diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54158-8.txt | 3831 | ||||
| -rw-r--r-- | old/54158-8.zip | bin | 77011 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3831 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..18cc74c --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #54158 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54158) diff --git a/old/54158-8.txt b/old/54158-8.txt deleted file mode 100644 index 7ba7ef2..0000000 --- a/old/54158-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3831 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Myrkkyvyöhyke, by Arthur Conan Doyle, -Translated by A. J. Salonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Myrkkyvyöhyke - - -Author: Arthur Conan Doyle - - - -Release Date: February 12, 2017 [eBook #54158] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRKKYVYÖHYKE*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -MYRKKYVYÖHYKE - -Kirj. - -ARTHUR CONAN DOYLE - -Englanninkielestä suomentanut A. J. Salonen - -Alkuperäinen nimi: The Poison Belt - - -Kariston romaanisarja n:o 1. - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1922. - - - -SISÄLLYS: - - I. Viivojen himmeneminen. - II. Kuoleman hyökyaalto. - III. Uponneina. - IV. Kuolevan päiväkirja. - V. Kuollut maailma. - VI. Suuri herääminen. - - - - -I - -Viivojen himmeneminen - - -On aivan välttämätöntä, että minä nyt heti, kun nämä hämmästyttävät -tapaukset ovat vielä selvinä ajatuksissani, kirjoitan ne muistiin -noudattaen sitä tarkkuutta yksityisseikoissa, jonka aika saattaa -hävittää. Mutta niinkin tehdessäni olen aivan ymmällä ihmettelystä, kun -ajattelen, että juuri meidän pikku joukkomme "Kadonneesta maailmasta" --- professori Challenger, professori Summerlee, lordi John Roxton ja -minä -- on saanut kokea näin kummallisia vaiheita. - -Kun muutamia vuosia sitten selostin _Daily Gazettessa_ merkillistä -matkaamme Etelä-Amerikkaan, en osannut ajatella, että joutuisin -kertomaan vieläkin omituisemmasta henkilökohtaisesta kokemuksesta, -sellaisesta, joka on ainokainen kaikissa inhimillisissä aikakirjoissa -ja joka varmaan kohoaa historiallisissa esityksissä suurena huippuna -matalien kunnaiden keskellä. Tapaus itse pysyy aina merkillisenä, -mutta ne olosuhteet, joiden takia me neljä olimme yhdessä tämän -erikoislaatuisen sattuman aikana, kehittyivät mitä luonnollisimmalla ja -itse asiassa välttämättömällä tavalla. Minä selitän siihen johtavat -tapaukset niin lyhyesti ja selvästi kuin voin, vaikka hyvin tiedän, -että mitä täydellisempiä sellaisen asian yksityiskohdat ovat, sitä -mieluisampaa se on lukijalle; sillä yleisön uteliaisuus on ollut ja on -yhäti tyydyttämätön. - -Perjantaina, elokuun seitsemäntenäkolmatta päivänä -- tämä päivämäärä -tullaan aina muistamaan maailman historiassa -- menin sanomalehteni -toimistoon ja pyysin kolmen päivän lomaa herra McArdlelta, joka vielä -johti uutisosastoamme. Tämä vanha kelpo skotlantilainen pudisti -päätään, raapi punaista, harvenevaa haivenkiehkuraansa ja puki -vastustuksensa sanoiksi: - -"Ajattelin, herra Malone, että me saattaisimme käyttää teitä -hyödyllisesti näinä päivinä. Ajattelin muuatta juttua, jota te olette -ainoa mies käsittelemään sillä tavalla kuin sitä pitäisi käsitellä." - -"Olen pahoillani siitä", sanoin koettaen kätkeä pettymystäni. -"Tietystikin, jos minua tarvitaan, on asia selvä. Mutta tekemäni -sopimus oli tärkeä ja yksityisluontoinen. Jos voitaisiin tulla toimeen -ilman minua --" - -"Mutta nähdäkseni ei voida." - -Se oli katkeraa, mutta minun oli mukauduttava siihen parhaan taitoni -mukaan. Oikeastaan olinkin itse siihen syypää, sillä minun olisi -pitänyt tähän mennessä tietää, että sanomalehtimiehellä ei ole oikeutta -tehdä omia suunnitelmia. - -"Sitten minä en enää sitä ajattele", sanoin niin hilpeästi kuin saatoin -näin valmistumatta. "Mihin hommaan te minua tarvitsette?" - -"Niin, pitäisi haastatella sitä hitonmoista miestä Rotherfieldissa." - -"Ette kai tarkoita professori Challengeria", huudahdin. - -"Kyllä, juuri häntä minä tarkoitan. Hän juoksutti viime viikolla -_Courierin_ nuorta Alec Simpsonia takinkauluksesta ja housujen -takamuksesta mailin matkan pitkin maantietä. Te olette siitä -luultavasti lukenut poliisiraportista. Meidän poikamme haastattelisivat -yhtä hyvin valloillaan olevaa alligaattoria Eläintarhassa. Mutta te -luullakseni voisitte sen tehdä -- kun olette vanha ystävä." - -"Niin", vastasin tuntien suurta huojennusta, "tämä tekee kaikki -helpoksi. Asia sattuukin olemaan niin, että pyysin lomaa käydäkseni -tapaamassa professori Challengeria Rotherfieldissa. Nyt on kolme vuotta -sitten ylätasangolla sattuneen tärkeimmän seikkailumme vuosipäivä, ja -hän on pyytänyt koko seuruettamme luokseen vierailulle ja viettämään -tapauksen muistoa." - -"Mainiota!" huudahti McArdle hieroen käsiään, silmien sädehtiessä -lasien takaa. "Sitten te voitte urkkia häneltä hänen mielipiteensä. -Jostakin muusta miehestä minä sanoisin, että kaikki on pötyä, mutta tuo -veitikka on kerran näyttänyt olevansa oikeassa, ja kuka tietää, eikö -hän tekisi sitä vieläkin!" - -"Urkkia häneltä mitä?" kysyin. "Mitä hän on tehnyt?" - -"Ettekö ole nähnyt tämänpäiväisessä _Timesissä_ hänen kirjettään -'Tieteellisistä mahdollisuuksista'?" - -"En." - -McArdle kumartui ja otti lattialta lehden. "Lukekaa se ääneen", sanoi -hän osoittaen sormellaan erästä palstaa. "Kuulisin mielelläni sen -uudestaan, sillä nyt en ole varma siitä, että olen selvästi käsittänyt -miehen tarkoituksen." - -Kirje, jonka luin _Gazetten_ uutisosaston toimittajalle, kuului näin: - - Tieteellisiä mahdollisuuksia. - - "Hyvä herra! -- Olen lukenut -- tuntien huvia, johon on hieman - sekoittunut jokin vähemmän kohtelias tunne, -- James Wilson - MacPhailin miellyttävän ja täysin typerän kirjeen, joka on - äskettäin ilmestynyt palstoillanne ja käsittelee Fraunhoferin - viivojen himmenemistä sekä kierto- että kiintotähtien - spektreissä. Hän kuittaa asian ikäänkuin sillä ei olisi mitään - merkitystä. Laajemmasta älystä se saattaa näyttää mahdollisesti - hyvinkin tärkeältä, niin tärkeältä, että siihen lopulta sisältyy - jokaisen tällä kiertotähdellä elävän miehen, naisen ja lapsen - menestys. Voin tuskin toivoa, että tieteellistä kieltä puhuen - saisin annetuksi mitään käsitystä mielipiteestäni niille - kykenemättömille ihmisille, jotka haalivat aatteitaan päivälehden - palstoilta. Siksi koetan laskeutua heidän rajoituksensa tasalle - ja selittää tilannetta käyttämällä yksinkertaista vertausta, joka - lienee lukijoittenne käsityskyvyn tajuttavissa." - -"Mies, hän on ihme, -- elävä ihme!" sanoi Mc Ardle pudistaen -miettivästi päätään. "Hän kynisi kyyhkysen poikasen höyhenet ja saisi -aikaan metelin kveekarikokouksessa. Ei ihmettä, että hän on tehnyt -Lontoon itselleen liian kuumaksi olopaikaksi. Se on vahinko, herra -Malone, sillä hänellä on mainiot aivot. No, kuulkaamme nyt vertaus." - - "Otaksukaamme", luin minä, "että pieni kimppu yhteenliitettyjä - korkkeja heitetään matkalla Atlantin yli johonkin hitaaseen - merivirtaan. Korkit ajelehtivat verkalleen päivästä päivään, - ja olosuhteet niiden ympärillä ovat samat. Jos korkeilla olisi - aistimuksia, saattaisimme kuvitella, että ne pitäisivät näitä - oloja pysyvinä ja varmoina. Mutta koska meillä on enemmän älyä, - tiedämme me, että voi tulla monta asiaa korkkeja yllättämään. Ne - voisivat ajautua laivaa tai nukkuvaa valasta vasten tai tarttua - meriruohoon. Joka tapauksessa niiden matka luultavasti päättyisi - siihen, että ne viskautuisivat Labradorin kallioiselle rannalle. - Mutta mitä ne saattaisvat tietää kaikesta tästä ajelehtiessaan - niin hiljaa päivä päivältä valtameressä, joka heidän ajatustensa - mukaan on rajaton ja kauttaaltaan samanlainen? - - "Lukijanne ymmärtävät ehkä, että Atlantti edustaa tässä - vertauksessa sitä valtavaa eetterimerta, jonka läpi me - ajelehdimme, ja että korkkikimppu edustaa sitä pientä ja - hämärää kiertotähtijärjestelmää, johon me kuulumme. Kolmannen - luokan auringon kanssa, jolla on mukanaan viheliäisiä ja - mitättömiä seuralaisia, me ajelehdimme yhä samoissa oloissa - jotakin tuntematonta loppua, jotakin ilkeätä mullistusta kohti, - joka yllättää meidät avaruuden äärimmillä rajoilla, niin että - syöksymme siellä eetteri-Niagaraan tai viskaudumme jotakin - kuvaamatonta Labradoria vasten. Minä en näe tässä mitään aihetta - kirjoittajanne, herra James Wilson MacPhailin matalaan ja - tietämättömään optimismiin, mutta kylläkin monta syytä, miksi - meidän pitäisi hyvin kiinteästi ja hartaasti tarkata kaikkia - niitä muutoksen merkkejä avaruudessa, joista oma lopullinen - kohtalomme saattaa riippua." - -"Mies, hänestä olisi tullut suurenmoinen ministeri", sanoi McArdle. -"Tämähän jyrisee kuin urkujen soitto. Kuulkaamme, mikä häntä oikein -huolestuttaa." - - "Spektrissä näkyvien Fraunhoferin viivojen yleinen - himmeneminen ja vaihtuminen viittaa mielestäni siihen, että - maailmankaikkeudessa on tapahtunut laajalle ulottuva tärkeä - ja erikoinen muutos. Kiertotähdestä tuleva valo on auringon - heijastunutta valoa. Kiintotähdestä tuleva valo on omintakeista. - Mutta sekä kierto- että kiintotähtien spektrit ovat kaikki - tässä tapauksessa muuttuneet samalla tavalla. Onko näissä - taivaankappaleissa siis tapahtunut muutos? Minusta sellainen - ajatus on käsittämätön. Mikä yhteinen muutos olisi voinut - yhtaikaa sattua niissä kaikissa? Merkitseekö se muutosta omassa - ilmakehässämme? Se on mahdollista, mutta perin epätodennäköistä, - koska emme näe siitä ympärillämme mitään merkkejä, eikä - kemiallinen erittely ole voinut sitä osoittaa. Mikä sitten - on kolmas mahdollisuus? Että muutos on saattanut tapahtua - eri tähtien välisessä aineessa, siinä äärettömän hienossa - eetterissä, joka ulottuu tähdestä tähteen ja leviää kautta koko - maailmankaikkeuden. Me uiskentelemme syvällä tämän valtameren - jossakin hitaassa virrassa. Eikö se virta saattaisi ajaa meitä - eetterivyöhykkeisiin, jotka ovat uusia ja joiden ominaisuuksista - meillä ei ole milloinkaan ollut käsitystä? - - -- Jossakin tapahtuu muutos. Tämä taivaankappalten spektrin - häiriö on siitä merkkinä. Muutos saattaa olla hyvä. Se saattaa - olla paha. Sen ei tarvitse olla kumpaakaan. Me emme tiedä. - Pintapuoliset tarkastelijat saattavat käsitellä asiaa, ikäänkuin - siitä ei tarvitsisi välittää, mutta se, jolla samoin kuin minulla - on todellisen filosofin syvempi ymmärtämiskyky, käsittää, että - maailmankaikkeuden mahdollisuudet ovat laskemattomia ja että - viisain ihminen on se, joka on valmistautunut odottamattoman - varalle. Ottaakseni selvän esimerkin: kuka uskaltaisi - sanoa, että se salaperäinen ja yleinen sairastuminen, jonka - juuri tämänaamuinen lehtenne kertoo ilmenneen Sumatran - alkuasukasrotujen keskuudessa, ei ole missään yhteydessä jonkin - maailmankaikkeutta koskevan muutoksen kanssa, jota kohtaan ne - ehkä ovat herkempiä kuin Euroopan monivivahteisemmat kansat? Minä - esitän tämän ajatuksen, olkoon siinä perää tai ei. Sen todeksi - väittäminen on nykyisellä asteella yhtä hyödytöntä kuin sen - kieltäminenkin, mutta vain mielikuvitusta vailla oleva tomppeli - on liian tyhmä huomatakseen, että se on hyvinkin tieteellisen - mahdollisuuden rajoissa. - - Kunnioittaen - _George Edward Challenger_. - The Briars, Rotherfield." - -"Se on hieno, innostava kirje", sanoi McArdle ajattelevasti, sovittaen -savuketta pitkään lasiputkeen, jota hän käytti imukkeena. "Mikä on -siitä teidän ajatuksenne, herra Malone?" - -Minun oli tunnustettava täydellinen ja nöyryyttävä tietämättöriyyteni -puheena olevasta asiasta. Mitä esimerkiksi olivat Fraunhoferin viivat? -McArdle oli juuri tutkinut asiaa toimistossa sävyisän tiedemiehemme -avulla ja otti pöydältään kaksi niistä monivärisistä spektrinauhoista, -jotka ylimalkaan ovat sennäköisiä kuin jonkin nuoren ja kunnianhimoisen -krikettiklubin hatunnauhat. Hän osoitti minulle, että niissä oli eräitä -mustia viivoja poikkipäin siinä loistavassa värisarjassa, joka alkoi -punaisesta toisessa päässä ja päättyi punakeltaisten, keltaisten, -vihreäin, sinisten ja indigoväristen jaksojen kautta punasiniseen -väriin toisessa päässä. - -"Nuo tummat juovat ovat Fraunhoferin viivoja", sanoi hän. "Värit ovat -juuri itse valoa. Aina kun valo hajoitetaan särmiöllä, saadaan samat -värit. Ne eivät sano meille mitään. Viivat sitävastoin ovat tärkeitä, -koska ne vaihtelevat sen mukaan, mikä synnyttää valoa. Nuo viivat ovat -viime viikolla muuttuneet kirkkaista epäselviksi, ja kaikki -tähtitieteilijät ovat kiistelleet tämän ilmiön syystä. Tässä on -huomista lehteämme varten valokuva epäselvistä viivoista. Yleisö ei ole -tähän asti kiinnittänyt asiaan vähääkään huomiota, mutta tämä -Challengerin kirje _Timesissä_ saa heidät luullakseni heräämään." - -"Entä se, mitä sanotaan Sumatrasta?" - -"No niin, spektrin epäselvästä viivasta on pitkä loikkaus Sumatran -sairaaseen neekeriin. Ja kuitenkin tuo nuori mies on kerran ennen -osoittanut meille tietävänsä, mistä hän puhuu. Siellä kaukana on -epäilemättä jotakin omituista tautia, ja tänään on juuri tullut -kaapelisanoma Singaporesta, että majakat eivät toimi Sundasalmissa, -mistä on seurauksena, että kaksi laivaa on ajautunut rannikolle. Joka -tapauksessa tämä on hyvä aihe, josta voitte haastatella Challengeria. -Jos saatte selville jotakin varmaa, saadaan siitä palstallinen -maanantain lehteen." - -Olin tulossa uutisosaston toimittajan huoneesta ajatellen mielessäni -uutta tehtävääni, kun kuulin nimeäni huudettavan alhaalta -odotushuoneesta. Siellä oli sähkösanomapoika, mukanaan sanoma, joka oli -tuotu asunnostani Streathamista. Tiedonanto oli juuri siltä mieheltä, -josta olimme keskustelleet, ja kuului näin: - -"Malone, 17 Hill Street, Streatham. -- Tuokaa happea, -- _Challenger_." - -"Tuokaa happea!" Mikäli muistin, oli professorilla oikea norsunhuumori, -joka pystyi mitä kömpelöimpiin ja hassuimpiin kepposiin. Oliko tämä -yksi niitä piloja, jotka saivat hänet purskahtamaan meluiseen nauruun, -jolloin hänen silmänsä katosivat ja hän, täysin välinpitämättömänä -kaikkien ympärillä olijain vakavuudesta, oli pelkkänä ammottavana suuna -ja heiluvana partana? Minä ajattelin noita sanoja, mutta en voinut -saada niistä kokoon mitään, mikä olisi edes vähänkään ollut -lystillistä. Toisaalta se oli varmasti lyhyt ja tarkka määräys -- tosin -hyvin omituinen. Hän oli vihoviimeinen mies, jonka määrättyä käskyä -olisin ollut halukas laiminlyömään. Mahdollisesti oli tehtävänä jokin -kemiallinen koe, mahdollisesti -- no, minun asiani ei ollut tuumia, -miksi hän happea tarvitsi. Minun täytyi sitä saada. Kestäisi melkein -tunnin, ennenkuin voisin astua junaan Victoria-asemalla. Otin -vuokra-auton ja haettuani osoitteen puhelinluettelosta lähdin -Happivarastoyhtiön myymälään Oxford Streetille. - -Kun astuin katukäytävälle määräpaikassani, tuli yhtiön ovesta kaksi -nuorukaista kantaen rautalieriötä, jonka he hiukan vaivaa nähtyään -nostivat erääseen odottavaan autoon. Heidän kintereillään oli vanhahko -mies, joka torjui ja neuvoi heitä kitisevällä, ivallisella äänellä. Hän -kääntyi minuun päin. Ankarista piirteistä ja pukinparrasta ei voinut -erehtyä. Hän oli vanha äreä toverini, professori Summerlee. - -"Mitä!" huudahti hän. "Älkää vain sanoko, että _te_ olette saanut yhden -noista järjettömistä happisähkösanomista!" - -Minä näytin sen. - -"Kas, kas! Minäkin olen saanut sellaisen ja, kuten huomaatte, suuresti -vastoin tahtoani toiminut sen mukaan. Hyvä ystävämme on yhtä mahdoton -kuin konsanaan. Hapen tarve ei ole voinut olla niin pakottava, että -hänen on täytynyt hylätä tavalliset hankkimistavat ja käyttää väärin -niiden aikaa, jotka todellisuudessa ovat enemmän toimessa kuin hän. -Miksi hän ei voinut tilata sitä suoraan?" - -Minä saatoin ainoastaan otaksua, että hän luultavasti tarvitsi sitä -heti. - -"Tai luuli tarvitsevansa, mikä on aivan toinen asia. Mutta nyt teidän -on tarpeetonta ostaa sitä, koska minulla on tässä melkoinen määrä." - -"Hän näyttää kuitenkin jostakin syystä haluavan, että minäkin toisin -happea. Turvallisempaa on tehdä täsmälleen, mitä hän käskee." - -Käskin siis tuoda Summerleen monista mutisemisista ja muistutuksista -huolimatta yhden putken lisää, joka sijoitettiin samoinkuin toinenkin -hänen autoonsa, -- hän oli näet luvannut ottaa minut mukaansa -Victoria-asemalle. - -Siirryin maksamaan vuokra-autoni ajajalle, joka riiteli hävyttömästi -maksusta. Kun tulin takaisin professori Summerleen luo, oli hän -raivoisassa sanakiistassa niiden miesten kanssa, jotka olivat tuoneet -hapen, ja hänen valkea pukinpartansa heilahteli suuttumuksesta. Yksi -miehistä sanoi häntä muistaakseni "vanhaksi, typeräksi, haalistuneeksi -papukaijaksi", mikä raivostutti hänen autonsa ohjaajaa niin, että hän -hypähti istuimeltaan ryhtyäkseen pitämään isäntänsä puolta, ja me -saimme töintuskin estetyksi, ettei kadulla syntynyt meteliä. - -Nämä pikku asiat saattavat näyttää vähäpätöisiltä selostettaviksi ja -sivuutettiinkin sillä hetkellä joutavina. Vasta nyt, kun silmäilen -taaksepäin, huomaan niiden yhteyden koko sen tarinan kanssa, joka minun -on esitettävä. - -Mikäli minusta näytti, oli auton ohjaaja varmasti aloittelija tai -muuten hän oli menettänyt malttinsa tässä hämmingissä, sillä hän ajoi -kehnosti matkallamme asemalle. Kahdesti me olimme vähällä törmätä -yhteen toisten yhtäläisesti harhailevien ajoneuvojen kanssa, ja muistan -huomauttaneeni Summerleelle, että ajamistaito oli Lontoossa mennyt -suuresti alaspäin. Kerran me hipaisimme suurta väkijoukkoa, joka -katseli tappelua Mallin kulmassa. Ihmiset, jotka olivat hyvin -kiihtyneitä, päästivät suuttumuksen huutoja kömpelön ajamisen takia, ja -eräs mies hypähti astinlaudalle ja heilutti keppiä päittemme -yläpuolella. Minä sysäsin hänet pois, mutta olimme iloiset, kun -selviydyimme heistä ja pääsimme turvallisesti ulos puistosta. Nämä -pienet tapaukset, jotka tulivat yksi toisensa jälkeen, olivat pahasti -koskeneet hermoihini, ja toverini ärtyisestä käyttäytymisestä näin, -että hänen oma kärsivällisyytensä oli melkein lopussa. - -Mutta meidän hyvä tuulemme palasi, kun näimme lordi John Roxtonin -odottavan itseämme asemasillalla, pitkä hoikka vartalo kiedottuna -keltaiseen villaiseen metsästyspukuun. Hänen teräväpiirteiset kasvonsa, -joiden unohtumattomat silmät olivat niin tuliset ja samalla -kujeelliset, punastuivat mielihyvästä, kun hän näki meidät. Hänen -punertavaan tukkaansa oli ilmestynyt harmaita hiuksia, ja ajan taltta -oli uurtanut vakoja hänen otsallaan hieman syvemmiksi, mutta muuten hän -oli sama lordi John, joka menneinä aikoina oli ollut hyvä toverimme. - -"Halloo, herra professori! Halloo, nuori mies!" huusi hän tullessaan -meitä kohti. - -Hän ihan ulvoi mielihyvästä, kun näki happilieriöt takanamme kantajan -käsirattailla. - -"Teilläkin siis on niitä!" huudahti hän. "Minun on tavaravaunussa. -Mitähän se vanha ystävämme oikein tarkoittaa?" - -"Oletteko nähnyt hänen kirjettään _Timesissä_?" kysyin. - -"Mitä se sisälsi?" - -"Pelkkää pötyä!" sanoi Summerlee äreästi. - -"No, no, se on tämän happihomman perustana, jollen ole erehtynyt", -sanoin. - -"Pelkkää pötyä!" huudahti Summerlee taas tarpeettoman rajusti. - -Me olimme kaikki menneet ensi luokan tupakkavaunuun, ja hän oli jo -sytyttänyt lyhyen ja hiiltyneen, ruusupuusta tehdyn piippunsa, joka -näytti kärventävän hänen pitkän riidanhaluisen nenänsä päätä. - -"Ystävä Challenger on älykäs mies", sanoi hän hyvin kiivaasti. "Kukaan -ei voi sitä kieltää. Vain hullu voisi väittää vastaan. Katsokaa hänen -hattuaan. Sen sisäpuolella on kuusikymmentä unssia aivoja -- iso kone, -joka käy tasaisesti ja tekee hyvää työtä. Näyttäkää minulle konehuone, -niin minä ilmoitan koneen koon. Mutta hän on synnynnäinen puoskari -- -olettehan kuulleet, että olen sen sanonut hänelle päin kasvoja -- -synnynnäinen puoskari, joka käyttää jotakin dramaattista temppua -päästäkseen julkisuuteen. Kaikki on hiljaista, ja silloin ystävä -Challenger huomaa, että on mahdollisuus saada yleisö hänestä puhumaan. -Ettehän vain kuvittele hänen vakavasti uskovan sellaiseen hassutukseen, -että eetterissä on tapahtunut muutos ja että siinä piilee vaara -ihmissuvulle. Onko maailmassa ikinä kuultu sellaista akkojen juttua?" - -Hän istui kuten vanha valkea korppi, raakkuen ja täristen ivallisesta -naurusta. - -Suuttumuksen aalto kulki lävitseni, kun kuuntelin Summerleeta. Oli -häpeällistä, että hän puhui sillä tavoin johtajasta, joka oli ollut -kaiken maineemme alkuna ja toimittanut meille sellaisen kokemuksen, -ettei moista ole tullut kenenkään ihmisen osaksi. Olin avannut suuni -lausuakseni jonkin kiihkeän vastaväitteen, kun lordi John ehätti ennen -minua. - -"Te olette kerran ennen kiistellyt Challengerin kanssa", sanoi hän -vakavasti, "ja teidät voitettiin kymmenessä sekunnissa. Minusta -näyttää, professori Summerlee, että hän on ulkopuolella teidän -luokkaanne ja että te teette parhaiten pysyessänne erillänne ja -jättäessänne hänet rauhaan." - -"Sitäpaitsi", sanoin minä, "hän on ollut meidän kaikkien hyvä ystävä. -Olkootpa hänen vikansa mitkä tahansa, hän on suora kuin viiva, enkä -minä usko, että hän koskaan puhuu tovereistaan heidän selkänsä takana." - -"Hyvin sanottu, poikaseni", sanoi lordi John Roxton. Sitten hän -läimäytti ystävällisesti hymyillen professori Summerleeta olkapäälle. -"No niin, herra professori, me emme tähän aikaan päivästä rupea -riitelemään. Me olemme nähneet yhdessä liian paljon. Mutta pitäkää -varanne, kun tulette lähelle Challengeria, sillä tämä nuori mies ja -minä olemme hieman arkaluontoisia vanhan kelpo miehen puolesta." - -Mutta Summerlee ei ollut sovitteluun taipuvalla tuulella. Hänen -kasvonsa olivat vääntyneet osoittamaan ankaraa paheksumista, ja hänen -piipustaan vyöryi paksuja pilviä vihaista savua. - -"Mitä teihin tulee, lordi John Roxton", puhui