NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4979 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..f111341
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54242 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54242)
diff --git a/old/54242-8.txt b/old/54242-8.txt
deleted file mode 100644
index afe0d78..0000000
--- a/old/54242-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4979 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Väinämöiset, by C. A. (Carl Axel) Gottlund
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Väinämöiset
-       Yksi kokous meijän nykyisten runojain virren-teoista
-
-
-Author: C. A. (Carl Axel) Gottlund
-
-
-
-Release Date: February 26, 2017  [eBook #54242]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄINÄMÖISET***
-
-
-E-text prepared by Jari Koivisto
-
-
-
-VÄINÄMÖISET
-
-Yksi kokous meijän nykyisten runojoin virren-teoista
-
-Toimitettu
-
-CARL AX. GOTTLUNDILTA
-
-I Osa.
-
-
-
-
-
-
-Tukhulmissa,
-Painettu Norstedtin Luonna Poikineen,
-Vuonma 1828.
-
-
-
-
-
-                Vita sine Musis mors;
-                Musae post funera florent.
-
-
-                         Sillen
-    Henkellisellen oppiallen, jumalan-opin opettajallen,
-    Tähti-miehellen keis. St. Annan 2:sesta tähti-kunnasta,
-                 Herra E. G. MELARTINILLEN,
-
-    Siitä Hänen palavasta Isänmoan-rakkautesta, jolla Hään,
-    Hänen Keisarilliselta Jaloueltansa Suomessa viimen
-    asetetussa Koulun-Toimituksessa, työskeli soahaksensa
-    Äitin-kielemme opillisessa tarkoituksessa ylös-harjoitetuksi,
-    ja Kouluissamme käytetyksi -- uskalletaan nöyryymmässä
-    hartautessa omistoo näitä kirjan-lehtiä, toistukseksi
-    Moamiesten yhteisestä suosiosta, ja siitä yksinnäisestä
-    arvoittamisesta ja kunnioittamisesta, jolla
-
-               Olen aina jeäpä hänen
-               nöyrimmäinen palveliansa
-
-                                 _Carl Ax. Gottlund_.
-
-
-
-SISÄLLÄPITO:
-
-        Esipuhe.
-     I. RUSI RYYNÄINEN.
-         Karhulan Peijaiset
-         Riemu-Laulu Juubel-Juhlasta
-   II.  YRJÖ HIRVOINEN.
-          Jyränkö
-          Heinolan Markkinat
-          Kurvilan Emäntä
-  III. LASSI LAPPALAINEN.
-          Hevo-Virsi
-  IV. JOAKKO KEÄRIÄINEN.
-          Hevois-Runo
-          Koiran-Runo
-   V. OATTO TUOVINEN.
-          Varsan-Runo
-          Kissan-Runo
-          Kassin-Runo
-          Kissan-Virsi
-   VI. HEIKKI HUUHTINEN.
-         Sian-Runo
-         Näpistäjä
-         Yötyri
-         Yö-Jalkalainen
-         Yötymykset
-         Yhtymiset
-         Syömäri
-  VII. HEIKKI SUMMAINEN.
-         Vävy-mies
- VIII. POAVO HEIKKINEN.
-         Halpa-Poika
-   IX. IKOINEN.
-         Anttolan Herra
-    X. RISTO VILJAKAINEN.
-         Kukon-Runo
-   XI. LASSI NISSINEN.
-         Kissan-Runo
-  XII. MIKKO KOIVUINEN.
-         Nuotta-miehet
-         Nauris-Vartias
- XIII. NIMEN TIETÄMÄTTÖMILTÄ.
-         Vaimon-Tappelia
-         Tapaillemiset
-         Ventisen Härän-Runo
-         Nälkä
-       Selitykset
-
-
-
-
-ESIPUHE.
-
-
-    Käki tuopi suven sanoman,
-    Peäsky päivän lämpymisen.
-
-                     _Sananlasku_.
-
-_Otavat_ ovat tuskin nousseet taivahalle, ennenkuin _Väinämöiset_ jo
-pilvestä pyrähti.
-
-Koska _Otava_ on jo kaikki valmiiks' painettuna, mutta koska vielä
-voaitaan aikoa, ennen kuin kaikki hänen kuvat (plancher) joutuu
-painin kanssa kaunistetuiksi (färglagde) niin olemme tahtoneet
-soveliaksi, että sillä välillä painuttoo tätä pientä kirjoo, että
-sillä ikeän kuin ennustoo hänen tulonsa, ja liesoamaan hänelle tietä
-pohjoisillen ilmoillen. Tämä kirja annetaan seneistä kaikillen
-_Otavan_ Peällentarjojoillen (Prenumeranter) huokiammalla hinnalla
-kuin muillen ostajoillen, kostoksi tästä heijän liian pitkästä
-outtamisesta.[1]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Näinnä aikoina on Suomessa yksi merkillinen _muutos_ tapahtunnut
-mielellisessä tarkoituksessa. _Suomen kieli_, jota ennen piettiin
-halpana ja jaloinpoljettavana, kahotaan jo monelta paremmalla
-arvolla, ja pietään (niin kuin sen pitäis) meijän _äitinkieleksemme_.
-Ne monet harjoitukset, jotka jo monessa paikoin on tehty, koroittaa
-tätä kieltämme _kirjan-kieleksi_, tahi käyttää sitä _kirjallisissa
-tarkoituksissa_, toistaa että meissä on syttynyt _yksi rakkaus_,
-joka on varsin _luonnollinen_, ja sen suhteen myös luonnostaan
-_onnellinen_.
-
-Se on arvattava, että eroitettua Ruohtalaisista, piti ne kahleet
-aikoa myöten laukiaman, jotk' ei kiinittänneet eikä yhistänneet
-meitä heihin, voan jotka painovat meitä, heijän allesek. Näistä,
-oli _kielen_kahleet ne isommat ja vaikiammat, joilla kokivat meitä
-kiini-sitoa.
-
-Ei ouk mikään niin luonnotoin kuin poiskieltää yheltä ihmiseltä
-hänen _luonnollinen kielensä_, se on että varsin murhata hänen
-_mielen-luontoansa_; sillä koska _kielet_ ovat _mielen_ keinot
-(organer) niin on yksi heistä niin kallis kuin toinenkin, ja
-kumpaisetkin tarpeelliset meijän _mielen-valaistukseksi_.
-
-Tässä tarkoituksessa ovat Ruohtalaiset käyttäneet meitä varsin
-luonnottomasti, sillä hyö ovat poistaivuttanneet meijän mielestämme
-tämän _lunnollisen_ rakkauen omaan kieleemme, ja peällen-tunkeneet
-meille tätä _vierasta_ puhetta, jonka rakastaminen oli meillä
-_luonnotoin_, niin kauan kuin se moahankukisti meijän omoo
-puhettamme. Kuitenkin heitä ei soatetak tästä varsin syyttää; sillä
-jos tarkoitamme niitä aikoja jollon ensin tulimmo heijän alimaisiksi,
-niin olimme (heitä vastaan) yksi roaka pakanallinen kansa, kussa
-ei valaistus (kirjallisia harjoituksia) ollut soanut niin sioo; se
-piti seneistä tuotettaman meillen vieraasta moasta, ja vieraalla
-kielellä. Mutta vika on siinä, ettei se ouk siitten heittänyt tätä
-vierasta kielen-pukua, ja ottanut meijän emoamme, koska olimme jo
-niin paljon mielin-valaistunneet, että tämä ei ainoasti oisi ollut
-meille _mahollinen_, mutta myöskin varsin _tarpeellinen_. Voan
-sitä vastoin ovat hyö aina harjoittanneet meissä tätä muukalaista
-Ruohtalaista kieltä, jota ovat ehkä tehneet tästä vanhasta tavastaan,
-tahi luulessaan sillä paremmin sitoavasek meitä heijän ympärillensä.
-Mutta yksi _luonnotoin site_ ei kestäk kauan, ja yksi _luonnotoin
-rakkaus_ on aina voaran-alainen. Se on uskottava että jos oisimme
-vielä kauemminkin viipynyt Ruohtalaisten alla, niin oisi kerrankin
-tämä mieli meissä mielistynyt, katkaista näitä kielen-kapaloitamme
-ja harjoittoo omoo puhettamme. Sillä luontoa soahaan joksikin
-_pois-taivuttoo ja vierastuttoo_; mutta varsin muuttumaan -- sitä
-ej soa koskaan; ja _luonnon laki_, on ite se _ensimmäinen_, joka
-ajallansa rankaisee näitä hänen rikoittajoitansa. Yksi mehän-elävä,
-yksi peto, pietään siteillä ja kahleilla; mutta yksi ihminen,
-liioitenkin yksi valaistu (tahi ihmis-kansoa, joka on muka yhtä)
-kiinitetään vapaallisella ja vilpittömällä käytettämisellä. Se on
-nykyisen-ajan valaistus, jota meijän tuloo kiittee, ett'ei voittajat
-eneän tie voitettujansa orjiksensa, tahi alentaa heitä ihmisyytessä
-(i menskliheten); mutta että nyt pyytäävät heistä hyviä ihmisiä,
-onnellisia alammaisia, ja vapaallaisia kansalaisia (medborgare). Ja
-se on tästä syystä; josta ne kansat, joita nyt eroitetaan yheltä
-ja yhistetään toisen Hallituksen kanssa, aina ovat soanneet piteä
-_Uskomuksensa_ (sin Religion) _Kielensä ja Lakinsa_, jos nämät
-ovat muka siinä toimessa, että ovat kunnolliset ja soveltuvaiset
-aikoin-soaha heijän totuullista parasta ja onnellisuutta. Tätä,
-jota aina tehään yheksi ehoksi rauhan-teoissa, vahvistettiin myös
-tässä viimeisessä rauhassa v. 1809, ja se on sillä perustuksella, ja
-meijän Valtioin armolla, jolla myö oommo soanneet piteä ei ainoasti
-tätä omoo _Uskomustamme ja Lakiamme_, mutta myös tätä _muukalaista
-puhettamme_, joka ei ouk omamme, voan joka on meille peällen-tunkettu
-muualta, Suomen-kielen hävitökseksi. Se on epäillemätäk, että
-hallitus, joka suopi meijän parasta, ei oisi tätä asiata vastaan,
-jos luettaisiin vähittäin poisriisua tätä vierasta pukua, ja
-näitä vieraita kielen-kahleita, jotka jo kauan ovat ollut meille
-vastukseksi oman kielen harjoittamisessamme. Uskottavampi oisi, että
-se oisi meillen avuksi tässä tarkoituksessa, jos kerran pyytäisimme
-tätä omoo puhettamme kirjakieleksemme. Mutta siihen voaitaan, että
-sitä ensin tehään kunnolliseksi ja sovelliaksi tähän tarpeesen.
-Se on sen eistä sopiva että ruetaan ensin ylösharjoittamaan tätä
-emoa, puhettamme, ennen kuin ruetaan puhumaan hänen käyttämisestään
-yhteiseksi kirjoituskieleksemme.
-
-Mutta jos nyt ruettaisimme harjoittamaan tätä Suomen puhettamme kirja
-kieleksemme, niin kysytään ehkä mitenkä sitä tehtäneeni, ja mistä
-tätä työtä alottaisime? Sanotaan _"peästä pinoa aletaan, hyvä asia
-alusta"!_ Mutta missäpä tässä on alku, ja missä tässä peätä tavataan?
-Se on meijän kielen _tiustelemisella, tutkimisella_ hänen tapojaan
-ja puheenmutkiansa, hänen henkellisen luonnon käsittämisellä, jolla
-meijän ensin pitäis aloittoo hänen harjoittamista. Siitten voaitaan
-vielä hänen puhtauteksi, _kitkemistä ja kumoon kyntämistä_ kaikkein
-niiten vierain sanoin ja sana-tapoin, jotka ovat häneen tartuneet, ja
-pahentaneet hänen luontonsa. Viimeksi tarvitaan tätä _henkellistä,
-siemenettä_, joka löytyy Tietomuksissa, ja miehiä joka sitä _kylvää_
-ja karhii.[2]
-
-Meijän kielen luonto tavataan _peripuhtautessaan_ meijän vanhoissa
-Runoissamme, ja muissa kansallisissa puheissamme, kussa heijän
-_Runomus_ (Poesi) ja _Salamus_ (Mythologi) ilmoittaiksen, jotka ovat
-ne _henkellisimmät sikiät_ kussakin kielessä. Näitä vanhoja Runoja
-on vähittäin ruettu ylös-hakeamaan ja julistettamaan, _Ganander,
-Porthan, Toppelius_, ja osittain jo myökin oommo koittaneet heitä
-soaha painetuiksi, milloin valaistettunna omilla selitöksillämme,
-milloin myös ilman selittämätäk. Mutta se on tapahtunnut, niin
-kuin usseen tapahtuu, koska haetaan joen takoa vettä, että näitä
-_nykyisiämme Runojamme_ on sillä välillä heitettynnä unoukseen.
-Meijän kielen _henkitär_ (genius) tavataan ei ainoasti _vanhoissa_
-Runoissa, sitä tavataan myös _nykyisenimissä_; sillä oisihan se muutoin
-kuollut, ellei se vielä eläisi näissäkin. Yksi aika on kerran tuleva,
-jollon tiiustellaan näihen päivien tekoja, ja jollon kysytään:
-"minkälainen oli Suomalaisten Runomus alulla yheksäntoista kymmenälle
-sa'an luvulla" (19:de seklet)? (Sillä myö elämmö ei ainoasti meijän
-ajalla, mutta myös tulevillenkin ajoillen). Eikös se oisi silloin
-hyvä, soaha tällaisia kootuksia, tehtynnä juuri tään-ikuisilta?
-
-Tarkoitus tämän kirjan painamisella, on sen eistä ollut, ensin että
-osottoo _millä teloilla meijän Runomus seisoo näinnä päivinnä_, ja
-minkälainen hänen on luonto, jos häntä verrataan vanhoin aikoin. Tämä
-on tarpeellinen tietää, ei ainoasti _tulevillen_ ajoillen, mutta
-erinomattain näillen _nykyisillen_, jotta meillä oisi esimerkkiä sekä
-_vanhoilta että nuoremmiltakin_ kielen-käyttäjöiltä, mitenkä meijän
-pitännöön harjoittoo puhettamme ja runomustamme. Moni ehkä luuloo,
-että jokainen meistä tuntoo kyllä tään-aikuista puhetta ja runomusta,
-jota tarjoitetaan meillen sekä suullisesti että kirjallisesti.
-Ei ikään! Tätä ei ouk ykskään vielä oikeen käsittänyt. Tätä
-toistetaan tämän aikuisilta kirjuttajoilta ja laulun-laittajoilta,
-heijän omilla teoilla ja lauluillansa. Sillä meijän Runomus elää
-niissä pohjoisimmissa moakunnissa kansan suussa, ei nissä tyhmissä
-veisuissa, joita vuosittain painetaan ja levitetään ympärin moatamme,
-ja jotka multaavat ja murhaavat sekä kielemme että juohutuksemme
-(Fantasi, Diktkonst). Ne eivät ouk _Suomalaisia_, muuten kuin
-nimekseen, sillä heissä osoittaiksen yksi muukalainen Runomus puettu
-Suomalaisilla sanoilla, mutt' ei käytetty Suomalaisella kielellä.
-Hyö ovat sen eistä pian kaikki, sekä kielen että mielensä puolesta,
-_ulko-puolella_ kaiken Suomalaisen Runomuksen.[3]
-
-Myö olemme tähän asti ollut aivan _kiittämättömiä_ niitä miehiä
-vastaan, jotka ovat harjoittanneet henkissä pittee tätä meijän vanhoo
-Runomustamme. Myö ei ouk ainoasti unouttaneet heitä, niin kuin tapa
-on hyväntekiöimme vastaan, mutta olemme eesmänneinä aikoina monestin
-heitä vainoonneet ja ahistanneet; ja aina kahtoneet heijän puolella,
-jotka vieraalla puvulla ovat meitä villittänneet ja jouksuttelleet.
-Meijän tarkoitus on seneistä toiseksi, että Moamiehillemme _ilmoittoo
-meijän nykyisiä kunnollisempia Runo-niekkojamme_, että sillä, koko
-kansan kuulla, osottaisimme heillen kunniatamme, ja kehoittaisimme
-muita astuamaan heijän askelillen. Myö olemme tehneet tätä että
-yhellä puolella sekä käsittäisimme tätä meijän perullista (genuina)
-Suomalaista Runomustamme, että kostelisimme hänen valvojoitansa ja
-harjoittajoitansa, kuin että toisellakin puolella poispainettaisimme
-kansan mielestä niitä joutavia paha-päiväisiä remputoksia, jotka
-kuohuu meijän kirja-pajoistamme, ja jotka toistaa miten paljo meijän
-mielemme on jo poisvaipunut ja moahan-painunut siitä suloisesta
-Runomuksesta, joka on meijän kielen omainen.
-
-Tässä ensimäisessä Osassammo olemme koettaneet että
-toimittoo _Savolaissia Runoja sekä Savon pohjoisemmasta että
-eteleisemmestä peästä_. Jos tämä kirja mänestyis, niin meijän
-aivotus oisi että aikoakin myöten painuttoo ei ainoasti muita Osia,
-mutta myös että erittäin toimittoo _Pohjolaisten, Karjalaisten,
-Aunuksellaisten, Hämäläisten, Uuenmoalaisten ja Turkulaisten_
-runomuksia; että sillä selvemmin näkisimme minkälainen Runomus-taito
-on kussakin moakunnassa. Se on arvattava, että Runomus on aina _yksi
-ja yhölläinen_[4] ja että eroitus on ainoastaan kielessä eli puheen
-murressa, tahi juohtumuksessa ja hänen toimitus-tavoissaan. Kuitenkin
-tavataan kussakin kansassa eli moassa erinnäisiä juohtumuksia, ellei
-_eri-luontoisia_, ja se on tämä _erinnäisyys_, joka teköö heitä
-ikäänkuin _eri-luontoisiksikin_.[5]
-
-Voan ennen kuin myö näistä lähemme laveammasti puhumaan, niin tahomme
-ensin tästä osastamme tehä joitakuita muistutuksia, ja nimittää niitä
-tarpellisimpiä tarkoittamuksiamme.
-
-Se ensimäinen, joka kohtaa meitä, on yksi varsin merkillinen asia,
-jota löyämme, koska vertoomme näitä nykyisiä Runojamme niihin
-vanhoin. Nimittäin, eitä hyö _runollisessa tarkoituksessa_ (i
-Poetiskt hänseende) kielensä puolesta ovat aivan _samallaiset_ kuin
-ne kaikkiin vanhimmat, joita tunnetaan. Eli toisilla sanoilla: myö
-löyämme e.m. että tämän _Ryynäisen_ ja poika-_Huuhtisen_ Runot ovat
-verrattavinna meijän peä-Runojamme vanhan _Väinämöisen_ virsi-tekohin
--- jos puhutaan muka _Runon-laitoksesta_ (versbyggnad) ja
-_kielen_-käyttämisestä. Nyt on kieli ainoasti yksi piiros (en form)
-jolla meijän ajatuksemme toimitetaan; ja Runon-laita on piiros meijän
-runomuksellemme. Myö neämme seneistä että ne vanhat piirokset
-runoissamme ovat vielä tänä päivänäkin varsin ne samat kuin olivat
-tiesi jo minä aikoina; niin että on varsin mahotoin meille, sekä
-kielen puolesta että runolaitoksestaan, eroittoo niitä vanhimpia
-näistä nuoremmista. Tämä on varsin luonnollinen asia, sillä ikeän
-kuin meijän kielemme on vielä tänä päivänäkin samalla kannallansa,
-kuin oli 600 oastaikoa siitten, niin on myös meijän Runomus
-samalla laitoksella. Eli meijän kielemme ja meijän runomuksemme
-ovat seisoneet varsin yhellä paikalla lähes 1000 oastaikoa, ellei
-enemmin. Mistä se tuloo, ellei siitä että Suomalaiset Runojot
-ovat toinen toisesek perästä työskentelleet niissä vanhoissa
-piiroksissa, ilman että heitä levittee tahi muuteskentella; hyö ovat
-heissä askaroittanneet, ikeän kuin meijän kirjantoimittajat, joita
-vielä tavataan samassa tavattomuutessaan, kuin olivat koska ensin
-rupeisivat tätä kieltämme kirjuttamaan. Sitä vastoin jos kahomme
-toisten kansoin kieliä, miten paljon eivätkös ou muuttuneet muutaman
-sa'an vuuen peästä. Jos luetaan e.m. Ruotin kieltä, vuotesta 1200,
-1400, 1600, ja 1800, niin se aina kahensaan vuuen peästä eroittaiksen
-jo niin paljon, että hyvin tunnetaan minkä aikuiseksi se on luettava.
-Jos otetaan pitempätä aikoo, niin eroitus on aina suurempi, niin
-että tuskin tunnetaan samaksi kieleksi. Niin e.m. jos verroitaan
-sitä vanhoo Messo-Göthin kieltä tähän nykyiseen Ruohtalaisten, eli
-niihen vanhoin Ruomalaisten tähän nykyisten Italialaisten, niin eivät
-eneän toinen toisiansa ymmärtäisik. Sitävastoin niin Suomen kieli
-(niin kauaksi kuin käyp tutkiminen) on muuttumatoin. Sekä hänen oma
-luontonsa, että hänen erikummainen rakennus (jolla se rajattaiksen
-kaikista muista kielistä) toistaa tätä hänen peri-vanhuuttansa.
-Samalla tavalla osottaa meijän runot, sillä omalla luonnollansa
-(jolla heitä eroitetaan kaikkein muihen kansoin runomuksesta) että
-ovat varsin vanhan aikuisia.[6] Niinikkään myös meijän runon- ja
-paimenen-soitot, jotka erimukaisuuellansa (joilla heitä luovutetaan
-kaikesta nykyisestä soittamuksesta) muistuttaa meitä, etteivät ouk
-meijän aikuisia.[7]
-
-Jos nyt tutkitaan _kielen-harjoittamusta_, niin se on kielen kanssa
-niin kuin moan kanssa, joka harjoittamattomuutessaan kasvattaa näitä
-synkiä mehtiä, näitä kauniita notkelmoita ja noroja, näitä sakkeita
-saloja ja jylhäkköitä, kussa nähään koreita koivuja ja lehto-puita,
-eli isoja honkia ja masto-puita, jotka kauneuellansa meitä mielyttää,
-ja hirvittää jalouellansa; mutta kussa myös löytyy karkeita paikkoja,
-monta kivi-louhua ja suo-silmee. Ja joita kaikkia ei millään
-konstilla soaha syntymään. Tämä mehtä, joka vuosittain kasvaa, ja
-vuosittain katoaa, se muuttuu kyllä puuksi, mutta yhölläinen se on
-luonnostaan, sillä se kasvattaa aina näitä nuoria vesoja niihin
-vanhoin piiroksiin. Sitä-vastoin, jos tätä moata harjoitetaan, ja
-konstilla korjataan, miten paljon eikös se muuttuk? Näitä ikuisia
-mehtiä lasketaan kirvellä moahan, ja heijän siassa nähään karsittuja
-puita, joihen välissä kasvatetaan monellaisia kirjavia vilja-maita,
-jotka vuosittain käytetään milloin Ruiksi tahi Otraksi, milloin
-Kauroiksi tahi Vehniksi, milloin Pavuiksi, Herneiksi, Koaliksi,
-Nauriiksi, Potatiksi, Tattariksi, Omenoiksi ja Viina puiksi, sanalla
--- kaikeks mitä konstilla soahaan kasvattaneeksi; mutta jotk' eivät
-kuitenkaan annak meille sen suosion ja luonnollisen huvituksen, kuin
-nämät mieluisat mehet, kussa vietellimme nuoruuen aikojamme. Nyt
-oisi vaikea ehkä sanoa, mitä heistä on parempi, nämät lehvakkaat
-lehto-moat, vai nämät avonnaiset pelto-moat. Kieliin kanssa on
-asian-laita samallainen: vanhuuessaan ja omassa mieli-vallassaan ovat
-synkät ja mieluisat, jos kohta karkeetkin; mutta harjoitettunna (eli
-yhellä puolella vesoittunna ja karsittunna; toisella, kynnettynnä
-ja kylvettynnä) ovat sopivat käsittämään viisauten hetelmiä ja
-oppimuksen omenoita. Se on seneistä työläs sanoa, jos se on meille
-_voitoksi tahi vahinkoksi_, että kielemme on näin kauan seisonna
-harjoittamatoin. Meijän luullo oisi, ett'ei meillä ouk syytä katoa
-yhtä, eikä toisesta ilotella; mutta tyytyä siihen kussa tilassa
-häntä nyt tavataan. Jos ainoastaan kahotaan _huvittamisen puolesta_
-(eli mitä _kieleen tuloo_) niin se on tässä harjoittomattomassa
-tilassaan suloisempi, mieluisampi ja jalompi, luonnostaan; mutta jos
-tarkoitetaan _hyövyttämisen puolesta_ (eli mitä _meijän tuloo_) niin
-se hyövyttää meitä enemmin harjoitettuaan. Ja koska kielet, ikeän
-kuin moat, arvataan sitä myöten kuin hyö meitä hyövyttää, niin se on
-ainoasti _harjoitettunna_ kuin se on meillen _otollinen_.
-
-Koska meijän Runon-piirokset ei eroitak niitä vanhoja Runoja
-näistä nuorista, niin mikä siitten heitä eroittaa, ellei piiros?
-Se on heijän sisällinen luontonsa, heijän aineensa. Hyö ovat kyllä
-ulkopuoleltaan yhölläiset, mutta sisältään varsin erillaiset. Koska
-kunkin ajan runomus aina toimittaa sen ajan mieli-juohutosta, ja
-osottaa kansan henkellistä mielenluontoa, niin taijamme näistä
-runoin sisällisestä olosta joten-kuten käsittää Suomen kansan
-mielen-luontoa erinnäisinnä aikoinna. Myö havaimme että meijän
-vanhimmissa runoissamme aina puhutaan ja lauletaan semmoisia
-asioita, jotka olivat luonnostaan henkellisimpiä ja jalompia
-kuin nykyisin; niin kuin e.m._ Moailman luomisesta, tulen
-syntymisestä, kanteleen suloisuutesta, rauan rakentamisesta_,
-ja muita semmoisia, joita tahtovat käsittää ymmärryksellänsä,
-ja selittää runomuksellansa; ja jotta tällä runollisella ja
-sala-luonnollisella puvullansa mielyttivät koko kansan. Eli myö
-löyämme, että heijän runomus silloin sulki sisällänsä kaikken
-heijän moallisen että henkellisen viisauen (ja niin se on ollut
-muissakin kansoissa, vanhoina aikoina). Silloin oli Runomus Suomessa
-korkeimmallansa. Mutta koska siitten, valaistuksen levittämisellä,
-kaikki nämät tieton- ja viisauen-aineet riisutettiin pois tästä
-heijän runollisesta ja salallisesta (mytiska) puvusta,[8] ja
-selkiemmästi toimitettiin ite Tietomuksilta, niin ei jeänyt meillen
-muuta jälellä, kuin piiros tahi puku tästä vanhasta runomuksestamme.
