NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4988 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3adbc99
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #54000 (https://www.gutenberg.org/ebooks/54000)
diff --git a/old/54000-8.txt b/old/54000-8.txt
deleted file mode 100644
index 576586a..0000000
--- a/old/54000-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4988 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Punainen viiva, by Ilmari Kianto
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Punainen viiva
-
-
-Author: Ilmari Kianto
-
-
-
-Release Date: January 17, 2017  [eBook #54000]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN VIIVA***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-PUNAINEN VIIVA
-
-Kirj.
-
-Ilmari Kianto
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1909.
-
-
-
-
-1
-
-
-Mikä ääretön hiljaisuus vallitsikaan erämaassa! Koko luonto ikäänkuin
-pidätti hengitystään odottaessaan hetkeä, jona taivas suvaitsisi
-peittää sen alastomana värisevän ruumiin lumen pehmoisiin untuviin.
-Yöt-päivät oli roudan herra kopristellut maaemon rintoja, tunkeutunut
-yhä syvemmälle sydämyksiä kohti, jäädyttänyt sykkivät suonet ja
-sulina läikehtivät nesteet. Kivikoviksi jähmettyneet olivat äsken
-vielä vetelinä hyllyneet suot sekä rimmet, ja tuonoin tuulessa
-karehtivat korpilammet tuijottivat nyt kylmänloistavina kuni
-käärmeensilmät. Satavuotisten petäjävanhusten paljaat käsivarret
-olivat nekin kangistuneet, ja ainoastaan korkeimpien kuusten
-naavaiset parrat häilähtelivät ilmavirtojen virissä.
-
-Kaikki oli kohvettunutta; sammal ja jäkälä lepäsivät äänettömässä
-kaihon syleilyssä myöhäsyksyn viimeisenä päivänä.
-
-Näytti kuin korven kaikki eläimetkin tänä päivänä olisivat aristuneet
-liikkumaan, luonnollisia tehtäviään toimittamaan. Raskaat maalinnut
-olivat paenneet likemmäksi ihmisten asuma-aloja, vesilinnut ja
-laululintuset olivat matkustaneet kauas etelään, laihalauluiset,
-talveen tuomitut pikkulinnut lymyilivät suruisina puiden pimennoissa;
-harakka ei uskaltanut ääneen nauraa, tikka ei takoa, kuuskelainen
-ei kujeilla. Ketut loikoivat luolissaan ikäänkuin rokulia pitäen,
-jänikset kyyköttivät peloissaan sakeimmissa näreiköissä kauhistuneina
-ajatellen mahdollisuutta että joku järkevä olento voisi nähdä
-heidän valkoisina paistavat takapuolensa... Kärpät kurkistelivat
-kiviröykkiöistään, mutta eivät hirvinneet ryöstöretkilleen. Tänä
-ankaran aavistuksen päivänä ei vikkelä metsähiirikään rohjennut
-lähteä liikkeelle puunjuuren alta; se kuunteli vain, kuinka
-kaikki sen ympärillä pysyttelivät hiljaa, ja se muisteli, kuinka
-sisiliskot ja sammakot jo aikaa sitten olivat sille toivottaneet
-hyvää yötä painautuessaan nukkumaan louhikoiden ja lahokantojen
-syvimpiin sokkeloihin. Ja se ymmärsi, ettei hilpeä oravakaan tänä
-päivänä askaroinut ulkotöissään, vaan, kuten aavistaa sopi, torkkui
-huolellisesti tilkityssä yliskamarissaan, kävyn kerkkä suussa...
-
-Tosiaankin -- pyhänkammottava oli erämainen hiljaisuus.
-
-Mutta äkkiä, silloin kun vähin aavisti, vihlaisi ilmaa outo ääni,
-niin läpitunkeva, että kaikki ne pienet luomakunnan jäsenet, jotka
-makasivat tainnoksissa maan povessa, vaistomaisesti vavahtivat, ja
-kuusen rosossa uinuva pöllö oli vähällä pudota maahan, ja puron
-kaltaalla vahtiva saukko tyrmistyneenä sukelsi jään alle. Koko
-luomakunta oli kaksinkertaisesti kauhistuksissaan. Se ääni kantautui
-neljänneksien päähän kaikille ilmansuunnille, mutta heti senjälkeen
-seurasi ryskettä, ikäänkuin kokonaisia kantoja olisi kiskaistu
-ylös maan rehkosta, tai joku puu romahtanut alas kankaalle. Kuului
-kummallista murinaa, ähkäilevää huohotusta ja routaisen maankamaran
-kuminaa, kun raskas olento astahteli salolla.
-
-Karhu, metsänkuningas se oli.
-
-Jo viikkokauden se oli samonnut läpi korpien hiljakseen palaillen
-kesäisiltä laitumiltaan ja suunnaten kulkunsa itäpohjoista kohti.
-
-Luonnon kaameahko hiljaisuus oli kiukustuttanut petoa. Se oli kai
-tahtonut osoittaa mieltään kuulemalla oman äänensä kajahduksen
-kaukaisista vaaroista ja tuntemalla oman jättiläisvoiman jäsenissään.
-Vielä pari korvapuustia puunpökkelöille -- ja se rauhoittui, kiipesi
-peuranjäkäläiselle harjanteelle ja pysähtyi tarkastamaan ympäristöään.
-
-Salovaltakunnan kunnioitettava majesteetti -- siinä hän seisoi
-kaikessa komeudessaan. Leveärinta, pörhökarva, kimaltelevainen kuin
-aamuinen huude. Olisi luullut, ettei peto pienillä hiirensilmillään
-mitään huomaa, mutta jo parilla katsauksella, parilla pärskähtävällä,
-irvistävällä ilman haistolla oli se oivaltanut, mihin paikkaan
-se nyt oli saapunut. "Vai niin", näytti se itsekseen tuumivan.
-"Tämä on Kolkan kangas. Ja lampi, joka tuolta alangosta hohtaa,
-on Seitsenahvenisen lampi. Eikä tästä enää ole kaukana valtioiden
-rajalinja, jonka poikki matkani kulkee."
-
-Karhu hieraisi silmäkulmiaan ja haukotteli niin että imelä vesi
-kihahti kitaan. Sitten se rupesi tuijottamaan tulenkeltaista haavan
-lehteä, joka oli jäänyt yksikseen matalaan puuhun heikosti heijumaan
-kangistuneessa kannassa.
-
-"Kesä on mennyt!..."
-
-Aivankuin olisi se saanut itsensä kiinni sopimattomissa haaveiluissa,
-joita niin vanhan uroskarhun jo tuli osata hävetä, se mörähti. Mutta
-tuo vähäpätöinen haavanlehti oli sen mieleen juohtanut jotakin.
-
-"Nyt muistan selvästi", se ikäänkuin mietiskeli. "Tämä paikka on
-nuoruuteni hulluuden pyhäkkö. Tässä paikassa olen painanut päähäni
-viisauden kruunun. Silloin oli kevätkesä. Saavuin ensi kertaa
-Suomeen. Karjalan kallioluolissa oli emoni minulle kertoillut
-kaskuja kalisevakaulaisista otuksista, joita muka piileksi Suomen
-saloilla ja joiden vatsanalukset muka maistuivat makealle. Olin
-pitänyt noita emoni seikkailuja satuina, mutta samottuani rajan yli
--- oitis, tuolla lammen notkossa kyhnäili ihmeellinen elukka, jolla
-oli kalisevainen kaulassa. Hämmästyin hyvänpäiväisesti, samalla kun
-tunsin outoa himoa. Kuulostin kummallista kalkatusta kallella-korvin,
-sitten kiljaisin minkä kurkusta lähti ja kirmaisin kohti. En
-tiedä, miten kaikki oikein tapahtuikaan. Kirjokinttu oli tarttunut
-takajaloistaan rommakkoon, siinä sen yllätin. Sivelin kämmenellä
-valkoista selkää. Laiha ronkale, mutta utareet kuin hunajaa -- totta
-oli emoni haastellut.
-
-"Kyllikseni herkuteltuani tuli minulle jollakin tavoin paha olla.
-Minua kammotti varsinkin se kalisevainen. Kiskaisin sen irti elukan
-kaulasta ja paiskasin menemään. Se lensi korkeassa kaaressa ja
-pudota molskahti rämähtäen lampeen. Mutta sittenkin oli minun paha
-olla. En saanut rauhaa ennenkuin olin haudannut haaskan kokonaan
-sammalien sisään. Mutta en raahtinut siitä luopuakaan. Päätin jäädä
-pariksi päivää lähettyville uutta nälkää odottamaan, nauttiakseni
-vielä kerran sitä ihmeellistä herkkua. Kun toisena yönä lähestyin
-haaskaa, olin tuntevinani sieraimissani vihollista hajua. Mutta minua
-himottivat udarten hienot kalvot -- marssin eteenpäin -- nuoruus
-ja hulluus. Yhtäkkiä havaitsin, että ylhäällä petäjässä, joka oli
-haaskan vieressä, jotakin liikahti. Lintuko? Oravako? Kavahdin
-takajaloilleni tutkiakseni tarkemmin... Samalla kuului räikkyvä
-pamahdus, ja toisessa takajalassani tuntui outo napsahdus. Minä
-ärjäisin hirveästi, hirveästi, käännyin pois ja pakenin peninkulmien
-taakse. Siitä alkaen on ukkovarpaani ollut hieman kipeä. Mutta siitä
-alkaen olen myös kanneksinut viisauden kruunua päässäni."
-
-Peto ähkähti, paiskasi vielä pari kantoa kumoon ja läksi tallustamaan
-edelleen. Korpi koleasti ryskähteli, manner kumahteli, risut ja
-murrot ritisten taipuilivat. Oravalta putosi käpy suusta, kivikon
-raosta kurkistelevan kärpän päätä pakkasi pyörryttämään -- koko
-luonto vapisi.
-
-Mutta raskaana riippui taivas sinä päivänä väkevän pedonkin päällä,
-ja koko ilmapiiri pimeili uhkaavaisesti. Herpaiseva painostus oli
-vallannut vaeltavan otson, ja taistellen unetusta vastaan se raahasi
-raajojaan. Vaistomaisesti se osasi oijustaa yli kovettuneiden
-rämeiden, kiivetä kuin unissakulkija ylös vaarallisia kallioseinämiä
-ja lasketella alas jyrkkiä töyräitä. Joskus se nauraa murmatteli
-omille kuperkeikoilleen, mutta toisinaan ikäänkuin synkästi kirosi,
-kun satutti itsensä liian kipeästi pahki paasia tai petäjän kylkiä.
-
-Huohottaen ja uuvuksissa se saapui rajalinjalle.
-
-Rajalinja aukesi leveänä hakkauksena pohjoiseen ja etelään päin.
-Jykeviä kantoja törrötti niin pitkälti kuin silmä kantoi rajankäynnin
-päivinä alasromautettujen puiden lomassa. Vain siellä-täällä näkyi
-nuoren, nousevan metsän alkua.
-
-Kontio oli seisahtunut keskelle rajalinjaa, tunnusteli ilmaa
-sieraimillaan ja näytti syvästi hautovan jotakin asiaa aivokopassaan.
-
-"Esi-isäin pyhä tahto on -- talvehtiminen syntymäseuduilla. Mutta
-tästä karttuu vielä seitsemisen peninkulmaa sinne. Valkoinen katto
-voi tuossa paikassa pudota niskaani. Tekisinköhän rikoksen, jos
-jäisinkin tähän --?"
-
-Karhu käänsihen pohjoista kohti ja alkoi hitaasti käämerehtiä pitkin
-rajalinjaa. Se hautoi yhä ovelampia ajatuksia:
-
-"Alkaa olla vaarallista näin myöhään -- sinne asti... Siellä Simanat,
-siellä Ontreit ja Hovatat heti hiihtelemään jälkiäni, jotka jo
-huomenna voivat näkyä. Ei ole hauskaa joutua kierrokseen. Kesken unta
-makeaa äkkiä seiväs kylkeesi pistää, hurtat kinttuihin karkaavat,
-kärhentelevät, siinä tuliluikut, siinä keihäät, siinä pertuskat
-ja ukkoloita viisin-kuusin, pitkäpartaisia pakanoita. Niillä on
-iänikuista kaunaa. Ei ole hyvä mennä. -- Mutta jos tähän asetun, kuka
-kuolevainen arvaa mesikämmentä rajalinjalta etsiä? Sivu suihkivat
-niin että nakrattaa!"
-
-Karhua jo edeltäpäin hykäytti. Tuhannen kepposta se jo oli ihmisille
-tehnyt. Viekkaus viekkautta vastaan. Mikäs auttoi! Sen, jolle vuosien
-vieriessä oli karttunut omalletunnolleen viitisenkymmentä lehmää,
-seitsemisenkymmentä lammasta ja tusinan verran nuorta hevosta, sen
-täytyi jo jotakin uhmaten uskaltaa.
-
-Peto haistoi vielä kerran ilmaa, tirkisti taivasta ja höhähti.
-Irvisteli ja haukotteli yhtaikaa.
-
-"Näin sen siis päätän -- ja jumala esi-isieni sieluja siunatkoon!"
-
-Peto nousi kuusta vasten ja söi viimeiseksi ravinnokseen aimo
-annoksen pihkaa. Näin oli säädetty karhujen pyhissä säännöissä.
-
-Senjälkeen alkoi peto silmillään etsiä mukavinta makuupaikkaa. Sattui
-siinä linjalla löytymään vanhan muurahaiskeon pohja, jonka ympärille
-oli kasvettunut tiheähkö näreikkö. Ei tarvinnut muuta kuin kaivaa
-pohjaa pidemmäksi, kasata hieno risukko peitoksi selkäpuolelle...
-
-"Vältti!"
-
-Siihen karhu paneutui, pää päin pohjoista. Tästä saattoi vahtia
-kummallekin puolelle sekä itään että länteen. Etelän imelät tuulet
-saivat vapaasti pyyhkiä ylitse... Hyvä olisi tässä urohon olla,
-kaunis köllöttää...
-
-Hämäryys oli muuttunut täydelliseksi pimeydeksi. Korpi kohahteli
-molemmin puolin linjaa -- Suomen ja Vienan yhteissoittelo.
-
-Karhu imaisi käpälätään, huoahti syvään, ummisti silmänsä ja nukahti
-pian.
-
-Lumihiutaleet tanssivat ilmassa. Kuni valkoiset perhoset ne
-piirittivät uinuvaa kuningasta. Jotkut istahtivat rohkeasti kuninkaan
-selkäänkin...
-
-Aamun valjetessa koko erämaa kauttaaltaan oli lumen peitossa.
-Pakkanen rasahteli puissa.
-
-Makaava peto havaitsi talvisen valonhohteen puolella silmällään,
-tuhahti tyytyväisesti, korjasi vuodettaan ja vaipui pitkään,
-kuolemanraskaaseen uneen. Ainoastaan pää jäi näkymään pesän suulta...
-
-
-
-
-2
-
-
-Mökin nimi oli Korpiloukko. Se kyykötti kuin musta kivi valtavalla
-vaaralla, josta näköalat avaralti aukeilivat luoteeseen, koilliseen
-ja varsinkin vesietelään, mutta lounaan puoleista silmänsiintoa
-rajoitti vielä korkeampi ylänne, jota vanhalta hokemalta sanottiin
-Hiisivaaraksi. Syvällä norossa, pari kivenheittoa mökiltä, lekotti
-nimetön lampare, mutta Seitsenahvenisen isommalle lammelle oli
-neljänneksen taival. Rajalinjalle arvioitiin neljä venäjänvirstaa ja
-rapia päälle, kuten rahvaan mitta sen määritteli. Raakoja rämeitä
-ja kuolemanalakuloisia aukeita soita levisi eri suuntiin, mutta
-paikkapaikoin maan-kovilla kasvoi aivankuin uhalla solskeita,
-korkeita koivikoita, vieläpä lenseitä lepikoltakin yksityisten
-havumetsien helmoissa. Korpinotkossa, jossa kevätaikoina porisi puro,
-kasvoi sarja hoikkavartisia pihlajoita, tuomia ja raitoja. Kataja
-rehenteli itsepäisesti missä tahtoi, uskaltamatta sentään urheilemaan
-sinne, jossa viheliäinen vaivaiskoivu värjötteli.
-
-Mökki oli hyvin yksinäinen; lähin ihmisasunto, toinen torpan röttelö,
-murjotti puolen peninkulman päässä suuren suon takalistossa, mutta
-ensimmäiselle Vienan puoleiselle pirtille venähti taivalta kokonaista
-kaksi peninkulmaa. Suomen kirkonkylään taas karttui niin pitkälti
-polkuja, ettei vielä ilmoisna ikänä oltu kuultu kirkonkellon kuminaa
-pyhäaamuina, ei tyynimpinä kesälämpöisinäkään, silloin kun ihmiskorva
-jo kaukaa erottaa pienten hyönteistenkin surinan metsässä. Vanhat
-hokivat tätä kirkkomatkaa viideksitoista neljännekseksi, mutta
-nuoret arvailivat neljää täyttä peninkulmaa, käskivätpä vielä
-siihenkin lisätä "rapian päälle". Kukapa koskaan noita taipaleita oli
-laillisesti tarkistanut? --
-
-Korpiloukon mökinisännän nimi oli Topi Topinpoika Romppanen --
-hänen vaimonsa nimi Riika. Samoinkuin Topilla oli säädyllisempikin
-nimenmuoto, nimittäin Tobias ässän ja pehmeän peen kanssa,
-samoin kuului vaimonkin nimi täyteläisimpänään: Retriika
-Euphrosyyne Saarantytär Juntunen. Näitä hienompia nimiä ei
-koskaan turhaanlausuttu arkielämän hyörinässä, vaan ne vedettiin
-esiin ainoastaan juhlatilaisuuksissa, kuten henkipanossa,
-rokonistutuksessa ja rippikirjoituksessa. Kyllähän oikeastaan Riika
-alkujaan oli toivonut juhlanimen käyttöä keskinäisessäkin elämässä
-ja morsiamena ollessaan nykäissyt Topia hihasta muistuttamalla
-että "sano sinä viinimmästi", mutta kun Topi oli yrittänyt, niin
-kielenkanta aina oli kangertanut: Retriikasta oli väkistenkin
-tullut Returiikka ja Euphrosyyne katkennut kahtia ja muutenkin
-niin rumasti karskahtanut, jotta toisen oli ollut pakko luopua
-mielihalustaan. Eihän ne nuo miehen-kämpyrät, sydänmaan tollot,
-mitään ymmärtäneet maailman hienouksista -- hän, Riika, oli ollut
-kerran heinäkasakkana lukkarissakin ja silloin sattunut kuulemaan
-kuinka koreasti herrasväet siellä puhelivat. "Takku miukast, nella
-venni, jaska vunteera, tak tak!" Niin olivat livertäneet kuin
-rastaat helluntaiyönä. Mutta kaikki se koreus ja hauskuus oli
-iäksi kadotettu, kun joutui Topille vaimoksi. Luontainen kaiho
-herrahtavampiin kielenkäänteisiin oli sentään jäänyt kytemään Riikan
-sydämeen vielä mökkiläisen vaimonakin. Kun ensimmäinen lapsi oli
-saatu, oli sen nimestä näet noussut pientä sanaharkkaa, sillä äiti
-oli tahtonut tehdä Rans-Petterin, mutta isä oli penännyt panevansa
-raamatullisen nimen Sakeus, mikä toki oli joutunutkin pojalle, jota
-nyt Sakeksi sanottiin. Isä Topiaksessa, itsepäisesti vaatiessaan
-ristimäksi Sakeusta, oli arvattavasti hautunut sangen syvällinen
-aivoitus esikoisensa tulevaisuudesta. "Sakeus, astu nopeasti alas
-puusta" oli ainoa pyhä parsi, mikä hänen muistiinsa oli rippikoulusta
-jäänyt. -- Toiselle lapselle, joka myös oli poikalapsi, oli Riika
-ehdottanut nimeksi Helanteria, mutta Topi oli ollut siksi tolkun
-miestä, että oli tietänyt eukolleen suomentaa, ettei Helanteri oikein
-soveltunut ristimänimeksi, hän kun kerran nuorra miessä Kajaanin
-markkinoilla muisti myöneensä pari siipioravan nahkaa samannimiselle
-herralle, jolla siis Helanteri näytti olleen heimonimenä aivankuin
-hänellä Romppanen tai rovastilla Nuurperi.
-
-"Toisinaan vielä sakottavat", oli hän Riikaa peloitellut. Riika oli
-silloin haikeasti huokaissut ja tyytynyt nimeen Sylvesteri, jota Topi
-oli väittänyt yhtä koreaksi nimeksi kuin Helanteria. Tätä poikaa
-sanottiin siis Vesteriksi. Kolmas lapsista oli onneksi sattunut
-syntymään tyttönä, ja silloin isä Topilta oli nimenvalintavalta
-loppunut. Kannesta kanteen oli äiti Riika allakan lehdet sormiellut,
-tavaillut ristiin-rastiin ja vihdoin ristittää ropsahuttanut
-tyttösensä kolmelle vieraalle nimelle: Peata Parpara Raakeli.
-"Saakeli!" oli Topi kirahtanut, mutta silloin oli ollut jo myöhäistä.
-Petiksi tyttöä vain sentään kotioloissa nimitettiin. Neljännelle
-lapsukaiselle, joka myös syntyi tyttönä, valtasi Riika niinikään
-omakeksimänsä valikoiman: Iita Linta Maria, joka nimi isänkin
-mielestä oli näppärä, tyttö kun muutenkin äännähteli kuin mikä
-tilttakerttu metsässä. Viidennen lapsen nimenä keimaili Pirjeri, ja
-Piriksi pojanpulikkaa hoettiin. Tämä nimeämä ei ollut isän paremmin
-kuin äidinkään keksimä, vaan oli siepattu pitäjän ruustinnalta,
-joka kuului naapurin Tiinalle kertoneen Birger poikansa olevan
-kaukana maailmalla siinä hosmestarein koulussa. Mitenkä lieneekään
-sekä Topille että Riikalle pöllähtänyt päähän, että jospa heidänkin
-pojastaan vielä tulisi hosmestari!
-
-Siinäpä olivatkin Korpiloukon kaikki lapset toistaiseksi, ei ollut
-Topin mielestä kiroluku, vaikka vielä tulisi kuudeskin; "harvoin
-riihi tyhjänä paloi".
-
-Mutta perheeseen liittyivät likeisesti kotieläimetkin.
-
-Mökin koiran nimi oli Jysky ja oli se ihmeesti isäntänsä
-näköön. Silmäin ilme ja käytöksen tyyli olivat hämmästyttävästi
-yhteenvivahtavaiset. Jokainen, joka sattui näkemään koiran ja
-entuudesta tunsi Korpiloukon Topin, saattoi varmasti päättää, ettei
-sennäköinen pörhöpää pystykorva, pihkanokka, voinut olla kenenkään
-muun kuin Korpiloukon Topin koira. Mökin kissa puolestaan ei ollut
-erikoisesti emäntänsä näköinen. Mutta nimenannossa oli emännän sana
-taas paljon painanut puntarissa. Mirrin nimi, valehtelematta sanoen,
-oli näet Ranstakka, minkä merkillisen helkäyksen Retriika Euphrosyyne
-muisti kerran kuulleensa vanhan valtesmannivainaan piialta.
-Ranstakka oli karvaltaan parranpunerva, silmät tulikivenkeltaiset.
-Mökin ainokaisen lehmän nimi oli talonpoikaistyyliin Ämmikki,
-mutta pienelle mullivasikalle oli isä Topi paiskannut korkonimeksi
-Kurapatki, mikä varsinkin lasten mielestä oli maailman lystikkäin
-sutkaus. "Kurapotkuksi" he jukuripäätä karsinan raosta härnäilivät ja
-hyväilivät. Mullikan nimeä ei Topi sentään ihan omasta päästään ollut
-keksinyt, vaan oli sen sattunut kuulemaan takavuosina kirkkovenheessä
-soutaessaan vanhalta kiertokoulumestarilta, joka värisevällä äänellä
-oli haastellut hirmuisista veritöistä Japanin sodassa. -- Pientä
-karjaa oli mökillä nelisen nuppapäätä, mutta oinasta mainittiin aina
-vain pässiksi ja lampaita "testepiioiksi" silloin kun niitä rualle
-maaniteltiin.
-
-Siinä pikku mökin koko asujamisto ja piteet. Oli toki ennen ollut
-hevoskopukkakin, kolmellakymmenelläviidellä markalla ostettu,
-mutta oli ruunarukka sortunut surkealla kuolemalla. Se näet oli
-kesäkuumalla kaahliessaan tarttunut lammen liejuun ja siitä löydetty
-vasta monen päivän perästä, kun jalat jo olivat mätäturrina ja
-viimeinen henkitore ruumiissa -- heti oli lopettaa täytynyt eikä oltu
-saatu nahkaakaan nyletyksi kunnolla. Ensimmäisen lehmän oli vuotta
-yhdeksisen takaisinpäin mörkö tappanut, ja lammaskatraastakin oli
-sama peto aivan viime suvina raiskannut kolme yhteen rysyyn ja niin
-ahnaasti syönyt, että vain vähän villan tumpuja oli jäänyt mättäille,
-mutta ei luunsuremaakaan velliksi.
-
-Kovaa oli elämä erämailla!
-
-
-
-
-3
-
-
-Köyhien salolaisten sisäisiä kärsimyksiä ei moni ison maailman
-ihminen arvata taida. Jos on olemassa kaikkitietävä olento, hänpä
-ne siis yksin tuntee, ehkä ei kenellekään ilmoita. Osakkaampien
-pilanteko saattaa joskus olla paikallaan, mutta raaka todellisuus ei
-vaihda karvaa kuten orava tai jänis metsässä.
-
-Akan näköiseksi oli jo Korpiloukon Riika muuttumassa yhä käyristyvine
-leukoineen ja laihtuvine poskipäineen. Ukosta alkoi Topikin jo käydä
-harvahkoine kulkkupartoineen, jota ei milloinkaan ajeltu. Akkaa
-oli silmäniskentä Riikalla, kun hän rukkiansa vihaisesti polki
-lapsiparven keskessä, akkaa enteili sielukin, joka sihahteli kielen
-kärjestä. Ukkoa uhoeli käsikalvosten vavahtelu Topilla, kun hän
-petäjän runkoa taivas-alla kuoriskeli, ukolta jo oireili omituinen
-yksinpuhelunsa yön pitkinä pimeinä.
-
-Eivät sentään ikäloppuja olleet -- ihmiset sitkaimmassa iässään.
-Erämaa heihin oli leimansa painanut.
-
--- Miten tässä taas tämäkin talvi toimeen tultaneen? puheli Topi
-ääneensä ajatellen, ei suinkaan kysyäkseen neuvoa eukoltaan, vielä
-vähemmin lapsiltaan, vaan ainoastaan pikkuruikkusen purkaakseen omaa
-mielikarvauttaan.
-
-Hän on juuri tullut ulkoa rankapuun raahannasta ja, istuen
-seinuspenkillä hämärtyvässä pirtissä, päästelee hitaasti jaloistaan
-kovankopisevia pieksulöttöjään.
-
-Riika ahertelee pienemmän lapsen kätkyen ääressä, pöyhien
-ryvettyneitä ryysyjä ja tuuppien kitisevälle pojalle suuhun
-leivänpuruja omasta suustaan. Kotvan kuluttua hän ikäänkuin vasta
-kuulee Topin sanat korvissaan ja vastaa kuivakseen, mieli onttona:
-
--- Tultava on...
-
-Senjälkeen taas pitkähkö äänettömyys vallitsee mökkiläispuolisoiden
-kesken. Isommat lapset vain peuhaavat ja riitelehtivät likaisella
-lattialla ja nostavat toisinaan sellaisen metakan että vanhempain on
-pakko sekaantua selkkauksiin ja komentaa paljaskinttuiset pirpanat
-järjestykseen.
-
--- Ja mikä ne nuo sikiötkin elättää jaksaa? taas tokaisee Topi.
-
-Mutta siihen Riika heti kimahtaa kirpeästi:
-
--- Itseppä heijät maailmaan laittanutkin out -- tottapa ruokitkin!
-
--- Äläs, äläs, ärähtää silloin Topi. -- Kaksi niitä on kiveä
-köyhänkin myllyssä. Ja Jumalan voima pyörittää...
-
--- Vai myllyssä! murahtaa Riika katkerasti naurahtaen. -- Ono, ono.
-Vaan tästä meijän mökin myllystä ei lähe muuta kuin paljasta... Kato
-häjy, taas minkä teki!
-
-Vaimo kiskaisee pikku Pirin kätkyestään ja melkein viskaamalla
-lennähyttää lapsen lattialle. Yksitoistakuukautinen "hosmestari"
-poraa kuin riivattu niin että korvia särkee. Räkä purskuu
-nenänykeröstä, takapuoli on ulostusten tahrima. Eihän tässä mitään
-hätää olisi, mutta perheen äiti on aatamissaan ja se pilaa asiat.
-
--- Sake hoi! tule, ota kätkyestä, vie ulos! kuuluu komennus porun
-seasta. -- Elä sinä paljain käsin, kelvoton. Kurkota Topi pärettä
-sieltä ranmuurin raosta. Kiireenvilikkaa!... Vesteri! Työnnä se
-ovenrenkkana auki. Mikä tässä kaikkia haisuja... Etkö sinä iippana
-sitä vesiämpäriä likemmäksi saa?... Voi häikäle, siinä jo toinenni
-lorottaa. Ulos ei mennä? Iita Linta Mar... Jo kasteli, runtti. Ei
-tuosta Petistäkään apua ouk. Hehhee. Nyt lammen rannalla ongella
-ollaan. Siivotkoon Topi, en kai minä joka nurkkaan kerkiä, ene!...
-Tyhyi. Ei noista kakaroista... muuta kuin ikuista vastusta... Vai
-myllyssä -- minä sanon jotta tässä pirtissä ei pyöri muu kuin pyll...
-
-Sellaista se on Retriika Euphrosyynen arkipuhelun tyyli, sellaiseksi
-se vuosien vieriessä on muodostunut. On siinä köyhän mökin äidillä
-tosiaan kestämistä lastensa hoidossa, kun harvoin muut auttelevat.
-
-Mutta on Topillakin kestettävänsä eukkonsa terävähkön kielen kärjen
-edessä. Usein mies tätä elämänsä ristiongelmaa on salaa huokaissut,
-joskus julkisestikin, ja puhkipäin aprikoinut, miksi sen juuri näin
-olla pitää, mutta ei ole hän koskaan löytänyt muuta selvitystä kuin
-minkä muistaa isävainajaltaan kuulleensa, että:
-
-    "Vaimo haaksi, vaimo hauta,
-    vaimo himmerkin ilo, vaimo helvetin tuli."
-
-Ja lisäksi hän tietää, minkä kaikki miehet tietävät, että nimittäin:
-
-"Akaton mies -- kuin hännätön susi."
-
-Eihän tästä mihin pääse. Eikähän tässä hätää tulisi eikä pahoja
-sanoja paukahteleisi, jos vain elämisen keinot kohentuisivat. Mutta
-mikäpä ne kohentaa? Nälän varjo väikkyy yli maisemain...
-
--- Etkö sinä sitä velliä tänä päivänä keitäkään? rohkenee Topi
-kysäistä matalalla äänellä.
-
--- Keitä sinä! tomahtaa Riika merkitsevästi.
-
--- Ka kyllähän minä... missä sulla niitä jauhon pölyjä.
-
--- Ota hae... tuhnasta... siitä isosta... tuohisesta...
-
-Miksikähän se Riika noin nieleksii sanojaan ja ikäänkuin ilkkuu
-silmäkuopillaan?
-
-Topi virittää ensin tulen honkaisiin halkoihin ja nostaa vesipadan
-koukkuun. Lähtee sitten paljasjaloin läpi etehisen kylmään
-huoneeseen, jossa toinen puoli lattiaa on auki ja toinen puoli täynnä
-rojua. Hän kuulee vaimonsa omituisesti hykähtävän selkänsä takana...
-Topi kopeloipi pimeässä, mutta kun ei heti löydä, huutaa oven raosta
-pirttiin:
-
--- Tuokaa poijat tulen välkettä!
-
-Sake saapi päresoihdun ja, puristaen sitä molemmin käsin, tulla
-kaarottaa isänsä avuksi jääkylmään huoneeseen, paljain jaloin hänkin
-ja toinen housunlahe melkein olemattomissa. Palava päre luopi
-iloisen punertavan hohteen kolkkoon kammioon, jonka laipiossa varjot
-salaperäisesti vipajavat. Isä ja poika hakevat yhdessä jauhotuohista.
-Jo sattuu päreen tuike mustasisuksiseen tuohiastiaan.
-
-Mökin isännän silmä sävähtää suureksi, sydäntä kouristaa...
-
--- Tyhjänä tämä... Herra jum...
-
-Hän ottaa koko tuohisen mukaansa ja lähtee kuin ontuva kyykkimään
-takaisin pirttiin.
-
--- Isä hoi, katsohan..., huomauttaa poika, kun päreen loimo
-sivumentäessä osuu mustana ammottavaan ulko-aukkoon.
-
--- Jopahan tuiskuttaa, myöntää isä ja palaa pirttiin, varoo
-silmähtämästä Riikaan päin, kaputtelee kolkonäänettömänä
-jauhonrippeet irralleen tuohisen pohjasta, korjailee tulta ja alkaa
-keittää -- velliä.
-
-Riika pälyy puolella silmällä ukkonsa askarteluun, suu pilkallisesti
-supussa, ja liekuttaa lapsen kätkyttä niin rajusti, että poikanen
-joka hetki on tipahtamaisillaan yli laidan. Lattiapalkit jymisevät.
-Petti ja Iita Linta Maria rassailevat rukkia, Sake ja Vesteri
-hyväilevät Jyskyä, joka loikoo rahin alla ja silloin tällöin urahtaa.
-Mirri naukaisee tuontuostakin uunin päältä, nähtävästi nälissään.
-Laihat russakat juoksentelevat pitkin honkaista pöytää janoisina
-piirittäen kaksikorvaista sinukkatuoppia, jonka ylitse sillaksi on
-heitetty vanha, mustantahrautunut virsikirja. Jo kiipeää rohkein
-pitkin tuopin kuvetta, tunnustelee sarvillaan virsikirjan kantta,
-miettii kotvan, näyttää muistavan, ja sukeltaa äkkiä alas juomaan.
