NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2532 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..297b5a3
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53660 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53660)
diff --git a/old/53660-8.txt b/old/53660-8.txt
deleted file mode 100644
index 9e845ab..0000000
--- a/old/53660-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2532 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Riita, by Nikolai Gogol
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Riita
-       Kertomus siitä, kuinka Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh
-       riitaantuivat
-
-Author: Nikolai Gogol
-
-Translator: Reino Silvanto
-
-Release Date: December 4, 2016 [EBook #53660]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RIITA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-RIITA
-
-Kertomus siitä, kuinka Ivan Ivanovitsh
-ja Ivan Nikiforovitsh riitaantuivat
-
-
-Kirj.
-
-N. V. GOGOL
-
-
-Suomentanut Reino Silvanto
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1912.
-
-
-
-
-I LUKU.
-
-Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh.
-
-
-Kyllä se Ivan Ivanovitshin turkkitakki on mainio! Se on kerrassaan
-erinomainen! Ja sellaiset reunukset kun siinä on! Hitto vieköön, kuinka
-kaunista nahkaa! Sellaista tummansinistä, ikäänkuin huurteista!
-Lyönpä vaikka millaisen vedon, ettei ole kenelläkään sellaisia
-turkinreunuksia! Katsokaa Herran nimessä niitä -- etenkin jos hän
-pysähtyy juttelemaan jonkun kanssa -- katsokaa niitä sivultapäin:
-kuinka hivelee silmää! Ei saata sanoin selittää: samettia! hopeata!
-tulta! Hyvä Jumalani ja sinä ihmeittentekijä Nikolai, Herran valittu,
-miksei ole minulla sellaista turkkitakkia? Hän teetti sen jo ennen
-Agafja Fedosejevnan lähtöä Kiovaan. Tunnettehan Agafja Fedosejevnan?
-Sama, joka puri eräältä oikeusmieheltä korvan.
-
-Kelpo mies, tuo Ivan Ivanovitsh! Ja sellainen talo kun hänellä on
-Mirgorodissa! Yltympäri talon kiertää katos, jota tammiset pylväät
-kannattavat, ja katoksen alla on joka puolella penkkejä. Kun Ivan
-Ivanovitshin tulee liian kuuma, niin hän heittää turkkitakin yltään,
-riisuu vaatteensa ja istuutuu paitasillaan katoksen alle levähtämään ja
-katselemaan, mitä pihalla ja kadulla tapahtuu. Millaisia omena- ja
-päärynäpuita hänellä on aivan akkunain alla! Avatkaa vain akkuna, niin
-oksat itsestään ojentuvat huoneeseen. Sellaista on talon edustalla,
-mutta katsoisittepa, millaista on puutarhassa! Mitäpä ei siellä olisi?
-Luumuja, kirsikoita, vihanneksia, auringonkukkia, kurkkuja, meloneja,
-papuja, onpa puimakatos ja pajakin.
-
-Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! Hän pitää tavattomasti meloneista; ne
-ovat hänen mieliruokaansa. Kun hän on syönyt päivällistä, niin hän
-menee paitasillaan ulos katoksensa alle ja käskee Gapkan tuoda kaksi
-melonia. Sitten hän leikkaa ne, kokoo siemenet erityiseen paperiin ja
-alkaa syödä. Sen jälkeen hän käskee Gapkan tuoda mustepullon ja kynän
-ja kirjoittaa omakätisesti paperille, jossa siemenet ovat: "Tämä meloni
-syötiin sinä ja sinä päivänä." Jos joku vieras söi mukana, niin hän
-lisää: "se ja se otti osaa".
-
-Mirgorodin tuomari-vainaja katseli aina ihastuksella Ivan Ivanovitshin
-taloa. Eikä se ollutkaan hullumman näköinen. Minua miellyttää se, että
-joka puolelle taloa on rakennettu vajoja ja katoksia, niin että, jos
-katsoo kauempaa, ainoastaan katot näkyvät toinen toistaan ylempänä
-muistuttaen lautasta, joka on täynnä pannukakkuja, tai, ehkä vielä
-paremmin, puun kyljessä kasvavia sieniä. Katot ovat ruokoa; salava,
-tammi ja pari omenapuuta levittävät niitten yli tuuheita oksiaan.
-Lehväin välistä vilkkuu pieniä akkunoita valkoisine, kuvioilla
-koristettuine luukkuineen.
-
-Niin, Ivan Ivanovitsh on kelpo mies! Tunteepa hänet itse Pultavan
-komisarius! Kun Dorosh Tarasovitsh Puhivotshka saapuu Horolista,
-pistäytyy hän aina Ivan Ivanovitshin luo. Ja esipappi, isä Pietari,
-joka asuu Koliberdassa, tapaa sanoa vierailleen, ettei hän tunne toista
-ihmistä, joka niin hyvin täyttäisi kristilliset velvollisuutensa ja
-osaisi elää niin kuin Ivan Ivanovitsh.