-Mutta koska yksi piiros on ajateltamatoin (otänkbart) ilman
-jotaik ainetta (jota se piirittää) niin tehtiin aineeksi näitä
-pieniä joka-päivällisiä asioita ja tapauksia, jotka kohtaavat
-meitä tään-aikuisessa elämisessämme. Sillä tavalla vaikeni meijän
-runomus, arvossansa, halvemmaksi henkellisyytessään, vaikka ne
-vanhat kielen- ja runon-piirokset jäivät seisallaan. Yksi tällainen
-yhteinen ja kansallinen runomus käsitettiin kaikilla, ja valaisi
-koko kansakunnan; sitävastoin niin ne kirjalliset tietomukset
-harjoitetaan nyt ainoasti muutamilta yksinäisiltä; eli tieto
-ja ymmärrys (mitkä oli heillä) tavattiin muinon mielessämme ja
-peässämme, nyt heitä tavataan ainoasti kirjoissamme. Mutta jos
-pitäävät meitä onnistoo ja hyövyttää, niin heijän pitäis toas
-kirjoista painumaan meijän mieleemme, ja se on tähän kirjalliseen ja
-mielelliseen harjoittamiseen, johon meijän aikuinen mieli-valaistus
-tarkoittaa. Se on seneistä arvattava, että se yhteinen kansa oli
-muinon iteän kuin enemmin tarkoitettu ja karaistettu henkellisyyteen
-runomisellansa; ja että se nykyinen kansa tyhjillä ja joutavilla
-mieli-kuvituksillaan, ja ruokottomilla runoillansa, soastuttaa
-ihtesek, vielä enemmin, moallisuuteen. Mutta Runomisessa on aina
-kuitenkin, moallisissakin asioissa, yksi henkellinen luonto, kussa
-se osoittaiksen omassa olennossaan. Ja jos se ei eneän valaisoo
-meitä ja johtattaa meitä henkellisyyteen ja ymmärrykseen, niin se
-nyt _nuhleloo_ meitä, ja _nauraa_ meijän tyhmyytestämme, että sillä
-johtattaa meissä ymmärrystä. Tarkoitus on aina samallainen; ennen se
-oli meijän _opettajanna_, nyt se on meijän _kurittajanna_.
-
-Jos tutkimme meijän nykyisiä runojamme (nimittäin niitä kunnollisia)
-niin havaimme että heissä aina _nauretaan_ ihmisen _tyhmyytestä_
-ja _hulluutesta_. Hyö ovat kaikki tehtynnä ikään kuin _nauruksi ja
-pilkaksi_ meijän mielettömästä käytöksestämme, että sillä varoittoo
-muita niistä villityksistä, jotka seuraa tätä moallista elämätä.[9]
-
-Jos seneistä yksi kuuluisa Runo-seppä (joka aina on verrattava
-_kansan-valaistajana_, sillä seseisoo aina älyllään muita _eillempänä_)
-teköö pilkkoo yhestä _kelvottomasta moahan-laskiaisesta_, yhestä
-_tyhmästä emännästä_, yhestä _luonnottomasta luontokappalen
-roattelemisesta_, yhestä _luattomasta omistamisesta toisen
-tavarasta_, yhestä _irtonaisesta elämästä_, ja muista semmoisista
-hävittömästä tahi kelvottomasta elämän-laitoksesta, niin ei
-meijän siitä pie pahastua, eikä lakihin männä, eikä sakoillen
-panna. Sillä tarkoitus on hyvä, se on yksi henkellinen rankastus
-mielen-oatoksellemme (inför Opinionen), joka vaikuttaa ehkä paljon
-enemmän kuin _vitat, rahan-sakko, ja sala-rippi_. Mutta niinpä se
-on kuitenkin käynyt; ne vanhat viisauen-runot haettiin ja hävitettiin
-ensin _poavilaisilta_ pappiloilta, koskei heissä luettu _Ristuksesta_
-eikä _Moariasta_ (josta heitä syytettiin _pakanallisuutesta_) ja
-sitten _nykyisimmiltäkin uskon-palvelioilta_, koska heissä kuultiin
-tätä nimee (joka teki heitä haisuviksi _poavilaisuutesta_). Niin kuin
-papillinen valta ahisti vanhoja Runoja, niin on laillinenkin oikeus
-puolestansa asettanut rankaistusta näillen _nuorillen_. Se oli ennen
-tapa meissä kulettoo Runo-niekkoja lakihin, ja ainoasti tämä tapa,
-että heitä sillä hätäyttää, toistaa jo että olivat uhkauksen alla; ja
-että heitä ennen-aikana paljon Suomessa tavattiin.
-
-Myö neämmö tästä, mikä hyötytys meillä oisi näihen runoin
-kootuksella, meijän Runomuksemme harjoittamiseksi. Nimittäin
-että nämät nykyisetkin runot osottaa kunnollisia esimerkkiä sekä
-_runonlaitoksistaan_ että kielen-käytöksistään; ja että _aineensakin_
-puolesta hyö, niin hyvin kuin nuo vanhatkin, tarkoittaa meijän
-_hyötymistä_ yhellä puolella, ja _huvittamista_ toistella, ellei
-henkellisissä, niin moallisissa asioissa.
-
-Se toinen hoksaus (obserwation) jota näihen runoin tulkitessa
-osoittaitsen meillen, ja joka on pian yhtä merkillinen, on ainoasti
-yksi seuraus (följd) tästä _yhteisestä kansallisesta Runomuksesta_,
-eli tästä _luonnollisesta_, ikeän kuin kansassa syntynystä, voan
-ei konstilla kasvatetusta, _runomisesta_. Myö löyämme, että vaikka
-tässä on 12:tä erinnäistä Runojata, niin heijän runot ovat kaikki
-niin _yhöllaiset_, ja niin _yhen-luontoiset_, että se on mahotoin
-eroittaa heitä, ilman nimittämätäk. Eli siinä yhessä virren-sepässä
-ei ouk mitään erinomaista, joka eroittais hänen runot toisista; tahi
-tekisi heitä jossa-kussa mainihtavammiksi, eli eri-luontoisemmiksi.
-Myö olemme jo ennen toistaneet, että meijän Runomus on ollut
-ytsitapainen pitkin aikoo, ja nyt nähään, (joka silloin jäi meiltä
-muistuttamatak) että se on myös yksimukainen _poikki aikoo_. Tämä
-seuraa kaikki siitä, että meissä kyllä _harjoitetaan_ runomusta,
-voan ej _ylös-harjoitetaan_. Se kasvaa ikeän kuin meijän kielemme
-luonnollisessa vapautessan ja omassa mieli-vallassaan, sill' on
-sentähen myös harjoittamattomiin luonto, nimittäin että olla
-_yksi-karvainen_; mutta myöskin _kaunis-karvainen_. Niin kuin e.m.
-kaikki elävät, kesyttämättömyytessään (i sitt wilda tillstånd) eli
-luonnollisessa vallollisuutessaan, ovat _yhölläiset, vallattomat
-ja voimalliset_; mutta kesytetyssä olemmisessaan, tuloovat
-_monenkarvaiseksi, siistiksi ja heikommaksi_, niin on myös kielen
-ja runomisenkin kanssa.
-
-Yks kolmaas asia seuraa seneistä vielä tästä heijän
-harjoittamattomuutestaan, nimittäin että ovat paikka-paikoin melkeen
-roakoja, tahi että heissä tavataan karkeita ruokottomia sanoja, jotka
-meijän mielestämme ovat sopimattomat, valaistetun kansan kuulla.
-Että heittee heitä varsin pois, oisi että hävittää näihen tapaa ja
-runon-luontoa, ja että varsin toimittoo heitä, oisi että ryettää
-meijän suutamme. Myö olemme seneistä käyneet ikään kuin keskellen
-heijän välillen. Heitä kuullaan vähän kussakin kansan seätyssä,
-ja tavataan sekä vanhoissa että nykyisissä kirjoissa, ja luetaan
-liiaksikin meijän henkellisessä Roamatussa, kussa ei semmoisia
-oisi luultu löytyvän. Hyö toistaavat enemmin tapoin puhtautta ja
-siveyttä, kuin tapoin pahenemusta (förskämda seder) sillä niin kauan
-kuin esi-ihmiset pysyivät pyhytessään, niin eivät kainustelleet
-alastomuuttansa, vasta kuin olivat toinen toisesek pilanneet, silloin
-tästä häpäisivät.
-
-Yksi neljääs seuraus tästä harjoittamattomuutesta meijän kielessämme,
-on että siihen on sisään tuotettu niin monta muukalaista sanoo,
-enemmitten _Ruotin ja Venäjän_ kielistä, jota meijän pitäis
-välttee, erinomattain kuin meillä löytyy omia, joill' on sama
-merkitys. Minä olen tässä monessa kohin heitä väijynyt; mutta olen
-myös antana heitä monessa paikoin olla joukossa, kussa hyö ikeän
-kuin naurattaa meitä tavattomuutellansa ja outouuellansa. Vaikka
-minun aivotus on ollut, ettei niin sanalla muuttoo näitä Runoja,
-voan painuttoo heitä varsin niin kuin ovat mullen laulettunna,
-niin löyän kuitenkin, että se on mahotoin heitä toimittoo varsin
-ilman oikaisematak, sillä ajatus toisinaan voatii, että ne
-erinnäiset juotteet nioitetaan ja liitetään toinentoisesek kanssa
-yhteen, paremmin kuin tehän laulatessa ja suu-sanoilla. Voan minä
-olen toisella puolella kavahtanut tehä tätä muuten kuin juuri
-tarpeellisimmissa paikoissa, ja silloinkin niin vähä kuin mahollinen,
-niin että moni ehkä moittii minun tehneen tätä kovin vähän.
-
-Mitä nyt vielä tulisi näistä sanottavaksi, niin tahon muistuttoo
-teitä, ettei nämät ouk meijän kauneimpia, eikä meijän kansallisimpia,
-Runojamme. Hyö ovat varsin meijän _nykyisiä jokapäiväisiä loilutoksia_,
-niin kuin nähään heijän aineista. Heitä lauletaan tänä pänä, ja
-huomena heitä jo unoutetaan uusiin virsiin. Meijän aivotus on ollut,
-ei että tuottaa mitä meijän kielessämme oisi kaunihinta, eikä mikä on
-suloisin Runomuksestamme; mutta että toimittoo meijän _tään-aikuista
-runomusta_, ei sellaista kuin se osoittaiksen painettuissa veisuissa
-(josta on jo sanottu, että ovat ulkopuolella meijän runomustamme)
-mutta sellaista kuin sitä tavataan meijän joka-päivällisessä
-käyttämisessä, runollisessa elämässämme. Myö jaettaisimme muuten
-meijän runollisia tekojamme vissiin peä-loatuin; nimittäin 1) ne
-_Pakanalliset_ (kaikkiin vanhimmat), jotka ovat vanhat kansalliset
-Runot, jotka muinon _laulettiin_, ja jotka usseemmittain toimittaavat
-puhtaita _Salamuksia, tahi luonnollista ihmis-viisautta_. 2) ne
-_Poavillaiset_, joka nyt ovat vanhimmat, ja joita _luetaan_: ja jotka
-ussemmittain toimittaa loihteita ja muita semmoisia _taikaus-sanoja_,
-kussa tavataan yhtä _luonnotointa ihmis-viisautta_; eli kussa se
-luonnollinen ymmärrys on tullut villitetyksi yhestä luonnottomasta
-(henkellisestä) uskomisesta. 3) Ne _nuoremmat kansalliset Runot_, jotka
-lauletaan ympäri moatamma, ilman että tunnetak heijän perustusta,
-eli heijän tekiätänsä. Heissä toimitetaan usseen _tarinallisia_
-(historiska) _aineita_. 4) Ne _kaikkiin nuorimmat_, synnytettynnä
-viimeisellä vuos-saalla, eli vuos-luvulla (olkoon yhtä), josta
-muutamat ovat painon kautta, tahi muuten laulamuksensa puolesta,
-tulleet levitetyiksi ympäri moata; voan muutamat toas syntyyvät ja
-kuoloovat koti-kylissänsä, kosk eivät heillä tarkoitetak mitään
-mainioisuutta, ainoasti kotonaisia _joka-päivällisiä asioita_. Se
-on näistä viimeisistä, joista tässä nyt tarjoiletaan teillen yhtä
-kokousta, ottakaatte sitä vastaan -- ei kuin mikään lahja meijän
-Suomalaisesta runomuksestamme; mutta kuin yksi laitos meijän
-koti-lauluistamme.[10] Hyö ovat aineensa puolesta pienimmästä
-arvosta mutta kielensä puolesta, suuremmasta.
-
-Mitä muuten tulisi sanottavaksi meijän _kirjakielestämme_, niin
-oommo jo siitä jutelleet Otavassamme, johon osotetaan lukioitamme;
-ja muistutamme ainoasti, että olemme tässä niinkuin muulloinkin
-nouattanut _Savon-puhetta_,[11] ja ottanut tavaksemme, että aina
-painuttoo näitä kansallisia Runojamme sillä puheen-murrella, kuin
-ovat tehtynnä, tahi tulleet meillen lauletuiksi.
-
-Se näyttää monesta ehkä joutavallen, että olen nimittänyt milloin,
-ja keltä, minä olen heitä soanut; mutta se olkoon sanottu heijän
-valaistukseksi, jos tarvis oisi heistä tarkemmin tiiustella,
-ja kunniaksi heillen, jotka ovat mullen näitä lukenneet; sillä
-minä olen aina luenut sitä kunniaksi -- ei että tulla kirjoissa
-nimitetyksi -- mutta että tulla mainituksi harjoituksistaan
-kansalliseen ja tietolliseen johtatukseen.
-
-Viimeiseksi tahomme myös jotaik sanoa tämän kirjan nimittämisestä. Koska
-meillä jo on _Otavat_ taivaallamme, niin olkaan myös _Väinämöisetkin_.
-Väinämöisiksi huhutaan Norjan Suomalaisissa (i Norrska Finskogarna) sitä
-tähtee, jota myö nimitämme _Väinämöisen-virsuksi tahi Venäjän-virsuksi_,
-eli niin kuin sitä myös muualla kuhutaan, _Seulajaiset, Seulajainen ja
-Rian-seulat_, joka kulkoo Otavan eillen, jo matkan peässä, ja kussa
-löytyy monta pientä selittämätöintä tähti-kipunata, josta sitä myös
-_Rysmäksi t. Rysmä-täheksi_ mainitaan. Ja koska Väinämöinen oli meijän
-Peä-Runojamme, niin olkaan nyt nämät pienet Väinämöiset hänen palveliat
-ja kielen-noutajat!
-
-Kirjutettu Tukhulmissa, Joulu-kuun 7:nä päivänä vuonna 1828.
-
-_C. A. Gottlund_.
-
-
-
-
-VÄINÄMÖISET.[12]
-
-
-    "Väinämöiset -- mikäs se on?"
-    Se on tähti taivoisessa,
-    Seulaisten pieni sikeri,
-    Virsu vanhan Väinämöisen,
-    Jok'on ilmassa, iässä,
-    _Otavasta_ oikeesehen,
-    Rajalla _Linnun-ratojen_.
-    Siinä kiiltääpi kitisee
-    Sätehellä seihtemällä,
-    Tuhannella tuikkarella
-    Viskoitteloo valkiansa
-    Tännek tuonnek taivoisehen.
-
-    Ukko vanha Väinämöinen
-    Heittiin pitkin pientarellen,
-    Maito-heinillen makoomaan.
-    Vuohen-kukat vuoteheksi,
-    Lehmän-kielet liepeheksi,
-    Apilat peän-alaksi.
-    Leivoiset ne lentelivät,
-    Virsiänsä viruttivat
-    Ukon korvissa koreesti.
-    Käki kukkui kuulusasti,
-    Onnen-kukko kuusikosta
-    Luki satoja sanoja.
-
-    Väinämöinen, vanha-miesi
-    Vetjusteliin väsyksissään
-    Päivän-paisteessa parraassa,
-    Kuumahassa kuun-valossa.
-    Etelätär, neito nuori,
-    Laskiin päivän-laskennolta,
-    Lännestä tähän lähättiin,
-    Hänen suutaan suikutteli,
-    Hänen leukojaan likisti.
-    Kukat hiljan kuiskuttivat,
-    Heinät hiljan heiluttivat,
-    Hyssytti häntä hyvästi.
-
-    Ukko vanha Väinämöinen
-    Nukahtipa nurmen peällä,
-    Uupui suloiseen unehen.
-    Näki unta viisi vuotta,
-    Seihtemettä sitä selitti.
-    Unessaan Ukko käveli
-    Taivaan pilviin piirtä myöten,
-    Witojen tähtiin tietä myöten
-    Kulki pitkin kuun kujasta,
-    Kantavansa kanteleensa
-    Tuonnek _Otavan_ ovillen,
-    _Pohjos-tähen_ porstuvillen,
-    _Sauvan Aaroisen_ salihin.[13]
-
-    Tullessaan tuonnek tuloovat
-    Ruomin muinoisat Runojat,
-    Troijan soan-toimittajat,
-    Uhoimmat soiton-urohot
-    Tunkeksivat tämän ympäir.
-    "Laula veikkonen vähäisen
-    Teijän moasta maistiksemme,
-    Koitteheksi teijän kielen!
-    Laula, laula Väinämöinen,
-    Hyräile hyvä Isäntä
-    Niitä soittoja somia,
-    Joita lauletaan Lapissa,
-    Soitettaneen Suomenmoassa!"
-
-    Ukko vanha Väinämöinen
-    Kauan ensin kainusteliin,[14]
-    Ujosti näitä Uroja;
-    Siitten otti kanteleensa,
-    Vasemmalla käsi-varalla
-    Peästi vyönsä vyötäisiltään,
-    Peästi helmat helppoisilleen,
-    Tuuleen hameensa hajotti.
-    Siitten hieroi kämmeniään,
-    Kämmeniään, kymmeniään:
-    "Soitammahan sortaammatak,
-    Laulammahan lakkaammatak,
-    Iloksi näiten Isänniin
-    Näiten miesten mieleheksi!"
-
-    Siitten rupeisi Runoillen,
-    Laulujansa lasketteli --
-    Lauloi päivät peättämätäk,
-    Lauloi yötä yöttymätäk,
-    Kolmet päivee perättäin
-    Soitti soittoja soreita.
-
-    Väinämöisen soiteltua
-    Tàhet tansi taiwahalla,
-    Kuu se kuuntel' pilven peästä,
-    Nauroi taivahan navalla.
-    Kuin hään lauloi lauat heilui,
-    Taivaan-parret parkaisivat,
-    Vinkuivat tuulen-vihinät.
-    Kuin hään soitti sormillansa,
-    Peukaloillansa peuhaisi,
-    Itki ite _Ilmarinen_,
-    _Vuolankoinen_ Vuoren-ukko
-    Vetiin vatsan-veänöksissään,
-    Ähmäröiset ähkäilivät,
-    _Voiperoiset_ voihkailivat
-    Tästä soitosta somasta,
-    Näistä lauluin-laitoksista.
-
-    Jo päiväntenä kolmantena
-    Rupeis Ukko Väinämöinen
-    Vasta parraaita panemaan,
-    Silloin laulujaan lateli,
-    Kajahutti kanteletta,
-    Jotta kielet kiljaisivat,
-    Eänet kaikki ärjäisivät,
-    Parkuisivat joka paikka.
-    Päiväntenä kolmantena
-    Ennen Kukon kuulumatak,
-    Päivän nuoren nousematak,
-    Rupeematak oamu-ruskon,
-    Lasketteli laulujansa,
-    Kaikkiin sakeemmat sanansa,
-    Jotta Hiijet himmenivät,
-    Taivaan vallat vapisivat,
-    -- Lumohutti ite Luojan.[15] -- --
-
-    Silloin soitti soitumellaan,
-    Kantelellaan kaikutteli,
-    Jotta rauat raukenivat,
-    Vasket vaipui kanteleesta.
-    Lauloi kaikki kanteleensa
-    Paljaaksi tähti-säteeksi,
-    Lauloi kielet kanteleessa
-    Paljaaksi päivän-paisteeksi,
-    Lauloi naulat kanteleessa
-    Paljaaksi kuun-kuumeeksi.
-    Soitti kynnet kynsistänsä,
-    Soitti suonet sormistansa,
-    Käsistänsä liha-keäpet -- --
-    -- -- -- -- --
-
-    Siinä muinot, muhkiammat,
-    Virren-sepät viisahammat
-    Seisoivatten säikähtyneet
-    Tämän yhen ympärillä.
-    Kaikki ihmitti isosti,
-    Mainittivat tätä miestä
-    Heijän parvesta parraaksi,
-    Sukaksi heijän suvusta.
-    Kukin kahto kummahaksi
-    Tätä Suomen soittamusta,
-    Käyttämistä meijän kielen.
-
-    Eipä tainut _Orpheus_-kaan,
-    Eikä _Ossian_ osanut
-    Parempia pannaksensa,
-    Rueta hänen rinnallen
-    Kieliin peälle kilvoitella,
-    Virren-töillen työskentellä.
-    Runottaret, Laulattanet,[16]
-    _Pindin_ piijat Soitottaret,
-    Eivät hyökään vielä nähneet
-    Eikä taivaassa tavaneet
-    Kauniimpia kanteleita,
-    Koreempia soiton-koneita.
-
-    Ite _Homerus_ ihastui,
-    Ihastui ja ihmetteli
-    Tätä Poikoo Pohjolasta,
-    Tätä parta-suu uroa;
-    Anto kättä, anto suuta.
-    Sylissään häntä sylitti.
-    Kahtoi vielä kanteleesen,
-    Hänen koppahan koputti,
-    Sanoi: "saatatkos salata; -- -- --
-    Sinä riähkä, riemullaisi
-    Sinä lempo, leuvoillaisi
-    Pi'ät sellaista iloa
-    Josta Hiijet himmenöövät,
-    Taivaan vallat vapisoovat
-    Hervehtiipi joka henki."
-    Vastais kielet kanteleessa,
-    Soiton-koneilla sopotti:
-    "Ei meit' laula kaikki lapset,
-    Soittanek sormi jokaisen.
-    Tämäpä Ukon tekemä,
-    Väinämöisen vestelemä,
-    Teki kopan koivun luusta,
-    Taitto tammesta jalakset,
-    Jota koversi kovalla
-    Väinämöinen veihtellänsä,
-    Suomen i'äksi iloksi,
-    Lappalaisten laulannoksi."
-
-    Ukko vanha Väinämöinen
-    Nukahti vasta nukuksiin.
-    Vielä makais vuotta viisi,
-    Vuotta viisi, vuotta kuusi,
-    Nukuksissa hyvän unen.
-    (Uni pettipä Ukonkin,
-    Vietteli makiaan makuun.)
-    Havaihtessaan hään havaihti
-    Kaikki tyhjäksi uneksi;
-    Heinät oli helvistynneet,
-    Ruohot kaikki jo ruostunneet,
-    Linnut lähteneet levollen.
-
-    Kuin hään kahtoi taivoisehen,
-    Siirsi sinnek silmiänsä,
-    (Voi, ihmettä! -- mitä näki)
-    Näki sielä virsuansa,
-    Taivaan räystäällä, renallaan.
-    Yks' oil löttöinen jalassa.
-    Toinen tallus taivahassa;
-    Siinä paulat paisteloovat,
-    Tuohet tulta tuiskuavat,
-    Vilahtaa virsun vitakset.
-
-           *   *   *
-
-    Kosk' oil nousuneet Otavat,
-    Tähet vanhat valaistunneet,
-    Kirkaistunneet kirjoissamme,
-    Sillon näimme myö tämänkin,
-    Virsun vanhan Väinämöisen
-    lässäpäin ilmaantuvan,
-    Väilyvän muihen välissä
-
-    Kuta lauletaan enemmin,
-    Somehimmin soitettaneen,
-    Sitä paremmin paistaavat
-    Nämät seulaisten sätehet.
-    Valkiansa varjeloovat
-    Suomen muinoisat Runojat,
-    Jotka autuast' asuuvat
-    Taivaan aukeella aholla,
-    Vanhanmiehen vainiolla.
-
-    Soita, soita Suomalainen
-    Kaunihisti kanteleellais,
-    Visusti virren-teollais,
-    Näillen vanhoillen uroillen,
-    Miehen kunkin kunniaksi
-    Suomalaisesta suvusta,
-    Joita taivaassa tavataan.
-
-    Kosk' ei peästä moata myöten,
-    Eikä merellä mänemään
-    Tuonek taivaiseen talohon
-    Sinne ikuisaan Ilolaan,
-    Niin on mieli miehillemme
-    Luotu Luojalta hyvältä,
-    Astuamaan aatoksissaan
-    Meren yheksän ylitten,
-    Taivaan puolen kymmenettä,
-    Aina asti aurinkohon,
-    Päivän peälle peäsemähän.
-
-    Meitä juohutus jokainen
-    Näissä meijän Runoissamme
-    Nosteloo moan noroista.
-    Kantaa taivaan koarehellen.
-    Ruvetkee siit' runoillenne
-    Suomen poikoiset poloiset,
-    Tehkee virret viisahammat
-    Jotta saisitten sanoa:
-    "Myö on käyty kerran tuolla
-    Kaikkivallan kartanossa
-    Juuri Jumaloin tykönä,
-    Maistamassa makkeitansa,
-    Naukeitansa nautimassa,
-    Jot' ei maistak moan elävät,
-    Eikä nauti luonnon nauta."
-
-                           G--nd
-
-
-
-
-Rusi Ryynäinen
-
-Moaninkalta.
-
-
-Rusi (t. Ambrósius) _Ryynäinen_ oli syntynyt nuon 1760:en vuuen
-tienoilla _Halolan_ kylässä _Moaninkan_ kappelissa _Kuopion_
-pitäjässä. Hään oli nuoruutessaan käynyt _Pohjanmoalla_, jossa
-hään oppi _puu-sepäksi_, jolla työllä hään elätti henkensäk saakka
-kuolemansa asti.
-
-Se tapahtui hänellen, niin kuin muillen älyillen (snillen)
-joihen täytyy moallisessa ihmis-joukossa suljeta taivaallisia
-aljeita (anlag) että hyö keäntyyvät _surun-lapsiksi_. Niinpä se
-kävi myös _Ryynäisen_ kanssa. Ainoasti silloin, kuin viina oli
-poisjuohuttanut hänen muistonsa _moallisista murheista_, niin hään
-taisi heittee mielensä näillen _henkellisillen huvituksillen_,
-kuhun ei muut kehujat yltynyt. Eli hänen täytyi unouttaa _olennonsa
-moalla_, tullaksensa osalliseksi siitä isommasta _henkellisestä
-ilosta_, joka Runomuksessa on Runojoillen luotu. Mutta "vilja
-voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin;" hään joutui
-viimeiseksi _Runojasta juomariksi_, ja keänty verkaisillaan yhestä
-henkellisestä ja taivaallisesta nautimisesta siihen roakaan
-moalliseen nautimukseen, joka teki häntä luontokappaleeksi jälleen.