-Kymmenittäin ruskeatakkisia tovereita seuraa perässä...
-
-Mutta Topi hämmentelee vesivellipataansa, silmäilee häkkärässä
-riippuvia reikäleipiä ja päättelee itsekseen: "Pakko tästä on
-lähteminen kirkonkylään -- viikon päästä näkyvät leivätkin loppuvan."
-
-Hän niistää pärettä, joka palaa pihdissä muurin kulmauksessa, nostaa
-hiukan vapisevin käsin höyryävän padan pölkylle pankon viereen ja
-ilmoittaa joukolleen vellin olevan valmiin.
-
-Lapset kirmaisevat padan ympärille, koirakin nousee haukotellen,
-silmät kiiluvina. Kissa hyppää alas. Isä Topi ottaa pahkakupin,
-lykkää siitä sormellaan entistä ruanjätettä pois, kaataa velliä
-kuppiin ja hakee lusikat, puiset käkkyrät.
-
--- Panitko sinä suolaa, kun en minä nähnyt? kysäisee Riika suu yhä
-suippurassa, mutta hieman lauhtuneempana, kun lapsikin juuri on
-nukahtanut.
-
--- Paninhan minä..., sanoo Topi häpeissään, sillä hän on huomannut,
-että tuohinen suolakopsakin jo on pohjaan menossa.
-
-Perhe rupeaa rualle. Kaikki saavat leivänkimpaleen kouraansa.
-Pyhäinen hartaus valtaa mielet; kielet kangistuvat mykiksi. Pojat
-ja vanhempi tyttö syödä lopsivat samasta kupista isänsä kanssa.
-Topi tuontuostakin kohottaa pahkakupin partaisille huulilleen,
-pitkään ja juhlallisesti ryystäen. Oikuttelevaa Iita Linta Mariaa
-syöttää rikkolaitaisesta savimaljasta äitinsä. Vesissä-silmin jyrsii
-puolenkolmatta-vuotias tyttönen kivikovaa leivänpalaa, johon ei pieni
-hammas mitenkään ota pystyäkseen.
-
-Kun on aterioitu ja siunattu, saa Jysky vellikupin nuoltavakseen,
-josta koiran nälkä yhä kiihtyy. Ranstakalle luvataan tuoretta maitoa
-yhdessä Iita Linta Marian kanssa, jahka äiti tästä pääsee lypsylle...
-
-Ulkona tupruttaa lunta niin sakeasti, että päresoihtu uhkaa tupsahtaa
-sammuksiin, kun Riika emäntä, hameet vyötäryksille kuorittuina, kiulu
-kädessä, pihan poikki laahustaa iltalypsylle. Matala navetan katto
-paistaa jo valkoisenaan lumesta. Märänkiiltävä ovi narahtaa heikosti
-saranoissaan, mutta Ämmikki on heti kuullut, arvannut tutut askelet
-tanhualta ja kääntää ynähtäen kippurasarvista päätään päin tulijaa.
-Lampaat alkavat määkyä ja töykkiä karsinan seinustaa, mullikkakin
-kapsahtaa hoikille säärilleen, mylähtää ja jää tyhmännäköisenä
-katsomaan ovea kohti.
-
-Armonenkelin ilmestys se karjalle on tämä Riikan navettaan tulo.
-Ämmikki halajaa haudettaan, lampaat kärttävät lehtikerppuaan,
-mullikankin on muonansa saaminen. Mutta ei aina ole mistä antaa,
-monta kertaa on emännälle kyynel kihahtanut silmiin, kun Ämmikki on
-nuoleksinut hänen tyhjiä kämmeniään tai lampaat hennoilla turvillaan
-häntä koskettaneet tai mullikka päästänyt intohimoisen pitkän mylinän.
-
--- Elähän nyt siinä, tp tp, ke ke, seisotko siivosti...
-
-Mökin emäntä lyyhistyy lehmän vatsan alle, tarttuu nännipuikkoihin
-ja alkaa lypsää, päresoihtu hammasten välissä. On tämä vähän hankala
-tehtävä yksikseen, mutta käy sentään tottuneelta. Ovathan joskus
-pojat ja Pettikin auttamassa. Ämmikki ölähtelee, kiulun pohja kihajaa
-valkoisenaan vaahdoten ja kupluillen.
-
-Maitoa lähtee toisinaan kiulun täysi, ei ole huonolypsyinen tämä
-Ämmikki. Kun vain syöttövehkeet talven yli riittäisi...
-
--- Eläkä kiulua siinä kaaja, ke-ke...
-
-Voi herrajessus sentään. Vieläkö pitänee valkea virittää kotapadan
-alle?... Minkälaisia halonrempaleita _se_ taas on... Joutaapa
-itekkin... En minä kehtaa... Saapi tässä kärsiä eläin jos
-ihminenkin...
-
-Navetan märänkiiltävä ovi pimahtaa taas kiinni, ja synkkään pimeyteen
-jäävät elukkaparat. Päresoihtu hulmahtaa tanhualla ja sammuu äkkiä.
-Korpi huhuilee ja kohisee peloittavasti alhaalla saunan takana.
-Lunta syytää sihuuttaa vasten silmiä. Lapsen kitinä -- mikäpäs muu
--- taas on vastassa kun Riika emäntä pirttiin työntyy, hame märkänä.
-"Pitää antaa pikku miehelle mammia"... Iita Linta Maria on nukahtanut
-maitoa vuottaessaan Petin ja kissan viereen. Kalpea pieni raukka...
-sydänkukkanen sentään... Tulleeko äidin auttajata milloin?... Ristus
-armahtakoon...
-
-Isä Topikin jo nukkuu ja kuorsaa keskellä lattiaa. Kuorsaa, köntti,
-ja maatessaan tuhnailee kuin mikä... Pojat siinä kupeella ryysyjen
-alla -- Vesterillä suu selällään, posket pöhössä. Tulleeko pereen
-tukia, jahka jäsenet karkenee?... Luoja varjelkoon...
-
-Russakat juoksentelevat kuin hullut pitkin vanhan virsikirjan kantta.
-
-
-
-
-4
-
-
-Kaikki ovat jo syvästi nukahtaneet mökissä, mutta isäntä Topi näkee
-unta aivankuin asiat tapahtuisivat valveilla:
-
-Hän on hiihtävinään läpi salojen kaukaiseen kirkonkylään tyhjä
-säkki selässään ja menee suoraan pappilaan. "Mitäs sitä Topiakselle
-kuuluu?" kysyy rovasti Nuurperi. "Eihän sitä mulle mitä uusia",
-vastaa Topi jurosti: "sitä vanhaa vähnitystä vain". "Vai niin, vai
-niin", sanoo rovasti: "mitäs Topiaksella nyt sitten on asiaa?" "Ka
-on asiata", rykii Topi lakinreuhkaa käsissään pyöritellen. "Lähteä
-piti tievustamaan herra rovastilta, jotta onko niitä tullut niitä
-hätäapuja Helsingistä, niitä hätäapuja köyhille?" Silloin rovasti
-rypistää kulmakarvojaan, katsoo tuikeasti Topia silmiin ja virkahtaa:
-"Enkös minä ole Topiakselle ennen sanonut, että kun ihmisellä on
-hätä, niin tulla pitää kirkkoon rukoilemaan, niin kyllä Jumala antaa
-mitä itsekukin pyytää?" Topi tuijottaa häpeissään alas rikkinäisiin
-pieksuihinsa, joista isovarvas kiiluu, ja äännähtää: "Auttaako se
-sitten varmasti?" "Auttaa se varmasti", vakuuttaa rovasti, "kun
-vain ihminen vilpittömästi uskoo". "No joo", sanoo Topi ja on
-vilpittömästi uskovinaan, koska rovasti sen niin vakuuttaa. Ja kas
-siinä samassa hän jo onkin menossa kirkkoon, tyhjä säkki selässä.
-Kun tulee kirkko törmälle, niin voi ihmettä kummaa: kirkontornissa
-pyörii tuulimyllyn siivet, pyörii, pyörii huimaa vauhtia, ja
-tapulissa vaskikello pompattaa, pompattaa, mutta korkealla huipussa
-kultaristin päällä istuu itse isä Jumala ja kuin ukkosen jylinä
-huutaa: "Tulkaat tänne kaikki te, joilla säkki on tyhjä, ja minä
-tahdon teille jauhattaa ilman rahaa ja hintaa!" Topi seisoo iloisesti
-ällistyksissään eikä ensin ota uskoakseen silmiään, vaan sitten äkkiä
-lähtee juosta hölkkäisemään kirkkomyllylle niin että hiukset ilmassa
-leijaa ja tyhjä pussi niskassa roihuaa, ja hän saapuu kirkon juurelle
-ja läähättää: "minä, minä, minä!" Niin herra Jumala tarttuu myllyn
-siipeen ja keikahtaa sen mukana alas maahan ja tuiskahtaa ihan Topin
-nenän eteen ja sanoo: "Autuaat ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät
-tiedä, mitä heille annetaan. Topias Topianpoika Romppanen, sido
-nopeasti säkkis rattiin!" Niin Topi kiiruhtaa kirkkomyllyn sisään
-ja hakee torvea, josta jauhon on valuminen alas, ja äkkää, että se
-on kuin nurinkäännetty saarnaspönttö, ja hän sitoo tyhjän säkkinsä
-siihen hihkaisten ylös: "Antaa nyt solua vain!" Koko kirkontorni
-alkaa ryskyä ja huojua aivankuin kaatuakseen, ja hirmuinen viuhke
-kuuluu ilmassa kuin pyhän hengen humina, ja kirkonkello pompattaa
-pompattamistaan, ja säkkiin alkaa solua jotakin raskasta, ja Topi
-seisoo riemuisesti hämmästyksissään hajalla reisin ja pitelee säkkiä
-vapisevin käsin, molemmin koprin hän pitelee tanakasti. Ja kohta hän
-huutaa ylös torniin että "kyllä piisaa herra Jumala, kyllä piisaa",
-irroittaa säkkinsä suun ja tahtoo maistaa sitä jumalanviljaa.
-Mutta säkistä hyppääkin häntä vastaan Retriika Euphrosyyne.
-"Herrankiekkura!" kiljahtaa Topi kauhistuksissaan, "mitä sinä Riika
-säkissä?" "Sano sinä viinimmästi!" vastaa Riika pilkallisesti
-naurahtaen; "Jumalan voima se akkojakin pyörittää". Topi seisoo
-torottaa, kynsii korvantauksiaan ja meinaa niinkuin suuttua herralle
-Jumalalle, mutta samalla rovasti Nuurperi alttarilta lempiästi
-huutaa: "Rakkaat ystävät Ristuksessa, avioliitto on itse Jumalalta
-säätty, pidelkää nyt yhdessä säkkiänne!" Niin Riika ja Topi yhdessä
-pitävät pussia pystyssä ja Jumalan tuuli ulkona pyörittää. Mutta kun
-säkki taas avataan, niin sieltä hyppää Sakeus ihka alastomana kirkon
-lattialle ja sitten tulee Sylvesteri ja sitten Peata Parpara Raakeli
-ja sitten Iita Linta Maria ja vihdoin pikku Pirjeri, ja kaikki lapset
-kirkuvat kärttäen maidon tilkkaa ja leivänpalaa. Mutta isä Topilla
-ovat hiukset nousseet pystyyn kuin karva vihaisella koiralla, ja hän
-juoksee ulos kirkon ovesta koko pere kintereillään ja hän huutaa:
-"Herra Jumala, herra Jumala, enhän minä vellijauhoja saanutkaan!"
-Eikä hän malta olla kirosanaa sanomatta. Mutta kun hän vääntää
-kaulaansa katsoakseen kirkontornin huippuun, niin ei siellä isä
-Jumalaa olekaan, vaan siellä huipussa keikkuu musta mies, joka huitoo
-kämmentään ja neuvoo:
-
-"Ota sinä Topi siitä isosta tuohisesta!" "Missä se on?" huutaa Topi
-vastaan. "Tuolla puolenhan se on!" huutaa se musta mies ja viittoo
-koivikkoon ja nauraa hohottaa. Ja Topi juoksee koivikkoon ja koko
-perekunta hänen kintereillään ja lapsi-rukat apposen alastomina,
-ja kaikki juoksevat, juoksevat samaa polkua, mutta yhtäkkiä isä
-Topi pudota moksahtaa avonaiseen hautaan ja koko pere yhteen läjään
-hänen päälleen, ja syntyy hirmuinen parku ja ähkintä ja kaikki ovat
-tukehtumaisillaan, ja Topi huutaa: "Tuokaa tulen välkettä -- tyhjähän
-tämä on, ihan tyhjä!" mutta Riika ilkkuu korvan juuressa: "Enkö minä
-sitä sinulle sanonut, jotta semmoinen se on se köyhän mylly?" Ja koko
-pere huppuroi kuopassa, mutta rovasti Nuurperi marssii ryhdikkäästi
-haudan ääreen, heittää someroa rautalapion kärjellä, ja kaunis ääni
-kaikaa yli Riikankin toran, kun pappi kultaristisestä kirjasta
-juhlallisesti lukee: "Nimeen isän ja pojan ja pyhän -- amen"...
-
--- Topi hoi, Topi, mikä piessa sinua riivoaa? Elä karju siinä,
-täytinenkö miehen kinttuja viskelee? Eläkä potki siinä, kuuletko
-sinä, nukutko sinä vai...?
-
-Mökin emäntä puistelee miestänsä käsivarresta, raapaisee tulenkin
-tikkuun ja katsoo: Topi on suinpäin vasten lattiata, nyrkit
-puristuksissa ja höyryää märkänä hiestä, havahtuu tulen välkkeeseen,
-kepsahtaa istualleen, tuijottaa tukka torrollaan oveen mitään
-älyämättä, painaa sitten kämmenellä rintaansa, huokaisee syvään ja
-köntsähtää kyljelleen untansa jatkamaan.
-
-Mutta Riikan on paha olla eikä hän enää saa unen rihmasta kiinni, hän
-kopeloipi kitiseväistä kätkyessä ja kohentelee ryysyjä toisten lasten
-päälle, jotka siinä nukkuvat ympäri lattiaa.
-
-"Lieneekö Topi oikein tervekään, koska se noin yö-sydännä meiskaa
-ja mutisee?" miettii Riika ja onea säälintunne vihlaisee hänen
-sydäntään. "Jos se vielä kuolemaan sattuisi, silloin tässä
-vasta pyykissä oltaisiin. Taivaan pyhät enkelit varjelkoot!
-Mutta vellijauhon hakuun sen tästä on pakosta lähteminen, kun
-ei ole pottujakaan kuin viitisen kappaa kuopassa. Ja vaateapuja
-lapsirievuille pyytää pitää..."
-
-Mökin emäntä viruu selällään, pää hupussa hameen liepeen alla, jalat
-paljaina. Ajatus on pistänyt johonkin hellänarkaan paikkaan, ja
-silmistä puristautuu kuuma kyynelkarpalo, jota ei kukaan näe ja jota
-ei kenellekään kehtaisikaan näyttää...
-
-"Tämmöisissä risoissa sitä minäkin... ei yhdeksään vuoteen hameen
-hatuvaa, ei paijan palttinaa. Lupasi Topi toki vihtoriinejakin
-silloin kun talosille ruvettiin; ei ole raiska pystynyt hankkimaan
-yhtä röijyn räpälettä! Enkä häntä kehtaa kerjätäkään. Rääsynä se nyt
-on morsiuspuku -- navettaan vain kelpaa. Saanenko enää elämässäni
-uutta kirkkohametta?..."
-
-Riika säpsähtää omia himojaan. Mokomat tunteet täytyy tietysti
-kuolettaa. Syntiä ne ovat! Mitenkä siinä äitivainaan antamassa
-kirjassa veisasikaan? Kah kun ei ota muisti, vaikka säkeet kielellä
-hyppelevät...
-
-    Mene pois kiusaaja!
-
-Riika sytyttää päreen, haparoi käsiinsä virsikirjan pöydältä,
-karistelee russakat lattiaan ja alkaa istuallaan pärevalossa
-puoliääneen hymistä ja lukea:
-
-    Pois makia mailma jää -- -- --
-    Pois paha prameus,
-    Kanss' tyhmä koreus!
-    Kaikk' samett' silkkipuku,
-    Kuin tuuli turhaan hukkuu -- -- --
-
-Sillä tavoin hän löytää mielenlohdutuksen yön hiljaisessa
-kiusauksessa ja pääsee jälleen nukahtamaan selin mieheensä,
-joka aamuyöstä tuntuu makaavan tyynemmin enää huutelematta ja
-piehtaroimatta unissaan.
-
-
-
-
-5
-
-
-Hämärästi Topi muisti untansa, kun aamulla työntyi lumiselle pihalle
-ja pistäytyi navetan taa. Siinä aamutuimassa, tuijottaessaan
-alasvalkeaksi muuttuneeseen metsän laitaan, vilahti hänessä
-kummallinen kuvitelma, että Jumala -- niinkuin muutkin herrat --
-asuu siellä kaukana kirkonkylässä, mutta että ei hänkään rupea
-korpiloukkolaisia avustamaan noin vain ilmanaikojaan. Pitää sille
-toki olla lintua, oravannahkaa tai muuta metsän riistaa jauhokilon
-vastimeksi tai täytyy hänen kanssaan tehdä urakka pajunkuoren
-kiskonnasta tai tervasjuurikkain kokuusta ennenkuin se köyhää
-asianalkain auttaa. Herrojen herra -- konrahti, konrahti sille olla
-pitää!...
-
-Topi ähkäisi tälle epäkristilliselle mielikuvitelmalleen, puri
-vihoissaan hammastaan, että kaikkea hapatusta sitä ihmisen kallossa
-olla pitikin, sekä häpesi kuvitellessaan, että jos joku voisi
-kurkistaa hänen aivoihinsa ja nähdä, miten sekapäisesti mies ajatteli.
-
-"Mutta mikäpä ne minunkaan mielijuohteeni urkkii", lohduttelihen
-hän suu omituisesti irvissä, vyöttäen tuppivyöllä housujaan, jotka
-ikuisesti pyrkivät solumaan.
-
--- Isä hoi, isä! kuului nurkan takaa pihan puolelta.
-
--- Ka tulenhan minä täältä, mitä sinä... eh... menetkö pirttiin
-paleltumasta! komensi Topi tullen pihaan, jonka keskellä
-kahdeksanvuotias vanhin poika seisoi paljain jaloin lumessa. Mutta
-pieni Sakeus ei hätääntynyt ensi käskystä, vaan seisoi tanakkana
-paikallaan jalat nilkkoja myöten ummessa, ja ruskeat silmät kiiluivat
-kuin pienet tulihiilet isää kohti.
-
--- Mitä sinä, keh? Määtkö siitä vai...
-
-Mutta poika ei sittenkään hievahtanut ennenkuin sai asiansa sanotuksi:
-
--- Saanko minä isän suksilla mennä saunatörmästä alas? Niin Vesteri
-ottaa äitin sukset...
-
--- Eihän sulla ole kenkiäkään, poikariepu! muistutti Topi.
-
--- Kyllä minä kengättäkin kolmisen mäkeä, väitti poika, itku kurkussa.
-
--- Sinä vielä katkaiset -- ja minulla on tässä lähtö kirkolle, esteli
-isä.
-
--- En minä katkaise, isä, rukoili poika kasvot sinervinä; -- minä
-hiihan hyvin varoin ja toisesta suksesta on nokka jo ennestä poikki,
-lisäsi hän vakuuttaen.
-
--- Ka tule nyt pirttiin lämmittelemään, niin saat sitten käväistä
-Vesterin kanssa, suostui isä vihdoin.
-
-Mutta eivät pojan kekkulit, kerran luvan saaneina, malttaneet
-montakaan silmänräpäystä sisällä viipyä, vaan pian he häärivät
-pirtin edessä huutaen ja huipaten suksillaan mennä räpistelivät kuin
-vesilinnut järvenpintaa pitkin nuorta lunta ja katosivat saunan
-taa. Mökin koira seurasi heitä ilosta ulvahdellen. Ja aamuruskon
-verestävästä hohteesta lumen häikäisevää valkeutta vastaan näyttivät
-Sakeuksen punaiset varpaat vielä punaisemmilta, mutta Vesterillä
-sentään repottivat jaloissa äitinsä vanhat syylingit, vaikka nilkat
-vilkkuivat paljaina paikkaisten housunlahkeiden alta. Mieleistä oli
-pojista mäenlasku saunatörmässä, ja ihmeissään jänöjussit Hiisivaaran
-rinteillä nostelivat korviaan kuulostellen mikä remakka nyt mökiltä
-oli lähtenyt raikumaan päivän valjetessa. Koiran ulvahduksista ne
-sentään päättelivät, ettei vaara väijynyt jänisten valtakuntaa.
-
-"Ei näy paljon tarvittavan köyhän lapsen iloihin", ajattelee Topi
-poikain remakan kuullessaan pirtille. "Hyvä onkin, etteivät vielä
-ymmärrä."
-
-Mutta Riika ajattelee näin: "Mikä ne suenpenikat taas syöttää, kun
-sieltä takaisin tulevat? Ei pitäisi lainkaan ulos laskea, niin
-säästyisi leipää."
-
--- Tuleeko sulla lähtöä tänäpäivänä? kysyi hän ääneen Topilta.
-
--- Pitää kai tästä lähteä, vastasi Topi leikkoen puukollaan pyöreää
-nahkapalaa pieksunpohjansa paikaksi.
-
--- Et kai sinä perille tän'iltana kerkiä?
-
--- Selkoskylälle minä yöksi, sanoi Topi, pikilanka suupielessään.
-
--- Velaksiko sinä ihan... niitä jauhoja? kyseli yhä Riika.
-
-Topi viivytti vastausta.
-
--- Hyväpä jos velaksikaan..., murahti hän sitten jurosti
-katsahtamatta ylös pieksunpohjastaan, jota koputteli polveansa
-vasten. -- Lähteneekö noista linnun raadoista montakaan kiloa...
-
-Riikan silmät välähtivät.
-
--- Onko sinulla säästössä?
-
--- Liehän heitä nyt sen verta, jotta joku vellipata velattakin,
-vastasi Topi tyynesti.
-
-"Onpa se sentään mies tuo Topi", ajatteli Riika häpeissään. "Kun
-on minulta niin silmän vältyttänyt ja yhtäläiseen metsästä tultua
-valitellut, ettei lintuja tänä syksynä näy tai jos näkyykin, niin
-ovat muka niin arkoja, jotta vain kaukaa saa ampua ja aina sivu
-siuhuu luoti. Satimilla lie saanut?"
-
--- Missä sinä niitä oot säilytellyt kun en minä...? kysyi Riika
-hämillään.
-
--- Siinä vanhassa kuopassa..., tunnusti Topi.
-
--- Ilmankos se Jysky siellä on juossut nuuskimassa... Vaan miten sinä
-ne kuletat?
-
--- Enhän minä kerralla. Tusinan otan selkääni. Toisen puolen vien
-vastakertana.
-
-Pojat tulla rymistivät saunamäestä. Sake vähän nosteli jalkojaan,
-mutta kehui laskeneensa lankeamatta, Vesterin nenä turskui ja naama
-oli sinipunainen. Mutta ei äiti nyt ottanut kovinkaan vihaisesti
-vastaan, vaan alkoi puuhata perunapataa liedelle -- täytyihän toki
-Topille pottuja keittää, vaikka olivatkin vähissä. Pojat saivat
-jo etukäteen kovimmat leivänkannikat. Niille näytti tänäpäivänä
-kelpaavan vaikka anturanpohja.
-
--- Käyt kai sinä pappilassa? kysyi taas Riika pottuja syötäessä.
-
--- Lieneekö häneen asioimista, vastasi Topi.
-
--- Olisi minulla... kehruuksia kysyä pitäisi ruustinnalta... Ja
-vielä...
-
-Lupasi Topi käydä.
-
-Hän järjesteli kotiasioita ja valmistautui lähteäkseen.
-
--- Elähän vielä..., äänsi Riika vähän kuin hätääntyneesti ja rupesi
-kaivelemaan riepuja kirstun pohjalta.
-
-Sitten hän ikäänkuin salavihkaa työnsi kourallisen kuparilantteja
-Topin käteen ja sanoi:
-
--- Ota Iita Linta Marialle kauppias Visuliinista sitä
-punakukka-retonkia... muistathan sinä... samanlaista kuin näit
-juhannuksena vosmestarin Alamalla.
-
-Lupasi Topi tämänkin asian ajaa miten parhaiten taitaisi. Sitä
-hän vain ihmetteli, että mistä sillä Riikalla rahoja -- markka ja
-viisitoista penniä. Ei malttanut olla utelematta:
-
--- Mistä sinä näin paljon?
-
-Riika naurahti ja tavoitteli karjalaiskieltä:
-
--- Ryssän musikat Ruotshin akoille veroa maksetah. Hospo miilui!
-
--- Yhyy, sanoi Topi ymmärtäväisesti. -- Hyväpä se Ämmikki onkin
-lehmä...
-
-Topi jo oli etehisessä ja kiinnitti lintutaakkaa selkäänsä rinnan yli
-ristiin kulkevilla nuorilla. Lapset seisoivat ympärillä suut auki.
-
--- Menkäähän penaskat siitä pirttiin, toimitteli Topi siivosti, ylen
-vakavana kasvoiltaan; -- kahtokaa lasista kun pappanne mänöö!
-
-Papaksi hän itseään harvoin nimitteli, nyt miten lie tullut
-sanoneeksi... ikäänkuin pilalla itseään kohtaan.
-
-Topi tuikkasi kättä Riikalle -- ei se aina tapahtunutkaan -- ja
-työntyi pihalle ottaen aluksi sukset olalleen.
-
-Riika myös astahti yli ulkokynnyksen ja näytti huolestuneelta.
-Mielihaikeasti hän virkkoi:
-
--- Juotaneenko tuota tämän talven jouluna kahviakaan meijän pöksässä?
-
-Topi hätkähti. Tämä kahvin kohta oli aina ollut arin paikka asioissa.
-Topi ymmärsi, että kuppi kuumaa oli Riikalle yhtä polttava himo kuin
-hänellä itsellään venäjänlehtimälli.
-
--- Elähän nyt Riika... voihan nyt hyvin... ja kato perään, jottei
-lapset tulen kanssa tuherra...
-
-Topi jo mennä lenkkasi alamäkeen lintutaakka selässä. Tyhjän säkin
-oli hän kietaissut lintujen ympärille. Jysky juoksi häntä kiekkurassa
-edellä.
-
-Riika silmäili tovin aikaa miehensä jälkeen, huokasi raskaasti ja
-kiiruhti navettaan.
-
-Mutta mökin pienestä akkunasta katselivat lapset turhaan koettaen
-kaikki yhtaikaa litistäytyä naamoineen ainoata läpinäkyvää ruutua
-vasten. Pian hävisi Topi näkyvistä, ja lapset lipuivat toinen
-toisensa jälkeen alas lattialle. Akkuna jäi yksikseen tuijottamaan
-lumista korpea kohti.
-
-Onko kukaan ajatellut, miten mökin akkuna noin voi tuijottaa
-erämaahan neljällä ruudullaan, joista yhdessä paistaa olkitukko,
-toinen on ristilöity päreillä, kolmannessa kuultaa lehmän virtsarakko
-ja vasta neljännestä kiiltää haljennut vihertävä lasi, jota kahdelta
-puolelta kiinnipitelee mustunut, rihmavälinen tinanappi-pari?
-
-Se on kuni erämaisen jumalankuvan särkynyt silmä, joka kärsien
-katselee avaruuteen...
-
-
-
-
-6
-
-
-Oli lauvantaipäivän aamu.
-
-Suutari Raappanan mökissä, jossa korpiloukkolaisten oli tapana
-majailla kirkonkylässä käydessään, satuttiin parastaikaa lukemaan
-sanomalehteä, kun Topi -- heitettyään kantamuksensa etehisen vaarnaan
--- työntyi sisään ovisuuhun. Suutarin akka siinä, sankalasit
-nenännipukassa, oli lukemassa, ja muut näkyivät kuuntelevan.
-Suutari itse istui lestipölkyn ääressä vasara kädessä, mutta ei
-hänkään tuntunut liioin kaputtelevan. Pitkällä rahilla näkyi
-istuksivan kolme kirkkomiestä karvalakit päissä, nysät hampaissa,
-tuontuostakin sylkäistä ruiskahuttaen keskilattialle. Ei yksikään
-pirtissä-olijoista hievahtanut Topi Romppasen sisäänastuessa, suutari
-ainoastaan nyykäytti juhlallisesti päätään ja teki äänettömänä tilaa
-tulijalle siirtämällä vasemmalla kädellään työkaluja syrjemmäs
-seinustalle. Topi istuutui osoitetulle paikalle, ja häneenkin
-tarttui kuunteli jäin hartaus aivankuin olisi sattunut kirkkoon
-kesken saarnaa. Tuntui tosiaan ensimmältä, että tästä piti panna
-kädet ristiin ja katsoa synnintuntoisesti alas lattiaan, mutta kun
-ei havainnut muidenkaan siten istuvan, niin ei hänkään, vaan jäi
-jäykkänä eteensä tuijottamaan. Yhden syljen sylkäistyään höristi
-Topikin korviaan ja koetti ajatella, kun suutarin akka korkealla
-äänellä lukea rompotti sanomalehdestä:
-
-"... Ja tässä maassa on aina vallinnut vääryys ja kierous
-porvariluokan puolelta. Köyhän kansan on napisematta täytynyt
-kärsiä puutetta ja nälkää ja kuolla kurjuuteen, josta ei kukaan
-ole tahtonutkaan pelastaa. Herrat sortajat eivät ole mitään
-tietää tahtoneet kansan suurista kärsimyksistä, vaan ovat aina
-niille nauraneet ja sanoneet niiden johtuvan vain typeryydestä ja
-laiskuudesta. Eikä rehellinen työmies tähän asti ole koskaan saanut
-työstään sitä palkkaa, jota on oikeus ja kohtuus vaatia. Pappi on
-petollisesti opettanut kirkossa ja rippikoulussa, että näin olla
-pitää ja että Jumalalta muka tulee sekä rikkaus että köyhyys. Nyt
-tästä perkeleellisestä järjestelmästä, tästä valheen ruhtinaan
-vallasta vihdoinkin täytyy tulla loppu. Jokaisen köyhän on pakko
-jyrkästi nousta etujansa puolustamaan, omia ihmisoikeuksiansa
-vaatimaan. Tämä käy laatuun sillä tavalla, että kaikki köyhät kautta
-maan valmistuvat joukossa ensi tuleville valtiopäiville äänestämään
-sellaisia edustajia, jotka ajavat ainoastaan köyhälistön asiaa ja
-pitävät puolensa varakkaitten luokkien hävyttömyyksiä vastaan.
-Koska herrain viime tingassa on ollut pakko antaa valtiollinen
-äänioikeus köyhille, niin nyt on näytettävä, että niistä entisistä
-herrainpäivistä tehdään oikeat kansan päivät. Nyt on jokaisen köyhän
--- olkoon mies tai nainen -- riennettävä ottamaan selko uudesta
-vaalilaista ja jo hyvissä ajoin opittava tuntemaan, mitä merkitsee
-köyhälistön vetämä punainen viiva. Sillä tietäkää, rakkaat ystävät ja
-toverit, se punainen viiva lähtee Suomen kansan omasta sydänverestä.
-Ja niin totta kuin köyhälläkin on Jumala ja herroilla on herra:
-tämän punaisen viivan pitää viiltämän kansamme sortajia ytimiin ja
-munaskuihin..."
-
-Suutarin akka hykähti hyväksyvästi ja jatkoi lukemistaan kirjoituksen
-loppuun asti.
-
-Topin päätä huimasi. Sydän oli ikäänkuin herjennyt tykkimästä.
-Tämmöistä puhettapa hän ei vielä elämässään ollut kuullut! Ei ollut
-aavistanut, että semmoista sananvapautta koskaan voisi maailmassa
-olla olemassakaan, varsinkaan kirjoihin räntättynä. Hän oli ikänsä
-päivät luullut, että paperille painettu sana saattoi olla ainoastaan
-saarnaa tai jollei varsin saarnaakaan, niin korkeintaan kuvernöörin
-kuulutusta, jolla peräänkuulutettiin jotakin suurvarasta tai
-maantieryöväriä. Mutta tässä räntissä aivankuin olisi puhellut joku,
-joka piti rahvaan puolta ja rohveteerasi ennenkuulumattomia asioita...
-
-Topi katsahti alta kulmainsa, että mitä muut --?
-
--- Joo! virkkoi isäntä suutari, -- niin on asia. Tänä talvena se
-tässäkin kylässä verenkarvainen vetäistään, jotta sutkahtaa!
-
--- Oikein on asia räntätty, arveli muuan kirkkomiehistäkin. -- Näistä
-puolin sitä reistataan.
-
--- Herrojen selkämuniin asti! toisti suutarin akka käärien
-sanomalehden kokoon ja nousten pöydän takaa Topia kättelemään.
-
-Suutari alkoi kaputella vasarallaan samalla puhutellen suopeasti
-Topia, joka istui hänen edessään ikkunan pielessä.
-
--- Kuuluuko sitä mitä?
-
--- Eihän sitä kummempaa. Talvi tästä taisi tulla. Terveisiä
-laitettiin..., äänteli Topi harvakseen ja hillitysti.
-
-Mutta suutarin akka hytkäytti pulleaa mahaansa niin omituisesti uunin
-kupeelta, jossa musta kahvipannu näkyi olleen kiehumassa sanomalehden
-lukuaikana.
-
--- Kiitoksia! hän sieltä kimahti. -- Kyllä ne köyhän akan terveiset
-paljon painaa, mikäli sen Korpiloukonkin muijan. Vellijauhon
-hakuunkos sinä hiihoit?
-
--- Ka piti..., myönsi Topi hieman arastellen outoa kirkkoväkeä.
-
--- Arvaahan sen kysymättäkin, mitä varvasta kenkäraja hieroo, ramasi
-suutarin akka ja alkoi kaataa kahvia pariin kuppiin, joista kaikki
-vuoronperään joivat. Sai Topikin kupposen, varsinkin koska oli sukua
-suutarin väelle; tästä sukulaisuudesta tosin ei milloinkaan puhuttu,
-vaikka se molemmin puolin tiedettiin.
-
-Kahvia särpiessä ympäri laitain Topi lämminneenä ja ikäänkuin
-kesyttyneenä jo kysäisi että:
-
--- Mitä kirjaa se Kunilla tässä kuului äsken lueksivan?
