diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53677-8.txt | 20913 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53677-8.zip | bin | 392224 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 20913 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4011e77 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53677 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53677) diff --git a/old/53677-8.txt b/old/53677-8.txt deleted file mode 100644 index 57c9bef..0000000 --- a/old/53677-8.txt +++ /dev/null @@ -1,20913 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Otawa, Osa I, by C. A. (Carl Axel) Gottlund - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Otawa, Osa I - eli Suomalaisia huvituksia - - -Author: C. A. (Carl Axel) Gottlund - - - -Release Date: December 6, 2016 [eBook #53677] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OTAWA, OSA I*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -OTAWA, OSA I - -Eli Suomalaisia Huvituksia - -C. A. Gottlundilta - - - - - - -Tukhulmissa. -Painettu M.G. Lundbergin Kirja-pajassa, -vuonna 1831. - - - - - ISÄMMOALLEINI JA VARJOLLEN ISÄ VAINOINI - - _Omistan minä näitä alkeitani Suomenkielen harjoittamisesta!_ - - Koska en soata yhtä teistä oatella, ellen jo muistelek toista, - niin ottakaatten yhessä vastaan näitä _Nuoruuen Tarjoja_ - siitä vilpittömästä rakkautesta, jolla olen aina muistava - _Isänmoataini ja Äitinkieltäini_. - - Vade parve liber, locaque grata saluta! - - _Ovidius_. - - - - -SISÄLLÄPITO: - - -Esipuhe. - - Toivotus. (Runo). - Acrostichon. - -Vanhoin Suomalaisten Viisaus ja Opin-keinot, Koottu heijän vanhoista -Sananlaskuista ja Vertaus-puheista: - - Johtaus-sanat. - Sisälläpito. - Suomalaisia Sananlaskuja ja Vertaus-puheita. - Koittelemus, että näistä meijän vanhoista sananlaskuista tiiustella - meijän esivanhempiin mielen-luontoa, heijän tapoja, käytöksiä ja - ajatuksia, niin henkellisissä kuin moallisissa asioissa. - - Puheen-pulma - - Muutama Sana Uskomuksesta ja Valistuksesta, ynnä heijän vaikuttamista - kansakunnissamme. - - Runon-ruikutos, koska tuli sana että meijän Armollisin Keisarimme oli - kuollut Tarankossa s. 1. p. Jouluk. v. 1825. - - Sanauksia: - - Agnes Louise Godenhjelm. - Ullrik Wilhelm Hasselblatt. - Petter Reinhold von Törne. - Tämän moailman katovaisuutesta (Runo). - Sananvaihetus (Anagramma). - - Keännöksiä Homeruksesta: - - Tiiustuksia Homeruksesta ja hänen kirjoista. - Hektorin ja Andromachin jää-hyväiset. - Muistutuksia ja Selityksiä. - Tyttöä kaunista kahellessain. - -Muistutuksia meijän vanhoista kansallisista soitoistamme. - - Paimen-Lauluja: - - I. Päivän noustessa. - II. Lehmiänsä luettellessaan. - III. Mehtään mäntyä. - IV. Keolla. - V. Syvänmoan navoilla. - VI. Neijon Valitus. - VII. Poika. - VIII. Varoitus. - IX. Vastaus. - X. Kaipaus. - XI. Toivotus. - XII. & XIII. Lampaan Paimenet. - XIV. Ilta-laulu. - XV. Päivän-laskussa. - XVI. Lehmiänsä huutaissa. - XVII. Kotiin tullessa. - XVIII. Kotiin tultua. - XIX. Loppu-sanat. - - Tappelus-Laulu. - - Juoma-Lauluja: - - Johtaus-sanat - I. Viina-virsi. - II. Juoma-laulu. - III. Juomarin laulu. - IV. Juoppumukset ja Juonittelemukset. - V. Tuonen turva. - - Sanauksia Nossilta: - - I. Rakkaus. - II. Thymareta. - -Muutamien meijän moamiesten Elämyksiä: - - Johtaus-sanat - I. Johannes Andreae Cajanus - II. Elias Brenner - III. Erik Slang - IV. Daniel Cajanus - V. Juosep Nivala - VI. Gustaf Levanus, ja sen Pietarissa olevan - Suomalaisen Seurakunnan ensimmäinen alku. - - Bucharin Tarttarilaisten Kuninkaan Chan Zigan Areptanin - merkillinen Anomus Zaar Pietarilta. - Tiiustuksia Kuuston Linnasta. - Tiiustuksia siitä muinoisesta Suomalaisesta Suvusta - nimeltä Fincke. - -Tiiustuksia muutamoista Suomalaisista Vanhoin-jeännöksistä, - piiritettynä vuonna 1671 ja 1672, Elias Brenneriltä. - - Johtaus-sanat. - Tiiustuksia Turun Papismiehen Niiles Antinpojan hautakivestä - Turun Peä-kirkossa. - Tiiustuksia yhestä rauta-häkistä, jotka muinoin sulkivat Piispa - Maunus Ollinpojan hautakammiota Turun Peä-kirkossa. - Tiiustuksia Piispa Conrad Bitzin hauta-varjosta Turun peä-kirkossa. - Tiiustuksia Vapaallisen Herran Fredr. Frésen hauta-varjosta - Turun Peä-kirkossa. - Tiiustuksia Tähtimiehen ja Hämeenlinnan Linnanisännältä Olli Tavastin - hauta-poaesta Turun Peä-kirkossa. - Tiiustuksia Piispa Maunus Ollinpojan Tavastin hauta-varjosta - Turun Peä-kirkossa. - - Anna María. Pakina. Suomennettu Walter Scotin Ivanhoesta. - Muistutus. - -Prenumeranter.[1] - -Viitteet. - - - - - -Esipuhe. - - -Tiijustuksia Sekä Peälletarjojoillen, että Peällekirjuttajoillen -ja muillen Ostajoillen: - -Tämä 1:nen Osa, joka sisällänsä pitää jo 40 painettua arkkia, 14 kuvoo, -22 Taulua ja 21 Soittoa, paihti monta piirutettua nimitös-lehtee, m.m. -ja joka tavallisessa kirjakaupassa olisi vähinnik 12 Riksiä Pankossa -maksavainen, ei tulek maksaman Peälletarjojoillen jos 4 Riksiä -Pankossa; mutta Peällekirjuttajoillen 7 Riksiä, ja Ostajoillen 8 -Riksiä, samassa rahan-luvussa. - -Mutta jos niin tapahtuisi, että se josta kusta syystä ei tulisik kyllä -ostetuksi, eikä Peällentarjojoilta lunastetuksi, tahi että vielä vuuen -peästä löytyisi tästä kirjoja jälellen myömätäk, niin tämän kautta -tievoksi annetaan että hinta tuloo silloin koroitettavaksi, niin että -vuotesta 1831 eteenpäin, niin maksaapi tämä kirja 10 Riksiä -Pankossa Ostajoillen, 8 Rks. Peällekirjuttajoillen, ja 6 Rks. -Peälletarjojoillen. - -Sitä vastoin toas, jos niin olisi, että se tulisi paljon ostetuksi ja -peräänkysytyksi, niin tahon minä muistuttoo, ettei tästä ouk painettu -muuta, kuin vähä toista satoo kirjankappaletta Ostajoin varaksi, ja -että heistäkin on moni puuttuvainen, toinen yhtä, toinen toista, näistä -kuvista ja piirutoksista; ja heistä taas jotka löytyy, niin on moni -myös painin-panemisessa (wid färgläggningen) tullut turmelluksi ja -tärvätyksi. Minä soan seneistä vakuuttoo Peällentarjojoita, jos muka -tahtoovat kunnollisia kirjoja, että nopeemmittain lunastaa omansa, -jott'ei se ennettäisi tulla muillen pois-myötyksi. Samasta syystä -varoitan ostajoitani, että oston ajalla, jos mieliivät, ja -jos tahtoovat muka välttee soaha viallisia ja puuttuvaisia -kirja-kappaleita, jotka kuitenkin hinnansa puolesta ovat toisten kanssa -yhtä veroiset. - -Noutoaksein selkeyttä ja visseyttä, molemmin puolin, sekä kirjoin että -rahoin laittamisessa, niin tahon minä, sekä omasta puolestain, että -Peälletarjojoihen ja Toimittajoihen hyväksi, muistuttoo, että ehkä -Peällentarjoihen oikeutta myöten tulisi lunastamaan kirjansa heiltä, -joihen kautta ovat peällentarjoneet, niin koska nämät toisinaan asuuvat -heistä kaukana, toisinaan kahtoovat ehkä vaikiaksi tälläista -kirjan-toimitusta, niin soapi jokainen, joka ite, tahi toisen kautta, -tahtoo noutoo näitä kirjoja -- tehä mieltänsä myöten, kummin tahaan. -Ensimäisessä aikomuksessa niin kirjuttakoon suorastaan minullen näistä -asioista, ja laittakoon kirjassa rahat, niin tahon minä pitee siitä -huolta, että kirjat tuloo jonkun luotettavan reissuvaisen kanssa -heillen lähätettäväksi; ja ellei se kohta tapahtuisi, niin olkaat -kuitenkin vakuutetut siitä, että minä pitän kirjat tallella heijän -varaksi. Mutta tuloo muistuttavaksi, että heijän täytyy silloin, paihti -hinnan meäree, lähättää 16 kill. pankossa, postikirjan lunastamiseksi -ja laittamiseksi, ja lähättämiseksi tamän Otavan. - -Kuin ikeän tästä kirjasta kokountuu niin paljon rahoja, että soan -toisen Osan toimitetuksi, niin se tuloo teillen annettavaksi -- ehkä -vielä tänä syyssä; sillä siitä on jo suurin osa painettu. Että nyt -toimittoo sitä yht' aikoo, tulisi teillen ehkä kovin kalliiksi, ja -tuntuis vaikeeksi minullenkin, kustennoksiin puolesta. Teillä on -lukemista kyllä tässä, siihen kuin toinen kerkiää. - -Syy minkätähen tämä ensimäinen Osa -- joka jo viimäisenä syksynä oisi -muuten ollut valmis (lue Esip. XXV p.) -- on viipynyt tähän asti, on -ollut se, että minun on ite täytynyt painilla kaunistella näitä kuvia, -soahaksein sillä tämän kirjan moamiehilleini niin huokiaksi kuin -suinkin mahollinen, jota, jos oisin toisella tiettänyt, oisi vielä -kohottanut hinnan, yhellä Riksillä. Sen eistä jos olette moittinut tätä -viipymistä, niin se on ollut varsin syyttömästi. - -Tukhulmissa 24 p. Heinäk. vuonna 1829. - -C. A. Gottlund. - - * * * * * - - Nescio qua natale solum dulcedine cunctos, - Ducit, et immemores non sinit esse sui. - - _Ovidius_. - - -Rakkaat Moamieheini! -- Mitenkä minä alottelisin yhtä kirjoo, joka niin -monessa tarkoituksessa on puuttuvainen ja vian-alainen? Joka kullakin -puoliskolla (pagina) tarvihtoo selitöksiä minun puolesta, ja teijän -puolesta ystävällistä hyvyyttä ja mielen-suosiota. Puhunko minä minun -_nuoruutestain ja kokemattomuutestain_ (oerfarenhet) vai puhunko minä -näihen toimein _työläisyytestä ja vaikeutesta_, meijän kielen -_köyhyytestä ja harjoitamattomuutesta_, näihen vehkeihen -_kustennuksista ja maksuista_, eli niistä moneista muista -_vastuksista_, jotka joka hoaralta ovat kohtaneet minua näissä minun -aikeissani, -- vai mistä minä soannen sanoja, rukoilla teitä -altiksi-antamisuutestanne (skonsamhet) tätä kirjoa lukiissa ja -tutkitessa? - -Jokainen _rehellinen ja valaistu_ isänmoatansa rakastava _Suomalainen_ -havaihtee kyllä tämän ison vaikeuven; ja löytää ei ainoastaan -_viheliäisyyttä_ niin tässä kuin muissakin ihmisten töissä, mutta -myöskin, toisella puolella, jota-kuta _ansiollista ja hyveä -tarkoittavaista_. Heijän silmissä minä en tarvihte vetee verukkeita -(förebära ursäkter) tahi esteleitä (urskulda mig) näistä minun -virheistäin; sillä hyö ottaavat tarkoitukseksensa sitä _sisällistä ja -toellista_ (det werkliga, reella) ei ainoastaan sitä ulkonaista -puheen-pukemista. Ne toiset toas, jotk' eivät millonkaan puhuk -Toimittajan[2] ansiosta ja hyvästä tarkoituksesta; voan jotka ovat -aina, ikeän kuin Kärpäiset, soapuvilla toista alentamaan ja -ryvettelemään, jotka ei ainoasti ylöshaek virheitä muissa (ehkä ovat -ite enin virhen- ja puutteen-alaiset) mutta jotka keäntelöövät vielä -viattomiakin paikkoja viaksensa -- heijän silmissä minä en aattele -käyvä tilin-tekoon, tahi annaita (inlåta mig) johon-kuhun selitökseen. -Mutta se on teillen vaka-mielisillen, jotka seisotten ikeän kuin näihen -molemmien keskellä -- jotka, ehketten soimaa ketään, etten kuitenkaan -ouk hyvät omasta peästänne perustamaan tästä teijän oatoksenne -- -joillen hyväksi, minä luulisin, että muutama sana, tästä kirjasta ja -hänen aikomuksesta, oisi ehkä _sopiva ja tarpeellinen_. - -Kukiin kirja-toimittaja alkaa että esipuheessansa luettoo siitä _isosta -vaivasta_, joka on ollut hänellä kirjansa sepittäissä, ja ilmoitettua -sitä _uutta_ tietä, jolla hään on ikeän kuin auvaissunna viisauen -portit, lopettaa sillä, että sisään-sulkea ihtesäk ja kirjansa -Lukioihen muistiin ja mieli-hyvyyteen (ynnest). Mitäs siitten minä -sanoisin, joka, niin monestapäin kahottu, olen uskaltanut astua yhtä -aivan _äkkinäistä ja raivaamatonta tietä_; joka on ottanut -koittelaksein yhtä asiata, johon ei vielä yksikään ennen minua hirvinyt -puuttua; joka on yht-aikoa ruvenut että yhellä varsin roa'alla ja -harjoittamattomalla kielellä toimittoo _Tietomuksiin_[3] ja -_Taitomuksiin_[4] suloisuutta, ja että näissä aikeissa käyttää tätä -kieltä _toisella tavalla_, kuin on tähän asti käytetty; eli toisella -sanalla: joka on koettellut koroittoo tätä _Suomen kieltä_ muihen -oppineihen kieliin rinnallen, ja soattaa häntä siihen kunnollisuuteen, -jota tarvitaan ihmisten ymmärtämyksiin[5] ja oppimuksiin[6] -käsittämiseksi. Jos esi-puhe oisi millonkaan ollut tarpeessa, niin se -oisi tällaisissa tiloissa, kussa yhöllä puolella tarvitaan että -selittää tämän kirjan _aivotusta_ ja oikeata _käyttämistä_, ja -toisella, ilmoittamista _sitä syytä_, joka on minussa aikoin-soattanut -näitä aikeita. Tämä on ehkä tarpeellinen näillä ajoilla, jollon -_rehellisyys ja hyvyys_ on ussein tullut moailmassa _kateuelta_ -soimatuksi, ja poljetuksi _pahoilta_; jollon ymmärtämättömät (sekä -alimmaisesta että ylimmäisestä seävystä) ovat olleet näpset luulemaan -jonkun _vieraan tarkoituksen_ olleen salaistunna opin ja viisauen -aineissa (lue p. 180) ja kahtoneet kummaksi, jos jokuu oatteleisi -asiassa toista, kuin hyö muka -- joill' ei ouk ollenkaan omoa oatosta, -voan jotka riippuuvat ymmärtämättömästi ainoasti niihin _vanhoin -luuloin_. Moni on minustakin jo arvellut, mistä minä olin ensin soanut -tämän rakkauen omaan kieleeni, ja minkä puolesta minä oun niin harras -tätä toimittamaan. Ehkä asia on itestään kyllä selvä (sillä omastaan -jokainen piteä), niin tahon minä kuitenkin alusta kerroita, mitenkä -minun mieli on ensin tullut näihin sytytetyksi, että sillä näyttää -mitenkä yhestä _pienestä asiasta_ monesti vajuu _isompiakin -vaikutoksia_, ja mitenkä koko meijän elämä-kerta ussein riippuu yhestä -tahi toisesta asian mutkasta. Ne monet vastukset (motgångar) ja -vaikeukset (beswärligheter) jotka ovat kohtaneet minua näissä -aikeissain, olkoon opiksi muillen, jotka mieliivät astua minun -polullein, että meijän täytyy usseen tulla vastuksissa koeteltuksi, -mutta ettei nämät ouk hyvät sammuamaan hyviä aikomuksia povessamme, jos -ainoasti karaistaavat heitä. - -Se on moni joka piteä sitä _oma-rakkauteksi_[7] (egenkärlek) puhua -ihestään ja omista töistään -- ja soattaa ehkä niin olla! Mutta -on väli mitenkä puhutaan. Erittäin on puhua yhtä yksinkertaista -elämän-tarinamusta, erittäin on pöyhistellä ja kiitoksella kehoittoo -ihtiänsä. Myö soisimme mielellämme jos kukin kirjantoimittaja antaisi -meillen jo alussa jonkun tiion omasta olennostaan, sillä myö -tahtoisimme kernaasti ikeän kuin jo eiltäpäin _tuntea_ sitä miestä, -jonka kanssa meijän tuloo _rueta tutuksi_. Moni on siitä luulosta, -ettei meijän pie huolia Toimittajasta, ainoastaan hänen työnsä on -meillen _otollinen ja hyötyllinen_. Sekin soattaa olla oikeen oateltu! -Mieltänsä myöten kukiin ajatteloo. Meijän oatos on, että yksi työ aina -juohuttaa meijän mieleemme tekiätänsä; ja kuin ne yksinkertaisemmat -ihmitteleevät _paljaan työn_, ja jäävät siihen ällistelemään, niin ne -viisaammat ihmitteleevät niitä jotka ovat sen tehneet, ja kiittäävät -heijän tointa ja ymmärrystä. Sillä tavoin niin ne _isoimmat vehkeet_ -moailmassa, ikeän kuin ne _kauniimmat käytökset_, ovat ainoastaan isoin -miesten _muisto-merkkiä_. Sillä heijän työt ja toimet ovat ikeän kuin -jeähmettynnä näissä kuolleissa teoissa (produkter) siitä heissä -löytyneestä _kuolemattomasta voimasta_; joka näissä osoittaiksen ja -levitteleiksen muillen, joita ne sytyttäävät samalla innolla ja -mieli-pakolla, _hyviä ja jaloja töitä_ nouattamaan. - -Mutta jos (niin kuin sanottiin) nimittäisimme niitä aiheita, jotka ovat -minussa ensin sytyttänyt tämän rakkauen Suomen kieleen, joka on -riippunut minussa jo pienuuesta pitäin, niin se on merkillinen mitenkä -minä vasten omaa luontoain,[8] oun tullut nouattamaan tätä kieltä. - -Minä olin lapsuutessain näpsä laskeimaan lauluin lavuillen, -sillä minä tein toisinaan Ruotiksi, toisinaan myös Suomeksi pieniä -laulun-sipaleita omista renkilöistämme ja piioistamme. Minkälaiset hyö -lie olleet, on arvattava, yhen lapsen loruja -- minä en ollut silloin -jos 12:llä vuuella. Kuitenkin eivät tainneet olla varsin ilman -oatoksetak, koska heitä laulatettiin ei ainoastaan kotona, mutta myös -noapurissa. Sillä tavalla juoksivat jo puheet kylään tästä pienestä -_virren-sepästä_. -- Niin tapahtuipa että Herra Lakimus-Kirjuttaja -(Magistrats Sekreteraren) _J. Judén_ asui silloin _Juvalla, Vehmaisen -hovissa_, kussa se oli Lasten-kouluttaja (Informator) ja jota jo -silloin mainittiin hänen rakkauesta Suomen kieleen.[9] Niin koska hän -oli soanut kuulla näistä minun lauluin-laitoksista, niin tuloo hään -yhtenä lauantai-iltana pappilaan (minä muistan tätä niin tarkasti kuin -oisi vasta öylöin tapahtunnut) ja pyytää minua ensin näitä laulamaan; -siitten tarttui hään minun käteen, ja sanoi: "Elä sinä veikkonen huolik -näistä Ruohtalaisista Runoista! Heillä on kyllä niitä, jotka runoillee -heijän kielellänsä, ja jotka ylös-harjoittaavat heijän puhettansa; -mutta meijän Suomalaisesta puheesta ei huolik ykskään. Sitä alenetaan -ja poljetaan, ehkä se on suloisempi kuin ykskään muu. Harjoita -kultainen ihtiäis ainoasti tästä omasta kielestäis, siitten sinusta -tuloo aikoa myöten aika mies, ja tulet moa-miehiltäisi siunatuksi." -Minun täytyi luata tätä hänellen, oikeen kättä-antamisella; ja tämä oli -minun _ensimäinen herätys_ tällen _Suomalaisellen tiellen_.[10] - -Mikäpäs nyt oisi mulle sovelliampi, kuin että selittee näitä minun -_Suomalaisia harjoituksia_ tästä minun lupauksestain, jo lapsuutessain. -Mutta se ei ollut varsin niin! Kyllä minä jonkun ajan tarkoitin hänen -sanansa peähän, mutta se unehtui multa välleen, ikeän kuin kaikki minun -lauluin-laitokset, kunnekka tulivat jo toisen kerran ylös-sytytetyiksi. -Minä olin jo 14:nen vuuen vanhana, kuin minua pois-laitettiin, ensin -_Porvon_ Lukistoon (Gymnasium), ja sitten _Turun_ Opistoon (Akademi). -Siitä päivästä minä oun aina ollut pois kotoa, ja jos minua -jollon-kullon lupa-aikoina (under skol-ferierna) laskettiin kotiin, -pitämään Joulua tahi Juhannusta, niin unehtui multa kuitenkin, -kaupuntiloissa ollessain, sitä Suomen puhetta, jota olin jo joksikin -oppinut, ja oisi kokonaan multa pois-hävinnyt, ellei yksi toinen tapaus -oisi toas innoitellut minua, ja taivuttannut minun mieleini siihen -_Suomalaiseen kieleen_. - -Se oli s. 9:nä päivänä Loka-kuussa v. 1815 koska minä kahen miehen -keralla[11] läksin soutamaan _Jukajärven_ selän poikki, panemaan -ketun-sankojaini _Kytöniemellen_, toisella puolella järven, jollon minä -uuestaan tulin muistutetuksi tästä Suomenkielen sointumisesta. Minä -pyysin heitä ajan-ratoksi laulamaan jotakuta minullen mielen-nouteeksi. -Silloin rupeisi _Torvelainen_ kokassa koroittamaan eäntäsek, ja laulo -vasta-tuuleen, jotta veneh vapisi, airot vetkistyit veneessä. Hään -runoilli vanhoja _mehtä-runoja_, joita muinoin laulettiin, kuin -lähettiin Karhua koatamaan.[12] Sekä ne _kauniit sanat_, että hänen -_heleä eäni_, jossa ei ollut lapsellista mutta _urhollista sointua_, -hällytti minun nuoren mieleni, että rupeisin juuri itkemään. Minä olin -jo ennen kuullut Suomea laulattavan, voan ei vielä yhtään tällaista -vanhan-aikuista Runoa. Nytpä minä vasta keksin tämän kielen _kauneutta_ -ja _somaisuutta_, ja havaihtin syämmessäin yhtä liikutosta, joka ei ouk -sanoilla selitettävä.[13] Kuin tulimmo kotiin, niin oli ensimmäinen -teko, ylös-kirjuttamaan näitä hänen Runojansa, ja kuulustella ellei -hänellä ollut muita sellaisia. Minä kirjutin kaikki mitä hään taisi, ja -kuta usseemmin minä heitä lu'in, sitä enemmin minä heihin mielistyin; -nytkin juohtui minun muistiin mitä _Judén_ oli muinon puhunut tämän -kielen _suloisuutesta_, ja mitä minä olin jo silloin luvannut. Minä -rupeisin nyt jokaista kysymään jos osaisivat Runoja; ja koska -Rippi-koulu silloinkin sattu olemaan meijälässä, niin minä yht-aikoa -laulatin kaiken pitäjän lapset. Muutamat nauroivat mullen, muutamat -laulelivat mitä taisivat, ja mitä hyö lauloivat pistin minä kirjaan. -Vanhoja ja nuoria, miehiä ja akkoja, poikia ja piikoja -- kaikkia minä -laulatin. Ja koska moakunta aina pyhinnä tuli pappilaan, niin silloin -olin minäkin aina tiiustamassa, kutka heistä taisi parhaittain Runoja. -Se oli alussa varsin työläs soaha heitä luettamaan laulujansa tahi -lukujansa. Nuoret kainustelivat, ja vanhat ujostelivat minua. Moni -pelkäis tulevaan tuosta sakoillen,[14] moni piti sitä häpiäksi laulella -näitä vanhanaikuisia loilotuksia, moni syytti eäntänsä kehnoksi, moni -laulunsa; ne jotka oli viisaita olevoinnaan pelkäis tulevasek -voimattomiksi, jos muka opettelisivat minullen loihtu-sanojansa.[15] -Mutta "_vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin_"! Minä -kuletin kaupunnista painettuita Suomalaisia veisuja, eli "arkkiloita" -kuin heitä kuhutaan, joita minä annoin niillen nuorillen, vaihtoksi -heijän Runoistaan; ja ne vanhat miehet täytyi minun lepytää viinalla, -kunnekka heijän kieli läksi liikkeellen.[16] Moni sanoi mullen -suorastaan, ettei se käynyt kuivin-suin laulaminen, ja että tahtoi -mieltä velloittoo, elleivät olleet vähän rohkeisillaan. Sillä tavalla -laulatin minä joka lauantai-iltana _Juvan_ moakuntoo,[17] ja minun -_Runoin- ja Loihtuin-kootukset_ kohoisi päiväpäivältä aina isommaksi. -Semmoiset asiat tuli kohta kuultuiksi, ei ainoasti noapurissa, mutta -niissä kaukaisemmissakin moa-kylissä, eikä ainoasti Juvan pitäjässä, -mutta myös niissä muissa likimmäisissä. Jokainen Velho ja Kuohari, joka -matkusti näillen maillen, kävi ensin Juvan pappilassa laulamassa -"_nuorellen Herrallen_" Runojansa; niin että tässä nähtiin usseen minun -seurassain _Salvuriloita, Puoskariloita_, ja kaikellaisia -_Poppamiehiä_.[18] - -Suurin osa heijän lauluistaan oli joutavia remputoksia, pahapäiväisiä -ruokottomia loruja, viinavirsiä ja muita juomariloilotuksia, tok' oli -aina joukossa monta kaunista _Runoa_, monta verratointa _vertausta_ ja -synkäitä _Loihtu-sanoja_. Etteivät pitänneet pahastua, ja että pitivät -lauloo kaikkia laulujansa, täytyi minun kuulla niin hyvät kuin -huonotkin; erinomattain koska pitivät ne vanhimmat ja kauniimmat Runot -halpoina; ja aina ensin laulelivat nykyisempiä Turussa painetuita -veisuja. - -Jokainen kysyi minulta: "no mikskään Työ hyvä Herra näitä aivootten, ja -minkätähen Työ näitä niin halajatten -- eihään ykskään ennen ouk heistä -huolina?" Ja jos minä selitin heillen, että se oli _säilyttee heitä -kavotuksesta_, että _oppia heistä tuntemaan meijän kielen-suloisuutta -ja mieloisuutta, ja tiiustellaksein heistä meijän esi-vanhimmien -Salamusta_ (mythologi) ja Runomusta -- niin eivät yksikään sitä -uskoneet; liioiten kuin kuulivat ettei mulla ollut tästä mitään -palkkoo, voan että minä tein tätä kaikkia omalla käskyllä ja -kustennoksella. Hyö arveli yhtä ja toista, ja viimen laskivat sen -puheen ilmin, että minä olin lyönyt yhtä rahan-vetoa toisten Herroin -kanssa, kuka meistä piti vissiin ajan-peähän soaha enin näistä -_Runoista ja Loihteista_; ja että se oli tämän kalliin rahan voitto, -joka pakoitti minua näin ahkerasti näitä kokon-hakea. - -Sillä tavalla arveli tätä asiata se yksinkertainen talonpojallinen -kansa, joka luulee että _raha ja moallinen hyötymys_, on se ainua -vaikuttamus (motifwet) meijän töissämme. Pitäjän Herras-miehet, jotka -luuliit paremmin tätä ymmärtäväsek, nauroi mullen salassa, ja -näillen minun aikeillen, joita pitivätten lapsen-laitoksena. -Muutaman kuulin minä jo poskeltapäin aprikoivan, ellei minä laulamisen -nimellä ainoastaan houkuttellut tyttölöitä luoksein, heitä -likistelläksein. Semmoinen oli se _rakkaus_, jota hyö pitivät rahoja -suurempana. Yhtä korkeampata henkellisempätä rakkautta -- nimittäin -_Tietohin, Totuuteen ja Kauneuteen_, ajatuksissamme ja sanoissamme -(joka ilmistyy Runomuksessamme ja kielessämme) -- eivät kyökään lie -selittänneet. Sillä tavalla tuli jo lapsuutessain nämät minun -ensimäiset alkeini, Suomenkielen-tiijustamisessa, _soimatuiksi, -luultuiksi ja pahoinpäin toimitetuiksi_ -- ei ainoastaan siltä roa'alta -rahvaalta, mutta myös niiltä, jotka pietään muita ymmärtäväisempinä. -Ainoastaan minun Vanhemmat ja parraat tuttavat tiesivät paremmin asian -perustusta; ja heijän _suosio_[19] ja oma _ilomieli-tunteminen_ (inre -tillfridsställelse) oli minun parraat puoltajat, ja oli minullen kyllä -unouttamaan toisten kanteita ja kontti-puheita. - -Se oli ainostaan jouto-ajat, joita minä sain omistoo näillen minun -mieli-huvituksillein, sillä lukuaikoina laitettiin minua aina -kaupuntiloihin, kussa minun täyttyi tarkoittoo aikaini muihin töihin. -Minun oatos oli silloin, että ainoasti kokoella näitä aineita, ja -_vasta vanhuuellain_ heitä tasoittella (ordna) ja toimittella. Mutta -tämä harjoitus on nyt kypsynyt minussa ehkä kyllä aikaisin, johon kohta -kuullaan syytä. - -Minä läksin _Turusta Upsalaan_ 19 vuotta vanhana, ja tulin, aivan -nuorra ja äkkinäinen moailmassa, Savon synkiöistä tämmoiseen vieraasen -moahan. Minä olin tuskin peässyt sinne, ennen kuin minua jo tahottiin -tutkimaan (recensera) _Rühsin_ kirjoo "_Finland och dess Inwånare_"; -josta kirjasta minä en ollut vielä kuullut puhuttavankaan. Minä en -mielelläin tahtona rueta yhteen työhön, joka oli minun voiman ja -ymmärryksen ylitten, ja johon ei muutkaan ennen minua ouk tahtoneet -puuttua: mutta Palmblad joka oli näihen Tieto-sanomien kirjuttaja, -ja joka jo kauan oli tavoittanut yhtä miestä, joka meijän -kielen-tuntemisella oisi ottanut tätä tehäkseen, ei heittänt minua, -ennen kuin täyvyin tätä hänellen luata. Minä kirjutin silloin miten -taisin tätä Tutkimista (recension) kussa jo silloin selitin omat -oatokseini meijän _kielestämme, Salamuksestamme ja Runoistamme_.[20] - -_Rühsissa_ kuulin minä ensin puhuttavaksi niistä Ruotsin ja Ruijan -mehissä asuvista _Suomalaisista_, ja samassa nousi minussa se ajatus, -että tarkemmin tiiustella heitäkin. Minä ha'in ja lu'in kaikki ne -paikat, kusta _Rühsi_ oli ottanut tietoansa; mutta minä en kyllästynnyt -heihin, voan tulin vielä halukkaammaksi että tarkemmin näistä -kuulustella. Minä kyseillin Upsalassa ensin niitä Ruohtalaisia -Oppivaisa, jotka oli sieltä maisin kotoisin, mitä hyö tiesivät _näistä -Suomalaisista_; mutta suurin osa eivät ollenkaan heitä tunteneet -- ei -ies nimekskään. Ja ne toas jotka olivat kuulleet näistä puhuttavan, -hoastelivat heistä niin monella tavalla, etten minä tiennyt mitä minun -piti tästä uskoman. Yksi kiitti heitä, toinen moitti, kumpainenkin -ylinpalttisesti. Yksi sanoi heijän ei eneän taitavan Suomea, toinen -toas heijän olevan niin umpi Suomalaisia, etteivät ymmärtänneet -Ruohtia.[21] Näistä puheista tulin minä vielä pikaisemmaksi soahaksein -heistä selvemmän tievon, ja peätin että ite käyä heitä kahtoamassa. -Minun aivotus heijän hoastattamisella, oli -- _1:ksi_, että oijaista -Rühsin puheita, heijän olosta ja elämästä. -- _2:ksi_, että tarkemmin -kuulustella heijän tänne-tulosta, elleivät muka olleet jo polvin-päivin -näissä maissa asunneet. -- _3:ksi_, että välitellä jos heijän puheet -paljon eroitti meijän kielestämme, soahaksein sillä-tavoin tieteä miten -paljon meijän kieli on muuttunut vissin ajan peästä.[22] -- _4:ksi_, -että kokoella heijän Runojansa ja muita vanhoja puheitansa, ja heijän -välittämisellä meijän Runohin, joten-kuten tarkoittoo näihen -vanhuutta.[23] - -Minä läksin jo samana kesänä (v. 1817) matkustamaan _Dálan_ ja -_Helsinkin_ moahan, näitä vanhoja moamiehiämme ylös-hakeaksein.[24] -Tästä minun matkastain, ja näihen ihmis-poloisten kehnosta elämästä, -soan minä ehkä tilaisuutta, että 3:nessa Osassa tästä minun -_Otavastain_, laveammasti puhua.[25] Ennen kuin minä läksin sinne, -oisin Upsalassa painuttannut muutamia meijän vanhempia Runojamme, joita -minä oattelin antoo näillen Suomalaisillen, vaihtoksi heijän omista -lauluistaan, ja ikään kuin tuomiseksi heijän vanhasta perintö-moastaan; -mutta Opiston kirjanpajassa (Akad. Boktryckeriet) oli silloin niin -paljon tekemistä Juttelemuksien (Dissertationer) ja Kuhtelemuksien -(Programmer) painattamisella,[26] että vaikka olin ite jo pujonut -(satt) heitä valmiiksi, niin en kuitenkaan ennättänyt soaha heitä -painetuiksi, ennen kuin vasta syksyllä, kotiin tultuain.[27] - -Vuonna 1818 painutin minä minun Juttelemuksein _Vanhoista Suomalaisista -Sananlaskuista_,[28] kussa minä niinikkään koittelin, että jotenkuten -selittää meijän kielen ja runoin mieloisuutta. - -Vuonna 1819 oli Upsalassa yksi Saksalainen Lain-Oppia (Iuris Doktor) -nimeltä _von Schröter_. Sekin oli niin muka innoissaan moamiehillensä -toimittamaan meijän Suomalaisia Runojamme, ja pyysi minulta niin -ahkerasti heitä soahaksensa. Minä tarjoin hänellen niitä _Porthánilta_, -_Gananderilta_ ja osittain jo minultakin painetuilta; mutta hään -ei tyytynnyt heihin, voan halaili muita uusia, minun omista -käsi-kirjuitoksistain. -- _Kyllähän aina ois oksan ottavia, jos ois -kuusen koatavia!_ Etten minä siihen tahtona suostua, on arvattava, -sillä paihti sitä, että se oli minusta kamala, ettei mies tainut niin -sanoa Suomea, ja tahtoi kuitenkin kirjallisesti pöyhistellä meijän-moan -runoilla, niin minä oattelin ite aikoa myöten toimittoo heitä, ja tähän -tarpeiseen käyttää näitä omia kootuksiain. Että sen-eistä nyt jo -eiltä-päin hätäillä heijän ulos-antamisella, tahi heitteä heitä vieraan -käsiin, oisi minun mielestä ollut että tärvätä koko asian, liioitenkin -koska nämät Runot ovat (pian kaikki) niin musertunneet, ja toisisek -kanssa pois-sotketut, että voaitaan monta Runo-vaihtamia (wariationer) -laveata kielentuntemista, ja jaloa peä-älyä heitä oikeen selittee ja -toimittoo. Mutta koska muutamia minun moamiehiäkin yhistivät ihtesek -hänen kanssaan (luulessaan meijän kielellemme tapahtuvan suurenkin -kunnian jos sitä Saksalaisillen keännettäisimme) ja pyysivät hänen -puolestaan, soahaksensa multa näitä, niin minä annoin heillen -muutamia,[29] etteivät pitänneet luulla, minun kieltänneen näitä, -katehtin häntä; eikä pyytänyt heiltä muuta, jos ainoasti ettei -heijän kirjansa pitänt tulla kaupaksi Ruotissa eikä Suomessa. -Tämän painutti hään heijän avulla[30] Upsalassa v. 1819, nimeltä. -_Finnische Runen, finnisch und deutsch, von D.H.R. von Schröter_. -10 arkkia 8:o ynnä yhön soitto-lehen. - -Vuonna 1820 kävin minä Suomessa, mutta v. 1821 läksin minä toas -uuestaan kuulustamaan niitä Suomalaisia, jotka asuuvat _Vermlannin_ -moakunnassa Ruotsisa, ja _Hédemarkin, Österdálin, Sollöerin ja Oudálin_ -Vouti-kunnissa (Fögderi) Norjassa.[31] Sillä se poltti minun -mielein että soaha täyellisen tievon kaikista näistä Suomalaisista -kansan-istuttamuksista (kolonier). Ennenkuin läksin Upsalasta painutin -minä 2:sen osan näistä minun "_pienistä Runoistain_";[32] joista -minä ilman maksutak jakaelin lähes 1000 kirjakappaletta, näillen -mehtä-asujamillen terve-tuliaisenna heijän perintö-moastaan, ja -hätä-varaksi heijän Suomalaisessa kirjan-puuttehessa; kunnekka minä -siitten toissa talvenna sain tilaisuutta, lähättee heillen Suomesta -muita henkellisiä ja Jumalisia kirjoja.[33] Peätarkoitus (ändamålet) -minun käymisellä oli, ikään kuin matkustamisella v. 1817, että hankkia -kaikkia niitä tietoja ja valastuksia meijän kielestämme ja -Tarinamuksestamme, jotka heijän kautta oli mahollinen soaha, ennen kuin -muistot heistä näissä maissa varsin pois-häviäisi; ja sillä täyttää -yhen avauksen, joka löytyy sekä Suomalaisten että Ruohtalaisten -Tarinamuksessa. Mutta nähessäin heijän kehnoa elämätä, nousi -minussa siitten toinenkin tarkoitus, nimittäin että Hallituksen -ylös-valaisemisella, tehä heijän päiviänsä onnellisimmiksi, jos suinkin -oli mahollinen. Valittain armottomuuttansa rukoillivat hyö minua kaikki -niin hartahasti, ja juuri itku-suulla, että Kuninkaallen alimmaisessa -nöyryytessä toimittoo heijän moninnaista vaikeutta ja ahistosta, sekä -heijän kansallisessa että yksinnäisessä elämässä, niin hyvin -henkellisessä kuin valta-hallittavaisessa tarkoituksessa (så wäl i -Eklesiastiskt som politiskt hänseende). Kuultua kaikkia heijän -asian-laitoksia, keskusteltua heijän kanssaan yhteisesti, ja soattua -heiltä heijän valta-luvansa (fullmagt) että puhua ja kirjuittoo heijän -nimessänsä puuttumatak,[34] lupaisin minä heillen tehäksein tässä -asiassa kaikki mitä oli minun voimassain.[35] Voan ennenkuin ma pistin -niin sanoo paperillen, kävin minä ensin Peä-Prinsiä puhuttelemassa, -joka oli minun Peä-Kirjuttajana; hoastelemaan näistä aineista, ja -kysyttelemään jos hään muka luuli tällaisiin asioihen käyvän toimeen. -Hään kuuli pystyllä korvalla näitä minun puheitani, ja sanoi -mielellänsä suovansa heillen yhtä parempata elämän-laitosta, jos -taitaisivat muka kirjallisesti toimittoo puutteitansa. Minä mainihtin -että olivat jo pyytänneet minua tätä tekämään, ja kyselin jos oli mulla -lupa kirjuttoo heijän eistä, koska olin toisen Hallituksen alainen; ja -jos hään ottais minua ja näitä Suomalaisia turvataksensa, jos asiat -niin voatisivat? Jota kaikkia hään lupaisi juuri lujasti. Silloin vasta -otinma heijän asioita huosteesein, ja niissä kirjoissa, jotkama heijän -puolesta kirjutin Kuninkaallen ja niille Tukhulmissa niinnä aikoina (v. -1823) Herroinpäivillä istuvillen, ko'in minä laveasti selittää tämän -kansan entisiä ja nykyisiä aikoja, heijän puutoksia ja vastuksia, -heijän kärsimisiä ja neännyksiä niin yhessä kuin toisessakin -tarkoituksessa; jotka oli siitä vajunneet, että olivat heitettynnä -itekseen mehän korpein, ilman papillista ja laillista hoitamista; että -heitä piettiin orpolapsinna, vierahilta korjattavinna, josta heitä -molemmis-puolin poljettiin ja neänytettiin, sekä Ruohtalaisilta että -Norjalaisilta. Tätä kaikkia selitin minä ja selvittelin, sekä -toistuksilla Tarinamuksesta kuin myös muutamien heijän pappien -kirjatoistuksilla, ja 12:nellä heijän omista miehistään, josta oli yksi -kustakin Suomalaisesta (Finskog) tullut Tukhulmiin, näihin asioihen -tähen. Toisella puolella toimitin minä myös ne menot ja laitokset, -jotka heijän mielestä turvaisi heitä samalla laillisella vakauella -(säkerhet) kuin muitakin valtakunnan asukkaita, ja jotka tuottaisi -heillen ei ainoasti huojellusta ja helpotusta tässä heijän nykyisessä -onnettomuutessaan, mutta jotka myös tästä-puolin perustais heillen yhtä -onnellisempata elämätä, tulevillenkin ajoillen.[36] Jota kaikki minä -moa-karttoloilla väenlaskun-tauluilla (folktabeller) ja muilla -senkalttaisilla tarpeellisilla kirjajohtauksilla sekä valaisin että -vahvistin;[37] heittäin muten hellä-syvämmäisen Kuninkaan ja -valaistetun Hallituksen viisauteen, että ottoo näitä asioita paremman -ja tarkemman koittelemuksensa ala. - -Jokainen tuntoo sitä papin-paipatosta, joka jo ens-alussa nousi -Papis-seävyssä, tätä asiata vasten, ne monet juonet ja koneet, jotka -tehtiin, viritettiin ja juoksutettiin sotkeaksensa ja poistaivutaksensa -näitä anomuksia, mitenkä minua ja näitä Suomalaisia soimattiin[38] -häväistettiin ja hätyytettiin;[39] ja kuinka koko asia viimen vaikeni -yhestä hyvästä tarkoittamuksesta joutaviin Toimitus-laitoksiin. Tämä -kaikki, jota jo tekisi itekseen yhen kirjan, ei kuuluk näihin aineihin, -ja heitetään seneistä toiseksi. - -Nämä asiat olivat, heijän laveuveltaan ja paljoueltaan, ei ainoasti -katkaistanneet minun _Opistoliset lukemiset_ (akademiska studier) mutta -myös joksin-kuksin seisauttaneet niitä _Suomalaisia harjoituksia_, -jotka tarkoitti meijän omoo moatamme. Minä olin kyllä jo vuonna 1819 -puhutellut muutamia meijän Upsalassa oleskelevia moamiehiämme, ellei -myö, kotiin-tultuamme, omamme kielenharjoittamiseksi, koitteleisimme -toimittoo joita-kuita _Suomalaisia Tieto-sanomia_ (Finsk Tidning) -meijän valaistumman kansan huvitukseksi, poistaivuttaaksemme heijän -mieltänsä Ruotsin kielestä, ja keänyttää sitä omaamme. Mutta koska -Tarinamus-Apulainen _v. Becker_ oli v. 1820 ottanut tätä yksinään -tehäksensä,[40] niin peätimme että sen siassa painuttoo yhtä -_Suomalaista kirjoa_, koitteeksi jos olisi muka mahollinen omalla -kielellämme toimittoo Tietollisia ja Opillisia aineita. Ja teimme -liiton välillemmö, että kukin meistä piti vissiin ajan-peähän -kirjuttaman jotakuta valistukseksi meijän _Tarinamuksessamme_ -ja _moastamme_, tahi selitökseksi meijän _kielestämme_ ja -_Runomuksestamme_, eli jos ei muuta, niin suomentoo ies vieraista -kielistä muihen kansoin opetuksia ja Runomuksia; koetteksi muka, -että meijänkin kielellä käsittää heijän mieli-valaistusta ja -kieli-somaisuutta. Minä outin, yhestä vuoesta toiseen, tämän luvan -täyttämistä; mutta havaisin kohta ettei yksikään heistä pitänyt -sanaansa; ja koska minä tästä heitä muistuttelin, niin syytettiin yhtä -ja toista, ja vetivät kukiin verukkeitansa esteleitäksensä; monipa -eivät eneän vastanutkaan minua minun kirjoin peälle.[41] Mitäspä minun -siitten täytyy, kuin yksinään ruveta tähän pulmaan, ja kokea näitä -vehkeitä aikoin soaha, joihen voittamiseksi oisi voaittu yhtä -yhistettyä väki-tarttumista. Vaikka se on työläs kyllä minullen, ruveta -semmoiseen kauppaan, ja antaita siihen, kussa yhellä puolella kohtaa -minua pilkkoo ja irvistelemistä, ja toisella puolella, omoo vahinkoo ja -mänettämistä[42] niin tahon minä ennen kuitenkin uskaltaa kaikkia, -ennenkuin heittäisin yhtä asiata koittamatak, joka on minun mielestäin -niin kallis, ja suloinen kaikillen Suomalaisillen. - -Minä tunnen aivon hyvästi laveuven ja voaran minun kokemisestain, mutta -eipä sekkään ouk ollut hyvä peloittamaan minua tästä, koska juohtuupi -mieleini sitä etua ja hyötytystä, henkellisessä tarkoituksessa, joka -tuosta vajuisi meillen, jos meijän kielemme tulisi muka paremmin -ylös-harjoitetuksi. Minä tiiän että tähän asiaan voaitaan, ensinnik -yhtä _valaistettuampata ymmärrystä_, ja yhtä _isompata opetusta_, kuin -on mullen ies mahollinen tässä _nuoressa ijässäin_;[43] ja toiseksi, -yhtä selvempätä _Suomenkielen-tuntemista_, joka myös puuttuu minullen. -Siitten voaitaan vielä tämmoisiin asioihin, yhtä _rahan-varoo_, -joka on mulla vajoolla, ja yhtä kovaa-luontoista _uskallusta ja -mielen-hartausta_, ensinnik että ruveta, ja siitten että ees-tunketa -yhtä asiata, joka niin monessa paikassa riiteloo vanhoja luuloja ja -tapoja vastaan. Näistä voatimuksista, on suurin vastuus ollut mulla -_kustennoksista_ -- ja kuka heijät maksaa. Min'en puhuk _työstäin ja -vaivastain_, eikä myös minun kalliista _ajastain ja elostain_, sillä -heijät minä mielelläin uhraan yhteen asiaan, joka minun mielestäin on -se _kauniin_ johon minä taijan rueta; mutta minä hoastan paljasta -_painamisen ja paperien_ maksuista, jotka ovat jo näistä kahesta Osasta -nousuneet 4000:ta Riksiin. Muissa maissa niin ovat Hallitukset aina -auttaneet sellaisia kokemuksia, kussa yhteistä parasta haetaan, ja -ellei Hallitukset ouk sitä tehneet, niin ovat yksinnäiset varakkaammat -moamiehet tarjoneet apunsa niillen, jotka tässä työskentelevät. Minä -uskon myöskin että tällaisia esimerkkiä tavataan aikoa myöten meijänkin -moassa, ellei heitä nähäk meijän ajalla, ja toivon että nämä asiat -silloinkin paremmin käveistyyvät (jos eivät nyt luonistu) koska kerran -mieli on jo ikään kuin enemmin heihin taipuna. - -Minä kyselin jo v. 1823 kusta oisin soanut Kirjan-kustentajaa -(förläggare), mutta eipä siihen ruvenut yksikään -- liioiten -kuin kuulivat, että minun piti kirjuttoo tätä Suomeksi. -Turusta oisi tok yksi Kirjankauppias siihen ruvenut, jos oisin -toimittanut näitä Ruotiksi. Mutta koska _Suomen-kielen_ harjoittaminen -oli minun _peä-tarkoittamus_, ja _aineet_, joita kirjuitin, _vähemmästä -arvosta_, niin en siihen antainaan. Kaikki ovat sanoneet mullen, ettei -se ikeän Suomeksi synnyk sellaisia asioita toimittoo, ja kieltäneet -minua niin kovasti tähän rupeemasta, sanoten "sinun kirjais ei luek -yks'kään, kuin kirjutat Suomeksi, voan keänyt _omaan vahinkoon_." -Vahinkoa minä en pelänyt, sillä minä en ollut _voittoa_ tarkoittannut, -ja voisin minä ehkä tuota kärsiä, jos ainoastaan voittaisin tämän -peä-tarkotukseini. Enkä minä sanok sitä kummaksi, jos kaikki minun -_Ruohtalaiset tuttavat_ juttelivat näitä vasten, mutta se oli minusta -ihmeh, että kaikki mun _Suomalaisetkin ystävät_ juonittelivat niin -paljon ja niin yksimielisesti tätä asiata vastaan, että olin jo vähältä -tätä heittämässä toiseksi kerraksi. - -Minä tunsin kyllä sitä _kovaa onnea_, joka aina kohtaa kaikkia uusia -kokemuksia, kaikkia hyviä aikomuksia ja mielen-tarkoituksia -- sitä -_mielen-kankeutta ja kiitämättömyyttä_, jota osotetaan palkaksi -niillen, jotka uhraavat ihtesek muillen;[44] mutta minä tiesin myöskin, -että yksi hyvä asia auttaa ihtesek, ja että _totuus ja hyvyys_ -vihtoinkin keäntyyvät voiton puolle. Se on tämä ajatus ja minun oma -ilomielentunteminen, työskeltännein hyvään tarkoitukseen, jotka ovat -minua vahvistaneet ja vahvuuttanneet rupeemaan tähän työhön, ja hyö -olkoon aina ne _valvoavaiset tähet_, jotka saattaavat ja valaisee minun -askeliaini. - -Minä tunnen myös minun moamiehein luontoa, ensinnik ne vähät aljet, -jotka oppimukset ovat heijän seassa aikoin-soaneet,[45] jos muka -vertoomme meitä muihin enemp harjoitettuihin kansoin. Siitten tunnemme -myös sitä yhtä-tyytyväisyyttä ja jäykkämiellisyyttä, jota osottaavat -kaikkia uutta vastaan,[46] ja joka on alussa minuakin kohtavan; mutta -toisella puolella minä tunnen, että kuin kerran ovat tulleet -vakuutetuiksi jonkun asian otollisuutesta, niin ovat hartaammat ja -mielellisemmat sitä nouattamaan, kuin yks'kään muu kansa; ja kuin -kerran tähän puuttuuvat, niin silloin eivät eneä hopussa heitäk, -eivätkä kahok hintoo eikä muuta, kunnollisuutta vasten. - -Minä olen myös havainnut, että sitä myöten kuin Opinkeinot ja rakkaus -Tietomuksiin, ovat näinnä viimeisinnä vuosinna lävinneet muissa maissa, -sitä myöten ovatten myös Suomessakin puhkistuneet. Toistaahan -ne monet _kirjan-pajat_ (boktryckerier)[47] ja ne monet _Tieto- ja -Viikko-sanomat_[48] jotka ovat näillä 10:nellä viimeisillä vuosilla -lisäyntyneet meijän moassamme, että kirjan- ja Opin-harjoittamiset ovat -olleet _paisumassa_.[49] Tämä kaikki, ja se tieto ettei mikään -Opin-ainek oisi luonnostaan pitännyt olla meillen suloisempi, kuin -meijän kielemme harjoittaminen, (sillä se taitaa sisällänsä sulkea -heitä kaikkia) yllytti minua, ilmin-antamaan näitä minun aikeitaini, ja -pyytämään moamiesten peällen-tarjomista (prenumeration) soahaksein -kahtoa jos oli mahollinen, ilman aivan suurta vahinkoa, toimittoo näitä -kustennoksia. - -Minä painuutin täksi tarpeeksi syksyllä v. 1825 yhet _ilmoitus-sanat_ -(anmälan), kussa minä lyhykäisyytessä toimitin minun aikomukseini. Ja -koska minä, ilman tätä kirjoo, myös mielin painuttoo muita toisia, niin -minä yhtaikoo nimitin heistäkin, aatellen "yks tie, kaks asiaa." Näistä -ilmoitus-sanoista lähätin minä ison joukon Suomeen, sekä tuttavillen ja -muillen kielen-ystävillen, mutta erinomattain niillen molemmillen -Papis-neuoittelemuksillen, (Konsistorierne) soahaksein heijän kautta -näitä lähätetyiksi kuhunkin seurakuntaan ja kappeliin. Minä lupaisin -kyllä että jos peällen-tarjoitukset oisi sisään tulleet Moaliskuuhun -v. 1826, niin oisin minä jo Juhannukseksi samana vuonna painuttanut -ensimmäisen Osan tästä minun _Otavastain_; mutta petinpä ihteini sen -perustoksen peälle, etten ennättänä soaha peäletarjomus-listoja -sisään-lähätetyiksi siihen meärättyyn aikaan. Hyö viipyivät vielä koko -vuosikauen, moniat eivät tulleet ennen kuin vasta syksyllä v. 1827, ja -moni on vielä tulematak. Tämä hitaisuus heijän toimittamisessa ja -takaisin-lähättämisessä, oli ensimmäinen syy tämän kirjan -myöhistymiseksi. Kuitenkin tulin minä jo syksyllä v. 1826 -Tukhulmiin sitä painuttamaan, ehk'en vielä tuntena puoliaankaan -Peälen-tarjojoista. - -Mutta monet esteet ja vastukset ovat siittenkin tätä viivyttäneet,[50] -ja olen itekkin joksi osaksi ollut siihen syypeänä. Sillä jos oisin -ainoastaan painuttanut 8 tahi 9 Arkkia kuhunkin Osaan, eikä tavoittanut -heihin niin monta kuvoo, ja niin paljon soittamusta, niin oisin jo -aikoa tainut tätä toimittoo. Mutta minä luulen, että sekä ostajat että -Peällen-tarjojat soisivat mielellään soahaksensa jota-kuta -toimellisempata ja täyellisempätä heijän rahoistaan, jos kohta vähän -outtaisivatkin, ennen kuin heistä rupeaisivat hätäillemään. Sanotaan: -"_välleen koira pennut teki, sokeetpa hyö syntyi_," ja sanotaan toas: -"_joka hiljemmin hiiltyy, se paremmin palaa_," kumpainen on oikeen -sanottu, sillä työtä toimella tehään, ei väin paljouella. Vielä -siittenkin niin ovat nämät aineet aina kasvaneet ja paisuneet, sitä -myöten kuin minä heitä liikuttelin, niin että ovat tulleet monta -loajemmaksi kuin ensin oattelin; sillä "_tehten työt leviävät, tekemätä -soukistuuvat_." Minä tahtoisin että tämä kirja, eli se ensimmäinen -astuminen tällä Suomalaisella tiellä, ei mahtais olla heikko ja -kykenemätöin, mutta jalo ja urhoollinen, sillä sen peälle perustaiksen -ehkä ne toiset.[51] Ja koska meillä ei ouk yhtään Suomalaista kirjoo -oppimuksissa ja runomuksia (i Litteratur och Witterhet) jota -taitaisimme vieraillen näyttää,[52] tahi ottoo ite käteemme -lukeaksemme, niin tahtoisin minä että tämä oisi sekä näöltään että -teoltaan, niin kunnollinen kuin on mulle mahollinen, ei ainoastaan -minun kunniaksein, mutta meijän kielen ja koko kansakunnan. - -Voan se on kirjoin kanssa, niin kuin muihen kaluin kanssa, "_ettei -kaunista kannetak, jos ei kallista annetak_." Sillä se on asian luonto, -että kuta enempi työtä, sitä enemmin palkoo. Se on moni joka ehkä -kahtoo näitä kirjoja kovin kalliiksi, jos tähän hintaan vertoovat -heijän vanhoja henkellisiä tahi kouluttavaisia kirjoja; mutta erittäin -on mitä Hallitus ja koko valtakunta kustentaa, ja mitä luetaan ja -ostetaan ikeän kuin väki-pakolla kussakin koulussa ja yksinäisessä -talossa -- erittäin on mitä yksi yksinäinen kustentaa, ja mitä ostetaan -niiltä varakkaammilta ja oppineisimmilta[53] ikeän kuin mielen-ratoksi -ja valistukseksi. Jos tahotten tarkempi tutkia tätä asiata, niin -löytäisitten, että minä olen ei ainoastaan halvempi kuin muut, mutta -että tämä kirja tuloo Peälentarjojoillen kolmasti, ja Ostajoillen -kolmanneksi, huokiammaksi, kuin mitä se maksaisi tavallisessa -kirjakaupassa.[54] Tämän uhramisen kaikesta omasta hyötymisestä, olkoon -teillen yksi varma toistus ett'en ouk tarkoittanut omoo voittoa, voan -yhteistä hyvyyttä. - -Se rakkaus, jolla moni moa-ystävä on koettelut etes-auttoo tämän kirjan -peälletarjomista, ja se suostumus, jonka minä tapaisin yhteisessä -Suomen kansassa, on ei ainoastaan ilahuttanut minua ja lohtuttanut, -mutta myös sytyttänyt minussa sitä luuloa, että aika on lähestymässä, -jollon Suomalaiset ovat havaihtevia, ettei ouk mikään niin kallis ja -tarpeellinen heillen, kuin oma-kielen harjoittaminen. Minä soan sen -eistä tässä julkisesti kostella ensin kaikkia niitä, jotka ovat olleet -hyvätahtoisat ja nöyrät toimittamaan minun anomomukseini, -Peälletarjojoihen hankkimisella, ja kirjoin ja rahoin laittamisella; ja -siitten soan minä myös kiitoksella mainita kaikki Peällen-tarjojoita, -yhteisesti, siitä heijän luottauksesta jota ovat osottaneet minullen, -vasten kaikkia kateita jotka ovat jo eiltäpäin soimaneet ja alentaneet -minun aivotukseini. Näihen nimiä tahon heittää uneukseen, mutta heijän, -jotka ovat eteen-auttaneet näitä aikomuksia, tahon minä tässä jo kirjan -alussa liittää, heijän iso joukko olkoon yksi selvä-toistus -jälkeentulevillen, näilläkin ajoilla löytynneen Suomessa miehiä, jotka -ovat ollet heijän kielelleen rakkahaita.[55] - -Näillä puheilla olen nimä tahtonut selittää mitenkä minä olen ensin -tullut juohutetuksi tälle Suomalaiselle tielle, ja mitkä ovat olleet -minun ensimmäiset aljet hänessä. Siitten olen minä myös suuremmassa -lyhykäisyyessä ilmoittanut, mitenkä mulla tuli tekemistä niiten -Ruotissa ja Norissa asuvien Suomalaisten kanssa; ja mitenkä minun -matkustamiset heissä tarkoitti Suomenkielen ja kansan tarkempata -tuntemista; mutta minun kirjuttamiset heijän eistä, ainoasti tarkoitti -hakeaksein heillen yhtä parempata ja onnellisempata elämätä. Ja nyt -viimeiksi olen myös julistanut tämän kirjan ensimmäistä alkua, hänen -tarkoitusta, hänen moninnaista vaikeutta ja myöhään-joutumista. Nyt -minun tulee vähä laveammalta puhua jota-kuta esipuheeksi tämän meijän -_Otavan_. - - * * * * * - -Tarkoitus tämän kirjan painamisella, on ollut monellainen, niin -kuin on jo ennen sanottu. Nimittäin ensinnik, että _sytyttää -meissä rakkautta_ tätä meijän omoo _puhettamme vastaan_, ja että tällä -meijän omalla kielen-harjoittamisella, _koroittoo häntä muihen kieliin -rinnallen Tietomuksiin tiellä_, jotta taitaisimmo aikoa myöten asettaa -sitä yheksi _yhteiseksi kansalliseksi kirjoituskieleksi_. Tämä on ollut -meijän peä-tarkoittamus. Ja että näyttää, jotta se ei ouk ainoastaan -mahollinen mutta myös keviä tehäksemme niin olemme koetellut tässä -osottoo hänen merkillista rikkauttansa ja äväriäisyyttänsä, niin -taivotuksissaan kuin merkityksissään[56] hänen kauneuttansa ja -somauttansa sekä sanoissaan että tavoissaan, josta löyetään että se on -niin hyvin sopiva kuin muutkin kielet, käsittämään kaikellaisia -opillisia aineita, ja vielä paljon soveliampi toimittamaan ne -tarkemmatkin asiat, yksinkin varsin puhtaat ymmärtämykset (abstrakta -begrepp) ilman että heijän tavalla lainata merkitys-sanojansa muista -vieraista kielistä.[57] Mutta ei siinä kyllä, että se on hyvä -nouattamaan heijän _Tietomusta_ ja ajattelevaista mieli-henkellisyyttä; -se on myös toisellen puolellen hyvä käsittämään heijän _Runomusta_, -tahi heijän henkellistä mielen-juohutosta ja kielen-suloisuutta. -Toistukseksi olemme uskaltanneet suomentoo niitä kauniimpia -Runon-kappaleita muista kielistä, e.m. Greekan-kielestä,[58] joka, -niistä vanhoista, luetaan kaikkiin suloisin. Ja luulemme tätä tehneen -melkeen mieleksenne, _uskollisesti_ ehkei _orjallisesti_. Uskomme muka -meijän nouattanneen hänen henkellisyyttä ja suloisuutta, ilman että -kavottoo oman kielen kauneutta ja somaisuutta. - -Asian puolesta, olemme toas tarkoittaneet sellaisia aineita, jotka -jolla-kulla tavalla valaisoo meitä meijän esi-vanhemmistamme, heijän -mielestä ja luonnosta, heijän töistä ja tavoista, heijän kielestä -ja runomuksesta, heijän juohtumuksesta ja soittamuksesta, -heijän viisautesta ja opin-laitoksesta, heijän yksinnäisestä -että kansallisesta elämän-käytöksestä, heijän jättöksistä ja -vanhoin-jeännöksistä, m.m. eli myö olemme tavoittaneet sellaisia -aineita, jotka valaisoo meijän tarinamuksemme, ja meitä ihtemme. Meijän -aivotus on ollut kahellainen, että _harjoittoo meijän kielemme_, ja -että _valaista meijän mielemme_; tahi, että yhellä puolella _huvittaa_; -toisella, _hyövyttää_. Myö olemme tahtonut huvittoo teitä -- ei toisten -irvistelemisellä eikä pilkkoamisella, ei sillä että tässä ketään -soimataan, häväistään ja alas-nauretaan[59] (vähin meitä ihtiämme); -mutta sillä, että käytetään teijän kielenne kunniaksenne ja -mieleeksenne. Puhuissamme meijän asioistamme, olemme toisellakin -puolella välttäneet joutavata kehuimista ja pöyhistelemistä, turhoa -ylistystä, tyhmiä kiitos-virsiä. Tarinamus voatii totuutta, ja sitä -olemme harjoittanneet. Jos olemme missään erehtynneet, niin se on -tapahtunut tapaturmaisuutessa ja tietämättömyytessä -- antanettahan työ -meille anteeksi! - -Koska meijän aivotuksemme on ollut, huvittamaan kaikkia meijän -Moamiehiämme, joilla löytyy miel' oppia ja lukea, eikä ainoastaan -vissiä siätyjä tahi mieli-noutajoita (liebhabrar), niin meijän -tarkoituksemme on myös ollut, että mahollisuuemme myöten kokoella ja -toimittoo sellaisia yhteisiä (allmänna) aineita, jotka oisi -soveltuvaiset niin yhöllen kuin toisellenkin; mutta jotka yhtä -hyvin oisi eriluontoisia ja moni-tapaisia, että mielyttelisivät -moni-mukaisuutellansa, yksi yhtä, toinen toista. Sillä tavalla -luulisimme että myö parhaittain meijän vallasväessä tahi siinä -valaistetussa kansan-seävyssä, sytyttäisimme rakkautta tähän heijän -kieleensä, ja sillä lailla vähittäin pois-tunketa sitä Ruohtalaista -puhetta, joka meijän kielemme vahinkoksi on soastuttanut ja ryvettänyt -meijän suutamme. Mitä on sanottu Ruotin kielestä, niin on myös -sanottava mistä vieraasta kielestä tahaan, jota meillen tunkettaisiin -omamme siaan. Sillä kuka on kuullut kummempata kuin, että koko moan -täytyy opettoo yhtä äkkinäistä muukalaista kieltä, käsittämiseksi niitä -opinaineita, jotka ovat kussakin kansakunnassa ne tarpeellisimmat? Että -koko Suomenkansan täytyy kumartaman ihtesek Ruohtalaisessa puheessa, -vaikka häillä on itellä yksi kieli, joka on suloisempi ja monta -parempi? Kukapa uskoisi -- ettei koko Suomen moassa löyvyk yhtään -ainuata Koulua, Lukistoa, tahi Opistoa, kussa opetetaan (eli kussa ies -harjoitetaan) Suomen-kieltä? Että kaikki meijän lailliset ja moalliset -kirjat ja asiat toimitetaan Ruotiksi -- se on niin outo, että -Ruohtalaisten ite täytyy sanoa sitä kummaksi, eivätkä tahok sitä uskoa, -mutta nauraavat kuin kuuloovat tätä [60]. Myö ouoistumme, että meijän -muinoisat esivanhemmat piti Jumalanpalveluksensa ja kirkko-menonsa -Latinaksi, jota eivät ymmärtänneet,[61] ja meijän jälkeen-tulevaisemme -ovat ihmettelevinnä, että myö vielä 19:nellä sa'an luvulla, tästä -ihmisen mielen-valaistamisesta, noutamme vieraita kieliä meijän omissa -moan-asioissamme. Myö oumme vakuutetut siitä, että jos Hallitus -oikeen tuntisi ne monet esteet ja puutokset siinä kansallisessa -ylöskasvattamisessa, ne monet vastukset ja rasitukset sekä yksinäisessä -että yhteisessä elämässä, jotka vajuuvat tästä meijän kielen moahan -talloamisesta, -- jos se kuulisi kaikkein rehellisten Moamiesten -hartaimpia toivotuksia, niin se ei malttais kauan täyttämästä yhtä -asiata, joka on se ensimmäinen kussakin hyvin harjoitetussa -kansakunnassa. - -Minä tunnen myös, toisella puolella, niitä puheita, jotka aina -nostetaan tätä asiata vastaan, tiiän itekkin että tässä, niin kuin -monissa muissa asioissa, on monta estettä ja vastusta voitettavinna; ja -että kuta jalompi yksi asia on, sitä jalommat ovat myös olleet ne -esteet, jotka makoovat rikki-murrettunna ja voitettunna hänen -ympärillänsä. Se on aina heikkoin ja pelkur-mielisten tapa että pauhata -näistä esteistä, jotka nousoovat heijän silmissä kahta suuremmaksi, -kuin ovat, ja sillä heitä juuri hirvittää ja peloittaa. Hyö -seisahtuuvat usseemmittain heihin, ja painatteleksen hiljan takaisin -vanhoillen poluillensa. Sitä-vastoin niin jalot miehet voittaavat näitä -esteitä, tahi astuuvat heitä ylitten; sillä hyö näyttäiksen heijän -silmissä aivan vähäisiksi, sitä yhteistä hyvyyttä vastaan, jota heijän -voittamisella tarkoitetaan. Sillä kussa yhteistä parasta haetaan, siinä -täytyy meijän uhrata yksinäisiä etuja ja hyötymisiä. - -Niistä monesta esteistä, joita kannetaan sitä asiata vastaan että -koroittoo meijän Suomenkielemme peä-kieleksemme, luetaan: - -1:siksi. "_Että uuella kielen-noutamisella moahan revittäisimme -ja hävittäisimme meijän vanhat Ruohtalaiset kielen-tavat ja -kirjan-laitokset._" -- Aivan niin! Sen-eistä meillä on mieli ja -ymmärrys, käyttää sitä hyväksemme. Kuka hullu lainaa kylästä vanhoja -huonoja housuja, kuin hänellä on itellä uusia parempia. Kaikki -moailmassa muuttuu, uusi tuloo vanhaksi, ja vanha tuloo huonoksi; -mitäsme siitten muutosta pelkeämme, jotka ite oumme muutoksen alaiset. -Muutoksia tapahtuu joka päivä meijän ympärillä, juuri meijän silmiin -etessämme[62] -- mikä hulluus se oisi siitten, tavoittamaan moailmassa -mitä muuttumatointa. Kukin asia on ainoastaan aikaasek pitävä, että -piteä sitä yli aikansa, on luonnotoin; sillä muutosta soahaan -viivytellä, voan ei estellä; kuin se tapahtuu ajallansa, niin se on -otollinen; mutta kuin se tapahtuu ennen aikaasek, tahi jälkeen, niin se -on voaran-alainen. Minkä tautta myö tässä asiassa oisimme niin tarkat -noutamaan vanhuuttamme, kuin olemme muissa asioissa jo aikoa siitten -heittänyt meijän vanhojamme uneukseen? Johan se Ruomin kieli, joka -ajallansa kukisti ja moahan-tallais kaikkia muita, nyt lakastuu -itestään, mitäs siitten luuletten, että tämä Ruotin kieli oisi hyvä -iäksi sotkia meijän Suomalaista puhettamme?[63] - -2:seksi sanotaan, että "_Suomen rantamaissa puhutaan monessa kohin -Ruottia, ja että se oisi näillen yksi iso hämmennös ja vastuus, jos -heijän nyt täytyis oppia Suomea_." Sekin on yksi turha puhe! Pitäiskö -koko kylä opeitteleman Ruohtia, jos sitä puhutaan yhessä talossa? -Eiköhään osa pitäis sovitettaman kokonaisuutensa mukaan, voan ei -kokonaisuus osansa mukaan. Minun oatos oisi, että Ruohtalaisissa -pitäjissä saisi harjoittoo Ruohtia, ja Suomalaisissa, Suomea; siitten -ei oisi kumpaisellakaan syytä valittoo. Se on yksi vanha, mutta yksi -tyhmä luulo, että "kaikki on suletettavana yhteen malliin"; mutta se on -yksi uusi ja viisas sana, että "pitäköön kukiin omat muotonsa". Ennen -uskottiin ettei yksi valtakunta oisi mahollinen, ellei hänessä ollut -_yksi uskomus_ (Religion) ja vielä uskotaan ettei se ouk pysyvä, ellei -hänessä ou yksi puhe.[64] Pohjos-Amerika ja Venäjän moa, jotka ovat ne -voimakkaammat hallitukset moailmassa, osottaavat ettei voaitak -kummaistakaan; ja että ne valtakunnat ovat kaikkiin vahvimmat, kussa ne -erinnäiset osat soavat kukiin piteä omat _luontonsa_, ja kussa heitä -_nioitaan_ yhteen, vaan ei _sevoitetak_ tahi _sulatak_.[65] - -3:neksi, syytetään "_meijän kielen olevan niin köyhän ja oppineihen -töihin taipumattoman, että se oisi muka mahotoin hänestä harjoittoo -jotakuta hyveä_".[66] Mutta mistä se tulee, ellei meijän omasta -huolimattomuutesta? Kaikki valittaavat meijän kielen puutoksista, mutta -harvat ovat hoastaneet hänen suloisuutesta, hänen sisällisestä -rikkautesta ja kauneutesta, ei ainoastaan ymmärtämysten -tarkoittamisessa ja sanoin taivuttamisessa, mutta myös hänen -ylös-harjoittamisessa ja ulos-venymisessä. Meijän kielemme on ikeän -kuin yksi lihava peltomoa, jota pietään kesantonna, ja kussa kasvaa -vahvast heiniä ja ruohoja, mutt' ei ruista eikä vehnee. Onko se siitten -pellon syy, vai viljellys-miehiin? Minä olen nyt ruvennut kyntämään, -viskatkoon muut siemenet, niin soahaanpas kahtoa ellei meijän -Suomalainen pelto rupeisi hetelmöittämään, ja ellei ajan takoo -kiitettäisik meitä, jotka ensin tähän työhön repeisimme.[67] Mutta niin -kuin on kieliin kanssa, niin on myös Oppimuksiin ja Tietomuksiin -kanssa, jotka kielissä toimitetaan; nekin ovat verrattavat yhteen -vainioon, kussa kynnetään ja kylvetään, ja josta siitten viljellään ja -eletään -- ei moallisesti, voan henkellisesti. Tietomukset on yksi -henkellinen vilja; kuta enempi sitä käytetään (hyväksemme) ja -korjataan, sitä enempi se meitä hyövyttää ja huvittaa.[68] Mutta niin -kuin se moallinen vilja ymmärtämättömällä käytöksellä tahi -nauttimisella, ussein keäntyy vahinkoksemme, niin saattaa myös tämä -Tietomuksen elo keäntyä turmioksemme, jos myö sitä veärin käytämme. -Voan onkos se siitten viljan vika -- vai eikös lie vika meissä? Moni -Hallitus on koettanut, että viinan-kielolla varoittoo ja esteä -juopumista ja viljan tuhlamista -- sanokoot hyö, jos heijän alimmaiset -ovat muita onnellisempia, rikkaampia tahi muuten siistimpiä? Moni on -myös (e.m. Poavilaiset) koettellut että kirjoin- ja painon-kielolla -vastuuttoo Tietomuksiin liian levittämistä -- sanokoot hyö, jos ovat -sillä onnistanneet omiansa, tahi varjelleet heijän mieltänsä -ymmärtämästä?[69] Ei ikeän! Ainoastaan ymmärryksen valaistamisessa, ja -syvämmen hyvistymisessä, löytyy se ainua ja paras välikappale -ihmiskunnan onnistumiseksi; silloin ei ou pelättäveä, että juomme -ihtemme juovuksiin, tahi hulluttelemme mielemme joutavilla ja turhilla -ajatuksilla. Ja jos se joskus tapahtuis, että myö tuttavien joukossa -oisimme leikkipuheliaiset, tahi ajatus-juohtumuksissamme vapaalliset ja -vallolliset, eihän meitä tuosta sakoitettanek, tahi kuritukseen -kuletettanek, kuin emme tappelek välilämme, eikä toistamme häväise. -Ainoastaan lasten ja sen roa'an kansan täytyy olla holhotuksen alla, -mutta ymmärtäväiset ja täysi-mieliset holhoovat parhaitten ihtesek. -Yksi kansa, joka osottaa lain-kuuliaisuutta, ja kuuliaisuutta laillisen -esivallansa vastaan, joka uskollisesti täyttää kaikkia yhen alimmaisen -velvollisuusia, on jo niin paljon mielistynnyt, ettei sitä eneä -tarvitak hoitella mielen- eikä kielen-kahleilla. - -4:neksi, olen minä myös kuullut sanottavan, "_Suomenmoan olevan niin -pienen, ja Suomalaisen kansan niin vähäisen, ettei se ouk hyvä yksinään -kustentamaan ja voimassaan piteä yhtä omaa Oppimusta_" (en egen -Litteratur). Niin kuin se oisi meille muka huokiampi, kustentoo yhtä -vierasta, äkkinäistä.[70] Tämä puhe on minusta niin tyhmä, kuin että -sanoa, ettei pieni mies ole hyvä oppimaan niin paljon, kuin suuri mies. -Tätä vastoin neämmö, että ne pienet ja voimattomat miehet usseemmittain -ovat monta viisaammat ja oppisemmat kuin toiset, jotka ovat isommat -ruumiiltaan. Mistä se tulee, ellei siitä, että kuin nämät harjoittaavat -_ruumillisyyttänsä ja voimoansa_, niin toiset harjoittaavat -_järjellisyyttänsä_ ja ymmärrystänsä. Samaten on myös valtakuntien -ja kansoin välissä! Eikös ne isommat heistä aina tarkoitak -_ulkonnaisuutta_, ja ne heikommat _sisällisyyttä_. Niin on Luoja -antanut luovuillensa kullenkin omat osansa: Härälle suuret sarvet, -Ketulle hyvä ymmärrys. Koska Suomalaisille on luotu, ettei rehvastoo -joukkoon muihen kansoin kapinoissa; mutta koska soamme olla rauhassa ja -tyyvennössä kotonamme, yhen viisaan ja jalon Hallituksen suojassa, -niin tarkoittakaamme että käyttää tätä onneamme hyväksemme, ja -harjoittakaamme niitä viisauen hetelmiä, jotka rauhan alla kypsyisivät -meijän moassamme! Siivistäkämme meijän tapojamme (siinä on meillä -kyllä!) ja valaistakaamme meijän mielemme -- ei muihen ansiolla, voan -omalla -- omalla kielen ja mielen harjoittamisella! Se oisi yksi voitto -ihmisyyellen, ja meillen Suomalaisillen yksi kunnia, monta suurempi -kuin että (niin kuin nyt tehään) matkittaa muihen puheita, tahi kehua -ja pöyhistellä muihen opinpauloissa. -- Sillä eihään myö ollak mitkään -Jätkyttäjöitä (Papegojor) joihen suuhuun sovitetaan mitä vajuu muihen -suusta, ja jotka Harakoina kertoavat ja märehtiivät muihen purtuja ja -syljyksiä. - -Seneistä kuin sanoovat meijän kansan vielä olevan vähäisen -harjoittamaan omoo Oppimusta, niin eivät ymmärräk mitä Oppimukseen -voaitaan: "ruumiillista heikkoutta, ja henkellistä mieli-vakautta." Se -on koko kansan kanssa, niin kuin yksinäisen ihmisen kanssa; että -pienuutessamme ja nuoruutessamme oomme sopivaiset mieltämme -taivuttamaan, ja oppimaan mutta vanhuutessamme ja voimuutessamme -tahomme jo muita opettoo, ja taivuttoo mieltämme myöten; ja kahomme -monestin halpoiksi vanhoja opettajoitamme ja opetuksiamme. Mutta se on -viisas, joka oppii vielä vanhanakin; sillä vanhuus huonistuu ja nuoruus -vahvistuu, mutta viisaus on aina vihertävä ja viheriäinen. Mitä on -sanottu ihmisistä yksinäisesti, on sanottavaksi heitä yhteisesti. Ne -pienet kansat ovat soveliat oppimaan, ja harjoittamaan Tietomuksia; ne -suuret tahtoovat jo opettoo muita. Ja eikös se lie niin luotu -luomisessa, suurien olevan niiten pienein Herroja. - -Sen-eistä kuin luetten mitenkä ne pienet Greekkalaiset hallitukset oli -hyvät muinon harjoittamaan kukiin omoo puhettansa ja oppimustansa, -kussa olivat monta kuuluisemmat, kuin isommat valtakunnat; ja kuin -kuuletten mitenkä pohjoisessakin-päin yksi pieni kansatus (befolkning) -yhöllä soarella, kaukana Rutjan-meressä, oli hyvä yksinään harjoittoo -ja voimassaan piteä yhtä omoo Oppimusta, yhellä ajalla, jollon -Tietomukset olivat jo ikeän kuin pois-sammuneet koko tästä moailmasta --- mitäs siitten sanotten tämän Suomen moan olevan köyhän ja -kykenemättömän harjoittoo omoo puhettansa ja oppimustansa, kussa jo 200 -vuotta on löytynyt 1 oma Opisto, 2 Lukistoa, toista satoo koulua; kussa -löytyy 30 kaupuntia, kolmatta satoo pitäjätä, ja toista miljuonia -ihmisiä; ja kussa jo tavataan 8 kirjan-pajoa. - -Mikäs siitten meissä puuttuu, ellei toimi ja työ? Syy on siinä, ei että -meitä on vähä työmiehiä, ei että kajoomme työtä; mutta että tiemmö -turhaan työtämme, että kylväämme tätä vierasta viljoo, joka ei ikeän -loista meijän moassamme; ja että meijän omat pellot seisoovat autionna -ja kesantonna. Mikä kaunis keto eikös avauntuis meillen ja meijän -työ-taitavaisuuellemme (wår arbetsförmåga) jos ruettaisiin viljelemään -omia ruoka-maita -- ei vieraalla viljalla, voan omalla. Siitä viruisi -meillen yksi riista, joka täyttäis meijän hinkaloitamme, ja turvaisi -meitä tästä henkellisestä ruuan-puutoksesta, jonka nälkästymisessä myö -neännymme ja lauhtumme, ikeän kuin siitä moallisesta ruuan-puutoksesta. - -5:neksi, olen minä kuullut monen sanovan: "_Meijän nykyinen Hallitus -ehkä ei suvaihtek, että ruettaisiin harjoittoo kielemme, tahi valaistoo -mielemme, koska valaistuksen sanotaan olevan kansa-kunnassa -vahinkollinen_." Missä sitä luetaan, että valaistus on voarallinen, -tahi että ymmärrys on luotu meillen vahinkoksemme? Eikös se ouk -_ymmärryksen_ luonto, että harjoittoo _tietoa_? Eikös se ouk -peä-tarkoittamus meijän Ristillisessä Uskomuksessa (Religion) että -levittää ihmisissä _henkellistä mielen-valaistusta_? Se ei olluna -ihmisen käsky, mutta se oli käsky Jumalalta; "_Mänkee ulos moailmaan, -ja opettakaa kaikkia kansoja_!" Mitäs siitten pelkeämme tätä -henkellistä viisautta? Ei ouk vielä valaistus ketään häväisynyt, eikä -ymmärrys kennen mieltä pilanut; sill'ei "raha ratki kukkarota, mieli -säre miehen peätä" tiesivät jo esivanhemmamme. Se on hulluus että -luettaa sitä valaistuksen syyksi, mikä seuraa tämän ymmärryksen -veärästä käyttämisestä, tahi veärästä valaistamisesta. Yksi veärä ja -ymmärtämätöin käytös, yksi tyhmä mielen-harjoittamus, jos kohta -ymmärrykselläkin tarkoitettu, on kuitenkin ymmärtämättömyys, eikä -kuhuttava puol'-valaistukseksi; sillä yhtä semmoista ei löyvyk. -Sillä valaistus saattaa olla vähäinen, ja soattaa olla isompi, -mutta valaistus se on kuitenkin. Yksi puol'valaistamus on jo -valaistamattomuus, voan ei valaistus, sillä hyö erkanoovat tästä, kuin -yö erkanee päivästä, veärä-tie oikeasta. Niin kuin rahat ovat ilman -arvotak, elleimme ymmärräk heitä oikeen käyttää, niin ompi myös -_oppimus ja viisaus_ (itekseen) ilman ansiotak, ellemme heitä oikeen -ymmärräk keänyttää hyväksemme ja sivistymiseksemme. Yksi rikas saattaa -olle _kelvotoin_, ja yksi oppinut, _kunnotoin_; taitaa olla -_mielettömät_ kumpainenkin; voan ei se ouk _rahan_ syy enemmän -kuin _oppimuksen_; syy on heijän veärässä käyttämisessä, s.o. -ymmärtämättömyytessä, joka syntyy valaistumattomuutesta. Valaistus -kuhutaan _mielen-valaistukseksi_, sillä se harjoittaa ei ainoasti -ymmärryksen viisautta, mutta myös mielen _hyvyyttä_; se tarkoittaa -hyvyyttä yhellä puolella, ja _viisautta_, toisella; nimittäin -_viisautta hyvyyteen_ -- ei pahuuteen. Viisaus pahuuteen, on -peä-pahuus. Ei löyvyk vielä sitä miestä, joka katoo eli paheksii -tietoansa, vaikka kuinka vähäinen; mutta monella on ollut syytä ehkä -valittoo hänen _veärästä käyttämisestä_[71] eikä löyvyk sitä -valtakuntoo, kussa tietomukset ja valaistus ovat tehneet hämmennöstä ja -villitöstä; mutta monta, kussa tyhmyys ja mielettömyys ovat -kumouttaneet toisiaan, ja heittäneet härän-pyllyä. Että seneistä sanoa, -jotta valaistus on kansassa voarallinen, on mielettömästi puhuttu; -eikä sitä muut sanokkaan, kuin tyhmät ja tylsäyntyneet miehet. -Ja että uskoa, jotta meijän Esivalta tahtoisi vastuuttoo tätä -totuullista mielen-valaistusta, tahi poistaivuttoo meistä tätä omoo -kielen-harjoittamista,[72] oisi että tahalla ja pahuuella häntä soimata -ja alentoo, tahi panetella häntä ymmärtämättömyytestä. Yksi semmoinen -oatos oisi luonnotoin ja mahotoin, eikä pie löytyä yhölläkään -Suomalaisella. Sillä oottenkos millonkaan kuullut yhtä isää, joka -tahallaan kasvattaa lapsissansa _tuhmuutta ja mielen-tyhmyyttä_? -Nopeemmin hään heissä harjoittaa viisautta ja ymmärrystä. Niin -tarkoittaa myös Esivalta, että levittää valaistusta ja _tietomusta_ -alimmaisissansa; että hakea heijän parasta ei ainoasti _moallisissa_, -mutta myös henkellisissä. Eikös meijän muinonenkin Keisarimme osottan't -tätä mieltä Suomalaisiakin vastaan, sekä hyvyyvellänsä Turun muinosta -Opistoa kohtaan, kuin hänen moneilla muillakin armollisilla -toimistuksilla, harjoittaksensa meijän mielen-valaistamista? -- Mitäs -siitten epäiletten että tämä nykyinenkin Keisarimme harjoittaisi tätä -meissä? Joka on jo monesti ottanut turvataksensa näitä meijän -henkellisiä tarpeitamme. - -Moni on myös sanona: "_Hallitus tahtoo ehkä että ruettaisiin Venäjän -kieltä harjoittamaan_!" Aivan niin, "ei työ miestä häväise, taito -tapoja pahennak!" Voan erittäin on yhtä, erittäin on toas toista. -Sillä eihään Suomenkielen-harjoittaminen kieläk meitä Venäjänkieltä -oppimasta; eikä toas Venäjänkielen-oppiminen kiellek meitä -Suomenkielen-harjoittamisesta. Meijän pitää rakastoo omoa kieltä, ja -kunnioittoo muihenkin kieltä: vasta silloin kuin rupeavat meijän -puhettamme polkeamaan, silloin vasta kuuntelemme heitä vihalla. -Se oisi luonnotoin voatia meitä rakastamaan sitä, joka meitä alentaa ja -polkee, ja se oisi mahotoin sytyttää meissä rakkautta Venäjän kieleen, -Suomen kielen polkemisella. Se on tarpeellinen ehkä meille että, -yhistettyä Venäjän kanssa, oppia Venäjätä, mutta se on tarpeellisempi -meille, osata Suomea. Se on mahotoin että Hallitus vieraan kielen -opettamisella tarkoittais alas-tallata omamme. Eihään Virolaisetkaan, -eikä vanhat Suomalaiset, eikä monet muut kansat Venäjässä ouk tulleet -pakoitetuiksi ottoo Venäjätä kirjakieleksensä! Ja sanotaan että se -avullinen Keisari _Aleksanderi_ vainaa oli Porvon Herroin-päivissä -kahtonut kummaksi, että harjoitimmo Ruottia kirjakieleksemme, ja -tarjonut meille Suomeammo, mutta että silloin olevaiset kunnioitettavat -Herroinpäivämiehet piti tätä vierasta parempana. Minä luulisin, että -jos nyt oisi semmoiset asiat meillen tarjoilla, niin oatokset oisivat -ehkä toiseppäin. - -Koska nyt olemme toistanneet, että _oma-kielen harjoitus_ ei ouk -ainoastaan _otollinen ja tarpeellinen_, mutta myöskin _mahollinen ja -luonnollinen_, niin kysytään sitten: "_minkälainen se Suomenkieli -pitäis olla, jota harjoittettaisiin kirjakieleksi_?" Että sen pitäis -olla se _parraaimman ja suloisemman_ peättelöö jokainen. Mutta _mikä -puhe on heistä paras ja suloisin_? Siinä on kysymys! Tämän sanan peälle --- kuuleppas mitenkä huutaavat, yksi yhtä, toinen toista; Hämäläiset, -Pohjalaiset, Turkulaiset ja Karjalaiset -- kaikki nyt avaavat suutansa -tästä juttelemaan, ja milt' eivät tappele välillänsä, siitä, kennen -muka puhe oisi heistä paras. Minä annan heijän pauhata ja riehua, ja -kuin kerran väsyyvät sohisemasta, niin silloin minäkin tahon puhua. -Mutta ensin tahon minä kuulla mitä ne viisaammat heistä sanoovat, jotka -lausuuvat: "_meillä on jo kerran yksi kirja-kieli, joka on -ylösharjoitettu ja hyväksi kahottu, ja jota kaikki ymmärtää -- mitäs -siitten ruvemme nyt joutavia juonittelemaan, ja ottoo yhtä uutta -puhetta kirjan-puheeksemme, jot' eivät moni meistä ymmärräk_?" - -Mutta minä puhuisin teillen ensin yhen tarinan yhöstä talosta, kussa -oli monta miestä. Suurin osa heistä oli laiskat työllen, voan oli niitä -moni nöyräkin. Heillä oli yksi vanha pelto-moa, kuiva-luontoinen ja -hiekka-pohjainen; sitä ne joka vuosi pieksivät kuokillansa, ja repivät -oatroillansa, soahaksensa yhtä vaivallista laihoa, joka usseemmittain -paleltui kevät-pakkaisilla, ja kussa mato söi orasta. Yksi näistä -nuoremmista miehistä, joka oli kiivas työllen, mäni korpeen toisella -puolella kylee, ja löysi siinä hyviä synnemmaita; kussa oli muta-pohja, -ja kussa ei halla pannut halmetta. Siihen hään teki ruis-sänkynsä, ja -rupeisi sitä pyytämään viljavainioksi. Toiset miehet nauroivat hänellen -ensin ja häväisivät häntä, ja sanoivat: "sinä koira et tie työtä meijän -pellolla, voan omallais!" ja kuin näkivät mitenkä hään siellä poltti ja -raivais moata, tahi kaivo valta-ojia, ja rovioitti suota, niin sanoivat -välillänsä: "hullu semmoiseen työhön menköön! kynnetään myö tätä -valmista moata, jota meijän vanhemmat ovat meillen raivanneet, kyllä se -meitä elättää, niinkuin heijätkin. Tässä osaapi jokainen jo asettaa -vakojansa -- mitäs siitten lähemme uuella työllä katkaistamaan -ihtiämme." Niin puhuivat ne suurimmat laiskurit ja velto-turpaiset. -Toiset ymmärtäväisemmät miehet eivät virkkaneet mitään, voan kynsivät -tavallansa sitä vanhoa peltoansa, kunnekka näkivät sen hyvän vuos-tulon -siinä uuessa -- silloin hyökin muuttivat sinne oatrojansa. Mutta ne -laiskat miehet eivät tulleet sinne ennen kuin vasta leikkuun-aikana, -koska siinä ukon-maljoa juotiin. Silloin hyökin tunkeksivat sinnek, ja -kiittivät muka niin, pulloa pullistaissa, tätä hyveä uutista. Niinpä se -on veikkoiset niiten kanssa, jotka nyt veäristelöövät suutansa näillen -minun aikeillen; ne jotka enin moittiivat ja reäväävät minua -- -kysytkeepäs heiltä, mitä ovat ite tehneet meijän kielen kunniaksi? Ne -ovat ne samat miehet jotka ovat paisuneet laiskuutessaan;[73] sillä -jotka kerran ovat työskelleet ja tuskauntunneet kielessämme, eivät -eneän kiivastu eikä kiroile, jos toinenkin hänessä ropottaa -- toisella -kohalla. - -Monen olen minä myös kuullut sanovan, joka piteä sitä Suomea, jolla -Roamattu on suomennettu, juuri kulta-jyvänänsä -- "_että siinä löytyy -sitä parasta ja selvintä Suomea, meijän puheessamme, ja että meijän -pitää sitä nouattoo_." - -Emminä usko siihenkään! Sillä ehkä kyllä löytyy _kehnompata_ Suomea -kuin Roamatussa (e.m. Virsi-kirjassamme) niin löytyy myöskin -_parempatakin_ Suomea (e.m. vanhoissa Runoissamme). Mutta koska ihmiset -aina riippuuvat niihin vanhoin luuloin, eivätkä usseen eroitak sitä -sisällistä siitä ulkonnaisesta, eikä sitä henkellistä hänen -ruummiillisesta piiroksestaan, niin antaavat näillen puheenpiiroksillen -yhtä henkellistä arvoa, joka ei heissä itekseen löyvyk, voan jota hyö -ainoasti oisi tomittavana. Tästä tulee ett'eimme (e.m. rukouksissamme) -tahok luopua _vanhoista sanantavoista_, jotka soattaa ehkä monin -kerroin olla tyhmät ja sopimattomat (keskustele p. 148, 150, m.m.) -Heijän hyväksi, jotka juuri _henkelisinnä_ käsittäävät näitä -_ulkonnaisia puheen-piiroksia_, ja jotka luuloovat että Jumalallisuus -katoisi, jos kielemme parantaisimme, (ja heitä on suurin osa) niin -pitäköön Roamattu sitä Suomea, jolla se on kerran toimitettu, ja johon -se on ikeän kuin koventunut! Eihään se kielläk meitä muissa kirjoissa -kirjuttamasta toista Suomea! - -"_Noh, pitäiskös meillä siitten olla kahta kieltä kirjoissamme_?" -kuulen minä kohta jonkun kysyvän. - -Ei kahta kieltä, voan kielen-piiroksia soattaa olla vaikka miten monta! -"_Eihään Ruohtalaisillakaan ouk kirjoissansa muuta kuin yksi -kielen-piiros_!" Vai ei! Eikös heijänki Roamattu ou kirjutettu yhellä -_eri- ja vanhalla kielenpiiroksella_, jota ei käytetäk eneän missään; -ja eikös heijän Laissakin nouatetak yhtä vielä _vanhempata ja -erinomaista puheen-piirosta_, joka perustaiksen sillä kirjoitustavalla, -jota tavataan heijän vanhoissa moakunnan-Lakiloissa (Prowince-Lagar). -Jos tarkasti tutkistelemme, niin kullakin kirja-toimittajalla, eli -kullakin ihmisellä, ikeän kuin kullakin ajalla, löytyy aina yksi vissi -oma puheen-piiros, joka _eroittaa_ heitä muista, ehkä tämä eroitus -usseemmittain on niin vähäinen, ettei sitä jokainen selitäk. Mutta yksi -eri piiros puheessamme, on ainakin yksi eri piiros _ajatuksillemme_, -koska ajatukset piirutetaan puheella. Niin erinnäiset kuin _ajatukset_ -ovat, niin erinnäiset saattaa myös olla _puheen-piirokset_; mutta -ajatukset ovat monellaiset, seneistä täytyy myös puheen-piiroksien -olla monellaisia. Tästä seuraa, kuta _enemp'_ meillä löytyy näitä -puheen-piiroksia, sitä _keviämpi ja huokiampi_ meillä on myöskin -toimittoo ajatuksiamme. Meijän ei seneistä pie kaisea, mutta nopeemmin -tavoittoo monta puheen-piirosta meijän kielessämme, sillä hyö teköövät -sitä _viljakkaammaksi ja rikkahammaksi_ toimittamaan ajatuksiamme. Nyt -on kukin _puhe-murrekkiin_ ainoasti yksi iso erinnäinen piiros meiän -Suomalaisesta puheesta, kussa löytyy kussakin monta erinnäistä -pienempätä piirosta. Mitäs siitten vihoitatten ja pois-eroitatten näitä -erinnäisiä peä-piiroksia, jotka löytyy meijän kielessämme, ja jotka -teköövät sitä _suloisemmaksi ja hetelmällisemmäksi_? - -Minun oatos on sen-eistä, että meillä Suomalaisilla on _yksi kieli_ -(sillä myö ymmärrämme hyvin kyllä toisiamme, ehkä meitä eroitetaan -puheessamme) joka osoittaiksen, ja jota jaetaan, vissiin -puheen-piiroksiin, ikeän kuin meillä on _yksi moa_ jota jaetaan vissiin -moa-kuntiin ja hippa-kuntiin. Koska nyt _Turunmoa_ on niin hyvin -Suomenmoata kuin _Pohjanmoa_, ja _Savolainen_ niin selvä Suomalainen -kuin _Hämäläinen_, niin on myös heijän puheen-murretkin selvee Suomen -puhetta, ehkä heitä eroitetaan toisistaan, monessa paikoin. Mikä oikeus -meillä on että _koroittoo_ yhtä puheen-murretta kirja-kieleksemme ja -_alentoo_ kaikkia muita? Onhaan kaikilla Suomalaisilla yhtälaiset -oikeuet ja vapauet _kansallisessa_ elämässä, minkätähen siis heillä ei -oisik sitä _opillisessakin_? Eli minkä perustuksella ei oisi oikeutta -jokaisella toimittoo puhettansa sekä _suullisesti että kirjallisesti_? - -Ne jotka aina hokkii sitä, että _ainoastaan yksi puheen-murreh pitää -kohoittoo kirjan-kieleksi_, ovat semmoiset, jotka kansallisessakin -elämässä tahtoovat koroittoo yhtä kansan-seätyä vallan peälle, ja tehä -ne _toiset_ hänen alimmaisiksi; eli jotka soisivat ite kapua -ylimmäiseen nokkaan, että sieltä moahan-sysäisivät muita, alimmaiseen. - -_Turun_ ja _Hämeen_ puheet ovat jo niin kauan pöyhistelleet meijän -kirjoissamme, että oisi aikoa jos toisetkin heissä näkyisi.[74] -Minä olen nyt ottanut Savon puhetta koetteeksi -- ottakoon toiset -toisia. Ei myö siitä piek riitauntuman eli vihoittoo toisiamme, jos myö -kukiin harjoittamme omoo puhettamme. -- Suomeahan se on kaikki! -Minä luulen että se puheen-murre on paras, kussa Suomen Kielitär -(Språkgudinnan) löytyy omassa _peri-puhtauvessaan_ ja täyellisemmässä -äväriäisyyessään; ja uskon että tämä murrek viimen _voittaa_ kaikkia -muita omalla _viljallisuuellaan_; voan ei sillä, että se _polkee ja -painaa_ toisia alasek, mutta että se on _ensimmäinen_ heijän joukossa -_kauneuestaan ja voimallisuuestaan_ -- ei millään muulla. Eli yksi -puheen-murre soattaan piteä _paremmassa_ arvossa kuin toinen, ikään -kuin yksi ihminen kahotaan _paremmaksi_ kuin toinen -- ei hänen -_nimestään_, eikä hänen _ijästään_, mutta hänen _kunnollisuuestaan_. -Sillä _kunnnollisuus tuottaa kunniallisuutta, voan ei aina -kunniallisuus, kunnollisuutta_. - -Nyt minä uskon että _Savon puhe_, eli se puhe kuin hoastetaan _Savossa_ -(liioitenkin pohjoisemmassa peässä) yhessä osassa _Pohjanmoalla_, ja -paikka-paikoin _Karjalassakin_, on se selvin ja somin Suomen puhe. -Mutta niinkuin jokainen kielen-murre sisällänsä suljee monta erinnäisiä -ja pienämpiä puheen-murteita ja puheen-piiroksia; niin löytyy myös -tässä Savolaisessa kielessä monta _erinnäistä_ puhetta. Sama oikeus -kuin niillä _isoimmilla_ puheen-murteilla on, sama oikeus on myös -niillä _pienemmillä_. Kukiin piiros on _otollinen ja sopiva_ kirjaamme, -joka on _luonnollinen_ puheessamme. Minä omistan sen eistä heitä -_kaikki_ kirjankieleksemme. Nyt vastataan mulle toas: "_kirjankieli -pitäis olla yksi_!" (Aivan niin, yksi kieli mutta monta mutkoo!) -- -"_ja hänessä ei pie olla sanan-paulat erilläiset; vaan yhtäläiset_." -Yhtäläiset ne ovat kielemme muka, vaikka ovat erilläiset keskenänsä. Se -ei ouk seneistä mikään sopimattomuus (inkonsequens) kielessämme, jos -_yhtä asiata_ toimitetaan _kahella sanalla_, tahi _yksi sana_ -kirjutetaan _kahella tavalla_. Mutta se sotii kielemme vastaan, että -kirjuttaa _toisella tavalla_ kuin puhutaan, tahi puhua _toisella -tavalla kuin hoastetaan_. - -Se on moni joka tahtoo _sulkea kielemme vissiin piiroksiin_, ja -kiinittää häntä, ikeän kuin vankia, vissiin kahleisiin, eli niin kuin -sanoovat "_käsittee häntä vissiin lakiin_" (reglor) mutta se on yhtä -tihuvata työtä, kuin että kiinittää meijän ajatuksiamme vissiin -piiroksiin.[75] Niin kauan kuin kumpainenkin heistä on _elävänä_, niin -niillä on myös _elävän luonto_, nimittäin että _kasvaa ja katoa_ -(muuttua) ehkä se tapahtuu varsin verkaisillaan. Se on aivon tästä -paisumisesta (jolla se muuttaa ja levittää vanhoja piiroksiaan) ja -_katoamisesta_ (jolla se toas heitteä heitä hävitökseen) josta häntä -tunnetaan eläväksi ja henkelliseksi, ja josta se tuloo soveliaksi -toimittamaan yhtä _elävätä ajatusta_, ja yhtä _henkellistä -ymmärrystä_. Minäkin olen tässä _Otavassain_ muuttanut monta voajoo, -meijän Suomalaisessa puheessamme, yli heijän vanhoja rajojaan ja -teroittanut ehkä monen uuen seipään. -- Eihään se lie luettu mullen -_kielen-murhamiseksi tahi sortamiseksi_, mikä on tehty hänen -_lisännökseksi ja enentämiseksi_? Kahtokaamme heitä, jotka paljon ovat -vaivaanneet aivoansa, _asettamaan vissiä piiroksia_ heijän kielellensä, -joihenka ylitten hyö eivät häntä laskisi: ja jotka poiskitkeävät -hänestä _yhen_ sanan, ja kasteloovat _toista_ hyvin; ja jotka panoovat -ikeän kuin aitoa joka puheensa ympärille, jota kieli kasvattaa heijän -koali-moassansa! Eikös heijän täyvyk vuosittain korjata aitoansa, ja -kitkee kieltänsä, ja vuosittain kuitenkin valittoo, ettei se tule -heiltä kyllä _kitketyksi eikä korjatuksi_? Se joka tahtoo poispoimita -ne huonommat ja pienemmät jyvät aitastansa, niin kyllä sillä on -poimimista! Ja sitä myöten kuin hään _poimii_, niin viljat _vähennöö_ -hinkalosta. Ja se joka toas tahtoo panna aitoa kullenkin orraalle, -laiho-halmeessansa, niin kyllä sillä on panemista, ellei hään yhellä -aijalla turvoo koko halmettansa. Jos tahomme kieltämme kitkee, niin -kitkekkämme pois hänestä tätä _vierasta poroa_, ja puhistakaamme sitä --- ei sillä, että seuloamme pois jyviä, mutta ruumenia ja akanoita, -jotka ovat heihin tarttuneet. Ja jos toas tahomme piiroksella suljeta -meijän kielemme, niin olkoon se semmoinen, että se sisällänsä suljee -_kaikki_ meijän puheen-murteet ja mutkat. - -Toiset toas, jotka sanoovat: "_meijän pitä harjoittoo yhtä -puheen-murretta kirjan-kieleksi_;[76] _voan mitkä sanat hänessä -puuttuu, pitäis meijän lainata niistä toisista kielen-murteista_!" -Siinä syntyis toas riita -- ensin, mikä murre _harjoittoo_ pitäis, ja -siitten, mitkä sanat _lainata_ pitäis. Syntyisi siinä toas _lainamista -ja poimemista_. Sillä jos verroitaan siihen entiseen vertaukseen, jyvän -hinkalosta, niin yksi poimisi yhtä, toinen toista, ehtiissään kukiin -niitä _suurempia ja parraaimpia_ jyviä; eivätkä saisi sitä siittenkään -kyllä poimetuksi. Siitä tulisi sama tarina kuin äsken; mutta kun toanon -poimittiin jyviä pois aitastamme, niin nyt poimittaisiin heitä yhestä -hinkalosta toiseen. Ei semmoiset neuot maksak mitään! Ei ouk vielä -yhtään kieltä tehty konstin jälkeen, ellei se ouk tehty ilman -konstitak. Minun meininki on, että kieli on yksi ja yhteinen, mutta -puheet ovat monellaiset ja erinnäiset.[77] - -Tämä olkoon sanottu kielestämme ja puheen-murteistamme; nyt tuloo myös -jotaik sanottavaksi _kielen-kirjuttamisestamme_. - -Niin kuin olen uskaltanut ottoo yhtä _toista_ Suomea kirjuttaaksein, -kuin on ennen kirjutetu, niin olen myös uskaltannut kirjuttoo sitä -_toisella tavalla_, kuin on muulloin kirjutettuna. Sillä jos ensin -tutkimme mitenkä meijän vanhat ovat muinoin sitä kirjuttaneet, niin -jokainen jo löytää heijän kirjoituksissaan suuria puutteita ja -virheitä; ja jos siitten tutkimme mitenkä tätä kirjutetaan meijän -ajalla niin löyämme vielä meissäkin paljon viheliäisyyttä. Mutta se on -harva ehkä, joka havaihtee omia puutoksiamme; siihen voaitaan, että -osaisimmo ikeän kuin _käyä eiten_ meijän aikojamme, selittääksemme -näihen aikoin vikoja. Ne jotka _kaikissa_ seuraavat aikaansa, hyö -seuraavat häntä myös _puutoksissaan_. Minun oatos on, että kirjutoksen -pitäis olla kielemme mukaan, voan ei kielemme kirjutoksen mukaan; tahi -että meijän pitä kirjoissamme nouattoo meijän kielen puhemista (uttal) -niin paljon kuin suinnik on mahollinen. Jos _puhuminen_ on monellainen, -niin olkoon myös _kirjuttaminen_ monellainen: sillä ei meijän puheemme -siitä sorruk jos _yksi_ sana kirjutetaan _kahella_ tavalla, ikeän kuin -ei kielemme menety siitä, jos yksi asia kahella tavalla puhutaan. Eikä -se ouk _sopimattomuuteksi_ (inkonsequens) eikä _hämmennökseksi_ -(förwirring) jos meillä oisi monellaiset kirjoitus-tavat; -_kielen-rikkauteksi_ myö sitä mainittaisimme. Sillä hämmennös -(ajatuksissamme ja sanoissamme, s.o. kielessämme) ei synnyk millonkaan -_monesta ja erinnäisistä_ kielen-mutkista, mutta harvoista ja -yhtäläisistä. Sen eistä kuin muut kielentoimittajat (Grammatici, -Linguister) kirjuttaavat monta lakia (Reglor, Lagar) mitenkä -Suomenkieli pitäis _oikeen_ kirjutettaman, ja siitten mitenkä häntä -pitäis oikeen puhuman, ja kunkin Lain nojan asettaavat monta _ojennusta -ja erkausta_ (undantag) eikä siittenkään soa kaikkia oikeen sopimaan ja -luonistumaan, voan juuttuuvat vihtoin omiin kieli-pauloin -- niin minä -ainoastaan asetan yhen lain: "_kirjuta niin kuin puhutaan_! ja _puhu -niin kuin hoastetaan_!" Tätä lakia minä tahon myös seurata, enkä minä -siitä vajenek, ennen kuin näytetään minullen yhtä toista parempata. -Että seneistä enemmin hoastoo tästä asiasta on sopimatoin, ennen kuin -ensin tarkemmin tutkistelemme meijän puhettamme. Mutta tämä olkoon -ainoasti sanottu Suomalaisista sanoista! Pahemp on sovittamaan vieraita -sanoja meijän kieleemme. Minä olen kyllä koettellut että vältteä heitä, -niin paljon kuin on ollut mahollinen, ja olen poisheittänyt monta näitä -juoksu-sanoja, mutta niitä on monta siitennik joihen ei käy -heittäminen, niin kun e.m. kaikki nimet ja _nimi-sanat_. Minä tunnustan -etten minä ole ollut missään niin pahassa pulassa, kuin näihen vierain -nimien kanssa (joihen joukossa omainkin on luettava) mitenkä heijät -pitännöön Suomeksi kirjuttoo. Sillä kirjutanko minä heitä, niin kuin -heitä kirjutetaan muissa kielissä, niin eivät Suomalaiset soatak heitä -lukea, eivätkä taivuk kielemme mukana, voan seisoovat siinä kuin muut -kapeet; ja kirjutanko minä heitä toas meijän puheemme myöten, niin -muuttuuvat niin tunnettomiksi, ettei ykskään vieralainen (fremling) -heitä selitäk, tuskin myö ite, liioitten vississä sanan-taivutoksissa. -Muissa kielissä niin nimet jeävät melkeen muuttumatak, koska asian -laita toimitetaan apu-sanoilla, niin kuin _lisätys-sanoilla_ (adverbia) -_yhistys-sanoilla_ (konjunktioner) _esi-sanoilla_ (prepositioner) m.m. -Mutta koska meijän kielessämme kaikkia toimitetaan _sanantaivutoksilla_ -(genom deklinations-former) tahi _sanan-loukkailla_ (genom kasus), niin -täytyy meijän näitäkin sanoja taivutella, jos mielimme heitä ymmärteä. -Mutta siitä muuttuuvat jo sanatkin. Että toas kirjuttaa nämät -Suomalaiset taivutokset tahi _liitto-sanat_ (partik. enklitika, -suffixer) erillä kirjoitus-nenillä (med serskild stil), että sillä -heitä eroittoo, oisi ehkä selvin; mutta sillä syntyy niin suurta -vastusta kirjuttamisessa ja painamisessa, ettei siitäkään ouk mitään -apua, ja näyttää varsin ouvollen, kuin yhessä sanassa tavataan e.m. -toinen puoli Ruohtia, toinen puoli Suomea. Minä olen aatellut asian -näin, että näitä vieraita sanoja jaetaan kahteen loatuun: _yhteen -loatuun_ luetaan kaikki ne sanat, jotka ovat jo ikään kuin -suomennoitetut (fenniciserade) tahi jotka ovat jo mukaistunneet (lämpat -sig) meijän kieleemme; siihen luetaan e.m. suurin osa ristimä-nimiä, -m.m. (e.m. _Poavo, Pentti_, m.m.) joita käytetään varsin niin -kuin peri-suomalaisia sanoja. _Toiseen loatuun_ kuuluu kaikki -äkkinäiset tieto-nimet, suku-nimet ja moa-nimet, m.m. (e.m. _magnét, -Copernicus, Frankriiki_) heitä kirjutamme varsin muuttumattomasti, -heijän omalla vieraalla tavallaan, ainoasti sen lopulla liitetyn -Suomalaisen taivutoksen on muutoksen alainen; ja se on sillä, kuin myö -sovitamme heitä Suomalaiseenkin puheeseen. Että jotenkin toimittoo -moamiehillemme mitenkä hyö ovat luettavat, oummo jollon-kullon into- ja -paino-merkkilöillä (accent-tecken) tätä osottaneet; mutta tässäkin -olemme kohtanneet vastuksia, sillä löytyy moni kirjotus-nenä kussa ei -löyvyk tällaista merkkiä kiini-juotettunna e.m. _y, ä, ö_. Yksi toinen -vastuus on myös kohtanut meitä siinä, että on varsin mahotoin asettaa -yhtä _vissiä väli-rajoa_ näihen molemmien sanoin-loatuin välillen, -sillä moniat sanat taijetaan luettoo niin hyvin yhteen kuin toiseenkin -loatuun, ja taijetaan kirjuttoo sekä yhellä että toisella tavalla, sitä -myöten kuin tahomme enemmin tahi vähemmin tehä heitä Suomalaisiksi. -Tästä syntyy kahtalaisuus (dubbelhet) meijän kirjuttamisessamme; voan -ei _sopimattomuus_. Mutta koska emme ouk välttäneet sitä omassa -kielessämme, niin mitäs siitten kajoomme tätä näissä vieraissa -sanoisamme, kirjutetaanhan heitä molemmis muissakin kielissä.[78] - -Tämmoiset ovat minun oatokset meijän kielestämme ja hänen -kirjuttamisestaan.[79] Nyt minä tahon myös puhua jota-kuta omasta -puheestain ja kirjutoksistain. Minä tunnustin jo heti alussa, etten -minäkään ole varsin selvä Suomalainen, sillä ei yksikään taijak tehä -ihtesäk paremmaksi kuin hään on. Minä olen syntynyt ja ylöskasvatettu -Ruohtalaisessa kielessä,[80] niin kuin on jo mainittu; ja olen vasta -siitten harjoittanut oppiaksein tätä Suomalaista puhetta. Minä en taija -seneistä, enkä tahokkaan asettaa minun puheini _esimerkiksi_ muillen -- -ainoastaan _koetteeksi_. Halu mulla aina on ollut hyvä, mutta voimain -on tähän asti ollut minussa varsin puuttuva;[81] senpä tautta on minun -paljon täyttynyt työskennellä ja tuskantua tämän huonon voiman kanssa, -joka nyt ehkä jo antaapi mullen puohtinsa. Minä olen tarkoittanut oppia -tätä Suomenkieltä ei kirjoistamme,[82] eikä joka miehen suusta, (sillä -moni ryvettelöö sitä myös suussaankin) mutta vanhoista Runoistamme, -sekä painetuista että painamattomista, voan erinomattain vanhoin -ijällisten puheesta, kussa olen tavannut toista henkitärtä, kuin tässä -kansan nykyisessä, joka-päivällisessä lausunnoksessa. Niinkuin on jo -ennen sanottu, niin olemma erinomattain tarkoittanut Savon Suomea, jota -puhutaan muutenkin monella tavalla. On myös mahollinen, että jollon -kullon joku sana muistakin puheen-murteista on tullut näihen sekkaan; -_sillä siinä pieni pisteleiksen, kussa suuri keänteleiksen_. Ja koska -minä ei ainoasti suullisesti, mutta myös kirjallisesti, olen näinnä -viimäisinnä vuosinna paljon tottunut kuulla näihen Norin rajoilla -asuvien Suomalaisten puhein (joka on selvää Savon Suomea, ehkä hänessä -tavataan muutamia erinomasuita, egenheter) niin saattaa olla mahollinen -että minun Suomalainen puheini maistaa vähä heijänkin kielestä, -liioiten koska minä kolmatta vuotta pitelin kaks heijän poikoa luonnain -heitä kouluttaaksein. Tästä seuraa jott'en varsin taija sanoa, -kirjuttanein juuri paksua Savon Suomea; kuitenkin en luule sitä varsin -_veteläks'kään_. Minä olen jo ennen nimittänyt syyn minkätehän minä -nouan tätä Savolaisten puhetta, nimittäin hänen _puhtautensa_, hänen -_kauneutensa_,[83] ja hänen _rikkautensa_ suhten; sillä se on mesimarja -meijän kielessämme, joka sitä kypsyttää ja hetelmoittaa, ja jonka -kukissa Suomen Runojat ovat säilyttänneet meillen mieli-juohtumisiansa. -Moni on luullut, että minä olen tehnyt tätä ainoasti oma- tahi -koti-rakkauesta; mutta minä olen jo ilmoittanut, että olen Uuellamoalla -syntynyt, ja ylöskasvanut Ruohtalaisessa kielessä; ja että se on -ainoasti sillä mieli-tunnolla, että tämä puhe on muita puhtahampi, kuin -minä olen siihen mieltynyt. Sillä kuin Turun ja Pohjanmoan -puheenmurret, Suomenniemen etelässä ja lue peässä, ovat heijän -Ruohtalaisesta noapuruksesta tulleet tärviöllen[84] -- ei sillä -ainoastaan että ovat ottaneet hyväksi monta näitä yksinäisiä vieraita -sanoja, mutta noutaavat kokonaisia outoja sanantapoja (konstruktioner) --- niin on Karjalan ja Aunuksen kielet, Suomen itäpohjoisessa peässä, -joutuneet pilallen Venäjänkielen soapuvilla. Ainoasti Savon ja Hämeen -puheet ovat pysyneet peripuhtautessaan. Mutta jos kahotaan mikä on -heistä kauniin ja rikkahin luonnostaan, miten heikoksi eikös -Hämäleisten puhe keännyy? Ei siinä kyllä, että heillä puuttuu koko tämä -runomuksen sulollisuus, joka teköö kielet henkellisiksi (sillä heijän -kieli ei taivuk Runoihin, ikeän kuin heijän mieli ei ouk ollut -karaistettu tällaisiin mieli-tarkoituksiin); mutta heillä puuttuu myös -monta-monuista sanantaivutosta ja taipumista (deklin. och konjung. -former) jotka nyt ainoasti tavataan Savon puheessa, ja jotka toistaavat -meijän kielen vanhoa äväriäisyyttä. Jos siihen vielä pannaan se iso -joukko omia sanoja, jotka löytyy Savon kielessä, ja jotka teköö sitä -muita viljakkaammaksi, niin tämä paisuu, toiset painuu; vielä liioiten -jos muistuttelemme, ettei mikään Suomalaisista puheen-murteista ouk -niin paljon ympärin levitetty kuin tämä Savon puhe. Sillä sitä puhutaan -ei ainoasti Savossa ja pohjois'peässä Hämeessä, mutta suurimmassa -osassa Pohjanmoata ja Karjalassa (pikkuisella ehkä eroituksella); sitä -puhutaan Dálan, Helsingin, Gestríkin, Ångermannin, Vermlannin ja Norin -Suomalais-mehissä, niin myös Norin ja Ruohtin lapissa, aina Rutjanmeren -rannoillen, niin sielä asuvilta Suomalaisilta ja Lappalaisilta. Niin -ikeän puhutaan tätä Savon Suomea aina Pietarin takoo, tuolla puolla -Gatshinan, koko Inkerinmoassa, niin myös niiltä Tvérin, Smolenskin, -Gorodnon ja Pleskovin moakunnissa asuvilta Suomalaisilta, eli -Karjalaisilta (kuin heitä sielä kuhutaan). Niin että taijammo sanoa -jotta kolm' neljettä osoo Suomalaisista kansoista nouattaa Savon puheen -murretta. - -Että paremmin selittee missä ja mitenkä Savon suome erotaksen muista -puheista, niin oisi ollut ehkä tarpeellinen, kirjuttoo teillen yhen -johtauksen tahi selityksen, hänen olosta ja luonnostaan; mutta kosk'ei -tilaisuus annak sitä myöten tällä kertoo, niin olen minä jo eiltäpäin -lähättänyt teillen _Väinämöiset_, että sillä totuuttoo teitä tähän -puheesen, johon jo ennen oletten monesti tullut johtatetuiksi, näissä -vanhoissa Runoissamme; niinikkään oisi ollut tarpeellinen, että jo -tässä ensimmäisessä Osassa, selittee niitä kuvia, jotka tässä annetaan -teillen, ja joilla tarkoitetaan tarkempata tiiustusta meijän -voatteen-parista, koti-tavoista, m.m. mutta koska tämä kirja on jo -muutennik liian paisunut, niin täytyy minun ylös-lykätä tätä toiseksi -kerraksi. - -Että selvällä toistuksella johtattaa kaikkia meijän puheitamme, -(erinomattain tarinallisissa, i historiska, ja vanhanaikuisissa -asioissa) olemme löytäneet tarpeelliseksi, että tarkasti ja -vilpittömästi nimittää ja ilmoittoo niitä kirjoja, ja niitä paikkoja, -kusta olemme heitä käsittäneet, että sillä antaisimmo lukijalle -tilaisuutta tarkemmin tutkistella meijän sanojamme, ja oikoja heitä, -jos oisimmo jossa-kussa erehtynnä. - -Tässä lopetan minä tätä pitkeä esipuhettaini, ja tahon vielä -teitä vakuuttoo: elkätä kerskata ja kitistä tästä kirjastaini! -Elkeäte moittia ja soimata, ennen kuin oletten kaikkia lävitten -lukenneet! Elkeätte olke luulon-alaisia ja epä-uskoisia! Elkeeten jo -eiltäpäin ruveta mullen eripuraisiksi ja salavihaisiksi! Minä minä -tarvisin tästä teitä varoittoo, ellei pahennusta moailmassa ussein -viritettäisik vastukseksi hyvillen aikomuksillen. Minun ainua aikomus, -ja minun peätarkottamus on ollut meijän kielen-harjoittaminen ja -mielen-valaistaminen. Jos luetaan rikoksi tämä rakkaus äitinkieleemme, -niin olen juuri rikoksen alainen; jos tahotaan keäntää pahaksi, niin ne -kaikkiin tyynimmätkin sanat ja viattomat puheet saattaan tehä luulon ja -kanteen alaksi. Sillä -- kyllä _Susi syytä soapi, Lammas-lauman -roatellessa_. - -Se on jo tapahtunut tällen kirjallen, jota en tiiä ennen millonkaan -tapahtunneen, nimittäin että se jo ennen syntyänsä on tullut luulon ja -kanteen alaksi, mitenkähän siitten käynöön synnyttyänsä.[85] - -Suomenmiehet, jos teissä löytyy jokuu, joka tuntoo syvämmässänne yhen -liikutoksen, yhen lämpeyen tahi rakkauen kielenne ja moatanne kohta (ja -heitä löytyy ehkä monta) niin kohtakaatte hyvyyvällänne näitä -ensimmäisiä kokeita, joilla tarkoitetaan meijän kielen ja kansan -kunniata, ja elkee siitä närkästyä jos alussa ovat puutteen ja virhen -alaisia. Se on mahotoin yhellä eli kahella aikoin soaha jota-kuta -varsinaista; mutta toisten avulla, muihen auttamisella, se keäntyisi -keviäksi. Minä olen tässä näyttänyt teillen, ettei ouk kielessämme -puutosta, eikä myös mielessämme. Mutta jos mitä puuttuu, niin se on -teijän suosio ja hyvätahtonne joka toistais, ettei ouk vielä lähestynyt -aika, meijän kielen ylös-koroittamiseksi. Seneistä, jos kahotte tätä -kirjoa soveliaksi, jos soisitten ettei kaikki seisauttuis tähän -ensimmäiseen koitteesehen, niin ois teillä tilaisuutta osottoo tätä -suosiotanne -- ehk'ei tätä aina teillen tarjoitak. Sentähen jos -löytyisi yksi Suomalainen, tällä tahi toisella puolla meren, jolla oisi -vara ja halu, raha-neuoillansa, auttamaan näitä kokeita, niin tahon -minä omasta puolestain tarjoa sitä vähee mitä mulla on taitoa ja -tietoa, työskentellemisessä Suomalaisia huvituksia. Hukutammehan myö -usseen rahammo, ja mänetämme aikamme muihin jouttaviin huvituksiin; -eiköshään oisik teillä jotaik jälellä oman kunnianne vraksi, kielenne -hyväksi? Minä olen jo uskaltanut vähät voimani ja varani, eikös tok -toinenkin jotaik uskaltaisi? Ilman sitä, niin ei ouk toivomistakaan -hakeaksemme tätä yhteistä parasta, tätä henkellistä viisautta, tätä -mielen-valaistusta ja tapoin-parannusta, joka meitä onnistais ja -omistais jumalallisuuellen, ja joka koroittais meitä ihmisyytessä -ylitten niitä kansoja, joita ei paljon eroitetak luontokappaleista. - -Tässä tarkoituksessa olen minä tämän kirjan aloittanut, tällä -tarkoituksella tahon minä häntä myös lopettoo. _Moamiesten paras, -kansan ja kielen kunnia, yhteinen mielenvalaistus_ on ollut minun -aikomukseni! Mutta jos ei päivä ole vielä lähästynyt tähän meijän -mielen ja kielen koroittamiseen, jos Suomalaisten ikäpäivin täytyy olla -Ruohtalaisten eli muihen muukalaisten puheen-orjuutessa -- niin olkoon -se Jumalan tahto, voan ei ihmisten! Mutta ketä tuuloo sitä -syytetteväksi -- ellei ihtennä? Suomalaiset, teijän haltuhun on -kielemme annettu, ylösharjotettu teijän mielen valaistukseltanne -- -voaitaan tätä teiltä takaisin; olemmeko käyttäneet sitä niin kuin -meijän pitäis, niin kuin yks lahja anettu meillen Jumalalta? -Muut kansat harjoittaavat, korjoavat ja kunnioittaavat puhettansa; -mutta myö poljemme ja alenamme -- ja vielä valitamme, että asian laita -on semmoinen. Kukapa huoli meijän valituksistamme -- eiköhään meijän -ite pie korjata kielemme, tahi auttaa heitä, jotka tätä toimittaa; eli -outatteko että Ruohtalaiset pitää sen meillen tekämän -- kyllähän -siitten syntyy outtamista! Minä olen jo peän aloittanut -- tarttukee -miehet köyteen! - -Eli jos vielä tahotten ylpeillä näillä vierailla ryysyillä, jos nämät -muukalaiset puheet aina juoksutteloo teitä ja hulluutteloo, niin -aikomukseini on yksi tyhjä yritys, joka toas vaikenee, kuitenkin en -oisik tehnyt työtäini varsin hukkaan, jos oisin ainoasti muutaman ies -poveen sytyttänyt tätä rakkautta omaan puheesen, jos oisin säilyttänyt -tämän tulen sammuamasta jokaisen syämmestä, ja kätkenyt yhen kipunan -valaistukseksi ja mänestymiseksi tuleviin aikoin. Olkoon hyö -onnellisemmat ja Suomalaisillen lykyllisemmät, ja muistakoot silloin, -niinnä kulunneina vuosinna monen olleen, joka oatoksissaan on maistanut -tätä suloisuutta, koska ei ollut suotu tuntea sitä totuuessaan. - -Annettu Tukhulmissa Joulukuun 30:nä päivänä vuonna 1828. - -_Carl Ax. Gottlund_. - - - - -TOIVOTUS - - - Oli muinon Suomenmuakin - Maita muita muhkiampi, - Koska Vanha Väinämöinen - Jännitteli jouhiansa, - Sormet soitollen sovitti, - Hyppisensä hypytteli. - - Moni miesikin mokoma - Otti soiton sormillensa, - Kanteletta kahmaloonsa; - Oisi soittanut somasti, - Kaunihisti kaikuttannut; - Mutt' ej käynyt, eikä kyennyt, - Kourat kovat ja kompelot, - Ei tainnut tuohon taipua, - Tähän työhön työnätellä. - - Moni nuori Neitonenkin, - Moni kaunis kasvoistansa, - Pyysi kalun kahtellakseen, - Pyysi koneet koitellakseen; - Oisi suonet suostutellut, - Kultakielet kuiskutellut; - Mutt' oil hoikat ja hoperot, - Sormet niinkuin soittajatkin. - - Ukkopa suuttua suhahti: - "Mänkee poisi piika-lapset, - Vaimontaimet taaksemmaksi! - ltemä rupian Runoillen, - Omin sormin soittamahan; - Laskenmahan omat Laulut." - - Ite Vanha Väinämöinen - Otti käyrän kätehensä, - Kopaat omahan kopraan; - Kahteloovi, kiäntelöövi, - Sanoipa: "mokoma konna! - Eikös sinuun kynnet käynek, - Pystyne nämät näpit? - Mielisin minä sinua - Soitella sormin nenillä, - Hyrryyttää juuri hyvästi." - - Siitten Ukko Väinämöinen - Istuiksen niemen nenään, - Soitti ruojuista rojua, - Kalan-luista kanteletta. - Siihen soivat Siian suonet, - Varsan jouhet vastatuksin; - Jotta raikui rahka-soilla, - Kajahti kovaan kallioon. - - Kuin hään soitti, honkat huojui; - Honkat huojui, järvet järskyi, - Väinämöisen laulellessa, - Yritessä yhen miehen. - Kuin hän lauloi, vuarat vaipui; - Vuarat vaipui, vuoret voihkui, - Väinämöisen laulellessa, - Soitosta sokian Uron. - - Ukko Vanha Väinämöinen - Kuhtui kaikki kuulemaani, - Pojat pohjosta kotoisin, - Lapset loajasta Lapista, - Sankarit Savon salosta, - Hyökin juosten jouvuttiivat; - Kuulemaani, kahtomaani, - Mikä soitti niin somasti, - Kanteletta kapsutteli. - - Siipinensä, sulkinensa, - Linnut läksivät lehosta, - Kalat suurilta seliltä - Tulivatkin kuhtumata, - Kuulemaani, kahtomaani, - Mikä soitti niin soreesti, - Kanteletta kalkutteli. - - Metän viljat villaisemmat, - Metän karvaiset kapehet - Tulivat tuulen tavalla, - Lemmon lailla lentelivät - Kuulemaani, kahtomaani, - Väinämöisen laulellessa, - Soittoa sokian Pojan. - - Kukin kuunteil kurkistellen, - Ällisteliin tähän iloon. - Jänis korvansa kohotti, - Porot kohoitt' sarviansa - Kuuntella tätä suloista, - Huilun piästä huikutosta. - - Hirvet hirnui ja hikoili, - Seikehteliin, seisoitteliin! - Karhu kahto kauhiasti - Aholta, aijan raosta: - "Onko tämä Lemmon lyömä, - Lapsen pahan paukotosta? - Tämä on Uron uhomman, - Lumousta Lujan Miehen!" - - Tuokin vanha Vein-Emäntä - Ej hän tietän't, eikä tunten't - Vaikk' ois ollut kuormillissa, - Kuin hään ruohoillen rojahti, - Viskaisiin vesikivelle. - Ensin häänkin heinikossa, - Lumpeen ala luikisteliin, - Hiljan hiiskutti vetessä; - Oisi piänsä peittännynnä, - Piiloittannut pitkät hiukset, - Mutt' ej ruasin't, eikä ruven't - [t. ruahtin't; (Juvan puheenmurre)] - Kuulessaan tätä kumua - Veti hään vatsankin vetestä, - Nännet kaikkein nähtäviksi. - Niinpä mahalla makaisi - Veten Eukko, Vein-Emäntä - Oli varsin suovallansa. - Jos hään soitosta sokehtui, - Niin hään mieheen mielusteliin, - Mieleen Vanhan Väinämöisen. - - Mitäs lauloi Väinämöinen, - Mitäs soitollans sopotti, - Koska mieltyi Miehein mielet, - Sytytti Piikoin syvämmet? - Sitä lauloi Väinämöinen, - Sitä soitollans selitti, - Johon Luonot luonistuupi, - Sekä Luonot että Luojan; - Luovut että luonottomat. - - Ensin rupeisi runomaan - Luomisesta kaiken Luojan, - Kaikkein taivaisten tavoista, - Ilmoitellen ihmisillen - Kuka taivahan takoili, - Ilman kannet kalkutteli. - Sep' oil Seppä Ilmarinen, - Joka tiesi teräksen synnyn, - Jokapa rauvankin rakensi. - Hään toi tulen tullessansa, - Tullessansa muan majoillen. - Johon ahjonsa asetti, - Siihen kiisti kipunansa; - Johonpa paiskaisi pajansa, - Siihen heitti helleynsä; - Taivaast' valkian valotti - Pimiähän Pohjolahan, - Jolla pilvet piiritättiin, - Hämäräitä hätyytättiin - Syömästä Lapin maita, - Suomenmaita suljemasta. - - Siitten Ukko Väinämöinen - Lausutteli, lasketteli, - Mikä on Luojassa lujihin, - Kaikkiin vahvin taivahassa: - Se on Rauha ja Rakkaus, - Hyvä Sopu ja Sovinto. - Selitteli, selvitteli, - Sanoi sanoilla sulilla, - Laveasti lausutteli, - Kuka Rakkauen rakensi, - Sovitti hyvän Suosion. - - Se oil Luoja luomisessa, - Ite Ilmoinen Jumala; - Joka pani Pojan poveen - Rauhaisuutta, Rakkauutta; - Joka pisti Piian syvämmeen - Helleyttä, Lempeyttä. - Sillä luonot liikutteli, - Sillä mielet mielytteli, - Tyytymääni, taipumaani, - Mikä oil osaksi pantu, - Luottu kuhunkin hyväksi. - Silläpä siitävät sikiät, - Sukukunnat suurennoovat. - - Kuulessa tämän sanoman, - Lehmät ammuvat aholla; - Karhut karju kankahaalla, - Soilla Suvetkin uluisi. - Sorsat rupeis soitimellen, - Luuvoilla kalat kutoivat; - Tetri kukers kaiken päivän, - Kuusen latvassa kuhisi. - Kaikki heittiin helleyteen, - Rakkauteen raukeisivat; - Ite ihmiset ihastui. - Naineet niinkuin naimattomat - Saivat tämän nyt samaten, - Tähän tuskaan tuimentuivat; - Nuoret, että varsin vanhat - Tunsivat tätä tulista. - - Sepä muutti Miehen mielet, - Teki pojasta urohon; - Urot jälleen lapsellisiks. - Kuin se tyrmäis Tyttölöihin, - Kiini Piioissa piteli, - Ei se kahton't kaunoisia, - Eikä kaihten't kainuisia, - Kuiskutti vähä kutain. - Ensin heittiin helmuksihin, - Helmuksista helmihihin, - Siitä syyhytti syvämmet, - Näpisteli Neitoisia. - - Näitä kaikkia nähtähessä - Ite Ukkokin ihastui! - Silmät vettä vuotelivat, - Kyyneleitä kyllä paljon - Tippuivat silmät-terestä - Pitkin hänen partojansa, - Kahenpuolen kasvojansa, - Valuivat vesi pisarat. - Kumpaisesta kulmahasta - Putoisivat piällen toisen, - Niinkuin räyskyt räystäheltä, - Kalkareet tuvan katolta. - - Viimein Vanha Väinämöinen - Pitkästä iloin piosta, - Kauvan panneen kantelesta, - Oli uneen uupununna. - Mäni muata manalaan, - Tuonelahan torkkumahan; - Heitti meillen miekkahansa, - [Väinämöisen miekka eli viitakke, - kuhutaan taivaalla yksi tähtisikeri, - _constellationen Orion_.] - Muistohoksi muinoisia, - Ennen entuiset asiat. - - * * * - - Niinpä laulo Väinämöinen, - Soitti soittojen tekiä; - Suloisessa Suomenmuassa - Virret viisahat viritti. - - Mutta nyt ej ykskään laula, - Eikä laula, eikä lausu; - Pilvet paksut ja pimiät - Päivän meiltä peittänöövät. - Nyt on runot ruostettunna, - Nyt on Laulut lakastunna; - Kieli kehnoksi kahottu. - Voi meitä poloiset pojat, - Voi meitä huonot heittiöt, - Kuin ei kunniass' pitämme - Oman kielen käyttämistä, - Puhtautta oman puheen. - Se ois arvon ansaitsevan, - Kunniaksi kuhuttavan, - Harjoittaa Suomen sanoja, - Omoo kieltä käsitellä. - (Mutta tuost' ej vielä tiiä, - Ehkä vastapäin parempi). - - Moni mies on moitittava, - Kuhnukseksi kuhuttava; - Tok' on moni moittimaton. - Moni halulla hyvällä - Tätä kieltä käsittääpi, - Sanat saumoillen sovittaa, - Viskoo virret jo vireillen. - - Niin myö toivotamme totella, - Halajaamme hartahasti, - Että kohta Koikin koittais, - Päivän valo valkeneisi, - Tästä pitkästä pimeestä, - Tästä yöstä ikuisesta. - - Otavainen Neito nuori, - Kaikkin pienin Tyttäristä, - Pilkisteliin pilven taakse, - Paistoi päivän portahalla; - Nousi kohta korkeimmaksi, - Aina ylöspäin ylensi. - Kuu kannoilla takana - Kuumotteli, kuuloisteli; - Paisto valkeella valolla, - Kuulakalla kuutamalla. - Tuostapa muutkin jo rupeisit - Kuumoittamaan kuuvalolla, - Väillymään näihin välillä. - - Siitten selvi Seulajaiset, - Siitten Rysmytkin rupeisi, - Siitten kaikki Kolmuisetkin - Saivat paisteensa parraimman. - Mill' oil muoto muuttununna, - Mill oil' kasvot kaunistunna, - Mill' oil purstot, mill' oil pyrstöt, - Mill' oil tutkamet tuhannet, - Kaiken karvan karvalliset. - - Niinpä tuli taivaan tulet - Meillen jälleen nähtyviksi; - Meijän silmillen sätehet, - Joita kauvan kaivattihin, - Viikon piettiin vihoissa. - Totta nyt on uamupuoli, - Päivän salo suapuvilla; - Koska hälviää hämärät, - Pimeet pilvet pienenöövät. - - Toivokaamme siit' totella, - Että päivät kohta koittais; - Uamurusko ruskoltaisi, - Että viimein Aurikonkin - Suomenniemessä nähtäisiin. - - Olkoon sitten Otavainen - Onnellinen, otollinen! - Suattavan hyvän sanoman -- - -- Terve tultua tuvissamm'! - - - - -ACROSTICHON - - -(Puheen-alkajaiset _börje-läsning_). - - Oli yksi nuori Nainen - Taivaassa tyttö hutikka; - Aina sen siniset silmät - Vietteli meijän mielet, - Ajatuksemme ajeli. - - G--nd. - - - - - -VANHOIN SUOMALAISTEN VIISAUS JA OPIN-KEINOT. - -Koottu heijän vanhoista Sananlaskuista ja Vertaus-puheista. -(Yksinkertainen Yritys, että sitä lyhykäisesti selittää). - - - Cumque locum, moresque hominum, cultusque sonumque - Cernimus, et, quid sim, quid fuerimque subit. - - _Ovidius_. - -Kussakin kansassa löytyy aina yksi vissi _Luulo, tahi Usko, tahi Oppi_, -henkellisistä asioista, jos kohta vaikka kuinka vähäinen ja muallisella -tavalla sovaistu. Sillä ihmisen ymmärrys on siitä luonosta, että se -ikään kuin kohottaa ja vuatii hänen ajatuksiansa taivaasen päin. Sillä -hään tahtoo mielessänsä selittää, ja ymmärryksellänsä käsittää -_luonnollisia_ asioita, jonkan perustusta hään ei tiiä, ja -_henkellisiä_, joihen luontoa hään ei tunne. Tämä hänen _Usko_ -henkellisistä, ja _Tieto_ luonnollisista, yhteen veitty ja tarkoitettu, -toimittaa kunkin kansan _Viisaus-Oppia_. - -Kuta ruajempi ja vähempi valaistu yksi rahvas on, sitä ouvommalla ja -harjoittamattomalla tavalla osoittaiksen tämä heijän oppimus, -useemmittain ilmoittaiksen epäluulossa ja moninaisissa epätiioissa. -_Totuutta ja Tietoa_ ne kyllä kaikki tarkoittavat, vuan eksyyvät -turhiin ja joutaviin uskoin. Sen eistä, kuin tarkemmin tutkistellaan -näitä kansankuntien _vanhoja Opinkeinoja_, niin löyvämme myö, että ehkä -suurin osa heistä on paljasta tyhjyyttä ja mielen sokeutta, niin on -kuitenkin ikään kuin pohjassa jota kuta perustusta ja totuutta; joka -totistaa yhtä _Viisautta_, sevoittu ja sotkettu turhiin ja tyhjiin -menoin kanssa, usein niin peitetty ja salaistu, että sitä tuskin -käsitetään. - -Semmoinen kansan Oppi ei maha milloinkaan olla varsin paljasta jonnin -joutavoa; sillä jos ej hänessä olisi muuta kuin turhuutta ja hulluutta, -niin se itestänsä raukeisi ja muahan vaipuisi, (sillä se on tapa kaiken -turhuuven), eikä kuunna pänä pysyisi kansan suussa ja mielessä, -vuosikausia monen sa'an. Sillä ne valaistamattomatkin kansat eivät ouk -niin perätin ilman luonollista ymmärrystä, etteivät eroittaisi, mikä on -valetta ja hulluutta, erinomattain, koska ne viisaammat heistä aina -harjoittavat näitä heijän opinkeinoja. Sen eistä myö taijamme toiksi -sanoa, että _kunkin kansan opissa, aina löytyy jota kuta totuutta ja -tietoa perustettunna, ehkä tämä täytyy, toisella puolella kahottu, olla -ouvolla ja ruakalla tavalla kuvailtu_, heijän mielen mukaan, jotka ovat -tätä toimittaneet, ja sen kansan mukaan, jollen se on soveltuva. - -Koska nyt ihmisen mieli käsittää muallisia ja silmillisiä asioita -paremmin kuin henkellisiä ja näkömättömiä, niin ovat myöskin aina ne -taivaalliset että henkelliset opit, osotettu luonnolisten ja muallisten -kuvausten kautta.[86] - -Greekkalaisten, Ruomalaisten, Egyptiläisten ja Indialaisten kansat, -ehkä monissa asioissa aivan valaistut, toimittivat heijän Jumalan -palvelusta ja henkellistä tietoa, _kuvilla ja luonnollisella -osottamisella. Kuvauksien_ kautta Vapahtajankin täytyi omia -Opetuslapsiansa opettoo niitä taivahan toteita, joita eivät muuten -oisik käsittänneet. Kuvia luetaan vielä tarpeellisiksi Puavillaisten ja -Greekkalaisten uskonnouvattamisessa,[87] _kuvien_ kautta myökin -opetamme lapsiamme ne ensimäiset aljet Jumalaa tuntemisessa; ja kuin -ihtiämme oikeen ehkä koittelemme -- eiköhään suurin osa meistäkin -nouvata niitä ulkonaisia tapoja meijän Jumalanpalveluksessamme, jotka -ainoastansa _kuvaellevat_ sitä; ja harvaat ehkä käsittää sitä -_sisällistä henkellistä_. Rahvas ja se isoin joukko turvaiksen siihen -ulkonaiseen menoon ja siihen _sisälliseen tarkoitukseen_, ainoastaan -_sokialla uskollansa_ ilman mitään ymmärrystä käsittämätäk;[88] -- niin -ovat muulloinkin meijän pakanalliset esivanhemmat tehneet, heijän opin -keinoissa. Ne yksinkertaiset ovat muka _uskonneet ja siihen -luottaneet_; ne viisaammat, ovat _asian ajatelleet ja aprikoineet_. Sen -eistä kuta enemmin yks kansa on valaistu ja valaistettu, sitä enemmin -ouk nämät hänen henkelliset tietot ja uatokset selkiät ja julkiset; hyö -ei ovat peitetyt ja puetut luonnollisissa aineissa, vaan -heitä toimitetaan ymmärryksellä ainoastansa ajatuksen avulla, -puhuttelemisella, opettelemisella ja neuvottelemisella. Mutta kuta -roajempi ja mielessänsä sovaistu yksi kansa on, sitä ruajeemilla ja -usein luonottomilla kuvilla toimitetaan heillen taivaan tapoja, -heijän Viisaimmilta. Sen eistä, _kuin kerran tunnemme yhen kansan -Viisaus-oppia, niin siitä suamme jo selvän tiion, senaikuisen kansan -valistuksesta_. Se ruaka rahvas on usein, niin kuin jo sanottiin, -niin valaisematoin ja typerä, ettei ollenkaan käsitä sitä vähee -_henkellisyyttä_ jota nämät kuvat toimittaavat, vaan turvaiksevat -heihin, ja pitäävät _paljaat kuvat_ henkellisessä arvossa. Sillä -tavalla ovat usein ihmiskunnat luonnollisesta Jumalan tuntemisesta -vaipuna luonnottomiksi Jumalan palvelioiksi.[89] - -Sen eistä se on yhtä tarpeellinen, että telläinen kansan oppi on -osottelemuksessansa tahi ulkopuolellansa aivan _roaka_ ja ehkä -_turhallinen_; kuin että se toimittuksessansa, tahi sisällensä, salaja -jota kuta _Viisautta ja henkellistä Oppia_. Se ulkopuolimainen osa -hänessä, on syntynyt ihmisten turhuutesta ja tyhmyytestä; se -sisäpuolimainen on lähtenyt siitä valosta ja ymmärryksestä jota Jumala -pani ihmisen poveen, ja joka teki häntä hänen henkensä kaltaiseksi. - -Että ilman koittelemata, ikään kuin pimeen piässä riehua vasten -näitä kansojen _Vanhoja opetuksia_, näitä hävittääksensä ja -poiskajottaaksensa, on varsin tyhmästi meiltä tehty: Se on että kansan -mielestä poisryöstämään sen vähän henken valistamusta, kuin Jumala -heillen antoi. Sillä yksi Jumala joka anto meillen ymmärryksen valoa, -hän antoi myös sen pakanoillen, ehkä se heissä (niin kuin meissäkin) -toisinansa ilmoittaiksen peitetty mielen pimeyvellä ja syvämmen -sokeuvella. Että hävittää kaikkia näitä ilman tutkimista, oisi että -meiltä poiskavottaa ne ainuat ja parraimmat tietonjohtatukset, joilla -oppisimme tuntemaan ihmiskunnan entisiä aikoja, meijän maanvanhimmia, -heijän aatoksia ja ajatuksia, sekä henkellisissä ett muallisissa -asioissa -- sanottu, kaiken heijän mielenvalaistuksen. "_Valaise kansoo -(niin kuuluu Laki) niin pimäys katoa ihestään; ja tutki hänen -oppimusta, niin käsität hänen Viisautta_." - -Tästä nähään julkisesti heijän huolimattomuutta, jotk' eivät o' -kehtaneet kokoonhakea ja säilyttää näitä vanhoja puheita ja -opinaineita, jotka vielä ovat vanhoista jälellä, ehkä hyö oisivat sitä -hyvin tainneet. Eikä heijän typäryys ouk monta vähempi, jotk' eivät -uskoa taija, että näissä vanhoissa kansan Tarinoissa ja Runoloissa -(jotka toimittaavat näitä heijän opetuksia) suljetaan jota kuta -_sisällistä viisautta_; joita kuita _ylhäisempiä aatoksia_, kuin -ainoastaan ne roa'at kuvaukset jotka vanhat muinon ovat käsittäneet -näitä kuvaellessa, ja joilla ne ovat rahvahallensa niitä toimittaneet. -Kuinka tyhmät eikös siitt' ne ouk jotka suutansa viäristälöövät -niillen, jotka tahtoisivat nouvattoo näitä heijän sisellisiä ehkä -salaistuja merkityksiä? Mutta se on ihmisten tapa että nauraa -toisillen, ja pilkata sitä jot' eivät ymmärä. - -Koska Jumala loi ihmiset hyviksi ja ei pahoiksi, niin on arvattava että -_Hyvyys ja Viisaus_ aina ovat vanhemmat muailmassa, kuin _pahuus ja -mielenpimeys_; sillä hyö ovat luontonsa puolesta lähteneet Jumalasta, -vaan nämät siirtyneet ihmisten omista muallisista himoista. Tahi, -kansat eli koko ihmisen sukukunta, ovat ensin olleet luotut ja -valaistut hyvyyvessä ja viisauvessa, mutta siitten oman turmelluksen ja -vapatahtoisen mieli-käyttelemisen kautta joutuneet turhuuteen ja -hulluuteen,[90] josta sokeuvesta heijän nyt tuloo mielen valistuksen ja -syvän henkellisyyven kautta, ikään kuin omin voimin, jälleen omistaa -tätä heijän entistä luonnon onnellisuutta ja henken pyhyyttä.[91] Tähän -tarkoittaavat kaiket viisauen-opit, kaiket Jumalan-palvelemiset, ja -kaiket tapoin ja elämisen sivistymiset. Tästä meijän entisestä ja -luonnollisesta täyvällisyytestä, on ehkä se puhe lähtenyt, jota -kussakin kansassa löytyy ikään kuin perustettu, että hyö ennen -aikana ovat olleet paljon paremmat, onnellisemmat, jaloimmat ja -voimallisemmat; tästä se luonto, joka kussakin yksinäisessä ihmisessä -on juurtunut, nimittäin: että hänen nuoruuven ikä on ollut nykyjään -monta lykyllisempi. Eikä se ouk mikään hairaus eli tyhjä luulo, mutta -yksi arvattava totuus, sillä hään eli pienuuvessa luonollista luontonsa -myöten, tyytyväisyyvessä ja täyvellisessä suosiossa muihen luotuihen ja -oman olenonsa kanssa; vuan vanhempana eroittivat häntä tästä, muailman -mielikoitsemiset ja hänen omat lihalliset himot. Niin kuin on käynyt -yksinäisen ihmisen kanssa, niin se myös käypi koko kansakunnan keralla. -Hyö ovat syntymisessänsä ja alussansa, luontonsa ja luojansa -uskollisia, vaan siitten viettelevät heitä halut ja mielet -turmellukseen; kuinekka hyö havahtuaan oman onnettomuutensa, jälleen -palajavat valistuksen tielle; ja sillä tavalla synnyttävät uuven -kansan, tahi uuvistavat ja oikaisoovat tätä vanhoa. Se ei oukkaan sen -eistä yksi tyhjä puhe, että myö oommo ennen olleet täyvellisemmät ja -onnellisemmat; se on selittävä luojan luomisesta, ja nähty meijän -omasta olennosta, ja se on jo totistettu tarinamuksessamme,[92] että -monet kansat jotka nyt ovat aivan roakat, ovat ennen olleet varsin -valaistut ja viisaat. Eikä myö muuta tarvitak, jos ainoastansa -silmittää niitä jäänöksiä[93] jotka vielä ovat jälellä näistä vanhoista -ajoista, ja jotka yksinänsä ovat hyvät suattamaan meitä kunnioittamaan -ja ihmittelemään sitä voimoa, jaloutta ja viisautta joka heissä -osoittaiksen. Mutta ajan kulut ovat jo hajottannut ja musertannut ne -isoimmatkin näistä vehkeistä, ja meijän tarinamus ej ollenkaan käsitä -kaikkia kansoja; sillä sekä se on varsin puuttuvainen vanhoissa -asioissa, että myös paljon nuorempi, kuin kansat ja heijän valistus. - -Jos myö sen eistä ottaisimmo koittellaaksemme että toteksi näyttää, -Suomalaisia ennen olleen viisaampia ja enempi valaistuneita kuin -nykyisin (myö puhumme ainoastansa moa-rahvahasta) niin tämä ei millä -tavalla vastaan soti Luojan laitoksia, ihmiskunnan vajenemisia ja -vajeltamisia valistuksen tiellä, ja meijän omat jo suatut -kokemukset.[94] - -Sillä jos kohta Tarinamus ei ouk ollut hyvä tätä meillen toimittamaan, -niin eihään tuo mahtane olla toistus Suomalaisten ikäpäivinään olleen -roakoja ja ilman mitään valistusta. Kuinka monta kokonaisia kansoja -eivät ouk tykkänään meijän tarinamuksessamme uneutetut, eikä ies -nimitetyt, ja jotka myö vasta myöhäisimpinä aikoina oommo tullut -tuntemaan; ja täytymme väkisekkin totistaa että hyö monessa paikassa -ovat meitä monta viisaammat.[95] Se on uskottava että niillä ajoilla -kuin viisaus loisti Greekan ja Europan eteläisimmissä maissa, ihmiset -pohjoissimissa eivät varsin vaeltannut pimäyvessä.[96] Erinomattain -koska tämä viisauen valo oli jo loistanut siinä monta satoo aastaikoa. -Mistä tämä viisaus tuli Greekan muahan? Sanotaan vähästä Aasiasta. -Mutta mistä se siinä ilmauntui, -- sitä ei tiiä ykskään. Iästä on -kaikki tullut yksin ihmisetkin, "iästä talvi, iästä kesä, iästä ikuiset -tuulet" sanotaan vanhassa sananlaskussa; joka osottaa että Suomalaiset, -vielä nytkin, pyrkivät ajattuksillansa ja mielen-juohtumisellansa -itäiseenpäin, -- sieltä mistä ovat tulleet, päivän-nousun rannoilta. -Oisiha tämä koitto sieltä tainnut levittää valonsa niin hyvin pohjoisen -päin, kuin luoteeseen, se on valkeuven että valistuksen luonto, että -valaista ympärillensä ja joka puollellansa, ei ainoastansa yheppäin. -Ilman sitä jos Suomalaiset niinnä aikoina asuskelivat iässä niin kuin -on uskottava, niin olivat silloin vielä likemmin tätä taivaan ruskoa. -Että luulla tämän kansan aina olleen yhtä roaka kuin silloin koska se -1150 vuosien luvulla voitettiin Ruohtalaisilta, oisi yhtä kuin että -piättää muitakin kansoja aina olleen yhtä sovaistut, kuin heitä -tavattiin Poavin aikana, koska tämän ajan mieli-sokeus heitä pimitti. -Eikä Suomalaisia silloin _ruakoiksi_ mainittu ainoastansa _pakanoiksi_; --- moni pakana on ollut ristittyä viisahampi. Sotivathaan hyö kauan -näitä vallattomia vieraita vasten, ehkä täytyivät viimein vaipua -voimastansa. Olihaan niillä aluksia ja merimiehiä, koska hyö v. 1187 -tulivat yhessä Estiläisten kanssa, yliten meren ja tunkeiksivat Melari -järveen, tappoivat Piä-Piispan Juhanan omassa kartanossansa ja tulella -polttivat ja hävittivät Ruohtalaisten vanhoa piäkaupunkia, Sigtuna -mainittavata. Totistaahan ne vanhat soat jotka muinon piettiin -Biarmalaisten muassa, että siinä käsitettiin einettä, kultoa ja -rikkautta. Jos tämä ois tosi, niin eihään nämät kansat silloinkaan lie -olleet köyhät, armottomat ja valaistamattomat, koska heijän rikkaus -yllytti muita vieraita ja kaukaisia kansoja heitä ylösehtimään ja -köyhyttämään. -- Mitä toas Tacitus puhui meistä, niin ei sekään ole -tietoon verrattava, koska hään kirjutti sitämyöten mitenkä -juoksu-puheet tulivat hänen korviinsa. Jokainen tuntoo kuinka valheet -ja joutavat puheet juoksoovat likeimmistäkin nuapurista, satikka -semmoisen matkan takaisista. Lukekaamme ainoastansa heijän monet -joutavat tarinat _Hippopodiloista, Hellusiloista, Oxioniloista, -Arimaspiloista_, ja muista pohjoisessa asuvista kansoista kuka -mielellinen rupia heihin uskomaan? Myö ei taho sen eistä lykätä -Tacituksen puheita Suomalaisisista aivon valheiksi, sillä hyö taitavat -olla sopivaisia yhellen osallen meistä, vuan että uskoa, että koko -Suomalainen kansa on niiltä tullut selitetyksi ja tietyksi tehty, oisi -minusta melkeen yhölläistä, kuin että sanoa Suomalaisten ei ennen -olleen tilassakaan, ennen kuin heijän nimet tarinamuksessa mainittiin. -Se on kyllä tosi, että Tacitus piti meitä aivan ruakana ja köyhänä, -vaan millä hään on tätä totistanut,[97] sillä hänen suusanansa ei -toimita mitään? Myö tunnemme jo hyvin, mitenkä kansat toisiansa -soimaavat, mitenkä äkkinäisiä, erinomattain pohjoisessa asuvia kansoja, -alenetaan ja raukkoinna pietään. Moni luuloo vielä nytkin meijän asuvan -karhuin ja suttein luolissa, ja elävän melkeen kuin mehän pevot. Nämät -oatokset olivat vielä viimeisellä vuos-sa'alla omassa nuapurissa, -Ruotin muassa, tavalliset että varsin julkiset; ja ovat vielä nytkin -mielessä monen miehen. Myö olemme näihin tyytynyt, ja ite heihin -uskoinnut; että kuin huastamaan ruvemme meijän muanvanhimmista, niin -alotamme myö heijän puheilla kuhtua heitä ruakoiksi ja varsin -valaistamattomiksi. Se ei oisi aikaisin minun mielestäini, jos -ruveisimme kerran tutkimaan meijän omat vanhuukset,[98] ja kansan -omista käytöksistä ja opin laitoksista, tiiustella meijän esivanhempien -olentoa ja elämätä. - -Kuin ruvetaan tutkistelemaan Suomalaisia kansoja, niin löyvämme myö, -että hyö monessa tarkoituksessa, ovat aivan merkilliset. Hyö ovat -ensinnik siitä mainittavat, ettei mikä kansa muailmassa, ouk tullut -niin ympärinkuultuiksi heijän _Taikauksista ja Noitumisistaan_, kuin -tämä Suomalainen kansa.