diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 20:40:46 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 20:40:46 -0800 |
| commit | f5284463ac8ca2066332fef99111d920b68a8346 (patch) | |
| tree | 70a5f557f4e3ca0883f7eb660079a0741d68bec4 | |
| parent | 3ae18c6f71a394aedaafe8c6f2f879debeff9109 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53999-8.txt | 3299 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53999-8.zip | bin | 69531 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3299 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..69eb5b6 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53999 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53999) diff --git a/old/53999-8.txt b/old/53999-8.txt deleted file mode 100644 index e2db47b..0000000 --- a/old/53999-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3299 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kotoisten rantojen ikuinen kohina, by Ilmari -Kianto - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kotoisten rantojen ikuinen kohina - - -Author: Ilmari Kianto - - - -Release Date: January 19, 2017 [eBook #53999] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTOISTEN RANTOJEN IKUINEN -KOHINA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -KOTOISTEN RANTOJEN IKUINEN KOHINA - -Kirj. - -Ilmari Kianto - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1916. - - - - -SISÄLLYS: - - Maalaisuuden ylistys. - Musta muta. - Niityn raivaus. - Joopi. - Parooni -- kansan mies. - Pakkanen. - Uistelemassa. - Keväthauvit. - - - - -Maalaisuuden ylistys. - - -Virittäkööt muut viulunsa kaupunkilaisuuden kunniaksi -- minä soitan -katajaista kannelta maalaisuuden ylistykseksi. - -Minä maaemon lapsi, kiilukarstaisessa saunassa syntynyt, olen -kuunnellut korven käkeä enemmän kuin häkkeihin suljettujen -kanarialintujen viserrystä tai bulevardikahvilain papukaijojen -pakinaa. - -Minä erämaan erakko, villien saloseutujen virpi, imin jo pienenä -äitini rinnoista sitä lämmintä luonnonuskoa, joka pani minun -sydänhermoni väräjämään maalaiselämän riemullista nautintoa. - -Minun äitini oli merenrantaviikinkien tyttäriä, mutta jo nuorena -neitona hän harppua soitteli suurten koskien kohinalle, jylhän metsän -huminalle, sinitaivaan avaruuden lintujen vapaalle laululle. Siitä -minunkin rakkauteni korpien kohinaan kotoisin lienee! Siitä äitiäni -kiitän. - -Minun isäni ovat kaikki olleet Peräpohjolan karskeja maalaispoikia, -vuosisatoja ovat he hilpeästi taistelleet maalaisluonnon kaikkia -elementtejä vastaan; sukupolvesta sukupolveen on pyhänä perintönä -kulkenut harrastus työhön ja toimintaan Pohjolan vainioilla ja -metsissä, suvivesillä ja talven tuiskuissa -- kädessä kynä ja kirja, -useammin kirves ja lapio, airo ja purjenuora, suitsi tai suksensauva. - -Siitä minunkin ikuinen intohimoni sinne, missä honka humajaa, -missä laine loiskaa ja pitkän talven tuiskut maata lakaisevat! -Arctophilacus! - -Olen syntynyt keväällä jäiden sulaessa, tulvaveden noustessa -kotisaunani kynnykselle ja vanhan jokimyllyn hurjasti pyöriessä --- siitä sieluuni syöpyi ikuisen maakeväimen kaiho, siitä -vihantavirpisen Pohjolan kesän totinen toivo... - -lienenkö viisiviikkoinen ollut, konsa tuomen kukkivan näin, -aurinkoista sinitaivasta vasten häilyvän viheriän oksan oivalsin sekä -tuoksuvan valkotertun... ja haarapääskysen liverryksen räystäällä -kuulin, mutta ne syvälle muistoihini painuivat ja nytpä täytenä -miehenä ymmärrän että tuo kuva oli maalaiselämän kultainen heijastus! - -Lienenkö kolmivuotias ollut, kun tuohisen paimentorven toitotuksen -koivulehdossa kuulleeni muistan -- ja se myös oli maalaiselämän -kiirivä kaiku. - -Tuskin olin viittäkään vuotta, kun satoja virstoja matkustaa sain -kohti vielä korkeampaa Pohjolaa -- sinne, missä tie jo päättyy kuin -maailman ääreen töksähtäen; sinne, missä erämaan suuret latvavedet -yksitotisina läikkyvät; sinne, missä kontio selkosessa viheltelee -ja metsäporolaumat laukkaavat; sinne, jonne ei koskaan kanna -rautatieveturin vihlova vinkaus; sinne, jossa ihmisen täytyy tehdä -ankarasti työtä saadakseen leipäpalan ja lämpöisen lieden itselleen -ja perheelleen; sinne, jonne Kaikkivaltiaan armokaan ei aina ulotu... - -Niin -- sinne saakka synnyinmaan kolkkaan, jossa sydän suree ja -nauttii yhdellä haavaa ja jossa haaveksiva rakkaus, havumajassakin -maaten, juurtuu yhä syvemmälle sydämeen, niin syvälle, ettei sitä -enää irroittaa voi... - -Mutta! Sitten ne veivät minut kaupunkiin --. - -Tahtoivat minusta tehdä suurmaailman herran --. - -Tahtoivat minut opettaa maata päälläni hallitsemaan --. - -Tahtoivatpa opettaa maalaisiakin halveksimaan --. - -Ne kouluttivat minut virkamieheksi --. Tarjosivat vakinaisia palkkoja ---. Väittivät, että näin tulee hyvä, näin täytyy olla ja näin tekevät -kaikki muutkin. - -Vuodet vierivät. En ymmärtänyt mitä kanssani puuhattiin. Ne -luulivat kai minut voittaneensa --. Luulivat olevani _heidän_ -miehiään --. Näkivät minun kävelevän kovat kaulassa, herraskeppi -kainalossa, maailmankeikarin ivahymy huulilla. Kuulivat matkivani -rikkiviisasten puhetta. Huomasivat nauttivani elämän mukavuuksista --- sen elämän, jossa ei tarvinnut vettä kantaa järven rannasta eikä -nokiavia öljylamppuja rassata eikä jauhosäkkiä vedättää kaukaisista -kauppiaista ja jossa ei kukaan alentunut tunkioita luomaan... - -Minäkin siis olin herra! Minäkin siis olin kaupunkilainen! Minäkin -siis tyydyin kaikkeen siihen mukavuuteen, mitä kaupunki tarjosi -humisevine huveineen, hivelevine hyötyineen. Painelin nappuloita: -sähkövalot loimahtivat ympärilläni; kilistin johtokelloja -- luokseni -juostiin kuin kuninkaan makuukammioon; vääntelin kampia -- minulle -huudettiin halloota satojen virstojen takaa! Olipa tosiaan olevinaan -mukava elää! Sai kaikkea ja pian: -- ei tarvinnut kokonaista -päivää mustaa saunaa lämmittää, ei tarvinnut jätkänä rypeä märässä -metsässä, ei tarvinnut koskaan itse soutaa tai hevosta ajaa: auto -ja moottori, laiva ja juna kiidätti miehen minne vain tahtoi. Eikä -tarvinnut koskaan pelätä jäävänsä yksin; jos yritti, niin valkoisessa -salongissa aina kavereja yllätti. Totta tosiaan -- kaupunkilaistunut -oli mies. - -Mikä ihme sitten tapahtuikaan, mikä mullistus muuttikaan miekkosen? - -Lieneekö ollut keväthaikea päivä, jolloin bulevardin puista -vesikarpalot tippuvat kaupunkilaisherran muotihatun lierille... Tai -lieneekö ollut sydänkesän hellepäivä, jolloin asfalttinen katukäytävä -kihoaa tukahduttavaa kuumuutta ja koko suurkaupunki huohottaa -olemassaoloaan... Tai lieneekö ollut myöhäsyksyn merisumuinen ilta, -jolloin kaikki katuliike tympäisee ja inhoittava kaasun, kivihiilen -ja lokaviemärin löyhkä tunkee kadunpolkijan keuhkoihin... En tiedä, -en tarkoin muista. Sen tiedän vain että jonakin päivänä, jonakin -iltahetkenä, jonakin yötuntina entisen maalaispojan sydämessä ja -järjessä syttyi jyrisevä kapina. Kapina kaupunkilaiselämää vastaan! -Tympäsi kaikki, mitä näki ja kuuli. Tuo ikuinen edestakaisin laukonta -ahtailla kujilla, joiden pohjaan ei Jumalan kultainen päivyt eikä -kuun hopeinen keträ konsaan kurkistanut; tuo ikuinen hälinä, humina -ja silmäin huikaisu; tuo ikuinen koneiden käynti ja mekaaninen -mukavuus; hissien nousu ja lasku; raitioiden ratina; apinaorjan -leiskuvat pukimet ja väärinkäytetyn vapauden alhaiset viettelykset; -saastutettu ilma... ilmeettömät ihmiskasvot... Mutta ennen kaikkea -tympäsi oma mahdottomuutensa löytää tyydytystä siitä ympäristöstä, -johon mies -- kymmeniä tuhansia muita matkien -- oli joutunut. - -Ja silloinpa häntä, miestä, kauhistutti oman elämänsä tyhjyys. - -Se sielullinen tyhjyys uhkasi hänet kuristaa -- -- -- - -Hän syöksyi ensimäiseen junaan ja antoi kiidättää itsensä niin kauvas -pohjoiseen kuin rautaista rataa suinkin riitti. - -Metsiä ja järviä vilisi hänen silmissään. Hänelle ei se -sittenkään riittänyt. Hän riensi edemmäksi, kauvas pienimmästäkin -ihmisruuhkasta, joka keimaili kaupungin nimellä. Ajoi yötä päivää; -nousi nousemistaan... eikä pysähtynyt ennen kuin huomasi olevansa -samassa seudussa, jossa lapsena muisti laineitten loisketta -kuulleensa ja maan tuoksun tunteneensa. - -Silloin vasta seisahti ja hengähti syvään. - -Katsahti ympärilleen ja virkahti ääneen: - - _Omaani etsin!_ - -Kymmenen vuotta mies oli pakottanut itsensä kuuntelemaan kaupunkien -korviasärkevää räminää -- nytpä hän koskemattoman korven kuiskinnan -kuuli. - -Kymmeneen vuoteen hän ikäänkuin ei ollut nähnyt taivasta --. nytpä -hän näki miljoonia tähtiä korkeudessa ja ymmärsi niiden pyhän -säteilyn. - -Kymmeneen vuoteen hän ei ollut keksinyt sitä, mikä ihmiselle on samaa -kuin aurinko kasville -- nytpä senkin löysi: itsenäisyystaistelun. -Luonnollisen vapauden! juonnon karaisevan yksinäisyystunnelman! -Luonnollisen rakkauden. Luonnollisen vihan. Luonnollisen pelon... -Luonnollisen levon ja väsymyksen, nälän ja nautinnon sekä ikuisen -ihanteen. - -Sen _ikuisen ihanteen_, että maalaiselämän kuitenkin kaikitenkin, -kaiken kiristävän uhallakin, täytyy olla ihmiselle luonnollisimman -sielullisen ja ruumiillisen elinlähteen, jonka pohjalta hän -ammentaa tervettä elämänkatsomusta vastapainoksi kaupunkilaiselle -hermohemmoittelulle ja ylimielisyydelle. Se on korpihete, synkkään -siimekseen kätketty, mutta se viehättää jokaista, ken ei tahdo -turmeltua keinotekoisten vesisuonien ääressä. Se on aarrehauta, -jonka päällä juhannusyön vienossa valossa vipajaa sininen liekki, -kiehtoen kyläkeinulta palaavaa nuorisoa ikuiseen etsimiseen, ikuiseen -kaivamiseen, ikuiseen maan muokkaukseen -- -- -- - -Ylistänenkö liikaa maalaiselämää? Oi, en suinkaan -- toki tiennen -myös sen viluiset varjot, mutta minä tahtoisin huutaa Suomen nousevan -polven korviin: elkää kansoittuko kaupunkiloihin! ja vielä syvemmin: -elkää hyljätkö sitä isänmaata, jonka esi-isänne vuosituhansien -sitkeällä taistelulla ovat säilyttäneet! - -Se maa -- ja juuri maalaismaa -- on teille pyhä perintö, joka -velvoittaa perintöä hoitamaan ja -- kartuttamaan. - -Rientäkööt turhamieliset maailman markkinakujille kuhisemaan, mutta -jääkööt toki järkevät maalaiskotiansa vartioimaan. - -Jotta ei koskaan koittaisi sitä pahaa päivää, jolloin surkutellen -sanottaisiin: - -"Vainajien autio-veräjillä kalskaa vain tukkijätkän nakkapohja, -mutta raunioissa viruvat hiljaa niiden luut, joiden pojanpojat ja -tyttärentyttäret koreilevat kaupunkiloissa!" - - * * * * * - -Suomen kansa! Et ole liioin luotu kivilinnojen torneissa kitumaan -etkä sileitä katukäytäviä matalassa kengässä maleksimaan, et -esplanaadein leposohvilla kesähelteessä venytteleimään etkä -keinotekoisten lammikkojen joutsenia ihailemaan. Vaan luotu olet -pirttiäsi honkaista hallitsemaan ja kuppelehtivaa metsäpolkuasi -varsisaappaissa polkemaan; erämaasi riistaa risahtamatta väijymään; -niittyjokiesi heleillä rannoilla hihasillasi heilumaan; maan mullassa -mykränä myllistämään; tuhatjärviesi ulapoilla kalavenheelläsi -kiikkumaan ja korpikoskia pitkällä paltamolla alas viilettämään. - -Siihen luotu olet Sinä ja siinä pysyminen olisi _Sinun_, jos omallesi -uskollinen olisit! Siinä Sinut paraiten tuntee sekä vento että -veikko, ja tunnustuksensa arvostasi antaa. Kotisarkasi hyljäten, -vierasveroissa viehkuroiden, kuoresi kiiltävimmänkin sisästä Sinut -moukaksi mainitaan... Anna jälkeen ikuiselle pilkkaajallesi, tuolle -perintökaupunkilaiselle, mutta -- omalle maallesi palaten -- näytä -kerrankin, _missä_ on moukankin voima! Kenties jonakin päivänä -tuo hemmoiteltu herrasmies nöyrästi tunnustaa, että Sinä ja juuri -Sinä -- Suomen maalaisrahvas -- olet isänmaan valtavoima, tuki ja -selkänoja, jota kulttuuriherrankin on täytymys kunnioittaa. Sillä, -ympäri käyden, syntyjä syviä penkoen: Sinähän, Suomen maalaiskansa, -olet se, joka elätät kaupunkilaiset pomot ja porvarit, saksat ja -savottaruhtinaat -- ilman Sinua tokko kohoaisivat heidän kivilinnansa -niin uljaina ja häpeemättöminä taivasta kohden, ilman Sinua tokko -kykeneisivät -- edessä Euroopan -- heidän henkiset edustajansa -kerskaamaan kansallisesta tieteestä, kansallisesta taiteesta sekä -kaikesta siitä, mikä synnyinmaan laulua korkealle kaijuttaa --?... - - - - -Musta muta. - - -Se musta muta, se Suomen rämekorpien salattu pohjavoima?... - -Kuinka monta kertaa polkiessani erämaan talottomia taipaleita ja -tuntikausia seuratessani surullisesti siintäviä suomaisemia, olenkaan -sieluni hautomuksista löytänyt tämän kysymyksen: Mitä iloa on noista -viheliäisistä soista? Eivätkö ne vain ole luotu ihmiselämää yhä -ilkeämmin ikävystyttämään? Ja onko tarkoitus, että ihmisiä lainkaan -asuu tai liikkuu näin hyllyvillä ja karuilla paikoilla? - -Ei ole kukaan vastannut korvenkulkijan kiukkuiseen kysymykseen. -Hänen jalkansa on vajonnut yhä syvemmälle rämeeseen ja puolittain -kiroten on mies harppaillut yli rimpien ja tureikkohyölien. Sitten -on hän jälleen tuntikausia tuudittanut tunnelmiansa noilla märillä, -loppumattomilla lakeuksilla... Alakuloisesti on tuuli viheltänyt -hänen korvissaan ja erämaan kelohonka on huoannut hänelle syvimmät -huokauksensa. Suota ja jänkää, rytörämettä ja rimmikkoa, ikuista -ikävää, ikuista lohdutonta laattaa, jossa lummelampi loistaa kuin -kyykäärmeen silmä... - -Hän, erämaan vaeltaja, on vihdoin väsähtyneenä viskannut konttinsa -rämeen reunaan ja kallistanut päänsä sammalmättäälle. Mutta korkea -kelohonka hänen päänsä yläpuolella on pitänyt kummallista huminaa. -Mitä onkaan tuo honka tarinoinut? Ja mitä onkaan mätäs märkä maassa -makaavalle haastanut? - -Mies on herännyt, mutta ei ole tietänyt, onko se totta vai oliko se -unta. - -Nimittäin se mitä hän sisimässään tunnelmoi, kun honka soitti ja -mätäs kuiskasi. Suomen suot muka _kelpaavat_ johonkin? Että ne -ainakin kelpaisivat, _jos_... Hän on häpsähtänyt omia näkyjään. -Kultaisia nummikangastuksiaan kulkurimies tuskin muille kertoa -rohkenee! Virvatuletko Suomen soilla kummittelevat? -- Ei! Se on -sittenkin ikäänkuin mahdollista, sen täytyy olla mahdollista, sen -_täytyy_... - - * * * * * - -Paljon kepeämmäksi ovat muuttuneet askeleeni sen jälkeen kun -rämehongan juurelle nukuin, mätäs märkä päänalusenani. En ole enää -sadatellut suon soiluvaisuutta, en ole enää tuntenut kalvavaa ikävää -noita pehmoisia sammalpintoja silmätessäni. Melkeinpä nauttinut -olen, kun pieksusaappaani on varttansa myöten uponneet rahkasuon -salaperäiseen silmäkkeeseen tai musta muta roiskahtanut vaatteilleni. -Tämähän on juuri niinkuin olla pitää! - -Minä näet uskon siihen, minkä kultaisissa kangastuksissani nähnyt -olen: Tuhannen vuoden vierittyä! Tuhannen vuoden -- tai jo -ennemminkin... - -Silloin se on valmis! Silloin tämä kaikki jo on muokattu. Silloin ei -enää kukaan ole niin typerä että tulisi kysymään: mihin _suo_ kelpaa? - --- -- -- - -Oi! Se on kultainen kangastus tämä _Fata morgana_, tämä suomalaisen -suomaiseman tulevaisuudenihanne. Miten sen sanoisinkaan, jos sanoja -viljelen? Sanoisinko että Peräpohjola, koko se seutu, mikä _nyt_ -vilisee tuhansittain tutkimattomia soita, on _silloin_ maailman -historiassa merkitty ikäänkuin itsenäiseksi valtioksi, jota johtavat -kauttaaltaan toisenlaiset periaatteet kuin yhtäkään nykyisistä -valtiomuodoista. Se on mahtava maanviljelysvaltio, suurenmoinen -suoyrttitarha, kuningaskunta, kohiseva korpiparatiisi... - -Mitä näemmekään! Katsokaa millaiset jättiläisviemärit halkovat -silmän siintämättömiä sydänmaita. Katsokaa, kuinka syvät ne -ovat nuo valtaojat, kuinka leveät ne ovat ja kuinka ilakoivat -lapset venheillänsä hurjaa vauhtia soutelevat niitä pitkin alas -järviin. Ellen erehdy, näen kokonaiset kanavat Valkeasta merestä -Pohjanlahteen! Mutta ennen kaikkea huomaan, kuinka musta muta -pursuaa viemärin ja sarkaojien liepeistä. Tuo väkevälle haiskahtava -alkuvoimainen pohjamuta, joka luopi ihmeitä, heti kun ihminen siihen -uskoo... - -Se on vaatinut tuhannen vuoden epäilyksen ennenkuin Pohjolan kansa -sen on uskonkappaleekseen julistanut. Kaatuneet ovat satojen vuosien -esitaistelijat, suistuneet partoineen suo-ihanteensa liejuun, mutta -se sama lieju on singonnut uusia taimia, ja lopuksi on ylennyt se -tammi, jonka juuria ei enää poikki saada. Vihdoinkin, vihdoinkin siis -ovat _Fenno-Skandian_ karhusuot saatu kukoistamaan ja maan ministerit -ovat lähettäneet tuhatpäiset sotajoukkonsa, sapöörinsä korpia -kaivamaan ja kuokkimaan. - -Katsokaa! Jättiläisröykkiöt rioja ovat kohonneet märän maan pintaan, -nuo mustat möhkäleet ovat sitä maanalaista valtakuntaa, josta -tulella ja tapparalla muodostetaan se maanpäällinen tuhatvuotinen -valtakunta... Rytisivät tuonnoin rutimoraidat, jarruttivat julmat -juurikkaat vääntyessään vesihiisien kynsistä, kahahtelivat -kirkasteräiset turvekuokat ja helisivät lapiot. Nousivat ihmisten -ilmoille uumenten pahat peikot ja surmansa saivat rotkojen pirut. -Nauraen niitä ilkkuivat jätkät. Vuosisatoja näin raatajat ovat -rähjänneet Suomen suurilla sudensoilla, sukupolvi sukupolven jälkeen -jatkanut on esitaistelijain töitä, ei kukaan enää ole alistunut -palvelemaan pölkkypomoja, usko savottaan on haihtunut, maahenki -herännyt, suosielu virpenä vironnut, mustan mudan mullistajaa on -ruvettu pitämään -- ruhtinaan arvoisena... - -Ajan silmät ovat auvenneet suurina ja kirkkaina! - -Ja niin tullut on se päivä, koittanut se elokuun poutainen aamuvarha, -jolloin maan ministerit, lentovaunuillaan ilmassa liitäen, julistavat -Euroopan kansoille: Peräpohjola elää omistaan! Suomi ei Saksan -suuruksia tarvitse. Tätä kansaa ei enää koskaan korpihalla kaada, -sillä korpihalla itse on kuoliniskunsa saanut. Katsokaa sitä viljan -runsautta! - - * * * * * - -Tosiaankin lainehtii viljameri niin pitkälle kuin silmässä siintää. -Täytenään heiluvat tähkäpäät! Ja tämä kaikki on mustan mudan -ansiota... - -Antakaa silmäinne hivellä noita suloisia niittysarkoja. Se on maan -ruhtinatarten viheriäistä samettia. Tuntekaa apilaan ja vihantarehun -huumaava tuoksu! Se myös on suon siunausta, vuosisatojen uskon -hapuilun huippu. - -Kukkasia? Ruusuja! Sinisiä, punaisia, kullanloistavia unikkoja -näen siellä, missä ennen kasvoi raate ja korte tai viheliäinen -vaivaiskoivu. Kuka hoitaa