-
-Johon suutarin akka ehätti vastaamaan että:
-
--- Eihän se mikään kirja ollut, vaan sanomalehti "Kansan voima", sekä
-lupasi antaa Topille pinkan vanhoja numeroita kotiin vietäväksi.
-
--- Mitäpä minä heillä, esteli Topi kohteliaasti: -- välttää ne
-semmoisen mökin seinät paperoimattakin.
-
-Mutta silloin suutari Raappana pärähti lyhkäiseen nauruun ja sanoi
-että:
-
--- No jo sitä sinäkin Topi elät kuin mykrä metässä! Ei se meijän
-Kunilla sinulle aviisujaan russakan syötiksi toki tyrkytäkään, vaan
-rakuteeratakseen.
-
-Topi oli hämillään. Ei hän tietänyt mitä rakuteeraamisella
-tarkoitettiin eikä iljennyt tiedustaa. Oppinutta väkeä näkyi tulleen
-tästä suutarin joukosta sitten viime juhannuksen.
-
--- Vaan hyvinpä hänessä, siinä räntissä, tuntuivat rohveteeraavan
-siitä viimeisestä tuomiosta! uskalsi hän sentään huomauttaa. --
-Minulla ihan veriä seisottamaan tuppasi, kun tuo Kunilla paasasi.
-
--- Jopahan on oravakoirakin ketun jälillä! nauroi suutarin akka
-leveästi. -- Muistakin tulla kokoukseen!
-
--- Mikä kokous se on? kysyi Topi neuvottomana.
-
--- Vai et sinä sitäkään... Ei ole tainnut kapula kiertää
-Korpiloukolle asti? No ka: Sepä se sosial-mokraatti!
-
--- Höö! sanoi Topi tyhmistyneenä.
-
--- Juu! selitti suutarin akka. -- Se on kauppias Visuliinin pirtissä
-tän'iltana kello seitsemän.
-
--- Höö! pani Topi siivokseen. -- Papitko sitä pitää vai valtesmanni?
-
--- Eiköss helkkunassa! pärähti suutari. -- Ei sinne toki tohi
-lukkarikaan.
-
--- Vai ei lukkarikaan! toisti Topi yhä enemmän ihmeissään. -- Kekä
-sitä sitten pitänee?
-
--- Raatari Kalle ja minä! ilmoitti suutarin akka juhlallisesti.
-
--- Höö! pääsi Topilta vielä kolmannen kerran ja sitten hän vasta
-alkoi päästä oikein urille oivaltaessaan, että tuo kokous on
-tapahtuva samantyylisessä hengessä kuin äskeinen sanomalehden
-lukeminen.
-
-Seurasi kotvan vaitiolo. Jurot kirkkomiehet tupruttelivat
-venäjänlehtiään niin että puolet pienestä pirtistä oli sakean
-savupilven peitossa; suutari ja suutarin akka ryyppivät kahviaan
-vieraiden jo juotua; vähän herrahtavammin ne näkyivät osaavan juoda
-kuin muut -- eivät särpineet vadilta ympäri laitain. Sanoi suutari
-ryyppimisen lomasta:
-
--- Se on sillä tavalla, kuule Topi, että tulevan maaliskuun 15
-päivänä tämä maa ja tämä maailma taitaa tosiaankin kallistua toiselle
-kantilleen.
-
--- Niinpä taitaa, myönsi Topi.
-
--- Sinäkin saat vetäistä punaisen viivan. Ja Riika myös! säesti
-suutarin akka.
-
--- Vai semmoinen nyt on laki, arveli Topi.
-
--- Ei pirhana! huomautti suutari. -- Taitaa sentään Topilta ja
-Riikalta veren karvainen jäädä riipaisematta. Vai lieneekö maksettu
-ruununverot viime vuosilta?
-
--- Eipä ole tullut maksetuksi, tunnusti Topi.
-
--- Jääpi sitten vetämättä punainen viiva! tiesi suutari. -- Tunnen
-minä sen verran uudet parakraahvit.
-
--- Vielähän nuo kerkiää selvittää rästit, kuka tahtonee, jyrähti yksi
-kirkkomiehistä, katkeran näköinen jätkä.
-
--- Milläpä köyhä selvittää? penäsi toinen kirkkomies, entinen isäntä,
-jolta olivat kaupungin porvareille hävinneet maat ja mannut, talot ja
-metsät.
-
-Kolmas kirkkomies tirskautti syljen pitkälle hammastensa lomitse ja
-lausui ylenkatseellisesti:
-
--- Herrain tekemältäpä haisee se uusikin lakilaitelma, koskapa raha
-ensin maksaa pitää ennenkuin köyhän ääni kelpaa.
-
-Mutta suutarin akka otti nyt puheenvuoron ja selitti mahtipontisesti:
-
--- Kyllä nyt vielä tänä talvena täytyy verot suorittaa ja kiskoa raha
-vaikka kiven raosta, jotta köyhimmätkin pääsee äänestämään. Vaan
-sitten tulevana talvena itse tehdään laki ja nilistetään köyhiltä
-verot koppina pois!
-
--- Noo joo, silläviisin se on justeerattava, myönsi toinen
-kirkkomiehistä.
-
-Mutta Topi oli kuunnellut eri mielipiteitä ja ajatellut omaa
-kohtaansa ja sitä punaista viivaa. Hän kynsi korvantauksiaan, ja
-kylmä hiki kihoili hänen ohimoillaan. Lausahti matalalla äänellä:
-
--- Olisi minulla linnunraatoja siksi verran jotta parin vuon verojen
-tukkeeksi. Vaan mistäpäs sitten vellijauhot --?
-
--- Tänä talvena täytyy köyhän nakertaa vaikka männynkäpyjä, muuten
-jää selvä leipä iäksi saamatta! opetti suutarin akka huiviansa
-solmuun sitoen leveän leukansa alle ja tehden lähtöä kylälle.
-
-Kirkkomiehet myös läksivät asioilleen, mikä pappilaan, mikä
-vallesmanniin, mikä kunnan esimiehen luo. Topi jäi vielä
-tuntikaudeksi suutarin kanssa juttuamaan maan uusista asioista
-ja niitä tarkemmin tiedustelemaan. Sitten hänkin työntyi kylän
-keskustaan toimituksilleen saatuaan suutarilta viimeisen varoituksen,
-että oli välttämättä muistaminen saapua sosiali-mokraattien
-perustavaan kokoukseen kello seitsemän illalla.
-
-Topi lupasi pyhästi.
-
-
-
-
-7
-
-
-Erämaan koko luomakunta sen tuntui tietävän, että Korpiloukon Topi
-oli lähtenyt vellijauhon hakuun kaukaiseen kirkonkylään. Metsän
-puut siitä keskenään puhelivat suhisten toinen toisensa korvaan:
-"Mies on kylässä, mies on kylässä!" Mustapartainen korpikuusi antoi
-merkin suon saarekkeessa seisovalle paljaspäiselle petäjävanhukselle,
-liikuttaen korviaan: "Tästä hän hiihti, tästä hän hiihti!" "Ja koira
-oli matkassa -- se Jysky!" kuiskivat katajapensaat jäniksille, jotka
-uutisesta suuresti ilostuivat ja alkoivat heitellä kuperkeikkaa
-lumessa, suut ristissä rupatellen: "tänä yönä mennään mökille --
-yleinen huviretki mökille!" Kettumikko, metsän pika-airut, loikkasi
-yli ladun häntä suorana ja päätti sivumennen kuiskata rajalinjalla
-nukkuvan kuninkaan korvaan, että hänen majesteettinsa suvaitkoon
-nähdä kauneimmat unensa nyt, sillä seudun ainoa urkkija oli
-kirkkomatkalla.
-
-Myös navetassa mökin isännän poissaolo tiedettiin. Ämmikki
-oli tyytymätön, että lantakasa takajalkojen takana kasvoi, ja
-mullivasikka Kuropatki mylähteli närkästyksissään, kun muka
-mielestään sai liian niukasti ravintoa. Emäntä näet aina oli kahta
-kitsaampi, kun isäntä milloin oli poissa. Tosin oli suloista
-kuvitella päivää, jolloin isäntä koteutuu ja jolloin tavallisesti
-navetassakin hiukka herkutellaan -- nuolemalla emännän taikina
-jauhoisia käsiä.
-
-Paitsi kissamirriä, joka naukuen ikävöi riitatoveriansa Jyskyä,
-näyttivät myös mökin pienemmät huonemiehet, russakat, olevan
-tietoisia isännän harvinaisesta poissaolosta. Samana yönä, jona
-Topi Topinpoika istui työväenyhdistyksen perustavassa kokouksessa
-kirkonkylässä, nämä ruskeatakkiset toverit myös pitivät omaa
-kokoustaan Korpiloukon honkaisen pöydän ääressä ja mökinväen
-sikinukkuessa ikäänkuin kiihkeästi keskustelivat asioista.
-
-"Toverit", sanoi yksi: "Romppanen on poissa!" "Mutta", huomautti
-toinen sarvet pystyssä: "akkansa nukkuu tuossa lattialla".
-
-"Veljet", virkkoi kolmas: "onko täällä mitään syötävää?"
-
-"Ei murun suremaa", ilmoitti neljäs: "silkkaa vettä vain tuossa
-tuopissa".
-
-"Mitä mahtaa merkitä että Romppanen on poissa?" kysyi viides.
-
-"Kuolemaa se ennustaa", selitti kuudes: "mökissä ei ole ruokaa".
-
-"Kurjaa väkeä!" huokasi seitsemäs: "eivät kykene edes meitä
-elättämään!"
-
-"Sellaisia ovat ihmiset!" arvosteli kahdeksas katkerasti: "He
-vihaavat meitä ja tahtovat meidät tappaa."
-
-"Mutta miksi he meitä oikeastaan halveksivat ja vainoovat?" tiedusti
-yhdeksäs synkeästi.
-
-"Siksi että meitä pidetään rumina ja iljettävinä ulkomuodoltamme",
-tiesi kymmenes.
-
-"Ei suinkaan siksi", väitti yhdestoista vilkkaasti: "vaan siksi
-ainoastaan, että nimemme on se mikä on".
-
-"Jos niin on, eikö siis voi muuttaa nimeä?" arveli kahdestoista.
-
-"Sitä ei voi muuttaa niin kauan kun emme voi muuttaa ulkomuotoamme",
-vakuutti kolmastoista.
-
-"Mutta miksi jumalan nimessä meidän täytyy kärsiä tätä kaikkea
-kurjuutta?" huudahti neljästoista.
-
-"Siksi että olemme siinneet ja syntyneet liasta!" vastasi
-viidestoista jylhästi.
-
-Seurasi haikea vaikeneminen. Pitkät, notkeat tuntosarvet vain
-heiluivat hurjasti ilmassa ja ohuet siivenalukset värähtelivät
-mielenliikutuksesta. Vihdoin -- ikäänkuin -- virkkoi taas yksi
-ankarasti:
-
-"Se lika on tullut ihmisistä itsistään."
-
-"Niin", myönsi myös toinen: "heillä siis on meitä kohtaan elättämisen
-velvollisuus".
-
-"Nyt minulle selkenee!" huudahti kolmas: "he inhoavat meitä
-sentähden, että he meidän olemassa-olossamme näkevät oman kurjuutensa
-kuvastuksen".
-
-"Meidän on vain yöllä salaa liikkuminen, jottei heidän silmänsä
-koskaan tarvitsisi meitä nähdä!" ehdotti neljäs.
-
-"Se on aina ollut lakejamme, mutta siitä on tehty poikkeuksia",
-huomautti viides ja lisäsi vielä: "luulenpa ymmärtäväni sen
-inhon, jos ihminen meidät näkisi suuressa laumassa. Hän kiroilisi
-kauheasti ja alkaisi meitä survoa kirvespohjalla. Mutta jos se olisi
-herrasihminen, niin hän pyörtyisi inhosta ja tulisi pahoinvoivaksi."
-
-"Mitä ovat herrasihmiset?" kysyi kuudes uteliaasti ja juoksi likelle
-puhujaa.
-
-"Ne ovat sellaisia ihmisiä, jotka meidät heti myrkyttävät, jos me
-heidän taloihinsa tunkeudumme."
-
-"Niin", kertoi seitsemäs: "Kerran minä tein Romppasen eväskontissa
-huvimatkan pappilaan, mutta kiitänpä jumalaani, että pääsin ehein
-nahoin takaisin. Heti kun hyppäsin ulos kontista, alettiin minua
-hurjasti ajaa takaa pitkin sileän kiiltävää lattiaa, jossa jalka
-livetti. Juoksin niin paljon kuin jaksoin ja kaarsin takaisin
-konttiin, josta eivät enää löytäneet."
-
-"Kutti parahiksi huvimatkailijalle!" pilkkasi kahdeksas: "täällä
-eivät yksinäistä koskaan ahdista paitsi silloin kun korvaan sukeltaa.
-Täällä saapi juosta vaikka Romppasen housuissa ja vain lapset
-vahingossa päälle polkaisevat. Täällä on ikuinen vapaus."
-
-"Ja ikuinen nälkä!" ilkkui yhdeksäs.
-
-"Hiljaa toverit!" keskeytti kymmenes varoittavasti: "akka nousee
-juomaan..."
-
-Kaikkien sydämet lakkasivat tykkimästä ja väräyttämättä
-tuntosarveakaan jäivät kaikki kuin kiinninaulatut paikoilleen.
-Ainoastaan ne, jotka tuopin laidalla istuivat, juoksivat kiireesti
-alas pöydälle. Yksi ainoa putosi? hätäyksissään tuopin sisään ja
-alkoi vimmatusti uida ympäri puisia rantoja.
-
-Riika emäntä tosiaankin kopeloi pimeässä tuoppia, ryyppäsi pitkään ja
-sylkäisi jotakin suustaan.
-
--- Thyi! kuului ympäri pirttiä niin että kissakin uunilla heräsi
-ja sähkötti silmillään. Pikku poikanen kätkyessä alkoi huutaa,
-mutta asettui vähitellen kun sai äidiltään rintaa. Riika toimitti
-tehtävänsä sytyttämättä pärettä.
-
-Sitten taas vallitsi haudan hiljaisuus pirtissä, ja pienet
-ruskeatakkiset uskalsivat jälleen vaihtaa ajatuksiaan.
-
-"Niin kauan kun on vettä ja lämpöä maailmassa, niin kauan ei meidän
-uskonlahkomme kuole sukupuuttoon!" lausui eräs toivehikkaasti ja
-kiipesi juomaan tuopista.
-
-Muut seurasivat hänen esimerkkiään.
-
-"Veljet ja sisaret", sanoi sitten taas yksi pitäen puhetta
-tuopin korvan huipulta: "koska nyt on puolen yön hetki ja olemme
-keskustelleet tärkeistä asioista, niin emmeköhän tekisi joukossa
-pyhiinvaellusta sille vuorelle, jolla niin monta kertaa ennenkin
-olemme elämän salaisuuksia tutkistelleet pimeyden hiljaisina hetkinä".
-
-"Missä se on?" tiedustivat toiset.
-
-"Minä näin tyttölapsen päivällä sitä vetelevän tuohisessa pitkin
-lattiaa", ilmoitti joku.
-
-"Aivan oikein", sanoi toinen: "se viruu penkin alla nurkassa".
-
-Ruskeatakkiset rupesivat pitkässä jonossa marssimaan nurkkaan, jossa
-iänikuinen, paksu virsikirja virui lattialla, retkottaen keskeltä
-auki. Kun heitä oli kerääntynyt sen päälle noin viisikymmentä sielua,
-kuiskasi eräs joukosta:
-
-"Ssst! on harvinainen ilmiö, että kirja on auki näin yöllä. Minä olen
-ollut huomaavinani, että akka pitää kirjaa arvossa. Tietääkö kuka,
-mitä hyvää akka siis tästä löytää?"
-
-"Minä tiedän", ilmoitti joku: "akka lukee tästä lumoavia loitsuja,
-silloin kun hänellä on vatsanpuruja. Ja kun hän on lukenut, niin hän
-unohtaa nälkänsä."
-
-"Mutta sepä konsti pitäisi meidänkin oppia", esitti toinen: "Eikö
-joukossamme löydy yhtään kirjanoppinutta?"
-
-Seinän raosta riensi esiin valkeatakkinen toveri ilmoittaen olevansa
-lukutaitoinen. Mutta tuskin oli hän katsahtanut mustaan lehteen, niin
-hän pudisti päätänsä ja sanoi:
-
-"Ei käy. Se on latinaa. En ymmärrä latinaista tekstiä!"
-
-"Herrajumala, onko se latinaa?" huokasivat ruskeatakkiset haikeasti.
-"Sepä oli suuri vahinko!"
-
-Valkeatakkinen toveri oli puhunut totta. Vanhan virsikirjan lehdellä
-paistoi tosiaankin oikea latinankielinen virsi.
-
-Aufer immensam, Deus, aufer iram! j.n.e.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mutta näkipä Riikakin sinä yönä lyhykäisen, kummallisen unen.
-
-Topi on olevinaan pappilan keittohuoneessa ja pyytää ruustinnalta
-kehruuksia Riikalle.
-
-"En minä semmoisille ihmisille anna mitään tienestiä", sanoo
-ruustinna vakavasti.
-
-"Ka minkätähen ei?" kysyy Topi.
-
-"Sentähden, että se Topin akka kuuluu kulkevan punakukkaisissa
-vaatteissa!" sanoo ruustinna ja lisää: "Mutta lapset alastomina!"
-
-"Se nyt on hävytön hännätön vale, jotta minun akkani punaisissa
-kukissa!" kivahtaa Topi.
-
-"Mutta niin vain ihmiset puhuvat", vakuuttaa ruustinna. "Ja puhuvat
-ne paljon muutakin teidän väestä."
-
-"Mitä muuta?" tokaisee Topi ja polkaisee vihaisesti jalkaa.
-
-"Sitä että Topi itse kuuluu kieltävän Jeesuksen Kristuksen",
-ilmoittaa ruustinna.
-
-Topi rupeaa kauheasti kiroilemaan, noituu ja sylkee niin
-jumalattomasti, että ruustinnan täytyy käskeä hänet ulos.
-
-Sitten samassa näkee Riika koko maailman loimottavan punaisenaan,
-mutta Topin ääni on kuuluvinaan kuin haudasta:
-
-"Pappilan riihi palaa! Ja palakoon vain!"
-
-Siihen huutoon Riika heräsi eikä enää nähnyt jatkoa uneensa.
-
--- Minkähän eillä nyt kuvastelee? ajattelee Riika.
-
-
-
-
-8
-
-
-Tiistai-iltapäivän hämärtäessä, kun Vesteri ja Iita Linta Maria
-pitivät vahtia mökin akkunassa, vilahti vihdoinkin jääkukkaisen
-lasiruudun lävitse koiran kiekkuroiva häntä ja kohta sen jälkeen
-näkyi lounaanpuoleisessa metsänreunassa mies, jonka lapset heti
-tunsivat isäkseen.
-
-Topi sieltä hiihteli ylös mäkeä, pienenläntä jauhopussi selässään.
-
--- Jo tuli Jysky! Äiti hoi! Jo hiihtää isä! huudahtivat lapset
-melkein yhteenääneen.
-
-Riika emäntä syöksähti akkunaan kivun kouristus sydänalassa, tähdäten
-silmillään tulijaan: "Onko saanut vai ei?" Mutta kun näki pussin
-köyristyneessä selässä, niin huoahti ääneen:
-
--- Armahti luoja vielä tämän erän!
-
-Mutta Sake oli karannut kesken lapsensoudatusta ulos pihalle, Petti
-siukku perässään, ja kaahloi paljain jaloin lumessa, jota nyt
-kolmisen yön aikoina oli karttunut polviin asti. Pitihän toki olla
-isää vastassa. Petti sentään pakeni takaisin pirttiin Jyskyä hellästi
-kaulasta halaillen:
-
--- Aipi siti ressua! aipi siti koeranpoekaa! tyttönen puheli
-loppumattomasti hyväillen kotiintunutta koiraa, jonka silmäinvälke
-myös ilmaisi hyvää mieltä.
-
--- Juoksetko pirttiin paleltumasta! huusi isä Topi heti kun havaitsi
-Saken pihalla kuuristelemassa, mutta ei poika nyt pahemmin kuin
-ennenkään hätäillyt, vaan odotti miehuullisesti, kunnes isä oli hänen
-kohdallaan. Sitten hän vasta juosta kipaisi lämpimään punavilkkuvin
-varpain, sinertävin poskin.
-
-Topi laski pussin selästään etehisen kynnyspölkylle, irroitti
-jalkansa mäystäistä, joihin taipalella oli tekaissut vitsaiset
-kannantakaiset, nosti sukset pystyyn seinää vasten, niisti nenänsä
-kaikuvasti kintaspeukalopihdillä, tarttui jauhopussiin ja huusi:
-
--- Aukaskaahan ovi!
-
-Ja niin hän työntyi sisään, ja mökinlapset vaikenivat jännityksestä,
-uteliaasti tihdaten pussiin.
-
-Riika huomasi heti että Topin käytöksessä oli jotakin erilaisempaa
-kuin ennen... ikäänkuin uusi ryhti...
-
-Aviopuolisot eivät kätelleet toisiaan, välttihän tuo hyvänpäivän
-sanonta silmäniskullakin. Kotvaan ei kukaan pirtissä ääntä
-päästänyt, ainoastaan pikku Piri porahteli kätkyessä... Vihdoin Topi
-juhlallisesti komensi:
-
--- Ota-hae pannu ja pistä tulelle!
-
-Välähtivät Riikan silmät kuopissaan ja kieli suussa loksahti
-kuuluvasti:
-
--- Onko sulla kahvit?
-
--- Lie heitä pariksi kertaa: täksi ja jouluksi. Ja lisäsi: --
-Suutarin Kunilla valmista työnsi ruuttiin. Terveisiä laittoi...
-
--- Kiitoksia! sanoi Riika ajatellen kuitenkin enemmän kahvia kuin
-terveisiä. -- Antoiko se sokeria?
-
--- Ite otin puojista, hilkun eistä, vastasi Topi aukoen eväspussin
-suuta.
-
-Riika alkoi touhuta kuin tulisella kekäleellä ajettu, hän lennähytti
-tervaksiset pilkkeet pesään, koppasi pikimustan pannun piilostaan,
-kaataa huiskahutti vettä pahkakauhalla -- kaikki muutamassa
-kädenkäänteessä. Polttava himo oli äkkiä ruvennut kirvelemään hänen
-vatsanpohjaansa, makea vesi kihoili jo edeltäpäin kurkussa, kun
-varmasti _tiesi_ saavansa kahvia.
-
--- Vieläkö sulle mitä muuta kuuluu?...
-
-Mutta ei ollut Topi kuulevinaankaan. Kovinpa se nyt olikin ylevä...
-
-Riikan olisi mieli tehnyt itsensä kopeloida eväspussin suuta,
-jotta oliko siellä se punakukka-retonki ja muut asiat... "Vaan
-kyllä se kaiken kertoo ja selvittää, jahka tässä kahvi kiehahtaa",
-päätteli hän ja kun sai Topilta paperitötterön käsiinsä, niin iski
-poltettuihin papuihin kiinni kuin havukka pikkulintuihin, ja musersi
-toisen puolen annoksesta muutamassa silmänräpäyksessä hallin potelia
-pyörittämällä pöytää vasten, sillä tätä jauhamiskeinoa oli ennenkin
-käytetty myllyn asemesta. Sitten yhteenkyytiin surautti surveet
-pannuun, jossa pintavesi jo iloisesti kupluili.
-
-Ja ihana kahvin haju täytti pian tuon pienen erämaisen töllin, pannen
-kidutetut makuhermot kummasti kutajamaan...
-
-Mutta olivatpa lapsukaisetkin saaneet isältään pompoolia, joita
-Topi heille oli tuonut kauppiaasta viidellä pennillä tuliaisiksi,
-huolimatta siitä, että suutari oli tietänyt sanoa moista tavaraa
-epäterveelliseksi.
-
-Epäterveellisyyden punnitseminen ei kuulunut köyhimmille -- pääasia
-oli, että pienet räkänenätkin joskus saivat räiskähdellä tämän
-maailman hyvästä. Ja niin tekivät Topin lapset tänäpäivänä, namuja
-saatuansa...
-
-Mutta Topi itse ja hänen vaimonsa Riika nautitsivat mustanväkevää
-kahvia hehkuvan lieden äärellä, ja kierähtivätpä kyyneleet mökin
-emännän kuoppaisiin silmiin, kun hän ensimmäisen kupposen oli
-kurkkuunsa valanut. Jessus sentään, kuinka teki hyvää sydämyksille!
-Sai olla vaikka viisi reväisintä irti -- tällä voiteella meni
-varmasti paikoilleen.
-
-Mutta Topin ryppyisessä otsassa karkeli joku syvällinen ajatus, josta
-hän ei tietänyt, että mitenkä sen vaimolleen ilmaista. Vihdoin hän
-painokkaasti sanahti:
-
--- Olin minä kokouksessa.
-
-Ja katsahti Riikaan altakulmain, että minkä vaikutuksen tämä
-tiedonanto eukkoon teki? Mutta Riika hörppäili kahvia ja hymähti:
-
--- Yhyy.
-
-Ajatteli akka näet punakukka-retonkiansa. Topi oli tovin tuppisuuna,
-mutta toista kupillista särpiessään tokaisi lisäksi:
-
--- Kyllä nyt taitaa herroilta housut revetä... tässä maassa.
-
--- Hääh? kysyi Riika ja pysähtyi ryyppimästä.
-
--- Se näes... tuota... oli se..., selitti Topi.
-
--- Mikä niin? ihmetteli Riika
-
--- Ka se... mitenkä hyö häntä..., sopersi mies.
-
--- Etkö sinä osaa sanoa? ahdisti vaimo.
-
--- Soli-sali-ratti! tömähti Topi ja katsoi Riikaa vasten naamaa,
-jotta eiköhän se akka nyt ala kunnioituksesta vavista semmoisen
-mahtavan asian edessä.
-
-Ja tosiaankin: Riikalta jäi suu auki kuin leivinuuni ja kahvivati
-näytti tärisevän kämmenissä. Topi oli kuin seitsemännen taivaan
-korkeudessa!
-
--- Missä kokouksessa sinä siellä olit?
-
--- Visuliinin pirtissä.
-
--- Öhöö, sanoi Riika luullen pääsevänsä jäljille. -- Kuka sitä piti?
-
--- Raatari Kalle ja suutarin Kunilla, selitti mies.
-
--- Raatari-suutari! puhutko sinä oikein täyvessä tolkussasi?
-
--- Kyllä minä järilläni olen, kunhan vain sinä pysynet! vakuutti
-Topi korkeamielisesti ja ryysti pitkän ryypyn kahvia, joka näytti
-imeytyvän hänen kurkkupartansa sisään ikäänkuin vesi pesusieneen.
-
--- Keitä siellä muita oli? tiedusti Riika.
-
--- Jätkämiehiä vain oli, vastasi Topi.
-
--- Eikö ollut lukkariakaan?
-
--- Ei ollut lukkareita!
-
--- Eikäkö veisattu? tarkisteli Riika.
-
--- Veisasi raatari Kalle ja suutarin akka... punaisesta virsikirjasta
-veisata lurittelivat, selitti Topi.
-
--- Tottako sinä puhut?
-
--- Mitäpä minä häntä valehtelemaan!
-
-Riikan ihan hiki tuppasi kainalokuoppiin. Ei ymmärtänyt, että missä
-hulluin hoijakassa Topi siellä kirkonkylässä oli kolunnut.
-
--- Näitäkö ne meijän virsiä tuntuivat veisaavan? hän taas kysyi.
-
--- Ei ne näitä lut-heruksia, muita ne oli, ilmoitti Topi.
-
--- Herra jessus! huudahti Riika kauhuissaan muistaen kammottavaa
-unennäköänsä Topista ja ruustinnan keskustelusta.
-
-Mutta Topi selitteli ylen vakavasti:
-
--- Intteri naaliksi se raatari Kalle niitä lauluja nimitteli.
-
-Riikaa ihmetytti, että Topi kolmessa vuorokaudessa oli oppinut näin
-paljon hienoja nimityksiä -- mies, joka ennen ei ollut osannut
-Retriika Euphrosyyneäkään kunnollisesti lausua!
-
--- Mitä mieletöntä tarkoitusta varten semmoista rahvaankokousta
-pidettiin ja mitä lempparia sinunkin sinne piti tukkeutua? hän jo
-melkeinpä vihan vimmoissaan sanoi.
-
-Mutta Topi se hätiköimättä, tietävämmän maltillisuudella, vastasi
-eukolleen että:
-
--- Ka se kun nyt on tulossa se uusi lakimeininki, jotta alhaiset
-saavat vetää punaisen viivan. Hekkää...
-
--- Vai uuet meiningit! epäsi toinen, -- mistä ne semmoiset tulisi?
-
--- Keisaristapa kai...
-
--- Kuka sulle sanoi? -- äh!
-
--- Suutari Raappana ja raatari Kal...
-
--- Suutari-raatari! -- entäpäs punainen viiva?
-
--- Kuuluvat sen saavan vetää toki akatkin!
-
--- Valehtelet?
-
--- Ka käy ite perustelemassa, jos et usko...
-
--- Enkä käy. Vääräuskoisten kokouksiin minä en mene.
-
--- Vaan maaliskuussa kuulutaan sinuakin tarvittavan.
-
--- Kuka?
-
--- Sepä se soli-sali-ratti!...
-
-Hölmistyi Riika parka taas täydellisesti. Hulluksiko lienee tullut
-vai varsin viisaaksi Topi? Ei tahtonut mitenkäänpäin saada selvää.
-Aivankuin olisi karahuttanut umpikujaan joka kerta kun mainitsi tuon
-oudon sanan.
-
-"Jos sentään vielä jotenkuten koettaisi sen kanssa järkipuheella
-selvittäytyä?"
-
-Ja Riika kysyi:
-
--- Sano nyt hyvä mies, mitä varten vaimoväenkin sinne tulla pitää?
-Mitä se hyövää?
-
-Ja vastasi Topi:
-
--- Näin puhui raatari Kalle kokouksessa: "Viekää terveisiä joka
-mökkiin ja kuta matalampi on, sinne viekääkin visusti, että jokainen,
-joka on kärsinyt aineellista puutosta, muistakoon tulla äänellänsä
-avustamaan köyhäin johtajia ja puolesta-puhujia, niin kaikensorttinen
-nuusa tässä maassa loppuu."
-
--- Nuusa? toisti Riika havahtaen. -- Vai niin sanoi raatari Kalle.
-Somastipa se kuulestaa sanoneenkin, jos sinä vain hänet oikein
-muistat?
-
--- Oikein minä muistan..., vakuutti Topi.
-
--- Menneekö häneeseen muittenkin mökkiläisten akat? kyseli Riika.
-
--- Aikoilevan kuuluvat. Se kun on semmonen parakraahvi, jotta itekuhi
-saa äänensä käyttää, jos uuteen vuoteen mennessä on kerinnyt täyttää
-neljäkolmatta vuotta.
-
--- Vaan minähän täytän kolmeneljättä joulukuussa, huomautti Riika
-suutaan longottaen.
-
--- Kuulut silti saavan punaisen viivan vetää sinäkin, vakuutti Topi.
--- Niin sanoi raatari, kun vartavasten kävin nykäisemässä hihasta ja
-tievustin. On se oppinut mies suutari, vaan raatari on oppineempi
-näissä lakiasioissa, jatkoi hän: -- Pelottelihan tuo suutari että
-saanevatko muka korpiloukkolaiset ensinkään tulla vaaliin, kun eivät
-ole ruununveroja makselleet, vaan kun minä rassasin raatarilta
-sitäkin asiaa, niin hän neuvoi minua juoksemaan ruununmiesten
-puheille ja pyytämään varattomuuden passia. Ja sainhan tuon senkin,
-ja kuuluu nimet tulevan rulliin.
-
-Topi ryypiskeli jo kolmatta kupillista. Kuta enemmän hän joi kahvia,
-sitä sulemmaksi liukeni hänen kielensä kanta ja kävi helpommaksi
-selittää Riikalle asiain todellinen tila.
-
-Jo alkoi Riikakin haistaa, että nykymaailmassa oli tekeillä jotakin
-ihmeellistä, sellaista ihmeellistä, mikä pyrki hiipomaan pienenkin
-mökin jokapäiväistä elämää. Hyvin se näin äkkiseltä tunnahti oudolta
-ja peloittavalta ja mahdottomaltakin uskoa, että köyhällekin kansalle
-kuuluttiin tositeolla hommailtavan oikeutta ja elannon parannusta,
-mutta täytyihän tuo sentään mielihyvällä uskoa, koskapa niin viisas
-mies kuin raatari Kalle ja niin okeva akka kuin suutarin Kunilla
-moiset terveiset olivat yli salojen panneet kapulana kiertämään
-mökistä mökkiin.
-
--- Ja jo onkin aika oikeuven jakoon tässäkin pitäjäässä, lopetti Topi
-selityksiään: -- on herrat ja porhot tälläkin perukalla ihtevaltiutta
-harjoittaneet ja köyhäin kylkiluita kalunneet -- ja lieneekö nuo
-ruunun omaisuutta kaikki nämä metätkään, vaikka hostmestarit
-niin hokevat; joutaisi minusta halmeeksi ja tervoiksi polttaa ja
-tukit puulaakeille kaupata, jotta pienikin tästä pääsisi kiinni
-selvään leipään eikä iänikuisesti tarvihteisi tuon petäjänkuoren
-kanssa kissanhäntää vetää. Ja lieneekö hyö oikein toestaan Jumalan
-valtuuttamia kaikki papitkaan...
-
--- Älähän nyt. Kävitkö sinä pappilassa? keskeytti Riika yhtäkkiä.
-
--- En minä kehannut, tunnusti Topi.
-
--- Hyvä olikin ettet käynyt, sanoi Riika iloisesti. -- Minä unen
-semmoisen näin... Ruustinna oli sanovinaan...
-
-Ja Riika alkoi selittää.
-
--- Heh, heh, naurahti Topi. -- Mitäpä ne akkain unet tienovaa, jospa
-omansakin? Vaan kummastipa sinä sentään arvasit nähä. Kuulehan:
-otin minä lintukaupan päähän velaksi vähän muutakin kuin sitä
-kukkaretonkia -- annahan kun riisun takkini, se oli mulla selässä
-pussin pehmikkeenä -- tässä tämä nyt on.