hän kitisevällä -äänellään, "merkitsee teidän mielipiteenne tieteellisestä asiasta minun -silmissäni yhtä paljon kuin minun ajatukseni uudenlaisista -lintupyssyistä merkitsisi teidän silmissänne. Minulla on itselläni -arvostelukykyä ja käytän sitä omalla tavallani. Onko se seikka, että -arvostelukykyni kerran on johtanut minut harhaan, minään syynä, jonka -takia minun pitäisi harkitsematta hyväksyä mitä tahansa, vaikka -kuinkakin laajalle ulottuvia päätelmiä, joita tuo mies saattanee -esittää? Pitääkö meillä olla tieteen paavi, joka esittää _ex cathedra_ -erehtymättömiä sääntöjä nöyrän yleisöparven ehdottomasti -hyväksyttäviksi? Minä sanon teille, herra, että minulla on omat aivoni -ja että tuntisin itseni typeräksi pöyhkeilijäksi ja orjaksi, jollen -niitä käyttäisi. Jos teitä miellyttää uskoa tähän loruun eetteristä ja -Fraunhoferin spektriviivoista, niin uskokaa kaikin mokomin, mutta älkää -vaatiko, että se, joka on teitä vanhempi ja viisaampi, yhtyisi -hulluuteenne. Eikö ole ilmeistä, että jos eetteri olisi vioittunut -siinä määrin kuin hän väittää, ja että jos se olisi vahingollista -ihmisten terveydelle, niin tulos ilmenisi jo meissä?" Tässä hän nauroi -riemuiten meluisasti omasta todistelustaan. "Niin, herra, me olisimme -jo hyvin kaukana tavallisesta itsestämme, ja sensijaan että istuisimme -rauhallisesti pohtimassa tieteellisiä ongelmia rautatievaunussa, meidän -tulisi osoittaa todellisia oireita siitä myrkystä, joka vaikuttaa -meissä. Missä me näemme merkkejä tästä maailmoja myrkyttävästä -häiriöstä? Vastatkaa siihen, herra! Vastatkaa minulle siihen! No no, ei -mitään väittelyitä! Minä vaadin teiltä vastausta!" - -Suutuin yhä enemmän. Summerleen käyttäytymisessä oli jotakin hyvin -ärsyttävää ja riidanhaluista. - -"Minä luulen, että jos te tietäisitte enemmän tosiasioita, ette olisi -niin varma mielipiteestänne", sanoin minä. - -Summerlee otti piipun suustaan ja tarkasti minua katse kivikovana. - -"Pyydän, että sanoisitte, herraseni, mitä tarkoitatte tällä jonkun -verran nenäkkäällä huomautuksella!" - -"Tarkoitan, että kun lähdin toimistosta, uutisosaston johtaja kertoi -minulle tulleen sähkösanoman, joka vahvisti todeksi tiedon Sumatran -alkuasukkaiden yleisestä sairaudesta, ja hän lisäsi, että valoja ei ole -sytytetty Sunda-salmissa." - -"Todellakin, inhimillisellä typeryydellä pitäisi olla jokin raja!" -huudahti Summerlee suorastaan raivoissaan. "Ettekö te tosiaankaan -käsitä, että eetteri -- jos me hetkeksi hyväksymme Challengerin -nurinkurisen otaksuman -- on yleismaailmallista ainetta, joka on samaa -täällä kuin maailman toisellakin puolella? Saatatteko hetkeksikään -otaksua, että on Englannin eetteriä ja Sumatran eetteriä? Ehkä te -kuvittelette, että Kentin eetteri on jollakin tavoin parempaa kuin -Surreyn eetteri, jonka lävitse juna nyt kuljettaa meitä. Tavallisen -maallikon herkkäuskoisuudella ja tietämättömyydellä ei ole tosiaan -mitään rajoja. Voiko kuvitella Sumatran eetterin olevan niin -kuolettavaa, että se aiheuttaisi täydellisen tunnottomuuden juuri -silloin, kun täkäläisellä eetterillä ei ole ollut meihin minkäänlaista -huomattavaa vaikutusta? Mitä minuun omakohtaisesti tulee, saatan -täydellä todella sanoa, etten koskaan eläissäni ole tuntenut itseäni -ruumiillisesti vahvemmaksi tai henkisesti paremmin tasapainossa -olevaksi kuin nyt." - -"Saattaa olla niin. Minä en väitä olevani tiedemies", sanoin, "vaikka -olen kuullut jostakin, että yhden sukupolven tiede on seuraavalle -tavallisesti vain joukko harhapäätelmiä. Mutta ei tarvita paljon -tervettä järkeä käsittääkseen, että -- koska me näytämme tietävän niin -vähän eetteristä -- siihen saattaisivat vaikuttaa jotkin paikalliset -olosuhteet eri osissa maailmaa ja että sen sikäläinen vaikutus ilmenisi -vasta myöhemmin meidän keskuudessamme." - -"'Saattaisi' ja 'saattaa' sanoillanne te voitte todistaa vaikka mitä", -huusi Summerlee raivoisasti. "Siat saattavat lentää. Niin, herraseni, -siat _saattavat_ lentää, -- mutta ne eivät lennä. Ei maksa vaivaa -väitellä teidän kanssanne. Challenger on täyttänyt teidät -typeryyksillään, eikä järki pysty teihin kumpaankaan. Minä voisin yhtä -hyvin esittää todistukseni noille vaunun patjoille." - -"Minun täytyy sanoa, professori Summerlee, että teidän tapanne eivät -näytä parantuneen senjälkeen, kun minulla viimeksi oli ilo teitä -tavata", sanoi lordi John vakavasti. - -"Te pikku lordit ette ole tottuneet kuulemaan totuutta", vastasi -Summerlee katkerasti hymyillen. "Teistä tuntuu hiukan loukkaavalta, -eikö niin, kun joku saa teidät huomaamaan, että te arvonimestänne -huolimatta pysytte hyvin tietämättömänä ihmisenä?" - -"Kunniani kautta, herra", sanoi lordi John hyvin ankarasti ja jäykästi, -"jos te olisitte nuorempi mies, ette uskaltaisi puhua minulle niin -loukkaavalla tavalla". - -Summerlee työnsi eteenpäin leukansa ja pienen heiluvan -pukinpartatupsunsa. - -"Soisin teidän tietävän, hyvä herra, että nuorena tai vanhana en ole -koskaan pelännyt sanoa mielipidettäni tietämättömälle narrille -- niin -juuri, herraseni, tietämättömälle narrille, olipa teillä sitten niin -monta arvonimeä kuin orjat ovat voineet keksiä ja hullut omaksua." - -Hetkeksi lordi Johnin silmät leimahtivat, mutta sitten hän sai -hirvittävästi ponnistaen suuttumuksensa hillityksi ja nojautui -taaksepäin istuimellaan käsivarret ristissä ja katkera hymy kasvoilla. -Minusta kaikki tämä oli kauhistavaa ja surkuteltavaa. Aallon tavoin -kulki menneisyyden muisto ylitseni, hyvä toveruus, onnelliset, -seikkailurikkaat päivät -- kaikki, mitä olimme kärsineet, minkä hyväksi -työskennelleet ja mitä voittaneet. Että kaiken pitikin johtaa tähän -- -herjauksiin ja häväistykseen! Äkkiä aloin nyyhkyttää --- äänekästä, -nieleskelevää, hillitöntä nyyhkytystä, jota ei voinut salata. Toverini -katsoivat minuun hämmästyneinä. Peitin kasvoni käsilläni. - -"Ei minulla mitään hätää ole", sanoin, "mutta minua vain _niin_ -surettaa!" - -"Te olette sairas, nuori mies, siinä on vika", sanoi lordi John. -"Minusta näyttikin heti alussa, että te olitte omituinen." - -"Teidän tapanne, herraseni, eivät ole parantuneet näinä kolmena -vuotena", sanoi Summerlee pudistaen päätään. "Minultakaan ei jäänyt -huomaamatta omituinen käyttäytymisenne sillä hetkellä, jolloin -kohtasimme. Teidän ei tarvitse tuhlata myötätuntoanne, lordi John. Nuo -kyyneleet johtuvat pelkästään alkoholista. Mies on juopotellut. -Ohimennen sanoen, lordi John, nimitin teitä äsken narriksi, mikä oli -ehkä tarpeettoman ankaraa. Se sana tuo kuitenkin mieleeni erään -arkipäiväisen, mutta huvittavan taidon, joka minulla oli ennen vanhaan. -Te tunnette minut vakavana tieteen miehenä. Voitte uskoa, että minulla -kerran on ollut useissa lastenkamareissa hyvin ansaittu maine lintujen -äänten jäljittehjänä? Ehkä voin auttaa teitä viettämään aikaanne -hauskalla tavalla. Huvittaisiko teidän kuulla minun kiekuvan kuin -kukko?" - -"Ei, herraseni", sanoi lordi John, joka oli suuresti loukkaantunut, "se -ei huvita minua". - -"Kun olen jäljitellyt kaakattavaa kanaa, joka on juuri muninut, on -sitäkin pidetty tavallista parempana saavutuksena. Uskallanko yrittää?" - -"Ei, herra, ei, -- varmastikaan ei." - -Mutta tästä vakavasta kieltämisestä huolimatta otti professori -Summerlee piipun suustaan ja lopun matkaa hän huvitti -- tai ei osannut -huvittaa -- meitä useilla lintujen ja eläinten äänillä, jotka tuntuivat -niin mielettömiltä, että minun kyyneleeni vaihtuivat äkkiä meluisaan -nauruun, joka varmaan kävi hysteeriseksi, kun istuin vastapäätä tätä -arvokasta professoria ja näin hänen -- tai pikemmin kuulin hänen -- -esittävän kovaäänistä kukkoa tai koiranpenikkaa, jonka hännälle oli -astuttu. Kerran lordi John ojensi minulle sanomalehtensä, jonka reunaan -hän oli kirjoittanut lyijykynällä: "Mies raukka! Ihan pähkähullu." -Epäilemättä hänen esityksensä olivat eriskummaisia, ja kuitenkin niiden -suorittaminen tuntui minusta perin taitavalta ja huvittavalta. - -Sillävälin lordi John kumartuneena eteenpäin kertoi minulle jotakin -määrätöntä juttua puhvelista ja intialaisesta rajahista, -- minusta ei -siinä tuntunut olevan päätä eikä häntää. Professori Summerlee oli juuri -ruvennut visertämään kuin kanarialintu ja lordi John läheni tarinansa -huippukohtaa, kun juna pysähtyi Jarvis Brookiin, jonka oli sanottu -olevan Rotherfieldia lähimpänä. - -Ja siellä oli Challenger meitä vastassa. Hänen esiintymisensä oli -mainiota. Kaikki luomakunnan kalkkunakukot eivät yhteensä olisi voineet -vetää vertoja sille hitaalle, ylpeäkäyntiselle arvokkuudelle, jolla hän -komeili omalla rautatieasemallaan, eikä sille alentuvaa rohkaisua -ilmaisevalle hyväntahtoiselle hymylle, joka oli hänen kasvoillaan, kun -hän katseli ympärillään olijoita. Jos hän yleensä oli muuttunut -vanhoista ajoista, oli muutos tapahtunut siinä, että hänen -omituisuutensa olivat käyneet selvemmiksi. Suunnaton pää ja otsan leveä -kaarre siihen liimautuneine mustine hiustupsuineen näyttivät vielä -suuremmilta kuin ennen. Hänen musta partansa valui esiin yhä suurempana -kunnioitusta herättävänä koskena, ja hänen kirkkaat harmaat silmänsä -röyhkeine ja ivallisine silmäluomineen olivat vielä käskevämmät kuin -aikaisemmin. - -Hän pudisti kättäni hyvillään ja hymyili minulle rohkaisevasti, aivan -kuin rehtori pikku pojalle, ja tervehdittyään toisia ja autettuaan -heitä kokoomaan laukkunsa ja happilieriönsä hän sulloi meidät ja ne -suureen autoon, ja ajajana toimi sama tunteeton Austin, se harvinainen -mies, jonka olin nähnyt hovimestarina suorittaessani ensimmäisen -merkillisen vierailuni professorin luona. Matkamme vei kiemurrellen -mäkeä ylös kauniin maiseman lävitse. Minä istuin ajajan kanssa edessä, -mutta takanani kuuluivat nuo kolme toveriani puhuvan kaikki yhtaikaa. -Lordi John rimpuili yhä puhvelitarinansa kimpussa, mikäli saatoin -eroittaa. Toisaalta kuulin uudelleen, kuten vanhoina aikoina, -Challengerin äänen syvän jyrinän ja Summerleen itsepintaisen -äänenpainon, kun heidän aivonsa kiintyivät kiihkeään ja rajuun -tieteelliseen kiistaan. Äkkiä Austin käänsi mahonginvärisiä kasvojaan -minua kohti, hellittämättä silmiään ohjauspyörästä. - -"Minut on sanottu irti", sanoi hän. - -"Hyväinen aika", sanoin minä. - -Kaikki näytti tänään omituiselta. Jokainen puhui merkillisiä, -odottamattomia asioita. Tämä oli kuin unta. - -"Se on tapahtunut neljäkymmentäseitsemän kertaa", sanoi Austin -miettivästi. - -"Milloin te menette?" kysyin paremman vastauksen puutteessa. - -"Minä en mene", sanoi Austin. - -Keskustelu näytti loppuvan siihen, mutta pian hän tarttui siihen -uudelleen. - -"Jos minä menisin, niin kuka pitäisi huolta hänestä?" Hän heilautti -päätään isäntäänsä kohti. "Kenet hän saisi palvelemaan itseään?" - -"Jonkun muun", ehdotin laimeasti. - -"Eikä saisi. Ei kukaan pysyisi viikkoakaan. Jos minä menisin, niin koko -talo olisi kuin kello, josta veto on lopussa. Minä kerron asiasta -teille, koska te olette hänen ystävänsä, ja teidän tulee se tietää. Jos -minä tekisin ihan hänen sanansa mukaan -- mutta minäpä en raskitse. Hän -ja rouva olisivat kuin kaksi pikkulasta, jotka on jätetty yhdessä -mytyssä maantielle. Minä olen kaikki kaikessa. Ja sitten hän ottaa ja -sanoo minut irti." - -"Miksi ei kukaan pysyisi?" kysyin. - -"No, he eivät voisi antaa anteeksi niinkuin minä. Hän on hyvin -viisas mies, tuo isäntä, -- niin viisas, että hän joskus on -suorastaan mieletön. Minä olen nähnyt hänet ihan päästään pyörällä, -liioittelematta sanoen. Niin, ajatelkaahan, mitä hän teki tänä aamuna." - -"Mitä hän sitten teki?" - -Austin kumartui puoleeni. - -"Hän puri taloudenhoitajatarta", sanoi hän käheästi kuiskaten. - -"Puri häntä?" - -"Niin, herra. Puri häntä jalkaan. Minä näin omin silmin -taloudenhoitajan lähtevän maratonjuoksuun hallin ovelta." - -"Sepä hittoa!" - -"Niin juuri sanoisitte, herra, jos näkisitte jotakin siitä, mitä täällä -tapahtuu. Hän ei elä ystävyydessä naapurien kanssa. Joku heistä luulee, -että kun hän oli niiden hirviöiden joukossa, joista olette -kirjoittanut, se oli ihan kuin 'kotikulta suloisin' isännälle ja ettei -hän ole milloinkaan ollut sopivammassa seurassa. Niin _he_ sanovat. -Mutta minä olen palvellut häntä kymmenen vuotta ja pidän hänestä, ja -huomatkaa, hän on suuri mies, kun kaikki otetaan lukuun, ja on kunnia -palvella häntä. Mutta hän koettelee ihmistä toisinaan julmasti. -Katsokaahan nyt tuota. Sitä ette sanoisi vanhanaikaiseksi -vieraanvaraisuudeksi, eikö niin? Lukekaahan itse." - -Auto oli kiivennyt, hiljaisinta vauhtiaan kulkien, jyrkästi kaartuvaa -mäkeä ylös. Kulmassa kurkisti ilmoitustaulu hyvin leikatun pensasaidan -yli. Kuten Austin sanoi, ei sitä ollut vaikea lukea, sillä sanat olivat -harvalukuiset ja huomiota herättävät: - - VAROITUS. - - Vierailijoita, sanomalehtimiehiä ja - kerjäläisiä ei haluta tänne. - - G. E. CHALLENGER. - -"Ei, sitä ette voine sanoa sydämelliseksi", jatkoi Austin pudistaen -päätään ja katsahtaen surkeaan ilmoitustauluun. "Se ei näyttäisi -kauniilta joulukortissa. Pyydän teiltä anteeksi, herra, sillä en ole -puhunut näin paljon moneen pitkään vuoteen, mutta tänään näkyvät -tunteeni vievän minusta voiton. Hän saa häätää minua niin kauan, että -käy kasvoiltaan siniseksi, mutta minä en mene, ja sillä hyvä! Minä olen -hänen palvelijansa ja hän on minun herrani, ja silleen se kai jää -loppuun asti." - -Olimme sivuuttaneet portin valkoiset pylväät ja nousseet pitkin -kaartuvaa ajotietä, jota alppiruusut reunustivat. Toisella puolen oli -matala, hyvin kodikas ja sievä tiilitalo, jonka puuosat olivat -valkoiset. Rouva Challenger, pieni, hieno, hymyilevä olento, seisoi -avoimella sisäänkäytävällä toivottaakseen meidät tervetulleiksi. - -"Niin, rakkaani", sanoi Challenger, astuen autosta touhuisasti, "tässä -ovat vieraamme. Meille on jotakin uutta saada vieraita, eikö niin? Me -ja naapurimme emme voi kärsiä toisiamme, vai mitä? Jos he voisivat -panna rotanmyrkkyä leipurimme rattaille, niin kaiketi sitä niissä -olisi." - -"Se on kauheata -- kauheata!" huudahti rouva naurun ja kyynelten -välillä. "George riitelee aina kaikkien kanssa. Meillä ei ole ystäviä -tällä seudulla." - -"Se antaa minulle tilaisuuden keskittää huomioni verrattomaan -vaimooni", sanoi Challenger, kiertäen lyhyen käsivartensa rouvansa -vyötäisille. Jos kuvittelee gorillaa ja gasellia, niin käsittää, miltä -pari näytti. "No niin, nämä herrat ovat matkasta väsyneitä, ja murkinan -pitäisi olla valmis. Onko Saara palannut?" - -Rouva pudisti päätään surullisesti, ja professori nauroi kovaa ja -siveli partaansa ylpeällä tavallaan. - -"Austin", huusi hän, "kun olette pannut auton korjuun, saatte olla niin -hyvä, että autatte emäntäänne pöydän kattamisessa. Nyt, hyvät herrat, -olkaa hyvät ja astukaa työhuoneeseeni, sillä on pari hyvin kiireellistä -asiaa, joista tahdon teille puhua." - - - - -II - -Kuoleman hyökyaalto - - -Hallin lävitse mennessämme soi puhelin, ja me jouduimme vasten -tahtoamme kuulemaan professori Challengerin osan nyt alkaneesta -kaksinpuhelusta. Minä sanon "me", mutta ei kukaan, joka oli sadan -metrin päässä, voinut olla kuulematta hirvittävän äänen jyrinää kautta -koko talon. Hänen vastauksensa jäivät mieleeni. - -"Kyllä, kyllä, tietysti, minä täällä olen... Niin, varmasti, itse -professori Challenger, kuuluisa professori, kukas muu?... Tietysti, -joka sanan, muuten en olisikaan kirjoittanut... Enpä hämmästyisi... -Siitä on olemassa kaikki merkit... Korkeintaan päivän tai kahden -kuluttua... No, en voi sille mitään, vai kuinka?... Epäilemättä hyvin -ikävää, mutta luulenpa melkein, että se koskee tärkeämpiin ihmisiin -kuin teihin. Ei siitä auta vinkua... Ei, minä en mitenkään voinut. -Teidän täytyy tyytyä kohtaloonne... Riittää jo, herraseni. Tyhmyyksiä! -Minulla on tärkeämpääkin tehtävää kuin kuunnella sellaista lörpötystä." - -Hän laski kuulotorven rämähtäen paikalleen ja vei meidät yläkertaan -suureen, ilmavaan työhuoneeseensa. Tilavalla mahonkipöydällä oli -seitsemän tai kahdeksan avaamatonta sähkösanomaa. - -"Todellakin", sanoi hän kootessaan ne, "alan jo ajatella, että minulle -sähkötteleviltä ihmisiltä säästyisi rahaa, jos ottaisin itselleni -sähkösanomaosoitteen. Mahdollisesti olisi 'Noak, Rotherfield' sopivin." - -Kuten oli tavallista hänen laskiessaan hämärää pilaa, nojasi hän -kirjoituspöytää vasten ja mylvi naurunpuuskassa, käsien väristessä -niin, että hän tuskin saattoi avata kuoria. - -"Noak! Noak!" huohotti hän kasvot punajuurikkaan kaltaisina. Lordi John -ja minä hymyilimme myötätuntoisesti, ja Summerlee heilutti kuin vuohi -vatsanvaivoissa päätään pilkallisesti paheksuen. Vihdoin Challenger, -yhä jumisten ja räjähdellen, alkoi avata sähkösanomiaan. Me kolme -seisoimme kaari-ikkunan luona ja ihailimme suurenmoista näköalaa. - -Se oli tosiaan katsomisen arvoinen. Tie oli loivissa kaarteissaan -todellakin tuonut meidät melkoisen korkealle -- seitsemänsadan jalan -korkeuteen, kuten jälkeenpäin havaitsimme. Challengerin talo oli ihan -mäen reunalla, ja sen eteläpuolelta, jonne päin työhuoneen ikkuna oli, -näki laajan tasankoalueen poikki sinne asti, missä eteläisten ylänköjen -loivat kaaret olivat aaltoilevana taivaanrantana. Eräässä mäkien -välisessä notkossa osoitti savun häive Lewesin paikkaa. Jalkojemme -juuressa oli epätasainen kanervikko ja pitkiä, heleän vihreitä -Crowboroughin golfkentän aloja, kaikki kirjavanaan pelaajia. Vähän -edempänä saatoimme nähdä metsän aukeamasta osan Lontoon ja Brightonin -välisestä rautatiestä. Lähimpänä, juuri nenämme alla, oli pieni -umpinainen pihamaa ja siinä se auto, joka oli tuonut meidät asemalta. - -Challengerin päästämä huudahdus sai meidät kääntymään. Hän oli lukenut -sähkösanomansa ja järjesti nyt ne pieneksi säännölliseksi pinoksi -pöydälleen. Hänen leveät, karkeapiirteiset kasvonsa tai se osa niistä, -joka näkyi takkuisen parran yläpuolelta, olivat yhä tummanpunaiset, ja -hän näytti olevan hyvin kiihdyksissä. - -"Niin, hyvät herrat", sanoi hän sellaisella äänellä kuin -olisi kääntynyt julkisen kokouksen puoleen, "tämä on tosiaan -mielenkiintoinen jälleenyhtyminen ja sattuu erikoisissa -- voinpa sanoa -ennenkuulumattomissa -- oloissa. Saanko luvan kysyä, oletteko panneet -mitään merkille matkallanne kaupungista?" - -"Ainoa, mitä huomasin", vastasi Summerlee happamesti hymyillen, "on se, -että tämä nuori ystävämme ei ole parantanut tapojaan viime vuosina. -Minun täytyy surukseni sanoa, että minulla on ollut syytä vakavasti -valittaa hänen käyttäytymistään junassa, ja minulta puuttuisi -suoruutta, jollen sanoisi, että se on jättänyt minuun mitä -epämieluisimman vaikutelman." - -"No, no, me kaikki olemme toisinaan hieman ikävystyttäviä", sanoi lordi -John. "Nuori mies ei oikeastaan tarkoittanut mitään pahaa. Onhan hän -kansainväliseen luokkaan kuuluva, -- jos siis häneltä menee puoli -tuntia jalkapallo-ottelun kuvailemiseen, on hänellä siihen suurempi -oikeus kuin useimmilla muilla ihmisillä." - -"Puoli tuntia ottelun kuvailemiseen!" huudahdin närkästyneenä. "Vai -niin, mutta teiltä meni puoli tuntia johonkin pitkäveteiseen juttuun -puhvelista. Professori Summerlee on todistajani." - -"Minä voin tuskin sanoa, kumpi teistä oli väsyttävämpi", sanoi -Summerlee. "Minä vakuutan teille, Challenger, etten milloinkaan halua -kuulla jalkapallosta tai puhveleista niin kauan kuin elän." - -"Minä en ole tänään puhunut sanaakaan jalkapallosta", väitin minä. - -Lordi John päästi kimakan vihellyksen, ja Summerlee pudisti -surullisesti päätään. - -"Lisäksi näin aikaisin päivällä", sanoi hän. "Se on tosiaan -valitettavaa. Kun istuin siellä surullisen, mutta miettivän -hiljaisena --" - -"Hiljaisena!" huudahti lordi John. "Tehän esititte nurkkakahvilaan -sopivaa matkimista koko ajan -- muistuttaen enemmän riehaantunutta -grammofonia kuin ihmistä." - -Summerlee kohottautui osoittaakseen kiihkeätä vastustustaan. - -"Teitä huvittaa olla sukkela, lordi John", sanoi hän kasvot happamina. - -"No, hitto vieköön, tämähän on pelkkää hulluutta", huudahti lordi John. -"Jokainen meistä näyttää tietävän, mitä muut tekivät, eikä kukaan -tiedä, mitä hän itse teki. Ajatelkaamme kaikki alusta alkaen. Me -menimme ensi luokan tupakkavaunuun, se on selvää, eikö niin? Sitten -rupesimme riitelemään Challenger-ystävämme _Timesissä_ olleesta -kirjeestä." - -"Vai niin, vai niin!" murisi isäntämme, ja hänen silmäluomensa alkoivat -painua. - -"Te sanoitte, Summerlee, ettei hänen väitöksessään ole mitään perää." - -"Jopa nyt jotakin!" sanoi Challenger, pullistaen rintaansa ja sivelien -partaansa. "Ei mitään perää! Minusta tuntuu kuin olisin kuullut nuo -sanat ennenkin. Saanenko kysyä, mihin todistuksiin nojaten suuri ja -kuuluisa professori Summerlee ryhtyi tuhoamaan sitä ihmispoloista, joka -oli uskaltanut lausua jonkin mielipiteen tieteellisesti mahdollisesta -asiasta. Ehkä hän alentuu esittämään joitakin syitä vastakkaisten -näkökantojensa puolesta, ennenkuin nujertaa kovaonnisen hassuttelijan." - -Hän kumarsi, kohautti hartioitaan ja levitti käsiään puhuessaan -harkitun ja jykevän ivalliseen tapaansa. - -"Syy oli perin yksinkertainen", vastasi itsepäinen Summerlee. "Minä -väitin, että jos maata ympäröivä eetteri on jollakin seudulla kyllin -myrkyllistä aiheuttamaan vaarallisia oireita, tuskin on todennäköistä, -että me kolme miestä rautatievaunussa emme siitä saisi minkäänlaista -vaikutusta." - -Tämä selitys yllytti vain Challengerin meluisaa iloisuutta. Hän nauroi, -kunnes huoneessa kaikki tuntui kolisevan ja tärisevän. - -"Arvoisa Summerleemme ei ole ensi kertaa hieman tietämätön -tosiasioista", sanoi hän vihdoin, pyyhkien kuumentunutta otsaansa. -"Nyt, hyvät herrat, en voi päästä tarkoitukseni perille sen paremmin -kuin selittämällä teille yksityiskohtaisesti, mitä olen itse tehnyt -tänä aamuna. Te suotte helpommin anteeksi omat sielulliset -erehdyksenne, kun huomaatte, että minullakin on ollut hetkiä, jolloin -tasapainoni on häiriintynyt. Meillä on ollut muutamia vuosia eräs -taloudenhoitaja -- muuan Saara, jonka toisella nimellä en ole -milloinkaan yrittänyt rasittaa muistiani. - -"-- Hän on ankaran ja vastenmielisen näköinen, teeskentelevä ja -turhankaino käytöksessään, hyvin tunteeton luonteeltaan; meidän -kokemuksemme mukaan hän ei ole milloinkaan osoittanut mielenliikutuksen -merkkejä. Kun istuin yksin aamiaisellani -- vaimollani on tapana pysyä -huoneessaan aamuisin -- tuli äkkiä päähäni, että olisi huvittavaa ja -opettavaa nähdä, voisinko löytää rajan tämän naisen järkähtämättömälle -rauhallisuudelle. Suunnittelin siis yksinkertaisen, mutta vaikuttavan -kokeen. Kun olin kaatanut pienen kukkamaljakon, joka oli keskellä -pöytäliinaa, soitin kelloa ja pujahdin pöydän alle. - -"-- Hän astui sisään ja nähdessään huoneen tyhjänä kuvitteli, että minä -olin mennyt työhuoneeseeni. Kuten olin odottanut, tuli hän lähemmäksi -ja kumartui pöydän yli pannakseen maljakon oikein päin. Silloin näin -puuvillasukan ja kumivartisen kengän. Kurottaen päätäni upotin hampaani -hänen pohkeeseensa. Koe onnistui paremmin kuin luulinkaan. Hän seisoi -vähän aikaa lamautuneena, tuijottaen päähäni. Sitten hän riistäytyi -kirkaisten irti ja syöksyi ulos huoneesta. Minä seurasin häntä -ajatellen jotenkin selittää asian, mutta hän pakeni tietä alaspäin ja -muutaman minuutin kuluttua saatoin kaukoputkellani eroittaa hänen -kulkevan hyvin nopeasti lounaaseen päin. Minä kerron jutun teille -semmoisenaan. Pistän sen aivoihinne ja odotan sen itämistä. Valistaako -se teitä? Onko se tuonut jotakin mieleenne? Mitä _te_ ajattelette -siitä, lordi John?" - -Lordi John pudisti vakavana päätään. - -"Te joudutte pahoihin selkkauksiin jonakin päivänä, jollette hillitse -itseänne", sanoi hän. - -"Ehkä teillä on jotakin huomautettavana, Summerlee?" - -"Teidän pitäisi heti jättää kaikki työ, Challenger, ja mennä kolmeksi -kuukaudeksi johonkin saksalaiseen kylpypaikkaan", sanoi Summerlee. - -"Syvällistä! syvällistä!" huudahti Challenger. "Nyt, nuori ystäväni, -onko mahdollista, että te voitte esittää viisaan ajatuksen siinä, missä -vanhemmat toverinne ovat niin perinpohjin osuneet harhaan?" - -Se oli mahdollista. Sanon sen kaikessa vaatimattomuudessa, mutta niin -oli asian laita. Tietystikin se kaikki näyttää aivan ilmeiseltä nyt, -kun tiedetään, mitä tapahtui, mutta se ei ollut niin ihan selvää -silloin, kun kaikki oli uutta. Mutta se ajatus tuli minuun äkkiä -ehdottoman vakaumuksen täydellä voimalla. - -"Myrkkyä!" huudahdin minä. - -Sitten, juuri kun lausuin tämän sanan, välähtivät mieleeni koko aamun -kokemukset, lordi John puhveleineen, omat hysteeriset kyyneleeni, -professori Summerleen häpeällinen menettely, omituiset tapaukset -Lontoossa, puistossa sattunut meteli, autonkuljettajan ajotapa, -happivaraston luona sattunut riita. Kaikki näytti äkkiä sopivan yhteen. - -"Tietysti", huudahdin taas. "Se on myrkyn vaikutusta. Me olemme kaikki -myrkytettyjä." - -"Aivan niin", sanoi Challenger hieroen käsiään, "me olemme -kaikki myrkytettyjä. Kiertotähtemme on kulkeutunut eetterin -myrkkyvyöhykkeeseen ja lentää nyt syvemmälle siihen muutaman miljoonan -mailin nopeudella tunnissa. Nuori ystävämme on ilmaissut kaikkien -huoliemme ja hämmennyksiemme syyn yhdellä ainoalla sanalla: 'Myrkkyä!'" - -Me katselimme toisiamme ällistyneinä ja ääneti. Ei mikään selitys -näyttänyt sopivan tähän tilanteeseen. - -"On olemassa sielullinen estämiskeino, jonka avulla sellaisia oireita -voidaan hillitä ja valvoa", sanoi sitten Challenger. "En voi odottaa -löytäväni sitä kaikista teistä niin pitkälle kehittyneenä kuin -itsestäni, sillä minä otaksun, että erilaisten sieluntoimintojemme -voimakkuus on jossakin suhteessa tähän kykyyn. Mutta epäilemättä se on -melkoisen suuri tässä nuoressa ystävässämmekin. Vallattomuuden pikku -purkauksen jälkeen, joka teki palvelijattareni niin levottomaksi, -istuuduin harkitsemaan asiaa. Minä totesin, etten ollut milloinkaan -ennen tuntenut halua purra ketään kotiväkeeni kuuluvaa. Vaikute oli -siis ollut luonnoton. Heti sitten käsitin totuuden. - -"Tutkiessani huomasin, että suonentykytykseni oli kiihtynyt kymmenellä -lyönnillä minuutissa, ja tahdottomat liikkeeni olivat vahvistuneet. -Manasin esille korkeampaa ja terveempää minuuttani, todellista -G.E.C:tä, joka on tyynenä ja voittamattomana kaiken, pelkästään -molekyylejä koskevan häiriön takana. Käskin häntä pitämään silmällä -niitä mielettömiä sielullisia kujeita, joita myrkky tekisi, ja -huomasinkin, että tosiaan olin herrana. Minä saatoin tarkata ja hallita -häiriintynyttä sielua. Se oli huomattava osoitus siitä, kuinka henki -voittaa aineen, sillä silloin voitettiin juuri se aineen muoto, joka on -läheisimmässä yhteydessä hengen kanssa. Voisin melkein sanoa, että -henki oli harhaannuksissa ja että persoonallisuus piti sitä silmällä. -Niinpä kun vaimoni tuli portaita alas ja minussa heräsi halu pujahtaa -oven taakse ja säikähdyttää häntä jollakin villillä huudolla hänen -astuessaan sisään, jaksoin malttaa mieleni ja tervehtiä häntä -arvokkaasti ja hillitysti. - -"Ylivoimainen haluni räkättää kuin sorsa torjuttiin ja voitettiin -samalla tavalla. Myöhemmin, kun menin käskemään tuoda auton ja tapasin -Austinin kumartuneena sitä korjaamassa, hillitsin kämmeneni senkin -jälkeen, kun olin sen jo kohottanut, ja säästin hänet kokemuksesta, -joka ehkä olisi saanut hänet seuraamaan taloudenhoitajan jälkiä. -Sensijaan kosketin häntä olkapäähän ja sanoin, että auton piti olla -ovella hyvissä ajoin mennäkseen junalle teitä vastaan. Tällä hetkellä -kiusaa minua mitä vimmatuin halu tarttua professori Summerleen tyhmään -vanhaan partaan ja pudistella hänen päätään rajusti eteen- ja -taaksepäin. Ja kuitenkin, kuten näette, minä olen ihan rauhallinen. -Sallikaa minun suositella esimerkkiäni teille." - -"Tahdonpa pitää silmällä sitä puhvelia", sanoi lordi John. - -"Ja minä jalkapallo-ottelua." - -"Te saatatte olla oikeassa, Challenger", sanoi Summerlee nöyrtyneellä -äänellä. "Minä olen halukas myöntämään, että luonnostani olen -taipuvainen pikemmin arvostelemaan kuin kehittämään omia ajatuksia ja -etten ole valmis rupeamaan jokaisen uuden teorian kannattajaksi, -etenkin kun se sattuu olemaan niin epätavallinen ja haaveellinen kuin -tämä. Kuitenkin, kun muistelen aamun tapauksia ja harkitsen toverieni -typetää käyttäytymistä, huomaan olevan helppoa uskoa, että jokin -kiihoittava myrkky on ollut syynä heissä ilmenneisiin oireihin." - -Challenger taputti virkaveljeään hyväntahtoisesti olkapäähän. "Me -edistymme", sanoi hän. "Totisesti me edistymme." - -"Minä pyydän", sanoi Summerlee nöyrästi, "sanokaa, mikä on -mielipiteenne nykyhetken mahdollisuuksista?" - -"Teidän luvallanne lausun pari sanaa tästä asiasta." Hän istuutui -kirjoituspöydälleen, lyhyet tukevat jalat heilumassa etupuolella. "Me -olemme todistamassa hirvittävää, kaameata asiaa. Minun mielestäni on -tulossa maailman loppu." - -Maailman loppu! Silmämme kääntyivät suureen kaari-ikkunaan, ja me -katselimme ulos -- maaseudun kesäistä kauneutta, nummen pitkiä vieruja, -suuria maalaistaloja, hauskoja pikkutiloja, golfkentällä näkyviä -huvittelijoita. Maailman loppu! Nämä sanat olin kuullut usein, mutta se -ajatus, että niillä olisi välitön käytännöllinen merkitys, että se ei -tapahtuisi epämääräisenä aikana, vaan nyt, tänään -- se hirvitti ja -huimasi. Me kävimme kaikki juhlallisiksi ja odotimme, että Challenger -jatkaisi. Hänen vaikuttava ulkomuotonsa ja esiintymisensä antoivat -hänen juhlallisille sanoilleen sellaisen voiman, että tuon miehen -kaikki epätasaisuudet ja hassutukset hetkeksi katosivat, ja hän kohosi -edessämme majesteettisena, tavallisen inhimillisen piirin yläpuolelle. -Sitten tuli ainakin minun mieleeni taas rohkaiseva muisto siitä, kuinka -hän oli äänekkäästi nauranut kahteen otteeseen senjälkeen, kun -olimme tulleet huoneeseen. Varmastikaan, ajattelin minä, ei tätä -mielenjännitystä voi kestää iäti. Eihän hätä voi olla niin suuri tai -kiireellinen. - -"Kuvitelkaa, että on terttu viinirypäleitä", sanoi hän, "joita peittää -joukko äärettömän pieniä, mutta vahingollisia basilleja. Puutarhuri -käsittelee rypäleitä jollakin puhdistavalla aineella. Hän haluaa ehkä, -että hänen rypäleensä olisivat puhtaampia. Hän tarvitsee ehkä tilaa -viijelläkseen joitakin uusia basilleja, jotka ovat vähemmän -vahingollisia. Hän kastaa tertun myrkkyyn, ja basillit katoavat. Meidän -puutarhurimme on mielestäni kastamaisillaan aurinkojärjestelmän -johonkin, ja ihmisbasilli, pieni kuolevainen vibrio, joka kiemurteli ja -luikerteli maan ulkopinnalla, katoaa silmänräpäyksessä jäljettömiin." - -Taas tuli hiljaisuus. Sen katkaisi puhelinkellon kimeä kilinä. - -"Siinä yksi basilleistamme huutaa apua", sanoi professori synkästi -hymyillen. "Ne alkavat tajuta, ettei heidän jatkuva olemassaolonsa -olekaan välttämätön maailmankaikkeudessa." - -Hän oli mennyt huoneesta minuutiksi tai pariksi. Muistan, ettei kukaan -meistä puhunut hänen poissaollessaan. Mitkään sanat tai selitykset -eivät näkyneet sopivan tähän tilanteeseen. - -"Brightonin terveydenhoidon kaitsija", sanoi hän palatessaan. "Oireet -kehittyvät jostakin syystä meren tasalla nopeammin. Meillä on etua -siitä, että olemme seitsemänsadan jalan korkeudessa. Ihmiset näyttävät -havainneen, että minä tunnen tämän asian parhaiten. Epäilemättä se -johtuu _Timesissä_ olleesta kirjeestäni. Se, jonka kanssa puhuin tänne -tultuamme, oli erään maaseutukaupungin pormestari. Te lienette -kuulleet, mitä sanoin puhelimessa. Hän näytti panevan liian paljon -arvoa omaan elämäänsä. Minä autoin häntä korjaamaan mielipiteitään." - -Summerlee oli noussut ja seisoi ikkunan ääressä. Hänen laihat, luiset -kätensä vapisivat kiihtymyksestä. - -"Challenger", sanoi hän vakavasti, "tämä asia on liian tärkeä -pelkästään hyödyttömästi pohdittavaksi. Älkää luulko, että haluan -kiihoittaa teitä jollakin kysymyksellä. Mutta esitän ratkaistavaksenne, -eikö tiedossanne tai päättelyssänne voi olla mitään erehdystä. - -"Tuolla paistaa aurinko siniseltä taivaalta niin kirkkaasti kuin -konsanaan. Tuolla on nummi, kukat ja linnut. Tuolla on ihmisiä, jotka -huvittelevat golfkentällä, ja toisaalla väkeä leikkaamassa viljaa. Te -sanotte meille, että he ja me saatamme olla ihan hävityksen partaalla --- että tämä auringonpaisteinen päivä voi olla juuri se tuomiopäivä, -jota ihmissuku on niin kauan odottanut. Mistä te olette meidän -tietääksemme saanut tämän hirveän päätelmän? Joistakin spektrin -epäsäännöllisistä viivoista -- Sumatralta tulleista huhuista -- -jostakin merkillisestä kiihtymyksestä, jota olemme havainneet -toisissamme. Tämä jälkimmäinen oire ei ole niin ilmeinen, ettemme te ja -me voisi tietoisesti ponnistamalla sitä hillitä. Teidän ei tarvitse -kursailla meidän kanssamme, Challenger. Me kaikki olemme ennenkin -yhdessä olleet likellä kuolemaa. Puhukaa asia selväksi ja antakaa -meidän tietää täsmällisesti, millainen meidän asemamme on ja millaisia -tulevaisuuden mahdollisuuksia teidän mielestänne meille jää?" - -Se oli rohkeata, oikeata puhetta, sen vankan ja voimakkaan hengen -puhetta, joka oli vanhan eläintieteilijän kaiken happamuuden ja -kulmikkaisuuden takana. Lordi John nousi ja pudisti hänen kättään. - -"Täsmälleen minun ajatukseni", sanoi hän. "Nyt, Challenger, on teidän -asianne sanoa, millainen meidän asemamme on. Me emme ole hermostunutta -väkeä, kuten hyvin tiedätte, mutta kun olemme tulleet lyhyelle -vierailulle ja huomaamme, että te olette suin päin syöksynyt -tuomiopäivään, tarvitaan siinä hieman selittelyjä. Millainen vaara on, -kuinka suuri se on ja mitä me teemme siitä suoriutuaksemme?" - -Hän seisoi pitkänä ja voimakkaana auringonpaisteessa ikkunan luona, -ruskea käsi Summerleen olkapäällä. Minä istuin nojatuolissa taaksepäin -nojautuneena, sammunut savuke suussani, sellaisessa puolihuumauksen -tilassa, jolloin vaikutelmat käyvät erikoisen selviksi. Se saattoi olla -myrkytyksen uutta vaihetta, mutta mielettömät huhut olivat kokonaan -haihtuneet, ja niitä oli seurannut erittäin raukea ja samalla -vastaanottavainen mielentila. Minä olin katselijana. Asia ei näyttänyt -koskevan minua henkilökohtaisesti. Mutta tuossa oli kolme voimakasta -miestä suuressa ratkaisukohdassa, ja jännittävää oli heitä tarkata. -Challenger rypisti jykevää otsaansa ja siveli partaansa, ennenkuin -vastasi. Saattoi nähdä, että hän punnitsi sanojaan hyvin huolellisesti. - -"Mitkä olivat viimeiset uutiset, kun läksitte Lontoosta?" kysyi hän. - -"Minä olin _Gazetten_ toimistossa noin kello kymmenen", sanoin minä. -"Sinne oli juuri tullut Singaporesta Reuterin sähkösanoma, jossa -sanottiin, että sairaus näytti olevan Sumatralla yleinen ja että -majakoita ei ollut sen johdosta sytytetty." - -"Tapaukset ovat edistyneet jotenkin nopeassa tahdissa senjälkeen", -sanoi Challenger ottaen sähkösanomakasansa. "Minä olen likeisessä -kosketuksessa sekä viranomaisten että sanomalehdistön kanssa, joten -minulle kerääntyy uutisia joka suunnalta. On tosiaan lausuttu yleinen -ja hyvin harras pyyntö, että tulisin Lontooseen, mutta en voi nähdä, -mitä hyvää siitä koituisi. Selostusten mukaan alkaa myrkyllinen -vaikutus sielullisesta kiihtymyksestä; Pariisin tämänaamuisten metelien -sanotaan olleen hyvin rajuja, ja Walesin kaivostyöläiset ovat -levottomia. Mikäli käsillä oleviin todistuksiin voi luottaa, seuraa -tätä kiihtymisastetta, joka vaihtelee suuresti eri roduissa ja -yksilöissä, jonkinlainen hurmio ja sielullinen selkeänäköisyys -- -olenpa huomaavinani siitä joitakin merkkejä tässä nuoressa ystävässämme --- ja melkoisen väliajan jälkeen se muuttuu unitaudiksi ja kääntyy -nopeasti kuolemaksi. Luulen -- mikäli tietoni myrkyistä ovat minulle -tässä avuksi -- että on joitakin kasveissa tavattavia hermomyrkkyjä --" - -"Tavallinen hulluruoho", ehdotti Summerlee. - -"Mainiota!" huudahti Challenger. "Olisi hyödyksi tieteelliselle -täsmällisyydelle, jos mainitsisimme myrkytyksen aiheuttajan. Olkoon se -hulluruoho. Teille, rakas Summerleeni, kuuluu kunnia -- valitettavasti -kuolemanjälkeinen, mutta kuitenkin ainoalaatuinen siitä, että olette -antanut nimen tälle yleiselle hävittäjälle, suuren puutarhurin -puhdistusaineelle. Otaksuttakoon siis, että hulluruohon aiheuttamat -oireet ovat sellaisia kuin mainitsen. Minusta näyttää varmalta, että -nryrkytys käsittää koko maailman ja ettei mitään elämää voi jäädä -jäljelle, koska eetteri on yleismaailmallinen aine. Tähän asti se on -ollut oikullinen niissä paikoissa, joiden kimppuun se on käynyt, mutta -eroitus on vain muutaman tunnin asia, ja se muistuttaa etenevää -nousuvettä, joka peittää ensin yhden hiekkakaistaleen ja sitten toisen, -juosten epäsäännöllisinä virtoina sinne tänne, kunnes se lopulta on -peittänyt kaikki. - -"-- Hulluruohon vaikutuksen leviämisen yhteydessä toimii lakeja, jotka -olisivat olleet hyvin mielenkiintoisia, jos käytettävänämme oleva aika -olisi sallinut niitä tutkia. Mikäli voin päästä niiden perille" -- -tässä hän silmäili sähkösanomiansa -- "ovat vähemmän kehittyneet rodut -ensimmäisinä joutuneet niiden vaikutuksille alttiiksi. On surkuteltavia -tietoja Afrikasta, ja Australian alkuasukkaat näyttävät hävinneen jo -sukupuuttoon. Pohjoiset rodut ovat toistaiseksi osoittaneet suurempaa -vastustusvoimaa kuin eteläiset. Kuten näette, on tämä päivätty -Marseillessa kello 9.45 tänä aamuna. Minä luen sen teille sanasta -sanaan: - -"'Koko yö mieletöntä kiihtymystä kautta Provencen. Viininviljelijöiden -mellakka Nimesissä. Sosialistinen kumous Toulousessa. Unitaudin -seuraama äkillinen sairaus vallannut väestön tänä aamuna. _Peste -foudroyante_. Suuri määrä kuolleita kaduilla. Liike-elämän lamautuminen -ja yleinen sekasorto.'" - --- Tuntia myöhemmin tuli samasta lähteestä seuraava sanoma: - -'Meitä uhkaa täydellinen häviö. Kirkot tulvillaan täynnä. Kuolleet -lukuisampia kuin elävät. Tämä on käsittämätöntä ja kauheata. Kuolema -näyttää olevan tuskaton, mutta nopea ja välttämätön.' - -"-- Samanlainen sähkösanoma on tullut Pariisista, missä kehitys ei -ole vielä ollut yhtä nopea. Intia ja Persia näyttävät olevan -poispyyhkäistyt. Itävallan slaavilainen väestö on menehtynyt, mutta -saksalainen on päässyt melkein koskematta. Ylimalkaan sanoen -- niin -pitkälle kuin rajoitettu tietoni ulottuu -- näyttävät tasankojen ja -merenrannan asukkaat tunteneen vaikutukset nopeammin kuin sisämaassa -tai ylängöillä asujat. Pienikin kohoaminen saa aikaan melkoisen -erotuksen, ja jos ihmissuvusta joku jää eloon, niin hänet löydetään -ehkä taas jonkin Araratin huipulta. Meidänkin pieni mäkemme voi pian -olla väliaikainen saari onnettomuuden valtameren keskellä. Mutta -kehityksen nykyisen vauhdin nojalla me kaikki hukumme muutaman tunnin -päästä." - -Lordi John Roxton pyyhki otsaansa. - -"Mutta sitä en käsitä", sanoi hän, "että te voitte istua siinä nauraen -tuo sähkösanomakasa kätenne alla. Minä olen katsonut kuolemaa silmiin -yhtä usein kuin useimmat muutkin, mutta yltyleinen kuolema -- se on -kauheata!" - -"Mitä tulee nauruun", sanoi Challenger, "niin muistakaa, että minä en -ole paremmin kuin tekään vapaa eetterimyrkyn kiihoittavista -aivovaikutuksista. Mutta mitä tulee kauhuun, jota yltyleinen kuolema -näyttää teissä herättäneen, tahtoisin huomauttaa, että se on hieman -liioiteltua. Jos teidät lähetettäisiin yksinänne merelle avonaisessa -veneessä ajelehtimaan tuntemattomaan määräpaikkaan, niin rohkeutenne -varmaan lannistuisi. Autio, epävarmuus painostaisi teitä. - -"Mutta jos se merimatkanne tapahtuisi kelpo laivassa, jossa olisi -kaikki sukulaisenne ja ystävänne, tuntisitte te, että olkoonpa -määräpaikkanne yhä kuinka epävarma tahansa, teillä olisi joka -tapauksessa yksi yhteinen ja samanaikainen kokemus, joka pysyttäisi -teidät loppuun asti samassa kiinteässä yhteydesä. Yksinäinen kuolema -saattaa olla kauhistava, mutta yltyleinen kuolema, -- niin tuskaton, -kuin tämä näyttää olevan -- ei ole minun käsittääkseni peloittava. -Tosiaan voisin olla samaa mieltä sen henkilön kanssa, joka ajattelee, -että olisi kauhistavaa jäädä jäljelle, kun kaikki, mikä on oppinutta, -kuuluisaa ja ylevää, on kadonnut." - -"Mitä siis aiotte tehdä?" kysyi Summerlee, joka kerrankin oli -osoittanut päännyökkäyksellä yhtyvänsä oppineen virkaveljensä -päätelmiin. - -"Käydä käsiksi murkinaamme", sanoi Challenger, kun ruokakello kumisi -kautta koko talon. "Meillä on keittäjätär, jonka kyljykset ainoastaan -ovat parempia kuin hänen munakkaansa. Meidän täytyy vain luottaa -siihen, ettei mikään yleismaalmallinen häiriö ole heikontanut hänen -loistavia kykyjään. Vuodelta 96 polveutuva Scharzbergerviini täytyy -myöskin pelastaa -- mikäli vakavat ja yhdistyneet ponnistuksemme -riittävät -- mainion viinisadon valitettavasta haaskauksesta." Hän -laski suuren ruhonsa alas pöydältä, jolla oli istunut ilmoittaessaan -kiertotähtemme kohtalon. "Tulkaa", sanoi hän. "Jos on vain vähän aikaa -jäljellä, on sitä suurempi syy viettää se yksinkertaisesti ja -järkevästi huvitellen." - -Ja ateria olikin hyvin hauska. Tosin emme voineet unohtaa kauheata -tilannettamme. Sen täysi juhlallisuus häämöitti aina mielialojemme -taustalla ja hillitsi ajatuksiamme. Mutta varmastikin juuri sielu, joka -ei ole milloinkaan nähnyt kuolemaa silmästä silmään, kavahtaa sitä -lopulta eniten. Jokaiselle meistä miehistä se oli eräänä elämämme -suurena ajanjaksona ollut tuttu näky. Mitä tulee talon emäntään, niin -hän turvautui voimakkaan miehensä johtoon ja oli valmis menemään sinne -kuin tämäkin. Tulevaisuus oli kohtalon kädessä. Nykyhetki oli omamme. -Me kulutimme sen kelpo toveruudessa hauskasti huvitellen. - -Kuten olen sanonut, oli mielemme erittäin selkeä. Minäkin olin -toisinaan ihan säkenöivä. Mitä tulee Challengeriin, niin hän oli -ihmeteltävä! En ole milloinkaan niin käsittänyt tuon miehen -alkuvoimaista suuruutta, hänen ymmärryksensä laajuutta ja voimaa. -Summerlee houkutteli häntä yhä pitemmälle, säestäessään häntä hiukan -pistävällä arvostelullaan, kun taas lordi John ja minä nauroimme heidän -kiistalleen, ja rouva, käsi miehensä hihalla, hillitsi filosofin -mylvinää. Elämä, kuolema, kohtalo, ihmisen tarkoitus -- ne olivat tuon -muistettavan tunnin merkillisiä aiheita, ja ne kävivät erittäin -merkityksellisiksi sen kautta, että aterian edistyessä omituiset, -äkilliset innoitukset sielussani ja pistokset jäsenissäni ilmaisivat -kuoleman näkymättömän hyökyaallon kohoavan ympärillämme hitaasti ja -hiljaa. Kerran näin lordi Johnin panevan kätensä äkkiä silmilleen, ja -kerran Summerlee vajosi hetkeksi taaksepäin nojatuolissaan. Jokainen -henkäyksemme oli täynnä omituisia voimia. Ja kuitenkin mielemme oli -onnellinen ja tyyni. Pian toi Austin savukkeita pöydälle ja aikoi -sitten lähteä pois. - -"Austin!" sanoi hänen isäntänsä. - -"Niin, herra?" - -"Kiitän teitä uskollisesta palveluksestanne." - -Hymy hiipi palvelijan ryhmyisille kasvoille. - -"Olen koettanut parastani, herra." - -"Odotan tänään maailman loppua, Austin." - -"Vai niin, herra. Mihin aikaan, herra?" - -"En osaa sanoa, Austin. Ennen iltaa." - -"Hyvä on, herra." - -Vaitelias Austin kumarsi ja lähti pois. Challenger sytytti savukkeen ja -vetäen nojatuolinsa likemmäksi vaimonsa tuolia otti hänen kätensä -omaansa. - -"Tiedäthän, miten asioiden laita on, rakkaani", sanoi hän. "Olen -selittänyt sen myöskin näille ystävilleni. Sinä et pelkää, ethän?" - -"Ei suinkaan se ole tuskallista, George?" - -"Ei sen enempää kuin nukutuskaan hammaslääkärin luona. Joka kerta kun -olet sitä saanut, olet itse asiassa kuollut." - -"Mutta se on mieluinen tunne." - -"Niin voi kuolemakin olla. Ruumis, kulunut kone, ei voi säilyttää sen -vaikutelmaa, mutta me tunnemme sen sielullisen mielihyvän, jota uni tai -horrostila antaa. Luonto saattaa rakentaa kauniin oven ja ripustaa -siihen monta harsomaista ja kimaltelevaa verhoa laatiakseen siten -ihmetteleville sieluillemme pääsytien uuteen elämään. Aina kun -todellisuutta tutkistelen, löydän viisautta ja lempeyttä asian -ytimessä, ja jos pelästynyt kuolevainen yleensä tarvitsee hellyyttä, -tarvitsee hän sitä varmasti silloin, kun hän suorittaa vaarallisen -siirtymisen elämästä toiseen. Ei, Summerlee, minä en huoli teidän -materialismistanne, sillä minä ainakin olen jotakin liian suurta -hajautuakseni lopulta pelkästään ruumiillisiin aineosiin, ollakseni -kimppu suoloja ja kolme sangollista vettä. Täällä -- täällä" -- ja hän -löi suurta päätään mahtavalla, karvaisella nyrkillään -- "on jotakin, -mikä käyttelee ainetta, mutta mikä ei itse ole sitä -- jotakin, mikä -voisi hävittää kuoleman, mutta jota kuolema ei voi milloinkaan -hävittää." - -"Kuolemasta puhuen", sanoi lordi John, "minä olen tavallani myöskin -kristitty, mutta minusta näyttää, että niissä esi-isissämme oli jotakin -suurenmoisen luonnollista, jotka haudattiin kirveineen, jousineen, -nuolineen ja muine tarpeineen, ikäänkuin he edelleenkin olisivat -eläneet samalla tapaa. Niinpä minustakin tuntuu", lisäsi hän katsoen -ympäri pöytää ikäänkuin häveten, "että olisi mukavampi levätä haudassa, -jos minulle annettaisiin mukaan vanha pika- ja lintupyssyni, lyhyempi, -jossa on kulunut tukki, sekä yksi tai pari patruunavyötä -- kaikki on -tietysti hullun houreita, mutta niin on asian laita. Miltä se tuntuu -teistä, herra professori?" - -"No", sanoi Summerlee, "koska te kysytte minun mielipidettäni, tuntuu -se minusta puolustamattomalta taantumiselta kivikauteen tai sitä -kauemmas. Minä olen itse kahdennenkymmenennen vuosisadan lapsi ja -haluan kuolla järkevän, sivistyneen ihmisen tavoin. En tiedä, että -pelkäisin kuolemaa enemmän kuin te muutkaan, sillä olen vanhanpuoleinen -mies, ja tulkoon mitä tulkoon, minulla ei voi olla kovin kauan elämisen -aikaa; mutta luontoni on sitä vastaan, että istumme odottamassa ilman -taistelua ikäänkuin lammas teurastajaa. Onko ihan varmaa, Challenger, -ettemme voi tehdä mitään?" - -"Pelastaaksemme itseämme -- ei mitään", vastasi Challenger. "Mutta että -jatkamme elämäämme muutamilla tunneilla ja siten näemme tämän valtavan -murhenäytelmän kehittyvän, ennenkuin itse siihen joudumme -- se voinee -olla vallassani. Minä olen ryhtynyt eräisiin toimenpiteisiin --" - -"Happi?" - -"Aivan niin. Happi." - -"Mutta mitä voi happi vaikuttaa, kun eetteri on myrkyttynyt? Laatuun -katsoen ei tiilenpalasella ja kaasulla ole niin suurta eroa kuin -hapella ja eetterillä. Ne ovat eri aloilta eivätkä voi vaikuttaa -toisiinsa. Kuulkaahan, Challenger, te ette voi puolustaa sellaista -otaksumaa." - -"Rakas Summerleeni, aineelliset tekijät vaikuttavat aivan varmasti -tähän eetterimyrkkyyn. Me näemme sen purkautumistavasta ja -alasta. Me -emme olisi sitä ennakolta odottaneet, mutta se on epäilemättä tosiasia. -Tästä syystä olen jyrkästi sitä mieltä, että hapen tapainen kaasu, joka -lisää ruumiin elinvoimaa ja vastustuskykyä, hyvin todennäköisesti -viivästyttää sen aineen vaikutusta, jota te olette niin sattuvasti -sanonut hulluruohon myrkyksi. Voin kyllä erehtyä, mutta luotan -kuitenkin täydelleen päättelyni virheettömyyteen." - -"No", sanoi lordi John, "jos täytyy istua imemässä noita putkia kuten -pikkulapset pullojaan, niin minä ainakaan en siihen rupea". - -"Se ei ole tarpeenkaan", vastasi Challenger. "Me olemme ryhtyneet -toimenpiteisiin -- teidän on siitä kiitettävä pääasiallisesti vaimoani --- jotta hänen huoneensa tulisi niin ilmanpitäväksi kuin suinkin. -Matoilla ja vernissatulla paperilla --" - -"Hyväinen aika, Challenger, ettehän otaksune, että voimme vernissatulla -paperilla estää eetteriä tunkeutumasta sisään?" - -"Te olette, arvoisa ystäväni, tosiaan hieman omituinen, kun iskette -tuolla tavoin harhaan. Me emme ole ryhtyneet sellaiseen vaivaan -torjuaksemme eetteriä, vaan estääksemme happea tunkeutumasta ulos. Minä -olen varma siitä, että jos saamme ilmapiirin kyllästetyksi hapella -määrättyyn kohtaan asti, voimme säilyttää aistimme. Minulla oli kaksi -putkea kaasua, ja te olette tuoneet kolme lisää. Se ei ole paljon, -mutta se on aina jotakin." - -"Kuinka kauan ne kestävät?" - -"En osaa sanoa. Me emme avaa niitä ennenkuin oireemme käyvät -sietämättömiksi. Sitten päästämme kaasua tarpeen mukaan. Se voi -toimittaa meille lisää muutamia tunteja, ehkäpä päivänkin, jolloin -saamme katsella hävitettyä maailmaa. Oma kohtalomme lykkääntyy sen -verran, ja meillä viidellä tulee olemaan se hyvin omituinen kokemus, -että arvatenkin olemme ihmissuvun äärimmäisenä jälkijoukkona sen -marssiessa tuntematonta päämääräänsä kohti. Ehkä te ystävällisesti -tahdotte auttaa minua lieriöiden käsittelyssä. Minusta tuntuu siltä kun -ilma jo kävisi painostavammaksi." - - - - -3 - -Uponneina - - -Se huone, joka oli määrätty unohtumattoman elämyksemme näyttämöksi, oli -ihastuttavan naisellinen arkisuoja, kooltaan noin neljätoista tai -kuusitoista jalkaa kumpaankin suuntaan. Sen päässä oli punaisen -samettiverhon eroittama pieni kammio, jota professori käytti -pukeutuessaan ja joka avautui tilavaan makuukamariin. Verho oli yhä -paikoillaan, mutta tätä arkihuonetta ja pukeutumiskammiota saattoi -pitää yhtenä kokonaisuutena, joka oli sovitettu kokeiluamme varten. -Yksi ovi ja ikkunakehykset oli umpeen peitetty vernissatulla paperilla. -Toisen oven yllä, joka avautui porrassiltamalle, oli ikkunaruutu, jonka -saattoi nuoran avulla vetää auki, kun tuuletus kävi välttämättömän -tarpeelliseksi. Joka nurkassa oli tynnyrissä kasvava suuri pensas. - -"Kuinka vapaudumme liiallisesta hiilihapostamme tuhlaamatta -tarpeettomasti happeamme, se on arkaluontoinen ja kohtalokas kysymys", -sanoi Challenger katsellen ympärilleen, kun viisi rautaputkea oli -asetettu vieretysten seinää vasten. "Kun olisi ollut pitempi -valmistusaika, olisin voinut suunnata älyni kaiken keskitetyn voiman -täyteläisempänä tähän ongelmaan, mutta näin ollen täytyy tehdä, mitä -voimme. Pensaat hyödyttävät meitä hiukan. Kaksi happiputkea on valmiina -väännettäväksi heti auki, joten meitä ei voi yllättää huomaamattamme. -Samalla olisi hyvä, ettemme menisi kauaksi huoneesta, koska ratkaisu -voi olla äkillinen ja nopea." - -Huoneessa oli leveä, matala ikkuna, joka avautui parvekkeelle. Siitä -oli sama näköala, jota jo olimme ihailleet työhuoneesta. Katsellessani -ulos en voinut missään nähdä sekasorron merkkiä. Maantie kaartui ihan -silmieni alla mäen rinnettä alas. Asemalta tulevat rattaat, sellaista -esihistoriallista lajia, jota tapaa vain maalaiskylissämme, -ponnistelivat hitaasti mäkeä ylös. Alempana työnsi lapsentyttö vaunuja -ja talutti kädestä toista lasta. Talojen siniset savuhattarat antoivat -koko tälle laajalle maisemalle vakiintuneen järjestyksen ja kotoisen -mukavuuden leiman. Ei missään ollut sinisellä taivaalla tai auringon -valaisemassa maassa mullistuksen ennettä. Elomiehet olivat taas -vainioillaan, ja golfinpelaajat liikkuivat yhä parittain ja nelittäin -pitkin kenttää. Omassa päässäni oli niin omituinen sekasorto, ja -liiaksi jännittyneet hermoni olivat niin epäkunnossa, että näiden -ihmisten välinpitämättömyys oli kummastuttava. - -"Nuo veitikat eivät näy tuntevan mitään pahoja vaikutuksia", sanoin -osoittaen kentälle. - -"Oletteko pelannut golfia?" kysyi lordi John. - -"En, en ole." - -"No, nuori mies, kun pelaatte, saatte huomata, että kun kerran on -kunnollisesti pelissä kiinni, voisi vain tuomiopäivän pasuuna pysäyttää -todellisen golfinpelaajan. Halloo! Nyt puhelin taas soi!" - -Silloin tällöin murkinan aikana ja jälkeen oli heleä ja itsepintainen -soitto kutsunut professoria puhelimeen. Hän ilmaisi saamansa tiedot -meille muutamin lyhyin lausein. Niin kauhistavia asioita ei ollut -milloinkaan ennen merkitty maailman historiaan. Suuri varjo hiipi -kohoavan kuolemanvuoksen tavoin etelästä. Egypti oli siirtynyt -raivotilasta unitautiin. Espanja ja Portugali olivat nyt hiljaa villin -raivon jälkeen, jolloin kirkollismieliset ja anarkistit olivat -taistelleet mitä epätoivoisimmin. Etelä-Amerikasta ei saatu enää mitään -kaapelisanomia. Pohjois-Amerikassa olivat etelävaltiot jonkin kauhean -rotumellakan jälkeen lannistuneet myrkyn vaikutuksesta. - -Marylandin pohjoispuolella ei myrkyn vaikutus vielä ollut selvä, ja -Kanadassa sitä tuskin havaittiin. Belgia, Hollanti ja Tanska olivat -kukin vuorostaan saaneet tartunnan. Epätoivoisia sanomia lennähteli -joka suunnalta tieteen suuriin keskuksiin, maailmankuuluille -kemisteille ja lääkäreille, rukoillen heidän neuvoaan. Tähtitieteilijät -olivat myös uppoamassa kyselyjen tulvaan. Mitään ei voitu tehdä. Ilmiö -oli yleismaailmallinen ja inhimillisen tietomme tai valtamme -ulkopuolella. Se merkitsi kuolemaa -- tuskatonta, mutta välttämätöntä --- kuolemaa nuorelle ja vanhalle, heikolle ja väkevälle, rikkaalle ja -köyhälle ilman pakoonpääsyn toivoa tai mahdollisuutta. Sellaisia olivat -ne tiedot, joita puhelin oli välittänyt meille hajanaisina, sekavina -sanomina. Suuret kaupungit tiesivät jo kohtalonsa ja, mikäli saatoimme -päätellä, valmistautuivat kohtaamaan sen arvokkaasti ja alistuen. - -Täällä kuitenkin meidän golfinpelaajamme ja työmiehemme olivat kuin -lampaat, jotka hyppelevät veitsen varjossa. Se näytti kummastuttavalta. -Mutta miten he saattoivatkaan sitä tietää? Kaikki oli tullut niskaamme -yhdellä jättiläisharppauksella. Mikä olisi aamun sanomalehdessä tehnyt -heidät levottomiksi? Ja nyt oli kello vasta kolme iltapuolella. Juuri -katsellessamme näytti jokin huhu levinneen joukkoon, sillä me näimme -elonleikkaajien kiiruhtavan pois vainioilta. Jotkut golfinpelaajista -palasivat kerhohuoneeseen. He juoksivat ikäänkuin pyrkiäkseen pakoon -sadekuurolta. Heidän pienet avustajansa tulivat hitaasti perässä. -Toiset jatkoivat peliään. Lapsenhoitaja oli kääntynyt ja työnsi -kiireesti vaunujaan takaisin mäkeä ylös. Samalla huomasin, että hänellä -oli käsi otsallaan. Ajurinrattaat olivat pysähtyneet, ja väsynyt -hevonen lepäsi pää vaipuneena polviin. Yläpuolella oli täydellinen -kesätaivas -- suunnaton holvi yhtämittaista sineä, lukuunottamatta -muutamia untuvaisia valkeita pilviä, jotka näkyivät kaukaisten -ylänköjen kohdalla. Jos ihmissuvun täytyi tänään kuolla, tapahtui se -ainakin ihanalla kuolinvuoteella. Ja kuitenkin luonnon lempeä -rakastettavuus teki tämän kauhean ja summittaisen hävityksen sitäkin -surkuteltavammaksi ja hirveämmäksi. Tämä oli totisesti liian hyvä -olopaikka, koska meidät ajettiin pois niin nopeasti, niin julmasti! - -Mutta edellä mainitsin, että puhelin oli taas soinut. Äkkiä kuulin -hallista Challengerin jyrisevän äänen. - -"Malone!" huusi hän. "Teitä kaivataan." - -Syöksyin puhelimen luo. McArdle puhui Lontoosta. - -"Tekö siellä, herra Malone?" huusi hänen tuttu äänensä. "Herra Malone, -Lontoossa tapahtuu kauheita asioita. Tiedustelkaa Jumalan tähden, eikö -professori Challenger voi ehdottaa jotakin tehtäväksi." - -"Hän ei voi ehdottaa mitään, hyvä herra", vastasin. "Hän pitää -ratkaisua yleismaailmallisena ja välttämättömänä. Meillä on täällä -vähän happea, mutta se voi vain lykätä kohtalomme muutamia tunteja -tuonnemmaksi." - -"Happea!" huusi tuskaa ilmaiseva ääni. "Ei ole aikaa sitä saada. -Toimisto on ollut ihan helvetti siitä alkaen, kun läksitte aamulla. Nyt -on puolet henkilökunnasta tunnotonna. Uupumus lannistaa minut itseni. -Ikkunastani saatan nähdä, kuinka ihmisiä makaa tiheässä Fleet -Streetillä. Kaikki liikenne on pysäytetty. Viimeisistä sähkösanomista -päättäen koko maailma..." - -Hänen äänensä oli vähitellen rauennut ja katkesi äkkiä. Hetkeä -myöhemmin kuulin puhelimesta kumean jysähdyksen, ikäänkuin hänen päänsä -olisi pudonnut pöytää vasten. - -"Herra McArdle!" huusin. "Herra McArdle!" - -Vastausta ei tullut. Kun laskin kuulotorven kädestäni, tiesin, etten -milloinkaan enää kuulisi hänen ääntään. - -Tällä hetkellä, juuri kun astuin askeleen taaksepäin puhelimen luota, -kävi ilmiö kimppuumme. Tuntui siltä, kuin olisimme uimassa, hartioita -myöten vedessä, ja vyöryvä aalto äkkiä upottaisi. Näkymätön käsi -tarttui rauhallisesti kurkkuuni ja puristi hiljaa henkeä minusta ulos. -Tunsin ääretöntä painoa rinnallani, kovaa kiristystä päässäni, -äänekästä surinaa korvissani ja kirkkaita leimauksia silmieni edessä. -Hoipertelin porraskaiteiden nojaan. Samalla Challenger vilahti ohitseni -korskuen kuin haavoittunut puhveli -- kauhea näky purppuranpunaisine -kasvoineen, verestävine silmineen ja pörröttävine hiuksineen. Pikku -rouva oli, nähtävästi tiedotonna, nostettu hänen leveille hartioilleen, -ja hän meni kompastellen ja kolisten portaita ylös, astuen monesti -harhaan, mutta vei itsensä ja vaimonsa pelkästään tahdonvoimallaan -myrkyllisen ilmapiirin läpi väliaikaisen turvallisuuden satamaan. - -Nähdessäni hänen ponnistelunsa syöksyin minäkin portaita ylös, -kiipesin, kaatuen, tarrautuen kaiteeseen, kunnes suistuin puoleksi -tiedotonna kasvoilleni ylemmällä porrassiltamalla. Lordi Johnin -terässormet olivat takkini kauluksessa, ja hetkeä myöhemmin olin -selälläni arkihuoneen matolla kykenemättä puhumaan tai liikkumaan. -Rouva makasi vieressäni, ja Summerlee oli tupertunut tuolille ikkunan -luo, pää melkein koskettaen polvia. Ikäänkuin unessa näin Challengerin -äärettömän kuoriaisen tavoin ryömivän hitaasti lattian poikki ja hetkeä -myöhemmin kuulin esiinpursuavan hapen hiljaista sihinää. Challenger -hengitti sitä sisäänsä pari kolme kertaa hyvin kiihkeästi, ja hänen -keuhkonsa kohisivat, saadessaan elähyttävää kaasua. - -"Se tepsii", huudahti hän riemuiten. "Oikeinpa siis olin päätellyt!" -Hän oli taas pystyssä ripeänä ja voimakkaana. Putki kädessään hän -syöksyi vaimonsa luokse ja piti sitä hänen kasvojensa edessä. Muutamien -sekuntien kuluttua rouva päästi valittavan äänen, liikahti ja nousi -istumaan. Professori kääntyi minun puoleeni, ja heti tunsin elämän -vuoksen hiipivän lämpimänä kautta valtimoitteni. Järkeni sanoi minulle, -että täten tuli vain pieni lykkäys, ja kuitenkin jokainen olemassaolon -hetki tuntui nyt sanomattoman arvokkaalta, vaikka puhumme huolettomasti -sen arvosta. En ole milloinkaan ennen tuntenut sellaista aistillisen -ilon väristystä kuin nyt virotessani. Paino haihtui keuhkoistani, side -irtautui otsaltani, suloinen rauhan tunne ja miellyttävä, raukea -hyvinvointi täytti olemukseni. Maatessani katselin, kuinka Summerlee -tointui saman lääkkeen vaikutuksesta, ja lopuksi tuli lordi Johnin -vuoro. Hän hypähti pystyyn ja auttoi minua nousemaan, ja Challenger -nosti vaimonsa ja laski hänet leposohvalle. - -"Oh, George, minusta on niin ikävää, että toit minut takaisin", sanoi -hän pitäen miestään kädestä. "Kuoleman ovi on tosiaan, kuten sanoit, -peitetty kauneilla, kimaltelevilla verhoilla, sillä kun tukahduttava -tunne vain oli mennyt, oli kaikki sanomattoman viihdyttävää ja -kaunista. Miksi olet laahannut minut takaisin?" - -"Koska haluan, että teemme matkan yhdessä. Me olemme eläneet yhdessä -niin monta vuotta. Olisi ikävää joutua erilleen viimeisellä hetkellä." - -Hetkeksi tajusin hänen hellässä äänessään välähdyksen uudesta -Challengerista. Se oli hyvin kaukana siitä kerskailevasta, -pöyhkeilevästä, ylimielisestä miehestä, joka oli vuoroin -kummastuttanut, vuoroin loukannut aikalaisiaan. Täällä kuoleman -varjossa esiintyi sisin Challenger, se mies, joka oli saavuttanut ja -säilyttänyt naisen rakkauden. Äkkiä hänen mielialansa muuttui, ja hän -oli taas voimakas johtajamme. - -"Koko ihmissuvusta olen minä yksin nähnyt ja ennustanut tämän -mullistuksen", sanoi hän, ja hänen äänessään oli riemun ja tieteellisen -voiton sointu. "Mitä tulee teihin, kelpo Summerlee, luotan siihen, että -viimeisetkin epäilyksenne ovat hävinneet, kun on puheena spektrin -viivojen himmeneminen, ja että te ette enää väitä kirjeeni _Timesissä_ -perustuneen erehdykseen." - -Kerrankin oli riidanhaluinen toverimme taisteluhaasteelle kuuro. Hän -jaksoi vain istua huohottaen ja ojennellen pitkiä, laihoja jäseniään, -ikäänkuin varmistuakseen siitä, että hän yhä oli tosiaan tällä -kiertotähdellä. Challenger käveli happiputken luo, ja raju puhina -vaimeni, kunnes se oli mitä vienointa sihinää. - -"Meidän täytyy säästellen käyttää kaasuvarastoamme", sanoi hän. -"Huoneen ilma on nyt erikoisesti kyllästetty hapella, ja minä olen -varma, ettei kukaan meistä tunne vaivaavia oireita. Vain todellisten -kokeiden avulla voimme määrätä, mikä lisä happea tekee myrkyn -tehottomaksi. Katsokaamme, kuinka tämä riittää." - -Me istuimme hiljaisen hermojännityksen vallassa noin viisi minuuttia -tarkaten omia aistimuksiamme. Olin juuri alkanut kuvitella, että tunsin -taas puristusta ohimoillani, kun rouva Challenger huusi sohvalta, että -hän oli pyörtymäisillään. Hänen miehensä väänsi tulemaan enemmän -kaasua. - -"Esitieteellisinä päivinä", sanoi hän, "oli tapana pitää valkoista -hiirtä jokaisessa vedenalaisessa veneessä, koska sen hennompi rakenne -osoitti merkkejä vahingollisesta ilmapiiristä ennenkuin merimiehet sitä -huomasivat. Sinä, rakkaani, olet meidän valkoinen hiiremme. Nyt minä -olen lisännyt happimäärää, ja sinä voit paremmin." - -"Kyllä, nyt tuntuu paremmalta." - -"Mahdollisesti olemme tavanneet oikean sekoituksen. Saatuamme -täsmällisesti tietää, kuinka pieni määrä on kylliksi, voimme laskea, -kauanko kykenemme elämään. Onnettomuudeksi olemme herättäessämme -itseämme jälleen henkiin kuluttaneet jo melkoisen osan ensimmäisestä -putkesta." - -"Onko sillä mitään merkitystä?" kysyi lordi John, joka seisoi kädet -taskussa ikkunan luona. "Jos meidän on mentävä, niin mitä hyötyä on -viivyttelystä? Ettehän otaksune, että meillä on joitakin -mahdollisuuksia?" - -Challenger hymyili ja pudisti päätään. - -"No, ettekö sitten luule, että on arvollemme sopivampaa hypätä itse, -eikä odottaa, kunnes meidät työnnetään? Jos kaikki nyt on lopussa, olen -sitä mieltä, että lausumme rukouksemme, suljemme kaasuputken ja avaamme -ikkunan." - -"Miksikä ei?" sanoi talon rouva urhoollisesti. "Varmastikin, George, -lordi John on oikeassa, ja parempi on tehdä niin päin." - -"Minä vastustan mitä ankarimmin!" huudahti Summerlee valittavalla -äänellä. "Kun meidän täytyy kuolla, niin kuolkaamme kaikin mokomin, -mutta se, että harkiten kiirehtii kuoleman edelle, näyttää minusta -mielettömältä ja epäoikeutetulta teolta." - -"Mitä nuori ystävämme sanoo siihen?" kysyi Challenger. - -"Ajattelen, että meidän pitäisi nähdä kaikki loppuun asti." - -"Ja minä olen täydellisesti samaa mieltä", sanoi hän. - -"Sitten, George, jos sinä niin sanot, ajattelen minäkin samoin", -huudahti rouva. - -"No no, minä esitin asian vain omana päätelmänäni", sanoi lordi John. -"Jos te kaikki haluatte nähdä loppuun asti, pysyn mukananne. Se on -varmastikin hiton jännittävää. Minulla on elämässä ollut moniaita -seikkailuita ja niin paljon värisyttäviä kokemuksia kuin useimmilla -ihmisillä, mutta minä lopetan urani huippukohdassa." - -"Jos elämän jatkuvaisuus otetaan todeksi", sanoi Challenger. - -"Ylimalkainen otaksuma!" huudahti Summerlee. - -Challenger tuijotti häneen moittivan vaiteliaana. - -"Jos elämän jatkuvaisuus otetaan todeksi", sanoi hän sitten -opettavimmalla tavallaan, "ei kukaan meistä voi edeltäpäin sanoa, mitä -havaintomahdollisuuksia voi olla ainetasolle päin siltä tasolta, jota -sopii sanoa henkitasoksi. Varmasti täytyy olla selvää typerimmällekin" -(tässä hän tuijotti Summerleehen) "että juuri silloin, kun olemme -aineen muodossa, me sovimme parhaiten tekemään huomiota ja kehittämään -arvosteluja aineellisista ilmiöistä. Sentakia ainoastaan siten, että -pysymme elossa nämä muutamat ylimääräiset tunnit, voimme toivoa -saavamme mukaamme johonkin tulevaiseen olemassaolon muotoon selvän -käsityksen hämmästyttävimmästä tapauksesta, mikä yleensä on sattunut -maailmalle tai maailmankaikkeudelle, mikäli me sitä tunnemme. Minusta -näyttäisi valitettavalta asialta, että jollakin tavoin typistäisimme -minuutinkin verran niin ihmeellistä kokemusta." - -"Minä olen täydellisesti samaa mieltä", huudahti Summerlee. - -"Hyväksytään huutoäänestyksellä", sanoi lordi John. "Totta vie, tuo -autonajaja-parkanne näkyy pihalla suorittaneen viimeisen matkansa. -Kannattaako hyökätä ulos ja tuoda hänet sisään?" - -"Se olisi ehdottomasti mieletöntä", huudahti Summerlee. - -"Olisi kai", myönsi lordi John. "Se ei auttaisi häntä, vaan hajoittaisi -kaasumme yli koko talon, jos yleensä tulisimme elävinä takaisin. Mutta -katsokaahan noita pieniä lintuja puiden alla!" - -Me vedimme neljä tuolia leveän, matalan ikkunan luo; rouva makasi yhä -leposohvalla silmät suljettuina. Muistan, että mieleeni juolahti hirveä -ja eriskummainen ajatus -- hengittämämme ilman raskas tympeys oli ehkä -korostanut harhakuvaa -- että me olimme neljällä teatteriaition -etupaikalla katselemassa maailman näytelmän viimeistä näytöstä. - -Lähinnä etualalla, juuri silmiemme alla, oli piha, jossa näkyi puoleksi -puhdistettu auto. Austin, kuljettaja, oli vihdoinkin sanottu -lopullisesti irti, sillä hän lojui jalat levällään pyörän vieressä; -hänen otsallaan oli suuri, musta kuhmu siinä kohdassa, jonka hän -kaatuessaan oli iskenyt astuimeen tai likasuojukseen. Hän piti yhä -kädessään sen vesiletkun päätä, jolla oli pessyt konettaan. Pihan -nurkassa oli pari pientä plataania, ja niiden alla useita säälittäviä -pikku untuvapalloja, pikkuruiset jalat ylöspäin nostettuina. Kuoleman -viikatteen huitaisu oli kohdannut kaikkia, suuria ja pieniä. - -Pihamuurin yli katselimme kiemurtelevalle tielle, joka vei asemalle. -Elonleikkaajajoukko, jonka olimme nähneet juoksevan vainioilta, makasi -laakson pohjalla sikinsokin, ruumiit ristissä toistensa päällä. -Ylempänä makasi lapsentyttö, pää ja hartiat nojaten ruohoisen pensaan -vieruun. Hän oli ottanut pikkulapsen rattailta, ja se oli -liikkumattomana vaatemyttynä hänen sylissään. Juuri hänen takanaan -osoitti pienoinen täplä tien vieressä paikkaa, missä pikku poika oli -pitkällään. Vielä