näitä ihania yrttitarhoja? Kysykää -Suur-Suomen neitsyeiltä, onko siitä jo montakin vuosisataa, kun -he joukossa vaihtoivat Singerin ompelukoneen monipiikkiseen -rautaharavaan ja käytäväkihveliin tai ryhtyivät pitämään -pukutanssejansa Pohjolan paratiisissa! - -Siellä missä muinoin koiranputki rehoitti, siellä nyt punoittaa -erämaan Eedenin uusi omenapuu. Ja siellä missä nälkämaan -"kuolemankoura" ennen kaamean varjonsa heitti kosteaan rotkoon, -siellä nyt versoo villiviini tai kiipeää juhlallinen, jumalainen -humalaköynnös... - -Ihailkaa reheviä juurikasvitarhoja! Kysykää, missä ovat ne ammottavat -kuopat ja jättiläiskellarit, joihin kaikki tuo hyvyys mahtuu! -- --. - -Niinpä siis kaikki ääriään myöten on valmista. Suur-Suomen korpisuo -on saatettu ihmiskuntaa palvelemaan! Se elättää sen kansan, joka -muinoin nälässä kituroi puukuningasten perässä juostessaan. Koko -maailman se ilahduttaa. Itse Jumalan, joka antaa aurinkonsa paistaa -hyville ja pahoille. - -... Tuo musta, valtaojan äyräistä tihkuva muta, tuo rämekorven -aavistuksellinen alkuvoima, tuo satoja vuosia salassa säilynyt, -Suomen petäjääsyöneen ristirahvaan aarnihauta-aarre. - -Olen sen nähnyt henkeni silmillä heilimöivänä vainiona, tuon -tuhatvuotisen taistelun takaisen voittotantereen. Iloitsen jokaisesta -viemäristä, jonka nykypäivänä todellisuudessa näen soiluvissa -soissamme pursuamassa... - -Jokainen syvällekaivettu suoviemäri mielestäni kuljettaa pois sitäkin -epäilyksen mutavettä, jota vielä on Suomen kansan omassakin povessa -yhtä vahvasti kuin maan hallituksen valtimosuonissa! - -17/6 15. - - - - -Niityn raivaus. - -(Maalaisen arkipäiväkirjasta.) - - -Alotan tämän päiväkirjan vähääkään tietämättä, tuleeko se sisältämään -mitään, mikä huvittaisi muita ihmisiä. Mutta jos sen saisin itseäni -huvittamaan (minulla on aina ollut intohimo päiväkirjailemiseen -ja varsinkin yötunnelmoimiseen), niin enempää en tahtoisi. Asia -on ainakin näin alusta pelkkää kuivaa proosaa. Kysymys näet on -siitä että olen päättänyt (tai oikeastaan olemme yhdessä vaimoni -kanssa päättäneet) kolmen vuoden uutisasutuksen jälkeen tässä -metsäsaunassamme ryhtyä vihdoinkin siihen, mistä heti alussa olisi -pitänyt alkaa, nimittäin niittymaan raivuuttamiseen. Kokemus on -osoittanut että taloutemme ei pysy pystyssä ilman lehmiä -- ja -lehmät, ne kantturat, eivät pysy pystyssä ilman kontua, ja kontua -taas ei tule ilman niittyä, mutta kun niittyä ei ole, niin se -tietysti täytyy tehdä. Tehdäkkö niitty? kysyy sivistynyt ihminen. -Eikö siis Jumala kasvatakkaan heinää! Ehei hyvät herrat ja hienot, -hetaleiset naiset, Herra Jumala on ankara täällä pohjoisessa: -kanervan ja jäkälän Hän kyllä antaa kasvaa ja hirmuisia hiidenhonkia -huijottaa, mutta apilasmaat meillä ovat pilventakaisina ihanteina ja -aniharvoin saavat lehmämme haistaa edes puntarpäätä. - -No niin, niitty siis täytyy tehdä, tekemällä tehdä, ihan pystystä -metsästä, iänikuisesta rotkokorvesta, johon ei ihmisen kirves eikä -kuokka ennen liioin ole koskenut. - -Olen kuuluttanut tätä urakkaa pitkin kevättä, olen naulinnut -ilmoituksia siitä postitoimiston luukuille ja lähetellyt papeille -kirkkokuulutuksia, vaan yhtään ainoata miestä ei omasta pitäjästä -ole ilmestynyt tarjoutuakseen tähän työhön. Hirveätä rahan ja -ruuan puutetta kyllä valitetaan, vieläpä työansioidenkin puutetta, -mutta otappas jätkä meidän rakkaassa seurakunnassamme _yksityisen -työhön_. Ei, rakkaat sanankuulijani, yksityisen työ Rämsänrannalla ei -kelpaa, maksoi mitä maksoi -- "savotta" olla pitää, tuo siunattu -- -kirottu savotta tai vähintään "hostmestarien" männynkäpykylvötyö à 3 -markkaa päivässä. _Minä_ en kylvätä männynkäpyjä -- mäntyjä vilisee -ympärilläni liiaksikin -- päinvastoin kaadatan puita päästäkseni -liikaa metsää näkemästä. - -Mihin jäimmekään. Omasta pitäjästä ei urakkamiestä siis saanut -- -häpeä sanoa -- mutta ilmestyipäs eräänä päivänä pakeilleni solakka -pitkä mies Iivana Karhu rajan takaa, uuras vienankarjalainen, ja -hänenpä kanssaan tekasin urakan. Kymmenen aaria, hyvät herrat, -kymmenen aaria, pystystä metsästä "ihan valmiiksi" viemäreineen, -sarka- ja niskaojineen j.n.e. à 5 markkaa aarilta. Viisi markkaa -aarilta? Menkääpä katsomaan te pääkaupungin urheilijat ja maailman -mestarit, painisankarit ja kolmiloikkaajat ja seiväshyppääjät ja -pituushyppääjät, menkääpäs katsomaan minun "Ropakaarrettani" ja -sanokaa sitten: ottaisittekos repiäksenne kappaleiksi tuon märän -kuusikkorotkon edes 50 markasta aarilta. Jollette tiedä, mikä _aari_ -on, niin selitän -- olen siinä määrin herrasmies itsekkin että vasta -pari vuotta olen tämän tietänyt. Aari on ihannepalsta, ala, jolla -voi ajatella ihannehuoneen sijaitsevan -- 10 metriä kylkeensä, -ja kymmenen aaria on siis kymmenen kertaa enemmän. Asuntopaikkaa -valitessani tänne korpeen, muistan että oli kova kopina hehtaareista, -kokonaisista satakylkisistä kappaleista, mutta jos kerran minusta -sanottaisiin että sillä isännällä on niittymaata hehtaarittain, niin -kuolisin ylpeänä pois tästä pahasta maailmasta... - -Huomaan taas poikenneeni tekstistä. Iivana Karhu, Arhipan poika, -siis otti tuon urakan, mutta viemäriojasta, joka ampuu neljäkymmentä -metriä yli palstan, sovittiin erittäin ja taisinpa, koiravie, luvata -kuninkaallisen palkan, 20 penniä metriltä. - -_Hän_ tuli lauvantai-iltana seitsemällätoista olevan veikkorepaleensa -Riston kanssa, sai viitosen etukäteen, veneen lainaan y.m.s. -Pyhä-iltana hän teki kuokkien ja lapioiden varret -- minusta tuntui -että Jumala vallan suopeasti katseli tätä sabatin puuhaa -- ja -viimeisteli niitä vielä maanantaiaamuna. - -Niin -- minulta on jäänyt sanomatta että itse olen riehunut -insinöörinä tuolla korpipalstalla, linjoittanut kuin paras -mosatramppari, pylvästänyt ja paaluttanut, mutta senpä sanonkin, -että se vinkkelin otto on hiivatin tarkkaa työtä, enkä väitä etten -senttimetrillä olisi erehtynyt. Suora kulma ryteikkökorvessa on -paljon ihmeellisempi asia kuin liitutaulu matematiikan tunnilla -klassillisessa valtion lyseossa. Tähdätessäni vinkkelipuulla pitkin -korpea, en vähääkään muistanut "hypotenuusia" enkä "kateetteja", -vai mitä ne nyt olivatkaan ennen. Kuinka ihmeen vähän "korkeampi -matematiikka" siis onkaan tullut hyödykseni tässä elämässä, vaikka -muistelen kandidaattitutkinnossa saaneeni arvosanan hyperbolain -mittaustaidossa? Ja mitä merkitsevät kuutiojuuret ja logaritmit -Ropakaarteessa? Siellä oli vettä viljalti, kun mittasin -- ja -käki kukkui kevätmetsässä, mutta minä syvennyin yhä mittaukseeni. -(Kukkukoon käki, ajattelin -- tai olkoon kukkumatta). Ja nytpä Iivana -Karhu tottelee minun mittauksiani -- ja on se sentään jotakin että -saapi aikamiehen kulkemaan juuri omia jälkiään synkässä metsässä ja -rapistelemaan pitkin ryteikköpuroa. Tässä nyt olkoon alkupuhelma -päiväkirjaani. - - * * * * * - -14 p. kesäkuuta. - -Kun menin _sinne_ aamulla, niin savu nousi kuusen juurelta ja -Risto poika keitti perunoita ja muikkua kattilalla. Olipa pojalla -vaarallinen työ, sillä kattila saattoi milloin tahansa keikahtaa -ja sammuttaa tulen. Iivana väänteli vielä viimeistä ruuvia kuokan -varteen. Puhuttelin Iivanaa ja sain tietää että mies viime talvena -oli vaeltanut tukkitöissä kaukana Kuolan rannoilla. Se mies oli -nähnyt Lapin erämaita! Aijon vasta palata tähän asiaan, sillä nuo -Vienanmeren rantamat huvittavat sitä, jonka uutistalo kantaa nimeä -"Turjanlinna". Turjanranta näet häämöttää juuri siellä päin, missä -Iivana on kulkenut... - -Heti päivällisen jälkeen kävelin taas sinne työmaalle, kuten nyt -sanotaan. Hämmästyin hyvänpäiväisesti: viemäriä oli jo kaivettu -kymmenkunnan metriä ja musta muta hyllyi ja vesi virtasi. Iivana -seisoi polviaan myöten vastaansa ryöppyvässä vedessä ja katkoi -kirveellä maansisäisiä juuria. Työ siis kävi kuin kävikin. - -Työ kävi! Niitynraivaus oli saanut luomiskäskynsä ja minä olen -iloinen tästä. Ymmärtäneekö monikaan herrasihminen sitä kieltä, -mitä nyt puhun? Enpäs ennen "kamarirunoilijana" olisi koskaan -uskonut, jos joku minulle olisi sanonut, että _minä_ kunnon -isäntänä teetän niittytöitä, että varsinkaan raivautan raakaa -korpea. Pitihän miehestä tulla pääkaupunkilainen lehtori -- lehtori -vähintään, "poetan gloriaseppele" leveän otsan ympärillä ja jambit -ja anapestit ja Shakespeare ja Ibsen tai Anatole France piti -hänelle olla luonnollisempaa kuin kaukokorvessa rypeminen näkemättä -edes silinteripäistä parturinkisälliä. Piti? Vaan tässä seisoo se -trubaduuri ja on _huvitettu_ korven raa'asta raivauksesta eikä ole -vuosikausiin kiusannut pegasustaan. Anteeksi että latelen latinaa. -_Pegasus?_ en edes muista, mitä se olikaan -- olen ajanut talvet -pitkät porolla, jaa, kenties pegasus onkin peura? -- jos on, niin -hyvä. Mutta sen sanon vieläkin että korpiniityn luomissanat ovat -singonneet juuri tänä päivänä, vaikka pohjatuuli pauhaa. - - -15 p. kesäkuuta. - -Neljäkymmentä metriä viemäriojaa jo kaivettu! Iivana Karhu on todella -karhu korpea raivaamaan. Näkisittepä vaan, miten musta lieju kohoaa -syvyydestä ja miten tuhannet puunjuuret katkeilevat Karhun "kynsien", -kirveen, kuokan ja kangin alla! Se on varmasti voimakasta maata, -ikivanhaa korpipuron pohjaa -- tuntuu, kuin moisessa mudassa voisi -kasvaa taatelipalmu... Ja kuitenkaan se ei kasva. -- Pohjolan kesä -on liian lyhyt, Pohjolan tuulet liian kylmät ja aurinko kitsas: -tänä päivänäkin on kylmä, ja auringonlaskun jälkeen viilenee ilma -neljään lämpöasteeseen. Neljä astetta Celsiusta -- se on muka kesää! -Ei ui ahvenkaan silmukkaan, neljästä verkostani otin tänään pari -kalaa. Kaksi kalaista ja viisi leipää -- mitä ne ovatkaan meidän -väelle, minulla on paraikaa kasakoita, jätkiä ja kaikenlaista -työväkeä. Emäntä on helisemässä. Mutta se on pääasia että viemärioja -sellaisella vauhdilla uurtuu. Oh mikä jättiläiskoivujuurikas! -Iivana jo illalla oli köydellä tuon suuren käkkyräpuun kaatanut, -mutta hirmuisempi leikki oli leikata juurikas poikki ja vääntää -irti maasta. Autoin hiukan Iivanaa ja sinne viemärin paltteelle tuo -visakinttu kellahti. Sen juurilla prameili vielä jäätikäs, vahva -routa, ja kokonaiset telit jäätynyttä mutaa lohkeilivat käsiin. -Ihastuin jäämuta-teleihin niin että kannoin moniaan kainalossani -kotiini kukkamullaksi... - -Mutta ajatelkaapas, rakkaat ystävät ja maailman herrat, sitä että -mieheni, nämä rajantakaiset raivaajat, suvaitsivat viettää viime -yönsä siellä ojansa liepeellä. Ei tulla taloon, ei soudeta mökkiin, -tekaistaan vaan matala havumaja, jossa toinen kylki ammottaa auki --- ja nuotiotuli viereen. Siinä kuivaillaan likomärkiä saappaitaan -ja sukkiaan ja jyrsitään kuivaa leipäkannikkaa (voita ei saa ostaa -nykyään mistään). Yö on niin kylmä että kuura kurkistelee, mutta -miekkoset vain makaavat. Työvaatteissaan ilman peittoa, ilman -suurmaailman ohutta hotellihuopaa! Siinä sitä kysytään _hermoja_ -ja _sitkeätä verta_, jota ei ole yhdelläkään sanomalehdissämme -kuuluisista urheilijoistamme. Mutta pannappa sanomalehtiin että -Iivana Karhu ja hänen kuusitoistavuotias risainen veljensä viime -yönä voittivat itse Pakkasen niin ja niin monella pisteellä -- -sitähän irvisteltäisiin tässä muotimaailmassa. Ei, emme siis pane -sanomalehtiin: näitä tällaisia korven rekordeja ei reklamoida, vaikka -koko Perä-Pohjola tukkisavottaväkineen siinä suhteessa voisi herättää -mielenkiintoa. - -Kun tulin aamulla heidän majalleen, paikkasi Risto pieksusaapastaan, -mutta Iivana seisoi polviaan myöten mutaojassa ja kiskoi, kiskoi... -Tietysti isäntänä pidän heitä hyvin sikäli kuin kykenen, tuon -sikarit, tuumittelen... Tänä iltana läksin sarkapalttoita viemään, -etteivät ainakaan paleltuisi. Yö uhkasi tulla yhä kylmempi. He -pitivätkin varovaisimpana siksi yöksi marssia taloni navetan ylisille -nukkumaan -- turvepehkussa. - - -16 p. kesäkuuta. - -Viemäri kaivettu puhki palstan, se ampuu nyt 60 metriä hiekkarantaan -muodostaen kuin mikä pikku Niili "deltan" järveen tullessaan. Mutta -pohjassa piilee vielä sulamaton routa... - -Jos minulla olisi aikaa, niin kenties seuraisin tuntikausia Iivanani -työntekoa, mutta minä teen itsekkin työtä kotonani ja käyn vain -pikimältäni raivauksella. Tänään makasin sentään jonkun minuutin -heidän havumajavuoteellaan ja puhuimme Iivanan kanssa Lapin -tuntureista ja lappalaisten poroajosta. Risto, hän vain hissukseen -irvistelee, sanomatta juuri mitään. En saa vielä selvää, onko siinä -pojassa henkeä. Nämä taitavat olla erämaan leimaamia sieluja, -mittaamattomia umpilampia... - -Kun iltaverkoillani kävin, oli Iivana ja Risto jo raivaamassa itse -niittypalstaa, yksi kulma oli jo raivattu. Mutta ikävän uutisen -minulle Iivana ilmoitti: viimeinen leipäpalanen oli menossa -eikä joutaisi keskellä viikkoa kannikan perässä juoksemaan. -Omanpitäjäläinen menee vaikka kolmenpeninkulman päähän hartsujensa -hankintaan, eikä laske _aikaa_, mutta tämä rajavienalainen näkyy -älyävän ettei raivaus edisty, jos mies vaeltaa kyliä. Mikäs siis -auttaa muu kuin antaa heille limppua omista ruuistamme. Ja vielä -makeat saijut särpimiksi. Nyt sataa vettä, päivä on ollut kuuma ja -aurinkoinen, kaakkurit kaakattavat ja palokärki rimputtelee salolla. -Mutta yöksi ei tyynny lännen liehka. - - -18 p. kesäkuuta. - -Myrskyisessä vastatuulessa palasin tänään pikkutyttöineni pappilasta -soutaen ja ehdin vasta iltamyöhällä korpikarjalaisteni puheille. -Suuria risuröykkiöitä kohosi kuokoksella ja Iivana istui kuivaillen -sukkiaan tulella. - --- Kunpa tässä vielä huomisen päivän pärjäisi, sanoi hän, jotta -pääsisi sapuskoita tiedustamaan. - --- Niin, sanoin minä, kyllä teidän pitäisi tämä eväsasia järjestää, -eihän syömättä jaksa. - -He olivat nyt jyrsineet koko viikon kuivaa leipää ilman voin -mykyrääkään ja ilman kupillistakaan lehmänantia, ainoastaan vanhoja -perunoita ja vanhettuneita muikkuja oli miehillä ollut lainakannikan -palan paineena. Säälitti minua, samalla kun ylpeydellä ajattelin -korpi-ihmisen sielun ja ruumiin voimaa. Ei omankyläläiseni näin -rasvattomilla ruuilla _sellaista työtä_ tekemään kyhäytyisi. Mutta -rajalainen ei ruikuta. - -Pistimme tupakaksi ja astelimme vaiteliaina taloni pihaan. Minua -hävetti etten saattanut pyytää miehiäni lämpöiseen pirttiin, vaan -täytyi heidän hiipiä taas navettani ylisille nukkumaan. Yömyrsky -yhä pauhasi, kesäistä tunnelmaa ei ollut, vaikka koivun lehti -voimakkaasti vihoitti... - - -19 p. kesäkuuta, lauvantai. - -Tänään en ole joutanut käymään korpipalstalla, sillä toista miestä -(Joopia), joka vääntelee kiviä vänkärillään tuolla navetan takana, -on täytynyt valvoa. Sitäpaitsi olen itse tehnyt monia töitä ja on -vieraitakin kulkenut kahvilla. Iivana otti iltapäivällä etukäteen -20 mk. ja läksi veikkoineen ruoka-asioitaan järjestämään. On ollut -julman kylmä päivä, rakeitakin satanut ja tuullut rajusti. Miten -voineekaan lännen leyhkä olla niin armoton? - - * * * * * - -... Iivanassa on jotakin alakuloista, salamielistä, mutta lujaa -kohtaloonsa tyytymystä. - - -23 p. kesäkuuta, Juhannusaatto. - -Myrsky pauhaa, rakeita ropsii, vihuri lyö punapurjeeseen, joka -minua kiidättää juhlapukuisena lapsineni kirkonkylän rantaan. -Mutta niitynraivaajat? -- He eivät liikahda, _heillä_ ei ole -juhannusaattoa, he eivät edes huomaa, kuinka kymmeniä venheitä sivu -liukuu; kuokat kalskahtelevat, juuret rytäjävät mustassa mudassa ja -jykevät riot kohoilevat saralle. Siunattu olkoon ahkeran ihmisen työ, -kunnia raatajalle, joka ei aattona pukeudu juhlavaatteisiin! - - -25 p. kesäkuuta. - -Taas on pohjatuuli mylvinyt järven ulapoilla ja vettä on vihmonut -ankarasti; ja sitä kesää, jota on odotettu, ei näytä tulevankaan. - - * * * * * - -Nyt alan uskoa että Iivana Karhu on oikea korvenraivaaja. -Jättiläisjuurikkaita on miekkonen kiskonut tänä yhtenä päivänä -jättiläisröykkiön. Hän sanoo että juurikkaita on maa aivan täynnä, -niitä on toinen toisensa päälläkin, joka todistaa ikivanhaa ja -voimaperäistä korvenpohjaa. Siinä se vielä leipä lainehtii? Mutta -työ on raskasta -- käy tottapuhuakseni salaa sääli Iivanaa, joka -ei edes valita kuten joku Joopi, ei kiroile Luojan töitä eikä -sadattele, iskee ja vääntää vaan ja vetelee sauhuja. Mutta sauhussapa -pidänkin miehen, jokaisen sikarinpätkän hänelle työnnän ja tuskinpa -muuta lohdutusta Iivana kaipaakaan. Tosinhan emäntäni iltamyöhän -tullen vielä kiehauttaa miekkosille saijunkin. Mutta nostaappa -nurkumatta mokomia möhkäleitä vesisateessa, siihen eivät kykene pojat -puoletkaan! Jos olisin kapitalisti, sampanjat juottaisin tänä yönä -Iivanalle ja Ristolle navetan ylisillä, jossa he paraikaa makaavat. -Yö on... ja maata menen itsekkin omien töitteni rasittamana. Elämän -järjestys on varmaan oikea, koska ihminen tietää seuraavanakin aamuna -heräävänsä työhön, joka on sekä pakollinen että hyödyllinen! - - -30 p. kesäkuuta. - -Ilma on lämminnyt, pääskyset vihdoinkin pesineet taloni räystään -alle, sääsket saapuneet miljoonaliittona puremaan lapsukaisiani, -jotka kaahlivat rantavedessä; kalamiehet saavat kaloja, viime -yönä minäkin kalastelin; nauriin sirkat suurenevat tunneissa ja -minuuteissa... Kesä on tullut! - -Koivut lemuavat, lehmäin kellot kalkattavat, itä-etelästä -lietsoo lämmin leyhkä ja suloinen sade ripsuttelee kuivuneita -kukkapenkereitä. Mutta Iivana tuolla korvessa, Iivana hän vain -kiskoo, kaivaa ja hakkaa. 6/10 osaa on nyt raivattu. Illalla Iivana -saneli: olen laskenut (räknännyt), etten pärjää tässä työssä. Mie -luulin tätä korpea helpommaksi, mutta kukapa maanalaisten juurikkain -lukumäärän arvasi. En _pärjää_, ellette korota urakkaa. - -_"En pärjää!"