauhoitatte minua liiaksi." Ja
-miettiväisen näköisenä, nojaten leukaansa kämmeneen, hän astui rouva
-de Polignacin luo, joka kalpeana ja surullisen näköisenä oli vaipunut
-omiin ajatuksiinsa.
-
-Kreivitär oli kuunnellut näitä uutisia ilmeisen kauhun vallassa.
-Hän hymyili vasta silloin, kun kuningatar seisahtui hänen eteensä
-ja hymyili hänelle, ja sittenkin se hymy oli kalpea ja väritön kuin
-kuoleva kukka.
-
-"No, kreivitär", kysyi kuningatar, "mitä te sanotte tästä kaikesta?"
-
-"En mitään", kuului vastaus.
-
-"Mitä? Ette mitään?"
-
-"En."
-
-Ja hän pudisti päätänsä tavattoman masentuneen näköisenä.
-
-"Kas, kas", sanoi kuningatar hiljaa kumartuen kreivittären korvaa
-kohden, "Diane-ystävättäremme pelkää."
-
-Sitten hän lisäsi hiljaa:
-
-"Mutta missä on uskalias rouva de Charny? Tunnen tarvitsevani hänen
-apuaan rauhoittuakseni."
-
-"Kreivitär aikoi poistua", sanoi rouva de Misery, "kun hän sai käskyn
-mennä kuninkaan luokse."
-
-"Vai kuninkaan luo!" vastasi Marie-Antoinette hajamielisesti.
-
-Vasta silloin kuningatar huomasi, kuinka kummallinen hiljaisuus oli
-syntynyt hänen ympärilleen.
-
-Nämä uskomattomat, ennenkuulumattomat tapaukset, joista tiedot
-olivat saapuneet peloittavien iskujen tavoin Versaillesiin, olivat
-herättäneet rohkein missäkin pikemmin hämmästyksen kuin pelon
-masennustilan. Kuningatar huomasi, että hänen täytyi saada nämä
-lannistuneet mielet virkistymään.
-
-"Eikö kukaan siis neuvo minua?" kysyi hän. "Ellei, niin sitten neuvon
-itse itseäni."
-
-Jokainen lähestyi Marie-Antoinettea.
-
-"Kansa ei ole paha", sanoi hän, "sitä on vain johdettu harhaan. Se
-vihaa meitä, sillä se ei tunne meitä: lähestykäämme sitä."
-
-"Siis rangaistaksemme heitä", virkahti muuan ääni, "sillä se on
-epäillyt hallitustansa, ja se on rikos."
-
-Kuningatar katsoi sinne päin, mistä ääni oli tullut, ja tunsi parooni
-de Bezenvalin.
-
-"Tekö se olettekin, herra parooni", sanoi hän; "annatteko meille
-jonkun hyvän neuvon?"
-
-"Neuvo on jo lausuttu, madame", vastasi Bezenval kumartaen.
-
-"Kuningas siis rangaiskoon", sanoi Marie-Antoinette, "mutta hyvän
-isän tavoin."
-
-"Ken rakastaa, hän rankaisee", vahvisti parooni.
-
-Sitten hän jatkoi kääntyen Lambescqin ruhtinaan puoleen:
-
-"Ettekö ole samaa mieltä kanssani, ruhtinas? Kansahan on tehnyt
-murhia..."
-
-"Joita se itse valitettavasti sanoo vain vastatoimeksi", lausui
-lempeä ja kirkas ääni, jonka kuullessaan kuningatar käännähti.
-
-"Olette oikeassa, prinsessa. Ja juuri siinä kansa erehtyykin, rakas
-Lamballe. Siksi olemmekin anteeksiantavia."
-
-"Mutta", jatkoi prinsessa aralla äänellään, "ennenkuin päättää,
-pitääkö rangaista, olisi kai harkittava, kyetäänkö voittamaan."
-
-Kaikki huudahtivat vastustaen totuutta, joka kuului tämän ylevän
-olennon suusta.
-
-"Voittamaan! Entä sveitsiläiset?" sanoi muuan.
-
-"Ja saksalaiset?" muistutti toinen.
-
-"Ja kaarti?" esitti kolmas.
-
-"Epäillään armeijaa ja aatelistoa!" huudahti nuori mies, joka oli
-puettu Berchenyn husaarien luutnantin asuun. -- "Olemmeko ansainneet
-sellaisen häpeän? Ajatelkaahan, madame, että huomispäivänä, jos
-kuningas vain tahtoo, hän voi koota neljäkymmentä tuhatta miestä,
-lähettää ne Pariisiin ja hävittää Pariisin. Ajatelkaa, että
-neljäkymmentä tuhatta uskollista sotilasta vastaa puolta miljoonaa
-kapinoitsevaa pariisilaista."
-
-Täten puhunut nuori mies olisi epäilemättä voinut virkkaa monta muuta
-tällaista painavaa perustetta, mutta hän vaikeni äkkiä nähdessään
-kuningattaren katseen kiintyneen puoleensa. Hän oli puhunut keskeltä
-upseeriryhmää ja innostuksessaan mennyt pitemmälle kuin hänen
-sotilasarvonsa ja hovisäännöt sallivat. Hän siis vaikeni, kuten
-mainitsimme, häpeissään sanojensa vaikutuksesta. Mutta se oli jo
-myöhäistä: kuningatar oli tarttunut lauseisiin.
-
-"Tunnetteko siis tilanteen?" kysyi hän ystävällisesti.
-
-"Tunnen, teidän majesteettinne", vastasi nuori mies punastuen; "minä
-olin Champs-Elyséesilla."
-
-"Puhukaa siis pelkäämättä, puhukaa."
-
-Lambescqin ruhtinas ja parooni de Bezenval peräytyivät yhtaikaa
-askeleen taaksepäin, ikäänkuin pitäen arvolleen sopimattomana ottaa
-osaa tällaiseen neuvotteluun. Kuningatar ei huomannut tai ei tahtonut
-huomata tätä väistymistä.
-
-"Sanotte siis, että kuninkaalla on neljäkymmentä tuhatta sotilasta?"
-lausui kuningatar.
-
-"Niin, teidän majesteettinne."
-
-"Pariisin lähistöllä?"
-
-"Saint-Denisissä, Saint-Mandéssa, Montmartrella ja Grenellessä."
-
-"Selittäkää yksityiskohtaisesti", huudahti kuningatar.
-
-"Madame, ruhtinas de Lambescq ja parooni de Bezenval voivat sen tehdä
-paljoa paremmin kuin minä."
-
-"Jatkakaa. Kuuntelen mielelläni teidän puhuvan noista
-yksityiskohdista. Kuka komentaa näitä neljääkymmentä tuhatta miestä?"
-
-"Ensiksikin herrat de Lambescq ja de Bezenval. Sitten Condén prinssi,
-herra de Narbonne-Fritzlar ja herra de Salkenaym."
-
-"Onko se totta, ruhtinas?" kysyi kuningatar kääntyen ensiksimainitun
-puoleen.
-
-"On", myönsi tämä kumartaen.
-
-"Montmartrella on kokonainen kanuunaosasto", jatkoi nuori mies.
-"Kuudessa tunnissa voidaan koko Montmartren läheinen esikaupunki
-tuhota. Kun Montmartre antaa ampumismerkin, kun Vincennes vastaa
-siihen, kun kymmenen tuhatta miestä tulee Champs-Elyséesin kautta,
-toiset kymmenen tuhatta Enfer-vallituksen kautta, kymmenen tuhatta
-Saint-Martin-portista, kymmenen tuhatta Bastiljin kautta, kun Pariisi
-kuulee laukauksia kaikilta neljältä taholta, ei se voi puolustautua
-kahtakymmentäneljää tuntia kauempaa."
-
-"Ainakin yksi siis selittää ihan suoraan. Tuossa on täydellinen
-suunnitelma. Mitä te siihen sanotte, herra de Lambescq?"
-
-"Minä vastaan", lausui ruhtinas halveksivasti, "että
-husaariluutnantti on täydelleen kenraali."
-
-"Hän on ainakin", sanoi kuningatar, joka huomasi nuoren upseerin
-kalpenevan suuttumuksesta, "hän on ainakin soturi, joka ei vaivu
-epätoivoon."
-
-"Kiitos, madame", lausui nuori mies kumartaen. "En tiedä, mitä teidän
-majesteettinne päättää tehdä, mutta pyydän saada kuulua niihin, jotka
-ovat valmiit kuolemaan teidän tähtenne. Näin tehdessäni täytän vain
-velvollisuuteni, jonka neljäkymmentä tuhatta sotilasta on valmiina
-täyttämään samaten, päälliköistämme puhumattakaan."
-
-Ja viime sanat virkkaessaan nuori mies kumarsi kohteliaasti
-ruhtinaalle, joka oli häntä melkein solvaissut.
-
-Tämä sävyisyys herätti kuningattaren huomiota vielä enemmän kuin sen
-edellä lausuttu uskollisuuden vakuutus.
-
-"Mikä on nimenne, monsieur?" kysyi hän nuorelta upseerilta. "Parooni
-de Charny, madame", vastasi tämä kumartaen. "De Charny!" huudahti
-Marie-Antoinette punastuen vastoin tahtoaan. "Oletteko kreivi de
-Charnyn sukulainen?"
-
-"Olen hänen veljensä, madame."
-
-Ja nuori mies kumarsi sirosti vielä syvempään kuin äsken.
-
-"Minun olisi pitänyt tuntea", sanoi kuningatar voittaen häminsä ja
-luoden varman katseen ympäristöönsä; "ensimmäisistä lausumistanne
-sanoista muuan uskollisimpia palvelijoitani. Kiitos, parooni. Mistä
-johtuu, että nyt vasta näen teidät ensi kertaa hovissani?"
-
-"Madame, vanhempi veljeni, joka on astunut täyttämään isämme
-tehtäviä, määräsi minut jäämään rykmenttiin, ja niinä seitsemänä
-vuonna, joina minulla on ollut kunnia kuulua kuninkaan armeijaan, en
-ole käynyt muuta kuin kaksi kertaa Versaillesissa."
-
-Kuningatar katsoi pitkään nuoren miehen kasvoihin.
-
-"Olette veljenne näköinen", sanoi hän. "Aion torua häntä siitä, että
-hän on antanut teidän itse pitää huolta tulostanne hoviin."
-
-Kuningatar kääntyi ystävättäreensä kreivittäreen päin, joka koko
-tämän kohtauksen aikana oli ollut liikkumattomana.
-
-Mutta niin ei ollut muun seurueen laita. Kun upseerit innostuivat
-kuningattaren nuorelle miehelle osoittaman ystävällisyyden johdosta,
-suurensivat he parhaimpansa mukaan tunteitaan kuningasvaltaa kohtaan,
-ja joka ryhmän kuuli nyt sanoissaan osoittavan sellaista sankaruutta,
-että sillä olisi luullut voivan voittaa vaikka koko Ranskan.
-
-Marie-Antoinette käytti hyväkseen tätä mielialaa, joka
-silminnähtävästi mielisteli hänen salaisia ajatuksiaan. Hän tahtoi
-mieluummin taistella kuin alistua, kuolla kuin väistyä. Saatuaan
-kuulla ensimmäiset pariisilaiset uutiset, hän oli heti päättänyt
-ryhtyä itsepäiseen toimintaan tätä kapinallisuutta vastaan, joka
-uhkasi niellä kaikki Ranskan yläluokan etuoikeudet.
-
-Mikä sokea, mikä järjetön voima onkaan numeroissa ja toiveissa!
-Numero, jonka jälkeen liitetään nollia, sivuuttaa piankin kaikki
-mahdollisuuden rajat.
-
-Samanlaisia ovat salavehkeilijän tai tyrannin toiveet. Perin
-heikoille toiveille perustuu ensin innostus, tälle rakentuu
-jättiläismäisiä ajatuksia, jotka sitten yhdestä ainoasta
-tuulenhenkäisystä haihtuvat pikemmin kuin olivat paisuneet.
-
-Kun nuori varakreivi de Charny oli lausunut muutaman sanan, kun
-ympärillä kaikui innostuneitten seuralaisten hurraahuutoja, kuvitteli
-Marie-Antoinette jo olevansa suuren armeijan etunenässä. Hän oli
-kuulevinaan vaarattomien kanuunoittansa jyskeen ja iloitsi siitä
-kauhusta, jonka nämä saivat aikaan pariisilaisissa, kuin todellisesta
-voitosta.
-
-Hänen ympärillään miehet ja naiset, nuoruuden, luottamuksen
-ja rakkauden huumaamina, kerskuivat loistavista husaareista,
-muhkeista rakuunoista, peloittavista sveitsiläisistä, jyrisevistä
-kanuunaväkijoukoista ja pilkkasivat rahvaan kömpelöitä seipäännenään
-kiinnitettyjä peitsiä, joiden kärkiin kuitenkin kerran oli pistettävä
-Ranskan aateliston kuuluisimpien jäsenten päät.
-
-"Minä pelkään enemmän peistä kuin pyssyä", sopersi prinsessa de
-Lamballe.
-
-"Siksi, että se näyttää rumemmalta, rakas Thérèse", vastasi
-kuningatar nauraen. "Mutta ole rauhassa. Eivät meikäläiset
-pariisilaiset piikkimiehet vastaa Moratin kuuluisia sveitsiläisiä
-piikkimiehiä, ja nykyajan sveitsiläisillä ei ole olemassa ainoastaan
-piikkejä, vaan myös musketit, joilla he osaavat, Jumalan kiitos,
-erinomaisen hyvin ampua."
-
-"Siitä minä kyllä vastaan!" sanoi parooni de Bezenval.
-
-Kuningatar kääntyi vielä kerran rouva de Polignacin puoleen
-nähdäkseen, olivatko nämä monet vakuutukset vihdoinkin rauhoittaneet
-häntä. Mutta kreivitär oli entistä kalpeampi ja vapisi yhä enemmän.
-
-Hellyydessään tätä ystävätärtä kohtaan kuningatar toisinaan uhrasi
-kuninkaallisen ylpeytensäkin ja pyysi häntä näyttämään iloisemmalta.
-
-Nuori nainen pysyi synkkänä ja näytti vaipuneen kovin tuskallisiin
-ajatuksiin. Mutta tämä masentuminen ei saanut muuta aikaan kuin
-suretti kuningatarta. Nuorissa upseereissa säilyi innostus yhtä
-suurena, ja jättäen päällikkönsä syrjään he kokoontuivat nuoren
-toverinsa varakreivi de Charnyn ympärille, ryhtyen luomaan
-taistelusuunnitelmaa.
-
-Keskellä tätä kuumeista hyörinää tuli kuningas yksinään sisään,
-kenenkään ilmoittamatta, vailla kaikkia ritarimerkkejä ja hymyillen.
-Kuningatar, joka vielä oli huumeissaan muissa herättämästään
-innostuksesta, riensi häntä kohden.
-
-Heti kuninkaan tultua kaikki keskustelu vaikeni, ja täydellinen
-hiljaisuus tuli sen sijalle. Jokainen tahtoi kuulla valtiaansa sanan,
-joka sähköttää ja alistaa.
-
-Kun pilviin on kokoontunut kylliksi paljon sähköä, riittää pieninkin
-sysäys saamaan räjähdyksen aikaan. Hovilaisten silmissä olivat
-kuningas ja kuningatar kaksi toisiansa lähestyvää sähkövoimaa, josta
-kohta salama iskee. Vavisten odotettiin ensimmäisiä sanoja kuninkaan
-suusta.
-
-"Madame", lausui Ludvig XVI, "kaikkien näiden tapausten keskellä on
-unohdettu tarjota minulle illallista. Olkaa niin hyvä ja antakaa
-minun aterioida omalla puolellanne."
-
-"Täällä!" huudahti kuningatar hämmästyneenä.
-
-"Jos teille vain sopii."
-
-"Mutta... sire..."
-
-"Keskustelitte, se on kyllä totta. Mutta syödessä minä kyllä
-puhelenkin."
-
-Yksi ainoa sana, illallinen, oli jäähdyttänyt kaiken innostuksen.
-Mutta kuullessaan nuo viimeiset sanat: "Syödessäni minä kyllä
-puhelenkin", ei nuori kuningatarkaan voinut uskoa muuta kuin että
-noin suuren rauhallisuuden takana oli hiukan sankarillisuutta.
-
-Kuningas tahtoi epäilemättä levollisuudellaan osoittaa olevansa
-järkkymätön näiden kamalien tapausten edessä.
