diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:21:24 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 18:21:24 -0800 |
| commit | 6a8d33bb7da5b033ee3277c9f71af15886190c6d (patch) | |
| tree | f7f347bfb2c909e765ff4c38941b3a99e29d16ca | |
| parent | 4d6de6ac8a55896ef04e96bc9007b4f3aaa696c4 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53665-8.txt | 6114 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53665-8.zip | bin | 95418 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6114 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..dbea154 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53665 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53665) diff --git a/old/53665-8.txt b/old/53665-8.txt deleted file mode 100644 index 5401c24..0000000 --- a/old/53665-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6114 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Historiallisia pikakuvia, by August -Strindberg, Translated by Kaapo Murros - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Historiallisia pikakuvia - - -Author: August Strindberg - - - -Release Date: December 4, 2016 [eBook #53665] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA PIKAKUVIA*** - - -E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - -HISTORIALLISIA PIKKUKUVIA - -Kirj. - -AUGUST STRINDBERG - -Suom. Kaapo Murros - - - - - - -Tampereella, -Tampereen Työväen Sanomalehti O.Y. -1911. - - - - -SISÄLLYS: - - Egyptin orjuus. - Puoliympyrä Athenassa. - Alkibiades. - Sokrates. - Leontopolis. - Karitsa. - Petoeläin. - Luopio. - Attila. - - - - -Egyptin orjuus. - - -Vanha puunleikkaaja ja koristeseppä Amram asui joen rannalla -palmun lehväin varjostamassa savimajassa. Siellä oli hänellä -vaimonsa ja kolme lastaan. Hän oli kasvoiltansa keltainen ja käytti -pitkää partaa. Kun hän oli taitava ammatissaan, osasi veistää -elehvantinluuta ja kovaa puuta, palveli hän Faraon talossa ja -työskenteli sentakia temppeleissäkin. - -Nyt hän eräänä aamuna keskikesällä hiukkasta ennen auringon nousua -kohosi vuoteestaan, keräsi työkalunsa reppuun ja läksi majasta. -Kynnykselle hän pysähtyi äänettömänä rukoilemaan kääntyen itää kohti. -Ja sillä tavalla hän vaelluksensa alotti kalastajapirttien välissä -alati seuraten mustaa, halkeillutta jokitörmää, missä haikarat ja -kyyhkyset lepäilivät aamiaisensa jälestä. - -Nepht kalastaja, naapuri, koki verkkojansa, lajitteli toutaimia, -monneja ja muita kaloja veneen erisuuruisiin lokeroihin. - -Amram tervehti ja halusi sanoa muutaman sanan ystävyyden merkiksi: - --- Niili on lakannut nousemasta? hän sanoi. - --- Lakannut kymmenennellä kyynärällä! Se merkitsee varmaa katoa! - --- Tiedätkö, miksi se voi nousta vain viisitoista kyynärää, Nepht? - --- Muutenhan me hukkuisimme, tietysti, vastasi kalastaja -yksinkertaisesti. - --- Niin, kyllä niin, ja se ei saa tapahtua. Niilillä on siis herra, -joka vallitsee veden korkeutta, ja hän, joka on mitannut tähtien -holvikaarroksen ja laskenut maan perustukset, on luonut vedellekin -padon, ja tämä pato, jota me emme näe, on viisitoista kyynärää. Sillä -siinä suuressa virrassa meidän isiemme maassa, Urin maassa Kaldeassa, -nousi vesi viisitoista kyynärää, ei enemmän, ei vähemmän. -- Niin, -Nepht, sanonpa me, sillä sinä olet meidän kansaamme, vaikka puhut -toista kieltä ja vieraita jumalia palvelet. Hyvää huomenta toivotan -sinulle, sangen, sangen hyvää, Nepht! - -Hän läksi edelleen häpeissään olevan kalastajan luota, ja painui -esikaupunkiin, missä alkoi porvarien Niilin tiileistä ja puusta -rakennettujen talojen sarja. - -Kauppias ja vaihtaja Eleazar avasi juuri puodin akkunaa ja puotipoika -kasteli katua puodin edustalla. - --- Siunattua huomenta, Eleazar heimolaiseni, tervehti Amram. - --- En voi sanoa, vastasi kauppamies kiukkuisesi. Niili on pysähtynyt -ja alkaa laskea, se merkitsee huonoja aikoja. - --- Huonoja aikoja seuraavat hyvät ajat, niin ymmärsi isämme Abraham; -ja kun Josef Jaakobin poika ennusti ne seitsemän laihaa vuotta, -neuvoi hän faraota kokoomaan aittoihin... - --- Voi niin olla, mutta se on ollutta ja mennyttä! - --- Niin, sinähän olet unohtanut lupauksenkin, Herran lupauksen -Abraham ystävälleen... - --- Senkö siitä Kaanaan maasta? Sitähän olemme odotelleet neljäsataa -vuotta, ja sen sijaan on Abrahamin lapsista nyt tullut orjia... - --- Abraham uskoi hyvässä ja pahassa, ilossa ja hädässä, ja se hänelle -luettiin vanhurskaudeksi. - --- Minä en usko vähääkään, keskeytti Eleazar. Kyllä, kyllä uskon -kaiken käyvän takaperoiseksi ja että minä saan sulkea puotini, jos -tulee katovuosi... - -Amram läksi edelleen murheellisena ja saapui torille, jossa hän osti -itselleen durrha-leivän, palasen ankeriasta ja joitakuita sipuleita. - -Kun myyjätär otti kolikon, sylkäsi hän sitä, ja Amram teki samoin -saatuaan vaihtorahaa takaisin. - --- Syljitkö kolikkoa, heprealainen? ärähti kauppiatar. - --- Maan tavat tarttuvat! vastasi Amram. - --- Vastaatko, saastainen koira? - --- Puheeseen vastaan, en rivosanoihin. - -Heprealainen kulki edelleen, sillä väkeä oli kasaantunut paikalle. -Hän tapasi parturi Enochin, ja he tervehtivät merkin kautta, jonka -muukalaiset olivat keksineet ja joka tarkotti: Me uskomme Abrahamin -lupaukseen, ja odotamme kärsivällisinä toivossa. - -Amram saapui vihdoin temppelipalatsille, kulki kautta sfinksien -kujan ja seisoi pikku portin edustalla vasemmalla pylonilla. Hän -iski kädellään seitsemän lyöntiä, ja palvelija tuli näkyville, otti -Amramia käsipuolesta ja saattoi hänet sisälle. Nuori pappi peitti -hänen silmänsä siteellä; ja kun puunleikkaajan reppu oli tutkittu, -tartuttiin hänen käteensä ja hänet saatettiin temppeliin. Milloin -kävi kulku portaita ylös, milloin alas, joskus suoraan eteenpäin. -Pilareita väisteltiin, ja veden pauhinata kuului; kerran haiskahti -kosteus, toisen kerran suitsutussavu. - -Vihdoin pysähdyttiin, ja side poistettiin Amramin silmiltä. Hän -oli pienessä huoneessa, missä seinät olivat maalatut, missä oli -muutamia penkkejä ja kaappi. Runsaasti kirjailtu ja elehvantin -luulla koristeltu ebenholtsiovi erotti huoneen isonlaisesta salista, -jonka toisella puolella leveät portaat johtivat itää kohti olevalle -terrassille. - -Pappi jätti Amramin yksikseen osotettuaan hänelle että ovi oli -korjattava, ja helposti ymmärrettävällä eleellä vaadittuaan häneltä -äänettömyyttä ja vaiteliaisuutta. - -Kun Amram jäi yksikseen ja ensi kerran oli pyhien muurien sisällä, -jotka eivät heprealaiseen voineet mitään kunnioitusta nostattaa, -valtasi hänet kuitenkin jonkinlainen kauhu kaiken sen salaperäisyyden -takia, jota oli nuoruudestaan asti kuullut kerrottavan, ja -välttääkseen pelkoa tietämättömyytensä tähden päätti hän tyydyttää -uteliaisuutensa sen uhalla että hänet ajettaisiin takaisin, jos -tapaisi jonkun. - -Näön vuoksi hän otti hienoteräisen höylän käteensä astuessaan isoon -saliin. - -Se oli varsin suuri huone, ruusun värisestä graniitista rakennettu -vesilähde keskellä permantoa ja obeliski juurrutettu vesisäiliöön. -Seiniin oli maalattu kuvaolentoja yksinkertaisin värein, enimmäkseen -punamullalla, keltasella ja mustalla. Hän pudisti sandaalit -jaloistaan ja kulki edelleen kalleriaan, missä muumioarkkuja oli -seiniä vasten kohollaan. - -Sitten hän astui kupoolihuoneeseen, jonka holviin oli maalattu -pohjoisen tähtitaivaan suuria tähtisikermiä. Suoraan sen alla seisoi -pöytä, jolla oli kartan tapaisilla piirroksilla merkitty puolipallo. -Samassa huoneessa oli akkunan pielessäkin pöytä ja siinä suurimman -pyramiidin malli mittakaavoineen maanmittarilaudalle asetettuna, ja -vieressä oli kone kulmien mittaamista varten. - -Täältä ei näyttänyt olevan mitään ulospääsyä, mutta hiukan etsittyään -tapasi salaisuuksiin perehtymätön akasiapuusta rakennetut portaat, -jotka kiersivät ylös johonkin puutorniin. Amram nousi nousemistaan, -mutta katsahdettuaan ulos eräästä räppänästä, havaitsi hän yhä -olevansa kupoolisalin katon tasalla. Mutta hän nousi edelleen; ja -laskettuaan taas sata askelta ylöspäin ja katsottuaan räppänästä, -havaitsi hän olevansa kupoolisalin permannon tasalla. - -Samassa aukeni lautaovi, ja vanhanpuoleinen mies jonkinlaisessa -pappispuvussa seisoi Amramin edessä tervehtäen kuin tuttua, -odottamaansa esimiestä; mutta nähdessään vieraan hän säpsähti; ja -molemmat miehet katselivat toisiaan kauan ennenkuin saattoivat sanoja -vaihtaa. - -Amram, joka yllätettynä oli epäedullisemmassa asemassa, ryhtyi ensin -kielitaisteluun: - --- Ruben, tunnetko minua? Lapsuutesi ystävää ja heimolaista -lupauksessa? - --- Amram, Jochebethin puoliso, Kehatin poika, kyllä, minä tunnen -sinut! - --- Ja sinä täällä! Kolmekymmentä vuotta sitten hävittyäsi -näköpiiristäni. - --- Entä sinä? - --- Minut on kutsuttu korjaamaan erästä ovea, siinä kaikki, ja kun -minut jätettiin yksikseni, tahdoin katsella ympärilleni. - --- Minä olen kirjuri korkeakoulussa... - --- Ja uhraat vieraille jumalille? - --- En, en uhraa, Amram, ja uskon lupaukseen olen säilyttänyt, Amram. -Astuin tähän taloon saadakseni tietoa viisaitten salaisuuksista -ja voidakseni sisältäpäin avata linnan, joka Israelin kahlehtii -vankeuteen. - --- Salaisuuksista? Miksi täytyy korkeimman olla salaista? - --- Siksi että kansa käsittää vain alhaista. - --- Ettehän itse usko näihin eläimiin, joita sanotte pyhiksi? - --- Emme, ne ovat vain symbooleja. Näkyväisiä merkkejä näkymättömän -osottamiseksi. Me papit ja oppineet palvelemme sitä Ainoata, -kätkettyä, sen näkyväisessä muodossa: Aurinkoa, elämän antajaa -ja ylläpitäjää. -- Muistathan lapsuutemme ajoilta, kuinka farao -Amenophis neljäs väkisin poisti vanhat jumalat ja pyhien eläinten -palveluksen. Hän muutti Thebestä kauemmas alaspäin jokea ja julisti -yksijumalaisuusopin. Tiedätkö, mistä hän sen opin sai? Israelilta, -joka Josefin mentyä avioliittoon ylhäisen On-papin tyttären Ansetin -kanssa lisääntyi ja avioliittoja solmi korkeitten farao-sukuistenkin -tyttärien kanssa. Mutta Amenophisin kuoltua kaikki palautettiin -ennalleen, hallituspaikka muutettiin takaisin Thebeen, vanhat jumalat -otettiin palveltaviksi -- kaikki kansan tähden. - --- Ja te yhä vaan palvelette sitä Ainoata, Kätkettyä, Ijankaikkista? - --- Me teemme niin! - --- Onko sitten jumalanne sama kuin Abrahamin, Isakin ja Jakobin -jumala? - --- Todennäköisesti, kun kerran muuta ei ole kuin yksi! - --- Merkillistä se on! Mutta kuinka te sitten vainootte heprealaisia? - --- Muukalaiskansoilla ei juuri ole tapana rakastaa toisiaan. -Tiedäthän että faraomme äskettäin on sotinut syrialaisia vastaan... -Chetan kansaa. - --- Kaanaan maassa ja ympäristöillä, isiemme ja lupauksen maassa! -Katsohan, Herra Zebaoth, meidän jumalamme lähettää hänet raivaamaan -tietä kansallemme. - --- Uskotko vielä lupaukseen? - --- Yhtä varmasti kuin Herra elää! Ja minulle on sanottu, että aika -pian on täytetty, jolloin me vaellamme pois orjuudesta luvattuun -maahan! - -Kirjuri ei vastannut, mutta hänen kasvonsa osoittivat sekä epäilystä -Amramin tiedonannon suhteen että varmuutta jostakin muusta, joka pian -oli tapahtuva. - -Amram, joka ei halunnut laskea mitään uutta valaistusta uskoansa -järkyttämään, poikkesi keskustelusta ja siirtyi välinpitämättömänä -toiseen asiaan. - --- Siinäpä merkilliset portaat. - --- Hissi se on eikä porras. - -Amram katsahti ylöspäin kupoolikattoon ja keksi uuden kiinnekohdan, -millä riippua kiinni keskustelussa, josta ei hän halunnut luopua. - --- Onko tämä taivas? hän kysyi. - --- Se on taivas. - --- Entä sen salaisuudet? - --- Mitäpä niistä salaisuuksista! Ne ovat jokaisen saatavissa, joka ne -voi käsittää. - --- Sanohan ne muutamalla sanalla! - --- Tähtitieto ei ole minun alaani, ja vähän minä tiedän, mutta -samantekevä -- muutamalla sanalla. Holvi, joka riippuu, on taivas, -lauta, joka pöydällä, on maa. Nyt sanovat viisaat näin: Alussa -lepäilivät maa, Sibu, ja taivas, Nuit, toistensa rinnalla. Se on -selvennettynä: ne olivat yksi! Mutta ilman ja päivänvalon jumala Shu -nosti taivasta ja asetti sen holviksi maan yli. Kiinteät tähtikuviot, -jotka tunnemme, ovat siis aivan kuin jäljennös, vahasinetti -maasta, ja tähtiä lukemalla oppineet voivat tutkia selville maamme -tuntemattomia seutuja. Katsohan nyt sitten niitä tähtikuvioita, jotka -tunnet. Pohjoisessa Otava, etelässä eräänä vuodenaikana Metsästäjä -(Orion) neljä tähteänsä neliössä ja kolme keskellä. Näitä kolmea me -heprealaiset sanomme Jakobin sauvaksi, ja ylimmän läpi käy taivaan -tasaaja eli ekvaattori, joka vastaa maan tasaajaa, missä Niilimme -lähteitten luullaan olevan. Sitten sinähän tunnet myös meille niin -rakkaan tähtikuvion, nimeltä Joki (Niili). Katsohan, kuinka se -juoksee Metsästäjästä (Orionista), taipuu taivaalla yhtä moneen -mutkaan kuin täällä maan päälläkin. Siis: Joka haluaa tietää maan -kätkettyjä salaisuuksia, voi oppia ne taivaalta. -- Meidän oppineemme -tuntevat vain ne maat, jotka ovat päivän nousua kohti, mutta ne -seudut, jotka ovat Otavan alapuolella pohjoisessa, ovat meille -tuntemattomat, samoin kuin nekin maat, jotka ovat päivän laskun -puolella. Mutta näyttää siltä kuin Otavan seudut olisivat aiotut -suuria tehtäviä varten. Neljä ja kolme ovat sen lukuja, samoinkuin -Metsästäjänkin. Kolme on jumalaisuuden lisäominaisuuksia, neljä on -täydellisyys mahdollisuudessa, kolme ja neljä muodostavat ihmeellisen -seitsenluvun. - -Jumalille uhrataan epätasaisissa luvuissa, kolmessa, ihmisille -tasaisissa luvuissa, neljässä. Tämän osapuilleen olen käsittänyt -taivaan salaisuuksista. Jos nyt tahdot jotakin tietää maan -vastaavaisuuksista, niin katselkaamme faraoittemme hautoja, joiden -näkyväisenä tarkoituksena on olla hautoja, mutta joilla on myös -salainen tehtävänsä, nimittäin se, että ne kätkevät luvuissa ja -mitoissa, mitä viisaat ovat selville tutkineet, koskeva Sibun ja -Nuitin sisäisiä suhteita. -- Ensiksi tämä: Faraohauta eli pyramiidi -käsittelee lukuja neljä ja kolme; pohjapinta neljää, sivut kolmea, -joka nyt oli taivaan salaisuuksia. Mutta ison pyramiidin pohjapinta -on 365 pyhää kyynärää leveä. Siinä on suurvuoden päivät 365. Mutta -pyramiidin kolminumeroinen sivu on 186 pitkää kyynärää eli stadio. -Siitä näet, mistä tien mitta on otettu. - -Jos kerrot pohjapinnan leveyden luvulla 500, joka on osapuilleen -kaksinkertainen leveys pitkissä kyynärissä, saat pituuden, joka on -sama kuin 1/360 osaa koko siitä piiristä, minkä aurinko vaeltaa -vuodessa, kun 360 on pikku vuoden päiväin luku. Tämä pituus vastaa -neljää aikaminuuttia, joten ne asukkaat, jotka asuvat niin sanottua -astetta lännempänä meitä, saavat nähdä auringon nousevan neljää -aikaminuuttia myöhemmin kuin me... Enempää en muista luvuista ja -mitoista; jos tahdot tietää enemmän, esimerkiksi, miksi pyramiidin -sivut ovat 51 astetta kaltevia, saat kysyä tähtitaitoisilta. Laskutie -hautakammioon on kaltevuudeltaan sitävastoin 27 astetta, joka vastaa -maailman akselin ja maan akselin kaltevuuden välistä erotusta. - -Amram oli seurannut erityisen tarkkaavana oppineen kirjurin -tulkintaa faraohaudoista, ja kun Ruben mainitsi lukuja, kuunteli -hänen kuulijansa silmät ummessa kuin olisi tahtonut painaa jotakin -mieleensä. Vihdoin hän ryhtyi itse käsiksi sanoihin: - --- Sinä mainitsit viimeksi 27 astetta. No niin! Tämä ei ole maailman -akselin kaltevuus, vaan linnunradan keskus, joka todennäköisesti -on varsinainen maailman akseli ja on 27 astetta päiväntasaajan -pohjoispuolella; maan akselin kaltevuus taas on 23 astetta auringon -rataa kohti. Mutta sinä unohdit kolmannen, Menkheresin pyramiidin, -jonka pohjapinnan leveys on 107 pitkää kyynärää. Tämä luku 107 -esiintyy maailman kaikkeudessa kolme kertaa tai viisi. Sillä 107 -aurinkoa mahtuu maan ja auringon välille; 107 on Venus kiertotähden -etäisyys auringosta; 107 on Jupiterin etäisyys auringosta, -merkittyinä kokonaisuuksina tai niiden osina. - -Ruben hätkähti. - --- Mistä? Mistä olet saanut nämä? Tässä sinä annat minun seisoa -narrinasi. Mistä olet tämän oppinut? - --- Vanhimmiltamme ja viisailtamme, jotka ovat säilyttäneet muistot -kotimaasta, Urin maasta Khaldeasta. Te halveksitte Assuria, te -Egyptin miehet, jotka luulette, että Niili on maailman keskus. Mutta -äärettömyydessä on monta keskusta. Eufratin ja Tigrisin tienoilla -olevan Assurin tuolla puolen on toinen maa toisen joen varrella, -ja sen maan nimi on Seitsen-virranmaa, koska senkin joki laskee -seitsenhaaraisena, kuten Niilikin. - --- Niilillä on seitsemän haaraa. Olet oikeassa, kuten -seitsenhaarainen kynttiläjalka... - --- Mikä merkitsee maailman valoa, joka on loistava kaikista maista, -missä virta halkoutuu laskeakseen maailman mereen. Virrat, näetkös, -ovat maan verisuonia, ja kuten nämä vaihdellen kuljettavat sinistä -verta ja punasta, niin on meidän maallammekin sininen Niilinsä ja -veripunasensa. Sininen on myrkyllistä, kuten tumma veri, ja punanen -on hedelmällistä, eloa antavaa, kuten punanen veri. Siten on kaikki -luonut vastakkaisuutensa ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, -sillä kaikkeus on yksi ja kaikkeuden herra on yksi, yksi ja ainoa! - -Ruben kuunteli äänettömänä. - --- Puhu enemmän! hän sanoi vihdoin. - -Amram jatkoi sentakia: - --- Faraohaudat ovat myöskin kasvaneet siitä maasta, jossa ne -seisovat. Ensimäinen eli suuri on muovailtu merisuolan esikuvan -mukaan, kun se auringon lämmössä kiteytyy; ja jos kastepisaran -lävitse näkisit suolajyvän sisässä, niin havaitsisit sen rakennetuksi -äärettömästä nelikivien röykkiöstä, samoinkuin suuren pyramiidinkin. -Mutta jos annat alunalipeän kiteytyä kiveksi, saat nähdä kokonaisen -pyramiidivainion. Aluna on saven suolaa. Siinä on sinulle maan suola -ja meren! - -Mutta onpa toisellaisiakin pyramiideja, tylppäkärkisiä. Se on rikin -alkuperäinen muoto, kun se kasvaa kalkista. Siis on meillä nyt vesi, -maa ja kalkki tulikivineen. Mutta onpa vielä kolmannenlaisiakin -pyramiideja, tylppäsärmäisiä, jotka ovat kiteytyneen piikiven eli -vuorikristallin kaltaisia. Siinä on vuoriperuste. Tarkemmin nyt -tutkittaessa Niilin mutaa tavataan siitä kaikki nämä muodot ja -alkuaineet: Savi, Suola, Rikki ja Piikivi; siksi on Niili maan veri; -ja vuoret ovat liha, eivätkä luut. - -Ruben, joka nyt tunnettiin nimellä Phator, oli katsellut Amramia -kauhistuneena ja ihaillen, ja vasta kun tämä oli vaiennut, avasi -Ruben uudelleen suunsa: - --- Sinä et ole puunleikkaaja etkä koristeseppä, sinä et ole Amram. - --- Olen kyllä puunleikkaaja ja puuseppä, mutta minä olen myöskin -Israelin pappissäätyä. Olen Kehatin poika ja tämä oli Levin poika, -joka oli Jakobin, Isakin pojan ja Abrahamin pojanpojan poika. Olen -leviitta ja Jochebedin puoliso. Mirjam ja Aron ovat syntyneitä -lapsiani, syntymätöntä odottelen. -- Nyt palajan työhöni, johdata -minua! - -Phator läksi edellä, mutta kulki toista tietä kuin Amram oli tullut. - -Heidän mennessään avoimen oven ohi, joka johti isoon kirjahyllyjä -sisältävään saliin, pysähtyi Amram uteliaana ja halusi astua sisälle -katselemaan kirjojen paljoutta. Mutta Phator pidätti häntä takin -helmasta. - --- Älä mene sinne! Siellä on pelkkiä väjymyksiä ja ansoja. Kirjain -hoitaja istuu kätkeytyneenä keskellä salia ja vartioi kateellisena -aarteita. Hän on laittauttanut lattian kuivista varvuista, jotka -kirskuvat, kun niille astuu. Hän kuulee, jos joku hiipii sisälle, ja -hän kuulee, jos joku kirjuri käy kiellettyjä kirjoja tarkastamassa -- -hän on taikuri! -- Hän on kuullut meidät, ja... hän kurkotteleikse. -Eikö sinusta tunnu kuin kylmä käärmeen kieli koskettelisi poskeasi, -otsaasi ja silmäluomiasi? - --- Todellakin! - --- Hän se ojentelee sielunsa sormia, aivan kuin me käsivarsiamme; -mutta nytpä minä katkaisen hänen tuntosarvensa, joka koettaa meitä -tutkia! - -Hän otti veitsen käteensä ja leikkasi sillä ilmaa heidän molempain -edessä. - -Amramia hiveli lämpimän tunne, ja samassa hän näki suuren -tuhatjalkaisen kiemurtelevan kuolintuskassa lattialla. - --- Te harjoitatte loihtutemppuja täällä? hän sanoi. - --- Etkö tiennyt? - --- Toivoin kuitenkin, ettei se ollut totta! - -Samassa oli kuin seinä olisi avautunut, ja märkä, Niilin mudasta -muodostunut valli olisi ilmestynyt näkyviin ja siinä krokotiilit ja -käärmeet kiertäytyneet toistensa ympärille, sekä samalla virtahepo -uhaten polkenut etujalkojaan. - -Amram säikähti, mutta Phator otti esille koppakuoriaisen muotoisen -taikakalun ja tämä kilpenään hän kulki keskelle kauhuja, jotka -häipyivät savuksi, Amramin häntä seuratessa. - --- Hän vain kääntää näköaistin, se musta mies, sanoi Phator. - -Ja hänen huitaistessaan kädellään hälveni koko näky olemattomiin. - -Nyt he taas seisoivat ensimäisessä salissa, ja osottaen Niilin -mittaria sanoi Amram: - --- Nälänhätä! - --- Ei ole epäilystäkään; sentakia on kaikki tarpeettomat suut -tukittava... - --- Mi!... - -Phator oli sanonut liikoja ja huomasi sen. - --- Tarkoitan, hän jatkoi, että faraon on pakko mietiskellä viljan -hankkimista. - --- Hän tarvitsisi nyt uuden Josefin. - --- Mitävarten? laukasi Phator kiivaammin kuin olisi tahtonutkaan. -Etkö tiedä että Josef Jakobin poika saattoi egyptiläiset faraon -maaorjuuteen? Teidän aikakirjanne, meidän aikakirjamme kertovat, että -hän otti talonpoikain maat avun pantiksi seitsemänä laihana vuonna, -ja että faraosta siten tuli Egyptin maan ainoa omistaja. - --- Sinä et ole Ruben, olet Phator, egyptiläinen mies, sillä jos -olisit Israelista, et olisi puhunut noin! -- Käyköön tiemme erilleen! --- Nyt minä menen työhöni! - -Amram alkoi käydä käsiksi oveen, ja Phator liukui pylväitten varjoon -ja katosi. Mutta Amram näki käyristyneestä selästään, että hän hautoi -pahoja aivoituksia. - - * * * * * - -Amramin palatessa kotiin illalla, oli hänen vaimonsa synnyttänyt -poikalapsen. Se oli aivan kuin muutkin voimakkaat lapset, mutta ei -huutanut; ja se kapaloitiin pellavavaatteisiin kylvyn jälkeen sekä -laskettiin majan pimeimpään loukkoon. - -Seuraavana aamuna ennen auringon nousua läksi Amram jälleen -työhön Auringon temppeliin, ja hänet saatettiin side silmillä -kamariin, jonka jälkeen hänet jätettiin yksikseen ilman neuvoja tai -varotuksia sen käytöksen suhteen, jota hänen tuli noudattaa. Tämä -huolettomuus tuntui hänestä välinpitämättömyydeltä ja todisti yleistä -veltostumista temppelipalveluksessa. Sentakia hän läksi pylvässaliin; -katsoi levottomana Niilin mittarista kuinka vesi oli laskenut. Ei -siis mitään toivoa niistä viidestätoista kyynärästä, jotka maa vaati -vuoden satoa varten. Hän kulki edelleen terrassille päivännousun -puolelle, saapui avonaiselle pylväskäytävälle. Mutta ennenkuin hän -läksi edemmäksi, ryhtyi hän sellaiseen varukeinoon, että kylveli -papyrusliuskoja tien viitoiksi paluumatkaa varten. - -Hän kulki yli pihojen, jotka olivat ahtaita kuin kaivot, mutta -vältteli portaita eilispäivän kokemuksen varottamana. - -Lopulta hän oli jonkinlaisessa pylväsmetsässä, missä puitten latvat -olivat lotuskukan nuppuja, ja hänen kuunnellessaan väreili ilmassa -hiljaista lapsiäänien laulua ylhäältä katosta päin. Kun hän painoi -korvansa erästä pylvästä vastaan, kuuli hän sen voimakkaampana, kuten -sisterin ja harpun kilahteleva soitanto. Se oli aurinko, tiesi hän, -joka jo oli lämmittänyt kattokiviä ja juuri nyt oli nousemaisillaan. - -Hän astui muutaman askeleen eteenpäin, ja yhtäkkiä avautui terrassi -uhrialttareineen. Terrassilta johtivat sfinksiportaat alas joelle, -ja koko avara notko avautui nähtäville, idässä rajoittuen Punasen -meren puoleiseen vuorijonoon. Alttarin edessä seisoi pappi valkeassa -purppurasaumaisessa pellavapuvussa. Hänen kätensä olivat suoraan -koholla taivasta kohti, ja hän seisoi liikkumatta. Kädet olivat aivan -valkeat, kun veri oli laskenut käsivarsiin, ja vanhan miehen kasvoja -näytti jännittävän se voima, jota hän käsiensä kautta ylhäältä sai. -Toisinaan hänen ruumiissaan nytkähteli, aivan kuin tulivirtoja olisi -kiitänyt hänen lävitseen. Hän oli ääneti ja katseli itää kohti. - -Silloin välähti auringon kehrän loistava reuna esille vuorenharjan -takaa, ja papin valkeat kädet kävivät läpinäkyvän ruusunpunasiksi, -samoinkuin hänen kasvonsakin. Ja hän avasi suunsa ja puhui: - --- Aurinkojumala, Sädekimmellyksen valtias, ole ylistetty -aamulla noustessasi ja illalla laskiessasi! Minä huudan Sinua, -ijankaikkisuuden herra, Sinä kummankin taivaanrannan aurinko, Sinä -luoja, joka olet itsesi luonut. Kaikki jumalat ääneensä riemuitsevat, -kun he Sinua katselevat, Sinä taivaan kuningas; minä nuorrun -uudelleen, nähdessäni Sinun kauneutesi. Terve Sinä, mennessäsi elämän -maahan, Sinä jumalten isä! - -Hän vaikeni ja jäi seisomaan käsivarret ojennettuina eteenpäin -aurinkoa kohti, aivan kuin lämpöä imisi siitä. - -Silloin kuului kauempaa pylväsmetsästä aseitten kalsketta, joka heti -taukosi, ja heti senjälkeen tuli näkyviin tukeva mies, parraton, -kultaan ja purppuraan puettu. Hänen käyntinsä oli äänetöntä kuin -pantterin, ja hän näytti liukuvan eteenpäin sileällä lattialla, johon -hänen kuvansa heijastui, seuraten häntä kuin valoisa varjo, jota -polkien hän eteni. Hänen saavuttuaan terrassille, loi aurinko hänestä -tumman jättiläisvarjon, joka levisi kuin matto hänen takanaan. - --- Jo rukoilemassa, sinä viisain viisasten seassa, tervehti farao -ylimmäistä pappia. - --- Hallitsijani on kutsunut minua, palvelijasi on totellut. -Hallitsijani on palannut maahansa pitkien ja kunniakkaitten -voittoretkien jälkeen kaukana oudoilla seuduilla; palvelijasi -tervehtii faraota kasvoillansa. - -Farao istuutui eräälle valtaistuimelle kasvot kohti nousevaa -aurinkoa, ja alkoi puhumaan kuten se joka tahtoo ajatuksiaan -selventää: - --- Vaununi ovat vierineet yli Syrian punasen maan; hevoseni ovat -polkeneet Babylonian ja Niiniven sotaraitteja; minä kuljin Eufratin -ja Tigrisin yli ja näiden kahden joen välisen maan yli; minä tulin -viiden virran maahan ja näin ne seitsemän etäällä, missä Silkkimaa -alkaa ulottuakseen aina auringon nousumaille; minä käännyin -jäljilleni ja suuntasin kulkuni pohjoiseen Skythiaan ja Kolchisiin. --- Minne läksinkin, kuulin meteliä ja näin liikettä. Kansat -olivat heränneet; temppeleissä veisattiin jumalten paluuta, sillä -ihmiset olivat olleet jätettyinä hoitamaan toimiaan ja johtamaan -kohtaloitaan, mutta he olivat huonosti niitä hoitaneet. Oikeus oli -tullut vääryydeksi ja totuus valheeksi; koko maa huokaili pelastusta. -Vihdoin ehtivät rukoukset valtaistuimen, kaiken armahtajan -valtaistuimen juurelle. Ja nyt julistavat viisaat, lempeät, pyhät -kaikilla kielillä sitä iloista sanomaa: jumalat palaavat! Palaavat -auttaakseen ihmislapsia järjestämään ja selvittämään, missä ovat -eksyneet; säätämään lakia ja käyttämään oikeutta. Tämän viestin tuon -minä kotia voittosaaliina, ja sinä viisain viisaitten seassa saat sen -ensimäisenä vastaan ottaa hallitsijaltasi! - --- Sinä kuulet, herra ja farao, mitä puhutaan kautta koko maanpiirin, -sinun silmäsi näkee kauemmas kuin taivaan tähdet, näkee kauemmas kuin -auringon silmä! - --- Mutta kuitenkin -- mitä jumalat ovat antaneet minun unessa kuulla, -on korvani käsittänyt, mutta ei minun ymmärrykseni. Selitä minulle -uni! - --- Kerro se, hallitsija! - --- Mitään en minä nähnyt, mutta kuulin äänen, kun uni oli sulkenut -silmäni valon. Ja se puhui pimeydessä ja sanoi: "Punanen maa on -levenevä yli kaiken maailman maitten, mutta musta on juokseva pois -kuin santa meressä." - --- Vaikeata ei ole selittää hallitsijani unta, mutta hyvää se ei -ennusta. - --- Selitä se! - --- No niin! -- Punanen maa on Syria, sen tiedät, herra; Syria, jossa -asuu se kurja Cheta-kansa, on heprealaisten perintömaa, Kaanaan. -Musta maa on Niilin, Egyptin maa, sinun maasi, herra! - --- Taaskin heprealaiset, aina heprealaiset. Vuosisadat ovat vierineet -siitä, kun tämä kansa meidän maahamme vaelsi. He ovat lisääntyneet -meitä häiritsemättä. Minä en rakasta heitä, en vihaakaan heitä; -mutta tästä lähtien pelkään heitä. Työtä he ovat saaneet tehdä, nyt -viimeksi raskaammin kuin ennen, mutta he eivät napise; kärsivällisiä -he