_ -- ne sanat kaikuvat vieläkin korvissani. Ne ovat -työnantajalle sangen pahat sanat. Pahaa ennustavat! Ne merkitsevät -että täytyy joko keskeyttää mieluinen työnteetto tai kovasti korottaa -maksujaan. Ja milloin en esimerkiksi minä olisi korottanut? Täällä -nimellisessä nälkämaassa ei tehdä ainoatakaan urakkaa niin ettei -kesken työtä tai työn loputtua urakkamies muriseisi ja päivitteleisi. -Mutta Iivana Karhu on silti -- poikkeus. Ei _hän_ ole mikään vaivojen -valittaja eikä ruikuttaja. Hän tekee ennenkaikkea _työtä_. Tekee -sitä ahkerasti, vaikka joka kolmannella miehellä moisessa muokassa -selkäranka katkeaisi. Siispä minä lupaan -- korottaa. - -Päätin salaa maksaa Iivanalleni mitä ikänä hän itse ilkeää pyytää. -Mutta tietysti sentään katson että päiväpalkka pysyy kohtuuden -rajoissa. Herrajumala -- milloin todellinen korvenraataja saapi -_liika_ päiväpalkan? Me herrat: joku senaattori, joku kuvernööri, -joku ylimetsänhoitaja, joku insinööri, joku kirjailijakin -- kuten -joskus allekirjoittanut -- voimme saada _liika_ päiväpalkan -- -sanokaamme _esimerkiksi_ 100 _markkaa yhden päivän_ työstä -- mutta -saapiko korvenraataja Iivana milloinkaan edes viittä markkaa päivän -raskaimmasta työstä? Kun sitä ajattelee, niin tokihan mielessään -malttaa luvata Iivanallekin yli sen summan, mistä selvästi on -sovittu, sillä _totta kai ihmisen täytyy elää ansiosta_. - -Raivaa siis sinä Iivana rauhassa juurikkaita julmia, koukista -sitkeätä selkääsi ja väännä paksulla kangilla, niin että ryskyy -- -minä, herra, maksan. Jumala on tällä kertaa antanut minulle kyvyn -maksaa miehen työn ja sehän on -- suurenmoista. Se on suurenmoista, -sanon minä, sillä kysymys on siitä, miten vihertävä vihantarehu -saadaan syntymään keskelle raakaa metsää. - - -3 p. heinäkuuta. - -Sunnuntaita vasten yöllä... Tulen uistelemasta kosken niskasta, -josta sain komean hauvin. Toisiltana saimme uudella uistimella -neljä haukea, joista yksi annettiin niitynraivaajille. Häpsähtipä -Iivana aikalailla, kun aamulla kuokkaansa tahkotessa sai isännältään -lahjaksi hauvin. Se oli juhlapäivä korvessa, hiiloskalan ääressä. -Mutta suola on sota-aikana kallista. Niin, mitä pitikään sanoani. -Ylen kovin väsynyt omista päivän töistäni (maalaamiset, nuohoamiset -ja kaikenlaiset taloustoimet). Eilen kävivät heimolaiseni -korpikuokintaa katsomassa. Mutta turhaan sytyttelemme rovioita, -nuo jättiläisröykkiöt satavuotisia märkiä juurikkaita eivät ota -palaakseen hevillä. Sininen sauhu hulmahtaa yli korven, liekit -räiskävät havuissa, mutta pian tyrehtyy punainen lieska. Nyt on -korpeen kokoontunut paljon tovereita Iivanan hommia katsomaan, -tarkoitan sääskiä. Toispäivänä käytin palstallani myös erästä -taikojenkerääjä-herraa, joka oli matkalla Vienan Karjalaan. -- Iivana -sai taas ruokarahoja ja souteli kirkonkylään pyhäksi, saamatta -suovattakylyä kultaista. Eläköön hikinen työ ja siunausta tuottakoon -kerran sekin musta muta, joka näinä päivinä on "kaarteessa" -roiskunut. Huomenaamulla nousen vastaanottamaan rahtimiehiä, jotka -tuovat kallista viljaa kaupungista asti. Jospa rahani riittäisivät, -hätäkös olisi elää näin, ostella mitä haluaa ja teettää mitä työtä -tahtoo. - - -7 p. heinäkuuta. - -Suuri juhlapäivä korvessa! Juhlakahvit jätkilleni kuusen juurella -havumajan nuotiolla! Sillä se suuri puu, rotkon kuusikuningas, pitkä -huiskelo, jonka tyvi oli niin paksu, ettei isäntä ympäri yltänyt -käsivarsillaan, se kaataa romahutettiin nyt. Oli tyyni päivä ja -kesähelle. Lapset telmivät alasti hiekassa ja minäkin ensi kertaa -uin. Sitten hyppäsin puisevaan kankiin, karjalaiset vetivät köysistä, -kymmeniä juuria oli hakattu poikki, jättiläispuu keikkui... Me -huojutimme, huojutimme ja huusimme. - -Sitten se vihdoin tapahtui, kumea kohaus korvessa. -- Onpas pölkyssä -sahaamista, on totisesti. - -Mutta isännällä on kiire omiin taloustöihinsä --. ei jouda -kirjoja pitämään. Yön tullen vedän aalloista aina hauvin uudella -kultauistimellani. Pihlajat kukkivat, kielot tuoksuvat saaressa, -lämpömittari osoittaa kolmattakymmentä astetta, on niin kuuma -etten päiväkausiin ole paitaa tarvinnut. Eläköön luonnon vapaus ja -työ sekä työn nautinto! Eläköön myös rakkaus -- raskaan päivätyön -vastapainoksi... - - -9 p. heinäkuuta. - -Kolmattakymmentä astetta varjossa, mutta työmieheni kuokkii, kuokkii -ja raivaa. Minä, Isäntä, pulikoin vedessä, vaan Karhut eivät kynsiään -kastele. Merkillistä että niin kovassa kuumassa ihminen virvoittaa -itseään hikivirralla ja halveksii vettä! Mutta minä luulenkin että -Suomen suot ovat kaivetut ja kaivetaan hikivirtojen voimalla eikä -Kneipin eikä Müllerin, vielä vähemmin Kuhnen kylvyillä. -- Viimeinen -sarkaoja on nyt menossa. - - -10 p. heinäkuuta. - -Yöllä satoi vettä kuin saavista kaataen. Karhu viimeistelee töitään. -Ikävälle tuntuu päästää miestänsä menemään, mutta rahavaratkin sitä -vaativat. - - * * * * * - -_Samana iltana eli oikeammin yöllä_. He ovat nyt poissa -- -korvenraivaajani ovat tilitetyt. Olin juuri naurismaan kitkennästä -menossa heidän työnsä loppua katsomaan, kun he jo kuokkineen, -kirveineen kiipesivät ylös törmää. Kaikki työaseet he toivat koreasti -takaisin (mitkä mainiot kuokan varret he olivatkaan tekaisseet!) Ja -sitten kiivettiin talon tornikamariin ja pantiin sikariksi. Tehtiin -tili. Maksoinko liian paljon? Maksoinko liian vähän? Tiedänhän että -yhtiöt ja valtio eivät maksa penniäkään yli urakkasopimuksen. Mutta -jos tekisin kuten yhtiöt ja afäärilaitokset, tuntisinpa olevani -köyhän miehen nylkyri ja jonkunlainen pahantekijä. Sentähden, -laskettuani päivät -- ja tietäen kuinka _raskaita pitkiä_ päiviä ne -olivat olleet -- tunsin siveelliseksi velvollisuudekseni suorittaa -30 markkaa yli urakkasumman. Laskin näet näin: Iivana Karhu ei tunne -itseään miehen arvoiseksi ellei saa vähintään 2:50 päivältä. Ja -nuorukainen Risto Karhu ei ole apurin arvoinen ellei teettäjä hänelle -maksa vähintään markan päivältä. Siis 3:50 kertaa 23 päivää (hiukan -vajaa) = 80 markkaa + 35 metriä viemärin lisää à 20 penniä = 7 mk., -summa summarum 87 markkaa. Mies oli ennestään ottanut 55 mk., sai -siis taskuunsa 32 markkaa. - -Hän oli nöyrästi tyytyväinen -- olen varma että hän olisi ollut -tyytyväinen vähempäänkin. Mutta sanonpa suoraan että jos itse _niin -kovaa_ työtä tehtyäni viikosta viikkoon olisin saanut kouraani -säästöä ainoastaan nuo 32 markkaa, joista velipojan täytyi kai saada -joku markka (22!), niin tottatoisenkerran olisin "kironnut koko -yhteiskuntajärjestelmän". - -Iivana Karhulla on kotona vaimo ja kolme lasta sekä vanha äiti. Oh -Jumala, kuinka julma onkaan kohtalo... Ja kuitenkin joku täkäläinen -saattaa kadehtien sanoa: maisterihan maksoi sille venäläiselle -(karjalaiselle) rapiasti. Vai maksoi? Kiitos paljon? Ja sivistyneet -toverini tietysti haukkuvat minut pahanpäiväisesti, jos kerron -maksaneeni työmiehelle yli urakan 30 markkaa liikaa. Tuo ikuinen -ristiriita! Missä lienee kapitalismin raja? - -Me tupakoimme Iivana Karhun kera vielä puolen tuntia saaressa -kahvikupin ääressä ja -- sitten sitä erottiin. He ottivat konttinsa -ja kimssunsa ja hävisivät ääneti metsään. Metsä antoi, metsä otti! - -Mutta työn jälki jäi korpeen. Viemäri pauhasi ja sarka- ja niska-ojat -lorisivat ja joku sauhun sininauha suikersi taivasta kohti... Siellä -seisoo nyt "musta muta" vuottaen viimeistä muokkaustansa. Kiitetty -olkoon Jumala että nyt ymmärrän, _miten_ korpea raivataan ihmisen -elinkeinoksi. - - _Lorun loppu_: - -Syyskuun 30 p. - -Mitä ihmettä se merkitsee? Turhaan olen jo pari kertaa työntänyt -viestin sinne rajakylään, jossa Iivana Karhu asuu. Ei kuulu -vastausta, ei näy miestä. Petturiko? Sanansa syöjäkö? Ja kuitenkin -hän lähtiessään niin _pyhästi lupasi_ palata syyskuussa raivauksensa -rioja polttamaan. Minä olisin antanut hänelle vielä toisen mokoman -aareja lisää, sillä kerkesin mieltyä kunnon työmieheen. Mutta urosta -vain ei kuulu ja niittyraivaus seisoo surullisena, kesken-eräisenä... - - -Lokakuun 7 p. - -Ei vieläkään! Pian tulee talvi, nyt jo rantoja riittelee ja -lumihiutaleita heittelee. Kuljin raivauksella ja koetin itse polttaa -nuo jättiläisröykkiöt. Viisi olen tänään polttanutkin, hirmuinen -roihu on räiskänyt ja sakea sauhu yli sinisen korven kiirinyt. Mutta -ei tästä tule hyvä ilman Iivanaa ja koskematon ala jääpi tykkänään -raivaamatta. Turhaan tiedustan raivaajaa Iivanan tilalle. Ei ole -_miestä_ Rämsänrannalla, on vain muikunpyytäjiä, lehmänteurastajia, -linjamiehiä ja noita ikuisia männynkäpykääpiöitä. Ei kenellekään -kelpaa _se_ raha, joka irtautuu niin raskaasta työstä, kuin on -minun juurikaskorpeni. On se kohtalon kiroa ettei _Suomessa_ enää -saa niitynraivaajaa. Väitätte ettei tämä ole tosi, mutta ainakin -minun taloni kohdalle on sattunut sellainen kohtalo. Olisin valmis -maksamaan korkeimmat päivärahat, jos tänä syksynä saisin niittyni -valmiiksi. -- Ja tätä sitten hokevat nälkämaaksi! - - -13 p. lokakuuta. - -Nyt sen tiedän! Anna anteeksi hyvä mies epäilykseni! Minä en ollut -ottanut huomioon erästä seikkaa odottaessani sinua palaavaksi... - -On olemassa suurempi niitynraivaus kuin minun Ropakaarteeni. On -olemassa maailman "Ropakaarret", niin hirvittävän suuri että -järkeni tuskin kykenee sitä käsittämään. Ja sinneppä -- maailman -korvenraivaukseen on Iivana Karhu lähtenyt. -- - - - - -Joopi. - - - "Niin sanoi Herra Saatanalle: miksi et ottanut vaaria minun - palvelijastani Jobista, sillä ei ole hänen vertaistansa maalla..." - - Jobin kirjasta. - -Kesäisenä sunnuntai-aamuna uutistaloni pirttiin astuessa tapasin -ovensuussa istumassa punaverisen, jykevätekoisen, ohimohiuksiltaan -harmahtavan miehen, jonka vuosia takasinpäin muistin kohdanneeni -Vuokin maantiellä ja jota olin luullut hulluksi. Säpsähdin: mitähän -hullu talostani tahtoo, mutta samalla nousi ovenpielestä naapurini, -Vuona-Ukko, ristissä huulin selittämään ja huutamaan: - --- Tämä on Joopi, Joopi Heikkinen, Jumaliskylältä -- kyllä kai -maisteri hänet tuntee?... - --- En minä oikein? keskeytin minä kysyväisesti. - --- Vai ette, no joo, kyllä minä hänet tunnen, Roinilasta viimeksi -kuuluu tulleen, Pitkä-Taneli tänne oli viisannut työtä kysymään, että -jos niinkuin työhommiin johonkin, joo. Ei se kuule, vaikka minä näin -isosti, eikös p-, se on vähäkuuloinen, sille pitää korvaan huutaa, -joo, selitti naapurin humoristinen ukko viuhtoen käsiään. -- Onko se -hullu? kysyin nyt minä. - --- Hulluko? huusi naapurin ukko. -- Eihän se mikä hullu ole! Se -on kiva työntekijä! Pöljäksi nuo kyllä hokevat ja pöljä se onkin, -vähämielinen pökelö, joo, vaan työkkyri hirmuinen, raataja ropakka -kerrassaan, vaan nyt on tainnut vähän rapautua, rapautua; ovat hällä -ihmiset kovia töitä teetelleet, makselleet mitä sattuu, joo, niissä -on rääkkäytynyt, vaan vielä se jaksaa. Jaksaa!! - -Naapurin ukko aikoi sanansa vahvistukseksi sylkäistä, mutta muisti -samalla, ettei talossani sellaista suvaita, josta oli seuraus, että -hänen täytyi kädellään pyyhkäistä alahuulelta valuvaa kinaa. - --- Kuinkas se, eikö hällä ole muuta nimeä kuin Joopi, kun minä -muistelen...? - --- Muutako nimeä! huusi Vuona-Ukko. Joopi se on iänkaiken ollut. -Jooopi! veti hän ainakin kolmella o:lla. - -Ukko iski veitikkamaisesti silmää ja, vähän alentaen ääntänsä, -sopotti minulle korvaan: - --- On se korkonimeltä Paha-Joopi ja Hullu-Joopi, justiinsa, vaan ne -on maaliman puheita, ei se häjy ouk, tunnen minä sen verran ja tuntoo -Pitkä-Taneli ja tuntoo kai pappannekin, joo! - -Näin suositeltu henkilö istui Vuona-Ukon esitelmöidessä äänettömänä -ja hieman raskasmielisen näköisenä ovensuussa samalla ikäänkuin -odottaen, kuinka hänen kohtalonsa ratkaistaan. - -Loin silmäni häneen, joka jollakin tavoin erosi muista miehistä -- -hän istui siinä niin kärsivän ja alentuvaisen näköisenä ja hänen -olennossaan piili jotakin arvokasta, vaikka en vielä ymmärtänyt, mitä -se oli. Ja sääli vihiäsi sydäntäni ja minä ajattelin: "Kuka hänenkin, -mies paran, elämän kohtalon tiennee, maailma on niin armoton." -Sitten ajattelin myös, ja tiesinhän sen jo kokemuksestakin, että -tämän puolen kansan syvistä riveistä ei nykyisen herraskaisvimman -ja harhaan huipistuneen vapausvimman takia ottanut löytyäksensä -montakaan miestä, jotka rehellisesti rakastivat työtä, jos olivat -"viisasten kirjoissa", vaan että paraat jätkät täällä puolessa -olivat aina etsittävissä niinsanottujen pöljien, puolipöljien, -tylsäjärkisten tai lukutaidottomain keskuudesta. - -Sentähden päätin kokeilla tarjolla olevallakin -- talossani näet -olisi työtä yhdelletoistakin yksinkertaiselle -- ja, neuvoteltuani -hetkisen vaimoni kanssa, lähestyin hopea-ohimoista miestä ja huusin -korvaan: - --- Saat tulla huomenna -- aluksi pellon raivaukseen -- talon ruoka --- päiväpalkka kuten itse tahdot, jos et liikaa kisko -- minä työt -neuvon. - -Joopin silmät välähtivät, leveä naama vääntyi lauhkeaan ilon -irvistykseen, hän oli kohonnut seisaalleen ja vastasi: - --- Kyllä minä! -- huomenna! -- ruokahoito huoleton! -- osaan minä! --- on häntä ennenkin raivailtu! -- kun lie kojeita -- onko sulla -kivihaka, vänkäri? kysyi hän terävästi. - -Asia siis oli sovittu, Joopi sai kahvit tuliaisekseen, mutta -määräyksen että hänen joka yökseen täytyy soutaa salmen yli -Vuona-Ukon mökkiin nukkumaan, niin on hänellekin vapaampi olenta eikä -tule häiriötä meidän pirtissä. - - * * * * * - -Maanantai-aamuna kello 6 kajahti huima kuokan kalahdus metsästä. Sen -jälkeen kuului kova äsähdys, kuokka oli iskenyt isoon maanalaiseen -kiveen, ja mies tarttui rautakankeen. Mutta kivi ei liikahtanut, -täytyi tarttua kolmanteen aseeseen, lapioon ja luoda koko paasi -näkyviin. - --- Voi raato kun on iso! kuului heleässä ilmassa itsekseen puhelijan -huomautus. Sen jälkeen kaikui metsässä vihaista kirveen iskentää, -jonka jälkeen pitkä ja paksu puukanki pistettiin kiven alle kuoppaan. -Nyt seurasi ähkyvää väännäntää, kuului kiivasta huohotusta, sitten -oli pieni välihetki ja kuului ikäänkuin karhun murinaa: - --- Rota perhana! Rota... Taas alkoi pinnistys, painanta ja hirmuinen -huohotus. - -Mutta kivi kohosi, kohosihan kehveli kuopastansa, pienempiä kiviä -vyöryi sen vatsan alle ja kohta pyörähti möhkäle pyllylleen. - -Joopi naurahti. Tarttui paljain käsin möhkäleeseen ja alkoi -pyörittää, kamalasti ponnistaen koko ruumiillaan, silmät mullollaan. -Kun sai kiven peltorajaan, niin levähtämättä hyökkäsi juuraskannon -kimppuun, pisti rautakangin juuren alitse ja väänsi. Rytisten, -repeillen ja katkeillen hampailtaan nousi itsepäinen juurikas -maan pintaan ja kellahti kyljelleen. Kaksin kourin tarttui Joopi -juurikkaaseen ja viskasi pellon laitaan. Sitten alkoi taas sähisten -isketellä suurella kunttakuokalla. - -Lihava piikatyttö ilmestyi Joopin eteen. - -"Mitähän se siinä"? ajatteli Joopi, vaan ei ollut näkevinäänkään, -kuokkia kyökkäsi vain. Piikatytöllä kävi suu yhtenään, hänellä oli -oikein intohimo puhua vertaistensa kanssa, vaan Joopi juupeli ei -kuullut mitään. Piikatyttö hyppäsi likemmäksi ja huusi miehen korvaan: - --- Tule kahville! - --- Häh? - --- Että kahville! kirmasi piika kimeimmällä kiljuma-äänellään. - --- Kuulen minä vähemmälläkin, ei minulle tarvitse karjua, arveli -Joopi loukkaantuneena ja jatkoi kuokkimistaan. Tyttö ei pahastunut, -hänellä oli ääretön halu tehdä tuttavuutta Joopin kanssa, kun kerran -oli otettu kasakka taloon, hän jäi tuijottamaan mieheen, vieläpä -laulahtelikin ja keikahteli kantapäillään. - --- Mikä sun on nimesi? tokasi Joopi kääntymättä päin. Sepä oli -piikatytölle mieluinen kysymys, hän suihkasi suunsa melkein miehen -korvaan ja hihkasi: - --- Valpuri! Valpuri Seppänen minä olen! Minä käyn rippikoulua! - --- Kouluako? murahti Joopi halveksuvasti. - --- Rippikoulua! huutaa huikasi piikatyttö sievistellen. - -Joopi ei mitään sanonut kotvaan aikaan, työjeli kuokkineen, sihisi ja -sanoi vasta sitten: - --- Käyppä jos tahansa -- Vappu sinä oot etkä mikä Valpuri. -Näljänkäläisen Amerikanlesken tyttö, pah! - -Tyttö rupesi väittelemään, vaan Joopi ei ollut tietääkseenkään. -Jyrähti viimein: - --- Mitäs siinä toljotat? Mää töihisi! Teki nuo ennen vaimosetkin -jotain aamurupiamalla. Tuun minä täältä. - -Vasta kun piikatyttö oli mennyt, nakkasi mies kuokkansa, pyyhkäsi -kämmenensä ja painoi kupeilleen katsomatta suoraan pirttiin. Kaasi -itse hellalla seisovasta pannusta kuppiin, nokasi sokerit ja hörppäsi -kahvit yhdellä siemauksella kitaansa. Vappua ei ollut näkevinäänkään! -Sitten katsahti kysyvästi sisähuoneen oveen, vaan kun ei mitään -näkynyt, kaatoi toisen kupillisen, kopasi hattunsa ja melkein -juoksuaskelin riensi takaisin raivaukselle. Jyts, jyts, jyts: alkoi -sähinä ja sohina, kalina ja rytinä, ja röykkiöt maanalaista rojua -kohosivat tulevalle pellonpientarelle. - -Talon rouva ilmestyi nyt raatajan viereen. Ensin luuli hänkin Joopin -kuulevan kaikki mitä sanoi, mutta Joopi katsahteli vain tuontuostaan -ikäänkuin kysyväisesti rouvaan, vaan kun ei mitään kuullut, niin -jatkoi työtään. - --- Sinähän olet mainio, Joopi! sanoi rouva. Nyt kuuli Joopi jotakin -ja vastasi vuorostaan: - --- Kaunis päivä siitä tulee! - --- Tulehan syömään, Joopi! pyysi rouva. - --- Kävi se täällä itsekkin! vastasi Joopi, tarkoittaen "itsellään" -isäntää. - -Sitten lisäsi hän muristen: - --- Hiiteenkö lienevät jätkät sen vänkärin hävittäneet. Kun oisi -vänkäri, niin nousisi tuo kivi. Sitten korottaen ääntänsä, hän -huusi kimeästi: Osasi nuo ennen työmiehet panna talon kapistukset -paikoilleen, vaan ei nämä nykyiset risukintut -- minä en oo eläissäni -vielä talon aseita tärvellyt! - -Se oli järkimiehen puhetta. Joopi tuli aamiaiselle. Hänellä näkyi -olevankin paremmat tavat kuin moniailla miehillä: hän siistisi -vaatteensa, pesi kätensä ja vasta sitten tarttui leipään ja -puurokuppiin. Hänelle ei tarvinnut mitään sanoa, sillä jos sanoi, -niin mies heti huomautti: kyllä minä älyän, on tässä ennenkin oltu -ihmisissä. - -Ilokseni huomasin ettei tämä työmies, niin halveksittu kuin olikin, -syljeskellyt. Tarjosin hänelle tupakkaa. - -En minä polta. Yskän hänestä vain saapi, vastasi ylpeästi. - -Yrittämättäkään levähtää hän päätäpahkaa oikasi ruualta raivaukselle. -Ja katselematta ympärilleen, kuhnailematta hetkeäkään, hän kävi -työnsä kimppuun. Juuret rytisivät, multa muheni, kivet kohoilivat, -mikä vain tielle sattui: kaatui ja sileni hänen tieltään. Vuoroin -kuokka, vuoroin kirves, vuoroin lapio, vuoroin rauta- tai puukanki -heilui hänen kourissaan, pientä ähkinää ja joskus kiihkeätä -huohotusta tosin kuului siellä, missä miekkonen myllisti, mutta -uupumusta, herpautumista ei näkynyt. Yhdessä päivässä hän raivasi -enemmän kuin kaksi miestä kahdessa! - -Joopi on karhu! ajattelin