diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53825-8.txt | 3255 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53825-8.zip | bin | 66242 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3255 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..b738dd4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53825 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53825) diff --git a/old/53825-8.txt b/old/53825-8.txt deleted file mode 100644 index 11b4c52..0000000 --- a/old/53825-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3255 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Leivän haussa, by Henryk Sienkiewicz - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Leivän haussa - -Author: Henryk Sienkiewicz - -Translator: Maila Talvio - -Release Date: December 28, 2016 [EBook #53825] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIVÄN HAUSSA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -LEIVÄN HAUSSA - -Kirj. - -Henryk Sienkiewicz - - -Tekijän luvalla puolan kielestä "Za Chlebem" suomentanut Maila Talvio - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1901. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Merellä. -- Mietteitä. -- Myrsky. -- Matkan määrä. - II. New-Yorkissa. - III. Uutisasukkaina. - - - - -I - -Merellä. -- Mietteitä. -- Myrsky. -- Matkan määrä. - - -Valtameren mahtavilla aalloilla kiikkui saksalainen laiva "Blücher", -matkalla Hampurista New-Yorkiin. - -Neljä päivää se jo oli ollut merellä, kaksi päivää sitte oli -purjehdittu Irlannin vihriäin rantain sivu ja päästy aukealle ulapalle. -Kannelta näkyi silmänkantamiin asti vihriähtävää, lyyjynkarvaista -tasankoa, johon laineet kyntivät syviä vakoja. Raskaasti tuo tasanko -liikkui, siellä täällä kiehauttaen vaahtoa, etäisyydessä pimetäkseen ja -sulautuakseen taivaanrantaan, jota peitti valkeat pilvet. - -Tuontuostakin heijastui pilvien loisto veteenkin ja niiden -helmenvärisessä hohteessa erottautui selvästi laivan musta runko. Kokka -länttä kohti kääntyneenä, kapusi se työläästi ylös aallon harjaa ja -syöksyi sitte syvyyteen, ikäänkuin ainiaaksi hukkuakseen. Se -vuorotellen katosi näkyvistä, vuorotellen pujahti esiin aalloista ja -heilahti silloin ihan pystyyn, jotta pohja näkyi, mutta yhä kulkien -eteenpäin. Aallot sousivat sitä vastaan ja se sousi aaltoja vastaan ja -halkasi ne rinnallaan. Perässä kiemuroi jättiläiskäärmeenä valkea, -vaahtoisen veden muodostama tie ja kalalokit seurasivat ilmassa, -kierrellen, kaarrellen ja vikisten. - -Kävi raikas tuuli; laiva kulki puolella höyryllä, mutta nosti sensijaan -purjeet. Ilma näytti kaunistumistaan kaunistuvan. Paikotellen saattoi -repaleisten pilvien lomitse nähdä taivaan sineä, jonka muodot -vaihtelemistaan vaihtelivat. Aina siitä asti kun "Blücher" läksi -Hampurin satamasta, oli ilma ollut tuulinen, mutta myrskytön; tuuli -puhalsi lännestä ja tyyntyi tuontuostakin kokonaan: silloin lisahtivat -purjeet hervottomiksi, mutta pullistuivat seuraavassa hetkessä -pyöreiksi kuin joutsenen rinta. Merimiehet, puettuina ruumiinmukaisiin -villaröijyihin, vetivät mastopuun nuoria, huusivat haikeasti -"ho--ho--oo!", kumartuivat, ja ojensivat vartalonsa suoraksi laulun -tahdin mukaan. Heidän huutoonsa sekaantui pillien kimakka vihellys ja -koneen kuumeentapainen läähätys. Savupiippu puuskutti milloin paksuja -mustia pilviä, milloin keveitä kiemuroita. - -Matkustajat olivat nousseet kannelle nauttimaan kaunista ilmaa. Laivan -perästä näkyi ensiluokan matkustajien mustat päällystakit ja hatut, -etukannella vilisi siirtolaisten kirjava joukko. He olivat nousseet -sinne syvästä ruumastaan. Muutamat istuivat penkeillä, imeskellen -piippunysiään, toiset olivat pitkänään, toiset taas seisoivat nojaten -kaidepuihin ja tuijottivat alas veteen. - -Siellä oli muutamia naisiakin, lapsi sylissä ja läkkikuppi vyöllä. Pari -nuorta miestä käveli pitkin kantta päästä päähän, vaivoin pysytellen -tasapainossa ja joka hetki horjahdellen; he vetelivät laulua: "_Wo ist -des Deutschen Vaterland_?" ja lienevät ajatelleet, etteivät ikinä enään -näe tuota "Vaterlandia", mutta eivät siltä olleet ensinkään suruissaan. -Murheellisimman näköisiltä koko tässä joukossa näytti muuan -vanhanpuoleinen mies ja nuori tyttö, jotka kaiken aikaa pysyttelivät -erossa muista. He eivät ymmärtäneet saksaa ja senkintähden heistä -tuntui yksinäiseltä keskellä muukalaisia. Keitä he olivat? -- jo ensi -silmäykseltä saattoi nähdä, että he olivat puolalaista maalaisväkeä. - -Talonpojan nimi oli Wawrzon (lue: Vavshon) Toporek ja tyttö, Marysia -(lue: Mariisia), oli hänen tyttärensä. He matkustivat Amerikkaan ja nyt -vasta he ensi kertaa olivat uskaltaneet nousta kannelle. Taudin -kalvamilla kasvoilla kuvastui sekä kauhu että kummastus. Pelästynein -silmin katselivat he matkakumppaneja, merimiehiä, laivaa, savupiippua, -joka mahtavasti puuskutti, ja uhkaavia vesivalleja, jotka viskasivat -harjojensa vaahtoa aina laivan laitaan asti. He eivät puhutelleet edes -toisiaan, sillä he eivät uskaltaneet. Toisella kädellään pysytteli -Wawrzon kiinni kaidepuussa, toisella piteli hän nelikulmaista lakkiaan, -jottei tuuli sitä veisi. Marysia turvautui isäänsä ja aina kun laiva -keikahti, painui hän likemmä häntä ja huudahti pelästyksestä. Hetkisen -perästä katkasi vanhus hiljaisuuden. - --- Marysia! - --- Jaa mitä? - --- Näetkös? - --- Näen kyllä. - --- Entä ihmetteletkös? - --- Ihmettelen kyllä. - -Mutta hän pelkäsi paljon enemmän kuin ihmetteli ja sama tunne liikkui -oikeastaan Toporekinkin mielessä. Onneksi alenivat aallot, tuuli -tyyntyi ja aurinko pujahti esiin pilvistä. Kun he nyt saivat nähdä -"armaan auringon", niin tuli heidän helpompi olla ja he jäivät -itsekseen miettimään, että "se se vaan on ihan samallainen kuin -Lipincessäkin" (lue: Lipintse). Kaikki oli heille uutta ja outoa, -ainoastaan tuo loistava, hehkuva auringon kehä tuntui vanhalta -ystävältä ja suojelijalta. - -Sillaikaa oli meri siloamistaan silinnyt ja hetkisen perästä -lerpahtivat purjeet kokoon. Silloin kajahti korkealta sillalta -kapteenin vihellys ja merimiehet karkasivat ottamaan alas purjeita. Kun -Toporek ja Marysia näkivät nuo miehet ikäänkuin ripustettuina ilmaan, -alla ammottava syvyys, niin valtasi heidät uusi hämmästys. - --- Ei ne meidän pojat tuohon pystyisi! huudahti vanhus. - --- No aina se Jasko siihen pystyisi mihin saksalaisetkin! vastasi -Marysia. - --- Mikä Jasko? -- Sobköwin Jaskoako tarkoitat? - --- Mitä minä Sobkówista. Smolakista tietysti puhun, tallirengistä. - --- Onhan se reima poika, mutta heitä sinä hänet mielestäsi. Ei hän sovi -sinulle etkä sinä hänelle. Sinusta tulee nyt hieno neiti, mutta hän -pysyy tallirenkinä koko ikänsä. - --- Onhan hänellä maatilkku. - --- On, on, mutta Lipincessä. - -Marysia ei enään puhunut mitään, mietti vaan itsekseen, että mikä on -sallittu, se on sallittu, ja huokasi raskaasti. Purjeet olivat nyt -alhaalla ja propelli alkoi pitää sellaista elämää, että koko laiva -tärisi sen tönäyksistä. Keikunta lakkasi melkein kokonaan. Etäisyydessä -näytti vesi jo aivan tyyneltä ja siniseltä. Kannelle ilmestyi yhä uusia -ihmisolentoja: työkansaa, saksalaisia talonpoikia, seikkailijoita -rannikkokaupungeista, jotka retkeilivät Amerikkaan etsimään onnea eikä -työtä. Kannella vallitsi suuri ahtaus. Jotteivät olisi tiellä, -istuutuivat Wawrzon ja Marysia laivan äärimmäiseen päähän, köysitukon -päälle. - --- Isä, kauvankos me vielä matkustetaan näin vettä myöten? kysyi -Marysia. - --- Mistä minä tiedän. Keltäs täällä sitte kysyy, eihän täällä kukaan -ymmärrä katolilaisen puhetta. - --- Mutta miten me sitte puhutaan Amerikassa? - --- Etkös tiedä, että siellä on summa meidän kansaamme. - --- Isä kulta! - --- Mitä? - --- Kyllähän täällä on paljon näkemistä, mutta Lipincessä oli sentään -parempi. - --- Älä sinä puhu turhia. - -Hetkisen kuluttua Wawrzon kuitenkin virkkoi, ikäänkuin itsekseen: - --- Tapahtukoon Jumalan tahto! - -Tytön silmiin nousi kyyneleitä ja molempien ajatukset lensivät -Lipinceen. Wawrzon Toporek mietti sitä, että miksi hän oikeastaan nyt -menee Amerikkaan ja kuinka hän rupesikaan sitä matkaa puuhaamaan. Niin, -kuinka? Kesällä, puoli vuotta sitte oli hänen lehmänsä saatu -kiinni toisen apilaspellosta. Isäntä, joka sen otti, vaati kolme -ruplaa vahingonkorvausta. Wawrzon ei tahtonut antaa. He menivät -käräjiin ja juttu venyi venymistään. Isäntä ei enään tyytynyt -vahingonkorvaukseen, vaan vaati maksua lehmän hoidosta ja maksu kasvoi -päivä päivältä. Wawrzon oli itsepintainen, sillä hän sääli rahojaan. -Käräjäkustannuksissakin oli yllin kyllin kärsimistä ja juttu venyi -venymistään, kustannukset nousivat nousemistaan. Vihdoin tuli päätös: -Wawrzon oli hävinnyt. Nyt meni lehmästä Jumala ties miten paljon; koska -ei hän voinut maksaa, niin vietiin hänen hevosensa. Hän itse tuomittiin -uppiniskaisuudesta vankeuteen. Toporek kierteli kuin käärme. Elonkorjuu -oli ovella, sekä käsivarret että hevonen tarpeen työssä. Häneltä -myöhästyi viljan ajo ja sitte rupesi satamaan; jyvät itivät lyhteissä. -Tuon mokoman apilasaterian tähden hän nyt menettää koko pienen -omaisuutensa; paljon rahaa hän jo on kadottanut, osan työaseistaan ja -koko vuodentulonsa -- elonkorjuun ajasta alkaen saa sekä hän että tyttö -ruveta kalvamaan kynsiään tai lähteä kerjuulle. - -Koska hän tähän saakka oli elänyt varakkaan talonpojan onnellista -elämää, valtasi hänet nyt kauhea epätoivo ja hän rupesi juomaan. -Kapakassa tutustui hän saksalaiseen, joka kierteli kylällä muka -pellavia ostamassa, mutta jonka päätarkoituksena oli houkutella ihmisiä -merten taa. Saksalainen kertoi hänelle ihmeitä ja kummia Amerikasta. -Maata hän lupasi ilmaseksi enemmän kuin koko Lipincessä löytyi -- -lisäksi vielä metsää ja niittyä. Vallan vesi herahti talonpojan suuhun. -Hän sekä uskoi että epäili. Mutta juutalainen maanvuokraaja vakuutti -saksalaisen sanat tosiksi ja sanoi, että hallitus siellä antaa -jokaiselle maata niin paljon kuin kukin vaan jaksaa viljellä. -Juutalainen oli sen kuullut vävypojaltaan. Saksalainen taas liikutteli -käsissään sellaisia rahaläjiä, etteivät edes tilalliset, saatikka sitte -köyhempi kansa ikinä olleet sellaisia nähneet. Houkuttelivat miestä, -kunnes saivat satimeen. Miksi hän oikeastaan jäisi tänne? Se yksi -vahinko oli tuottanut hänelle sellaisen tappion, että hän niillä -varoilla olisi voinut pitää vaikka rengin. Pitikö hänen antaa kaiken -mennä männikköön? Tai tarttuako sauvaan ja asettua kirkonovelle muitten -kerjäläisten kanssa veisaamaan virsiä? Ei se kelpaa! mietti hän ja -paiskasi saksalaisen kanssa kättä kauppojen vahvistukseksi. -Mikonpäiväksi oli hän saanut tavaransa myydyiksi, otti sitte tyttären -matkaansa ja nyt he molemmat seilasivat Amerikkaan. - -Mutta ei se matka käynytkään niin hyvästi kuin hän oli toivonut. -Hampurissa ottivat heiltä paljon rahaa ja laivalla sulloivat heidät -kannen alle kaikellaisten ihmisten kanssa. Laivan keikunta ja meren -äärettömyys pelotti heitä. Kukaan ei ymmärtänyt heidän puhettaan -eivätkä he kenenkään puhetta. Heitä viskeltiin eteenpäin kuin mitäkin -elottomia kappaleita, heitä potkittiin kuin kiviä, jotka sattuvat -tielle, saksalaiset matkatoverit pilkkasivat heitä. Päivällisaikaan, -kun kaikki ruokakuppineen tunkeutuivat kokin ympärille, joka jakoi -päivällisannokset, tuupattiin heidät viimeiseen päähän, joten he -monasti olivat nälkään nääntymäisillään. Täällä laivalla tuntui olo -kurjalta, vieraalta, hyljätyltä. Ainoana turvana oli Jumala. Tytön -edessä koetti isä näyttää rohkealta, työnsi lakin toiselle korvalle, -kehoitti Marysiaa ihmettelemään ja ihmetteli itsekin kaikkea, mutta -itse asiassa oli häneltä kaikki luottamus kadonnut. Välistä valtasi -hänet pelko, että jos nuo "pakanat" -- kuten hän nimitti -matkakumppanejaan -- viskaavatkin hänet ja tytön veteen, tai käskevät -heitä kääntymään toiseen uskoon, tai panevat allekirjoittamaan jotakin -paperia -- ehkäpä lupaamaan sielunsa paholaiselle! - -Jo itse laivakin, joka yötä päivää kulki eteenpäin, mitaten meren -äärettömyyttä, ähkien, puhkuen, pannen vedet vaahtoamaan, läähättäen -kuin hirviö ja yöllä raahaten perässään hehkuvaa kipunapyrstöä, tuntui -yksinkertaisen talonpojan mielestä salaperäiseltä pahan hengen -voimalta. Lapsellinen pelko painoi hänen sydäntään, vaikkei hän -tunnustanut sitä tyttärelleen. Ja mitä tuo kotipesästään karannut -puolalainen talonpoika oikeastaan muuta olikaan kuin turvaton lapsi, -jolla ei ole muuta suojelijaa kuin Jumala! Kaikki se mitä hän näki ja -mikä häntä ympäröi ei saattanut mahtua hänen päähänsä. Oliko siis -kumma, että epätietoisuuden ja huolten taakka taivutti hänen niskaansa, -hänen siinä istuessaan köysitukon päällä! Meren kohina soi hänen -korvissaan ja hän oli kuulevinaan sen kertoilevan sanaa: "Lipince! -Lipince!" Välistä taas tuuli vingahti kuin kotikylän paimenpilli. -Aurinko oli sanovinaan: "mitä kuuluu, Wawrzon kulta? Minä kävin -Lipincessä", mutta propelli pani veden kohisemaan entistä kiivaammin ja -savupiippu puuskutti entistä pahemmin. Ne tuntuivat olevan pahoja -henkiä, jotka ajoivat häntä yhä kauvemmaksi Lipincestä. - -Sillaikaa liikkui Marysian mielessä muita muistelmia ja ajatuksia; ne -kohoilivat siellä levottomasti kuten vaahtopäät aallot tai kalalokit -laivan perässä. Hän muisteli syksyisiä päiviä Lipincessä ennen lähtöä, -kun hän iltamyöhällä juoksi vinttikaivolle ammentamaan vettä. Illan -ensi tähdet tuikkivat jo taivaalla ja nostaessaan vinttiä hän lauleli: -"Jasko hevosta juottaa -- Kaisa vettä ammentaa" ja hänen mielensä kävi -niin haikeaksi kuin pääskysen, joka nostaa siipensä muuttoretkelle ja -vielä siinä virittää surunvoittoisan sävelensä... Samassa kajahti -synkeästä hongikosta pitkä huuto -- Smolakin Jasko, tallirenki, -ilmoitti sillä lailla, että hän on nähnyt vintin liikkuvan ja että hän -pian saapuu puurolle. Eikä kestänytkään kauvan ennenkuin hän saapui, -hyppäsi hevosen selästä ja ravisti pellavankarvaista pörröänsä. Mutta -ne sanat, mitkä hän lausui, ne jäivät tytön mieleen ihanana sävelenä. -Hän sulki silmänsä ja oli taasen kuulevinaan Smolakin värisevällä -äänellä kuiskaavan korvaansa: - --- Jos isäsi todella pysyy päätöksessään, niin minäkin annan pestirahan -takaisin hoviin, myyn mökin ja maatilkun ja lähden mukaan... Marysia -kultaseni, puheli poika, -- missä sinä olet, sinne tahdon minäkin -kurkena läpi ilman viilettää, sotkana halki vesien soutaa, -kultasormuksena poikki teiden pyöriä -- kunnes sinut löydän, sinä -ainokaiseni! Luuletko minulla olevan elämää ilman sinua? Kunne sinä -kuljet, sinne tahdon minäkin kulkea, saman kohtalon, joka sinua kohtaa -tahdon minäkin kokea, sinun kanssasi elää, sinun kanssasi kuolla. Tämän -kaivon partaalla olen sinut kihlannut ja hyljätköön minut Jumala, jos -ikinä hylkään sinut, Marysiani, ainokaiseni. - -Näitä sanoja muistellessa oli Marysia näkevinään kaivon ja suuren, -punertavan kuunpuoliskon hongikon laidassa ja Jaskon ilmielävänä. Nämä -muistelmat tuottivat hänelle suurta lohtua ja helpotusta. Jasko oli -niin itsepintainen poika, että kun hän kerran jotakin päätti, niin -kyllä hän sen täytäntöönkin pani. Voi, kunhan hän vaan nytkin olisi -täällä ja he yhdessä kuuntelisivat meren pauhinaa! Silloin olisi hauska -ja hyvä olla, sillä Jasko ei koskaan pelkää, vaan tietää neuvoa -kaikissa asianhaaroissa. Mitähän hän nyt toimiikaan siellä Lipincessä? -Siellä on jo varmaan langennut ensi lumi. Ehkä hän on lähtenyt -metsälle, kirves olalla, tai ehkä hän puuhailee hevosten kanssa. Ovatko -ehkä kartanosta lähettäneet hänet reellä jonnekin? Tai missä hän onkaan -nyt, oma kulta? Tytön silmien eteen nousi koko Lipince, hän näki ihan -selvästi: tien, johon lumi oli jäätynyt kiinni, iltaruskon, joka -punersi tummien, lehdettömien puunoksien lomitse, varisparven, joka -rääkkyen lensi metsästä kylää kohti, savun nousemassa piipuista ilmaan, -vintin jäässä kaivonkannella ja etempänä metsän, joka välkkyi kuurassa -ja punertavassa ruskossa. - -Ja voi häntä, missä hän itse nyt oli, minne isän tahto hänet oli -johdattanut! Ympärillä, niin kauvas kuin silmä ylettyi, oli vettä ja -taas vaan vettä, vihriähtäviä, vaahtopäitä vakoja, mutta veden -määräämättömillä aukeilla läikkymässä laiva, avuttomana kuin eksynyt -lintu: yllä taivas, alla aaltojen erämaa, suuri pauhina, vesien -voihkina, tuulen vihellys -- ja vastassa, laivan kokan edessä joko -luvattu maa tai maailman ääri. - -Jasko raukka, vieläkö tyttösi tapaat, lennätkö kurkena ilmojen halki, -soudatko sotkana vesien läpi, ajatteletko häntä Lipincessä? - -Hitaasti laskeusi aurinko länttä kohti ja tipahti valtamereen. -Läikkyville laineille syntyi leveä valovyö, värähtelemään -kullankarvaisena, muuttelemaan muotoa, kimmeltelemään, palamaan, -liekehtimään ja vihdoin häviämään jonnekin kaukaisuuteen. Kulkemassa -tuota tulista tietä myöten, näytti laiva tahtovan ajaa takaa pakenevaa -aurinkoa. Savu, joka tuprusi piipusta, kävi punaiseksi, purjeet ja -kosteat köydet ruusunkarvaisiksi. Merimiehet rupesivat laulamaan. -Auringon kehä suureni suurenemistaan ja aleni yhä likemmä taivaan -rantaa. Vihdoin näkyi aaltojen päällitse vain puolikas kiekkoa, sitte -vain säteitä ja viimein oli koko länsi ainoana suurena ruskona, jonka -loimuilta ei saattanut tietää, missä loppui aaltojen loisto ja alkoi -taivas, ilma ja valoon upotettu vesi, joka vähitellen sammui. Valtameri -kohisi suurta, lempeää kohinaa, ikäänkuin iltarukousta hymisten. - -Tuollaisina hetkinä ihmissielu nousee ikäänkuin siivillä. Muistot -täyttävät mielesi valtavampina kuin koskaan ennen, ne joita rakastat, -rakastat tulisemmin kuin milloinkaan ja kaivattujesi luo kiitää henkesi -vastustamattomalla voimalla. Sekä Wawrzon että Marysia tunsivat, että -vaikka tuuli heitä nyt kiidättää kuin kuivaneita lehtiä, niin heidän -juurensa eivät ole siellä päin, minne he nyt rientävät, vaan siellä, -josta he lähtivät: puolalaisessa maaperässä, joka aaltoilee ainoana -viljavana vainiona, metsien ympäröimänä, siellä täällä olkikattoisia -majoja ja kultakukkaisia niittyjä, joitten päilyvissä lammikoissa -hanhet uiskentelevat. Siellä on keto kirjavanaan haikaroita, pääskysiä -ilma täynnä, tienvierillä ristejä, lehmuslehdoissa valkeita kartanoita. -Siellä laskee talonpoika kulmikkaan lakin jalkainsa juureen ja -tervehtii sanoilla "ylistetty olkoon Jeesus Kristus" -- ja hänelle -vastataan: "iankaikkisesta iankaikkiseen". Oi Puola, sinä siunattu, -sinä