[99] Nämät keinot ovat heissä kohottanneet -ihtiensä varsin yheksi Opiksi, eli Tietomukseksi[100] joka kyllä -ulkopuolellansa osoittaiksen, osittain ruakoilla ja ouvoilla kuvilla, -osittain merkillisillä tapauksilla, _joit' ei ykskään ole vielä -tutkinut._ Sisällensä osottaa tämä Oppi ynnä turhuutta, monta myöskin -isoa tietoa ja viisautta, joka selittää, että ehkä Suomalaiset silloin -elivät melkeen mielen pimäyvessä, niin oli heillä kuitenkin yks -luonnollinen ehkä erikummainen _Viisaus_, joka oli aivan iso, vaikka se -tehtiin luonnottomaksi; ja osotettiin ouvolla tavalla. Tällä heijän -viisauvellansa ja turhuuvellansa peloittivat hyö muita kansoja, ja -piettiin voimaallisimpina ja tietävämpinä muista ihmisistä[101]. -Sanottiin kyllä että hyö olivat liitoksessa perkelen kanssa, ja siltä -saivat sekä viisauvensa että voimansa. Luonnottomalla tavalla ovat -ihmiset aina olleet nopiat selittemään käsittämättömiä tapauksia; ja -jos taikausten harjoittaminen osottaisi Suomalaisissa mielen -valistamattomuutta, niin eivät hyökään ollut heitä viisaammat, jotka -taisivat tätä uskoa, ja siihen luottivat. Tämä Suomalaisten -taikaus-oppi ei mitenkään toimita heijän olleen muita ruajempia ja -tuhmempia, mutta nopeemmin muka viisaampia, sillä ne jotka pettäävät -toisia, ovat aina heitä kavalammat joita petetään.[102] Sillä nimelle, -niin kuin _suuria velholoita ja Noitia_, Suomalaisia ensin mainitaan -Ruohtalaisten ja muihen kansoihen vanhimmassa tarinamuksessa. Sillä -tälläinen luonnon-tapainen oli meijän esivanhemmien _viimeinen oppi_, -ja jota vielä nytkin salassa Suomessa harjoitetaan.[103] Tämä heijän -Oppinsa jaettaisiin kolmeen erinäisiseen toimitukseen, nimittäin 1) -_Luvut_ tahi _loihtimiset_, 2) _Luonnolliset avunaineet_, 3) -_Puoskaroimiset_ tahi _taikaukset_, eli ne joutavat ja luonnottomat -käytökset, joilla luonnollisia asioita salaistaan ja peitetään. Nyt -ovat kaikki nämät Luvut ja loihtimiset runoinna luettavia, tahi Runon -tavalla laitettunna; eli hyö ovat ikään kuin valettu Runon -piiroksessa,[104] josta seuraa että _runot ovat vanhemmat kuin nämät -luvut ja loithtimiset_ tahi, että _runomisen aika oli Suomessa paljon -vanhempi kuin loihtimisen_.[105] - -Kuin tarkemmin tutkistellaan heijän loihtimisia ja lumouksia, niin -löyvämme heissä monta sipaletta vanhoista Runoista, jotka tykkänänsä -puhuuvat muista asioista, niin kuin e.m. _Muailman luomisesta, Luonnon -moninaisista vaikutuksista, Ihmiskunnan onnellisuuven katoamisesta, -valistuksen maailmaan tulemisesta, Laulamisen luonnon laupeutesta_ ja -muita simmoisia jalompia aineita, jotk' ei ollenkaan juohtuisi mieleen -roa'an ihmisen; ja jotka ei millään tavalla ole taikauksihin ja -loihtimisihin puuttuvia. Se _Viisaus ja Oppi_ joka heissä suljetaan, on -luontonsa puolesta, kokonaan _erilläinen_, kuin se joka osoittaiksen -taikauksissamme. Myö täytymme sen eistä pitää tätä heijän Oppiansa, -_vanhempana ja tuonempana_, ja _toiseks tykkänään_, kuin tätä viimen -mainittua taikaus-oppia. Näitä vanhoja Runoja, joissa kansan Vanhimmat -ja Viisahimmat säilyttivät ja salaisivat niitä tietoja kuin heillen -muka oli, henkellisistä että muallisista asioista, ovat jo suurin osa -kavonneet ja hävinneet. Eikä se oukkaan ihmeteltävä, sillä se totistaa, -että ne mahtaa olla vanhempia kuin ne toiset, jotka vähä kussakin -kylässä vielä tavataan. Mutta tästä myös seuraa, että meijän tieto -tästä heijän opista on aivan vähäinen ja puuttuvainen. Niistä -repaleista jotka vielä ovat jälellä, nähään että hyö ovat tehty varsin -luonnollisilla, leikkilliisillä ja valaistuilla kuvauksilla. Hyö -osottaavat sillä että mielenjuohtumus oli silloin kirkkaampi ja -puhtaampi kuin Loihtimisissä; ja ettei kansan mieli ja ajatukset ollut -vielä vaipuneet siihen ruakauteen, kuin hyö taikauksissa ilmoittaiksen. -Myö taijamme sen eistä piättää, että niinnä aikoina kuin nämät -_valistus ja viisaus-Runot_ loistivat, ja harjoitettiin Suomessa, niin -mahtoivat Suomalaisetkin olla monta viisaampia, kuin olivat koska -rupeisivat harjoittamaan noitumisia ja taikauksia. Mutta muistettava on -myös, että koska heijän tievot ei ollut varsin selkiät, eikä ainoastaan -ymmärryksessä perustetut, mutta kuvailtu kuvauksilla, niin heijän -opetukset ei myöskään tainnut varsin selkiästi ilmistyä näissä heijän -Runoloissa. Heitä tavataan siinäkin salattu ja suljettu _muallisissa -kuvauksissa_. Se ensimäinen joka otti koitellaakseen että näistä -ulosvenyttää sen heissä olevan sisällisen Viisauven, oli Otavan -toimittaja, koska hään otti oijastaakseen Rühsin "_Finland och dess -Inwånare_".[106]. Siitten on myös opettaja F.I. Mone, Heidelbergissa, -kirjassansa _Symbolik und Mythologie der Alten Völker_, painettu -Leipzigissa 1825, 8:o koetellut käsittää tätä heijän sisällistä.[107] -Mutta näitä selityksiä ei ouk muuten arvattavia, kuin ainoastansa -ensimäiset kokeet, näitä käsittellä. Koska nyt kansasta katoisi tämä -vanha _luonnollinen Viisaus_, ja kansan vanhimmat rupeisivat puuttumaan -taikauksiin ja mualliseen turhuuteen, niin sovittivat mitkä taisivat -näistä vanhoista viisaus-runoista näihin loihteihin, syntyihin ja -sanoihin; ja sillä tavalla on selitettävä mitenkä hyö löytyy heissä -siseentunkeitut ja sovitetut toiseen tarkoitukseen. -- Tämä oli se -toinen _Suomalaisten Viisaus-oppi_. - -Se _kolmas_, joka jo on tykkänänsä katonut, on mahtana ehkä olla -kaikista vanhin ja enin valaistu.[108] Minkälaiset ne viisahimmain -opetukset lie olleet, emmöö eneä tunne; ainoastansa niitä -pieniä sipaleita, jotka suljettu _vanhoissa sananlaskuissa ja -vertaus-puheissa_, oli hajotetut ja levitetyt ympäri koko muan, oommo -myö harjoittanneet kokoonhakea, että heistä suaha jota kuta tietoa -näistä Vanhoin Suomalaisten _ajatuksista ja Opinkeinoista_. Näistäkin -ovat jo suurin osa hävinneet, ja häviävät vielä päivä päivältä. Kuinka -harvoin eikös heitä nyt eneä puheissa mainitak? Ainoastansa vanhoin -suussa heitä ehkä vielä tavataan. Viisaat ja Tietäjät ovat myöskin -puolestansa kokenut heitä mielessänsä pitää, että niillä tietojansa -lisätä. Että hyö ovat kaikista Suomalaisten opinkeinoista ne -_vanhimmat_ ei maha ykskään epäillä. Sillä ilman sitä että Sananlaskun -_ymmärtämyksessä_[109] osotetaan että hyö ovat perin vanhat, niin tätä -nähään jo kielestäkin, jossa tavataan sanantapoja,[110] jotka -nykyisestä Suomenkielestä ovat pois heitetyt. Toiseksi siitäkin että -hyö ovat levitetyt ei ainoastansa ympäri koko Suomenmuan, mutta -myöskin, Aunuksessa, Ingerissä, Eestissä ja Virossa, ja missä vuan -Suomalaisia kansoja löytyy; kolmanneksi heijän _rikotusta ja murretusta -luonosta_, josta nähhään että ne ovat katkaistut ja otetut vanhoista -kavonneista Runoista; neljänneksi siitä _viisauesta ja mielen -valaistuksesta_ joka heissä ilmoittaiksen, ja joka näyttää, että se -kansa jossa heitä harjoitettiin ja arvossa piettiin, mahtoi olla yks -toinen kansa, kuin se taikauksihin joutuneen. Myö taijamme vakavasti -piättää, että ne ovat hyvinkiin niin somaat ja soreet, kuin ne kauniit -Opetukset, jotka Greekalaisten ja Ruomalaisten Oppineet toimittivat -heijän kirjoissansa, ja joista hyö ovat tulleet muailmassa mainituksi. -Meijän Suomalaiset vertaukset, ei ainoastansa ole rinnallen veittäviä, -vaan monesti myös jalompia näitä heijän ajatus-juohtumuksia ja -puhenparsia.[111] - -Myö ja'amme sen eistä _Vanhoin Suomalaisten Viisauen ja Opinkeinon_ -kolmeen erinäiseen ja erilaiseen luatuun; ja pitämme uskottavaksi että -kukin opetusluatu on vuorollansa loistanut meijän muassa. Nimittäin -ensin se _Viisaus_, kuin _vanhoissa sananlaskuissa_ on suljettu; -toiseksi se _Viisaus_ kuin toimitetaan _vanhoissa luonnollisissa -Viisaus-runoissa_, ja tarinoissa; ja kolmanneksi se _Viisaus_ kuin -heijän _taikauksissa ja loihtimisissa_ on salaistu. Ne jotka eivät -suostu tähään jakamiseen, niin tehköön toisen paremman! Ne jotka tuas -luuloovat että kaikki nämät opetuskeinot ovat yhellä ajalla suattaneet -sopia Suomalaisten suuhun, niin pitäköön luulonsa. Piäasiassa se on -yhtä, jos olivat yhellä tahi eri ajalla, ainoastansa ne ovat siinä -olleet. Mutta tällä tavoin minä luulisin parraittain taitavan näitä -selittää; ja pi'än mahotoinna että kaksi eli kolmet erinäistä uskomusta -ja oppimusta yhellä ajalla oisi yhessa kansassa yhtä toimittavaiset; -sillä yksi heistä oisi aina painava niitä toisia alaasak, niin kuin -sanalaskussa sanotaan: "_ei kahta kuninkasta yhteen linnaan sovi_." - -Sillä se näyttäisi minusta ikään kuin mahotoin, että sama kansa joka -seuraisi sen Viisauven kuin säilytettiin vertauksissa, taisi nouattaa -joutavia ja turhia Poppamiehiä ja taikaus-tekiöitä, tämä ei ouk -suinkaan mahollista muuten, kuin että nämät tietämykset harjoitettiin -eri ajoilla.[112] Tämä ilmoittaaksen vielä selvemmin, kuin molemmat -nämät opit veitään rinnallen, selitetään, selvitetään, ja välillänsä -verroitetaan. - -Myö aivomme jo v. 1818 tarkemmin selittää tätä Suomalaisten vanhoa -viisautta yhessä Juttelemuksessa, nimitty: _Dissertatio de Proverbiis -Fennicis_, josta ensimäinen Osa mainittunna vuonna painettiin -Upsalassa. Tämä _Yritys_, jota tässä olemme uskaltannut, on arvattava -niin kuin yks jatkamus tästä meijän juttelemuksestamme, kuitenkin sillä -tavalla otettavaksi, että se itekseen on arvolta kokonaiseksi luettava. -Ne jotka tahtonoon näistä meijän Sananlaskuista selvämmin tietoa, niin -osotamme myö siihen. - -Viimeiksi tahomme muistutella ettei näistä ouk aivan kaikki luettava -peri vanhoiksi; sillä muutamat ovat ehkä syntyneet myöhäisempinnä -aikoinna. - -Sitä myöten kuin uuet elämänkeinot, laitokset ja asetukset, muuttaavat -kansan vanhoa elämän-kertoa, sitä myöten ehkä myös syntyy joita kuita -uusia sananparsia ja mielen tarkoittamuksia. Mutta kansan mieli ej -hopussa luovu, eikä erkane vanhoista tavoistansa, sen eistä ovat myös -hänen vanhat aatokset ja sananlaskut hänessä pysyväiset ja -juurtuvaiset. Jos muutamat ovat muka muuttuneetkin, niin se on -ainoastansa ulkonaisessa puvussa ja piiroksessa, vuan sisellensä -toimittaavat hyö kuitenkin kansan vanhoja aatoksia. Sillä jos myö -tarkemmin tutkistelemme ihmiskunnan nykyisiä että entisiä aikoja, niin -löyvämme myö, että hyö jo niissä kaikkin vanhimmissakin, osottaavat -samat mielet, samat halut ja himot, samat avut ja hyvyyvet, samat -tunnot ja taijot, samat teot ja työt, kuin nytkin. Sanalla sanottu, myö -havaimme että ihmisen luonto on aina ollut yhellainen, ilman -muuttumata, että hyö ovat olleet hyvät ja pahat, pahat ja hyvät, -kummaistakin, molemmiss' ja vuorotellen. Mikä on siitten muuttuna -- -ellei luonto? Se on ne erinäiset tavat ja käytökset, joilla tämä luonto -on ihmisissä ilmoittainnaan ja vaikuttainnaan; ne erilaiset -tarkoittamukset (åsigter) ja mielen hoivauttamiset, jotka koroittaavat -tahi alentaavat meitä meijän mielessämme, meijän luontoamme ja -olentoamme, Jumalallisiksi tahi luontokappaleiksi, henkellisiksi tahi -pahapäiväisiksi mua-eläiviksi. Meijän luonto on aina vihelliäinen ja -puuttuvainen, vaan se on viisaus ja mielen valaistus joka on häntä -hoivauttava, ja jotka ovat meillen oikian arvon ja kunnian antavat. -Sillä viisaus ja Opinkeinot ovat aina muailmassa ihmisiä hallinneet ja -onnistanneet; jotka ovat olevoinaan heijän piämiehiä ja suattajoita, -ovat ainoastansa tämän toimittajat ja palveliat, uskolliset -- jos ovat -oikeen tätä käsittänneet ja harjoittanneet, uskottomat -- jos ovat -käyttäneet sitä viärin. Hyö homehtuuvat ja katoovat toinen toisesa -perästä; ainoastansa viisaus ja Totuus elää iankaikkisesti, ja ovat -ikuiset niin kuin Luoja, josta ne ovat lähteneet. Käykämme sen eistä -muailman opinlaitoksia tutkistellen, työ jotka harjoittate viisautta, -ja levitätte ihmisillen mielenvalaisemusta! Myö Suomenpojat, meijän -tuloo meijän piävanhimpia tiiustella! Se on kauniin luettavaksi meijän -töistämme, oppia tuntemaan meitä ihtiämme ja meijän vanhempiamme. Sillä -kuin tiiustamme heitä, heijän tapoja, heijän käytöksiä, heijän -toimituksia ja opetuksia, ja piemme nämät heijän vanhat muistot arvossa -ja kunniassa, niin myö meijän Vanhoissamme kunnioitamme meitä ihtiämme, -ja suamme muiltakin sen arvon, kuin on niillen tuleva, jotka pitäävät -kunniastansa vaarin; mutta jos myö halpaaksi kahomme ja ouoistamme tätä -meijän omoo sukua, näitä meijän omia vanhempiamme, niin myö sillä -häpäisemme meitä ihtiemme, ja tulemme muiltakin ansion perästä pietyksi -pilkan ja nauron alaissa. Senpä tautta jokainen kansa tahtoo mieleen -johtattaa heijän esivanhempien elämätä, että sillä kohottaisivat -keskenänsä innon ja luonnon, nouvattamaan vanhoin jaloutta ja hylkemään -heijän turhuutta. Ainoastansa myö Suomalaiset, myö vieraistumme ja -kajoomme omoa kieltämme ja omoa sukuamme, tahi toisinpäin sanottu, -meitä ihtiämme. Ehkä jos oikeen tuntisimme meijän perujamme ja meijän -omia vanhuksiamme, jos oikeen käsittäisimme meijän vanhoin viisautta, -rehellisyyttä ja urhollisuutta, jos oikeen ymmärtäisimme, meijän omoa -hartautta ja vakautta, niin meillä oisi ehkä syytä kyllä kiittää ja -ylistää meijän isiämme, ja koroittaa meitä ihtiämme rinnallen muihen -kansoihen. Kuin nyt kuulemme tässä heijän aatoksia ja opetuksia, heijän -tapojansa ja neuojansa ikään kuin heijän omasta suusta, niin -tarkoittakaamme näitä heijän sanoja meijän mieleemme, ja muistakaamme -heitä meijän syvämessämme, että ne mahtaisi sytyttää meissä innon heitä -nouvattamaan, että ne mahtaisi kasvattaa meissä rakkautta hyvyyteen ja -visauteen, ja suattaisivat meistä miehiä heijän mokomia. - -Mutta kiänäitkämme takaisin keskustelemaan heijän vertauksia. Että -näihen joukossa löytyyvät niin varsin harvat jotka toimittaavat heijän -opettuksia _henkellisissä asioissa_, on siitä selittävä, että ensin -Puavilaisen, ja siitten Lutheruksen Oppi, on heitä ulostunkena. Muissa -elämän käytyksissä ovat muka viljaisemmat. Nämät jotka nyt tässä -julistetaan, olen minä ulos valinnut niistä moneista kootuksista, jotka -minä jo nuorra kokoisin korvessamme, ja joihen kanssa minä olen -verranut muihenkin kootuksia.[113] Uskottava on, että vielä löytyy -meijän muassamme moni kaunis vertaus, joka oisi tähän soveltua, sen -tautta muamiehet! kehoittakaamme toinen toisiamme, näitä vastapäin -muistihimme kirjutella, että jos minä eli kuka toinen meistä ottaisimmo -näitä vasta selvittääksemme, että mahtaisimmo tehä sitä yhteiseksi -hyväksi, ja kansan kaiken kunniaksi. - -Viho viimeiseksi, suan minä vielä mainita, etten ole tainnut asettaa -näitä Opinkeinoja niin lomattain kuin oisin tahtoina; se ei ouk -tilkuista tehä jota kuta ehyttä ja kokonaista. Käypi se muutenkin -vasten karvoja sovitella eriluatuisia ja vastenluontoisia aineita, -yhteen paikkaan tahi poukamaan. Mulla on ollut työtä kyllä tasoitella -heitä niin kuin nyt ovat vississä joukoissa ja lohkareissa; -erinomattain kosk' en ole tahtona omilla sanoillain heitä niotella ja -käsitellä. Että suaha heitä toinen toisesek tointumaan, olen minä -jollon kullon kahesti maininnut yhtä sanoa.[114] - -Että muutoinkin tämä koittelemus on viheliäinen ja puutoksen alainen, -havaihtoo jokainen; mutta muistakaatte myös että se on ihan -ensimäinen,[115] ja minun alottamain! - - - - -VANHOIN SUOMALAISTEN VIISAUS, - -SISÄLLENPITO. - - -Ensimäinen Lohko. - -a) Jumalasta. - -I. Luojasta, 1. Hänen luomisen töistä, 2. H. luovuista, 3. H. -Kaikkitietävyyestä, 4. H. Armollisuuesta, 5. H. Avullisuuesta, -H. Hoivauttamisesta. - -II. Rukouksia Hänellen. Hyvästä vuos-tulosta, Hyvästä Ajan-kulusta, -Mielen-valaisemisesta, Ruumillisesta nautinnoksesta, Muusta -moallisesta lahjoittamisesta. - -III. Jumalan-palveluksesta. Ulkonaisesta Jumalan-palveluksesta, -Jumalan siunauksesta, Peätös Jumalaan luottamisesta. - -b) Ihmisestä. - -IV. Inhimisestä. Hänen olennosta, H. luomisesta, H. luonnosta, -H. tavoista, H. mielestä, H. i'ästä, H. henkellisestä luonnosta, -H. eteensä aattelemisesta, H. elämän kerrasta, (H. elämisestä), -Peätös ihmisen sukukunnasta. - -c) Iankaikkisuuesta. - -V. Iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta. Yhestä toisesta tulevasta -elämästä. Yhestä tiilin teosta tahi tutkimuksesta, meijän töistämme, -meijän kuoleman perästä. (Hyvyyven vihtoinkin kostamisesta, -ja pahuuven palkkaamisesta). - -d) Hyvyyestä ja Pahuuesta. - -VI. Hyvyyestä. Siveyestä, Rakkauesta, (Vaimon rakkauesta miestänsä -kohtaan, Hänen rakkauesta lapsiansa kohtaan, Miehen rakkauesta -vaimonsa kohtaan, Hänen rakkauesta lapsiansa kohtaan, Lasten -rakkauesta, Luonto-kappalein rakkauesta M,[116]. Totuuesta, Hyvistä -tavoista: Avullisuuesta, Antamisuuesta, Alentelemisuuesta, -Sovittamisuuesta, Anteeksi-antamisuuesta, (Armollisuuesta). -Suosioisuuesta, Ystäväisyyestä, Kohtulisuuesta, Kunniallisuuesta, -(Kunniasta), Hyvyyen harjoittamisesta, Hyvyyen arvosta, Hyvyyen -ansiosta, Hyvistä, Peätös hyvästä elämästä. - -VII. Pahuuesta. Pahoista, Pahan teoista, P. luonnosta, P. tuntemisesta, -P. menestymisestä, P. iloitsemisesta, P. ilosta, P. mieli-suosiosta, -P. mielen-nouvattamisesta, (Pahoista sanomista), Pahoista -tavoista: Viisastelemisesta, Vilpistelemisestä, Puheen-pettämisestä, -Valehtelemisesta, Kielen-kantamisesta, Soimauksista, Panettelemisesta, -Reävämisestä, Haukkumisesta, Puheen-juoksuttamisesta, Puheen -nostamisesta, Pilkkoomisesta, Kiittelemättömyyestä, Turha-kiittämisestä, -Moailman-kunnioittamisesta, Kevyt-mielisyyestä, Huikentelevaisuuesta, -Sanan-syömisestä, Huoruuesta, Varastamisesta, (Varkahasta). -Luulemisesta, Katehtimisesta, Vihasta ja Vainosta, Syvämmen-kovuuesta, -Armahtamattomuuesta, Ylönmielisuuesta, Ylpeyestä, Tuhlaamisesta, -Pelistä, Veärin-hyötymisestä, Itaraisuuesta, Saitaisuuesta, Ahneuesta, -Kylän-juoksemisesta, Pahan liikkumisesta, P. Ilmistymisestä, P. -parantamattomuuesta, P. syyttämättömyyestä, P. katomuksesta, P. -surkuttelemisesta, P. palajamisesta, P. puhistelemisesta, (P. pelvosta, -P. palkasta), Peätös pahasta elämästä. - -e) Muutamia opin Peä-toteita. - -VIII. Ajasta ja Avaruuesta. Tyhjyyestä, Olemisesta, Sikiemisestä, -Ymmärtäväisyyestä, Tähtien tietämyksestä. - -Toinen Lohko. - -Seästä ja Vuoen-ajoista. - -IX. Vuosista ja Vuuven ajoista. Keväästä, (Keväin niska, Keväiset -tuulet), Suvesta, Kesästä, (Kesä-teitä), Syksystä, (Syksyn niska, -Syksyiset yöt, Syksyiset tuulet), Talvesta, Talven jatko, Taka-talvi, -Talvi-teitä, Vuuven varasta, Vuosi-veroista. - -X. Ilmasta. Pouvasta, Ruskosta, (Syksy R., Kevät R., Ilta R., Oamu R.), -Pilvisestä ja usma-ilmasta, (Pimiä Pilvi, Savinen P.), Sateista, -Kasteesta, Pakkaisesta, Vilusta, Kylmästä, Hallasta, Kovasta ilmasta, -Tuiskusta ja pyry-ilmasta, Lumesta, Suvesta, Lämmästä, Päivän sapesta, -Sään S., Kuusta, Pysty-K., Lauku K., Kuun kehästä, Otavasta, Tähistä. - -XI. Tuulesta. (Vasta T. Myötä T.). Syksyisistä T. Keväisistä T. Pohjos -T. Itä T. (Iän ilmat, Iän pakkaiset), Länne T. Erinäisistä T. Pahasta -seästä. - -Kolmas Lohko. - -Ihmisten erinäisistä elämän kerroista. - -a) Hallituksesta ja kansan Säävyistä. - -XII. Hallituksesta. Kuninkaasta, (Hänen Puvusta, H. matkoista), H. -palvelemisesta, H. käskyn käyttelemisestä, Alamaisten käyttämisestä. - -XIII. Moan-oikeuesta ja Laista. Lain laittajoilta oivaltettavaksi, -Riitoin karttamisesta, (R. Kasvamisesta), Riioista ja riitamiehistä, -Heijän asioista, Asian ajamisesta, A. ajajasta, A. tutkimisesta, -Luultuista, Voitettuista, Syyllisistä, (Pahan-tekiöistä), -Rauvotetuista, (Vierasmiehistä), Sovittamisesta, Joutavista -juttuloista, Lahjoista, Lain keäntelemisestä, Juttuin julkeuesta, -Rikkain ja köyhäin riioista, Tuomarista, Rankaisemisesta, -(Kurittamisesta l. Lapsista), Rankaistuksesta, Rankaistuksen -vaikuttamisesta, Rankaisioista, Rankaistuista. - -XIV. Papista ja Papin seätystä (Hänen näöstä). H. kylään tulemisesta, -H. ravinnoksesta, H. puheista, H. soarnasta, H. otoista, H. talouesta, -H. viran arvosta, (H. lapsista), Lukkarista. - -XV. Ruununmiehistä ja muista Herroista. Ruununmiehistä, Muista -virkamiehistä, Herroista, Heijän matkoista, H. kohtaamisesta, H. -käskyläisistä, H. veijoamisesta, Hoviloista tahi moisioista, -H. noapuristansa. - -b) Ihmisen yksinäisestä elämästä. - -XVI. Miehistä. Heijän näöstä, (H. nimestä). H. luonnosta, (H. -mielestä), H. toimesta, H. ymmärryksestä, H. järjellisyyestä, -H. Hartauesta, H. tavoista, H. Sanasta, H. Puheesta, H. Lupauksista, -H. mielivakaisuuesta, H. urhollisuuesta, H. jalouesta, Huonoista -mies-retkaleista, (Pelkurista, l. Torasta ja tappeluksista, Varkaista, -l. Pahuuesta), Avio-miehistä, Pojista, Nuorista miehistä, (Vanhoista -ukoista). - -XVII. Vaimoväestä. Vaimosta, Hänen kotona-olemisesta, Kotonaisesta -vaimoväestä, Avio-vaimoista, (Akoista, Kauneista, Rumista, -Riitelevistä, Toruvista, Tekeväisistä, Vireeistä, Laiskoista), Vaimon -kauneuesta, Hänen rakkautta miestänsä kohtaan, H. helleyttä lapsiansa -kohtaan, H. vaivaa lapsistansa, H. suotta-suuttumisesta, H. -puheen-juoksuttamisesta, H. älystä, H. arvosta, Pahoista vaimoista, -Vaimon vallasta, Ämmäin torasta, (H. tappeluksista, Naiseista), -Piioista ja Tyttölöistä, Heijän kypsymisestä, H. vanhaks-joutumisesta, -H. houkuttelemisesta, H. viettelemisestä, H. vallottamisesta, -Piikaisuuesta, Piioin naittamisesta, Heijän miehellen toivomisesta, -H. naimisesta, Morsiammista, Nuorikoista, Naineista, Naimattomista, -(Jätetyistä piioista), Pietyistä piioista, (Lapsen soaneista), -Huorista, Leski-vaimoista, Vaimoväin toivotuksia. - -XVIII. Kosiomisesta ja Naimisesta. Vaivaisten ja köyhäin naimisesta, -Rikkain naimisesta, Kosiomisesta, Rutto-naimisesta, Hätä-naineista, -Vanhoin piikoin naimisesta, Noapurin-naimisesta, (Koti-naimisesta, -Kaukoo-naimisesta), Pahoista naiseista, Heijän erosta, (Neitoisten -kauppittelemisesta), Piian valittajoista, Kosiasta, Sulhaisesta, -Puhehmiehestä, Kättäilemisestä, (Kihlamisesta), Vaimon rikkauesta, -Naimisen puheista. - -XIX. Aviosta. Yksinvaimoisuuesta, Yksin-naimisuuesta, Halauksista ja -likistämisestä, (Suun-antamisesta, Muista hyväillemisistä). - -XX. Sukulaisuuesta. Vanhemmista, Veljistä, (Pojista, Tyttäristä), -Kälyksistä, Tätilöistä, Apista ja Anopista, Vävystä, Miniästä, -Lankoksista, Muista omaisista. - -XXI. Lapsista ja heijän yläskasvattamisesta. Heijän syntymisestä, -Sauna-vaimoista, Lapsen saunasta, Heijän tuuvittamisesta, H. -ruokkimisesta, (H. imettämisestä), H. itkemisestä, H. hoivauttamisesta, -H. nuhtelemisesta ja kiittelemisestä, H. kurittamisesta, H. -opettelemisesta, H. mielestä, H. mielen-tarkoittamisesta, H. -muistamisesta, H. oppivaisuuesta, K. syvämmen luonnosta, H. luonnon -erinkaltaisuuesta, H. hyvistä merkkilöistä, H. Vanhemmien huolenpiosta -heistä, H. vanhempiin toivotuksista heistä, (H. mieheksi joutumisesta), -Vanhoin akkoin kasvattamia, Kelvottomista ja pahankurisista lapsista, -Laiskoista lapsista, Lasten hyvään tointumisesta, Vieraista lapsista, -Turvattomista L. (Armottomista L. Köyhistä L.), Lapsi-puolista. Lasten -apua, L. sikiämisestä. - -XXII. Nuoruuesta ja Vanhuuesta. Nuoruuen hulluuesta, Nuorukaisten -iloitsemisesta, Nuortein hilpeyestä, N. viriäisyyestä, Heijän -vanhenemisesta, H. vanhaks pyrkimisestä, Vanhoin viisauesta, -V. elämän kerrasta, (Heijän vanhenemisesta), H. muistamattomuuesta, -H. voimattomuuesta, H. virkistymisestä, Nuortein ja vanhoin luonnosta. - -XXIII. Viisauesta ja Hulluuesta. Erotus tyhmän ja viisaan puheissa, -Eroitus heijän käytöiksissä, Erotus heijän ajatuksissa, (Hulluista, -Narriloista, Hätäisistä, Heikoista, Houkoista, Mielettömistä, -Järjettömistä, Sokeista, Mykistä, Rohkeista, Väkevistä, Kainuista, -Hämäläisistä, Savolaisista, Meriläisistä, Mustolaisista, Pakanoista), -Hullun puheen pitämisestä, H. Puhuttelemisesta, H. neuvottelemisesta, -H. teoista ja töistä, H. hyvän-tuntemisesta, (Viisaista), Viisauen -villittelemisestä, V. turvaamisesta, (Tietosta, Oppineista). - -XXIV. Surusta ja Murheesta. Murhellisen mielestä, Murheen -levottomuuesta, M. vanhuuttamisesta, M. laihuttamisesta, M. -huonontamisesta, Armottomiin murheesta, Orvoisten murheesta, -Itkusta, (Lapsen itkusta l. Lapsista), Murheen poisheittämisestä, -Surullisen syvämmestä. - -XXV. Toivosta ja luottamisesta. - -c) Ihmisen kansallisesta elämästä. - -XXVI. Lauluista ja Lausumisista, a) Lausuista: Hoastamisesta, -Puhumisesta, Puheen juoksuttamisesta, Sanomisesta, Leikki-puheista, -Valhe-puheista, Vanhoista puheista, Loskariloista, Puheen puutoksesta, -b) Lauluista: Laulamisen huvituksesta, Laulun aineesta, Runon -luonnosta, Laulajoista, (Soittajoista), Laulamisesta, (Lapsen -laulamisesta), Laulattamisesta. - -XXVII. Juominkista ja luopumisesta. Juopuneista, Heijän juoneista, -H. tapauksista, H. levosta, Tottuneista ja äkkinäisistä, (Juominkista), -Juomariloista, Heijän janosta, Kaljasta, Oluesta, Viinasta, -Juoma-astioista, Humalasta, Juopumisesta. - -XXVIII. Juhlista ja Vieraista. Joulusta, (Joul'-yöstä), Laskiaisesta, -Keyristä, (Peäsiäisestä, Helluntaista, Juhannuksesta, Juhla oatosta), -Juhla päivistä, (Kynttelän Päivästä, Vapun P. Pietarin P. Tuomaan P. -Antin P. Poavalin P. Uolovin P. Perttulin P. Nuutin P. Juhla ajasta), -Pyhän pitämisestä, Kestilöistä, (Pioista), Ilon kyllyyestä, Häistä, -Ristiäisistä, Hautaisista, Vieraista, Vierain kuhtumisesta, -Vierain kokountumisesta, Vieraan varasta, V. tulemisesta, V. -vastaan-ottamisesta, V. ravittamisesta, V. keksimisestä, V. -ajatuksista, (Tuttu-vieraista), Outo-vieraista, Heijän tutuuttamisesta, -Renttu-vieraista, (Kuokka-vieraista), Vierain vähenemisestä, V. -lähtemisestä, Emännän kiittäämisestä, Vierain poismäntyjä, Vieraisiin -käymisestä, Isännäen ja Emännän vieraista. - -XXIX. Torasta ja Tappeluksista. Tappelemisesta, Syy tappelukseen, -Torumisesta, Pelkurista, Kehujoista, (Kova-luonnoisista), Kapinan -karttaamisesta, Lyötyistä, Veri-hoavoista, Pahoin pieksetyistä, -Tapaturmasta. - -XXX. Soasta ja Sota-Uroista. Soan onnettomuuesta, Rauhan -onnellisuuesta, (Rauhasta), Soan sanomista, Sota-Sankareista, -Tappelus-uroista, (Tappeluksista), Sota-aseista, (Miekasta, -Kilvestä), Soan käymisestä, Voittamisesta, (Voitosta), Voitetuista, -(Sotamiehen vaimosta). - -XXXI. Onnesta. Hyvästä onnesta, Kovasta onnesta, (Onnen-tyttärestä, -Onnellisista). - -d) Ihmisen puuttuvaisesta Elämästä. - -XXXII. Rikkauesta ja köyhyyestä, a) Rikkauesta: Rikkain elämän -kerrasta, Heijän potevaisuuesta, H. kovaan tottumattomuuesta, -H. riioista, (Vaimoin-rikkauesta, l. Kosiomisesta ja naimisesta), -b) Köyhyyestä: (Köyhistä, Heijän syvämmestä), Köyhän elämän-kerrasta, -Hänen vähästä varasta, H. pioista, H. juominkista, H. ruumin-luonnosta, -H. lapsista, H. moahan vaipumisesta, H. kuolemasta, Onnettomista, -Kerjäläisistä, (Vaivaisista). - -XXXIII. Voatteista ja Puvusta. Voattein tarpehesta, Kalliista -voatteista, ja heihin pöyhistelemisestä, Halvemmista voatteista, -(Nutusta, Takista, Turkista, Nahka vaatteista, Vyöstä, Housuista, -Hameesta, Paijasta, Kypärästä, Hatusta, Rukkaisista, Kintahista, -Vantuista), Jalkineista, (Kenkistä, Suappaista, Virsuista, Sukista, -Töppöisistä), Puhastamisesta. - -XXXIV. Velasta ja Rahoista. (Velan antamisesta), V. maksamisesta, -V. tekemisestä, Lainatuista rahoista, Lainan ottajoista, -Takaus-miehistä, (Rahoista, Raha-kukkarosta, Kulta, Hopia, Vaski, -Tina, Rauta), Rahoin vaikuttamisesta, R. vaikuttamattomuuesta, -R. kasvamisesta ja katoamisesta, Rahan hankkimisesta. - -XXXV. Kaupasta ja Ostoamisesta. Kaupan teosta, Hätä-kaupasta, -Kaupan pitämisestä. - -XXXVI. Moailman tyhmyyestä. Ulko-kullaisuuesta, Ylenemisestä toisen -ansiolla, Turvaamisesta toisen ansioon, Hyvyyestä omaksi voitoksi, -Hyötymisestä toisen vahinkosta, Varon-olemisesta, Evun ehtimisestä, -Ihtiään pitämisestä, Onnettomista kokeista. - -e) Ihmisen talollisesta Elämästä. - -XXXVII. Talosta ja talon asettamisesta. Talonpojista, Talon toimesta, -T. asettamisesta, (T. elämästä, T. pitämisestä), T. hävittämisestä, -T. Isännistä, T. Emännistä. - -XXXVIII. Talon Eläimistä. Hevoisista, (Hyvistä H. Häjyistä H. Suurista -H. Pienistä H. Sota H. Ratsas H. Veto-H. Palkka-H. Ajetusta H. -Ruunasta, Tammasta, Oriista, Varsoista, Suvikunnasta, Rekivetoisista, -Kolm-talviaisista, Hevoisen kaupasta), Hevoisten hyvistä merkkilöistä, -Ruavaista: Nautoista, Lehmistä, (Mahoista), Häristä, (Pahoista H.), -Sonnista, Juhtasta, Karjasta, (Paimenista), Vasikoista, Lampaista, -(Karitsasta, Vuonnista, Vuohista, Pukista), Sioista, (Porsaista), -Koirista, Heijän vanhenemisesta, Talon-koirista, Rakki-koirista, -Mehtä-koirista, Kalamiehen koirista, Juoks-koirista, (Herroin koirista, -Pentuista, Vanhoista koirista, Koiran haukkumisesta, Heijän -puremisesta), Kissoista, Kanoista, Kukoista, (Kukon laulusta). - -XXXIX. Orjista ja Palkka-väestä. (Orjista), Orjin töistä, Heijän -mielestä, H. oatoksia, H. tevosta, H. palkkaamisesta, Päivä-miehistä, -(Heijän palkasta), Vieraasta että omasta työstä, Työ-rahvahasta. - -XL. Taiturista ja kalun tekiöistä. (Taijosta, Taitavaisista), -Rautioista ja sepistä, Heijän töistä, H. maksamisesta, Puu-sepistä, -Suutarista, Ompelioista, Kankuriloista, (Villan-lyöjästä), Palkkaan -tyytymisestä. - -XLI. Työstä ja Työn tiettämisestä. Työstä, (Puun hakkoamisesta, -Kasken tekemisestä, Palon rovihtemisestä, Aitan panemisesta, Veräjästä, -Aijan vitaksista, Seipähistä, Kyntämisestä, Mullostelemisesta, -Kylvämisestä, Siemenistä, Leikoamisesta, Puimisesta, Jauhottamisesta, -Leipomisesta, Keittämisestä, Olven panemisesta, Viinan keittämisestä, -Lypsämisestä, Kirnumisesta, Lampain kerittämisestä, Ketremisestä, -Kutomisesta, Soutamisesta, Niittämisestä, Takomisesta, Vuolemisesta, -Neulomisesta, Suutaroimisesta). Työn tekemisestä, T. alkamisesta, -T. lopettamisesta, Kuhnustelemisesta, Mahollisista ja mahottomista -töistä, Hiljaisista töistä, Kiireistä töistä, Hätäisistä töistä, -Työhön tottumattomuuesta, (Työn tekiöistä, T. tiettäjöistä, -T. saaliista). - -XLII. Työ-ajasta. Ajasta, (Entisistä A. Vanhoista, Nykyisistä A. -Hyvistä A. Pahoista A. Autuasta koto-ajasta). Kyntö ajasta, (Kylvö A.). -Heinä A. Puhteen A. Oamun A. (Päivän A.). Ehto A. (Hämärän A.). Yön A. -(Ajan vietosta). - -XLIII. Työ-kaluista ja Talon tarpeista. Aseista, Aurasta, Kirvehestä, -(K. varresta), Nyrhistä, (Napa kairosta, Tapparasta), Veihtestä, -(Parta-veihestä), Viikahtesta, Rauta-lapiasta, (Paasta, Kattilasta, -Tuopista, Tuohisesta, Pikarista, Kannusta, Ämpäristä, Seulasta, -Vakasta, Vokista, Kontista, Köyvestä, Säkistä, Reestä, Kelkasta, -Rattaista), Päreistä, Muista talon-tarpejsta, Heijän korjoamisesta, -(Heijän häviämisestä). - -XLIV. Talon teistä. (Teistä, Uroista ja polku-teistä, Maanteistä), -Kylän teistä, Talon T. Talvi T. Kesä T. Suorista T. Mäkisistä T. - -XLV. Matkoista ja kulkemisesta. Matkaan mänämisestä, M. Joutumisesta, -Yö-majasta, Matkan-käyneistä, Tieltä eksyneistä, Tietä kysymisestä, -Kulkevaisista, Heijän toivutoksia, Kuormista, Heijän raskauntumisesta, -H. koatamisesta, Evästä, Matka-toverista, Tiellä tuttavista, -Kohtaamisesta tahi vastattuksin tulemisesta. - -XLVI. Kotosta ja koti-rakkauesta. Koton suloisuuesta, K. ansiosta, -K. kaipoamisesta, K. heittämisestä, K. muistamisesta, K. heittäjöistä, -K. asettamisesta, (Tuvasta, Pirtistä, Saunasta, Aitasta, Tallista, Oma -moan makeuesta, Taipumuksesta vanhoin tapoin). - -f) Ihmisen erinäisistä elämän-keinoista. - -XLVII. Linnustamisesta ja Peton-pyytämisestä. Mehtämiehistä, Heijän -vaikeuesta, H. pyytöpäivistä, (H. pyyvyksistä), H. mehän käynöstä, -H. soalistansa, H. tyhjään käymisestä, H. vähään tyytymisestä, -Linnuista, Heijän soitimesta, H. kaksinoimisesta, H. poijillisuuesta, -H. emäks joutumisesta, (H. lentemisestä, Linnustamisesta), Kyhkyisistä, -Pyistä, (Koppelosta, Teurestä, Yököstä, Kuresta, Kärestä, Korpista, -Variksesta, Harakasta), Pienistä linnuista, (Käki, Tikka, Peäsky, -Västäräkki, Kiven-Via, Pulmuinen, Peipuinen, Kiuru), Vesi-linnuista, -(Joutsenet, Hanhet, Kakari, Alli, Tavi, Telkkä, Lokki, Kajova, Seäski), -Pevoista, Karhusta, Suvesta, Ketusta, Jäniksestä, Oravasta, (Kärpästä, -Mykrästä, Hiirestä, Hylkeestä). Ampumisesta, (Ampujasta), Jousesta, -Nuolesta, (Nuolen noutajasta), Suksista, (Jälistä, Hiihtemisestä). - -XLVIII. Kalastamisesta. Kalan pyyvöstä, Kala-miehistä, Heijän -elämä-kerrasta, Kalastamisesta, Kaloista, (Hauki, Lohi, Ahven, Särki, -Silakka, Muikku, Kiiski, Maet). Heijän kuvusta, H. kuvun aukkoamisesta, -Kala-vesistä, Kalan-pyyvyksistä, (Nuotasta, Käsi-verkoista, Tihjästä V. -Harvasta, Merroista, Onkimisesta). Kalan-soalihista, Veneestä, -Purjeesta, (Airoista, Melasta). Soutajoista, (Soutamisesta), Vesillen -mänemisestä, (Uimisesta, Meri-miehistä), Kosken-laskioista, Koskista, -(Virroista, Joista, Ojista), Kosken laskennoksesta, Laskioihen -uskalluksesta. - -XLIX. Moan viljelemisestä. (Maista, Vieraista maista, Omista M. -Kaukaisista M.), Tietämättömistä maista, Moan isännistä, Mehtä-maista, -(Korpi, Kankas, Suo, Salo, Notko, Mäki, Vuori, Puista, Laho P. -Vettyneistä P. Honka, Petäjä, Janhus, Kuusi, Koivu, K. Kylki, Hoapa -Pihlaja, Paju, Niinipuu, Ruohosta). Pelto-maista, (Savisesta P. -Lanta-savisesta P. Santaisista P. Hiekaisista P. Kivisistä P.). -Kyntö-miehistä, Kyntämisestä, Kaskesta, (Halmeesta), Palon-kynnöstä, -Ahon-kynnöstä, Mullostamisesta, Kylvämisestä, Myöhäk kylvystä, Herneen -ja Pavun K. (Herne-moasta), Kauran K. Tattarista, Nauriista, -(Nauris-moasta, N. halmeesta, N. syömisestä, Humaloista). Kasvun -joutumisesta, (Oraasta, Laihosta, Touvosta). Moan-kasvuista, M. -hetelmistä, Moa-miesten Elämä-kerrasta. - -L. Laiskuuesta ja Ahkeruuesta. Ahkeruuvesta, Nöyryyestä, Viriäisyyestä, -Teräväisyyestä, Kiiruuesta, Unisuuesta ja makoomisesta, (Levosta), -Laiskuuvesta. - -LI. Syömisestä ja ruuvan-neuvoista. Vatsasta, Syömättömyyestä, -(Nälestä), Kyllin syömisestä, Kohtuullisesta syömisestä, Ruuvasta, -Talon-R. Pereen-R, (Lapsen-R. Vanhoin-R.), Vieraan-R. Ruuvan -laittamisesta, (Kypsetystä, Paistetusta, Keitetystä, Jäähtyneestä, -Uuvesta, Suolaisesta, Sakeasta, Karvaisesta, Makeasta, Herkusta). -Ruoka-laijista, (Keitos, Huttu, Puuro, Velli, Vellinki), Koali, Rokka, -Piimä, Liemi, Liha, Kala, Leipä, (Vehnäisestä, Vehkaisesta, Olkisesta, -Tamppuisesta, Rukiisesta), Rieska, Taikina, Voi, (Vuohen V.), Munia, -Marjoja: Mustikoita, Puolukoita, Mansikoita, Mesimarjoja, Marjan -poimimisesta, M. syömisestä, Omenoista. Ruuvan seästämisestä, Vähään -tyytymisestä, Ruuvan moittimisesta, Syömisestä, Juomisesta, (Oluet, -Kaljat, Vesi, Joki-V. Kaivo-V. Lähte-V. Sammakon sahtia, Oravan otria). -Ruoka-Ajasta, (Suruspala, Murkina, Puolipäivä, Iltainen, Vanhoin -syömä-A, Lasten syömä-A.). Ruuvallen kuhtumisesta, R. leikkoomisesta, -R. ottamisesta, R. syötyä. - -LII. Tauvista ja Kuolemasta. Tauvista, Parantamisesta, Potevaisista, -Vaivasta, Vammasta, (Tuskasta, Paiseista, Ruvesta). Leäkäristä, -Puoskarioista, Lumojasta, Noijasta. Terveyyestä, Neuvo pitkällisen iän -nouvattamiseksi, Kauvan sairaistuneista, Kuolevaisuuesta, Kuolevista, -Kuolevaisista, Kuolleista, (Suru heijän perästä), Männeeistä, -Kuollosta, Kuolemisesta, Kuolemaan pyrkimisestä, Kuolemasta, -Moahan-laskemisesta, Loppu sanat. - - - - -SUOMALAISIA SANAN-LASKUJA JA VERTAUS-PUHEITA. - - - Multa poëmatia tenuiter, multa subtiliter, multa venuste, - multa tenere, multa dulciter, multa cum bile. - - C. Plinius. - - - -Ensimäinen Lohko. - - -a) JUMALASTA.[117] - - -I. Luojasta. - - 1. Jumalall' on onnen-ohjat, Luojalla lykyn-avaimet. - _Hänen luomisensa työstä_. - - Ei ole Seppee selvempätä, taitavampoo takojata, - kuin on taivahan Takoja, kaiken luonnon Kalkuttaja. - _Hänen Luotuista_. - - Jumala teki kiven kovaksi, vesi rauvan karkeaksi, - tuuli taivahan viluksi. - _Hänen Kaikkitietävyytestä_. - - Hauki hauvan pohjan tiesi, Jumala meren syvyyven. - _Hänen Armollisuutesta_. - - 5. Joma jossakin olisin, kussakin kuljeksisin, - ilman armota Jumalan, toimeta totisen Luojan. - - -II. Rukouksia Hänellen. - -_Hyvästä Vuos-tulosta_. - - Anna Jesus ora-vuotta, Jumala jyvä-keseä, - saisit orjatkin oltta, vierettäkin vein vetäjät. - -_Hyvästä Ajan-kulusta_. - - Anna Jumala ajan kuluu, päivän tulla, toisen männä. - - Auta Jumala oamuun, oamulla hyvät sanomat. - - Aina autaavi Jumala, ajan kunkin katkaisoovi. - -_Mielen-valaisemisesta_. - - 10. Anna vastahik Jumala sitä mieltä miehen piähän, - ettei huomena katuisi, päivän piästä pelkeäisi. - -_Ruumiillisesta nautinnoksesta_. - - Anna vastakin Jumala, toistekkin totinen Luoja, - pikarit pivossa viertää, tuopit röyhkyssä rovita. - -_Muusta maallisesta lahjoittamisesta_. - - Anna Jumala antamista, kahen käen kantamista. - - -III. Jumalan-palveluksesta. - -_Ulkonaisesta jumalan-palveluksesta_. - - Ei kirja kiellä helvetistä, paperi pahalta tieltä, - jos ei taito taivaisissa. - -_Jumalan siunauksesta_. - - Hyvä on risti ristin[118] piällä, siunaus sitä parempi. - -_Piätös Jumalaan luottaamisesta_. - - 15. Hyvä joukossa Jumala, kaunis Jesus kumpalinna. - - - -b) IHMISESTÄ. - - -IV. Inhimisestä. - -_Hänen olennosta_. - - Ihminen on kuin Jumala luopi, tavatoin kuin itse tahtoo.[119] - -_Hänen luomisesta_. - - Ei ole mies[120] pahasta tehty, eikä aivan arvoistakaan. - -_Hänen luonnosta_. - - Harvoin hyvänä, kauvan pahana, iän päivän ilkeänä. - -_Hänen tavoista_. - - Ei niin pahoo, ettei jokuu kiitä; - eikä niin hyvee, ettei jokuu laita. - -_Hänen mielestä_. - - 20. Ah! entinen aikani, nykyinen mieleni.[121] - -_Hänen iästä_.[122] - - Tikka kirjava mehässä, ihmisen ikä kirjavampi. - - Ikä yksi ihmisellä, monta aikoa iässä. - - Tallella on ikä eletty, elämätä eissäpäin. - - Opiksemme ikää pitkä, viisaueksi vaiva kaikki. - - 25. Ei ole ikee iän mäntyvä, vuotta lehen lankettua. - -_Hänen henkellisestä luonnosta_. - - Eloon on elävän mieli, ehkä surma suun ovella.[123] - -_Hänen eteensä-aattelemisesta_. - - Eteensä elävä ajattelee, takana kuollut katselee. - -_Hänen elämän-kerrasta_. - - Eletään niin kuin voijaan, ei niin kuin tahoitaan. - - Elä mualla muan tavalla, tahi mualta pois pakene! - -_Piätös ihmisen sukukunnasta_. - - 30. Sekalainen seurakunta. - - On joukossa jotaik, karjassa kirjavia. - - - -c) IANKAIKKISUUTESTA. - - -_Iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta_. - - Yksi tie tuonelahan, yksi ikuiseen iloon. - -_Yhestä toisesta tulevasta Elämästä_. - - Eloon on elävän mieli, vielä hauvan vieressäkin. - -_Yhestä tilin teosta meijän töistämme, kuoleman perästä_. - - Eteensä elävä ajattelee, taakoo kuollut katselee. - - - -d) HYVYYTESTÄ JA PAHUUTESTA. - - -VI. Hyvyytestä.[124] - - 35. _Siveys_ muan perii, _Rakkaus_ lain täyttää. - - _Totuus_ ei palak tulessakaan. - -_Hyvistä tavoista ja käytöksistä_. - -_Avullisuutesta (om Hjelpsamhet, medlidande)_. - - Auta miestä mäessä, älä mäen alla! - - Auta sitä, joka avun tuntoo! - -_Antamisuutesta (om Gifmildhet)_. - - Antaa Hyvä vähästäkin, eipä Paha paljostakaan. - - 40. On ottaakin, jättääkin, hyvän miehen nauris-muassa. - -_Alentelemisuutesta (om Nedlåtenhet)_. - - Annak kättä köyhän miehen! köyhällä on lämmin koura. - -_Sovittamisuutesta (om Försoning)_. - - Joka syytäk suuttuu, se lahjoitak leppyy. - -_Anteeksiantamisuutesta (om Miskundsamhet, Tillgift)_. - - Olkoonpa olleheksi, Sika salmen uineheksi.[125] - -_Suosioisuutesta (om Förliksamhet)_. - - Hyvä hyvään sopii, suosio leivän lisää. - -_Ystävaisyytestä (om Wänfasthet)_. - - 45. Ei kolmisäinen köysi kesken katkia, ystäviä yhessä voitetak. - -_Rakkautesta[126] (om Kärlek)_. - - Siinä rikkautta kussa rakkautta. - -_Kohtuullisuutesta (om Måttlighet)_. - - Ei liika lihoita, jos ei kohtuus elätä. - -_Kunniallisuutesta (om Ärbarhet, Ärlighet)_. - - Kunnia hyvä tapa, hyvä vieras vilja-vuosi. - - Puuro hyvä ruoka. Kunnia hyvä tapa. - - 50. Paremp' Kunniaa kourallinen, kuin häpiää helmallinen. - -_Hyvyyven harjoittamisesta (om Dygdens utöfwande)_. - - Tyynessä kala kutoo, hyvät tavat hiljaisella. - -_Hyvyyven arvosta (om Dygdens wärde, valör)_. - - Hyvä kello kauvas kuuluu, paha sanoma etemmin. - -_Hyvyyven ansiosta (om Dygdens förtjenst)_. - - Toivoen hyvät tuloovat, peljäten pahat mänöövät. - -_Hyvistä (om Dygdige)_. - - 55. Ei niin hyvää, ettei parempoa ole. - -_Piätös hyvästä elämästä (resultatet af en dygdig lefnad)_. - - Hyvä hyvästi elää, kaunis kuolla kunnialla. - - -VII. Pahuutesta.[127] - -_Pahoista (om de lastfulle)_. - - Pitkä on piru metässä. - -_Pahan teoista (om den l. gerningar)_. - - Saivaria täi munii, pahoja pahat tekeevät. - -_Pahan luonnosta (om den l. natur)_. - - Kuin on kaukana niin ampuu, kuin on likellä niin puskoo, - se on tapa pahan Härjän. - -_Pahan tuntemisesta (om den l. kännetecken)_. - - Suusta syönehen tuntoo, silmästä pahantekiän. - -_Pahan menestymisestä (om den l. trefnad, lefnadslycka)_. - - 60. Ei hyvyys kiellä kuolemasta, pahuus kauvan elämästä. - - (Ei karvas-nauris ensin mätäne). - -_Pahan iloitsemisesta (om den l. fröjdande)_. - - Ihastuu kuin Susi ruumen-kokoon. - -_Pahan ilosta (om den l. glädje)_. - - Niin mäni kuin mustolaisen joul'-yö. - -_Pahan hyväilemisestä (om den l. smek, ömhetsbetygelse)_. - - Nuolee petokin poikiansa. - - 65. Omansa lempokin nuolee. - -_Pahan ykstuumaisuutesta (om de l. likstämmighet)_. - - Kyllä koira veljensä tuntoo. - - Yhteenpäin Suet ulvoovat. - - Yhtä Sutten silmän väliä, vaika kahta kahtellaan. - - Yhtä Sutten silmän väli, yhtä varasten ajatus. - -_Pahoista tavoista_. - - _Viisastelemisesta (om förställning, gyckel)_. - - 70. Ei oo karvoin kahtomista, eikä puheen uskomista. - -_Vilpistelemisestä (om hyckleri, swek i tal)_. - - Se on suusta, vuan ei syvämmestä. - - Se on ulkopuolla hampaita. - -_Puheen pettämisestä (om bedrägeri)_. - - Pettää paha puheensa, syö Koira oksennuksensa. - - Syö Koira kahleensa, pettää paha valansa. - -_Valehtelemiesta (om osanfärdighet)_. - - 75. Valheella ovat lyhyet jäljet. - - Ei tyhjä säkki pystyssä pysy. - -_Kielenkantamisesta (om baktalande)_. - - Lihainen kieli leikkaa luisen kaulan. - - Juopuuvat oluenjuojat, vaipuuvat vahlehteliat, - kielenkantajat katoovat. - -_Soimauksista (om Förwitelse)_. - - Kattila patoo soihmoo, musta kylk' on kummallaik'. - - 80. Se toista uunista essii, joka ite uunissa asuu. - -_Panettelemisesta (om Tadel)_.[128] - - Minä muita, muut minua palkata panettelevat. - - Minä muita, muut minua, minä muihen tyttäriä. - -_Riävämisestä (om oqwädande, chikaner)_. - - Narri nimen antaa, mies nimen kantaa. - - (Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä). - -_Haukkumisesta (om Öknämnande)_. - - 85. Haukuk Koira kotonais, älä kylässä hauku. - - Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa. - -_Puheen juoksuttamisesta (om Sqwaller)_. - - Yksi sanoo ystävällensä, ystävä koko kylälle. - - (Sanasta sana itee, kypenistä mua kytöö). - -_Puheen nostamisesta (om ryktens utspridande)_. - - Kuin jouhi suahaan, niin Hevoista tehhään. - - 90. (Älä paa omiais sekaan). - -_Pilkkoamisesta (om begabbande)_. - - Kelkka pilkkoa teköö talonpojan puu-reistä. - - (Älä vanhaa koiraa kauvan pilkkaa, se puree luuhun saakka). - -_Kiittelemättömyytestä (om otacksamhet)_. - - Nostak Koira kaivosta, puisteloo vettä korvilleis. - - Nosta Konna mättähälle, niin se niskaas hyppää. - -_Turhakiittämisestä (om hycklad tacksamhet)_. - - 95. Vetelä vesi varaksi, turha kiitos kunniaksi. - - Vetelä kiitoksen liemi, arvo ansaihtee parempoo. - -_Maailmallisesta kunnioittamisesta (om werldslig ärebetygelse)_. - - Autuasta hyvään aikaan siunataan, - vaivaista pahaan aikaan kirotaan. - -_Kevytmielisuutesta (om lättsinnighet)_. - - Hyvä sytän huoraksi saattaa, vapatahto varkahaksi. - -_Huikentelevaisuutesta (om flygtighet, ostadighet)_. - - - Ei ole huoran itkusta, varkaan valasta, - juopuneen jumalan-kiitoksesta. - -_Sanan-syömisestä (om oordhållenhet)_. - - 100. Syö Koira oksennuksensa, ottaa konna antimensa. - -_Huoruutesta (om lösaktighet)_. - - Varas varkaan pojasta, huora huoran tyttärestä. - -_Varastamisesta (om tjufnad)_. - - Kaksi veistä varkaalla, tyhjä tuppi toisen vyöllä. - - Hyvä virka varkahalla, mutta kaulalla kamala. - - (Hullu kattelee kuin viisas varkaisiin menee). - - 105. Toista toisen vehnenen, toista toisen vehkanenkin. - -_Luulemisesta (om misstänksamhet)_. - - Yksi synti varkahalla, yheksen luulialla. - -_Katehtimisesta (om afwund)_. - - Paha on suova sormen piässä, vaan ei kateen kainalossa. - -_Vihasta ja Vainosta (om hat och hämd)_. - - Viha viepi viljan muasta, kateus kalan merestä. - -_Armahtamattomuutesta (om obarmhertighet)_. - - Älä kerjäläisen povesta leipää etsi. - - 110. Ei tuonikaan tyhjästä otak, tuuli jäältä kaljamalta. - -_Syvämmenkovuutesta (om hårdhjertenhet)_. - - Älä lyö lyötyn mieltä, säre suruisen syväntä. - -_Ylönmielisyytestä (om förmätenhet)_. - - Syöpi ruoste rautoakin, viepi vesi ylennimielen. - -_Ylpeytestä (om högfärd)_. - - Joka on ylän ylpiä, kyllä sen nälkä nylkee. - -_Tuhlaamisesta (om slösaktighet)_. - - Ei tuli kylläyyk, eikä tuhlaja rikastu. - -_Pelistä (om Spel)_. - - 115. Joka pelissä rikastuu, se tavoissa köyhtyy. - -_Viärin hyötymisestä (om slem winning)_. - - Viärin mänöö viärin suatu, tuhlataan vaivata tullut. - -_Itaraisuutesta (om girighet)_. - - Kantaa kuin Myyrä pesällens. - - Hiiri syöpi köyhän siästön, Kärpäinen itaran kätkön. - -_Saitaisuutesta (om niskhet, njugghet)_. - - Joll' on paikka paikan piällä, sill' on markka markan piällä. - - 120. (Paremmin kerran kyllin, kuin aina niuka). - -_Ahneutesta (om snålhet)_. - - Ei oo köyhää köyhempätä, vaivaista vaivaisempata, - kuin on ahnas tyytymätöin, joll' on puutos puuttumatoin. - - (Ahneus viisaankin pettää). - -_Kylän-juoksemisesta (om beständigt rännande i byn)_. - - Häviää kylän käviä. - -_Pahain liikkumisesta (om de lastfulles fälande)_. - - Yöllä Yököt lentelöövät, hämärällä häijyt linnut. - - 125. Yötyr yöllä kulkoo, pimiellä pillomukset. - - "Syvynen hyvä seä," paha ajattelee, - syksyinen yö ajaa yheksellä Hevoisella. - -_Pahan ilmistymisestä (om den l. uppdagande)_. - - Valkeus nauraa pimäyven työillen. - -_Pahan parantamattamuutesta (om det ondas obotlighet)_. - - Se on tehty kuin on tehty, -- -- -- - (tahi) Tehty seisoo -- -- -- - -_Pahan syypeälisyytestä (om den l. ourskuldande)_. - - Pane pahan matkaan, lähe ite myöten. - -_Pahan katomuksesta (om den l. ånger)_. - - 130. Tulee vesi Suenkin silmään, kuin kuoppaan joutuu. - -_Pahan voivotuksesta (om den l. klagorop)_. - - Ei kuulu Siäskin iäni taivaaseen. - -_Pahan palajamisesta (om den l. återwändande)_. - - Matala kynnys sisään-männessä, korkia ulos-tullessa. - -_Pahan puhistelemisesta (om den l. rättfärdigande)_. - - Puhas kuin pesty kekäle. - -_Piätös pahasta elämästä (resultatet af en lastfull lefnad)_. - - Paha saa pahan palkan. - - -VIII. a) MUUTAMIA OPIN PIÄ-TOTEITA. - -(Selittävällä tavalla, ehk' ei selvällä, osotetut). - -_Ajasta ja Avaruutesta (om Tid och Rum)_. - - 135. Aika vanhin, Avaruus suurin.[129] - -_Tyhjyyestä (om nulliteten)_. - - Ei tyhjästä mitään tule.[130] - -_Olemisesta (om tillwarelsen)_. - - Lisänä rikka rokassa, Hämähäkki taikinassa[131] - -_Sikiämisestä (om fortplantningen)_. - - Ei tekemätöin Toukka kasva, eikä suamatoin sikiä.[132] - -_Ymmärtäväisyyestä (om förmågan af förnuft)_. - - Sika kaiken keseä kyntää, mutt' ei jouluna juok' oltta.[133] - -_Tähtiin tietomuksesta (om Stjern-kunskapen)_. - - 140. Oikein Otavat käyvät, tähet taiten taivoisella.[134] - - - -Toinen Lohko. - -SIÄSTÄ JA VUOS-AJOISTA. - - -IX. Vuosista ja Vuuven-ajoista. - -_Keväistä_. - - Kevättä Kynttelistä, syksyä Uolovista. - -_Suvesta_. - - Käki tuo suven sanoman, Piäsky päivän lämpymän. - -_Kesästä_. - - Kesä keikkuin tuloovi, talvi suuta viäriställen. - - Kuu Kiurusta kesään, puoli kuutta Peipuisesta - (alii: Pulmuisesta) viikaus Kiven-viasta, - päivä Piäskyisesta, Västäräkistä ei väheekään. - - 145. (Silloin lämmin kivi järveen, kylmä kivi lähteseen lähätäk). - - Kirjava on kesänen Kiesus, monenmuotoinen Jumala. - - Kuin ei kylmäk Kyntteliltä, eikä palella Puavalilta, - silloin on halla heinäkuulla, talvi keskellä keseä. - - Kuin ei kylmä Kynttelinnä, eikä pauka Puavalinna, - niin kylmää kynnet kyntäjältä. - - Lämmin hyvä kesälläkin, ruoka vilja-vuosinakin. - -_Syksystä_. - - 150. Kevättä Kyntteliltä, syksyä Uolovilta. - - Kyllä on yötä Uolovista, päiveä Poavalista. - - Lämmintä syksyisen niska, talven jatkoa keväen. - -_Talvesta_. - - Ei lähek halla haon takoa, - kaste kaihesta siasta päivän Perttulin perästä. - - Halla Hanhein siiven alla, talvi Juotsenen takana. - - 155. Takana Joulun talvi kaikki. - - Pakkainen talven tavaksi, syvän-kuillen kunniaksi. - - Iän ilmat ilkiämmät, pohjan pakkaiset pahimmat. - - Pakkainen pyryn perästä, suvi suuresta lumesta. - - Pakkainen paha-tapainen, alta jalkoja anoovi, - kieltä suusta riitelöövi. - - 160. Kylmä ryysyä kysyypi, vilu valju vanttuhiita. - - Hyvä hyvään sopii, nahka-rukas pakkasehen. - - Kylmät talven lämpymätkin, lämpymät kesän vilutkin. - -_Vuuven varasta_. - - Vilu vuosi, vilja vuosi. - - Vilu viljan kasvattaa, lämmin terän teköö. - - 165. Kunnia hyvä tavara, hyvä vieras vilja vuosi. - - Kyllä vuosi veronsa vie, ajastaika antimensa. - - (Ei entisellä kauvan elätäk, jos ei Jumala vastaista annak). - - Vuosi viepi vuuen varan, päiväkunta päivän-palkan. - - -X. Ilmasta. - -_Pouvasta_. - - Pouvaksi kuun kehä, sateheksi päivän sappi.[135] - - 170. Pysty kuu vein pitää, laukku muahan laskettaa. - - Rinnass' on säen sappi, väki varsan sierammissa.[136] - - Varis huutaa illalla, hyvä ilma huomeneksi, - Varis huutaa uamulla pahaa seätä päiväksi. - -_Ruskosta_. - - Suveksi syksyinen rusko, taka-talveksi keväinen. - - Ilta-rusko selvä ilma, uamu-rusko pilvi päivä. - -_Pilvisestä ja Usma-ilmasta_. - - 175. Peloittaa pimiä pilvi, savenkarvainen sataa. - - Pouta pilvien perästä, ilo seuraa itkuakin. - -_Sateista_. - - Sataapi savinen pilvi, Lehmä lypsääpi lihava. - - Päivän sappi sateheksi, kuun kehä pouviks ja tuuliks. - -(Pakkaista, lue: Talvesta; Lämmintä, lue: kesästä). - - -XI. Tuulesta. - - Turkki tuulella parempi, nahka-vuate vastaisella. - 180. (Tuuloo tuvan takana, ei tuvassa tunnukkaan). - -_Syksyisistä ja keväisistä tuulista_. - - Suojaksi syksyiset tuulet, talvenjatkoksi keväiset. - -_Pohjos-tuulesta_. - - Pouvan pohjonen tekööpi, selkiän selän-takainen. - - Iästä isot sateet, pohjoisesta pouvat pitkät. - -_Itä-tuulesta_. - -Iästä kesä, iästä talvi, iästä ikuiset tuulet. - - 185. Iän pakkaiset pahimmat, iän ilmat ilkiämmät, - iän pouvat ponnottommat. - -_Länne-tuulesta_. - - Lännen tuulet länsiämmät, iän pakkaiset pahimmat. - -_Erinäisistä tuulista_. - - Ei oo aina Antin tuuli, viel' on tuuli Tuomahani, - Pietarin perän takana. - -_Pahasta seästä_. - - Päin Härkä pahaan siähään, perin tuulessa Hevoinen. - - - -Kolmas Lohko. - -Ihmisten erinäisestä Elämäkerrasta. - - -a) HALLITUKSESTA JA KANSAN SIÄTYISTÄ. - - -XII. Hallituksesta. - - Ei kahta Kunninkasta yhteen linnaan sovi. - -_Kuninkasta_.[137] - - 190. Anna Jumala Kuninkaan kuulua, vaan ei näkyä.[138] - -_Hänen palvellemisesta_. - - Paremmin piätä palvella kuin hänteä. - -_Hänen käskyn-käyttämisestä_. - - Koira käski häntänsä, häntä käski karvojansa, - karvat vasta kahisivat. - -_Alamaisten käyttämisestä_. - - Tie niin kuin käsketään, eläk niin kuin hyvä on. - - -XIII. Maan-oikeuvesta ja Laista. - -_Lainlaittajoilta oivaltettavaksi_. - - Älä kaikkia korvenna kuin karvanen on. - - 195. Ei sitä hävätä sua, jot' ei parata voi. - - Ei Varis kiroin kuole, Korppi kuiviin sanoin. - - Eipä Luulo ole Tieton vertainen. - - Paremp Armo kuin Uhkaus.[139] - -_Riitoin karttamisesta_. - - Ei lämmin luuta särje, rakkaus riitoja salli. - -_Riioista ja Riitamiehistä_. - - 200. Olkoon asia riita-mies. - -_Heijän Asioista_. - - Asiassa on monta retkee ja monta mutkaa. - -_Asian ajamisesta_. - - Asioissa mieltä tarvitaan, hakkoo hulluik halkoja. - -_Asian ajajasta_. - - Muotoksi molemmat silmät, ajaa asian yhelläkin. - -_Asian tutkimisesta_. - - Ennen asia tutkitaan, ennenkuin miestä mutkitaan. - -_Luultuista_. - - 205. Joka kerran keksitään, sitä aina arvellaan. - -_Voitetuista_. - - Ei se ole koiralta purtu, jok' o Lailta voitettu. - -_Syyllisistä_. - - Syyllinen sakkoo veteä, pahatekiä rankaistaan. - -_Rauvoitetuista_. - - Ei auta linnun lentää, siitten kuin siivet leikataan. - -_Sovittamisesta_. - - Sileät sovinnon jäljet. - -_Joutavista juttuloista_. - - 210. Ei kaikkia vaivoja puntariin panna, - eikä kaikkia karvaisia korvenetak. - -_Lahjoista_. - - Lahjat Lain lumoovat, rasva pyörän pyörittääpi. - -_Lain kiäntelemisestä_. - - Laki niin kuin luetaan, asia niin kuin ajetaan. - - Sinne asia oikiaa kunne kantajat paremmat. - -_Juttuin julkeuvesta_. - - Sillä juttu julkisempi, jolla kantaja jalompi. - - 215. Sillä voitto kennen kunnia. - -_Rikkain ja köyhäin riioista_. - - Rikkaan raha kuluu, köyhän miehen piä mänöö. - - Rikas piäsöö rahallansa, köyhä selkä-nahallansa. - - (Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä). - - Täytyy köyhän kärsiä, vaan ei valittaa. - -_Tuomarista_. - - 220. Jo laki lainehtii, koska Tuomari pikaria pitelee. - -_Rankaisemisesta_. - - On kalikoita jos Koiriakin. - - Koskoo se Koiraan, jos kalikkaankin. - - (Kyllä Koira huavansa nuoloo). - -_Rankaistuksesta_. - - Se eläht' kehen kolaht'. - - 225. Opiksi Koiralle kylmä sauna. - -_Rankaistuksen vaikuttamisesta_. - - Kuin kovan näkee, niin Koirakin poikkee. - - Kyllä routa Porsaan kotiin ajaa. - -_Rankaisioista_. - - Vanha sauna antaa hyvän löylyn. - -_Rankaistetuista_. - - Jopa hiisi on hiukset viennyt, lempo liemenet kerinnyt. - - -XIV. Pappiloista ja Papin siätystä. - - 230. Joulu juhlista parahin, Pappi paras vierahista. - -_Hänen kylään tulemisesta_. - - Jo on aika joutumassa, kuin on Pappi soutamassa, - Kirkkoherra kiskomassa, Lukkari peränpiossa. - -_Hänen ravinnoksesta_. - - Viina herkku Herroillakin, paras Pappien parissa. - - (Ei Pappi paljon syö, Papin lapset paljon syövät). - -_Hänen puheista_. - - Kyllä Papilla puheita on. - -_Hänen Suarnasta_. - - 235. Papill' on sanoja kuin päreh-halkoja. - - (Itestänsä paha Pappi suarnaa). - -_Hänen otoista_. - - Pohjaton kuin Papin säkki, pitkä kuin nälkä-vuosi. - - (Suusta Jumalan korvaan, Jumalan korvasta kukkaroon). - -_Hänen talouvesta_. - - Vanha miärä Pappilassa, kuus sikoo, seihtemän liikkiöö. - -_Hänen Viran arvosta_. - - 240. Seppä ja Pappi, Villan-lyöjä -- ne oil kolmet kovoo miestä. - - Pakanatkin tuloo Papita aikaan, vuan ei Sepätä sekkään. - -_Lukkarista_. - - Lukkari perään pitääpi, Pappi melan hallihtoopi. - - Lukkari, Papin plakkari. - - -XV. Ruununmiehistä ja muista Herroista. - -_Ruununmiehistä_. - - Ruunun Rotta, vouvin Kissa. - - 245. Kissan ilo, Hiirein itku. - - Koska Kissa Karhuksi piäsöö, kaho silloin karja-laumais. - -_Muista Virka-miehistä_. - - Vakka kantensa, mies virkansa valihtee. - - Ei mies nimellä eläk, vuan viralla. - - Viis virkoo, kuus nälkee. - -_Herroista_. - - 250. Minä Herra, sinä Herra, kuka meistä kontin kantaa. - - Ei ole Herroin kanssa marjaan mänemistä. - -_Heijän matkoista_. - - Pitkät on Herrain kiiruut. - - (Rauha ruok'-aikana Herroissakin). - -_Heijän kohtamisesta_. - - 255. Pois tieltä! ulos jalosta! tie auki! (herrat huutavat). - - Pois tieltä talonpoika! Herrasväki tulee! - (huutaa heijän käskyläiset). - - Ampukaa hiljaa hyvä Herra! (talonpoikiin vastaus). - -_Heijän käskyläisistä_. - - Herroiks Herroin Koiratkin, hännättömät, hailuttomat. - - Hulluilla Herrat kyntäävät. - -_Heijän veijomisesta_. - - Helppo köyhää narrata, hyvä nöyrällä ajaa. - - 260. Kauroilla ottaa, kannuksilla ajaa. - -_Hoviloista ja Moisioista_. - - Hupa Hovissa elämä, vaikka peällä vaarallinen. - - Hyvä on Hovissa elää, vuara piätä varjellessa. - -_Heijän nuapuristansa_. - - Vaivaisella vaimo kaunis, - hullulla hyvä Hevoinen Herrasmiehen nuapurissa. - - Hullulla hyvä Hevoinen, sitä kaikki ajeloo; - vaivaisella vaimo kaunis, sitä kaikki kaulailoo. - - -b) YKSINÄISESTÄ ELÄMÄSTÄ. - - -XVI. Miehistä. - - 265. Järki miehen, terä veisen kunnia. - -_Hänen nävostä_. - - Kunniaksi Sonnilla suuret sarvet, nenä miehellä. - -_Hänen luonnosta_. - - Mies on luotu liikkuvaksi, vaimo pirtin vartiaksi. - -_Hänen toimesta_. - - Mies syöp, Mies suap, Miehellen antaapi Jumala. - -_Hänen ymmärryksestä_. - - Missä miehiä, siinä mieliä. - -_Hänen järjellisyytestä_. - - 270. Mies se joka mielensä hillitsee. - -_Hänen hartautesta_. - - Mieli harras työn tekee, ei voima väkevänkään. - - Kuin kovaa kalvetaan totta siitä hiukka lähtee. - -_Hänen tavoista_.[140] - - Mualta Mies pois suahaan, vuan ei tavoiltansa. - - (Ei luja lutise, eikä vaka vapise). - -_Hänen sanasta_. - - 275. Sanasta miestä, sarvesta Härkeä. - - Puhuttu puhe, ammuttu nuoli. - -_Hänen puheesta_. - - Mies se, joka puheensa pitää. - - Ennen mies muansa myöp, ennen kuin sanansa syöp. - -_Hänen lupauksista_. - - Annettu luvattu lahja. - - 280. (Lupaus on pahempi velkaa). - -_Hänen mielivakaisuutesta_. - - Huovaa Variskin vastatuuleen, Mies voittaa vahinkonsa. - - Hätäynyt hullu on, vuan ei Mies vahinkossa. - -_Hänen urhollisuutesta_. - - Ei pie yhteen hyvään ihastua, eikä kahteen pahaan pahastua. - -_Hänen jaloutesta_. - - Piähään piikoa katsotaan, jalkoin jaloa miestä. - -_Huonoista Mies-retkaleista_. - - 285. Moni miehestä mänee, Urosta alkenee, - poika polvikautenaan, konna ompi kuoltuaan. - - (Ei ne kaikki Miehiä ole, jotka pöksyssä pyörii). - -_Pehmyt-mielisistä_. - - Kova kotons pitää; ei pehmee p--kään. - -_Avio-miehistä_. - - Hiki hellän, lämmin laiskan, pakkainen pahan uron. - - Jok' on julma Juhtallensa, se on valju Vaimollensa. - -_Pojista_. - - 290. Orraassa on laihon alku, pojassa miehen mukama. - - Mies tuloo räkä-nenästä, vuan ei tyhjän naurajasta. - - Kuin on peukalo Uroista, sehi on Naista naukeampi. - -_Nuorista Miehistä_. - - Ota veihti vyölleis, Vaimo viereis. - - Kaikkia muuta mies katuu, paitsi nuorra naimistaan. - - 295. Naiman nuorena pitää, ett' on vara vanhanakin. - - -XVII. Vaimoväistä. - -_Vaimosta_. - - Hevoisessa miehen henki, Vaimossa talon pitäntö. - -_Hänen kotonna-olemisesta_. - - Mies on luotu liikkuvaksi, Vaimo pirtin vartiaksi. - - Emäntä hyvä kotonna suihtua kohenteleepi, kekälettä kiäntelööpi. - - Akka autuas kotonna, ukko kurja kulkemassa. - - 300. (Asiallen mieskylään, vaimoo varten syömistä). - -_Kotonaisesta vaimoväestä_. - - Ei tiiä viisaatkaan Vaimot, missä miehet mellastaavat, - missä uhmaavat urohot; usein on urot lumessa, - mies-parat pahassa siässä. - - Ei tiiä kotoiset Vaimot missä miehet mellakoivat, - ei tiiä nykyiset miehet, milloin Piiat tuoristuuvat, - maito nännissä makaapi, utarissa uuvet piimät. - -_Avio-vaimoista_. - - Parempi rukinen vaimo, kuin tamppuinen Rouva. - - Ruma työllä rohkiampi, kaunis katsella parempi. - - 305. Kauneutta kaksi silmää, teköö työn toisellakin. - - Ryhmys-rähmys työn tekeepi, kaunis kattoo karvansa. - - (Ei näkö työtä tie, kaunis kaskia rovihte). - - Ryppy-lakki liina-vaimo, puu-lukko Sepän emäntä. - - Riski vaimo riitelevä, tekevä toruva akka. - - 310. Hyvä akka aikanansa, ehkä toruu toisinansa. - - Laiska lapsillen parempi, ruma työhön rohkiampi. - - Uuvella Sika lihoo. Vaimo laiska taikinalla. - -_Vaimon kauneutesta_. - - Vähäisestä vaimo kaunis, suuresta sota-hevoinen. - - Ei yhen kaunis, kaikkein kaunis. - -_Vaimon rakkautta miestänsä kohtaan_. - - 315. Musta minä muiten nähen, valkia oman emoisen. - - Omat kukin kauniit ovat, mustat muiten valkiatkin. - - Vuohi vaivaisen eläin, hellä vaimo vanhan miehen. - -_Hänen helläyttä lapsiansa kohtaan_. - - Hepo hellä varsallensa, ukko hellä akallensa, - vaimo varsin lapsillensa. - -_Hänen vaivaa lapsistansa_. - - Suru sillä joll' on sulha, sillä vaiva joll' on vaimo, - sillä kaksi joll' on lapsi. - - 320. Huoli linnun pojistansa, vaiva vaimo lapsestansa. - -_Heijän suotta-suuttumisesta_. - - Ei ole ämmän ähkymistä, kuin on äijän piä sylissä, - parta puarmoilla. - - Kyllä Orih tamman potkemisen tuntee.[141] - -_Heijän puheen-juoksuttamisesta_. - - Panet poveisi, niin putoovi; sanot akalleisi niin saapi ilmi. - -_Heijän älystä_. - - Älyä ämmätkin tarvitsevat, jos ei muuta niin leipoessa. - - 325. Kuteillen kaukas kahtoo, leipä hiere-jauhoilleen. - -_Heijän arvosta_. - - Halpa vaimo lapsitoin, paha hännätöin Hevoinen. - - Halpa vaimo haltiatoin, avoi pieletöin veräjä.[142] - -_Pahoista Vaimoista_. - - Paha vaimo toruvainen, hyvä Koira haukkuvainen. - - Paha on pureva Koira, vaimo vihanen kamala. - - 330. Ärjyy Ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa, - olta pannessa äkäinen. - - Tiellä Kissat, tiellä Koirat, pahan vaimon leipoessa. - - Sika paistaa kylkeänsä, Koira paistaa kuonoansa, - paha vaimo reisiänsä. - - Kolmee on paha kattoa, olki kenkässä, - naskali taskussa, paha vaimo ikkunassa. - - Kolmee ei tule uskoa, venettä vesille, - Hevoista tielle, pahaa vaimoo taloinsa päällä. - -_Vaimon vallasta_. - - 335. Surma Hepo suitsitak, vahinkoksi vaimon valta. - -_Ämmäin torasta_. - - Ämmät ähkyin eläävät, kuuset paukkuin palaavat. - - Kyllä sukka suuta suap, paha vaimo tora-sanoja. - - Ei itä ennen herkiä tuulemasta, ennen kuin se sataa, - eikä akka torumasta, ennen kuin se itkee. - - Puilla minä portit suljen, suljen suuretkin veräjät, - mutta millämä suuta suljen? - - 340. Ei sen kieli ole puurossa palanut, joka ämmäin kanssa toruu. - -_Piioista ja Tyttölöistä_. - - Hyvä tyynnä Tyttölapsi, rajunna Orih-hevoinen. - - Hyvät Piiat, kauniit Tyttäret, mistä pahat vaimot tulevat? - -_Heijän kypsymisestä_. - - Läsnä leipä taikinassa, läsnä piika kasvamassa. - -_Heijän vanhaks-joutumisesta_. - - Kuluu päivä pilvessäkin, ikä piikana ollessa. - -_Heijän houkuttelemisesta_. - - 345. Pian on houkka houkuteltu, mieletöin miehellen viety. - -_Heijän viettelemisestä_. - - Pian on souttu soukka salmi, mitattu matala meri; - lyhyt mieli liikutettu. - -_Heijän vallottamisesta_. - - Pian heikko henkestyy, väsyy vähä-väkinen. - -_Piikaisuutesta_. - - Ei piikaisuus[143] menesty asioissa. - - Ei piikaisuus muussa kelpoo, kuin kirppuja käsittäissä. - - 350. Vähässä vahinko tulee, pikaisesti piian rikko. - -_Piikoin naittamisesta_. - - Piot piioista tukevat, hyvät neuvot neitsyvistä. - - Pois tunkiot tuasta, pois tyttäret talosta. - - Tamman kauppa tanhualla, neijon nelis-nurkaisessa. - - (Kasvot piian puhemiehet). - - 355. Maa naittaa pahatkin piiat, isän pellot ilkiätkin. - - Yksittäin piiat naijaan, yksittäin Lampaatkin keritään. - -_Heijän miehillen toivomisesta_. - - Neijon mieli miehellen, korkiastaik koista, - veteen venosen mieli tervatuilta teloilta. - -_Morsiamista_. - - Suoni sulhaista vetää, nuiska nuorta morsianta. - - Työstä työhön morsianta, unesta unehen lasta. - - 360. Illasta ilmoo kiitä, vuonna toissa morsianta, - kolmanna kotivävyä. - -_Nuorikoista_. - - Naituaan naiset lihoovat. - -_Naineista_. - - Jop' on nähty naineen varsi, näkemätä naimattoman. - -_Naimattomista_. - - Mikä lie minua nähty, kuka kummaa keksittännä, - kuin ei naitu naima-vuonna, otettu orit-kesänä. - -_Pietyistä piioista_. - - Muahan kahtoo pietty piika, ahollen Hevo ajettu. - - 365. Ei oo koivua kokematointa, eikä piikoa pitämätöintä. - - Jos takki tavat ilmottaisi, puhuis paita pellavainen, - harvoin naitais neitsy nuori, miest' ei monta uskottaisi. - -_Huorista_. - - Piällä keuhot kattilassa, huorat vaimoen seassa. - - Huorat hulluksi teköövät, salavaimot vaivaiseksi. - -_Leski-vaimoista_. - - Keviät on lesken kenkät, miestä toista toivotessa. - - 370. Työläs leskee lepytellä, kauvan nainut nauratella. - -_Vaimoin toivotuksia_. - - Ennen kesän lehmätä, ennenkuin Joul'-yönnä ukota. - - -XVIII. Kosiomisesta ja Naimisesta. - -_Vaivaisten ja köyhäin naimisesta_. - - Naiman nallikin pitää, vaimon soaman vaivaisenkin. - - Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät, - siitä vaivaiset venyyvät. - -_Rikkain naimisesta_. - - Sukujansa suuret naivat. - - 375. (Ei tohi torpan Kukko, tassia talon Kanoja). - -_Kosiomisesta_. - - Älä juokse juhlan alla naima-tiellä naapurissa, - silloin on siveä kukin, puhas piika ruokotonkin. - - Älkös pyhinnä naiko, juhla-iltanna ajelko, - silloin peä on palmikossa, niin häijyn kuin hyvänkin naisen. - - (Kaunis on kantokin kuin kaunistetaan). - - Moni on kaunis kahtoissa, vaan on tyly työn teossa. - -_Hätä-naineista_. - - 380. Hätäinen huoran naipi, syypää sakon vetää. - - Hätäinen kauppaa tekee, mies päällä kattelee. - -Naineista, vaimon puuttehessa. - - Syöpi Hauki Sammakonkin selän suuren uituaan; - naipi mies pahankin vaimon, viikon ilman oltuaan. - - (Hätäinen hullu, nälkäinen raivossa). - -_Vanhoin piikoin naimisesta_. - - Se suap valitun vaimon, joka nai jätetyn piian. - -_Piian valihtijoista_. - - 385. Luu lihan jakajalle, kuori leivän alkajalle, - huora piian valitsialle. - -_Nuapurin naimisesta_. - - Hyvät naip nuapurista, pahat taipalen takoa, - Sonni kotona naipi. - - Lähestä naiminen parempi, kaukoa Hevoisen kauppa. - - Koira kotoansa nai.[144] - -_Pahoista naiseista_. - - Mesimarja mielittäissä, omena otettaissa, - vaan votsa vihittynnä. - - 390. Jouhista hyvä hevoinen, paha piika palmikosta. - -_Heijän erosta_. - - Parempi hyvä ero kuin paha yhtyys. - -_Kosiasta_. - - Naitaissa kalua kyllä, killinkiä kihlattaissa. - -_Sulhaisesta_. - - Yksi ylkä paras on, kaksin molemat katoovat. - -_Puhe-miehestä_. - - Kokki suolan kokee, puhemies morsiammen. - -_Kättäilemisestä_. - - 395. Tallissa on Hevoisen-kauppa, Neijon nelis-nurkkaisessa. - - Kanan kauppa on orren alla, neijon nelis-nurkkaisessa. - -_Vaimon rikkautesta_. - - Riitoiksi Vaimon varat, miehelle mäntyänsä. - - Vuohen voi, vaimon tavara, ei ole tarpeelle talossa. - - Kylmä kulta kumpaniksi, valjut vaimon rikkauuvet. - -_Naimisen puheista_. - - 400. Nauretaan naineita, itketään kuolleita, vuosikausi kumpiakin. - - -XIX. Aviosta. - -_Yksinvaimoisuutesta_.[145]. - - Sopii kaksi pataa yhelle tulelle, vaan ei kaksi neitsykeistä - yhen yljen vuotehellen. - -_Yksinnaimisuutesta_.[146] - - Kaksin tiällä kaikki ovat, kaksin aijan seipähätkin. - - Kaksin linnut ilmassa, kaksin kalatkin meressä. - - Kaksittain kaikki paras, kaksi orrella pysyy. - -_Halauksista, ja likistämisestä_. - - 405. Halaus halun lisää, suun-anto hyvän sovinnon. - -_Muista hyväilemisistä_. - - Ei hyvä pahoo tie. - - -XX. Sukulaisuutesta. - - Mistä vaimo kotoisin, sieltä mies sukuisin. - -_Vanhemmista_. - - Ilkiä isäini, erikummainen emäini. - - Pukki isäin, vuohi emäin, minä mies täyvälleen. - -_Veljistä_. - - 410. Vetelä vesi varaksi, vetelämmät veikon armot. - - Vieras veikkoa parempi, emän-lasta laupiampi. - -_Kälyksistä_. - - Sisärekset me kälykset, veljet meijän miehiemme. - -_Tätilöistä_. - - Hyvä on täti niemen nenässä. - -_Apista ja Anopista_. - - Apin siltaa astumatak, syomätä anopin leipeä, - käymätä kylän keräjät. - -_Vävystä_. - - 415. Ei väkisin vävyksi, ylimielin ystäväksi. - - Illasta ilmoa kiitä, vuonna toissa morsianta, - kolmanna koti-vävyä. - - Vävystä vähää varaa, tyhjä turva tyttärestä, - miniästä mieli karvas. - -_Miniästä_. - - Harvoin miniätä kiitetään; harvoin vuotta siunataan. - - Harvoin orjaa kiitetään, miniätä ei milloinkaan. - -_Lankoksista_. - - 420. Lankot on vaivaisen lähimmäiset, omaiset onnettoman. - -_Muista Omaisista_. - - On suvussa Susia, joukossa jotaik. - - On joukossa jotain, karjassa kirjavia. - - -XXI. Lapsista ja heijän ylöskasvattamisesta. - -_Heijän syntymisestä_. - - Ei lapsi isätä synnyk, eikä tule ilman emota. - -_Sauna-vaimoista_. - - Kaks tietä tiinehelle, joko luo tahi kantaa. - -_Lapsen saunasta_. - - 425. Hyvä on lämmin laihan lapsen, ei liiaksi lihavankaan. - -_Heijän tuuvittamisesta_. - - Unesta uneen lapsi, työstä työhön morsianta. - - Lapsi ompi laiskan turva,[147] viivyttääpi viriän. - -_Heijän ruokkimisesta_. - - Itkein laps' emältäns ruuan suap', mainittellen vierahalta. - - Laulaa laps' syötyänsä, itkee ilman oltuansa. - -_Heijän itkemisestä_. - - 430. Ei katkimatointa kankasta eikä itkemetöintä lasta. - - Ei Sika syytäk vinku, lapsi vaivatak valita. - -_Heijän hoivauttamisesta_. - - Hyv' on lapsen lasna olla, kuin on vanhempi varana. - - Paha lapsi lasna kauvan, varsana häijy Hevoinen. - -_Heijän nuhtelemisesta ja kiittelemisestä_. - - Moni laitos kiitollinen, moni kiitos laitollinen. - - 435. Hullu kiittää vaimoansa, epätieto lapsiansa. - -_Heijän kurittamisesta_. - - Joka kurituksetak kasvaa, se kunniatak kuolee. - - (Sinne voaja vaipuu, kuin nuija voatii). - - Lyöten lapset rakkahammat, hautoen pajukin parempi. - - Vitsa lapsen viisahaksi, vatsa lapsen varkahaksi. - - 440. Väli veätyllä vitsalla, väli veäntämättömällä. - - Villainen isällä vitsa, äitin vitsa villaisempi. - - Villainen äitin vitsa, isän ruoska runteleva, - vitsa vierahan verinen. - - Käypi syöntö syönnön peällä, vaan ei lyöntö lyönön peällä. - - Eipä auta äitin armot, eikä muorin voivotukset. - -_Heijän opettelemisesta_. - - 445. Ota oppi hyväkseisi, varoitukset vanhemmaisen. - - (Hyvä syönyttä syöttää oppinutta opettaa). - -_Heijän mielestä_. - - Lapsella on lapsen mieli, tyhmällä on tyhmän kieli. - - (Äiti antaa nisän lapsellen, vuan ei mieltä piähään). - -_Heijän mielen tarkoittamisesta_. - - Ei kauhalla mieltä piähän ajeta, vaan vaivalla. - - 450. Ei panenta mieli piässä pysyk, eikä kannanto-vesi kaivossa. - -_Heijän muistamisesta_. - - Mitä lassa kuulin lausuttavan, se juohtuu miessä mieleen. - -_Heijän oppivaisuutesta_. - - Ei niin pahaa piätä, ettei vähee mieltä. - - Ei raha ratke kukkarota, mieli säre miehen peätä. - -_Heijän syvämmen luonnosta_. - - Pojall' ovat isän tavat, äijin eljet tyttärillä. - - 455. Puuta myöten siirto juoksee, äijin tavat tyttärissä. - - (Niin on niinet pitkät puussa, kuin on niinipuu itekkin). - -_Heijän luonnon erinkaltaisuutesta_. - - Hyvä lapsi laiskan vaimon, viivyttelevä viriän. - -_Heijän hyvistä merkkilöistä_. - - Piältä tunnen päiväkauven, silmästä hyvän sikiän. - - Orasta ma touvon tunnen, miehen nuoren nousennosta. - -_Heijän vanhemmien huolenpiosta heistä_. - - 460. Hyppyisessä hypertelöövi, ei jouvak jouten olla, - jos on mieli miestä suaha. - -_Heijän vanhempien toivotuksista heistä_. - - Suopi miehen vertaiseksi, poikansa paremmaksi. - -_Vanhoin akkoin kasvattamia_. - - Pahoin mulla parta kasvoi, turpa tuhmasti yleni, - akan vanhan vaipan alla, akan vanhan kuskuissa. - -_Kelvottomista ja pahankurisista lapsista_. - - Vie Porsas saksaan, tuot Sikana takaisin. - - Lyö Sikoo, pese Porsasta, yhellä tavalla ne vinkuuvat. - - 465. Ei Vuohen viemisestä, kuin hään lypsettää kotia tulee. - -_Laiskoista lapsista_. - - Sialla on monta vikoo, milloin mua kylmä, milloin kärsä kipiä. - -_Lasten hyvään tointumisesta_. - - Ei ole varsan kauroista, eikä lapsen viinasta. - - Ei ole voista veitsettömän, eikä hammattoman lihasta. - -_Vieraista lapsista_. - - Oma laps', lapsi ompi; toisen lapsi, lapsukainen. - - 470. Oma lapsi lapsukainen, toinen lapsi lastukkainen. - -_Turvattomista lapsista_.[148] - - Halpa lapsi haltiatoin, rikki pielitöin veräjä. - -_Lapsi-puolista_. - - Etessä emätöin lapsi, äreen ämmän leipoessa.[149] - - Emällistä neuvottiin, emätön opiksi otti. - -_Lasten apua_. - - Apu lapsesta on, ellei hään kalan sua niin hän kalan syö. - -_Lasten sikiämisestä_. - - 475. Lapset lapsia teköövät, vanhemmillen vastukseksi. - - -XXII. Nuoruutesta ja Vanhuutesta. - -_Nuoruuven hulluutesta_. - - Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus. - -_Nuoruuven iloitsemisesta_. - - Ilo siinä kussa nuoret, sauvan-kolke kussa vanhat. - -_Nuortein hilpeytestä_. - - Hiili on nuoren hihassa, tuli neijon pohkeessa, - kekälettä kannan-piässä. - -_Nuortein viriäisyytestä_. - - Joka on nuorra nopia, se on virkku vanhanakin. - -_Heijän vanhenemisesta_. - - 480. Vuosi vanhan vanhentaa, kaksi lapsen kasvattaa. - - Mies kasvaa, hammas karkenoo. - -_Heijän vanhaks-pyrkimisestä_. - - Moni vanhaksi pyytää, vuan ei piäse puoletkaan. - - (Ei niin vanhaa, jok' ei luule vuotta elävänsä; - eikä niin nuorta, joka ei luule vanhaksi tulevansa). - -_Vanhoin viisautesta_. - - Vanhalla Variksen silmä, Kären silmä neitosella. - -_Vanhoin elämän-kerrasta_. - - 485. Paljon vaivaa vanhetessa, vanhana paha elää. - -_Heijän muistamattomuutesta_. - - Mikä vanha vanhenoo, sen mieli myöten mänöö. - - Tallelle vanha panee, vaan ei muista. - -_Heijän voimattomuutesta_. - - Hyvä vanhan vaeltaa, hyvän nuoremman nojalla. - - Hiljalleen huono käypi, sauvan voimaton pitäävi. - -_Heijän virkistymisestä_. - - 490. Terävä nuori syötyänsä, vanha yön muattuansa. - -_Nuortein ja Vanhoin luonnosta_. - - Äijä nuorra kaunihita, paljo vanhana pahoja. - - -XXIII. Viisautesta ja Hulluutesta. - - Suuta sanan siaks', piätä mielen kukkaroks. - -_Erotus tyhmän ja viisaan puheissa_. - - Tyhmän sytän aina suussa, viisaan suu sytämmessä. - - (Mykkä viisas, hullu väkevä). - -_Erotus heijän käytyksissä_. - - 495. Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa. - - Harvoin viisas vihastuu, harva siitä ihastuu. - -_Erotus heijän ajatuksissa_. - - Kauvas viisas näkee, etemmäksi ajattelee. - - Hullun ajatukset ovat hajalla, kuin akanat tuulessa. - -_Hullun puheen-pitämisestä_. - - Hullu huolensa puhuu huolen tuntemattomalle. - - 500. Hullu putkeen puhuu, mieletöin avaimmeen. - -_Hullun puhuttelemisesta_. - - Lähe hullun kanssa huastamaan, vasikan kanssa juoksemaan. - - (Pitkät hiukset, lyhyt mieli). - -_Hullun neuvottelemisesta_. - - Neuvo hullua et sua mieltä, keitä munoo et sua lientä. - - (Silloin kala Kiiskistä, koska mies mielettömästä). - -_Hullun teoista_. - - 505. Sinne mieletöin mänee, kuin järjetöin käskee. - -_Hullun työstä_. - - Hyvin kyllä hullu kyntää, jättää kyynären vaon väliä, - puoli-toista toisinahan. - -_Hullun hyvää-tuntemisesta_. - - Hullu hyvän tuntee, maun maistaapi sokia. - -_Viisauten villittelemisestä_. - - Tulee vahinko viisaallenkin, tuhman on toisessa käessä. - - Tulee häiriö hyvällenkin, tapaturma taitavallen. - - 510. Käyp viisas vipuun, hullu huimaelee sivuten. - - Vahinkosta viisaaksi tullaan, ehk' ei rikkaaksi. - - Kerran viisas petetään, vuan ei toista. - -_Viisauteen turvaamisesta_. - - Ei hyvä hylyksi jouvu, eikä viisas vaivaiseksi. - - -XXIV. Surusta ja Murhesta. - -_Murhellisen mielestä_. - - Ei sen mieli mettä keitä, jok' on suuressa surussa. - -_Murheen levottomuutesta_. - - 515. Eipä anna murhe muata, vaiva vaikia levätä. - -_Murheen vanhuuttamisesta_. - - Murhe tuottaa mustan muoton, pahat päivät parran pitkän, - halu harmahan hapenan. - -_Murhen laihuttamisesta_. - - Murhe mielen mustuttaa, kasvon teköö kajoks. - -_Murheen huonontamisesta_. - - Huoli miehen huonoks tekee, murhe muita mustemmaksi. - -_Armottomien murhesta_. - - Alaall' on Allin mieli, uijessa vilua vettä, - alempana armottoman, käyvessä kylän väliä. - -_Orvoisten murhesta_. - - 520. Pimiä isoton pirtti, ehkä päivä paistakoon; - kylmä on emoton sauna, ehkä löyly lyötäköön. - - Puoli-orpo isätöin, koko-orpo emätöin. - -_Itkusta_. - - Älä itke ilman syytä, ilman vaivata valitak. - - Ei itku hätästä piästä, poru päivistä pahoistak. - - Ei se parkuen parane, eikä huutain huokene. - -_Murhen poisheittämisestä_. - - 525. Anna huolia Hevoisen, murehtia mustan Ruunan; - Hevoisell' on piä paremp, piä parempi, luu lujempi. - - Annak olla olleeksi, mustat on mulla muutkin päivät, - mustapa minä itekkin. - -_Surullisten sytämmestä_. - - Suot sulaa, muat sulaa, suruisen sytän, ei sula silloinkaan. - - -XXV. Toivosta ja Luottamisesta. - - Ei yö niin pitkä, ettei päivä perässä. - - Kyll' on päiviä iässä, ehtoja lännessä. - - 530. On neuvoja, jos on pahoja päiviä - - Kyllä luu lihan kasvattaa, pelto palkihtee vahinkon. - - Toivoessa aika kuluu. - - -e) IHMISEN KANSALLISESTA ELÄMÄSTÄ. - - -XXVI. Lauluista ja Lausumisista. - -a) Lausuista. - -_Huastamisesta_. - - Huastaissa sanat suloisemmat, käyneet muat leppeemmät. - - Sanasta sana itää, kypeneistä mua kytöö. - -_Puhumisesta_. - - 535. Ei puheen paljoutesta, eikä kirjan suuruutesta. - - Puhu miestä kaiken päivän, älä nimeä sanok. - -_Puheen juoksuttamisesta_. - - Enempi on vähempikin, musta-mulli valkiampi, - mielen kielen puhuttaissa. - - Yksi sanoo ystävälle, ystävä koko kylälle. - -_Sanomisesta_. - - Sauva maita paljon käypi, sanat paljoa enemmin. - - 540. Ei sitä sanoa sanota, jonka peähän ei peästäk. - - Ei sanoma siivitä lennä, puhumata kauvas kuulu. - -_Leikki-puheista_. - - Lupa leikkiä puhua, ehk ei tarve irvistellä. - - Hullu pilaan suuttuu, viisas vastaa puolestansa. - - (Ei sana sioo tie). - -_Valhe-puheista_. - - 545. Ei ole tyhjästä tytyä, valeheista vatan täyttä. - - (Älä paa omiais sekaan). - - Ei tyhjä säkki pystyssä pysy. - -_Vanhoista puheista_ [150]. - - Joka yöllä yksin käypi, luulaan varastelevan, - joka vanhoja puhuu, luulaan valehtelevan. - -_Loskariloista_. - - Ei puralta puheet puutuk, sanat suaren jatkajalta. - - 550. Ennen umpi-lampi Ahvenia puuttuu, meren ranta kiviä puuttuu, - ennen kuin minulta sanoja puuttuu. - - (Puhuvan suuhun sanat tuloovat). - -_Puheen puutoksesta_. - - Ei ouk suatuja satuja, ennen tehtyjä puheita. - - -b) Lauluista. - -_Laulun huvitoksesta_. - - Yöllä päivät jatketaan, virsillä vähät oluet. - -_Laulun aineesta_. - - Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma tunnekkaan. - - 555. Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, - mielettömän lausunnosta. - - (Kaikki laulavan virteen sopii). - -_Runon luonnosta_. - - Kaksi sanaa[151] vanhaa virttä, hyryä lisäksi. - -_Laulajoista_. - - Ei koski kitaskana laske vettähän visusti, - eipä laulaja hyvänäik, laula kaikki laulujansa. - - Hullu koko virttänsä laulaa, hullu kaiken taitonsa ilmoittaa, - hullu valheille nauraa. - -_Laulamisesta_. - - 560. Ei satut sanoihin puutuk, virret veisaten vähene. - - Sormet soittajan kuluu, kieli laulajan väsyy. - - Laulu työksi lankiaapi Hevoisen hyvän reessä. - -_Laulattamisesta_. - - Ei kuiva kulku kumaja, henki rasvatak helise. - - Ei Kukko käskyllä laula, kuin ei laula käskemätäk. - - -XXVII. Juominkista ja Juopumisesta. - -_Juopuneista_. - - 565. Ei se ole ihmeitä nähnyt, jok on nähnyt juopuneita. - -_Heijän juonista_. - - Monta juonta juopuneella, ei yhtä hyvää juonta. - -_Heijän tapauksista_. - - Jotain juomarille tapahtuu, joko kissat kenkät syövät, - tahikka kintahat katoovat. - - (Juo vähemmin, kato kaluis)! - -_Heijän levosta_. - - Jouten syönyt sairastaa, jouten juotilas lepää. - - 570. Uni-silmä sippurassa, viina-silmä killin-kallin. - -_Tottuneista ja äkkinäisistä_. - - Mies vanha oluen juop, lahopuu vein vetääpi. - - Oppinut oltta juop, oppimatoin oksentaa. - - Ohho, sanoi outo, ollutta! kannun joi kaksi oksensi. - -_Juomarista_. - - Joisinpak jokaik päivä, kuin ei kukkaro kuluisi, - raha-tasku raukenisi. - -_Heijän janosta_. - - 575. Juomaan juomari tuleepi, jos ei muuta niin vettä. - -_Kaljasta_. - - Ei vettä vihalla juuva, eikä kaljaa kateuvella. - -_Oluesta_. - - Oluella onni hyvä, juotaan janotakin, - ei piialla pahempi, naitaan kokematakin. - - Oluella ollessaani kalua mulla kyllä, - olut päästä oikenee, kohta kalukin katoopi. - -_Viinasta_. - - Vilja voittaa viisahankin, tauti tappaa taitavankin. - - 580. Viina viisaat villihteepi, väkeviltä voiman viepi. - - Viina villiin tekeepi, olut tuopi toisen mielen. - - Jota viina viivyttää, sitä Sika imettää. - -_Juoma astioista_. - - Piiat juovat pikarista, vanhat ämmät ämpäristä. - -_Humalasta_. - - Jumala mielen antaa, humala mielen ottaa. - - 585. Humalassa hullut kaikki, pahat paljon juotuansa. - -_Juopumisesta_. - - Juopuuvat oluen juojat, vaipuuvat valehteliat, - kielen kantajat katoovat. - - -XXVIII. Juhlista ja Vieraista. - -_Joulusta_. - - Joulu juhlista paras, Pappi paras vierahista. - - Jokapa jouluhun eläisi, joulusta johik tulisi, - elikkä elo parempi, tahi kuollo rohkiampi. - - Hyvä Tuomas joulun tuopi, hyvä Nuuti pois-hiipoittaa. - -_Laskiaisesta_. - - 590. Juoman Jouluna pitää, syyvä lihaa Laskiaissa. - - Aatto juhlista jalompi, ilta-puoli Laskiasita. - -_Kekristä_. - - Jouluna jollaan, keurinä kellään, - Piäsiäissä piätymistä myöten. - - Kerta Kekriä pietään, toinen kerta kellellään. - -_Juhlapäivistä_. - - Joka päivä joulu meille, toinen päivä Piäsiäinen. - - 595. Ilossa ikä kuluu, riemussa rehettelöö. - -_Pyhäin pitämisestä_. - - Joka kaikki pyhät pitää, se kaikki näljät näkee, - -_Kestilöistä_. - - Kesti kestiä vuatii, pöyvän-peä pyöräystä. - -_Ilon kyllyytestä_. - - Täysi täysi, kyllä kyllä, tämän illaista iloa, - päivän laskuhun laulantota. - -_Häistä_. - - Ei Härkä häitä kiitä, Hepo pitkiä pitoja, - jouhi-häntä juominkia. - - 600. Häpiä häistä lähteissä juota joelta vettä. - -_Ristiäisistä_. - - Kesti kestiä vuatii, heät hyvät ristiäiset. - -_Hautaisista_. - - Ei siinä iloa eletä, kussa on kuollut kotona, - lasten vanhin lattialla. - -_Vieraista_. - - Pappi paras vierahista, Joulu juhlista parahin. - -_Vierain nähtyviä_. - - Ite haukun vierahaini, ite nuolen kattilani. - -_Tuttu-vieraisten tulosta_. - - 605. Koirat kuhtuin tuleevat, hyvät vieraat kuhtumata. - -_Vierain kokountumisesta_. - - Vilja vieraita kokoopi. - -_Vieraan varasta_. - - Vetää Jesus vieraita, vetää vieraan varoa. - -_Vierain tulemisesta_. - - Vieras tuloo ajallansa, talo elää tavallansa. - -_Vierain vastaan-ottamisesta_. - - Syötä vieraita sanoilla, siksi kuin keitos kerkiä. - - 610. (Pian kypsi kerkiä, emännän hyvän käestä). - -_Vierain ravittamisesta_. - - Hevoiselle heinä-tukko, miehelle mitä tuloo. - - Mies miehen tuntoo, tupakkata suuhun tunkoo. - -_Vieraan keksimisestä_. - - Mies vieras vian näkee, talon toisen tyttäressä. - - (Varas vieraan silmä). - -_Vieraan ajattelemisesta_. - - 615. Alaak vieras kahteloo, ylääk ajutteloo. - -_Outo-vieraista_. - - Outo on ouvossa kylässä, vieras mualla vierahalla. - - (Toinen tupa, toinen tapa). - -_Heijän tuttuuttamisesta_. - - Ouvoista omat tuloovat, hyvät veljet vierahista. - -_Renttu-vieraista_.[152] - - On joukko jorottaria, paljon Poavon tyttäriä, - juovat joulu-tynnörini, syövät syöttiläs-sikaini. - -_Vierain vähenemisestä_. - - 620. Ei piot parane, jos ei vieraat vähene. - -_Vierain lähtemisestä_. - - Lähtö-mieli vierahalla, kuin on kintahat käessä. - -_Emännän kiittämisestä_. - - Illoin ilmat kiitetään, huomenin hyvät emännät. - -_Vierain poismäntyistä_. - - Talo työlle, vieras tielle, juhlan pietyn perästä. - -_Vieraisiin käymisestä_. - - Vuoroin vieraissa käyvään. - -_Isännän ja Emännän vieraista_. - - 625. Autuas emännän vieras, vaivainen isännän vieras. - - -XXIX. Torasta ja Tappeluksista. - -_Tappeluksesta_. - - Ei silloin yksi riitele, kuin kaksi tappelee. - - Hyvä tapa tappeluksessa, se lyö joka ennättää. - - (Lyö yhtä, laske toista). - - Mies se joka puolensa pitää. - -_Syy tappelukseen_. - - 630. On viinankin vika, jos lie muukin vihletys. - - Ei hulluja kylvetä eikä kynnetä, itestään niitä kasvaa. - - Hullu saapa vihaa, siitä sua suamatonkin. - - Hullu tyynellä toruu, tasasella tappeloo. - -_Torasta_. - - Perästä huonon torujan, sanat suuhun tuloovat. - - 635. Ei se lyö joka uhkaa, eikä pure joka haukkuu. - -_Pelkurista_. - - Pelko-koira paljon haukkuu, pauhaa mies peljästynyt. - - Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa. - -_Kehujoista_. - - Jumala varjelkoon kannuksia Kanan jaloista, - Kukon suusta hampahaita. - - En pelkää Perhoisia, vaikka lentävän näkisin. - -_Kapinan karttamisesta_. - - 640. Joka pitää suuren suun, pitäköön leveän seljän. - - Suu suattaa Suen ritaan, kieli Kärpän lautaiseen. - - (Oma suu Tikan-pojan surma). - - Älä mäne syyhymätäk saunaan, asiata ansaan. - -_Lyötyistä_. - - Kipee on kivellä lyöty, kipiämpi kirvehellä. - - 645. Häpiä on Hevon purema, häpiämpi Vaimon lyömä. - - Arka lyöty, hellä purtu. - -_Veri-hoavoista_. - - Ei niin vettä sakiata, ett' ei veri sakeampi. - - Vetelä on veljen veri, vieraan veri vetelämpi. - -_Pahoin pieksetyistä_. - - Jo silloin huulet hukassa, kuin kieli muata vetää. - -_Tapaturmasta_. - - 650. Tapaturma miehen surma. - - -XXX. Soasta ja Sota-Uroista. - -_Soan onnettomuutesta_. - - Sota sortaa, rauha rakentaa. - -_Rauhan onnellisuutesta_. - - Rasvainen rauhan pata, vaikka vettä keittäköhön. - -_Soan-sanomista_. - - Ei Soat sanomitak ole, kovat ilmat mainioitak. - -_Sota-Sankareista_. - - Jalotoin on jalo soassa, piätöin päihen leikatessa, - joll' ei ole jalkoa paeta, eikä peätä peällen männä. - -_Tappelus-Uroista_. - - 655. Siihen miestä merkitään, pukarista punnitaan, - kuin on tarvis tappeluhun, eli mieli miekatella. - -_Sota-aseista_. - - Tolkku toimea teköö, miekka miestä merkihtöö. - -_Soan käymisestä_. - - Joka ennen patoja nuoli, se nyt sotia käyp. - - Onnellansa mies sotia käyp, mutt' ei väen paljouvella. - -_Voittamisesta_. - - Koiran-voitto ensimäinen, miehen-voitto viimeinen. - - 660. (Mies on mies voitettukin). - -_Voitetuista_. - - Ollaan vuosi voitettunakin, ajastaika aijan vittanakin. - - Ollaan vuosi onnettakin, vaan ei leivätäk. - - -XXXI. Onnesta. - - Mies makaa, Onni valvoo. - - Haoksi onni makajan kahtoo, nukkuneen kuolleeksi. - - 665. Onnen tytär ensimäinen, kaikki kankaat kutoovi, - kaikki lapset liikuttaavi. - - Ompa onni ouvollakin, vaivasellakin Jumala. - - Onni miehen eillä käyp, tapa tallaa takana. - -_Kovasta onnesta_. - - Suap tyhjän pyytämätäk, kovan onnen ostamatak. - - Vaivainen varhain nousi, kova onni kohta kanssa. - - 670. Autualta voi putoo, vaivaisen maito kuatuu. - - Toisen vaivaisen vahinko, toisen onni autuahan. - - -d) IHMISEN PUUTTUVAISESTA ELÄMÄSTÄ. - - -XXXII. Rikkautesta ja köyhyytestä. - -a) Rikkautesta. - -_Rikkaan elämä-kerrasta_. - - Avarasti autuat, isosti isot eläävät. - - Istualta rikas puhuu. - - Rinnain rikkaat ajaavat, käsityksin köyhät käyvät. - - 675. (Olet kuin orih-hevoinen, elät kuin elätti Karhu). - - Hyvä on rikkaana olla, terveenä kauan elää. - -_Heijän potevaisuutesta_. - - Rupi rikkaassa, paisi pajarissa. - - Kuuluissa Rikkaan tauti, ei köyhän kuolemakaan. - -_Heijän kovaan tottumattomuutesta_. - - Hellät työttömän käet, arat armoin kasvatetun. - -_Heijän riijoista_. - - 680. Auta Jesus köyhää miestä, rikas riitoinkin elää. - - Kuin rikkaat riitelee, silloin köyhä saa rauhassa olla. - - Rikkaat maita riitelee, köyhät unta kiittelee. - - -b) Köyhyytestä. - -_Köyhän elämänkerrasta_. - - Niin köyhä elää, kuin märkä puu palaa. - -_Hänen vähästä varasta_. - - Tina kulta köyhän miehen; vaski vaivaisen hopia. - - 685. Ei köyhän velka viikoks joua, tuvassa antaa porstuassa ottaa. - - Käestä kärsään köyhän sualis. - -_Hänen piosta_. - - On kekri köyhälläkin, joulu-juhla vaivaisella, - laskiainen laiskallakin. - - Kerran köyhä Lehmän tappoi, nahan pitkäksi venytti. - - Malttaa köyhä keittää, vaan ei jäähyttää. - -_Hänen juominkista_. - - 690. Halla matalan meren kylmää, vähä köyhän juovuttaa. - -_Hänen ruumiin-luonnosta_. - - Suusta röyhkä köyhä mies, ruumihilta ruikamoinen. - -_Hänen lapsista_. - - Piästä paksu köyhän lapsi, persiltä putikka. - - Susi syöp köyhän lapsen, koira juoksevan puroo. - -_Hänen moahan vaipumisesta_. - - Ei köyhä korkealta putoo, saunan lavolta lattiaan. - -_Hänen kuolemisesta_. - - 695. Ilo köyhän kuolemasta, pilkka vaivaisen piosta. - -_Onnettomista_. - - Kokenut kaikki tietää, vaivainen kaikki kokee. - - Kaikki on katala nähnyt, koitellut kova-osainen. - -_Kerjäläisistä_. - - Vaivainen vaivaisen naipi, siitä suahaan pussi-seljät, - siitä vaivaiset venyyvät. - - Ei muuta: manni matkaan, keppi käteen, säkki selkään! - - 700. Alaalla on Allin mieli, uijessa vilua vettä, - alempana armottoman, käyvessä kylän väliä. - - -XXXIII. Vuatteista ja puvusta. - -_Vuattein tarpeista_. - - Parempi vähä vuatteessa, kuin kaikki vatsassa. - -_Kalliista vuatteista ja heijän pöyhistelemisestä_. - - Joka on verassa, se on velassa. - - (Ei kaunista kanneta, jos ei kallista anneta). - - Puuro ruuan puutteessa, verka-vuate vanhatessa, - musta kenkä köyhyytessä. - - 705. Köyhyyvessänsä köyhä verassa käypi, ryysyillänsä rikas koreilee. - -_Halvemmista vuatteista_. - - Paljo kuluu korkeana, paha huonona pysyy. - - Paremp' ryppy kenkässä, kuin rakko varpaassa. - - Vähä miehen mustuutesta, kuin on mieltä muutoin piässä. - -_Jalkineista_. - - Hyvä suolla suuri jalka, kirkossa kepeä kenkä. - - 710. Suanut suappaat pitää, käyp köyhä kenkätäkin. - -_Puhastamisesta_. - - Paha on mies parratoin, paha pitkän parran kanssa. - - Parta-mies Papin näköinen, parratoin Pukin näköinen. - - -XXXIV. Velasta ja Rahoista. - -_Velan maksamisesta_. - - Ei veestä kastumatak, eikä vetästa maksamata. - - Uusi velka vanhanakin. - -_Velan tekemisestä_. - - 715. Veli velkaa tehessä, koira konna maksatessa. - -_Lainatuista rahoista_. - - Paremp' tyhjä kukkaro, kuin lainattu raha. - -_Lainan ottajoista_. - - Ei käskevä väkeä puutuk, lainan ottaja rahoo.[153] - -_Takaus-miehistä_. - - Tuppurainen Tappuraisen takaus-mies.[154] - -_Rahoin vaikuttamisesta_. - - Raha mielen muuttaa, tarve kunnian pettää. - - 720. Joll on raunio rahoja, sill' on suova ystäviä. - -_Heijän vaikuttamattomuutesta_. - - Ei ouk taskussa tapaa, kukkarossa kunniata, - olkoon tyhjä taikka täysi. - -_Heijän kasvamisesta ja katoamisesta_. - - Tenkoin raha kasvaa, tenkoin raha katoa. - - -XXXV. Kaupasta ja Ostamisesta. - -_Kaupan-teosta_. - - Kieltty kaupalta rahatoin. - - Koto-kauppa, paras kauppa. - - 725. Kahen kauppa, kolmannen korvapuusti. - -_Hätä-kaupasta_. - - Tarvet kauppoa teköövi, mies piälle kahteloovi. - - (Parempi on kahtoa, kuin katua). - - -XXXVI. Tavallisesta maallisesta tyhmyytestä. - -_Ulko-kullaisuutesta_. - - Ei kaikki kultaa kuin kiiltää, eikä kaikk' hopeeta kuin hohtaa. - - Kaunis kakku peältä nähten, täynä Sirkkoja sisus, - akonoita alla kuoren. - -_Koroitetuista toisen ansiolla_. - - 730. Ei sill' ole tuska uijessa, jonka piätä kannatetaan. - - Hyvä on Hylkehen elää, juopi vettä vierestähän, - syöpi luontaan Lohia. - - Hyvä on puusta puhua, mäen peällä möllötellä. - -_Hyvyyestä omaksi voitoksi_. - - Paremp on syönyttä syöttää, kuin kuolutta kostuttaa. - -_Turvaamisesta toisen ansioon_. - - Ei ole Härällä hätää, kuin on Poavo paimenessa. - - 735. (Kyllä Härkä häntänsä tarvihtoo, jos ei ennen niin kesällä). - -_Hyötymisestä toisen vahinkosta_. - - Missä Harakka, jos ei Sian tappaisissa? - - (Aina siihen korsi jää, kussa kuorma kuatuu). - - (Jossa Peura piehtaroipi, siihen karva katkiaapi). - -_Varoissaan olemisesta_. - - Jok' ei otak suatuansa, se ei sua tarvihtaissa. - - 740. (Pistä silloin Sika säkkiin kuin on päin). - -_Evun ottajoista_. - - Kyll' ois Oksan ottavia, jos ois kuusen kuatavia.[155] - - (Ottaja otottelee, antaja ajattelee). - -_Kukin ihestänsä_. - - Oma osa ensimäinen, toisen tarves takimainen. - - Visu viljassa pitäävi, auli kaikki aneloovi. - -_Onnettomista kokeista_. - - 745. Kerran Kurki puuhun, silloinkin jalka poikki. - - Siihen Kurki kuolee, ennen kuin suo sulaa. - - -e) IHMISEN TALOLLISESTA ELÄMÄSTÄ. - - -XXXVII. Talosta ja talon asettamisesta. - -_Talonpojista_. - - Talonpoika tarkka työllä, oppinut on sanoin seppä. - - Paremp' kyntäjän kyperä, kuin rahat rannan-kiertolaisen.[156] - -_Talon toimesta_. - - Toimi talon pitää, ei väin paljous. - - 750. (Ei syöpä laihtu, eikä tekevä köyhty). - -_Talon asettamisesta_. - - Hyvä mies, hyvä Hevoinen, vaimo kohta kolmanneksi. - - Oma Sika, oma papu, oman Herran hernet-moa. - -_Talon hävittämisestä_. - - Naisi kuoli nauha taittui, mies kuoli talo hävisi. - - (Niin sitä silloin elettiin, kuin oli työllä tekiät, - rannalla rahan hakiat). - -_Talon Isännistä_. - - 755. On Herra herrallakin, Isäntä isännälläkin. - - Olempa ollut orjanakin, olen orjaakin pitänyt. - - Jok ei malta muattuvaan, eikä syrji syötyvään, - ei sillen Siat sikiä, eikä kasva Lammas-lauma. - - Ei silku Sikoa syötäk, laiska vieraita ravitse. - -_Talon Emännistä_. - - Isännälle ikä pitkä, emännälle perä paksu. - - 760. Siit on hyvä mieli, ilo kaikelle kylälle, - jok' ei kysyk kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, - pirran piitä naapurista; joka osaa oluen panna, - viinan vissisti viruttaa. - - Seppä syöpi selvän leivän, selvemmän sepän Emäntä. - - -XXXVIII. Talon Eläimistä. - -_Hevoisista: (Ratsas-hevoisista)_. - - Hevoisessa miehen henki, ratsussa rahan vahinko. - -_Pienistä ja suurista Hevoisista_. - - Kiitä pientä Hevoista, pyri suuren rekeen. - -_Varsoista ja suvikunnista_. - - Pane varsa valjaisihin Suvikunta suihti-suuhun. - - 765. Lyö helmellä Hevoista, paiskoa pavun jyvällä. - -_Rekivetoisista ja kolmtalviaisista_. - - Reistatkoon rekivetoa, koittakoon kolm-talviaista, - jaksannoonko mäessä männä, voinoonko vuorellen yletä. - -_Hevoisten hyvistä merkkilöistä_. - - Oksana paha puu, harjana hyvä Hevoinen. - - Hiki on hyvän Hevoisen, vuahti varsan kunnia. - - Rinnassa on särellä sappi, väki varsan sieraimissa. - -_Nautoista_. - - 770 Oiva kyttö kytkyssä, oiva vuajassa vasikka. - - Kytöt kyynnä kynnyksissä, nauvat nauloinna pihassa. - -_Lehmistä_. - - Paremp' Lehmä lypsää, kuin tappaa. - - Leuvoistansa Lehmä lypsää, ruoalla työ tehhään. - - Luusta Lehmä lypsää, vuan ei sarvistaan. - -_Häristä_. - - 775. Hätä käskee Härjän juosta, pakko paimenen paeta. - - Harvoin Härkä linnasta palaja. - -_Karjasta_. - - Ei karja niin katoo, kuin paimenet puhuuvat. - -_(Paimenista)_. - - Ei ole paimenen pyhistä, eikä vaimon lapsillisen. - - Muut kuuloo kirkon-kellon, minä kurja karjankellon. - - 780. Muut näköö papin parran, minä kurja kuusen latvan. - -_Vasikoista_. - - Ei Vasikka rukoillen eläk, oli musta eli kirjava. - -_Lampaista_. - - Ei silloin Siat sikiä, kuin Porsaat potoovi, - eikä kasva Lammas-lauma, kuin on vuonnat voivuksissa. - - Yksi lammas vettä miäkkii, koko karsina janoo. - - Vuosi vanhalla ikeä, kuukausi Karitsalla. - -_Sioista_. - - 785. Sika kesän kyntää, mutt' ei joulunna juok oltta. - - Silloin Sika säkkiin, kuin on päin. - -_Koirista_. - - Kovalle on Koira luotu, kivellekin makaamaan. - - Opiksi Koiralle kylmä sauna. - - Kaho Koiran kuonoon, ei karvoin. - -_Heijän vanhenemisesta_. - - 790. Missä Koira vanhenoo, jos ei juostessaan. - - Hyvä Koira kuoltuansa, paha Koira eläissään. - - Kuolten Koirat tavansa heittää, ei paha Koira kuoltuankaan. - -_Talon-Koirista_. - - Ei vanha valetta hauku, luppa-korva luuhattele. - - Älä vanhaa Koiraa kauvan pilkkaa, se puree luuhun saakka. - - 795. (Hampaissa Koiran ase). - -_Rakki-koirista_. - - Haukkuu huonokin Koira, hyvän Koiran kahleissa. - - Purevata peljätään, ei liehakoitsevata. - -_Mehtä-koirista_. - - Ei se Koira Oravaa hauku, joka väkisin mehtään viiään. - - Lupa on Koiran luuta purra, Hirven hankia hypätä. - -_Kalamiehen Koirista_. - - 800. Sotamiehen vaimo, kalamiehen Koira. - -_Juoks-koirista_. - - Elää Koira yhen talon, kuolee Koira kahen koton. - -_Kissoista_. - - Kissa kiitoksella elää, Koira piän-silitöksellä. - - Kissan ilo, Hiirein itku. - - Aika Hiiren haukoitella, kuin on Kissahan kiassa. - -_Kanoista_. - - 805. Takaperin Kana työn teköö, herroillen veron vetää. - - Mitä Kukko noukahtaa, se Kanaan kajahtaa. - -_Kukosta_. - - Kukko on piällä kurjanahi, Kana alla armossahi. - - Ei tohi torpan Kukko tassia talon Kanoja. - - -XXXIX. Orjista ja Palkkaväestä. - -_Orjiin töistä_. - - Ajakseen orja aitoa panoovi, poika[157] polvi-päiväksehen. - -_Heijän mielestä_. - - 810. Vatsassa on Orjan mieli, vuan ei vierahan varassa, - eikä pellon siemenessä. - -_Heijän aatoksia_. - - Yksi talon työ, joko syö tahi makaa. - -_Heijän levosta_. - - Otavass' on Orjan merkki, ei kuussa eikä Kukossa. - - Ei Sika sikihissä makoo, sian toisen tonkihissa; - eipä Orja toinenkana, Orjan toisen kenkihissä. - -_Heijän palkkaamisesta_. - - Raukea rahatoin Orja, paha palkata kasakka. - - 815. Paha palkatoin kasakka, ruuatoin sitä rumempi. - -_Työn tiettäjöistä_. - - Siinä leipä syyvään, jossa työ tehhään. - - Kennen ruoka sen ruoska, kennen rokka sen tupakka. - -_Palkkamiehistä_. - - Miestä päiväksi, Hevoista kylän väliksi. - -_Vieraasta, ja omasta työstä_. - - Liikkuu tuppi linnan työssä, olkapiä omassa työssä. - -_Työ-rahvahasta_. - - 820. Rahvas ruuan syöpi, rauta heinän leikkaa. - - -XL. Taiturista ja Kaluntekiöistä [158]. - -_Rautioista ja Sepistä_. - - Sentähen Seppä pihit pitää, ettei sormet palais. - -_Hänen töistä_. - - Taloja myöten Seppäkin takoo, miesten myöten meikuttaa. - -_Hänen palkihtemisesta_. - - Paha on Seppä palkata, paha suuren palkan kanssa. - -_Puu-sepistä_. - - Jo teki kieron kirves-varren, värttänän viärän vanutti. - -_Suutarista_. - - 825. Tyhjä neuvo neulan tiestä, nälkä naskalin siasta, - riutuvassa kaupunnissa. - -_Ompelioista_.[159] - - Kyllä sen neula syö, jonka neula sua. - -_Kankuriloista_. - - Kyllä rukki ruokaa tuop' kehrä-varsi keittämistä. - -_Palkkaan tyytymisestä_. - - Saaneella sia on, ei ansaineella. - - -XLI. Työstä ja työn tiettämisestä. - -_Töistä_. - - Ei työ miestä häväise, taito tapoja pahennak. - -_Työn alkamisesta_. - - 830. Piästä pinoa aletaan, hyvä asia alusta. - - Tehty työ on aljettunna, aivotessa aika mänöö. - -_Työn lopettamisesta_. - - Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo. - -_Kuhnustelemisesta_. - - Aika mänöö arvellessa, päivä piätä kiännellessä. - - (Ei se katellen paremmaks tule, eikä kuiva kurkistellen). - -_Työn loppumattomuutesta_. - - 835. Kyll' on moata kyntävälle, vettä viljoin soutavalle. - - Ei työt tehen lopuk, virrat vuotain vähene. - - Tehten työt leviäävät, tekemätä soukistuuvat. - - Maassa on työ matala, ei o puussa pitkäkään. - - Pian pitkää lyhennetään, kauvan lyhyttä jatketaan. - - 840. (Missä hoikka, siitä poikki). - -_Mahottomista ja mahollisista töistä_. - - Ennen lyhyt rikan maasta ottaa, - ennen kuin pitkä tähen taivaasta. - - (Paremp ojaa tukkia kuin jokea). - - Pieni pitkällä ulottuu. - - (Siinä pieni pisteleiksen, jossa suuri kiänteleiksen). - -_Hitaisista töistä_. - - 845. Hiljain tehty, hyvin tehty. - - Joka hiljemmin hiiltyy, se paremmin palaa. - -_Kiireistä töistä_. - - Ei Jumala kiirettä ouk luonnut, - sen on pahat ihmiset suonnut. - - (Ei kiireellä kauvas mennä). - -_Hätäisistä töistä_. - - Väleen Koira pennut teki, sokeetpa hyö syntyik. - - 850. Ei juosten jauheta, eikä kannuksessa kynnetä. - -_Työhön tottumattomuutesta_. - - Tottunut työn teköö, tottumatoin tuskantuu. - - -XLII. Työ-ajasta. - -_Ajasta_. - - Ei aika miestä otota, jos ei mies aikaa. - -_Kyntö-ajasta_. - - Aseessa työn teko, ajallansa pellon kyntö. - -_Heinä-ajasta_. - - Ajallansa työnteko, hetkellänsä heinän niittö. - -_Puhteen-ajasta_.[160] - - 855. Ilta-virkku, uamu-torkku, se tapa talon hävittää. - -_Amun-ajasta_. - - Arki uamulla tuloovi, talon työhön tarvitahan. - -_Ehto-ajasta_. - - Ehto karjan, yö perehen kokoo. - -_Yön-ajasta_. - - Ei yöltä silmä puhkiak, hämärältä jalka taitu. - - -XLIII. Työ-kaluista ja Talontarpeista. - -_Aseista_. - - Aseessa työn tientö, miehessä pellon kyntö. - -_Aurasta_. - - 860. Aura arpoja parahin, kirnun-mäntä tarpomia. - -_Kirveestä_. - - Kirves hyvä kierteestä, veihti hieno-karkeesta, - viikahte murenevasta. - - Kuhun miekkansa Kuninkas, siihen köyhä kirvehensä. - -_Nyrhistä_. - - Nilkis nalkis Naisen kirves, milloin puuhun, - milloin muahan, milloin keskellen kiveä. - - (Ei kirves kiveen pysty, napakairo kalliohon). - -_Veihtestä_. - - 865. Miestä myöten miekka vyöllä, kilpi kantajan mukahan. - - Tylsä veisi tyhmän miehen, terävä tekevän ase. - - Paha laiskan partaveihti, vein vie, karvan jättää. - -_Viikahtesta_. - - Viitake karvan katkaisoo, harava kaks koapaisoo. - -_Rautalapioista_. - - Kirkon kirves ja Rauta-lapio, köyhän velan maksaa. - -_Päreistä_. - - 870. Viikahte varteen, ohra piälle ja päret orteen. - -_Muista kaluista ja töistä_. - - Sitä myöten vyö kuin nuttu, tie kuin talo, - vars' kuin lapia, virs' kuin laulaja. - - Niin on, niin on niitun aijat, kuin on niitun niittäjäkin, - niin on niitun veräjät, kuin on tylsä kirveheni, - kovin koski koivun kuori, pahoin potkaisi petäjä. - -_Heijän korjoomisesta_. - - Kalua kahtoa pitää, ennen suatua säilytellä. - - Ei kalua suaten rikkaaksi tulla, vaan siästäin. - - 875. Joka siästää suatuansa, sill on tarpeissa tavara. - - -XLIV. Talon teistä. - -_Kylän-teistä_. - - Tiet kulkoo kylien myöten, ihmiset tietä myöten. - -_Talon-teistä_. - - Sitä myöten tie kuin talo, vars' kuin lapia. - -_Talvi- ja kesä-teistä_. - - Talon kautta tie talvella, nauris-halmeen kesällä. - -_Suorista ja koukku-teistä_ [161]. - - Paremmin virsta viärää kuin voaksa voaroo. - -_Mäkisistä teistä_. - - 880. Kyllä mäki velkansa maksaa. - - -XLV. Matkoista ja kulkemisista. - -_Matkaan mänemisestä_. - - Suap tiellen olla lähtemätä, vuan ei viikon viipymätä. - - (Yksi tie, kaks asiaa). - -_Matkan jouvuttamisesta_. - - Juosten matka joutusampi, ehkä käyven keveämpi. - - Käyven kylään kerkiää, juosten tielle jäähään. - -_Yö-majasta_. - - 885. Kylä siellä kussa Kukko, haukkuu Koira korvessakin. - - Pitkä on yö kylässä. - -_Matkan käyneistä_. - - Jo on turpa tuulta nähnyt, parta päiviä pahoja. - - Käynyt matkaase sanoo, käymätöin ajattelee. - -_Tieltä eksyneistä_. - - Jälki jäänneen neuvoo, umpi eksyttää hyvänkin. - - 890. Tietä eellinen tekööpi, jälki jäänneen vetäävi. - - (Yhtäälle on yhen jälki, kahtaalle kahen polku). - -_Tietä kysymisestä_. - - Ei se eksy joka kysyy, eikä katu, joka katsoo. - - (Käypä johonkin yhtyy). - -_Kulkevaisista_. - - Ei vierävä kivi sammaloitu, mies kulkeva rikastu. - - 895. (Aina kulkevalta kuluu). - -_Heijän toivotuksia_. - - Ompa muata muuallakin, ilmoa etämpänäkin. - -_Kuormista_. - - Köytetyn kotihin suap', köyttämätöin tielle jääpi. - - Sen Hepo kotihin tuopi, joka pannahan pajuillen, - liistehillen liitetähän. - -_Heijän raskauntumisesta_. - - 900. Kyllä matka kuormaa lisää, tuska vaivoja valoa. - -_Heijän koatamisesta_. - - Kyllä matalakin kanto kuorman koataa. - -_Evääistä_. - - Tasan naiset taipaleella, tasan matkoissa eväät. - - Tekeminen luotut lapset, syöminen tehtyt evähät. - -_Tiellä tuttavista_. - - Hyvä tiessä ystävä, reppu reessä parempi. - - (Ei ole tätiä tiellä). - -_Kohtaamisesta, tahi vastatuksin tulemisesta_. - - 905. Kyll' on tiellä tiloo, jos on vartta virsullaik. - - -XLVI. Kotosta, ja koti-rakkautesta. - -_Koton suloisuutesta_. - - Ah, kullaista kotoa, jos on ruoka niukemmalta, - niin on unta viljemmalta. - - Aika autuas kotona, Ukko kurja kulkemassa. - - Kaikki kauniit kotona, ihana isän majassa. - -_Koton ansiosta_. - - Moni muualla mulko-silmä, kotonansa kyynö-silmä. - -_Kotin kaipoamisesta_. - - 910. Muut kotihins mänöövät, majohinsa matkustaavat, - mull' ei kurjalla kotia, kataloll' ei kartanota. - -_Koton heittämisestä_. - - Vie Jumala mihin viet; kuin et kotiin vie. - - Suo siellä, vetelä teällä, ei kuivoo kussaan. - -_Koton muistamisesta_. - - Kylä hyvä jätettävä, koto huono muistettava. - -_Koton heittäjöistä_. - - 915. Nyt on Matti muansa myönyt, konna heitänyt kotonsa. - - (Antaa menevän mennä, kyllä jääpä neuvonsa pitää). - - Ei huolta hävyttömällä, työtä muansa myöneellä. - - Rata maansa myyneelle, tienvieri väsyneelle. - - Suru sian siirtäjällä, murhe majan muuttajalla. - -_Koton asettamisesta_. - - 920. Onni uuteen tupaan, hyvä vuos vieraiks'. - -_Oman muan makeutesta_. - - Muu mua mustikka, oma mua mansikka. - - Omat muat makuammat, omat mehät mieluammat. - - Paremp omalla mualla, juua vettä tuohisesta; - kuin on mualla vierahalla, juota tuopista olutta. - - Paremp on oma olkinen, kuin vieras villainen. - -_Taipumuksista vanhoin tapoin_. - - 925. Tapa entinen taluu, virka entinen vetää. - - Aina uusi hempiämpi, ehkä entinen parempi. - - -f) IHMISEN ERINÄISISTÄ ELÄMÄN-KEINOISTA - - -XLVII. Linnustamisesta ja Peton-pyytämisestä. - -_Mehtämiehistä_. - - Minä mies metän käviä, Uros korven kolkuttaja. - - Kuljenma Kuren teitä, käynmä Kären uroja. - -_Heijän vaikeutesta_. - - Suapi hiihtäjä hikensä, riihen-puija lämpymänsä. - -_Heijän pyytö-päivistä_. - - 930. Hyvä olo, laiskat päivät, niitä lintuja ampuu. - - (Mäne Pyytä pyytämään, Koppelo kotona katoisi). - -_Heijän mehän-käynnöstä_. - - Hiis on mehän käymättömän, Korppi käyneen uron. - - Ei tule lintu liikkumata, kala jalan kastamata. - -_Heijän sualiistansa_. - - Mikä miehissä suahaan, se miehissä syyvään. - - 935. (Ei luutointa lihaa, eikä piätöintä kalaa). - -_Heijän tyhjään käymisestä_. - - Ikävä iloton ilta, päivä pitkä sualihiton. - - Paha syyvä suamatointa, ajoo näkemätöintä. - - Jos lie pyytäjä typerä, niin on antaja[162] itara. - -_Vähään tyytymisestä_. - - Hyvä on jalkakin jänistä Suen suusta suatuvaase. - -_Linnuista_. - - 940. Liukas lintu lentäissä, liukkahampi linnustaja. - - Sitä lintu linnullen, jota linnulla itelläkin. - -_Heijän soitimesta_. - - Vuotta myöten lintu soipi, kevättä kala kuteepi. - - Aika siitten ansoja punoja, kuin on Hanhet soitimella.[163] - -_Heijän pojillisuutesta_. - - Silloin lintu laihimmallansa, kuin on pojat pienimmällänsä. - - 945. Laiha lintu lapsillinen, lapsitoin lihava lintu. - -_Heijän emäks joutumisesta_. - - Kuin kynä katoo, niin silloin kynsi kasvaa. - - Ei sikiä siipi-lintu, päivän Perttulin perästä. - -_Kyyhkyisistä_. - - Syvän kylmä Kyyhkyisellä, syyvessä kylän kekoja. - -_Pyistä_. - - Koska pilli pienestäns pirisee, Pyyn pienen pettääpi poveensa. - - 950. Paremp Pyy käissä, kuin kaks' oksalla. - - Ei ole Pyystä kahen jakoo, Oravassa kolmen osaa. - -_Teuristä_. - - Sen teki Tetren poika, appo aholta marjat. - -_Pienistä linnuista_. - - Ilonna Käki mehässä, lammas laiho-halmeessa. - -_Vesi-linnuista_. - - Lokki luotohon munii, Kajova kivi-karihin. - - 955. Telkkä poikia teköövi, Tavi lapsia latoovi, - niitä Hauvit hajottaavi, Veenkoirat viettelöövi. - -_Karhusta_. - - Karhu ou karkia mehässä, minä oun Karhua karkiampi. - - Lähen Karhun kuatamaani, metän onnen ottamaani. - -_Suesta_. - - Kyllä Susi syytä sua Lammas-lauman ruatellansa. - - Toisin on Hukalla huoli, toista ampuja ajatteloo. - -_Ketusta_. - - 960. Ketull' on keviät jalat, jotk' ei pauka pakkaisella, - eikä kolka kovalla siällä. - - Ruskia on Repo kuoltuakin. - -_Jäniksestä_. - - Jänis jäppä juppa-niska, juokse kohti lankojaini. - - Juokse vintura vipuun, kantura kahain, pyörä silmä pyyvyksein. - -_Oravasta_. - - Osais se Orava juosta, salon halki, toisen poikki, - kolmannen vähä vitäisin. - - 965. Ammun ohtaan Oravan, kärsään kävyn-purian. - -_Ampumisesta_. - - Ei auta ampuminen, kuin ei ole nuolen-noutajata. - - Hätä opettaa Lappalaisen ampumaan. - -_Jousesta_. - - Janhus jousessa pitäävi, koivun-kylki kirves-varressa. - -_Suksista_. - - Pihlaja ylös pitäävi, huapa hankellen vetäävi, - petäiä perätin viepi. - - 970. Hyvä on suksi suunnallinen, sivon piällinen sivakka. - - -XLVI. Kalastamisesta. - -_Kalan pyyvöstä_. - - Kalan-pyyntö kansallisen, mehän-käyntö miehellisen. - - Kalalle kala käskee, lintu linnun pyyvykselle. - -_Kalamiehistä_. - - Joka on nuotalle nopia, käsiverkoillen käpeä, - se on laiska muullen työllen. - -_Heijän elämän-kerrasta_. - - Kaita on kalamiehen pöytä, leviämpi leipä-pöytä. - - 975. (Pitä kaipoin kala eräsi, levittellen Lehmän anti). - -_Kalastamisesta_. - - Ei tule ilo ehtimätä, kala jalan kastamata. - - ("On niitä syöty, ehk ei suatu"; - sanoi Hämäläinen Silakkoista). - -_Kaloista_. - - Ahven armas tuorehelta, Särki siästössä parempi. - - Uipi Hauki harjullenkin, kyntömiehen vakoja myöten.[164] - -_Heijän kuvusta_. - - 980. Tyyneessä kalat kutoovat, hyvät tavat hiljaisella. - - Ahven kuvun alkaa, ahven kuvun lopettaa. - -_Heijän kuvun-taukkoamisesta_. - - Loppuu Lohta piä-kaloa, päivän Perttulin perästä. - - (Jo mäni mäti kalalta, muna Muikulta putoisi). - -_Kala-vesistä_. - - Aina kala vetessä, ehk' ei aina apajalla. - - 985. Jos ei tärpä tästä lammista, kyllähään tärppää toisesta. - -_Kalan-pyyvyksistä_. - - Tihjä verkko miehen onni, surma kaikillen kaloillen. - - Harvoin harva syöttelee, senkin suurilla kaloilla. - -_Kalan sualihista_. - - Sen mies omana pitää, minkän merrasta löytää. - -_Veneestä_. - - Aika tuopi tyynen meren, aika vuotavan venehen. - - 990. Vie veneisi vesillen, kyllä tuuli tuuvittaapi. - -_Purjeesta_. - - Ei olek siitä purjeesta, joll' ei ole airoillen apua. - - (Soisi soutaja veneensä soutamata juoksevaksi). - -_Soutajoista_. - - Joka tyynellä makoo, se tuulella soutaa. - - Laiska moallen soutaa, veltto vesillen heittää. - -_Vesillen mänemisestä_. - - 995. Ei uhalla uimaan, eikä vetjulla vesillen. - - Ei vesi hullua hukuta, ennen viepi viisahamman. - -_Kosken-laskioista_. - - Se kosken tavat tietää, joka kosken korvalla asuu. - -_Koskesta, eli joesta_. - - Kyllä juonia joella, joka mutkan soutamista. - - On joissa jotaik', haukia hakojaik'. - -_Kosken-laskennosta_. - - 1000. Honka ota uraisi, kivi pitä varaisi.[165] - -_Laskioihen uskalluksesta_. - - Kuin olin miessä nuorempana, osaisinma Ouluun soutaa, - kivirannan kiikutella, piipun suussaini pitää, - tousan toisessa käessä. - - En kiitä meristä miestä, kovan kosken laskiata, - meri silt' on mielen viennyt, koski korvat särkenynnä. - - -XLVII. Muan viljelemisestä. - -_Moan isännistä_. - - Ei muata markatointa, eikä ilma isännätöintä. - -_Tietämättömistä maista_. - - Kyllämä tiiän tilkun-maata, syömätöintä, lyömätöintä, - miehen miekan käymätöintä, tapparan talloomatointa. - -_Mehtä-maista_. - - 1005. Korpi kasvaa komean kuusen, kankas kaunimman petäjän. - - Mustikka ei mäkee muutak, puola polto-kankaita, - maita mansikka pahennak. - - (Ajan vietto, marjan syöntö). - -_Pelto maista_. - - Sakoisampi savi kuin santa hiekka-pellolla. - - Mua kavottaa kivinen pelto-siemenen. - - 1010. Kiitä kivistä muata, laita lanta-savea. - - Kasvaa kivinen pelto, vaan ei kasvak kakkarainen. - -_Kyntö-miehistä_. - - Ei salli savinen pelto sukan-vartta valkeata, - miestä verkaista vaolla, piikoin pitkee hametta. - - Paremp kyntäjän kyperä, kuin rahat rannan kiertolaisen. - -_Kyntämisestä_. - - Hyvä kyllä hullu kyntää, jättää kyynärän vaon väliä, - puoli-toista toisinahan. - -_Kaskesta_. - - 1015. Kaikill' on kaskessa työtä, ei yhelle kyntäjälle. - -_Palon kynnöstä_. - - Eessäpäin on pitkä kanto kaskessa. - -_Ahon kynnöstä_. - - Apuna ahonkin kyntö, lisänä mahonkin maito. - -_Mullostamisesta_. - - Toisin tonkia pitäävi, muutoin muata mullostella. - -_Kylvämisestä_. - - Joka taajan kylvää, se loajan leikkaa. - - 1020. Joka puolelta pivon kylvää, se puolelta leikkaa.[166] - -_Myöhäk kylvöstä_. - - Halla hiljain kylväneellä, nälkä siemenen syöjällä. - - Halla myöhäisen panoo, sika syöpi aijattoman. - - Nälkä varhain syöneen, halla myöhään kylväneen. - -_Herneen ja pavun kylvöstä_. - - Jos ei o' Vappuna vaossa, ei se puoha puohtimessa. - -_Kauran kylvöstä_. - - 1025. Kauroja Kakarin suuhun, Käen suuhun herneitä. - -_Tattarista_. - - Tattari talon tuottaa, tattari talottomaksi. - -_Nauriista_. - - Navat syöpi nauritoin, kuoret kuopatoin puroo. - -_Kasvon joutumisesta_. - - Ei tähätöintä Helluntaina, eikä jyvätöintä Juhannusta. - - Harvoin Helluntai tähätöin, harvoin Juhannus jyvätöin.[167] - -_Muan kasvuista_. - - 1030. Ei seula satoja kasva, kylvy-vakka kymmeniä. - -_Muan hetelmästä_. - - Muasta leipä kynnetään, vaimosta väki tuloo. - -_Muamiesten elämän-kerrasta_. - - Kyllä kyntäjät elää, aatranpainajat asuu, - koska me meriset miehet aina aikoin tulemme. - - Mualla muatonnik elää, vesillä venehetönnik.[168] - - - -XLVIII. Laiskuutesta ja Ahkeruutesta. - -_Ahkeruuesta_. - - Ahkeruus kovankin onnen voittaa. - -_Nöyryytestä_. - - 1035. Siitä tunsin nöyrän miehen: pian joi, pian söi, - pian pistihin pihalle. - -_Viriäisyytestä_. - - Viiesti viriä käypi, kerran laiska katkaseikse. - -_Teräväisyytestä_. - - Joka on rutto ruuvillensa, se on töillensä terävä. - -_Kiiruutesta_. - - Ei hätä hävetä anna, kiire kauan kiinitellä. - -_Unisuutesta ja makoomisesta_. - - Ain' on aikaa vireällä, kiire laiskalla kotona, - jos ei muutoin niin makuulle. - - 1040. Eipä maaten markat, eikä istuin iku-hopeat. - - Ei unta verosta viiä, makuutta maan otoista. - - Ei uni maaten lopuk, nälkä nauriita syöten. - - Unta täynnä makavan vatsa, viljaa vireän vatsa. - - Makoo laiska syötyään, istuu ilman oltuaan. - -_Laiskuutesta_. - - 1045. Siitä tunsin laiskan miehen: viikon istui virsu-käissä, - kauvan housu-kainalossa, milloin siltä rätti räiskähti, - milloin paula paukahti. - - Hiki laiskan syyvessa, vilu työtä tehessä. - - Laiska työtäns luetteloo. - - Rakko työttömän käissä, rupi laiskan p--hessä. - - Sikiävät työn tekiät, laiskat ite lakastuuvat. - - 1050. Jok' on laiska lauantaina, se on musta sunnuntaina. - - Kurki laiskan pellon sonnittaa. - - -XLIX. Syömisestä ja ruuan neuvoista. - -_Vatsasta_. - - Vatsa vanhin pyyvyksistä, pata vanhin astioista. - -_Syömättömyytestä_. - - Ei vatsa velkaa salli, nälkä niänyttää hyvänkin. - - Nälkä syömätäk tulee, vilu päivän paistamatak. - -_Kyllin syömisestä_. - - 1055. Kyllin syönyt röyhtelöövi, nälkähistä p--rettäävi. - - Joka kyllin kylässä syö, se huolen kotiinsa tuo. - -_Kohtuullisesta syömisestä_. - - Ei ole nälkä eikä jano, eikä kuitti kummastakaan. - - Siäli huttuu, siäli vatsaa, vähä elättää, tyhjä kuolettaa. - -_Ruuasta_. - - Ei ruoka syöten lopu, mutta saamattomuuten. - -_Talon ruuasta_. - - 1060. Liha, leipä, miehen ruoka; puuro, piimä, piian ruoka; - vellinki vasikan ruoka. - - Savolainen pullo-poski, syöpi puuron leivän kanssa; - meriläinen mekko-takki, syöpi liemen leivätäkkin. - -_Perhen ruuasta_. - - Ei perhe sakeata soimaa, eikä paksua pakene. - - Suolainen ja sakea, se on köyhän makea. - -_Vieraan ruuvasta_. - - Kylkeen on kyläinen syönti, vasta kova kuin kotona syöpi. - - 1065. Ennen vettä veljeltä, kuin vellinkiä vieraalta. - -_Ruuan laittamisesta_. - - Kypsynyt hyvä, kauvan kiehunut makee. - - Se kypsen syö, joka keitetyn paistaa. - -_Ruoka-laijista_. - - Liha uusi lihoittaa, kala uusi kuolettaa. - - Puuro hyvä ruoka, kunnia hyvä tapa. - - 1070. Koali kolkka koiran ruoka, vellinki vasikan juoma, - puuro vasta miehen ruoka. - - Hupa huttu, viepä velli, rieska kaikkiin kavalin. - - Kuka uskoi, kenpä luuli, Kiiskistä kalan tulevan, - Ahvenista aimon ruuvan. - - Sian kieli ja Mateen maksa, voille verttaa vetää. - -_Ruuan siästämisestä_. - - Joka siästää suatuansa, sill' on ottaa tarvittaissa. - - 1075. Ei hyvin syöten seästetä, eikä siästäin hyvin eletä. - - Vanhassa vara parempi. - - Ei vanhasta seästäinkään ole. - - Ei syötyssä, syömistä; nahkaa, ennen nyljetyssä. - - Aina syötävä kuluu, piettävä pahenee. - -_Vähään tyytymisestä_. - - 1080. Vähä elättä, tyhjä kuolettaa. - - Ei liika lihoita, jos ei kohtuus elätä. - - Ei mies miehen ruokaan kuole. - - Ei ole aittaan asiata, kuin on suossa suurus-pala, - leipä männyssä mäellä. - -_Ruuan moittimisesta_. - - Suu makian maistaa, kieli kypsen koittelee. - - 1085. Joka kaikki makeet maistaa, kyllä se karvaat kakaisee. - - Joka hylkee hyvän vellin, syöp se kualin syljetynkin. - - (Vellinki velan tekee, koali kartanon pitää). - -_Syömisestä_. - - Syöminen piätynyttä, jyystäminen jäätynyttä. - - Kalvetaan luu lihavankin, syyvään liha laihemmankin. - - 1090. Muunoin lientä leivän kanssa, muunoin leivätä lihaa. - -_Juomisesta_. - - Kaljalla työt tehään, oluella piot pietään. - - Juuvaan joki-veitkin, kosk' ei läsnä lähe-vettä. - - Suapi Sammakolta sahtia, ottaa Oravalta otria. - -_Ruoka-ajasta_. - - Paremp varhain suurustella, kuin kaiken päivän syömätöinnä. - - 1095. Varhainen vanhan syyäk, aikainen anoa lapsen. - - Paremp on pala suussa, kuin on aivan annitoinna. - -Murkina kuin syötään, puoli päivä kuin pietään, ehto itestään tulee. - - Suurus-pala silloin tällöin, murkina kuin muistetaan, - ilta ilmankin tuloo. - -_Ruuallen kuhtumisesta_. - - Käskemätäk työllen, lusikata ruuallen. - - 1100. Väkisin työllen, ei ruuallen. - -_Ruuan leikkaamisesta_. - - Syöty leikattu pala, annettu luvattu lahja. - - Ansaittu anottu ruoka, syöty leikattu pala. - -_Ruuan ottamisesta_. - - Rohkia ruuvan suapi,[169] kainu ei sua kualiakaan. - -_Ruuan syötyänsä_. - - Suurus suuhun, mieli piähän, talon työhön taitavasti. - - -L. Tauvista ja Kuolemasta. - -_Tauvista_. - - 1105. Ei kaikki tauvit ole kuolemaksi. - - Ei tauvin kovuuteen kuolla. - -_Paranemisesta_. - - Kyllä tervekkin kuolee, sairaskin paranee. - - Kyllä hyvästäkin kuollaan, pahastakin parataan. - -_Potevaisista_. - - Rupi rikkaassa, paise pajarissaik. - -_Vaivasta_. - - 1110. Ei se ole vaivata, jok' ei ole syntymätä. - -_Vammasta_. - - Kuin on vampa varpahassa, syväntäkin syytelööpi. - -_Liäkäristä tahi Parantajoista_. - - Itse Liäkärit läsiivät, itse Puoskarit potoovat. - - Lumoja lumelle kuoli, Noita nevon notkelmalle. - -_Neuvo pitkällisen iän nouvattamisesta_. - - Piä tapais, niin elät kauvan. - -_Kauvan sairaistuneista_. - - 1115. Kuatuu kerran kitua puu, kuolee kauvan sairastanut! - -_Kuolevaisuutesta; om dödligheten_. - - Ei se peäse kuolemata, jok' ei peäsnyt syntymätä. - - Kuoloovat Kuninkaatkin, vaipuuvat valtiatkin, - sati minä poloinen poika. - -_Kuolevista; om de dödlige_. - - Sian tiiän kussa synnyin, paikan kaiken kussa kasvoin, - vaan en tiiä sitä siaa, kuhun kuoleman pitää. - -_Kuolevaisista; om de döende (de som dö)_. - - Ei syntyvä siaa etsi, paikkaa kuoleva valihte. - -_Kuolleista; om de döde (i anseende till kroppen)_. - - 1120. Näkyy elävän silmät, ei kuolleen koskaan. - - Tuloo mies meren takoo, vuan ei tule turpeen alta. - - Täi elävässä, mato kuolleessa. - -_Männeheistä; om de afledne (i anseende till själen)_. - - Hyvä kuollut, kaunis kavonnut, ehkä elävä parempi. - - Jäämän hyvästäkin pitää, aikoin tulla pahoinkin kanssa. - - 1125. (Armu kuolee, yrmy elää). - - Ei ole miestä männehestä, urosta uponnehesta. - - Piäsnyt kuolut vuorostansa. - -_Kuollosta; om döden (objective betraktad)_. - - Kovat kourat kuolemalla, pihit Sepällä pitemmät. - -_Kuolemisesta; om till att dö (tiden att dö)_. - - Suloinen suella kuolla, lämmin lähteä kesällä. - - 1130. Ei käiten kuolla, eikä uhaten eletä. - -_Kuolemaan pyrkimisestä; om åtrån att dö_. - - Ei suotta kuolla, ehkä suotta sairastetaan. - - (Joka uhalla kuolee, se p--rulla hauvataan). - -_Kuolemasta; om döden (subjective betraktad)_. - - Surkea surma silmin nähen, kuolema käsin pitellen. - - Eloon on elävän mieli, ehkä surma suun ovella. - -_Muahan laskemisesta_. - - 1135. Lehti puuhun, ruoho muahan, minä rauka muan rakoon, - minä Toukka turpeeseen. - - (Mua omansa perii). - - Muantie höyhtyneen, kirkon-nurkka nukkuneen. - -_Meijän elämäkerrastamme_. - - Hyvä hyvästi elää, kaunis kuolla kunnialla. - -_Loppu-sanat_. - - Rauha elävillen, lepo kuoleillen. - - - - -Koettelemus että näistä meijän vanhoista sanalaskuista tiiustella -meijän esivanhempien mielenluontoa,[170] heijän tapoja, käytöksiä ja -ajatuksia, niin henkellisissä kuin moallisissa asioissa. - - -Meijän vanhoin Jumalan tuntemuksesta ja Jumalanpalveluksesta on varsin -vähä sanottavoo, sillä se on jo tykkänään poiskavonna kansastamme. -Kuitenkin löyvämme myö näistä jälellen jäänneistä sanantavoista, että -hyö uskovat yhtä Jumalata, jonka hyö kuhtuivat "taivaan ja moan -Luojaksi" (1, 5, 11),[171] ja puhuvat hänestä, että hään oli taivaan ja -moan sepittänyt. Häntä kuhuttiin myöskin sen tautta "taivahan -takojaksi, kaiken luonnon kalkuttajaksi" (2, 3); ja koska hänestä -puhuttiin, sanottiin myös: "Jumala ylhäll' Taivoissesa", koska hänen -istumensa luultiin olevan taivahassa. - -Olennonsa puolesta, hyö pitivät häntä yhtenä henkenä, koska ei -missäkään löyvy merkkiä, että hyö oisivat kuvaillut häntä moallisella -tavalla, tahi tehneet häntä luonnollisella tavalla silmissämme -nähtäväksi. Heijän juohtumuksetkin, jotka muuten oli kyllä paisuvaiset -ja pöyhisteleväiset luonnostansa, eivät kuitenkaan uskaltanna kuvaella -häntä luonnollisessa tahi silmin-nähtäväisessä hoamussa, joka osottaa -että heijän juohtumukset hänestä ei ollut moalliset ja roaat, mutta -henkelliset, koska hyö ajatuksillansa käsittivät yhtä henkee, ilman -että pukea häntä moallisilla piiroksilla. - -Luontonsa puolesta häntä piettiin hyvätahtoissa (15, 9, 5). Sanottiin -hänen olevan kaikkiin-täyvellisin (2), armollinen (5), avullinen, -hyvä-syvämminen (15), ja kaiken-tietävä (4).