ovat, kuin odottaisivat jotakin varmaa, joka tuleva on. - --- Laske heidät menemään, herra! - --- En, silloin he käyvät perustamaan oman valtakuntansa. - --- Laske heidät! - --- En, tahdon hävittää heidät! - --- Laske heidät! - --- Varmasti tahdon heidät hävittää! - --- Entä uni, herra? - --- Sen selitän varotukseksi ja kehotukseksi. - --- Et ennustukseksi välttämättömästi tulevasta? - --- En, varotukseksi ja kehotukseksi! - --- Älä koske siihen kansaan, herra, sillä heidän jumalansa on -väkevämpi kuin meidän! - --- Heidän jumalansa on kaldealaisten jumala. Taistelkoot meidän -jumalamme! -- Olen puhunut, sinä olet kuullut; en lisää mitään enkä -peruuta mitään. - --- Herra, sinä näet auringon taivaalla ja uskot että se kaikkia -kansoja valaisee; etkö usko, että Taivaan Herra on yksi ja ainoa, -joka vallitsee kaikkien kansojen kohtalot? - --- Niin sen pitäisi olla! Mutta ylitse tämän maan on Taivaan Herra -asettanut minut hallitusmieheksi, ja nyt minä hallitsen. - --- Sinä hallitset, herra, mutta etpä vallitse tuulta etkä ilmaa, et -voi kohottaa Niilin vettä tuumaakaan, etkä voi estää meitä taaskin -saamasta katovuotta tänä vuonna. - --- Katovuotta? Mitä sanoo Niilin mittari? - --- Herra, aurinko on mennyt Vaa'an merkkeihin, ja vesi laskee jo. Se -merkitsee nälänhätää! - --- Sitten tahdon minä hävittää kaikki tarpeettomat ja vieraat suut, -jotka vievät leivän maan lapsilta. Tahdon hävittää heprealaiset. - --- Päästä heidät, herra! - --- Tahdon kutsua kätilöt ja antaa hävittää joka poikalapsen, jonka -heprealainen vaimo synnyttää. Olen puhunut, nyt tahdon toimia! - -Farao hypähti tuolilta ja läksi nopeammin kuin oli tullut, ja -Amram palasi jäljilleen, mutta ei löytänyt muuta kuin yhden ainoan -papyrusliuskan. - -Silloin hän pysähtyi ja pelkäsi kovasti, sillä hän ei voinut tietänsä -löytää. - -Aurinko oli kohonnut, eikä pylväsmetsässä enää soinut, vaan siellä -oli äänetöntä. Mutta hetken kuunneltuaan Amram alkoi tuntea sitä -pingotettua hiljaisuutta, joka kuuntelijasta kirvottuu tai lapsista, -kun he tekevät jotakin luvatonta, mutta eivät tahdo ilmaista -itseänsä. Hän tunsi että joku oli lähellä ja että tämä halusi pysyä -piilossa, mutta suuntasi kuitenkin ajatuksensa häneen. - -Päästäkseen varmuuteen Amram kulki sitä kohti, missä äänettömyys -oli sakeinta. Ja katso, erään pylvään takana seisoi Phator, joka -ei näyttänyt hituistakaan hämmentyneeltä, vaan ojensi ainoastaan -eteenpäin avoimen kämmenensä, missä olivat kerättyinä kaikki Amramin -kylvelemät papyrusliuskat. - --- Et saa sirotella paperilippuja lattialle, sanoi Phator -käsittämättömästi hymyillen. Niin, älä närkästy, tahdon vain -parastasi! Sillä nyt tulee sinun seurata minua etkä saa palata -työhösi, joka oli vain ansa, sillä sinun henkeäsi väjytään. Sinun -tulee palata kotiisi ja pitää huolta vasta syntyneestä lapsestasi, -että sitä ei surmata! -- Näetkö nyt, että Ruben-Phator on oikea -israelilainen, vaikka sinä et häntä uskonut! - -Ja Amram seurasi ja pääsi ulos ja tuli kotiinsa. - - * * * * * - -Jochebeth kulki faraon puutarhassa ja kasteli kurpitsoja. Hän -kävi korvoineen vesiporttien välitse joelle ja kurpitsamaille -edestakaisin. Mutta toisinaan meni hän portista ulos ja oli poissa -hetken aikaa. - -Mirjam, tytär, oksi viiniköynnöstä puutarhamuurin vieressä, mutta -näytti enemmän kiinnittävän huomiotansa isolle käytävälle, joka johti -prinsessain kesäpalatsiin. Hänen päänsä liikkui kuin palmupuun lehti -tuulen leyhyttäessä sinne tänne vesiportin ja ison käytävän välillä, -käsien suorittaessa työtä. Kun äiti viipyi, läksi hän muurin vierestä -alaspäin portille ja alas matalalle rannalle, missä kaisla keinuu -vienon eteläisen leyhyttämänä. Erämaan kivitasku istui rantakivellä, -keikutti pyrstöänsä, huitoi siivillänsä kuin olisi tahtonut näyttää -jotakin, minkä oli keksinyt; ja räkätti ja lörpötti jostakin -tavattomasta, mikä oli kaislikossa. Korkealla ilmassa leijaili haukka -kiertokaarissa pää väjyvässä asemassa maata kohti. - -Mirjam katkasi lotusnuppuja ja nakkasi kivitaskua, joka siirtyi -kappaleen matkaa eteenpäin, mutta yhä viittoillen nokallaan -kaislikkoon. - -Tyttö nosti helmojansa, astui veteen, ja papyrusmetsässä hän näki -äidin seisovan vyötäröitään myöten, ja kumartuen kaislavasun yli -imettävän pikku lasta vasemmasta rinnastaan. - --- Äiti! kuiskasi Mirjam, faraon tytär lähestyy; hän tulee kylpemään -virrassa. - --- Herra, Israelin jumala, armahda lastani! - --- Jos olet antanut poikasen juoda kyllikseen, niin riennä, tule. - -Äiti kumartui lapsensa yli kuin holviksi; hänen hiuksensa riippuivat -kuin hyttysverkko, ja kaksi kyyneltä putosi hänen silmistään -pienokaisen ojennetuille kätösille. Sitten äiti nousi, pisti makean -taatelin lapsen suuhun, laski hiljaa kannen kiinni, mumisi siunauksen -ja astui ylös vedestä. - -Heikko tuulen leyhkä maalta päin pani kaislan häilymään ja vesi -väreili. - --- Vasu pysyy veden pinnalla, hän sanoi, mutta virta kulkee -eteenpäin, se on punanen verestä ja sakea kuin juusto! Herra, -Israelin jumala, armahda! - --- Kyllä hän armahtaa, vastasi Mirjam, niinkuin hän on armahtanut -isäämme Abrahamia, joka sai lupauksen sentähden että hän totteli ja -uskoi: "Sinun siemenessäsi pitää kaikki kansat maanpäällä siunatuiksi -tuleman." - --- Ja nyt hän lyö kaikki esikoiset... - --- Eipähän sinun poikaasi! -- Ei vielä! - --- Rukoile ja toivo! - --- Mitä? Että virran pedot eivät häntä söisi, että virran laineet -eivät häntä nielisi, että faraon pyövelit eivät häntä surmaisi. Se on -toivo! - --- Lupaus on enemmän arvoinen ja se elää: "Sinun siemenesi on -vallitseva vihollisesi portit!" - --- Ja isäsikin, Amram, pakeni... - --- Ramsesiin ja Pithomiin, missä kansamme orjana raataa -rakennuksilla; sinne hän kävi varottamaan ja kehottamaan! Hyvin hän -teki! -- -- Hiljaa, faraon tytär tulee! - --- Eihän hän voi kylpeä lastemme veressä. - --- Hän tulee kuitenkin! Mutta hän on köyhäin heprealaisten ystävä, -älä pelkää mitään! - --- Hän on isänsä tytär! - --- Egyptiläisethän ovat serkkujamme, Hamin jälkeläisiä he ovat, Semin -me! Sem ja Ham olivat veljekset! - --- Mutta Hamin kirosi hänen isänsä Noak, ja Kanaan oli hänen poikansa. - --- Mutta Noak sanoi: Ylistetty olkoon Herra, Semin jumala, ja Kanaan -olkoon hänen orjansa. Kuulitko? Sem sai lupauksen, semiläisiä olemme -me. - --- Herra Zebaoth, auta meitä, vasu ajautuu tuulen mukana! Se ajautuu -kylpymajaa kohti, ja kotka tuolla ylhäällä ilmassa... - --- Se on haukka, äiti! - -Jochebeth juoksi edestakaisin rannalla kuin hylyksi jätetty koira, -hän löi rintaansa ja itki suuria raskaita kyyneleitä. - -Askeleita ja ääniä kuului. - --- Faraon tytär yllättää meidät. - --- Herra Israelin Jumala satuttaa meihin kätensä. - -Molemmat naiset pistäysivät piiloon ruovostoon, ja faraon tytär -ilmestyi orjatarten kanssa vesiportille. - -Hän kulki kylpyhuoneen sillalle; huone oli värjätyistä -kamelinkarvoista laitettu maja, jota joen pohjaan kiinnitetyt paalut -pitivät koossa. - -Mutta vasu ajautui alaspäin siltaa kohti ja herätti prinsessan -uteliaisuuden. Hän seisahti ja odotti. Jochebeth ja Mirjam eivät -tuulen takia voineet kuulla, mitä hän sanoi, mutta hänen levollisista -liikkeistään he näkivät, että hän odotteli jonkinlaista hupia virran -harvinaisesta lahjasta. - -Nyt hän lähetti orjattaren rannalle. Tämä riensi katkasemaan pitkän -putken, jonka hän ojensi valtiattarelleen. Tämä ongiskeli nyt vasua -ja sai sen sillan viereen. Hän kumartui, laskeutui polvilleen. Nyt -hän avasi kannen -- Jochebeth näki kahden pikku käsivarren ojentuvan --- prinsessa nauroi ääneen ja kääntyi naisten puoleen; hän sanoi -jotakin, joka ilmaisi iloa, ja niin hän nosti ylös lapsen, joka heti -kähmi hänen neitsytpovelleen ja hapuili valkeata pellavaa. Silloin -prinsessa suuteli pikku lasta ja painoi sitä rintaansa vasten, nousi -ja kääntyi takaisin rantaa kohti. - -Mirjam, jolta nyt kaikki pelko oli hävinnyt, tuli esille ja -heittäytyi kasvoilleen. - --- Katsohan, minä olen saanut pikku lapsen, Mirjam, sanoi prinsessa, -jonka nimi oli Temma. Olen saanut sen Niililtä, ja siksi se on -jumalaislapsi. Mutta nyt saat sinä hankkia imettäjän. - --- Mistä löydän sellaisen, korkea valtijatar? - --- Etsi! Mutta ennen iltaa sinun täytyy se löytää! Mutta älä unohda -että se on minun lapseni, koska minä olen sen vedestä ottanut. Nyt -annoin hänelle nimen, ja Mose on oleva hänen nimensä. Ja minä tahdon -hänet kasvattaa, että hänestä tulee mies meidän mielemme mukainen! -Mene rauhassa ja etsi minulle imettäjä! - -Faraon tytär läksi lapsen kanssa palatsiin, mutta Mirjam etsi äitinsä -kaislikosta, missä hän oli kuullut, mitä faraon tytär oli sanonut ja -päättänyt. - --- Äiti, faraon tytär tahtoo kasvattaa Amramin ja Jochebetin pojan! -Hänen lapsensa tulevat Semin orjiksi. Ylistetty olkoon Herra, Semin -jumala! - --- Nyt uskot lupauksen, äiti! - --- Nyt uskon, ja ylistetty olkoon Jumala suuresta armostansa! - - - - -Puoliympyrä Athenassa. - - -Lämpimän päivän jälkeen alkoi aurinko laskeutua, ja tori oli jo -varjossa. Varjo kohosi ja nousi Akropolislinnaa ylöspäin, missä -Pallasin kilpi vielä loisti kaupungin suojelusaseena. - -Kirjavan pylväskäytävän ulkopuolella näkyi joukko miehiä kokoontuneen -valkean marmorisohvan hemicykelin eli puoliympyrän edustalle jossa he -näyttivät odottavan jotakuta saadakseen istuutua. Siinä oli komeita -miehiä ja kauniita, mutta oli siinä myös muuan tavattoman ruma, jonka -ympärille toiset kuitenkin näyttivät ahtautuvan. Hänen kasvonsa -saattoivat olla orjan tai irstailuhengen, ja olipa athenalaisia, -jotka niistä kasvoista lukivat kaikki paheet ja rikokset, mihin -tämä ruma mies kuuluu vastanneen: Ajatelkaa siis, mitä Sokratesin -on täytynyt vastaan taistella, sillä ei ole enemmän paheikas kuin -rikollinenkaan! - -Se oli nimittäin Sokrates, jonka koko Athenan väestö tunsi -merkillisyytenä, joka filosofeeraili kaduilla ja toreilla, -kapakoissa ja tyttötaloissa. Hän ei kammonut mitään seuraa; -seurusteli kaupungin päämiehen Periklesin kanssa yhtä läheisesti -kuin irstaan Alkibiadesinkin kanssa; hän istui pöytään kamasaksojen -ja käsityöläisten kanssa, joi merimiesten kanssa Piraeusin satamassa -ja asui itse perheineen Karameikosin esikaupungissa. Kun kysyttiin, -miksi Sokrates aina oli ulkona, vastasivat hänen ystävänsä, että -"hänen oli kotona ikävä". Ja jos hänen paremmat ystävänsä kysyivät, -kuinka hän saattoi seurustella merimiesten ja tullinuuskijain kanssa, -vastasi Sokrates itse: "Hehän ovat ihmisiä!" - -Mutta filosofin rinnalla ja hänen istuessaan hänen tuolinsa takana -pysytteli nuorukainen, jonka omituisuutena oli hänen leveä otsansa. -Se oli hänen paras oppilaansa, jonka nimi oikeastaan oli Aristokles, -mutta joka juuri otsan takia oli saanut lisänimen Platon. Tämän -kanssa kilpaillen, melkein kateellisena pyrkien näyttäytymään -mestarin lähellä, seisoi kaunis, turhamainen Alkibiades. Lähinnä -seuraavana näkyi kookas, tuikea Euripides, murhenäytelmäin sepittäjä. -Selkä päin seuruetta ja piirustellen santaan, umpimielisenä -itsekseen, kuin aina työskentelisi, seisoi Fidias, hän, joka oli -"luonut jumalat" Athenalle. - -Kaivon altaalla istui mies koivet riipuksissa ja suu alati liikkeessä -kuin hioisi hän kieltänsä iskuja ja vastaiskuja varten, otsa rypyssä, -kuihtunut hedelmättömissä ajatusvaivoissa, silmät kuin saalistaan -väijyvän käärmeen. Se oli sofisti, ammattiväittelijä Protagoras, -joka muutamasta viikunasta tai parista rovosta saattoi tehdä mustan -valkeaksi, mutta häntä siedettiin tässä loistavassa seurassa, koska -hän antoi sanan sanasta, ja häntä käytettiin pitämässä seurustelua -eloisana ärsyttämällä häntä Sokratesin kimppuun, joka hänet kuitenkin -aina solmi. - -Vihdoin tuli odotettu. Se oli valtion päämies, joka olisi -ollut kuningas, ellei kuninkuutta olisi poistettu. Hänen -ulkomuotonsa oli kuninkaallinen, mutta hänen esiintymisensä ilman -henkivartiota oli kansalaisen. Hän hallitsikin yksinomaan vain -personallisilla ominaisuuksillaan, viisaudellaan, tahdonvoimallaan, -kohtuullisuudellaan, malttavaisuudellaan. - -Tervehdysten jälkeen, jotka osottivat että oli tavattu ennenkin -päivällä, sillä yhdessä oltiin vietetty Salamisjuhlaa vapautuksen -muistoksi persialaisista, istui seurue sille marmoriselle -puoliympyrälle, jota sanottiin hemicykeliksi. - -Kun kaikki olivat käyneet tottumuksen kullekin varaamalle paikalle, -syntyi hiljaisuus, tavaton tässä piirissä, jolla oli tapana tänne -kokoontua päivän laskiessa aivan kuin henkiselle aterialle, missä ei -ollut pöytää eikä maljoja, jonkinlaisiin sielujen kemuihin, missä -irstailut Alkibiadesin mukaan olivat vain sielullista laatua. - -Alkibiades, lähinnä nuorin, mutta hemmoteltu ja kainostelematon, -katkasi ensin äänettömyyden. - --- Olemme viettäneet Salamista, pelastumispäivää barbarien, -persialaiskuninkaan kynsistä, ja olemme väsyneitä, näemmä. - --- Emmepä niin väsyneitä, vastasi nyt Perikles, että olisimme -unohtaneet ystävämme Euripidesin syntymäpäivän, sillä hän näki -päivänvalon, kuten tietty, auringon valaistessa Salamisin tappelua. - -Hän on saapa juomauhrin, kunhan pääsemme kotosalle, pöytään ja -maljojen ääreen, tohahti Alkibiades. - -Sofisti kaivon altaalla oli saanut juuri siksi paljon lankaa, että -saattoi ryhtyä kehräämään: - --- Kuinka tiedätte, hän alotti, että vapautuminen -persialaiskuninkaasta on onneksi? Kuinka tiedätte, että Salamis oli -onnen päivä Hellasille? Eikö ole Aiskylos, suuruutemme, valittanut ja -osanottavaisesti kuvannut persialaisten murhapäivää? - -"Oi Salamis, voi kuin mua sun nimes inhottaa! Ja Athena, ma huokaan, -kun sua aattelen!" - --- Häpeä, sofisti, häpeä! keskeytti Alkibiades. Mutta Protagoras hioi -kieltänsä ja laski edelleen: - --- _Minähän_ en sano, että Salamisin nimi on inhottava, vaan Aiskylos -sen sanoo, enkä minä ole Aiskylos, kuten tiedetään. En liioin ole -väittänyt, että persialaiskuninkaan palveleminen olisi onni, olen -vain kysynyt, ja joka kysyy, hän ei väitä mitään. Eikö niin ole, -Sokrates? - -Mestari siveli sormillaan pitkää partaansa ja vastasi: - --- Väitteitä on suoria ja epäsuoria; kysymys voi olla epäsuora ja -salakavala väite. Protagoras esitti kysymyksellään salakavalan -väitteen. - --- Hyvä, Sokrates! puoleksi kirkuen kivahti Alkibiades, joka tahtoi -kiihottaa tulta. Perikles tarttui sanaan käsiksi: - --- Protagoras on siis väittänyt, että te olisitte onnellisempia -persialais-kuninkaan vallitessa. Mitä on tehtävä sellaiselle miehelle? - --- Heitettävä hänet takaperin kaivoon! kiljui Alkibiades. - --- Minä vetoan! vastusti sofisti. - --- Roskaväkeen! sieltä sinä aina saat oikeutta! pisti Alkibiades. - --- Ei puhuta roskaväestä, kun ollaan kansanvaltaisia, Alkibiades; -eikä liioin lausuta Aiskylosta, kun Euripides on läsnä. Kun -Fidias istuu täällä, puhutaan ennemmin hänen Parthenonistaan ja -hänen Athenastaan, jonka kilpeä laskeva aurinko nyt kultailee. -Kohteliaisuus on seuraelämän maustin. - -Siten koetti Perikles johtaa keskustelua uusille urille, mutta -sofisti ei hellittänyt puremaansa: - --- Jos Fidiasin, hän sanoi, jos Fidiasin Athenapatsaan täytyy lainata -kultansa auringolta, niin _voi_ se todistaa, että valtion myöntämä -kulta ei ole riittänyt ja että siis on syntynyt puute. Eikö niin -Sokrates? - -Mestari vaijensi ojennetulla kädellään vastenmielisyyden mutinan ja -puhui: - --- Ensiksi olisi todistettava, että Fidiasin kuvapatsaan täytyy -lainata kultaa auringolta. Mutta kun sitä ei ole todistettu, -raukeaa koko puhe kullan puutteesta. Muuten ei voida lainata kultaa -auringolta -- se on siis pelkkää Protagorasin lörpötystä, eikä hän -vastausta ansaitse. -- Mutta tahtoisiko Fidias sitävastoin vastata: -Tehdessäsi Athenan tuonne Parthenonille, oletko tehnyt siten Athenan? - --- Olen tehnyt hänen kuvansa! vastasi Fidias. - --- Oikein! Olet tehnyt hänen kuvansa. Minkä esikuvan mukaan sitten? - --- Sisäisen esikuvani mukaan. - --- Et siis minkään ulkonaisen? -- Oletko nähnyt jumalattaren -silmilläsi? - --- En ulkonaisilla silmilläni. - --- Onko hän siis ulkopuolellasi vai sisäpuolellasi? - --- Ellei kukaan meitä kuuntele, vastaisin: häntä ei ole -ulkopuolellani, siis ei häntä ole olemassa. - -Perikles keskeytti: - --- Valtion jumalat! -- Ystävät, olkaa varuillanne! - -Mutta Sokrates jatkoi: - --- Sinä, Fidias, olet tehnyt Olympian Zeusinkin, hän siis ei ole -tehnyt sinua! - --- Valtion jumalat! Varokaa ystävät! kehotti Perikles. - --- Auta, Protagoras, Sokrates kuristaa minut! valitti Fidias. - --- Minun tietääkseni, vastasi sofisti, ei Zeus ole luonut ihmistä, -vaan on sen tehnyt Prometheus. Mutta Zeus antoi epätäydelliselle -ihmiselle kaksi katoamatonta lahjaa: hävyn ja oikeudentunnon. - --- Silloin ei ole Protagorasta Zeus luonut, sillä häneltä puuttuu -sekä häpy että oikeudentunne. - -Alkibiades se jälleen iski, mutta nyt tarttui puheeseen äänetön -murhenäytelmäin sepittäjä Euripides. - --- Sallikaa minun puhua sekä Zeusista että Prometheusista; älkääkä -pitäkö epäkohteliaana, että mainitsen suuren opettajani Aiskylosin -käsitellessäni jumalia. - -Mutta Perikles keskeytti: - --- Elleivät silmäni minua petä, näin korvaparin pistäytyvän esille -Hermes-patsaan takaa, ja nämä aasin korvat voivat kuulua ainoastaan -kuuluisalle nahkurille. - --- Kleon! suhahti Alkibiades. - -Mutta Euripides tarttui uudelleen puheeseen: - --- Mitä minua nahkuri liikuttaa? Minä en säiky valtion jumalia. Näitä -jumalia, joiden turmiota Aiskylosimme jo kauan sitten on laulanut. -Eikö hänen Prometheusinsa sano, että olympialainen kukistuu poikansa -kautta, sen pojan, jonka neitsyt on synnyttävä? Eikö sano, Sokrates? - --- Aivan varmaan: "Neitseestä syntyy poika, isän voittaa voimallaan". -Mutta kuka hän on oleva ja koska hän on syntyvä, sitä hän ei sano. - --- No niin, luulenpa Zeusin jo olevan sielukulkueessa. - -Taas kuului Periklesin varottava ääni: - --- Valtion jumalat! -- Hiljaa ystävät! Kleon kuuntelee! - --- Minä sitävastoin, huudahti Alkibiades, minä luulen että Athena on -kuolemaisillaan. Meidän viettäessämme Salamista, ovat spartalaiset -nousseet ja hävittäneet pohjoisessa: Magaris, Lokris, Boeotia ja -Phokis ovat jo Spartan puolella. - --- Tuttuja asioitahan sinä kerrot, huomautti Perikles, mutta tällä -hetkellä nautimme aselepoa, ja kolmesataa laivaa olemme laskeneet -mereen. -- Arveleeko Sokrates vaaraa olevan? - --- Valtion asioihin en saa sotkeutua; mutta jos Athena on vaarassa, -niin tartun kilpeen ja keihääseen, kuten ennenkin... - --- Kun pelastit henkeni Potidaean luona, lisäsi Alkibiades. - -Ei, siinä ei ole vaara, selitti nyt Euripides; Spartasta ei ole -vaaraa, se on täällä kotona. Kansan kiihottajat ovat pöyhineet -tunkiota, ja siksi on meillä rutto Agoralla ja rutto Piraeusissa. - --- Rutto Piraeusissa on kai pahinta, sanoi Protagoras, eikö niin, -Alkibiades? - --- Niin, sillä siellä ovat parhaat tyttöni. Huilunsoittajattareni, -joiden tulee palvella tämän iltaisissa kesteissä, ovat sataman -vierellä, mutta, Herkules vieköön, eihän täällä kukaan pelänne -kuolemaa? - --- Kukaan ei pelkää, kukaan ei toivo, vastasi Sokrates, mutta jos -sinulla on toisia tyttöjä, niin se iloa kohottaisi. - --- Euripides ei pidä tytöistä, pisti Protagoras. - --- Sen valehtelit, selitti Euripides. Kyllä minä pidän tytöistä, -mutta en vaimoista. - --- En minäkään, paitsi toisten vaimoista, terästi Alkibiades. - --- Kun Alkibiades oli nuorempi, vei hän miehet vaimoilta, nyt hän vie -vaimot miehiltä. - -Perikles nousi: - --- Lähtekäämme kesteihin ja etsikäämme seinät keskustelumme ympäri, -korvattomat seinät! -- Tue minua, Fidias, olen väsynyt! - -Platon lähestyi Sokratesta. - --- Mestari, anna minun kantaa viittaasi, hän pyysi. - --- Se on minun kunniatoimeni, poika, torjui Alkibiades. - --- On ollut, selitti Sokrates, nyt se on Platonin, leveäkallon, -muistakaa se nimi. Hän polveutuu Kodrosista, viimeisestä kuninkaasta, -joka uhrasi henkensä vapauttaakseen kansansa. Platon on kuninkaasta -syntynyt! - --- Ja Alkibiades on sankarisukua, alkmeonidilainen, kuten hänen -enonsakin Perikles, jaloa seuraa! - --- Mutta Fidias on jumalaissukua, se on enemmän. - --- Minä olen luultavasti titaanisukua, lasketti Protagoras, sanoin -luultavasti, sillä sitä ei yleensä tiedä mitään, tuskin sitäkään. -Eikö totta, Sokrates? - --- Sinä et yleensä tiedä mitään, tuskin mitä lörpöttelet! - -Seurue läksi liikkeelle pyhää katua myöten ja kulki ryhmässä -Dionysos-teatterille, jonka läheisyydessä Alkibiades asui. - - * * * * * - -Kansan kiihottaja Kleon oli todellakin näkymättömänä kuunnellut -keskustelua, mutta olipa muuan toinenkin mies tehnyt samoin. Tällä -oli keltainen iho ja musta täysparta, ja hän näytti kuuluvan -käsityöläisluokkaan. Kun loistava seura oli poistunut, astui Kleon -esille, laski kätensä tuntemattoman olalle ja sanoi: - --- Sinähän kuulit koko keskustelun? - --- Kyllä kuulin, vastasi tämä. - --- Sittenhän voit todistaa. - --- En voi todistaa, koska olen muukalainen. - --- Mutta kuulithan joka tapauksessa, kuinka valtion jumalia -häväistiin. - --- Olen syrialainen ja tunnen vain sen ainoan tosijumalan. Teidän -jumalanne eivät ole minun. - --- Sinä olet siis hebrealainen ja nimesi on? - --- Olen israelilainen Levin sukua, ja nimeni on nyt Kartafilos. - --- Foinikialainen siis? - --- En, heprealainen. Esi-isäni tulivat Urin maasta Kaldeasta, -joutuivat sitten orjuuteen Egyptissä, mutta Moses ja Josua johtivat -heidät Kananin maahan, missä olimme mahtavia omien kuninkaittemme, -Davidin ja Salomonin hallitessa. - --- En tunne! - --- Mutta kaksisataa vuotta sitten hävitti babylonialainen -Nebukadnezar kaupunkimme Hierosolyman, ja kansamme vietiin vankeuteen -Babyloniaan. Kun sitten persialaiskuningas valloitti Babylonian -valtakunnan, jouduimme Persian vallan alle, ja me olemme huokailleet -teidän Salamispäivänne Xerxesin jälkeläisten vallan alaisuudessa, -jota Xerxestä me kutsumme nimellä Ahaschverus. - --- Teidän vihollisenne, meidän vihollisemme; siis vieras ystävä, -miten tulit tänne? - --- Kun assyrialaiset ensi kerran aikoivat viedä meidät vankeuteen, -pakenivat ne jotka voivat, ja he suuntasivat kulkunsa Rhodosiin, -Kretalle, kreikkalaisiin saariin, mutta niistä, jotka jo oli viety -pois, lähetettiin osa pohjoiseen, Mediaan. Minun esi-isäni tulivat -tänne Mediasta, ja minä olen vastatullut. - --- Se mitä sanot on minulle vain hämärätä puhetta, mutta olen kuullut -kansaanne ylistettävän uskolliseksi valtion jumalille. - --- Jumalille! On olemassa vain yksi, se Ainoa ja Tosi, joka on luonut -taivaan ja maan ja antanut kansallemme lupauksen. - --- Minkä lupauksen? - --- Että meidän sukukuntamme saavat maan periä! - --- Herkules vieköön! Mutta alku ei ole lupaava! - --- Se on meidän uskomme ja se meitä on ylläpitänyt erämaata -vaeltaessamme ja vankeudessa. - --- Tahdotko todistaa näitä jumalanpilkkaajia vastaan? - --- En, Kleon, sillä te olette epäjumalan palvelijoita, mutta Sokrates -ja hänen ystävänsä eivät usko teidän epäjumaliinne, ja se luetaan -heille vanhurskaudeksi. Niin, Sokrates näytti minusta pikemmin -palvelevan Ijankaikkista, Näkymätöntä, jonka nimeä ei saa mainita. -Sentähden en todista häntä vastaan. - --- Oletko sillä puolen? Mene sitten rauhaan, mutta ole tarkasti -varuillasi. Mene! - --- Abrahamin, Isakin ja Jakobin jumala on pitävä minusta huolen niin -kauvan kuin minä ja minun huoneeni pidämme hänen käskynsä. - -Kleon oli nähnyt ystävänsä ja ammattiveljensä Anytosin -pylväskäytävässä, ja siksi hän päästi taipumattoman heprealaisen, -joka nopeasti kiirehti pois Öljytorin sykomori-käytävään, minne hän -hävisi. - -Anytos, nahkuri ja valtiomies, tuli näkyville lukien ääneensä -kirjoitettua puhetta, jonka hän aikoi pitää: - --- "Athena vai Sparta; siinä koko riitakysymys..." - -Kleon lähestyi uteliaana ja keskeytti: - --- Mitä luet, Anytos? - --- Puhetta. - --- Sen kuulin! Athena vai Sparta. Kansanvalta vai harvainvalta! -Kansa, se raskain, raatava, tuottava, se on alimpana, pohjalla kuten -kulta. Tyhjäntoimittajat, kuhnurit, rikkaat, ylhäiset, keveimmät -kohoavat pinnalle kuin lastu tai korkki. Athena, se on kansanvalta, -on aina ollut, on aina oleva. Sparta, se on pässinvalta! - --- Harvainvalta, tarkoitat? Kleon! - --- En, pässinvalta! Sentähden, Anytos, on Athenaa huonosti hallittu, -kun Perikles, se rikas mies, joka ylpeilee kuninkaallisilla -esi-isillään, on päässyt valtaan! Kuinka voisi hän tuntea tämän -kansan lailla, kun hän ei milloinkaan ole ollut siellä alhaalla? -Kuinka voisi hän sitä nähdä oikeassa valossa ylhäältäpäin? Hän -istuu Parthenonin päätykatolla ja näkee athenalaiset muurahaisina, -vaikka he ovat jalopeuroja, joilta kynnet ovat leikatut ja hampaat -kiskotut ulos. Me, Anytos, siellä alhaalla syntyneet, nahkuriparkin -ja koirasonnan ääressä kasvaneet, me ymmärrämme hikoilevia veljiämme, -me tunnemme heidät hajusta niin sanoaksemme. Mutta kukin kaltaistansa -etsii; sentakia on Spartaa alkanut vetää Athenaan päin, Periklestä -ja hänen kantajoukkoansa kohti. Perikles imee Spartan itseensä ja me -menehdymme... - -Anytos, itse puhuja, ei pitänyt toisten huulilta tulevasta -kaunopuheisuudesta, sentakia katkasi hän äkkiä: - --- Perikles on sairas. - --- Onko hän sairas? - --- On, hänellä on kuume ruumiissaan. - --- Onko niin? Ehkäpä rutto? - --- Ehkä! - -Tämä Anytosin välihuomautus oli käynyt ristiin Kleonin -pitkäviiruisten ajatussuuntain kanssa, ja uusi toivo välähti: - --- Entä Periklesin jälkeen? hän sanoi. - --- Kleon, tietysti. - --- Miksi ei? Kansan mies kansan puolesta, vaan ei mitään filosofeja -eikä juttujen tekijöitä. -- Vai niin, vai on Perikles sairas. -- Vai -niin? -- Kuulehan, Anytos, kuka on Nikias? - --- Hän on muuan ylhäinen, joka uskoo orakeliin... - --- Älä koske orakeleihin; minä en kyllä itse usko niihin, mutta -valtio vaatii koossa pysyäkseen jonkinlaista varmaa yhdenmukaisuutta -kaikessa, laeissa, tavoissa ja uskonnossa. Sentakia kannatan valtion -jumalia -- lisätarpeineen. - --- Minäkin kannatan valtion jumalia -- niin kauan kuin kansa niitä -kannattaa! - -Molemmat kaunopuhujat alkoivat kyllästyä toisiinsa, ja Kleon halusi -päästä yksinäisyyteen hautomaan niitä munia, joita Anytos oli hänelle -muninut; sentakia hän heittäytyi syrjään. - --- Sanoit että Nikias... - --- Minä menen kylpemään, keskeytti Anytos, muuten en saa yöllä unta. - --- Mutta Alkibiades, kuka hän on? - --- Hän on kavaltaja Ephialtes, joka on näyttävä persialaiskuninkaan -Termopylaelle. - --- Persialaiskuningas idässä, Sparta etelässä... - --- Makedonia pohjoisessa... - --- Ja lännessä se uusi Rooma! - --- Kaikilla neljällä ilmansuunnalla vihollisia. Voi Athenaa! - --- Voi Hellasta! - - * * * * * - -Vieraat olivat koossa Alkibiadesin luona, joka oli poistunut heti -perille tultua varsin kiitettävää tarkoitusta varten: tuomaan -huilunsoittajattaria. Kun ilta oli lämmin, oli pöytä katettu hoviin -eli pihalle, jota korintilaiset pylväskäytävät ympäröivät ja monet -pylvästen välillä riippuvat lamput valaisivat. - -Kevyt illallinen oli nautittu, murattiseppeleet jaeltu ja maljat -asetettu esille. - -Aspasia, ainoa naispuoli, istui kunniapaikalla Periklesin vieressä. -Hän oli tullut ensimäisenä orjainsa seuraamana, ja odotteli -malttamattomana puhetaistelun alkamista. Mutta Perikles oli synkeä ja -väsynyt; Sokrates loikoili äänetönnä selällään ja katseli ylöspäin -tahteja; Euripides pureskeli puutikkua ja oli happaman näköinen; -Fidias naposteli leipäpalloja, jotka hänen käsissään saivat eläinten -muotoja; Protagoras kuiskaili Platonin kanssa, joka pysyi taampana -nuorekkaan häveliäänä, mikä häntä kaunisti. - -Mutta alinna pöydän ääressä istui luuranko, joka oli saanut -ruususeppeleen valkealle otsalleen. Heikentääkseen tämän -kutsumattoman vieraan läsnäolosta huokuvaa kamaluutta, oli Alkibiades -pistänyt sipulin sen etuhampaitten väliin ja sijoittanut sen toiseen -käteen asfodelos-liljan, jota luuranko näytti haistelevan. - -Kun äänettömyys lopulta kävi painostavaksi, riistäytyi