-
-Ihmeellinen, ovela mies oli tosiaankin Topi Romppanen! Hänen
-selkäpuoleltaan löytyi paperiin käärittynä mytty ristiraitaista
-puserovaatetta sekä toinen mytty ohutta punakukkaista kretonkia,
-huikaisevan koreata, niin että se valaisi koko mökin pirtin, kun sitä
-pärevalkean valossa leviteltiin ja katseltiin.
-
-Riikan suu oli mennyt leveäksi ja paistoi kuin messinki. Vaikka
-arvasikin, niin kysyä piti varalta:
-
--- Kenelle sinä näitä näin rapiasti? Eihän tästä ristiraitaisesta
-pojille housuiksikaan...
-
--- E-ei, minä meinasin, tunnusti Topi, -- jotta jos saisit hänestä
-sinäkin jonkunlaista päällepantavaa sitten kun maaliskuulla
-lähettänee sitä punaista viivaa reistaamaan. Ja muutenkin, koska
-minäkin nyt sen kokouksen jälkeen nuo so--.
-
--- Elä sano kun et vielä oikein osaa! koki Riika estää, mutta
-itsepäisesti työnsi Topi suustaan uuden voimasanansa:
-
--- Soli-sali-ratti.
-
-Sitten hän rauhallisesti kaivoi povestaan venäjänlehtimällin ja
-vääntäytyi pitkälleen peräpenkille. Selkäydintä näet kolotti... Mutta
-Riika puhalsi uuden tulen lieteen ja alkoi keittää tuliaisvelliä.
-
-
-
-
-9
-
-
-Jospa tämän maailman napa nyt hyvinkin pyyhkäistänee uuteen tervaan,
-niin että se alkaa uudella vauhdilla pyöriä hyrrätä ja herkiää
-kitkuttamasta, niinkuin on tähän asti kitkuttanut kaiken kansan
-kuulten?
-
-Jospa nuo käräjäin käkkyrähäntäiset parakraahvit ja lain paksut
-puustavit hyvinkin ruvennevat suojaamaan köyhänkin selkänahkaa eikä
-ainoasti varakkaan itramahaa?
-
-Jospa näistäpuoleen sydänmaan tolloillekin nuo onnen tähtöset
-alkanevat vilkuttaa pitkän taipalen takaa ja viittoilla mehtäsaunaan
-yöpymään, kylmää kiuasta kylkensä suojaksi lämmittämään?
-
--- Sitä kai se tarkoitti, raatari Kalle...
-
--- Kuuluu siellä maaliman pääpaikoissa löytyvän ihmisasunnolta
-niin komeita ja kirkkaankorskeita, ettei sellaisia unissaankaan
-nälkäiset näe; kuuluvat siellä syöskentelevän silavaa ja siirappia
-kullankilluvista kupeista hopeisilla lusikoilla, ja juoskentelevan
-niin viinisorttisia viinoja, jotta yhden ryypyn hinnalla mökkiläinen
-perheensä viikon päivät elättäisi; kuuluu siellä moniaille herroille
-heruvan niin äijälti rahan seilejä, jotta ei hyväkään hevonen
-liukkaalla kelillä kuormaa perässään junnata jaksaisi; kuuluvat
-siellä polteksivan semmoisia turkintupakoita, jotta rupiaman
-savun hinnalla nisujauhosäkin jo kauppiaasta hilaisi; kuuluu
-siellä rouvasväellä sormet ja peukalot tököttävän niin paksuissa
-kullankierukoissa ja rinnukset niin kalliissa kivenkimmellyksissä
-ripajavan, jotta niillä kuuluisi elättävän tämän kihlakunnan koko
-kansan; ja ryökkynät siellä kuuluvat kylpyjänsä ottavan silkassa
-kermassa ja kuorimattomassa maijossa kuin hyttyset viilipytyssä...
-
--- Niin että jokohan mahtanee siitä semmoisesta elämänkuhinasta loppu
-tulla ja rikkahiston rippeet köyhänkin pöksään piristä? -- Sitä kai
-se tihtaili raatari Kalle...
-
-Kuuluvat siellä herrat narikoista ostelevan naisen lihaa niinkuin
-tukkijätkät amerikanläskiä ja kuulostaapa saavan rikkauksillaan
-harjoittaa vaikka minkämoista irstautta, eivätkä kuulu papit eivätkä
-pispat semmoisille mitänä voivan, vaan rapialla rahalla kuulutaan
-syntisen ruumiskin päällepäätteeksi siunattavan ja sielun raato
-taivaaseen kyijittävän, vaikka helevettiinhän ne semmoiset hyvinni
-kuskata joutaisi... -- Niin että minä meinaan, jotta mahettaneenko
-nyt näistäpuoleen semmoiset räähkärahat kiristää paatuneilta
-poikkeen ja lähettää vaivaishoitokassaan? Sitä kai se kaipasi
-raatarikin-Kalle...
-
-Ei ole näihen asti köyhän kansan henkeä isossa kunniassa pidetty,
-ei se ole ollut paljonkaan korkeampi koiran sielua. Joka polun
-käänteessä sitä on sysitty ja syrjätty. Menet manttaalimannun isännän
-puheille jauhokiloa lainaksi pyytämään: jo nyrpistää nokkaansa ja
-ärhähtää että hään ei muka rupea muutaman mökkiläiskutjuksen tautta
-petäjän kuorta vuolemaan. Menet kunnan hallintomiesten pakeille:
-sieltä neuvotaan, jotta parasta kun tuommoiset pantaisiin Amerikan
-laivaan, jotta pitäjä heistä pääsisi, tai että menkööt ryssille
-viinakokiksi. Riennät peninkulmien päähän vallesmannia tapaamaan,
-niin vallesmanni laittaa piikansa pirtin puolelle toimittamaan, että
-jos on asiamiehiä, niin vuottakoot huomiseen, ei hän nyt jouva, kun
-on kaupunnin ruununvouti ja herroja muitai vieraina ja totinjuonti
-parhaallaan; vaan aamusella sitten nukkuu puolille päivin ja lähtee
-herroja saatolle kirkonkylään ja vielä huutaa jälkiin, että ei
-hän nyt mitenkään kerkiä, vaan vasta tuossa iltapuoleen, tai on
-hän lähtemässä kalaretkilleen rouvineen ja poikineen ja selittää,
-että pitää sitä virkamiehienkin joskus kukkokalaa pyytää, muuten
-muka kuolee nälkään. Ja niin jää köyhän ääni kuulematta, köyhän
-asiat alulle panematta. Vaan kymmenen lehmän isännille se on hyvin
-heltyisä ja vielä kuhtuu totinkin tekoon kamariinsa kun ronttipäälle
-sattuu. Ja samanlaisia ovat vosmestarit ja muut ruununherrat,
-ei ne ole tietääkseenkään, kun köyhä saatana kartanoon astuu,
-lippulakeissa vain kekkasevat ja koneitaan rassailevat, niitä
-vesimasinoita mitä hyö lienevät kommelvärkkejä, joilla ne lystäilevät
-ja yökauvet kylillä porhuavat ja ruohtiansa järven selillä
-rallattavat -- tyhyi!... Herrain verkkoihinpa jo näkyy sotkeutuneen
-koulunopettajakin, vaikka herroja muka haukuksii se lörppähuuli,
-jotta saisi rahvaan luottamukset lakkariinsa. Höyli tuo on olevinaan
-pikkueläjille niinkuin minullekin, vaan ei sitä kauniilla sanoilla
-tyhjiä säkkejä täytetä. -- Eikä ne papitkaan sielunasioissa köyhimiä
-niin paimentele kuin varakkaita, olen minä toki sen asian iänpitkään
-merkille pannut. Kun minutinkaan rippikirjoituksesta myöhästynet,
-niin eivätpä taho kehata kirkonkirjojaan enää aukoilla ja Jumalan
-näkyviin ristejä tilittää, ja herranehtoollisessa sitten antavat
-köyhimmän kurjan vain kieltänsä kalkkiin lipaista, mutta vieressä
-nyköttävälle isopartaiselle isännälle kulauttavat kulkkuun tavallisen
-markkinaryypyn niin että jo kauas henki haiskahtaa. Kyllähän ne
-vähäväkisille saarnaspöntöstä sitä koreinta paikkaa taivaassa
-lupailevat, vaan eivätpä sairaan luo hevillä lähe, jos on kaukana,
-eikä ole kahvikuppia tievossa eikä hevoskyytiä porrasten eissä
-vuottamassa.
-
--- Niin että kyllä se nyt onkin tuiki tärkeä asia, jotta tästä
-säätyerotuksesta loppu tulee meijänkin pitäjäässä. Sitä se
-tietystikin se raatarikin tahtoi ja tarkoitti...
-
-Vaan jotta tuota niinkuin Jumala, se Sepaotti, sen uuen vaalilain
-perustalla ei enää passaiskaan tän puolen rahvaan vormuntariksi,
-niin sitä asian haarukkaa minun järkivähäni hitusen arastelee, jotta
-mitenkä tuo oikein mahtanee laatuun luontua ja asioissa sopeutua,
-jos semmoinen iso herra pois pukataan valtaistuimelta niijen muihen
-herrain völjyssä? Kyllähän se tukkipäällikkö Turkkinen hyvinni joutaa
-rökkiinsä saaha, kun mehtäkaupoissa kuuluu kansaa nylkeneen, vaan
-erittäin on minun mielestäni tukkihuijari ja erittäin Sepaotti,
-taivaan herastuomari. Niinpä häntä tässä vikoilen, jotta jääpi
-kirkonkylän suutarin akalta semmoinen herra alas pukkimatta! Lienee
-hänellä toki ihmisen luojalla siksi pulmahtia vanhaan virkatoimeensa?
-Sitäpä se kai kautta rantain huopaili raatarikin, jotta jääköön
-vain isän Jumalan parta koskematta. Vaan ainoasti että hänelle
-siivosti huohmautettaisiin, jotta eikö nyt näistäpuoleen passoaisi
-hänenkin ruveta köyhän kansan ahväärejä vunteeraamaan ja oorninkiin
-tälläämään. Mutta jos tuota niinkuin papit ja opettajat ovat köyhälle
-kansalle taivaan valtakunnan salaisuuet väärinpäin selitelleet ja
-uskotelleet, jotta runsaammin saisivat maallista elatusta itselleen,
-niin pankoonpa herra Sepaotti semmoiset kelvottomat palkkapaimenet
-viralta poikkeen taikka, jos ei pane, niin elköön vastaankaan äkiskö,
-jos kansa itse viralta panee. Suuremmatkin herrat tässä viralta
-pois pantaviksi tulee, niinpä ne sitä kokouspaikassa jo etukäteen
-koprailivat. Poliisi Pirhosesta lähtien Helsingin herroihin saakka,
-jotka kuuluvat olevan ne rikkaimmat ja laiskimmat -- rotuvaaria
-vain kävellä koppasevan kuuluvat, nisupullaa haukkoillen, ne
-helesinkiläiset...
-
-Ja ihka uuesta nyt maalimaan maat ja mannut jaettavat ovat ja ruunun
-metät annettavat sille, joka heitä enin tarvihteekin ja likinnä
-asuu. Mutta verot ja ulosteot köyhältä kansalta koppina poikkeen!
-Lapsiluvun mukaan on kunnan avustettava mökkiläisiä, niin että kellä
-enin Jumalan luomia, sille enin elämisen neuvoja. Ja atteiki, atteiki
-pykätä pitää joka kyläkunnan keskuuteen ja siitä roppeja ilmaiseksi
-jakaa on pakko kaikille sairastaville! Joutaa hänessä olla hokmannit
-jos koljatitkin saatavissa, kun Jumala milloin tauvin lähettää.
-Vaan tiet ja sillastukset ovat laitettavat ruunun kustannuksella,
-eipähän tässä ilmankaan elämisestä tolkkua tule rajamailla. Ei ne
-siitä maininneet kokouksessa, että minkälaiset tiet, vaan niin minä
-meinaan äänestää -- ja kaipa se Riikakin sitä miettii -- jotta oikeat
-rautatiet ne olla pitää! Ja tästä Korpiloukon sivuitse on muuan
-menemään pantava Venähen Kemiä kohti -- tuosta justiin saunan alite!
-Hehhee...
-
--- Perkunas!
-
-Näin Topi Romppanen näinä päivinä mielessään mietiskeli ja
-suunnitteli, laskeskeli ja päässänsä punniskeli milloin metsän
-rinnassa tarvispuuta lepisko-kirveellä kilkutellessaan, milloin
-rihmapyydyksillään hiihdellessään, syvässä, lumisessa korvessa.
-
-
-
-
-10
-
-
-Jouluaattona tuprusi vaaran rinteeltä mustan sinervä paksu savu
-kohoten pystysuorasti pakkasseijastuvaa taivasta kohti, mutta metsän
-korkeuden tasalle kiivettyään läksi pyöriskellen painautumaan
-viistoon Venäjälle päin, hitaasti hälveten avaruuteen. Korpiloukon
-pieni sauna se siinä oli lämpiämässä, sauhutellen oven täydeltä
-karvasta kitkua.
-
-Hameet ruopaistuina ylös paljaisiin polvilumpioihin saakka,
-rikkinäiset varsipieksut jaloissaan, kaahlaili emäntä Riika
-edestakaisin lumessa saunan ja navetan väliä töitänsä toimitellen.
-Ei hän ollut hyvällä tuulella, ei paki pahallakaan, olipahan
-vain suomalaisen mökinakan arkipäällä -- tuollaisessa harmaassa
-mielen tilassa, mikä on seurauksena päivästä-päivään jatkuvasta
-kinnaroimisesta puolinälkäisen, puolialastoman lapsijoukon kanssa.
-
--- Kyllä tästä taas tulla rätkähtää kaunis joulu, kun ei ole paijan
-palttinata päälle panna, purpatti hän yksikseen puhellen, tuntien
-välttämätöntä tarvetta purkaa sisuaan, sattuipa toinen kuulijaksi
-tahi ei. -- Enkä minä tässä tuota taanuakaan perille asti siivotuksi
-saanut noitten kakarain tautta, kun piti kyly lämmitä pannak. Missä
-lienee saippuakaan?... Ja senkötähden se ei sieltä kerkiä Topikaan
-vesikelkan vetoon! Hyi horna tätä mökkiläisjoukon mehtäelämää! Kuin
-märkä rääsy ikään on tässä olenta ja eläntä, syömiset loppumaisillaan
-ihmisiltä ja luontokappaleilta, eikö pitäne loppiaiseksi vasikka ja
-lampaat järkiään tappaa, mikä niitä luuanvarvuilla hengissä pitää,
-ihan tahtovat jyrsiä sormet silpuiksi aina kun navetassa käväisee...
-
--- Etkö sinä sieltä jo pääse, hönttähousu? Hoi! huutaa huikahutti hän
-ylös pihaan, jossa Topi oli kykkysillään navetan kupeella vesikeikan
-kaplasta paikoilleen kaputellen.
-
--- Määhän eiltä, jystä avanto auki! hoilasi Topi eukolleen vastaan.
--- Siellähän se on tuura...
-
-Yksissä he raskasta vesisaavia vetää jutuuttivat saunalle.
-Jääsirpaleinen kylmä vesi roiskahti pari kertaa Riikan hameille,
-kun hän takaapäin hajareisin varoskeli saavia, Topin kiskoessa
-jäätyneestä puuköysijutkosta, selkä köykyssä.
-
--- Vetele ihmisiksi eläkä siinä...
-
--- Vetelenhän minä...
-
-He nostivat saavin kynnyksen yli saunaan, josta sakea savupilvi
-hulmahti heitä vastaan. Silmänsä viiluiksi kipristäen kumartui
-Riika kohentamaan palavaa pesää kiukaassa, jonka moniaat kivet jo
-tulipunaisina kuumottivat saunan hämärässä.
-
--- Vieläkö sinä minnuo tarvihet vai --? kysyi Topi ulkoutuen
-savupilven mukana, tikua kurkussansa kakistaen.
-
--- Mää! tuhahti Riika lyhyeen, ikäänkuin vihoissaan, kiukaan ääreltä.
-
-Topi ei sentään mennyt, vaan jäi kynnyksen eteen.
-
--- Kuulehan tuota noin...?
-
--- Hä --?
-
--- Tulehan ensin poikkeen savusta...
-
--- Noh --?
-
--- Että tuota eikö juotaisi niitä kahvinloppuja jo tän'iltana?
-
-Riikan silmät verestivät kuopissaan. Hän yskähti syvälle rintaan asti
-ja vastasi:
-
--- Luntako sitten huomenna höystöksi pannaan?
-
--- Vaan nythän on aatto... arveli Topi. -- Minua niin himottaa. Ja
-kuuluvat muuallai maalimassa herkuttelevan näin jou...
-
-Riikan leuka tutisi ja karkea käsi tapaili kyynelkarpaloa poskelta.
-Toisen silmän kyynel oli ehtinyt tipahtaa alas lumeen, jossa se heti
-kiteytyi pieneksi jäähelmeksi.
-
--- Mitä sinä... Riika... ke? kummasteli Topi hämillään.
-
--- Että kun pitääkin... tämä köyhyys ja nuusa... tuntua ja näkyä...
-ihan joka asiassa! vaikeroi vaimo heltyneenä. -- Että kun ei
-ole noille lapsirievuille puhasta paitaa joulusaunaan... eikä
-sinullekaan...
-
--- Välttää minulle likainenkin! sanoi aviomies lujasti. -- Elähän
-nyt turhia, Riika... Viimeinen kerta kai tämä nyt onkin näissä
-puitteissa..., sopersi Topi.
-
--- Viimeinenkö? takertui vaimo sanaan.
-
--- Silimääni! vakuutti toinen vannoen.
-
--- Uskotko sinä sitten siihen maaliman mullerrukseen... meijän
-elannon kohalta?
-
--- Uskon minä... tunnusti Topi.
-
--- Senkö punaisen viivan turvin?
-
--- Senpä sen. Ja sen soli-salin-ra...
-
--- Elä...
-
-Mutta Topin silmäterät kiiluivat niin terävästi ja valkuaiset
-välähtelivät melkein peloittavasti aivankuin mies tosiaan olisi
-luullut kykenevänsä kumoamaan puolet tämän maailman vääryyksistä.
-
-Riikaankin taas vastoin tahtoa tuulahti jotakin saman uskon ja toivon
-tarttumaa.
-
--- Keitetään vaan, hän virkkoi hetkeksi unohtaen huolensa kipeimmän
-kärjen ja viehtyen kuvittelemaan nautintoa kahvin lemussa. Se
-viimeinen juonti marraskuulla oli ollut niin hengellisestikin
-järkyttävää -- aivankuin mitä satua...
-
-Topi läksi pirtille, mutta Riika jäi lakaisemaan saunan permantoa ja
-siivoamaan lauteita. Sauna näytti vähitellen selviytyvän savusta sitä
-myöten kuin pitkät tervashalot kiukaassa lohkeilivat siniliekeissä
-hehkuviksi hiiliksi.
-
-Päivä jo hämärtyi. Ei sitä kauan ollut kestänytkään tänä vuoden
-pimeimpänä aikana, jolloin pohjolan aamu ja ilta ojensivat toisilleen
-kylmänkalpeat kätensä ikäänkuin paarilla kantaen päivätärtä hautaan.
-Melkein yhtäjaksoista yötä oli koko tämä joulukuu, ja luonnotar
-nukkui raskaassa unessa, ainoastaan joka 24 tunnin kuluttua hiukan
-raottaen silmiään, joiden ripset näyttivät kiinni jäätyneen...
-
-Topi oli merkillisen kepeällä päällä ja pouhusi sisällä pirtissä,
-vuoroin tulipesän ääressä askartaen, vuoroin lasten sotkuja
-järjestellen. Kyllä hän näki ja tunsi tämän oman pirttinsä kaiken
-surkeuden, lastensa repaleisuuden ja puolinälkäisyyden, ja liiankin
-hyvin ymmärsi, miksi Riikan kuoppaisista silmistä äsken tuolla saunan
-kynnyksellä oli puristunut kyynelkarpalot ja miksi eukko pyrki
-olemaan niin kipperä kieleltään, josta kaikki saivat kärsiä, kyllä
-hän kaiken tämän mielessään käsitti, mutta hän katseli ilmiöitä
-vähän eri valossa kuin ennen, hänen järkeensä oli iskenyt nujertava
-totuus että ihmisen ulkonainen hädänalaisuus ei ollutkaan mikään
-elinkautistuomio, vaan että köyhyydestään kärsineen oli pakko päästä
-parempaan asemaan ja varmempaan leipään. Tämä muutos oli tapahtuva
-semmoisella ihmerymäyksellä, semmoisella tulimmaisen tempauksella,
-ettei maailma mokomata ennen ollut aavistanutkaan, ja sen tempauksen
-oli toimittava hän, Topi Romppanen, ja lisäksi tuhannen muuta miestä,
-samanlaista metsämykrää, ja akkaväki apurina, koskapa uusi laki
-kuului sallivan oikeuden kaikille esiin rynnistämään ja ihan keisarin
-korvain kuultaviin selittämään, miten mökkilöissä oikein eleltiin.
-Ja niitä kuulesti olevan kamalasti paljon matalia majoja tässä
-matoisessa maassa ja puutteentuttuja kaupuntipaikatkin kukkuroillaan,
-jätkämiestä ja työnorjaa jos jonkinlaista. Tottahan semmoisen
-joukon yhteinen mölähdys oli paneva päämiehet, ne raharuhtinaat
-korvallisiaan kynsimään. Tottahan semmoisilta herroilta, jotka
-eivät tehneet oikeata työtä, täytyi kiristää suolivyöt tiukemmalle
-nääntyvän kansan hyväksi?
-
--- Isä hoi, Vesteri vetää tukasta! kantelee Peata Parpara Raakeli,
-mutta Topia eivät semmoiset pikkuseikat tällä haavaa ensinkään kiusaa.
-
--- Katohan isä, Iita Linta ryösti lapselta leivän! syyttää Sake, joka
-tavallisuuden mukaan on kätkyen vartiana äidin ulkona ollessa.
-
-Topi kuulee lasten hälyn ikäänkuin vain puolella korvallaan ja
-tuuppaa kirkuvalle uuden leipäpalan imeskeltäväksi.
-
-"Jokainen ihmislapsi tulee äitinsä kohdusta yhtä alastomana tähän
-maailmaan, ja ansaitsee yhtä hyvän vaatetuksen, toimeentulon ja
-kasvatuksen", kaikuu hänen korvissaan raatari Kallen puhe, josta
-hänelle viikko-viikolta on ruvennut mieleenpalautumaan yhä useampia
-lauselmia. Ja lisäksi hän muistaa suutarin Kunillan luikauksen
-punaisesta laulukirjasta:
-
-    "Rahat kansan keräämät
-    on menneet kaikki konnain kukkaroon!"
-
-Topi nauraa kikahtaa, kun ajattelee, kuinka nasevasti siinä kirjassa
-olikin arvattu ilmilausua köyhän kansan mielikarvaus olevia oloja
-vastaan. "Jospahan nyt ei kaikkikaan", lauhduttelee hän, "vaan on se
-kuitenkin niinkuin naulan päähän lyöty".
-
-Lapset häärivät isänsä ympärillä, kun Topi survoo kahvipapuja
-lasipullolla pöytää vasten. Uteliaina he silmillään seuraavat
-jokaisen pavun murenemista.
-
--- Mistä isä on saanut? Mistä suutari on saanut? Mistä kauppamies on
-saanut? ahdistavat he kysymyksillään.
-
--- Onko se makeaa? utelee Petti.
-
--- Eikös-ss! epää isä. -- Pahalle maistuu!
-
-Tyttö ei näytä uskovan:
-
--- Anna isä maistaa!
-
-Topi työntää pavun puolikkaan kärttäjän suuhun. Petti ottaa
-sukkelasti pavun huuliltaan, tarkastelee sitä hyppysissään kaikilta
-puolilta, pistää sitten kielelleen, henkeään pidättäen, imaisee ja --
-samassa sylkäisee ulos suustaan.
-
-Toiset lapset ovat seuranneet jännityksissä tätä siukkunsa kokeilua.
-
--- Ei semmoista syö muut kuin herskapit! tietää Sake kätkyen äärestä.
--- Vaan sokuri on makeaa.
-
-Topi isä on auliilla mielellä. Hän jakaa kullekin lapselle
-sokurinokareen, puukollaan jystäen, ja säästää kahvinjuontia varten
-vain neljä viisi peukalonpään kokoista palaa. Lapset ovat mielissään
-ja maiskuttelevat suitaan.
-
--- Tulee joulu, puhelee Topi.
-
--- Mistä se tulee? kummastelevat lapset. -- Hiihtämälläkö se tulee?
-Onko se ennen käynyt pirtissä? Sittenkö se vasta tulee kun isä ja
-äiti ensin on juonut kahvia?...
-
-Jo työntyi Riikakin sisään pirttiin, kopistellen jäätyneitä
-saappaitaan. Ei näyttänyt hän pahakseen panevan, vaikka Topi olikin
-lohkonut toisen puolen sokurista lapsille.
-
--- Pottupuuroakin kai tässä keittää pitää, puheli hän: -- ei kai ne
-nuo raukat muuten maarajaan täyteen saa. -- Vaan ei ole paljon mistä
-taas pataan paiskata, lisäsi hän, vettä kauhaillen.
-
-Topi ei mitään virkkanut. Nälän hengetär ikäänkuin vilahutti mustaa
-siipeään yli koko himmenevän pirtin, mutta mökin isännän silmissä
-leimahti uhma, eikä hän ollut sitä mustaa siipeä näkevinäänkään.
-
-Iloisesti porisi kahvipannu liedellä ja levitti ympärilleen
-toivehikkaan tunnelman. Pian alkoi patakin pulpahdella...
-
-Pihalla oli pilkkonaan pimennyt.
-
-Pärevalkean ja liesihehkun loisteessa perhe aterioitsi yksinkertaista
-aattoateriaansa.
-
--- Nyt se pappilassa kuusenkynttilä tuikuttaa! virkkoi Topi
-reippaasti, samalla ikäänkuin iskien silmää jollekin. -- Ja
-vosmestarissa ja valtesmannissa, lisäsi Riika, lusikan selkää nuollen.
-
--- Äiti hoi! miksei meilläkin kuusenkynttilä tuikuta? kysyi Petti.
-
--- Ka kun ei ole kynttilää, selitti äiti.
-
--- Vaan jos oisi sitoa päreen suikura kuusen oksaan roikkumaan?
-kuvitteli tyttö aukisuin.
-
--- Hyvä isä noita lapsia..., siunaili äiti syöttäen Iita Linta Mariaa.
-
-Mutta isä Topi jyrähti, ikäänkuin karvasta palaa niellen:
-
--- Vielä ne meilläkin palaa sekä kuuset että kynttilät...!
-
-Lapset jäivät ihmetellen katsomaan vuoroin isää, vuoroin äitiä, vaan
-eivät enää uskaltaneet mitään kysyä.
-
-Vastoin omia laskelmiaan ryypiskelivät Topi ja Riika kahvinsa tällä
-kertaa melkeinpä sanaa vaihtamatta. Mutta ajatukset arkipäiväisyyttä
-autuaallisemmat karkeloivat kummankin aivoissa. "Jospa tosiaankin
-kuusin ja kynttilöin tulevan joulun aattoa vietettäneen...?"
-
-Heti syötyä ja juotua mökin koko perhe laittautui saunaan. Isä Topi
-kantoi värisevää Iita Linta Mariaa, pojat ja Petti juosta vilistivät
-ympärillä puolialastomina läpi lumen. Riika jäi vielä pirttiin, mutta
-tuli hänkin kotvan kuluttua sylissään sylkytellen ryysyihin käärittyä
-pikkumiestä Piriä, joka jo syntymästään saakka oli opetettu saunan
-lämpimään:
-
--- Töp-töp, nyt äiti viepi varpusen kylpyyn.
-
-Karstakiiluisen kiuassaunan ikuiseen hämärään oli yhtäkkiä
-tullut liikettä ja hälinää. Pojat läiskyttelivät vettä toistensa
-silmille hihkuen ja pyllyillen isänsä latuskaisen selän takana
-laipion rajassa lavosopessa; Peata Parpara Raakeli kyykötti polvet
-yhteenpuserrettuina, kantapäät pystyssä vesikiulun vieressä, ja
-koetti turhaan pestä etupuolta nuoremmalta siskoltaan, joka oli
-viskautunut vatsalleen ja kirkui kuin tapettava potkiskellen
-pienillä tylppäjaloillaan; isä Topi heitti tuontuostakin
-juhlallisesti sähähtävän löylyn kiukaan kuumille kiville ja kiipesi
-joka heittämältä pieksämään vitsalla karvaista ruumistaan, jossa
-kylkiluut terävästi näkyivät; äiti Riika istui hiukset harillaan,
-riippuvin rinnoin laudeportaiden alapäässä saippuoiden kämmenellään
-sylissään kitisevää poikalasta, jonka hentoinen ruumis paistoi
-tiilikivenpunaisena pärevalkean vipajavassa hohteessa.
-
-Mutta alkoipa kesken saunavastan roiskinaa ja lasten ilakoimista
-ulkoa kuulua koiran haukuntaa, mikä tavallisesti ei turhan takia
-tapahtunut.
-
--- Jysky siellä haukkuu! huusivat pojat.
-
--- Olkaapa vähemmällä, jotta mihin päin se luskuttaa? sanoi isä Topi
-kuulostaen.
-
--- Kirkolle päin se jyskyttää, vau, vau, tiesi Sake, joka tuskin oli
-kirkolla käynytkään.
-
--- Joulu siellä hiihtää! arveli Vesteri tosissaan.
-
--- Pitää joutua pirttiin, huolehti emäntä Riika. -- Tulehan Topi,
-pitele pikkuista, jotta saan tässä minäkin reiteni hautoa.
-
-Topi koppoi pikkupojan poikkiteloin polvilleen, jotka höyrysivät
-kuumuudesta, mutta Riika, kihautettuaan kolme kipollista vettä
-kiljuvaan kiukaaseen, kiipesi vuorostaan ylös lauteelle alkaen
-voimakkaasti hangata ruumistaan vastalla. Siinä saunan pehmittävässä
-löylyssä mökin emännän kasvojen rypyt silenivät ja silmäin
-syvänsinertävät alustat muuttuivat terveen vereviksi. Sielukin
-ikäänkuin hautui haaleaksi...
-
-"Kun saisi ikänsä kaiken näin kylpeä kellutella ja tuntea lenseän
-lämpimän lantioissaan?" hän ikäänkuin mietti herpautuneena. "Ja
-unohtaa leivät... ja lehmät... ja lapset... Kun olisi vielä piian
-pullukkana, kesäkasakkana kirkonkylässä --?"
-
-"Vaan ei ole sallittu. Täytyy vain raataa köyhän miehen akkana ja
-tehdä lapsia niin kauan kun luonto sietää ja viimeinen verenpisara
-viekoittelee. Ei kerkiä koskaan mitään nauttimaan, ei sen vertaa,
-että tähän kotisaunan lauteelle selkäänsä suoraksi oikaisemaan."
-
-Koira yhä haukuskeli ja ulvahteli sekaan.
-
--- Saattaa se yhtäkaikki olla kaukanakin, kuka hään sitten lieneekin
-selkosen taivaltaja, tuumaili Topi rauhallisesti pikkupoikaa
-hyssytellen.
-
--- Kunhan ei vain olisi ruunun miehiä? hätäili Riika laipion rajalta.
-
--- Kukapa se näin juhlain aattona, epäsi Topi. -- Pysyy nyt herrat
-vörmaakeissaan. Ja poliisi Pirhonenkin on kotonaan.
-
--- Poijat pulikat pirttiin! komensi hän sitten. -- Juoskaa alasti! Ei
-löylyn henki pakaroita palella...
-
-Poikia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä. Heistä oli aina ollut
-hirveän hauskaa tämä saunan löylystä pirttiin pako. Toisinaan oli
-isäkin innostunut heidän kanssaan yhdessä juoksemaan. Silloinkos
-heitä oli naurattanut! Kilvan he nytkin sinne kimposivat, rääsyt
-kainaloissa. Pari häränpyllyäkin nakkasivat mennessään lumella.
-Taivaan korkeat tähtöset heille totisesti vilkuttivat silmää...
-
-Isä Topi asteli poikain jäljissä Iita Linta Mariaa kantaen takkiinsa
-käärittynä. Riika laahusti viimeiseksi, läähättäen kovasti, pienin
-sylissään ja Petti kintereillä.
-
-Mökin väki oli tuskin ehtinyt alastomuutensa peittää, kun Jyskyn
-haukunta pihalla muuttui niin äkäiseksi ärinäksi, että isännän täytyi
-kiiruhtaa asettelemaan, jottei koira purisi tulijaa.
-
--- Kuka on se matkamies? huusi Topi.
-
--- Omoa ristikansoa olen, Ruotshista tulen! kuului pehmyt ääni
-pimeässä suksiaan sihistelevän suusta, ja kotvan kuluttua työntyi
-pirttiin isopartainen vienankarjalainen, reppu nahkainen selässä.
-
-Simana Arhippaini se oli, uros tuttu vanhastaan.
-
--- Terveh taloh! Tervehen' elättä? hän toimitti, silmänsä ripeään
-ristitsi ja kantamuksensa ovenpieleen pudotti. Kättelemään käppäsi ja
-yösijaa anoi.
-
--- Saat toki saunankin kun paikalla paitasi riisunet, lupasi Topi.
-
--- Passipo veikkon', ylen hyvin milma kostitat, kyly on kulta
-kulkijalle! kiitteli matkamies ja alkoi oitis riisua liikoja
-vaatteita pirtin penkille. -- A teilleh suutari ta suutarin naini
-tervehyisie ylen äijä työnnettih. Mie sielä kosinolla makain. "Mistä
-kautti hiihat?" miulta kysyttih suutarin väki. "Korpiloukon kautti
-miula ijänikuni hotu kulkou", vastain mie. Vet kostintsoa kerallani
-työnnettih, anna sumptshastani etshin.
-
-Partaniekka kaivoi repusta käärön ja laski käteen mökin emännälle,
-joka paraikaa suki märänkiiltäviä suortuviaan. Vanhan sanomalehden
-sisästä pyörähti esiin tötterö valmista kahvinjauhetta,
-möykky sokuria sekä puolen tusinaa kuivaneita korppuja, jotka
-viimeksimainitut kuuluivat olevan lapsille.