[172] Hyö anovat sen eistä -häneltä apua ja hyvyyttä, sillä hänessä luultiin olevan kaiken onnen ja -autuuen alku (1). - -Hänen ylistämisestä tahi kunnioittamisesta ei mainitak missäkään näissä -sananlaskuissa, eikä puhutak ollenkaan josta kusta ulkonaisesta -Jumalanpalvelluksesta hänen nimensä kunniaksi.[173] Hänen palvellus -näyttää ainoastaan olleen sisällinen; nimittäin rukouksissa hänellen -tästä hänen sulasta armosta ja laupeutesta (6-12). Häntä ei myöskään -millonkaan mainitak kiivaaksi tahi kovaksi, jäykäksi eli pahuutta -rankaisevaksi; sen eistäpä häntä ei myöskään pelätty,[174] eikä uhrilla -lepytetty.[175] - -Yhestä Kolminaisuutesta, Lunastoksesta, ja Pyhän Henken vaikutoksesta -ei heillen ollut mitään tietoa. Ei myöskään Enkelistä, uskosta, -papista, kirkosta,[176] kumarruksista, siunauksista, helvetistä ja -seittyisistä, kaikki nämät nimet ovat vielä nytkin äkkinäiset meijän -kielessämme, ja osottaa että poavilaiset ovat näitä meillen tuoneet. - -Perkeleestä hyö kyllä mainihtivat, vaan eivät hänestäkään nimittäneet -muuta kuin hänen nimeensä, jolla hyö ymmärsivät yhtä pahaa henkellistä -olentoa. Koska he eivät häntäkään kuvaelleet millään luonnollisella -tavalla, niin se on arvattava että hyö pitivät häntä henkellisenä, jota -ei suatu pukea maallisiin piiroksiin. Luontonsa puolesta hyö pitivät -häntä Jumalisuutta vastaan ikään kuin vastakälkeisenä, mutta halvana -eikä mistäkään arvosta.[177] - -Eivät häntäkään pelänneet, sen vähemmin rukoilleet. Senpä tautta ei -hänen nimee näissä vanhoissa sananlaskuissa mainitak.[178] - -Mutta koska nämät valistuksen ajat rupesivat meiltä helviämään, ja -Suomalaiset kansat hämärässä hätäyntymään, nouattaissa noitumisia ja -joutavia taikauksia, silloin rupesivat myös häntäkin rukoilemaan ja -hänen nimeensä palvelemaan. Ja koska hyö Poavilaisten opista tulivat -oppimaan, että se kävi Jumalata uhrilla ja lahjoittamisilla lepyttää, -tahi soaha Jumalatansa lahjoitetuksi (eli oikeemmittain hänen -pappiloitansa), niin hyö keksivät sen neuvon, että mahtoi myöskin -laillen käyvä perkelettä näin lahjoittoo. Hyö rupesivat nyt häntäkin -lepyttämään, ensin siinä toivossa, että (koska hään oli muutoinkin -luonnostansa paha) hyö hänen avulla soattaisi heijän vihamiehiänsä ja -vihollisiansa vahinkoitetuksi; ja siitten, että hyö heijän -vahinkoittamisella taitaisi ite hyötyä.[179] Niin kuin hyö kasteessa -antaitivat Jumalallen, niin hyö nyt kivellä kosken kovan pyörtimessä -kastuttivat ihtiänsä pahallen. Lahjat Jumalallen annettiin kirkoillen -ja papillen, joista heitä hyviksi kiitettiin, siunattiin, ja kostoa -Jumalalta luvattiin; mutta lahjat pahallen ei annettukaan näillen, vaan -salaistiin kirkko-maihin, puihen juuriin, tuvan hiiluksiin, -kota-liiuksiin, ja muihin semmoisiin paikkoin. Eikä hänelle paljoa -annettu, sillä hänellä sanottiin olevan moallista tavarata kyllä, vaan -vähän tätä henkellistä. Hyö olivat kuulleet kirkossa, ja lukeneet -kirjassansa, että se halaisi nieltäksensä heijän sielujansa;[180] hyö -pantittivat niitä sen eistä hänellen sillä eholla että hänen piti -kaikissa olla heijän palveliana tässä muka maailmassa; toisessa -lupaisivat hyö toas vuorostansa olla hänen käskyn kuuliaiset. - -Mutta kaikki nämät heijän joutavat ja turhat käytökset ynnä heijän -taikauksensa ei ole näihin aikoin kuuluvia, vaan myöhäisempinnä -piettäviä, jonkapa tähen heitä nyt heitetään sillään, kunnekka myö -jollon kullon tuonempana tulemme ehkä heistäkin puhumaan. - -Jos heillä oli mitä ymmärrystä yhestä toisesta tulevasta elämästä, tahi -niin kuin myö sitä kuhumme: "iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta", on -tietämätöin. Mutta kyllä se näyttää kuin hyökin oisivat vertauksissansa -tarkoittanneet yhtä toista parempata elämätä perästä tämän moallisen -(33, 34). Tämä ajatus on ihmisessä niin luonnollinen (naturlig) ja -ikään kuin Jumalalta hänen syvämmeen painettu, ettei sitä saata -mitenkään poiskajottoo. Sillä ei maha olla yhtään kansoo, joka ei -luottai yhteen Jumalaan, ja joka ei turvai yhteen parempaan -tulevaisuuteen, ehkä heijän ymmärtämykset tästä ovat monenkaltaiset, -luonnolliset (sinliga) että henkelliset (öfversinliga), toivoissa sitä -muutamat jo tässäkin moailmassa, muutamat toisessa. Sillä kuka -ymmärtäväinen luulisi meistä, että meijän ymmärryskin kuoloo, tahi että -meijän henki mätänee silloin kuin ruumiskin. Semmoinen ajatus oisi -luonotoin (onaturlig) meijän ymmärryksessämme, ja vasten kaikkia lakia -ihmisen ajatuksissa. Sillä meijän ymmärrys on perustettu meijän -keksimyksemme peälle: ja kukapa meistä on henkeä vielä nähnyt,[181] -sitä vähemmin hänen kuolevan? Se ei oukkaan tähän silmittäväisen -moailmaan kuuluvainen, eikä sen eistä hänen lain-alainen. Se on -luontonsa puolesta lähtenyt yhestä toisesta olennosta,[182] joka -moalisillen aistimillen on käsittämätöin, ja joka on tukala ihmisen -ymmärryksellä tapaella.[183] Jos nyt löytäisimme että ne moalliset -kappaleet eivät perin katoa ja jouvu hukkaan (kuole), mutta itse -kuolemassa ainoastaan muuteloovat piiroksensa, ja sillä synnyttäävät -toisia erikaltaisia kappaleita, tahi si'ittäävät toisia yhtäläisiä -olennoita, niin sitä vähemmin on se henkellinen olento meissä kuoleva, -jok' ei ou muutoksen lain-alainen; se on sen eistä luontonsa pitävä, -eli se on eläväinen ja henkellinen, ja paljoa enemmin kuin ennen, koska -se ei eneä ouk yhistetty tämän mullallisen ruumiin kanssa. Sillä jos -henki kuolisi, mikä siitten enee moailmassa virkistyis? jos ymmärrys -kerran katoaisi, mikä siitten taivaat ja moat asettaisi? Silloin ei -oisi moailmassa eneä muuta, kuin ikuinen kavotus ja pimeys. Sillä se -henki ja ymmärrys, joka ylöspitää taivaan koaret ja moan pohjat, joka -ilmistyy päivän paisteessa ja pienemmissä moan matoissa, osottaa yhtä -jumalista voimoo, yhtä henkellistä ymmärrystä, joka on luontonsa -puolesta ikuinen kuin ite Jumala. - -Kuin Suomalaiset näkivät mitenkä ruohot syksyllä lakastuivat, mitenkä -toukat turpeessa paniivat moata, ja mitenkä ihmiset ite peitettiin -multaan ja laskettiin moan poveen (1139); ja toas, mitenkä hyö ajan -peästä ilmistyivät, koska keväillä, päivän tultua olivat jo -virkistynneet ja virvoittunneet -- kuin näkivät jälleen eläväksi sen -heissä nukkuneen, tahi heistä hävinneen, ja heijän sikiöissänsä -ilmistynneen henken -- kuin näkivät mitenkä taas heinät ja kukkaiset -loistivat ketolla, mitenkä ne halvimmatkin moan elävät, maot, -muutettunna ilmistyivät paremmissa ja täyvellisemmissä olennoissa tahi -piiroksissa, oisihan se siitten ollut tyhmästi luulla, heijän uskoneen, -ihmisiä, jotka luovuista olivat kaikkiin kalliimmat, jäänneen multaan -iäksi. Miksikä siitten auttaisi meitä se hyvyys, jota olemme maailmassa -harjoittaneet? Missä se kosto, monen viattoman vaivoista ja -kärsimisistä, jos meitä kuin koiria kaivettaisiin moahan, ettei enee -kuunna pänä uusissa piiroksissa tahi jolla kulla toisella luonnolla -ilmauntua? Oisihan se luonotoin luomisessa, ja vääryys luojassa, että -tasoitella rikkautta ja kaikellaista moallista autuutta yhellen, -ja rasittaa toista köyhyyellä ja kaikellaisella moallisella -onnettomuuella, jos meijän elämä tähän loppuisi? ja vielä siittenkin -ouvompi -- että vaivata hyviä, ja palkata pahoja (1125, 60, 61), niin -kuin se usein näyttäiksen meijän silmissämme. Ja toiseksi, minkä tähen -se kasvattaisi tätä viheliäistä ihmisten sukua, jonka käsiin Hään oli -antanut tämän moailman avaruuen, jonka ymmärrykselle hään oli uskonut -tietoa tuntemaan taivaan ja moan tapoja? Siksikö hään olis meitä tähän -tuonnut, lahjoittanut meitä viisauellansa, pannut meijän poveen hänen -tahtonsa sanan-saattajaksi meijän omassa tunnossamme, sallinut meillen -oman henkensä, ja tarjonut meillen ihtiänsä lunastajaksi ja -ylösvalaisiaksi, -- ainoastansa että muuttaa meitä mullaksi, ja peästää -meitä jälleen poroksi? Sotisihan tämä sitä viisautta vastaan jota joka -paikassa luomisessa tavataan, ja oisihan tämä käytös muutoin -selittämätöin, jos eime luottaisi siihen, että me oomme luovut joksi -korkeemmaksi tarkoitukseksi, joksi paremmaksi olennoksi, kuin tähän -moalliseen syömiseen ja juomiseen. - -Ja koska meillä on ymmärrystä mitenkä meijän pitäis henkemme puolesta -laittaita, vaan meijän nykyinen luonto on siitä luonnosta; että se on -monestin mahotoin, että yht'-aikoo nouvattoo sen meissä olevan -henkellisen että luonnollisen luonnon voatimuksia, koska nämät ovat -monesti toisensa kanssa sopimattomat ja vastaan riiteleväiset; niin -nähään selvästi, ettei meijän ymmärrys, tahi se meissä vaikuttava -henkellinen luonto, ouk luotu tällen meijän luonnollisellen luonnollen -(ruumiillen ja hänen luonnollisillen haluillen) ikuiseksi toveriksi. -Osottaishan tämä toas yhtä sopimattomuutta luomisessa, että yhistää -kahta tälläistä eriläistä ja toisiaan vastaan sotivaista luontoa yhessä -olennossa -- ainoastaan että heittää häntä orjaksi näihin keskenensä -riitauntuneihin käsiin. Meijän täytyy sen eistä peättää, että meijän -tuloo jonkun ajan peästä poisriisua tämän meijän moallisen piiroksemme, -ja soaha jonkun toisen sopivaisemman, joka on enemmin meijän -ymmärrystämme ja henkellistä luontoamme myöten mukainen;[184] nimittäin -kussa meijän uusi luonto ja ymmärrys ovat yhänneppäin vetävät ja -yhtäläiset. Mutta meijän ymmärrys on henkellinen, meijän luonto -täytyy myöskin sen eistä tulla henkelliseksi, ellei hyö toas jouvuk -keskinäiseen hämmennykseen. Kuin eime neä tätä tapahtuvan tässä -moailmassa, eli tässä elämässä, niin meijän täytyy ajatuksillamme -tavoittaa tätä toisessa tulevassa, jota myö kuhumme iankaikkisuuteksi. - -Se näyttää kuin meijän esivanhemmat oisivat jo oivaltanneet, ettei elon -tahi elämisen eli henkellisen luonto ouk luotu kuolevaksi (26, 33); -että ruumiillisen kuoleman perästä vielä oli jotaik jälellä (23), joka -oli perustettu tämän aikuisen elämisen peälle (34); että pahuus piti -viimeinkin pahalla kostettaman (134)[185] ja hyvyys hyvyyellä (55, -513). Minkä tähen ne monet kauniit opetukset siivolliseen elämiseen -harjoittamiseksi (35-55)? Minkätähen ne monet varoitukset välttämästä -pahuutta (56-134)? Minkä tähen hyö sanovat: "Siveys moan perii, Rakkaus -lain täyttää, Totuus ei palak tulessakaan"? Ovatkohan ne milloinkaan -tässä moailmassa nähneet näin tapahtuvan? ei suinkaan! Kaikki tässä -tarkoittaa yhtä toista elämätä, jossa Siveys ja Hyvyys palkitaan, -Rakkaus luetaan lain täyttämiseksi, ja jossa Totuutta ei eneä saateta -salata. - -Kuin muutoin tiiustellaan mitä hyö mainihtivat Hyvyyveksi (dygd[186]) -tahi mitä hyö lukivat hyväksi, niin se oil erinomattain avullisuus (37, -38), Antamisuus (39, 40), Alentelemisuus (41), Sovittamisuus (42), -Anteeksi-antaminen (43), Suosioisuus (44), Ystävällisyys (45), Rakkaus -(46, 199), Kohtuullisuus (47), Totuullisuus (75, 76), ja Kunniallisuus -(48-50). Hyö kehoittivat toisiansa hyvyyteen, sillä sanalla, että se -olis heillen ansioksi, ja kaunistukseksi harjoitella hyvyyttä (55, 53) -ja myös hyväksi toivoksensa (63), koska hyö sillä toivoivat tullaksensa -hyvyyvestäkin osallisiksi (513). Sillä hyvyyven harjottaminen oli se -tie, joka soatto heitä ikuiseen iloon (32). - -Pahuus (last) ilmoittaiksen moailmassa niin monella tavalla, ja -pujotteleksen niin monessa puvussa ja piiroksessa, ettei niitä kaikkia -ouk hyvä nimittää, kuitenkin olemme tässä jonkun osan heistä -toimittanut (70-123). Mutta se on meistä muistettava ettemme -milloinkaan ou kuulleet sananlaskuissa mainittavan isommista -rikoksista, niin kuin murhasta, myrkyn-juottamisesta, väkivallasta, -tulen-polttamisesta, Jumalattomuutesta, valan-pattomuutesta[187] ja -muista seittyisistä hirmuisista ja kauheista pahuuksista. Että selittää -tätä sillä, että sanoisimme Suomalaisiin ei tunteneen näitä, oisi -naurettava. Uskottavampi on että ne kuitenkin olivat harvoin nähtäviä, -kosk' eivät joutunneet sanan-tavoiksi; ja että ne vanhat tahallaan -kavahtivat lausumisellansa johtattamaan näitä nuortein mieleen, niin -kuin hyvät vanhemmat eivät kernaasti puhuk kelvottomista, lasten -kuulla. - -Minkälaiset meijän vanhoin aatokset lie olleet siitä ruumillisesta -kuolemasta, ei selitetä. Ne sanovat että heijän vainoot olivat männyt -(rumiinsa puolesta) Tuonelaan[188] tahi Manalaan;[189] ja (henkensä -puolesta) Jumalaan tahi taivaiseen. Sillä "että moa omansa perii" -(1136), sen hyö tiesivät, josta myös oli arvattava, että henki piti -keäntyä henkeksi. Muutamat ovat nykyisinnä aikoina luulleet, että -Tuonela piti merkihtemään yhtä kuin Greekkalaisten Hades, tahi yhtä -paikkoo kussa kuolleihen sielut (tahi henket) käytettiin, ennen kuin -heitä peästettiin ilo-paikoillensa; vaan tämä on meijän mielestämme -yksi ereys, sillä Suomalaisilla ei ouk minkään täänkaltaisia puheita -kuolleihen menoista ja teoista Tuonelassa;[190] eikä heissä käy nekkään -puheet, että kuollein ihmisten varjot vielä kulkoovat perästä kuoleman -ympärin moailmata näyttäimässä. Sillä ehkä ei Suomalaiset (meijän -tiettyviksi) välittäneet eripaikkoja hyvillen eri pahoillen, niin -näyttää kuitenkin kuin oisivat tätä mielessänsä tarkoittanneet, koska -sanoivat: "yksi on tie tuonelaan, yksi ikuiseen iloon." Paikat johon -panivat kuolleitansa maata, kuhtuivatten runoissansa _kylmiksi -kartanoiksi ja Kalmistoiksi_.[191] Hyö pitivät heitä kuin matkamiehiä, -jotka olivat peässeet vuorostansa (1127); kuin väsynneitä, jotka olivat -uupuneet uneen (1137), ja joillen oli lepo tarpeellinen (1139).[192] - -Olkoon tämä sanottu heijän henkellisestä. - -Mitä heijän moallisesta viisauvesta tuloo sanottavaksi, niin ei ouk -toivottava että pitäis olla paljon yksissä sananlaskuissa suljettunna. -Että heillä oli yksi iso kokemus (erfarenhet, empirisk kunskap), sitä -toistaa jokainen näistä sanallaskuista; ja koska kaikki ihmisen tieto -ja viisaus on vihtoinkin perustettu meijän kokemuksemme peälle, niin on -arvattava, että jos heillä oli iso kokemus, niin heillä myöskin oli iso -viisaus. Myö olemme jo nähnyt, että hyö näillä tarkoittivat opetuksia -ei ainoastansa heijän yksinäiseen ja kansalliseen elämiseen kuuluvia, -mutta läksivät myöskin laveammasti luonnon vaikutuksia tutkistellen. -Hyö osottivat, että hyö aivon hyvin tiesivät eroittoo päivän ja kuun -vajelluksia, tähtien vajennuksia,[193] seän ja ilman vaihetuksia, -tuulen ja myrskyn vaikutuksia, j.n.e. Sanokeepas jos taijatte, oliko se -kansa roaka ja valaisematoin, joka tarkoitti mieltänsä sellaisiin -asioihin, ja ymmärsi säilyttää heitä jälkimmäisillensä, suljetut -lyhykkäisiin sananlaskuin? Missä se kansa, jonka vertaukset tahi -vanhimmat kansan-puheet sisällänsä pitää tällaista selkiätä viisautta, -sevottamatoin joutavista ja turhista savuista ja loruista, ihmeistä ja -valeeista? - -Se on merkillistä ettei näistä sanoista ouk ykskään, joka osottais -jotakuta vanhanaikuista laillista tahi kansallista elämätä, -tahi joka puhuisi josta kusta keskinäisestä liitoksesta tahi -yhteytestä, siävyistä ja asetuksista,[194] käskyn-antajoista ja -sanan-kuullioista, tahi mitä muuta semmoista, joka toimittais heijän -asunneen kansakunnissa, ja nouvattanneen jotakuta hallitusta. Sillä -kaikki mitä tässä puhutaan hallituksesta ja kansan siävyistä, on -luettava siitä päivästä kuin tulimme yhistetyiksi Ruohtalaisten kanssa. -Mutta toisin puolin on yhtä merkillinen, ettei missäkään näissä -puhutak yhestä luonnollisesta vallollisuuesta,[195] joka antaapi -kullenkin oikeuven että ite vainota vallattomuutta;[196] ja kussa -kaikki ihmiset ovat yhtäläiset ja samasta arvosta, niin kuin myös -ovatkin jos heiltä nimet, virat ja voatteet poisriisuttaisiin, niin -ettei muuta heillen heitettäis, kuin se heissä olevainen luonnollinen -voima ja sukkeluus. Sanalla sanottu, näissä sanoissa ei löyvyk sitä -elämän laitoo, jonka ensimäinen laki on: "voima väkeväisen, laki -huonommaisen", ja toinen: "sillä mitalla kuin oot antana, sillä on -sullen annettava".[197] Nämät meijän sananlaskut ovat varsin ilman -mitään sellaiseta tarkotukseta seävylliseen tahi vallolliseen -elämiseen; vaan kuitenkin niin toimelliset, että ne sopisi niin yhteen -kuin toiseenkin elämään. - -Heijän aatokset ihmisen suvusta, oli että ihminen on tullut Jumalalta -luovuksi hänen mieltänsä myöten, mutta omalla mieli-vallalla ja -vallattomuuella tullut kunnottomaksi ja tavattomaksi (16, 98). Ettei -Jumala ole luonut meitä pahoiksi, vaan ei kovin hyviksikään, koska se -salli meitä alentamaan ihtiämme pahuuteen (17). Että ihmisiä sen eistä -harvoin nyt enee tavataan hyviä, mutta usseemmittain pahoja ja -kelvottomia (18). Kuitenkin ei ouk ykskään niin varsin paha, eikä toas -niin perin hyvä, ettei hänessä löyvyk vähä kummaistakin (452, 54). Että -muutoin ihmisten toistukset tässä asiassa (nimittäin toisten hyvyyvestä -tahi pahuuvesta) ovat varsin puuttuvaiset ja monentapaiset; sillä hyö -kiittäävät ussein turhuutta, ja heittäävät ansion ilman arvotak -(95, 97); ainoastaan Jumala tuntoo syvämmen pohjat, ja tietää mitä -lepee meijän mielessämme. Sen eistä, tarkasti puhuttu, niin ovat -ihmiset sekalaisia, sekä hyviä että pahoja (30, 31). - -Mitä taas ihmisen iästä oisi sanomista, niin se on tässä moailmassa -aivan viheliäinen ja moni-mutkainen (21). Hyö muistuttivat että on "ikä -yksi ihmisellä, mutta monta aikaa iässä" (22); että mikä hänestä on -eletty, se on tallella, tahi sitä ei eneä saata tyhjäksi tehä; mutta -että elämätä on eissäpäin, tahi tietämattömyyessä (23). Sanoivatten -"opiksemme ikä pitkä, viisaueksi vaiva kaikki" (24).[198] - -Mitä meijän elämiseen tulee, niin "pitäis eleä niin kuin voijaan, ei -niin kuin tahotaan" (28); tahi meijän täytyy tyytyä meijän onnen -osaammo. Ja koska myö kerran olemme tähän moailmaan tulleet, niin -täytyy kärsiä niitä vaivoja ja rasituksia jotka eläminen moailmassa -myötensä tuottaa (1110), myöskin ite kuolemankin (1116). Ja koska myö -ei ainoastaan olla henkellisiä, mutta myöskin luonnollisia moallisia -olentoja, niin "täytyy meijän moalla elää moan tavalla, ellei myö taho -moalta pois paeta" (29). Viroissamme ja toimituksissamme "meijän pitää -tehä niin kuin käsketään, vaan elee niin kuin hyviin tapa on" (193). - -Kuin nyt tarkemmin tiiustellaan mitenkä hyvän ihmisen tuloo elee, tahi -mitä heijän mielestä voaitaan tavaksi kunnollisen miehen, niin löyvämme -että heijän mieltensä myöten, yksi mies ensinnik piti olla sanoissansa -luja ja kintiä (175-280); aattoksissansa tarkka ja selkiä (497, 544, -492, 493); voaroissansa valpas ja vakainen (281, 512); vastuuksissa ja -vahinkoissa, muuttumatoin (282, 508); myötäisissä,[199] iloinen ilman -ihastumata (283, 496); sanalla sanottu, että kaikissa osottaa -järjellisyyttä (265, 749, 497, 469), ja hillittää omat himoinsa (270, -543, 283, 495, 640-642). - -Äkkinäisessä joukossa, piti hään olla ikään kuin itekseen (sluten -inom sig sjelf) ja harva-puheinen (501, 494, 535), eikä milloinkaan -turvaita tuntemattomihin (70-72, 614, 615);[200] puheissansa -toimellinen (bestämd), vaan ei pitkällinen (535, 555), ja muihen turhia -puheita kuuleskella ilman nauramata (291, 559).[201] - -Muutoin oli hyö käytöiksissänsä vakaiset ja yksintapaiset (925, 926); -menoissansa jäykeet ja yksintoikoiset (273-278); tavoissansa kankiat ja -yksinmukaiset (608, 1114);[202] voatteissansa halvat ja yksinkertaiset -(701-712); ruuissansa siistit ja kohtuulliset; elämissänsä kiivaat ja -vähään tyytyväiset (1080-1083, 923, 924); rahoissaan ja veloissaan -totuulliset ja rehelliset (713-724); tavaroistaan ja varoissaan, -tiuriit ja seästäväiset (873-875, 1074-1076); vaan ei siksi saittaat -eikä itarat (116-119). Heijän luonto oli, että kuin kerran rupesivat -runsaiksi ja heittäiksivät, silloin olivat aulit yltä-kyllän, niin -ettei kahtoneet omoansa, eikä seälineet ihtiänsä. Vieraillen olivat -avarat ja hyvätahtoiset (609-612). Pioissansa ja juominkissansa hyö -eivät pitänneet viinallen vihoo (571-574), ehkä hyö tiesivät ja -varoittivat hänen vaikutuksia (578-586), vaan nauttivat tätä viljoo -toisinaankin ehkä liiaksensa (569, 570, 593, 565), Ystävien ja -tuttavien joukossa olivatten leikki-puheliaiset ja hauskat, ja suloiset -ja iloisat keskenänsä (533, 534, 477). - -Erinomattain olivatten näppärät viskoamaan toinen toisillensa -leikki-puheita ja sisuus-tikkaisia (542, 492). Että siitä suuttua, -pitivät hyö mielettömäksi (543, 544); vaan että vastata heitä -puolestansa, miehulliseksi; ja mielelliseksi että halvaksi arvata -koiriin ja narriin irvistelemistä (83, 85, 339). Valeeita ja joutavia -kehuitoksia, hyö ei ollenkaan suvaina, eli ies malttana kuulla -(545-547, 559);[203] ja että kiittää ihtiänsä tahi omiansa, luettiin -hullun tavaksi (435).[204] - -Ne vanhat laulelivat ussein viinan tiloilla, ja virsillänsä jatkovat -vähät oluensa (553). Kyyrymäisissään hieroivat hyö kämmenillään runot -välillänsä (557); ja lukivatten isoksi viisaueksi kulkea Runoniekkana -virren töissä työskentellen (554, 555, 749). Semmoisia Runojoita löytyi -aina heijän pitopaikoissansa. Aineensa tahi virren alkunsa ottivatten -mistä peätyi (554); ussein "toisten pitkistä puheista, mielettömiin -lausunnosta" (555). Eikä kahottu mikskään, mitä hyö virtteensä panivat -(556).[205] - -Töissänsä heijän oli aatos, että kutakin asiata piti alusta nouvattaman -(830, 832); ja että ahkeruuella ja hartauella kaikki oli voitettavaa -(1034, 271, 272). Että tehä hiljaisesti ja hitaisesti, lukivatten -hyvästi tehtyksi (845, 846); että kiirutella ja löyhytellä, pitivät -muka yhtä hyvänä (847-850).[206] - -Evätaikoina ja kiireellä työnajalla hyö eivät malttana yölläkään levätä -(857, 858);[207] mutta sillä välillä, koska heillä oli hyvät jouvot -eikä paljon mitään tekemistä, niin perivät uniansa takaisin, ja -viettelivät aikansa kotona makoomisella (906).[208] - -Muutoinkin hyö rakastivat kotiansa (907-910), ja pitivätten omaa -moatansa muita maita parempana (921, 922),[209] ja milt' ei pitäneet -juuri vihoo niillen, jotka olivat kotonsa heittäneet (917-919). Soassa -olivat hyö uhkeet ja urholliset (627-629), tappeluksissa uljaat ja -kauheet (654, 655), ja kuninkaallensa kuuliaiset (193) ja uskolliset -(189-191). - -Jaloja miehiä hyö rakastivat aina, osottaissa heillen kunniansa (284), -kuitenkin eroittivat "ettei kaikki ouk kulta kuin kiiltää" (728, 729); -eikä ylistäneet käteen turhilla kiitoksilla (95, 96).[210] Hyö -selittivät aivon hyvin, että monestin pahapäiväisistä poijista oli -virunut aika miehiä (291, 657); ja että sitä vastoin, moni joka kulki -isoinna miessä, tahi joka oli korkeista lähtenyt, oli huono retkale, ja -muita kelvotompi. - -Niin kuin muutkin kansat, niin myöskin Suomalaiset uskovat yhtä onnea, -tahi yhtä välttämätöintä asioihen tapahtumista (658, 663-671). Tämä -aatos on aina rahvaallen ja niillen vähemmin valaistunneillen omainen, -koska hyö kyllä näköövät sen järjestyksen joka luonnossa osottaiksen, -mutta eivät kuitenkaan ajatuksillansa käsitä sitä jaloutta ja -voimallisuutta, joka kaikkia moailmassa sovitteloo, hoivauttaa ja -hoiteloo.[211] Kuitenkin hyö tästä eroittivat yhtä äkkinäistä ja -vastatahtoista tapausta, jota ne tapaturmaksi kuhtuivat, ja joka -toisinaan tapahtuu ikään kuin itekseen ilman kennen puuttumatak (65). - -Tällaiset olivat ne vanhat Suomalaiset luonnostansa, tahi tämmöiset -piti miehet heijän mielestänsä olla, jos heitä Uroiksi mainittiin. Että -hyö ovat myöskin semmoiset olleet, totistaa muutkin kansat, koska ne -vertoovat heijän olleen so'issa urholliset,[212] hallituksensa ja -kuninkaansa uskolliset,[213] toimessansa rehelliset ja ilman -vilpistelemätä,[214] töissänsä hartaat ja kiivaat,[215] ruumiiltansa -kovaluontoiset, ja tottuneet sekä kovuuteen että köyhyyteen,[216] -mielestänsä pikaiset ja ruttoluontoiset,[217] syvämmestä -hyvätahtoiset,[218] vierain joukossa harva-puheiset,[219] vaan -keskenänsä rattoisat ja iloisat,[220] j.n.e. - -Olkoon tämä sanottu heijän miehistä, mutta meijän tuloo myöskin jotaik -puhua heijän vaimoväistä, ja toimittoo mitenkä heijän oil laita.[221] -Niin kuin muutkin itäiset kansat, niin myös Suomalaisetkin pitivät -vaimojansa aivan halpoina ja varsin vähästä arvosta.[222] Vanhoinna -aikoina heitä muissakin kansoissa ei pietty parempana; ja vasta -valaistuksen vajenemisella, annettiin sillen vaimollisellen henkellen -sitä arvoa ja kunniata joka on hänellen tuleva. Sillä kuin ennen -pitivät heitä miehen orjuutessa, ja kaikissa hänen käskynsä alaissa, -niin kuin muka vaimot oisi luotut miesten tähen, ja ei vaimot ja miehet -toinen-toisensa tähen -- niin piämme heitä nyt meijän elämän -kumppalinna ja toverinna, joihen toimituksia luetaan: että -suosioisuuellansa ja suloisuuellansa poisvietellä meistä meijän -murheemme, että likistämisellänsä ja kuiskuttamisellansa mielyttää -meijän mieltämme koska olemme työstämme väsynneet tahi surun-alaiset, -että sillä tavoin onnistaa meitä meijän vaimoissamme, meijän -lapsissamme ja meijän koti-majoissamme; eli toisella sanalla: että -keventää ja huojentaa meijän huoltamme ja vaivojamme, tahi että -puoleksi kantaa meijän vastuksiamme ja myötyyksiämme. Sen eistäpä myö -kuhumme heitä myöskin meijän puolisoksemme ja toveriksemme, sillä ilman -heitä meijän elämä ainoastaan oisi puoli, vajoo ja kolkko. - -Miten halpana Suomalaiset muinon pitivät vaimojansa, nähään siitä, että -pientä poika-lasta, kuin hänessä oli vaan väheekään Uron uhkeutta, -piettiin heitä paljoa parempana (292, 807). Hyö vertaisivat -naisväkeensä Vuohiksi elävistä (409, 317, 398). Harakoiksi linnuista, -ja, tuohisiksi astioista,[223] eikä nämätkään ollut ne pahimmat sanat, -joihen heitä verrattiin (352). Ainoastaan talon-emännät ja äitit saivat -jonkuun ansion (196, 761, 625), jota annettiin heillen heijän miehensä -tahi lapsensa tautta (316, 317); mutta piikoja ja naisia ei kahottu -mikskään, sillä heitä luettiin kaikista kehnommiksi (352, 417), ja -tuskin että heitä ihmisiksi arvaeltiin.[224] Senpä tähen lukivatten -vaimot piikaisuuensa ikeä kaikkiin vaikiammaksi ja onnettomaksi (344). -Vanhemmat myöskentelivät ite piikojansa ja tyttäriänsä sillen joka -heistä enin maksoi (395, 396, 353),[225] ja Lappalaiset kuuluu vielä -nytkin näin kaupoitella lapsiansa. Ne nuoret vaimot vaivattiin -työstä työhön (359), ja peästyä ämmiksi, heitettiin heitä kotiin -pirtin-vartioiksi (297, 298).[226] Pitopaikoissa ja isoimmissa -väin-kokouksissa hyö saivat palvella ja mielen-nouvattoo miehiänsä, ja -hyvä oli jos saivatten siitten jälestäpäin syyvä ala-peässä pöyvän -niitä tähteitä jotk' olivat jäänneet jälellen uroiltansa. Karhuin -peijaisissa ja muissa semmoisissa jaloimmissa juhla-paikoissa, ei -laskettu vaimoja ollenkaan tiloillen, eikä suvaittu heitä ies -näkyvillen;[227] ja Lappalaiset pakottaavat heitä vielä nytkin, ettei -milloinkaan pistäitä heijän kotahan siitä pienemmästä sulusta, jota -kuhtuvat _pohjan-reijäksi_, ja jota ne rajuuttavat. Jos naisten elämä -kahottiin halvaksi, niin heijän kuolemansa kahottiin vielä halvemmaksi. -Sitä ei verrattu sen suuremmaksi, kuin jos oisi nauha talossa katkenna; -ja miehet jotka pitivät ansionsa alla että nauroo toisillensa, heillen -oli lupa nauroo naisten kuolemalle[228] että naimiselle. - -Kuin pitivät piikojansa tällä tavoin pilkan alaissa, niin oli arvattava -että heijän viattomuus,[229] se vaimollinen puhtaus ja kunniallisuus ei -suureksi luettu (348-350), eivätkä sakoillen panneet heitä vietellä ja -villitellä (345-347). Harva tyttö uskottiin sen eistä miehistä varsin -vapa (365, 366), ja se näyttää kuin oisivat vaimon puuttehessa panneet -heitä tasan välillänsä (901). Niillä, jotka ne pietyiksi nimittivät, -ymmärrettiin semmoisia joilla oli tietyt miehet, tahi joillen oli oma -mielitietonsa. Näistä eroittivat heitä joita ne portoiksi tahi huoriksi -mainihtivat, ja joita hyö muista vaimoista välittivät (367, 368, 101). - -_Kosiomisessa_ se oli puhemiehen asia että kuulustella ja tiiustella -morsianta (394). Sulhainen ei ollut ussein häntä nähnytkään, sitä -vähämmin kokenut (577). Että paljon valita vaimoisia luultiin -tihuvaksi työksi (385); ja varoitettiin erinomattain ettei ollenkaan -juhla-iltoinna ollut paljon karvoin kahtomista, koska silloin oli siviä -kukin, niin häijy kuin hyväkin naisi (376-379). Kukin piti heijän -mieltänsä myöten naija vertaisiansa, eikä juosta sivuihten omiansa -(373-375). Kaukoa-naiminen[230] ja koto-naiminen luettiin kumpaisetkin -yhtä ouvoksi (386, 388); sen eistä piettiin noapurista naiminen -onnellisinna (386), ja paraiksi talon toisen tyttäriä (387), (koska -heitä muka tunnettiin tavoistaan että käytöiksistään). Että naija -nuorena pitivätten parempana (295, 294); mutta että hätäillä -naiman-kaupoissansa lukivatten katumukseksi (380-383). Kaunukkaisiksi -kahottiin hoikkaisia ja pienoisia (313),[231] kuitenkin oli miesten -mielet monellaiset (314-316). Ehkä kasvot oli piioillen parraat -puhemmiehet (354), niin heijän rikkauetkin oli heillen hyvät naittajat -(355), ehkei kaikki heistä pitäneet (398, 399). - -Se näyttää kuin Suomalaiset vanhuuestakin ainoastaan oisivat männeet -yksin-naimiseen; ei sentautta että se oli heillen kielty pitää -usseempia akkoja, vaan koska nämät eivät sopineet välillänsä (401), -vaan olivatten miehellensä sekä vaivaksi että vastuukseksi (368); ja -vielä siittenkin koska näkivät, että kalat meressä (403), linnut -ilmassa, ja kaikki luonnossa olivatten kahen-kasken (402), niin -arvaisivat tuosta, että kaksittain oli kaikkiin paras (393, 404). -Muutoin näyttää kuin ei oisi ollut kielletty luopua pahasta ja -kelvottomasta akasta, ja että pitivät hyvän eron parempana kuin pahan -yhteyven (391). - -Akkoin asia oli ainoastaan että synnyttää ja ruokkia lapsiansa (424, -428, 448), -- ei että heitä kasvattaa. Poikiin yläs-kasvattaminen -tehtiin miesten mukaan; sillä akkoin joukossa heitä ei tehty uroiksi -(462). Lapset eivät soana kauan lasna olla (433), heitä taivutettiin jo -aikaseen työhön (433) ja totutettiin pois-luopua hekkumista ja muista -herkuista (467, 468). Heitä ylöskasvatettiin kurituksessa (436-444), ja -kuuliaisuutessa (445). Heijän vanhemmat kokivat kaikella tavalla soaha -heitä miehiksi (460, 462); eikä laimin lyöneet että oijaista heitä -opetuksillansa ja neuomisellansa (473, 453, 449). Tästä tapahtui -myöskin, että ehkä isän tavat ussein nähtiin pojissa, ja äijin eljet -tyttärissä (455, 456), niin taisi kuitenkin (kunnollisen kasvattamisen -kautta) huonommistakin vanhemmista selvitä hyviä lapsia (409, 457); ja -hyvistä vanhemmista (kehnon kasvattamisen tautta) virua kelvottomia -lapsia (285); joita ei eneä opetuksillakaan saatu oijaistuksi -(463, 465). - - * * * * * - -Tässä lopetamme myö meijän tiiustelemisia meijän esivanhemmistamme. -Myö olemme ehkä tehnyt heitä kovin lyhykäisesti ja viheliäisesti, mutta -että toas enemmin johtata näitä vanhoin elämän-laitoksia, oisi ehkä -että liian pitkäksi venyttää tätä meijän koittelemustamme, joka jo ehkä -monen silmissä mahtaa tuntua pitkäksi. Myö heitämmö tätä sen eistä -toisillen, ja tyytymme siihen, että myö olemme kerran jo alun tehneet --- tehköön muut lopun.[232] Myö olemme jo ilmin saattanut, että oisi -muka mahollista, näistä meijän omista vanhoistamme tutkistella vanhoja -aikojamme, ja tarkoittaa tietoja meijän Suomalaiseen tarinamukseen -kuuluvia. Myö olemme jo näyttänyt että näissä meijän vanhoissa sanan -laskuissamme[233] löytyy yksi iso viisaus suljettunna,[234] ja että myö -näihen tarkoittamisella taijamme joksikuksi vielä käsittää ja selittää -meijän esivanhemmien tapoja ja opin-keinoja. -- - -G--nd. - - - - -PUHEEN-PULMA.[235] - - - Ite olenma _Kala_, - Vaan peätönnä _Lakka_; - Ilman niskata, _Akka_, - Ja ilman ruumiita, _Sika_. - - G--nd. - - - - -MUUTAMA SANA USKOMUKSESTA JA VALISTUKSESTA - -(ynnä heijän vaikuttamista kansakunnissamme).[236] - - -Myö olemme jo ennen kertoineet, ettei yhtään kansaa maha löytyä, jok ei -usko yhtä Jumalata, ehkä hyö nimittäävät ja kunnioittaavat Häntä kukiin -eri-tavallansa. - -Usseemmat kansat luottaavat yhteen Jumalaan, ja selittäävät hänen -olemisellansa (tillwarelse) kaikki ne monet tapaukset, kussa luonnossa -yksi luonnotoin voima osottaiksen.[237] Toiset taas jotka kyllä -selittäävät että luovuissa monestin löytyy yksi heissä vaikuttavainen -käsittämätöin henki tahi voima (joka erinnäisissä olennoissa -osottaiksen eritavalla) vaan eivät kuitenkaan havaihte että se on -tuleva yhestä yhteisestä ikuisesta alku-voimallisuuvesta (en gemensam -ursprungelig Urkraft) -- hyö ovat pitänneet näitä luonnossa löytyviä -voimia, tykkenään erinnäisinä ja itekseen olevina voimallisina ja -henkellisinä olentoina, ilman että heijän olemisella tarkoittoo yhtä -yhteistä ja yksinäistä alku-voimallisuutta, joka heissä vaikuttaa ja -osottaa voimansa. Hyö ovat sen eistä soaneet monta tällaista -henkellistä olentoa, tahi monta Jumalata; eli oikeemmittain, -Jumalatansa säveiltyksi moneen olentoon. Tällä tavalla on Päivä, Kuu, -Ukkoinen, Tuli, m.m. soaneet kukiin palvelioitansa, ja tullut -Jumaloinna pietyiksi. Tahi oikeemmittain ehkä sanoa, niin hyö ovat -rukoilleet Jumalatansa näihen kuviin alla. Sillä ne ymmärtäväiset -oivaltaavat kyllä, ettei aurinko ouk Jumala, vaan että Jumala -aurinkossa osottaa voimansa; ainoastaan ne ymmärtämättömät, jotk eivät -ouk hyvät ajatuksiansa niin paljon karkaisemaan tahi tarkoittamaan, -että älyväisivät kullakin asialla olevan perustuksen -- hyö ehkä -seisahtaavat ajattuksillansa tähän, ja pitäävät päiväsäk Jumalana. - -Koska ihmiset ovat luonnollisia, tahi koska heillä on vähemp ymmärrystä -ja henkellisyyttä kuin luonnollista älyä, (sillä heijän aistimet ovat -aina olleet tarkemmat kuin heijän mielensä), niin ovat myöskin aina -tahtoneet mielusasti käsittää Jumalatansa muulla kuin ymmärryksellänsä; -tahi hyö ovat tällen hänen henkellensä myöskin tahtoneet yhtä ruumista, -jotta ne sillä saisivat häntä jollakulla luonnollisella tavalla -nähtäväksi. Ja kuin eivät löytänneet sitä missään, niin ovat hyö ite -tehneet hänellen ihmisen muotoisen kuvan.[238] Näitä kuvia ovat hyö -kussakin uskomuksessa löytänneet tarpeellisiksi, että niillä ikään kuin -johtattaa kansan luonnollista ymmärrystä henkellisyyteen, ja että -niillä muka muistuttoo ja vakuuttoo yksintoikoisia, kunnioittamaan ja -kumartamaan heijän Jumalatansa. Näissä hänen kuvissa kunnioittaavat -häntä nyt ne yksinkertaiset, niin kuin ne viisaat ja valaistut -ylistäävät häntä luomisessa ja luonnon erinnäisissä luotuissa.[239] - -Meijänkin uskomuksessamme kunnioitamme Jumalatamme kolmella nimellä, ja -sanomme, että se kolmella tavalla meillen ilmoittaa ihtiänsä; -nimittäin, 1) kuin Luoja ja kaiken luonnon holhooja (Jumala Isä), 2) -niin kuin ihmiskunnan onnistaja ja lunastaja (Jumala Poika), ja 3) niin -kuin meijän mielen-valaisia, ja uskonvahvistaja ja henken-herättäjä -(Jumala Pyhä-Henki), kuitenkin ei ouk kolmee Jumalata, vaan kolmet -henkee yhessä Jumaluutessa; tahi hyö toimittaavat meillen yhtä olentoa, -joka osoittaiksen meillen, kuin ikuinen Viisaus, ikuinen Rakkaus, ja -ikuinen Pyhyys.[240] - -Myö eime ouk suinkaan piirittänyt Jumalatamme luonnollisissa kuvissa, -tahi moallisella tavalla tehnyt häntä meijän silmillemme -nähtäväksi;[241] mutta myö oommo kuitenkin antana Jumalalle -luonnollisia nimiä,[242] että sillä muka selittäisimme häntä -yksinkertaisillen; ehkä myö näillä nimillä oommo tehnyt häntä kovin -luonnolliseksi (sinlig) ja käsittämättömäksi ymmärryksellemme -(obegriplig för förnuftet -- det mensliga).[243] Sillä näillen nimillen -Jumaluutessamme ej saata antaa samoja merkityksiä, ymmärtämyksiä, ja -torkoittamuksia, kuin heillen annetaan, koska puhe on moallisista. - -Ne monet errinnäiset Uskomukset moailmassa, ovat ainoastaan erilläisiä -piiroksia, joilla ihmiset tapaileevat Jumalatansa, ja osottaa hännellen -heijän uskonsa ja palveluksensa. Näistä piiroksista saattaa toiset olla -paremmat, toiset pahemmat. Monet heistä ovat ehkä ouvot ja turhat, -monet myöskin viisaat ja avulliset.[244] Sitä myöten kuin kukiin kansa -on vaeltanut valistuksen tiellä, sitä myöten ovat hyö myöskin -vuoroltansa heittäneet ja poishyljänneet ne entiset eksyttäväiset uskot -ja opit, ja ottaneet toisia heillen soveliampia ja kunnollisempia, tahi -tarpeensa myöten puhistanneet, oijasseet ja tarkoittaneet tätä vanhoo -entistä.[245] - -Ne erinnäiset ymmärtämykset meijän Jumalan uskomuksessa, joita moni -pitää heijän juurin kallihinna ja sisällisinnä osana -- nekin ovat -ussein ulkonaisia piiroksia, joilla myö ymmärtämyksessämme koemme -tarkoittoo ja käsittää tätä Jumalista olentoa, ja jotka ei kiellä -toisia, toisilla ymmärtämyksillä, häntä käsittämästä. - -Mikä on siitten se sisimäinen henkellinen ja eläväinen osa meijän -uskomuksestamme -- ellei se ouk nämät peä-ymmärtämykset meijän -uskomuksessamme? Se on jokaisen ihmisen oma sisimäinen usko, hänen -henkellinen mielenvalaistus, hänen Jumalallisuus, pyhyys ja -vaanhurskaus, joka osoittaiksen ei sanoissa eikä puheissa, mutta hänen -käytöksissänsä ja tavoissansa, hänen teoissa ja töissä, eli koko hänen -täänaikuisessa (timmeliga) elämässä. Uskomus on ulkopuoleltansa -ainoastaan se piiros kussa tämä meijän syvämmellinen usko -toimittaaksen. Mutta koska se ulkonainen uskomus ei ainoastans ensin -sytytä ja herätä tätä meijän sisällistä henkellisyyttä, vaan -yksin-kertaisissa syvämmissä ottaapi kokonaan hänen siansa, ja sillä -tavalla on myöskin sisälliseksi luettava -- niin se ei eneä ouk -ainoastansa yksi tyhjä piiros meijän henkellisyyelle, mutta yhtaikoo -myöskin tämä meissä virvottavainen sisällinen, henkellinen ja eläväinen -usko. - -Että toivoo, että kaikki ihmiset moailmassa seuraisi yhtä uskoa, tahi -nouattaisi yhtä ulkonaista Jumalan-palvelusta, oisi yksi lakia (from) -mutta yksi lapsellinen toivo, ikään kuin se että ne puhuisivat yhtä -kieltä, tahi pukeisi ihtiänsä yksiin voattein pariin. Sillä jos kohta -se olisi mahollinen ja saattaisi tapahtua että kaikki ihmiset tulisivat -e.m. ristityiksi, niin ne kyllä ehkä tavottaisi kaikki yhtä yhtäläistä -ulkonaista Jumalan-palvelusta, tahi uskomuksen piirosta, mutta heissä -löytyisi ehkä vielä siittenkin moni pakana, ei nimelliseksi -- vaan -syvämmelliseksi. Mutta että toivoa, jotta kaikki ihmiset tulisi -mielessänsä valaistunneeksi, syvämmissänsä henkellisiksi, ja -elämissänsä onnellisiksi, se on yksi Jumalallinen toivo, jota ei -ainoastaan ne monet hallitokset ja Valtiat, ne monet uskomukset ja -viisauen opit ovat tavoittavoinaan, mutta jota myöskin joka ihmisen -pitäis puolestansa harjoittoo ja kaikesta voimasta ahkeroittaa.[246] - -Kuin toas tarkoittamme näitä erinnäisiä Uskomuksia, niin löyvämme myö, -että ne, jotka eivät kovin harjoita näitä ulkonaisia piiroksia, vaan -antaavat sillen luonnollisellen ymmärryksellen myöskin vallan, että -ynnä sen henkellisen uskon kanssa, ja ikään kuin hänen rinnalla, -tiiustella ja vaikuttoo, ovat aina olleet ihmisillen onnellisemmat. -Näistä on erinomattain se Lutherin-Evangeliumillinen, se -vastaanpeätätty ja se uuistettu,[247] ne enin taipuvaiset. - -Sillä hyö salliivat kunkin pitämään oman uskonsa henkellisissä -asioissa, ainoastaan hyö eivät levitä tätä muillen, tahi julkisesti -rupia soarnaamaan, vasten sitä laillista esivallalta jo hyväksi -kahottua Jumalanpalvelusta. Hyö eivät polje eikä soimaa muita -uskovaisia, vaan saarnaavat rakkautta ja hyvyyttä kaikkia vastaan, ja -kärsivällisyyttä myöskin vihamiehiämme kohtaan. Sillä näihen -uskomuksien luonto on, että harjoittoo rakkautta ja hyvyyttä -moailmassa, ynnä henkellistä yhtäläisyyttä;[248] josta siitten myös -seuraa yksi laillinen yhtäläisyys. Tästä tuloo että asujammet niissä -valtakunnissa kussa näitä uskomuksia harjoitetaan, ovat ne -onnellisemmat ja enin valaistut, niin kuin e.m. Englannissa, pohjos -Frankriikissa, Saksan maalla, Schveitsissä, Ruotissa, Norissa, -Danmarkissa ja Suomessa. - -Sitä vastoin ne uskomukset jotka ainoastansa harjoittaavat ulkonaisia -tapoja, ja jotka usseemittain heittäävät ne sisälliset sillään, niin -kuin e.m. Poavin uskomus,[249] jossa luetaan rikokseksi kuunnella muita -Jumalanpalveluksia, auttaa muita uskovaisia, tutkistella ja perustella -näitä heijän uskomuksen toteita; jossa luonnollinen ymmärrys suljetaan -näihin ulkonaisiin menoin, jossa mielen valaisemus luetaan ihmisillen -vaaralliseksi ja vahinkolliseksi, (sillä se kajottaa pimeyttä ja mielen -sokeutta) ja sen eistä alas-poljetaan ja moahan sotketaan;[250] jossa -ruokitaan ja syötetään yksi iso joukko, pappia laiskuutessa ja -mielen-valaistamattomuutessa, jotka juonillansa enemmin harjoittaavat -maallisia asioita, kuin henkellisiä, niin kuin nyt liioitenkin nähään -Spaniassa ja Frankriikissa -- siinä ompi myös, kansa aina varsin -valaistamatoin, roaka ja onnetoin. - -Missä taas hallitus ja uskomus on niin yhteen-juurtunneet ettei -kummaistakaan heistä eroitetak ilman toiseta, tahi missä niillen -moallisillen toimitoksillen aina annetaan henkellistäkin -tarkoittamusta, niin kuin e.m. Muhametin tahi Islamin opissa, kussa -muita uskovaisia tuskin luetaan ihmisiksi, vaan maallisissakin -asioissa alenetaan koiriksi; kussa luetaan rikoksi muuta oppia, kuin -mitä heillen heijän uskomus opettaa, ja joka on sen tapainen, että hään -miekalla vaan ei mielenvalaistuksella vahvistaa valtaansa, niin kuin -e.m. Turkin ja Villiturkin[251] maissa -- siinä ovat ihmiset ja heijän -mielet, yhtaikoo sekä henkellisessä että moallisessa orjuutessa. - -Sentähen nähään, että ne viisahimmat hallitukset eivät ouk milloinkaan -sevoittaneet henkellisiä toimituksia moallisihin, eli moallisia -henkellisihin, vaan tykkenään heijän moallisista asioista -pois-eroittaneet ne henkelliset toimitokset, ja sallineet kansan -henkellisyyttä, yhellen erinnäisellen holhotuksellen, asetettu -pappiloista ja Jumalisen sanan toimittajoista, joihen asia on että -valvoa kansan henkellisyyttä ja pitää tuosta huolta; kuitenkin niin -että hyö kaikissa ovat hallituksen lain-alaiset ja hänen -käskyn-kuuliaat.[252] - -Ne monet erinäiset vapavaltaiset hallitukset[253] pohjospeässä -Amerikkaa,[254] joista nyt ympärin moailmata mainitaan, ja joihen -äkkinäisessä loistamisessa ja vointumisessa ei yksikään kansa taija -vertaita, osottaa meillen kyllä mitä yks laillinen vapaus (en lagbunden -frihet) aikaan soattaa; kussa ei eroitus kielissä ja uskomuksissa -vaikuta mitään moallisissa asioissa,[255] ja kussa alamaisten parasta -ja valtakunnan vakausta perustetaan keskinäisen velvollisuuen ja -vapauen peälle -- ei ulkonaisella uskomuksella,[256] eikä (välillensä) -miekkoin terillä; kussa tarkoitetaan yhteistä hyvyyttä ja yhteistä -henkellisyyttä, ei ainoastaan yhtäläistä Jumalan-palvelusta ja -puheen-lausumista.[257] - -Ei ouk mikään moa moailmassa, niin lyhyvellä ajalla koroittannut -ihtiänsä rinnallen muihen kansoihen, niin kuin nämät yhteenliitetyt -vapavaltaiset hallitokset pohjospeässä Amerikkaa.[258] Sillä siinä -missä 60 vuotta siitten ei ollut muuta kuin paljasta syvämmaata, jossa -Karhut ja mehän pevot ronkuisivat toisiaan ruuaksensa, ja jonka -korvissa tuskin nähtiin jälkiä meijän sukullisten, siinä on nyt -ilmistynyt kolmatta kymmentä hallitusta ja valtakuntoo, ja monta satoo -kaupunkia ja kylee.[259] Ne suuret salot ovat jo aikojaan muuttainnaan -pelto- ja puisto-maiksi,[260] ne suuret selät ja veet kantaavat nyt -kaupan- kaluja ja aluksia joka moailman kolkasta.[261] Tähän on jo -viisaus vajonut muista maista, kussa häntä tyhmästi käytettiin,[262] -tässä on taijot ja tievot toisiansa tavaineet, ja tässä on jo moni uusi -ja iso ilmoitus [263] tehty voitoksi ihmisillen. - -Kuin itäänpäin kahomme niin neämmö siinäkin yhen aivan ison ja jalon -hallituksen, joka vähemmällä ajalla kuin 120 aastaikoa, kohotti -ihtiänsä yhestä vallattomasta (ostadgadt, oregleradt) valtakunnasta, -kaikkein muiten yliten, ja joka nyt jo syläillöö pohjan ja etelän -moakaaret.[264] Kuin Zaari Pietari perusti Venäjän valtakunnan, niin -hään arvaisi saman asian, ettei yhtäläinen uskomus ja lausuminen, mutta -yhteinen paras (yhteinen laki, velvollisuus ja oikeus) perusti -valtakunnan vakautta. Hään kuhtui luoksensa kaikkia kielellisiä ja -kaikellaisia uskovaisia, ja antoi heillen samat oikeuvet ja vapauvet, -kuin oli jo vanhuuesta annettu omilleen.[265] Taituria ja -tieturia,[266] oppineita ja viisaita haki hään juuri halun-mielin, ja -antoi heillen suuret-summatot rahat, ja lahjoitti heitä hyvyyvellänsä, -ainoastaan heitä soahaksensa. - -Piammin kusta maan-loukkaasta kiiruhti miehiä sinne yläsauttamaan ja -vahvistamaan tätä vielä aivan roakoa kansakuntoa, eririomattain Saksan -ja Frankriikin maista. Se on heijän kautta kuin valistus on tähän -valtakuntaan sisään-tuotettu ja levitetty, ja joihen kautta se on -tiioissa ja taijoissa koroittanut ihtiänsä muihen kansoin tasallen. -Se oli hyö jotka kuletti ja opetti heijän sotajoukkoja asettaita -tappeluhun, ja sotakeinoja käyskentällä. Jos hään oisi kaikissa -ainoastansa nouvattanut Greekkaan-uskoisia jä Venäjätä puhuvaisia, niin -minnek hään oisi joutunut aivotuksillansa? Venäläiset oisivat silloin -ehkä vielä tänä päivänäkin samalla kannallansa kuin olivat 100 vuotta -siitten, tahi ennen häntä; eli hyö olisivat varsin roa'at ja -valaistamattomat. Se oli tämä heijän roakaus, joka pakotti häntä -käyttämään roakoja keinoja heitä kesyyttellä, ja kohtata kovuutta -kovalla. Mutta ajat ja kansat ovat siitten jo paljon muuttuneet, ja -sitä myöten myöskin tämä kovuus muuttainnaan helleyteen. Hänen -perilliset ovat nouvattaneet samat viisaat hallitus-menot[267] ja -seuraneet hänen askelia. Eikös tässä valtakunnassa löyvyk toista satoo -erinnäistä kieltä ja kansoo? pian kaikellaisia uskoisia -- yksinkin -pakanoita. Eikös tässä Mahometilaisia ja Poavilaisia pietäk samassa -arvossa kuin Greekkalaisia ja Lutherilaisia? Kullenkin heistä -uskalletaan isoimmia virkoja ja toimituksia, sekä henkellisissä että -moallisissa, ainoastaan hyö ovat lain alaisia ja kuuliaisia. Kaikki ne -monet kansat, niin pienoiset kuin suuremmatkin, ovat soanneet pitää -omat kielensä ja uskonsa, omat vanhat tavansa ja käytöksensä, ja monet -heistä myöskin oman hallituksensa ja lainsa. Hyö ovat toinen toisesek -kanssa yhistetyt ja välillänsä vahvistetut yhteisellä velvollisuutella -ja liitoksella, ja yhteisellä valtialla. - -Tästä tulee että tämä iso valtakunta ei ouk ainoastaan seisonut jo -kauvan, ja näillä viimeisilläkin ajoilla jäänyt seisalleen kuin kaikki -muut olivat kumoon koatumassa, vaan lisäyy vielä päivä päivältä, ja -ouvoksi monen silmässä ei painu sillä isoutellansa. Tästä heijän -uskomus-rauhallisuuesta[268] tulee, että tässä laveassa valtakunnassa, -kussa löytyy niin monta eri-uskoista, ei kuitenkaan ouk kuultu -sellaisia henkellisiä mainittavia riitauksia, kuin muualla on kuultu -e.m. Irlannissa ja Englannissa; tästä tulee, ettei tähän asti ouk tässä -moassa löytynyt niin monta metelin ja kapinan nostajaa, niin monta -moan-petturia ja uskottomaa kuin muualla, ja kuin oisi ehkä ollut, jos -kaikkia tunkettaisiin yhteen piirokseen. - -Vaan onkohan nämät kansat siksi niin onnelliset ja niin valaistut kuin -muutkin kansat Europassa? -- Niillä on kyllä ollut tätä henkellistä -vapautta, vaan ei tätä laillista. Meijän viimen vainaja Keisarimme -keksi kyllä tätä heijän puutosta, ja aivotti tätä auttoaksensa. Hään -piti mielessänsä teheksensä alamaisiansa ei ainoastaan voimallisiksi -mutta myöskin onnellisiksi (olkoon tämä hänen suurin kunniansa). Hään -hävitti jo paljon pimeyttä valaistuksen levittämisellä, ja helpotti -maan-orjuutta vapauvellansa ja helleyvellänsä; ja myö oommo toivossamme -että tämä meijän nykyinen Keisarimme pitäis täyttämän ja lopettaman -hänen Veli vainajan aivotuksia. Hään on jo meillen osottanut, ettei -tämäkään ouk mikää turha toivo; hään on jo antanut käskyn, että yksi -yhteinen Lakikirja pitäis toimitettaman koko Venäjän moalle, että sillä -vakuuttoo alamaisiansa laillisella oikeuvella ja vahvistuksella, ja -hään on jo ite ottanut tämän asian armollisimpaan huolehensa. Hään on -jo peästänyt Virolaiset vapauteen, ja toimittanut Suomalaisillen -tilaisuutta harjoittamaan valaistuksensa ja onneansa. - -G--nd. - - - - -RUNON-RUIKUTOS - -Koska tuli sana että meijän Armollisin Keisari oli kuolut -Tarankossa[269] s. 1:senä päivänä Joulukuussa vuonna 1825. - - - Ipse Pater patriae, quid enim civilius illo, - Sustinet in nostro carmine saepe legi. - - _Ovidius_. - - Jäseneini jäykistyyvät, - Suonet kuivistuu kokohon, - Ajatukset, aivotukset - Juoksoavat hujan hajan, - Seisoavat jo sekaisin; - Sill en taija taivoltani, - Enkä kynällä kykene - Panna näitä paperillen, - Murhet muistoksi monellen. - Pankoon siitten muut paremmat, - Tehköön virret viisahimmat, - Surusta, suru-runoja, - Joita laulais lapsillemme, - Jälkeisillemme jätettäis - Muistutuksi, tämän murhen. - Merkiksi mieli-pahamme! - - Tokk' ma Runon ruikuttelen, - Suomen kielellä selitän - Miten Tarankos' tapahtui, - Meren mustan mutkahassa, - Aivan Assovin lahella. - Siin oil kaupunk' kaunis kyllä, - Talot rannalle raketut, - Johon valtias vaelsi. - Meijän kelpo Keisarimme - Tullessansa tuon kujillen, - Kylän päähän päästyänsä - Heiti meillen jää-hyväiset: - "Hyvästi nyt hyvät lapset - Minun veljetkin veikkaiset! - Lähtöpä mullen nyt tuloopi, - Maita muita matkustella; - Kylläpä myö toisiamme - Vielä taivaassa tavataan." - Sanoittu näitä sanoja - Muutti Hään murheesta majansa - Tuonek taivaiseen talohon, - Tuonne ikuiseen ilohon. - - Saatuva tämän sanoman - Kansat kaikki kauhistuivat, - Seisattuvat säikähtynneet. - Koska kuulit kuolehenna - Venäjän valtian valitun, - _Aleksander_ armollisen - Ei enee olevan elossa. - - Voi meijän Kuninkas kulta, - Meijän kelpo Keisarimme, - Miksi nukuit niin nuorra, - Läksit niin nopeen lepohon! - Oisi sullen vielä ollut - Aikaa elätä enemmin; - (Ihmisiltä jo iäksi - Siunataan Sinun nimeis). - Honkaat kaikki huolistuuvat, - Vuoret kaikki voihkuavat, - Kuin et tule tuonelasta, - Palaja manalan maasta, - Tuosta kylmästä kylästä, - Kuollon kurjan kartanosta. - - Niinpä kansasta katoisi, - Väsyi meijän välillemme, - Joka varjeli Venäjät, - Suojenteli Suomalaiset, - Viron raukankin rahvaat - Vapautti ja varoitti. - Joka oli onnellisest, - Laupiasti lahjoitettu - Nillä mieli-merkkilöillä, - Joita harvoin kyll' tavataan, - Valtioissa varsin harva. - Olit aina armollinen, - Armollinen, avullinen, - Alammaisillen avara, - Nöyrä köyhäinkin kotassa; - Varjeluksi vaivaisillen, - Onneheksi orpoisillen - Turvaksi monen tuhannen. - - Vaikka Sinun hallitessa - Soat isot ilmistyivät, - Jotta valta jo vapisi, - Peläistyvät Pietarissa; - Viimen kuitenk voiton kanssa - Etsä tahtona tapela, - Surmata omoo sukua. - Sill ej Sua suostutellut - Sota-juonet juoksutellut, - Miellytellyt tätä miestä. - - Vaikka kohta valtakunnan - Loajemmaksi sa levitit, - Ja pian joka puolelta - Kyllä liioiten lisäisit, - Niin sa kuitenk kuuluisasti, - Mieluisasti niin kuin miesi - Rauhan moailmaan rakensit, - Valtakuntihin välillä - Sovitit hyvän suosion. - - Kukapa kummaksi panisi, - Ottais sitä ouvoksensa, - Ett on murheet muistossamme, - Mielikarvat mielessämme, - Suussamme suru-sanoja; - Että hänen katehessa - Kyyneleitä kylvättihin, - Itku-silmin istuttihin, - Hänen hauvan ympärillä. - - Savossa nämät sanomat - Teki miehet mielettömiks, - Lesket kaikki levottomiks, - Uuvenmaankin majoissa - Itkusilmällä Isänät - Toinen toisell toimittaapi - Mitä kuulivat kylässä, - Kirkko-tietä käyvässänsä. - Karjalaiset kammoistuvat, - Hämäläiset hämmäistyvät, - Pohjolaisetkin poloiset - Paniin päivillen pahoillen, - Koska hauvassa havaisit - Heijän rakkaan Ruhtinansa, - _Aleksander_ armollisen - Ei eneä olevan elossa. - - Häntä kaikki kaipoavat, - Suru-suullansa suruuvat - Suloisessa Suomenmoassa, - Poloisessa Puolanmoassa; - Koko Venäjän väestö - Itkeepi tätä Iseensä. - Kolmet kuuetta kymmentä - Miljuonia ihmisiä - Ovat orvot jo osastaan, - Tulleet varsin turvattomiks, - Kuin on kuollut ja kotonut - Heijän kuuluissa Kuninkas, - Heijän Herra herttainensa, - _Aleksander_ armollinen. - - Vanhat Aasian asukkaat, - Lapset ikuiset iässä, - Jotka käyvät käiväröivät - Aurinkon raja-maisilla, - Päivän-nouson mantereilla, - Hyökin mahtaavat maukkua, - Kujerella huikiasti, - Parta-suutansa sukia, - Kuulehessa ett on kuollut - Heijän kuuluisa Kuninkas, - Heijän Herra hertainensa, - _Aleksander_ armollinen. - - Mutta mitäs ma mainihten, - Mitäs tyhjään yrittelen - Nimittää niitä nimiä - Jotka häntä murhehtiivat - Ensinnik koko Europa, - Kaikki vanhat Valtakunnat, - Maan-piireihen pitäjät - Paheksii tämän asian, - Että joutui joukostamme - Tämä miesi merkillinen, - Tämä uljainen uroista - Jätti heitä jälellensä. - - Mutta kuitenk' kaikki näistä - Ej ouk ykskään joukoss' joka - Suru niin kuin Suomalaiset, - Niill' on syytäkin surua, - Huomennakin huolistua, - Koska heiltäkin katoisi, - Toivo ainua aleni. - Oltiin äsken äijittommät, - Varsin vanhintoo vajoo, - Nyt myö jäimmekin jätetyt - Itekseni ilman isätä. - Meitä teköö huolet huonoks, - Murheet muita mustemmaksi; - Ohho, onnetoin osamme! - Varsin vaikia elämä, - Koska myö poloiset pojat - Olemme taas orvon-lapset, - Kovalt' onnelta koetut. - Kuka meill' nyt turvan tuopi, - Kuka rauhalla ravihtoo? - Kuka uutta uskallusta - Panoopi meijän povehen? - Sytämessä sytyttääpi - Tyytyväistä tyyventöä? - Onnen oikian osottaa? - - Olkoon se meijän omainen, - Veli vainajan valittu, - _Nikolausi_ niminen, - Joka suopi meillen suovan, - Ennen entisen elämän! - Siitt ois meillä vielä mieli, - Toivo vielä toisen kerran - Peästää onneiseen olentoon, - Ennen entiseen elämään. - - G--nd. - - - - -SANAUKSIA.[270] - - - -AGNES LOUISE GODENHJELM.[271] - - -Sanaus. - - Nuori kuin heinä, kaunis kuin keväinen kukka, - Kasvoit Sie koria korvessa; Suomessa suloinen juur. - Ihana Tyttö! taivaat ei tainna olla Sinua ilman; - Sen eestä ottivat hyö moastakin omansa pois. - - G--nd. - - - - -ULRIK WILHELM HASSELBLATT.[272] - - - -Sanaus. - - Ystävä! vieraissa maissa myö tutuksi tultiin, ja kohta - Rakkaus ratkeis ja ystävyys yksinään jäi. - Kuolema rikkoi Sun rintais, mutt' henkeisi heiti; - Tuonelan turviin yhtyyvät ystävät taas! - - G--nd. - - - -PETTER REINHOLD von TÖRNE.[273] - - -Sanaus. - - Surutkee Suomessa kaikki! yks meijän ystävä vaina - Törne on manalaan männyt, viisas ja vilpitöin mies; - Nuoruus ja Viisaus moassa -- ei tavatak yhessä aina, - Hänessä löytyivät kaikk', Totuus ja Rakkaus myös. - - G--nd. - - - -TÄMÄN MOAILMAN KATOVAISUUTESTA. - - - Vuuet vuosista kuluuvat, - Päivät päivistä katoovat, - Eikä jätäk jälelleensä - Josta tunnit tunnettaisiin, - Ajan luvut luettaisiin, - Märkittäisiin ajan meärät. - Joka nyt ajat jakoopi, - Kohta jaetaan ajassa; - Joka nyt iät lukoopi, - Kohta luetaan iässä. - Sill' ei löyvyk mitään moassa, - Eikä taivaalla tavatak, - Jok ei ouk iältä syöty, - Ajan muutokselt' murettu. - Ihmisetkin, eläimetkin, - Suurimmatkin, pienoisetkin, - Kaikk' ne raukat raukenoovat, - Kukistuuvat kukiin kohta. - Urot uupuuvat uroilla, - Väsyyvät kyliin välillä, - Miehet keskellä keolla - Niin kuin kukkaiset kukistuu, - Neijot neäntyy, pojat poahtuu, - Lapset lahonna lakastuu. - Ei seäli tuonelan toukka, - Armahta manalan mato! - Kansat koatuuvut kumohon, - Suvut suppuhun supistuu, - Katoovat kaikki tomuksi, - Kaikki tuhkaksi tuloovat. - - Niinpä kulkeevat Kuninkaat, - Maihen vanhimmat vaeltaa, - Tuohon tuonelan talohon - Miehet parahat palaavat. - Sinne tunkiiksen tuhannet, - Sa'an-satoja samoovat; - Iälliset, harmoopäiset, - Nuorukaiset, naurosuiset, - Kaikk' ne hauvassa homehtuu, - Muuttuu mullassa muvaksi. - Niin kuin turpeessa turilas, - Toukka tammehen tomussa, - Mikä missä, kuka kussa, - Nukkuupi nurmen ala. - Niin on, niin on ihmis rukka, - Kapeen-karvan kannattama! - Et sinä itekkään tiiäk - Mihin luitaisi luvetaan, - Mihin kalsot kannettaneen, - Mihin viskataan vitakset. - - Mitäs siitten pöyhisteleit, - Olet niin ylen ylpiä? - Silläköön sinun nimelläis, - Vainko raukka rahallaisi - Luulet sie muita paremmaks, - Onnen lapsia olevais. - Vähästäpä sinä veikkonen - Kovin runsaaksi rupeisit. - Kuinhaan peäsät päivän peähän - Jollon kaikki katoapi, - Mitäs jääpi siitt' jälellen? - Yksi roato raateltava, - Yksi hauska hauvattava, - Annettu maan mavoillen, - Syölähillen syötäväksi; - Jotka lihat liikuttaavat, - Jotka suolet suorittaavat, - Kalhot kaikki kaluvaavat, - Syövät syvämmen suuhunsa. - - Tok on yksi puuttumatak, - Toukan hampaan hakkoomatak, - Ajan luvussa lujanen: - "Tehty työ ei täkämätöin." - Mitäs olet aivottanut - Valmistannut, vaikuttanut, - Hyväksi tahi pahaksi, - Sukukunnan kunniaksi, - Onneksi oman olentois, - Sit' ei saatetak salata, - Peitoksilla peitätellä. - - Ootkos elenyt ehoksi, - Muillen muka turvahaksi, - Muihen ihmisten iloksi? - Ootkos tehnyt jotakuta - Kelvollista, kunnollista, - Joka muita muistuttaisi, - Jäisi merkiksi jälestäis, - Sinun olleen otollisen, - Avullisen, aimollisen, - Aikaan soattaneen jotaik; - Niin et katoo kuolemassa, - Etkä torku tuonelassa, - Malta manalan majassa. - Silloin siunataan sinua, - Moassa vielä mainitellaan, - Taivaassa sinun tapojais. - - G--nd. - - - -SANAN-VAIHETUS.[274] - - Viänämö nein Vempelettä, - Kanteletta käsin käytämme, - Kuin muinon yks uljas Ukko, - Ikuinen ilon-Isäntä. - - G--nd. - - - - - -KEÄNNÖKSIÄ HOMERUKSESTA. - - - - -Tiiustuksia Homeruksesta ja hänen kirjoista. - - - Non ut voluimus, - Sed ut valuimus. - -Jo on kolmatta tuhatta aastaikoa siitten kuin Homerus moailmassa eli, -vaan ei ouk ykskään vielä ollut hyvä, että runoillansa tulla luetuksi -hänen vertaiseksi. Myö taijamme ilman epäilemätä sanoa, että juuri -harva kirja on omalla kielellänsä tullut niin paljon luetuksi kuin -hänen, ja että suurin osa Oppineista ovat harjoittaneet tätä Greekkaan -kieltä ainoastansa häntä lukeeksensa. Europassa ei sunkaan mahak löytyä -yhtään kansoo, jok ei ou koetellut kielellänsä käsittää tämän vanhan -Runojan lausumisia; Ainoastaan Suomalaiset ja Lappalaiset, hyö ovat -tässä niin kuin monessa muussakin asiassa, olleet muita jälempänä. -Minkätähen siitten Homerus on kaikilta näin luettava? mahtaa joku ehkä -meistä kysyä, eihään se opeta meitä Jumalata tuntemaan, eikä viritä -muutakaan viisautta. Ei vaan! mutta se opettaa meitä tuntemaan ihmisiä, -ei sellaisia kuin hyö useemmittain ovat, kelvottomia ja kunnottomia; -mutta niin kuin heijän olla pitäis, täynnä hyviä tapoja; tahi jaloja ja -voimakkaisia, sekä töissänsä että käytöksissänsä. Ja vielä siittenkin -niin hään kuvailee heitä niin luonnollisella tavalla, niin totuuella ja -elävällä valolla, ettei myö hänessä missäkään löyväk virheitä tahi -puutoksia. Kolmet tuhatta aastaikoa ei ouk olleet hyvät aikaan soaha -jotakuta häntä parempata; ja se on ihmiteltävä, että ihmiset jo niillä -ajoilla olivat niin valaistunneet ja oppiansa harjoittaneet, että -heijän kirjutokset vielä nytkin on meillen esimerkkinä. - -_Homerus_ eli nuon 900 aastaikoa ennen Kristuksen syntymistä. -Missä paikassa hään oli syntynyt on tietämätöin, sillä seihtemät -kuuluisat kaupunkit kiskoittelivat keskenänsä soahaksensa tätä -kunniata.[275] Myö tunnemme hänestä ainoastaan, että hään oli yksi -Greekkalainen Runo-niekka, joka sokeana kulki ympärin laulellen -laulujansa kansan ja kuninkaihen kuulla. Hänen isänsä sanotaan olleen -Mäon, ja hänen äitinsä Kritheis, joka oisi pitänä synnyttää häntä Melen -virran rannalla, Smyrnan kaupunkin tienoilla. Kuitenkin on puheet -hänestä niin monellaiset, ettei heihin oo peällenluotettavoo. Moni on -näillä ajoilla myös epäillyt semmoisen miehen ollenkaan löytyneen, ehkä -laulut hänen nimellä ovat tulleet kuultuiksi ja koottuiksi. Suurin osa -näistä hänen runomuksista ovat jo kavonneet ja joutuneet hukkaan; -ainoastansa Iliadi, Odyssea ja hänen Hymnit ovat vielä jälellä. -Nykyisemmät tiiustajat ovat luulleet löytäneese ettei nämätkään kaikki -ouk yhen miehen tekemiä, eikä myös yhenkään ajan; jota hyö sekä -kielästä että muista asioista ovat arvaneet. Hyö ovat sen eistä -aprikoineet, että Homerus ainoastaan on koonnut ja yheksi -voitto-runoksi[276] sovittanut muita entuisia ja vanhan-aikuisia -Runoja. - -Koska myö olemme koitellaksemme ottanut että suomentaa yhtä sipaletta -Iliadin kuuenesta _Rapsodiasta_, niin tahomme myöskin selittää mitä -Homerus tässä hänen kirjassansa lausuu. Hään laulaapi yhestä -pitkällisestä ja aivan kuuluisasta soasta, joka aloitettiin yhen akan -tautta, ja lopetettiin kuolemalla monen miehen, ja monen kaupunkin ja -hallituksen hävittämisellä. Tämä Troijan sota on siitä merkillinen, -että se saattaapi tietyn ajanluvun tarinamuksessa. Se teki senaikuisten -kansoin joukossa suuren muutoksen, sillä muutaman heistä se hävitti, -muutaman kohotti; siitäpähän sai moni uus hallitus alkunsa. Tämä asia -joka on vanhoin salausten ja satuin kanssa sevoitettu, on lyhykkäisesti -tämmoinen. - -_Peleys_ (joka oli Achileyn isä) oli kuninkaan Aeakon poika Aeginasta, -ja _Thetis_ (hänen vaimonsa) oli Nereon tytär, ja _Phtian ja Scyron_ -hallihtia. Kuin heijän häitä juotiin, niin tapahtui yks asia, joka on -tullut moneltakin lauletuksi, ja mainitaan moailmassa matkaan -soattaneen suurimmia tapauksia. Näillä ajoilla Jumalat ei ottaneet -pahaksi tulla ihmisten pitopaikkoihin. Hyö olivat myöskin näissä häissä -soapuvilla, heijän muka antimillansa. Vaan koska _Eris_ joka oli -riitoin suojatar,[277] ei ollut sinne kuhuttu, niin pistipä se hänen -vihaksensa, ja vainoataksensa tätä, riitautti hään ne korkein-sukuiset -vieraat keskenänsä, niin ettei heillä sunkaan ollut näistä häistä -pitkiä pitoja. Tätä teki hään sillä tavalla, että hään viskaisi heijän -joukkoon omenan jonka peälle oli kirjotettu: "sillen kauniimmallen -Emoisellen".[278] Tuostapa vasta nousi tora kilvoitellessansa -keskenänsä kuka heistä oli muka kauniin, ja kellen omena oli annettava; -_Junolle, Minervalle, vain Venukselle_. Kuin eivät muuten tainneet tätä -sopia, niin ottivat _Parin_ (kuninkaan _Priamon_ poika) riitan -ratkasiaksi, koska hään oli kuuluisa kaikista, hänen vakaisuutensa -suhteen. Hään peätti että omena piti annettaman Venuksellen koska hään -piti häntä ihanaisinna. Kostoaksensa tätä, lupaisi _Venus_ hänellen sen -kaikkiin soreimman neijon _Achaijoisten_ tyttärilöistä. Voan Paris ej -mieltynytkään piikoihiin! Hään sai nähäksensä sen kauneutensa suhteen -kuuluisan _Helenan_, Menelauksen puolison, ja ihastui siihen. -Silloin kuin hänen mies oli männyt Kretaan ukko vainajansa perimään, -niin Paris sillä välillä lennätti _Sparthaan_, ja siinä Venuksen avulla -keänytti hään Helenan mielen, niin että hään miehensä hyljättyä -seuraisi Parin kanssa Troijaan, ottain ainoastaan myötensä muutamia -piika-orjia, ja omia hetuleitansa ja pähkineitänsä (nipper och -juveler). - -Vaan _Tyndarus_, Helenan isintimä ja Sparthan muinonen kuninkas, oli jo -sitä ennen vannottanut kaikki Greekan Ruhtinaiset, kuin muka kävivät -hänen tyttärensä kosiomassa, että heijän piti kaikki yksinmielisesti -suojelman ja varjeleman sitä heijän joukostansa, jollen hään oli antava -tämän hänen piikansa. Kuin kaikki olivat männeet siihen lupaukseen, -niin hään otti _Menelauksen_ vävyksensä, ja antoi hänellen sekä tytön -että hallituksen. Kiinitetyt tästä lupauksesta, ja muutonkin -ystävyytestä Menelausta kohtaan, valmisteleitivat nyt kaikki Greekan -sankarit rankaisemaan tällaista koiruutta. - -Se on tästä heijän soan-piosta, kuin Homerus lausuupi -_Iliadissansa_;[279] tässäkin _Rapsodiassa_.[280] Yhestä soasta, joka -oli julma käytöksestään, vaan merkkillinen niihen monen Uroisten ja -Sankareiten suhteen, jotka molemmin puolin tässä toisiansa kohtaisivat, -ja joihen vehkeistä Homerus aivan suloisella ja mielen-huvittavalla -tavalla runoilee. Vaikka hään itekkin oli Greekkalainen, niin hään -kuitenkin kertoopi nämät asiat niin totuullisesti ja vilpittömästi, -ettei hään missäkään paikassa ylistä omiansa kiitoksellansa, eikä taas -alenna vihollisiansa moittimisellaan. Hään antaapi lauluissansa heijän -sotia ja tapella keskenänsä, ikään kuin meijän silminnähen, ja sallii -kullenkiin lukiallensa ite mieltänsä myöten heitä kunnioittoo ja -ylisteä. - -Se _episodi_,[281] jota myö tässä olemme koitellaksemme ottanut että -suomentoo, on hyvä kyllä totistamaan, mitä hänestä olemme sanoneet. Myö -olemme variten vasten valinneet tätä paikkoa joka on yksi niistä -soreimmista, että sillä moa-miehillemme näyttäisimme _luontoa_ kunnon -miehen, ja hellän vaimon _syväntä_. - -_Hektor_, soassa yksi jalo ja uljas sankari, vaan kotonansa -hellä-syvämminen isä ja rakas puoliso, kiiruhti ennen tappelua -kotiinsa jää-hyväisiä heittämään vaimollensa ja pojallensa. -Mutta vaimo -- joka sillä ajalla pienen lapsensa kanssa oli -nousnut korkeisen torniin, että sieltä kurkistellen miekkoin ja -miesten keskelle käsittää oman Uronsa -- ei ollutkaan kotona. -Kuultua tätä, kiiätteli Hektor tappeluhun. Mutta vaimo, koska hään ei -ollut tavanut miestänsä muihen joukkossa, laskiin tornista moahaan; ja -tultua kaupunnin porttiin tapaisi hään siinä miehensä, jouvuttaissaan -sotaan. Itkein likisteli, syläili ja rukoili hään häntä olemaan pois -tappelemasta, osottain hänelle oman lapsensa ja vaimonsa onnettomuutta, -jos häntä tapettaisiin. Liikutellaksensa hänen syväntä, muistutteli -hään häntä mitenkä hänen appensa ja lankot olivat jo tulleet -vihamiehiltänsä surmatuiksi, niin että hään (joka oli yksinään jälellä) -nyt oli hänen ainua toivo ja turva. Kuultua näitä, Hektori ei tainnut -lykätä hänen puheita tyhjiksi; mutta muistutti häntä, että oli hänellä -muutakin suurempata velvollisuutta valvoaksensa; että kalpa oli -hänellen muka kallis, ja hänen virkansa, joka vaati häntä uhramaan -ihtiänsä isämmaan suojellokseksi. Sillä, vaikka hään kyllä arvaisi että -isä ja äiti ynnä kaikki hänen veljeikset piti tulla surmatuiksi, ja -koko hallitus hävitetyksi, niin ei tämä kaikki tehnyt häntä niin -levottomaksi ja murheen-alaiseksi, kuin koska hään mielehensä juohutti -vaimonsa ja lapsensa tulevaista onnettomuutta. Puhuttaissa tästä, -antaapi Homerus isän-rakkauen poisvaikentua hänen syvämmestä -velvollisuuteen suojelemaan omiansa. Pantua lakkinsa pois peästänsä -otti Hektor pojan syliinsä, antoi hänellen suuta ja siunauksensa, -rukoillen Jumalata hänen eistänsä, niin kuin yhen sankarin tulee -rukoilla. Kuullessa hänen toivotuksensa, soahaksensa muka pojastansa -Uron, joka oisi iseensä uhkiampi, ei äitikään muuta tainnut kuin itkee -ja nauraa. Tehtyä tätä, pani Hektor poikansa jälleen äitinsä syliin, -hyväili käillään vaimoansa, ja lohtutti häntä sillä sanalla, ettei -yksikään ouk hyvä vasten Jumalan tahtoa soaha häntä vahinkoittaneeksi. -Hään käski häntä seneistä keäntäimään kotiinsa, ja rauhassa omia -töitänsä toimittamaan, ja heittee muka miehillen pitämään soasta -murheen. Puhuttua näin, pani Hektor jälleen rauta-lakin peähänsä, ja -äiti riepu kulki murheissansa kotiin, kahellessaan taaksensa yhtenään, -niin kuin hään oisi muka arvanut, tämän olevan viimeisen kerran kuin -hään puhutteli miestänsä. Tällainen on se tapaus jota Homerus runoopi -näissä hänen 133:nissä värsyssä, ja joista nähään että ihmisillä jo -niillä ajoilla oli samat luonnot ja mielet kuin meijän ajoilla. - - * * * * * - -Mitä toas näihin keännöksiin tuloo, niin on mainittava, että myö olemme -niin paljon kuin suinkin on mahollinen tavoittaneet perustus-kielen -henkellistä luontoa; mutta myö olemme vielä siittenkin enemmin -pitänneet huolta tästä meijän omasta kielestämme, ettei tuo tulisi -murretuksi eikä sorratuksi. Sillä kosk emmö ole tehnyt tätä keännöstä -Greekkalaisillen luettavaksi, vaan Suomalaisillen, niin olemme myös, -enemmin harjoittaneet mitä voaitaan meijän kieleen, kuin mitä heihin -kuuluu. Jospa sen tautta jossa kussa löytyisi yhtä sanoa, joka ei oisi -toimitettu varsin kannallensa (efter ordet), niin se on kuitenkin -toisella sopivalla sanalla Suomeksi tarkoitettu. Jos muutenkin meijän -keännöksessä oisi paljon vikoja ja virheitä, niin muistakaatte -veikkoset, että se on ensimmäinen koetus aivan äkkinäisellä ja -vaikealla tiellä, kussa ei löyvyk yhtä polkuakaan astuaksein. Mitä -värsyin mittaamiseen[282] tuloo, niin on ollut meillen suureksi -vastukseksi, että Greekkalaiset ja Ruomalaiset enemitten tarkoittivat -kielessänsä mittausta, mutta myö karaistusta.[283] Sillä ilman -mittaamatak heijän värsyt eivät maksa mitään, eikä meijän toas sanat, -ilman karkaisematak.[284] Se on sen eistä mahotoin, että Suomen -kielellä sovitella saman-luontoisia versyjä kuin Latinan ja Greekan -kielellä; tahi jos kohta sitä saatettaisiin, niin eivät kuitenkaan -kuuluk millenkään. Meijän on täytynnä seneistä sovittoo _innot_[285] -(meijän sanoissa), siinä kussa Greekkalaiset panivat _painot_,[286] -(heijän puheessa). Tällä tavoin olemme harjoittaneet että näihen -versyin meärättelemisessä aina tarkoittoo intoa enemmin kuin painoa; ja -koska painot kuus-nivelisissä värsyissä,[287] on alussa kuhunkin -nivelen, vaan into (meijän kielessä) alussa kuhunkin sanan, niin olemme -löytänyt sopimattomaksi, että Greekkalaisten ja Ruomalaisten tavalla -asettaa leikkaukset[288] sanoin keskellen, vaan olemme heitä sovittanut -heijän välillen, niin paljon kuin suinkin on ollut mahollinen.[289] -Ainoastaan vieraat nimet (semmoisia löyvät v. 371, 379, 397, 415, 436, -457), äkkinäiset sanat, ja omat yhteenliitetyt puheet (semmoisia -tavataan v. 369, 398, 420, 424, 434, 442, 454, 455, 461, 498), -ovat liitoksessansa suvainneet tämmöisen kahteenpanemisen. -Viispolviset sanat (femstafwiga ord) ovat ehkä ne ainuat jotka -Suomenkielessä ovat paraittain kahteen-leikattavia, nimittäin sillä -tavalla, että ne kolmet ensimmäiset polvet teköövät ensimmäisessä -nivelessä yhen dactyluksen,[290] ja ne toiset molemmat yhen -spondeuksen,[291] tämä on liioitenkin soveltuva jos näissä polvissa on -pituutta jo entuuesta, niin kuin e.m. urholli-suuteis (v. 443). -Vastapäin kuin tämä tuloo paremmin harjoitetuksi, ja meijän -kielemme enemmin ehkä taivutetuksi, niin kuuluisi meijänkin ehkä -korvissa otolliseksi että lovistoo[292] kuus-nivelisiä värsyjä -sanoin-leikkuuttamisella. Mutta koska se nyt kuuluu meistä ouvollen, -niin olemme sitä tahallamme välttäneet. Mitä muuta tulisi ehkä -sanottavaksi, niin koska dactyliset värsyt ovat ne kauniimmat ja -täyvällisimmät, niin olemme harjoittaneet heitä soahaksemme; ja -ainoastaan jollon kullon niin kuin sanan vaihokseksi ottanut -spondeiloita.[293] Mutta varsin vieraita nimiä, olemme löytänyt -tarpeelliseksi että lovistaa viivyttämisellä, tahi tehä heistä -spondeiloita, jotta Suomalaiset heitä paremmin käsittäisivät. -Kahet värsyt ovat liian-täyteläiset (hypercatalecticus redundans) -(v. 386, 476); ja kaks alkaa anapaestolla (v. 413, 442).[294] Muutoin -olemme välttänneet että Ruohtalaisten tavalla sepittää äkkinäisiä, -monin-liitetyitä pitkiä sanoja, ja toisin puolin olemme myös kavahtanut -ettei liiaksi katkaista ja lyhentee puhettamme.[295] - - - - -HEKTORIN JA ANDROMACHIN JÄÄ-HYVÄISET. - -Yks episodi Homeruksen Iliadin VI:sta Rapsodiasta, -Värsystä 369-502. - - - Puhuttu: kiiruhti pois se raut'lakin-loistava Hektor. -- - Kohtapa siitten hän tulikin kultaisen kotinsa luokse, 370. - Vaan hän ej kotona löynyt Andrómache, valitun vaimon; - Sillä hän lapsensa kans, kans kauniisti hametun orjan, - Tornin nastalla seisoi, ja haikiast itki ja huokais. - Hektor, kuin hän ej huoneessa löynyt tuot' vilpitöint' vaimoo, - Kävi hän kynnykseen ast, siin seisoi, ja piijoilta kysyi: 375. - "Kuulkopas, Tyttäret hoi! puhukaa totuutta mullen: - Mihin on talosta tullut, Andrómache valittu vaimo? - Liekköhän kälysten luonn', tahik kauniisti hametuin natoin, - Vaan lie hän männyt Atheneijaan, kussa ne muutkin - Troijan ihanat Tyttäret lepyttää suuttuneen Luojan"? 380. - Vastaisi hänelle silloin, se nöyrä ja joutuva neitsy: - "Hektor, koskassa kiivaasti käsket mun puhumaan totta, - Ei hään ouk kälysten luonna, eik' kauniisti hametuin natoin, - Eik hään o Atheneijaan männyt, kussa ne muutkin - Troijan ihanat Tyttäret, mielyttää suuttuneen Luojan; 385. - Mutta hän Ilion torniin on nousut, koska hän kuuli, ett - Troijaiset hätässä oli, ja Danait voittonsa puolla. - Sillä hän muuriinpäin juokseva, juosten jo jouvuttiin sinne, - Ikään kuin hurja; ja myötensä piijalla kannatti lasta". - Neitopa niin: ja Hektor hän pian pois huoneesta läksi, 390. - Samoa tultua tietä, kauniita katuja myöten. - Skaijan porttiin piästyä kaupunkin kauhihan kautta - (Tästäpä kulki se tie, joka ketoillen käyttävä oli) - Juosten sen vastahan tuli, se rikkaasti naitettu vaimo, - Andrómache, joka oli sen ylpiän Eetion tytär. 395. - Eetios, hään joka asui Plákoisten jynkällä mäillä, - Hypoplakoisten Thébesse, Kilikeisten piämies; - Tyttären tämän oil nainut, se kuparilt-suljettu Hektor. - Sepä sen vastaan nyt tuli, ja myötens oil piikansa myöskin, - Kantain sylissäns pojan, viel' aivan nuoren ja pienen, 400. - Ainua Hektorin poika, kaunis kuin taivaan tähti; - Jonkapa Hektor Skamandrioks nimitt', vaan muut Astyanaks; - Silläpä Hektori hään -- hään suojeli Ilion yksin. - Eänetä, kahtoi hän poikansa peälle, ja hiljasti nauroi; - Mutta Andrómache ite, hän vieressä seisoi ja itki, 405. - Tarttui sen käteen kiin, ja hänelle puhui ja sanoi: - "Mokoma mies, sun urhollisuuteis sun hautahan viepi -- - Lausuvoo lastais ett siäli, eik' minua vaivaista vaimoo, - Jokapa kohta on leskekseis jääpä, sill' Daneit sun tappaa; - Kaikki ne käyp sinun peälleis. -- Ehk' olisi mullenkin paremp, 410. - Että sinulta hyljätty, vaipua muahan; sill muuta - Turvoa mulla ei ouk, kuin sinä oot Manalaan männyt, - Kuin murheet mustat; sill' ei o mull iseä eik' äitikään kultaa. - Sillä se tuima Achilleys hän minunkin isäini tappoi, - Koska hän hävitti Kilikeisten kultaista kotoo, 415. - Thében, portiltans korkein, ja Eetion hakkaisi moahan, - Kuitenk' hän häntä ei roatellut, (sillä hän kunnioit' häntä); - Vaan hän poltti sen ruumiin, ja somasti laitetut aseet. - Hauvall' hän mukkulan teki, jonk ympärin istuttvat puita, - Vuoressa asuvat neijot, Aegidinkantajan piijat. 420. - Seihtemät veljeini myös, jotka olivat kotona silloin, - Kaikki ne yhtenä päivänä muuttivat Manalan moahan; - Kaikki hän tappoi, se jaloistaan ketterä julma Achilleys, - Roavain kouk-sorkkaisten keskell', ja valkia-villaisten lampain. - Mutta mun äitin, kuin hallihti Plákoisten synkiä maita, 425. - Koska hän häntä ja kaluja muita oil sualiksi suanut, - Hään häntä vapaaksi antoi, vaan ottipa mainion maksun; - Kuitenkin nuolet Dianan myös häntäkin kotona tappoi. - Hektor, sie yksinäns olet mun isäin, ja ainua äiti, - Olet mun veljeini myös, ja olet mun toveri kultain. 430. - Ole nyt armahtavainen, ja jääpäs nyt tornihin tänne! - Älä sun poikoisi orvoksi tie, eik leskeksi vaimois. - Silläpä joukkoisi kokoo fiikunanmäille, sill' siinä - Kaupunkin salpaus on, ja yliten piästävät muurit. - Kolmast' jo koitteliit tässä, ne kohta tänn tulevat Urot, 435. - Molemmat Ajacet, ja se kuuluisa Idominéus, - Ja ne molemmat Atreidit, ja Týdeon uhkia poika; - Lienekkö heitä siitt' neuvoinut yksi tietävä Noita, - Vaan lie heit' kehoittaneet ja yllyttäneet omaat mielet". - Hänelle vastais ja sanoi, se rautlakinloistava Hektor: 440. - "Tämäkin kaikki huolen mull tekööpi, vaimo; mutt enemp' - Ma pelkään Troijan miehii, ja hamehenkantavii vaimoi, - Josma kuin pelkuri painuisin poisi tappelluksesta: - Luontoinkaan tätä ei suvaihte, sillämä Uroksi aina - Opin, ja Troijan ensimmäisissä miehissä käymään; 445. - Suahaksein kuultuksi isäini kuuluisan nimen ja omain. - Mutta hyvinma tuotakin tiijän ja mielessäin arvaan, - Että lähestyy päivä, kuin pyhäkin Ilios vaipuu, - Priamos ite, ja Priamon keihiin käytetty kansa; - Kuitenk en sure niin koivin tuot' Troijaisten tulevaa surmaa, 450. - Ei Hekaben, eikä myöskään Kuninkaan Priamon omoo, - Eikä myös minun veljeisten, jotka kyll' moneet ja uhkeet, - Muahan vaipuvat ovat, vihamiestensä alla, - Niinkuinma sinua suren, kosk' joku vask-vyötetty Dane - Viep' sinun itkevän pois, ja lopettaa vapaus-päiväis; 455. - Ja kuinsa Argossa asuva, kankaista toisellen kuvot, - Ja kuinsa vettäkin kannat Hyperejast tahi Messejast, - Tahtoais vasten; tok pakko kova sun tuohoonkin käskee. - Sanova kerran on joku, kuin hän sinun itkevän näkee: - Tämä on Hektorin vaimo, jok' soass' oil kaikista julmin 460. - Troijaisten hevoisväist, jotk' tappeli Ilion ympäir. - Näin, joku lausuupi kerran: ja murheisi muuttuupi uuveks, - Kaivaten tällaista miestä, ett orjeutestais piästä. - Peittäköön minua kuoltuain peälleini viskattu multa, - Ennen kuin kuulen sun huutois, kosk' sinua vankina viijään"! 465. - Puhuttu näin, niin pojan ois ottanut, paistava Hektor. - Mutta lapsipa sylihin soreast vyötetyn orjan - Kiänsiin parkuin, peljäten kasvoja rakkaimman isän, - Peljäten paistavaa vaskee, ja jouhista hirmuista huiskuu, - Jonka hän rautlakin harjasta kauheesti riippuvan näki: 470. - -- Nytpä tuo nauroi isäkin rakas, ja äitikin rukka. - Sievest nyt lakkinsa piästänsä puotti, se paistava Hektor, - Pantua muahan sen kirkkaasti kiiltävän vasken; ja siitten - Antoi hän lapsellen suuta, ja hiljasti sylissään souvatt', - Rukoillen Zeustä, ja Jumaloit muitkin, hän rupeis ja puhui: 475. - "Jupiter ja työ muutkin Jumalat, suvaitkoo sitä! ett - Poikaini kuuluisaks tulis kuin itekkin Troijaisten joukoss'; - Väkeväks voipaaksi myös, ja Ilion voimakkaaks Uroks! - Että sanottais kerran, uhkiamp' on hän kuin isäns; - Tultua tappeluksesta, tuokoon hän verisen eineen 480. - Viha-miestänsä voitettuu; iloitkoon mielestään äiti!" - Niin hään puhui; ja poikansa pani taas sylihin äiti- - Rukan: joka sen otti, ja painoi poveensa vasten - Itkein naurava. Mies tuon näki, ja siälitti häntä, - Hyväili käillänsä häntä, ja hänellen puhui ja lausui: 485. - "Kultaini, elä sie sure mun eistäin niin varsin ja paljon, - Luojan tahtoa vasten, ei minua liikutak ykskään. - Eihään löyvy sit' miest', joka omansa onnensa välttää, - Lie hän pelkur' vai tuima, kuin kerran on moailmaan tullut. - Kiännä siitt' kultainen kotiis, ja omat askareis laitak, 490. - Kaiteis kuin värttänäis myöskin, ja sinun piikojais käske - Toimittaa totella työnsä; sill soast' on miehillen murhe; - Kaikista, liioitenk' mull', jotk' Ilioss' syntyneet ovat." - Puhuttu: Hektor, moasta, rautalakkinsa otti - Jouhilla pujotun: kotiinsa kulki nyt vaimokin rukka, 495. - Katteli monaisten taakseen, ja vuotatti kyyneleit' kyllä. - Kohta hän siittenkin tuli myös kohten kultaista kotoo - Miesi-murhajan Hektorin; löysipä sisässä monta - Piikoa, jotkapa kaikki hän surullisiksi myös soatti. - Elävän vielä, omassa kotossa, itkivät häntä; 500. - Sillä hyö piättivät kaikki, ettei hän soasta eneä - Palaisi takaisin, piästyä käsist' ja kynsist' Achaijoin. - - - -MUISTUTUKSIA JA SELITYKSIÄ. - -v. 369. _Puhuttu_; Niissä eillimäisissä versyissä (joista tässä on -kysymys) kerroitaan, että Héktor veljensä Párin luonna, kiiruhtamassa -häntä sotaan. Sillä ajalla kuin hään tähään valmisteliin, sanoi Héktor -pikimältäns juoksevansa kotiinsa, taloansa kahtomaan, ja jäähyväisiä -ottamaan vaimoltansa ja pojaltansa, sillä se oli hänellen aivan -tietämötöin, jos hään tästä tappeluksesta eneä palautuis jälleen. -- -_Raut'lakin-loistava_ (hjelmblänkande); _Rautalakki e. Rautakypärä_ -(hjelm). Tällaisia pitivät ne vanhanaikaiset, heijän peänsä peittona -tahi varjona. Meijän esivanhemmat tiettivät niitä rauvasta, josta hyö -myös meijän kielellä ovat _Rautalakkiloiksi_ tullut kuhutuksi; vaan -Greekkalaiset valmistivat heitä vaskesta eli kuparista. -- _Héktor_ oli -Kuninkaan Priámon poika, yks kauhia sota-sankari: ja kaikista Troijan -sota-uroista se uljin ja tuimin, joista Homerus lauleloopi. Hään kuhtuu -häntä aina _koksythaiolos_ (Rautalakilla loistava) jolla sanalla hään -ymmärtää _yksi löyhkyvillä höyhenillä loistava rautalakilla varuistettu -sotia_; yks Greekkalainen sananparsi, joka ej merkihte mitään muuta, -kuin että hään oli _uljas ja jalo_, tahi _jalosti sotiva_.[296] - -v. 371. _Andrómache_ oli Kuninkaan Eetíon tytär, ja Héktorin vaimo, -kaikista Homeruksen naisista, parraain ja sivein. Homeros antaapi -hänellen sen liikanimen (_epithét_) _Leukoleios_ (_kyynäspiästänsä -valkoinen_), joka puhe meijän kielellämme parhaittain tulkitaan sillä -sanalla: _valittu_. - -v. 372. _Kans kauniisti hametun orjan_, tahi _kans pulskisti puetun -piijan_; sillä tässä on puhe semmoisesta piika-orjasta, joka oli -lapsen-kahtoja, t. korjaja, -- _hamettu_ t. pitkällä hameella vaatettu; -sillä Greekkalaisten vaimoväki piti yhtä aivan pitkee hameen-laijaa, -jota ne kuhtuivat _péplos_, ja jolla hyö kokonansa peittivät ihtensä. - -v. 373. _Nasta_ (altan, balkon, öfwersta tornkransen); sillä Andrómache -nousi ylimmäiseen tornin nokkaan, että hään sieltä sotaväin joukossa -oisi miehensä nähnyt. Sillä hään tahtoi kuolemankin hetkellä ej olla -kaukana hänestä, ja jos ej muuten, niin ies silmillänsä seurata häntä, -josko hään koatui tahi voitti? - -v. 374. _Kotona_ e. "huoneessa". - -v. 375. _Seisoi_ e. "seisahti"; -- _Piijoilta_ merk. -palvellus-piijoiltansa. - -v. 376. _Hoi!_ Tässä kolmanessa nivelässä ei piek olla muuta, kuin tämä -yksi sana, jonka perästä yksi _Pyrrhikon_[297] pituinen huokaus -(_paus_) on piettävä, koska tällä sanalla matkitetaan yhtä huutamista -tahi hojottamista. - -v. 377. _Mihin on talosta tullut_, merk. "mihinkäs täst' on männyt". - -v. 378. _Liekköhään_ t. "lienekköhään". -- _Luonn'_, (katkaistu -- _per -apocopen_) t. "luonna". -- _Käly_ plural. _Kälyt_, dimin. _kälyiset_ ja -_kälykset_, kuhutaan veljeisten vaimot keskenänsä (_Swägerskor, -derigenom att deras männer äro bröder_) -- _Nato_ plur. _Natot_, ovat -sisar ja hänen veljensä vaimo (_Swägerskor, derigenom att endera af dem -är gift med den andras broder_). - -v. 379. _Athenéija_, oli Athénen tahi Minervan temppeli; eli yks -hänellen pyhitetty tylväkkö (puistikko paikka) jossa hänellen uhrattiin -ja lahjoitettiin. Nuoria soreita neitoja, jotka olivat miehistä vapaat -toimittivat tässä hänen palveluksensa; yks näihen joukossa oli se -kaunis ja hyvänäköinen _Kassándra_, josta meijän vastapäin tuloo puhua. - -v. 380. _Ihanat tyttäret_, Homerus kuhtuu heitä _éuplókamoi_, joka -merkihtee _hiuks-ihanat t. ihana-hiuksiset_, skönlockiga, joill oli -koreet kähärät. Vaan koska ei meijän maassa pietäk hiuksistä niin -suurta lukua, kuin eteläisemmissä maissa, tyttölöihen kaunistukseksi; -niin luulemme myö, ettei hyö meihin suutuk, jos heitämme heijän karvat -kauniit kahtomatak, kuin myö vaan muuten kiitämme heijän kauneuttansa. --- _Suuttuneen Luojan_: Tässä ymmärretään ite Pallasta Athéne eli -Minervaa, joka oli viisauen, ja myöskin soan Suojatar, ja jonka nyt -luultiin olevan suutuksissa Troijaisten piälle, koska hään salli että -heitä näin ahistettiin. - -v. 381. _Neitsy_ (hus-jungfru) oli Greekkalaisissa yks aivan kunniassa -pietty palkollinen, joka oli talon kahtoja, ja piikoisten emäntä. - -v. 382. _koskassa_ t. "koskas sie"; _kiivasti_ t. "kovasti." - -v. 385. _Mielyttää_ t. "lepyttää", nimittäin uhramisella ja -rukouksilla. - -v. 386. _Ilion t. Troija_, oli yksi aivan suuri, voimakas ja -ihtensä-hallihteva kaupunki vähässä Aasiassa, joka oli soanut nimensä -_Tróesta_, hänen ensimmäisestä kuninkaastansa. Hänen poikansa ja -jälkeen hallihteva oli _Ilos_, jonka muistoksi, tämä kaupunki on -myöskin _Ilioksi_ tullut kuhuttu. -- Tämä värsy on _liian-täyteläinen_ -(hypercatalecticus), ja yhteen-lovistettava (concatenatus) seuravaisen -kanssa, sillä tavalla, että se viimeinen sana _ett_, jatketaan yhteen -alimmaisen versyn kanssa. - -v. 387. _Danáit_, m. Greekkalaiset; Hyö ovat näin tulleet nimitetyiksi -_Danaon_, Argoisten muinon entisen peä-ruhtinan jälestä. - -v. 389. _Hurja_, ursinnig, utom sig. - -v. 391. _Katuja_ m. kaupunkin raiteita. - -v. 392. _Skaija_ kuhuttiin yksi kaupunkin porttiloista eli tulliloista, -jonka tienoilla Kuninkas Laomédon oli hauvattu, joka oli ollut Héktorin -Ukko vainoo. -- Kaupunkin kauhian kautta: Troija kuhutaan näin, koska -se oli kauhian suuri. Muutoin oisi ehkä soveliampi sanoa "kaupunkin -kauniimman kautta". - -v. 394. _Andrómache_, oli itestänsä aivan varakas, sillä se oli sen -rikkaan Eetion tytär, josta myös kohtakin puhutaan. Muutoin ovat sanat -tässä, _jälkeen-eilimmäiset_ (hysteron proteron), sillä se oisi pitänä -olla, että sen rikkaasti naitettu vaimo Andrómache tuli juosten sen -vastaan.[298] - -v. 395. _Eetíos_, Kilikéisten kuninkas, oli Héktorin appi -- hänen -istumensa oli Thébessä, niin kuin kohta suahaan kuulla. - -v. 396. _Plákoisten jynkällä mäillä. Plákos eli Plákios_ oli yksi -suuri vaara-moa tahi vuoreinen maa-kappale Kilikían maassa, Lykian -moa-rajoilla Aasiassa, jonka alammaisempia maita kuhuttiin _Hypoplákos -tahi Ala-plákos_. Nämät loitto-moat olivat aivan viljakkaisia ja hyviä -syönnemaita. _Eetíos_ joka oli kaikkein näihen valtias, piti istumensa -Thében kaupunnissa, joka oil pyvätty _Hypoplákoisten_ vainiolla. -- -_Jynkä_ e. jylhäkkö, puistikko, mehtänen, (skogrik) - -v. 397. Tämä _Thében_ kaupunki Aasiassa, kuhuttiin jo Pliniuksen ja -Aristotileksen aikana _Andromytteon_, ja sanottiin hänen ensimmäisen -perustajan olleen Herkules. -- _Kilikéisten_ e. niin kuin Ruomalaiset -kirjuttivat heitä _Ciliceisten_. Niin kuhuttiin ne asukkaat, jotka -asuivat Kilikian maan iärellä vähässä Aasiassa, ja joista myös yks osa -kuului Eetion ala. Heijän suurin piäkaupunki oli _Tarsos_ (Apostoli -Paavalin syntymä-paikka). Hyökin olivat silloin niin kuin nämät muutkin -vähä-Aasialaisten kansat, pienissä valtakunnissa ihtensä-hallihtevia; -vaan joutuivat viimeisellä kaikki Persan vallan ala, josta hyö siitten -ovat vuorotellen tulleet -- ensin Greekkalaisten, siitten taas -Ruomalaisten, ja nyt viimein Turkkilaisten alamaisiksi. Heijän moakunta -kuhutaan nykyisin _Karamania_, siitä Turkin sankarista _Karamanista_, -joka ensin kukisti ja taivutti heitä Turkkilaisten ala. - -v. 398. _Kuparilt'-suljettu_ e. "vaskelta varjeltu", varuistettu. -Héktoria kuhutaan niin, koska ej ainoastaan hänen rautalakkinsa mutta -myös hänen rautapaitansa (pantzar) oli kuparista tietetyt. Niin myös -oli hänen kilvensä ja keihäänsä, kuin että myös kaikki hänen -sotakalunsa, sekä miehen että hevoisen, vaskella vaihettu; josta hään -muihen joukossa loisti ja hohtaisi kuin aurinko. Muutoin ovat sanat, -tässä, niin kuin monessa muussakin paikassa, pantu (Greekkalaisten -tavalla) jäikeeneilimmäisiks, johon värsyn mittaus on meitäkin -vuatinut. - -v. 402. Héktor kuhtui ite poikoansa _Skamándrioksi_. Muutamat ovat -luulleet, että hään otti hänelle nimen, _Skámandron_ virrasta, joka -Idan vuoresta, Troijan kautta laskeiksen mereen. Muutoin löytyi myöskin -Troijan suapuvilla, yksi pieni kaupunki, kuhuttu _Skamandria_. Vaan -Troijalaiset taas puolestansa nimittivät tätä hänen poikoansa -_Astyánaksi_, joka sana heijän kielellä merkihti: _heijän Herransa ja -Varjeliansa_; osottain sillä sen rakkauven, toivon ja mielisuosion, -kuin Héktor ja Andrómache oli heijän syvämmiin saattanut. - -v. 403. Tässäpä nyt Homerus selittää minkän eistä panivat pojan -_Astyánaksi_. Sillä ehkä kyllä Héktor ei ollut heijän kuninkaansa, niin -se oli kuitenkin hään joka heitä yksin oli hyvä suojelemaan. - -v. 407. _Mokoma mies_ e. "kumma mies". Andrómache kuhtui miestänsä -näin, koska hänen ihtesäkkiin täytyi kunnioittoo ja ylistää hänen -Urhollisuuttansa isämmuatansa varjellessa; joka yhellä puolella oli -vaimonkin mielestä kiitettävä; vaan toisin puolin, oli toas hänen -huolimattomuutensa ihtiänsä ja omaisiansa vasten, hänen muka mielestä -moitittava. -- _Sun hautaan viepi_ e. "surman sull tuottaa". Sillä -vaimo näki jo eiltäpäin, että Héktorin urhollisuus piti viimeinkin -suattaman häntä kuoleman pauloin. - -v. 408. _Lausuva_, jollrande. -- _Siäliä_ (hafva medlidande öfer någon, -warkunna sig). Tällä sanalla on tässä paikassa kahellainen merkitys, -nimittäin ensin, että olla raukkailleva ja surkutteleva; ja sitten, -että olla armahteleva ja lohtuttava. -- _Vaivainen_ t. "onnetoin". - -v. 410. _Kaikki ne käyp sinun piälleis_. Greekkalaiset kyllä tiesivät, -että jos hyö kerran saisivat Héktorin henkettömäksi, niin heillä ei -eneä oisi vaikia Troijaan peästäksensä, silläpä hyö häntä aina -keihäillänsä tavoittelivat. - -v. 411. _Vaipua muahan_ (sjunka i stoftet) eli "kuolla". - -v. 413. Tällä värsyllä on jo ensimmäisessä nivelässä yks _Anapaestos_, -jonka myös sillä tavalla saisi muuttaneeksi, että kuin, joka on hänessä -ensimmäinen polvi, pantaisiin loppuun eillimäisen värsyn, josta se toas -tulisi liian-täyteläiseksi. -- _Äiti kulta_; Homeruksella on _potnia -maeter_, joka oisi "kunnioitettava äiti", joka puheenparsi on meijän -sanoin kanssa yhtä muka pitävä. - -v. 414. _Achilleys_, Myrmidóneisten Kuninkaan _Peléon_ poika, oli -kaikista Achaíjoisten sota-uroista, se suurin ja jaloin. -Homerus kehuupi häntä erinomattain väkeväksi, urholliseksi ja -jaloiltaan ketteräksi. Koska hään on Homeruksen _peä-sankari_, niin -tahoimme myö tässä lyhykäisesti kerroita hänen elämäkertansa. _Thétis_ -hänen äitinsä, joka ei oisi suvainut että tämä hänen poikansa, piti -niin kuin ne muut suurimmat soturit sota-tiellä katoamaan, pisti häntä -nuorena Stygin virtaan, tahi kasteli häntä Tuonelan kovassa koskessa, -että sillä lumoja hänen ruumiista kuolemata vasten, ja vasten -vihollisten nuolia ja keihäitä. Häntä koulutettiin ensin Chíron luonna, -ja siitten Phoeniksen luonna; mutta sillä välillä ilmistyi Troijan -sota, joka soatto häntä pois opin tieltä. Sillä koska yksi ennustaja -nimellä _Proteys_ oli äitille ilmoittanut, että ehkä hänen poikansa -piti tässä soassa tuleman muita kuuluisammaksi, urhollisuutensa -suhteen; niin piti hään kuitenkin tässä tulla tapetuksi. Äiti joka -oisi mielestänsä suvainnut pojallensa yhen pitkän, jos kohta -kuulumattomankin iän, kuin suuren kunnian ja lyhyven iän, vei häntä -salaissa Kuninkaan _Lykomédin_ luokse Skyron suarella, jossa häntä -vaimoväin voatteissa piilotettiin Kuninkaan tyttärien ja vaimoväin -seassa. Tässä annettiin hänelle toinen nimi, ja kuhuttiin muka -_Pyrrhaksi_, että sillä tehäkseen häntä vielä siittenkin -tuntemattomaksi. Vaan Achilleys oli yksi ihanainen ja hilpiä -nuorukainen, jos häntä sen eistä tyttölöihen joukossa piettiin tyttönä, -niin tulivat hyö sillä välillä kuitenkin tuntemaan hänen miehen -luontoa. Sillä _Deidamia_ joka oli vanhin Kuninkaan tyttäristä -- tuli -äkkiä kuormilliseksi. Greekkalaiset, jotka tietäjän _Kálchan_ puheen -kautta olivat kuulleet Jumaloiltansa, ettei heijän ilman Achilleysta -ollut Troijaan pyrkimistä, ehtivät häntä joka paikasta. _Odysseys_ joka -vihtoin sai tästä hänen piilopaikastansa tietäkseen, kiiruhti kohta -sinne häntä hakemaan. Tämä oli hänelle aivan vaikia, siitä, ettei hään -tietänä mitenkä hään muista vaimoväistä piti osata eroittoo tämän -tytöksi peitetyn pojan. Vaan sanotaan "ettei se eksy joka kysyy, eikä -katu joka katsoo." Hään läksi sinne niin kuin kauppias, ja otti -kansansa monellaisia kauppa-kaluja, jotka hään levitti sekä Kuninkaalle -että hänen tyttärille ja naisväille, ja käski heijän kunkiin mieltänsä -myöten ottamaan mitä hyö kahtoivat paraaksi. Näihin kaluin joukossa, -oli hään myös viekastelleksensa pannut yhen miekan, yhen kilven ja yhen -rautalakin. Achilleys kuin hään sai näitä nähäksensä, niin hään -samassa heihin mieltyi, ja tällä tavalla ilmoitti luontoansa aivan -tietämättömästi. Odysseys joka asian arvaisi, rupeis kohta poikoa -houkuttelemaan kansansa. Sotaan tultua oli hään kaikista sotioista -tuimin ja urhollisin, hään oli jo ilman monta muuta tappanut Héktorin -apen ja lankot, ja tehnyt vihollisillensa monta muuta rauhattomuutta. -Mutta koska _Agamemnon_ oli ottanut häneltä _Brisein_, yhen -Phrygiläisen tytön, jota Achilleys soatuansa hyväili, suutui hään -häneen niin, että hään kiänsiin soasta pois, eikä ykskään eneä ollut -hyvä soaha häntä tappelukseen. Mutta koska hään sai kuultakseen, että -_Patroklos_ hänen paras ystävänsä, oli tappeluksessa tullut Héktorilta -murhatuksi, palaisi hään takaisin sotaan, eikä lakkanut teurastamasta, -ennen kuin hään sai Héktorinkin henkettömäksi. Vaan koska hään Troíjan -hävitessä oli männyt Apollo-Tymbrein temppeliin, toivottain soahaksensa -_Polyksénan_, Priámon oman tyttären, avioksensa, tuli häänkin vihtoin -vuorostansa surmatuksi _Párikselta_, Héktorin veljeltä, joka -keihällänsä osaisi hänen kantapeähän, josta hänelle oli kuolema -sallittu; koska Thétis oli pistäissänsä häntä Stygin virtaan, pitänyt -häntä kiini kantäpäistä, ja sillä tavalla jättänyt näitä Stygin veillä -kastamatak, ja kuolemata vasten lumoamatak. - -v. 416. _Thébe, portiltains korkein_; on yks puheenparsi, joka -merkihtee, että hään oli "ylpiä ja rikkauttansa pöyhisteleväinen". - -v. 417. _Sillä hään kunniotti häntä_. Tätä kunniata hään osotti sillä, -ettei hään ryöstänä häneltä hänen aseitansa, vaan poltti heitä hänen -ruumiinsa kanssa, niin kuin tapa oli suuriin miesten peijaisissa eli -moahan paniaisissa. Sillä näillä ajoilla ihmiset eivät hauanneet heijän -kuolleitansa, vaan polttivat heitä, ja panivat heijän palaneet luut -hautaan, tahi pitivät heitä tallella, ystäviensä muistoksi. - -v. 418. _Somasti laitetut aseet_, t. jotka olivat sekä kauniisti että -myös viisaasti tehtyt. - -v. 419. _Kukkula_, t. "mukkula" (grafhög) merkihtee yhtä multa-kokoa, -jonka ne kuollein muistoksi panettivat hauvallen. -- _Istuttvat_ -lyhennetty (_per syncopen_) pitäis olla, _istuittivat_. Ne _puut_, -joita hyö kasvattivat hänen hauvalla, oli _jalavia_, (almar) jotka ovat -lehmuksen- eli niini-puun suvusta. - -v. 420. _Aegídi_, kuhuttiin se kilpi, jonka Vulkanus sepitti Zeukselle -eli Jupiterille, ja josta häntä myöskin kuhuttiin _aigiokhos_ tahi -aegidinkantajaksi. Hänen _piijoillansa_, joista tässä puhutaan, -ymmärretään _Oreadit_, jotka olivat henkenluontoisia neitoja, joihen -luultiin asuvan vuorien sisessä, ja jotka seuraisivat Diánaa, mehillen -mäntyä. - -v. 423. _Jaloistaan ketterä_, t. "jalo juoksulleen, salvakas, -jaloillans jättävä", joka muata salvaa. Greekkalaiset pitivät sitä -yhtenä suurimmana kunniana, että voittaa toista juoksemassa; ja hyö -palkihtivat aivan julkisesti, ja kunnioittivat niitä, jotka Olympin -juhlilla, olivat hilpiämmät juoksulleen. - -v. 424. _Roavain kouksorkaisten keskellä_ t. "Härkäin viärsiäristen", -joilla on _koukuissa potkat_. _Eilipes_ (käyrä-jalka) on myös ehkä -merkihtevä, "lupsittava, kavioistava, putkoava"; jostapa Tranér on -Ruohtiksi kiäntänyt nämät sanat, meijän mielestämme kyllä rumasti, -sanoissaan: "den fotuppswängande fänad". - -v. 425. _Synkiä maita_, t. "mehtäsiä maita", e. saloja ja syvämmaita. - -v. 426. _Saaliksi soanut_; sanasta sanaan se oisi "tähänkin (vankina) -tuonut", nimittäin, Troijan piiritoksellen; joka puhe on piammin yhtä -merkihtevä. - -v. 428. Ruomalaisten _Diána_, eli Greekkalaisten _Artemis_, oli -petonpyytämisen, eli mehtolan ja tapiolan Emäntä. Mutta häntä piettiin -myös niin kuin Tuonelan tyttöä, kuoleman neitona, joka toi kuoleman -ihmisillen. Ja koska tässä ei nimitetäk mitä erinomaista kuolemaa, niin -on uskottava, että Andrómachin äiti kuoli kotonansa, luonnollisella -tavalla, kuoleman vuotellansa. - -v. 429. _Ainua äiti_: Perustus-kielellä on taas niin kuin 413 värsyssä -_pótnia maeter_, joka sanasta sanaan, ei ou tähän niin hyvin vastoava, -kuin pitäis. Sillä, koska vaimo sano, että Héktori oli yksinään hänen -isänsä, niin sopii myös, että hään sanoo hänen olevan hänen ainuan -_emonsa_. Että aina sanoja keäntää, vaan ej aatosta, olisi niin -sopimatoin, kuin että suomentaa sen ruohtalaisen puheen _söta mor_, -sanalla: _imelä äiti_. - -v. 430, _Toveri_ t. "puoliso"; _Oaleksos paksakoites_ olisi Suomeksi, -_kukoistava toveri_; vaan tällainen sanan-liitos olisi aivan -äkkinäinen; ehkä oisi parempi jos sanottaisiin: "Olet mun veljeini -myös, ja puoliso, kukkasein kulta". - -v. 431. _Armahtavainen_, nimittäin vaimolleis ja lapselleis. - -v. 432. _Orvoksi_ t. isättömäksi. - -v. 433. _Joukkoisi_, t. sotajoukkoisi. -- _Fiikunan-mäillä_, merkihtee -yhtä mäkee, jossa kasvaa fiikunapuita. - -v. 434. _Salpaus_, t. "suljetus, sulku" (stängsel, pallisad, -fördämning) kuhutaan semmoista paikkoa, että jos sitä kerran suljetaan, -niin siitten on myös koko se paikka, josta on kysymys, suljettu ja -ylinympäriltä salvattu. - -v. 435. _Kolmasti_ t. kolmet kertoa. -- Ne kohta tänn' tulevat urot, t. -ne urot jotkapa kohta tännen joutunnoovat. Tässä ymmärretään -Greekkalaisia uroja eli sota-sankaria, joista ne merkillisimmät tässä -myöskin mainitaan. - -v. 436. _Molemmat Ajaset_; Hyökin olivat molemmat ennen aikana käyneet -Helénoa kosioimassa. Yks heistä oli kuninkaan Telamónin poika joka -Salamin suarta hallihti, ja joka oli Achilleyn setä. Tämä _Ajas_ oli -serkkunsa eli nepansa kuoleman perästä, se urhollisin sota-uro -Greekkallaisten sotarahvassa. Hään joutui siitten riitaan Odysseyn -kanssa ja vihoissaan pisti miekkansa omaan rintaansa, josta hään kuoli. -Se toinen _Ajas_ oli toas Lokreisten kuninkaan Oilein poika, myöskin -yksi suuri sotia. Hään otti väkisen yheltä tytöltä, nimeltä Kassándra, -Athenéijan temppelissä, Troíjoa hävittäissänsä. Tästä Pallas-Athéne -kyllä kovast häntä rankaisi, sillä hään iski tulellansa (blixt), -hukutti häntä, ja koko hänen laivansa, kuin se oli kotinpäin -purjehtimassa. -- _Idominéus_, oli Deukalion poika, ja Kréteisten -kuninkas -- ej häänkä ollut mikään maitosuu. Hään oli ite sotajoukkonsa -kanssa Troijan piirittämisessä. Voitettua tätä, sanotaan että hään -myrskyn tuulella, suuressa vaarassa merellä, oli tehnyt Jumaloillen -lupauksen, että piästyänsä kotiin, uhrata heillen sen ensimmäisen, joka -tuli hänen vastaan, kotiin tultua. Niin tapahtuipa että hänen oma -poikansa, kiiruhtiin iseensä vastaan ottamaan. Kuin hään nyt tahtoi -häntä teuraksensa, niin alimmaiset suuttuivat häneen, ja kajottivat -häntä pois istumeltansa. Hään purjehti siitten Salentínumiin, Calábrian -niemellä, perusti siihen hallituksensa, ja tuli kuolemansa perästä -pyhänä pietyksi. - -v. 437. _Molemmat Atreídit_. Atreys oli ollut Mysian kuninkas; hänen -molemmat poikansa Agamemnon ja Menelaus ymmärretään tällä yhteisellä -nimellä. Se ensimmäinen heistä oli jo silloin perinyt isänsä -valtakunnan, ja se toinen oli Spártan kuninkas; hyö olivat molemmatkin -Troijan soassa. Agamemnon pantiin ylimmäiseksi soan piämieheksi, koska -hään kuletti sinnen isomman sotaväin; sillä hänellä oli yksinään sata -alusta. Sinnen lähtiissä, hään rupeisi jo Jumaloillen uhramaan -Iphigeniata, omoo tytärtänsä, että suahakseen heitä mieltymään häneen; -vaan Diána pelasti lapsen hänen käsistä. Kotiin tultua voiton kanssa, -ja sen kauniin suavun Kassándran, joka oil hänen paras soaliinsa, tuli -hään tapetuksi Klytemnéstralta, hänen omalta vaimoltansa, joka hänen -pois-ollessansa oli pitänä salavuotetta Aegistuksen hänen serkuksensa -kanssa. Hyökin tulivat molemmat aikoa myöten murhatuiksi Orésteltä, -Agamemnonin omalta pojalta. -- _Menelaus_, joka naimisensa kautta piäsi -Spártan eli Lacedáemonin kuninkaaksi, oli se joka yllytti kaikki nämät -Greekkalaisten Ruhtinat tähän sotaan, suahaksensa Troijasta pois sen -kevytmielisen vaimonsa. Kuin olivat kymmenen aastaikoa sotineet, ja -molemmin puolin tappaneet miehiä ja uroja, hävittäissään 24 suurta -kaupunkia, niin hään tuon mielihautansa sai, jonka kanssa hään -koti-tiellä viipyi vuosikausia, vieraita vesiä matkustaissa; ja kotiin -tultua, kuoli viimein, akkansa viereen. -- _Tydeys_ oli Aetolian -ruhtinas, häänki laitto poikaansa, nimellä _Diomédes_, Troijan sotaan. -Tämäpä oli vasta yksi rohkia ja ylenannettu veitikka. Hään tappeli jo -Jumaloihenkin kanssa. Sillä kuin Aenéas Vénuksen avulla piäsi -hätä-käsin Troijasta pakoon, niin hään keihällänsä pisti Emoisen -rintaan. Saman kokkaisen teki hän kerran Marsillenkin, jota hän mahoa -vasten tyrkkäisi, että hään kyllä pani pahoja päiviä. -- Odysseyn -kanssa hänen sanotaan yhessä ryöstäneen _Palládiumin_, tahi Jumalan -oman kuvan Troíjasta, Athenéijan temppelistä, ja tehneen monta muuta -sellaista koiruutta. Muutoin lausutaan hänestä, että hään kotiin -tultuansa, ikeän kuin Agamemnon -- ja ehkä moni muu, tämän soan -käyttäjöitä -- löysi vaimonsa Aegialian aivan vihelliäiseksi; sillä -häänkin miehensä pois olessa, ei malttanut olla 10 vuotta ilman ukota. - -v. 442. _Ma pelkeen_, on toas yks _anapaestos_, josta on muistettava -mitä jo mainittiin 413:sä värsyssä. -- _Miehii ja hameen kantavii -vaimoi_ (Karjalaisten puhe) t. "miehiä ja hameen kantavia vaimoja", -joista on niinikkään jo puhuttu 372:sä värsyssä. - -v. 444. _Uroksi t. urholliseksi_; sanan-vaihtolla (_per enallagen_). - -v. 445. _Troijan ensimmäisissä miehissä käymään_, nimittäin, -"tappelussa". - -v. 446. _Soahaksein kuultuksi_, nimittäin, "urrhollisuutellaini". - -v. 448. _Vaipuu_ t. katoa, hukkuu. - -v. 449. _Priámos_ oli _Laomédon_ poika, Héktorin isä, ja Troijan -kuuluisa kuninkas. Hään oli tämän kaupunnin ja valtakunnan kuuens ja -myös viimeinen valtias. Poikansa tautta, joka ei hyvällä tahtonut -luopua siitä häneltä poisvietetyltä _Helénasta_, joutui ukko-rukka -tällaiseen pahaan katrakkaan, ja tuli itekkin viimein pois päiviltänsä, -ja koko hänen valtakuntansa hävitetyksi. Sillä kuin kaikki hänen pojat -jo olivat moahan vaipuneet, otti hään vihtoin pakonsa temppelin -altarille, jossa häntä viholliset murhaisivat. Cíceron totistuksen -jälkeen oisi hänellä ollut 50 poikoa, joista ainoastans 17 oli -synnytetyt _Hekábelta_, hänen lailiselta vaimoltansa. Näistä ovat -seuravaiset, erinomattain mainittavat; _Páris eli Aléxandros; Héktor, -Helénos, Pollydoros, ja Deiphóibos_, joka Párin kuoltua omisti hänen -vaimonsa, vaan täytyi kohta antoa häntä jälleen _Menelauksellen_, hänen -vanhalle alottajallensa. -- Keihiin käytetty kansa, Ett folk kunnigt -wid att föra lansen. - -v. 450. _Niin kovin_, t. niin paljon. - -v. 451. _Ei Hekáben_, nimittäin, "surmaa". _Hekábe_ oli _Dymantin_ -- -tahi niin kuin toiset totistaavat -- Thrákian kuninkaan _Lisseon_ -tytär, _Priámon_ vaimo, ja _Héktorin_ äiti. Hänestäkin oisi paljon -puhuttavoo; ilman hänen jo ennen mainituita poikia, nimitetään vielä -_Pammon, Polítes, Antíphos, Hippónos ja Troílos_. Tytteristä olivat -_Kréusa, Laodíce, Polykséna ja Kassándra_ ne merkillisimmät. - -Hään oli soan alussa lähettänyt nuorimman poikansa _Polydoroksen_ hänen -lankomiehensä _Polymnestorin_ luokse, Thrákiaan. Vaan koska tämä hyvä -kyty sai kuulla Troijan surullisesta hävitöksestä, murhaisi hään sekä -Polydoron että myös oman vaimonsa, ja viskautti heijän ruumiinsa -mereen, että hään sillä oisi olevoinaan Greekkalaisia mielittävöinään. -Piästyänsä Troijaan otti _Odysseys_ Hekáben myötensä niin kuin muka -vankina, ja vei häntä aluksellansa Thrákian maan rannoillen, jossa sen -kuolen Achilleyn huamu pakotti häntä, että hänelle uhrata hänen oman -rakkaan tyttärensä, sen rikoisan _Polyksénan_. Niin tapahtui että kuin -hään rannalla pesuutti tämän Neijon ruumiin, niin tuulen-henki kuletti -siihen hänen poikansakkin _Polydoron_ roaon. Nähtyä näiten molemmien -lapsien onnettomuutta, tahtoi äiti-rukka peretin tainua; kuitenkin -mielytti häntä vainoamisen halu. Hään houkutteli lankomiehensä -yksinäisyyteen, luvaten näyttääksensä hänelle miesvainajansa salattuita -aarteita. Tultua sinnen, otti hään ja muijen akkoijen avulla repäisi -häneltä silmät pois piästänsä. - -v. 456. _Argos_, oli yksi suuri ja kuuluisa kaupunki Achaíjassa, -Greekan muassa, josta Greekkalaiset välisten ovat myöskin Argeíjiloiksi -tulleet mainituiksi. - -v. 457. _Messeíja_ oli yks lähe Thessáliassa, Greekkan maassa, lähes -Pharsalon kaupunkia. Samaten myöskin _Hypereíja_. Héktor mieti mitenkä -hänen toveri täytyi vankeuessansa käyvä muihin orjin joukossa vettä -kantamaan, ja olla Greekkalaisten käskyn-alaissa, ja se oli tämä joka -kävi hänellen niin haikiasti mielestään. - -v. 461. _Hevois-väist_ t. ratastajoista. -- _Ympäir t. ympäri_, merk. -"ympärillä." -- - -v. 463, _Orjeus_ (per diaerecis) t. "orjuus." - -v. 465. _Viijään_ t. vietään. Näin herkeis Héktor puhumasta siitä -murheellisesta ja haikiasta ajatoksesta, joka pimitti hänen mielensä, -koska hään aatteli hänen puolison tulevaista onnettomuutta. Vaan koska -tässä ej selitetäk mihinkä _Andrómache_ Troijan hävitessä joutui, -niin tahoimme myö hänestäkin jotaik puhua. Kuin Greekkalaiset -väkirynnäkkeellä tunkeksivat Troijaan, niin Héktorinkin vaimo -kiäntyi heijän orjaksi. _Pyrrhos_, Achilleyn poika, jonka -_Deidamia_ oli hänelle synnyttänyt sai tämänkin vaimon osaksensa. -Rakastaissaan hänen mainihtevata käytöstä -- ehkä myös että lepyttää -sen murhan kuin hänen isä oli Héktorin peälle tehnyt -- otti hään hänen -vaimonsa avioksensa. Hään siiti hänen kanssa kolmet poikoa, _Molóssos, -Píeros ja Pérgamos_, ja antoi viimeisellä sekä vaimonsa että -valtakuntansa _Helénoksellen_, hänen lankomiehellensä, joka niin-ikkeen -oli tullut hänen vankiksi, vaan joka nyt piäsi Epiruksen kuninkaaksi. --- Ehkä myös jokuu soisi tietäksensä miksi mieheksi Héktorin poika -tuli? Kuin viholliset hävittivät Troijan, niin Andrómache oli kätkenyt -poikansa, että säilyttää hänen henkensä. Vaan Odysseys löysi hänet -kuitenkin piilostansa, ja viskaisi tämän lapsukkaisen tornista -tantereesen, ettei tästä sikiästä pitänyt tulla Troijalaisillen turva. - -v. 468. _Kiänsiin_ t. kiänsi ihtiänsä. - -v. 469. _Jouhista hirmuista huiskuu_, t. "huiskua, lertua", den rysliga -tagelståndaren eller tagelplymen. - -v. 470. _Rautlakin harjasta_, t. "harjusta" från öfversta kammen af -hjelmen. - -v. 471. _Rukka_, on yks Savolainen puheenparsi jota usein sanotaan, -kuin toista rukoillaan eli siälitään, ja on merkihtevä niin paljon kuin -"hyvä, kultainen, veikoinen", niin myös: "poloinen, katala, rauka, -kurja", j.n.e. - -v. 474. _Souvatti_, e. "tuuvitti, hyssytti," wyssja. - -v. 475. _Zeys_ t. _Jupiter_ oli Greekkalaisten ja Ruomalaisten suurin -Jumala, se on usseen ollut meillen vastukseksi, että koska heijän -Jumaloilla on monet nimet, sekä Greekkalaisia että Ruomalaisia, ottoo -mikä heistä ois paras, ja jos kirjutettaisiin heitä Latinalaisten tahi -Greekkalaisten tavalla. - -v. 476 on liian täyteläinen. - -v. 477. Tämä Héktorin toivotus, on aivan samallainen kuin vanhoin -Suomalaisten, ja heijän Sankareiten (lue 461:näs sanalask.). - -v. 478. _Voipa_, kämpe, starkotter. Uro merkihtee tässä paikassa, -"piämies t. valtias." - -v. 479. _Isä_, t. isänsä. - -v. 480. _Eine_ t. saalis, byte. - -v. 483. Oisi sanasta sanaan: "_Jokapa painoi sen hajuvan poveensa -vasten_." Suomalaiset jotka eivät vielä ouk tottuneet että hajulla -huvittaa mieltänsä, eivät taija muuta kuin olla tietämättömyyessä, -haisiko hänen poveensa hyvälle vaan pahalle. Tapa oil muka eteläisissä -kansoissa, hyvillä ja hajuivilla öljillä ja voiteilla voijella sekä -heijän hiuksiansa kuin ruumiinsakin. - -v. 485. _Hyväili käillänsä_, t. "likisteli", smekte henne med handen, -nemligen om kinden. - -v. 486. _Eistäin_ t. etestäin. - -v. 487. _Ei liikutak minua ykskään_, t. "ei manatak manalaan ketään"; -Homerus osottaa tässä että häänkin luottiin yhteen välttämättömään -Luojan käytökseen. - -v. 489. _Moailmaan tullut_, t. "tullut synnytetyksi." Tämä Héktorin -ajatus tavataan pian samoilla sanoilla toimitettuna meijän vanhoissa -sananlaskuissa. - -v. 490. _Askareitais_, t. töitäis. - -v. 49l. _Kaiteis kuin värttänäis_, merkihtee sekä "kankas-tuolis että -vokkis"; osainen kokonaiseksi (_pars pro toto_). - -v. 495. _Pujottu_, t. laitettu, smyckad, utsirad, prydd. - -v. 496. _Kyyneleitä kyllä_, t. paljon kyyneleitä. - -v. 498. _Miesimurhaja_, kuhutaan tässä Hektoria, koska hään -tappeluksessa hakkaisi miehiä muahan martahasti. - -v. 507. _Achaíjit_, merkihtee yhtä kuin Greekkalaiset. Hyö olivat -soaneet tämän nimen _Achaíjan_ maasta; kahoppas v. 456. - -G--nd. - - - -TYTTÖÄ KAUNISTA KAHELLESSAIN - - -Sanaus. - - Taivaan tyttö! huuleis on hunaja, kieleis on mettä, - Suloinen suusi -- tulinen silmäisi on; - Josma sun nännäiskin näkisin! ne ovat kauniimmat kaikist'; - Poveini polttaavat hyö, mielyttää mieleini juur' -- - - G--nd. - - - - - -MUISTUTUKSIA MEIJÄN VANHOISTA KANSALLISISTA SOITOISTAMME. - - -Koska myö kerran olemme ruvenneet perkamaan meijän omiamme -vanhuksiamme, ja tarkoittanneet parempoo tietoa ei ainoastaan meijän -Runomuksestamme,[299] mutta myöskin meijän vanhoin viisauesta, ja -heijän muusta elämästä, että sillä saisimme vähittäin valaistuneeksi -meijän omoo tarinamustamme, niin luulemme me etttä meijän _vanhat -kansalliset laulamukset_[300] ovat soitostaankin aivan merkilliset, -ettei siitäkin jotaik puhua; tahi myö uskotaan että se oisi -ansioksi arvattava, harjoittaa ja ilmoittaa _meijän omoa vanhoa -soittamustamme_,[301] sellainen kuin se vielä osottaiksen meijän -vanhoissa lauluissa ja soitoissa. Sillä kansan mieli ja ajatus pitäis -siinäkin ilmistyä; ikään kuin muissa hänen toimituksissansa. Tahi -kansan _soittamuksen_ täytyy aina olla yksi puhkaus hänen _tunnosta_, -(ett uttryck af dess känsla) ikään kuin hänen _Runomuksessansa_ -puhkistuuvat hänen juohtumukset (liksom dess fantasi röjer sig i -poesin). - -Meijän tietäksemme ei ouk vielä ykskään ottanut hakeaksensa, sitä -vähemmin harjoittaaksensa meijän Suomalaista soittamustamme; se on niin -kuin meijän muutkin omat laitokset heitetty uneukseen ja pilkaukseen. -Se oisi ollut meillen hauskaksemme, jos joku jo e.m. 500 vuotta siitten -oisi kirjaan pistänyt meijän silloin olevaiset Suomalaiset soitot; ja -se olkoon tulevillen huvitukseksi, että myö nyt tätä tehään. -Mitä näihen iästä tuloo, niin on arvattava, että ne ovat vanhemmat kuin -sanottiin, mutta mitenkä sitä soattaneen toistoo? -- - -Jos Runon _soittamus eli laulamus_ on niin vanha kuin ite _runot_, niin -siinä oisi toistusta kyllä, että hyö ei ouk toisen päivän synyttämiä. -Se on uskottava että _laulamus_ ei ainoastaan ouk yhtä vanhaa kuin -laulun-_sanat_, mutta monta vanhempi, sillä laulamus on se piiros johon -sanat suljetaan ja sovitetaan, ja koska piiros on aina vanhempi kuin -mitä hänessä suljetaan, niin on myöskin runon-soitto paljoa vanhempi -kuin ykskään meijän runoista. Meijän runoin ikee ei myö tiijetäk, mutta -sitä myö tiijätään että Suomalaiset jo vanhoinna aikoina[302] -olivat kuuluisat heijän runon laulamisesta, joihen piiroksiin heijän -taikaukset ja loihtumiset siitten sovitettiin; ja että se sana _Runo_ --- joka Ruotinkin vanhassa kielessä merkihti sekä laulua, että ite -viisautta, että myös näitä neniä (_de bokstäfwer_) joilla sitä -toimitettiin -- on peri vanha, nehään siitä, että Odin jo sanotaan -heitä harjoittanneen. Tacituksen aikana heitä jo nimitettiin Ruomissa, -joka näyttää että hyö mahtaavat olla lähes 2000 aastaikoa vanhat, tahi -ennen meijän vuos-lukua. - -Jos sen eistä Runot on niin vanhat kuin heijän nimet; kuinka vanhat -eikös siitten Runon soitot liene, jotka ovat heitä vanhemmat? Mutta -siiten on toinen kysymys, jos heitä vanhuutessa laulettiin varsin sillä -tavalla kuin nyt, tahi jos eivät hyö ouk ajan kululla jossakussa -muuttuneet. Tämä on tietämätöin, vaan uskottava, että jos hyö oisivat -muuttuneetkin, niin se mahtaa olla niin varsin vähä, ettei se meitä -eksytä heijän luontoansa tuntemasta; josta myö kohta tulemme enemmin -puhumaan. - -Se on oppineilta jo havaittu että kielet olivat vanhuutessa enemmin -runolliset (_poetiska_) ja soitollen tointuvaiset (_musikaliska, stämda -för assonans, harmoni, melodi_) kuin nykyisin; että sitä myöten kuin -kansa valistuu, niin sitä myöten hään kavottaa myös kielestänsä tätä -vanhoo runollista luontoa, joka syntyy puhtaaksi puheeksi;[303] tahi se -vaipuu olemasta yksi puhkaus[304] ainoastaan heijän tunnollensa, ja -tuloo soveliammaksi toimittamaan heijän ajatuksia ja ymmärtämyksiä. -Moni on sen eistä luullut, että kielet vanhuutessa hoastettiin enemmin -laulamalla kuin puhumalla, tahi että ihmiset tarkoittivat kielessänsä -enemmin eäntää ja sointua,[305] kuin sanoja ja puheita; ja se näyttä -kyllä, kuin tämä luulo ei oisi ilman perustuksetak. Jos ei tunnetak -muuta, niin tunnetaan että kaikissa kansoissa tavataan lauluja ja -soitto-neuvoja (olkoon ne hyvät tahi huonot) jo kaikkiin vanhimmillakin -ajoilla. Nähty on myös, ettei muut soitot mielytä sitä roakoo rahvasta, -kuin ne jotka hyvin tärisee ja kiljuu heijän korvissaan, sillä heijän -kuulo-aistimet ovat aivan karkeet, ja tarvihtoovat kovoa paukuttamista, -ennen kuin heltyyvät. Tästä tuloo että sen valaistamattoman kansan -soitto-neuvot ovat kimakkaat ja kiljuvaiset eänestään, niin kuin -Ruohtalaisten _Nykkel-harppu_, Skottilaisten _Säkkipilli_, ja -Lappalaisten _Rumpu_ j.n.e.; tästäpä tuloo myöskin että Suomalaiset -ovat nykyisin pois-heittäneet kantelettansa, ja remputtaavat nyt -pahapäiväisillä vinkuvilla viuluilla.[306] Mutta ettei vanhoina aikoina -ouk ollut varsin niin, tavataan vielä heijän vanhasta kauniista -soitikasta,[307] heijän vanhoista kauniista laulamuksista, ja heijän -suloisesta runomuksesta. - -Se on ensinnik mainittava, että Suomalaisilla on oma vanha soittelo -kuhuttu _kantele_, joka jo teoltaan osottaa vanhuutta,[308] ja -yksinkertaisuutta,[309] ja jota ei tavatak muualla missään. Ettei se -ouk vierailta haettu, toista hänen Suomalainen nimensä, ellei sitä -selitettäsik Ruomalaisten sanasta _cantare_.[310] Vielä merkillisempi -on, että se on luonnostaan niin hilja- ja hellä-eäninen, että se -näyttää ainoastaan olleen tehty suosioitellakseen suru-mielisiä ja -ala-uloisia,[311] vaan ei iloksi roa'an talon-pojallisen rahvan, joka -toistaa että kansan mieli ja luonto ei ouk ollut varsin semmoinen kuin -nykyisin. Kuin nyt tutkistelemme niitä soittoja joita sillä soitettiin, -niin löyvämme heitäkin ilman mitään pauhamista varsin tyynestä -luonnosta, usseemmittain lauhkia-eänisiä,[312] niin kuin muka muihenkin -kansoin vanhimmat laulut. - -Kuin nyt tarkemmin tiijustelemme meijän vanhoa Suomalaista -soittamustamme, niin havaimme että se on kahellainen; nimittäin -ensinnik se joka osoittaiksen meijän vanhoissa kansallisissa lauluissa, -eli se joka on soatettu sanoilla, ja joka on jo enemmin antainnaan -meärättyihin eäniin (_som redan öfwergått till mera artikulierade -ljud_). Nämät laulamukset, joissa sanat on jo sovitetut soittoon, tahi -jossa soitto on jo ikään kuin taivuttanut ihtiänsä sanoin, luetaan -muissa kansoissa kaikkiin vanhimmiksi soittamukseksi, johon hyö -tutkimisellaan taitaavat tulla tietäviksi. Näihin on meijän Suomalaiset -Runon-soitot luettavia. Mutta meillä on vielä yksi toinen soitto-loatu, -joka on meijän mielestämme vielä vanhempi, ja jota myö sen eistä -eroitamme näistä -- se on muka meijän _paimenen-soitot_. -Hyö ovat niin vanhat ettei heillä eneä löyvyk sanojakaan, ja -tietämätöin on, jos sellaisia on milloinkaan löytynyt.[313] -Sillä hyö ovat ikään kuin syntyneet meärämättömiltä eäniltä,[314] -koska eivät ouk soanneet sanojakaan heihin sopimaan. Hyö ovat -nopeemmin loilotuksinna laulettavia, tahi kuin hujauttelemuksia -mehässä, annettu sarvella karjallen, Karhuja kajottaakseen, ja -korpiin kaikuttaakseen; vaan ei että niillä muka mielyttää miehen -mieltä. Kuitenkin ovat hyö meistä varsin suloiset ja rakkaat, sillä -hyö muistuttaavat meitä meijän nuoruuen iästämme, ja meijän -koti-majoistamme, hyö juohuttaavat meijän mieleemme niitä aikoja -jollon meluisimme kotimehissämme, ja jollon heissä kuulimme maan-kylän -tyttölöihen soittavan sarvillansa, karjan kellon kaikattavan, ja -korvissa koiran haukkuavan. Nämät paimenen-soitot ovat muista soitoista -luettavia ikään kuin lapsillisia lausumuksia, jotka eivät ouk vielä -koventuneet miehen täyvelliseen puheesen. Että paimenen-soitot ovat -kaikkiin vanhimmat, ja ovat ikään kuin syntyneet ihmiskunnan -lapsillisessa iässä, nähään siitä, että heitä soitetaan sarviloilla, -jotka ovat ne kaikkiin vanhimmat soitikat sukukunnassamme.[315] Myö -tunnemmo että ne muinoiset kansat ensin vanhuutessa olivat karjan -kaitsiat.[316] Sitä luetaan jo vanhassakin testamentissa, Abelista -alkain. - -Myö uskomme, että jos muillakin kansoilla oisi muka tallella heijän -vanhimmat paimenen-soitot, niin ne oisivat ehkä kaikki melkeen -yhtäluontoisia,[317] sillä hyö ovat kaikki ikään kuin sarvessa -syntyneet, ja kasvaneet näinnä yksisinnä vanhoinna aikoinna. Se on paha -kyllä ettei muut kansat ouk ottaneet näistä paremmin voaria, tahi -julistanneet heitä muillen, ja se olkoon luettu meillä ansiokseksemme, -jos oisimme muka ne ensimmäiset jotka ottaapi heitä toimittaaksemme. - -Nämät _paimenen-soitot_, jotka tässä nyt annetaan teillen, ovat Savosta -kotoisin; mutta uskottava on että niitä soitetaan muissakin -Suomalaisissa maakunnissa. Sitäk ensimmäisetäk[318] niin ovat toiset -kaikki ylöskirjutetut Juvan pappilassa, kirkko-kylän paimenilta.[319] -Se oisi toivottava, että meijän moamiehet, muissakin moan-paikoisamme, -ottaisivat sen vaivan ja ylös-kirjuttaisivat niitä laulamuksia, jotka -heissä ehkä vielä löytynöön. Koska minä yhestä kylästä olen yksinäini -soanut näin monta soittoa, miten iso joukko eikös siitten heitä -mahtaisi soaha, jos heitä keräileisimme koko Suomenniemestä. Tosi on -kyllä, että iso joukko heistä on lähtenyt toinen toisestaan, ja että ne -juuri vanhat ovat ehkä varsin harvat. Mutta hyö ovat kuitenkin kaikki -yhteen kuuluvia ja kirjaan pantavia, koska heitä näin vanhuesta -lauletaan; myö oumme heitä myöskin sen eistä tässä kirjaan pistäneet. - -Koskei näillä paimen-soitoilla löyvyk sanoja, niin olen minä kuitenkin -uskaltannut että joten kuten sovittaa sanoja heihin, jotta sillä -paremmin heitä muisteleisimme, ja taitaisi mielessämme pi'ellä, -liioitenkin koska niin harvat meijän omista soitoistamme ovat lauluiksi -harjoitetut. Minä olisin kernaasti sanoissakin tahtonut tavoittaa -samalaista yhtäläisyyttä ja yksin-kertaisuutta, kuin soitossakin, mutta -se on ollut mullen työläs, nouattaakseni.[320] Tästä minä tahon -muistuttoo, että soitossa on arvo, vaan ei sanoissa. Hyö ovat perin -vanhat, vaan nämät nyt vasta tehtyt. Soitto on tässä peätarkoittamus, -sanat ovat ainoastaan yksi sivu-aine (biomständighet). - -Mitä toas tuloo sanottavaksi siitä toisesta soiton-loavusta, nimittäin -meijän _lauluista_, eli siitä soittamuksesta, kussa jo sanat ovat -soittoon sovietetut, niin sekkiin on kahellainen; nimittäin 1) _Runon -soitto_,[321] ja 2) _muut (vanhat kansalliset) laulamukset_; johon -nykyisempiäkin lauluja on luettavia. - -Mitä _Runoihin_ tuloo, niin on jo mainittu heijän vanhuuesta, myö -tahommo sen eistä ainoastaan nimittää, että ne ovat siitäkin -merkilliset, että heitä lauletaan viis-neljännessä nivelessä[322] jota -muuten harvoin tavataan. Heitä lauletaan nyt kahella vaihoksella,[323] -vaan koska se toinen vaihos ainoastaan on yks lähtämä tahi -vaihtaus[324] siitä ensimmäisestä, ikään kuin toinen sana[325] -useemmittain on yksi kertaus tahi selitys siitä ensimmäisestä, niin on -uskottava että heitä vanhuutessa ainoastaan laulettiin yhellä -vaihoksella. Tätä teköö moni vielä nytkin, ja näin heitä tänäkin -päivänä vielä lauletaan Viron-moassa, ehkä heijän soitto siellä on vähä -toisellainen. Kussakin vaihoksessa (eli koko vanhassa Runon-laulussa) -ei löyvyk muuta kuin kaks niveltä,[326] joista se toinen näyttää niin -kuin sekin muka ois ainoastaan yksi vaihtaus siitä ensimmäisestä. Että -asia mahtaa olla tällainen, tuloo meillen ikään kuin selvemmäksi jos -tarkemmin tutkistellaan mitenkä heitä laulettiin. Myö havaamme silloin, -että ne vanhat laulelivat nämät runot _säistämisellä_, tahi -vuorotellen, sillä tavalla että kuin laulaja oli ensimmäisen sanan -laulanut (joka oli soitossa, ensimmäinen niveli), niin silloin puoltaja -jo kerroitti samoo sanoa, vähällä eänen viskottamisella, ja siitä -syntyi nyt toinen niveli, joka lopettaa ensimmäisen vaihoksen. Kuin -laulaja siitten toas alkoi laulella toista sanoo, niin se (meijän -nykyisessä Runon-soitossa) alensi eäntänsä ikään kuin vastatakseen muka -puoltajan puhetta, jota toas puoltaja vuorostaan kerroitteli; sillä -tavalla on uskottava että toinen vaihos on ilmauntunna. Tällä tavalla -nähään että tämä Runon-laulu on varsin yksinkertainen, ja että hänessä -juurin-jahkain ei löyvyk muuta kuin yks ainua niveli, jota neljästi -kerroitaan eli vaihetaan. Kuin nyt taas tutkistellaan tätä yhteistä -niveltä, niin havaimme että hänessä juuri löytyy ne samat viijet eänet, -jotka soahaan taipumaan heijän sarvellansa ja kantelellansa. Myö -havaimme sen eistä, että koko meijän Runo-soitto ei ouk muuta kuin -ainoastaan yks sointu näillä viijellä kielellä.