minä. - -Kävin häntä silloin-tällöin katsomassa. Vaikka olisin hiipinyt -salaakin hänen työpaikalleen, en milloinkaan huomannut, että mies -olisi silmää palvellut. - -Harvinainen ilmiö nykyaikuiseksi päivätyöläiseksi! arvostelin minä -yhä enemmän ihmetyksissäni. Varoittelin häntä rasittamasta itseään -liiaksi, kehoitin levähtämäänkin ruoka-aikoina, mutta hän vain -tokaili: - --- Pitää joutua, ei ole aikaa! Ja tupakoimatta, haukottelematta puski -hän työhönsä, oli kuuma tai kylmä, satoi tai paistoi. - --- Eikö sinua, Joopi, väsytä? huusin minä hänelle kolmen metrin -päästä, josta hän aina ääneni kuuli. - --- En ole eläissäni tuntenut väsymystä! vastasi karhu irvistäen. -Sitten hän, asettaen puukangin maakiven alle, tokasi tuttavallisesti: - --- Tulehan toiseksi! Etkö oo vielä löytännä sitä vänkäriä? - -Me väänsimme yhdessä kiveä, ponnistimme ja puhkailimme. - --- Sinä taidat Joopi olla poikamies? kysäsin pilanpäiten. - --- Häh? sanoi Joopi, mutta minä olen varma siitä, että hän tahallaan -heittäysi kuuroksi. - --- Että taidat olla pereetön mies? paransin minä. - --- Ei oo nykymaailman akoista! vastasi nyt Joopi. -- Mitäpä hään -kaikesta kyselöö? lisäsi hän kuin itsekseen. - -Minä olin kuullut Vapulta juoruja että Joopilla muka oli poika -jossakin, vaan en hennonut kysyä. Onhan karhuilla pentunsa, ajattelin -minä, kai on hallakin elämänsä "perttulina" ollut oma kiima-aikansa, -jolloin, kuten tiedämme, karhu hyökkää lehmän kimppuun, vaikka se -hammasrakennukseltaan on luotu vegetariaaniksi. Mutta peto on peto ja -Joopi tiettävästi ei ollut ihmisiä kummempi. Ehkäpä asia vähitellen -selviää, ajattelin ahdistamatta miestä, -- jahka tästä tutustumme. - --- Joopi, rupea panemaan aitaa! määräsin minä. - --- Käske sinä vaan, kyllä minä teen, vastasi Joopi. -- Sinähän tässä -isäntä oot, sinulla on valta käskeä ja minä tottelen. - -Hän ryhtyi heti uuteen työhön, kun minä, isäntä, käskin. Käskinpä -mitä hyvänsä! Mutta niin pian kuin käskynantaja oli joku muu, sai -asia heti humoristisen luonteen. - -Joopi heittäysi silloin ihan kuulemattomaksi käyttäen hyväkseen -tunnettua kuurouttaan. Jos piika Vappu esimerkiksi kuinka koreasti -hyvänsä pyysi kantamaan vettä törmän alta, ei Joopi liikahtanutkaan. -Raskas perunasäkki sai jäädä päiväkausiksi veneen luo virumaan, -kunnes isäntä nykäsi Joopia hihasta ja painosti: Käväseppäs -kantamassa se säkki! Silloin mies nöyrästi totteli ja naiset -katsoivat nauraen akkunasta. Joskus hän suuresti epäili myös vaimoni -määräyksiä. Kerrankin satuin olemaan kylällä ja Joopi sai toimekseen -kaivaa perunakuopan. Kovasti poraten hän ryhtyi työhön, mutta aina -vähäväliä nosti päätään kuopasta ja murahti: - --- Mitähän tuo _ite_ sanoo? - -Ja kun saavuin kotiin, niin hän pouhuten kanteli, että hänet oli -ilmanaikojaan pantu kuoppaa kaivamaan. Pottukuoppaa! - -Niin kuluivat päivät monenlaisissa raskaissa töissä, mutta Joopin -jäljet näkyivät. Me koetimme häntä pitää hyvin ravinnonkin suhteen, -kun näimme että mies todella oli kelvollinen. Yökseen hän aina souti -Vuona-Ukon mökille. Mutta muutamana iltana kun jo olimme levolla, -näin minä akkunasta Joopin veneineen palaavan takaisin ja hiipivän -navetan lakkaan. Hiivin minäkin asiaa tutkimaan. Ylisille tullessani -ei siellä ketään näkynyt, mutta vahvan heinäläjän alta kuului -kuorsaus. Pengoin heinät ja sysäsin kaljupäistä miestä: - --- Mitäs tänne tulit? - -Joopi kavahti istualleen ja äkäisesti, itku kurkussa, huusi: - --- Tukkilaisia piruja oli pirtti täynnä! Mikä siellä löyhkässä... - -Siitä saakka sai Joopi nukkua navetan raittiilla ylisillä ja oli -tyytyväinen. Tukkilauttoja tosiaankin uiskenteli yökaudet ohitse ja -jätkäin huudot raikuivat rannoilla. - - * * * * * - --- Joopi, tule tilille! sanoin minä tahtoen miestä perääni -ylikerrokseen. - --- Häh? - --- Että likviitiin! - --- Ka tuo tänne rahat! - --- Tulehan perässä! - -Vastahakoisesti nousi hän jäljessäni ylös leveitä portaita. Mutta -keskiväliin päästyään ja pienet väriloistoakkunat havaittuaan hän -mursi suutaan: - --- Voi moalima, aivan on kuin Venähen kaupunnissa! - -Ja huoneeseeni tultua hän ympärilleen silmähtäen sanoi: - --- No sulla sitä on tavaraa, ihan kaikkea. Sanovat sulla -kultarahaakin olevan kirstun täyveltä. - --- Ei veikkonen minulla ole, minä olen köyhempi mies kuin sinä! - -Joopi katsoi minuun kuin hulluun. - --- _Minulla_ ei ole rahan nuusaa! ilmoitti hän puolestaan. - --- Paljonko sulle pitää olla päiväpalkkaa? kysyin minä. - --- Maksa markka ja hilikku! Maksa mitä tahansa. - -Hän helisteli saamiaan hopeita ja työntyi alas kanervikkoon -odottamaan kylpyä. - --- Osasi nuo ennen vaimoset saunan lämmittää! kihisi hän vihoissaan -Vapulle, kun ei kiukaasta paljon löylyä lähtenyt. - -Kalamies hän oli kehno. Ongella ei saanut mitään ja verkkoja piteli -varomattomasti, haukkuen verkon korjaajaa. - --- Ei olisi pitänyt maksaa Reetalaiselle! - - * * * * * - -Kirkolla soudellessani tapasin pitäjän puheliaimman eukon, -Haukivaaran Sohvin. Kysyin, tunsiko hän Joopia. Sanoi tuntevansa. - --- Joopi on laatusensa, selitti emäntä. Sitä miestä pitää osata -kohdella oikein. Ei saa ärsyttää. Se on löylyn lyömä mies, mutta -tietääkö maisteri, mistä se johtuu? Kurjasta lapsuuden ajasta! Isä -oli juoppo. Löi lastaan. Joopi rukkaa päähän takoi. Taisi pieksää -liiemman kerran. Vian sai mies iäkseen, pöljäin kirjoihin kirottiin. --- Ette tarvitse peljätä Joopia. On se rehellinen mies. Huoleti -saatte makuuttaa pirtissänne. -- - -Myötätuntoni Joopia kohtaan yhä kasvoi. - - * * * * * - -Turpeen nostaja hän oli erinomainen. Panin hänet metsäturvetta -tekemään, ja mies latoi kolmisen sataa leveää mustikkamaaturvetta -päivässä. Kuokka kahisi, selkä laski ja kohosi, kämmenet latoivat. - --- Helevettiäkö se herra teköö näin paljolla kuntalla? mutisi hän -sekaan, vaikka tämä oli hänen mielityötään. - -Olin luullut, että nuo vanhan ajan turve-ukot ovat sukupuuttoon -kuolleet, sentähden, kerrankin yllättäessäni turpeennostajan, annoin -miehen tehdä tavaraa. - --- Joopi hoi, kiskohan vielä yksi päivä! huusin kolmen metrin päästä. - --- Helevettiinkö se mahtuu? Ja piruko ne kantaa? - -Se oli hänen tapansa vastata, vaikk'ei hän vastustellut. Sanoin -leikillä: - --- Jos tulee liikaa, niin saat tekaista itsellesi turvemajan ja ottaa -Vapun emännäksesi. - -Joopin suu vetäysi leveään hymyyn. Ehdoitus oli hänestä siksi -merkillinen, että hän tunsi vastustamattoman halun saada kertoa asia -vertaisilleen. Illan tullen hän aterioituaan kiireenvilkkaa työnsi -veneen vesille ja souti Vuona-Ukon mökille. Pirtin täydeltä hän huusi: - --- Se sanoi, jotta saan rakentaa oman mökin ja ottaa piikatytön -akaksi! Ja Joopia nauratti niin että maha hytkyi. - -Hän kylpi kuin Sasu Punanen Vuona-Ukon saunassa. Pyysi ukon -terävimmän puukon ja ajeli partansa pyhäksi. Aamulla ilmestyi -hän parta ajeltuna, paperilappu leukahaavan päällä, paksut -kelloliivit yllään meidän pirttiin. Hän oli kerrassaan komea -hopeahapsiohimoineen, hän vivahti johonkin helsinkiläiseen vanhaan -tuomariin tai vähintäänkin kajaanilaiseen raatimieheen! - -Mutta Vapulle hän ei mitään sanonut. Eikä Vappukaan hänelle. -Silminnähtävästi olivat toisiinsa tympääntyneet, koskapa ei -Vappua helposti saatu enää käskemään Joopia kahville. Vappu kärsi -äärettömästi siitä ettei Joopi, pökelö, kuullut hänen kauniita -laulujaan! Oli tyttö kerran koettanut Joopille karjua korvaan, että -hänpä se oli ollut Oulussa lapsenlikkanakin, jolloin oli nähnyt -elävät kuvat ja puhunut telefoonissa, vieläpä juonut limonaatia -herrain kanssa, vaan Joopi ei tullut sen kohteliaammaksi, tokasihan -vaan: - --- Pah, tytön repale! - -Joopi oli tavallaan kirkollisempi olento kuin me muut. -Juhannus-aattona, joka osui olemaan sunnuntai, tapahtui nimittäin -että minä, isäntä, maalasin lattioita, vaimoni ja kälyni ompelivat -lastenvaatteita ja Vappu neuloi kiireimmittäin rippileninkiään. Joopi -kulki herroiksi ympärillä ja -- pilkkasi meitä kaikkia. - --- No on taloa: pyhänä työtä tekevät kuin pakanat! Mutta kirkkoon -ei hän itsekään mennyt. Jos jolloinkin kävi kirkossa, niin kävi -akkoja katsoakseen ja juoruja kuullakseen. Sillä jumalansanaa ei -hän elämänpäivänä ollut kuullut. Merkillisesti hän tiesikin kaikki -juorut! Varsinkin arimmat naima-asiat ja häväistysjutut tiesi hän -pilkulleen. Omista rakkaussuhteistaan sitävastoin harvalle puhui. -Eräs nuori työmies oli mestari häntä haastattamaan: - --- Onko sulla muita kierroksessa kuin se Anni? - -Joopi kun kerran rupesi purkamaan salaisuuksia, niin toinen oli -katketa nauruun. Mutta minä, isäntä, en saanut kuulla kymmenettä osaa -hänen lemmensalaisuuksistaan. Semmoisten kertomista isännälleen Joopi -piti sopimattomana. - -Gentlemanni hän oli! Konttaavalle pikkupojalleni, kahvia juodessaan, -heitteli sokerimuruja, joita haukkoi omista paloistaan. Pikkupoikani -tottui Joopiin niin että riemusta kiljuen mateli hänen luokseen -pirtin ovipieleen ja antoi Joopin nostaa itsensä polvelleen. Mutta -pikkutyttöjäni hän komensi: "Eläkä koske..." - -Ruuanlaittajaansa hän kunnioitti, jos ruuanlaittaja nimittäin -arvasi hänen makunsa. Kun kälyni oli ruuanlaittajana, niin nämä -kaksi puhelivat silmillään: Joopi tottui niin nuoren neidon silmiin -että jo kaukaa ymmärsi, milloin ruoka oli valmis. Lausuipa vielä -kohteliaisuuksiakin. - --- Ke... ka... ootpa osannut... marjavelliä... heh... - -Käly tietysti mielistyi mokomaan metsäkarhuun. - --- Joopi on Jumalan lähettämä, oli hänellä tapana sanoa. - - * * * * * - -Raskaan työn tekijä Joopi oli! - -Kivihaan, rakkaan vänkärin saatuaan mies pyöritteli maanalaisia -kivimöhkäleitä kuin kissa lankakeriä. Joskus hän itsekkin ylpeili -voimastaan niin että kutsui neidin katsomaan, kuinka suuren kiven -taas oli liikuttanut. Ja juurikasten kiskonta oli hänelle hauskaa -voimistelua. Mutta -- käsissä kantamista hän vihasi. Siinä hän -oli heikompi isäntäänsä. Paarilla painoja kuljettaessaan Joopi -alituisesti murisi että pitäisi olla hevonen. Kevyeen työhön ei -hänestä ensinkään ollut -- silloin hän turmeli päivänsä ja jäljet -olivat mitättömät. Eräänä päivänä hän sai tehtäväkseen pienen -kukka-aitauksen. Vaimoni sitä teetti ja pyysi että Joopi tekisi -nurkkaan sulun, jottei lehmä suinkaan pääsisi. Joopi väitti ettei -lehmä mahdu mokomasta raosta, mutta miten olikaan: seuraavana aamuna -ani varhain vaelsi kellokas suoraan kukka-aitauksen sisään. Talossa -syntyi hirveä hälinä: lehmä! lehmä! Vappu, Vappu hoi! - -Näytelmä, jota aamuauringon heleässä paisteessa katsottiin -yöpaitasillaan parvekkeelta, päättyi luonnollisesti siten, että sekä -lehmä että Vappu harppasivat kauhistuksissaan yli vastakylvetyn -kukkamaan. - -Kun Joopi tuli aamiaiselle, menin minä hänen korvaansa huutamaan, -että talon emäntä oli nyt siinä määrin vihastuksissaan Joopille -tuosta huonosta portista, ettei kyennyt sanomaan halaistua sanaa. - -Joopi, koko historian käsitettyään, alkoi _nauraa_. Hän nauroi niin -makeasti että vellikuppi läiskyi ja lusikka teki kuperkeikkoja ja -koko naama sotkeusi ruokaan naurun kyynelten tulviessa silmiin. Sepä -oli karhun naurua se, joka valtasi meidät kaikki muutkin ja lopulta -tarttui hysteria emäntäänkin, johon asia syvimmin oli koskenut. - -Lehmä! Lehmäkanttura! Ke! Vappu! Rou... - -Makeasti irvistäen ja nuollen suutaan hyökkäsi Joopi seivästämään -kovan onnen porttia, eivätkä lehmät sen koommin tunkeutuneet -aitaukseen. - - * * * * * - -Minulle oli ilmoitettu ettei Joopia kannattanut pitää kauvan. Ja -totta se näkyi olevankin. Neljännellä viikolla mies alkoi käydä -pahapäiseksi, päästeli kamalia ärräpäitä, kapinoi työtoveriaan -vastaan ja sai tämän kauheasti suuttumaan. Kysymys oli ylilattian -korjauksesta. Mutta minä pidin Joopia viikon loppuun saakka -ja teetin hänellä vaihteeksi raskasta työtä mitä kuumimmassa -auringonpaisteessa. Sepä häntä _rauhoitti_ -- ja lauvantai-iltana, -lopputiliä tehdessämme, erosimme mitä parhaimmassa sovussa. -- Jää -hyvästi, veli Joopi, puhelin minä, tyytyväinen olen sinuun ollut. - --- En ole elämänpäivinäni varastanut! huusi Joopi vastaukseksi. -- -En neulaakaan ole ottanut! Postiröökynäkin kokeeksi kassakaapillaan -makuutti vahtina -- kiittelipähän vain. Sitten hän sanoi: - --- Työkojeesi kaikki olen talteen korjannut, en ole mitään särkenyt, -minkä särkenen, sen korjaan! - -Sunnuntai-aamuna kello 6 oli Joopi talostani kadonnut. - - - - -Parooni -- kansan mies. - - -Nykyaikana, jolloin joku virkaluokka kansan keskuudessa saattaa -olla huudossa turhantarkkuudestaan tai liiasta herruudestaan, on -mieltäkiinnittävää silmätä taaksepäin ajassa virkamiestyyppeihin, -jotka Suomen sivistys on luonut niin sanoaksemme oman mittapuunsa -mukaan. Itäpohjanmaalla, _Hyrynsalmen_ pitäjässä oleskeli viime -vuosisadan lopulla metsänhoitaja, joka oli arvoltaan parooni, mutta -sellainen parooni, etteipä sen mokomaa liene näillä mailla ennen eikä -jälkeen nähty. - -Hän nimittäin löi leveäksi leikiksi koko aatelisarvonsa ja saavutti -siitä syystä sellaisen kansan suosion, ettei sen vertaista liene -langennut kenenkään forstmestarin osaksi meidän kriitillisessä -nälkämaassamme. Saapuneena Viipurin läänin Karjalasta hän jo heti, -itse ajaen kuormaa, herätti huomiota talonpoikaispukimillaan ja -karjalaisella kielimurteellaan, jota hän sydänveriinsä saakka -harrasti. Hänen kansallinen virkapukunsa: karttuunipaita, -sarkaliivit, pieksusaappaat, sarkahousut ynnä karjalaiskauhtana -sirkkavöineen ja tuppivöineen, joissa roikkui monta puukkoa, ei -suinkaan ilmaissut sitä herra paroonia, jota oli odotettu, kun -taas toiselta puolelta samaan aikaan ylimaan herrat siinä määrin -hämmästyivät "friherrinnan" hienoutta ja kauneutta, että kerrotaan -Hyrynsalmen silloisilta gentlemanneilta kahvikuppien pudonneen -käsistä, kun vapaaherratar astui sisään ovesta. - -Rouva näyttäytyi todella vastakohdalta miehelleen, kuten myöhemmät -kokemukset sen todistavat, ja vielä tänäpäivänä vakuutetaan -asiantuntevalla taholla, missä määrin vapaaherratar oli hieno -kotielämässään, kuinka siellä esimerkiksi vieraan jäliltä aina -pyyhittiin istuimet j.n.e., kun sitä vastoin isäntä-parooni leveänä -remusi huoneesta huoneeseen istuttaen karjalaisukkoja kansliassaan -tai tupakoiden talonpoikain kanssa myöhäiseen yöhön saakka pirtissään -kaikenmokomia juttuja kertoen ja kerrottaen. - -"Luonto tasoittaa!" kuten eräs entinen hyrynsalmelainen laihtumistaan -laihtuva aviomies aina tapaa sanoa lihomistaan lihovasta eukostaan. - -Parooni-metsänhoitaja, saavuttuaan uuteen virkaansa Peräpohjolaan, -jossa enemmän kuin muualla oli kruununmaita, näytti pian, mihin hän -virkamiehenä kykeni. Metsänvarkaus rehoitti nimittäin siihen aikaan -suurimmassa kukoistuksessaan, ja olipa oikea Jumalan sallimus, että -mies sellainen kuin parooni osui sitä ehkäisemään. Hän nimittäin -oli yhtaikaa hirmuinen sakottamaan niskureita talonpoikia käräjissä -ja samalla aivan harvinaisen lempeä armahtamaan kaikkia lurjuksia, -jotka katuivat tekojaan tai nöyrästi pyysivät anteeksi. Se nyt ei -tietysti mennyt oikein "reklementtien" mukaan tämä armahtaminen, -mutta parooni olikin juuri siitä niin erinomainen, ettei hän, kun -ihmisyydestä oli kysymys, välittänyt virallisista oikeuksistaan. -Hän tahtoi ennenkaikkea olla vapaa _ihminen_ ja _kansanopettaja_. -Virkamiehenä ainoastaan hän ei kärsinyt vastustusta, mutta ihmisenä -hän oli alistuvainen kuinka alhaiseen kohteluun hyvänsä. Hänessä oli -jotakin uskonnollista, profeettamaista, hitunen suurta aikalaistaan -Leo Tolstoita, mikä pakoitti häntä toisinaan syvien rivien edessä -esiintymään pappina. "Mene ja älä silleen tee syntiä!" saattoi hän -sanoa jollekin rikoksesta kiinnisaamalleen raukalle. Ja virallisia -papereita hän siinä määrin vihasi, että ihan tuskastuneena repi -tukkaansa niinä päivinä, jolloin hänen oli pakko jotakin kirjoittaa. -Mieluimmin hän uskoi kirjoittelemiset ja laskemiset jollekkin -toiselle, minkä vain käsiinsä sai, kunhan itse vain sai olla -vapaana jätkän töissään pihalla tai metsässä tai rahtimiehenä -markkinamaantiellä. - -Hän oli oikea korpiparooni. Korvessa hän saattoi kuljeksia viikosta -viikkoon tapaamatta ainoatakaan sivistynyttä ihmistä; hän suostui -kansantapaan makaamaan likaisimmissakin pirteissä, mutta kaikista -mieluimmin hän sentään miesjoukon kera eleli taivas-alla metsässä, -nukkuen tukkilaisen tyyliin yönsäkin rakovalkealla tai havumajassa. -Kuinka monta hupaista tarinaa tai aitosuomalaista sutkausta -saikaan kuulla tuollaisen salaperäisesti yön hämärässä loimuavan -honkavalkean ääressä! Kun kulttuuri jossakin vanhassa suvussa on -noussut hienoimpaan huippuunsa, silloin sen äärimäiset vesat janoavat -takaisin siihen maaperään, josta esi-isät ovat nousseet. Se on se -sama intohimo, mikä ilmenee monessa Englannin miljonäärissä ja -loordissa, joista joku saattaa kesäkseen siirtyä Suomen Lappiin -tai Kajaanin Vaalaan seitsemän viikkoa konttailemaan pahaisessa -teltassa itse keittäen ruokansa ja sitten taas, vaihtaen metsäpukunsa -silkkeihin ja sametteihin ja pujotellen sormiinsa tuhansia maksavat -jalokivisormukset, palata Lontoon hotellisalonkeihin syömään _à -la carte_. Metsävalkean ääressä parooni-ylimetsänhoitaja aina -esiintyi ylikokkina keittäen saijut sekä itselleen että miehilleen. -Karjalaisvenäläiseen tapaan hän oli intohimoinen teen juoja, joka -saijutaloon päästyään harvoin pani lasiaan kumoon, kaatoipa siihen -emäntä kuinka monta kymmentä täyttä tahansa. Metsäherra-tovereittensa -seurassa parooni usein teki pilaa tovereittensa herruudesta. Kun nämä -esimerkiksi tahtoivat keittää puolukkapuuroa, niin parooni kantoi -pataan myös puolukan varsia, jäkäliä ja käpyjä, korkealla äänellä -selittäen ruotsiksi, että keitosta piti tuleman aitovegetarianinen -ateria. Ei ollut harvinaista, että hän metsävirkamatkoillaan kustansi -juhla-aterian miehistölleen komennettuaan samaan pataan sekä linnut -että kalat. Sellaisten temppujen kautta hän tuli hyvin kuuluisaksi -ja hänen kansallinen maineensa vieri pitkin maita mantereita. Mutta -saattoipa hän keskellä talvista yötä yhtäkaikki suurella sähinällä -hypätä ulos pakkaseen ja kiireimmittäin laputtaa pois talosta -puistellen