-Sillä jos Runojat jollon-kullon voiteloo kielensä viinan-mehulla,
-joka virvoittaa heijän mieli-juohutusta, niin se ei ouk siksi
-viina joka teki heitä Runojoiksi; -- se myrkyttää heitä, niin
-kuin muitakin Jumalan lapsia, ja soattaa heitä heikkouteen ja
-huonouteen. Sanotaan: "viina villin tekööpi, olut tuopi toisen
-mielen", ja niinpä se toi _Ryynäisellenkin_. Hään oli paha-kurinen
-ja pikainen päissä ollessaan, ja taisi silloin olla kelvotoin ja
-levee-suinen. Hään eli _köyhyytessä_ yhellä torpalla _Kermetlahen_
-kylässä (sillä hänen tavarat ei ollut tästä moailmasta) mutta
-mielensä puolesta hään oli rikas perätin, ja runsaasti lahjoitettu
-runollisilla mielen-juohutuksilla. Pioissa ja juominkissa hään
-oli aina soapuvilla. Kuin ei kuhtuneet häntä muut, niin hään
-tuli omalla käskyllä, aatellen: "koirat kuhtuin tuloovat, hyvät
-vieraat kuhtumatak." Harvoin häntä kaivattiin; mutta kuin ei heitä
-mielittänyt ykskään lauluillansa ja Runoillansa -- silloin oli
-Ryynänen poikessa.
-
-_Ryynäinen_ kuoli v. 1822, ja kannettiin _Moaninkan_ kirkollen, kussa
-häntä hauattiin kuin yhtä Koiroo, koska tämä nykyisin virattomaksi
-heitetty Kappalainen, nimeltä _Björklund_, ei lukena hautoa hänen
-ylitten -- siitä syystä, että hään näinnä viimeisinnä vuosiuna oli
-ollut _viinaan mänevä_(?!)
-
-Tässä loppui hänen _moallinen elämä_, kussa hänellä ei ollut paljon
-iloa viljelläkseen; mutta _henkellisessä tarkoituksessa_ on hään
-ikuistanut nimensä polvinpäiviksi meijän kirjoissamme. Seneistä,
-jos ei Pappi tahtona lukea hänellen ne viimeiset sanat, niin ei
-se kielläk meitä puhumasta hänen _runollisesta jaloutestaan ja
-ansiostaan_. Myö luemme sitävastoin kunniaksemme, että olemme
-ensimäiset, jotka moamiehillemme toimitamme muiston tästä
-miehestämme; ja sillä ikuistamme hänen nimensä meijän Suomalaiseen
-Tarinamukseemme.
-
-Kosk' emme ole käynyt hänen syntymäpaikoillansa, niin emme myös
-ouk soaneet tilaisuutta kuulustella ja ylös-kirjutella muita hänen
-_virren-tekoja_, joita sanotaan paljon vielä löytyvän _Moaninkassa_.
-Nämät kahet Runot, jotka tässä seuraa, ovat ne ainuat, jotka olemme
-hänestä käsittäneet, ja jotka saimme jo Upsalassa v. 1824 Herra
-Oppivalta _Greg. Aminofilta Venäänsoaresta_, samasta pitämästä.
-Meijän on siitten täytynyt kirjoin kautta hankkia parempia
-tiiustuksia sekä näistä _Karhulan peijaisista_, joista Runossa
-lauletaan, että niistä yksinäisistä _nimistä_, joista siinä monessa
-kohin puhutaan: joihen selityksestä meijän tuloo kiitoksella mainita
-Koulunkäyttäjätä (Rektorn) Herra Oppiata _A. Wenellia_ Kuopiossa.
-
-Mitä vielä tulisi tästä Ryynäisestä sanottavaksi, niin myö ilman
-epäillemätäk asetamme häntä ensimmäiseksi[17] tässä meijän
-kootuksessamme _Suomalaisista Peä-Runojoista_, ja annamme hänellen
-toveriksi _Konsan Heikin_[18] Pohjanmoalla, josta vastapäin puhutaan.
-_Ryynäisen_ runo-taito (skaldeförmåga) ilmoittaiksen erinomattain
-_kielen ja mielen sukkeluutessa_. Myö taijamme sanoa hänestä, että se
-oli varsin yksi _pilkka-suu_ (Satirikus) ja _irvi-hammas_ (Gyckelmakare)
-joka kielellisyyellänsä (Munwighet) ja puheen-suloisuuellansa
-nauratti ei ainoasti ne jäykkiämmät miehet, mutta joka
-puheliaisuuellansa (Wältalighet) käytti ne murheellisemmatkin aineet
-iloksi. Näissä kokeissa osoittaiksen hänessä yksi iso _peän-äly_ ja
-_tarkka muisti_, koska hään ilman että niin sanalla ylistää ihtesäk
-(nopeemmin hään alentaiksen) käytti yhen asian _i'äksi kunniaksensa_,
-joka oli aivottu hänellen häpiäksi, ja teki tätä heillen, jotka oli
-sitä aikoineet, _i'äksi häpiäksi_. Että hään mielessään viritti,
-ja taijolla sovitti näin pitkän runon, ilman kirjaan panematak,
-toistaa hänellä myös olleen ankaran muiston. Myö taitaisimme ehkä
-moittia häntä niistä _Ruohtalaisista sanoista_, jotka hään on pistänyt
-virteensä, mutta meijän tuloo muistamaan, että moni piti tätä ikään
-kuin yheksi kunniaksi, ruumentoo näitä _vieraita sanoja_, ja että se
-on aina ollut yksi tapa talonpojissa, nouattoo _herroin syljyksiä_.
-Että hään jollon kullon rypeilöö suutansa ruokottomilla sanoilla,
-muistuttaa meitä, että hään oli _Talonpoika_; ja ettemme näistä
-virheistä närkästy, eikä heitä heitä pois sanoinsa suhteen, toistaa
-että olemme kyllä valaistuneita ymmärtämään, ja suuttumattomatak
-käsittämään, sen _täyellisen luonnon_ hänen Runomuksessaan, ilman
-_sanan karsimatak_.
-
-
-
-KARHULAN PEIJAISET.
-
-
-Että paremmin ymmärtää näitä asioita, joista Runossa puhutaan,
-tahomme eiltäpäin selittää heitä, sitä myöten kuin puheet heistä
-vielä kuuluuvat Moaninkalla. Sanotaan että tämä Ryynäinen oisi
-ollut vähä viinoissaan Talonpojan _Risto Karhuisen_ hautaisissa,
-joita juotiin _Karhulan_ talossa _Halotan_ kylässä _Moaninkan_
-Kappelissa s. 3 p. Toukok. v. 1791, ja koska se silloinkin aina oli
-juonikas, eikä osanut suutansa hallita, niin oli joutunut toisten
-kanssa riitaan, ja tullut salvatuksi sika-pahnaan (eli vanhaan
-heinä-korsuun). Kuinka kauan hään siinä lie ollut ei nimitetäk;
-tiietään ainoasti että hään, peästyänsä sieltä, teki pitkän
-Runon, kussa hään laulaa näistä Karhulan Peijaisista, ja niistä
-villa-lakkiloista, jotka siinä häntä vihaisivat. Koska Lukkari _Jaakko
-Kyösti Hoffrén_ oli tässä Runossa tullut nauretuksi, niin hään,
-Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ kautta, paituutti Ryynäisen (vielä samana
-syksynä) käräjään, ja laitto sinnek veljensä, Lautamiehen _Aaron
-Hoffrénin_ asiatansa ajamaan -- koskei hään viihtinyt ite tulla. Kuin
-ei tämä hänen puolus-mies ollut hyvä näyttämään toteen kanteitansa,
-niin Laintutkia (Häradshöfdingen) Herra Lainjulistaja (Lagman)
-_Fabritius_ pyysi _Ryynäistä_ ite laulamaan virttänsä. Oateltuaan
-vähän asiatansa rupeisi hään lauluillen, ja laulo monta tuntia (?)
-perättäin, mutta heitti aina pois ne pahimmat paikat, ja mätti uutta
-siaan. Kihlakunnan-Oikeus ei tainut ottoo kirjaansa kaikkia hänen
-laulujansa, mutta kuunteli heitä pystyllä korvalla, ja koska hään oli
-lakkanut laulamasta, mieleksi ja nauroksi kaiken läsnä-olevaisten,
-niin sanotaan koko riijan siihen loppuneen.
-
-
-
-RUNO.
-
-
-    "Ei sanat sanoihin puutuk,
-    Virret veisaten vähänek",
-    Sanan-laskussa sanoovat
-    Suomen syvät Suomalaiset;
-    Voan mun puuttuupi puheeni,
-    Laulu-virtteini lakkaapi,
-    Sill' on mulla mustat päivät,
-    Varsin vaikia elämä.
-    Sill' on kipu kintahissa,
-    Suoni sormia vetääpi,[19]
-    Pakottaapi peukalota.
-    Peä on kieleni kipiä,
-    Kuiva kurjan kulkku-torvi:
-    Eipä raiku raskas rinta,
-    Eikä kurjan kulkku-torvi,
-    Vaikka ainoiset asiat
-    Vielä varsin voatisivat.
-
-    Tok on vielä toimivampi,
-    Että soan sanan sanoa,
-    Puolen kymmentä puhua,
-    Kuink' on miehet _Moaninkalla_,
-    _Iisalmen_ ison rajalla --
-    Mont' on miestä _Moaninkalla_,
-    Mutta _Moaninkan_ kylissä,
-    Ei ouk monta mielellistä
-    Eikä vakaista varsin.
-
-    Uskon ensin Eskelistä,[20]
-    Pienen Poavalin parasna,
-    Lautamiehen mielellisnä;
-    Tok on _Torsti_ toimivampi,
-    Sata-vaimoinen sanoa.
-
-    Luulin Lukkarin hyväksi.
-    Kellon-soittajan somaksi,
-    Vaikka suuren vaivan kanssa,
-    Kivun kiussain keralla
-    Pyrki meillen meäkimään.
-    Kummat juonet _Kustavillen_,
-    _Joakopilla_ joaritokset.
-
-    Nyt minä puhun _Pukista_,
-    Aiottelen _Oaronista_,
-    (Vaikk' on vaterkin kohta,
-    Eli kuulus' Kummin-poika)
-    Kuin on suuresta suvusta.
-    Asennosta ankarasta.
-    Äväriäs oli Äijä kyllä,
-    Rikas riistaasta perätin --
-    Kunniasta kuuluisampi.
-    _Eskel-voari_ Äijän poika.
-    Sotaherrana somainen,
-    Upserikin uskollinen.
-
-    Is' oil kyllä ihmiseksi.[21]
-    Isä ihmisten tapainen;
-    Rakas varsin rannihinsa,
-    Kuin on ollut kummihinna;
-    Voan on Oaron ankarampi,
-    Viekas, vihasen-lainen.
-    Kyll' on kiltti kirkko-tiellä,
-    Kesti-paikoissa parempi,
-    Okkela on oluen luonna,
-    Viekas viinan-tienuilla.
-    Ei se seästä särpämiä,
-    Sian-kinttuja kitise.
-    Jos oisi Orihin potka.
-    Eli Tamman taka-roaja,
-    Eli sorkka sota-hevoisen.
-    Syöpi voita vuohen verran
-    Palon viiliä vitoopi;
-    Viel' on julma juustollenkin
-    Maito-ruuan maistelia.
-
-    Nyt minun täytyy sanoa
-    _Karhuisten_ kavalat neuot,
-    Kaupiaisten kauhiammat:
-    Ylpee on perätin _Pekka_,
-    Kotonansa suuri koira,
-    Joka pulskasti puhuupi:
-    "Soapi Karhuinen kasakan,
-    Tänä keitona kesänä.
-    Kapan annan _Kaukoisellen_,
-    Senkin otrina ojenan,
-    Kannan kaksi vanteheilla
-    Kuuen päivän kostennosta."
-    Ei _Rusi_ rupia tuohon,
-    Ryhy _Ryynäisen_ penikka.
-    Kapan tahtoopi tasaisen,
-    Puolentoista pulskiasti,
-    Ylisummahan yheksän
-    Viikon-peähän peästyänsä.
-
-    Tois't on juonet Toavitilla
-    Toiset _Toavitin_ asiat.
-    (Rouvarill' on rohkiammat)
-    Vettä viinahan panoopi,
-    Korvon korttelin osaksi,
-    Kaksi kannun kohennoksi.
-    Viel' on pieninen pikari,
-    Jok' on laitettu lasista;
-    Se esinä markan makso
-    Kohta kolmehen ylensi.
-    -- Tuota ouvot osteloopi.
-
-    Jos kukainen kummiksiipi,
-    Kenkin keskensä sanoopi:
-    "Kyll' on kallis kauppa-viina,
-    Suuros-pulloll' suuri hinta."
-    Toavit toisia puhuupi:
-    "Kylläs annat kymmenänkin,
-    Kaksitoista kaikitekkin
-    Ennenkuin elo tuloopi
-    Tänä syyssä syötäväksi."
-    Hyvä vielä Hyökärinä,
-    Kaunis Ruunun-kaupiana!
-    Ensin ostaapi eloa,
-    Rukihia roinistaapi,
-    Jotka leiviksi levittää;
-    Ostaa siitten otriakin,
-    Jotka soutelee sotahan,
-    Kuletteloo _Kuopiohon_.
-
-    Minun täytyypi sanoa,
-    Murehella muistutella
-    Kuin on ukko uupununna,
-    Vanha voari vaipununna,
-    Koatununna _Karhulasta_:
-    Nyt loppu Lohilta pelko,
-    Surma suuri-purstoisilta;
-    Soap nyt Siijat siivon olla,
-    Lahnat loavullans elee.
-    Jopa Muori murnistaiksen,
-    Vanha akka varustaiksen,
-    Leski leikkitäk puhuupi
-    Poijallensa, porstuassa,
-    Kahen kammarin välissä:
-    "Otapa avahin aitan,
-    Puoin pukkari sivala![22]
-    Otas otria vähänen,
-    Kapan kaksi, vantehiseen;
-    Joista juoma laitetahan,
-    Olut pannahan paraiten
-    Vanhan Voarin peijahiksi,
-    Iki-muistoksi Isäisi!"
-    _Marketallen_ mainihtoopi,
-    _Pekan_-vaimollen varottaa:
-    "Osootkos oluen panna,
-    Tehä viinan viisahasti?"
-    _Markettakin_ mainihtoopi:
-    "Viel' on leivät leipomatak,
-    Kakkarat kaputtamatak."
-
-    Sanoo Pekka pensiästi:
-    "Itekma olen isäntä,
-    Veärän-nenän vertahinen!
-    Minä laitan Lankolaiset,
-    Sisareinkin sieltä nouan,
-    Joka kyrsät kypsyttääpi,
-    Paksut leivät paisteloopi."
-    Jurahtaapi _Jussillenkin_,
-    Veljellensä vertahasti:
-    "Sivallappas siivon sihti,
-    Hovista käri hopia,
-    Kaputainin kakka-seula!
-    Minä peijahiin Papillen
-    _Samulillen_ sanelen
-    Tulla kestihin keralla.
-    Saisin sillen siivon-leivät,
-    Kymmen-kapan kyrsäisiä.
-    (Jospa jäisi _Jaakollenkin_,
-    Elikkä _Eskelisellen_,
-    -- Siitten antaisin Oarollen).
-    Muita ruokisin muruilla,
-    Tähtehillä täyttäisihin."
-
-    Tahto tietä _Toavettikin_
-    Kuita muita kutsutahan
-    Tähän kestihin keralla.
-    Sanoo _Pekka_ pensiästi:
-    "Minä laitan Lautamiehet,
-    Kutsun kunnia-sukuiset;
-    En tottele Tolpparista,
-    Loisimiehistä mitähän.
-    (Ruokkia _Rusia_ piteä.
-    Vaikk' on toisen tolparinna).
-    Vielä kutsun kuuluisammat,
-    Herratkin Hevoisten kanssa
-    _Taviniemeltä_ talutan,
-    Sihtierin sivalan tuolta.
-    Tapan valloillen Vasikan,
-    Hiehon hieno-seärisillen,"
-    (Vaan ei anna akka myöten,
-    Mutta puhuupi pulskasti):
-    "Anna vanhenna Vasikan,
-    Parata patukka-hännän!
-    Tuosta toista toivotahan
-    Moallen maijohon-antaja."
-
-    Siitten _Pekka_ pelmastaapi,
-    Pistää puikkohin punaisen,
-    Aika varsan valjahiisen;
-    Ennättääpi _Eskeliseen_ --
-    Tuossa _Poavollen_ puhuupi,
-    Lautamiehellen latelee:
-    "Nyt on Ukko uupununna,
-    Vanha Voari vaipununna,
-    Niin tule sinäkin tuone! --
-    Tuo pikari tullessaisi,
-    Suurus-pullo suurellainen
-    Vati vaskinen kuleta,
-    Tina-kannu kanssa vielä!
-    Ei taija talossa meijän
-    Olla kunnon astioita,
-    Joilla juoma kannetahan,
-    Olut tuuvahan tupahan,
-    Pöyvän peällen pulskiasti.
-    Katahis' on meillä kannut,
-    Tuopit tuohi-vantehiset".
-    Lautamies lupaisi tulla
-    Taitavalla Tammallansa,
-    Joll' on kaunihit kaviot.
-    Silmät kyllä varsin siistit.
-    Korvat korttelin-pituiset,
-    Syltty-keinot kelvolliset
-
-    Niin siitten tuloopi tuolta
-    Luoksen Lukkarin omansa.
-    Kellonsoittajan somaisen.
-    Kuhtuu tuolta kuusi miestä
-    Kahen konkarin keralla;[23]
-    Muorillensa muistuttaapi.
-    (Se oli siitten seitsemäänsi
-    -- Kaheksaas oli vanha _Kaisa_,
-    Aivan Lukkarin Anoppi).
-
-    Niin siitten tuloopi tuolta,
-    _Tavisalmehen_ samottain.
-    Heitti Hestansa pihallen,[24]
-    Tasa-turvan tantarellen.
-    Kulkoo kohta kuistin luokse,
-    Pontiuksen porstuahan;
-    Tuosta lemmaisten tupahan,
-    Aijaisten ala katoksen.
-    Turistaiksen tultuahan,
-    Peristäiksen peästyähän,
-    Puheleepi pulskiasti:
-    "Sais tästä savikko-pelto,
-    Tämän turvan tuomisia,
-    Tämän kärsän käyttähiä,
-    Tämän aivun antemia."
-    Puheleepi pulskiasti,
-    Hattu käissä hartahasti,
-    Kolmikanta kainalossa:
-    "Oli meilläkin meteli
-    Ennen nuorra oltahissa,
-    Naisten palto noapurikset
-    Oomma soanehet osammo,
-    Kumpaisetkin kumppalimmo.
-    -- Niin tule sinäkin tuonek,
-    Paakin Mari matkajaisin;[25]
-    Pane akka ahkiohon,
-    Istutek ite sylihin!
-    Anna konkarin kokea,
-    Töpö-hännän tölkyteliä!" --
-
-    Sieltä veistihin _Väisälään_,
-    Kohten _Kopoisen_ kotia,
-    Karva-kulman kartanohon;
-    Kuhtui tuolta kuulon miehen,
-    Ison-kirkon kirkko-veärti.
-    _Pekka Poavollen_ puhuupi,
-    Lateloopi Laukollensa:
-    Marketalle mainihtoopi,
-    Sisarellensä sivuise:
-    "Niin tule sinäkin tuonek
-    Isäisi itkemääni,
-    Kuinsa viijähään viluhun,
-    Laitetahan paikkaisehen!"
-
-           *   *   *
-
-    Kuin oli ukko uuvutettu,
-    Vanha Voari vaiputettu,
-    Multa peällehen muokattu,
-    Kohta joutuvat kovullen,[26]
-    Kaunihisti _Karhulahan_;
-    Tuossa ruuallen rupeisiit,
-    Pöyvän arihan akahtiit.
-    -- Jopa nurkasta nurahti,
-    Sano katko karsinasta,
-    Rusi runttihin seassa:
-    "Isot istuvat rahilla,
-    Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
-    Taitavaisimmat takana,
-    Lavihtalla Lautamiehet.
-    Minä katko karsinassa,
-    Sirkka-louhossa sihisin,
-    Vaikka suuren vaivan kanssa
-    Vestin kirstun kirvehellä,
-    Höylän kanssa kaunistelin
-    Karhuisellen kammariksi.
-    Muill' on tässä mustat pöksyt,
-    Sinertävät silkki-viivat;
-    Mull' on nuttu nukka-vieru,[27]
-    Takki tappuran-sekainen.
-    Muill' on tässä mustat turkit,
-    Turkin puuhat puuhkiammat,
-    Jotk' on lankoista lavottu,
-    Punaisista, pulskalaiset,
-    Siniset sivullen pannut;
-    Mull' on karvatoin kasukka,
-    Kurehihin kuivattunna
-    Kupehilta kummaltahan.
-    Muill' on tässä mustat kenkät,
-    Sekä soappahat somaiset,
-    Jos on alla anturatkin,
-    Korskat varsin konstilliset,
-    Kolmen tuuman korkeuiset.
-    Minä runhustan rajoilla,[28]
-    Kuin on katkon kalla-luista --
-    Ruunan-päillä runtustelen.
-    Muill' on pitkät piipun-varret
-    Kopat varsin konstilliset,
-    Koko kopran täyvelliset;
-    Minä tynkällä typitän,
-    Täpyttelen tähtehillen."
-
-    Tuosta suuttu suuret voarit,
-    Villa-lakkiset vihastui.
-    Alettiinpa arveltohon,
-    Minnäk pannahan pahoa,
-    Ruttoa kuletetaan?
-    _Pukki_ tiesi pulskan neuon,
-    _Oaron_ siitten ankaramman:
-    "Täss' on pahnoa pahanen,
-    Kuisti on kujan perällä --
-    Kannetahan katrakkahan!"
-    _Olli_ oikehen puhuupi,
-    _Husson_-poika pulskiasti:
-    "Ei sinnek Sikahin luokse,
-    Karva-kärsäisin käsiin
-    Vielä runtetak Rusia!
-    Hyvä on Nikkari nimeltä,
-    Puuni-seppä, sen mokoma;
-    Oikeen ovet tekööpi,
-    Akkunat asetteloopi.
-    Teki kahet kankas-tuolit,
-    Kahet kaunihit peräti,
-    Vasta sai ne valmihiksi
-    Eilen ennen ehtoisia.
-    Korskat korvihin rakensi.
-    Kaunisteli kakko-puikot.
-    Onhan tässä olki-huone,
-    Lato laitettu jalosti;
-    Pankaat pakanat sen tuone
-    Taitavasti -- jos tahotten!"
-
-    Rusi tuonek runtettihin,
-    Kannettihin katrakkahan.
-    _Ambrósius_ ajatteloopi
-    Tuolla yksin ollessansa:
-    "Olin minäkin ennen miessä,
-    Mies-lukua tehtähissä;
-    Nyt minä poloinen poika
-    Savohon sanaksi jouvun,
-    Kylän-juoksukski kykenen."
-    Isot istuivat tuvissa,
-    Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
-    Oven-suussa suuret muorit,
-    Karsinassa kalsihimmat.
-    Nuoret piikoiset pihalla,
-    Poika-miehet porstuassa,
-    Tuolla suutahan sukivat
-    Muna-voilla vehnäisillen,
-    Leivillen rukihisillen.
-    Minä _Rusi_ raukka-poika,
-    Heinä-korsussa kohisin.
-
-    Olipa auki akkunata,
-    Pikkuruisen piirullansa,
-    Tuosta pistäksen pihallen;
-    Siitten tunkeksen tupahan.
-    Olisin olutta juonut,
-    Voan ei _Oaron_ antanunna.
-    _Eskelinen_ ennättääpi
-    Puhumahan pulskiasti:
-    "Ei tämä olut olisi,
-    Juoma, markkaa maksavainen,
-    Voan on pullo pulskallainen,
-    Kuin on kullattu sisältä."
-
-    Istuin keskellen isoja,
-    Lauman lain-lukiaitten,
-    Syystä kylläkin kyselin:
-    "Ounko minä millonkahan
-    Tehnyt työtä törkyllistä --
-    -- Miksi minua sinne
-    Kannettihin katrakkahan?"
-
-    Sanoo Lukkari lujasti:
-    "Keltä on sinulla käsky,
-    Kusta oppisi otettu,
-    Soatu sanat mokomat,
-    Joit' ei muista mun sukuini,
-    Eikä tiiä _Eskelinen_?"
-
-    Sitten _Oaron_ ankarasti
-    Otti piiskan, pitkä-siiman,
-    Apiltansa aika ruoskan,
-    Joll' oil Juhtat neuvonunna,
-    Orihit opettanunna,
-    Tamman-pojat taitavaksi.
-    Alkoi runnella _Rusia_,
-    Pientä miestä pikkuruista.
-    _Mustavirran_ viisas _Husso_[29]
-    Autto ankara peräti,
-    Astupa avuksi kohta,
-    Ajo poikkeen _Pontiuksen_
-    _Pilatuksen_ pieksämästä.
-    -- Se on miestä _Moaninkalla_,
-    Kirkkokunnan kuuluisainen,
-    Jot' ei viina viivyttele,
-    Jouvuttele suuret juomat.
-    Joll' on akka aivan pieni,
-    Vaimo voaksahan pituinen.
-    Jok' on suuresta suvusta,
-    Asennosta ankarasta.
-
-    Vanha _Antti_ ajatteloo[30]
-    Kuin kahtoo katoksen alta,
-    Kuistin kusisen sisältä:
-    "Jospa joutuneen minäkin
-    Selkäsaunahan samahan!
-    Voan en minä mielelläni
-    Rupia _Rusin_ tavalla.
-    Riksin otan riinistäini,
-    Taskusta tasa-parisen,
-    Kura-suusta kukkarosta,
-    Jonka annan _Oaronillen_,
-    Tuolla seästän selkä-luini,
-    Vanhat hartiain vapahtan
-    Alta ruoskan ankaramman."
-    _Karhuisellen_ kanteloopi:
-    "On nyt ilkiät Isänät,
-    Kuin ne kuhtu vierahiksi
-    Tuohisepän _Tuppuraisen_,
-    Rautiain rakin-näköinen.
-    Joll' on silmät siivottomat,
-    Kasvot vielä karstasimmat
-    Kuin on kasvot suuren Karhun.
-    Peällä vanha verka-västi,
-    Aijas-karvainen kasukka,
-    Jot' on paljon paikattunna,
-    Röky-lailla röhnästetty;
-    Roasut roiskaiset jalassa,
-    Lian kanssa liitettynnä,
-    Paskan kanssa paatettunna.
-    Viel' on soappahat somaiset,
-    Niin kuin kuivat koskus-torvet."
-    Kohta korvallen tapaisi,
-    Kumautti kulmallehen
-    _Anttia_ äkkiä varsin.
-    Sai nyt _Antti_ aika paukun.
-    Kumauksen kulmallensa.
-
-    Ei Savosta sanat puutu,
-    _Kuopiosta_ kummat juonet,
-    Jos puhuisin puolen vuotta,
-    Eli kuuta viisi, kuusi.
-
-    Petettiinpä _Pekka_ vielä,[31]
-    _Musta-soaren_ sartti-poika.
-    _Hyttylän_ hyvät emännät,
-    Akat vanhat viettelykset,
-    Surulliset suuret muorit,
-    Saivat saunahan saloa
-    _Pekan_ olla yksinänsä
-    Jossa _Moaria_ makaisi,
-    Pieni tyttö pitkällänsä.
-    _Moaria_ makia...
-    Tuolla miehen mielitteli,
-    _Husson_ pojan hullutteli.
-    Oamulla äkin varahin,
-    Kohta päivän koittahissa,
-    Voati kohta _Vainikaista_
-    Puhumahan puolestansa.
-    Anto kihlat aika-lailla
-    Kautta vanhan _Vainikkaisen_.
-    Siitten _Kaisa_ karmistaiksen,
-    _Kaisa_ kolkosti puhuupi:
-    "Ei sinua Noijat noijek,
-    Hulluttele _Hussolassa_!