[327] Olkoon tämä yksi -varma toistus hänen vanhuuestansa. Ettei se ouk ajan-kululla tullut -paljon muutetuksi, on siitä arvattava, että näillä viiellä eänellä -ei synny monta vaihtausta, ja että se on mahotoin tehä sitä -yksinkertaisemmaksi, jos tahtoisimmekin. Koska pitkät Runot ja laulut -ovat monessa vuossaassa pysyneet kansan mielessä ja muistossa, kuinka -kauvan eikös siitten tämä viis-eäninen sarven-soitto ouk tainut hänessä -pysyä. - -Nämät Runon-soitot lauletaan Suomessa monen-vaihtauksilla,[328] vaan -hyö ovat kuitenkin kaikki niin yksin-luontoiset, että heissä jokaisessa -hyvin tunnetaan sitä vanhoa peä-nivältä. Virossakin jossa hyö ovat -nimensäkkin jo kavottaneet, ja jossa heitä nyt lauletaan muuinna -lauluinna toisella nimellä, siinäkin heissä vielä tunnetan sitä heissä -olevaa vanhaa niveltä. - -Se _toinen loatu_ näistä meijän _vanhoista lauluistamme_, on toas -luonnostaan kahellainen, nimittäin _vanhempia ja uuvempia_. Ne -vanhemmat ovat usein Runoin ja paimen-soittoin tapaisia, ikään kuin -oisivat ainoastaan sävältynneet heistä. Heijän vanhuutta selitetään -siitäkin, että moni heistä ei ouk sen pitempi kuin kaksi niveltä -kaikkiaan, ikään semmoiset pian kuin Hottentottilaisten laulut Afrikan -eteläisemmässä peässä.[329] Mutta heijän nykyiset sanat ovat -myöhäisempinnä aikoinna heihin sovitettunna; ussein varsin näinnä -viimäisinnä vuosinna, josta hyö myöskin useemmittain ovat varsin tyhmät -ja ilman arvotak. Ne toiset _nykyisemmät laulut_, jotka ovat -luonnostaan toisia tykkänään kuin ne vanhat, ovat monesti aivan -kauniit ja soreet eänestään, ehkä ei heissä löyvyk sitä vanhoa -yksinkertaisuutta, jota tavataan toisissa, ja joka on heillen ansioksi -luettava. Heissä tavataan jo yksi toinen soitto-johtaus,[330] kuin -niissä vanhoissa lauluissa; heissäkin jo löytyy sekä usseemmat eänet -että puol-eäniä. Meillä oisi mielessämme että aikoa myöten, -maamiehillemme toimittoo nämät meijän nykyisemmätkin laulamukset, -joista olemme jo koonnut hyvän joukon. Kuitenkin tahomme myö ensin -harjoittoo ne vanhat; tämä oisi siitäkin tarpeellinen; että ne rupeavat -jo päivä päivältä katoamaan ja hälviämään, niin että jos ei heitä nyt -pysytettäis mieleemme, niin häviäisivät kuin monet muut, jotka ovat jo -joutuneet hukkaan. - -Moni ehkä luuloo että nämät ovat huonoja remputoksia, jotka ainoastaan -huvittaa talonpojallista kansoo, ja jotka on heillen vaan ei muillen -sopivaisia, ja irvistelekset ehkä näillen meijän loilotuksillen, niin -kuin ovat jo ennen muka pilkaneet meijän runojamme ja meijän -puhettamme. Kussakin kansassa löytyy aina tyhmiä miehiä, jotka eivät -ymmärräk, että kansoin tarkempi tiiusteleminen on meijän isoin viisaus. -Heijän, jotka eivät ouk tahtoneet ryvetellä suutansa Suomalaisilla -sanoilla, antakaamme klaverilöillänsä koputtoo Saksalaisia ja -Franskalaisia soittoja, tahi miäkitköön mieltänsä myöten muita -muukalaisia veisuja. Ja kuin hyö Harakkoinna ovat sikärtävöinnään -pieniin Sirkuisten tavalla, niin tahomme myö ikään kuin peipuiset -meijän puistikossa lauleskella omalla kielellämme. Ne jotka paremmin -arvaavat asian, ymmärtäävät kyllä, että jos ei meijän soitossa ouk niin -monet ja kauniit visärrökset,[331] niin konstilliset ja komeet -heläjämiset[332] kuin eteläisemmissä kansoissa, niin se on kuitenkin -soma yksinkertaisuuestaan, ja synkiä sanoistaan. Ja paiti sitä, jos -sillä ei oisi muuta arvoa, kuin ainoastaan että on omat, niin siinä -oisi syytä kyllä häntä harjoittellaksemme: _paremp oma olkinen, kuin -vieras villainen_. - -(Vastapäin enempi.) - - - - -PAIMEN-LAULUJA. - - -I. - -PÄIVÄN NOUSTESSA. - - Päivä nousoo, päivä nousoo, - Nouske nauat vuotehelta, - Tasa-turvat turpehelta! - Makoomasta, torkumasta, - Parkumasta, porkumasta. - - Nouske, nouske, nouske, nouske! - Havujaini hautomasta, - Tunkiolta tunkemasta, - Etkös nousek karhun-pala, - Etkös kuulek korvettava! - - Jouvu, jouvu, jouvu, jouvu! - Jouvuk Juovik joutuisasti, - Nouse Neitur' nopiasti! - Kylän-karjat jo mänöövät, - Muut hyö einensä jo syövät. - - Juotan teitä, uotan teitä, - Hautehilla haljaisilla, - Kaljoihilla kauraisilla, - Joita annan sormellaini, - Joita kannan korvollaini. - - Ulos tuosta, -- etkös mänek - Poisi! paha potkimasta, - Soahviaini sotkemasta; - Kolautan korennalla, - Paukautan patukalla. - - Puskeppas Punikki lehmäin! - Taukoa härkä härnymästä, - Karva-silmä karjumasta! - Mitäs viivytteleit vielä, - Etkös pyrik kumma, tielle! - - -II. - -LEHMIÄNSÄ LUVETELLESSAAN. - - Tulkaa, tulkaa Lehmäini tänne! :,: - Petäkköhön, lepikkohon, lehtohon jo männään. :,: - - Jok' on kaikki Lehmäini tiellä, :,: - Vaanko liene vasikoita navetassa vielä? :,: - - Kuinma huuan sarvet ja sorkat, :,: - Patukat ja putikat, ja pukihit ja porsaat. :,: - - Tiistik', Torstik', Perjaka, Lauker'! :,: - Ilturi ja Neituri ja Sunteri ja Anter'! :,: - - Peästik', Petrik', Kukkainen kulta! :,: - Heluna ja Haluna ja Juhlikki, jo tulkaa! :,: - - Vallik', Vyötik', Lastik' ja Karjo! :,: - Tähikki ja Tuomikki ja Ristikki ja Kirjo! :,: - - Moatik', Mansik', Mustik' ja muita! :,: - Punikki ja Pulmikki, ja päiviä ja kuita! :,:[333] - - Juolik', Juovik', suuret ja pienet! :,: - Verkunat ja Omenat, ja kutka kaikki lieneet. :,: - - -III. - -MEHTÄÄN MÄNTYVÄ. - - Lehmät, lähtekee näillen maillen! :,: - Teäl' on ruoka kaikellainen. :,: - - Neituri, Naituri, Lehik' lehmäin, :,: - Tule tänne Punik' lehmäin! :,: - - Teäl' on heinät hienoisemmat, :,: - Teäl' on mehät mieluisemmat. :,: - - "Kortteet on korkeet korvessamme," :,: - (Niin se soittaa torvessamme). :,: - - Sarat ne kasvaa salossamme, :,: - Maito-heinät talossamme. :,: - - -IV. - -KEOLLA. - - Kosket pauhaavat, - Linnut laulaavat - Kauniilla eänellä keväillä; - Kaikk' on somat, - Kaikk' on koriat, - Mitäpä keolla käveillä. - Lähet leikkyyvät, - Lehet leikkiivät, - Kukiin on iloinen itestään. - Kukat kullassa, - Maot mullassa, - Tuntoovat tulen jo sisästään. - Tulkaa veikoiset! - Suomen Neitoiset - Kauniiksi peätäns jo kauristaa, - Kukkiin sankoilla, - Ruusun pannoilla - Tahtoovat teijätkin kaunistaa. - Kukat väilyvät, - Helmet heilyvät - Heijän kauniilla kauloillaan, - Tyttöin parvessa, - Soitan sarvessa, - Alotan päiväini lauluilla. - - -V. - -SYVÄN-MOAN NAVOILLA. - - Yksin käynmä korvessaini, - Soitan suolla sarvellaini. - Eik' ou toista toveria, - Eik' ou kutaan kumppanina, - -- Minun kultain Lehmäin -- hoi! - - Vajun näihin jynkiöihin, - Syvämmaihin synkiöihin; - Jossa hoamut hoamuavat, - Mehän-varjot vaeltaavat, - -- Ite Hiisi hiiskuttaa. - - Metän kultainen kuninkas, - Kulta-helma, vaski-renkas, - Vaeltaapi varhain näihin - Tapiolan suuriin häihin, - -- Pitelemään piikojaan. - - Mihin jouvun paimen-rukka, - Jos mun soapi vuoren-Ukko, - Joka sieppaa nuoret neijot, - Joka viepi vuoreen heijät, - -- Vieressänsä makuuttaa. - - Paha tulla paimenillen - Halla-parran laitumillen, - Metän miniät mänöövät, - Kesä-öinä kävelöövät - Mieluisahan mehtolaan. - - Hiljan Hiijet hiiskuttaavat, - Pillillöinsä piiskuttaavat - Kuin hyö kupistansa syövät, - Tahi kuin hyö leikkii lyövät - Tapiolan tarhoissa. - - Minä tyttö-riepu juoksen - Kotihin, emäntäin luoksen, - Joka kehoittaa ja kiittää, - Etten pelkeis eneä niitä - -- Niitä metän peikkoja. - - -VI. - -NEIJON VALITUS. - - Tule tänn' poika-rukka, - Tule tänn' luoksein! - Kuulet sen ketoin kukka, - Jouvu tänn', juokse! - Missä sinä viivytteleit, - Kuin et ou siellä! - Missä sinä viilettelet, - Kuin et ouk tiellä! - Paha on mulla, - Enemmän uottaa; - Paha on tulla - Emäntäin luota. - Empä minä luule - Vissiinkään vielä, - Ettäpä ne kuulee - Missä mä liene; - Muttama pelkeän, ett - Jos hyö tietäis. - Niin saisin - Pahat sanat. - - Tule pois poika-kulta, - Tule pois vuonnain! - Minä sois'n sitä sulta, - Että ois't luonnain. - Kussa sinä kuljeskelet, - Kuin et tule tänne? - Kussa sinä kuhnustelet, - Kuin et tule ennen? - Ethään lie männy! - (Monipa pettää) - Ethään sie henny - Minua jättää. - Kuitenkinma soisin - Sinua tänne, - Olisin ja oisin - Niini kuin ennen. - Kuules mun kultaini, - Tule mun tuttuini - Tyköini toas. - - -VII. - -POIKA. - - Maija parka, Maija parka, - Teäll' on paras marja-paikka; - Tule heitä - Noutamaani, - Tule näitä - Noukkimaani! - Kuin et kuule, - En ouk millään; - Kuin et tule, - Ole sillään. - Minäpä sinusta väliä huolin, - Kuhunma muitakin muksia[334] tänne. - - -VIII. - -VAROITUS. - - Viel' on vanhemmat tässä, - Viel' on siskotkin lässä; - Elä tule, mun kultain! - Elä tule, mun kultain! - - Kuin hyö mänöövät mehtään, - Kuin hyö lähtöövät lehtoon, - Pistäit tyttöisi tyköön, - Pistäit tyttöisi tyköön! - - Ei ouk emoini tiällä, - Eik' ou siskot mun peälläin, - Tule pois minun poikain! - Tule pois minun poikain! - - Jos ois viekurit vielä, - Jos ois tieturit tiellä, - Pistäit piiloon, ja outa, - Pistäit piiloon, ja outa. - - Kuinma sarvella soitan, - Kuinma torvella koitan, - Tule silloin mun luoksein! - Tule silloin mun luoksein! - - -IX. - -VASTAUS. - - Jopama kuulen, - Jopama luulen, - Että hyö mäni pois, - Mänivät muullen. - Neitoisein! - Veikkaisein, - Kohtama tulen. - - -X. - -KAIPAUS. - - Missä liene - Neitoiseeni, - Tyttö-rukka, kaunoiseeni! - Kuin ei kuulu - Lehmän luulla - Tuolla suolla pullittavan. - Eikä tässä - Metähässä - Pukin sarvella ouk lässä; - Jolla soitti, - Jolla voitti, - Minun syväntäini koitti. - - Kuules kultain, - Hyvä Tyttö! - Tyttö-rukka, kaunis Tyttö! - Mielen hauto, - Mielen kautto, - Mielen vietto, nuori Neito! - Etkös ennee - Tule tänne, - Sinun poikais poveen lennä? - Etkös juoksen - Tule luoksein, - Kuinma huuan nimeis vuoksen? - - Muistan muilon - Kuin mun huiluin - Käissäin soitti: luilun, luilun. - Kuin myö äsken - Kahenkesken - Istuittimme kukkiin keskell'. - Neitoiseini - Sylissäini - Pitelin, ja vieressäini; - Kuiskuttelin, - Huiskuttelin, - Muinoisia muistuttelin. - - Pientarilla - Pienoisilla, - Usein oltiin leikkisillä; - Lepikossa, - Lehikossa, - Usein käytiin karpalossa; - Mutta marjat, - Että karjat - Saivat piteä omat rauhat. - Meill' oil muuta - Suloisuutta, - Annoim' toisillemme suuta. - - Talvisella - Tanterella - Lennättimmö hevoisella, - Mäkilöillä, - Rekilöillä, - Päivihillä että öillä. - Syksy-seällä, - Luikuin peällä - Kirjuttelin nimeis jälle. - Kuin ma luistin, - Kättäis puistin, - Kaikki vielä juohuu muistiin. - - Niinpä vielä - Juohuu mielein, - Kuin ma mänin munnain[335] kieiltäin - Sinun luokseis, - Sinun vuokseis - Viivyn monta kertaa tiellä. - Kovan toran, - Pahan loran, - Viimein vihan sain, ja porun; - Toisin' itkin - Päivän pitkän - Kyyneleitä kyllä kitkin. - - Vaan kuin ilmiin - Sain sun silmät, - Niin ne pyyhkäis murheen pilvet; - Huolet heitin, - Murheet päitin, - Juoksin luokseis, nuori neitin! - Vaan ei ennee - Sinne männä, - Kaikki uneuhtuu jo häneen! - Ajat muuttuu, - Päivät puuttuu, - Miehen mieli yksin juuttuu. - - Nyt ma tuolla - Karjan suolla - Hiihän Hirviä, mun luolain; - Nytmä tässä - Metähässä - Koatan Karhuja pesässä; - Jossa muilon - Minun huiluin - Soitti somast luilun, luilun. - Jossa ennen - Ilman kennen - Tietämätäk, tulin tänne. - - Nyt ma laitan - Laivat, taitan - Roso-honkia salossa; - Nytmä kaivan - Suot, ja raivaan - Ruma-murtoja palossa. - Pellot, huuhat, - Niityt, luhat, - Mielein turmeloo jo tuhat'; - Yöt ja päivät, - Ruuat, leivät, - Kaikk' ne rakkautein veivät. - (yks eäni, kaukana) - "Kahet kuitenk' rakkaat jäivät." - - Mitäs kuulen? - (eäni, matkan peästä) - "Tulen, tulen!" - (Poika, toas) - Täss on taikaus ma luulen. -- - Kuka siellä? - (eäni, lähempänä) - "Vielä! vielä! - Yksi ystävä on tiellä." - Poika: - Korvat että - Silmät pettää, - Peloittaapi koko mettä! - Tyttö: - "Tuo on multa" - Poika: - Tuo on sulta! - Tyttö: Poika: - "Poika-rukka"! -- Tyttö kulta! - - -XI. - -TOIVOTUS. - - Kuules mun kultaini, - Ainua armaini, - Nyt on Maikki marjassa, - Lehmäin on karjassa, - Yksin nyt uotan, - Ja toivon ja luotan, - Ettei mun sormeini soittaisi suotta. - Voi minun kultain - Kuin katoisit kauvaks, - Viivyt niin viikon, kuin oisit hauvass'; - Keännä siitt' jälleen, - Ja jouvuppas välleen, - Tule mun tuttuini tyköini jälleen! - - Halata soisin, ja - Antava oisin - Suloista suuta, niin - Paljon kuin voisin. - Antaisin suuta, - Ja antaisin muuta, - Kuin sa tulet tänne kuin huiluini huutaa; - Mansikat marjain, - Ja koirain ja karjain - Kaikki ma annan, ja sinullen tarjoon. - Juustot ma annan, - Ja kannulla kannan - Makiamman maijon, kuin pöyvälle pannaan. - - -XII. - -LAMPAAN PAIMENET - - Laulan minä Lammastaini, - Huikkaan vähän verran; - Vuonistakin vuohistakin luilottelen. - Lausun minä laumastaini, - Pukistakin kerran; - Kauristakin kaunihisti pulloittelen. - Vuonnaat on villaiset, moatiaiset, - Pukit ei milloinkaan! Vaan kaikki karvahaiset. - - -XIII. - - Minä laulan laumastaini, - Minä lausun lammastaini: - Niit' on monta karjassaini, - Niit' on monta parvessaini - - Valkoiset on Vuohet meijän, - Valkoiset on vuonnat heijän; - Mutta muihen halpaisemmat, - Mustat, muihen valkoisemmat, - - Meijän ovat villaisemmat, - Meijän ovat viljaisemmat, - Kuin on muihen tarhoissansa, - Kuin on kuihen karjoissansa. - - Vielä muistan, muikiasti, - Hukka huusi huikiasti: - "Suolla käyvät paistit meijän - Tuolla käyvät kaitset heijän. - - "Peästa paimen lampaan-vuonna - Kävelemään korven luonna, - Anna käyvä vuohet tuolla - Mieltens' myöten rahka-suolla. - - "Kyllä myö heit' suojelemme, - Huoleheisi huojelemme: - Ettei sull' ouk huolta heistä, - Muillen muka murhe näistä." - - Paimen lausui: "Roito-rukka, - Elä tuosta huoli Hukka! - Sull' on suru suuhustaisi, - Murhe muusta ruuastaisi. - - "Etkös lähek poisi, ennen - Kuin ma käsken Koirain tänne, - Kyllä Musti opettaapi, - Lausujaisi lopettaapi." - - Susi juosta kiiätteli, - Viitoi myöten viiletteli, - Tuonek toisten karjan-maillen, - Kuin ei käynyt tässä laillen. - - -XIV. - -ILTA-LAULU. - - Soittelen suolla, - Tojotan tuolla; - Lehmät ne lepäävät lehossa, - Viikonpa viipyyvät mehässä. -- - Maillen päiväni mänööpi, - Ilta ilmankin tuloopi; - Missä lempo, lie nyt lehmät! - Kussa käynöön kulta-kynnet, - Kuin ei kuuluk karjaini. -- - - Kellot jo kuuluu, - Lehmäini tulee! - Tulkaa tunne roavas-raiskat, - Lehmäini lähtekee kotiini! - Kylpy jättääpi kotona, -- - Jos etten jo jouvuk junnoon - Niinmä heitän teijät tänne, - Enkä huoli teistä ennee, - -- Mänkee siitten, mihin määt'n! -- - - Torstik jo tulee -- - Kukkainen, kuule! - Mutta Mustik -- kurko tiennöön! - Entäs Lehik -- missä liennöön! - Kirjo kiiruhteles tänne! - Tiistikki jo tuli ennen. -- - Neiturii ei nävyk vielä -- - Jop' on karjain kaikki tiellä! - -- Härkä mullika on pois. - - -XV. - -PÄIVÄN-LASKUSSA. - - Päivä mänöö maillen, - Päivä mänöö maillen, - Keäntäkete kotiin jo! - Keäntäkete kotiin jo! - - Käki lensi kuuseen, - Käki lensi kuuseen, - Minä lähen kylään jo! - Minä lähen kylään jo! - - Kalat uivat rantaan, - Kalat uivat rantaan, - Minä lähen kotiin jo! - Minä lähen kotiin jo! - - -XVI. - -LEHMIÄNSÄ HUUTAISSA. - - Se Kirjo! se Karjo! - Se Kirjo! se Karjo! - Se viisas Viikunaani! - Se harmoo Halunaani! - Tulkoo vasat varvikosta, - Haja-sarvet hoavikosta, - Metästä metiset kynnet, - Jotk' on joukost' erehtynneet! - - Se Mansik! se Mustik! - Se Mansik! se Mustik! - Se oma Omenaani! - Se vieras Verkunaani! - Paimenet jo koitteloovat, - Sarviansa soitteloovat, - Soahakseen karjan kotiini - Kulta-kahleisihin kiini. - - -XVII. - -KOTIIN TULLESSA. - - Jo tuleni kotiini, - Jo tuleni kotiini, - Onko mutti[336] keitettynnä? - Onko huttu heitettynnä? - - Jo tuleni kotiini :,: - Onko kyrsät kypsettynnä? - Voita silmään pistettynnä? - - Jo tuleni kotiini :,: - Onko leivät laitettunna? - Lampaan lihat paistettunna? - - Jo tuleni kotiini :,: - Onko sauna joutumassa? - Onko vastat hautumassa? - - Jo tuleni kotiini :,: - Onko mulle vuue tehty? - Makuu-paikka valmistettu? - - -- -- -- - - Tupahani tultuani, - Emäntäini kultahani - Paipattaapi paimenillen: - "Viikon viivyit laitumillen! - - "Jop' on huttu suuhun syöty, - Voit ja maijot yhteen-lyöty: - Lapset soaneet kakkaroita, - Tuos on sullen kannikoita!" -- - - Lampaastaan on lihan vieneet, - Ite paistihinsa syneet; - Mullen tuotiin -- ilman muita - Kalan muruja ja luita. - - Niinpä kävi paimen rukka, - Tulin kotiin varsin hukkaan, - Nälässä ja uuvuksissa - Nukuin viimen uunihissa. - - -XVIII. - -KOTIIN TULTUA. - - Avoappas oveaisi muorini kulta, :,: - Nyt on karjain kaikki tässä, emäini kulta. - - Missä liene piijat? kuin ej lypsetäk karjoin. :,: - Missä lienöön lapset? joillen antaisin marjain. - - Minä olen kaiken päivän mehässä moanut, :,: - Leheksiä leikellut, ja sarojakin soanut. - - Vastoja on viisi kuusi, jotk' olen tehnyt, :,: - Tuonek panin pankon peälle, jokos olet nähnyt? - - Viis' oil mulla virsua, ja tuoht' ois'n tuonnut :,: - Mutta kaikki katoisi, ja konttikin on puonnut. - - -XIX. - -LOPPU-SANAT. - - Kiitos olkoon, kiitos olkoon! - Jumalallen kiitos olkoon! - Ett' on karjain kaikki tässä, - Eikä ykskään metehässä. - (Paimenetpa niin.) - - G--nd. - - - - -TAPPELUS-LAULU.[337] - - - Sota on syttynynnä, - Linnat on piirittynnä; - Rauhat on purettunna, - Rajat on murettunna; - Miehet mänkee sinn', johon teitä tarvitaan! - - Joutuke pojat välleen, - Noutake maitanne jälleen; - Miesten miekoja myöten, - Viha-miestänne lyöten, - Miehet, mänkee sinn'! -- jopa teitä tarvitaan. - - Pyssyt jo laukiavat, - Tykit jo paukahtaavat, - Kassarat heiluu käissä, - Rauvatut lakit päissä; - Miehet tehkee työ, mitä teiltä voaitaan! - - Viholliset tuolla, - Rypäilöövät suolla; - Pelkeävät meitä, - Mutta emme heitä. - Miehet, malttakaa -- vielä heitä tavataan! - - Hakkaa hyväst' heitä! - Nakkaa poikki päitä! - Jotta suonet rippuu, - Jotta suolet tippuu, - Miehet muistakee mitä teiltä voaitaan! - - Lyö! niin kaulat katkii, - Lyö! niin kalvat ratkii, - Lyö, ett' luut ne luskaa! - Lyö, ett' rustot ruskaa! - Miehet, seälii heit' jotk' on teijän armossa! - - Jopa ne karkoavat, - Huutaa ja parkuavat, - Juoksoovat kaikki korpeen, - Saroihin ja kortteih'n; - Miehet, tulkaa tänn', että teitä kostellaan! - - Urot ootten uljaat, - Suomen parhat sulhat! - Autuas ja ankar', - Suomen suurin sankar' - Tule sinä tänn', että sua siunataan! - - Tulkee meijän syliin! - Tulkee meijän kyliin! - Tulke vaimoin kuohmiin! - Tulke lasten suojiin! - Suomalaiset kaikk', työpä meijän kunnia! - - G--nd. - - - - -JUOMA-LAULUJA. - - - Yöllä, päivät jatketaan; - Virsillä, vähät oluet. - - (Suom. sanal.) - -Se on merkillinen, että ehkei mikään moailmassa ouk tullut niin paljon -lauletuksi, kuin _viina ja rakkaus_, niin häistä ei mainitak niin -mitään meijän vanhoissa Suomalaisissa Runoissamme. Niistä monesta, -jotka olen jo käsittänyt, en ole löytänyt yhtään, joka puhuisi varsin -rakkautesta tahi viinasta.[338] Mika lie syy siihen? Totta hyö eivät -tunteneet sitä korkeampata henkellistä rakkautta,[339] ainoastaan sitä -luonnollista; (heijän käytös vaimojansa kohti, on tätä toistava). -Ainoastansa henkellinen rakkaus sytyttää juohtumuksemme ja ajatuksemme; -se luonnollinen nosteloo vaan luontoamme ja himojamme. Samaten -rakastivat hyö viinoa hänen luonnollisen mavunsa tähen (niin kuin on -roa'an kansan tapa), vaan ei että sen lepyttämisellä soveltua -ystävälliseen joukkoon. Hyö halaisivat sitä juuaksensa, vaan ei -nautitaksensa. Tästä tuloo, että Suomalaiset vielä nytkin heijän -juominkiloissa nouvattaavat sen tavan, että innolla ja kiivauksella -juua, ikään kuin joisivat uhalla. Heijän mieli ja luonto eroittaa heitä -tässäkin monesta muusta. Hyö ovat pikaisia ja ruttoluontoisia, -Ruohtalaiset taas tyyni-tapaisia ja vähään tyytyväisiä. Ne taitaavat -puolen tunnin istua ja iloitella yhtä lasia lipittäissään, -kastellessaan noukkansa usein, vaan vähäisen kerrallaan; sillä välillä -toas pakinoivat ja lauleloovat. Suomalaiset juovat harvoin, vaan -silloinkin -- täysiä lasia. Ruohtalaisissa kuullan rauhallista puhetta -ja lausuamista; Suomalaisissa ussein reuhoamista ja telmämistä, milt' -ei riitoja ja tappeluksia. Ei että harjoittaa juomista (sitä -harjotetaan jo liiaksikin) mutta että tarkoittoo yhtä hiljaisempata ja -rauhallisempata huvitusta meijän juominkiloissamme, olen minä viinan -varaksi kirjuttanut näitä juoma-lauluja, toivoissain tehnein sitä -hyväksemme, vaan ei pahaksemme. - - - -I. - -VIINA-VIRSI.[340] - - - (Isäntä.) - - Pieppäs pikar' pivossais, - Puhuk pullois luokse! - Viina kiehuu kiassais, - Vuahi muahan juoksee; - Kaho, kuin tuo juoma-härkä - Viteloopi viinan märkeä; - Juokam', Juokam', - Minun veljet -- juokam'! - - (Vieras.) - - Nyt on pulloin tyhjä toas, - Ei ou mitä juuaan; - Nyt on kulkkuin kuiva toas, - Kunnek' toista tuuaan. - Paha olla tässä hiässä! - Ei ouk suussain, eik' ou piässä -- - Juokam', juokam', - Minun veljet juokam'! - - (Isäntä toas, toisellen.) - - Ota kuppi kätteheis, - Elä häntä heitä; - Olet seuran-pettäjä, - Jos et seuraa meitä. - Juoppas, juoppas juoma-ratti, - Huuhteleppas huuleis, matti! - Juokam', juokam', - Minun veljet, juokam'! - - (Toinen.) - - Sep' on mulle vaikia, - (Elä eneä anna)! - Kuka jaksaa kaikkia - Pulloi suuhun panna. - - Kaikki yhteisesti: - - Et ouk poika, jos et koita - Että pulloaisi voittaa! - Juokam', juokam', - Minun veljet juokam! - - (Vieraat, yhessä.) - - Ite ompi isäntä - Hunaja ja mettä, - Joka lyö ja lisentää - Viinoa kuin vettä. - Kiitos olkoon monin kerran. - Tuhatta tuhannen verran! - - (Isäntä.) - - Eip' ouk vieraassakaan syytä - Joka juop', ja toista pyytää. - - (yhteisesti.) - - Juokam', juokam', - Hyvät veljet -- juokam! - - - -II. - -JUOMA-LAULU. - - -(Lauletaan kuin: _Kära Doctor kom, mamseln har ondt i magen_.) - - No sinä uljas miesi -- joka istut siinä, - Mikä sinun nimeis? sano mullen sen! - -- Tuos on sinun lasis -- tartuk siihen kiini! - Pane sitä pohjaan, hyvä kultainen. - Elä seästäk sit', vaan tyhjennäppäs pois! - Kyll' toista välleen - Saisit jälleen, - Jos tuon jois't. - kertaus: - Elä seästäk sit', vaan tyhjennäppäs pois! - Kyll' toista välleen - Saisit jälleen, - Jos tuon jois't. - - No puhuk pullois luokse, laula lasin eäreen! - Juo sun tyttöis muistiin! -- hyväillä sit' soat, - Jos sa panet pohjaan, jos sa täytät meärän; - Jos sa tuota hyljäät -- hyljää hään sun toas, - Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään -- - Ja jok' ei ryyppää, - Se on syy-pää; - -- Se on hään! - kertaus: - Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään -- - Ja jok' ei ryyppää, - Se on syy-pää; - -- Se on hään! juo! juo! juo! juo! juo! - (toinen) auks'! auks'! auks'! - - No nyt on viina suussais, nyt on mieli peässäis, - Nyt oot sinä soanut viisautta kyll'! - Muista sinä vaan, ett toisill' annetaan; - Ja jok' ei sitä - Puolta pitä, - Hään ei soa. -- - kertaus: - Muista sinä vaan, ett toisill' annetaan; - Ja jok' ei sitä - Puolta pitä, - Hään ei soa. -- - - - -III. - -JUOMARIN LAULU.[341] - - -(Tapaillemus[342] Frédmannin 58:sta kirjuttamuksesta.) - - Musta on mielein, - Kylmä on kielein, - Surussa ompi suu, -- pling, plang! - Tuskain on tuima, - Kulkuin on kuiva, - Murhe on vielä muu, -- pling, plang! - Joka tahtoo kunniansa näyttää, - Niin hään hyvin ihtiänsä käyttää, - Jos hään minun pulloin pienen täyttää, -- plingeli, plingeli, - plingeli, plang! - - Viritän virttäin, - Ihtiäin hirtän, - Itkus' on ilo suur', -- pl. pl. - Vaikia vaiva - Kalloini kaivaa, - Peätäin se serköö juur', -- pl. pl. - Voi, mun veljet, veikkaiset ja veikot, - Huonot ollettekin työ, ja heikot, - Kuin ei löyvyk soitot eikä seikot, -- pl. pl. pl. pl. - - Povessain polttaa - Viina, ja oltta - Halajaa minun pään, -- pl. pl. - Keijuiset riehuu, - Lentää ja liehuu, - Minnekkäs minä mään? -- pl. pl. - Voi mun sytäin, voi mun sieluin rukka! - Olit muinon niin kuin Vuohenkukka; - Nyt on viina saattanut sun hukkaan, -- pl. pl. pl. pl. - - Mitäs ma laulan! - Kuiva on kaulain, - Tuokepas tänne, tuo! -- pl. pl. - Jolla ma huuhtan, - Suurustan suutain, - Josta ma kerran juon, -- pl. pl. - Hyvä lanko laita laskut täynä, - Tuoppas tänne voita, leipä, säyne! - Eikös siitten laulut laillen käyne, -- pl. pl. pl. pl. - - Nyt mull' on mielein, - Kevyt on kielein, - Viina mun virkuks' tei, -- pl. pl. - Jos ma nyt saisin - Naisen, niin naisin, - Ottaisin vaimon -- hei! -- pl. pl. - Huolet huonommat ma hänell' heittäis'n, - Ite viljasta ma viinan keittäis'n, - Jolla murheet kaikki muka peittäis'n, -- pl. pl. pl. pl. - - Pullos' on puutos, - Mieles' on muutos, - Isäntä kulta hoi! -- pl. pl. - Missäs on maljais? - Kallis on kaljais, - Jota ma tuanon join! -- pl. pl. - Virvoita minut viinallais vielä, - Elässä tuota kultaisein kiellä, - Elkätte Veikot seis'koo mun tiellä! -- pl. pl. pl. pl. - - Tuhlajat tunkii, - Juomarit suinkin - Viereeni veteiksen; -- pl. pl. - Varkaat ja vorot, - Riijat ja torat - Välillen veljeisten, -- pl. pl. - Onnetoin ma olen tähän tullut, - Viinallen ma olen tullut hullu; - Hyväst' mun veljet, hyvästi mun pulloin! -- pl. pl. pl. pl. - - - -IV. - -JUOPUMUKSET ja JUONITTELEMUKSET.[343] - - -(Vallollinen tapaellemus Frédmannin 18:stä kirjuttamuksesta.) - - Miehet ne huutaa ja huiskaa, - Kukin hyö kannunsa puistaa; - Juostenpa juoksoopi suista - Paljasta puhasta Ruista. - Tommi pa tuo oli kelpo mies, - Tuopa tuopin yksin koitti; - Joi niin hilpeest' ett hiukset oil hies', - Ja kaikki hään juomassa voitti. -- - - Ryypättiin yhtä ja toista, - Puhuttiin näistä ja noista, - Huasteltiin maista ja soista, - Juteltiinpa joista. -- - Lassipa lausuupi sanoilla näin: - "Täss' on kaikki _paara kara_" -- - Pyöritti silmänsä pöytähän päin, - Ja sanoi: _Lät laasena vara!_ - - Nousipa riita ja huuto, - Leikistä veljekset suuttuu, - Ilo se itkuksi muuttuu, - Viina se kulkussa juuttuu. - Yks' sitä toista nyt korvallen löi. - Tuostapa kapinat kauhiat karttui; - Ne jotka joivat, ja ne jotka söi, - Kaikki sen tukkahan tarttui. - - Ukot ne painia heittää, - Puisteloo nyrkkii ja päitä; - Jutteloo niitä ja näitä, - Kukin puoltans väittää. - Sipinpä sierammet juoksemaan jäi, - Pekalta piä oli puhki ja rikki, - Lassipa lausuupi sanoilla näin: - Kossar vi ska tricka! - - Viina se rikoillen vuotaa, - Kukin hyö kannunsa tuottaa; - Jotk' olit suuttuneet suotta, - Toisiansa juottaa. - Vuahi se valuupi parrasta pois, - Viina se veljeisten viiksistä tippuu; - Ne jotk' ei käyvä nyt eneä vois, - Toisisak kaulasta riippuu. - - Ilossaan istuivat räivät, - Syötihin lihat ja leivät; - Juomaan veikkoiset jäivät - Kaiket pitkät päivät. - Viimeinpä viinasta puutoksen sait, - Ukot oil surussa, suut oli vaiti, - Olvet ne loppui, ja kaljat oil kaik', - Ja kukin oil rahansa paitti. - - - -V. - -TUONEN TURVA. - - -(Tavoittelemus Frédmannin 21:stä Kirjuttamuksesta).[344] - - Niin hiihtäkämme hiljalleen, - Ja jouvum' juominkista pois! - Kyll' viinoa ois viljalt' viel', - Niin paljon kuin myö jois. -- - Vaan heitä veikko jäähyväis, - Ja kiiruhta nyt kesken pois! - Sill' kuolo kuontois kuoppaan veis; - Niin pian kuin se sois. - Jo Tuoni sinun tolhois tuo, - Niin puista pulloisi, ja juo! - Ja juo, ja juo, ja juo, ja juo, - Niin kauan kuin hään suo. - - Ja sinä nuori nauro-suu, - Ja punaposki Sulhais-mies, - Ja sinä vanha vaivaisuus, - Joll' hauta jo on ies; -- - Ja sinä, joll' on viekas kiel', - Ja sinä, joll' on viisas piä, - Ja sinä, joll' on vehä miel', - -- Ei yks'kään tähän jiä. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Jos tulit Luojalt' luovuiksi, - Viinasta viisauttais tuot; - Ja jouvut muka juovuksiin - Niin usein kuinsa juot. - Ja sinä Runoniekka -- hoi! - Joka niin viisan virren teit; - Jo kuolo kantelettais toi, - Ja virttäis hautaan vei. - Jo Tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sinä joka suarnassais, - Et oikeen opi toimella; - Vaan joka soarnaat soalistais - Kaikella voimalla.[345] - Ja sinä, jok' et kuulla voi, - Vaan viinoo liiaks' liikuttaa; - Jo kuollo sullen sanan toi, - Ja kirstuis kiiruttaa. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sinä meijän Tuomari, - Kuin sait mun viinan sakoillen; - Vaik' olet ite juomari, - Ja armas akoillen. - Ja sinä ruma Ruunu-mies, - Sie varkaat kaikki varoitat; - Vaikka sa ite kuka ties - Ruunua varastat. - Jo tuoni sinun tolhois tuo &c. - - Ja sinä Soan-sulhainen, - Joka pavossa moata sois: - Kuulespa hyvä kultainen, - Karaise luontohois. - Ja sie kuin Tyttölöitä hait, - Ja juoksit jouten kaiket yöt; - Ja josta naiset nauron sait, - Kuin tunnettiin sun työt. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sinä kaunis Kauppias, - Jonk' suu on suloinen ja suur; - Ja joka out niin laupias, - Vaik' olet viekas juur. - Sie olet monta pettänyt, - Ja veijanut kuin kelpo-mies; - Ja kunniaisi jättänyt, - Kussa sa voiton ties't. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sinä jok' ett puolta piek, - Kuin toista pahoin suatetaan; - Ja vaikka ite syypiä liet, - Jos oikeen aatellaan. - Ja sie kuin oot niin kuuluisa, - Ja pität kunniaisi suurr'; - Ja kuitenk' kaikkein luulessa, - Oot kelvotoinen juur. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sinä joka verassa, - Oot ylpiä ja pöyhkiä; - Ja sinä joka velassa, - Oot köyhin köyhiä. - Ja sinä saita, joka ois't - Niin ahnas aina rahan piäll'; - Tyhjennäppäs nyt kukkarois, - Jo tarvitaan sa tiäll'. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja sie kuin muita moittelet, - Ja joka panettelet muit'; - Kas nyt sun kuolo koittelee, - Ja tukkee kiin sun suit'. - Ja sinä joka luulla voit, - Ja toisell' pahan sanan sait; - Ja sinä joka kontin toit, - Kas nyt sie olet vait. - Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c. - - Ja kaikki kateet tulkaat tänn', - Ja kastakaatte kulkunne; - Jos teill' on vihat välillänn', - Niin tuohoon[346] sulkoo ne! - Vaan kunniata näytäkee, - Nyt tällen talonmiehelle; - Ja teijän velka täytäkee, - Hyvällä mielellä! - Jo tuoni teijän tolhot tuo, &c. - - Myö kostelem' ja kiitämme - Isäntee ja Emäntee myös, - Ja vielä kerran siittenkin - Myö ylistäm' sun työs; - Nyt pois myö hiljain hiihtämme, - Niin heitetään näin kelpo kest'; - Ja viimen juom' ja kiitämme, - Hyvästi nyt! -- suas täst'!... - Jo tuoni meijän tolhot tuo, - Sill' puistam' pulloimme ja juom'! - Ja juom'! ja juom'! ja juom'! ja juom'! - Niin usein kuin myö suom'! - - - - -SANAUKSIA NOSSILTA.[347] - - -I. - -RAKKAUS. - - Ei makeempoo ouk kuin Rakkaus; se tuottaapi meillen - Taivaan ja moan; ja simo on sappena sill'. -- - -- Niin uskoopi Nossis: se jok' ei suant Kyprilta suuta, - Häntä ei tunnek: sen kukka on kavonut pois. - - -II. - -THYMARETA. - - Voi pahuus, kuin soreeks' oil tehty Thymaretan kuva! - Silmästä paistaapi hyvyys ja hiljaisuus myös; - Piskakin heilutti häntäns, ja katteli kuvaan, - Luullen ett' häänkiin nyt entisen emänteens' näi. - - - - - -MUUTAMIIN MEIJÄN MOAMIEHIIN ELÄMYKSIÄ.[348] - - - Kuitenk itse kuolemassa, - Säilyyvät siviät miehet - Eläävät erons' perästä. - - _Paul Remes_. - -Jokainen kunniallinen mies kunnioittaa _rehellisyyttä, kunniallisuutta, -urhollisuutta, totuutta, hyvyyttä, viisautta_, tahi kaikkia niitä -avuja, jotka koroittaa meitä yliten muita luotuja, yliten meijän oman -tavattomaks joutuneen suvun; ja jotka kohoittaa meitä likemmäksi sitä -taivaallista ymmärrystä, sitä Jumalista viisautta ja hyvyyttä, joihen -osallisiksi myö olemme luovut. - -Mutta koska näitä tapoja ei löyvyk itekseen, vaan ikään kuin henkemme -suljettunna luonnollisissa piiroksissa, niin täytyy meijän kunnioittoo -niitä miehiä, kussa tällaiset hyvät tavat osoittaiksen; ja jotka -harjoittaavat heitä ei omaksi voitoksensa, vaan yhteiseksi hyvyyveksi. -Sillä kuin kunnioitamme näitä ihmisiä, niin osotamme myö kunniamme -niillen hyvillen tavoillen kuin ilmoittaiksen heissä, ja julistamme -sillä, että myö heitä arvossa pitämme, ja itekkin tahtoisimme heitä -nouattoo. - -Samalla tavalla kokee joka kunniallinen kansa, että tarinamuksessansa -tarkoittoo niitä miehiä jotka ovat rajuuttanneet ihtiänsä muista, -hyvillä tavoilla ja käytöiksillä, ja jotka usein ilmauntuuvat ikään -kuin valaistut henket sen roakan kansan seassa. Heijän elämäkerta -osotetaan sen eistä muillen esimerkiksi, että sillä vaikuttaa kansan -sivistymistä ja hyvistymistä.[349] - -Myö olemme jo lapsuuesta alkaan, tullut tuntemaan jaloja miehiä muissa -maissa, myö olemme kuulleet mainittavan mainioista ja kuuluisista -Greekkalaisista ja Ruomalaisista uroista, jotka heijän ruummillisessa -luonnossa piirittivät yhtä taivallista henkee; ja jotka ehkä ihmisinnä, -olivat henkensä puolesta, aivan Jumalantapaisia. Myö olemme siitten -vähittään tavanut semmoisia muissakin kansoissa, joihen tarinamus on -tehty meillen tietyksi, mutta ei ykskään ole vielä puhunut mitään -meijän omistamme; niin kuin muka ei meissä löytyisi semmoisia miehiä, -joita saatettaisiin osottoo muillen esimerkiksi _hyvyytessä, -rehellisyytessä, hurskautessa, urhollisuutessa_, ja muissa hyvissä -tavoissa. Tästä tuloopi että myö rakastamme näitä vieraita -kansoja, kussa sellaisia miehiä on löytynyt; mutta ouvoistamme ja -halvenamme[350] meitä ihtiämme, koska ei semmoisia tavatak meissä. Yksi -kansa joka pitää ihtensä halpana, se alentaa ihtensä päivä-päivältä -vielä halvemmaksi, ja vajuu viimeisellä muihenkin pilkan ala. Että -kehua ihtiänsä, on kyllä yksi kunnoton tapa; mutta että pilkata tahi -polkea ihtiänsä, on vielä ouvompi. Myö tahomme seneistä nouvattaa -kohtullisuutta, ja kiittää mitä meissä on kiitettävätä, ja moittia mikä -on moitittava. Meijän tarkoittamus oisi, että puhuttaissa hyvistä tahi -urhollisista miehistä, ottoa esimerkkimme omistamme, eikä aina turvaita -muihiin vierahihin. - -Paitti sitä, niin se ompi meijän suurin velvollisuus, että kiitoksella -mainita ja muistossamme johtata niitä miehiä, jotka ovat vaikuttanneet -hyvyyttä ja kärsinneet meijän etessämme. Se on se ainua ja vähin -palkinto, jota taijamme heillen antoa; se on se ainoa kostaminen, jota -hyö meiltä voativat. Sillä mitenkä myö taitaisimme ies toivoa, että -meijän omat työt ja vaivat pitäis muilta tulla luetuiksi meillen -ansioksemme, ellei myö ite kunnioitak ja arvele niitä miehiä, jotka -ennenkin ovat hyvyyttä meillen toimittaneet. Ja koska iankaikkinen -kokemus toistaa, että ne jotka ovat olleet avulliset ja auttaneet -toisia, ovat harvoin tulleet toisilta autetuiksi;[351] niin myös, että -ne jotka juuri enin ovat rakastaneet omiansa ja isämoatansa, ovat -tulleet vähin omiltansa rakaistetuiksi, niin tahomme eroittoo meitä -heijän joukosta, jotka kosk' eivät taija itek vaikuttoo jotaik -hyvyyttä, niin katehtiivat ja paheksiivat muihen ansioita, ja viskoavat -vettä heijän korvilleen, jotka ovat auttaneet heitä avannoista, ja -nostaneet heitä kuin konnia mättähälle. - -Eikös kaiken moailman tarinamus opeta meitä, että ne viisahimmat, -parraaimmat ja jaloimmat miehet ovat usein tulleet eleäissänsä -vihoitetuiksi, vainotetuiksi ja vahinkoitetuiksi; usein myöskin -surmatuiksi. Eikös ihmiset jo niinnä vanhempina aikoina kivittäneet -ennustajoitansa,[352] ristin-naulittivat Vapahtajansa, ja murhaisivat -opettajoitansa, ja -- eikös vielä meijänkin ajoilla ou nähty -heijän paikka paikoin ahistelevan ja hätyyttelevän oppineita ja -kansan-valaistajoita?? Vasta myöhempänä, kuin ovat löytäneet näijen -viattomuutta ja omoo tyhmyyttä, -- silloin vasta katuuvat käytöiksensä, -ja seisoovat itkusilmin heijän hauvalla, joita ennen olivat pilkanneet -ja irvistelleet. Sellainen on ihmisten luonto, ja sellainen meijän -tapamme! Myö emmö tunnek hyvän-tekiäitämmö ennen kuin myö heitä -kaipoamme, ja vasta heijän kuoltua kunnioittamme myö heijän nimensä, ja -pystyyttelemme muka muisto-pylväitä heillen kunniaksi, että sillä ikään -kuin lepyyttäisimme ja suostuttelisimme heijän varjoa.[353] Senpä -tautta on moni uljas mies tullut kotonansa pilkatuksi ja isämoaltansa -pois-kajotetuksi, kosk' eivät hyö siinä ymmärtänneet häntä arvossansa -pitää; ja tultua muihen maihin, tavanut siinä sitä hyvyyttä ja -suosiota, kuin olisivat kotona ansaineet. Mutta viisaus, hyvyys ja -siveys eivät ehikkään palkoa ja palkintoa, (sen eistäpä heitä myöskin -harvoin palkitaan);[354] hyö ehtiivät ainoastaan siaa, moailmassa, kussa -saisivat hiljaisuuessansa ja rauhassa harjoittoo ihtiänsä, omaksi -suosioksi ja ihmiskunnan hyvyyveksi. - -Myö tahomme seneistä tapaella niitä miehiä, jotka ovat ennen -vaikuttaneet hyvyyttä meijän moassamme, tahi jotka ovat eläissänsä -muita onnistanneet ja hyvyyvellänsä tarkoittaneet hyötyttä sitä -yhteistä kokonaista kansoo. Jos eivät aina ouk voittaneet tätä heijän -aivotusta, vaan usseen, ehkä tyhjään yrittäneet; niin elkäämme syytäkä -heitä tästä heijän tarkoittamuksen nouvattamattomuutesta, sillä heijän -aivotukset ovat ainian meijän silmissämme yhtä ylistettäväiset ja -kiitettäväiset; mutta suruilkamme ainoastaan, että heissä ou puuttuna -sitä jaloutta ja voimallisuutta, kuin oisi tähän ehkä vaaittu, ja jota -ei löyvyk meissä luonnottomasti (ylinluonnollista), ja päivittäkämme -ainoastaan niitä ulkonaisia tapauksia, jotka ovat näitä heijän hyviä -aivotuksia kumottaneet, ja joihen välttäminen ei käy ihmisten -käsiin.[355] - -Mutta ne ovat ehkä varsin harvat, jotka ovat tulleet siihen -tilaisuuteen, että ovat tainneet vaikuttoo jotaik varsinaista koko -kansakunnan hyväksi; meijän täytyy myös seneistä kunnioittoo heitä, -jotka hiljaisuutessa ja yksinäisyytessänsä harjoittaavat näitä avuja, -ja ainoastaan paheksia etteivät hyö ouk tulleet pantuiksi semmoisihin -paikoin kansakunnassamme, kussa heillen oisi käynyt enemmin aikoin -soaha, tällä heijän hyvällä hartauvellansa.[356] - -Tästä myös tuloopi, että voaitaan _enemmin_ niiltä, jotka istuissaan -ylhäisillä paikkeillansa, käyttäävät koko kansan onnea käsihinsä; ja -jotka ussein taitaavat _hyvällä sanallansa_ vaikuttoo enemmin hyvyyttä, -kuin kaikki muut, mahtinensa;[357] ja sitä vastoin heiltä toas -_vähemmin_, jotka ovat alhaisimpana, ja josta suurin osa mateloo niin -kuin maot mullassa, huoleissansa mitä hyö huomena suuhunsa pistäisivät. - -Mutta niin kuin moni saattaa löytyä, joka ylhämmäisellä paikalla ei ouk -vaikuttana mitään hyväksemme, niin saattaa myöskin löytyä moni, joka -alaisemmalla paikalla on vaikuttanut varsin paljon kansakunnan -hyväksi,[358] ja heistä luemme erinomattain Paltamon muinoista Rovastia -_Joh. Cajanusta_. - - - - -JOHANNES ANDREAE CAJANUS. - - -Paltamon Muinonen Rovasti. Syntynyt v. 1626; kuollut v. 1703. - -Pohjanmaa on aina ollut kuuluisa muista Suomen maista hänen oppineista -ja ankareista Pappeista, jotka ovat siitäkin mainittavat että hyö ovat -harjoittaneet omoo kieltänsä, ja tarkoittanneet tietoa omaan -tarimamukseen.[359] Hyö ovat etesmänneennä aikoinna olleet ehkä ne -ainuat koko Suomessa, jotka eivät ouk istuineet varsin tuppi-suunna -kahellen mitenkä ajat ja ihmiset toinen toisesek perästä poisvaipuuvat. -Kuin toiset torkkumalla viettel' pois päivänsä, tahi hukuttivat ikeänsä -yhtätyytyväisyytessä muusta kuin omasta elämästänsä, niin hyö ottivat -ajastaan tarkan vaarin ja kirjuttivat muillen muistiksi niitä -merkillisempiä tapauksia niinnä päivinnä.[360] Se on heitä kuin meijän -vielä nytkin tuloo kiittää, siitä vähästä tiiosta, joka on meillä -meijän tarinamuksestamme, ja meijän täytyy ainoastaan surkutella, että -suurin osa heijän kirjutoksista ovat jo kavonneet ja joutuneet hukkaan, -tahi salataan vielä painamatak vanhoin paperien pankoissa. - -Niistä jotka enin ovat näin ikuistanneet ihtiänsä, ja ansaineet että -tulla meiltä kunnioitettavaksi, on epäilemätäk Paltamon muinonen -Rovasti Juho Antinpoika _Cajanus_.[361] - -Tämä merkillinen mies, joka oli 9:sääs Rovasti tässä pitäjässä, -oli Greve Bráhin muinoisen Vouin Antti Cajanuksen poika, joka -oli vapaallisesta sukuperästä, koska häntä ennen kuhuttiin -_Gyllenhjerta_,[362] ja sanottiin olleen syntynyt Uuella-moalla -Kyrkslön pitäjässä. - -Tämä hänen Juho niminen poikansa oli syntynyt v. 1626. Hänen -yksinäisestä elämästä ei tunnetak muuta, kuin että hän v. 1642, eli 16 -v. vanhana, erkani Oulun koulusta ja läksi Upsalan Opistoon, kussa hään -oli 6 aastaikoa. Vuonna 1648 tehtiin häntä Turussa papiksi, ja pantiin -kappalaiseksi Paltamohon. V. 1659 tehtiin häntä Kirkkoherraksi ja -Rovastiksi Kajanan läänissä, Salossa, Siikajoilla, Pieliksessä, -Kuopiossa ja Iisalmessa. V. 1672 istui hään Herroinpäivilla -_Tukhulmissa_, ja v. 1702 oli hään papin-kokouksessa Oulussa. V. 1703 -kuoli hään, 76 aastaikoa ja 4 kuuta vanhana,[363] Nuoruuessansa oli -hään paljon matkustannut vieraita maita. Vaimoksensa oli hään ottanut -Kirkkoherran tyttären Pyhäjoelta _Anna Juhon-tyttären Mathesiuksen_, -joka synnytti hänellen kaks poikoa, _Eerikki ja Juho_. Hään käytti -heitä kumpaisiakiin Upsalan Opistossa. Juho tehtiin 21 v. vanhana -Opettajaksi (till Professor) Turun Opistossa, ja kuoli aivan nuorra. -Hänen sanotaan tehneen meijän virsi-kirjassa virren, joka alkaa: _Etkös -ole ihmis parka_. Eerikki tehtiin papiksi Paltamoon. Ja hään sai -kokeaksensa sitä kovaa onnea, joka ei vielä ennättänyt periä isän -hyvyyttä. "Hyvyys tekiin ihmisillen uhriksi", isä pelaistiin, vaan -poika tavattiin. Häntä raateltiin aivan pahasti vihollisilta -sota-aikoina v. 1716-20. (lue Mnemosyne, v. 1821, Januarii månad). - -Olkoon tämä sanottu _Cajanuksen_ yksinäisestä elämästä, hänen -kansallisesta on enemmin puhumista. Myö taijamme kiittää häntä ei -ainoastaan mainioksi papiksi, mutta myöskin verrattomaksi -kansallaiseksi. - -Myö neämme hänestä esimerkin, että se joka on virassansa nöyrä, se on -myöskin muussa työssä tarkka ja toimellinen. Hään osottaa meillen, että -se joka tahtoo vaikuuttaa hyvyyttä maailmassa, hään on mies soamaan -sitä aikaan, ilman toisetakkin; tahi hään totistaa, että yksi -yksinäinenkin kunnollinen mies kansakunnassamme, tekööpi toisinaan -paljoa enemmin hyvyyttä ihmisissä, kuin monet autuammat ja ylhäisemmät. -Sillä hään teköö ei ainoastaan mitä häneltä voaitaan (mitä hänen -virkansa voatii), mutta hään teköö vielä paljon voatimatakkin, -(semmoista kuin ei tule hänen virkase tehä). - -Meijän täytyy seneistä ensin puhua hänen papillisista töistä, ja -siitten toimittoo hänen kansallista ansiota, tahi mitä hään teki paihti -viransa. - -Hänen virantöistänsä emmö tunnek muuta, kuin mitä hään ite mainihtee -yhessä kirjassansa annettu Turun Papin-neuoittelemuksellen siitä 9:stä -päivästä Huhtikuussa v. 1698. Josta nähään että hään mainittuna vuonna -oli jo 50 vuotta ollut tässä pitäjässä pappina, ja kärsinyt monta -vaivoo ja vastusta, sekä vihollisilta, suurinna sota-aikoinna; kuin -rauhavuosinna, omilta jumalattomilta sanan-kuulioilta. Ilman tätä oli -hään 33 vuotta toimittanut Rovastin ammattia Kajanassa, Salossa, -Siikajoella ja Saloisten kaupunnissa; että myös Kuopiossa ja -Iisalmessa (joita silloin luettiin Viipuriin hippakuntaan). Hänen -kuuluistamus-toimeuksista[364] vuonna 1696, selitämme hänen -erinomattain harjoittaneen näistä paikoista pois-hävittääksensä -sitä vanhoo taikausta, ja muuta turhuutta, joka vielä löytyi -pakanallisuuesta. Muuta ei myö tunnetak hänen virkansa puolesta. Mutta -hänen toiset kansalliset ansiot ovat monta isommat, ja ne on ne jotka -ovat erinomattain ikuistaneet hänen nimensä, ja tehnyt häntä -ylistettäväksi vielä tulevinnakin aikoina. - -Niinnä päivinnä poiskirjuteltiin[365] sotamiehiä Kajanasta, niin kuin -muistakin Suomen moakunnista; ei ainoastaan sota-aikoina, mutta myöskin -rauhavuosinna, joita kuletettiin kauvaks pois vieraisiin maihin, -suureksi vahinkoksi ja rasitukseksi tällen laveallen, synkälle, ja -vähä-kansattullen moallen. Sillä kuin ainuat ja parahat kyntö-miehet -näin vietiin muuvannek, niin heijän talot ja tilat köyhtyivät, -ja joutuivat autioiksi. Esteäksensä tätä, ja auttoaksensa -moa-viljelemusta[366] parempaan toimeen, puhutteli hään moa-miehiänsä, -että mänivät siihen kauppaan, jotta tarjoivat ruunullen vissiä -erinnäistä maksua, peästäksensä siitä pakosta, miehiänsä muka -poislaittamasta; sillä muka eholla, että lupaisivat ite pitää huolta, -heijän ruoan suojeloksesta. Sillä -- sekä se oli Ruunullen voitoksi, -että peästä matkan takoo kulettamasta vierasta väkee tähän äkkinäiseen -ja synkiäiseen moahaan, kussa heijän kostaminen oisi tullut sekä -vaikeeksi että kalliiksi muonan puutoksesta, että myös varsin ilman -mitään toimetak, tämen lumen ja pakkaisen vallassa, -- sekä se oli -asujamillenkin evuksi, että varjelessa omia tiettyjä maita, soaha pysyä -kotonansa, ja aina sillä välillä taloansa kahtoa. - -Tähän lupaukseen antoivat hyö v. 1681, ja tekivät yhen kirjallisen -liitoksen, joka v. 1683 ja 1686 tuli Kuninkaalla vahvistetuksi ja -peätetyksi. Tämän sisällä-pito oli, että Kainunmoa tästäpäin -peästättiin miehiä sotaan laittamisesta, sillä eholla, että hyö -täytivät näitä 8 paikkoo;[367] nimittäin: - -1:ksi, Että joka talosta tahi sauvusta ilman laillisia ja -vara-laillisia[368] veroja, maksoa vuosittain ruunullen 2 talaria -hopeassa, ja puoli leiviskää kapa-haukia. - -2:ksi, Että aina voimassaan pitää Kajanan linnoo, ja rakentaa mitä -hänen varustamiseksi tarvitiin. - -3:ksi, Että sota-aikoina pitää 150 miestä linnan varaksi, ja että -yhteisesti urhollisesti varjella rajansa.[369] - -4:ksi, Jos löytyisi kussa talossa enemmin kuin 3 miestä, niin piti yks -heistä uuestaan ottaman autioiksi jäänneitä taloja, tässä moassa, tahi -likempi meren rantoo. - -5:ksi, Ettei muista maista ottoo mitään karkulaisia moahansa, eikä -heitä suojella ja salata. - -6:ksi, Että laittoo ja voimassaan pitää valtamoantietä Säresniemen ja -Oulun välillä. - -7:ksi, Että tehä, ja aina voimassaan pitää, kahta hoahta (lodjor), yhen -100 Tynnörin vetävän, toisen vähä pienemmän; että niillä kulettaa -tykkiä ja muonoa Säresniemeltä Kajanaan. - -8:ksi, Että vanhan tavan jälkeen, kustaik talosta tuua puolen sylen -kuivia puita, linnan tarpeeksi, eli maksoa 16 hopiäyriä kuparissa. - -Kuin _Cajanus_ oli soanut tämän asian toimeen, niin hään toimitti -toisen vielä kauniimman. Hään ei tyytynyt siihen, että hään sai pitää -miehet kotona, hään tahtoi myös että hyö rauhassa piti soaha moatansa -viljellä, ja tehä töitänsä rasittamatak. - -Koska Kainumoa oli niistä moakunnista Suomessa, kussa ei löytynyt teitä -eikä paljon kyliä, sillä talot oli harvaan toisistaan, tehtyt mehän -korpeen, mihin peättyi, niin sinnek ei sota-aikoinakaan laitettu -kunnolista väkee, kosk' eivät vihollisetkään tainneet isolla -sota-rahvalla tässä liikua. Tämä moa heitettiin sen eistä aina -itekseen, ilman turvammatak, omin neuvosiek. Tästäpä tapahtui että -yksinäisiä vallattomia kokoon-liitettyitä voroja tuli joukottain -Venäjän puolelta, murtaisiivat yli rajan, ja murhaisivat, polttivat ja -ryöstivät kaikki mitä vaan taisivat, jolla kiiruhtivat pois omaan -moahaan ennen kuin toiset ennättivät heitä vastuttoo. Vainoataksensa -tätä, Kainulaisetkin liittiivät yhteen, ja palaisivat Venäjän puolelle, -kussa hyö toas vuorostansa tekivät tulella ja raualla kaikki puhtaaksi. -Nämät murhamiset ja ryöstämiset olivat useen julmemmat kuin oikeet -tappelukset, sillä tässä ei ainoastaan tavoitettu miehiä ja miekkoja, -vaan vuotatettiin viatointa verta, koska eivät seälineet vaimoja eikä -lapsia; sillä joita heistä eivät tappaneet tahi alentaneet, niin veivät -myötensä vieraisiin maihin. Tällä tavalla oli Kajanin maa, se jossa -tehtiin kauhiimmat julmuuet sota-aikoina. Cajanus piti mielessänsä -estääksensä tätä, ja hään oli mies sitäkin tekemään. Hänen ansiolla -Kainulaiset näyttäävät yhtä esimerkkiä, joka on Tarinamuksessamme -varsin merkillinen. - -Tätä käytti hään sillä tavalla, että hään hyvällä puheellansa sai sekä -täänpuolimmaiset että tuonpuolimmaiset papit että talonpojat, niin -Suomalaisiin kuin Venäläisiin molemmin puolin rajoa, tekemään -keskenänsä yhen liitoksen, jossa kumpaisetkin lupaisivat, että aina -elee rauhassa ja ystävyyessä välillänsä, eikä sota-aikoinakaan rasittaa -ja hävittää toisiaan, vaan elää suosiolla ja sovinolla. "Tapelkoon -Kuninkaat jos tahtoovat, ja riitelköon hyö muka jotka ovat -riitauntuneet, mutta mitä myö näissä kaukaisemmissa rauhallisissa -moan-kylissä, ruvemme heihin asioihin puuttumaan. Kyntäkäämme myö -peltoamme, ja viljelkäämme mehtiämme, ja elköömme surmata toisiamme -ilman syytä, ja viatointa verta vuotattaa." - -Koska olivat näin välillänsä tehneet tämmoisen _raja-rauhan_, niin -pyysivät molemmin puolin hallituksen-suostumusta. Sekä Zaar Pietari -että Koarle Kuninkas (suuret Sota-sankarit kumpaisetkin) antoi siihen -suostumuksensa, ja ilomielellä peättivät yhtä asiata, joka vakuutti -heijän alammaisten onnellisuutta, ja oli heillen kumpaisellenkin -otollinen.[370] - -Tästä seuraisi, että kuin soat hävitti ja turmeli muita Suomen maita, -niin oltiin tässä rauhassa ja tyyvennössä; kuin muissa moakunnissa -tappoivat toisiansa, niin tekivät tässä kauppoa välillänsä, ja elivät -ystävyytessä ja suosiolla, niin kuin eivät oisik muka tienneet mitä -muualla tapahtui. Cajanukselle oli se suosio tästä hänen hyvästä -työstänsä, että hään näki Kainun moan vuosittain tullevan enemmin -viljellyksi ja viljakkaaksi, että hänen moa-miehet siunauksillansa -muisteliit hänen hyvät-teonsa, ja ettei hänen syntymä-moatansa koko -hänen elinaikanansa rasitettu soan julmuuelta, eikä kostutettu -veljeisten eikä vihollisten verellä. Vasta 9 vuotta hänen -kuoltua purettiin Kajanin Tullariloihen kelvottomalla käytöksellä tämä -rajan rauha. Sillä koska Venäläiset[371] vuonna 1712 (parraana -sota-aikana) tulivat vanhan tavan jälkeen Kajanin markkinoillen, -pitämään kauppoansa, niin Tullarit ottivat pois heiltä paljon sarkoa ja -kankasta, josta ne olivat jo viimeisenä vuonna tulli-rahan maksaneet. -Tästä keänsivät hyö takaisin, ja vainoataksensa tätä, tulivat kohta -jälleen, suuren joukonsa kanssa, ja ryöstivät ja hävittivät koko -kaupunkin, ja ympärin olevaisen moa-kunnan. Jota sotaa seneistä -Suomessa kuhuttiin kankas-sota. Olkoon tämä sanottu Kajanista ja -Cajanuksesta! Muuta ei ouk tullut meillen tietyksi _Cajanuksen_ töistä; -vaan tämäkin on jo kyllä, että ansioittaa[372] hänellen kunnian, tulla -luetuksi Suomen parraisten ja kunniallisten kansallaisten joukkoon. - - - - -ELIAS BRENNER. - - -Kuninkaallinen Linnan-Pikkupiiruttaja [373] ja Lain-istuja -Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä,[374] s. 1647 -- k. 1717. - -Iso-Kyrön pappilassa Pohjan-moalla, syntyi tämä mies s. 18 p. -Huhti-kuussa v. 1647.[375] Hänen isä _Isak Heikinpoika Brenner_ oli -Rovasti tässä Kyrössä, ja naitu _Susanna Werenbergin_ kanssa, joka oli -tämän _Eliaksen_ äiti. - -Tätä nuorta _Brenneriä_ koulutettiin ensin Joensuun-Kaupunkissa,[376] -mutta sillä välillä, niin kuin nuon jouto-aikoina,[377] niin hänen isä -opetteli häntä tuntemaan meijän kansan Vanhuksia, jotka hään -ite muka oli kuullut siltä noapurissa vankeuvessa istuineelta -_Messeniukselta_.[378] Kuin poika oli 15 vuotta vanha, laitettiin häntä -Upsalan Opistoon tietojansa enentämään.[379] Ne kauniit aljet,[380] -joita hään tässä osotti, sekä kuviin piiruttamisessa (i figur-teckning) -että vanhain tiijustelemisessa (i antiquariska forskningar) yllytti -sitä nyt äsköttäin asetettua Vanhain-Kootusta[381] että v. 1668 s. 18 -p. Kesä-kuussa ottoo _Brenneriä_ joka kuhuttiin "_antiquitatum -studiosus_" (Vanhain-oppiva) Piiruttajaksensa[382] _Staphan Bromannin_ -perästä, joka nyt viskattiin virattomaksi, koska hänen kanssa ei soatu -mitään aikaan. Sitä vastoin toas _Brenneriä_ kiitettiin mainioksi, -"koska kaikki mitä hään teki, teki hään hyvästi". Virkoa hänellen kyllä -annettiin, vaan ei palkkoa.[383] - -Hään aloitteli Viran-toimituksensa sillä, että hään vielä samana -vuonna piirutteli kaikki Upsalan kaupunnin vanhat jäännökset ja -muisto-merkit, johon erinomattain luettiin ne vanhat hauta-kivet -Upsalan Tuomio-kirkossa.[384] V. 1669 s. 24. p. Huhti-kuussa läksi hään -yhessä joukossa _Hadorphin_ ja Vallan-Peä-Kirjuttajan (Riks-Kansleren) -Gréve _Magn. Gabr. de la Gardien_ kanssa _Vester-Gylliin_, että siinä -piiruttelemaan kaikkia vanhan-aikuisia jäännöksiä; Tästä häntä siitten -laitettiin yksinään _Öster-Gylliin_, samalla asialla. Tällä tiellä oli -hään piiruttanut kaikki hautakivet Linköpingissä, Vrétassa, -Skéningissä, Vadstenassa ja Bjelbóssa m.m. samaten myös Skárassa, -Gúdhemissa, Várnhemissa ja muissa merkillisemmissä paikoissa; joista -_de la Gardie_ kuhtui häntä luoksensa Lecköiin Vester-Gyllissä, että -siinä muka piiruttamaan kaikki ne Runa-kivet (run-stenar) jotka löytyi -niillä säytyvillä. Jota kaikki _Brenner_ teki hänen mielen-hyväksi; ja -josta palkkoa hänelle luattiin, vaan on vielä antamata. Takaisin -tultuansa Tukhulmiin näistä hänen matkoistansa, joita hään omalla -kustennoksella oli tehnyt, antoi hään Vanhain-Kootuksellen kaksi -kirjoa, puolen arkin loajuelta, joissa hään oli kaikki nämät vanhukset -piiruttanut; joista yksi sisällensä piti Vest-Göthan jäännökset, toinen -Öst-Göthan.[385] -- V. 1670, s. 16 p. Heinä-kuussa sai hään Kootuksen -käskyä, että lähteä uuestaan Östgötha-moahan, tiiustelemaan niitä -paikkoja, jotka viimein jäivät häneltä käymätäk. Niin tapahtuipa -silloin, että koska Kuninkas Koarle XI:nees, joka niinnä aikoinna -oleskeliin Vadstenan suljetuksessa,[386] sai kuullaksensa että Brenner -oli näillä tienoilla, niin hään lähetti häntä hakemaan. Tämän nuoren -Vanhain-Kirjuttajan täytyi nyt Kuninkaansa eissä näyttää kuviansa. -Siinä seisoi Suomen-poika selittävä muka suu-sanallansa taulujansa -Kuninkaan kuulla, joka kiitti heitä hyviksi, ja kehoitti Brenneriä -näissä hänen askareissansa. Tällä tavalla sanoopi _Gezelius_ (joka -kaikissa tahtoo ylistää Kuninkastansa ja hänen Vanhain-Kootustansa) -tämän nuoren Pohjalaisen ensin tulleen Kuninkaaltansa tunnetuksi. Mutta -Kunink. Vallan-Säilyksen käsi-kirjoituksissa[387] ei kuuluk niin. -Kuninkaallinen Runomus-, Tarinamus- ja Vanhain-Opiston Kirjuttaja,[388] -Herra Opettaja Liljegrén, jonka ansiot ovat niin monet ja suuret, -näissä Vanhoin selittämisessä, on enemmin tarkoittanut totuutta -asiassa, kuin kunniata. Se on häntä, jota minun tulee kiittää näistä -tarkemmista tievoista Brennerin elämästä, joita ei muissa kirjoissa -tavatak, ja joita hään isolla huolella ja kiivauella on yhteen hakenut; -ja se on hään, joka Vallan-Säilyksen kirjoissa on toimittanut asian -näin: "sinä 16 p. Heinä-kuussa v. 1670 laitettiin Brenneriä Vadstenaan, -että siinä tehä kuvituksia, joita näytettäisiin Kuninkaallen, -kuin hään oli tänne tuleva. Kuvat teki hään siihen myöskin valmiiksi, -ja niitä käytettiin Kuninkaan eissä että selittää tämän paikan -merkillisyyttä.[389] Ansio luettiin tästä _Hadorphille_ (joka kulki -Kuninkaan joukossa), ja Brenneriä heitettiin palkihtemata, ja piettiin -arvoamatak." - -Syksyllä samana vuonna, s. 15. p. Syys-kuussa laitettiin häntä -Vanhain-Kootukselta Suomeen piiruttamaan tämän moan Vanhuksia, kussa ei -vielä yksikkään ou heitä tiiustellut; hään läksi Tukhulmista s. 13 p. -Loka-kuussa, ja tuli Turkuun s. 3. p. Marras-kuussa. (Näin luetaan -Gezeliuksessa). Mutta uskottavampi on, että hään pyysi lupaa -peästäksensa kotiin, pahoillaan muka koska häntä heitettiin näin -arvoomatak, ja perintöän kuulustellaksensa. Että asia mahtoi olla -näin selitetään siitä, että takasin tultuansa ei annettu hänelle, -hänen vuosillista palkkoakaan kokonaan, eikä ollenkaan mitään -matkan-kustennosta;[390] ja vielä lisäksi, niin otettiin häneltä virka -sillä välillä pois, ja annettiin _Jaako Hartlingillen_. Sellainen oli -hänen lähetös-palkka![391] Suomessa viipyi hään nyt perätyksin kaksi -vuotta. Hään ei malttanut kauan olla kotona, sillä hänen rakkaus -Vanhoja tiiustelemaan vietteli häntä ympäri moata, jossa hään -ylös-kirjutti ja kokoili kaikkia, mikä oli meijän Tarinamustamme -jollakulla tavalla valaiseva. -- Samana vuonna piirutti hään vielä -Turun Tuomiokirkossa ne vanhat muistomerkit, jotka siinä löytyi, ja -jotka kohta sen perästä Kirkon tuli-palossa mäni turmiollen. -- V. 1671 -ja 1672 kävi hään monessa muussa paikassa heitä piiruttamassa.[392] -Koska hänen Isä oli näillä ajoilla kuollut, niin hänen täytyi myös -seisahtua kotona selvittelemään perillisten asioita. Kuin hään palaisi -Ruottiin, vei hään tästä myötensä suuren soalin tiiustuksia, -kirjoituksia ja kuvituksia,[393] ja antoi Kuninkaallisellen -Vanhain-Kootuksellen ison joukon näistä hänen kuvituksista -käsikirjoituksista ja nahka-kirjottamuksista, joita hään oli -Suomessa kokoellut.[394] Pois eroitettu virastaan, rupeisi hään nyt -pikku-piiruttamisella henkeensä elättämään. Mutta Vanhain-Kootus -havaisi kohta itekkin että hyö _Brennerissä_ kavotti parraan -Piiruttajansa ja toimellisimman miehensä; ja Hadorphinki täytyi -jo ite valittoo, ettei heijän työt joutunut minnekkään laiskuuen -tautta.[395] Hyö rupeisivat seneistä kiusoamaan häntä uuestaan -rupeamaan Vanhain-Kootuksen palvelukseen; johon se myös suostui -Vallan-Peäkirjuttajan Gréve _M. Gabr. de la Gardien_ yllyttämisellä. - -Kuin Kuninkas Koarle XI:nees v. 1673 piti Vallan-tietä matkustaman -(skulle göra sin Eriks-gata) niin _Brennerillen_ annettiin käskyä, olla -hänen joukossansa Vanhoja muka selittämässä ja kuvittamassa. Sillä -tavalla sai hään Hänen seurassansa ruuan rahatak, ja matkansa ilman -maksutak. Kulkeissaan ympärin Skånen, Hallannin ja Vest-Göthan maita, -piirutti hään Kuninkaallensa kaikkia Vanhuksia, joita heissä -tavattiin.[396] Sillä ajalla kuin Kuninkas viipyi Malmöin kaupunnissa, -laitettiin muutamia nuorukaisia hänen joukostansa Köpenhaminaan, joihen -seurassa oli meijän _Brenner_. Sillä tiellä hään piirutti niitä -vanhuksia, joita hään löysi tässäkin valtakunnassa. Koti-tiellä hään -keäntyi tautiin Kalmarissa. Tukhulmiin tultuansa, otti hään toisen -kerran jäähyvästin tästä hänen Vanhain-piiruttajan ammatistaan, ja otti -toas oman pyyhikkaansa;[397] ja rupeisi nyt Rahantietomusta[398] varsin -lueskelemaan. Hänen kirjoitukset tässä tietomuksessa, ovat vielä nytkin -suuresta arvosta, ja osottaa yhtä laveata oppimusta. Tästä päivästä -hään ei eneä tehnyt niin mitään tällen Vanhain-Kootuksellen, joka oli -jo monestia heittänyt häntä vaivoistaan ja töistään kostamatak,[399] -vaan rupeisi nyt ite töitänsä ulos-antamaan. Näinnä aikoina auttoi hään -myös Celsiusta Helsingin Runa-nenien piiruttamisella. Kuninkas, -joka nyt oli paremmin tullut tuntemaan tätä miestä, rupeisi nytkin -arvoomaan hänen ansioita, mutta kuitenkin heitettiin häntä -vielä 10 vuotta auttamatak. Vasta v. 1684, niin häntä tehtiin -Linnan-Pikkupiiruttajaksi, perästä vanhan Fransmannin _Pierre -Tignaque_, ja oli Ruohtalaisista miehistä se iho-ensimmäinen tässä -toimituksessa. Hään kuvaili kaikki ne Kuninkaallisten ja muihen -Valtamiesten[400] kuvat, joita näinnä aikoina laitettiin muillen -vieraisillen maillen, ja joilla lahjoitettiin sekä Kuninkaita että -heijän Sanan-Toimittajoitansa.[401] Näitäk toimittamata, niin hään -myöskin monta vuotta oli Vapamerkin-Piiruttaja Kuninkaan -Kirjutteluksessa.[402] Tässä toimituksessa mietteli hään ja -Vapa-Tietomuksen vaatimuksia myöten[403] valmisteli kaikkia niiten -vapamerkkiä, jotka näinnä aikoina tehtiin Vapasukullisiksi, ja piirutti -heitä heijän Vapa-Kirjoihiin. Joita tehtiin aivan monta. Vielä nytkin -löytyy Kuninkaallisessa Vapa-Huoneessa[404] enemmin kuin 500 -Vapa-merkkiä, jotka ovat hänen tekemiä.[405] Mutta hään oli nyt jo -monta vuotta harjoittanut Raha-tietomustansa, ja piiruttanut sekä -puussa että kuparissa kaikki Ruotin vanhan-aikuiset rahat. Hään tahtoi -omalla kustennoksellansa painuttoo tätä hänen kirjoansa, vaan sitä -lupaa hänelle ei annettu, sillä _Hadorph_ juonitteli kauan tätä vastaan -Valta-Kirjuttajan[406] _Lindsköldin_ kautta, joka kaikissa piti hänen -puolta. Sillä oikeutta myöten, se oisi ollut Vanhain-Kootuksen asia -että toimittoo sellaista kirjoa, ja olletikkin Hadorphin, joka oli -heijän Kirjuttaja. Mutta mitäpä hyö taisivat, heissä ei löytynyt -sellaista miestä, ja Brenneria olivatten jo suututtanneet, ettei hään -eneän lahjoittanut heijän portaita toimellansa. Monta vastusta -voitettua, sai hään viimeisellä v. 1686 Kuninkaalta valta-luvan[407] -että yksin omalla kustennoksella painuttaa tätä hänen Raha-kirjoansa, -joka ulos-annettiin v. 1691 Ruotin kielellä, ja samana vuonna myöskin -Latinan kielellä.[408] Näitä näytettiin Kuninkaallen, niin kuin -koitteeksi. Kuninkas kahtoi näitä niin hyviksi, että hään anto hänellen -600 taleria hopeassa vuosilliseksi apu-rahaksi,[409] siihen kunnekka -avauntuis hänellen joku virka Vanhain-Kootuksessa. V. 1692 sai hään -käskyn Kuninkaalta, ettei lopettaa vaan vielä harjoittaa tätä hänen -kirjan painuttamista. V. 1693, s. 13 p. Heinä-kuussa tehtiin häntä -Lainistujaksi K. Vanhain-Kootuksessa _Peringerin_[410] perästä, joka -peäsi _Hadorphin_ jälestä Kirjottajaksi ja Vanhain-Selittäjäksi;[411] -ja sai sen Kuninkaallisen armon, että piteä hänen entisen -Linnan-Pikkupiiruttajan palkkansa.[412] Kuninkas joka aina enemmin ja -enemmin rupeisi häneen mieltymään, makso hänellen nyt ne kustennokset -joita hään oli tehnyt niissä vanhoissa kupar-piirutoksissaan, ja että -kehoittaa ja keventää tämän kirjan painuttamusta ja seuramusta[413] -lupaisi hään maksoaksensa ne kustennokset, jotka tähän vielä -tarvittiin. -- V. 1698, s. 18. p. Heinä-kuussa annettiin hänellen myös -yhks Kuninkaallinen rahan-auttamus (ett Kongl. Stipendium); ja alussa -1700 vuuen luvulla, niin häntä käskettiin aivostelemaan[414] niitä -kunnia- ja muisto-rahoja, jotka lyötettiin Kuninkaan Koarle XI:nen -monesta voitosta. Se on sen eistä meijän Brenneriä, jota meijän tulee -kiittää niistä monista kauniista kunnia-rahoista, jotka näinnä aikoina -lyötettiin, ja jotka löytyy kuvaellut Nordbergin Tarinamuksessa K. -Koarle Kakstoistkymmeneesta. Tästä hänen mielen-älystä, ja muutoinkin, -kostoaksensa hänen isoja ansioita ja monenvuotista palvelusta, koroitti -Koarle häntä Vapasukulliseen seätyyn;[415] jota tehtiin Benderin -kaupunnissa Turkin moalla, s. 10. p. Maalis-kuussa v. 1712. Brenner -piti vanhan nimensä ilman muuttelematak; (häntä sisäänkirjutettiin v. -1719, niihin vapasukullisiin kirjoin N:o 1464 alle.) - -Mutta nyt rupeisi jo hänen ikä loppumaan; hään oli jo 70 vuotta vanha. -Hään lopetti päivänsä s. 16. p. Tammi-kuussa v. 1717, ja moahan -laskettiin K. Riddarholmin kirkossa. Hänen keralla sammui tästä -Kootuksen-Seurasta halu ja taitavaisuus[416] Vanhoja tiiustella, ja -siinä siassa syntyi juonittelemuksia, nioittelemuksia, ja virkoin -kilvoittelemuksia.[417] - -Kahisten oli hään ollut naimisessa; ensimmäisen kerran v. 1676, Neito -_Erengerd Stammin_ kanssa, joka kuoli 1679; toisen kerran Neito _Sophia -Elisabeth Weberin_[418] kanssa, joka Oppisuutensa suhteen on tullut -kuhutuksi: "den lärda Fru Brenner". Sillä hään oli ajallansa kuuluisa -ympäri monta maata, sekä hänen monenkielentuntemisestaan että hänen -kunnolisesta runomuksestaan. Hään sepitti laulujansa ei ainoastaan -Ruohin kielellä, mutta myöskin Saksan, Frankriikin, Spanian, Italian ja -Latinan kielillä, sillä taijolla, että häntä niinnä aikoina piettiin -parasna Runottarena.[419] Ei ainoastaan Europassa, mutta yksinkin -Amerikassa, tehtiin hänellen kiitosvirsiä, hänen nimen kunniaksi ja -ylistökseksi. Jos hään oli avara laulun-töissä, niin hään ei ollut -saitakaan avion-kokeissaan. Hään synnytti Elisa vainoollen -viisitoistakymmentä lasta, perettä kyllä köyhälle miehelle. - -Brennerin sekä painetuita että painattamattomia kirjoituksia ja -piirutuksia, löytyy osittain nimitetyt kirjassa _Holmia Litterata_ -p. 6, ja jälkimmäisissä, ja p. 110; osittain taas mainitut -käsikirjoituksissa Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä, kussa Opettaja -Liljegrén on heitä tiiustanut ja ilmoittanut. Hyö ovat seuravaiset: - -1) Monumenta Templi Cathedr. Upsal. Näistä ovat ainoastaan ne ennen jo -mainitut P. Briitan ja hänen Isänsä hauta-kivet, kupariin piiritetyt. - -2) Monumenter afritade i Öster-Göthland. Nämät säilytetään -käsikirjoituksinna. - -3) Monumenter afritade i Wester-Göthland. Nämätkin löytyy painamatak K. -Kirjan-kootuksessa. - -4) Gamble Monumenter i Stoor-Furstendömet Finlandh, affriitadhe anno -1671 och 1672 aff Elia Brennero; Ostrobothniensi. Tällä nimellä -löytyypi yks osa näistä yhteen-sioittu Franskan kanteen K. -Kirja-Kootuksessa; ja nimitös, kirjutettu Brennerin omalla käillä.[420] -Näistä hänen piirutuksista löytyy yks toinenkin kappale irtonaisissa -lehissä, niinikkään ite Brenneriltä tehty. Se näyttää niin kuin -häänellä oisi ollut mielessään antoo heitä muuannek -- ehkä Turun -Opiston Kirjan-Kootuksellen. - -5) Monumenta Varnhemmensia. Nämät löytyy käsikirjoituksena, muihin -paperien joukossa Peä-Peräänkahtojan (Öfwer-Inspektorens) Nescherin -Kirjan-kootuksessa[421] - -6) Nomenclatura trilinguis, et genuina Specimina colorum simplicium. -Holmiae 1680, puol. - -7) Thesaurus Nummorum Sveo-Gothorum Vetustus. Studio indefesso Eliae -Brenneri L annorum spatio collectus secundum seriem temporum -dispositus, et e tenebris in lucem protractus; painettu 1691, ja 1732, -nelj.[422] - -8) Gamla Danska och Norrska mynt, som utwisa dessa rikens särskildta -wapen; painettu 1696, puol. - -9) Afritade Gullringar, m.m. funne wid Wäst Skåne, pain. 1696. puol. - -10) Comment. de nummis Svio-Goth. tam antiqu. quam modernis, ynnä monta -muuta, joka tuottaa meillen valaistusta meijän pohjoisessa -Tarinamuksessamme ja rahoissamme. - -11) Nummophylacium s. brevis index num. Sveo-Goth. jemte många -utländska konungars mynt. - -12) Göthiske konungarnes, i Italien och Spanien, mynt. - -13) Fordna Swea Riddare-Orden, stuckne i koppar. - -14) Berömlige Swenska Mäns och Qwinnors mynt, afritade. - -15) Relatio Hist. de valore monet. Vet. Sv. G. Ynnä -laskettelemista (jemte uträckning) miten sakot Kunninkaan Christopherin -Lain jälkeen piti 17 vuos-sa'an lopulla luettaman. Sisään annettu -Lain-Toimituksellen (till Lag-Comission) s. 22 p. Marras-kuussa v. -1698. Painettu Saksan kielellä kirjassa Nettelbl. Schwed. Bibl. IV. B. -ja Köhlerin Münzbelustigung 1748, s. 229. ja Ruohin kielellä Loenbomin -Sw. Arkif, T. 3. s. 118. tällä nimitöksellä: Betänkande om Böters -jemkande i nya Lagen, efter det myntets wärde i skrot och korn, som -gängse war, då gamla Balkar gjordes. - -16) Om de mynt, som lades under Slottet efter branden 1697. - -17) Yksi iso joukko Vapasukullisia Vapa-merkkiä, ynnä Kuninkaallisia ja -muita yksiläisiä muotoja (enskildta porträtter) joita pietään osittain -alkuperänä painamatak, osittain ovat jo toisilta ulos-annetut ja -toimitetut. - -Brennerin kuva löytyy monessa kohassa piirutettunna, ensinnik hänen -kirjassansa Thesaurus Nummor. Sv. Goth. toisessa painossa; kussa se on -karkiasti eikä varsin hyvästi tehty, neljännen osan lehen loajuellen -(in 4:to).[423] Tästä hään on siitten myöskin piirutettu paljon -pienemmäksi yhellen kuustoistkymmenellen osan lehen loajuellen (in -16:to). Mutta se paras kuva hänestä on totta-kaikki se, joka löytyy -kirkossa Mustasaaren kaupunnissa, ja joka on häneltä iheltään tehty, -yhessä hänen esivanhemmiensa kanssa, yhessä muka kuvauksessa;[424] ja -josta löytyy yks pikkuus[425] kupariin piiritetty. Tämä kuva, joka -tässä liitetään, on tehty tästä pikkuisesta, neljästi suuremmaksi, -jonka suurentamisesta ja kivellen piiruttamisesta minun tulee kiittää -Herraa R. Ekmannia. - -Tämä _Brennerin_ suku on kotoisin _Kalahten_ kylästä, _Nerpisten_ -pitäjässä Pohjanmoalla, jossa tämän Ukon-ukko nimellä _Mathaeus_, oli -Talonpoika, ja eli v. 1480 ja 1516. Lainistujan isä, nimeltä _Isak -Brenner_, joka oli Rovasti Isossa-kyrössä, oli syntynyt Mustasaaren -kaupunnissa uutena Jouluna v. 1603, ja k. 1670, s. 31. p. Heinä-kuussa. -Siinä oli myöskin hänen isänsä että ukkonsa ollut perätyksin Rovastina. - - - - -ERIK SLANG. - - - Peä Majuri.[426] - (s. ...; k. 1642.) - -Suomessa syntyi tämä urhollinen Sotasankari alussa 1600 vuuen luvulla; -mutta missä paikassa, eli minnä vuonna, sitä emme taija varsin sanoa. -Hänen Isänsä oli Linnanisäntä[427] Narvassa, ja muinonen kuuluisa -Sota-Evesti[428] Suomessa, nimellä _Claes Eerikinpoika Slang_, ja hänen -äitinsä nimi oli _Elin Juhontytär Boose_. - -Tämä heijän poikansa tuli nuoruuvessansa ylöskasvatetuksi Kuninkaan -_Gustaf Adolphin_ hovissa, ja osotti jo lapsuutessansa uron uhkeutta, -ja mieltä aika-miehen. - -Urhollisuuellansa ja uskollisuuellansa koroitti hään ihtensä niistä -alimmaisista viran-toimituksista Peä-Majuriksi, ja oli yksi niistä -verrattomista Sota-Uroista, jotka Saksan 30 vuotisessa soassa, teki -Gustaf Adolphin nimee niin kuuluisaksi ja ylistettäväksi. - -Hään seuraisi häntä vuonna 1630 Saksan moahan, ja silloin oltuvassa -soassa käytti ihtensä niin miehullisesti, että häntä ylönnettiin yhestä -virasta toiseen, kunnekka hään vuonna 1635 tehtiin Evestiksi -Henken-Rykmentissä,[429] joka silloin kuului Kenral Banérin armeaan. -Banér rakasti tätä _Slangia_ varsin paljon siitä hänen jaloista -sota-käytöiksistään, kuin myös niistä moneista viisaista laitoksista, -joita hään aina osotti viran toimituksissaan. - -Näinnä ja seuravinna vuosinna, niin hään puolestansa paljon vaikutti -sitä, että ne monet linnat ja varuistukset[430] Saksan moassa annettiin -Ruohtalaisillen, joissa tappeluksissa hään ussein moahan hakkaisi koko -Rykmenttilöitä vihollisia. V. 1636 niin hään oli niinikkeen siinä -tuimassa _Vittstockin_ tappeluksessa, tässä jossa Saksilaiset[431] -tulivat juuri pahoin käytetyiksi. -- V. 1640 niin hään tuli _Salfeldin_ -piiritöksessä niin pahasti vikuutetuksi, että hänen täytyi antoa -leikata poikki yhen käsivarrensa. Mutta ei hään siitäkään vielä -huolinut, toisella hään teki kuitenkin täyven toimensa, ja peloitti -vielä monta poikoa. -- V. 1641 samoisi hään Böhmin moahan, liehuisi -ympäri maita, ja kussa hään vihollisiansa yhytti, siinä hään heitä -hakkaisi ja lämmitti. - -Koska Banér oli lähättänyt isoja sota-joukkoja pois luotaan, sekä -vihollisia kaikottamaan, että muonoa hankkimaan, josta hänen oma -armeansa tuli sillä välillä varsin vähätetyksi, niin Keisarin väki, -joka kuulessaan tätä, oli varoissaan, karkaisi äkkiästi hänen piälle, -ja oisivat ilman Slangia tappanut koko hänen sotarahvaansa, joka oli -talveksi muka hajotettu varsin laveasti, tässä avonaisessa moassa. - -Mutta ikään kuin Slangi sai vähä haisua tästä heijän kokkauksestansa, -niin hään läksi 3 hevoisväin Rykmenttilöihen kanssa, jotka oli pantu -Pfaltzin viho-viimisillen rajoillen, kiiruhtamaan tähän hätään. Mutta -kuin hään tuli _Neuburgiin am Wald_, niin hään tuli siinä vihollisilta -piiritetyksi, ja yltä-ympärin suljetuksi. Kuitenkin murtaisiin hään -ulos, leviten koko Saksalaisten armean, ehkä hänellä ei ollut -jalkaväkee niin rahtua; ja kulki tiehensä Banéria tapoamaan. Kuin hään -tuli lähes _Regensburgia_, niin hään aatteli siinä tehäksensä jotakuta -varsinaista, ja mieli miekallansa reväistä heiltä tätä heijän -linnaansa. - -Tässä aivotuksessa jouvutti hään kiiruhusti väkensä Donauin virran -yliten; voan hään oli tuskin piäsnyt toiseen rantaan, ennen kuin jää -hajoisi, ja virta avauntui. Siihen liittoon kulki myös 15 Keisarillista -Rykmenttiä Regensburgin sivuitten, Banéria tavoittelemaan; mutta kuin -kuulivat tästä Slangin tulosta, niin seisahtuivat samassa, ja kiänsivät -häntä vastaan. Mutta urhollisuus ja mielen-hartaus oli Slangillen -suottu, ja ne oli ne avut jotka eivät milloinkaan häväisi häntä -- ei -kuolemassakaan. Vaikka hään nyt oli joka puolelta suljettu, ja sekä -vesiltä että vihollisilta kullenkin kulmallen salpattu, niin hään -tuosta ei hätäyntynyt, vaan piätti tapelakseen niin kuin poika, ja -ruveta kalliiksi henken-kaupallen. Siinä tarkoituksessa veti hään -ihtensä vanhan muurin taakse, josta hään kyllä teki vihamiehillensä -monta vahinkoa. Kuin Saksilaiset olivat jo ampuneet muurin hajallaan, -niin manaisivat _Slangia_ hevois-miehinensä antaimaan. Mutta vielä -vainen! Hään sanoi, ei antavase niin kauvan kuin hänellä vielä oli tätä -toista kättä, jolla hään heitä kuritti. Kuus kertoo niin viholliset -koittelivat, että väki-rynnäköllä sisääntunkeita tähän hajalleen -ammuttuun rauniohon, mutta kuuesti tulivatten Slangilta takaisin -syöstätyiksi, yhellä aivan vilpittömällä ja järjähtämättömällä -syvämmen-uskauksella.[432] - -Hyö herkeisivät silloin häntä ampuamasta, koska näkivät minkälaisen -veitikan kanssa heillen oli tässä tekemistä, ja arvaisivat että nälkä -piti häntä kuitenk viimeinkin niännyttämän, sekä hevoisia että miehiä. - -Kuin olivat jo 4 vuorokautta nähneet nälkeä, ja syöneet -hevoisen-roatoja, ja mitä suuhunsa saivat, niin täytyi _Slangin_ -antaman ihtensä armon ja uhkauksen piälle. Häntä vietiin silloin -vankina Regensburgiin, niin kuin voiton muka kunniaksi. Tällä tavalla -oli hään verrattomalla käyttämisellänsä pelaistanut koko Ruotin armean -turmiosta ja kuoleman käsistä;[433] sillä että hään tässä viivytteli 15 -vihollisten Rykmenttiä, niin Banérillen annettiin aikoa että koota -armeansa heijän kaukaisista talvi-majoistansa, ja asettaa heitä -tappelukseen vihollisiansa vastaan. - -Koska _Slangi_ piäsi vankeutestaan, niin oli Banér jo sillä välillä -kuollut. Hään palveli Ruunua Sota-Asettajan[434] Torstensonin komennon -alla, kunnekka häntä viimein ammuttiin _Leipzigin_ tappeluksessa v. -1642; jossa Keisarilliset saivat kovasti kyllä kostata hänen toista -kättänsä, ynnä hänen henkensä. Näin kuoli _Erik Slang_ niin kuin -sankari kuolla tulee, isänmoan hyväksi, ja Suomalaisten kunniaksi. -Vihollistensa voitettua lopetti hään henkensä, vielä aivan nuorena, -sota-tiellä. Kaiken elinaikanansa osotti hään uskollisen alamaisen -velvollisuutta, ja urhollisen ja valpaan kulettajan[435] tapoja, jotka -hänen totisesta Jumalanpelvosta saivat suurimman arvonsa. Suomalaiset, -olkoon hänen nimensä meillen muistoksi, että ansio on arvattavana, ehk' -ei aina tähiltä tokaistu! - -Kuolema valmisti hänen vihkimistä, ja viskaisi valjupäitä lillukkoita -hänen Sulhaisvuoteellansa. Hään oli kihlattanut morsiammeksensa neijon -Agneta af Waldeck, jota myös tehtiin hänen perilliseksi. - - * * * * * - -Slangin suku hävisi tämän _Eerikki Slangin_ kanssa, joka oli viimeinen -tätä nimellistä. Muutoin on tämä yks vanha Suomen-suku,[436] josta - -a) _Håkan Tidemansson_ on se ensimmäinen kuin tunnemmo. Hään oli -Eerikin Ukon-Ukko, ja eli vuonna 1505. Häntä kuhuttiin Herra _Wiurulaan -ja Balkiseen_.[437] Hään oli kahesti naitu; ensin, neito _Walborg -Flemmingin_ kanssa,[438] ja siitten _Lucia Flemmingin_ kanssa.[439] -Hänen poikanssa oli - -b) _Bertil Håkansson Slang_, Herra Balkiseen ja Liljaan, naitu _Anna -Ollintyttären_ kanssa Nääsistä; mistä hään lie Slangin nimen ottanut, -on tietämätöin. Hänen poika oli - -c) _Eerik Bertilsson Slang_, Herra Balkiseen ja Mälkkilään.[440] Hään -kantoi Dálan Rykmentin Lippua Kuninkaan Gustaf I:sen peijaisissa. Hään -oli Linnanisäntä Hämeenlinnassa ja Hämeen Läänissä; v. 1583 oli hään -Linnanisäntä Käkisalmellen, ja Vara-Merikäyttäjä[441] Narvan ja Suomen -vesillä; että myöskin moalla Sota-Evesti. Hään oli naitu _Karin -Eerikintyttären_ kanssa Mälkkilään.[442] Hänen poikansa oli - -d) _Clas Eriksson Slang_, Herra Laukoon ja Lahti-pujoon.[443] -Hään oli vuonna 1604 Piäratustaja[444] yhessä Suomalaisessa -Hevoisväissä; v. 1612 tehtiin häntä Linnanisänneksi -Pähkinälinnassa;[445] v. 1613 s. 29 p. heinäk. Vara-Isännäksi Narvassa. -Yksi varsin urhollinen Sota-Evesti oli hään tämän-aikuisessa Venäjän -soassa. V. 1616 pantiin häntä Suomen asioin valvottajaksi ja -Selittäjäksi,[446] pitämään maan-tutkimusta[447] Säksmäin -kihlakunnassa. -- V. 1618 niin hään oli Piä-Sovittajana[448] rajan -panossa Venäjän ja Ruohin välillä. -- Häntä tehtiin siitten -Vapasukulliseksi, ja sisäänkirjutettiin v. 1625 vapakirjoihin, N:o 106 -alla.[449] Hänellä oli vaimoksensa _Elli Juhon tytär Boose_, Laukohon, -joka vielä eli leskenä v. 1647.[450] - - * * * * * - -Olkoon tämä sanottu _Slangista_ ja hänen miehullisuutestansa; mutta -hään ei ollut se ainua meistä, joka näinä aikoina tuli kuuluvillen -urhollisuuestaan. Suomalaiset ikustivat nimensä tässä 30:nen vuotisessa -soassa heijän kauniista käytöksistään ja kauheesta urhollisuuestaan, -josta olivat muita kuuluisammat, ja koko Ruohtalaisesta armeasta -mainittavat. Viholliset, jotka hämmästyivät heijän uhkeutesta, eivät -alussa tieneet mitä väkiä hyö olivat (se oli ensimmäisen kerran kuin -meitä vietiin sotaan Saksan moahan). Etteivät olleet Ruohtalaisia, -eroittivat kielestä, mutta mitkä olivat -- sitäpä ne arvelivat. -Hyö tuntuivat heitä seneistä _Agmen Horribilis Hakkapaelorum_, -(_Hakka-peälelläisten hirmuista joukkoa_), siitä Suomalaisesta sanasta -_Hakka-peälle_, jolla hyö kuulivat heitä soan nuhinassa kehuittavan -toisiansa. Sillä se oli vissi, että hyö seisoivat kuin muurit, ja -kuhunpäin keäntyivät, niin levittivät kuoleman ympärillensä. Tästäpä -moni jo luuli heitä varsin luonnottomiksi, kosk ei heillä ollut se -luonto kuin muilla, että voaroissa paeta. Sen vahvistamattoman -Saksalaisten kansan sanotaan seneistä pitänneen heitä Noitinna ja -Velholoinna, koskeivät luo'it heihin pystynyt, tahi velloittanut heijän -mieltänsä; ja uskonneen muka heijän taikauksillaan soanneen kaikki tätä -aikaan.[451] Sitä vastoin ne ymmärteväisemmät heistä kiitti heijän -käytöstään; ja kuin kirjuttivat tästä soasta, tahi puhuivat siitä -Jalosta Kuninkaasta, jota tässä ammuttiin, niin missä voan nimittivät -Suomalaisia, niin ylistivät heitä aina muita uhkempia. Myö tahomme -esimerkiksi ainoastaan kerroittaa mitä yks Hollannilainen oppinut -meistä sanoo, puhuttaissa _Gustaf Adolphista_ ja hänen armeasta: -"_Stabant Finni tui, ut exili corpore, ita valido, compacto, -inconcusso, vi atque animo, qui mille passus supra corpus emineret; -reverentia unius ac honesta paupertate invicti. Qui ut mortem metuant -aut hostis caussa loco abeant, non magis expectandum, quam ut elementa -rerum viribus humanis cedant. Animae ingentes, inconcussae atque -immotae, quae, cum libertate vestra ac victoria ex hoste, vitam pariter -ac vota terminatis; vos ego, tanquam immortalitatis nostrae formas ac -effigies complector; qui, quod scriptor Romanorum severissimus, de -vobis ad invidiam prope omnium in terris gentium pronuntiat, adversus -homines, adversus Deos securissimi, rem difficilimam jam olim assecuti -estis, ut ne voto quidem opus habeatis. Quare aut demens aut ignarus -rerum sit, qui contemnendam esse mortem vobis svadeat, quam metuendam -esse, nondum didicistis; qui nec morte amittetis, quod non habetis; nec -habetis, quod cum morte caeteri amittunt; qui ut domi paupertatem, ita -opulentiam in hoste habetis: nec ut caeteri ubique nummo, sed virtute -et cetera et hunc paratis_", (lue: _Heinsii Panegyricus Gustavo Magno -consecratus_, painettu _Leiden_ kaupunnissa Hollannin moassa v. 1687 -p. 22). - -Suomeksi niin tämä kuuluisi näin: "Seisoivatpahan sinun Suomalaiseis, -niin kehnot kuin olivat ruummiiltansa, niin voimakkaat, lujat ja -järähtämättömät olivatten voimastaan ja syvämmestään, joka kohottiin -tuhatta askelta heijän ruummiitansa ylemmäksi; voittamattomat -kuuliaisuuellansa yhellen, ja kunniallisella köyhyyellänsä. Että nämät -pelkäisivät kuolematansa, eli vihollisensa tautta paikaltansa niin -liikahtaisi, ei ouk enemp toivomista, kuin että luonto luopuisi -liitoksistaan ihmisten vehkeihen kautta. Jalot, järskähtämättömät, ja -muuttumattomat urot, jotka vapauellanne ja voitollanne vihamiestänne -ylitten, yht aikoo toimitatten elämätänne ja toivotustanne; teitäpä -minä sen eistä syläilen meijän kuolemattomuuen kuvinna ja osottojoina. -Työ -- niin kuin Ruomalaisten enin uskottava Tarinoittaja teistä -lausuupi, kateeksi pian kaikillen ihmiskunnillen moailmassa, -- -vakuutetut ihmisiä ja Jumaloita vasten, ootten jo muinonkin -nouvattaneet vaikeihimman asian, ettei tarvitakkaan yhtä toivotusta. -Sen tähen se on hullu ja mieletöin, joka tahtoisi vakuuttoo teitä -kuolemata säikähtämästä, jonka pelkämistä etten ou vielä oppineet. Työ --- jotk' etten kuoleman kautta kavotak sitä, jota teillä ei ouk; ja -joilla ei löyvykkään sellaista, jota muut kuolemallansa kavottaavat; -- -jotka, niin köyhät kuin oletten kotonanne, niin äveriät outten -vihollistenne ylitten; tätä ja muuta käsitätten, ei niin kuin muut -rahallansa, kussakin paikassa; mutta urhollisuuellanne." Tällä tavalla -ylistivät meitä muut vieraat kansaat! Se on seneistä outo, ettei -Ruohtalaiset, heijän Tarinamuksessa, nimitäk meistä niin mitään. Mutta -tunsippahan heijän Kuninkas meitä arvata. Hänen sanotaan seneistä -rakastanneen meitä enin muista, ja aina luottaneen Suomalaisiin -isoimissa henken paikoissa. - - - - -DANIEL CAJANUS ELI SE PITKÄ SUOMALAINEN. - - - s. 1704; k. 1749. - -_Daniel Cajanus_ tahi "se pitkä Suomalainen" (Den långa Finnen) kuin -häntä myöskin kuhuttiin, on tullut kuuluvillen ympärin moailmata -pituuestansa. Hään mahto olla syntynyt Pohjan moalla, Paltamon -pitäjässä, kussa hänen isä _Anders Jeremiaksen-poika Cajanus_ oli -Kappalainen. Tämä hänen _Daniel_ niminen poika oli 4 kyynäriä ja 4 -tuumaa pitkä,[452] ja matkusti ympäri Europoo näyttäitemässä rahan -etestä. Tultua Preussin moahan, niin Kuninkas _Fredrik II_ samassa -pestuutti häntä sotamieheksensä, ja pani häntä siihen isoon -Gardiinsa.[453] Mutta _Cajanus_ oli Saulina muihen joukossa, ehkä -nämätkin olivat pisimmät miehet, kootut ympärin Europoa. Kuninkas ei -tainut sen eistä häntä pitää, vaan anto piirittää hänen kuvansa, jonka -se pani seisomaan yhteen saliin Postdamin kaupunnissa.[454] -Kuin Cajanus oli kyllästynnyt, että näin kulkea ympärin maita, -näyttelemässään, niin hään koottua paljon rahaa, viimen seisahtui -Harlemin kaupunnissa Hollannissä, jossa hään rupeisi elo-leiväksi,[455] -kunnialliseen taloon, kussa hään myös kuoli s. 27 p. Helmi-kuussa v. -1749, viisviienelläkymmenellä aastajallansa. Häntä hauvattiin s. 3:tena -päivänä Maaliskuussa; ja kuin hänen kirstua mitattiin, niin se oli 4 -kyynärtä 2 korttelia ja 1 tuumaa pitkä, tahi 5 tuumaa vajoo 5 -kyynäretä; leveyveltään se oli 1 kyynärä ja 9 tuumaa. Hään heiti -jälestänsä paljon rahaa. Hään lahjoitti 12,000 _gylleniä_[456] -Lutherilaisten lapsi-huoneellen Harlemissa, 6,000 _gylleniä_ niillen -Uuistetuillen Franskalaisillen pakolaisillen (till de Reformerta -Franska flyktingarne), ja 1,500 gylleniä Mennoniittiläisten -seurakunnallen[457] tässä kaupunnissa. Hänen sisari, jonka ei myöskään -sanottu olleen niitä pieninpiä, läksi Hollandiin perimään hänen muuta -tavaruuttansa. Hänen vanhemmat olivat nuon kohtalaiset, pituueltansa, -eikä koko hänen suvussansa löytynyt yhtään erinomattain pitkää miestä; -ja mitä hänen ylöskasvattamiseen tuloo, niin ei sekkään ouk millään -tavalla ollut erinomainen.[458] - - - - -JUOSEP MATINPOIKA NIVALA - -yksi 112 vuuen vanha ukko. - - s. 1640; k. 1752. - - - Pi'ä tapais, niin elät kauvan. - - Suamal. Sananl. - -Vaikka _Cicero_ kyllä sanoopi: _"Nihil turpius est, quam grandis natu -senex, qui nullum aliud habet argumentum, quo se probet diu vixisse, -praeter aetatem;"_ niin luulemme kuitenkin että se on ansioksi -luettava, kunnialla peästä pitkään ikeen. Ne on varsin harvat, jotka -nykyisin eläävät ylitten 80 tahi 90 vuotta, ja se oisi nyt ihmeeksi -mainittava, peästä 100:aan vuoteen. Moni luuloo, ei ilman perustukseta, -että meijän huikentelevaisuus, meijän viina-juominen ja irtonainen -elämä, lyhenteepi ennen aikoa meijän ikäämme; ja se on aivan tosi, että -kuta enemmin myö erkaneemme siitä yksinkertaisesta luonnollisesta -elämisestä, sitä enemmin myö myöskin eroitamme meitä siitä elämästä ja -i'ästä, joka oisi meillen luonnollinen. Meijän monet murheet ja huolet, -jotka eneneevät sitä myöten kuin vajoamme pois yksinkertaisuutestamme, -ynnä ne monet mielen-tarkoittamiset, joilla karaistaan meijän -ajatuksemme, kuluttaavat ja menettäävät ja paljon meijän henkellistä -voimallisuuttamme;[459] meijän hellä ja arka ylöskasvattaminen, joka ei -karaise meitä jo nuoruutessamme, teköo meitä huonoiksi ja heikoiksi -ruummiiltamme, että kärsiä niitä vaivoja ja vastuksia jotka ovat meitä -kohtavia, ja meijän ylönpalttinen ja tavatoin elämä on jo usseen ennen -aikoja lopettanut meijän päiviämme. Sillä ehkä ennen aikana löytyi -vähemp ihmisiä kuin nyt, niin tavattiin kuitenkin heissä usseempia -i'ällisiä kuin nykyisin. Silloin löytyi niitä, jotka elivät 140:neen ja -150:neen vuoteen, jota pitäisimme mahottomana, ellei meillä vielä -löytyisi selviä totistuksia. Tämä Nivalan ukko ei ouk suinkaan heihin -luettava, mutta se oli kuitenki i'äkäs kyllä, että tulla mainittavaksi, -erinomattain koska se oli meijän moamiehemme. - -_Juosep Matinpoika Nivala_ syntyi Kalajoen pitäjässä Pohjan-moalla v. -1640. Häntä tehtiin jo nuorena sotamieheksi, ja oman puheensa perästä -oli hään seuranut moamiehiänsä Jemtlanniin, josta hään muutaman vuuen -peästä, tuli takaisin Suomeen, ja piti asuntonsa Nivalassa [460], -vero-tilallansa, Pitisjärven kylässä, Kalajoen pitäjässä. Kuin hään oli -105 vuuen vanha, niin hään nai yhen 60:nen vuotiaisen vanhan -piian,[461] jonka kanssa hään eli muutamia vuosia varsin terveennä ja -onnellissa. Hään oli vielä niin virkku ja virin vanhuuellansa, että -hään niinnä viimeisinnä aikoinnakin vielä hiiskutti metässä linnun -pyyvöllä, ja kulki vesillä kalanpyyvyksillä, joka elämän-laita aina -häntä huvitti. Joka suvi hään kävi muihen joukossa heiniä tekemässä, ja -sillä välillä niin hään kaiket kesät liehui käsiverkoillansa -lammikoissa. Talvella hään kävi mehässä puun-hakkuussa, ajo ite -puitansa kotiin, ja pilkoi heitä pihallansa. Tällä tavalla eli hään -109:sen vuuen vanhaksi, varsin terveennä ja ilman mitään vaivatak. -Mutta silloin hänen täytyi vanhuuen voimattomuuesta, vaan ei mistään -muusta tauvista, maata vuotehella, jossa hään muihen korjulla vielä eli -3 vuotta, kunnekka hään Marras-kuussa v. 1752, täytettyä 112 vuotta, -lopetti päivänsä. Hään oli ollut kasvoltaan pieni tansakka ukko. Hään -on enin aikanansa ei syönyt muuta kuin paljasta olkista ja petäistä -leipeä hapa-maijon kanssa. Se tapahtui hänellen kuin monellen -muillenkin i'ällisellen, että hään vanhuuellaan ilmaan mitään -kolottamista kavotti hampaitansa, joihen siaan kasvoi toisia uusia, -niin että hänellä 109:sen vuuen vanhana oli kaikki hampaat suussa -- -siitä päivästä hyö eivät eneä lähteneet. - -Vuonna 1754 eli niinikkään yksi toinen vanha mies Paltamossa, joka -silloin oli jo 113 vuuen vanha,[462] milloin hään siitten lie kuollut -ei myö tiiätäk. - - - - -GUSTAF LEVANUS. - - -Kirkkoherra Suomalaisten ja Ruohtalaisten Seurakunnassa Pietarissa -(s. 1696; k. 1749) ja sen Pietarissa olevan Suomalaisen Seurakunnan -ensimmäinen alku. - -Kirkkoherra _Levanus_ oli syntynyt Suomessa, vuonna 1696; hänen isänsä -oli pappi. Häntä koulutettiin ensin Turussa, mutta koska Venäläiset -vallottivat koko Suomen muata, niin hään mäni Upsalaan, ja siinä -lopetti lukemistansa. Rauhan perästä, joka tehtiin _Nystadissa_ vuonna -1721, läksi hään tästä mänemään Eestin muahan, jossa hänen veljensä oli -pappi Liholan[463] pitäjässä. Hään rupeis ensin Wapaherra -_Nierothillen_ lapsen-opettajaksi, kunnekka hään vuonna 1725 tuli -Wiipuriin, jossa hään oli Tuomio-Rovasti _Melartopaeusta_ auttamassa, -saarnamaan sekä Ruohtia että Suomea. Tämä teki häntä jo toissa -vuonna papiksi, niin kuin nimitetty Kirkkoherra Toksovassa.[464] -Hään oli aivan suurella hartauella ja suosiolla toimittanut tätä virkoa -vuotta seihtemettä, kuin häntä jo kuhuttiin Kirkkoherraksi Pietariin, -Törnin vainajan perästä. Hään yhisti jälleen ne toisistaan jo -erkanevaiset Suomalaiset ja Ruohtalaiset jäsenät, ja vihittiin heijän -Kirkkoherraksi sinä 2:ssa pänä Helmi-kuussa vuonna 1733. Hänen -mielentaipumisella, ja hyvätahtovaisuutella, voitti hään kumpaistenkin -sytämmet, ja saatti toas ystävällisyyttä ja rakkautta heijän välillä. -Tämä hänen viisas ja kiitettävä käytös on tuottanut hänen nimensä -ikuisuuteen, ja hänen pitäjämiesten povessa perustanut yhtä suloista -mielen muistoa. - -Että välttää sitä hämmenystä, joka tapahtui siitä että -yhellä rupeamalla piettiin sekä Suomalaista että Ruohtalaista -Jumalanpalvelusta, niin piti hään vuorottain yhtä ennen puoltapäiveä, -toista jälkeen. Hään rupeisi myös ensin oikeita Kirkonkirjoja tässä -pitämään, ja haki Kirkkoherralle oikeen vissin määrätyn palkan; Kirkon -rahat, jotka ennen ovat olleet papin lukon takana, pani hään kirkon -etusmiehen vastauksen peälle, ja teki monta muuta sellaista -hyvintarkottavaista asetusta. Kaikista hänen huolenpioista, on hänen -murheensa, että saaha Seurakunnallensa uutta kirkkoa, suurin luettava. -Sillä Jumalanpalvelus piettiin vielä nytkin Maidelinin huoneissa. Hään -sai jo Toukokuussa vuonna 1733 yhtä avonaista paikkoo merijoukon -suarella[465] täksi tarpeheksi. Keisaritar Anna antoi myös 500 Ruplaa -aluksi tähän rakennukseen, samaten tekivät monet muutkin valloista, -jotka avarasti auttoivat tätä asiata lahjoillansa ja antimisellansa. -Ilman sitä, niin koottiin myös rahoja Riigasta, Reävelistä ja Narvasta, -kollektiin kautta.[466] Sillä tavalla tehtiin nyt puusta yhtä -rist-kirkkoa hänen toimituksella, jota vihittiin sinä 19 päiv. -Touko-kuussa vuonna 1734.[467] Nyt nautti tämä Seurakunta tyytyväisyyttä -ja tyyväntöä, onnellissa oltuvana; mutta tämä ei kestännyt kauvemmin jos -10 vuotta korkeimmiltans; sillä v. 1744 niin nousi taas uutta -villitystä ja vihaamista, yhen muakulkian tautta, nimitty _Esaias Aron -Nordenberg_, joka sinä vuonna tuli Pietariin. Hään sanoi olevansa -Juutilainen, ja olleensa lähetös-pappina[468] Suomalaisissa. Sillä -nimellä hään oli kulkenut läviten Saksan, Juutin ja Ruohin maita, ja -kussakin paikassa ymmärtännyt hankkia itellensä kauniita totistuksia -hänen kunniallisesta ja siivollisesta elämänkäytoksestä. Näitä nähen, -Levanus otti häntä huonehensa, niin kuin yksi niäntyvä ja huonoillen -jälillen jo joutunut virka-kumppali, salliva häntä myöskin -saarnatakensa Suomen kielellä. - -Mutta tätä tehässä vietteli hään kaikki Suomalaiset -puolehensa, niin että ne yksin mielin pyysivät häntä papiksensa, -"Kirkkoherran-Apulaisen" nimellä. Levanus ja se Ruohtalainen seurakunta -oli kyllä seisoava tätä vasten, mutta Suomalaiset kävivät tästä lakia, -ja riitelivät tuosta asiasta Oikeuspitoksessa Viron ja Eestinmaan -asioista (vid Justitie-Kollegium öfwer Lif- och Estländska ärenderna). -Siinä käyttivät hyö asiansa niin, että suostuttihin heijän pyytöksiin, -ja piätettiin että Suomalaisillenkin Seurakunnan jäsenillen oli lupaa -ottoo pappia itekseen, niin hyvin kuin Ruohtalaisillenkin. Tuostapa -tuli nyt käskyä Levanuksellen Tammi-kuussa vuonna 1745, että vihkiä -häntä Seurakunnan-Apulaiseksi. Tämäpä käsky vasta sytytti sitä vanhaa -vihaa ja vainoo jäsenien välillä, sillä Ruohtalaiset eivät ollenkaan -suvaineet sitä, että Suomalaisille piti annettaman omaa pappia. Hyö -suuttuivat sen eistä aivan suuresti heihiin, ja erkansivat nyt -tykkänänsä pois Suomalaisista, jotka myös hylkeisivät heitä -puolestansa, ja ottivat Nordenbergia papiksensa. - -Mutta Levanus joka surkutti suuresti tätä Seurakunnan hajoamista, koki -kaikella tavalla tutkia tätä miestä, ja kuulustella hänen töitä ja -tapoja. Tiiustellen tätä, kirjutti hään sekä Ruohtiin että Danmarkkiin, -kuulustella hänen kuluja ja käytöksiä. Kuinpa nyt siellä joutuivat -kirjat takaisin, niin saatiin ilmin hänen monet juonet ja koiruukset, -joilla hään oli juoksut ympärin maata, ja maailmata veijanut[469]. -Näitä kaikkia laitettiin lailisesti sisähän mainittuhun Oikeuspitohon, -josta kyllä _Nordenberg_ tuli poisheitetty viralta,[470] mutta ne jo -toisistaan eroitut seurakunnat eivät eneä tulluna yhteen. Tämä kävi -Levanuksellen niin karvaasti mielestään, että hään murehtissa tätä, -kiäntyi pitkälliseen tautiin, josta hään kuoli Helmi-kuussa vuonna -1749. - -G--nd. - - - - -BUCHARIN TARTTARILAISTEN KUNINKAAN CHAN ZIGAN AREPTANIN[471] -MERKILLINEN ANOMUS ZAAR PIETARILTA. - -(Suomen Tyttärillen omistettavaksi). - - -Maalis-kuussa vuonna 1718, tuli Pietariin yks lähettämys[472] -Astrakanin kaupunnista, lähetetty Bucharin Tarttariloihen Kuninkaalta, -rukoillemaan Zaar Pietaria, _soahaksensa häneltä muutamia satoja -Suomalaisia tyttölöitä_,[473] _ostamalla tahi muulla kaupalla_; sillä -_Chan_, (heijän Kuninkansa) koska hään oli havainna, että tämä kansa -oli sanken urhollinen ja uskollinen, halaisi soahaksensa siitä sikiän -omaankin moahaansak, että hään aikoa myöten mahtaisi heistä kasvattaa -aika Sotamiehiä ja Tappelus-uroja. - -Tämä hänen pyytäminen tuli moahan lykättyksi, kuitenkin houkutteli -hänen lähettämiä kahta Suomalaista renki-miestä, että täksi tarpeheksi -seurata heitä sinnek heijän omahan moahan. -- Lienekö hyö siellä -siitten mitään aikaan soaneet?[474] - - - - -TIIUSTUKSIA KUUSTON LINNASTA. - -(ynnä yks kahtomus hänen jäännöksistä.) - - -Kuuston[475] linna, josta nyt ainoastaan muutamat rauniot ovat -jälellen, oli yksi niistä vanhemmista Suomenniemen linnoista, joita -tunnemme; ja on sen eistä meijän vanhassa tarinamuksessamme mainittava. -Poavin aikana, jollon Piispoillen ei ollut ainoastaan henkellinen -valta, mutta myöskin iso valta maallisissa asioissa, niin nähtiin -heijän usein palkihtevan ja pestuuttavan isoa sota-rahvasta, varustavan -itelleen vahvoja linnoja, ja toisinaan uskaltavan ihtensä sotaan -laillisen hallituksensa vastaan.[476] Kuin Ruohin Piispoillen oli -tällaiset isot laitokset, niin ei piek ouoistella, jos heijän vertaiset -Suomessa nouvatti samat tavat. Se oli näillenkin monta tarpeellisempi, -asettaa itelleen varustettuja linnoja, koska ne Suomalaiset -pakanalliset kansat useen hätyyttivät heitä, heijän hoviloissansa, -ja tappoivat heitä kotonaan, tahi veivät heijät myötensä -surmataksensa.[477]. Vielä siittenkin niin Venäläiset, jotka jo -rupeisivat lauttoillansa kuleksimaan pitkin Suomen rantoja -pillomuksiaan muka tekemään, peloittivat heitä paljon näinnä aikoina. -Sen tähen kuin Ruohtalaiset rakensivat _Turun_ linnoo itellesek -varustukseksi, niin Suomen Piispat varustelivat ihtensä _Kuuston_ -linnassa. Se ensimmäinen joka oikeen rupeisi pyytämään tätä -_linnaksi_, oli Suomen yheksääs Piispa nimeltä _Ragvaldus_ (kotoisin -Ahvenen-moasta)[478] joka v. 1317 suuren kustennoksen kanssa anto -perustoo tätä paikkoa asunnoksi ja varjelloksi itelleen ja -jälkeentulevaisilleen. Mutta, tahi se oli tehty puusta, ja huonosti -varustettu, tahi se ei lie ollut vielä oikeen valmis, koska yks joukko -Venäläisiä, jotka vuuen peästä (v. 1318) kävivät meijän rantojamme -rappoamassa, taisivat tähän tunkeita, ja siinä tulella hävittää kaikki -Turun Hippakunnan vanhat kirjutokset ja koreukset (klenodier).[479] - -Mutta jos _Ragvald_ oli se ensimmäinen joka asetti tätä linnaksi, niin -oli tässä jo kuitenkin ennen häntä asuna Suomen Piispoja, jota nähään -yhestä vanhasta kirjasta, kirjutettuna v. 1295, jota Piispa _Magnus -Thunsson_,[480] oli tästä paikasta ulos-antanut.[481] Tämän tulipalon -perästä ei nimitetäk mitään tästä linnasta, ennen kuin vasta 100 vuuen -peästä, jollon Piispa _Magnus Olai Tawast_,[482] anto uuestaan -sitä ylösrakentaa ja tehä vahvemmaksi ja sovelliammaksi.[483] -Mutta Piispa Conrad Bitzin[484] aikana, niin palo tämä linna toas -peri-pohjin tulipalossa, jollon vahinkoksemme, ne tarpeellisemmat ja -ainuat kirjat meijän maan asioistamme keäntyivät poroksi. (Messenius -luuloo tämän tapahtunneen nuon vuonna 1470).[485] Mutta Piispa anto toas -uuestaan sitä ylösrakentoo, ja tietti kahta vahvemmaksi ja suuremmaksi. - -Mutta koska _Kuuston_ linna Piispa _Arvid Kurkin_ paettua,[486] (ja -ehkä Juuttilaisiltakin jo käsitettyä) tuli v. 1523 ynnä ne toisetkin -Suomen linnat ja kaupunnit takaisin otetuksi Kuninkaan Kustav -ensimmäisen väeltä, _Flemmingilöihen_ komenon alla, niin näyttää kuin -oisi Kuninkas peättänyt, että tämä linna, joka ei ollut Turun-linnasta -jos nuon peninkuormoo,[487] oli yksi joutava laitos, ja vastukseksi -niillen sen alla kuuluvillen talonpojillen, tätä voimassaan piteä -ja korjata, koska se hänen käskyn peällä tuli v. 1528 Turun -Linnan-Isännältä _Magnus Svensonilta_, hajotetuksi ja maahan -rävitetyksi.[488] Niin nyt maata myöten purettiin tätä muistomerkkiä -Suomen Piispoin vanhasta vallasta ja jaloutesta. Nyt kuin tätä paikkoo -nähään, niin ei se nävyk muullen kuin yksi kivi-rauniollen, ja -uskottaisiin mahottomaksi tässä muinon olleen tällaisia varuistuksia ja -vehkeitä.[489] - -Kahtomus[490] tästä paikasta, joka on tässä liitetty, on tehty ja -minullen ystävällisesti annettu Herra Luettajalta _Grafströmilta_, joka -v. 1826 oli Ruotista matkustanut Suomeen, tervehtimään omaisiansa, -jotka asuivat _Radelman_ herraskartanossa, varsin lähes tätä paikkoa, -ja jota hovia nähään taaksempana tässä kahtomuksessa, vesien takoo. -Nykyisin on Kuuston saari taipaleen kautta yhistetty Kuuston niemeen, -mutta uskottava on että se on ennen ollut soarenmoa, sillä tämä -taipalen paikka, joka on aivan kapee, on varsin matala, ja ainoastaan -tehty koalin- ja potatin-maiksi. Soaren toisessa peässä on tehty yksi -pieni kylpy-huoneh, johon yksi pieni polku viepi pitkin rantoo; ja -johon valkamaan lasketaan halki selän, kuin Piikisten kirkolta tullaan -tähän. Tämä Kuuston hovi, jok ei nävyk tässä kuvauksessa, ja joka nyt -on tehty Turun Rykmentin Evesti-asumapaikaksi (öfwerste boställe wid -Åbo Läns Reg.), makoo vähäisen matkanpeähän rannasta ylöspäin, siinä -sakkeessa kuusikossa, jota nähään vasemmallen käillen. Lahti, joka -eroittaa Kuuston soarta tästä niemen-moasta, ei ouk sen syvämpi, että -eläimät kulkoovat sen ylitten, jonka tähen tähän on pantu yksi -juotto-aita, lahen poikki. Tässä moisiossa löytyy yks valittu -puistikko-maa (trädgård), jossa kasvatetaan omenoita ja muita -moan-hetelmiä, varsin hyvästä loavusta.[491] - -G--nd. - - - - -TIIUSTUKSIA SIITÄ MUINOSESTA SUOMALAISESTA SUVUSTA, NIMELTÄ FINCKE. - - -Jos mielimme milloin hankkiaksemme mitään tarkempoo tietoa meijän -omassa tarinamuksessamme, eli meijän esivanhemmistamme, niin -meijän täytyy kaikella tavalla ahkeroittoo selvittelläksemme ja -harjoittaaksemme niitä tietoja, jotka heistä jo löytyy, ja hakeaksemme -uusia. Näissä aivotuksissa ei meijän piek laiminlyyä niitä pieninpiäkin -tietoja tiiustellaksemme, liioitenkin vanhoista ajoista, joista niin -väheä nyt eneän ouk meillen jälellen, ja kussa yksi vähäinenkin -ilmoitus eli selittäminen on voitoksi luettava, ja piettävä suuresta -arvosta. Myö olemme tässä tarkoituksessa, vanhoja kirjankootuksia -kahellessamme, aina tiiustelleet ellei heissä löytyisi jotakuta -Suomalaista, tahi Suomalaisia koskevata, ja harvoin olemme tehneet tätä -varsin tyhjään. Se oisi toivottava että meijän nuoremmat moamiehemme, -jotka tuloo vieraita maita liikkumaan, ja siinä heijän kirjankootuksia -näkemään, ottaisivat sen vaivan peällensä, kuulusteluksensa jos ei -heissäkin oisi jotaik einettä ehtiäksemme, jotta myö sillä saisimme -vähittäin ylöshaetuiksi niitä tietoja, joita vielä on mahollista soaha. - -Niistä vanhoista paperiloista joita olen tällaisissa perkauksissa -käsittänyt, on yksi -- joka tuottaa meillen tiiustuksia siitä vanhasta -_Finkin_ suvusta Suomessa -- aivan merkillinen, ja jota tapaisin yhessä -vanhassa paperin-pankossa Kunink. Kirjankootuksessa tässä Tukhulmissa. -Ja vaikka se ei ou peä-asiassa varsin valaiseva, niin se on kuitenkin -ensin sytyttänyt meissä innon, tarkemmin tästä tiiustella, ja -moamiehillemme toimitella niitä tietoja, joita olemme soaneet. - -Tämä paperi eli käsikirjotus sisällensä pitää I:ksi Turun muinosen -Moaherran _Jer. Wallenin_ kirjutosta K. Kirjutos-Kokouksellen[492] -niistä _Finckilöihen_ hauassa Ulfsbyin kirkossa löytyneistä vanhoista -vapamerkkilöistä, ynnä yhtä rumasti heistä tehtyä kuvausta, annettu -Turussa s. 25. p. Lokak. v. 1765; ja 2:ksi Lainistujan Kuninkaallisessa -Vanhain-Säilyksessä Kirjuttajan Herra _Samuel Gagneruksen_ vastausta, -eli selitöstä tästä asiasta, annettu Tukhulmissa s. 15. p. Toukok. v. -1767 (vasta puolentoista aastajan peästä), jota selitöstä se on pannut -Kun. Kirjankootuksessa tallelle. - -Nämät toimeukset kuuluuvat sanoista sanoin, näin: - - Kopio. - - Herr Landshöfdingen _Wallens_ Bref, af Åbo den 25:te October - 1765, til Cancellie-Collegium, angående de uti Finckeska Grafwen - i Ulfsby Kyrka, igenfundne Wapen.[493] - - Hos Edra Excellencer samt Kongl. Mj:ts och Riksens Höglofl. - Cancellie-Collegium finner jag mig icke böra undgå, at - wördsammast anmäla, at Fincke ätten warit af de äldsta adeliga - Slägter här i Storförstensömet Finland och ägt, ibland flere - frälsegods, äfwen _Sonnäs_ Alodial-Säterij uti Ulfsby Sokn och - Björneborgs Lähn, i hwars Moderkyrka wälbemålte Famille låtit - anlägga en upmurad Graf, then Herrar Proster och Kyrkoherdar i - samma anseenliga Församling, hwarunder jämnwäl Björneborgs Stad - lyder, haft tillika med Sonnäs Sätesgårds-ägaren behörig omsorg, - at wid makt hållas. - - Uppå benämde _Finckeska Grafften_, är en mans och qwinno-bild - uthuggen. Öfwer mansbilden är å samma grafften uthugget Gustaf - Finckes namn och öfwer qwinsbilden, Engrid Boijes.[494] - - Och som Sonnäs Sätesgårdsägaren warit, ifrån äldre tider - tilbakas, ägare af berörde Finckeska graf; så är ock grafwen - nyligen kommen uti Öfwerstens och Riddarens af Kongl. Maj:ts - Swärds Orden, Högwälborne Baron Johan Hastfers samt des Frus, - Högwälborne Friherrerinnans Margaretha Stackelbergs ägo genom - thet köp the, för par åhr sedan widpass, slutit om Sonnäs - Sätesgård och the therunder ludande tillhörigheter, med nu - warande Kongl. Maj:ts och Riksrådet samt Riddare af Kongl. - Nordstjerne-Orden, Högwälborne Herr Carl Hermelin, som innehade - samma gods. Herr Öfwersten och Friherren Johan Hastfer hafwer - altså nu låtit ränsa grafwen och borttaga den mull, som därstädes - under mångårig tids förlop samlat sig; Men så snart arbetsfolket - blifwit där et och annat tekn til waps och Bokstäfwer utaf - förgylt Silfwer warse, lemnade Han Herr Prosten och Kyrkoherden - Doctor Michael Lebell bud därom, med anmodan, att Herr Prosten - wille taga sig omsorgen, at låta noga wid sjelfwa städningen - tilse, om och hwad af dylika gamla gårdtekn där kunde finnas. - - Bemällte Herr Doctor och Prost lät, i anledning däraf, sig wara - angeläget, at i nogaste måtto leta och utröna alt hwad i den - grafwen wore at uphitta: och, som genom den granskningen Twå lika - Wapn igenfunnos teknade med G.F. Twå andre med E.T.D. hwilket - wapn är mig obekant, samt twå andre med T.H. äfwen mig okände - wapn.[495] - - Utom des äro äfwen Twå större Bokstäfwer, neml. I.B.[496] samt - 2:ne bokstäfwer af mindre figure, neml. G.F.G.F. samt Chifren N:o - 5[497] i mullen igenfunne, hwaraf fuller slutas kan, at därstädes - måst warit flere Chifrer, ehuru de ej kunnat igenfås och lära, - wid grafwens ränsning i fordna tider, wara förkomne, eller ock - af dem, samt ränsat grafwen, af ensaldighet, såsom til äfwentyrs - ifrån kistorne lossnade, borttagne.[498] - - Men ehuru därmed ock må wara beskaffadt: så lärer det finnas - ostridigt, at grafwen, den där i denna dag kallas Finckeska - grafwen, hört til bemälte Adliga Ätt, och at Lijk hade af - Fincke-Ätten och Finckarnas Fruer måtte blifwit där begrafna, - änskönt Boije-Ättens nu bruklige wapn, icke funnits igen i - grafwen, där dock Ingrid Boije, hwars Bild och namn är uppå - ofwannämde grafsten uthuggen utmed Gustaf Finckes bild och namn, - ofelbart warit hans äkta maka; hwilken saknda torde härröra af - samma öde, som saknanden af de felande Chifrer, hwilka, utan all - twifwel, warit til, ehuru de blifwit förkomne och nu saknas. - - Och alldenstund desse mines-märken förtjäna wåra tiders och - följaktligen wår efterwerlds wård, hwarom äfwen Kongl. Placatet - af år 1666 stadgar: så finner jag mig skyldig aldra-ödmjukast - hemställa, om icke edre Excellencer samt Höglofl. Kongl. - Cancellerie-Collegium pröfwa billigt, samt med högstnemälte - Kongl. Placat enligt, at genom Riks-Archiwi försorg utrönas må, - hwilkendera af Adlige Ätternes wapn i Riket, de twå E.T.D. samt - T.H. tecknade äro, wara måge? Och om icke både de samme, så wäl - Finckeska Ättens minnesmärken måge blifwa infattade i tillständig - ordning, tillika med de 6 förgyldte Silfwer-Bokstäfwer, uti en - förgyld koppar, eller ekträdsrahm, och häftas med en Järnmåla - uppå en faster Järnkrog på en wägg uti Finckeska grafwen?[499] - Och at behörig berättelse därom uti Kyrkoboken må införas? eller - hwad Edre Excellenser samt Höglofl. Kongl. Cancellie-Collegium - täckes därom gunstigt förordna. - - Åbo Lands-Cancellie den 25:te October 1765. - - Jer Wallen. - G. Malm. - - - Pro Memoria. - - I anledning af de Silfwerplåtar med Adeliga wapn, som uti - Finckeska grafwen i Ulfsby Kyrka äro igenfundne, har man varit - angelägen om, at utur Historien och Genealogiske Samlingar, - upleta de familier och personer, som fordom fört dessa wapen.[500] - - Det första wapne-paret tilhörer den fordna Finckeska familien, - och torde följande korta anmärkningar tjäna til någon uplysning. - - Uti Konung Eric den XIV:des tid äro 2:ne Finkar, _Jöran och - Gustaf_, mycket af Historien bekante. Den förre, eller Riks-Rådet - Jöran Fincke stickades åhr 1563 den 15:de Febr. tillika med flere - Herrar, til Hessen, uti et Giftermålswers för Konung Eric, m.m. - som kan ses af Messenii Scond. Illustr. Tom. 6:to p. 12.[501] - Dal. Sw. R. Hist. III Del. I B. p. 557. 597.[502] Stjernm. Sw. - och Göth. Höfd. Minne 1 D. p. 330. 28 &c.[503] - - Den sednare, eller Riks-Rådet Gustaf Fincke sändes med Bengt - Gylte af K. Eric, uti et Statsärende, till Ryssland, åhr 1563. - Med denna Messenii berättelse instämmer äfwen Herr Hof-Cancellern - Dalin uti Sw. R. Hist. III Del. I B. p. 555[504] där det heter. - Riks-Råden Bengt Gylte och Gustaf Finke, woro ibland andra, - skickade till Muscow. Uti en not härunder tillägges, at Gustaf - Fincke war Ståthållare i Finland: och at han gementligen stockade - Konung Eric Finske klippare. Uti Tegels Hist. Reg. Erici - XIV, p. 36 nämnes han af åhr 1566 Ståthållare öfwer Finland, - Österbotten och Åland: Och Cancellie-Rådet von Stjernman gör här - rätteligen[505] den anmärkning, at han varit gift med Merta Sten - Jacobs-sons dotter till Porckala, som förde en beväpnad arm med - en lilja. - - Hwad man eljest om Riks-Rådet Gustaf Finke kan säga, är det, att - han i K. Eric XIV:des tid, warit i stort anseende, och af sin - Konung mycket älskad, hwartill de Finske klippare torde hafwa - bidragit.[506] - - Wore icke åhrtalet 1617 utsatt på de i grafwen fundne - Silfwerplåtar, hade man stor anledning at tro, det dubbla - bokstäfwerne G.F.G.F. tilhörde dessa Bägge Riks-Råden Georg - Fincke[507] och Gustaf Fincke, som har ock kunnat warit begrafne: - Men nu gör åhret, i det stället, den saken aldeles otwiswelaktig, - at denna Sednarens Son Gödrick Fincke här ligger begrafwen, och - at de Finckeska wapnen tecknade med G.F.G.F. tilhört hans kista, - hade såsom prydnad och åminnelse hos efterwerlden. Med denna - Fincke gick famillen ut,[508] och det så, at hvarken namn eller - wapn blifwit uptagne i den adliga Matrikel, och de wapne-Böcker, - som i sednare tider blifwit utfärdade. - - Herr Landshöfdingen och Riddaren Baron Tilas är af den mening, - at denna Fincke hetat Gödric, efter fader-fadren; men om namnet - Gustaf aldeles finnes utsatt på grafstenen, är klart, at stenen, - som Herr Landshöfdingen och widgår, bör äga witsord. Är Initial - Bokstafwen G. allena utsatt, är så mycket mera troligt, at den - betyder Gödrick, som jag af de här uti Kongl. Antiquites Archiwo - befintlige Finska Slägt Böcker,[509] äfwen funnit denna Fincke - hafwa hetat Gödrick[510] och, efter grafstenens innehåll, warit - gift med Ingeborg Boije, en Dotter af Nils Boije till Gennäs, - Fältöfwerste uti Konung Eric den XIV:s tid. - - Hwad det andra wapne-paret, tecknadt med T.H. angår, är nog - säkert, at det, efter Herr Landshöfdingens tanka, tilhörer - Tönne Henricsson (Wildeman). De betänkligheter, som i början, i - anseende til någon olikhet med Wildemanska wapnet i Sedercroniska - wapne-boken mig härwid förekommo, förfallo alldeles wid åtankan - deraf, at de gamle warit nog okunnige uti Heraldiska Reglorne, - och at graveurerne i stället för en i sednare tider antigen och - stadgad Blaçon, efter egen phantasie fylt och utstofferat Wapnen. - - Wapneplåtarne märkte med E.T.D. äro utan twifwel, efter Tönne - Henricssons Fru, Elisabeth Thomas Dotter (Riiting), och meddela - tillika någon uplysning om beskaffenheten af det fordna - Riitingska wapnet, som härtils warit mindre bekant. Med detta bör - dock icke Riitingska wapnet med en open stor Bok sammanblandas, - som fördes af Doctor Nils Riiting, hwilken lefde uti K. Carl - Knutsons tid, och åhren 1453 och 1454 tillika med Riddaren Erik - Eriksson (Gyllenstjerna) höll Räfsta ting i Jönköping, Skara och - Örebro, m.m. - - Föröfrigt kunna genom det, som Herr Landshöfdingen Tilas - projecterat om Wapne-Silfrets omgörande til Socknebuds-kalk, - eller dylikt, med Inscription, 2:ne fördelar på en gång vinnas. - Både kyrkan och Historien hafwa då nytta deraf: och wapnen blifwa - icke dess mindre ifrån glömskan och förgängligheten bewarade, - helst då de ock tillika, såsom afritade til storlek och figurer, - nu försvaras uti Kongl. Antiquitets Archiwo. - - Stockholm d. 15 Maji 1767. - - Samuel Gagnerus - -Jos nyt tarkemmin tutkistelemme näitä Gagneruksen selityksiä, niin -löyvämme, että jos hänen aatos ainoastaan oli nimittää niitä, jotka oli -ennen näitä Liikisten kirkon-moassa löytyneitä vapamerkkiä kantaneet, -niin hään tässä aivotuksessa oli tehnyt kyllä, ilmottaissaan ettei -_Gustaf_, mutta _Gödrik Fincke_, oli naitu _Ingeb. Boijin_ kanssa, ja -ettei nämät hopeet tainut olla Kustan kirstusta (joka tais kuollut -vuuen 1566:en lopulla, tahi alussa vuen 1567, kosk ei siittempänä -hänestä mitään mainitak),[511] mutta Gödrikin, joka mahto kuolla vasta -v. 1617, niin kuin heissä luetaan; selittäissä myöskin mitä -kirjotus-nenät T.H. ja E.T.D. piti, Moaherra Tiilaksen aatoksesta, -merkihtemän. Mutta jos hään, (niin kuin hään tässä ite sanoo), on -siihen mielensä tarkoittannut, että tarinamuksesta ja vanhoista -suku-kirjoista tiiustella näitä _Finkin_ nimellisiä, eli antoa meillen -yhtä selvempätä tietoa tästä vanhasta Suomen suvusta -- niin hään tässä -aivotuksessa, ei ou tehnyt niin mitään, asian valaistamiseksi; sillä -kaikki mitä hään meillen toimittaa, löytyy jo ennen neissä häneltä -nimitettyissä kirjoissa painettunna ja toimitettunna.[512] Hään osottaa -sälkiesti, ettei hään tuntenut muita kuin nämät kahet, _Jöran ja Kustav -Fincke_; ja kolmaas _Gödrikki_, jota hään tunsi ainoastaan nimeltään. - -Siinä aivotuksessa, että taitaisimme tarkemmin toimittoo jotaik -tästä vanhasta Suomalaisesta suvusta, olemme Kuninkaallisessa -Vallan-Säilyksessä lävitten luenneet kaikki vanhat _Päivä-kirjat_ -(Diarier) enemmin kuin 60:nen vuuen eiten, eli vuotesta 1547 vuoteen -1620,[513] ja pistänyt muistiin kaikki mitä Finckilöistä heissä -puhuttiin. Ilman sitä olemme me niin ikään tässä K. Vallan-Säilyksessä -lävitten luskuttelleet _Pito-kirjat_ (Registraturen) näistä ajoista, -kussa muka Finkin nimeä tavattiin;[514] ja olemme sekä siitä vanhasta -_Suomalaisesta Sukukirjasta_ (joka on vielä jälellen) ja _Stjernmannin -Höfd. Minne_, 2:sta osasta (jotka kumpaisetkin, käsikirjoituksina -löytyy Vallan-Säilyksessä), vaan liioitenkin ijan-vanhoista -kirjoituksista, jotka löytyypi K. Vapaus-Huoneen Holhottamuksessa,[515] -yhteen-haenneet niitä tietoja, jotka heissä tavataan näistä -_Finckilöistä_; siinä muka toivossa, että meijän moa-miehet kuulisivat -mielellään jotakuta toimitettavaksi näistä meijän esivanhemmistamme ja -vanhoista ajoistamme. - -Myö tunnemmo jo sekä _Aegid. Girsin_ Tarinamuksesta Kuninkaasta -_Eerikki XIV:nestä_[516] että _Er. Joh. Tegelin_ Tarinamuksesta samasta -Kuninkaansa[517] että niistä moneista Suomalaisista Herroista,[518] -joita hänen koroitus-päivällänsa (på dess kröningsdag) s. 29. päiv. -Kesäk. v. 1561 tehtiin Tähti-niekoiksi (dubbades till Riddare)[519] oli -_Kustav ja Jöran Fincke_. Että nemät olivat veljekset selitetään -Stjernmanilta, joka sanoopi kumpaisestakin, että heijän isä oli -Linnanisäntä _Gödrik Niileksenpoika Rangonen_ Pernoon,[520] ja heijän -äitinsä _Margaretha Kustantytär Slatte_, Lienistä. Sillä tavalla niin -tämä Finkin suku, joka kolmatta sattoo aastaikoa siitten oli kuuluisa -ympäri koko Suomenmoata, ei ou muuta kuin paljaita _Rangoisia_ tahi -_Rongaisia_ (isänpuolesta) ja Finckilöitä emänpuolesta. Ja näistä -samoista Ronkaisista on myös siitten emän-puolesta syntynyt se Suomessa -kuuluisa Vapaherrallinen _Hornin_ sukukunta.[521] - -Niistä käsikirjoituksista, jotka löytyy K. Vapa-huoneessa[522] ja jotka -ovat minusta vanhimmat ja peällenluotettavammat, selitetään että tämä -uusi Finkin suku, on ollut näin: - -1) _Jöns Rangonen_ (eli niin kuin myö häntä kuhtuisimme: Ronkainen[523] -Heikkilään, ja Melkkilään, luetaan tämän suvun esi-vanhiimmaks.[524] -Hään oli nainut _Johannaa Pentti-Lydikinpojan_ tytärtä, joka oli siitä -vapasuvullisesta _Dieknin_ suvusta;[525] Hään eli 1440 vuuen luvulla, -eli nuin yhellä ajalla kuin _Gödik Fincke_ (joka oli hänen nuotensa) ja -Miekkamies _Olof Tavast_ (joka oli tämän Finkin lankomies, ja jonka -sisaren-tytär oli naitu tämän _Jönsin_ pojan kanssa). Ehkei tunnetak -mikä mies tämä Rangonen lie ollut, niin on kuitenkin arvattava, että se -mahto olla kunnioitettu mies, koska se sekä oman että pojan naimisen -kautta joutui heimolaiseksi kolmellen niillen ylhäisemmillen -Suomalais-sukukunnillen, nimittäin _Finkin Tavastin_ ja _Djeknin_. -Hänen lapsista tunnetaan kaks poikoo, nimittäin _Jöns Jönsinpoika_ -Heikkilään, ja _Niiles Jönsinpoika_ Rangonen, joka oli nainut _Katarina -Finckin_ Pernoon, yksi sen vanhan _Gödik Finkin_ tyttäristä. - -Stjernman sekoittaa nämät nuoteet (swärfäder) välillänsä, eli -oikeemmittain, hään teköö heistä molemmista, yhen miehen, ja kuhtuu -tämän suvun esivanhinta _Gödik Rangoseksi_, joka on häneltä varsin -hullusti.[526] Siinä Suomalaisessa sukukirjassa, joka löytyy K. -Vallan-Säilyksessä, nimitetään _Gödik Finckiä_ tämän suvun alottajaksi -eli esivanhemmaksi[527]; sekin on viärin, sillä se oli sen esivanhin -emän-puolesta, vaan ei isän-puolesta. Tätä tekivätten hyö vissiinik -ehkä siitä syystä, että lukivat muka ikään kuin häpeeksi aloittoo näin -kuuluisan suvun yhestä Ronkaisesta;[528] seneistäpä häntä ei mainitak -missään -- ei hänen nimeensäkkään. Ja hänen poikaansa Niilestä (jota -siinä villitykseksi kuhutaan "Niils Finke") tehtiin tämän Gödikin -Finkin pojaksi; mutta se oli hänen vävynsä. Palmsköld kuhtuu häntä toas -_Johannes Rengon-poika: "Johannis Rengonis filius de Melkila, Armiger -vixit 1444; uxor. -- Johanna Benedicti filia."_ Peringsköld kuhtuu -häntä ensin Raugonen (jota luulisimme olevan kirjotus-virhe) vaan -siitten aina Rangoseksi: _"Jöns Raugonen (till Poicho[529] som till -husfru ägde Johanna, Bengt Lydikasons dotter, som i sitt wapn förde ett -ankar"_[530] ja toisessa kohassa kuhtuu hään häntä: _"Jöns Rangonpoika -till Melkilä."_ Hänen poikansa oli: - -2) _Niils Jönsinpoika Rangonen_ Melkkilään, joka on tähän asti viärin -kuhuttu (sekä Stjernmanilta että muilta) _Nils Gödrikson Rangonen_, ja -jota siinä Suomal. Sukukirjassa kuhutaan _Nils Gödikson Fincke_. Hään -oli Miekkamies, ja mahto olla aika vimpa, koska se sai sen köllö-nimen -_Wåghals_ (Uskaltaja).[531] Hään eli nuon v. 1485, ja oli nainut niin -kuin jo sanottiin sen vanhan Gödikin tyttären, ja sillä yhisti tämän -_Finkin ja Rangosen_ suvulliset, eli tämän _uuven ja vanhan_ -Finki-kunnan omaiset. Hänellä ei tainut olla muuta kuin tämä yks poika, -nimittäin: - -3) _Gödik Niileksenpoika Rangonen_, Pernoon. Hänen sanotaan vasta ensin -kuhtuneen ihtesäk _Finckeksi_, äitinsä ja äijänsä (morfar) -nimelliseksi. Stjernman kuhtuu häntä "Linnanisännäksi", eikä nimitäk -missä linnassa se oli Isäntänä, eli mistä se on tätä tietoonsa ottanut. -Peringsköld sanoo että se oli Linnanisäntä Hämeenlinnassa, mutta ei -- -minä vuonna.[532] Vaan koska hänen nimeänsä ei löyvyk v. Stjernmannin -luetoksessa (förteckning) Hämeenlinnan Linnanisännistä, eikä myös Turun -Tiiustuksissa (Åbo Tidningar) vuonna 1785, kussa heistä niinikeän -mainitaan, niin on uskottava, että jos hään oisikkin siinä ollut, niin -se mahto olla varsin lyhyt aika, koska häntä ei eneä muistetak. -Luotettavampi on sen eistä mitä Palmsköld hänestä puhuu, joka sanoo -hänen olleen Linnanisäntänä _Kroneborgissa_ v. 1520.[533] Mutta siitten -on toinen kysymys, mitä linnaa hään tällä nimellä tarkoittaa? Ettei -tässä maha olla kysymys _Kronobergin_ linnasta Smålannissa, arvaamme -siitä, että koko hänen suku, sekä ennen häntä että jälkeen, asui -Suomessa, kussa heillä oli hoviloita ja kartanoita. Eikä hänen -nimeänsäkkään mainitak siinä luetoksessa näistä Kronobergin -Linnanisännoistä, joka löytyy v. Stjernmannin Höfd. Minne I:sessä -Osassa.[534] Mitäpäs meijän siitten muuta täytyy, kuin uskoa että -Palmsköld tällä nimellä ymmärtää Hämeenlinnoo, liioitenkin koska tämä -linna vanhoina aikoina on toisinaan tullut näin kuhutuksi.[535] - -Tällä _Gödik Finkillä eli Gödik Rangoisella_ oli toverina, niin kuin jo -sanottiin _Margaretha Kustantytär Slatte_[536] Lienistä, jota hään nai -v. 1518, joka vielä eli v. 1538, ja jonka kanssa hänellä oli 7 lasta; 4 -poikoo ja 3 tytärtä. Nimittäin: 1) _Göstaf Fincke_, Sonnäsiin;[537] -- -2) _Johanna Fincke_,[538] -- 3) _Jöran Fincke_, Pernoon; -- 4) _Kárin -Fincke_,[539] -- 5) _Margaretha Fincke_,[540] -- 6) _Nils Fincke_,[541] -ja -- 7) _Brítha Fincke_.[542] - -4) _Jöran Gödikinpoika Fincke_ Pernoon, josta on jo ennen p. 409 -puhuttu, sai v. 1547, s. 7 p. Tammik. Kuninkaalta Kustav. I:seltä -Virmon mehtämoat piteäksensä, v. 1552 oli hään Linnan-asettaja -(Hof-Marskalk[543] ja Lainjulistaja (Lagman) Ölannissa, -- v. 1561, -s. 29 p. Kesäk. tehtiin häntä veljensä kansa Tähti-niekaksi, Kuninkaan -Eerikin istumellensä noustessaan; ja v. 1562 Valta-Neuoksi. Kuin -Kuninkas oli Tammikuussa v. 1563 lähättänyt hänen veljensä _Kustav -Finken_ Venäjäseen, niin lähätti hään tämän Helmikuussa mainitunna -vuonna mänemään Danmarkin kautta Hessiin, naima-kaupoillensa[544] -Mutta tultua Köpenhaminaan, viskattiin häntä ja hänen matka-toverinsa -arastiin, kussa häntä piettiin monta vuotta. Kuninkas koitteli kyllä -monestin kirjoillansa[545] soahakseen häntä sieltä poislunastetuksi, -mutta se oli tyhjä. Se näyttää kuin hään oisi vasta v. 1567 tullut -sieltä irtilasketuksi, koska ei puhutak hänestä, ennen tätä vuotta. -Silloin (Kesäkuussa) käskettiin häntä koetteskentelemaan (mönstra) -sota-rahvasta merimaissa (i Skärgården), ja (Marras-kuussa) pitämään -huolta heijän palkihtamisesta, että myös luettamaan hopeita -Kuninkaallisessa ja valtakunnan rahastossa (Bank, Skattkammare). -- v. -1568, s. 3 p. Jouluk. tehtiin häntä Lainjulistajaksi Pohjos-Suomen, -Satakunnan, Pohjanmoan ja kaiken Ahvenanmoan ylitten. Se näyttää kuin -oisi hään kohta sen perästä kuollut, kosk' ei hänestä siitten mitään -mainitak. Hään oli nainut _Maalin Olli-Pekanpojan tytärtä (Örnfodt)_ -Vartetorppaan,[546] jonka kanssa hänellä ei mahtana olla mitään -lapsia, koska ei heistä missään mainitak.