turkkiaan hokien: "lutikkaturkki! täiturkki!" - -Esiintyen itsekkin karjalaisena hän erityisesti suosi rajantakaisia -heimolaisiamme. Karjalan ukot olivat hänen taloonsa aina tervetulleet -ja itse hän mielellään pistäysi vieraissa Vienan puolella. Monta -hauskaa tapahtumaa hän tällä tapaa muistoihinsa keräsi. Mainittakoon -vain esimerkiksi, kuinka parooni kerran tuli Tiirovaaran kylään ja -paremman pakinan puutteessa alkoi kuvailla isännälle, miten muka -lintukauppoja harjoitettiin Etelä-Karjalassa, kuinka lintuja, jotka -olivat menneet mäsäksi, paikattiin etsimällä yhdestä talosta jalkoja, -toisesta siipiä, kolmannesta purstoja, neljännestä päitä ja kuinka -täten eheiksi saadut linnut sitten vietiin Pietariin kaupaksi. -Silloin talon isäntä, aito-karjalainen musikka, ponnahtaen ylös ja -iskien silmää paroonille, sanan virkkoi, noin nimesi: - --- Sie oikea valehtelija oot, sie emävalehtelija oot! Ei konsana -Tiirovaaralla tuommoista valehtelijaa ollut oo -- a paa sie moamo -saijukattila tulelle, harvoin on Ruotshista vierahia, -- piämmä -hauskoa! - -Tätä Tiirovaaran ukon tunnustusta parooni monet kerrat perästäpäin on -mehevästi nauraen kertonut tuttavilleen. - -Häntä itseään tietysti aina pidettiin Karjalan miehenä, -"laukkuryssänä", missä hän vain kulki Suomessa ja missä häntä -ei satuttu tuntemaan. Lukemattomat ovat ne kertomukset, jotka -tietävät hauskoista erehdyksistä tuon herrasmiehen suhteen, joka -ei taipunut pukeutumaan arvonsa mukaisesti. Mainittakoon tässä -vain muutama. Kerran ajoivat Hyrynsalmen parooni ja Hallan Ukko, -silloinen kauppias -- molemmat karjalaistyylisiä partaniekkoja -- -kumpikin hevosellaan Ouluun. Viime taipaleella Oulun jokijäällä tuli -heitä vastaan kuormalla istuva moukka, joka tuontuostakin ryyppäsi -viinalekkeristään pakkasessa. Vastaantulevan paroonin kohdalla moukka -alkoi kovalla äänellä huutaa: "Venäläisen raato perkele markkinaan -mänöö!" Parooni syrjäsi siivosti hevosensa tiepuoleen, mutta hyppäsi -moukan eteen ja alkoi vannottaa: "Pyydätkö anteeksi senkin...?" -Moukalle tuli hätä ja hän pyysikin anteeksi, mutta nähdessään -Hallan-Ukon parran paroonin perässä, ei malttanut olla huudahtamatta: -"Toinen ryssän perkele perässä tuloo!" -- - -Ouluun saavuttua sitten paroonilta suuressa seurassa, jossa oli -kaupungin mahtavimpia kauppiaita, insinöörejä ja virkamiehiä, -kysäistiin, mitä Hyrynsalmelle kuuluu. Parooni vastasi, että siellä -ylimaassa vallitsi täysi rauha, mutta että täällä Oulun tienoillapa -ollaan kokolailla hävyttömiä ihmisille. Ja hän kertoi todistukseksi, -kuinka häntä julkisella paikalla oli haukuttu ja samoin hänen -markkinatoveriaan. Herrat eivät voineet väittää vastaan ja yleisellä -naurulla se asia kuitattiin. - -Toinen juttu on tämmöinen: Parooni saapui omalla hevosellaan -Laitilan majataloon Utajärvellä ja pyysi päästä sisähuoneisiin. -Emäntä, katsahdettuaan matkustajaan, sanoi tuimasti: "Siellä on -herroja -- menkää pirttiin!" Parooni menikin siivosti pirttiin, -levitti eväslaukkunsa ja alkoi syödä pöydän nurkalla ryystäen piimää -tuopista. Siitä sitten hoiteli hevosensa ja vetäysi pitkälleen pirtin -penkille. Ajaapa sitten Kiannan aliforstmestari perästäpäin kyydillä -ja kun ei löydä esimiestään kievarihuoneista, alkaa emännältä -tingata: "Missä täällä on parooni?" -- "Ei täällä mitään paroonia -ole!" vastaa emäntä. "Kyllä sen pitäisi täällä olla", väittää Kiannan -metsäherra. -- "Ei tänne ole tullut ketään", väittää emäntä vastaan, -"muuan laukkuryssä tuolla pirtissä vain makailee." Kiannan metsäherra -meni katsomaan ja sieltähän se parooni löytyikin pirtin nurkasta. -Emäntää hirveästi hävetti: "Herrajumala -- ja minä en päästänyt -sisään." Paroonia nähtävästi kovasti huvitti kuulla tylyjen ihmisten -pyytävän anteeksi! - -Kotielämässään tämä nälkämaan ylimetsäherra oli yhtä käytännöllinen -mies kuin eriskummainen matkoillaan. Työaseet täytyi olla kuin -maamiehellä konsanaan ja itse touhusi isäntä kaikissa taloustöissä. -Kaikki piti tapahtua paroonin omien ohjesääntöjen mukaan, joissa aina -piili hauskoja päähänpistoja ja kekseliäisyyksiä. Esimerkiksi lehmän -nahkaa ei sopinut nylkeä tavalliseen talonpoikaistyyliin, vaan piti -nylkijän tietää, mihin tarkoitukseen parooni kulloinkin aikoi nahkaa -käyttää, rekitaljoiksiko vai saappaiksi vai joksikin puuhkalakiksi. -Isäntä suutahti, elleivät lahtarit totelleet. Kerrotaan että -kerrankaan ei saanut nylkeä nahkaa kintun puolelta, vaan "kivertimen -puolelta, jotta kinttukynkkä jäisi kengänkannaksi". - -Talonpoikain mielestä paroonin menettelytavat olivat aina hiukan -eriskummaiset, mutta sitä enemmän mielisuosiota hän heidän -metsäpäällikkönään herätti. Jokainen mökin emäntä hymyili -tuttavallisesti, kun näki milloin partaniekan "Kulneffin" taas -liikkeessä salomailla. Kun sirkkavyö helisi ja tuohitupet rapisivat -ja saapas, jalan kastumatta, uppoili rämeeseen -- kas silloin oli -parooni elementissään ja hänen huumorinsa huikeimmallaan. "Olkoon -vaan pappa ollut kuvernööri ja astelkoon velimies kolmikulmaisessa -hatussaan senaatin paraatiportaita, ja tehköön vaan nuorin sisko -siunaustatuottavaa sielutyötään ja sipsutelkoonpa hänen omakin -herrattarensa hienosti kotisalissa pitsejä kutoen tai pikkutyttöjä -mamselleiksi mallaten -- _hän_ ei noita hienouksia kaipaa, hän tuntee -itsensä vapaaherraksi täällä korvessa, jossa tuuli humisee hongan -latvassa ja karhu kankaalla viheltää!" - -Niin, keneltä karhu oli lehmän tappanut, sitä tämä virkamies armahti; -hän tahtoi sovelluttaa lakia evankeliumin mukaan. Joskus hän -kotipirtissään pani toimeen oikeat köyhäin pidot unohtaen varoittavan -sananlaskun: "Gör bonden rätt, men aldrig godt!" - -Jo vähää ennenkuin Metsähallituksessa alkoi tapahtua muutoksia, -ja uusia, nuoria, ylpeitä virkailijoita lähetettiin tusinatilillä -erämaita haltuunsa ottamaan, hävisi parooni-forstmestari Nälkämaan -näköpiiristä ja harva hänen ylimaan ystävistään tietääkään, minne -tuo mukava miekkonen on joutunut, elääkökään vielä vai joko lienee -maan mullassa. Ikävän kyynel kihahtaa vieläkin monen vanhan isännän -silmään, missä paroonia mainitaan. Nyt saattaa joku suomalaisniminen -suutarinpoika istua kovat kaulassa paroonin tilalla, mutta tuskin -päätään nyökähyttää tai mansettikalvoksista kättään liikahuttaa, kun -kärsivä rahvaan mies astuu "herra forstmestarin" puheille. Eivätkä -nuo nykyiset kovakaulaiset suutarinpojat ainakaan honkavalkeilla -makaile eivätkä ukkojen kera tarinata vestä... - -Aika on totisesti muuttunut. - -Toista se sentään oli tuo parooni -- kansan mies. - - - - -Pakkanen. - - -Kiristää, kiristää, kiristää! - -Leikkaa kuin terävällä partaveitsellä! - -Purasee kuin vihanen koira salavihkaa takaapäin kinttuun! - -Koko maailma on kuin äärimmilleen pingoitettu viulun kieli, joka -millä silmänräpäyksellä tahansa voi parahtaen katketa. - -Metsä seisoo kuin jäävuoriröykkiö täynnä tuhansia kimmeltäviä torneja -ja särmäisiä piikkejä. Valkoinen huurre kietoutuu kuin kuolettava -myrkky jokaiseen tienviittaan. Se verhoaa rakennusten seinät -ulkoapäin jättiläiskäärinliinoilla. - -Ja ihmisen hengityskin jäätyy. Koko ihminen muuttuu jääkarhuksi, -silmäkulmat, ripset, huulet, leuka ja ohimot törröttävät -lasihelmissä, jääkalkkareissa, joiden seasta kaksi pistettä tuijottaa -kuin aaveen silmät. - -Ja naurukin jäätyy, kilahtaen kuin murtuva ase kovaa kalliota vasten. - -Kuka uskalsikaan pakkasessa naurahtaa? - -Eikö nyt ole shakaalin ja suden suunsoiton vuoro? - -Hiljaa! Tykillä ammuttiin jossakin tuolla metsässä. - -Hiljaa! Kammottava ulina järven jäällä kuin pitkäisen jylinä taivaan -ja maan välillä. Jotakin kauheata tapahtui juuri nyt, jotakin ratkesi -iäksi, repesi kahtia ja erkani... - -Hiljaa! Nyt pamahti kuin räjähtävä pommi seinähirressä. Nyt tärähti -akkuna ja oven puitteet natisevat aivankuin rakennus uhkaisi luhistua -alas. - -Hyvät ihmiset, mitä tämä onkaan? Luonnon herra, armahda kaikkia -palelevia metsissä, viimaisilla jään ulapoilla, suurilla soilla ja -talottomilla taipaleilla! Armahda kerjäläisiä, armahda köyhiä poikia -ja tyttöjä, joilla varpaat kengistä kiiluu! - -Armahda, oi sinä tutkimaton rikasten ja köyhien Jumala, niitä -kaikkia, joilla ei ole polttopuuta tässä hirveässä pakkasessa ja -jotka kärsivät sielun alennusta, jota ei kukaan kirjailija kertomaan -kykene! - -Armahda kaupunkeja, joissa puukalikka on kullan arvoinen, armahda -syrjäisiä sydänmaita, joissa ihmisen koko elämä on yhtä olemassaolon -taistelua. Kaikkeuden luoja, armahda nälkiintyneitä eläimiä, ruuan -puutteessa nääntyviä lehmiä ja villejä metsäporoja, jotka eivät jaksa -kuopia kylliksi jäkälää paksun lumen alta. - -Muistatteko, toverit miten viime talvena kävi! Muistatteko, kuinka -monta sataa poroa meidän synnyinmaassamme kuoli seisaalleen -pakkaseen? Itkikö kukaan heidän kuolemaansa? Vaan nauroiko -raakalainen vahingonilon naurua, että porot, nuo vihatut, vähenivät? -Jos itki ken, sen kyyneleet heti jäätyivät; jos nauroi ken, sen nauru -kesken katkesi. Pakkanen sielunkin surmaa. - -Me olemme kaikki sen orjat. Pakkasen kuningasta kumartaa -susiturkkinenkin pomo. - -Hiljaa! Kuka hiihtää pakkasessa? Kirrr kirrr kirrr! panee sompasauva -tien kierällä kallolla. Se ääni on niin kirmaiseva että se tunkee -sydänjuuriin saakka. Eilen oli 40 astetta, mutta puhutaan 50:stäkin. -Tänään on 30. Me asumme suojassa vihaisilta pohjatuulilta, sentähden -pääsemme kymmentä astetta lievemmällä. Tästä ei ole kuin peninkulma -siihen palatsiin, jossa pakkasten suuriruhtinas asuu. - -Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden -päällikkö, armahda meitä! - -Sinä, joka kiidät kiiltävällä automobiililla viidenkymmenen -kilometrin nopeudella tunnissa, älä aja meidän, kontettuneiden -päällemme! Sinä pakkasen pajari, miksi et säästänyt pientä -kissanpoikaa, joka surkeasti naukuen tarrasi kiinni sinun hirmuiseen -jäärattaaseesi ja sai samalla surmansa? - -Tuo pieni, viaton, höyhenkevyt, valkoinen kissanpoikanen, jota lapset -haikeasti itkivät... - -Taas paukahti! Taas ammuttiin jääkenttätykillä. Halkesi punerva -honkahirsi, särähti timanttikukkainen ruutu -- meidän linnamme on -totisesti piirityksen alainen. Katsokaa, taistelutoverit, jotta -muonavaramme riittävät? - - * * * * * - -Savupatsaat kaikista piipuista suikertavat kuulasta taivasta vasten! -Avanto alhaalla järvenrannassa jäätyy monta kertaa päivässä ja -palvelustyttö saa sen rautatuuralla auki jystää mennessään vettä -noutamaan. Tyttö rukan käsiä paleltaa, posket ovat turvoksissa, -kasvot punaiset kuin verinen liha; hän päästää suomalaisen ärräpään -kirskuvien hammastensa lomitse kantaessaan vesisankoa ylös hirmuista -törmää. Hän pysähtyy silmänräpäykseksi levähtämään, katsahtaa -ympärilleen äänettömällä kauhulla ja -- tyrskähtää itkuun. Meillä ei -ole vesijohtoa... Minä päivänä tahansa hän sanoo itsensä irti. Ei hän -rupea, ei korkealla palkallakaan, hänellä on tarjokas Amerikassa, se -sieltä kirjoittelee, pian kai tiketin laittaa -- silloin on loppu -avannon jystännästä neljänkymmenen asteen pakkasessa... - -Ja silloin kun meidän Miina lähtee, silloin olemme taas ilman -palvelijatarta ja saamme itse raahata roiskahtelevat jäävetemme. -Niinkuin ei meillä muutenkin, itsekullakin, olisi yltäkyllin piian ja -rengin töitä täällä kaukana korvessa? - -Ei ole leikintekoa nyt elämä korvessa. Eilen loppui jauhosäkki, -tänään loppuvat lehmänheinät, huomenna loppuu kai se kaikista kallein -taloustavara -- kärsivällisyys. Ja raha? -- sitä jumalan viljaa -ei ole kolmeen viikkoon nähtykään. Pakkanen on kuivannut kukkaron -pohjasakkoja myöten... - -Me elämme ikuisessa toivossa. Kaikista hullunkurisinta on se -luonnonilmiö että sama pakkanen, joka kiristää koko elämämme -suppeimmilleen, ikäänkuin ylläpitää tätä toivoa. - -Niin kauvan kuin savu linnamme harjalta taivasta kohden kiirii, niin -kauvan -- --!! - -Huomaan tuijottavani Aleksis Kiven kuvaan, joka on maalattu -parvekkeeni oveen. Kolkko mies siinä pitelee päätänsä vuoteensa -reunalla istuen ja näyttää jotakin miettivän: - - "Turha vaiva täällä, - Turha ompi taistelo - Ja kaikkisuus maailman turha!" - -Ei niin, rakas vainaja, minä panen vastalauseen. Uhallakin panen -jyrisevän vastalauseen. Vaikka maailma nurin menköön, vaikka tallukat -taivasta kohden kääntykööt ja mies retkottakoon seljällään hangessa, -ja kuinka monta kissanpoikaa tahansa käpertyköön pihalle -- me elämme -sittenkin. Ja aika on tuleva...? Kirkas ääni kumajaa huurteisilla -nummilla, kirmaisevasti kalahtaa jättiläisnuija -- ja elämä jatkuu. -Ja voima ilmestyy! - -Unelmaako kaikki? Tusinataiteilijan hullua haaveiluako, hetkeä ennen -omaa nälkäkuolemaansa?... - -Oi kuinka ihanaa on nähdä satumaista unta pakkaskuutamo-yönä, kun -maat ja taivaat hohtavat yhtenä hopeailjankona! Enkö ole ruhtinas -omassa satulinnassani? Eikö ole minulla sata kultasarvista peuraa, -joilla kiidän pohjoisnavan ympäri? Eikö hopeaisessa pulkassani -istu sylissäni Pohjolan ihana kuninkaantytär, jota rakastan yli -kaiken? Enkö ole maailman rikkain, silloin kun rakkahimpani puristuu -sydäntäni vasten? Kadehtikaa minua! Kadehtikaa onnellista miestä! - - * * * * * - -Todellisuus! - -Mikä on todellisuus? Sekö että ympärilläni käy taistelu elämästä -ja kuolemasta? Sekö että tuhannessa Suomen mökissä tänäkin päivänä -muumioksi muuttuneen vaimon suusta kuuluu itkuinen tiuskahdus -kymmenelle alastomalle, likaiselle, nälkäiselle lapselle: "Piruko -teidät kaikki elättää?" Sekö että mökin ainoa mies on juuri lyönyt -kirveellä jalkaansa ammottavan haavan, jota ei kukaan osaa hoitaa? -Sekö että tuhannet ja kymmenet tuhannet rakkaan isänmaani lapset -likaisella, syljen tahraamalla lattialla tappelevat kuin koirat -karkeasta leivänpalasta! Sekö että kolmas osa kaikista synnytetyistä -pienistä lapsista kuolee kurjan äitinsä typerään hoitoon ja vedetään -kelkalla erämaan saareen? - -Vai sekö on todellisuus, mitä tuhannet tukkityöjätkät kokevat -metsäkämpissään lavereillaan loikoen väsyneinä päivän raskaasta -työstä, lohduttaen itseään nokisella kahvipannulla kiljuvan kiukaan -ääressä? - -Vai sekö lienee todellisuus: ettei kukaan ihminen lorun lopuksi -välitä kenestäkään muusta kuin omasta itsestään ja että -kaikki kristillinen rakkaus yhteiskunnassamme on inhoittavaa -valhetta? Tahtoisinpa hyljätä koko todellisuuden. Tahtoisinpa -tehdä todellisuudeksi ainoastaan sen, mitä ihminen on koko -läpileikkauksessaan. - -Hänen verisesti värisevän sielunsa, hänen totuudenaavistuksensa, -hänen tulevaisuusvaistonsa ja selvänäköisyytensä. Kaiken sen suuren -ja laajan ja lämpimän ja räikeästi paljastavan, minkä ihminen muiden -ihmisten seurassa riehuessaan salaa! Kaiken sen hyvän, pyhän ja -kauniin, minkä jokainen tietää tekevän elämästä onnellisen, jos se -vain toteutetaan. - - * * * * * - -Joka aamu herättyäni kiiruhdan ensimäiseksi idänpuoleiseen akkunaan -katsomaan, montako pykälää taas on pakkasta. Jos on yli 30, tunnen -outoa riemua rinnassani. Hei! ajattelen, nytpä koetetaan, kumpi -voittaa. Napitan sarkatakkini, painan naapukan syvälle päähäni ja -kiiruhdan alas pihalle. Etsin silmilläni aivankuin persoonallista -olentoa, suuriruhtinas Pakkasta, painiakseni hänen kanssaan hurjan -painin aamutuimaan. Minä kellistäisin hänet noin -- puristaisin -näin -- painaisin, painaisin narskuvaan lumeen -- polkisin -kikkanokkaisilla paulapieksuillani -- lempo soi. - -Usein yölläkin raapaisen tulen puikkoon ja kurkistan lämpömittariin. -Outo riemu, outo riemu minut valtaa, ja minä isken yön hiljaisuudessa -silmäni vastapäiseen järven rantaan, jossa huurteiset puut -törröttävät liikkumattomina jäätönkkinä, ja ikäänkuin väijyn häntä, -salaista, julmaa vihollistani. Vai siellä sinä olet... puhun minä -nyrkit pystyssä. -- Pommita vaan! - -Samalla pamahtaa seinään ja minä nautin sanomattomasti, sillä tiedän -että linnani kestää. Vihollisen ei taritse tietää minun muonavarojeni -loppua, ei tarvitse tietää linnani turvissa elävien naisten ja lasten -hätää. Jumala varjelkoon ilmiannosta. Muuten hän, vihollinen, minut -elävältä nylkisi. - -Minä en antaudu! En laske lippuani, jossa loistaa kultasarvisen -peuran kuva. - -Tulkoon ottamaan, jos uskaltaa. Tehköön hyökkäyksen yösydännä, jos -luulee vartijain nukkuvan. - -Tämä on sarkasotaa, sitä Rajakarjalan rappasotaa. - -Kippis! Pakkasen herran malja! Kippis! Kuuletteko Ämmäkosken -huuruista pauhinaa? Kippis! Kuka räjäyttikään Kajaanin linnan ilmaan? - -Tammikuulla 1914. - - - - -Uistelemassa... - - -Syttyy uistelemisen intohimokin ihmisessä, aivankuin muukin himo. Ei -muka löydä rauhaa ennenkuin saa halunsa tyydytetyksi. - -Olen jo monena iltana vetänyt uistinta kotivesilläni ja melkein -joka kerralla kauniin hauvin saanut, joskus kaksikin, ensi-iltana -neljäkin, mutta viime päivinä on saalis vähentynyt: ei tokase -pyhässä Leppikannan nokassa, ei nykäse Niettuskarin kupeella, ei -nielase Luvalaisniemessä eikä kajoa salamyhkäisessä Kullanperässä. -Terävästä niemestä en näy saavan odotettua lohta koko kesänä ja -Jalonniskassa nujuaa muita kalamiehiä. Oraviselkä on täynnä luotoja -ja salakareja, en lähde sinnekään uistintani pohjaan tartuttamaan. -Kirkonkylän moottorivesistä taas ei milloinkaan mitään saa. Haluttaa -siis tuoreempaan paikkaan, johonkin sopukkaan, jonne eivät muut -kehtaa soutaa tai josta eivät monet tiedäkään. Sellainen sopukka on -Kylmälahti, nimeltäänkin poistyöntävä tienoo, autiudestaan mainittu. - -Hotaisen hätäisesti iltakeittoni ja voileipä kädessä laskeudun -juoksujalkaa rantaan, jossa "Simpukka, vedenpäällinen -torpeedovenheeni", punaisine laitoineen ja viheriöine airoineen, -kalakirveineen ja kela-uistimineen lähtövalmiina minua jo vuottaa, -kelluen itätuulen lietsomassa aallokossa. Hyppään venheeseen, -istuudun peräteljolle huopaamaan -- venonen kimpoaa hyvin -pystynokkaiseksi -- ja samalla jo lasken uistimeni. Tuuli viepi -venhettäni hyvää vauhtia, ei ole tarvis paljoakaan huovata. Sivuutan -saaren pään ja äärimäisen luodon ja liuvun Vuonanientä kohti. Samalla -jo jännityksissä odotan, milloin tokasee... On tämä ihanaa, vapaata, -hiljaisuus ympärillä juhlallinen, ei mökiltäkään kuulu risahdusta; -lehmät rannalla