-    Kuinma annan kulkuhuisi
-    Lemmon-paskoa palaisen
-    Pirun-kusta pikkuruisen."
-
-    Virsi on tehty syytä myöten,
-    Asioita arveltunna:
-    Tät' on virttä viikon tehty,
-    Koko kolmet vuorokautta
-    -- Vast' on soatu valmihiksi.
-    Mutt' tuosta murehteleevät,
-    Toruvatkin toisen kerran.
-    _Oaron_ keänsi kulmahansa,
-    Kahteloopi karsahasti,
-    Eipä huoli _Eskelinen_
-    Virrestä vihanen olla,
-    Laulusta lakihin männä. --
-
-    Enkä voi minä enemmin,
-    Jaksa _Pukista_ puhua!
-    Nyt minä murehtin muuta,
-    Valittelen vaivojani
-    Kulettaissa _Kuopiossa_,
-    Kärähissä käyttähissä;
-    Siell' ei viina viskoo peätä,
-    Olut ohtoa kivistä.
-    Kyllä ois olutta ollut,
-    Karsta-vettä _Kuopiossa_,
-    Voan ol' kuiva kukkarossa
-    (Matti taskussa makaisi).[32]
-    Riimut rieskana mänivät,
-    Ketjut kesku-ruokaisina;
-    Ei niistä ehoni elätty,
-    Eikä kystä kyllin syötty.
-    Jo olisin kurja kuollut,
-    Koatununna kaupunkihin,
-    Mutt' oil _Kermo_ kelpo poika,
-    _Peräniemeltä_ peräisin,
-    Joka autto atrialla,
-    Muisti murkinan-palalla.
-    Anto vielä viina-ryypyn,
-    Olut-tuopin oivallisen.
-
-                     Ryynäinen.
-
-
-
-RIEMU-LAULU JUUBEL-JUHLASTA v. 1817.
-
-
-Tämä Ryynäisen Runo, jonka minä myös olen käsittänyt Herra Oppivalta
-_Gr. Aminofilta_, ja jossa Runoja koetteloo että kunnialla ylistää
-sitä juhlallista käyttämistä, jolla Kuopiossa rajuutettiin tätä
-meijän viimeistä Juubel-juhloo (eli Juhlin-juhloo, niin kuin myö
-tätä kuhuttaisimme) osottaa kyllä, että se on valinut yhen aineen,
-joka oli kokonaan ulkopuolella hänen mieli-luontoansa. Se ei tässä
-viritä virttensä viinan-tiloilla, eikä tuttavien parvessa, kussa se
-aina Runoillansa oli "Kukko linnassa." Tässä tavataan ainoasti yhtä
-yksinkertaista yritystä (sic!) että kehua näillä vierailla nimillä,
-joihen sovittamista meijän kieleemme aina on vaikia, ja teköo meijän
-Runojamme yheksi kuivaksi Tarinamukseksi; vielä siittennik, kuin
-heihin tunketaan näitä pitkiä vuosi-lukuja, jotka ovat luettavia,
-voan ei laulettavia. Tätä vikoo tavataan ussein nykyisämmissä
-Runoissa, joka on syntynyt siitä, että ne ovat ikään kuin yht-aikoo
-aivotut sekä Runomukseksi, että Tarinamuksen varaksi; mutta --
-"ei sovik kahta Kuninkasta yhteen linnaan." Muutoin niin kieli
-on tässäkin selvä ja sointuva, ja kussa ei puhutak _Lutheruksesta,
-Wittenbergistä, Melanchthonista, Tetzelistä, Samosatenista ja
-Upsalasta_, eli Rohvessoriloista ja Tohtoriloista (yksi merkellinen
-sanan-pepu talonpojan suussa) niin siinä aina äimistyy oatoksia aika
-Runojan.
-
-    Tuli toas kynälle kyyti,
-    Vuoro vuollulle sulalle.
-    Halaistulle höyhenille!
-    Pännä pistetty läkissä
-    Muisto-merkkiä tekeepi
-    Kansan kasvavan etehen.
-    Tulevaisten tunnustella
-    Juhlan julkisen pitosta,
-    Johon Keisari kehoitti,
-    Suuri voipa voimallinen,
-    Valtias Venäjän-moalla.
-
-    Kuin oli kulunut kaikki
-    Loka-kuu lopulle käynyt,
-    Vuonna kuin on kirjotettu
-    Ja tuli tuhannen peälle
-    Kului kaheksan sataa
-    Sen peälle seitsementoista:
-    Silloin siunattu Solenni,[33]
-    Juubel-juhla julkisesti
-    Vietettihin vielä kerran.
-
-    Esivalta ensin, kaikki
-    Herrat oikenen omaiset
-    Sitä suurella ilolla
-    Kuuluttivat, kunnialla.
-    Sitä Piispatkin pitivät,
-    Rohvessorit ja Rovastit,
-    Kaikki myöskin Kappalaiset,
-    Kaikki kappelin papitkin,
-    Apulaiset aivan kaikki
-    Henkellisellä halulla
-    Kutsuvat kokohon ensin
-    Seurakunnat selkiästi,
-    Aivan oamusta varahin.
-    Kaunistivat kirkot vielä
-    Varsin kynttälin valolla.
-    Itse peällensä pukivat
-    Juhla-voatteensa valitut;
-    Siitten astuivat sisällen
-    Heti Herran huonehensa,
-    Voimalla varustetulla
-    Seurakunnillen selitit,
-    Ilmoittivat ihmisillen
-    Opin oikian menoista,
-    Jonka Tohtori totuinen,
-    Julkinen Jumalan pappi,
-    _Lutherus_ lujaksi laitti[34]
-    Kaupunkissa kaukaisessa,
-    _Wittenbergissä_ perusti.
-
-    Paljon siitäkin puhuivat,
-    Kuinka kunnian Jumala
-    Hänen voimalla varusti,
-    Lahjoitti lavian tievon
-    Henkellisissä hänellen;
-    Pani paljon uskallusta,
-    Rohkeutta runsahasti
-    Yli Poavin ylpeyven.
-    Apulaisen annoi vielä
-    _Melanchthonin_ mainittavan.[35]
-    Nämät tohti toimellansa
-    Vastoin Poavia puhua,
-    Sekä _Tetzelin_ tekoja,
-    Niin myös _Samosateninkin_,
-    Jotka oli Poavi pannut
-    Synnin kaupalle sysänyt;
-    Raha rikosten etestä
-    Piti Poavillen tuleman,
-    Kirja siitten synnin peälle
-    Piti _Tetzelin_ tekemän,
-    Että vielä eteskinpäin
-    Soapi synnissä eleä.
-    Monta muuta kauhistusta,
-    Taikaisiakin tapoja,
-    Muita Munkkien menoja,[36]
-    Jot' ei kykene kynällä
-    Panemaan paperin peälle,
-    Oppimatoin ollenkaan,
-    Kosk' ei Oppinut osaja[37]
-    Poavin juonia jutella.
-    Katoi kirjat kaupunkeista,
-    Katoi kaikista kylistä,
-    Ei soatu sitä lukea.
-    Vähä kuulla kirkoissakin,
-    Eikä yhellä ajalla
-    Soanut soarnata kukana
-    Siinä selvässä valossa,
-    Kuin sen _Jesus_ jätti meillen.
-
-    Voan koska herahti Herra
-    Tämän sankarin sytämmen,
-    Josta silloin soarnattihin;
-    Tämä soatti soarnoillansa,
-    Kaunihilla kirjoillansa
-    Ristikunnat rikkahaiksi.
-    Annoi Roamatut avata,
-    Laitti lapsille osansa.
-    Kirjat kaunihit kätehen,
-    Joihin kuitenkin käsittit
-    Kaikki kalliimmat asiat.
-
-    Koska nyt kolmet sataa
-    Aastaikoja alusta
-    On jo kuitenkin kulunut,
-    Koska yhteinen kokous
-    Sattunut on Upsalassa,[38]
-    Kussa nyt itse Kuninkas,
-    Seävyt kaikki suosiolla,
-    Isät suurella ilolla
-    Otit vastahan vapaasti
-    Tämän opin onnellisen.
-    Tämän toivotun totuuen.
-
-    Niistä syistä on näkynyt
-    Kuninkaitten kuuluisillen
-    Ruotsin vallassa vapaassa
-    Panna pyhäksi iloksi
-    Ristittyillen riemu-päivä,
-    Jonka Jumala sovitti,
-    Että meille, kuin elämme
-    Sa'an yheksän ajalla --
-    Saimme jo kahesti kuulla[39]
-    Juubel-juhlan vietetyksi.
-
-    Ei tämä elävä kansa,
-    Tuskin myös tuleva kansa,
-    Soane kuulla kutsuttavan
-    Juubel-juhlalle kokohon,
-    Solennille soitettavan.
-    Asiat on aivan suuret,
-    Josta puhumaan pitäisi;
-    Voan on puhe puuttuvainen,
-    Yksinkertainen yritys.
-
-
-
-
-Yrjö Hirvoinen
-
-Ristiinasta.
-
-
-Talvella vuonna 1823 kulki Juvalla yksi miero-ukko, joka Hevoisineen
-kävi kylästä kylään kiertämässä, eli kerjäilemässä niin kuin meillä
-sanotaan. Hänellä ei ollut muuta reissä kuin yksi säkki, joka oli
-hänen ainua aittansa, ja kussa hään säilytti niitä ruokapalaisia,
-jotka annettiin hänelle ja hänen Runo-ruunallensa (Pegás). Minä näin
-häntä Joulu-pyhinnä _Vintturin_ luonna _Männymäellä_, kussa hään
-yhellä jalallansa lauleli olven eäressä, ja lauluillansa kootti sinne
-koko kylänkunnat kuuntelemaan. Hänen nimensä oli _Yrjö Hirvoinen_,
-ja sanoi olevasek Ristiinasta kotoisin, ehkei hänellä ollut kotia
-niin taivaallista. Ite hään oli varsin onnellinen mielestään, ja
-lauluissaan niin mielullinen, että se heihin unohutti kaikkia muuta.
-Nähessäin häntä, juohtui minun mieleen _Diogenes_ tynnörinensä, ja
-oattelin: jos _onnellisuus_ ainoastaan seisoo siinä että olla _ilman
-huoletak_, niin ei löyvyk näitä miehiä onnellisempia! Hänen isänsä,
-samalla nimellä (Yrjö Hirvoinen) oli ollut sotamiessä, ja asunna
-Ristiinan kirkolla; hänen äitinsä nimi oli _Anna Skottman_. Ite
-hään oli jo nuoruutessaan tullut vaivaiseksi oikeesta jalastaan,
-ettei hään kyenyt käyvä, jostapa Hevoinen oli hänelle tarpeellinen.
-Hään oli ollut aikanansa tolppari; mutta ne moalliset menot eivät
-ouk tahtoneet häneltä kävestyä. Hänen vaimonsa _Anna Valkoinen_ --
-sekin oli ollut roaja-rikko, sillä se oli tullut sokeeksi. Niin
-että se kyllä näytti meistä ouollen, mistä se lie soanut näitä
-ilon-aineitansa. Tästäpä nähään että ihmisissä löytyy toinenkin
-mieli, ei ainoasti se luonnollinen tahi moallinen; ja että tämä
-toinen mieli ussein näyttäiksen meillen luonottomaksi, koska sillä
-ei ouk tämä moallinen luonto. Niinpä Ukko _Hirvoinen_ ei pannut
-suutansa suruillen näistä ruumiillisista murheistansa, mutta
-hukutti heitä näihin henkellisiin huvituksiin, ja oli lauluissansa
-varsin onnellinen. Hään piti joulua Juvalla kauvemmin kuin ykskään
-muu. Ja kuin toisten ilot oli aikoa loppunut, niin silloin _Yrjö_
-vielä veisaisi laulujansa kylän raitteilla, ja hujautti heitä
-kujan-suussa.[40] Minä kuulin että hänellä oli monia äkkinäisiä
-Runoja, joita en ole ennen kuulut; ja kuin kyselin näitä, niin
-hään sanoi heijän olevan omatekemiään. Minä otin häntä kanssaini
-Pappilaan, kussa minä viinalla laulatin kaikkia hänen laulujansa,
-joista minä tässä toimitan kolmet, jotka ovat minusta niitä
-paraaimmia. Heissä ei löyvyk mitä myö varsin _Runomukseksi_ kuhumme,
-kuitenkin heitä luetaan ajan-ratoksi, muihen puutteessa. Runollisessa
-ansiossa hään ei ouk Ryynäisen kanssa verrattavana -- ei ies että olla
-hänen jälkiimmäinen. Kuitenkin olemme asettaneet häntä tähän, ei
-hänen _Runomuksensa_ suhteen, mutta näihen _runoaineensa_ suhteen; koska
-se on tässä ottanut yhtä _tarintavaista_ ainetta (ett historiskt ämne)
-laulataksensa.
-
-
-
-JYRÄNKÖ.[41]
-
-
-Jos tämä Runo on itestään kehno ja runotoin (opoetisk) niin syy
-taitaa olla aineessa enemmin kuin laulajassa. Se joka tahtoo vähästä
-kehua, tahi paisuu tyhjästä, hänestä nauretaan, niin myös hänen
-puheestaan. Minä en tunnek lukenoonko Heinolaiset tämän Hirvoisen
-Runon kunniaksensa vai pilkaksensa; mutta kyllä ukko, joka ei lie
-muita kaupunkia nähnyt, on koittanut, että parraan ymmärryksensä
-myöten ylistää kaikkia, yksinkin portit ja korstenit. Luulisi tämän
-hyväksikin kaupunkiksi, josta näin jalosti lauletaan:
-
-    Ajattelen ankarasti
-    Miten virsi veisatahan,
-    Sana-laskut lauletahan
-    Suloisesta Suomen-moasta,
-    Kylän-peästä kuuluisasta,
-    Herttaisesta _Heinolasta_,
-    _Jyränköstä_ jylkisestä.
-    Siinäpä on kaunis kaupunk'
-    Suloissesa Suomen-moassa,
-    Jos on punaiset pytinkit,
-    Kaikk' on kaksin-kertaisia;
-    Jotk' on sisältä siniset,
-    Kullan karrella kuvatut,[42]
-    Jos on korjat korstenitkin
-    Katon piällä kaunihisti;
-    Kuin on muurit mörjättynnä,
-    Kaklunkit on kaikki tyyni
-    Mualinkilla mualattunna.
-    Onpa ovet oivalliset,
-    Peili-lauvat laitettunna,
-    Ruusun-kanssa ruusattunna;
-    Onpa lukotkin lujimmat,
-    Avaimmet on ankarammat;
-    Onpa puhtaat porstuatkin.
-    Kuin on raput rakettunna,
-    Värin kanssa värjättynnä,
-    Katoksill' on kaunistettu;
-    Kartanot on kauniit kaikki
-    Jylkisessä _Jyränkössä_,
-    Kylänpiässä kuuluisassa,
-    Suloisessa Suomenmuassa.
-
-    Onpa selvät sisus-kalut,
-    Pöyät, kuapit kaunihimmat,
-    Tuolit, sohvat, aivan sorjat.
-    Sänkyt, hyllyt, aivan hyvät,
-    Onpa ikkunat ihanat,
-    Kuin on lasit laitettunna,
-    Kartenit on kahen puolen.[43]
-
-    Voi sinä jyIkinen _Jyränkö_!
-    Kuimma tiijän ajan-tievot,
-    Tunnen tuossa tunnin miärät,
-    Kuin on uurit oivalliset
-    Kammarissa kaikissakin
-    Nauloillansa näkymässä;
-    Kuin on selvät seinä-kellot,
-    Jotk on suatu saliloillen,
-    Jotka soivatte somasti
-    Tuossa korviin kuuvellessa,
-    Kaksin, kolmin kaikkumassa.
-
-    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!
-    Tämä kylä kuuluisampi
-    Suloisessa Suomenmuassa.
-    Asukkaat on ankarammat:
-    Suomenmuani Muaniherra
-    Suomen muata suojeloopi,
-    Halusesti hallisoopi,
-    Oikeuvet oivaltaapi;
-    Onpa kanssa Kammareerit
-    Jylkisessä _Jyränkössä_,
-    Kanselia kassomassa,
-    Jos on Ruunun rotokollat,
-    Kaikki tyyni Suomen-kartat;
-    (Pankottain on paperia)
-    Jos on siitten joka sielu
-    Suloisesta Suomenmaasta
-    Ylöspantu pännän kanssa,
-    Tähän Liäniin laitettunna,
-    Ise kukin kirkko-kunta --
-    Papit Herran palveliat
-    Seurakunnat selvittännä,
-    Kirkonkirjat kirjuttanna,
-    Puhunut Puukhollarillen,[44]
-    Herroillen Herskriivarillen,
-    Henken-panossa on pantu --
-    Kaikk' on tiällä Kanselissa
-    Jylkisessä _Jyränkössä_,
-    Löyvetään löysriivälitkin,
-    Kaikki tyyni karkulaiset.
-    Siitten suuri Suomenkanssa
-    Kanselissa kassotahan:
-    Kuinka huonot huojetaani,
-    Kutka henkelt' heitetääni,
-    Kutka pannaan piä-rahoillen,
-    Asessuorit asettaavat,
-    Luvun-teossa luvetaan
-    (Voatiipikin Esivalta
-    Ruunu-rahan rakennusta.
-    Valtakunnan vahvistusta.)
-    Suloisesta Suomen-muasta
-    Kaikk' oo tiällä Kanselissa
-    Jylkisessä _Jyränkössä_.
-
-    Tiällä tilat tiiätääni --
-    Ruotiloista, Numeroista,[45]
-    Kylän-päitä kysytääni --
-    Jossa suuri Suomenkanssa
-    Joka päivä jutteloopi,
-    Käräjätä kävelööpi.
-    Silloin suuret Suomenherrat
-    Atestista aatteloovat
-    Kuink' on laitettu muan-laissa,
-    Kuinka virkkoi vierasmiehet,
-    Kuinka tunnolla totisti,
-    Kuinka valalla vahvisti.
-    Konttuorista kohottaavat
-    Raja-kartat kasseloovat,
-    Piiri-kirjat perustaavat,
-    Mitankin nimet nimittäävät,
-    Jonk' on tehneet Terehtyörit.[46]
-    Koska piätös piätetähän,
-    Suomenmuani Muaherra
-    Silloin kiäntääpi kätensä,
-    Pännän kanssa piättelööpi.
-    Tähän lak' on laitettunna,
-    Kaikki tyyni Kanseliihin
-    Jylkisehen _Jyränköhön_.
-    Näinpä virret veisatahan
-    Jylkisestä _Jyränköstä_,
-    Hallitukset huastetahan
-    Että tuhmat tuntisivat,
-    Ymmärs' yksinkertaisetkin
-    Suloisessa Suomenmuassa,
-    Oikeuven olennoista;
-    Kuin on kaikki Kanselissa
-    Jylkisessä _Jyränkössä_.
-
-    Voi sinä Jylkinen _Jyränkö_!
-    Tämä kylä kuuluisampi
-    Suloisessa Suomenmuassa,
-    Tallella Ruuniin tavarat,
-    Raketinkin Ränteri'it,[47]
-    Makasiinit Suomenmuassa.
-    Onpa vahvat Välskäritkin
-    Jylkisessä _Jyränkössä_,
-    Tohtoritkin toimelliset.
-    Asetetut Apoteekit,
-    Laitettunna Lasareetit,
-    Jos on siukkoja sisässä,
-    Sairaita suatetahan
-    Suloisesta Suomenmaasta.
-    Tässä köyhät korjatahan,
-    Ruaja-rikot ravitahan,
-    Vaivaisetkin vuatitahan,
-    Ruunun ruuall' ruokitahan;
-    Vielä rohot ruuan kanssa
-    Tohtorit ne toimittaavat.
-    Joka päivä jouvuttaapi
-    Liäkitykset lähättääpi,
-    Pitaliset puhistaapi,
-    Näitä tekis tervehiksi.
-
-    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!
-    Kuin on vahvat Hantverkerit,[48]
-    Suutaria, Reätäliä,
-    Kaupunniss' on Karvalitkin
-    Jylkisessä _Jyränkössä_.
-    Onpa vahvat Varvalitkin,
-    Väkevät on Värjälitkin,
-    Mestarit on melkiämmät.
-    Onpa sielä selvät Sepät,
-    Kisellit on kerkiämmät,
-    Opinpojat oivalliset,
-    Palveliatkin on parraat
-    Kaikissakin kartanoissa.
-    Seurakunta kokonainen
-    Kylänpiässä kuulusassa
-    Jylkisessä _Jyränkössä_.
-
-    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!
-    Kuin on tehty Temppelitkin,
-    Kirkko keskellen kylee.
-    Papp' on Herran palvelia,
-    Jok' on selvä sielun-paimen.
-    Onpa luja Lukkarikin
-    Veisomaani vänkiästi,
-    Herran-iänen hellästi.
-    Sunnuntaina suuri ilo
-    Jylkisessä Jyränkössä;
-    Kuuluu kuparit kotiini,
-    Kirkon-soitto soria kyllä
-    Kaikkuu kaikkiin kartanoihin;
-    Vielä ilo ihanampi,
-    Kirkko-veisu vänkiämpi. --
-    Kuin on portit pyvättynnä
-    Jylkisessä _Jyränkössä_,
-    Rauta-linkut liitettynnä,
-    Pihti-pielet perustettu --
-    Ne on auki avattunna.
-    Ise kukin kotonansa
-    Korvillaase kuunteloopi
-    Usko-virttä veisatessa
-    Kuinka kuutaan hurskahasti,
-    Kuinka palvellaan parahin,
-    Jumalata julkisesti
-    Pyhä-päivee pyhitessä.
-
-    Voi sinä, jylkinen _Jyränkö_!
-    Tämä kylä kuuluisampi
-    Suloisessa Suomenmuassa.
-    Kuin on vahvast varustettu.
-    Vahvat vanki-kartanotkin,
-    Vannoitetut vanki-nihit,
-    Jossa vankit valiltahan.
-    Pahateot paimetahan;
-    Ettei kansass' ois kamina,
-    Seurakunnassa sevutos;
-    Varkaat kaikki vuaralliset,
-    Murhamiehet, muutkin synnit,
-    Esivalta varoittaapi.
-    Ruunun raitat rakettunna,
-    Vanki-talot varustettu
-    Suloisehen Suomenmuahan.
-    Kyyin kanssa kulettaapi
-    Jylkisehen _Jyränköhön_
-    Suahaanpa sakon-alaiset,
-    Viijään vesi-leiväläiset --
-    Nämät vankit vallollahan.
-
-    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!
-    Tämä kylä kuulusampi
-    Suloisessa Suomenmuassa.
-    Tästä harmaat huasteloovat[49]
-    Kuin on ennen ennustettu,
-    Riitinkilla riitattunna,
-    Kaupunniksi kassottuna
-    Tämä paika parahaksi
-    Suloisessa Suomenmuassa.
-
-    Voi sinä jylkinen _Jyränkö_!
-    Kavun-suussa sula salmi
-    Kymin-koski kuuluisampi[50]
-    Jok' ei jeähän jeävykkähän,
-    Suloo syvän-talvellakin.
-    Parahalla pakkaisella
-    Tässä vesi viereksiipi,
-    Lainehtii kuin meren lahti.
-    Ompa silta siihen suotu,
-    Käsi-puut on kahen-puolen,
-    Maantiekin on mainittava
-    Jylkisehen _Jyränköhön_,
-    Jossa Herrat Hevoisillaan
-    Vaunuillansa vaeltaavat.
-    Siitä suuri Suomenkansa
-    Matkojase matkustaapi,
-    Asioita ajelloopi.
-
-    Nyt on virsi veisattunna,
-    Seremóni selitetty
-    Jylkisestä _Jyränköstä_.
-    Kielelläin oun kirjuttanna,
-    Mielelläin oun muistuttanna,
-    Älyllä ajattelunna;
-    Nytpä nimensä nimittää,
-    Julkisesti julistaapi
-    Seurakunnan kuuluisasta
-    _Ristiinahan_ pitäjästä
-    _Jöran Hirvoinen_.[51]
-
-                    Hirvoinen.
-
-
-
-HEINOLAN MARKKINAT.
-
-
-Kuin Runoja oli lauluissansa ensin ihmitellyt tätä _Jyränkön_
-kaupunkia, niin hään vielä erittäin runoilleepi heijän
-_markkinoista_, niin että se kyllä näyttää, kuin oisi tämä kaupunki
-paljon pyörytellyt hänen mieltänsä. Hään laulaa:
-
-    Mieli-juotella julistan
-    Kuinon syksyllä, suvella,
-    Keväellä kerkkiällä;
-    Silloin suuri Suomenkansa
-    Kovahasti kokountuupi
-    Jylkisehen _Jyränköhön_.
-    Kuin on latsit laitettunna,
-    Miärä-päivät piätettynnä;
-    Markkinat on mainittavat.
-    Jossa samuu _Savolaiset_,
-    _Pohjolaiset_ polisoovat,
-    _Hämäläiset_ helisöövät.
-    Tuli tänne _Turun Liäni_,
-    _Helsinkistä_ suuret Herrat,
-    Kaupunkista Kauppa-miehet
-    Kyyin kanssa kulettaapi,
-    Tavaroita tanhuillen.
-    Kuinon puo'it pyvättynnä,
-    Lauvoista on laitettunna.
-    Silloin suuri Suomenkansa
-    Kaupuniss' on kahen-puolen,
-    Onpa toisia torilla;
-    Piikkinäitä pihti-pieliss',
-    Kahvi-pannuja kavulla
-    Rahtyörit on rakettanna --[52]
-    (Paloviina parempana).
-
-           *   *   *
-
-    _Hämäläiset_ helisöövät
-    Sillan-suussa, sunti-paikka
-    Jossa parret parisoovat.
-    Väki valta vaeltaapi,
-    Tahtoi kuatua kaupunti;
-    Ajoivat Muaherran muahan,[53]
-    Piältä kassoi Kammareerit.
-    Oli vahvat vahti-miehet --
-    Otti kiini kiiruhusti,
-    Voati vanki-kartanoihin.
-    Miehet tuotiin tokki-huusiin.
-    Koska päivä piätettihin,
-    Aamu toinen alottihin,
-    Tuli Tuomar' tutkimaani
-    Kuinka eilen elettäni.
-    Silloin vankit vastaellivat:
-    "Hyvät Herrat helpoittaaka!
-    Eilen tässä elettäni,
-    Rahallamme ravittini,
-    Toverit on toisin-käsin. --
-    Viina tämän villin suatto!"
-    Tuomarit ne tutkistivat
-    Juoma-sakot juttelivat.
-    -- Laskit vankit vallollehen
-
-                            Hirvoinen.
-
-
-
-KURVILAN EMÄNTÄ.
-
-
-Kurvilan kylässä Ristiinan pitäjässä asui kaks veljestä _Maunus
-ja Niiles Torniainen_. Maunuksen akka, nimellä _Anna Himainen_, joka
-oli Emäntänä talossa, oli suuri tuhlatar (slöserska) ja hukutti
-talon tavaroita ylenpalttisella elämisellänsä, josta häntä viimen
-eroitettiin talosta pois. Hään läksi silloin tyttäresek luokse,
-nimeltä _Vappo_, jota hään oli toista kymmentä vuotta siitten
-poisnainut _Maunus Tiusaisellen_; ja kussa se viimeisellä joutui
-varsin köyhäksi. Tässä lauletaan ensin niitä aikoja, kuin näit
-tyttären läksiäisiä piettiin, ja siitten niitäkin, jollon se joutui
-pois talostaan.