-
-Niin kyllä! Maria Teresian tytär saattoi uskoa, että Ludvig Hurskaan
-jälkeläinen ei tällaisena hetkenä ollut riippuvainen jokapäiväisen
-elämän aineellisista huolista.
-
-Marie-Antoinette erehtyi. Kuninkaan oli nälkä, siinä kaikki.
-
-
-
-
-XXVI
-
-KUNINKAAN ILLALLINEN HEINÄKUUN 14 PÄIVÄNÄ 1789
-
-
-Marie-Antoinette antoi määräyksen, ja kuninkaalle tarjottiin
-illallinen pienessä pöydässä kuningattaren omassa työhuoneessa.
-
-Mutta kävikin toisin kuin kuningatar oli odottanut. Ludvig XVI pysyi
-vaiti, jotta mikään ei häiritsisi häntä aterioidessa.
-
-Marie-Antoinetten koettaessa saada innostusta leimuamaan kuningas
-ahmi ruokaa suuhunsa.
-
-Upseerien mielestä ei tämä aterioimisen ilo sopinut Ludvig Hurskaan
-jälkeläiselle; he muodostivat ryhmiä, joiden mieliala ei ehkä
-ollutkaan niin kunnioittava kuin tilanne olisi vaatinut.
-
-Kuningatar punastui; kärsimättömyyttä ilmeni hänen kaikissa
-liikkeissään. Tämä hieno, ylhäismielinen, hermoherkkä luonne ei
-voinut käsittää, että ruumis saa voiton sielusta. Hän lähestyi
-kuningasta, tuodakseen siten pöydän luo kaikki ne, jotka siitä
-loittonivat.
-
-"Sire", lausui hän, "eikö teillä ole mitään määräyksiä annettavana?"
-
-"Mitä määräyksiä?" kysyi kuningas, suu täynnä ruokaa. "Ettekö tahdo
-tänä vaikeana hetkenä olla meidän Egerianamme?"
-
-Ja näin sanoessaan hän hyökkäsi käsiksi tryffeleillä höystettyyn
-pyyhyn.
-
-"Sire", sanoi kuningatar. "Numa oli rauhaa rakastava kuningas. Mutta
-tänä hetkenä ajatellaan, että me tarvitsemme sotaisen kuninkaan, ja
-jos teidän majesteettinne tahtoo ottaa esikuvakseen muinaisuuden, ei
-teidän sovi olla Tarquiniuksena, vaan Romuluksena."
-
-Kuningas hymyili niin rauhallisesti, että se melkein tuntui
-autuaallisuudelta.
-
-"Ovatko nuo herratkin sotaisia?" kysyi hän.
-
-Ja hän kääntyi upseerien ryhmää kohti. Aterioiminen oli tehnyt
-hänen katseensa kirkkaammaksi, ja toisten mielestä siitä loisti
-urhoollisuus.
-
-"Olemme, sire!" huusivat kaikki yhtaikaa. "Me emme vaadi muuta kuin
-sotaa!"
-
-"Hyvät herrat, hyvät herrat!" sanoi kuningas. "Toden totta tuotatte
-minulle suurta mielihyvää todistaessanne täten, että voin tarpeen
-tullen luottaa teihin, Mutta minulla on tänä hetkenä sekä neuvosto
-että vatsa. Edellinen neuvoo, mitä minun tulee tehdä, jälkimäinen,
-mitä teen."
-
-Hän purskahti nauruun ja ojensi palvelevalle upseerille ruuan
-jätteitä täynnä olevan lautasen, ottaakseen puhtaan. Hämmästyksen
-ja nyreyden mutinaa kuului tästä aatelisjoukosta, joka olisi ollut
-valmis vuodattamaan verensä kuninkaan viittauksesta.
-
-Kuningatar kääntyi poispäin ja polki jalkaa. Lambescqin ruhtinas
-astui hänen luokseen.
-
-"Katsokaahan, madame", sanoi hän; "hänen majesteettinsa ajattelee
-epäilemättä samoin kuin minäkin, että parasta on odottaa. Se on
-varovaisuutta, ja vaikka minussa ei sitä ole, niin varovaisuus on
-tällaisina aikoina välttämätön ominaisuus."
-
-"Niin kyllä, se on välttämätön ominaisuus", lausui kuningatar purren
-huultansa.
-
-Ja peräti murheellisena hän meni nojautumaan lieden reunaa vasten,
-katse suunnattuna yöhön, sielu epätoivon valtaamana.
-
-Kuninkaan ja kuningattaren erilaisen mielialan huomasi jokainen.
-Kuningatar saattoi vaivoin pidättää kyyneleitään. Kuningas söi
-hyvällä ruokahalulla, joka aina on ollut Bourbon-suvun jäsenillä.
-
-Vähitellen alkoi sali tyhjentyä. Ryhmät supistuivat niinkuin
-päivänpaisteessa lumi sulaa puistoissa ja hangen sijasta näkyy siellä
-täällä musta, kasvuton maa.
-
-Kun kuningatar näki tämän sotaisen ryhmän haihtuvan, johon hän oli
-täydellisesti luottanut, oli hän tuntevinaan koko mahtinsa katoavan,
-kuten muinoin Herran henkäisyn edessä hupenivat assyrialaisten ja
-amalekilaisten armeijat, jotka yö tai meri ainiaaksi nieli kadoksiin.
-
-Hän heräsi tästä herpaantumisesta kuullessaan kreivitär Julesin
-lempeän äänen, kun tämä lähestyi häntä kälynsä Diane de Polignacin
-kanssa.
-
-Tämän äänen kuuluessa palasi häipynyt tulevaisuus, suloinen
-tulevaisuus, kukkineen ja palmuineen ylpeän naisen sydämeen.
-Luotettava ja todella uskollinen ystävätär oli kallisarvoisempi kuin
-kymmenen kuningaskuntaa.
-
-"Oh, sinä, sinä", lausui hän sulkien kreivitär Julesin syliinsä,
-"minulle jää siis kuitenkin yksi ystävä."
-
-Ja kauan pidätetyt kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään,
-virtasivat pitkin poskia ja kostuttivat hänen poveaan. Mutta nämä
-kyyneleet eivät olleet katkeria, vaan suloisia; ne eivät ahdistaneet,
-vaan kohottivat rintaa.
-
-Hetkisen vallitsi hiljaisuus, jollaikaa kuningatar painoi
-kreivittären rintaansa vasten.
-
-Herttuatar pidellen kälyään kädestä katkaisi vaitiolon.
-
-"Madame", sanoi hän niin aralla äänellä, että tuntui kuin häntä olisi
-hävettänyt lausua ajatuksiaan, "en usko hänen majesteettinsa hylkivän
-ehdotusta, jonka aion tehdä."
-
-"Mitä ehdotusta?" kysyi kuningatar; "puhukaa, herttuatar, puhukaa."
-
-Ja valmistautuessaan kuuntelemaan herttuatarta kuningatar nojautui
-suosikkinsa kreivittären olkapäätä vasten.
-
-"Madame", jatkoi herttuatar, "ajattelemani ehdotuksen on tehnyt
-henkilö, jonka pätevyyttä teidän majesteettinne pitää arvossa:
-hänen kuninkaallinen korkeutensa madame Adélaïde, kuninkaan täti.
-Olot ovat vaikeat. Ihmiset ovat liioitelleet suosiota, joka meidän
-suvullamme on teidän majesteettinne silmissä. Panettelu tahraa sitä
-jaloa ystävyyttä, jota te olette suvainnut osoittaa meille palkkioksi
-kunnioittavimmasta uskollisuudestamme."
-
-"Mutta, herttuatar", virkkoi kuningatar alkaen hiukan kummeksua,
-"enkö mielestänne ole ollut kylliksi urhoollinen? Enkö ole rohkeasti
-puolustanut ystävyysliittojani yleistä mielipidettä, hovia, kansaa,
-kuningasta vastaan?"
-
-"Päinvastoin, madame. Teidän majesteettinne on niin ylevästi
-puolustanut ystäviään, että olette tarjonnut oman rintanne ottamaan
-vastaan kaikki iskut. Kun nyt vaara on suuri, jopa peloittavakin,
-olisivat nämä samat kuningattaren puolustamat ystävät raukkamaisia ja
-huonoja alamaisia, elleivät tekisi kuningattarelle samaa palvelusta."
-
-"Se on hyvin, se on kauniisti sanottu!" virkkoi Marie-Antoinette
-syleillen innoissaan kreivitärtä, jota hän kaiken aikaa oli painanut
-poveaan vasten, toisella kädellään puristaen rouva de Polignacin
-kättä.
-
-Mutta molemmat kalpenivat sen sijaan että olisivat ylpeinä
-kohottaneet päänsä saadessaan osakseen hallitsijattarensa syleilyn.
-
-Rouva Jules de Polignac koetti irroittautua kuningattaren syleilystä,
-mutta tämä painoi hänet vain rintaansa vasten.
-
-"Mutta", sopersi rouva Diane de Polignac, "teidän majesteettinne ei
-kai oikein ymmärrä, mitä meillä on kunnia ilmoittaa torjuaksemme ne
-iskut, jotka uhkaavat valtaistuinta, kuningattaren persoonaa, ehkä
-juuri sen ystävyyden vuoksi, jota olemme saaneet nauttia. On olemassa
-tuskaa tuottava keino, sydämillemme raskas uhraus, mutta meidän on
-siihen alistuttava, sillä välttämättömyys vaatii sitä."
-
-Nämä sanat kuullessaan oli kuningattaren vuoro kalveta, sillä hän
-tunsi, että voimakkaan ja uskollisen ystävyyden sijasta ilmenikin
-pelko tämän esipuheen ja tämän arkuuden takaa.
-
-"Puhukaa suoraan", sanoi hän. "Sanokaa, herttuatar, mitä tarkoitatte
-tuolla uhrauksella?"
-
-"Uhraus koskee yksinomaan meitä", vastasi tämä. "Jumala tietää, miksi
-meitä Ranskassa vihataan. Kun erkaannumme valtaistuimen luota, saa
-se entisen loistonsa, näette jälleen palaavan kansan rakkauden, joka
-meidän läsnäolomme johdosta on joko sammunut tai häiriintynyt."
-
-"Aiotteko poistua?" huudahti kuningatar kiihkeästi. "Kuka sen on
-sanonut? Kuka sitä on vaatinut?"
-
-Ja hän lykkäsi hellästi hänet hiukan loitommalle kädellään ja katsoi
-hätääntyneenä kreivitär Julesiin, joka painoi päänsä kumaraan.
-
-"En minä", sanoi kreivitär Jules. "Minä en tahdo muuta kuin jäädä
-tänne."
-
-Mutta hän sanoi sen sellaisella äänellä kuin olisi tahtonut lausua:
-Käskekää minun lähteä, madame ja minä lähden.
-
-Oi, pyhä ystävyys, pyhä side, joka voi liittää kuningattaren ja
-alamaisen eroamattomasti toisiinsa! Oi pyhä ystävyys, joka on
-sankarillisempi kuin rakkaus ja kunnianhimo, nuo kaksi ihmissydämen
-jaloa tautia! Kuningatar kaasi kumoon alttarin, jonka hän sinulle oli
-sydämeensä rakentanut. Hänen ei tarvinnut muuta kuin luoda yksi ainoa
-katse nähdäkseen sen, mitä hän kymmeneen vuoteen ei ollut huomannut:
-kylmyyttä ja omanvoitonpyyntöä; ovathan ne puolustettavissa, ovat
-ehkä oikeutettuja, anteeksiannettavia, mutta voiko tätä menettelyä
-puolustaa, pitää oikeutettuna, antaa anteeksi se, joka vielä
-rakastaa, kun toinen jo on lakannut rakastamasta?
-
-Marie-Antoinette kosti tämän tuntemansa tuskan luomalla vain
-jääkylmän katseen ystävättäreensä.
-
-"Vai tämä on teidän mielipiteenne, herttuatar Diane!" sanoi hän
-painaen kuumeisen kätensä rintaansa vasten.
-
-"Valitettavasti en itse ole tätä määrännyt", vastasi Diane, "ei oma
-tahtoni ole tähän pakoittanut, vaan kohtalo."
-
-"Niin, kyllä, herttuatar", sanoi Marie-Antoinette,
-
-Ja hän kääntyi kreivitär Julesin puoleen lausuen:
-
-"Ja mitä te, kreivitär, sanotte?"
-
-Kreivitär vastasi vuodattamalla omantunnon soimauksen synnyttämän
-polttavan kyyneleen; hän oli täysin herpaantunut.
-
-"Hyvä on", sanoi kuningatar, "hyvä on. Suloista on nähdä, kuinka
-paljon saan rakkautta osakseni. Kiitos, kreivitär. Olette täällä
-vaarassa, tämän rahvaan raivo ei tunne mitään rajoja, olette
-oikeassa, ja minä vain olen ollut mieletön. Tahdotte jäädä,
-uhrautuvaisuutenne pakottaa teitä siihen, mutta minä en voi ottaa
-vastaan tätä uhrautuvaisuutta."
-
-Kreivitär loi kauniit silmänsä kuningattareen. Mutta kuningatar ei
-lukenut niistä ystävän uhrautumista, vaan naisellista heikkoutta.
-
-"Te siis, herttuatar, olette päättänyt lähteä?" jatkoi kuningatar.
-
-Ja hän korosti erikoisesti sanaa "te."
-
-"Niin olen, teidän majesteettinne."
-
-"Ehkä jollekin maatilallenne... kauas... hyvin kauas..."
-
-"Madame, erotessani teistä tuottaa viisikymmentä penikulmaa yhtä
-paljon tuskaa kuin sataviisikymmentäkin."
-
-"Lähdette siis ulkomaille?"
-
-"Niin kyllä, madame."
-
-Huokaus vihloi kuningattaren sydäntä, mutta ei päässyt hänen
-huuliltaan.
-
-"Ja minne lähdette?"
-
-"Reinin varrelle, madame."
-
-"Hyvä. Puhuttehan saksaa, kreivitär", sanoi kuningatar sanomattoman
-surullisesti, "sillä minähän sitä olen teille opettanut.
-Kuningattarenne ystävyys on siis ainakin tässä suhteessa hyödyttänyt
-teitä, ja siitä olen onnellinen."
-
-Hän kääntyi sitten kreivitär Julesin puoleen sanoen:
-
-"En tahdo erottaa teitä. Tahdotte jäädä ja annan täyden arvon teidän
-aikomuksellenne. Mutta minä pelkään teidän puolestanne, minä tahdon
-teidän lähtevän, minä käsken tiedän lähteä!"
-
-Ja tällä kohtaa hän vaikeni, -- kaikista urhoollisista
-ponnistuksistaan huolimatta hän ei olisi jaksanut mielenliikutustaan
-hillitä, ellei kuningas, joka ei ollut ottanut osaa tähän
-keskusteluun, olisi alkanut puhua.
-
-Hänen majesteettinsa oli ennättänyt jälkiruokaan.
-
-"Madame", virkkoi kuningas, "täällä on muita. Olkaa varovainen."
-
-"Mutta, sire", huudahti kuningatar syrjäyttäen kaikki muut tunteet
-kuninkaallisen arvokkuutensa tieltä, "ensinhän teidän on annettava
-määräyksiä. Näettehän, täällä ei ole enää muita kuin kolme henkilöä,
-mutta juuri niiden kanssa olette tekemisissä: herrat de Lambescq, de
-Bezenval ja de Broglie. Antakaa määräykset!"
-
-Kuningas kohotti epäröiden katseensa.
-
-"Mitä te, herra de Broglie, ajattelette tästä kaikesta?" kysyi hän.
-
-"Sire", vastasi vanha marski, "jos poistatte armeijan pariisilaisten
-näkyvistä, niin sanotaan, että pariisilaiset ovat sen voittaneet. Jos
-pidätte sen näkyvissä, täytyy armeijan voittaa heidät."
-
-"Hyvin sanottu!" lausui kuningas, puristaen marskin kättä.
-
-"Hyvin sanottu!" yhtyi herra de Bezenval.
-
-Lambescqin ruhtinas yksinään pudisti päätänsä.
-
-"Mitä siis on tehtävä?" kysyi kuningas.
-
-"Komentakaa: eteenpäin!" sanoi vanha marski.
-
-"Niin... eteenpäin!" huudahti kuningatar.
-
-"Koska siis tahdotte: eteenpäin!" sanoi kuningas.
-
-Tänä hetkenä ojennettiin kuningattarelle kirjelippu, jossa oli
-seuraavat sanat: "Taivaan nimessä, madame, älkää hätäilkö! Odotan
-pääseväni teidän majesteettinne puheille."