siveä, suloisin äiti, rakkaampi olet sinä kaikkea maan päällä! - -Tunteet, jommoisia eivät ikinä olleet tunteneet, liikkuivat tällä -hetkellä Wawrzonin ja Marysian talonpoikaisissa sydämissä. Ukko -paljasti päänsä ja lännen loimu lankesi hänen harmaille hapsilleen. -Hänen ajatuksensa olivat ankarassa työssä, sillä raukka ei tietänyt, -miten hän Marysialle saisi sanotuksi sanottavansa. - --- Marysia, virkkoi hän vihdoin, -- minusta tuntuu siltä kuin meiltä -olisi jäänyt jotakin sinne merten taa. - --- Rakkaus jäi, elämä jäi, vastasi hiljaa tyttö, nostaen silmänsä -ikäänkuin rukoillakseen. - -Jo alkoi pimeys langeta maille ja matkustajat katosivat kannen alle. -Kuitenkin vallitsi laivalla harvinaisen vilkas liike. Ei seuraa -kaunista auringonlaskua aina tyyni yö. Sentähden vinkuivat -päällysmiesten pillit lakkaamatta ja merimiehet hilasivat touveja. -Tuskin oli lännen viimeinen hohde sammunut mereen, kun vedestä alkoi -nousta sumua. Tähdet syttyivät taivaalle, mutta hävisivät samassa. Sumu -paksuni paksunemistaan, peitti sekä taivaan että ilmanrannan ja laivan -läpitunkemattomaan vaippaan. Ainoastaan savupiipun ja suuren -keskimaston saattoi vielä erottaa. Merimiehet näyttivät kaukaisilta -varjoilta. Tuntia myöhemmin oli kaikki valkoisen sumun peitossa, yksin -lyhtykin, joka oli köytetty maston huippuun ja kipinät, jotka -tuprusivat savupiipusta. - -Laiva ei heilunut vähääkään. Sumu näytti kahlehtineen aallon painonsa -alle. - -Yö joutui äänetönnä, umpisokeana. Äkkiä alkoi taivaanrannan -äärimmäisiltä kulmilta erottautua kummallista kohinaa. Se oli kuin -läähätys jättiläisolennon rinnasta, joka likenemistään likenee. -Ajottain tuntui siltä kuin yksi ainoa ääni olisi huutanut pimeydestä, -sitte kaikui taas kuin kokonainen kuoro kaukaisia, sanomattoman -suruisia ja valittavia ääniä olisi nyyhkyttänyt. Pimeyden ja -äärettömyyden halki kumisivat nämä äänet laivalle. - -Niitä kuunnellessa on merimiesten tapana sanoa, että myrsky kutsuu -tuulia hornan kuilusta. - -Äänet kävivät yhä selvemmiksi. Kapteeni, puettuna gummiseen viittaan ja -päähineeseen seisoi ylhäällä komentosillalla. Upseeri meni tavalliselle -paikalleen valaistun kompassin ääreen. Kannella ei enään ollut -ainoaakaan matkustajaa. Wawrzon ja Marysiakin olivat kadonneet kannen -alle yhteiseen ruumaan. Siellä oli aivan hiljaista. Lamput, -kiinnitettyinä matalaan lakeen, paloivat kituen. Niiden valossa saattoi -nähdä siirtolaisjoukon, istumassa vuoteittensa ääressä pitkin seiniä. -Ruuma oli iso, mutta synkkä kuten kolmannen luokan tilat tavallisesti. -Katto suli miltei yhteen laivan seinien kanssa, sentähden vuoteet, -jotka kulkivat pitkin sivuja, väliseinällä erotettuina toisistaan, -enemmän muistuttivat pimeitä onkaloja kuin makuusijoja. Koko ruuma -muistutti ääretöntä olutkellaria. Ilma siellä oli kostea, paksunaan -tervatun palttinan, touvien, meriruohon ja homeen hajua. Kuinka kaukana -sieltä olikaan ensi luokan salonkien loisto! Parin viikon matka -tuollaisissa onkaloissa myrkyttää keuhkot epäterveellisellä ilmalla, -levittää kasvoille vetisen kalpeuden ja tuo monasti muassaan kerpukin. -Wawrzon ja hänen tyttärensä olivat olleet matkalla vasta neljä päivää, -mutta joka vaan oli nähnyt Marysian terveenä, punaposkisena -talonpoikaistyttönä Lipincessä, se ei ikinä olisi tuntenut tätä -meritaudin surkastamaa olentoa samaksi tytöksi. Vanha Wawrzonkin oli -käynyt aivan vahankarvaiseksi, sillä ensi päivinä eivät he olleet -nousseet kannelle laisinkaan. He olivat luulleet sitä luvattomaksi. -Mistä he yleensä olisivat tietäneet, mikä oli luvallista, mikä -luvatonta? He eivät uskaltaneet liikkua, pelkäsivät sitäpaitsi -kamssujaan. Tällä kertaa eivät he yksin olleet vartioimassa -kamppeitaan, vaan kaikki muutkin olivat paikalla, kukin omansa ääressä. -Koko ruuma oli täynnä siirtolaisten myttyjä ja kääröjä. Ne eivät -suinkaan koristaneet, päinvastoin tekivät ympäristönsä vieläkin -surullisemmaksi. Makuu- ja pitovaatteita, ruokatavaroita, työkaluja, -läkkiastioita -- kaikkinaisia tavaroita oli heitetty huiskin haiskin -suurempiin tai pienempiin läjiin, koko permanto täyteen. Niiden päällä -istuivat nyt siirtolaiset, paraasta päästä saksalaisia. Toiset -imeskentelivät tupakkamälliä, toiset polttivat piippua; savupilvet -asettuivat matalan katon rajaan, muodostivat pitkiä ryhmiä ja -kiertyivät lamppujen ympäri. Joku lapsi itki nurkassa, muuten oli -tavanmukainen melu aivan vaiennut, sillä sumun läpitunkemattomuus oli -täyttänyt kaikki mielet pelolla ja vavistuksella. Kokeneet siirtolaiset -kyllä tiesivät, että ilmassa liikkui myrskyn enteet ja kaikki -matkustajat olivat varmat siitä, että vaara, ehkäpä kuolema uhkaa. -Ainoastaan Wawrzon ja Marysia eivät aavistaneet mitään, vaikka tosin -aina kun joku ovea raotti, nuo kaukaiset, pahaa ennustavat äänet -selvästi kuuluivat kannen alle. - -He istuivat ruuman äärimmäisessä päässä, ahtaalla alalla, juuri kokan -luona. Kiikunta tuntui sinne pahinten ja sentähden olivatkin -matkatoverit työntäneet heidät sinne. Vanhus vahvisti itseänsä -leipäpalasella, joka vielä oli jälellä kotikylän eväistä, tyttö, -ikävystyneenä työttömyyteen palmikoitsi hiuksiaan yöksi. - -Vähitellen sentään tämä yleinen hiljaisuus, jota vain lasten itku -silloin tällöin häiritsi, rupesi hämmästyttämään heitä. - --- Miksi nuo saksalaiset tänään istuvat niin hiljaa? kysäsi tyttö. - --- Mistä minä tiedän, vastasi Wawrzon tavalliseen tapaansa. -- Ehkä -heillä on pyhä tai jokin muu... - -Äkkiä tärähti pahasti, ikäänkuin laiva kauhistuksissaan olisi ruvennut -vapisemaan. Läkkiastiat, asetettuina rinnan, helähtivät kolkosti, -lamppujen liekit leimahtivat ja useat äänet kysyivät pelästyksissään: - --- Mitä on tapahtunut? Mitä on tapahtunut? - -Vastausta ei tullut. Tärähdys, ensimmäistä hirveämpi, kohtasi nyt -laivaa. Äkkiä hypähti sen kokka pystyyn, samassa sukeltaakseen veteen. -Kolkosti loiskivat laineet pieniä, pyöreitä akkunoita vastaan laivan -toisessa kyljessä. - --- Nousee myrsky! kuiskasi Marysia hätääntyneenä. - -Samassa alkoi laivan ympärillä humista niinkuin suuressa metsässä, -jossa myrsky temmeltää. Vinkui ikäänkuin susilauma olisi ollut -liikkeellä. Myrsky hyökkäsi laivan kimppuun, viskasi sen kyljelleen, -käänsi sen ympäri, heitteli ilmaan ja pudotteli syvyyteen. Liitteet -rupesivat narisemaan, läkkiastiat, tavarakääröt, kimssut ja kamssut -lentelivät pitkin permantoa, kierrellen nurkasta toiseen. Ihmisiä -kaatui maahan, höyhentyynyjä viskautui ilmaan, lampunlasit kilisivät -surkeasti. - -Kohinalla, rytinällä ja ulinalla valautui vesi laivankannen yli; haaksi -vapisi, naiset huusivat, lapset itkivät, kuka kynnelle kykeni karkasi -pelastamaan tavaroitaan ja halki tämän sekamelskan erottautui -tuontuostakin komentopillien kimakka vihellys ja merimiesten raskaat, -kiireiset askelet yläkannella. - --- Oi Czenstochowan pyhä neitsyt! kuiskasi Marysia. - -Laivan kokka, jossa isä ja tytär olivat, heilui vimmatusti. Vaikka he -pitelivät kiinni vuoteittensa laidoista, niin he tuontuostakin -viskautuivat seinää vastaan. Meren mylvinä kasvoi kasvamistaan ja -laessa rytisi niin ankarasti, että minä hetkenä hyvänsä saattoi odottaa -hirsien ja liitteiden ratkeavan. - --- Pidä kiinni, Marysia! huusi Wawrzon, koettaen voittaa myrskyn äänen, -mutta pian tukahutti kauhu äänen sekä häneltä että muilta. Lapset -lakkasivat itkemästä, naiset huutamasta. Ainoastaan rinnat nousivat, -laskivat kiivaasti ja kädet pitelivät koko voimallaan kiinni jostakin -kiinteästä kappaleesta, johon olivat osuneet tarttumaan. - -Myrskyn raivo yhä yltyi. Luonnon voimat olivat valloillaan, sumu -paksuni ja sekaantui pimeyteen, pilvet ja vesi, ilma ja aaltojen vaahto --- kaikki kuohui yhtenä ryöppynä. Laineet ampuivat laivaan tykin -voimalla ja viskelivät sitä oikealle ja vasemmalle, pilvien korkeudesta -aina meren pohjaan asti. Välistä aaltojen vaahtopäät harjat -kiemurtelivat pitkin laivan pituutta. Hirveät vesimäärät kiehuivat ja -kuohuivat. - -Lamppujen valo ruumassa alkoi himmetä. Pimeni pimenemistään. -Wawrzonista ja Marysiasta tuntui siltä kuin kuoleman varjot jo heitä -ympäröisivät. - --- Marysia! alkoi vanhus ja hänen äänensä katkesi vähäväliin, sillä -hänen oli vaikea hengittää. -- Lapseni, anna minulle anteeksi, että -olen sinut turmioon syössyt. Viimeinen hetkemme lähestyy. Syntiset -silmämme eivät enään tule maailmaa näkemään. Emme saa rippiä, emme -viimeistä voitelusta, emme maassa maatua, vaan veden kautta meidät, -onnettomat, viimeiselle tuomiolle viedään. - -Hänen näin sanottuaan ymmärsi Marysia, ettei pelastusta enään ole. -Hänen päähänsä lensi kaikellaisia ajatuksia ja sydäntä kirveli. - --- Jasko, Jasko, kultaseni! pääsi häneltä vaikeroiden, -- kuuletko -sanani siellä Lipincessä? - -Tuska kouri hänen rintaansa ja hän purskahti ääneen itkemään. Ruumassa, -jossa vallitsi haudan hiljaisuus, kuului hänen nyyhkytyksensä joka -soppeen. "Hiljaa!" huusi joku jostakin nurkasta, mutta vaikeni samassa -ikäänkuin olisi pelästynyt omaa ääntään. Äkkiä putosi lampunlasi maahan -ja lamppu sammui. Huone tuli entistä pimeämmäksi. Ihmiset kerääntyivät -samaan nurkkaan, saadakseen olla edes likellä toisiaan. Vallitsi -kiusallinen hiljaisuus. Vihdoin korotti Wawrzon äänensä: - --- Kyrie Eleison! - --- Kriste Eleison! vastasi Marysia nyyhkyttäen. - --- Kriste, kuule meitä! - --- Taivaallinen Isä, armahda meitä! He lukivat litaniaa. - -Pimeässä ruumassa teki vanhuksen ääni ja tytön nyyhkyttäen lausutut -vastaukset omituisen juhlallisen vaikutuksen. Muutamat siirtolaisista -paljastivat päänsä. Vähitellen lakkasi tyttö itkemästä, äänet -tyyntyivät ja kirkastuivat, myrskyn yhä säestäessä ympärillä. - -Äkkiä päästivät ne, jotka seisoivat likinnä ruuman ovea, kamalan -huudon. Aalto oli murtanut oven ja vyöryi sisään. Kohisten valautui -vesi joka haaralle. Naiset kirkasivat ja pakenivat vuoteilleen. Kaikki -olivat varmat siitä, että nyt tulee loppu. - -Hetken perästä astui ruumaan upseeri, lyhty kädessä, läpimärkänä ja -hiestyneenä. Hän lohdutti naisia selittämällä, että vesi vaan -sattumalta oli päässyt tunkemaan tänne ja ettei tässä ole mitään hätää, -kun laiva on aavalla merellä. Kului pari tuntia ja myrsky yhä vaan -yltyi. Laiva rytisi, sukelsi nokka edellä syvyyteen, paneusi -kyljelleen, mutta ei mennyt kumoon. Vähitellen rauhoittuivat ihmiset; -toiset läksivät levolle. Taasen kului muutama tunti. Ristikkoikkunasta -katossa alkoi pimeään ruumaan tunkeutua valonsäteitä. Valtamerelle oli -koittanut uusi päivä, väritön, harmaa, surkea päivä, joka ikäänkuin -pelästyneenä avasi silmänsä. Sekin sentään toi lohdutusta ja toivoa. -Kun Wawrzon ja Marysia olivat lukeneet kaikki rukoukset mitä he ulkoa -muistivat, niin he hiipivät vuoteilleen ja nukkuivat sikeään uneen. - -Aamiaiskello vasta heidät herätti. Mutta eivät he saattaneet syödä. Pää -oli raskas, ikäänkuin lyyjyä täynnä. Vanhus oli vielä huonommissa -voimissa kuin tyttö. Hänen kiusattu kallonsa ei saattanut käsittää -mitään asiaa. Saksalainen, joka häntä Amerikkaan oli houkutellut, oli -kyllä sanonut, että täytyy purjehtia vesien taakse, mutta eihän hän -ollut voinut kuvitella niitä vesiä näin suuriksi tai että kestää monta -päivää ja yötä kulkea niiden poikki. Hän oli ajatellut että kuljetaan -suurella lautalla, kuten hän ennenkin eläissään on kulkenut vesien -poikki. Olisipa tietänyt että meri on näin ääretön, niin jo olisi -pysynyt Lipincessä. Sitte häntä vielä huolestutti seuraava asia: eikö -hän vaan ole syössyt omaa ja lapsensa sielua kadotukseen? Eikö se -vaan ole ollut Jumalan pilkkaamista ja syntiä, kun rehelliset -katolinuskoiset Lipincestä ovat lähteneet tällaisille teille, että jo -viidettä vuorokautta haetaan vastakkaista rantaa, jota ehkei ensinkään -ole olemassakaan? Seitsemän päivää hänen pelkonsa ja epäilyksensä vielä -piti kasvaa. Neljäkymmentäkahdeksan tuntia raivosi myrsky, sitte sen -selkä taittui. Wawrzon ja Marysia uskalsivat taasen koettaa nousta -kannelle, mutta kun he näkivät aaltojen yhä vyöryvän mustina, vihaisina -vuorina ja kuohuvina kuiluina laivan ympärillä, niin he tunsivat, ettei -ihmistaito, vaan yksin Jumalan käsi tai muu taivaallinen voima voi -heidät tästä hädästä pelastaa. - -Vihdoin kirkastui taivas kokonaan. Mutta päivät kuluivat eikä laivan -ympärille ilmestynyt muuta kuin vettä ja uutta vettä, milloin -vihriänkarvaista, milloin sinistä, ja aina sulautuen yhteen ilmanrannan -kanssa. Korkealla taivaalla liiteli silloin tällöin pieniä, -läpikuultavia hattaroita. Illalla muuttuivat ne punertaviksi ja -painuivat vähitellen levolle kaukaiseen länteen. Laiva näytti koettavan -veden halki saavuttaa niitä. Wawrzon oli vakuutettu siitä, ettei tämä -meri lopukaan. Hän rohkaisi kuitenkin mielensä ja päätti kysyä. - -Eräänä päivänä paljasti hän nöyrästi päänsä ja kääntyi ohitse -rientävältä merimieheltä kysymään: - --- Armollinen herra, joko tästä pian päästään lauttavalkamaan? - -Ihme ja kumma! merimies ei purskahtanutkaan nauruun vaan pysähtyi -kuuntelemaan. Hänen ahavoituneista, punakoista kasvoistaan näkyi, että -ajatus oli työssä ja että jotkut muistot heräsivät, vaikkeivät ne heti -voineet järjestyä itsetietoisiksi... - --- Mitä? kysyi hän hetken kuluttua saksaksi. - --- Päästäänkö kohta maihin, armollinen herra? - --- Kaksi päivää, kaksi päivää! vastasi merimies kankealla -puolankielellä ja nosti samassa kaksi sormea. - --- Kiitän nöyrimmästi. - --- Mistäs te? - --- Lipincestä. - --- Mitä se on Lipince? - -Keskustelun aikana oli Marysia tullut isänsä luo. Hän lensi -tulipunaiseksi, nosti ujosti silmänsä merimiehen puoleen ja virkkoi -kimeällä äänellä, kuten talonpoikaistyttöjen tapa on: - --- Me ollaan Posenista, hyvä herra. - -Merimies vaipui mietteisiin ja tuijotti hyvän aikaa messinkinaulaan, -joka oli lyöty laivan laitaan. Sitte katsahti hän tyttöön ja silmäili -hänen pellavankarvaista päätään. Miehen ahavoituneille kasvoille -välähti mielenliikutuksen ilme. - -Hetken perästä virkkoi hän vakavasti, ja hänen puheessaan oli puolet -puolaa, puolet saksaa: - --- Olen ollut Danzigissa... ymmärrän puolaa... Olen kashubi... teidän -veljenne. Mutta siitä on kauvan! Nyt olen saksalainen. - -Näin sanottuaan tarttui hän köyden päähän, jota kaiken aikaa oli -pitänyt kädessään, kääntyi ympäri, huusi merimiehen tapaan: -"ho! ho! oo!" ja rupesi vetämään... - -Heti kun hän sittemmin äkkäsi Wawrzonin ja Marysian ilmestyvän -kannelle, niin hän ystävällisesti hymyili Marysialle. Isä ja tytär -iloitsivat siitä suuresti, sillä olihan nyt suurella saksalaisella -laivalla edes yksi elävä olento, joka hyväntahtoisuudella heitä -ajatteli. Eihän matkaa sitäpaitsi enään ollut pitkältä jälellä. -Seuraavana päivänä, kun he varhain aamulla tulivat kannelle, kohtasi -heidän silmiään merkillinen näkö. Kaukana edessään näkivät he esineen, -joka kiikkui aalloilla. Kun laiva sitte likeni esinettä, huomasivat he, -että se oli suuri, punainen tynnöri, jota laineet hiljaa keikuttelivat. -Etempää häämöitti toinen, kolmas, neljäs samallainen tynnöri. Ilmassa -oli hiukan auerta, samalla se kuitenkin oli läpikuultavaa ja lämmintä. -Merestä, jonka pinta tuskin väreili, näkyi yhä useampia tynnörejä -kiikkumassa. Niitä oli silmän kantamiin asti. Valkeita, mustasiipisiä -lintuja lenteli pilvenä laivan perässä, vikisten ja kirkuen. Kannella -vallitsi tavaton hälinä. Merimiehet olivat pukeutuneet uusiin -vaatteisiin. Toiset pesivät kantta, toiset puhdistivat kannen ja -ikkunoiden messinkiheloja. Mastoon nostettiin toinen lippu ja laivan -perään toinen, suurempi. - -Ilo ja elämänhalu oli vallannut kaikki matkustajat. Joka vaan kynnelle -kykeni, karkasi kannelle. Toiset rupesivat jo panemaan kokoon -tavaroitaan ja kantamaan niitä ylös. - --- Taidamme kuitenkin päästä maihin, virkkoi Marysia. - -Sekä isä että tytär tulivat nyt paremmalle mielelle. Tuossa -länsipuolella näkyi jo Sandy-Hokin saari, sitte toinen saari, jonka -keskellä oli suuri rakennus ja kaukaa häämöitti jotakin, joka oli kuin -sumua tai pilveä tai savua ja joka epäselvinä, muodottomina ja sameina -vöinä ulottui merelle asti. Nyt syntyi kannella tavaton riemu, kaikki -matkustajat viittoivat käsillään ja laivakin vihelsi kimakasti, -ikäänkuin iloissaan. - --- Mitä tuo on? kysyi Wawrzon. - --- New-York, vastasi kashubi, joka seisoi hänen vieressään. - -Vähitellen rupesivat usvat hajoamaan ja haihtumaan. Niiden sijalle -kohoili, jota etemmä laiva kulki halki hopeankarvaisen veden, taloja, -kattoja, savupiippuja. Jo erottautui taivaanrannalta suippeita torneja -ja korkeita tehtaanpiippuja. Piipuista kohoili savupatsaita, jotka -yläilmoissa hajaantuivat hienoiksi hattaroiksi. Alhaalla kaupungin -jalkain juuressa lepäsi kokonainen mastojen metsä ja sen keskellä -tankojen nenissä liehui tuhansia kirjavia lippuja, jotka tuulessa -nuokkuivat kuin kedon kukkaset. Laiva likeni likenemistään ja ihanainen -kaupunki näytti kohoavan ikäänkuin merestä. Suuri riemu ja hämmästys -valtasi Wawrzonin mielen. Hän paljasti päänsä ja jäi suu auki -katselemaan, yhä katselemaan... - --- Marysia! virkkoi hän vihdoin tytölle. - --- Jumalan tähden! - --- Näetkös? - --- Näen kyllä. - --- Entä ihmetteletkös? - --- Ihmettelen kyllä. - -Mutta Wawrzon ei ainoastaan ihmetellyt, hänessä heräsi samalla -voitonhimokin. Kun hän huomasi viheriöitä rantoja molemmin puolin -kaupunkia ja siellä täällä puistojen tummeita ääriviivoja, niin hän -innoissaan jatkoi: - --- No niin, Jumalan kiitos! Kunpa nyt antaisivat minulle maata -kaupungin likeltä, vaikkapa tuon niityn takaa, niin olisi lyhyt matka -torille. Markkinoidenkin aikana: lähdet viemään lehmää, lähdet viemään -sikaa -- tuontien saat tavarasi myydyksi. Ihmisiä täällä näkyy olevan -kuin meressä hiekkaa. Puolassa minä olin talonpoika, täällä minusta -tulee herra... - -Samassa avautui komea "National-Park" koko laajuudessaan hänen -silmiensä eteen. Nähdessään sen upeat puuryhmät, puhkesi hän uudestaan -puhumaan: - --- Minäpä puhun oikein sukkelasti ja koreasti hallituksen armolliselle -herra komisariukselle että hän antaisi minulle vaikkapa vaan kaksikin -morgia tuota metsää. Ei tila ole tila eikä mikään jollei ole metsää. -Varhain aamulla saa renki lähteä kaupunkiin puita viemään. Jumalan -kiitos, nyt huomaan, ettei saksalainen ole pitänyt minua pilkkanaan... - -Marysiakin hymähti ajatellessaan, että heistä nyt tulee herrasväkeä. Ei -hän itsekään tietänyt, miksi hänen mieleensä äkkiä muistui laulu, jota -nuoret tytöt