-
-Äänettömällä ihastuksella ja mielenliikutuksella otti Riika vastaan
-odottamattoman, uuden lahjan.
-
--- Ynnäh pakalieggahat ollah suutari ta suutarin prouva, pakisi
-Simana partansa sisästä ja kaivoi lisäksi repustaan pienen kirjan,
-jonka pisti Topille käteen sanoen: -- A kirja vet siula työnnettih
-lukie praasnikoiksi ta itshies voassilan päivältä käsettih kokoukseh
-tulomah.
-
-Karjalan mies oli jo alusvaatteisillaan ja työntyi yksikseen ulos
-saunaan.
-
-Mieli jännityksissä, vapisevin kalvosin, jäi Topi pitelemään ohutta
-kirjaa kämmenissään.
-
-"Jos lienee hyvinkin itse soli-sali ratti!" hän mietti, mutta ei
-rohjennut ajatustaan heti ääneen lausua Riikan kuullen.
-
-Hän pujotti kaksi pärettä pihtiin ja tuimasti rypistäen kulmiaan
-alkoi paitahihasillaan tavailla puoliääneen:
-
--- Koo aa ännä -- ka-kan, pitkä ässä aa... Kanaakohan tuo takaa
-ajanee? sanoi hän ääneen. -- Tulehan Riika, ei minun silmäni tässä
-päreen tuikkeessa oikein ota.
-
-Riika, joka oli hyvä räntin lukija, sai pian selville että
-kirjankannessa seisoi nimi:
-
-_Kansalaisen vaaliopas._
-
--- Arvasinhan minä, että sitä se on justiin sitä soli-sali-rattia!
-virkkoi Topi tolkussaan ja käänsi lehteä.
-
-Ja kun Riikan samassa täytyi hypätä kätkyelle, niin Topi taas itse
-alkoi tavailla:
-
--- Ässä uu ja oo; Ämmä ee ja ännä... ei tästä sanaa minulle synny.
-Löyly taisi silmiini mennä, koska niin vilajaa.
-
--- Vai vilajaa! naurahti Riika.
-
-Topi sanoi nuhtelevasti vaimolleen:
-
--- Etkö sinä nyt senvertaa saata tätä yhteistä aviosäätyä avittaa,
-jotta saatais selville esipuheet.
-
-Riika palasi ja luki:
-
-"Suomen suu-suuri ruhtinaan naamamaan valtio päiville ko-koon tuva
-etuskunta etustaa Suomen kansaa."
-
--- Sitäpähän kuulostaa olovan, vakuutteli Topi mielissään. -- Luehan
-vielä muuan roikka.
-
-Riika luki.
-
-"Etus kunta on yksikamari nen. Siihen kuuluu ka kaksi
-sataa-sannoo-etus tajaa."
-
--- Joo! pani Topi ylen viisaan näköisenä.
-
--- Yksi siinä kamari tulee olemaan aivankuin pappilan kanahuoneessa.
-
-Riika luki eteenpäin:
-
-"Oi oi keutettu valitse maan etus tajaa on jokainen Suomen kansa
-lainen sekä mies että nainen..."
-
--- Siinä sen nyt ite kuulet, jotta akatkin kelpaa, selvitti Topi
-täydellisesti tyytyväisenä ikäänkuin itse olisi lukenut ja otti
-kirjan Riikalta pois sekä vei pöydälle. -- Huomenna päivän valossa
-luetaan lisää. Joko sinä alat uskoa?
-
--- Täytyy kai hänet uskoa, kun on räntätty, äänsi Riika, vaikka
-ajatteli vieläkin enemmän huomista joulukahvin keitäntää.
-
-"Jumalan enkeli kahvit taas lähetti. Rukoukset kuuli."
-
-Simana partaniekka kylystä takaisin tultuaan pisti vielä oman
-saijupannunsa tulelle ja keittää höyräytti itselleen teetä, jonka
-ruohoja hänellä oli kaikkisisältävässä laukussaan. Vieläpä hän
-tarjosi kupposen mökin väellekin.
-
-Ihan juhlatunnelmissa mökissä olijat vihdoin laskeutuivat makuulle ja
-kohta kuului kahden miehen vuoronperäinen, eriäänilajinen kuorsaus
-pimeässä, kuumanlämpöisessä pirtissä.
-
-Erämaa seisoi ympärillä tähtien välkkeessä, ja ainoastaan pakkanen
-rasahteli huurteisissa puissa.
-
-Eikä kukaan näistä erämaan eläjistä ollut muistanut lukea Betlehemin
-piltistä, jonka juhlaa paraikaa vietettiin humisevassa maailmassa
-ympäri maapallon...
-
-Mutta kuusijalkaiset ne sinä yönä kiersivät kammoksuen uutta, outoa
-kirjaa mökin pöydällä, pitäen ilmiön johdosta kiihkeätä neuvottelua
-pöydän toisessa päässä.
-
-
-
-
-11
-
-
-Heti joulunpyhien jälkeen hankkiusi Topi lähteäkseen kirkonkylään
-lintujansa jauhoihin vaihtamaan saadakseen samalla matkalla
-tilaisuuden käväistä kansalaiskokouksessa uudenvuoden pyhänä, mutta
-eukkonsa Riika tekaisi tällä kertaa tenän ja sanan virkkoi:
-
--- Koska tässä nyt akkaväelläkin kuulostaa olevan äänivallan oikeus,
-niin se on sillä tavalla, jotta minä sinne mään, mutta sinä saat
-jäähä kotimieheksi!
-
-Kyllähän Topias Topianpojalla silmät suuriksi revähtivät, mutta kun
-asiaa aprikoi, niin tyytyi esivaltansa päähänpistoon, itsekseen
-näin arvellen: "Hyvä onkin jotta akkai siellä pistäypi konstit
-kopeloimassa, niin sittenpä tuo minullekin pohjaa myöten selkenee."
-
-Ja vielä hän lisäksi ajatteli: "Sen on tuon Riikan järjenjuoksu yhtä
-kirkas kuin minunkin, vaan kun harvoin kylille pääsee, niin näivettyy
-se viisaankin aivo."
-
-Asiat järjestettiin nyt siten, että Topi ensin hiihti
-lintutaakkoineen parin neljänneksen päässä sijaitsevaan naapurin
-mökkiin, Kettuvaaraan, ja hommasi sieltä, jossa oli kaksi aikaihmistä
-vaimonpuolta, vanhan Kuppari-Kaisan tulemaan Korpiloukkoon avuksi
-lastenhoitoon siksi aikaa kun Riika viipyy kylillä. Lintutaakan hän
-jätti naapuriin Riikan itsensä edelleen kuljetettavaksi ja hiihti
-taas takaisin kotiinsa.
-
-Siten Riika seuraavana aamuna Topin suksilla pääsi irtautumaan
-Korpiloukosta, samaan aikaan kun Kuppari-Kaisa läksi hiihtämään
-pyydettyyn toimeen.
-
-Sattuivat suurella suon lakealla vastatuksin molemmat vaimonpuolet.
-Niistivät nenänsä, pyyhkäisivät peukalonsa hameisiin, jotka
-kouhottivat käärittyinä kaksinkerroin vyötäryksille, ja vasta sitten
-tuippasivat kättä toisilleen. Kaisa kupparin käykkä leuka näytti
-entistä terävämmältä, kun hän sanoa tokaisi:
-
--- Vai sinne raivopäijen kurnaalimeijeriin sitä sinäkin nyt
-viuhotat? Eh -- heh! Sanohan terveisiä raatari Kallelle, että tässä
-kuppasarviuskossa minä ainakin kuolen! Ja kuppuuttaa tuntuisi
-sietävän koko nykyinen kirkonkylän väki, jotta liiat veret päästä
-pakenisi painelemasta. Niin sanoi se Porsröömi-vainaan ruustinnakin,
-jotta kun hengellinen röyhkeys ristikunnassa milloin tulville
-paisumaan sattuu, niin semmoisessa virmassa ei muu parannuskeino
-luota suuren sonnin sarvi ja jumalansanan ruukki niskasuonia
-hieroskeltaessa. No, no. Alahan lykkiä. Vaan muistakin ottaa
-kauppiaasta vartti-kiloramma piipussa-palavaista siitä hyvästä kun
-nyt lähin sikiöitäsi passaamaan. Eh -- hee!...
-
-Riika tuskin osasi mitään vastata Kaisalle, joka oli häntä liki
-kolmeakymmentä vuotta vanhempi. Huusi vain jälkiin:
-
--- Sano Topille, että mullivasikka lahata pitää...
-
--- Hääh? Mikä vasikka?
-
--- Mullikka!
-
--- Nö nö..., mumahti Kaisa ja potkaisi vanhan kansan tyyliin oikean
-jalan suksella, joka oli lyhyempi, vasemman jalan lylysuksen pitkään
-luikuun.
-
-Kumpikin mennä lynkki päinvastaiseen suuntaan pitkin Topin edellisenä
-päivänä aukaisemaa tolaa.
-
-Kuta enemmän hiihti, sitä enemmän kiihtyi kiirehtimään hiihtoaan.
-Riikan sisäkalpeat poskipäät alkoivat punoittaa...
-
-Tuntui hyvälle kerrankin tuulotella itseään erillään lapsilaumasta...
-
-Mutta mikä ihmeen otus juosta ripsutti jäljessä pitkin latua
-niukuin-naukuin?
-
-Kissa, Ranstakka se oli, joka seurasi emäntäänsä ja nosteli
-käpäliänsä, hetkeäkään pysähtymättä neljälle jalalle, joita jokaista
-paleli, ja moukuen kurkun täydeltä kuin paholainen.
-
--- Sss! määtkö kotiisi, sss! manasi Riika, mutta mirri ei totellut,
-vaan seurasi häntäänsä kieputtaen naapurin mökille asti, jossa pikku
-Tiltu sen kiinni nappasi ja lupasi lujasti pidellä sylissään siihen
-asti kunnes Korpiloukon emäntä oli näkymättömissä.
-
-Kettuvaarasta sai Riika matkatoverikseen Aapelin, nuoren miehen, joka
-oli ollut kotonaan käymässä joulunpyhinä ja taas läksi savottatöihin
-pitäjän toiselle kulmalle. Oli siivoluontoinen jätkänalku tämä
-Aapeli, ei näkynyt vielä tukkilaiselämässäkään raaistuneen. Tarjoutui
-Riikan lintutaakkaakin selässään kantamaan väittäen sitä köykäiseksi
-kuin savotan kahvipannua, joka kuului olevan "alvariinsa tyhjä".
-
-Aapeli hiihtää hiputteli edellä, toisinaan tupakaksikin pisti,
-kasakkaa lankivarsipiipullaan sauhutteli korpeen ja pitkiä
-saapasvarsiaan oikoeli; leikintekoa näytti hänelle olevan moinen
-hissukseen hiihtäminen hameväen kumppalina. Riika lykkihen perässä,
-nenäänsä niistellen, mutta ei näyttänyt hänkään uupuvan.
-
-Kolmisen peninkulman päässä, kun jo kokonaan oli pimennyt, jättäytyi
-Riika sentään yöksi Muikkulan pikkutalon pirttiin, mutta Aapeli
-hiihtää roimahutti yötä vasten yksikseen kirkonkylään asti.
-
-Aamusella varhain läksi myös Muikkulan isäntä ruunallaan kirkonkylään
-ja Riikan onnistui päästä lintutaakkoineen hänen rekeensä. Lupasipa
-pikkutalon isäntä palatessakin avustaa mökin vaimoa jauhopussin
-kuljetuksessa ja ehkä vielä sovittaa heinässäkäynti-matkansakin
-rajalle päin.
-
--- Ei taija teilläkään liikoja olla mitä rekeen kuormaksi panna?
-arveli Riika puheenaineeksi.
-
--- Lieneekö tuota rapiammasti kuin mökkiläisilläkään, vastasi
-Muikkulan isäntä harvakseen. -- Velkana on kaikki porvaleille. Metät
-seiväspuita myöten tukkihuijarin koprissa, mannut vasaran alle
-vierimässä. Syötyä mikä saatua ja uuvet saatavat saamattomissa. Hyvä
-jos vielä lehmän pitää saa yli talven, ja hyvä jos pakkasen suoja
-säilyy. Ruunun rästit, kunnan verot, papin roskat -- pirhanako ne
-kaikki maksaa jaksaa?
-
-Isäntämies sylkäsi kantoon ja roiskasi hevosta ruoskallaan.
-Takkukarvainen raudikko juosta lönkytti hoippuen, ja pitkähkö resla
-kitisi ja kallistelihe romeikoilla mailla.
-
--- Niin..., äänsi Riika, mutta ei muuta sanonut, koska oli
-vaimonpuolena vieraan miehen matkassa. Mutta pikkutalon isäntä,
-kankaan kamaralle päästyään, jatkoi omia ajatuksiaan:
-
--- Niinpä tosiaan on tämä maailman meininki tärväytynyt ja
-kaikinpuolin kiikkeräksi kupertunut ja ahtaalle kihnautunut, jotta
-saapi kai minun puolestani sosialistimokkuraati tulla Suomenmaahan ja
-jakaa metät ja mannutkin pääluvun mukaan.
-
--- Mitenkä työ sanoja? kysäisi Riika hätkähtäen, vaikka jo arvasikin.
-
-Muikkulan isäntä vääntäytyi kyytilaudallaan taakseen katsomaan:
-
--- Vai ei vielä teijän perukalle asti kuulunna ouk?
-
--- Kyllähän se Topi sitä on tolittanut, vastasi Riika. -- Minä vain
-sitä nimen sorttia vikoilen, jotta miten hän oikein ollee, niinkuin
-alkukielillä...?
-
--- Sosialisti-mokkuraati se on. Jopa jotta mokkuraati. Niin sitä
-karahteeraavat. Niin valtesmannissakin sanoivat, kun menneellä
-viikolla pistäysin. Kuuluu olevan muukalaista kielimurretta...
-
--- Vai muukalaista. Joo! sanoi Riika kiitollisesti. -- Eihän se toki
-meijän Topi sitä niin kyennyt perinpohjin laaraamaan.
-
--- Käypikö se Retriika siellä kansan kokouspaikassa? kysäisi kotvan
-kuluttua Muikkulainen.
-
--- Lie häneen menijätä ilman minunlaistanikin..., sanoi Riika
-kainoksuvasti. -- Vaikka hokevathan nuo vaimoihmistenkin siellä
-pasteiraavan, lisäsi hän.
-
-Huurteinen talviaamu vasta hämärtäen valkeni, kun seurakunnan vanha
-kirkontorni puikahti esiin järven selän takaa. Linjasuorana ampui
-näreillä viitoitettu tie yli jään.
-
-Sekä Muikkulan mies että varsinkin Korpiloukon vaimo tunsivat
-mielissään jähmetyttävää pyhänkammoista juhlallisuutta, kun reki
-hiljakseen vieri jykevän kirkkotapulin ohi. Kumpikin heittihen
-äänettömäksi aivankuin olisi rintaa salvannut selittämätön
-painajainen. Eivät sanallakaan enää kajonneet uudenajan kuulumisiin.
-Heidän nenänpäänsä punoittivat aamutuimassa. Kullankellertävässä
-aamuruskon sarasteessa aukeni ja levisi heidän edessään koko
-kirkonkylä...
-
-"Kolmiyhteisen Jumalan huone - keisarillis-jumalallinen esivalta --
-pyhämustat papit ja lumivalkeiksi maalatut pappilat kimaltelevien
-koivikkojen keskessä -- ruunun virkamiesasunnot ja tiheäikkunainen
-kansakoulu -- kauppiaat ja koreat kyltit -- postitalo ja keltaiset
-kirjelaatikot -- lainamakasiini ja kunnan esimiehen amerikkalaismylly
--- ja lopuksi susiturkkinen outo herrasmies kievarikyydillä ajamassa
-pitkin maantietä, kalkattavassa aisakellossa niin että pois tieltä
-vain..."
-
-Mikäpä sen maailmanjärjestyksen muuttumaan saisi? Ja pakkoko olikaan
-muuttaa? Ei kai tässä kenenkään mieli tehnyt vastaantulevain turkkeja
-ryöstämään!...
-
-Kaukoperukkalaisen kirkkoväen harras tunnelma oli ennen pitkää
-vallannut sekä Riikan että Muikkulaisen. Sitä tunnelmaa vahvisti
-lisäksi vilkas liike kylän kujilla. Joka suunnalta näkyi ajelevan
-ja hiihtelevän rahvasta. Nuorta ja vanhaa. Pomoa ja kerjäläistä.
-Aivankuin mitkä markkinat olisivat tulossa olleet...
-
-       *       *       *       *       *
-
-Uudenvuoden kirkonmenot olivat päättyneet, ja ristirahvas hajaantunut
-lähipirtteihin eväitänsä syömään. Isot palttoopäälliset isännät
-ja päätalojen pönäkät, monihameiset emännät kiirehtivät kukin
-kotitaipaleelleen. Aivankuin jokin salainen hätä heitä olisi ajanut
-pois kirkolta heti kun olivat jumalalliset ja maalliset asiansa
-toimitetuiksi saaneet. Tai aivankuin olisivat tahtoneet säilyttää
-papinsaarnan tuoreeltaan aivoissaan ja pelänneet sen jotenkin
-väljähtyvän, jos sitä jäisi kirkon lähettyville märehtimään.
-Sentähden piti ajaa karahuttaa kuin viimeistä päivää, pakosalle
-kotikankaita kohti, eväskukon kalapurstot vielä suupielissä...
-
-Mutta eivät sentään kaikki tänä kirkkopyhäpäivänä näkyneet kiirettä
-pitävän takaisin kotitanhuilleen. Jäi joka kylästä jokunen
-pikkueläjä, mökkiläinen, mäkitupalainen, ruununtorppari, loinen,
-huonemies, jätkä tai häviön partaalla häilyvä talonpoika. Näkyi
-jääskentelevän vaimoihmisiäkin, jotka supattelivat keskenään.
-Ilmassa oli kuin ukkosen sähköä, joka vaikutti uteliaisuutta ja
-mielenjännitystä.
-
-Korpiloukon Riikakin oli käynyt istumassa kylmässä kirkossa ja
-huokaissut penkinalaisen rukouksen kaikkivaltiaan Jumalan puoleen
--- sen ihmeellisen Zebaothin, jota sielunpaimen rukoili varjelemaan
-valtakuntain sotajoukkoja mailla ja merillä -- mutta ei ollut hän
-saanut lohdutusta huolilleen ja sydänalassa oli tuntunut karvaalta.
-Vilukin hänelle oli pyrkinyt tulemaan ristivetoisessa kirkossa, jossa
-poikaviikarit alinomaa renkkasivat ovissa ja unilukkari vähänväliä
-kyyditsi urisevia koiria alas alttarilta tai raahasi niskasta ulos
-käytäviltä. Vilustuminen ja jumalanpalveleminen -- ne ne aina olivat
-kuuluneet yhteen tässä kristillisessä seurakunnassa, jossa silloin,
-kun joku tavattiin jähmettyneenä ruumiina kirkkoreestään, pappi
-seuraavana sunnuntaina kiitoksen tehtyään rauhallisesti rukoili:
-"Opeta meitä ajattelemaan, että meidänkin kuoleman pitää!"
-
-Niin, kirkossa oli Riikakin käynyt ja papin vakavan varoituksen
-kuullut, että piti vältellä sitä uuden ajan rumaa henkeä, joka
-tähänkin pitäjään jo kuului nokkaansa pistelehtivän, mutta ei ollut
-sana sattunut sorronalaisen sydämeen, vaan ristiriitaisin tuntein hän
-oli kirkon portaita alas astunut ja itsekseen ajatellut: "jahka käyn
-siinä köyhäinkin rippikirjoituksessa, niin sittenpä heijät tiiän".
-
-Niinpä hän kellon lähetessä iltakuutta muiden kulkijain jäljissä
-hiipi Visuliinin pirtille, jonka lyhtykylkisessä ovessa paistoi
-paperilappu tiedonantoineen:
-
-_Täsä paikasa pitetän Köyhälistön kokoUs, puhuu sosialitemokrati
-Puoluven lähetä Mä akitaa Tori to-Veri Puntarpää. Mjehenpuolisia
-Naissed tervehtulet!_
-
-Arkaillen astui Riika sisään ja seisahtui ovensuuhun. Pirtti oli
-jo puolillaan väkeä ja uutta yhä tungeksi takaapäin. Näytti olevan
-muutamia herrojakin seinuspenkillä istumassa paperossit hampaissa.
-Pirttiä valaisi yksinkertainen kattolamppu, mutta pitkän pöydän
-nurkalla seisoi pari sytyttämätöntä kynttilää. Hiljaisuus aivankuin
-kirkossa... moni ei yskähtänytkään. Kaikki näyttivät odottavan,
-mielet kuloisina, kasvot surkeasti väännyksissä.
-
-... Riikan polvet vapisivat. Hän näki pienenlännän nuoren
-miehen syöksähtävän sisään toisesta ovesta: piikkitukkaisen,
-punaheltta-kaulaisen, patiinijalkaisen. Vieraan kintereillä
-seurasivat raatari Kalle ja suutarin Kunilla, jotka molemmat
-kantoivat kirjoja ja latoivat ne pinoiksi pöydän päähän.
-
-"Rakutaattori on!" kävi suhaus läpi seisovan ihmisjoukon, ja Riika
-tuli työnnetyksi etualalle tungoksessa.
-
-Hän tuijotti punaiseen helttaan eikä ensin nähnyt mitään muuta. Se
-punainen heltta alkoi vähitellen heilahdella puoleen ja toiseen...
-
--- Jos ensin laulettais internatsionale! kuului agitaattori
-äännähtävän.
-
-Joukko seisoi hievahtamatta...
-
--- Eivät taija vielä kaikki sen naalin päälle ymmärtää! arveli muuan
-loismies.
-
--- Tehän osaatte, toverit? kuului agitaattori sanovan tuttavallisesti
-käännähtäen raatarin ja suutarin eukon puoleen.
-
-Punainen heltta alkoi kiivaasti heilua, käsi löi tahtia ja
-kummallinen veisuu rupesi raikumaan pirtissä:
-
-    Työn orjat sorron yöstä nouskaa!
-    -- -- -- --
-    Alas lyökää koko vanha maailma!
-    -- -- -- --
-
-Riika tuijotti rusettiin ja höristeli korviaan. Totta tosiaan oli
-tämä ihmeellistä veisuuta, erilaista kuin kirkossa ja kinkereillä.
-Oikein oli Topi puhunut...
-
-    Ei muuta johtajaa, ei luojaa
-    Kuin kansa kaikkivaltias!
-
-Riikaa puistatti. Se oli pyörryttävää ja pyhää mitä hän kuuli. "Aivan
-toistyylistä kuin Nuurperin rippikouluopetus!" hän ajatteli.
-
-Agitaattori jatkoi huutaen kurkun täydeltä ja poljeksien jalkaa
-ryhdiksi:
-
-    Lait pettää, hallitukset sortaa,
-    Verot köyhälistön verta juo!
-    Ja köyhän ihmisoikeuskin
-    Ompi tyhjä lause tuo:
-    -- -- -- --
-
-"Niin on", jupisi Riika itsekseen, ja hänen arkuutensa hävisi säe
-säkeeltä, sitä mukaa kuin laulantaa jatkui.
-
-Läpi ytimien ja luiden tuntuivat tunkevan seuraavat laulun sanat:
-
-    On kurjan kurjat kunniassaan
-    Raharuhtinaat nuo röyhkeät,
-    Ei koskaan tee ne itse työtä,
-    Vaan ne työtä ryöstävät.
-    Varat kansan hankkimat on menneet
-    Kaikki konnain kukkaroon.
-    Pois kansa velkansa jo vaatii,
-    Nyt ryöstösaalis tuotakoon!
-
-"Kohalleen sattuu!" ajatteli Riika. "Joutaisi kauppamies maksaa monet
-markat takaisin Topillekin, kun on polkuhinnasta vuosikauet lintuja
-ostanut."
-
-Hän seisoi varpaisillaan, vesisumu silmissä, yhä kuunnellen tätä
-totuuden pursuavaa kapinalaulua:
-
-    Työmiehet, kyntäjät ja kaikki
-    Työkansan joukko nälkäinen!
-    Maa meidän on ja olla täytyy,
-    Vaan ei laiskain lurjusten.
-    Nälkä meill' on...
-
-"Herrajessus!" suhahti Riika, jonka päätä nälkä tosiaan tälläkin
-hetkellä huimasi.
-
-          ... aina vieraanamme,
-    Vaan kuin korpit haaskoiltaan
-    Me kerran kaikki karkoitamme,
-    Niin päivä pääsee paistamaan.
-    Tää on viimeinen taisto;
-    Rintamaamme yhtykää:
-    Niin huomispäivänä kansat
-    On veljet keskenään!
-
-Siihen loppui kansainvälinen työväen marssi, joka kolmen hengen
-laulamana ensi kertoja kajahti tässä Suomen syrjäpitäjässä.
-
-Agitaattori pyyhkäisi hikihelmet otsaltaan punakirjavalla
-nenäliinalla, astahti pöydän eteen, iski vihreänvivahtavat
-silmänsä väkijoukkoon, huojutti ruumistaan ja aloitti puheensa: --
-Aateveljet! Aatesisaret! Saapunut on keskellenne se kirkkovallan, se
-pappisvallan, se virkavallan, se rahavallan, se asevallan, se kaiken
-pirullisen vallan leppymätön verivihollinen! Minä se olen, katsokaa
-minuun, kuulkaa mitä minä puhun, sillä minut on tänne lähettänyt
-asioita selittämään Suomen kansan järjestynyt porletaaripuolue, ei
-mikään herrojen salasakki.
-
-Hän viskasi vihaisen silmäyksen sivulla istuviin herrasmiehiin,
-joiden virkoja hän ei arvannut. Jotakin äärimmäistä sieluntuskaa
-värähteli hänen kasvoissaan, kun hän jatkoi:
-
--- Irvistelkää vain vapaasti partanne alta, te herraskaiset, olkaat
-keitä tahansa, tämä mies ei teitä tunne eikä tuntemaan tuppau.
-Kuulkaa päältä, kuinka todellinen sosialidemokraatti haukkuu
-ja häpäisee ja teidänkin pahat sisunne paljastaa. Kyllä teidän
-puolueenne on tähän asti koettanut meidän puolueen syntejä päivän
-valoon vetää, vaikka eipä ole onnistunut. Minä ilmoitan tälle
-köyhälle kansalle, joka teitä tässä tähän asti on kumarrellut ja
-passaillut, että nyt on meidän vuoro astua sotatantereelle. Meillä
-on voimaa, tietäkää se, me emme pelkää lahtarikaarteja, me lyömme
-sortajaluokan alas kuin niittymies koiranputket. Vapiskoot valheen
-ritarit ja hirmukonnat, kun Pohjolan nuijajoukko käypi tuomitsemaan
-rosvotöitä ja kansan murhaajia. Kostonhetki koittaa ja oikeus
-lopultakin voittaa! Ihmisyyttä me vaadimme ja jos ei sitä meille
-hyvällä anneta, niin me otamme sen väkisten.
-
-Hän, agitaattori, alkoi hengessään kauhtua. Silmiään välähytellen,
-pieniä nyrkkejään suonenvetoisesti puristellen hän huusi:
-
--- Kuka tässäkin pitäjässä pellot kyntää ja ojat kuokkii? Kuka
-mutakuopissa tonkii ja savessa piehtaroi? Kuka taivasalla
-vesisateessa nukkuu? Kuka jään railolla palelevin käsin kalanuottaa
-vetää? Kuka tuiskussa ja pimeässä hiihtää? Kuka tervasjuurikkaat
-kiskoo ja tervatynnyrit raahaa ja soutaa henkensä kaupalla,
-nälkäpalkalla, satojen virstojen päähän -- suurille herroille? Kuka
-virkamiehet, kuka poroporvarit, kuka tyhjäntoimittajat elättää, kuka
-ihramahat ja punanokkaiset juomarit leivässä ja viinassa pitää ja
-itse puutetta kärsii? Eikö se ole köyhälistö, raskaan työn raatajat?!
-
-Kuka tämänkin pitäjän nurkalta maailman raharatasta pyörittää ja
-kautta rantain kapitalisteille työtä tekee, jotta toiset voisivat
-nauttia ja koreissa vaatteissa keikkua ja hekumassa elää? Kuka
-tässäkin pitäjässä ylpeäin rouvain pitsipaidat pesee? -- kuka
-tunkiot luopi? -- kuka herroille hevoset huviajoon valjastaa? Kuka
-perustuslaillisten ryökkynäin pyykit jääkylmässä avannossa huuhtelee,
-kuka suometarlaisten herrain hännät helvettikuumassa saunassa
-siivoaa? Eikö se ole köyhälistö, porletaarijoukko?!
-
-Agitaattori huoahti sydämeenkäyvästi huoneen täydeltä ja pälyi
-ympärilleen verestävin silmin. Herrat sivupenkillä näyttivät
-kalvenneilta, talonpoikaiset seisoa töllöttivät tyrmistyneinä
-lakit kourissa näöltään vielä arkoina ja umpimielisinä, mutta
-akkojen silmäterät olivat alkaneet loistaa ja suut suippuilivat
-autuaallisessa supussa.
-
-Riika tuskin hengitti ahmiessaan sanan sanalta:
-
--- Vai luullaanko täällä, että Jumala se näin on nämä asiat
-määrännyt? Sitä varten olen minä tähän pitäjään saapunut,
-jotta mielenvalaistusta teille tuon. Pappi kirkossa puhuu
-väärin, kun opettaa, että orjan pitää olla nöyrä, vaikka herrat
-saavat mielinmäärin mässätä. Pappi kirkossa valehtelee! Me
-sosialidemokraatit tiedämme että ihminen on luotu vapaaksi,
-että jokaisella on oikeus leipään ja maahan ja mukavuuteen ja
--- nautintoonkin. Ei ole ketään ruoskan suutelijaksi luotu; ei
-ole ketään känsäisin käsin, verta vuotavin sormin pantu iäkseen
-tervasjuurikkaita kiskomaan, jotta porvarit kansan hankkimilla
-rahoilla saisivat laiskan päiviä viettää, verkavaatteissa ja
-samettisilkeissä pöyhistellä ja makeita viinejä juoskennella.
-Semmoinen jumala, josta pappi saarnaa ja jonka eteen hän köyhänkin
-polvet notkistaa tahtoo, se on kapitalistein keksimä kultainen
-vasikka, samanlainen kuin josta vanhantestamentin tarinoissa
-kerrotaan. Ei se kelpaa köyhälistön jumalaksi, ei veljet rakkaat
-ja sisaret. Uskonto on pyhä asia, mutta köyhälistön täytyy luopua
-herrain uskostakin ja etsiä Jumalan valtakuntaa omilla aseillaan.
-Kuin lampaita karsinoissa meitä on kasvatettu -- pitää jo oppia
-tuntemaan vääryys ja valhe. Ei saa nälkäruoska ja orjanpamppu enää
-vinkua tässä maassa, vaan roletaarin täytyy siihen tarrata kiinni
--- justiin niinkuin ärsytetty koira kalikkaan. Ja sen minä sanon,
-että jos nuo isopalkkaiset herrat tälläkin paikkakunnalla pilkkaavat
-köyhää työmiestä ja työnaista ja nylkevät nälkäisten selkänahkoja,
-niin tietäkööt että Elävän Jumalan kosto...
-
-Agitaattorin lause katkesi siihen, sillä yksi penkillä istuneista
-kuuntelijoista oli äkkiä ponnahtanut pystyyn ja vaati puhevuoroa.
-Se oli nuori pappismies, kirkkoherran uusi apulainen, jota ei vielä
-moni seurakuntalaisistakaan tuntenut ja jota olikin vaikea päältäpäin
-papiksi arvata, sillä hän kulki puettuna yhtä yksinkertaisesti
-kuin pappilan renkipojat eikä vähääkään näyttänyt komeilevan
-pappeudellaan. Vanha kansa ei siitä syystä uutta apulaista oikeaksi
-papiksi tunnustanutkaan. Hänen kasvonsa olivat kivulloisen kalpeat,
-kun hän hiljaisuuden ja hävyn syntyessä väkijoukossa alkoi sävyisästi
-puhua.
-
--- Pyydän anteeksi, hän virkkoi, -- mutta minä en voinut olla
-keskeyttämättä arvoisaa puheenjohtajaa tässä kokouksessa, koska minä
-selvästi tunsin, että jokainen lause, minkä hän kiihkomielessään
-suustansa syytää, yhä enemmän vain pilaa hyvää asiaa ja kaataa
-kumoon sen, mitä ei minun mielestäni koskaan saisi kumoon kaataa,
-nimittäin tervettä ihmisjärkeä. Minä tosin satun olemaan valtiokirkon
-opettaja tässä joukossa ja ymmärrän varsin hyvin, miksi meidän
-ammattikuntaamme nykyjään ankarasti ahdistetaan -- ja minä myönnän,
-että paljon paljon on syytä, mutta minä puhunkin tässä ihmisenä
-enkä palkkapappina. Enkä minä kuulu mihinkään puolueeseen, enkä
-kuulua tahdo. Hyvät toverit, ajatelkaa nyt toki itse, mihin se
-johtaa, jos meitä yllyttämällä yllytetään _vihaan_ -- niinkuin herra
-agitaattori näyttää tekevän ja luulee siten parhaiten tarkoituksensa
-saavuttavansa. Minä sanon: eiköhän nyt voisi aivan rauhallisesti
-selittää sitä samaa, mitä täytyy sanoa uuden vaalilain perusteella
-sosialidemokr...
-
--- Ulos perrr...! kuului äkkiä raaka kirous ovensuusta, mutta uhkaus
-raukeni samalla ja joku puolihumalainen tukkijätkä rymähti toisen
-jätkän työntämänä ulos ovesta.
-
-Kaikki kuitenkin kuulivat häväistyksen ja katsoivat
-kauhistuneina nuoreen pappiin, että eikö tämä vihdoinkin suutu.