seisovat savullaan, märehtivät mylähtelemättä, -töllöttävät sivu liukuvaa venhettä, sinertävä katajainen ja -sammaleinen sauhu suikertaa, tuoksahtaa kodikkaasti sieraimiin ja -huljuu tuulen painamana kauvas yli läikkyvien vesien. Aurinko on -tulipunainen, sitä saattaa katsoa sekunnin vasten keträä, mutta silmä -huikenee sen väkevään punaan. Nyt se jo painahtaa puoliväliin metsän -reunan taa... soljun sivu niemen ja näen taivaan pommin putoavan -etäisyyteen; odotan että nyt, nyt "vedenalainen" tokasee, mutta --- eipäs tokasekaan, lieneekö myöhäistä vai varhaista, mene tiedä -kalavaltakunnan illallistuntia. - -Alan painua pitkin Kylmälahden oikeanpuoleista rantaa, huopailen -kaarteet ja myötittelen poukamat, ulkoudun karisärkkäisten -niemien kärjissä, ihmettelen lahtien salaperäistä hiljaisuutta, -kummastelen käkkyräpetäjiä, vehmaita koivikoita tai peloittavia -puunjuurikkaita rämeikkörannoilla. Soljun, soljun tuulen tuutimana, -etäännyn etääntymistäni sieltä, missä kotini torni kohoaa, näen -enää vain siintävän saaren, mutta pian sekin häipyy epämääräiseen -himmeyteen heinäkuun viime päivien hillityssä yössä. Tämä on vielä -sydänkesää, mutta hienon hieno syksyn ensi tunnelma verhoaa vetten -vaiheet, maisemain ääriviivoilla heijailee surunsuloinen syyssuven -ilmanimpynen, joka heiluttaa silkkistä liinaansa jäähyväisiksi -orpanalleen kevättärelle, joka on -- matkustanut ulkomaille... Koko -luonnon täyttää ikäänkuin kaihoova henkäys: pian, pian, ihmislapset, -ettekö muista, kuinka lyhyt on Pohjolan kesä? - -Ja minäkin kysäsen itseltäni, _mitä_ minun muka pitää tehdä pian? -Enkö jo kesän alkaessa tuntenut sielussani etten saa nauttia kesästä -kyllikseni, että se minulta kuitenkin otetaan ennen aikaa pois? -Että vaikka kuinka kiiruhtaisin, riehuisin, rientäisin, kuokkisin, -kylväisin, tervaisin, ottaisin aurinkokylpyjä tai hautoisin jotakin -kirjallista työtä, niin se kuitenkin minulta riistettäisiin -ikäänkuin väkivallalla, riuhtasemalla ja aivan liian aikaisin? -Ja juuri sentähden olen jo alusta pitäen asettunut sen suhteen, -Suomen kesän suhteen, välinpitämättömälle, puolittain ivalliselle -kannalle. Kuta romantillisemman kesäkuvan näen, kuta kukoistavamman -vihannan lehdon, kuta kauniimpaa kesäkukkaa käsissäni käyttelen tai -napinläpeeni kiinnitän -- tässä äärettömässä ihmistyhjyydessä -- sitä -syvemmän surun tunnen ja sydämen pistoksen. Elämäni muka haihtuu -turhaan, tulematon tulevaisuus ja menneet mahdollisuudet katoavat -iäksi... vuosi vuodelta... kesä kesältä -- niin, varsinkin kesä -kesältä. Tunnen nuortuvani kesällä ja kuitenkin! se on minulle vain -surunsuloinen nuoruuden muisto... - -Oh, näinköhän vain uistelija erämaassa ajattelee tai tuntee? Elkää -minua säikyttäkö, antakaa miehen olla, antakaa kesäisen yötuulen -ajella hänen pientä simpukkaansa pitkin Kylmälahden loppumattomia -aaltoja! Täällä on hyvä olla, täällä ei kukaan kysy mitään, täällä -ei kukaan välitä siitä kappaleesta, jonka nimi on _ihmisen sydän_. -Kultauistimeni! sinä olet näitten vesien soutajalle monta vertaa -tärkeämpi esine kuin jonkun henkisen erakon sammuva sydän... - -Tuuli purttani tuudittelee. Soljun, soljun, kaartelen kaarteita, -toisinaan tartutan uistimeni ja lasken uudestaan järveen, arvailen -rantojen syvyyksiä, varon ryönäköitä ja ryteikköjä. Pimenee hiukan, -pilvi varjostaa koko taivaan; ei nykäse -- eihän peijakas tokase? -Tämäpä nyt, tämäpä nyt vasta, ajattelen itsekseni, eihän täältä saa -ahvenen lönttiäkään, vaikka Vuona-Ukko niin on kehunut? Vuona-Ukko, -ainoa naapurini, souti mennyt-viikolla ja kehui Issin, vanhan -kalakorpin, täältä, juuri tältä Kylmältä lahdelta, siepponeen -kymmeniä haukia. Ja vielä minkälaisella uistimella! Iänikuisella -rapalusikalla! Miksi ei siis _minun_ uistimeeni tartu? Minullahan on -lapualainen, uusi, kirkas kuin aurinko, uljas kuin kotkan kynsi. - -Mutta ei tokase vaikka kuinka taiteellisesti vetelen ja vaikka -liuvun hiiren hiiskumatonna. Miksi? kysyn yhtäkkiä ja säpsähdän. -Lempo tietäköön senkin Israelin, vanhan kalakaijan ja vesivelhon -kompeet? Se on kenties _pilannut_ uistimeni, pilannut täksi -yöksi? Kehveli tietäköön, ettei hän nytkin, ukon kopilas, piile -vesakossa tämän lahden rannoilla ja sieltä paraikaa loitsi minun -kalaonneani? Minä alan uskoa, alan kuin alankin uskoa... että niillä, -noilla lappalaisten jälkeläisillä, on perintötaikansa, joita ei -sivistynyt ihminen arvaa. Ja kun ei tokase, niin ei tokase ja -- jos -tokaseisikin, niin kaippa ei tarttuisi. - -Ja mitä tämäkin merkitsee? Taskukelloni osottaa vasta kaksikymmentä -vaille 11 ja minua -- nukuttaa? Sekin on tietysti Issi-ukon lumoja --- oh, mies-parkaa minua, joka olen joutunut ammattikalastajan -lumoverkkoihin. Lapan uistinsiimani venheeseen ja heittäydyn -Simpukkani pohjalle. Levähdän --. päättelen -- siihen asti kunnes -tuuli on ajanut keinuni tuohon kallioiseen salmeen, mikä siintää -alatuulesta. Mutta ennenkuin nukahdan, mutisen vastaloitsuja Issille, -uistimeni luulotellulle pilaajalle. Että: - - Tursaan sydän ja seitsemän viisikantaa! - Vetten voimat irti ja hauvit pitkin rantaa! - Heli vei hop! nippa nappa nop! - -Huomaan tosiaankin mutisevani ääneen ja naurahdan itselleni. Sitten -vetäsen kalatakin ylleni ja makaan värähtämättä pää etuteljolla, -pieksusaappaat pystyssä pientä mastopenkkiä vasten. Koetan olla -mitään ajattelematta. Se on vain hermosto, joka toimii. Menköön! -kuiskaa se, venheeni, minne vinkka vie, en kohota päätäni... - -Lepään. Aallot korvaini juuressa loiskuvat, roiskuvat. Toisinaan -loiskahtaa kovastikin, tunnen että joku ikäänkuin venhettäni -pyörittelee. Tuutikoon! kuvittelen: Kylmälahden kyöpeli venhettäni, -suuren lapsen saikin vihtahousu virpoakseen. Laulakoot ilman impyet -väsähtäneelle lepovirsiä. Ihana on maata, ihana... kesäisessä -hämyssä... tuulen liekuttamana... tuntemattomilla vesillä... - - * * * * * - -Havahdun siihen että rantarakka pauhaa korvaini juuressa ja -kuun kiekko kalpeana heloittaa taivaalta. Simpukka on ajautunut -vastarannalle. Alan huopailla ja lasken taas uistimen... Nyt? nyt?... -mutta ei sittenkään. Pitäisikö lukea väkevämpi loitsu? - - Isra-- eli, Isra--eli! - Heitä pois se paha peli! - -Kylmälahti on kavennut kapeaksi salmeksi, jonka toinen ranta kohoaa -jättiläiskalliona, venheeni vierii ikäänkuin kaameassa tunnelissa... -Tästä, ajattelen, vedän silmänräpäyksessä jättiläishauvin... - -Ei! Mutta tietysti ne tulevat hauvit, minulla on luja usko ja vahva -luottamus lapualaiseen lusikkauistimeen. Kunhan sydänyön hetki lyö, -niin tottakai nähdään, kumpi voittaa: Issi ukkoko vai minä... Mutta -jopa on valeperäinen sokkelo tämä Kylmälahden äärimäinen huippu. -Täällä on hyvin kalaisan näköisiä kaarteita ja poukamia. Ranuat -lumpeikoita, ulpeikoita, valkoisia ja keltaisia nuppeja hohtaa -vesikalvossa ja toisin paikoin vesimansikkaa, rytiä ja limakkoa... -Jos ei _täältä_ lähde haukia tänä yönä, niin olkoon uistimeni -kirottu! Tässä on kysymys vain minuutista, jolloin vedenalaiset -suvaitsevat maistella... - -Jo tarttuu uistimeni, mutta koukuissa ei ole kalaa, vaan ryönää. -Lapan siimani teljolle ja puikkelehdin lumpeikon läpi rantaan. Raikas -porina kuuluu metsän siimeksestä -- korpipuro siellä pauhaa. Nousen -maihin, hiivin kymmenisen syltä puron vartta, mutta salaperäinen -hämäryys kammottaa, minusta alkaa tuntua että hetkenä minä hyvänsä -kohtaan kontion, joka on ärhäkkä pennuistaan... ja minulla ei ole -asetta -- uistimella ei karhuja keihästetä. Palaan veneelleni, pistän -tupakan ja luen voileipäkäärepaperistani maailman sotaviestejä: -_Amerikalainen amiraali Fix keksinyt ilmatorpeedon_... Keksiköön! -Mitä se minuun kuuluu. Kunpa keksisivät uistimenkaan, jolla saa kalan -syvästä ja matalasta? Mutta siellä vain tappelevat... - -Kello on 12. Jalkaini juuressa polskahtaa, sitten on taas kaikki -hiljaista. Mikä syvä rauha! Tunnen olevani ikäänkuin maailman -äärimäisessä solukassa -- tänne eivät koskaan kanna maailmansodan -pamaukset, tänne ei koskaan ulotu kulttuurin voimalaine. Eikä täältä -minnekkään edemmäksikään pääse -- tämä on elämän köydenpään solmu... -Hiidet asuvat tuolla korkealla kalliolla, Ahti aallon alla, Vellamo -auringon helteessä venytteleikse alastomana rantasiimeksessä... - -Poimin ulpukoita venheeni keulaan. Viskaan kultauistimen, alan vetää -hiljaa pitkin limakon laitaa, kello osoittaa 20 minuuttia vaille -1, ohut sumuhälvä kaartelee ympärilläni, aamuyön airut... Silloin! -Yhtäkkiä käypi mieluinen värähdys koko hermostoni läpi ja tajuntani -sanoo että uistimeen on tokaissut iso hauki. Heitän huoparit, alan -vetää. Kokemuksesta tunnen että hauki todella on jättiläinen. -Silmähdän väkäpiikkikirvestäni. Samalla hermostoni toisen kerran -värähtää, mutta tämä täristys on epämieluinen. Silmäni on nähnyt -että kaukana hämyssä siiman päässä loiskahti korkealle joku elävä, -ja kädelläni tunnen että raskas paino löysäsi -- uistimeni tulee -typötyhjänä. En hämmästy, kaivan kiireimmittäin pienen viilan -povitaskustani ja teroitan koukut. Ja alan vetää, hieno usvahuntu -ympärilläni. - -En tarvitse odottaa monta sekuntia: jo on taas kala uistimessa. Vedän -hurjan riemastuneena, hauki tulee suu ammollaan kyntäen veden pintaa, -isken -- tempaus, ja hauki on venheessä. Pistän puukolla tapani -mukaan (etten tekisi itseäni syypääksi eläinrääkkäykseen), irroitan -koukun terävähampaisesta kidasta ja uistelen taas. Numero 3 -- minä -saan sen. Ne ovat vain noin parin kolmen kilon painoisia haukeja, -mutta hyvä sekin, pääasia että saapi tuta uistimen viehätyksen. Ja -niin otan lyhyessä ajassa samasta paikasta, aina uudelleen kaartaen, -neljä haukea. Kuudes hauki taas pääsee ja seitsemäs ei ota tullakseen -ensinkään. Tyydyn tähänkin saaliiseen, lähden palaamaan ja uskon -saavani auringon nousussa vielä useitakin haukeja kotimatkalla. -Mutta ihme kyllä: muualla ei tokase, vaikka rannat ovat ruohokoita, -kortteikoita ja ryteiköitä. - -Miksi en saa lisää haukeja? Syy on ilmeinen, Issi ukko makaa kuin -kyöpeli Kylmälahden rantakarilla, pää kiinni nuotiossa. Minä karjasen -sivu huovatessani: herätän ukon ja kysäsen: mitäpä miekkonen siinä? -Hän haukottelee, on heräävinään, vaikka tiedän varmasti ettei ukko -ole nukkunut koko yönä, kun on pannut kaikki voimansa "pilatakseen -minun uistintani". Minä puhuttelen häntä mielinkielin: eihän minulla -mitään kaunaa ole, leikillähän minä... Samassa huomaan Issin -veneröttelön pohjalla aimo läjän ahvenia, mistä hän ne jo kaappasi? -Ukko selittää että hän ne jo verkoista päästeli -- kun ei nukuttanut. -Ja on hänellä vielä kymmenkunnan verkkoa järvessä. Mutta onpas -ukon venheessä iso haukikin, paljon isompi kuin minun saamani. -- -Uistimellakos te tuon? kysyn minä. -- Ka uistimen roavolla, vastaa -silmää vilkuttaen ammattikalastaja ja lisää: Oisi kai heitä saanut -usiammankin, vaan nokat kun katkesi koukuista, pitää tässä aamun -valjettua soutaa kauppiaasta koukut ostamassa. - -Ähäh: ajattelen minä vaivihkaa: minun vastaloitsunipa taisi tepsiä -sen verran että kilpailijalta katkesi koukun nokat! Tällä kohdalla -lahtea juuri olin yöysdännä puoliääneeni manannut... en ollut -aavistanutkaan että ukko oli niin lähellä, oli piillyt pimennossa, -kun sivu huopailin ja vene oli hällä ollut pensaikossa -- todellinen -kalalappalainen, Kiannan "koitti". - -Katselen hänen poikkinokkaista uistintaan. Se on vallan mitättömän -näköinen: vanhasta lohiuistimesta kapeaksi viilattu ja hopeoitus -tykkänään pois kulunut, ei luulisi sillä saavan sammakkoakaan, -mutta ukko on sillä vetänyt jo kolmisenkymmentä haukea ikuisen -verkostelunsa lomassa. Se on kalastustaitoa se, jota ei ole -herroilla! Hän aikoo vieläkin kaventaa uistintaan ja uskoo sen -siitään yhä paranevan... Jollei vaan minua eksytä? silmänsä niin -vilkuttavat, vilkuttavat. Mene tiedä ettei vesivelholla housun -taskussa ole parempaa uistinta? Tietysti ei ole, mitäpä hän siitä -salaisi, tämä nyt vain kertomukseeni sopii, jotta käsittäisitte -_uistelijain_ mielialoja... - -Me pistämme tupakaksi, tarjoan hänelle savukkeen ja ukko neuvoo -minulle uistelupaikkoja, joita -- sivumennen sanoen -- en usko. Se -minua kaivelee itseänikin että itse olen ilmaissut hänelle, mistä -haukini tänä yönä sain ja millä tunnilla sekä että näytin hänelle -uistimenikin, vieläpä selitin, mistä niitä sopii tilata. Eihän -kalakorpille saisi lisäkonsteja neuvoa -- omaksi vahingokseen, mutta -minä olen aivan liian rehellinen näille naapureille. He eivät koskaan -ole minulle yhtä suorat, ne juuttaat salaavat järjestänsä kaikki -riistasalaisuutensa. Täkäläinen "Suomen kansa" on ammattikateellista -väkeä -- mutta olkoon: uisteluissani luulen kuitenkin näistä puolin -hyvin puoleni pitäväni. - -Kova aamuyön tuuli jo puhalsi, aurinko nousi valaisemaan mustia -aaltoja, heleät rantakoivikot hohtivat kilpaa valkoisten hietikkojen -kanssa ja minä -- turhaan uistinta koeteltuani paluuretkellä -- -soudin voimaini takaa hyrskyjen halki aamuruskossa nukkuvaan -kotiini. Pistin kalat säilöön, vetäysin saunakammiooni ja heittäysin -lattiavuoteelleni. Tuuli yhä kiihtyi, aurinko nousi nousemistaan, -koko mailma loisti häikäisevänä ja laineet saunaportaiden juurella -pitivät iloista melskettä. Mitä kaipasin enempää? Rantasipi saaren -luodoilla ruikutti, harakat nauroivat räikeätä aamunauruaan, suurten -koskien jumalainen kohina järven takaa kantautui korviini. - -Ihanalta tuntui sielussa muistella yksinäistä uistelusountiansa -salaperäisessä, kaukaisessa Kylmälahden sopukassa... - - - - -Keväthauvit eli "Robinson" pyytämässä haukia rysillä... - -Kalasaaren päiväkirjasta. - - - Näytteeksi millaista proosaa se elämä oikeastaan on... - -Onpa tämä kummallista ja satumaista ja seikkailurikasta kaikessa -erämaan yksitoikkoisuudessa: - -Sinkahuttaa itsensä saareen juuri pahimoiltaan, kun kevätjäät päivä -päivältä, tunti tunnilta löyhtyvät eikä voi tietää milloin jää -pettää, jos vielä salmen yli pyrit eikä myös osaa laskea, kuinka -monta vuorokautta sama murtuva sulku pitää miestä vankina. - -Eikö siinä kylliksi elävältä hautausta että asuu Turjanlinnassaan? - -Kuka käskee paeta Pakolasta Piilolaan? - -Ne viisi rysääkö, jotka tänne olen virittänyt tulvavettä vuottamaan? -Nälänhätäkö kirjailijan perheessä? - -Mutta minullahan on parikymmentä reikäleipää eväinäni. - -Ei se siis ole suoranainen ruuan puute, joka isännän heitti yli -salmen. Vaikuttimena mokomaan majanmuuttoon täytyy olla muuta. Ja -epäilemättä onkin. - -Onhan saari, johon itseni kelirikon päätepäiviksi olen teljennyt, -lapsuuteni ikituttu, ikirakas ja iki-ihmeellinen saari. Sillä on -ääretön vetovoimansa vielä nytkin, kun jo ensimäiset hopeahapset -miehen ohimoita kiertelevät. Kun sitä lähestyy -- tätä saarta -- niin -tuntee muuttuvansa takaisin nuorukaiseksi ja saari muuttuu nuoruuden -lemmityksi. - -Täällä on vapaus. Täällä saat tehdä mitä ikinä haluat! Mitä -korkeaihanteellista hyvänsä -- vaikkapa viettäisit rukouksissa yösi -päiväsi polvillasi majasi katolla nauttimatta muruakaan maailman -makeisista; tai mitä hullutuksia tahansa -- vaikkapa pudottaisit -itsesi alastomana läpi uuninpiipusta ja näytteleisit pirua. Ei kukaan -sinua täällä arvostele, sillä täällä ei ketään ole eikä tänne pitkään -aikaan ketään tule. Täällä on ihminen yksin, ypöyksin. - -Sanoin että saapi tehdä mitä ikinä ilkiää -- se on totinen tosi --- saapi kirjoittaakkin mitä vain tahtoo, viitsii ja osaa, _saapi -kirjoittaa tätä saaren päiväkirjaa_, sillä se tehtävä sisältyy -ehdottomasti kalasaaren ikuisiin huvituksiin, yhtähyvin sen vapaisiin -korkeaihanteellisuuksiin kuin sen herttaisiin hullutteluihin. -Kustantajat ja kirjailijat ja kirjallisuudentutkijat voivat ehkä -kysäistä, mikä on saaren päiväkirjan tyyli, laatu ja mittakaava? -Hyvä Jumala sentään. Minähän sen tiedän, joka tätä kirjoitan. -Meillä ei täällä erämaan saaressa ole koskaan seurattu mitään, mikä -haiskahtaisi estetiikalle. Me olemme ottaneet tyylin männynoksien -heilunnasta, sisällön hiljaisuuden sävelrikkaudesta. Jokainen -aallonloiskahdus saaren rantaa vasten, jokainen kuikan huikaus ulapan -äärillä, jokainen kalan pulahdus tyynessä vedessä -- on meille -"taiteellisen muodon" kuiskannut. - -Mitä merkitsee kompositsiooni? Elämästä ja äänistähän vain on -kysymys, oman sydämen sykinnästä ja mielialojen lennosta ja -vaihteluista. Kompositsiooni? Kiitoksia paljon, mutta me, saaren -päiväkirjailijat, emme tarvitse mitään kompositsioonia, sillä sekä -hengelliset että aineelliset asiat ympärillämme ovat ikuisessa -sekamelskassa -- me puhuttelemme yhtähaavaa jumalia ja ihmisiä. - -Runous ja proosa! Ei missään mailman sopukassa vastakohtaisuudet niin -soinnu yhteen kuin tässä sydänmaan saaressa. - -Oh, suuri Jumala! Kello on jo 10 illalla, olen sytyttänyt kynttilän -ja istun tässä isävainajani vanhassa kalatuvassa -- jokainen esine -täällä, mitättöminkin, muuttuu sielussani pyhitetyksi, yksin -tuo puinen kynttiläjalusta, jonka kyljessä paistaa isävainajani -nimikirjainleikkaus ja vuosiluku 1901. Onpa siinä päivämääräkin, -jolloin mestari sen on tekaissut -- 7/10 -- siis lokakuun 7 päivänä. -Taivas ja taivasten taivahat! Kuinka hyvin ymmärtääkään se, joka -on ollut tässä saaressa lokakuun pimeiden myrskyjen vankina, nuo -yksinkertaiset numerot 7/10. Juhlalliset, sielukkaat, hieman -kaameat kuvat nousevat silmiini... Mutta minä en tartu nyt niihin, -siunaan vain sitä iltaa 15 vuotta takaisinpäin, jolloin armas isäni -kalapuukollansa vuoleskeli tuon neliskulmaisen jalustan, jolla nyt, -tänä hetkenä, hänen nuorimman poikansa puhdekynttilä hohtaa. - -Oi vanhan tuvan tummat nurkat, joihin ei kynttilänpätkäni tuike -lankea, siunatut, siunatut tekin olkaat, sillä teidän varjoissanne -leikkivät rakkaiden vainajain jumalaiset haamut -- pyhän poikani -ja poistemmatun isäni. Molemmat te iloitsitte elämästä, nautitte -siitä enempi kuin usea meistä -- miksi, ah miksi Jumalan ankara käsi -teidät armottomasti kuristi? Jumalani, Jumalani, sinä todellinen -Jumala, minä kysäsen Sinulta vielä yhdennellätoista hetkellä: -miksi sen teit??... En syvenny vainajain palvelukseen, olen terve -ja tiedän että ihmisen on turha kurkistaa toiselle