Lipincessä aina häissä lauloivat pojille: - - Mikäs herra, mikäs herra - Sinä sitte olet? - Yllä sulla, yllä sulka - On vain lakki, mekko. - -Mahtoiko hän jo aikoa laulaa sitä Jasko-raukalle, kun tämä tulee häntä -noutamaan ja hän on tilanhaltijatar? - -Nyt liiti karanteenista laivalle pieni alus ja neljä tai viisi miestä -nousi kannelle. Keskusteltiin, huudettiin. Hetken perästä likeni laivaa -toinenkin alus, joka tuli itse kaupungista ja kuljetti hotellien ja -matkailijakotien asiamiehiä, oppaita, rahanvaihettajia, kierteleviä -rautatieyhtiöitten asiamiehiä: kaikki nämä ihmiset kiertelivät, täyttä -kurkkua huutaen ja toisiaan tuuppien, kannella. Wawrzon ja Marysia -tunsivat olevansa kuin myllyssä eivätkä käsittäneet, mihin ryhtyä. - -Kashubi kehoitti vanhusta vaihtamaan rahansa ja lupasi valvoa ettei -häntä petettäisi, Wawrzon seurasi siis hänen neuvoaan. Hän sai -rahoistaan neljäkymmentäseitsemän dollaria hopeassa. Sillaikaa oli -laiva tullut niin likelle kaupunkia, että jo saattoi eroittaa ihmiset -jotka seisoivat rannalla. Laiva sivuutti useita sekä pienempiä että -suurempia laivoja, tuli sitte veistämön kohdalle ja luikerteli vihdoin -ahtaaseen satamaan. - -Matka oli lopussa. - -Ihmiset karkasivat laivasta kuten mehiläiset keosta. Kapeata siltaa -myöten joka yhdisti laivankannen rantaan, kuhisivat kirjavana parvena -ensi luokan matkustajat, sitte toisen luokan matkustajat ja viimeiseksi -kolmannen luokan matkustajat kimssuineen, kamssuineen. Kun Wawrzon ja -Marysia, tuuppauduttuaan väentungoksen läpi, vihdoin likenivät -rantaportaita, niin tapasivat he kashubin. Hän tarttui Wawrzonin -käteen, pusersi sitä lujasti ja lausui sekavalla puolankielellään: - --- Veli, lykkyä tykö! ja sinä tyttö, samaten. Jumalan haltuun! - --- Jumala teitä palkitkoon! vastasivat molemmat, mutta pitempiin -puheisiin ei ollut aikaa. Ihmisjoukko sysäsi heidät kaltevalle sillalle -ja hetkisen perästä olivat he suuressa tullisalissa. - -Harmaaseen takkiin puettu tullivirkamies, rinnalla hopeinen tähti, -tarkasti heidän tavaransa, huusi "All right" ja viittasi ovea kohti. He -astuivat ulos ovesta ja tulivat kadulle. - --- Mitä me nyt teemme, isä kulta? kysäsi Marysia. - --- Meidän täytyy odottaa. Saksalainen sanoi, että heti saavuttuamme -perille, hallituksen komisarius tulee kysymään meitä. - -He jäivät siis tullisalin seinustalle odottamaan komisariusta ja heidän -ympärillään pauhasi tuntematon jättiläiskaupunki. Eivät he ikinä olleet -nähneet mitään sellaista. Kadut juoksivat suorina ja leveinä ja -kaduilla hyöri kansaa ikäänkuin alituisilla markkinoilla. Keveitten -ajopelien ja omnibusien joukossa kulki raskaita kuormavaunuja, joka -haaralta soi omituinen, tuntematon kieli, työmiehet ja kaupustelijat -puhelivat ja huusivat. Yhtämittaa kulki ohi kiharatukkaisia, pikimustia -ihmisiä. Heidät nähdessään tekivät Wawrzon ja Marysia hartaasti -ristinmerkin. Kummalliselta olennolta tuntui heistä tuo meluava, -kohiseva kaupunki, jonka veturit täyttivät pilliensä vihellyksillä, -rattaat räminällään ja ihmiset huudoillaan. Kaikilla oli sellainen -kiire, että luuli jokaisen ajavan toista takaa tai juoksevan pakoon -jotakin. Ja entä sitä kansan paljoutta ja heidän ihmeellisiä naamojaan! -Toiset olivat mustat, toiset olivimarjan karvaiset, toiset ruskeat. -Juuri siellä satamassa missä he seisoivat, vallitsi pahin hyörinä. -Toisista laivoista tyhjennettiin lastia, toisia vasta lastattiin, -vankkureja vieri paikalle lakkaamatta, käsikärryjä työnnettiin -rantaportaille -- siellä oli sellainen riehuna ja kiehuna, että olisi -luullut viimeisen päivän tulleen... - -Kului tunti ja toinenkin -- Wawrzon ja Marysia yhä seisoivat -tullikamarin seinustalla odottamassa komisariusta. - -Omituiselta näytti amerikkalaisella rannalla, New-Yorkin satamassa tuo -puolalainen talonpoika, pitkät, harmahtavat hapset valuneina -hartioille, päässä nelikulmainen lammasnahkalakki ja lipinceläinen -tyttö, sinisessä nyöritakissaan, rinnalla rukousnauha. - -Mutta ihmiset riensivät heidän ohitsensa, tuskin katsahtaen heihin. -New-Yorkissa ei kiinnitetä huomiota outoihin kasvoihin ja outoon -pukuun. - -Taasen kului tunti. Taivas oli peittynyt pilviin, alkoi sataa -lumiräntää. Mereltä puhalsi kylmä, läpitunkeva tuuli... - -He yhä seisoivat odottamassa komisariusta. Onhan talonpoika yleensä -kärsivällinen luonteeltaan, mutta vanhuksesta alkoi jo tuntua -raskaalta. Kolkkoa oli ollut laivalla, keskellä vieraita ihmisiä, ja -veden äärettömyys oli peloittanut ja hirvittänyt. Silloin he olivat -rukoilleet Jumalaa, että hän johdattaisi eksyneet lapsensa meren -vaarojen poikki, ja ajatelleet, että kun heidän jalkojensa alla vaan on -tukeva maaperä, niin ei enään ole mitään hätää. Nyt he olivat päässeet -maalle, olivat tulleet suureen kaupunkiin -- ja äkkiä he keskellä sen -hälinää tunsivat, että täällä on vielä yksinäisempää, vielä -hirvittävämpää kuin laivalla. - -Komisariusta ei kuulu. Mihin he joutuvat jollei hän ensinkään tule, jos -saksalainen onkin pettänyt heidät? - -Tätä ajatellessa kouri kauhu heidän sydämiään. Mihin he joutuvat? -Heidän täytyy kuolla. - -Tuuli ruhjoi heidän vaatteitansa, sade kasteli heitä. - --- Onko sinun kylmä, Marysia? kysyi Wawrzon. - --- Kylmä on, isä kulta, vastasi tyttö. - -Taas löivät kaupungin tornikellot, osoittaen että tunti oli kulunut -umpeen. Hämärä lankesi maille, hälinä satamassa hiljeni. Katulyhdyt -sytytettiin ja pian oli kaupunki ainoana häikäisevänä valomerenä. -Milloin suuremmissa, milloin pienemmissä ryhmissä ja hyräellen _Yankee -Doodle'a_ kulkivat satamatyömiehet kaupunkiin. Vähitellen hävisivät -ihmiset ja tullikamari suljettiin. - -He yhä vaan odottivat komisariusta. - -Tuli yö, kaikki hiljeni. Silloin tällöin puuskahti laivojen mustista -savupiipuista kimppu kipinöitä, jotka sammuivat pimeyteen. Välistä -vieri aalto rantaan, särkyäkseen kivilaskokseen. Joku merimies palasi -laivalleen humalaisena, laulaa hoilottaen. Lamppujen valot himmenivät -himmenemistään sumussa. Wawrzon ja Marysia odottivat. Jolleivät he -olisi tahtoneetkaan odottaa, niin minne he olisivat voineet suunnata -askelensa, minne joutua, minne kääntyä, minne väsyneet päänsä -kallistaa? Kylmä kouri yhä vihaisemmin ja nälkä alkoi kalvaa sisua. He -olivat läpimärät. Olisivatpa saaneet edes katon päänsä päälle! -Komisariusta vaan ei kuulu eikä koskaan tule kuulumaan, sillä sellaisia -komisariuksia ei ensinkään ole olemassa. Saksalainen oli ollut jonkun -matkayhtiön asiamies, sai prosentin myymistään lipuista ja välitti viis -muusta. - -Wawrzon tunsi jalkojensa vapisevan, ikäänkuin jättiläispaino olisi -litistänyt häntä maata kohti, tai ikäänkuin Jumalan viha olisi häälynyt -hänen päänsä päällä. - -Hän kärsi ja odotti talonpojan koko kärsivällisyydellä. Vihdoin tytön -ääni, vilusta väristen, herätti hänet ikäänkuin unesta. - --- Isä kulta! - --- Ole hiljaa. Ei ole meille armoa. - --- Palatkaamme Lipinceen... - --- Mene hiiteen! - --- Jumala, Jumala! vaikeroi Marysia hiljaa. - -Wawrzonin kävi häntä sääli. - --- Kurja, orpo tyttö!... kunhan Jumala armahtaisi edes sinua! - -Tyttö ei enään kuullut hänen sanojaan. Hänen päänsä vaipui seinää -vastaan ja silmät sulkeutuivat. Hän meni raskaaseen, levottomaan, -kuumesairaan uneen ja näki unessa Lipincen ja Jaskon, tallirengin, joka -lauloi: - - Mikäs neiti, mikäs neiti - Sinä sitte olet? - Yllä sulla, yllä sulla - On vaan ruuttakruunu. - - * * * * * - -Päivän ensi säteet valaisevat New-Yorkin satamaa. Jo saattaa eroittaa -veden, mastot, tullikamarin. - -Sieltä häämöittää myöskin kaksi ihmisolentoa, nukkumassa seinävierellä, -puoleksi lumen peitossa. Heidän kasvonsa ovat sinertävän kalpeat, he -lepäävät liikkumattomina, luulisi heitä kuolleiksi. - -Mutta heidän onnettomuutensa eivät lopu tähän. Tämä on vasta alkua. - - - - -II - -New-Yorkissa. - - -Jos New-Yorkissa kuljet leveää Broadway-katua satamaan päin -Chattam-square'a kohti ja astut muutaman kymmenen kadun poikki, niin -joudut kaupunginosaan, joka on jättiläiskaupungin köyhimpiä, autioimpia -ja kolkoimpia. Kadut siellä käyvät yhä kapeammiksi. Talot, polveutuen -ehkä hollantilaisten siirtolaisten ajoilta asti, ovat rappeutuneet ja -lahonneet aikojen kuluessa; katot ovat painuneet sisään, seinät -vajonneet niin syvälle maahan, että alakerroksen ikkunoiden ylin syrjä -tuskin kohoaa katukivityksen tasalle. Kaikki siellä kulkee ristiin -rastiin, vaikka Amerikassa muuten pidetään suorista viivoista; katot ja -seinät kiertelevät ja kaartelevat, milloin mätettyinä päällättäin, -milloin taas muodostaen mitäkin lovia ja kulmia. - -Tämä kaupunginosa sijaitsee niin matalalla, ettei vesi katulätäköistä -koskaan kunnollisesti kuiva. Pienet, täyteen rakennetut alat ovat -ainoana lammikkona, jossa lakkaamatta seisoo mustaa, ummehtunutta -vettä. Rappeutuneitten rakennusten ikkunat kuvastuvat synkästi veteen, -jonka samealla pinnalla uiskentelee pahvi- ja paperipalasia, -lasisirpaleita, lastuja ja kaikkinaisia jätteitä. Tällaista roskaa ovat -kadut täynnä, tai oikeammin sanoen se lika- ja mutakerros, joka peittää -kadut. Ei missään näy muuta kuin likaa, hätää ja kurjuutta. - -Tässä kaupunginosassa on "boardinghouseja" eli matkailijakoteja, jotka -kahden dollarin maksosta viikossa tarjoavat ihmiselle asunnon ja -täysihoidon; täällä on myöskin "barroomeja" eli kapakoita, joista -valaanpyytäjät värväävät kaikellaisia roistoja laivoihinsa ja joista -venezuelalaiset ja brasilialaiset nurkka-agentit houkuttelevat -siirtolaisia päiväntasaajan seuduille, jotta kuumerutolle riittäisi -tarpeellinen määrä uhreja; täällä on ruokapaikkoja, jotka syöttävät -vierailleen suolattua lihaa ja pahentuneita, rannoille ajelehtineita -kaloja ja ostereita; täällä on salaisia pelihelvettejä, kiinalaisia -pesulaitoksia ja lukemattomia merimieskonttoreja; täällä vihdoin on -rikosten, puutteen, nälän ja kaikkinaisen tuskan tyyssija. - -Ja sentään on liike tässä kaupunginosassa sangen vilkas. Suuret -joukot siirtolaisia, jotka eivät pääse asumaan Castle-Gardenin -kasarmeihin, jotka eivät tahdo eivätkä saata mennä niinkutsuttuihin -"workinghouseihin" ja työkoteihin, kerääntyvät tänne, täällä elääkseen -ja kuollakseen. Jos siirtolaisia väitetään sivistyneen Euroopan -hylkyväeksi, niin näitten ahtaitten katujen asukkaita syystä saattaa -väittää siirtolaisuuden hylkyväeksi. He eivät muuta tee kuin -laiskottelevat, osaksi työn puutteesta, osaksi siitä syystä, että -sellainen elämä heistä on hauskin. Usein täällä öisin saattaa kuulla -revolverinlaukauksia, hätähuutoja, käheätä kirkunaa, juopuneitten -irlantilaisten hoilotusta tai tappelevien neekerien ulvontaa. Päivällä -kerääntyvät tyhjäntoimittajat, lakki takaraivalla ja piippu hampaissa -katselemaan nyrkkitaisteluja ja silloin lyödään vetoa, että se tai se -puhkaisee silmän siltä tai siltä, summien vaihdellessa yhdestä sentistä -viiteen senttiin. Valkeat lapset ja pienet kiharatukkaiset neekerit -eivät kuluta aikaansa koulussa vaan vetelehtivät kaduilla, pommittavat -toisiansa luukappaleilla tai etsivät likatunkioilta apelsiini-, -banaani- tai vihannesjätteitä. Niin pian kuin joku siistimmin puettu -henkilö eksyi näille seuduin, oli kuihtunut irlantilainen nainen -ojentamassa kättään hänen puoleensa. - -Keskellä tätä kurjuutta tapaamme vanhat tuttavamme Wawrzon Toporekin ja -hänen tyttärensä Marysian. Kultaiset unelmat maatilojen omistamisesta -olivat olleet paljaita unelmia. Todellisuus antoi heille ahtaan, -puoleksi maahan vajonneen mökin, jossa oli yksi ainoa ikkuna ilman -ruutuja. Pitkin seiniä valui kosteus likaisina, ruosteenkarvaisina -virtoina; seinustalla seisoi rikkinäinen, ruostunut rautakamiini sekä -kolmijalkainen pöytä; nurkassa oli olkikupo vuoteena. - -Siinä kaikki. Vanha Wawrzon on polvillaan kamiinin ääressä: hän koettaa -etsiä, eikö sammuneeseen tuhkaan sentään olisi jäänyt joku peruna. Tätä -turhaa etsintää hän muuten jo on jatkanut toista päivää. Marysia istuu -olkikuvon päällä liikkumattomana, kädet kytkettyinä polvien ympäri, ja -tuijottaa maahan. Tyttö on sairas ja surkastunut, entisen Marysian -varjo vain. Hänen poskensa jotka ennen olivat punaiset, ovat nyt -syvillä kuopilla, iho on käynyt kalpeaksi, sairaalloiseksi, kasvot -ikäänkuin pienentyneet ja silmät tuijottavat suurina, tylsinä. Huono -ilma, hätä ja puute ovat lyöneet leimansa hänen kasvoihinsa. Tähän asti -ovat he eläneet perunoilla, mutta kahteen päivään ei ole ollut -niitäkään. Nyt eivät he laisinkaan käsitä, mitä tehdä, miten elää. -Kolmatta kuukautta he nyt ovat olleet työttöminä tässä luolassa, rahat -ovat lopussa. Vanha Wawrzon kyllä on koettanut hankkia työtä, mutta -eiväthän ihmiset ole edes ymmärtäneet, mitä hän on sanonut. Hän oli -mennyt satamaan kantaakseen lastia ja hiiliä laivoihin, mutta siinä -työssä olisi tarvittu käsikärryjä ja niitä hänellä ei ollut. Sitäpaitsi -irlantilaiset paikalla karkasivat hänen kimppuunsa ja uhkasivat pistää -silmät puhki. Kirves olalla oli hän suunnannut askelensa laivatokkaan, -mutta sielläkin oli uhattu antaa selkään. Mikä työmies se on olevinaan, -joka ei edes ymmärrä mitä hänelle sanotaan?! Minne hän vaan kätensä -ojensi, minne kääntyi, mistä toivoi jotakin tapaavansa, niin siellä -pilkattiin, potkittiin, lyötiin. Sentähden ei hän mistään saanut irti -mitään, sentähden ei hän voinut äyriäkään ansaita. Murheen alla -valkenivat hänen hiuksensa, toivo raukeni, rahat loppuivat, nälkä oli -käsissä. - -Kotimaassa, oman kansan keskuudessa olisi hän saanut kadottaa kaiken -omaisuutensa, tauti olisi saanut runnella hänet, omat lapset karkoittaa -mökiltä -- eikä hänen olisi muuta tarvinnut kuin tarttua sauvaan, -asettua tiehaaraan ristin juurelle tai jonkun kirkon ovelle veisaamaan: -"oi Herra armollinen, mun kuule huutoni!" Ohikulkeva herra olisi -silloin antanut kymmenpennisen. Hieno rouva olisi pistänyt lapsensa -pieneen valkoiseen kätöseen rahaa ja lähettänyt rattailta viemään -kerjäläisäijälle. Lapsi olisi tuonut ja katsellut suurilla, lempeillä -silmillään. Talonpoika olisi antanut leipää ja hänen vaimonsa silavaa. -Olisi tullut hyvin toimeen, olisi elänyt kuin taivaan lintu joka ei -kylvä eikä kokoa riiheen. Siinä ristin alla seisoessa olisi yllä ollut -Herran avattu syli ja sininen taivas, ympärillä viljavainiot. Maaseudun -hiljaisuudessa olisi Herra Jumala kallistanut korvansa hänen äänelleen. -Täällä suuressa kaupungissahan aina kävi niin hirveä jyry kuin suuressa -myllyssä. Jokainen koetti täällä vaan päästä eteenpäin, jokainen katsoi -vaan omaa etuaan. Lähimmäisen kohtalosta ei kukaan välittänyt. Täällä -meni pää ihan pyörälle, käsistä katosi voima, silmät eivät jaksaneet -käsittää kaikkea sitä, mitä niiden piti nähdä, ajatukset ajoivat -toisiaan takaa. Kaikki täällä oli niin outoa, peloittavaa ja -ahdistavaa. Jokaisen joka joutui tähän pyörteeseen kieppumaan, täytyi -varmaan singahtaa kehän syrjiä vastaan ja särkyä savisen astian lailla. - -Toisin oli ollut ennen! Rauhaisessa Lipincessä Wawrzon oli ollut -isäntänä ja lautamiehenä, omistanut maatilkun, ihmisten kunnioituksen -ja runsaan jokapäiväisen leivän. Sunnuntaisin hän, kynttilä kädessä, -oli astunut alttarin eteen, Täällä hän oli ihmisten pilkkana, koirana -vieraan pihamaalla, arkana, nälkääntyneenä, täynnä pelkoa ja -vavistusta. Onnettomuuden ensi päivinä oli muisto monasti kuiskannut -hänen korvaansa: "Lipincessä oli parempi olla." "Miksi heitit -Lipincen?" soimasi omatunto. Niin, miksi? Siksi että Jumala oli -heittänyt hänet. Olisihan hän kärsivällisesti kantanut ristiään, jos -hän vaan olisi tietänyt, että tämä ristin tie edes joskus loppuu. Mutta -hän tiesi varsin hyvin, että kurjuus päivä päivältä kasvaa, että uuden -aamun aurinko aina vaan näkee hänen ja hänen tyttärensä hädän entistä -suurempana. Mitä tehdä? Kiertääkö valmiiksi nuora, lukea isämeitä ja -hirttäytyä? Ukko ei pelkää kuolemaa, mutta mihin joutuisi tyttö? Näitä -asioita miettiessä Wawrzon tunsi, että Jumala jo oli hänet heittänyt ja -että järki pian hänet heittää. Hän ei löytänyt ainoaa valon välähdystä -elämänsä pimeydestä eikä hän olisi suurinta kärsimystään osannut sanoin -lausua. - -Hänen suurin kärsimyksensä oli koti-ikävä, joka kalvoi yöt, päivät. Se -oli vielä kamalampi sentähden, ettei hän tietänyt, mitä häneltä -puuttui, mikä hänen talonpoikaista sydäntään repi ja raastoi. Häneltä -puuttui kotikylän petäjikkö, vainiot, olkikattoiset töllit, herrat, -talonpojat, papit -- sanalla sanoen kaikki se, mitä syntymäseudun -taivaan alle mahtui, mihin hänen sydämensä oli kasvanut kiinni ja mistä -ei sitä saatu irroitetuksi ilman verenvuodatusta. Mies tunsi, että -häntä täällä ikäänkuin painaa maahan. Tuontuostakin valtasi hänet hurja -halu tarttua hiuksiinsa ja lyödä päänsä seinään, tai viskauta maahan, -ulvoa kuin koira kahleissaan ja huutaa apua. Ketä hän olisi huutanut -avukseen? .. Sitä ei hän itsekään tietänyt. Hän kyyristyy tuon -tuntemattoman painon alle, hän lyyhistyy maahan asti, mutta hänen -ympärillään kohisee jättiläiskaupunki kohisemistaan. Hän huutaa ja -rukoilee avukseen Jeesusta, mutta eihän täällä ole edes ristiä eikä -kukaan hänelle vastaa, kaupunki vaan kohisee kohinataan. Olkivuoteella -istuu tyttö, silmät tähdättyinä maahan, nälkäisenä, ääneti kärsien. Oli -se kummallista! He istuivat tytön kanssa kahden, mutta monasti he eivät -päiväkausiin vaihtaneet ainoaakaan sanaa. He elivät kuin vihamiehet. -Pahalta ja raskaalta se elämä tuntui, mutta mistä he oikeastaan -olisivat voineet puhua? Ei ole hyvä kajota kirvelevään haavaan. Tai -olisiko heidän pitänyt keskustella siitä, ettei ole rahaa kukkarossa, -ei perunoita pesässä eikä heidän elämässään minkäänlaisia toiveita. - -Kukaan ei rientänyt heidän avukseen. Onhan New-Yorkissa hyvin -paljon puolalaisia, mutta kukaan jolla on vähänkin varoja, ei asu -Chattam-squaren tienoilla. Viikon päivät oltuaan New-Yorkissa he tosin -tutustuivat kahteen puolalaiseen perheeseen -- toinen oli Schlesiasta, -toinen Posenista -- mutta nekin olivat jo nälkään kuolemaisillaan. -Schlesialaisilta oli jo kuollut kaksi lasta, kolmas oli hyvin kipeänä, -mutta siitä huolimatta täytyi sen vanhempiensa kanssa viettää yöt erään -siltakaaren alla. Koko perhe eli sillä mitä kadulta löysi. Myöhemmin he -pääsivät sairashuoneeseen ja katosivat teille tuntemattomille. Toisen -perheen kävi yhtä huonosti, vieläpä huonommin, sillä isä joi. Marysia -auttoi vaimoa niin kauvan kuin jaksoi, nyt oli hän itse avun tarpeessa. - -Wawrzon