-
-"Hänen käsialaansa!" jupisi kuningatar.
-
-Sitten hän kääntyi kirjeentuojan puoleen sanoen:
-
-"Onko kreivi de Charny huoneessani?" sanoi hän.
-
-"Hän saapui perin tomuisena ja luulenpa verisenäkin", vastasi uskottu.
-
-"Odottakaa hetkinen, hyvät herrat", sanoi kuningatar de Bezenvalille
-ja de Broglielle, "odottakaa minua täällä; palaan kohta."
-
-Ja hän riensi omaan huoneeseensa. Kuningas ei ollut liikauttanutkaan
-päätänsä.
-
-
-
-
-XXVII
-
-OLIVIER DE CHARNY
-
-
-Kun kuningatar tuli omaan huoneeseensa, tapasi hän siellä henkilön,
-joka oli kirjeen lähettänyt.
-
-Hän oli kolmenkymmenenviiden ikäinen kookasvartaloinen mies, jonka
-kasvot kuvastivat voimaa ja päättäväisyyttä. Harmaansinisten silmien
-katse oli terävä kuin kotkan, nenä oli suora ja leuka hyvin ulkoneva.
-Tämä kaikki teki hänet sotilaallisen näköiseksi, mitä vielä lisäsi se
-ryhti, jolla hän kantoi henkikaartin upseerin univormua.
-
-Hänen kätensä vapisivat rikkirevittyjen hihojen ja tahraantuneiden
-kalvosimien alla. Miekka oli käyristynyt eikä oikein mennyt huotraan.
-
-Kuningattaren tullessa tämä henkilö mitteli lattiaa kiivain askelin
-tuhanten kuumeisten ajatusten vallassa. Marie-Antoinette astui
-suoraan häntä kohden.
-
-"Herra de Charny!" huudahti hän. "Herra de Charny, te täällä!"
-
-Ja nähdessään puhuttelemansa henkilön kumartavan hovisääntöjen mukaan
-syvään hän viittasi kamarineitoansa poistumaan ja sulkemaan oven.
-
-Kuningatar odotti siksi, kunnes ovi oli mennyt kiinni, ja huudahti
-tarttuen voimakkaasti de Charnyn käteen:
-
-"Kreivi, miksi olette täällä?"
-
-"Siksi, että pidin velvollisuutenani saapua, madame", vastasi kreivi.
-
-"Ei, teidän velvollisuutenne oli paeta Versaillesista, tehdä se,
-mistä olimme sopineet, totella minua, menetellä samoin kuin kaikki
-ystävänikin, jotka pelkäävät kohtaloani. Teidän velvollisuutenne oli
-olla uhraamatta mitään minun hyväkseni, velvollisuutenne oli poistua
-luotani."
-
-"Poistua luotanne!" virkahti toinen.
-
-"Niin, paeta minua."
-
-"Paeta teitä! Ja kuka siis pakenee teitä?"
-
-"Ne, jotka ovat järkeviä."
-
-"Pidän itseäni varsin järkevänä, madame, ja siksi olen tullut
-Versaillesiin."
-
-"Ja mistä tulette?"
-
-"Pariisista."
-
-"Kapinoivasta Pariisista?"
-
-"Kuohuvasta, hurjasta, verisestä Pariisista."
-
-Kuningatar peitti molemmin käsin kasvonsa.
-
-"Oi", sanoi hän, "ei siis ainoakaan, ette edes te saavu tuomaan
-minulle hyviä uutisia."
-
-"Madame, tällaisina aikoina älkää viestintuojilta pyytäkö muuta kuin
-yhtä seikkaa: totuutta."
-
-"Ja sitäkö tulette minulle tuomaan?"
-
-"Nyt samoin kuin aina ennenkin?"
-
-"Olette kunnollinen ystävä, urhoollinen mies."
-
-"Olen uskollinen alamainen, madame, siinä kaikki."
-
-"Ei enää sanaakaan siitä, älkää sanoko minulle mitään. Saavutte juuri
-hetkenä, jolloin sydämeni on murtumaisillaan. Ystäväni vasta tänään
-heittävät eteeni totuuden, jonka te aina olette sanonut. Kreivi,
-tätä totuutta ei enää voitu minulta salata. Se näkyi kaikkialla,
-punahohteisella taivaalla, synkästi kohisevassa ilmassa, hovinaisten
-kasvoilla, jotka ovat vakavia ja kalpeita. Ei, ei herra kreivi, ensi
-kertaa elämässänne älkää sanoko minulle totuutta."
-
-Kreivi katsoi vuorostaan kuningattareen.
-
-"Niin, niin", jatkoi kuningatar, "te joka tunsitte minut
-urhoolliseksi, hämmästytte, eikö niin? Hämmästyksenne ei vielä ole
-täydellinen."
-
-Kreivi de Charny teki vasten tahtoaan kysyvän liikkeen.
-
-"Kyllä kohta sen huomaatte", sanoi kuningatar hermostuneesti
-hymyillen.
-
-"Teidän majesteettinne siis kärsii?" kysyi kreivi.
-
-"En, en! Tulkaa istumaan tänne viereeni, eikä enää sanaakaan tuosta
-kamalasta politiikasta... Koettakaa saada minut se unohtamaan."
-
-Kreivi totteli alakuloisesti hymyillen. Marie-Antoinette laski
-kätensä hänen otsalleen.
-
-"Otsanne on kuuma", sanoi hän.
-
-"Niin on, päässäni on kokonainen tulivuori."
-
-"Kätenne on kylmä."
-
-Ja hän puristi kreivin kättä molempien käsiensä väliin.
-
-"Kuoleman kylmyys on koskenut sydämeeni", sanoi kreivi.
-
-"Olivier-parka! Olinhan sanonut teille, unohtakaamme. En ole enää
-kuningatar, en ole enää uhattu, en ole enää vihattu. Ei, en ole enää
-kuningatar. Olen nainen, siinä kaikki. Maailmankaikkeus, mitä se
-merkitsee minulle? Minulle riittää rakastava sydän."
-
-Kreivi laskeutui polvilleen ja suuteli kuningattaren jalkoja samalla
-hartaudella, jota egyptiläiset osoittivat Isis jumalattarelle.
-
-"Oi, kreivi, ainoa ystäväni", huoahti kuningatar koettaen nousta.
-"Tiedättekö, mitä herttuatar Diane tekee?"
-
-"Muuttaa maasta pois", vastasi Charny arkailematta.
-
-"Te aavistitte sen", huudahti Marie-Antoinette. "Te aavistitte sen!
-Sellaista saattoi siis aavistaa?"
-
-"Hyvä Jumala, saattoi kyllä", vastasi kreivi. "Tänä hetkenä voi
-aavistaa mitä tahansa."
-
-"Mutta te ja omaisenne", huudahti kuningatar, "miksi te ette muuta
-maasta pois, koska se on niin helppoa?"
-
-"Minä en muuta sen vuoksi, että olen teidän majesteetillenne
-täydellisesti uskollinen ja että olen luvannut -- en teille, vaan
-itselleni, -- etten jätä teitä koko tämän alkavan myrskyn aikana.
-Veljeni eivät muuta pois, sillä menettelyni on heille esimerkkinä,
-ja he sovittavat omansa sen mukaan. Rouva de Charny ei taas muuta
-maasta pois, sillä uskon hänen rehellisesti rakastavan teidän
-majesteettianne."
-
-"Niin, Andréella on jalo sydän", myönsi kuningatar huomattavan
-kylmäkiskoisesti.
-
-"Sentähden hän ei lähdekään Versaillesista", vastasi de Charny.
-
-"Saan siis aina pitää teidät luonani", jatkoi kuningatar äskeisellä
-jääkylmällä äänellään, joka tuntui ilmaisevan mustasukkaisuutta ja
-halveksimista.
-
-"Teidän majesteettinne kunnioitti minua nimittämällä minut
-henkikaartin luutnantiksi", sanoi kreivi de Charny; "minun
-paikkani on Versaillesissa. En olisi poistunutkaan, ellei teidän
-majesteettinne olisi asettanut minua johtamaan Tuilleriein kaartia.
-Se on välttämätön maanpako, lausui minulle kuningatar, ja minä läksin
-tuohon välttämättömään poissaoloon. Näissä asioissa ei rouva de
-Charny, niinkuin teidän majesteettinne tietää, ole sanonut mitään,
-koska hänen mielipidettään ei ole kysyttykään."
-
-"Se on totta", vastasi kuningatar samalla kylmäkiskoisella äänellä.
-
-"Mutta tänään", jatkoi kreivi uskaliaasti, "ei paikkani ole enää
-Tuillerieissa, vaan Versaillesissa. Älköön kuningattareni suuttuko,
-kun olen rikkonut määräykset ja tullut tänne. Kreivitär de Charny
-pelatkoon tapauksia, jos tahtoo, muuttakoon maasta pois tai olkoon
-muuttamatta, minä jään kuningattareni luo... ellei kuningatar
-taita miekkaani, jolloin, kun en enää saisi taistella ja kuolla
-puolestanne, saisin ainakin antaa surmata itseni teidän portillanne
-tai pihallanne."
-
-Nuori mies lausui nämä yksinkertaiset ja sydämestään lähteneet
-sanat niin urhokkaasti ja vakuuttavasti, että kuningatar menetti
-ylpeytensä, jonka taakse hän oli paennut salatakseen enemmän
-inhimillisen kuin kuninkaallisen tunteen.
-
-"Kreivi", kielsi kuningatar, "älkää milloinkaan lausuko kuolevanne
-puolestani, sillä toden totta tiedän teidän tekevän sen yhtä uljaasti
-kuin sen vakuutattekin."
-
-"Päinvastoin sanon sen aina", huudahti kreivi de Charny. "Sanon sen
-kaikille ja kaikkialla, sillä pelkään sen ajan koittaneen, jolloin
-kaikkien hallitsijoitaan rakastavien täytyy kuolla."
-
-"Kreivi, kreivi, miksi aavistelette noin kamalia?"
-
-"Madame", sanoi Charny pudistaen päätänsä, "Ameriikan vapaussodan
-aikana minäkin jouduin tuon vapausajatuksen kuumeen valtaan, joka
-silloin tarttui yhteiskuntaluokkiin. Minäkin tahdoin ottaa osaa
-orjien vapauttamiseen, niinkuin siihen aikaan sanottiin, ja liityin
-vapaamuurareihin, liityin sellaiseen seuraan yhdessä Lafayetten ja
-Lamethin kanssa. Tiedättekö, mikä tämän seuran tarkoituksena oli?
-Kukistaa valtaistuin. Tiedättekö, mikä oli sen tunnusmerkkinä? Kolme
-kirjainta _L.P.D._"
-
-"Ja mitä ne kolme kirjainta merkitsevät?"
-
-"_Lilia pedibus destrue_. Tallaa liljat [Bourbon-suvun tunnus. --
-_Suom._] jalkoihisi."
-
-"Mitä siis teitte?"
-
-"Vetäydyin seurasta kaikella kunnialla, mutta yhden poistuneen sijaan
-ilmestyi kaksikymmentä uutta. Nykyiset tapahtumat ovat vain alkuna
-siihen suureen murhenäytelmään, jota kaksikymmentä vuotta on salassa
-valmisteltu, -- jota johtavat miehet kuohuttavat nyt Pariisia,
-hallitsevat Kaupungintalolla, valtaavat Palais-Royalin, niinkuin ovat
-valloittaneet Bastiljin. Näin väen seassa entisiä veljiäni tuosta
-seurasta. Älkää erehtykö, madame, nämä tapaukset eivät ole sattuman
-määräämiä, vaan kaikki on valmistettu jo aikoja sitten."
-
-"Oi, niinkö luulette, niinkö luulette, hyvä ystävä!" huudahti
-kuningatar puhjeten itkemään.
-
-"Älkää itkekö, madame, vaan ymmärtäkää asia", sanoi kreivi. "Pitääkö
-minun ymmärtää, pitääkö minun ymmärtää", jatkoi Marie-Antoinette,
-"minun, kuningattaren, kahdenkymmenenviiden miljoonan kansalaisen
-valtiattaren, että nuo kaksikymmentäviisi miljoonaa alamaista, joiden
-olisi pitänyt totella minua, nousevatkin kapinaan ja surmaavat
-ystäviäni! Ei, en koskaan ymmärrä sitä."
-
-"Teidän täytyy kuitenkin käsittää, madame, että sinä hetkenä, jona
-näille tottelemaan luoduille kahdellekymmenelleviidelle miljoonalle
-alamaiselle totteleminen käy raskaaksi, olette muuttunut heidän
-vihollisekseen. Odottaessaan, kunnes he pystyvät teidät nielemään,
-jota varten he jo hiovat hampaitaan, he nielevät ystävänne, joita
-kohtaan he ovat vielä katkerampia."
-
-"Ja ehkä teidän, filosofin, mielestä he vielä ovat oikeassakin?"
-huudahti kuningatar korskeasti, silmät suurina, ja hänen sieraimensa
-värisivät.
-
-"He ovat todellakin oikeassa", sanoi kreivi hellällä ja
-tunteellisella äänellään, "sillä kun ajelen pitkin bulevardia
-englantilaisine kauniine hevosineni, kullalla kirjaillussa asussani
-ja kerallani palvelijat, joiden puvuissa on enemmän hopeaa kuin
-kokonaista kolme perhettä tarvitsisi elannokseen, kysyy kansa, juuri
-nuo kaksikymmentäviisi miljoonaa nälkää näkevää ihmistä, millä kaiken
-sen olen ansainnut, koska olen heidän vertaisensa."
-
-"Te olette ansainnut sen tällä, kreivi", huudahti kuningatar tarttuen
-kreivin miekankahvaan, "tällä miekalla, jota isänne heilutti sankarin
-tavoin Fontenoyn taistelussa, isoisänne Steinkerquen luona, hänen
-isänsä Lensin ja Rocroyn luona, esi-isänne Ivryn, Marignanon ja
-Azincourtin taisteluissa. Aatelisto palvelee kansaa sotimisella,
-sotureina on aatelisto verellään ansainnut kullan, joka kimaltelee
-sen puvuissa, ja hopean, joka hohtaa sen palvelijain livereissä.
-Älkää siis, Oliver, enää kysykö, kuinka te palvelette kansaa, te,
-joka vuorostanne sankarin tavoin heilutatte tätä miekkaa, jonka
-isänne ovat teille lahjoittaneet!"
-
-"Madame, madame", sanoi kreivi päätänsä pudistaen, "älkää puhuko
-niin paljon aateliston verestä. Kansankin suonissa on verta. Menkää
-katsomaan, kuinka sitä virtaa Bastiljin lähellä ojissa. Menkää
-lukemaan verisellä kadulla makaavat kuolleet ja tietäkää, että
-heidän sydämensä ovat sykkineet yhtä jalosti kuin aatelismiehenkin
-tänään, kun kanuunat ampuivat kansaa. Tänään, kun he tottumattomina
-heiluttivat asetta, he kuulien sadellessa lauloivat, mitä eivät
-aina tee rohkeimmatkaan krenatöörinne. Madame, kuningattareni,
-älkää katsoko minuun tuolla tavalla silmäkulmianne rypistäen. Mitä
-on krenatööri? Sininen, kirjailtu puku, joka peittää mainitsemani
-sydämen. Mitä surmaava luoti siitä välittää, onko sydämen peittona
-sininen verka vai ryysy, mitä välittää läväisty sydän siitä, suojaako
-sitä rintalevy vai palttina. Jo on teidän, madame, aika tätä kaikkea
-ajatella; ei teillä ole enää kahtakymmentäviittä miljoonaa orjaa
-Ranskassa, ei kahtakymmentäviittämiljoonaa alamaista, ei edes sitä
-määrää miehiäkään, vaan kaksikymmentäviisi miljoonaa sotilasta."
-
-"Jotka taistelevat minua vastaan, niinkö?"
-
-"Niin, teitä vastaan, sillä he taistelevat vapauden puolesta, ja te
-olette heidän ja vapauden välissä."
-
-Pitkä vaitiolo seurasi kreivin sanoja. Kuningatar katkaisi sen
-ensimmäisenä.
-
-"Siis olette sanonut tuon totuuden, jota pyysin teidän olemaan
-minulle lausumatta", huomautti hän.