Perikles irti -velttoudestaan ja alotti keskustelun. - --- Kaikessa sovussa ja riitaa herättämättä, hän alkoi, tahdon -esittää usein uusiutuvan kysymyksen Euripidesin väitteenalaisesta -naisvihasta. Mitä sanoo Protagoras? - --- Ystävämme Euripides on ollut naimisissa kolme kertaa ja saanut -lapsia joka kerralla; ei hän siis voi olla naisvihaaja. Eikö totta, -Sokrates? - --- Euripides, vastasi Sokrates, Euripides rakastaa Aspasiaa, kuten me -kaikki, eikä siis voi olla naisvihaaja; hän rakastaa Aspasian sielun -kauneutta, eikä sentähden ole naisvihaaja. Aspasian ruumiista ei ole -paljon hyvää sanottavaa, eikä se meihin kuulu! Onko Aspasia kaunis, -Fidias? - --- Aspasia ei ole kaunis, mutta hänen sielunsa on kaunis ja hyvä; -eikö totta, Perikles? - --- Aspasia on ystävättäreni ja lastemme äiti; Aspasia on viisas, -sillä hänellä on häpeän- ja oikeuden tuntoa ja tuntemusta ja -harkintakykyä; Aspasia on ymmärtäväinen, sillä hän on ääneti, kun -viisaat miehet puhuvat. Mutta Aspasia saa viisaat miehet puhumaan -viisaasti häntä kuunnellessaan; sillä hän auttaa heitä synnyttämään -ajatuksia, ei niinkuin kätilö Sokrates, joka vain vetää sikiön -ilmoille, vaan hän antaa lihastaan heidän sieluilleen. - -Protagoras tarttui puheeseen: - --- Aspasia on kuin kaikkien meidän äitimme Kybele; hän kantaa meitä -rinnoillaan. - --- Aspasia on kitaran kumo, jota vailla kielemme eivät mitenkään soi, -lisäsi Fidias. - --- Aspasia on kaikkien meidän äitimme, toisti Sokrates, mutta hän on -myös imettäjä, joka pesee vastasyntyneet ajatuksemme ja kapaloi ne -kauniisiin huntuihin; Aspasia ottaa vastaan tahraiset lapsemme ja -antaa ne takaisin puhtaina, ei anna mitään, mutta ottamalla vastaan -hän antaa antajalle antamistilaisuutta. - -Euripides nappasi syrjäytyneen kysymyksen: - --- Olin syytettynä, mutta minut vapautettiin, eikö totta, Aspasia? - --- Kun olet itse itsesi vapauttanut kanteesta, olet vapautettu, -Euripides! - --- Rakas! Rakkahin kantaja, ja minä vastaan. - --- No niin, omilla sanoillasi tahdon esittää kanteen. -- Hippolitas -samannimisessä murhenäytelmässäsi sanoo eräässä paikassa: - - "Sä kuinka naisen, hylkykuonan, tunkion, - Oi Zeus, voit luoda päivän valon piirihin? - Ei, ihmissuvun istuttaa kun mielit sa, - ei siinä naista suinkaan tarvis ollut ois; - sun pyhättöihis miehenpuolet tuoneet vain - ois kultaa, hopeata, vaskea ja näin - he ostaa saaneet lapsenpuolta kukin ain' - sen mukaista kuin lahja. Kotonansa ois - näin ollen naista vailla saanut rauhan mies. - Niin pian kuin kotiin tuomme ilkimyksen nyt, - niin heti tyhjentyvät varat, voimat sen. - Se osottaa, mik' kiusankalu nainen on, - ett' isä, jonk' on polvea ja juurta hän, - suo myötäjäiset, nartusta kun pääsee vain." - --- No niin, Euripides, puolusta itseäsi. - --- Jos olisin sofisti, kuten Protagoras, vastaisin: Tämän on -Hippolitas sanonut, vaan en minä. Mutta minä olen runoilija ja puhun -lasteni kautta. No niin: olen sanonut sen, olen ollut sitä mieltä, -kirjoittaessani; olen samaa mieltä vieläkin! Ja kuitenkin rakastan -melkein aina jotakuta naista, vaikka vihaan hänen sukupuoltaan. -Selittää sitä en taida, sillä en ole koskaan ollut takaperoinen kuin -Alkibiades. Voiko Sokrates selittää sen? - --- Kyllä! Sitä voi rakastaa naista ja vihata häntä samalla kertaa. -Kaikki syntyy vastakohdastaan, rakkaus vihasta, viha rakkaudesta. -Puolisossani minä rakastan hyvää äidillistä, mutta vihaan ikipahaa -hänessä; siis voin rakastaa ja vihata häntä yhtaikaa. Eikö niin, -Protagoras? - --- Nyt on Sokrates sofisti! Musta ei voi olla valkeata. - --- Nyt on Protagoras yksinkertainen. Tämä suola tässä lokerossa -on valkeata; mutta sammutapa lamput, niin se on mustaa! Suola ei -siis ole ehdotonta valkeata, vaan sen valkoisuus riippuu valosta. -Luulisinpa pikemmin, että suola on mustaa itsessään, sillä valon -puute on pimeyttä, eikä pimeys ole itsessään mitään, ei anna -itsestään mitään suolalle, joka pimeässä on enemmän omaa itseänsä, -todellista luonnettansa ja siis mustaa! -- Mutta jokin voi valossa -olla sekä mustaa että valkeata. Tämä meriankerias on mustaa -päältäpäin, mutta valkeata sisältä. Samoin voi jokin olla sekä -hyvää että pahaa. Ja siis on Euripides oikeassa sanoessaan että hän -sekä rakastaa että vihaa naista. Nyt on se, joka _ainoastaan_ vihaa -naista, naisvihaaja, mutta Euripideshan rakastaakin naista. Euripides -siis ei ole naisvihaaja. Mitä arvelee Aspasia? - --- Viisas Sokrates! Sinä tunnustat, että Euripides vihaa naista, siis -hän on kai naisvihaaja. - --- Ei, rakas lapseni, minä tunnustin, että Euripides sekä rakasti -että vihasi naista, _sekä_, huomaa se tarkoin! Minä rakastan -Alkibiadesta, mutta inhoan ja vihaan hänen luonteettomuuttaan; nyt -kysyn tässä ystäviltä: Olenko Alkibiadesin vihaaja? - --- Et millään tavalla! vastasi kuoro. - -Mutta Aspasia oli saanut piston ja tahtoi pistää takaisin. - --- Sinä viisas Sokrates, miten onkaan laitasi puolisoosi nähden? - --- Viisas ei puhu mielellään vaimostaan! Protagoras iski väliin: - --- Yhtä vastenmielisesti kuin heikkoudestaan. - --- Sinäpä sen sanoit. Uhrataanhan sitä maalle, mutta -vastenmielisesti; sitoudutaan, mutta ilman iloa; siedetään, mutta -ei rakasteta; suoritetaan velvollisuudet valtiota kohtaan, mutta -raskaalla mielellä. On olemassa vain yksi Aspasia, se on Periklesin. -Suurin nainen suurimmalle miehelle. Perikles on suurin valtiossa, -kuten Euripides näyttämöllä. - -Protagoras keksi etsimättä: - --- Onko Euripides suurempi kuin Aiskylos ja Sofokles? - --- Varmasti, Protagoras! Hän on meitä lähimpänä; hän sanelee _meidän_ -aatoksiamme eikä esi-isiemme: hän ei matele jumalan ja sallimuksen -edessä, hän taistelee niitä vastaan; hän rakastaa ihmisiä, tuntee -heidät ja säälii heitä; hänen taiteensa on taidokkaampaa, hänen -tunteensa lämpimämpiä, hänen kasvonsa elävämpiä kuin vanhain. Mutta -nyt tahdon puhua Periklesistä! - --- Malta, Sokrates! Pnyxillä ja Agoralla, mutta ei täällä! Kyllähän -kaipaisin hyvää kehotuksen sanaa, kun vääriä syytöksiä satelee. Me -olemme tulleet tänne unohtamaan, emme muistelemaan, ja Sokrates -ilahuttaa meitä eniten käsitellessään korkeimpia asioita, joihin en -lue Athenan valtiota. No noin! Nyt tulee Alkibiades seurueineen. -Sytyttäkää enemmän valoja, pojat; ja jäätä kannuihin! - -Melua kuului porttikäytävästä; koira haukkui, portinvartija huusi, ja -sisälle työntyi Alkibiades seurueineen. - -Hän oli komea katseltava ympäristössään, johon paitsi tyttöjä kuului -kaksi tuntematonta miestä, jotka hän oli onkinut mukaansa jostakin -viinikapakasta. - --- Heleijaa! hän tervehti. Tässä on isäntä! Ja tässä on Aristofanes, -tuleva näyttelijä. Tässä on roomalainen Lucillus, joka on lähtenyt -maanpakoon entisenä decemvirinä. Hän oli mukana Virginiajutussa, -tiedättehän, neitsyen, joka sai miehen vasten tahtoaan. Roomalaisilla -on nimittäin neitsyeitä, meillä niitä ei ole! Eikö totta, Laïs? Tämä -on muuan niistä monista Laïseista, jotka ovat istuneet malleina -Fidiasille! -- Aspasian ei sovi panna pahakseen! Ja loput ovat -huilunsoittajattaria Piraeusista. Onko heissä rutto, sitä en tiedä. -Mitä se minuun kuuluisi? Olen kahdenkymmenen vuotias, enkä mitään -toimittanut. Miksi siis elää? Nyt saa Laïs tanssia! Heleijaa! - -Euripides nousi ja viittasi hiljaisuutta: - --- Tanssi jääköön tuonnemmaksi, Periklestä ei huvita, vaan hän -näyttää vakavalta. - -Syntyi keskeytys. Kuumuus oli painostava ja tukala. Ei se ollut -ukkosilmaa, mutta jotakin senkaltaista, ja kaikkien mieltä näytti -kahlehtivan jokin levottomuutta luova odotus. - -Silloin putosi aivan kuin sattumalta luurangon käsivarsi alas -polvelle lyhyeen naksahtaen. Kukka joka oli ollut nenän alla, solahti -lattialle. - -Kaikki hätkähtivät, Alkibiadeskin, mutta suutuksissaan itseensä tämän -heikkouden takia otti hän maljan ja astui esille: - --- Luurankoa janottaa! Minä juon sen maljan; kuka käy mukaan? -Sokrates taitaa parhaiten; hän siemasee puolikannuansa yhdellä -kipauksella silmääkään räpäyttämättä. - -Sokrateshan oli tunnettu siitä, että voi juoda rajattomasti, mutta -nyt hänellä ei ollut halua: - --- Ei tänään! Viini tuntuu minusta karvaalta! - -Ja kääntyen Periklesin puoleen hän kuiskasi: - --- Tänne on tullut pahoja ihmisiä! Tuo Aristofanes ei ole ystäviämme; -tunnetko hänet? - --- Aivan vähän! Mutta hän näyttää siltä kuin tahtoisi murhata meidät. - -Alkibiades jatkoi yhä luurangon puhuttelua: - --- Tuollaiselta näyttää Athena tällä hetkellä! Lihan on kalvanut -Sparta ja persialaiskuningas; nahan on Kleon parkinnut, liittolaiset -ovat repineet silmät, hampaat ovat kansalaiset kiskoneet esille, nämä -kansalaiset, jotka Aristofanes tuntee ja jotka hän pian on piirtävä -nähtäville. Minun maljani, luuranko! Polla metaxy pelei, kylikos kai -keileos akru! - -Nyt näkymö äkkiä vaihtui. Luuranko vaipui taaksepäin kokoon kuin -humalainen mies; lamput alkoivat keinua ketjuissaan, suolalokero -kulki pöydällä. -- Oho! Oho! huusi Alkibiades. Rallallei! Ha ha ha! -Pöytä horjuu, sohva keinuu, olenko minä humalassa vai huoneko on -humalassa? - -Kaikki kauhistuivat, mutta Sokrates kehotti malttamaan: - --- Joku jumala on läsnä! Hiljaa! Maa vapisee, ja kuulen... käykö -ukkonen? Ei! Maanjäristystä tämä on! - -Kaikki syöksyivät ylös, mutta Sokrates jatkoi: - --- Talttukaa! Nythän se on ohi! -- - -Ja kun kaikki olivat palanneet paikoilleen: - --- Olin viiden vuotias, kun Spartassa oli maanjäristys, kaksikymmentä -tuhatta ihmistä tuhoontui ja vain kuusi taloa seisoi ennallaan. Se -oli Sparta! Nyt on Athena. Niin, ystävät, jokin ääni minulle sanoo: -ennenkuin mies on ikäänsä ehtinyt, olemme hajalle hävitetyt kuin -pikkulinnut! - -Taaskin haukkui koira ja huusi portinvartija. Sisälle astui muuan -kutsumaton näöltään kiihottuneena: - --- Nikias! tervehti Alkibiades. Nyt minä tulen selväksi; varovainen -Nikias käy kesteihin, mitä silloin onkaan tekeillä? - --- Suokaa anteeksi kutsumattomalle vieraalle... - --- Nikias puhukoon! - --- Perikles, alkoi vastatullut epäröiden. Ystävääsi, meidän -ystäväämme, Athenan ja Hellasin ylpeyttä, Fidiasta syytetään... - --- Ole vaiti! - --- Syytetään... mikä häpeä... siitä että... en voi sanoa sitä -itkemättä... - --- Sano! - --- Fidiasta syytetään kullan kavaltamisesta Athenan patsaasta. - -Sen hiljaisuuden, joka nyt syntyi, katkasi ensin Perikles: - --- Fidias peittää kasvot viittaansa, hän häpeää Athenan puolesta... -Mutta vannokaamme kuitenkin jumalain ja manalan kautta Fidias -syyttömäksi. - --- Me vannomme! huusivat kaikki yhtenä miehenä. - --- Minä vannon myös! sanoi Nikias. - --- Athenan häpeä on se, kun vannotaan, että Fidias ei ole varastanut. - -Nikias oli astunut Periklesin paikalle ja kumartaen Aspasiaa, hän -kuiskasi: - --- Perikles, poikasi Paralos on sairastunut. - --- Ruttoonko? -- Seuraa minua, Aspasia. - --- Hän ei ole minun poikani, mutta hän on sinun, siksi seuraan. - --- Talo kukistuu, ystävät eroavat, kaikki kaunis katoo, ruma pysyy. - --- Ja jumalat torkkuvat! - --- Tai ovat vaeltaneet maasta pois! - --- Jumalat ovat kuolleet! Tehkäämme uusia. - -Maanjysäys sammutti lamput, ja kaikki läksivät kadulle paitsi -Sokrates ja Alkibiades. - --- Fidiasta syytetään varkaudesta! Maailma kukistukoon! sanoi -Sokrates ja vaipui tavallisuuden mukaan mielentylsyyteen, joka oli -kuin unta. Mutta Alkibiades tarttui suurimpaan kaksoismaljakkoon ja -sepitteli seuraavaa: - - Näin kaikki hukkukoon nyt Pindosista Kaukasoon, - Prometheus vapaaks' saa ja tulta antaa taas - hän viluisille, - ja Zeus käy Hadesiin, vaan Pallas itsensä - hän kiimaisille myy. - Apollo pirstoo lyyryn, kenkärajaa lyö, - Ja Ares sotaorhiltansa paimeneksi käy. - Mut raunioilla maailman ihanuuden - on Alkibiades, hän yksin, - ja kaikkivallan minuuttaan - hän nauraa! - - * * * * * - -Rutto oli puhjennut Athenassa ja maanjäristys oli tullut lisäksi. -Kun Perikles Aspasian seurassa saapui kotia, oli hänen eronneen -puolison kanssa saamansa poika kuollut. Vallitsevan tavan mukaan -ja osotukseksi että häntä ei oltu murhattu, oli ruumis asetettu -nähtäville porttikäytävään. Pieni seetripuinen arkku, maalattu -punaseksi ja mustaksi, oli paareilla, ja siinä nähtiin vainaja -valkeissa kääreliinoissaan seppele päässä, kierretty kuolinyrtistä, -vahvasti tuoksuvasta Apiumista eli Selleristä. Ropo oli hänellä -suussa, lauttausmaksu Charonille. - -Perikles lausui äänettömän rukouksen osottamatta mitään syvemmän -surun merkkiä, sillä hän oli kokenut paljon ja oppinut kärsimään. - --- Kaksi poikaa ottivat jumalat minulta. Riittäneekö se -sovitusuhriksi? - --- Mitä on sinulla ollut sovitettavaa? kysyi Aspasia. - --- Toinen saa kärsiä toisen edestä! Yksilö valtion. Perikles on -kärsinyt Athenan puolesta. - --- Suo anteeksi, että minun kyyneleeni kuivuvat nopeammin kuin sinun. -Se aatos, että meidän poikamme elää, on minulle lohdutukseksi. - --- Minulle myös, mutta vähemmän. - --- Lähdenkö, ennenkuin vaimosi tulee? - --- Sinä et saa lähteä luotani, sillä olen sairas. - --- Olet puhunut siitä kauan; onko se totta? - --- Sieluni on sairas. Kun valtio kärsii, olen sairas... Täällä tulee -vainajan äiti! - -Mustapukuinen nainen ilmestyi portille; hän piti huntua salatakseen -leikattua tukkaa, seppele oli hänellä kädessä, ja häntä seurasi -soihtua kantava orja. - -Hän ei huomannut heti että Aspasia oli saapuvilla, tervehti katseella -entistä puolisoaan ja laski seppeleen vainajan jaloille: - --- Tuon vain kuolinseppeleen pojalleni. Mutta rahan asemasta saa hän -mukaansa suudelman äitinsä huulilta. - -Hän heittäytyi eteenpäin ja suuteli vainajaa. - --- Varo kuolemata! sanoi Perikles ja tarttui hänen käsivarteensa; hän -kuoli ruttoon. - --- Elämäni on ollut vain vitkallinen kuolema; nopea on minusta -mieluisampi. - -Nyt hän havaitsi Aspasian olevan läsnä ja ojentaen itsensä suoraksi -hän sanoi levollisesti ja arvokkaasti: - --- Sano ystävättärellesi että hän lähtee. - --- Hän lähtee ja minä seuraan. - --- Aivan niin! Sillä nyt, Periklesini, on irtaantunut viimeinen side, -joka on meitä toisiimme sitonut! -- Hyvästi! - --- Hyvästi, vaimoni! - -Ja kääntyen Aspasian puoleen sanoi Perikles: - --- Anna minulle kätesi, puolisoni! - --- Tässä käteni! - -Sureva äiti vitkasteli. - --- Me tapaamme toisemme kerran kaikki, eikö totta; ja silloin -ystävinä, sinä, hän ja poikamme, joka on käynyt edellä valmistamaan -tilaa sydämmille, elämän ahtaitten lakien erottamille. - - * * * * * - -Perikles ja Sokrates kulkivat plataanikäytävässä hemicykelin -alapuolella ja keskustelivat. - --- Fidias on julistettu syyttömäksi varkauteen, mutta vangittu -valtion jumalain häpäisemisestä. - --- Vangittu? Fidias! - --- Väitetään hänen kuvanneen Athenan kilpeen minut ja itsensä. - --- Siinä on kansa, joka kaikkea suurta vihaa. Anaxagoras maanpaossa, -koska hän oli liian viisas; Aristides maanpaossa, koska hän oli liian -oikeuden mukainen, Themistokles, Pausanias... Mitä olet tehnytkään, -Perikles, kun annoit kansalle vallan? - --- Mikä oli oikein ja oikeudenmukaista! Minä kyllä kukistun omaan -miekkaani, mutta kunniallisesti. Minä vaellan ympäri ja kuolen pala -palalta kuten Athenakin. Tiesimmekö, että koristelimme patsastamme -kuolinsaattoa varten, että kudoimmekin käärinliinoja; tiesimmekö, -että hautauslauluja meidän murhenäytelmän sepittäjämme lauloivatkin? - --- Athena kuolee, no niin. Mutta miten? - --- Spartan kautta! - --- Mikä on Sparta? - --- Se on Herakles, nuija, jalopeuran vuota, raaka voima. Me -Athenalaiset olemme Theseusin poikia heraklideja vastaan, dorialaiset -jonialaisia vastaan! Athena kuolee Spartan kautta, mutta Hellas -kuolee itsemurhaan. - --- Luulenpa että jumalat ovat meidät hyljänneet. - --- Se on minunkin luuloni, mutta jumaluus elää. - --- Tuolla tulee Nikias, turmaviestin tuoja. - -Nikias tuli todellakin, ja nähdessään kysymyksen kummankin kulkijan -katseessa ja silmäyksissä, vastasi hän kysymystä odottamatta: - --- Agoralta! - --- Mitä uutta Agoralta? - --- Kansankokous etsii apua makedonialaisilta. - --- Miksi ei persialaisilta? No niin, loppu on siis lähellä. Etsivätkö -he apua viholliselta? Barbareilta, makedonialaisilta, jotka väjyvät -meitä kuin jalopeura vuorella. -- Mene, Nikias, ja sano että Perikles -on kuolemaisillaan. Ja pyydä heitä valitsemaan arvokkaimman hänen -jälkeläisekseen! Ei arvottominta! Mene, Nikias, mutta mene pian! - --- Minä menen, sanoi Nikias, mutta lääkäriä hakemaan! Ja hän meni. - --- Minua ei paranna mikään lääkäri! vastasi Perikles väsyneellä -äänellä kuin puhuen sisäänpäin. Ja hän istui vanhalle paikalleen -puoliympyrässä. - -Levättyään hetkisen hän teki merkin kutsuen Sokratesta lähemmäksi, -sillä hän ei tahtonut korottaa ääntänsä. - --- Sokrates, ystäväni, alkoi hän; nämä ovat kuolevan jäähyväiset. -Sinä olit viisain; mutta älä ota pahastuaksesi, älä ole _liian_ -viisas; älä etsi saavuttamatonta äläkä hämmennä mieliä ongelmilla. -Älä tee yksinkertaisesta kaksinkertaista. Sinä tahdot katsella -asioita molemmin silmin; mutta hänen joka kaarella tähtää tulee -sulkea toinen silmänsä, muuten hän näkee maalin kaksinaisena. Et ole -sofisti, mutta voit helposti saada sen valon, et ole irstailija, -mutta seurustelet sellaisten kanssa; sinä vihaat kaupunkiasi ja -maatasi täydellä syyllä; mutta sinun tulee rakastaa niitä kuolemassa, -sillä se on velvollisuutesi; sinä halveksit kansaa, mutta sinun tulee -sääliä sitä. Minä en alhaisoa ihaillut, mutta annoin heille, mitä -oikeus ja oikeudenmukaisuus osotti; sentakia kuolen! - --- Hyvää yötä! Sokrates. Nyt silmiäni hämärtää. Sinä saat ne sulkea -ja antaa minulle seppeleen. Nyt nukun. Jos ja kun herään, silloin -olen toisella puolen, ja silloin lähetän sinulle tervehdyksen, jos -jumalat sallivat. Hyvää yötä! - --- Perikles on kuollut. Kuulkaa, athenalaiset, ja itkekää kuin minä! - -Kansaa virtasi paikalle, mutta he eivät itkeneet. He ihmettelivät -vain, mitä nyt oli tuleva, ja melkeinpä he iloitsivat siitä uudesta. - - * * * * * - -Kleon, nahkuri, seisoi puhujalavalla Pnyxillä. Tarkkaavaisimpain -kuulijain joukossa näkyi Alkibiades, Anytos ja Nikias. - -Mutta Kleon puhui ja sanoi: - --- Perikles on kuollut ja Perikles on haudattu; nyt sen tiedämme! -Antakaamme hänen levätä rauhassa ansioineen ja vikoineen, sillä -vihollinen on Sphakteriossa ja me tarvitsemme sotapäällikön; sille -ei Periklesin varjo mitään voi. Täällä takana istuu kaksi kärkkyjää, -ylhäisiä herroja molemmat; toisen nimi on Nikias, siksi ettei -hän koskaan ole voittanut; toisen Alkibiades, ja hänen voittonsa -tunnetaan: malja ja tyttö. Hänen luonnettansa sitävastoin me emme -tunne, mutta te opitte sen tuntemaan, athenalaiset, kerran, ja hän on -itse näyttävä etuhampaansa. -- Täällä on ehdotettu sotapäälliköksi -sitä ja tuota ja teitä kaikkia suuria ja mahtavia, merkillistä kyllä, -mutta kaikki ylhäisiä, tietysti! - -Athenan, joka on kironnut kaikki kuninkaat ja sentapaiset, on nyt -taisteltava kuninkaallista Spartaa vastaan, ja sen täytyy uskollisena -omille tavoilleen näyttäytyä sotakentällä kansan miehen johdolla, -johon te voitte luottaa. Me emme tarvitse mitään Periklestä, joka -tilailee kuvapatsaita ja rakentelee temppeleitä kunnian ja edun -vuoksi! -- Athena on saanut tarpeekseen sellaista kamaa. Mutta nyt -me tarvitsisimme miestä, joka ymmärtää sotataitoa, jolla on sydän -rinnassa ja pää hartioilla. Ketä haluatte, Athenan miehet? - -Alkibiades hypähti ylös kuin nuori jalopeura ja tarttui -vitkuttelematta puheeseen: - --- Athenan miehet, minä ehdotan Kleon nahkuria, en sentakia että -hän on nahkuri, sillä sehän on vallan toista. Tosin voi sotajoukko -näyttää häränvuodalta ja Kleonia verrata veitseen, mutta Kleonilla on -toisia ominaisuuksia, jotka juuri ovat sotapäällikön. Hänen viimeinen -sotaretkensähän Periklestä ja Fidiasta vastaan päättyi Kleonin -voitoksi. Hän osotti tällöin rohkeutta, joka ei koskaan pettänyt ja -ymmärrystä, joka kävi ylitse -- kaiken inhimillisen ymmärryksen. -Hänen sotataitonsa ei kyllä ollut jalopeuran, mutta hän voitti, ja se -on pääasia. Minä ehdotan Kleonia sotaretken päälliköksi. - -Nytpä tapahtui, että tämä karkea pila kuitenkin oli liian hienoa ja -että kansa käsitti sen vakavaksi. Alkibiades nautti myös jonkinlaista -arvoa sukulaisuutensa takia Periklesin kanssa, ja hänen puhettaan -kuunneltiin mieluisasti. Sentakia huusi nyt koko kansankokous -Kleonia, ja hän oli valittu. - -Mutta Kleon ei ollut ikinä uneksinutkaan sotapäällikön kunniata, ja -hän oli kyllin viisas ollakseen pyrkimättä korkeammalle kuin ulottui. -Sentakia vastusti hän vaalia huutaen ja vannoen kaikkien jumalain -takia. - -Mutta Alkibiades tarttui heti asiain tilaa niskaan kiinni, ja -ymmärtäen että tämä vaali merkitsi Kleonin kuolemaa, nousi hän -vapaalle puhujalavalle ja lasketteli: - --- Kleon laskee leikkiä ja Kleon kainostelee, hän ei tiedä itsekään, -minkälainen sotapäällikkö hän on, sillä hän ei ole kokeillut itseään, -mutta minä tiedän kuka hän on; minä kannatan hänen vaaliaan, minä -vaadin häntä täyttämään kansalaisvelvollisuutensa, ja haastan hänet -Areopagin eteen, jos hän väistyy syrjään, kun isänmaa on vaarassa. - --- Kleon on valittu! huusi koko kansa. Mutta Kleon vastusti yhä: - --- Minä en tunne erotusta kypärin ja kilven välillä, en voi käyttää -keihästä, en istua hevosen selässä... - -Mutta Alkibiades hämäsi hänen äänensä huutaen: - --- Hän voi kaikkea: hallita valtiota ja arvostella taidetta, käydä -käräjiä ja pettää sofisteja; hän voi väitellä korkeimmista asioista -Sokratesin kanssa, hänellä on sanalla sanoen kaikki julkiset hyveet -ja kaikki salaiset paheet. - -Kansa nauroi nyt, mutta Kleon istui satimessa. - --- Athenalaiset, lopetti Alkibiades kokouksen. Kansa on puhunut eikä -mitään vetoamista ole Kleon on valittu! Nyt on Sparta hukassa! - -Kokous hajaantui. Mutta Kleon seisoi paikallaan Anytos ystävän -vieressä. - --- Anytos, hän sanoi, minä olen hukassa. - --- Arvattavasti! vastasi Anytos. - -Mutta Alkibiades läksi pois Nikiasin viereltä. - --- Nyt on Kleon kuollut kuin koira! -- Sitten tulen minä! sanoi -Alkibiades. - - * * * * * - -Sokrates kulki mietiskellen kotona pihassaan, joka oli sangen -yksinkertainen ja vailla pylväskäytäviä. Hänen vaimonsa karttasi -villoja ja näytti siltä kuin olisi tukistellut jotakuta. - -Viisas oli ääneti, mutta vaimo puhui, se oli hänen luontonsa. - --- Mitä teet? hän sanoi. - --- Vanhan tuttavuuden vuoksi, vastasi mies, tahdon vastata sinulle, -vaikka en ole velvollinen vastaamaan sinulle. Minä ajattelen! - --- Onko sekin miehen tehtävää? - --- Varmasti sangen miesmäistä tointa. - --- Ei ainakaan näy, mitä sinä teet. - --- Kun kuljit raskaana, ei lasta näkynyt, mutta kun se oli syntynyt, -näkyi se, ja varsinkin kuului. Siis voivat toimet, joita alussa -ei näy, sittemmin tulla näkyväisiksi, eivätkä sentähden ole -halveksittavia, kaikkien vähimmin niiden puolelta, jotka uskovat vain -näkyväistä. - --- Sellaistako te toimiskelette Aspasian luona? - --- Sellaista ja muuta. - --- Te juotte vahvasti myös? - --- Niin, se joka puhuu käy janoiseksi kurkultaan, ja janoisen täytyy -juoda. - --- Mikä siinä Aspasiassa miehiä houkuttelee? - --- Eräät ominaisuudet, jotka muodostavat yhteiselämän kukan, ne ovat -hienotunteisuus, maku ja kohtuullisuus. - --- Se oli minulle? - --- Se oli Aspasialle. - --- Onko hän kaunis? - --- Ei. - --- Niin väittää Anytos. - --- Hän ei puhu totta. -- Tapailetko sinä Anytosia, Kleonin ystävää, -minun vihollistani? - --- Hän ei ole minun viholliseni. - --- Mutta minun! Sinä pidät aina minun vihollisistani ja vihaat -ystäviäni; ne ovat huonoja merkkiä. - --- Sinun ystäväsi ovat huonoja ihmisiä. - --- Eivät, päinvastoin. Perikles oli suurin, Fidias paras, Euripides -jaloin, Platon viisain, Alkibiades nerokkain, Protagoras terävin. - --- Entä Aristofanes? - --- Hän on viholliseni, vaikka en tiedä miksi. Otaksun että olet -kuullut puhuttavan siitä ivanäytelmästä, jonka hän on minusta -kirjoittanut. - --- Anytos on kertonut siitä minulle; oletko nähnyt sen? - --- Olin katsomassa Pilviä eilen. - --- Oliko se hauska, oliko se sukkela? - --- Mitä arveli Anytos? - --- Hän sai minun nauramaan, esittäessään muutamia kohtauksia... - --- Sitten sen täytyy olla hauska, sillä muuten et olisi nauranut. - --- Etkö sinä nauranut, Sokratesini. - --- Kyllä, luonnollisesti, muutenhan olisi minua pidetty tyhmyrinä. -Tiedät että hän on kuvannut minut lurjukseksi ja narriksi, kun minä -en ole kumpikaan, niin sehän ei ollut vakavasti tarkoitettua, siis -oli pilaa. - --- Luuletko niin? Minä luulen sen olleen vakavasti tarkoitettua. - --- Ja sinä naurat vakavuutta! Itketkö sitten pilaa? Sehän on samaa -kuin olla järjiltään. - --- Tarkoitatko että minä olen mielipuoli? Kyllä, jos luulet että minä -olen lurjus. - --- Tiedäthän että Kleon on sodassa. - --- Olen sen ihmeekseni kuullut. - --- Ihmeeksesi? Luuletko siis, että hän on kelvoton sodassa? - --- En, en luule mitään hänen kelvollisuudestaan sotapäällikkönä, -sillä en ole koskaan nähnyt häntä sodassa; mutta ihmettelin hänen -vaaliaan samoinkuin häntä itseäänkin, koska se oli odottamaton. - --- Sinä siis odotat hänen tappiotaan? - --- En, odotan päätöstä nähdäkseni, voittaako hän vai häviää. - --- Sinua ilahuttaisi, jos hän häviäisi? - --- En rakasta Kleonia, mutta syntyperäisenä athenalaisena surisin -hänen tappiotaan, enkä siis iloitsisi Kleonin häviötä. - --- Sinä vihaat Kleonia, mutta et halua hänen häviötään? - --- En, Athenan takia. - --- Mutta muuten? - --- Muuten olisi Kleonin häviö valtiolle siunaukseksi, sillä hän on -tehnyt vääryyttä Periklestä, Fidiasta ja kaikkia kohtaan, jotka ovat -toimittaneet jotakin suurta. - --- Täällä tulee vieraita. - --- Se on Alkibiades! - --- Se heittiö! Ettet häpeä seurustelussasi hänen kanssaan. - --- Hän on ihminen, suuret viat, suuret ansiot, ja hän on ystäväni. -Vihollisteni kanssa seurustelen vastenmielisesti. - -Alkibiades melusi todellakin portilla ja rynkäsi sisälle: - --- Heleijaa! Puolisot filosofeeraavat yhdessä; puhuvat eilispäivän -pilanäytelmästä. Aasi tuo Aristofanes! Jos tahtoo lyödä kuoliaaksi -vihollisensa, täytyy hänen osata, mutta Aristofanes pieksee pilviä. -Osata, niin! Tiedättekö että Kleon on lyöty? - --- Mikä onnettomuus! huudahti Sokrates. - --- Onko se onnettomuus, että se verikoira tulee riisutuksi? - --- Minä luulen että Alkibiades on saanut vääriä tietoja, päätteli nyt -Xantippa. - --- En, Zeus vieköön, mutta toivoisin saaneeni! - --- Hiljaa! Anytos tulee! varotti Sokrates. - --- Nahkuri numero kaksi. Onpa merkillistä, että Athenan kohtalon -luovat nahkurit. - --- Athenan kohtalo, kuka sen tuntee? - --- Minä Alkibiades olen Athenan kohtalo! - --- Sekasikiö! Varo jumalia! - --- Kleonia seuraan minä; Kleonia ei ole enää, siis olen minä! - --- Mutta nyt on Anytos -- täällä! - -Anytos tuli: - --- Etsin Alkibiadesta! - --- Tässä olen! - --- Täytyykö minun valmistaa sinua... - --- Ei ollenkaan, minä tiedän... - --- Valmistaa sinua sen kunnian varalle... - --- Olenko odottanut kylliksi? - --- Että saat kulkea etunenässä... - --- Sitävarten synnyin... - --- Johtaa... - --- Minun paikkani... - --- Johtaa voittokulkuetta... - --- Mitä kulkuetta? - --- Vai niin! Sinä et tiennyt... Kleonin voittokulkuetta satamasta... - -Alkibiades sipasi kädellään kasvojansa ylöspäin ja alaspäin kuin -olisi tahtonut vaihtaa naamiota, ja se oli tehty silmänräpäyksessä! - --- Niin, tietysti, tietysti niin! Tulinhan tänne ilmoittamaan -- -hänen voittoansa. - --- Hän valehtelee, selitti Xantippa --. - --- Laskin leikkiä näiden puolisojen kanssa! -- Siis voittojuhla Kleon -voittajalle. -- Ajatelkaappas, sellainen onni! - --- Sokrates, pusersi nyt Anytos, etkö iloitse? - --- Iloitsen, että vihollinen on lyöty. - --- Mutta et, että Kleon on voittanut. - --- Sehän on melkein sama asia. Xantippa käytti tilaisuutta ja iski: - --- Hän ei iloitse, eikä hän luottanut Kleoniin - --- Minä tunnen teidät, lopetti nyt Anytos, tunnen teidät filosofit ja -sanaratsurit. Mutta olkaa vain varuillanne! Ja nyt Alkibiades, tule -ottamaan