-
-    _Kurvilass'_ oil korja vaimo,
-    Akka aivan ankarainen,
-    Kovin kuuluisa Emäntä,
-    Sepä käyvä käpsyttääpi
-    Kirkko-tietä kiekkarasti;
-    Sielä panoo pajakkata[54]
-    Kansan kanssa käyvessänsä,
-    Oman talonsa tapoja.
-    Yksin tyttö urhollinen,
-    Piene-läntä piika-lapsi
-    Kerhekästi kätettäni,
-    Kiekkarasti kihlattiini,
-    Sepä naitiin nuapurihin,
-    Temmattihin _Tiusaisehen_,
-    Kopattiin koti-kylähän.
-
-    Käytiin sielä kaltaisissa,
-    Vietiin viinat viemisiksi,
-    Lihat, leivät, lättiäiset,
-    Piti piot Piiallensa,
-    Lävähytti läksiäiset
-    Kotonasek korkiasti,
-    Kuuluisassa _Kurvilassa_,
-    Lattiassa laveassa,
-    Pöyän piässä pökiässä.
-    Kussui vieraita kotiisek
-    Pöyän piähän pökiästi,
-    Yökaueksi ylpiästi.
-
-    Iltaisella istuttiini
-    Rekeheni riemuisesti,
-    Ahvakkaasti ajettihin.
-    Oli kuasot kannoilahan
-    Puhemiehet puolellahan.
-    Ruuna eissä roilottaapi
-    Yli pellon ylpiästi,
-    Rokan iäreen röyhkiästi,
-    Pöyvän piähän pökiästi.
-    (Kohta koto muistettava
-    Kuuluisassa _Kurvilassa_,
-    Jossa huomena hölisi,
-    Hiäväkiä helisi).
-    Ilon kanssa erettiini --
-    Sukulaiset suuta anto,[55]
-    Kättä kaikki kämmen-päihen.
-    Täss' on suvut, sulhaisetkin,
-    Pökiämmät poika-miehet
-    Miniätä mielivätten,
-    Rikkahaita riitelöövät
-    Kaunihita kasseloovat.
-    Täss' on lapset laitettavat
-    Kuin on tyrsät tyttäretkin;
-    Ouvot ovat orpanoina,[56]
-    Karva-piänä kartanoilla.
-
-    Tulipa kesä kerkiästi,
-    Tuli lehti lempiästi,
-    Ruoho puhkeis röyhkiästi.
-    Laskit Lampaat laitumellen.
-    Karjat kaikki kartanoillen.
-    Tulipa ruuasta rojua,
-    Tuli viljasta vihelys,
-    Tuli sota syömisestä,
-    Tuli rahasta räminä,
-    Tuli pannuista parina,
-    Tuli karjasta kamina,
-    Tuli nuja nuotastakin
-    Tuli riita riistastakin.
-    Aitat lyötän aukioksi.
-    Ei ou elo ennellään. --
-    Jopa ero ilmistyypi!
-    _Nikolausipä_ nimeltä
-    Ilmaisekse Isännäksi,
-    Akka aivan ankarainen
-    Ennustaiksen Emännäksi.
-
-    Pilkall' syötiin suola-heinät
-    Pimiässä pirtihissä
-    Sakeassa savuhussa
-    Petkelellä pieksettihin.
-    Lapset laulaavat kotona:[57]
-    "Makea on maito kulta
-    Kaunihista koalin kanssa;
-    Meill' on leikki leivästäkkin,
-    Parittain on pannujamme,
-    Kaksittain on kattiloita,
-    Lehmiä on leviästi,
-    Lompakoita laviasti;
-    Koska uutinen ulettuu
-    Elon-ajat ennättääpi,
-    Huasioita havakasti,
-    Kahiloita kukkuloinsa --
-    Näkyy näitä nuapurihin."
-
-                         Hirvoinen.
-
-
-
-
-Lassi Lappalainen
-
-Juvalta.
-
-
-Juvan pitäjä, Savossa, tuloo mainittavaksi niistä moneista
-_Runojoista_, jotka se on jo kasvattanut, ja joita se ehkä vielä
-kasvattaa. Koska se on ikeän kuin minun syntymäpitäjä, kussa minä
-olen ensin ruvenut harjoittamaan ja oppinut ymmärtämään tätä Suomen
-puhetta, ja kussa minä olen ensin koetellut että kansan mielestä
-ulos-miettiä heijän runomuksiansa -- niin se on minun velvollisuus,
-ettei unouttaa näitä omiamme puhuissain muista virren-tekiöistä.
-_Juvan_ pitäjän tunnen minä tässä tarkoituksessa, paremmin kuin
-yks-kään muu; ja taijan sanoa, että siinä löytyy harva kylä, kussa
-ei tavatak Runoja ja Runo-niekkoja. Niin se on ollut vielä näinä
-aikoina, soannethan vastapäin kuulla, jos tämä kaunis tapa
-harjoitetaan hänessä vielä vastakin, eli jos se keäntyy (niin kuin
-moni muu pitäjä) tyhjäksi ja kolkoksi laulun-aineista.
-
-To'istukseksi minun puheini, tahon minä julistella muutamia näistä
-hänen täänaikuisia _Runon-tekiöitä_, joista tämä _Lassi Lappalainen_
-oli Sotamies, ja asui _Tuhkalan_ kylässä, _Remojärven_ pohjalla.
-Koska minä kotona ollessain en ymmärtännyt ottoo tarkempoa tietoa
-näistä miehistä, niin minä en nytkään tunnek hänestä muuta, kuin
-että hään v. 1807 sepitti seuravaisen Runon, jonka _Lassi Oinoinen
-Lehkolasta_ lauloi minullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.
-
-
-
-HEVO-VIRSI.
-
-
-_Pekka Moarainen Pylkkelänniemeltä_ lainais kerran Hevoistansa,
-palkan eistä, _Mikko Kovaisellen Tuhkalassa_. Joka kynti sillä
-kunnekka se uupui. Silloin otti hään ja serkkunsa keralla (nimeltä
-_Jussi Kovainen_) tappo Tamman, josta asiasta _Lappalainen_ teki
-virrensä.
-
-    _Lappalainen_ luatu-poika[58]
-    Alko kylpyä kysäillä;
-    Tulipa tuolla puheeksi
-    Koska _Kokinkin_ pakinaksi.
-    Siinä samassa sanoopi:
-    "Mieleni minun tekööpi
-    Rueta Runon-tekooni,
-    Hevo-virttä laulamaani."
-
-    _Kokkipa_ kotona sanoo:[59]
-    Joka-aamu aatteloo:
-    "Mistä Hevoinen suotaneen?"
-    _Kokki_ käsineet käteesek!
-    Alko tietä telkentellä
-    Pitkin _Piiparin_ ahoa.[60]
-    Kohten _Kovaisen_ torppaan,
-    Sen saman setäsen mökkiin.
-    Ei siitten _Simoiseen_ käynyt,
-    Eikä pistän't _Piispahassa_;
-    Niinpä mäni _Nilkkilään_,
-    Ei siinä sisässä käynyt;
-    Yli kynnyksen kysyypi,
-    Lapsillenpa lausutteloo:
-    "Missä tejän miehet ovat,
-    Elikkä emä entuansa?"
-
-    Vielä mieli _Mikko_ männä
-    Aina auman sivuihten
-    Leveelle _Lehmä-lahelle_,
-    Ynnä _Ylöisen_ sivuihten,
-    Pitkin tietä _Tihmaksellen_.
-    Järitteli _Jääkeriini_.
-    _Pekkapa_ se perehen-miesi
-    Mieli vieraalta kysyä:
-    "Tuoltakos tulet _Tuhkalasta_,
-    Matkustat majansialtais?"
-    "Tuoltapa tulen Tuhkalasta,
-    Matkustan majasialtain!
-    Jos nyt joutaisi Hevoinen!"
-    Akkapa hyvä auttamaan. --
-    Pekka puhui puolestansa:
-    "Autan kyllä ankarasti!"
-    (_Pekka_ pelloilen samoopi;
-    _Mikko_ tuasta tuloopi)
-    "Ruoka tämän rumentanna,
-    Huonot heinät huonontanna."
-    _Mikko_ mieliksi sanoopi:
-    "Ruuan annan runsahamman,
-    Palkan paremman perästä!"
-
-    _Mikko_ rehvastiin rekeen,
-    Liittihinpä liisteheillen,
-    Alkopa ajoa kovemmin
-    Niinpä tuota niityn-tietä
-    Pitkin tietä _Tihmaksellen_,
-    Ynnä _Yloisen_ sivuihten,
-    Vieläpä _Viikinkin_ sivuihten;[61]
-    Niinpä mäni _Nilkilähän_,
-    Alko pistellä _Piispahan_,
-    Väinistellä _Viänäisellen_;
-    _Mikkopa_ sivullen sipuupi,
-    Aina kökötti kotiisak.
-
-    Koska kuuli _Kovaisen_-poika
-    Mitä _Mikko_ tuolta toi,
-    Alko aatella kotona --
-    Ensin emänsä tahotak
-    Ilman isän tietämätäk
-    Tekipä jouon joutahamman,
-    Kokotti _Kokin_ mökkiin,
-    Tuota tuolta tietämääni
-    Mitä _Mikko_ tuolta toi.
-    Tupahansa tultuansa,
-    Pirttihinsä piästyänsä:
-    "Mitäs _Mikko_ siihen virkat,
-    Jos Tamma tasan pantaisiin,
-    Jaettais' jalo elävä?"
-    _Mikko_ lystist luan anto.
-    _Jussi_ pellollen perätin
-    Ulos uksesta ojensi,
-    Tallusteli Tamman luokse,
-    Luokse luontokappaletta.
-    Alko Tammoonsa taluttoo
-    Pitkin _Piiparin_ ahoa,
-    Suatto saunaasek kupeellen,
-    Peri-ikkunan perään.
-    Siinä samassa sanoopi:
-    "Kussa se _Jussin_ kurikka?"
-    _Ellipä_ tuo iänen kuuli;
-    _Elli_ kujasta kurikan[62]
-    Juoksutti _Jussin_ käteen.
-    _Jussipa_ se oli julma miesi
-    Siinä samassa sivalsi,
-    Siihen silmihin väliin,
-    Kohten korvihin väliin,
-    Kulma-luuhun kulahutti,
-    Kiero-luuhun kilahutti.
-    Siitäpä Hepo hervahti,
-    Kyntyisilleen kyhnähti.
-    _Kokkipa_ häntä kohotti.
-    "_Jussipa_ se oli Julma miesi"
-    (Hevo ... vihelsi)
-    "Revon-reittä suahakseen."
-
-    Vanha _Kovainen_ kokotti:
-    "Anna olla ajon-kulmaan,
-    Piästä päivä illoilleen!
-    Sanan lasket _Savonmoahan_
-    Lasket larmin kylällen."
-    Mitäs miehet tuosta huoli,
-    Miehet ketti kerkiästi,
-    Nyrkillänsä nytystvetten.
-    _Ellipä_ sitä ensin kysyi:
-    "Jokos varsa valaistunna,
-    Hepo herttainen ketetty?"
-    _Ellipä_ sitä ensin neuo:
-    "Tehkee jako jalohompi,
-    Elkee riiellä risalla,[63]
-    Tapella Tamman-palliolla!"
-    _Ellipä_ tuohon ensin joutui;
-    Maksat maljaiseen mulisti,
-    Keuhot kopsaasek kohisti.
-    _Kokki_ osall' olallansa
-    Alko astua kotiinsak.
-    Anto osan akallensa,
-    Lapa-luuta lapsillensa,
-    Ise söi paremman palan.
-    Turpa tuhmallen Sepällen,
-    Huulet huonollen Sepällen,[64]
-    Suu-posket Suutarillen,
-    Koko ruato Kovaisellen,
-    ... Virren täkiällen.
-
-                    Lappalainen.
-
-
-
-
-Joakko Keäriäinen
-
-Juvalta.
-
-
-Talonpoika _Joakko Keäriäinen Remojärvältä_ Juvan pitäjästä, on yksi
-niistä _kunniallisimmista ja rehellisimmistä_ miehistä Juvalla,
-joka on sanottu hänellen isommaksi kunniaksi, kuin mikään muu. Hään
-on myös kuuluisa niistä töistään, joita hään _moa-viljelemisellänsä,
-kosken-perkauksellansa ja kivi-rovioittamisellansa_ oli aikoin soanut,
-ja kussa hään hukutti omaisuutensa yhtäiseksi hyväksi.[65] Mutta myö
-heitämme tässä kaikkia näitä puheenaineita; ja hoastamme ainoastaan
-hänen _Runon-taijosta_, josta se on myöskin mainittava, ikään kuin
-_laulamisestaan_[66] ja _kirjaan-harjoituksistaan_.[67]
-
-Niistä moneista vieraista että omista Runoista, joita hään lauloi
-mullen _Juan_ pappilassa, keväillä v. 1816, s. 14 p. Tammik. tahomme
-tässä luettoo kaksi näytteeksi hänen runomisestaan.
-
-
-
-HEVOIS-RUNO.
-
-
-_Matti Kokkoinen Alamaan_ kylästä, _Mikkelin_ pitäjästä rupeisi v.
-1785 tappamaan Hevoistansa. Hään nakkais häntä jo peähän, josta se
-hervahti voan ei kuollut. Silloin rupeis Mattia peloittamaan, että
-pitivät pois pyyhkimän häntä Puumalan komppaniasta Savon jälka-väin
-Rykmentistä, kussa hään oli Sotamiessä, nimellä _Örn_. Hään laitto
-seneistä sanan _Joakko Keäriäisellen, Vehmaissa_ (noapurissa) tulla
-sinne lopettamaan tappuuta, koska hään oli jo eiltä-käsin ostanut
-toisen puolen nahasta. _Joakko Keäriäinen Seppolasta_ teki Runon.
-
-    _Kokkoinen_ koria miesi,
-    _Matti Örni_ ylpiämpi,
-    Koppais kurikan kujasta,
-    Koukin kassoi kartanosta,
-    Jolla Hevoista heläytti,
-    Kohten korviin väliä.
-    Tamma kohta tanhuallen
-    Siäriänsä suoroomaani.
-    Tämäpä tunkiin tupa'an:
-    "Oisin Tamman tappanunna
-    Pannut henketen Hevoisen;
-    Vaan ei jaksa jäseneini,[68]
-    Eikä voimani yletä!"
-    Laitto sanaa lapsellansa,
-    Herttaisella _Heikillänsä_.
-
-    _Matti_ läksi matkustamaan
-    Kohten _Kokkoisen_ kotia,
-    Alla-päin paholla mielin.
-    Tapais Tamman tanhualta,
-    Vielä henkissä Hevoisen.
-    Veti tuiman tupehesta,
-    Puukon reisi-puoleltansa,
-    Työnsi rintaan terästä.
-    Siitä veri vieremääni,
-    Käsihillen _Kiäriäisen_.
-    Tekisin tuosta jakoa,
-    Kuinka osahan tulisi.
-    Tuosta persettä _Pekalle_,
-    _Perno Pekan_ emännälle,
-    Jalan _Juakko Hämäläiselle_,
-    Toisen _Tahvo Pulkisellen_,
-    Ala-sikko _Annikallen_,
-    Munaiset muullen pereellen;
-    Puolen siitten sivalsi
-    _Pulli_ pisti povellensa.
-    Maksat vienmä _Matiskalaan_,[69]
-    Itrat kannanma _Iloiseen_,
-    Palliotpa _Puajalahan_,
-    Hoikat suolet _Kunnelille_,
-    Korvat _Kokkoisen_ akalle.
-    Vieläpä veisin männessäini
-    Osuutta _Ollikkalahan_,
-    Taka-jalat Tammastaini.
-    En isekkään ilman jäisi!
-    Vieläpä keuhot keittäisin,
-    Selkä-luut suolaan panisin;
-    Joita paistiksi tekisin,
-    Imeksisin iltikseini,
-    Joulun pitkinnä pyhinnä.
-    Häntä seppä _Hennisellen_ --
-    _Vappu Tarkiain_ tapaisi
-    Hännän _Hennisen_ säkistä.
-    Laiko-suolet _Luatikaisell'_,
-    Pohjukka-suoli Suutarille,
-    Muut räpälät Riätälille.
-    Ei tätä paisteta Papille,
-    Eikä tuua Tuomarille,
-    Eikä lahjakskaan lakihin.
-    Viimeiset virren-tekiälle,
-    Sille jalolle _Juakopille_.
-
-                        Keäriäinen.
-
-
-
-KOIRAN-RUNO.
-
-
-Yksi tyttö nimeltä _Poasoinen, Häppälän_ kylästä _Mikkelin_
-pitäjästä, tapais kerran kirkko-tiellä yhen juoksu-Koiran,
-jonka hänen isänsä _Poavo Poasoinen_ oatteli piteäksensä; mutta
-Mustipa tappoi kaks Lammasta _Yrjö Hokkaiselta_, joka löi häntä
-henkettömäksi. Kuin Keäriäinen läksi näihen kyläläisten keralla
-kyntämään _Haisoan_ syvämmoahan, sai hään tiellä kuullaksensa tämän
-asian, ja teki siihen-liittoon Runon.
-
-    Aika ois ruveta Runoiksi,
-    Lähteä tästä laulamaani
-    Mitä nyt kuuluupi kylässä:
-    Hätä nähhään _Häppälässä_
-    Koiran kurjan kuolennosta.
-    _Puasoinen_ pikiä miesi, --
-    Tytär se oil ylpiämpi,
-    Kohtais Koiran kirkko-tieltä,
-    Toipa tuon kohta kotiisek.
-    Koiroo ois koria nähä;
-    Vuon teki vaivaiset vahinkot.
-    Tappo kaksi Karitsata --[70]
-    _Yrjö_ suuttua sorahti.
-    Kasso kepin kankiamman,
-    Koivusta kovoa puuta,
-    Jolla Koiroa kolautti,
-    Jolla raukkoa ramautti.
-    Koira kohta kuoliaksi.
-    _Puasoinen_ pikiä miesi,
-    Tämä kohta torumaan.
-    _Hokkainen_ kohta häväisi:
-    "Vieläkös viskoot vihojais?"
-    (Silloin seivästä sivalsi).
-    _Puasoinen_ pani pakohon,
-    Akka piipatti perästä.
-    Tuosta pistäiksen _Piikkillen_,[71]
-    Pani palliot patahan.
-    Tekisin tuosta jakoa,
-    Vuan ei annak aika myöten;
-    _Lassi Matiskain_ Lautamies
-    Tarkoin kaikillen tasoopi.
-
-                        Keäriäinen.
-
-
-
-
-Oatto Tuovinen
-
-Juvalta.
-
-
-_Oatto Tuovinen_ oli kotoisin _Pylkkälänniemeltä, Juvalta_. Hänestäkään
-minä en tunnek muuta, kuin että hään mahto aikanansa olla aika
-Runoja, jota hänen Runot kyllä toistaa. Se näyttäiksen kuin hään
-oisi erinomattain ollut Kissoillen rakas, koska se niin mielellään
-runoilli heistä. Tässä on näitä hänen Kissan virsiä kolmetkin, jotka
-Keäriäinen lauloi mullen.
-
-
-
-VARSAN-RUNO.
-
-
-Nuon 40 vuotta siitten, niin juoksi tämän _Tuovisen_ varsa _Kaipialan_
-Rysthollin hevoisiin, jotka oli laskettu mehtään; ja seuraisi heijän
-parvessa _Remojärveläisten_ ruoka-mailien, kussa se tuli vikuutetuksi
-jalastaan. Tuovinen peätti että Kaipiaiset olivat viskanet sitä
-kivellä. Josta se rupeis runoillemaan.
-
-    _Kaipiaiset_ karnuttaavat,
-    Kylän turmiot tuloovat,
-    Lika-silmät liirettelöö
-    Ruistahansa ruopimasta[72]
-    Kaurojansa karhisemasta:
-    "Oletkos Suen sukua,
-    Vaiko koiran-kuontolaisten,
-    Kuin söit siären sälöltäin,
-    Varsastain vasemman jalan?"
-    Vielä _Tuovinen_ toruupi,
-    Valittaapi varsastansa!
-
-                        Tuovinen.
-
-
-
-KISSAN-RUNO.
-
-
-Kornetti _Brusin Maivalasta_ osti nuon 40 vuotta siitten yhen Kissan
-Talonmieheltä _Poavo Hyytiäiseltä Tuhkalasta_, jonka hään oli soanut
-lahjaksi toiselta. Siitäpä jo Tuovinen teki Runonsa.
-
-    _Hyökisell'_ oil hyvä lykky,
-    Saipa Kissan _Kilpolasta_,
-    Rahatakkin, tenkatakkin.
-    _Brusinipä_ runsas miesi
-    Tarjois kahta Taaleria.
-    _Hyökipä_ kohta hyrskähti,[73]
-    Narskahtipa nauramaani.
-    Akkapa oil ahnas rahaan:
-    "Tarpeen on raha talossa,
-    Tuota piestään pehuistakin,
-    Otetaanpa olista jauhot."
-    Vetipä lempo _Vesterisen_ --
-    Siäret säkkikin sovitti,
-    Sitopa suuta seisallaan,
-    Heitti hännälle sioo.
-    _Juakko_ kahto karsiasti[74]
-    Tuolta torppaasek tuasta
-    Kissan kurjan kulkemista.
-    _Kilkit_ ne on kiitettävät,
-    Lauleloovat lapsillensa.
-    _Tuomas_ tutkiipi visusti
-    Sitä, saunan salvoksilta
-    Virren värsyä vetääpi.
-    Akat autto akkunasta.
-    Siitä huutoo hujahutti
-    Järven rannalla rajautti
-    Pitkä ukko piertehessä.
-    Suappa tieteä suaren-röhkö
-    _Hyökin_ hyvästä lykystä.
-    Musta Kissa kaupattiin,
-    Harjakkaiset haukattiin,
-    Kuka tästä ilman jääpi?
-    _Asilainen_ akkoineen,[75]
-    _Pennoinen_ perehineen
-
-                       Tuovinen.
-
-
-
-KASSIN-RUNO.
-
-
-_Niilo Myyryläinen Tuhkalasta_ lainais kerran Kissansa vävyllensä,
-tälleh samallen _Poavo Hyytiäisellen_, mutta akatpa unoittivat sitä
-saunaan, kussa se tukehtui, ja kuoli savusta. Josta _Tuovinen_ toas
-teki virren.
-
-    _Hyöki_ tuiskulla tuloopi,
-    Pakkaisella paukuttaapi:
-    "Anna _Anni_ Kissiäisi,
-    Hyvä _Niilo_ Niisiäisi,
-    Hiiret syövät hinkaloini,
-    Rotat kantaapi rukiini!"
-
-    Niinpä kuoli _Niilon_ kissa,
-    _Annin_ ainua eläin,
-    _Hyökin_ saunaan savuiseen.
-    _Simo_-poika sipsattaapi,[76]
-    _Raso_-poika rauskuttaapi,
-    _Niilo_-poika niin sanoopi:
-    "Ei räkkee kylet kylään!
-    _Puavolla_ on kaita kasvo;[77]
-    _Paavo_ paistin tarvissoopi."
-    _Hyökin Matti_ mainihtoopi:
-    "Käyväänpä nahan-jakoon!"
-    _Simo_ suuttua suhahti:
-    "Nahkoin en annak ensinkään,
-    Kukkarot' en kellenkään."
-
-                       Tuovinen.
-
-
-
-KISSAN-VIRSI.
-
-
-Tämä kolmaas Kissan-Runo on tehty samasta miehestä, ja otettu siitä,
-että _Pirilänniemen_ Kissa läksi kerran mänemään _Hyytiälään_, jossa
-_Hyöki_ häntä tappo. _Keäriäinen_ ei muistant tästä virrestä muuta,
-kuin alku-sanat, jotka oli näin:
-
-    Läksipä Kissa kulkemaan,
-    Hiiren-surma hiihtämääni
-    Periltä _Perilänniemen_.
-    Tämäpä tuli _Tuhkalaan_,
-    Tunkiinpa _Hyökin_ tupahan.
-    -- -- -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- -- -- --
-    -- -- -- -- -- -- --
-
-Näistä kolmesta _Kissan-Runoista_ niin _Hyytiäinen_ paituutti
-_Tuovista_ lakiin, joka tapahtui jo Laintutkian _Maténin_ aikana.
-_Tuovinen_, jota pelloitti Lakihin männä, pyysi toista sovinnollen, ja
-lupaisi hänellen i'äkspäiviks yhen 2:hen rein-alaisen niityn. Mutta
-kuin _Hyytiäinen_ mäni sinne heiniä tekemään, niin tuloo _Tuovisen_ akka,
-ja ajo pois hänet. Siihenpä se asia siitten loppui. Mutta kyläläiset,
-kuin saivat asian kuullaksensa, niin panivat nimeksi tällen
-niityllen _Kissan-niity_, ja niin sitä kuhutaan vielä tänä päivänäkin,
-muistiksi että se oli tarjottu sovinnokseksi näistä kolmesta
-_Kissan-Runoista_.
-
-
-
-
-Heikki Huuhtinen
-
-Juvalta.
-
-
-Tolpparin-poika _Heikki Huuhtinen Pitkälahen_ kylästä _Juvalla_,
-on yksi hilpiä ja iloisa nuorukainen, joka on vielä toisen
-palveluksessa. Hään oli yksi niistä nuorista miehistä, jotka v. 1824
-pyrki peästäksensä Norin ja Ruotin Suomalaisiin, opettelemaan heitä
-Savolaisten tavalla palon-kyntämistä.[78] Ehkei hään ouk vasta kuin
-nuon 19 tahi 20 vuotta vanha, niin hänessä jo ilmoittaiksen isoja
-aljeita (anlag) Runomukseen, niin kuin näyttäiksen näistä hänen
-kokeistaan: niin että toivotaan hänen aikoa myöten tulevan yheks
-kuulaisaksi _Runo-sepäksi_ Savossa.
-
-
-
-
-SIAN-RUNO.
-
-
-Talonpojalta _Tuomas Asikaiselta Pitkälahen_ kylästä katoisi syksyllä
-vuonna 1823 yksi Sika, jonka Suet lie syöneet suuhunsa. Hään otti
-noapurin- mieheltä _Eiro Siiskoiselta_ toisen Sian siaan, koska se
-oli melkeen sen-näköinen kuin hänen omansa. _Siiskoinen_ otti kyllä
-Sikansa takaisin, voan _Asikainen_ omisti tätä jälleen, ja tappo
-sitä, josta _Huuhtinen_ teki virren.
-
-    _Ikolan_ suuri emäntä
-    Jolta söi Susi Sikoja,
-    Tappo lempo tallukoita --
-    _Tuomas_ totinen isäntä
-    Saipa säkin seinukselta,
-    Vaels _Vantin_ kartanollen;
-    Pistänpä kohta pihaani.
-    Älyis Tallun tallin eissä --
-    Tämän säkkiisek säväytti;
-    Alko koitsia kotiisek.
-    Sika huusi huikiasti,
-    _Tuomas_ juoksi joutuisasti --
-    (Se ilo ilollen näytti).
-
-    Kuuvennoksen kannon tyttö[79]
-    Jok oil kylvyssä kylässä,
-    Älyspä _Tuomaan_ tulevan.