-
-"Madame", vastasi Charny, "mihin muotoon uskollisuuteni sen
-salaakin, minkä harson taakse kunnioitukseni sen tukahduttaakin,
-niin tahtomattani, tahtomattanne, katsokaa, kuunnelkaa, tuntekaa,
-kosketelkaa, ajatelkaa, uneksikaa! Totuus on esillä, ikuisesti
-esillä, ettekä te enää voi sitä itsestänne irroittaa, vaikka
-ponnistatte voimianne kuinka tahansa! Nukkukaa, nukkukaa
-unohtaaksenne sen; se istuu vuoteenne viereen, on unienne
-kummituksena ja heräämisenne todellisuutena."
-
-"Kreivi", vastasi kuningatar ylpeästi, "tiedän erään unen, jota se ei
-häiritse."
-
-"Minä pelkään sitä unta yhtä vähän kuin teidän majesteettinnekin",
-sanoi Oliver, "ja ehkä minä sitä toivonkin."
-
-"Oi", lausui kuningatar epätoivoissaan, "se on siis ainoana
-pelastuksenamme?"
-
-"Niin on, mutta älkäämme kiirehtikö, älkäämme astuko vihollisiamme
-nopeammin, sillä me kuljemme suoraan tuota unta kohden, johon
-vaivumme väsyneinä monien myrskypäivien jälkeen."
-
-Ja uusi vaitiolo, entistä raskaampi, painosti näitä molempia.
-
-He istuivat vieretysten. He koskettivat toisiaan, ja kuitenkin oli
-heidän välillään tavaton kuilu: heidän ajatuksensa, jotka kulkivat
-eri suuntiin tulevaisuuden aalloilla.
-
-Kuningatar palasi ensimmäisenä keskusteluaiheeseen, mutta syrjätietä.
-Hän katsoi terävästi kreiviin ja aloitti:
-
-"Vielä viimeinen sana meistä, herra kreivi, ja... ja sitten saatte
-sanoa kaikki, kaikki, kuuletteko?"
-
-"Kuulen kyllä, madame."
-
-"Vannotteko, että tulitte tänne minun tähteni?"
-
-"Epäilettekö sitä?"
-
-"Vannotteko, ettei rouva de Charny ole kirjoittanut teille?"
-
-"Hänkö?"
-
-"Kuulkaahan. Minä tiedän, että hän aikoi lähteä ulos, että hänellä
-oli jotakin ajatuksissaan... Vannokaa minulle, ettette ole palannut
-hänen tähtensä."
-
-Tänä hetkenä kolkutettiin tai oikeammin sanoen raapaistiin ovelle.
-
-"Sisään", käski kuningatar.
-
-Kamarineito ilmestyi kynnykselle.
-
-"Madame", ilmoitti hän, "kuningas on lopettanut illallisensa."
-
-Kreivi katsoi hämmästyneenä Marie-Antoinetteen.
-
-"Mitä kummallista siinä on?" vastasi tämä olkapäitään kohauttaen.
-"Täytyyhän kuninkaan saada syödä."
-
-Olivier rypisti silmäkulmiaan.
-
-"Sanokaa kuninkaalle", vastasi kuningatar paikaltaan liikkumatta,
-"että kuuntelen paraillaan uutisia Pariisista ja että tulen hänen
-luokseen heti, kun olen saanut ne kuulla."
-
-Sitten hän kääntyi Charnyn puoleen kehoittaen:
-
-"Jatkakaamme, nyt kun kuningas on aterioinut täytyy hänen saada
-sulattaa ruokaansa."
-
-
-
-
-XXVIII
-
-AVIOMIES JA RAKASTAJA
-
-
-Tämä häiritseminen ei saanut aikaan muuta kuin hetkellisen
-keskeytyksen keskustelussa. Se ei millään tavoin lieventänyt sitä
-mustasukkaisuutta, jota kuningatar tunsi, mustasukkaisuutta naisena
-ja kuningattarena.
-
-Seurauksena oli, että haastelu, joka näytti päättyneen, olikin
-vain vasta päässyt hiukan alulle ja puhkesi entistä kiihkeämmäksi,
-niinkuin taistelussa ensi ammunnan tauottua, joka oli suunnattu
-määrättyyn kohtaan, voimien koetus käykin päättävän voimakkaasti
-pitkin linjaa.
-
-Kreivikin, asioiden jouduttua tälle asteelle, tahtoi selitystä yhtä
-kiihkeästi kuin kuningatar. Oven sulkeuduttua hän siis ensimmäisenä
-alkoikin puhua.
-
-"Kysyitte, tulinko tänne kreivitär de Charnyn tähden", sanoi hän.
-"Onko teidän majesteettinne siis unohtanut, että olemme tehneet
-sopimuksen ja että olen kunnon mies?"
-
-"Niin", sanoi kuningatar painaen päänsä kumaraan, "olemme tehneet
-sopimuksen; niin, te olette kunnon mies, olette vannonut uhraavanne
-itsenne minun onneni tähden, ja juuri tämä minua painaakin, sillä
-uhratessanne itsenne minun onneni tähden uhraatte samalla kauniin ja
-jaloluontoisen naisen... teette siis yhden rikoksen lisää."
-
-"Madame, nyt te liioittelette syytöstänne. Tunnustakaa vain, että
-olen pitänyt sanani kunnon miehenä."
-
-"Se on totta; olen mieletön, antakaa minulle anteeksi..."
-
-"Älkää sanoko rikokseksi sitä, mikä on syntynyt sattuman ja
-välttämättömyyden pakosta. Olemme molemmat surreet tätä avioliittoa,
-joka yksinään saattoi turvata kuningattaren maineen. Ei auta mikään
-muu kuin alistua tähän liittoon, niinkuin olenkin tehnyt neljän
-vuoden ajan."
-
-"Niin", huudahti kuningatar. "Mutta luuletteko, etten näe tuskaanne,
-etten ymmärrä suruanne, joka ilmenee mitä syvimpänä kunnioituksena?
-Ettekö luule minun näkevän sitä kaikkea?"
-
-"Olkaa niin hyvä, madame", pyysi kreivi kumartaen, "ja ilmaiskaa
-minulle, mitä näette, jotta, ellen ole vielä kylliksi itse kärsinyt
-tai tuottanut toisille kärsimyksiä, voin kaiken tuskan määrän tehdä
-kaksinkertaiseksi sekä itselleni että ympäristölleni, varmana siitä,
-etten milloinkaan saavuta sitä, mitä olen velkapää teidän suhteenne."
-
-Kuningatar ojensi kätensä kreiviä kohden. Tämän miehen sanoilla
-oli vastustamaton voima, niinkuin aina on sillä, mikä lähtee
-avomielisestä ja intohimoisesta sydämestä.
-
-"Määrätkää siis, madame", sanoi kreivi; "minä anon sitä, määrätkää
-pelkäämättä."
-
-"Niin, niin, niin, tiedän kyllä olevani väärässä. Antakaa minulle
-anteeksi. Olette oikeassa. Jos teillä jossakin on kätkössä salainen
-ihanne, jolle uhraatte, jos tämän maailman jossakin kolkassa on
-rakastamanne nainen... Oi, en rohkene lausua sitä sanaa, se peloittaa
-minua, ja epäilykseni herää, kun tavut, joista tämä sana muodostuu,
-kaikuvat ilmassa ja osuvat korvaani. Jos sellainen on kaikilta
-salassa, niin älkää unohtako, että teillä on kaikkien silmien edessä
-ja itsenikin edessä julkisesti kaunis ja nuori nainen, jolle olette
-kohtelias ja huomaavainen, nainen, joka nojautuu käsivarteenne, ja
-joka samalla kun hän nojautuu käsivarteenne, nojautuu sydäntännekin
-vasten."
-
-Olivier rypisti silmäkulmiaan, ja hänen kasvojensa kauniit piirteet
-muuttuivat hetkiseksi.
-
-"Madame, mitä siis vaaditte?" sanoi hän. "Pitääkö minun toimittaa
-kreivitär de Charny kauas pois? Olette vaiti, siis sitä tahdotte?
-Hyvä, olen valmis noudattamaan määräyksiänne, mutta tiedättehän,
-että hän on yksinään maailmassa. Hän on orpo, hänen isänsä parooni
-Taverney kuoli viime vuonna arvokkaana entisajan aatelismiehenä, joka
-ei tahdo nähdä, mitä meidän aikanamme tapahtuu. Tiedättehän, että
-hänen veljensä Maison-Rouge ilmestyy korkeintaan kerran vuodessa
-tervehtimään häntä ja sitten katoaa tietymättömiin."
-
-"Tuon kaiken tiedän kyllä."
-
-"Ajatelkaa, madame, että tämä kreivitär de Charny, jos Jumala
-kutsuisi minut luokseen, voisi ottaa entisen tyttönimensä,
-eikä taivaan puhtainkaan enkeli voisi hänen unelmistaan, hänen
-ajatuksistaan löytää sanaa, nimeä, muistoa, joka kuuluu naidulle
-naiselle."
-
-"Oh, niin", virkkoi kuningatar, "kyllä tiedän, että teidän Andréenne
-on enkeli maan päällä ja että häntä kannattaa rakastaa. Sentähden
-uskonkin, että tulevaisuus kuuluu hänelle, mutta että minä sen
-kadotan. Oi, ei ei! Kreivi, minä vakuutan teille, ei enää sanaakaan
-tästä. Antakaa minulle anteeksi, en puhu teille kuningattarena.
-Olen unohtanut arvoni, mutta minkä sille mahdan?... Sielussani on
-ääni, joka aina laulaa onnesta, ilosta, rakkaudesta noiden kamalien
-äänien rinnalla, jotka sorisevat onnettomuutta, sotaa ja kuolemaa.
-Nuoruuteni ääni minua siten elvyttää. Charny, antakaa minulle
-anteeksi, heitän pois nuoruuden, hymyilyt ja rakkauden."
-
-Ja naisparka peitti soukilla ja laihtuneilla sormillaan polttavat
-silmänsä ja kuningattaren kyynel, timantti, valui jokaisen sormen
-lomitse.
-
-Kreivi vaipui uudestaan polvilleen.
-
-"Madame, käskekää minun lähteä luotanne, paeta, kuolla", huudahti
-hän, "mutta älkää antako minun katsella kyyneleitänne."
-
-Ja kreivikin oli nyyhkyttämäisillään lausuessaan nämä sanat.
-
-"Se on jo loppunut", sanoi Marie-Antoinette nousten ja hymyillen
-pudistaen hiukan päätänsä.
-
-Ja sirolla liikkeellä hän siirsi taaksepäin jauhotetut hiuksensa,
-jotka olivat valuneet hänen joutsenvalkoiselle kaulalleen.
-
-"Niin, niin, se on loppunut", jatkoi kuningatar, "en enää vaivaa
-teitä. Saakoon jokainen pitää omat mielettömyytensä. Hyvä Jumala,
-kuinka minussa nainen onkaan heikko, vaikka kuningattaren minussa
-pitäisi pysyä voimakkaana. Tulette siis Pariisista? Puhelkaamme.
-Kerroitte minulle asioita, jotka jo olen unohtanut. Ne olivat kai
-hyvin vakavia? Eivätkö olleetkin, kreivi de Charny?"
-
-"Palatkaamme siis tähän, madame. Aivan oikein sanoitte, minulla on
-teille hyvin vakavista asioista puhuttavaa. Niin, tulen Pariisista ja
-olen nähnyt kuningasvallan sortumisen."
-
-"Olipa hyvä, että käytin sanaa vakava, sillä te puhuitte toden
-totta arkailematta, kreivi de Charny. Onnistunutta kapinahyökkäystä
-sanotte kuningasvallan sortumiseksi. Onko Bastiljin valloittamisen
-kautta kuningasvalta hävitetty? Ette ajattele sitä, että Bastilji
-perustettiin Ranskaan vasta neljännellätoista vuosisadalla,
-jotavastoin kuningasvalta on maailmassa ollut jo kuusituhatta vuotta."
-
-"Soisin voivani kuvitella itselleni, madame", vastasi kreivi, "enkä
-silloin surettaisi teidän majesteettinne mieltä, vaan kertoisin
-lohduttavia uutisia. Pahaksi onneksi ei soitin soinnu toisella
-tavalla kuin sillä, mitä varten se on laadittu."
-
-"Kuulkaahan, minä tahdon tukea teitä, vaikka olenkin vain nainen.
-Tahdon johdattaa teidät oikealle tielle."
-
-"En muuta toivoisikaan."
-
-"Pariisilaiset ovat nousseet kapinaan, eikö niin?"
-
-"Ovat."
-
-"Kuinka suuri osa väestöstä?"
-
-"Kaksitoista viidettätoista osaa."
-
-"Millä perusteella teette sen laskelman?"
-
-"Sen teen yksinkertaisesti näin: kansa edustaa kahtatoista
-viidettätoista osaa koko asukasluvusta, jää siis kaksi osaa
-aatelistoa ja yksi pappeja varten."
-
-"Laskelmanne on oikea, kreivi, ja näytte osaavan läksynne hyvin.
-Olette kai lukenut herra ja paroonitar Neckerin kirjoitelmia?"
-
-"Herra Neckerin teoksia kylläkin."
-
-"Sananlasku on todellakin oikeassa", virkkoi kuningatar hilpeästi;
-"ainoastaan läheiset voivat pettää. Nyt minä esitän teille
-laskelmani. Tahdotteko sen kuulla?"
-
-"Mitä suurimmalla kunnioituksella."
-
-"Noista kahdestatoista viidestoistaosasta on kuusi naisia eikö
-olekin."
-
-"On, teidän majesteettinne. Mutta..."
-
-"Älkää keskeyttäkö minua. Kuusi pois kahdestatoista, jää kuusi. Kaksi
-osaa kykenemättömiä vanhuksia tai välinpitämättömiä. Onko se liikaa?"
-
-"Ei ole."
-
-"Jää siis jäljelle neljä viidettätoista osaa, joista kai tunnustatte
-kaksi osaa pelkureiksi ja penseiksi. Minähän asetan Ranskan
-kansan hyvin korkealle. Jää siis jäljelle kaksi viidettätoista
-osaa. Ne saatte pitää, ne ovat raivoisia, kestäviä, voimakkaita,
-sotilaallisia. Arvioikaamme nämä kaksi viidettätoista osaa
-Pariisissa, sillä maaseutua ei tarvitse ottaa lukuun, eikö niin?
-Onhan nyt vain kysymys Pariisin valloittamisesta."
-
-"Niin on, madame, mutta..."
-
-"Yhä vain mutta... Odottakaa, kohta saatte vastata."
-
-Kreivi de Charny kumarsi.
-
-"Lasken siis nuo kaksi viidettätoista osaa pariisilaista
-sadaksituhanneksi mieheksi. Onko se oikein?"
-
-Tällä kertaa ei kreivi vastannut. Kuningatar jatkoi:
-
-"No niin, näitä huonosti aseistettuja, komentoon tottumattomia,
-sotaan harjaantumattomia, väärän asian puolesta arkailevia miehiä
-vastaan panen viisikymmentä tuhatta miestä, jotka ovat tunnetut koko
-Euroopassa urhoollisuudestaan, ja upseerit teidän kaltaisianne,
-kreivi de Charny. Ja kaiken tämän lisäksi sen pyhän asian, jota
-nimitetään jumalaiseksi oikeudeksi, ja sieluni, jonka voi helposti
-hellyttää, mutta jota on vaikea musertaa."
-
-Kreivi oli yhä vielä vaiti.
-
-"Uskotteko", jatkoi kuningatar, "että tällaisissa oloissa
-taistellessa kaksi rahvaan miestä vastaa minun soturiani?"
-
-Charny pysyi äänettömänä.
-
-"Vastatkaa, uskotteko sitä?" huudahti kuningatar kärsimättömänä.
-
-"Madame", vastasi kreivi lopettaen kuningattaren vaatimuksesta
-vaitiolonsa, "jos nämä satatuhatta miestä ilmestyisivät
-taistelukentälle muista erillään, puutteellisesti aseistettuina ja
-vailla komentajia, niin sotilaanne voittaisivat heidät puolessa
-tunnissa."
-
-"Olen siis oikeassa", lausui kuningatar.
-
-"Odottakaa. Mutta asian laita ei ole niin kuin ajattelette.
-Ensiksikin on Pariisissa kapinallisia viisisataa tuhatta."
-
-"Viisisataa tuhattako?"
-
-"Sinnepäin. Laskelmissanne unohditte naiset ja lapset. Oi, Ranskan,
-kuningatar, oi urhea ja ylpeä nainen, laskekaa nuo Pariisin naiset
-yhtä moneksi mieheksi, sillä vielä koittaa päivä, jona teidän pitää
-ne laskea yhtä moneksi pedoksi."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte, kreivi?"