lähempänä meitä oli kuollut hevonen polvillaan -aisojen välissä. Vanha ajaja riippui eriskummaisen variksenpelättimen -tavoin likavarjostimen yli, käsivarret hassunkurisessa asennossa hänen -edessään. Me saatoimme nähdä hämärästi ikkunasta, että vaunuissa istui -nuori mies. Ovi oli avautumaisillaan, ja hänen kätensä oli ovenrivassa, -ikäänkuin hän olisi yrittänyt hypätä pois viime hetkellä. - -Keskellä näköpiiriä oli golfkenttä; samoin kuin siinä aamulla oli -pelaajia, makasi heidän tummia hahmojaan nyt liikkumattomina ruohikossa -tai ympäröivässä kanervikossa. Eräässä kohdassa oli pitkällään -kahdeksan ruumista; nelimiehinen joukkue oli apulaisineen pitkittänyt -siinä peliä viimeiseen saakka. Ei yksikään lintu lentänyt taivaan -siniholvissa, ei yksikään ihminen tai eläin liikkunut laajalla -alueella, joka oli edessämme. Iltapuolen aurinko lähetti rauhallisia -säteitään sinne, mutta kaiken yllä leijaili yltyleinen kuoleman -hiljaisuus ja vaiteliaisuus, ja pian se tulisi meidänkin osaksemme. -Tällä hetkellä tuo yksi ainoa hauras lasiruutu, joka pidätti huoneessa -ylimääräistä happea myrkyttyneen eetterin vastapainona, esti meitä -joutumasta samaan kohtaloon. Muutaman lyhyen tunnin saattoi yhden -miehen tieto ja huolenpito pitää yllä pientä elämänkeidastamme laajassa -kuoleman erämaassa ja pelastaa yltyleisestä perikadosta. Sitten kaasu -vähenisi, mekin makaisimme huohottaen kirsikan värisellä matolla, ja -ihmissuvun sekä kaiken maallisen elämän kohtalo täyttyisi. Pitkän aikaa -katselimme traagillista maailmaa niin juhlallisina, ettei sopinut -puhella. - -"Tuolla on talo tulessa", sanoi Challenger lopuksi, viitaten -savupilveen, joka nousi puiden yli. "Sellaisia tulee kaiketi näkymään -paljon -- mahdollisesti palaa kokonaisia kaupunkeja -- kun ajattelemme, -kuinka moni ihminen on voinut kaatua pitäen tulta kädessään. Palaminen -todistaa sinänsä kylliksi, että happimäärä on ilmakehässä säännöllisen -suuri, ja että vika on eetterissä. Kah, tuolla näette toisen liekin -Crowboroughin mäen kukkulalla. Se on golfkerho, jollen ole erehtynyt. -Tuolla lyö kirkonkello tuntiaan. Filosofeillemme olisi mielenkiintoista -tietää, että ihmisen tekemä koneisto on elänyt kauemmin kuin sukukunta, -joka teki sen." - -"Totta totisesti!" huudahti lordi John nousten kiihtyneenä tuoliltaan. -"Mikä on tuo savutupru? Se on juna." - -Me kuulimme sen kohinan, ja pian se tuli lentäen näkyviimme, kulkien -minun nähdäkseni tavattomalla vauhdilla. Mistä se oli tullut tai kuinka -kaukaa, sitä emme kyenneet saamaan selville. Vain ihmeellisen onnen -turvissa se oli voinut kulkea jonkun matkaa. Mutta nyt me jouduimme -näkemään, kuinka kauheasti sen matka päättyi. Hiilivaunujuna seisoi -liikkumatta radalla. Me pidätimme henkeämme, kun pikajuna kiiti -jyristen pitkin samoja raiteita. Yhteentörmäys oli kauhistava. Veturi -ja vaunut kasautuivat pirstautuneen puun ja vääntyneiden rautojen -röykkiöksi. Punaisia tulenkielekkeitä leimahteli raunioista, kunnes -kaikki oli yhtenä liekkinä. Me istuimme puolen tuntia melkein ääneti -tämän hirveän näyn huumaamina. - -"Ihmisparat!" huudahti rouva Challenger lopuksi ja takertui valittaen -miehensä käsivarteen. - -"Rakkaani, tuon junan matkustajat eivät olleet sen elävämpiä kuin -hiilet, joita vasten he murskautuivat, tai hiili, joksi he nyt ovat -muuttuneet", sanoi Challenger silittäen hänen kättään hyväilevästi. "Se -oli elävien juna, kun se läksi Victoria-asemalta, mutta kuolleita se -kuljetti jo kauan ennen kun tapasi turmionsa." - -"Yli koko maailman täytyy käydä samalla tavoin", sanoin omituisten -tapausten näyn kohotessa eteeni. "Ajatelkaa laivoja merellä -- kuinka -ne höyryävät eteenpäin, kunnes pannujen tuli sammuu, tai ne syöksyvät -suoraa päätä johonkin rannikolle. Purjelaivatkin -- kuinka ne luovivat -lastinaan kuolleita merimiehiä, samalla kun niiden hirret lahoavat ja -saumat ravistuvat, ja sitten ne yksi toisensa jälkeen vaipuvat pinnan -alle. Ehkä vielä sadan vuoden kuluttua Atlantilla ajelehtii siellä -täällä vanhoja laivahylkyjä." - -"Ja hiilikaivosten miehet", sanoi Summerlee synkästi naurahtaen. "Jos -geologeja jonkin sattuman kautta taas ilmestyisi maan päälle, -laatisivat he ihmeellisiä teorioja sen johdosta, että tavataan ihmisiä -hiilikerrostumissa." - -"Minä tunnustan, etten ole perillä sellaisista asioista", huomautti -lordi John, "mutta minusta näyttää, että maa tästedes on -'vuokrattavana, tyhjänä'. Kun tämä meidän ihmisjoukkomme pyyhkäistään -pois, kuinka se milloinkaan tulee tänne takaisin?" - -"Maailma oli ennenkin tyhjänä", vastasi Challenger vakavasti. "Se tuli -asutuksi sellaisten lakien vaikutuksesta, joiden alku on meidän -käsityksemme ulko- ja yläpuolella. Miksi sama kehityskulku ei voisi -uudistua?" - -"Hyvä Challenger, ettehän tarkoittane, mitä sanotte?" - -"Minulla ei ole tapana, professori Summerlee, sanoa muuta kuin mitä -tarkoitan. Huomautuksenne on tyhjänpäiväinen." Parta pisti esiin, ja -silmäluomet laskeutuivat. - -"Niin, te olette elänyt itsepäisenä dogmaatikkona ja aiotte sellaisena -kuoliakin", sanoi Summerlee happamesti. - -"Ja te, herraseni, olette elänyt mielikuvitukseltanne köyhänä -jarruttajana ettekä saa toivoa nyt enää voivanne muuttua." - -"Pahimmat arvostelijannekaan eivät koskaan voi syyttää teitä -mielikuvituksen puutteesta", vastasi Summerlee. - -"Jopa nyt jotakin!" sanoi lordi John. "Teistä juuri voisikin odottaa, -että kuluttaisitte viimeisen happihitusemme sättimällä toinen -toistanne. Mitä se vaikuttaa, tulevatko ihmiset takaisin vai ei? -Varmastikaan se ei tapahdu meidän aikanamme." - -"Tuolla huomautuksellanne te paljastatte oman, hyvin ilmeisen -rajoituksenne", sanoi Challenger ankarasti. "Todella tieteellistä -mieltä eivät saa sitoa sen omat, ajan ja paikan määräämät olot. Se -rakentaa itselleen tähystyspaikän nykyajan rajalinjalle, joka eroittaa -rajattoman menneisyyden rajattomasta tulevaisuudesta. Tästä vanhasta -asemasta se tekee hyökkäyksiään kaikkien ilmiöiden alku- ja -loppupäähän. Mitä tulee kuolemaan, niin tiedemies kuolee paikallaan, -työskennellen säännöllisellä ja järjestelmällisellä tavallaan loppuun -asti. Hän jättää huomioon ottamatta niin vähäpätöisen asian kuin oman -ruumiillisen hajautumisensa samoin kuin kaikki muutkin aineellisuuteen -kuuluvat rajoitukset. Olenko oikeassa, professori Summerlee?" - -Summerlee murisi epäystävällisesti myöntymyksensä. - -"Minä olen muutamin rajoituksin samaa mieltä", sanoi hän. - -"Ihanteellisen tieteellisen miehen", jatkoi Challenger, -- "puhun näet -kolmannessa persoonassa, etten näyttäisi liian omahyväiseltä -- -ihanteellisen tieteellisen miehen pitäisi kyetä keksimään jokin -abstraktinen tieto sillä välin kun hän putoaa ilmapallosta ja saapuu -maahan. Näin vahvasäikeisiä miehiä tarvitaan esiintymään luonnon -valloittajina ja totuuden henkivartiostona." - -"Minusta tuntuu, että luonto on tällä kertaa voitolla", sanoi lordi -John katsellen ikkunasta ulos. "Olen lukenut muutamia johtavia -kirjoituksia siitä, että te tieteelliset miehet vallitsette luontoa, -mutta nyt se on hiukan pääsemässä voitolle." - -"Tämä on vain väliaikaista taantumista", sanoi Challenger lujasti. -"Mitä ovat muutamat miljoonat vuodet ajan suuressa kiertokulussa? Kuten -näette, kasvimaailma on jäänyt eloon. Katsokaa tuon plataanin lehtiä. -Linnut ovat kuolleet, mutta kasvi kukoistaa. Tästä lammikon ja suon -kasvielämästä tulee aikanaan pienen pieniä matelevia, mikroskooppisia -olioita, tienraivaajia siinä elämän suuressa armeijassa, jossa meillä -on tällä kertaa erikoislaatuisena tehtävänämme esiintyä jälkijoukkona. -Kun elämän alhaisin muoto on vakiintunut, on ihmisen lopullinen tulo -yhtä varma kuin tammen kasvaminen terhosta. Vanha kiertokulku alkaa -taas." - -"Mutta myrkky?" kysyin. "Eikö se hävitä elämää nupussaan?" - -"Myrkky saattaa olla pelkästään kerrostuma eetterissä -- myrkyllinen -Golfvirta siinä mahtavassa valtameressä, jossa uiskentelemme. Myöskin -voi esiintyä myrkyn vastustamiskykyä, ja elämä mukautuu uusiin oloihin. -Pelkästään se, että me verrattain vähän lisäämällä happea vereemme -voimme kestää myrkkyä, on itsessään varmastikin todistuksena, ettei -tarvittaisi kovin suurta muutosta, jotta eläinkunta voisi sitä kestää." - -Savuava talo puiden toisella puolen oli leimahtanut liekkeihin. Me -saatoimme nähdä korkeita tulikielekkeitä syöksymässä ilmaan. - -"Se on vallan kauheata", mutisi lordi John. En ollut milloinkaan nähnyt -häntä niin järkytettynä. - -"Mitä sillä kuitenkaan on väliä?" huomautin. "Maailma on kuollut. -Polttaminen on varmaan paras hautaamistapa." - -"Meidän elämämme lyhenisi, jos tämä talo leimahtaisi liekkeihin." - -"Aavistin vaaran ennakolta", sanoi Challenger, "ja pyysin vaimoani -ryhtymään toimiin sitä vastaan". - -"Kaikki on ihan turvallista, rakkaani. Mutta pääni alkaa taas -jyskyttää. Kuinka kauhea ilma täällä on!" - -"Meidän täytyy sitä muuttaa", sanoi Challenger. Hän kumartui -happilieriönsä puoleen. - -"Se on melkein tyhjä", sanoi hän. "Se on riittänyt meille noin kolmeksi -ja puoleksi tunniksi. Nyt on kello melkein kahdeksan. Me pääsemme -mukavasti yön yli. Luulisin lopun tulevan noin kello yhdeksän -huomenaamulla. Näemme vielä auringonnousun, joka on kokonaan meidän -omamme." - -Hän väänsi toisen putkensa auki ja avasi puoleksi minuutiksi oven -yläpuolisen ruudun. Sitten kun ilma huomattavasti parani, mutta meidän -omat oireemme kävivät tuskallisemmiksi, hän sulki ruudun. - -"Ohimennen sanottuna", virkkoi hän, "ihminen ei elä pelkästään hapesta. -Nyt on päivällisaika ja sen ylikin. Minä vakuutan teille, herrat, että -kun kutsuin teidät kotiini, toivoen kohtauksemme olevan kaikin puolin -hauskan, oli minulla myös tarkoituksena, että keittiöni kunnostautuisi. -Nyt täytyy mukautua siihen, mitä voimme. Tietysti te olette yhtä mieltä -kanssani, että olisi typerää kuluttaa liian nopeasti ilmaamme -sytyttämällä öljykeittiö. Minulla on pieni varasto kylmää ruokaa, -leipää ja vihanneksia, jotka yhdessä parin punaviinipullon kanssa -saattavat soveltua tarkoituksiimme. Kiitoksia, rakkaani, nyt kuten aina -sinä olet kunnon emäntien kuningatar." - -Oli tosiaan ihmeellistä, kuinka emäntä, jossa oli brittiläisen -taloudenhoitajan itsekunnioitusta ja säädyllisyyttä, oli muutamissa -minuuteissa koristanut keskipöydän lumivalkealla liinalla, pannut sille -lautasliinat ja tuonut yksinkertaisen aterian, noudattaen sivistyksen -kaikkea aistikkuutta, siihen laskettuna keskellä seisova -sähkötaskulamppu. Myöskin oli ihmeellistä huomata, että meillä oli -ruokahalu kuin susilla. - -"Se on mielenliikutuksemme mittana", sanoi Challenger alentuvan -näköisenä, pakottaessaan tieteellisen mielensä selittämään halpoja -tosiasioita. "Me olemme kestäneet suuren jännityksen. Se merkitsee -molekyylien häiriintymistä. Se vuorostaan merkitsee korjaamisen -tarvetta. Suuri suru tai ilo herättäisi kovan nälän -- ei ravinnosta -kieltäytymistä, kuten romaaninkirjoittajamme esittävät." - -"Sentakia maalaisilla on hautajaisissa suuret pidot", sanoin -umpimähkään. - -"Aivan niin. Nuori ystävämme on keksinyt erinomaisen esimerkin. -Sallikaa minun tarjota toinen viipale kieltä." - -"Samoin on villien laita", sanoi lordi John leikaten palan paistia. -"Minä olen nähnyt heidän hautaavan päällikköään Aruwimi-joella, ja he -söivät virtahevon, joka varmaan painoi yhtä paljon kuin kokonainen -heimo. Uudessa Guineassa on sellaisiakin, jotka syövät kaivatun -vainajan itsensä, ikäänkuin korjatakseen ruoat pois. Niin, luulenpa, -että kaikista hautajaisaterioista se on omituisin, jota me nyt syömme." - -"Merkillistä", sanoi rouva Challenger, "etten mitenkään voi surra -niitä, jotka ovat menneet. Isäni ja äitini ovat Bedfordissa. Tiedän, -että he ovat kuolleet, enkä kuitenkaan voi tässä kauhistavassa -yleismaailmallisessa murhenäytelmässä tuntea katkeraa surua yksilöiden -kuolemasta, en edes heidänkään." - -"Ja vanha äitini mökissään Irlannissa", sanoin minä. "Voin sieluni -silmillä nähdä hänet huivi hartioilla ja pitsimyssy päässä, kun hän -lepää silmät ummessa vanhassa korkeaselkäisessä tuolissaan lähellä -ikkunaa, silmälasit ja kirja vierellään. Miksi surisin häntä? Hän on -mennyt ja minä olen menossa ja saatan jossakin muussa elämässä olla -häntä lähempänä kuin Englanti on Irlantia. Kuitenkin on haikeata -ajatella, ettei rakasta äitiäni ole enää." - -"Mitä tulee ruumiiseen", huomautti Challenger, "niin me emme murehdi -kynsiemme leikkaamista emmekä tukkamme lyhentämistä, vaikka ne kerran -ovat olleet osana meistä. Myöskään ei yksijalkainen mies sure -hentomielisenä puuttuvaa jäsentään. Aineellinen ruumis on meillä ollut -pikemmin tuskan ja vaivan lähteenä. Se on rajoitustemme alituisena -osoittajana. Miksi siis tuskailisimme siitä, että se eriää -sielullisesta puolestamme?" - -"Jos ne tosiaan voivat eritä", murisi Summerlee. "Mutta joka -tapauksessa on yltyleinen kuolema kauheata." - -"Kuten olen jo selittänyt", sanoi Challenger, "täytyy yltyleisen -kuoleman olla luonteeltaan paljon vähemmän pelottava kuin yksinäisen". - -"Samoin kuin taistelussa", huomautti lordi John. "Jos näkisi yksityisen -miehen makaavan tuossa lattialla rinta puhkaistuna ja kasvot -ruhjottuna, tulisi siitä sairaaksi. Mutta minä olen nähnyt -kymmenentuhatta selällään Sudanissa, eikä minussa herännyt mitään -sellaista tunnetta, sillä kun tehdään historiaa, on yhden miehen henki -liian mitätön murehdittavaksi. Kun tuhat miljoonaa siirtyy yhdessä -pois, kuten tänään, ei voi eroittaa yksityistä joukosta." - -"Soisin, että meidän kohtalomme jo päättyisi hyvin", sanoi rouva -miettivästi. "Oi, George, minä olen niin peloissani." - -"Sinä olet urhoollisin meistä kaikista, pikku rouvani, kun aika tulee. -Minä olen miehenäsi ollut kovin ylvästelevä, rakkaani, mutta sinun on -pidettävä muistissa, että G.E.C. on sellainen, joksi hänet tehtiin, -eikä hän sille mitään voi. Sittenkään et kaiketi olisi tahtonut ketään -muuta mieheksesi?" - -"En ketään koko maailmassa, rakkaani", sanoi rouva ja kietoi -käsivartensa miehensä häränniskan ympäri. - -Me kolme astuimme ikkunan luo ja seisoimme kummastuneina näystä, joka -kohtasi silmiämme. - -Oli tullut pimeä, ja kuollut maailma oli verhoutunut hämärään. Mutta -eteläisen taivaanrannan poikki kulki pitkä, heleä, tulipunainen juova, -joka paisui ja häipyi kuin elämän valtimo, leimahtaen äkkiä -tulipunaiseksi ja heiketen sitten kyteväksi tuliviivaksi. - -"Lewes on liekeissä!" huudahdin. - -"Ei, Brighton siellä palaa", sanoi Challenger, astuen huoneen poikki -luoksemme. "Te voitte nähdä ylänköjen kaarevan harjan hehkua vasten. -Tuo tuli on mailien päässä toisella puolella. Koko kaupunki on varmaan -tulessa." - -Eri kohdissa näkyi useita punaisia leimahduksia, ja rauniokasa kyti yhä -rautatiellä himmeästi, mutta ne näyttivät kaikki neulankärjiltä -verrattuina siihen hirvittävään tulipaloon, joka leimusi mäkien takana. -Mikä mainio selostus siitä olisikaan tullut _Gazetteen_! Onko -sanomalehtimiehellä milloinkaan ollut sellaista tilaisuutta ja niin -vähän mahdollisuutta sitä käyttää -- mestarikaappaus, mutta ketään ei -ollut pitämässä sitä arvossa? Ja sitten minussa äkkiä heräsi vanha -selostusvaisto. Jos nämä tiedemiehet saattoivat olla noin uskollisia -elämäntyölleen loppuun asti, miksi en minä vähäpätöisellä tavallani -voisi olla yhtä luja? Ei yksikään ihmissilmä ehkä koskaan sattuisi -siihen, mitä kirjoittaisin. - -Mutta tämä pitkä yö oli vietettävä jollakin tavoin, eikä minun -puolestani ainakaan voinut olla puhetta nukkumisesta. Muistiinpanoni -auttaisivat kuluttamaan väsyttäviä tunteja ja pitämään ajatuksiani -toimessa. Tästä johtuu, että minulla nyt on edessäni muistikirja -töherrettyine sivuineen, jotka on sekavasti kirjoitettu polvellani -ainoan sähkölamppumme hämärässä, häipyvässä valossa. Jos minulla olisi -kirjallista aistia, olisivat muistiinpanoni ehkä olleet tämän -tilaisuuden arvoisia. Mutta ne voinevat vieläkin hyödyttää esittämällä -toisille tuon hirveän yön laajalle ulottuvia mielenliikutuksia ja -kauhunaiheita. - - - - -4 - -Kuolevan päiväkirja - - -Kuinka omituisilta näyttävät ne sanat, jotka on töherretty tyhjän -kirjani sivun yläreunaan! Mutta omituisempaa vielä on, että juuri minä, -Edward Malone, olen ne kirjoittanut -- minä, joka vain noin kaksitoista -tuntia sitten läksin asunnostani Streathamin varrelta ajattelematta -ollenkaan niitä ihmeitä, joita päivä toisi mukanaan! Katsahdan -taaksepäin tapausten sarjaan. - -Siinä on keskusteluni McArdlen kanssa, Challengerin ensimmäinen -hälytyskirjoitus _Timesissä_, mieletön junamatka, hauska murkina, -mullistus, ja nyt on jouduttu tähän: me oleskelemme yksin tyhjällä -kiertotähdella, ja kohtalomme on niin varma, että voin pitää näitä -rivejä, jotka on kirjoitettu koneellisesta ammattitottumuksesta ja -joita ihmissilmä ei koskaan näe, jo kuolleen ihmisen sanoina, sillä -niin likellä hän on sitä varjojen peittämää rajaa, jonka yli kaikki -ovat jo menneet paitsi tätä pientä ystäväpiiriä. Minä tunnen, kuinka -viisaita ja tosia Challengerin sanat olivat, kun hän sanoi, että -todellinen murhenäytelmä esiintyisi silloin, jos me jäisimme eloon, kun -oli mennyt kaikki, mikä on jaloa, hyvää ja kaunista. Mutta siinä -suhteessa ei varmaankaan voi olla vaaraa. Toinen happiputkemme lähenee -jo loppuaan. Voimme melkein minuutilleen laskea elämämme kurjan -jäännöksen. - -Meitä on juuri kestitty Challengerin luennolla, joka oli runsaan -neljännestunnin pituinen. Hän oli niin kiihtynyt, että ulvoi ja mylvi -ikäänkuin olisi kohdistanut sanansa entisille tieteellisille -epäilijöille Queen's Hallissa. Hänellä oli tosiaan omituinen -kuulijakunta: vaimonsa, joka hyväksyi täydellisesti kaikki eikä -lainkaan ymmärtänyt hänen tarkoitustaan, Summerlee, joka istui varjossa -valitellen ja arvostellen, mutta hartaasti kuunnellen, lordi John, -joka vetelehti nurkassa hieman ikävystyneenä koko esityksestä ja minä -itse, joka ikkunan luona tarkastelin tätä kohtausta tavallaan -haikeamielisenä, ikäänkuin kaikki olisi ollut unta tai sellaista, mihin -minulla ei ollut mitään omaa mielenkiintoa. Challenger istui -keskipöydän luona ja valaisi sähkövalolla lasipalloa mikroskoopin alla, -jonka hän oli tuonut pukukammiostaan. Kuvastimesta tuleva pieni, eloisa -valkea valokehä toi puolet hänen karkeista parrakkaista kasvoistaan -loistavan sädekimpun piiriin ja jätti toiset puolet syvimpään varjoon. -Näytti siltä, että hän oli äskettäin käsitellyt elämän alimpia muotoja, -ja tällä hetkellä kiihdytti häntä se, että hän oli edellisen päivän -mikroskooppisessa valmisteessa huomannut limaeläimen olevan yhä elossa. - -"Te voitte itse nähdä sen", toisteli hän suuresti kiihtyneenä. -"Summerlee, tahdotteko tulla tänne ja tarkastaa? Malone, olkaa niin -hyvä ja todistakaa oikeaksi, mitä sanon. Nuo pienet värttinän tapaiset -oliot keskellä ovat diatomeja, joista ei tarvitse välittää, koska ne -lienevät pikemmin kasveja kuin eläimiä. Mutta oikealla puolella näette -selvän limaeläimen, joka liikkuu hitaasti kentän poikki. Yläruuvia -vääntämällä voi sovittaa kohdalleen. Katsokaa itse sitä." - -Summerlee teki niin ja myönsi ilmiön todeksi. Samoin tein minäkin ja -huomasin pienen olennon, ikäänkuin murskattua lasia, jäykästi -uiskentelevan valaistun kehän poikki. Lordi John oli valmis uskomaan -ilman muuta. - -"Minä en vaivaa päätäni sillä, onko se elävä vai kuollut", sanoi hän. -"Me emme tunne toisiamme edes ulkonäöltä, miksi siis välittäisin siitä? -Minä en luule, että se on huolissaan _meidän_ voinnistamme." - -Se nauratti minua, ja Challenger katsahti minuun päin kylmimmällä ja -ylpeimmällä tavallaan. Tämä oli mitä ällistyttävin kokemus. - -"Puolisivistyneen suulaus on tieteelle suuremmaksi haitaksi kuin -tietämättömän typeryys", sanoi hän. "Jos lordi John Roxton -alentuisi --" - -"Rakas George, älä ole niin kiivas", sanoi hänen vaimonsa, silittäen -mustaa tukkaa, joka kumartui mikroskoopin yli. "Mitä väliä sillä on, -onko se itikka elossa vai ei?" - -"Se on hyvinkin tärkeätä", sanoi Challenger jurosti. - -"No, kertokaa sitten", sanoi lordi John suopeasti hymyillen. "Me voimme -yhtä hyvin puhua siitä kuin jostakin muusta. Jos luulette, että olen -ollut liian suorasukainen sitä oliota kohtaan tai loukannut sen -tunteita, niin pyydän anteeksi." - -"Minä puolestani", huomautti Summerlee narisevalla, riidanhaluisella -äänellä, "en voi nähdä, miksi te pitäisitte niin tärkeänä, että se on -elossa. Se on samassa ilmapiirissä kuin mekin, joten myrkky tietysti ei -vaikuta siihen. Jos se olisi tämän huoneen ulkopuolella, olisi se -kuollut kuten kaikki muutkin eläinkuntaan kuuluvat." - -"Teidän huomautuksenne, hyvä Summerlee", sanoi Challenger äärettömän -alentuvaisesti (jospa voisin maalata nuo pöyhkeät, ylimieliset kasvot, -jotka näkyivät mikroskooppipeilin heijastamassa kirkkaassa kehässä!) -"osoittavat, että te käsitätte epätäydellisesti, mitä tämä merkitsee. -Tämä valmiste suljettiin eilen ilmanpitävästi. Happemme ei voi sitä -ollenkaan saavuttaa. Mutta eetteri on tietysti tunkeutunut sen luokse -kuten kaikkeen muuhunkin. Se on siis jäänyt myrkystä huolimatta eloon. -Siitä voimme päätellä, että jokainen limaeläin tämän huoneen -ulkopuolella on tosiaan jäänyt mullistuksen jälkeen eloon eikä siis ole -kuollut, kuten virheellisesti väititte." - -"Mutta minä en sittenkään tunne halua hurrata sen takia", sanoi lordi -John. "Mitä se vaikuttaa?" - -"Se vaikuttaa vain sen, että maailma on elossa eikä ole kuollut. Jos -teillä olisi tieteellistä mielikuvitusta, voisitte tästä yhdestä -tosiasiasta tehdä päätelmiä ja käsittää, että muutamia miljoonia vuosia -tämän jälkeen -- mikä on vain haihtuva hetki aikakausien äärettömässä -jonossa -- maailma on taas täynnä eläin- ja ihmiselämää, joka saa -alkunsa tästä pienoisesta juuresta. Te olette nähnyt ruohoaavikon -tulipalon, jossa liekit ovat vieneet jokaisen ruohon tai taimen