[547]. - -_Kustav Gödikinpoika Fincke_ Porkkalaan,[548] mahto olla tämän Jöranin -vanhempi veli. Hänestäkin on jo ennen puhuttu. Häänki oli muinon, -Kuninkaan Kustav I:sen hallituksen-aikana, yksi kuuluisa Peämies -Suomessa. Häntä tehtiin v. 1542, s. 17 p. Syysk. Linnanvouviksi sekä -Tukhulmin linnassa että kaupunnissa, -- v. 1545 s. 29 p. Kesäk. (?) -tehtiin häntä jo toisen kerran Linnanvouviksi tässä peäkau-punnissa. -- -v. 1545 s. 29 p. Kesäk. Linnanvouviksi ja Selvittäjäksi (Hjelpredare) -Viipurissa, eli niinkuin häntä myös silloin kuhuttiin: "Luutnantiksi", --- v. 1547 Piämieheksi (Höfwidsman) Savonlinnassa, jossa hänellä ensin -oli _Ture Persson_ (Bjelke) viran-kumppalina, vuoteen 1557. Tätä virkoo -piti hään vuoteen 1559, -- v. 1559, s. 3 p. Syysk. sai hään ylimmäisen -käskyn (högsta befallningen) tahi toimituksen ja hallituksen kaiken -Suomenmoan ylitten, Herttua Juhon pois-ollessa Englannissa, -- v. 1561, -s. 29 p. Kesäk. tehtiin häntä veljesek kanssa Tähti-niekaksi. Samanna -vuonna s. 16 p. Syysk. Peä-Linnanisännäksi (Öfwer-Ståthållare) -Reävälissä tahi Tallinan kaupunnissa, -- v. 1562, Holhottajaksi -Suomessa, ja Ruotsin Valta-Neuoksi, -- v. 1563 Lähettämäksi (Såndebud) -Venäjään, kussa hään peätti kahen vuotisen vara-rauhan (stillestånd). -Tultua sieltä takaisin, toimitti hään vielä tätä holhottamisen virkaa -Suomessa v. 1564, 1565 ja 1566, jollon häntä nimitettiin -Linnanisännäksi Suomenmoan, Pohjan-moan, ja Ahvenanmoan ylitten, ja -joinna vuosinna hänellä oli paljon tekemistä sota-aluksien -varustamisella ja Saltpetterin valmistamisella Suomessa. - -Hään oli v. 1545 nainut _Mätta[549] Sténsdotteria Ille_, joka kanto -kilvessänsä yhen varustetun käsivarren, jonka käissä oli yksi -kielikukka (Lilja ), ja jollen se oli huomenlahjaksi antanut Pernon -kartanota. Hänellä oli hänen kanssaan 7 lasta, 4 poikoo ja 3 tytärtä; -nimittäin 1) _Anna Fincke_,[550] -- 2) _Gödik Fincke_ Sonnäsiin, josta -kohta hoastetaan enemmin, 3) -- _Jöran Fincke_, josta ei mitään -tunnetak, -- 4) _Sten Fincke_, josta kohtakin mainitaan[551]. -- 5) -_Olof Fincke_, Porkkalaan, ei hänestäkään mitään tiiätäk, -- 6) -_Elisabeth Fincke_[552], -- ja 7) _Ingeborg Fincke_[553]. - -Ehkä se on ikään kuin asiaan kuulumatoin, luettoo kaikkia niitä -kirjoituksia, jotka ovat Kuninkaalta ja Vallan-Hallitukselta lähätetyt -tällen _Kustav Finkillen_, niin tahomme kuitenkin tehä tätä -poikkennosta eli erkanemusta meijän aikeistamme, koska hyö ei -ainoastaan toista tämän miehen isoa tointa, mutta myöskin joksi osaksi -valaisee meijän tarinamustamme näillen ajoillen,[554] ja viittoopi -tietä muillen, mistä soannoovat tiiustuksia näistä aikuisista asioista. -Milloin tämä Kyösti Fincke kuoli, on tietämätöin, vaan uskottava on, -että se tapahtui vuuen 1566:en lopulla, tahi v. 1567:en alussa, koska -siitä päivästä hänestä ei mainitak niin mitään. Sillä että se oli jo -kuollut v. 1569, selitetään siitä kuitti-kirjasta, jota Juho kuninkas -anto mainittuna vuonna s. 20 p. Heinäk. hänen leskellensä, niistä -hopeista joita hään oli lahjaksi antanut Kuninkattarellen (lue Åbo Tid. -1784 n. 11).[555] - -5) _Gödrik Kustanpoika Fincke_ Porkkalaan, tais olla Kustav Finkin -vanhin poika.[556] Stjernman, joka kuhtuu häntä Herra Sonnäsiin, sanoo -(Höfd. Minne II. D. p. 333, 422) että hään oli _Jöran Finkin ja Málin -Pérsdotterin_ poika; mutta tässä hään toas erehtyy. Sillä ilman sitä, -että Jöran Finckiä kuhuttiin Herra Pernoon (josta on arvattava, että -hänen poikansakkin oisi pitänyt tulla näin kuhutuksi) ja Kustav -Finckiä, Herra Sonnäsiin ja Porkkalaan, ja ilman sitäkkin että tämän -Gödrikin kirstun hopeet löyettiin Sonniläisten suku-hauvassa, joka myös -osittain toistaa hänen olleen Sonniläisten suku-polvesta, niin luetaan -aivan selvästi niissä tiijustuksissa, jotka löytyy K. Vapa-Huoneessa, -että myös siinä Suomal. Sukukirjassa K. Vallan-Säilyksessä, että -"se oli Kustanpoika." Häänki oli yksi kuuluisa mies Suomessa. -Nuoruutessaan oli hään palvellut Sota-väessä, ja oli tullut Loden -tappeluksessa Viron-moassa niin pahoin ammutuksi, että se keänty -elinaikaasek roajanrikoksi eli vaivaiseksi.[557]. v. 1575 oli hään jo -Sota-Evesti, ja tais jo silloin olla Viipurissa Kuninkaan -Käskynkäyttäjä. -- v. 1583 oli hään Linnanisäntä Savonlinnassa, jota -virkoo hään piti 16 vuotta perätyksin, eli aina syksyyn v. 1599 jollon -häntä kuhuttiin Tukhulmiin, -- v. 1595 oli hään laitettu Kuninkaalta -raja-panoon Ruotin ja Venäjän välillen, -- v. 1598, sanoopi Stjernman -hänen olleen Peä-Linnanisäntänä (General-Ståthållare) Suomessa, kussa -hänellä oli paljon tekemistä Ruunun vero-rahoin kanssa. Hään eli vielä -Maalis kuussa v. 1616, koska Kuninkaan viimeinen kirja on annettu -hänellen sillä kuulla. Hään tais kuolla v. 1617[558] niinkuin oli -kirjutettu niihin kirstu-hopeihin, joita hänen hauassa löyettiin, ja -joissa luetaan nämät sanat: _"O Jesu min lass dir mien Sele dir bifolen -sien."_ - -Hään oli kahiste naitu, ensin _Ingeborg Boijin_ kanssa Gennäsiin, joka -oli _Hannu Laurinpojan_ leski Isnäsiin, ja sen jo ennen (p. 417) -mainitun Valta Neuon ja Lainjulistajan, m.m. _Niiles Eerikinpoika -Boijin_ tytär: ja siitten _Eilin Flemingin_ kanssa, Sota-Evestin -_Herman Pekanpoika Flemingin_ tytär, Lahtiseen, joka siitten sai -mieheksensä Linnanisännän ja Sota-Evestin _Arvid Eerikinpoikaa Stålarm_ -Syvämmoahan ja Grabbackaan. Muita ijällisiä lapsia ei mahtant olla -tällä Gödik Finkillä, kuin yksi tytär, nimeltä _Margréta_, joka hänellä -oli ensimmäisen vaimonsa kanssa, ja joka, niin kuin on jo ennen -sanottu, tuli naituksi _Evert Koarlenpoika Hornin_ kanssa -Kankkaan,[559] jonka kanssa hänellä oli yksi poika, _Kustav Horn_. - -Näin sammui jo toisen kerran, miehen puolella, tämä Finkin suku -Suomessa, joka jo v. 1380 ensin tuli koroitetuksi Vapasukulliseen -seätyyn, Valta-Ruhtinaalta _Bo Jönsson Grípiltä_, ja joka kanto -kilvessänsä kahta paria valkoisia malkoja tahi orsi-puita (eli -nytteitä) punaisessa vainiossa, ja yhtä valkoista Peippuista -kummallakin puolella niihen peällimmäisten malkoin (kaho kuvaukseen, -sekä näistä hänen kirstun hopeista, että Brennerin piirutoksia X. Taul. -N. 2).[560] - -_Sten Fincke_ Pepotiin oli Kustav Finkin toinen poika, ja Götrikin -veli. Hänestä ei tunnetak muuta, kuin että häntä v. 1594, s. 13 p. -Heinä-kuussa tehtiin Linnanisännäksi Hämeenlinnaan. Hään mahto _Claës -Flemingin_ ja niihen muihen Suomalaisten Herroin kanssa piteä -Kuninkaansa Sigismundin puolta, koska Herttu _Koarle_ tultua Elo-kuussa -v. 1597 Suomeen, manaisi häntä tulemaan Turkuun hänen puheellensa s. 18 -p. Marras-kuussa, soahaksensa häntä sillä tavalla kynsihisek. Jos hään -tuli tahi ei, on tietämätöin; mutta arvattava on, ettei hään ottanut -korvihinsa hänen käskyänsä, koska Herttu tultua toisen kerran Turkuun, -v. 1599, hakkuutti häntä ja monta muuta Suomen herroista, jotka hänen -sanansa peälle uskalsivat ihtensä hänellen. Sillä koska tämä -julma-luontoinen Herra Syys-kuussa mainittuna vuonna ollessaan Turussa, -Helsinkissä ja Viipurissa, oli antanut kussakin paikassa poikk-hakata -niiten isoimmiin Suomen Herroin päitä, niin hään tultua takaisin -Turkuun, lupaisi armonsa niillen Turun linnassa olevillen -Suomalaisillen, jos hyö muka hyvällän antaisivat hänellen linnansa. -_Arvid Eerikinpoika (Stålarm)_, joka oli linnassa Peä-isäntänä, uskoi -siihen, koska Herttu Koarle oli kirjallisesti vahvistanut tämän -lupauksensa, jott' ei yksikään heistä, jotka linnassa olivat, pitänyt -niin millään tavalla tulla mihin vastaukseen, ei henkensä eikä -tavaroinsa puolesta. Mutta hään oli tuskin laskettu linnaan, ennen kuin -hään viskaisi heijät kaikki vankeuteen, ja rupeisi heijän päitä -tasoittamaan. Hään hakkuutti silloin yhtenä päivänä ilman tätä -_Finckiä_, 10 muita Vapasukullisia Suomalaisia herroja,[561] ja -naulatti toissa pänä heijän päitä Turun Neuo-Huoneen tahi Raastupan -muurillen, että sillä muka peloittoo niitä jotka vielä pitivät -Kuninkaansa puolta. - -Tämä _Sten Fincke_ oli naitu _Brita Flemingin_ kanssa Pepotiin, joka -oli Turun Linnanisännän _Péder Johansson Flemingin_ tytär Friskalaan, -synnytetty Ture Pédersonin leskeltä, Pepotiin.[562] Merkillinen on, -ettei tästä _Stén Finkista_ mainitak niin mitään siinä Suomal. -sukukirjassa, ehkä siitä syystä että häntä näinä aikoina piettiin -moapetturina (såsom en landsförrädare).[563] - -Näitäk löytyi vielä muita _Finckilöita_, vaan kennen poikia olivat, on -tietämätöin. Heistä oli yksi nimeltä _Eerik Fincke_, joka oli -Sotaherra, ja jollen Kuninkas v. 1571 laitto kirjan, että hänen piti -kulettaman Smålannin sotamiehiä Suomeen.[564] Toinen oli _Jaakko -Fincke_, joka oli Kauppias Flensburgissa, ja joka mahto olla yksi rikas -mies, koska Kuninkas v. 1594 kirjutti hänellen, että hänen piti soaha -viljoja niistä kaloista, jotka hään oli jo eiltä-käsin antanut -Ruunullen.[565] Kolmas oli _Lyder Fincke_, joka v. 1526 oli Peämiessä -ja Voutina kaiken Ölannin ylitten;[566] ja neljäs oli _Jeppe Fincke_, -joka eli v. 1440, ja josta vastapäin enemmin. Palmsköld mainihtee myös -yhtä _Henrik Finckiä_, jolla ois ollut yks tytär, nimeltä _Kristina -Heikintytär_, jonka oisi nainut yksi _Hans Lydeke_. Tästä nähään että -tämä ennen aikana meijän moassa kuuluisa _Finkin_ suku mahtoi myöskin -olla väkirikas (talrik), ehkä sitä nyt tuskin tunnetaan nimeltään. -Vexionius Gyllenstolpe luki v. 1650 tätä sukua niihen sekaan, jotka -olivat jo pois-sammuneet.[567] Jos se vapasukullinen suku -_Finckenberg_[568] lie millään tavalla lähtenyt tästä Finkin -sukukunnasta ei tunnetak.[569] - -Näillä sanoilla olemme tahtoneet yhteen-hakea, valaista ja lisätä niitä -vähiä tietoja, jotka jo ennen löytyy meillä tästä vanhasta Finkin -suvusta, ja joita Gagnerus vähä kyllä on meillen toimittanut.[570] Että -nämät tiiustukset ovat tulleet meiltä sokaisesti toimitetuksi, eli -ikään kuin viskoitetuksi hujan-hajan, on tullut siitä, että aloitimme -ensin selittää ja toimittoo Valdénin ja Gagneruksen kirjutokset, josta -tulimme jo ikään kuin eiltäkäsin puhumaan muutamista näistä -sukullisista. Että meijän tutkistelemiset monellen ehkä näyttää -laveammat kuin oisi tarvittu, on mahollinen; mutta vanhoja selittäissä, -on parempi kaks sanoo peällen, kuin yks vajoollen. - -G--nd. - - - - - -TIIUSTUKSIA MUUTAMISTA SUOMALAISISTA VANHOIN-JÄÄNNÖKSISTÄ PIIRITETTYNNÄ -v. 1671 ja 1672. ELIAS BRENNERILTÄ. - - -Kukiin valaistu kansa on aina osottanut yhtä isoa huolta, että -säilyttää ja kunnioittoo niitä vanhoja jäännöksiä ja muistomerkkiä -jotka ovat jäänneet jälellen heijän esi-vanhemmista. Ne ovat ikeän kuin -rakkineet ja alustimet heijän tarinamukseen, jotka nioitteloo vanhuuen -ajat nykyisiin, ja sioitteloo tätä uutta kansoo siihen vanhaan; ne ovat -meillen puhuvaiset pylvet, jotka toimittaavat sitä eismännyttä, ja -muistuttaa meijän lapsillemme meijän moavanhemmien töitä ja tapoja. -Koska _Omamoan-Tarinamus_ kansakunnissamme on yhtä verrattava kuin -_koti-muistaminen_ yksinäisissä ihmisissä, niin pitäisi näihen -vanhoin-jäännösten olla (meillen yhteisillen) yhtä suloiset, kuin nuo -vanhat kotonaiset paikka-kunnat (niillen yksisillen) jotka, ehkei -heissä ouk itessään suurempata arvoa, kuin muuissa moan-paikoissa, niin -soavat kuitenkin meijän silmissämme monen suuremman, koska ne juohuttaa -meijän mieleemme niitä muinoisia nuoruuen aikoja, -- sitä onnelista ja -viatointa lapsuuen ikeä. Tällä tavoin on kukiin rapakivi ja -kataja-pensas meijän koti-kylässämme varsin suloinen mielessämme, ja -meijän muistossamme kallis, koska sillä on ikeän kuin jokuu korkeampi -merkitys meijän syvämmellemme niistä moneista pienistä lapsen -kokkaisista ja kujeeista, joista hyö meitä muistuttaavat. Samalla -tavalla on meijän _Vanhoin-Jäännösten_ kanssa, eivät sunkaan hyökään -ouk verrattavina Egyptiläisten tahi Greekkalaisten muisto-merkkilöihin; -mutta heissä on kuitenkin, meillen Suomalaisillen, yksi isompi ja -erinomainen arvo, jos heihin voan oikeen ymmärtäisimme. Sillä ne ovat -ne naulat ja vaarnat joihen ympärillä meijän Tarinamus viritetään, -ja joihen päällä riippuu se tieto kuin löytyy Suomalaisista -kansoista[571]. Niin kuin meijän Tarinamus ei ylety vanhoin kansoin -tasallen, niin eivät myöskään meijän Vanhoin-Jäännökset ouk varsin -vanhat ja harmoo-päiset. Hyö ovat kaikki lähteneet ehkä siitä ajasta -kuin keäntymme Ruotsin vallan-alaisiksi, ja suurin osa on vasta siitä -Poavilaisesta ajasta luettavia. - -Niin yhtä-tyytyväiset kuin olemme olleet meijän Tarinamuksestamme, niin -huolimattomat olemme myöskin olleet niistä Vanhoista Jäännöksistä, -jotka ovat ennen löytyneet, ja vielä ehkä löytynnöön meijän -moassamme.[572] Mutta myö toivoomme että mielet muuttuisi, ja että -meijän moamiehet kerrankin tarkoittaisi ajatuksiansa näihinkin -asioihin, ja isommalla huolella ja paremmalla toimella kuin tähän -asti suojelisi ja arvossa pitäisi näitä heijan moa-vanhimmien -jättöksiä.[573] Mutta siihen astikka, ja ennenkuin tämä tapahtuu, niin -tahomme kostella ja kunnioittoo niitä meijän yksinäisiä moa-ystäviämme, -jotka omalla kustenoksella ja omalla mielen-älyllä ovat ikeän kuin jo -eiltäpain pitänneet tästä huolta, ja joita meijän tuloo kiittää, ettei -kuitenki kaikkia ouk jo pimeyteen ja uneukseen peitettynnä. Näistä -miehistä on se jo ennen nimitetty Lain-istuja Kuninkaallisessa -Vanhain-Säilyksessä, _Elias Brenner_, erinomattain mainittava. Myö -olemme jo ennen 344:nellä puoliskolla hoastaneet mitenkä hään v. 1671 -ja 1672 läksi Suomeen ylöshakeaksensa ja ylöskuvaillaaksensa niitä -Jäännöksiä, jotka vielä silloin oli meijän moassamme jälellä; ja -mitenkä häntä, kostoksi tästä, heitettiin palkattomaksi ja -virattomaksi. Myö olemme myös 330:nellä ja 333:nellä p:lla -muistuttaneet, että se on usseen (ellei aina) ansion totisen tapa, -tulla näin kateuvelta ja kiitämättömyyeltä kohtatuksi, ja vasta -kuoltuansa kosteltuksi. Myö oumme jo koittaneet tehä oikeutta -_Brennerin_ nimelle, ja juurittoo hänen muistonsa meijän mielehemme, -myö tahomme tässä myös kokea että soattaa näitä häneltä pelastetuita -piirutoksia isompaan ilmiin, että sillä kavahtoo heitä hukkumasta, ja -levittää heitä kansalliseen hyötytykseen.[574] - -Se on jo sanottu, että hään tullessaan Suomesta, toi sieltä myötensä -yhtä isoa joukkoo Kuvituksia, käsi-kirjoituksia ja nahkakirjoja, jotka -kaikki hään lahjoitti Kuninkaallisellen Vanhain-Kootuksellen. Näistä ei -eneän löyvyk yhtään sipaletta K. Vanhain-Säilyksessä, eikä myös K. -Vallan-Säilyksessä [575]. Ne ovat hajotetut ympäriseen hujan hajan, -mikä mihin, kuka kuhun. Kuninkaallisessa Kirjankoossa olen minä jo -löytänyt suurin osan näistä hänen piirutoksistaan, mutta ei niin sanoo -heijän selittämiseksi;[576] ainoastaan paikka, kussa kukiin on löyetty, -on häneltä heihin alakirjutettunna.[577] Mihin ne kuvat lie joutuneet, -jotka näistä puuttuu, on tietämätöin. Sanotaan ettei niinnä -aikoinna pietty niin tarkasti lukua näistä julkisista (publika) -Kirjoin-säilyksistä; ja että ikeän kuin hiiret syövät elon -Ruunun vilja-hinkaloista, niin sanotaan myös olleen vissiä -paperin-paraita,[578] jotka veivät kirjoja Ruunun kirjastoista, -ja kantoivat heitä toisten lukon taakse. Miten liennöön? -Mutta se näyttää kuin suuri osa näistä vanhoista kopioista ja -nahka-kirjoituksista, joita _Brenner_ toi Suomesta mu'assaan, nyt -löytyisi Peä-Peräänkahtojan[579] _Dan. G. Nescherin_ kirjoissa, -kussa hyö huuto-kaupalla kohta tulloon pois-myötettäväksi.[580] - -Mitä nyt tuloo muistettavaksi näihin piirutoksiin vanhoista -Suomalaisista Jäännöksistä, jotka löytyy K. Kirjankoossa, ja joita -meiltä tässä nyt toimitetaan,[581] niin meillä on ollut heistä suurin -vastuus, ensinnik että ite heihin ymmärtää, ja siitten selittää heitä -muillen. Meijän on täksi tarpeheksi täytynyt lävitten luskutella monta -monuista kirjan-paikkoa, ja tiiustella ja välillensä verroitella -kaikki niitä vanhoja kootuksia, joita olemme käsittänyt; ja kuitenkin -on monta paikkoo jäänyt meiltä käsittämätäk ja selittämätäk. -Vanhoin-valaistaminen on ehkä yksi niistä vaikkeimmista ja -kiitämättömistä opin-aineista; ei ainoastaan siitä, että hukuttaavat -paljon aikoo, ja että se vähinkin tieto ja valistus, jota heitä ehkä -soataisiin, ussein tuloo maksamaan meillen paljon työtä ja vaivoo, -mutta siitä, että kaikki meijän vaivamme ja työmme monestin keäntyy -tyhjäksi, ja kahotaan ehkä vielä monelta irvi-hampaalta nauron -alaiseksi.[582] Moni mies pitää ehkä tällaisia tiiustelemisia -joutavoina ja lukioita väsyttävöinä, moni ehkä kahtoo heitä -peällen-luotettavattominna eikä mihin kelpoavaisinna; mitenkäpä hyö -muuten taitaavat, jotka mittuuttaavat kaikkia meijän hyötymisiä rahalla -tahi puntarilla? Ja kosk ei aina vanhuuen ajat hyvin sovitetak näihiin -nykyisiin, niin ovat myös vanhuuen toimittajat[583] tulleet muista -kajotetuiksi, erinomattain niiltä joihenka huinkentelevaisuus aina -halajaa tätä uutta.[584]. Suottakos siitten sanotaan: "joka yöllä käyp, -luullaan varastavan; joka vanhoja puhuu, luullaan valehtelevan." -_Vanhuus ja pimäys_ on monessa yhteen verrattavat. Myö hoiperoimme -kummassakin -- harva selittää tien ja totuuen; kuitenkin meijän pitäis -heitä hakea, jos mielimme johon-kuhun yhtyä. - -Meijän aikomuksemme ei ouk että asettaa meijän ajatuksiamme muillen -uskon-kappaleiksi, myö tahomme ainoastaan, puhuissamme Suomalaisista -Jäännöksistä, visseyten puuttehessa, sovittoo meijän selityksiämme -- -ikeän kuin hätä-varaksi, kunnekka soataneen toisia parempia. Sillä myö -uskoomme että paljaat kuvat, ilman toimittamatak, ovat ikeän kuin -sian-saksoo heillen, jotka eivät heihin ymmärräk; ja että lukiamme -ennen soisivat jonkun tievon heistä, jos kohta puuttuvaisenkin, kuin -että oisivat varsin ilman niin minkäänlaisetak. - -Nämät muistomerkit, jotka tässä kuvaillaan, ovat erinomattain vanhoja -hautakiviä, asetettuja merkillisten moamiesten muistoksi, vanhoja -vapa-merkkiä[585] ja muita kuvituksia kirkkoloista ja linnoin -muuriloista, vanhoja rahoja muinon Suomessa tehtyjä, ja muita -sellaisia, jotka muistuttaa meitä meijän vanhuutestamme, ja jotka, -tarkoittamisellansa Tarinamuksehemme, taitaisivat jossa-kussa enentää -meijän tietojamme näistä ajoista. Ne johtatukset ja apu-keinot, -jotka meillä ovat olleet näitä selittäissä, ovat erinomattain ne -kirjotus-sanat, joita meijän Poavilaiset vanhimmat ovat heihin -kirjuttanneet,[586] ja ne vapa-merkit, jotka löytyy heihin -piiritettynnä.[587] Paikasta, kussa heitä on tavattunna, ei ouk ollut -meillen mitään apua näitä tiiustellessamme, koska meillä ei ou ollut -tilaisuutta, että ite heissä kuulustella, jos heistä mitään -tietäisivät;[588] mutta sitä vastoin olemme vanhoista kootuksista -ja suku-johtauksista selittäneet vähä yhtä ja toista; ja mikä on -jäännyt meiltä selittämätäk, sitä olemme heittäneet muillen -selitettäväksi, ja ainoasti jollon-kullon uskaltaneet, että nuon -arvolta eteen-asettaa meijän _luuloamme_. - - - - -Turun Papis-miehen Niiles Antin-pojan hauta-kivi -Turun Peä-Kirkossa.[589] - - -Tämä hauta-varjo[590] näyttää olevan kaikkiin vanhin, niistä -hauta-kivistä, jotka v. 1671 löytyi Turun Peä-Kirkossa.[591] -Ei ainoastaan ne hänessä jo pois-kuluneet kirjoitukset, mutta myös -hänen yksinkertaisuus teoltan, toistaa tätä. Ja vaikka ei hänessä -tavatak mitään vuos-lukua, joka ylös-valaistais meitä hänen ijästään, -niin se näyttää kuitenkin kuin se oisi asetettunna nuon arvolta -14-- saan luvulla. - -Mitä niihin häneen kirjutettuihin sanoin tuloo, niin emme ouk varsin -hyvät selittämään niitä kaikkia, eikä Brennerkään mahtanut heihin -ymmärtää, koska se piirutti heitä niin selittämättömästi. Alkusanat -kuuluupi näin: "lapis nicolai andreae presbyteris aboensis" (_Turun -Papis-miehen Niiles Antinpojan hautakivi_); vaan jos siitten -luettaisiin: "et[592] filius ejus sepultus" (_ynnä hänen poikansa -hauattunna_) on tietämätöin. Tässä tarkoituksessa kahomme ouoksi, että -niinnä aikoina julettiin niin julkisesti puhua yhen Poavilaisen papin -lapsista; josta arvelemme tämän miehen ehkä elänneen ennen vuotta 1248, -tahi ennen Skenningin papin-kokousta, kussa kielettiin kovasti pappia -olemasta pois akkoin puuttumasta.[593] - -Myö olemme keli-paljon haenneet, jos oisi niinnä aikoina löytynnä -Turussa yhtä Pappia sillä nimellä; voan emme ouk sellaista missäkään -käsittännyt.[594] Ja koskei hänen nimeensäkkään löyvyk ylös-pistettynnä -siinä papillisessa veli-kunnassa,[595] jota Piispa Magnus Olai asetti -Turussa v. 1449, ja kussa kaikki Turun sen-aikuiset papit lie olleet -osallisia, niin on arvattava, että tämä _Niiles Antinpoika_ mahto eleä -näitä aikoja ennen, liioitenkin koska siitä päivästä jo ruetaan soamaan -tarkempia tiijustuksia meijän Kirkko-Tarinamuksessamme.[596] - -Mitä toas siihen vapamerkkiin tuloo, joka nähään keskellä kiveä, niin -ei sekkään paljon valaise tätä asiata. Että se on yksi niistä -yksinkertaisemmista ja vanhemmista vapa-merkkilöistä näkööpi jokainen; -voan kennen sukukunnan -- en saata varsin sanoa.[597] Kyllä se on -kaikitekkin näöltään, semmoinen kuin sen peri-vanhan[598] suku-kunnan, -jota kuhumme _Natt och Dág i längden_, jonka vapamerkki oli toinen -puoli musta, toinen valkee, pitkinpuolin; ja joka meijän pitännöön -eroittoo siitä nykyisestä sukukunnasta, jota vielä kuhutaan _Natt och -Dág_. Sillä se vanha vapamerkki ei ollenkaan löyvyk Ruohtalaisissa -vapa-kirjoissa, koska tämä suku, joka oli paljon Suomessakin -ulos-siirtynyt, ja joka vasta 300 vuotta myohämpänä tuli Kuninkaallisen -Ruohtalaiseen Vapa-Huonehesen sisään-kirjutetuksi,[599] oli jo sitä -ennen poismuuttanut tätä vanhoo vapamerkkiänsä yheksi poikki-teloin -jaetuks kilveksi, jonka ylä-puoli oli valkoinen, ja alapuoli -sininen (?) (kaho p. 87, _Olai Magni Historia_).[600] Tämä heijän -Vapamerkki tuli siittenkin kerran vielä muutetuksi, nimittäin ylä-puol -keltaiseksi, ja ala-puoli siniseksi, sinertävillä ristiin-juotetuilla -juovilla (kaho p. 1. _Carlsköldin_ vapa-kirjassa). Mutta ei sillä hyvä, -että muuttivat vapamerkkilöitänsä, hyö muuttelivat myös nimensä. Yksi -tästä suku-kunnasta, nimeltä _Nils Bóson Natt och Dág_ Eksjöiin ja -Penningebyiin,[601] oli jo v. 1459 pois-muuttanut vanhan sukunimensäk, -ja ottanut ihellesäk Stúriloihen nimen, joihen kanssa se oli suvussa -emän-puolesta;[602] mutta piti kuitenkin omoo vapamerkkiänsä vielä -hyvänä, kunnekka yksi toinen samasta suvusta, nimeltä _Sten Arvidsson -Natt och Dág_, sai v. 1720 luvan, Valtakunnan vapa-suvulliselta -seävyltä, ylös-ottoaksensa niiten vanhoin Ruotissa jo ulos-sammuneihen -Stúriloihen nimeä ja vapamerkkiä (joihen kanssa hänenkin luultiin -olleen sukuisin emän-puolesta), ja pois-sevoitti sillä tavoin suvunsa -heihin.[603] - -Mitä nyt tuloo näistä Suomalaisista _Natt och Dágiloista_ sanottavaksi, -niin heitä on mahtanut ennen olla paljon meijänkin moassa, koska heitä -rajuutettiin siitä Ruohtalaisesta Suku-polvesta. Schönefelt[604] -eroittaa heitä oikeen eri-nimellä ja kuhtuu heitä "Natt och Dag i -Finland", mutta ei häänkään puhuk heistä sen koommin, ei heijän -Vapamerkkilöistään eikä heijän polvi-laskuistaan. Lie hään siitten -tällä nimellä tarkoittannut niitä _vanhempia_ vai _nuorempia_. Hään -nimittää myöskin erittäin sitä sukua "Natt och Dag i längden;" mutta ei -hään siitäkään, jos ainoastaan nimen nimittää. Että nämät _nuoremmatkin -Natt och Dágit_ oli jo 14:nellä saan luvulla löytynyt Suomessa, -selitetään Olli Maunuksenpojan Tarinamuksesta niistä pohjoisessapäin -löytyvistä kansoista.[605] - -Mutta kaikista näistä puheista ei kuitenkaan selitetäk mikä mies tämä -_Niiles Antinpoika_ lie ollut, jonka hauta-varjo tässä näytetään.[606] -Että se oli korkeasta suvusta on arvattava, ja että se oli yksi _Natt -och Dág_, on uskottava. Mutta kosk' emme ouk olleet miehet, soaha -hänestä mitään tieteäksemme, niin tahomme nimittää niitä ylhäisempiä -Herroja tästä suvusta, jotka ovat muinon olleet kuuluisat Suomessa; ja -joihen kanssa hään on ehkä ollut sukuisin. - -Näistä on ensinnik se muinonen Suomenmoan Peä-mies _Koarle -Näskonungsson_ (Natt och Dag)[607] joka v. 1317 oli Valta-Neuo ja -Miekkamies, ja joka jo v. 1323 kuhuttiin "_Capitanus Finlandiae_." -Hään kuhtui ihtesäk v. 1327 "_Capitaneus Finlandensis_" yhessä -kauppa-kirjassa _Sténsbölen_ kartanosta Porvon pitäjässä, jossa hään -kirjuttiin vieras-miessä. -- V. 1330 kuhuttiin häntä "_Advocatus super -Finlandiam et Alandiam_" yhessä lahja-kirjassa (gåfwobref) yhestä -talosta _Önnebyin_ kylässä, Ahvenan-moalla. Ja yhessä Peätös-kirjassa -(dome-bref) annettu Hattulassa v. 1333, siitä äsken nimitetystä -Sténsbölin moisiosta, kuhtuu hään ihtesäk "_Carolus Näskonungsson, -Miles_." Hään eli vielä v. 1349, jollon hään möi 2 1/2 Örtug moata -Valdemarin soaressa, Tukhulmissa, Papittarillen (åt nunnorna, -prestinnorna) St. Claran suljetuksessa.[608] - -Toinen oli _Stén Bóson (Natt och Dag)_ Göksholmaan ja Rinkestaholmaan, -joka v. 1371 oli Miekkamies ja Valta-Neuo. V. 1384 oli hään yksi -Valta-Ruhtinaan _Bó Jonssonin_ jälkiseätoksen Toimittajoista (en iblanb -Exekutorerna af Riks-Drotsen Bo Jonsons testamente) -- v. 1390 oli hään -Lainjulistaja Nerkissä ja Vallan-Asettaja -- v. 1405 oli hään Kuninkaan -Laintoimittaja[609] Suomessa. Hään eli vielä v. 1406; mutta v. 1411 oli -hään jo kuollut. Hään oli nainut, 1:sin _Ingeborgia (Örnfot)_, -Valta-Neuon _Koarle Maunuksenpojan_ (sen vanhemman) tytärtä Brobyiin, -ja 2:seksi Ingeborgia Koarle Byrjenpojan tytärtä. - -Kolmas oli Miekka-mies _Bó Bóson (Natt och Dág)_ joka v. 1436 oli -Lainjulistaja Pohjos-Suomessa, ja joka makoo hauattunna Upsalan -Peä-Kirkossa. Hänen vanhemmat oli Laintutkia ja Vara-Lain -julistaja[610] _Bó Niclisson_ (Natt och Dág, se nuorempi) -ja hänen ensimmäinen puoliso _Ingeborg Jöns-Niileksenpojan -Svarte-Skåningintytär_. - - - - -Yhet Rauta-häkit, jotka muinon sulkivat Piispa Maunus Ollinpojan -(Tavastin) hautakammiota Turun Peä-Kirkossa.[611] - - -Tässä kuvaellaan yhet rautaiset häkit (ett jerngaller) jotka muinon oli -pantu ikeän kuin oveksi tahi varjoksi sen Turun Peä-Kirkossa löytyvän -_Tavastin_ kuhuttavan _hauta-kammion_[612] eteen; eli niin kuin sitä -muutenkin nimitettiin: "Herran ruumiin t. Ristuksen ruuumiin kammio"; -(_Sacellum Corporis Domini, vel Corporis Christi_). Tämä kammio oli -asetettu Piispalta _Maunus Olai Tavastilta_ v. 1421,[613] ja häneltä -juhlallisesti sisään-vihitetty (pyhitetty) v. 1425 kunniaksi meijän -Pyhän Vapahtajan nimen, niin kuin luetaan näissä kirjutuksissa, jotka -ovat varsin somasti sovitetut näihin Rauta-häkkilöihin; ja jotka -kuuluuvat näin: _anno domini mcdxxv magnus olai episcopus fecit fieri -hoc opus_, joka Suomeksi oisi: "vuonna 1425 meijän Herran (Syntymästä) -tietti[614] Piispa Maunus Ollinpoika tätä työtä." Näihen alla seisoo -toisilla kirjutos-nenillä (med annan stil) Ruotiksi: "HJELP MARIA" -(_auttakoon Maaria_).[615] Jos ne toiset koreukset, joita nähään näihen -perästä, mitä merkihtennöön, on tietämätöin,[616] vai lie ainoastaan -pantu sinne, soreuteksi. Yhessä silmukassa nähään nenä R.[617] toisessa -yksi _käsivarsi_, joka on Tavastin vapa-merkki. Yksi sellainen nähään -myös näihen häkkilöihen alla, mutta tehtynnä vähä isommaksi. - -Turun Kirkon tuli-palossa v. 1681 jollon kaikki muut vanhat jäännökset -paloi poroksi, niin nämät Rauta-häkit jäivät palamatak. Samaten myös -tulipalossa v. 1738, ja jos emme vaan petyk muistossamme, niin -muistamme meijän nähneen heitä vielä näinnä viimäisinnä vuosinna, -Turussa ollessamme. Mutta jos ovat tässä viimen-syksysessä varsin -onnettomassa tulipalossa, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset -(prydnader) paloi puhtaaksi, vielä jäänneet seisalleen, siitä ei ouk -tullut meillen mitään tietoa. - - - - -Piispa Conrad Bitzin Hauta-Varjo Turun Peä-Kirkossa.[618] - - -Tämä Hauta-kivi on ollut Piispa _Conrad Bitzin_ hauvalla, niin kuin -sanat hänessä luetaan: _Sepulcrum venerabilis patris domini conradi -episcopi aboensis; obiit anno mcdlxxxix xiii die martii_; joka oisi -Suomeksi: "Hauta arvollisen Isän, Turun Piispan, Herra Conradin (joka) -kuoli vuonna 1489, s. 13:nä päivänä Moalis-kuussa." Vähä alempana -nähään _Bitzin vapamerkkiä, joka oli yksi musta pukki, punaisilla -sarvilla, kultaisessa vainiossa_.[619] Vapamerkin ylä-puolella on -kuvattu _Piispallinen kypärä_, ja ala-puolella _kaks ristiä_. - -Tämä hautakivi, joka koroitettu moasta[620] seisoi Piispan haualla Pyhä -Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiossa, tais jo v. 1681, tahi 1738 tulla -turmeltuksi Kirkon tuli-palossa, kosk' ei hänestä mainitak niin sanoo -_Bilmarkin_ Juttelemuksessa _De Sacellis Sepulcr. in Templo Cath. -Aboënsi,_ painettu Turussa v. 1778. Tästä Brennerin kuvasta Piispan -hauta-kivestä on Rhyzelius uloskirjoittanut ne häneen kirjutetut sanat, -joita luetaan hänen _Episcoposcopiassa_, josta siitten _Porthan_ vainoo -on ottanut kopionsa, puhuissaan tämän Piispan elämästä.[621] Se kopio -tästä hauta-kirjutoksesta,[622] jota luetaan _Spégelin_ Swenska -Kyrko-Historien, 2 Del. p. 306. ei ouk varsin toimellinen.[623] - -Tämä Piispa _Conrad Bitze_,[624] josta olemme jo ennen puhuneet, oli -niin kuin ne muutkin Poavilaiset Piispat aivan harras ja perso -lävittämään Papin-valtaa Suomessa.[625] Hänen isänsä oli se vanhaksi -kuhuttava _Hinrik_ (eli niin kuin se myös muutamilta kirjutetaan: -_Eerik Bitze_,[626] joka Porth. kuhtuu "Herra Viikiin", luulessaan -v. Stjernm. kuhtuneen häntä "Herra Nynäsiin", puhuissaan hänen -pojan-pojasta) ja hänen äitinsä oli _Anna_, Turun Linnanisännän _Olaus -Lydikinpojan_ (Djäknin) tytär.[627] Niistä K. Vapahuoneessa löytyvistä -Peringsköldin kootuksista (kollektioner) nähään että hänen isällä oli -ollut 5 lasta, 4 poikoo ja 1 tytär, nimittäin 1) _Claes Bitze_,[628] -2) _nuori Eerik Bitze_;[629] 3) Piispa _Kort Bitze_, 4) _Brita -Bitze_[630] ja _Knút Bitze_.[631] - -Mitä tämän Suomen Piispan elämän keinosta tuloo sanottavaksi, niin -tahomme sitä tässä lyhykkäisyytessä toimittoo. Häntä tehtiin (v. 1451?) -Oppiaksi[632] Leiptzigin Opistossa Saksan-moassa.[633] Minkä -perustuksen peälle Rhyzelius sanoo (Episcop. p. 338) hänen käyneen -Ruomissa, ja olleen Peä-pappisinna[634] Bernhardinin Pappisten luonna -Senaen Papin-suljetuksessa Frankriikissa -- on tietämätöin. Juusten -(Chr. p. 25.) Spégel (p. 305.) ja Messenius (Scond. T. X. p. 20.) jotka -pitäävät samoo puhetta, ovat ehkä synnyttäneet tätä, selittämisellänsä -yhtä lukematointa paikkoo Palmsköldin käsikirjoituksissa (Porth. -Chr. p. 549). Sitä vastoin niin tiiämme varmemmin, hänen olleen -Peä-Rovastina[635] Turussa v. 1450-1460, jona vuonna häntä Piispaksi -tehtiin Poavilta Piukselta II:lta. Messenius (niin myös Rhyzelius) -sanoopi että hään s. 13. p. Elok, v. 1462, asetti t. vahvisti Naantalin -Papin-suljetusta, ja siihen i'äksi sisään-salpais sekä Papit että piiat -Brigittan Papin-kunnasta (af Brigittiner Orden). Mutta Vadstenan -Papin-suljetuksen vanhoista Päiväkirjoista vuotesta 1462, p. 119. -selitetään, että hään kolmen heijän veljeisten avulla,[636] sai sinä -vuonna (?) paremman menon ja järjestyksen asettaneeksi Naantalissa, -kussa Pappiset olivat ruvenneet niskoittelemaan, ja soattaneet jo -suuren hämmänöksen välillensä. Soatua näitä riitauntuneita ja -eksyttäväisiä veikkais-miehiä oijaistunneiksi, sisään-sulki hään heitä -Pyhän Salvádorin sanan perästä, polvipäiviksi, näihin henkellisiin -karsinoihin. - -Hänen muista töistään luetaan että hään asetti _Kaikkein Pyhäin Kammio_ -(_Sacellum Omnium Sanctorum_) jota hänen sanotaan pyhittäneen[637] ynnä -ykstoistkymmentä muita Kammioita, tässä Turun seurakunnassa, kussa -hään myös kahella uuella laulumiehellä lisäisi niitä 10 entisiä -Kammion-laulajoita.[638] Hään anto hiekalla täyttää ja tasoittoo sen -vuorisen kirkko-moan, ja panetti ne muurit hänen ympärillensä joita -vielä nytkin tässä nähään. Sanotaan hänen myöskin asettaneen yhen -poto-huoneen[639] Pappiloillen, ehkei se mahtanut kauan voimassaan -pysyä, koskei tuosta siitten mitään mainitak. - -Hään anto monta asetusta Pappisillen heijän otoistaan ja soatavistaan, -monta myöskin ojennusta heijän velvollisuuestaan ja toimituksistaan. -Samaten harjoitti hään myös niiten nuortein opetusta, niin paljon kuin -näillä ajoilla oli toivomista. Hään kielsi kovast ne Henkelliset -Peä-neuoitteliat (Kanikerna) olemasta pois kaupunnista, ja anto heillen -eläkkeiksi _köyhäin tivunti_,[640] jota hään v. 1486 yhen hänen -julistuksensa kautta pois-omisti moa-kirkkoloista. Hään on myös -mainittava sen eistä, että hään ensin hänen Hippakunnan hyväksi anto -painuttoo yhen Messu-kirjan (_Libri Messales_) jonka hään ulosjakoi -Pappiloillensa ja Seurakunnillensa, nouattaaksensa parempata -järjestystä heijän Jumalanpalveluksessaan. Tämä kirja, joka -variten-vasta sovitettiin niillen Suomalaisillen seurakunnillen siltä -Henkelliselta Opettajalta[641] Parisissa nimeltä _Daniel de Egher_, -tuli v. 1488 painetuksi _Barth. Ghotanilta_ Lybekin kaupunnissa; ja on -se ensimmäinen, (kirjan-painumisen ilmauntumisesta),[642] ja se ainua, -joka ennen uskon-uuistamustamme (före reformationen) on tullut -painetuksi meijän Jumalanpalvelluksen johtamiseksi.[643] Että meijän -Piispa oli näissä töissä kiivas ja toimellinen, on siitäkin arvattava, -että Strengnäsin _messukirjaa_ vasta painettiin vuotta ennen, sen saman -_Ghotanin_ luonna. - -Myö olemme jo ennen kuulleet ettei hään malttanut olla puuttumasta -Hallituksiin menoin. Hään piti aina vahvast Kuninkaan Christianin -puolta, ei ainoastaan sillä, ettei hään v. 1465 antanut Kuninkaalle -Koarle Knútinpojalle_ Raseborgin_ linnoo (lue p. 394) mutta myös siinä, -että hään ite läksi v. 1463 Suomesta Tukhulmiin Christianin avuksi, -kussa hään näillä rauhattomilla ajoilla tuli ynnä Kuninkaansa kanssa -sisään-piiritetyksi niiltä Linköpingin Piispalta _Kettil Váselta_ -nostetuilta talonpojilta, jotka riensivät yhteen irti-peästääksensä -sitä vankeuteen pantua Peä-piispoo _Jönsi Pentinpoikoo_ (Oxenstjerna) -Upsalasta. Bitzi oli tällä hänen puoltamisellansa soattanut omaisiansa -henken-pauloihin, jotka pitäin hänen puolta, kaikki tuli tässä -sota-kapinassa surmatuiksi, mutta ite hään ei ainoasti säilyttänyt -henkensä, mutta käytti myös asiansa niin, että hään K. Koarlelta sai -piteä virkansa, ja uskottavaisuutensa (sitt förtroende). - -Hänen aikana (v. 1463) Venäläiset murtaisiivat Suomeen, ja tekivät -pillojansa Karjalassa, liioitenkin Jääskin pitäjässä (Porth. Chr. p. -578).[644] Hänen aikana tuli _Savon Linna_, eli niin kuin sitä silloin -kuhuttiin Olofsborg, ylösraketuksi ja varuistetuksi siltä kuuluisalta -Viipurin Peämieheltä ja Ruotin Vallan-Hallihtialta _Eerik Akselinpoika -Totilta_,[645] joka v. 1477 toimitti näitä varjelus-verkkiä yhellä -soarella Haukive'en ja Ruokove'en välillen, kussa kaksi vuotta ennen -oli ainoastaan puusta tehtyjä varustuksia;[646] ja joka soari silloin -kuului Juvan pitäjäseen, joka pitäjä toas luettiin kuuluvan Seäminkin -seurakuntaan.[647] Hänen aikana (v. 1470?) palo Kuuston linna, niin -kuin jo 396:nellä p:lla sanottiin; ja sekä Messenius (Scond. T. X. p. -21) että yksi vanha Ajan-luettaja (Kronograf) Turussa, sanoopi Turun -kirkon palanneen kahesti hänen aikanansa, nimittäin iskitulella v. -1464, ja tulen varoittamattomuutella v. 1473.[648] Hänen aikana -rakennettiin myös monta kirkkoa kivestä, ja tehtiin moni uus -pitäjä.[649] - - - - -Vapaallisen Herran Frédrik Frésen hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa.[650] - - -Tästä miehestä ei tunnetak paljon muuta, kuin mitä sanat toimittaa, -jotka luetaan hänen hauta-kivellä, ja jotka kuuluuvat näin: _"anno -domini m'ccc'l'IIII' ipso die sancti georgii martyris obiit honorabilis -vir fredericus frese cujus anima requiescat in pace"_; joka oisi -Suomeksi, "Vuonna Vapahtajan syntymästä 1354[651] juuri Pyhän -Kärsiäjän[652] Yrjön päivällä,[653] kuoli kunnioitettava mies Frédrik -Frése jonka henki levätköön rauhassa." - -Se kuvaus kuin nähään keskellä kivee, mahtaa olla Frésilöihen -vapa-merkki, jota ei tunnetak, koska sitä ei löyvyk K. Vapa-Huoneessa -Tukhulmissa, eikä tavatak K. Vapa-kirjoissa sisään-piiritettynnä. Tätä -_Frésen_ sukua ei soa millään tavalla sekoittoo, sen _de Frésen_ -kuhuttavan suvun kanssa, joka kantaa kilvessänsä yhen avonaisen -Rautalakin, ja joka vasta 1700 vuosluvun alulla muutti Ruotsiin -Brehmistä, kussa yksi _Juho de Frése_ luetaan tämän suvun -esivanhimmaksi, ja joka eli nuon v. 1350. - -Tästä Suomalaisesta Frésen suvusta, ei löyvyk sen parempata tietoa K. -Vapaus-Huoneen kirjoissa, kuin nämät puuttuvaiset (ja ehkä viheliäiset) -sanat: "Fridericus Frese,[654] dog 1354, gift 13..." (Hänen poika): -"Georgius Frese, Riddare f. 13..." (Tämän tytär): "Christina Frese, -gift med Clas Henriksson Horn till Åminne, Sweriges Rikets Råd och -Lagman i Söder-Finland, f. 14..., d. 15..." Siitten seisoo kohta sen -alla tämmöinen muistutus: "Detta öfwerensstämmer ej med stamtaflan -öfwer Adeliga Ätten Horn af Kanckas".[655] - -Tästä seuraisi, että tämä suku, joka alotetaan _Fredr. Fresestä_, oisi -jo Suomessa sammunut, miehen puolesta, hänen poikansa kautta. Mutta -ettei asia mahak olla niin, selitetään meijän omista vanhoista -kirjoistamme, sillä tahi hänellä on ollut muita poikia kuin tämä Yrjö, -tahi on toas tällä ollut muita lapsia kuin tämä tytär, koska tämä suku -vielä loistaapi Suomessa myöhäisempinnä aikoina. Myö luetaan niissä -vanhoissa Turun Seurakunnan Pito-kirjoissa (Åbo Församlings Registratur -fol. 205 & fol. 124), että yksi mies nimeltä _Frédrik Arnikanpoika -Fresekä_ (hänen nimensä kirjutetaan muuten monella tavalla, _Freseca, -Fryske, ja Frisk_) oli v. 1416 Hartika Dykerin kanssa ala-kirjuttanut -Taivasalon muinoisen Rovastin _Helwich Stoltefothin_ seätos-kirjaa, -kussa hään pyhä _Yrjön kammiollen_ pois-lahjoitti _Ravasen_ tilaa -Hyrvinsalossa, Moarian pitäjässä; ja jota taloo, hänen nimen muistoksi, -vielä nytkin kuhutaan _Friskalaksi_ (Porth. Chr. p. 440, 442). Myö -luulemme tämän _Frédrik Fresecan_ olleen saman miehen, kuin se joka -siitten kirjutettiin _Fredrik Fréseksi_, joka eli vielä v. 1449, ja -josta kohta tullaan enemmin puhumaan. Sillä kumpaisestakin puhutaan, -jott' ei heillä ollut mitään erinomaista virkoo, molempiin sanotaan -olleen varakkaita miehiä, ja elänneen melkeen yhellä ajalla.[656] Tämä -sama _Frédric Fresekä_ oli siitten veljensä kanssa, _Jaakko_ -nimellinen, v. 1419 vielä vahvistanut tämän heijän heimolaisen -_Helwichin_ vainaan jälkeen-seätöstä. Tästä hänen veljen nimestä -selitetään vielä paremmin tämän Fresekä ja Frése olleen sama mies. -Piispa _Maunus Olaijin_ (Tavastin) kirjutoksesta v. 1449, jolla hään -Turussa asetti _Kolmen Kuninkaan Veljellisyyteksi_ kuhuttavata -papillista yhteyttä,[657] nähään että yks _Frédric Frees_ oli silloin -porvali Turussa, ja mahto olla mahtava mies, koska hään oli yksi tämän -Veljellisyyven asettajoista (Porth. Chr. p. 475). Hänen nimensä -kirjutetaan toisessa kohassa "Fredericus Frese" (Chr. p. 477). Yksi -toinen näistä asettajoista, oli _Jaakko Fresen t. Freese, e. Frés_ joka -silloin oli Peä-neuo[658] Turussa, ja joka mahto olla hänen veljensä, -(josta arvoomme näihen olleen samat miehet, jotka v. 1419 kuhuttiin -Fresekä), kolmaas oli vielä _Henrik Frése_, joka oli Rovastina (Chr. p. -476, 603) ja joka mahto kuolla v. 1465 (Chr. p. 614). Ilman näitä, -nimitetään meijän vanhoissa kirjoissa myös yhtä miestä nimeltä _Arnold -Fresekäson_ (Arnaldus Fresykini) joka oli lahjoittanut _Hamarken_ talon -_Pyhä Yrjön kammiolle_ Turun Peä-Kirkossa (Porth. Chr. p. 798). Mutta -mikä mies hään lie ollut, tahi millonka hään lie elänyt, ei tunnetak, -kuitenki se näyttää meistä kuin hään oisi ollut sen äskön mainitun -_Frédrik Arnikanpojan Fresekän_ isä, eli tämän _Frésen_ isä, jonka -hautavarjo tässä kahotaan. - -Tään parempia tiiustuksia, emme ouk olleet hyvät hankkimaan, tästä -suvusta. - - - - -Tähtimiehen ja Hämeenlinnan Linnanisännän Olli Tavastin -Hauta-poasi, Turun Peä-Kirkossa.[659] - - -Keskellä tätä kivee nähään _Tavastin_ suvun _vanha_ Vapamerkki,[660] -yksi rautapaijassa puettu käsi-varsi purpurin-punaisessa vainiossa, -joka merkki on yhteinen Stålarmiloihenkin suvullen, koska hyö ovat -lähteneet yhestä juuresta.[661] Ympärillä luetaan namät sanat: "_anno -domini mcccclx in crastino sancti petri de cathedra obiit nobilis vir -olavus thawasth miles orate pro eo_",[662] joka oisi Suomeksi: "Vuonna -Herran (syntymästä) 1460 Istuimellansa istuvan[663] Pyhä Pietarin -toissa pänä kuoli vapasukuinen mies Uolov Thavast, Tähtikäs, rukoilkaa -hänen etessä." Tämäkin kivi mahto jo 1681:nen vuuen tuli-palossa -murentua, kosk' ei siitä päivästä hänestä eneän puhutak. - -Tämä _Olli Niileksenpoika Tavast_ Porkkalaan (joka oli se _nuorempi_ -sillä nimellä) oli myös ollut aikanansa mahtava mies Suomessa, ei niin -paljon omasta toimestaan, kuin enemmin ehkä siitä korkeasta suvusta, -josta hään oli syntynyt. Sillä paihti hänen isänsä _Nisse t. Niki -Ollinpoika Tavast_, joka oli myöskin mainittu mies,[664] niin Piispa -_Maunus Olai_[665] oli hänen setänsä, _vanha Gödik Fincke_ (josta jo -puhuttiin p. 420, 421, 422) ja Valta-Neuo _Niiles Ollinpoika_ -(Stjernkors) Särkilahteen (joka oli Piispa _Maunus Niileksenpojan_ isä) -oli hänen lanko-miehensä; Lainjulistajat Etelä-Suomessa _Eerikki Bitze_ -(josta puhuttiin p. 477) ja _Jeppe t. Jaakko Pekanpoika_. Kuin myös -Lainjulistaja Pohjos-Suomessa, _Henrik Clausson_ (josta mainittiin p. -476), olivat hänen vävynsä; ja paitti näitä oli hään tätilöinsä kautta, -soanut paljon heimolaisia Suomen ylhäisemmasta seävystä. - -Tästä _Olli Niileksenpoijasta_ Porkkalaan, ei tunnetak muuta, kuin että -hään (Peringsköldin puheen perästä) oisi v. 1446 ollut Miekkamies, ja -v. 1455 Tähtimies ja Linnanisäntä Hämeenlinnassa, kussa toimituksessa -hään vielä oli v. 1458.[666] Hänen muista töistään mainitaan -Stjernmanilta, jotta hään v. 14... oli ynnä vävynsä _Henrik Claussonin_ -kanssa peättänyt yhen 9:sen vuotisen rauhan Venäläisten kanssa.[667] -Vuonna 1439 sai hään setältänsä Piispa _Maunukselta_ 400 Markkoo -rahassa, lahjaksi, että sillä muka lunastoo _Porkkalan_ kartanoa[668] -niiltä toisilta yhtä-perillisiltä (medarfwingar).[669] Vuonna 1440 -alakirjutti hään lankomiehensä _Göd. Finkin_ seätöstä, kussa hään _Juho -Ollinpojan_ murhasta poislahjotti _Pyhä Annan Kammiollen Kärkesnäsin_ -tilan ja _Bölin (Räfvebölin?)_ torpan Savun pitäjässä, joita hään oli -niinikeän perinyt vaimonsa kautta (p. 421. Porth. Chr. p. 448, 449). - -Tämä _Uolov Niileksenpoika Tavast_ oli nainut[670] _Christinaa_, -Valta-Neuon ja Miekkamiehen _Rötger Ingosen_ tytärtä,[671] jonka kanssa -hänellä oli 3 lasta, nimittäin -- 1) _Mätta Ollintytär Tavast_ -Porkkalaan, josta jo puhuttiin p. 431, ja joka oli _ensin_ naitu -Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Eerikki Erkonpoika Bitzen_ kanssa, -jollen se synnytti Lainjulistajan _nuorempi Henr. Bitzen_; ja _siitten_ -Valta-Neuon ja Lainjulistajan Etelä-Suomessa _Jaakko Pekanpojan_ -(_Ille_)[672] kanssa, jollen se synnytti Linnanisännän Stén Jepinpojan -(lue p. 431) -- 2) _Niiles Ollinpoika Tavast_ Sonnentakaan, joka oli -nainut _Anna Sunentytärtä_ Laijilaan, jolla hänellä oli poika _Heikki -Niileksenpoika Tavast_ josta siitten suurin osa tästä suvusta levisi. -Tämä Niiles peri v. 1467 Tätiänsä Katrinaa Niileksentytärtä. -- 3) -_Lucia Ollintytär Tavast_, josta on jo puhuttu, ja joka tuli naineeksi -Tähtimiehen ja Lainjulistajan _Henrik Clausonin_ (Djekne)[673] kanssa -Koskiseen. Hään on ereyksessä monelta tullut luetuksi sen vanhemman -_Olli Niileksenpojan_ tyttäreksi, tahi Piispa _Maunus Ollinpojan_ -sisareksi, ja ilman minkäänlaisetak perustuksetak tehty Piispa _Olli -Maunuksenpojan_ emäksi.[674] - -Koska olemme puhuneet tämän Tähtimiehen Olli Tavastin tyttäristä, niin -tahomme myös jotaik puhua hänen siskoistaan. Jotka oli -- 1) _Elin -Niileksentytär Tavast_, joka v. 1439 sai setältänsä Piispa Maunukselta -100 Nobloo lahjaksi (Porth. Chr. p. 431). Hään oli naitu Vapamiehen -_Niiles Ollinpojan_ kanssa Särkilahellen (Stjernkors[675] ja eli vielä -leskenä v. 1467. Hään oli perillistensä kanssa myöskin lahjoittanut -taloja Pyhäin-Henkein Kammiollen (Porth. Chr. p. 624). -- 2) _Lucia -Niileksentytar Tavast_, joka sai samana kertana Piispalta, hänen -setältänsä, 200 Markkoo, ynnä 50 Markkoo hänen tyttärelle, nimellä -Metta. Näijen nimiä ei ollenkaan löyvyk yhessäkään niissä K. -Vapa-huoneessa löytyvissä polvi-laskuissa. -- 3) _Katarina -Niileksentytär Tavast_, joka silloin myöskin sai setältänsä 200 Markkoo -tilan-ostoksi, ja joka naitiin vanhallen _Gödik Finkillen_ (josta on jo -puhuttu p. 421, 422, 495).[676] Ilman näitä 3 siskoja, oli hänellä myös -2 veikkoa. Heitä ei nimitetäk Piispan lahjutos-kirjassa, mutta muissa -vanhoissa suku-johtauksisa; voan millä perustuksella, sit' emme -tunnetak. Nämät oisi ollut 4) _Jaakko Niileksenpoika Tavast_ naitu -Ragnillan kanssa Villjasiin, Laitilassa, ja 5) _Jönis (Niileksenpoika?) -Tavast_ joka oli myös osallinen Kolmen-Kuninkaan Veljellisyytestä, ja -joka oli jo v. 1447 Poavilainen Peä-Neuoittelia Turussa, -- v. 1454 -niin hään oli Pappi Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa toimituksessa -_Maunus Niileksenpoika_ (Stjernkors) peäsi hänen jälestä v. 1464. -- -Vuonna 1466 läksi hään sukulaisten suostumuksella samoamaan Pyh. -Ristuksen hauvallen, ja sillä tiellä hään mahto jäähä, kosk ei hänestä -kuuluna sen koommin (Porth. Chr. p. 605, 804). - - - - -Piispa Maunus Ollinpojan (Tavastin) hauta-varjo Turun Peä-Kirkossa. - - -Tämä kivi -- kussa nähään yksi poikki ja pitkinpäin jaettu kilpi, jonka -2:sessa ja 3:nessa vainiossa (fält) nähään yhtä käsivartta -(Tavastiloihen vanhoo vapamerkkiä) ja 1:sessä ja 4:nessä yhtä -Piispallista ristiä, ja jonka ylitten on pantu Piispallinen kypärä, -- -se peitti muinon sen kuuluisan Suomalaisen Piispan _Maunus Tavastin_ -hautaa, joka oli asetettu Pyhän Ristuksen Ruumiin-Kammiossa Turun -Peä-Kirkossa; jota kammiota siitten hänen muistiksi kuhuttiin -_Tavastiloihen hauta-kammioksi_. Sillä ilman hänen hautansa, joka -seisoi keskellä tässä kammiossa, varsin Altarin rapun kohalla, niin oli -siinä muitakin hänen sukulaisia hauattunna. Sillä hänen vasemmalla -puolla nähtiin hänen jälkeentuliansa (efterträdare) ja sukulaisensa -Piispa _Uolov Maunuksenpojan_ hauta, ja oikealla, hänen veljensä -tyttären-pojan Piispa _Maunus Niileksenpojan (Stjernkorsin)_ hauta. Myö -luulemme tässä Kammiossa myös olleen sen äsken mainitun Tähtimiehen -_Olli Tavastin_ hauvan, paihti monta muita tästä suvusta.[677] - -Tämä hautakivi, joka vielä Brennerin ajalla (v. 1671) seisoi -paikallansa, ja tuli silloin häneltä kuvailtuksi, tuli siitten tästä -pois-nostetuksi sen turmion perästä, joka kohtaisi tämän kirkon -1681:nen vuotisessa tulipalossa, ja muutetuksi muuannek. Sitä nähtiin -viimen jo rikki murettunna, oikealla käellä kammion sisä puolella -kirkko-muuriin kiinijuotettunne. (Porth. Chr. p. 511). - -Niin kuin tässä nähään, niin ei ollut tässä kivessä mitään, -kirjutettunne -- ehkeivät tienneet mistä piti soamaan sanoja, kunniaksi -näin kuuluisan miehen -- eikä sitä tarvittu, koska Piispa oli jo ite -tämän Kammion rauta-oviloihin kirjuttanut nimensä, niin kuin jo -II:sessa Taulussa luettiin. Mutta Piispa _Maunus Niileksenpoika_ ei -kuitenkaan sallinut temmoisen miehen töitä olla ilman toimittamatak, -hään tietti seneistä Flanderin moassa, Hollannissa, yhtä isoa -taulua[678] kuparista, kussa luettiin Piispoin _Maunus Ollinpojan ja -Olli Maunuksenpojan vehkeistä_. Tämän taulun, joka v. 1489, s. 1 p. -Huhtik. pystytettiin Ristuksen Ruumiin-Kammiossa, kussa se v. 1681 -tulipalossa suli vaskeksi, sanotaan Brennerin myös kopioittaneen, ehkei -sitä nyt löyetäk hänen kirjuitoksissaan. Mutta koske se löytyy -toimitettunna sekä Bångin muisto-puheessa tästä Tavastin suvusta -(painettu Tukhulmissa v. 1756), että myös Leuraeuksen Juttelemuksessa -_de Sacellis sepulcralibus in Templ. Cath. Ab_. (painettu Turussa v. -1778 p. 20) niin tahomme tässäkin sitä luettoo. Se kuuluupi näin: -"_Anno Domini MCCCCLII die IX Mensis Martii obiit Reverendus in Christo -Pater et Dominus, D:nus MAGNUS D.G. Episcopus Aboënsis, hujus capellae -Fundator, qui sedit annos quadraginta_"; joka oisi Suomeksi: -"Vuonna 1452 Herran (syntymästä) s. 9:nä päivänä Maalis-kuussa, kuoli -Ristuksessa Arvollinen Isä ja Herra, Jumalan armolla Turun (muinonen) -Piispa Herra Maunus, tämän Kammion asettaja, joka istui (Piispana) -neljäkymmentä vuotta." Siitten luetaan samassa taulussa Piispa -_Uolovista_: "_Anno Domini M.CD.LX die XXIV mensis Febr. obiit -Reverendus in Christo Pater ac Dominus OLAVUS, D.G. Episcopus Aboensis. -Orate pro istis et ceteris Christi fidelibus, ut requiem habeant cum -beatis_." Joka on suomeksi: "Vuonna Herran (syntymästä) 1460 s. 24:nä -päivänä Helmik. kuoli Ristuksessa, Arvollinen Isä ja Herra -OLAVUS, Turun Piispa armolla Jumalan. Rukoilkaa näihen ja muihen -Ristin-uskovaisten etessä, jotta heillä oisi lepoa Autuallisten -seassa." - -Ehkä myö oomme jo ennen puhuneet tästä Piispasta, niin koska se oli -kaikista meijän vanhoista Poavilaisista Piispoista, se kaikkiin -kuuluisampi, sekä hänen töistään että tavoistaan, niin tahomme tässä -vähä laveammasti toimittoo hänen elämän-kertansa. Hänen isä oli se jo -ennen mainittu Kuuston Linnan muinonen Peämies ja Mynämäen pitäjän -Käskynhaltias (Wasall) _Olli Niileksenpoika Tavast_, (se vanhempi, -sillä nimellä) joka Bångin ja Palmsköldin puheen perästä, oisi ollut -naitu yhen _Katrína Finken_ kanssa, ja joka jo oli kuollut ennen v. -1402 (Porth. Chr. p. 433). - -Niissä vanhoissa K. Vapa-Huoneessa löytyvissä Suku-kirjoissa ei luetak -hänellä olleen enempee kuin kolmet lasta kaikkiaan, nimittäin: -_Waldemar, Niiles ja Maunus_. Mutta Bångin lausumuksien peälle -heitettiin niistä uusista Vapa-Huoneen kirjoista _Valdemari_ joukosta -pois, jonka siaan pantiin _Lucia_, joka oli sen nuoremman _Olli -Niileksenpojan_ tytär, ja josta jo on puhuttu p 476, 498. Että nämät -polvilaskut ovat kumpaisetkin varsin vialliset ja puutoksen-alaiset, -neämme Piispa Maunuksen omasta jälkeen-seätöksestä, eli oikeemmittain -hänen lahjutos-kirjasta vuotesta 1439, kussa hään nimittää näitä hänen -lähimmäisiä perillisiä; ja joihen luetaan olleen 1) Veli _Jönis -Ollinpoika_, joka sai yhen tilan _Väsilässä_ Halikon pitäjässä, ja -_Quidjan_ kartanon Paraisin pitäjässä, jonka se sai yhessä vaimonsa -kanssa, puoleksi kumpainen.[679] -- 2) Veli _Lassi (t. Lárens) -Ollinpoika_, jota hään myös yhessä kohin kuhtuu _Larens Olofsson_, -jolle hään anto Koti-talonsa, Alasjoen Mynämäen pitäjässä, sillä eholla -että se piti siitä vuosittain maksaman meärätyn veron Ristuksen -Ruumijn-Kammiollen.[680] -- 3) Sisar _Margaréta_, joka sai Piispalta -100 Markkoo rahassa, paihti 200:a'an Markan eistä tiloo Nappaassa, -pojallensa _Uolovillen_.[681] -- 4) Sisar _Brigitta_, joka sai 100 -Markkoo tilan ostoksi.[682] -- 5) Sisar _Ragnilda_,[683] joka silloin -jo lie ollut kuollut, koska ainoastaan mainitaan hänen pojasta _Matti -Martinpojasta_. -- 6) Sisar _Katarína_, joka sai 200 Markkoo.[684] -- -7) Sisar _Christina_, joka sai yhen 300:an maksavan tilan -_Häslabergissa_, Paimion pitäjässä. Ilman näitä niin hään nimittää -vielä _Ingeborg Hakontytärtä_, joka sai yhen tilan _Väntiälässä_, -Lieton pitäjässä; _Margitte Tvásintytärtä_, joka sai yhen tilan Vehmaan -pitäjässä -- liekkö hyö siitten olleet sisaren lapsia tahi -veljenlapsia. Mutta yhtä veljen nimeltä Valdemar hään ei missään nimitä --- lie hään siitten kuollut jo ennen, vai lie hänellä ei ollunakaan -sellaista. - -Tämän Suomalaisen Piispan muista esivanhemmista olemme jo puhuneet, -puhuissamme Tähtimiehen _Olli Tavastin_ hautakivestä, myö peäsemme -seneistä tässä puhumasta heistä, ja tahomme ainoasti hoastoo tästä -Piispasta. - -Piispa _Maunus Ollinpoika_ oli syntynyt s. 14 p. Lokak. v. 1357[685] -Alasjoen talossa Mynämäen pitäjässä, jonka talon hänen isä oli ostanut -250 Markalla, ja jota vielä nytkin hänen muistiksi kuhutaan -_Tavastilaksi_. Niin kuin oli tapa jo niinnäkin aikoina, että koska oli -muualla parempia opinlaitoksia kuin kotonamme, niin läksi tämä nuori -Tavasti vieraisiin maihin harjoittaaksensa oppimuksiansa. -Juusten sanoo hänen tulleen tehtyksi Tietous-Oppiaksi Práagin -kaupunnissa Böhmin moassa, varsin niinnä päivinnä, jollon _Johannes -Huss_ siinä julisti oppinsa. Hään mahto jo nuorra osottoo isoa tointa -ja miehen alkua, koska Kuninkas Eerikki XIII:nääs mieltyi häneen, niin -että hään teki häntä Peä-Kirjuttajaksensa (_Cancellarius_) ja kuhtui -häntä "_warum elskelige cleric_", kirjassaan v. 1405, kussa hään anto -hänellen _Tokelan_ tilan Mynämäen pitäjästä. - -Ennen kuin häntä Piispaksi tehtiin, toimitti hään v. 1411, 1412, ja -1413 Peä-Kirkonpalveluksen (Arkidiakonatet) Turussa. Rhyzelius sanoo -hänen jo ennen Piispa _Björnin_ kuolemista tulleen lähätetyksi -Kuninkaalta Eerikiltä Poavin luokse, muissa asioissa, ja silloin -Ruomissa v. 1412 tulleen Poavin Juho XXIII:sen käskyn perästä, -Piispaksi voijeltuksi, hänen Hippakunnan anomuksensa peällä. Tullessaan -sieltä toi hään myötensä 3 poavilaista kirja-tulloa (Påfwel. bullor) -annettuna v. 1412; kussa luattiin _ensimmäisessä_, 100:a'an päivän -synnin-peästöstä (aflat, aflösning, _indulgentiae_) kaikillen totisesti -katuvaisillen ja (syntiänsä) tunnustavillen (_omnibus vere penitentibus -et confessis_) jotka kullalla, rahalla, tahi muulla neuolla, osotti -avunsa niillen köyhillen Turun koulussa, että muissa tämän -Hippakunnan kouluissa, oleskelevillen koulu-pojillen, heijän lukuin -harjoittamiseksi. _Toisessa_ luattiin 500:a'an päivän synnin-peästöstä, -ja _kolmanessa_ 400:a'an päivän peästöä, niillen kaikillen, jotka -avaruuellansa ja hyvyyvellänsä, lahjoillansa tahi antimellansa, ovat -jollakulla tavalla toimittaneet jotaik evullista eli hyövyllistä -tällen Turun Peä-seurakunnallen (_Ecclesia Cathederalis_)[686]. -Ilman näitä herkku-kirjoituksia -- jotka niinnä aikoina oli -tarpeelliset taivuttoo valaistamattoman kansan mieltä Jumalallisuuteen, -joka on sekä ensimäinen alku opetuksiin, että myös heijän ylimäisin -tarkoitus -- niin hään suusanallansa valaisi Poavia muistakin meijän -moan asioista, josta ne kirja-tullot, jotka siittenpänä julistettiin, -toistaa, ja joilla tarkoitetaan järjellisyyttä moallisissa että -henkellisissä harjoituksissa. Tullessaan sieltä, piti hään talvea -Parísissa, ja tultuansa takaisin Ruotsiin, kävi hään Kuninkasta -tervehtimässä, joka suosioitteli häntä mieli-hyvyyvellänsä, antain -hänellen elinaikaasek Kuninkallisen veron kaiken Maskun pitäjästä. -Rikas muutoinkin tavaroisuutestaan, (sekä irtonaisissa että -kiintonaisissa) ja luotu yhellä mielellä, joka oli täynnä tointa ja -ymmärrystä, oli se hänellen huokiampi kuin yhöllenkään muulla aikoin -soaha sellaisia vehkeitä, jotka eivät muuten oisi kävestynnyt. Ei -yksikään Suomen Piispoista, ei Poavilaisista eikä Lutheruksellaisista, -ouk vaikuuttanut niin paljon seurakunnan hyväksi, kuin hään, eikä -ainoastaan omalla varalla, mutta myös kehoituksillansa ja -yllytyksillänsä, joilla se muitakin innoitteli seurata hänen -esimerkkiänsä. Niinnä aikoina luettiin kuuluvaksi Jumalallisuuteen ja -siveyteen, ei niin paljon hyvyyven harjoittamista, kuin Pappiin ja -kirkkoin lahjoittamista; kussa asiassa Piispakin oli muita avarampi. - -Esimerkin hänen palavasta uskosta ja peripoavilaisuutesta (ägta -Catholicism, påwiskhet) osotti hään jo 12:nellä vuuellansa Piispana -ollessaan, jollon hään 63 vuotta vanhana[687] läksi poavilaisten -tavalla käyen-jalan samoamaan Ristuksen hautaan, tekemään siinä -rukouksiansa, lupauksiansa, ja Jumalan-palveluksensa -- ilmankos -siitten Poavi kiitti häntä kahessa hänen kirjassansa, hänen -hurskautestaan ja hartautestaan.[688] Kotiin lähtiissään toi hään -myötensä Venedigin kaupunnista monta kallista kirjoo,[689] ja muita -kirkko-koreuksia,[690] Turun Seurakunnan kunniaksi ja kaunistukseksi. -Myö taijamme puhua hänen ansiosta, kolmessa tarkoituksessa, nimittäin -hänen _papillisesta_ ansiosta, johon luetaan kaikkia hänen toimituksia -viran puolesta; hänen _yksinäisestä_ ansiosta, johon luetaan hänen -yksinäiset tavat ja käytökset; ja hänen _vallan-hallittavaisesta_[691] -ansiosta, johon kuuluu hänen kansallinen ansio laillisessakin -tarkoituksessa, koska hään sillä ylhäisellä virantoimituksellansa -vaikuutti paljon maallisissakin asioissa, hallituksen menoin -puuttumisellansa. - -Hänen papilliset ansiot ja virantoimitukset ovat aivan monet ja suuret. -Heistä luetaan ensinnik, että hään v. 1421 asetti _Ristuksen Ruumiin -Kammion_ Turun Seurakuntaan, (kussa ensin piettiin 1, voan siitten 6, -joka-päivällistä messua) jonka voimassaan pitämiseksi hään lahjoitti 5 -taloa, osittain perinto-tiloja, osittain myös osto-tiloja;[692] ja -jonka pappia hään ei ainoastaan palkannut omalla kustennoksellaan, -mutta tietti hänellen kivisen kartanon, ja lahjoitti tätä Kammiota, -kalliilla puvulla, kuvilla ja muilla koreuksilla. Kuin tätä Kammiota -v. 1425 sisään-vihittiin, niin hään lahjoitti sitä taas, ilman näitä -viis ennen-nimitetyjä taloja, 10:nellä uuella tilalla. Eikä hään vielä -siihen tyytynnä, mutta antoi vielä v. 1439 tällen samallen Kammiollen -6 taloa.[693] Ja ettei hänen lähimmäiset sukulaiset pitännyt siitä -pahastua, tahi ruveta hänen kuoltuansa pois-riitelemään näitä tiloja, -lunastamisen oikeuella (genom bördes-rätt) niin hään lepyyttelläksensä -heitä, lahjoitti heitä kuttookin kartanoilla ja hoviloilla, tahi -suostutti heitä muuten valmiilla rahalla.[694] Vielä siittenkin niin -hään aikoa myöten lisäisi näitä antimiansa uusilla lahjoilla,[695] ja -yllytti muitakin lahjoillansa auttoo tätä uutta Kammiota,[696] jonka -pyhä-pitämisestä ja lahjoin-auttamisesta hään oli v. 1440 vaikuttanut -yhen poavillaisen kirja-tullon, kussa luvattiin kaikillen tämän Kammion -palvelioillen ja lahjoittajoillen 5 vuotista synnin-peästöstä, ja yhen -verran niistä heijän peällen-pantuista poastoista (_quinque annos -Indulgenciarum et totidem quadragenas de injunctis eis penitenciis_). -Mutta koska se kuuluu ikään kuin kunniaksi jalon miehen, ei ainoasti -mitä hään ite toimittaa, mutta myös mitä hään soap muita toimittamaan, -niin meijän tuloo nimittämään, että se oli hänen puheella, kuin -Peäkirkon-palvelia _Juho Anundinpoika_ perusti _P. Juhannuksen -Kammion_,[697] Turun Peäkirkkoon, jonka asettamiseksi Piispa _Björn_ -oli ensin antanut neuonsa että suostumuksensa. Hänenkin aikana -(v. 1416) niin Taivaansalon Pitäjänpappi (Curatus) _Hewich Stoltefoth_ -lahjoitti _Pyh. Yrjön Kammion_;[698] ja hänen aikana mahto myös -_Ristuksen uskollisten Sieluin-Kammio_[699] tulla asetetuksi, tässä -Turun seurakunnassa. Uskottava on myös että se oli tämän Piispan -toimituksella, kuin Turun porvali _Hinza Knapp t. Knaap_ asetti -(v. 1414?) _Pyhän Pietarin ja Poavalin Kammion_.[700] Niinikkään on -uskottava että _Pyh. Annan ja Pyh. Antin-Kammio_,[701] kuin myös _Pyh. -Neitsyn t. Papis Kammio_,[702] että myös _Kolmen Kuninkaan -Kammio_,[703] tulivat kaikki hänen ajallansa ja hänen neuollansa -asetetuiksi, koskei heistä puhutak ennen häntä? Mutta se ei ollut -ainoasti uusia Kammioita, jotka hänen aikanansa asetettiin, pyhitettiin -ja lahjoitettiin; ne vanhatkin saivat monet uuvet evut. Sillä monta -niistä vanhoistakin Kammioista tuli hänen aikanansa uusilla lahjoilla -enennetyksi, niin kuin e.m. _Pyh. Laurentiuksen Kammio_[704] ja -_Pitäjän-Kammio_.[705] - -_Peäkirkon-palveluksen virka_ (Arkidiakonatet) joka ensin tuli -asetetuksi Piispa _Björn Balkin_ aikana (nuon 1389 vuoen paikoilla, -Messeniuksen arvion jälkeen), sillä, että hään niistä Piispan istumen -alla kuuluvista tiloista, lahjoitti 4[706] Peäkirkon-palveliallen --- tuli Piispa _Tavastilta_ enennetyksi ja uusilla veroilla -lisäitetyksi.[707] Hään lisäisi myös 4:llä uuella näitä 6 entisiä -poavilaisia _Papis-Neuoittelioita_,[708] ja eneni ne 6 entiset -_Kammion-laulajat_ 4:llä uuvella. - -Mutta ei sillä ainoasti, että hään asetti uusia Kammioita ja -papintoimituksia, hään lisäisi myös heijän töitä ja viran-toimituksia. -Niin peätti hään e.m. että ne hetket, jollon laulettiin Vapahtajan -kärsimisestä ja ristipuuhun naulattamisesta (_horae de Sancta -Cruce et passione Dominica_) piti asetettaman vissiksi _henkellisiksi -laulu-hetkiksi (horae canonicas)_[709] kokonaisessa hippakunnassa, ja -että ne kaikki jouto-hetket, jotka löytyi Aamurukouksen (_Missa -Aurorae_) ja puolipäivän-soarnan (_Missa Summa_) välillä, piti -sovitettaman yksinäisiksi _henken-messuiksi_, niin ettei yhtäkään aikoo -pitänt kulutettaman ilman rukouksetak, alusta jumalanpalveluksen aina -loppuun. Että kehoittoo ne pitkän- ja pahan-matkantakaiset, (joilla oli -vaikia peästä kirkollen), tulemaan pyhä-päivinä sinne, lahjoillansa ja -rukouksillansa, toimitti hään v. 1441, 7:än Ruohtalaisten Piispoin -kautta, yhen kirja-tullon, kussa luattiin 40 päivän synnin-peästöä -kaikillen niillen Suomen Hippakunnan asujamillen, jotka nimitetyillä -juhla-päivillä kävivät kirkossansa, tahi muuten kirkollen ja papillen -osottivat hyvä-tahtoansa. Palkitaksensa sitä vahinkoa joka sekä -Venäläisten että muihen vihamiesten kautta on tapahtunut tällen -peäseurakunnailen, joka e'esmänneinnä aikoina jo kahestikkiin on -tullut tulenturmiolla vahinkon-alaiseksi -- toimitti hään v. 1443, -Poavin-Neuoittelialta _Alexanderilta_ Damaskosta, ilman sitä jo p. 517 -mainittua kirjantulloa Ruumiin-Kammion hyväksi, yhtä toista, kussa -luattiin 7 vuotista synnin-peästöä (ja aina saman verran niistä -heijän peällen-pantuista poastoista) kaikillen tämän Seurakunnan -hyväntekiöillen ja lahjoittajoillen. Yhessä toisessa kirjan-tullossa, -annettu samana vuonna Báselin Peä-Neuoittelemukselta (Synod) luattiin -niinikkeän 2 vuotista synnin-peästöä niillen, jotka jollakulla tavalla -auttovat tätä Kirkkoa entiseen voimallisuuteen. Yhessä kolmannessa -Poavi-kirjassa, annettu s. 1 p. Kesäk. v. 1445 Poavilta _Eugeniukselta_ -IV:neltä, luattiin heillen niin-ikkään 7 vuotista peästöstä -(Porth. Chr. p. 463, 464). - -Koska _Turun kirkko_, (jota hään oli kaunistanut monella kalliilla -koreuksella) oli ynnä Papiston palanut siinä onnettomassa tulipalossa, -joka v. 1429 hävitti tätä Turun kaupuntia, niin Piispa 30 vuuen sisällä -oli ylösrakettanut tämän Kirkon vielä julkeemmaksi kuin ennen, ikään -kuin hään (v. 1431?) loajemmaksi levitti ja varusti _Kuuston linnoo_. -Hänen papilliseen ansioon on myöskin kuuluva, että hään isolla huolella -ja toimella, ellei varsin alusta perustanut, niin kuitenkin uuestaan -asetti ja lahjoitti _Naantalin Papistoa_, Brigittan veljellisyyestä, -joka tuli toimeen hänen aikanansa,[710] ja että hään tietti kivestä -_Piispa-kartanon_ Turun kaupunnissa, kussa ennen häntä, Pispoilla ei -ollut mitään asuntoa.[711] On myöskin uskottava mitä Scarin luuloopi -(Juttelemuksessansa de S. Henrico P. 2. Aphor. X. m.c. p. 14) -nimittäin, että se oli hään, joka ulkomoalla tietti sen kauniin -hauta-varjon, joka on pantu Piispa _Henrikin_ hauan-paikalle -Nousiaisten kirkossa; koska hään on pannut tähän vapa-merkkinsä.[712] -Eikä se kielläk tässä jo ennen olleen jonkun hautapylvään, jonka Piispa -_Juho Pekanpoika_ oisi siihen toimittanut. (Porth. Chr. p. 16. 349, -471). - -Jos tämä mies oli kiivas ja toimellinen asettamaan Hippakunnassansa -parempia menoja henkellisessä tarkoituksessa, niin se ei ollut -veltokaan että laiminlyyä valvoataksensa ja enentääksensä niitä -moallisia etuja, jotka oli hänellen tulevia. Hään rupeisi toas Padisen -papiston kanssa riitaan siitä vanhasta _isännän-oikeutesta (Jus -Patronatus) Porvon pitäjäseen ja hänen kappelihin_, kuin myös _Lohen -kalastamisesta Helsingin_ joessa, joka muinon oli kuuluva Turun -Piispoillen, mutta heiltä että Ruotsin Kuninkoilta pois-annettu tällen -suljetuksellen;[713] ja jota oikeutta hään v. 1428 lunasti jälleen, -sillä että hään maksoi tälle Papistollen 100 Engl. Nobloo.[714] Samalla -tavalla voitti hään v. 1438 Turun Seurakunnallen _Medelbyin_ (Solnan -pitäjässä) ja _Kakunäsin_ tilat Uplandissa, jotka Piispa Hemming -v. 1354 oli soanut Kuninkaalta Maunukselta, ja siitten antanut Turun -Kirkollen ja Piispoillen; mutta jotka tilat ovat siitten toas tulleet -veityksi Kuninkaan kartanoin alle, koska olivat heitä lähes.[715] Hään -ratkaisi niinikeän yhen vanhan riijan Piispa-istumen ja muutamien -talonpoikien välillä Pytheen pitäjästä, _Lohenkalastamisesta -Kymin-koskessa_, kussa hään ei ainoastaan Piispoillen voittanut tätä -kalastamista, (t. kalan-veroa) mutta sakoitti myös näitä talonpoikia -heijän kova-korvaisuutestaan.[716] Tästä Piispan puolen-pitämisestä -moallisissakin asioissa, mainitaan häntä isolla kiitoksella Poavilta -Martti V:neltä kirjoituksissaan v. 1417 ja 1419, annettu yks Reävälin -Piispallen, toinen Skáran ja Strengnäsin Piispoillen (lue p. 513). - -Mitä hänen _yksinäiseen_ elämiseen ja mielen luontoon tuloo, -niin hänen tavat jo ilmoittaiksen näissä hänen papillisissa vehkeissä. -Että se oli poavilaisen tavalla (ulkonaisesti, t. peältä-nähen) -henkellinen, osottaa ei ainoasti hänen hartaus virantoimituksissaan, -ja hänen into harjoittoo järjestystä jumalanpalveluksessa, ja -parempia papillisia menoja hänen Hippakunnassaan; mutta myös hänen -papisvallan-levittämisestä, ja matkustamisesta luvattuun moahaan -(förlofwade landet) m.m. Mutta että se oli syvämmellisestikkiin -henkellinen ja hyväluontonen toistaa hänen yksinäinen elämäkerta, -hänen hoivauttamiset köyhistä ja vaivaisista, hänen avaruus -sukulaisiansa vastaan, m.m. Juusten sanoo hänen käyttäneen ihtesäk -jumalanpalveluksessa ja rukouksissansa isolla mielen-nöyryytellä, -henkellisyytellä ja vilpistelemättömyytellä,[717] ja hänen elämänsä -olleen kunniallinen, hurskas, ja harjoitettu hyvyyteen, niin että hänen -nimensä oli ollut kunnioitettu ja kuuluisa, ei ainoasti omassa -moassaan, ja meijän kuuluvissa, mutta myös Venäjässä ja muissa -kaukaisemmissa kansoisa.[718] Se oli arvattava että yksi mies, niin -isolla toimella kuin tämä, piti näinä poavilaisina aikoina (jollon -Piispoilla ei ollut ainoasti henkellistä, mutta myös moallista valtoo) -vaikuttaman paljon moallisissakin asioissa, vielä liiaksi kuin hänellä -itellään oli varoo ja rikkautta, joka turvais tätä hänen valtoosak. -Ilman että paljon erehtyä uskallamme peättää, että ne kunnolliset -asetukset, joita Hallitus julistaa moan ja kansakunnan hyväksi, -ovat erinomattain otetut Virkamiesten ja Valtamiesten puheen -peälle; josta tahtoisimme Suomen peämiesten, ja erinomattain tämän -Piispan, kunniaksi luettoo niitä otollisia asetoksia, joita -tehtiin näinnä aikoina Suomessa Laillisessa (i Civilt) tahi -Valta-hallittavaisessa (i Politiskt) ja Valta-toimittavaisessa -(i Statistiskt) tarkoituksessa.[719] Niistä Kuninkaallisista -julistuksista, jotka jollaa tavalla ovat muita merkillisemmät -Suomalaisissa Valta-asioissa[720] luetaan e.m. että kuin Suomalaiset -valittivat Kuninkaansa luonna, että paihti Ruunun veronsa, joka heillä -oli maksettavana, niin Linnanisännet, jotka olivat soaneet moan -piteäksensä (i förläning) eli jotka oli soaneet Kuninkaalta luvan -ylöskantoo tätä Ruunun-veroa, (että sillä suorittoo sitä velkoo, jota -heillä oli Ruunulta soamista) ottivat erittäin 1 1/2 mitan Riistoa, -paihti heiniä, kustakin talosta, _Nimismiehen_ veron nimellä (Länsmans -gäld); niin peätti Kuninkas v. 1414, että 1 hopiäyri kustakin savusta -oli hänen mielestä kyllä Nimismiehillen (Åb. Tid. 1784. p. 193). -Ja kuin tuli toas kanteita aina Danmarkiin, Kuninkaan korviin, jotta -Valtamiehet neänyttivät moakuntoo; ja ettei ainoasti ne ylhäisemmät -Valtamiehet, mutta ne alaisemmatkin Virkamiehet voattivat heiltä sekä -kyytimistä että ruokkimista heijän matkoillansa, maksamatak, kuin myös -eläkkeitä ruoka-veroiksi (gengärd) -- ja päivätöitä enemmin kuin oli -heille luvattu, niin Kuninkas anto Köpenhaminassa v. 1419 sen peätöksen -Turun-Leänin lähettämillen, ettei moakunnan ilman rahatak tarvint -elättee eikä kyyitä muita kuin Kuninkasta ja Kuninkatarta, tahi heitä, -jotka oli siihen häneltä soaneet valta-luvan; ja että Ruunu-miesten -piti omin-neuoin ja ilman moakunnan rasittamatak ylöskantaman Ruunun -soatavia ja maksuja. Ja mitä toas näihin Ruunu-veroin tuloo, niin -peäteettiin että kaikki loisi-miehet ja koturit (enlopesmän) piti kukin -varansa myöten auttoo Talonpoikia näissä Ruunun veroissa, sitä myöten -kuin 4 Vouvilta ja moakunnalta valittua arvutos-miestä tätä meäritti. -Peätettiin myös, että se osa Ruunun veroista, jonka suorittamiseksi ei -löytynyt talonpojilleen rahoja (werdh öre), piti soaha maksoo -moan-viljoilla -- ei Voutiloihen mieltä myöten, mutta sen hinnan -jälkeen, jonka 4 arvotusmiestä, kummaltakin puolelta, siihen panivat. -Peätettiin vielä että ne asujammet, jotka asuivat kaukana linnoista, -vesiin ja syvämmaihin takana, ja joilla kesällä oli paha peästä -kaupunkiloihen[721] piti soaha maksoo verojansa talvella, ilman -koroittamatak, sitä myöten kuin 4 arvotus-miestä valitut kummastakin -puolesta kahtoisivat hyväksi (Åb. Tid. 1784. p. 377). Tämmöiset -asetukset oisi ylistättävät vaikka minä aikana, ja kunnioittaavat aina -sekä Valtian että Hallituksen. Mutta kaikista näistä peätöksistä, niin -on Hallituksen julistamus v. 1436 merkillisin, kussa alennettiin koko -Suomen-moassa,[722] 3:nen osan Ruunun veroista, (ikään kuin -oli jo ennen tehty) Ruotissa. Sen sanan peälle, että heijän sanottiin -tulleen _liian koroitetuiksi_. Syyksi tähän altiiks-antamisuuteen -(eftergift) Ruunun puolesta, sanottiin että Suomalaiset ovat aina -ennenkin osottaneet uskollisuutta ja kuuliaisuutta heijän laillisen -esivallansa vasten, ja nytkin luvanneet, ettei ottoo toisen Peämiehen -itellesäk, kuin minkä hallitus heillen antoi. Tämä veron-huojelus -vahvistettiin v. 1441, Kuninkas Christopherilta (Åb. Tid. 1785. p. 62). -Mutta oikeuellisessa (i juridiskt) tarkoituksessa ei ouk mikään asetus -niin suuresta hyövytyksestä Suomenmoallen, kuin K. Eerikin julistus v. -1435, kussa hään Suomen moakunnan valittamisella, ja heijän -virkamiesten kehoittamisella, pani Suomen Laki-kunnan (Lagsaga) -kahtiaksi, kosk ei yks Lainjulistaja ennättänyt vuotessa käyttää -oikeutta niin laviassa moassa.[723] Peätettiin sen eistä että tästä -puolen piti Suomenmoassa asetettaman 2 Laki-kuntoo _Pohjos-Suomen_[724] -ja _Etelä-Suomen_[725] jonka Lainjulistajoilla, kumpaisellakin, oli -oikeus olla osallisia Kuninkaan valittamisessa. Mutta ei sillä kyllä: -hään peätti samana päivänä että piti Suomessa kerran vuuessa pitettämän -yksi _Moa-Oikeus_ (Lands-Rätt) kussa tutkistettiin ei ainoastaan -kanteita Ruunumiesten ja muihen virkamiesten vastaan, mutta kussa -tuomittiin Kuninkaan nimessä niitä asioita, joita ei ratkaistettu -Moa-Käräjäissä ja Laki-Käräjässä.[726] Tämä _Moa-Oikeus_[727] joka oli -yksi _Valta-Oikeus_ (Högsta Domstol) ja jonka siaan siitten pantiin -Hov-Rättilöita, oli jo ennen asetettu, (koska sitä jo mainitaan -v. 1407, 1415, m.m.) mutta sai nyt uuen voiman ja järjestyksen. Sitä ei -pie sevoittoo _Valta-Käräisihin_ (Räfste- t. Rättare-Ting) joka myös -oli yksi Valta-Oikeus, joka muinon piettiin niinikkään Kuninkaan -nimessä, erinomattain että tutkistella Valta- ja Virka-miesten -käytöksiä, Ruunun- ja Veron-asioita, m.m. - -Tämän Piispan muista ansioista luetaan myös että hään viisauellansa -ja hyvällä puheellansa sai tauvotetuksi ja sammutetuksi sitä -voaran-alaista kapinoitsemista (uppresning) joka oli ilmauntunut -Satakunnassa, voan josta nostelemuksesta muuton ei tunnetak niin mitään -meijän vanhoista kirjoistamme. Mainitaan myös hänen kunniaksi, että -hään v. 1421 oli pantu ensimäiseksi Peä-Piispan voalillen, ehkei hään -siihen virkaan soanut Kuninkaalta suostumusta. - -Näistä hänen moneista ansioista niin Kuninkaat piti hänestä paljon, ja -ottivat hänen sanansa varteen niissä tarkeemmissa asioissa. Hänen -täytyi vielä 93:lla vuuellansa (v. 1449 ja 1450) viipyä talvi-kauen -Tukhulmissa, (kussa hään myös v. 1448 oli soapuvilla Kuninkaan Koarlen -koroittamisessa) että siinä neuoillansa olla Kuninkaallen avuksi. - -Hänen kuolemasta, hautaamisesta, ja hautavarjosta on jo ennen puhuttu. - -(Vastapäin enemmin). - - - - -ANNA MARÍA. - -Pakina - - -Suomenettu Walter Scotin Ivanhoesta. - -(Laulettava vanhoin Skottilaisten laulun-soitolla). - - Anna María, jo hämärät helviä! - Kuules mun kultain -- jo päivänmä neän! - Jo linnut ne laulaa, ja sumut ne selviä; - Hoi, Anna María! -- Nouseppas joh! - -- No, niin nouseppas joh! - - Anna María, jo oamu on käissämme, - Mehtämies torvellans tojotteloo; - Ja korvet ja kalliot kaikkuuvat eissämme, - Ylös, mun kultaini! nouseppas joh, - -- No, niin nouseppas joh! - - Voi Tybalt mun kultain, kuin unta ei suonnut; - Mun muiskut ne muistuttaa unestain viel'! - Ei koskaan ouk päivä tänn' tuttavain tuonnut, - Niin kuin se salainen suloinen yö, - -- Kuin se suloinen yö. - - Niin laulatkoon linnut, kuin usmat on pois, - Ja soittakoon sarvet -- niin monta kuin ois! - Kuin unein ei haviäis; Jopa tuo jäi! - Ja Tybalt mun kultain, sun unessain näin, - -- Sua unessain näin! - - G--nd. - - - -Muistutus. - - -Siitä, että tämä kirja on kirjutettu Savolaisten puheen-murrella, niin -se tuntuu monellen ehkä vaikiaksi tätä ymmärtämään; mutta jos tahotten -vähänkään vaivata ihtenne, että, lukiissanne tätä, peräänoatteleman -tätä puheen-eroitusta, jos tahotten karaista mielenne sanoin että -ymmärtämyksiin tarkoittamuksella, niin hoksatten kohta mitä etten -luullut ymmärtävänne, ja löyätten ettei eroitus ouk niin suuri, kuin se -ensin teillen näyttäiksen. - -Tämä Savon-puhe erotaksen muusta Suomen puheesta jo -- 1:sinnik, -eänestään, joka kuuluu pitemmällen, leviämmällen ja täyemmällen, sekä -eännellisissä että eänettömissä puustavissa, -- 2:ksi, monen, niin -eänettömän kuin eännellisenkin, puustavin pois-heittämisellänsä tahi -pois vaihtamisellansa -- 3:neksi, monen sanan eri-taivutoksellansa ja -eri-taipumisellansa -- 4:ksi, löytyy Savon puheessa monta äkkinäistä -sanoo, jota muualla ei tunnetak, vaan joita kuitenkin arvataan asian -laijasta. Löytyy myös moni sana, joka Savon kielellä merkihtee toista -tykkänään, eli jolla tarkoituksensa puolesta on vastaluontoinen -(motsatt) merkitys. Niin e.m. mitä Savossa kuhutaan _rihmoiksi_ -kuhutaan Turussa ja Hämeessä _lankoiksi_; ja mitä toas Turussa ja -Hämeessä kuhutaan _rihmaksi_, kuhutaan Savossa _nauhaksi_, j.n.e. Niin -e.m. merkihtee likistellä Savossa, _hyväillä, halailla, rakastaa_, -(kesk. Esip. XI p) mutta Hämeessä, _puristaa, kinnittää, supistaa_. Jos -moni paikka sen tähen kuuluu teillen ouollen, niin elkeä tuosta -naurakee ja suutanne irvistellä, sillä merkitykset ovat monellaiset. -Samalla tavalla löytyy sanoja muissakin Suomalaisissa puheenmurteissa, -joilla on toinen merkitys kuin tavallisesti. Niin e.m. merkihtee -_laittaa_, Turun tienoilla, _moittia_: ja _tapella_ merk. Porvon -ympärillä _torua_; joka sana toas Kuopiossa mainitaan _kantelemiseksi_, -yksi sana, jolla on toinen merkitys muualla. Niin merkihtee e.m. -_rieska_, Turussa, _maitoa_; mutta Hämeessä ja Savossa, _leipeä_ -(happamatointa ja otraista) sellaista kuin Turussa huhutaan _rieväks -leiväksi_, j.n.e. Näistä erinnäisistä puheen-parsista ei soahak selvee -tietoa, ennen kuin Suomenkieli ennättää tulla enemmän korjatuksi ja -ylösharjoitetuksi. - - - - - -Prenumeranter[1] - - -I FINLAND. - -a) Uti Städerne. - - Björneborg. - - Gyllenbögel, Anders, Öfverste-Löjtnant och Riddare. Subskr. - Hällfors, Henr. Joh., Kollega. Subskr. - Lindeström, G.M., Studerande. Subskr. - Palander, J.D., Apothekare. Subskr. - - Borgå. - - Hirn, Joh., Stads-Kapellan. - Homén, G.W. Filosof. Kandidat. - Homén, Joh. Fredr., Gymn. Adjunkt. - Relander, Adolph, Gymnasist. Subskr. - Roschier, Herman, Gymnasist. Subskr. - Schroeder, Aron Joh., Gymnasist. Subskr. - Swahn, G.A., Gymnasist. Subskr. - Wallenius, Henr., Gymnasist. Subskr. - Weckman, Carl Joh., Pastors Adjunkt... 2 Exempl. - Wiren, Adam, Gymnasist. Subskr. - Zitting, Jakob, Gymnasist. Subskr. - Zitting, Joach, Gymnasist. - - Ekenäs. - - Helsingius, Zachr. Wilh., Kronofogde. Subskr. - Laurell, Edward Joh., vice Pastor och Kapellan. Subskr. - Lindstedt, Erik Joh., Färgare. Subskr. - Silfverberg, Simon, Lo-Garfvare. Subskr. - - Fredrikshamn. - - Bergenheim, Edvard, Filos. Doktor och Lector. - Gripenberg, Odert, Löjtnant och Inspektor vid K. Finska - Kadett-corpsens Elementar-skola. - von Knorring, Frans, Lektor. - Krogius, Lars, Häradshöfding. - Norström, Gust. Magn., Första Krets-Skollärare. - Pesonius, Olof, Kyrkoherde. - Pfaler, C.G., Filos. Magister. - Schatelowitz, Gustaf, Kaptén, k. - Tamelander, Joh. Aug., Stabs-Kaptén vid K. Finska Kadett-corpsen, - Riddare. - Thesleff, P., Chef för Kejs. Finska Kadett-corpsen, General-Major - och Riddare. - Wegelius, Gust. Ad., Språklärare vid K. Finska Kadett-corpsen. - Wrede, R.F.G., Student. - - Gamla Carleby. - - Krank. Christ. David, Kofferdi-Skeppare. - Libeck, Gust., Apothekare. - Nordling, Carl Joh., Prost. - Stening, Carl Anton, Tullförvaltare. - Winge, Hans Pehr, Borgmästare, Lagman och Riddare. - - Heinola. - - Von Goes, Carl, Post-Inspektor och Kolleg. Assessor. - - Helsingfors. - - Agricola, Georg, vice Häradshöfding. - Alopaeus, Henr. Gabr. Revisor. - Clayhills, N.J., Kolleg. Assessor och Riddare. - Edelheim, Fredr. Wilh., Stads-Råd, Lagman och Riddare. - Ledamot af Kejs. Senaten för Finland. - Falck, And. Henr., Verkl. Stats-Råd, Lagman och Riddare, - Ledamot af Kejs. Senaten för Finland. - Gyldenstolpe, Carl E., Geheime-Råd och Riddare, - vice Ordförande vid Kejs. Senaten för Finland. - von Haartman, Lars Gabr., Verkel. Stads-Råd och Ridd. - Hiising, Carl Gerh., Lagm. och Ridd., Ledam. af Kejs. - Senaten för Finland. - Hisinger, Jak. Wilh., Verkel. Stats-Råd, Lagm. och Ridd., - Ledam. af Kejs. Senaten för Finland. - Ladau, Gust., Verkel. Stads-Råd, Post-Direktör och Ridd. - Ledam. af Kejs. Senaten för Finland. - Melartin, Er. Gabr., Theol. Doktor, Professor och Ridd. - Merlin, Carl, Collegii-Råd och Riddare. - Molander, A.J., Öfver-Direktör och Riddare - Munck, A.F., vice Häradshöfding. - Orraeus, And. Wilh., Lagman och Riddare, Ledamot af Kejs. - Senaten för Finland, k. - Orraeus, A. Dorothea, (född Wigelstjerna) Lagmanska, k. - Peron, Filos. Mag. och Banko-Kassör. - Pihlflyckt, F., Syssloman. - Richter, Carl Fr., Hof-Rätts-Råd och Ridd., Ledamot af - Kejs. Senaten för Finland. - Saelan, And., Skollärare. - Stichaeus, Joh. Fredr., Stads-Råd, Referend. Sekreterare och Ridd., - Ledamot af Kejs. Senaten för Finland. - Tamelander, Carl G., Öfverste Löjtnant. - Tawast, Joh. Wilh., Hof-Råd. - Tawast, Raphael, Plats-Major i Helsingfors. - Törnqvist, P. Referend. Sekret. och Riddare. - Walheim, Joh., Referend. Sekret., Häradshöfding och Ridd., - Ledam. af Kejs. Senaten för Finland. - Wetterhoff, Georg Ad, vice Häradshöfding. - - Keksholm. - - Calonius, S.C., Häradshöfding. - Godenhjelm, Bernd A., vice Häradshöfding. - Löfberg, W. Krets-Skollärare. - Meron, Simon, Borgmästare. - Siponius, Joh., Kronofogde och Guvernam. Sekretare. - Zitting, Joh. Magnus, Förste Krets-Skollärare. - - Kuopio. - - Alopaeus, Magn. Gabr., Rysk Språk-lärare. - Aminoff, Carl Henr., Kommissions-Landtmätare. - Bergh, Joh. Fredr., Adjunkt. - Engdahl, E. Em., Kammarskrifvare. - Gottlund, Mathilda Sophia, Mansell. - Gottlund, Ullr. Soph., (född Orraeus) Prostinna. - Laurel, Gust. Fredr., Öfver-Masmästare, Filos. Mag. - Linqvist, Aron, Scholaris. - Lybecker, G., Baron, Löjtnat vid H.K.M. Svit. - Pesoinen, Olof, torpare i Haminalax. - Salonius, Gust., Borgmästare, k. - Sjöblom, Gabr., Handlande. - Tuovinen, Pål, Smed och Skattebonde i Maninga. - Wahlstén, J.H., Konrektor. - Wenell, Aron, Rektor. - von Wright, Henr. Magnus, Major. - von Wright, Magnus, Studerande. - von Wright, Wilhelm, Studerande. - von Wright, Wilhelmina, Fröken. - von Wright, Fredrika, Fröken. - von Wright, Rosalie, Fröken. - - Lovisa. - - Björkstén, R., Handlande. - Neclair, Gust., Rektor. - Neovius, Fredr., Konrektor. - Sirén, Herman, Kollega. - Wiberg, Pehr, Auditör. - - Ny Carleby. - - Calamnius, Fredr., Borgmästare. - Castrén, Erik, Kyrkoherde. - Sjöstedt, Fredrik, Kyrkoherde. - Stenbäck, C. Fredr., Kontrakts-Prost. - Topelius, Zachr., Provincial-Läkare och Riddare. - - Nyslott. - - Antell, Sam. Henr. Studerande. - Fuchs, Anna Sophia, (född von Nandelstadt), Majorska. - Lyra, Fredr., Elementar-lärare. - Masalin, Gustaf, Apotekare. - Masalin, Henrik, Förste Krets-Skollärare. - Tykén, Joh., Förste Krets-Skollärare. - Walldén, Erik, Munsterskrifvare. - - Nådendal. - - Forselius, Gust., Komminister. - - Sordavala. - - Boehm, Thom., Handlande. Subskr. - Björk, Jak. Wilh., Adjunkt. Subskr. - Hasselblatt, Br. Wilh., Hof-Rätts-Auskultant. Subskr. - Hasselblatt, L., Häradshöfding. Subskr. - Laurenius, Henrik, Titular-Råd. Subskr. - Löfström, Gust., Kapellan. Subskr. - Merlin, Henr., Fanjunkare. Subskr. - Wikman, Gabr., Sergeant. Subskr. - - Tammerfors. - -Hellén, Herm., Stadspredikant. -Kiander, Thom. Tim., Filos. Mag. och Pedagog. -Lundahl, Joel, Handlande. - - Torneå. - - Berger, A., Kommissions-Landtmätare o. Ridd. Subskr. - Castrén, E.C., Nådårs-predikant. Subskr. - Fellman, Jak., Kyrkoherde i Enara och Utsjoki. - Heickell, Carl, Pedagog. Subskr. - Junnelius, Er., Handlande. Subskr. - Matlein, B.J., Länsman i Sodankylä. Subskr. - - Uleåborg. - - Bergbom, Gust., Handlande. - Bergström, Joh., Handlande. - Carsström, Isak, Konsul och Handlande. - Enbom, J.H., Kamrér och Landt-Räntmästare. - Engman, Gustafva, Mamsell. - Engman, J.J. - Fellman, Joh. Abr., Handlande och Rådman. - Franzén, Joh., Handlande. - Hasselblatt, H.H., Lagman och Borgmästare. - Hedman, Petter, Handlande. Subskr. - Högvall, O., Kofferdi-Skeppare. Subskr. - Imberg, M., Färgare. Subskr. - Levonius, Gustaf, Stads-Fiskal. - Liljeqvist, Kronofogde. - Lithovius, Joh. P., Studerande. - Neuman, Henr., Kofferdi-Skeppare. - Niska, Claes, Handlande. - Niska, Jon. And., Handlande, k. - Niska, John, Handlande. - Nylander, Abr., Handlande. - Nylander, And., Handlande. - Petrelius, J.A., Handlande. - Sundborg, Joh. And., Urmakare. - Toppelius, G., Stads-Fysikus och Professor. - Törnqvist, Lars Henr., Studerande. - Wacklin, Fredr. - Wahlberg, H.E. - Wegelius, Henr., Theol. Dokt. och Fält-Prost. - - Wasa. - - Aeimelé, Chr., Medisine Doktor. - Aminoff, Henr. Gust., Hof-Rätts-Notarie. - Asp, C.H. Hof-Rätts-Assessor. - Barck, Nils Magn., Hof-R. Not. och vice Häradshöfding. - Boy, C.J., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding. - Ervast, Henrik, vice president och Riddare. - Fagerström, A.E., Hof-Rätts-Assessor. - Forssell, C.H., Hof-Rätts-Assessor. - Gottsman, J.F., vice Advokat-Fiskal. - Hammarin, A.F., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding, k. - Hjelt, E.A., Lands Sekreterade. - Järnefält, Ol. Anders, vice Lands-Kamrér. - Kellander, Ad. Fredr., vice Lands-Sekreterare. - Ladau, O.R., Hof-Rätts-Kanslist och vice Häradshöfding. - Långhjelm, Fredr. Gust., vice Lands-Kamrér. - Mellin, C.R., Baron. - Monselius, David, Hof-Rätts-Råd. - Roschier, Er. Gust., Advokat-Fiskal. - Roschier, O.M., Hof-Rätts-Sekretare. - Sadelin, P.U.S., Rektor Scholae. - Stenbäck, Jos., Hof-Rätts-Aktuarie och vice Häradsh. - Sundius, R.W., vice Häradshöfding. - Ticcander, Joh., Extra Hof-Rätts Fiskal. - - Wiborg. - - Alopaeus, Krono-Länsman. - Europaeus, And. Joh., Öfver-lärare vid Gymnasium. - Gjös, F. Kaptén. - Keldan, Prest. - Lagervall, F., Kaptén. - - Wilmanstrand. - - Barck, Fredr. Henr., Löjtnant. - Saelan, Dan., Kapellan och vice Pastor i St. Andrae. - Soldan, Carl Gust., Kronofogde. - Stråhlman, Jak. Alex., Kyrkoherde i Vilmanstrand och Lappvesi. - - Åbo. - - Ahlqvist, C.H., Studerande af Viborgska Nation. - Ahrenberg, Carl Wilh., Stud. af Boreal. Nat. - Akiander, Math., Stud. af Vib. Nation. - Alcenius, J.J., Filos. Mag. och Med. Kand. Subskr. - Alopaeus, M.E. Stud. af Vib. Nat. - Amnorin, O., Häradshöfding. - Appelgren, C., Provisor. - Arvidson, Sten Sture, Filos, Kand. - Aspelund, J.C., Handlande. - Aspelund, O.C., Handlande. - Avellan, Carl A., vice President och Riddare. - Avellan, Carl Fredr., Hof-Rätts-Sekreterade. - Bergbom, Reinh., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Bergroth Joh. Mich., Stud. af Boreal. Nat. Subskr. - Björkbom, A., Häradshöfding. - Bonsdorff, Jak., Theol. Dokt., Professor och Riddare. - Borenius, H.J. - Brander, Ernst Fredr., Hof-Rätts-Råd. - Brunér, J. Lagman och Häradshöfding. - Cajander, N.P., Handlande. - Cajanus, Lars Herm., Studerande. - Carger, A.H.G., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Cavén, Math., Handlande. - Cavonius, G.A., Studerande. - Cederstein, Pehr Isak, Stud. af Boreal. Nat. Subskr. - Colérus, F.J., Stud. af Boreal. Nat. Subskr. - Ehrström, C.R., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Fahlander, Leonh., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Finckenberg, Berndt Fredr., Hof-Rätts-Råd och Ridd. - Forsander, J.W. Handlande. - Forsell, G.T., Handlande. - Friman, Gust., Viktualiehandlande. - Frosterus, Abr., Stud. af Österb. Nation. Subskr. - Frosterus, Nils, Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Furuhjelm, H.W.W., Studerande. - Gadolin, Gust., Theol. Doktor. Dom-Prost och Riddare. - Geitlin, Gabr., Stud. af Boreal. Nat. - von Gerdten, O.R., Hof-Rätts Auskultant. - Gestrin, Gabr. Kommerse-Råd. - Grotenfelt Adolf, Hof-Rätts-Notarie. - Gyldén, N.A., Stud. af Wib. Nat. - von Hellens, Lars G., Hof-Rätts-Asessor. - Hellman, C. G., Viktualiehandlande. - Heurlin, J. W., Stud. af Vib. Nat. - Holmberg, O., Hof-Rätts-Assessor. - Hornborg, Carl Aug., Stud. af Satakunta Nat. - Hummelin, J.E., Viktualiehandlande. - Hästesko, Gust., Län-Bokhållare. - Julin, E., Apothekare. - Julin, John, Assessor. - Kalm, Math., Med. Doktor och Akad. Adjunkt. - Keckman, Carl Abr., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Keckman, Carl N., Mag. Docens. - Kekoni, L. Abr., Victualiehandlande. - Kingelin, Abr., Handlande. - Landtman, Joh. Ad., Stud. af Boreal. Nat. Subskr. - Lang, Ad. Reinh., Studerande. - Langell, Fredr., Post-Inspektor och Kollegii Assessor. - Leidenius, Gabr. Wilh., Stud. af Boreal. Nat. - Lemberg, G.A., Häradshöfding. - Lindfors, Adolph, Handlande. - Lindh, Dan., Filos. Mag. - Linsén, Sam. Jak., Assessor och Landt-Räntmästare. - Lode, Otto Joh., vice Häradshöfding. - Lohman, Aug., Hof-Rätts-Notarie. - Lundqvist, Carl, Stud. af Boreal. Nat. - Mechelin, Carl Fredr., Stud. af Vib. Nat. - Molander, Torsten, Hof-Rätts-Notarie. - de la Motte, C.R., Häradshöfding. - Mennander, J.H., Stud. af Nyl. Nat. - Munck, B.R., Studerande. - Niska, Erik, Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Nordensvan, Wiktor, Studerande. - Nordström, J.J., Filos. Mag. och Jur. Utr. Kand. - Norring, J.G., Stud. af Vib. Nat. - Ollonqvist, J.M. Handlande. - Paldani, Bernd, vice Häradshöfding. - Paldani, Nils, Hof-Rätts Ext. Not. - -Pinello, Nils, Filos. Mag. - Pipping, Fredr. Wilh., Professor, Bibliothekarie o. Ridd. - Pomoell, Gust., Hof-Rätts Assessor. - Randelin, J., Guldarbetare. - Rein, G., Mag. Docens. - Renvall, Gust., Prost. Subskr. - Sacklén, Nils Gust., Hof-Rätts-Assessor. - Sallmén, C.J., Handlande. - Sallmén, E.W., Häradshöfding. - Salovius. And. Joh., Studerande. - Schroderus, G.H., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Schröder, C. Studerande. - Sevon, Chr., vice Lands-Kamrér. - Sillström, And. Wilh., Stud. af Boreal. Nat. Subskr. - Sjöman, Sten Edvard, Stud af Boreal. Nat. - Sjöström, Ax. Gabr., Akad. adjunct. - Snellman, And., Handlande. - Stenbäck, C.F., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Stålström, Ad., Handlande. - Sundberg, Carl Gust., Hof-Rätts Extr. Not. - Sundvall, C.G., Hof-Rätts Kanslist. - Sundvall, Joh. Math., Filos. Adjunkt. - Tamelander, Bror Ad., Hof-Rätts-Fiskal. - Tamelander, Fredr. Reinh., Polis-Mästare. - Tamelander, Wiktor Mauritz, Studerande. - Tengström, Jak. Theol. Doktor, Erke-Biskop och Ridd. - Ticklén, J.F., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Tihleman, Georg Ad., Hof-Rätts-Notarie. - Trapp, Carl, vice Häradshöfding. - Trapp, Rob., Hof-Rätts Extr. Notarie Subskr. - Walleen, J.G., Garfvare. - Wallenius, Aug. Wilh., Med. Licent. - Wallenius, Iwar Ulr., Akad. Adjunkt. - Wegelius, Henr, Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Widenius, Carl Fredr., Filos. Mag. - Widenius, Henr., Filos. Mag. och Jur. Utr. Kand. - Wikström, Math. Wilh., Stud. af Satak. Nat. - von Willebrand, A.F., President och Riddare. - Winter, J.P., Hof-Rätts-Råd. - Wirzenius, Carl, Borgmästare. - Åkerman, C. & F., Handlande. - Åkerros, Gust., Stud. af Österb. Nat. Subskr. - Öijer, Carl, Extr. Hof-Rätts Notarie. Subskr. - Österman, Matts, Slagtare. - -Från Landsorterne. - -a) Inom Åbo Stift. - -[Minä soan tässä nöyryymmästi kunnioittoo Suomen Peä-Piispoo ja Turun -Papis-Neuoittelemusta, heijän hyvätahostaan lähättämään minun -Ilmoitus-sanat (anmälan) moa-pitäjillen; yksi ystävällisyys, jota -toisessa en tavannut.] - - Alftan, Gust., Sergeant. - Alm, Anders, Adjunkt i Messuby S:n och Teisko Kapell. - Bergroth, Carl Henr., Filos. Mag., Kyrkoherde i Ruovesi. 2 Ex. - Castrén, Chr. Joh., Kapellan i Ijo. - Chydenius, Carl Fredr., Sockne Adjunkt. - Elfving, Carl Gust., Kyrkoherde i Lohteå. - Forssman, Carl Henr., Prost i Sjundeå. - Fortell, Frans Isak, Adjunkt i Hyrynsalmi. - Frosterus, Carl Jak., Kyrkoherde i Muhos. - Frosterus, Erik Joh., Kontr. Prost och Ridd., Kyrkoherde i Ilmola. - Frosterus, Erik Joh. Abr:n, Kyrkoherde på Carlön. - Granfelt. C.G., Kaptén i Birkala. - Grönfors, Garfvare i Kangasala. - Hanelles, Sal., Filos. Kand. och Jordbrukare. - Helenius, Carl, Kyrkoherde i Pöyttis. - Hipping, And. Joh., Kyrkoherde i Vihtis. - Hirn, Gabr., Filos. Mag., Kontr.-Prost och Kyrkoherde i Kimitto. - Hårdh, Carl Henr., Kommissions-Landtm. i Uleåborgs Län. - Jansson, Joh., Kapellan i Kalajoki S:n och Haapajärvi Kapell. - Ignatius, Carl Andr., Fil. Mag. Kyrkoh. i Halikko. - Ignatius, Bengt Jak., Theol. Dokt., Kontr. Prost o. Ridd. - -Johansson, Thore Matts, Kyrkovärd i Rusko. - Juntunen, Isak, Bonde från Kianno by af Suomussalmi Kapell och - Hyrynsalmi Socken. - Konsin, Henr., vice Pastor och Kapellan i Längelmäki. - Kumlin, M. Sockne Adjunk. - Liljenstrand, Abr., Filos. Mag., vice Kontr.-Prost och - Kyrkoherde i Kangasala. - Lybecker, Gust., Friherre, i Virmo S:n o. Mietois Kap. - Meurman, C.O. Kaptén, i Kangasala. - Montin, Isak, Kyrkoherde i Siikajoki. - Rancken, E., Kapellan. - Rydman, A.G., Häradsskrifvare i Ned. Sääksmäki Härad. - Rönnbäck, Prost och Theol. Doktor. - Setelä, Joh. Henriksson, Skattebonde i Kuumo. - Sipelius, Carl Dettlof, Filos. Mag., Kyrkoherde i Saltvik. - Snellman, Henr., Theol. Dokt. Kontr.-Prost och Riddare. - Kyrkoherde i Wasa och Mustasaari. - - Strandberg, C.H., Filos. Mag., Kyrkoherde i Loppis. - Sundvall, Isak, Lagman i Töfsala. - Tamlander, Claes Joh., Kapellan i Akkas. - Tolpo, Martin Joh., Prost och Kyrkoherde i Sagu. - Törnudd, And. Gust., Kapellan i Lohteå S:n och Toholampi Kap. - Wallenius, Josef, Lagman, i Hvittis. - Wegelius, Dav. Joh., Kyrkoherde Eura-Åminne. - Wegelius, Esaias, Kyrkoherde i Keuru. - Wellenius, Isak Joh., Kapellan i Eura S:n och Kiukas Kap. - Wessell, Abr., Kyrkoherde i Kyrkslätt. - Vitikkala, Rusthållare i Kuumo. - -Åkerman, Wilh., Prost och Kyrkoherde i Hattula. - -b) Inom Borgå Stift. - - Adam Johansson, Bondeson från Nikinoja by af Mäntzälä Socken. - Henrik Thomasson, Skattebonde från Haaviston-Erola i Pyttis. - Hoffrén, J.R., vice Pastor i Strömfors, k. - Hukkainen, Häradsdomare i Randasalmi. - Jeremias Paulsson, Bonde från Haapala By i Elimä Sock. - Jung. Gust., Fältkamrér, i Leppävirta, k. - Mats Eriksson, Bondeson från Haavisto i Pyttis. - Strömmer, Joh. Mårten, Kapellan i Jyveskylä. - - Jokkas. - - Fabritius, Lisett, (född Leopold), Kapténska. - Grotenfelt, Herman, vice Häradshöfding. - Homén, Margr. Lovisa, Mamsell. - Suomalainen, Henrik, Inspektor. - Teitinen, Göran, Rusthållare i Taipale. - Teitinen, Matts, Smed och Skattebonde i Taipale. - Witting, Otteljana, Mamsell. - - Lampis. - - Blåfjeld, Gust. Ad., vice Häradshöfding. - Cleve, Joh. Fredr., Häradshöfding. - Forssell, Lars Reinh., vice Häradshöfding. - Lindberg, C.A., vice Häradshöfding. - von Platen, F.A., Protokoll-Sekreterare. - Waldens, W.E., Hof-Rätts Auskultant. - - Mäntyharju. - - Berner, Anders, Gymnasist. - Forsström, C.M., Expeditions Befallningsman. - Godenhjelm, Carl Gust., Kommissions-Landmätare. - Godenhjelm, Adolf Fredr., Direktör och Riddare. - Hirn, Fredr., Landmätar-auskultant. - Kroijerus. E.J., vice Lansman. - Majorin, G., Klockare. - Niklander, Erik, Nådårs Predikant. - Stenius, D.C., vice Pastor. - Stierwald, Carl Fredr., Student. - - Nastola. - - Glansenstjerna, Gust. Magn., Öfverste-Löjtnant. - [Myö uskallamme tässä, Herra Evest-Luutnantin suostumisella, - kopioittoo ne sanat mitkä hään oli kirjuttanut Peälletarjoituskirjan - laijassa (i marginalen) kussa hään, toistukseksi hänen isämmoan - rakkautesta ja moamiehellisesta suosiosta, sanoo lyhyvesti, mutta - somasti: "_Ur Finne. Kan icke Finska. Älskar Fäderneslandets - Wänner_."] - Ticcander, Tob. Jak., Komminister. - Utter, Carl Gust., Assessor. - -I INGERMANLAND. - - St. Petersburg. - - Ehrström, Carl Gust., Filos. Dokt, Prost och Riddare. - Kyrkoherde vid Svenska Församlingen i St. Petersburg. - Finnander, Zacharias, Pastor i Duderhoff. - Finnér, Erik, Pastor i Strelna. Subskr. - Grundstroem, Pastor i Kattila. Subskr. - Nodén, P. Pastor i Peterhoff. - Sirén, C.W., Pastor vid Finska Församlingen i St. Petersb., Riddare. - Sjögren, And. Joh., Filos. Doktor. - Weber, Berndt, Apothekare. Subskr. - Zandt, G.F., Filos. doktor och Komminister. - -I ESTLAND - - Pernau. - - Rosenplänter, Joh. Henr., Pastor i Pernau. - -I SWERIGE. - -[Tämä kirja ei ouk ollutkaan tarjottu Peällentarjotettavaksi Ruotsissa. -Ainoasti muutamat minun Tuttavat, joilla tästä oli tietoa, ovat -nimellänsä muistaneet minua.] - - Stockholm. - - Brakell, Gust. A., Banko-Kommissarie. - Burman, Fahle, Riksdags-Fullm. från Norrbotten. Subskr. - Ekman, Robert Wilhelm. - Ekström, C.U., Prost och Kyrkoherde på Mörkö. - Finnberg, G.W. - Franzén, Fr. Mich., Theol. Dokt. och Prof., - Kyrkoherde i St. Clarae Församling. - von Gerdten, A.G., Öfverste och Riddare, Ståthållare på Strömsholm. - Hedman, Joh., Krydkramhandlande. Subskr. - Hård, Adolph. - Invenius, Joh., Fällt-Sekreterare. Subskr. - Lefrén, P., Öfverste och Ridd., Guvernör på Carlberg. - Lindström, Erik, Målare. Subskr. - Meinander, Durre, Provisor. Subskr. - Montgommery, Gust., Öfverste-Löjtnant o. Ridd. Subskr. - Munck, Bror Gust. Reinh., Löjtnant. Subskr. - Smolander, Joh., Mantals-Skrifvare. - Strömmer, Henr. Joh. - van Suchtelen, P., Grefve, General och Ridd. m.m. - Kejs. Rysk Minister Plenipot. - Tesche, Petter Joh., Löjtnant. Subskr. - - Upsala. - - Aminoff, Gregorius, Studerande af Finska Nationen. - Aminoff, Zacharias, Studerande af Finska Nationen. - Baer, Adolf Fredr. Studerande af Finska Nationen. - Löwenhjelm, C.A., Studerande af Verml. Nat. Subsk. - von Törne, Petter Reinh., Stud. af Finsk. Nat., k. - von Törne, Joh. Ulr., Studerande af Finska Nationen. - Romansson, Henr. Wilh., Professor och Med. Dokt. - Räisäinen, Joh., Studerande af Norrska Nationen. - Räisäinen, Matts, Studerande af Norrska Nationen. - Zetterström, Carl, Professor och Med. Dokt. Subskr., k. - - Gottland. - - Andersin, Gust., Kaptén och Tyg-Officer. Subskr. - Carpelan, C.M., Friherre, Öfverste-Löjtnant och Riddare. Subskr. - Wilkman, Gust., Sergeant vid Kongl. Vend. Art. Reg. Sub. - - Wermland. - - Bjurbäck, Olof, Theol. Dokt. och Biskop, L.N.O., k. - Jerdin, Joh., Magist., Kyrkoherde i Ny och Dalby. - -Wermländska Finskogarne. - - Dalby Finskog: - - Hartikainen, Anders Persson, i Neuvola. - Havuinen, Henrik Andersson, Fjärdingsman i Skallbäck. - Havuinen, Henrik Nilsson, i Krigsberget. - Honkainen, Joh. Danielsson, i Hjerpliden. - Honkainen, Bertil Danielsson, i Medskog. - Hämäläinen, Olof Mattson, i Hjerpliden. - Hyytiäinen, Erik Henriksson, i Nikkarila. - Kalainen, Elias Olofsson, i Roviomäki. - Kuosmainen, Jonas Henriksson, i Murtolehto. - Kymöinen, Lars Larsson, i Halsjön. - Muhoinen, Olof Olofson, i Aspeberget. - Puttoinen, Anders Henriksson, i Nikkarila. - Räisäinen, Henrik Henriksson, i Kymölä. - Siekinen, Pål Danielsson, i Aspeberget. - Sikainen, Kersti Mattsdotter, i Antinaho. - Tarvainen, Olof Olafsson, i Rögden. - Veteläinen, Daniel Danielsson, i Ukonhauta. - Vilhuinen, Anders Henriksson, i Vilhula. - - Fryksände Finskog. - - Himainen, Sigfrid Persson, i Mangen. - Hyytiäinen, Anders Andersson, i Våhlberget. - Hämäläinen, Matts Olsson, i Stengårds Utskog. - Karttuinen, Jan Halstensson, i Karttula. - Kirnuinen, Petter Andersson, i Niipimäki. - Kituinen, Henrik Olsson, i Myrgubben. - Kähköinen, Jan Jansson, Nämndeman, i Kähkölä. - Manninen, Per Johansson, i Ratssjöberget. - Nunalainen, Anna Mattsdotter, i Snårberget. - Orainen, Nils Nilsson, i Norra Leksvattnet. - Orainen, Olof Nilsson, i Sarvilampi. - Reituinen, Matts Mattsson, i Fagerberget. - Riekinen, Anders Sigfridsson i Mammola. - Sikainen, Carl Carlsson, i Norra Lekvattnet. - Soikkainen, Per Jansson, i Haikola. - Tarvainen, Anders Andersson, i Nubben. - - Gräsmarks Finskog. - - Ikoinen, Matts Henriksson, i Södra Ängen. - Norilainen, Jan Pålsson, i Fiskarekärn. - Norilainen, Matts Mattsson, Skolmästare i Fiskarekärn. - Puuppoinen, Olof Mattson i Puuppola. - Riekinen, Sigfrid Sigfridsson, i Suurola. - Suuroinen, Johan Johansson, i Suurola. - Suuroinen, Matts Jansson, i Långkärn. - - Gunnarskogs Finskog. - - Kahilainen, Henrik Andersson, i Bogen. - Riekinen, Nils Sigfridsson, i Pennala. - Riekinen, Anders Andersson, i Kössilä. - Soikkanen, Johan Johansson, i Stora Bogen. - Suhoinen, Jan Olsson, i Närkilä. - - Mangskogs Finskog. - - Kukkoinen, Erik Eriksson, i Riitaho. - - Ny Finskog. - - Hartikainen, Henrik Henriksson, Nämndeman, i Flatåsen. - Havuinen, Lars Mattson, i Monkamäki. - Hämäläinen, Henrik Henrikson, i Rämälä. - Ruohtalainen, Christer Olofsson, i Karvala. - Räisäinen, Matts Olsson, i Vaisila. - Vaisinen, Brita Andersdotter, i Svenshögden. - - Östmarks Finskog. - - Haljainen, Staffan Jönsson, i Sikala. - Hotakka, Per Jakobsson, i Sparkberg. - Häkkinen, Erik Henriksson, i Saunoila. - Hämäläinen, Matts Henriksson, i Glekärn. - Kauttoinen, Jakob Jansson, i Runsjöviken. - Kiiskinen, Staffan, i Lillskogshögden. - Lehmoinen, Henrik Henriksson, i Kronskogen. - Moijainen, Bengt Mattson, i Poalala. - Moilainen, Anders Andersson, i Purustorpet. - Oinoinen, Henrik Andersson, i Oinola. - Porka, Anders Olsson, Nämndeman, i Runsjön. - Porka, Johan Johansson, i Vasikkamäki. - Puuppoinen, Anna Jansdotter, i Hvitkärn. - Tenhuinen, Johan Johansson, i Tenhula. - Valkoinen, Anders Hansson, i Ärnsjön. - -I Svenska Lapmarken. - - Fjellner, Anders, Präst o. Missionär i Svenska Lappmarken. - Laestadius, Lars Levi, Kyrkoherde i Karesuvanto. - -I NORRIGE. - -Norrska Finskogarne. - - Aasnaes Finskog. - - Honkainen, Johan Mathisen, i Kirkkomäki. - Kuosmainen, Henrik Olsen, i Haukamäki. - Piesainen, Ole Andersen, i Piesala. - Soastainen, Paul Erichsen, i Östra Vermunden. - Veteläinen, Anders Andersen, i Halkoijen. - - Brandvolds Finskog. - - Hotakka, Matts Larsen, i Jaakkola. - Hotakka, Anders Henrichsen, i Ronkaisentorppa. - Hähme, Mathis Morthensen, i Grasberget. - Liukkoinen, Lars Larsen, i Liukkola, k. - Navilainen, Peder Henrichsen, i Tröen. - Oinoinen, Erich Olsen, i Salmi. - Orainen, Morthen Henrichsen, Skolmästare, i Lehtomäki. - Orainen, Henrich Henrichsen, i Lehtomäki. - Porka, Anders Andersen, i Naimaho. - Räisäinen, Paul Pedersen, i Öijern. - - Elverums Finskog. - - Suuroinen, Ole Mathisen, i Ulvimäki. - Vauhkoinen, Mathis Henrichsen, i Haunamäki. - - Grue Finskog. - - Hähmä, Paul Morthensen, i Kalnäs. - Karhinen, Thomas Andersen, i Hyytiälä. - Kiiskinen, Abraham Larsen, i Kalsjöninmäki. - Kuikka, Johan Mathisen, i Samulinkankas. - Lehmoinen, Daniel Halversen, i Räfhultet. Riddare af Kongl. - Danska Dannebrogsmans-Orden, och för tapperhet i fält, - begåfvad af Prins Carl Aug. med en hedersvärja. - Lehmoinen, Ole Andersen, i Poalala. - Mulikka, Erich Olsen, i Mulikkala. - Mulikka, Henrich Olsen, i Kalnäs. - Multiainen, Lars Pedersen, i Sarvimäki. - Multiainen, Lars Andersen, i Koarlola. - Navinen, Johan Pedersen, i Orala. - Pasainen, Ole Olsen, i Norra Löfberget. - Poalainen, Ole Mathisen, i Norra Askogsberget. - Räisäinen, Peder Olsen, i Tvegsberget. - Räisäinen, Anders Olsen, i Räisälä. - - Hoffs Finskog. - - Lehmoinen, Halver Larsen, i Harmoamäki. - Navilainen, Ole Thomsen, i Röykä. - Räisäinen, Ole Pedersen, i Roatikkala. - Veteläinen, Bertha Olesdotter, i Fallet. - - Trysilds Finskog. - - Siekkinen, Ole Danielsen, i Lutua. - - Vaalers Finskog. - - Käiväröinen, Morthen Morthensen, i Risberget. - Käiväröinen, Syver Syversen, i Grabergsmoen. - - Vingers Finskog. - - Haikoinen, Johan Henrichsen, i Värälä. - Karhuinen, Thorbjörn Thorbjörnsen, i Kankas. - Kirnuinen, Peder Henrichsen, i Yöperinmäki. - Kuikka, Ole Mathisen, i Ämtilä. - Orainen, Erich Henrichsen, i Viikero. - Orainen, Johan Johansen, i Orala. - Soikkainen, Erich Erichsen, i Autiomäki. - - - - - -Viitteet: - - -[1] Syy minkätähen tämä Peällentarjojoihen luetus -(Prenumerations-förteckning) kirjutetaan Ruotiksi, on, että -Peällentarjojoilla on suurin osa Ruohtalaisia nimiä, ja että moni vielä -kahtoisi ehkä ouoksi kuulla kunnia-nimensä (karakter) Suomennetuksi. Ne -joihen nimensä lopulla mainitaan "Subskr." ovat ainoasti tämän kirjan -peälle-kirjuttaneet (subskriberat); ja ne joita merkitään merkillä: k., -ovat siittempänä kuoleman kautta meistä pois-erkaneet, mutta joihen -peällekirjoitus-oikeus tuloo hyväksi luettavaksi heijän perillisillen -tahi tämän heijän peällentarjoitus-kuitin omaisillen. - -[2] _Toimittaja_ (kirjan-toimittaja) Författare, egentligen Utgifware. - -[3] _Tieto_, theoretisk kunskap; Tietomus, Wetenskap, Litteratur -(objektive). - -[4] _Taito_, praktisk kunskap; _Taitomus, t. Taitaus_, skön konst. -Se on arvattava, ettei Suomalaiset vanhuutesta tunteneet muita -taitauksia, kuin _runomista_ (poesi) ja _soittamista_ (musik); mutta se -on uskottava että kielen ja mielen harjoittamisella, sytyttäisiin -meissä halu toisiakin nouattamaan. - -[5] _Ymmärtämys, Begrepp_. - -[6] _Oppimus, Lärdom, Litteratur_ (subjective). - -[7] _Oma-rakkaus_ on monessa tarkoituksessa ei ainoastaan _luvallinen_, -mutta myös _luonnollinen ja tarpeellinen_, sillä se hoitteloo ja -johtattaa meitä hyvyyteen. Ne kirjan toimittajat, jotka kiittäiksen -vapaaksi kaikesta oma-rakkautesta -- elkööt pisteekkää nimeensäkkään -kirjaan! Yksi semmoinen luonnollisen ja kohtuullisen oma-kunnian -_pois-heittäminen_, oisi meijän mielestä kamala ja suvaihtamtoin; sillä -myö luemme aina niitä kirjoja mielullisemmin, kussa heijän tekiätä -meillen _ilmoitetaan_, ja kussa hänen nimensä on ikään kuin yksi takaus -hänen sanastaan. Sitä vastoin luemme vähemmällä mieloisuuella niitä -kirjoituksia, kussa Toimittajat ovat _nimittämättömät_ (anonyma); sillä -_rehellisyys_ aina paljaistaa ihtesäk, mutta _koiruus_ kätkäiksen, ja -piiloitteleiksen salaisuutessa. - -[8] Minä olin, niin kuin suurin joukko meijän vallasväestä, -ylöskasvatettu Ruohtalaisessa kielessä, joka vielä nytkin tahtoo -voittaa minua puheessaini. Sitävastoin olen minä ite aina harjoittanut -tätä Suomalaista puhetta; ja koska en ole syntynytkään Suomalaisessa -pitäjässä, niin tämä on aina ollut mulle kankia ja vaikia oppiaksein. --- Oikeen puhua sitä minä en taija vielä nytkään. - -[9] Hään luetti jo silloin yhellen ja toisellen pitäjän Herroista, -näitä hänen ensimäisiä aljeitansa, jotka kohta siitten (v. 1810) -painettiin Turussa, nimeltä _Kirjoituksia Jac. Juteinilda_, I:nen Osa. - -[10] Minä olen siitten vanhempana, muistellessain tätä, kahtonut -ouoksi, että hään hoastatteli minua, lassa ollessain, tällaisista -asioista, johon tarvitaan miehen mieltä; mutta "_oraassa on laihon -alku, Pojassa miehen mukama_." Se on moni ehkä joka irvisteleksen -näistä lausumuksista minun lapsillisesta ijästäin, joilla minä ainoasti -olen tarkoittanut selittee mitenkä minä olen tullut johtatetuksi tällen -Suomalaisellen tiellen, jollen minä nyt jo tahtoisin johtattoo muita. -Jotka piteävät halpana puhua pienemmistä asioista, kuin oisi suurempia -puhuttavia, eivät muistanek että lapsestakin kerran viruu mies, ja -"_mitä lassa kuullaan lausuttavan, juohtuu miessä mieleen_." Se joka -näistä nerkästy, muistakoon mitenkä Cornelius alkaa esipuhettansa, -puhuissaan varsin näistä pienistä asioista: _Non dubito fore plerosque, -Attice, qui hoc genus scripturae, leve, et non satis dignum... -judicent, cum relatum legent, quis musicam docuerit Epaminondam. Sed hi -erunt fere expertes litterarum_... - -[11] Yksi heistä oli _Mikko Torvelainen Kaskista_, yksi uhkia parta-suu -uro, joka oli mainio Karhun-tappaja, ja joka kanto syämmesäk alla isoja -arpeita heijän torahampaaistaan. Toinen oli _Pentti Väisäinen -Lemetistä_, niinikään yksi tarkka mehtä-mies ja kuuluisa ketun-pyytäjä; -jonka seurassa minä olin jo monesti ennen vietellyt yötä -metän-korvessa. - -[12] Nämä Runot löytyy painettunna I:sessä Osassa _Pienistä Runoista -Suomen pojillen ratoksi_, N:o X, ja II:sessa Osassa N:o XI, josta ne -siitten painettiin _v. Schröterin_ _Finnische Runen_ p. 66 (keskustele -_Diss. de Proverbiis Fennicis_, p. 11). - -[13] Silloinpa se ajatus ensin nousi minussa _ettei tälläisiä Runoja -pie heittee uneukseen_; ja peätin iteksein, että kokoella heitä, -pelastaksein heitä häviämästä. Samalla tavalla hain minä siitten myös -vanhoja _Sananlaskuja, Arvotuksia, Satuja, Loihteita_ ja muita -senkalttaisia vanhan-aikuisia kansallisia puheita, kussa kansan mieli -ja tavat ilmoittaiksen, ja kussa _Runomus ja kielenhenkitär_ (Språkets -genius) tavataan elävänä. Tämä Suomenkielen suosio nousi siitten vielä -synkiämmäksi, koska sain lukeaksein _Porthánin_ ja _Gananderin_ -kirjoituksia. Seneistä, kuin siitten näin _Geijerin_ ja _Afzeliuksen_ -"_Swenska Folkwisor_", joista pitivätten niin paljon, ja minä heihin -kehnoin lopsutoksiin vertaisin meijän Suomalaisia Runojamme, niin -aattelin itekseen, että mullapa on oarteet -- teillä homeet. - -[14] Tämä pelko tullaksensa _kanteen-alaiseksi_ ja manatuksi lailliseen -_esi-vastaukseen_ heijän loihtimisistaan tahi runoloistaan, on Savossa -aivan suuri, ja perustaiksen sen peälle, että olivat muinon tulleet -näistä sakoitetuiksi ja rankaistetuiksi (lue tästä esipuhetta -_Väinämöisessämme_). - -[15] Heijän tapa oli seneistä poisheitteä muutamia sanoja, alinomattain -niitä _synkimmiä_, sillä hyö luulivat että jos voan yksi sana puuttuisi -näistä heijän loihtuluvuistaan, niin heistä ei ois mitään apua. Mutta -kuin minä tätä keksin, niin minä luetin heitä uuestaan, eivätkä silloin -muistaneetkaan samoja sanoja heittee, voan heittivät toisia, jotka -mulla oli jo pistetty paperille. Sillä tavalla tuli viimen kaikki sanat -kirjaan. - -[16] Minä olen monestin perästäpäin mielessäin muistuttanut minun -Vanhemmien _hyvyyttä_ minua vastaan, jotk' eivät millonkaan -kieltäneet minua soamasta tällaista _muistutos-juomista_ näillen -Runo-laulajoillen.. - -[17] _Juvalla_, niinkuin niissä muissakin pitäjissä Savossa, on aina se -tapa, että ne _pitkämatkan-takaiset_ tuloovat jo lauantaina kirkollen -ripillen kirjuttaimaan, lapsiansa kastamaan, kuolleitansa hautoamaan, -soataviansa maksamaan ja muita asioista toimittamaan, kuin että myös -levätäksensä tästä heijän pitkästä käymisestä. Pyhä- ja juhla-oattoina -ovat seineistä pappilat että kirkko-kylät täpötäynnä _kirkko-miehiä_, -jotka piteävät siinä yötä. Tässä kirkko-rahvaassa tapaisin minä aina -_Runon_- ja _Virren-tekiöitä_, ja muita _laulu-miehiä_; mutta enin -viljelin minä näitä _Suomalaisia lauluja_ syksyllä ja talvella -(käräjä-aikoina) jollon minä _käräjä-miehiä_ laulatin; samaten myös -keväillä ja syksyllä (rippi-koulun-aikoina) jollon minä laulatin sitä -_nuorta kansoo. Vanhoja kivullisia ja potevaisia_, jotk' eivät kyenneet -kirkollen, voan joihen sanottiin taitavan vanhoja Runoja, läksin minä -ite hoastattamaan, poski-kylissänsä. - -[18] Hyö kävivät usseen mun luonain yö-kunnissa, laulelemassa, kuin -eivät päivillä joutaneet tulla. Hyö saivat aina silloin mieltensäk -myöten _tupakoija ja pakinoija_. Ja vaikka se monesti tuntui mullen -mielikarvaksi olla heijän parissa, ja kuuleskella heijän joutavia -lopsutoksia, niin minä kuitenkin tein tätä mielelläin toivotessain että -joukossa aina kuulla parempiakin vanhanaikuisia puheita. Se joka tahtoo -oppia tunteaksensa kansoin tapoja ja juohtumuksia, hänen täytyy rueta -heijän mukaiseksi, johon voaitaan mielentaipumista, ja heijän tapoin -tointumista. - -[19] _Se ainua_ kehoitus ja huvitus kuin minulla on tähän asti ollut -tästä minun monen-vuotisesta työskentelemisestä ja harjoittamisesta, -ja jotama myös luen _kaikkiin-suurimmaksi_, on _minun vanhemmien -mieli-suosio_. Minun _Isä_ vainooni, joka ensin puhumatak kahteli näitä -minun kokemuksia, antoi siitten ei ainoastaan suostumuksensa heihin, -mutta mieltyi heihin niin, että hään viimeisellä rupeis jo itekkin -ylösharjoittamaan tätä meijän Suomalaista puhettamme; jota -kielen-rakkautta _Rühsin tutkimus ja Juttelemus Sanan-laskuistamme_ -erimomattain sytyttivät hänessä. Myö ruettiin nyt kumpainenkin -harjoittamaan tätä kieltämme, hään _Henkellisissä_, minä _Opillisissa_ -aineissa. Hään oli jo monin kerroin (monta vuotta jo ennen) Ruotiksi -uuestaan toimittanut Pyhän Roamatun kirjoituksia (sillä se oli hyvin -kielentaitava itäläisten puheessa) mutta nyt heitti hään tätä työtä ja -rupeisi keäntämään heitä Suomeksi. -- Yksi selvä toistus tästä hänessä -ilmauntuneesta palavasta rakkautesta Suomen kieleen on hänen monet -salanimelliset (krypto-nyma) kirjoitukset Suomen kielestä. Tämä rakkaus -oli hänessä niin palava, että hään jo ensimäisenä vuonna (v. 1820) -koska rupeisi kielestämme puhumaan, kirjutti 4 selitös-kirjutosta tästä -Suomalaisesta puheesta; kussa hään nimitti ihtensäk milloin -"_Savolaxbo_" milloin "_Fennoni Amicus_." Nämät löytyy painettunna -_Mnemosynessä_ v. 1820, N:o 14, 15, 30, 33, 34, 43, 44. (S.v. painutti -hään "_Saarnansa, Laskiais-Sunnuntaina, pidetty Juvan kirkossa_, -v. 1820"). Toissa vuonna, (v. 1821) painutti hään niinikeän aatoksensa -siitä _kansallisesta mieli-valaistamisesta, ja pappiloihen -toimituksista_, joka oli hänen viimeinen kirjutos, ja kussa hään -kirjutti ihtesäk "_Folk-wän_"; ja semmoisena se eli ja kuoli. Mutta -hään ei ollut ainoasti kirjuttanut meille oatoksiansa, hään oli myös -mies heitä käyttämään. Se oli täksi henkelliseksi ja kansalliseksi -mieli-valaistamiseksi, kuin hään mieli uuestaan paremmaksi Suomeksi -toimittoo, ja omalla kustennoksella painuttoo koko Roammatun. Koetteksi -tästä painutti hään Turussa vielä samana vuonna kirjansa: _Försök till -en omarbetad Finsk tolkning af Apostlarnes Sändebref, jemte -Anmärkningar öfwer nu brukliga Finska öfwersättningen, af Math. -Gottlund, Prost och Kyrkoherde i Jockas. Åbo_ 1821, 8:o sid. 384; josta -kirjasta enin osa paloi Turun viimen-syksysessä tuli-palossa, paihti -niitä kirjan-kappaleita (Exemplar) joitama tuotin tänne Ruotsiin, -näillen Norin ja Ruohin Suomalaisillen; ja josita minä nyt olen -laittanut ne viho-viimmeiset takaisin Suomeen. Ilman tätä kirjoo oli -hään jo lähättänyt Turkuun painettavaksi hänen _Suomennoksia koko -Vanhasta Testamestistä_; mutta hään kuoli jo syksyllä samana vuonna, -parraassa i'ässänsä, suureksi vahinkoksi meijän kielellemme ja -kansakunnallemme. Merkillinen oli että ehkä myö nouatimme erilläistä -kirjoitus-tapoo, hään sitä vanhoa, josta minä olin erkanut; niin ei myö -tästä niin milloinkaan riitauntunna välillemmö, mutta kumpainenkin -nouatimme tyyvennössä omoo mieltämme. -- Mutta se ei ollut ainoastaan -minun Isäin joka suostui näihin minun Suomalaisiin vehkeihin; minun -_Äitikin_ mielistyi heihin niin, että hään (joka ennen oli kehno -kielessämme) lukemisellansa näitä mun ja Isän vainajan kirjoituksia, -tuli selväks Suomalaiseksi; ja anto suostumuksensa ei ainoasti näillen -minun Suomalaisillen matkustamisillen, mutta on myös rahalla auttanut -minua näissä minun kirjan-kustennuksissa. - -[20] Tätä Kirjan-tutkimusta luetaan _Swensk Litter. Tidning för år_ -1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50, 51. Tämän _Tutkimisen_ kautta -tulin minä jo ennen aikaini näihin asioihin puuttumaan, ja kuin kerran -olin alun tehnyt, niin oisin myös loppua tarkoittannut. Säkä tästä -minun Tutkimisesta _Litteratur Tidningissä_, että muutamista -lauluin-sipaleista, joita minä (v. 1817, 1818, 1819) painutin -_Atterbomin ja Bruzéliuksen Kalenderilöissä_, kuhuttiin minua jo kerran -_Phosphoristiksi_; yksi sana, joka itestään ei merkihte mitään, voan -joka paljon avistaa tyhmiin miehiin päissä. Se on ihmeh ja nauretettava -mitenkä hyö monestin reuhoavat tyhjästä; mutta se on surkuteltava, että -näitä ymmärtämättömiä tavataan ylhäisemmässäkin seävyssä. Niin e.m. on -yksi meijän muinoisista Moaherroista (olkoon nimittömätöin!) sättinyt -minua _Jakobiniksi_, ainoastaan sen perustoksen peälle, että minä olin -_Paukarlahen_ kestkiivärissä päiväkirjassa kirjuttanut nimein -_Suomeksi_ (!?). - -[21] Ehkä nämä heijän puheet kuului kyllä välillensä soveltumattomiksi -(oförenliga, inkonsekvanta) niin havaihtin minä siitten, että -kumpainenkin heistä puhuivat totta; mutta että yksi puhui yhestä -Suomalais-mehästä, toinen toisesta. Sillä koska vielä löytyy näitä -Suomalaisia, ainoast tässä Ruotsissa, enemmin kuin 50:nessä pitäjässä, -ja 7:ssä erinnäisessä moakunnassa (Prowincer) niin on arvattava että -asian-hoarat soattaa olla varsin monellaiset. - -[22] Sillä jos nämät Suomalaiset oisivat e.m. asunneet 300 oastaikoa -Ruotissa, pois-eroitetut Suomesta, niin on arvattava että se eroitus, -joka nyt osoittaiksen heijän ja meijän puheemme välillä, oisi yhtä, -kuin jos luettaisiin tätä kielen-muutosta 600:lla oastajalla omassa -moassamme; koska kumpaisetkin kansat, pois-eroitettuansa, eri-kohalla -ja eri-tavallaan ovat ulos-venyttäneet kielensä -- varsin sen tautta -vielä ennemmin. - -[23] Sillä se oli arvattavana, että jos samat Runot laulettiin heijän -moassa, kuin lauletaan meijän moassa, niin olivat jo tulleet Suomessa -lauletuiksi, ennenkuin nämät sieltä läksivät; ja mikä nyt heitä -eroittaa on se aika ajanluvussa, jota mainittiin. - -[24] Minä samoisin silloin jalkaisin, ja iho-yksinäin, lävitten niitä -synkiä mehtiä, kussa nämät Suomalaiset asuskelevat. Sillä tavalla -tiiustelin minä sinä kesenä niitä Suomalaisia, jotka asuuvat -_Svärdsjöin, Rättvikin, Oren, Orsan ja Móran_ pitäjässä, _Öster-Dálin_ -moakunnassa; ja niitä, jotka asuuvat _Malungin, Äppelboin, Jernan, -Näsin, Flódan, Grangärdin ja Säfsin_ pitäjässä _Vester-Dálin_ -moakunnassa. _Gestrikinmoan_ Suomalaisista, kuulustin minä heitä jotka -löytyi _Boldnäsin, Ofvansjöin, ja Ockelboin_ pitäjissä. Helsinginmoan -Suomalaista tiiustelin minä ainoasti niitä eteläisempiä; nimittäin -niitä, jotka asuuvat _Altan, Ofvanákerin, Ferlan, ja Ytter-Hógdálin_ -pitäjissä, kuin myös heitäkin, jotka asuivat _Svégin ja Lill-Herrdálin_ -pitäjässä, _Herjeådálin_ moakunnassa. Mutta kaikki _Helsinginmoan_ -pohjoispuolimmaiset, _Medelpadin_, ja _Ångermanninmoan_ Suomalaiset, -jäivät silloin multa käymätäk. Takaisin-tullessain kävin minä -pohjois-puolimmaisia _Vermlanninmoan_ Suomalaisia kahtomassa; nimittäin -heitä, jotka asuuvat _Gustávan, Gäsbornin, ja Remmin_ pitäjissä; kuin -myös niitäkin, jotka löytyi _Hellforsin, Ljusnarsbergin, -Skinskattebergin ja Nya-Kopparbergin_ pitäjissä, _Vestmanlannin_ -moakunnassa. Josta kaikesta soahan vastapäin enemmin kuulla. - -[25] Muutamia tiiustuksia näistä _Dálan Suomalaisista_ painutin minä jo -_Mnemosynessä_ Syyskuulla v. 1821. Että tarkoittoo Hallituksen -huolen-pitoa heistä näillä valaistuksilla, painutin minä heihin omat -nimitöslehet (tittel-blad) ja annon heitä sekä Upsalan Opiston -Peä-Kirjuttajallen (Kanzler) Hänen Kuninkaallisellen Korkeuellensä -Peä-Prinsillen (Kron-Prinsen) että muutamillen niillen isoimmillen -valtamiehillen (Stats-män): josta siitten kuulin että moniat näistä -pitäjin virka-miehistä oisi soanneet käskyn antamaan tästä -selitöksiänsä; mutta olen tietämätöin -- läksikö tuosta mitään muuta. - -[26] Sillä se oli luku-ajan lopulla, ja muutamia päiviä ennen -Tietous-Oppian Koroittamusta (_Filosofie Magister Promotion_). - -[27] Heitä painettiin Savon puheen-murrella, nimellä: _Pieniä Runoja -Suomen Pojillen ratoksi_. I:nen Osa. Näitä poislahjoitin minä Suomessa -monta satoo, ilman rahatak, jott' ei maku näihin vanhoin Runoin -pitännyt varsin pois-häviämän meijän moastamme, niin kuin ovat jo -monesta paikoin tehneet; ja jotta meillä oisi jotaik tukkeeksi sitä -tulvoa vastaan huonoista veisu-remputoksista, joka vuosittain kuohuu -Turun kirjanpajasta. Koska nämäkin Runot (niin kuin suurin osa -meijän vanhoista lauluistamme) oli paikka-paikoin murtuneita ja -katkaistuneita, niin täytyi minun jatkella heitä monessa kohin omilla -sanoilla (werser) samalla perustuksella kuin muut Runo-laulajat. - -[28] Tätä painettiin nimellä: _Dissertatio de Proverbiis Fennicis, -Praes. Joh. Tranér_. P.I. 7 1/2 Arkkia 4:o. - -[29] Eikä siinä kyllä, että minä _kirjutin_ hänellen näitä; minä -keänsin heitä myös Ruotiksi (koska se oli selvä Ruohtalainen) ja anno -hänellen muita tarpeellisia valaistuksia, joita hään pisti -esi-puheessansa ja muistutuksissansa. - -[30] Hyö auttovat häntä, ei ainoastaan keäntäissä näitä Runoja -Saksaksi, ja heijän muistutuksiansa kirjuttamisessaan, mutta -painuttivat hänelle myös (hänen kustennuksella) koko kirjan; sillä ite -hään ei tainut painon-ojennustakaan (korrekturen) lukea. Se on -merkillinen mitenkä kiitämättömyys myös osoittaiksen oppineissakin. Ei -siinä ainoastaan, ettei hään mullen, eikä heillenkään antanut yhtään -kirja-kappaletta (exemplar) kostoksi meijän vaivastamme, jota toinen -oisi jo tehnyt varsin mielellään (myö saimmo rahallammo ostoo omia -käsitekojamme) mutta hään moittii vielä minua kirjassansa p. 138, minun -kirjuttaneen Suomea _tavattomasti_, ja ymmärtäväisten mieltä myöten -varsin _pysyymättömästi_. Se näyttää ehkä kuin minä kertoisin tätä -pahuuellain, tahi tätä paheksissain -- voan vielä vainen! Sillä vähä -kyllä minä hänen puheitansa suren, vielä vähemmin näiten -"_ymmärtäväisten_ mieltä"; se on se vähin, jota hyö taitaavat sanoa -minusta, minun moittamiseksi. Mutta totuus pitäis kerran -paljastettaman: eikä ainoasti kiitämättömyys yhellä puolella; mutta -myös turha-kiittäminen toisella. Sillä kun luetaan kaikkia niitä -joutavia kiitoksia, jotka annetaan tällen _Schröterillen_ sekä _Upsala -Litter. Tidningissa_ v. 1820, N:o 14, että _Mnemosynessä_ -v. 1820, N:o 18, m.m. paihti monessa kohin Saksalaisissa -Tietosanomissa, kussa tämä kirja on tuottanut hänelle kuuluisan nimen, --- niin en taija olla mainihtematak, ettei hään, mutta kahet meijän -moamiehet, Herrat A. ja P. (jotka silloinkin olivat Upsalan Opistossa) -ovat tästä ansaineet meijän kiitoksiamme. Ja kuin kiittelivät näitä -hänen _vanhoja Runojansa_, niin eivät lie arvelleet heijän olleen -monessa paikoin _minun tekemiä_ -- yksi kunnia, joka ei millään tavalla -ouk minullen tuleva, ja jotama tämän kautta sanon pois luotaan. - -[31] Minä matkustin sillon niinikkään ilman toveritak, ja paljasta -jalka-tietä, _Vermlannin_ ja _Norin_ syvämmaita; kussa minä puhuttelin -ensin ne Suomalaiset, jotka asuuvat _Stáfnäsin, Gilbergan, Långserúdin -ja Glávan_ pitäjissä (_Gilbergan_ kihlakunnassa), ynnä ne jotka asui -_Sillerúdin, Silbodálin, Karlandan ja Järnskógin_ pitäjissä, -_Nórdmarkin_ kihlakunnassa. Siitten kävin minä myös kuulustamassa -niitäkin Suomalaisia, jotka asuuvat varsin rajan-varrella; nimittäin -_Kölan, Edan, Gunnarskógin ja Mangskógin_ pitäjässä, _Jössin_ -Kihlakunnassa; _Gräsmarkin, Fryksin ja Ostmarkin_ pitäjässä, -_Fryxdálin_ kihlakunnassa, ja _Exhäradin, Nyin ja Dálbyin_ pitäjässä, -_Elfdálin_ kihlakunnassa. Siitten läksin minä näistä Vermlannin -Suomen-mehistä Noriin tahi Norjaan, kuulustamaan heitäkin, jotka sielä -löytyi; jossa tapaisin paljon näitä Suomalaisia, erinomattain _Meskóin, -Vingerin, Brandvaalan, Grúin, Hovin ja Aasnäsin_ pitäjissä _Sollöerin -ja Oudálin_ Vouti-kunnassa; ja _Vaalan Elverumin ja Tryssildin_ -pitäjissä _Öster-Dálin_ Voutikunnassa, _Hédemarkin_ Amtista, -_Aggerhúsin_ Moakunnassa. Näistä kaikistakin tullaan vastapäin enemmin -puhumaan. - -[32] Heitä painettiin nimellä: _Pieniä