-
-Hyvä Jumala, kuinka nopeasti aika kuluu. Siitä on jo yli kymmenen
-vuotta, kun Ivan Ivanovitsh joutui leskeksi. Avioliitto oli lapseton.
-Mutta Gapkalla on lapsia, jotka juoksevat pitkin pihamaata. Ivan
-Ivanovitsh antaa tuontuostakin kullekin heistä rinkelin, palasen
-melonia tai päärynän. Aittain ja kellarien avaimet ovat Gapkan
-hallussa, mutta makuuhuoneessa olevan suuren kirstun ja keskimäisen
-aitan avaimet ovat Ivan Ivanovitshilla itsellään eikä hän mielellään
-usko niitä kenenkään huostaan. -- Gapka, jolla aina on esiliina yllä,
-on roteva tyttö. Hänellä on pyöreät pohkeet ja punaiset posket.
-
-Ja mikä jumalaapelkääväinen mies, tuo Ivan Ivanovitsh! Joka sunnuntai
-hän pukee turkkitakin ylleen ja menee kirkkoon. Astuttuaan sisään ja
-kumarrettuaan joka suunnalle hän tavallisesti asettuu kirkkokuoron
-lavalle ja laulaa mukana kauniilla basso-äänellään. Jumalanpalveluksen
-päätyttyä Ivan Ivanovitsh ei voi olla puhuttelematta kirkon luo
-kokoontuneita kerjäläisiä. Ehkei hän välittäisi niin ikävästä
-tehtävästä, jollei hänen luontainen hyväsydämisyytensä kehottaisi häntä
-siihen. "Hyvää päivää, poloinen!" sanoo hän tavallisesti löydettyään
-jonkun raihnaan, rääsyisen akan. "Mistä sinä olet, akka parka?"
-
-"Minä olen tästä naapurikylästä. Kolmeen päivään en ole syönyt enkä
-juonut mitään. Omat lapseni ajoivat minut pois."
-
-"Sinä onneton! Entä miksi tulit tänne?"
-
-"Apua tulin pyytämään. Eiköhän joku anna minulle edes vähäsen leipää."
-
-"Hm! Vai tahtoisit sinä leipää?" kysyi Ivan Ivanovitsh silloin
-tavallisesti.
-
-"Tahdonhan minä! Olen nälkäinen kuin koira."
-
-"Hm!" virkkoi siihen Ivan Ivanovitsh. "Ehkä tahtoisit lihaakin?"
-
-"Minä olen tyytyväinen kaikkeen, mitä armollinen herra vain antaa."
-
-"Hm! Ehkä haluaisit mieluummin lihaa kuin leipää?"
-
-"Ei nälkäinen valitse. Kaikki, mitä suvaitsette antaa, on hyvää." Sen
-sanottuaan akka tavallisesti ojentaa kätensä.
-
-"Jumalan haltuun", sanoi Ivan Ivanovitsh mitään antamatta. "No mitä
-sinä vielä siinä odotat?"
-
-Ja kyseltyään tähän tapaan vielä toiselta, kolmannelta, hän palaa
-kotiin tai pistäytyy naapuri Ivan Nikiforovitshin, tuomarin tai
-poliisimestarin luo viinaryypylle.
-
-Ivan Ivanovitsh pitää suuresti kestityksestä ja lahjoista.
-
-Ivan Nikiforovitsh on myöskin kelpo mies. Hänen talonsa on Ivan
-Ivanovitshin talon vieressä. He ovat keskenään niin hyviä ystäviä,
-ettei ole maailmassa sen parempia. Anton Prokofjevitsh Pupopus, joka
-yhä vielä käyttää samaa kanelinväristä, sinihihaista takkiaan ja
-pyhäpäivinä syö tuomarin luona päivällistä, tapaa sanoa, että itse piru
-on köyttänyt Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin yhteen: minne
-toinen menee, sinne toinenkin perässä.
-
-Ivan Nikiforovitsh ei ole koskaan ollut naimisissa. Tosin on juteltu,
-että hän muka on ollut naimisissa, mutta se on varmasti valhetta. Minä
-tunnen Ivan Nikiforovitshin vallan hyvin ja uskallan sanoa, ettei hän
-ole edes aikonut naida. Mistä kaikki tuollaiset juorut mahtavat saada
-alkunsa? Niinpä yritettiin levittää huhua, että Ivan Nikiforovitshilla
-muka oli syntyessään ollut häntä. Mutta tämä älli on niin järjetön ja
-samalla rietas ja sopimaton, etten minä pidä tarpeellisena näyttää sitä
-perättömäksi valistuneille lukijoille, jotka epäilemättä tietävät, että
-ainoastaan noidilla on häntä, eikä niilläkään kaikilla. Sitäpaitsi
-noidat ovat sukupuoleensa nähden pikemmin naisia kuin miehiä.