ja Marysia olisivat voineet lähteä puolalaiselle kirkolle -Hobokeniin. Pappi olisi tietysti silloin puhunut maamiehilleen heidän -hädästään, mutta eiväthän he tietäneet, että oli olemassa puolalainen -kirkko ja puolalainen pappi; eiväthän he voineet puhua kenenkään kanssa -eivätkä kysyä keneltäkään. Sentähden tuntui heistä aina kun heidän piti -luopua sentinrahasta siltä kuin he olisivat astuneet uuden askelen alas -portaita, jotka johtivat kurjuuden kuiluun. - -Tällä hetkellä istui Wawrzon kamiinin ääressä, Marysia olkivuoteella. -Tunnit kulkivat tasaista kulkuaan. Mökissä alkoi hämärtää, vaikka vasta -oli puolenpäivän aika, sillä vedestä nousi paksua, raakaa sumua, kuten -keväällä tavallisesti. Ulkona oli jo lämmin, mutta huoneessa pani vilu -heidät värisemään. Vihdoin Wawrzon lakkasi toivomasta että löytäisi -jotakin tuhasta. - --- Marysia, huudahti hän, -- minä en enään kestä tätä etkä sinä liioin: -lähdenpä tästä rantaan katsomaan, eikö vedestä löytyisi puita, niin -että edes saisimme lämmittää. Ehkä löytäisin syömistäkin. - -Tyttö ei vastannut mitään ja isä läksi. Hän tunsi jo tien satamaan ja -osasi vedestä onkia laudanpätkiä, joita laineet heittivät rannalle. -Sitä keinoa käyttävät kaikki joilla ei ole varaa ostaa hiiliä. Usein -tyrkkivät toverit hänet pois näiltä kalavesiltä, mutta usein sai hän -olla rauhassakin. Joskus sattui löytämään syötävää, kaikellaisia -mädäntyneitä vihannesjätteitä, joita oli heitetty laivoista. Monasti -kun ukko siten tepasteli sumussa etsiskelemässä eikö taas löytäisi -jotakin, niin tapahtui, että hän hetkeksi unohti kurjuutensa ja -kalvavan ikävänsä. Vihdoin hän nytkin saapui rantaan. Oli päivällisaika -eikä paikalla ollut kuin pieniä poikia. Tosin he heti rupesivat -viskelemään lokaa ja näkinkengänkuoria hänen päälleen, mutta ei hän -niitä pelästynyt. Laudanpätkiä oli tänään runsaasti, toisia laineet -ajoivat rantaan, toisia ulapalle päin. Pian sai Wawrzon kerätyksi -tarpeekseen. - -Vihannesjätteitä ajelehti niinikään aalloilla. Mahdollisesti niissä -olisi voinut olla syötävääkin, mutta ne olivat niin keveät, ettei aalto -kantanut niitä rantaan asti eikä niitä niinmuodoin saanut käsiinsä. -Pojat viskasivat veteen nuoria ja saavuttivat siten saaliinsa, mutta -Wawrzonilla ei ollut nuoraa. Hän ei siis muuta voinut kuin himoavin -katsein seurata poikia ja odottaa kunnes he menivät pois. Silloin hän -paikalla etsimään heidän jätteistään ja syömään suuhunsa sen mikä vielä -syötävältä näytti. Ei hän tullut ajatelleeksikaan, että tyttö istuu -kotona nälissään. - -Mutta tällä kertaa oli kohtalo hänelle suotuisa. Kotiin palatessa -kohtasi hän suuren perunakuorman jota ajettiin satamaan päin. Pyörä oli -tarttunut kuoppaan eivätkä hevoset saaneet rattaita liikkeelle. Wawrzon -kävi kiinni kärrynkoreihin ja alkoi tyrkätä. Raskasta se oli, ihan koko -ruumiiseen koski, mutta vihdoin hevoset saivat kuorman liikkeelle. Se -oli sentään niin kukkurallaan, että röykähtäessä vieri maahan koko -joukko perunoita. Ei kuski viitsinyt ruveta niitä keräilemään, hän -kiitti Wawrzonia avusta, huusi hevosille "Get up!" ja jatkoi matkaansa. - -Wawrzon karkasi paikalla perunoiden kimppuun ja alkoi kiihkeästi, -vapisevin käsin mättää niitä povelleen. Samassa tuli hän paremmalle -mielellekin. Kun nälkäinen löytää leipäpalasen, niin tuntuu hänestä -siltä kuin hän olisi löytänyt itse onnen. - --- Kiitetty olkoon taivaallinen Isä, puheli hän hiljaa itsekseen -kotimatkalla, -- että hän armahti meitä. Nyt on puita, tyttö saa tehdä -tulta, ja potaattikultia on niin paljon että riittää pariksikin -kerraksi. Jumala on armollinen. Huonekin käy tästä hauskemmaksi. Tyttö -ei ole syönyt puoleentoista päivään. Kylläpä hänelle nyt ilo nousee. -Jumala on totisesti armollinen! - -Näitä sanellen koetteli hän yhtämittaa toisella kädellään, -pysyivätkö perunat paikoillaan ja piteli toisella kädellään kiinni -laudanpalasiaan. Hänen sylissään oli suuria aarteita. Hetken perästä -hänen taas piti nostaa kiitolliset kasvonsa taivasta kohti ja puhjeta -puhumaan: - --- Minä jo ajattelin: nyt minä varastan! Mutta perunatpa putosivat -rattailta varastamattakin. Olemme nähneet nälkää, mutta nyt me syömme! -Jumala on armollinen! Kyllä Marysia nyt paikalla karkaa ylös -olkikuvoltaan, kun kuulee että minä tuon potaattia! - -Marysia ei ollut liikahtanut paikaltaan isänsä poissaollessa. Kun isä -aamuisin toi kotiin puita, niin hän kyllä oli tehnyt tulta pesään, -noutanut vettä ja syönyt mitä kotona oli, mutta sitte hän tuntikausia -oli istunut pesän ääressä ja tuijottanut tuleen. Oli hänkin aikoinaan -koettanut hankkia työtä. Hän oli jo päässyt erääseen Boardinghouseen -pesemään patoja ja pyykkiä, mutta kun ei hän ymmärtänyt mitä hänelle -sanottiin ja sentähden huonosti teki tehtävänsä, niin hänet pantiin -pois parin päivän perästä. Senjälkeen ei hän enään ollut etsinyt eikä -löytänytkään työpaikkaa. Päiväkausia hän istui huoneessa, sillä häntä -pelotti mennä kadulle. Siellä ahdistelivat irlantilaiset ja juopuneet -merimiehet. Työttömyys teki hänet vieläkin onnettomammaksi. Suru ja -ikävä kulutti häntä kuin ruoste rautaa, hän kärsi vielä enemmän kuin -Wawrzon. Molemmat he olivat nähneet nälkää ja hätää, molemmat tiesivät -ettei heille löydy pelastusta eikä toivoa, molempia kalvoi kamala -koti-ikävä, mutta tämän kaiken lisäksi oli tytön rinnassa vielä haikea -ikävä Jaskoa, tallirenkiä ajatellessa. Olihan hän kihlatessaan hänet -sanonut: "minä seuraan sinua vaikka maailman ääriin asti", mutta tyttö -oli lähtenyt maailmalle päästäkseen hienoksi neidiksi ja nyt oli käynyt -ihan toisin! - -Jasko on renkinä kartanossa ja saa periä isältään talon -- Marysia on -köyhä ja nälkäinen kuin rotta Lipincen kirkossa. Tuleeko hän hänen -luokseen? ja jos tulee, niin painaako rinnalleen, kuiskaako: "oma -kultaseni!" tai työntääkö luotaan sanoilla: "mene tiehesi, -kerjäläistyttö!" - -Sillä muita myötäjäisiä ei hänellä nyt ole kuin rääsyjä. Lipincen -koiratkin haukkuisivat häntä ja kuitenkin hänen sielunsa ikävöi sinne, -ikävöi niin palavasti, että soisi pääskysenä voivansa lentää vesien -poikki, saadakseen siellä edes kuolla! Sillä siellähän on Jasko. -Vieläkö hän muistaa tyttöään vai joko on unohtanut -- sitä ei tiedä. -Sen vaan tietää, että Jasko on rakkain kaikesta maailmassa. Vain hänen -luonaan on rauhaa ja iloa ja onnea. - -Kun pesässä paloi valkea eikä nälkä kalvanut kuten tänään, niin -loimuavat liekit pihistessään, paukkuessaan ja hyppiessään veivät tytön -ajatukset Lipinceen. Hän muisteli kuinka hän ennen muitten tyttöjen -kanssa oli istunut rukin ääressä. Äkkiä oli Jasko pistänyt päänsä -sisään ovesta ja virkkanut: "Marysia, lähdetäänpäs pappilaan, minä -rakastan sinua!" "Oletkos vaiti, senkin hurjapää!" oli Marysia -vastannut, mutta hänen mielensä oli käynyt lämpimäksi ja iloiseksi. -Sellaista se oli ollut tansseissakin, kun Jasko väkisin oli vetänyt -hänet nurkasta keskilattialle. Silloinkin hän oli peittänyt kasvot -käsillään ja kuiskannut: "mene tiehesi, minua hävettää!" mutta sydän -oli sykkinyt ilosta ja riemusta. Näitä ajatellessa loimottavien -liekkien ääressä, olivat kyynelet aina virtana valuneet alas hänen -poskiaan. Nyt ei ollut tulta pesässä eikä silmissä kyyneliä, sillä hän -oli itkenyt loppuun kaikki kyynelensä. Välistä tuntui hänestä siltä -kuin ne olisivatkin painuneet rintaan ja ahdistavat siellä. Hän oli -väsyksissä, oli lamassa, hän ei jaksanut edes ajatellakaan; mutta hän -kärsi nöyrästi ja valittamatta, tuijottaen eteensä suurilla silmillään -kuin lintu, jota kidutetaan. - -Nytkin hän istui olkivuoteella, eteensä tuijottaen. Äkkiä avautui ovi, -mutta Marysia ei edes kääntänyt päätään, sillä hän luuli isänsä -tulevan. - --- Look here! virkkoi vieras ääni. - -Se oli heidän asuntohökkelinsä isäntä, vanha, äreä, likainen ja -ryysyinen mulatti, posket pullollaan tupakkamälliä. - -Hänet nähdessään tyttö kovasti pelästyi. Heidän olisi pitänyt maksaa -ensi viikon vuokra, yksi dollari etukäteen, eikä heillä ollut ainoaa -senttiä. Nyt ei muuta kuin turvata isännän armoihin. Tyttö likeni siis -häntä, lankesi polvilleen ja suuteli kättä. - --- Minä tulen dollariani hakemaan! huusi mies. - -Tyttö ymmärsi sanan "dollari", ravisti päätään, katseli rukoilevasti -isäntään ja koetti parhaimpansa mukaan selittää, että he jo ovat -panneet likoon kaikki rahansa, että toista päivää ovat olleet -syömättöminä, että heidän on nälkä, että isännän täytyy armahtaa -heitä... - --- Jumala kyllä palkitsee teille, armollinen herra, lisäsi hän vielä -puolankielellä, kun ei enään keksinyt, mitä sanoisi ja mihin ryhtyisi. - -"Armollinen herra" ei laisinkaan ymmärtänyt sitä kaunista -puhuttelutapaa, mitä tyttö käytti. Ainoastaan sen hän ymmärsi, ettei -hän saa dollaria. Hän keräsi toiseen käteensä kääröt kimssuineen, -kamssuineen, tarttui toisella tytön käsivarteen ja työnsi häntä ylös -portaita, kadulle. Siinä hän heitti tavarat hänen eteensä, avasi -tyynesti likeisen kapakan ovet ja virkkoi: - --- Hei Paddy, jo saat huoneen! - --- Ali right! vastasi ääni kapakasta, -- tulen yöksi. - -Mulatti katosi samassa pimeään porttikäytävään ja tyttö jäi yksin -kadulle. Hän nosti tavarat portaille, jotteivät vierisi lokaan ja -asettui niiden viereen odottamaan, nöyränä, äänetönnä, kuten -tavallisesti. - -Juopuneita irlantilaisia kulki ohi, mutta he jättivät hänet tällä -kertaa rauhaan. Huoneessa oli ollut pimeä, mutta päivän valossa kadulla -näyttivät tytön kasvot niin laihtuneilta, että olisi luullut hänen -nousseen pitkälliseltä tautivuoteelta. Vaaleat, pellavankarvaiset -hiukset vain olivat jääneet entiselleen, huulet olivat sinertävät, -silmät syvissä kuopissa, poskiluut pistivät terävinä esiin. Hän oli -kuin kuihtuva kukka tai tyttö, joka on kuolemaisillaan. - -Ohikulkijat katselivat häntä miltei säälien. Muuan vanha neekerivaimo -pysähtyi häntä puhuttelemaankin, mutta jatkoi loukkaantuneena -matkaansa, kun ei saanut vastausta. - -Sillaikaa riensi Wawrzon kotia kohti, sydän täynnä kiitollisuutta siitä -Jumalan erityisestä armonosoituksesta, jota vasta oli saanut kokea. -Olihan hänellä nyt perunoita. Nytpäs he syövät ja aamulla lähtevät taas -kuormille. Sen kauvemma ei hän enään ajatellut, sillä hänen oli kauhea -nälkä. Hyvän matkan päästä hän jo huomasi tytön seisomassa -katukäytävällä talon edessä. Se häntä suuresti hämmästytti ja hän -koetti astua entistä kiireemmin. - --- Mitä sinä tässä seisot? - --- Isäntä ajoi pois meidät, isä! - --- Ajoiko pois!? - -Puupalaset putosivat vanhuksen käsistä. Siinä sitä taas ollaan! Nyt -olisi sekä perunoita että puita ja samassa potkitaan ulos huoneesta! -Mitä nyt tehdä, missä paistaa potaatit, missä syödä nälkäänsä, minne -askel suunnata? Wawrzon viskasi lakkinsa samaa tietä kuin puutkin, -suoraan lokaan ja kääntyi ympäri. - --- Jeesus, Jeesus! - -Suu auki, harhailevin katsein tuijotti hän pitkän aikaa tyttöön ja -toisti vieläkin: - --- Ajoiko pois?!... - -Hän astui pari askelta eteenpäin ikäänkuin lähteäkseen menemään, mutta -palasi samassa takaisin ja puhui ontolla, käheällä ja uhkaavalla -äänellä: - --- Mikset sinä, tomppeli, pyytänyt kauniisti? - -Tyttö huokasi. - --- Kyllä minä pyysin. - --- Lankesitko polvillesi? - --- Lankesin. - -Wawrzon kierteli kuin mato, jonka sisään pujotetaan onkikoukkua. -Maailma musteni hänen silmissään. - --- Mene hiiteen siitä, tyttö! - -Marysia katseli häntä tuskissaan. - --- Isä kulta, mitä minä olen tehnyt? - --- Seiso tässä äläkä liiku paikalta. Minä lähden pyytämään, että hän -edes antaa paistaa potaatit. - -Vanhus läksi. Hetkisen perästä kuului etehisestä ääniä, askeleita, -melua -- sitte lensi Wawrzon aika kyytiä kadulle, nähtävästi väkevän -käden voimasta. - -Vähän aikaa hän seisoi kadulla ja huusi sitte lyhyesti tytölle: - --- Tule. - -Tyttö kumartui ottamaan tavaroita. Raskaat ne olivat hänen -heikentyneille voimilleen, mutta isä ei auttanut häntä. Ei hän edes -huomannut, että tytön oli vaikea niitä kantaa. - -He läksivät liikkeelle. Kaksi niin kurjaa olentoa kuin tämä isä ja -tytär varmaan olisivat vetäneet puoleensa ohikulkevien huomion, jollei -kurjuus tämän seudun asukkaille olisi ollut niin perin tuttu. Mihin nyt -lähteä? Onko vastassa uutta pimeyttä, uutta onnettomuutta, uusia -kärsimyksiä? - -Tytölle kävivät askelet yhä raskaammiksi ja työläämmiksi. Tuontuostakin -hän vaipui maahan. - --- Isä kulta, puhkesi hän vihdoin pyytämään, -- ottakaa te tavarat, -minä en enään jaksa. - -Wawrzon heräsi kuin unesta. - --- Heitä sitte tielle! - --- Mutta jos tarvitsisimme... - --- Emme tarvitse. - -Kun hän huomasi tytön epäilevän, joutui hän vihan vimmoihin. - --- Heitä paikalla, taikka minä lyön sinut kuoliaaksi. - -Marysia totteli peloissaan ja he astelivat eteenpäin. - --- Se on kaiketi näin sallittu, mutisi vanhus vielä tuontuostakin -itsekseen, vaikeni sitte ja katseli eteensä pahalla katseella. -Kaikellaisten likaisten katujen kautta pääsivät he satamaan, tulivat -suurelle sillalle, joka oli rakennettu paaluille, kulkivat rakennuksen -poikki, jonka seinään oli kirjoitettu "Sailors asilum" ja pysähtyivät -vihdoin ihan veden varrelle. Siellä rakennettiin uutta tokkaa. Korkeat -telineet, joita tarvittiin paaluamiseen, heiluivat ylhäällä ilmassa ja -lautojen ja paalujen välillä puuhasivat työmiehet. Marysia vaipui -paikalla lautaläjän päälle istumaan, sillä hän ei enään päässyt -eteenpäin. Wawrzon istuutui ääneti hänen rinnalleen. - -Oli iltapäivä, noin neljän tienoilla. Satamassa kiehui elämä ja liike. -Sumu oli jo laskenut ja auringon herttaiset säteet valoivat -kirkkauttaan ja lämpöään molemmille onnettomille. Mereltä puhalsi -maalle raikkaita, keväisiä tuulahduksia, täynnä elämää ja iloa. -Yltympärillä oli jo ennestään niin paljon sineä ja valoa, että silmiä -häikäisi. Etäisyydessä valuivat taivas ja meri kauniisti toisiinsa. -Satamassa törröttivät vakavina savupiiput ja mastot ja viirit -leijailivat kevyesti tuulessa. Laivat, jotka taivaanrannalta tulla -viilättivät satamaa kohti, näyttivät nousevan kuin vuoren takaa tai -kohoavan ylös aalloista, purjeet pilven muotoisina, loistavina, -hohtavina ja häikäisevinä sinertävän veden päällä. Toiset laivat -purjehtivat merelle päin, jotta vesi vaan kokassa kohisi. Ne kulkivat -siihen suuntaan, jossa Lipincekin oli, siis kohti heidän kadotetun -onnensa, ilonsa ja rauhansa kotia. Tyttö rupesi miettimään syytä -siihen, miksi armollinen Jumala oli kääntänyt kasvonsa heistä ja -heittänyt heidät vieraitten ihmisten joukkoon, kauvas vieraalle maalle. -Minkähän hirveän synnin he olivatkaan tehneet Herraa Jumalaa vastaan? -Yksin Hänen kätensä saattoivat ohjata heidät takaisin onneen. Sinnepäin -lähtee paljon laivoja, mutta ei yksikään ota heitä mukaansa. Vielä -kerran liitivät Marysian väsyneet ajatukset Lipincen maille, Jaskon -luo. Vieläkö hän ajattelee tyttöään, vai joko on unohtanut? Tyttö häntä -kyllä ajattelee, sillä onnettomuus ei koskaan saata ihmistä unohtamaan, -onnettomuudessa ja yksinäisyydessä kiertyvät ajatukset rakastetun -ympärille niinkuin humala kiertää poppelin runkoa. Entä Jasko? Ehkä hän -on unohtanut entisen rakkautensa ja lähettänyt puhemiehen toiseen -taloon. Täytyyhän hänen hävetä sellaista kurjaa olentoa, joka ei omista -mitään muuta koko maailmassa kuin ruuttaseppelensä ja jonka luo ei -enään kukaan muu kuin kuolema lähetä puhemiestä. - -Hän oli sairas, nälkä ei siis tällä kertaa kalvanut kovin pahasti, -mutta väsymys ja heikkous valtasi hänet painostavana unena. Hänen -silmänsä sulkeutuivat ja pää painui rintaa vastaan. Tuontuostakin hän -yritti herätä, mutta vaipui samassa taas uneen. Hänestä tuntui siltä -kuin hän olisi käynyt eksyksissä ja pudonnut johonkin syvään kuiluun, -kuten Kasian kävi laulussa "Syvästä Tonavasta". Samassa hän oli -kuulevinaan kaukaista laulua: - - Sen huomasi Jasko, rupes auttajaksi, - Alas silkkistä köyttä luo Marjan hän laski, - Kyllä köydestä puuttui kyynärää kolme, - Mutta Marja se letistään lisää solmi. - -Äkkiä hän heräsi ja hänestä tuntui siltä, ettei hänellä enään ole -lettiä ja että hän makaa syvässä kuilussa. Mutta uni katosi. Ei ollut -hänen rinnallaan Jaskoa -- Wawrzon siinä istui; ei näkynyt Tonavaa -- -New-Yorkin satama, vahdit, mastot, telineet ja savupiiput olivat hänen -edessään. Laulu oli varmaan kuulunut noista laivoista, jotka taas -lähtivät purjehtimaan ulappaa kohti. Hiljainen, lämmin, poutainen -kevätilta alkoi jo hehkua taivaalla ja vedessä. Meren pinta kävi -peilikirkkaaksi, mastot ja paalut heijastuivat syvyyteen, ihana oli -ilta. Luonnossa vallitsi suuri, onnellinen rauha; koko maailma näytti -riemuitsevan -- ainoastaan he molemmat olivat onnettomina, hyljättyinä. -Työmiehet rupesivat tekemään lähtöä koteihinsa -- heillä molemmilla -vain ei ollut kotia. - -Nyt alkoi nälkä rautakourin kalvaa Wawrzonin sisälmyksiä. Hänen -kasvonsa olivat surulliset ja synkät, niiden ilmeeseen oli tullut -jotakin kamalaa. Jos joku olisi hänet nähnyt, niin olisi täytynyt -pelästyä, sillä nälkä oli painanut häneen eläimellisyyden leiman. Ja -samalla oli noissa kasvoissa kuolleen ihmisen epätoivoisa rauha. Hän ei -moneen aikaan ollut virkkanut tytölle sanaakaan. Vasta kun satama oli -käynyt ihan tyhjäksi ja yö tuli, virkkoi hän omituisella, vieraalla -äänellä: - --- Mennään nyt, Marysia! - --- Minne? kysäsi tyttö unisesti. - --- Noille telineille tuolla vedessä. Pannaan maata laudoille ja -nukutaan. - -He nousivat. Oli pilkkosen pimeä. Heidän täytyi liikkua hyvin -varovaisesti, jotteivät putoaisi veteen. - -Puheenalaiset lankku- ja lautatelineet muodostivat kaikellaisia -sokkeloja. Muun muassa oli siellä puinen käytävä, joka päättyi sileään -permantoon ja sen takana oli juntta, jolla ajettiin paaluja maahan. -Permannolla, jonka suojaksi oli rakennettu katto sateen varalta, -seisoivat tavallisesti junttamiehet kiskomassa köyttä; tällä kertaa ei -siellä ollut ketään. - -Heidän päästyään permannon partaalle, virkkoi Wawrzon: - --- Nyt pannaan maata. - -Marysia putosi suinpäin laudoille ja vaikka sääksilauma paikalla -karkasi hänen kimppuunsa, niin hän meni syvään uneen. - -Keskellä yötä Wawrzonin ääni äkkiä hänet herätti: - --- Nouse, Marysia! - -Isän äänessä oli niin omituinen sointu, että hänen uneliaisuutensa -katosi kuin pyyhkäisemällä. - --- Mitä, isä? - -Läpi yön pimeän hiljaisuuden kaikui vanhan talonpojan ääni kumeana, -hirvittävän tyynenä: - --- Tyttö, sinun ei enään tarvitse nähdä nälkää, sinun ei enään tarvitse -kerjätä