-Sosialistiagitaattori hypisteli hermostuneesti rusettiaan ja änkytti
-sanoakseen jotakin, mutta ei saanut suustaan. Nuori pappismies seisoi
-kotvan aikaa ääneti ja katsoi vakavasti väkijoukkoon ikäänkuin
-koettaen arvata, mitä kaikkea sen sisimmässä kätkeytyi. Hän rykäisi
-ja lausui pontevasti:
-
--- Pyydän vielä kerran anteeksi, että olen uskaltanut häiritä
-kokoustanne. Mutta samalla minä myös vielä kerran panen sydämillenne
-mietittäväksi: kumpi on siunausta tuottavampi asia maailmassa:
-vihako vai rakkausko? Kostoko vai anteeksianto? Riitako vai
-sopusointu ihmisten kesken? Ihmiskunnan suurin opettaja on sanonut:
-jotka miekkaan rupeavat, ne miekkaan hukkuvat. Minä tahtoisin,
-että sosialidemokratia Suomessa lähtisi kokonaan eri suuntaan kuin
-mihin herra Puntarpää sitä tässä koettaa lykätä. Minä suon sydämeni
-pohjasta onnea ja menestystä köyhälistön hengenjalolle asialle,
-mutta minä en tosiaankaan hyväksy vihan lietsomista, sillä se on
-pakanallista -- eikä sitä hyväksy yksikään todellinen sosialistikaan.
-Se tuottaa vain lisää kärsimystä tähän kärsivään maahan, uskokaa jos
-tahdotte.
-
-Hän ei puhunut enempää, vaan nyökäytti päätään agitaattorille ja
-läksi kiireesti ulko-ovea kohti. Väkijoukko antoi hänelle tietä. Pari
-muuta herraa paperossit sammuksissa ja pappilan renkipojat hiipivät
-ulosmenevän apulaisen perässä.
-
-Tuskin oli ovi sulkeutunut poismenneiden jälkeen, kun koko pirtti
-aivankuin sähähti ja räjähti ikäänkuin joku äkkiä olisi alkanut
-vimmatusti kiskoa rätiseviä päreitä. Agitaattori Puntarpää oli
-hypähtänyt ylös pirtin pöydälle ja ruvennut sieltä karjumaan:
-
--- Näittekös nyt? Kuulittekos nyt? Uskottekos nyt? Semmoisia ovat
-herrat! Joka paikkaan ne tuppautuvat, joka nurkkaa ne nuuskivat, ei
-niillä ole häpyä eikä kunniantuntoa. Ne tahtovat tukkia kansalta
-suut ja sieraimet, mutta jos joku meistä uskaltaa heidän heimojaan
-saarnatuolista nykäistä, niin linnaan joutuu että paukahtaa. Tuokin
-papinkisälli istui kuin mikä santarmi täällä salaa urkkimassa --
-rovokaattori, piooni, ilmiantaja! Mutta eipä uskaltanut pitkään puhua
-eikä Jumalasta väittelyyn ruveta. Eipä uskaltanut kokouksen loppuun
-asti jäädä, kun oli kuumat paikat ja pakaroita poltteli. Tahallani
-minä sen annoin puhua, että saarnatkoon sappensa kuiville. Helppo
-sille toki olisi ollutkin vastata, siksi tyhmästi se puhui, mutta
-eipä kestänyt jäädä tilille. Irti kiskaisi tassunsa kuin kettumikko
-käpylaudasta. Rakkaat toverit ja aatesisaret. Ei pidä mitään pelätä.
-Jos te olisitte enemmän viljelleet sanomalehtiä, niin te tietäisitte,
-että nyt on kansanvallan nousuaika. Ei nyt ruunun virkamiehet ja
-pyrokraattien sapelipoliisit kokouksia hajoita niinkuin Venäjällä.
-Nyt on sananvapaus porletaarillakin ja nyt saa köyhäkin purkaa suunsa
-puhtaaksi. Ja minä puhun kansan luvalla... oikeasta asiasta... Ja
-joka ei kestäne kuunnella totuuden julistusta, se kursikoon tiehensä
-niinkuin tuo papinkisälli...
-
-Näin hän pauhasi ja pilkkasi ja kiihoitti ja kehui tuo köyhälistön
-vaaliagitaattori ja pehmitteli saloseudun jäykkäniskaista joukkoa,
-joka niin harvoin oli kuullut minkäänlaisia yhteiskunnallisia
-puheita. Hänen kissanvihertävät silmänsä välähtelivät oudosti
-päässä, jonka jokainen hiuspiikki näytti kirkuvan taivasta kohti,
-hiki tipahteli kirkkaina pisaroina rypistetyltä otsalta ja punainen
-rusetti letkahteli leuan alla...
-
-Hän oli uljas ja kunnioitettava kaikessa hullunkurisuudessaan. Hän
-oli lumoava ja vastustamaton, sillä jokaisen oli pakko tuntea, että
-hän kosketteli maailman kanteleen hellimpiä kieliä.
-
-Halpa välikappale suuressa asiassa! Tienraivaaja tiheässä
-murrokossa... Ja kuta enemmän hän puhui, sitä rajummaksi hänen
-uskonvilleytensä paisui. Hänen sanansa syöksähtelivät kuin sulkunsa
-särkeneen kosken vedet ryöppyen kovien kallioiden välissä, huuhtoen
-tieltänsä esteet. Kuni haltioihinsa tullut maalari hän paiskoi
-punaista ja mustaa väriä siveltimestänsä ympäri laveita seiniä
-ja loi ihmisparkojen eteen kuvia, jollaisia moni ennen ei ollut
-aavistanutkaan.
-
-Viha ja rakkaus, kostonhimo ja onnenhaave -- nämä kaksi äärimmäistä
-tunnetta tuiskusivat yhtaikaa hänen sielustaan.
-
-Hänen kurkkunsa pyrki kiikastelemaan, ääni vuoroin vingahteli,
-vuoroin rämähteli -- suupielistä pursusi vaahtoa.
-
-Silloin hyppäsi hän alas pöydältä, pani kätensä kuin rukoilija
-ristiin ja alkoi yhtäkkiä itkeä. Todelliset kyyneleet sirahtelivat
-hänen paahtuneista silmistään ja itkunulvahdusten seasta hän
-vaikeroiden puheli:
-
--- Surkea on sorretun elämä. Kurjuutta olen nähdä saanut joka
-paikassa missä olen matkustanut. Mutta niin suurta surkeutta kuin
-näillä teidän perukoilla en ennen ole nähnyt. Sadoissa mökeissä on
-ruoka viheliäisempi kuin kuritushuoneissa ja linnankopeissa. Sadoissa
-pirteissä on siivo huonompi kuin sikopahnoissa ja takapihoilla.
-Viime tiistaita vasten oli minä yötä naapuripitäjässä, sellaisessa
-torpassa, jossa ei ollut vieraalle myydä kuin pari pettuleivän palaa
-ja purtilo haisevanhapanta piimää. Minä en valehtele. Lapset olivat
-apposen alasti, vaari makasi sopessa löyhkäävissä paiseissa, joita
-ei kukaan hoitanut, mies oli lyönyt kirveellä jalkateränsä poikki ja
-emäntä oli siunatussa tilassa. Kylmä muuri oli rikki, akkunan aukko
-olkiriehkoilla tukittu. Minä vapisin ja itkin koko sen yön enkä
-voinut nukkua silmänräpäystäkään. Ja kuitenkin siinä seurakunnassa
-kuului olevan rikas pappi, joka ei armahtanut ketään, vaan haki
-ryöstöllä saatavansa viimeiseen ropoon asti ja, jos ei ropojansa
-saanut, vei ainoan lehmän. "Herra Jumala taivaassa!" minä ajattelin.
-"Milloinkahan tästäkin päästään?"
-
-Kuolemanhiljaisuus vallitsi pirtissä. Matka-agitaattori jatkoi:
-
--- Eilisiltana minä satuin kävelemään tuota maantietä, niin tuli
-vastaan tyttö, joka itki niin että hampaat yhteen kalisivat. Varpaat
-irvistelivät kenkäin nokista ja kengät kopisivat pakkasessa. "Mitä
-sinä itket?" minä häitä kysyin. "Niin kun tuo punaisen talon rouva
-tarttui minua tukasta ja ajoi minut ulos kyökistä ja sanoi minun
-varastaneen häitä kalossit..." Voi Herra Jumala, jos ei tämä oli
-suurta vääryyttä, niin sitten ei mikään!
-
-Agitaattorin itkunväräjävä välinäytös teki syvälle tärisyttävän
-vaikutuksen kuulijakuntaan. Se hävitti viimeisenkin epäilyksen siitä,
-että tässä tositeolla oli kyseessä sorretun ihmissydämen kipu-hellä
-asia.
-
-Ja kun puhuja taas oli pyyhkinyt likomärät kasvonsa kirjavaan
-nenäliinaansa pitämällä vakavan lomahetken sekä muuttuneella,
-virallisella äänellä alkanut puhua köyhälistön järjestymisen
-tarpeellisuudesta tässäkin pitäjässä ynnä lähestyvän eduskuntavaalin
-tärkeydestä, niin eipä Visuliinin pirtissä -- senjälkeen kun arimmat
-olivat hiipineet hiljaa pois -- ollut ainoatakaan sielua, joka
-olisi ollut ymmärtämättä, että kaikkien äänioikeutettujen, ja juuri
-köyhimpien, oli pidettävä varansa sinä maaliskuun päivänä, jolloin
-punainen viiva ensi kerran saatiin vetää, ja että se oli vedettävä
-sosiaalidemokraattien ehdokaslistalle.
-
-Lopuksi agitaattori vakavasti varoitti pysymään vahvana muiden
-puolueiden viettelyksiä vastaan ja kehoitti yhteishengen vireillä
-pitämiseksi uhraamaan roponsa puolueen sanomalehtien tilauksiin sekä
-opiksi ja huviksi ostamaan laulukirjoja, jollaisia hänellä oli tässä
-pöydällä tarjona.
-
-Viimeiseksi kajahti Työväen suomalainen marssi raatari Kallen ja
-suutarin Kunillan säestämänä ja pyrkivätpä jo moniaat muutkin siihen
-lauluun osaa ottamaan:
-
-    Käy eespäin väki voimakas!
-    Äl' orjajoukko halpa
-    Täst' alkain ole...
-    -- -- -- --
-    -- -- -- --
-
-Tähdet kiiluivat kirkkaasti taivaan laella, kun Riika, Muikkulan
-isännän reslassa, yötä vasten taivalsi kohti hiljaisia saloja ja
-nukkuvia lumisia vaaroja. Riikan vieressä perälautaa vasten kenotti
-karkea jauhopussi ynnä tukku vanhoja sanomalehden numeroita. Mutta
-palelevassa kädessään, rikkinäisen karvarukkasen sisässä hän piteli
-pientä tulipunakantista "Työväen Laulukirjaa".
-
-Kumpikin oli vaitelias.
-
-
-
-
-12
-
-
-Loppiaispyhä Korpiloukossa. Tuuli viheltelee akkunaruudun ritilässä,
-jonka raoista lumihiutaleet pyrkivät sisään. Iita Linta Maria kävellä
-keikkailee keskellä lattiasiltaa, sormi syvälle suuhun pistettynä.
-Onpa syytäkin pitää sormea suussaan, sillä tyttösen yllä on nyt
-punakukkainen kretonkileninki ja silmät on lähdevedellä sirkeiksi
-pesty, pellavainen tukka nuolusileäksi suittu. Onpa syytä tosiaankin,
-sillä paitsi kotiväkeä on pirtissä tällä erää pyhävieraita --
-kettuvaaralaiset, jotka vakavina istuvat pitkin seinävieriä eivätkä
-liikoja laverra. Miesten visakoppaiset piiput vain hiljaa sauhuavat
-ja sauhun tuprut juhlallisesti kiertelevät kaartelevat ympäri
-sunnuntaisiivoista pirttiä.
-
-Kuppari-Kaisa häärii lieden ääressä selkä köykyssä...
-
-Mutta missä onkaan Retriika Euphrosyyne, mökin emäntä? Navetassako
-vai --? Eipä suinkaan: navettatyöt ovat jo aikuisin aamurupiamalla
-suoritetut. Poissako kotoa, kirkonkylälläkö toistamiseen? Eipä
-niinkään, koskapa kissamirrikin näkyy viihtyvän kotosalla ja kehrää
-murrittaa rauhallisesti muurin kupeella. Kuollutko vilustumiseen?
-Taivahinen varjelkoon, sehän olisi ani armoton kohtalo moisena aikana.
-
-Kotona hän on ja leviästi --! Tuossa hän istuu honkaisen pöydän
-takana ja tuijottaa rapiseviin paperilevyihin.
-
--- Mitä heissä näkyy? kysäisee Topi arvokkaasti ja kopauttaa
-piippuaan.
-
--- Sitä samaa..., vastaa Riika ja suu mutruilee asianymmärtäväisesti.
-
--- Etkö sinä saattaisi isommalla äänellä lukea, jotta vieraatkin
-kuulisivat?
-
--- Jos halunnevat...
-
--- Kunhan ei Jumala synniksi kirjoihinsa kuittoaisi että näin
-merkkipyhinä...? murahtaa vanha Kuppari-Kaisa pankon äärestä.
-
--- Eikö tuo passanne Kaisalle mikä meillekin, äännähtää naapurinmökin
-Jussi ja lisää sylkäisten lattialle: -- Yksi lammas vettä määkii --
-koko karsina janoopi.
-
-Riika naurahtaa ja alkaa ääneen lukea sanomalehtiä:
-
-... "Va-varokaa pappien kiihoitusta!" sattuvat sanat silmiin. "Ne
-vastustavat kaikkia yhteiskunnallisia uudistuksia, sillä heidän
-valtansa supistuu niiden johdosta..."
-
--- Eikö heissä satu puhumaan siitä solisaliratista ihtestään?
-keskeyttää Topi tolkussaan ikäänkuin tahtoen näyttää naapurinväelle,
-kuinka hän jo on perehtynyt noihin, uusiin asioihin.
-
-Riika selailee lehtiä, jotka mahtavasti rapisevat, ja alottaa
-uudelleen.
-
-"Sosia..."
-
--- Sattuipahan! ilahtuu Topi.
-
-Riika lukee:
-
-"Sosialismin ihanneoppi on jo avannut tuhansien, jopa miljoonien
-ihmisten silmät näkemään sen tosiasian..."
-
--- Tosiasia on, joo! keskeyttää Topi... "asian", jatkaa Riika:
-"että luonto kaikille jakaa samalla mitalla. Väärin on luulla sitä
-sallimuksen kovaksi kohtaloksi, että niin moni ihminen saa kärsiä
-vilua ja puutetta, nälkää ja ylenkatsetta..."
-
--- Ja vellijauhon ja kahvipöönän nuusaa! parantaa Topi tosissaan.
-Mutta Riika kiiruhtaa lukemistaan ja hänen äänensä yhä korkenee kuin
-papilla: "Luonto ei ole sorrettujen lastensa kovaan kohtaloon syypää,
-vaan sydämettömät ihmispedot. Juuri nämät ryöstävät itsellensä
-väärien lakien varjon alla lähimmäisellensä kuuluvat luonnonantimet,
-vieläpä ihmisarvonkin..."
-
--- Joo! äänsi Topi ylpeänä eukkonsa hyvän lukutaidonkin puolesta
-ja tahtoen lähemmin selittää tekstiä naapureilleen, mutta Riika ei
-sallinut, vaan jatkoi sisältöä:
-
-"Sosialismi ei salli yhdelle paremmin kuin toiselle maallista
-paratiisia, vaan vaatii jokaiselle säätyyn ja sukuun katsomatta
-hyvinvoinnin mahdollisuuden, ihmisarvon ja vapaan ihmisyyden..."
-
--- Vapauvenpa hyvinkin! sai Topi taas tokaistuksi väliin.
-
-"Sosialidemokratia se asemamme parantaa", luki Riika yhä,
-"Sosialistit ne meidän etujamme puolustavat eivätkä kutkaan muut.
-Eivätkä herrat eläkettä tarvitse, vaan työmies tarvitsee. Työmiehen
-pitääkin saada kunniallinen eläke..."
-
--- Eikö hänessä vaimosille mitään annettanekaan? kysäisi nyt yhtäkkiä
-naapurin Jussin Tiina, hieman katkerasti.
-
--- Ou sinä järkeilemättä saarnan aikana! moitti kettuvaaralainen.
-
--- Kyllä täällä kipene kaikille... selitti Riika emäntä ja
-alkoi hakea makupalaa, puoliääneensä sivuutellen otsakkeita ja
-lentolauseita: nälkäruoska -- anastajaluokka -- kiristystoimet --
-vallassaolijat -- vaalisyötti. -- Tuossapahan paistaa oikein vanhan
-kansan räntillä:
-
-    Akkaväki akiteeraamaan!
-
-Hän alkoi taas lukea ja toiset kuuntelivat...
-
-Mutta Kuppari-Kaisa, kun oli kahvit keittänyt ja kaikille juottanut
-ja itsekin särpinyt, virkkoi jälleen varoittavan vakavasti:
-
--- Kyllä minä kaikesta kuulen, jotta ne ovat justiinsa niitä
-Antti-Ristuksen puheenpärinöitä. Ja maaliman loppu siitä varmasti
-tulee, jos Suomen akatkin sitä punaista viivaa vetämään puijataan.
-Sen tietää jokainen ristitty että kuka perkeleelle pikkulillinsä
-lykkejää, siltä se koko kämmenen koppoaa...
-
--- Aina se tuo meijän muori murisee! sanoi Kettuvaaran Jussi, vaan
-Kuppari-Kaisa yhä nuhteli:
-
--- Murisen minkä murisen. Ei tämä nykyinen kansa enää näy sielunsa
-autuutta huolehtivan. Ei tällä tavalla ennen loppiaisen sapattia
-mehtämökkilöissä viirattu että vain aviisuja aukoiltiin ja Jumalan
-järjestystä tuomittiin. Eh-ei. Helvetin veräjiä kohti nyt ollaan
-menossa oikein ruunun kyijillä! Ja jos vain Porsröömi vainaa eläisi,
-niin vanhalla testamentilla se teitä päähän iskisi...
-
--- Elähän nyt Kaisa, asetteli Topi. -- Paranee ne sullakin tupakit,
-jahka verenkarvainen vetäisty on!
-
-Muori muljautti silmiään ja käänsi selkänsä:
-
--- Venähen lehtiä ikäni kaiken polttanna oun ja petäjänsekulia
-pureskellut. On taivahinen, pilven herra, hengen pitimiksi mannan
-korvessa antanna, kun ainukaisen poikansa ristikuoleman uskonna oun
-enkä tutkainta vastaan elämässäni potkinna. Enkä minä sikalistein
-punaleipiä tarvihe enkä rakkiraatarein paperossinpätkiä...
-
-Näin kupparimuori ripitti nuorempiansa ja kaivoi hameensa taskusta
-mustan mukuraisen piippunsa ruveten ähkien sitä lataamaan
-häränrakkoisesta kukkarostaan. Vasta kun oli väkisauhut syvälle
-keuhkoihinsa siemaissut, hän huokasi helpotuksen huokauksen ja tunsi
-taas mitenkuten sietävänsä noita ruman hengen verkkoihin käpertyneitä
-tuttavia ja omaisia.
-
-Mutta toiset ne vain yhä palailivat pohtimaan ja jauhamaan
-synnillistä mielihaavettaan omaisuuksien tasajaosta, yrittelivätpä
-lisäksi veisaista hyreksiä outoja rallatuksiaan siitä
-tulipunakantisesta laulukirjasta, jonka Riika oli kokouksesta tuonut.
-Kuppari-Kaisa parka oli ihan läkähtyä hengellisestä kauhusta...
-
-Vasta iltapimeässä kettuvaaralaiset kotiinsa laittautuivat, kun
-muori -- jonka viransijaisuus oli loppunut -- ensin oli lähetetty
-etukäteen hiihtämään. Entistä kovemmin lykkikin Kaisa suksiaan --
-vähän niinkuin vihan voimalla -- ja kun perille pääsi ja kuivan
-päreen valossa satavuotisen virsikirjansa oli käsiinsä kopeloinut,
-niin tärisyttävän kimakan veisuun kurkustansa huilahutti, niin
-että kajahteli koko Kettuvaaran torppa ja russakoita karisi alas
-korpuneesta laipiosta:
-
-    Patriarcha Jacob jalo mies
-    Hän leivän puuttes oli myös,
-    Herra helpoitt' hänen hätäns;
-    Joseph Egyptin maan herra
-    Hän ruocki näljäs Isäns...
-    -- -- -- --
-
-
-
-
-13
-
-
-Mutta huolimatta Kuppari-Kaisan virren veisuusta ja manauksesta
-läksi se uusi villiusko ihmeellisellä voimalla leviämään
-saloseutuihinkin. Päivä päivältä, viikko viikolta se eteni paisuen
-kuin kevätpuro korvessa. Ruttotautina sitä monet pitivät, mustan
-kuoleman riemukulkuna. Huhu rakutaattorista, joka oli saarnannut
-papin ulos kokouspirtistä ilman että esivalta siinä asiassa näytti
-kykenevän sormeaankaan pystyyn nostamaan, se huhu kierteli joka kylän
-kynnyksillä ja herätti hämmästystä ja itsetuntoa. Toiset vavahtivat
-ilosta, toiset pelosta. Kolmannet hokivat kuin horkassa:
-
--- Kyllä nämä ovat niitä maalimanlopun oireita!
-
-Ja tekivät asiaa kirkonkylään saadakseen puhutella pappeja lukittujen
-ovien takana...
-
-Monet olivat näkevinään merkkejä auringossa ja kuussa, metsänelävissä
-ja puissa; sadat akat vieläpä ukotkin näkivät unia toinen toistaan
-kummempia, joita ei voitu mitenkään muuten selittää kuin että
-oli tulossa koko kansakunnan turmio, selkkaus ja verenvuodatus
-semmoinen kuin Japanin sota, jonka puhkeamisen edellä niinikään oli
-nähty varmat merkkinsä -- tosin ei ihmisissä, vaan outojen hiirien
-ilmestyksessä. Nämä olivat monta vertaa arveluttavampia tunnustähtiä,
-sillä ne ilmenivät ihmisen sielussa, mielenlaadussa, suunpuheessa,
-laulunnuotissa, päänkeikutuksessa vieläpä ihmisen järjessäkin, jonka
-ne kauttaaltaan näyttivät vallanneen niin, etteivät sitä vastaan
-vanhat tietäjät ja poppamiehetkään keksineet tepsivää vastamyrkkyä.
-Tottatosiaan eivät Suomen kansan suurloitsijat kuunapäivänä olleet
-saaneet salaisuuksiensa ukkojumalalta pussinsa pohjalle sitä
-taikakalua, jolla olisi voitu tyhjäksi tehdä hengellinen kulkutauti
-nimeltä _sosialidemokratia_.
-
-Joka kyläkunnassa nyt aivankuin itsestään ilmestyi paikallisia
-pukareita ja ympärillensä yllyttäjiä; joka mökissä nyt alettiin
-niskaa ruopien mietiskellä, mikä on puolue ja äänioikeus ja mistä
-jumalanvilja tässä maailmassa oikeastaan tihkuu, taivaastako vai maan
-ytimistä. Tai mikä on yksinkertaisella järjellä päätellen niinsanottu
-kansanoikeus tai kansan valta ja mikä herrain ja virkamiesten? Ja
-miten kaikki pitäisi uudesta järjestää, jotta eläminen suuntautuisi
-tasaisille tolille? Ja puhuuko pappikaan kaikki asiat kohdalleen
--- joskohta niinkuin Jumalan nimessä ja uskonnon turvissa? -- ja
-puhuneeko vallesmannikaan, puhuneeko vosmestarikaan tai kaupungin
-suuret herrat?...
-
-Synnytyspoltteissaan nyt näytti kiemuroivan, kiljahtelevan Suomi
-morsian, ja kätilöt ja lääkärit ikäänkuin vahtivat yötä-päivää,
-että milloin se tapahtuu ja miten se tapahtuu, minkä tapahtua
-täytyy. Kaukaisten kaupunkien puoluehallinnot lähettelivät yhä uusia
-airueita, pillerinsekoittajia, nurkkasaarnaajia ja rakutaattoreita,
-jotka kyllä näkyivät hosuvan ja kiekkuroivan toisiaan vastaan, mutta
-yhteen aittaan ne silti kaikki siemenviljoja keräilivät sekä läksivät
-ylen tyytyväisinä takaisin turkeissansa, jos ei vain kansa ketään
-vastustellut -- noin ihan nenän edessä.
-
-Sillä Suomen kansa ei koskaan vastusta kauniita puheita, vaan se
-kuuntelee niitä niinkuin matkamies koreata markkinaposetiivin
-soittoa: hartaana, kallella korvin ja suu auki seuraten monenmoisia
-lurituksia ja taiteellisia sävelluikauksia, vieläpä itsekin
-hihkaisten sekaan ja lunastaen onnenkirjeitä ennuslinnun nokasta;
-mutta kun kotimökkiinsä taas palajaa, niin talonasioistaan vain
-puhuu, hädintuskin markkinasoitteloa muistaenkaan tai jos muistaakin,
-niin sanoa jarauttaa eukolleen vain noinikään että: "olipahan
-semmoista masinapelin surinaa" sekä nakkaa rutistuneen onnenkirjeen
-lastensa reposteltavaksi lattialle.
-
-Kuta useampia viikkoja kului, sitä useampia kauniita puheita kaikui
-pitäjässä eivätkä ne enää kaikuneet yksinomaan Visuliinin pirtissä,
-vaan kiirivät, kiertelivät jo syrjäkylissäkin -- pirteissä, joissa
-talon ruunat ja tammat syödä rouskuttelivat appeitaan nokisten orsien
-alla tai joiden sopessa joku surkea sairas virui, voimatta käsittää,
-mistä outo hälinä oli syntynyt ennen niin hiljaisessa talossa, kun ei
-kinkereitäkään oltu kuulutettu.
-
-Mutta eivät ainoastaan agitaattorit ja puoluehärkätaistelijat
-torkkuvia sieluja näin härsytellä koettaneet, vaan sanomalehtiäkin jo
-lenteli ikäänkuin pörräileviä sontiaisia kesälämpöisinä iltoina.
-
-Ennen oli sanomalehtiä joskus onnistuttu saamaan virkamiesten
-rouvilta makeita leipäjuustoja vastaan eikä niillä oltu älytty muuta
-tarkoitusta olevankaan kuin että kamaripöksän seiniin tapeteiksi --
-ja aivan samantekevää hengellisessä katsannossa oli ollut, miten päin
-niitä kukin halusi kämmenissään pidellä ennenkuin ne liistaroitiin.
-Mutta nyt niitä jo ymmärrettiin lukea oikeinkin päin.
-
-Sanomalehtiä ei ainoastaan lueskeltu, vaan niitä osattiin jo
-valitakin, mutta menkääpä rakas lukija väittämään, että joku
-saloseutulainen siihen aikaan olisi ehdottomasti _uskonut_
-sanomalehtien sisältöön ja vakuutuksiin, niin iskette kirveenne
-kiveen. Niin kauan kun ei käsikopelolta itse tunnettu vihollislehteä,
-jota oma lehti haukkui ja häpäisi, niin kauan asusti ainian hienoinen
-epäluulo suomalaisessa sydänalassa: "lempo sen tiesi eikö toinen
-lehti ollut vielä parempi, koskapa tämä sitä noin pommitteli ja
-pilkkasi?"
-
-Mutta mikä taloudellisissa asioissa tuntui sattuvan liki
-sydäntä, niin sellaisessa uskallettiin alkaa olla jyrkästi omaa
-mielipidettä sanomalehtien turvissa. Kun esimerkiksi köyhälistön
-pää-äänenkannattaja kuuluisan torpparihäädön johdosta kymmeniin
-tuhansiin leviävissä numeroissaan rummutti että: "Torpparit! Köyhät!
-Varustautukaa vaalitaistelussa _kostamaan_ nuo julmurityöt --",
-niin sellainen painettu sana upposi moneen sieluun kuin kuumennettu
-terva kuivaan veneeseen. "Ihmisiä palellutettu pakkaseen? Akkunoita
-ja tulimuureja särjetty? Suomalaista rahvasta ratsupiiskoilla
-ruoskittu?" -- sellaiset asiat uskottiin vertaamatta muiden lehtien
-lausuntoihin.
-
-Kaiken sovinnollisuuden ja rauhan ihanteen pohjalla karkeli, kirveli
-vuosituhantinen herraviha, kostonhimoinen kauna niitä kohtaan, joilla
-tässä maassa näytti olevan liian helppo elää ja herraslakien suojissa
-köyhiä komentaa.
-
-Tottatosiaan olivat lakien hinkalot laitojaan myöten puhdistettavat,
-viljat seulottavat ja tasattavat?
-
-Sillä samanlaisia susia olivat tietysti herrat pohjan perillä kuin
-etelän seutuvilla, -- samanlaisia susia, vaikka liikkuivatkin
-lammasten vaatteissa? Kautta koko maailman ne olivat samanlaisia
-sortajia, laukkolaisparooneja -- herrat? Se uskonkappale oli imetty
-köyhän sieluun jo äidin nisistä, siitä niukasta maidosta, joka noista
-nälkäraatajain rinnoista oli herunut. Sitä uskonkappaletta ei pappi
-ollut koskaan rippikoulussa arvannut kysyä -- sitä uskonkappaletta,
-joka kuitenkin oli se ainoa, minkä moukan muistikone säilyttää --
-silloin kun kaikki muu autuuden asiain selostus huljuu kuin häkäsavu
-sameana päässä, aikaansaaden tukkapöllyä, laiskankoulua tai laitonta
-akanottoa.
-
-Vastakaikunsa olivat siis sanomalehdet tavanneet salojenkin suuressa
-hiljaisuudessa. _Isänmaallisella_ innostuksella osattiin lukea
-hälytyksiä ja julistuksia: "Puoluetoverit: Teidän roponne vuotavat
-alituisena virtana porvarillisten kukkaroon -- lakkauttakaa tuo
-vietävä virta ja pitäkää omien ropokukkaroidenne vetorihmat tiukalla!"
-
-Tapahtui jo, että joku uskalsi hengessään vastustaa pääsiäisrahojen
-maksua rovastille ja joku toinen harmikseen muisteli, että oli
-pudottanut hopeakolikoita kirkkokolehtiin.
-
-"Silmät auki, köyhälistö! Meille on parasta, että teemme täydellisen
-pesäeron noiden sydämettömäin anastajaporvarien kanssa!... Kuulkaa:
-hädän ulina käy halki herraspuolueiden -- älkää uskoko kansan
-pimittäjiä! Koko maan proletaarinaiset yhtykää! Työn orjattaret
-tulkaa mukaan! -- Miksi porvarit kiukuitsevat ja herrat turhia
-tuumailevat?"...
-
-Kaikki vastaanotettiin kiitollisuudella:
-
-"Pohjolan tukkityöläiset! Teistä itsestänne riippuu, tahdotteko jäädä
-ryömimään kurjuudessa riistäjienne kahleiden alle vai tahdotteko
-vapaina ihmisinä tulevaisuudessa itse nauttia työnne tulokset.
-Tietäkää! Meidän mahtimme ja voimamme on _meissä itsessämme_!"
-
-Ikäänkuin nuijasodan aikuinen talonpoikaisveri oli ruvennut
-kuohumaan, vaikka ei marssivia joukkoja näkynytkään. Herrasvallan
-olemassaolo oli muuttunut rasittavaksi, linnaleiriksi.
-
-Ne olivat itsenäisyyden herätyshuutoja kauan nukkuneille
-ihmislaumoille, mahtavia manausloitsuja maan uumenissa viruville
-voimalähteille.
-
-Täytyihän lyödä sotarumpua kovilla kalikoilla, jotta pauke johonkin
-kuuluisi -- jotta hidas suomalainen hurme, sitkeä pohjoisnapamainen
-sielu läikähtäisi, räiskähtäisi, toiminnan tuleen leimahtaisi!...
-
-Kuinka heikoksi täytyikään näinä päivinä huveta kristillisen
-kohtaloonsa tyytymisen hengen, tuon jeesuslaisen uskontunnusteen:
-"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät!"?
-
-Ei kärsivä Kristus nyt kelvannut valtiovallalle, ei kirkolle eikä
-puoluekiihkolle, vaan kaikkien oli pakko hänen yksinkertaisesta
-paimensauvastaan takoa se tikari, jolla kursailematta saattoi pistää
-epämieluisia lähimmäisiänsä milloin keisarin, milloin Jumalan,
-milloin lain, milloin kansallistunnon, milloin kansantahdon pyhänä
-pidetyssä nimessä.
-
-Uskonto?? -- ja ikuinen yhteiskunnallinen ristiriita??
-
-Mutta ne, jotka sen huomasivat, ja jotka siis eivät voineet yhtyä
-mihinkään puolueeseen, lohduttivat itseänsä sillä, että maailman
-kaikkeudessa ehkä löytyi se avara henki, joka tämän hirvittävän
-ristiriidan kerran oli sovittava.
-
-
-
-
-14
-
-
-Helmikuu oli menossa. Melkein joka mökissä puheltiin jo punaisesta
-viivasta. Jätkät leikkiä laskettelivat hirren ajosta päästyä
-iltasilla. Selällään loikoen pitkillä raheilla tai peräpöydillä,
-tupakkata tuprutellen, he leveästi siitä haastelivat:
-
--- Mitenkä se oikein pitänee vetää -- se punainen viiva?
-
--- Ka kun peukalollaan noin vain pyöräyttää...
-
--- Mitenkä sitä peukalolla -- eihän siitä mitä lähe?
-
--- Pitää painaa kovasti ja puristaa lujasti niin jotta leppä kynnen
-alta tirskahtaa!
-
--- Vai sillä tavalla että lepän värillä. Vaan taitaa jäähä
-monelta silloin vetämätä, jos ei leppä niinkuin tirskahtaisikaan
-tervapeukalon pääköstä?
-
--- Tirskahtaa pitää -- sinä päivänä. Muuten ei kuulu herroihin
-tepsivän...
-
--- Joo! Pitääpä sitten puukon kärellä vähän reijän tapaista tuikata
-vaaliin lähtiessä. Ei kai sitä laissa kielletty ole?
-
--- Eipä kai. Ei ole parakraahvia peukaloista...
-
--- Heh, heh. No se tuo Epra osoaa...
-
-Toisessa pirtissä pakistiin näinikään:
-
--- Kyllähän se pännämiehillä passoaa punaviivoja vejellä joka raamin
-nurkkaan, vaan erittäin se on semmoisilla, jotka alvariinsa ovat
-vain mehtäkirvestä ja sontalapiota koprissaan heilutelleet. Ei taija
-liitupännä monen ukon känsissä putoamatta pysyä ja arvannevatko nuo
-akatkaan puumerkkiänsä piirustaa, kun ikänsä kaiken ovat lehmän
-nännejä kopeloineet...