-
-Huolimatta harvinaisen hyvästä ystävyydestään eivät nämä naapurit
-kuitenkaan olleet aivan toistensa kaltaisia. Me opimme paraiten
-tuntemaan heidän luonteensa vertaamalla niitä toisiinsa. Ivan
-Ivanovitshilla on erinomainen kyky puhua tavattoman miellyttävästi.
-Hyvä Jumala, kuinka hän puhuu! Tuntuu aivan siltä, kuin joku hakea
-hypistelisi jotakin päästänne tai kutkuttelisi hiljalleen sormilla
-jalkapohjianne. Kuuntelet, kuuntelet -- ja annat pääsi painua alas.
-Suloista! Erinomaisen suloista! Aivan kuin nukahdus kylvyn jälkeen.
-Ivan Nikiforovitsh sitävastoin enimmäkseen vaikenee; mutta annappas,
-kun hän sanan sanoo, niin pidä silloin varasi: se pystyy paremmin kuin
-terävin partaveitsi. Ivan Ivanovitsh on laiha ja pitkä; Ivan
-Nikiforovitsh on lyhempi kasvultaan, mutta leveyttä on hänessä sitä
-runsaammin. Ivan Ivanovitshin pää on kuin retikka, juuri alaspäin; Ivan
-Nikiforovitshin kuin retikka, juuri ylöspäin. Ivan Ivanovitsh loikoo
-vain päivällisen jälkeen katoksen alla paitasillaan; illan tullen hän
-ottaa turkkitakin ylleen ja menee jonnekin, milloin kaupungin
-vilja-aittaan, jonne hän myy jauhoja, milloin vainioille pyydystämään
-peltopyitä. Ivan Nikiforovitsh loikoo päivät pääksytysten kuistilla --
-jollei päivä ole liian helteinen, antaa hän tavallisesti auringon
-paahtaa selkäänsä -- eikä häntä haluta lähteä minnekkään. Jos sattuu
-aamulla hänen päähänsä pälkähtämään, niin hän menee pihalle katsomaan
-taloustoimia ja sitten taas loikomaan. Entiseen aikaan hän tapasi
-pistäytyä Ivan Ivanovitshin luona. Ivan Ivanovitsh on sangen
-hienotunteinen eikä sano kaikin puolin säädyllisessä puheessaan
-sopimatonta sanaa ja pahastuu heti, jos kuulee sellaisen. Ivan
-Nikiforovitsh ei aina hillitse itseään. Silloin Ivan Ivanovitsh nousee
-tavallisesti paikaltaan ja sanoo: "Riittää, riittää jo, Ivan
-Nikiforovitsh; parempi, että mitä pikimmin menette kuistillenne
-loikomaan auringonpaisteeseen, koska puhutte noin jumalattomasti." Ivan
-Ivanovitsh suuttuu julmasti, jos löytää kärpäsen liemestä: hän
-raivostuu, viskaa lautasen ja antaa tuta, kuka on isäntä talossa. Ivan
-Nikiforovitsh kylpee mielellään, ja kun hän on kaulaansa myöten
-istuutunut veteen, niin käskee asettamaan pöydän viereensä veteen ja
-sille teekeittiön, ja mielihyvällä hörppii hän teensä tällaisessa
-viileydessä. Ivan Ivanovitsh ajaa partansa kahdesti viikossa, Ivan
-Nikiforovitsh kerta. Ivan Ivanovitsh on aika utelias. Herra varjele
-ketään alkamasta kertoa jotakin ja heittämästä kesken! Jos hän on
-tyytymätön, huomaa sen heti. Mutta Ivan Nikiforovitshin naamasta on
-vallan vaikea päättää, onko hän tyytyväinen vai suuttunut. Vaikkapa
-sattuu iloitsemaan, ei hän sitä ilmaise. Ivan Ivanovitsh on jonkun
-verran arkaluontoinen. Mutta Ivan Nikiforovitshin housut ovat niin
-suurissa poimuissa, että jos puhaltaisi ne ilmaa täyteen, niin
-mahtuisipa niihin koko talo kaikkine sivurakennuksineen. Ivan
-Ivanovitshilla on suuret, ilmehikkäät, tupakan väriset silmät ja
-V-kirjaimen kaltainen suu. Ivan Nikiforovitshin silmät ovat pienet,
-kellahtavat ja kokonaan uponneet tuuheiden kulmakarvain ja pulleiden
-poskien väliin; hänen nenänsä on kuin kypsä luumu. Jos Ivan Ivanovitsh
-tarjoo teille nuuskaa, niin hän aina ensin nuolaisee nuuskarasian
-kantta, koputtaa sitä sitten sormellaan ja ojentaa vihdoin rasian
-sanoen, jos olette tuttu: "Saanko pyytää, hyvä herra, suomaan minulle
-kunnian?" mutta jollette ole tuttu: "Saanko pyytää, hyvä herra, vaikken
-tiedä nimeänne ja arvoanne, suomaan minulle kunnian?" Mutta Ivan
-Nikiforovitsh antaa teille nuuskasarvensa ilman muuta ja sanoo: "Olkaa
-hyvä." Sekä Ivan Ivanovitsh että Ivan Nikiforovitsh vihaavat kirppuja
-eivätkä anna yhdenkään juutalaisen mennä tavaroineen ohi ostamatta
-häneltä muutamia rasioita syöpäläisvoidetta, kuitenkin ensin
-haukuttuaan häntä siitä, että hän tunnustaa Mooseksen oppia.