Runoja, Suomen pojillen ratoksi. -Toinen Vihko. Upsalassa annettu Em. Bruzéliuksen kirjan-pajasta, -vuonna_ 1821, 1 1/2 Arkkia 12:o. - -[33] Minä olin jo ensimäisenä vuonna tuottanut heillen Suomesta 2074 -monen-loatuista kirjoo, joista 1425 jaettiin heillen ilman rahatak ja -mitään maksutak, ja 649 kohtuullisella hinnalla (lue tästä minun -Lokakuussa v. 1822 Upsalassa painettua kirjutosta "_Niillen Norin -rajoilla asuvillen Suomalaisillen_", joka löytyy liitettynnä niihin -kirjakappaleihin, minun Isän vainajan keännöksistä _Apostoleitten -kirjoista_, joitama tuotin tänne Ruotsiin, ja joista minä niinikkään -lahjoitin suurin osan näillen Suomalaisillen). Heijän hyväksi annoin -minä vielä Marraskuussa samana vuonna painuttoo Upsalassa yhtä -Suomalaista kirjan-luetosta (Bok-katalog) kaikkiin niiten Suomalaisten -kirjoin peälle, joita olin sinne kaupaksi lähättänyt, ja kussa hinta -oli ulospantu Ruotin rahoissa. Tämä _luetos_, jota jaettiin ympärin -koko Suomalais-mehän kannatti tämmöisen nimitöksen: "_Suomalaisia -kirjoja, jotka kaupaksi löytyy Talonmiehen Poavo Räisäisen luonna -Oijerin kylässä, Bergon (t. Brandvaalan) Suomalaisissa, Norissa_." -Siittenkin ovat hyö monestin soaneet kirjoja Suomesta, yksinkin _Turun -Viikko-Sanomia_, joita hyö kahtena vuonna nouattivat postin kautta, -kolmet kappaletta. Näihen Suomalaisten puolella, tuloo minun tässä -kiitoksella mainita sekä Keis. _Suomen Biblatoimitus-kuntoo_ (K. Finska -Bibel-Sällskapet) joka heillen lahjoitti 100 kokonaista Suomalaista -Roamatusta, ja 100 Suomal. Uusitestamenttilöitä, että _K. Suomen -Evankéljumintoimitus-kuntoo_ (K. Finska Evangelie-Sällskapet) joka -lahjoitti heillen 1000 kappaletta heijän kirjuitoksistaan; kuin myös -_K. Suomen Talontoimitus-kuntoo_ (K. Finska Hushållnings=Sällskapet) -joka niinikkään lahjoitti heillen 300 kirjankappaletta heijän -kirjoistaan. - -[34] Tämmöinen avonnainen (in blanko) ja vapa-valtainen lupa, että -heijän nimessänsä tehä ja vaikuttoo mieltäin myöten, oli annettu mulle -6:lta 100:lta Suomalaiselta Talonpojalta, rajan varrella, jotka asuivat -yhtä 12 peninkuorman pitkeä ja 3 ja 4 penink. läveä mehteä, joihen -perät teki 8,000 henkee. Mutta ettei Ruohtalaiset pitänneet närkästyä -siitä, että minä, joka olin vieraasta moasta, olin soanut niin monen -tuhannen heijän moamiesten parasta hakeaksein, niin en pannut -millonkaan oman nimein heijän kirjoin alle, muuten kuin kirja-tekiänä, -voan pistin mieltäin myöten näihen joukosta 12 niiten nimiä, joitama -tunsin rehellisinnä ja ymmärtäväisimminnä miehinnä. - -[35] Tätä olen minä myös pitänyt, ja tehnyt tässä tarkoituksessa -enemminen kuin ykskään muu. Sillä jos ei kaikkia heijän anomuksia ouk -tulleet myötistetyksi, niin on kuitenkin jotaik jo tehty heillen -hyväksi, ja on uskottava että aikoa myöten muutkin heijän puutokset -tuloo autetuiksi. - -[36] Nämä heijän pyytökset oli erinomattain, että Norjan-puolen -Suomalaiset piti soaha sisään-lunastoo tilojansa ja maitansa, ja panna -heitä Ruunun-veroillen, että myös mehissänsä ylös-ottoo uusia taloja. -Ruohin-puolen Suomalaiset, jokta myös pyysivät soahaksensa -mehän-juuresta synnyttää uusia tiloja, rukoilivat soahaksensa veronsa -alenetuksi niiltä kehnoimilta tiloiltaan. Yhessä pyysivät hyö -molemmis-puolin rajan, että saisivat yhistää ihtesäk vissiin pitäjäisiin, -ja omaan kihlakuntaan, kussa saisivat toimiittoo Jumalanpalveluksensa -omalla kielellään. Ja koska heijän Ruohtalaiset riita-toverit ovat -tathoneet varsin tehä näitä heijän kanteitansa tyhjiksi, niin pyysivät -että ensin yksi Tiiustamus-Toimitus (_Undersöknings-komité_) -rehellisiltä, kunniallisilta ja Suomea ymmärtäväisiltä miehiltä piti -heijän kotonaan tästä asiasta istutettaman. Tästä asian juttelemisesta -luetaan 1823 vuotisessa Herroin-päivin toimituksissa, joista yksi osa -on painettu _Mnemosynessäkin_ Eloo-kuussa v. 1823. - -[37] Se oli arvattava, että niin monessa pitäjässä, niin monessa -erinnäisessä kihlakunnassa, ja vielä erinnäisissäkin valtakunnissa, -piti asian laita olla erilläinen; tästä tuli että jos nämät -kirjoitukset piti olla täyelliset, niin nämä monenkalttaiset selitökset -nousi äijän paljoks, ja kohoisi kokonaiseksi kirjaksi. Tämä joka oisi -pitänyt olla kevennökseksi sillen tulevallen Tiiustamus-Toimituksellen, -luettiin hänen Peä-istujalta, Koarloistahan Moaherralta, varsin -suureksi vaivaksi näitä läviten lukeaksensa (lue hänen _Betänkande_ -tässä asiassa. Painettu Koarloistaassa v. 1824 p. 5). "_Ain on aikaa -vireällä, kiire laiskalla kotona, jos ei muutoin-niin makuullen_." - -[38] Sanottiin muka että myö juoksutettiin valeh-puheita, (vaikka -kakkia näytettiin toteen) ja että nämä asiat oli tulleet nostetuiksi -yhen nuorukkaisen syvämmen-hillittämättömyytestä (_entusiasm, -excentricitét_) tahi rakkautesta Suomen kieleen. Sillä tavalla hyö tätä -sevoittivat ja sotkivat. Ja sanoivat vielä minun tehneen tätä ainoasti -oma-hyötymiseksi, (vaik en tähän päiväänkään ouk ottanut heiltä niin -tenkoo, kaikesta minun monesta vaivastain ja kirjutoksistain). Ja kuin -eivät muuten soaneet tätä asiata moahan-tallatuksi, niin valehtelivat -että nämä menot ei olleet minun omiain, voan vieraita tarkoittamuksia -jonkun toisen hallituksen. Tätä sanottiin salaisesti että julkisesti, -suullisesti että kirjallisesti, kunnekka saivat heitä siihen uskoon; ja -kaikki vikain oli siinä, että minä olin _vieraasta moasta_. - -[39] Kaikissa näissä vastauksissa niin oli mulla Hänen Kuninkaallisessa -Korkeuvessa Peä-Prinsissä yksi vahva turva. Ilman hänetäk, niin tiesi -hänet mitenkä oisi käynyt. - -[40] Hänen tarkoitus oli monessa paikoin soveltuva meijänkin kanssa. -Häänkin rupeis jo kirjuttamaan _Savon puhetta_, mutta nouatti kuitenkin -_vanhoja kirjoitus-tapoja_; voan -- _"ei ouk puolesta, kuin ei -kokonaisesta_!" Siinäkin eroitti hään ihtesek, että hään kirjutti -ainoasti sille _roa'alle_ kansalle; myö, sille valaistummalle. Hään -tahtoi aloittoo valaistamisensa kansan _juuresta_, mutta siinä hään -pettiin; sillä kaikki valaistus tuloo _ylältäpäin_, ei _altapäin_. -Seneistä jos tahomme valaistoo kansakuntoamme, niin ruetkamme ensin -valaisemaan heitä, joill' on enemp' mieltä; tuosta soavat siitten -toisetkin, joill' on vähämp'. Ne monet moittimiset, jotka tehtiin hänen -kielestään (ja jota nyt tehtäneen minunkin puheestain) ja ne monet -nuhtelemukset ja varoitukset, jotka tuolta teältä annettiin hänen -kirjutoksestaan, teki häntä yhtätyytyväiseksi (_liknöjd_) koko -asiastaan; että hään heitti sitä sipo-sillään. Hänen kaunis aivotus, -että valaista meijän mieltämme, ja harjoittaa meijän kieltämme, -käytetään nyt toisilta, yhellä tavalla, joka häpäisee meitä kaikkia. - -[41] Kuitenkin olen minä outtanut heiltä tätä kirjallista apua (bidrag) -aina loppuun asti tästä kirjan-painamisesta, soahaksein heiltä ies -muutaman sanan tähän pistetyksi; ja olen sen tautta nimelläin -merkittänyt omia tekojain, että eroittoo heitä muista; yksi neuo, jota -ei oisi tarvittu. Mutta sitä-vastoin olen minä tässä olevassa -Kuninkaallisessa Moalamus-Opistossa (Målare-Akademin) tavannut monta -nuorta Suomalaista, jotka ovat olleet varsin hyvätahtoisat auttamaan -minua näihen kuviin kuvittamisella ja kivellen piirruttamisella. Tästä -heijän vaivastaan ja toimestaan, jolla ovat merkillisella tavalla tämän -kirjan kaunistaneet, soan minä heitä tässä julkisesti kostella, ja -kiitoksella mainita veljekset _Magn. ja Wilh. von Wright_ Kuopiosta, -_Henr. Joh. Strömmer_ Pieleksestä, _Rob. Ekman_ Uuesta-kaupunnista, ja -_Ad. Hård_ Kuopiosta. - -[42] Minä oisin kyllä välttänyt moittimuksia, jos oisin kirjuttanut -tavattomasti vanhalla tavalla, ja oisin ehkä käsittänyt rahallista -voittoa, jos oisin painuttanut tavallisilla kirjoitus-nenillä -(bokstäfwer) talonpojiltakin luettavaksi. Mutta mikä oisi ollut voitto -minun puolesta, oisi kielen puolesta ollut kavotus. - -[43] Se on moni joka lukoo minun _nuoruuttain_ mullen viaksi, ja sanoo, -että minun oisi pitänyt seästää näihen asioin toimittamista vanhoillen -ajoillen, jollon mulla oisi enemp' mieltä ja ymmärrystä. Toiset, jotka -ovat olleet vielä enemmin yksi-pintaiset, ovat sanonneet, että se on -juuri hävittömästi ja oma-rakkautesti (egenkärt) multa tehty, rueta -näin vanhoja kielen-piiroksia musertamaan, ja niskoittelemaan vasten -kaikkia vanhoja kirja-tapoja; ja ovat peättäneet minun tehneen tätä -ainoastaan halataksein sillä _kuuluisan nimen_. Mutta hyö eivät ehkä -tuntenek että se joka ainoasti tahtoo _kunnioitetun nimen_, niin hänen -pitäis nouattaman kaikkein mieltä; hänen pitäis keänteä ihtesek, niin -kuin kaislat, tuulen mukaan, voan ei tuulen vastaan; eli hänellä ei -piek olla mitään omoo oatosta, mutta hänen pitäis olla yksi -mielen-noutaja muihen oatoksista ja tahosta. Se ei ouk seneistä mikään -_nimen-kuuliaisuus_, eikä mikään _oma-rakkaus_, joka on minua tähän -yllyttänyt, kussa minua moititaan, voan ei kiitetäk. Minä olen jo -itekkin arvellut, käypkö minun poika-miessä näin rueta nutustelemaan -sekä vanhoja että nykyisiä kirja-seppiä, ja pujottaa meijän kielemme -uusiin pauloin? Sillä yhellä puolella nähessäin kuuluisia ja ylhäisiä -Suomalaisia kielenkirjuttajoita, joihen etessä kansa kumartaiksen, -ikeän kuin näillen heijän vanhoillen kirjoitus-tavoillen -- niin minua -hirvittää; ja nähessäin, toisella puolla, minua iho-yksinään, -ilman minkään-laisetak turvatak, ja takanain Suomen Kielitär -(_Språk-gudinnan_) istuavan surussain suu-kahleissaan -- niin minua -peloittaa: pitäiskö minun tähän pulmaan rueta, vai oisiko paras ehkä -olla hänestä pois järkiään. Mutta jos minun omain paras oisi voattinut -multa tätä viimeistä, niin meijän kielen paras voatiipi sitä -ensimäistä. Ja koska yksi hyvä aikomus ei millonkaan piek lykättämän -huomeseksi (sillä tavalla on jo moni hyvä asia jeännyt tekämätäk), ja -koska se on multa tietämätöin kuinka pitkä ikä mulle on luotu, tahi -kuinka kauan minun piti varttuman tätä päiviäin vanhenemista, niin se -oisi ollut tyhmästi tätä outtamaan. Ja koska minä olen havainnut, että -ne kauniimmat, isommat ja voimallisemmat työt ovat usseemmittain tehty -ihmisiltä heijän nuoruutessaan, vaikka vasta vanhana ovat siitä tulleet -kuultuiksi ja kunnioitetuiksi, niin aattelin ettei ouk vikoo -nuoruutessa, eikä vanhuuen varttumista. Ja kuin kahotaan näitä omia -vanhojamme, ja kysytään, missä ne työt ja vehkeet, joita ovat -aikoinsoaneet, missä ne viisauen ja vanhuuen hetelmät, joista aina -puhutaan, ja jotka meillen kypsyttäisivät? niin löyetään, että ne -joilla on ansioita näyttää, ovat jo nuoruutesaan heitä hakena (sillä: -"_joka on nuorra nopia, se on virkku vanhanakin_"), toiset toas, -jotka ovat seästäneet ihtesek vanhuuteen, heillä ei ouk muuta kuin -vanhuus ja huonous jälellä, sillä heijän suurin viisaus on ollut -puuttumattomuutessa. (Ilmankos sanotaan, "joka jeäpi terältä, niin se -jeäpikin hamaralta"). Ja koska se vielä käynnöön minunkin kanssain -samalla tavalla, että tultua vanhaksi, soaha omoo parasta -valvoataksein, jollen yhteistä uhrataan (jota nykyisin _viisauteksi_ -mainitaan) tahi keäntyä huonoksi ja heikoksi, kussa puuttuu uskallusta, -koska voima on vajoolla, niin minä olen ei ainoasti kiiruhtanut näihen -toimittamista, mutta paheksin että olen jo näin kauan näitä laimin -lyönyt. - -[44] Ja ilman tätä kaikkia -- kuka meistä ei tunnek niitä luulioita ja -korvan-kuiskuttajoita, niitä sala-kuuntelioita ja sanan-juoksuttajoita, -jotka vihalla ja kateuella lukoo viattomiakin paikkoja viaksensa, -ainoasti että toisen vahinkoittamisella hyötyttää ihtesek; ja jotka -ovat ehkä jo varoissaan minuakin tavoittamassa. - -[45] Minä en puhuk kaupuntiloista eikä meijän isommista virkamiehistä, -kussa tavataan ymmärrystä, joka painaa paljon; mutta tässä on puhe -moa-kylistä ja kokonaisesta kansasta. Jos tutkistelemme meijän -Moisi-miehiämme monessa paikoin, eli moa-junkkarimme, kuin heitä ennen -kuhuttiin (ja joks saisimme heitä vielä kuhtua) -- kuinka monta heistä -nouattaa kirjallisia harjoituksia ja mielen-valaistusta? Minä tunnen -pitäjäitä, kussa löytyy toista ja kolmatta kymmentä hoviloita tahi -moisioita, ja kussa ei 10:nessä vuuessa ostetak yhtä uutta kirjoo -- -sitä vähemmin luetaan. Määppäs heitä puhuttelemaan? Hoasteloovatko hyö -muuta kuin Hevoisistaan ja Koiristaan, tahi pelloloistaan ja Sioistaan, -eli korttiloistaan ja juominkiloistaan? (Tätä ymmärtää kaikki -Talonpojatkin). Ja meijän nais-väki -- eihän heilläkään ouk (monessa -paikoin) muuta puhetta, kuin toisten voatteista ja puheista, jota ne -välillään kertoavat ja juoksuttaavat. Eikä se ouk heijän syy, se on -meijän, jotka ei ouk tuottaneet heillen mielullisempia huvituksia, -emmekä itäk näihin suostuk. Niin se oli muutamia vuosi-kausia siitten, -ellei asiat nyt lie muuttuneet. Sanotaan ehkä, ettei meill' ouk varoo -hukuttoo rahojamme kirjoin. Vai ei! Mutta jos tulisi puhe juomisesta ja -pelistä -- kyllä siitten rahoja löytyis, ikään kuin muihin joutaviin -laitoksiin, jotka huvittaavat meijän turhaisuutta (fåfänga). Se oisi -toivottava jos toimelliset miehet, moalla, asettaisivat isoimmissa -moa-pitäjissä laina-kirjastoja (Lån-bibliothek) joilla huvittais ja -hyövyttäis moa-miehiänsä. - -[46] Tätä on sanottu heillen kunniaksi, voan ei häpeeksi; sillä se -vältää meistä kävytmielisyyttä ja huikentelevaisuutta. Mutta jos tämä -mielen-jäykkäys ainoasti vajuisi paljaasta valaistamattomuutesta, niin -ei ouk meillen mitään kehumista. - -[47] Muutamia vuosia siitten, ei löytynyt Suomessa kuin yks ainua -kirjanpaja Turussa (sillä se joka oli Voasassa, ei painant paljon), nyt -jo löytyy 9; nimittäin 3 Helsinkissä, 2 Turussa, 1 Porvossa, 1 -Viipurissa, 1 Oulussa, ja 1 Voasassa. Niin että kyllä ois Painajoita, -jos ois kirjuttajoita ja lukioita. Mutta jos toas kahotaan mitä on -painettu, niin se on enemp kyllä kokouestaan, kuin eesmännäinnä -aikoina, miten liennöö sisällä-pioistaan. - -[48] Ennen annettiin Suomessa ainoasti yhet Viikko-sanomat, nimittäin -_Åbo Tidning_; mutta näinnä vuosinna on jo annettu 7; nimittäin -_Finlands Allmänna Tidning, Mnemosyne_ (jota on lopetettu) _Åbo -Morgonblad_ (jota pois-kielettiin) _Åbo Underrättelser, Åbo Tidning, -Turun Viikko-sanomat, ja Wiburgische Wochenblatt_. Ja se on uskottava, -että näistä uusista kirjanpajoista ilmistyy vielä muitakin. - -[49] Tätä selitetään e.m. siitä, että kuin v. 1776 aloitettiin Turussa -toimittoo yhet Suomalaiset Sanoma-lehet nimellä "_Suomen-kieliset -Tieto-sanomat_"; niin nämät aikomukset kohtais niin paljon vastusta, ja -niin vähä osto-miehiä, että kuin olivat painaneet 4 Numerota, niin -herkäisivät pois koko laitoksesta. Sitä vastoin kuin _Becker_ v. 1820 -painutti Sanomiansa, niin hään sai toista tuhatta peällen-tarjojoita, -ja sanotaan, että ainoasti Ilmolan pitäjässä oisi talonpojat -nouattaneet 120 kappaletta näitä lehtiä. Pahuus, että yksi asia, joka -sai niin hyvän alun, piti soaha niin kunnottoman lopun! - -[50] Näistä esteistä ja vastuksista ovat ne isoimmat, niinkuin tässä -seuraa: Koska minä Lokakuussa v. 1826 aloitin painuttoo tätä _Otavoain -Ecksteinin_ kirjanpajassa Tukhulmissa, niin siinä oli niin vähä näitä -paino-neniä (stil, typer) koska siinä painuttiin muitakin kirjoja -niillä samoilla, ett'en tainut soaha kuin puolen Arkia kerrallaan -pujotetuksi. Ja koska Suomenkieli oli heistä äkkinäinen, ja varsin -vaikia painonojennuksistaan, niin eivät yks'kään tahtoneet siihen -mielellään ruveta; voan heittivät minun työni muita jälemmäksi. Minun -täyty juoma-rahoilla läpyyttää heitä, ilman en oisik tullut -mihinikkään. Tällä tavoin en tainut soaha jos puolen Arkin viikossa -painetuksi niin että koko ensimmäisenä vuonna ei painettu muuta kuin 30 -kokonaista Arkkia. Jos sehik oisi kaikki ollut I:stä osoo, niin oisi -ollut hyvä, mutta minä alotin toistakin osoo yht' aikoo (heitä -painettiin vuorotellen) koska olin sitäkin luvanut aikaisin valmiiksi. -Syksyllä v. 1827 loppui multa paperit, jota olin ite ostanut -(luulessain sillä soavain sitä helpommalla hinnalla) ja koska nyt piti -samalta Paperin-kauppialta ostoo enemmän, niin ei ollutkaan hänellä -eneän sellaista. Hään oli sillä välillä pois-myönyt kaikki tätä -loatuista paperia, eikä löytynyt sellaista (sinistä) koko kaupunnissa -ostoksi. Minä sain nyt vasta tietäksein, että se oli tuotettu -_Lesseboin_ paperin-pajasta (Pappersbruk) lähes _Vixionin_ kaupuntia -_Skånassa_, ja ettei sellaista ol't soaha ennen kuin ens' keväellä, -mertä myöten. Mitäs minun nyt piti tekemän! Pitikö minun varttuman -siihen, vai pitikö mun ottoo tois-loatusta valkoista paperia, joka -yksissä kirjoissa näyttää varsin rumallen? Minä outin aina Touko-kuuhun -(v. 1828) toivoissain ennen syksyä kuitenkin soavain kirjain -painetuksi. Sillä tavalla mäni multa kaiken talvi hukkaan. Kuin tuli -uutta paperia, niin silloin olin toas ilman rahatak, eikä tässä -rahatoin piäsek mihinikkään. Ne rahat, jotka minun piti Suomesta soaha, -viipyivät ylin aikaasek; ja oisin seisonut siinä, ellei minä oisik -soanut lainaksi muutamilta teällä asuvilta Moamiehiltä. Sillä tavalla -rupeis toas Otavan painaminen. Ettei pitännyt käyä näin hitaisesti, -voan jotta piti joutua, painutin minä häntä nyt kahessa kirja-pajassa, -nimittäin toisen Osan vanhalla paikalla ja tätä ensimmäistä -_Norstedtin_ luonna, Poikineen (Norstedt & Söner). Tässä painaminen -kävi muutamia viikkoja oikeen uhosti (riskisti) voan tämä paino oli -asetettu varsin K. Tietomus-Opiston (K. Wetenskap Akademins) varaksi -(sitä sain vasta silloin tietä). Opistolle tuli siitten niin paljon -Allakkoita ja muita tarpeellisia kirjoituksia painettavaksi, jotka oisi -pitännyt jo Juhannukseksi joutua valmiiksi, että kaikkein muihen täytyi -jeähä sipo-sillään. Sillä lailla seisautettiin minua toas aina -Elo-kuuhun, jolloin toas aloitin. Siit päivästä se on käynyt solkenaan, -ilman esteitäk. Mutta ei siinä kyllä! Vähäkös mulla oli tekemistä -näihen kuviin, piirustoksiin ja soittamuksiin kanssa, jotka ovat -antaneet mullen paljon toimittamista. Ja ilman sitä niin minun on vielä -sillä välillä täytynyt kaiket päivät istua K. Kirjastossa (Kongl. -Bibliotheket) ja K. Valta-Säilyksessä (K. Riks Arkifwet) tahi K. -Vanhain-Säilyksessä (K. Antiqwitets Arkifwet) ja K. Vapa-Huoneen -Säilyksessä (K. Riddarhus Arkifwet) luskuttella ja tiiustella meijän -Vanhojamme (Häfder) joka työ ei miestä lihoitak. Iltaisilla ja -yö-kausilla on ollut tekämistä kyllä että kirjuttoo valmiiks Suomeksi, -ja luskuttella painon-ojennuksia. Koska minä nyt jo epäillen jos Otavat -joutuuvat tänä syyssä Suomeen, niin olen minä vielä lisäksi ruvennut -painuttamaan _Väinämöiset_ ja _Valaistajata_, jotta lähättäisin heitä -eiltäpäin. Kuin tähän vielä pannaan, ett'en ouk soanut olla huoletoin -omasta henkestäin ja aikoin-tulemisestain, niin löyätten veikkoiset, -että mulla on ollut työtä kyllä, ja huolta monellaista. Mutta ei -nämätkään ouk olleet ne ainokkaiset vastukset! Sekin on ollut vaikia -mullen, että minun on täytynyt vieraassa moassa, eroitettu pois -omiltamme, synnyttää tämän Otavan. Sillä kuinka ussein eikös mulla oisi -ollut tarvista keskustella moamiehiämme meijän kielestämme ja hänen -tavoistaan, sekä uusiin sanojen synnyttämisessä, että vanhoin -tarkoittamisessa, kuin että muutenkin neuoitella muissa asianlaitoissa. -Kuin muut vanhemmatkin kirjantoimittajat aina ensin antaavat -kirjoituksiansa muillen heijän tuttavillen ja ystävillen, lukeaksensa -ja oijaistaksensa, ennen kuin hyö heitä julistaavat, niin mulla ei ouk -ollut ykskään, joka ois ies ottanut heitä kahtoaksein, eli joka oisi -neuoillansa minua jossa kussa oijaistannut. Heijän neuonsa oli -ainoastaan: "ettei puuttua koko työhön"; ja kuin en ottanut tätä -totellaksein, niin heillä ei ollut muuta mullen antoa. Se ei ouk -minulle ainoasti, mutta Moamiehillemme karsas kahtoa, että yksi kirja, -joka on kokonansa omistettu heijän kieleensä ja Tarinamukseensa, on -painettu vieraassa moassa. Mutta se ei ouk minun syyni! Minä olen -ehtinyt kirjankustentajata Suomessa, soahaksensa tätä siellä -painetuksi; mutta en ole soanut. Minun on seneistä täytynyt painuttoo -sitä Ruotissa, omilla kustennoksillain ja rahan-neuoilla. Tok ei ouk -mikään niin paha, kussa ei löyvyk toisella puolella hyvyyttäkin. Jos -oisin painuttanut tätä kirjoo Turussa, tahi jos oisi joutunut valmiiksi -siihen meärättyyn aikaan, ja lähätetyksi Turkuun, niin se oisik nyt -kaikki porona ja tuulen nojalla. - -[51] Minä olen itekkin jo niin kyllistynyt niihin moniin pieniin -juoksu-kirjoin (strö-skrifter) jotka ovat näillä ajoilla ruvenneet -mielyttämään yhteistä kansoo, ja joilla ovat ikään kuin jo -pois-taivunneet meijän mielemme vaikkeimmista ja isoimmista -harjoituksista -- ja jotka, jos eivät paljon maksak, eivätkään myös -paljon hyövytäk -- niin ett'en minä mitenkään tahtoisi tulla luetuksi -heijän joukkoon, jotka kirjuttaavat ainoasti rahoin tarkoitukseksi, ei -valaistuksen harjoittamiseksi. Sillä hyö tavoittaavat niitä aineita, -jotka tänä päivänä meitä mielyttäävät, voan jotka huomena jo -unoutetaan, koska heillä ei ollut muuta arvoa kuin hetkellistä. - -[52] Minä olen kuullut monen nauravan ja sanoavan Suomalaisten kielen -ei kelpoavan mihinikkään, eikä auttavan heitä opillisissa aineissa. -Semmoiset puheet on aina pistänyt minun vihaksein, sillä hyö ikään kuin -tarkoittaa, että Suomalaiset ovat muita kehnompia, ja silloin vasta -tuloovat kunnollisiksi, kuin rupeevat muihin kieliin pauloin. Kuin olen -nähnyt mitenkä muista vieraista kielistä ammenetaan oppimuksia, niin -olen aina oatellut, eiköshään Suomen kielestä millonkaan haettaisik -jotaik tietäksennä. - -[53] Näistä, niin ne varakkaammat ja rikkaammat aina ovat saijimmat, -sillä hyö piteävät rahastaan enemmin kuin mielen-henkellisyytestään; ja -ne toas jotka halaajavat ymmärryksen valaistamista, ovat ehkä vielä -meijän moassa kovin harvat. - -[54] Sillä jos lasketaan lukua, niin tällaista hienoa paperia ja -pränttiä maksaa vähinnik Arkki 5 killinkiä Pankossa; se tekisi jo -40:nestä arkista 4 Riksiä 8 killinkiä Pankoossa. Siitten näitä kuvia -maksais vähinnik kappale 16 killinkiä, se tekisi 13:stä, 4 Riks. 16 -kill; näitä vanhoin-piirutoksia ei otetak jos 6 kill. Kappale, se -tulisi 3 Riksiä; ja soittamus-lähet 40 kill., -- ei sekkään ouk paljo. -Sitomisesta ja niomisesta 6 kill. Niin se tekisi tästä I:stä Osasta 12 -Riksiä 14 kill. Pankkoa -- neätse mihinkä se jo ampuu? Ja se oisi -siittenkin kohtuullinen hinta. Kahoppas e.m. niin Ruotsissa maksetaan 3 -R. Pankkoa kirjasta "Ett år i Swerige", kussa on ainoasti 6 tällaista -kuvoo (ei ollenkaan parempoa) ja yks painettu Arkki; eikä se ouk -kahottu kalliiksi, koska sillä on toista tuhatta Peällentarjojoita. Jos -kahotaan toisella puolella meren, niin maksetaan Vironmoalla 5 Ruploo -kustaik osasta Rosenplänterin Viron kielisistä kirjoista (_Beiträge zur -genauern Kenntniss der ehstnischen Sprache_) jotka ovat painettu paljon -karkeammalla ja huonommalla sekä paperilla että painolla, ja joka on -ainoasti 10 arkkia ilman mitään kuvitak; joka teköö 50 kopeekkoo joka -Arkista, eli 10 kill. Pank., joka on kahta kalliimmaksi, kuin Otavasta. - -[55] Koska minä pitän kaikkia Peällentarjojoitaini niinnä miehinnä, -jotka ovat tahtoneet ei ainoasti etees-auttaa tätä meijän kielen -harjoittamista ja mänestymistä, mutta jotka minuakin kohtaan ovat -osottaneet uskallisuutensa ja luottamuksensa, niin minäkin, omasta -puolestain, tahon osottoo heillen kiitollisuutta ja kostoa, sillä, että -kirjuttelisin heijän mielekseen, ja alennan heillen tätä kirjan-hintoo -niin paljon kuin suinkin on mahollinen. Eikä siinä ainostaan, mutta -tahon vielä vastakinpäin pitää paljon heijän ystävyytestään, ja heillen -halventoo muitakin Suomalaisista kirjoistain, niin kauan kuin ovat -ahkeraat lunastamaan tahi ostamaan tätä _Otavataini_. Sitävastoin niin -Peällen-kirjuttajat (Subskribenterne) tämä kirja ei oukkaan tarjottu -peällen-kirjuttamiseksi, eli oikeemmittain, ne Peällentarjojat, jotk' -eivät ouk peällentarjottamus-rahaansa sisään-lähättänyt ovat kieltä -ehkä rakastaneet, ehkei kuitenkaan niin paljon, että oisivat -uskaltaneet rahansa (yhen Riksin) eiltä-käsin -- vai lie minua ehkä -luulleet? Sekin on luonnollinen, sillä _vahinkosta viisaaksi tullaan; -ja kerran viisas petetään, voan ei toista_. Mutta heitä, jotk' eivät -ouk niin paljon uskaltanneet äiti-kielensä suhteen, eikä enemmäksi -arvanneet isä-moatansa kuin tätä pientä rahan-tarjomusta, heitä emme -myökään taija mikskään lukea; voan mielisimme kallistoo heille hinnan -vielä isommaksi kuin Ostajoillen, ja sitä moar' tekisimme, ellei -saattais olla mahollinen, jotta toimittajoissa oisi viheliäisyyttä. -Muut Osto-miehet, jotka tahtoovat ensin kahtoa, _haisooko hyvällen_, -ennen kuin rupeevat tuota ostamaan -- heijän tuloo minua kiittää, voan -en minä heitä, sillä hyö tarkoittaavat omoo hyötymistä, voan ei toisen -auttamista. Sekin on luvallinen, vaikk' ei kiitollinen; sillä _parempi -kahtoa, kuin katoa_. Mutta sillä tavalla niin moni väikkylä, (niin kuin -minäki) jäisi kehoittamatak, ja kielen-asia harjoittamatak. Sillä -_alussa apua tarvitaan, lopulla kiitos seisoo; auta miestä mäessä, elä -mäen alla, ja auta sitä joka avun tuntoo_! - -[56] Vaikka se on näin rikas luonnostaan, niin se on kuitenkin varsin -köyhä ja puuttuva opillisessa aineissa, koska sitä ei ouk vielä siihen -käytetty. Minun olen seneistä täytynyt ei ainoasti antoo monellen -sanallen lavempata tarkoitusta, kuin ennen, mutta olen täytynyt myös -sepittää monta satoo uusia sanoja ja puheen-mutkia. Minä olen -ymmärtämyksein myöten hakenut heitä ei vieraasta puheesta, mutta -omasta, niin että heitä mälkeen ymmärtäisimme ilman selittämätäk; -kuitenkin olen minä, huojennukseksi lukemisessa, ensin selittänyt heitä -Ruotiksi, että sillä paremmin peähän tarkoittoo heijän merkitystä. Että -nämät sanat ovat monestin tulleet pitkiksi, ei pie teitä närkästee, se -on meijän Suomenkielen luonto, että rakastaa pitkäisyyttä. Meijän -vanhat Roamatun suomentajat ovat ne ensimmäiset ja viimeiset, jotka -ovat niinikkään omasta kielestämme sepittäneet uusia sanoja, kussa -heitä puuttui puheessamme, erinomattain henkellisissä asioissa (niin -kuin e.m. _voanhurskas, pitkämielinen, kaikkivaltias_, m.m.). -Seneistäpä heijän keännökset ei haisek vieraalta, niinkuin monen muun, -voan kiitetään hyviksi ja kunnollisiksi. Siitä ajasta ovat kaikki -meijän Suomenkieliset kirjantoimittajat (joista ei ouk yks'kään varsin -mainittava) synnyttäneet sanojansa näistä vieraista kielistä, sillä -että ovat suomentaneet, ei heijän merkitystä, ainoasti paljaat sanat -(niin kuin e.m. _ojennus-nuora, ylös-rakennus, peäläkatsannos, -ylönluonnollisesti_, m.m. _rättesnöre, uppbyggelse, åsigt, -öfwernaturligt_) tahi sillä, että ovat ainoasti antaneet näillen -vieraillen sanoillen Suomalaisen taivotuksen (niin kuin e.m. -_bookstavi, breivi, tyyris, falski, flikka, förklaaran, groovi, gongi_, -m.m.). Tällä tavoin ovat hyö ei harjoittaneet kielemme, mutta ainoasti -tärvänneet häntä, ja tuottaneet sisään näitä muukalaisia sanoja, jotka -paikka-paikoin ovat jo ruvenneet poistunkemaan omia vanhojamme. -Seneistä on syntynyt meillen uusi työ, syseä heitä ulos kielestämme, ja -jälleen-omistaa näitä omiamme, joka monellen ehkä näyttää ouoksi, jotka -ovat jo kerran heihin tottuneet. Mutta erittäin on pois-sysätä näitä -vieraita, erittäin on synnyttää näitä uusia; yks on keviä tehä, toinen -vaikia. Mitä niihin meiltä tehtyin sanoin tuloo, niin meijän aivotus ei -ouk sunkaan, asettaa heitä mainittavina (klassiska) sanoina, myö oumme -ottaneet heitä ikään kuin hätä-varaksi, koska emmö ouk soana -sen-parempia; ja olemme heittäneet heitä jälleen, kuin on löyetty uusia -parempia: toistukseksi, ettemme piek heistä mitään mahtia, voan -heitämme kullenkin oikeutta hakeaksensa parempia, jos löytää; joka aina -oisi voitoksi ja lisännökseksi meijän kielessämme. - -[57] Tätä olemme erinomattain osottaneet, sekä koettelemuksessamme että -selittää _vanhoin Suomalaisten viisautta_, e.m.p. 15, 151, 161, 163, -173, m.m. että myös meijän oatoksessamme _Uskomuksesta_ ja -_Valaistuksesta_, e.m.p. 193, 195-197, 455, m.m. Vaikka tätä on vielä -tehty varsin vähä, ettei väsyttäisimme lukioitamme kovin paljon -ymmärtämyksen tarkoittamisella opillisissa asioissa, niin olemme -kuitenkin näyttäneet että sitä käypi tekeminen, kunkin asian-laitoa -myöten. - -[58] Niin olemme e.m. suomentanneet yhen kappalen _Homeruksen_ 4:stä -_Iliadin_ versyn-kootuksesta (p. 241-249), yhen ison joukon _Anakreonin -Lauluista_ (II. Osa, p. 131-161); niin myös _Sapphon Runomuksia_ (II O. -p. 169-180) ja _Nossin Sanauksia_ (I O. p. 326; II O. p. 162) m.m. Myö -olemme myös tavoittanut toimittoo Moa-miehillemme Ruohtalaisten -Runomusta, ei tyhmällä sanan-keännöksellä (niin kuin tapamme on ollut) -mutta hänen henkensä ja luonnonsa tavoittamisella; joka enin -osoittaiksen _Bellmannissa_, heijän kuuluisammassa ja kansallisemmassa -Runojassa (mest nationella _Skald_). - -[59] Myö olemme ottaneet tavaksemme (tagit för princip) että eleä -suosiossa ja tyyvennössä muihen Suomalaisten kielen-kirjuttajoihen -kanssa, jos kohta erilläiset mielet ja oatokset meitä eroittaisi; ja -peättäneet ettei moittia eikä soimata ketään heistä -- ei sen-puolesta, -niin kuin ei heijänkin töissä löytyisi mitään moitittavata; mutta -sen-eistä ett'emme tahok tora-sanoilla häväistä ja alentoo ne ainoat -jotka ovat uskaltanneet puuttua meijän-kieleemme, eikä sytyttää vihaa -ja vainoa välillemme, kussa yksi yhteinen rakkaus pitäis meitä -yhistämän. Että rueta niin kuivilla sanoilla syyttää ja nuhtella, niin -kuin tehtiin _Strahlmannin, Beckerin ja Fellmannin_ kanssa, oisi -ainoastaan että peloittoo heitä rupeemmasta yhteen työhön, kusssa -heillä ei oisi muuta kuin pilkkoamista viljelläksensä. Niin -rauhallisesti kuin elämme kansallisessa elämässä, niin rauhallisesti -tahomme myös eleä opillisissa aineissa, ja sallia kunkin piteä omat -luulonsa ja arvonsa. Mutta jos meitä ensin tavoitettaneen ja sormella -tarkoitettaneen, eli jos meitä tahotaan tappeluhun kielen-kankahalle, -niin silloin ei eneän autak rauhassa istuminen; silloin meijänkin -pitäis paljaistaa miekkojamme -- "_mies se joka puolensa piteä_!" -Meijän on seneistä jo täytynyt vasten tahtoamme (2:sessa Osassa p. 226. -j.s.) veteä tuima tupestamme, ja rueta miekkoin-kapinaan; voan se ei -ouk meijän syy -- se on heijän, jotka ovat meitä tähän nostanneet, -moittimisellaan meijän kirjoitus-tapojamme. - -[60] Minä olen kuullut oppineita miehiä, sekä Upsalassa että tässä -Tukhulmissa, ja muissakin Ruotin kaupuntiloissa, jotka kummiksii kuin -kuuloovat minun puhuvan Ruohtia (_koska olen Suomesta_); minä olen -nähnyt heitäkin, ylhäisemmistä kansan seävystä, jotka ovat pitänneet -ihmeksi että Suomessa soitetaan, ja tansitaan, ja heitetään -korttiloita; tahi, että meillä eletään, niin kuin muuallakin -moailmassa. Semmoisia hulluja luuloja heill' on (jo vanhuuesta) ollut -Suomesta ja Suomalaisista. Jokainen tuntoo ne monet tarinat -_Suomalaisista Ryökinöistä ja Mamsellilöistä_, jotka ovat tässä tehtynä -heijän nauroksi ja pilkaksi, ja joita moni irvihammas, joka on siellä -käynyt ja hyvännä pietty, siitten tässä lasketteloo ja valehteloo. -Mutta mitäsmä näistä! Se on vielä ouvompi ettei löyvyk ykskään Oppiva -Upsalassa jok'ei muuta tiiä, kuin että Suomalaisessa Opistossa luetaan -ja opetetaan kaikkia Suomeksi, ja että tämä kieli kirjutetaan kaikissa -meijän lain-asioissa (enkä minä sano sitä ouoksi, että näin uskoovat; -se on ouompi ettei ouk näin tehty). Tämä heijän tietämättömyys ei ouk -ainoasti kansastamme, mutta myös moastamme. Kuin lähetään Viipuriin, -niin laittaavat terveyksiä Ouluun. Mistä tämä tuloo ellei siitä, että -olemme ite laimin-lyöneet valaista meitä, että muita, meijän omistamme. -Ruohtalaiset ovat tottuneet ettei Suomesta kuulla muuta kuin -kaikkumista (ett echo) heijän omasta viisautestaan; ja kusta kaikku -kuuluu, siinä on aina tyhjyys ja onto. - -[61] Ja kuitenkin eivät tahtonneet hänestä luopua, vaikk'ei häntä -ymmärtänneet. Jokainen muistaa niitä kauheita sota-kapinoita, jotka -nousi uskon-muutoksestamme (reformation). Ei ainoasti Poavilaiset ja -Pappiset paniivat tätä vasten, mutta tuhmat talonpojatkin valittivat -itkulla, että messua laulettiin Ruotiksi; sanoivat: "ennen sitä tok -piettiin isonna pyhyytennä (helgedom) mutta nyt lauleloo tätä joka mies -mehtään männessään." Ja minkälaiset heillä siitten oli messut ja -rukoukset? Ne oli sian-saksoo. Niin e.m. oli yksi, tämmöinen: "_Arje -Maje, Domer i dike, Buller i amen, Maja i more, Meckel i brore, Messe -ree, Böcker bree, Guds ord, Amen_"! joka lie ollut rumennettu näistä -Latinalaisista sanoista: _Ave Maria! Gratias Domino dico. Mariam oro, -mecum labora, misere_. (lue: _Fernows Beskr. öfwer Wermland_). - -[62] Jos vähänkään oivaltaisitten, niin ymmärtäisitten, ettei ilman -muutoksetak soahak mitään parempata aikaan, sillä ilman vanhoin rajoin -levittämisellä, ja vanhoin tavoin hävittämisellä, seisoisitten aina -yhellä kohalla, kunnekka ruettaisiin verkaisillaan vajenemaan -taakseppäin. Jos vähänkään siirtämme silmämme ympärillemme -moailmassa -- miten isoja muutoksia eikös ouk tapahtunut siitä -uskon-uuistamustamme (efter Reformationen)! Miten monta uusia kansoja -ja kieliä eikö ouk, kussakin moailman kolkassa jo ilmistynneet, jossa -ennen oli onttoja syvämmaita, tahi juuri kesyttömiä (wilda) ihmisiä; ja -miten paljo eikö meijän omat oatoksemme, monessa asiassa, ovat jo siitä -päivästä muuttuneet! Koska Poavin valta kerran laukeis, eli koska -katkeis ne kahleet, jotka sulki tätä henkellistä viisautta tyhmiin -ulkonaisiin menoin, ja myö tulimmo tuntemaan ettei kaikki autuus ouk -uskoa Poavin peälle, eikä Latinan kielessä kaikki meijän viisaus; eli -koska havaihtimme että kävi Jumalata rukoellemaan kaikilla kielillä, -eikä ainoastaan pappiloin kautta, mutta myös omalla suulla että -syämmellä -- niin mitä tapahtui? Ei ainoastaan ihmisten _henkellisyys_ -ja _Jumalanpalvellus_ toimitettiin nyt kullakin kielellä (joka tapahtui -300 vuotta siitten) mutta koska elämmö yhessä moailmassa, kussa myös -tarvitaan _moallista viisautta_, niin rupeisivat nyt kukin tätäkin -toimittamaan omalla puheellansa. Greekan ja Latinan kielet, jotka muita -vanhempia, jo kauan oli yksinään loistaneet Opillisissa aineissa, -heijän täytyi nyt heittee tätä kunniatansa, muillenkin nuoremmillen. Ne -isommat kansat ylös-harjoittivat ensin kieltänsä, jossa asiassa -kirjanpainamisen-ilmistys autto heitä merkillisella tavalla. -Sillä lailla tuli _Franskan, Saksan ja Englannin_ kielet muita -kuuluisammaksi; ja milt' eivät jo tahtoneet oppimuksiin seurasta ikeän -kuin pois-tunkeita niitä pienempiä kieliä. Niin että moni luki -viisauteksi, oppia ainoasti näitä kieliä, joilla itekseen ei ouk mitään -ansiota, ellei heistä jotaik viljelläk. Mutta kuta enemmin valaistus -leveni, sitä enemmin tuli ihmiset tuntemaan, ettei yksi kieli ouk -paremp kuin toinenkaan, voan että ovat kaikki soveliat toimittamaan -ihmisillen sekä henkellistä että moallista viisautta. Ja nyt nähtiin, -joka hoaralta, niitä pienempiäkin kansoja, kuhik ottavan kielestänsä -voarin. Se on meijän ajalla kuin tämmöinen yhteinen kieliin -ylös-harjoittaminen moailmassa on levinyt, ja oisi meille häpiäksi, -jos myö aina oisimme muita myöhäisempiä, hyvissä harjoituksissa. -Se on Englannin Biblan-Toimitokset (Bibelkomitéer) jotka -erinomattain, ja enin, ovat tähän tarkoitukseen vaikuttaneet. Heijän -Biblan-levittämisellä ja kirjapajoin-asettamisella, ovat hyö -levittäneet moailmassa ei ainoastaan tätä _Jumalista sanoo_, mutta ovat -sillä myös sytyttäneet ihmisten _ymmärrystä ja ajatusta_, ja antaneet -tällen ymmärryksellen tilaisuutta kirjallisesti toimittaaksensa, ja -tulla muilta käsitetyksi. Myö neämmö vaikutoksen tästä, heijän omissa -kansan-istuttamuksissa (kolonier) sekä Pohjos-Amerikassa että Indiassa, -jotka ovat paisuneet ja vointuneet, ei ainoasti rikkautessa ja -avaruutessa, enemmin kuin moni muu vanha valtakunta, mutta myös -tievollisissa aineissa jättänyt monta heistä jälellensä. Ei ouk missään -moailmassa Tietomukset tulleet niin nopeen levitetyiksi, kuin näissä -maissa. Siinä kussa ei ollut ennen yhtä Kirjanmerkkiä, siinä -kirjutetaan nyt monella kielellä, ja monelta kansalta. Kuin kuullaan -mitenkä ne kesyttömät (wildbarne) Indian ja Kanadan maissa, jo -ylös-harjoittaavat omoo puhettansa, niin se oisi häpiä jos myö -Suomalaiset, jotka jo niin kauan olemme virkistyneet vieraalla -valaistuksella, vielä viivyttelisimme harjoittoo omoamme. Johan meijän -heimolaiset _Ungerilaiset_ (joihen kieli niinikkään on ollut moahan -poljettu aina tähän astikka) ovat heijän viimeisissä Herroin-päivissä -peättäneet, että 5:en vuuen sisällä toimittoo kaikkia heijän -lain-asioitansa omalla kielellään; ja myö -- myö vielä kainustelemme -tätä, ja luulemme mahottomaksi käyttää meijän kieltä kirjallisesti. - -[63] Moni soattaa ehkä luulla, että vaikka olemme laimin lyöneet -harjoittoo Suomea, niin olemme kuitenkin harjoittaneet Ruohtia, josta -ansioista meille on kosto tuleva Ruohtalaisilta; mutta, niin kuin -Latinan kieli ei ouk viljellyt mitään hyövytystä eikä mitään hyvyyttä -siitä, että sitä käytettiin tietollisissa aineissa ympäri koko -moailmata (nopeemmin se oli hänellen vahinkoksi ja tärvämiseksi) niin -on Ruotinkin kieli ei viljellyt mitään etua siitä, että sitä on -Suomessa käytetty -- kylläpä sitä arvataan palkastamme! Niin kuin -nauretaan meijän Ruohtalaisesta puheesta, niin nauretaan myös meijän -Ruohtalaisista kirjoista ja kirjuttamisesta. Lue e.m. Tutkimus -_Aurasta; Sw. Litter. Tidning_ 1817, p. 331, 332 m.m. heijän Tutkimus -Terpsichoresta; lue Kometen 1827, N:o 17, 23, m.m. - -[64] Lue Pappiloihen ja Porvaliloihen juttelemuksia, viimeisissä -Herroin-päivissä (v. 1823) niistä Vermlannin Suomalaisten pyytöksistä, -soahaksensa Suomalaista Jumalanpalvelusta; jotka löytyy painettunna -kirjassa _Preste-Ståndets Protokoller wid Riksdagen_ 1823 (för d. 3 -Martii) p. 567-584; samt (för d. 23 Maj) III B. p. 319-329. -_Borgerskapets Protok_ II B. P. 1098-1108. _Bih. Till samtl. Stånd. -Prot. 8:de Saml_. P. 303-309, m.m. - -[65] Lue meijän oatoksiamme Uskomuksesta ja Valaistuksesta, ynnä heijän -vaikuttamisesta kansakunnissamme e.m. p. 202, 209, m.m. - -[66] Tätä huuetaan joka paikassa, kussa voan tuloo puheh hänen -harjoittamisesta. - -[67] Mitähään, jos tulisi käsky, että _kaikki pitäis kirjutettaman -Suomeksi_! Minun mielein ihastuu paljaasta tästä oatoksesta. -Mutta niihin aikoin taitaa vielä olla kauka, eikä nähtävät -tään-ikäisiltä. Kuitenkin toivotamme, että oisivat lähestymässä, ja -pitäisimmö sitä isommaksi iloksemme, jos oisimmo tällä kirjallamme -heitä jouvuttaneet, tahi ehkä jo aloittanneet. - -[68] Tällä henkellisellä viljalla on sama luonto kuin sillä -moallisella: kuta enemmin sitä kylvetään ja karhitaan, (harjoitetaan) -sitä enemmin siitä viljellään ja ravitetaan. Kirjuttajat ovat -kyntö-miehet, lukiat ovat viljellys-miehet, ja Tietomukset on tämä -henkellinen siemen, jota kylvetään, ja josta siitten viljellään -viisautta ja valaistusta. Se on harva meistä joka levittää tätä -pelto-moatamme, tahi enentää meijän ymmärrystämme uusilla tiejoilla; ne -muut käyttäävät ainoasti tätä vanhoo siementä, joka aina muuttuu uueksi -eloksi, kylvettyänsä. - -[69] Niin kauan kuin eivät valtamiehet itek maltak olla ryyppeämätäk, -tahi kirjoin puuttumatak, niin elkööt kielteäk tätä nauttimista -alimmaisillensa! Se on luonnotoin ja mahotoin. Sillä kussa viljaa -löytyy, siinä löytyy myös viinoo, ja kussa ymmärrystä tavataan, siinä -tavataan myös tietoa (Tietomuksiin tarkoittamista). Kumpainen -virvoittaa meitä, ja on terveellinen; mutta kumpainenkin meitä -juovuttaa, ja on voarallinen. Kielolla hyö meitä himoittaa, mutta -luvallisella nauttimisella, huvittaa. - -[70] Eikös se oisi parempi että painaisimme ite kirjojamme, kuin että -ostoo heitä rahallamme toisilta? Eikös olisi luonnollisempi harjuttoo -omoo kieltämme, kuin että harjoittoo yhtä _vierasta_. - -[71] Mistä se tulee, että monesti käytämme viisautemme hullusti, -ja villittelemme meitä joutavilla juoneilla? Vika on meijän -yksinpuolisessa ylös-kasvattamisessa. Meissä tarkoitetaan (yhellä -puolla) kyllä _ymmärrystä_ ja moninnaista _viisautta_; mutta ei -harjoitetak kyllä tätä _mielellistä valaistusta_ (henkellistä -viisautta) jotta tietäisimme oikeen käyttää tietojamme. Ja koska -sen-eistä käytetään heitä pahoin, niin lykätään Tietomuksiin syyksi. -Toisella puolla: niin uskomus tarjoo meille toas tätä _henkellistä -viisautta_ (henkellisyyttä) mutta laimin lyö että harjoittoo meissä -sitä _moallista_, joka moallisillen on yhtä tarpeellinen -- sillä ilman -sitä ei tullak aikaan. Kuin käyttivät henkellisyytensä ymärtämättömästi -14 ja 15 saan vuosluvun hurjuuttelemisessa, niin eipä tätä sillon -luettu uskomuksen viaksi; mutta vika luettiin hänen veärässä -käyttämisessä. - -[72] Moni on seneistä neuonut minua, ett'ei puhua mitään _oma-kielen -rakkautesta_, voan sanoa minun ainoasti tehneen tätä _leikiksi_, ja -ikään kuin lystin vuoksi, kielen-koitteeksi. Mutta minä tunnustan -vilpittömästi (sillä minun suussain ei piek kahta kieltä löytyä) ettei -mikään muu, kuin tämä _palava Suomenkielen rakkaus_ on minua tähän -kehoittanut, sillä kukapa leikin vuoksi rupeisi tällaisiin -kustennoksiin. - -[73] Jopa on mullenkin moni sanonut: "mikä nyt rupee vielä -uutta opettelemaan, ja vaivata ihtemme äkkinäisillä sanoilla?" -(_Laiskat aina töitänsä luetteloo_). Mutta hyö eivät muistanek, ettei -opetetak mitään vaivatak! Sillä _ei kauhalla mieltä peähän ajetak, voan -vaivalla_; ja tämä on yksi vaiva, joka ajallansa tuottaa huvituksensa. - -[74] Koska valaistus ensin leveni ranta-mailla ja _Turun_ ympärillä, -niin se oli arvattava, että heijänkin kieli ensin tehtiin -_kirjakieleksemme_; mutta koska se nyt on levinyt aina _Savoon, -Karjalaan ja Pohjanmoahan_, niin on uskottava että heijänkin puheet -tuloo aikoa myöten käytetyiksi kirjoissamme. Tämä on yksi varsin -luonnollinen asia, ja se oisi luonnotoin, ellei niin tapahtuis. - -[75] Se on kyllä tosi, että kussakin kielessä löytyy vissiä piiroksia, -joita se nouattaa, ja joita ovat asettaneet _Lakiloiksi_. Mutta näihen -Lakiin pitäis sovitettaman kielemme mukaan; voan ei kieli näitä Lakia -mukaan. Sillä vaikka Laki pitäis olla kuollut ja muuttumatoin, mutta -koska kielet ovat elävät ja muuttuvaiset, niin täytyy näihen -Lakiloihenkin olla muutoksen alaiset. - -[76] Viimeksi minä vielä kerran kysyn teiltä: onkos siitten -Suomen nykyinen kirjakieli _yksi tahi yhteinen_? (tässä muka -tarkoituksessa). Ei ikeän! Eri Suome on Roamatussa, eri on -Virsikirjoissamme, eri on toas Runoissamme; toista puheen-murretta -nouvattaa Ganander, toista Judén; toisellaista kirjuttaa Strahlman ja -Hornborg, toisellaista toas v. Becker ja Rénvall; eri Suomea luetaan -Turun Viikko-Sanomissa, eri toas Oulun Viikko-sanomissa. Mitä -siitten teköö heijän kielet yhteiseksi? Se on heijän _tavattomuus -kirjuttamisessaan_; hyö noutaavat kaikki (vähämpi toinen, toinen -enämpi) sitä vanhoa kirjoitus-tapoa, ja kirjuttaavat näitä muukalaisia -puustaavia, jotka ei ikeän löyvyk meijän kielessämme (puhtautessaan) -voan joihin olemme jo niin tottuneet, että luulemme meijän kielen -luontomme varsin seisoavan heissä. Tämä heijän yhteinen virhe luetten -heijän ansiokseksi, ja minun ansioini, että olen heistä puhistannut -kieleini, luetten mullen viakseni. - -[77] Minä olen kuullut monen, muuten ymmärtävän miehen, sanovan, että -_puhua soattaa monella tavalla; mutta ainoasti kirjuttaa yhellä_ (?); -ja pian kaikki ovat peättäneet, että _olkoon kirjakieli yksi_ (joka -oisi yhteinen kaikillen) _mutta puhutkoon ja luetkoon kukiin omalla -tavallaan_. Tämä kuuluupi kyllä kaunisti korvillemme, mutta on -ymmärryksellemme kamala. Sillä tämmöinen käytös ei synnytäk niistä -moneista kielen murreistamme yhtä _yhtenäistä kieltä_, mutta se siittää -ja synnyttää tästä yhtänäisestä kielestämme monta _erinnäistä_ -kielen-loatua. Eikös se aseta meillen ensin yhtä eri kieltä, jolla -_kirjutetaan_, jos meillä on kirjakieli itekseen (ja jota saattaisi -kuhtua _kirjakieleksi_); toinen, jolla _lauletaan_, koska meijän Runot -lauletaan toisella kielen-murrella (ja jota soattaisi kuhtua -_Runo-kieleksi_). Kolmaas, jolla luetaan tätä meijän kirjutettua -kieltämme, jos sitä muka luetaan toisella tavalla kuin kirjutetaan (se -oisi _luku-kieli_). Neljäs oisi jota _puhutaan_, ja jota ei -sovitettaisik kirjoin, koska se erkanee kirjakielestä (se oisi -_puhe-kieli_) -- ja oisi erillainen kussa moakunnassa. - -Minun oatos on aina, niin kuin olen jo ennen sanonut: _jos puhutaan -eritavalla, niin kirjuttakaamme myös eritavalla; sillä niin kuin kieli -on piiros meijän ajatuksellemme, niin on kirjutos piiros meijän -kielellemme_. Jos meijän ajatus ja hänen piirokset ovat monellaiset, -niin täytyy myös meijän kirjutos (kirjuttamiset) ja hänen piirokset -olla monellaiset; ja elkeä antako vietellä teitä niiltä, jotka puhuuvat -yhestä yhteisestä kielestä; sillä vasta silloin se on yhteinen, kuin se -sisällänsä sulkee kaikkia meijän kielen-murteitamme. -- Moni on -sanonut mulle, ettei _Ruohtalaiset, eikä muut kansat ouk ottaneet -kirjoitus-kieleksensä kaikkia heijän puheen-murteitansa_. Mitäs myö -Ruohtalaisista tahi muista! Seneistäpä heijän kieli on itestään köyhä -ja puuttuvainen, että ovat poisheittäneet monta hänen piiroksistaan. Se -on vierastanut omoo luontoansa, ja lainanut rikkauttansa muista -kielistä. Mutta kahotkepas Greekankieltä! Se oli somin ja rikkain -kaikista, jotka ovat tulleet kirjutetuiksi. Minkätähen? Sentähen, että -hyö ottivat kaikkia puheen mutkiansa kirjaasek, ja harjoittivat kaikkia -puheen-murteitansa. Mitäs siitten kerskatten minua, että olen -kirjassain noutanut tätä Savon puhetta, joka on kaikista rikkahin -ja kaunin? Moni on sanonut mullen (kuin on tullut tästä puheeksi) -että "_meijän pitää nouattoo sitä vanhoo kirjoitus-tapoo (!?) -ja siihän ainoastaan lisätä niitä sanoja ja sanantaivotuksia, jotka -löytyy Savolaisten puheessa, ja jotka puuttuu meijän nykyisessä -kirjakielessämme_." Syntyispä siitä hyvä sanan-höllötös, jos tähän Turun -tai Hämeen Suomeen sevotettaisiin Savolaisten sanan-taivutoksia, -kirjutettuna vieraalla puheen-murrella. Se oisi yhtä, kuin että pukea -tyttölapsi aika-miehen voatteihin. - -[78] Minä oun kuullut monen, joka aina ottaa Ruotin kielen -esimerkiksensä, koska kysymys tuloo kielen-kirjuttamisesta (ehkeivät -muita kieliä tuntenek) -- siinäkin kirjutetaan monella tavalla yksi -sana, e.m. _Johan, John, Jonas, Jönis, Jöns, Jusse, Jösse, Jutte, -Janne, Jan, Jankus, Johannes_; eikä se meitä siksi villitä. - -[79] Se on mahollinen että minä olen näissä joskus erehtynyt, voan -toivon että tulla ymmärtäväisimmiltä valaistetuksi ja oijaistetuksi -- -ei pikaisuuella, eikä irvistelemisellä, mutta mielen tyyneyellä. Sillä -tavoin tahon minä juuri mielelläin ottoo niitä muistutuksia vastaan, -jotka mullen annettaneen, olkoon siitten suullisesti tahi -kirjallisesti. Kuitenkin tahtoisin minä tehä yhtä välipuhetta, joka -oisi että kaikki tutkimiset, moittimiset, ja muistuttamiset tästä -kirjastain, _tehteisiin Suomeksi_ -- ei Ruotiksi. Sillä tavoin ylös -harjoittaisimme näillä meijän keskenäisillä juttelemisillamme tätä -meijän omoo puhettamme, ja hakisimme kahellaisen voiton, sekä _kielen_ -että _asian_ puolesta. Ainoasti sillä eholla, tahon minä annaita -jonkuun vastaukseen; muita Ruohtalaisia moitti-puheita mänöövät minun -korviain sivuihten, ja jeävät multa vastoamatak. - -[80] Asian valistukseksi tahon minä nimittää, että minä olen syntynyt -_Pyhteen_ pappilassa Uuvellamoalla, varsin Ruohtalaisessa kylässä, -josta minä yhen vuuen vanhana muutin vanhemmain kanssa _Porvon_ -kaupunkiin, kussa minun Isäini oli Pitäjä-pappina. Tässä minua -kasvatettiin peri-Ruohtalaiseksi, (sillä Porvo on niitä Ruohtalaisia -pitäjäitä Uuellamoalla). Minun Isäin, joka oli lähtenyt Talonpojan -seävystä, ja ollut nuoruutessaan ummikko Suomalainen, koetteli kyllä jo -lapsuutessain harjoittoo minussa Suomenkieltä. Hään otti täks-vuoksi -Askolan kappelista yhen peri-Suomalaisen pojan, jonka hään anto mullen -leikki-toveriksein. Minä olin silloin 6 tahi 7 vuotinen. Mutta mitenkä -se kävi? Ensin ujostelimme toisiamme, ja kuin oltiin jonkun ajan -yksissä ollut, niin tuli Mikko Ruohtalaiseksi ennenkuin ykskään luuli, -ja minä olin ainoastaan tarkoittannut muutaman sanan peähäin, hänen -Suomalaisesta puheestaan. Minä olin 9:sän vuuen vanha, kuin minun Isäin -muutti Savoon, varsin Suomalaiseen pitäjäseen, mutta siinäkin elimmö -kauan tietämättömyytessä tästä meijän kielestämme; sillä minun -Vanhemmat oli ottaneet myötensä, kaikki palvellus-väkeänsä, -Uuvelta-moalta, ja keskenänsä hoastelivat aina Ruohtia, niin kuin on -tapa valloissa -- erinomattain, koska minun Äiti oli Suomen kielessä -heikko. Koska minua jo silloin kaiket päivät Ruotiksi luettiin ja -kirjaan taivutettiin, niin ei annettu mulle tilaisuutta oleskelemaan -orjiin ja alusväen joukossa, kussa kuultiin tätä Suomen puhetta. Sillä -josma jollonkullon lupa-aikoina pistimme pereentupaan, niin en -malttanut siinä kauan, ennen kuin piti jo joutua pois ruuallen tahi -läksyillen. Näinnä aikoina puhkistui viimeinen Suomen-sota, joka -vaikutti muutosta sekä siinä kansallisessa että yksinnässessä elämässä. -Silloin ei ollut eneän aikoo istua kirjan eäreen. Kuin muut olivat -huoleessaan heijän henkistään ja omaisuutestaan, niin myö lapset olimme -varsin ilman huoletak, ja heitettynnä omin valloillemme. Se oli näinnä -vallattominna aikoina, kuinma muihen Poikiin kanssa riehuisin metessä, -milloin marjoja poimimassa, milloin linnun-pesiä pelmuttamassa, milloin -toas eksieroomassa ja sotoa pitämässä, toisinaan leikin vuoksi, -toisinaan täyvessä toessa, kuin minä, tolppariloihen ja alusväen lasten -seassa, opettelin tätä Suomalaista puhetta, jota mun kohta piti toas -heittee. Sillä rauha oli tuskin tehtynnä ennen kuin minua jo laitettiin -pois Kaupunkiloihin; ja siitä päivästä, on minun täytynyt iteksein, -ikään kuin salakähmässä, harjoittoo tätä kieltä. Minä tiiän, että moni -ehkä moittii näitä lausumisia omista käytöksistäin; mutta _toinen aika, -toinen mieli_! Eiköö myö nyt mielellämme kuuneltaisi millä lailla -_Ganander, Porthan, Lencquist_, m.m. ovat ensin tulleet oppimaan ja -rakastamaan tätä Suomenkieltä, jota ne miellen toimittivat. Sillä ne -pienimmätkin asiat, heijän elämästään, kahotaan nyt kalliiksi, koska -arvataan heijän ansioita, meijän kielen ylösharjoittamisessa. - -[81] Yhtä selvempätä toistusta, tästä heikkoutestain Suomalaisessa -puheessa, ei tarvitak, kuin 1:nen paino näistä _Pienistä Suomalaista -Runoista_, jotka ovat niin tuhratut kielen ja kirjoitus-virheillä, -ett'en tiiäk itekkään hävästääkö hyö minua, vai naurattaa; ja jotka, -elleivät oisik minua innoittelleet oppimaan tätä kieltä paremmaksi, -niin oisivat kokonaan poistaivuttaneet minun mielein häneen pystymästä. -Se oli tämä äkkinäisyys ja hoiperoittelemus kielessä, joka, vielä -aloitellessain tätä _Otavoa_, teki häntä kymmenesti työläisemmeksi, -kuin muuten oisi ehkä ollut. - -[82] Minä olen kyllä ottanut monta Suomalaista kirjoa lukeaksein, voan -en ole tavannut yhtäkään, joka oisi oikeen toimittanut meijän kielen -henkitärtä, sillä hänen muka omalla elävällä valollansa ja -luonnollansa. Minä olen meijän Suomalaisissa kirjoissamme kyllä tavanut -Suomalaisia sanoja, mutta pujotetut Ruohtalaisiin kirjoitusneniin -(bokstäfwer) ja sovitetut vieraisiin ajatusjuotoksiin, eli outoin ja -kielemme vastaan sopimattomiin sanan-tapoin; sanottu sanalla, heissä on -kyllä ollut ulkonainen suomalaisuus, mutta sisältä ovat haisuneet -vieraasta olennosta. (Liekö siitten vika minussa, vai heijän -puheen-murteissa.) Seneistäpä minä myös olen heistä luopuna, eikä -tahtonut heitä ies lukea, etten sillä soastuttaisi omoo puhettaini, -jota minä tahtoisin juuri varjella tästä vieraasta mausta. Ainoasti -Roamattu on minusta ollut se paras kirja, kussa kielemme on käsitetty, -mutta oisko se paljon -- se, joka jo niin montaa kertaa, ja niin -monella miehellä, on tullut korjatuksi? -- eikä sekkään ouk ilman isoja -virheitä ja puutoksia. - -[83] Myö luemmo sitäkin kauneuteksi kielessämmä, että hänessä löytyy -monta näitä tointuvaisia kaks-eännellisiä eäniä, e.m. _ai, au, ei, eu, -eä, oa, oi, ou, ua, ui, yö, äy, öy, ia, iu, ie_, m.m. jota muut -kuhtuuvat puheen-leveyteksi ja kielen-roakauteksi; mutta jota myös -pitämme täyellisyyteksi ja kieli-somaisuuteksi; sillä jos ne -_eänelliset puustavit_ (vokalerna) arvataan eli verroitetaan niin kuin -_eänet_ (tonerna) kanteleessa, niin nämät _kaks-eänelliset_ -(diftongerne) ovat ikeän kuin _sointumiset_ soittelossa (ackorderne på -ett instrument.) - -[84] Minä uskoisin, että jos puhuttaisiin Hämeen Suomea niin heikosti -kuin suinkin mahollinen, niin siitä tulisi selvee Turun Suomea. - -[85] Se on aina tapa, että kaikki uusi ja äkkinäinen tuloo mainituksi -ja merkkitetyksi; jokainen mittuuttaa sitä omalla voaksallansa, -peukaloillansa ja ymmärryksellänsä. Niin on tehty tästä minun -kirjastainkin, josta puheet on kuullut monellaiset, sekä tällä että -toisella puolella meren. Tässä Ruotsissa puhutaan, että meijän Hallitus -kustentaa minut ja minun kirjaini, soahaksensa Ruotsin kieltä häviämään -Suomesta, että sillä enemmin eroittoo näitä kansoja toinen toisestaan. -Minua on tehty ainoasti palkkamieheksi toisen työssä. Tätä on sanottu -minulle suullisesti isommiltakin virkamiehiltä. Minä en tarvihekkaan -toeksi näyttää näihen puhein valetta; se on jo hyvin näytetty -niistä laitoksista, jotka ovat voarin-otetut Suomessa, hänen -vastaan ottamiseksi, ja jotka toistaavat siellä käyneen toisia -_kontti-puheita_. - -[86] Tämä on varsin selvä; sillä meijän kokonainen _Ymmärrys ja Tieto_ -on vihtoinkin perustettu _Keksimuksen_ piällä (på sinlig åskådning, -contemplation); ja koska nyt keksimiseen vuaitaan muallisia ja silmiltä -(tahi muilta ihmisen aistimilta) käsittäväisiä asioita, niin on -arvattava, että myöskin _henkellisiä_, täytyy näiltä tulla kuvailtuksi, -ennen kuin heitä ajattelemuksen tarkoittamisella (_genom tankeförmågans -reflection, inre riktning_) selitetään Ymmärrykseltä; joka heiltä -poisriisuu (abstraherar) ne mualliset ja puutoksen alaiset kuvaukset, -ja ainoastansa tarkoittaa ja paljastaa tätä heijän henkellistä tietoa -ja totuutta. - -[87] Wid deras trosbekännelse, Religionsbegrepp. - -[88] Se on tämä _sokia usko_, joka yksinkertaisessa ihmisessä on -yhtä vaikuttava, kuin ymmärryksen _valo_ ja visseyten _tieto_, -valaistuneissa. - -[89] Heitä kuhutaan silloin meijän pyhässä Raamatussa -_epäjumalan-palvelioiksi_. - -[90] Se on mainittava, ja varsin merkilliseksi luettava, että kansoihen -vanhoissa puheissa ja tarinoissa, ei millonkaan lykätä Jumalan syyksi, -meijän tulleen luotuiksi näin heikoiksi ja vihelliäisiksi, vuan -sanotaan aina Hänen luonneen meitä hyviksi ja onnellisiksi; mutta että -myö ite varoittamattomuuellamme (_genom wår oförsiktighet_) ja -tottelemattomuuellamme oommo kavottanna meijän onnemme. Ruamatussa -puhutaan jo mitenkä Eeva oli pikainen puremaan siitä kielletystä -hetelmästä, ja sillä suatti turmelluksen muailmaan. Greekkalaisten -tarinoissa puhutaan mitenkä Proteys pikaisuuellansa ei malttanut olla -Pandoran kielettyä vakkoa ilman avoomata, ja sillä kavotti ihmiskunnan -onnelisuutta. Sanotaan että kaikki hyvät onnet lensivät silloin -taivaiseen, ainoastansa toivoit saivat kannen pohjalla seisahtuneeksi. -Suomalaisilla on samat tarinat, hyö lausuvat Runoissansa että oisivat -muka olleet onnelliset, jos Jompainen ja Väinämöinen olisi pohjan -vesillä Samman käsittänneet; mutta kovin hätäiset, kajottivat hyö -lauluillansa häntä pakoon, ja sillä hävitti meijän onnea. Tästä Samman -pavosta, luetaan näin:... "_Lensipä Sammas pilveen. Löi nuori Jompainen -miekalla kaksi varvasta Sammalta poikki. Yksi lensi mereen, toinen -suatiin muallen. Joka lensi mereen, siitä tuli suolat mereen; joka -suatiin mualle, siitä tuli heinät muallen; kuin ois useemmat suanut, -niin ois vilja tullut ilman kylvämätä_." (Lue tästä: _Dissert. de -Proverb. Fenn_. p. 10. Not. 6, ja Topeliuksen _Suomen kansan vanhoja -Runoja_. II. Osaa, 15 p.). - -[91] Tämä heijän luotu onnellisuus, oli se onnisto (paradis) josta -Raamattu puhuu; jota ihminen turhuuvellansa kavotti, ja johon hään nyt -palaja piästäksensä. - -[92] _Tarinamus_, historie. - -[93] _Jäänöksiä_, Ruiner, ålderdomssmärken. - -[94] Eikä myö muuta tarvitak, kuin ainoastansa verroitella näitä meijän -viimeisiä aikojamme, ja tiiustella niitä Runoja joita vanhat -laulelivat, ja niitä huonoja pahapäiväisiä remputoksia jotka nyt -lauletaan, liioitenkin Hämeen ja Turun läänissä, niin nähään kyllä -mihinpäin Viisaus vaipuu. - -[95] e.m. Jaapan ja Kiinan asujammet, muita mainihtemata. - -[96] Ruohtalaiset, Ruijalaiset ja Juutilaiset ovat jo puolestansa -kokenut käsittää ja ilmiksi suattaa heijän esivanhemmien opin-keinoja; -mutta ei ouk ykskään vielä uskaltanna puuttua meijän Suomalaisten. -Jos päivä paisto Ruotin rannoilla, mikä se siitten meijän maita -pimitti? Oisiha se uskomatoin luulla olleen silloin yötä toisella -puolla järven. - -[97] Ruomalaisten rikkautta, ylpäyttä ja hekkumata vastaan hänelle oli -ehkä syytä kyllä, pitämään meitä puutteen allaaissa. - -[98] _Vanhuukset_, Häfder. - -[99] Tästä heijän _Taikausopista_ tuloo enemmin puhuttavaksi -kirjassamme kuin mainitaan: _Försök att förklara Taciti omdömen öfwer -Finnarne_, m.m. - -[100] _Tietomus_, wettenskap. - -[101] Tämä heijän _taikaus-oppi_ piettiin niinnä aikoinna muissakin -valtakunnissa suurimmassa arvossa -- ei niin kuin nyt nauron allaaissa. -Silloin laittoivat muilta mailta lapsiansa Suomeen, näitä oppimaan, ja -kuninkaat ite harjoittelivat näitä opin-keinoja. _Odin_ joka oli -kaikista Ruotin Uroista viisahin ja enin oppinut -- hänen viisaus oli -taikauksissansa, jotka hänen sanotaan oppineen _Gylfeltä_ Juottalaisten -(tahi Suomalaisten) kuninkaalta. Tästäkin jo nähään että tämä -taikaus-oppi, silloin luettiin _isoimmaksi viisauveksi_, ja että se -_harjoitettiin Suomalaisilta_. - -[102] _Velhoimisen_ ymmärtämys (_sjelfwa begreppet af charlataneri_) -osottaa (_förutsätter_) jo yhtä tietoa (_kunskap_) jota Noijat muka -ovat osavoinaan. Että muut kansat ovat tulleet siihen uskoon, että -_Suomalaisilla oli yksi iso viisaus_, totistaa että _näillä mahto ennen -aikana olla jota kuta erinäistä tietoa_, jota ei muut käsittäneet. Jos -meijän Poppamiehet ei eneä piäsö sen perillen vaan ovat petturia, niin -siitä nähään että tämä tieto on _kansasta kavona_, ja sevoittu ja -sotkettu turhuuvella ja hulluuvella. - -[103] Yksi selvä tieto tästä heijän taikaus-opista, on paljon valaiseva -meijän vanhoja aikojamme, ja meijän esivanhempiamme. Meillä oisi -mielessämme että tuonempana ottoa tätäkin toimittaaksemme. - -[104] _Piiros_, form, begränsning. - -[105] Selvemmän tiion näistä, suamme selityksessämme Tacituksesta. - -[106] _Ruohtalaisessa Oppimus-Tievustuksessa_ (i Swenska -Litteratur-Tidningen). Lue näitä Tiiustuksia v. 1817, p. 371-382. -Tätäkin oisi jo moni mielellään moittinut jos oisi vuan käsi käynyt -parempoa pannakseen. Luepas v. Schröterin _Finnische Runen_, -esipuheessa IX. p. ja _Oskyldigt Ingenting_, Åbo 1821, p. 68 & 76. -Tässä sanotaan minua pois kieltäneen Suomalaisille olleen _Salauksia_ -(Myther), ehkä se oli minä joka _ensin tätä ilmoitin_. Sillä _Salaus_ -merkitsee minun mielestään yhen _luonnollisen tavan (ett sinligt sätt) -että selittää, tahi salata henkellisiä asioita, taivaallisia toteita, -ja käsittämättömiä tapauksia_ -- ei että palvella epäjumaloita, uskoa -heitä, ja rukoilla joutavia kuvia, nimiä, ihmisiä, tahi muita -seittyisiä; niin kuin muut tätä pitäävät. (Lue Gananderia, m.m.) - -[107] V:sä Osassa, p. 43-66. Tästä oli muutamat sipaleet otettu, ja -Ruotiksi toimitettu Sanomien _Åbo Underrättelser_ ensimäisissä -numeroissa, v. 1824. - -[108] Tätä nähään siitä, ettei tämä niin kuin muihen kansoihen -Viisaus-Opit ilmisty muallisella tavalla tahrattu ja sotkettu -pimeyvellä ja mieli-sokeuvella, vaan osoittaiksen ymmärrykseltä -käsitetty, ja toimitettu opetuksissa ja neuvomisissa. Senpä tautta -suomalaisilla ei vanhuutessakaan löyvätty _Jumalan kuvia_, eikä -_huoneita_, eikä _uhria_, eikä _palvellusta_, eikä _uskomusta_ -(_troslära, religionsbekännelse_). Sillä kaikki suljettiin heijän -viisauven opissa; ja se toimitti kaikkia. - -[109] _Ymmärtämys_, begrepp. - -[110] _Sanantapa_, konstruktion. Se on merkillistä että Suomen kielessä -ei löyvy sitä sanoa: _jag äger_; joka toimitetaan puheella: _minulla -on_ (jag har); vaan näissä vanhoissa sananlaskuissa, niin ei aina -löyvy tätäkään. Sillä, tahi se on poisheitetty lyhyyvän ja someuven -tautta, tahi sitä ei tarvittu eikä tahottu, e.m. _Tekeminen, luotut -lapset; syöminen, tehtyt evähät_. - -[111] E.m. Suomalaiset sanoovat: _Pouta pilvien perästä, suvi suuresta -lumesta_, Ovidius: _Nube solet pulsa, candidus ire dies_; Suomalaiset: -_Joka syytäk suuttuu, se lahjoitak leppyy_; Publius: _Bonum ad virum -cito moritur iracundia_, etc. Muita tällaisia välitöksiä löyvät jos -lueskentelet _Diss. de Prov. Fenn_. p. 29-40. Muistettava on myös, että -nämät Suomalaiset Sananlaskut ei oukkaan seittyisiä kuin monen muihen -kansan, e.m. Ruohtalaisten. Sillä heijän ovat ainoastaan joutavat sanat -jotka pistetään puheissa, irvistelemiseksi (på ironi, skämt), vaan ei -opetukseksi; eikä heissä löyvy sitä jaloa aatosta, (den höga idée) -eikä sitä suloista juohtumusta (den sköna poesi) kuin meijän -vertauksissa, jotka osottaavat sivistys-puheita (moraliska sentenser, -sedespråk) ja muita oivallisia opetuksia. Sen eistä se on myös -mahotoin että Ruohtalaisten sananlaskuista valmistella jota kuta -kokonaista tahi varsinaista, joka toimittais heijän Opinkeinoja. Ne -ovat suurin osa niin harjattomat ja roakat, että käypi karvasti heitä -kuunnella valaistuneilla korvilla, niin kuin, e.m.: _Den som ger så att -han tigger, han skall slås så han ligger_ (?) -- _Hårdt mot hårdt, sa' -käringen då hon bet i sten_ (!) -- _När tranan går i dans med -stod-hästen, får hon brutna ben_ (?) Semmoisia suat koko kontillisen, -jos tahot lukea Grubbin _Penu proverbiale_. - -[112] Että hyö oisivat kukin, eri paikallansa, tahi erinäiseltä -Suomenkansalta harjoitettu, -- siihen uskoon ei o mikä meitä -vuatimassa. - -[113] Se ensimäinen kootus jota tunnemme, on Laurentius Petri _Liber -Proverbiorum Fennicorum_, lisätty hänen pojalta Gabriel Tammelinilta, -ja vihtoin Henric Florinin toimituksen kautta Turusa painettu v. 1702. -8:o, tällä nimityksellä (_under denna tittel_) _Vanhain Suomalaisten -Tavaliset ja Suloiset Sanan Laskut, mahdollisuden jälken monilda -cootut, ja Nyt vastudest ahkerudella enätyt_. Näistä mahtaa suurin osa -olla koottu Turun ja Porin liänissä, koska heillen ei ouk ollenkaan se -luonto ja tarkoittamus kuin niissä peri vanhoissa. Siitten painattimmo -myö sitä jo mainittua Juttelemustamme, Upsalassa v. 1818. Samanna -Vuonna toimitti Judén Viipurissa yhtä isoa koottusta, nimellä: -_Valittuja Suomalaisten Sanan laskuja_. Mutta näihenkin joukossa oli -veitty äijän paljo Ruohin kielestä suomenettuita, jotka ei paljon -toimita mitään. Mutta se on meistä lystin, että hään v. 1816 painatti -Viipurissa _Uusia Sanan Laskuja_ (?) jotka kaikki ovat (jos ei -erehtymme) hänen omia tekemiä. Myö olemme jo osottanut että se sana -Sanalasku toimittaa vanhuutta ja jota kuta kansasta vajunutta (l. Diss. -de Prov. Fenn. p. 22). Ehkä näihen joukossa muutamat saattaa olla -toiset vanhempia, toiset nuorempia, niin täytyyvät kuitenkin kaikki -vanhuueltansa olla ikään kuin vahvistettu. Että kirjuttoo yhöllen -kansallen Sananlaskuja, oisi yhtä kuin että tarjota housujansa -Väinämöisellen; ja että nimittää heitä _uusia_, on yhtä sopimatoin kuin -sanoa näitä olevan Seppä Ilmarisen ompelemia. - -[114] Koska suurin osa näistä sanalaskuista, on vertauksia, ja -vertaukseen tarvitaan kahta asiata (jotka välillänsä verroitetaan), -niin ovat hyö myöskin kaheltapäin otettavat. - -[115] Ne toiset Toimittajat ovat ainoastansa heitä koonneet, mutta ei -mikskään tarkoittelleet. - -[116] M. merkihtee muistuttamuksessa (i noten, anmärkningen). - -[117] Se on merkittäväksi, että ehkä minä olen jo kuullut kolmatta -tuhatta näitä vertauksia ja sananlaskuja, niin en ole vielä yhessäkään -kuulut _Perkelen_ nimeä ies mainittavan -- hään joka taikaus-opissamme -on piettävä peäparraaina. Tämäkin jo totistaa, että nämät molemmat opit -ovat toinen toistansa vasta-kälkäiset (_hwarandra alldeles motsatta_). -Silläpä tämä osottaaksen Jumalisuuellansa, ja tavataan pian joka -sanassa valastusta, viisautta, ja totista jumalisuutta. Muistettava on -myöskin, ettei näissä puhuta _Moariasta_ (joka osottais Poavilaisten -oppia) harvoin _Kristuksesta_ (joka tarkoittaisi meijän Lutheruksen -oppia), sillä nämätkin opit ei oukkaan, niin kuin vanhoin opin-keinot, -sananlaskuissa suljetut, mutta ainoastansa kirjoissamme toimitetut. - -[118] _Alii_: riistan. - -[119] Tällä sanalla osottaavat meijän esivanhemmat, ettei Jumala ole -luonut ihmistä pahaksi, vaan että hään ite tavattomuuellansa (_genom -sin osedlighet, odygd_) on joutunut turmellukseen. - -[120] _Miehellä_ tässä merkitään _ihminen_, koska miehet ovat meijän -sukukunnassamme, ensimäiset. Tällä sananlaskulla toimittivat hyö että -ihmiskunta (_menniskoslägtet_) ei oo kovin paha, vaan ei varsin -hyväkään. - -[121] M. tyytymättömyyttä ja mielen huikentelevaisuutta. - -[122] _Om dess lifstid_. - -[123] Tämä ja jälkimäinen vertaus osottaa tietämättömällä tavalla yhtä -toista elämätä, yhtä tulevaista; tahi että ihmisen henkellinen luonto -ei ouk luotu kuolevaksi. - -[124] _Om Själsgodheten, det moraliskt Goda, Dygden_. - -[125] "Sika salmen uineeksi", yks somea puheenparsi, jota merkihtee -jota kuta kehnoa käytöstä. - -[126] Tässä on puhet _syvämmellisestä_ rakkautesta (_etherisk kärlek_) -ei _Luonnollisesta_ (_fysisk kärlek_) jota _haluksi ja himoksi_ -kututaan. Luontokappaleitten rakkautesta, sanotaan puheenparressa: -_Himo on Hirvelläkin, halu Huavalinnullakin_. - -[127] _Om Sinnes-ilskan, det moraliskt Onda, Synden, Lasten_. -Että Suomalaiset näillä ajoilla mahto olla viisaammat ja enemmin -valaistut, nähään siitä ettei heijän juohtumiset (_inbillning, -föreställning, fantasi_) ollut niin roakat ja moahan vaipuvaiset, kuin -monen muihen kansan. Sillä puhuttaissa synnistä ja pahuutesta, hyö -eivät tarvihtanna kuvaella ja vertaukseksi vetää tulisia kekäleitä, -hiiltyvä helvettiä, ja sarvipäitä perkeleitä. Hyö juttelivat niin kuin -vanhanaikuiset oppineet ainoastaan pahuuvesta itekseen puhuttu, ilman -mitään kiihkousta, (_exentricité, pathetisk ytterlighet_). - -[128] _Moittimisesta_ (_Om kritiker_) sanotaan: "Joka vanhoja kiittää, -se nykyistä moittii." - -[129] D.w.s. _Tiden är det äldsta och Rymden det största_. -(Detta innehåller deras lära om Tid och Rum). - -[130] D.w.s. _Ex nihilo nihil fit_. (Detta innehåller -kausalitets-begreppet -- att allt måste hafwa sin orsak.) - -[131] D.w.s. _In nihilum nihil revertitur_. (Detta innehåller -annihilations-begreppet -- att ingenting kan egentligen förswinna, -utan blott till former upplösas). - -[132] D.w.s. _Omne vivum ex Ovo_. De trodde således icke på någon -_generatio aequivoca_. (Detta innehåller deras begrepp om -propagations-läran). Alii: "Touko." - -[133] D.w.s. _att djuren handla utan att kunna reflektera deröfwer -utan att deraf formera ett begrepp, eller derpå grunda ett annat_. -(Detta innehåller deras karakters skillnad emellan förnuftiga warelser -och blotta djur). - -[134] D.w.s. att Planeterne och Stejrnorne hafwa sina bestämda banor -och omlopps-tider. (Detta innehåller deras begrepp i Uranografin, eller -läran om de himmelska Kropparne). Minä kuulin Norin Suomalaisissa yhen -toisen vertauksen, joka tarkeemmin osotteloo _Otavaista_; nimittäin: -_Seihtemän tähtiä Otavassa, kaheksan vannetta olt'-tynnärissä_. -Merkillistä on että vanhoilla Suomalaisilla oli monet omat nimet -isoimmillen tähti-sikerillen. - -[135] Sanotaan myös: "_kuumeeksi kuu kehässä, sateheksi päivä-sappi_." - -[136] Sanotaan myös "Rinnassa on Särellä sappi" j.n.e. - -[137] _Hänen puvusta_: "Tuntoohan Kuninkaan kyperästä, herrasmiehen, -hatusta." - -[138] Tässä on puhe vanhoista ajoista, silloin koska hyö matkusti -isolla joukollansa, ja sillä rasitti moata. - -[139] _Uhkaus_ merkihtee tässä, stränghet; _armo_, mildhet. - -[140] _Om dess principer_. - -[141] Tässä tarkoitetaan tyttölöitä, kuin hyö kutjailleeksen, -kurmaelleeksen tahi ketkasteleeksen (_kokettera, wisa sig behagsjuka_). - -[142] Vanhoin aikoina ei ollut vaimoilla muuta arvoa, kuin sen -vähän minkän saivat miehiltänsä, joka usein oli varsin hiukka. -Miten halvassa arvossa muinon pitivät piikojansa nähään monestakin -paikasta, vaan liioitenkin siitä, että sanoivat: "Ei ole Vuohi eläin; -Piika, ihminen; Harakka, lintu; eikä tuohinen, astia." - -[143] Muutamat sanoovat _pikaisuus_; kumminkin saattaa olla oikeen -sanottu. - -[144] Tässä ymmärretään, ettei pie ruvetak omiin piikoihin tahi -renkihin pauloin. - -[145] _Yksin-vaimoisuus_, monogyni. - -[146] _Yksin-naimisuus_, monogami. - -[147] Nimittäin, _laiskan Vaimon_. - -[148] _Armottomista lapsista_, lue: _Surusta ja murheesta_; _Köyhistä -lapsista_, lue: _Rikkautesta ja köyhytestä_. - -[149] Oisi ehkä parempi sanoa: "iäreen, emän, leipoessa." - -[150] _Om traditioner, fornsägner_. - -[151] _Sana_ merkihtee tässä: _strof, rad, wers; hyryä bebetyder ett -slags onomatopojetiskt anklang af ord, som alludera på hwad som blifwit -sagt i föregående wers_. - -[152] _Kuokka-vieraista_; "Ei niin pieniä pitoja, jos ei -kuokka-vieraita." - -[153] Sillä _ottaissa_ on hänelle rahoo, vaan ei _ottamatak_. - -[154] Sanotaan myös: "Tuppurainen Tappurainen takaus-mies"; ja: -"Tuppuraissa tappuraissa takaus-mies." - -[155] "Ei luontaan lisä lykkää" (_mera will mera ha_). - -[156] _Rannan-kiertolainen_, Wiking, korsar, sjöröfware. - -[157] Ymmärretään omoo poikaa talossa. - -[158] _Taituri_, konstnär, artist; _Tekiä_, fabrikör; _Kaluntekiä_, -handtwerkare. - -[159] _Ompelia_, Skräddare. - -[160] "Varhain myllyyn, myöhän kyytiin." - -[161] Pitkästä koukusta, sanotaan sanaksi: "Halikon kautta Ruohtiin." - -[162] Ymmärretään _Tapio_ (metän kuninkas) tahi _Anni_ (metän miniä). - -[163] Merkihtee, se on siitten "muka myöhä" (_post festum_). - -[164] Merkihtee, että käypi rahalla muallakin kalan pyytöminen. - -[165] Kosken laskian sanat, purrellensa. - -[166] Taitaa merk. että se joka panoo puolen-siemenet, niin suapi -puolenkin kasvusta. - -[167] Mitenkä tätä Suomessa soattaneen sanoa? ehkä se tapahtuu Virossa, -ja eteläisimmissä maissa, missä Suomalaisia löytyy? Sanomme myös: -"Ei peätöintä Juhannusta." - -[168] T. veneetöinkin, venehetöinkin, muatoinkin. - -[169] Sanotaan myös: "Rohkia rokan särpää", j.n.e. - -[170] _Mielenluonto_, karakter. - -[171] _Luoja_. Koska häntä mainittiin, sanottiin aina, että hään oli se -"_totinen Luoja_" jolla sanalla hyö tahtovat ikään kuin eroittoo häntä -pois muista Luojista, joita hyö muuten nimittivät _Luonnottaret_ ja -Synnyttäret, ja joilla ymmärrettiin _luonnon vaikutuksia_, jotka -synnyttäävät monillaisia uusia äkkinäisiä luotuja, ja joihen -luonnollisen voiman hyö tekivät runoissansa eläväksi ja henkelliseksi. - -[172] Häntä piettiin myös voimakkaanna, koska kaikissa häneltä apua -anottiin. Mutta hänen voimansa näyttää ainoastaan olleen hyvyyttä -vaikuttamisessa, ei pahuutta rankaisemisessa, koska hyö taikausten -ajoilla panivat pahan hänen rinnallen voimallisuutessa, ja luulivat -heijän Noitiinsa ja Velhoinsa taitavan voimuutessansa kilvoitella -Jumalan kanssa, niin kuin vielä kuullaan siitä vanhasta sananlaskusta: -_Kaks kovoo koitteloo, Susi ja Hevoisen varsa, meijän poika ja Jumala_. -Että heijän Velhot ja Noijat, taikausten ajoilla vielä harjoittivat -tätä luonnollista viisautta, nähään siitä sanasta: _ken pahat sanoopi, -se taivahan tähet lukoopi, meren allot arvoapi_. Ja että heillen -luettiin voimallisuutta ei ainoastaan myrskyjä pahoja säitä sekä -soahaksensa että hävittääksensä, mutta myöskin ajan-juoksuja pitellä ja -vuosiaikoja viivytellä, nähään siitä sanasta jossa hyö ikään kuin jo -epäileevät heijän voimoa, ja ovat ikkään kuin ristin uskoon -taipuvaiset. _Joka laittaa pahaa laittakoon suvesta talven; joka -kiittää hyvää, kiittäköön hyvät Jumalat_. - -[173] Ne sananlaskut jotka tarkoittais tähän (13, 14, 709), ovat kaikki -syntyneet siitä päivästä kuin keäntyime Ruohtalaisten käsihin, eikä ouk -perivanhoiksi luettavia. - -[174] Se sana _Jumalan-pelko_ (Gudsfruktan), joka on Ruohin kielestä -suomenettunna on vielä nytkin vieras meijän korvissamme, ej ainoastansa -siinä, että se ikään kuin pelottais meitä yhestä hyvästä isästä, mutta -se kuluu vielä ouvommaksi, niin kuin oisi muka ite Jumala joka -pelkäisi. Ettei meijän _Jumalan pelvosta_ ollut meillen pakkoo, nähään -Tacituksestakin, joka kirjuttaa meistä: _Securi adversus Deos ... ut -illis ne voto quidem opus esset_. - -[175] _Uhramiset_ ja muut kirkko-menot oomme myö vasta myöhäisempinnä -aikoinna tullut tuntemaan. Tämä Ruohin kielestä Suomeksi murrettu sana, -osottaa jo kyllä että myö heiltä ensin oomme oppina näitä toimituksia. -Sillä heijän oil tapa ihmisiäkin uhrata lepyttelläksensä heijän -Jumaloitansa (lue Tacitusta, Sturlesonnia ja muita). - -[176] Yhessä vanhassa Ruohtalaisessa satussa hoastetaaa kyllä, että -Biarmilaisilla tahi Permiläisillä oli yksi kirkko pyhitetty -Jumalallensa, jossa ne palvelivat hänen kuvaansa, valettu kullasta. -Mutta niin kauan kuin se ei ouk väheekään tarinamuksessamme totistettu, -niin kauan kuin ei kansassamme eikä kielessämme löyvy yhtä ainuaakaan -jälkee, joka tarkottais siihen, niin myö täytymme pitää tätä, niin kuin -monta muutakin paikkoo näissä heijän satuissa, aivon valhena ja -joutavana. - -[177] Meijän nykyisessä uskomuksessamme on _Perkele_ pantu sen -Raamatussa puhutun _Saatanan_ virantoimituksellen, ja soanut muka hänen -ammattinsa, ensin että vietellä ihmis-poloisten sieluja, ja siiten että -tulella vaivutella heitä helvetissä (?). - -[178] Kts. viite 117. - -[179] Mutta se ei ollut ainoastaan vihamiehiä kuin hyö tarkoittivat, -hyö tavoittivat myös muita ihmisiä, ja luulivat hänen kavalluuellansa -luvattomalla tavalla keäntävänsä toisen vahinkoa omaksi voitoksensa. - -[180] Eiköhään nämät sanat ja muut semmoiset jotka vielä löytyy meijän -henkellisissä kirjoissa, ja joita ehkä ennen aikana tarvihtivat -kolkutellakseen roakoin korvihin, soattaisi soveliammilla sanoilla -muuttaneeksi nykyisen valaistetun ajan vaatimusta jälkeen! tahi -eiköhään se nykyinen ihmiskunta ou jo niin valaistu että se käsittää -henkellisiä asioita ilman näitä roakoja puheita, jotka itekseen ei -toimitak mitään. Toivomme totella että ne Suomessa säätetyt -_Toimitukset_ (komiteer), joihen tarkottamus oisi, soahaksensa meijän -Suomalaisen kirkko-kirjan käsi-kirjan ja katkesmuksen paremmin -korjatuksi ja oijaistuksi, ja jotka jo monta vuotta tässä aivotuksessa -ovat näitä lukenneet luskutelleet -- mahtaisi viimeinkin soaha näitä -asioita junkaan. - -[181] Myö neämmö ainoastansa hänen vaikutoksia, hänen viisautta ja -voimallisuutta, niin kuin myö luonnossakin käsitämme Jumalan. -Myö havaamme kyllä siitä ruumillisesta syntymisestä ja kuolemasta, että -henki vaipuu yhestä luonnollisesta piiroksesta, ja ilmauntuu toiseen, -vaan ei se siksi saata kavota tahi iäksi hävitä, tahi kiäntyä tyhjäksi. - -[182] Minkä tähen meitä kuhutaan _Jumalan lapsiksi_, tahi sanotaan -olevan _häneltä luovut, ja hänen kaltaisia_, ellemme hänestä oisi -soanneet jonkun osallisuuen meijän luotuissa. Meijän ruumis muistuttaa -meitä että myö olemme moallisia, muistuttakoon meitä myös meijän -henkemme että myö oommo henkellisiä. Se on tämä henkellinen luonto -meissä, joka teköö meitä Jumalan mukaisiksi, ja josta meitä kuhutaan -hänen kuvaksensa! Mutta ilman tätä ruumista, joka kiinittää meijän -henkeemme moahan, niin meijän ymmärrys lentäisi niin kuin meijän -ajatuksemme taivaaseen, alku-ymmärrystänsä kohti, ja oisi luonostansa -vapa, niin kuin on kaiken ymmärryksen luonto; vaan jos ei meissä oisi -toas tätä henkee, joka kohoittaa ja nostaa meijän ajatuksia pois näistä -moan laksoista, niin oisimme järjettömät luontokappaleet, joita ei -mullasta eroittaisi; ja oisimme kokonansa katovaiset ja muutoksen -lain-alaiset niin kuin on kaikkein moallisten luonto. Ihminen on sen -eistä se kauniin kappale luomisessa, hään on se panta joka siotteloo -Jumalata moailmaan, ja jossa yhellä puolella, tavataan sekä -taivaallista henkellisyyttä, että toisella, moallista viheliäisyyttä. -Hään seisoo portaalla taivaan ja moan välillä, ja se on annettu hänen -omaan valtaansa jos hään tahtoo nousta taivaiseen, tahi laskeita -moahan. - -[183] Senpä tautta koska ei myö _luonnollisella_ tahi kuin se -Raamatussa kuhutaan "_omalla_" ymmärryksellämme taija tuntea -Jumalatamme, niin voaitaan kaikissa Jumalan uskomuksissa, _uskoa_ -enemmin kuin _ymmärrystä_. Ja se on tarpeellisin niillen, joill' on -vähä tätä ymmärrystä eli mielen valaistusta. Viisaat toas ja kirjan -oppineet, jotka ajatuksillansa ja ymmärryksen tarkoittamisellansa -sanoovat muutenkin käsittävänsä näitä taivaan tosia -- hyö _uskoovat_ -näitä ymmärtävänsä. Sillä tavalla se on heissäkin _usko_ joka -vaikuttaa, ehkä se ei ouk tätä sokeata tahi yksinvakaista uskoa; -mutta yhtä mielessä valaistettua ja ymmärryksellä tarkoitettua. -Ne raukat, joill' ei ouk tätä yksinkertaista uskoa, eikä toas -ymmärrystä kyllä käsittämään tätä valaistettua, (ja niitä löytyy ehkä -monta kyllä), hyö ovat kaikista luovuista luettavat onnettomiksi. -Hyö keäntyyvät kuin meren kaislat mihin tuuli painaa, ja heissä puuttuu -se oma syvämellinen luottamus, se henkellinen johtatus ja lohtutus, -joka koroittaa heitä yliten kaikkia luontokappaleita, ja onnistaa heitä -heijän onnettomuutessansakin. Hyö epäilleevät kaikkia mitä hyö eivät -käsitä sillä heijän vähällä ymmärryksellänsä; hyö ovat kahappäin -uskovaisia, jos Jumalata ollenkaan löytyy, jos löytyy maailmata ja -ihmisiä toin perään sanottu. Hyö ovat tietämättömiä, jos löytyy heijän -omaa olentoansa, ellei vaan kaikki liene yksi viettelevä uni, yksi -tyhjä mielen-pettäminen. - -[184] Tämä meijän luonnollisen piiroksen poisheittäminen tapahtuu -meijän ruumillisessa kuolemassa. Ja tästä tulee, että ne viisahimmat ja -valaistuneemmat miehet, niin myös kuin ne paraimmat ja urhollisimmat, -jotka eläissään aina ovat enemmin harjoittanneet tätä henkellistä, ei -milloinkaan kajoo kuolematansa; vaan juuri sen silmiin-nähen -harjoittaavat hyvyyttä, ja nouvattaissa jaloja vehkeitä, uskaltaavat -ihtiänsä henken vaaroin (654, 283): ja kuin kuoloovat, niin kuoloovat -hyvällä suosiolla ja leppeellä syvämmellä, ikään kuin toivoissa toista -parempata (53, 55). Sitä vastoin ne taas, jotka kaikissa ovat enemmin -seuranneet tämän moailman menoja, ja joihin mieli sen eistä ei -milloinkaan ouk puuttunna henkellisiin töihin, hyö pelkäävät -kuolematansa ikään kuin pirua, sillä heillä on aina ollut vähä siitä -henkellisestä uskalluksesta; ja hyö kuoloovat usseemmittain -kauhistuksella ja sisällisella vaikeutella, ikään kuin peljätessä -jotakuta pahempata (53). - -[185] Millä tavalla tämä piti tapahtua ei selitetä, koska eivät -Jumalastakaan puhuneet, että se oli pahuutta rankaiseva, ja vainoava -kova-korvaisia ja hänen käskynsä kuulemattomia; (sillä vainoomisen -luonto ei ollut heijän mielestä sopiva Jumalan hyvyyteen). -Sanottiin ainoastansa: _peljäten pahat mänöövät_. Se oli tämä heijän -oma pelko, joka heitä ajeli ja ahisti, se oli tämä heijän omantunnon -rauhattomuus, jok' ei antana heillen lepoa, eikä yö-rauhoa, tämä oli se -tulinen helvetti joka jo eläissä poltti heijän poveansa, ja kaluisi -heijän syvämmiä; ja tämä oli se rankaistus, jonka pahuus ite myötensä -tuottaa. - -[186] Suomen kielessä ei löyvyk sitä sanaa _dygd_ joka alustapäin -(_ursprungeligen_) merkihtee hyvyyttä tahi mielen nouvattamista -_Jumalata vastaan_; eikä myös sitä sanaa _synd_, joka merkihtee -pahuutta tahi rikosta Jumalan tahtoa vastaan. Se näyttää niin kuin -Suomalaiset eivät oisi tehneet tätä erotusta; vaan että hyö pitivät -hyvyyttä _ihmisiä vastaan_, hyvyyveksi _Jumalatakin vastaan_, ja -pahuutta luotuja vastaan, pahuuveksi heijän _luojaansa vastaan_. Tahi -toisilla sanoilla: mitä hyö kahtovat _hyvyyveksi moalla_, sitä lukivat -myös _hyvyyveksi taivaassa_; ja mikä oli _pahuus moalla_, se oli -_pahuus taivaassakin_. - -[187] Sanottiin kyllä: _pettää paha valansa_; mutta näillä sanoilla ei -kuitenkaan tarkoitettu semmoisia, jotka oisivat varsin tahallaan -tehneet _veärän valan_; mutta ainoastaan sellaisia koiruus-miehiä, -jotka pahasta tavasta ovat heittäneet heijän valansa (lupauksensa) -pitamätä. (Tässä mahtaa puhe olla erinomattain naiman-kaupoista). - -[188] _Tuonela_, on siitä ehkä soanut nimensä, että sanottiin heijän -vienneensä kuolleitansa _tuonek t. tuonne_ (kylmiin kartanoihin), josta -siitten rupesivat kuhtumaan paikkoo kuhun heitä vietiin _tuonelaksi_. - -[189] _Manala_, tahi _maan-ala_ on samalla tavalla nimensä soanut siitä -että heijän kuolleita laskettiin _maahan_ tahi _maan ala_ (alle). - -[190] Yhessä laulussa, kussa lausutaan yksinäisen miehen kerran -ajanneen rahtain kirkkomoan sivuitten, sanotaan Keijuisen tahi -Männinkäisen eli kuolleen ihmisen varjon nousseen hänen tarakkaan, ja -lausuineen: _Kuu paistaa, kuollut ajaa, tuonelassa häitä juuvaan -- -etkös pelkää?_ Vaan tämä laulu mahtaa olla nykyisempiä, ja Ruohista -ehkä Suomenettunna. Mutta taikausten ajoilla, koska kyöpelit ja muut -hoamut ilmistyivät, silloin puhuivat jo kuolleistakin; vaan ej -silloinkaan vielä heitä nimitetty minkään toimittavaisiksi, mutta -luultiin olleen nukuksissa, koska noijat tulivat heijän luita ja -ruumiita koluuttelemaan, uskoissaan soavaan sillä jotakuta aikaan. - -[191] _Kalmistot_ (benhus) merkihti semmoisia paikkoja, kussa -säilytettiin kuollein luita, ja kusta _kalma_ (kuolluin paha haisu) -kävi nenään. Muutamissa on _kalma ja kuolema_ yhtä toimittavaiset. - -[192] Näin kauniisti vertaisivat hyö heitä, ainoastaan niin kuin -vuoteillansa makoovia. Tämäkin osottaa, että hyö vielä kerran piti -havahtua ja nousta, ehk ei eneä tällä heijän luonnollisella piiroksella -(1120, 1121). - -[193] Lue tästä: _Vanhoin Suomalaisten ajan-luvusta_ (Otavassa II:ssa -Osassa, 48 p. ja jälkimäisiä). - -[194] Se näyttä niin kuin varkaillen oisi muinon ollut henkellinen -rankaistus (104. Pien. Run. II. O.V.) mutta tämäkin saattaa olla -asetettunna Ruotin vallan aikana. - -[195] _Luonnollinen vallollisuus_, naturligt oberoende, natur-frihet. - -[196] _Vallattomuus_, oförrätt, wåld. - -[197] _Luonnollinen Laki_ (Natur-rätten, den naturliga lagen) tahi -_luonnollinen oikeus_, kuin sitä myöskin kuhutaan, on se tietomus joka -osottaa meillen minkälaisia myö olemme Jumalalta luovut, tahi -minkällaisia myö olemme hänen eissä; ei missä arvossa myö olemme -ihmisten silmissä. Elikkä se on se oppi, joka toimittaa meillen -minkälainen ansio ja arvio on meillen tuleva ihmisinä, ei alamaisina -eikä valtamiehinä. Tämä oppi joka yksin puolin koroittaa ne alhaiset ja -onnettomat moailmassa, ja toisin puolin alentaa ne muka ylhäiset ja -onnelliset, teköö meitä kaikkia tasapäisiksi Jumalamme eissä. Mutta -että luulla tällaisen tasauven ja yhtävertaisuuen olevan tässä -moailmassa toivottavan, tahi sopivan, tahi ies mahollisen, se oisi että -kukistaa koko meijän kansallista elämätä (_Samhällslifvets bestånd_), -ja ettei lainkaan ymmärtää mihin nämät opin-keinot tarkoittaavat. - -[198] Yksi toinen vertaus on myös: "_opiksi ikee, vaan ei eleek_," joka -vielä selvemmin osottaa, että tämä nykyinen ikä ei ouk tehty meillen -eleäksemme (ikuiseksi, ainuaksi), vaan ainoastaan opiksemme -(koettelemukseksemme, harjoittelemukseksemme). Yksi juuri tarkka sana! - -[199] _Myötäinen_ ja (plural.) _myötäiset_, niin myös, _myötyys_ -medgång. - -[200] Tämä meijän luontomme, että aina olla omin varoisek, eikä -luottaita muihin (josta siitten myös seuraa, ettei kaikkia uskoa eikä -puhua) ovat Ruohtalaiset kuhtuneet _luulemukseksi_ (misstänksamhet) ja -_salamielisyyteksi_ (förbehållsamhet), ja saattaa ehkä niin olla. Tässä -myö heistä eroitamme meitä: sillä hyö ovat puheissansa, käytöksissänsä -ja tavoissansa julkinaiset (öppna), niin että ne monestin paljastaavat -ihtiänsä ehkä liiaksikin. Tämä on yks kaunis tapa, joka osottaa heissä -rehellisyyttä ja kunniallisuutta (jos se vajuu syvämmestä); mutta jos -se vajuu kielenkantimesta, tahi mielen-keveyvestä, niin se ei toimitak -muuta, kuin että ovat loskariloita (skrodörer), liian-puheliaita -(pratmakare), veltto-luontoisia ja pehmyt-mielisiä. - -[201] Se on vielä nytkin yksi tapa Suomalaisten mielen-luonnossa (ett -nationaldrag, karaktersdrag), ettei joutavat jaaritokset ja -irvistelemiset heitä mielytä. Siinäkin eroittaiksen hyö muista monesta, -_etteivät naura tyhjästä_. - -[202] Tästä meijän kankeasta ja jäykästä, tahi kiivaasta ja kovasta -luonnostamme, löytyy myös meijän kielessämme montaa sanaa jotka -merkihtee tään-tapaisia mieliä, jotk eivät taivuk muihen mukaan, vaan -ovat kovia ja taipumattomia; niin kuin e.m. _jäykkä-niskainen_ -(hallstarrig), _uppi-niskainen_ (uppstudsig) _kovakorvainen_ (ohörsam), -_kylmä-kiskoinen_ (ofördragsam), _eripurainen_ (egensinnig), -_iteppäinen_ (envis), _vastahakoinen_ (motspänstig), _suuri-syväinen_ -(stormodig), _äkäpertty, äkäpässi, syvämikkö, jurrikka_, m.m. - -[203] Kaikki mitä tässä puhutaan meijän tavoista ja -mielen-luonnostamme, tarkoittaa erinomattain sitä talon-pojallista -kansoo, vaan tapoo myöskin ussein herrasmiehiä. Kuitenkin sanotaan -Savon herroin, liioitenkin vanhalla rajalla, ennen tulleen jo -muilta Suomalaisilta rajuutetuksi, heijän _roivaillemisesta ja -valehtelemisesta_, jolla ne tultua rantamaillen toimittivat muka -koti-vehkeitänsä. - -[204] Sanotaan myös: _Hullu kiitti miestänsä, mielipuoli naistansa_: ja -_Hullu kiitti hevoistansa, miespuoli akkaase_. Tämä on yksi kaunis tapa -meissä, _ettemme kiitä ihtiämme eikä omiamme, eikä myös vanhojamme_; -joka osottaa ei ainoastaan, ettemme ole paisuvaisia eikä ylpeileväisiä; -mutta myös että meissä vielä löytyy sitä miehullisuutta, urhollisuutta, -ja luonnollista voimallisuutta, joka jo monelta puuttuu. Sillä yksi -urhollinen mies, ei se kehu milloinkaan uhkeuttansa (hänen käytökset -osottaavat tätä jo kyllä): samaten yksi urhollinen kansa -- ei sekkään -tuosta pöyhistelete eikä isoinna käyttelete. Vasta kuin _voima ja -uskallus_ (joka aina luottaiksen voiman peälle) on hänestä kavonna, -silloin vasta rupiavat tuosta puhumaan ja pauhamaan, että sillä -saattaisivat muitakin muka uskomaan tätä vielä löytyvän heissä; ja jos -eivät muuta taija, niin hoasteloovat ies esivanhemmistansa, jott' eivät -heijän ansiosta jäisi varsin osattomiksi. Silläpä on jo niin monaisten -sekä luettu että laulettu siitä _pohjoisen voimallisuuesta_, siitä -_rauta-kivisestä moasta_, ja _niistä vanhoin Jööttiläisten uhkeuesta_, -että mahtaisivat tuosta jo kerran kyllästyä, ja ite osottoo jotaik -jaloutta. - -[205] Näistä heijän Runoista käytettiin heitä ussein oikeuteen, ja -tahottiin muka laulajat sakoillen näistä heijän runon-teoistansa. Nämät -toas luulivat ettei heillen tuosta pitänyt olla sakkoa, kuin olivat -vaan vetäneet oman nimensä virteen, jonka tähen sitä myös usseemmittain -tavataan siihen liitettynnä. - -[206] Tästä meijän hitaisuutesta ja hiljaisuutesta meitä syytetään -_kehtoomattomiksi_ (flegmatiska), ja _pitkällisiksi_ (långsamma); ja -kyllä se on tosi, etteime suinkaan joutavasta löyhistele, emmäkä -tyhjästä hätäile. Meijän luonnossamme löytyy merkkillisellä tavalla -yhistettynnä yksi _ulkonainen jäykkäys ja yksi sisällinen tulisuus_, -joka ikään kuin yhtaikoo meissä muistuttaa näitä kylmiä pohjan-maita -kussa asumme, ja niitä lämpöisiä iän-mantereita kusta olemme lähteneet. - -[207] Otavan II:ssa Osassa, 60:nellä puoliskolla muist. - -[208] Tätä on monikin tainnut jo liian paljon ottoo tavaksensa, koska -heitä tuosta varotetaan ja nuhtellaan. - -[209] Tämä heijän _koti-rakkaus_ ei ollut mikään isänmaanrakkaus; -sillä ehkä nämät syntyyvät ja kasvaavat yksissä, ja ikään kuin -yhestä juuresta, niin hyö kuitenkin eroittaiksen toisista -eri-tarkoituksillansa. Yksi heistä ei kasvata muuta kuin pieniä -pähkineitä omallen suullen; mutta toinen kantaa hetelmiä, jotka -kypsyyvät vielä tulevinna aikoinakin, ja tuottaa meillen siunauksia -meijän sikiellisten. Että rakastaa sitä _yhteistä kansoo_, tahi sitä -_yhteistä isämme-maata_, sitä eivät hyö ennen ymmärtännä, ja moni ehkä -ei vielä nytkään sitä oikeen ymmärrä. Sillä niin kauvan kuin olimme -Ruohin vallan alla, niin minkä mieli ei palana omaan hyötymiseen, niin -sen syväntä poltti se Ruohtalainen nimi, ja ne Ruohtalaiset käytökset, -Oma kansa piettiin halpana ja jaloin poljettavana, ja nouvattaissa -vieraita tapoja heitettiin omat unoukseen. Kansan kieli ja valaistus -jätettiin sipo sillään seisomaan omillen kannoillensa, ilman -harjoittamata, sillä mitä hänestä harjoitettiin, harjotettiin vieraalla -kielellä, että sillä oisivat tekevöinään meitä muka muukalaisiksi. -Meijän mielestämme ja meijän muistostamme poistaivutettiin kaikki, joka -oisi valistannut meitä meijän vanhoistamme, tahi tarkoittannut tietoa -omasta tarinamuksestamme. Kaikkia sevoitettiin ja sotkettiin siihen -Ruohtalaiseen nimeen; niin että jos nyt tahtoisimme tiiustella meitä -ihtiämme, niin meijän täytyy vainehtia niitä jälkiä jotka vielä ehkä -löytyisi näijen kirjoissansa ja heijän tarinamuksessansa. Mutta -siitäkin ovat hyö jo tarkasti poispyyhittynnä; sen eistä eroittua -heistä, seisomme tässä varsin avopäinä, tietämättömät mistä olemme -lähteneet. Meijän tuloo sen eistä kiitoksella kostella heitä, jotka -suurella vaivalla ovat kokeneet tahi vielä kokeevat säilyttää meillen -näitä meijän muistojamme, pelastain heitä heijän kavotuksesta ja hakiin -heitä valkeuteen. Jos sen eistä Ruohtalaisten muinoot Ruhtinat yllytti -meitä luopua omistamme, ja tunkiissa meillen tapojansa vaativat meitä -hylkeämään ihtiämme, niin se olkoon heillen anteeksi, sillä hyö -näyttivät meillen muuten hyvyytensä ja laupeutensa; eikä kielistä -niinnä aikoinna pietty suurta lukua, joina eivät paljon pitäneet -henkestäkään. Mutta se oli tämä heijän mielikarvaus kieltämme vastaan, -ja meijän oma huolimattomuus, joka vahinkoitti meitä juurin -juuressamme, ja joka eroitti sen valaistun kansan meistä pois meijän -moarahvahasta. Tämä jäi uskollisesti seisomaan omillen anturoillensa, -vaan tuo nouvattaissa vieraita tapoja, vieraistui pois joukostamme. Jos -sen eistä Ruohtalaiset halaisivat meitä nieltäksensä, sillä että -tahtoivat tehä meijän ihteyttämme (_individualitet_) tyhjäksi, niin se -on nykyisten aikoin valaistusta, jota meijän tuloo kiittää, etteivät -voittajat eneä syö voitettujansa suuhunsa, tahi uhraa heitä -Jumaloillensa niin kuin muinon tekivät (ja jota vielä joskus tapahtuu), -eivätkä tie heitä (niin kuin muullon) varsin orjaksensa, ryöstettyä -heiltä vapautensa, lainsa, nimensä, puheensa, moansa, valaistuksensa -- -ainoastaan henken heillen tuskin heittävänä; mutta että niitä nyt -turvataan henkellisellä vakauvella (_med personlig säkerhet_) ja -suojellaan ja varuistellaan laillisella asetoksella, annettua heillen -tilaisuutta harjoitella omoo parasta, ja kieltänsä että valaistustansa -tarkoitella; tekiin heitä sillä niin onnellisiksi alamaisiksi, niin -vapaisiksi kansallisiksi (medborgare) kuin on suinkin mahollinen. - -[210] Tämä on yksi kaunis tapa meissä, ettei _liukkaalla kielellä -ketään kiusata tahi lepyytellä_; ja se on kunniaksi meillen, ettei koko -meijän kielessämme löyvyk yhtä sanoo, joka juuri merkihtee _smickra, -smila_, (liukastella, viekastella). Samaten ei myöskään löyvyk meissä -sitä tapaa että _kaikkia joutavia kuuleskella_ (vara nyfikna), joka on -varsin vasten meijän vakaista luontoamme; senpä tähen ei -kielessämmekään löyvvk yhtä sanoo, joka merkihteis _nyfikenhet_, -(uteliaisuus). - -Mutta koska olemme nimittänyt näitä meijän hyviä tappjamme, niin emme -myöskään saata salata niitä kehnompia, tahi luulla ettei meissäkin -löyvyk viheliäisyyttä. Suomalaisilla on ensinnik se paha tapa että hyö -_luuloovat ja soimaavat toisiansa_; kuitenkin eivät tiek sitä pahuuella -eikä pilkan vuoksi, (niin kuin on muualla nähty). Toinen paha tapa -löytyy meissä myös: _myö olemme harvoin yhtä-pitäväiset_. Tämä vika on -nähty muissakin muuten urhollisissa kansoissa. Greekkalaiset (vanhassa -tarinamuksessamme) ja Puolalaiset (tässä meijän nykyisessä) hyökin ovat -aina näin välillään juonittelleet ja riitauntuneet. Tämä tuloo ehkä -meijän eripuraisuutesta. Muut kansat ovat myös totistaneet meijän -olevan _pikaisia_ (häftiga, hastiga, snarstuckna) _iteppäisiä_ (envisa, -egensinniga) ja _jäykkä-luontoista_ (buttra, trumpna). Eikä sitä saata -salata, että meillä on karkia luonto, jos sitä kerran nostetaan. Mutta -jos tällainen kiivas luonto taivutettaisiin hyviin tarkoituksiin, niin -se oisi pystyvä ja saattaisi paljon aikaan, ja oisi tämä into hyvä -soaha meistä vielä yhen mainittavan kansan. Mutta niin kuin tämä luonto -nyt usseen osottaiksen meissä, nimittäin taipumattomuuella joutavissa, -niin se on luettava meillen nauroksi vaan ei kunniaksi. - -Kuitenkin niin kaikeista meijän virheistä meijän _yhtätyytyväisyys_ -(liknöjdhet) ja _kehtoomattomuus_ (flegma) on suurin luettavaksi, -se on häijyn heistä kaikista, ja yksi sikiä laiskuutesta ja -mielenvalaistamattomuutesta; eikä sitä saata muuten hävittää, ellei -paremmalla toimella ja mielen valaistuksella. - -[211] Tämä _hoivauttamisen tapa_ (vårdande egenskap) kuhutaan meijän -uskomuksessamme, _Jumalan edeskatzomus_ (Guds försyn), tahi _Jumalan -sormi_ (Guds finger). - -[212] Rühs I D. p. 3, 187. III D. p. 133. Että nimittää niitä kaikkia -jotka kiittää meitä urhollisiksi, oisi että täyttää kirjan tykkenään; -myö tyytymme sen tähen ainoastaan tähän. - -[213] Rühs, I D. p. 182, 187. - -[214] l.c. II D. p, 38. III D. p. 133. Boëthii bref. lue Mnemosyne -1821. p. 272. - -[215] Rühs, II D. p. 38. I D. p. 3. III D. p. 133, 134 - -[216] l.c. II D. s. 38. III D. p. 133. Mnemosyne 1821. s. 269, 270. - -[217] Rühs, II D. s. 38. III D. s. 133. - -[218] Rühs, II D. s. 38. III D. s. 133, 139. - -[219] l.c. I D. s. 9. III D. s. 133, Eikä alunkaan utelevaiset -(nyfikne) Rühs II D. 38. - -[220] l.c. II D. s. 38. III D. s. 140. - -[221] Meijän Suomen vaimoväki on aina tullut kunnioitetuksi heijän -puhtautesta sekä voatteissansa että ruuissansa. (Rühs, III D. s. 134. -Mnemosyne 1821. s. 269). Yksi kiitettävä tapa joka juuri koroittaa -heitä meijän silmissämme. Erinomattain ovat Karjalaiset ja Pohjalaiset -tässä olleet kuuluisammat. - -[222] Tätä Suomalaisten kovuutta vaimojansa vastaan, mahtaa ehkä moni -pitää to'istuksenna heijän ennen olleen varsin roakoja, koska se tapa -usseemmittain tahtoo nouvattaa raakoja kansoja, että alentaa -vaimojansa. Mutta myö piämme tätä (ikään kuin heijän kylpemistä, ja -monta muuta tapaa) to'istukseksi heijän tulleen iästäpäin, ja -nouvattaneen itäisten tapoja. Siinä vielä tänä päivänäkin vaimot -pietään varsin kovassa kurisa. - -[223] Meijän täytyy tunnustoo, että ehkä nämät vertaukset eivät -suinkaan ihaillut heitä, mutta nopeemmittain alensivat ja häväisivät, -niin hyö eivät kuitenkaan olleet varsin ilman tarkoitusta. - -[224] Eikä Suomalaiset olleet ne ainokkaiset, jotka näin vaimoissansa -polkeisivat ihtiänsä. Muut kansat ovat niinikkään ilkaistelleet, ja -ovat juuri tahtoneet totistuksilla vahvistaa näitä heijän lopsutoksia; -lue e.m. _Disp. qua probatur mulieres homines non esse_. Parisiae 1593. -12:o. - -[225] Tästä on vielä nytkin se puheen-parsi meijän kielessämme: "_joko -hään on naiman-kaupoissa_?" Lue muuten tästä Paul. Juustenin Chronic. -Episc. Finl. p. 70; Rühs Finland och dess invånare, I:a Del. p. 16. -- -Swensk Litter. Tidn. 1817, p. 343. - -[226] Että sen eistä heillen uskaltaa talon hallitusta, luettiin vasten -huoneen-lakia, ja häpiäksi olla heijän kurituksen alla. - -[227] _Pieniä Run_. II:ssa Osassa XI:nessä kappalessa. - -[228] "_Naura hyvällä, naura pahalla, naura naisen kuolemalla_," -(vertaus). - -[229] _Viattomuus_, oskuld. - -[230] Sillä se oli muka uskottava, että se joka _matkan peästä_ haki -itellensä vaimoa, ei soanut häntä likempänä, vaan oli kajottu (afskydd) -oman kylän tyttäriltä. _Koto-naimisesta_ lue viite 144. - -[231] Tämä sananparsi ei ouk suinkaan Savolaisten mieltä myöten sopiva, -sillä hyö kahtoovat ihanaisiksi _suuria hilpeitä_ (riskiä) tyttölöitä, -jotka ovat hyvin työn-tekeväisiä, ja joista on hyviä työmiehiä toivoo. -Hyö halajaavat _valkee-verisiä_ (ljuslåtta, blonda) ja _punapintaisia_ -(rödbrusiga); vaan kajoovat pieniä musta-kulmaisia (_brunetta_). -(Pieniä Run. I Osa, 11 k.) - -[232] Myö olemme tällä koettelemuksella ainoastaan tahtonna näyttää -millä tavalla näitä vanhoja sananlaskuja pitää käytettämän jos heistä -tahomme hakea jonkun evun valaistokseksi meijän tarinamuksessamme. Ne -jotka tahtoovat tätä laveammasti nouvattoo, niin olemme heillen hyväksi -asettanneet yhen _sisälläpion_, josta hyö numeroijen osottamisella -aivan huokiasti taitaavat ihtiensä johtattaa. - -[233] Mutta se ei ollut ainoastaan sananlaskuissa, jossa meijän -esivanhemmat säilyttivät meillen viisautensa, sillä niitä löytyy -kansassamme muitakin opin-puheita jotka ovat vajunneet meijän -vanhoistamme, ja joissa tavataan samoo tarkoitusta, nimittäin meijän -mielen-valaistusta. Nämät ovat pitempiä puheita, jotka ovat tehtyt -ikään kuin luvun tavalla, että hyö sillä pysyttelisivät heitä meijän -muistossamme. Näistä on e.m. yksi joka opettaa meitä miten monta kuuta -eläimet käyvät tiinehennä, ja joka on siitä merkkillinen, että se ikään -kuin asettaa elävät eäntänsä myöten vissiin joukoihin tahi sukukuntiin, -jonka (eänen) vaarin ottamista meijän nykyiset luonnon-tutkisteliat -ovat tykkenään laimin lyöneet. Se kuuluu näin: - - _Kymmenen kuuta naurava_ (ymmärretään Ihminen). - _Kaksitoista-kymmentä kuuta hirnuva_, (Hevoinen). - _Kymmenen kuuta ammuva_, (Lehmä). - _Viisi kuuta vinkuva_, (Sika), - _Neljä kuuta popottaja_, (Jänis). - _Kolmet viikkoo kaakottaja_, (Kana). - _Neljä viikkoo kotkottaja_, (Hanhi). - _Seihtemän kuuta mököttävä_, (Vuohi). - _Kuusi kuuta meäkyvä_, (Lammas). - _Kuusi kuuta reäkkyvä_, (Kettu, Koira). - _Neljä kuuta naukuja_, (Kissa). - -(Martini _Hodeg. Lingu. Fenn. & Petraei Brev. inst. Lingu. Finn_). -Mutta tämä luku mahtaa olla heiltä veärin kirjutettu. Minä on kuullut -tämän luvun Savossa toiseppäin, nimittäin: "_Kasi kaks; Koira kolm; -Neito (sika) neljä; Villur (lammas) viisi; kymmenen Lehmoinen -ementineen_." - -Yksi toinen tällainen puheen-liitos joka niinikkään muistuttaa meitä -vähä yhtä ja toista, kuuluu näin: - - Mikä yksi? Minä tässä. - Mikä kaksi? Kaks silmää peässä. - Mikä kolme? Kolmet jalkoo pa'alla. - Mikä neljä? Neljä nänneä Lehmällä. - Mikä viisi? Viis sormee käissä. - Mikä kuusi? Kuusi kaplasta reessä. - Mikä seihtemän? Seihtemän tähtiä otavassa. - Mikä kaheksan? Kaheksan vannetta tynnörissä. - Mikä yheksän? Yheksän reikee ihmisessä. - Mikä kymmenen? Kymmenen kynttä varpahissa. - -Kolmas, on yks joka on jo tehtynnä Runon tavalla, ja näyttää kuin oisi -variten vasta rakettu Runon-piirokseksi (_till ett schema för runor_). -Se alkaa: _oli meillä olli-malli, olli-mallista matikka_ j.n.e. Tästä -olen minä kuullut monet erintapaiset luvut (_olika läsearter_). Niin se -kyllä ensimältä näyttää, kuin tämäkin oisi ainoastansa yksi tyhjä -lopsutos, mutta kuin tarkemmin ajatellaan, niin se osottaa meillen yhtä -aina-seuravaa järjestystä, (_serie_) joka juoksoo ikään kuin ihtensä -yhteen, tahi jolla ei ouk alkua eikä loppua. Eli se toimittaa meillen -ymmärtämystä _iankaikkisuutesta_. - -[234] Moni mahtaa ehkä luulla, jos Suomalaisilla vanhuessa oli -tällainen luonnollinen viisaus ja mielen-valaistus niin, oisiha se tok -pitänyt olla jossa kussa paikassa mainittunna, ja tullut tietyksi -muilta äkkinäisiltäkin kansoilta. Myö vastoamme siihen mitä myö -22:nella puoliskolla (_pagina_) jo sanoimme, ja muistuttamme vielä -siitenkin, meijän aivotuksemme ei olleen muijen vieraisten puheita -meistä kerroitella (ehkä myö vastapäin tulemme tuostakin puhumaan) -mutta että meijän kielestämme ja meijän omista vanhoistamme tiiustella -meitä ihtiämme. - -Vaan saisimme nuon arvolta sanoa, että Ruomalaistenkin vanhat -Tarintajat (_Historiker_) toimittivat kirjoissansa pohjossa päin -olleen kansoin joukossa niitä jotka elivät yhtä hiljasta ja -onnellista elamätä, ja jotka ovat tullut kuultuiksi muista heijän -_Rehellisyytestänsä_. Sillä paihti sitä mitä _Tacitus_ meistä puhuu -(joka eli 90 vuotta jälkeen Vapahtajan syntymistä) sanova meistä: -_illis voto quidem non opus sit_; niin näyttää kuin hään näillä -sanoilla oisi tarkoittannut sitä mitä _Plinius_ (joka eli 60 v. -jälkeen. Vap. synt.) kirjutti Hyperboræilöistä (peri-pohjalaisista), -koska hään sano, että Riphaein (Uralin) tunturiin tuolla puolla, aina -pohjoiseen hamaan, löytyi yksi _onnellinen_ kansa, aivan _kuuluisa_ -heijän kummituksista: _Pone eos montes ultraque aquilonem gens felix -(si credimus) quos Hyperboræos appellavere, annoso degit ævo, fabulosis -celebrata miraculis_ (Hist. Nat. Lib. IV. c. XII). Se näyttää juuri -kuin Plinius oisi tällä puheella tavoittannut sitä mitä _Strabo_ (joka -eli 20 v. jälkeen Vap. synt.) lausui niistä Scythilöistä (_Scythit l. -Tschudit_, merkihti Suomalais-sukuiset kansat) jotka hään muista -rajutti siitä heijän _hyvyytestänsä_, josta hyö ovat tulleet muilta -_mainituksi_: _De iis loquor, qui moribus utuntur probissimis. Sunt -enim quidam de vagis seu nomadibus Scythis, qui.... justitia omnibus -hominibus sunt superiores, quorum et Poëtae meminerunt_. (Rer. -Geograph. Libr. Paris 1620. fol. p. 302). _Jornandes_ (joka eli 500 v. -jälkeen Vap. synt.) on se ensimäinen, joka ikään kuin kerroitessa -samoja sanoja, selittää Suomalaisista: _Finni Mitissimi_, Scanziæ -cultoribus _omnibus mitiores_ (De Gethis. Cap. 3). - -[235] _Puheen-pulma_, Logogriphus (_ordgissning, charad_). - -[236] Yhellä ajalla jolla pauhataan niin paljon valistusta vastaan, -kuin muinon sotivat uskomusta vastaan, oisi minusta luonotoin ettei -tästä jotaik puhua. Sillä se joka _hylkee valaistuksensa_, tahi sallii -sitä pimentymään, se on myöskin hyvä _luopumaan uskomuksestansa_ ja -antoo sitä muihen pilkan alle; sillä minä uskon puolestani, että ne -molemmat yhtä halullisesti tarkoittaavat ihmiskunnan _yhteistä -hyvyyttä_, ja ettei yks _totinen uskomus_ ouk aateltava ilman -_mielen valaistamiseta_, eikä toas yksi _totinen valaistus_ ilman -_henkellistä uskomusta_. -- Sillä ikään kuin yksi _yksinvaltainen -henkellisyys_ keäntyy _henkelliseksi hurjuuteksi_ (fanatism), tahi -_henkelliseksi orjuuteksi_, (hierarki), niin vaipuu myöskin yksi -_yksintoikoinen valaistus_ joutaviin _ajatus-juohtumuksiin_ (sophismer, -kabbalistiska spitsfundigheter, grillfängerier), tahi turhiin -_sanoinjuonittelemuksiin_ (logomakier, ordstrider). _Valaistus_ (sekä -se luonnollinen että henkellinen) osottaiksen sillä, että se kokee -hakea ihmisillen selkeyttä, ymmärrystä ja tietoa kaikissa asioissa, -jotka jollakulla tavalla enentää ja lisee meijän ymmärrystämme, -valaisee meijän mieltämme, sivistää meijän tapojamme ja onnistaa meijän -elämätämme. Sen _tarkoittamus_ on että tehä ihmisiä ymmärtäväisiksi, -hyviksi ja onnellisiksi, ja sen luonto että ihmisissä levittää -rakkautta, yhtäläisyyttä ja tietoa. Tästä hänen _sulasta luonnostansa_ -hään ej kanna salavihoo kellenkään, sitävähemmin hään ketään soimoo ja -panettele, ei tyhmyyttä eikä turhuuttakaan, (ehkä hyö ovat hänen -pahimmat vihamiehensä), vaan nopeemmittain hään heitä seälii ja hyviksi -harjoittaa. Tästä hänen rehellisyytestä ja totuullisuutesta, hään ei -myöskään pelkeä muita joutavia oppia, eikä muihen kavaluutta ja -juonittelemista häntä vastaan; vaan vaeltaa sitä suoroo tietä, jota -hään on pantu vaeltamaan. - -_Valistamattomuus_ taas on sen tapainen, että koska se ei itek ymmärrä -mitään, niin se ei myöskään salli muihenkaan mitään ymmärtämään. Sen -valta on perustettu pimeytessä, jossa hään on ite yksinvaltias ja siinä -hään pimeenpeässä luuloo ja pelkee kaikkia joihen kuvat ovat häntä -valkoisemmat, uskova muka heijän olevan outoja kapeita (_spöken_), -jotka tavottaavat häntä. Sen eistäpä hyö häntä peloittaa ja juuri -hirvittää ikään kuin valkoisia vaatteita, jotka yöllä peloittaa -pelkuria ja kehnosti opetettuita lapsia. Tästä tuloo että -valaisemattomuus ei ainoastaan _pelkää_, mutta myöskin _vihoo ja -vainoo_ kaikkia niitä opin-aineita, jotka tuottais hänellen valkeutta, -sillä ne silloin hävittäis hänen oman luontonsa, paljastais hänen -tyhmyyttä, ja pesisivät häntä valkoiseksi. Tästä tuloo että -valaistuksen levittäminen moailmassa on aina käynyt niin hitaisesti ja -voatinut monta vuos-satoja vaeltamiseksi, sillä valaisemattomuus on -aina sotina urhollisesti häntä vastaan; ja sitä hyvyyttä mitä muutamat -oli valaistuksellansa jo moailmassa matkaan saanneet, sitä ovat monta -olleet hävittämässä ja moahan sotkemassa. Sillä tavalla on aina hyvyys -ja pahuus, valaistus ja valaisemattomuus, valkeus ja pimeys olleet -vastatuksin, ja ovat aina näin olevat. - -Kuin _Ristin usko_ ensin onneksi koko ihmiskunnan levitettiin -maailmahan, että sillä soaha sen vanhan pakanallisen pimeyven hänestä -häviämään, niin nähtiin kyllä mitenkä hyö silloin jo pelmuisivat tätä -vasten. Pitkälliset vihat ja vainot rasitti ne ensimmäiset kastetut, ja -monta tuhatta heistä tapettiin ja surmattiin heijän saarnansa ja -uskonsa tähen, jota hyö kaikki kärsivät tyynellä syvämmellä, heijän -uskomuksen uskollisuutensa kautta. - -Samalla tavalla on myös se _luonnollinen mielen-valaistus_, tahi -tietomuksiin harjoittaminen ja levittäminen moailmassa, tullut -valaisemattomukselta vastuutetuksi ja vainotetuksi, sillä sekin oli -siitä luonnosta, että se tarkoitti hävittää tätä hänen tyhmyyttänsä ja -pimeyttänsä. Senkin harjoittajat täytyi sen eistä myöskin monestin -vuotattaa verensä, oppinsa ja opetuksensa suhteen; ja hyö kärsivät tätä -kärsivällisyytellä totuuen rakkautensa tautta. - -Koska kesk-ajan mielen-sokeuvesta ihmiset taas rupesivat mieltymään, -niin nähtiin heissä vielä kauvan sekä se henkellinen että -luonnollinen valaistus vaipununna siihen ymmärtämättömyyteen, joka on -valistamattomuksen omainen. Hyö olivat jo kumpaisetkin soanet -hänen luontonsa, että _pelätäk ja vainota_ muita uskovaisia ja -opin-johtattajoita. Silloin muka kuin papit ja ne henkelliset -toimittajat juhlallisesti heijän uskon kunniaksi elävinä poltivat niitä -_petturiloiksi_ (kättare) mainittavia eri-uskoisia; silloin Tuomaritkin -ja lain-toimittajat poahtaisivat ja tulessa paistattivat niitä -_taikuriloiksi_ (trollkarlar) kuhuttavia villitettyjä ihmis-poloisia. -Vasta monen ajan peästä, ja miehen monen ansiolla, oli tietomukset taas -tullut niin paljon harjoitetuiksi, valaistus niin paljon levitetyksi, -ja uskomukset niin jälleen puhistetuiksi, ettei hyö eneä tuomihtineet -kuolemaan ja kavotukseen niitä, joihen aatokset ja uskomukset olivat -toiseppäin. Mutta nykyisinnä aikoinna ovat ihmiset toas ruvenneet -kuhisemaan ja sohisemaan. Hyö ovat nyt vuorostansa ruvenneet pelkeämään -varsin tätä valaistusta, joka teki heitä onnellisimmaksi ja -ymmärtäisimmiksi, ja ovat peättäneet tietomuksen ja valaistuksen olevan -kansakunnissamme varsin vaarallisen ja vahinkollisen. Hyö ovat sen -eistä nyt ruvenneet julkisesti poltamaan niitä kirjoja kussa näitä -opetuksia heillen johtatettiin, sanoten heijän olevan manatuita ja -kirotuita pahuuven sikiöitä -- ikään kuin muinon kalttaisivat pieniä -viattomia lapsia, joita syytettiin yhteyttä pitänneen perkelen kanssa. -Etteivätten ne ouk valkeutesta lähteneet jotka tätä saarnaavat, nähään -kyllä, mutta hyö ovat pimeyvestänsä nyt taas uskaltanneet lähteä -valkeuen kanssa sotaan. Näin on nyt toas valaisemattomuus ruvenna -ihmisiä vallottamaan ja tekemään heitä orjiksi pimeyven pauloin. Mutta -se on ainoastaan yksi yhteen-liitetty vallatoin joukko (_sekt_) joka -näitä juonia harjoittaa ja levittää omaksi mielen-nouteeksi -(_intresse_); ja se on jo myöskin havaittu, että hallitukset niissä -valtakunnissa joissa näitä suvaihtaan, ovat jo olleet, tahi heti -tulleet, rauhattomilta rasitetuiksi. - -[237] Ne ymmärtäväisemmät pitäävät Jumalan kaiken luonnollisenkin -voiman ensimmäisenä alkuna. Tahi ne ymmärtämättömät äkkäävät ainoastaan -yhtä selittämätöintä voimallisuutta (jumalatansa) kussa se luonnollinen -järjestys moailmassa (_serien, kedjan af de skapade tingen_) on heijän -silmissä ikään kuin katkaistu; sitä vastoin ne ymmärtäväiset -selittäävät tätä voiman jaloutta ja viisautta (Jumalata) ite tässä -järjestyksessä ja joka jumalainuassa hänen pannoissa ja liitoksissa. - -[238] Että ihmiset aina kuvailleevat Jumalansa oman muotoisensa, on -meijän mielestämme yksi merkillinen tapaus, joka ikään kuin saloapäin -toimittaa, että hyö lukoovat häntä kaltaisekseon, ikään kuin Jumala loi -heitä omaksi kuvaksensa. - -[239] Oppineet ovat olleet kovin kiivaat ja mielettömät, kuin ovat -uskoneet yksintoikoisien rukoilleen ainoastaan paljaita kuvia, ja sen -tautta kuhtuneet heitä _luonottomiksi Jumalanpalvelioiksi_ (onaturliga -Gudsdyrkare, afgudadyrkare); samaten ovat myös ne vähemmin valaistut -puolestansa, olleet pikaisia ja ymmärtämättömiä, kuin ovat peättänneet, -Oppineitten, jotka luomisessa käsittäävät Jumalatansa, pitänneen -_kaiken luonnon Jumalana_, ja sen eistä (siinä tarkoituksessa) -nimittäneet heitä _luonnollisiksi Jumalanpalvelioiksi_ (naturliga -Gudsdyrkare, naturdyrkare, pantheister). Ne valaistut ja viisaat -vaeltavat keskellä sitä väliä, ja eroittaavat ne sisimäiset -ymmärtämykset heijän ulkonaisista piiroksista, sitä henkellistä -(_ideella, andeliga_) maallisista aineista (_materiella, sinliga_). - -[240] Tahi kaikkein henkellisten (alla förnuftiga warelsers) _luoja, -rakastaja ja pyhittäjä_. - -[241] Paitsi Jumalan Poika, joka on ilmoittana ihtensä meillen -luonollisella tavalla -- häntä olemme kuvaellut hänen ihmisen -haamussansa. - -[242] E.m. _persona_ (henki), _Isä ja Poika_ (yhtaikoo). - -[243] Se on aivan luonnollinen (_naturligt_), ettemme millonkaan taija -tulla varsin tuntemaan Jumalaamme, ja oisi muka hävittömästi vaatia, -että myö ihmisen ymmärryksellä käsittäisimme Jumalan henkellistä -luontoa, tahi hänen ymmärrystä. Eihään myö siitten oltaiskaan ihmisiä -jos saattaisimme luojamme näin peripohjin tutkistella. Mutta tästä ei -seuraa etteime hänestä pie tarkoittoo meijän ymmärrystämme; senpä -tautta se on meillen antanut ymmärryksen valoa, että myö sillä -mahtaisimme selittää hänen viisautta, hänen jaloutta, hänen tahtonsa ja -olentonsa, niin paljon kuin suinkiin on mahollista; vaan ei että pyrkiä -sinne jonn ei meijän ymmärrys ylty. Ikään kuin se on kuurollen mahotoin -että soiton soitumisesta (_klang, samljud_) tulla tietäväksi, tahi että -selittää sokeellen päivän valoa, niin se on myöskin mahotoin että ilman -henkellistä ymmärrystä (ymmärrystä henkellisistä) käsittää Jumalan -viisautta ja jaloutta. Ja tähän voaitaan luonnottomia ymmärtämyksiä -(_öfwersinnliga begrepp_), vaan ei luonnollisia nimiä. - -[244] Ne uskomukset kuhumme _viisaat ja avulliset_ jotka onnistaavat -koko ihmiskunnan, jotka harjoittaavat hyvyyttä ja rakkautta moailmassa, -ja lähestyttää meitä meijän Luojaamme. Mutta _ouvoiksi ja turhiksi_ -kuhumme niitä, jotka poistaavat meistä näitä tarkoittamuksia, tahi -eksyttelöövät meitä heijän käsittämisestä. - -[245] Myö löyvämme näissä muutoksissa, että _ulkonaisuus ja turhuus_ on -tullut heitetyksi, ja _sisällisyys ja henkellisyys_ tarkoitetuksi. -Tahi toisinpäin, ne _ulkonaiset salvokset ja piirokset_ ovat itestään -lauenneet ja pois-vaipuneet, ja sen sisällisen ymmärryksen _vapaus_, -ynne sen hänen peällen luotettu uskon-vakaus, tullut vakuutetuksi ja -perustetuksi. - -[246] Tämä on se korkein tarkoittamus kaikessa meijän elämässämme, -nimittäin että tehä meitä täyvellisemmiksi ja ymmärtävämmiksi. Tämän -tarkoittamuksen tautta, joka tarkoittaa että valaista ja onnistaa sitä -yhteistä ihmiskuntoo, on jo niin monet tuhanneet hyviä ihmisiä -vuottaneet verensä ja henkensä heittäneet, kärsinneet veäryyttä, -vaivoja ja rasitoksia, ja kuitenkin yhtä rakkaat, osottanneet hyvyyttä -vihamiehillensäkin. Tämän tarkoituksen tautta -- että harjoittoo -hyvyyttä ja rakkautta ihmisissä, että levittää moailmassa valaistusta -ja totista onnellisuutta -- pitäis vielä ihmiskunnan hyväksi, monta -tuhatta viattonta uhrattaman, ja ihtiänsä uhrata -- pitäis ihmisten -vielä elämiin monta-monuista aikaa ja ihmis-ikeä -- pitäis vietä -ihmisten monin kerroin lankiaman epä-uskoon, turhiin menoin, suuriin -syntiin, ja nouattaman isoja villityksiä. Miksi? -- Siksi, että -heijän joukko on vielä isompi, jotka harjoittaavat pahuutta, ja -jotka omaksi voitoksensa ettiskelevät että ihmisissä levittää -pimeyttä ja mielen-sokeutta, tehän tätä huikentelevaisuuellansa ja -mielettemättömyellänsä, tahi saastaisuuellansa ja saittaisuuellansa, -eläin sillä turmioksi itellen että muillen. Eikös myö luetak joka -päivä, mitenkä kussakin kansakunnassa, liioitenkin Europan -luoteisimmissa valtakunnissa, _pimeys ja valistus_ ovat olleet, -vastatuksin, ja kuinka hyö sielä ovat taas ruvenneet ihmisiä -innoittelemaan. Se on tämä henkellinen mielen-orjuus ja vapaus (josta -siitten myös seuraa laillinen orjuus ja vapaus: tästä toas seuraa -puheen ja painon orjuus ja vapaus) jotka kussakin hallituksessa ovat jo -väk-karttua vetänneet, ja jotka nyt toas Frankriikin, Spanjan ja -Portugalin maissa ovat tukka-nuotaisillaan. - -[247] _Vastaan-peätetty uskomus, den protestantiska Religionen; -uuistettu, den reformerta_. - -[248] _Yhtäläisyys_, Jemnlikhet. Tästä _henkellisestä yhtäläisyytestä_ -seuraa siitten myöskin _laillinen yhtäläisyys_. Josta on arvattava että -kansoihen _laillinen vapaus ja yhtäläisyys_ on viimeinkin perustettu -heijän _uskomuksensa_ peälle; sillä minkälaiset heijän aatokset ovat -_henkellisissä asioissa_, sellaiset ovat myöskin _moallisissa_. -Kussa uskomus on _yksinvaltainen_ (despotisk), siinä on myöskin -_yksinvaltainen hallitus_; ja kussa toas löytyy yksinvaltainen -hallitus, siinä löytyypi ussein _yksinvaltaisuus_ (despotism), ja kussa -tämä löytyy, siinä ej kansallinen valaistus menesty; sillä valaistus -aina tuopi myötensä ymmärtämystä _yhtäläisyytestä ja vapautesta_. Eikä -muut kansat ook oikeen arvaneet ja ansaineet vapauttansa, kuin -_valaistuneet_; sillä valaisemattomissa tämä heijän _vallollisuus_ -välleen muuttaisiin _vallattomuuteksi_. Soannoonhan seneistä kahtoa jos -Portugalin valtakunnassa yksi _asetoksen-alainen_ hallitus -(konstitutionell Statsförfattning) jääpi pysyväiseksi, ellei tämä -heijän poavilainen uskomus tule monessa paikassa oijaistuksi ja -vapaallisemmaksi; sillä meijän tietyviksi ei ouk vielä poavilaisissa -maissa yksi asetoksen-alainen hallitus mänestynyt. Sitä vastoin kussa -kansassa löytyy yksi rauhallinen ja vapaallinen _uskomus_, siinä -myöskin aina tavataan yksi kansallinen ja yhtäläinen _asetus_ eli -_hallitus_. Ja ellei sitä tavatak nimestään, niin sitä kuitenkin -tavataan luonostaan; niin kuin e.m. Danmarkissa, kussa Hallitus on -kyllä nimeltään _yksinvaltainen_, mutta kuitenkin luonostaan aivan -vapainen ja kansallinen. Koska pohjos-Amerikassa ei löyvyk -minkäänlaista _peä-uskomusta_ (Stats-Religion, hufwudreligion) vaan -kaikki uskot ovat yhtäläiset ja yhestä arvosta, niin seuraa myöskin -siitä, ettei siinä milloinkaan taija löytyä yhtä _peä-valtiasta_ -(Monark, yksi-valtias), sitä vähemmin yhtä _yksin-valtiasta_ (despot), -niin kauan kuin asian laita on muka tällainen; vaan että kaikki -asujammet täytyy olla _yhtäläiset ja varsin vapaat_. Se oisi muuten -mahotoin asettaa tässä yhtä omoo hallitusta, ilman tällaista ehota, ja -tulevaiset ajat soanoovat totistoo jos tämmöinen outo ja merkillinen -Hallitus on hyvä jäämään seisalleen. Sillä muissa maissa _yhtäläinen -uskomus_ on ollut se ensimäinen peä-tarkoittamus, vaan tässä -_yhtäläinen hyötytys_. Muualla ovat perustanneet hallituksensa ja -lakinsa _henkellisyyen_ peälle, mutta tässä ainoastaan _laillisuuen_ -peälle (_på laglikmätighet_). - -[249] Tästä seuraapi myös että kaikissa Poavilaisissa maissa, kussa -valaistus paihti uskomuksensa on ilmistynnä, siinä ovat hyö toisiaan -vastaan ponnistavaisia; sillä heijän _uskomus_ (joka tarkoittaa -henkellistä orjuutta) ei salli tätä _mielenvalaistusta_ (joka -tarkoittaa henkellistä vapautta). Sen eistä ovat hallitukset heissä -kahen riitauntunehen käsissä. Sillä jos pitäävät uskomuksensa puolta, -niin heijän täytyy vastuuttella ja ikään kuin alaspainaa valaistusta, -vapausta ja tietomusta; jos tahtoovat toas näitä suojella, niin heijän -täytyy helpoittoo sitä henkellistä orjuutta, josta papit taas -paheksiivat. Sitä vastoin muissa ristityissä maissa, kussa ei löyvyk -tällaista _orjallista uskomusta_, siinä on sekä _mielen- että -henkellinen-valaistus_ yhäppäin taipuvaiset, siinä käyvät hyö -käsityksin, ja onnistaavat yhteistä kansoo. Ei siinä hallitus eikä -uskomus pelkeä tietomusta, vapausta ja mielen valaistusta, mutta -nopeemmin hyö heitä harjoittaavat. - -[250] Näistä uskon-nouattajoista on erinomattain ne _Jesuiittilöiksi_ -mainittavat henkelliset velhot, ne enin rauhattomat. Ehkä näitä ei -löyvyk meijän maissa, niin löytyy kuitenkin niitä jotka ovat julenneet -sanoa valistuksen olevan meillen juuri vahinkollisen (_Mnemosyne_ 1820. -N:o 100, 104), kuitenkin hyö ovat varsin harvat, eikä heitä ouk ykskään -malttana kuuleskella. Se kunnioitettava Toimitus jonka huolessa meijän -Suomalaiset Opin-laitokset äsköttäin ovat olleet uskotut, on heijän -nöyrymmässä koettelemuksessa (_förslag_) Keisarin armollisimmaksi -suostumukseksi suonneet, että Suomessa piti asetettaman 4 lukistoa -(_Gymnasier_), 13 peä-koulua (_Trivial-Scholor_), 13 isompaa koulua -Tyttölöihin neuoittelemiseksi, ja ilman näitä, yksi alutos-koulu -(_pedagogi, elementarskola_) Bell-Lancasterin tavan jälkeen kussakin -kaupunnissa; ja samalla opetus-tavalla, 200 pitäjän-koulua kussakin -hippakunnassa, eli yhteseen 400 pitäjän-koulua. Ja vielä siittenkin -että kuhunkin lukistoon ja peäkouluun piti pantaman yksi Suomen kielen -opettaja, jotta saattaisimme tätä vähittäin harjoitetuksi ja parempaan -kuntoon. Se on meijän onneksemme ja kunniaksemme, että tällaiset -asetokset ovat tulleet toimeen; ja että kansan paras on tullut -annetuksi haltuun tällaisten miesten, joita ei myö eikä meijän lapsemme -taija tästä täyvellisesti kyllä kostella. - -[251] _Villiturkit_, barbaresker, Marockaner. - -[252] Mitä on sanottu kansan _henkellisyytestä_, on myöskin sanottava -kansan _valistuksesta_, joka on luonnostansa henkellinen. -Sillekin on annettu omat holhotukset, joihin ei muut maalliset menot -puutuk. - -[253] _Vapa-valtainen Hallitus_, Fri-Stat; _Yhteen-liitetyt -vapa-valtaiset Hallitokset_, förenta Staterna i Norra Amerika. - -[254] Nämät yhteen-liitetyt vapavaltaiset Hallitukset ovat pituueltansa -430 Ruohtalaista peninkuormoa, ja leveyeltänsä 260 penink. eli hyö ovat -47,190 peitto-peninkulmaa (_qwadramil_), josta moasta Indialaisilla -vielä on 2/3:tta osoo; tahi hyö ovat yhteisesti 7 kertaa isommat kuin -koko Ruohti (joka on 3,871 peitto-penink.) ja Nori (2,828 p. pen.) -yhteiseen (6,699 p. pen.). - -[255] Nämät yhteen-liitetyt Hallitukset pohjos-Amerikassa ovat -moailmassa ne ainuat Ristilliset kansakunnat (_samhällen_) jotka ei -nouvata yhtä vissiä peä-uskomusta, ei Ristillistäkään, mutta jotka -juuri kieltää ja epuusteloo, ettei milloinkaan sellainen valta-uskomus -pie heissä löytyä (Swea VII. H. p. 165; IX. H. p. 17; XH. p. 13). Ne -vanhimmat Hallitukset pitivät kuitenkin Ristilliset uskomukset -parainna, erinomattain sen vasta-peätetyn; mutta näinnä aikoina -kahtoovat tätä asiaa niin vähästä arvosta, että Louisianan -perustus-laissa ei uskomuksesta ollenkaan mainitak, ja Columbiankin -perustus-laki, joka alkaa näillä sanoilla: "Jumalan nimeen"; niin ei -puhutak sen kopoisen-koommi tästä heijän Jumalasta. Mississippin ja -Tennesseen perustus-laki voatii ainoastaan ikäin kuin ehonna (_ett -wilkor_) peästäksensä Lailliseen virkaan (_ett civilt embete_), että -pitäis muka uskoman _Jumalan löytyvän_, ja rankaistuksen että -kostamisen perästä tämän elämisen. New-Englannin perustus-laki suostuu -siihen, että jos jokuu uskomus ei salli tunnustajoitansa tekemään -valaa, tahi vannomaan sen Jumalan nimeen jota tunnustaavat, (jos muka -tuntoovat ketään) niin on kyllä kuin hyö ainoastaa teköövät -vahvistuksen (_försäkran, affirmation_) kussa ei Jumalata mainitak. -Tällainen on myös se vala jota Hallitus-liitoksen isoin hoivauttaja -(_högsta styresman_) tekööpi. Tuomarit tahi lain-tutkiat, ja -peäkokouksen että lain-asettamuksen osalliset (_Kongressens och -Lagstiftningens medlemmar_) teköövät ainoastaan varman lupauksen että -_voimassansa piteä liitoksen perustus-lakia_, sillä kansakunnan (tahi -lain ja hallituksen) tarkoitus on heijän mielestänsä, niin kuin myös -Liitoksen asetuksessa luetaan: "_että vahvistaa (turvata) oikeutta ja -sisällistä tyyvennyyttä (t. vakautta), että pitää huolta yhteisestä -varuistamuksesta (t. varjelemuksesta), ja eis-auttaa yhteistä parasta -ja hyötytystä (hyvyyttä)_." - -Sen eistäpä se on peä-kokoukselle kovasti kiellätty julistamasta yhtä -lakia, kussa yksi uskomus koroitettaisiin peä-uskomukseksi, tahi jolta -toinen uskomus tulisi millään tavalla estetyksi hänen julkisesta -toimituksesta, ja ettei yhelläkään ouk oikeutta pakottaa toista -vastaan-luontonsa kuuleskelmaan yhtä Jumalanpalvelusta, joka ej ouk -hänen uskoansa tahi mieltänsä myöten sopiva. - -Tästä henkellisestä vapautesta ja yhtäläisyytestä, niin peä-kokous -valihtee päiväksi mieltensä myöten yhen papin, milloin yhestä -milloin toisesta uskomuksesta, soarnamaan tahi pitämään heillen -ilta-rukouksensa. Tästä tapahtui kerran Virginiassa, nimittäin vuonna -1817, että koska papit aina nouvattaavat yhtä vissiä uskomusta, niin -suurin osa Ala-huoneesta (_pluraliteten i Underhuset_) ei suvainna -itelleen mitään pappia soarnomaan, koska lukivatten sitä vasten lakia, -että ainoastaan nouvattaa yhtä uskomusta; josta myös jäivät sinä -päivänä ilman rukouksetak. Tästä heijän henkellisestä että laillisesta -yhtäläisyytestä tapahtui myöskin kerran, nimittäin vuonna 1823, että -yksi Juudalainen (_Jude_) nimellä Mardoch Noach tehtiin New-Yorkissa -_High Sheriffiksi_ eli ylimäisiksi peälys-mieheksi. Tästä heijän -henkellisestä vapautesta on selittävä, että ainoastaan New-Yorkin -kaupunnissa löytyi v. 1824, 150,000 henkee, 97 kirkkoa 16:nestä -erinnäisestä uskomuksesta, ja kaikellaisista kielellisistä. -Jos tämmöinen _henkellinen vapaus_ pohjos Amerikassa vierastuisi -(skulle urarta) _uskomus-yhtätyytyväisyyteksi_, tahi (joka oisi vielä -pahemmin) _uskon-vallattomuuteksi_ ja varsin _uskottomattomuuteksi_, -niin kuin moni jo varoo, silloin myöskin seuraisi tapoin pahennamus, ja -koko Hallituksen kavotus. - -[256] Meijän aatos ei ouk suinkaan, ettei uskomusta ollenkaan tarvitak, -tahi että se on muka yhtä, olkoonpa tuo minkälainen tahaan. Myö -luulemme sitä vastaan että se on _varsin tarpeellinen_, niin -valtakunnissa kuin yksinäisissäkin ihmisissä. Sillä kussa ei löyvyk -_uskomusta_, siinä ei myöskään löyvyk _henkellisyyttä_, koska -henkellisyyen (ehkä sisällinen luonnostansa) täytyy ilmauntua jonkuun -ulkonaisen piiroksen alla, tahi jollakulla tavalla tulla ihmisillen -toimitetuksi. Tämä tapahtuu niissä erinnäisissä uskomuksissa. -Myö luulemme seneistä, että uskomus on kansakunnissamme _kaikkiin -tarpeellisin_, mutta että hänen ulkonaiset piirokset eivät ouk yksinään -hyvät kiinittää ja yhistää muita ihmisiä kuin valaistamattomia, jotka -pitäävät näitä juuri henkelisinä; ja että sitä vastoin _henkellisyys_ -(uskomuksiin henkellinen, sisimmäinen luonto ilmautunna meijän -syvämmessämme) yhistää kaikkia ja kaikkia kielellisiä. Sen eistä -ihmiset ennenaikana (mielen-valaisemattomuutessansa) pitivät sotoo ja -vihoo keskenänsä, ja tappoivat toisiansa ainoastaan uskomuksen -ulkonaisesta puvusta ja piiroksesta; mutta nyt eläävät hyö -(mielen-valaistuksellansa) rauhassa ja ystävyytessä muihenkin -uskollisten kanssa, jotk eivät pue uskomuksensa samoihin piiroksiin -kuin hyö. - -[257] Tämä näihen vapavaltaisten Hallitusten yhteinen liitos ja -hallitus-meno on rakettu sen perustoksen peälle, että kaikki ihmiset -syntyyvät vapauteen, ja että kaikki vapaat ihmiset ovat yhtäläiset ja -samasta arvosta, koska ovat luonnolta soaneet samat oikeuvet (_Swea_ -XH. p. 11); sen eistä ei yhtään heistä, ei syntymisellänsä eikä muulla -ulkonaisella kunniallansa eli kauneuellansa, pietäk muita ylhäisempänä. -Kansa asettaa seneistä itek lakinsa, ja ulos-valihtee toimitusmiestensä -kautta (_genom sina ombud_) isommat virkamiehet, sekä lailliset että -sotalaiset (_civila och militäriska_) ja piteä heitä velkapeännä -laillisesti vastoamaan viran-käyttämisestänsä. Nämät soavat siitten -valita niitä alaisempia virkamiehiä. Samalla tavalla kansa -yksinään valihtee ja palkihtee pappiansa ilman Hallituksen siihen -puutumatak. Sitä vastoin eivät papitkaan soa puolestansa puuttua -hallitus-toimituksiin. Ehkä tämä liene syy että moni on heistä tullut -sieltä takaisin, valittain heijän tyytymättömyyttänsä. - -Tällainen on kunkiin vapavallan yksinäinen hallitus, mutta yhteisesti -heitä hallitetaan peä-kokoukselta, joka on heijän yhteinen peähallitus, -ja johon hyö kukiin lähettelöövät _puolistajoitansa_ (representanter). -Peä-kokous on jaettu kahteen _toimituskuntaan_ (departementen) -tahi kahteen _huoneseen_ (twenne hus); joista yks kuhutaan -_lain-asettamuksen kunta_ (lagstiftande magten, corpsen) tahi -_ala-huone_ (underhuset) jonka velvollisuus on että asettaa ja oijaista -hallituksen lakia; toinen, _lain-toimittamuksen kunta_ (lagskipande -magten, corpsen) tahi _ylä-huone_ (öfver-huset) jonka asia on että -oikein käyttää ja toimittaa lakinsa, ja jonka käsiin seneistä -laillinen valta on uskottu. Heijän peämies kuhutaan _praesidentiksi_ -(esi-istuja) joka on vapa-vallan ylimmäinen virkamies, ja jonka käsissä -on _toimitus-valta_ (werkställande magten). Kansa valihttee häntä aina -4:en vuuen peästä uuestaan, niin myöskin molemman huonein osalliset, -nimittäin _Ala huoneen_ aina 2:hen vuuen peästä, ja _Ylä-huoneen_ 6:en -vuuen peästä. - -Näihen vapavaltaisten hallitusten tavalla ovat näinnä vuosinna ne -muutkin Amerikan valtakunnat eroittaneet ihtiänsä Spanjan ja -Frankriikin vallasta, ja asettaneet ihtiänsä tällaisiin vapavaltaisihin -hallituksiin kuin nämät yhteen-liitetyt pohjaiset; ainoastaan siinä hyö -erkaneevat näistä, että pitäävät poavin uskon peä-uskomukseksensa. -Sillä tavalla on nyt pian koko Amerika asetettu vapavaltaisiin -valtakuntiin. Nimittäin (pohjos Amerikassa) Mexico joka tehtiin -vapavallaksi v. 1821, ja kussa löytyy 6,600,000 henkee; _ne -yhteen-liitetyt vapavaltaiset hallitukset Amerikan navalla_ (i central -Amerika) jotka tehtiin vapaaksi v. 1821 ja joissa löytyy 1,300,000 -henkee; ja (etelä-Amerikassa) _Columbia_ joka tehtiin vapavaltaiseksi -v. 1811, kussa löytyy 3,145,000 henkee; _Peru_ jota vapautettiin v. -1818, kussa löytyy 1,300,000 henkee; _Bolivia_ joka peäsi vapaaksi v. -1824, kussa löytyy 600,000 henkee; _Ne yhteen-liitetyt vapavaltaiset -maakunnat Platan kymin ympärillä_, jotka vapautettiin v. 1810, ja -joissa löytyy 2,100,000 henkee; _Paraguay_ joka tekiin omin valtaiseksi -v. 1809, ja kussa löytyy 600,000 henkee; _Chili_ tuli vapavallaksi v. -1818, siinä löytyy 1,000,000 henkee ja _Hayti_ (_St. Domingo_) yksi -Vestindian soaren-moa joka v. 1794 tuli vapaaksi ja joka on yks -vapa-valta negrilöistä ja mulattiloista (tahi mustista ja -turpasuisista) joita luetaan 1,000,000. - -[258] Vuonna 1584 anto Kuninkatar (_Drottning_) Elisabeth Englannissa, -luvan Walter Ralighille että omistaa kaikkia niitä maita pohjos -Amerikassa, kussa ej muut ristityt ollut vielä majojansa asettaneet. -Mutta koko tämä hänen toimitus kävi tyhjään, samaten myös v. 1587, -ja 1590. Vasta v. 1603 seisahtuivat Englannilaiset näissä maissa; -v. 1609 laitettiin heillen peälysmies; v. 1618 kajottivat sieltä -pois Hollannilaisia, ja v. 1625 muutti sinnä paljon väkee -Englannista Kuninkaan Carle I:sen ymmärtämättömän käytöksen tautta. -Vuonna 1773 s. 21. p. Joulu-kuussa puhkeisivat kapinat Bostonin -kaupunnissa. Sinä 5. p. Joulu-kuussa v. 1774 kokontuivat kustakin -niistä 13:nestä isoimmista moakunnista valitut miehet peäkokoukseen -(_till en congress_) Philadelphian kaupunkiin, kussa ne peättivät että -henken-aseilla pitää puoltansa. V. 1775, s. 19 p. Huhti-kuussa tulivat -Englannin sota-joukolta kohtatuiksi. Sinä 1. p. Touko-kuussa tekivät -yhteisen liiton (_ett förbund, en union_) välillänsä, ja ottivat -s. 18 p. Heinäkuussa Washingtonnia peämieheksensä; s. 23 p. -Elo-kuussa kuulutti Englannin Kuninkas heitä uppiniskaisiksi ja -metelin-nostajoiksi. Vuonna 1778 niin Frankriiki ja Spania vakuutti -heijän vapautta, ja v. 1783, täytyi ite Englannikin siihen suostua. -Ne 13 ensimäiset hallitukset olivat: _Virginia, Massachusetts, -Maryland, Rhode-lsland, Connecticut, Nord-Carolina, Syd-Carolina, -New-Hampshire, Pensylvania, New-York, New-Jersey, Delavare ja Georgia_. -Siitten on vielä syntynyt 11 uutta, nimittäin: _Vermont, Kentucky, -Tennessee, Ohio, Louisiana, Indiana, Mississippi, Illinois, Alabama, -Maine, ja Missouri_. Ilman näitä luetaan tähän vielä 7 maan-kappaleita -(_distrikter, territorier_), nimittäin: _Florida, Michigan, Arkansas, -Columbia, Missouri, Oregan tahi Länsi-maa (westra territ.) ja -Luve-maa (Nordwestra territ.)