vastaan halveksittua Kleonia, joka on pelastanut isänmaan! - -Alkibiades puristi Sokratesin kättä ja puhui hänen suuhunsa: - --- Ajattelehan, sellainen lemmon onni! --Siis: ei vielä; mutta ensi -kerralla! - - - - -Alkibiades. - - -Kartafilos, suutari, istui puodissaan Acharnani-portin vieressä ja -laitteli korkosaappaita Dionysos teatterille, joka vielä kerran -tahtoi koettaa murhenäytelmän uudistamista, se kun jonkun aikaa oli -ollut muodista pois Aristofanesin huvinäytelmäin takia. - -Roomalainen Lucillus seistä lekotteli ikkunalaudan ääressä; ja -kun filosofia Sokratesin ja sofistien mukana oli tullut muotiin, -filosoferasivat suutari ja maanpakolainen decemviri niin hyvin kuin -taisivat. - --- Sinä roomalainen, sanoi Kartafilos, kuten minäkin muukalainen -tässä kaupungissa, miltä sinusta näyttää valtio ja hallitus? - --- On hiuskarvalleen samallaista kuin Roomassa. Koko Rooman -tähänastinen historia voidaan kuvata kahdella sanalla: Patrisit ja -plebeijit! - --- Aivan kuten täälläkin. - --- Se vain erotuksena, että Roomalla on tulevaisuus, Hellasilla -ainoastaan menneisyys. - --- Mitäpä tiedetään Rooman tulevaisuudesta? - --- Cumaen sibylla on ennustanut, että Rooma on vallitseva maan. - --- Mitä sanot, Rooma? Ei, Israel sen on tekevä, Israelilla on lupaus. - --- Sitä en rohkene kieltää, mutta Roomalla on myös lupaus. - --- Vain yksi lupaus on olemassa ja yksi jumala! - --- Ehkäpä se on sama lupaus, sama jumala! Ehkäpä Israel voittaa -Rooman kautta. - --- Messiaan, luvatun, kautta on Israel voittava. - --- Milloin sitten tulee se sinun Messiaasi? - --- Kun aika on täytetty, kun Zeus on kuollut! - --- Saadaanpa nähdä! Minä odotan, minä, sillä Zeus on muuttanut -Roomaan ja sen nimi on siellä Jupiter Capitolinus. - -Aristofanes, tunnettu kurjenkaulastaan ja avosuustaan, tunkeutui -esille avonaiselle ikkunalle. - --- Onko sinulla pari matalia anturakenkiä, Kartafilos? Pari -sääryksiä; saappaita sinulla kyllä on, näemmä, mutta säärykset ovat -voittaneet. - --- Palvelukseesi, herra... - --- Me tarvitsemme niitä teatterissa, ymmärräthän!... Kas Lucillus!... -Ja valmistamattomasta nahasta, ei parkitusta. - --- Mitä meille sitten tarjottanee teatterissa? - --- Niin, nyt saa Kleon esiintyä tanssimassa, ja ajatelkaas, kun -kukaan ei uskalla esittää sitä nahkurikoiraa, täytyy minun itse astua -valjaisiin. Minä näyttelen Kleonia! Ai, ai, ai! - --- Missä on se suuri sotapäällikkö Kleon nyt sitten? - --- Uudella sotaretkellä Brasidasta vastaan. Kun nimittäin -sotapäällikkö Demosthenes voitti Sphakterian taistelun, niin anasti -Kleon kunnian ja sai voittokulkueen, ja luullen olevansa uljas soturi -hän marssi Brasidasta vastaan. Savikuppi kuitenkin kesti vain niin -kauan... - --- Kunnes särkyi! kuului väliin tuleva ääni. - -Se oli Alkibiades: - --- Heleijaa! Kleon on lyöty, Kleon on paennut! Nyt on minun vuoroni! -Ylös, Pnyxille! - -Ja niin hän oli poissa. - --- Pnyxille siis, ja minä saan uuden huvinäytelmän, jonka nimi on -oleva Alkibiades. - --- Olet ehkä oikeassa, vastasi Lucillus. Eipä kannata koko juttua -itkeäkään. Sentähden: naurakaamme! - - * * * * * - -Alkibiades seisoi taas puhujalavalla Pnyxillä. Hän oli kuin kotonaan -siellä, ja aina kansa hänelle korvansa kallisti, sillä hän ei -ollut ikävä. Kaikkien hemmottelemana vaikutti hän elähyttävästi -liijoittelevalla hävyttömyydellään. - -Puhujalavan vierellä näkyi muiden mukana viisas, rikas ja ylhäinen -Nikias, joka aina oli koettanut olla välittäjänä Spartan ja Athenan -välillä, mutta epäröimisellään useimmin vahingoittanut kuin -hyödyttänyt. - -Alkibiades, joka tunsi Nikiasin ja hänen politiikkansa sekä pelkäsi -hänen vastustustaan, päätti suorittaa mestarikaappauksen. Hän ei -tahtonut puhua Spartasta ja Athenasta, jota Nikias odotti, vaan -halusi tehdä kierroshyppäyksen ja puhua vallan muusta. Kansa piti -uutuuksista, ja tänään se oli saava ihan uutta. - --- Athenalaiset! hän alotti. Kleon on lyöty, lyöty kuoliaaksi, ja -minä tarjoon sentakia eittämättömän kykyni valtion käytettäväksi. -Te tunnette pikku vikani, mutta nyt saatte oppia tuntemaan minun -suuret ansioni. -- Kuulkaa, athenalaiset! Oli kerran aika, jolloin -Hellas omisti Vähän-Asian ja levitteli siipiänsä itäänpäin. -Persialaiskuningas anasti nämä uutisasutuksemme toisen toisensa -jälkeen, ja nyt hän seisoo Thraciassa. Kun me emme siis enää saa -mennä itäänpäin, täytyy meidän lähteä länttä kohti, kohti auringon -laskua. Te olette kuulleet hämärämpiä tai selvempiä puheita Rooman -valtiosta, joka kasvaa kasvamistaan. Kansalaisemme olivat varhain -ottaneet huostaansa sen osan Italian niemimaata, jonka nimi on -Tarent, ja sen kautta olemme läheisiä naapureita roomalaisten kanssa. -Ja saarista ihanin, rikas Sicilia, jäi omaksemme. Mutta vähitellenpä -roomalaiset ovat rakentaneet siirtomaamme saarroksiin ja uhkaavat -niiden itsenäisyyttä. Roomalaiset ahdistavat meitä, mutta he -ahtautuvat myös pohjoiseen Galliaa ja Germaniaa kohti, roomalaiset -ahtautuvat etelään Afrikaa kohti. Persialaiskuningas, joka ennen -on ollut vihollisemme, on melkein ystävämme, ja vaaran nimenä ei -ole enää persialaiset, vaan roomalaiset! Sentakia ja tulevaisuutta -ajatellen sanon teille, athenalaiset: Käykäämme Italiaan, käykäämme -Siciliaan; Siciliasta käsin voimme sitten kilpailla roomalaisten -kanssa Hispanian ja Herkulesin patsaitten omistuksesta. Sicilian -mukana me omistamme Egyptin lukon; Siciliasta me suojelemme -uhattua Tarentia, kun meillä on Sicilia, voimme hätätilassa jättää -hylyksi vajoavan Hellaslaivan! Maailma on suuri, miksi istuisimme -homehtumassa täällä erämaassa? Hellas on kuiviin imetty maa, -raivatkaamme uutta maata. Hellas on hylyksi purjehdittu haaksi, -rakentakaamme uusi ja tehkäämme argonautiretki uusiin Kolchisiin -noutamaan uusia kultavuotia, seuraten auringon rataa, länteen! -Athenalaiset, menkäämme Siciliaan! - -Nämä uudet tienoot, joita puhuja oli avannut, miellyttivät kansaa, -joka oli väsynyt ijankaikkiseen Spartaan ja persialaiskuninkaaseen; -ja pelon kiihottamana kasvavan Rooman, naarassuden penikan tähden -tämä kevytmielinen ehdotus vastaanotettiin suostumushuudoin ja kädet -kohotettuina. Nikias pyysi puheenvuoroa ja varotti, mutta kukaan ei -kuullut. Skythialainen poliisi, joka vartioi järjestystä Pnyxillä, -ei voinut hankkia hänelle kuulijakuntaa. Ja kun Nikias havaitsi, -ettei voinut estää yritystä, tarjosi hän palveluksensa Alkibiadesin -käytettäväksi ja alkoi varustaa laivastoa. - - * * * * * - -Aspasia oli leskenä Periklesin jälkeen ja suri häntä nyt pitkän ajan. -Puoliympyrää ei enää ollut, mutta jälellä olevia harvoja ystäviä hän -joskus otti vastaan. Sokrates oli uskollisin. Ja nyt hän istui eräänä -iltana hänen luonaan tiilikattoisessa pikku huvilassa Kefissosin -rannalla. - --- Ei, Aspasia, saneli Sokrates; minä neuvoin luopumaan Sicilian -retkestä, Nikias neuvoi samoin, astronomi Meton neuvoi, mutta sen -täytyi tapahtua. Alkibiades oli hankkinut itselleen suotuisan -orakelivastauksen Ammonin temppelistä. - --- Uskotko orakeleihin, Sokrates? - --- Uskon ja en usko! Minulla on oma haltijani, kuten tiedät, joka -varottaa, mutta ei milloinkaan kehota; se neuvoo, mutta ei käske. No -niin tämä sisäinen ääni on sanonut minulle: Hellas ei ole maailmaa -valloittava! - --- Onko sen Rooma tekevä? - --- On, mutta toiselle! - --- Tiedäthän, että Periklesin suuri aatos oli eheä Hellas, kaikkien -valtioitten yhteisyys... - --- Se oli Periklesin toivo, mutta jumalain tahto oli toinen. -Alkibiadesin unelma Hellasin maailmanvallasta oli myös suuri, mutta -jumalain unelmat ovat suurempia. - --- Mitä luulet Kleonin kuoleman tuottavan Athenalle? - --- Ei mitään! Kleonin jälkeen tulee Anytos. Kleon on ijankaikkinen, -sillä Kleon on aatoksen nimi! - -Protagoras, hiukan raukeana ja vanhettuneena, näkyi sisäpihalla. - --- Tuolla on Protagoras! - --- Sofisti! Minä en pidä hänestä, sanoi Aspasia, hän on viila, -joka järsii rikki kaiken tahdon, hänen mietteensä tuhoaa kaiken -päättäväisyyden. - --- Sinä puhut totta ja ymmärtäväisesti, Aspasia, ja toisten aikain -vallitessa olisit istunut ennustajattaren kolmijalalla ennustamassa. -Et suinkaan papittarena tiedä, mitä sanot, mutta jokin jumala sinun -kauttasi puhuu. - --- Ei, Sokrates, puhun sinun ajatuksiasi, siinä kaikki! - -Protagoras astuu esille: - --- Suru Athenassa, suru Hellasissa! Voi! -- niin hän tervehti. - --- Mitä nyt, Protagoras? - --- Fidias, unohtumaton, on kuollut vankilassa. - --- Voi, sitten on hänet surmattu. - --- Kaupunki hokee niin. - --- Fidias kuollut! - --- Arvatenkin myrkystä, sanotaan, mutta sen ei tarvitse olla totta. - --- Kaikki täällä Athenassa kuolevat ennen vanhuuttaan, milloin tulee -meidän vuoromme? - --- Milloin vuoromme tulee! - --- Python käärmeen surmaajan nuolistako kaadumme? Meitähän nypitään -pois kuin sirkkusia! - --- Me, Apollon lapset, isäköhän meitä tappaisi? - --- Saturnus on palannut syömään lapsiaan. - -Sokrates vaipui ajatuksiinsa ja jäi seisomaan: - --- Me olemme suututtaneet jumalat! - -Lucillus, roomalainen, astui sisälle. - --- Kas roomalaista! sanoi Sokrates, tulevaisuuden ja maailman herra. -Mitä julistaa hän? - --- Tulen varottamaan Protagorasta. Hänet ajetaan maanpakoon. - --- Minut? - --- Sinut on ajettu maanpakoon. - --- Minkä ominaisuuden tähden? - --- Pilkkaaja-ominaisuuden! Olet kieltänyt valtion jumalat! - --- Ken on ilmiantaja? - --- Matelija, nöyristelijä, se näkymätön, kaikkialla läsnäoleva. - --- Kaikki on luultavaa, mikään ei ole varmaa! päätteli Protagoras. - --- Niin, se on varmaa. - --- No niin, tämän varmuuden edessä sortuu aatosrakennukseni, kuten -kaikki muukin sortuu. - --- Panta rei! Kaikki liukuu, liukuu alta pois; mikään ei kestä, -kaikki nousee, kasvaa ja kuolee. - --- Hyvästi siis, Aspasia, Sokrates, ystävät, isänmaa! Voikaa hyvin! - -Protagoras läksi, viitta pään yli. - --- Kaipaako Athena Protagorasta? kysyi Aspasia. - --- Hän on opettanut athenalaiset ajattelemaan, epäilemään; ja epäilys -on viisauden alku. - --- Aristofanes on murhannut Protagorasin, ja hän on murhaava sinutkin -kerran, Sokrates. - --- Sen hän on jo tehnyt, vaimoni on siitä iloinnut, mutta minä elän. - --- Tuossa on nuori Platon, hän näyttää synkeältä. Uusia -murhaviestejä, arvaan ma. - --- Arvaat? Minä vannon! Laula surulaulu, Platon. - --- Laulut, sillä niitä on monikossa. -- Alkibiades on joutunut -syytteeseen ja kutsuttu takaisin! - --- Mitä hän on tehnyt? - --- Ennen lähtöään kumonnut kaikki Hermes patsaat Athenassa. - --- Se on liian suuri urakka yhdelle ihmiselle, siihen hän ei ole -kyennyt. - --- Kanne on selvä: valtion jumalat! - --- Ja nyt kostavat jumalat! - --- Hellasin jumalat ovat muuttaneet Roomaan. - --- Sinäpä sen sanoit! - --- Sitten seuraa numero kaksi: Athenalaiset ovat lyödyt Siciliassa, -Alkibiades paennut Spartaan, ja numero kolme: Nikias on mestattu. - --- Ostakaamme sitten itsellemme haudat Karameikosilta! - - * * * * * - -Nemesis-temppelin edustalla Agoralla seisoi Anytos nahkuri ja -puheli Thrasybulosin, tähän asti tuntemattoman, mutta nyt esille -sukeltautuvan patriotin kanssa. - -Anytos melusi: - --- Alkibiades on Spartassa; Sparta hakee apua persialaiskuninkaalta, -meillä ei ole muuta keinoa kuin tehdä samalla tavalla. - --- Kääntyä vihollisen puoleen? Sehän on kavallusta. - --- Ei ole muuta keinoa. - --- Olipa ennen Termopyle ja Salamis! - --- Mutta nyt on Sparta, ja spartalaiset seisovat Dekeleian luona. -Lähettiläämme ovat jo purjehtineet persialaiskuningasta tavottamaan. - --- Sitten voimme nostaa Athenan patsaan alas Parthenonilta! Anytos! -Katsele minua selkään; kasvojani en tahdo näyttää, sillä niissä näkyy -häpeä kun nyt menen! - -Anytos jäi yksikseen ja käveli hetkisen temppelin portin edustalla. -Sitten hän pysähtyi ja astui senjälkeen sisälle eteiseen. - -Papitar, Teano nimeltään, näytti odottaneen häntä. - -Anytos ryhtyi puheisiin: - --- Oletko täyttänyt neuvoston määräämän tehtävän? - --- Minkä tehtävän? - --- Sinunhan piti julistaa kirous isänmaan viholliselle, -Alkibiadesille. - --- Ei, minun tehtäväni on vain siunaamista. - --- Ovatko sitten Koston jumalattaret lakanneet oikeutta -harjoittamasta? - --- He eivät ole milloinkaan olleet lainattavana kuolevaisten kostoa -varten. - --- Eikö Alkibiades ole kavaltanut maataan? - --- Alkibiadesin maa on Hellas, ei Athena; Sparta on Hellasissa. - --- Onko jumalistakin tullut sofisteja? - --- Jumalista on tullut mykkiä. - --- Sitten voit sulkea temppelin milloin tahansa! - - * * * * * - -Parantumaton Alkibiades oli todellakin paennut Siciliasta vihollisen -luo Spartaan, ja istui nyt aterialla Agis-kuninkaan kanssa, sillä -Sparta oli säilyttänyt kuningasvallan, kun taas Athena jo varhain oli -siitä luopunut. - --- Ystäväni, puheli kuningas, en tahtonut, että olisit aterioinnut -julkisesti yhteisessä pöydässä, sinä kun olet tottunut Athenan -loistaviin pitoihin Aspasian luona. - --- Minäkö? Oho! Mitä yksinkertaisin ateria on aina ollut sääntönäni; -nukkua auringon keralla ja nousta auringon kanssa, et tiedäkään -kuinka ankara olen itseäni kohtaan. - --- Kun niin sanot, täytyy minun se uskoa. Huhu on siis sinua -panetellut. - --- Panetellut? Niin varmaankin! Muistathan Hermes-patsaat, joita en -ole kumonnut, mutta joista tuli minun tuhoni. - --- Onko sekin valetta? - --- Se on valetta. - --- No, sanohan minulle toinen asia, luuletko jumalain tahdon nyt -olevan, että Sparta saa voiton Athenasta? - --- Aivan varmasti, yhtä varmasti kuin hyvä on saava voiton paheesta. -Sparta on kaikkien hyveitten asunto, Athena kaikkien paheitten. - --- Sanotaan kaikkien athenalaisten kääntyneen naisista miesten -puoleen. Onko se totta? - --- On, niin syvälle he ovat vaipuneet, ja siksi heidät hävitetään -maan päältä. - --- Nyt kuulen että et ole se miksi olen sinua luullut, ja nyt annan -sotajoukon päällikkyyden käsiisi. Käymmekö nyt Athenaa vastaan? - --- Olen valmis! - --- Ja empimättä synnyinkaupunkiasi vastaan? - --- Olen helleniläinen enkä athenalainen! Sparta on Hellasin -pääkaupunki. - --- Alkibiades on suuri! Nyt käyn päällikön luokse ja illalla -marssimme. - --- Mene, kuningas, Alkibiades seuraa! Kuningas läksi, mutta -Alkibiades ei seurannut heti, sillä naiskammion verhojen takana -seisoi kuningatar odottamassa. Kun paikka oli vapaa, syöksyi hän -sisälle. - --- Terve, Alkibiades, kuninkaani! - --- Kuningatar, kuinka kutsut palvelijaasi kuninkaaksi? - --- Siksi että Sparta on sinua kunnioittanut, siksi että olen -lahjoittanut sinulle suosioni, siksi että olet polveutunut -sankarisuvusta. - --- Kuningas Agis toinen elää. - --- Ei liian kauan! Voita ensi taistelusi, ja Agis on kuollut! - --- Nyt alkaa elo hymyillä ankarasti koetellulle, maanpakolaiselle. -Jospa tuntisit lapsuuteni suruineen, nuoruuteni kieltäymyksineen! -Viini ei ole kasvanut minua varten, naista ei ole minua varten -luotu; Bacchusta en ole tuntenut, Afrodite ei ole ollut minun -jumalattareni. Siveä Artemis ja viisas Pallas ovat minua johtaneet -yli nuoruuden viettelyksien päämäärääni kohti, joka on ollut tieto, -viisaus ja kunnia! Timia kuningatar, kun ensi kerran pääsin viereesi -vuoteellesi... - --- Hiljaa! - --- Silloin minulle selvisi, että kauneus on suurempi viisautta ja... - --- Hiljaa, joku kuuntelee! - --- Kuka kuuntelee? - --- Minä, Lysander, sotapäällikkö! vastasi terävä ääni, ja keskellä -lattiaa hän seisoi. - --- Nyt tunnen sinut, Alkibiades, ja pääsi on toisessa kainalossani, -mutta Spartan kunnia on toisessa. Pakene, ennenkuin kuristan sinut. - --- Sinä olet kuullut väärin, Lysander! - --- Pakene, osota meille se armo että pakenet! Tuolla ulkona on -viisikymmentä keihästä odottamassa päätäsi. - --- Montako sanoit? Viisikymmentä? -- Sitten pakenen, sillä enempää -kuin kolmekymmentä en jaksa lyödä. -- Kuningattareni, hyvästi. -Luulin Spartaa paremmaksikin. Tällaista ei koskaan olisi tapahtunut -Athenassa. Nyt lähden persialaiskuninkaan luo, jossa sopivaisuutta -ymmärretään paremmin ja jossa pääsen syömästä mustaa lientä! - - * * * * * - -Ja niinpä istui Alkibiades Persian valtionhoitajan Tissafernesin -luona. Ja Alkibiades, se suulas puhuu: - --- Niin, opettajani Protagoras opetti minulle kerran, että kaikki -syntyy vastakohdastaan, sentakia, näetkös, voi mieleeni mahtua kaikki -vastakohdat. Sparta ja Athena ovat minulle yhtä rakkaat, se on, yhtä -vihattavat, toisen valtiojumalat ja toisen hyveet. - --- Sinulla on suuri sydän, muukalainen, mahtuuko sinne Persiakin? - --- Koko maailma! - --- Mitä sitten pidät meidän pääkaupungistamme? - --- Minä rakastan kaikkia pääkaupunkeja! - --- Mutta tällä hetkellä täytyy sinun pitää enimmän meidän -pääkaupungistamme. - --- Sen teenkin! - --- Ja sinun täytyy pitää meidän liittolaisistammekin. - --- Kuka, anteeksi, on liittolainen tällä hetkellä? - --- Tänään on se Sparta. - --- Hyvä, siispä pidän Spartasta. - --- Mutta jos se huomenna on Athena? - --- Sitten pidän Athenasta huomenna. - --- Kiitos! Nyt ymmärrän että Hellas on kypsä. Jos se on niin mätää, -se vanha Kreikka, niin sitten se tuskin on valloittamisen arvoinen. - --- Protagoras opetti, että ihminen on kaiken mitta, sentakia mittaan -kaikkien asiain arvon oman itseni mukaan. Millä on arvoa minulle, -sille annan arvon. - --- Sellaista opitte te profetoiltanne! Sitten on meillä parempia; -tunnetko Zarathustraa? - --- Ollakseni teille mieliksi, toivoisin tunteneeni hänet lapsesta -pitäen. - --- Silloin olisit voinut erotuksen tehdä hyvän ja pahan välillä, -valon ja pimeyden, Ormuzdin ja Ahrimanin välillä. Ja olisit elänyt -toivossa valon lopullisesta voitosta -- ja yleissovituksesta -kärsimyksen kautta. - --- Voinhan koettaa! Onko se isokin kirja? - --- Mikä on teidän pyhien kirjojenne nimi? - --- Pyhien? Mitä ne ovat? - --- Mistä saatte uskontonne, tiedon jumalistanne? - --- Homerosin teoksista, luullakseni. - --- Ettehän usko että Zeus on kaikkein korkein, maailman herra? - --- Kyllä, sen uskon varmaan. - --- Mutta hänhän on valansa rikkoja ja miehimys. - --- Niin! Minkäpä sille voi. Tissafernes nousi: - --- Kuulehan, vieraamme, hän sanoi; me emme voi mihinkään ryhtyä -yhdessä, sillä emme palvele samoja jumalia; te sanotte meitä -barbareiksi. No niin, muukalainen ensin, mutta raakalainen sitten! -En keksi kyllin häpeällistä nimeä kansasta, joka palvelee sellaisia -jumalia. -- Nyt ovat athenalaiset yhtä haisevan mädänneitä kuin -sinäkin, sillä he ovat antaneet sinulle anteeksi. Täällä ulkona on -Athenan lähettiläs, joka kerjää sinua palaamaan. Mene Athenaan, -siellä on paikkasi! - --- Athenaan? En koskaan! En luota heihin. - --- Eivätkä he sinuun, sehän sopii! Mene Athenaan ja sano -kansalaisillesi: persialaiset eivät huoli heistä! Viiniköynnös etsii -tervettä jalavaa, mutta kaalinpäätä se väistää. - -Alkibiades oli alkanut kävellä lattialla. Se merkitsi että hän oli -kahden vaiheella. - --- Onko athenalainen todella tuolla ulkona? hän kysyi. - --- Hän on polvillaan tuolla ulkona rukoillakseen Alkibiades -kavaltajalta sitä armoa, että rupeaisi heidän herrakseen. Mutta -kuulehan, olet kai kansan mies? - --- Niin, tietysti. - --- Sitten täytyy sinun vaihtaa kantaasi, sillä nyt ovat ylhäiset -vallalla Athenassa. - --- Niin, vai niin, jaha, mutta minähän olen ylhäinen, kaupungin -ylhäisin. - --- Hyrrä, hae nyörisi. - -Alkibiades oli pysähtynyt. - --- Luulenpa että minun täytyy kuitenkin puhua athenalaisen kanssa! - --- Tee se! Puhu athenan kieltä hänen kanssaan. Persiaa hän ei tajua. - - * * * * * - -Alkibiades palasi Athenaan, kuolemantuomio peruutettiin, ja taistelun -voittaneena sotapäällikkönä sai hän juhlakulkueen Piraeusista. -Mutta suosio oli häilyvä, ja jouduttuaan epäluulon alaiseksi -kunnianhimoisista kuningaskruunun tavoittelemisaikeista, pakeni hän -jälleen, tällä kerralla persialaisen satraapin Pharnabazosin luo. -Kun hän ei voinut elää juonia punomatta, joutui hän pian satimeen, -paljastettiin ja tuomittiin surmattavaksi. - - * * * * * - -Alkibiades istui ystävättärensä luona keskustellen kaikessa levossa -ja mukavuudessa: - --- Luulet siis, Timandra, että Cyrus marssii veljeänsä Artaxerxestä -vastaan vallatakseen Persian valtaistuimen? - --- Olen varma siitä ja yhtä varma että hänellä on kymmenentuhatta -athenalaista Xenofonin johdossa mukanaan. - --- Tiedätkö, onko Artaxerxestä varotettu? - --- Tiedän sen! - --- Kuka lie voinut varottaa häntä? - --- Sen sinä olet tehnyt. - --- Tietääkö Cyrus sen? - --- Kyllä, hän tietää sen. - --- Kuka on minut pettänyt? - --- Minä sen olen tehnyt. - --- Sitten olen hukassa. - --- Niin, niin olet. - --- Ajatteleppas, että minun piti naisen kautta kukistuman! - --- Saatoitko muuta odottaa, Alkibiades? - --- Enpä oikeastaan! -- Enkö voi paeta? - --- Et sinä, mutta minä kyllä. - --- Näen savua, onko talossa tuli irti? - --- On, on se. Ja jousimiehiä ulkopuolella! - --- Huvinäytelmä on lopussa! Palaamme murhenäytelmään... - --- Ja ivanäytäntö alkaa. - --- Jalkoja kuumottaa, muuten on kuoleman tapana alkaa kylmästä. - --- Kaikki syntyy vastakohdastaan, Alkibiades. - --- Anna minulla suudelma! - -Hän suuteli häntä, Athenan kauneinta miestä? - --- Kiitos! - --- Menehän akkunaan, niin saat nähdä jotakin! - -Alkibiades kävi akkunan ääreen: - --- Nyt näen... Samassa häneen sattui jousi: - --- Nyt en taas näe mitään! Hämärtää nimittäin, ja minä kun luulin -että alkaisi valeta! - -Timandra pakeni, kun ruumis alkoi palaa. - - - - -Sokrates. - - -Sparta oli voittanut Athenan, ja Athena oli raunioina. Kansanvalta -oli lopussa, ja oli saatu kolmekymmentä tyrannia. - -Sokrates ja Euripides kulkivat murheissaan pirstoitetulla Agoralla. -Sokrates puhui: - --- Athenan muurin raunioilla! Meistä on tullut spartalaisia; emme -huolineet yhdestä tyrannista, ja saimme kolmekymmentä. - --- Minä matkustan pohjoiseen, sanoi Euripides, menen Makedoniaan, -jonne minua on kutsuttu. - --- Siinä teet oikein, kun tyrannit ovat kieltäneet murhenäytelmäsi. - --- Se on totta. - --- Ja minua he ovat kieltäneet opettamasta. - --- Ovatko he kieltäneet Sokratesin puhumasta? Eivät! Siis voi hän -opettaa, sillä hän ei voi puhua opettamatta. Mutta he lienevät -kieltäneet orakelit puhumasta, sillä he ovat tauonneet ennustamasta. -Kaikki on tauonnut. Hellas on tauonnut! Ja miksi? - --- Niin, kysyppäs! Onko Zeus synnyttänyt sen pojan, joka on hänet -kukistava ja jota Aiskylos ennusti? - --- Ken tiennee? Kansa on tuottanut itselleen uuden jumalan, jonka -nimi on Adonai eli Adonis. Hän on Itämaalta, ja hänen nimensä -merkitsee herraa. Kuka on se uusi jumala? - --- Sanokoon joka taitaa! Hän kuuluu kuolevan ja nousevan kuolleista. -Mutta he ovat saaneet uuden jumalattarenkin. Oletko kuullut -puhuttavan Kybelestä, jumalien äidistä, neitseestä, jota Roomassa -palvellaan samoinkuin Vestaa vestalipapit? - --- Sitä on niin paljon uutta, ja epäselvää se on kuin viini -käydessään. Tuolta tulee Aristofanes. Hyvästi, ystäväni, viimeisen -kerran tässä elämässä. - --- Odota! Aristofanes viittaa! Ei, katsoppas, hän itkee! Aristofanes -itkee! - -Aristofanes tuli esille. - --- Euripides! hän sanoi, älä mene, ennenkuin olen puhunut. - --- Voitko puhua? vastasi Euripides. - --- Minä itken. - --- Älä eksy osastasi! Olisiko tämä kyynelten esittämistä? - --- Sääli onnettomuustoveria, Euripides; tyrannit ovat sulkeneet -teatterini. - --- Sokrates, täytyykö minun sääliä pyöveliäni? - --- Luulenpa että Nemesisin temppeli on taas avattu! vastasi Sokrates. -Aristofanes ei koskaan ennen ole ollut yksinkertainen, nyt hän on -tahallaan. -- Minä säälin sinua siis, Aristofanes, että et voi minua -enää häväistä. Annan sinulle anteeksi, mutta enpä tahdo auttaa esille -huvinäytelmiäsi. Se on liikoja pyydetty! Nyt seuraan Euripidestä -kotia! - - * * * * * - -Sokrates istui Aspasian luona, joka oli vanhentunut. - --- Euripides on mennyt Makedoniaan, sanoi Sokrates. - --- Vaimojensa luota. - --- Sinä olet käynyt katkeraksi. - --- Olen väsynyt raunioihin ja kaikkeen. Tyrannit murhaavat -kansalaisia. - --- Se on tyrannien tointa. - --- Saammeko pian rauhan? - --- Kerameikosilla seeteriarkussa. - --- Minä en halua kuolla, tahdon elää, mutta rauhallisesti! - --- Eläminen ei ole rauhallista. - --- Kyllä, jos on hyvä olla. - --- Sitä ei ole ikinä. - --- Ei, jos on onnettomasti nainut kuten sinä, Sokrates. - --- Vaimoni on kyllä niitä pahimpia, ellei hän olisi saanut minua -miehekseen, olisi hän murhattuna. - --- Xantippa kavaltaa sinut juoruillansa; ja kun hän ei ymmärrä, mitä -sinä sanot, esittää hän vääriä kuvia ajatuksistasi ja personastasi. - --- Sen tiedän, mutta en voi sitä auttaa. - --- Miksi sitten yhä pysyt alennuksessasi? - --- Miksi pakenisin? Ainoastaan ylivallan tieltä on oikeus paeta, -mutta Xantippa ei ole minun ylivaltani. - --- Sinut on kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty luennoimasta; sen -saa hän aikaan ja Anytos. - --- Toimittakoon minulle kuoleman, niin on hän toimittanut minulle -vain vapautuksen... Aspasia, kuulen että ystävyytemme on alaspäin -menossa; sinä olet saanut uusia ystäviä, sinä olet muuttunut -toiseksi, salli minun sanoa jäähyväiseni, ennenkuin Lysikles tulee. - --- Tunnetko häntä? - --- Tunnen, ja koko kaupunki puhuu avioliitostasi. - --- Lysikles karjakauppiaan kanssa? - --- Se on sinun asiasi, en puhu siitä! - --- Mutta mielestäsi olisi Periklesin muistoa tullut paremmin -säilyttää? - --- Olisin mielelläni nähnyt Aspasian muiston paremmin säilytettynä, -mutta nähtyäni athenalaisten käyvän kukkaseppeleillä koristettuina -juhlien Athenan häviötä, nähtyäni Fidiasin... - --- Kuinka sitten on Sokrates päivänsä päättävä? - --- Ei ainakaan Aspasian lailla. - --- Jumalat tekevät meistä pilaa! Ole varuillasi, Sokrates! - - * * * * * - -Sokrates istui lopultakin vankilassa syytettynä nuorison -viettelemisestä ja valtion jumalain pilkkaamisesta tai kieltämisestä. -Syyttäjinä mainittiin: nuori huono runoilija Melitos, nahkuri Anytos -ja puhuja Lykon. - -Sokrates piti puolustuspuheensa ja selitti aina uskoneensa jumalaan -ja omantuntonsa ääneen. Hänet tuomittiin myrkkymaljan uhriksi, -pidettiin vankeudessa, missä hän kuitenkin sai tavata vaimoansa ja -harvoja jälellä olevia ystäviään. - -Nyt oli vaimo sisällä itkemässä. - --- Älä itke, sanoi Sokrates, sinun syytäsihän tässä ei ole yhtään. - --- Etkö tahdo nähdä lapsia? - --- Miksi repisin rikki heidän pikku sydämmensä tarpeettomalla -jäähyväisten otolla? Mene sinä poikain luo lohduttamaan heitä; vie -heidät huviretkelle metsään. - --- Mekö iloitsisimme, kun sinä kuolet? - --- Iloitkaa, että kärsimykseni ovat loppuneet, riemuitkaa että kuolen -kunniallisesti... - --- Eikö sinulla ole mitään viimeistä toivomusta? - --- En toivo mitään, tai kyllä, rauhaa, rauhaa teidän typereiltä -kyyneleiltänne ja huokauksiltanne ja häiritsevältä valitukseltanne. -Mene, vaimo ja ajattele, että Sokrates tahtoo nukkua, sillä hän on -väsynyt ja kärtyinen; ajattele että hän herää taas ja on sitten -täysin levännyt, nuortunut, on iloinen ja rakastettava. - --- Toivon että olisit opettanut minulle kaiken tämän ennen, minulta -sinulle ei ollut mitään opittavaa. - --- Oli, sinulta opin kärsivällisyyttä ja malttia! - --- Annatko minulle anteeksi? - --- Sitä en voi! Sillä sen olen jo tehnyt. -- Sano nyt hyvästi, aivan -kuin matkalle lähtisin. Sano: tervetuloa takaisin! aivan kuin jo pian -tulisin takaisin! - --- Hyvästi sitten, Sokrates, älä ole minulle vihainen! - --- En, olen sangen hyvä! - --- Hyvästi, puolisoni, ijäksi! - --- Ei ijäksi! Haluathan nähdä minua taas. Ole iloinen mieleltäsi ja -sano: Me tapaamme taas! - --- Me tapaamme taas! - --- No niin! -- Ja tavatessamme taas, käymme yhdessä lasten kanssa -metsien helmaan! - --- Sokrates ei ollutkaan se, joksi häntä luulin... - --- Mene, tahdon nukkua! - -Ja hän meni, mutta kohtasi ovessa Platonin ja Kritonin. - --- Hetki lähestyy, ystävät! sanoi Sokrates väsyneesti, silmät -palavina. - --- Onko sinussa rauha, mestari? - --- Totta sanoakseni, olen sangen rauhallinen; iloinen en tahdo -väittää olevani, mutta omatuntoni