-
-"Madame, tiedättekö, mikä osa naisella on kansalaissodassa? Ette.
-Minä sen teille selitän ja saatte nähdä, että kaksi miestä ei riitä
-vastustamaan yhtä naista."
-
-"Kreivi, oletteko hullu?"
-
-Charny hymyili alakuloisesti.
-
-"Oletteko nähnyt heitä Bastiljin luona", kysyi hän, "keskellä
-kuulasadetta, huutaen aseisiin, uhaten nyrkeillään sotaan
-varustettuja sveitsiläisiänne, huutaen ruumiiden ääressä kostoa
-sillä äänellä, joka saa elävät syöksymään eteenpäin? Oletteko nähnyt
-niiden keittävän pikeä, raahaavan kanuunia, tarjoavan hurjille
-taistelijoille patruunia ja pelokkaille patruunan ja suudelman?
-Tiedättekö, että Bastiljin nostosillan yli meni yhtä monta naista
-kuin miestäkin ja että jos tänä hetkenä Bastiljin kivet alkavat
-putoilla, niin naiset silloin käyttävät kankia? Madame, ottakaa
-laskuun Pariisin naiset, ottakaa ne laskuun, ottakaa myös lapset,
-jotka valavat luoteja, jotka heiluttavat miekkoja, heittävät kiviä
-kuudennesta kerroksesta. Ottakaa ne laskuun, sillä lapsen valama
-luoti voi surmata parhaimman kenraalinne, hänen hiomansa miekka
-voi leikata sotaratsujenne jäntereet poikki, ylhäältä satavat
-kivet voivat murskata rakuunanne ja kaartilaisenne. Ottakaa lukuun
-vanhukset, madame, sillä elleivät he enää jaksakaan miekkaa
-heiluttaa, niin he kelpaavat kilviksi. Bastiljin luona oli vanhuksia;
-tiedättekö, mitä he tekivät, nämä vanhukset, joita ette ota lukuun?
-He asettuivat nuorten miesten eteen, jotta nämä saisivat nojata
-pyssyjään heidän olkapäihinsä. Sveitsiläistenne ammukset surmasivat
-voimattoman vanhuksen, joka sitten tuli taistelukykyisen miehen eteen
-vallitukseksi. Ottakaa lukuun nämä vanhukset, sillä he kolmensadan
-vuoden aikana ovat seuraaville sukupolville kertoneet, mitä
-häväistystä äidit ovat saaneet kärsiä, kuinka aateliston metsänriista
-on turmellut heidän peltonsa, kuinka koko heidän säätyluokkansa on
-saanut taipua läänitysherrojen oikeuksien alle, ja silloin nuoret
-tarttuvat kirveisiin, nuijiin, pyssyihin, kaikkiin löytämiinsä
-tuhovälineihin ja lähtevät surmaamaan, ollen näin vanhuksien
-kirouksilla panostettuja aseita, samoin kuin kanuuna on panostettu
-ruudilla ja raudalla. Pariisissa tänä hetkenä miehet, naiset,
-vanhukset, lapset vaativat vapautta. Ottakaa kaikki nämä huutavat
-laskuun, ja määrätkää summaksi kahdeksansataa tuhatta olentoa
-yksistään Pariisissa."
-
-"Kolmesataa spartalaista voitti Xerxeen armeijan, kreivi de Charny."
-
-"Voitti kyllä, mutta tänään on sparttalaisten sijalla nuo
-kahdeksansataa tuhatta ja Xerxeen armeijaa edustaa teidän
-viisikymmentätuhatta sotilastanne."
-
-Kuningatar kohotti nyrkkinsä, kasvot vihasta ja häpeästä punaisina.
-
-"Mieluummin kukistun valtaistuimelta", sanoi hän, "mieluummin annan
-noiden viidensadan tuhannen pariisilaisenne silpoa minut kappaleiksi
-kuin kuulen Charnyn, luottamustani nauttivan henkilön, puhuvan tuolla
-tavalla!"
-
-"Jos puhun teille näin, madame, teen sen siksi, että minun täytyy
-puhua, sillä tämän Charnyn suonissa ei ole pisaraakaan verta, joka ei
-olisi esi-isiensä arvoinen ja joka ei kuuluisi teille."
-
-"Marssikoon hän siis minun kanssani Pariisia vastaan, ja me kuolemme
-yhdessä."
-
-"Häpeällisellä tavalla", sanoi kreivi, "voimatta edes taistella. Me
-emme pääse edes ryntäämään, me katoamme samoin kuin filistealaiset
-tai amalekilaiset. Marssia Pariisia vastaan! Ette siis tiedä
-laisinkaan erästä seikkaa? Sitä, että Pariisiin tullessamme talot
-kaatuisivat päällemme ja hautaisivat meidät samoin kuin faraon
-sotajoukon, että te jättäisi Ranskaan muuta kuin kirotun nimen, ja
-lapsenne tapettaisiin kuin sudenpenikat."
-
-"Millä tavalla minun siis pitää sortua, kreivi?" sanoi kuningatar
-ylpeästi. "Olkaa niin hyvä ja opettakaa se minulle."
-
-"Uhrin lailla, madame", vastasi kreivi kunnioittavasti.
-"Kuningattaren tavoin, hymyillen ja antaen anteeksi niille, jotka
-häneen ovat iskeneet. Jos teidän käytettävänänne olisi viisisataa
-tuhatta minun kaltaistani miestä, niin sanoisin: lähtekäämme,
-lähtekäämme tänä yönä, heti paikalla ja huomenna te hallitsette
-Tuilerieissa, huomenna olette valloittanut valtaistuimenne uudelleen."
-
-"Olette siis vaipunut epätoivoon", huudahti kuningatar, "te, johon
-kaikkein varmimmin luotin!"
-
-"Olen kyllä vaipunut epätoivoon, madame, sillä koko Ranska ajattelee
-samoin kuin Pariisikin: vaikka armeijanne voittaisikin Pariisin,
-niin Lyon, Rouen, Lille, Strassbourg, Nantes ja sadat muut raivoisat
-kaupungit nielisivät sen. Rohkeutta, madame, miekka huotraan!"
-
-"Tämän tähden siis", sanoi kuningatar, "olisin koonnut ympärilleni
-niin suuren määrän urhoollisia miehiä, tämän tähden olisin heihin
-lietsonut rohkeutta!"
-
-"Ellei teillä ole samaa mielipidettä kuin minulla, madame, niin
-määrätkää vain, ja tänä yönä marssimme Pariisia kohden. Määrätkää."
-
-Kreivin tarjous säikytti kuningatarta paljoa enemmän kuin hänen
-suora kieltäytymisensä olisi tehnyt. Hän heittäytyi epätoivoissaan
-sohvalle, missä hän kauan taisteli ylpeyttään vastaan. Viimein hän
-kohotti päänsä ja sanoi:
-
-"Kreivi, toivotteko minun pysyvän toimettomana?"
-
-"Minulla on kunnia neuvoa sitä teidän majesteetillenne."
-
-"Minä teen siis siten."
-
-"Madame, olen pahoittanut varmaankin mieltänne?" sanoi kreivi katsoen
-kuningattareen, surullisessa ilmeessään sanomatonta rakkautta.
-
-"Ette. Antakaa minulle kätenne!"
-
-Kreivi ojensi kumartaen kätensä kuningattarelle.
-
-"Minun täytyy torua teitä", sanoi Marie-Antoinette koettaen hymyillä.
-
-"Miksi, madame?"
-
-"Teillä on sotaväessä veli, ja vain sattumalta saan sen tietää."
-
-"En ymmärrä."
-
-"Olen nähnyt tänä iltana erään nuoren Berchenyn husaareihin kuuluvan
-upseerin."
-
-"Georges-veljeni!"
-
-"Miksi ette ole koskaan puhunut minulle tästä nuoresta miehestä!
-Miksi hänellä ei ole rykmentissään korkeampaa arvoasemaa?"
-
-"Siksi, että hän on vielä nuori ja kokematon, siksi, että hän ei
-vielä ansaitse määrääjän asemaa; vaikka teidän majesteettinne
-onkin suvainnut luoda katseenne minuun, jonka nimi on Charny, ja
-kunnioittaa minua ystävyydellään, se ei oikeuta minua asettamaan
-omaisiani, veljiäni, arvokkaampien aatelismiesten edelle."
-
-"Teillä on siis vielä toinenkin veli?"
-
-"On, madame, valmiina kuolemaan teidän majesteettinne puolesta samoin
-kuin me toisetkin."
-
-"Hän ei tarvitse mitään?"
-
-"Ei mitään, madame. Me voimme laskea henkemme ja vielä
-omaisuutemmekin teidän majesteettinne jalkojen juureen."
-
-Näiden viimeisten sanojen aikana, kun kuningatar oli hurmaantunut
-näin suuresta kunnokkuudesta ja kreivi sykkivin sydämin katseli
-kuningatartaan, kuului viereisestä huoneesta huokaus, joka sai heidät
-molemmat sävähtämään.
-
-Kuningatar nousi, juoksi ovelle, avasi sen ja kiljaisi.
-
-Hän näki naisen vääntelehtivän lattialla hirveissä kouristuksissa.
-
-"Kreivitär!" sanoi hän hiljaa Charnylle, "hän on varmaankin kuullut
-keskustelumme!"
-
-"Ei, madame", vastasi kreivi, "sillä siinä tapauksessahan olisi
-ilmoittanut teidän majesteetillenne, että joku voi meitä kuunnella."
-
-Ja hän riensi Andréen luo nostaen hänet syliinsä.
-
-Kuningatar pysytteli parin askeleen päässä, kylmänä, kalpeana, tuskan
-valtaamana.
-
-
-
-
-XXIX
-
-KOLMISIN
-
-
-Andrée alkoi tointua tietämättä, kuka häntä auttoi; vaistomaisesti
-hän vain käsitti, että häntä hoivattiin. Hänen vartalonsa kohosi,
-kädet takertuivat odottamatta ilmestyneeseen apuun.
-
-Mutta tajunta ei toipunut ruumiin ohella. Hän horjui ja oli
-horroksissa muutaman minuutin ajan.
-
-Kun Charny oli koettanut saada hänen ruumistansa tointumaan, yritti
-hän herättää hänessä tajunnankin. Mutta vastaukseksi hän vain sai
-kamalan ja kiihkeän hourailun.
-
-Andrée avasi viimein silmänsä; hänen katseensa kiintyi kreiviin, ja
-häiriön vallassa, tuntematta, kuka häntä tuki, hän kiljaisi ja työnsi
-miehensä pois.
-
-Koko tämän kohtauksen aikana loi kuningatar katseensa toisaanne.
-Vaikka hän oli nainen, jonka siis olisi pitänyt lohduttaa, jätti hän
-toisen naisen oman onnensa nojaan.
-
-Voimakkailla käsivarsillaan Charny nosti Andréen pystyyn, vaikka
-tämä koettikin vastustella, ja kääntyen kylmänä ja jäykkänä seisovan
-kuningattaren puoleen lausui:
-
-"Anteeksi, madame, mutta jotakin erikoista on tapahtunut. Rouva de
-Charny ei tavallisesti pyörry; ensi kertaa näen hänet tainnoksissa."
-
-"Hän kärsii siis tavattoman suuria tuskia", lausui kuningatar palaten
-äskeiseen ajatukseensa, että Andrée oli kuullut koko edellisen
-keskustelun.
-
-"Epäilemättä hän kärsii", vastasi kreivi, "ja sen vuoksi pyydänkin
-teidän majesteetiltanne lupaa saada viedä hänet huoneistoonsa asti.
-Hän tarvitsee kamarineitojensa hoitoa."
-
-"Tehkää se", sanoi kuningatar ojentaen kätensä soittaakseen kelloa.
-
-Mutta kuullessaan kellon soivan Andrée oikaisi ruumiinsa ja
-horroksissaan huusi:
-
-"Voi, Gilbert, tuo Gilbert!"
-
-Tämän nimen kuullessaan kuningatar vavahti ja kreivi laski
-vaimonsa sohvalle. Samassa saapui palvelija, joka oli noudattanut
-kellonsoittoa.
-
-"Ei tarvitse", sanoi kuningatar viitaten häntä poistumaan.
-
-Palvelijan mentyä kuningatar ja kreivi katsoivat toisiinsa. Andrée
-oli sulkenut silmänsä ja näytti saaneen uuden kohtauksen.
-
-Kreivi de Charny oli polvillaan sohvan luona ja koetti pidättää häntä
-sohvalla.
-
-"Gilbert", lausui kuningatar, "kuka hän on?"
-
-"Meidän pitäisi tiedustella."
-
-"Luulenkin tuntevani hänet", sanoi Marie-Antoinette. "Muistaakseni ei
-kreivitär ensi kertaa mainitse tuota nimeä."
-
-Mutta ikäänkuin tämä kuningattaren muisteleminen olisi häntä uhannut,
-ikäänkuin tämä uhkaus olisi tullut häntä noutamaan suonenvedon
-keskeltä, Andrée avasi silmänsä, kohotti kätensä taivasta kohden ja
-nousi seisaalleen.
-
-Hänen ensi katseensa, joka tällä kertaa oli täysin tajuinen,
-suuntautui kreivi de Charnyyn. Tämän hän tunsi ja loi häneen
-hymyilevän silmäyksen.
-
-Mutta sitten, ikäänkuin ei olisi pitänyt tätä ajatuksensa ilmaisua
-spartalaiselle mielelleen sopivana, hän käänsi silmänsä pois ja
-katsoi kuningattareen. Hän kumarsi silloin heti.
-
-"Mikä teitä, vaivaa, madame", kysyi kreivi de Charny, "tehän oikein
-säikytitte minua? Te voimakas, urhoollinen, vaivutte tuolla tavalla
-pyörryksiin?"
-
-"Monsieur", sanoi Andrée, "Pariisissa tapahtuu sellaista, että kun
-miehet kerran vapisevat, voivat naiset ainakin pyörtyä. Olette
-palannut Parisista, siinä teitte oikein."
-
-"Hyvä Jumala", lausui Charny epäilevällä äänellä, "minunko tähteni te
-siis olisitte noin paljon kärsinyt?"
-
-Andrée katsoi taaskin mieheensä ja kuningattareen eikä vastannut
-mitään.
-
-"Tietysti se on syynä, kreivi. Miksi sitä epäilette?" virkahti
-Marie-Antoinette. "Kreivitär ei ole kuningatar, hänellä on oikeus
-olla peloissaan miehensä puolesta."
-
-Charny tunsi mustasukkaisuuden piilevän tämän lauseen alla.
-
-"Madame", lausui hän, "olen varma siitä, että kreivitär oli vielä
-enemmän peloissaan kuningattarensa kuin miehensä puolesta."
-
-"Mutta mistä johtuu, kreivitär", kysyi Marie-Antoinette, "että
-tapasimme teidät pyörtyneenä tuosta huoneesta?"
-
-"Sitä en voi mitenkään selittää, madame, koska en itsekään sitä
-tiedä. Mutta tällaisena uuvuttavana ja kauhistuttavana aikana, kolme
-päivää kestäneiden mielenliikutusten vaikutuksesta, voi nainen hyvin
-helposti ainakin minun mielestäni pyörtyä."
-
-"Se on totta", mukautui Marie-Antoinette, joka huomasi, ettei Andrée
-halunnut ilmaista kaikkea.
-
-"Mutta", jatkoi Andrée, jonka oli vallannut kummallinen tyyneys,
-mikä ei häntä enää jättänyt sen jälkeen, kun hän oli päässyt oman
-tahtonsa valtiaaksi, ja tämä tyyneys oli vaikeina hetkinä sitäkin
-haitallisempi, kun selvästi saattoi huomata sen teeskennellyksi ja
-ainoastaan salaavan inhimillisiä tunteita, "mutta ovathan teidän
-majesteettinnekin silmät kosteina."
-
-Ja tälläkertaa kreivi oli huomaavinaan saman ivallisen sävyn vaimonsa
-lauseissa, jonka vähää ennen oli havainnut kuningattaren sanoissa.
-
-"Madame", lausui hän Andréelle hieman ankarasti, mistä kyllä huomasi,
-ettei hänen äänensä ollut sellaiseen tottunut, "onhan luonnollista,
-että kyyneleet nousevat kuningattaren silmiin. Kuningatar rakastaa
-kansaansa, ja kansa verta on vuotanut."