-
-Muuten, huolimatta muutamista eroavaisuuksista, ovat sekä Ivan
-Ivanovitsh että Ivan Nikiforovitsh kelpo ihmisiä.
-
-
-
-
-II LUKU,
-
-josta käy selville, mitä Ivan Ivanovitsh halusi, mistä syntyi
-keskustelu Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin kesken ja miten se
-päättyi.
-
-
-Aamulla -- se tapahtui heinäkuussa -- Ivan Ivanovitsh makasi katoksen
-alla. Päivä oli helteinen, ilma raskas ja sadetta tietävä. Ivan
-Ivanovitsh oli jo ennättänyt käydä niittomiesten luona kylässä,
-ennättänyt kysellä vastaan tulevilta talonpojilta ja akoilta, mistä,
-minne, mitenkä ja miksi. Hän lepäsi nyt matkastaan väsyneenä.
-Maatessaan hän katseli pitkän aikaa aittoja, pihamaata, vajoja, kanoja,
-jotka juoksentelivat pihalla, ja ajatteli itsekseen: "Hyvänen aika,
-millainen isäntä olenkaan! Mitäpä ei minulla olisi? Siipikarjaa,
-rakennuksia, viljaa, viinaa, sekä puhdistettua että makeata, ja mitä
-vain mieli tekee; puutarhassa on luumuja, päärynöitä, kaalia, papuja,
-unikkoja ... Mitäpä ei minulla olisi? Tahtoisinpa todella tietää, mitä
-minulta puuttuu!"
-
-Kyseltyään itseltään näin syvämietteisesti Ivan Ivanovitsh vaipui
-ajatuksiinsa. Sillä välin hänen katseensa etsi uusia esineitä, harhaili
-aidan yli Ivan Nikiforovitshin pihalle, jossa sen kahlehti huvittava
-näky. Laiha akka kantoi vanhoja vaatteita ulos ja ripusti ne köydelle
-tuulettumaan. Vanhanaikainen univormu kuluneine olkalappuineen ojensi
-pian hihansa ilmaan ja syleili kullalla kirjailtua naisten viittaa.
-Sitten ilmaantui vaakunanappinen aatelispuku, jonka kaulus oli koin
-syömä; valkoiset kashmirikankaasta tehdyt, tahraiset housut, jotka
-joskus olivat olleet Ivan Nikiforovitshin yllä, mutta nyt tuskin
-mahtuisivat hänen sormiinsa. Senjälkeen ripustettiin toiset, venäläisen
-l-kirjaimen muotoiset housut ja sininen kasakkanuttu, jonka Ivan
-Nikiforovitsh neuloutti noin parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän
-valmistautui sotaväkeen ja antoi viiksiensä ruveta kasvamaan. Tätä
-seurasi toinen sotavarustus, miekka, joka terävänä kärkenä pisti ylös
-ilmaan. Jo liehuivat ruohonvihreän kauhtanan liepeet vaskisine,
-viidenkopeekan suuruisine nappeineen. Liepeitten välistä näkyi
-kultanauhainen liivi, jonka etumus oli kuvioitu. Liivin peitti pian
-isoäiti-vainajan vanha hame, jonka jokaiseen taskuun mahtui vesimeloni.
-Kaikki tämä yhdessä vaikutti Ivan Ivanovitshiin mieltäkiinnittävästi.
-Auringon säteet sattuivat milloin siniseen, milloin vihreään hihaan,
-milloin punaiseen kaulukseen, milloin kultaiseen nauhaan tai
-kimaltelivat miekan kärjessä, mikä vaikutti sen, että kaikki näytti
-hyvin omituiselta muistuttaen nukketeatteria, jota muutamat ympäri
-kulkevat henkilöt esittävät kylissä, etenkin, kun on paljon kansaa
-yhteen sullottuna katsomassa kultakruunuista Herodes-kuningasta tai
-vuohta taluttavaa Antoniusta; näyttämön takana vinkuu viulu ja
-mustalainen näppäilee sormilla huuliaan matkien rummun ääntä, mutta
-kohta menee päivä mailleen ja eteläisen yön tuore viileys laskeutuu
-huomaamatta lihavain maalaistyttöjen pyöreille hartioille ja
-täyteläisille rinnoille.
-
-Pian kömpi akka aitasta ähkien ja laahaten selässään vanhaa satulaa,
-jonka jalustimet olivat rikki, pistolikotelot hajalla ja
-kultaompeleinen, vaskella silattu, muinoin tulipunainen päällys
-haalistunut.