-
--- Tahallaan ne herrat sen toki niin ovat tällänneetkin jotta ei
-tyhmempi-sorttinen ihminen piirustuksissa pärjeäisi. Eihän se
-mitä oikeata eänestämistä ouk että vain punapännällä hissukseen
-raaputellaan? Vaan kun oisi laki semmoinen että itekuhi saisi eänensä
-puolesta isosti karjaista jotta "sitä ja sitä minä Matti tai Tuomas
-tahon ja tarvihen", niin siinä ei pahasti sattuisi erreyksiäkään. --
-Se on se uusi vaalilaki niin mutkikas ja metkuinen kuin esivallan
-peräsuoli!
-
--- Hehhehheh! Niinpä taitaa olla...
-
-Kolmannessa mökissä ukko tuumaili eukolleen:
-
--- Se on sen punaisen viivan veto -- kuulostaa -- justiin niinkuin
-Ristuksen veriviinan ryypäntä herranehtoollisessa. Siinä saattaa
-sielunsa päälle vetäistä kavotuksen ja iankaikkiset kuolemat.
-Vaan kekä kohalleen osunee ja täyvellä järellä ja oikeassa
-mielentämmingissä viivan jutkauttaa, niin sille se autuuveksi ja
-elinonneksi kopeutuu.
-
--- Tohtineeko häntä sitten reistatakaan? epäili akka.
-
--- Reistata pitää! vakaili ukko: -- Jos sattuisi hyvinni
-lykästämään...
-
--- Mistä heitä punaisia pänniä niin rapiasti piisannee? tuumailtiin
-neljännessä paikassa. -- Että joka miehen käteen ja joka ämmän
-sormien koloon?
-
-Mutta toinen siihen tiesi ilmoittaa että:
-
--- Keisarista asti kuuluu kojeet kuvernöörin kautta tuotettavan, sekä
-ne punaiset pännät että ne paperinroskat.
-
-Johon taas edellinen aukisuin arveli että:
-
--- Vai keisarista asti. Palajonkoon hyö maksavat rahinvetäjille --?
-
-Mutta ei toinen sattunut tietämään, minkä verran vaalivehkeiden
-kuljettajille maksaa aiottiin kuormakilolta.
-
-Viidennessä pirtissä keskusteltiin myös näin:
-
--- Kumma paikka se kuulostaa se valtion vaali olovan eikä sitä
-äkkinäinen ymmärrä ennenkun ite näköö. Hokevat sinne aituutettavan
-karsinoita, joihin itekuhi saapi lyyhistyä niinkuin kuuronpiiloon ja
-sieltä sitten eäni möläytetään...
-
--- Ei se varsin niin oo, väitti toinen nuoremmakseen. --
-Pännärustinki siellä roikkuu koijun pielessä ja sillä viivataan.
-
--- Vai sillä?
-
--- Sillä-sillä!
-
--- Karsinan seinäänkö se viiva veännetään --?
-
--- Eipä kun vaalilippuun.
-
--- Y-hyy...
-
-Piisasi sitä asiaa miettiä.
-
-Monessa paikassa sentään jo aivan järkevästi käsitettiin, miten tuo
-punaisen viivan vetäminen oli tapahtuva, sillä kuka sanomalehdet
-oli tarkoin tutkinut ja agitaattorien ohjeet tyystin kuunnellut tai
-opaslentokirjat lukenut, hän tiesi esimerkiksi, että mainittu viiva
-oli vedettävä sen nimiaituuksen yläreunaan, joka itsekutakin enin
-miellytti ja että viivaa ei saanut päästää niin pitkäksi, että se
-leikkaisi toisen roikan aituusta sekä että se oli vedettävä vinosti
-ylhäältä alaskäsin.
-
-Mutta kaikille, sekä tietävämmille että vähätietoisille oli asia
-samalla tavalla mieltäjännittävä, syystä siitä että se kaikille oli
-yhtä uutukainen ja ennenkokematon. Tunnustipa se herroillekin antavan
-päänvaivaa, koskapa kirkonkylän vaalilautakunnan puheenjohtajakin
-kuului yökaudet valvoksivan ja ähkäilevän mallipapereiden ääressä, ja
-virkamiesten pirttilöissä kuuluttiin pitkät puhteet harjoiteltavan
-renkejä ja saunapiikoja sen saman viivan viljelemiseen. Huhuttiin
-nuoren papin oikein tositingassa siitä konstaappeli Pirhosen
-kanssa väitelleen että miten päin se oikein oli vedettävä, jotta
-lakikirjojen mukainen tulisi...
-
-Punaisen viivan vilske siis joka paikassa kummitteli, ja monet miehet
-metsiä hiihdellessään sitä jo sompasauvoillaan hankeen viileskelivät
--- samoinkuin monet vaimonpuoletkin navetoissa hyöriessään sen
-piirtämistä aprikoivat, kirjavan lehmän kylkiä olkitukolla
-hangatessaan.
-
-Monen, vanhaan yhteiskuntajärjestelmään tympäytyneen, mielessä se
-kuvasteli taikatemppuna, jolla aivankuin satupilliä puhaltamalla
-saapi surkeat asiat ja olosuhteet silmänräpäyksessä muuttumaan:
-
-"Kulkee korvessa näkö-nälkäinen paimenpoika, ryysyniekka, viheliäinen
-orpo raiska. Itkee, värjöttelee, nukahtaa mättäälle. Unessa ihana
-peikko hälle luikun käteen työntää, sanoo sitä ihmeluikuksi. Taas kun
-itkettää, poika rukka luikkuun puhaltaa. Ilmestyypä koreat vaatteet,
-poika niihin pukeiksen. Puhaltaa vielä luikkuunsa -- ilmestyypi
-kultaiset vaunut ja valkoiset hevoset, jotka kiidättävät paimenpojan
-kuninkaan linnaan, jossa kukkurainen ruokapöytä eteen lentää ja
-passarit paimenpoikaa palvelevat. Poika syöpi minkä jaksaa, puhaltaa
-vieläkin ihmeluikkuunsa: -- kuninkaan kaunis tytär hänelle kaulaan
-kapsahtaa ja kuningas puolet valtakuntaansa lahjoittaa."
-
-Ne olivat vanhan suomalaisen kuningassadun uudet ihailijat,
-jotka ihmemuutoksiin uskoivat. Ihanata oli karvaan petäjänkuoren
-pureskelijan haaveilla makean mesileivän pian tulevia päiviä.
-
-Jos ei kukaan muu, niin kai sen Jumala ymmärsi, jos kerran
-kaikki-ymmärtäväistä jumalata olemassa olikaan?...
-
-Korvessa, jossa satavuotiset partakuuset ja tikan reikäiset
-kelohongat tähän asti ovat humisseet samoja iänikuisia hohinoitaan,
-veisaamatta koskaan toivonvirttä viluiselle vaeltajalle, --
-siinä samassa korvessa nyt nuori metsä laulaa kulkijan korvaan
-vallankumouksen ylpeitä marsseja ja pyhän kapinan loitsuja.
-
-"Oo te vanhat hongat, oo te pilviä piirtävät kokkokuuset! Totisesti
-on teidän aikanne maahan romahtaa -- te olette lahot ja hourupäiset,
-te horisette vanhoja virsiä veisatessanne! Antakaa sijaa meille,
-meille! Me nousemme pian norosta, me viritämme uudet laulut ilmassa
-soimaan!"
-
-Näin suhisee nuori metsä suomalaisilla salomailla, ja metsänhiihtäjät
-sen sävelet kuulevat ja ymmärtävät.
-
-Vanhan maailmanjärjestyksen _täytyy_ murtua! Täytyy, ah täytyy?
-Rikkaiden anastajien ja perintöporhojen täytyy väistyä. Köyhyyden ja
-kurjuuden täytyy kadota. Kaikille riittää hyvinvoinnin välineitä.
-Kaikille riittää ruokaa, juomaa, vaatteita ja nautinnoita.
-Ihmiskunnan tarvitsee vain luopua itsekkäisyydestään ja vääristä
-perustuslaeista -- ja kaikki tämä meille annetaan.
-
-Annetaanko? Ei annetakaan hevillä. Eivät herrat välitä...
-
-Pyhä Jumala -- paha perkele -- tästä ei selviydytä muuten kuin
-taistelemalla. Ja koska eivät koulunkäyneet ihmiset ja kansan
-järjestyksen viralliset valvojat välitä köyhän elämästä ja
-hätähuudoista enempää kuin sääsken puremasta; koska ne köyhälistöä
-aina vain nuhtelevat eivätkä heidän heikkouksiaan käsitä syviä
-perussyitään myöten; koska ne tuohon takapihan karjaan pian
-tuskastuvat ikäänkuin tahtoen päästä sitä kokonaan näkemästä; koska
-ne alaspolkevat kristinuskonkin kauneimmat opit hyväntekeväisyydestä
-ja lähimmäisen auttamisesta ilman että oikea käsi tietäisi mitä
-vasen käsi tekee; koska ne iäti lykkäävät huomisesta huomiseen
-parhaat parannushankkeensa, niin -- kavahtakoot, kun kansa huomenna
-napisten nousee ja itse ryhtyy maailmata järjestämään. Kavahtakoot,
-vavahtakoot, sillä he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet?...
-
-Köyhälistön sotarumpu pauhaa! Katsokaa: sanomalehtiä sinkoilee kuin
-tulisia käärmeitä äveriään peltomiehen jalkoihin. Sanomalehtiä
-luetaan vapaasti, eivätkä ilkeimmätkään herrat voi niitä lukemasta
-estää. Siis lukekaamme, kuunnelkaamme tekstiä:
-
-"Nyt on kansalaisilla tilaisuus panna mielipiteensä vaakalaudalle,
-mitä ja miten he tahtovat tämän maan ja tämän kansan kohtaloita
-vastaisuudessa ohjattavan. Kaikkien pitää nyt tietää mitä he tahtovat
--- --."
-
-Niin juuri! -- ja kyllä se jo alettiinkin tietää, mitä kukin tahtoo.
-Niin juuri! -- ja kyllä kaikki varmasti tietävät ainakin sen mitä
-_eivät_ tahdo...
-
-"Sosialidemokratia on ainoa, joka on tarttunut pahan perusjuuriin ja
-tahtoo tehdä niin suuren mullistuksen yhteiskuntajärjestelmässä että
-_paha kokonaan poistuu_!"
-
-Niin juuri! -- ja se olkoon köyhälistön uusi uskontunnustus, kun
-verenkarvainen veitsi vanhan autuudenkatkismuksen kahtia leikkaa...
-
-"Ja kaikkien kansalaisten kesken koittaa tasa-arvoisuus, vapaus ja
-veljeys!"
-
-Oi tervetuloas siis pian sinä aamuruskon punertava päivä, joka
-raatajallekin työn raskaan lomahetkiksi virvoituksen, huvituksenkin
-takaat!
-
-
-
-
-15
-
-
-Korpiloukon koira haukkui harjakarvat pystyssä kotivaaransa
-rinteellä...
-
-Kohtapa alkoi Kettuvaaraltakin koiranhaukunta kuulua...
-
-Kotvan kuluttua peninkulman päässä sinisiintävän Selkoskylänkin
-hurtat toinen toisensa jälkeen rähähtivät haukkumaan, kukin
-kotipihansa lähettyviltä. Räiske kantautui kauas yli sulamustien
-metsien, tartutti sysimajallaan oleksivan miilunpolttajan koirankin
-siihen osaa ottamaan, ja ennenpitkää vielä etäämpänä sijaitsevan
-Muikkulankin Musti yhtyi kuoroon...
-
-Eipä kulunut montakaan minuuttia ennenkuin sähkösanoma oli vierinyt
-halki ilmojen aina kirkonkylään saakka, ja kymmenien koirien haukunta
-nyt raikui avaruudessa...
-
-Äärimmäiset eivät tarkimmalla kuulostelullakaan voineet erottaa
-toistensa haukuntaa, mutta ketjun keskimmäiset ylläpitivät äänen
-johtoa.
-
-Ei yksikään selvästi tietänyt, miksi oikeastaan piti näin kauheasti
-haukkua ilmaan, mutta kaikki haukkuivat vain sentähden, että
-toisetkin haukkuivat.
-
-Yksi ainoa koira oli haukunnan sytyttänyt ja yksi ainoa oli tuntenut
-olevan pätevää syytä haukkumiseen!
-
-Sää oli leuto, Tapion talvilauha, ja tuuli liihotteli idän korvalta,
-rajalinjalta päin...
-
-Jysky haukkui -- ja kaiku vastaili autiosta Hiisivaarasta. Jysky
-haukkui -- ja Halli vastaili Kettuvaaran laelta. Mutta Jysky ei
-välittänyt kaiusta eikä Hallista, ei kääntänyt kuonoaan sinne
-päinkään, vaan räikytti omaan suuntaansa vasten tuulta, toisinaan
-vinkaisten sekaan ja vavahtaen, vieläpä joskus laskien kiekkuran
-häntänsä takakoipien väliin, näyttäen pelästyneeltä...
-
--- Mitä kummaa koira kutjake haukkuu? ihmetteli Topi, joka paraikaa
-havukirveellään paloitteli hakoja pölkyn päällä tanhualla. Hän läksi
-vartavasten tähystämään metsään päin. Mutta ei hän sieltä mitään
-keksinyt -- puun latvat vain nuojahtelivat hiljakseen ja naavaparrat
-heiluivat tuulessa.
-
--- Lempoako nyt nallit kahtapuolta luskuttaa? kummasteli
-Kettuvaarankin Jussi mökillään.
-
--- Eikö nuo haukkune tätä uuen ajan synnin sumua ja sisilistejä...,
-jupisi Kuppari-Kaisa.
-
--- Hääh? Mitä se muori siellä mutisee?
-
--- Minä vain tässä ihtekseni hunteeraan jotta kyllä kai se jo
-koirainkin nokkaan haiskahtaa.
-
--- Mikä niin? kysyi Jussi julmistuen.
-
--- Ka se punaisen räähkän löyhkä!
-
-Mökin isäntä paukautti nyrkkiä pöytään niin että sinukkatuoppi
-hypähti korkealle ja russakat pahanpäiväisesti säikähtivät:
-
--- Et sinä, muori töllerö, alaluokan ahväärejä ymmärrä!
-
--- Ymmärrän minkä ymmärrän, Jumala minullekin järenjuoksun on
-antanut. Ja jos Porsröömi vainaa vielä eläisi, niin --.
-
--- Elähän viihti saarnata, on sitä sorttia silavaa Suomen rahvas
-jo kyllikseen syönyt, vaan eipä ole kylkiä lihottanut..., arveli
-Jussi miehekkäästi, kopeloi kintaansa, nakkapohjakirveensä, ja läksi
-ulkotöihin.
-
-Mutta koirat ne yhä pitivät kovaa ulinaa.
-
--- Mikä niitä nyt haukuttaa? virkettiin Selkoskylälläkin, jossa
-oli kymmenkunta kuonolaista kivenheittovälien päässä toisistaan
-sijaitsevilla pihoilla.
-
--- Eikö nuo jätkyttäne sitä puoluetoran taistelua, johon sanomalehdet
-mökkiläiskansaakin härsyttelevät, naurahti joku varovampi isäntämies
-tunkion huipulla taikkoansa ilmassa väläyttäen.
-
-Kasakkamiehet tunkion juurella eivät mitään sanoneet isännän
-leikinlaskuun, vaan sylkäisivät kämmeniinsä ja kävivät kahta kovemmin
-kiinni taikkoihinsa, työntäen piikit syvälle höyryävään lantaan.
-
--- Mitähän nyt Musti murisee? puhui myös Muikkulan retutalon isäntä
-hevostaan kaivolla juottaen.
-
--- Jos lie mustalaisia liikkeellä? arveli nääntyneen näköinen emäntä,
-joka sattui puistelemaan lapsen makauksia porraskatoksen alla.
-
-Mutta kirkonkyläläiset olivat koirainsa haukkumisiin siksi tottuneet,
-etteivät siellä juuri muut kuin kansakoululapset, jotka maantiellä
-teutaroivat, sitä huomanneet.
-
-Ensimmäiseksi ärähti äärimmäisestä kylän laidasta raatarin virkeä
-rakkikoira, sitten urahti suutarin lintukoira narttu, sitten
-murahti nahkurimestarin puhdasrotuinen pystykorva, sitten kirahti
-kauppiaan valkoinen, särkisilmäinen ressu, jolla oli tiuku kaulassa,
-sitten pompahti, ulos porhahtaen, papin mustanokka karvapörhö
-teurastajakoira, sitten kimahti kirkkoväärtin sekasikiö matalajalka,
-sitten helähti metsäherran töpöhäntä foxterrier, sitten kalkahti
-kanttorin järeä jäniskoira, sitten havahti haudankaivajan surullinen
-susisilmä, sitten kuikutti kunnanesimiehen kettuhäntä, ja lonkutusten
-lopuksi eivät lapset saaneet selkoa, että mistä kaikista taloloista
-koiranlaulu vielä kuuluikaan, sillä kaiku kierteli hurjasti ympäri
-järven rantoja ja räiske oli tiheä kuin kivääriyhteisammunta
-sotilasmanöövereillä.
-
-Puoluepukarit, jotka hermostuneina istuivat huoneissa vaalipaperiensa
-ääressä, kuullessaan ulkoa tämän koirain joukkohaukunnan, tunsivat
-sieluissaan kiihkeätä puoluevimmaa.
-
-"Kaikkia niitä etusmiesehtokkaiksi pannaankin -- saakuri soi!"
-
-Koko päivän koirat haukkuivat ja olisivat kai haukkuneet koko
-yönkin, jollei Kettuvaaran Jussi olisi väkisten raahannut niskasta
-omaansa pirttiin, joten sähköjohtolanka katkesi, ja haukkujat pitkin
-ketjua vähitellen tulivat järkiinsä, ja ainoastaan hulluimmat ja
-epäluuloisimmat jäivät vahtimaan ja ulahtelemaan iltamyöhäksi.
-Mutta Korpiloukon Jysky, joka ei tiennyt mitään kirkonkyläläisten
-ammattitoveriensa harrastuksista ja joka tuskin voi kuulla muuta
-kuin oman äänensä, haukkui yksikseen läpi yön eikä tätä sydänmaan
-äänenkannattajaa mikään mahti maailmassa olisi kyennyt komentamaan
-sisälle mökkiin. Vasta kun aamuhämärissä tuuli sattui kääntymään
-ja ilma viileni, se väsyksissä ja häpeissään hiipi vikisten pirtin
-lämpöiseen, jossa kissa sitä huolestuneena oli ikävöinyt --
-nälkäriitatoveri ihmisten armoasunnossa.
-
-Mutta pitkin Venäjän rajan toistakin puolta paikoin olivat koirain
-kovimmat haukahdukset tuulen torkahtaessa edellisen päivän
-iltana ristikansan korviin kaijonneet, ja olivat siellä Karjalan
-lakkipää-naiset keskenään tuumailleet:
-
--- A mintäh hyö koirat Suomessa noin ärhiestäh haukkuo loukutetah,
-vain meänkö urohot sielä kylien kesellä sumptshan kannannasta kotih
-tulomassa oltaneh?
-
-Et armahaisen asjoa arvoa, oli toinen siihen vastannut: -- vet meän
-kakkara rosmiessa hurtilla ylen makielta njokkah haisuu, a Ruotshin
-sakonat rajan yli loikkimah ei suvata!
-
-Ei kukaan korven asujamista tietänyt, että sinä päivänä, jona koirat
-haukkuivat, Karjalan rajarastilla oli tapahtunut muuan varsin
-merkittävä luonnon tapaus. Pesässään makaava suuri karhu näet oli
-juuri sinä päivänä kääntynyt toiselle kyljelleen, ja tuuli oli
-kantanut pedon ominaishajun Korpiloukon koiran sieraimiin.
-
-
-
-
-18
-
-
-Punaisen viivan päivä lähestyi lähestymistään. Painokoneet tekivät
-jyskyen työtä. Punaisia sanoja sinkoili kuin tulisia käärmeitä
-kiemurrellen ympäri maan, purren veriin asti, sytyttäen hehkuvaa
-henkeä köyhälistöön. Ei ollut moista villitystä ennen nähty!
-
-Kyynäräin korkuisina paistoivat sanomalehtien vaalikehoitukset.
-Kymmenet tuhannet kansalaiset, jotka ennen olivat lukeneet vain
-pitkää, ikävää, vaikeatajuista katekismusta, lukivat nyt loppumatonta
-valtiollista julistusta, jonka jokaisen sanan jokainen ymmärsi ja
-joka huumasi päät ja jäsenet kuin jalo ulkomainen viini...
-
-"Kaikki valta kansalle!" puhalsi tuo tuomion pasuuna. "Lait on
-tehty kansaa sortaviksi. Rikkaat ovat lakien avulla päässeet yhä
-rikastumaan, mutta köyhät ovat köyhtymistään köyhtyneet. Vai eikö
-tämä ole totta?"
-
-Totta on! vastasi tuhatkertainen kaiku korvesta.
-
-"Työväen liike on totuuden paljastanut!" jatkoi Vaalilehti. "Nyt
-pitää torpparien asema turvattaman, nyt täytyy tilattoman väestön
-päästä maita viljelemään. Tukkiyhtiöiden ja rahapösöjen maahuijaus
-pitää lopetettaman ja kuoletettaman. Koko työtätekevä kansa on
-saatava Arvatuksi sairauden, tapaturman ja vanhuuden varalta.
-Viinavirrat ovat tukittavat suurilla suluilla. Kaikki kuristuslait
-ovat kumottavat, kaikki herrat...!"
-
-(Paria viimeistä sanaa ei kone painanut, mutta jokainen lukija näki
-ne sentään ikäänkuin jatkona.)
-
--- Tottatosiaan! vastasi kaiku korvesta.
-
-"Herrat ovat aina sortaneet tätä kansaa ja tahtovat edelleenkin
-sortaa. Pois harvain valta, alas työn riistäjät! Oikeutta
-sorretuille! Ja vaalipäivät vapaiksi kautta maan. Huomenna lähdetään!
--- silmälasit matkaan!"
-
-Maaliskuun viidestoista päivä oli koittanut. Kirkkaasti paistoi
-talvinen aurinko yli korkeiden lumihankien. Erämaan hiljaisuudessa
-olivat kankaat ja korvet äkkiä alkaneet raikua rekien ritinästä,
-kulkusten helinästä ja ajajien hoilauksista. Sadoilla suksiladuilla
-sihisivät sivakat ja vilahtelivat sompasauvat näreitten ja
-rämekuolleiden vaivaishonkien keskitse. Neljään ilmansuuntaan vaelsi
-kansajoukko ajaen tai hiihtäen, sillä neljään äänestysalueeseen oli
-pitäjä jaettu.
-
-Nyt se oli se punaisen viivan tulenpolttava päivä!
-
-Nyt se oli se maan uudestaluomisen ensimäinen päivä!
-
-Nyt, nyt se oli tuo henkisen sotataistelun hikihelmeilevä päivä.
-
-Topi Romppanen ja hänen vaimonsa Riika hiihtää hivittelivät
-jäljetyksin. Mies hiihteli edellä, eukko takana, kuten kansan
-tapa sen vaati. Tosin tuppautui Riika tasaisilla maisemilla ihan
-rinnalle liukumaan, mutta ei Topi sitä vaimoihmisen ponnistusta
-oikein suvainnut. Käski vain perässään pysymään. Jo edellisenä
-päivänä olivat he matkalle lähteneet, kun Kettuvaaran Kaisa taas oli
-kotimieheksi saatu. Nyt lähestyivät he vaalipaikkaa.
-
-Ei kumpikaan mitään puhunut. Kovin oli outoa tämä yksissä-kulku
-pitkästä-aikaa ja ihmeelliseltä tuntui koko retki -- unennäöltä se
-tuntui. Oli kuin kirkkopyhäinen päivä, vaikka ei kelloilla soitettu.
-Riikan alushameiden seasta vilahti jotakin punavihreätä vaatetta,
-mutta Topiaksella oli ainoasti nenän nipukka entistä helakampi.
-
-Ilmanpielissä seisoi ikäänkuin kirjoitus: "Ääneen puhuminen
-kielletty!" Mutta sitä enemmän hauteli juhlanjännittävä mieli. Näin
-Topias itsekseen arveli:
-
-"Topakkana siinä olla täytyy -- aivankuin karhun ammunnassa. Ensin
-tähdätä ja vasta sitten laukaista. Kun ei vain virma yllättäne ja
-veriä seisattane. Kunhan pää polo kestäisi -- vielä tämän kerran.
-Vaan miksi ei kestäisi, jos akkaväelläkin kestää?"
-
--- Hiiha sinä kiukempaa! kuului takaa eukon kiirehtivä ääni.
-
-Topi havahtui mielihauteistaan ja alkoi lykkiä niin että sukset
-lätsähtelivät latupohjaa vasten.
-
-Riikakin itsekseen mietiskeli.
-
-"Jutkautan minä punaisen viirun, oikein paksun ja sakian. Saapi
-Venähen keisari nähä, miten Suomen akan sappi paisuu, kun on leipä
-laiha. Ja puumerkkini minä alle rätkään, vaikka kieltäköönkin
-peruslaki!"
-
-Hän muisti, että semmoisista oli ankarasti varoitettu.
-
-"Mutta ihan uhallakin minä piirustan, jottapa älyävät, että
-Korpiloukossa on kysymyksessä täysi tosi."
-
-Ei aavistanut Topi näitä eukkonsa mieliuhkia. Tovin aikaa hiihtivät
-aviopuolisot hiiskahtamatta. Niistäen punehtivan nenänsä virkahti
-vihdoin mies:
-
--- Ja muista sinä, että et tukkeu minusta eille sielläkään
-vaalipaikoissa. Minä ensin ropsautan, niin sitten vasta sinä saatat
-reistata. Minä sinulle suomennan, että miten siinä oli oltava...
-
--- Eipä siellä saa puhua! tiesi Riika.
-
--- Ka minä silmää isken --! arveli Topi.
-
-Riikaa nauratti, että miltähän sekin näyttänee, kun hänen Topinsa
-silmää iskeksii, sen silmät kun hänen mielestään aina niin
-värähtämättä pöllöttivät päässä? Mutta ei tohtinut hän vastaankaan
-väittää. Oli tämä siksi pyhä yritys, jotta ei sopinut lirkutella
-ja joutavia puhua. Aviosopu olla piti entistä ehompi. Niin tuntui
-vaativan sydän yhteisessä mielen jännityksessä...
-
-Jo saapuivat hiihtäjät kirkonkylään ja hiipivät tunkion taitse sivu
-pappilan. Kosolta näkyi olevan rahvasta liikkeellä, mutta aivan
-nuoria ei raitilla näkynyt.
-
-Suutarin mökille he ensin kulkunsa suuntasivat. Tulivat jo veräjän
-kohdalle, niin siinä kumpikin yhtaikaa pysähtyivät ja katsahtivat
-toisiinsa säpsähtäneinä. Taivaallinen näkykö tämä oli vai mikä
-ilmestys? Suutarin katon harjalla sinitaivasta vasten hulmusi huikean
-heleävärinen hattara. Sosiaalidemokraattien lippu se oli, ensimäinen
-mitä milloinkaan oli nähty tässä pitäjässä liehahtelemassa taivaan
-tuulessa. Tulikivenkeltaisilla kirjaimilla siihen oli kirjaeltu sanat:
-
-_Köyhälistö valtaasi nouse!_
-
-Korpiloukkolaiset toipuivat hämmästyksestään ja alkoivat liketä
-mökkiä juhlatunnelmissa. Selkänsä takaa maantieltä he tosin kuulivat
-ilakoivaa naurua, kun joku selitti toisille että: "suutarin akan
-hamepa siinä heiluu kuivamassa" kun oli muka "akiteerausmatkoilla
-kastunut", mutta semmoisen pilkan sydänmaalaiset toki helposti
-sietivät. Tiettiinhän tuo jo hyvin, että puolueet toisiaan
-hämmästelivät ja härnäilivät.
-
-Suutarin pirtti oli täynnään väkeä. Itse rakutaattori Puntarpää
-siellä johti laulua, jolla puoluelaiset sielujaan vahvistivat tänä
-koettelemuksen tärkeänä päivänä. Useimmat jo olivat ehtineet käydä
-äänestystalolla, mutta uusia tulokkaita saapui vähäväliä kyselläkseen
-viimeistä kertaa neuvoa johtajalta. Tämä hääräili hikipäin, rusetti
-vinossa, ja keskeytti tuontuostakin laulamisen.
-
--- Joko, rakkaat toverit, kävitte äänestämässä? ehätti hän
-tiedustamaan heti kun Riikan ja Topin kynnyksellä havaitsi. Mutta kun
-kuuli, etteivät kaukalaiset vielä olleet äänestystalolla poikenneet,
-niin tarjoutui itse heitä saattamaan.
-
-Topi niisti nenänsä juhlasiivoon ja katsahteli altakulmain
-kunnioituksella kaikkia niitä, jotka jo olivat punaisen viivan
-vetäisystä onnellisesti suoriutuneet. Pyhimyksiä he hänen
-mielialassaan olivat ja tiesivät jokainen enemmän salaisuuksia kuin
-tavallinen sydänmaan moukka tietää. Olivat ikäänkuin läpikäyneet
-kuoleman portista...
-
--- Ehken te tarvitsette hengen vahvistusta? virkkoi agitaattori
-syvänkiiluvin silmin ja riehahti lauluun, johon moni joukosta yhtyi.
-Sitten hän heti purskahti puhumaan siitä samasta kalliista kansan
-asiasta, ja Topi kuuli korvissaan vielä kerran tutut törähdykset
-kansan katalista sortajista, herroista, joiden valta nyt oli
-kukistettava. Mutta Riika näkyi halailevan suutarin Kunillaa, joka
-rakkaasti supatteli hänelle korvaan...
-
-Pankolla höyrysi iso kahvipannu, joka yhteisillä rovoilla oli
-kustannettu.
-
--- Ottakee kahvia kaverit ja aatesysterit ja mänkee sitten kansan
-kaikkivaltiaaseen nimmeen!
-
-Kahvinkeittäjä se näin lausui, kahvinkeittäjä, joka näytti jotenkin
-herraskaiselta kirkuvan punaisine ihomyötäisine puseroineen,
-käherrettyine hiuksineen, ja jota moniaat kuulestivat karahteeraavan
-"rouvaksi", vaikka toiset häntä sanoa töksäyttivät vain Heta
-Moilaseksi. Eivät kaukalaiset sitä naisihmistä sen paremmin
-tunteneet, mutta oikea sosialisti se vain olevan kuului -- Iisalmen
-puolesta tänne ilmestynyt.
-
-Topi ja Riika alkoivat ryypiksiä tarjottua kahvia ja saivat korputkin
-käteensä. Maantiellä kulkuset heläsivät. Akkunan läpi näkyi
-vaalitalolta jo poispäin ajelevia. Sosialistit alkoivat arvostella:
-
--- Noin ne rikkaat rehkivät. Siinä papit ja patruunat. Kahtokeehan
-kaverit noita vehkeitä. Vieläköhän karhuntalja tulevana vuonna
-mollottaa Nuurperin reen perässä?
-
--- Ei mollota! Ja taitaa patruunankin maha näistäpuolin hoiketa, kun
-olutpullot pois kielletään.
-
--- Kuka se tuo sinilasinen herra on, joka mustalla ruunalla raksuttaa?
-
--- Etkö sinä tunne? Uusi vosmestarihan se on...
-
--- Voi häjyn räikäle! Kuusituhatta markkaa kuuluu vosmestarillekin
-annettavan siitä, että köyhiltä puun oton kieltää. Vaan vieläköhän
-tulevana vuonna kiellät, kelmi?
-
--- Verenimijät...
-
-Joku jätkämies pui nyrkkiä maantielle päin ja sylkäisi akkunalle.
-Sitten pisti sikarin hampaisiinsa ja alkoi soittaa hanuria, hattu
-takaraivolla.
-
-Topi ja Riika pyyhkeilivät suitansa toiselta kupilta. Agitaattori
-seisoi vieressä ikäänkuin vahtien:
-
--- Joko te nyt lähdette?
-
--- Jos vielä vähän laulaisia? äänsi Topi arasti pyytäen.
-
--- Mitä minä kaverille laulan? kysyi agitaattori pahastumatta.
-
--- Jos niitä internalleja luikauttaisia? arveli Topi, jonka henkeä
-oli ruvennut kummallisesti salpaamaan.
-
-Riikaa hieman hävetti Topin puolesta. Se kun hänen mielestään ei
-koskaan osannut koreita sanoja oikeinpäin lausua.
-
-Agitaattori veti suutansa hymyyn, iski silmää jollekin, joka nurkassa
-istui ja alkoi jalkaa lattiaan polkien laulaa. Näitä sydänmaan
-lapsia täytyi toki perille asti paimentaa! Ne pelkäsivät sielunsa
-pohjalla virkavaltaa ja virkamiesten kostoa. Eivätkö liene salaisesti
-pelänneet Jumalaakin, vuosisatojen rääkätyt orjaraukat?
-
-Hartaasti kuunteli Topi. Syvästi hän vielä kerran sielussaan
-punnitsi, mitä hänenkin rauhaansa sopi. Hänen muistissaan vilahti
-koko tähänasti eletty elämä: pikkupojasta saakka, jolloin hän
-paitasillaan oli seurannut isävainajaansa metsään ja tahtonut
-välttämättä nähdä, kuinka isä kiskoi petäjänkuorta puusta ja
-kuinka äitivainaja sitten oli survonut sitä petäjänkuorta suuressa
-huhmaressa sekä kuinka siihen sitten oli ripotettu sekaan vain
-kolmanneksi osaksi jauhoa ja siitä sekoituksesta tehty leipätaikina.
-Ja petäjänsekaista karvasta rieskaa hän sitten oli syöskennellyt aina
-kuusitoistavuotiaaseen asti, jolloin, isän ja äidin koviin tauteihin
-kuoltua, oli lähtenyt tukkisavottaan ja ensi kerran elämässään
-saanut maistaa selvää leipää. Ja muisti hän sitten kituroimisensa
-Riikan kanssa ynnä alastoman, aina nälkäisen lapsijoukon -- ja
-suolainen kyynel kihahti hänen silmänurkkaansa. Lisäksi hän muisti,
-kuinka herrat umpimähkään aina olivat syyttäneet häntä laiskaksi ja
-saamattomaksi...