ei minua ahdista. - --- Milloin, Sokrates, milloin... on se tapahtuva? - --- Tarkoitat, milloin... se on tapahtuva, se viimeinen? -Platon, parkani, rakkaani... kiire on... olen äsken nauttinut -uneksimisesta... olen käynyt joen yli, toiselle puolelle; -olen silmänräpäyksen nähnyt katoomattoman kauneuden ikikuvia, -joiden hämäriä varjoja vain ovat nämä näkyvät... olen nähnyt -tulevaisuutta, ihmissuvun kohtaloita; olen puhunut mahtavien kanssa, -korkeitten, puhtaitten; opin tuntemaan sen viisaan järjestyksen, -joka vallitsee suurta näennäistä epäjärjestystä; minä vapisin -kaikkeuden tutkimatonta salaisuutta, josta aavistusta tunsin; ja -käsitin tietämättömyyteni koko laajuuden. Platon, sinä olet sen -kirjoittava. Sinä olet opettava ihmislapsia kohtuullisesti halveksien -katselemaan asioita, hartaina nostamaan katseensa ylös näkymättömiin, -kunnioittamaan kauneutta, harjoittamaan hyveitä ja toivomaan -pelastusta työn teosta, velvollisuuksista ja kieltäytymisien kautta! - -Hän kävi vuoteelle ja laskeusi makuulle. Platon seurasi: - --- Oletko sairas, mestari? - --- En, olen ollut, mutta nyt parannun. - --- Oletko jo... - --- Olen jo tyhjentänyt maljan! - --- Viisain lähtee luotamme! - --- Ei ole kukaan kuolevainen viisas! Mutta minä ylistän jumalia, -jotka ovat antaneet minulle hävyn ja oikeuden tunnetta. - -Sitten syntyi huoneessa äänettömyys. - --- Sokrates on kuollut! - - - - -Flaccus ja Maro. - - -Sokratesin kuoltua oli Athenan suuruus mennyttä. Sparta oli sitten -aikansa vallassa, ja sen jälkeen seurasi Theben vuoro. Theben jälkeen -makedonialaiset syöksyivät maahan, ja nämä vallitsivat vuoteen -196, jolloin roomalaiset valtasivat sekä Makedonian että Kreikan, -Korintti hävitettiin perin pohjin, mutta Athena, joka Sullan aikana -menetti linnoituksensa, säästyi kuitenkin suurten muistojensa takia. -Nyt Caesarin aikana oli yleistä muotia se että nuoriso lähetettiin -Athenaan opiskelemaan grammatikaa, retorikaa ja filosofiaa. Mitään -uskontoakaan ei ollut, sillä kukaan ei uskonut valtion jumaliin, -vaikka uhrijuhlia vietettiin vanhasta tottumuksesta. Athena oli -vainajana, kuten koko vanha maailma, Egypti, Syria, Vähä-Asia. -Roomassa elettiin Kreikan muinaisuudella, ja kun miehistä suurin, -Cicero, käsitteli filosofista ainetta, alotti hän aina puhumalla mitä -vanhat kreikkalaiset siitä asiasta arvelivat ja siten hän lopettikin, -sillä mitään omaa mielipidettä esimerkiksi jumalain luonteesta ei -hänellä ollut. - -Eräänä varhaisena kevätpäivänä Julius Caesarin viimeisinä aikoina -istui kaksi ylioppilasta lehtimajassa Lykabettosin alapuolella, -vastapäätä Kynosargesin kimnaasia. Pöydällä oli heillä viiniä, -mutta eivät he olleet kovin persoja keltaiselle Chios-viinilleen. -He istuivat ääneti, velttoina aivan kuin odotellen. Mutta kaikki -heidän ympärillään näytti myöskin olevan saman tylsyyden vallassa. -Ravintolan isäntä nukkui istuillaan, vastapäisen kimnaasin oppilaat -seisoa vetelehtivät porttikäytävässä, vaeltajat maantiellä kulkea -tassuttelivat äänettöminä eteenpäin tervehtimättä; talonpoika -pellolla istui aurallaan ja pyyhkeili hikeä otsaltaan. Ylioppilaista -vanhempi hypisteli lasiaan ja avasi vihdoin suunsa: - --- Sano jotakin! - --- Minulla ei ole mitään sanomista, sillä en tiedä mitään. - --- Oletko jo täysin oppinut? - --- Olen. - --- Minä tulin Roomasta eilen suuret toivot mielessäni että saan -oppia uutta ja kuulla kuulumattomia asioita, mutta saan kuulla vain -äänettömyyttä. - --- Rakas Maro, minä olen makaillut täällä vuosikausia ja olenpa -kuullutkin, mutta en mitään uutta. Olen kuullut, että Thales on -väittänyt jumalia ei koskaan olleen, vaan että kaikkeus on syntynyt -jostain kosteasta. Edelleen tunnen Anaximenesin opin että kaikki -on ilmasta kotoisin, Ferekydesin eetteristä perussyynä, Heraklitin -tulesta. Anaximander on opettanut minulle että maailman kaikkeus -on syntynyt jostain alkuaineesta. Lenkippos ja Demokritos antoivat -minulle opetusta tyhjästä maailmanavaruudesta, jossa on alkuruumiita -eli atoomeja. Anaxagoras on minulle uskotellut että atoomeilla, -hiukkasilla on järki. Xenofanes tahtoi saada minut vakuutetuksi -että jumala ja maailma on sama. Empedokles, koko sakista viisain, -joutui epätoivoon ymmärryksen puutteellisuuden takia ja heittäytyi -epätoivossaan pää edellä Etnan tulta suitsuavaan vuoreen. - --- Uskotko sitä? - --- En! Se on kyllä valetta niikuin kaikki muukin. -- Sitten opin -Platolta koko joukon hyviä asioita, jotka sitten Aristoteles kumosi. -Seurauksena oli, että pysähdyin viisaista viisaimman Sokratesin -pariin, joka avomielisesti selitti, kuten tiedät, ettei hän mitään -tiennyt. - --- Sehän oli sofistin oppi: ettei sitä voi mitään tietää, tuskin -sitäkään. - --- Olet oikeassa, sentakia oli hyvä Sokratesimme sofisti -tahtomattaan! Mutta onpa yksi, yksi ainoa, joka... niin, tarkoitan -Pytagorasta. Hänhän on julistellut sinne tänne, itään ja länteen, -mutta olenpa hänen filosofiastaan löytänyt ankkurin, jonka olen -laskenut pohjaan. Kyllähän minä tuulessa keikkuilen, mutta en -ajelehdi enää sinne tänne. - --- Kerrohan! - --- Niin se kuuluu näin: Tee sitä, mitä pidät jalona, vaikkapa -maanpakolaisuuden uhallakin; joukko on jalouden tuomariksi kelvoton. -Sentakia vähäksy sen kiitosta ja halveksi sen moitetta. Hoitele -uskonveljiäsi, mutta pidä muita ihmisiä kaikkea arvoa vailla olevana -laumana. Ole alituisella sotakannalla papujen kanssa (hän tarkoittaa -demokrateja)! "Odi profanum vulgus et arceo!" - --- Sinun pitäisi asua kotona Roomassa, Flaccus, missä... - --- Niin, miten siellä Roomassa nyt on laita? - --- Caesar on Caesar, on valloittanut maailman ja hänen persoonaansa -on yhdistettynä kaikki korkeimmat virat, vieläpä papillisetkin. -Tätä vastaan ei minulla ole mitään, mutta väittävät hänen pyytävän -jumalaistuttamista. - --- Miksi ei? Kaikki jumalat ovat olleet sankareita ennen, eikä -monetkaan jumalat ole olleet niin suuria kuin Caesar. Romulushan -ei ollut mikään erinomainen poika, vaikka hän sattui joutumaan -ensimäiseksi ja jonkun kaiketi täytyy ensimäinen olla. Mutta -sittenkin on hän nyt jumala, temppelit ja uhrit on hänelle. - --- Se on kyllä valetta, kuten kaikki muukin. - --- Arvattavasti. - --- Niin, olenpa kuullut toisenkin tarun Rooman perustamisesta -Aeneasin pojan Ascaniusin toimesta, hänen, joka pakeni Trojasta, ja -sille tarinalle olen päättänyt rakentaa suuren runoelmani... - --- Onko se Aeneis, josta kerrotaan? - --- On, se se on! - --- Onko se runoileminen vaikeata? - --- Ei, sitä vain seurataan hyviä esikuvia. Tähän asti on Teokril -ollut esikuvanani, mutta nyt turvaudun itse isä Homerosiin. - --- Herkules vieköön! -- No täällä voit olla rauhassa, niin kauvan -nimittäin kuin Mecaenas lähettää sinulle säännöllisesti kolikoita! - --- Sen hän tekee mutta kuinka sinä tulet toimeen? - --- Vanha isäni, vapautettu orja, hänhän se ahertelee valtion -rahastossa, minne hän koettaa hankkia minulle paikan tulevaisuudessa. - --- Eikö sinulla ole mitään harrastuksia, mitään intohimoja, mitään -kunnianpyyntiä? - --- Ei, mitäpä minä sellaisella! Nihil admirari. Se on tunnussanani. -Kun on kerran jumalia, jotka vallitsevat ihmisten ja kansojen -kohtalot, niin miksipä ryhtyisin minä peukaloimaan asioita ja -ränsistyttämään itseäni turhassa taistelussa. Ajattelehan vain -Demosthenesta, joka kolme vuosikymmentä puhui makedonialaisia -vastaan, varoittaen kansalaisiaan, jotka eivät tahtoneet häntä -kuulla. Jumalat kävivät makedonialaisten puolelle ja tuomitsivat -Hellasin turmioon. Demosthenes joutui vankilaan -- lystillistä -kyllä syytettynä samojen makedonialaisten lahjomaksi. Se oli -valetta luonnollisesti! Tämän patriootin, joka uhrautui isänmaan -pelastamiseksi, joka luuli puhuvansa jumalain puolesta, täytyi -nauttia myrkkyä ja hän kaatui taistellen jumalia vastaan! Vestigia -terrent! - -Tämän keskustelun aikana oli päivä laskenut, ja nyt hämärissä -saatiin nähdä tulia sytytettävän Aeginalla, Salamissa, Phalerosin -kupeella, Piraeuissa ja lopulta Akropolisilla. Kaupungista kuuluva -äänten sorina lisääntyi, ja nousi yhtäjaksoiseksi äärettömäksi -riemukirkunaksi. Väkeä näkyi tulevan tiellä kuljettaen mukanaan -naisia, lapsia, toiset kävellen, toiset ajaen ja ratsastaen. - -Kunnon Agathon, ravintolan isäntä, oli herännyt ja käynyt maantielle -saamaan selvää hälinän aiheesta. - -Molemmat ylioppilaat olivat nousseet viinikellarin katolle -tähystelemään, mutta aavistellen heidän kaltaisiaan muukalaisia -vaaran uhkaavan ja yltyväin huutojen pelottamina, he laskeusivat alas -ja kätkeytyivät puserrushuoneeseen. - -Vihdoin kuului Agathonin ääni: - --- Caesar on murhattu! Surma roomalaisille! Hellas vapaaksi! - -Se oli uutinen. - -Viinisaksan puutarha tuli täyteen väkeä, viini virtaili ja -riemuhuutojen seassa kajahteli ivasanoja sivu kulkeville -roomalaisille, joita pakeni kaupungista pohjoista kohti Makedonian -rajalle pyrkien. - -Maro ja Flaccus saivat olla ankarassa pinteessä, piilossa kun olivat -viinipuristimen ammeessa, josta tirkistellen he saivat tietää koko -uutisen sivuhaaroineen päivineen. - -Cassius ja Brutus murhanneet Caesarin Capitoliumissa. - --- Brutus? kuiskasi Maro: sitten ovat kai Caesarien päivät menneet -samalla tavalla kuin vanha Brutus lopetti kuninkaitten! - --- Ja Brutus pakomatkalla Hellasiin yllyttämään helleenit roomalaisia -vastaan. - --- Eläköön Brutus! huudettiin puutarhassa. - --- Sittenpä saamme mekin elää, hoksasi nokkela Flaccus. Caesar on -kuollut, ylistäkäämme Brutusta, toistaiseksi. - - * * * * * - -Monta vuotta oli kulunut, kun entinen atheenalainen ylioppilas, -Quintus Horatius Flaccus käyskenteli Sabinilaisvuoristossa olevan -huvilansa puutarhassa. Tämän huvilan hän oli saanut ystävältään -Macaenasilta, joka aivan vieressä itse Tiburissa istuskeli komeassa -maalaistalossa. - -Horatius oli nyt sangen kuuluisa runoilija, mutta kuitenkin sama kuin -athenalainen ylioppilas. Kohtalo tai jumalat olivat leikitelleet -hänen elämällään, mutta runoilijapa oli pitänyt sitä taivahaisten -hauskana juhlana, johon hän oli satiirilla vastannut. - -Caesarin murhan jälestä oli nimittäin Brutus paennut Kreikkaan ja -siellä saanut niin hyvän vastaanoton, että athenalaiset olivat -pystyttäneet hänen kuvapatsaansa ja pestanneet joukkoja hänelle -Antoniusta ja niitä toisia vastaan, joiden joukossa oli sairas -Octavianus (vastainen Augustus). Horatius tungettiin sotilaaksi -ja hän johtikin todella legioonaa Philippin taistelussa, jossa -Brutus kaatui. Runoilija, joka ei ollut sotilas, pakeni ylivoimaa -ja saapui Roomaan, jossa hän amnestian, sovitusjulistuksen jälkeen -pääsi kirjuriksi kaupungin laitokseen. Samaan aikaan hän oli alkanut -runoilla, Mecaenas hänet keksi, ja hän sai palkkiokseen maatalon. -Augustus keisari ihaili häntä ja tarjosi hänelle sihteerin paikan, -mutta Horatius kieltäytyi, osaksi sen tähden, ettei hän koskaan -voinut tätä imperatoria pitää muuna kuin vallan kaappaajana, -osaksi sen tähden että hän ennen kaikkea rakasti vapautta ja -riippumattomuutta. - -Nyt hän käyskenteli puutarhassaan, jonka hedelmäpuut hän itse oli -ymppäillyt. Hän poimiskeli ruusuja ja hyasintteja, sillä hän odotteli -kävijää, rakasta vierasta, vanhaa Athenan aikuista ylioppilastoveria, -Publius Virgilius Maroa, joka oli yhtä mainittava maineeltaan kuin -Horatius, vaikka ei ollutkaan "julaissut" käsin kirjoitettuna -Aeneistaan. - -Viiniköynnösmajassa oli pöytä katettuna; vanhaa massialaista ja -falernilaista oli jo jäissä. Ostereita ja ankeriasta oli siinä; vohla -ja muutama viiriäinen olivat varrasta odottamassa paistinhuoneessa; -puutarhan hedelmiä oli poimittuna; kahta henkilöä varten katetulta -pöydältä puuttui vain kukkia. - -Vähäinen kirjoitustaitoinen orja juoksenteli puutarhaveräjän ja -kyyhkyislakan väliä tähystämässä odotettua vierasta. - -Runoilija seisoi juuri käsiään pesemässä vesiammeen ääressä -lopetettuaan kukkien poimintansa, kun joku häntä taputti olalle: - --- Virgilius! Mitä tietä olet tullut? - --- Mäkien yli Tiburista, Mecaenasin luota. - --- Tervetuloa, tulitpa mitä tietä tahansa, vaeltaja, istu, raukea, -puoliympyrääni kotiviljeltyjen olivien varjoon, sillä aikaa -paistinvarras sirisee ja hakkuuraudat käyvät! Tässä näet turpeeni, -joka on edustavinaan maailmaa... - -Ensi tervehdyksistä ja kysymyksistä oli päästy, ja ystävät -olivat asettuneet pöydän ääreen. Isäntä oli kyllä epikurolainen, -eli nautinnon ihailija, mutta voidakseen nauttia, täytyy pysyä -kohtuudessa, ja ateria oli roomalaistavan mukaan arvosteltuna varsin -kodikas, itsessään yksinkertainen, mutta loistokas. - -Sitten tuli maljain vuoro, ja viini herätti muistot, huolimatta siitä -että sen unhotusta suovan ominaisuuden väitetään sammuttavan niitä. - --- No, sinähän olit sodassa, sinä poika? alotti Virgilius. - --- Niin, ja häpeällisesti pötkin pakoon, kuten tiedät. - --- Olen kyllä lukenut sellaista jossain runossasi, mutta totta se ei -liene, vaan olet itseäsi panetellut. - --- Olenko? Ehkä! Ainahan sitä lörpöttelee runoillessaan. - --- Sinä runoilija, muistatko että Athenassa kysyit minulta, oliko se -vaikeata? Miten sitten johduit kirjoittelemaan? - --- Tarvitsin rahoja! - --- Nyt taas panettelet itseäsi. Jos kaikki rahaa tarvitsevat -kärkkyjät osaisivat kirjoitella, niin olisipa maailma täynnä -runoilijoita. - --- Ehkäpä ei siis ollutkaan asian laita niin! Mutta puhuppa nyt -itsestäsi! Aeneisistäsi! - -Virgilius synkistyi: - --- Siitä en halua puhua. - --- Onko se valmis? - --- Liiankin valmis! Se on mennyttä, lopussa! - --- Lopussa? - --- Niin! Lukeissani sen, älysin epäonnistuneeni! -- Missä siinä -ei ollut Homerusta, siinä se ei ollut mistään kotoisin! Se oli -rangaistus siitä, että tahdoin loistaa isää kirkkaammin... - --- Oletko hävittänyt sen? - --- En vielä, mutta se on sinetöitynä, määrätty hävitettäväksi -kuoltuani. - --- Nyt sinä panettelet itseäsi, et ole vuosien masentama, Maro, et -ehkä työnkään, vaan jonkun muun. - --- Niin, jonkun muun. Se mikä tuleva on, se minut saa levottomaksi. - -Horatius heilautti maljaansa ja lausuili: - - Rikollista on etsiä rajaa, mi elon etehen - taivaan laittama on, Leuconoé, Kaldean viisailta - kohtaloos älä etsi, saavuttaaksesi vanhaa näin. - - Täys vain maljas kun on, - sanat ne syntyä voi! - Kadehtien elo pakenee. - Nauttios nyt, huomenta epäile! - --- En voi, keskeytti Virgilius, en voi mitään upottaa maljaan, -nähdessäni isänmaani menehtyvän. - -Onko Rooma koskaan ollut niin mahtava kuin nyt? Eikö meidän maamme -ole koko tiedossa oleva maailma, Egypti, Syria, Kreikka, Italia, -Espanja, Germania, Gallia, Britannia? Onko muuta saatavissa, ellen -mainitse Intiaa ja Persiaa? Ja kuitenkin elämme rauhan aikaa; -Janustemppeli on kiinni, maassa ilo vallitsee, taiteet kukoistavat -eikä kauppa ole koskaan ollut niin verratonta kuin nyt. - --- Niin, rauhaa sodan edellä! Sillä kaikki nämä kukistetut kansat -ovat heränneet ja viskelevät silmäyksiään Roomaa kohti, eivät välitä -Kreikasta, niinkuin ennen, sillä Kreikka on erämaa ja käy suureen -rauhaan. Tiedätkö, että Suua ja Mithridates ovat samonneet poikki -Hellasin murhaten, ryöväten, niin että kaikki tiede ja taide on -paennut Egyptin Aleksandriaan tai kasvavaan Bysanziin? Tiedätkö, -että tuntematonta heimoa, idästäpäin kotoisin olevat merirosvot -ovat hiljattain ryövänneet jokaisen Hellasin temppelin, niin että -tuskin siellä enää voidaan jumalanpalvelusta pitää? Orakelit ovat -käyneet mykiksi, runoilijat vaienneet kuin laululinnut ukkossäällä, -murhenäytelmiä, niitä suurien teoksia, ei enää esitetä, vaan käydään -katselemassa ilveilyjä ja gladiatorien näytäntöjä. Raunioina on -Hellas, ja Rooma on pian oleva samoin. - --- Aika on paha, sen tunnustan, mutta joka aika on ollut -rappeutunutta ja samalla uutta aikakautta valmistavaa. Syksyn korea -lehtipuku maatuu seuraavan kevään kukkaiskylvön pientareeksi, luonto, -elämä, historia uusiintuu aina kuolemassa. Siksi on kuolema minusta -vain uudistusta, vaihdosta, ja tavatessani ruumissaaton, päättelen -aina itsekseni: Voi, kuinka eläminen on hupaista! - --- Rakas Flaccus, sinä elät unelmissasi kulta-aikaa, kun taas me -toiset laahustamme vain tätä rauta-aikaa. Muistatko, kuinka Hesiodus -valittelee hänkin jo? - --- En, sen olen unohtanut, mutta sinun mieliksesi tahdon kuunnella. - --- Rautakansaa on tämä nykyinen, eikä se koskaan lepää työn -taakkaa kantaessaan, ei päivin, ei öin! Syntistä kansaa se on, -ja jumalat lähettävät sille vaivalloisia murheita, mutta kun he -iloakin lähettävät, tuottaa sekin sille onnettomuutta. Kerran -on Zeus juurineen sen hävittävä, tämän monikielisen kansan, kun -sen lapset syntyvät kulmat harmaina. Lapsemmehan syntyvät jo -vanhuksina, hampaattomina, ryppyisinä ja kaljupäisinä. Ei välitä isä -lapsestaan, ei lapsi isästään, ei vieras isännästään, ei palvelija -palvelijasta, ei veli veljestään. Milloin lapset häpäisevät ijäkkäitä -vanhempiaan, solvaavat heitä, puhuvat tylyjä sanoja, nämä nuoret -lurjukset, jotka eivät jumalaisesta kostosta mitään tiedä ja jotka -eivät ikinä palkitse harmaantuneita vanhempiaan lapsuusaikaisesta -hoidosta. Nyrkki on oikeutena, ja toinen kaupunki toista hävittää. -Ei rehellisyys ja uskollisuus valoja kohtaan saa koskaan palkkaansa, -yhtä vähän kuin hyvyys tai oikeuskaan. Voi ei, joka syntiä tekee -ja lakia rikkoo, häntä kunnioitetaan. Lurjukset pettävät jaloja -ihmisiä ja epäröimättä vannovat väärin, kateus vainoo ihmisiä, -näitä kovaonnisia, ääneltään ilettäviä, kasvoiltaan kauheita, jotka -riemuitsevat siitä pahasta ja vahingosta, jota voivat matkaan saattaa. - --- Niin, sillä tavalla sanoi Hesiodus tuhat vuotta sitten, ja voinhan -tunnustaa, että sen kaltaista se on, mutta mitäpä sille voi? - --- Niin, sellaista se on! Cicero murhattiin, ja minua himottaisi -seurata Caton esimerkkiä, hänen joka kuoloon kulki syntiä -välttääkseen. Minä painun, Flaccus, alaspäin valheeseen ja -teeskentelyyn, mutta minä en tahdo painua, tahdon kohota... Olen -ylistänyt Augustusta ja hänen poikaansa Marcellusta, mutta en -luota heihin enää, sillä he eivät ole tulevaisuus. Siksi on Aeneis -poltettava! - --- Sinä saat minut levottomaksi. Maro! -- Mutta mihin luotat? - --- Luotan sibyllaan, joka on ennustanut, että rauta-aika on loppuva -ja kulta-aika jälleen palaava... - --- Tuota olet laulanut neljännessä luvussa muistaakseni... Onko -sinussa kuumetta. - --- On luullakseni... Muistatko, et, isämme muistavat, kun Kapitolium -paloi ja sibylla-kirjat mukana. Mutta nyt on tullut uusia kirjoja -Aleksandriasta, ja niistä on luettu, että uusi ajanlasku on pian -alkava; että Rooma on hukkuva, mutta että se rakennetaan uudelleen, -ja että kulta-aika... - -Tässä taukosi ennustaja. - --- Anteeksi, Flaccus, mutta olen sairas ja ratsastan kotiin, -ennenkuin Campagnanin usvat nousevat. - --- Eheu Jugaces Posthume, Posthume! Labuntur anni! Minä käyn -kanssasi, ystäväni, aasini selässä, sillä sinä olet sairas! Mutta: - - Jos tahto luja, oikea sydän on, - ei älyttömäin kiihko, mi pahaan vie, - ei tyrannien uhkakatse - saa miestä horjumaan tai pelkoon! - -- -- -- - Ja vaikka maailma kumoon kaatuis, - pelotta seisois hän raunioissa! - -Muutamaa päivää myöhemmin Virgilius oli vainajana Neapelissa. Hänen -testamenttinsa avattiin, ja siinä todellakin havaittiin olevan -pyyntö, että hänen Aeneisinsa poltettaisiin. Mutta hänen pyyntöänsä -ei täytetty. - -Jälkimaailma on eri tavalla arvostellut tätä kuolevan viimeistä -tahtoa vastaan tehtyä rikosta; toiset arvelevat että se oli -vahingoksi, toiset että se oli eduksi. - -Kristinuskon tullessa Virgilius laskettiin profeettoihin; Aeneis -otettiin talteen sibylla-kirjana ja liitettiin Liturgiaan; runoilijan -haudalle tehtiin pyhiinvaelluksia, ja sittemmin hänet Dante kohotti -pyhimystäkin korkeammalle. - - - - -Leontopolis. - - -Muuan karavaani oli leiriytynyt vanhan egyptiläisen Heliopolisin -itäpuolella olevalle kunnaalle. Siinä oli paljon väkeä, mutta -kaikki heprealaisia, ja he olivat kameleilla ja aaseilla vaeltaneet -Palestinasta läpi erämaan, saman erämaan, jonka halki Israelin lapset -olivat samoilleet enemmän kuin tuhat vuotta sitten. - -Illan hämärissä, puolikuun himmeässä valossa näkyi leiritulia -sadottain, ja niiden ääressä istui vaimoja pikku lapsineen, miesten -kantaessa vettä. Ei ollut kai milloinkaan erämaassa nähty niin -paljon pikku lapsia; ja kun heitä nyt oli laiteltava yöasuun, -kajahteli leirissä lasten kirkuna. Se oli kuin suurena lapsikamarina. -Mutta kun pesemisistä oli päästy, ja pienokaiset soviteltu äitien -rinnoille, vaikeni kirkuna toinen toisensa jälkeen, ja maa kävi aivan -äänettömäksi. - -Erään sykomorin varjossa istui vaimo ja imetti lastansa, vieressä -seisoi heprealainen mies ja laitteli rehua aasilleen. Päästyään tästä -toimesta, läksi hän kunnaan laelle ja tähysteli pohjoiseen. - -Muukalainen, puvusta päättäen roomalainen, kulki ohi, tarkasti vaimoa -lapsineen kuin lukua laskeakseen. - -Heprealainen kävi levottomaksi, mutta salatakseen mieltään ryhtyi hän -puheisiin roomalaisen kanssa. - --- Sanohan, vaeltaja, onko tuo auringon kaupunki, tuo tuolla lännessä? - --- Sinä näet sen! vastasi roomalainen. - --- Tämä siis on Beth Semes? - --- Heliopolis, josta kreikkalaiset ja roomalaiset ovat viisautensa -ammentaneet; itse Platon on ollut täällä... - --- Näkyykö Leontopoliskin tänne? - --- Näethän temppelin harjat kahden peninkulman päässä pohjoisessa. - --- Tämä siis on Gosenin maa, jossa Abraham isämme on käynyt ja jonka -Jakob sai osakseen, sanoi heprealainen kääntyen vaimonsa puoleen, -joka vastasi vain päätään nyökäyttäen. - -Sitten roomalaiselle: - --- Israel vaelsi Egyptistä Kananin maalle, mutta Babylonian vankeuden -jälkeen palasi osa jälleen tänne ja asettui asumaan. Tämän tiedät. - --- Sen tiedän osapuilleen, ja nyt ovat israelilaiset lisääntyneet -monituhantiseksi sielujoukoksi, sitä paitsi ovat he rakentaneet oman -temppelinsä, juuri tuon, jonka kaukana näet. Oletko sen tiennyt? - --- Olen tiennyt sen osapuilleen. Mutta tämä on siis Rooman maata? - --- Se on! - --- Kaikki on nyt Rooman: Syria, Kanan, Kreikan maa, Egypti... - --- Germania, Gallia, Britannia; maailma on Rooman Cumeusin sibyllan -ennustuksen mukaan. - --- No niin! Mutta maailman on vapahtava Israel Jumalan oman lupauksen -mukaan isällemme Abrahamille. - --- Sen tarinan olen myöskin kuullut, mutta tätä nykyä on Roomalla -lupaus. -- Tuletko Jerusalemista? - --- Tulen halki erämaan, kuten toiset, ja mukanani on vaimo ja lapsi. - --- Lapsi niin! Miksi laahaatte mukananne niin paljon lapsia? - -Heprealainen kävi äänettömäksi; mutta kun hän arveli roomalaisen -tietävän syyn, ja tämä muuten näytti hyväntahtoiselta mieheltä, -päätti hän sanoa totuuden. - --- Niin, hän sanoi, Herodes tetrarka sai kuulla Itämaitten -viisailta miehiltä ennustuksen, että juutalaiskuningas oli syntynyt -Betlehemissä Judanmaalla. Pelastuakseen tästä luulovaarasta, -murhautti Herodes kaikki poikalapset, jotka olivat niillä tienoilla -syntyneet lähiaikoina. Aivan samoin kuin farao juuri täällä surmautti -esikoisemme, jolloin Mooses kuitenkin pelastui vapauttaakseen -kansamme Egyptin orjuudesta. - --- Kuuleppas, tuo kuningas? Kuka sen pitäisi oleman? - --- Se on Messias, se luvattu. - --- Luuletko, että se on syntynyt? - --- En voi tietää sitä! - --- Minä tiedän, että hän on syntynyt, sanoi roomalainen, hän joka on -vallitseva maailman ja laskeva kaikki kansat valtikkansa alaiseksi. - --- Kukahan se olisi? - --- Keisari, Augustus. - --- Onko hän Abrahamin siementä tai Davidin huoneesta? Ei hän ole. Ja -onko hän tullut rauhaa tuomaan, kuten Jesajas on ennustanut: "Hänen -herrautensa on suuri oleva eikä rauhalla loppua oleva"? Keisarihan ei -suinkaan ole rauhan mies. - --- Hyvästi, Israelin lapsi; nyt olet Rooman alamainen; tyydy vain -Roomasta tulevaan vapautukseen; muusta me emme mitään tiedä. - -Roomalainen läksi. Heprealainen lähestyi vaimoa: - --- Maria! hän sanoi. - --- Josef! toinen vastasi. Kulje hiljaa! Lapsi nukkuu! - - - - -Karitsa. - - -Herodes Antipas, tetrarka, oli tullut Jerusalemiin, koska -levottomuuden enteitä oli kansan keskuudessa. Nyt hän oli majoittunut -Pilatus maaherran luokse, ja oli viipyvä siellä pääsiäisen yli -järjestääkseen kaupungin asioita. Koska hän edellisenä iltana oli -ollut sirkuksessa katselemassa gladiatorinäytäntöä sekä sen jälkeistä -irstailua, nukkui hän aamulla pitkään, niin kauan, että hänen -isäntänsä odotellessaan kohtaavansa hänet oli käynyt talon katolle -kävelemään. - -Siinä nyt oli se pyhä kaupunki, siinä Moria vuori ja temppeli, Zion -ja Davidin huone. Luoteessa ja lännessä kurottautui Saronin laakso -Välimerta kohti, joka selkeässä ilmassa sinisenä viiruna näkyi viiden -peninkulman päässä. Idässä kohoutui Öljymäki puu- ja viinitarhoineen, -kasvaen oliveja, viikunoita ja terebintejä; alapuolella lirisi -Kidronin puro, jonka rannat nyt olivat kevätpuvussaan, täynnä -kukkivia ruusukerroksia, tamariskejä ja raitoja. - -Maaherran mieli ei ollut levollinen, ja hän pysähtyi usein kaidepuun -luo katsoakseen alas temppelin esikartanolle, jossa väkeä liikkui -tavattoman vilkkaasti, kerääntyen ryhmiin, jotka hajaantuivat heti -jälleen kasaantuakseen vieläkin suuremmiksi. - -Vihdoinkin ilmestyi tetrarka unen pöpperössä ja silmät veristävinä. -Hän tervehti lyhyesti ja istuutui heti aivan kuin vastaanottoa -varten. Mutta hänen oli vaikeata päästä puheeseen, leuka riippui -avuttomana, eikä hän tiennyt miten alottaa, sillä hän oli unohtanut -asian yöllisessä irstailussa. - -Pilatus ehätti hänen avukseen: - --- Puhu, Herodes; sydämmesi on täynnä ja mielesi levoton. - --- Mitä sanoikaan veljeni? - --- Me puhuimme eilen siitä eriskummallisesta miehestä, joka kiihottaa -kansaa. - --- Aivan! -- Minähän mestautin sen Johanneksen, hänkö se kummittelee? - --- Ei, toinen se on nyt! - --- Onko niitä kaksi? - --- On, tämä on toinen. - --- Mutta heidän historiansa on sama; ennustus, joka lausuttiin ennen -heidän syntymistään, ja tarina yliluonnollisesta syntymästä, aivan -kuin mytologian Perseus ja historian filosofi Platon. Onko tapahtunut -henkilöitten vaihdos? - --- Ei, ei suinkaan. - --- Mikä hänen nimensä on? Josua, Jesse... - --- Hänen nimensä on Jesus, ja lienee viettänyt lapsuutensa Egyptin -Heliopolisissa ja Leontopolisissa... - --- Hän on loihtija tai poppamies, eikö hän voi tulla minua -huvittamaan? - --- Häntä on vaikea tavata, sillä milloin näyttäytyy hän siellä, -milloin täällä. Mutta tiedustakaamme ylimmäiseltä papilta, olen -kutsunut häntä ja hän odottaa tuolla alhaalla. - --- Mikä meteli käy temppelin esikartanolla? - --- Keisarin kuva aiotaan asettaa temppelin pyhiin huoneisiin. - --- Aivan! Armollinen keisarimme Tiberius elää kuin mielipuoli -Caprilla, saa selkäänsä veljensä pojalta Caligulalta, jos häntä voipi -veljen pojaksi sanoa, kun pojat ovat naimisissa äitiensä kanssa, ja -nyt hänestä on tuleva jumala. Haha! - --- Antiokus Epiphanes ripustutti Zeusin juutalaisten kaikkein -pyhimpään, se oli kuitenkin jumala; mutta jos he ripustavat sinne -Tiberiusin, sen naudan, niin on kapina edessämme. - --- Mitäpä sille voi? -- Kutsu pappi tänne. - -Pilatus läksi alas tuomaan Kaiphasta, ylimmäistä pappia. - -Herodes sulki silmänsä ja solmi kätensä rinnalleen. Kaikkia, mikä -koski virkaa, piti hän huvitustensa häiritsemisenä, ja yleensä hän -piti asiain lyhyestä menosta. - -Pilatuksen palatessa Kaiphasin kanssa tetrarka heräsi torkuksistaan, -eikä tiennyt missä oli tai mistä oli kysymys. - -Pilatus astui esille ja herätti esimiehensä tietoisuuteen sekä sai -hänet tarkkaamaan nykyhetkeä. - --- Temppelissä metelöidään! oli hänen ensimäinen huomionsa, sillä se -häiritsi hänen untaan. -- Vai niin, siinähän on pappi. Mikä melu on -tuolla alhaalla? - --- Galilealainen siellä on ryhtynyt väkivaltaan ja ajanut vaihtajat -ulos temppelistä. - -Herodes kävi uteliaaksi. - --- Katsokaamme häntä! - --- Hän on jo poissa. - --- Sanohan meille, ylimmäinen pappi, miten on tämän miehen laita, -onko