-
-"Jumala on kaikeksi onneksi suojellut teitä", sanoi Andrée yhä vielä
-kylmäkiskoisesti.
-
-"Niin, kyllä, mutta nyt ei olekaan puhe kuningattaresta, madame, vaan
-teistä. Palatkaamme siis meihin, kuningatar sallii sen kyllä."
-
-Marie-Antoinette nyökkäsi suostumuksensa merkiksi.
-
-"Te pelkäsitte, eikö totta?"
-
-"Minäkö?"
-
-"Te kärsitte, älkää sitä kieltäkö. Teille on tapahtunut jotakin.
-Mitä, sitä en tiedä, mutta te saatte sen kertoa minulle."
-
-"Erehdytte."
-
-"Olette ainakin syyttänyt jotakuta, erästä miestä."
-
-Andrée kalpeni.
-
-"Minulla ei ole aihetta syyttää ketään. Tulen kuninkaan luota."
-
-"Suoraanko?"
-
-"Suoraan. Teidän majesteettinne voi tiedustaa."
-
-"Jos niin on asian laita", sanoi Marie-Antoinette, "niin kreivitär
-on oikeassa. Kuningas rakastaa häntä suuresti ja tietää myös kuinka
-syvästi minä olen kiintynyt häneen. Hän ei siis ole millään tavoin
-voinut pahoittaa kreivittären mieltä."
-
-"Mutta", jatkoi Charny, "te lausuitte kuitenkin erään nimen."
-
-"Nimenkö?"
-
-"Niin, tointuessanne."
-
-Andrée katsoi kuningattareen kuin kutsuakseen häntä apuun. Mutta joko
-kuningatar ei ymmärtänyt tai ei tahtonut ymmärtää, vaan vastasi:
-
-"Niin kyllä, te lausuitte Gilbertin nimen."
-
-"Gilbertin! Olenko minä lausunut Gilbertin nimen!" sanoi Andrée
-sellainen kauhunväre äänessään, että se vaikutti kreiviin syvemmin
-kuin pyörtyminen oli tehonnut.
-
-"Kyllä", vahvisti hän, "te lausuitte hänen nimensä."
-
-"Todellako?" sanoi Andrée. "Sepä kummallista!"
-
-Ja vähitellen, niinkuin taivas sulkeutuu salaman jälkeen, nuoren
-naisen äsken vääntyneet kasvot seestyivät, ja vain muutamat lihakset
-enää värähtivät hänen kasvoillaan, kuten myrskyn loitotessa taivaan
-rannalla vielä välkähtelee.
-
-"Gilbert", lausui hän; "minä en tiedä sellaisesta mitään."
-
-"Niin, Gilbertin", sanoi kuningatar. "Muistelkaahan, rakas Andrée."
-
-"Mutta, madame", huomautti kreivi Marie-Antoinettelle, "jos kaikki
-onkin vain sattumaa, jos se nimi onkin kreivittärelle outo?"
-
-"Ei", tokaisi Andrée, "se ei ole minulle outokaan. Hän on eräs
-oppinut mies, taitava lääkäri, joka on saapunut Ameriikasta, missä
-hän on liittynyt Lafayetten seuraan."
-
-"Entä sitten?" kysyi kreivi.
-
-"Entäkö sitten?" lausui Andrée luonnollisella äänellä; "en tunne
-häntä persoonallisesti, mutta hän kuuluu olevan hyvin arvossapidetty
-mies."
-
-"Mutta miksi siis olette ollut tuollaisen mielenliikutuksen
-vallassa?" kysyi kuningatar.
-
-"Mielenliikutuksenko? Olenko siis ollut sen vallassa?"
-
-"Olette; näytti siltä kuin tuota nimeä lausuessanne teitä olisi
-kidutettu."
-
-"Mahdollista kyllä. Minulle tapahtui seuraavaa: Kuninkaan huoneessa
-tapasin mustapukuisen, juhlallisen näköisen miehen, joka kertoi
-minulle synkkiä ja kamalia asioita. Hän kertoi kaikkine hirveine
-yksityiskohtineen Launayn ja Flessellesin surmaamisen. Kauhistuin
-siitä ja pyörryin, niinkuin näitte. Ehkä silloin mainitsin tohtori
-Gilbertin nimen."
-
-"Saattaa niin olla", virkkoi kreivi de Charny, joka näytti jättävän
-kyselyt sikseen, "mutta olettehan nyt jo taas rauhoittunut?"
-
-"Täydellisesti."
-
-"Pyydän siis teiltä, kreivi, erästä asiaa", lausui kuningatar.
-
-"Noudatan kaikessa teidän majesteettinne tahtoa."
-
-"Menkää siis Bezenvalin, Broglien ja Lambescqin luo ja käskekää
-heidän jättää joukkonsa siihen, missä ne nyt ovat; neuvostossa
-kuningas huomenna määrää, mitä on tehtävä."
-
-Kreivi kumarsi, mutta lähtiessään hän loi katseen Andréehen. Tässä
-katseessa kuvastui herkkä levottomuus. Kuningatar huomasi sen kyllä.
-
-"Kreivitär", kysyi kuningatar, "ettekö palaa minun seurassani
-kuninkaan luo?"
-
-"En, madame, en", sanoi Andrée kiihkeästi.
-
-"Miksi ette?"
-
-"Pyydän teidän majesteetiltanne lupaa saada palata asuntooni. Tunnen
-näiden mielenliikutusten jälkeen kaipaavani lepoa."
-
-"Puhukaahan suoraan, kreivitär", sanoi kuningatar; "onko teille
-tapahtunut jotakin pahaa kuninkaan luona?"
-
-"Ei mitään, madame, ei kerrassaan mitään."
-
-"Jos jotakin on ollut, niin ilmaiskaa se. Kuningas ei aina kohtele
-ystäviäni hellävaroen."
-
-"Kuningas oli nyt, niinkuin aina ennenkin, minulle peräti hyvä,
-mutta..."
-
-"Mutta mieluummin olette häntä uudelleen tapaamatta, eikö niin? Aivan
-varmaan, kreivi, on jotakin tämän kaiken takana", sanoi kuningatar
-teeskennellyn hilpeästi.
-
-Andrée loi kuningattareen niin rukoilevan, ilmeikkään katseen, että
-tämä huomasi parhaaksi lopettaa tämän pikkuisen taistelun.
-
-"Kreivitär", sanoi hän, "päästäkäämme kreivi de Charny toimittamaan
-asiansa, ja palatkaa te omaan huoneistoonne tai jääkää tänne, miten
-vain itse haluatte."
-
-"Kiitos, madame", sanoi Andrée.
-
-"Lähtekää siis, kreivi de Charny", jatkoi Marie-Antoinette huomaten
-kiitollisuuden ilmeen Andréen kasvoilla.
-
-Mutta kreivi ei tätä ilmettä huomannut tai ei tahtonut huomata. Hän
-tarttui vaimonsa käteen ja onnitteli häntä poskien punan ja voimien
-palaamisen johdosta.
-
-Sitten hän kumarsi syvään ja kunnioittavasti kuningattarelle ja
-poistui. Mutta juuri lähtiessään hän kohtasi kuningattaren katseen.
-Se sanoi: "Palatkaa pian." Kreivin silmäys vastasi: "Niin pian kuin
-mahdollista."
-
-Tuskaa tuntien ja läähättäen Andrée tarkkasi jokaista miehensä
-liikettä. Hän näytti toivomuksillaan jouduttavan miehensä hidasta
-ja arvokasta astuntaa ovea kohden, koko tahdonvoimallaan työntävän
-kreiviä huoneesta.
-
-Heti oven sulkeuduttua pettivät Andréen kaikki voimat, jotka hän oli
-koonnut voidakseen vallita tilannetta. Hänen kasvonsa kalpenivat,
-jalat pettivät, ja hän vaipui lähellä olevaan tuoliin, koettaen
-kuningattarelta pyytää anteeksi tällaista hovitapojen rikkomista.
-
-Kuningatar juoksi uunin luo, otti hajusuolapullon ja antoi Andréen
-sitä hengittää; piankin tämä toipui oman tahdonvoimansa varassa eikä
-kuningattaren hoivaamisen vaikutuksesta.
-
-Näiden kahden naisen kesken vallitsi kummallinen suhde. Kuningatar
-näytti pitävän Andréesta, Andrée tunsi syvää kunnioitusta
-kuningatarta kohtaan, mutta yhtäkaikki he erityisinä hetkinä eivät
-enää näyttäneet hyvältä kuningattarelta ja nöyrältä alamaiselta, vaan
-vihollisilta.
-
-Niinkuin olemme maininneet, Andrée toipui piankin tahdonvoimansa
-kannustuksesta. Hän nousi, siirsi kunnioittavasti syrjään
-kuningattaren käden ja lausui kumartaen:
-
-"Teidän majesteettinne on antanut minulle luvan poistua omiin
-huoneisiini..."
-
-"Niin olen, ja olettehan aina vapaa, rakas kreivitär", vastasi
-kuningatar; "te ette ole hovisääntöjen alainen. Mutta ennen
-lähtöänne, eikö teillä ole minulle mitään sanottavaa?"
-
-"Minullako, madame?" sanoi Andrée.
-
-"Niin, juuri teillä."
-
-"Ei. Kuinka niin?"
-
-"Tohtori Gilbertistä, jonka näkeminen vaikutti teihin niin
-voimakkaasti."
-
-Andrée vavahti, mutta pudisti vain kielteisesti päätänsä.
-
-"Siinä tapauksessa en enää teitä pidätä, rakas Andrée. Olette vapaa."
-
-Ja kuningatar astui askeleen mennäkseen viereiseen huoneeseensa.
-
-Kun Andrée oli niiannut hovitapojen mukaan syvään, alkoi hän
-astua toista ovea kohden. Samassa kuului, kuinka Ludvig XVI antoi
-yömääräyksiä kamaripalvelijalleen.
-
-"Kuningas, madame!" äännähti Andrée peräytyen useita askelia
-taaksepäin. "Kuningas!"
-
-"Niin kyllä, kuningas", sanoi Marie-Antoinette. "Säikyttääkö hän
-siinä määrin teitä?"
-
-"Madame, taivaan nimessä!" huudahti Andrée. "En tahdo nähdä
-kuningasta, en olla hänen edessään, en ainakaan tänä iltana, tai
-muutoin kuolen häpeästä."
-
-"Mutta sanokaahan viimeinkin..."
-
-"Kaikki, kaikki, jos teidän majesteettinne sitä vaatii. Mutta
-kätkekää minut."
-
-"Menkää minun huoneeseeni", neuvoi Marie-Antoinette; "saatte lähteä
-sieltä, kun kuningas on poistunut. Olkaa rauhassa, vankeutenne ei
-tule pitkäaikaiseksi. Kuningas ei koskaan viivy täällä kauan."
-
-"Kiitos, kiitos!" huudahti kreivitär.
-
-Ja rientäen toiseen huoneeseen hän katosi ovesta samassa, kun
-kuningas avasi toisen oven ja ilmestyi kynnykselle.
-
-Kuningas astui sisään.
-
-
-
-
-XXX
-
-KUNINGAS JA KUNINGATAR
-
-
-Kuningatar katsahti ympärilleen ja sitten vastasi ystävällisesti
-puolisonsa tervehdykseen, ojentaen kätensä.
-
-"Ja mitä onnellista sattumaa saan kiittää tänne tulostanne?" kysyi
-hän.
-
-"Todellista sattumaa, siinä olette oikeassa, madame. Kohtasin
-Charnyn, joka sanoi teidän nimessänne menevänsä käskemään
-taistelukiihkoisia sotilaitamme pysymään alallaan. Tämä kaunis päätös
-tuotti minulle niin suurta iloa, etten tahtonut mennä huoneistonne
-ohitse poikkeamatta kiittämään teitä."
-
-"Niin", lausui kuningatar, "olen punninnut asiaa ja arvellut
-viisaimmaksi antaa joukkojen pysyä rauhallisina kuin antaa syytä
-sisäiseen sotaan."
-
-"Olen toden totta onnellinen kuullessani tämän mielipiteenne",
-sanoi kuningas. "Tiesinhän sitäpaitsi, että viimein saisin teidät
-ajattelemaan siten."
-
-"Teidän majesteettinne huomaa, ettei teidän ole ollut vaikea päästä
-siihen, koska olen itsestäni tehnyt tämän päätöksen."
-
-"Hyvä! Se todistaa, että olette melkein tyynen järkevä; ja kun olen
-teille vielä maininnut muutamia mietteitä, olette täydellisesti
-järkevä."
-
-"Mutta jos olemme samaa mieltä, sire, ovat ne mietelmät mielestäni
-tarpeettomia."
-
-"Olkaa rauhassa, en aio suinkaan ryhtyä väittelyyn. Tiedättehän,
-että vihaan sellaista yhtä paljon kuin tekin. Me vain keskustelemme.
-Ettekö mielellännekin keskustele minun kanssani Ranskan asioista,
-niinkuin hyvät aviopuolisot puhelevat talousasioistaan?"
-
-Viime sanat lausuttiin hyväntuulisesti, kuten Ludvig XVI:n oli tapa
-kotioloissaan.
-
-"Oh, hyvin mielelläni kyllä", vastasi kuningatar. "Mutta onkohan
-hetki hyvin valittu?"
-
-"Kyllä minun luullakseni nyt sopii haastella. Sanoitte siis, juuri
-äsken, että te ette halua ryhdyttäväksi vihollisuuksiin, eikö niin?"
-
-"Niin sanoin."
-
-"Mutta ette ole ilmaissut minulle perusteitanne."
-
-"Ette ole niitä kysynyt."
-
-"Kysyn siis nyt."
-
-"Me olemme kykenemättömiä tehokkaaseen taisteluun!"
-
-"Ahaa, niinkö asia onkin? Jos siis olisimme mielestänne
-voimakkaampia, niin te sotisitte."
-
-"Jos tietäisin olevani voimakkaammalla puolella, niin poltattaisin
-Pariisin."
-
-"Kuinka varma olinkaan siitä, että tahdoitte välttää sotaa muulla
-perusteella kuin minä!"
-
-"Mitkä siis ovat teidän syynne?"
-
-"Minunko?" kysyi kuningas.
-
-"Niin", vastasi Marie-Antoinette, "juuri teidän."
-
-"Minulla on vain yksi."
-
-"Sanokaa se."
-
-"Sanon heti. En tahdo ryhtyä sotaan kansan kanssa, koska kansa on
-mielestäni oikeassa."
-
-Marie-Antoinette teki hämmästystä ilmaisevan liikkeen.
-
-"Oikeassako!" huudahti hän. "Onko kansa oikeassa noustessaan
-kapinaan?"
-
-"On kyllä."
-
-"Oikeassa valloittaessaan Bastiljin, tappaessaan kuvernöörin,
-surmatessaan kauppiaitten esimiehen, tuhotessaan sotilaanne?"
-
-"Tosiaankin."
-
-"Tätä te siis olette ajatellut", huudahti kuningatar, "ja siitä
-tulitte minulle ilmoittamaan!"
-
-"Ja sanon teille vielä senkin, kuinka olen johtunut näin
-ajattelemaan."
-
-"Syödessännekö?"
-
-"Kas niin, nyt me joudumme ruokakysymykseen. Ette voi antaa minulle
-sitä anteeksi, että syön, vaan tahtoisitte nähdä minut runollisena ja
-haaveilevana. Minkä minä sille voin, että minun suvussani syödään?
-Henrik IV ei ainoastaan syönyt, vaan hän joikin runsaasti. Suuri
-ja runollinen Ludvig XIV söi niin, että punastuu sitä ajatellessa.
-Kuningas Ludvig XV paistoi itse pannukakkunsa, saadakseen ne
-mieleisikseen, ja antoi rouva Dubarryn valmistaa kahvinsa. Minkä minä
-sille mahdan, että nälkäisenä tahdon syödä? Täytyyhän minun noudattaa
-esi-isieni Ludvig XV:n, Ludvig XIV:n ja Henrik IV:n esimerkkiä. Jos
-se on minulle välttämätöntä, niin olkaa suvaitsevainen; jos se on
-vika, niin antakaa se anteeksi."
-
-"Sire, tunnustakaa toki..."
-
-"Että minun ei pitäisi nälissäni syödä, sitä en tee", sanoi kuningas
-rauhallisesti pudistaen päätänsä.
-
-"Minä en enää puhu siitä, vaan kansasta."
-
-"Ahaa!"
-
-"Te saatte tunnustaa minulle, että kansa on väärässä."