puolen haudan. -Sitäpaitsi -- nythän ei ole syksy, kevätkuulaus hohtaa sydänyölläkin -ja eri äänensävy on koskien kohinassa, joka ulomman salmen toiselta -puolelta korviini kantautuu. Se on kevään riemukas soitto, intohimon -temmellyksen kaihoinen kajahdus. - -Mutta, miten onkaan ensi yritykseni mennyt? Sydänpäivällä minä tänne -saavuin. Sukset allani, keksi kädessäni, sinertäviä jäitä. Siunattu -Turjan salmi! Vaikka sen molemmin puolin murjottavat normaalit -rantaporeet, niin sen jääsilta on paljon varmempi kuin muissa -salmissa. Kirkonkylän salmea on jo viikkokausi venheellä soudettu, -tuossa, toisella kupeellani leviää salmi, joka myös on puoliksi auki, -jään repaleita ajelehtii kaikkialla, tuuli survoo ja surmaa suurta -ulappaa, kaikki karien ja luotojen ympärystät ovat "poltetut", mutta -kas: Turjansalmi yhä miehen kantaa, miehen raskastaakkaisimmankin -selkäänsä ottaa. Vielä eilisiltana sipsutteli vaimoni perässäni -tämän salmen yli, mutta tänään en enää ketään mukaani ottanut. -Olin arvannut oikein: saaren rantaporeen lieve murtui, mutta -ehdinpä piimäpäärärineni, keksin varteen nojaten, juosta pitkin -lankkua. Siinä seisoi valloittava Xerxes muonavarastoinensa onnensa -valtakunnan kehäviivalla ja hävitti sillan perässään... Tuntui -mukavalta! Leveä piimäpääräri oli kuin sotatoveri, jonka kera kävi -helpoksi jakaa mailmasta erillään olon kohtalo. Kuului huikea huuto -Turjanlinnan rannasta: - --- Pääsitkö isä? - --- Pääsin! pääsin! -- hoilasin minä. - -Se oli pikku tyttäreni, joka oli vahtinut ylimenoani. Olisin ottanut -hänet, kahdeksanvuotiaan liinakkoharjan, emännäkseni, mutta en -kahdestakaan syystä uskaltanut: rantapore ja kostea kalatupa. - -Huomenna, ajattelin, kun saan tuvan tänään lämmitetyksi, otan -tytön, jos jää vielä kestää. Mutta heti saaren suojiin päästyäni -alkoi sataa hurjasti vettä. Panin piipun savuamaan. Keitin suloiset -tuliais-saijut vanhalla mustuneella "sinisellä pannulla", johon -yksistään luotan kuin taikakaluun. Pilkoin halkoja. Tunsin joka -minuutti ikäänkuin nuortuvani. Sain jättiläisvoimat kantaessani -sahurien jättämät hirsikaljut rantaan ja tekasin pitemmän sillan -rantaporeen yli. Kaiken varalta, ajattelin, ehkäpä illalla hiivin -kotiin. Mutta en mennytkään. Turhaan minua kotoa suurella huudolla -huuhuttiin riisiryynipuurolle. Kestinpäs kiusauksen! En mennyt myöhän -tullenkaan, sillä sakea sumu peitti koko salmen ja kulku saattoi -siinä suhteessa käydä vaaralliseksi. Vinha itäetelätuuli viipotti -sumua, ajaen sitä kuin pakenevaa armeijaa pitkin sinistä jääkenttää. -Vain toisinaan vilahti kotitaloni ylikerrosta, tyttöseni ja vaimoni -huutelivat hyvät-yönsä, seuraavassa hetkessä kaikki peittyi sumuun ja -yöksi alkoi sataa vettä. - -Se kai merkitsi että saarivankeuteni oli alkanut? Kuitenkin -- -huomenna uhmaan koettaa yli jään, jollei rantaporeen lieve murru, -jossa tapauksessa palajan uiden saareen. - -Mutta nyt täytyy kirjoittajan ilmoittaa että häntä väsyttää -- hän -on tehnyt päivän kuluessa monenlaista ruumiillista työtä, jolle ei -tässä ole tullut merkityksi asianmukaista luetteloa. Siispä ajatuskin -katketkoon. Kello on pian 11. Kohina käy saaren männikössä, jäät -valittavat, oudot linnut huutelevat... - -Herrasiunaa! Enhän olekkaan ypöyksin, kuten alussa väitin. Onhan -saarella oma poroni, joka eilen tepasteli leipäkonttini jäljessä ja -on sangen tyytyväinen että saapi asua ja elää isännän kanssa kahden -kesken. Se rakas tevana! Se tulisi ihan sisään, jos päästäisin. - -Kuitenkin pidän viisaimpana paneutua yksin sänkyyni ja poro uinukoon -sammal vuoteella. Kunpa se vain ei menisi rysiini haukien asemesta, -jotka vielä eivät näy olevan liikkeessä. Pari haukia tosin on saatu -ennen tänne asettumistani. - -Mutta huomenna -- huomenna! Mitä saanenkaan kokea minä, erakko, -huomenna? - - -17:s päivä toukokuuta. - -Taitaa olla 17:s päivä, sitä ei koskaan varmasti tiedä täällä -saaressa, jonka kalenterit ovat neljättäkymmentä vuotta vanhat. - -Heräsin kello 5 aamulla kevätlintujen lauluun -- outoja lintuja oli -piipitellyt sydänyölläkin akkunani alla -- ja muistin heti _missä_ -olin. Oikeastaan en muistanut, vaan ymmärsin, sillä yhtä ainoata -kylmän väristystä se oli ollut tämä lyhyt yöni, kuten odottaa -sopii talven jäliltä kerran lämmitetyssä tuvassa, jonka hataraa -seinää vasten idän myrskytuuli jääulapan yli pyyhkien puskee. Mutta -kokemuksesta tiesin että joka ensi yön elävänä pärjää, se jo toisen -yönsä nukkuu kuin Jumalan kukkarossa. Kuinka monesti olinkaan vuosia -takaisinpäin kevätkylmässä tai syysjäillä hiipinyt tähän samaan -saareen, pilkkonut polttopuut, pistänyt räiskyvän honkavalkean -tulipesään, lämmittänyt patjat ja nukkunut onnellisesti kuin paras -metsärosvo. Kerran talven pahimmalla pakkasella olin suhauttanut -tänne pitkin jääulappaa suksiporolla lumia katoilta lapioimaan, -vaan kun sitten työni tehtyä olin yrittänyt haukata laukkuuni -pistettyä voileipää, en ollut saanutkaan suutani auki -- pakkanen -oli sen jäätänyt kiinni. Oli ollut hiidenmoinen nälkä ja varmaan -mies oli näyttänyt hiukan koomilliselta nenänsä alla voileipä, -jolta "sisäänpääsy oli kielletty". Räiskyvä honkavalkea vihdoin oli -sulattanut kalkkareisen partani enkä luule vangillekaan paremmalta -maistuvan veden ja leivän kuin minulle sen voileivän, jonka purin -jääkynttiläin ja pisarain sekoituksella. - -Huomaan taas puhuvani entisyydestä sensijaan kuin pitäisi puhua tästä -aamupäivästä, tästä toukokuun seitsemännestätoista. Pardon messieurs -et mesdames! - -Siis jatkakaamme kevätaamukuvaa. - -Huomasin että puun latvat vain hiukkasen heilahtelivat ja aurinko -vaivihkaa kurkisteli pilvistä. Raikas tunnelma valtasi minut, -hyppäsin pistämään tulen hellaan ja sinisen pannun ralliin, -venyttelin vielä jäseniäni vuoteen "lämpimässä" kuten laiska iso koira, -sitten otin aito kneippiläis-mylleriläis-hindhedeläis-hierontapesun -karkeimmalla pyyheliinalla, "jotteivät verisuoneni kalkkeutuisi" -- ja -jo kello 6 aikaan olin valmis mies menemään rysilleni. - -Sinne on parin sadan askeleen matka "Roobinpojan majasta". Yli -kanervikkokumpareiden, läpi männikön vetää polun-haisku. Siellä, -suipon niemekkeen kaareutumassa, lepää lempeä lahdelma, jonka -rantama kasvaa heinää. Tämä talven tainnuttama rantaheinä, jonka -päälle kevättulva kiipeää, on mieluinen uiskentelupaikka kuteville -hauveille. Ja siellä ne ovat rysäni... - -Mikä suloinen tuores taulu, jota ei kukaan taiteilija maalaa! -Mäntyjen ja vielä alastomain koivujen välitse välähtelee teräksen -valkoinen kimmeltävä läikkä, jota Pohjolan anivarha-aamun valo -raikkaasti suutelee. Tuon kimmeltävän läikän takana makaa sinimusta -jäämassa, mutta taustana kaukainen korpi. Lahorastas laulaa, -pauhaavan Niskakosken nielussa huutaa kuikka. Ja kevätaamun viehkeä -valo ei satu ainoastaan tuulen suojassa sileilevään vedenpintaan, -se osuu myös väkevästi rysiin, noihin omituisiin, nerokkaisiin, -komeihin, salaviekkaisiin vehkeihin, jotka ikäänkuin kuuluvat -Suomen kevätmaiseman välttämättömän hyvän ja pahan ilmiöihin. -Kuinka kaunis seitsemine vanteineen se onkaan tuo vedenpeikkojen -valoisa tyrmä kaksinkertaisine portteineen, joiden kautta on äijä -mennehiä, ei paljon palannehia. Vaikka pitäisin ihmistä (itseäni) -kuinka suurena väärintekijänä luomakunnan suhteen, väitän että tämä -minun poukamani olisi suorastaan ruma ilman noita säännöllisesti -pingoitettuja haukirysiäni. Ja yhtä välttämättömät kuin ovat rysät -tähän tauluun, yhtä kaunistava on pieni, punalaitainen venhe, joka -keveällä kädellä on nykäisty heinärannalle. Se on todella Simpukka, -Vuokin rannoilla aikanaan rakennettu "vedenpäällinen torpeedovene". -Mutta mitä tämä kaikki silmänkorukaan vielä olisi, jollei ihmisellä, -joka aamun häikäisevässä valkeudessa sitä lähenee, olisi -- -vedenpitäviä pieksusaappaita. Se on puolet kevään kultaa. On ihanaa -kaahlailla kylmässä vedessä täydellisesti kuivin ja lämpimin jaloin -ja lyödä lynnähytellä kirveen hamaralla rysäseipäitä kiinnemmäksi -pohjaan. Ja lorun lopuksi: mitä olisi vielä edellämainittu -kevätesineluettelokaan, ellei tämän kaiken kaupanpäällisinä ukko -ylijumala uittaisi näihin kauniisiin, valoisiin vankikopperoihin -kullanruskahtavia, pitkäpäisiä, jollottavia veden koiria -- haukia. - -Oikein minä nautin siitä että taaskin muuan suuri vedenvonkale uinui -perimäisessä tyrmässä ja töykkäili tuon tuostakin tyhmistyneenä sitä -peräsuolta, jonka reijän yksistään ihmisen nero kykenee avaamaan. -Töyki vaan, pukkaa nokallasi -- minun olet kuitenkin. - -Oh, me olemme kai satujen syöjättären sukua! -- - -Päivän päätapahtumat ovat seuraavat: Rantaporesiltaa pitkin -keikuttuani keksin varassa -- se oli noin 7 metrin pituinen, -tekaistu parista pyöreästä puusta ja minä olin yhtä ylpeä tästä kuin -Caijus Julius Caesar sotasillastaan -- kuljin onnellisesti salmen -yli hiihtäen -- ja totesin että Turjanlinnan puoleinen jäälaatta -oli kovempi kuin saaren, jolla puolella ilmeni heikko kohva ja -salaisia avannoita. Saavuin kotirantaani kello 7 juuri kun lapseni -heräilivät ja lasten äiti pyristeli vastassa aamusuudelmaa anoen -kesäparvekkeella. Tulva ja yömyrsky oli saunalaiturista kiskaissut -paksun honkapölkyn, jonka siis kytkin kiinni kuin karkurikoiran. -Kymmenen minuuttia astumiseni jälkeen manterelle näin perässäni -valtavan keväisen ilmiön: koko järven jäätanner liikkui! liikkui! -Pelolla ja vapistuksella seurasin, luistaako se tykkänään pois (en -olisi vielä tahtonut avovettä). Sen edessä näyttivät murtuvan kaikki -esteet. Mutta liikkumista kesti vain minuutin verran, pari metriä oli -massa siirtynyt. Se oli vääntänyt rantaporesillat vinoon ja siitä -päättäen että kotirannan rantapore oli kaventunut, laskin saariporeen -päinvastoin levenneen. Jos niin oli käynyt, niin oli takaisinpääsyni -uhanalainen. - -Kiiruhdin siis kovasti paluutani, minulle eivät maistuneet paistetut -hauvit eivätkä sotakalliit kahvit ja mukaani tempasin 8-vuotiaan -tyttäreni, joka hät'hätää oli saanut silmänsä auki. Meillä oli -kontteja ja peittoja kantamiin asti ja meitä saattoi itse emäntä -ja palvelustyttö, jotka hädintuskin pysyivät pystyssä liukkaalla -jääkentällä. Se oli juhlallinen pieni karavaani, jonka etukameelina -(yksikyttyräisenä tuohikontteineen) koikkelehti tämän kirjoittaja, -romantillinen rysäherra, Robinson Crusoe. - -Onnellisesti me aamutuulelmassa luovimme saaren puolelle, mutta paha -aavistukseni jäätanteren vaikutuksesta Caesarin sillanrakennukseen -oli puolittain oikea -- poresilta oli vääntynyt sijoiltaan ja -välimatka todella väljentynyt. -- Mutta minun täytyy sinne päästä -vaikka uimalla! pääsi mölähdys yksikyttyräisen kameelin kidasta: -Enhän, hyvät ihmiset, voi jättää vuokkilaista torpeedovenhettäni enkä -rysiäni ajojäiden murskattavaksi. -- Jääköön tyttö pois. - -Meidän pulamme loppui kuitenkin vielä tällä erää verrattain -edullisesti: Robinson Crusoen onnistui keksiä uusia yhtymäkohtia -kaukaisinten rantakivien ja rantaporeliepeen välillä ja niinpä me --- joka silmänräpäys peljäten liepeen murtuvan -- toinen toisemme -jälkeen keikutimme itsemme yli poreesta. Ihminen todella ei ole luotu -kukkopojaksi, pyöreällä yöpuulla kävelemään. - -Surkeata oli katsoa miten 8-vuotias tyttöni, jolla oli jaloissa -liukkaat pieksut, kulki pitkin isänsä rakentamaa siltaa. Olisin hänet -tietysti kantanut, mutta tyttö on leivänsyömäri ja painaa paljon -- -enkä minä ensinkään voinut luottaa Luojan armoon että _Hän_ antaisi -jään reunan kestää isälle ja tyttärelle yhtäaikaa, koska sama Herra -tänä aamuna näytti eroittaneen miehen ja vaimonkin toisistaan. Tyttö -oli aivan kalpea ja näytti tuossa tuokiossa kadottavan viimeisenkin -itseluottamuksensa ja minä seisoin kurottautuneena niin lähelle -kuin mahdollista joka silmänräpäys valmiina polskahtamaan veteen -pelastaakseni tyttöni, jos hän putoaisi. Tyttö seisoi mustan syvyyden -keskivälillä saamatta tuskin jalkojaan enää irti ja vapisi kuin -haavan lehti. Sellaisena en ennen ollut reipasta tyttöäni nähnyt. - --- Et saa pelätä! komensin minä, vaikka itse jo aloin kadottaa -toivoni lapsen suhteen -- vielä pari askelta ja minä otan sinut -syliini! - -Mitenkä hän vihdoinkin lipui luokseni, en tiedä. Helpoituksen -huokaus pääsi meiltä kaikilta ja riemukkaasti me kannoimme kontit -ja piimäpäärärit ja isomahaisen mustikkapullon saaren vanhaan -tupaan. Saattajat hiukan naurahtivat huusholliani, tekivät erinäisiä -siivouksia -- ja niin jälleen erosin kotiväestäni. Tyttö se vain nyt -jäi toverikseni ja entuudesta oli porohärkä, joka hölmäili perässäni -leipää kerjäten missä ikinä kiertelin saaren rannoilla. - -Nyt minun ei enää muka tarvinnut keittää eikä tiskata -- pikku -emäntäni sen oli tekevä. Minä sain pistää tupakaksi, kirjoitella -tavallista enemmän, karsia puita ja hakkailla halkoja -- työtähän -kyllä riittää tässä matoisessa mailmassa. Rysillä käydessämme saimme -samasta rysästä kuin ennenkin kaksi haukia, joista toinen oli noin -5 kilon painoinen, sangen lihava ja kaunis konkale. Olisin sen heti -kavannut, mutta suolavesiastiaa puuttui ja sentähden päätin tavalla -tai toisella toimittaa hauvit toiselle rannalle tai pyytää huutamalla -kala-astian. Mutta tuuli oli tuima, huudot häipyivät, vesisade pieksi -tuontuostakin jäälauttoja, sohina ja kohina oli sotainen ja me -kyyristyimme kuni varpuset tyttöni kanssa eväittemme turviin. Meillä -oli juhlapäivällinen -- riisipuuroa ja kuivaa lihaa ja mustikkateetä -ja paksua piimää. - -Me huomasimme syövämme ja juovamme vähintäänkin joka kahden tunnin -päästä (onkohan saaremme hyvin likellä napaa?) - -Sitten on kerrottava reikäleivästä ja kermapullosta ja -salonkikivääristä että mitenkä _ne_ tulivat tähän saareen sekä -mitenkä läskipala ja hauvit päinvastoin lensivät Turjanlinnaan. Tämä -tavaranvaihto kävi näet rakkaan rantaporesiltamme kustannuksella: -Kello oli 3 jälkeen puolen päivän, tuuli ja sateli, ja me pidimme -parhaillaan päivällisettonetta, se tahtoo sanoa: minä, pappa, makasin -seljälläni sängyssä, sammunut paperossintynkä suupielessä ja pikku -emäntäni "kluutusi" keittiön lattiaa ja tiskasi kaikesta sielustansa -ja mielestänsä. Silloin yhtäkkiä ääni rääkäsi rantatörmämme alla -ja, kun vihdoin tytön kera sinne kerkesimme, näimme Turjanlinnan -hovineidin, Betty Pehmiäisen, istuvan potkukelkassa sulan reunalla ja -kuulimme hänen mitä kimeimmällä äänellään selittävän että rouva oli -pannut hänet vain pikku asialle, nimittäin kermapulloa ja reikäleipää -ja salonkikivääriä tuomaan, sekä erästä läskipalasta noutamaan -takaisin, koska oli sattunut vieras, se apulantojen kylväjä. Mutta -kun herran piikainen oli yrittänyt aamullisille kaljuille, katso: -silloin olikin jään lieve äkkiä murtunut ja hän hädintuskin ehtinyt -peräytyä. Niin että _mitenkä_ nämä nyt saadaan meidän puolelle --? - -Turhaanpa tosiaan koetin korjata Caijus Juliuksen sillanrakennusta: -sahurikaljujen nokat juuri yltivät jään reunaan, mutta toinen sitä -ainoastaan hipoi tai "tangeerasi" (siunattu matematiikka!) ja toinen -virui sen päällä kenties kolmen sentimetrin verran. Näillä minä nyt -keikuin keksini varassa koettaen saada mainitut tavarat haltuuni. - --- Kyllä maisteri putoaa! huusi piikatyttö. -- Elkää tulko! - --- Mutta jotakinhan ihmisen täytyy tehdä! huomautin minä. - --- Eikö veneellä? - --- Torpeedovene on satamassaan ja eikö liene miinoja väylällä! - -Me pinnistimme molemmat järkiämme keksiäksemme keinoja. Tyttäreni -oli juossut hakemassa läskipalan ja se singottiin onnekkaasti sulan -ylitse -- vähällä ettei se läiskähtänyt toista läskipalasta vasten... - --- Kiitos! sanoi piikainen. - --- Kuule! komensin minä. -- Työnnä nyt kermapullon kaula reikäleivän -reikään, niin minä koetan kokottaa keksilläni koko höskän. - -Palvelustyttö teki käskettyä. Mutta juuri kun kermapullo oli päässyt -reikään, suvaitsi limppu haljeta ja puolikkaat sortuivat veteen. -Keksilläni minä ne uitin maihin, vaikka olin kadottaa tasapainoni. - -Tuumani oli ollut nerokas, mutta palvelustytön uusi keksintö -näyttäytyi käytännöllisemmältä. Hän huusi: - --- Maisteri heittäisi tänne lakkinsa, niin solmitsen korvanauhat -pullon ympäri ja maisteri saa onkia keksillä. - -Avopäin minä nyt keikuin pyöreällä puukaljulla ja avoimena paistoi -kai myös oma pääkaljuni. Piikainen sitoi kermapullon lakkiin ja --- minä viipotin keksilläni. Enpä tottatosiaan monesti ole ollut -sen kriitillisemmässä asemassa, luulenpa että lonkkani lotisivat, -sillä kermapullon paino keksini nokassa oli hyvin petollinen. Keino -sentään onnistui ja taivaan ja syvyyden välitse heijui "lentokoje" -maihin. Vielä oli salonkikivääri, patroonalaatikko- ja kahvitötterö. -Onnettomana piteli Betty varsinkin pientä patroonalaatikkoa kunnes -minä keksin pyytää häntä pistämään sen kahvin sekaan. Nyt täytyi -meidän kummankin tepastella hirvittävälle sillalle ja venyttää -kätemme mahdollisimpaan pituuteensa. Se onnistui elämän ja kuoleman -varjon vaiheilla. Kunnes tavaranvaihdon lopetti kaksi kalaista, jotka -juhlallisella läiskäyksellä putosivat hovineidin hameen juureen. -Hyvät ystävät ja kylänakat, kysäsen vain sivumennen: onko kukaan -kuolevainen nähnyt rysistä saatujen, vihtaan kytkettyjen haukien -_lentävän_ niin ja niin monen solmun nopeudella? -- -- -- Enpä jaksa -selostaa rakkaan aviopuolisoni kaikkia lähetyksiä. Illalla kello 8 -hän tuulessa ja sateessa itse vielä viimeisen kerran pyykkäritytön ja -monestimainitun hovineidin seurassa saapui rantaporeellemme, jonka -reunassa onnellinen Roobinpoika hänet vastaanotti "vedenpäällisen" -varassa, sillä viimeinenkin silta-arkku oli auttamattomasti hävinnyt. - -Venheellä toimme saareen manteren monenlaisia herkkuja, jotka tällä -saarella eläjästä haiskahtavat puolitroopillisilta -- hernerokka, -paistettu nauris, voilautanen, riisipuuro ja kirnuhuito. - -Lausuimme lopulliset hyvästit siinä rantaporeen reunalla. Ilma yhä -pilautui, myrsky ulvoi, sade pieksi jäätä, sohisi, kohisi ja -- oli -viiltävän kylmä. - -Mutta _täällä sisällä_, tässä ikivanhassa tuvassa lepattaa taas -kynttilän pätkä ja suloinen rauha vallitsee täyden vatsan ohella. -Pikku emäntäni jo nukkuu ponnistustensa jälkeen. Yhdessä