-
-"Siinäpä tyhmä akka!" ajatteli Ivan Ivanovitsh. "Kohta kai hän laahaa
-itse Ivan Nikiforovitshin ulos tuulettumaan!"
-
-Ja totisesti: Ivan Ivanovitsh ei vallan pahasti erehtynytkään
-arveluissaan, sillä noin viiden minuutin kuluttua tulivat Ivan
-Nikiforovitshin nankinikankaiset housut näkyviin ottaen haltuunsa
-melkein toisen puolen pihamaata. Sitten akka kantoi ulos lakin ja
-pyssyn.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" ajatteli Ivan Ivanovitsh. "Minä en ole koskaan
-nähnyt pyssyä Ivan Nikiforovitshin luona. Mitä hän sillä tekee? Hän ei
-ammu, mutta pyssy pitää olla! Mitä varten hän sitä pitää? Ja niin
-mainio pyssy näyttää olevan! Minun on kauan jo tehnyt mieli sellaista.
-Kernaasti ottaisin tuon omakseni, jotta saisin huvitella itseäni
-ampumisella."
-
-"Akka hoi!" huusi Ivan Ivanovitsh viittilöiden kädellään.
-
-Akka tuli aidan luo.
-
-"Mitä sinulla siinä on, eukkoseni?"
-
-"Näettehän itsekin -- pyssy."
-
-"Mikä pyssy se on?"
-
-"Kuka sen tietää? Olisipa se omani, niin ehkäpä tietäisin, mistä on
-tehty, mutta se on isännän pyssy."
-
-Ivan Ivanovitsh nousi seisomaan, alkoi tarkastella pyssyä joka puolelta
-ja unohti aivan haukkua akkaa siitä, että hän oli tuonut sen, samoin
-kuin miekankin, ulos tuulettumaan.
-
-"Se mahtaa olla rautaa", jatkoi akka.
-
-"Hm! Vai rautaa? Miksi olisi se rautaa sitten?" jupisi Ivan Ivanovitsh
-itsekseen. "Onko se kauankin jo ollut isännällä?"
-
-"Paljon mahdollista."
-
-"Mainio pyssy!" jatkoi Ivan Ivanovitsh. "Minäpä pyydän sen omakseni.
-Mitä hän sillä tekee? Tai vaihdan sen johonkin. Onko isäntäsi kotona,
-eukkoseni?"
-
-"Kotona on."
-
-"Mitä hän tekee? Makaako?"
-
-"Makaa."
-
-"Se hyvä, silloinpa pistäyn hänen luonaan."
-
-Ivan Ivanovitsh pukeutui, otti käteensä ryhmysauvan suojellakseen
-itseään koirilta, joita on Mirgorodin kaduilla paljon enemmän kuin
-ihmisiä, ja läksi.
-
-Vaikka Ivan Nikiforovitshin talo oli aivan Ivan Ivanovitshin talon
-vieressä ja aidan yli oli helppo kavuta talosta toiseen, meni Ivan
-Ivanovitsh kuitenkin kadun kautta. Tältä kadulta oli poikettava kujaan,
-joka oli niin kapea, että jos kahdet yhden hevosen vetämät ajoneuvot
-osuivat siinä kohtaamaan toisensa, niin ne eivät voineet sivuuttaa
-toisiansa, vaan jäivät siihen siksi, kunnes ne takapyöristä vedettiin
-kumpikin taaksepäin kadulle. Jalankulkijan kukittivat takiaiset, jotka
-kasvoivat kahden puolen kujaa pitkin aidan vierustaa. Tälle kujalle
-päin olivat toiselta puolelta Ivan Ivanovitshin vaja ja toiselta Ivan
-Nikiforovitshin aitta, portti ja kyyhkystarha. Astuttuaan portin luo
-Ivan Ivanovitsh avasi rämistäen säpin. Sisältä kuului koirien
-haukuntaa. Mutta monikarvainen koiralauma juoksi häntäänsä heilutellen
-takaisin nähtyään tulijan tutut kasvot. Ivan Ivanovitsh astui poikki
-pihan, jolla oli kirjavanaan intialaisia kyyhkysiä Ivan Nikiforovitshin
-omakätisesti ruokkimia, melonien ja vesimelonien kuoria, paikoin
-ruohoa, särkynyt rattaan pyörä, tynnyrin vanne tai likainen
-poikanulikka, joka piehtaroi paitasillaan, sanalla sanoen: kuva, josta
-taidemaalaaja pitää. Tuulettumaan ripustettujen vaatteiden varjo peitti
-melkein koko pihan antaen sille jonkun verran viileyttä. Akka tuli
-Ivan Ivanovitshia vastaan kumartaen syvään, haukotteli ja jäi
-liikkumattomana paikoilleen seisomaan. Talon edessä komeili kuisti,
-jonka kattoa kannatti kaksi tammista pylvästä, -- epävarma suoja
-aurinkoa vastaan, jonka kanssa tähän aikaan vuotta ei ole leikittävä,
-sillä se pusertaa etenkin jalankulkijasta kuuman hien aina kiireestä
-kantapäähän. Tästä saatamme ymmärtää, kuinka voimakas oli Ivan
-Ivanovitshin halu saada tuo välttämätön ase, kun hän lähti liikkeelle
-sellaisessa helteessä, vieläpä poiketen jokapäiväisestä tavastaan
-kävellä ainoastaan iltasella!