_. - -[259] Että mahtaisimme selittää miten paljo kansa on näissä maissa -läsäyntynyt, niin mainitaan että Baltimooressa, kussa ennen -nostelemusta (före revolutionen) tahi 50 vuotta siitten ainoastaan -löytyi 5,000 henkee, siinä löytyy nyt 62,700, New-Orleanissa jossa -vielä v. 1783 muutamat sala-kauppiaat (smyghandlare, lurendrägare) -ainoastansa asuskelivat, siinä löytyypi nyt 27,000 henkee; ja -New-Yorkissa jossa samana vuonna luettiin 26,000 henkee, luetaan nyt -150,000. Ne jotka vuotesta 1790 vuoteen 1815 muuttivat tähän, oli -yliten 123,000 henkee, tahi nuon 5,000 vuosittain. Siitä päivästä ne -ovat aina lisentyneet, niin että yhellä vuuella (v. 1817) muutti tähän -22,240 henkee, josta suurin osa oli Englannista (VIII. H. p. 114), -kussa ne henkelliset riitaukset pakotti monet tuhannet muuttamaan -majansa niihin maihin, kussa laillista että henkellistä vapautta -piettiin arvossa. Jos luettaisiin kaikkia niitä, jotka ovat muista -maista vajuneet näihin vapa-valtaisiin Hallitoksiin, ynnä niitä mustia -orjia, joita Afrikasta tähän kuletettiin, niin se näyttäisi kyllä -uskottomaksi. Puolen verran heistä sanotaan jälleen muuttaneen tästä -muuvanne, ja niistä jotka asuuvat rannoilla olevissa hallitoksissa, -pois-muuttaavat vielä nytkin vuosittain 60,000 niihin kaukaisempiin -maakuntiin, kussa löytyy heillen enemmin tiloo ja vapautta. Siitä -kansan-luvusta kuin tehtiin vuonna 1820, niin löyettiin että koko -yhteinen väkikunta oli jo silloin 10,123,477 henkee, joista 7,883,835 -oli valkoisia tahi Europasta lähteneitä; 238,029 vapaallisia painetuita -(mustia ja vasken-karvaisia); 1,544,971 orjia; ja 456,642 Indialaisia -eli tään-moan sukuisia. Näistä valkoisista oli 7,060,000 -Englannilaisia, ja 823,835 muita kielellisiä, yksinkin Suomalaisia. -Mainittuna vuonna oli kansatus (befolkningen) niissä erinnäisissä -hallituksissa, niin kuin seuraa, nimittäin: Mainessa 298,566; -New-Hampshiressa 241,158; Vermontissa 235,764: Massachusettissa -522,475; Rhode-Islandissa 83,479; Connecticutissa 275,598; New-Yorkissa -1,377,652; New-Jerseyissä 277,575; Pennsylvaniassa 1,049,458; -Delawaressa 72,749; Marylandissa 407,400; Virginiassa, 1,065,366; -Nord-Carolinassa 638,889; Syd-Carolinassa 503,191; Georgiassa 356,489; -Floridassa 18,000; Alabamassa 162,901; Mississippissä 95,448; -Louisianassa 157,507; Tennesseessä 427,813; Kentuckyssa 504,307; -Ohiossa 584,520; Indianassa 154,064; Illinoissa 63,917; Michiganissa -17,967; Luuve maassa 19,109; Missourissa 67,086; Arkansassa 28,980; -Missourin maakappalessa 200,000; Oreganissa 120,000; Columbiassa -33.039. Näistä hallituksista niin New-Hampshiressa, Vermontissa, -New-Jerseyissä, Pennsylvaniassa, Delawaressa, Virginiassa, Kentuckyssa -ja Columbiassa, ei mahak eneä löytyä yhtään Indialaista, mutta niissä -toisissa heitä vielä löytyy, muutamissa enemmin, muutamissa vähemmin. -Ainoastaan Luoteen, Missourin, ja Origanin maalikappaleissa ei löyvyk -muita, kuin paljaista Indialaista, paitti muutama linna joka on näihen -vieraisten käsissä. - -[260] _Pelto- ja puisto-maat_, sädesfält och trädgårdar. - -[261] Näihen hallituksiin sisään-tulot oli kahen vuuen eistä -(v. 1823-1825) yhteisesti 75,986,657 Dollars, ja heijän pois-kauppaus -(_export-handel_) 25,337,157 Dollars, (yksi dollars on likimmittäin -samassa arvossa kuin 1 Riksi hopeassa). New-Yorkissa löytyi v. 1824, -14 rahastoa (_bankar_) kussa peäsumma (kapitalet) oli 17,000,000 -Dollars; 10 meri-varjotus kuntoa (_Sjö-Assekurans-Sällskaper_) -joihen peä-summa oh 4,650,000 Dollars; 24 tuli-varjotus kuntoa -(brandförsäkrings-societeter) joihen peä-summa luettiin 9,850,000 -Dollars. Sinä vuonna löytyi 65 laivoo, jotka kantovat 15,831 tynnäriä. -Vuonna 1824, niin oli yhteinen sotaväki 30,000 miestä, nimittäin 20,619 -miestä pestättyä väkeä (_linie-troppar_) ja 9,381 moan-väkeä -(_province-troppar_) joihen kostaminen teki vuuessa 9,922,782 Dollars. -Ilman heitä niin oli samana vuonna 1,053,387 miestä nosto-väkeä -(_miliser, bewäring_) (_Neue Allgemeine Geographische und Statistische -Ephemeriden_ XVI B. p. 413, 414, m.m). - -[262] Mitä näihen yhteen-liitetyihen Hallituksiin opin-keinoista ja -tietomuksien asettamuksista (wettenskapliga stiftelser) oisi -sanottavoo, niin oisi mahotoin voatia että näissä näin äsken -syntyneissä valtakunnissa, kussa ulkonaiset soat että sisälliset riiat -ja kapinat ovat tähän asti heitä rasittaneet, kussa niin monen miljonan -ihmisten, kaikkein kielellisten ja kaikkein uskollisten, yksinäinen -että yhteinen paras on ollut sovitettavana ja haettavana, että tässä -mahottomassa kansoin kuhinassa, kaikki oisi muka jo sillä jalalla, kuin -tavataan vanhoissa valtakunnissa. Viisauen harjoittaminen ja Uskomuksen -holhottaminen on täytynyt pysähtyä ja jäähä muita myöhemmäksi, -erinomattain koska hengellisyyttä ja kansallista valaistusta ei -kaivattu, vaan löytyi jo itestään kansassa levitettynnä, sillä hyö -toivat heitä kukiin myötensä mistä tulivat. Se on uskottava, että kuin -soavat aikoa tuonempana, niin eivät suinkaan laimin lyö näitäkin -harjoitella. Hyö ovat jo asettaneet Akademioita ja muita Opetus-kouluja -nuorillen; ja ettei valaistus ouk heistä häviämässä, mutta nopeemmin -heissä leviämässä, nähään siitä, että kuin ennen vapauttansa ei annettu -heillen muuta kuin 2 aviisia (tievustuksia, tieto-sanomia) niin -annettiin kohta vapaaksi tultuansa 39, joista 33 oli Englannin -kielellä ja 6 Franskan kielellä. Siitten ovat hyö vuosittain -enentyneet. Vuonna 1810 annettiin 158 tasanvaltaista tievustusta, -(_republikanska tidningar_) erinnäisillä kielillä, 157 yhteen-valtaista -(_federalistiska_) ja 49 mitettömöö sanomoo, (_neutrala tidningar_) eli -yhteseen 364 tietosanomoa. Vuonna 1823 painettiin yhteen-luettu 538 -tievustusta, ja nykyisin sanotaan heijän vuuessa olevan 640. Moni on -kyllä pitänä tätä tiion liian levittämistä kansakunnissamme (jota -liioitenkin tieto-sanomien kautta harjoitetaan) hallituksillen -vaaralliseksi, koska sillä hallituksen menot tuloo kaikillen tietyiksi, -niin hyvimmät kuin huonommatkin. Niinpä pitivät ennenkin Jumalisen -sanan levittemisen vahinkolliseksi Poavillen ja hänen Piispoillensa, -koska uskomuksen harjoittamisella usein kuorittiin heijän tyhmyyttä ja -vilpeyttä. Yksi uskomus joka on toimituksessansa julkinen, eli kussa ej -pietäk mitään salassa, ja yksi hallitus joka on käytöksissänsä -julkinen, eli kussa ei mitään peitetäk, ovat kumpaisetkin yhtä -kunnioitettavat ja rakkaat. Samaten yks kansa joka uskaltaa puhua ja -kuulla puhuttavaksi totuutta ilman viipistelemätä, sekä maallisissa -että henkellisissä, sekiin osottaa sillä mielenvalaistusta, ja totistaa -että elätään valaistuilla ajoilla. Sillä _totuus_ on aina ylistettävänä -missä sitä vaan löytyy. Ennen asettivat hänellen temppelilöitä, ja -rukoilivat häntä Jumalana, nykyisin on hään ite assettanut temppelinsä -rehellisten syvämmissä -- kunnioitakamme häntä siinä, kussa löyvämme -hänen asuskelevan! Että _totuuen harjoittaminen_ on tarpeellinen -valtakunnan vakauveksi, on jo vanhat havanneet. Tämän käsittämiseksi -ovat ne jalommat valtiat ennen vanhuutessa pueneet ihtiänsä -yksinkertaisiin talonpoikaisiin voatteihin, että sillä tavalla muihen -joukossa kuulla tuntemattomina mitä kansa heistä, heijän hallituksesta -ja virkamiehistä puhui, ottain siitä vaaria ja opetuksiansa; Sitä -vastoin ne kehnommat suljivat ihtensä vaimoväin joukkoon ja -turvaiksivat palvelioihinsa, jotka kantain konttia ja valleita -rehellisten kansalaisten peälle, sillä kuiskutteli heijän herransa -korvia, ja heijän mielettelemisella toimitteli valtakunnan hallitusta. -Nykyisin eivät valtiat tarvihte käyvä totuutta kuuntelemassa muihen -oven takoo, niissä valtakunnissa kussa on jokaisellen lupa annettu -peästä heijän puheillen, ja kussa löytyy puheen ja painon vapaus. Siinä -soavat hyö oppia tuntemaan alamaisten aatoksia ja virkamiestensä vikoja -ja ansioita, näistä heijän tieto-sanomista. Sen eistä ovat ne -viisahimmat ja valaistummat valtiat näinnä aikoinna juuri suojellut ja -kalliksi arvannut tämän painon-vapauven, eikä siitä pölähtänyt eikä -närkistynyt jos jolonkullon heistäkin jota kuta oisi mainittunna; Sitä -vastoin ne heikommat, jotk eivät uskala antoo käytöksiänsä tulla -muillen ilmiksi, tahi jotka pelkeävät tullaksensa moitituiksi, hyö ovat -varsin asettaneet tämän painon vapauven kahleissa ja vahvoissa -rauoissa, salpataksensa muka sillä alamaistensa korvia totuutta -kuulemasta; mutta hyö ei taija sitä siittenkään salata, sillä asiat -tuloo kuitenkin tietyiksi; vaan hyö salpaavat sillä ainoastaan omat -korvansa, kuulemasta totuutta alamaisiltansa. Kuitenkin halajavat hyö -sitä kuuleskella! Ja koskeivät uskala kuunnella sitä julkisesti, niin -kuunteloovat saloapäin. Hyö ovat täksi tarpeheksi asettaneet yhtä -_sala-kuria_ (hemlig polis) joka juoksuttaa heillen muihen puheita, -usein ehkä veärin kuultuja ja pahoin selitetyjä, usein ehkä toisinpäin -keänättyjä, ja monestin ehkä kuulustajoihen omilla lisättynnä. - -[263] _Ilmoitus_, upptäckt. - -[264] _Moa-kaari_, hemisfer. (Otava. II. Osa. 50 p.) - -[265] Tämä kokemus, että _vapaus_ antaapi _voiman_ (ehkä _voima_ -siitten vuorostansa täytyy hallita _vapautta_, ikään kuin hyvä lapsi -vanhempansa) on nähty jo vanhuuesta. Sillä tavalla Ruomikin ensin -perustettiin, että kaikellaiset kielelliset ja mielelliset saivat siinä -vapautensa, josta siitten syntyi se kansa joka monessa vuos-saassa -hoitteli koko maailmata. - -[266] _Tieturi_, wetenskapsman; _Taituri_, konstnär. - -[267] P. _Hallitus-meno_, Regerings åtgärd. - -[268] _Uskomus-rauhallisuus_, (tolerans, religions fördragsamhet). -_Rauhallinen_, (tolerant); _rauhatoin_, (intolerant). - -[269] _Taranko_ (Taganrog) on yks kaupunki musta-meren rannoilla. - -[270] _Sanaus_, (epigram). Tämä ja ne jälkimäiset sanaukset ovat ne -iho-ensinmäiset koettelemukset, että Greekkallaisten tavalla, Suomeksi -kirjuttaa lyhyväitä somia ajatuksia. - -[271] Se tyytymys _siveyteen ja hyvyyteen_ joka ilmauntui kokonaan -tämän Nuorukaisen olennossa, ja jolla hään mielytteli ja suosioitteli -kaikkia ympärillänsä, on vakuuttanut minua, että hään suosiolla ja -leppeellä silmällä on vastaan-ottava näitä pieniä heinän-heikkaleita, -joita minä hänen muistoksi olen uskaltannut asettaa hänen hauvallensa. - -Neito _Agnes Louise Godenhjelm_ oli syntynyt v. 1803 Gröndalin hovissa, -Mäntyharjun pitäjässä Savossa, ja kuoli 19 vuuen vanhana, yhestä -veri-paiseesta hänen rinnassansa (_bröstböld_) joka lopetti hänen -päivänsä sinä 5:enä päivänä Marras-kuussa v. 1822 Tyllilän moisiossa -samassa pitäjässä, suureksi suruksi ja mielikarvaksi kaikillen jotka -tunsivat hänen kauneutta, siveyttä, ja mielen-tyyneyttä. - -[272] Oppiva Turun Opistossa (_Studeranden wid Åbo Universitet_) _Ulrik -Wilhelm Hasselblatt_, syntynyt Sortavalan kaupunnissa Karjalassa, -tuli kesällä vuonna 1825 veljensä kanssa Tukhulmiin, jalkaansa -poikki-leikkuuttamaan, koska yksi liha-keäpä (_whit-swelling_) oli -polven kohalla tärvänyt koko jalan. Otettua meiltä jää-hyväiset, -pois-sahattiin häneltä reisi polven ylä-puolelta, suapuvilla -ollessaini. Ilman pitelemätä, ilman järähtämätä, ja varsin ilman -minkäänlaisetak kujerokseta kahteli hään ite vilpittömästi tätä -ruumiinsa raatelemista, ja ouvoksi kaikkein lässä-olevaisten kannatteli -kärsimistänsä, ei lapsen tyhmeyellä, mutta Uron uhkeuella. Perästä -tämän toimituksen hään ei väikistynnä siihen tavalliseen jälkitautiin, -mutta virkistyi päivä-päivältä, niin että kaikki -- yksin Leäkäritkin -pitivät häntä kohta terveksi tulevana. Mutta pari viikon peästä niin -hänen korjajan varottamattomuuella valmistettiin tapaturmauksen kautta -(_genom en olyckshändelse_) kuolema hänellen uuvesta, josta ei eneä -ollut pelastusta. Hään kuoli s. 23 p. Loka-kuussa Kuninkaallisessa -Seraphimin poto-huoneessa (_Lasaretissä_), ja hauvattiin s. 26 p. -samassa kuussa Klaran kirkolla, 19:nellä vuuellansa. -- Siihen -katkistuivat kaiket meijän hyvät liitoksemme! Hään oli muka luvanut -että terveeks tultuansa, tulla mun luoksein Upsalahan, että siinä -yhessä työskentellä Suomen kielen harjoittamisessa. Suomalaiset, -jokainen meistä jok on kielessämme rakas, se on rakas mielessämme, -vuotakaamme yhen veljellisen kyynelen hauvalla tämän nuoren -Karjaleisen! - -[273] Oppiva Upsalan Opistossa _Pehr Reinhold von Törne_ oli syntynyt -Poason hovissa, Heinolan pitäjässä Savossa s. 16:nä p. Touko-kuussa -vuonna 1803. Hänen isänsä oli muinonen Savon Jalkaväin-Rykmentin Majori -_Johan Reinholdt von Törne_, ja hänen äitinsä _Hedvig Sophia von -Essen_. Jos luettaisiin hänen vanhojansa (_hans anor_) niin hään isänsä -puolesta oli suvussa sen kuuluisan Suomalaisen sankarin _Carl -Armfeltin_ kanssa, joka ikusti ihtensä (_förewigade sig_) Kyron -tappeluksessa, ja joka oli hänen isän-äitin-isä. - -Törnen nuorra ollessa kuoli häneltä vanhemmat, josta hänen täytyi ite -pitää huolta ihestään. Hään tuli v. 1821 Upsalan Akademiaan tietomuksia -harjoittaaksensa, ja tässä juurtuvat hänessä ne taivut (_de anlag_) -jotka oisivat aikoa myöten soattaneet hänestä miehen, johon ei ollut -moni verrattava. Mutta ehkä hään ei ennettänä siihen lailliseen ikään, -niin hään oli kuitenkin elänyt kyllä, että rakkautensa tautta totuuteen -ja hyvyyteen, tulla meiltä mainituksi ja kaivatuksi. Kesällä vuonna -1825 keäntyi hään keuhko-tautiin, josta hään peäsi Tukhulmissa s. 12:nä -p. Tammikuussa v. 1827. Häntä kannettiin ystäviltänsä Johannin -kirkolle, jossa lepo-kammio oli hänellen asetettu, ja johon häntä -pantiin s. 15:nä p. samassa kuussa 24:nellä vuuellansa. Suomen-niemi, -jokainen nuorukainen joll on syvämmen-lämpeyttä ja isämmaan-rakkautta, -ja jota näin ennen aikanansa lasketetaan hautaan, on yksi toivo joka -katoa, yksi nuori tähti joka sammuu sinun taivaallais -- Ole -murheessais ja istuta yksi kaipo-kukkainen hänen muistiksensa! - -[274] _Sanan-vaihetus_, Ordbyte, (anagramma). - -[275] Nämät olivat _Smyrna, Kolophon, Chios, Argos, Athén, Rhodos ja -Salamis_. - -[276] _Voitto-runo_, segersång, hjeltedikt, epos. - -[277] _Suojatar_, skyddarinna, Patronessa. - -[278] _Emoinen t. Jumalatar_, Gudinna. Vanhanaikuisia vaimoja, joita -vanhat pitivät Jumaloinaan. - -[279] _Iliadi_, kuhutaan sitä kirjoa, jossa Homerus lausuupi _Ilion_ -kaupunkin kymmenvuotisesta piirittämisestä, ja hänen viimeisestä -hävittämisestä. - -[280] _Rapsodia_ eli _Kokous_. Homeruksen laulut ovat jaetut vissiin -kokouksiin; joissa kussakin puhutaan erinomaisia merkillisiä tapauksia. -Iliadissa niin hyvin kuin Odysseassakin löytyypi 24 tällaisia -erinnäisiä _versyn-kootuksia_, joista kukiin sisällänsä pitää nuon -viiesta saasta -- aina yheksään sataan värsyyn. - -[281] _Episodi_ eli _Poikennos_, on Greekan kielestä sepitetty sana, -jolla ymmärretään sellaista puhetta, joka ej o piäasiaan puuttuva, -mutta ainoastans siihen kuuluva niin kuin yks erinäinen, hänestä kyllä -lähtevä, vaan itekseen kuitenkin luettava, pakina; jokapa näin -erilläns, on piä-asiaan sovitettava, koska se jolla kulla tavalla on -hänestä puhuva. Niin ovat tässäkin, Hektorin ja hänen vaimonsa -keskinäiset lausumiset, ei suinkaan sotaan koskevia, vaan omaan -elämänkeinoon, kuitenkin heitä siihen liitetään, koska ne ovat soasta -mainihtevia. - -[282] _Mittaaminen_, metrisk indelning; _mittamus_, Metrik, läran om -meter; _mittaus_, meter. - -[283] _Karaistus_, rytm; - -[284] E.m. _hyvyys, pataan_, näissä on _into_ ensimmäisessä polvessa, -mutta _paino_ toisessa. _Painon_ sais ottoo heistä pois, ja heitä -ymmärretään kuitenkin; vaan jos _into_ otetaan, niin heitä ei ymmärek -ykskään. - -[285] _Into_, en kort, skarp accent, (_acutus_). - -[286] _Paino_, en lång accent utan aspiration, (_gravis_). - -[287] _Kuus-niveliset värsyt_, hexametrar, kuhutaan ne värsyt, kussa -löytyy kuus niveltä. Yks _niveli_, wersled, takt (_pes_), kuhutaan ne -erinnäiset meärätyt osat värsyssä. Kussakin nivelessä löytyy taas -vissiä _polvia_, noter (i takten), stafwelser (i ordet), jotka ovat -yksinäisiä puheen tahi soiton eäniä. - -[288] _Leikkaus_, cäsur, taktstreck, wersafmätning. - -[289] Kuitenkin olemme myö koitteeksi leikanna yhen värsyn -sanoin-jakaamisella, nimittäin: - - Vaan lie heit | kehoitta- | -neet ja yl- | -lyttänyt | - omahat mielet. - -[290] Dactylus, kuhutaan yksi kolm-polvinen niveli, kussa ensimäinen -polvi on pitkä, vaan toiset molemmat lyhyvet, e.m. juoksulla, -syömäri. - -[291] Spondeus, kuhutan yksi kaks-polvinen niveli, kussa molemmat -polvet ovat pitkät, e. m. moahaan, juoksoo. - -[292] _Lovistan_, skandera, efter metrikens reglor prononcera. - -[293] Koiton vuoksi olemme heittänyt 4 _spondeusta_ yhessä värsyssä: -e.m. - - Pùhuttu | Hektor | maasta | rauta | làkinsa | òtti. - -[294] _Anapaestos_, kuhutaan yks kolm-polvinen niveli, kussa ne -molemmat ensimmäiset polvet ovat lyhyvet, ja se viimeinen pitkä, e.m. -kuninkaan, kirjuttaa. - -[295] Ainoastaan 493 versyssä löytyy neljä näin katkaistuita sanoja, -vaan hyö ovat kielessämme jo kaikki tavalliset. -- Koska Suomen -kielessä ei pietäk _painosta_, niin suurta lukua kuin _innosta_, sillä -se tapahtuu ussein että samat polvet, toisinaan painetaan, toisinaan -puhutaan painamatak, niin kuin myös vanhimmissakin Runoissa ussein -lyhyviä pitkistetään, ussein taas pitkiä lyhenetään, niin on meijänkin -toisinaan täytynyt asettaa pitkiä polvia lyhyvien paikoillen, niin kuin -tässäkin, kussa _syntyneet ja syntynyt_ ovat yhtä muka lovistettavat. - -[296] Homeruksen Ruohtalaiset kiäntäjät, ovat Ruotiksi toimittaneet -tämän sanan, puheella: _hjelmbuskwinkande_ (Tranér ja Ingelgrén), tahi: -_med fladdrande buske på hjelmen_ (Wallenberg). - -[297] _Pyrrhichius_, merkihtee yhtä kakspolvista niveltä, kussa -molemmat polvet ovat lyhyvet. - -[298] Se on varsin mahotoin että meijän kielellä käsittää muihen -vierain kansoin Runomuksia ja Opin-keinoja, ellei me vähä taivutak -meijän kieltämme heijän mukaan tahi helpoitak ne meijän vanhat -piirokset. Niin ovat myös Ruohtalaisten ja muihenkin kansoin täytynyt -tehä. - -[299] _Runomus_, poesi, skaldekonst. - -[300] _Vanhat kansalliset laulamukset_, gamla folk-melodier. - -[301] _Soittamus_, musik. _Kansallinen soittamus_, national-musik. - -[302] _Plinius_ sanoo Hyperboræiloista: _Apollinen praecipue colunt_; -ja _Saxo Grammaticus_, nimittää meistä: _incantationum studiis -incumbunt_; joka toistaa että meijän vanha _Runomus_ oli jo silloin -muuttunut _Loihtumiseksi_. - -[303] _Puhe_, merk. tässä kohassa _puhumus_, _lukemus_, prosa. - -[304] _Puhkaus_, uttryck. - -[305] _Sointu_, ackord. _Sointua_, ackordera, stämma tillsammam. - -[306] _Viulu_, fiol. Ikään kuin hyö ovat hyljänneet heijän -kantelettansa, niin ovat myös hyljänneet heijän vanhoja kauniita -runojansa, ja lauleloovat nyt ruokottomia ja hävittömiä lorpotuksia, -kuissa ei löyvyk kielessä eikä laulussa miitän kunnollisuutta. - -[307] _Soitikas, t. soittelo_, Musikaliskt instrument. - -[308] Se on piiroksestaan melkeen yhen-näköinen kuin _Dávidin harppu_, -jota luetaan yheksi niistä vanhimmista soitteloista joita tunnemme. - -[309] Yksi yksinkertaisempi soitikas on tuskin aateltava. -Ei naulattu eikä liimattu, vaan yksi koppa koverrettu puusta, johon -pohja tuohella kuvotaan kiini. Ne vaskiset kielet näyttää olevan -myöhäisemmän ajan (lue _Swensk Litter. Tidn_. 1817, p. 340). -Kuitenkin se on niin soma-eäninen, ettei parempia eikä syvämpiä -sointuja soahak mistään, se on ainoastaan siinä puuttuvainen, ettei se -annak muuta kuin 5 eäntä kaikkiaan. Se joka tässä nähään kuvailtu, sen -ostin minä talon-mieheltä _Tuomas Teitiseltä_ Taipalen kylässä Juvalla, -joka oli ite sitä tehnyt. Enkä minä saata sitä kovan kalliiksi sanoa, -sillä se tahtoi tuosta _kuus markkoo_ (4 kill. riksel.). Tään-näköiset -ovat kaikki ne kantelet jotka minä olen Savossa nähnyt, ilman niitä -jotka ovat moninkieliset, ja joita ainoastaan herroissa tavataan. -Savossa löytyy harva kylä kussa ei ouk kantele talossa. Turunmaassa, -Uuvellamaalla ja Hämeessä eivät eneä tunnek hänen nimensäkkään. - -[310] Lue _Swensk Litter. Tidn_. l.c. - -[311] _Ala-uloinen_, melankolisk, - -[312] _Lauhkia-eäni_, moll-ton. - -[313] Ainoastaan kahet olen minä näistä kuulut laulettavia, nimittäin -N:o 2 ja 3. Siihen ensimmäiseen soitoon laulettiin: Jo _tuleni kotiin_, -etc; ja siihen toiseen: _Kulu päivä kuusikolle_, etc; (lue _Schröterin -Finnische Runen_, p. 90. n. 5, 6). - -[314] _Meärätöin eäni_, partikulieradt ljud. - -[315] Meillä löytyy kahellaiset paimenen sarvet, yks on tehty -_Pukin-sarvesta_ ilman pulikata, (utan propp) ja toinen on -_Lehmän-sarvesta_, jossa on ylä-peässä puusta tehty pulikka. -Kumpaisessa on 5 reikee tahi lävee, eivätkä anna usempoa eäntää, jos -tuskin 5 kaikkiaan, eikä nekään ouk aina yhteläiset, tahi meärätyt. -Samaten ei löyvyk meijän vanhemmissa kanteleissamme muta kuin 5 kieltä -kaikkiaan, ja 5 eänteä. Ne ovat tehyt varsin sarvein mukaan, joka -osoitta että hyökin ovat aivan vanhat. Sen eistä mitä soitetaan -sarvella pullittamisella, sitä soitetaan Kantelella sormittamisella; ja -_koska kumpaiset_ ovat ainoastaan viiskielelliset (pentachordos) niin -ovat myöskin kaikki nämät laulut ainoastaan viis-eäniset. - -[316] _Karjan-kaitsia_, herde, boskaps-idkare. - -[317] Merkillinen on, että muutamat Schveitziläisten (e.m. heijän -Kuh-Ränzen) ja Tyrollilaisten vanhoista laulamuksista jotka ovat -tulleet meijän tietyviksi, ovat melkeen yhtäläiset luonnostaan, kuin -meijän paimenen-soitot. - -[318] Sen ensimmäisen näistä, kirjutin minä tässä Tukhulmissa, -Oululalaisilta merimiehiltä. Ja muistan kuullein samanlaisen soiton -Norjan Suomalaisissa (på Norrska finskogarna). - -[319] Yksi meijän tolpparista, vanha _Hanno Laitinen_ -Syvänmaan-Hännilästä, jota piettiin isona tietäjänä, soitteli heitä -kantelellansa. Häneltä ja kirkkomäin tyttölöiltä olen minä saannut -viiettä kymmäntä tällaisia vanhoja soittoja, osittain paimenen -loilotuksia, osittain muita vanhoja laulamuksia. Erinomattain saan minä -tästä kostella _Liisaa Puraista, Anna Kaisa Leinoista, Maija ja Anna -Liisaa Kiukasta_, ynnä heijän veljensä _Aato Kiukasta_, joka niin ikään -soitti heitä kantelellansa. Siitten ovat Herrat _Dráke ja Barkenbóm_ -tässä Tukhulmissa heitä leviten kahtona ja oikoina, sitä myöten kuin -minun renki-poika _Tahvo-Immoinen_ (niinikkään Juvalta kotoisin) -lauleli heitä, heijän kuulla. - -[320] Tästä tuloo että nämät laulut näyttäiksen monellen ehkä -yksin-mukaisiksi (enformiga); niin kuin moni ehkä kahtoopi heijän -soittamusta yhtä-eänelliseksi (monotonisk). - -[321] Merkillinen on, että kaikki meijän vanhemmat laulut olivat -runot, ja että _runo ja laulu_ on vielä nytkin usein merkihtevä yhtä. -Sana _raunen, runen t. rynen_ merkihtee Saksan kilellä yhtä -puoskaroittamista, tahi yhtä sellaista sanoin-sopottamista, jota -Egyptin muinoiset papit, Persan tietäjät, ja Gymnosophistat Indiassa -ennen ruukkaisivat heijän rukouksissansa ja kahtouksissansa. (Zedlerin -Universal-Lexicon, T. XXX. p. 1133. T. XXXII, p. 1821). - -[322] _Viis-neljäinen niveli, t. viis-polvinen niveli_, fem fjerdedels, -fem-noters-takt. - -[323] _Vaihos_, repris, stroph, ombyte af takt (i musiken). - -[324] _Vaihtaus_, variation; _vaihtama_, varietet. - -[325] _Sana_, vers, stroph, ombyte af rad (i poesien). - -[326] Samalla tavalla tavataan sanoissakin useemmittain ainoastaan -_kaksi sanaa_ kussakin värsyssä. Mainittava on myös, että kuin kahet -sanat eli värsyt (jotka aina ikään kuin seuraavat yhessä) lovistetaan -yhteen, niin synnyttäävät _kuusnivelöksen_ (en hexameter). - -[327] Nimittäin sillä tavalla, että kukiin kieli kahesti koputetaan; -niin kuin olemme soitto-lehessämme osattanut. - -[328] Kolmet näistä tavallisista Runon vaihtauksista luetaan Rühsin -_Finland och dess inwånare_, viimeisessä osassa, soitto-lehessä (_å -musik-bilagan_). Se joka tavataan v. Schröterin kirjassa, kuhuttu -_Finnische Runen_, ei ouk kansallinen. - -[329] Sparrmanin _Resa i Afrika_. - -[330] _Soitto-johtaus_, musikalisk skala. - -[331] _Viserrös_, drill. - -[332] _Heläjäminen_, rulad, passage. - -[333] Suomalaiset nimittäävät useen Lehmiänsä sillä päivällä jollon -syntyyvät; niin e.m. (viikauven-päivistä) _Moatik', Tiistik', Kestik', -Torstik', Perjaka, Lauker'; Sunter'_ (nimi-päivistä) _Aner', Petrik', -Tuomik', Ristik'_ m.m. (juhla-pävistä) _Peästik', Heluna, Juhlik'_, -j.n.e. - -[334] _Muksa_, merkihtee Tyttöä Norjan Suomalaisissa. - -[335] Äitiä kuhutaan _munnaksi_, Norjan Suomalaisissa. - -[336] _Mutti_, on yks hutun (puuro) laji, joka keitetään Ruotin ja -Norjan Suomalaisissa. Lue Swensk. Litter. Tidn. 1817. p. 800. - -[337] Tämä soma soitto jotama muinon kuulin Moision ja Ilamäin tyttöin -soittavan sarvillansa, sanottiin olevan niistä vanhemmista paimenen -soitoista Juvalla. Mutta koska ainoastaan ensimmäinen vaihos on minusta -paimensoittoihin mukainen, niin olen minä heistä ikään kuin eroittanut -hänet, ja kirjuttanut sille sota-sanoja, koska muka ne ensimmäiset -nivelet käyvät niin ramakasti ja urhollisesti, kunnekka raukenoovat -niissä viimeisissä aivan laukeeksi. - -[338] Minä en ole kuullut eläissäin muita kuin kaks suomalaista -Juoma-laulua; yksi oli Ruotista käätty ja alko: _Jos sull' on yksi -ystävä niin juo, ole ystävyyteis pysyvä ja juo!_ toinen oli yks runo, -vaan vasta näitä aikuisia, joka alkoi: _Viinast' on valitus-virsi, runo -ruoka kultaisesta_ (Pieniä Runoja I, osassa) joka siitten on tullut -lisätyksi ja kerroitetuksi. (Turun Viikko Sanomat, v. 1826). - -[339] Henkellinen rakkaus suljetaan siinä luonnollisessa, ikään kuin -henki ruumiissa, kuitenkin heitä hyvin eroitetaan, sillä se -luonnollinen ei ouk henkellinen. - -[340] Lauletan sillä tavalla kuin Ruohtalaisten laulu; _Här är ock en -fyllehund! Mina bröder -- Lambo_. - -[341] Lauletaan kuin: _Hjertat mig klämmer, Sorligt jag stämmer_. - -[342] _Tapaillemus_, Imitation. _Kirjuttamus_, Epistel. - -[343] Lauletaan kuin: _Gubbarne satt sig att dricka_. - -[344] Lauletaan kuin: _Så lunka wi så småningom_. - -[345] Mitä tässä sanotaan Papista ja muista virka-miehistä, niin -se on sanottu heistä leikin-vuoksi, heijän muka juominkissa; -- -ymmärtänöönhän hyö leikki-puhetta! -- _Tolho_, stoft. - -[346] Nimittäin, punsi-maljaiseen. - -[347] Nossis oli yksi kuuluisa Runotar (_Sångmö_) Greekalaisissa. -(Lue: Otava II Osaa, p. 162. m.) -- _Simo, t. mesi_, håning, nektar. - -[348] _Elämys_, Biografi, lefwernesbeskrifning. - -[349] _Hyvistyminen_, förädling, moralisk förbättring. - -[350] _Halventaa_, förringa, förakta. - -[351] Tämä kuuluu kyllä ouvollen; vaan niin se kuitenkin tapahtuu. -Seneistä, työ jotka tietten hyvyyttä ihmisillen, elkeeten ajatella -jotta hyö (aina) kostaavat teitä! Jos työ sitä luuletten, tahi, jos -toimitatten hyvyyttänne (ainoastaan) että tulla jollakulla paremmalla -palkatuiksi; niin työ, jotka tahoitten muita sillä hyvä-syvämmellänne -pettää, tuletten ite petetyiksi. Sillä hyvyyven palkinto on _omassa -tunnossamme_, vaan ei toisten puheissa eikä muihen arvoksissa. -Sen eistä ei sanotak ilman syytä, meijän _uhravan ihtiämme_ ihmisillen; -sillä kuin haemme heijän parasta, niin kavotamme usein omaamme. Tästä -tuloo, että ne parraammat, kunnollisemmat ja kunniallisimmat miehet -usein ovat vähässä varassa, sillä hyö kahtoovat sitä ouvoksi -ettei käyttää rahansa hyviin harjoittamuksiin, tahi ettei auta -lähimmäistänsä, hänen hätässänsä. Hyö pitäävät tavaransa ainoastaan -yhtenä välikappaleena (såsom ett medel) että sillä vaikuttaa moailmassa -hyvyyttä, eivätkä seneistä heitä pitele eikä kiinitä, vaan mänettäävät, -koska hyö taitaavat heillä muita hyötyttää. Sitävastoin ne toas, jotka -kaikissa ensin kahtoovat omaan kukkaroon, hyö eivät suinkaan toimitak -hyvyyttä muillen, ja jos jollon-kullon jotakin toimittaisivat, niin hyö -sillä kuitenkin tarkoittaavat _omoo voittoansa_, tahi teköövät sitä -ainoastaan _ulkokullaisuuteksensa_. Hyö pitäävät rahansa isoinna -peätarkoittamuksena, johon hyö pyrkiivät ajatuksillansa, ja jonka -käsittämisessä hyö ovat hyvät kaikkia muuta altiiksi antamaan -(uppoffra). Tästä myöskin tuloo, että ne saijimmat ja saastaisimmat -ihmiset, aina usein ovat varakkaammat ja rikkahimmat; tahi toisinpäin -sanottu, että ne rikkaat ja varakkaat aina useemmittain ovat ahnaat ja -itarat. Kuin kuulet seneistä ketään mainittavaksi mainion rikkaaksi, -niin elä aina ajattele hänen rahojaan, vaan muistappas myös niitä -monta, jotka ehkä hänen rikkautensa tautta ovat tulleet köyhytetyiksi -ja vaivatetuiksi, ja kiitä ihtiäis ettet sinä ole näitä niänyttänyt; ja -kuin toas kuulet ketään köyhtyneeksi, niin elä häntä alena: -kuulustappas perään, jos ei hään sinun tahi sinun veljeisi tähen ou -joutunut köyhyyteen, ja ole nöyrä häntä auttamaan, jos taijat! Myö -tavamme sentähen köyhäin ja alhaisten joukossa (usseen) usseempia hyviä -ja hyvä-tahtoisia ihmisiä, kuin rikkain, pajaristen ja äväriäisten -parvessa. (Lazaruksen ja sen rikkaan tarina opettaa meitä, että -ennenkin moalimassa on ollut niin). Kaikki _älyrit_ (snillen, genier) -_tietyrit ja taiturit_ ovat niin ikkään usein köyhät ja varattomat, -joka on luonollinen; sillä hyö arvoavat tietoansa ja taitoansa enemmin -kuin rahaansa, ja mänettäävät tätä heihin. Tästä seuraa, että niillä -joll ois varoo, ei ouk ymärrystä sitä käyttää; ja ne taas jotka -ymmärtäisivät sitä käyttää, niillä taas ei ouk varoa. Kuin kuulet -seneistä autuan ja rikkaan myöskin olevan muillenkin avullisen, niin -osota hänellen kahesti kunniataisi, sillä hään on voittanut -luontoansakin. - -[352] _Ennustaja_, Prophet. - -[353] Tämä meijän katumus, on meissä yksi hyvä merkki, ja osottaa että -se kansa, joka näin kunnioittaa heijän muinoisia hyväntekiöitä, on jo -vaeltanut yhtä askeletta etemmäksi valaistuksen tiellä, kuin olivatten -koska nämät heijän uro-vainaat heissä löytyivät. Tästä seuraa että -tällaiset miehet, missä hyö voan ilmistyyvät, niin _eläävät ennen -aikasek_, tahi ne käyvät heijän aikuisiansa eitten. Senpä tautta heijän -iälliset eivätkään heitä tunnek, vaan nauraavat heillen ja pitäävät -pilkka-puheita heijän käytöksistään. - -[354] Se on tosi kyllä, että se _totinen hyvyys ja ansio_ harvoin -palkitaan, tuskin tunnetaan. Sillä se vaikuttaa usein salassa muihen -tietämätäk. Vasta kuin varsin voaitaan, silloin se uskalluksella astuu -eteen, ja viattomuuen suojelemisella, tahi pahuuen paljastamisella -ottaapi totuuen turvataksensa; josta hään ussein tuloo pahoilta -vihoitetuksi, ja viimäinkin ehkä vikuutetuksi. Sillä tavalla _uhraa -'hyvys' ihtensä hyväksi muillen_, ja niin se on tehnyt iankaiken. Kutka -siitten palkitaan ellei hyvät? Heitä (usseemmittain) jotka kaikkiin -näkyvillä luetteloovat töitänsä, ja lukoovat vielä muihenkin omiksi; -heitä, jotka ulko-kullaisuutella kaunistaavat ihtiänsä heijän silmissä -joilta palkka on muka tuleva; eli jotka teköövät hyvyyttä ei _hyvyyven -tautta_ (rakkautesta hyvyyteen) vaan _palkinnon tautta_; tahi niitä, -joita luullaan puolestamme taipuviksi, ja kelpooviksi joksi kuksi -omaksi voitoksemme. Sillä harvoin kyllä hyvyyttä palkitaan hyvyyven -tähen, ellei siinä sivussa ouk joku _toinenkin tarkoittamus_ joka -huvittaa meijän joutavaisuuttamme eli omaa hyötytystämme (som -tillfridsställer wår fåfänga eller egennytta). Millä heitä siitten -palkitaan? Ulko-kunniallisuuella, tahi semmoisilla aineilla, jotka -muihen moallisten silmissä antaavat heillen arvoa, vaan jotka eivät -kuitenkaan heijän omissa, tahi muihen ymmärtäväisten, (yksin) ouk hyvät -tuottamaan heillen mitään ansiota. Sen eistä jos nämät ulkonaiset -kunnia-merkit eivät katoa jo ennen heijän kuoltua, niin häviävät -silloin, ja poisriisutaan ikään kuin ne voatteet, joissa hyö ovat -koreillunnaan. Sitä vastoin, niin _totinen ansio ja kunnia_ vasta -silloin ilmistyy, kuin ne ulkonaiset piirokset katoovat. Tätä -_sisimmäistä kunniata_ ei annetak meillen (muilta) ellei me (ite) ouk -sitä ansainneet; ja jos ei sitä annetak _ennen_ kuolematamme, niin -annetahan _jälkeen_; ja ellei sitä annettaiskaan, niin se on kuitenkin -meihin tuleva; sillä totuus aina omaansa perii. Minkä tautta heitä -vasta kuoltuansa näin kunnioitetaan? mahtaa ehkä jokuu aatella. Sen -tautta etteivät ihmiset arvoo ansiota, ellei se ouk kullassa kuvattu, -eivätkään tahok tuntea sitä toisessa, koska se heissä muka puuttuu; sen -eistä, että silloin jo rikkainkin livistäjät (smickare) ja köyhäin -kielen-lakkarit (bak-dantare) homehtuuvat kukiin hauvassansa. Silloinpa -vasta totuus aukaisoo suutansa, ja silloin vasta kansankin mielet ja -silmät avauntuuvat. - -[355] Se on näissä heijän voaroissa ja vastuksissa, kuin jaloja miehiä -vasta koitellaan ja tunnetaan; sillä myötäisissä taitaa ehkä jokainen -olla mies puolestansa. - -[356] Ilman näitä varsin hyviä ja ylistettäviä ihmisiä, niin tahomme -myöskin puhua muista, jotka jonkun muun syyn tähen ovat olleet muita -merkillisempiä; tahi joihen ruummiillisessa eli henkellisessä luonnossa -tavataan jotakuta erinäistä ja äkkinäistä, eli joihen elämä jostakusta -tapauksesta tuottaa valaistusta meijän tarinamukseen. - -[357] Se ei ouk ainoastaan näistä meijän ylhäisimmistä virkamiehistämme -joista meijän tuloo puhumaan, sillä heillä löytyy kyllä ylistäjöitä -muutenkin; myö tahomme nopeemmin hoastoo niistä alhaisemmista ja -yksinäisistä moa-miehistämme, jotka ovat ansainneet tulla meiltä -ylistetyiksi; ja meijän täytyy ainoastaan valittaa, että moni mies joka -oisi ehkä ensin arvon ansaihteva, tuloo muita myöhämmäksi, koska meillä -tässä puuttuu ne tarkemmat tievot heijän elämäkerrastansa, joita -tarvittaisimme. - -[358] Sillä missä vaan _into ja voima_ löytyy, siinä hyö ovat myöskin -vaikuttavaiset; ja missä näitä ei tavatak, siinä heitä tyhjään haetaan. - -[359] Näistä ovat erinomattain, Vhaelin, Gananderin, Porthanin, -Messeniuksen, Juustenin, Calamniuksen, Salamniuksen, ja monen muihen -nimet, mainittavat. Ylikynteen sanottu, niin Pohjalaiset ovat olleet -parraat Suomalaiset, hyö ovat tähän astikka enin rakastanneet -Isämmoatansa, ja omoo puhettansa. Kuin vallasväki muualla Suomessa -eivät milloinkaan puhuk Suomea keskenänsä, vaan Ruotia, niin -Pohjolaiset nouattaavat Suomea heijän jokapäiväisessäkin puheessaan, -sekä kaupunkiloissa (erinomattain Oulussa, Kokkolassa, Salossa ja -Kajanassa) että muualla. Tästä ehkä tulee, että hyö pitäävät muita -Suomalaisia ikään kuin halvempana ja ansionsa alla; tästä tuloo, että -hyö vanhoinna sota-aikoinna olivat kaikista enin urholliset ja -vihollisiansa vastaan vasta-sotivaiset, ja hallitukseensa uskolliset. - -[360] Tästä tuloo että meillä on parempaa tietoa Pohjanmaasta, -kuin muista Suomalaisista maista, erinomattain sota-ajoilla. -Savossa ja Karjalassa minä en tunnek yhtään, joka näinnä aikoinna oisi -jolla kulla tavalla harjoittanut hakeaksensa tietoa meijän -tarinamuksesta eli kielestämme. Se oisi toivottava, että meijän -toimellisemmat miehet, tästäpuolin enemmin tarkoittaisi näitä asioita, -ja pistäisivät kirjaan kaikkia mikä on valaistusta meillen tuottava, -niin yhessä kuin toisessakin; jott' ei eneä saatettaisi meitä syyttää -kehtamattomiksi laiskuriloiksi ja huolimattomiksi kapeiksi, niin kuin -on moni meistä ehkä ollut. Se on surkuteltava kyllä kahtoa, miten -kelvottomasti myö monestin käytämme näitä meijän vanhoja kirjojamme, -joissa löytyisi moni tarpeellinen tieto ja selitys vanhoista -ajoistamme. Ei siinä kyllä, että viholliset ovat heitä hävittäneet ja -polttaneet, mutta myö turmelemme heitä vielä itekkin. Minä tiijän e.m. -että Lain-tutkian _Malénin_ kuoltua Savossa, niin kaikki kihlakunnan -vanhat peätökset ja lain-toimeukset (rättegångs-handlingar) (kussa -löytyyvät kaikki Savon vanhat lain-asiat) jätettiin hujan-hajan hänen -perällisten korjuun, varsin tuulen nojalle. Ne jotka hänen perästä -tulivat siihen virkaan, eivät ouk vielä sieltä hakenneet näitä vanhoja -tois-sata vuotisia paperia, jotka jo lähes 30 vuotta ovat olleet näin -heittiollen heitettynnä. Niitä makuutetaan vielä nytkin yhessä vanhassa -pahapäiväisessä lukottomassa vaunu-majassa (wagnslider) _Sairilan_ -hovissa, _Mikkelin_ pitäjässä, kussa heitä linnut ja muut sonnittaa ja -panoo tärviöllen. Eiköhään joku sielä oisi niin armahtavainen ja -hankkisi heillen parempata korju-paikkoa, kosk' eivät hyö sitä tie -joihen pitäis. - -[361] Näistä hänen kirjutoksista on erinomattain mainittava hänen -_visitions-akt_ af år 1701, (_festo Mariae annunciationis_), joka -löytyy Turun Papin-neuoittelemuksen kirjan-säilyksessä (arkif); ja -jossa hään antaapi monet tarkat tievot Pohjanmaasta. Se oisi -toivottava, että kaikki sellaiset vanhat selistykset (beskrifningar) -tulisi painetuksi. - -[362] _Er. Castrénin beskrifning om Cajaneborgs Län_, p. 43. - -[363] Yksi nimeltä _Ericus Wallenius_ sanotaan pitänneen -_ruummis-saarnan_ hänen yliten, jota painettiin v. 1706 Turussa tällä -nimitöksellä (under denna titel, benämning): "Christillinen Ruumis -Saarna, cosca -- Herr Joh. Cajanuksen ... ruumis lepocammioons, ja -hautaan johdatetuxi ja lasketuxi tuli", 1703. (_lue Keckmans -förteckning å Finska skrifter_ p. 18); mutta kovaksi onneksemme, niin -ei sitä ouk soatu käsihimme. Siinä ehkä löytyisi selvämpee tietoa hänen -elämästä. - -[364] _Kuuluistamus-toimeus_, visitations-akt. - -[365] _Poiskirjuttaa_, utskrifwa, proskribera. - -[366] _Moa-viljelemus_, åkerbruk. - -[367] _Paikka_, punkt. - -[368] _Vara-laillinen_, extra-ordinär. - -[369] Näitä 150 miestä, joita pitivät sota-aikoina kostentaman, niitä -kustentivat ja palkihtivat hyö rauhallisinna aikoinakin, ynnä heijän -upserinsa; sillä tavalla, että talonpojat talonsa ja varansa myöten -meärätteleiksen heijän kustentamiseksi. Tämä meärätteleminen (rotering) -tehään aina uuvestaan 10:nen vuuen peästä, sitä myöten miten talot ovat -varakkaat. Heijän upserin palkkaamiseksi, maksetaan joka tilasta 1/12 -tynnäriä riistoa. Eikä sen isompata väkee tässä millonkaan ouk ollut. -Ilman tätä, niin maakunta äksierattiin kahestin vuuessa, niin ikään -omalta Katteiniltansa, jota tehtiin aina vuoteen 1733. Silloin moaherra -Rålamb epusti tätä, ehkä maakunta aina oli sitä halainut. Henki-pano -kirjoista nähtiin, että ilman talon-isäntiä löytyi 800 nuoria miehiä, -jotka heijän hihtemisensä ja tarkka-ampumisensa suhteen, oisi ollut -kyllä, näitä ahtaita mehtä-rotkoja varuistelemaan ja salpamaan. Vuona -1790 oli tämä nosto-rahvas (bewäring) jo kohonna 1500 mieheksi. - -[370] Jos yksi yksinäinen mies jollon kullon toisella ajalla oisi -uskaltanut puuttua semmoisiin töihin, niin hään oisi jo kohta yheltä -valaisemattomalta hallitukselta tullut nosteliaksi (för en -upprorsmakare) luultuksi, ja sala-kurilta käsitetyksi, ja pantuksi ehkä -semmoiseen paikkaan, kuhun ei kuu eikä päivä paistaisi hänen peälle. -Niin se kävi _Brennerin_ kanssa (yksi toinen Suomalainen pappi); kuin -hään sai tietäksensä niitä juoneita, jotka salassa viritettiin Koarle -XII:nen vastaan, ja joilla hänen ikeensä viimeinkin lyhenettiin, niin -hään varoitti Kuninkastansa, ja ilmoitti hänelle koko asian. Mutta -Kuninkas ei uskonut häneen. Seneistä kuin se oli tapettu, niin -Brenneriäkin tavoitettiin, ja tuomitettiin kuolemaan. Häneltä hakattiin -peä poikki Tukhulmissa s. 4. p. Heinäkuussa v. 1720, Sepä oli hänellen -palkaksi uskollisuutestansa: "_Onni toisen autuahan, toisen vaivaisen -vanhinko_." - -[371] Tällä sanalla ei ymmärretäk aina ummikko-Venäläisiä, vaan Venäjän -puolella asuvia Suomalaisia ja Karjalaisia, jotka ovat Greekan uskoon -kuuluvaisia. Moni kuhtuu heitä myös _Ischoriloiksi_, koska suurin osa -heistä asuu Ischoran kymin tienoilla. Ne heistä jotka asuuvat -Inkerin-moassa, pienissä kansakunnissa muihen Suomalaisten välillä, -kuhtuuvat ihtesek _Inkrikoiksi_, ja puhuuvat kaikki varsin selvee -Suomea. - -[372] _Ansioittaa_, göra förtjent. - -[373] _Kuninkaallinen Linnan-Pikku-piiruttaja_, Kongl. -Hof-Miniaturmålare. - -[374] _Lain-istuja Kuninkaallisessa Vanhain-Säilyksessä_, Assessor wid -Kongl. Antiqvitets-Arkifwet. - -[375] _Gezelii Biogr. Lexicon_, I D. s. 131. Mutta _And. Ant. v. -Stjernman_ nimittää, että se oli syntynyt s. 8. p. Huhti-kuussa. -(_Matrikel öfver Sw. Rik. Riddersk. och Adel_ II D. p. 1083). -Yhtäpä tuo meillen liene minä päivänä se oli syntynyt, mutta hakeaksein -parempoo perustusta, olen minä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä -(i Kongl. Riks-Arkifwet) perään-ehtinyt niitä käsikirjoituksia, jotka -näistä ajoista löytyy. Vaan siinäkin seisoo yhessä kohassa, että se oli -syntynyt s. 8:na päivänä, vaan toisessa toas, että se oli syntynyt s. -18:nä. - -[376] _Joensuu-kaupunki t. Uuven Koarlenkylä_, Ny-Karleby. - -[377] _Jouto-aikoina_, under skol-ferierna. - -[378] Mikä _Messenius_ tämä mahtoi olla, on tietämätöin, mutta on -uskottava, että se oli se nuorempi. Sillä Lain-istuja _Joh. Messenius_ -viskattiin jo v. 1616 vaimoneen ja Lapsineen ikuiseen vankeuteen -Kajanin linnaan, jossa häntä suljettiin 19 aastaikoa. Irti-laskettunna -v. 1635, muutti hään Oulun kaupunkiin, jossa hään asui kunnekka -hään kuoli v. 1637. Hänen poikansa Vallan-Tarinamus-Kirjuttaja -(Riks-Historiographen) _Arnold Messenius_, täytyi ynnä isänsä, kauan -istua vankeutessa. Peästettiin kyllä vihtoin ulos, vaan pantiin -v. 1624 Tukhulmissa toas arastiin. Sieltä laitettiin häntä v. 1626 -Käkisalmellen, jossa häntä piettiin 12 vuotta vankeutessa. -Laskettiin sieltä v 1640; koroitettiin isoimmiin virkoin, ja tehtiin jo -v. 1648 Vapa-sukulliseksi; mutta tuli kohta sen perästä toas -vankeutetuksi, ja v. 1651 Tukhulmissa leikatuksi, ynnä hänen 17 vuotias -poikansa, nimeltä _Joh. Messenius_, joka silloin jo oli Kuninkaallinen -Kirjuttaja (Kongl. Sekreterare). - -[379] Matkustaminen muissa maissa, on iankaiken pietty parahainna -johtauksenna soahaksensa hyviä ja tarpeellisia tietoja; tahi -kunnollisia ja valaistuja kansallaisia. Europan hallitukset ovat -seneistä monella tavalla ei ainoastaan kehoittaneet viisauen -harjoittamista omassa moassa, vaan rahoilla auttaneet alamaisiansa -ehtimään sitä muualtakin. Erinomattain ovatten raha-auttamuksilla -kehoittaneet oppiviansa ja nuorempia moamiehiänsä vieraissakin -Opistoissa tietoansa lisentemään. Että tällaiset matkustamiset ja -tietomuksiin harjoittamiset muissa maissa, jo vanhoinnakin aikoina -luettiin tarpeelliseksi, nähään siitä, että ne muinoiset Greekkalaiset -käyttivät aina nuorukaisiansa koulussa muissa maissa, kuin olivat -kotona ensin lopettaneet opetuksensa; samaten Ruomalaiset, ja muut -valaistut kansat. Myö vielä pistämme siihen, ja sanoomme olevan varsin -mahottoman, että käymätäk vieraissa maissa, oikeen rakasta -isämmoatansa. Sillä silloin vasta sitä tunnetaan ja arvataan, koska -sitä muihen maihen kanssa verrataan; ja myö uskaltamme sanoa, että ne -miehet, jotka enin ovat harjoittaneet isämmaan parasta ja hyvyyttä, -ovat kaikki nuoruuessansa käyneet muissa maissa. Sillä ilman tätä, hyö -eivät tuntisikkaan omia puutoksiansa, sen vähemmin osaisi heitä auttoo. -Myö otamme ite Zaari _Pietaria_ Venäjän vallan perustajaa mainioksi -esimerkiksemme. - -[380] _Aljet_, lärospån. - -[381] _K. Vanhain-Kootus_, Antiqvitets-Collegium, asetettiin Upsalassa -v. 1667, jonka asettamiseksi valitettiin 7 miestä; joihen joukossa -Hadorphia tehtiin osalliseksi; nimellä: "Kirjuttaja Kuninkaallisessa -Vanhain-Säilyksessä" (Sekreterare i Kongl. Antiq. Arkifwet). - -[382] _Piiruttaja_, ritare, figurtecknare. - -[383] Tämä kaikki sanottiin _Hadorphin syyksi_, joka oli kyllä -toimellinen ja kiivas Vanhoin koottamisessa; mutta muuten juonikas ja -yksin-valtias. Hään keänsi kaikki kunniaksensa mitä _Brenneri_ teki, -(sillä hänen omasta piiruttamisestaan ei ollut mitään) ja piti -ite kunnian että palkan. Samaten antoi hään nimessänsä ulos -_Rim-Krönikorna_ v. 1674, _Olof den Heliges Saga_ v. 1675, m.m. ehkä -jokainen kyllä tietää ettei hään kelvana paino-ojennustakaan -(korrekturen) lukemaan. - -[384] Näistä Brennerin _Monumenta Templi Cathedr. Upsal_. on -mainittavat, "Pyhä Brigittan, ja Birge Pedersonin tahi Brigittan isän -hauta-merkki" Upsalan kirkossa, jota hään on siitten piiruttanut -kuparissa; ja "Pyhä Eerikin taulu", joka oli pantu hänen hauvan yliten -Upsalan kirkossa, kuvaellen tämän Kuninkaan isoimmat vehkeet, tehtynnä -sekä puol-kuvauksessa (i basrelief) että maalauksissa, monessa -osa-kunnassa (i många fördelningar). Jota kaikki _Brenneri_ aivan -kauniisti paineihinsa kanssa kuvaili. Alku-perä (originalet) on jo -kavonnut, mutta taulu on uuestaan Holmilta piirutettu ja painettu -kirjassa _Monum. Upsal_. 1: 186. - -[385] Näistä, niin hauta-kivein kuvat vielä löytyy Kunink. -Kirjan-Kootuksessa N:o F. b. 5; vaan Runa-kiviin piirutokset tavataan -_Nescherin_ luomia, Vest-Göthan merkillisytein seassa (bland West. -Göth. märkwärdigheter). _Brennerillen_ luvattiin tästä 300 talaria -hopeassa, vuosilliseksi palkaksi. - -[386] _Suljetus_, Kloster: _Papin-suljetus_, munk kloster; _piikoin -suljetus_, nunne-kloster. - -[387] _Kunink. Vallan-Säilyksen käsikirjoituksia_, Kongl. -Riks-Arkifwets Manuskripter. - -[388] _Kunink. Runomus-, Tarinamus- ja Vanhain-Opiston Kirjuttaja_, -Kongl. Witterhets, Historie och Antiqvitets-Akademiens Sekreterare. - -[389] Hauta-kivet tässä Vadstenan kirkossa, joita hään piirutti, oli 64 -kappaletta, jotka siitten tulivat puuhun kuurmatuiksi, ja joista -ainoastaan otettiin 4 tahi 5 painosta (aftryck) kaikkiaan, joita -muutamissa Kirjan-Kootuksissa säilytetään ja näytetään kalliinna -harvauksina (rariteter). -- _Merkillisyys_, märkwärdighet. - -[390] Lue muist.[399] - -[391] _Gezelius_ nimittää, että hään ite Tukhulmiin tultuansa otti -erotustansa (afsked) ammatistaan, koska se ei häntä kuitenkin -elättänyt, ja rupeisi Pikku-piiruttajaksi, joka oli hänen mielestä -hyötyllisempi (?). - -[392] Ne merkillisimmät näistä hänen kuvista, joita hään piirutti aivan -tarkasti meärän-laskemisen jahtauksella (enligt en Geometrisk skala) on -e.m. -- _Pyhä Henrikin_ muisto-merkki Nousisten kirkossa, jota hään -piirutti v. 1672, ja jota hään siitten anto _Sartoriuksen_ piiruttaa -kupariin; -- Ruhtinaan _Birger Jarlin_ kuva, joka oli tehty -Hämeenlinnan linnassa, ja joka on niin ikään siitten piiritetty -kupariin, ja löytyy myöskin painettu kirjassa _Svecia Antiqua & -Hodierna_; -- _Viipurin pata_, joka on vielä painamatak; -- _Pyhä -Eerikin_ kuva Naantalissa, jota piirutettiin kupariin v. 1677, ja -sisään-liitettiin yhteen Juttelemukseen Pyhästä Eerikistä; Yksi kuva -_Pyhästä Henrikistä_ ja muutamista Suomalaisista talonpojista, joka -löytyi Iso-Kyrön kirkossa Pohjan-moalla, ja jota siitten on puuhun -piirutettu, vaan ei ulosannettu, m.m. - -[393] _Kuvitus_, teckning. - -[394] _Nahka-kirjoittamus_, pergament-skrift. Näistä vanhoista -Suomalaisista kirjoista, joita hään oli tuonnut sieltä myötensä, oli: -_Ansgarii Lefwerne_ (Ansgariuksen Elämä) jonka hään löysi Turun -kirkossa, poisviskattu vanhoin lapioihen ja luutoin joukkoon. -Tämä kirja jonka luullaan olleen Linköpingin Piispan Nikolauksen -tekämä, painettiin siitten _Örnhjelmiltä_ sekä Ruotiksi että Latinaksi, -nimellä _vita Ansgarii gemina_. -- _Chronicon de Sancta Brigitta_. -- -_Juusteni Chronicon Episcopor. Finland_. (Käsi-kirjoituksessa). -- -_Adagia Fennonica_; mutta mihin hyö ovat joutuneet, on tietämätöin. -- -_Dissertatio epistolaris_, jossa näytetään, että Suomalaiset sanat -ovat emä-sanoja (stamord) Ruohtalaisessa kielessä. Ei tätäkään kirjoo -eneä löyvetäk. Nämät ja muut semmoiset vanhat kirjat antoi hään -Vanhain-Kootuksellen, josta annettiin hänellen osa hänen kahen -vuotisesta palkasta. Suureksi vahinkoksemme niin on suurin osa -näistä meijän Vanhoin tuntemisessamme tarpeellisista kirjoista jo -joutuneet hukkaan. Minä olen heitä ehtinyt Kuninkaallisessa -Kirjankootuksessa (Kongl. Bibliotheket) tässä Tukhulmissa, -että Kunink. Vallan-Säilyksessä (Kongl. Riks-Arkifwet) ja Kunink. -Vanhain-Säilyksessä (K. Antiqvitets-Arkifwet) -- mutta tyhjään. -Ainoastaan muutamia näitä Brennerin piirutoksia olen minä ynnä muita -Suomalaisia kirjutoksia käsittänyt pois-salaistuna vanhoin paperien -pankoissa Kuninkaallisessa Kirjan-Kootuksessa tässä Tukhulmissa, kussa -heitä löyettiin hänen virka-kumppalinsa Kirjotus-Neuon (Kansli-Rådet) -_Peringsköldin_ käsikirjoituksissa. Meijän, ja meijän Suomalaisessa -Tarinamuksessammc arvossapiettävä, maamiehemme Kunink. Kirjuttaja -_A.I. Arwidsson_, on näissä ylöshaetessa, kaikella tavalla osottanut -minulle avullisuuttansa ja hyvä-tahtoonsa. Nämät _Brenneri_ vainaan -kuvaukset, sisällensä pitää piirutoksia sellaisista vanhoista -kuvista, joita hään löysi kuvailtuna vanhoissa kirkko-muuriloissa, -ikkunoissa ja seityisissä, liioitenkin vanhoilla hauta-kivilöillä. -Ne ovat yli-kynteen pienemmiin ja suuremmiin kanssa yhteen-luettu -kaheksatta kymmenettä. Meijän aivotuksemme oisi, että tilaisuuttamme ja -vähä varoamme myöten, tässä meijän Otavassamme heitä moamiehillemme -toimittoo, että sillä mahtaisimme heitä pelastaa kavotuksesta. - -[395] Lue: _Hadorphs Concept Memor. till K. Colleg. d. 30 Maj 1671_. -6:101. - -[396] Näistä on erinomattain mainittavat, _Varnhemin_ kirkon vanhat -muistomerkit, joita hään myöskin anto Vanhain-Kootukselle. - -[397] _Pyyhikas_, pensel. - -[398] _Rahan-tietomus_, Numismatik, wetenskapen om mynt. - -[399] _Hadorph_ kirjuttaa ite tästä Gréve _de la Gardielle_ (joka piti -Brennerin puolta) näin: "_jag kan ingen hjelp och resepenning för -Ritaren bekomma, utan spisar honom (Studenten Brenner) med godt -hopp_." (Lue: Hadorps bref af d. 12:te Juli 1670). - -[400] _Valtamies_, Statsman. - -[401] _Sanan-Toimittaja_, Minister. - -[402] _Vapamerkin-Piiruttaja Kuninkaan Kirjutteluksessa_, Wapenmålare -wid Konungens Kansli. - -[403] _Vapatietomuksen vaatimuksia myöten_, enligt Heraldikens reglor. -_Vapa-kirja_, Adels-diplom, bref. - -[404] _Vapa-Huone_, Riddare-Huset. - -[405] Nämät, että myös kaikki _Brennerin_ piirutokset, ovat merkilliset -ei ainoastaan heijän soreesta kuvittamisesta, mutta myös sen kauniin ja -korean painin tautta, jota hään on ollut hyvä heillen antamaan, ja -josta hyö vielä nytkin toist'-sata vuotta vanhat, näyttäävät kuin -oisivat vasta äsken tehtyt. - -[406] _Valta-Kirjuttaja_, Stats-Sekreterare. - -[407] _Valta-lupa_, privilegium. - -[408] Se ulos-annettiin nimellä: _Thesaurus Nummorum Svio-Gothorum_, -&c. - -[409] _Apu-raha, t. elo-raha_, pentio, underhåll. - -[410] Tämä _Peringer_ tuli vielä samana vuonna koroitetuksi -Vapasukullisuuteen, ja kuhuttiin _Peringsköld_. Häänki on mainittava -rakkautensa suhteen Vanhuksia tiiustella; sekin kuvitteli ja kirjutteli -kaikkia vanhoja jäännöksiä. Mutta sekä kuvittamisessa että -piiruttamisessa ei hään, eikä _Hadorph_ ouk _Brennerin_ kanssa -verrattava. - -[411] _Vanhain-Selittäjä_, Antiqvarius. - -[412] Lue: Kongl. Resol. d. 16 Sept. 1693. - -[413] _Painuttamus_, tryckning; _seuramus_, fortsättning. - -[414] _Aivostella_, uttänka, uppfinna, föreslå. - -[415] Hänen Vapa-merkki osottaa yhen osan Vanhain-Kootuksen -kiinitöksestä (af Ant. Koll. sigill), nimittäin yhen _Phoeniksen_. - -[416] _Taitavaisuus_, skicklighet. Kunink. Vallan-Säilyksen kirjoissa, -annetaan _Brennerillen_ tämä kiitos: "i sina arbeten war han aldeles -outtröttelig och ytterst noggrann... Han war särdeles skicklig, helst -han gjorde wäl, hwad han gjorde." - -[417] _Juonittelemus, nioittelemus_, intrig, kabal; -_viran-kilvoittelemus_, tjenstsökeri, lycksökeri. - -[418] Hään oli Kauppamiehen _Niklas Weberin_ ja hänen vaimonsa -_Christina Spoorin_ tytär; syntynyt Tukhulmissa v. 1659, s. 29. p. -Huhti-kuussa, ja kuollut v. 1730, s. 14. p. Syys-kunssa. -(lue _Act. Litt. Sv_. vuonna 1731, p. 18). Hänen kuva löytyy liitetty -hänen kirjassansa, ja muutenkin kuvailtu yhessä miehensä kanssa, (lue: -viite 424). - -[419] Ensimäinen kokous näistä hänen lauluistansa painettiin -Tukhulmissa v. 1713, heissä ei löyvyk muuta kuin paljasta Hiä-, -Nimipäivällisiä- ja Hauta-virsiä, tahi muita seittyisiä Surun ja Onnen -toivotuksia. Toinen osa heistä painettiin v. 1732. - -[420] Tämän hänen oman käsitekonsa olemme kivelle piiruttaneet, ynnä -hänen monet kuvaillukset. - -[421] Tämä kaunis Kirjan-kootus tuloo nyt kohta huutokaupalla (genom -auktion) myötäväksi ja hajotettavaksi. Se oisi hyvin jos joku ostaisi -nämät meijän Moamiehen kirjutokset, Turun Opiston Kirjankootuksellen. - -[422] Tämä kallis ja arvattava kirja sisällensä pitää 580 aivan -kauniisti kupariin piiritettyjä Ruohtalaisia, muisto- ja kunnia-rahoja, -ynnä muita kulta-, hopia- ja vaski-rahoja, ynnä heijän selistystä -Latinaksi. - -[423] Tämä kuva, joka näyttää olevan tehty hänen vanhuuellansa, ei ouk -ollenkaan sen näköinen kuin se jonka hään oli ite tehnyt v. 1693, ja -jota luulemme uskottavammaksi. - -[424] Tämä _Brenneri-suku-kuvaus_ mahtaa olla varsin soma, jos saisimme -peättää sitä myöten, mitenkäs se on kuparissa kuvailtu. Keskellä nähään -Vapahtajan muoto, jonka yliten on kirjutettu: _jehovah_, ja jonka -ympärillen on tehty kaikkiin Brennerien kuvat. Nimittäin -- 1) -Lainistujan Ukon-isä, Mustasaaren muinonen Rovasti _Martinus Matinpoika -Brenner_, syntynyt Nerpissä v 1516; Kuollut Vaasassa v. 1595. -- 2) -Hänen poikansa Vaasan entinen Rovasti _Henrik Martinpoika Brenner_, -syntynyt Vaasassa v. 1552, ja kuollut samassa paikassa v. 1616; -- 3) -Hänen poikansa Iso-Kyrön Kirkkoherra _Isak Heikinpoika Brenner_, -syntynyt Vaasassa v. 1603, kuollut Iso-Kyrössä v. 1670. -- 4) Hänen -poikansa Lainistuja K. Vanh. Säilyksessä Elias Isakin-poika Brenner, -syntynyt Iso-Kyrössä v. 1647. -- 5) Hänen vaimonsa _Soph. E. Brenner_, -syntynyt Tukhulmissa v. 1659. Kaikkien näihen alla on siitten Latinaksi -kirjutettu: _Proavo avoque ecclesiae hujus Pastoribus quondam -dignissimis, qui et centesimo abhinc anno decretum conciilii -Upsaliensis ambo subscripsere nec non patri charissimo monumentum -posuit Elias Brenner Reg. Colleg. Antiquit. Assess. et Reg. in Min. -Pict. P. A:o MDCXCIII_. - -[425] _Pikkuus_, Miniatyr. - -[426] _Peä-Majuri_, General-Major. - -[427] _Linnan-isäntä_, Ståthållare. - -[428] _Sota-Evesti_, Krigs-Höfding. - -[429] _Henken-Rykmentti_, Lif-Regementet. - -[430] _Varuistus_, festningswerk, förskansning. - -[431] _Saksilaiset, Saksin-moa_, Saxare, Saxen; tällä nimellä -eroittamme heitä _Saksalaisista ja Saksan-maasta_, Tyskar, Tyskland. - -[432] _Uskaus_, mod, tapperhet; _Uskallus_, wågsamhet; _Uskallisuus_, -tillförsigt, förtröstan, säkerhet; _uskollisuus_, trofasthet, trohet. - -[433] Lue: _Stockholms Dagl. Allahanda 1776, N:o 13; Gezelii Biogr. -Lexicon, III D. s. 60; Gyllenstolpes descriptio Sveciae, Lib. VIII, -cap. VI_. - -[434] _Sota-Asettaja_, Fältmarskalk. - -[435] _Valpas kulettaja_, waksam Anförare. - -[436] _A. v. Stiernemans Genealog. Matrikel öfwer Swenska Riddersk. och -Adeln_, Stockh. 1770, 8:o p. 94. - -[437] _Balkisten_ Herraskartano on Vehmaan pitäjässä Turun läänissä. - -[438] Hänen vanhemmat oli Kenral _Henrik Clausson Flemming_, Herra -Viurulaan ja Balkiseen, ja hänen toverinsa _Brita Henriksdotter Risbet_ -Nääsistä. - -[439] Hänen isä oli Linnanisäntä _Joachim Flemming_, ja hänen äitinsä -_Ingeborg Stjernkors_. - -[440] _Mälkilän moisio_ on Iso-Lohjan pitäjässä, Uuvella-maalla Turun -läänissä. - -[441] _Vara-Merikäyttäjä_, Vice-Amiral. _Merisoturi_, Vikinge. - -[442] Jonka isä oli Lainjulistaja, siitten Käskyn-käyttäjä, -(Befallningsman, Befallningshafwande) Hämeenlinnassa, nimellä _Erik -Bergen_, Herra Hyväkylään ja Mälkkilään, joka ensin piti 5 kantaisen -tähen kilvessänsä ja ristin rautalakissansa, mutta siitten otti -äitinsä nimen _Spåra_, ja hänen sotamerkinsä. - -[443] _Lahtipujon_ moisio on Hämeen läänissä - -[444] _Piäratustaja_, Ryttmästare. - -[445] _Pähkinä Linna_, Nöteborg. - -[446] _Selittäjä_, Comissarie, Utredare. - -[447] _Moa-tutkimus_, Jordranfakning. - -[448] _Piä-Sovittaja_, Hufwudmedlare, reglerare. - -[449] _V. Stjernm. Matr. öfwer Sw. Ridd. och Ad. I D. p. 256. -Finska Ad. och Riddesk. Hist. Praes. J.F. Wallenius. Åbo_ 1827. - -[450] Hänen isänsä oli _Juho Pertunpoika Boose_ Lahenpujosta ja -Korunasta, hänen vaimonsa oli _Ingeborg Heikin tytär_. - -[451] Lue: Schefferi Lapponia. - -[452] Sekä Tuneld (Geographie öfwer Konunga-Riket Swerige IV D. p. 129) -että myös Gjörvell (Det Swenska Bibliotheket I D. p. 53) sanoopi että -se oli 8 jalkaa ja 4 tuumaa pitkä; mutta Castrénin Juttelemuksessa -_Beskrifning öfwer Cajaneborg_ p. 15 ja 16, seisoopi, että sanottiin -hänen olleen 3 kyynärtä ja 3 1/2 (puoli neljättä) korttelia pitkä, eli -puolta korttelia vajoo 4:een kyynäreen. Nämät puheet ei ouk oikeen yhtä -pitäväiset. _Castréni_ toimitti mitenkä hään on kuullut puhuttavaksi; -vaan ne toiset, sitä myöten kuin häntä Harlemissa mitattiin. Se on -mahollinen, että jos se kotoa lähtiissänsä, oli nuori ja kasvavainen, -jotta hään oisi pois-ollessansa vielä kasvanut muutaman tuuman; tahi, -että jos miittuutivat häntä kuoleena, että se oli kuoltuansa virunut, -niin kuin sanotaan tapahtuvan; on myöskin mahollinen, että tässä -ymmärretän Hollannilaisten mittuutta, joka on vähempi meijän. Olkoonpa -tuo miten tahaan, niin oli hänellä pituutta kyllä. - -[453] Kuninkas _Fredrik II_ eli _Jaloinen_, kuin häntä myöskin -kuhutaan, valitti ne pisimmät miehet kaikista hänen Rykmenttilöistään, -ja asetti heitä yheksi erinäiseksi väeksi. Mutta ei ainoastaan sillä, -että hään valihti heitä omasta valtakunnastansa, hään maksoi myöskin -isot rahat soahaksensa heitä muista maista. Näihin joukkoon pestaisi -hään myöskin _Cajanusta_, mutta se ei kelvanut, koska se oli ikään kuin -_Jättiläinen_ muihen seassa. - -[454] Hään oli kuuluisa ei ainoastaan pituueltansa, mutta myöskin -voimaltansa. Hänen sanottiin olleen kauhian väkevä, mutta niin -hiljainen ja tyynnä-tapainen, ettei häntä mitenkä saatu suuttumaan. -Yhen toisenkin voipaan sanotaan silloin olleen Preussissa, ja tulleen -rinnustelemaan tämän Suomalaisen kanssa. Mutta _Cajanus_ ei tahtona -häneen puuttua. Toinen rupesi tuosta vielä enemmin häntä kiistelemään, -ja sanotaan hänen viimein yllyttäneen häntä mänemään siihen -kauppaan, että hyö piti kerran kukiin soaha antoa toinen toisellensa -korva-puustin. Viskattiin arpoo, ja Preussilainen sai vuoron ensin -paiskataksensa. Silloin sanotaan hänen antaneen _Cajanuksellen_ -semmoisen aika kajauksen, että hään oli vähältä koatua; mutta kuin tämä -siitten suutuksissaan sukaisi toista korvalleen, niin sanotaan hänen -laskenneen häntä niin, että se mäni henkettömäksi. Tämän sanotaan -olleen syyn, minkä tähen _Cajanuksen_ täytyi peät-suoroo paeta pois -Preussin maasta. - -[455] _Elo-leipä_, Fri-bröd. - -[456] _Gyllen_ on yksi pieni hopea-raha Saksan maalla, joka teköö -meijän rahassa 44 killinkiä pankkoossa. Hään lahjoitti sillä tavalla -pois 11,625 Riksiä Pankkoossa. - -[457] _Mennoniittiläisten seurakunta_, (Mennoniternas diaconat). -_Mennoniitit eli Uuestaan-kastetut_, nouatti yhtä uskon-erkamusta. - -[458] Tämä Daniel Cajanuksen silkki-takki (kappa) löytyy vielä -Pohjan- moalla tallella. - -[459] Tästä on moni aprikoinut, että myö tällä meijän lyhyellä i'ällä -kuitenkin vaikutamme ja toimitamme enemmin, kuin moni meijän -esivanhemmista, sillä heijän pitkällä i'ällänsä. Jos lienöön niin! -Mutta kyllä moni vielä nytkin löytyy, josta ei saata sanoa muuta, kuin -että hään on ollut muka elossa. - -[460] Salméns _Beskr. öfwer Kalajoki Socken under P. Kalms praesidium. -Åbo_ 1754 p. 18. Jos hään oisi ollut Jämtlannissa Suomen armean kassa -v. 1718, niin hään olis silloin jo ollut 78:nen vuuen vanha ukko. Se on -uskottavampi että hään v. 1656, kuusitoistkymmenellä vuuellansa, muutti -ehkä muihen Suomalaisten kanssa Ruottiin, koska Venäläiset silloinkin, -_Zaar Alexei Michailowitschin_ hallituksen alla, hävittivät Pohjan -maita; ja että kuin toiset seisahtuivat siihen, niissä heijän synkissä -mehissä, niin tämä keäntyi Suomeen takaisin. - -[461] _Stockholms Post-Tidender år 1753, N:o 19_; seisoo että hään 105 -vuuen vanha, mäni _kolmannen kerran_ naimiseen, yhen 60 v. vanhan piian -kanssa (hään oli sen eistä jo ennen ollut kahesti naitu). - -[462] Lue: _I Jesu namn! Historisk och Deconomisk beskrifning öfwer -Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castrén. Åbo_ -1754, p. 10. - -[463] _Leal-Socken_. - -[464] Tämä pitäjä on 10 peninkuormoa Pietarista. Häntä tahottiin sinne -yksinmielisesti, sekä hänen opetuksensa suhteen, kuin että myös hänen -kunniallisesta elämästänsä. Vulmahtia annettiin hänälle siltä -henkelliseltä Synodilta. - -[465] _På Amiralitets-holmen_. - -[466] Se on juuri merkillinen, etteivät Ruohista eikä Suomesta antaneet -mitään apua tähään aivotukseen, ehkä se oli heijän maamiehillen -hyväksi, kuin tätä tehtiin. - -[467] Tätä tehtiin Saksan kielellä, _Nazziukselta_, Saksan Seurakunnan -Kirkkoherralta. - -[468] _att han warit missionär i Finnmarken_. - -[469] Saatiin nyt tietoa, että hään oli koulusta ruvennut Sotamieheksi, -ja sillä lailla tullut monta maata liikkumaan. Sitä vastoin niin hään -kyllä puolestansa näytti heillen yhtä kirjallista totistusta, että hään -Trondheimin kaupunnissa Norissa oli tullut tehtyksi papiksi Rovastilta -ja Konsistorin-Neuvolta (Consistorial-Rådet) _Paul Roggersilta_ (jotapa -kirjaa perästä-päin löyvettiin olevan hänen oman tekemänsä); mutta -Köpenhamina-Piispan _Herslebin_ kirjuttamisesta havaittiin, että yhtä -Nordenbergin nimellistä ei millonkaan ole käynyt Köpenhaminan -kouluissa, eikä yhtä Konsistorin-Neuvoa _Roggers_ ollenkaan löytynyt -Trondheimissa. Viimeisellä löysivät myös Nordenbergin luomia sitä -painitinta (pitschaft) jolla hään muka oli seilanut tätä nimitettua -papintotistusta. Sanalla sanottu, hään oli yksi _suuri koira_. - -[470] Ensin Oikeus myötistyi siiheen että, hänen anomuksellansa, -annettiin hänelle lupaa, lähteä Saksan muahan parempia totistuksia -itellensä hankkimaan, ja pantiin yhtä Papismiestä nimeltä _Henr. -Skyttenius_ että niin kauvan hänen siassansa olla viran toimituksessa. -Mutta koska Nordenberg ei tullunakaan vuuen piästä takaisin, niin kuin -hänelle oli miärä tulla, niin antoi Oikeus hänen virkaansa tällen -_Skytteniuksellen_, joka tehtiin Suomalaisten Kirkkoherraksi -joulu-kuussa vuonna 1747. Näin eroitettiin nyt Suomalaiset pois -Ruohtalaisista, ja tehtiin heistä eri-seurakuntaa, ja sillä loppui ne -pitkälliset riiat, jotka molemmispuolin oli heitä yllyttäneet. -Nordenberg tuli jonkun ajan perästä kyllä takaisin, vaan ilman mitään -totistusta, jonka tähen hänen myös täytyi lähteä tästä pois. Hään läksi -silloin Stettiiniin kaupunkiin, ja oisi siinäkin viisastellut ihelle -virkoa, vaan tuli ajallansa poisi-ajetuksi. Hään tuli vielä siittenkin -yhen kerran Pietariin, toivoten Suomalaisia houkutellakseen, mutta ne -eivät eneä häneen puuttuneet, jos täytyi hään järkiään lähteä tästä -pois, eikä o siitä päivästä hänestä mitään kuuluna. (_Gjörv. Hist. och -Polit. Mercurius; V D. p. 677; -- Büschings Geschichte der Evang. -Lutherischen Gemeinen im Russischen Reiche; Th. 2 (Altona 1767, 8:o) -sid. 74. -- Gezelii Biogr. Lexicon; II D. sid. 105_). - -Tämä Pietarissa oleva Ruohtalainen ja Suomalainen seurakunta oli -alustapäin ainoastaan yksi yhtyys niistä Suomalaisista ja -Ruohtalaisisia sota-vankiloista, joita pantiin tänne työllen, -rakettaisa tätä uutta kaupuntia Nevan rannalla; ja joillen annettiin -omat papit, heijän muka henkelliseksi ravinnokseksi. - -[471] Tämä heijän suloinen ja helläsyvämminen Kuninkas, muutti siitten -nimensä _Kontaschiksi_, joka heijän kielellä oli merkihtävä yhtä _jaloa -Valtiasta. Bucharian_ valtakunnat, jotka nyt ovat Venäläisten -hallituksen alla, kuhuttiin _Aleksander Magnuksen_ aikana -_Sogdianaksi_, ja jaetaan _pienempään ja surempaan_, joihen luetaan, -suurin osa Tarttarian maista. Tämä loaja valtakunta eli maakappale, -levittääksen Turkestan ja Kalmukkiloihen maista pohjoisesta, aina -Indiaan, etelään; ja Persan vallasta ja Kaspinmerestä loutehesta, aina -Mongalin ja Chinan synkiöihin. Kalmukkilaisten ja Tarttarilaisten -kansat asuskeleevat iässäpäin näitä avonaisia maita. Heijän uskomus on -Muhametin opista erkaneva. Heijän piäkaupunit ovat (Suuressa -Buchariassa) _Buchara_ ja _Walikk_, jotka kumpaisetkin luetaan Moskuan -toista mokomin suuremmaksi (?) ja (Pienemmässä Buchariassa) _Jerken_ ja -_Kaschgar_. - -[472] _Lähettämys_, Beskickning, Legation; _Lähettämä_, Sändebud. - -[473] Miksei hään Tarttarin piioillen pyytänyt Suomalaisia sulhaisia? -mahtaa ehkä joku meistä kysyä; -- Tiesi hänen! Mutta uskottava on, -että silloin ois hänen anomus ehkä käynyt paremmin toimeen. - -[474] Tämä tarina on otettu kirjasta: _Das veränderte Russland_. -Siinä luetaan ensin (I:ssä Osassa 254:llä puoliskolla) että hään pyys -"_Ruohtalaisia tyttölöitä_", mutta tämä on yks ereys, sillä Zaarilla ej -ollut Ruohtalaisten kanssa mitään tekemistä, sitä vähemmin heijän -likkoja myyksentellä; sillä jos hään kohta oisi soanut Ruohtalaisia -vankiakin (niin kuin hään sai) niin ne oli miehiä, vaan ei vaimoja. -Mutta Chan kuhtui Suomalaiset Ruohtalaisiksi, siitä, että heitä -luettiin Ruohin valtakuntaan. Silloin olevassa soassa vietiin Suomesta, -niin kuin muulloinkin, monta tuhatta lasta ja vaimoa Venäjäseen, jossa -heitä hajotettiin ympäri tätä laveata moata (ja joista meijän -vastappäin tuloo ehkä enemmin puhua). Yks osa heistä jaettiin suurillen -hoviloillen ja moisioillen alusväeksi, yhen osan veivät Kasakat -myötensä omahan moahan, josta heitä osittain kaupustettiin -Turkkilaisillen, osittain muuallenkin. Tällä tavalla oli vihtoin myös -Bucharilaiset tulleet heitä tuntemaan, ja heijän Herransa kahtomaan -tätä kauppaa evulliseksi. Että tässä ei maha olla puhe Ruohtalaisista, -nähään myös siitä, että tämä kirja itekkin toisesa kohassa oikaisoo -tätä paikkoo, selittävän tämän asian sillä, että se sanoo hänen -tahtoneen "Ruohtalaisia, eli _oikeimmittain Suomalaisia_" (p. 326) -Olipa tuo kummin tahan! Anomus on kuitenkin aivan merkillinen. - -[475] Tätä nimeä, (jolla nimitettiin sekä linnoo että soarta, ja josta -koko kappeli on siitten nimensä soanut) kirjutetaan meijän nykyisissä -kirjoissa _Kustö_, niin kuin se oisi muka tullut näin kuhutuksi Ruotin -sanoista kust ja ö; mutta tämä on viärin. Vanhoissa kirjoissa sitä -kirjutettiin _Cuusto_, joka nimi oli yhteen-veitty sanasta _kuusisto_ -(granskog); ja niinpä sitä ennenkin kirjutettiin Turun läänin vanhoissa -Maavero-kirjoissa (_Porth. Chron. Episc. Finl_. p. 605). - -[476] Niinpä nähään heijän jo Suomessakin ruvenneen Kuninkaansa vastaan -niskoittelemaan. Niin e.m. rupeisi jo Piispa _Conrad Bitze_ yhtenä -aikana ponnistelemaan Kuninkas _Carl Knutsonnia_ vastaan; eikä -antanutkaan hänellen _Raseborgin_ linnoo, jota hään v. 1465 häneltä -pyysi. Niin että Kuninkaan täytyi koko kesäkauven säilytteä ihtensa -_Dominicanarein_ pappilaisten luonna Turussa (hos Dominicaner-munkare i -Åbo) _Rhyzelius_, p. 338. - -[477] Ilman Piispaa _Henrikkiä_, joka oli se neljäs Piispa Upsalassa, -ja joka ensin yllytti _Eerikki_ kuninkasta, tulemaan Suomeen, -miekallansa levittämään Ristin oppia, ja joka kostoksi tästä, tuli -tapetuksi sinä 19 p. Tammi-kuussa v. 1157, yheltä Suomalaiselta -talonpojalta, nimellä _Lalli_, jota hään vaati kirkko-rankaistukseen, -yhestä hänen murhan töistä, niin se ei käynyt paremmin hänen -jälkeen-tuliallen. Sillä _Rodolphus_ tahi _Rolf_, joka oli se -ensimmäinen Suomen Piispa (syntynyt Vester-Göthlannissa) tuli v. 1178 -pois vietyksi ja surmatuksi Kuurolaisilta, jotka sinä vuonna -rosmaillivat ja hävittivät meijän rantamaita, joka tapahtui viienellä -vuoella, siitten kuin se tuli Suomalaisillen soarnoamaan. - -[478] _Ahvenanmoa, Åland_. Tämä _Ragvald_, joka kuoli v. 1321, oli -9 vuotta ollut Piispana (v. 1312-1321). - -[479] _Porth. Chron_. p. 14, 216, 217. _Rhyzelii Episcoposcopia -Svio-Gothica_, p. 331. _Rhyzelii Sveog. munita_, I D. p. 115, sequ. - -[480] Tämä _Magnus Thunsson_ oli se 8:saas Piispa Suomessa, ja se -_ensimmäinen Suomalainen_ joka oli piäsyt tähän _piispa-virkaan_. -Se oli syntynyt _Märtälän_ kylässä _Ruskon_ kappelissa, ja kuoli v. -1308, oltua 17 v. Piispana (v. 1291-1308). Hään muutti Piispa-istumen -v. 1300 _Räntamäestä_ Turkuun, eli niin kuin sitä ennen kuhuttiin -_Unikankareeksi_. - -[481] _Porth. Chron_. p. 183, 216. - -[482] Tämä _Magnus Ollinpoika Tavast_, joka oli se 16:nees Piispa -Suomessa, oli syntynyt s. 14 p. Loka-Kuussa v. 1357 _Alasjoen_ tahi -_Tavastilan_ kylässä Virmon pitäjässä, ja kuoli s. 9. p. Maalis-kuussa -v. 1452, 95:nellä vuuellansa. Hään oli 37 vuotta Piispana Suomessa -(vuuesta 1413 vuoteen 1450) ja oli yks niistä merkillisemmistä -Poavilaisista Piispoista meijän moassa, jonka tähen meillä oisi -mielessämme vastapäin hänen elämästä jotaik puhua. - -[483] _Rhyz. Episc_. p. 334. _Porth. Chron_. p. 20, 465, _Messenii -Scondia_ T. X. p. 19. - -[484] Tämä _Conrad Bitze_. joka oli 19:nees Piispa Suomessa, tais olla -syntynyt Turussa, kussa hänen isä _Henrik Bitz_ oli Katteinina, hään -kuoli _Kuuston_ linnassa sinä 13. p. Maalis-kuussa v. 1489, ja -hauattiin Turun kirkossa. Hään piti Piispan virkaa 29 vuotta, eli -vuuestä 1460-1489. Tässä _Kuuston_ linnassa lopetti myös Piispa -_Johannes Olai_ päivänsä s. 9. p. Heinäkuussa v. 1510, sillä että hään -syyvässänsä tukehtui. Siinä kuoli myöskin Piispa _Frat. Bero Gregorii -Balk_ s. 29. p. Kesäk. v. 1412. - -[485] Scondia. T. X. p. 21. Chron. Rhythm. Finland., p. 38; _Porth. -Chr_. p. 26, 585. _Rhyz. Episc_. p. 338. - -[486] Tämä _Arvid Kurck_, jonka sanotaan olleen syntyneen Laukossa, -luullaan olleen _Jeppe Kurkin_ poika, ja _Niiles Kurkin_ pojan-poika, -joka oli yks kuuluisa Hallitus-Neuvo (Stats-Råd) Ruotissa. (Porth. Chr. -p 651) Hään oli se viimeinen Poavilainen Piispa Suomessa. Koska se -Danskalainen meri-sotilas _Severin Norby_ v. 1522 vapautti Turun -linnoa, niin täytyi tämä Piispa paeta Ruotiin; mutta hukkui -joukkoinensa tiellä. Tästä puhuu _Tegel_ hänen Tarinamuksessansa Kyöstä -kuninkaasta p. 36, näin: _"Samma tiidh (då Norby uphäfde belägringen -för Åbo) måste Biskop Arffuedh i Åboo rymma, och gaff han sigh först -til Raumo, ther han hadhe sitt Skep liggiandes, och så sjödeles tädhan -och til Ulffsby (Björneborg). Men effter han ther icke säker och frij -bliffua kunde, och fick altijdh tijdender, at sienderna drogho -allastädes omkringh och föchte effter honom, gaff han sigh medh mångha -aff then Finska Adel, Frwer och Jungfrwer, som aff fruchtan och -räddhoga flydde för samma Konung Chrtistierns tyranniske påbudh skuld, -til sjöss, och achtade sigh åth Swerige til Konung Gustaff. Men them -kom en gräseligh stoor storm och owåder uppå, så at the alle med skep, -folck och godz förginges och bleffue borta, utan för Öregrund i Wiggian -(Grepen lahessa)."_ - -[487] Kuustoo joka kuuluu Piikisten pitäjään, luetaan 5 neljännestä -Turusta, (maantietä myöten) itä-etelään. - -[488] _Porth. Chron_. p. 730. -- Mutta uskottavampi ehkä on, että -kuninkas teki tätä vähänteeksensä Suomen Piispan-valtaa. Siinäkin ehkä -tarkoituksessa hään jokoi hänen Hippakuntaa kahtiaan, ja teki v. 1554 -Viipurissa toisen Hippakunnan istumen. _Kuusto_-linnan hävittämisellä, -hään ei heittänyt tilaisuutta Turun Piispoillen varustaksensa -sotamiehillä ja sotavarjelluksilla. - -[489] Ehkä tämä soari ei ouk sen pitempi kuin yhtä kiven heittämistä, -niin nähään kuitenkin että tässä ennen aikana on pietty oikeata -Sotaväkeä, linnan varaksi; ja ettei heitä ollut vähä joukko, on siitä -arvattava, että Piispa _Johannes Olavi_ (syntynyt Pargas pitäjässä) -joka oli toinen Piispa _Bitzen_ perästä, eipä soanutkaan tätä linnoa -sen kuolleen Piispan _Laurentiuksen Michaelin_ (sota-) rahvaalta -(_familiares_) ellei hään heillen maksanut 200 Ruotin _markan_-rahoja -(joka tais olla maksamatak heijän palkastaan). Eikä näinnä aikoina -käynyt Piispoin kanssa niskoitella, ellei suuren voiman kautta. Tämän -sanan familiares on Messenius (Scondia X. T. p. 23, & Chron. Rhyth. p. -43) ja Rhyzelius (Episc. p. 340) selittänyt sillä, että se oisi muka -merkihtenyt sen autuahan Piispan sukulaisia ja omaisia, mutta siinä -ovatten erehtyneet, sillä _Episcopi familiares_ kuhuttiin heitä, jotka -olivat heijän palveluksessa, ja saivat palkkansa heiltä (Porth. Chron. -p. 647). Näihen sotamiesten peämies, kuhuttiin _Praefectus Custoensis_, -(häänki sai palkansa, ei Kuninkaalta vaan Piispalta). Tätä nähään -yhestä kirjasta Piispalta _Hemmingiltä_, kirjutettunna Turussa v. 1356, -kussa yksi nimeltä _Johannes Pedherson_ kuhutaan Linnanisäntä Kuustossa -(Bih. till Åbo Tidn. 1785, p. 25, och följ. Porth. Chr. p. 262). -Niinikään oli Piispa _Magnus Olai Tavastin_ isä vainaa, nimeltä _Olaus -Nilsson Tavast_, tässä linnassa Isäntänä, Piispa _Hemmingin_ aikana (v. -1339-1367). - -[490] _Kahtomus_, vue, utsigt. -- _Luettaja_, Lector. - -[491] _Tunelds Geographie_, 6:te Uppl., 8:de Del., p. 49. - -[492] _Kunink. Kirjotus-Kokous_, Kongl. Kansli-Kollegium. - -[493] Myö tahomme kiitoksella mainita tätä Turun muinosta Maaherroa, -siitä huolenpiosta, jolla hään on kavotuksesta säilyttänyt näitä -vanhoja muistomerkkiä; niin myös muistelemme kiitollisuuellamme -sitä silloin olevata ylistettävätä Sonnäsin isenteä, ja sitä -kunnioitettavata Rovastia, jotka mielensä tarkoittivat näitä _vanhoja_ -ilmin-hakeaksensa; ja soisimme että meijän muut moamiehet ottaisivat -heijän esimerkkiä opiksensa. - -[494] Se oisi ollut valaistukseksi asiassa soveliampi, jos Moaherra -oisi kirjuttanut aivan samat sanat kuin oli kiveen piritetyt, eikä -heitä ruvenut selittämään. Sillä niinkuin perästäpäin soahan kuulla, -niin se ei ollut _Gustaf Fincke_, mutta _Gödrik Fincke_, joka oli -naitu tämän _Ingrid Boijen_ kanssa. Senpä tautta on uskottava, että -hauta-kivellä ainoastaan luettiin alku-nenät näistä nimistä, nimittäin -G.F. ja I.B. joista G.F. ei merkihtenyt _Gustaf Finckiä_, mutta -_Gödrikkiä_. - -[495] Näitä kolmellaisia vapamerkkiä olemme tässä kuvailleet varsin -semmoiset kuin heitä tavattiin kuvailtunna yhellä paperilla, joka oli -sisäänpistetty siihen kopioon tästä Moaherran kirjotuksesta, jota -löysimme Kunink. Kirjan-Kootuksessa. Ainoastaan että olemme tehnyt -heitä _puolen pienemmiksi_. Mutta jos ne kuvat jotka löytyi siinä, -olivat yhtä suuret, tahi (uskottavampi ehkä) pienemmät, kuin ne -hopeiset vapa-merkit, joita hauvassa löyettiin, siitä meillä ei ouk -mitään tietoa. - -[496] Myö olemme tässä, niinkuin muuallakin, uskollisesti -peräänkirjuttanut sitä kopiota, joka löytyy K. Kirjan-koossa, ehkei -hänessä monessa paikoin löyvyk järjellisyyttä. - -[497] Tätä Chiffern N:o 5, ja ne tässä viimeks mainitut Kirjotus-nenät -ei löyetäk näissä paperiloissa kuvailtunna. Hyö ovat jo vissiinik -joutuneet hukkaan. - -[498] Jos tämä aatos on Moaherran omainen, niin oli hään oikeen asian -arvanut; mutta merkillinen on, ettei hään, eikä pitäjän Rovasti tienyt -paremmin tästä selittää. Silläpä tästä nähään ettei kumpainenkaan -tuntenut J.A. Forteliuksen juttelemusta _de primis initiis -Björneburgi_, joka oli painettu 33 vuotta ennen tätä, ja kussa luetaan -15:nellä puoliskolla, että silloin (v. 1732) löytyi tässä Liikisten -(tahi Ulfsbyin) kirkossa yhtä leipä-rasiaista (oblat-ask) jonka peällä -oli tämmöinen kirjotus: _"Denna asken är gjord af silfwer, som är -funnit uti Högwälborne Herrarnas salig Herr Finckarnas graf, hwilka äro -begrafne år 1139 (?) och med Högwälborne Herr Carl Horns omkostnad -efter dess Förfäder å nyo försärdigat år 1684."_ Tästä nähään että oli -jo ennenkin otettu hopeita tästä hauasta, ja sulattu kirkon tarpeiksi. --- Oisikkohan jo tämä rasiainen Rovasti _Lebellin_ aikana (v. 1765) -katonut, tahi hänen kirjutos tummentunut? Minkä perustuksen peälle tämä -_Carl Horn_ kuhtuu _Finckilöitä_ esivanhemmiksensa, soahaan kohta p. -411. paremmin kuulla; sillä Peä-Sota-Asettaja (General-Fältmarsaken) -_Evert Koarlenpoika Horn_, herra Kankkaan, Porkkalaan ja Sonnäsiin, oli -naitu _Margaretha Finkin_ kanssa Porkkalaan ja Anttiseen, joka oli tämä -_Gödrik Finkin_ tytär. Mitä toas tähän vanhaan vuos-lukuun tuloo -(1139), niin _Porthan_ vainoo jo kyllä tuossa piti tora-puhetta, ja -peätti tämän olevan kirjotusvian rasiaisessa, eli painovirheen -juttelemuksessa; eli yksi häpäisevä tietämättömyys kirjan -toimittajalta, näistä vanhoista asioista, ellei hään tahtonut meitä -tahallaan petteä (Porth. Chr. p. 329, 469, 470) koska hään mainihtee v. -1139, joka muka (_Porthanin_ aatoksesta) pitäis olla 1439, tahi 1539. -Myökin uskomme että tässä jossakussa mahtaa olla erheys, vaan tahomme -kuitenkin muistuttoo, että ennen tätä _Finkin_ sukua (joka alotti -_Gödr. Nilsson Finkin_ kanssa, lopulla 1400 vuuen luvulla) niin oli -Suomessa yksi toinen vanhempi suku samalla nimellä, joka mahto sammua -jo kahta polvea ennen tätä _Gödr. Nilssonina_, koska sanotaan hänestä, -että hään otti itellesek tätä _Finkin_ nimeä, hänen Ukkovainaansa -perästä (_efter sin Mor-Far_) joka sillä tavalla mahto olla se -viimeinen peru siitä _vanhasta Finkin_ suvusta (_Stjerneman, Swea och -Götha Höfd. Minne_. I D. p. 330. II D. p. 327. Tämä toinen osa, joka -enemmitten sisällensä pitää Suomenmoan muinoisista peä-miehistä, -on vielä painamatak, ja säilytetään kasikirjotuksinna Kunink. -Vallan-Säilyksessä. Se oisi toivottava, että tämä kirja, josta -ainoastaan yksi vähäinen osa on painettu Turun vanhoissa Tiiustuksissa -v. 1785, tulisi painon kautta ulos-annetuksi). Tästä nähään että -_Finckilöitä_ on hauvattu jo 1200 ja 1300 vuosiin luvulla, ellei jo -ennenkin. Että tämä vanhakin _Finkin_ suku (joka taisi hävinnä jo -lopulla 1300, tahi alulla 1400 vuuen luvulla) on mahtanut olla -kuuluisa aikanansa, on siitäkin arvattava, että Piispa Magnus Olai -Tavastin isä, nimeltä _Olof Niileksenpoika Tavast_ (joka oli Kuustossa -Linnan-isäntänä vuosien 1339 ja 1367 välillä) oli naitu yhen -_Catharinan Finkin_ kanssa. (_Bång Schema familiae Tavastianae_, -painettu Tukhulmissa 1756. -- Porth. Chr. p. 423). - -[499] Oisihan tämä tainnut tapahtua ilman Kunink. Kirjotus-Kokouksen -kyselemätäk. Tarpeellisempi oisi muka tietää jos ei Liikisten vanhoissa -kirkon-kirjoissa löyvyk näistä asioista mitään kirjutettuna, ja mitä -heissä seisonnoon. - -[500] Tästä _Gagneruksen_ tarkautesta, että Tarinamuksesta ja vanhoista -suku-kirjoista tahi polven-juoksuista ylöshakea niitä suku-polvia, -jotka ovat muinon näitä nimiä kantaneet, tulemme kohtsillään enemmin -puhumaan; ja tahomme ainoastaan nimittää, ettei hään meijän mielestämme -ouk ollut ollenkaan halukas (angelägen) näitä tietoja hakeaksensa. Eikä -se ou kumma, sillä se on arvattava, että hään joka oli Ruohtalainen ei -pitänyt paljon huolia Suomalaisten asioista. - -[501] Koska harvat ehkä meijän lukioista ovat siinä tilassa, että näitä -nimittyjä kirjoja käsittää, ja kuitenkin tahtoisi ehkä kuulla, mitä -heissä seissoo näistä Finckilöistä, niin tahomme tässä näitä paikkoja -luettaa. _Messenii_ Scond. Illustr T. VI., p 12. _"Transmissis in -Moschoviam legatis hoc tempore, Benedicto Gylte ac Gustavo Finchio, -Tyrannum invitat ad foedus contra Polonum, velut hostem utriusque -communem ... Rex Ericus xv Febr. per Daniam suos destinat legatos -Stenonem Ericium, Gabrielens Christierni, Liberos regni Barones, et -Georgium Finchium, in Hassiam abituros, Christinamque Lantgravii -filiam, sibi conjugem postulaturos."_ - -[502] _Dalin, Swea Rik. Historia_ II Del. I B. p. 557: "Som han -(K. Eric XIV) från Hessiska Hofwet i sit frieri fådt benägna swar, -så skickade han nu (v. 1563) trenne Riksens Råd, at det samma -fullborda. Dessa woro Sten Erikson (_Lejonhufwud_) Gabr. Christerson -(_Oxenstjerna_) och Jöran Fincke. Då Ambasaden kom till Köpenhamn, lät -K. Fredric arrestera dem allesamman, och insätta dem på Kallundborgs -slått, ty han ville ej blott hindra ägtenskapet, utan äfwen få en -förewändning till krig." Tätä kerroitetaan uuestaan p. 597. "Sten -Erikson Lejonhufwud, Gabr. Gabr. Christerson (Oxenstjerna) och Jöran -Fincke, desse tre woro fängslade under sjelfwa freden, som -Ambassadeurer till Cassel." - -[503] _Stjernman_, Swea och Götha Höfdinga Minne 1 D. p. 330: "_Jöran -Fincke_ till Pernou förde i wapn twå sparrar öfwer hwarandra, och -hwardera sidan om öfwesta sparren en liten Sparf eller Talgore -(eiköhään se liene Peipponen?) år 1552 Hof-Marskald samt tillika Lagman -på Öland, år 1561 Riddare i Kon. Eric d. XIV:s Kröning, år 1562 -Riks-Råd, år 1567 i Junii månad befullmäcktigad att mönstra Knektarne i -skären, år 1568, d. 3. Dec. Lagman öfwer Norra Finland, Satagunden, -Österbottn och hela Åland. Gift med Malin Olofsdotter, som sedan fick -Lasse Jespersson. Son af Gödric Nilsson _Rangonen_ som först kallade -sig _Fincke_ och Margaretha Gustafsdotter Slatte." Siitten luetaan p. -24. "År 1542, d. 7. Sept. fick Ture Persson till Kråkerum wår -befallningsman på Stockholm, med desse efterskrefne Wåre trogne Män, -Råd och Tjenare, neml. Herr Eric Fleming till Quidja och Göstaf Fincke, -Wårt och Cronens Slått Stockholm, och Stockholms Stad till getreuer -hand och uti en ärlig Slåttsslåfwen." - -[504] Dalin, Sw. R. Hist. III D. B. I, p. 5555: "Riks-Råden Bengt Gylte -och Gustaf Finke, med Herman Anrep, Joh. Winter, Hans Boisman och Frans -Jericho skickades (1563 vuuen alussa) till Muscow med tillräckeliga -föreskrifter; och Storförsten samtyckte strax ej allena den förra -Freden, utan ock, hvad Lifland angick, et stillestånd på tu år, då -emedlertid hwardera Riket skulle behålla hwad det nu innehade." (Jemf. -Tegels Erich XIV:s Historia, p. 70). Siitten luetaan erittäin yhessä -muistutuksessa tästä _Finkistä_: "Han war Ståthållare i Finland. -Gemenligen skickade han K. Erich Finska klippare." - -[505] Oisi lysti tietää minkä puolesta Gagnerus sanoopi: "Han -(Stjernman) gör rätteligen den anmärkning"... niin kuin mitä hään -hänestä muuten sanoopi, ei oisikkaan totuullista. Stjernmanilla on se -vika, ettei hään tässä kohassa nimitäk mistä hään on näitä tietojansa -soanut, se on seneistä ollut mahotoin, sekä meillen että -Gagneruksellen, sanoa, ovatko hyö oikeet tahi ei. - -[506] Tämä arvotus, että ne Suomalaiset hevoiset, joita Fincki lähätti -Kuninkaallensa, oisi erinomattain taivuttanut Kuninkaan mieltä _Finkin_ -puoleen, mahtaa olla Gagneruksen oma aatos, ja seisoopi hänen -nimessänsä. Muistettava on, että Fincki oli jo silloin koroitettu -isoimmiin virkoin, ennen kuin hään näihin hevoisiin puuttui. - -[507] Muistettava on, ettei hänen nimensä milloinkaan kirjutettu Georg, -vaan _Jöran_, ja niinpä Gagneruskin kirjuttaa sitä toisensa paikassa. - -[508] _Gödrik Fincke_ oli se viimeinen peru tästä suvusta miehen -puolella, vaan vaimon puolelta niin se vasta sammui myöhämpänä sillä -hänellä oli yksi tytär, nimeltä _Margaretha Fincke_, joka tuli naituksi -Sota-Asettajan _Evert Koarlenpoika Hornin_ kanssa Kankkaan, ja jollen -hään synnytti yhtä poikoo, nimeltä _Gustaf Horn_, joka siitten tehtiin -Valta-Neuoksi, Peä-Luutnantiksi ja Sota-Asettajaksi. Tämä _Margaretha -Fincke_ eli vielä vuonna 1634. - -[509] Näitä _Suomalaisia suku-kirjoja_ olen minä paljon hakenut sekä K. -Kirjankootuksesta, että K. Vallan-Säilyksestä, soaha muka heitä -kahtoaksein. Stjernmankin nimittää lopussa 2:sessa osassa hänen -kirjassaa _Sw. Ridd. och Ad. Matrickel_, (puhuttaissa niistä -käsikirjoittuksista, joita hään tehessä tätä kirjoo oli seuranut): -"Finsk Adelig Slägtbok af år 1598. -- en annan dito af år 1640." Näitäk -nimittää hään vielä (Sw. och Göth. Höfd. Minnne II D. p. 352) "se -Finska gamla slägtboken" ja toas p. 324: "se min Finska Slägt-Bok, p. -91" näistä, niin sitä ensimäistä ei ollenkaan löyetty, mutta sitä -vastoin löyettiin yhtä toista vanhoo Suomalaista suku-kirjoo, joka oli -varsin puuttuvainen. Se mahto olla se toinen, vuotesta 1640, koska -siinä tavattiin myöhempiä vuos-lukuja, niinkuin e.m. v. 1635. Eikä -siinä tavattu muuta kuin _Göstaff Finkin_ suku-polvea, suorastaan, -senpä tähen siinä ei mainitak niin sanalla hänen veljestä _Jöranista_, -eikä sisaresta _Kaisasta_; muutenkin niin siinä ei luetak muuta, kuin -paljaat nimet. -- Muita kirjoja ei löyetty. - -[510] Hänen nimensä kirjutetaan _Gödik, Gödick_ (vanhemmissa -kirjuitoksissa), ja _Gödrik ja Götrik_ (nuoremmissa). - -[511] Se viimeinen Kuninkaallinen kirja, joka löytyy hänellen laitettu, -on annettu siitä 3:nesta päivästä Juolukuussa v. 1566. - -[512] Löytyyppähän vielä paljoa enempi, kuin oisi vaan hakenut. -Mitä hään tässä heistä sanoo, on muutenkin niin vähä, että se enemp -sytyttää meissä mielen parempia tiiustuksia hakeaksemme, kuin että se -näillä kyllästyttäisi meitä. - -[513] Näistä niin puuttuu _Päivä-kirjat_ vuosista 1523-1548 ja -1602-1611; mutta _Pito-kirjat_ ovat täyvelliset, vuotesta 1523. - -[514] Minun tulee tässä kiittää sekä K. Tietomus-Opiston Kirjuttajaa, -Opettaja _Liljegrénia_, että myös K. Vallan-Säilyn Kirjuttajaa -Kirjotus-Neuvoa _Sundelia_, siitä heijän mielisuosiosta, jolla hyö ovat -minullen uskaltanneet näitä ja muita vanhoja käsikirjoituksia. - -[515] _Kuninkaallinen Vapaus-Huoneen Holhottamus, Kongl. -Riddarhus-Direktionen_. Tässä minä en taija olla kostelematak niitä -miehiä, jotka Vapaus-Huoneessa ovat osottaneet minullen ystävällistä -nöyryyttä, näitä paperia hakiissa; ja jotka ovat Kirjoitus-Neuvo -_Hartmansdorff_, Kenraal _Melin_ ja Vapaus-Huoneen Kirjuttaja, -Huoneen-Herra (Kammar-Herren) _Lagerheim_. - -[516] Painettu Tukhulmissa, v 1750. p. II. - -[517] Painettu Tukhulmissa v. 1751. p. 35. - -[518] Ne muut Suomalaiset Herrat, joita silloin tähillä tokaistiin, ja -joita kuhtumme _Suomalaisiksi_, ei sen puolesta että olivat aina -Suomessa syntyneet, mutta koska heillä oli Suomessa virantoimituksia, -olivat: - -1) _Jöran Ericsson (Gyllenstjerna)_, joka v. 1556 oli Linnanisäntä -Viipurissa. - -2) _Ture Persson (Bjelke)_, Salestadiin ja Kråkerumiin, joka oli naitu -Grevinnan _Sigrid Sturen_ kanssa, ja tämän suvun esivanhin (stamfader). -Hään oli Linnanvuoti (Slåttslåfwen) Savolinnassa, vuuesta 1555 aina -Helmikuuhun v. 1557. - -3) _Nils Antinpoika Boije_, Gennäsiin. Hään oli v. 1553 Linnanisäntä -Suomessa, ja kuhuttiin v. 1565, "Konungens förtrogne man och Secrete -Råd." Samana vuonna s. 25 p. Toukok. tehtiin häntä Linnan-isännäksi -Viipurin linnan, kaupunnin ja leänin ylitten. Kohta siitten -Sota-Evestinnä Juuttilaisia vastaan, omisti hään väkirynnäköllä, ja -tulella hävitti Vardbergin kaupunkia s. 28. p. Elok. mainittunna -vuonna; ja sai siinä vankiksensa sen kuuluisan Sotasankarin _Pontus de -la Gardien_ (tämän suku-kunnan esivanhin). Sinä 15 p. Syysk. samana -vuonna vallotti hään myös Vardbergin linnoa, poiskajotti Juuttilaiset, -ja poltti ja hävitti koko Hallannin. Mutta v. 1566 niin Kuninkas -suuttui häneen, kosk hään ei tainnut sisään-tunkeita Bohusin linnaan; -vaan suostui häneen jälleen, hänen vanhuuensa ja entisen uskauksensa -suhteen. -- Vuonna 1568, s. 19 p. Toukok. tehtiin häntä Peämieheksi -koko Suomenmoan ylitten; ja s.v. Lainjulistajaksi Etelä-Suomessa. Hään -oli naitu _Brita Hornin_ kanssa, Valta-Neuon _Christer Clausson Hornin_ -tytär Åminneen, hänen vaimonsa _Ingeborg Siggesdotter Sparren_ kanssa, -Sundbyiin. - -4) _Claes Fleming_, Vapaherra Vijkiin, Herra Svidjaan ja Quidjaan, -Kuninkaallinen Valta-Neuo ja Tähtikäs. -- V. 1563, s. 28. p. Elok. sai -hään käskyn pitämään huolta Kuninkaan Juho III:nen säilyttämisestä -Turun linnassa, ja johtattamaan häntä sieltä Ruotsiin. -- -v. 1574, s. 12. p. Tuokok. pantiin häntä Peä-käskynkäyttäjäksi -(Öfwerste Befallningshafwande) Suomessa -- s.v. s. 9 p. Lokak. -Peä-Käskynkäyttäjäksi Viipurin linnassa ja kaupunnissa. Hään oli -Ruotsin Vallan-Asettaja (Riks-Marskalk), ja piti vahvast Kuninkaan -Sigismunnin puolta, Herttua Koarlea vastaan. Hään tuli viimen -Pohjalaisilta yhellä noito-nuolella (Girs.) ammutuksi, josta hään kuoli -v. 1597, s. 13 p. Tuokok. ja hauattiin Porvon-kirkkoon. Hään oli naitu -_Ebba Stenbokin_ kanssa, Vapa-herra _Gustaf Olssonin_ tytär Torppaan. -Hänen isänsä oli Tähtikäs, Valta-Neuo ja Lainistuja Etelä-Suomessa, -_Eric Joachimsson Fleming_ Svidjaan ja Quidjaan (joka kuoli -Joulu-kuussa v. 1538), ja hänen äitinsä _Hebla Siggesdotter Sparre_ -Byestadiin. - -[519] Heitä tehtiin muka osallisiksi _Pyhä Salvadorin Kunnasta_ -(Riddare af S:t Salwadors Orden). Tämä Tähti-kunta tais olla se ainua, -jota vanhoina aikoina annettiin. - -[520] _Stjernm. Höfd. Minne_. I D. p. 330; ja II D. p. 327. Tätä kertoo -hään vielä uuestaan muistutuksissansa Tegelin Tarinamukseen p. 35. Se -on paha ettei Stjernman niin sanalla ilmoitak, mistä se on tätä -tietoansa ottanut, eli mistä se on tämän Rangosen nimeä käsittänyt; -mutta koska hään kolmessa kohassa kirjuttaa varsin yhellä tavalla, niin -totta hänellä mahto olla joku vissi perustos. Jos nyt saisimme luotaita -siihen, niin jokainen kuulee että tämä nimi oli yksi varsi selvä -Suomalainen nimi, ja oisimme muka nopeet uskomaan, että se mahtaa ehkä -olla _Ronganen t. Ronkainen_, yksi vanha sukunimi, joka vielä nytkin -löytyypi meijän talonpojissa, ei ainoastaan pian kussakin pitäjässä -Savossa, mutta myöskin yltä-ympäriseen Ruijan ja Ruotin Suomalaisissa, -niin kuin 2:sessa osassamme saahan kuulla. Mutta Palmsköld (joka on -ollut muita tarkempi toimittamaan hänen sukuunsa), kuhtuu häntä -"_filius Rengonis_;" jolla hään ei ymmäräk yhtä sukunimeä, vaan yhtä -ristimä-nimeä, sillä hään kuhtuu hänen isänsä: "Rengo Niileksen poika." -Joka nimi taitaa ehkä tarkoittaa Rengon pitäjä, eli Rungon kyleä. - -[521] Nimittäin sillä tavalla, että _Jöns Ronkainen_ oli Vapaherran -Marienburgiin, Herran Kankkaan, Porkkalaan, Sonnäsiin m.m. Valta-Neuon, -Peä-Luutnantin ja kaiken Ruotin ja Suomen Hevoisväen Kenraalin, -Inkerin-maan ja Kekisalmen Peä-Holhottajan, Sota-Asettajan m.m. Greve -_Gustaf Evertinpoika Hornin_, äijin-isän-ukon-ukko (Morfars Farfars -Farfar). - -[522] Koska myö oumme usseen tullut mainihtemaan näitä K. Vap. Huoneen -käsi-kirjoituksia, niin tahomme heitä varsin nimittää, niillen hyväksi, -jotka ehkä tahtoisi tästä tarkemmin tiiustella. Hyö ovat muka 4 -erinnäistä kootusta vanhoista suku-juoksuista (kollektioner af gamla -genealogier); nimittäin 1) _Palmsköldin_, josta löytyy VI siettä (Band) -2) _Peringsköldin_, josta löytyy III sit. 3) _v. Scantzin_, josta myös -on III sit. 4) Dalinin, jotka ovat niin perivanhat, ettei heitä eneä -saata lukeakkaan, hyö ovat irtonaiset, keärityt vihkoihin. K. -Vapa-Huoneen omissa suku-juoksuissa ei tavatak tällaisia vanhoja -sukuja. - -[523] Se joka tuntoo mitenkä Ruohtalaiset pois-murtaavat meijän -Suomalaisia nimiä tahi sanoja, hään ei kahtoisi ouoksi, jos -uskaltaisimme tätä toisinpäin selittää. - -[524] Jos tahtoisimme, niin saisimme tätä sukuu vielä kaks polvee -vanhemmaksi, sillä tämä _Jöns Ronkaisen_ ukko vainaa oli _Miekkamies_ -(wäpnare, a wapn) _Niiles Ronkainen_ Heikkilään, jonka Palmsköld sanoo -elänneen v. 1424 (eiköhään se mahtant olla vanhempi? koska Jönsiä, joka -oli hänen pojan-poika, jo mainitaan v. 1444). Palmsk. kirjuttaa -hänestä; _"Nicolaus Rengonis filius de Heijkele, armiger, vixit a. -1424."_ Hänen poikaansa kuhtuu hään _Rengo Niileksenpoika_, josta se -sano: _"Rengo Nicolai filius, armiger de Heijkele 1430."_ Peringsköld -joka jo häntäkin mainihtee, kuhtuu häntä: "Rengo Nilsson i Heykele." - -[525] Tämä _Pentti Lydikinpoika_, joka toas oli naitu _Valborg -Jönsintyttären_ kanssa, oli v. 1411 Laintutkia Piikisten kihlakunnassa; -ja v. 1437-1439 Linnanisäntä Hämeessä. Häänkin mahto olla rikas mies, -koska hään poislahjotti _Hadilan_ tilaa, Nousisten pitäjässä, -_Kuokkalan_ tilaa Lempelän pitäjässä, ja _Kuljun_ tilaa Birkkalan -pitäjässä m.m. niillen Turun kirkossa löytyvillen Papiskammioillen -(Porth. Chr. p. 482, m.m. Åbo Tid. 1785 p. 232). - -[526] Hänen sanansa peälle on siitten muutkin erehtynneet. - -[527] Häntä kuhutaan siinä "_Gamble Gödik Fincke_," että sillä eroittoo -häntä hänen tyttären pojasta, ja hänen tyttären-pojan-pojanpojasta, -joihen nimet myöskin oli _Gödik Fincke_; -- vai lie hään ehkä elänyt -niin vanhaksi, että hään siitä oli soanut tätä nimeänsä. Millonka hään -lie elänyt, ei varsin tunnetak, ainoastaan että hään v. 1440 hänen -vaimonsa suostumuksella lahjoitti _Kärkesnäsin_ kartanoo ja _Bölin_ -torppoo Pyhä Annan Kammiollen Turun kirkossa, että sillä sovittoo -_Jusse_ Ollinpojan omaisia, jonka se on tapa-turmasest tullut -surmamaan. (Porth. Chr. p. 448). Niissä Vapa-Huoneessa löytyvissä -kirjoissa, seisoopi että hään oli Herra Pernoon ja Villnäsiin (till -Wilias) ja että se oli nainut Tähti-niekan Olof Tavastin sisarta, -nimeltä _Katrina Nilsdotter_ (Tavast). Muuton niin puheet hänästäkin -vähä eroittaiksen. Palmsk. sanoo: _"Gödericus Finke de Huilias vel -Villnäs, Equ. Aur. ex Livonia ortus, vixit in Finlandia 1460."_ Pering. -sanoo toas: _"Göd. Finke till Perno och Wilias i Remotalle socken (?) -gift med Katrina Nilsdotter till Porkkala, Olof Tawastes Riddares -syster"_, ja toisessa kohassa: _"Gödik Finke den gamle till Willas, -gift med Katrina Nilsdotter, som lefde enka 1467"_. Vuonna 1446 niin -Göd. Finke vielä eli, ja istui Vapamiessa yhessä riiassa Piispa -Tavastin ja muutaman Pyhteen pitäjän miesten välillä (Åbo Tid. 1785 p. -67. Porth. Chr. p. 433.) - -Hänellä ei ollut mitään poikoo (seneistäpä se siihen loppui, se vanha -Finkin suku) ainoastaan kolmet tytärtä; yksi _Kaisa_, joka nai tätä -Niiles Ronkaista; toinen, _Margretha Gödikintytär Fincke_, joka oli -Ivar Maunuksenpojan mummo (Farmor); ja kolmaas _Elin Gödikintytär -Fincke_, Villnäsiin, joka nai Philippusta Ivarinpoikoo Bröötorppaan, -joka kantoi kilvessänsä kolmet punaista tulileimausta, sinisessä -vainiossa (trenne röda eldslågor i blått fält); ja jonka kanssa -hänellä oli yksi tytär _Elin Philipsdotter_, joka naitiin Turun -Linnanisännellen Herman Maunuksenpoika Flemingillen, Villnäsiin ja -Moisioon, joka oli sen kuuluisan Vapaherran Liperiin ja Hermansaareen -Claes Hermanninpojan Flemingin isän-ukko. - -Minkähän perustuksen peälle Palmsk. sanoo, että tämä _Gödik Finke_ oli -syntynyt Vironmoassa? sillä Finkin _vapauskirjasta_ joka oli annettu v. -1380 Vallan-Ruhtinaalta _Bo Jonsonilta_, ei sitä selitetäk. Se kuulupi -näin: _Thet skal allom mannom witerlikt wara, at jac Bo Jonson Drotze i -Swerike, kennis oppenbarlika mäth thässo mino opna brefue, at jac -hafuer ont oc gifuit thessom brefföraren minom äskelikom Swen Finke alt -thet gotz han her til antiggia köpt älla mät rät fangit hafuer af -skatgildoghe jordh, huar thet hälzt ligger i Åbo Biskopsdöme af allum -arlicom scatwm, aläghnom oc marcagieldom oc af allom thunga lidugt, -löst och frelst, swa at han scal minom Herra Konungenom oc Cronone oc -mic a mins Herra weghna ther aff tjänist göra, pc. Datum Hampne Sker, -anno MCCCLXXX primo in octauis corporis Christi nostro sub sigillo -praesentibus appenso in pendenti_. (Lagerbr. III D. p. 785). Se mahto -olla sama mies, _Finkin_ nimellinen, joka 10 vuotta ennen alakirjutti -Turun porvalin _Henrik Närffuin_ lahjoitos-kirjaa Katarinan Kammiollen -(Porth. Chr. p. 352) ja jonka sisari tahi täti saattaisi ehkä olla se -_Karin Finke_, joka Bångin puheen perästä oisi ollut naitu Olof -Niileksenpoika Tavastin kanssa, joka oli Pispa Tavastin isä, ja eli -vielä v. 1370. - -[528] Se on moni meistä, joka on vielä nytkin niin tyhmä, että se -poisvaihtaa Suomalaisen nimensä muuksi vieraaksi; luulevansa sen -haisevan paremmallen. Semmoiset narrit löytyyvät vähä kussaik, jotka -muka hylkeävät omansa, ja nouvattaavat vierasta. - -[529] Tämä sana: _till Poicho_, mahtaa olla niiten Ruohtalaisten -kirjuttajoihen toimittama, jotka eivät ehka tienneet mitä se sana poika -piti merkihtemän, vaan luulivat sitä talon nimeksi. Hänen nimeänsä -kirjutettiin vissiin _Jöns Rangosen_ poika (niin kuin sitä luetaan -toisessa kohassa). Sillä myö neämmö vanhoista kirjoista, että näinnä -aikoina oli tapa näin nimiä kirjuttoo. Niin e.m. luetaan yhessä Pentti -Lydikkäisen kirjoissa vuotesta 1460, seuravaiset nimet: "Jusse Parpan -poyca", ja "Olaff Tyrvompoyca." (Porth. Chr. p. 483). - -[530] Niin Ugglakin sanoo (_Sw. R. Rådslängd_ p. 52) että sen -vapamerkki oli yksi ylöspäin keänetty riippuri (ankare) ynnä yksi 6 -säistävä tähti, (joka oli _Skalmiloihin_ vapamerkki). Mutta jos niin -oli, niin se oisi ottanut toista vapamerkkiä, kuin hänen isänsä -(_Lydikke de Kyrn_), ja hänen veljensä (_Clavus Lydikkeson_), jotka -kanto _Djeknilöihen t. Djäkninlöihen_ vapa-merkkiä: yhtä anovata -ihmistä, punaisessa kauhtanassa, ja Kotkan mustan muotosella. Muutoin -tahomme muistuttoo, että tämä _Lydikke_, jonka jo moniaat ovat ilman -minkäänlaisetak toistukseta tehneet Vestphalalaiseksi, on mahtanut ehkä -olla Suomalaisesta suvusta. Savossa löytyy vielä nytkin yksi -talonpojallinen suku, nimeltä _Lyytikäinen_, jonka kirjutetaan -_Lyydikäiseksi_; ja Tarinamuksestamme tunnetaan, että ennen aikana -piettiin Turussa ja Hämeessä tällaisia Savolaisia suku-nimiä. Porth. -Chr. p. 482. - -[531] Palmsköld sanoo hänestä: _"Nicolaus Johannis filius de Melkila, -Armiger, cognomento Wåghals, vixit a. 1484; uxor: Catarina Finke de -Vilnäs."_ Peringsköld: _"Nils Jönsson Rangonen, hwilkens husfru war Fru -N... Finke, Gödrike Finkes dotter."_ - -[532] Peringsköld kirjuttaa hänestä: "Gödrik Nilsson Finke till Perno, -Ståthållare på Tawastehus, upptog sin morfars namn, och hade till -husfru Maragaretha Slatte, Herr Göstaf Anderssons dotter till Sonnäs." - -[533] Palmsköld sanoopi: _Gödrik Finke de Perno, Gubernator Ditionis -Chroneburgensis 1520, cognomen suppetit ex familia materna. -Uxor: Margareta Gustavi filia Slatte de Sonnes, vixit 1538, nupta -1518_. - -[534] Stjernmannin _Höfd. Minne_ I:nen Osa p. 334. Hään alkaa luettoo -heitä vasta vuotesta 1543. - -[535] Niin e.m. luetaan siinä vanhassa Rijm-Chrönikassa p. 545: "The -drogo in för Kronaborg. Man plägar thet Tawastahus kalla." Että -Hämeenlinna myös vanhoinna aikoinna kuhuttiin _Tavasteborg_, nähään -samasta kirjasta p. 23. "Thet Huus thet heter Tawastaborg, The Hedne -hafwa än therföre sorg." (Keskust. _Porth. Chr_. p. 120). - -[536] Tämän _Margareta Slatten_ isä, oli Miekkamies _Kustav Antinpoika -Slatte_ Lienista, joka eli v. 1481, ja jonka vaimo oli _Briita, Pekka -Svärdin_ (sen nuoremman) tytär, Sonnäsiin. - -[537] Tästä _Kyösti Finkistä_, josta on jo ennen puhuttu, luetaan -koht'sillään enempi. - -[538] Tästä _Johanna Gödikintytär Finkestä_ ei tunnetak mitään, -liennöön kuollut nuoruutessaan. - -[539] Tämä _Kaarin Gödikintytär Fincke_ tuli ensin naituksi _Thomas -Jönsinpoika Rijtingin_ kanssa, Gesterbyiin, (jota Stjernman, -esipuheessansa Werwingin Tarinamukseen, kuhtuu _Thomas Jönsson Starck_) -joka oli Käskynkäyttäjä (_Befallningshafwande_) Turun Linnassa vuuesta -1536 vuoteen 1547; ja siitten nai hään Valta-Neuoa Nils Krummea, -Orrbyholmaan, joka v. 1565 oli Linnanisäntä Tukhulmissa, ja kuhuttiin -usseemmittain: "unga Herr Nils Krumme." Tämä _Kaarin Fincke_, joka -vielä eli v. 1599, on kirjuttanut yhtä 3 arkin kokoista selistystä -(_beskrifning_) Kuninkaan Koarle IX:sän molemmasta matkustamisesta -Suomeen (lue esipuhetta Werwing. Tarin. p. 18), jotka ei ollut hänellen -suloisemmat kuin muillenkaan Suomalaisillen. - -[540] Tämä _Marketta Gödikintytär Fincke_ oli ensin naitu _Eerik -Håkansonin_ kanssa, Viorelaan, ja siitten _Joh. Boeklerin_ kanssa. -(Peringsk.) - -[541] Tästä _Niils Finkestä_ ei tunnetak niin mitään. - -[542] Tämä _Briita Gödikintytär Fincke_ oli ensin naitu _Martti -Simonpojan_ kanssa Poikolaan (till Poiko), ja siitten _Perttu -Jönsinpojan_ kanssa, Rekuun. Hään kuoli lapsetak. (Peringsk.) - -[543] Peringsköld kuhtuu häntä: "K. Eriks Råd och Hofmästare", joka -ehkä lie oikeempi. - -[544] Kuin Kuninkas Eerikki oli ensin yht-aikoo kosioinut sekä -Kuninkatarta _Elisabethoa_ Englannissa, että Kuninkatarta _Marioa_ -Skottlannissa, ja tältä viimeiseltä jo soanut hänen suostumuksensa, -niin hään yht-äkkiästi heitti heijät kumpaisetkin, ja rupeis pyytämään -Moa-Grévin Philippuksen tytärtä, _Kirstiä_, Hessistä. Ja koska hään -häneltäkin oli luvan soanut, niin lähätti hään näitä miehiä sinnek, -peättämään tätä naiman-kauppoa. - -[545] Vielä v. 1565 kirjutti Kuninkas sekä _Frédrikillen_ (Danmarkin -Kuninkaallen) että Finkillen, tästä asiasta, ja tarjoi hyvän summan -hänen lunastokseksi, mutta ei siitä lähtenyt niin mitään. - -[546] Tämä _Malin Ollintytär Örnfodt_, eli niin kuin häntä myös muualla -kututaan _Örneben_, tuli siitten naituksi Leskimiehen _Lasse -Jesperinpojan_ kanssa (_Cruuse_) Årebyiin, Wernestadiin, m.m. joka -v. 1558 oli Voutina Helsinkin moassa. Tämä Málin eli vielä leskenä -v. 1588. Peringsköld ja Palmsköld kuhtuu hänen iseänsä "Olof Persson -till Bjurum", ja toisessa kohassa kuhutaan tätä hänen tytärtänsä "Malin -Olofsdotter på Lindön", josta hänen miestäkin jo yhessä kohin -nimitetään "_Jöran Fincke på Lindön_." - -[547] Että paremmin selittää tämän _Jöran Finkin_ viran-toimituksia, -tahomme ainoasti lyhykäisyytessä nimittää sisälläpion niistä hänellen -lähätetyistä Kuninkaallisista kirjoituksista, joista kopiat löytyy -niissä Kuninkaallisessa Vallan-Säilyksessä löytyvissä vuosillisissa -Pito- ja Päivä-kirjoissa. Näitä Kuninkaallisia kirjoituksia aloitetaan -usseemmittain sillä sanalla: "Öppet bref till Herr Jöran Fincke" ja -ovat niin kuin tässä seuraa. Nimittäin: vuonna 1547, _d. 7 Jan. till -Göran Fincke att behålla Wirmo skogsbygd uti Åbo län_. -- vuonna 1553, -_d. 12 Nov. att förskicka till K.M. et wisst besked på Finska Adeln_. --- vuonna 1554, _d. 14 Dec. att afstyra Adelns stämpling med bönderna -wid Elfsborg, att hindra K. M:ts fiskare_. -- vuonna 1562, _d. 11 Jul. -att återbetala de af Räntekammaren till låns tagne 200 mark örtugar_. --- vuonna 1565. _d. 29 Apr. anbelangandes dess ranconering från -Danmark_. -- vuonna 1567, _d. 27 Nov. att tillika med Hertig Carl och -Hertig Johan beställa om krigsfolkets aflöning, item, att inventera -sölf-kammaren, och sedan skicka H.M. oförfalskadt Register derpå;_ -- -Vuonna 1568 _d. 3 Dec. Fullmagt, att wara Lagman öfwer Norra Finland, -Satagunden, Österbotten och hela Åland_. -- _d. 17 Nov. Creditis, att -efter dess medgisne instruction förhandla med Allmogen uti Uppland_. -- -_d. 22. att oförsumligen komma till H. Maj:t_. -- vuonna 1574, _d. 21 -Jun. till Jöran Fincke på dagön, att skaffa kalk till Stockholm_. -(Mutta eiköhään tämä jo lienee toinen mies tykkänään, samalla nimellä, -e.m. _Jöran Kustanpoika Fincke_?). - -[548] Jos tämä _Kustav_ oli vanhin Gödikin poijista, niin se tais -syntyä nuon v. 1519, tahi 1520. Niissä vanhoissa vallan Pito- ja -Päivä-kirjoissa, Stjernmannin Höfd. Minne 2:sessa Osassa p. 420, 374. -m.m. kuhutaan häntä Herraksi _Porkkalaan_; mutta Vapahuoneen kirjoissa -kuhutaan häntä ainoastaan Herraksi Sonnäsiin; ja toas Stjernm. Höfd. -2:sessa Osassa p. 327, Tégelin Tarinamuksessa p. 35, m.m. sanotaan -häntä Herraksi _Pernoon ja Sonnäsiin_; ja Ugglan _Sw. Riks. R. Längd, -IV. afd_. p. III, m.m. mainitaan häntä Herraksi _Porkkalaan ja -Sonnäsiin_; j.n.e. Se näyttää kuin hään oisi äitinsä emän-puolesta -soanut _Sonnäsia_, isänsä emän-puolesta _Pernoa_, ja vaimonsa puolesta -_Porkkalaa_. - -[549] Hänen nimensä kirjutetaan sekä _Mätta, Maetta, Mettä_, että -_Merta_. Hänen isä oli Linnanvouti Savonlinnassa _Stén Jepin_- e. -_Jaakon-poika_ (_Ille_) Porkkalaan, joka Palmsköldin puheen perästä -oisi v. 1518 ollut Linnanisäntänä Viipurissa, ja v. 1509, nainut _Anna -Knuutintytärtä_ Laukkoon, jollen se anto huomenlahjaksi (_morgongåfwa_) -Porkalan kartanota, jota se oli perinyt äitiltänsä _Merta -Ollintyttäreltä (Tavast)_. - -[550] Tämä _Anna Kustantytär Fincke_ Röfvarenäsiin, tuli naituksi -_Salmund Illen_ kanssa, joka tehtiin Peä-Käskynkäyttäjäksi Käkisalmeen -s. 25 p. Kesäk. v. 1590, ja samana pänä myös yhen Suomalais Jalkaväen -Rykmentin Evestiksi. -- V. 1599, s. 5 p. Huhtik. pantiin häntä K. -Sigismundin Käskynkäyttäjäksi Castelholmaan ja Ahvenanmoahan, kussa -hänen täytyi antaita vankiksi Herttu Koarlen sotioillen, ja tuli -vielä samana vuonna 1599 s. 10 p. Marrask. Koarlen käskyn perästa -poikki-leikatuksi, ja ynnä muihen Suomalaisten vankiloihen kanssa -teilatuksi (steglad) eli passaihin nauloitetuksi, Korpalan vuorella, -varsin Turun linnan kohalla. - -[551] Muutoin se näyttää, kuin yksi toinenkin mies nimeltä _Stén -Fincke_ oisi elänyt jo nuon v. 1470 t. 1480, joka oli naitu _Anna -Totin_ kanssa (Åke Axelinpojan Totin tytär) joka oli leskenä _Hannu -Skiählin_ perästä (lue tätä Totin suku-johtausta, Peringsköldissä). - -[552] Tämä _Elisabeth Kustantytär Fincke_ Prestkullaan, mahto olla yksi -mainio vaimo, koska se oli neljästi naitu, ensin _Jaakko Myhrin_ -kanssa, siitten v. 1581 _Abraham Maunuksenpoika Illen_ kanssa -Prestkullaan ja Sjölahteen, jonka kanssa hänellä oli yksi tytär _Metta -Aapontytär Ille_, joka kuoli v. 1632 ja joka oli naitu Moaherra Herman -Claesson Flemingin kansa; ja yksi poika _Måns Aaponpoika Ille_, joka -nai Hebla Slangia, Eerik Pertunpoika Slangin tytärtä Balkiseen, eli sen -ennen mainitun Sota-sankarin Eerik Slangin tätiä; jonka kanssa hänellä -oli poika _Kustav Ille_, joka kanto vapamerkissänsä yhen rauta-sinisen -käsi-varren rusko-keltaisessa vainiossa, ja käessa yhen valkoisen -kielikukan. Tämä _Elisab. Fincke_ nai kolmaisin _Claes Flemingiä_ (?) -ja neljännesti _Henrik Erkonpoikoo Räf_. Sjölahteen, yksi vapatoin mies -(ofrälse man). -- Se eli vielä leskenä v. 1627. - -[553] Tämä _Ingeborg Kyöstäntytär Fincke_ tuli naituksi _Måns -Nilssonin_ kanssa, Gammelbackaan. - -[554] Nämät Kuninkaalliset kirjutokset _Kust. Finkillen_, ovat -seuravaiset. -- Vuonna 1545, d. 23 Juni, fullmaktsbref för Eric -Fleming, Hr. Knut Anderson, Jon Olson, Björn Claeson, Jöns Westgöthe -och Göstaf Fincke, till att handla med Ryssarne. -- 29 Jun. Bref till -Måns Nilsson, att han utan allt skonsmål gifwer sig till Wiborg och -anammar slottsslåfwen utaf Nils Krabbe, samt öfwerandtwandar den åt -Gust. Fincke, -- den 16 Nov. Till Måns Nilsson och Gustaf Fincke, att -de vela hafwa grann akt och tillsyn med K. Maj:ts slott Wiborg, så -länge till dess K.M. kunde förse en annan förståndig man i staden igen. --- Vuonna 1546, d. 3 Juni, att han (Gustaf Fincke) och andre gode män -förskaffe de bonder af Tjust rätt och skäl på den del de fordra. --- Vuonna 1547, d. 1 Jan, Till Befallningsmannen på Wiborg, Gust. -Fincke 1:o angående Ryska rågången; 2:o om Länsmans-räntan, --- d. 1 Jan. angående wärdering och betalning af en tomt i Wiborg, --- d. 8 Jan. att afgöra en arftwisst emellan Lasse Lifländare, och -Bertill samt Erik Håkansöner, -- d. 1 Martii. Att icke tillstädja -matvarors utförsel, -- d. 12 Apr. Att ransaka angående någon köpejord, -som skall tillhöra Joh. Pederson, -- d. 15 Aug. Angående 1:o en -upptagen gård i Urumarcken; 2:o Om böndernas utlagor I spanmål och -tjära för legofolk; 3:o D:n salpetter-sjuderiet; 4:o Om de begärda -Bysse-skyttar; 5:o Att bruka det större båsmannen wid skatte-gäddornas -inwägande, -- d. 22 Sept. Angående krigsfolkets aflösning, --- d. 23 Dec. Swar om kläde till knecktarnes behof i Nyslotts län. -Vuonna 1549, d. 6 Martii. Att inkomma med räkenskaperne, samt försälja -spanmålen. -- Vuonna 1550, d. 18 Apr. Att låta komma Kongl. Maj:ts och -kronans spanmål ifrån Wiborg till Åbo. -- Vuonna 1551, d. 5 Junii. Till -befallningsmannen på Nyslott G.F. att låta bönderne bekomma spanmål för -penningar, -- d. 22 Aug. Swar: 1:o angående Friemarkens (?) upodlande; -2:o om Redfogdarnens upbörd och räkningar; 3:o att behålla fisket wid -Lamaforss (Lammasforss?); 4:o Att låta weta hwad som wid gränsen -förefaller, -- d. 14 Dec. Att låta bönderne i dess fågderi utgöra -hjelpen till Wiborg, efter mantalen. -- Vuonna 1552, d. 14 Martii, att -förskaffa några dugliga karlar till gränsens förswar emot Ryssland; 2:o -att icke tillständiga Ryske köpmän en fri handel; 3:o att lägga någon -jord till Nykyrka Prästebohl; 4:o att låta en klocka emot betallning -komma till berörde kyrka, -- d. 8 Maj, att låta Peder Rauthia i -Kalajoke by och Olof Tilkane i Pihajärwi (Pihlajärwi?) by, återbekomma -den jord, som deras grannar dem afhändt. -- Vuonna 1553, d. 22 Jan, -angående några oordningar i Skepps wäsendet. -- Vuonna 1554, d. 10 Nov. -att förete de skäl och bevis, hwaruppå han innehafwer Storgården uti -Ulfsby och Broskärs. -- Vuonna 1555, d. 12 Nov. Swar angående nödige -anstalter till afwärjande af Ryssarnes infall, -- d. 18 Nov. Angående -det till Sawolax ankommande folkets förläggande och underhåll, samt -nödiga anstalter till landets förswar, -- d. 6 Dec. Angående nödiga -anstalter till afwärjande Ryssarnes infall i Finland, -- d. 18 Dec. -Swar 1:o angående utskrifningen i Nyslotts län och Sawolax. 2:o om -anstalter wid lägret i Lappwesi; 3:o om bråtars fällande, -- d. 30 Dec. -Swar 1:o angående armeens underhåll; 2:o Att tillsckicka K.M. ett klart -register på de soldater, som ankommit från Österbotten. -- Vuonna 1556, -d. 8 Jan. Swar angående hö och andra behof för krigsfolket i Finland, --- d. 17 Jan. Att utwälja några tjenliga ställen till afwelsgårdar i -Nyslotts län, så ock låta alla timmermän i länet förfärdiga sköldar. -- -25 Jan. Att ofördröjligen förständiga K.M. hwad förnummit om Ryssarne, -som infallit i Euråpeå, -- d. 30 Jan. Swar angående det folk, som -blifwit skickat till Wiborg från Nyslotts län, -- d. 27 Febr. Att hafwa -bättre uppsigt med Fogdarna. -- 1 Martii. 