hän Messias? - --- Kuinka voisin sellaista uskoa? Erään kirvesmiehen poika rukka, -joka on päästään vialla. - --- Onko hän profeetta? - --- Hän kiihottaa kansaa, hän rikkoo lakia, on ylensyömäri ja viinin -juomari, ja hän pilkkaa jumalaa; niin, hän sanoo olevansa jumala, -korkeimman poika. - --- Onko teillä todistajia? - --- On, mutta he puhuvat ristiin. - --- Hankkikaa parempia todistajia, yhteen puhuvia todistajia. -- -Mutta nyt, pappi, puhumme toisesta asiasta. Tiedät, että keisari -senaatin päätöksellä on julistettu jumalaksi ja että hänen kuvansa on -ripustettava temppeliin. Mitä arvelette? - --- Me elämme keisarimme armoilla, mutta jos se häväistys tapahtuu, -niin käymme kaikki kuolemaan, kuten makkabealaiset tekivät. - --- No käykää siis kuolemaan! - -Kaiphas ajatteli hetkisen, ennenkuin vastasi: - --- Tahdon kutsua kokoon korkean raadin ja ilmoittaa keisarin tahdon. - --- Tee se, ja ennen pääsiäisjuhlaa tulee sinun saattaa tämä Galilean -mies eteeni, sillä tahdon nähdä hänet. - --- Kyllä. - --- Mene rauhassa! - -Kaiphas poistui. - --- Se on kovaa kansaa tämä Israel, sanoi Pilatus jotakin sanoakseen. - --- Minäkin polveudun Israelista, vastasi Herodes jotenkin jyrkästi, -sillä olen edomealainen, Esaun heimoa, ja äitini oli samaritar, sitä -halveksittua kansaa. - -Pilatus huomasi iskeneensä harhaan, ja siksi löi hän virkasauvallaan -kolme kertaa lattiaan. Suuri luukku avautui, ja ylös hinattiin pöytä, -joka oli täynnä kaikkia herkkuja, mitä vain roomalainen silloin -saattoi toivoa. - -Herodesin katse kirkastui. - - * * * * * - -Pappien esikartanolla seisoivat Kaiphas ja Annas keskustellen. - --- Kun emme voi päästä häväistyksestä, sanoi Kaiphas, ja keisarin -kuva on ripustettava kaikkein pyhimpään, kun kansa on menehtyvä -kapinassa, on meille parempi, että saatamme Herralle uhrimme ja että -joku kuolee kansan edestä. - --- Oikein puhut, erinomainen sovitusuhri on meille välttämätön, ja -kun pääsiäinen on tulossa, niin uhratkaamme galilealainen. - --- No niin! Mutta uhrin tulee olla puhdas, onko galilealainen puhdas? - --- Puhdas kuin karitsa. - --- Ottakoon hän siis Israelin synnit kannettavikseen, jotta hänen -verensä meidät vapahtaa. Ken saattaa hänet meidän käsiimme? - -Muuan hänen opetuslapsistaan, joka on tuolla ulkona. - -Johannes, myöhemmin evankelistaksi sanottu, tuotiin sisälle, ja -Kaiphas alotti kuulustelun: - --- Mitä todistat opettajastasi? Onko hän noussut Mooseksen lakia -vastaan? - --- Hän on täyttänyt lain. - --- Mutta minkä uuden käskyn hän on liittänyt pyhään lakiimme? - --- Rakastakaa toisianne. - --- Onko hän sanonut olevansa juutalaisten kuningas? - --- Mestari on sanonut: Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta. - --- Onko hän yllyttänyt lapsia vanhempiansa vastaan? - --- Mestari on sanonut: Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän -kuin minua, hän ei ole minulle sovelias. - --- Onko hän sanonut, että kansalaisvelvollisuutensa saa lyödä laimin? - --- Mestari on sanonut: Etsikää _ensin_ jumalan valtakuntaa ja hänen -vanhurskauttansa. - --- Onko hän käskenyt työntekijän luopumaan toimestansa? - --- Mestari on sanonut: Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette -ja olette raskautetut. - --- Onko hän sanonut, että hän on valloittava maailman? - --- Mestari on sanonut: Tässä maailmassa teitä pakotetaan, mutta olkaa -lohdutetut, minä olen maailman voittanut. - -Kaiphas vain väsyi. - --- Kaikesta mitä nyt olen kuullut ja saanut tietää: tämä mies ei ole -vastannut ainoaankaan kysymykseen. - --- Mestari vastaa hengessä ja totuudessa, mutta te kyselette lihan ja -kirjaimen mukaan. Me emme ole saman hengen lapsia. - --- Minä en ymmärrä mitään! - --- Julistamaan evankeliumia köyhille on hän lähettänyt minut, -murtuneita sydämmiä parantamaan, saarnaamaan vangituille vapautta, -sokeille näköä ja sorretuille vapautusta. - --- Se mitä olet ymmärtämättömyydessäsi puhunut, nuori mies, ei voi -tuottaa sinulle eikä opettajallesi ylistystä. - --- Voi teitä, kun ihmiset teitä ylistävät, ja joka väistää pahuutta, -hänen täytyy jokaisen ryöstettävänä olla. - -Kaiphas kääntyi Annasin puoleen: - --- Ei ole hän se joka meille on galilealaisen luovuttava? - --- He ovat lähettäneet toisen! -- Kuuletko, onko nimesi Ischarioth? - --- Ei, nimeni on Johannes. - --- Mene siis rauhaan, mutta lähetä luoksemme Ischarioth sijaan. -Mutta odota! Sano meille parilla sanalla mestarisi oppi elämän -tarkotuksesta? - --- Kuolema on hurskasten voitto, vastasi Johannes empimättä. - --- Eikö elämä itse... - --- Kuoleman kautta käytte te elämään! - --- Olemme kuulleet kylliksi! Mene! - -Mutta Kaiphas toisti vielä itsekseen kuin olisi paremmin tahtonut -ymmärtää omia sanojaan: - --- Kuolema on hurskasten voitto. - -Nyt kuului melua torilta ja raatihuoneelta. Annas ja Kaiphas nousivat -rosoiselle muurille saadakseen selvän syystä! Siellä oli leviittoja -tähystämässä. - --- Onko hänet otettu kiinni? - --- Hänet on vangittu kiihottajana, sillä hän käski opetuslapsiaan -"myymään hameensa ja ostamaan miekan, ellei heillä ollut sellaista." -[Luuk. 22: 36-38.] - --- Tavattiinko heidät ase kädessä? - --- Tavattiin heiltä kaksi miekkaa. - --- Sitten on hän jo tuomittu. - -Nyt kuului huuto kohoavan raatihuoneen torilta, ensin vaikea erottaa, -sitten yhä selvempänä. Ja kansan joukko huusi: Ristiinnaulitse! -Ristiinnaulitse! - --- Eikö sitä ole sentään liian ankarana rangaistuksena pidettävä? -sanoi Kaiphas. - --- Ei, vastasi leviitta; muuan hänen opetuslapsensa Simon eli Pietari -veti miekkansa ja iski Malkus palvelijaa, niin että haavoitti hänet. - --- Mitä me sitten muuta todistusta tarvitsemme? - --- Mutta opettaja sanoi: Pistä miekkasi tuppeen, sillä jotka miekkaan -rupeavat, ne miekkaan hukkuvat! - --- Siitäpä ei viisastu! sanoi Annas ja läksi alas. - -Mutta kansa huusi: Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse! - - - - -Petoeläin. - - -Jupiter Latiarisin temppelin edustalla Roomassa kohtasi toisensa -kaksi keskiluokan miestä. He pysähtyivät kumpikin katselemaan -uutta temppeliä, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja näytti -siltä kuin olisi se ollut maanjäristyksen kourissa. Kivijalka oli -nimittäin rakennettu katonharjan tapaan, pylväät seisoivat ylösalasin -päät maata kohti ja katto oli laitettu perusmuurin kaltaiseksi -alustaluukkuineen. - --- Täällä sitä siis taasen tavataan, heprealainen, sanoi toinen, -joka oli roomalaisen kauppiaan näköinen. Jaffassahan viimeksi näimme -toisemme? - --- Niin, vastasi heprealainen. Roomalaisen tapaa kaikkialla, hän on -kotonaan kaikkialla tätä nykyä; heprealaisen tapaa myös kaikkialla, -mutta hän ei ole missään kotona. Mutta sanohan minulle: kenen on tämä -temppeli? - --- Se on Petoeläimen, keisarin, Caligulan, mielipuolen, murhaajan, -sukurutsarin temppeli, jonka hän on itsellensä rakentanut. Hänen -kuvansa on tuolla sisällä, ja mielipuoli käy siellä joka päivä -itseänsä palvelemassa. - -Tällöin roomalainen teki merkin otsalleen, siirtäen oikean kätensä -etusormen ensin ylhäältä alaspäin, sitten vasemmalta oikealle. - -Heprealainen katseli häntä ihmeissään. - --- Etkö sinä ole roomalainen? - --- Olen, olen roomalainen kristitty. - --- Missä asut? - --- Täällä Rooman alapuolella, kallion käytävissä. - -Hän osotti maassa olevaa luukkua, joka oli samallainen kuin ne jotka -johtivat lokaviemäreihin. - --- Asutko tuolla alhaalla maan sisässä? - --- Siellä asumme me kristityt, siellä olemme kuin siemen maassa -itämässä. - --- Siellähän on hautaholveja siellä alhaalla. - --- Niin, me olemme Kristuksen kanssa haudatut ja odotamme -ylösnousemusta. - --- Onko teillä temppeli siellä alhaalla? - --- Me pidämme jumalanpalvelustamme siellä, ja tänä päivänä vietämme -Jesuksen syntymää. - --- Joku tulee tuolla kujalla, sanoi heprealainen. - -Roomalainen avasi maassa olevan luukun laskeutuakseen alas. - -Silloin kuului maan sisästä kuorolaulua: - - "Ei kaupunki vailla oo päivyttä, kuuta, - sit' autuus valaisevi jumalainen - on karitsa tää valo!" - --- Kuka on karitsa? kysyi heprealainen. - --- Jesus Kristus, maailman vapahtaja. - --- Onko mielestäsi maailma vapautettu, kun mielipuoli Caligula on... - --- Maailma on tuleva vapautetuksi, jos olemme hiljaiset toivossa. - --- Te olette siis ottaneet lupauksen Israelilta? - --- Emme, me olemme perineet lupauksen, sillä Kristus oli Israelin -Judan sukua. - --- Joku tulee! - --- Hyvästi siis! Me tapaamme aina toisemme, sillä maailma on meidän! - - * * * * * - -Sisällä temppelissä, jota kansa sanoi ylösalasin käännetyksi -maailmaksi, näkyi peräti pelästynyt mies hiipivän seiniä pitkin kuin -olisi arastellut näyttää selkäänsä. Hänellä oli nuorukaisen kasvot, -mutta niitä reunustamassa ei ollut hiuskarvaakaan. Hänen ylähuulensa -käpristyi vasemmalle sivulle ja paljasti pitkän torahampaan samalla -kuin oikeasta silmästä välähti punainen säde kuin myrkyllinen nuoli. -Seinää pitkin hän hiipi eteenpäin alttariholvia kohti, minne oli -asetettu kuvapatsas, tämän pelästyneen miehen jäljennös, niin tarkoin -kuvattu, että yksin vaatteetkin olivat samat. - --- Onko pappi siellä? kuiskasi mielipuoli keisari, sillä hän se oli. - -Ei kuulunut vastausta. - --- Pappi! Pikku pappiseni, minua niin pelottaa, etkö tule? - -Nyt astui muuan uhripappi esille ja polvistuen keisarin eteen, -rukoili hän: - --- Jupiter, optimus maximus latiaris, säikäytä vihollisesi! - --- Onko minulla sitten vihollisia? On, ja sen tähdenhän minua niin -pelottaa. Uskotko että minä olen jumala? - --- Sinä olet! - --- Anna sitten isäisen jylistä, niin pelästytän viholliseni. - -Pappi iski vaskirumpua ja temppeli järähteli. Keisari nauroi, niin -että kaikki hampaat näkyivät. - --- Pappi, hän huudahti, istuen valtaistuimelle, nyt saat uhrata -minulle! - -Pappi sytytti tulen vähäiselle mielipuolen edessä olevalle -alttarille, ja mielipuoli haasteli: - --- Hyvältä se tuoksuu! Nyt olen mahtavin taivaassa ja maan päällä. -Minä tuomitsen eläviä ja kuolleita; minä heitän alas Tartarosiin ja -nostan ylös Elysiumiin -- ajatteles, miten olenkin mahtava! Minä -kesytän meren aallot ja käsken myrskyn asettumaan, minä vallitsen -tähtien ratoja, minä se loin Chaosin, ja ihmissuku lojuu jalkaini -juuressa Britannin aarniometsistä lähtien aina Niilin lähteille, -jotka minä yksin olen löytänyt. Olen kohottanut henkihevoseni -Incitatusin konsuliksi, ja kansa on hänen konsuliutensa tunnustanut. -Pappi, rukoile minua! Vai unohdatko, kuka olen? Ei, minunhan pitää -itseäni rukoilla kuvassani! Cajus Caesar Caligula, minä palvelen -sinua, maailman herra, niinkuin palvelen itseäni! Jupiter Latiaris -Caligula! - -Hän polvistui kuvan eteen. - --- Joku tulee! varotti pappi. - --- Tapa hänet! - --- Se on tribuuni Cassius Chaeraea! - --- Pelästytä hänet! - --- Chaeraea ei pelästy. - -Tribuuni astui sisään pelottomana ilman muototemppuja. - --- Cajus Caesar, vaimosi on kuollut! - --- Sitä parempi, vastasi keisari. - --- Ainoa lapsesi on murskattu seinää vasten! - --- Voi, kuinka hauskaa! nauroi mielipuoli. - --- Ja nyt olet kuoleva! - --- Sitä en voi. Olen kuolematon. - --- Odotan sinua ulkopuolella. Täällä se älköön tapahtuko! - --- Matele ulos, muurahainen, jalkani on liian suuri sinun pienuuttasi -tavottamaan. - -Nyt kuului laulua temppelin alta tai maasta, lasten ääniä kuului. - -Keisari pelästyi taas ja ryömi tuolinsa alle. - -Chaeraea, joka oli odottanut ovelle, kävi kärsimättömäksi. - --- Tuletko, koira, taikka lyön sinut kuoliaaksi! - -Ja tämä jättiläismäinen mies hakkasi tuolin syrjään, astui -mielipuolen päälle ja korollaan polki hän mäsäksi hänen kurkkunsa, -niin että kieli tunkeutui kidasta ulos, vielä kuollessaankin sylkien -häväistyksiä. - - * * * * * - -Petoeläimellä oli kolme päätä; toisen nimi oli Claudius. Hän istui -pelaamassa noppaa ystävänsä Cajus Siliusin kanssa, joka oli kuulu -rikkaudestaan ja kauneudestaan. - --- Seuraa peliä, sävähti Claudius. - --- Minä seuraan! vastasi ystävä. - --- Et, sinä olet hajamielinen. Missä olit yöllä? - --- Olin Suburrassa. - --- Sinun ei ole tarvis mennä Suburraan, sinun pitää olla täällä minun -luonani. Seuraa peliä! - --- Minä seuraan; mutta mistä pelaamme. - --- Sinä pelaat hengestäsi. - --- Entä sinä, Caesar? - --- Myöskin sinun hengestäsi. - --- Entä jos sinä häviät? kysyi Silius. - --- Niin menetät sinä henkesi. - -Keisari kopautti pöytään noppakotelolla. Narcissus sihteeri astui -esille. - --- Anna minulle kirjoitustamineet, Narcissus. -- Käärmeen puremaa -vastaan täytyy käyttää marjakuusen pihkaa... - --- Entä myrkkykeisoa vastaan? - --- Cicutaa? Sitä vastaan ei ole parannusta. Seuraa peliä, muuten minä -suutun. - --- Ethän sinä voi suuttua! vastasi Silius. - --- En, se on totta, en jaksa; sanoinpahan muuten vain! - -Keisarin puoliso, kuuluisa Messalina, oli tullut sisälle. - --- Miksi istuu Silius täällä pelaamassa, kun hänen pitää seurata -minua teatteriin? - --- Hänen täytyy! vastasi keisari. - --- Mitäpä oikeuksia sinulla raukalla on häneen? - --- Hän on minun orjani, kaikki ovat maailman herran orjia. Sen -takia on Rooma kaikista valtioista kansanvaltaisin, sillä kaikki -kansalaiset ovat yhdenvertaiset minun ja jumalan edessä. - --- Hän on sinun orjasi, mutta hän on minun mieheni! sanoi Messalina. - --- Sinun miehesi! Minähän olen sinun kanssasi naimisissa. - --- Niin, mitäpä se tekee? - --- Menetkö sinä naimisiin pyytämättä minulta lupaa? - --- Niin, miksen? - --- Sinä olet lystikäs, Messalina, ainakin. Ja minä annan sinulle -anteeksi! -- Menkää nyt lapseni huvittelemaan. Narcissus saa pelata -kanssani. - -Kun keisari jäi kahden sihteerin kanssa, muutti hän kasvonpiirteitään. - --- Mene heidän jälessään, Narcissus! sähisi hän. Ota Locusta mukaasi -ja anna heille malja. -- Sitten otan Agrippinan! - -Mutta kun Silius ja keisarinna olivat päässeet oven ulkopuolelle, -kysyi Silius viattomasti: - --- Oletko itse laittanut sienet, jotka hän iltasekseen syö? - --- En ole itse niitä laittanut, mutta Locusta on sen tehnyt, ja hän -osaa asiansa hän! - - * * * * * - -Petoeläimen kolmannen pään nimi oli Nero. Hän oli Agrippinan -aviollinen poika, oli myrkyttänyt velipuolensa Britannicusin, -murhannut äitinsä, potkaissut kuoliaaksi vaimonsa ja vihdoin kaikkien -tavallisten juhlamenojen mukaan nainut gladiatorin. Hän väärensi -rahaa, ryösti temppeleitä. Hän teki taidematkan Kreikkaan, missä -ensin esiintyi laulajana ja toi kotia 1,800 seppelettä, sitten -ajajana; ajoi kyllä kumoon, mutta sai sittenkin palkinnon, koska -kukaan ei tohtinut häneltä sitä kieltää. - -Niin syvälle olivat Rooma ja Hellas vaipuneet, ja Claudius oli enkeli -tämän hirviön rinnalla, mutta hänetpä otettiinkin jumalien joukkoon. - -Keisari oli tänään palannut kotia taideretkeltä ja tavannut -pääkaupunkinsa palavana. Kun hän humalapäissään oli niin usein -raivonnut vanhanaikaista Roomaansa, sen ahtaita katuja ja -huonoja ristikkorakennuksia vastaan sekä useissa tilaisuuksissa -toivonut tulta sen kaikkiin nurkkiin, ruvettiin häntä epäilemään -murhapoltosta. Hän istui palatsissaan Esqvilinumissa, suuressa -pilarisalissa ja nautti komeasta tulipalosta. - -Se oli marmorisali, harvassa huonekaluja, koska häntä pelotti laittaa -piilopaikkoja murhaajille. Mutta salin taustalla nähtiin vahvat ja -kaksin kerroin kullatut rautakalterit, joiden takaa häämötti kaksi -kellanruskeata libyalaista leijonaa. Hän sanoi niitä kissoikseen. - -Veräjän pielessä seisoi kaksi orjaa, Pallas ja Aleksander, -tähystellen hallitsijansa jokaista kasvojen värettä. - --- Hän hymyilee, kuiskasi Pallas; siis on henkemme mennyttä. -- -Veli, me tapaamme jälleen! Rukoile puolestani ja anna minulle rauhan -suutelo! - --- Herra on pelastava sinut kaikesta pahasta ja vapahtava sinut -taivaalliseen valtakuntaansa. Tämän ajallisen täytyy pukea päällensä -ijankaikkinen ja kuolevaisen kuolemattomuus. - -Keisarin punaset kasvot, viinin ja tulihohteen punertamat, alkoivat -jännittyä, ja korvista ja silmistä näki että hän kuunteli. Kuuliko -hän ehkä, kuinka kansanjoukko kuiskaili epäilyksiään murhapolttajasta? - --- Pallas! ärähti hän. Rooma palaa! - -Orja pysyi säikähdyksestä mykkänä. - --- Pallas! Oletko kuuro? - -Ei vastausta. - --- Pallas, oletko mykkä? -- Ne sanovat tuolla alhaalla, että minä -olen sytyttänyt sen, mutta sitä en ole tehnyt! Lähde juoksemaan -kaduille ja levitä tietoa, että kristityt ovat sen tehneet! - --- Sitä en tahdo! vastasi orja. - -Nero luuli kuulleensa väärin. - --- Etkö tiedä, että kristityt ovat noitia ja asuvat kuin rotat -alhaalla hautakäytävissä, että koko Rooma nojautuu kristittyihin! -Olen arvellut johtaa Tiberin sinne ja hukuttaa heidät taikka avata -lokaviemärien seinät ja laskea katakombit sonnan valtaan. Heidän -sibylla-kirjansa ovat julistaneet Rooman häviötä, mutta he puhuvat -Babelista Rooman asemasta! Kas, nyt tarttuu tuli Kapitoliumiin! -Pallas juokse ulos sanomaan, että kristityt ovat sen tehneet. - --- Sitä en tahdo, vastasi Pallas ääneen ja selvästi, koska se ei ole -totta. - --- Nyt kuulin oikein! karjasi keisari ja nousi. Sinä et tahdo käydä -kaupungilla; mene sitten sisälle tästä veräjästä leikkimään kissojeni -kanssa. Hän avasi ensimäisen veräjän ja työnsi Pallasin leijonan -esihäkkiin. - --- Aleksander! sanoi Pallas äänekkäästi: Katso minä olen kutsunut -sinua, sinun tulee olla luja ja vakaa! - --- Minä tiedän että vapahtajani elää, ja hän on vihdoin minut maasta -ylös herättävä! - --- Mitä kieltä te puhutte? sanoi keisari ja veti köydestä, joka avasi -toisen veräjän leijonalle. - --- Aleksander, lähde kaupungille ja levitä tietoa, että kristityt -ovat sytyttäneet Rooman palamaan. - --- En, vastasi Aleksander, sillä minä olen kristitty. - --- Mikä on kristitty? - --- Sillä niin on jumala maailmaa rakastanut että hän antoi ainoan -poikansa, niin että kenenkään joka häneen uskoo, ei pidä hukkuman, -vaan ijankaikkisen elämän saaman. - --- Etkö sinä huku? Eikö minulla ole valta sinua tuhota? - --- Sinulla ei ole mitään valtaa minun ylitseni, jota ei ole sinulle -ylhäältä annettu. - --- Hän ei pelkää kuolemaa! Lentulus! Tuo tänne tulta, minä sytytän -vaatteesi tuleen, niin katsotaanpas, etkö osaa palaa; minä sytytän -hiuksesi, partasi, kyntesi palamaan; mutta ensiksi upottakaamme sinut -öljyyn ja naftaan; pikiin ja rikkiin minä sinut upotan, niin sittenpä -saamme nähdä, voitko elää ijankaikkista elämää. Lentulus! - -Lentulus syöksähti sisälle: - --- Herra, kaupungissa on kapina, pakene! - --- Minäkö pakenen! -- Tulta ensiksi! - --- Espanja on noussut kapinaan ja huutanut Galban keisariksi! - --- Galban! Ehen Jugaces Posthume... Galba! -- No niin, paetkaamme, -mutta minne? - --- Katakombin kautta, herra. - --- Ei, siellä asuvat kristityt, ja he tappavat minut. - --- He eivät tapa ketään, sanoi Aleksander. - --- Ei edes vihollisiaan? - --- He rukoilevat vihollistensa puolesta. - --- Sitten he ovat hulluja! Sitä parempi! - - * * * * * - --- Kristityt olivat kokoontuneet erääseen katakombien kuoriin. - --- Kapitolium palaa, se on pakanain Sion, sanoi Aleksander. - --- Herra Sebaoth kostaa Jerusaleminsa hävittämisen! - --- Älä sano kostaa, sano rankaisee! - --- Joku tulee käytävässä! - --- Onko se joku veli? - --- Ei, hän ei polvistu ristin edessä. - --- Sitten se on joku pyöveli! - -Keisari ilmestyi repaleisena, likaisena ja nenäliina otsalla. -Lähestyessään kristittyjä, joita hän valkeine viittoineen piti -kreikkalaisina, rauhoittui hän ja päätti neuvotella: - --- Oletteko kreikkalaisia? - --- Täällä ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, ei barbaria -eikä skytiläistä, ei palvelijaa eikä vapaata, vaan kaikki veljiä -Kristuksessa! Tervetuloa, veli! - --- Se on Petoeläin! sanoi Aleksander. - -Keisari tunsi nyt karanneen orjansa, ja tuskissaan hän painui -polvilleen. - --- Älkää minua tappako! Olen köyhä kivenhakkaaja, eksyksissä. -Neuvokaa minulle vain tie ulos, oikealleko vai vasemmalle? - --- Tunnetko minua? kysyi Aleksander. - --- Aleksander! vastasi keisari. - --- Jonka tahdoit polttaa! Se olen! - --- Armoa! Älä minua tapa! - --- Nouse, Caesar! Henkesi on jumalan käsissä. - --- Saanko armon? - --- Saat itsellesi saattajan! - --- Sano vain, oikealleko vai vasemmalle, niin tulen kyllä omin voimin -toimeen sitten! - --- Käy vasemmalle! - --- Jos sinä valehtelet! - --- Sitä en voi; näetkös, siinä on erotus! - --- Miksi et valehtele? Niin minä tekisin. - --- Käy vasemmalle! - -Keisari varmistui ja läksi. Mutta muutaman askeleen perästä hän -pysähtyi ja kääntyi: - --- Hyi teitä, orjat! Nyt tulen itse toimeen! - - * * * * * - -Olipa kauhun ukkosyö, kun Nero Sporus pojan ja muutamain orjain -seurassa saapui vapautetun rakastajattarensa Phaonin maatilalle. -Phaon ei tohtinut ottaa vastaan keisariaan, vaan neuvoi häntä -piiloutumaan savikuoppaan; mutta Caesar ei halunnut mennä maan -sisään; vaan kuullessaan vainoojain tulevan, hypähti hän erääseen -lammikkoon ja jäi seisomaan veteen. Sieltä hän kuuli ohikulkijain, -jotka häntä etsivät, kertovan, että hänet oli tuomittu ruoskien -surmattavaksi. Hiukan epäröityään työnsi hän tikarin rintaansa. - -Hänen imettäjänsä Acte, joka oli ollut hänen rakastajattarensakin, -hautasi hänet puutarhakunnaalle, Monte Pinciolle. Ja Rooman -kansa rakasti häntä hänen kuoltuaan ja kantoi kauan kukkia hänen -haudalleen. Mutta kristityt pitivät häntä ilmestyskirjan petoeläimenä -ja antikristuksena. - - - - -Luopio. - - -Runsaasti kolmensadan vuoden kuluttua Kristuksen kuolemasta -oli maailman historia siirtänyt Tespisrattaansa Välimereltä ja -idästä. Kreikka oli käynyt suureen lepoon, Rooma oli raunioina ja -valloittajan hallussa, Jerusalem hävitetty, Aleksandria Niilideltan -varrella oli painunut vähäpätöiseksi; maailman pääkaupunki oli -Mustanmeren rannalla ja puolittain itämainen siirtola, nimeltänsä -Bysanz oli Konstantin Suuren mukaan Konstantinopel. Pakanallinen -maailma oli kesannossa, ja kristinusko valtionuskontona. Mutta -kristinuskon henki ei ollut syöpynyt keisarikuntaan; oppi sillä oli, -moninaisia oppeja, mutta hovi eli pakanatakin pahemmin, ja Bysanzin -valtaistuimelle kävi tie tavallisesti säännöllistä kulkuaan murhan -välityksellä. - -Mutta samalla kuin Europa oli muuttanut Itämaille, oli uusia -valloituksia suoritettu lännessä ja pohjoisessa. Roomalaisilla oli -viisikymmentä kaupunkia Rheinin varrella, ja koko Gallia oli jo -Caesarin ajoilta alkaen ollut roomalaisten aurain kynnettävänä ja -palvellut roomalaisia jumalia roomalaisissa temppeleissä. - -Kun kristinusko nyt oli vietävä Galliaan, syntyi sen tielle -vaikeuksia. Maan oman uskonnon, Druidipalveluksen, oli hiljattain -keisari Claudius kieltänyt, ja roomalainen uskonto oli määrätty -tilalle. Toinen muutos heti toisen niskaan ei ollut kansan mieleen, -ja siksi oli Gallia hajaannustilassa, josta kuitenkin uusi oli -kasvamassa. - -Mutta Konstantinin hallituksen aikana alkoi toisaalta vaaroja -nousta vasta muodostuneelle Gallian maakunnalle. Germanilaisia -heimoja, frankilaisia ja allemanneja houkuttelivat lihavan maan -ihanuudet, missä vuoret viiniä vuotivat ja lakeudet keltaista vehnää -aaltoilivat. Parasta maakuntaa suojatakseen, ja ehkä toisistakin -syistä, keisari lähetti sisarensa lapsen ja lankonsa, Julianusin, -sotimaan germaneja vastaan. Julianus oli kyllä kasvatettu luostarissa -ja yliopistossa, mutta näyttää ymmärtäneen sotaa, sillä hän löi -tungeksijat ja marssi sitten Lutetia Parisiorumiin. - - * * * * * - -Legionat olivat samonneet ylöspäin Mons Martisia eli Martyrorumia, -kuten sitä vuorotellen kutsuttiin. Etunenässä kulki mitättömän -näköinen filosofipartainen mies Julianus, nimitetty Caesar, mutta ei -silti keisari. - -Ylinnä vuoren kiireellä seisoi Marsin temppeli, mutta se oli -suljettu. Kun sotajoukko oli leiriytynyt, läksi Julianus yksin -jyrkänteelle katsomaan Lutetian kaupunkia, jota hän ei koskaan ennen -ollut nähnyt. - -Saarella Seine joen kahden haaran välissä oli itse kaupunkirakenne -ynnä Jupiterin temppeli, mutta keisaripalatsi ja amfiteatteri -näkyi Parnassos vuoren rinteellä joen vasemmalla rannalla. Kolmena -vuosisatana, aina Caesarin ajoilta asti, olivat keisarit toisinaan -oleskelleet täällä, ja nyt viimeksi olivat Konstantin suuri ja -Konstantius asuneet parisilaisten Lutetiassa. - -Hetken aikaa katseltuaan laaksoa ja jokea, huudahti mietiskelevä -Caesar: - --- Urbs! Tämähän on Rooma! Joki, laakso, kukkuloita, seitsemän tai -useampia, aivan kuin Roomassa. Ettekö näe, me seisomme Kapitolin -kukkulalla; toisella puolellamme on Janiculum, joka on Parnassos -vuori [Montparnasse], ja pohjoisessahan Mons Valerianus [Mont -Valérien] muodostaa meidän Vaticanusimme. Ja kaupunki saarella! -Saarihan on laivan näköinen, aivan kuin Tiberin saari, jonne obeliski -on mastoksi nostettu, niin silmiinpistävä oli samallaisuus. Caesar -oli kai liian omaperäinen tahtoakseen jäljennellä! He sanovat -Bysanzia Nova Romaksi, mutta Rooma on kuin mato; jos sen halkasee -kahdeksi palaksi, niin tulee kummastakin palasesta elävä olento. Mitä -sanot, Maximus? - --- Seitsemän kukkulan ja seitsemän kuninkaan kaupunki oli Rooma; -montako on täällä oleva, sitä ei kukaan osaa sanoa. - --- Sitäpä en ole koskaan ajatellut, vastasi Julianus, että Rooma sai -vain seitsemän kuningasta, samoin kuin kukkulaakin... merkillinen -sattuma! - -Maximus, mystikko, joka ynnä sofisti Priscus aina oli Julianusin -seurassa antamassa hänelle tilaisuutta filosofoimiseen, huomautti -heti: - --- Ei ole mitään sattumia, Caesar; kaikki laskettua ja tarkotettua, -kaikki on luotu tietoisesti suunnitellen ja sovelluttaen, taivaan -laki ja maan pyöreys. - --- Tuon hän on oppinut Egyptistä, keskeytti Priscus; sillä -egyptiläisethän näkevät Niilin virran tähtikuviossa Eridanus; -huvittaisipa minua tietää, minkä kuvion alapuolella on tämä Lutetia! - --- Se on Andromedan, samoinkuin Roomakin, vastasi Maximus, mutta -Perseus vallitsee Pyhää maata, niin että Agol on Jerusalemin yllä. - --- Miksi sanot sitä kirottua maata pyhäksi? ärähti Julianus, joka ei -voinut hillitä muuten levollista mieltään niin pian kuin puhe tuli -jostakin, mikä koski kristinuskoa, jota hän vihasi. - --- Sanon sitä maata pyhäksi sen tähden että siellä on syntynyt -maailman vapahtaja. Ja tiedäthän, että hän syntyi ilman isää, kuten -Perseus! Tiedät myös, että Perseus vapahti Andromedan, samoin kuin -Jesus Kristus on vapahtava Rooman ja Lutetian. - -Julianus oli ääneti, sillä uusplatonilaisena häneen vaikuttivat -samallaisuudet, joiden perspektiivi ulottui äärettömiin, ja tämä -runollinen kuva oli hänestä muuta kuin puhetaidon koru. Luostarissa -kristittyjen pappien kasvattamana hän oli aikaisin saanut käsityksen -uuden kristinuskon opeista, mutta filosofisen sivistyksensä -nojalla hän oli luullut huomanneensa, että kristinuskon siemenen -olivat kylväneet jo Sokrates ja Plato; ja kun hän sitten tutustui -uusplatonilaisiin, ei hän oikeastaan havainnut mitään muistuttamista -kristinuskon äskettäin muovailluissa opinkappaleissa. Mutta hänessä -syntyi rajaton viha näitä galilealaisia vastaan, jotka nyt tahtoivat -anastaa kaiken edellä käyneen ajan viisauden ja painaa nimensä sen -otsikkoon. He olivat hänestä varkaita! -- Hänen mielestään oli aivan -luonnollista, että Kristus oli jumalan poika: sillä panteistina -hän päätteli kaikkien ihmisten sielujen syntyneen jumalasta ja -olevan hänen osiaan. Itse hän tunnusti hiljattain hyväksytyn Nikean -uskonkappaleen, että poika oli samaa olemusta kuin isä, vaikka hän -käsitti tämän omalla tavallaan. Ihmeitä tapahtui joka päivä, ja niitä -saattoivat loihtijat näytellä. Syntiinlankeemuksen hän tunnusti, -sillä olihan Platokin selittänyt, että sielu on aineen kahleissa, -syntisen aineen, jota vastaan meidän täällä tuli taistella, ja tämän -oli Paulus vahvistanut Roomalaiskirjeissänsä sanoessaan: "Sitä hyvää, -jota haluan, en tee, mutta sitä pahaa, jota en halua, sitä minä -teen". Ja: haluni riippuu jumalani laissa sisäisen ihmisen mukaan, -mutta toisen lain näen minä jäsenissäni, joka taistelee henkeni -lakia vastaan... Minä ihmisparka, kuka on pelastava minut tästä -synnin (kuoleman) ruumiista? Se oli ajattelevan ja tuntevan ihmisen -valitusta aineen kahlehtimisesta, ihmissuvun äitelöitymistä itseensä. - -Julianus, sielultaan syvästi tuntevana ja korkealle pyrkivänä, -oli kokenut tätä painostusta, ja hän oli rehellisesti taistellut -lihan himoja vastaan voitollisesti. Murhaajain ja hekumoitsijain -parissa kun oli kasvanut, Bysanzin hovin ennen kuulumattomassa -ylellisyydessä, missä hänellä aluksi oli esim. 1,000 parturia ja -1,000 kokkia, oli hän heti poistanut ylellisyyden, eli itse kuin -kristillinen askeetti, toimien oikein, ajatellen jalosti. Aineen eli -synnin kahleissa olon hän oli täysin käsittänyt, mutta pelastuksesta -Kristuksessa hän ei hituistakaan tajunnut. Kolmesataa kuusikymmentä -vuotta oli kulunut Kristuksen syntymisestä, mutta maailma oli käynyt -yhä viheliäisemmäksi. Kristittyjen, varsinkin setänsä, Konstantin -suuren, oli hän nähnyt elävän pakanoitakin pahemmin; ja nuorena -hän oli tutkiskellut uutta oppia sieluntaisteluissaan; hän oli -rukoillut Kristusta kuin jumalaa, mutta ei ollut tullut kuuloon. -Vaihtaessaan sitten uskovalle Eusebiusille, oli tämä vastannut: olkaa -kärsivälliset toivossa! Rukoilkaa yhä! - -Mutta nuorukainen oli vastannut: "En voi olla kärsivällinen:" johon -Eusebius: "Pelastus on tuleva, mutta ei meidän aikanamme. Tuhannen -vuotta on kuin yksi päivä Herran Jumalan edessä! Odota viisi päivää, -niin saat nähdä." -- "En tahdo odottaa!" raivosi nuorukainen. -- -"Niin sanovat kadotetutkin. Mutta näetkö kärsimättömyys on helvetin -vaivoja, ja sinä luot itse helvettisi kärsimättömyydelläsi!" - -Julianusista tuli Kristuksen vihaaja oikeastaan tietämättä miksi. -Filosofit eivät sitä hänelle opettaneet, sillä he omaksuivat -kristinuskon ja filosofoivat sitä. Celsusin yksinkertainen -kristinuskon vastustaminen ei liioin ollut johtanut harhaan -Julianusin kypsää ja valistunutta ymmärrystä. Eusebius selitti -oppilaansa kristusvihan näin: "Hänellä on pakanaverta ruumiissaan, -sillä hän on illyrialaista syntyperää; hän ei kai kuulune tähän -lammashuoneeseen. Taikka on hänen ylpeytensä niin rajaton, ehkä hänen -kateutensa niin suuri, että hän ei siedä ketään yksinvaltiasta hengen -valtakunnassa. Hänhän elää itse kuin kristitty ja opettaa samaa kuin -Kristus, mutta on sittenkin Kristusvihaaja". - - * * * * * - -Mutta salatakseen vihaansa oli Caesar lähestynyt vähäistä kunnaalla -olevaa Mars temppeliä. Rakennus oli rappeutunut, ovet viety pois ja -pylväät säröissä. - -Tultuaan sisälle hän näki hyvän, kreikkalaisen Aresmallin mukaisen -Marsin kuvapatsaan alttariholvissa; mutta nenä oli lyöty mäsäksi, -sormet poissa ja koko patsas tahrittu likaan! - --- Sen ovat galilealaiset tehneet! sanoi Julianus, mutta sen he -saavat maksaa. - --- He ovat sen jo hengellänsä maksaneet! vastasi Maximus. Dionysius -[Pyhä Denis] mestattiin tällä kukkulalla, ja hänen kappelinsa näkyy -tuolla alhaalla rinteellä. - --- Oletko sinäkin galilealainen? - --- En, mutta rakastan oikeutta! - --- Oikeus ja sen jumalatar Astraea muutti maan päältä rautakauden -alkaessa, ja nyt hän on tähtenä taivaalla. - --- Eläinradalla, tokasi Priscus, luulenpa myös, että me kaikki elämme -eläinradoilla, eikä siellä juuri ole oikeudella tilaa! - -Leiristä kuului hälinää. Julianus nousi eräälle töyrylle nähdäkseen, -mitä oli tekeillä. - -Mars vuoren koko koillisrinne oli täynnä sotilaita, ja alhaalla -laaksossa näkyi telttejä ja leiritulia. Nämä tuhannet olivat kaiken -maailman kansaa. Siellä oli roomalaisia, kreikkalaisia, egyptiläisiä, -neekereitä, heprealaisia, persialaisia, afganilaisia, skytiläisiä, -germaneja, brittiläisiä, gallialaisia; mutta he olivat liikkeellä, ja -se hyörinä näytti kuin sääskien tanssilta. - --- Mikä on levottomuuden aiheena? kysyi Julianus. - -Pieni Denis kappelin kello kuului soivan Angelusta, ja kristityt -olivat polvistuneet, kun taas pakanat jäivät seisomaan tai jatkoivat -toimiansa. Kristityt mielestänsä kärsivät häiriötä ja pakanat samoin. - --- Tämä uskonto, sanoi Julianus, jonka pitäisi koota kaikki, se vain -särkee. Jos kirkolliskokoukset, sen sijaan että ovat sorvailleet -uusia tunnustuksia, olisivat tahtoneet murskata kaikki muodot -ja julistaneet vapaan jumalanpalveluksen ylistyslauluineen ja -rukouksineen kaikkein korkeimmalle, silloin kaikki kansat olisivat -polvistuneet tämän nimettömän nimeen. Katsokaa nyt kristittyjä! He -ovat ylivoimaiset ja laki puolellaan, ja siksi he pakottavat pakanat -palvelemaan heidän galilealaistaan! -- En minä heitä auta! -- Kansoja -voin pitää koossa, mutta tunnustajille en voi mitään! -- Käykäämme -alas kaupunkiin; tähän en tahdo sekaantua. - -Muutamia kristittyjä tribuneja lähestyi Caesaria nähtävästi aikoen -valittaa, mutta hän viittasi heitä pyörtämään takaisin, osottaen -ettei halunnut puhutella heitä. - - * * * * * - -Julianus oli jalkasin ja filosofiensa kanssa kulkenut Lutetiaan. -Kenraaleja, enemmän kuin muutakaan päällystöä hän ei ollut ottanut -mukaan, koska ei luottanut heihin. - -Hän havaitsi tämän uuden kaupungin Caesarien Rooman pienoiskuvaksi. -Olkikattoiset majat olivat kyllä päätekijöitä; mutta olipa siellä -myös useita temppeleitä ja kappeleita, prefekturi, forum ja -amfiteatteri. Forumia eli toria ympäröivät pylväskäytävät, jonne -kauppamiehet ja vaihtajat olivat pystyttäneet puotinsa, ja sen -toisella päätysivustalla oli prefekturi, jossa myöskin aedili ja -kvestori asuivat. - -Kansan huomaamatta ja tuntematta Caesar kulki prefekturiin. Eteisessä -hän näki kristillisiä symboleja. Risti, kala, hyvä paimen ja muuta -sellaista. Kristinusko oli kyllä valtiouskonto, mutta Caesarin viha -kaikkea kristillistä kohtaan oli niin suuri, että hän ei voinut -katsella kuvia; hän läksi sen takia jälleen ulos, kutsui prefektin -alas, ja käski hänen osottamaan tien joen vasemmalla rannalla olevaan -keisaripalatsiin. - -Ja sinne hänet nyt majoitettiin, itselleen hän otti yksinkertaisen -munkkikammiota muistuttavan huoneen. - -Kun hän Bysanzista lähdettyään oli kulkenut monia koukkuja ja kun -frankkien ja allemannien kurittaminen oli vienyt aikaa, oli kirjeitä -ehtinyt saapua. Niiden joukossa oli yksi keisariltakin, ja se saattoi -Julianusille paljon huolta. - -Keisarin suhde Julianus serkkuun oli aina ollut epämääräinen, -melkeinpä vihamielinen; ja nyt saavutettujen voittojen jälkeen oli -kateus ja pelko vallannut bysanzilaisen despotin mielen. Kirjeessä -oli käsky Julianusille heti palauttamaan legionat kotiin, kun sota -oli lopussa. - -Julianus älysi, miten vaarallista oli jättää vasta takaisin -valloitettu maa tyhjäksi puolustusväestä, mutta hänen -velvollisuudentuntonsa ja suorasukaisuutensa käskivät häntä -tottelemaan, ja epäröimättä hän lähetti keisarin julistuksen leiriin. - -Tämä tapahtui ensimäisen päivän illalla. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna oli Julianus oppineen seurueensa kanssa -lähtenyt vaellukselle. He nousivat hiljalleen Parnassos vuoren -yli ja samoilivat pohjoispuolella olevan tammimetsän läpi luopuen -raivatuilta teiltä. Tanakasti siinä filosofoitiin ja väiteltiin, ja -unohtaen ajan ja paikan seura uppoutui yhä syvemmälle metsään. - -Vihdoin he olivat saapuneet avoimelle paikalle, mistä laitumella -olevat metsäkauriit pakenivat, ja sinne he asettuivat omituisiksi -muodostuneille kiville, jotka olivat piirissä. Heidän yläpuolellaan -olevissa tammissa näkyi suuria vihreitä tukkoja, toisen värisiä kuin -puitten lehdet, ja he pitivät niitä linnunpesinä. - --- Enpä ole milloinkaan nähnyt noin monta variksen pesää yhtaikaa, -sanoi Caesar. - --- Eivät ne ole variksen pesiä, korkea armo, vastasi kirjuri Eleazar, -joka palveli sihteerinä; se on pyhää misteliä, joka kasvaa tammessa -ja kosmillisten voimain yhteisvaikutuksesta muodostuu tuollaiseksi -pyöriöksi, jota pidetään maan sekä muittenkin taivaankappaleitten -muotona. - --- Onko tämä... - --- On, ja me näymme joutuneen pyhään uhrilehtoon, missä maan -alkujumalia vielä druidit palvelevat, vaikka heidän palvelemisensa on -kielletty. - --- Kielletty, huolimatta siitä että keisarin Milano-julistus säätää -uskonnon vapauden, tokasi sofisti Priscus. - -Julianus ei mielellään kuullut mainittavan tätä vapautta, -kristinuskon kautta saavutettua, toisten tunnustusten -sortamisvapautta. Hän nousi, ja seura hänen kerallaan, jatkamaan -vaeltamista. - -Hetken kuluttua he olivat saapuneet Suresnesiin ja sen -viinikunnaille, missä viikuna- ja persikkapuut muureja reunustivat. -Noustuaan eräälle mäen töyrylle, he näkivät koko Seine laakson -alhaalla peltoineen, puutarhoineen ja huviloineen. - --- Sehän on Kananin siunattua maata! huudahti Julianus kauniin -maiseman ihastuttamana. - -Joen toisella puolen näkyi Mars vuori kohoavan temppeleineen ja -kappeleineen; ja missä vuoren seinämä oli paljasta, loisti kalkki -valkeina pilvinä, muistuttaen ääretöntä, kunnaille pystytettyä -telttien paljoutta. - -Filosofit seisoivat kauan katselemassa näköalaa, kun kuului pauhu -aivan kuin lähenevän raemyrskyn pauhu. Mutta pilveäkään ei näkynyt, -ja seurue seisoi ihmeissään kuunnellen. - -Pauhinan voima lisääntyi ja muuttui huudoksi, kirkunaksi ja -asemelskeeksi. - -Nyt näytti Mars vuori rupeavan liikkumaan; sen kiireellä kiehui, ja -kirkkaita salamoita sinkoili sieltä. Virran kaltaisena alkoi liikkuva -ja hohtava vyöryä vuoren rinnettä alaspäin kaupungin puolta kohti. - -Silloin ymmärrettiin. - --- Legionathan ne ovat kapinassa! otaksui Maximus. - --- Julistus on vaikuttanut! - --- He etsivät Caesariaan! - --- Sitten on vain palattava kotiin. - -Seura läksi nyt joen rannalla olevaa tietä myöten ylöspäin, -voidakseen tarkata legionain hommia. - -Yhä valtavampana syöksyi tumma virta alaspäin aseet ja kypärit -välkähdellen. - -Vaeltajat kiirehtivät askeleitaan ja saapuivat palatsiin, missä -vallitsi suuri hyörinä. - -Julianus oli luonnoltaan urhokas mies, mutta ajattelijan kainous -sai hänet usein araksi julkisessa esiintymisessä. Hän kulki sen -tähden kylpyhuoneen kautta sisälle ja pyrki yksinäiseen kamariinsa, -odotellen mitä nyt oli tapahtuva. Hän käveli kamarin lattialla -kovin levottomana, aivan kuin hänen kohtalonsa juuri nyt oli koko -elinajaksi ratkaistavana. - -Sitten tuli se, minkä hän melkein tiesi. - -Pihan puolelta kuului huuto: - --- Ave Caesar Julianus Imperator! - --- Me valitsemme Julianusin keisariksi! - --- Diademi Julianusille! - --- Kuolkoon Konstantius, murhaaja ja raukka! - -Ei ollut enää epäilemistä! Legionat olivat julistaneet Julianusin -keisariksi, sillä he eivät halunneet lähteä tästä luvatusta maasta, -jonka valloittaminen oli tapahtunut heidän verensä hinnalla. - -Julianus, joka ei ollut tavottanut valtaa, koska pelkäsi -vastuunalaisuutta, tahtoi vastustaa, mutta sotajoukon lähettiläät -häntä varottivat: - --- Ellet hyväksy vaalia, isketään sinut kuoliaaksi! - --- Joka ei uskalla vallita, hänet orjuutetaan! Siten oli Julianus sen -suuren valtakunnan keisari, joka ulottui Mustastamerestä Atlannin -valtamereen. - - * * * * * - -Sen yön, joka tätä päivää seurasi, vietti keisari mietiskellen; ja -kun hän aamulla kylvettyään näyttäytyi ystävilleen, oli hän käynyt -melkein tuntemattomaksi. Hän oli kirjaimellisesti heittänyt naamion -pois ja näytti toiset kasvonsa, uusine ilmeineen, melkeinpä uusine -piirteineen. Huolimatta suorasukaisesta luonteestaan, oli Julianusin -täytynyt, samoin kuin Konstantinin, elää alituisesti teeskennellen, -suosia ja harjoittaa tätä kristillistä oppia, jota hän ei uskonut. -Olipa hänen täytynyt tunnustaa Nikean kokouksen kolminaisuuskin ja -Kristuksen jumaluus, käydä jumalanpalveluksissa, noudattaa paastoja. -Nyt, kun valta oli jätetty hänen käsiinsä, oli hänen ensimäinen -toimenpiteensä vapautensa käyttäminen, ja olla se mikä hän oli. - -Ensi työkseen hän erotti lampaat vuohista, seuloi erilleen kaikki -galilealaiset ja antoi heidän muodostaa omat legionansa sen -tekosyyn nojalla, että kristityt siten saivat paremman tilaisuuden -uskonnollisten tapojensa harjoittamiseen. Mutta samalla hän kokosi -oman personansa ympärille vain vanhan kansan pakanoita, heprealaisia, -syrialaisia, persialaisia ja skytiläisiä, kaikellaista kansaa, paitsi -kristittyjä. - -Sen lisäksi hän pukeutui imperatorin loistavaan purppuraan ja -diademiin, ja leikkasi ja kultasi partansa, näyttäytyi ulkona -ainoastaan ratsain ja suuri seurue mukanaan. - -Kun tämä oli tapahtunut, ryhtyi hän ottamaan vastaan kansan -kunnianosotuksia, ja siihen tarkotukseen hän päätti käyttää -teatteria. Siellä hän tahtoi esityttää Aiskylosin Prometheus -trilogian, joka silloin vielä oli täydellisenä olemassa. -Näyttelijöitä oli hänellä mukanaan, ja teatteri oli valmis. Huhu -tästä oli pian liikkeellä, ja pakanat sen riemuiten kuulivat, mutta -kristityt kävivät alakuloisiksi; alempi kansa oli kyllä odottanut -gladiatorinäytäntöjä ja eläintaisteluita, mutta olihan "ilveily" aina -tervetullut. - -Päivä oli käsissä ja kaupunki juhlallisesti koristettu. Näytäntö oli -kestävä aamusta iltaan asti ilman väliaikaa aterioita varten, ja kun -kevät oli ollut kylmää ja epävakaista, kehotettiin ottamaan mukaan -_cucullus_ niminen vaate, lyhyt roomalainen huppukauluksinen viitta, -joka oli varsin tarpeellinen senkin takia, että teatterin kattona oli -avonainen taivas. - -Caesar, nyttemmin Augustus, saapui teatteriin lailliseen aikaan -filosofiensa seurassa, jotka saivat paikkansa hiukan etäämpänä, sillä -Caesar istui valtion aitiossa, jonne hän odotti prefektiä, aediliä ja -kvestoria. - -Häntä hiukan hämmästytti, kun ei tavannut näitä kaupungin -hallintomiehiä täällä, ja kun aedili oli näytännön päämies, ei -uskallettu alottaa, ennenkuin hän oli saapunut. - -Kansa oli noussut seisaalleen Caesarin astuessa sisään, ja monet -tribunit olivat huutaneet eläköön, mutta sitten syntyi kiusallinen -hiljaisuus, jonka kuluessa keisaria tarkasteltiin kylmämielisen -uteliaasti. - -Vihdoin kyllästyttyään odottamiseen, hän kutsui sihteerinsä, -heprealaisen Eleazarin ja käski hänen mennä prefekturiin tiedustamaan -syytä pois jäämiseen, mutta samalla hän antoi merkin näytännön -alkamiseen. - -Näyttelijät astuivat esille, ja alttarilla he ryhtyivät ikivanhaan -uhriin, jolla murhenäytelmä alkoi. Kun nyt kaikki uskonnot olivat -luopuneet verisistä uhreista, juutalaisetkin temppelin hävittämisen -jälkeen Titusin aikana vuonna 70 j.Kr., niin tämä tavaton toiminta -herätti suurta uteliaisuutta. Legionalaisethan kyllä olivat tottuneet -näkemään verta, mutta kaupungin porvarit rouvineen kääntyivät -poispäin, kun pukki teurastettiin Dionysosille. - -Miksi Julianus oli uudelleen tahtonut saattaa käytäntöön tämän tavan, -sen luultiin aiheutuvan hänen kiitettävästä pyrkimyksestään sulattaa -kaikki uskonnot yhteen etsimällä kaikkien juhlamenoista syvemmän -tarkoituksen. Uhrihan oli lahja, anti ja osotti kiitollisuutta; -mutta Maximus mystikko oli vielä saanut keisarin vakuutetuksi -siitä, että itse veressä, elämän lähteessä, oli salaisia voimia, -jotka vetivät puoleensa alempiarvoisia henkisiä mahteja. Ihmislapsi -saattoi syntyessään äitinsä veren vuotamaan, ja ympärileikkauksen -pyhä toimitus muistutti synnyttämisen veristä ja tuskallista -suoritusta. Päämiesten haudoilla teurastettiin orjia, ja vielä -Julius Caesarin aikana roomalaiset olivat uhranneet 300 vankia -eräässä erikoistilaisuudessa. Näiden ja saman kaltaisten filosofisten -aatossuuntien elähyttämänä Julianus viehättyi kulkemaan tietä, joka -oli saattava hänet turmioon. - -Uhraamisen jälkeen, jota sotilaat olivat nauraneet ja naiset -itkeneet, alkoi näytelmä runoilijan omalla kielellä. Kreikkaahan -puhuivat kaikki sivistyneet Palestinasta Galliaan asti; mutta -sivistymättömät eivät sitä osanneet, ja sen takia porvarit eivät sitä -tarkkaavaisina seuranneet. - -Köörin esiintyessä toista kertaa, palasi Eleazar asialtaan: - --- Näin on tapahtunut, hän viestinsä ilmoitti. Sensin piispa, Gallian -kirkon esimies, on saapunut kaupunkiin ja pitää nyt messua kirkossa. -Korkeat virkamiehet ovat siellä saapuvilla, ja pyytävät anteeksi -keisarilta; he arvelivat hänen tienneen, että kristityt eivät koskaan -käy teattereissa, ja vetosivat uskonnon vapauteen. - -Caesar kävi kasvoiltaan kalpeaksi. - --- Hyvä on! Siitä he saavat maksun! Nyt, Eleazar juutalainen, sinä -saat istua viereeni puhelemaan. Näyttelijät ovat kurjia, enkä voi -sietää heidän kreikkalaista lausuntoaan. - -Eleazar esteli, mutta keisarin tahto ei sitä suvainnut. - -Aamupäivä kulua laahusti loppuun, ja kun trilogian ensimäinen osa -oli loppunut, näytti osa yleisöstä haluavan hiipiä tiehensä, mutta -ulko-ovet olivat lukitut, sillä ei tahdottu näytellä tyhjille -seinille eikä liioin osottaa vähäksymistä keisarille. - -Mutta yleisön kyllästys lisääntyi, sillä sitä väsytti ja oli -nälkä. Juutalaisen laskeminen keisarin aitioon oli myös herättänyt -kiusallista huomiota, ei sen tähden että hän oli juutalainen, sillä -juutalaisviha syntyi paljoa myöhemmin, ristiretkien jälkeen. Ensi -vuosisatoina juutalaiset ja kristityt sekoitettiin toisiinsa, koska -uutta oppia pidettiin juutalaismaasta lähteneenä ja Mooseksen opin -jatkona. Sen tähden ei Eleazaria karsaasti katseltu, vaan pikemmin -hänen mitättömän ulkonäkönsä ja vähäpätöisen asemansa vuoksi. Se -oli uhmaa, mutta eniten kristittyjä kohtaan, sillä juutalainen oli -kuitenkin vain muukalainen ja pakana. - -Kun nyt toisessa osassa Prometheus naulattiin kiinni kallioon, oli -näyttelijän täytynyt ajatella ristiinnaulittua esikuvanaan, ja -hän asettui todellakin sellaiseen asemaan kädet levällään ja pää -taipuneena rinnalle. Kansa alkoi myös käydä tarkkaavaiseksi, ja -kun he eivät ymmärtäneet kieltä eivätkä olleet koskaan tunteneet -mytologiaa, luulivat he näyteltävän Kristuksen kärsimistä. Kun -tämän esitystä ei vielä ollut tapahtunut teatterissa, herätti se -epämieluista huomiota, niin että alettiin puoliääneen keskustella. - -Keisari oli kiukkuinen, mutta ei liikuttanut lihastakaan; vaan kun -tämä levollinen mies kiukustui, menetti hän kaiken ymmärryksensä. Hän -istui äänetönnä ja harkitsi suunnitelmia näitä barbaareja vastaan, -jotka olivat unohtaneet esi-isäin viisauden. Päivällisaika oli -käsissä, ja kärsimättömyys kävi yhä selvemmäksi. - -Silloin alkoi taivas vetäytyä pilveen, ja muutamia lumihiutaleita -putoili alas hiljaa kuin höyhenet. Ne joilla oli viitta vetivät sen -päänsä yli. Näyttelijät katsoivat keisarin aitioon, mutta hän ei -liikahtanut, vaikka hänellä ei ollut kattoa yllään. Hän oli sotilas -eikä saanut osottaa pelkoa sellaisen vähäpätöisyyden johdosta kuin -oli tyly ilma. - -Juuri nyt alkoi Prometheus ennustaa Iolle siitä pojasta, joka oli -syntyvä ja kukistava Zeusin ja vapauttava Prometheusin. Sivistyneet, -kristityt ja pakanat katselivat merkitsevästi toisiaan kun Io -lausuili: - --- Mitä sanot? Minun poikani on sinut pelastava? - -Kun Prometheus vastasi: - --- Kolmas kymmenen ihmissuku-sarjan perästä, niin syntyi sorina -teatterissa. - -Kymmenen ihmissukua oli suunnilleen 700 vuotta eli täsmälleen -Kristuksen syntymään asti, koska kreikkalaisten ajanlasku alkoi 763, -taruperäisen aikakauden päätyttyä, jota aikaa kertomakappale esitti. - -Julianus huomasi heittäneensä puita tuleen ja antanut kristityille -tahtomattaan valtin käteen. Aiskylos oli ennustanut Kristuksen tulon -aivan vuoden tarkkaan ja että hän oli kukistava Zeusin, enempää eivät -oikeauskoiset athanasialaiset tarvinneet musertaakseen arialaiset, -jotka kielsivät hänen jumaluutensa. - -Mutta lumisade lisääntyi ja muuttui tuiskuksi. Caesar istui valkeana -kuin ruumisvaatteissa, mutta ei liikahtanut, sillä hän oli raivosta -aivan suunniltaan, raivosta itseänsä ja demoneita vastaan, jotka -olivat peijanneet hänet valitsemaan tämän kappaleen, taivasta -vastaan, joka häntä pilkkasi. - -Koko yleisö oli lumen peittämä ja väitteli Kristuksen jumaluudesta; -pikku väki nauroi ja riiteli. - -Ainoat, jotka olivat suojassa ilman oikulta, olivat näyttelijät -telttikaton alla. Mutta märkä lumi oli raskasta, kangas painui -lengolle ja repesi. - -Silloin nousi koko yleisö nauraa hohottaen; näyttelijät sätkyttelivät -itsensä esille lumen alta; ovet avattiin, ja kaikki pakenivat paitsi -Caesar filosofeineen. - - * * * * * - -Julianus oli heti julistamisen jälkeen lähettänyt viestin keisarille -Bysanziin ja istui nyt alallaan vastausta odottaen. - -Mutta aika kului kohti talvipäivän tasausta ja vuoden vaihdetta. -Kristityt olivat silloin alkaneet viettää Kristuksen syntymää ja -tällöin lainailleet roomalaisia Saturnalimenoja, Saturnusin kunniaksi -vietetystä juhlasta. Julianus, natsarealaisten nakkaaman hansikkaan -ärsyttämänä, alkoi varustautua vastustukseen ja hyökkäykseen; ja nyt -hän tahtoi käyttää mahtiaan, palauttaa pakanuudelle, mitä sen omaa -oli, sekä osottaa kristityille, mistä he olivat ammentaneet tietonsa -korkeimmista asioista. Ja samalla hän tahtoi kristityttää pakanuuden, -jotta tämä uudelleen palautuessaan saisi kaikki puolelleen. - -Vanha Jupiterin temppeli joen saarella, joka oli ollut suljettuna -pitkät ajat, havaittiin eräänä yönä avatuksi ja sisällä oli tulta. -Kuultiin vasarain kalketta ja sahan sähinää, pikkain tirskettä ja -muurilaastain sohinaa. - -Tätä oli kestänyt jonkun aikaa, ja kaupungilla lörpöteltiin. - -Eräänä yönä keskitalvella istui Julianus Maximusin, Priscusin ja -Eleazarin kanssa opisthodomusissa eli pappien huoneessa alttarin -takana Jupiterin temppelissä. Koko temppeli oli valaistuna, ja heti -saattoi huomata korjaustöiden tarkoituksen. Vasemman pylväsrivin -vierustalla näkyi olevan ambo eli saarnatuoli ja sen alapuolella -rippituoli; edelleen seitsenhaarainen kynttiläjalka, kastemalja, -pöytä näkyleipineen ja suitsutusalttari. - -Tämä oli Julianusin yritystä liittää uusi oppi vanhaan, pakanuuden, -kristinuskon ja juutalaisuuden yhteensovittamista. Heliogobalus -oli kyllä yrittänyt samaa raa'alla tavallaan, pannessaan toimeen -syrialaisen auringon palveluksen Roomassa, mutta samalla pysyttäen -myös kaiken maailman jumalat, yksinpä Egyptinkin. Mutta kristityt -eivät halunneet liittyä mukaan eivätkä liioin juutalaiset. - -Julianus ei pitänyt juutalaisista, mutta hän vihasi kristinuskoa -niin suuresti, että hän otti auttaakseen tätä uppiniskaista -kansaa Palestinassa saadakseen sen nousemaan Kristusta vastaan. -Sitä tarkoittaen hän oli käskenyt rakentaa uudelleen Jerusalemin -temppelin, ja tätä asiata hän nyt ensin tahtoi harkita filosofiensa -kanssa, Eleazarkin niihin luettuina. - --- Miltä teistä siis tuntuu? lopetti Julianus pitkän esityksensä -Hierosolymasin uudelleen rakentamisesta. Maximus puhukoon ensin. - --- Caesar Augustus, vastasi Maximus, mystikko. Jerusalem on juurineen -hävitetty maan päältä, eikä sen temppeliä voida rakentaa. - --- Ei voida? Se rakennetaan! - --- Sitä ei voida! Konstantinin äiti on kyllä rakentanut kirkon -Kristuksen haudalle, mutta temppeli ei voi enää nousta. Eikö tämän -kaupungin historia ole aina Salomon ajoilta alkaen Jerusalemin -hävityshistoriaa? Sisak, filistealaiset, arapialaiset, syrialaiset, -Joas, egyptiläiset ja kaldealaiset ovat hävittäneet sen ensiksi. -Sitten tuli Aleksander, Ptolemeus ja vihdoin Antiokus Epiphanes, -joka repi muurit alas ja asetti Jupiterin kuvan temppeliin. Mutta -huomaappas 63 vuotta ennen Kristusta valloitti Pompejus Jerusalemin. -Mitä tapahtui samana vuosilukuna Kristuksen syntymän jälkeen Rooman -valtakunnassa. Ajatteleppas! -- Niin, Pompejin, Neapelin vieressä -olevan kaupungin, saman nimisen kuin oli valloittaja, hävitti -maanjäristys vuonna 63. Se oli kuin vastinetta puheeseen, ja Herra -Zebaoth kävi sotaa Jupiter-Zeusia vastaan. - --- Kuulehan nyt, keskeytti Julianus, noita pythagoralaisia -puhekäänteitäsi en hyväksy. Jos kumpikin tapaus olisi sattunut 63 -ennen Kristusta, olisin ollut melkein vakuutettu. - --- Odota vain, Caesar, niin olet oleva! Pompejusin valloitettua ja -Cassiusin ryöstettyä tämän kaupungin, Herodes suuri rakennutti sen -uudelleen, sen ja temppelin. Mutta heti sen jälkeen eli vuonna 70 -jälkeen Kristuksen hävitti Titus Jerusalemin kokonaan. Vain yhdeksän -vuotta sen jälkeen alkoi Monte Somma vuori nakkaamaan tulta, jota se -ei koskaan ennen ollut tehnyt, ja silloin Pompeji (ja Herkulaneum) -perusteitaan myöten tuhoutui. Pompeji ja Herkulaneum olivat Sodoma -ja Gomorrha, ja Vespasianusilla, joka ennen Titusta oli hävittänyt -Jerusalemin, oli jumalaistuttamistemppeli Pompejissa; se kumoutui -maan pinnalta. Luuletko ehkä, että kristityt sytyttivät Vesuviusin, -samoin kuin Nero luuli, että he sytyttivät Rooman 64 vuotta jälkeen -Kristuksen? - -Julianus kävi miettiväiseksi. - --- Oli siinä yhdeksän vuotta väliä... mutta omituiselta se näyttää. - --- Niin, alkoi Maximus uudelleen, mutta täsmälleen samana vuonna 70, -jolloin Titus hävitti Jerusalemin temppelin, paloi Kapitoliumi! - --- Sitten käyvätkin jumalat sotaa, ja me olemme vain sotilaita! -huudahti Julianus. - -Priscus, sofisti, joka piti sanasodasta, päätti puhaltaa liekkiä, kun -se oli sammumaisillaan: - --- Mutta Kristus on sanonut, että ei pidä kiveä jäämän kiven päälle -ja että temppeli ei koskaan nouse. - --- Onko Kristus sanonut niin? No, sitten hän saa osottaa, oliko hän -jumala, sillä nyt tahdon minä rakentaa Salomonin temppelin! - -Ja kääntyen Eleazarin puoleen: - --- Uskooko Eleazar ennuksiin? - --- Yhtä varmasti kuin Herra elää, yhtä varmasti kuin Abrahamin jumala -on johtanut meidät Egyptin orjuudesta ja antanut meille Kananin, yhtä -varmasti on hän täyttävä lupauksen ja lahjoittava meille takaisin -maan, kaupungin ja temppelin! - --- Tapahtukoon sinulle, niinkuin uskot! Temppeli on nouseva, ellei -ehkä kolmessa päivässä, kuten galilealainen tarkoitti. - - * * * * * - -Talvipäivän tasaus oli käsissä, ja Saturnalia alkoi Lutetiassa. -Pakanat olivat aina viettäneet tätä juhlaa kultaisen satuajan -muistoksi, joka oli vallinnut hyvän Saturnusin hallitessa. Silloin -oli ollut rauha maan päällä, leijona leikkinyt karitsan kanssa, -pellot antaneet sadon viljelemättä, ei oltu aseita taottu, sillä -ihmiset olivat olleet hyviä ja oikeamielisiä. Tämän kauniin juhlan, -jonka roomalaiset olivat hyljänneet, olivat kristityt ottaneet -käytäntöön, he kun Kristuksen tullessa odottivat uutta kulta-aikaa -eli tuhatvuotista valtakuntaa. Mutta nyt Julianus tahtoi palauttaa -etuoikeuden pakanoille, ja samalla osottaa natsarealaisille, mistä he -olivat saaneet uskonnolliset menonsa. - -Pakanat alkoivat vanhalla tavalla julistaa juhlapäivää. Puodit -olivat suljetut ja kaupunki juhlapuvussa, kun aamulla juhlakulkue -näkyi lähtevän basilikasta torille. Etunenässä kulki kuningas -Saturnus, runsauden sarvi, viljalyhteitä ja kyyhkysiä mukanaan, ja -hyveitten, Onnettaren, Rikkauden, Rauhan ja Oikeuden seuraamana. -Sitten tuli Caesariksi puettu näyttelijä, ja tämä talutti kädestä -rangaistusvankia, joka päivän kunniaksi oli vapautettu kahleistaan. -Heidän perässään seurasi herroja orjansa kainalossaan, sitten naisia -ja lapsia, jotka lyhteistä karistelivat jyviä kaduilla oleville -varpusille. - -Kulkue kävi ympäri katuja ja herätti ensin mieluisaa huomiota. - -Sitten käytiin temppeliin, missä Jupiter eli Zeus istui -alttariholvissa. Hänet oli veistetty niin viekkaasti, että hän -saattoi isä jumala luojan tai Mooseksen näköinen, sellaisena -kuin tätä nyt alettiin esittää. Tämän vieressä ja alapuolella -seisoi Orfeus hyvänä paimenena karitsa hartioillaan, ja reliefinä -kivijalassa näkyi hänen astumisensa Hadesiin, josta hän palasi Dike -eli Oikeus mukanaan, Eurydikes puolison nimen ivailu. Tämä oli -suorastaan kristityille. - -Jumalan kuvan edessä seisoi juutalainen näkyleipäpöytä ja siinä -leipä ja viini; muistutus siitä, mitä kristityt olivat lainanneet -Eukaristiasta eli messu-uhrista. Aivan kuin sattumalta tuotiin esille -vasta syntynyt pakanalapsi ja valeltiin vedellä ammeessa. Erään -osansa harjoitelleen kysymykseen, olivatko pakanat kastetut, vastasi -toinen harjoitellut, että esi-isillä