jäljen -maan pinnasta ja jättäneet ainoastaan mustunutta autiutta. Silloin ehkä -ajattelitte, että paikan täytyy ikuisesti jäädä autioksi. Mutta -kasvullisuuden juuret ovat jääneet maahan, ja kun käytte siellä pari -vuotta myöhemmin, ette enää voi sanoa, missä mustat täplät olivat. -Tässä pienoisessa olennossa ovat eläinmaailman kasvamisen juuret, ja -synnynnäisen laajenemis- ja kehittymiskykynsä nojalla se varmasti -aikanaan poistaa kaikki jäljet tästä ennenkuulumattomasta hävityksestä, -johon nyt olemme joutuneet." - -"Hiton hauskaa!" sanoi lordi John kävellen laiskasti luoksemme ja -katsoen mikroskooppiin. "Hullunkurinen pikku vekkuli ripustettavaksi -numero yhtenä perhemuotokuvien joukkoon. Se on saanut niskaansa aika -komean paidannapin!" - -"Musta pilkku on sen tuma", sanoi Challenger kuin lapsenhoitaja, joka -opettaa kirjaimia pikku lapselle. - -"No, meidän ei tarvitse tuntea itseämme yksinäisiksi", sanoi lordi John -nauraen. "Paitsi meitä on maan päällä joku muukin elossa." - -"Te näytätte pitävän selvänä, Challenger", sanoi Summerlee, "että tämä -maailma luotiin tuottamaan ja ylläpitämään inhimillistä elämää". - -"Niin juuri, mutta minkä tarkoituksen te luulette sillä olevan?" kysyi -Challenger, kuohahtaen vähimmästäkin vastaväitteestä. - -"Joskus ajattelen, että vain ihmisen hirveä itserakkaus saa -ajattelemaan maailman olevan luodun näyttämöksi, jolla hänen sopii -rehennellä." - -"Me emme voi olla siitä aivan varmoja, mutta ainakin voimme ilman sitä -ominaisuutta, jota uskalsitte sanoa hirveäksi itserakkaudeksi, varmasti -väittää, että me olemme korkeimpia olentoja luonnossa." - -"Korkeimpia niistä, joita tunnemme." - -"Se on itsestään selvää." - -"Ajatelkaahan kaikkia niitä miljoonia tai mahdollisesti biljoonia -vuosia, joina maapallo on pyörinyt tyhjänä avaruuden läpi -- tai jollei -tyhjänä, niin ainakin osoittamatta merkkiä tai ajatusta ihmissuvusta. -Ajatelkaa, kuinka sade on sitä huuhdellut, aurinko polttanut ja tuuli -tuivertanut noina määrättöminä ajanjaksoina. Ihminen ilmestyi vasta -eilen, mikäli on puhe geologisesta ajanmitasta. Miksi siis tulisi pitää -selvänä, että kaikki tämä suurenmoinen valmistelu on tapahtunut hänen -hyväkseen?" - -"Keitä tai mitä varten siis?" - -Summerlee kohautti hartioitaan. - -"Kuka sitä voisi sanoa? Jotakin varten, mikä on kokonaan käsityskykymme -ulkopuolella, -- ja ihminen on ehkä ollut pelkästään sattuma, sivutuote -kehityksen mukana, samoin kuin vaahto valtameren pinnalla voisi -kuvitella, että meri on luotu sitä tuottamaan ja ylläpitämään, tai -kirkon hiiri, että rakennus on sen oma, sille vartavasten määrätty -asuinpaikka." - -Olen häthätää pannut paperille heidän väitteensä sanasta sanaan, mutta -nyt niistä tulee pelkästään äänekästä kiistaa, jossa esiintyy paljon -monitavuisia tieteellisiä erikoissanoja kummallakin puolella. -Epäilemättä on mainio asia saada kuulla kaksien sellaisten aivojen -pohtivan korkeimpia kysymyksiä, mutta kun ne aina ovat epäsovussa, niin -tavalliset ihmiset, kuten lordi John ja minä, saamme siitä vain vähän -todellista hyötyä. He kumoavat toisensa, ja me jäämme yhä tyhmiksi kuin -ennenkin. Nyt meteli on loppunut, Summerlee kyyröttää tuolillaan, ja -Challenger, yhä hypistellen mikroskooppinsa ruuveja, jatkaa -yhtämittaista, syvää, epäselvää murinaa ikäänkuin meri myrskyn jälkeen. -Lordi John tulee minun luokseni, ja me katselemme yhdessä yöhön. - -Siellä näkyy kalpea uusikuu -- viimeinen kuu, mitä -ihmissilmät milloinkaan näkevät -- ja tähdet ovat kirkkaimmillaan. -Etelä-Amerikankaan ylätasankojen kirkkaassa ilmassa en ole nähnyt sen -loistavampia. Tällä eetterin muutoksella lienee jokin vaikutus valoon. -Brightonin hautajaisrovio leimuaa yhä, ja läntisellä taivaalla on hyvin -kaukainen tulipunainen täplä, joka saattaa merkitä häviötä Arundelissa -tai Chichesterissä, jopa mahdollisesti Portsmouthissakin. Istun -mietiskellen ja teen välistä jonkun muistiinpanon. Ilmassa on suloista -alakuloisuutta. Nuoruus, kauneus, ritarillisuus ja rakkaus -- tähänkö -se kaikki loppuu? Tähtien valaisema tienoo näyttää vienon rauhan -unimaalta. Kuka kuvittelisi, että se on ikäänkuin kauhistava Golgata, -jolle on sirotettu ihmissuvun ruumiita? Äkkiä purskahdan nauruun. - -"Kuulkaapa, nuori mies!" sanoo lordi John tuijottaen minuun -ällistyneenä. "Leikinlasku olisi paikallaan näinä kovina aikoina. Mitä -te ajattelitte?" - -"Ajattelin kaikkia suuria ratkaisemattomia kysymyksiä", vastaan -hänelle, "niitä, joihin olemme kuluttaneet niin paljon vaivaa ja -harkintaa. Ajatelkaahan esimerkiksi Englannin ja Saksan kilpailua -- -tai Persian lahtea, josta vanha päällikköni oli niin innostunut. Kuka -olisi arvannut silloin, kun olimme niin kiihdyksissä näistä asioista, -kuinka ne lopullisesti ratkaistaisiin?" - -Me vaivumme taas äänettömyyteen. Kuvittelen, että jokainen meistä -ajattelee ystäviä, jotka ovat menneet edeltäpäin. Rouva Challenger -nyyhkyttää rauhallisesti, ja hänen miehensä kuiskailee hänelle. -Ajatukseni kääntyy mitä erilaisimpiin ihmisiin, ja jokaisen heistä näen -makaavan valkeana ja jäykkänä, kuten Austin poloinen viruu pihalla. -Niinpä esimerkiksi Mc Ardle. - -Tiedän tarkalleen, missä hän on, kasvot kirjoituspöydällä ja käsi -omalla puhelimellaan, niinkuin kuulin hänen kaatuvan. Ja myöskin -Beaumont, päätoimittaja, -- otaksun, että hän makaa sinipunaisella -turkkilaisella matolla, joka koristi hänen pyhättöään. Ja toverit -uutistenhankkijain huoneessa -- Macdonna, Murray ja Bond. He olivat -varmasti kuolleet ollessaan kovassa työssä, käsissään muistikirjat -täynnä eloisia vaikutelmia ja omituisia sattumuksia. - -Saatoin hyvin kuvitella, että yksi oli ajettu haastattelemaan -lääkäreitä, toinen Westminsteriin ja vielä kolmas St. Pauliin. Mitä -mainioita otsakerivejä he varmaan ovat nähneet viimeisenä kauniina -näkynä, mutta niiden kohtalona oli ainiaan jäädä aineellistumatta -painomusteen avulla! Voin nähdä Macdonnan lääkärien joukossa -- "Hyvää -Harley Streetiltä" -- Mac suosi aina alkusointuja. "Haastattelu herra -Soley Wilsonin kanssa." -- "Kuuluisa erikoistuntija sanoo: Ei saa olla -toivoton!" -- "Erikoiskirjeenvaihtajamme tapasi mainion tiedemiehen -istumassa katolla, jonne hän oli peräytynyt välttääkseen kauhistuneiden -potilaiden laumaa, kun ne olivat vallanneet hänen asuntonsa. -Käyttäytyen tavalla, joka selvästi osoitti, että kuuluisa lääkäri piti -tätä tapahtumaa äärettömän tärkeänä, hän kieltäytyi tunnustamasta, että -kaikki toivo oli lopussa." Tällä tavoin Mac aloittaisi. - -Sitten oli nuori Bond, joka luultavasti kävisi St. Paulissa. Omasta -mielestään hänellä oli kirjallista aistia. Tästä hän saisikin hyvän -aiheen! "Seisoessani pienellä parvekkeella tuomiokirkon kuvun alla ja -katsellessani epätoivoista, yhteensulloutunutta ihmisjoukkoa, maassa -maaten rukoilemassa tällä viime hetkellä sitä valtaa, josta se oli niin -itsepäisesti ollut välittämättä, nousi aaltoilevasta ihmismerestä -korviin sellainen matala, rukousta ja kauhua ilmaiseva valitus, -sellainen värisyttävä Tuntemattoman puoleen kohoava avunhuuto, että --" -ja niin edelleen. - -Niin, se olisi suuri loppu uutistenhankkijalle, vaikka hän samoin kuin -minäkin kuolisi käyttämättä aarteitaan. Mitä antaisikaan Bond, -poikaraukka, nähdäkseen kirjaimet "J.H.B." sellaisen palstan lopussa? - -Mutta mitä pötyä nyt kirjoitankaan! Se on vain yritys kuluttaa -väsyttävää aikaa. Rouva Challenger on mennyt sisempään pukukammioon, ja -professori sanoo, että hän nukkuu. Professori tekee muistiinpanoja ja -tutkii kirjojaan keskipöydän luona yhtä rauhallisena kuin hänellä olisi -edessään moniaita rauhallisia työvuosia. Hänen kovaääninen sulkakynänsä -tuntuu kirskuvan ylenkatsettaan kaikille, jotka ovat eri mieltä hänen -kanssaan. - -Summerlee on vaipunut kokoon tuolillaan ja päästää aika ajoin perin -ärsyttävän kuorsauksen. Lordi John makaa taaksepäin nojautuneena kädet -taskussa ja silmät suljettuina. Kuinka ihmiset saattavat nukkua -tällaisissa oloissa, sitä en osaa kuvitella. - -Klo 3.30 a.p. Olen juuri hätkähtäen herännyt. Kello oli viisi minuuttia -yli yhdentoista, kun tein viimeisen muistiinpanoni. Muistan, että vedin -kelloni ja panin ajan merkille. Olen siis tuhlannut noin viisi tuntia -siitä pienestä ajasta, joka meillä on vielä jäljellä. Kuka olisi -uskonut sitä mahdolliseksi? Mutta nyt olen paljon virkeämpi ja -kohtalooni valmistunut tai koetan uskotella itselleni, että olen. Ja -kuitenkin, mitä valmiimpi ihminen on ja mitä korkeammalla hänen -elämänsä virta juoksee, sitä enemmän hänen täytyy väistää kuolemaa. -Kuinka viisas ja armollinen onkaan luonnon huolenpito, jonka ansiosta -hänen maallinen ankkurinsa tavallisesti heltiää monin pienin -huomaamattomin nykäyksin, kunnes hänen tietoisuutensa on ajautunut -kestämättömästä maallisesta satamastaan toisella puolella olevaan -suureen mereen! - -Rouva Challenger on yhä pukuhuoneessaan. Challenger on nukahtanut -tuolilleen. Mikä kuva! Hänen mahtava vartalonsa nojautuu taaksepäin, -suunnattomat, karvaiset kädet ovat ristissä liivien yli ja pää niin -vinossa, etten voi nähdä mitään hänen kauluksensa yläpuolelta, -lukuunottamatta rehevän parran sotkuista harjaa. Hän vapisee oman -kuorsauksensa täristyksestä. Summerlee liittää silloin tällöin korkean -tenorinsa Challengerin täyteläiseen bassoon. Lordi John nukkuu myöskin, -pitkä ruumis koukussa syrjällään korituolissa. Sarastuksen ensimmäinen -kylmä valo hiipii juuri huoneeseen, ja kaikki on harmaata ja -surullista. - -Katselen ikkunasta auringon nousua -- kohtalokasta aamunkoittoa, joka -valaisee asumatonta maailmaa. Ihmissuku on mennyt, sammunut yhdessä -päivässä, mutta kiertotähdet liikkuvat ja vuorovesi nousee tai laskee, -tuuli kuiskii ja koko luonto on entisellään, mikäli näyttää, -limaeläimeen asti, osoittamatta merkkiäkään siitä, että ihminen, joka -oli nimittänyt itseään luomakunnan herraksi, olisi milloinkaan -läsnäolollaan siunannut tai kironnut maailmankaikkeutta. Pihalla makaa -Austin raajat hajallaan ja kasvot loistavan valkeina sarastuksessa, -letkunpään pistäessä yhä näkyviin hervottomasta kädestä. Koko ihmissuku -esiintyy kuin tyypillisesti tuossa puoleksi lystikkäässä, puoleksi -liikuttavassa hahmossa, joka makaa niin avutonna ennen hoitelemansa -koneen vieressä. - - * * * * * - -Tähän loppuvat silloiset muistiinpanoni. Sitten olivat tapaukset liian -nopeita ja vaikuttavia, jotta olisin ehtinyt mitään kirjoittaa, mutta -ne ovat niin selviksi hahmoittuneet muistiini, että mikään sivuseikka -ei jäänyt minulta huomaamatta. - -Jokin tukehtumisen tunne kurkussani sai minut katsomaan happilieriöitä, -ja silloin hämmästyin. Elämämme hiekka oli valumassa loppuun. Jonakin -yön hetkenä Challenger oli muuttanut putken kolmannesta lieriöstä -neljänteen. Nyt oli selvää, että tämäkin oli jo melkein tyhjä. Kauhea -tukehtumisen tunne ahdisti minua yhä pahemmin. Kiirehdin lieriön luo, -irroitin hanan ja muutin sen viimeiseen varastoomme. Omatuntoni soimasi -minua siitä, sillä tunsin, että jos olisin pidättänyt kättäni, he -mahdollisesti kaikki olisivat siirtyneet pois unessaan. Sen ajatuksen -karkoitti kuitenkin sisemmästä huoneesta kuuluva rouvan ääni, joka -huusi: - -"George, George, minä tukehdun!" - -"Kaikki on kunnossa, rouva Challenger", vastasin samalla kun muut -hypähtivät pystyyn. "Minä olen juuri vääntänyt auki uuden lieriön." - -Sellaisellakaan hetkellä en voinut olla hymyilemättä Challengerille, -joka hieroen karvaisilla nyrkeillään kumpaakin silmäänsä oli kuin iso -parrakas vauva juuri herätessään. Summerlee värisi kuin vilutautinen, -sillä kun hän huomasi asemansa, voitti inhimillinen pelko hetkeksi -tiedemiehen tyyneyden. Lordi John oli kuitenkin yhtä rauhallinen ja -virkku kuin olisi juuri noussut metsästyspäivän aamuna. - -"Viidenneksi ja lopuksi", sanoi hän katsahtaen putkeen. "Kuulkaahan, -nuori mies, älkäähän vain sanoko, että olette kirjoitellut -vaikutelmianne tuolle polvellanne lojuvalle paperille." - -"Vain muutamia muistiinpanoja ajankuluksi." - -"No, enpä usko, että kukaan muu kuin irlantilainen olisi niin tehnyt. -Kaiketi teidän on odotettava, kunnes pikku veli limaeläin kasvaa -suureksi, jotta saatte lukijoita. Hän ei näytä juuri nyt paljonkaan -välittävän asioista. No, herra professori, minkälaiset ovat -mahdollisuutemme?" - -Challenger katseli vahvaa aamusumua, joka leijaili maiseman yllä. -Siellä täällä nousivat metsäiset kukkulat kartiomaisten saarten tavoin -tästä villamerestä. - -"Se voisi olla käärinliina", sanoi rouva Challenger, joka oli tullut -huoneeseen aamupuvussaan. "Siinä nyt on sinun laulusi, George: -'Loppukoon vanha, jotta uusi saa alkaa!' Niinhän sinä ennustit. Mutta -te värisette, rakkaat ystävä-parkani. Minä olen ollut lämpimässä -peitteen alla koko yön, ja te palelitte tuoleillanne. Mutta pian minä -saan teidät kuntoon." - -Uljas pikku olento kiiruhti pois, ja kohta kuulimme kattilan sihinää. -Hän tuli sitten takaisin mukanaan viisi höyryävää kakaokuppia -tarjottimella. - -"Juokaa nämä", sanoi hän. "Se virkistää." - -Niin olikin asian laita. Summerlee kysyi, saiko hän sytyttää piippunsa, -ja meillä oli kaikilla savukkeita. Tupakanpoltto vahvisti luullakseni -hermojamme, mutta se oli huono temppu, sillä se pilasi ilman tässä -umpinaisessa huoneessa. Challengerin täytyi avata tuulettaja. - -"Kuinka kauan, Challenger?" kysyi lordi John. - -"Mahdollisesti kolme tuntia", vastasi professori kohauttaen -hartioitaan. - -"Ensin minua peloitti", sanoi hänen vaimonsa, "mutta mitä lähemmäksi -loppua tulemme, sitä helpommalta se näyttää. Etkö luule, että meidän -pitäisi rukoilla, George?" - -"Sinä rukoilet, rakkaani, jos tahdot", vastasi iso mies hyvin -lempeästi. "Meillä on jokaisella oma tapamme rukoilla. Minun tapani on -täydellinen mukautuminen kaikkeen mitä kohtalo ehkä lähettää minulle -- -iloinen mukautuminen. Korkein uskonto ja korkein tiede näyttävät -yhtyvän siinä." - -"Minä en voi totuudenmukaisesti sanoa sieluntilaani mukautumiseksi, -saatikka iloiseksi", murahti Summerlee piippunsa takaa. "Minä alistun, -koska täytyy. Minä tunnustan, että olisin mielelläni ottanut vielä -yhden elinvuoden päättääkseni liitukivettymien luokittelut." - -"Teidän päättämätön työnne on pikku asia", sanoi Challenger -mahtipontisesti, "kun se pannaan sen tosiasian rinnalle, että oma -suurteokseni, 'Elämän portaat', on vielä alkuasteellaan. Aivoni, -opintoni, kokemukseni -- itse asiassa koko ainoalaatuinen valmisteluni --- piti tiivistää tähän käänteentekevään kirjaan. Ja kuitenkin, kuten -sanon, minä mukaudun." - -"Luultavasti meiltä kaikilta jää jotakin kesken", sanoi lordi John. -"Mitä teillä on tekeillä, nuori mies?" - -"Aioin julkaista runoja", vastasin minä. - -"No, maailma on päässyt ainakin niistä", sanoi lordi John. "Aina voi -jostakin iloita, kun vain penkoo." - -"Kuinka on teidän laitanne?" kysyin. - -"Jaha, sattuu juuri niin, että olin laittautunut matkakuntoon. Olin -luvannut Merivalille lähteä Tibetiin metsästämään keväällä -lumileopardeja. Mutta teidän on vaikea lähteä, rouva Challenger, kun -olette juuri saaneet valmiiksi tämän sievän kodin." - -"Missä George on, siellä on minun kotini. Mutta kuinka paljon -antaisinkaan, jos saisimme vielä kerran yhdessä kävellä raikkaassa -aamuilmassa noilla kauniilla ylängöillä!" - -Sydämissämme vastasi kaiku hänen sanoihinsa. Aurinko oli päässyt esiin -harsomaisista sumuista, ja kultainen hohde valaisi laajaa maisemaa. -Istuessamme hämärässä ja myrkyllisessä ilmassa näytti ihana, puhdas, -tuulen hivelemä seutu suorastaan kauneuden unelmalta. Rouva Challenger -piti kättään kaihoisasti ojennettuna sitä kohti. Me siirsimme tuolit -puoliympyrään ikkunan luo. Huoneessa oli ilma jo hyvin ummehtunut. -Minusta tuntui kuin varjot olisivat kokoontuneet meitä tavoittamaan -- -rotumme viimeisiä. Näkymätön verho oli sulkeutumassa joka puolelta. - -"Tuo lieriö ei kestä kovin kauan", sanoi lordi John vetäen syvään -henkeänsä. - -"Sen määrä vaihtelee", sanoi Challenger, "ja riippuu paineesta ja -siitä, kuinka huolellisesti happi on siihen pantu. Minäkin luulen, että -tämä lieriö on vaillinainen." - -"Meiltä siis petkutetaan viimeinen elämämme tunti", huomautti Summerlee -katkerasti. "Mainio loppukuva siitä saastaisesta aikakaudesta, jossa -olemme eläneet. No, Challenger, nyt teidän sopii, jos tahdotte, -itsessänne tutkia aineellisen hajautumisen ilmiöitä." - -"Istu jakkaralle polveni viereen ja anna minulle kätesi", sanoi -Challenger vaimolleen. "Luulen, hyvät ystävät, että pitkäaikaisempaa -viivyttelyä tässä sietämättömässä ilmassa tuskin voi suositella. Sinä -et haluaisi sitä, rakkaani, vai kuinka?" - -Hänen vaimonsa huokasi ja painoi kasvonsa miehensä polvea vasten. - -"Minä olen nähnyt ihmisten uivan talvella Serpentine-lammessa", sanoi -lordi John. "Kun muut ovat vedessä, näkee yhden tai parin värisevän -rannalla kadehtien toisia, jotka jo ovat uskaltaneet sukeltaa. -Viimeisillä on pahin paikka. Minä olen sitä mieltä, että pitää sukeltaa -heti -- sittenhän siitä pääsee." - -"Te siis avaisitte ikkunan ja uhmaisitte eetteriä?" - -"Parempi saada myrkkyä kuin tukehtua." - -Summerlee nyökkäsi vastahakoisen myöntyvästi ja ojensi laihan kätensä -Challengeria kohti. - -"Meillä on ollut riitamme aikanaan, mutta se kaikki on lopussa", sanoi -hän. "Me olimme hyviä ystäviä ja kunnioitimme sydämessämme toisiamme. -Hyvästi!" - -"Hyvästi, nuori mies!" sanoi lordi John. "Ikkuna on tukittu. Te ette -voi sitä avata." - -Challenger kumartui ja nosti vaimonsa seisaalle, painaen häntä -rintaansa vasten samalla kun rouva kietoi kätensä miehensä kaulaan. - -"Antakaa minulle tuo kaukoputki, Malone", sanoi Challenger vakavasti. - -Minä annoin sen hänelle. - -"Sen voiman käsiin, joka meidät loi, me annamme taas itsemme!" huudahti -hän ukkosäänellä ja viskasi kaukoputken ikkunan läpi. - -Ennenkuin pirstaleiden viimeinen kilinä oli haihtunut, osui hehkuviin -kasvoihimme tuulen terveellinen henkäys, puhaltaen vahvana ja -suloisena. - -En tiedä, kuinka kauan istuimme kummastuksesta ääneti. Sitten kuulin -taas ikäänkuin unessa Challengerin äänen. - -"Me olemme uudelleen säännöllisissä oloissa", huudahti hän. "Maailma on -selvinnyt myrkkyvyöhykkeestä, mutta me yksin olemme koko ihmissuvusta -pelastuneet." - - - - -5 - -Kuollut maailma - - -Muistan, että me kaikki istuimme huohottaen tuoleillamme, samalla kun -suloinen, raikas lounaistuuli mereltä löyhytteli musliiniverhoja ja -viilensi hehkuvia kasvojamme. -- Kuinkahan kauan me istuimmekaan! -Jälkeenpäin emme päässeet siitä yksimielisyyteen. Me olimme -kummastuneita, typertyneitä, vain puoliksi tajuissamme. Me olimme -kaikki koonneet rohkeutta kuollaksemme, mutta tämä peloittava ja uusi -tosiasia -- että meidän piti elää muun ihmissuvun jälkeen -- iski -meihin kuin ruumiiseemme sattunut kauhea lyönti, niin että -huumaannuimme. - -Sitten alkoi käymästä pysähtynyt koneisto vähitellen taas toimia; -muistin sukkulat liikkuivat; ajatukset kutoutuivat yhteen mielessämme. -Me näimme armottoman kirkkaasti menneisyyden, nykyisyyden ja -tulevaisuuden väliset suhteet -- elämän, jota olimme viettäneet, ja -sen, joka nyt oli edessämme. Me katselimme hiljaisessa kauhussa -tovereitamme ja tapasimme heissä saman ilmeen. -- Sensijaan, että -olisimme iloinneet, kun olimme niin täpärästi välttäneet uhkaavan -kuoleman, vaivuimme synkimmän masentumisen valtaan. Maan päällä oli -kaikki se, mitä rakastimme, huuhtoutunut suureen, äärettömään, -tuntemattomaan valtamereen, ja tässä me olimme jäljellä maailman -autiolla saarella ilman muita tovereita, toivottomina, haluttomina. -Saisimme kuin shakaalit hiiviskellä jonkun vuoden ihmissuvun hautojen -keskellä, ja sitten tulisi myöhästynyt ja yksinäinen loppumme. - -"Se on kauheata, George, kauheata!" huudahti rouva nyyhkytysten -kouristuksissa. "Jospa olisimme menneet muiden mukana! Oi, miksi sinä -pelastit meidät? Minusta tuntuu kuin me olisimme kuolleet ja kaikki -muut eläisivät." - -Challengerin painuneet kulmakarvat ilmaisivat hänen ajattelevan -tiukasti, iso ja karvainen koura sulkeutui hänen vaimonsa ojennetun -käden ympäri. Olin huomannut, että rouva huolissaan aina ojensi kätensä -miehelleen niinkuin lapsi äidilleen. - -"Uskomatta sallimukseen niin ehdottomasti, etten lainkaan -vastustelisi", sanoi professori, "olen aina huomannut, että viisainta -on mukautua todellisuuteen". Hän puhui hitaasti, ja hänen sointuvassa -äänessään väreili tunnetta. - -"Minä _en_ mukaudu", sanoi Summerlee lujalla äänellä. - -"Minä en käsitä, vaikuttaako se asiain menoon hiukkaakaan", huomautti -lordi John. "Teidän on otettava kaikki vastaan, joko taistellen tai -rauhallisesti, niin että mitä väliä sillä on, mukaudutteko te vai ette? -Minä en muista, että kukaan olisi kysynyt teidän lupaanne, ennenkuin -tämä alkoi, eikä kukaan sitä luultavasti kysy nytkään. Mitä eroa siinä -siis on, mitä me ehkä ajattelemme asiasta?" - -"Se juuri tekee eron onnellisuuden ja kurjuuden välillä", sanoi -Challenger hajamielisen näköisenä, taputtaen yhä vaimonsa kättä. -"Ihminen voi uida vuoroveden mukana ja säilyttää rauhan mielessään ja -sielussaan, tai hän voi ponnistella sitä vastaan, ruhjoutua ja uupua. -Kun emme asialle mitään voi, ottakaamme se vastaan sellaisena kuin se -on älkäämmekä sanoko mitään muuta." - -"Mutta mitä meidän pitää tehdä elämällämme?" kysyin vedoten -epätoivoissani siniseen, tyhjään taivaaseen. "Mitä pitää minun -esimerkiksi tehdä? Ei ole enää sanomalehtiä, joten toimeni on lopussa." - -"Eikä ole enää mitään ammuttavaa eikä sotimista, joten minun työni on -lopussa", sanoi lordi John. - -"Eikä ole enää ylioppilaita, joten minultakin loppui työ", huudahti -Summerlee. - -"Mutta minulla on mieheni ja talouteni, ja minä voin siis kiittää -taivasta, ettei minun työni ole lopussa", sanoi talon emäntä. - -"Eikä minultakaan työ lopu", huomautti Challenger, "sillä tiede ei ole -kuollut, ja