olimme -käyneet vedellä, yhdessä tyhjentäneet hellatuhkat. Kirvestä oli herra -Crusoe heilutellut rasitukseen asti. -- -- - -_Seuraava päivä_. - -Käteni, jolla tämän kirjoitan, haisee kalalle. Olen näet teurastanut -suuren, suurenmoisen hauvin, jonka aamulla sain parin muun pitkäpään -seurassa. Olen sen suomunnut, siivonnut, halkaissut siltä selkäruodon -(takomalla kivellä puukon hamaran päälle), suolannut ja lopuksi -kavannut. Esi-isien kalahenki on miehen vallannut. Ei kukaan häntä -ole neuvomassa, mutta vaisto sanoo, miten tämä kaikki on tehtävä. -Ei ole samantekevää, mistä puusta esimerkiksi vuollaan ne tikut, -joilla hauvin nahka peijitään ikäänkuin porontalja. Mänty antaa -pihkan maun. Pitää käyttää kuivaa koivua. Luultavasti pihlaja, -muinaissuomalaisten pyhä puu, olisi paras. Hiidenmoinen kynsikylpy -siivota jättiläishaukia tuimassa kevättuulessa. Koettakaa itse, hyvä -herrasväki, jollette usko, kuinka liukas ja rasvainen elementti on -rysähauki. Siinä koetellaan sekä Fiskarsia että kauhavalaista. Saaren -vanhat varikset -- ne ovat varmaan 40 vuotisia tantteja, koskapa -jo lapsesta muistan niiden tutun äänen -- niin varikset, saaren -harmajat tädit, ovat aivan hullauksissaan saaliistani. Kun ripustin -suolet saunapetäjän oksaan, joutuivat ne aivan hypnoottiseen tilaan, -sitä hullummin, koska ne juuttaat hyvin tiesivät että minulla on -salonkikivääri tuvan seinällä. - -Minulla on tapana, kun saan suuren hauvin, se jollain tavoin -ikuistaa. Paitsi että sen mittaan metrimetallilla, joka aina on -housuntaskussani, kaivan sarkatakkini povitaskusta siniliitukynän, ja -piirrän hauvin kehäviivat tuvan ulkoseinään. Hauki tietysti pannaan -kiikkumaan rautanaulaan, joka sovitetaan -- horribile dictu -- hauvin -silmään. Jollei nyt joku usko että mainitsemani hauki siis oli -104 1/2 sentimetriä pitkä (alaleuvasta purston päähän), käyköön itse -mittaamassa saaren luonnollisen kokoisesta valokuvasta 18:nnelta -päivältä toukokuuta Anno Belli Totius Mundi MCMXVI. Sen painoa en -tiedä, mutta minusta se tuntui raskaammalta kuin nuorin poikani -Sotavalta, joka on hyvin lihava nallikka. Mutta hauki nähtävästi -onkin nuorinta vesaani vanhempi, arvelen: puolisatavuotias. - -Lopetan selostukseni tästä ukkohauvista lisäämällä että -hälyytyksestäni sitä päivän kuluessa tähystettiin teatterikiikarilla -"linnan" yläparvekkeelta. Ja sitten tuli linnan rouva hovityttöineen -_viimeisen kerran_ yli sinertyvien jäiden meitä tervehtimään -- -tietysti olin vedenpäällisellä veneelläni rantaporeen liepeellä taas -heitä vastassa. Kohva jo pudotti -- he hiihtää rapistelivat suksilla. -Joka puolella väijyi musta sula... - -Kummallinen sään tyyli muuten tänä päivänä. Paistaa hellittää -paradiisin kirkas aurinko -- luulisit sitä hyvää riittävän -päiväkausiksi -- mutta yhtäkkiä taivas pimenee ja koko maisema -rapisee --. hirmuinen myrskykuuro pauhaa pääsi päällitse. Ja tätä -vaihtelua kestää koko päivän: monia kymmeniä kertoja; enimäkseen -tuulee ja sataa, ja varsinkin jos lähdet rysiäsi asettelemaan, -suhahtaa sellainen vihurin vinkka, että kiität, kun pääset rantaan -takaisin. Luonnollisesti tämä on mitä epäedullisin sää rysähauveille --- niitä näyttää tulevan liian niukalti. Nyt, illan tullen -- ennen -auringon laskua -- on ilma hiukan asettunut, aurinko paistaa, -rantaporeet päilyvät, railoja ilmestyy, jäät sorajavat -- ihanaa, -ihanaa on kesän tulo Pohjolassa. Näet joskus oudomman linnun, otat -pyssysi (vaikka häpeät) -- jumalankiitos: lentävät lekuttavat pakoon. -Eilen ahdistin paria sukeltavaista... - -Liinatukka tyttöni puuhailee emännäntoimissa, yhden riisiryynivormun -olemme jo tyhjentäneet, huomenna popsitaan toinen, aamiaiseksi söimme -sen ruskean Esaun rokan, jonka eilen saimme emätalosta. Harmittelemme -sitä että meillä on _liian_ hyvät eväät. Pitäisi kokea muka puutetta, -edes piimän -- jotta olo tuntuisi seikkailurikkaammalta. - --- Juo sinä tyttöseni piimää! kehoitan minä, mutta se iso pääräri -päilyy yhä puolillaan. Se käy meillä melkein työstä tuo syöminen ja -juominen. Kunpa ei Turjansalmi huomenna aukeaisi, jotta eivät runsaat -eväämme menisi tyhjään. - -Kello on 7 illalla. Nyt lähden iltakoentaan (on kahdenlaista -kokemista: hengellistä ja aineellista). - --- -- -- - -Kello 10 samana iltana. - -Aurinko juuri laskenut, lännen ruskot kuumottavat valjusti -- ihana -viileys heijailee yli repalehtavien, railoilevien jääkenttien -- on -vihdoinkin aivan tyyni ja puolen peninkulman päästä asti kantautuu -korviin teirien soidin, tuo sorlehtiva, omituinen, kuni miljoonista -lasisirpaleista syntynyt sävel, jossa on pohjatonta Pohjolan kaihoa -ja salaperäistä aavistusta, kuni iankaikkisuuden unta tai vainajien -korkeata veisua... - -Olen kulkenut hiljaisessa jännityksessä ympäri saaren rantoja, -en ole uskaltanut kajota rysiinikään, jotka liikkumattomina -seisovat kylmässä vedessä, joka hohtaa kuin autuasten peili -- -totisesti myrsky on lakannut, luonnossa on tekeillä jotakin muuta -kuin mitä se näinä päivinä on aikaan saanut. Kuinka ihmeellinen -onkaan tuo kevätmyrsky! Monesti olen ennenkin kummastellut Luonnon -selittämättömiä lakeja. Jumalako todella on kaiken tämän viisauden -ja järjestyksen takana? Miksi myrsky raivoaa yhtä painoa siihen asti -että suuret jäälautat katkeavat määrätyistä paikoista? Aivankuin sen, -myrskyn voimakoneen, takana seisoisi Järjellinen Olento tarkastaen -päivä päivältä voimapuhalluksensa vaikutusta! Ei vieläkään riitä, -Hän tuumaa: annas kun avaan vielä muutaman tuulipussin, niin -eivätköhän saa lähtönsä -- Kiantajärven itsepäiset jäät. Ja Hän on -avannut -- kymmenen -- kolmekymmentä kolme tuulipussia: ja nyt, -tänä iltana vasta, Hän, Ukko Ylijumala, hattaroiden hallitsija, -huokasee helpoituksen huokauksen, hymähtää tuhatvuotiseen partaansa -ja sanoo: Nyt en enää puhalla, nyt panen vähän ilotulitusta ihmisille --- täytyy muistaa niiden raukkojen huonoja hermojakin -- ja: niin -saamme mitä lämpöisimmän aurinkopaisteen. -- Aurinko, anoppini -armas, miljoonavuosien vanha muori, kaikkeuden äiti, -- Hän sanoo: -huollappas sinä nyt vähän tuota rämsänrantalaisten kevään tuloa, -pehmitä nuo viimeiset jäät, joita minä viisi päivää ja yötä olen -survonut. - -Ja Ukko Ylijumala nukahtaa korkeaan sänkyynsä, sinisten uutimien -taa -- mutta tuo vanha Akka, Aurinko, jääpi meitä, ihmislapsia -huvittamaan. Hänpä se huomenna Saaren erakon kapahauvinkin paistaa. -Siinä toivossa ainakin minä, joka tätä kirjoitan, nukkumaan panen. -Tyttöni jo nukkuu ja kynttilän pätkä lähenee loppuaan. Jäät ja -vedet hohtavat männikön läpi, ei tule oikeata pimeyttä, teiret yhä -kukertavat; poroni makaa sammalella ja märehtii... - -Kuinka pieni molekyyli kaikkeuden kirkkaudessa onkaan se, jota -ihmiseksi sanotaan? - - -_Pohjan Akka, harvahammas_ - -eli - -_19 päivä toukokuuta_. - -Lukija muistanee viimeöisen tarinani Ukko Ylijumalasta. Siihen -uskoonhan nukuin ja luulin siis jotakuinkin varmasti herääväni -mitä herttaisimpaan aamuauringon paisteeseen. Mutta mitenkäs kävi? -Kello 4 aamusella havahduin mitä armottomimpaan tuulen tohinaan, -seinät ryskyivät ja pauhu päälläni oli hirmuinen: tuntui että koko -kalatupa pian lentää ilmaan. Tuvassa oli hornamaisen kylmä. Mitä, -mitä peijakasta tämä tiesi? Hieroin silmiäni, kurkistin järvelle -- -laineita, laineita, mustia kuin kyykäärmeet, mutta mistä päin? - -Viisi päivää ja yötä oli puskenut itäetelästä -- nyt pauhasi myrsky -suoraan pohjoisesta. - -Silmänräpäyksessä ymmärsin yskän. Ukko Taivahisen nukkuessa oli -Grossmutter Aurinko pannut toimeen suurpyykin pesun ja luovuttanut -tehtävänsä Pohjan Akalle, joka siihen oli sattunut parahiksi. Pohjan -Akka oli repäissyt auki suuren pussinsa ja alkanut pöllyttää, -pöllyttää aivankuin untuvia ilmaan. Hän oli polkenut jalkaa, kiljunut -ja sylkenyt sekaan, tanssinut kuin hullu piru. - -Niin tuli Pohjan myrsky! - --- Sinä lykkäsit jäitä pohjoista kohti -- minäpä työnnän ne takaisin -etelään! oli Pohjan Akka huutanut arvostellen nukkuvan Ukko Herran -töitä. Minä puhallan koko kalasaaren pois sijoiltaan! - --- Säästä, ilkimys, rysiäni! rukoilen minä, saaren vanki, mutta eihän -tuo ruoja niitäkään säästä. Kalat ajaa hän hiiteen, kepit katkoo, -jäitä paiskelee vasten vanteita... - -Hyi horna! Tässä sitä nyt ollaan. Ei kysymystäkään soutaa -vedenpäällisellä tuulessa. Akka, Pohjan Akka, pöllyttää -pöllyttämistään valkoisia untuviaan -- koko saari on peittynyt niihin -ja jäätkin hohtavat lumivalkoisina. Ihmeellinen Ukko Jumala, joka ei -herää vähemmästäkin myllerryksestä... - -Mutta annas kun _Hän_ herää, eiköhän anna kyytiä Akalle? - -Ja annas kun arvon anoppi joutuu pyykinpesustaan: -- pehmittää Pohjan -Akan peräpakarat. Pehmittääpä varmasti. - --- Kuules, tyttöseni, sanon minä -- havahtuen todellisuuteen -- -eiköhän keitetä päivän kunniaksi kaurapuuroa? - --- Keitetään vaan! sanoo 8-vuotias loistavin silmin -- - -Ja me keitämme herkkuhuttua, hämmennämme yhdessä pataa ja lohdutamme -meitämme ylönsyömisellä ja ylönjuomisella. Mutta Pohjonen yhä -porottaa, lumia lentää ilmassa. Kello on 12 päivällä... - --- -- -- - -Kello 10 samana iltana. -- - -Pohjanmyrsky raivonnut koko päivän ja raivoaa paraikaa! On niin -kylmä että vesi, joka tulvan takia sattuu joutumaan umpisolukkaan, -johon ei tuuli pääse, heti jäätyy. Meillä on ollut tyttäreni kanssa -täysi urakka pitää itsemme ja huoneemme lämpiminä, monta kertaa -olemme sinisinä juosseet sisään tupaan. Kapahauki on heilunut tuvan -ulkoseinässä aamusta alkaen irvikuvana koko saaritarkoituksellemme, -sillä tällä rajuilmalla eivät veden koirat liiku, Pohjan vinkka -katkaisee lemmenkin kuteet. Puolentusinaa kertaa olen hiipinyt -rysärannalle vahtien etteivät jäät pääse särkemään laitoksiani -- -onneksi pieni niemeke ihmeesti suojaa aallon käynniltä, vaikka myrsky -puskee täydellä voimalla. Jos tuulen suunta tänä yönä sattuisi -kääntymään pohjoisesta länteen ja jäälautat irtaantuisivat Pesiön -lahdelta tai Kurimon saaren rannoilta, menisivät kaikki rysäni -nuuskaksi, tuskin löytäisin niistä siruakaan aamun tullen. Oi Ukko -Ylijumala, hattaroiden hallitsija, heräjä, sillä kohta suuttuu -Robinson Crusoe kevätidylliinsä. Kirves ja kuokka on heilunut -tänään hänen kädessään, onhan saaressa pari pellontilkkua, jotka -hyvä tapa vaatii kyntämään, vaan kun ei hevosta ole (peijakas ettei -ole poroauraa), niin täytyy iskeä kuokalla, puskea lapiolla. Olen -sitäpaitsi kaivanut maan uumenista kasvavain petäjäin jättiläisjuuria -ja onpa ollut ankara leikki saada ne poikki rysäkirveellä, sillä -leveäteräistä halkotapparaamme ei noin vaan mennä tylsyttämään. -Halkohuoli tässä muutenkin kiusaa -- elämän ensimäinen ehto näyttää -todellakin olevan _tulen_ lämmittävä voima. Puuta tosin löytyy -runsaasti, mutta tuoresta halkoa on vaikea äkkiä saada polttokuivaksi. - -Hirveässä myllerryksessä on järvi riepu ollut tänä päivänä ja pirut -sitä piinaavat yölläkin. Ilmassa vonkuu ja akkunoissa vinkuu ja -valittaa, rannoilla käy sellainen pauhu että päätä pyörryttää. -Pieniä jäävuoria patoutuu maihin -- jäätanner, jolla vaimoni vielä -eilen hiihteli, on jo aamulla huilannut sivutsemme, mutta noin -500 metrin yhtenäinen jääkenttä eroittaa meidät vastapäisestä -kotirannasta. Se rakas ihmislapsen oma koti! Turhaan olemme päivän -kuluessa yrittäneet huutaa toisillemme -- mahdotonta mitään kuulla. -Huudon mitenkuten vaistoaa, mutta sanoja ei erota. Kevätpyykit -siellä vain heiluvat nuorissaan niinkuin jättiläiskapahauki täällä. -Kuitenkin --. _heidän_ rantansa on suojattu pahimmalta puskulta -- -lieneekö maailmassa montakaan kotia, joka on arvattu rakentaa niin -pohjoiselta varmasti turvattuun metsämäkirinteeseen ja kaarteeseen? -Siellä rannalla nähtävästi ei aavisteta, missä mylläkässä _me_ -täällä olemme. Olemmepa, koiravie, aivankuin meren laivassa, joka on -ankkuroitu -- luotsilaivassa, jollei tullivahdissa tai majakassa tai -mutaproomussa. Boulanger? Donner Wetter Pappenheim! Pellon kuokintani -lomassa olen virkistänyt henkeäni lukemalla "Rauhan erakkoa". Se -sopii hyvin yhteen nykyajan epäkirjallisen tilanteeni kanssa -- -niinkuin kapahauki, josta maininnut olen, roikkuu irvikuvana omista -tarkoitusperistäni, niin myös "mailman rauha" on irvikuva nykyisestä -mailman myllerryksestä. Lyhyesti sanoen: mailman sodalla on jotakin -yhteistä sen Pohjan myrskyn kanssa, joka paraikaa repii ja uhkaa -ihanteellisia haukirysiäni ja häiritsee kevätidyllin haaveilijaa -- -minua. Kiipeäisinpä tottatosiaan tällä hetkellä ylös sinne Tyroolin -vuoripukkilaan tunnelijunia kiikaroimaan, vaan Kaitselmus on niin -asettanut että mies, "Sodan sokko", viettää viheliäisiä vuorokausia -Rämsänrannan yksinäisellä saarella. Kuitenkin on hauska _tietää_ että -tämäkin tilanne loppuu -- kenties jo huomenna -- -- oi meitä ihmisiä, -jospa me joka ikävässä muistaisimme valon ja varjon vaihtelua, niin -jo _siitä_ saisimme elämänuskoa!... - -Kirjoittanenko liian ylimalkaisesti, pitkäpiimäisesti ja -arkipäiväisesti? Herrajumala: nyt syttyi kynttiläjalkani ilmituleen -ja koko tupa on kuin temppeli pyhän tuohuksen hohteessa. Lienee -aika lopettaa päiväyksensä, sillä pikku emäntäni taas nukkuu ja -bamusakahvini on jäähtynyt. O sancta Bamusa! Vielä on meillä muonaa -moniaiksi päiviksi. "Laivakorput" tosin ovat loppuneet, mutta -kymmenkunnan vesirinkeliä roikkuu vielä laipiossa. Piimäpöntöt ovat -ehtymättömät -- kiitos kotikullan kolmen lehmän. - -Selkäpiitä karmii, joka akkunasta tuulee, kääriydyn peittoihin -ja kuuntelen patalakki päässä myrskyn mylvinää. Ei hetkeäkään -helpoitusta. Syvyydet jylisevät. Jylhää olisi näin kuolla... mutta -eikö se olisi vain sitä, joka kuitenkin kerran -- luultavastikin -julmasti -- tapahtuu? (Alan tulla juhlalliseksi). - -Jos minulle huonosti käy: _uudestaan tahdon elää elämäni!_ Ja koska -sitä tahdon, niin se tietysti sielujen maailmassa tapahtuukin. Usein -minusta tuntuu kuin olisin sattunut putoamaan väärälle planeetalle. - -Naurakaa vaan, mutta tässä piilee kerran selvitettävä totuus. - - -20 p. toukokuuta, Lauvantai. - -Hirveä kylmyys! Maankenkä jäässä. Ei ainoatakaan kalaa. Vesi noussut. -Valju ilma, valju ja armoton. Myrsky laantumassa, mutta -- jäät -liikkumattomat. - -Ryhdyn tekemään -- väkkärää. Kirveellä ja puukolla. Jotakin -tarkoituksetontahan on muutenkin koko saaressa olomme... - -Illan tullen lähden tutkimaan railoväyliä kotiinpäin. Pääsen -puoliväliin. Poro hullu _uipi perässäni_; turhaan koettaen kiivetä -jään päälle. Uipi sitten takaisin saareen. Jäihin töksähtää -vedenpäälliseni. Nousen talvitien kallolle, joka keskeltä on poikki. - -Kävelen... - -Palaan takaisin noutamaan tyttöäni. Heleijaa! Kotisauna savuaa! -Heitän rysät pariksi päiväksi. -- -- -- - - -22 p. toukokuuta. - -Käymäsiltään saaressa. Yhä kylmää! Yhä jäitä ja railot ahtaat, niin -että hädintuskin mahtuu. Sotakevät tämä on: Mutta sainpas sentään -4 haukia rysistäni... Räntää satelee. Hauskaa kevättä, Saaren -tonttu! Vien piimäpönttösi pois, koska et näy särpivän. Pian vienen -kapahaukisikin harakoiltasi. Terve poro! - - -23 p. toukokuuta. - -Ilta-auringon paisteessa... - -Hauki vonkale verkossa, rysissä -- ei mitään. Tyyni, kylmä, jäät -paikoillaan, poreet ahtaat, railot leveät. Ihmeellinen koko kevät! -Missä linnut? Ei ääntä. Valjua, valjua. Sydän?... Mutta poro vain -laukkaa kuin hupsu perässäni -- nyt se on keittiössä, kun ovi jäi -auki. Tuo kiltti talviveturi, se se sittenkin kenties on ainoa, joka -on _jotakin_... - -Vien viimeisen piimäpöntön. Ei kannata täällä asua, koskapa eivät -hauvit telmi. - - -28 p. toukokuuta. - -Sunnuntai-ilta. Jäät puurona. Ähäts. 5 haukia! Terveisiä pappilasta -ja kirkonkylästä. Isäntä näet on käynyt sielläkin asti uusissa -pieksusaappaissaan, vaan taas on kalasarkatakki niskassa ja -haukipieksut pohkeissa, lieneekö se sabatinrikos? Moniaat ihmiset -ovat niin pukupyhiä. - -Pohjatuuli! Milloin herkeät? - - -29 p. ... - -Järvi puhdisteleiksen. Olen kovissa maatöissä ja käteni vapisevat -lannanvedosta ja kauramaan ruiskuttamisesta... Ei yhtään kalaa, -jäitä ja viittoja vain rysieni päällä. Olen pikku emännän kanssa -liikkeessä, äiti on puutarhakursseilla peninkulman päässä kylällä. - -Niin, eilen saimme mantereen puolelta lisäksi 4 haukia, siis yhtenä -iltana 9. Yöksi taas porhalsi pohja... Heipä hei! - - -30 p. toukok. - -Vihdoinkin järvi auki! Rämsänrannan ainokainen "laiva" heti -halkomassa sorehtivia, mustia aaltoja, joita pohjatuuli liekuttaa. -Mies on taas ollut kovissa maatöissä, viimeksi täällä saaressa, johon -hän on tekaissut kaurapellon. - -Mutta Robinson Crusoella on ilmoitettavana suuri suru -- kun hän -souti etelämanteren puolelle, heittäysi kuninkaallinen hirvi hänen -vedenpäällisensä jälkeen ja uiskeli ylpeästi pohjatuulen vihureissa -hänen perässään. Saparo pystyssä se, ensin pyristeltyään veden -karvoistaan, juoksi pitkin rantahietikkoa -- sitten hävisi metsään. -Ja Robinson Crusoe huusi sen jälkeen näin sanoen: "Jää hyvästi -peurani, rysätoverini Pohjan myrskyissä, erämaan saareni hopeainen -Edelweiss! Tunturikukkaseni! Jää hyvästi!" -- -- -- - - -2 p. kesäk. - -Ei! ei! Tässä täytyy ryhtyä maatöihin: maahenki jo lemahtaa tunkiolta -ja peltotilkuilta, edessä on ankara peräveto, taikkokarhinta ja -siemenkylvö -- otanpa kuin otankin rysäni pois ja huokasen haikean -huokauksen "siitä keväästä, jota ei koskaan tullut". Tosin vieläkin -pari hauvin tuppeloa tonkii vanteissa, mutta toinen on nielusta -karkaamassa ja siitä päätän että _kutu on ohi_. Ei noussut kevättulva -tänä vuonna Rämsänrannalla. Vähäiseksi jäi kalansaalis... Jää hyvästi -varhakevään toteutumaton haave, sinä pohjatuulen ja lumimyrskyn -jäähdyttämä sydänsävel. Jää hyvästi, ihanasti väreilevä rantapore... -Lyö laine, loiski kesä! - -(1916) - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOTOISTEN RANTOJEN IKUINEN KOHINA*** - - -******* This file should be named 53999-8.txt or 53999-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/9/9/53999 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53999-8.zip b/old/53999-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4034bc0..0000000 --- a/old/53999-8.zip +++ /dev/null |