-
-"Nostaessaan kapinan, ei suinkaan. Tarkastakaamme kaikkia
-ministereitämme. Hallituksemme alusta alkaen, kuinka moni heistä
-on todella katsonut kansan parasta? Kaksi, Turgot ja Necker. Te ja
-hovipiirinne pakotitte minut ajamaan heidät pois. Toisen tähden
-nostettiin kapina, toisen tähden pannaan ehkä toimeen vallankumous.
-Puhukaamme hiukan toisista. Ovathan he herttaisia ihmisiä, eivätkö
-olekin? Herra de Maurepas, tätienne holhokki, viisujen tekijä!
-Ministerien ei pitäisi laulaa, vaan kansan. Herra de Calonne? Hän
-sanoi teille hyvin kauniin lauseen, joka tulee ehkä ikuisesti jäämään
-ihmisten muistoon. Eräänä päivänä, jolloin pyysitte häneltä jotakin
-mahdotonta, vastasi hän: Jos se on mahdollista, on se jo tehty; jos
-se on mahdotonta, niin se tapahtuu. Tämä lause on kansalle maksanut
-ehkä sata miljoonaa. Älkää ihmetelkö, ettei se pidä häntä niin
-henkevänä kuin te pidätte. Toden totta, käsittäkäähän, madame, että
-jos säilytän ne, jotka nylkevät kansaa, ja erotan ne, jotka sitä
-rakastavat, en sillä tavalla rauhoita kansaa ja saa sitä kiintymään
-hallitukseemme."
-
-"Kas niin! Siis kapinallisuus on luvallista? Julistakaa se periaate!
-Toden totta, olen iloinen siitä, että tällaista puhuessanne olemme
-kahden kesken. Mitähän sanottaisiin, jos muut tämän kuulisivat!"
-
-"Te ette sano minulle nyt mitään uutta. Kyllähän tiedän, että
-Polignacinne, Dreux-Brézénne, Clermont-Tonnerrenne, Coignynne
-kohottaisivat olkapäitänsä selkäni takana. Minä säälin teidän
-Polignacejanne, jotka raastavat teidät tuhoon ja joille eräänäkin
-kertana annoitte Fénestrangen kreivikunnan, maksettuanne siitä
-kaksitoistasataa tuhatta livreä; teidän Sartinesianne, jolle nyt
-jo annan vuosittain kahdeksankymmenenyhdeksän tuhannen livren
-eläkkeen ja joka teiltä sai apurahoiksi kaksisataa tuhatta livreä;
-prinssi de Dreux-Pontsia, jolle te pakotatte minut antamaan
-yhdeksänsataaneljäkymmentäviisi tuhatta livreä velkojensa maksamista
-varten; Marie de Lavalia ja rouva de Magnenvillea, jotka molemmat
-saavat kahdeksankymmenen tuhannen livren suuruisen eläkkeen;
-Coignyta, joka on saanut kaikenlaisia etuja, ja kun kerran tahdoin
-vähentää hänen palkkioitansa, hyökkäsi hän minua vastaan ja olisi
-epäilemättä lyönyt minua, ellen olisi suostunut hänen vaatimuksensa.
-Nämähän kaikki ovat teidän ystäviänne? Sen minä sanon teille, vaikka
-ette sitä uskokaan, kun se on totta, että jos nuo ystävänne olisivat
-olleet Bastiljissa, niin kansa olisi hävittämisen sijasta lujittanut
-sitä."
-
-"Ooh!" huudahti kuningatar tehden raivoa kuvaavan liikkeen.
-
-"Sanokaa mitä tahansa, näin on asian laita", väitti Ludvig XVI
-rauhallisesti.
-
-"Teidän kansallanne ei ole enää pitkälti syytä vihata ystäviäni,
-sillä he lähtevät maanpakoon."
-
-"Lähtevätkö he!" huudahti kuningas.
-
-"Lähtevät."
-
-"Polignac? Naiset?"
-
-"Niin."
-
-"Sitä parempi", huudahti kuningas, "sitä parempi! Jumalan kiitos!"
-
-"Miksi sanotte, sitä parempi? Miksi, Jumalan kiitos? Ettekö kaipaa
-heitä?"
-
-"En! Jos heiltä puuttuu matkarahoja, niin annan ne heille. Niitä
-rahoja ei käytetä huonoon tarkoitukseen, siitä vastaan. Onnellista
-matkaa, hyvät herrat, onnellista matkaa, hyvät naiset!" sanoi
-kuningas herttaisesti hymyillen.
-
-"Niin, niin", huokasi kuningatar; "minä huomaan teidän kannattavan
-heidän raukkamaista menettelyään."
-
-"Koettakaamme päästä sovintoon. Nythän te jo arvostelette heitä
-oikein?"
-
-"He eivät lähde", huudahti kuningatar, "he karkaavat!"
-
-"Vähät siitä, kun he vain poistuvat!"
-
-"Ja kun ajattelen, että teidän sukunne kehoittaa heitä tällaiseen
-halpamaisuuteen!"
-
-"Kehoittaako minun sukuni kaikkia teidän suosikkejanne lähtemään?
-En luullut sukuani niin viisaaksi. Sanokaahan, ketkä sukuni jäsenet
-tekevät minulle tämän palveluksen, voidakseni heitä kiittää?"
-
-"Tätinne Adélaïde, veljenne Artoisin kreivi."
-
-"Veljeni Artois! Luuletteko hänen noudattavan sitä neuvoa, jonka hän
-antaa toisille? Luuletteko hänenkin lähtevän?"
-
-"Miksi hän ei lähtisi?" huudahti Marie-Antoinette koettaen iskeä
-kuningasta sillä.
-
-"Jumala teidän toivomuksenne kuulkoon!" huudahti Ludvig XVI. "Menköön
-Artoisin kreivi, ja minä lausun hänelle samaa kuin toisillekin:
-onnellista matkaa, veljeni Artois, onnellista matkaa!"
-
-"Oma veljenne!" huudahti Marie-Antoinette.
-
-"Häntä kannattaa kaivata! Hän on kunnon poika, jolla on sukkeluutta
-ja rohkeutta, sen tiedän kyllä, mutta ei älyä. Hän näyttelee
-kuninkaallista prinssiä, niinkuin Ludvig XIII:n aikuinen
-hienostelija; riidanrakentaja, levoton, joka tuottaa häpeää teille,
-Caesarin puolisolle."
-
-"Caesarin!" tokaisi kuningatar purevan ivallisesti.
-
-"Tai Claudiuksen, jos siitä pidätte enemmän", vastasi kuningas,
-"sillä tiedättehän, että Claudius oli Neron kaltainen Caesar."
-
-Kuningatar painoi päänsä kumaraan. Tämä tällainen historiallinen
-tyyneys sai hänet ihan ymmälle.
-
-"Claudius", jatkoi kuningas, "koska pidätte enemmän Claudiuksen kuin
-Caesarin nimestä; tiedättehän, että Claudius näki eräänä iltana
-pakolliseksi sulkea Versaillesin portit, antaakseen teille pienen
-läksytyksen sen johdosta, että palasitte kotia liian myöhään. Tämän
-läksytyksen sai teille aikaan Artoisin kreivi. En siis kaipaa
-Artoisia. Mitä tätiini tulee, niin hänestä tiedetään, mitä tiedetään,
-siinäkin ansiokas Caesarin suvun edustaja! Mutta en sano hänestä
-mitään, koska hän on tätini. Menköön hänkin, enkä kaipaa häntä
-vähääkään! Samoin on Provencen kreivin laita: luuletteko minun häntä
-kaipaavan? Lähteekö ehkä hänkin? Onnellista matkaa!"
-
-"Hän ei puhu mitään matkastaan."
-
-"Se on ikävää. Katsokaahan, minun mielestäni hän osaa liian hyvin
-latinaa; hän pakottaa minut puhumaan kanssaan englantia näyttääkseen
-itse siten viisaammalta. Provence-veljeni toimitti meidän niskaamme
-Beaumarchaisin, sulkemalla hänet omalla valtuudellaan Bicêtreen tai
-Fort-l'Évêqueen, en tiedä kumpaan, ja kyllä Beaumarchais antoi meidän
-kuulla kunniamme. Vai on Provencen kreivi jäljellä! Paha kyllä, paha
-kyllä! Tiedättekö, madame, että teidän lähellänne olevista miehistä
-en pidä kunnollisena muita kuin yhtä, herra de Charnytä."
-
-Kuningatar punastui ja kääntyi poispäin.
-
-"Puhelimme äsken Bastiljista", jatkoi kuningas lyhyen vaitiolon
-jälkeen, "ja te pahoittelitte sen valloittamista."
-
-"Mutta istukaahan toki, sire", sanoi kuningatar, "koska teillä vielä
-näyttää olevan minulle paljon sanottavaa."
-
-"Ei, kiitos vain, puhelen mieluummin astellessani. Kävellessäni
-hoidan terveyttäni, josta kukaan ei pidä huolta, sillä jos syönkin
-hyvin, niin sulatan huonosti. Tiedättekö, mitä tänä hetkenä sanotaan:
-kuningas on syönyt illallista, kuningas nukkuu. -- Näettehän,
-kuinka minä nukun. Olen tässä seisaallani koettaen sulattaa
-ruokaani puhelemalla politiikkaa vaimoni kanssa. Minä sovitan! Minä
-sovitan!..."
-
-"Ja mitä te sovitatte, sanokaahan?"
-
-"Minä sovitan kokonaisen vuosisadan synnit, sillä olen sen
-syntipukki. Sovitan rouva de Pompadourin, rouva de Dubarryn,
-Hirvipuiston; sovitan Latude-raukan, joka tyrmässään on kitunut
-kolmekymmentä vuotta ja kärsimyksiensä kautta tulee ikikuuluisaksi.
-Hänkin on puolestaan saattanut ihmiset inhoamaan Bastiljia!
-Mies-parka! Kuinka paljon tyhmyyksiä olenkaan tehnyt suvaitsemalla
-toisten tyhmyyksiä! Olen auttanut vainoamaan filosofeja,
-ekonomisteja, tiedemiehiä, kirjailijoita. Nuo kaikki tahtoivat minua
-rakastaa. He olisivat rakastaneet minua, olisivat tuottaneet kunniaa
-ja onnea hallituskaudelleni. Olen esimerkiksi tavannut Rousseaun,
-tuon Sartinesin vainoaman, tavannut eräänä päivänä, jona kutsuitte
-hänet Trianoniin. Hänen vaatteensa olivat huonosti harjatut ja tukka
-oli pitkä, se on kyllä totta, mutta hän oli muuten kunnon mies.
-Jos olisin ottanut ylleni karkean harmaan puvun ja huonot sukat
-ja sanonut Rousseaulle: Menkäämme Ville d'Avrayn metsään sieniä
-etsimään..."
-
-"Niin mitä sitten?" kysyi kuningatar tavattoman halveksivasti.
-
-"Mitäkö? Rousseau ei olisi kirjoittanut teoksiaan _Savoijalaisoppia_
-eikä _Yhteiskuntasopimusta."_
-
-"Niin, niin, kyllä tiedän, millä tavalla te ajattelette", sanoi
-Marie-Antoinette. "Olette varovainen mies, te pelkäätte kansaanne
-samoin kuin koira pelkää isäntäänsä."
-
-"En, vaan siten kuin isäntä pelkää koiraansa. Sekin merkitsee jo
-paljon, kun tietää, ettei oma koira pure. Madame, kun kävelen
-Médorin, Espanjan kuninkaan lahjoittaman pyrenealaisen verikoiran
-kanssa, ylpeilen sen ystävyydestä. Naurakaa vain, jos tahdotte, mutta
-ellei Médor olisi ystäväni, niin se repisi valkoisilla hampaillaan
-minut kappaleiksi. Minä sanon sille: hyvä Médor, pikku Médor, ja se
-nuolee kättäni. Pidän enemmän sen kielestä kuin sen kynsistä."
-
-"Imarrelkaa siis vallankumouksellisia, hyväilkää niitä, heittäkää
-niille leivoksia."
-
-"Niin juuri aionkin tehdä. Vakuutan teille, ettei minulla ole mitään
-muita aikeita. Olen päättänyt koota hiukan rahaa ja kohdella noita
-herroja kuin verikoiria. Ajatelkaahan esimerkiksi Mirabeauta..."
-
-"Kannattaa todellakin puhua tuosta petoeläimestä."
-
-"Kun annan hänelle viisikymmentä tuhatta livreä kuukaudessa, niin
-hänestä tulee Médor; jos odotamme, tarvitsee hän ehkä puoli miljoonaa
-kuukaudessa."
-
-Kuningatar nauroi säälien.
-
-"Herra Bailly", jatkoi kuningas, "herra Bailly sopisi
-taideministeriksi. Tekisi mieleni muodostaa uusi ministeristö, ja
-Baillystä tulisi toinen Médor. Suokaa anteeksi, madame, että olen
-toista mieltä kuin te, mutta minä ajattelen esi-isäni Henrik IV:n
-tavoin. Hänen politiikkansa vetää vertoja mille muulle politiikalle
-tahansa, ja muistan varsin hyvin, mitä hän sanoi."
-
-"Ja mitä hän sanoi?"
-
-"Ei kärpäsiä pyydetä etikalla."
-
-"Sancho sanoi samaa, tai jotakin sinnepäin."
-
-"Mutta Sanchohan olisi tehnyt Baratarian kansan hyvin onnelliseksi,
-jos Barataria olisi ollut olemassa."
-
-"Sire, esi-isänne Henrik IV, johon vetoatte, pyysi susia yhtä hyvin
-kuin kärpäsiäkin; siitä on todistuksena marski Biron, jonka kaulan
-hän katkaisutti. Hän saattoi siis sanoa mitä halusi. Ajatellessanne
-hänen tavallaan ja toimessanne omalla tavallanne te riistätte kaiken
-arvon kuningasvallalta, joka elää juuri tämän arvon varassa; te
-unohdatte perusajatuksen: miten käy majesteettiuden? Majesteettius
-on kyllä vain sana, sen tiedän; mutta tähän sanaan liittyvät kaikki
-kuninkaalliset hyveet, ken kunnioittaa, hän rakastaa; ken rakastaa,
-hän tottelee."
-
-"Puhukaamme majesteettiudesta", keskeytti kuningas hymyillen, "niin,
-puhelkaamme siitä. Te esimerkiksi olette niin majesteetillinen kuin
-suinkin ajatella saattaa. Ei kukaan Euroopassa, ei edes äitinne
-Maria-Teresia ole niin pitkälle kehittänyt majesteettiutta."
-
-"Kyllä ymmärrän, tahdotte täten sanoa, että majesteettiudesta
-huolimatta ei ketään kammota koko Ranskassa niinkuin minua."
-
-"En puhu kammoamisesta, rakas Antoinette", virkkoi kuningas
-lempeästi, "mutta te ette ehkä ole niin rakastettu kuin ansaitsisitte
-olla."
-
-"Monsieur", vastasi kuningatar syvästi loukkaantuneena, "te kertaatte
-kaikenlaisia juoruja. Enhän ole tehnyt pahaa kenellekään, päinvastoin
-olen tehnyt useinkin hyvää. Miksi minua vihattaisiin, niinkuin
-sanotte? Miksi minua ei rakastettaisi, vaikka monet huutavat kaiken
-päivää: _Kuningatarta ei rakasteta!_ Tiedättekö, että jos yksikin
-ääni vain sen lausuu, niin sata sen kertaa, ja sadasta äänestä tulee
-kymmenen tuhatta. Näiden kymmenentuhannen väitteen mukaan kaikki
-huutavat: _Kuningatarta ei rakasteta!_ Ja kuningatarta ei muka
-rakasteta vain sen vuoksi, että yksi ihminen on sanonut: Kuningatarta
-ei rakasteta!"
-
-"Hyvä Jumala!" mutisi kuningas.
-
-"Hyvä Jumala", keskeytti kuningatar, "en minä suurtakaan välitä
-kansansuosiosta, mutta minun mielestäni liioitellaan epäsuosioon
-joutumistani. Eihän kiitoksia satele, se on kyllä totta, mutta onhan
-minua ihan jumaloitukin, ja liiallisesta jumaloimisesta siirrytään
-nyt huutamaan liiallista nurjamielisyyttä."
-
-"Madame, te ette vielä tunne totuutta täydelleen, ja te kuvittelette
-vielä. Mehän puhuimme Bastiljista, eikö niin?"
-
-"Niin."