itse tämä mullistuskin tarjoaa meille monta vaikeaa -ongelmaa tutkittavaksi". - -Hän oli nyt temmannut ikkunat auki, ja me tuijotimme äänettömään ja -liikkumattomaan maisemaan. - -"Malttakaapas", jatkoi hän. "Kello oli kolme tai vähän enemmän eilen -iltapäivällä, kun maailma lopullisesti joutui myrkkyvyöhykkeeseen ihan -upoksiin asti. Nyt on kello yhdeksän. Millä hetkellä me siis pääsimme -vyöhykkeestä pois?" - -"Ilma oli hyvin ummehtunut päivänkoitteessa", sanoin minä. - -"Myöhemminkin kuin silloin", sanoi rouva Challenger. "Vielä kello -kahdeksan tunsin kurkussani samaa tukehtumista kuin alussa." - -"Sitten voimme sanoa, että maapallo pääsi vyöhykkeestä pois juuri kello -kahdeksan jälkeen. Seitsemäntoista tuntia on uitu myrkyllisessä -eetterissä. Sillä aikaa on suuri puutarhuri tehnyt hedelmättömäksi -ihmishomeen, joka oli kasvanut hänen hedelmänsä pinnalle. Onko -mahdollista, että se työ on jäänyt keskeneräiseksi -- että muitakin on -jäänyt eloon paitsi meitä?" - -"Sitä minä juuri ajattelin", sanoi lordi John. "Miksi me olisimme -ainoita piikiviä rannalla?" - -"Hullua on otaksua, että kukaan muu on voinut jäädä henkiin", sanoi -Summerlee jyrkästi. "Olihan myrkky niin vahvaa, että sellainenkin mies, -joka on vahva kuin härkä ja jolla ei ole yhtään hermoa ruumiissaan, -kuten tuo Malone, tuskin jaksoi nousta portaita ylös, ennenkuin kaatui -tiedotonna. Onko todennäköistä, että kukaan on sitä kestänyt edes -seitsemäntoista minuuttia, saatikka tuntia?" - -"Paitsi jos joku on nähnyt sen tulevan ja ryhtynyt toimiin, kuten vanha -ystävämme Challenger teki." - -"Sitä ei luullakseni tarvinne otaksua", sanoi Challenger työntäen esiin -partansa ja laskien silmäluomensa. "Se tarkkaamisen, päättelemisen ja -aavistavan mielikuvituksen kyky, joka sai minut näkemään vaaran -edeltäpäin, voinee tuskin esiintyä kahdesti samassa sukupolvessa." - -"Sitten lienee loppupäätöksenne se, että kaikki muut ovat varmasti -kuolleet?" - -"Siitä tuskin on epäilystä. Meidän on kuitenkin muistettava, että -myrkky vaikutti alhaalta ylöspäin eikä kenties ollut niin voimakasta -ilmakehän ylemmissä kerroksissa. Tosin on ihmeellistä, jos asia niin -olisi, mutta siinä on yksi niitä piirteitä, jotka vastedes tarjoavat -meille mielenkiintoisen tutkimusalueen. Voisi siis kuvitella, että jos -olisi etsittävä eloonjääneitä, tapaisi niitä varmimmin jostakin -tibetiläiskylästä tai alppimajasta, joka on monta tuhatta jalkaa -merenpinnan yläpuolella." - -"Mutta kun nyt ei voi enää käyttää rautateitä eikä höyrylaivoja, -saisitte yhtä hyvin hakea ihmisiä kuusta", sanoi lordi John. "Mutta -sensijaan haluaisin tietää, onko kaikki tosiaan lopussa vai onko tämä -vain väliaika." - -Summerlee kurotti kaulaansa katsoakseen pitkin näköpiiriä. - -"Ilma näyttää kirkkaalta ja kauniilta", sanoi hän hyvin epäilevällä -äänellä, "mutta niin oli eilenkin. En ole ollenkaan varma, että siitä -jo on päästy." - -Challenger kohautti hartioitaan. - -"Meidän täytyy taas uskoa sallimukseen", sanoi hän. "Jos maailma on -ennenkin kestänyt tällaisen koettelemuksen, mikä on hyvinkin -mahdollista, on siitä varmaan hyvin pitkä aika. Voimme siis hyvällä -syyllä toivoa, että kuluu hyvin pitkä aika, ennenkuin sellaista taas -sattuu!" - -"Se on kyllä hyvä juttu", sanoi lordi John, "mutta jos saa kokea -maanjäristyksen, tulee toinen tärähdys jokseenkin varmasti heti sen -jälkeen. Eiköhän meidän siis olisi viisasta lähteä liikkeelle ja -hengittää hieman raitista ilmaa, kun siihen on tilaisuus? Koska -happemme on lopussa, voimme yhtä hyvin antaa yllättää itseämme ulkona -kuin sisälläkin." - -Meidät oli omituisesti vallannut täydellinen puutumus vastavaikutuksena -viime vuorokauden kauhistavista mielenliikutuksista. Se oli sekä -sielullista että ruumiillista; meissä oli se tunne, että kaikki oli -yhdentekevää, väsyttävää ja hyödytöntä ponnistelua. Challengerkin oli -joutunut sen valtaan ja istui tuolillaan suuri pää käsien nojassa ja -ajatukset kaukana, kunnes lordi John ja minä tarttuen hänen -käsivarsiinsa nostimme hänet pystyyn, saaden ainoastaan vihaisen -verikoiran mulkoilua ja murinaa palkaksi vaivastamme. Mutta kun olimme -päässeet ahtaasta hätäsatamastamme arkielämän laajempaan ilmapiiriin, -saimme vähitellen takaisin säännöllisen toimintakykymme. - -Mutta mihin meidän oli ryhdyttävä tällä maailman hautausmaalla? Oliko -ihmisille milloinkaan sattunut tällaista pulmaa aikojen alusta lähtien? -Tosin meillä oli yllin kyllin kaikkea, mitä vastedes tarvitsisimme -ylläpidoksemme. Kaikki ruokavarastot, viinisadot, taideaarteet saisimme -ottaa haltuumme. Mutta mitä meidän oli tehtävä? Joitakin pikku puuhia -oli suoritettava heti, koska ne olivat valmiina edessämme. Menimme -keittiöön ja nostinme molemmat palvelijat vuoteille. He näyttivät -kuolleen ilman kärsimyksiä, toinen tuolille tulen ääreen, toinen -pesukomeron lattialle. Sitten toimme Austinin pihalta sisään. Kuolema -oli jäykistänyt hänen lihaksensa koviksi kuin puu, ja jänteiden -kiristyminen oli vetänyt hänen suunsa ivalliseen hymyyn. Sama ilme oli -nähtävänä kaikissa, jotka olivat kuolleet myrkystä. Minne tahansa -menimmekin, tapasimme irvistävät kasvot, jotka näyttivät pilkkaavan -kauhistavaa tilaamme, hymyillen ääneti ja julmasti rotunsa -kovaosaisille eloonjääneille. - -"Kuulkaahan nyt", sanoi lordi John, joka oli astellut rauhattomasti -pitkin ruokasalia, sillä aikaa kun hieman söimme, "minä en tiedä, miltä -teistä tuntuu, toverit, mutta minä en yksinkertaisesti _voi_ istua -tässä ja olla mitään tekemättä". - -"Ehkä siis", vastasi Challenger, "ystävällisesti ehdottaisitte, mitä -pitäisi tehdä teidän mielestänne". - -"Lähteä liikkeelle ja nähdä kaikki, mitä on tapahtunut." - -"Sitä minä itsekin ehdottaisin." - -"Mutta emme saa jäädä pieneen maalaiskylään. Näemmehän ikkunasta -kaikki, mitä tämä paikka voi meille opettaa." - -"Minne siis pitäisi mennä?" - -"Lontooseen!" - -"Hyvä on", mutisi Summerlee. "Te jaksatte kai marssia neljäkymmentä -mailia, mutta en ole niin varma Challengerin töppöjaloista, ja itse -olen ihan varma, etten siihen pysty." - -Challenger oli hyvin pahastunut. - -"Jos osaisitte rajoittaa huomautuksenne omiin ruumiillisuuksiinne, -huomaisitte, että siinä on paljon selittelemistä", huudahti hän. - -"Minulla ei ollut tarkoituksena loukata teitä, hyvä Challenger", -sanoi tahditon ystävämme. "Te ette ole vastuussa omasta -ruumiinrakenteestanne. Jos luonto on antanut teille lyhyen, raskaan -ruumiin, ette voi mitään sille, että teillä on töppöjalat." - -Challenger oli liian raivostunut vastatakseen. Hän saattoi vain murista -ja yrmeästi väläytellä silmiään. Lordi John kiiruhti välittämään, -ennenkuin kiista kävisi rajummaksi. - -"Te puhutte kävelemisestä. Miksi pitäisi kävellä?" kysyi hän. - -"Ehdotatteko, että menisimme junalla?" tokaisi Challenger yhä -kuohuksissaan. - -"Mikä sitten vaivaa autoa? Miksi emme menisi siinä?" - -"Minä en ole asiantuntija", sanoi Challenger, kiskoen miettivästi -partaansa. "Te olette sittenkin oikeassa siinä, että ihmisälyn pitäisi -korkeammissa ilmaisumuodoissaan pystyä mihin tahansa. Tuo aatteenne on -mainio, lordi John. Minä itse kyyditsen teidät kaikki Lontooseen." - -"Sitä te ette tee", sanoi Summerlee päättävästi. - -"Et tosiaankaan, George!" huudahti hänen vaimonsa. "Sinä koetit kerran -ennen ja muistat, että menit räiskyen autotallin oven puhki." - -"Se oli satunnaista hajamielisyyttä", vastasi Challenger -hyvänsävyisesti. "Te voitte pitää asiaa päätettynä. Varmasti minä vien -teidät kaikki Lontooseen." - -Lordi John pelasti tästä pulmasta. - -"Millainen se auto on?" kysyi hän. - -"Kahdenkymmenen hevosvoiman Humber." - -"No, minähän olen ajanut sellaisella vuosikausia", sanoi hän. "Enpä -aavistanut, että saisin kuljettaa koko ihmissukua yhdellä kertaa. -Autossa on juuri tilaa viidelle, mikäli muistan. Pukekaa päällenne, -minä olen ovella valmiina kello kymmenen." - -Ja auto tuli tosiaan määrätunnilla suristen ja rätisten pihalta lordi -Johnin ohjaamana. Minä istuuduin hänen viereensä, ja rouva, hyödyllinen -pieni puskurivaltio, puserrettiin taakse kahden vihaisen miehen väliin. -Sitten lordi John hellitti jarrun, veti nopeasti vaihteen ensimmäisestä -kohdasta kolmanteen, ja me syöksyimme omituisimmalle ajomatkalle, mitä -ihmisillä on ollut maailman alusta saakka. - -Kuviteltakoon luonnon suloisuutta tuona elokuun päivänä, aamuilman -raikkautta, kesäisen auringonpaisteen kultaista hohdetta, pilvetöntä -taivasta, Sussexin metsien rehevää vehreyttä ja kanervaisten ylänköjen -tummaa purppuranpunaa. Kun katseli näyttämön moniväristä kauneutta, -olisi valtava tuho unohtunut mielestä, jollei olisi ollut yhtä synkkää -merkkiä -- juhlallista hiljaisuutta kaikkialla. Elämän hiljainen -humina, joka tunkee läpi tiheästi asutun maan, on niin syvä ja -pysyväinen, että sitä ei enää huomaa, kuten meren äärellä asuva ei enää -tajua aaltojen alituista kohinaa. Lintujen viserrys, hyönteisten -surina, äänten kaukainen kaiku, karjan ammunta, koirien haukunta, -junien jyminä ja rattaiden ratina -- kaikki se jatkuu yhtämittaisena -matalana äänenä ja tulee huomaamattomana korvaan. Myt sitä kaipasimme. - -Tämä kuolemanhiljaisuus oli kauhistava. Se oli niin juhlallista, niin -vaikuttavaa, että automme surina ja rätinä tuntui tämän kunnioitusta -herättävän hiljaisuuden julkealta häiritsemiseltä ja halveksimiselta, -kun käärinliina oli levitetty ihmiskunnan raunioiden yli ja ympäri. -Tämä synkkä äänettömyys ja suuret savupilvet, jotka nousivat kytevistä -rakennuksista sieltä täältä maaseudulta, värisyttivät sydämiämme, kun -katselimme tasangon komeata näköalaa. - -Ja sitten vainajat! Alussa nuo vääntyneiden ja irvistävien kasvojen -loputtomat joukot herättivät kauhua. Niin eloisa ja vihlova oli tämän -vaikutelma, että voin uudestaan elää ne hetket, jolloin laskeuduimme -hitaasti Station Hillin kukkulalta, kuljettiin lapsentytön ja kahden -pikkulapsen ohi, nähtiin vanha hevonen polvillaan aisojen välissä, -ajaja sykkyrässä istuimellaan ja nuori mies sisällä pitelemässä avattua -ovea, juuri aikeissa hypätä ulos. Alempana oli kuusi elomiestä kaikki -yhtenä rykelmänä, kädet ja jalat sikinsokin, kuolleet, rävähtämättömät -silmät tuijottamassa ylöspäin taivaan hohteeseen. Nämä ilmiöt näen -ikäänkuin valokuvassa. Mutta liiaksi kiihoittuneet hermot turtuivat -pian luonnon armollisen huolenpidon vaikutuksesta. Tuhon valtavuus esti -välittämästä yksilöistä. Nämä sulautuivat ryhmiksi, ryhmät joukoiksi, -joukot yleiseksi ilmiöksi, jota pian piti jokaisen näyttämön -välttämättömänä sivuseikkana. Vain siellä täällä, missä jokin erikoisen -pöyristyttävä tai eriskummainen tapaus veti huomion puoleensa, tuli -äkillisenä sysäyksenä mieleen kaiken tämän persoonallinen ja -inhimillinen merkitys. - -Ennen kaikkea oli lasten kohtalo mielestämme sietämätöntä vääryyttä. Me -olisimme voineet itkeä -- rouva Challenger itki tosiaan -- ajaessamme -suuren kansakoulun ohi ja nähdessämme pitkän rivin pieniä olentoja -lojumassa maantiellä. Heidän kauhistuneet opettajansa olivat päästäneet -heidät koulusta, ja he olivat kiiruhtamassa kotiinsa, kun myrkky sai -heidät verkkoonsa. Paljon ihmisiä näkyi talojen avonaisten ikkunoiden -luona. Tunbridge Wellsissa oli tuskin yhtäkään ikkunaa ilman -tuijottavia, hymyileviä kasvoja. Viimeisellä hetkellä oli ilman puute, -sama hapen kaipuu, jota me yksin olimme kyenneet tyydyttämään, ajanut -heidät ikkunan ääreen. Sivukäytävät olivat myöskin täynnä hatuttomia ja -päähineettömiä miehiä ja naisia, jotka olivat syöksyneet ulos taloista. -Monet heistä olivat kaatuneet keskelle tietä. Oli onni, että olimme -lordi Johnista saaneet taitavan ajajan, sillä ei ollut helppoa ajaa -ruumiiden ohi. Kylien tai kaupunkien läpi voimme ajaa vain hiljaa, ja -kerran muistaakseni meidän oli Tunbridgen koulua vastapäätä -pysähdyttävä joksikin aikaa, kunnes siirsimme sivulle ruumiit, jotka -tukkivat tiemme. - -Muutamat pienet, selvät kuvat kohoavat muistiini pitkästä kuoleman -panoraamasta Sussexin ja Kentin väliltä. Siellä oli muun mukana suuri -välkkyvä auto Southboroughin kylässä ravintolan edustalla. Luullakseni -oli siinä jokin huviseurue palaamassa Brightonista tai Eastbournesta, -kolme loistavasti puettua naista, kaikki nuoria ja kauniita, yhdellä -heistä sylikoira, ja heidän mukanaan elähtäneen näköinen vanhahko mies -ja nuori ylimys, monokkeli yhä silmässä ja savuke loppuun palaneena -hansikoidun käden sormien välissä. Kuolema oli varmasti kohdannut -heidät silmänräpäyksessä ja kiinnittänyt heidät siihen, missä istuivat. -Vanhahko mies oli viime hetkellä repinyt kauluksensa auki yrittäessään -hengittää, mutta toiset kaikki lienevät silloin nukkuneet. - -Auton toisella puolella oli tarjoilija kyyristyneenä lähelle -astinlautaa, ja tarjottimen sivulla oli muutamia särkyneitä laseja. -Toisella puolen lojui kaksi rääsyistä maankiertäjää, mies ja nainen, -sillä kohtaa, johon olivat kaatuneet, miehellä pitkä, ohut käsivarsi -yhä ojennettuna, niinkuin hän oli eläessään pyytänyt almua. Yksi -silmänräpäys oli vienyt ylimyksen, tarjoilijan, maankulkijan ja koiran -elottoman ja hajautuvan alkuliman yhteiselle asteelle. - -Muistan toisenkin omituisen kuvan, jonka näin parin mailin päässä -Sevenoaksista Lontooseen päin. Vasemmalla on suuri luostari, jonka -edessä on pitkä, vihreä rinne. Tälle rinteelle oli kokoontunut suuri -joukko koululapsia, kaikki polvistuneina rukoukseen. Heidän edessään -oli rivi nunnia ja korkeampana rinteellä heitä vastassa yksinäinen -hahmo, jonka otaksuimme luostarin johtajattareksi. Päinvastoin kuin -autossa ajavat huvittelijat näyttivät nämä ihmiset saaneen varoituksen -vaarastaan ja kuolleen kauniisti yhdessä, opettajat ja opetettavat -kokoontuneina viimeiselle yhteiselle tunnilleen. - -Mieleni on vielä huumaantunut tästä kauheasta kokemuksesta, ja turhaan -etsin ilmaisumuotoja esittääkseni mielialojamme. Ehkä on parasta ja -viisainta jättää yritykset ja mainita vain tosiasiat. Myöskin Summerlee -ja Challenger olivat musertuneita, emmekä kuulleet takaamme muuta kuin -joskus rouvan valitusta. Mitä tulee lordi Johniin, niin hän oli liian -kiintynyt pyöräänsä ja vaikeaan tehtävään pujotella pitkin sellaisia -teitä, jotta hänellä olisi ollut aikaa tai halua keskusteluun. Yhtä -lausetta hän toisti niin väsyttävän usein, että se jäi muistiini ja -lopuksi sai minutkin melkein nauramaan, koska se tavallaan selitti tätä -tuomiopäivää. "Perinpohjaista työtä, vai mitä?" Tämä oli hänen -huudahduksensa aina kun uusi, hirvittävä kuoleman ja häviön ilmiö tuli -silmiemme eteen. "Perinpohjaista työtä!" huudahti hän, kun laskeuduimme -Station Hiililtä Rotherfordin kohdalla, ja samaa hän toisti, kun -pujottelimme kuoleman erämaan halki Lewishamin valtatiellä ja Old Kent -Roadilla. - -Täällä meitä säikähdytti äkillinen ja kummastuttava tapaus. Matalan -kulmatalon ikkunasta näkyi nenäliina pitkän, laihan ihmiskäden -liehuttamana. Ei milloinkaan ollut odottamattoman kuoleman näkeminen -saanut sydämiämme pysähtymään ja sitten jyskyttämään niin rajusti kuin -tämä kummastuttava elämän ilmaus. Lordi John käänsi auton kadun -viereen, ja me syöksyimme talon avonaisen oven läpi ja portaita ylös -toisen kerroksen etuhuoneeseen, josta tuo merkki näkyi. - -Hyvin vanha nainen istui avoimen ikkunan luona, ja hänen vieressään -oli toisella tuolilla poikittain happilieriö, pienempi, mutta -samanmuotoinen kuin ne, jotka olivat pelastaneet meidän henkemme. Hän -käänsi laihat, nääntyneet kasvonsa meitä kohti ja tuijotti -silmälasiensa takaa, kun tungeskelimme ovella. - -"Pelkäsin, että minut olisi jätetty tänne iäksi", sanoi hän, "sillä minä -olen rampa enkä voi liikkua". - -"Niin, rouva", vastasi Challenger, "mutta onneksi me osuimme kulkemaan -ohitse". - -"Minulla on teille eräs hyvin tärkeä kysymys", sanoi nainen. "Herrat, -pyydän, että vastaatte suoraan. Kuinka nämä tapaukset vaikuttavat -Luoteisrautatien osakkeisiin?" - -Me olisimme nauraneet, jollei hän olisi niin traagillisen hartaasti -odottanut vastaustamme. - -Rouva Burston -- se oli hänen nimensä -- oli iäkäs leski, jonka kaikki -tulot riippuivat pienestä sijoituksesta mainittuihin osakkeihin. -Osingon nouseminen ja laskeminen oli määrännyt hänen elämänsä, eikä hän -käsittänyt toimeentuloansa muutoin kuin mikäli siihen vaikutti hänen -osakkeittensa arvo. Turhaan me selitimme hänelle, että hän saisi nyt -ottaa maailman kaikki rahat, mutta että niistä ei olisi mitään hyötyä. -Hänen vanha tajuntansa ei voinut mukautua tähän uuteen ajatukseen, vaan -hän itki ääneen hukattua pääomaansa. - -"Siinä oli kaikki omaisuuteni", valitti hän. "Jos se on mennyt, voin -minäkin mennä yhtä hyvin." - -Sillä aikaa kun hän valitteli, selvisi meille, millä keinoin tämä -hauras vanha korsi oli elänyt siinä, missä koko suuri metsä oli -kaatunut. Hän oli kerrassaan rampa ja poti hengenahdistusta. Hänelle -oli tautiansa varten määrätty happea, ja yksi putki oli hänen -huoneessaan ratkaisun hetkellä. Hän oli tietysti hengittänyt sisäänsä -vähän happea ja saanut siitä huojennusta, kun eetterimyrkky alkoi -ahdistaa, ja säästeliäästi käyttäen varastoaan hän oli elänyt yön yli. -Lopuksi hän oli vaipunut uneen ja herännyt automme surinasta. Koska oli -mahdotonta viedä häntä mukaamme, toimitimme hänelle kaikkea, mitä hän -tarvitsi elääkseen, ja lupasimme käydä häntä katsomassa viimeistään -parin päivän päästä. Sitten me jätimme hänet yhä itkeskelemään -pääomansa menetystä. - -Kun lähestyimme Thamesia, kävi ruuhka kaduilla vahvemmaksi, ja me -olimme yhä pahemmassa pulassa. Me pääsimme vain työläästi London -Bridgen poikki. Middlesexin puolelta olivat pääsytiet sinne -kauttaaltaan tukossa: jähmettynyt liikenne teki kaiken etenemisen sillä -suunnalla mahdottomaksi. Muuan laiva paloi telakalla lähellä siltaa, ja -ilma oli täynnä ajelehtivia nokihiutaleita ja raskasta, pistävää -katkua. Jossakin parlamentintalon lähellä oli sakea savupilvi, mutta -siitä, missä me olimme, oli mahdotonta nähdä, mikä oli tulessa. - -"En tiedä, miltä teistä tuntuu", huomautti lordi John pysähdyttäen -auton, "mutta minusta näyttää maaseutu iloisemmalta kuin kaupunki. -Kuollut Lontoo koskee hermoihini. Minä ehdotan, että käännymme ja -ajamme takaisin Rotherfieldiin." - -"Minä tunnustan, etten käsitä, mitä voisimme täältä toivoa", sanoi -professori Summerlee. - -"Samalla", sanoi Challenger, ja hänen valtava äänensä kumisi -omituisesti keskellä hiljaisuutta, "meidän on vaikea käsittää, että -seitsemästä miljoonasta ihmisestä vain yhden vanhan naisen on -onnistunut ruumiillisen vammansa tai satunnaisen askartelunsa nojalla -pelastua häviöstä." - -"Jos olisi muita, kuinka voimme toivoa ne löytävämme, George?" kysyi -rouva. "Kuitenkin olen yhtä mieltä siinä, että me emme voi mennä -takaisin, ennenkuin olemme edes koettaneet löytää." - -Astuimme maahan autosta, jätimme sen kadun reunalle ja kävelimme hieman -vaivalloisesti pitkin King William Streetin väkirikasta käytävää. -Sitten menimme suuren vakuutustoimiston avonaisesta ovesta sisään. Se -oli kulmatalo, ja me valitsimme sen, koska siitä oli näköala joka -suunnalle. Noustuamme portaita ylös kuljimme erään salin läpi, jonka -otaksun olleen johtokunnan huoneen, sillä kahdeksan vanhahkoa miestä -istui pitkän pöydän ympärillä sen keskellä. Korkea ikkuna oli auki, ja -me menimme kaikki ulos parvekkeelle. Sieltä me voimme nähdä Cityn -haarautuvia katuja, joilla lojui tungokseen asti ihmisiä, ja heti -alapuolellamme oli katu kauttaaltaan mustana liikkumattomien -taksa-autojen katoista. Kaikki tai melkein kaikki autot olivat -suunnattuina poispäin, osoittaen, että pelästyneet liikemiehet olivat -viime hetkellä turhaan yrittäneet lähteä perheittensä luo -esikaupunkeihin tai maalle. Siellä täällä matalampien vuokravaunujen -keskellä kohosi jonkin rikkaan pohatan suuri messinkihelainen auto -toivottomasti kiilautuneena tukkeutuneen liikenteen rykelmään. Juuri -allamme oli suurikokoinen ja ylellisen näköinen auto; sen omistaja, -vanha, lihava mies, kurotti itseään esille, puolet hänen kömpelöstä -ruumiistaan oli ikkunan ulkopuolella, ja hänen turpea kätensä, joka -loisti timanteista, oli ojennettuna, kun hän kannusti ajajaansa -viimeiseen ponnistukseen ahdingon puhki. - -Tusinan verta omnibusseja kohosi saarien tavoin tässä tulvassa; -matkustajat, jotka täyttivät katot, makasivat kaikki yhteen -sulloutuneina toistensa sylissä kuten leikkikalut lastenkamarissa. -Leveällä lyhtyjalustalla keskellä katua seisoi suurikokoinen poliisi -nojautuen pylvästä vasten niin luonnollisessa asennossa, että oli -vaikea uskoa häntä kuolleeksi, ja hänen jaloissaan oli rääsyinen -sanomalehtipoika, lehtipinkka vierellään maassa. Ilmoituslehtikärryt -olivat salpautuneet joukkoon, ja me saatoimme lukea tiedonannon, joka -oli suurin kirjaimin painettu mustalla keltaiselle: "Välikohtaus -ylähuoneessa. Piirikuntakilpailu keskeytetty." Tämä oli varmaan -aikaisin painos, sillä toisissa lehdissä oli luettavana: "Onko loppu -tulossa? Suuren tiedemiehen varoitus." Ja toinen: "Onko Challenger -oikeassa? Pahaenteisiä huhuja." - -Challenger osoitti vaimolleen jälkimmäistä tiedonantoa, joka pisti -tungoksesta esiin kuin lippu. Saatoin nähdä hänen pullistavan rintaansa -ja sivelevän partaansa sitä katsellessaan. Hänen monivivahteista älyään -huvitti ja imarteli se ajatus, että Lontoo oli kuollessaan muistellut -hänen nimeään ja sanojaan. Hänen tunteensa olivat niin ilmeiset, että -hänen virkaveljensä ei voinut olla pilkallisesti huomauttamatta: - -"Oma itse esillä viimeiseen asti, Challenger." - -"Siltä näyttää", vastasi toinen tyynesti. "Niin", lisäsi hän -katsellessaan pitkin äänettömiä, ruumiiden ja kuoleman täyttämiä -katuja, "minä en tosiaan käsitä, että voittaisimme mitään viipymällä -kauemmin Lontoossa. Ehdotan, että palaamme heti Rotherfieldiin, ja -sitten neuvottelemme, miten käytämme hyödyllisimmin ne vuodet, jotka -ovat edessämme." - -Vain yhden kuvan esitän vielä niistä näyistä, jotka jäivät muistiimme -kuolleesta Citystä. Se on katsahdus St. Maryn vanhan kirkon sisään, -juuri siellä, missä automme odotti. Portailla virui vainajia, joiden -välitse pujotellen työnsimme kääntöoven auki ja astuimme sisään. -Edessämme oli ihmeellinen näky. Kirkko oli täpötäynnä polvistuvia -olentoja rukousta ja nöyrtymistä osoittavissa asennoissa. Viimeisellä -kauhistavalla hetkellä, jouduttuaan äkkiä kasvoista kasvoihin elämän -kauhean todellisuuden eteen, joka uhkaa yläpuolellamme silloinkin, kun -siirrymme varjojen maahan, olivat kauhistuneet ihmiset syöksyneet Cityn -vanhoihin kirkkoihin, joissa moniin sukupolviin oli tuskin milloinkaan -ollut jumalanpalvelusta. Siellä he olivat sulloutuneina niin tiheään -kuin mahtuivat polvistumaan, monella kiihtymyksessään vielä hattu -päässään, ja heidän yläpuolellaan oli muuan maallikkopukuinen nuori -mies saarnatuolissa ilmeisesti puhunut heille, kun sama kohtalo oli -yllättänyt hänet ja heidät. Hän oli nyt kuten ilveilijä kojussaan, pää -ja kaksi velttoa käsivartta riippumassa saarnatuolin reunan yli. Kaikki -tuntui painajaiselta, harmaa, tomuinen kirkko, kuoleman kourissa -jähmettyneiden rivit, kaiken hämäryys ja hiljaisuus. Me kävelimme -siellä varpaisillamme, hiljaa kuiskaillen. - -Ja sitten sain äkkiä erään aatteen. Kirkon nurkassa lähellä ovea oli -vanha kastemalja ja sen takana syvä komero, jossa riippuivat -kellonsoittajain köydet. Miksi emme lähettäisi Lontoon yli sanomaa, -joka toisi luoksemme mahdollisesti vielä eloon jääneet? Minä juoksin -sinne, kiskoin köyttä ja hämmästyin huomatessani, kuinka vaikeata oli -heiluttaa kelloa. Lordi John oli seurannut minua. - -"Totta tosiaan, nuori mies!" sanoi hän riisuen takkinsa. "Te olette -saanut hiton hyvän aatteen. Kun minäkin tartun siihen, kyllä kello -soi." - -Mutta kello oli niin raskas, että vasta silloin, kun Challenger ja -Summerlee olivat painollaan tulleet avuksemme, kuulimme päittemme -yläpuolelta kuminaa ja helinää, joka ilmaisi meille, että suuri -kellonkieli suoritti tehtäväänsä. Kauas yli kuolleen Lontoon kaikui -toverillinen ja toivoa antava viestimme niille lähimmäisille, jotka -vielä ehkä elivät. Se ilahdutti omaa sydäntämme, tämä voimakas -metallinen kutsu, ja me ahersimme sitä vakavammin, kiskoutuen kaksi -jalkaa maasta köyden heilahtaessa ylöspäin, mutta ponnistaen kaikki -yhdessä, alaspäin vedettäessä. - -Challenger oli alinna, jännittäen koko valtavan voimansa ponnahdellen -ylös alas kuten eriskummainen härkäsammakko ja kurnuttaen joka -vetäisyllä. Tällä hetkellä olisi taiteilija saanut ottaa kuvan neljästä -seikkailijasta, jotka ennen olivat yhdessä kokeneet monta omituista -vaaraa ja jotka kohtalo nyt oli valinnut näin merkilliseen tehtävään. -Puoli tuntia me teimme työtä, hien valuessa kasvoiltamme, käsivarret ja -selkä kipeinä ponnistuksesta. Sitten menimme kirkon pylväskäytävään ja -tähystelimme innokkaasti pitkin hiljaisia täyteen ahdettuja katuja. Ei -yksikään ääni tai liike vastannut kutsuumme. - -"Se on hyödytöntä. Ei ketään ole jäljellä", huudahdin. - -"Me emme voi tehdä mitään muuta", sanoi rouva Challenger. "Jumalan -tähden, George, menkäämme takaisin Rotherfieldiin. Vielä yksi tunti -täällä kauheassa, hiljaisessa Cityssä tekisi minut hulluksi." - -Me nousimme autoon sen enempää puhumatta. Lordi John käänsi ja suuntasi -sen etelään päin. Meistä näytti kaikki päättyneeltä. Vähänpä osasimme -aavistaa sitä omituista uutta vaihetta, joka pian seurasi. - - - - -6 - -Suuri herääminen - - -Ja nyt tulen loppuosaan tätä eriskummaista tapausta, joka oli niin -valtavan tärkeä sekä omassa yksityisessä elämässämme että ihmissuvun -yleisessä historiassa. Kuten sanoin tarinaa aloittaessani: kun tätä -historiaa kirjoitetaan, kohoaa loppukohtaus varmasti kaikkien muiden -tapausten keskellä kuin vuori kunnaiden seasta. Sukupolvellemme on -varattu erikoinen kohtalo, koska se on valittu kokemaan näin -ihmeellistä. Kuinka kauan sen vaikutus kestää, -- kuinka kauan -ihmiskunta säilyttää sen nöyryyden ja kunnioituksen, jota tämä suuri, -tärisyttävä tapaus on sille opettanut, sen näyttää vain tulevaisuus. -Luulen voitavan turvallisesti sanoa, etteivät olot milloinkaan palaa -entiselleen. - -Ihminen ei käsitä, kuinka voimaton ja tietämätön hän on ja kuinka -näkymätön käsi kannattaa häntä, ennenkuin tuo käsi on näyttänyt -hetkeksi puristuvan musertavaan iskuun. Kuolema on ollut ihan lähellä. -Me tiedämme, että se voi taas tulla millä hetkellä tahansa. Sen uhka on -kuin varjona elämässämme, mutta kuka voi väittää valheeksi, että tässä -varjossa velvollisuuden, vakavuuden ja vastuun tunne, elämän tärkeyden -ja tarkoitusten kunnioittaminen, vakava kehittymisen ja parantumisen -halu on kasvanut ja käynyt meissä todelliseksi, hapattaen -yhteiskuntamme ylhäältä alas asti? Se ei riipu lahkoista tai -uskonkappaleista. Siinä on esillä näköalan muutos, uusi käsitys -oikeista mittasuhteista, joiden mukaan me olemme merkityksettömiä ja -haihtuvia olentoja, eläen vain sikäli kuin tuntemattoman vallan armo -sallii. - -Mutta jos maailma on käynyt tästä tiedosta vakavammaksi, ei se silti -luullakseni ole surullisempi paikka. Varmastikin olemme yhtä mieltä -siitä, että nykyhetken järkevämmät ja hillitymmät huvit ovat -syvällisempiä ja viisaampia kuin se meluisa, mieletön hälinä, jota niin -usein pidettiin huvituksena menneinä päivinä -- niin vähän aikaa -sitten, vaikka se nyt tuntuu käsittämättömältä. Entisen tyhjän elämän -sijaan, joka tuhlattiin joutavissa vierailuissa ja vastavierailuissa, -suuren ja tarpeettoman talouden huolissa, ylellisten ja ikävien -aterioiden järjestelemisessä ja syömisessä, on tullut lepoa ja -terveyttä lukemisessa, musiikissa, hiljaisessa perheseurustelussa, kun -on opittu paremmin käyttämään aikaa. Terveempinä ja enemmän nauttien -ihmiset ovat rikkaampia kuin ennen, vaikka ovat maksaneet yhteiseen -rahastoon ne paisuneet verot, jotka ovat niin suuresti korottaneet -elintasoa näillä saarilla. - -Siitä ollaan hieman eri mieltä, millä määrätyllä hetkellä suuri -herääminen sattui. Yleensä myönnetään, että lukuunottamatta kellojen -osoittamaa eroa on voinut olla paikallisia syitä vaikuttamassa myrkyn -toimintaan. Mutta jokaisessa eri piirissä tapahtui ylösnousemus melkein -yhtaikaa. Monet ihmiset todistavat, että parlamenttitalon kello silloin -oli kymmenen minuuttia yli kuuden. Tähtitornin esimies on ilmoittanut, -että Greenwichin aika osoitti kaksitoista minuuttia yli kuuden. -Toisaalta on tilanomistaja Johnson, hyvin kyvykäs itäenglantilainen -havaintojen tekijä, aikamääräksi maininnut klo 6.20. Hebrideillä kello -oli silloin jo seitsemän. - -Omalta kohdaltamme ei voi olla mitään epäilystä, sillä minä istuin -sillä hetkellä Challengerin työhuoneessa, ja hänen huolellisesti -tarkistettu ajanmittarinsa oli edessäni. Se osoitti neljännestä yli -kuuden. - -Ääretön masentuminen painoi mieltäni. Kaikki ne kauheat näyt, joita -olimme matkallamme tavanneet, ahdistivat sieluamme. Kun minulla oli -mainio terveys ja suuri ruumiillinen tarmo, oli sielullinen -synkistyminen minussa harvinaista. Minulla oli irlantilaisen kyky nähdä -jokin leikillisyyden pilkahdus kaikessa pimeydessä. Mutta nyt oli -synkeys kauhistava ja lievittämätön. Muut olivat alakerrassa -tuumimassa, mihin ryhdyttäisiin. Istuin avoimen ikkunan luona, nojaten -leukaa käteeni ja ajatellen tilanteemme kurjuutta. - -Saatoimmeko vielä jatkaa elämäämme? Kysymys heräsi yhä uudelleen. Oliko -mahdollista elää kuolleessa maailmassa? Samoin kuin fysiikan mukaan -isompi kappale vetää puoleensa pienempää, emmekö mekin tuntisi -vastustamatonta vetovoimaa ihmiskunnan puolelta, joka oli siirtynyt -toiseen maailmaan? Kuinka tulisi loppu? Johtuisiko se myrkyn -palaamisesta? Vai tulisiko maa asumattomaksi yleisen rappeutumisen -myrkyllisistä vaikutuksista? Vai kävisikö niin, että kauhea tilanne -järkyttäisi henkistä tasapainoamme? Ryhmä mielipuolia kuolleessa -maailmassa! Haudoin mielessäni tätä viimeistä kamalaa ajatusta, kun -jokin kopina sai minut katsomaan maantielle. Vanha kyytihevonen tuli -mäkeä ylös! - -Samalla hetkellä olin tietoinen siitä, että linnut visertelivät, että -joku yski pihalla ja että ulkona oli liikettä. Ja kuitenkin muistan, -että tuo ihmeellinen, laihtunut, yli-ikäinen hevonen pidätti -katsettani. Hitaasti ja huohottaen se kiipesi rinnettä ylös. Sitten -silmäni osui ajajaan, joka kyyrötti istuimellaan, ja lopuksi nuoreen -mieheen, joka kurkotti ikkunasta ulos hieman kiihtyneenä ja huusi -ajajalle jonkin määräyksen. Kaikki olivat epäilemättä pirteästi elossa! - -Oliko tämä siis ollut vain harhakuva? Oliko mahdollistä, että koko tämä -myrkkyvyöhyketapaus oli ollut unta? Aluksi olivat hämmästyneet aivoni -tosiaan valmiit uskomaan, että niin oli laita. Sitten satuin katsomaan -kättäni, ja siinä oli rakkula, jonka olin saanut kirkonkellojen köysiä -kiskoessani. Se oli siis ainakin totta. Ja kuitenkin maailma oli taas -herännyt eloon -- täysi elämä oli silmänräpäyksessä palannut -kiertotähdellemme. - -Kun nyt silmäilin laajaa maisemaa eri tahoille, näin siinä -hämmästyksekseni liikettä ihan samaa latua myöten, jolle se oli -pysähtynyt. Tuolla olivat golfinpelaajat. Oliko mahdollista, että he -jatkoivat peliään? Oli, sillä eräs heistä löi pallon pois hiekkaläjältä -ja toinen ryhmä ajoi nurmikolla varmasti palloa kuoppaan. -Elonleikkaajat menivät parvessa hitaasti työhönsä takaisin. -Lapsenhoitaja läimäytti toista hoidokkiaan ja alkoi sitten työntää -rattaitaan mäkeä ylös. Jokainen oli rauhallisesti tarttunut elämän -lankaan juuri siltä kohtaa, missä oli sen pudottanut. - -Syöksyin portaita alas, mutta eteisen ovi oli auki, ja pihalta kuulin -toverieni ääniä, kun he ilmaisivat hämmästyksensä ja onnittelunsa. Me -kaikki pudistimme toistemme käsiä ja nauroimme, ja rouva Challenger -suuteli innoissaan meitä kaikkia, ennenkuin lopuksi heittäytyi miehensä -syliin. - -"Mutta eihän se ole voinut olla pelkkää nukkumista!" huudahti lordi -John. "Hitto vieköön, Challenger, ettehän luule minun uskovan, että -ihmiset vain nukkuivat tuijottavine silmineen, jäsenet jäykkinä, kauhea -kuolonirvistys kasvoillaan!" - -"Se on voinut olla ainoastaan se tila, jota sanotaan -jäykistystaudiksi", sanoi Challenger. "Se on ollut harvinainen ilmiö -menneisyydessä, ja sitä on aina väärin luultu kuolemaksi. Siinä tilassa -laskee ruumiin lämpö, hengitys katoaa, sydämen tykytystä ei tunnu -- -oikeastaan se onkin kuolema, vaikka se on ohimenevä. Kaukonäköisinkään" --- tässä hän sulki silmänsä ja virnisti -- "saattoi tuskin käsittää, -että se puhkesi näin yltyleisenä". - -"Te saatte sanoa sitä jäykistystaudiksi", huomautti Summerlee, "mutta -se on kuitenkin vain nimi, ja me tiedämme tuloksesta yhtä vähän kuin -myrkystä, joka on sen syynä. Korkeintaan voimme sanoa, että myrkyllinen -eetteri on aiheuttanut väliaikaisen kuoleman." - -Austin istui lyyhistyneenä auton astuimella. Juuri hänen yskänsä olin -kuullut yläkertaan. Hän oli ääneti pidellyt päätään, mutta nyt hän -mutisi itsekseen ja tarkasteli autoa. - -"Nuori pölkkypää!" murisi hän. "Ei voi jättää esineitä rauhaan!" - -"Mikä on hätänä, Austin?" - -"Rasvauskojeet jätetty juoksemaan, herra. Joku on sorkkinut autoa. -Kaiketi se on puutarhurin nulikan työtä." - -Lordi John näytti syylliseltä. - -"En tiedä, mikä minua vaivaa", jatkoi Austin nousten horjuen pystyyn. -"Muistaakseni minua huimasi, kun pesin autoa. Ehkä kaaduin silloin -astuimelle. Mutta sen vannon, etten milloinkaan ole jättänyt tulppaa -auki." - -Hämmästyneelle Austinille kerrottiin lyhyesti, mitä oli tapahtunut -hänelle ja maailmalle. Tippuvien rasvauskojeiden salaisuus selitettiin -hänelle myöskin. Hän kuunteli perin epäuskoisena, kuinka eräs -tottumaton herrasmies oli ohjannut hänen autoaan, mutta hänen -mielenkiintonsa heräsi, kun suppeasti esitimme, mitä olimme kokeneet -nukkuvassa Cityssä. Vielä nytkin muistan hänen huomautuksensa, kun -tarina oli lopussa. - -"Olitteko Englannin pankin ulkopuolella, herra?" - -"Kyllä, Austin." - -"Kun kaikki miljoonat olivat sisällä ja joka ihminen nukkui?" - -"Niin oli asian laita." - -"Enkä minä ollut siellä!" huokasi hän ja kääntyi synkkänä taas pesemään -autoaan. - -Äkkiä kuului pyörien kitinää hiekalla. Vanhat ajurinrattaat olivat -saapuneet Challengerin oven eteen. Näin nuoren matkustajan astuvan -maahan. Sitten ilmestyi palvelijatar, joka näytti niin sekaiselta ja -kummastuneelta kuin olisi juuri heitetty syvimmästä unestaan, -huoneeseen kortti lautasella. Challenger nuuhkaisi sitä katsellessaan, -ja hänen paksu musta tukkansa näytti nousevan vihasta pystyyn. - -"Sanomalehtimies!" murisi hän. Sitten hän virkkoi, hymyillen -anteeksipyytävästi: "Mutta onhan luonnollista, että koko maailma -kiiruhtaa tiedustamaan, mitä minä ajattelen tästä asiain käänteestä." - -"Se voi tuskin olla hänen asiansa", sanoi Summerlee, "sillä hän oli -matkalla jo ennenkuin eetterimyrkytys alkoi". - -Minä katsoin korttiin: "James Bascter, _New York Monitorin_ -Lontoon-kirjeenvaihtaja." - -"Te aiotte ottaa hänet vastaan?" sanoin. - -"En ikinä." - -"Voi, George! Sinun pitäisi olla suopeampi ihmisille. Varmasti olet -oppinut jotakin siitä, mitä olemme kokeneet." - -Professori maiskautti halveksivasti kieltään ja pudisti itsepintaista -päätään. - -"Myrkyllistä joukkoa! Niin, Malone? Pahin rikkaruoho uudenaikaisessa -sivistyksessä, kerskurin valmis työase ja itseään kunnioittavan miehen -kiusa! Milloin he ovat sanoneet hyvän sanan minun puolestani?" - -"Milloin te olette sanonut hyvän sanar heidän puolestaan?" vastasin. -"Kuulkaahan, tässä on muukalainen, joka on tullut teitä tapaamaan. -Ettehän voi olla niin töykeä hänelle." - -"No no", murisi hän, "te tulette mukaani ja pidätte puhumisesta huolta. -Minä panen edeltäkäsin vastalauseeni sellaista häpeällistä -yksityiselämäni häiritsemistä vastaan." Yhä mutisten hän tuli keikkuen -perässäni kuten vihainen ja ilkeä verikoira. - -Näppärä nuori amerikkalainen veti muistikirjansa esiin ja syventyi heti -asiaansa. - -"Minä tulin tänne, arvoisa herra", sanoi hän, "koska lukijamme -Amerikassa tahtoisivat hyvin mielellään kuulla enemmän siitä vaarasta, -joka teidän mielestänne uhkaa maailmaa". - -"Minä en tiedä mistään vaarasta, joka nyt uhkaisi maailmaa", vastasi -Challenger tylysti. - -Sanomalehtimies katsoi häneen lievän hämmästyneenä. - -"Tarkoitan sitä, että maailma voisi joutua myrkyllisen eetterin -vyöhykkeeseen." - -"Minä en nyt näe mitään sellaista vaaraa", väitti Challenger. - -Nuori mies hämmästyi yhä enemmän. - -"Ettekö te ole professori Challenger?" - -"Kyllä, herra, se on nimeni." - -"Sitten en käsitä, kuinka voitte sanoa, ettei ole mitään vaaraa. Minä -tarkoitan teidän omaa kirjettänne, joka julkaistiin tämänaamuisessa -Lontoon _Timesissä_." - -Nyt oli Challengerin vuoro näyttää hämmästyneeltä. - -"Tämänaamuisessa?" toisti hän. "Tänä aamuna ei ole julkaistu Lontoon -_Timesiä_." - -"Varmasti on, herra", sanoi amerikkalainen maltillisesti. "Teidän -täytyy myöntää, että Lontoon _Times_ on jokapäiväinen sanomalehti." Hän -veti esiin taskustaan sanomalehden. "Tässä on se kirje, jota -tarkoitan." - -Challenger hihitti ja hieroi käsiään. - -"Jopa alan käsittää", sanoi hän. "Te siis luitte tämän kirjeen tänä -aamuna?" - -"Kyllä, herra." - -"Ja tulitte heti haastattelemaan minua?" - -"Juuri niin." - -"Huomasitteko mitään epätavallista matkallanne tänne?" - -"Totta puhuakseni, näyttivät kansalaisenne vilkkaammilta ja yleensä -inhimillisemmiltä kuin ennen. Matkatavarani vastaanottaja alkoi kertoa -minulle hullunkurista juttua, ja se on minulle uusi kokemus tässä -maassa." - -"Eikö mitään muuta?" - -"Ei, herra, ainakaan mikäli muistan." - -"No, mihin aikaan läksitte Lontoosta?" - -Amerikkalainen hymyili. - -"Minä tulin tänne haastattelemaan teitä, herra professori, mutta -minusta tuntuu kuin nyt toistuisi vanha pulma: 'Onko neekeri kalassa -vai kala neekerissä?' Te kysytte enemmän kuin minä." - -"Se sattuu kiinnittämään mieltäni. Muistatteko tuntimäärän." - -"Kyllä. Kello oli puoli yksi." - -"Ja te saavuitte?" - -"Neljänneksen yli kahden?" - -"Ja otitte ajurin?" - -"Niin tein." - -"Kuinka pitkän matkan luulette olevan asemalle?" - -"No, ehkä lähes kaksi mailia." - -"Kuinka kauan siis ajoitte rattailla?" - -"Noin puoli tuntia, kun hengenahdistusta poteva hevonen oli aisoissa." - -"Nyt pitäisi kellon siis olla kolme?" - -"Niin, tai hiukkasen yli." - -"Katsokaa kelloanne!" - -Amerikkalainen teki niin ja tuijotti sitten meihin hämmästyneenä. - -"Totisesti!" huudahti hän. "Veto on loppunut. Se hevonen on rikkonut -kaikki ennätykset. Aurinko on jokseenkin alhaalla, kun nyt sitä -katselen. Niin, tässä on jotakin, mitä en ymmärrä." - -"Muistatteko kokeneenne mitään merkillistä, kun tulitte mäkeä ylös?" - -"Kyllä, kerran minua nukutti kovasti. Silloin aioin sanoa jotakin -ajajalle, mutta hän ei näkynyt kuulevan. Kaiketi oli kuumuus syynä -siihen, että minua äkkiä pyörrytti. Siinä kaikki." - -"Niin on koko ihmissuvun laita", sanoi Challenger minulle. "Heitä on -kaikkia pyönyttänyt. Kukaan ei vielä käsitä, mitä on tapahtunut. -Jokainen jatkaa keskeytynyttä työtään, niinkuin Austin on käynyt -käsiksi letkuun tai toinen pelaa edelleen golfia. Sanomalehtenne -toimittaja, Malone, jatkaa lehtensä julkaisemista ja kummastuu aika -lailla, kun huomaa, että yksi numero puuttuu. Niin, nuori ystäväni", -lisäsi hän amerikkalaiselle reportterille iloisuuden äkillisessä -puuskassa, "teistä on ehkä mielenkiintoista tietää, että maailma on -turvallisesti uinut sen myrkyllisen virran läpi, joka ryöppyää -Golf-virran tavoin eetterivaltameressä. Tahtonette myöskin omaksi -mukavuudeksenne panna vastaisen varalta merkille, ettei tänään ole -perjantai, elokuun seitsemäskolmatta, vaan lauantai, kahdeksaskolmatta -päivä ja että te olette istunut vaunuissanne tunnotonna -kahdeksankolmatta tuntia Rotherfieldin mäen rinteellä." - -Juuri tähän voin lopettaa kertomukseni. Kuten luultavasti huomaatte, on -se vain täydellisempi ja seikkaperäisempi toisinto siitä selostuksesta, -joka ilmestyi _Daily Gazetten_ maanantainumerossa, ja joka on yleisesti -myönnetty kaikkien aikojen suurimmaksi saavutukseksi sanomalehtimiehen -toimessa, niin että sen ansiosta lehteä myytiin kolme ja puoli -miljoonaa kappaletta. Minä säilytän pyhäkköni seinällä kehyksessä sen -suurenmoisia otsakkeita: - - MAAILMA KAHDEKSANKOLMATTA TUNTIA HORROKSISSA - - ENNENKUULUMATTOMIA KOKEMUKSIA - - CHALLENGER NÄYTTÄNYT OLEVANSA OIKEASSA - - KIRJEENVAIHTAJAMME PELASTUU - - MIELTÄKIEHTOVA KERTOMUS - - HAPPIHUONE - - KAMMOTTAVA AUTOMATKA - - KUOLLUT LONTOO - - PUUTTUVAN SIVUN KORVAAMINEN - - PALJON TULIPALOJA JA IHMISHUKKAA - - UUDISTUUKO SE? - -Tämän mahtavan luettelon alla oli yhdeksän ja puolen palstan pituinen -kertomus, joka oli ensimmäinen, viimeinen ja ainoa selostus -kiertotähtemme historiasta yhdeltä pitkältä päivältä, mikäli yksi -huomioiden tekijä voi sitä esittää. Challenger ja Summerlee ovat -käsitelleet asiaa yhteisessä tieteellisessä kirjoitelmassa, mutta -minulle yksin jäi yleistajuisen selostuksen laatiminen. Voinpa tosiaan -laulaa: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään." Eihän -sanomalehtimies koskaan enää voi kohota niin korkealle! - -Mutta en tahdo kuitenkaan lopettaa kertomustani mahtipontisilla -otsakkeilla ja omalla riemuvoitollani. Sallitaanko minun sensijaan -lainata ne kaunopuheiset rivit, joilla suurin päivälehti päätti asiaa -koskevan, ihailtavan pääkirjoituksensa, sillä siihen sopisi jokaisen -ajattelevan ihmisen tutustua. - -"Kuluneen lauseparren mukaan", lausui _Times_, "meidän ihmissukumme on -heikko meitä ympäröivien rajattomien, salaperäisten voimien edessä. -Vanhan ajan profeetoilta ja oman aikamme filosofeilta on meille tullut -sama sanoma ja varoitus. Mutta kaikkien usein toistettujen totuuksien -lailla se on ajan mittaan menettänyt jotakin tärkeydestään ja -pätevyydestään. Tarvittiin opetus, todellinen kokemus, osoittamaan sen -merkitys. Tästä terveellisestä, mutta kauhistavasta koetuksesta olemme -juuri päässeet; ajatus on yhä huumaantuneena iskun äkillisyydestä, ja -sieluamme on kurittanut oman rajoituksemme ja voimattomuutemme tunto. -Maailma on maksanut kauhistavan hinnan tästä opetuksesta. Vielä emme -ole saaneet täydellistä kertomusta kaikista onnettomuuksista, mutta New -Yorkin, Orleansin ja Brightonin palaminen tuhaksi on itsessään -suurimpia murhenäytelmiä rotumme historiassa. Kun selostus -rautatieonnettomuuksista ja haaksirikoista on täydennetty, tarjoaa se -kauheata luettavaa, vaikka on todistuksia, että verrattomasti -useimmissa tapauksissa junien kuljettajien ja laivojen koneenkäyttäjien -onnistui pysähdyttää koneet, ennenkuin sortuivat myrkyn vaikutuksesta. -Mutta niin suunnaton kuin aineellinen vahinko onkin sekä ihmishenkiin -että omaisuuteen nähden, ei kuitenkaan se asia ole tänään etualalla -ajatuksissamme. Kaiken sen voi unohtaa. Mutta se, mitä ei unohdeta ja -mikä edelleen valtaa ja minkä pitäisi vallata mielikuvituksemme, on -tämä maailmankaikkeuden mahdollisuuksien paljastuminen, tämä -tietämättömän itsetyytyväisyytemme hävittäminen, tämä osoitus siitä, -kuinka ahdas aineellisen olemassaolomme tie on ja mitä kuiluja voi olla -sen kummallakin puolella. Juhlallisuuden ja nöyryyden tunne on kaikkien -tämänpäiväisten mielenliikutustemme pohjana. Olkoot ne siinä perustana, -jolle vakavampi ja nöyrempi sukukunta voi rakentaa arvokkaamman -pyhätön." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MYRKKYVYÖHYKE*** - - -******* This file should be named 54158-8.txt or 54158-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/1/5/54158 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/54158-8.zip b/old/54158-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 82730f2..0000000 --- a/old/54158-8.zip +++ /dev/null |