-
-Huone, johon Ivan Ivanovitsh astui, oli aivan pimeä, sillä akkunaluukut
-olivat suljetut. Auringon säde, joka pilkisti sisään akkunaluukkuun
-tehdyn läven kautta, oli hajaantunut sateenkaaren väreiksi ja kuvasi
-vastaiselle seinälle kirjavan maiseman ruokokattoineen, puineen ja
-pihalle ripustettuine vaatteineen, kaikki kuitenkin ylösalaisin. Tämän
-tähden vallitsi huoneessa ihmeellinen puolihämärä.
-
-"Jumalan rauhaa!" sanoi Ivan Ivanovitsh.
-
-"Aa, hyvää päivää, Ivan Ivanovitsh!" vastasi ääni huoneen nurkasta.
-Silloin vasta Ivan Ivanovitsh huomasi Ivan Nikiforovitshin, joka makasi
-lattialle levitetyllä matolla.
-
-"Suokaa anteeksi, että olen näin luonnollinen."
-
-Ivan Nikiforovitsh loikoi siinä ilki alasti, vieläpä paidattakin.
-
-"Ei tee mitään. Nukuitteko hyvin viime yönä, Ivan Nikiforovitsh?"
-
-"Nukuin. Entä nukuitteko te, Ivan Ivanovitsh?"
-
-"Hyvin nukuin."
-
-"Ja nyt olette noussut levolta?"
-
-"Nytkö noussut? Herranen aika, Ivan Nikiforovitsh, kuinka saattaisi
-tähän saakka nukkua? Palasin jo äsken kylästä. Viljamaat ovat
-erinomaisen hyvässä kunnossa, vallan mainiossa! Ja heinä on niin
-pitkää, pehmeätä, mehevää!"
-
-"Gorpina!" huusi Ivan Nikiforovitsh, "tuo Ivan Ivanovitshille viinaa ja
-kermapiirakoita".
-
-"Kaunis ilma tänään."
-
-"Älkää kehuko, Ivan Ivanovitsh. Piru vieköön, kun on niin kuuma, ettei
-tiedä minne menisi!"
-
-"Vai piti sen pirun nyt taas siihen tulla. Kuulkaa, Ivan Nikiforovitsh,
-te vielä muistatte minun sanani, mutta silloin se on jo oleva
-myöhäistä: saattepa tulevassa elämässä kärsiä jumalattoman puheenne
-tähden."
-
-"Millä minä olen loukannut teitä, Ivan Ivanovitsh? En ole sanonut pahaa
-sanaa isästänne enkä äidistänne. Enpä todellakaan tiedä, millä olen
-teitä loukannut."
-
-"Riittää jo, riittää, Ivan Nikiforovitsh!"
-
-"Jumalavita, minä en ole loukannut teitä, Ivan Ivanovitsh!"
-
-"Ihmeellistä, ettei peltopyy jo noudata pillin ääntä."
-
-"Mitenkä tahdotte, ajatelkaa mitä hyvänsä, mutta minä en ole teitä
-mitenkään loukannut."
-
-"Minä en ymmärrä, miksei peltopyy jo noudata", puhui Ivan Ivanovitsh,
-ikäänkuin ei olisi Ivan Nikiforovitshia kuunnellut. "Kaiketi ei ole
-vielä se aika... mutta pitäisihän sen jo sentään olla."
-
-"Sanoitte, että viljamaat ovat oivallisia?"
-
-"Oivallisia, kerrassaan oivallisia!"
-
-Seurasi vaitiolo.
-
-"Mitä vaatteita te, Ivan Nikiforovitsh, olette levittänyt tuonne ulos
-riippumaan?" kysyi Ivan Ivanovitsh vihdoin.
-
-"Niin, hyviä vaatteita, melkein uusia vaatteita, joiden se kirottu ämmä
-on antanut homehtua. Nyt minä annan tuulettaa ne. Kangas niissä on
-hyvää ja hienoa, tarvitsee vain kääntää, niin sitä voi käyttää
-uudelleen."
-
-"Siellä oli eräs mieleiseni esine, Ivan Nikiforovitsh."
-
-"Mikä sitten?"
-
-"Sanokaapa, mitä te teette sillä pyssyllä, joka on vaatteiden mukana
-tuotu tuulettumaan?" Tässä Ivan Ivanovitsh veti nuuskarasiansa esiin.
-"Saanko pyytää suomaan minulle kunnian?"