-    Eukoillen ensin saneli:
-    "Mistä tuo _Tuomas_ tuloopi?
-    Sika säkissä selässä."
-    Eukko _Sohvollen_ sopotti:
-    "Ole vaiti vaka tyttö,
-    Elä virkaja mitähän!
-    Meiltä söi Susi Sikoja,
-    Tappo lempo tallukoita.
-    Tuomas tuopi nyt Sian,
-    Miltä Sian, kulta kaksi --
-    Nyt toi Sian _Siiskoiselta_."
-
-    Suattiinpa sana kylällen,
-    Iso-nauru nuapuriisen:
-    "Tiäll' on _Siiskoinen_ Sikais!"
-    _Eerikk'_ tuota essimääni.
-    Älyis Tallun karsinasta --
-    Sepä samassa saneli:
-    "Tiäll' on miehet meijän Sika!"
-    _Juhana_ jutusti perästä;[80]
-    Sepä sanoi samatek.
-    _Ikolan_ suuri emäntä
-    Joka väitti viärinpäin,
-    Toisinpäin totisti:
-    Olevan oman Sikase.
-
-    Nouvattiin _Eeva Nopoistaa_,[81]
-    Se sanoi samalla lailla
-    Niin kuin eiltäpäin isäntä.
-    _Piekäinen_, se pitkä tyttö,
-    _Muaria_ mahava piika
-    Toas toiseppäin totisti:
-    "Se on meijän-talon tallu!"
-
-                             Huuhtinen.
-
-
-
-NÄPISTÄJÄ.
-
-
-Siiskoisen torpassa oli _Juho Siiskoinen_ ja hänen vaimonsa _Maija
-Haikarainen_ tunnetut nuapuruksissa, heijän näpistelemisestänsä
-(snatteri) josta Huuhtinen v. 1821 synnytti laulunsa.
-
-    _Jussi_ se oli julma miesi;
-    Ei se olt akka armahampi!
-    Joka juoksi _Juonoksehen_,
-    Kohten korsua kokotti;
-    Tallin-usta tarkotteli.
-
-    Olipa _Jussi Juoneksessa_,[82]
-    Ajoipa Akkoa jälestä,
-    _Kalvonimehen_ kavasti.
-    _Muaria_ mahtava imeinen
-    (Joka juoksi joutuisasti)
-    Kiisti _Kilkin_ kartanolle.
-    Siis otti sinisen vyyhän,
-    Märkänä kutais kupoon.
-    Pyysi käyvä _Pyrrhöisessä_,
-    Miehellen mekko-alusta.
-    Tulipa toisehen tupaani,
-    Kannikkata kassomaani,
-    _Ikolassa_ istumassa.
-    Suoloja soristamassa,
-    Tolkia kopistamassa.[83]
-
-    Mies lykkäis lylyen piällä
-    _Tyrysalmen_ tyyntä muata;
-    Suihki kyllä suksen-käret,
-    Kolkki kenkän-kolpottimet,
-    Tasaellen talven-varoo.
-
-    _Puavo_ miehiä parraain
-    Suattopa sanat kylään.
-    _Turuinen_, se tuttu miesi
-    Havais _Puavon_ huastanne'en --
-    Vasta päivee jälemmän
-    Älyis kuhjosen kupeen
-    Kynnen kanssa kynsityksi.
-
-                          Huuhtinen.
-
-
-
-YÖTYRI.
-
-
-Talonpoika _Heikki Lassinpoika Nopoinen_ Pitkälahen kylissä kävi aina
-yökenkässä _Marketta Haloisen_ luonna, joka ei ollut arka Pojillen,
-kunnekka se kerran tuli ilmin, sillä, että uni petti häntä viipymään
-siinä kovin kauan. Huuhtinen teki tuosta Runonsa v. 1822.
-
-    _Tahvo Haloinen_ tarkka miesi,
-    Joka asuupi _Juvalla_,
-    Pistänpä _Pitkälahellen_,
-    Rehelsipä _Rensin_ muallen.[84]
-    _Tahvoll'_ oli tarkka tyttö,
-    _Marketta_ mahava piika,
-    Viisas virsien-tekiä,
-    Luatu-laulun laittelia,
-    Ankara ajo-hevoinen,
-    Jota k... _Koikkalaiset_,
-    Mielellä'än _Mikkiläiset_,
-    Hipsui _Mikko Puumalasta_.
-    Tapalttui tämä tarina
-    Kymmenees päivä Kyntö-kuussa,
-    Toisen kielen Touko-kuussa:
-    _Nopolasta Pekan_-poika,
-    _Heikki_-poikapa hevelsi,
-    _Suopi-suaresta_ sukaisi,
-    Hevelsi Hevoisen kanssa.
-
-    _Vantit_ luulit varkahaksi
-    _Eerik_ kassoi ikkunasta.[85]
-    Näki _Heikin_ heiluavan,
-    Olkia ottavan kujasta.
-    Nämät kantoi kankahalla:
-    "Otappas olkia Hevoinen,
-    Syöppäs Ruunain ruumenia!"
-    Ise juoksi joutusasti
-    Panetti portista pihaan,
-    Kyykistänpä kynnyksellen. --
-
-    _Liisa_ piika, liukas tyttö
-    Laskipa _Heikkiä_ lava'an,
-    Ise laskiin lavan alak.
-    Päivä nousi nopiasti,
-    Uamu tuli ahkerasti;
-    Ei noust _Heikki Nopoinen_!
-
-    _Vantin Matti_ vanha miesi,
-    Taitavainen talon-renki
-    Tulipa saunasta tupa'an,
-    Riensi kohta riihen luokse;
-    Kirves olalla ojensi.
-    Kolkutos kävi kovasti.
-    _Heikkipä_ huoneesta häväisi,
-    Yrittipä ylös-nousta;
-    Laukaispa lavasta tankot,
-    Perä-seinästä perästä;
-    Luiskahtpa luta... t...st.
-    Pläsi pännä... rs...st.
-
-                         Huuhtinen.
-
-
-
-YÖ-JALKALAINEN.
-
-
-Talonpoika _Antti Penttinen Pitkälahesta_ kävi niinikeän tytöstämässä,
-ja läksi kerran yö-jalassa _Rekina Liikaisen_ luokse, samassa kylässä;
-mutta tarttuipa kiini ikkunaan, josta Huuhtinen runoilee:
-
-    Pitkä poika _Penttisessä_,
-    _Antti_ se sama armas miesi,
-    Joka työntel' tyttölöitä,
-    Yhtä, toista, yritti,
-    _Haikaraiseen_ kakitti.
-    Saunan luokse savisti,
-    Oven ete'en ennätti;
-    Eipä osant ollenka'an
-    Oven eteen ensinkään --
-    Pist'pä piänsä pienemmästä
-    Ikkunasta niin iloissaan.
-
-    Kävipä kiini kulku'usta,
-    Kiäntyi kaulasta kahisemaan.
-    Suatiinpa sana tupa'ani:
-    "_Penttisen Antti_ on akkunassa!"
-    _Heikki_ vanhasta vihasta
-    _Antin_ luokse ahkerasti,
-    _Pekka Lampinen_ perästä --
-    _Antti_ huusi armon-kättä,
-    Kuuees numero kujersi:[86]
-    "Elä heitä _Heikki_ rukka,
-    Kyllämä tapaini parannan!"
-
-    Siitten marsi markkinoillen,
-    Saksan-puoti'in savisti;
-    Ott'pa uurin oivallisen.
-    Kohta kulki kurja poika,
-    Toiseen puotiin tupitti,
-    Suamaan sieltä samettia.
-    Tulipa tuostakin kotiin
-    Alko naija nuapurista,
-    _Anna-Stiinoa_ ajeli,
-    _Taltan Ansoa_ tavotti.
-
-                       Huuhtinen.
-
-
-
-YÖTYMYKSET.
-
-
-Kuuenos-miehen _Matti Nopoisen_ tytär _Pitkälahesta_, nimeltä _Sohvi
-Nopoinen_ piti _Heikki Nopoista_ hyvänä, samasta kylän-peästä.
-
-    Kuuennoksen kunnon tyttö,
-    Kirkon-miehen kiltti likka,
-    _Sohvi, Seiloista_ soriamp',
-    Uotti miestä _Mikkelistä_,
-    Puuter-piätä _Puumalasta_.[87]
-    Olipa junkkari _Juvalla_,
-    Pieni poika _Pitkälahelta_
-    Joka -- -- -- -- --
-    Suotiinpa sana kylään,
-    Iso-nauru nuapurihin.
-    _Sohvo_ sotki puolestansa:
-    "Se on nyt meijän _Tiinan_ töitä,
-    Suatti hyvän sisarein!"
-
-                           Huuhtinen.
-
-
-
-YHTYMISET.
-
-
-_Antti Asikainen Pitkälahesta_ likisti metässä _Tiinat Pekantytär
-Nopoista_, mutta sattupa kyläläiset siihen, heitä hätyyttämään. Josta
-Huuhtinen laulo:
-
-    _Asikaisen Antti-poika_
-    Kävi pyhinä kylillen,
-    _Nopolata_ nouatteli.
-    _Tiinapa Anttisen_ älysi!
-    _Antti_ juoksi ahkerasti,
-    _Tiina_ aivon ankarasti;
-    Sipuvatten _Silta-suollen_,
-    Luajallen _Lampisen_ muallen,
-    _Lehmäniemen_ lehto'on.
-    Kylä kuuli --r-- iänen,
-    Nuapurit --t-- natinan.
-
-                      Huuhtinen.
-
-
-
-SYÖMÄRI.
-
-
-Talon-isäntä _Tuomas Asikainen Pitkälahen_ kylästä tuli kerran
-lankonsa _Poavo Montoisen_ luokse, samassa kylässä; ja söi siinä
-sillä innolla lihoa, että juuttui palainen kulkkuun, josta hään
-tukehtui ja kannettiin pyörtynynnä pihallen, kussa Montoinen viimein
-sai liha-kyörän pois kulkusta, jonka hään pisti omaan sunhuusak,
-sanoilla: "ei minun tavarain pie hukkaan joutua; jos ei hänelle
-kelpoo, niin kelpoohan mullen," ja silloin se nieli sitä mahasek.
-Tästä sai Huuhtinen virsi-aineensa.[88]
-
-    _Ikolan_ isäntä-miesi,
-    Armas _Tuomas Asikainen_
-    Kävi pyhinnä kylissä.
-    Kestiin piällä keikkumassa.
-    _Montoinen_ miesi mokoma
-    Kussui lankosek kotiisak.
-    Lanko tuli, ja tukehtui
-    Liikohin liha-siruin.
-
-    Kuoliana kannettiin
-    Lankon pihan lattiallen.
-    _Montoinen_ mies mokoma,
-    Joka kourist koprallaan
-    Kulkusta liha-kurikkoo,
-    Jota veisellä viteli,
-    Lautasella lapsutteli -- -- --
-    -- -- -- -- -- -- --
-
-                       Huuhtinen.
-
-
-
-
-Heikki Summainen
-
-Juvalta.
-
-
-_Heikki Summainen Kiiskilänniemeltä_, Juvan pitäjästä, on yksi nuori
-Rysthollarin poika, joka nuon salakähmässä synnyttää Runojansa; koska
-hään ei ite tahok tulla kuulluksi. Niin on hään e.m. tässäkin tehnyt
-heitä _toisen nimessä_, että sillä välttää tullaksensa asianomaisilta
-vihan-alaseksi. Samassa kylässä asui yksi loisimies nimeltä _Poavo
-Kiiskinen eli Köppö_, (niin kuin häntä usseemmittain kuhutaan)
-joka pietään isona velhona ja Runon-laulajana; häntä lykättiin
-virren-tekiäksi. Että kirjoja on tehty toisen nimessä, tunnetaan
-Tarinamuksesta; mutta että meijän laulutkin ovat toisinaan näin
-varsin vieraalla nimellä kastettunna, on yksi esimerkki, joka on
-erin-omainen, ja joka toistaa ettei heihin aina ouk uskomista, ilman
-tarkempata asian tutkimista.
-
-
-
-VÄVY-MIES.
-
-
-Rysthollari _Pekka Kiiskinen Kiiskilänniemeltä_ otti _Joakko Auvista_
-(tahi Avelinia?) Teivaasta vävyksensä, sillen vanhemmallen
-tyttärellensä _Maija Liisallen_; mutta hään piti salassa sitä
-nuorempatakin hyvänä, nimeltä _Eeva Sohvia_, joka tuli tietyksi siitä,
-että heijän sisaren-lapsi kuuli heijän keskenäisiä puheitansa,
-mehtämajassa, joita hään kotiin-tultuaan ilmoitti vanhimmillensa;
-josta ukko Kiiskinen kyllä kovasti suuttui. Heikki Summainen teki
-tästä Runon v. 1814, jonka Joakko Pulliainen Kiiskilänniemeltä laulo
-mullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.
-
-    _Kiiskilänniemi_, kiitettävä --
-    Siin' on viisaat virren-sepät,
-    Viisaat virsiin-tekiät!
-
-    _Puavo Köppö_ köyhä miesi,[89]
-    Tämä vanha vaiva-sukka,
-    Tämä viisas virren-seppä
-    Ajatteli ajan piälle,
-    Pitkin tietä käyessänsä,
-    Kuinka laulut laitettaneen,
-    Kuinka virsi veisattanneen.
-    (Tätä kieltää _Kiiskiset_,
-    Eikä antais _Auvisetkaan_).
-
-    _Pekka_ puhuu _Purhoisillen_:
-    _Purhoisei_ puhuu _Pekallen_:
-    "_Teivaassa_ on tietty poika,
-    Sekä Suutar' että Riätäil';
-    Tekööpi työt molemmat."
-    Tämä viänettiin vävyks',
-    Otettiin otto-pojaks'.
-
-    _Juakko_ vielä viisi vuotta
-    _Maija-Liisoa_ likisti.
-    "Laita mulle lapsukkainen,
-    Tahi pieni perillinen!
-    Jos et laitak mulle lasta
-    Niinma suostutan _Sohvia_."
-
-    _Juakko_ suostutti _Sohvian_[90]
-    "Laita mulle lapsukkainen,
-    Tahi pieni perillinen!"
-    Tyttö näytti tykevällen,
-    Aivan paljon paksummallen.
-
-    Juakko istui eine-puulla:
-    "Jok' on _Sohvi_ suovallaan?"
-    (_Pekka_, pieni pentu-koira,
-    Kassoi ala kainalonsa)
-    "Jok' on poika puoltununna,
-    Jok' on uupuna unehen?"
-
-    _Pekka_ peitti silmoisensa
-    Käsi-varrella omalla;
-    Kohta tultua kotiinsak,
-    Ensin huasto emännällen,
-    Siitten ilmoitti isällen.
-    Ukko suuttua suhahti,
-    Alko _Auvista_ torua:
-    "Tuos' on tuutu tyttärelleis![91]
-    Jos on Siat syötettynnä,
-    Rupa-turvat ruokittunna." --
-
-                              Summainen.
-
-
-
-
-Poavo Heikkinen
-
-Mikkelistä.
-
-
-Minä en varsin tunnek oliko tämä Heikkinen kotoisin Juvalta vai
-Mikkelistä; sillä kumpaisessakin pitäjässä löytyy paljon näitä
-sukuisia. Juvalla minä olen kuullut tätä laulettavan; mutta koska
-asiat, joista tässä lauletaan, ovat tapahtuneet Mikkelissä, niin on
-arvattava, että laulu on myös siinäkin synnytetty.
-
-
-
-HALPA-POIKA
-
-
-_Erko Raminen_ oli yksi tolppari _Skinnarin_ Hovin alla, Mikkelin
-pitäjässä, jolla oli kaks kelvotointa poikoo, _Hanno ja Mikko_.
-Hanno oli hevoisen huijari, ja vaihto pois ilman isänsä luatak
-hänen Hevoisiansa, tappeli kirkko-tiellä, ja teki muita semmoisia
-kokkauksia. Tuli viimeisellä myös riitaan isänsäkkiin kanssa, jonka
-hään veljensä avulla sitoi nuoriin. Mutta _Antti Heikkinen_ noapurista
-tuli ukon avuksi, joka irti-peästettynnä otti pakonsa hänen luokse,
-eikä ottanut talosta muuta myötensä kuin nuusku-purakkonsa; (joka oli
-jo tapahtunut 35 vuotta siitten). Poavo Heikkinen teki siitä Runon,
-jonka Joakko Keäriäinen laulo mullen v. 1816.
-
-    _Ramin-Hanno_, halpa poika,
-    Kiljui kovast' kirkko-tiellä...
-    Ori juoksi joutusasti;[92]
-    Laulatteli _Lampisehen_,
-    Pienen _Pietarin_ pihaani.
-
-    Sai siitä Ruunan rumemman
-    Perä-mieheltä _Pekalta_.
-    Vielä lauloi _Lampisessa_
-    Viinan-virttä viimeiseksi. --
-
-    Siitten ajo ankarasti
-    Niitun taakse _Nikkilähän_.
-
-           *   *   *
-
-    Akka vanha vapiseva[93]
-    Toipa rokkaa rohkiasti,
-    Syyvä syntisen ete'en.
-    -- Ropsais rokan ovensuuhun!
-
-    "Tuolta tuttuni tuloopi,
-    Ennen-nähtyni näkyypi, --
-    Auta armainen minua!
-    Jo minusta mies mänöö,
-    Rahan-suaja raukenoopi."
-
-    Otti tuiman tupestansa.
-    Jolla ratko raippa-köyet,
-    Selvät site'et sivalsi.
-    Otti potin ovensuusta,
-    Nenä-kellosek keralla;
-    Heitettehin _Heikkiseen_,
-    Pienen _Heikkälän_ pihaani.
-
-                           Heikkinen.
-
-
-
-
-Ikoinen
-
-Mikkelistä.
-
-
-Koska minä kotona ollessain en paremmin tiiustellut tätä miestä, niin
-minä en taija varsin sanoa oliko se Juvalta vai Mikkelistä, eikä
-mikä hänen ristimä-nimensä lie ollut. Ettei hään ollut Runon-töihin
-taipumatoin, selitetään tästä hänen laulusta, josta minä olen kuullut
-3 erinnäistä vaihtausta, nimittäin jo v. 1815, s. 22 p. Lokak. Matti
-Veänäiseltä, Kaskista; siitten Olli Laukaiselta, Luukkalasta;
-ja viimen renkiltä Martti Hämäläiseltä, Pihlansalosta, joka laulo
-sitä mulle v. 1816, s. 23 p. Moalisk.
-
-
-
-ANTTOLAN-HERRA.
-
-
-Anttolan hovissa, Mikkelin pitäjässä, asui silloin Kirjuttaja _Eerik
-Juh. Virilander_, isäntämiessä. Hään pieksi oman Rakuunasak vaimoo,
-siitä syystä että se tapais hänen lehmänsä, aijastaan. Josta Ikoinen
-sai virren alkunsa.
-
-    _Ikoinen_ iloinen miesi.
-    Viisas virsien-tekiä,
-    Laitto liänit laulamaani,
-    Kylä-kunnat kuulemaani.
-    "Herraiseni herttaiseni
-    Kuules kuinka lauletaani,
-    Kuinka virsi viänetääni,
-    Puustavit pujotetaani!"
-
-    Tämä on virsi _Anttolasta_,[94]
-    Hovin-Herrasta hopotus.
-    Aamulla äkin varain
-    Läksi messään mehuten. --
-    _Eerik Jussi_, julma miesi,
-    Supitpa suurella suolla,
-    Kulkipa kurjan karjan luokse;
-    Löys'pä Lehmät aijastansa
-    Niittuansa nilkomasta,
-    Ajo _Antolaan_ pihaani,
-    Kaikotti karja-kuja'an.
-    Rakuuna paran raukka akka
-    Astu _Anttolan_ pihaani:
-    "Herraiseeni herttaiseeni,
-    Anna Lehmäini kotiini!"
-
-    _Virilander_ viisas miesi
-    Ajo akka räppänätä
-    Nahka-piiskalla pihasta,
-    Tuppais nahka-tullikolla,
-    Antoipa korvalle kolauksen.
-
-    Mäni porstuppaan pakooni. --
-    Siellä seisoivat sopessa
-    _Jyljänäisen_ julma akka,[95]
-    Kaunis kakkaran varas,
-    Hyvän-leivän leikkeliä;
-    _Poavo Suutarin_ sukkela poika,
-    Kakkaraisen kannattaja,
-    Hyvän leivän lennättäjä.
-
-                         Ikoinen.
-
-
-
-
-Risto Viljakainen
-
-Joroisista.
-
-
-Tämä Risto Viljakainen oli asunut _Taipalen_ kylässä, _Joroisissa_.
-Tämän hänen laulunsa laulo mullen Oappo Härköinen, Kaskista,
-v. 1815 s. 25 p. Marrask.
-
-
-
-KUKON-RUNO.
-
-
-Oatto Härköisellä. Taipalen kylässä Joroisissa, oli yksi vanha Kukko,
-jonka akat vaihtovat pois Viljakkalaan, yhteen nuorempaan. Niin Risto
-Viljakainen otti siitten ja tappo sen vanhan, josta hään ite teki
-Runon.
-
-    Ah, sinua kurja Kukko![96]
-    Lauloit lammin-lantereella,
-    Mäen-kollossa kakaihtit,
-    Ainoan _Aaton_ kotona --
-    _Kaisan_-vaimon kartanossa.
-    _Kaisoo, Annia_ ajelit
-    Kukon-kaupallen kylällen;
-    _Viljakkalaan_ vikkelästi.
-    _Anni_ aatteli asian,
-    "Kuinka käynöön Kukon-kauppa?
-    Kumma vaihtan vastatuksin!"
-
-    Ensin _Ellillen_ puheli,
-    Siitten huastoi _Hannan_ kanssa,
-    Sattupa _Juutihta_ Juvalta,
-    Pitkä piika _Putkolasta_,
-    Savon-niemeltä samatek
-    _Kaupottari_ kahtomaani,[97]
-    _Antin_ morsia mokoma
-    _Kiiskilästä_ käätteli.
-    Vieläpä riukkuisi _Rikina_,
-    _Latuttari_ lasketteli,
-    _Tiina_ juosta tilkiitteli
-    _Antin_ kanssa kalkutteli,
-    _Annukka_ ajo perästä. --
-    Ah, sinua julma _Jussi_,
-    Kesken koipesit kotihin,
-    Lippaisit liinan-liolta,
-    Kapinata kahtomaani.
-    "Onko Kontio kotona,
-    Kukon-surma suutuksissa?"
-    _Risto_ juosta riipotteli,
-    Piian kanssa piipotteli;
-    _Liena_ lensi liien ette'en
-    Pankon luokse painutteli:
-    "En annak pata'in panna,
-    Siivo-veteen siivekkästä!"
-    _Hanna_ paipatti patoa.
-    _Maija_ muita mahtavampi
-    Ei voi kuunella kumossaan,
-    Eikä toisessa tuvassa.
-    Kukon-virttä veisattavan.
-
-                        Viljakainen.
-
-
-
-
-Lassi Nissinen
-
-Joroisilta.
-
-
-Lassi Nissinen Kaijolta, Joroisin pitäjästä, yksi pitkä
-rokon-arpinen mies, on yksi niistä kuuluisimmista Runojoista sillä
-pohjalla, ja myöskin vahva loihtia. Hään kävi mun luonnain s. 25 p.
-Tammik. v. 1816, ja luetteli koko vuorokauven lukujansa. Hänellä
-oli paljon omiakin tekemiään,[98] jotka muuten oisivat olleet somat
-teoltaan, ellei heissä oisi ollut niin paljon näitä roakoja sanoja,
-jotka teki heitä valaistunneillen korvillen varsin karkeiksi.
-Yksi, kussa heitä vähin tavataan, olkoon tässä näytteeksi hänen
-Runomuksestaan.
-
-
-
-KISSAN-RUNO.
-
-
-_Tahvo Monoisella Tuusmäin_ kylässä _Rantasalmen_ pitäjässä, oli
-yksi suuri Kissa, joka usseen juoksenteli _Pakkilaan, Martti
-Pakin_ luokse. Niin tapahtui kerran, että hänen vaimonsa _Rikina
-Tuuhattar_ tappo häntä ruoka-tuassansa; josta Lassi Nissinen,
-Kaijolta, teki Runon.
-
-    Alotanma aika veisun,
-    Virren värsyn viisahamman,
-    _Monoisell'_ oli muoti Kissa
-    Joka juoksi joutusasta,
-    Vikevästi viiletteli,
-    Painatteli _Pakkilaana_.
-    _Tuuhattari_ tuima vaimo
-    Hirtti kissan kiirehestä
-    Rotan-syöjän rohkiasta.
-    _Tiina Huorni_ tiijon anto.
-
-    Kissa kiljuupi tuvassa!
-    Pistiinpä _Rikina_ pihalen.
-    Otti Kissan kynsihisek;
-    Kissa kisko kynsillänä,
-    Repi leuka-pielillänä.
-    Vei pihallen piiskatakseen.
-    Huoneisen oven sisällen
-    Hirtti hivus-karvoillansa
-    Kytki perse-jouhillansa.
-    Kissapa kiljuupi kiirusta:
-    "Ei henki hevillä lähek!"[99]
-    Saipa sieltä sievän puuni
-    Jolla piähään peikaroipi.
-    Kissa kuoli kiirehesti,
-    Rotan-syöjä rohkiasta.
-    Sitä nylki nyrkillänsä,
-    Kisko kissan kynsillänsä,
-    Veritteli veitellänsä;
-    Pani kissan palkan-puillen.
-    Sai saparon lapsillensa,
-    _Martillensa_ maha-paijan,
-    _Rikinalle_ rimpottimet,
-    _Liena-Tiinallen_ tiperon,
-    Isännälle ije-lihan;
-    Esi-jalan emännällen,
-    Taka-reijet renkilöillen,
-    _Mikollen_ mitä tuloopi.
-    Risan anto _Ulrikallen_,
-    Kaula-murun _Kallukallen_,
-    Korvat _Maija Kuosmaisellen_,
-    Mulkut muillen tyttärillen.
-    Piioillen pisi-lihasta.
-
-    Jopa loppu loisten Kissat,
-    Torparien torvi-hännät.
-    Tuli murhe murkinasta,
-    Paha-mieli _Pakkilana_.
-    Viellä ois viiksiä jälellä --
-    Viikset virren laulajoillen.
-
-                             Nissinen.
-
-
-
-
-Mikko Koivuinen
-
-Taipalensaarelta.
-
-
-Mikko Koivuinen, joka asuu Niemen kylässä Taipalensoaren pitäjässä,
-mahtaa niissä paikoissa olla selvä virren-seppä. Minä en tunne
-hänestä muuta, kuin että minä, Maalisk. v. 1816, kuulin yhen miehen,
-nimeltä _Heikki Inkinen Taipalensoaresta_, laulelevan muutamia heistä.
-
-
-
-NUOTTA-MIEHET.