ihmisten kynnyksillä eikä nukkua taivasalla. Ihmiset ovat sinut -hyljänneet, Jumala on hyljännyt, kova kohtalo sinut on runnellut. -Tulkoon jo kuolema sinua armahtamaan! Vesi on syvä, ei sinun kauvan -tarvitse kitua. - -Marysia ei voinut nähdä häntä, vaikka kauhu oli levittänyt hänen -silmänsä selkosen selälleen. - --- Kurja lapsi, jatkoi vanhus, -- minä hukutan sekä sinut että itseni. -Ei meitä kukaan pelasta, ei meitä kukaan armahda. Ei sinun enään -huomenna tarvitse nähdä nälkää. Parempi sinun huomenna on kuin tänään. - -Ei! Tyttö ei tahdo kuolla. Hän on kahdeksantoista vuotias, hän pelkää -kuolemaa ja riippuu kiinni elämässä nuoruuden koko voimalla. Häntä -kammottaa ajatus, että hän huomenna olisi ruumiina, kulkisi jossakin -tuntemattomassa pimeydessä, makaisi vedessä kalojen ja nilviäisten -joukossa, meren limaisella pohjalla. Ei ikinä! Sanomaton inho ja -kauhistus valtasi hänet ja oma isä, jonka ääni pimeydestä puhui -hänelle, kävi hänen silmissään pahaksi hengeksi. - -Hänen kätensä lepäsivät tytön laihtuneilla olkapäillä ja ääni jatkoi -kamalaan, levolliseen tapaansa: - --- Vaikka sinä huutaisitkin apua, niin ei kukaan sinua kuulisi. Minä -vähän tönäsen, etkä kahteen kertaan ehtisi isämeitää lukea, ennenkuin -kaikki olisi ohi. - --- En tahdo, isä, en tahdo! huusi Marysia. -- Ettekö te pelkää Jumalaa, -rakas isä kulta? Armahtakaa minua! Mitä minä olen tehnyt teille? -Olenhan valittamatta kestänyt kaikki, teidän kanssanne kärsinyt nälkää -ja vilua... Isä! - -Vanhus hengitti hätäisesti ja hänen kätensä pusertuivat ikäänkuin -pihdeillä pitelemään kiinni tyttöä, joka epätoivoisalla kiihkolla -rukoili henkensä edestä. - --- Armahtakaa, armahtakaa minua! Olenhan kurja, kipeä lapsiraukkanne. -En minä kuitenkaan elä kauvan. Voi minua onnetonta! Minä niin pelkään! - -Näin valittaen tarttui hän isänsä vaatteisiin ja suuteli hellästi -käsiä, jotka yrittivät syöstä häntä syvyyteen. Mutta se näytti vaan -ärsyttävän isää. Hänen tyyneytensä oli muuttunut hulluudeksi: hän ähki -ja kornasteli. Välillä he molemmat vaikenivat eikä kuulunut muuta kuin -heidän läähättävä hengityksensä ja lautojen jyske. Yö oli pimeä ja -äänetön, apua ei voinut toivoa mistään päin, sillä tänne sataman -äärimmäiselle kulmalle ei päivälläkään koskaan tullut kuin työmiehiä. - --- Armoa! armoa! -- huusi läpitunkevalla äänellä Marysia. - -Wawrzon työnsi hänet toisella kädellään ihan telineitten reunaan ja -rupesi toisella kädellään hakkaamaan häntä päähän, saadakseen hänet -vaikenemaan. Eihän hänen huutonsa muutenkaan herättänyt mitään -vastakaikua. Koira vaan ulvoi jossakin kaukana. - -Tyttö tunsi voimiensa heikkonevan. Hänen jalkansa heiluivat jo ilmassa, -käsin hän vielä riippui kiinni isässään, mutta nekin raukenivat -raukenemistaan. Hätähuudot kävivät yhä voimattomammiksi. Kappale isän -vaatteista irtaantui hänen käsiinsä ja hän tunsi lentävänsä ilmassa. - -Hän oli pudonnut telineiltä, mutta sai äkkiä kiinni jostakin -poikkipuusta ja jäi siihen riipuksiin. - -Vanhus kumartui ja, voi kauheaa! rupesi irroittamaan hänen käsiään. -Kokonainen muistojen tulva lensi pelästyneen lintuparven lailla salaman -nopeudella Marysian päähän. Hänen silmiensä eteen nousi Lipince, -vinttikaivo, ero kotoa, laiva, myrsky, rukous laivalla, hätä -New-Yorkissa. Ja mikä tässä vielä lieneekään tulossa? Hän näkee -äärettömän laivan kohoavan aalloista, kansi on mustanaan ihmisiä ja -ihmisjoukosta ojentautuu kaksi kättä häntä vastaan. Jumalan tähden! -Jaskohan siellä seisoo, Jasko hänelle avaa sylinsä. Mutta laivan ja -Jaskon yläpuolella seisoo Jumalan Äiti, hymy huulilla, säteilevässä -kirkkaudessa. Tämän nähdessään karkaa Marysia ihmisjoukon halki. "Oi -Kaikkeinpyhin Neitsyt! Jasko, Jasko!" Hetkisen perästä avaa hän -silmänsä ja korottaa katseensa viimeisen kerran isän puoleen: "Isä! -katso Jumalan Äiti! katso Jumalan Äiti!" - -Silloin samat kädet jotka äsken syöksivät häntä veteen, tarttuvat hänen -raukeaviin ranteisiinsa ja vetävät hänet yliluonnollisilla voimilla -takaisin telineille. Taas tuntee tyttö laudat jalkainsa alla, taas -ympäröivät häntä käsivarret, mutta tällä kertaa _isän_ käsivarret: eikä -murhamiehen -- ja hänen päänsä vaipuu isän olalle. - -Tainnoksista herätessä huomasi Marysia rauhallisesti lepäävänsä isän -luona. Mutta vaikka oli pimeä, saattoi hän eroittaa, että isä oli -polvillaan ja että tuskallinen nyyhkytys ahdisti hänen rintaansa. - --- Marysia, virkkoi Wawrzon vihdoin itkun särkemällä äänellä, -- anna -minulle anteeksi, lapseni! - -Tyttö löysi pimeästä hänen kätensä, painoi siihen huulensa ja kuiskasi: - --- Suokoon Herra Jeesus teille anteeksi niinkuin minä suon... - -Taivaan rannalla oli jonkun aikaa viipynyt kalpea kajastus ja siitä -sukelsi nyt esiin suuri, poutainen täysikuu. Taas tapahtui ihme: -Marysia näki kuinka kultaisten mehiläisten lailla kuusta läksi lentoon -pieniä enkeliä suurissa parvissa. Pitkin säteitä ne riensivät hänen -luokseen, räpyttelivät siipiään, viittailivat ja lauloivat -lapsellisilla äänillään: - --- Rauha olkoon sinulle sinä kärsimysten lapsi! rauha sinulle sinä -lintu rukka, sinä kärsivällinen, hiljainen kedon kukkanen, rauha olkoon -sinulle! - -Niin ne lauloivat, varistelivat hänen päälleen valkeita liljankukkia ja -helistelivät pieniä hopeatiukuja, jotka soivat: - --- Nuku, tyttönen, nuku! Nuku lapsonen, nuku, nuku! - -Ja hänen tuli niin hyvä olla, hänen mielensä kävi niin tyyneksi ja -valoisaksi, että hän todella nukkui. - -Yö kului ja aamu koitti. Saattoi jo eroittaa veden. Mastot ja -savupiiput alkoivat häämöittää pimeydestä ja ikäänkuin liketä; Wawrzon -oli polvillaan Marysian edessä, painuneena ihan likelle häntä. - -Hän luuli tyttöä kuolleeksi. Hänen sorja vartalonsa oli -liikkumattomana, silmät kiinni, kasvot valkeina kuin liinavaate, siellä -täällä sininen varjo. Hänestä henki kuolleen rauha. Varovaisesti vanhus -kajosi häntä olkapäihin: ei liikahda, ei avaa silmiään. Wawrzonista -tuntui siltä että hän itsekin on kuolemaisillaan, mutta kun hän nosti -tytön käden suutansa vastaan, niin hän huomasi hänen hengittävän. Hänen -sydämensä tykytti, vaikka heikosti. Ei sentään ole epäilemistäkään, -että hän saattaa kuolla minä hetkenä hyvänsä. Jos aamuisesta sumusta -nousee poutainen päivä, jos aurinko saa häntä lämmittää, niin hän -herää: muutoin ei. - -Kalalokit alkoivat kierrellä hänen ympärillään ikäänkuin olisivat -olleet huolissaan hänestä. Muutamia istuutui likeisten paalujen neniin. -Eteläinen tuuli hajoitti vähitellen aamun sumun. Tuuli oli lämmin, -keväinen ja täynnä suloista lemua. - -Nyt nousi aurinko. Sen säteet lankesivat ensin telineihin ja alenivat -sitte kultaamaan Marysian kuolleita kasvoja. Ne näyttivät hyväilevän ja -suutelevan häntä, ikäänkuin lohduttaakseen. Hänen otsaansa ympäröi -vaalea hiusseppele, yön viileä kosteus oli virkistänyt häntä. Auringon -valon häikäiseminä olivat hänen kasvonsa kuin enkelin kasvot. Itse -asiassa vastoinkäymiset ja kärsimykset todella olivat tehneet -Marysiasta enkelin. - -Ihanana, ruusunpunertavana nousi päivä vedestä, aurinko lämmitti yhä -enemmän, tuuli löyhytteli hyväilevästi tyttöä ja kalalokit kiertelivät, -kaartelivat ja kirkuivat, ikäänkuin herättääkseen häntä. Wawrzon riisui -päällystakkinsa, peitti sillä Marysian jalat ja toivo alkoi hiipiä -hänen sydämeensä. - -Sinertävät varjot poistuivat tytön kasvoilta ja poskille nousi kevyt -puna. Hän hymähti pari kertaa ja avasi vihdoin silmänsä. - -Silloin vanha talonpoika lankesi polvilleen sillalle, nosti silmänsä -taivasta kohti ja kahtena virtana valuivat kyynelet alas hänen -ahavoituneita kasvojaan. - -Hän tunsi, että tuo olento tuossa on hänen oma lapsensa, hänen -silmäteränsä, sielu hänen sielustaan, pyhä, rakas, kalliimpi kaikkea -maailmassa. - -Tyttö heräsi, jopa terveempänä ja virkeämpänä kuin eilen. Sataman -raikas ilma oli vaikuttanut häneen paremmin kuin huoneen mätä haju. Hän -palasi elämään, sillä kohotessaan istumaan laudoille, virkkoi hän ensi -työkseen: - --- Isä kulta, minun on kovin nälkä. - --- Lähdetään, rakas lapsi, rannalle, ehkä sieltä tapaamme jotakin, -huudahti vanhus. - -Marysia nousi ilman suurempaa ponnistusta ja he lähtivät liikkeelle. -Mutta nähtävästi tämä oli oleva onnenpäivä keskellä heidän -kärsimyksiään, sillä kun he olivat kulkeneet muutaman askelen, niin he -huomasivat telineillä, aivan likellään, hirsien rakoon pistetyn -liinasen, johon oli kääritty leipää, keitettyä maissia ja suolalihaa. -Joku telakan työmiehistä oli yksinkertaisesti pannut talteen osan -eilisestä suuruksestaan tätä päivää varten. Sikäläisillä työmiehillä on -sellainen tapa, mutta Wawrzon ja Marysia selittivät sen vielä -yksinkertaisemmin. Kuka sinne olisi pannut ruokaa, jollei se, joka -pitää huolta jokaisesta kukkasesta ja linnusta, jokaisesta kedon -apilaasta, hyönteisestä ja muurahaisesta: - -Jumala! - -He lukivat isämeitän, söivät sen vähän mitä evästä oli ja kävelivät -pitkin rantaa suurempia telakoita kohti. He saivat uusia voimia. -Tultuansa tullihuoneelle kääntyivät he ylöspäin Water-streetille, -Broadwayta kohden. Siihen kului pari tuntia, sillä tie oli pitkä ja he -levähtivät vähä väliä. Tuontuostakin he istahtivat lautakasoille tai -tyhjille laatikoille. He kävelivät tietämättä minkätähden, mutta -Marysiasta tuntui siltä, että heidän pitäisi lähteä kaupunkiin. Tiellä -kohtasivat he joukon tavarakuormia, joita kuljetettiin satamaan. -Water-streetillä oli jo melkoinen liike. Talojen porteista lappasi -ihmisiä, jotka kiiruhtivat jokapäiväisiin askareihinsa. Eräästä -portista astui pitkä, harmaahapsinen, suuriviiksinen herra, rinnallaan -nuori poika. Hän katsahti heihin ja heidän pukuihinsa, väänteli -viiksiään; hämmästys kuvastui hänen kasvoillaan ja hän alkoi katsella -heitä vieläkin tarkemmin. Jo hymähti. - -Ihme ja kumma! heitä vastaan hymyilivät ystävällisesti ihmisen kasvot -New-Yorkissa. He hämmästyivät. Mutta harmaahapsinen herra läheni heitä -ja kysyi selvällä puolankielellä: - --- Mistäs te olette, hyvät ihmiset? - -Oli kuin salama olisi iskenyt heihin. Vastauksen asemasta vaaleni -Wawrzon palttinankarvaiseksi, hänen jalkansa horjuivat, hän ei uskonut -korviansa eikä silmiänsä. Marysia tointui ensinnä hämmästyksestä, -lankesi vanhan herran jalkain juureen, kiersi käsivartensa hänen -polviensa ympäri ja huusi: - --- Posenista, jalosukuinen herra! Posenista. - --- Mitäs te täällä teette? - --- Hädässä ja nälässä ja kaikkinaisessa kurjuudessa elämme, armollinen -herra. - -Marysian ääni katkesi, mutta Wawrzon heittäysi itkien armollisen herran -jalkoihin ja rupesi suutelemaan hänen takkinsa lievettä. Hän riippui -siinä sellaisella hartaudella, että olisi luullut hänen tavanneen -kiinni taivaan laidasta. - -Olihan se herra ja heikäläisiä herroja! Hän auttaa, ei hän anna kuolla -nälkään eikä viluun. - -Siltä nuorelta herralta, joka oli vanhan herran mukana, menivät silmät -pystyyn ja kansaa alkoi kerääntyä, suu auki katselemaan sellaista -ihmistä, joka lankeaa polvilleen toisen ihmisen eteen ja suutelee hänen -jalkojaan. Amerikassa ei sellaisia tapahdu! Mutta vanhaa herraa -suututtivat katselijat. - --- Mitä tämä teihin kuuluu, virkkoi hän heille englanninkielellä. -- -Menkää te omiin toimiinne! - -Sitte hän kääntyi Wawrzonin ja Marysian puoleen: - --- Ei nyt jäädä tähän kadulle seisomaan. Tulkaa minun kanssani. - -Hän vei heidät likeiseen "bar-roomiin" ja sulkeutui yksityiseen -huoneeseen heidän ja nuoren herran kanssa. Wawrzon ja Marysia yrittivät -taasen langeta hänen jalkainsa juureen, mutta hän ehkäisi heidät ja -rypisti äreästi kulmakarvojaan. - --- Älkää nyt turhia siinä! Olemmehan me samalta paikkakunnalta, -saman... äidin lapsia... - -Sikaarin savu nähtävästi rupesi kirvelemään hänen silmissään, koska hän -pyyhkäsi niitä kourallaan. - --- Onko teidän nälkä? kysyi hän sitte. - --- Emme kahteen päivään ole syöneet mitään, paitsi sen vähän minkä -tänään tapasimme rannasta. - --- William! huusi herra pojalleen: -- käske tuoda heille ruokaa. - -Sitte hän jatkoi: - --- Missä te asutte? - --- Emme missään, jalosukuinen herra. - --- Missä te sitte olette viettäneet yöt? - --- Rannassa. - --- Karkoittivatko teidät asunnosta? - --- Karkoittivat. - --- Eikö teillä ole muita tavaroita kuin mitä päällänne on? - --- Ei ole. - --- Eikö teillä ole rahaa? - --- Ei ole. - --- No mitä te aiotte tehdä? - --- Emme tiedä. - -Vanha herra oli puhunut kiireesti ja ikäänkuin äreästi. Nyt hän äkkiä -kääntyi Marysian puoleen. - --- Kuinka vanha sinä, tyttö, olet? - --- Maarianpäivästä kahdeksannellatoista. - --- Olet kai saanut kärsiä aika lailla? - -Tyttö ei vastannut mitään, ainoastaan lankesi nöyrästi polvilleen -vanhan herran jalkain juureen. - -Taasen näytti savu kirvelevän herran silmiä. - -Samassa tuotiin pöytään kuumaa liharuokaa ja olutta. Vanha herra käski -heitä heti rupeamaan syömään, mutta kun he sanoivat, etteivät kehtaa -hänen nähtensä, niin hän sanoi heitä tyhmeliineiksi. Äreydestään -huolimatta, oli hän heidän mielestään kuin taivaan enkeli. - -Heidän syömisensä häntä nähtävästi suuresti huvitti. Sitte hän tahtoi -kuulla, miten he oikeastaan olivat joutuneet tänne ja mitä kaikkia -olivat kokeneet. Wawrzon kertoi kaikki, mitään salaamatta, aivan kuin -papille rippituolissa. Vanha herra suuttui ja torui ja kun Wawrzon tuli -siihen paikkaan jolloin oli hukuttamaisillaan Marysian, niin hän -ärähti: - --- Tekisipä mieleni sinut elävänä nylkeä! - -Hetkisen perästä virkkoi hän Marysialle: - --- Tule tänne, tyttö! - -Marysia likeni, vanha herra tarttui molemmin käsin hänen päähänsä ja -painoi hänen otsalleen suudelman. - -Vähän aikaa mietittyään, hän lausui: - --- Olette te saaneet kärsiä. Mutta hyvä tämä maa on, kunhan vaan osaa -elää maassa maan tavalla. - -Wawrzon katseli häneen suurin silmin: tuo viisas ja mahtava herra sanoi -Amerikkaa hyväksi maaksi! - --- Niin se on, jatkoi hän nähdessään Wawrzonin hämmästyksen. -- Ei -maassa ole mitään vikaa. Kun minä tulin tänne, niin ei minulla ollut -ropoakaan ja nyt minä tulen hyvin toimeen. Mutta teidän, talonpoikien, -pitää kuokkia peltoa eikä retkeillä maailmalla. Kun te lähdette pois, -niin kuka sitte jää sinne. Turhanpäiten tänne lähdette, helppohan tänne -on tulla, mutta vaikea on kääntyä takaisin. - -Hetkisen hän vaikeni ja virkkoi sitte ikäänkuin itsekseen: - --- Kun sitä noin neljäkymmentäkin vuotta on täällä, niin jo se maakin -alkaa unohtua. Mutta luuletteko, että aika koti-ikävän parantaa? -Williamin täytyy lähteä sinne ennenkuin on myöhäistä, näkemään maan, -jossa hänen isänsä elivät... Se on minun poikani, tuo! virkkoi hän, -osottaen nuorta herraa. -- William! tuothan kotoa kourallisen maata -pääni alle arkkuun. - --- Yes, father! -- vastasi englanninkielellä poika. - --- Ja rinnalleni. William! ja rinnalleni! - --- Yes, father! - -Savu rupesi nyt kirvelemään vanhan herran silmiä niin hirveästi, että -silmäterän päälle valui ikäänkuin lasinen verho. - -Samassa hän taas murisi: - --- Poika kyllä ymmärtää puolaa, mutta tahtoo aina puhua englantia. Ja -niinhän sen olla pitääkin. Ei sitä, joka kerran tänne on joutunut, -vanha isänmaa saa takaisin. William, lähdeppä kertomaan sisarellesi, -että meille päivälliseksi ja yöksi tulee vieraita. - -Poika läksi kiireesti. Vanha herra vaipui mietteisiin ja oli kauvan -aikaa vaiti, vihdoin hän rupesi puhumaan ikäänkuin itsekseen: - --- Jos heitä koettaisikin lähettää takaisin, niin se vaan maksaisi ja -mitä he kotona tekisivät? Kaikki tavaransa he ovat myyneet, he -joutuisivat keppikerjäläisiksi. Jos tyttö menee palvelukseen, niin -Jumala ties, miten hänen käy. Koska he kerran ovat täällä, niin pitää -koettaa antaa heidän tehdä työtä. Lähetänpä heidät esimerkiksi jonnekin -maalle. Tyttö siellä varmaan piankin joutuu naimisiin. Kun nuoret sitte -saavat kokoon vähän varoja, niin voivat palata kotimaahan ja ottaa -vanhuksen mukaansa. - -Seuraavat sanat puhui hän suoraan Wawrzonille: - --- Oletko kuullut puhuttavan täkäläisistä siirtoloista? - --- En ole, jalosukuinen herra. - --- Hyvät ihmiset, kuinka te sillä tavalla lähdette matkaan. Jumalan -tähden! Onko se sitte ihme, jos teidän käy hullusti! Chicagossa on -samallaista väkeä kuin te noin kaksikymmentätuhatta henkeä, -Milwaukeessa sama määrä, sekä Detroitissa että Buffalossa paljon. He -ovat työssä tehtaissa, mutta parhaitenhan talonpoika maatyössä viihtyy. -Entä jos lähettäisi teidät Radomiaan. Tai Illinoisiin... hm! mutta -siellä on jo puute maasta. Perustavat paraikaa jonkillaista uutta -Posenia Nebraskan aroille, mutta se on kaukana. Rautatiematka on -kallis. Neitsyt Maanaan Texasissa on niinikään pitkä matka. Borowinaan -olisi ehkä paras lähteä, varsinkin koska saatan hankkia teille piletin -ilmaiseksi. Se minkä pistän käteenne, on paras säästää talouteen. - -Hän painui yhä syvemmälle mietteisiinsä. -- Kuuleppas nyt vanhus, -virkkoi hän äkkiä. -- Borowinaan Arkansasissa perustavat paraikaa uutta -siirtolaa. Se on kaunis, lämmin maa, mutta täydellinen erämaa. Siellä -saat 160 morgia metsäistä maata ilmaiseksi hallitukselta ja rautatietä -saat käyttää aivan vähäisestä maksosta -- ymmärrätkö! Talouteen annan -minä rahaa, samaten kuin rautatiepiletinkin, sillä sen minä voin tehdä. -Te kuljette Little-Rockin kaupunkiin ja siitä hevosella. Siellä -tapaatte muitakin, joilla on sama matkan määrä. Muutoin annan -suosituskirjeitä mukaanne. Minä tahdon teitä auttaa, sillä olen -veljenne. Mutta tyttöäsi minun käy sääli sata kertaa enemmän kuin -sinua. Ymmärrätkö? Kiittäkää te Jumalaa, että minut kohtasitte. - -Nyt vanhan herran ääni heltyi aivan pehmeäksi. - --- Kuuleppa lapsi, sanoi hän Marysialle, -- tässä saat nimikorttini. -Säilytä sitä kuin silmäterääsi. Jos sinua joskus kohtaa joku -onnettomuus, jos jäät yksin maailmaan ja turvaa vaille, niin tule minun -luokseni. Sinä olet hyvä tyttö, lapsi raukka. Jos minä olisinkin -kuollut, niin William ottaa sinut turviinsa. Älä hukkaa nimikorttia. Ja -nyt mennään minun luokseni. - -Matkalla hän osti heille sekä liina- että päällysvaatteita, vei heidät -sitte kotiinsa ja kestitsi heitä. Hyviä ihmisiä olivat kaikki -talonväet, sillä William ja hänen sisarensa Jennykin kohtelivat heitä -molempia omaisinaan. Herra William käyttäytyi Marysiaa kohtaan -ikäänkuin hän olisi ollut mikäkin "lady" ja Marysiaa se kovasti -hävetti. Illalla Jenny neidin luo tuli nuoria neitejä. Heidän hiuksensa -olivat otsalla kiharoina ja he olivat hyvissä, kauneissa vaatteissa. He -ottivat Marysian seuraansa ja ihmettelivät hänen kalpeuttaan, -kauneuttaan ja vaaleita hiuksiaan. Sekin oli heistä kovin merkillistä, -että hän tuontuostakin vaipui heidän jalkainsa juureen ja suuteli -heidän käsiään. Ihan täytyi nauraa. Vanha herra asteli nuorten -joukossa, puisteli valkeaa päätään, mutisi jotakin ja suuttui -tuontuostakin; hän puheli vuoroin englanninkieltä, vuoroin puolaa, -jutteli Marysian ja Wawrzonin kanssa kaukaisesta isänmaasta ja muisteli -entisiä aikoja. Vähä väliä sikaarin savu rupesi kirvelemään silmissä, -niin että salavihkaa piti niitä pyyhkiä. - -Kun tuli maatapanon aika, niin ei Marysia enään voinut pidättää -kyyneleitään, sillä hän näki Jenny neidin omin käsin valmistavan -vuodettaan. Kylläpä he olivat hyviä ihmisiä! Mutta eihän se kumma -ollutkaan: olihan vanha herra kotoisin Posenista. - -Kolmantena päivänä Wawrzon ja hänen tyttärensä jo läksivät matkalle -Little-Rockiin. Ukon taskussa oli sata dollaria ja siltä onneltaan ei -hän muistanut syödäkään, mutta Marysia tunsi nyt selvästi Jumalan käden -johdon ja tuli siihen lujaan uskoon, ettei se käsi salli heidän hukkua; -niinkuin se on johdattanut heidät pois onnettomuudesta, niin se -johdattaa Jaskonkin Amerikkaan, suojelee heitä, molempia ja suo heidän -palata Lipinceen. - -Sillaikaa he vaunujen akkunoista näkivät maalaiskylien ja siirtoloiden -kiitävän ohitsensa. Oli täällä ihan toisellaista kuin New-Yorkissa. Oli -vainioita, suuria metsiä ja taloja, joitten ympärillä kasvoi puita. -Vainioitten sarat viheriöivät eriväristen viljojen peitossa aivan kuin -Puolassa. Ne nähdessään tunsi Wawrzon rintansa laajenevan ja hänen teki -suuresti mieli huutaa: "hei, hei, te vihriät metsät ja vainiot!" -Lehmä- ja lammaslaumat kävivät niityillä laitumella. Metsän laidassa -oli miehiä puunhakkuussa. Juna kiiti kauvemma ja kauvemma. Seutu kävi -yhä harvemmin asutuksi. Siirtolat katosivat ja maa muuttui leveäksi, -autioksi aroksi. Nurmi siinä aaltoili tuulessa ja kukkaset -nuokkuilivat. Paikoittain kiemurteli teitä, joita myöten joskus oli -ajettu rattailla. Nyt olivat ne kullankarvaisten nauhojen kaltaiset, -keltaisten kukkien peitossa. Korkeat takkiaiset, peitsiruohot ja -ohdakepensaat nyökyttelivät päitään, ikäänkuin tervehtiäkseen -matkamiehiä. Mahtavin siivin kaartelivat kotkat aron päällä, iskien -terävät silmänsä nurmeen. Juna syöksyi eteenpäin ikäänkuin sen määränä -olisi ollut päästä sinne, missä aron äärettömyydet katoavat silmistä ja -sulavat yhteen taivaan kanssa. Vaunun ikkunoista saattoi nähdä -laumoittain jäniksiä ja villiä koiria. Tuontuostakin nosti -korkeasarvinen hirvi päätään nurmesta. Ei missään näkynyt kirkkoa tai -kaupunkia, kylää tai ihmisasuntoa, paitsi asemat. Niiden välillä ei -saattanut nähdä ainoaakaan elävää sielua. Wawrzon katseli sitä -kummissaan ja ravisteli päätään. Hän ei saattanut käsittää, minkätähden -annetaan kaiken tämän maan olla tässä asumattomana. Taasen kului -vuorokausi umpeen. Aamulla saavuttiin metsään, jonka puita -kierteli käsivarren paksuiset köynnöskasvit, tehden metsän niin -läpitunkemattomaksi, että siihen olisi saanut iskeä kirveensä ihan kuin -seinään. Tuntemattomat linnut visertelivät vihriässä tiheikössä. Äkkiä -olivat sekä Wawrzon että Marysia näkevinään, kuinka köynnöskasvien ja -pensasten joukosta suikahti jonkillaisia ihmisentapaisia, höyhentöyhdöt -päässä, kasvot punaisina kuin kiilloitettu kupari. Nähdessään nuo -metsät, nuo autiot arot ja äärettömät erämaat, koko tuon vieraan -luonnon ja nuo oudot ihmiset, täytyi Wawrzonin puhjeta puhumaan: - --- Marysia! - --- Mitä, isä kulta? - --- Näetkös? - --- Näen kyllä. - --- Entä ihmetteletkös? - --- Ihmettelen kyllä. - -Viimein he tulivat joelle joka oli ainakin kolme kertaa leveämpi kuin -Warthe -- myöhemmin he saivat tietää, että sitä sanottiin Missisipiksi --- ja saapuivat synkkänä yösydännä Little-Rockiin. - -Siellä heidän piti kysyä tietä Borowinaan. Ja tässä heitämme heidät -hetkeksi, sillä tähän päättyy toinen jakso heidän seikkailuistaan -"leivän haussa". Kolmas kuluu metsissä, kirvesten kumistessa, -uutisasukkaan raskaassa työssä. Pian saamme nähdä, olivatko heidän -kyynelensä, tuskansa ja kärsimyksensä nyt loppuvat. - - - - -III - -Uutisasukkaina. - - -Mikä Borowina oli? - -Uutisasutus, jonka piti syntyä. - -Nähtävästi oli nimi keksitty edeltäpäin, lähtien siitä periaatteesta, -että kun kerran on olemassa nimi, niin pitää itse esineenkin olla -olemassa. Ensinnäkin julistivat puolalaiset lehdet, vieläpä -englantilaisetkin, jotka ilmestyivät New-Yorkissa, Chicagossa, -Buffalossa, Detroitissa, Milwaukeessa, Manitobassa, Denverissa ja -Calumetissa, sanalla sanoen kaikkialla, missä puolankieltä saattoi -kuulla, yleensä jokaiselle ja erittäinkin puolalaisille siirtolaisille, -että joka tahtoo elää terveenä, rikkaana, onnellisena, syödä lihavasti, -elää kauvan ja kuoleman jälkeen tulla autuaaksi, sen pitää rientää -ottamaan haltuunsa kappale maallista paratiisia eli Borowinaa. -Ilmoituksissa sanottiin, että Arkansas, josta Borowinan pitää nousta, -vielä on autio, mutta maailman terveellisin maa. Tosin Memfis-niminen -kauppala, joka on aivan rajalla, tuolla puolen Missisipiä, on -keltakuumeen pesä, mutta ilmoitusten mukaan ei kelta- eikä mikään -muukaan kuume voi uida niin leveän joen yli kuin Missisipi. -Arkansas-joen mäkisellä rannalla ei tuota kuumetta myöskään ole, sillä -likellä asuvat Choctaw-indiaanit nylkisivät sen säälittä ja kuume -vapisee nähdessään punanahkoja. Näin ollen tulevat uutisasukkaat -Borowinassa asumaan aivan neutraalisella vyöhykkeellä, kun heillä on -naapureinaan, idässä kuume ja lännessä punanahat. Sitäpaitsi odottaa -heitä suuri tulevaisuus, koska Borowinassa tuhannen vuoden perästä -epäilemättä on kaksi miljoonaa asukasta ja maasta, joka nyt maksaa -puolitoista dollaria akrelta, tarjotaan silloin vähintäinkin tuhannen -dollaria neliökyynärältä. - -Tällaista kiitosta ja ylistystä oli tietysti vaikea vastustaa. Niille, -joita ei Choctaw-indiaanien naapuruus miellyttänyt, vakuuttivat -ilmoitukset, että tuota sotaista heimoa elähyttää erityinen mielisuosio -puolalaisia kohtaan, joten saattaa odottaa, että heidän välinsä tulee -olemaan erittäin sovinnollinen. Sitäpaitsi on tunnettu asia, että -niin pian kuin metsien halki kulkee rautatie ja aroille ylenee -ristimuotoisia telegraafipylväitä, nämä ristit hyvinkin pian tulevat -merkitsemään indiaanien hautoja. Kun nyt rautatieyhtiö oli lunastanut -koko Borowinaa ympäröivän maan, niin indiaanien häviäminen ei saattanut -olla kuin ajan kysymys. - -Rautatieyhtiö oli todella lunastanut maan, joten sekä uutisasutusten -yhteys maailman kanssa että niiden tuotteiden menekki ja tulevaisuus -oli taattu. Mutta ilmoitukset unohtivat lisätä, että mainittu rautatie -vasta oli suunniteltu ja että juuri myymällä rautatielle maata -asumattomasta korvesta, hallitus hankki tarvittavia varoja samaisen -rautatien rakentamiseen. Helpostihan tuon unohduksen sentään soi -anteeksi kysymyksen monimutkaisuuteen nähden. Ja eihän siinä kovin -suurta eroa ollutkaan, oliko Borowina rautatielinjan varrella, tai -syvässä sydänmaassa, jonne suurella vaivalla oli kuljettava rattailla. - -Saattoi tuon pienen unohduksen tähden sentään syntyä ikävyyksiä, mutta -ikävyydet olivat kun olivatkin ohimenevää laatua, sillä niin pian kuin -rautatie valmistuisi, ne tietysti lakkaisivat. Tunnettu asia muuten on, -ettei ilmoituksia tässä maassa koskaan tule ymmärtää sananmukaisesti. -Kasvikin, istutettuna Amerikan maaperään, sysää vartta juurien -kustannuksella; samoin paisuvat reklaamit amerikkalaisissa -sanomalehdissä siihen määrään, että totuuden siementä on hyvin vaikea -paljastaa korean kuoren alta. Vaikka näistä Borowinaa koskevista -ilmoituksista karsi pois kaiken sen mikä tuntui niinkutsutulta -"humbuugilta", niin saattoi sentään edellyttää, ettei tämä uutisasutus -tulisi huonommaksi tuhansia muita, joitten syntymistä oli ilmoitettu -vähemmällä liioittelulla. - -Edellytykset olivat monessa suhteessa lupaavat. Sentähden suuri joukko -puolalaisia perheitä, jotka olivat asuneet hajallaan kaikissa -valtioissa, mikä pohjoisessa suurten järvien varsilla, mikä Floridan -palmumetsissä, mikä Atlantin tai Kalifornianlahden rannoilla, nyt -kirjottautui siirtolaisiksi nousevaan uutiskylään. Masuurit Preussista, -schlesialaiset, poosenilaiset, galiitsialaiset, liettualaiset -Augustowon kuvernementistä ja masuurit Varsovan ympäriltä, jotka -tekivät työtä tehtaissa ja jotka jo kauvan olivat ikävöineet talonpojan -maalaista elämää, käyttivät hyväkseen ensi tilaisuutta päästäkseen -ummehtuneista, savun ja noen mustentamista kaupungeista ja saadakseen -tarttua auraan ja kirveeseen Arkansasin laajoilla sydänmailla. Ne, -jotka pitivät "Neitsyt Maariaa" Texasissa liian kuumana, Minnesotaa -liian kylmänä, Detroitia liian kosteana ja Radomia Illinoisissa liian -köyhänä, liittyivät näihin ensimainittuihin. Useita satoja henkiä, -enimmäkseen miehiä, mutta myöskin paljon naisia ja lapsia läksi siis -liikkeelle Arkansasia kohti. Siirtolaisten tulva ei pelästynyt -nimitystä "Bloody-Arkansas", s.o. "Verinen-Arkansas". Totta puhuen -tässä maassa vielä tänäkin päivänä vilisee rosvoavia indiaaneja, -kaikellaisia henkipattoja ja ryövärejä, jotka ovat päässeet pakoon lain -rangaistusta, villejä skwatereja, jotka vastoin hallituksen kieltoa -kuljettavat puita Red-Riveriin ja kaikenkaltaisia muita seikkailijoita -ja maankiertäjöitä, jotka ovat saaneet vältetyksi hirsipuun; kun vielä -lisätään, että tämän maan läntinen osa on kuuluisa hirveistä -taisteluistaan punanahkaisten ja valkeaihoisten buffelimetsästäjien -välillä ja että juuri täällä vallitsee tuo kamala "lynch-laki", -niin lukija vähitellen alkaa olla selvillä uutisasutuksen -tulevaisuustoiveista. Kun masuuri tuntee kourassaan nuijan ja varsinkin -jos hänen ympärillään on toisia masuureja, niin ei hän pakene ketään, -ja se, joka tuppaa hänen tielleen, saa silloin kuulla: "no lurjukset, -pois nyt siitä rähisemästä, taikka minä suutun ja lyön jalat poikki!" -On huomattu sekin, että masuurit mielellään asettuvat asumaan -likettäin, jotta Matti aina tarpeen sattuessa voisi rientää auttamaan -naapurin Mattia. - -Useinten kokouspaikkana oli Little-Rockin kaupunki, mutta -Little-Rockista oli Clarcsvilleen matkaa -- Clarcsville oli likeisin -asuttu paikka ja nousevan Borowinan naapuri -- vähän pitemmältä kuin -Varsovasta Krakovaan ja matka vei, sen pahempi, läpi erämaitten, -aarniometsien ja tulvavesien. Ne, jotka eivät tahtoneet odottaa koko -joukkiota, vaan läksivät matkaan yksikseen, olivat kadonneet -jäljettömiin, mutta pääjoukon oli käynyt onnellisesti ja se majaili nyt -keskellä metsiä. - -Totta puhuen siirtolaiset, paikalle saavuttuaan, suuresti hämmästyivät. -He olivat toivoneet uutisasutukselle määrätyltä maalta tapaavansa -metsiä ja vainioita, mutta he tapasivat raivaamatonta korpea. Mustat -tammet, puna- ja pumpulipuut (niinkutsutut _cottomvood_), heleälehtiset -plataanit ja tummat pähkinäpuut seisoivat kylki kyljessä yhtenä -seinänä. Sen korven kanssa ei ollut leikkimistä: alla paksu sammal, -yllä köynnöskasvit, nuorina ja köysinä kierrellen puusta puuhun, -milloin muodostaen ikäänkuin siltoja, milloin esirippuja, milloin -kukillisia peitteitä. Metsä oli niin tiheä, niin läpitunkematon, ettei -silmä päässyt lävistämään sitä, kuten meidän metsiämme. Se, joka sen -syvyyteen joutui, ei löytänyt taivasta päänsä päältä, hänen täytyi -eksyä pimeyteen ja ehkä ainiaaksi hukkua. Masuurit silmäilivät vuoroin -nyrkkejään ja kirveitään, vuoroin noita jättiläistammia, joitten rungot -olivat toistakymmentä syltä ympäri mitaten. Heidän mielensä kävi -apeaksi. Kyllä ihmisestä tuntuu hyvältä omistaa polttopuita pirtin -lämmikkeeksi, mutta kun hänen pitää raivata 160 morgin ala, kiskoa -maasta juuret, korjata pois rungot ja sitte tarttua auran kurkeen, niin -siinä on työtä vuosikausiksi. - -Mutta muuta neuvoa ei ollut. Jo tulon jälkeisenä päivänä miehet siis -siunasivat itsensä, sylkäsivät kämmeniinsä, tarttuivat kirveeseen, -ähkäsivät, heilauttivat asetta ja iskivät. Siitä lähtien kaikui joka -päivä kirveen iskuja Arkansasin metsistä, joskus myöskin lauluja, -joihin kaiku vastasi: - - Minä menen metsän korpeen, - Rakennan sinne majani. - Tule, tule tyttö kulta - Jakamaan se mun kanssani. - -Siirtolaiset olivat asettuneet joen reunalle, laajahkon, neliskulmaisen -aukean ympärille, jonka keskelle kerran aikoivat rakentaa kirkon ja -koulun. Mutta sinne oli vielä pitkä aika. Vastaiseksi siinä seisoivat -vankkurit, joissa siirtolaisten perheitä oli kuljetettu. Vankkurit -olivat asetetut kolmikulmaan, joten ne hyökkäyksen sattuessa -saattaisivat toimittaa linnoituksen virkaa. Niiden takana kävivät -muulit, hevoset, härät, lehmät ja lampaat laitumella, paimeninaan -nuoret, aseelliset miehet. Ihmiset nukkuivat vankkureissa tai -nuotiovalkeain ääressä. - -Päivin oli leirissä vaan naisia ja lapsia. Miesten läsnäoloa ilmaisivat -ainoastaan kirveen iskut, joitten voimasta koko metsä kumisi. Öisin -ulvoivat pensaikoissa villit pedot, varsinkin jaguaarit, arkansilaiset -sudet ja kujotit. Hirveät harmaat karhut eivät suurestikaan pelänneet -tulta, vaan tulivat useinkin aivan likelle vankkureja. Sentähden kuului -monasti pimeyden keskeltä pyssynlaukauksia ja huutoja: "tulkaa -tappamaan petoa!" Ne miehet jotka tulivat Texasin takamailta olivat -enimmäkseen tottuneita metsästäjiä, joten he helposti hankkivat -perheilleen riistavaraston, antiloopeja, hirviä ja puhvelihärkiä; -sillä näiden eläinten muutto-aika pohjoista kohti olikin pian käsissä. -Muut siirtolaiset elivät ruokavaroilla, joita olivat ostaneet -Little-Rockista tai Clarcsvillestä, nimittäin maissijauhoilla ja -suolaisella lihalla. Sitäpaitsi teurastettiin lampaita, joita jokainen -perhe oli ostanut suuret määrät. - -Illoin kun vankkurien keskellä paloi suuri tuli, ei nuoriso malttanut -lähteä nukkumaan, vaan pisti tanssiksi. Joku pelimanni oli ottanut -mukaansa viulun ja vingutti siitä korvakuulon mukaan puolalaista -tanssia "obertasta". Taivasalla sekaantui viulun ääni metsän huminaan -ja toiset miehet säestivät pelimannia amerikkalaiseen tapaan -helistelemällä läkkiastioita. - -Elämä kului raskaassa työssä, humussa ja melussa, mutta hedelmiä työstä -ei paljon näkynyt. Ensi tehtävänä oli mökkien rakentaminen ja pian -seisoikin vihriällä niityntapaisella koko joukko salvoksia, mutta -raitit olivat täynnä lastuja, laudanpalasia, puunkuoria ja kaikenlaisia -muita jätteitä. Punapuu eli n.k. "redwood" soveltui kyllä -rakennusaineeksi, mutta se oli kaukaa noudettava. Toiset pystyttivät -väliaikaisiksi asunnoikseen telttoja palttinasta, jonka olivat -kiskoneet irti vankkurien kuomeista. Naimattomat miehet, jotka eivät -erittäin kaivanneet kattoa päänsä päälle ja jotka jo olivat -kyllästyneet raivaustyöhön, rupesivat kyntämään maata, missä vaan -tuntui olevan vähänkin murevampaa paikkaa ja missä ei ollut kovin -paljon tammia, pähkinäpuita ja muita kovaluontoisia puita. Silloin -kajahteli ensi kertaa Arkansasin korvissa kyntäjän huuto haralle: "hei -sinä siinä, tokko vedät!" - -Yleensä painoi uutisasukasten hartioita sellainen työn taakka, etteivät -he tietäneet, mistä päästä alkaa: rakentaako asuntoja, raivatako korpea -vai lähteäkö petojen ajoon. Heti alusta alkaen tuli ilmi, että -siirtolais-asiamies oli ostanut maan rautatieyhtiöltä ikinä käymättä -paikalla. Varmaan hän vaan oli luottanut vakuutuksiin, sillä muutoin ei -hän ikinä olisi ostanut syvää korpea, kun kyllä helposti olisi ollut -saatavissa metsänsekaista aroa. Sekä hän että rautatieyhtiön asiamies -saapuivat kyllä paikalle mittaamaan maata ja jakamaan kullekin osaansa, -mutta viivyttyään siellä kaksi päivää ja vihdoin riitaannuttuaan -pahanpäiväisesti, lähtivät he Clarcsvilleen, muka mittausvehkeitä -hakemaan, eivätkä sen koommin enään näyttäytyneet uutisasutuksilla. - -Pian kävi selville, että toiset siirtolaiset olivat maksaneet enemmän, -toiset vähemmän ja pahinta kaikesta oli, ettei kukaan tietänyt missä -hänen maatilkkunsa oli ja kuinka saada mitatuksi, mitä kullekin kuului. -Uutisasukkaat jäivät vaille johtajaa joka olisi järjestänyt heidän -asiansa ja ratkaissut heidän riitansa. Kukaan ei oikein tietänyt, miten -työt olivat asetettavat. Jos siirtolaiset olisivat olleet saksalaisia, -niin he varmaan olisivat yksissä voimin ensin raivanneet metsän, -senjälkeen rakentaneet asumukset ja vasta sitte mitanneet kullekin -mökille maan. Mutta masuuri tahtoi paikalla haltuunsa oman tilkkunsa. -Siihen piti heti rakentaa talo ja siitä piti heti kaataa metsä. -Sitäpaitsi jokainen tahtoi saada maansa aukean keskeltä, missä multa -oli murevinta ja vesi lähinnä. Syntyi riitoja, jotka yltyivät -yltymistään, kunnes äkkiä eräänä päivänä keskelle siirtolaa -ilmaantuivat erään herra Grünmanskin vankkurit. Cincinatissa, missä -asuu saksalaisia, samainen herra luultavasti käytti lyhyempää nimeä -"Grünmann", mutta Borowinassa hän lisäsi puolalaisen päätteen "ski", -jotta kaupat luistaisivat paremmin. Hänen vankkurejaan peitti korkea -palttinainen katos, jonka molempiin syrjiin oli suurilla mustilla -kirjaimilla kirjoitettu: "Saloon" (Salonki). Alempana seisoi -pienemmillä kirjaimilla: Paloviinaa, viskiä, katajamarjaviinaa. - -Minkätähden nuo vankkurit olivat lähteneet vaaralliseen korpeen -Clarcsvillen ja Borowinan välillä, kuinka eivät erämaan rosvot olleet -niitä hävittäneet ja minkätähden eivät indiaanit, jotka tavan takaa -pienissä parvissa retkeilivät Clarcsvillen likeisyydessä, olleet -vieneet herra Grünmanskin päänahkaa -- tämä kaikki jääköön hänen -salaisuudekseen. Pääasia oli, että hän onnellisesti saapui perille, -alkaakseen heti samana päivänä tehdä loistavia kauppoja. Mutta samana -päivänä alkoi siirtolaisiltakin mennä päät vallan sekaisin. Olivathan -he tähänkin asti riidelleet maakappaleista, aseista, lampaista y.m., -mutta nyt tuli riita turhista. Heidät valtasi jonkillainen -amerikkalainen nurkkapatriotismi. Siirtolaiset, jotka olivat tulleet -pohjoisvaltioista rupesivat kehumaan entisiä asuinsijojaan eteläisten -uutisasukkaitten ja uutisasutusten kustannuksella ja päinvastoin. He -käyttivät nyt puheessaankin pohjoisamerikkalaista, englanninsekaista -puolaa, jommoiseksi heidän kielensä oli muodostunut vieraitten -joukossa, kaukana synnyinmaasta. - --- Mitä te siellä kehutte pohjoista kontrianne? virkkoi chicagolainen -työmies. -- Meillä Illinoisissa -- katsoppa minne tahansa -- huristaa -treinit ja joka miilalla on edessäsi kaupunki. Jos taas lähdet kontriin -ja tahdot ruveta piltaamaan farmillasi, well, ei tarvitse käydä metsää -kaatamaan, ostat valmiita lumperia ja -- ool rait! Mutta mitä teidän -puolellanne saa? - --- Meillä lähtee yhdellä pyssynlaukauksella irti enemmän dollareita -kuin kaikki sinun lautasi. - --- Mutta, bai heven, mitä sinä sinuttelet minua. Siellä olin minä sör -ja sinustakin olisi voinut tulla sör, mutta mikä sinä täällä olet, -notinkia, jees, notinkia etkä mitään muuta. - --- Suus kiinni, taikka annan korvillesi sen tramppi, kun tässä suutun. -Mitä bisnestä sinulla on kanssani? - --- Mitä sinä sitte minua insulttaat? - -Nyt olivat siirtolaisten asiat todetta nurin, sillä koko joukko oli -kuin lammaslauma ilman paimenta. Riidat maakaistaleista kävivät yhä -kiihkeämmiksi. Toisten asumusten väet liittyivät tappelemaan toisia -vastaan. Kokeneemmat, vanhemmat ja viisaammat saivat tosin usein heidät -palautetuiksi järkiinsä, mutta monasti eivät he voineet mitään. Vaaran -hetkinä yhteishyvän vaisto kyllä pakotti unohtamaan riidat. Kerran -esimerkiksi, kun joukko indiaani-kulkureja oli varastanut -siirtolaisilta toistakymmentä lammasta, olivat miehet suinpäin, aivan -epäjärjestyksessä ja hetkeäkään epäilemättä, karanneet heidän -kimppuunsa. Lampaat saatiin pois, yksi punanahka haavoittui ja heitti -pian henkensä. Sinä päivänä vallitsi leirissä mitä paras tuuli, mutta -seuraavana aamuna, kun oltiin vääntämässä puunjuuria maasta, syttyi -taas riita. Illoin kun pelimanni soitti, vallitsi myöskin rauha. Hän ei -silloin soittanut tansseja, vaan muita lauluja, joita siirtolaiset -olivat kuulleet kauvan sitte, silloin, kun vielä asuivat kotoisten -olkikattojen alla. Silloin vaikeni puhekin. Miehet asettuivat suureen -piiriin pelimannin ympärille, metsän humina säesti soittoa, valkean -liekeistä räiskivät kipinät. Mutta miesten päät painuivat surullisina -rintaa vastaan ja heidän ajatuksensa lensivät merten taa. Monasti oli -kuu jo sukeltanut esiin metsän takaa, he yhä vaan kuuntelivat. -Mutta noita lyhyitä hetkiä lukuunottamatta, hajaantui siirtola -hajaantumistaan. Riidat yltyivät, viha kasvoi. Pieni yhteiskunta, -viskattuna korpien keskelle, erilleen koko muusta maailmasta, elämään -ilman mitään johtoa, ei voinut omin voimin tulla toimeen. - -Siirtolaisten joukossa tapaamme tuttavamme, vanhan Wawrzon Taporekin ja -hänen tyttärensä Marysian. He olivat lähteneet Arkansasiin ja jakoivat -nyt toisten siirtolaisten kohtaloa. Tai oikeastaan heidän alussa kävi -paremmin. Olivathan he metsässä eikä New-Yorkin kadulla. Siellä eivät -he omistaneet mitään, täällä heillä oli vankkurit, hiukan tavaroita, -joita he halvalla hinnalla olivat ostaneet Clarcsvillestä ja jonkun -verran työaseita. Siellä heitä kalvoi kauhea koti-ikävä, täällä -kahlehti kova työ ajatukset päivän huoliin. Mies hakkasi aamusta iltaan -puita metsässä ja kuljetti hirsiä rakennukseensa. Tytön täytyi pestä -vaatteita joessa, tehdä tulta ja valmistaa ruokaa. Vaivalloisesta -elämästä huolimatta, liike ja raitis ilma sentään karkoittivat -viimeisetkin jäljet siitä taudista, jonka kurjuus New-Yorkissa oli -tuottanut. Texasin kuuma ilma oli ruskettanut hänen kasvonsa, joten ne -säteilivät kuin kulta. Nuoret miehet Sant-Antoniosta ja suurten järvien -ympäriltä, jotka yhtä mittaa pöllyyttivät toisiaan, olivat ainakin -siinä suhteessa yksimieliset, että Marysian silmät ovat kuin ruiskukat -tähkien keskellä ja että hän on kaunein tyttö, minkä ihmis-silmä ikinä -voi nähdä. Marysian kauneus tuotti Wawrzonillekin etuja. Hän oli -ottanut maakappaleen, jossa metsä oli harvimmillaan eikä kukaan ollut -asettunut vastaan, sillä kaikki pojat olivat olleet hänen puolellaan. -Moni häntä auttoi, milloin puunhakkuussa, milloin sahaamisessa, milloin -pirtin salvamisessa. Vanhus joka oli viisas, kyllä ymmärsi yskän. -Tuontuostakin hän virkkoikin: - --- Minun tyttöni kulkee niityllä kuin liljankukka, hän on kuin neiti ja -kuningatar. Minä annan hänet sille, jolle hyväksi näen, mutta ei häntä -kelle tahansa anneta, sillä hän on tilanomistajan tytär. Sille, joka -minua nöyrinten kumartaa ja parhaiten miellyttää, sille minä hänet -annan, mutta en millekään maankiertäjälle. - -Kaikki jotka häntä auttoivat, luulivat edistävänsä omaa asiaansa. - -Wawrzonilla oli paremmat päivät kuin muilla. Hänellä olisi ollut syytä -olla aivan tyytyväinen, jos Borowinan tulevaisuudesta vaan olisi ollut -toivoa. Mutta siellä kävivät asiat päivä päivältä sekavammiksi. Kului -muutamia viikkoja. Aukealla oli kyllä suuret määrät hirsiä, maa oli -lastujen peitossa ja siellä täällä kohoili jo rakennusten keltaisia -seiniä; mutta suoritettu työ oli leikintekoa sen rinnalla, mikä vielä -oli suorittamatta. Metsän vihriä seinä eteni hitaasti kirvesten tieltä. -Ne jotka reippaalla mielin olivat lähteneet syvemmälle korpeen, toivat -sieltä kummallisia tietoja. He väittivät ettei tällä metsällä ollenkaan -ole loppua, että tuolla etempänä on hirveitä soita ja rämeitä, joitten -vedet puitten alatse punoutuvat toisiinsa, että siellä asuu peikkoja, -että häijyt henget humuavat pensaissa, että käärmeet pihahtelevat: -"pois siitä!" ja että takkiaiskasvit käyvät kiinni vaatteisiin eivätkä -päästä eteenpäin. Muuan chicagolainen poika kertoi nähneensä pirun -omassa persoonassaan, kun se nosti hirveätä, pörröistä päätään suosta -ja murisi. Mutta poika oli pelästynyt niin, että tuskin löysi takaisin -leiriin. Siirtolaiset Texasista selittivät, ettei se ollut muu kuin -buffelihärkä, mutta sitä ei hän ottanut uskoakseen. Tässä onnettomassa -tilassa muuttui pelko taikauskoksi. Muutamia päiviä pirun -näyttäytymisen jälkeen läksi kaksi reimaa miestä metsään, eivätkä he -sen koommin palanneet. Muutamat saivat liiasta työstä säryn selkäänsä. -Sitte he sairastuivat kuumeeseen. Riidat maakaistaleista yltyivät -siihen määrään, että tappeluissa vuodatettiin verta. Siltä, joka ei -ollut merkinnyt karjaansa, veivät toiset siirtolaiset elukat. Leiri -hajosi, vankkurit kuljetettiin eri haaroille aukeaa, sillä jokainen -pyrki naapuristaan niin kauvas kuin suinkin. Kukaan ei ottanut -paimentaakseen karjaa. Lampaita alkoi hävitä. Se seikka vaan selveni -selvenemistään, että ennenkuin suo sulaa, niin kurki kuolee; ennenkuin -elo metsäisillä saroilla alkaa vihannoida ja kantaa satoa, loppuvat -ruokavarat ja uhkaa nälkä. Epätoivo valtasi mielet. Kirveeniskut -harvenivat harvenemistaan, sillä miehiltä puuttui kärsivällisyyttä ja -rohkeutta. Olisihan sitä vielä tehnyt työtäkin, jos joku olisi sanonut: -"tuo tuossa on sinun omaasi". Mutta kukaan ei tietänyt, mikä paikka -kullekin kuului. Oikeutettu suuttumus nousi asiamiehiä vastaan. Ihmiset -väittivät, että heitä oli houkuteltu korpeen kuolemaan. Vähitellen -kaikki, joilla vielä oli roponenkin taskussa, istuutuivat vankkureihin -ja läksivät Clarcsvilleen. Mutta useimmat olivat panneet viimeiset -varansa tähän yritykseen eivätkä enään voineet palata entisille -asuinsijoilleen. He vääntelivät käsiään ja katselivat täydellistä -perikatoa silmiin. - -Kirveeniskut olivat vähitellen kokonaan vaienneet, mutta metsä humisi -ikäänkuin ivaten ihmisten voimattomuutta. "Raada täällä nyt pari vuotta -ja kuole sitte nälkään!" virkkoivat miehet toisilleen. Metsä vaan -humisi ikäänkuin pilkaten. Eräänä iltana tuli Wawrzon Marysian luo ja -lausui: - --- Kaikki täällä nyt näkyvät joutuvan perikatoon, me myöskin. - --- Tapahtukoon Jumalan tahto, vastasi tyttö, -- mutta ei Hän meitä -heitä nytkään, onhan hän tähänkin asti ollut meille armollinen. - -Niin lausuen nosti tyttö siniset silmänsä tähtitaivasta kohti ja tulen -valossa oli hän kaunis katsella kuin pyhä kuva. Mutta Chicagon miehet -ja texasilaiset metsästäjäpojat iskivät häneen katseensa ja virkkoivat: - --- Me emme myöskään heitä sinua, sinä heleä aamurusko! - -Tyttö ajatteli sitä yhtä ainoaa, jonka kanssa hän olisi ollut valmis -kulkemaan vaikkapa maailman ääriin asti, Jaskoa Lipincessä. Mutta -Jasko, vaikka oli luvannut sotkana läpi vesien soutaa, kurkena halki -ilman lentää, kultasormuksena maat manteret kieriä, ei ollut soutanut, -ei ollut lentänyt, vaan hyljännyt oli onnettoman tyttönsä! - -Tietysti Marysia tiesi, että uutisasukkaitten asiat olivat huonolla -kannalla, mutta hän oli jo päässyt sellaiseen mielentilaan, Jumala oli -pelastanut hänet niin suurista vaaroista ja kärsimykset olivat jo niin -kirkastaneet hänen sielunsa, ettei mikään pystynyt järkyttämään hänen -luottamustaan taivaalliseen apuun. - -Ja muistihan hän vielä, että vanha herra New-Yorkissa, joka oli -auttanut heitä nousemaan kurjuudesta ja lähtemään tänne, oli antanut -hänelle nimikorttinsa, sanoen, että jos häntä onnettomuus uhkaa, niin -hän saa kääntyä hänen puoleensa ja että hän aina auttaa häntä. - -Päivä päivältä kävi uutisasukkaitten tila uhkaavammaksi. Moni lähti -kulkemaan yön selkään ja jäi sille tielleen. Metsä pilkkasi ja humisi -huminataan. - -Vihdoin sairastui vanha Wawrzon heikkouttaan. Hätäyksissään rupesi hän -rukoilemaan. Kaksi päivää hän vielä pysyi pystyssä, mutta kolmantena ei -hän enään voinut nousta. Tyttö läksi metsään, keräsi sammaleita, -levitti ne nurmelle rakennuksen seinikolle, asetti isän sammalvuoteelle -ja valmisti hänelle lääkettä viinasta. - --- Marysia, mutisi vanhus, -- jo minä tunnen, että kuolema astuu minua -kohti metsästä; sinä jäät yksin maailmaan, orpo raukka. Jumala -rankaisee minua suurten syntieni takia, kun läksin tuomaan sinua merten -taakse kadotukseen. Vaikeaksi minulle tulee lähtö... - --- Isä kulta, vastasi tyttö, -- Jumala minua olisi rangaissut, jollen -olisi lähtenyt kanssanne. - --- Kunhan ei minun tarvitsisi jättää sinua yksin, kunhan saisin siunata -sinut miehelään, niin minun olisi helpompi kuolla. Marysia lapseni, -mene tuolle Mustalle-Kotkalle, hän on hyvä poika, hän ei hylkää sinua. - -Musta-Kotka oli Texasin parhaita pyssymiehiä. Vanhuksen sanat -kuullessaan heittäysi hän polvilleen. - --- Isä, huudahti hän, -- siunatkaa meidät! Minä rakastan tyttöä kuin -silmäterääni ja suojelen häntä. - -Hän loi Marysiaan kotkankatseensa, ihastuneena ikäänkuin hän edessään -olisi nähnyt taivaankaaren, mutta tyttökin lankesi polvilleen vanhuksen -eteen ja lausui: - --- Älkää panko minulle pakkoa, isä: sille minä menen, joka minut on -kihlannut, taikka en kenellekään. - --- Sille, joka sinut kihlasi et sinä mene, sillä hänet minä tapan. -Minulle sinun täytyy tulla tai et kenellekään, puhui Kotka. -- Kaikki -täällä hukkuvat ja sinä hukut myöskin, ellen minä sinua pelasta. - -Musta-Kotka oli puhunut totta. Perikato oli ovella. Viikot vierivät, -ruokavarat loppuivat. Ruvettiin teurastamaan työjuhtia. Kuume vei yhä -uusia uhreja. Vuorotellen ihmiset kiroilivat korpea, vuorotellen -korottivat äänensä huutamaan pelastusta taivaasta. Eräänä sunnuntaina -heittäysivät miehet, naiset ja lapset nurmikolle veisaamaan ja sadoista -suista nousi nyt huokaus: "Pyhä Jumala, Pyhä ja voimakas ja kuolematon, -armahda meitä!" Metsä lakkasi heilumasta, lakkasi humisemastakin ja jäi -kuuntelemaan. Vasta kun veisuu vaikeni, alkoi taas kuulua huminaa, -äreää ääntä, ikäänkuin metsä olisi puhunut: minä täällä olen herra, -minä täällä olen valtias. - -Mutta Musta-Kotka, joka tunsi metsän, avasi mustat silmänsä selkosen -selälleen ja loi siihen ylpeän katseen. - --- No, no, huusi hän ääneen, -- pannaan hampaankoloon. - -Ihmiset katselivat kaikki Kotkaan ja jonkillainen lohdun tunne hiipi -heidän sydämiinsä. Ne, jotka hänet tunsivat Texasin ajoilta, luottivat -häneen suuresti, sillä hän oli Texasissakin kuuluisa pyssymies. Se -poika oli elänyt arojen villiä elämää, hän oli jykevä kuin tammi. -Karhunkin kanssa hän rupesi kaksintaisteluun. Sant-Antoniossa, missä -hän sittemmin oli asunut, tiedettiin, että kun hän heitti pyssyn -olalleen, saattoi hän viipyä erämaassa pari kuukautta, mutta aina hän -palasi terveenä ja reippaana. Häntä oli ruvettu sanomaan "mustaksi" -sentähden, että aurinko oli polttanut hänen ihonsa ihan tummaksi. Oli -kerrottu hänen rosvonneen Mexicon rajoilla, mutta se ei ollut totta. -Hän kävi aina puettuna eläinten nahkoihin ja oli käyttänyt -indiaanilaista päänahkaakin koristuksenaan, kunnes paikkakunnan rovasti -oli uhannut häntä pannakirouksella. Täällä Borowinassa ei hän ollut -huolehtinut eikä välittänyt mistään. Metsä hänelle antoi sekä ruuan -että juoman ja vaatteet. Mutta kun muut ihmiset rupesivat epäilemään ja -joutuivat suunniltaan, niin hän ryhtyi työhön ja toimeen ja oli kuin -kala vedessä. Texasilaiset pysyttelivät hänen ympärillään. Kun hän -sitte rukouksen aikana keskusteli metsän kanssa, ajattelivat ihmiset: -kyllä siitä nyt jotakin tulee. - -Aurinko laski. Korkealla, mustien sykomorien oksien välillä paloi vielä -jonkun aikaa loistava iltarusko. Vähitellen se himmeni ja sammui. Tuuli -kääntyi etelään, pimeä lankesi maille. Kotka otti pyssynsä ja läksi -metsään. - -Oli jo yö, kun ihmiset syvältä metsän sisästä äkkäsivät suuren -kultaisen tähden, ikäänkuin aamuruskon eli nousevan auringon. Se kasvoi -hirvittävällä nopeudella ja sen väri kävi veren karvaiseksi. - --- Metsä palaa! metsä palaa! nousi leirissä huuto. - -Suurissa parvissa tulla liihotteli lintuja joka taholta, rääkkyen, -kirkuen ja vikisten. Karja leirissä rupesi surkeasti mylvimään, koirat -ulvoivat, ihmiset juoksivat sinne tänne, peläten että kulovalkea leviää -leiriin päin; mutta kova etelätuuli vei liekit päinvastoin pois -aukealta. Metsään syttyi jo toinen punainen tähti, syttyi kolmaskin. -Molemmat valautuivat pian ensimmäiseen ja tulipalo leveni hirvittävällä -nopeudella. Liekit juoksivat kuin vesi, karkelivat villin viinin ja -köynnöskasvien kuivaneita runkoja myöten ja ravistelivat lehtiä puista. -Tuuli tarttui palaviin lehtiin, nosti ne tulisina lintuina ilmaan ja -läksi lennättämään yhä etemmäksi. - -Sykomorit kaatuivat paukkuen ja rytisten liekkien keskellä. Punaiset -tulikäärmeet kiertelivät pitkin korven povea. Rätinä ja räiskinä, -taittuvien oksien pauke, valkean kumea tohina, lintujen kirku ja -petojen karjunta täytti ilman. Taivasta tavottelevat puut, muuttuneina -tulisiksi patsaiksi ja pylväiksi, huojuivat. Syttyneet köynnöskasvit -irtaantuivat puista, vääntyivät kiemuroiksi, heiluivat edestakaisin ja -kuljettivat tulta ja kipinöitä puista puihin, ikäänkuin olisivat olleet -saatanallisia käsivarsia. Taivas kävi tulipunaiseksi, olisi luullut -tulipalon raivoavan sielläkin. Yö oli valoisa kuin päivä. Vihdoin -kaikki liekit valautuivat yhdeksi ainoaksi tulimereksi ja lensivät -metsän läpi kuin kuoleman huokaus eli Jumalan vihan myrsky. - -Savu, kuumuus ja palaneen käry täytti ilman. Vaikkei leiriä uhannutkaan -vaara, niin ihmiset kuitenkin huusivat ja kirkuivat, kunnes äkkiä kulon -laidasta, liekkien ja kipinöiden joukosta astui esiin Musta-Kotka. -Hänen synkät kasvonsa olivat ihan noessa. Kun ihmiset kokoontuivat -hänen ympärilleen, nojausi hän pyssyynsä ja virkkoi: - --- Ei teidän enään tarvitse raataa. Minä olen polttanut metsän. -Huomenna tapaatte tuolta puolen peltomaata niin paljon kuin vaan -haluatte. - -Sitte hän kääntyi Marysian puoleen: - --- Nyt sinun täytyy ruveta omakseni, sillä minä olen polttanut metsän. -Kuka täällä on minua väkevämpi? - -Tyttö vapisi kuin haavan lehti, sillä kuu paistoi Kotkan silmiin ja hän -oli hirveä katsella... - -Ensi kertaa Marysia Amerikassa kiitti Jumalaa siitä, että Jasko oli -kaukana Lipincessä. - -Tohisten eteni valkea etenemistään; päivä valkeni raskaassa pilvessä. -Aamun tullessa koettivat muutamat miehet liketä kulomaata, mutta -kuumuus teki sen mahdottomaksi. Seuraavana päivänä oli ilmassa niin -paksulta sumua, ettei ihminen parin askelen päästä voinut toista -erottaa. Yöllä rupesi satamaan vettä ja pian uhkasi siirtolaisia -täydellinen vedenpaisumus. Mahdollisesti tulipalo oli saattanut ilman -väräjämään ja vaikuttanut pilvien kerääntymiseen. Sitäpaitsi on -huomattava, että oli kevät, jolloin Missisipin ja Arkansasin soisten -jokien varsilla tavallisesti sataa tavattoman runsaasti. Kun lisäksi -kaukaisilla vuorilla lumet sulavat, niin paisuvat Arkansasin suot, -pienet järvet ja joet. Maa Borowinan kentällä pehmeni ja muuttui -ainoaksi suureksi lammikoksi. Ihmiset, joitten päivät pääksytysten -täytyi pysyä märkinä, sairastuivat. Muutamat läksivät taasen liikkeelle -siirtolasta, päästäkseen Clarcsvilleen, mutta palasivat pian takaisin, -tuoden sen viestin, että joki on tulvillaan ja pääsy ulospäin mahdoton. -Nyt kävi siirtolaisten tila kamalaksi, sillä heidän tulostaan oli jo -kulunut kokonainen kuukausi, ruokavarat olivat loppumaisillaan eikä -Clarcsvilleen päässyt noutamaan uusia. Wawrzonia ja Marysiaa kalvoi -nälkä vähemmin kuin muita, sillä heitä suojeli Mustan-Kotkan käsi. Joka -aamu toi hän heille otuksen, jonka joko oli ampunut tai pyydystänyt -ansaan. Seinustalle, jossa Wawrzon makasi, pystytti hän telttansa, -suojellakseen vanhusta ja hänen tytärtään sateelta. Täytyihän heidän -kiitollisuudella käyttää hyväkseen hänen avuliaisuuttansa, sillä hän -itse tarjosi heille apuaan eikä huolinut mistään korvauksesta. Marysiaa -vain hän tahtoi. - --- Olenko minä nyt ainoa tyttö maailmassa, sanoi Marysia hänelle, -- -mene ja hae toinen, tiedäthän että minä rakastan toista. - -Mutta Kotka vastasi: - --- Vaikka vaeltaisin maailman ääriin asti, niin en tapaa sinun -kaltaistasi. Sinä olet ainokaiseni maan päällä ja minun täytyy saada -sinut omakseni. Miten sinä tulet toimeen, kun vanhus kuolee? Sinä tulet -minun turviini, tulet vapaasta tahdosta, ja minä otan sinut niinkuin -susi ottaa lampaan, ja kannan metsään, mutta en raatele. Olethan sinä -minun omani, ainokaiseni. Kuka minua kieltää sinua ottamasta? Ketä minä -täällä pelkäisin? Jos sinun Jaskosi tulee, niin sitä parempi! - -Wawrzonin sairauteen nähden taisivat Kotkan sanat vaan osata oikeaan. -Vanhus kävi yhä huonommaksi, kuumehoureessaan puheli hän usein -synneistään, Lipincestä ja Jumalan tahdosta, joka ei salli hänen nähdä -syntymäseutuaan. Marysia itki sekä isäänsä että itseään. Kotka lupasi -kihlata hänet ja lähteä hänen kanssaan vaikkapa Lipinceen asti, mutta -se oli hänestä kauheaa eikä suinkaan hauskaa. Palata Lipinceen, missä -Jasko oli, ja toisen kanssa -- ei ikinä! Parempi panna puun alle -kuolemaan. Ja sellainen kai hänen loppunsa onkin oleva. - -Siirtolaa odotti vielä uusi onnettomuus. - -Sadetta