-
-21
-
-"Älkäähän vaivatko itseänne, minä otan kyllä omastani." Ivan
-Nikiforovitsh alkoi haparoida ympärilleen ja löysi nuuskasarvensa. "Se
-ämmä on aika pässinpää! Vai on hän ripustanut pyssynkin ulos? Kylläpäs
-se Sorotshintsyn juutalainen tekee hyvää nuuskaa. En tiedä, mitä se
-mahtaa sotkea siihen, mutta hyvälle se vaan haisee. Siinä tuntuu olevan
-palsamia seassa. Ottakaa ja pankaa vähän poskeenne: eikö totta,
-palsamille haisee? Ottakaa, olkaa hyvä!"
-
-"Sanokaa, Ivan Nikiforovitsh -- minä yhä siitä pyssystä -- mitä te
-sillä teette? Sehän on teille aivan tarpeeton."
-
-"Tarpeeton? Voihan sattua, että tarvitsee ampua?"
-
-"Hyvä Jumala, Ivan Nikiforovitsh, milloin te ampuisitte? Ehkä tulevassa
-elämässä? Mikäli tiedän ja muut muistavat, ette ole yhtä ainoatakaan
-sorsaa ampunut, eikä ole taivaallinen Isämme luonut ruumistanne sen
-mukaiseksi, että voisitte ampua. Teillä on komea ryhti ja arvokas
-muoto. Kuinka teidän sopisi soissa kahlata, kun te nyt jo tuuletatte
-vaatteita, joita pidän sopimattomana puheessa nimeltään mainita? Kuinka
-silloin kävisi? Ei, te tarvitsette lepoa ja rauhaa." (Ivan Ivanovitsh
-puhui tavattoman maalailevasti, kuten aikaisemmin jo huomautettiin,
-etenkin jos hän tahtoi saada jonkun vakuutetuksi. Kuinka hän puhuikaan!
-Hyvä Jumala, kuinka hän puhui!) "Niin, teidän pitää ajatella sopivampia
-toimia. Kuulkaa, antakaa se pyssy minulle!"
-
-"Mitä te nyt?... Se on kallis pyssy. Sellaista ei nykyään löydä
-etsimälläkään. Minä ostin sen eräältä turkkilaiselta, kun varustauduin
-sotaväkeen, ja nytkö minä sen noin vaan lahjoittaisin! Kuinka
-saatattekaan?... Se on minulle välttämättömän tarpeellinen!"
-
-"Mihin te sitä niin välttämättömästi tarvitsette?"
-
-"Mihinkö? Entä kun rosvot hyökkäävät taloon?... Eikö se silloin ole
-välttämättömän tarpeellinen? Jumalan kiitos, nyt olen rauhallinen
-enkä pelkää mitään. Ja miksi? Siksi, että tiedän pyssyn olevan
-tavara-aitassa."
-
-"Pyssy on hyvä, Ivan Nikiforovitsh, mutta sen lukko on rikki."
-
-"Mitä se tekee, jos onkin rikki? Voihan sen laittaa ehjäksi. Pitää vain
-rasvata hamppuöljyllä, jottei ruostuisi."
-
-"Teidän sanoistanne, Ivan Nikiforovitsh, ei ilmene minkäänlaista
-ystävällisyyttä minua kohtaan. Te ette tahtoisi tehdä mitään minun
-tähteni ystävyytemme osotteeksi."
-
-"Kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte sanoa, etten minä osota teille
-minkäänlaista ystävyyttä? Ettekö häpeä? Teidän härkänne ovat alinomaa
-minun laitumellani, enkä minä ole niitä sieltä karkottanut. Kun
-lähdette Pultavaan, niin pyydätte aina minun vaunujani lainaksi -- ja
-olenko minä niitä koskaan teiltä kieltänyt? Teidän poikamöllinne
-kiipeilevät aidan yli minun pihalleni ja leikkiä juoksentelevat
-koirieni kanssa -- enkä minä puhu mitään: juoksennelkoot niin paljon
-kuin haluttaa, kun vain eivät koske mihinkään!"
-
-"Koska ette tahdo lahjottaa sitä, niin vaihtakaa se johonkin."
-
-"Mitä te annatte siitä sitten?" Samassa Ivan Nikiforovitsh kohosi
-kyynärpäänsä nojaan ja katsoi tarkasti Ivan Ivanovitshiin.
-
-"Minä annan sen ruskean sian, jonka olen kasvattanut. Se on mainio
-emäsika! Saattepa nähdä, että se ensi vuonna saa porsaita."
-
-"En ymmärrä, kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte tuollaista puhua.
-Mitä minä teidän siallanne tekisin? Ehkä uhraisin sen pirulle
-sielumessuksi?"
-
-"Taas! Ilman pirua ette näy tulevan toimeen. Se on synti, Jumalan
-tähden, synti, Ivan Nikiforovitsh!"