1:o Angående någre af -Ryskarne upbrande byar i Tawisalmi socken; 2:o on de bråtar som blifwit -sållde i Nyslotts län. 3:o angående tillförsel af allmogen till K. -Maj:ts armee, -- d. 10 Apr. Swar: 1:o angående frid eller stillestånd -med Ryssarne; 2:o Om afwelsgårdarnes upprättande; 3:o Att inkomma med -omständelig berättelse huru skatten utgöres i Nyslotts län; 4:o Att -låta reparera ett förfallet torn på Wiborgs slot, -- d. 16 Maj. -Angående krigsfolkets förläggning och förplägning, -- d. 29 Maj. Swar -1:o Angående byggnaden på Nyslott, 2:o Om några bönder, som blifwit -ihjälslagne af Ryssarne; 3:o Om räkenskapen för berörde gårdar, till -dess Fogdar blifwit förordnade, 5:o Att K.M. will låta komma några -qwarn- och fiske-byggare till Nyslotts län, -- d. 10 Aug. 1:o angående -afwelsgårdarnes anläggande och skattläggning i Nyslotts län; 2:o om -Bysseskyttar och Skytt (?) ifrån Wiborg; 3:o Huru förfaras skall med -dem, som röfwat och plundrat i Ryssland; 4:o Angående underwisning för -de nyss antagne Fogdar. -- Vuonna 1559 d. 24 Aug. 1:o Angående gårdens -indrifwande af Nyslotts län; 2:o Att göra föreställning hos -höfdingsmannen på Keksholm, om de swedjor Ryssarne fälla öfwer gränsen, -blifwande K.M. wid den gamla rågången, till dess en ny blifwer -fastställd; 3:o angående Henrik von Röllen, hwilken uti Nyslott befallt -nederbryta några hus, men sedermera rest bort, och ej återkommit; 4:o -Angående några ålfiskare till Nyslott, hwarom K.M. låtit afgå -befallning till dess Befallningsman på Stockholms slott. --- Vuonna 1561, d. 19 Sept. Instruction till Göstaf Fincke, -Öfwerståthållare i Rewel, -- den 11 Oct. Instruction för Gust. F. -Öfwerståthållare i Liffland, -- d. 10 Febr. 1:o att beställa om -kalksten till Wiborgs byggning; 2:o om afwelsgårdar i Nyslotts län; 3:o -om Redfogdarne; 4:o om nödtorftigt uppehälle med foetalie-persedlar -till Nyslott, -- d. 5 Maj. 1:o Angående Ridderskapets och Adelns samt -Menigemanns hyllningsed, såwäl i Swerige som Finland; 2:o om gardens -utgörande öfwer hela riket, till den tillstundande kröningen, --- d. 16 Sept. att han begifwer sig till Rewel, att emottaga och -förvalta Öfwerståthållare-beställningen under Herr Lars Flemings -sjukliga tillstånd, af den instruction, som med det första skall -öfwersändas, -- d. 15 Nov. att han ändtligen fullbordar den legation -till Hertig Magnus af Ösel, -- d. 16 Nov. att det är K. Maj:t behagligt -att han de fetaliepersedlar till Liffland förskickat hafwer. -- Vuonna -1562 d. 28 Febr. Till Gubernatorn i Finland Gust. F. att förhandla med -Adeln uti Finland, det de skola begifwa sig till Rewel och tjena till -fot, till dess deras hästar kunna komma öfwer, -- d. 2 Maj. swar om den -munstring som han haft med Adeln i Finland, och huru de skola sin -rustning hålla, -- d. 10 Juni. om Finska Adelns rusttjenst, Herr Claes -Christerson till undsättning för Pernou, om så behöves, -- d. 6 Juli. -Om några klippare, som med det första af alla landsändar i Finland -utgöras skulle. -- 29 Juli. om Städsfolk, som han hit till -Bergsbrukningen förskicka skulle, -- d. 25 Aug. Att han förskaffar till -Rewel, till Eric Håkansson och Eric Hinriksson, alla förafskedade -Fogdar och Fogbeskrifware uti Liffland, -- d. 14 Oct. Att han skall -begifwa sig åt Ryssland, -- d. 4 Nov. Att han ändtligen så lagar, att -den spanmål, som Fogdarne lefwerera skulle, måtte komma till -Helsingfors, -- d. 4 Nov. Att han med sin Fru och barn begifwer sig hit -till fröken Annas bröllop, som stå skall d. 20 Decemb, -- d. 17 Nov. -Swar om de lägenheter han berättar, som der äro i Finland, med fiskeri -och qvarnställen, -- d. 25 Nov. Anbelangande Fogdarnas återstående -räkenskaper i Finland, -- d. 10 Dec. Att hans beställning med -utgårdshästarne, desslikes med bönderne i Tawastehus län, om -tillföringen till Helsingfors, är K.M. behagligt. -- Vuonna 1563 d. 13 -Jan. Instruktion, Att å K. Maj:ts wägnar förrätta några angelägna wärf -hos Ryske Zaren Ivan Wasillivitz, -- d. 6 Febr. anbelangande -Skepps-utredningen, -- d. 6 Febr. angående till hvilka orter Fogdarne -uti Finland, deras spanmål lefverera skola, -- d. 22 Sept. om den gård, -som utaf Finland utgöras skulle, -- d. 2 Oct. Att han slotten uti -Finland med foetalie wäl försörja skulle, -- d. 22 Nov. Anbel. den gård -af Finland utgöras skall. -- Vuonna 1564 d. 2 Febr. Att i tid beställa -om de förnödenheter, som till Skeppsflottans behof i Finland kunna -behöfwas, hwilken kommer att gå ut med första öppet vatten, -- d. 17 -Febr. Att på 4 månaders tid, med alla nödtorfter affärdiga -Skeppsflottan i Finland hit öfwer till Stockholm, -- d. 23 Febr. att -låta granneligen uppspana några borgare, som woro förpassade ifrån -Stockholm åt Finland och Rewel, att uppköpa spanmål till Skeppsflottans -behof nu i år, och dem skyndsammast hit tillbaka förskicka, -- d. 23 -Martii Att låta örlogskeppen i Finland följas åt innom skärs hit till -Stockholm. - d. 23 Martii. Angående det folk och hästar, som menige man -i Nyslott och Tavastehus län utgöra skola, -- d. 30 Apr. Hwarföre de -(Han och Lars Fleming) så länge fördröjt med Skeppsflottans ifrån -Finland öfwerförande hit till Stockholm, -- d. 10 Maj. (till -Öfwerståthållaren i Finland Gust. F.) att det är K.M. misshagligt, det -han icke beställt om skeppsflottans utredning i Finland, -- d. 13 Juni. -Att han ursäktas för dröjsmålet med Skeppsflottans utredning ifrån -Finland; alldenstund det icke varit hans, utan deras försummelse på -skeppen, -- d. 10 Sept. Att han skall förskaffa dagswerken till Wiborgs -flotts befästning, -- d. 4 Nov. Att han med Fogdarne i Finland -beställer en hop segel-lärft och wallmar, samt det till Stockholm -förskickar, -- d. 24 Nov. Att han lägger sig winer om det -saltpettersjudningen i Finland måtte komma på gång, hwarest lägenhet -dertill finnes, -- d. 7 Dec. Att han hit öfwer till Swerige förskickar, -de ifrån Liffland komne, och der i Finland till Borgläger förlagde -Swenske knektar. -- Vuonna 1565, d. 27 Jan. Att han så beställer, det -alla uti Helsingfors, Åbo, Wiborg och flerstädes i Finland befindtliga -Örlogsskepp, måtte med alla nödorfter blifwa utrustade, och hit till -Stockholm förskickade, på det de med den öfriga skeppsflottan, måtte -nästkommande wår följas åt emot fienderna, -- d. 26 Febr. Att -Örlogsskeppen i Finland med alla tillbehörigheter, måtte med första -öppet vatten komma hit öfwer, -- d. 13 Martii. att hitförskicka de -örlogsskepp som lägga uti Finland, -- d. 6 Apr. om spanmålen den han -hit till Stockholm, till Skeppsutredningen förskicka skulle, -- d. 9 -Apr. Att utspana och ransaka, hwilka till skeppsflottan äro utskrefne, -och sig hemligen till Åland och Finland undanstungit hafwa, -- d. 28 -Apr. Om den undskyllan, hwarföre han de örlogsskepp i Finland äro, icke -hafwer kunnat hit till Sverige förskicka, -- d. 28 Apr. Att han -tilllägger de fattige frälse män i Finland, som icke förmå hålla -Rosstjenst, att tjena i sommar till fot, och komma hit öfwer väl -utrustade, -- d. 6 Maj. Anbel. dess undskyllan, hwarföre han icke -kommit saltpettersjudningen i gång, -- d. 6 Maj Instruction att hafwa -uppseende öfwer saltpettersjudningen i Finland, -- d. 28 Juni. Om det -sjöfolk som i Wester-Göthland antagas skall, -- d. 16 Juli. Att han -Swenska myntet icke skulle utsläppa utaf riket, -- d. 19 Juli. Den -foetalie han till Liffland förskicka skulle. -- Vuonna 1566, d. 1 Febr. -Att handla med Fogdarne öfwer Finland, Österbotten och Åland, om en -gård till Skeppsflottans utredning, äfwen som i fjol, -- d. 12 Febr. -angående den fiendtlighet Moscoviterne skola hafwa i sinnet att -företaga emot Liffland och Finland, -- d. 13 Febr. Att det är K.M. -behagligt, det han beställer om Skeppsbyggningen i Åbo, -- d. 28 Maj. -Att han med det allraförsta läter Fogdarna framfordra dagswerken till -Refle flotts byggning, -- d. 9 Aug. Att de (Fogdarne) förskicka alla -der i landet befindtlige landsköpman till Calmare, -- d. 19 Aug. Om -förfordringen till Skeppsflottans utredning med hampa och tjära. --- d. 25 Oct. Huru han om gårde-spanmålen, utföringen på myntet, -tafwarna, penningarna och annat mera beställa skulle, -- d. 29 Oct. Att -han skyndar Legaterna fort ifrån Wiborg och till Ryssland, samt hwad -som han emellertid beställa skulle, -- d. 3 Dec. Huru han om -Bysseskyttarne, Utgårdshästarne och Skeppsutredningen till det Narwiske -farfatten, beställa skall. - -Ilman näitä nyt nimitettyjä Kuninaallisia kirjoituksia Finkillen, niin -löytyy myös K. Vallan Säilyksessä kopioita _Finkin kirjoituksista -Kuninkaallen_, niin kuin em. vuotesta 1555 dat. Nyslott d. 27 Oct. En -widlyftig raport fr. Ture Person och Gustaf Fincke, jemte en -planritning å lägenheten kring Jäskis kyrka. En annan dito af den 4 -Dec. -- En dito af den 14 Dec. -- En dito af den 16 Dec. -- -En dito af den 30 Dec. m.m. Samaten vuotesta 1566, niin löytyypi -Vallan-Säilyksessä yksi iso kirja, puolen arkkia loajueltaan (in folio) -joka ei sisällensä piek muuta kuin kopioita _Finkin ja Ture Personin_ -(Bjelkin) kirjoista ja sananlaitoista (raporter) Kuninkaallen, jossa -paljon puhutaa sekä heijän moakunnasta, että sota-rahvaasta, ja muista -sota-laitoksista. Toinen osa tästä kirjasta, joka toas sisällänsä pitää -Kuninkaan vastauksia heillen, kantaapi tällaisen nimitöksen: "Thenne -Efterskreffne Book lyder ock inneholler vissa afskrifter och Copier -öfwer breff, instructioner och befallningar, som jag Thure Persson till -Salstadh haffuer bekommith och undfånget utaff Stormächtige Furste och -Herre Göstaff Sweriges Göthis och Wändis Konung, wår Nådige Herre, -sedan det jag med Erligh och Wälbördig Man Göstaff Fincke till Porkala -bleff förordnat Slåttlåfwen på Nyslått." - -[555] Palmsköld kirjuttaa hänestä: "Göstaff Fincke till Gesterby -afsomnade 1566 och blef begrafwen Catharinas dag uti Kimitto kyrka." Se -oli niin muoton mahotoin että hänen kirstun hopeet oisi löyetty -Liikisten kirkkomoassa. - -[556] Se mahto olla syntynyt nuon 1546:en vuuen tienoilla. - -[557] Lue: Registraturen för år 1589; H.H. p. 66. - -[558] Palmsköld on sen eistä ei toimittanut varsin tarkkaan hänen -kuolema-vuottansa, koska hään sanoo: _Gödericus Finke de Porkala, R.M. -Sveciae Senator et Marschallus, Gubernator ditionis Nyslott anno 1596, -1603, 1612; cum illo periit illustris familia Fincorum in Svecia anno -1618_. - -[559] Hyö olivat jo kihlatut v. 1611 (Åbo Tid. 1784. p. 22) vaan naivat -vasta v. 1613. Peä-Sota-Asettaja _Evert Horn_ tuli jo v. 1615. s. 25 p. -Heinä-kuussa kuoliaksi ammutuksi Venäjässä, Pleskovin linnan -piiritässä. - -[560] Se mahtaa seneistä olla puhasta valetta mitä Bång lasketteloo -kirjassansa: Den wälborna Tawastiska släcktens ättaretal, Stockh. 1756, -kussa hään sanoopi Finckilöihen vapamerkin olleen _yksi Sianpeä -valkoisessa vainiossa_, (jota se kertoo Palmsköldin suku-johtauksesta) -ja josta se kirjuttaa näin: "Olof Niclison Tawast upptog sin Frus, -de gamble Finckars sköldemärken, ett swart Gylte hufwud i hwitt -fält, sådant som Assessor Brenner afritat det i Åbo Domkyrka, -litet förrän kyrkan brann." Tämä Olli Tavast ei ollutkaan naitu -_Finckilöihen_ kanssa, sillä hänen ensimäinen vaimo oli Kristina -Rötker-Ingonpojan tytär, eli niin kuin häntä toisilta kuhutaan -_Kristina Rötker-Jyrginpojan_ tytär Spurilaan (Jägerhornin suvusta?) -jonka äiti oli _Briita Jönsintytär Galle_, ja joka kuoli lapsetoinna; -hänen toinen vaimo oli _Ingeborg Valdemarintytär_, joka eli v. 1485. - -[561] Ne muut jotka silloin mestattiin, oli Vapaherra _Johan Claësson -Fleming_ Quidjaan, yksi nuori mies, joka ei ollut tehnyt niin -minkäänlaista Herttua vastaan, mutta Koarle kanto hänellen salavihoo -siitä, että hänen isänsä _Claes Fleming_ ei taipunut Hertun puolellen. -Toiset, jotka hakattiin, oli: _Hartvik Henriksson, Christer Mattsson -Björnram_ (Stjernman kuhtuu häntä Christer Månsson); _Michel Påvelsson -Munk, Nils Ivarsson, Olof Clausson_ (joka oli Claus Flemmingin -sala-poika), _Jacob Möl, Hans Inis, Sigfrid Sigfridsson, Eskil -Jacobsson ja Herman Hansson_ (Stiernman kuhtuu häntä Herman Jacobsson); -ilman näitä hakattiin myös 3 tarkka-ampujata (byssskyttar, -skarpskyttar) ja 5 sotamiestä. Heillen kaikillen luettiin -henken-rikoksi, että olivat pitänneet heijän lailisen Kuninkaan -Sigismundin puolta, jollen olivat valallansa vahvistaneet -uskollisuuttansa. (_Werwings Carl IX:s Hist. I D. p. 468; Stjernm. Sw. -och Göth. Minne, II D. p. 403; Swenske Mercurius för Septemb. månad -1757, p. 278; Hertig Carls Slaktarebenck, m. fl_.) - -[562] Peringsköld sanoo että hään kuoli lapsitoin, mutta Palmsköld -sanoo että hänellä oli yksi tytär, joka oli ensin naitu _Ivar -Arvidssonin_ kanssa, joka tuli yhessä appensa kanssa leikatuksi, ja -siitten _Olof Anderssonin_ kanssa, joka oli jo ennen häntä pitänyt; ja -kolmasti _Jaakko Eekin_ kanssa, yksi vapatoin mies. Mutta tästä -emme ou soaneet mitään sälveä. Sillä niissä Herroissa, jotka hakattiin -Turussa silloin kuin _Finckiä_ leikattiin, ei ollut mitään _Ivar -Arvenpoikoo_ (ellei hään lie ollut roaka sotamies). Sitä vastoin niin -poikki-hakattiin Viipurissa muutamia viikkoja jo ennen, eli s. 30 p. -Syysk. v. 1599, yhtä _Ivar Arvidssonnia (Tavast)_ Kurjalaan, ynnä -isänsä kanssa _Arvid Heikinpoikaa (Tavast)_ Vessundaan, joka oli -Linnanisäntä Viipurissa, ja uskollisesti palvellut Kuninkastansa 30 -aastaikoa. Hänen poikansa _Ivari_ oli nainut _Anna Pekan tytärtä_ -Peipotiin, (hänen sukunimeensä ei mainitak -- lie hään siitten ollut -Tytär-läntämä Finkillen) jonka kanssa hänellä oli yks poika _Stén -Ivarsson_, jonka nimi ikään kuin tarkoittaa tätä onnetointa Finckiä. - -[563] Niistä K. Vallan-Säilyksessä löytyivistä Kuninkaallisista -kirjoituksista ovat seuravaiset toimitetut tällen _Sten Finkillen_, -nimittäin: -- Vuonna 1594, d. 27 Julii. Ordres till Herr Sten Fincke, -angående de Finske Ryttarnes frihet på deras hemman. -- Vuonna 1595. -d. 24. ... Om allmogens i Tavastehus län friwilliga Rikshjelp. --- Vuonna 1597. d. 3 Oct. Att ej inrymma de upproriske på Tavastehus. --- d. 12 Oct. komma till Hertig Carl i Åbo d. 18:de i samme månad. -d. 18 Oct. Ordres att släppa löst det krigsfolk, han på Tavastehus -anhållit. Näistä, niin se äsken mainittu manaus-kirja, jolla Herttu -paituutti häntä Turkuun, on aivan merkillinen, ja kuuluu näin: -"Stämpningsbref för Herr Fincke och de andre, som oppå Tavastehus woro, -af Åbo d. 12 Oct. åhr 1597. Wår gunst och nåde, Wij twifle inthet at i -ju hafuer förnummit synnerligen thu Steen Fincke af thet bref wij -senest läth skrifue tig till för hwad orsak skuldh wij oss hijt i -Landzenden begifuit hafue, nembligen till at afskaffe allt obeståndh, -willor och oreedho, som här uthi landet igenom Claes Flemmings och hans -medhjelperes obegripelige och olaglige Regiementhe kommit war, och -hjelpe landet till Roo och eenighet igien; Dock efther wij icke hafue -någon förklaring ifrån ider bekommit, hwad i ähre tillfinnes at giöre, -och om i wele medh oss och the andre Riksens Stender wele giöre et i -saken til Konungl. Maj:t och Riksens gagn och bäste. Derföre ähr wår -alfwarlige wilie och förmaning at i begifue idher hijt till oss, och -låther oss ider uthtryckelige mening förnimme, ändteligen så lagendes -at i allersidst then 18 dag thenne månedh her tillstädes hoos oss ähre, -så frampt at hwar thet icke skier då wele wij komme och piske ider så -at i inthe skole tacke oss, och i måge sedhan sware och undgielle medh -lijf och godz, till all then skade och bekostnat som der midh skier, -der i måge wedhe ider efterrätte. Datum ut supra. Carolus." - -[564] Nimittäin: Vuonna 1571, _d. 9 Nov. Fullmakt för Herr Eric Finck -att beställa om de Småländske knektarnes inqwartering omkring -Westerwik, -- d. 5 Dec. Att sända de knektar, som i Westerwik liggandes -äro, till Finland_ (Registr. 1571, p. 123, 135). - -[565] Nimittäin: Vuonna 1594, _d. 23 Nov. till Handelsmannen Jacob -Finck om spanmåls undfående för lefwererad sill till kronan_. (Register -1594, p. 216.). - -[566] Stjernm. _Höfd. Minne_ I D. p. 287, 326 - -[567] Vexionius Gyllenstolpe. _Epitome Descr. Sv. Goth. Fen_. L. VIII. -c. 6. - -[568] Tämä suku oli jo kuuluisa Suomessa v. 1460, yhestä miehestä, -nimeltä _Heikki Finkenberg_, jonka jälkimäisistä (efterkommande) yksi -vapasuvullinen _Claes Ollinpoika Finkenberg_ Suomesta tuli v. 1627 -sisään kirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapahuoneiseen, N. 159 ala. -Tämä suku, joka meijän nykyisessä Suomalaisessa Vapa-Huonseessa löytyy -sisään-kirjutettunna N. 8:san ala, kantaa kilvessänsä yhen pystö-kuun -jonka koukerossa on yksi 6 säistäinen tähti. - -[569] Viimeiseksi tahomme myös nimittää, että löytyy Ruotissa yksi -vanha kansan-tarina eli satu, yhestä Finkin nimellisestä, joka pakina -on ehkä niistä vanhimmista, ja ehkä keätty Saksan kielestä Ruotiksi. -Mutta tässä jaaritoksessa -- kussa ei ouk niin sanoo totuullista, vaan -kussa tavaksi niihen aikoin pilkka-suihen, puhutaan puita heiniä -- ei -löyvyk niin minkäänlaista tiiustusta tästä Finkin suvusta. Tämä satu, -joka nimitetään: "En nöjsam och kostelig Historia om Policarpus, som -äfwen kallas Riddar Fincke", osottaa kuitenkin tämän Finkin nimen -vanhuutta, koska se on kahottu hyväksi johtattamaan kansan mieleen jota -kuta kummitosta. - -[570] Myö olemme myös harjoittaneet selitteäksemme mikä mies _Tönne -Henriksson Vildeman_ oisi ollut, jonka Gagnerus sanoo olleen naitu -_Elisabet Thómasdotter Rijtingin_ kanssa, ja joihen vapamerkit myös -löyettiin Liikisten kirkkomoassa, mutta yhtä tällaista miestä -ei ollenkaan löyyk _Vildemannin_ polvilaskussa Vapa-Huoneen -Suku-johtauksissa, eikä myös siinä Suomal. Suku-kirjassa joka löytyy -K. Vallan-Säilyksessä, ja jossa niinikeän puhutaan tästä Vildemanin -suvusta. Yhtä _Elisabeth Thómasdotteria_ emme myös ouk olleet hyvät -löytämään. Että hänen isänsä _Thómas Jönsson Rijting_, joka vuotesta -1536 vuoteen 1547 oli Käskyn-käyttäjä Turussa, oli vaimonsa puolesta, -Finckilöihen kanssa sukuisin, nähtiin jo 426:lla p:lla, (sillä se oli -nainut Karin Gödikintytärtä Finckiä); se ei ollu siitten kumma jos -heijän lapsia hauvattiin heijän äitinsä suku-hautaan. Muita hänen -Tyttäriä ei tunnetak, kuin yksi nimeltä _Sára Thómasdotter Rijting_, -joka oli nainut _Eerikki Johonpoika Stålarmin_ Grabbackaan ja Rekuun, -jonka kanssa hänellä oli yksi tytär _Kárin Stålarm_, joka oli nainut -_Henrik Tönnessonin (Vildeman)_ Nääsiin, Tjusterbyiin ja Sjögårdiin, -joka v. 1608 oli Linnanvouti Tukhulmin linnassa. Hänen isä oli _Tönne -Ollinpoika (Vildeman)_ Tjusterbyiin ja Lappträskiin, joka ensin nai -_Helga Slatten_, ja siitten _Briitta Heikintytär Risbetin_ Nääsiin ja -Härkänään. Tään parempata selitöstä emme ouk hyvät antamaan -- liehään -siitten Gagnerus ottanut tiiustuksiansa mistä tahaan! Vildemannin -vapamerkki, jota nähään Vapakirjoista, ei paljo eroitetak tästä; jos -tämä toinen lie _Rijtingin_ vapakko emme saata varsin sanoa. - -[571] Se on moni joka sanoo Suomessa ei löytyvän mitään Vanhoja -Jäännöksiä. Se on oikeen sanottu, jos sillä sanalla ymmärretään vanhoja -pakanallisia temppelilöitä, hautakammioita, tahi muita sellaisia -käsitekoja; mutta laveammassa sanan-tarkoituksessa (i widsträckatare -mening) meillä on Jäännöksiä kyllä, ja ehkä enemmin kuin yhölläkään -muulla kansalla; sillä ne vanhat eivät ouk ainoastaan käsillänsä -ropottaneet, hyö ovat myöskin ajatuksillansa työskentelleet, ja sillä -tavalla on joka _Runo ja Sananlasku_, joka on heistä jälellen, yksi -_Vanhan-Jäännös_, joka muistuttaa meitä heihin. Jos oikeen tiiustelemme -meijän _kielen rakenosta_, (joka on yksi piiros meijän vanhoin -ajatuksesta ja mielen-juohtumisesta), niin se on kaikista se kauniin ja -isoin Jäännös, jonka ovat meillen heittäneet, korjataksemme, -- yksi -kieli, joka on tarkempi ja suloisempi kuin ykskään muu, ja jolta -merkillisyytensä ja eri-mukaisuutensa suhteen, seisoopi omilla -kannoillansa, ikeän kuin yksi pylväs, jonka peä on pilvessä. - -[572] Semmoinen varoitus ja rankastus, kuin se viimeinen tulipalo -Turussa, joka yhtenä yönnä söi suuhusek kaikkia mitä myö kahessa eli -kolmessa vuos-saassa olimme seästäneet ja säilyttäneet, mahtaisi -herättää meitä siiheen perään-aattelemiseen, että tiiustella ja -kuvaella kaikki meijän vanhat muistomerkit, että jos vahinko tapahtuis, -niin oisi kopiot ies jälellä, jotta tietäisimme mitä meilläkin muinon -on ollut. Samaten myös niiten yks-ainusien ja tarpeellisien kirjoin -kanssa, jotka jollakulla tavalla valaisoo meijän omoo Tarinamustamme; -saisi heistäkin olla kopio jokuu toisessakin kohassa. Tämä oisi ehkä -tarpeellisempi, kuin hakea heiniä ja luusiipiä Mustan-meren rannoilta, -ja muita sellaisia aikomuksia. - -[573] _Jättös, t. jätteet_, efterlemning, reliqvier. - -[574] Se näyttää kuin Brennerin aikomus oisi ollut matkustamaan -lävitten koko Suomen-niemen, Vanhoja kuulustella; mutta että hänen -aikaisek ei ylettynt jos vähään osaan. Se oisi hyvä jos joku laskeisiin -hänen lavuillensa, tiiustelemaan muitakin Suomen paikkoja, ja joka -toimittais sitä mielen-rakkautesta, eikä ajaisi paljaan palkan eistä, -niin kuin nyt usseen tehhään. - -[575] _Kuninkaallinen Vanhain-Säilys_, Kongl. Antiqvitets Arkifvet; -_Kuninkaallinen Vallan-Säilys_, Kongl. Riks-Arkifvet. - -[576] Se on uskottava ettei Brenner ole kirjuttanut mitään selitystä -näistä hänen kuvapiirutoksistan, sillä oisihan sitä tok' jossa-kussa -pitänyt löytyä. - -[577] Näitä hänen alakirjutettuja sanoja tahomme muistutuksissamme -juuri sanasta sanaan toimittoo. - -[578] _Para_, Bjära, Smör-hare. - -[579] _Peräänkahtoja_, Inspektor; _Peä-Peräänkahtoja_, Öfwer-Inspektor, -General-Inspektör. - -[580] Kirjan-luetos (Bok-katalog) näistä Nescherin vainaan kirjoista, -joka juuri näinnä päivinnä on painettuna, osottaa kyllä että tämä -meijän luulomme ei ouk varsin ilman perustuksetak (lue tätä -kirjanluetosta n. 65 käsikirjoituksista puolen arkia loajueltaan) ja -toistaa mitä olemme jo ennen kuulut puhuttavaksi (lue 350 p.m.) -nimittäin, että 23 erinäistä selitystä, ja lähes 200 piirutuksia -Vanhoin-Jäännöksistä Vester-Götlannissa, ilman niitä piirutoksia jotka -hään v. 1670 teki Öster-Götlannissa, ja jotka kaikki hään anto -Vanhain-Kootuksellen -- nyt löytyyvät näissä Nescherin kirjoissa (lue -n. 68 ja 89 mainitussa kirjaluetoksessa). Se on kyllä outo mitenkä -tällaiset kalliit ja tarpeelliset paperit ovat Vallan- ja Kunink. -Vanhain Säilyksestä joutuneet yksinäisen miehen korjuun. - -[581] Näistä Brenneri vainaan Suomalaisista piirutoksista löytyy K. -Kirjastossa 2 kappaletta (2:ne Exempl.) kumpainenkin ite Brenneriltä -piirutettunna. Yksi heistä on ainoastaan tehty irtonaisissa lehissä, -ilman painimatak (ofärglagda); toinen on kirjaksi siottu, ja kantaa -tällaisen nimen: _Gamble Monumenter i Stoor-Förstendömet Finlandh, -affritadhe Anno 1671 och 672 aff Elia Brennero, Ostrobothniensi_. Hyö -ovat yhteen-luettu pienempien ja suurempien kanssa 80:tta kappaletta, -kuvaeltut seuravaisista kirkkoloista; nimittäin _Turusta, Räntämäeltä, -Nousista, Naantalista, Maskusta, Raisiosta, Lemusta, Sjundosta, -Lohjalta, Esbosta, Porvosta, Pärnosta, Pyhteeltä, Vekkälahelta, -Viipurista, Hollolasta, Hämeenlinnasta, ja Iso-Kyröstä_, paihti -muutamia kuvituksia _Turun, Viipurin ja Hämeenlinnan_ linnoista. Näistä -niin ne Iso-Kyrön kirkossa löytyväiset kuvitukset ovat ne ainuat, jotka -ovat painin kanssa kastettuna, niin kuin heitä tässäkin toimitetaan. -Vapa-merkkilöistä on moniat häneltä painettuna siinä nioitetussa -kirjassa, sitä myöten kuin ne heissä nähtävät juovat merkihteevät; -mutta niissä irtonaisissa lehissä ovat kaikki painimatak; ja koska -heijän karvat jo selitetään juovista, niin emme tässäkään ruetak heitä -painimaan. Mitä näihin meijän kuviin-piirutoksiin tuloo, niin ne ovat -Brennerin kuviin kanssa varsin yhtämukaiset, josta minun tulee kiitteä -ensinnik Herra _M. v. Wright_, joka heitä kopioitteli, ja siitten Herra -_H.J. Strömmer_, joka piirutti heitä kiveen. - -[582] Se on valaistamattomien ja ymmärtämättömien ihmisten tapa, että -piteä tällaisia _vanhoin-tiiustelemisiä_ (fornforskningar) jotka -tarkoittaavat _mäntyjä aikoja_, joutavina; ikeän kuin piteävät kaikkia -tarkoituksia, joilla vaikutettaisiin tahi tarkoitettaisiin jota kuta -_tulevillen ajoillen_, sopimattominna ja mielettöminnä, koska molemmis -puolin yltyyvät heijän mielensä ja heijän aikaasek sivuihten. (Sillä -mitenkä ne jotka ainoasti eläävät _tälle ajalle_, eläisivät yhellen -toisellen; koska ei nekään, jotka kaikissa ehtivät ensin omoo -hyötytystä, jouvak työskentellä toisiin hyväksi). Se on selvä, -että ne jotka pelkeä ja kajoo ymmärrystä ja tietomusta (kosk ei sitä -heissä löyvyk, eikä seneistäkään heitä hyövytäk) kajoavat näitäkin -tieton-harjoituksia, jotka sinnepäin tarkoittaavat. -- Seneistäkös lie -siitten Suomessakin niin kauan kaivattu miehiä, jotka harjoittaavat -valaista meijän Vanhoin-Jäännöksiämme? Jos sen eistä Tietomukset (jotka -ovat ymmärryksen valastajat, ja johon myöskin Tarinamus on luettavana) -tarkoittaavat kaikki puolestansa _tietoa_ (johon voaitaan ei ainoastaan -yhtä nykyistä asian tuntemista, mutta yhtä ikuista tiiustelemista) ja -_hyötytystä_ (ei moallista, mutta henkellistä, ei ainoastaan meijän -ijällisillen, mutta myöskin meijän jälkeen-tulevillen), eli jos -Tietomukset ovat luonostaan _ikuiset ja henkelliset_, niin kuin kaiken -Tievon ja Totuuen alku, -- niin se on näissä kokeeissa, kussa kukin -Tietomus-harjoittaja, vaan erinomattain Tietouksen ja Tarinamuksen -Toimittajat, Vallan ja Lain-asettajat, Kansan ja mielen-valaistajat, -eli toisella sanalla kaikki vanhuuven ja tulevaisuuven tarkoittajat -juuri selvästi osottaavat, että heissä löytyy yksi elävä henki, eli -yksi _henkellinen luonto_, joka ei ouk suljettu tään aikuisiin -piiroksiin, vaan joka kohoittaa ihtesäk niitä rajoja ylitten, jotka -maallisillen pimittää sitä taivaallista, ja koetteloo sekä eistäpäin -että takoopäin ylös-nostoo meijän ymmärryksellemme sitä vaipaa, joka -peittää ja kieltää meijän luonnollisia aistimia (sinliga organer) -käsittämästä sitä luonottomatonta, sitä ikuista, ite _Totuuen ja -Ymmärryksen_ -- valmistaaksemme meitä sillä _ikuisuuteen_. Se on tämä -henki, joka ei ainoastaan koroittaa meijän ajatuksiamme, mutta heissä -myöskin kohoittaa meitä ihtemme ylitten tämän hetkisen elämisen -- joka -toistaa että meissä löytyy jota-kuta kuolematointa ja tämän elämisen -ylitten yltyvätä; ja jota ei käy rajoilla piirittee. Sillä tavalla -toimittaa jo tässäkin elämässä kukiin totuullinen Tietonharjoittaja -_ikuisuuttansa_ (tässä muka tarkoituksessa), josta heitä, ja kaikkia -_Hyviä_ (henkellisesti eläviä, heijän mielen ansiolla; vaan ei -ymmärryksen valolla) eroitetaan niistä moan kapeista, joihen ajatukset -ei kohoitak heitä mullasta, mutta jotka (käytöksillänsä) mateloo -luonnollisuutessaan ikeän kuin eläimet, ja lopettaa elämänsä, ikeän -kuin päivänsä, ikuisella unella ja mielen-tyhjyyvellä. - -[583] Vanhoin-selittäjässä löytyy ikeän kuin muissakin opin-hoaroissa, -moni houkka ja heikko-peä; mutta -- mitäs myö heistä puhumme? - -[584] Heijän mieli, joka on tylsäytynnyt tyhjän-noutamisesta, ei pystyk -tällaisiin tiiustelemisiin, ikeän kuin heijän ymmärys ei yltyk -semmoisiin ajatus-tarkoituksiin, joita voaitaan Tietoukseen (Filosofi). - -[585] Vähä kyllä myö puhumme näistä vapamerkkilöistä heijän -vapaallisuutensa suhteen, sillä myö arvelemme ainoastaan sitä -Vapaallisuutta, joka osoittaiksen sisällisesti, ihmisen töissä ja -tavoissa -- ei sitä ulkonaista nimen pukemista ja merkittämistä; mutta -myö hoastelemme heistä ainoasti sen valaistuksen tautta, joka heijän -tarkoittamisella, syntyisi ehkä meijän Omamoan Tarinamuksessamme. - -[586] Näistä sanoista on moniat ollut niin pois-kuluneet, ettei heitä -ouk tainut lukea ykskään. - -[587] Mitä näistä vapa-merkkilöistä tuloo sanottavaksi, niin suuri osa -heistä on niin vanhat, ettei heitä eneän tunnetak, liioitenkin koska -monet heistä on tainneet jo sammua ennen vuotta 1625, jollon se -Ruohtalainen Vapa-Huone, kuhun heitä sisään-kirjutettiin, asetettiin; -monet ovat myös muustakin syystä jäänneet siihen ylös-panematak, -alinomattain koska suurin osa meijän vanhoista Suomalaisista -vapasuvullisista, eivät kuulleet Ruohtalaiseen Vapa-Huoneesen, mutta -oli yksi peru niistä muinoisista Saksalaisista ja Virolaisista -Tempel-Herroloista, joihen vapaallisus oli Saksan maissa perustettu. -Kuin tähän vielä luetaan että näissä vapa-merkkilöissä harvoin -selitetään muuta kuin ainoastaan kilpeä, joka monessa oli pian -yhölläinen, ja jotka ainoastaan eroitettiin Rauta-kyperästä, -Sarviloista, tahi Kyperä-vaipasta (Hjelmtäcket), ja ettei heissäkään -painia paljon eroitetak, niin löyetään miten vaikkia se on näitä -selittää, liioitenkin koska usseen pois-vaihtelivat välillensä -vapamerkkilöitänsä, ja kantoivat vieraita äkkinäisiä, tahi muuten -muuttelivat omiansa. - -[588] Minä olen kyllä kirjuttanut moneen paikkaan, tätä -kuulustellaksein, mutta en ouk soanut vastausta, joka toistaa miten -kylmäkiskoiset meijän moa-miehet vielä ovat näissä töissä. - -[589] Brenner ei kirjuta tästä kivestä mitään muuta, kuin ainoastaan -nämät sanat: "I Åbo D. Kyrka." - -[590] _Hauta-varjo_, Grafwård; _Hauta-kivi_, Grafsten. - -[591] _Peä-Kirkko_ (tahi _Tuomio-Kirkko_), Dom-Kyrka. - -[592] Tässä jääpi yksi sana, välissä, toimittamak. - -[593] Mutta tässä tarkoituksessa kahomme toas ouoksi, ja varomme olevan -uskottomattoman, että tämä kivi oisi muka ollut se ainoa Turun -kirkossa, joka vielä v. 1671 oisi ollut jälellä näistä vanhoista -ajoista; ja jota niin muoton oisi yksinään jäänyt murentumatak näissä -kauheissa Turun kirkon tuli-paloissa, jotka tapahtui v. 1318, 1429, -1458 (1464, 1473?) 1546 ja 1656, kussa kaikki muut kirkon kaunistukset --- joit' eivät Juuttilaiset v. 1509, ja Venäläiset v. 1318 hävittänneet -tahi vienneet myötensä -- paloi tuhkaksi. Mutta kysytään siitten, -tokkos Turun kirkko on niin vanha, tahi oliko se jo 1248:nen vuuen -tienoilla rakettu? Sitä emme saata sanoa, ainoasti että v. 1229 -peätettiin jo että muuttoo pois kirkko Rantamäeltä (kussa Brenner -niinikkään vielä v. 1671 tapais yhen vanhan hautakiven vuotesta 1291? --- kaho X Taul. kuv. 1) Turkuun, eli niin kuin sitä muinon kuhuttiin -_Unikankareesen_. Millonka tätä tehtiin ei varsin tunnetak, mutta -1258:nen vuuen teinoilla jo mainitaan tästä uuesta Turun kirkosta -(Porth. Chr. p. 193). Jos sen eistä tämä Turun pappi oisi ollut naitu -ennen v. 1248, niin se oisi vielä saattanut eleä monta myöhempänä. -Toiseksi niin nämät kirjoitus-nenät eivät teoltakaan näyk olevan -niin vanhan-aikuiset, jos heitä verroitetaan siihen toiseen -kiven-kirjoitukseen joka löytyi Rantamäellä. - -[594] Yksi nimellinen _Niiles Antinpoika_ oli v. 1303 _Praefectus -Finlandiae_ (Peämies Suomessa) mutta se on mahotoin, että näillä -sanoilla tarkoitetaan häntä. - -[595] _Kunta_, Sällskap, Orden, Gille, _Veli-kunta t. Veljellisyys_ -Brödraskap, _Papillinen Veli-kunta_, ett Presterligt Gille. - -[596] _Kirkko-Tarinamus_, Kyrko-Historie. - -[597] Muistettava on myös, että jos tämä vapa-merkki kahottaisiin -kohallansa (niin kuin heitä aina kahotaan) niin silloin kirjutos -alkaisi ala-peästä kivee (jota en muualla ouk nähnyt); ja jos toas -kivee asetettaisiin kirjutoksensa mukaan, niin silloin toas vapamerkki -keäntyisi ylös-alaisin (joka oisi vielä sopimattomampi). Se näyttäis -ehkä silloin, kuin sillä kuvaeltaisiin yhtä Piispaan kypärätä (en -Biskopsmössa). - -[598] Että tämä suku on _vanha_, arvataan siitä, että ne Ruotsin -muinoiset Kuninkaat _Sverker den Gamle_ (joka kuoli 1155) jonka isä -_Erik Årsäll_ oli vanhuuellansa ottanut Ristin uskoa, ja kasteessa -kuhtunut ihtesek _Kol t. Koarle_ -- kuin myös hänen poikansa _Koarle -Sverkersson_ (joka kuoli 1168) ja toas hänen poikansa _Sverker den -Unge_ (joka kuoli 1210) -- sanotaan kaikki olleen tästä _Natt och -Dagin_ suvusta, ehkeivät kantaneet tätä suku-nimee, joka otettiin -tavaksi vasta myöhöisämpinnä aikoina. K. Vapa-Huoneen polvi-laskuissa, -alotetaan tämä suku vasta v. 1220 yhestä _Pentti Matinpojasta_, joka -oli ollut Kuninkaan _Eerikki Läspin_ Valta-Neuo. - -[599] Tämä (nykyinen) _Natt och Dagin_ suku tuli v. 1625 Ruohtalaiseen -Vapa-Huoneesehen sisään-otetuksi 13:nen N:on alla, josta suvusta -siitten yksi nimeltä _Åke Axelsson Natt och Dag_ tehtiin v. 1652 -Vapaherraksi 23:nen N:on alle. Se oli silloin Valta-Neuo ja -Lain-julistaja Nerkissä, ja sai vapa-moaksensa muutamia taloja ja -vero-tiloja Iin pitäjässä Pohjan ruoalla. - -[600] Saattaa ehkä myös olla madollinen, että hyö ovat perinpohjin -eri-sukuja, vaikka heitä on vanhoissa polvi-laskuissa yhteen veittynnä. - -[601] Hään oli silloin Valta-Neuo Ruotissa. - -[602] Hänen isänsä oli _Bó Sténson (Natt och Dág)_ joka v. 1440 oli -nainut _Kárin Svennintytärtä Stúre_, jonka isä oli Tähti-mies ja -Linnanisäntä Faeholmassa, Danmarkissa, _Sven Sténson Stúre_, joka oli -Herttu Albrechtilta soanut isoja pito-maita Hallannissa, Nerkissä ja -Vester-Norrlannissa; ja joka oli Valta-Hallihtian _Svante Stúrin_ -isän-äitin-isä (lue _Schönefeltin matrikel_). - -[603] Seneistäpä kaikki nykyiset Vapaherrat nimeltä _Stúre_, ovat -kaikki isänsä puolesta paljaita _Natt och Dagiloita_, ja ovat -eroitettavat niistä vanhoista Stúriloista, joita muinonkin kuhuttiin: -_Orms-Söner_. - -[604] Lue _C.F. Schönefelts Matrikel öfwer ointroducerade af Riddersk. -och Adeln I D_. joka kirja löytyy käsikirjoituksenna K. Vapa-Huoneessa. - -[605] Lue _Olai Magni Historia de Gentibus Septentrionalibus, Romae -1555. Lib_. II. c. 25. p. 87. Kussa hään puhuu niistä vanhoista Hangöin -kallioloissa sisään-hakatuista Suomalaisista vapa-merkkilöistä, joita -hään jo silloin kuhtui "_vetustissima_" (varsin vanhoja) ja joista hään -kuvittaa 7 kappaletta, nimittäin: _Vanhoin Stúriloihen, Natt och -Dágiloihen_ (poikki-puolin), _Wásaloihen, Gyllenstjernilöihen, -Tottiloihen, Roosiloihen, Lämaloihen_ ja yhen tunnettoman. Näitä -kaikkia on hään asettanut vempelen näköiseen poukkamaan, ja keskellen -pannut Ruotin vallan vapamerkin (kolmet ruunua). - -[606] Tämä hautakivi mahto jo 1681:nen tahi 1738 vuuen tulipalossa -hävitä, koskei siitä mainitak niin mitään Lauraeuksen Juttelemuksessa -_de Sacellis Sepulcr. in Templ. Cath. Aboënsi_. Kussa ainoastaan -sanotaan yhen Lainistujan Natt och Dágin (hänen Ristimä-nimeänsä ei -nimitetäk) olleen hauattunna Piispa Tavastin hauta-kammiossa. - -[607] Lue: _Åbo Tidn. 1785. Bib_. p. 181. Siinä ei eroitetak, jos hään -oli _Natt och Dag pitkinpäin tahi poikkipuolin_; mutta mahtoi se olla -_pitkinpäin_, koska yksi hänen jälkimmäisistä nimeltä _Niclis -Ærengislesson_ kuhuttiin _Natt och Dag i längden_. - -[608] Tällä _Koarle Näskonungssonilla_ oli yksi veli _Ærengisle -Näskonungsson_ (Natt och Dag) joka v. 1312 oli Miekka-mies, Ruotin -Valta-Neuo ja Vallan-Asettaja, ja yksi Roskildin Rauhan-Toimittajoista -(en ibland Freds-Kommissarierna wid Roskilska freden). Häntä tehtiin v. -1323, Vallan-Asettajaksi Norissa, ja v. 1324 Ruhtinaaksi Ruotissa. -Hänellä oli yksi poika _Ærengisle Ærengislesson_, joka oli Miekka-mies, -ja jonka jälkimmäisistä arvelemme sitä _Niclis Ærengislessonnia_, -jota nimitettiin "Natt och Dag i längden", joka oli nainut -_Karin Knútintytärtä_, ja jolla oli Tukhulmissa monet talot, -jotka se pois-lahjotti niillen tässä kaupunnissa löytyivillen -Papin-suljetuksillen. Häänki mahto olla Suomen-sukuja, koska hään v. -1420 piti Valta-käräjät Turussa (_Åbo Tidn_. 1789 p. 321. v. 1785 p. -233. Porth. Chr. p. 508), ja luetteli jälkiseätöksessänsä yhtä Jeppe -Finckiä, omaiseksensa. Yksi _Ærengitzle Nielsson_ (ehkä hänen poikansa) -oli v. 1447 alakirjuttana yhtä vanhaa sovintokirjaa _Göd. Finkin ja -Juho Ollinpojan_ veljeisten välillä (Porth. Chr. p. 448). Tämä _Niiles -Ærengislesson_ mahto kuolla nuon v. 1440, koska hään silloin teki -jälkiseätöstänsä (sitt testamemte). Sekä hään että _Ærengisle -Niclisson_, oli kumpaisetkin v. 1436 ylös-pantu heijän joukkoon, joita -Kuninkaan Christofferin koroitus-päivällä v. 1441 piti tehtämän -Tähti-niekoiksi (Porth. Chr. p. 607). Myö aprikoime ellei tämä -Turun muinonen Pappi lie ollut varsin tästä sukupolvesta. Hänen -ristimä-nimensä _Niiles_ on aivon _Stúriloihen_ (eli niiten nuortein -Natt och Dágiloihen) kuin myös niiten vanhoin _Natt och Dágiloihen_, -kaima-nimi. Mutta yhtä _Antin_ nimellistä, joka oisi ollut -hänen isänsä, ei löyetäk koko tässä sukukunnassa; niissä muka -polvi-laskuissa, jotka luetaan Vapa-Huoneen nimi-kirjoissa (Matriklar). -Mutta meijän tuloo muistuttoo, että hyö ovat ylikynteen varsin -puuttuvaisia ja viallisia, erinomattain vanhoista ajoista. -Vuonna 1336 niin oli yksi nimeltä _Ærengisle Andersson_ Suomenmoan -Peämies, eli niinkuin heitä silloin kuhuttiin "_Advocatus -Finlandensis_." Hään kuhtuu ihtesek yhessä vanhassa Peätöskirjassa -Stensbölin kartanosta, vuotesta 1335 -- _Advocatus Aboënsis_, ja -puhuu siinä suurella kunnialla siitä ennen mainitusta _Koarle -Näskonungssonista_, jota hään kuhtuu "_Nobilis Miles, Dominus Carolus, -Antecessor meus_." Mitä sukuja hään lie ollut on tietämätöin, mutta myö -aprikoime ellei hään voan lie ollut näitä yksiä vanhoja _Natt och -Dágiloita_, jota hänen ristimä-nimensä ikään kuin toistaa. Jos -uskaltaisimme tätä peätteä, niin silloin oisi _Antinki_ nimee tavattu -tässä suvussa, ja saattais muka olla mahollinen, että hänellä oisi -ollut yksi veli, tahi veljen-poika nimeltä _Niiles Antinpoika_, joka -oisi ollut Pappina Turussa -- ellei tämä oisi elänyt, niin kuin äsköin -arveltiin, jo monta aikoa ennen. - -[609] Kuninkaan _Lain-Toimittaja_ (Konungens Domhafwande t. -Dom-innehafwande) kuhuttiin niitä Valta-Herroja, jotka Kuninkaan siassa -ja Kuninkaan nimessä pitivät _Valta-käräjät_ (Räfste-ting) Suomessa. -Eli kuin näitä hävitettiin -- ne jotka pitivät _Moan-oikeutta_ Turussa -(Lands-Rätten i Åbo). Että hään v. 1405 piti Valta-käräjät Suomesssa, -luetaan Porth. Chr. p. 418, 508, ja Stjernm. Höfd. Minne I D. 2 B. K I. -p. 98 &c. Samaten sanotaan (yhessä Lainjulistajan _Claus Flemingin_ -kirjassa, annettu v. 1412) hänen myöskin pitänneen Valta-käräjöitä -Ulfsbyin (Porin) kaupunnissa Suomessa v. 1410, jota Porthan arveloopi -kirjotus-virheksi vuosluvussa, luullen tämän tarkoittavan v. 1405 (Chr. -p. 418). - -[610] _Vara-lainjulistaja_, Under-Lagman. Tämä Miekkamies _Bó -Niclisson_ (se nuorempi) Åkeröiin oli v. 1434 Laintutkia Vaxalassa -- -v. 1459 Vara-Lainjulistaja Öster-Göthlannissa, ja v. 1461 Kuninkaan -Vouti-mies (_Fogathe_) Vedboin Kihlakunnassa ja Rumleborgin Läänissä. - -[611] Brenner: "_I Åbo Domkyrkia på ett jerngaller för Biskop Magni -Olai graaf_." - -[612] _Kammio, Kirkko-kammio_ Chor; _Hauta-kammio_, Grafchor. -Ennen Poavin aikana piettiin Turun kirkossa monta erinäistä kammiota, -kussa piettiin Jumalanpalvelusta, eli oikeemmittain, kussa seisoi yksi -altari, jonka luonna Pappiset vissinä päivinnä vuotessa pitivät -messujansa ja rukouksiansa, hyväksi niiten sieluillen, jotka ovat näitä -laitoksia seättäneet, ja heitä lahjoillansa ja antimillansa asettaneet. -Yhtenä aikana löytyi jo 18 tällaista kammiota Turun kirkossa, joista -suuri osa palkihtivat omia pappia ja messu-miehiä; mutta kakkia näitä -hävitettiin Kuninkaan Kustav I:sen aikana, jollon tätä Poavin uskomusta -pois-heitettiin. Siitä päivästä nimitettiin näitä kirkko-kammioita -paljaiksi _hauta-kammioiksi_, koska heissä ainoastaan hauattiin heijän -ja heijän lapsiin ruumiita, jotka olivat heitä asettaneet, vaan ei eneä -piettynä mitään henki-messuja. Piispa Tavastin muista jumalallisista -laitoksista oli yksi tämän _Ristuksen Ruumiin kammion_ asettaminen. -Siinä häntä myös hauattiin, josta tätä siitten kuhuttiin "_Tavastin -hauta-kammioksi_." Tämä kammio oli suljettu eli varuistettu näiltä -rautahäkiltä, josta kuvat tässä nähään. - -[613] Lue _Porth. Chron_. p. 429. - -[614] Tämä sana _fecit fieri_ (oli antanut tehä, tiettänyt) on yksi -Suomalaisuus (_Fennicism_) tässä Piispan Latinassa, joka toistaa hänen -ei ainoastaan olleen selvän Suomalaisen; mutta myös Latinata -kirjuittaissaan nouattanneen Suomalaista mielen-juohutusta. Sillä -Ruomalaiset oisivat epäilämätäk (ikeänkuin Ruohtalaisetkin) -kirjuttaneet _fecit, posuit_ (reste t.e. stenen, minneswården). Ehkä se -oisi viallisesti sanottu, sillä Seppä teki (_fecit_) mutta Piispa -tietti (_fecit fieri_). Jos oisivat varsin tahtoneet tätä asioa -eroittoo, niin oisit kirjuttaneet tahi toimittaneet tätä apu-sanoilla -(med hjelp-verber) e.m. _curavit_, lät resa. Mutta Suomalaisessa -kielessä ei tarvitak sellaisia apu-keinoja, hänessä löytyy ikeän kuin -Hebrealaisessa ja Arabian kielessä, tätä eroitusta puheessa (ja -ajatuksessa) toimitettu eri-sanantaivuttamuksella (uttryckt genom en -särskild konjugationsform) jota Hebrean kielessä kuhutaan "_Verbum -Hiphil_", ja jota myö Suomeksi soattaisi kuhtua _Tiettävä-Toimitussana -(Verbum Permissivum, t. Effectivum, t. Transitivum)_. - -[615] Yksi kopio tästä kirjutoksesta luetaan myös Opettajan _Joh. -Bilmarkin_ Juttelemuksessa "De Sacellis Sepulcralibus in Templo -Cathedrali Aboënsi_", Alexand. Lauraeuksen_ vastoomisella, Turussa -1772, p. 20. ja yksi toinen kopio löytyy niin ikeän Jonas Bångin "_Den -Wälborna Tawastiska Släcktens ättare-tal_", Stockh. 1756. - -[616] Ei Porthankaan osanut näitä selittää; lue Chron. p. 511. m. 495. - -[617] Joka nenä ehkä merkihtee sanaa "Regina" (_Kuninkatar_): jotta -ois: "Auttakoon Moaria Kuninkatar." - -[618] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_." - -[619] Että tämän Piispan vapamerkki on ollut yksi semmoinen -taka-jaloillansa pystyssä seisova pukki, jota tässä nähään, -arvataan ei ainoastaan tästä hänen hautakivestä, mutta myös siitä -vapamerkin-piirutoksesta, joka hänen kunniaksi oli tehty Pargasten -pitäjän kirkko-laipioon. Sellainen Pukin-kuva on myöskin muinon ollut -kuvattu hänen muistiksensa siinä Piispan-penkissä, jonka hään oli -tiettänyt Savun kirkossa (lue _Christ. Cavanderin_ Juttelemusta _Petr. -Kalmin_ hoivauttamisen alla, "_Beskrifning öfwer Sagu Socken_." Åbo -1753, p. 3; ja _Mart. N. Tolpon_ Juttelemusta _Alg. Scarinin_ -hoivauttamisen alla, "_De initiis Rei Litterariae in Svethia_", Aboe -1750, p. 83 etc. keskustele Porth. Chron. p. 571). v. Stjernman -sanoo kyllä, yhessä kohassa, puhuttaissa Piispan veljen-pojasta, -Lainjulistajasta Etälä-Suomessa _Henrik Bitzestä_, hänen vapamerkkinsä -olleen _mustan veneen valkoisessa vainiossa_ ("en swart båt uti hwitt -fält"; lue Åbo Tidn. 1785. Bih. p. 197). Mutta myö arvelemme ellei -tässä lie paino-virhe, ja että se olla pitäis: "en swart bock uti hwitt -fält." (Keskustele Porth. Chron. p. 545). -- Uggla sanoo taas näihen -_Bitziloihen_ vapamerkin olleen _yhen Hirven_, ja rautalakissa 4 -sisään-pistettyä nuolta (Uggla, _Sw. R. Rådslängd_ n. 663. p. 65); -mutta ei häänkään nimitäk minkä perustuksen peällä hään tätä sanoopi. -Koskei tämä _Bitzin_ suku löyvyk K. Ruohtalaisessa Vapa-Huoneessa -sisään-otettu, eikä hänen vapamerkkinsä heijän vapakirjoissa -piiritetty, niin meijän täytynnöön ottoo kirjaamme mitä ovat tästä -kirjuttaneet, että siitä tutkia totuuen. - -[620] _Porth. Chron_. p. 26. - -[621] _Porth. Chron_. p. 586. - -[622] _Hauta-kirjutos_, Grafskrift, Epitaphium. - -[623] Se kuuluupi näin: "_Sanct. Venerabilis Patris, Domini Conradi; -Episcopi Aboënsis, anno_ 1489 den 13 Martii." - -[624] Ruotiksi kirjutettiin hänen nimensä usseemmittain -(sanan-supistamisella) aivan lyhykkäisesti: "Biskop Koort, Korth, ja -Kort." - -[625] Piispa, joka oli myöskin ollut yksi osallinen Kolmen Kuninkaan -Veljellisyyestä, Turussa, ei laimin-lyönyt piteä kirkkonsa puolta, eli -valvoa hänen hyötymisestään, kussa oli voan mitään etullista -soatuvilla. Niin kuin Peä-Rovasti pisti hään jo v. 1459 nimensä hänen -enonsa _Arvidh Claussonin_ jälkeen-seätöksen ala, kussa hään _Kolmen -Kuninkaan Kammiollen_ (altari Trium Regum) poislahjoitti tilansa -_Sorkisten_ kylässä Euran pitäjässä (Porth. Chr. p. 456). Samana vuonna -alakirjutti hään myös saman enonsa lahjutos-kirjan, kussa hään _Pyhän -Ristuksen ruumiin Kammiollen_ (Altari Corporis Christi) pois-anto -tilansa Pärkiö Vehmaan pitäjässä (Porth. Chr. p. 434). Vuonna 1484 -alakirjutti hään niin-ikeän Vapamiehen _Járl Jönssonin_ seätöksen, -kussa hään sovinoksi _Hárald Ollinpojan_ murhasta, anto tilansa -_Kivikylä_ Virmon pitäjässä _Kaikkein Ristuksen Uskollisten Henkein -Kammiollen_ (Altari Animarum Christi Fidelium) (Porth. Chr. p. 442.), -monta muita mainihtamatak. Ite hään ei seätänyt kirkollen paljo mitään, -jos ainoastaan toimitti isän vainoonsa tahtoa (_Åbo Tidn_. 1785 p 199. -keskustele Porth. Chr. p. 551 & 622). - -[626] Tämä _vanhaksi_ mainittu _Eerik t. Henrik Bitze_, on nimensäk -suhteen paha eroittoo hänen pojasta ja pojan-pojasta, jotka kantovat -saman nimen, ja joihen kanssa häntä ehkä sevoitetaan. Hänen sukunimensä -kirjutetaan monella tavalla, sekä _Biidz, Büdz, Bitz, Bytz, Bitzr, -Bitze että Bisse_ (Porth. Chr. p. 543, 481,) ja se näyttää kuin -sillä tarkoitettais yhtä kuin sanalla Bässe, (jota hään kantaa -vapamerkissänsä). Juusten kuhtuu tätä Piispan iseä "_famosus Miles, -quondam Capitaneus Castri Aboënsis_." Hään oli jo v. 1420 Miekkamies -(_Armiger_) ja v. 1441 Tähtimies (_Miles_). V. 1437 oli hään Laintutkia -Halikon kihlakunnassa, jota virkoo hään piti aina vuoteen 1453, -jollon häntä myös kututaan Laintutkiaksi Vehmaan kihlakunnassa. -Samana vuonna mainitaan häntä myös Lainjulistajaksi Pohjos-Suomessa, -ja vuonna 1455, 1456 ja 1457 kuhutaan häntä jo Lainjulistajaksi -Etelä-Suomessa (Lagman i Sudhersinne Laghsagu); ja v. 1449 häntä jo -nimitetään Ruotsin Valta-Neuoksi, jollon häntä s. 31 päivänä -Heinä-kuussa Visbyin kaupunnissa alakirjutti Kuninkaan Koarle VIII:nen -ja Christian I:sen sovintoa Gottlannin soaresta (_Hadorph efter -Rimkrönikan_ p. 156.) von Stjernman sanoo hänen myös v. 1452 olleen -Turun linnan ja moakunnan Peämiessä (_Åbo Tidn_. 1785. Bih. p. 198. -Porth. Chr. p. 544). Hään eli vielä v. 1458, vaan oli jo kuollut ennen -v. 1467, ja oli ollut osallinen siitä Turussa löytyvästä henkellisestä -_Kolmen Kuninkaan veljellisyytestä_ (Porth. p. 476, 545). Hänen iseensä -ei tunnetak, ja hänen äitinsä (jonka nimee ei muistetak) oli Turun -ensimmäisen Peä-Rovastin (Domprost) _Heikki Maunuksenpojan_ sisar. Hään -oli kuolemaisillaan, jälkeen-seätöksessänsä, pois-lahjoittanut tilansa -_Kuirilahen_ kylässä Paraisten pitäjässä, sillen Turun Peäkirkossa -asetetullen Pyhä Pietarin ja Pyhä Poavalin Kammiollen (Porth. Chr. p. -445. Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 199). -- V. 1435 oli hään vierasmiessä -alakirjuttanut appensa _Clauus Lydikinpojan_ seätös-kirjoo, jolla -hään Papis-kammiollen (eli niin kuin sitä muinonkin kuhuttiin, -"Neitzyn-kammiollen") Turun Peä-kirkossa, poislahjoitti _Hukasten_ -taloo Lemun pitäjässä, m.m. (Porth. Chr. p. 453); ja v. 1438, oli hään -niin ikeän ala-kirjuttanut Turun Peä-Rovastin Matti Ollinpojan -lahjutos-kirjan, jolla hään Pyhä Annan Kammiollen poisanto _Littoisten_ -tilan Nummen pitäjässä (Porth Chr. p. 448). Samana Vuonna istui hään -Laki-miessä (såsom bisittare eller nämd i Konungens dom) Moan -Oikeutessa (wid Lands-Rätten) jota piettiin Turussa, ja kussa häntä -kuhutaan Laintutkia Vehmaan kihlakunnassa (Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 63). -Vuonna 1449 vahvisti hään niin kuin Turun muinoisen Peämiehen _Heikki -Gärdshaghin_ vainaan lasten holhottaja (förmyndare,) sen kauppa-kirjan, -jolla hään oli eläissänsä myönyt tilansa _Keykalan_ kylässä Kalvolan -pitäjässä Hämeenlinnan Vouvillen _Engelbrecht Jaakonpojallen_, 60 -markkaan (Porth Chr. p. 525). - -[627] Porth. Chr. p. 481, 453, 543. Tämä _Anna Claus-Lydikintyttären_ -(Djäkne) isä, oli se _Clauus t. Niiles Lydhekeson_, jota jo -p. 424 nimitimme, ja jonka v. 1407 sanotaan olleen Laintutkiana -Pohjos-Suomessa, ja v. 1414 ja 1420 Voutina (_Foghot, Fogda_) Turun -linnassa. V. 1420, 1429, 1430 ja 1434 kuhutaan häntä myös tämän linnan -Peä-mieheksi (_Höwitsman_); ja v. 1442 _Capitaneus Castri Aboënsis_ -(Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 191, 192). Hänen sanotaan tulella -yläs-polttaneen oman vaimonsa nimeltä _Christina Jonisedotteria_, joka -vielä eli v. 1435. (Porth. Chr. p. 453). Ilman tätä Annaa, joka mahto -olla nuorin hänen lapsistaan, oli 7 muita; nimittäin: -- 1) Tähtimies -_Henrik Clauson_ (Djäkne) Koskiseen, joka oli Valta-Neuo ja -Lain-julistaja Pohjos-Suomessa (_Lagm. i Norrsinne Laghsagu_) voutesta -1449 vuoteen 1458, naitu _Lucia Ollin-tyttären_ (Tavastin) kanssa; -- -2) _Arffwidh Clausson_ Nynäsiin, Tähtimies ja Valta-Neuo, naitu -_Ingeborg Arend-Pentinpojan_ tyttären kanssa; -- 3) _Tönne (t. -Antonius) Clausson_; -- 4) _Britha Clausdotter_, Herreilään (?) naitu -_Heikki (Pekanpoika) Svärdhin_ kanssa, joka eli v. 1420, ja jollen se -synnytti yhen tyttären, nimeltä _Ragnild_; -- 5) _Karin Clausdotter_ -Kankkaan, ensin naitu v. 1407 _Jaakko (Niileksenpoika) Kurkin_ kanssa, -jollen se synnytti yhen pojan _Claes Kurck_ Laukkoon, joka eli v. 1466; -ja siiten _Heikki Ollinpoika Hórnin_ kanssa Åminneen, joka oli -Hórniloihen Peävanhin (Stamfader, Ättefader); -- 6) _Elin Clausdotter_, -joka oli naitu _Herman Flemingin_ kanssa; -- 7) _Anna Clausdotter_, -josta äsken puhuttiin; -- 8) _Cecilia Clausdotter_, naitu _Claus -Pekanpoika Flemingin_ kanssa Peningebyiin, joka oli Tähtimies ja -viimäinen Lainjulistaja kokonaisessa Suomen-moassa; hään eli vielä v. -1405, ja oli niiten Suomalaisten Flemingilöihen Peä-vanhin -(Peringsköld). - -[628] _Claes Bitze_, jolla oli yksi poika _Knút Bitze_ Öhrestadiin, -naitu _Brigitta Christjern-Pentinpojan_ (Oxenstjernan) tyttären kanssa -Salestadiin. - -[629] Tämä _nuoreksi_ kuhuttava _Eerik Bitze_ Viikiin, joka myös oli -osallinen Turun Papin-veljellisyytestä (Porth. Chr. p. 476) ja jonka -Porth. p. 545, ja 638 sanoo olleen Lainjulistajana Etelä-Suomessa v. -1462 ja 1463, oli naitu Tähtimiehen _Olli Tavastin_ tyttären kanssa, -nimeltä _Märeta_, jonka kanssa hänellä oli kaks lasta (Porth. luettaa -p. 638 yhtä _Antin_ nimellistä, kolmaneksi); -- 1) _Anna Eerikintytär -Bitze_, joka oli naitu _Olli Jönsinpojan_ kanssa., Laijsiin, ja -- 2) -_Heikki Erkonpoika Bitze_, Nynäsiin (Porth. p. 637 kuhtuu häntä -Tähtimies _nuori Henr. Bitze_ Nynäsiin) joka oli naitu _Anna (Hannon -tytär) Totin_ kanssa Bjurumiin, jota usseemmittain kuhuttiin "_Finska -Anna på Åkerön_," ja joka synnytti hänellen kaks lasta, _Eerik ja -Kirsti_. Tämä _Anna_ tuli siitten naituksi _Clemet_ (Pentinpoika) -_Hogenskildtin_ kanssa Åkeröiin (kuhuttu _Huitfelt_), ja kuoli vasta v. -1549. Tämä _Henrik Bitze_ joka oli Lainjulistaja Pohjos-Suomessa v. -1489, 1490, 1499, 1504 ja 1506, ja jonka Uggla kuhtuu Miekka-mieheksi -Viikiin, ja sanoo olleen Peämiessä Turussa vuotesta 1480 vuoteen 1485, -ja kantaneen vapamerkissänsä yhen hirven -- oli v. 1499 Tukhulmissa -alakirjuttanut K. Christian I:sen Kuninkaan-vaalia (Hadorph p. 367). -Hään on tullut Porthanin luulon perästä (Chr. p. 545; Åbo Tidn. 1785, -Bih. p. 198.) sevoitetuksi ukkosek kanssa, joka oli hänen nimellinen. -Sillä kaikki mitä v. Stjernman puhuu _Henr. Bitzestä_, niin se puhuu -enin tästä _nuoremmasta_, ehkä hään nimittää häntä vanhaksi, ja -villitteloo sillä sekä ihtesek että muita. Se on tässä, niin kuin -moneissa muissa lopen-vanhoissa asioissa, työläästi käsittää totuutta -vielä liiaksi kuin yhtäläiset nimet meitä ereyttää. - -[630] _Briita Bitze_ Benkkalaan, tuli naituksi _Olli Drákin_ kanssa. - -[631] _Knút Bitze_, Häänki mahto olla osallinen siitä toanon mainitusta -Papillisesta veljellisyyestä (Porth. Chr. p. 477). - -[632] _Oppia_, Magister; _Tietous-Oppia_, Filosofie-Magister t. -Filosofie-Doktor. - -[633] Tämä kuuluisa Opisto, josta on jo tullut niin monta valaistuneita -miehiä moailmaan, ja kussa Tievot ja Taijot vielä paraittain sekä -harjoitetaan että suojeletaan, tuli ensin asetetuksi v. 1409. - -[634] _Peä-pappinen_, Abboth, kuhuttiin ylimmäinen Pappi heijän -papin-suljetuksissa. - -[635] _Peä-Rovasti_, Domprost. - -[636] Näiten Vadstenan Pappisten nimet oli _Magnus, Richard, ja Magnus -Håkansson_. - -[637] Mitä sillä sanalla _pyhittää_ (consecrare) tässä ymmärtänneen, en -saata varsin sanoa. Sillä koska näissä Kammioloissa jo ennen häntä -piettiin Jumalan-palvelusta, niin eivät mahtaneet olla pyhittämätäk. -Uskottava on jotakuta kirkossa tapahtuneen, joka heijän mielestä -soastutti Seurakunnan, jota nyt uuestaan pyhitettiin -- niin kuin tapa -tahtoo olla Poavilaisissa. - -[638] _Kammion-laulaja_, Chor-prest, _Choralis_. Turun kirkossa -piettiin Poavin aikana 6 nuorta Pappia, jotka laulelivat -Jumalan-palveluksissa. Milloin heitä ensin asetettiin on tietämätöin; -mutta v. 1355 heitä jo mainitaan. Ja se näyttää kuin kukiin heistä oisi -ollut ikeän kuin Apulainen t. Lukkari auttamassa muka laulamisellansa -niitä ylhäisempiä Turun Pappiloita heijän jumalan-palveluksessaan -(Porth. Chr. p. 453, 473.) näiten lukua enenettiin siitten aikoa -myöten. Piispa _Maunus Ollinpoika_ (Tavast) lisäisi näihin 4 uutta, -joihin Piispa _Conradus Bitze_ vielä lisäis 2, jotka piti joka päivä -lauleleman Neitty Moarian laulu-hetket (_horas canónicas_) ja joillen -hään anto palkaksi papin-soatavat Nummisten pitäjästä. Niinpä jo yhtenä -aikana luettiin 12 Laulu-Pappia Turun kirkossa (Porth. Chr. p. 553). -Ilman sitä vara-soalista (extra inkomst) joka jumalan-palveluksessa, -hautaisissa ja muissa semmoisissa toimituksissa, oli heillen tuleva, -niin heijän vuosillinen palkka luettiin kullenkin 10 markaksi rahassa, -paihti 20 markkoo, ruokaneuoiksi, 9 mittaa (_spann_) rukiita -eläkkeeksi, ja 14 mittaa ohria olveksi (Porth. Chr. p. 474). _Yksi -mitta_ oli eri-maakunnissa ja erillä ajoilla erilainen, mutta nuon -arvaten luettavaksi pitävä 24:nestä 32:neen kappaan. - -[639] _Poto-huone_, Hospital, sjukhus. - -[640] Tämä _Köyhäin Tivunti_, johon luettiin neljäs osa Kirkko-rahoista -ja Pyhä Henrikin otosta, ja joka kussakin seurakunnassa alussa -annettiin Kirkko-vaivaisillen, oli jo ennen Ruotissa niinikeän -pois-annettu näillen poavilaisillen Papis-Neuoittelioillen, -(_Canonici_). - -[641] _Henkellinen Opettaja_, Theologie Professor. - -[642] Kirjan-painaminen, joka on se isoin ja avullisin taito, johon -meijän ymmärrys on yltynyt, tietomuksiin harjoittamiseksi ja -ihmiskunnan henkelliseksi valaistukseksi, ilmauntui 49 vuotta tätä -ennen Saksan-moassa, kussa yksi vapasukuinen mies nimeltä _Johan von -Sooyenloch_, eli muuten myös kuhuttu _Gänsefleisch vom Gutenberge_, -tahi niin kuin häntä jokapäiväisessä puheessa kuhutaan _Guttenberg_, -rupeisi ensin monen kokemuksen perästä, kuurmaelemaan kirjotus-neniä -irtonaisiin puupalaisiin, joita hään asetti lomaksuttain sanoiksi. -Ja koska puu oli arka kulumaan, niin hään kirjutti näitä neniä -ly'y-palaisiin, joihen peälle hään siitten painutti paperinsa. -Tällä tavoin tuli v. 1439 se ensimäinen kirjan-paino toimeen -Wittenbergin kaupunnissa. Koska hään näihin kokemuksiin oli hukuttanut -kaikki omaisuutensa, otti hään Appensa kumppaliksensa, joka oli yksi -rikas kulta-seppä Mayntzin kaupunnista, nimeltä _Johan Faust_. Tämäpä -otti toas kaks muita toveriksensa, nimittäin veljensä _Jaakko Faust_ ja -yhen pappisen, nimeltä _Schöffer_, joka v. 1452 rupeisi valamaan näitä -neniä tinaan, ja kohta siitten kovempaankin kasariin (metall). -Viekkauellansa ja kavaloilla juonillansa omisti _Faust_ tämän -rehellisen _Guttenbergin_ kirja-pajaa, ja lopetti v. 1462 sen -ensimmäisen Roamatun painamista Latinan kielellä, josta hään sai paljon -rahoo, alinomattain Parisissa; suureksi harmiksi Pappisillen, jotka -Roamatun kopioittamisella oli tähän saakka viljellut paljon rahoja. - -[643] Tässä Suomalaisessa _Messukirjassa_ on alku-lehellä (på -tittel-bladet) puu-kuurmauksilla (i träd-snidt) kuvaeltu yksi -istuvainen Piispa, jolla on kypärä peässä, ja oikeassa käessä kirja, -vasemmassa Pispan-sauva, joka jaloillansa poljee yhtä miestä, joka -makoo pitkällänsä, kerityllä peällä, pitävä myssynsä vasemmassa käessä, -ja oikeassa kirveensä. Tämä kuvaus joka tarkoittaa Ristin uskon -ensimmäistä levittämistä Suomessa, ja joka tarinamuksessamme muistuttaa -meitä Piispa Henrikin pyhittämistä kuoltuaan -- näyttää niin kuin se -ois muka kopioitettu siitä Hauta-kivestä jota Piispa Tavast asetti -Peä-Piispan (Erke-Biskop) Henrikin hauallen Nousisten kirkossa, ja -josta siitten on malli (modell) otettu niihin malauksiin jotka oli -tehty Iso-kyrön kirkossa Pohjan moalla, josta tullaan puhumaan -XXIII:ssä Taulussa. - -[644] Näistä so'ista puhutaan aivan vähä meijän Tarinamuksessamme, -koska heitä piettiin enemmin rajan murtamisella kuin oikeellä -soan-käymisellä. Heitä piettiin aina vuoteen 1468, jollon tehtiin -vara-rauha, mutta ei se pitänt jos 5 vuotta; sillä v. 1473 puhkeisi -toas sota, ja muuttui aina julmemmaksi kumpaisellakin puolella, eikä -helpount _Eerik Akselinpojan_ sisään-murtaamisella Venäjäseen v. 1480, -eikä _Stén Stúrin_ soan-käynöllä v. 1488. - -[645] Tämä _Eerik Axelsson Tott_ (josta vasta tullaan enemmin puhumaan) -oli sama mies joka näinä aikoina ensin varusteli Viipurin kaupunkia -kivi-muuriloilla (lue XX Taulu). - -[646] Nämät puu-varustukset tehtiin v. 1475, paraassa sota-aikana, ja -juuri vihollisten kuuluvissa, niin kuin _Tott_ tästä ite kirjuttaa: -"och när arbetis folket moste fara efter sand, steen och kalck, då -måste jag hafwa en roote med hwar pråm, och 12 eller 14 mine egne -tjänare med harnesk oc hwärjor för Ryssarnes skuld." (Porth. Chr. p. -594). - -[647] Lue Porth. Chr. p. 581. Åbo Tidn. 1793, N:o 15. Juvan pitäjä, -joka jo v. 1442 sai oman Papinsa, luettiin silloin kappelina Savilahen -tahi Mikkilin pitäjäseen (lue Åbo Tidn. 1784, p. 385. Porth. Chr. p. -515.) mitenkähän se oisi siitten eneän tullut kuuluvaksi Seäminkiin? - -[648] Se on kumma ettei Juusten puhuissaan tämän Piispan ajoista, niin -sanalla nimitäk näistä Turun kirkon tuli-paloista. Tahi hyö eivät -olleet varsin turmiolliset (förhärjande) tahi luettaa hään heitä -siihen, jonka hään sanoo tapahtuneen iski-tulella v. 1458 Piispa -_Olaijin_ aikana, ja josta toas ei Messenius, eikä tämä vanha -ajan-laskettaja, tiijä niin mitään. - -[649] Niin e.m. tuli _Iin_ pitäjä vasta vuuen 1475:nen tienoilla -eroitetuksi _Kemistä_; ja _Akkas_ v. 1483 eroitetuksi _Seäksmäestä_. - -[650] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_." - -[651] Tämä vuosiluku on vissiinik viärin kirjutettu, ja pitäis olla -1454, niin kuin kohta kuullaan. - -[652] _Kärsiäjä_, martyr, _Pyhät kärsiäjät_, de heliga martyrer. - -[653] _Yrjön t. Yrjän-päivä_, oli s. 24 p. Huhti-kuussa. - -[654] Mikä mies hään lie ollut, ei heissä selitetäk, eikä myös hänen -isänsä nimeä. - -[655] Tämä _Hórnin_ suku-juoksu (stamtafla), joka myös löytyy niissä -vanhoissa Péringsköldin, Åkersteinin, v. Schantzin ja Palmsköldin -polvi-laskuissa (Genealogier), selittää että Vapa-mies _Clas -Heikinpoika_ Hórn Åminneen, joka v. 1485 oli Laintutkia Halikon -kihlakunnassa, ja v. 1487, 1488, 1490, 1499, 1508, 1510 ja 1514 -Lainjulistaja Etelä-Suomessa, ja v. 1499 Ruotsin Valta-Neuo -- oli -naitu _Christina Frillen_ kanssa Hoapaniemeen, joka oli Lainjulistajan -Etelä-Suomessa _Christian Håkansson Frillen_ tytär. Palmsköld, joka -myös kertoo tätä, sanoo että tämä _Hórn_ oli vielä toisen kerran naitu -_Christina Antintytär Karplanin_ kanssa. Merkillinen on että vaikka -hänellä oli kaksi vaimoa _Kirstin_ nimellä, niin eivät kuitenkaan -ykskään heistä ollut _Frésen_ sukuisia, ellei heijän nimet lie viärin -toimitetut. Mahollinen oisi ehkä myös, tällä _Hórnilla_ olleen vielä -kolmaaskin vaimo, samalla kaima-nimellä. Jos otamme ajan-luvusta -vuoaria, niin havaimme kohta että tässä mahtaa jossa kussa olla -erehtys. Sillä jos tämä _Frese_ oisi elänyt 1300 vuosien alulla (niin -kuin luetaan hänen hautakivessä) niin mitenkä hänen pojan-tytär oisi -ollut naitu tämän Hórnin kanssa, joka vielä eli 1500 vuosien alulla, -eli oisikkohan kolmet suku-polvea ylettänyt kahteen sataan aastaikaan? -Sillä tahi tässä on tehty _Frési_ 100 vuotta vanhemmaksi (kuin hään -olla pitäis), tahi se on sevoitettunna siiheen nuorempaan _Frésiin_ -(joka on muka yhtä) tahi ymmärretään tässä yhtä toista _Hórnia_ kuin -tätä äsköin mainittua; ehkei yhtä toista sillä nimellä ouk ollut -Lainjulistajana Etelä-Suomessa. Myökin oisimme uskomoisillamme että -yksi _Frése_ oli naitu yhen Hornin kanssa. Mutta jos tämä oli _Claes_ -nimeltään, eli jos hään oli Lain-julistaja Etelä-Suomessa, sitä emme -saata sanoa (Pahuus kuin ei niissä Vapa-Huoneen kirjoissa nimitetäk -minkän perustuksen peällä hyö ovat näitä puheita kirjaan pistäneet). -Meijän luulo luottaiksen sen peälle, että Maskun pitäjän kirkon -ikkunassa oli muinon moalattu _Hórnin_ ja _Frésin_ vapamerkit -rinnattain, josta arvattaisiin, että hyö ovat olleet naimisen kautta -yhistetyt, ja että hyö ovat tässä pitäjässä asunneet, tahi että heillä -tässä on ollut tiloja ja kartanoita (kaho XX:nees Taulu N:o 2 ja 3). - -[656] Koska myös tämä kaikki ikeän kuin passoisi tähän _Fredr. -Fréseen_, jonka hautakivi tässä kahellaan, vaan joka nyt luetaan 100 -vuotta vanhemmaksi, niin milt' emme epäile Brennerin tässä lukenueen -veärin, ja vuosluvun ehkä olleen MCCCCLIIII, liioiten koska tämä -kivikin näyttää olevan teoiltaan niiten toisten kanssa yksi-ikuinen, -vaan ei sunkaan vanhempi; ja koskei Brennerin aikana löytynyt Turun -kirkossa muitakaan hauta-kiviä 1300 vuos-luvulta, jotka kaikki ehkä lie -murentuneet Turun kirkon tuli-palossa v. 1458 (Juusten; mutta v. 1464, -1473? Messenius) niin on uskottava ettei tämäkään ouk niin vanha kuin -hänessä luetaan. Se näyttää kuin Brenner oisi jo itekkin tätä arvannut, -sillä siinä nioitetussa kirjassa on hään kirjuttanut vuos-luvuun: -"MCCCCLIIII" niinikään luetaan myös tätä vuoslukua yhessä vanhassa -puu-kuurmauksessa tästä hauta-kivestä. Mitä taas Vapa-Huoneen -kirjoitukseen tuloo, kussa luetaan v. 1354 niin se ehkä luottaiksen -tämän Brennerin vanhimmaisen piirutoksen peälle, jonka olemme -kopioittanut. - -[657] _Kolmen Kuninkaan Veljellisyys (Fraternitas Trium Regum)_ -kuhuttiin sitä papillista yhteyttä tahi veljellisyyttä, josta jo -puhuttiin p. 375, 377. - -[658] _Peä-Neuvo_, Borgmästare. Hään oli ollut Peä-neuona v. 1431, -1439, 1448 ja 1449; ja luettiin olleen Saksalaisesta suku-perästä -(Chr. p. 598). - -[659] Brenner: "_I Åbo D. Kyrckia_." - -[660] Tämä Vapamerkki muutettiin siitten yheksi mustaksi Yötyr-peäksi -valkoisessa vainiossa. Mutta milloin, eli keltä, tätä tehttiin, on -tietämätöin. Bång sanoo kyllä (Palmsköldin puheen peälle; kaho p. 441): -"Olof Niclisson Tawast upptog sin Frus, de gamble Finckars -sköldemärken, ett swart Syltehufwud i hwitt fält, sådant som Asessor -Brenner afritat det i Åbo D. Kyrka, litet förrän kyrkan bran." Mutta -näissä puheissa on niin paljon valetta, ettemme ollenkaan heihin -uskotak. Sillä -- ensinnik niin tämä _Olli Niileksenpoika Tavast_ ei -ollut naitu Finckilöihen kanssa -- toiseksi, niin Finckilöihen -vapamerkissä ei ollut mitään Sian peätä -- kolmanneeksi, niin nähään -vielä tästä _Olli Niileksenpojan_ hauta-kivestä, jotta ei hään vielä -kuolemaisillaankaan ollut pois-muuttanut sitä vanhoo suku-merkkinsä, ja --- neljänneeksi niin näissä Brennerin piirutoksissa ei löyetäk yhtä -sellaista kuvattua Kössin-peätä, josta tässä puhutaan. Tämä vanha -merkki ei vielä ollut sen eistä tämän Ollin aikana pois-heitettynnä; -mutta 100:a'an vuuen peistä oli jo muutos tapahtunut. Sillä _Arvid -Heikinpoika Tavast_ Wessundaan, joka v. 1568 oli Linnanisäntänä -Viipurissa, ja josta ja p. 444 puhuttiin, (ja joka oli tämän _Ollin_ -pojanpojan-poika) kanto vapamerkissänsä yhtä Posson peätä. Hänen -aikanansa korjattiin taas tätä Tavastiloihen vapamerkkiä. Sillä v. -1588, s. 24 p. Kesäk. niin Herttu Koarle, kunniaksi tämän miehen -pitkällisestä ja uskollisesta palvelluksesta, paransi hänen -vapamerkkinsä, sillä tavoin että, ympäri tätä Karjun peätä pantiin yks -sininen vanne kuhun oli vuorottellen pujotettu 4 punaista syväntä ja 4 -punaisia luotia (kulor) -- kostoksi samasta uskollisuuestaan tuli hään -monian vuuen peästä Viipurissa poikki-hakatuksi. Tällainen tuli myöskin -v. 1625 tämä vapamerkki sisään-kirjutetuksi niihen Ruohtalaisiin -Vapa-kirjoin (N:o 64) hänen pojaltansa _Germund Arvinpoiku_ Tavastilta -Kurjalaan. Ruotissa on nykyisinnä Peä-Luutnanti m.m. Gréve _Joh. Henr. -Tavast_, sekä hänen Vapaherrallisessa (N:o 321) että Grévillisessä (N:o -129) Vapamerkissänsä, uuestaan ylös-ottanut sitä _vanhoo_ kolmatta -satoo aastaikoa jo poishyljättyä suku-merkkiä. - -[661] Sillä tämän _Olli Tavastin_ isän-ukko, eli Piispa _Maunus -Tavastin_ ukko vainaa, oli Herra _Niiles_ nimeltään; josta Palmsköld -kirjuttaa: "_Nicolaus Tavast Magnus, Finlandiae vir potens, habitans in -Tavastia, circa annum 1340_" (Geneal. Saml. p. 3937). Mutta silloin -hään jo mahto olla keli vanha, sillä hänen pojan-poika Piispa _Maunus -Olai_ oli syntynyt v. 1357. Hänellä oli kolm poikoo, -- _Olli -Niileksenpoika_ (_Tavast, se vanhempi_, sillä nimellä; ja tämän -nuoremman Olli Niileksenpojan ukko) joka oli _Tavastiloihen_ -Peä-vanhin, ja jota Juusten kuhtuu: _Nobilis et famosus Vasallus in -Paroecia Wirmo_ (Porth. Chr. p. 17, 423) joka oli Valta-Neuo ja -Tähti-niekka v. 1370, ja kuollut jo v. 1402 (Porth. Chr. p. 433) ja -josta on jo ennen p. 398 ja 422 puhuttu; -- toinen oli _Fader -Niileksenpoika_, joka oli _Stålarmiloihen_ Peä-vanhin, ja joka oli -naitu _Brita Rochelsdotterin_ kanssa, ja eli v. 1370 ja 1400; -- -kolmaas oli _Sune Niileksenpoika_, joll' oli poika _Sune Sunesson_, -Miekkamies ja Laintutkia Taivaansalossa v. 1402, Vehmaassa v. 1418; -Valta-Neuo v. 1435, ja Lainjulistaja Pohjos-Suomessa ja Ahvenan-moalla -v. 1437 (ja 1455?). Tästä selitetään mitenkä _Tavastit ja Stålarmit_ -ovat ennen kantaneet yhtä Vapamerkkiä, vaikka eri nimellä. Kumpaisetkin -suvut oli muinon kuuluisat ja voimakkaat Suomessa, niin että löytyi -harva kirkko, kussa ei ennen aikana tavattu heijän vapamerkkiänsä -nimittäin yksi varusteltu käsivarsi, milloin keännetty oikeallen -puolellen, milloin (usseemmittain) vasemallen, osottava milloin -kämmenensä, milloin toas puistelevan nyrkkiänsä. - -[662] Yksi kopio tästä hauta-kirjutoksesta tavataan Porth. Chr. p. 636. -Yksi toinen kopio, jota luetaan Alex. Lauraeuksen Juttelemuksessa Joh. -Bilmarkin hoivauttamisen alla, (kuhuttu: _de Sacellis sepulcralibus in -Templ. Cath. Aboënsi_ p. 21), on varsin viallinen, ja kuuluupi näin: -"_Anno Domini MCCCCLXI crastino F:i Petri de Cathedra Nobil. Vir Olavus -Tawast, Miles hoc obiit: Orate pro eo_." von Stjernman ja Uggla eksyyvät -vielä enämmin, kuin sanoovat hänen kuolleen jo v. 1445. - -[663] _Istuimellansa istuvan_ Pyhä Pietarin päivän eli niinkuin -Ruotiksi kuhutaan tätä päivää: "Sancte Pehr i stolen," ja Latinaksi: -_Petrus in Cathedra_, oli yksi päivä jota poavilaiset rajuuttivat -kunniaksi Pyhä Pietarin istumisesta Poavin-tuolilla -- niin kuin -puhutaan heijän satuissa. Tämä tulisi meijän luvun perästä s. 24 -päivänä Helmi-kuussa. - -[664] Tämä _Niiles Ollinpoika Tavast_ (joka oli Piispa Tavastin veli) -tuli s. 7 p. Jouluk. v. 1407 koroitetuksi Vapa-sukulliseen seätyyn, -Kuninkaalta Eerikiltä Pommerista, hänen Turussa ollessaan. Hään eli -vielä v. 1415 ja 1423. Hänen perillisistä mainitaan yhtä Vapamiestä -nimeltä _Heikki Tavast_, joka v. 1457 sai Valta-Hallihtialta _Eerikki -Axelinpojalta_ vapaallista vapautta (_frälse-frihet_) niihen verotiloin -peälle, joita hään oli ostanut talonpoijilta _Halisten_ kylässä -Räntamäen pitäjässä, ja _Hekkialan_ kylässä Nummen pitäjässä (Porth. -Chr. p. 420, 421). - -[665] Tästä Suomen Piispasta, josta on jo vähä mainittu p. 396, 461, -468, 482 tullaan koht-sillään enemmia puhumaan VI:nessa Taulussa. - -[666] Keskustele Porth, Chr. p, 636. v. Stjernman, joka myös luettaa -häntä Hämeenlinnan Linnanisännistä, sanoo hänen jo olleen siinä -Linnanisäntänä v. 1444, jä tässä virassa kuolleen v. 1445 (lue -Görwells' Sw. Mecurius v. 1757, Sept. p. 270; Porth. Chr. p. 521, 636; -Ugglas Rådslängd III Afd. s. 55). Mutta tässä ensimmäisessä puheessa ei -mahak ehkä olla parempata perustusta kuin siinä viimeisessäkään. - -[667] Lue Åbo Tidn. 1785, Bih. p. 192; Porth. Chr. p. 521: Koko tästä -rauhasta ei tunnetak meijän Tarinamuksessa niin mitään, ei ies minä -vuonna sitä tehtiin. Myö soamme vastapäin tilaisuutta että kirjassamme -_Handl. till uplysning i Finlands äldre Historie_ toimittoo, jota siinä -viis-vuotisessa vara-rauhassa, jota tehtiin Viipurissa v. 1468, -nimitetään että se entinen rauha oisi muuten loppunut v. 1469, s. 1 p. -Toukok. Jos nyt varoisimme tämän rauhan olleen tätä äsköin nimitettyä -9:sän vuotista, niin se oisi tehtynnä Toukokuussa v. 1459, ja oisi -tapahtunut vuotta ennen tämän Tavastin kuolema-vuotta. Hänen lankonsa -_Heikki Niileksenpoika_ Diekn, kuoli jo syksyllä v. 1459. - -[668] Tämä Porkalan Herras-kartano (Janakkalan pitäjässä?), oli -vanhuuestaan ollut _Tavastiloihen_ moisio, mutta tuli tämän Ollin -sisaren kautta, (nimeltä _Katrina Niileksentytär Tavast_ Porkkalaan) -annetuksi hänen avio-miehellensä, sillen _vanhallen Gödik Finkillen_ -(lue p. 421) jolta se nyt (v. 1439) lie tullut takaisin-lunastetuksi, -koska se siitten tämän Ollin tyttären kanssa, (nimeltä _Märta -Ollintytär Tavast_ Porkkalaan), annettiin hänen toverillensa, -Valta-Neuollen ja Lainjulistajallen Etelä-Suomessa, _Jaakko -Pekanpojalle_ (Ille) Storgårdiin. Sillä tavalla tuli tämä hovi jo -kuuluvaksi _Illilöillen_. Hänen poikansa, Linnanisäntä _Stén Jepinpoika -Ille_ Porkkalaan, anto tämän talon v. 1509 huomen-lahjaksi vaimollensa -_Anna Knútintyttärellen_ (Kurck) Laukkoon (lue p. 431). Hänellä oli -yksi tytär, _Mätta Sténsdotter Ille_ Porkkalaan, jota naitiin -Peä-Linnanisännellen ja Suomenmoan Holhottajallen _Kustav Gödikinpoika -Finkillen_ (lue p. 430, 431); jonka kautta tämä kartano tuli jo toisen -kerran kuuluvaksi _Finckilöillen_ (niillen muka nuoremmillen). Kustan -pojan-tyttären kautta, nimeltä _Margaréta Gödikintytär Fincke_ -Porkkalaan ja Auttiseen, joka naitiin Sota-Asettajallen _Evert -Koarlenpoika Hórnillen_ Kankkaan (lue p. 405, 411) tuli tämä -Herras-kartano viimen kuulumaan _Hórniloillen_. - -[669] Lue Porth. Chr. p. 431. Piispa lahjoitteli samana pänä kaikkia -omaisiansa kartanoilla eli rahoilla, sillä eholla etteivät milloinkaan -oisi katehtivoinnaan sitä asennosta, jolla Piispa v. 1421 perusti _Pyhä -Ristuksen Ruumiin Kammiota_ Turun Seurakunnassa, monen talonsa -pois-lahjoittamisellansa. - -[670] Peringsköld sanoo hänen olleen kahestin naitu, nimittäin toisen -kerran, _Ingeborg Valdemarsdotterin_ kanssa (kaho p, 441) mutta siinä -hään mahtaa erehtyä. - -[671] Tämä _Rötgert t. Rotgert Ingosen t. Ingonpojan_ isä oli -Valta-Neuo ja Miekkamies _Ingo Ollinpoika_ (Peringsk.) jonka omaisia -lie ollut Vapamies _Jonis t. Jöns Ingonen_ joka v. 1418 ja v. 1432 -istui lakia (tingtade) Laintutkian _Niiles Dieknin_ siassa, ja joka oli -jo ennen v. 1449 myönyt _Montiskalan_ kartanoa ynnä muita tilojansa -Raision pitäjässä Pyhän Annan suljetuksellen samassa pitäjässä, -800:taan Markkaan; ja josta heitä siitten syöstätiin Naantalin -papin-suljetuksen ala (Portk. Chr. p. 449, 486.) - -[672] Tämä _Jaakko t. Jeppe Pekanpoika_ (Ille) Storgårdiin oli -Lainjulistaja Etelässä-Suomessa v. 1477 ja 1485. Hänen isänsä oli -Miekkamies _Pekka Axelinpoika_, jonka toveri oli _Ingeborg -Valdemarsdotter_, joka niin muotoin oli tämän Olli Tavastin -tyttären-anoppi, ja jota Peringsköld mahtaa eräyksissä kuhtua hänen -puolisoksi. - -[673] Tämä _Henrik Clauusson_ (t. _Heikki Niileksenpoika Djekne_) oli -muinon yksi niistä kuuluisammista Lakimiehistä (Lagkloke) Suomessa. -Häntä ei piek sekoittoo hänen kaimansa kanssa, nimeltä _Heikki Djekne_, -joka v. 1374 oli Vara-Lainjulistajana Medelpadissa (_Stjernm. Höfd. -Minne_ 1 D. p. 78, 126, 128, 139, 162, 170, 211, 224, 357 & c. Porth. -Chr. p. 479); eikä häntä myös piek kuhtua _Fågelnäbiksi_ niin kuin -Stjernman häntä nimittää lehen-laijassa (i marginalen. Lue Åb. Tidn. -1785. Bih. p. 193) villitetty ehkä siitä syystä, että _Dieknilöihen_ -vapamerkki löytyy Peringsköldin käsikirjoituksissa kuvaeltunna melkeen -yhelläiseksi kuin _Fågelnäbbilöihen t. Fågelhufvudloihen_ (jota nähään -kuvaeltuna XI:ssä Taulussa, N:o 2). Tämä Heikki, jonka isä oli se -_Niiles Lydikinpoika Djekne_ (josta jo luettiin p. 424, 475, 476) oli -jo v. 1437 Peämies Turun linnassa (Åb. Tid. 1785. p. 192) -- v. 1441 -oli hään jo Tähtiniekka (Porth. Chr. p. 482. b) -- v. 1445, 1446 ja -1447 oli hään Laintutkiana Ala-Satakunnassa, ja vuoesta 1449 vuoteen -1458 Lainjulistajana Pohjos-Suomessa, joista vuosista vielä löytyy -monta hänen peätöstä (Porth. Chr. p. 527. 482. b) -- v. 1449 julisti -hään lakinsa (höll han Lagmans-Ting) Birgelan kylässä Raision -pitäjässä (Porth. Chr. p. 485) ja v. 1450 oli hään muijen -Valta-Neuoloihen kanssa Arbogan kaupunnissa, kussa hään vakuutti -Kuninkasta, Koarlea Knútinpoikoo heittämään Norin hallitusta -Kuninkaalle Christjernille. Hään oli myös osallinen siitä Turussa -löytyvästä Kolmen-kuninkaallisesta Veljellisyytestä (Porth. Chr. -p. 476); ja oli näinä aikoina käynyt Appensa Tähtiniekan _Olli -Tavastin_ kanssa Venäjässä, perustamassa yhtä 9:sän vuotista -rauhoo (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 192). Hään oli varsin avara -pois-lahjoittamaan kirkkoloillen ja Papis- suljetuksillen tavaransa -ja talojansa. Sekä tästä hänen antamisuutesta että muutenkin myös -hänen lupauksestaan, salpataksensa vaimoneensa papis-suljetukseen, -Piispa Maunuksen kuoltua, (Porth. Chr. p. 482. b) luultaisimme hänen -olleen varsin jumalallisen. Hänen muista toimistaan tunnetaan, että -hään v. 1435 alakirjutti hänen isänsä jälkeen-seätöstä, kussa hään -Papis-kammiollen Turussa anto ynnä _Hukasten_ tilan Lemun pitäjästä, -yhen kauppa-puoin ja yhen kartanon Turun kaupunnissa, paitti 100 -Englannilaista Nobloo, jonkun tilan ostoon. Siitten vaihto hään v. -1437 tämän Kammion suostumisella _Olli Antinpoika Tolkin_ kanssa, ja -anto hänellen, ilman tätä mainittua kaupunnin kartanota, 400 Markkoo -Ruotin rahassa, ja 10 kuorman alaista niittua, jonka vastaan hään -sai tällen Kammiollen _Grotelan_ kylee Kuumon pitäjästä (Porth. Chr. -p. 453, 454). Vuonna 1448 anto hään _Ajosinpeän_ kartanon Maskun -pitäjästä sillen äsken asetetullen _Kolmen Kuninkaan Kammiollen_, -jollen se myöskin v. 1449 hänen Vaimonsa suostumisella lahjoitti -yhen kartanon Turun kaupunnissa, ynnä _Atolan_ (Attulaby) tilan -Nousiaisten pitäjästä ja _Sorsalan_ tilan Mynämäen pitäjästä -(Dissert. de dotat. Alt. p. 9). Samana vuonna vahvisti hään niin kuin -yksi _Heikki Gärdzhaghin_ vainajan lasten-holhottajoista, sitä p. -475 jo mainittua kauppa-kirjoo; ja kuoli v. 1459 (Porth. Chr p. 800, -482, 483) ehkä Uggla sanoo hänen vasta kuolleen v. 1462. Vuonna 1453 -kirjutti hään Koskissa, jälkeen- seätöksensä, kussa hään vahvisti -näitä hänen entisiä asennoksia, ja annettua vaimollensa puolen -osan _Koskista_ ynnä kaikkia hänen osto-maita niillen säytyvillen, -pois-lahjoitti hään hänen suostumisellaan (koska hänellä ei ollut -mitään lapsia) tavaroisuutensa (sin förmögenhet) niin kuin tässä -seuraa: -- _Peä-Kammiollen_ (Hög-Altaret) Turun Peä-Kirkossa, yhen -salonin (?) -- _Kolmen-Kuninkaan Kammiollen_ Turun kirkossa, paihti -kartanonsa pohjos-puolella kaupunnissa, _Atolan_ talon Nousiaisten -pitäjästä, ja _Sorsalan_ talon Mynämäen pitäjästä (joita hän jo -anto v. 1449) anto hään _Synkalan_ talon Vihin pitäjästä, ynnä yhen -kalkin, joista 2 ikuista henken-messua piti hänestä piettämän. -- -_Pyhän-Henkein Kammiollen_, yhen kolm-jalkaisen pa'an. -- _Pyh. -Henken Huoneellen_ (Helge Ands huset) 2 Lehmeä, 2 Lammasta, 2 L. -Rukiita, ja 2 Liikkiöä. -- _Poto-Huoneellen_ (Spitalet) sitä samoo. --- _Pyh. Laurentiuksen Kirkollen_ Vehmaassa, yhen Hevoisen. -- _Pyh. -Uolovin Kirkollen_ Ylälässä, yhen Kammio-kauhtanan (Chor-kappa) -ja yhen 16:nen kuorman alaisen niityn _Latvassa_, jota hään -oli ostanut _Heikki Heikalalta_ 12:lla Markalla. -- _Naantalin -Papis-suljetuksellen_ (jollen se oli jo ennen antanut puolen Aijlosen -talosta) yhön kullatun vyön, ja yhön soaren nimeltä _Lethis_. -- -_Pyh. Uolovin Suljetuksellen_ Turussa, yhen niitty-moan _Letzalassa_, -ja hänen isoimman kupari-kannunsa. -- _Raumon Suljetuksellen_, -puolen sälytyksen (Läst) Rukiita, 2 Lehmeä, ja 2 Liikkiöä. -- -_Musta-Veljeisten Suljetuksellen_ (Swart-brödra Klostret) Viipurissa, -yhen hopea-maljan. -- _Harmaa-Veljeisten Suljetuksellen_ (Grå-brödra -Klostret) samassa kohin, yhen kulta-sormuksen. -- _Pyh. Brigittan -Suljetuksellen_ Kesoin kaupunnissa (t. Reävälissä) 20 Markkoo, -jotka hänen piti soaha _Claus Pekanpojalta_ Reävälissä, kahesta -hevoisesta. -- _Musta Veljeiksillen_ Kesoissa, yhen harmaan hevoisen. --- _Pyh. Henrikillen_, hänen parhan Ruunansa ja Rauta-paijansa. -- -_Pyh. Henrikin hauallen_ Nousiaisessa, yhen hurstin t. peitteen. --- _Koarle Kuninkaallen_, yhen valkean ja ruuninkarva-kirjavan -Hevoisen. -- _Piispa Uolovillen_, yhön pöytä-liinan, ja hopea-vaipan. --- Hänen siskonpojalle Peä-Rovastillen Opp. _Kort Bilzille_, yhen -hopea-lukotun kannun (kansa?) -- Peä-Kirkonpalveliallen Turussa, yhen -hopea-maljan. -- Opp. _Arvid Jaakonpojallen_, yhen maksankarvaisen -käymärin (gångare). -- Opp. _Maunus Valdemarinpojallen_, yhen -hopea-tuopin, ja yhet parit Herkiä. -- Veljellensä _Arvid -Niileksenpojallen_, hänen hopea-vyönsä (kullattumatoin), ja yhen -mustan varsan. -- Herra _Niiles Naebbille_, yhen pienen hopea-vakan -(silf-kosa). -- Herra _Niiles Mullillen_, yhen hopea tuopin. -- -Herra _Niileksellen_ Pietarsoaressa, hänen mustan kauhtanansa, -Niätän-nahoilla kalsattuna (befodrad). -- Herra _Knútillen_ -Vehmaassa, yhen Härän, ja yhen mustan kauhtanan. -- _Rötkerillen_ -Vehmaassa, yhen rihla-pyssyn, yhen pa'an, yhen kattilan, yhen kannun -ja 4 lammasta -- Herra _Heikki Vilmarillen_, yhen sänky-voatteen, -yhen parin Härkiä, ja yhen kannun. -- _Olli Dúsillen_ yhen ... -sänkyn, yhen kannun, yhen pa'an, yhen kattilan, 2 Lehmeä, ja yhen -Härkä-parin. -- _(Heikki?) Plátallen_, 2 Härkeä. 4 Lammasta. -- -_Pekka Karpalaisellen_, hänen hopia-peä lukkoisen veihtensä. -- -_Ovikonpojan_ perillisillen Vihin pitäjässä, yhen niityn, jonka hään -osti _Plátalta_ 6:lla Markalla. (Åb. Tid. 1785, Bih. p. 193. _Åbo -Stifts Predikare-Bröders och Nådend. Klost. bref_ T. VI. p. 1362. -Yksi käsikirjutos, joka löytyy K. Vallan Säilyksessä, Tukhulmissa). - -[674] Lue Porth. Chr. p. 424. m. 379; p. 456. m. 702. p. 484. m. 448. -p. 529. -- Gr. Hallenii Dissert. praes. Alg. Scarin de _Virmoëns. in -Fennia Territ_. p. 70. Rhytzelius p. Bång, m.m. Tämä _Lusi Ollintytär -Tavast_ anto leskänä v. 1485, 2 taloa _Tursanperän_ kylässä Virmon -pitäjässä, ja _Thorosin_ talon Nousiaisen pitäjässä, joita hään oli -soanut huomenlahjaksi mieheltänsä, Papin-suljetuksellen Naantalissa, -kussa hään asetti sitä ensimmäistä (?) henken-messua; ja möi v. 1490 -_Saustilan_ taloonsa Valta-Hallihtiallen _Stén Stúrillen_ (Rancken: -_Hist. Coenobii Nadhendal_. P. I. p. 25. n. h.). Tästä hänen pitkästä -lesken-ijästä, arvoomme hänen naineen varsin nuoreenna, ja hänen -lapsettomasta elämästä, ja hänen toverin kivullisuutesta uskottaisimme -hänen miehensä naineen vasta vanhuuellaan. - -[675] Tämä _Niiles Uolovinpoika_ (Stjernkors) Särkilahellen (joka oli -Piispa _Maunus Niileksenpojan_ isä) oli v. 1435 Miekkamies ja -Valta-Neuo, koska hään Långholmassa alakirjutti Valta-Neuoloihen -yhistys-kirjan (föreningsbref) Kuninkasta Eerikkiä vastaan; -- v. 1437 -oli hään Linnanisäntä Suomenmoassa, kussa hään silloin Turussa vahvisti -yhtä tilan vaihosta; -- v. 1440 alakirjutti hään Lankomiehensä sen -vanhan _Göd. Finkin_ seätöstä Kärknäsin talosta (josta mainittiin p. -421, 495) -- v. 1441 istui hään Calmarin kokouksessa, kussa hään muijen -Valta-Neuojen kanssa alakirjutti sitä liitosta, jota tehtiin Ruotsin ja -Norin välillä. Että hään oli muutennik uskottu mies, nähään siitä, että -hään Kuninkaan siassa istui Peä-Istujana (såsom Präsident) tahi -Sanan-soattajana (såsom Ordförande) siinä Moa-Oikeutessa jota pietiin -Turussa v. 1438, 1440 ja 1446 (Åb. Tid. 1784. p. 361; 1785. p. 63, 69. -Porth. Chr. p. 612). Mutta jos se oli hään eli hänen Appensa _Niiles -Uolovinpoika_ (Tavast, se vanhempi) joka jo v. 1415 istui samassa -toimituksessa, ja jota kuhutaan Tähtimieheksi, sit' emme saata sanoa -(lue Åb. Tid. 1785. p. 56. Porth. Chr. p. 506). Tämä Stjernkorsin isä, -nimeltä _Olli Pekanpoika_, oli v. 1410 tullut koroitetuksi -vapasukuiseen seätyyn Flensborgin kaupunissa. - -[676] Peringsköldin käsikirjoituksissa luetaan hänen olleen naitu -Lainjulistajan Pohjos-Suomessa _Hartvik Jaakonpojan_ kanssa, mutta -eikös se lie eräys, sillä tämä oli naitu _Ingeborg (Maunuksentytär) -Flemingin_ kanssa -- ellei hään ollut kahesti naitu. - -[677] Sillä se oli aina ikeän kuin yksi eho (ett wilkor) niiltä, jotka -asetti ja kustensi tällaisia Kammioita, että heistä ja heijän -sukulaisista piti vuosittain piettämän vissiä henken-messuja -(själa-messor) ja että heijän ja heijän omaisiansa piti siihen tulla -hauoitetuiksi, koska pitivät ikeän kuin avullisemmaksi peästäksensä -levollen hyvin lähes alttariloita. Koska nyt Piispa Tavasti asetti tätä -Kammiota, niin on arvattava, että hänen ja hänen lähimmäisiä sukalisia -piti siinä myös soaha hauta-kammioitansa. Siitten näillä meijän -nykyisen uskomuksen ajoilla hauattiin tässä Kammiossa yhtä ja toista -Suomalaisista peä-uroista. - -[678] Tästä "kuparin taulusta", ovat puheet vähä erinnäiset. Juusten -kuhtuu sitä "kuparin kiveksi" (_Lapidem Aeneum_), Spégel kuhtuu sitä -"yheksi isoksi" ja Rhyzelius "yheksi kalliiksi Kupari-pylveksi" (den -store, kostbare, Kopparstoden), Messenius kuhtuu sitä yhessä kohassa -"Kuparin-harkoksi" (kopparhäll) ja toisessa kohassa "Kupari-poasiksi" -(_lamina aenea_), Bång nimittää sitä "Kupari-kiskoksi marmoran kivessä" -(en kopparplå i marmor). Näistä kaikista on arvattava, että tämä mahto -olla yksi hauta-muisto, kussa kirjutos oli yhessä kuparin taulussa, -jonka kaihteet (_ramas_) tahi ympärykset oli kivestä. Ja ettei tämä -seisona hauvan peällä, vaan oli pystytetty seinälle heijän hautoin -yliten, toistaa tämen olleen semmoisen, kuin kirkkoloissa usseen -nähään, tehtynnä puoli-kuvauksessa (basrelief). - -[679] Tämä _Jönis Ollinpoika Tavast_ oli naitu yhen _Marthan_ kanssa, -joka oisi ollut _Pentti Lydikkäisen_ sisar, ja jonka kanssa hänellä oli -lapsia. Tämä Jönsi oli jo kuollut v. 1439 (Porth. Chr. p. 423 keskust. -p. 431, 432). Häntä ei pie sevoittoo Papismiehen _Jönsi Tavastin_ -kanssa (p. 502) joka lie ollut hänen veljensä poika. Hään tais olla -vanhin (t. nuorin?) näistä lapsista, koska se sai Alasjoen osaksensa, -jota se tilan-vaihtolla anto Piispallen. Porthán sanoo p. 433 _Niilon_ -olevan vanhemman, joka Piispalta sai Alasjoen. - -[680] Tätä _Lassia Ollinpoikoo_ (Tavastia), ei toas pie sekoittoo sen -_Laurentiuksen Tavastin_ kanssa, joka poikansa _Bartholdin_ -suostumuksella, sanoi vuonna 1393 myöneesek _Syvälahen_ talonsa Turun -Peä-kirkollen (Porth. Chr. 423, 433). - -[681] Tämä _Margaréta t. Marketta_ (Ollintytär Tavast?) oli naitu yhen -_Buckin_ kanssa, jota nimee toisinansa myös kirjutetaan _Buk ja Bok_. -Hänen kanssa oli hänellä poika nimeltä _Olli Bock_. Tämä Bokin suku -- -jonka vapamerkissä on ollut yksi _pukki_ (Vallenius Finsk. Ad. Hist. p. -38) ja jonka vapakirja oli joutunut hukkaan sota-aikoina, Kuninkaan -Eerikki XIV:nen ja Juho III:nen ajalla -- oli asunut _Buckilan_ (t. -_Pukkilan?_) hovissa, josta heitä kuhuttiin _Bock Buckilaan t. Bock -från Finland_, että sillä eroittoo heitä _Bockiloista_ Ruotissa ja -Virossa. Yksi nimeltä _Hans Bock_, Herttu Koarlen Parvi-soattaja -(Ryttmästare) tuli v. 1599 ammutuksi Marttilan pitäjässä, niiltä -Sigismunnin puolta pitäviltä Suomalaisilta, (Werwing p. 462, 463). Yksi -toinen _Háns Buck_ Buckilaan, kuoli v. 1656 ja makoo hauattunna Piikien -kirkossa (v. Stjerm. Matrik. I D. p. 323). Tästä Suomalaisesta -sukupolvesta tuli v. 1633 yksi nimellä _Sven Matinpoika Buck_ -Buckilaan, sisäänkirjutetuksi Ruohtalaiseen Vapa-huoneeseen N:o 247 -alle, ja sai nimekseen _Bockille_. Hänen jälelliset ovat jo kaikki -pois-nukkuneet. Yksi toinen nimeltä _Johan Jyrgen Bock_; joka oli -Luutnanti Viipuriväin Jalka-Rykmentissä, tuli s. 10 p. Marrask. v. 1689 -koroitetuksi vapaallisuuteen, nimeltä _Gyllenboek_, hänen isänsä -Kattein _Samuel Bokin_ ansiosta, joka oli istunut vankeutessa Moskvassa -(Tilas Matr. öfwer Dintr. Ad.) Jos nämät _Gyllenbokit_ (joihen suku ei -löyvyk sisäänkirjotettu Ruoht. Vapa-Huoneessa) lie millään tavalla -suvussa niiten _Gyntherbockiloihen_ kanssa, jotka vielä nytkin löytyy -vanhassa voittomoassa, ei soatetak sanoa. Ilman näitä löytyy vielä yksi -toinen sukupolvi näistä _Bockiloista_, josta yksi _Pentti_, ja hänen -poikansa _Lennardt Bock_, kuhuttiin Herroiksi Kyrkoslättiin. Tämän -ukon-ukko oli _Esbjörn Torkelinpoika_ Näsiin ja Sonnaan, joka oli -nainut _Markettoo, Sven Aaponpojan Sommen_ tytärtä; ja jonka poika -_Sven Esbjörninpoika_ oli nainut yhtä _Baggia, Bröms Hallsteninpojan -Baggin_ tytärtä (Peringsk.) - -[682] Tämä _Birgitta_ (Ollintytär Tavast?) oli _Ärengisle Heikinpojan_ -kanssa. - -[683] Tämä _Ragnilda_ (Ollintytär Tavast?) oli naitu Vapamiehen _Martti -Aaponpojan_ kanssa. Hyö antoivat yhessä v. 1423 tilansa _Rungon_ -kylässä Piikien pitäjästä Ristuksen Ruumiin-Kammiollen (Porth Chr. p. -434). Heillä oli yksi poika _Matti Martinpoika_ (Kurck?), jonka Porth. -p. 423 luuloo ollen sama mies _Matti Martinpoika_, joka v. 1433 -kuhtui ihtesek Vapamieheksi, ja v. 1437-1446 oli Lainjulistajana -Etelä-Suomessa (Porth. Chr. p. 527). Hänen peätoksistään löytyy vielä -monta, vuoesta 1437 vuoteen 1446. - -[684] Tämä _Katarina_ (Ollintytär Tavast?) oli kolmasti naitu; -nimittäin ensin Turun Kauppa- ja Neuo-miehen _Jönis Gudvastesonin_ -kanssa, joka oli myönyt yhen autio-tilan Piispallen, 80 Markkaan; ja -siitten Kauppa-miehen _Heikki Mörtin_ kanssa, joka eli v. 1425; ja -viimen _Olli Syltan_ kanssa, joka eli v. 1441. Tämä _Katarína -Ollintytär_, eli vielä v. 1455. - -[685] Rhyzelius p. 334; keskust. Porth. Chr p 423. - -[686] Näistä Poavillisistä kirjoista oli ensimäinen alakirjutettu -yheltä; toinen, viijeltä; ja kolmaas, neljältä Poavin-Neuoittelialta -(_Kardinaler_), joista jokainen helpoitti 100:a'an päiv. peästöstä -puolestansa, paihti yksi nimeltä _Johannes Ulixbonensis_, joka oli -kirjuttanut nimensä kahen kirjan ala, ja sillä tavalla peästyttännyt -200 päiveä. - -[687] Rhyzelius sanoo hänen lähteneen matkalle v. 1420, ja tulleen -takaisin jo v. 1421; mutta Porthan arveloopi ellei se lie ollut -mahotoin yhessä aastajassa tehä tällaisen pitkän ja vaaran-alaisen -matkan. - -[688] Nämät kirja-tullot oli annetut v. 1417 ja 1419, että kostella -häntä siitä kiivautesta, jolla hään moallisissakin asioissa oli -valvonut ja puolta pitänyt kirkkoinsa ja pappiloinsa etua. - -[689] Mitä kirjoja hään sieltä lie tuonut on tietämätöin, totta kaikki -_henkellisiä ja poavillaisia_. Juusten kuhtuu heitä "_plurimos -Theologiae et Juris libros_" (jolla tässä ymmärtännöön, kuuluvia -- _ad -Jus Canonicum_). Näistä henkellisistä, nimittää hään _Evankieliumin ja -Epistolan kirjat (Evangeliare et Epistolare)_; joista hään puhuu, että -olivat tehtynnä varsin somasti, ja hopealla peälle-juotettuna. Miten -isossa hinnassa kirjat niinä päivinä piettiin, ja miten kalliiksi tuli -yksisillen heitä ostoaksensa, arvataan e.m. siitä, että Mynämäen -pitäjä anto Piispallen Kintikkalan tilan, yhestä kirjasta nimeltä -_Legendarium_; ja v. 1439 oli yksi Messu-kirja niinikkään myöty -Loimijoen kirkollen 80 Markkaan, ja toinen löytyi vielä Turun kirkossa, -joka oli 100:an Markan maksava (_10 Markkoo luettiin 1:ksi naulaksi -puhasta hopeata: en lödig mark silfwer_) lue Åbo Tid. 1789. p. 337. -Porth. Chr. p. 432, 489. - -[690] Näistä luettiin Viina-pikari, Leipä-lautainen (patén) ja -kaula-kahleet (halsband) puhtaasta kullasta, yksi varsin kallis ja iso -Risti-kuvainen (krusifix) hopeesta, Pöytä-liinoja (Altar-dukar), -Messu-paitoja ja kauhtanoita (Mäss-skjortor) m.m. Niin myös oli hään -hopeilla lukoittanut Pyh. Henrikin vainoon peä-kallon ja käsiluut, niin -kuin tapa oli poavilaisissa tehä, niiten hurskaisten ja pyhiksi -julistettuihen miesten kanssa, joihen luita ja ruotoja kahottiin -paremmaks kultoo. Mutta koska nämät hopeet ovat tulleet vihollisilta -pois-siepatuiksi, ja kuitenkin vielä näytetään tätä pyhee käsivartta, -joka on ruohonpäinen peältä-nähen, niin Porthan arveloo: ellei Heikki -vainajan luut jo lie tulleet pois-viskatuiksi, ja jonkun toisen, (e.m. -Piispa _Hemmingin_) pantu siaan. Yhtäpä se meillen teköö kennen hyö -lienöön, "Ei _Pekka_ ouk _Poavoa_ pahemp". - -[691] _Vallan-hallittamus_, Politik; _vallan-hallittavainen_, politisk; -_Vallan-hallittaja_, Politikus. - -[692] Ne tilat, jotka hään v. 1421 antoi tällen Kammiollen, oli -- 2 -taloa _Karlisbyin_ kylästä, Mynämäen pitäjästä -- yks talo -_Lenakkalasta_, ja yks talo _Halosista_, samasta pitäjästä -- ja yks -talo _Palttilan_ kylästä, Untamalan pitäjästä. - -[693] Nämät tilat olivat -- 1) yksi autio-tila, jota hään 80:nellä -Markalla oli ostanut vävyltänsä _Jonis Gudvastasonilta_. -- 2) Yksi -talo _Ronakalliossa_, jonka hään oli vaihtanut _Olli Nyagrannilta_, -Kintikkalan tiloa vastaan, jonka hään oli soanut Mynämäen -Seurakunnalta. -- 3) _Rungabyin_ talo, Piikiän pitäjässä, jonka hään -oli ostanut Peä-Rovastilta _Uolovilta_ ja hänen Siskoiltansa (_Elliltä -ja Birgittalta_) 200:lla Markalla. -- 4) _Nuolimaan_ tila Lieron -pitäjästä, jonka hään oli ostanut varsin autiona, Lieron kirkolta, -30:nellä Markalla puhtaassa hopeassa. -- 5) _Gripalan_ tila ja _Kulhun_ -torppa, Pöytyen pitäjästä, jotka hään niin ikään oli ostanut autioina -2:lla Markalla ja 30:nellä valmiilla rahoilla (paihti 4 Markkoo, jotka -hään oli erittäin maksanut niitystä) -- 6) Koti-talonsa _Alasjoki_, -jonka hään oli tilan-vaihtolla soanut veljeltänsä _Jöns Ollinpojalta_, -ja jonka hään nyt antoi Kammiollen, sillä eholla, että hänen veljensä -_Lassi Ollinpoika_ ynnä hänen perillisiänsä piti soaha asua siinä; -josta heijän piti vuosittain maksaman tällen Kammiollen, 1:n leiviskän -vaksia, piispan elinaikana; mutta 2 läiviskee, hänen kuoltuaan; ja -erittäin Papillen 1:n Tynnörin oltta, ynnä muonoa ja kauhnoa (med kost -och foder) lue p. 507. - -[694] Näistä hänen seätös-kirjoista, joita luetaan Porth, Chr. p. 431. -j.s. löyämme että hään samana kertana (sinä 9 p. Heinäk. v. 1439) -lahjoitteli sukulaisillensa, niin kuin tässä seuraa: -- 1) Hänen -veljensä (sen äsken mainitun _Niki Ollinpojan_) pojallen _Olli -Niileksenpojallen_ 400 Markkoo, _Porkkalan_ hovin lunastukseksi. --- 2) Veljensä tyttärellen _Elina Niileksentyttärellen_ (joka oli naitu -_Niiles Stjernkorsin kanssa_) 100 Nobloo. (Yksi _Nobla_ oli yksi -Englannilainen raha, joka kulki silloin 4 1/2 Markkana; Porth. Chr. p. -389). -- 3) Sen sisärellen _Lusi Niileksentyttärellen_ 200 Markkoo, ja -hänen tyttärellen _Metallen_ 50 Markkoo. -- 4) Veljen toisellen -tyttärellen _Kajsa Niileksentyttärellen_ Porkkalaan (joka oli nainut -vanhan _Göd. Finkin_) 200 Markkoo tilan ostoksi. -- 5) Veljellensä -_Jönsi Ollinpojallen_ antoi hään yhen tilan _Väsilän_ kylässä, Halikon -pitämästä; ja vielä siittenik anto hään hänellen ja hänen vaimollensa -_Martha Lydikintyttärellen_ puoleksi kumpaisellenkin, yhen tilan -_Quidjassa_, Parasten pitäjästä, jonka hään oli ostanut _Peder -van Lindeniltä_ ja hänen vaimoltansa, 400:lla Markalla. -- -6) Sisaren-pojallensa Matti Martinpojalle... 7) _Ingeborg -Hokanintyttärellen_ yhen tilan _Väntiälän_ kylässä Lieron pitäjästä. --- 8) _Marketta Twásintyttärellen_, yhen tilan Vehmaan pitäjästä. Nämät -mahto olla hänen sisaren-lapsia. -- 9) Sisarensa (?) _Birgittan_ -miehelle 100 Markkoo, tilan-ostoksi. -- 10) Sisarellensa (?) -_Marketallen_ 100 Markkoo, jolla hänen miehensä _Buk_ piti ostaman -tiloo -- ja hänen pojallensa _Olli Bukille_ anto hään 200:'an -Markan eistä tiloo _Nappaassa_. -- 11) Sisarellensa _Katarína -Ollintyttärellen_ 200 Markkoo, joka hänen kautta annettiin hänen -miehillensä _Heikki Mörthille_ ja _Olli Syltalle_ -- 12) Sisarellensa -(?) _Kirstille_, yhen talon _Hästabergin_ kylässä, Paimion pitäjästä, -josta oli annettu _Niiles Skyttille_ Paimiosta 300 Markkoo. Piispa -kuhtuu neitä kaikkia tässä kirjassansa _Siskoiksensa_, ja saattaa ehkä -niin olla; mutta on muistettava, että tapa oli niinnä aikoina kuhtua -muitakin vaimollisia omaisia _siskoiksi_, liioitenkin jos olivat -saman-ikuisia eli nuorempia. - -[695] Niin e.m. antoi hään v. 1441 tällen Kammiollen _Paimalan_ talon -Räntämäen pitäjästä, jota hään niin ikään oli ostanut omalla -rahallansa. Ja v. 1442 anto hään vielä _Heikkilän_ talon Mynämäen -pitäjästä, jota hään oli ostanut Turun seurakunnalta. - -[696] Niin anto e.m. v. 1423 Miekkamies _Martti Aapon-poika_ ja hänen -vaimonsa _Ragnilda Ollintytär_ tilansa _Rungon_ kylässä, tällen -Kammiollen. V. 1429 anto _Hinza Levalahen_ leski _Ingeborg_, ja hänen -poikansa, Piikiän pitäjän Pappi (Curatus) _Larens Hinzanpoika_, tilansa -_Korkyalassa_ Paimion pitäjästä. Samaten teki v. 1441 _Henrik Skytte_ -(t. Skitthe) joka oli tämän Kammion ja lahjoituksen Toimittaja -(_praebendatus_) koska hään osti ja lahjoitti tähän _Petäsmäen t. -Sylttilän_ tilan Pöytyen pitäjästä. V. 1448 anto Navun pitäjän Pappi -_Petrus Ollinpoika Ymmalan_ talon Maskun pitäjästä; ja v. 1459 anto -Tähtimies _Arvid Niileksenpoika Pärkiön_ talon Vehmaan pitäjästä -tällen samallen lahjoituksellen. Tällä tavoin oli tällen _Ristuksen -Ruumiin-Kammiollen_ annettu 34 taloa, jotka maksoivat vuosittain -verossa: 140 eli 150 Tynnöriä Rukiita, 60 e. 70 Tynn. Ohria, 8 Tynn. -Kauroja, 8 Tynn. Nisuja e. Vehneitä, saman verran Rokkia, 50 e. 80 -Leiv. Voita, 12 e. 15 Tynn. Maltaisia, 9 e. 27 Lammasta, 26 Markkoo -rahassa. Ilman tätä niin läksi vielä Savun pitäjästä 12 Leiv. Voita, 1 -Tynn. Hailia, 40 Markkoo rahassa; ja Janakkalan pitäjästä 20 Markkoo -rahoo, ilman villoja ja 40 rekee heiniä (Porth. Chr. p. 434, 692). - -[697] _Pyh. Juhannuksen Kammiollen_ (Sacellum, Altare et -Praebenda, Johannis Baptistae et Johannis Evangelistae) anto Turun -Peäkirkonpalvelia _Juha Anundinpoika_, nuon 1416:nen vuuen tienoilla, -paihti talonsa Turun kaupunnissa ja _Terirannan_ kuhuttavan niittynsä, -seuravaiset tilat: -- 1) _Rahkamalan_ talon Vehmaan pitäjästä. --- 2) _Juvan_ talon Maskun pitäjästä, ja -- 3) kahet talot _Sopolassa_ -(samassa pitäjässä?) -- 4) _Hydenvainion_ tilan Ruskon pitäjästä, ynnä -hänen tilansa _Mertiälän_ kylässä. -- 5) _Hesleberghin ja Mayankalman_ -talot, ynnä hänen tilansa _Marianvarin_ kylässä, Paimion pitäjästä. --- 6) Yhtä taloa _Laukkoossa_, toinen _Totkyrajärvessä_, Vesilahen -pitäjästä. Tällen Juhannuksen alttarillen annettiin niinikään v. 1439 -_Raunistulan_ taloo Rantamäen pitäjästä. Yksi nimeltä _Matti -Antinpoika_ Arelahesta, antoi tähän v. 1467 _Nummispeän_ tilan Mynämäen -pitäjästä. Niin että tämän Kammion verot ja sisään-tulot luettiin -16:nestä talosta 80 e. 90 T. Rukiita, 50 e. 60 T. Ohria, 14 T. Kauroja, -30 e. 50 L. Voita, 22 Markkoo rahassa, paihti Herneitä, Papuja ja -Vehneitä, 40 kuorm. Heiniä; ja Pyhteen pitäjästä 120 L. Voita, 1 T. -Lohta, ja 20 Mark. rahassa (Porth. Chr. p. 437-439), - -[698] _Pyh. Yrjön-Kammio_ (Praebenda et Altare S:cti Georgii) mahtaa -olla yksi niistä vanhemmista Kammioista Turun Seurakunnassa, koska yksi -nimeltä _Henrik Tempil_ -- joka oli ennen ollut Koulumestarina Turussa, -vaan siitten jo v. 1325 Pitäjänpappi Turun seurakunnassa, ja v. 1336 -Pitäjänpappi Tenhulassa -- oli jälkeen-seätöksessänsä v. 1355 -lahjoittanut tätä alttaria taloillansa _Turussa ja Linithassa_ (?) ynnä -kaikellaisilla muilla irtonaisilla tavaroilla. Se on seneistä outo, -että Juusten sanoo tämän Kammion tulleen asetetuksi vasta Piispa -Tavastin aikana yheltä Oppialta _Jaakko Dilmarukselta_ Taivaansalosta, -ynnä hänen _Frédrik_ nimiseltä veljeltänsä. Lie hään sillä tarkoittanut -Taivaansalon muinosta Pitäjänpappia nimeltä _Helwich Stoltefothia_, -joka v. 1416 (?) anto tällen lahjuitoksellen (jollen vanhuuesta oli jo -annettu 4 taloa) _Ravasten_ tilan Hyrvinsalon kylässä Vårfruin -pitäjästä; jota seätös-kirjoo hänen serkuksen-pojat veljekset _Frédrik -ja Jaakko Arnikanpojat Fryske_ oli vahvistaneet v. 1419 (Porth. Chr. p. -281, 440). - -[699] _Ristuksen uskollisten Sieluin-Kammio_ (Altare et Praebenda -Animarum Christi fidelium; Ruotiksi: Själa Altaret) sai vuoesta 1424 -vuoteen 1499, 15 eli 18 taloa alasek, jotka annettiin _Niilekseltä ja -Pentiltä Lydikinpojilta, Laurentiukselta Ingemundinpojalta_ (joka oli -Pitäjänpappi Savussa) ja hänen veljeltänsä, Miekkamieheltä _Olli -Ingemundinpojalta; ja Jarl Jönsinpojalta_, joka v. 1484 anto Kivikylän -Mynämäen pitäjästä, tähän alttariin (eli pöyällen). - -[700] _Pyh. Pietarin ja Pyh. Poavalin Kammio_ (Altare et Praebenda -Sanctorum Petri et Pauli) asetettiin ensin v. 1414 Turun kaupunnin -Porvalilta (Borgare) _Hinza Knaapilta_, joka tähän anto vanhan -kartanonsa _Aningaisissa_, kuhuttu _Ylä-Aningais t. Arola_ (Ywrä -Amynghos) ja pelto-osansa kahessa talossa _Lämpeleysessä_, ynnä yhen -kauppa-puoin Turun kaupunnissa. Hänen perillinen _Heluik_, Pitäjänpappi -Taivaansalossa, anto 2 osoo Arolan tilasta Ylä-Aningaisessa, josta -hänen leski _Gréta Svartha Berthilsonsdotter_ siitten anto kolmannenkin -osan. Vuonna 1454 anto Miekkamies _Pentti Lydikinpoika_ talonsa Turun -kaupunnissa tällen Kammiollen, jollen Tähtimies _Henr. Bytz_ oli -niinikkään jo ennen v. 1467 antanut tilansa Kuirilahen kylässä Paraisin -pitäjästä. Pyh. Pietarin ja Pyh. Poavalin Kammion verot luettiin 3:esta -talosta: 26 T. Rukiita, 16 T. Otria., 2 T. Vehneitä, 2 T. Kauroja, 4 L. -Voita, 2 1/2 L. Villoja, 16 Markkoo rahassa, ilman Herneitä (Porth. -Chr. p. 444). - -[701] _Pyh. Annan ja Pyh. Antin-Kammio_ (_Altare S. Annae et S. -Andreae_) sai jo v. 1416 _Henrik Lokanäsin_ leskeltä, _Gertrud -Thorer-Longhintyttäreltä_, porvaritar (borgarinna) Turussa, hänen -tilansa lähes Turun Papin-suljetusta, (jonka hään oli ostanut _Peder -Finneltä_), ynnä 100 Markkoo rahassa, lahjaksi. -- V. 1438 anto -Upsalan Peä-Rovasti _Matti Ollinpoika_, (joka oli Suomalaisesta -suvusta) _Littoisen_ tilan Nummen pitäjästä tällen Kammiollen, niistä -100:asta Markasta, joita hään oli soanut tämän Kammion Toimittajalta -_Antti Elovinpojalta_. -- V. 1447 anto _Gödik Fincke Käresnäsin_ tilan -ja _Bölen_ torpan Savun pitäjästä tällen Kammiollen, jollen myös -Vapamies _Jöns Ingonen_ möi Vapa-tilansa (Mettelä?) Raision pitäjästä -800:taan Markkaan. Tämän Kammion verot luettiin 10:nestä tilasta: 24 T. -Rukiita, 14 T. Otria, 1 T. Vehneitä, 2 T. Kauroja, 1 T. Rokkia, 27 1/4 -Markkoo rahassa, 2 T. Olutta; ja Hauhon pitäjästä: 20 Markkoo rahassa. -Tämän Kammion kanssa niin _Pyh. Annan_ kuhuttavan _Veljellisyys_ -(Fraternitas Sanctae Annae) tais olla yhistettynä, josta muuten ei -tunnetak paljon mitään. - -[702] _Pyh. Neitsyn-Kammio_ (Praebenda Divae Virginis) eli niin kuin -sitä siitten kuhuttiin _Papis-Kammio_ (Altare et Praeb. Clericorum) -että eroittoo sitä yhestä toisesta _Neityn Kammiosta_, (Praeb. Beatae -Virginis) sai v. 1435 Vapamieheltä _Clauus Lydikinpojalta_ lahjaksi -yhen kauppa-puoin aukion (_torg_) etelä-peässä, ja yhen kartanon -Turussa (ostettu muinon _Matti Skalenberghiltä_), ja _Hukaisten_ tilan -Lemun pitäjästä, ynnä 100 Engl. Nobloo tilan-ostoksi. Näillä rahoilla -ja tällä kauppa-puoilla vaihto siitten hänen veljensä (_Pentti -Lydikinpoika_) ja hänen poikansa (_Heikki Niileksenpoika_) tämän -Kammion Toimittajoihen suostumisella, yhen tilan _Olli Antinpojalta_ -_Grotilabyin_ kylästä Kuumon pitäjästä, jonka ne v. 1438 lunasti tällen -Papis-Kammiollen. Vähee ennen oli Piispa _Maunus_ niinikkeän ostanut -tällen Papislahjoituksellen valmiilla rahalla Kuralan talon Nummen -pitäjästä. V. 1458 anto Strängnäsin Peä-Rovasti _Olli Juhonpoika_ (joka -oli Suomessa syntynyt) hänen puisto-moansa (_trädgård_) Turun -kaupunnissa tällen samallen Kammiollen, jonka verot luettiin 7:ästä -tilasta, 40 T. Rukiita, 20 T. Ohria, 5 T. Kauroja, 26 M. Rahassa, ilman -Voita ja Villoja. Birkkalan pitäjästä läksi 18 T. Rukiita, saman verran -Otria, ja 20 M. rahoo. Kaupunnin taloloista annettiin 2 1/4 M. rahoo. - -[703] _Kolmen Kuninkaan Kammio_ (Altare Chorumque Trium Regum). -Piispa _Maunus Ollinpoika_ asetti ensin v. 1447 tämän Kammion, ja v. -1449 _Kolmen Kuninkaan Veljellisyyteksi_ (Fraternitas Trium Regum) -kuhuttavan papillisen eli henkellisen yhteyven, jollen Tähtimies -_Henrik Clauusson_ v. 1448 lahjoitti _Ajoisinpeän_ talonsa Maskun -pitäjästä, ja v. 1449 _Atalan_ tilansa Nousisten pitäjästä, ja Sorsalan -tilat Mynämäen pitämästä, ynnä hänen kaupunnin kartanonsa. Hänen -veljensä _Arwidh Clausson_ anto v. 1459 tilansa _Sorkisten_ kylässä -Euran pitäjästä. Samaten anto heijän setänsä _Pentti Lydikinpoika_ -myllynsä ja kalavetensä _Kuokkalassa_ Lempälän pitäjästä, ynnä ne -siihen kuuluvaiset moat ja mannut, tällen lahjoituksellen, jollen se v. -1448 hänen vaimonsa _Vappo Juhontyttären_ suostumisella anto _Hadilan_ -talon Nousiaisten pitäjästä. Tämän Kammion ja Veljellisyyen verot oli -6:esta talosta 22 T. Rukiita, 13 T. Ohria, 8 T. Kauroja, 2 T. Vehniä t. -Nisuja, 4 T. Herneitä t. Rokkia, 7 1/4 Markkoo rahassa. - -[704] _Pyh. Laurentiuksen Kammio_ (Altare S. Laurentii). Millonka tätä -asetettiin, tahi keltä se on lahjojansa soanut, ei tunnetak, ainoastaan -että tästä ensin mainitaan 1404:en ja 1405:en vuosien kirjoissa. Sen -verot oli 11:nestä tilasta 50 e. 60 T. Rukiita, 30 e. 40 T. Otria, 2 T. -Vehniä, 12 T. Kauroja, 1 T. Herneitä, 19 L. Voita, 3 L. Villoja, 25 -kuorm. Heiniä, 1 T. Oltta; ja Vehmaan pitäjästä 36 T Rukiita ruuan -veroksi, ja tivunnissa 24 T. Rukiita, 12 T. Otria, 3 T. Kauroja, 3 T. -Herneitä, 60 L. Voita ja 14 M. rahoo, paihti vehneitä. - -[705] _Autuan Neitsyn Kammio_ (Altare Beatae Virginis. Ruot. Wår fru -Altare) jolla ymmärrettiin "Neitsyn Moarian" on kaikista Kammioista -ehkä vanhin Turun seurakunnassa. Sitä kuhuttiin myös _Pitäjän -Kammioksi_ (Altare Parochiale, Ruot. Sockna Altare); jonka Toimittaja -oli Turun pappi (_Curatus Aboënsis_), joka myös oli sen ensimmäisen -Turussa asetetun koulun holhottaja. Niistä jotka ovat lahjoillansa tätä -Kammiota rikastaneet (rikta) mainitaan: -- Turun entinen -Papis-Neuoittelia (Canonicus) _Winik_, joka veljensä _Heikin_ -suostumukselta v. 1343 anto _Trulszhuwtin_ (?) tilan Tenhulassa, ja -_Brusabyin_ ja _Myösundan_ tilat Kemiöissä; -- Turun Papismies -(Presbyter) _Heikki Juhonpoika_ anto v. 1344 muutamat talot _Linithan_ -(?) ja _Vesikosken_ soareissa. -- _Ärengisle Thúrinpoika_ anto v. 1351 -_Lithjoen_ tilan Lieron pitäjästä -- _Gunno Sadhlamestare_ anto v. 1357 -kartanonsa _Vessundan_ kylässä Hattulan pitäjästä. -- Tämän Kammion -Toimittaja _Birger_ anto v. 1359 kartanonsa _Skúrun_ kylässä Puojon -pitäjästä. Ilman sitä niin anto Kuninkas _Maunus_ jo v. 1350 tällen -Kammiollen muutamia taloja Korosummissa (?), joilla Lain julistajan -_Holmger_ (rikoksiensa tähen) oli täytynyt häntä lepyyttää. --- V. 1460 anto Tähtimies _Narvo Ingialdinpoika_, joka oli Voutina -Suomessa, tilansa _Methossa_ (?) Porvon pitäjästä, ja yhen tilansa -Pernon pitäjästä, ynnä yhen tilan, jonka hään oli ostanut _Olli -Thädekomaghilta_, tällen Kammiollen niistä 7 soviskoista (_läster_) -Rukiita, joita hään oli sillen velikoo. -- V. 1448 anto niinikkään -Turun Porvali _Pentti Pekanpoika_ kartanonsa tässä kaupunnissa tällen -Pitäjän Kammiollen, jonka verot oli 6:sta talosta: 22 T. Rukiita, 9 T. -Otria, 2 T. Kauroja, 2 T. Herneitä, 6 L. Voita, 2 L. Villoja, 7 M. -rahoo; ja. Lieron pitäjästä 36 T. Rukiita, 6 Lammasta, 10 M. rahoo; ja -Turun kaupunnista 50 M. rahoo. Ilman tätä oli hänellen vihkimisistänsä -ja hautoamisistansa 12 e. 15 Markkoo, ja kaupunnin huoneista 10 -Markkoo, paihti 6 R. heiniä. - -[706] Nemät 4 talot oli kaikki Savun pitäjästä, nimittäin 2 taloa -_Padhasin_ kylästä, ja _Ylistaron ja Hembölen_ talot Lappmarkin -kylästä. - -[707] Ensimäinen _Peäkirkonpalvelia Heikki Maunuksenpoika_ anto v. 1402 -tähän toimitukseen tilansa _Norrmark_ Liikisten pitäjästä; sitä ennen -oli jo _Lusi Jaakontytär_ v. 1398 antanut tilansa Pyhän Halikon -pitäjästä, samaan tarkoitukseen. Mutta palkan kehnouen tähen, oli tämä -virka jo heitettävänä, ellei Piispa _Tavast_ oisi antanut tähän, ilman -näitä 4 ennen mainittuja Piispan-tiloja, tivuntinsa Nousiaista ja yhen -talon _Nummisten_ kylässä samasta pitäjästä. Pyh. Henrikin tiloista -anto hään _Vessundan_ tilan Hattulasta, ja yhen toisen talon lähes -Nousiaista, ynnä _Monosen_ tilan Lemun pitäjästä. Siitten anto myös -Peäkirkonpalvelia _Juho Aunuksenpoika_ v. 1422 tilansa _Björnaby_ -Sundin pitäjästä Ahvenanmoalla, tällen Kammiollen, jota Piispa _Maunus -Nicolai_ lahjoillansa vielä lisäisi, niin että soatavat oli 19:neltä -asujamelta, nuon 50 T. Rukiita, 40 T. Otria, 40 T. Maltaisia, 4 T. -Nisuja, 8 T. Kauroja, 4 T. Herneitä, 30 L. Voita, 61 Mark. rahoo. -Paraisten pitäjästä annettiin Ruoka-neuoiksi 20 T. Rukiita, ja 30 e. 40 -T. Tivuntia, 120 L. Voita, 24 Lammasta, 20 M. rahoo; Saltvikin -pitämästä 28 Mark. rahoo; Tivuntia 90:neltä asujamelta Sundin pitäjästä -(jotka v. 1541 ainoasti maksoi 5 T. Rukiita ja 8 T. Otria, joka oli -varsin vähä); Tivuntia vanhasta Nousista 6 T. Rukiita ja yhen verran -Otria, m. m. paihti 24 T. Riistoo Ruuan-otoista. - -[708] Niistä Pappisista, jotka peäseurakunnassa -toimitti Jumalanpalveluksen, niin ne ylimmäiset kuhuttiin -_Papis-Neuoittelioiksi_ (Kaniker, Canonici, Capitulares). Heitä -asetettiin ensin 4 Räntamäessä, Piispa Catilluksen aikana, joihen virka -oli olemaan Piispallen varaksi, koska tutkistettiin henkellisistä -asioista, tahi muista semmoisista, kussa heijän neuo oli tarpeellinen. -Hyö asettivat Piispansa kanssa yhen Henkellisen Neuoittelemuksen -poavilaisina aikoina, ja toimittivat ne isommat ja evullisimmat -papisvirat kaupunnissa. Hyö saivat monestin myös ne parraammat -moanpitäjät, lahjoitukseksensä (till präbende) kunnekka ihmiset -ennättivät lahjoittoo heillen tilojansa. Piispa _Benedictus_ lisäisi -heitä 2:hella uuvella kumppalilla, johon Piispa _Maunus_ vielä lisäisi -4, niin että heitä oli jo 10. Kuin tähän luettiin _Peä-Rovasti_ ja -_Peäkirkonpalvelia_, jotka oli heitä ylhäisempiä, niin siinä -henkellisessä neuoittelemuksessä luettiin 12 jäsentä ilman Piispatak -- -ikään kuin siinä laillisessa oikeutessä, jossa istui 12 Lautamiestä, -paihti Peättäjätäk (Domare). - -[709] _Henkelliset laulu-hetket_ (Horae Canonicae) oli vissit hetket -vuorokauessa, jotka ne vanhat Kirkko-isät (_Kyrko-Fäderne_) oli -asettaneet messuiksi ja lauluiksi Pyh. Neitsyn ja Vapahtajan kunniaksi. -Heitä luettiin 9 vuorokauessa, nimittäin _Aamurukous_ (Matutina t. -Aurorae), _ensimäinen laulu_ t. messu (Prima), _Kolmaas_ (Tertia), -_Kuuees_ (Sexta), _Yheksääs_ (Nona), _Ehto t. ilta_ laulu (Vespera), -_yhistämys_ (Completorium). (Porth. Chr. p. 462). - -[710] Minä vuonna _Naantalin Papisto_ tuli asetetuksi, ei taijetak -varsin sanoa. Tunnetaan ainoastaan että se tapahtui nuon 1438:nen vuuen -tienoilla, koska Hallituksen peätöstä annettiin Telgin kaupunnissa -mainittuna vuonna s. 26 p. Toukok. kussa peätetään että tämä Papisto -piti rakenettaman _Sténbergin_ tilalla Maskun pitäjässä (josta se -siitten muutettiin _Helgåiin_ Perniön pitäjässä, ja sieltä vielä -Raision pitäjäseen). Jonka tähen veikkais-miehet _Åke ja Laurentius_ -läksivät Vadsténan Papistosta Suomeen, jo s. 14 p. Lokak. mainittuna -vuonna, vastaan-ottamaan niitä lahjoja ja tilanmaita, jotka oli annettu -tällen uuellen Papistollen (Porth. Chr. p. 450) Messenius (Scond. -T. X p. 18) ja Rancken (_de Coenob. Nad_. P. 1) sanoovat kyllä, -tämän Papiston ensin tulleen asetetuksi v. 1393 (lue T. X -p. 17) tahi v. 1400 (lue T. XV p. 69) _Karinkylässä_ Maskun pitäjässä, -josta se siitten v. 1413 oisi muutettu _Sténberghiin_, ja sieltä toas -_Helgåiin_ Perniön pitäjässä. Tiesi hänet mitä hyö tässä ymmärtänöön? -Ellei näillä sanoilla tavoitetak sitä Piijastoa (_Nunnekloster_) jonka -Juusten sanoo Piispan _Björn Balkin_ jo asettaneen _Koroisissa_ (in -Corois); mutta mitä paikkoo hään sillä tarkoittaa, on tietämätöin. -Aatokset ovat tästäkin olleet monellaiset. Muutamat ovat luulleet että -Korois oisi yhtä kuin _Kors-Kloster_, jonka Rhyzelius luuloo olleen -lähes Turun kaupunkia, koska hään sanoo (_Notit. Monasterior_.) -Messeniuksen sanan-keäntämisellä: "_År 1393 hafwer han (Bisk. Björn) -icke långt ifrån Åbo anlagt, och år 1400 fullbordadt Corois- eller -Kors-Kloster åt Jungfruer eller Nunnor_." Puheetkin kuuluu vielä -käyvän, Turun tienoilla olleen jonkun Suljetuksen, josta jäännökset -piti vielä näkymän. Porthán luuloo (p. 484) näihen olleen jäännöksiä -_vanhasta Piispan-kartanosta_, koska Messeniuskin sanoo Suomen -Piispoin, ennen Tavastia, asunneen ulkopuolen kaupunkia _Koroisissa ja -Karaisissa_ (jolla tarkoitettanneen _Kaarista_) mutta eihään se kielläk -Piijastonkin ennen olleen niillä seytyvillä. Vastovius on kirjassansa -tällä sanalla (_Corois_) tarkoittanut sitä Suljetusta, joka löytyi -_Kökarin_ soarella Föglön pitäjässä Ahvenan-moalla, koska hään -kirjuttaa: "_Coenob. Korense in Alandia Virg. a Berone Balk Episcopo -fund. anno 1400_." Rhyzeliuskin sanoo jo yhessä kohin (_Monasterol. -Sviog_. L. VIII. c. V. p. 306) tämän _Kökarin_ Suljetuksen tulleen -kuhutuksi "_Kors-kloster_" (_Coenobium S. Crucis_) vaikka se toisessa -kohin (L. VIII. c. IV.) toistaa hänen olleen _Papiston_ voan ei -_Piijaston_ (keskust. Porth. Chr. p. 407, 450). - -[711] Mistähän lie Rhyzelius ottanut sitäkin, että hään tietti uuen -_Papis-Neuoittelemuksen Huoneen_? - -[712] Tätä hautavarjoa kuvaellaan XVI:ssa Taulussa. - -[713] Padis oli yksi Papisto (_Kloster_) Viron moassa Cistercienin -papinkunnasta, joka silloin kuului Reävälin Hippakuntaan. -Kuninkas Maunus Erkonpoika oli jo v. 1350 ollessaan Turussa antanut -tällen suljetuksellen ijäksi piteäksensä Lohive'et Helsingin joessa, -että sillä sekä kostella näihen pappisten nöyryyttä häntä vastaan, kuin -myös että sillä onnistaa (_salig-göra_) niiten Kuninkaallisten ja -heijän sukulaisten sieluja. Samasta syystä anto hään Hapsalassa v. 1351 -samallen Papistollen isännän-oikeutta Porvon seurakunnan ylitten, jota -hään vielä vahvisti samana vuonna kahella kirjalla, annettu Turussa, -josta yks oli alakirjutettu Turun Papis-neuoittelemukseltakin, ja kussa -Pernon ja Sibbon pitäjät, (jotka silloin olivat kappelia Porvon alla) -annettiin näillen samoillen Pádisen pappisillen; jotka samassa toimitti -sinne yhen heijän veljensä, ottamaan soataviansa (joka ei kohonut jos -30 Markkoo, kaikkiaan) ja toimittamaan Jumalan-palvelustansa. Tätä -kaikkia vahvistettiin vielä siittennik monta kertoo, nimittäin -Kuninkaalta _Eerikki Maunuksenpojalta_ v. 1357, Kun. _Albrechtilta_ v. -1371, ja K. _Eerikiltä Pommerista_ v. 1399. Mutta Piispa _Hemming_ oli -antanut tähän suostumuksensa ainoastaan sillä eholla että Kuninkaan -piti seättämän 2 uutta Papis-neuoittelian-virkoa Turussa, joihon -asettamiseksi se lahjoitti _Tessjöin_ tilat m.m. Pyhteen pitäjästä; sen -eistä koska K. _Albrecht_ jälleen Ruunullen omisti näitä tiloja, (josta -nämät Papisneuoitteliankin virat taukoisivat) niin Piispakin rupeisi -ite toimittamaan isännän-virkoo Porvossa, josta synty monet pitkälliset -riijat Pádisen pappisten kanssa; joista vielä kiskotettiin Piispa _Juho -Pekanpojan_ aikana. Piispan _Juha Westfalin_ saivat hyvällä sopimaan; -mutta Piispa _Björnin_ aikana nostettiin uusi riita, jota taas -sovitettiin, kunnekka Piispa _Tavast_ teki tästä uuen jutun, josta -nämät riijat viimein ratkeisivat. (Åb. Tid. 1785. Bih. p. 94. ja Porth. -Chr. 21, 465, 487). Pádisen pappisilla oli muinon muitakin tiloja -_Kyrkslätin ja Ingon_ pitäjässä Uuvellamoalla, mutta heitä olivat jo -ennen (v. 1407) myöneet Viipurin Linnanisännälle _Thord Rörikinpoika -Bondille_ 80 Markkaan Riigan rahoissa. - -[714] Nämät rahat maksettiin sillä tavalla, että heillä ostettiin kaks -taloo Papiston noapurissa, nimittäin _Harolve ja Uusikylla_, jotka -annettiin tällen Papistollen sillä eholla, että jos tämä heijän sovinto -jollon-kullon tulisi niiltä lailiselta tahi henkelliseltä oikeuelta -rikoitetuksi, niin piti Turun Piispoillen maksettaman näitä rahoja -takaisin, tahi anettaman näitä tiloja. - -[715] Koska Kuninkaskartano (_Ladugården_) ei tainut olla ilman näitä -tilanmaita, niin Kuninkas anto 3 Ruununtiloa Suomessa Turun Piispoillen -ja Seurakunnallen tilan-vaihtoksi, joista ainoastaan kaks mainitaan, -nimittäin _Vanhalinna_ Lieron pitäjästä, ja _Katavakankari_ Piikkiön -pitäjästä. - -[716] Turun Piispoillen oli vanhuutesta annettu puolen kaikesta -kalastamisesta _Kymin-koskessa_, josta puolesta Kuninkas Maunus peästi -heitä v. 1357 maksamasta, Ruunullen sen 1/4 osan, joka oli Kuninkaallen -tuleva kaikista näistä kalavesistä. Mutta _Pyhteen_ miehet -- jotk' -eivät osanneet pyytä Lohta muuten kuin nuotalla tahi verkoilla -(_otavilla_) ennen kuin _Bothe Pentinpoika_ (joka v. 1438 oli Viipurin -Peämiehen _Iwar Niileksenpojan_ Voutimies) teki Ahvenankoskessa -ensimäisen merran (_mjärdh, laxpatan_) -- eivät antaneetkaan tästä -merrasta osoo Piispaallen, jos ainoasti nelikon vuoessa. Josta hään -paituutti heitä Pyhteen käräisiin, kussa peätettiin heijän maksamaan -puolen soaliistansa. Mutta talonpojat eivät ottaneet tätä totellakseen; -josta Piispa manaisi heitä Moa-Oikeuteen Turussa v. 1428. Ja kosk' -eivät siihenkään tulleet, niin tuomittiin jokainen heistä 40:nen Markan -sakoillen, ja maksamaan Piispallen takaisin kaiken sen Lohen, jonka -ovat häneltä omistaneet, ja antamaan hänellen tästäpuolesta puolen -kala-soalin kaikista niistä Lohen-karsinoista, jotka tulisi tähän -koskeen salvetuiksi. Mutta talonpojat nostivat uuen riijan, ja -juoksuttivat kesellä v. 1446 (?) kanteitansa ite Kuninkaallen -Tukhulmissa, joka toissa vuonna laitto Lainjulistajan Uplannista -_Pentti Juhonpojan_ Salistahan, ja Turun linnan Peämiehen _Maunus -Grénin_, tutktistelemaan tätä asiata. Kuin ruettiin tästä juttua -tekemään Moa-Oikeuessa Turussa v. 1447 (1442?) ja Talonpojat näkivät, -että rupeisi käymään heille pahoin, niin sovittivat pois koko asian, -johon sovintoon Maa-Oikeus anto vahvistuksensa (Åb. Tid. 1785. Bih. p. -63-68. Porth. Chr. p. 466). - -[717] _Vilpistelemättömyys, t. Vilpittömyys_, wärdighet, alwarlighet -(mielenvakaus). - -[718] Juusten sanoo hänestä: "_in horis et orationibus dicendis multam -gravitatem, devotionem, magnamque diligentium adhibere consuevit... -Vitam honestam, castam, et multum temperatam habebat. Nomen ejus -famosissimum, et fama laudabilis non solum in sua dioecesi et vicinis -partibus, verum etiam apud Ruthenos et multas externas gentes, longe -lateque per regiones remotissimas magnifice et honorifice -divulgabatur_" (Just. Chr. p. 19, 23). - -[719] _Valta-toimitus_, Statistik; _Valta-toimittavainen_, Statistisk; -_Valta-toimittaja_, Statistikus. - -[720] _Valta-asia_, Stats-ärende. - -[721] Niin kuin toistukseksi näihen aikoin _kansan-puutoksesta ja -moan-harjoittamattomuutesta_, sanotaan ei muita asujammia asunneen Savon -ja Pohjanmoan pisimissä ja pohjoisemmissa maissa, Hämeen ja Satakunnan -pohjois-puolimmaisilla pohjilla, (liioitenkin koko Rautalammin -kihlakunnassa, ja Ruovein, Ikalisten ja Keurun pitäjissä) -- jos -ainoastaan yksinäisiä vaeltavaisia Lappalaisia, jotka siinä syöttivät -Porojansa. Sysmän kirkolta Hämeessä aina Savilahen (t. Mikkilin) -kirkollen, joihen välillen luettiin 18 peninkuormoo ei löytynyt niin -ainuata asujanta. Mutta täytyi Piispan (että muihen reisuvaisten) -kulkeissaan tätä väliä, moata paljaalla nurmella, tahi talvisella -tanterella, kunnekka se, soahaksensa parempata yö-majoa, istutti (nuon -v. 1440) yhen lampuoin Vahvajärvessä (joka nyt kuuluu Hirvensalmen -pitäjäseen); kussa hään oli osittain perinyt vähä moata vanhimmiltansa, -osittain myös ostanut Karjalaisilta ja Hämäläisiltä; ja jota paikoo K. -Christoffer, Piispan anomuksella, vapautti kaikista Ruununveroista (Åb. -Tid. 1785. Bih. p. 57). Kuin moa oli näin asumatoin ja kansatoin, niin -on arvattava että muut laitokset oli sitä myöten kehnot. Moantietä e.m. -ei löytynyt jos ainoasti rantamailla, mutta piti matkamiesten kulkea, -pieniä polkuja myöten, käytäviä milloin jalkaisin, milloin rahtaisin, -tahi souattoo vesiä ja virtoja, joihen taipaleita ja moan-kannaksia -ylitten heijän täytyi veteä veneitänsä (Porth. Chr. p. 518). - -[722] Kuin Kuninkas Eerikki v. 1407 kävi Suomessa, pakotti hään -Suomalaisia, että ikään kuin Ruohtalaisetkin, maksoo heijän vuosillisen -veronsa rahassa, eikä moan-viljoissa, niin kuin ennen. Tätä tehtiin -sillä tavalla, että heijän vilja-verot arvattiin rahan hinnassa, joka -teki joka _Jousesta_ (Krok) 2 Markoo, _Savusta_ (Rök) 5 M. ja -_Kokonaisesta Verotilasta_ (helt bohl) 10 M. Sen ajan rahan arviossa -(kurs) luettiin 6 t. 8 M. yhteen naulaan puhasta hopeeta, ja 4 M. -yhteen Engl. Noblaan. Ja peätettiin vielä, että ne tilat, jotk' eivät -kyänneet veronsa maksoo, eivät tulleet Ruunun veloistansa huutokaupalla -poismyötyiksi, eikä tehtyiksi Ruunun-autioiksi (kronowräkte); mutta -että niihen toisten piti heijän eistäkin suorittoo veronsa. Sillä -tavalla niin ne huonot tilat, ja ne laiskat asujammet, tulivat -vastukseksi niillen toisillen nöyrillen, josta synty suuri hämmennös, -niin että ne köyhät talot veivät ne varakkaammat myötänsä -onnettomuuteen, jotta koko kylät tulivat viimen autioiksi. Tämä tuntui -Suomen asujammillen vielä raskaammaksi, koska raha-arvio aleni. -Sillä kuin yksi _Turun-raha_ (moneta Aboënsis), suuremmasta -kokoisuutestaan, ennen teki 6 hopiäyriä (_penninkiä_), niin että 4 -Turun-rahaa teki 1 hopiäyrin hopeessa, tahi 1/8 Markkoo, niin sitä -kohta poljettiin niin, että se ei tehnyt jos 4 _peninkiä_; niin että -tarvittiin jo 6 Turun-rahoa yhtään hopeaäyriin hopeissa. Moakunta joka -ei hoksaisi tätä, valitti että heijän verot ovat (vuotesta 1419?) -tulleet tehtyiksi 3:nen osan suuremmaksi. Eikä hallituskaan, joka tutki -asian, älynt että verot oli yhtäläiset, vaikka raha-arvio oli alenettu -(siitä että rahoja löytyi runsahampi, niin oli hinta moanviljoilla -nousnut) voan peätti, että kolmaas osa verosta piti Suomessa -poisheitettämän. Voan koska heillä ei ollut tuostakaan suurta apua, -mutta olivat armottomat ja tilastaan pois-joutuneet, niin vähenettiin -heijän verot vielä sillä tavalla, että koska kaikki Kirkko- ja -Vapa-moat (jotk' eivät maksaneet tätä veroa) oli toisista -poiseroitettu, niin kaikkia Ruunun- ja Veron-tiloja vähenettiin sillä, -että 5:ääs Savu t. 5:ääs Orava heitettiin heistä pois, jonka perästä -heijän piti nykyisissä rahan-arviossa maksaman veronsa. Sillä tavalla -piti nyt talon verot kussakin seurakunnassa sovitettaman uuestaan, -rehellisten ja kunniallisten arvotus-miesten mieltä myöten (Åb. Tid. -1784. p. 204, 217. Porth. Chr. p. 494. j.s.). Hirsiä ja muita tarpeita -Linnoin rakennokseksi, jota ennen maksettiin rahassa, Vouviloillen, -pois-heitettiin myös, Piispan sanan pealle, näistä heijän -raha-veroistaan. - -[723] Viimeinen Lainjulistaja yhteisessä _Suomenmoassa_, eli -_Itämoalla_ (Österlandet) niin kuin sitä silloin kuhuttiin, oli -Tähtimies _Clauus t. Niiles (Pekanpoika?) Fleming_, (joka oli naitu -_Cecilia Niileksentytär Djeknin_ kanssa?). Hään kuoli v. 1425. Josta -vuotesta vuoteen 1434, ei tunnetak muuta, kuin että yksi _Pekka -Fleming_ oli mainittuna vuonna tämän viran toimittajana. - -[724] _Pohjos-Suomen Lakikuntaan_ (Norr-Finske Laghsagu) kuului _Pohjos -Suomi_ soarineen, _Koko Pohjanmoa, Ylä- ja Ala- Satakunta, ja -Ahvenanmoa. Sune Sunenpoika_ pantiin v. 1437 hänen ensimäiseksi -Lain-julistajaksi. Tämä Sune Sunenpoika oli Piispa Tavastin serkku eli -nepa; hään oli Lainjulistaja vuotesta 1437-1446. Peringsk. sanoo hänen -elänneen vielä v. 1455, jollon Helin sanoo hänen olleen Lainjulistajana -Ahvenanmoalla (Porth. Chr. p. 527). - -[725] _Etelä-Suomen Lakikuntaan_ (Sudher-Finske Laghsagu) luettiin -_Etelä-puoli Suomenmoata_, soarineen, _Uusimoa_, ite ja lue _Karjala_ -(johon luettiin _Savonkinmoata_) ja _Hämeenmoa. Matti Martinpoikoa_ -tehtiin v. 1437 hänen ensimmäiseksi Lainjulistajaksi, jota hään oli -vielä v. 1446. Lue tästä. Åbo Tid. 1783. p. 340. Porth. Chr. p. 503. - -[726] _Laki-Käräjät_ (Lagmansting) lue tästä Åb. Tid. 1783. p. 329. -Porth. Chr. p. 504. - -[727] _Moa-Oikeus_ (Land-Rätten) heitettiin Suomessa v. 1446, jonka -perästä toas piettiin, niinkuin vanhoina aikoina, Valta-Käräjät -(Räfste-Ting). Nämät vanhat _Valta-Käräjät ja Herroin-Käräjät_ -(Alshärjar-Ting), jotka oli vielä heitä vanhemmat, heitettiin siitten -pois, eli oikeemmittain yhistettiin niissä nykyisissä _Valta-päivissä_ -(Riksdagar) eli _Herroin-päivissä_ (Herredagar) kuin heitä myös -kuhutaan, -- koska heitä istutettiin vanhoina aikoina ainoastaan -Valta-Herroilta. Tässä _Moa-Oikeuessa_ istui ensin (Peä-miessä?) Turun -Piispa ynnä muutamia hänen Papis-Neuoittelioita, ja niin monta -Valta-Neuoja kuin Suomessa löytyi; ja siitten Lainjulistajat ja kaikki -Laintutkiat, ja Voutiloita mitkä Suomessa löytyi. Siitten istui -Kuninkaan nimeessä, siinä yksi hänen _Valta-Neuoista_ jonka variten -tähän toimitukseen valitaan, ja jolla on laki-istumukseksi (till nämnd) -(Kuninkaan Laissa) puolen virkamiehiä, toisen puolen talonpoikia. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK OTAWA, OSA I*** - - -******* This file should be named 53677-8.txt or 53677-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/6/7/53677 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53677-8.zip b/old/53677-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 51c0a5b..0000000 --- a/old/53677-8.zip +++ /dev/null |