-
-Ja pohjaton murhe ja pyhä katkeruus yhdellä haavaa valtasi nyt hänen
-sielunsa ja laulua kuunnellessaan hän todellakin tunsi vahvistuvansa
-siihen tekoon, jota varten oli mökistään liikkeelle lähtenyt.
-
-Usko punaisen viivan voimaan taas kasvoi ja kukoisti.
-
-"Maat uudestaan jaetaan! Köyhäin verot poistetaan! Vanhuuden eläkkeet
-varataan! Virkamiehet, tyhjäntoimittajat, vähennetään! Tuhansien
-markkojen palkat supistetaan! Ylellisyys herroilta kielletään! Tieto
-ja valistus levitetään ilmaiseksi! Lapset puetaan ja koulutetaan!
-Lääkärit pannaan kiertämään ympäri perukoita, niin ihmislääkärit kuin
-eläintohtoritkin! Jokainen köyhä elää tästä lähtien kättensä töillä
-omassa kodissaan tarvitsematta milloinkaan työntyä peninkulmain
-päähän rahapennin hankintaan. Koko elämän muoto paranee!"...
-
--- Joko nyt lähdetään?
-
--- Jo!
-
-Topi Romppanen astua heippasi varmoin askelin ja niin ripeästi, ettei
-itse nokkela agitaattorikaan tahtonut rinnalla pysyä, eikä Riika
-hevillä jäljessä.
-
-Kansakoulun pihalla vallitsi ihmeteltävä hiljaisuus, ei siellä ollut
-mitään markkinan tapaista räyhinää, niinkuin moni oli kuvitellut
-rahvaan kokouspaikasta. Vain silloin tällöin avautui narahtaen
-etehisen ovi, kun joku tuli tai meni hiljaa ovesta. Agitaattori
-puristi kiihkeästi sekä Topin että Riikan kättä, katsahti hieman
-arasti ympärilleen ja palasi takaisin. Laki kielsi kaikenlaiset
-mielenosoitukset likellä vaalitaloa, -- täytyi totella. Kansalliset
-apajanvedot olivat säädetyt tapahtuviksi mitä suurimmassa
-meluttomuudessa. Viidensadan askeleen päässä sopi kyllä vallan
-mainiosti purkaa sielunsa ja yllyttää puoluetaisteluun.
-
-"Rauha maassa -- ihmisille hyvä tahto!"
-
-Topi astui yli kynnyksen, otti karvalakin päästään ja rykäisi.
-
-Riika hänen takanaan niiata nuksautti.
-
-Etuhuoneessa oli ainoastaan yksi toimimies. Karivaaran Anteri se
-olevan näkyi, joka äänestyslistaa selaili. Ylpeä se näkyi ammatissaan
-olevan, ei ollut tuntevinaankaan korpiloukkolaisia, vaan kysyä
-koppasi nimiä ja katsoi tuimasti päästä jalkoihin!
-
--- Topias Topiaanpoika Romppanen?
-
--- Joo! sanoi Topi.
-
--- Vaimo Fretriika Eufrosyyne --?
-
--- Juntusia minä oun omalta suvultani! väitti Riika, mutta
-Anteri suhahti lyhyeen, että ei tässä akkaväen omat nimet tule
-kysymykseenkään ja käski siirtyä toiseen huoneeseen.
-
-Topi pudotti lakkireuhkansa ovensuuhun (mällin hän oli
-varovaisuudeksi heittänyt jo suutarin mökille) ja Riika löysäsi
-huivinsolmua. Jäljekkäin he nyt astuivat sisään vaalihuoneeseen.
-Pitkän pöydän takana istui neljä-viisi henkilöä, vaalilautakunnan
-jäseniä. Johtajana näkyi toimivan nuori pitkäkaulainen
-kansakoulunopettaja, jolla oli rillilasit nenän päässä.
-Poliisikonstaapeli Pirhonen seisoi keskempänä lattiaa eriskummallisen
-laitoksen vieressä. Hyvin näyttivät kaikki olevan virantärkeitä,
-konstaapeli käytökseltään koppava kuin mikä kuvernööri.
-
--- Jahah! äänsi puheenjohtaja ja käski ojentaa Topille ison,
-kiiltävänpuhtaan vaalilipun. Heti perään hän käski antaa samanlaisen
-lipun Riikallekin.
-
-Konstaapeli nyökkäsi oppineesti niinkuin oli nähnyt nimismiehenkin
-nyökkäävän.
-
--- Tulkaahan tänne...
-
-Vaalihuoneessa seisoi kaksi äänestyskojua.
-
-"Vai tässä ne nyt karsinat --."
-
-"Vähän siihen tyyliin kuin lapukkalaisten markkinareet...", ajatteli
-Topi.
-
-"Tulisi tuosta poijille paitoja", arvosteli Riika ja mieli teki
-käsillä hypistelemään vaatteesta tehdyn mallikojun seinää.
-
--- No menkäähän! murahti konstaapeli.
-
-Topi työntyi likimmäisen karsinan suojaan ja levitti paperinsa
-pöydälle. Riika jäi seisomaan ulkopuolelle, vaalilippu värähtämättä
-käsissään. Vaalilautakunnan jäsenet näyttivät vaivihkaa katahtelevan
-vaimoon ja virnistelevän. Konstaapeli Pirhonen asettui Topin selän
-taakse ja kysyi:
-
--- Osaatteko te itse vai autanko minä miestä mäessä?
-
--- Löytyy täältä numero ilman herrojakin! mutisi Topi.
-
--- Hä? pani Pirhonen, mutta syrjäytyi.
-
-Topi oli alkanut kopeloida punaista kynää, joka riippui sidottuna
-rihmaan.
-
-Konstaapeli toimitti Riikan toisen kojun sisään ja tarjosi apuansa,
-mutta ei Riikakaan huolinut, kun muisti agitaattorin varoituksen,
-että Pirhonenkin kuului olevan sitä herrain puoluetta ja vähän
-niinkuin omaan apajaansa porkkailevan tohmerointa rahvasta.
-
-Yhtaikaa Topi ja Riika nyt siis joutuivat äänestämään, kumpikin
-seistä nyyköttäen eri suojuksen takana. Tovin aikaa he suojusten
-takana viipyivätkin, ja huoneessa vallitsi sellainen hiljaisuus, että
-olisi voinut kuulla kärpäsen lentävän.
-
-Topi tuijotti siihen aitaukseen, jonka numero hänelle oli päähän
-pantu ja jonka hän tiesi olevan köyhälistöä varten aidatun.
-"Kolomekymmentä ja... soli sali rattia!"
-
-Hän tarttui kynänvarteen, puristi sitä lujasti kankeissa sormissaan
-ja alkoi tähdätä, ummistaen vasemman silmänsä ja kirpeästi siristäen
-oikeanpuolimaista. Suu oli vääntynyt pahasti väärään.
-
-"Nyt?..."
-
-Mutta ei hän uskaltanutkaan vielä painaa. Numero oli ikäänkuin
-ruvennut liukumaan ja vei silmän mennessään. Topi hätkähti, laski
-kynän kädestään ja rupesi uudestaan pyydystämään numeroa.
-
-"Nämä ovat niitä sielun vihollisen viimeisiä viekoituksia...",
-vilahti hänen päässään, ja rypistäen kulmiaan, terästäen katsettaan
-alkoi hän hakea molemmin käsin.
-
-"Kolomekymmentä ja... soli sali rattia."
-
--- Et pirhana vie pääsekään kynsistä!
-
-Hän tuippasi vasemman kätensä peukalon lujasti numeroa vasten ja otti
-taas kynän oikeaan käteensä. Varovaisesti, henkeään pidättäen rupesi
-hän piirtämään hienoa viivaa...
-
-Mutta kuuluipa samalla yhtäkkiä huoneessa omituinen rapsahdus.
-Riika oli painanut niin lujasti paperiin, että punaisen kynän kärki
-oli poikki rapsahtanut! Koko vaalilautakunta naurahti, ja poliisi
-Pirhonen ryntäsi suojuksen eteen sanomaan:
-
--- Ei saisi niin rajusti ruunun kapineita käsitellä.
-
-Riika ei mitään vastannut, hän oli hiukan tyrmistyksissään, mutta
-vaalilippunsa sisustaa ei hän sentään poliisille näyttänyt, vaan
-käänsi paperin näppärästi kokoon.
-
--- Kyllä sen viivan pitäisi näkyä! kehahti hän omituisesti naurahtaen
-ja astahti ulos suojuksen takaa. Samalla tuli Topikin toisen
-suojuksen takaa ja rypisteli hitaasti vaalilippunsa kokoon. Hiki
-oli kohonnut miehen kasvoille aivankuin olisi ollut kovimmassa
-ponnistuksessa.
-
-Liput leimattiin, ja asianomaiset saivat ne vielä kerran käsiinsä
-määräyksellä pudottaa ne vaaliuurnaan, joka oli huoneen perällä.
-
-Topi ikäänkuin arvioi lippunsa painoa ennenkuin sen päästi
-solahtamaan arkun rakoon, mutta Riika työnsi lippunsa itsetietoisen
-intohimoisesti sisään lovesta, vieläpä käänsi ylpeästi selkänsä
-vaalilautakunnan jäsenille.
-
--- Joko tästä nyt passaa köyhän mennä tiehensä? hän suhahti poliisi
-Pirhoselle, jonka käytös häntä oli ärsyttänyt.
-
--- Yksi on ovi sekä köyhille että rikkaille! vastasi Pirhonen
-virnistäen.
-
-Tuskin oli ulko-ovi lupsahtanut kiinni äänestäjäin jälkeen, kun
-vaalilautakunta rähähti vilkkaaseen keskusteluun:
-
--- Taisivat olla niitä maailmanparantajan opetuslapsia?
-
--- Niitä ne oli! Näki sen siitä, että itse muka viivansa töhersivät...
-
--- On niillä moniailla akoilla käsivoimia!
-
--- Heh heh heh... Terotahan Pirhonen kynä!
-
--- Vaan näittekös miten äijä-rukalla hiki otsalta tippui?
-
--- Ja housunpaikat tutisi... heh...
-
--- St! sanoi nuori puheenjohtaja herroiksi. -- Sieltä koluaa lisää
-karjaa...
-
-Puheenjohtaja korjaili rillejään, jotka eivät mitenkään ottaneet
-pysyäkseen viekkaanvärähtävien silmien peittona, ja tekeytyi niin
-puolueettoman näköiseksi kuin suinkin oli mahdollista poikamaisen
-parrattomilla kasvoilla. Olihan tämä Suomen kansan suuri
-uudestasyntymisen päivä, ja vaalilautakunnan puheenjohtaja tunsi
-olevansa yksi uudenajan historian tärkeimpiä henkilöitä.
-
-Topi ja Riika palasivat perätyksin kävellen suutarin mökille, jonka
-katon harjalla punainen lippu uljaasti liehui värehtien sinikirkasta
-taivaankantta vasten.
-
-_"Köyhälistö valtaasi nouse!"_
-
-Kumpikin katsoi kiinteästi siihen punaiseen lippuun.
-
-
-
-
-17
-
-
-Tukkityöhön oli Topin täytynyt lähteä, sillä hätä oli suuri. Riika
-yksin lasten kanssa elää kitkutti kotosalla. Viimeiset reikäleivät
-riippuivat häkkärässä, jonka yläpäässä näkyi jäniksennahkainen
-kaistale -- russakkain esteeksi.
-
-Lapsiin oli ilmestynyt oudon taudin oireita.
-
-Ei ollut korpimökkiin vielä ehtinyt kantautua mitään tietoja
-eduskuntavaalien tuloksista. Ei hiiskausta oltu kuultu, voittiko
-köyhän kansan ääni vai herratko yhä jäivät maailmaa vallitsemaan.
-
-Siunaili, sähähteli ja huokaili Riika. Pelko ja vavistus hiipi
-väkistenkin sieluun. Toivo ja pettymys kiisteli mielialoissa...
-
-Suloisen, salaperäisen huumauksen vallassa hän monena aamuna oli
-noussut makuusijaltaan ja katsahtanut ulos akkunasta kirkonkylää
-kohden, mielessään kuvitellen: "tänäpäivänä, tänäpäivänä saapuu
-maailmanparantaja, kurjuuden lievittäjä, onnentuoja".
-
-Mutta onnentuojaa ei ollut saapunutkaan. Ei edes yksinäistä
-hiihtäjää. Illat menivät ja tulivat yksitoikkoisesti, ja moniaana
-aamuna oli tuisku peittänyt suksiladun umpeen. Alakuloinen hiljaisuus
-levisi yli erämaan.
-
-"Punainen viiva? -- eivätkö siellä lienekään huomanneet, että se oli
-kärsivän kansan sydänverellä vedetty?"
-
-"Eivätkö rakutaattorien ennustukset toteutuneetkaan?"
-
-Piti tulla tuossa tuokiossa valkeat leivät ja valkeat puurot, silavat
-ja rokat? Piti tulla eheät paidat ja kauniit kuvakirjat lapsille?
-Piti tulla nisukahvit ja lämpöiset turkit vilusta värjöttäville?
-Ihmemullistukset tuleman piti punaviivan perässä -- miksi ei
-tullutkaan?
-
-Tulee jahka joutuu?
-
-Tulee -- ei tulekaan?
-
-Vai tulleeko sentään?
-
-Täytyy kärsivällisesti vuottaa.
-
-Täytyy lujasti uskoa...
-
-Pitkä on porras Pietarista, monta rapiaa neljännestä on Helsingistä
-Korpiloukkoon... --
-
-Taivahinen taatto -- mikä lapsia vaivaa?
-
-Miksi Sake poika päätänsä pitelee ja voivottelee?
-
-Miksi Vesteri yhtäläistä itkeä tuhertaa ja kyyköttää surkeana
-nurkassa?
-
-Miksi kullannuppunen Iita Linta Maria oksentelee eikä huoli
-liikkileipää pieneen kouraansa!
-
-Jospa olisi äidillä antaa sokeria?... Sokeri makeaa on -- siitä lapsi
-pitää. Mutta ei muruakaan löydy. Lupasi Topi muka toimittaa kulkijain
-matkassa sokerit ja kahvit. Ei kuulu...
-
-Turhaan tähystelee äiti ruuturepaleen lävitse. Musta kanto siellä
-vain muurottaa kuin mörkö rämeen laidassa. Ja pitkän kuusen
-tuppuralatva yli metsän reunan piipottaa...
-
--- Elkäähän itkekö lapset. Tulee kesä -- paranee pää, paranee kaula,
-paranee massu. Makailkaahan penkillä, elkää hätäilkö! lohduttaa äiti.
-
-Riika peittelee Iita Linta Mariaa ryysyihin. Tyttönen tuijottaa
-äitinsä silmiin miettiväisesti ja ruikuttaa haikeasti. Äidin sydäntä
-vihlaisee se lapsen katsanto.
-
-Pikku Piri kätkyessä kitisee. Riika laskeutuu polvilleen lattialle ja
-kumartuu antamaan rintaa.
-
--- Syöhän ruikku, tu-tu... Tulehan Petti souvattamaan, niin minä käyn
-navetassa. Saapi Sake maata, kun on kipeä.
-
-Riika lähtee navettaan ja miettii itsekseen kujalla:
-
-"Jumalako lapsi-raukkoihin taudit ohjasi? Vai paha henkikö tauteja
-hallinnee?"
-
-Hän muisti, että agitaattori oli maininnut tauditkin herrain syyksi.
-Ei tiennyt ihminen korvessa mitä oikein uskoa, mitä ei. Jos lienee
-ollut kurjuus herrain syy eikä Jumalan vihan, niin tottapa olivat
-tauditkin pantavat herrain laskuun, koskapa niitä kurjuudessa ei
-kyetty parantamaan.
-
-Yksi oli Riikalla paha epäilys, kiduttava aavistelma -- että jos sen
-punaisen viivan vetäminen sittenkin oli synniksi luettu ja nyt tulee
-rangaistus?
-
-Päätä ihan pyörrytti, kun sitä semmoista kuvitteli...
-
-Olivat he Topin kanssa olleet liian ylpeät sinä vaalipäivänä, hän
-varsinkin, vaimoihminen. Eivät olleet valtesmannillekaan päivää
-sanoneet, kun tämä oli palatessa vastaan ajanut. Nyt tuntui pahalta
-se ylpeys...
-
-Taas meni yksi yön seutu, mutta ei kuulunut apua.
-
-Luojan aurinko tosin paistoi kirkkaasti yli hangen, mutta mieltä ei
-sekään lohduttanut.
-
-"Kun pääsisi Kettuvaarassa käymään?" Mutta ei päässyt läsiviltä
-lapsilta tikahtamaankaan pihasta. Kuin vankina ikään tässä elää
-täytyi...
-
-Pitkä päivä kului loppuun ja taas tuli yö, hirveä yö, sillä kolme
-lapsista oli yhä kovemmassa tuskassa. Mikä uikutti päätänsä
-halkaisevan, mikä valitti kulkkuunsa pistävän, mikä itki vatsaansa
-kopristavan. Henkeä salpasi, hengitys kulki siuhuen ja koristen
-rinnasta, joskus pursahteli töhkää ja limaa suusta ja sieraimista.
-Riika sai valvoa ja hyppiä koko yön vuoroin itsekutakin lasta
-hoivaamassa, mutta ei hän tietänyt miten lieventää kipuja.
-
-Jessusristus siunatkoon!
-
-Häntä hävetti omain lastensa edessä, kun tunsi täydellisen
-avuttomuutensa.
-
-"Mitä varten on maailmaan laittanutkin, kun ei heitä osaa hoitaa?"
-
-Mutta nyt, kun lapset olivat sairaat, tuntuivat ne rakkaammilta kuin
-koskaan ennen. "Ei kestäisi sitä surua, jos..." Varhainen huhtikuun
-aamu valkeni. Lasten tuskia tavallisesti helpotti tämä vuorokauden
-aika. Mutta ei nukuttanut Riikaa, vaikka väsyttikin. Hän nousi ylös,
-otti Topin kirkkotakin vaarnasta, katsahti nukahtaneisiin pikku
-raukkoihin ja työntyi ulos ovesta. Kettuvaaraan hän kiireenvilkkaa
-läksi hiihtämään, avaten umpeenmenneen suksiladun. Aikuiset paraikaa
-vasta nouseskelivat yösijoiltaan, kun hän naapurin mökkiin ehti
-huohottaen ja kovasti hikoillen:
-
--- Hyvät ihmiset... en minä yksin pärjää... kolme lasta on tauvissa...
-
-Riika olisi tahtonut Jussin emäntää luokseen, mutta ei Jussin emäntä
-sanonut voivansa tulla. Siunatussa tilassa kun oli ja itsekin
-ylenanneskeli... Ja sitäpaitsi vuotteli lehmänpoikimista joka päivä...
-
--- Saapi vanha Kaisa mennä, jos vielä lähtenee.
-
-Ei ollut pahasisuinen ihminen kupparimuori.
-
-Lupasi hankkiutua päivempänä, kun tosi hädän olevan kuuli.
-
-Riika läksi rikeneen takaisin, malttamatta viipyä. Kotivaaraa
-noustessa maailma hänen silmissään yhtäkkiä musteni ja hän pyörtyi
-pitkäkseen kinokseen. Korvissa räiskyi ja suhisi ja vaivalloisesti
-selvisi tajunta:
-
-"Pyörii... pyörii... vimmatusti... kuolemanratas... punaisia
-renkaita... kuka minä olen? missä minä olen?"...
-
-Saunan mustuneesta ovesta hän vähitellen tajusi, mitä oli tapahtunut,
-ja nousi ylös puistellen lunta hihoistaan.
-
-Hoippuen ja heikkona kiiruhti Riika pirttiin. Lapsiraukat jo olivat
-hereillä ja itkivät kilpaa.
-
--- Voi hyväjumala tätä surkeutta...
-
-Mutta ei Kuppari-Kaisakaan kyennyt lasten kiihtyviä kipuja
-lievittämään, vaikka toikin mukanaan linjamenttia ja riikapalssamia.
-
--- Tietääkö Kaisa mitä ne on nämä tauvit?
-
--- Eivätkö lie niitä villiuskon tarttumia.
-
-Ikäänkuin puukonterällä olisi pistetty Riikan sydänalaan. Niin muorin
-sanat nyt sattuivat...
-
--- Jottako sen sosialitemokraatin? kysyi onneton äiti arasti,
-alakuloisesti.
-
--- Sen... Jumala ei anna ihteään pilkata, selitti muori armottomasti.
-
-Päivät ja yöt kuluivat. Surkeus kasvoi. Topia ei kuulunut eikä
-Topin lähetyksiä. Kettuvaaran Jussi vain pistäysi metsämatkallaan
-juttuamassa, että kyllä sosialisteille ääniä kuului karttuvan, mutta
-parempia uutisia ei hänkään tietänyt.
-
-Henkiset sumut suikersivat Riikan silmien edessä. Ei tainnut
-sosialidemokratiakaan voida ihmistä pelastaa kohtalon kourista?
-Alituisesta valvomisesta huimasi Riikan päätä, ja polvet vapisivat
-heikkoudesta. Ei uskaltanut oikein saunakylpyäkään kuumeisille.
-Turhaan vanha Kaisa iltaisin veisasi hätävirsiä vanhasta
-virsikirjasta. Sellainen hengellinen lääke ei tuntunut tepsivän
-lapsiin. Jo näkyi taudin oireita Petti tytössäkin, vaikka tämä
-yhä oli pystyssä ja muka autteli äitiään. Pikku Pirjeri yksin oli
-tervehkö ja tyytyi, kun vain sai maitoa, leipäpurua ja kuivaa ryysyä
-allensa.
-
-Viikkokausiin ei sairaille lapsille oltu vaihdettu puhdasta paitaa.
-Rääsyt olivat paksussa liassa. Mistä köyhällä olisi ollut kaksittain
-lapsenpaitoja? Kuka oikein jouti pesemään?...
-
-Riika valvoi ja rukoili hengessään. Rukoili ikäänkuin anteeksianoen
-kaikkia tekojaan ja uskotteli itseään suureksi syntiseksi, jonka
-täytyi tehdä täydellinen katumus. Näin toivoi hän pelastavansa
-lastensa hengen...
-
-Mutta hurja kuumetauti teki säälimätöntä hävitystyötään, eikä mikään
-Jumala näyttänyt rukouksia kuulevan.
-
-Eräänä aurinkoisena iltana Iita Linta Maria lakkasi valittamasta ja
-näkyi rauhoittuvan. Tuli niin ihmeen hiljaiseksi ja suloiseksi ja
-huoli hiukan ruokaakin sisäänsä. Riika äidin sydän riemastui...
-
-Mutta kun hän keskellä yötä nousi tyttöä katsomaan, huomasi hän
-kauhukseen, että lapsi jo oli heittänyt henkensä. Riikalta pääsi
-parahdus niin sydäntävihlova, että toiset sairaat lapset säikäyksestä
-saivat ankaria kouristuskohtauksia. Muori, unen pöpperössä, saarnasi
-synnin vallasta ja ikuisesta piinasta...
-
-Kahden päivän päästä kuolivat lisäksi sekä Sake että Vesteri saman
-vuorokauden kuluessa. Tuskin oli toisen ruumis ehtinyt kokonaan
-jäähtyä, kun jo toinenkin täytyi kantaa laudalla ulos kylmään
-kylkeiseen. Riika hoiperteli kuin liian raskaan kuorman kantaja ja
-oli päästään sekaisin...
-
-Itkuun tyrskähti järeä Topikin, kun kotiinsa moniaan päivän päästä
-saapui savotasta ja surman niitot edessään näki -- --.
-
-Möi sentään Kettuvaaran Jussi hänelle pari-kolme lautaa
-ruumisarkuksi, johon kaikki kolme lapsenruumista rinnakkain
-sovitettiin.
-
-Itse läksi hän vetämään ruumisarkkua kelkalla peninkulman päähän
-Selkoskylälle, josta, sai lainaksi hevoskaakin kirkolle asti.
-
-Pastori, kuoleman ristejä piirtäessään kirkonkirjoihin, virkahti
-arvokkaasti rykäisten:
-
--- Jumala käyttää toisinaan ankaria kurituskeinoja, jotta hänen
-eksyneet lampaansa ymmärtäisivät tämän maailman oikean järjestyksen,
-eivätkä potkisi esivallan pyhiä tutkaimia vastaan!
-
-Ei Topi Romppanen ymmärtänyt papin pakinaa, pää oli hänellä paksuna
-kiitosta teettäessään ja hädintuskin hän tajusi, mitä pappi
-milloinkin kysyi.
-
--- Kolome lasta, joo, paljonkos se maksaa? höpisi hän kuin unessa.
-
--- Lain mukaan oikeastaan viisikymmentä penniä multarahaa hengeltä,
-mutta jos nyt pantais markalla, koska ovat yhdessä arkussa.
-
--- Ka niin...
-
-Ruumiita silmättäessä sunnuntai-aamuna Topin polvet tutisivat. Hänen
-sydämensä oli aina ollut herkkä kaikille juhlallisille toimituksille:
-
-"Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman:
-
-"Jeesus Kristus, vapahtajamme, on sinut viimeisenä päivänä
-herättävä..."
-
-Hautausmaalta palattuaan Topi poikkesi suutarin mökille. Suutarin
-Kunilla oli parahiksi lukenut postin ja tiesi kertoa:
-
--- Meidän puoluepahan voittaa niin että maailma romisee. Kyllä pian
-herrainvalta Suomessa nutistuu!...
-
-Topi katsoi suutarin emäntää suu auki.
-
-Aivankuin Kunilla olisi aavistanut toisen kipeän sieluntilan hän
-virkahti:
-
--- Herrain syyksi se toki on pantava sinunkin lastesi kuolema. Jos
-olisi ollut varoja ja lääkäreitä, niin eivätpä tietystikään olisi
-kuolleet kuin koiranpenikat!
-
-Topi ei kyennyt vastaanväittämään, vaikka ajatteli hän jotakin
-asiankohtaa kysyä. Raskain mielin hän saapui takaisin kotimökkiinsä.
-Riika seisoi vastassa kynnyksellä, laihana kuin luuranko...
-
-Olihan noita toki vielä pari lasta elossa. Ja näytti Riika vähän kuin
-olevan... Mutta tyhjältä sittenkin tuntui.
-
-Kirveli, kirveli se isän mieltä että työn nousevat tuet niin äkkiä
-olivat poisryöstetyt. "Sakeus, astu nopeasti alas puusta?" Ei ollut
-vanhimman pojan kautta tullut elämän vapahdusta Topille.
-
-Riikaa enin itketti oma kukkansa. Se Iita Linta Maria...
-
-
-
-
-18
-
-
-Kauan oli korvenkuningas Karjalan rajalinjalla maannut.
-
-Pitkän talven aikana ei mikään hänen untansa ollut häirinnyt. Tuulten
-suhina ja vihurituiskun vingunta olivat hänelle olleet kuin suloista
-tuutulaulua lapselle. Pakkasen paukahdukset kuusipuissa eivät olleet
-häntä säikäyttäneet. Kerran vain oli hän aavistanut suksen sihinän
-päänsä ylitse, kun Simana, partasuu reppuri, pesän päällitse oli
-hiihtämään sattunut, mutta sitten taas oli vallinnut täydellinen
-hiljaisuus. Koirain kaukaiseen haukuntaan oli hän hyvin harjaantunut
-ja pesintäsijaa etsivien joutsenten haikeat laikahdukset korkealla
-ilmassa oli hän vain kevään ensi enteiksi oivaltanut.
-
-Nyt hän vihdoinkin heräsi, sillä pesän pohja tuntui tuiki märältä.
-Korkeat lumihanget olivat sulahtaneet aukeilta, mutta siimespaikoissa
-paistoi vasta päiviä. Kömpelösti hän kömpi ylös pesästään ja haisteli
-ilmaa.
-
-Valonhohtava lämpö hulmahti vastaan ja hiveli pehmeästi
-metsänkuninkaan tylppää kuonoa. Hän hieroi käpälillään tihruisia
-silmiään... koetti tirkistää ylös taivaalle.
-
-Pärskähtävä aivastus yllätti hänet samalla niin että koko metsä
-ympärillä kajahti.
-
-"Aivan oikein", tuntui hän itsekseen sanovan, "sehän on vanha tuttu,
-aurinko!"
-
-Ja pärskäytti vielä kerran aurinkoa vasten. Sitten hän käänsi
-selkänsä paisteelle ja oikoili kangistuneita jäseniään. Päästi
-pihkatapin peräsuolestaan sekä alkoi muistella jotakin. Vatsassa
-kurisi...
-
-"Liian varhaista!" hän ikäänkuin itsekseen tuumaili ja istahti
-peräsilleen miettimään mitä oikeastaan oli tehtävä.
-
-Hän kiikaroi pitkin rajalinjaa pohjoista kohti, silmähteli molemmille
-sivuilleen...
-
-"Niinpä niin!" näytti hän mielessään arvelevan: "Tuolla puolen on
-kurja syntymäseutu, mutta tällä toisella puolen leviää se maa, joka
-rajantakalaiset ruokkii..."
-
-"Liian varhaista!" arvosteli hän jälleen ja haukotteli vesissäsilmin.
-"Mihinkähän minä tästä oikeastaan kesäksi lähtenen?"
-
-Korvenkuningas huoahti raskaasti, mutta samalla hän jo ikäänkuin teki
-pikaisen päätöksensä ja läksi tallustamaan lounatta kohden. Pisti
-käpälänsä ensimäiseen kusiaiskekoon ja söi muurahaisia, nuollen niitä
-käpälästään. Se vain kiihoitti ruokahalua.
-
-Maa oli alakuloisen harmaja ja paljas, ei mikään kasvi vielä
-vihoittanut, ainoastaan suopursun väkevälemuiset varret loihtivat
-mieleen menneen suven muiston. Rimmikäs räme oli vielä vahvasti
-roudassa.
-
-Karhu suuntasi kulkunsa yli suuren suon ja lipoi kielellään punaisia
-karpaloita mättäiltä. Mutta marjojakin oli liian niukalti.
-
-Yhtäkkiä karhu pörhisti korviaan ja kuulosti tarkoin, kallellapäin.
-
-Korva oli ollut erottavinaan jonkun äänen.
-
-Ei sellaista ääntä, joka säikyttää, vaan sellaisen, joka panee
-metsänpedon veret ihanasti läikkymään!
-
-Juoksujalkaa läksi karhu sitä ääntä kohden, yleni pienelle mäelle ja
-kuulosti uudelleen, perätörässä istuen.
-
-"Kil-kal..."
-
-Oliko se mahdollista!
-
-Näinkö varhain jo keväällä!
-
-Sellainen suloinen ääni! Sellainen suloinen soitanto, joka hiveli
-aina vatsanpohjaan saakka ja kihautti makean veden syvälle kurkkuun!
-
-"Kil-kal!" kaikui yli keväisen metsän... Karhu tunsi nyt huimaavaa
-nälkää. Se alkoi juosta lönkyttää yhä eteenpäin, alkoi kiivetä ylös
-jyrkkää vaaran rinnettä kuppelehtien kuni suuri karvainen kerä puiden
-lomitse...
-
-Yksi ainoa mielihaave oli sen vallannut ja kaikki viisauden
-varovaisuus oli unhoksissa...
-
-Jo vilahti silmään mökin harmaa seiväsaita. Sen takaa, aivan likeltä,
-tuo suloinen kellonkalkatus kuului...
-
-Ihmisiä ei näkynyt.
-
-Peto pysähtyi -- kiljahti. Tuokiossa tempasi se pari paksua seivästä
-irti aidasta ja mennä rymisti ylitse niin että koko aita kallistui.
-Mökin lehmä oli pedon kiljahduksesta kadottanut vaistonsa. Se pyöri
-kuin hullu paikallaan kykenemättä pakenemaan. Yhdellä sivalluksella
-löi karhu lehmän alas pientarelle ja alkoi raahata raatoa takaisin
-metsään. Tavattomalla voimalla kouristi se sen syliinsä ja kahdella
-jalalla kävellen kantoi särkynyttä aitaa kohden. Mutta siinä tuli
-ihminen vastaan.
-
-Topi isäntä itse se oli, joka lehmäänsä paimentaen oli hakkaillut
-veräjäpuita metsän reunassa ja havahtunut vasta siihen, että aita
-oudosti rymähti ja Jysky haukkuen pakeni pihaan. Silmänräpäyksessä
-Topi silloin oli älynnyt tapahtuman ja nytpä hän kirves ojona ryntäsi
-karhua vastaan.
-
-"Voi perrr...!"
-
-Hirmuinen vihanpuuska oli miehen vallannut, hätä teki hänestä
-sankarin. Juuri kun peto saaliineen oli kapuamassa yli aidan,
-silloin kirveen isku osui sen rintaan. Mutta puolensa piti peto.
-Silmänräpäyksessä se irroitti kyntensä lehmästä ja hyökkäsi miehen
-päälle.
-
-Ei ehtinyt Topi toista kertaa kirvestään kohottaa. Verta purskuten
-hän kaatua jymähti aidan taakse, ja kirves kirposi loitos kädestä.
-Toisella puolen aitaa virui kuolonkoriseva Ämmikki sorkat pystyssä.
-
-Hätähuuto ja hälinä oli kuulunut ylös mökkiin: -- siunaillen, pahaa
-aavistaen, sydänalaansa painellen riensi sieltä Riika emäntä alas
-pellon kuvetta...
-
-Silloin oli jo vertatihkuva karhu pakenemassa metsään. Koira ei sitä
-seurata uskaltanut, vaan ulvoi ja vapisi, häntä koipien välissä,
-saunan takana.
-
--- Topi hoi, Topiii...!
-
-Mutta ei Topi enää vastannut. Hän makasi hievahtamatta pälvellä, ja
-hänen kaulansa poikki valui veri -- punaisena viivana.
-
-Mökin pärepaikkaisen akkunaruudun takaa näkyivät tyttölapsen kalpeat,
-kauhistuneet kasvot.
-
-Kirjoitettu: Sockenbacka -- Suomussalmi v. 1909.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN VIIVA***
-
-
-******* This file should be named 54000-8.txt or 54000-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/4/0/0/54000
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/54000-8.zip b/old/54000-8.zip
deleted file mode 100644
index e5b8201..0000000
--- a/old/54000-8.zip
+++ /dev/null