aina oli ollut tapana pestä -vasta syntyneet lapsensa. - -Tämä kaikki oli Julianusin näyttämölle asettamaa ilveilyä. Nyt nousi -Maximus saarnatuoliin ja selitteli uusplatonisessa filosofisessa -luennossa kaikki kuvat, symbolit ja käytäntötavat. Hän todisti -myös, että pakanat eivät koskaan olleet palvelleet useampaa -kuin yhtä jumalaa, jonka monet ominaisuudet olivat ilmaistut -eri personoimisissa. Sitten hän oli puolustavinaan Kristuksen -jumaluutta, ihmeellistä syntymistä ja ihmetöitä. Mehän olimme kaikki -jumalaista polventoa, koska Jumala oli meidät luonut ja olimmehan -hänen lapsiaan. Kristuksen syntyminen ilman isää ei ollut mitään -ihmeellistä, koska filosofi Platokin oli ilman isää neitseestä -syntynyt. Saarnaansa hän liitti seuraavan syrjähuudahduksen: - --- Ihmetyöt! Miksi emme uskoisi ihmetöihin, kun kerran uskomme -kaikkivaltiaaseen jumalaan. Kun hän on kaikkivaltias, niin sehän -merkitsee että hän voi lakkauttaa itse laatimansa luonnon lait. Joka -ei usko ihmetöihin, hän on siis aasi! - -Saarnaa kuuntelivat pakanat ja kristityt. Viimemainitut eivät -luulleet koskaan kuulleensa niin selvää näiden vaikeatajuisten oppien -todistamista; ja pakanat saivat sen käsityksen että he olivat yhtä -mieltä kristittyjen kanssa. - --- Mitä siis on meidän välillämme? huudahti Maximus, innostuneena -temppelissä vallitsevasta sovusta ja yhteistunnosta. Eikö meillä -kaikilla ole sama isä, eikö sama jumala sittenkin ole meitä luonut? -Kuinkasta siis kiistelette te, toinen toistanne vastaan? Emmekö -me tänäpäivänä ole viettäneet niiden parempain aikain muistoa, -jotka menneet ovat, mutta jotka varmasti takaisin tulevat, samoin -kuin valo nyt kääntyy takaisin palaavan auringon keralla, aikana, -jolloin sopu ja rauha maan päällä vallitsee, eikä kukaan herra ole -oleva eikä kukaan orja. Täällä ei kukaan ole juutalainen, ei kukaan -kreikkalainen eikä barbaari, vaan me kaikki veljiä ja sisaria olemme -samassa uskossa; sen tähden, rakastakaa toisianne, sovinto rakentakaa -jumalanne ja toistenne kanssa, antakaa rauhan suudelma, iloitkaa, -tulkaa täydellisiksi, olkaa yksimieliset, ja rakkauden ja rauhan -jumala on teidän kanssanne oleva. - -Seurakunta oli liikutettu, ja vesissä silmin he toisiansa syleilivät, -toistensa käsiä puristivat ja poskelle toisiansa suutelivat. - -Silloin yhtäkkiä syttyi valorivi alttarin ympärille; se kuului -Saturnalian juhlamenoihin ja merkitsi auringon palaamista, jonka -tavan kristityt olivat ottaneet käytäntöön Kristuksen syntymistä eli -joulujuhlaa viettäessään. - -Sitten talutettiin esille kerjäläisiä, ja herrat pesivät heidän -jalkansa. Sen jälkeen asetettiin kaksitoista orjaa katettuun pöytään, -jolloin heidän isäntänsä palvelivat heitä. - -Julianus, joka, kätkössä opisthodomissa, oli katsellut juhlamenoja, -riemuitsi sydämmessään; sillä tällä ikivanhalla pakanallisella -juhlalla hän oli musertanut kristityt. Tässäkin oli ihmisrakkautta ja -armeliaisuutta, ja sitä oli ollut kaikkina aikoina! Sen hän tahtoi -saada sanotuksi, käyttämättä sanoja siihen. - -Lopulta tulivat lapset esille ja saivat lahjoja, osaksi vahaisia, -osaksi savesta muovailtuja nukkeja. - -Kuvitelma oli täydellinen, ja kristityt olivat kuin lumotut. - --- Pakanathan ovat kristittyjä! he huudahtelivat. Miksi riidellä ja -torailla, koska olemme yksimielisiä! - -Tunteet kuohuivat, ja menestys oli täydellinen. Se oli ensimäisen -päivän voitto. Ja kun kristittyjen seuraavana päivänä oli määrä -viettää joulujuhlaansa, täytyi sen tuntua vain pakanain juhlan -jäljittelyltä. - -Seitsemän päivää kesti Saturnalia, ja Julianus menestyksen -huumaamana päätti nyt uudistaa tämän vanhan jumalanpalveluksen koko -hirvittävässä majesteetillisuudessaan. - -Hänen filosofinsa varottivat häntä, mutta eipä hän heitä enää -kuullut; hänen täytyi saada esille hekatombinsa, sata koristettua -härkää oli teurastettava Jupiterin temppelin aukealla uhriksi -vanhoille jumalille. - --- Hän on hullu! valitteli Eleazar. - --- Jonka jumalat hukuttaa tahtovat, sen he lyövät sokeudella! - --- Nyt hän repii sen, minkä on rakentanut. - -Olisi vaikeata selittää, mistä perin sivistynyt, nerokas ja kauneutta -rakastava Julianus sai sen järjettömän aatoksen, että veriset uhrit -olivat palautettavat käytäntöön. Sehän oli lahtia eli mestausta, -eikä teurastajalla, enemmän kuin pyövelilläkään ollut mitään arvoa -yhteiskunnassa. Täytyy kai uskoa, että hänen Kristusvihansa oli -tyrehdyttänyt hänen ymmärryksensä, kun hän uhripapiksi pukeutuneena -talutti esille ensimäisen härän kullattuine sarvineen ja valkeine -siteineen. - -Sytytettyään suitsutuksen alttarilla hän valoi viinin maljasta härän -päähän, pisti veitsen kurkkuun ja kierti sitä. - -Kauhu valtasi joukon, joka kuitenkin jäi kuin naulittuna paikalleen. - -Mutta kun verta pirskoutui joka taholle ja keisari avasi värähtelevän -eläimen ruumiin tutkiakseen sen sisälmyksistä salattuja asioita, -silloin syntyi huuto ulvonnaksi paisuen, ja kaikki pakenivat. - --- Apostata! Luopio! kuului nyt ensi kerran. Se oli tappio, ja kun -vartijat laskivat eläimet valloilleen, läksivät ne pakoon pitkin -kaupungin katuja. - -Keisari sai verisessä valkeassa puvussaan käydä yksin palatsiin sekä -kristittyjen että pakanain osottaessa hänelle inhoansa. - --- Katsokaa lahtaria! huudeltiin. - --- Apostata! Luopio! - --- Hullu! - -Kotia päästyään Julianus oli kuin kivettynyt, mutta ennenkuin -vielä vaatteitakaan vaihtoi, hän istui pöytänsä ääreen ja -kirjoitti julistuksen kristittyjä vastaan. Siinä hän kielsi heiltä -opiskelemisen ja valtion virkojen saannin. - -Se oli ensi askel. - -Saman päivän illalla hän sai kirjeen: se oli Konstantius keisarilta -Bysanzista, joka ei tunnustanut hänen keisariksi julistamistaan, vaan -uhkasi sotajoukko mukanaan kohdata hänet Galliassa. - -Tämä oli aivan odottamatonta, ja Julianus läksi Lutetiasta ase -kädessä kohtaamaan sukulaistaan. Marssiessaan nyt itää kohti hänestä -tuntui kuin olisi käynyt kohti kuolemaa. Mutta onni nakkasi ensin -edullisen noppaheiton. Konstantius kuoli matkalla, ja Julianus tuli -yksin keisariksi. - -Tämän hän piti sen merkkinä, että jumalat olivat hänelle -suosiollisia, ja tuntien että hänellä oli tukea ylhäisissä, hän läksi -sotaretkelle. - -Mutta se oli vain hänen jumalainsa viimeistä leikittelyä. Kerrotaan -hänen, ennen kuin samosi persialaisia vastaan, tahtoneen saada -selville kohtalonsa ja sitä varten leikelleen naisruumiin nähdäkseen -ennustuksen sisälmyksistä. Se voi olla perätöntä, samoin kuin eri -kertomukset hänen kohta sen jälkeen tapahtuneesta kuolemastaankin. -Mutta se on varmaa, että galilealainen voitti Zeusin, joka ei koskaan -enää noussut. - -Varmaa on myöskin, kristittyjen, juutalaisten ja pakanallisten -kirjailijain varmentamaa, että Jerusalemin temppeliä ei milloinkaan -rakennettu, sillä perustusta kaivettaessa puhkesi tuli maasta -maanjäristyksen yhteydessä. Sama maanjäristys hävitti myös Delphin, -"maailman keskuksen" ja Hellasin uskonnollisen ja valtiollisen elämän -navan. - - - - -Attila. - - -Konstantin suuren mukana olivat Hellas, Rooma ja Palestina lakanneet -olemasta ja sivistys oli muuttanut Itämaille, sillä Konstantinopol -oli Europan pääkaupunki. Ja Itämailla hallitsivat eri nimiset -satrapit Roomaa, Espanjaa, Galliaa, Germaniaa. Näytti siltä kuin -Europan kukoistus olisi lakastunut, kuin Rooma olisi vaipunut -hautaansa, mutta se vain näytti siltä. Historia ei kulkenut eteenpäin -suorassa viivassa, vaan käytti kiertoteitä, ja siksi näytti kehitys -sotkeutuneen, käyneen eksyksiin, mutta niin ei ollut laita. -Kristinuskohan, joka nyt oli leviävä länteen, oli Itämailta kotoisin, -ja siksi oli vanha Bysanz väliasemana. Roomassa, joka oli jätetty -omille oloilleen, kun satrapit istuivat Milanossa ja Ravennassa, -alkoi uusi maailmanvalta versoa, hengellinen laadultaan, ja se -kaikessa hiljaisuudessa takoi uutta keisarikruunua ajan täyttyessä -annettavaksi arvoisimmalle. Ja perillistä oli Tacitus ennustanut, -uutta pohjoista kansaa, tervettä, rehellistä, hyväsydämmistä. -Ne olivat germaneja, jotka tuhat vuotta pitivät keisarikruunua -hallussaan, vuodesta 800 aina vuoteen 1815. Jo 400-luvun alkaessa -olivat kyllä länsigotit vallanneet Rooman, mutta vetäytyneet -takaisin. Toisia germaneja oli tulvinut Galliaan, Espanjaan, -Britanniaan, mutta kukaan ei ollut asumaan juurtunut Italiaan. - -Silloin ilmestyy näkymölle vieläkin uudempi kansa, tunnettua -syntyperää vailla; ja näiden ilmestyessä tuntui kuin germaneille -annettu Kananlupaus olisi peruutettu, sillä hunnit oleilivat vihdoin -Unkarissa ja kiskoivat veroa kaikilta Europan kansoilta; muutamien -majapahojen ympäröimään puulinnaan Theiss virran varrella kokoontui -kreikkalaisia, roomalaisia, bysanzilaisia ja kaikellaisia germaneja -valtaistuimen juureen, jolla istui villi, lihamöhkäleen kaltainen. - -Vuonna 453 oli tämän monivaiheisen kuninkaan määrä viettää häitään, -yksiä monista, ja hän oli käskenyt (sillä ruhtinas ei kutsu) niihin -suurmiehiä koko Europasta. Ratsain heitä tuli pohjoisesta, etelästä, -idästä ja lännestä. - -Mutta lännestä tullen pitkin Tonavan rantaa, heti nykyisen Granin -kohdalla olevan polvekkeen alapuolella, ratsasti kaksi miestä -karavanin etunenässä. Useita päiviä he olivat kulkeneet tämän -vihreän joen suloisia rantoja pitkin, sen kaislojen ja leppien -huminassa, sen sorsa- ja haikaraparvia säikytellen. Nyt heidän oli -lähdettävä lehväalueen viileistä siimeksistä ja käännyttävä itäänpäin -suola-aroja kohti, jotka ulottuivat aina keltaiseen Theissiin asti. - -Toinen joukon johtaja oli roomalainen, nimeltänsä Orestes, tunnettu -ja kuuluisa; toinen oli rugialainen Itämeren rannikolta ja tunnettiin -nimellä Edeko, oli ruhtinas, mutta pakosta seurasi Attilaa. - -Vähän olivat nämä molemmat suurmiehet puhuneet, sillä he epäilivät -toisiansa, mutta saavuttuaan laajalle arolle, joka avautui kirkkaana -ja valoisana kuin meren pinta, he tuntuivat itsekin kirkastuvan ja -luopuvan kaikesta epäluulostaan: - --- Miksi sinä matkustat häihin? kysyi Orestes. - --- Sen tähden, etten uskalla olla poissa! vastasi Edeko. - --- Aivan kuin minäkin. - --- Entä morsian! Burgundilaisneito ei tohtinut antaa rukkasia. - --- Hän? Kyllä hän olisi tohtinut. - --- Siis rakastaa hän tätä villiä? - --- Sitä en ole sanonut. - --- Ehkä hän vihaa häntä sitten? Uusi Judith tämän Holofernesin -varalle. - --- Ken tiennee? Burgundilaiset eivät ole rakastuneita hunneihin hänen -viimeisen ryöstöretkensä jälestä Burgundiin, jolloin hän hävitti -Wormsin. - --- Käsittämätöntä joka tapauksessa, että hän on voimistunut -Katalaunisten kentän tappion jälkeen. - --- Käsittämätöntä on kaikki, mikä tätä ihmistä koskee, jos häntä -voidaan ihmiseksi sanoa. - --- Sinäpä sen sanoit! Hän kuuluu seuranneen setäänsä Ruaa, josta emme -tiedä mitään; hän on murhannut veljensä Bledan. Kaksikymmentä vuotta -on hän ollut rautaruoskana niskoillamme, mutta kun hän äskettäin oli -Rooman edustalla, pyörti hän takaisin. - --- Mutta hänen on täytynyt luvata sotilailleen, että hän kerran antaa -Roomankin heidän käsiinsä. - --- Miksi säästi hän Rooman? - --- Sitä ei tiedä! Tästä miehestä ei tiedetä mitään, ja itse hän -tuntuu olevan tiedoton omasta olemuksestaan. Hän tulee idästä päin, -hän sanoo; siinä kaikki. Kansa kertoo hunnien olevan erämaan noitien -ja haltijain synnyntää. Jos kysyy Attilalta, mitä hän tahtoo ja -kuka hän on, hän vastaa: Jumalan vitsa. Hän ei perusta valtiota, ei -rakenna kaupunkia, mutta vallitsee kaikki valtiot ja hävittää kaikki -kaupungit. - --- Palatakseni morsiameen, hänen nimensähän on Ildico, niin hänhän on -kristitty? - --- Niin, mitäpä se Attilan liikuttaa, jolla ei ole mitään uskontoa? - --- Lie kai hänellä jonkinlainen, koska hän sanoo olevansa jumalan -vitsa ja väittää löytäneensä sotajumalan miekan. - --- Mutta muodoista hän ei piittaa mitään. Hänen ensimäinen -ministerinsä on kreikkalainen ja kristitty... - --- Saanemmekohan nähdä tätä ihmeellistä miestä, joka sen sijaan että -istuisi Bysanzissa tai Roomassa, on asettunut suola-arolle asumaan. - --- Se johtunee siitä, että tämä maa on samallainen kuin hänen -lakeutensa idässä. Sama maa, samat yrtit ja linnut; hän tuntee -olevansa kotona täällä! - -He vaikenivat sitä mukaa kuin aurinko nousi ja kuumuus lisääntyi. -Matalakasvuisista tamariskeista, koiruohoista, soodakasvista ei -lähtenyt mitään siimestä. Arokanat ja -leivoset olivat ainoat elävät -olennot erämaata vilkastuttamassa. Nautakarjat, vuohi- ja sikolaumat -olivat kadonneet, sillä Attilan puolimiljonainen sotajoukko oli ne -syönyt, ja hänen hevosensa olivat jyrsineet jokaisen syötävän ruohon -korren. - -Päivällisaikaan karavani pysähtyi aivan äkkiä, sillä itäisellä -taivaanrannalla näkyi kaupunki tornineen ja harjoineen sinisen järven -toisella puolen. - --- Olemmeko perillä? kysyi Edeko. - --- Mahdotonta, jälellähän on 20 peninkulmaa eli kolmen päivän matka. - -Mutta kaupunki sieltä näkyi, ja karavani kiirehti kulkuaan. - -Puoli tuntia kuljettuaan eivät he olleet päässeet lähemmäksi -kaupunkia, vaan päinvastoin tuntui välimatka pitenneen, kaupunki -pienentyneen ja vaipuneen näköpiirin alapuolelle. - -Uuden puolituntisen perästä oli kaupunki kadonnut ja samoin sininen -järvikin. - --- Loihtia he osaavat, sanoi roomalainen, mutta kyllä tämä jo kaiken -voittaa. - --- Se on fata morgana eli kangastus, selitti opas. - -Karavaani pysähtyi illan suussa yön ajan levähtääkseen. - - * * * * * - -Maasuikaleella, jonka ohi Bodrog laskee Theissiin, oli Attilalla -vakinainen leirinsä, sillä kaupungiksi sitä ei voinut sanoa. -Palatsi oli lakeerattua puuta räikeän värinen, tavattoman suuren -teltin muotoinen, jonka tyyli arvatenkin oli kotoisin Sinasta eli -Silkkimaasta. Naistupa, joka oli rakennettu heti viereen, oli hiukan -erilainen muodoltaan, ja se oli voinut kulkeutua pohjoisesta gotien -mukana tai myös Bysanzista, sillä talo oli puisten pyöreitten kaarien -koristama. - -Sisustus näytti olevan kaikilta kansoilta ja kaikista maista -varastettua; paljon kultaa ja hopeaa, silkki- ja samettipukuja; -roomalaisia huonekaluja ja kreikkalaisia astioita, gallialaisia -aseita, gotilaisia kudoksia. Se oli kuin rosvon asunto, ja sehän se -olikin. Palatsin aitauksen ulkopuolelta alkoi leiri savuttuneine -telttineen. Hevosvaihturien ja -varkaitten ryhmiä vilisi kaduilla, -ja siellä oli yhtä paljon hevosia kuin ihmisiäkin. Ulkopuolella oli -siko-, lammas-, vuohi- ja nautalaumoja laitumella, elävää muonaa -tälle äärettömälle joukolle, joka saattoi vain kuluttaa ja hävittää, -mutta sangen vähän tuottaa. - -Nyt hääpäivän aamuna liikuskeli tässä leirissä tuhansia pikku -ihmisiä, vääräsäärisiä ja leveäharteisia, puettuina rotannahkoihin -ja pohkeet rääsyihin kiedottuina. Uteliaina he tirkistelivät -telteistänsä muukalaisia, jotka juhlaan kutsuttuina tulivat -ratsastaen arolta. - -Ensimäisellä telttikadulla tuli perintöruhtinas, Attilan poika -Ellak, ylhäisiä vieraita vastaan; tulkin avulla hän lausui heidät -tervetulleiksi ja saattoi heidät vierastupaan. - --- Onko tämä ruhtinas? Ja ovatko nämä ihmisiä? sanoi Orestes Edekolle. - --- Hän on hevosvaihturi, ja nämä ovat rottia, vastasi Edeko. - --- Toukkia he ovat, vampyrejä, jotka ovat syntyneet unessa humalaisen -mielikuvituksessa! Hehän ovat vailla kasvoja, silmät ovat koloja ja -suu päristysreikä; nenä pääkallon ja korvat ruukkukannikkeet. - --- Todellakin! Ja näitä puolialastomia, haarniskattomia, kilvettömiä -ovat roomalaiset legionat paenneet. He ovat noitia, jotka voivat -saada itsensä koviksi. - --- Eivät nuo maailmaa valloita; - --- Eivät ainakaan tänä vuonna! - -Ja niin he seurasivat Ellak ruhtinasta, joka oli kuullut ja -ymmärtänyt joka sanan, vaikka hän ei ollut osaavinaan kieltä. - - * * * * * - -Ylhäällä naistuvassa istui suosikki Cercas ja neuloi morsiushuntua. - -Ildico, kaunis burgundilaistyttö, seisoi ikkunakorokkeella, -mietteissään ja hajamielisenä. Hän oli Wormsissa nähnyt sankarin, -jota maailma vapisi, ja oli todellakin huumaantunut tämän pienen -miehen majesteetillisesta olennosta. Häntä, vallanhimoista ja -itsepäistä, oli houkutellut se toivo, että oli saapa jakaa -valta-aseman miehen kanssa, joka sai kaikki ja kaiken taipumaan -edessään, ja siksi hän oli hyväksynyt hänen kosintansa. Mutta hänen -käsityksensä tämän vieraan kansan tavoista ja perimyslaeista ei ollut -selvä, siksi oli hän kuvitellut asemansa puolisona ja kuningattarena -aivan toisellaiseksi. Ja vasta tänä aamuna hän oli saanut -tietää, ettei hän saakaan tulla näkyville hääjuhlassa, ei päästä -valtaistuimesta osalliseksi, vaan että hänet aivan yksinkertaisesti -suljetaan naistupaan muiden vaimojen kanssa. - -Cercas, suosikki, oli vahingon iloisena kertonut kilpailijalleen -kaiken tämän, ja ylpeä Ildico ajatteli paraillaan, minkä päätöksen -hänen tuli tehdä. Ystäviä hänellä ei ollut yhtään tässä palatsissa, -ja vieraitten ruhtinaitten lähestyminen oli mahdotonta. - -Cercas ompeli ja lauloi samalla surumielistä, kaukana idässä olevan -kotiseudun säveltä: - - Tiikeri se seuraa leijonaa - Dalai-Nor, - Dalai-Nor; - miss' on kotini tuo aromaa - Urgan, Khalgan, Kosso-gol - teräskynsi, hammas vaskea. - Siddi-Khur, - Siddi-Khur; - Jos sä joudut kynsihinsä vaan, - etpä pääse niistä milloinkaan. - Siddi-Khur! - -Ildico näytti saaneen aatoksensa selville. - --- Saanko lainata neulaa, hän sanoi; tahdon ommella. - -Hän sai neulan, mutta se oli liian pieni; siksi pyysi hän suuremman, -ja valitsi kaikkein suurimman. Sen hän pisti poveensa, mutta ei -ommellut. - -Nyt ilmestyi ovelle olento, niin inhottavan ruma ja niin ilkeän -näköinen, että Ildico luuli sitä pahaksi hengeksi. Hän oli -pikimusta kuin kuuman Afrikan libyalainen, ja hänen päänsä oli -kasvanut suorastaan vatsasta, sillä rinta puuttui. Se oli kääpiö ja -kyssyselkä, nimeltänsä Hamilcar, Attilan hovinarri. Narri ei niinä -aikoina ollut mikään liukasjärkinen veitikka, vaan yksinkertainen -tyhmyri, joka uskoi kaikki mitä sanottiin, ja sen takia oli pilanteon -esineenä. - -Hän pisti vain kirjeen Cercasin käteen ja hävisi. - -Kun Cercas luki kirjettä, muuttuivat hänen kasvonsa ja hänestä tuli -toisenlainen. Raivon valtaamana hän ei ensin voinut puhua, vaan -lauloi: - - Tiikeri se seuraa leijonaa... - --- Ildico, oletpa saanut ystävän! pusertui hänestä ilmoille. Sinulla -on ystävä tässä huoneessa, tässä akkunan luona, rinnoillasi! - -Ja hän heittäysi burgundilaistytön rinnoille, itki ja nauroi -vuorotellen. - --- Annahan nyt minulle neulasi, iso kaunis neulasi, niin minäpä -pujotan siihen langan, ei, minä hion sen teräksessäni, ei, minä -pistän sen neulatuppuuni, ei, minä kastan sen hajupullooni, -erikoiseen pikku hajupullooni, ja sitten me yhdessä ompelemme -tiikerin suun kiinni, niin ettei se ikinä enää pure! Siddi Khur! -Siddi Khur! - --- Annahan minun lukea kirjeesi, keskeytti Ildico. - --- Sinä et osaa! Minä kerron sen sinulle! -- Hän, valtiaamme, -kosiskelee taas Valens keisarin tytärtä, Honoriaa, ja tällä kerralla -hän lupaa polttaa meidät kaikki, polttaa meidät, ja sitä hän sanoo -meidän kunnialliseksi hautaamiseksemme. - -Ildico ojensi kätensä vastaukseksi. - -Tänä yönä siis! Ja yksi ainoa neulan pistos vain -- maailma on oleva -valtiasta vailla. - - * * * * * - -Edeko ja Orestes olivat istuneet vierashuoneessa ja lepäilleet matkan -jälkeen. Päivällisaikaan, kun he aikoivat lähteä ulos, havaitsivat he -oven olevan lukossa. - --- Olemmeko vankeina? Olemmeko joutuneet sota-ansaan? kysyi -roomalainen. - --- Emmekä ole edes ruokaa saaneet, vastasi Edeko. - -Silloin kuului ulkopuolelta kaksi ääntä: - --- Saamme kai kuristaa heidät, se on luullakseni yksinkertaisinta. - --- Minusta on parasta pistää talo tuleen! Se pitkä on vahva... - --- Ja he kun eivät luulleet meidän ymmärtävän heidän puhettaan. - -Molemmat lukon taakse teljetyt, joiden omatunto ei ollut puhdas, -hämmästyivät ja luulivat loppunsa olevan käsissä. - -Silloin aukeni luukku seinässä, ja Hamilcar narrin hirveä pää tuli -näkyviin. - --- Oletpa piru tai et, mutta vastaa muutamiin kysymyksiimme! säväytti -roomalainen. - --- Puhukaa, herrat! vastasi neekeri. - --- Olemmeko vankeja, vai miksi emme saa nähdä kuningastanne! - -Ellak ruhtinaan pää näkyi nyt samassa luukussa. - --- Kuningas on nähtävissä vasta illalla pidoissa, sanoi ruhtinas -pahanenteisesti irvistäen. - --- Täytyykö meidän sitten nääntyä nälkään siihen mennessä? - --- Me sanomme sitä paastoamiseksi, ja niin teemme aina hankkiessamme -pitoihin, voidaksemme sitten syödä sitä enemmän. - --- Pääsemmekö edes ulos? - --- Ette! vastasi ruhtinas hevosvaihturin tavallaan. Maan tapoihin -pitää tyytyä! - -Ja niin luukku suljettiin. - --- Luuletko, että hengissä selkiämme tästä? kysyi Edeko. - --- Kukapa tietää! Attila on petoksesta luotu. Et kai tiedä, kuinka -hän kerran kirjoitti kaksi kirjettä; toisen länsi-gotein kuninkaalle -Diterichille ja kehotti häntä liittoon roomalaisia, muka yhteistä -vihollista, vastaan; samana päivänä hän kirjoitti samallaisen -kirjeen roomalaisille tarjoten liittoa länsi-goteja vastaan. Petos -huomattiin, ja Attila joutui kiikkiin. - --- Hän näyttää olevan kuolematon, muutenhan hän kai joskus olisi -haavoittunut taistelussa, hän kun aina kulkee etunenässä. - -Aina iltaan asti saivat matkatoverit olla lukkojen takana. Silloin -avattiin vihdoin ovi, ja heidät saattoi muuan juhlamenojen ohjaaja -suureen pitosaliin. - -Tässä suuressa salissa oli lukemattomia penkkejä ja pöytiä, -mitä kalliimpain kudosten verhoamia ja hopeisten ja kultaisten -juoma-astiain peittämiä. Vieraat olivat koossa, mutta matkustajamme -eivät nähneet tuttuja kasvoja, ja turhaan he tähystelivät sulhasta ja -morsianta. - -Kun heidät oli saatettu paikalleen, alkoi vieraiden kesken käydä -hiljainen hälinä. Puhuttiin puoliääneen ja arvailtiin, mistä -suurkuningas oli ilmestyvä! - -Orestes ja Edeko tarkastelivat katseillansa seiniä ja kattoa voimatta -havaita, missä se ihme saattoi tapahtua, sillä nämä lapselliset ja -salaviekkaat ihmiset pitivät tapanaan huvittaa vierasta yllätyksillä -ja lystillisillä menoilla. - -Äkkiä koko seura nousi seisoalleen. Peräseinän verho oli vedetty -syrjään, ja korokkeella istui pieni mitätön mies yksinään, pöytä -edessään ja loikoilusohva vieressään. Pöydällä oli puumalja. - -Hän istui aivan liikkumattomana, silmiäänkään räpäyttämättä. - -Vieressä, mutta alempana seisoi hänen ministerinsä, kreikkalainen -Onegesius, joka taukoamatta katseli valtiasta, hän kun näytti voivan -puhua hänelle silmillään. - -Ministeri antoi merkin, ja vieraat istuivat. - -Attila pysyi alallaan, sääret ristissä ja oikea käsi pöydällä. Hän ei -tervehtinyt, ei vastannut tervehdyksiin. - --- Hän ei näe meitä! Hän vain näyttäytyy! kuiskasi Orestes. - --- Kyllä hän näkee! - -Onegesius sai käskyn valtiaan silmästä; nosti sauvaansa; runoilija -astui esiin, yhtä paljon harppua kuin rumpua muistuttava soittokone -käsissään. Lyötyään kieliä ja rumpukalvoa hän alkoi lausuilla. Se oli -laulua Attilan kaikista urotöistä vahvasti väritettyinä, ja se olisi -tuntunut loppumattomalta, ellei seura olisi yhtynyt loppuloilotukseen -ja säestänyt huutoja iskemällä pöytään lyhyillä miekoillaan. -Runoilija kuvaili Katalaunisten kentän tappiota kunniakkaaksi, mutta -ratkaisemattomaksi tappeluksi. - -Kun vierailla nyt oli ollut aikaa katsella tätä mitättömän näköistä -sankaria yksinkertaisessa ruskeassa nahkapuvussaan, tarttui heihin -sama vastustamaton kunnioittamistunne, kuin kaikkiin, jotka olivat -hänet nähneet. - -Tuossa itsetietoisessa levollisuudessa oli enemmän kuin -turhamaisuutta; se oli ilmeistä kaiken ja kaikkien halveksimista. Hän -istui yhä sivuttain vieraisiin, eikä kukaan, paitsi ministeri, saanut -häneltä silmäystäkään. - -Ylistyslaulun loputtua Attila nosti maljaansa, ja juomatta kenenkään -onneksi hän maisteli siitä. - -Tämä oli juominkien alkamisen merkki; ja viini helmeili kulta- ja -hopeamaljoissa, jotka oli tyhjennettävä joka kerta kun niihin -koskettiin, sillä herraa huvitti itse selvänä ollen katsella -ympäristöään juopuneena. - -Hetken juopottelun jälkeen Hamilcar neekeri esiintyi hulluttelemaan. - -Silloin nousi suurkuningas, käänsi ensin selkänsä seuralle, jonka -jälkeen hän laskeutui loikoilusohvalle. Mutta hänen joka liikkeestään -pilkisti majesteetti esiin; ja kun hän polvet koholla ja kädet -niskassa loikoili siinä, mietiskellen, silmät suunnattuina kattoon, -oli hän yhä valtavasti vaikuttava. - --- Mutta entä morsian ja häät? kysyi Orestes eräältä -hunnilaisvieraalta. - --- Meillä ei puhuta naisistamme, miksi heitä siis näytettäisi? -vastasi hunni. - -Juontia jatkui, mutta mitään ruokaa ei näkynyt. Toisinaan koko seura -revähti laulamaan ja pöytiä takomaan. Kesken kaiken humalan ja melun -oli koko sali äkkiä täynnä savua, ja rakennus oli tulimeressä. Kaikki -syöksyivät kirkuen pystyyn ja pyrkivät pakoon, mutta ministeri iski -sauvallaan pöytään, ja seura rähähti nauramaan. - -Se oli hääpilaa, ulkona oli vain sytytetty muutamia olkikuormia -tuleen. - -Rauhan jälleen palattua ei Attilaa enää salissa ollut, sillä hän oli -lähtenyt sivuovesta ulos. - -Ja nyt alkoivat pidot, joita kesti aamuun asti. - - * * * * * - -Päivän noustessa Orestes istui vielä erään avarialaisen ruhtinaan -kanssa maljan ääressä. Ei voi kuvailla, miltä sali näytti, ja -useimmat vieraat olivat ulkona tanssimassa tulien ympärillä! - --- Olivatpa nämäkin häät! sanoi Orestes. Niitä emme niinkään pian -unohda, mutta mielelläni olisin halunnut puhella tuon merkillisen -miehen kanssa; eikö se käy päinsä? - --- Ei, sanoi avarialainen, hän ei puhu tarpeettomasti. Mitäpä -hyödyttää, hän sanoo, seisoksia ja valehdella toinen toisensa -täyteen? -- Hän on viisas mies, eikä hänestä puutu hyväntahtoisuuden -eikä inhimillisyyden piirrettäkään. Hän ei siedä tarpeetonta veren -vuodatusta, ei kosta voitetulle, antaa mielellään anteeksi. - --- Onko hänellä uskontoa, pelkääkö hän kuolemaa? - --- Hän luottaa miekkaansa ja kutsumukseensa, ja kuolo on vain -todellisen kotimaan veräjä. Siksi hän elää täällä alhaalla vain kuin -vieras, kuin matkustaja. - --- Aivan kuin kristitytkin siis! - --- Omituista on, että paavi Leo siellä Roomassa herätti hänessä -kunnioitusta... Mikä nyt on hätänä? - -Ulkoa kuului ulvonta, joka ensin tuntui tulevan palatsista, mutta -sitten levisi kautta koko leirin ja arolle asti. Puoli miljonaa -ihmistä ulvoi ja se kuului itkulta. - -Juopottelevat vieraat juoksivat ulos ja näkivät kaikkien -hunnien tanssivan riipien itseään puukolla kasvoihin ja ulvoen -käsittämättömiä sanoja. - -Edeko tuli saapuville ja tempasi Orestesin mukaansa joukkojen läpi. - --- Attila on kuollut! Ylistetty olkoon Jesus Kristus! - --- Kuollut? Se oli Ildico! - --- Ei, hän istui hunnutettuna ruumiin vieressä itkien. - --- Hän se oli! - --- Niin, mutta nämä villit ovat siksi ylpeitä, etteivät usko ihmisen -voineen Attilaa surmata! - --- Mikä onni meille! - --- Nopeasti viemään viestiä Roomaan! Ensiksi saapuvan onni on taattu! - - * * * * * - -Orestes ja Edeko läksivät matkaan samana aamuna; eivätkä he koskaan -unohtaneet näitä häitä, joissa he olivat ensi kerran toisensa -tavanneet. - -Myöhemmin he uudistivat tuttavuuden, mutta toisissa ja suuremmissa -olosuhteissa. Sillä Edekon pojasta tuli Odovaker, joka kukisti -Orestesin pojan, mikä taas ei ollut kukaan muu kuin viimeinen keisari -Romulus Augustus. Hänen nimensä oli kumma kyllä Romulus, kuten Rooman -ensimäisen kuninkaankin, ja Augustus, kuten ensimäisen keisarin. Ja -hän kuoli 6,000 kultakolikon eläkettä nauttivana Campaniassa eräässä -huvilassa, joka ennen oli kuulunut Lucullusille. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HISTORIALLISIA PIKAKUVIA*** - - -******* This file should be named 53665-8.txt or 53665-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/6/6/53665 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53665-8.zip b/old/53665-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c4dbb36..0000000 --- a/old/53665-8.zip +++ /dev/null |