-
-"No niin! Bastiljissa oli suuri huone, joka oli täynnä teitä vastaan
-kirjoitettuja kirjoja. Toivottavasti ne on poltettu."
-
-"Ja mistä minua niissä syytetään?"
-
-"Ymmärrättehän, madame, että olen yhtä vähän syyttäjänne kuin
-tuomarinnekaan. Kun tuo kirjat ilmestyivät, käskin ottaa koko
-painokset takavarikkoon ja pistää Bastiljiin. Mutta toisinaan
-tuollaisia lentokirjasia joutuu käsiini. Nytkin on minulla täällä",
-sanoi kuningas lyöden taskuaan, "sellainen ja se on ihan hirveä."
-
-"Näyttäkää se minulle", huudahti kuningatar.
-
-"En voi", sanoi kuningas; "siinä on kuvia."
-
-"Ja sellainen te olette", sanoi kuningatar, "niin sokaistu, niin
-heikko, ettette koettanut päästä selville, mistä lähteestä nämä
-saavat alkunsa?"
-
-"Mutta muutahan ei tehdäkään, etsitään alkulähteitä. Kaikki
-poliisivirkailijani ovat harmaantuneet siinä toimessa."
-
-"Te siis tunnette noiden häväistysjuttujen kirjoittajan?"
-
-"Tunnen ainakin tämän kirjoittajan, herra Furthin, koska tässä on
-hänen antamansa kahdenkolmatta tuhannen viidensadan livren kuitti.
-Jos vain kannattaa, niin näettehän, etten kitsastele."
-
-"Mutta toiset! Toiset!"
-
-"Toisinaan ne ovat nälkiintyneitä raukkoja, jotka oleksivat
-Englannissa tai Hollannissa. Kun meitä purraan ja pistetään, silloin
-etsii ja uskoo löytävänsä krokodiilin tai käärmeen, jonka tahtoo
-tappaa tai murskata. Mitä vielä, löytää itikan, niin pienen, niin
-vähäpätöisen, niin likaisen, ettei ilkeä siihen kajota vielä vähemmän
-sitä tappaa."
-
-"Mainiota! Ellette uskalla itikoihin koskea, syyttäkää häntä, joka
-ne synnyttää. Voipa toden totta sanoa, että Orleansin Filip siinä on
-aurinkona."
-
-"Ahaa!" sanoi kuningas taputtaen käsiään, "ahaa, nyt olemme siinä,
-Orleansin herttuassa! Jatkakaa, jatkakaa, koettakaa saada minut
-epäsopuun hänen kanssaan."
-
-"Saada teidät epäsopuun vihollisenne kanssa, sire? Todellakin
-verraton lause!"
-
-Kuningas kohautti olkapäitään.
-
-"Tässä nyt näkee", sanoi hän, "kuinka kaikki voidaan selittää.
-Orleansin Filip! Te hyökkäätte häneen, joka riensi noudattamaan
-käskyjäni taistellakseen kapinallisia vastaan! Joka lähti Pariisista
-ja riensi Versaillesiin. Orleansin herttua minun vihamieheni! Teillä,
-madame, on Orleansin sukua vastaan käsittämätön nurjamielisyys!"
-
-"Tiedättekö miksi hän saapui? Siksi, että hän pelkäsi muiden
-rientäessä luoksenne poissaolonsa tulevan huomatuksi. Hän saapui
-siksi, että hän on raukka."
-
-"Mehän aloitamme taas alusta", sanoi kuningas. "Se, joka tuon
-on keksinyt, on itse raukka. Te, joka olette sanomalehtiinne
-kirjoituttanut, että hän pelkäsi Ouessantin luona, olette tahtonut
-häntä häväistä. Mutta tuo syytös olikin valheellinen. Filip ei
-pelännyt. Ei paennut. Jos hän olisi paennut, ei hän kuuluisi
-sukuumme. Orléansilaiset ovat urhoollisia. Onhan se tunnettua.
-Suvun päämies, joka näytti pikemmin polveutuvan Henrik III:sta kuin
-Henrik IV:stä, oli miehuullinen, vaikka hänellä olikin Effiat ja
-lotringilainen ritarinsa. Hän uhmasi kuolemaa Casselin taistelussa.
-Sijaishallitsijalla oli tosin muutamia moitittavia moraalisia vikoja,
-mutta hän taisteli Steinkerquen, Nervinden ja Almanzan luona kuin
-parhain sotilas. Älkäämme lausuko muuta kuin puolet mahdollisista
-hyvistä puolista, mutta älkäämme sanoko pahaa, jota ei ole
-olemassakaan."
-
-"Teidän majesteettinne alkaa pestä puhtaaksi kaikkia
-vallankumouksellisia. Kyllä vielä näette, mitä kaikkea hän saa
-aikaan. Jos minä suren Bastiljin valloitusta, niin se tapahtuu hänen
-tähtensä. Niin, suren sitä, että sinne pistettiin rikollisia, kun hän
-kulki vapaana."
-
-"Jos hän olisi ollut Bastiljissa, niin kylläpä olisimme tänään
-kauniissa tilanteessa", sanoi kuningas.
-
-"Mitä tämän pahempaa olisi vielä voinut tapahtua?"
-
-"Tiedättehän varsin hyvin, madame, että kansa kuljetti hänen ja
-Neckerin kukilla seppelöityjä kuvapatsaita pitkin katuja."
-
-"Tiedän kyllä."
-
-"Jos hänet olisi vapautettu Bastiljista, niin heti porttien
-ulkopuolelle päästyään hän olisi tullut Ranskan kuninkaaksi."
-
-"Ja ehkä sekin olisi teidän mielestänne ollut oikein?" lausui
-Marie-Antoinette katkeran ivallisesti.
-
-"Toden totta olisikin. Kohautelkaa olkapäitänne niin paljon kuin
-tahdotte, Voidakseni arvostella toisia oikein, asetun heidän
-kannalleen. Ei korkealta valtaistuimelta näe kansaa selvästi. Minä
-laskeudun sen tasalle ja kysyn, olisinko porvarina tai maalaisena
-suvainnut, että ylhäinen herra laskee minut kanojensa ja lehmiensä
-joukkoon maantuotteena! Olisinko maanviljelijänä kärsinyt sitä,
-että ylhäisen herran kymmenen tuhatta kyyhkystä syö joka päivä
-kukin kymmenen rukiin, vehnän tai kauran siementä, mikä yhteensä on
-noin kaksi kappaa, juuri sen määrän, jonka tahdoin hyötyä; olisinko
-katsellut, kuinka hänen jäniksensä ja hirvensä raiskaavat niittyni,
-hänen metsäsikansa tonkivat perunani, veronkantajat kiskovat
-omaisuuteni ja hän itse hyväilee vaimoani ja tytärtäni ja kuningas
-riistää poikani sotaan ja papit tuomitsevat kiivaudessaan sieluni
-kadotukseen!"
-
-"Ottakaa siis, monsieur", keskeytti kuningatar luoden vihasta
-leimuavan katseen kuninkaaseen, "kuokka käteenne ja menkää
-hävittämään Bastiljia."
-
-"Luulette sanovanne jotakin hauskaa", lausui kuningas. "No niin,
-minä menisin todellakin, ellei olisi naurettavaa kuninkaan tarttua
-kuokkaan, kun hän yhdellä kynänvedolla voi saada saman aikaan. Niin,
-ottaisin kuokan, ja minua kiitettäisiin, samoin kuin minä kiitän
-niitä, jotka voivat tämän tehtävän suorittaa. Bastiljin hävittäjät
-tekevät minulle tavattoman suuren palveluksen, ja teille he tekevät
-vieläkin suuremman, sillä nyt te ette enää voi ystävienne oikkujen
-mukaan heittää tyrmään kunniallisia ihmisiä."
-
-"Kunniallisia ihmisiä! Minäkö toimitan sinne kunniallisia ihmisiä?
-Onko ehkä herra de Rohan kunniallinen ihminen?"
-
-"Älkää puhuko hänestä, koska minäkään en hänestä puhu. Meidän
-ei onnistunut toimittaa häntä sinne, koska parlamentti vapautti
-hänet. Sitäpaitsi se ei ollut kirkkoruhtinaalle oikea paikka, koska
-Bastiljiin nykyaikaan pantiin vääränrahantekijöitä. Kysyn toden
-totta, mitä tekemistä vääränrahantekijöillä ja varkailla on siellä?
-Onhan minulla Pariisissa vankiloita, joissa näiden elättäminen tulee
-minulle hyvin kalliiksi. Mutta olkoot nyt vielä vääränrahantekijät ja
-varkaat siellä; pahinta on, että sinne pantiin kunniallisia ihmisiä."
-
-"Kunniallisiako ihmisiä?"
-
-"Niin juuri. Tänään tapasin kunnon miehen, joka pistettiin sinne ja
-juuri äsken pääsi sieltä pois."
-
-"Milloin?"
-
-"Tänä aamuna."
-
-"Oletteko tänä iltana nähnyt miehen, joka aamulla pääsi Bastiljista?"
-
-"Tulen juuri hänen luotansa."
-
-"Kuka hän on?"
-
-"Muuan teidän tuttavanne."
-
-"Minunko tuttavani?"
-
-"Niin."
-
-"Ja mikä tuon tuttavan nimi on?"
-
-"Tohtori Gilbert."
-
-"Gilbert! Gilbert!" huudahti kuningatar. "Hänkö, joka nimen Andrée
-mainitsi tointuessaan?"
-
-"Juuri hän. Varmasti se on sama. Voisin vaikka vannoa."
-
-"Oliko se mies Bastiljissa?"
-
-"Voisipa melkein luulla, ettette sitä tiedä, madame."
-
-"En tiedä laisinkaan."
-
-Ja kuningatar lausui, huomatessaan kuninkaan kasvoilla kummastusta
-kuvaavan ilmeen:
-
-"Ainakin olen sen jostakin syystä unohtanut..."
-
-"Ahaa, juuri niin", huudahti kuningas. "Kun tehdään tuollaista
-vääryyttä, silloin aina jostakin syystä se unohdetaan. Mutta jos te
-olette unohtanut sekä syyn että tohtorin, niin rouva de Charny ei ole
-häntä unohtanut, siitä olen varma."
-
-"Sire, sire!" huudahti kuningatar.
-
-"Heidän välillään on tapahtunut jotakin..." jatkoi kuningas.
-
-"Sire, minä pyydän teitä vaikenemaan", pyysi kuningatar katsoen
-pelokkaasti huoneeseensa päin, missä Andrée oli piilossa ja voi
-kuulla kaikki, mitä puhuttiin.
-
-"Kyllä ymmärrän", sanoi kuningas nauraen. "Te pelkäätte Charny-paran
-saavan tästä tiedon ja saapuvan tiedustelemaan Charny-parka!"
-
-"Sire, minä rukoilen teitä. Rouva de Charny on moitteeton nainen, ja
-suoraan sanoen uskon pikemmin tuon tohtori Gilbertin..."
-
-"Syytättekö te sitä kunnon miestä?" lausui kuningas. "Minä tiedän
-mitä tiedän ja pahinta on, että tietäessäni paljon en vielä tiedä
-kaikkea."
-
-"Te saatte minut tuolla varmuudella ihan jähmettymään", sanoi
-kuningatar katsoen sivuhuoneeseen päin.
-
-"Mutta minä olen rauhallinen", pitkitti Ludvig XVI; "enhän menetä
-mitään pysyessäni rauhallisena. Alku viittaa hauskaan loppuun,
-ja tämän lopun saan kyllä tietää Gilbertiltä, koska hän nyt on
-lääkärini."
-
-"Lääkärinne! Onko tuo mies lääkärinne? Uskotteko kuninkaallisen
-henkenne minkä vastatulijan huostaan tahansa!"
-
-"Minä luotan terävään silmääni", vastasi kuningas kylmästi, "ja minä
-takaan nähneeni sen miehen sielun syvyyksiin."
-
-Kuningatar vavahti vihan ja halveksimisen vallassa.
-
-"Olkaapa vain ylenkatseellinen", sanoi kuningas. "Te ette voi estää
-sitä, että Gilbert on oppinut mies."
-
-"Sokeutta!"
-
-"Tahtoisinpa nähdä teidät minun sijassani. Tahtoisin tietää, eikö
-Mesmer tehnyt mitään vaikutusta teihin ja prinsessa de Lamballeen."
-
-"Mesmerkö?" sanoi kuningatar punastuen.
-
-"Niin, kun neljä vuotta sitten menitte valepukuisena hänen
-istuntoonsa. Minulla on hyvä poliisi, ja minä tiedän kaikki."
-
-Ja näitä sanoja lausuessaan kuningas hymyili ystävällisesti
-Marie-Antoinettelle.
-
-"Te tiedätte kaikki!" sanoi kuningatar. "Olette siis hyvin peitellyt
-kaikki, koska ette milloinkaan ole puhunut tästä."
-
-"Miksi suotta! Olivathan sanomalehdet ja kaikenlaiset kyhäilijät
-moittineet teitä kylliksi tämän ajattelemattomuuden johdosta. Mutta
-palaan Gilbertiin ja Mesmeriin samalla kertaa. Mesmer asetti teidät
-vesiastian eteen, kosketti teihin teräsvitsalla, teki kaikenlaisia
-temppuja, koska hän oli temppujen tekijä. Gilbertillä ei ole
-tällaisia keinoja. Hän ojentaa kätensä naista kohden; nainen nukkuu
-heti ja nukkuessaan puhuu."
-
-"Puhuu!" sopersi kuningatar kauhuissaan.
-
-"Niin", vastasi kuningas, joka tahtoi lisää kiduttaa puolisoansa.
-"Niin, Gilbertin nukuttamana hän puhuu, ja uskokaa minua, hyvinkin
-kummallisia asioita."
-
-Kuningatar kalpeni.
-
-"Puhuiko rouva de Charny kummallisia asioita?" sopersi hän.
-
-"Hyvin kummallisia", vastasi kuningas. "Hänen omaksi onnekseen..."
-
-"Vaiti! Vaiti!" keskeytti Marie-Antoinette.
-
-"Miksi sanotte vaiti! Sanon vain, että hänen omaksi onnekseen minä
-yksin olin kuuntelemassa."
-
-"Sire, olkaa armias, ei enää sanaakaan."
-
-"En puhukaan, sillä olen kaatumaisillani väsymyksestä. Ja samoin kuin
-syön nälissäni, menen unisena nukkumaan. Hyvää yötä siis, madame.
-Jääköön teihin terveellinen vaikutus koko tästä keskustelustamme."
-
-"Mikä vaikutus?"
-
-"Kansa on ollut oikeassa purkaessaan kaiken sen, mitä me ja
-ystävämme olemme saaneet aikaan, ja todistuksena siitä on tohtori
-Gilbert-parka. Hyvästi, madame; olkaa varma siitä, että näyttäessäni,
-missä vika on, uskallan myös vastustaa sitä. Nukkukaa hyvin,
-Antoinette!"
-
-Kuningas meni huoneen ovea kohden.
-
-"Tahdon vain vielä sanoa", lausui hän palaten ovelta, "että
-kehoittaisitte rouva de Charnytä solmimaan rauhan tohtori Gilbertin
-kanssa, jos se vielä käy päinsä. Hyvästi."
-
-Ja hän poistui hitaasti ja sulki itse oven tyytyväisenä kuin
-mekanikko, joka tuntee hyvän lukkokoneiston toimivan kätensä
-vaikutuksesta.
-
-Kuningas ei ollut astunut kymmentä askelta käytävää pitkin, kun
-kreivitär riensi sisään, juoksi ovelle, telkesi sen ja veti verhot
-ikkunoiden eteen.
-
-Tämän kaiken hän teki nopeasti, kiivaasti, mielettömyyden ja raivon
-vallassa.
-
-Kun hän sitten oli varma siitä, ettei kukaan voinut nähdä eikä
-kuulla, palasi hän kuningattaren luo ja vaipui hänen eteensä
-polvilleen sydäntä vihlovan huokauksen päästessä hänen huuliltaan:
-
-"Pelastakaa minut, madame, taivaan nimessä, pelastakaa!"
-
-Hetkisen oltuaan vaiti hän huokasi ja jatkoi:
-
-"Ja minä kerron teille kaikki!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-_Jatkona ilmestyy romaani "Ange Pitou"._
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK BASTILJIN VALLOITUS***
-
-
-******* This file should be named 54249-8.txt or 54249-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/2/4/54249
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54249-8.zip b/old/54249-8.zip
deleted file mode 100644
index 2508eb9..0000000
--- a/old/54249-8.zip
+++ /dev/null