-
-
-Emäntä _Maija Koivuinen_, Niemen kylästä Taipalensoaressa, torui
-aina poikoansa _Matti Koivuista_, siitä että se kävi kaikket yöt
-kalastamassa, ja siitten makaisi kaiket päivät. Koska se ei tuonut
-kyllä paljo kaloja hänen mielestään, niin se luuli että hään anto
-heitä kylään; ja peätti että kerran olla vahtimassa, kahtoamassa
-kuin tulivat rantaan, ellei heillä ollut enemp kaloja, kuin mitkä
-kotihin tuotiin. Niinpä läksi hyvin varain yhtenä oamuna rannallen,
-heitä outtamaan. Miehet, jotka luuli lykkynsä piloavan jos vaimot
-heitä silmiltivät, eivät näyttäneet akoillen sualistansa. Poika,
-kuin ikään keksi Eukon raosta kahtoavan heijän soalistansa, kätki
-kalansa, ja kyseltyä: vastais heitä ei olevan. Josta Mikko Koivuinen
-teki laulun.
-
-    Kumma laulamaan rupian,
-    Ensin laulan Eukon virren.
-    Eukko hiijen hillimätöin,
-    Talon työhön taipumatoin,
-    Jolla aina ol' urina,[100]
-    Kalan-soaliista sanoma:
-    "Yöllä karkeli kalassa,
-    Kaiken päivän peä kekassa."
-
-    Olipa varteessa varahin,
-    Yli kolkan kassomassa,
-    Joko joutuuvat kotihin
-    Koho-miehet -- kontin kanssa --
-    Saisin ne saloa nähä!
-    "Soapiko varia tehä,
-    Vai ei?" -- "On varsin vilua!" --
-
-                                Koivuinen.
-
-
-
-NAURIS-VARTIAS.
-
-
-Talonpojan akka _Eeva Hämäläinen_, Niemen kylästä Taipalansoaresta,
-kahtoi nauriita itellesek Rysthollarin Heikki Koivuisen
-nauris-moasta. Tämä laitto toissa pänä miehiä sinne vahtimaan. Akka
-kuin tuli, niin miehet sutkivat häntä selkään, josta siitten Mikko
-Koivuinen sai sanojansa.
-
-    Tulipa tora talohon,
-    Suutto kova _Koivuisehen_,
-    Kosk' ei vältyk varkahailta --
-    Vievät nauriit noatineen.
-    Äsken mies mietettiin,
-    Laiha-kuakko laitettiin,[101]
-    Nauriin-vartiaks varahin.
-    Joka oli uskollinen.
-    Tuli vaimo varkahaksi,
-    Naurihita nappomahan.
-    Keksipä tuo kuiva miesi,
-    Karkaisi kohta kamala,
-    Otti vapaa vavan-peästä.
-    Kovan ruasun kouraltansa,
-    Jolla selkeä sivalsi,
-    Turkin piälle tupsutteli.
-
-    Eukko illalla kotiisek.
-    Nosti turkin naulan piälle,
-    Viitan seinälle siveli.
-    Mies kyleltä kysyypi:
-    "Onkos selkä sen-näköinen?
-    Kosk' on turkki turvonnunna,
-    Nuttu nurian-näköinen."
-
-    "On näitä kepillä lyöty,
-    Patukalla paukutettu.
-    Eipä tuo konna havainut
-    Jos ois ollut vatsa paksu,
-    Ennen kuin selkee siveli,
-    Turkin peälle tupsutteli
-    Hitto _Heikkiä_ himoisi,[102]
-    Lyömään vielä visalla,
-    Panemaan patukan kanssa."
-
-                           Koivuinen.
-
-
-
-
-Nimen Tietämättömiltä
-
-
-_Juvalla_, niinkuin muissakin paikoissa, löytyy paljon niitäkin
-Runoja, jotka ehkä ovat nykyisempinnä, ovat jo kuitenkin niin vanhat,
-ettei muistetak heijän tekiöitänsä. Monet heistä ovat aivan somat, ja
-ansaihtee tulla kuultuiksi. Myö olemme seneistä sovittanut muutamia
-näitäkin tämän kirjan lopulla.
-
-
-
-VAIMON-TAPPELIA.
-
-
-_Pekka Kämäräinen Tuusmäestä_ läksi kerran kaskeensa karsimaan.
-Hänen kälyksensä tyttärineen läksipä perästä, ja piiskaisivat häntä,
-vanhasta vihastaan. Yrjö Kämäräinen kuuli hänen parkumista, ja huusi
-akoillen, että hänen piti valittaman asian nimismiehellen. Juho
-Ronkainen Laukkalasta, joka laulo tätä mulle v. 1816, s. 1 p. Toukok.
-ei muistant kaikkia, eikä kuka sitä oli sepittänyt. Kuitenkin se on
-niin somasti tehty, että se ansaihtee tulla tietyksi.
-
-    Läksi _Pekka_ perkamaani,
-    _Kämäräinen_ kähnimääni,
-    Tuonnek murrolle mittaisi,
-    Kohotulle kaskis-moalle;
-    Sekä kahto, jotta karsi.
-    _Liena_ lippaisi perästä:[103]
-    "Tyttäreini nuoremmaini,
-    Ota kanssais kassaraisi,
-    Soimonen sota-aseisi!
-    Jolla pieksät piätä vastaan." --
-    _Liena_ kiitteli kivillä,
-    Mua-munilla mukkiloipi,
-
-    _Yrjö_ huusi hujautti.
-    Mäin piältä mäkäisi
-    Naisten hätään hävittömän:
-    "Heretkee naiset helvettiin!
-    Miehen poloisen pelistä,
-    Tok' teist' _Kurkki_ kumman soapi,[104]
-    Rohvorsi ropotin suuren."
-
-    _Pekka_ ryysti ryömyllään,
-    Muan kovilla koprillaan.
-    -- -- -- -- -- -- --
-
-
-
-TAPAILLEMISET.
-
-
-Se on kerran tapahtunut _Tuusniemessä Rantasalmella_, koska siinä
-juotiin hautaisia, että yksi niistä juopuneista miehistä oisi yöllä
-hiiskutellut piikoin luokse; mutta sattuipa toiset häntä näkemän, ja
-antoivat akoillen sanan, jotka ajoi häntä poikkeen. Kuka on Runon
-tehnyt, minä en tunne, ainoastaan että _Niilo Ruuskainen_ Laukkalasta
-laulo mulle sitä v. 1815, s. 31 p. Marrask.
-
-    Kuolipa nainen nuapurista,
-    Emäntä hyvä talosta;
-    Kuhuttiinpa kunnotonta,
-    Kunnotonta, kelvotonta
-    Kestiini kelpo talooni,
-    Jok' oil villi viinan-juoja,
-    Hullu huorien-pitäjä.
-    Otti otsalla olutta,
-    Viinoa kovin veteli.
-    Tulipa hullu humalaani.
-
-    _Antti Kärkkäinen_ ajaapi,
-    Tuppi-tiitinen tuloopi,
-    _Utin-Antti_ uilottaapi;[105]
-    "Tulkootto akat avuksi!
-    Tiäll' on _Antti_ ajan-raoss',
-    Tunkeksen tupakka-muahan!"
-
-    _Hipsuttari_ hietas vaimo,
-    Koppais koivuisen korennon:
-    "Sivallankoma sivuilleisi,
-    Eli piähän paukahutan?"
-
-    "Elkäätte Emäntä kulta!
-    En ouk tullut toin-perästä,
-    Ilman suotta irvistimme."
-
-                     Nimittämätöin.
-
-
-
-VENTISEN HÄRÄN-RUNO:
-
-
-_Pekka Ventisellä_ oli yksi Härkä, joka mäni Kettuisen hakaan. Niin
-_Kettuinen_ häntä siinä tappo, eikä siitä tullut tietoo sen-koommin,
-ennen kuin vasta vuuen peästä, jollon hään tietti nahasta soappaita
-itelleen. Silloin miten lie tullut sanomaan Suutarillen näistä
-nahoistaan, että rupeisivat arvoomaan asiata; joka sillä tavalla
-viimen suatiin ilmiin. _Kettuista_ kuhutaan seneistä _narriksi_, kuin
-ei osanut paremmin suutansa pitellä, voan ilmoitti asian, näin omalla
-tuhmuuellaan. Missä kylässä se lie tapahtunut, en taija varsin sanoa,
-eikä kuka on tehnyt Runon; vaan Juvalla sitä lauletaan. Minä kuulin
-ensin vähä tästä v. 1815 _Niilo Ruuskaiselta_ Laukkalasta, ja siitten
-v. 1816 _Joh. Ronkaiselta_ samasta kylästä; joka taisi sen kokonaan.
-
-    Olipa Härkä _Ventisellä_,
-    Vanhan _Hermikin_ vasikka,[106]
-    _Sormuttaren_ sormi-juotto.
-    Vähä on mieli Ventisellä,
-    Vähä Ventisen tytöllä,
-    Härällä sitä vähempi, --
-    Mäni Kettuisen hakaani.
-    Alko _Kettuinen_ ajella,
-    Kirkon-poika piipatella,
-    "Tpuiptä, tpupitä, Härköstäini!
-    Kuinma saisin sarven kiini,
-    Tolhon toisehen käteeni;
-    Tok' minun toinenkin käteini
-    Kova koskisin sinua,
-    Henken paikalta panisin."
-
-    Uilon ohtahan osotti,[107]
-    Sivals Härkee silmä-luuhun.
-    Härkä kuatu kalliolla.
-    Voipui muahan vuoren piältä,
-    Kahtoipa vielä päivän piälle,
-    Illistiinpä ilman piälle.
-    "Jop' on päiveä vähältä,
-    Aurinko on pikkarainen,
-    Empä joua nylkemääni;
-    Kylpy jättääpi kotona."
-
-    "Tehkeepä nyt mulle vuue,
-    Tyynyn kanssa tyssätkätten!"
-
-    Uni petti, vuue voitti,
-    Sänky pehmiä nukutti.
-    Aamu haikia havaitak!
-    Löysi päivän paistamasta,
-    Aurinkon kuumottamasta.
-    "Voi minua poloinen poika!
-    Jop' on Härkäini hävinä,
-    Suonut sarvi-ruavahaini,
-    Kuhun illalla asetin,
-    Panin päivän-lasketessa."
-
-    Alko astua tupaasek.
-    Astu kohta kuapin luokse,
-    Kovaisinta koprahasek
-    Alko veistänsä hioa;
-    Kuraisinta kurskuttaapi
-    Tuollen _Ventisen_ Härälle,
-    _Pekan_ pienen ruavahallen.
-    Pistipä tuiman tuppehesek,
-    Pamppusek pahan-tekiä.
-    Alko astua pesälle,
-    Soro-tietä soirotella.
-
-    Suapi Härän vuoren luokse
-    "Ole kiitetty Jumala!
-    Eip' ouk Härkäini hävinnä,
-    Suatu sarvi-ruavastaini
-    Kuhun illalla asetin,
-    Panin päivän-lasketessa.
-    Voi minua poloinen poika!
-    Ei ou lapset luahillain,
-    Kynttä pystyssä pitäisi,
-    Kyllämä tähän neuon keksin,
-    Viänänmä vesalla kiini,
-    Koivun-oksalla ojenan."
-    Kohta koipehen ajaksen,
-    Veti kohta koiven halki,
-    Munat muahan muksautti,
-    Kiven piälle kiljahutti.
-    ... kynsiisek repäisi,
-    Kiäntelööpi, kahteloopi:
-    "Mitäs tästä suataneeni?
-    Suapi pitkän piipun-varren,
-    Sen saman savun-vetimen."
-    Nylki Härän kokonansa.
-    Alkopa astua ahollen,
-    Väpätä väkeensäk luokse.
-
-    Veli tirskuupi torassa,
-    _Tahvo_ huasto hartahasti:
-    "Missäs sinut piru pitännä,
-    Paha henki painellunna?"
-
-    "Veliseini, Vuariseini!
-    Mull' on tulluna vahinko.
-    Härkä kuoli _Ventsieltä_,
-    Jota illalla ajelin."
-
-    "Kuin on tulluna vahinko,
-    Vastoo siitten parastais!"
-    _Kämärätär_ kiärä muori[108]
-    Haasteli halu-sanoilla,
-    Puhu lämpi-luoteilla:
-    "Suattuoon sana taloon,
-    Antoa asian ilmin!
-    Tok se toistenkin tuloopi,
-    Jos ei ennen, niin erossa."
-
-    "Pitä suutais pienempänä!
-    Itek ymmärrän enemmin,
-    Asiasta paljon tiijän.
-    Kannan lihat kotihin,
-    Kosku-torvella tojotan.
-    Ammu Härkä aitassaini,
-    Luiku lukkoihen takana!
-    Lihat suolahan sovitan,
-    Nahka parkiin panemme --
-    Kelmi kenkiä tekööpi,
-    Suapi narri suappahaita
-    Tuosta _Ventisen_ Härästä,
-    Pekan pienen ruavahasta."
-
-                     Nimittämätöin.
-
-
-
-NÄLKÄ.
-
-
-_Nälkä_ kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele
-olalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin,
-käveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen
-niitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita
-halla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta,
-arvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali
-_Kalle Pasainen_ Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä
-Runoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.
-
-    Nälkä näkyypi tulevan
-    Rautajärven jeätä myöten;[109]
-    Olki-petkele olalla,
-    Vehka-vihko kainalossa. -- -- --
-
-    Tunnettiin tuo _Turakkalassa_,[110]
-    Mutt' ei nähty _Niärinkillä_;
-    Havaihtiinpa _Hassolassa_,
-    Piettiin tuota _Piikkilässä_.
-    Kirkon-kylästä kirottiin:
-    "Mänek tuonek _Männymäellen_,
-    Tietä myöten _Tirrolahan_ --
-    Tuonne tuhmiin tupiin,
-    Talonpoikaisten taloihin!"
-
-                          Nimittämätöin.
-
-
-
-
-Selitykset:
-
-
-[1] Syy tähän viipymiseen luetaan esipuheessa I:seen Osaan XXXIII:llä
-puoliskolla (Pagina) ja seuravilla.
-
-[2] Lue tästä Otavan esipuhetta.
-
-[3] Tähän luemme e.m. ne "uusiksi" tahi "tämän vuotisiksi" kuhutut
-_Laulut, Virret ja Veisut_, joita vuosittain tuuvaan Turusta,
-ja jotka ovat luonnostaan niin kehnot, että se on kumma jotta
-heitä ostetaan ja luetaan. Tähän luettaisiin myös ne Topeliuksen
-Runoissa nimitetyt _Nykyisemmet Laulut_, ne Oulussa äsken painetut
-_Forteliukselta_ kootut _Suomalaiset Laulut_, suurin osa _Rénvallin
-Veisuista_, ja joku osa ehkä meijän omistakin laitoksistamme.
-
-[4] Nimittäin sillä tavalla, että mikä on _Runomus_, olkoon
-ajatuksessa tahi kielessä, siks' se jääpiki ikuisesti, ikään kuin
-mikä on soittamus (musik) se on soittamus iankaikkisesti. Muussa
-tarkoituksessa, niin on Runomisen keto varsin lavea, ja niin lavea
-että se ulottuu taivaaseen. Hänen juohtumukset ovat myös kirjavammat
-kuin päivän säteet.
-
-[5] Jos seneistä multa tunnettomat Runojat, (Skalder) tahi
-Runon-koottajat, tahtoisivat runoillansa lisätä näitä tietojamme,
-ja tarkoittoo meijän Suomalaisen Runo-Tarinamuksen valaistamista,
-niin heille oisi tässä tilaisuutta soaha heitä painetuiksi ja
-kunnollisesti toimitetuiksi, jos lähättäävät heitä mullen postilla
-tahi matkustavaisten kanssa. Ja tahon minä mielelläinkin, kostoksi,
-tästä heijän toimeestaan, lähättee heillen kustentamatak yhen
-kirjan-kappaleen (Exemplar) niistä kirjoista kuhun näitä painetaan.
-Vielä tahtoisin muistutella, että soisin mielelläin, jos 1)
-laitettaisiin heihin selitöksiä äkkinäisistä nimistä ja sanoista,
-2) että oisivat kirjutettunna sillä kielen-murrella kuin ovat
-tehtynnäkin, ja 3) että sepittäjöihen nimet ja elämäntievot oisi
-mainittunna.
-
-[6] Lue tästä, Otavassa I Osa, m.m. Tämä Runomus osoittaiksen
-e.m. _alku-sointumisella_ (genom alliteration) kussa joka sana ja
-juotos on jo itekseen sointuva, josta sitä eroitetaan kaikesta
-nykyisestä runomisesta, jossa aina, kahen, kolmen eli neljän sanan
-peästä, tavataan loppu-sointumista (slut-rim) johon peästyämmä
-jo unoutetaan hänen eillimäistä vastaussanansa, ellei sitä hyvin
-tarkoitetak peähään, joka toas keäntää työksi ja vaivaksi, joka oisi
-huvitokseksemme. Tällainen vanhan-aikuinen alku-sointuminen tavataan
-vanhoin _Islandilaisten, Anglo-Saksilaisten ja Messo-Göthiläisten_
-runomuksessa, joka toistaa että se on ollut _meijän tapainen_,
-tahi että Runomus _pohjoisessa_ on vanhuutessa ollut tois-tapainen
-piiroksestaan, kuin _etelässä_.
-
-[7] Otava, 1 Osa, p. 269.
-
-[8] Ensin eroitettiin ne henkelliset aineet, sillä, että Uskomus
-hävitti sen vanhan Salautsen; siitten eroitettiin ne moalliset
-aineet, sillä, että _Tarinamus, Luonnoisuus (Fysiken) ja Luonon
-Tietomukset (Natur-wetenskaperna)_ hävittivät Taikaukset ja muut
-turhat tietämiset.
-
-[9] Eikä myö muuta tarvihtek, toistamiseksi tämän nykyisen Runomisen
-luontoa (aineensa suhteen) jos ainoasti nämät kahet sananlaskut:
-"_Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän
-lausunnosta_"; ja "_Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma
-tunnekkaan_". Jotka sanat myös toistaavat että Runojoissa piti löytyä
-ei ainoasti _runomusta_, mutta myös _viisautta_, jota perustaiksen
-sen peälle, että meijän _Runojat_ oli muinon meijän _viisahimmat
-miehet_.
-
-[10] Koska näissä Runoissa mainitaan (pian kaikissa) vallattomasta
-elämästä, niin saattaa moni ehkä luulla, että elättiin niinnä aikoina
-varsin kelvottomasti, koska heillä aina oli näitä aineita; mutta
-myö uskomme toiseppäin, että olivat siviämmät kuin nykyisin, koska
-yksi kunnotoin käytös tehtiin (hänen tavattomuutestaan, owanlighet)
-runoilla kuulluksi ympäri moata. -- Niinpä sanoivat: "hyvä kello
-kauaks kuuluu, paha sanoma etemmäks". Nyt kuullaan tätä järähtämätäk.
-
-[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä,
-niin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta
-Savon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä
-sanoissa, niin kuin e.m. _ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi,
-kussui, tarvissoo, ilmaisekse_, joita pohjoisessa sanotaan _ihe_
-(ite, itse) _veihti_ (veitti, veitsi) _mehtä_ (mettä, metsä) _mehto_
-(metto, metso) _ehtii_ (etti, etsi) _kuhtui_ (kuttui, kutsin)
-_kahtoi_ (kattoi, katsoi) _tarvihtoo_ (tarvittee, tarvitsee)
-ilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).
-
-[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen
-Salauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen
-virsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme
-jotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti
-käyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään
-kuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti
-että puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella
-sanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että
-puheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan
-jonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä -- niin se
-ei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja
-mielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi
-pukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla
-eli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin
-luonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset
-pyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista,
-joka-päivällisistä asioista.
-
-Myö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista,
-että yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan
-ja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis
-yhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että
-kaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen
-että Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän
-juohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja.
-Oisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä
-salauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa
-mitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme
-seneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän
-Väinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme
-hänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme
-petosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi,
-ett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten
-toisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren
-ilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa.
-Tämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen
-havaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt
-totuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi,
-koeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä
-Salamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen
-ja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee -- sillä se
-tapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut
-karaista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen
-yritys -- jost ei meitä sakoitettanek.
-
-Maito-heinä, Röd-wäpling. -- Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. --
-Lehmän-kieli, Lilje Conwalje. -- Apilas, Hwit-wäpling. -- Leivoinen,
-Lärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. --
-Etelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad.
--- Etelä tuuli tehty henkelliseksi.
-
-[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).
-
-[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan
-Väinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä
-joukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla
-se lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.
-
-[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, "förtjusa".
-
-[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. -- Runottaret, Muserna. --
-Laulatar, Sångerska. -- Soitotar, Spelerska.
-
-[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi
-runollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se
-asian laveutessa on toimellisempi.
-
-[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa
-nimensä oli -- sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella
-tavalla päivänsä.
-
-[19] Vamma t. vaiva -- _Suoni sormia vetääpi_, merkihtee: sendrag
-i fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä
-öylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa
-tahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten
-mielen-luonnosta, joista runossa lauletaan -- ennen kuin hään rupea
-näistä peijaisista laulamaan. -- Peä on kieleni t. kielenpeä on,
-j.n.e.
-
-[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam.
-_Oaronin_ appi) kuhuttiin myös _Eskel-voariksi_ (niinkuin kohta
-kuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin
-pois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä
-Runoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi _sota-herraksi_. Hänen isä oli
-Kihlanmies (Häradsdomar) _Torsti Eskelinen_, Kermetlahesta. -- Torsti
-Eskelinen oli Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ poika, häntä kuhutaan
-_sata-vaimoiseks_, koska hään mielusteli muihen vaimoja. -- Lukkaria
-kuhutaan tässä _kellon-soittajaksi_ (josta se lie ehkä suuttuna) sen
-eistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla
-soitatti. -- Runoja sanoo että se _pyrkki heillä meäkkimään_, (sillä
-se oli kehno lauluillen) _kivun kiussain keralla_. Tässä tarkoittaa
-Runoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek
-huutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies _Oaron Hoffrén_
-oli antanut Lainkirjuttajallen _v. Burghausillen_ yhen Lehmän, ja
-_Poavo Eskelisellen_ yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät
-huutoo hänen veljensä _Jaakko Kustav Hoffrenin_ Lukkariksi. Tähän
-tarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) "korvat korttelin
-pituiset", m.m. -- Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari,
-joka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. -- Ne haukkuivat
-Lautamiestä _Hoffrénia Pukiksi_, siitä että hänen peässä aina istui
-yksi suuri Pukin-nahkainen myssy. -- Vater, (Fader) on yksi sana,
-joka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee _kummi_. Näihen
-_Hoffreniloihen_ isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa,
-ja ollut kummina Kuninkaan _Gust. Adolfin_ ristiäisessä.
-
-[21] _Is' t. isä_. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi
-(mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä
-alenetaan.-- _Rannihinsa t. noapurinsa_ (Granne) on toas yksi niistä
-meijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista.
--- _Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen_. -- _Kiltti_, t. kopia,
-hilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä,
-nimittäin sanasta Gild. _Okkela_, t. vikkelä. -- _Viinan-tienuilla_.
-Se oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja.
--- Karhuiset, oli _Pekka ja Toavit Karhuinen_, sen kuolleen _Risto
-Karhuisen_ poikia. Hyö olivat _moa-kauppioita_, ja mahtoi olla
-tiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä,
-etteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. --
-_Kasakka_ merkihtee Karjalankielessä _renkiä_. Saattaa se Venäläisten
-sana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. -- _Kaukkoinen_ oli
-yksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä
-palkalla. -- _Toavit_ oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä
-kuhutaan _Rouvariksi_ (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja
-syyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla,
-ja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta
-jumalan lahjalla. -- _Ouvot_, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet
-näitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä
-ymmärtänneet. -- _Kummiksiipi_, panoo kummaksi. -- _Hyökäri_ (Hökare)
-t. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös _Ruunun-kauppiaks_, koska
-se sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja
-soatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä
-ensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta
-puhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä
-keskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten
-vasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa.
--- _Loppu Lohilta pelko_: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri
-kalastaja. -- Loavullans t. loatullansa. -- Muori, merkihtee sen
-kuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. -- _Leikkitäk_,
-t. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin
-vuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia.
--- _Avahin aitan_, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron)
-kuin olla pitäis "aitanavain".
-
-[22] -- _Puoint_ t. puotin; _Pukkariksi_ kuhutaan semmoista puusta
-tehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. -- _Marketta_, merk.
-_Marketta Ronkaa_, joka oli Pekka Karhuisen toveri. -- _Kaputtamatak_;
-kuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois
-ala-puolelta. -- _Veärä-nenäksi_ kuhutaan sitä kuollutta isäntee,
-koska hänellä oli ollut veärä nenä. -- Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten
-paksut leivät. -- _Jussi_, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se
-mahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa
-paljon puhutak. -- _Hovilla_ tarkoitetaan tässä _Tavinientä_, kussa
-Lainkirjuttaja _v. Burghausen_ asui, (jonka pojista yks lie ollut
-Kattein); tahi tavottaneen tässä ehkä _Halolan_ moisioo, jossa
-asui Kattein _Torsti Tavasti_. -- _Kakka-seula_, Bröd-soll. --
-_Samuli_. Moaninkan Kappalainen _Samuel Erland Agander_, joka
-piti Ruumis-soarnan. _Jaakolla_ tavoitetaan tässä Lukkaria. --
-_Hieno-seärisiä_, kuhutaan tässä vallasväki. -- Pistää puikohon
-punaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t.
-valjaisiin. -- _Poavollen puhuupi_. Se on se ennen mainittu _Poavo
-Eskelinen_. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että
-lainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla
-pitkä-korvalla pitohon.
-
-[23] _Konkari_ (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja;
-suomeksi: "käymäri." -- _Vanha Kaisa_ tahi Lukkarin Anoppi, oli
-_Kaisa Hyttäinen_.
-
-[24] _Hestansa_ (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa
-_Heponsa_. -- _Kuisti_ (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty
-seinän ulkopuolla. -- _Pontus_, oli Oaron Hoffrénin toinen
-ristimä-nimi. -- Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti
-neneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään
-ensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa,
-on juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa.
--- _Naistenpalto_ merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo
-että hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin -- (ehkä olivat naineet
-yksisiä sisaria).
-
-[25] _Mari_ mahto olla hänen vaimonsa. -- Väisälä oli yksi talo
-_Kopolan_, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä
-kuhutaan _karva-kulmaksi_, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään
-oli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut _Marketta Karhutarta_
-Halolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi
-Kopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä
-Kopolaksi kuhutaan. -- _Kirkko-veärti_ on toas yksi näitä muukalaisia
-sanoja. _Konkari_ t, konkuri? (kamp).
-
-[26] _Kohta joutuvat kovullen_ t. kokountuvat -- _Pöyän arihan
-akahtiit_. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla
-pitäis _pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit_, de
-sågo på, t. makade sig till det rågade bordet. _Arina_ merkihtee,
-en flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. -- _Katko_ t. roato, merk.
-erinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina
-ihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa
-häntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. -- _Runtiksi_,
-kuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita
-ja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin
-ite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita,
-jotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen
-isoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä.
--- _Rahiksi_ kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. --
-_Lavihtalla_, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).
-
-[27] _Nukka-vieru_ logg- t. lo-sliten. -- _Turkin-puuhkaat_,
-päls-brämen, kragen; _Puuhkia_, yfwig, stolt, grann. -- _Kasukka_ t.
-pitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. -- _Kurehihin
-kuivattunna_, torkad i skrynklor. -- _Korskat_, prydnaber, ehkä
-tässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja
-kankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan)
-"korskat korvihin rakensi".
-
-[28] _Runhustan rajoilla_, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla
-(jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). -- _Katrakkahan_, t.
-arastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna
-häntä _Sika-pahnaan_, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen
-toisessa Runon-vaihoksessa: "Rusi rukka runteltiin, kannettiin
-Sika-pahnaan." Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo,
-että Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä
-ja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse
-sillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi
-käytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan,
-tahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin
-Ryynäistäkin tallottiin sinne. -- _Olli_  m. _Olli Hussoa_ Halolan
-kylästä. Se piti Rusin puolta. -- Kakko-puikot, pinnarne om hwilka
-härfwan hwilar i härfträdet. --
-
-[29] _Mustavirta_ kuhuttiin 2 taloa, kussa asui _Husson_ sukuja.
-Heitä oli kaks veljestä, _Antti ja Olli_, jotka pitivät Rusin
-puolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant
-maistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta
-ruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se
-sai siltä korvankolauksen. -- Runoja antaapi _Pontuksellen_ vielä
-toisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen
-kovuutta.
-
-[30] _Vanha Antti_ taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto
-olla Puu-seppä. -- _Riinistäini_ (t. arkustaini) toas näitä
-häijy-sanoja! -- _Tuohiseppä_. Tämä _Olli Tuppurainen_ oli Karhuisen
-tolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä
-"Tuohi-sepäksi" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se
-löi hänen puolus-miestänsä. -- _Rautiain_ t. rautio merkihtee "Seppeä"
-Pohjalaisten kielellä. -- _Aijas-karvainen_, merk. että se oli harmoo
-niin kuin vanha aita. -- _Röky_ t. rökö, on yksi silta-peiteh
-(golfmatta) jota pietään talonpojissa.
-
-[31] _Petettiinpä Pekka vielä_. Tässä ymmärretään _Pekka Hussoa_,
-joka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään _Maija Ronkaista_.
-Häntä kuhutaan _sortiksi_, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa.
-Gottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika
-_Sorkiksi_. -- _Hyttylä_ oli yksi kylä; _Hyttylän hyvät emännät_,
-tarkoittaa Eskelisen vaimoo _Hedvig Hyttyistä_, ja Lukkarin vaimoo
-_Liisa Rautiaista_. -- _Mari_ merk. _Maria Ronkaista_, joka silloin
-lie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi _Pekka Husson_
-kanssa. -- _Vainikkainen_ oli Husson tätin-toveri. -- _Kaisa_ oli
-Husson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä
-naimista.
-
-[32] _Matiksi_ kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä.
--- _Riimut_ t. päihtet.-- _Kermo_, (Germund) oli yksi loisimies
-Peräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. --
-Soahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä
-variten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset
-(Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat
-kolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä,
-13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari,
-soahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin
-moahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse)
-Moaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä
-hävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi
-kuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti
-Oappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen
-samasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.
-
-Hyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie
-ollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan,
-koska tämän _Risto Karhuisen_ ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan
-kirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis
-häntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin,
-eikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt
-syytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se
-oli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta
-syytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat
-että peällen-kantaja Lautamies _Oaron Hoffrén_ oli hetken peästä
-pieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan)
-jotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron
-kannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli
-yhessä Appensa _Poavo Eskelisen_ kanssa, että Ryynäisellä oli
-ollut tapa tehä hävittömiä Runoja _Hoffrénistä, Eskelisestä_
-ja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) _von Burghausista_,
-joita hään laulatti kylässä. Koska _Ryynäinen_ teki tätä tyhjäksi,
-niin tuotiin toistajaksi _Vainikkaista_, joka oli kotoisin samasta
-kylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä
-Juhannus-päivänä Talonmiehen _Tahvo Vainikkaisen_ talossa, laulanneen
-(Lukkarista): "Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi"
-(ja Lautamiehestä _Hoffrénista_): "Nyt minä puhun Pukista, Oaronista
-aloittelen, Tasa-turvasta tarisen." Hään oli myös laulanut jota-kuta
-_Eskelisestä ja v. Burghausista_, ehkei toistaja tainut tätä
-muistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt,
-voan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä
-näitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan,
-niin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla
-molemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata
-siinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos
-heittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä
-en ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.
-
-[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).
-
-[34] _Martti Lutherus_ oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask.
-_Eisleben_ kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä
-Opettavaksi (Stubent) _Erfurtissa_, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister).
-Hään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun
-Opistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä
-luettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi
-hään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk
-Papistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella
-kärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä _Alexin_
-murhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä
-Opettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä,
-Ruomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin
-häntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään
-koko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin
-synnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet
-toisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti
-yhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi
-niskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään
-Herroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu
-esivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku
-(triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli
-uskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia
-(sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään
-seisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten
-keralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin.
-Sinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä,
-kussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla,
-Peä-Hertun (Erke-Hertig) _Ferdinandin_, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten
-(Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar)
-30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja
-lähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin,
-ellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja
-tämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523
-niin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista
-(Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin
-harjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa
-(Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi
-henkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529,
-toimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin,
-ja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537
-kirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534
-ulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli
-yksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään
-syvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa
-hänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä
-Uuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546
-Eisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin
-linnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin
-kaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.
-
-[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri
-uskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497
-Brettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari
-Georg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo
-nuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä.
-Häntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511
-Tietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi
-Wittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen),
-ja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen
-parhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63
-v. vanhana. -- Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias,
-joka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin
-papis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502
-pani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään
-toimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin
-kujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin,
-ylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen
-vankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä
-sai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella
-(oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri).
-Kulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare)
-soattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista
-yksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka
-heistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:
-
-    Sobald das Geld im Kasten flingt,
-    Sobald die Seel gen Himmel springt.
-
-Joka ois: "Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen
-välähe." Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti
-ruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta,
-kunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä
-koneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk.
-juuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta
-(Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. -- Paul von
-Samosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa
-yhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen
-tahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin _kolminaisuen opissa_ (i läran
-om treenigheten) ja _Ristuksen Jumalisuutessa_. Mitenkä Ryynäinen
-sanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä
-Lutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää.
-Mutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen
-soarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on
-tulleet Papilta toimitetuiksi.
-
-[36] Munkki t. Pappinen, oli poavilainen pappi.
-
-[37] Kosk' ei oppinut osaja. Se näyttää niin kuin Ryynäinen oisi
-epätievossa Opin-isänästään.
-
-[38] Upsalan kokous, kussa kaikkia poavilaisia menoja
-pois-heitettiin, ja nouattiin tätä uutta oppia, piettiin v. 1593.
-Muutoin niin tässä Ryynäisen sananjuotteessa ei ouk täyvellinen
-ajatus.
-
-[39] Kahesti kuulla. Vuonna 1793 piettiin yhtä Juhlin-juhloo
-s. 8 p. Moalisk. muistoksi Upsalan kokouksen peätöksestä. Jolla
-kunnioitettiin Lutheruksen opin harjoittamista Ruotsin valtakunnassa;
-ja vuonna 1817 vietettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 31 p. Lokak.
-muistoksi tämän opin ensimäisestä ilmauntumisesta moailmassa.
-
-[40] Häntä piettiin, ikeän kuin vähä hällä-päissä tahi hölmönä
-muissa asioissa, ja niin se näytti minustakin kuin ei kaikki saumat
-oisvat olleet paikoillansa, tahi kuin joku voarna oisi ollut varsin
-helpoillaan. -- Hänen Runoissa osoittaiksen paljon huolimattomuutta
-ja harjoittamattomuutta; mutta ettei hään ollut ilman runollista
-juohutusta nähään monesta paikasta, liioitten _Kurvilan Emännästä_,
-kussa hänen runossa tavataan yhtä erinkummasta mielen-hilpeyttä ja
-somaisuulta.
-
-[41] Jyränköksi kuhutaan Suomeksi Heinolan kaupunkia, koska sitä
-1770 vuosiin luvulla rakenettiin Jyränkän t. Jyränkön Rysthollin
-vainiolla, Päijänen rannoilla, Keltin kosken varrella. Jyränköksi
-kuhutaan vielä nytkin tämä lähimmäinen kylä, kaupunnin ulko-puolella.
-
-[42] Kullan karrella t. kullan karvalla. -- Mörjättynnä (smorda) on
-toas näitä vaivaisia vieraita sanoja, joista oisi parempia itellämme,
-e.m. tellättynnä, tukettunna, voijettunna m.m. -- Värjättynnä (färgade)
-yksi pahalainen juoksusana Ruotinkielestä; Suomeksi: "painetunna."
-
-[43] Kartenit (gardiner) saatais kuhtua Suomeksi lasi-liinoiksi, t.
-akkunan vaipoiksi.
-
-[44] Puukhollari (Bokhållare) on yksi Ruohtalainen sana, joka Suomeksi
-saattais sanoa Kirjuttama-mieheksi. -- _Löysriiväli_ (lösdrifware)
-t. moa-kulkiain, moa-juoksia, -- Asessuori oomme Suomeksi kuhtuneet
-Lainistujaksi.
-
-[45] Ruoti (rote) merkihtee yhtä talonkuntoa joka kustentaa yhen
-sota-miehen, tahi elättää yhen ruoti-vaivaisen.
-
-[46] Terehtyöri (Director) t. Käyttäjä; Peä-käyttäjä.
-(General-Director). Tässä Runossa luetaan niin paljon näitä
-virka-nimiä, jotta ei ouk paljon heijän Suomentamisesta.
-
-[47] Ränteri'i (Ränteri) t. Vero-huone. -- Makasiini (Magasin)
-t. Elohuone. -- Välskäri (Fältskär t. Parantaja.) -- Tohtori (Doctor)
-Oppia. Medicines-Doctor, Paramus-Oppia. -- Apoteeki, (Apothek)
-Rohto-huone -- Lasareetti (Lasarett) t. Poto-huone.
-
-[48] Hantverkeri (Handtwerkare), Kalun-tekiä. -- Varvali
-(Swarfware) Pyörittäjä. -- Värjäli (Färgare) Painuri, t. Painaja. --
-Mestari (Mästare) Taitaja, t. Taituri. -- Kiselli (Gesäll) Taitava.
-
-[49] Harmaat t. harmaat peät, vanhat ihmiset.
-
-[50] Kymin-koskeksi ei kuhutak sitä virtoa, joka juoksoo Jyränkön
-sivuitten, voan Keltin-koskeksi; joka vasta Iitin pitäjässä
-puottaiksen Kymihin.
-
-[51] Jos Hirvoinen piti ihtesäk isommanna Runo-niekkana Savossa,
-niin se ei ouk laimin lyönyt että virressäkin osottoo tätä
-paha-haisevata oma-kehutosta.
-
-[52] Rahtyöri (Traktör) t. Ruoka-kauppias.
-
-[53] Ajoivat Maaherran moahan, merkihtee että Moaherra tuli
-ite ulos kahtoamaan tätä meteliä. Tässä on puhe josta-kusta
-tappeluksesta, joka lie tapahtunut Heinolan markkinoilla.
-
-[54] Panoo pajakkata, merk. että se paipatti paljon kylässä
-omista talon-laitoksistaan. -- Kerhekästi t. ketterästi. --
-Kiekkarasti, t. sukkelasti. -- Ahvakasti, t. ahkerasti.
-
-[55] _Sukulaiset suuta anto_, sanotaan pilkan vuoksi; sillä tällaista
-tervihtimistä ei tavatak talonpojissa.
-
-[56] _Ouvoiksi_, kuhutaan tässä ne köyhemmät tahi rumempnäköiset
-tytöt, koska eivät miehet heihin miellyk.
-
-[57] _Lapset laulaavat kotonna_. Tahi tässä ymmärretään Maunuksen
-lapsia, jotka lie muuttaneet emänsä kanssa pois; ja joille tuli
-köyhä elämä, tahi ymmäretään heitä, jotka lie jäänneet kotiin, voan
-jotk' ei nyt soaneet ellee niin herkullisesti kuin ennen.
-
-[58] Luatu-poika t. hyvä-loatuinen.
-
-[59] _Kokki_ oli Kovaisen sota-köllö, sillä se oli ollut sotaväessä.
-
-[60] _Piiparin-aho_, kuhuttiin yhtä ahoa t. selännettä. -- _Simoinen
-Piispa_, ja _Nilkkilä_ oli torppia tahi taloja, joihen sivuihten hänen
-tuli käyä. -- _Tihmakset_ oli yksi lampi. -- _Jääkeri_, mahto olla yksi
-mökki. -- _Ylöinen_, tais olla järven nimi.
-
-[61] _Viiki_ oli yksi torppa. -- _Kovaisen-poika_ tarkoittaa hänen
-veljensä Jussi Kovaista.
-
-[62] _Elli_ mahto olla Mikko Kovaisen akka.
-
-[63] Risa, körtel, muskel -- Pallio, njurtalg.
-
-[64] _Tuhmalle sepälle_. Jussi Kovainen oli Seppä, Suutari ja
-Pirran-tekiä.
-
-[65] Näistä hänen työ-vehkeistä kirjutti minun Isäin Suomen
-Talon-toimitus-kunnallen (Finska Hushållnings-Sällskapet) joka
-lahjoitti häntä kunnia-rahallansa.
-
-[66] _Laulamisensa_ suhteen niin minun Isäin oisi tehnyt häntä pitäjän
-Lukkariksi, mutta hään oli kehno kirjuttamaan, eikä ymmärtänyt
-sanoo Ruohtia, joka aina tarvitaan niin kauan kuin omoo kieltämme
-alas-poljetaan.
-
-[67] Hään oli periselvä kirja-lukemisessa, ja oli niin karaistanut
-muistinsa, että hään osais suuremman osan Roamatusta ulkoapäin.
-
-[68] _Vuan ei jaksa jäseneini_, sillä se oli muutenkin ollut
-siukka-sekainen. -- _Heikki_ mahto olla _Kokkoisen_ poika. --
-_Matti (Keäriäinen)_ läksi matkustamaan -- koko virstan peästä. --
-_Pekka_ oli yksi loispoika, _Rokkaisten_ sukuja; hänen äiti, jota
-tässä kuhutaau hänen emännäksi, oli Loatikkaisia. -- _Annikka_ oli
-Hämäläisen akka. -- _Pulli_ oli Annin poika.
-
-[69] _Matiskala, Iloinen ja Poajala_ oli talonnimiä.-- _Kunneli_
-(Gunnilda) oli Kokkoisen akka. -- _Ollikkala_ oli yksi talo, josta
-Keäriäinen oli kotoisin. -- _Vappu Tarkiain_ oli Suutar Loatikkaisen
-akka. -- _Laiko-suoleksi_ kuhutan maha-suolet. -- Muut räpälät, niin
-kuin satakerta, m.m.
-
-[70] _Karitsaksi t. karkoksi_ kuhutaan yhtä Lammasta, joka on jo
-toista vuotta vanha. -- _Yrjö_, nimittäin _Yrjö Hokkainen_. Hään oli
-sora-kielinen, seneistä sanotaan että hään sorahti.
-
-[71] _Piikki_ oli yksi yksinäinen asuva sotamies, Kankasniemestä
-kotoisin. Hänen oikea nimensä oli _Tahvo Lukkarinen_.
-
-[72] _Ruopimasta_ t. mullostamasta. Yksi sana synnytetty Ruohin
-kielestä.
-
-[73] _Hyrskähti_ t. puhkeis niinkuin nauramaan. -- Piestään t.
-pieksetään. -- _Vesterinen_ oli yksi Rakuuna, joka sattu silloin
-tulemaan sinne.
-
-[74] _Juakko_, tarkoittaa Joakko Karjalaista, joka kahtoi torpastansa
-karsahaksi (otacksamt) myyä yhen annetun lahjan; (sillä tie kulki
-hänen mökkinsä sivuihten). -- _Kilkki_ oli yksi talo joka niinikkään
-oli tien-varrella. -- _Tuomas_, nimittäin Tuomas Kaipainen, joka
-silloin oli saunoansa salvamassa. -- Akat autto muka laulamassa. --
-_Pitkä ukko_ tarkoittaa Tuomas Kaipaisen veljee. -- _Soaren röhköksi_
-kuhutaan Juho Kostiaista, koska hään oli soari-asukas (öbo).
-
-[75] _Asilainen_ oli yksi talonmies; ja _Pennainen_, yksi loisimies.
-
-[76] _Simo_, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi,
-seneistäpä Runoja sanoo että se _sipsatti_ tästä asiasta. -- _Raso t.
-Erasmus_, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa
-oli annettava. -- _Poavo_, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.
-
-[77] _Kaita kasvo_ t. laiha pelto. -- _Hyökin Matti_, oli yksi poika
-toisesta osakasta, samasta talosta.
-
-[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan
-ymmärräk _kyntää_ palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin
-muinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät
-siemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina
-kuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta
-vuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista
-palon-maista soak jos _yhen touvon_, ja sekin tietämätöin. Kuin minä
-puhuin heillen mitenkä Suomessa _rovioitetaan, kynnetään ja
-karhitaan_ vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä
-mahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen
-muutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä
-moa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat
-runsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin
-heillen tätä tehäksein, ja koska jo _yksi_ mies oli minusta kyllä,
-täksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta
-yhen nuoren miehen nimeltä _Tahvo Immoinen Multamäeltä_, joka teki
-heillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se
-ensimmäinen joka opetteli näitä kansoja _kyntämään mehtä-maitansa_.
-Hään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827
-laiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. -- _Ikolaksi_ kuhuttiin sitä
-taloa, kussa Asikainen asui. -- _Vantilaksi_ puhuttiin toas sitä taloa,
-kussa Siiskoinen asui.
-
-[79] _Kuuvennoksen kunnon tyttö_. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä
-_Sohvia Seiloista_, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa
-kylpemässä.
-
-[80] _Juhana t. Juho_ oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä
-kavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi
-niillen toisillen: "Teäll' on miehet, meijän Sika!"
-
-[81] _Eeva Nopoinen_ oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. --
-_Muari Piekäinen t. Pietikäinen_, mahto olla Asikkaisen piika, koska se
-piti emännänsä puolta.
-
-[82] _Juonos_, oli yhen talon nimi. -- _Tallin usta_ t. tallin ovea.
-Uksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme.
-Akka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. -- _Jussi
-Juoneksessa_, mahto olla ite talon-isäntä. -- _Kiisti_, hään peäsi sinne
-kiistämällä. -- _Kilkki_ on talon nimi. -- Siis, t. siit, siitä. --
-_Märkänä_. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta.
-Hään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana
-häntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa.
--- _Pyysi_, t. aatteli, mieli. -- _Pyrrhöisessä_, siinä asui Eerik
-Pyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi
-miehellensä. -- _Toiseen tupaan_, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta
-se kahto soahaksensa ruoka-neuoja.
-
-[83] _Tolki t. suola-tolki_ kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään
--- _Mies lykkäis lylyen peällä_, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka
-silloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. --
-_Puavo_, merk. Puavo Jältti (Hjelt) -- _Kuhjonen_, merk. heinä-kuhjoo.
-
-[84] _Rensilä_ oli yhen ison talon nimi. -- _Viisas virsien-tekiä_,
-Tämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret
-oli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä
-suanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren
-hänestäkin. -- _Mikko Ikoinen_ oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta.
--- _Heikki (Pekanpoika) Nopoinen_ asui Niemen-Nopolassa. -- _Vantit_.
-Siiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon
-nimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli
-piikana.
-
-[85] _Eerik_, merk. Eerik Siiskoista. -- _Liisa_, oli Liisa Siiskoinen
-joka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä
-pois, kuin tuli sulhainen. -- _Kolkutos_. Kuin hään rupeis puitansa
-hakkoamaan riihen eissä, niin -- silloin vasta havautti Nopoista. --
-_Tankot_. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.
-
-[86] _Kuues numero_. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska
-hänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. -- _Taltan
-Ansa_ merk. Anna Tallaista.
-
-[87] _Puuter-piä_ (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia
-otto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu
-(rimmar) sanaan "Puumalaan". Suomeksi se tässä merkihtee:
-"liina-peä," (joll' on valkoiset hiukset.) -- _Tiinan töitä_, että
-nostaa tällaista puhetta.
-
-[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo
-virttänsä aina loppuun. Minä aattelin: "soanen minä tuon vastapäin."
-Mutta niinpä se jäi -- minä en eneän tavana häntä.
-
-[89] _Puavo Köppö_. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan
-ainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka
-äsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä
-paljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun
-luonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena
-lasketteli näitä loihtu-sanojansa. -- _Pitkin tietä käyessänsä_. Se
-on merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta
-heitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi
-tätä joutaneet. -- _Pekka_, merk. Pekka Kiiskistä. -- _Purhoiset_,
-oli Kiiskisen lanko-miehet.
-
-[90] _Juakko_, merk. Joakko Auvista. -- _Einepuuksi_, kuhutaan yksi
-puu, jota pietään majassa. -- _Pekka_, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli
-Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli
-saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi
-äitillensä.
-
-[91] _Tuutu_ t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota
-vävyllensä, kätkyeksi.
-
-[92] _Ori juoksi joutuisasti_. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta
-humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään
-joutui isäsäk kanssa toraan. -- _Pietar Lampinen_ oli Rusthollari.
-
-[93] _Akka vanha_, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo,
-kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa,
-visko rokan oven-suuhun. -- _Tuolta tuttuini tuloopi_, sanoi ukko, kuin
-näki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. -- _Otti tuiman_. Heikkinen
-otti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan
-yhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu
-Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. -- Samaten
-sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin
-_vanhoissa_ runoissa. -- _Potuksi_, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua
-survotaan. Runoja nimittää sitä _nenä_-kelloksi, koska sitä aina
-piettiin nenän varaksi.
-
-[94] _Anttola_, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan
-rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet,
-on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.
-
-[95] _Jyljänäisen akka_. Se näyttää kuin hään oisi tullut
-jollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut
-hänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia
-muihenkin tarpeeksi.
-
-[96] _Ah_ (ack) ei ouk kunnollista Suomea; voi! on parempi. -- _Juutiht
-(Judit) Paunotar_ tuli sinne _Putkilasta_, Juan pitäjästä, keräjämään
-morsiammen lahjoja.
-
-[97] _Kauputar_. Minä en tiiä kuhtunoonko Runoja häntä niin, koska se
-kävi Kukkoa kauputtelemassa; vai lie ollut ehkä _Kaupoisiin_ sukujaan.
-
-[98] Kielen puolesta, hään aina nouatti sitä puheen murretta,
-kussa sanotaan e.m. _joutusasta_, mielellänä; kuin muualla sanotaan
-_joutusasti_, mielelläni, j.n.e. -- _Muoti_ (mått) on muukalainen sana,
-joka merk. että se oli mittaasek pitävä, t. suuri kooltaan. --
-_Tuuhattar, t. Tuuhainen_. Rantasalmella, Kuopiossa, ja monessa
-paikassa Savossa, lopetetaan akkojen nimet, sanalla _tar, ja tär_ (voan
-ei aina tyttölöihen) Tätä ruukataan silloin kuin ei ristimä-nimee
-mainitak, niin e.m. sanotaan Maija Patinoinen ja Anni Räisäinen;
-mutta jos ei ristimänimee nimitetäk, niin sanotaan Paunotar ja
-Räisäitär, että eroittoo heitä miehistänsä. Muuten niin vaimot
-kuhutaan heijan isän nimelliseksi, vaikka heitä kirkon-kirjoissa
-pannaan miehen nimellä. Tälläisiä vanhoja vaimollisia sukunimiä
-tavataan Gananderin Salamuksessakin, niin kuin e.m. Syöjätär. Moni
-luuloo, että ovat synnytteet näitä sillä, että sana tytär on veitty
-yhteen nimeen, niin että e.m. Paunotar oisi vanhuestaan merkihtenyt
-"Paunoisen tytär."
-
-[99] _Hävillä_. Kissa sanoi ei kuolevasek näillä
-hävittömillä koneilla. -- _Rimpottimet_ t. käpälet. --
-_Lena-Tiina_, oli hänen tyttärensä. -- _Isäntä ja Emäntä_, oli hänen
-vanhemmansa. -- _Ije-liha_ t. ikeneihin liha, (tandköttet). --
-_Kallukka_, oli Martin nuorin veli, ja Maija Kuosmainen, oli hänen
-vaimonsa.
-
-[100] _Urina_ t. tora, jurina. -- _Kohomiehet_, kuhutaan ne
-nuotta-miehet jotka vetäävät nuottansa kohonna, Reäpysten perästä.
--- _Varia tehä_ t. tehä keitosta. Hään kysyi heiltä, oliko heillä
-kaloja, vai ei? Poika vastais: "on varsin vilua!" Jolla hään
-tarkoitti kehnon olleen heijän kalastamisen.
-
-[101] _Laiha-koakko_, kuhutaan tässä Heikki Koivuista, jota
-laitettiin vahtimaan, koska se lie ollut laiha-läntä mies. --
-_Ruasuksi_ kuhutaan kyntömiehen vissa. -- _Kyleltä_, t. kyljeltä,
-syrjältä. -- _Nurian-näköinen_ t. murheen näköinen, pahoillaan. --
-_Viitaksi_, kuhutaan Savossa yksi pitkä nuttu.
-
-[102] _Himoisi_ t. yllytti.
-
-[103] _Liena_, oli hänen kälys (Svägerska) ja mahto olla varsin
-paha-pintainen.
-
-[104] _Kurkki_, oli Nimismiehen nimi. -- _Rohvorsi_, t. piiskooja,
-pieksäjä. -- _Ryysti_ t. itki.
-
-[105] _Uti_ (Ut) kuhuttin tämän Antin isä; se oli hänen sota-köllönsä.
-
-[106] _Hermikki_, on yksi Lehmä-nimi. Sormuttar t. Sormuinen
-oli Ventisen akan suku-nimi. Vasikata kuhutaan tässä hänen
-Sormen-juotoksi, koska se oli syöttänyt häntä sormillansa. -- _Tytöllä
-oli vähä-mieli_, koska hään ajo hänet mehtään; ja Härällä vielä
-vähempi, kuin mäni Kettuisen hakaan.
-
-[107] _Uilo_ t. kirves. -- _Tpuipte_, merk. hänen huutamista, kuin hään
-kuhtui Härkeä luoksensa.
-
-[108] _Kämärätär t. Kämäräinen_, oli Kettuisen äiti. -- _Kiärä_ (kära)
-on toas niitä pahoja muukalaisia juoksu-sanoja. -- _Erossa_, koska
-veljet piti erkaneman toinen toisestaan. -- _Kosku-torvella_, hään toi
-lihat kotisak, sillä tavalla, että se piilotti heitä koskuilla, t.
-kuusen-kuoreilla. -- _Luika_, t. huuta, valita.
-
-[109] _Rautajärvi_ on yksi iso järvi Tietin kohalla, jota myöten
-talvella ajetaan Mikkeliin.
-
-[110] _Turakkala_ on yksi kylä, peninkuorman peässä kirkolta,
-Mikkeliin päin; siitten tuloo Niärinkin, Hassolan ja Piikkilän
-(t. Poikolan) kylät. Kirkolta Rantasalmellenpäin ovat Tirrolat
-ja Männymäet, ensimmäiset kylät.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VÄINÄMÖISET***
-
-
-******* This file should be named 54242-8.txt or 54242-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/2/4/54242
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54242-8.zip b/old/54242-8.zip
deleted file mode 100644
index 7fe0558..0000000
--- a/old/54242-8.zip
+++ /dev/null