tuli kuin kaatamalla. Eräänä synkkänä yönä, kun Kotka, kuten -tavallisesti läksi metsälle, alkoi leiristä kuulua hirveitä -hätähuutoja: "vettä, vettä!" Kun ihmiset heräsivät unestaan, saattoivat -he erottaa suuren, kiiltävän pinnan, joka ulottui silmänkantamiin asti, -aaltoillen tuulessa ja loiskien sateen alla. Yön väräjävä, himmeä -kajastus valaisi kiitäviä laineita. Rannalta, missä seisoi puunrunkoja, -ja palaneesta metsästä, kuului uusien laineiden tohina ja kohina. Ne -tulla viilättivät ikäänkuin suuren voiman takaa-ajamina. Leirissä nousi -hirveä huuto. Naiset ja lapset rupesivat kiipeämään vankkureihin, -miehet juoksivat minkä jaksoivat aukean eteläsyrjälle, missä kasvoi -puita. Vesi ei vielä ulottunut polviinkaan asti, mutta se nousi -nopeasti. Tohina metsästä päin yhä kasvoi. Sen seasta erottautui -hätähuutoja, ihmiset huutelivat omaisiaan ja rukoilivat taivaalta apua. -Pian pienemmät eläimet rupesivat juoksemaan edestakaisin, paetakseen -aaltojen voimaa, joka kasvamistaan kasvoi. Lampaat uiskentelivat, -surkeasti määkien, vedessä, kunnes katosivat metsän puolelle. Vettä -tuli kaatamalla, hetki hetkeltä kasvoi hätä. Aaltojen kaukainen kohina -paisui mahtavaksi ryskeeksi. Jo alkoivat vankkurit huojua. Tämä ei -ollut tavallista kevätsadetta: Arkansas-joki kaikkine sivuhaaroineen -oli paisunut yli äyräittensä. Tulva riisti puut juurineen maasta, -kaatoi metsät, vei ihmisasunnot, levitti kaikkialle pimeyttä, -hävitystä, kuolemaa. - -Eräät vankkurit, jotka sattuivat olemaan likinnä palanutta metsää, -kaatuivat. Kun naiset, jotka olivat paenneet sinne, rupesivat huutamaan -apua, viskautui useita miehiä alas puista. He eivät sentään päässeet -auttamaan huutavia, sillä aallot tarttuivat heihin ja veivät pois -metsään hukkumaan. Muutamien vankkurikuormien palttinaisille -katoillekin oli paennut ihmisiä. Sadetta yhä tuli kuin saavista -kaatamalla, pimeys kasvoi kasvamistaan, peittäen vaippaansa surullisen -vesimaiseman. Tuontuostakin purjehti näkyviin puunrunko, jolle -ihmisolento oli päässyt pelastumaan, milloin pulpahti vedestä esiin -joku eläin tai ihminen, milloin vain käsi, samassa painuakseen veteen --- ainiaaksi. - -Veden yhä kasvava pauhu voitti hukkuvien eläinten mylvinän ja ihmisten -äänet, jotka huusivat: "Jeesu, Jeesu, Maaria!" - -Entä Wawrzon ja Marysia? Puinen seinä, jolla vanhus lepäsi Kotkan -teltan alla, pelasti heidät ainakin hetkellisesti, sillä se pysyi -lastuna veden pinnalla. Aallot kuljettivat sitä yli koko aukean ja -veivät metsään. Pari kertaa se tarttui kiinni puuhun, irrottui sitte ja -läksi purjehtimaan pimeyttä kohti. Tyttö oli polvillaan isän vieressä. -Hän nosti kätensä taivasta kohti ja rukoili pelastusta, mutta vain -aaltojen pauhu ja tuulen ulvonta vastasivat hänen rukouksiansa... -Teltta repesi... lauttakin saattoi hajota minä hetkenä hyvänsä, sillä -sekä edessä että takana uiskenteli pölkkyjä, jotka uhkasivat sekä -särkeä että kaataa sen... - -Vihdoin se tarttui johonkin puuhun, jonka latva vain näkyi vedestä ja -samassa kuului samaisesta latvasta ihmisen ääni: - --- Ottakaa tämä pyssy ja lähtekää toiselle laidalle, ettei lautta -kaadu, kun minä hyppään... - -Tuskin olivat Wawrzon ja Marysia ehtineet noudattaa kehotusta, kun joku -olento oksien välitse pujahti lautalle. - -Se oli Kotka. - --- Marysia, puhui hän, -- sinä näet, etten heitä sinua. Kautta Jumalan! -Pelastan minä teidät tästäkin hädästä. - -Hänellä oli kirves matkassaan, sillä hän silmänräpäyksessä hakkasi -oksat nuoresta puusta ja rupesi melomaan ja ohjaamaan lauttaa. - -Heidän päästyään joelle, alkoi lautta kulkea tavattoman nopeasti. -Mihin? Sitä eivät he tietäneet. He vaan kiitivät eteenpäin. Välistä -Kotka tyrkkäsi syrjään kantoa tai oksaa tai käänsi lauttaa, jotta se -pääsisi puun ohitse. Hänen jättiläisvoimansa näyttivät vaan kasvavan. -Hänen silmänsä äkkäsi pimeästäkin kaikki vaarat. Tunnit kuluivat. -Toinen ihminen olisi jo nääntynyt, hän vaan ei näyttänyt tietävän -rasituksesta mitään. Aamulla huomasivat he päässeensä pois metsästä, -sillä kaikki puunlatvat katosivat näkyvistä. Koko seutu oli ainoana -merenä, jonka pinnalla liankarvaiset, vaahtoavat vedet mylvien -vyöryivät. Päivä valkeni. Kun Kotka huomasi, ettei puunkannoista tällä -haavaa ole vaaraa, lakkasi hän hetkeksi melomasta ja kääntyi Marysian -puoleen: - --- Nyt sinä olet minun, sillä minä olen riistänyt sinut kuoleman -kidasta. - -Hän oli paljain päin, kasvot hiestyneinä ja ahavoituneina -ponnistuksesta. Hänessä asui sellainen voima, ettei Marysia uskaltanut -vastata olevansa toisen morsian. - --- Marysia! huudahti nuori mies hellästi, -- oma kultaseni! - --- Minne me kuljemme? kysyi Marysia, joka tahtoi vaihtaa puheainetta. - --- Sama se minne! Olethan sinä luonani, rakastettu! - --- Melo, muuten paha meidät perii. - -Kotka rupesi melomaan. Wawrzon oli sillaikaa käynyt yhä huonommaksi. -Toisinaan hänessä oli kuumetta, toisinaan se hänet heitti, mutta yhä -hänen voimansa heikkenivät. Hänen vanha, vaivattu ruumiinsa oli saanut -kestää liiaksi rasitusta. Loppu likeni, ikuinen lepo teki tuloaan. -Päivällisaikaan hän heräsi ja lausui tyttärelleen: - --- Marysia, en minä enään näe huomista päivää. Voi lapseni, lapseni, -kunhan en olisi lähtenyt Lipincestä, kunhan en olisi sinua sieltä -kuljettanut! Mutta Jumala on armollinen! Minä olen paljon kärsinyt, -ehkä hän antaa anteeksi syntini. Haudatkaa minut, jos suinkin voitte ja -saata sinä, Kotka, tyttö vanhan herran luokse New-Yorkiin, Hän on hyvä -herra, hän kyllä säälii sinua ja antaa sinulle rahaa, niin että pääset -matkustamaan Lipinceen. Minä en enään sinne palaa. Oi armollinen -Jumala, anna edes minun sieluni saada lintuna lentää Lipinceen, jotta -minä edes kerran vielä sen näkisin. - -Siinä kuume taas ennätti hänet ja hän rupesi puhumaan: "sinun turviisi -minä pakenen, pyhä Jumalan Äiti!" Hetkisen kuluttua hän äkkiä kirkasi: -"älkää heittäkö minua veteen, en ole mikään koira!" mutta sitte hänen -mieleensä mahtoi muistua, että hän kerran hädissään oli ollut -hukuttamaisillaan Marysian, sillä hän alkoi rukoilla: "lapsi, anna -anteeksi, anna anteeksi!" - -Tyttö raukka oli polvillaan hänen päänsä pohjassa ja itkeä nyyhkytti -ääneensä. Kotka meloi ja kyynelet kirvelivät hänen kurkussaan. - -Illemmalla kirkastui taivas. Ennen laskuaan näyttäytyi aurinkokin. -Hetkisen loisti se täydeltä terältään tulvan tuhoamaan maisemaan, -luoden veteen pitkän, kullankarvaisen vyön. Vanhukselle tuli lähdön -hetki. Jumala armahti häntä todella ja soi hänelle hyvän lopun. Ensin -hän surullisella äänellä tuontuostakin virkkoi: "voi minua, että läksin -Puolasta, omasta maastani!" mutta kuumehoureessa alkoi hänestä sitte -tuntua siltä, että hän on paluumatkalla Puolaan. Kas, vanha herra -New-Yorkissa antoi heille matkarahat ja osti uutispaikan, ja nyt he -molemmat, hän ja Marysia, ovat kotimatkalla. He ovat laivalla, laiva -kulkee yöt, päivät, merimiehet laulavat. Sitte tullaan samaan Hampurin -satamaan, josta lähdettiinkin, kaupungit vaan kiitävät silmien ohitse, -saksankieli soi korvissa ja juna lentää eteenpäin. Wawrzon tuntee, että -koti likenemistään likenee, sanomaton riemu täyttää hänen rintansa, -toinen, tuttu, rakas ilma löyhyttelee häntä vastaan kotoisilta -seuduilta. Entä mikäs tämä on? Ka, raja! Talonpojan sydän-raukka alkaa -takoa kuin vasara. Matka joutuu. Jumala, Jumala! Tuossahan jo ovat -Matin pellot, ja päärynäpuut... tuossa harmaat mökit ja kirkko. Tuossa -astuu mies, lammasnahkalakki päässä, auran takana. Wawrzon ojentaa -vaunun ikkunasta käsivartensa häntä vastaan. Vaari, vaari!... eikä -enään löydä sanojakaan. Kuljetaan eteenpäin. Entä mikä se tuolla on? Ka -Przyremblen kaupunki. Ja Przyremblen takana on Lipince. Itkien he -astelevat tietä pitkin. On kevät. Ruis kukkii... hyönteiset surisevat -ilmassa... Przyremblen kirkossa soitetaan iltakelloja... Oi Jeesu, -Jeesu, että sinä annat syntiselle näin paljon onnea! Tuon mäen takaa -tulee näkyviin risti ja tienviitta ja Lipincen raja. Eivät he enään -kävele... he lentävät ikäänkuin siivillä, pääsevät mäelle, ristin luo, -tienviitalle asti. Vanhus heittäytyy maahan, huutaa ilosta ja suutelee -maata. Hän konttaa ristin juurelle ja kietoo molemmat käsivartensa sen -ympärille: nyt hän on Lipincessä! Niin kyllä. Hän on Lipincessä, sillä -vain hänen kuollut ruumiinsa lepää ajelehtivalla lautalla. Sielu on -liitänyt sinne, missä sen on hyvä ja rauhaisa olla... - -Turhaan tyttö huutelee: "isä, isä!" Marysia raukka, ei hän enään palaa -luoksesi! Hänen on niin hyvä Lipincessä. - -Tuli yö. Kotkan käsistä rupesi jo melapuu vaipumaan ja nälkä ahdisti -kovasti. Marysia luki itkunsekaisella äänellä rukouksia isänsä ruumiin -ääressä. Ympärillä ei näkynyt mitään muuta kuin vettä, sitä ulottui -taivaan äärimmäisiin rantoihin asti. - -He olivat mahtaneet joutua jonkun suuremman joen väylään, sillä virta -kuljetti taas suurella nopeudella lauttaa. Sitä oli mahdoton ohjata. -Ehkä he mahdollisesti olivat joutuneet pyörteisiin, jotka liikkuivat -kuoppapaikkojen päällä, sillä lautta pyöri ympyrässä. Kotka tunsi -voimiensa alkavan loppua. Äkkiä hän hypähti pystyyn ja huusi: - --- Totta totisesti! tuolla on tulta! - -Marysia seurasi hänen kätensä liikettä ja huomasi todella kaukaa tulen, -joka välkkyi ja heijastui veteen. - --- Se on vene Clarcsvillesta, puhui Kotka nopeasti. -- Yankeet ovat -lähettäneet sen pelastamaan hädänalaisia. Kunhan eivät soutaisi -ohitsemme... Marysia, minä pelastan sinut. Hohooi! - -Hän rupesi melomaan voimiensa takaa. Tuli suureni heidän silmissään ja -sen punaisessa valossa olivat he erottavinaan suuren veneen. Se oli -vielä kaukana, mutta se likeni. Äkkiä huomasi Kotka, ettei vene enään -likennytkään. - -He olivat joutuneet leveään virtaan, joka vei heitä ihan vastakkaiseen -suuntaan. - -Äkkiä katkesi Kotkan kädestä seiväs. - -Nyt he kulkivat ihan umpimähkää. Virta vei heitä yhä etemmäksi, valkea -pieneni pienenemistään. Onneksi lautta jonkun ajan perästä kävi kiinni -puuhun, joka yksinään seisoi arolla. - -Molemmat rupesivat nyt huutamaan apua, mutta virran kohina voitti -heidän äänensä. - --- Minä ammun, sanoi Kotka, -- niin he näkevät tulen ja kuulevat -laukauksen. - -Hän tähtäsi jo ilmaan pyssyn piipun. Mutta laukauksen asemasta kuului -vain kumea läppäys. Ruuti oli päässyt kastumaan. - -Kotka heittäytyi pitkäkseen lautalle. Nyt he olivat hukassa. Hetkisen -hän siinä makasi kuin kuollut; mutta sitte hän nousi ja puhkesi -puhumaan: - --- Marysia... Toisen tytön minä jo aikoja sitte olisin ottanut ja -vienyt metsään, sama se hyvällä vaiko pahalla. Niin aioin sinutkin -ottaa, mutta en ole uskaltanut, sillä minä rakastan sinua. Sutena olen -kulkenut ihmisten joukossa ja ihmiset ovat pelänneet minua. Sinä vaan -sait sen aikaan, että minä miltei... pelkäsin sinua... Mutta jollet -sinä minua rakasta, niin on paras, että kuolen. Minä pelastan sinut tai -hukun, ja jos hukun, niin muista minua ja rukoile edestäni. Millä -lailla minä olen rikkonut sinua vastaan?... Enhän ole tehnyt sinulle -mitään pahaa. Marysia, Marysia, hyvästi rakastettuni, sinä elämäni -aurinko... - -Ennenkuin Marysia edes käsitti hänen aikomuksensa, oli hän jo -heittäytynyt veteen ja ruvennut uimaan. Hetkisen hän pimeästä saattoi -erottaa hänen päänsä ja käsivartensa, kun hän voimakkaasti halkasi -virtaavaa vettä, sillä hän oli erinomainen uimari. Mutta pian hän -katosi näkyvistä. Hän ponnisti venettä kohti, hakemaan pelastusta -tytölle. Veden vuolas juoksu ehkäsi hänen liikkeitänsä, oli kuin häntä -olisi vedetty niskasta tai työnnetty taaksepäin. Mutta hän riuhtoi ja -pyrki eteenpäin. Kunpa pääsisi tuosta virrasta edes toiseen, niin -varmaan pääsisi perille! Mutta huolimatta yli-inhimillisistä -ponnistuksistaan, pääsi hän vaan hitaasti eteenpäin! Samea, kellertävä -vesi viskasi vähäväliä vaahtoa hänen silmiinsä, mutta hän nosti -päätänsä, veti henkeään ja iski katseensa pimeyteen, nähdäkseen missä -vene ja valo olivat. Välistä joku voimakkaampi aalto veti häntä -taaksepäin, välistä se taas kohotti häntä pinnalle. Hengitys kävi yhä -raskaammaksi, hän tunsi polviensa kangistuvan. "En pääse perille", -ajatteli hän, mutta silloin oli hän kuulevinaan Marysian rakkaan äänen -kuiskaavan: "pelasta minut!" Ja uudestaan alkoi hän epätoivoisilla -voimilla halkoa vettä käsillään. Hänen poskensa pullistuivat, hän sylki -vettä suustaan ja silmät pinnistyivät... Jos hän nyt kääntyisi -takaisin, niin hän vielä jaksaisi myötävirtaa uida lautalle, mutta sitä -ei hän ajatellutkaan, sillä vene ja valo tulivat yhä likemmäksi. Vene -todella soluikin häntä kohti, sillä sitä toi sama virta, jota vastaan -hän taisteli. Äkkiä hän tunsi, että hänen polvensa ja jalkansa -täydellisesti kangistuivat. Vielä muutamia vimmatuita ponnistuksia... -Vene yhä likenee. "Auttakaa, auttakaa!" Viime sanan tukehutti vesi, -joka tunkeutui hänen kurkkuunsa. Hän upposi, aalto valautui hänen -päänsä yli, mutta hän pääsi uudelleen pinnalle... Vene on jo tuossa -vieressä. Hän kuulee jo veden loiskuvan ja airojen vikisevän laitoja -vastaan. Hän ponnistaa vielä viimeisen kerran ääntänsä ja huutaa apua. -Nyt ovat kuulleet, sillä aironloiske kiihtyy. Mutta Kotka painuu -veteen, hänet tempaa väkevä pyörre. Hetken perästä hän vielä häämöttää -aallon harjalla, vielä nousee käsi, vielä toinenkin... Sitte hän katoaa -syvyyteen... - -Sillaikaa istui Marysia yksin lautalla isänsä ruumiin ääressä, silmät -taukoamatta käännettyinä valoa kohti. - -Virta toi sitä yhä likemmäksi. Pian näkyi vene ja airot olivat tulen -valossa kuin suuren hyönteisen punaiset raajat. Marysia alkoi -vimmatusti huutaa apua. - --- Hei, Smith! virkkoi englanninkielellä joku ääni, -- hitto minut -vieköön, jollen kuule hätähuutoja. Taas! - -Hetken perästä nostivat väkevät käsivarret Marysian veneeseen, mutta -Kotkaa ei siinä veneessä ollut. - -Kaksi kuukautta myöhemmin pääsi Marysia Little-Rockin sairashuoneesta. -Hyvät ihmiset keräsivät hänelle matkarahaa, niin että hän saattoi lähteä -New-Yorkiin. - -Mutta rahat eivät riittäneet. Osa tietä oli kuljettava jalkaisin. Koska -hän sentään jo osasi vähän englanninkieltä, saattoi hän rukoilla -konduktöörejä, että he veisivät häntä ilmaiseksi. Ihmisten kävi sääli -kalpeaa, sairasta tyttö-raukkaa, jonka silmät olivat niin suuret ja -siniset ja niin täynnä kyyneliä, kun hän anoi almua. Hän oli niinkuin -haamu eikä niinkuin elävä ihminen. Eikä hänen onnettomuutensa ollut -ihmisten syy, eivät _he_ olleet liittoutuneet häntä vastaan, vaan elämä -ja maailman meno. Mitä tuolla kalpealla kukkasella Lipincen kedoilta -olikaan tekemistä Amerikan hyörinässä ja pyörinässä? Miten se siellä -olisi voinut elää? Hänen hennon ruumiinsa täytyi mennä murskaksi uuden -maailman jättiläisvaunujen alla, niinkuin aina vaunun pyörät litistävät -kukkasen, joka sattuu niiden tielle... - -Laiha, heikko käsi tarttui soittokelloon Water-streetin varrella -New-Yorkissa: Marysia oli päässyt perille ja tuli nyt etsimään turvaa -vanhan herran luota, joka oli kotoisin Posenista. - -Vieras mies avasi hänelle oven. - --- Onko herra Zlotopolski kotona? - --- Kuka se on? - --- Vanha herra. - -Tyttö näytti nimikorttia. - --- Hän on kuollut. - --- Kuoliko? Entä hänen poikansa... herra William? - --- Matkusti pois. - --- Entä neiti Jenny? - --- Matkusti myöskin. - -Ovi sulkeutui. Tyttö istuutui kynnykselle ja rupesi pyyhkimään -kasvojaan. Taasen hän oli New-Yorkissa, yksinään, avutonna, neuvotonna, -ilman rahoja, ainoastaan Jumala turvanaan. - -Tännekö hän jää? Ei ikinä! Hän lähtee satamaan, menee saksalaisille -laivoille, heittäytyy kapteenien jalkoihin ja rukoilee heitä ottamaan -mukaansa. Jos armahtavat, niin hän kerjää ja kulkee sillä lailla Saksan -läpi Lipinceen asti. Siellä on Jasko. Hän on hänen ainoa ystävänsä koko -avarassa maailmassa. Jollei hän tunnusta omakseen, jos hän on unohtanut -ja hylännyt, niin saahan edes kuolla hänen likeisyydessään... - -Marysia läksi satamaan ja heittäysi saksalaisten kapteenien jalkoihin. -Olisivathan he ottaneet hänet, onhan se sievä tyttö, kunhan tuosta -hiukan voimistuisi. Kyllähän he mielellään, mutta... asetukset -kieltävät, siitä voisi syntyä rettelöjä... Paras lähteä pois vaan... - -Tyttö vietti yön saman sillan alla, jossa olivat nukkuneet isän kanssa -sinä unohtumattomana yönä, jolloin isä oli aikonut hukuttaa hänet. Hän -eli sillä ruualla, minkä meri heitti rannalle, kuten ennen isänkin -kanssa. Onneksi oli lämmin kesä. - -Varhain joka aamu tuli hän saksalaisille laivoille rukoilemaan -kapteeneja -- turhaan. Hän oli itsepintainen kuten kaikki talonpojat. -Mutta hänen voimansa heikkenivät ja hän tunsi, että jollei hän pian -pääse lähtemään, niin hän kuolee kuten kaikki hänen omaisensa ja -ystävänsä. - -Eräänä aamuna pani hän liikkeelle kaikki voimansa, sillä hän tunsi, -että se on viimeinen kerta, huomenna ei hän enään jaksa. Hän ei enään -rukoillut, vaan päätti hiljaa piiloutua jonnekin Eurooppaan menevään -laivaan. Kun sitte ollaan matkalla ja he löytävät hänet, niin eivät -toki veteen viskaa ja entä jos viskaisivatkin! Samahan se on miten -kuolee, koska kerran kuoleman pitää. Mutta laivaan johtavaa siltaa -vartioitiin tarkasti, hän saatiin paikalla kiinni ja ajettiin pois. -Silloin hän istuutui pölkylle veden varrelle ja tunsi kuinka kuume kävi -hänen päähänsä. Hän rupesi nauramaan ja mutisi hiljaa itsekseen... - --- Minä olen talollisen tytär, Jasko. Mutta minä olen pysynyt sinulle -uskollisena. Etkö tunne minua? - -Tyttö raukka luuli sairastuneensa kuumeeseen, mutta hän oli tullut -mielipuoleksi. Senjälkeen hän joka päivä läksi satamaan tervehtiäkseen -Jaskoa. Ihmiset tottuivat näkemään hänet ja antoivat hänelle -tuontuostakin almuja. Hän kiitti nöyrästi ja hymyili kuin lapsi. Niin -kului kaksi kuukautta. Eräänä aamuna ei häntä kuulunut satamaan ja -senjälkeen ei kukaan nähnyt häntä. Seuraavan päivän poliisilehti vaan -tiesi kertoa, että sataman perältä oli löydetty tuntemattoman naisen -ruumis. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Leivän haussa, by Henryk Sienkiewicz - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEIVÄN HAUSSA *** - -***** This file should be named 53825-8.txt or 53825-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/8/2/53825/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53825-8.zip b/old/53825-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4e6e0c6..0000000 --- a/old/53825-8.zip +++ /dev/null |