-
-"Kuinka te, Ivan Ivanovitsh, saatatte todellakin tarjota siitä pyssystä
-piru ties mitä -- sian!"
-
-"Minkätähden on minun sikani -- piru ties mitä?"
-
-"Minkätähdenkö? Ajattelisitte itse vähäsen. Minun pyssyni on hyvä ja se
-teidän -- piru ties mikä, sika! Jollei tämä olisi teidän suustanne,
-niin voisin pitää sitä loukkauksena itseäni kohtaan."
-
-"Mitä pahaa on minun siassani sitten?"
-
-"Miksikä te minua oikein luulette? Että sika..."
-
-"Rauhottukaa, rauhottukaa! Minä en aio enää... Pitäkää pyssynne!
-Ruostukoon se aitan nurkassa. En tahdo puhua siitä enempää."
-
-Seurasi vaitiolo.
-
-"Puhutaan", alkoi Ivan Ivanovitsh, "että kolme kuningasta on julistanut
-sodan meidän tsaariamme vastaan".
-
-"Niin, Pjotr Fedorovitsh siitä kertoi minulle. Mikä sota se olisi? Ja
-mikä on syynä siihen?"
-
-"Varmaan ei saata sanoa, mikä on syynä siihen, Ivan Nikiforovitsh.
-Mutta minä otaksun kuninkaiden tahtovan kääntää meidät kaikki Turkin
-uskoon."
-
-"Kas niitä hölmöjä, mitä tahtovat!" lausui Ivan Nikiforovitsh nostaen
-päätään.
-
-"Mutta nähkääs, juuri sentähden julisti tsaari vuorostaan sodan heitä
-vastaan. 'Ei', sanoi hän, 'kääntykää te itse kristinuskoon'."
-
-"Entä sitten? He saavat kaiketi selkäänsä meidän miehiltä, Ivan
-Ivanovitsh."
-
-"Niin saavat. Te ette siis tahdo vaihtaa pyssyänne, Ivan
-Nikiforovitsh?"
-
-"Minusta on kummallista, että te, Ivan Ivanovitsh, joka olette oppinut
-mies, puhutte kuin alaikäinen. Luuletteko, että minä olen mikään
-tolvana..."
-
-"Rauhottukaa, rauhottukaa. Olkoon Jumalan nimessä ja ruostukoon siihen
-paikkaan, minä en ainakaan siitä enää puhu."
-
-Tuotiin viinaa ja piirakoita.
-
-Ivan Ivanovitsh otti ryypyn ja alkoi syödä hapankermapiirakkaa.
-"Kuulkaahan, Ivan Nikiforovitsh, minä annan paitsi sikaa vielä kaksi
-säkkiä kauroja. Tehän ette ole kauroja kylvänytkään. Tänä vuonna pitää
-teidän siis kaikissa tapauksissa ostaa kauroja."
-
-"Herranen aika, Ivan Ivanovitsh! Teidän kanssa puhuessa pitäisi mahan
-olla herneitä täynnä." (Tämä ei ole vielä mitään: Ivan Nikiforovitsh
-saattoi laskettaa paljon pahempia lauseita.) "Onko koskaan kuultu tai
-nähty, että joku vaihtaisi pyssynsä kahteen säkkiin kauroja? Enpä
-luule, että panisitte turkkitakkianne siitä likoon?"
-
-"Mutta tehän unohdatte, Ivan Nikiforovitsh, että minä annan siankin
-samalla."
-
-"Mitä? Kaksi säkkiä kauroja ja sika pyssystä?"
-
-"Onko se vähän sitten?"
-
-"Pyssystä?"
-
-"Pyssystä, tietysti."
-
-"Kaksi säkkiä pyssystä."
-
-"Kaksi säkkiä, mutta ei tyhjää, vaan täynnä kauroja. Entä unohditteko
-sian?"
-
-"Suudelkaa te sikaanne, ja jollei maistu, niin vaikka itse pirua!"
-
-"Oo, kyllä paha teidät vielä perii! Saattepa nähdä, että kielenne
-tulevassa maailmassa naulataan kiinni polttavilla rautapiikeillä noin
-jumalattoman puheen tähden. Teidän kanssanne puhuttua pitää pestä sekä
-kasvot että kädet ja sitten suitsuttaa itsensä."
-
-"Suokaa anteeksi, Ivan Ivanovitsh, mutta pyssy on ylevä kapine ja
-kaikkein mieltäkiinnittävin huvi ja sitäpaitsi kaunis koristus
-huoneessa."
-
-"Te, Ivan Nikiforovitsh, kerskaatte pyssystänne kun mikäkin tolvana",
-sanoi Ivan Ivanovitsh harmissaan, sillä hän näytti jo suuttuvan.
-
-"Vaan te, Ivan Ivanovitsh, olette oikea _hanhi_!"
-
-Jollei Ivan Nikiforovitsh olisi sanonut tätä sanaa, niin he olisivat
-aikansa riidelleet keskenään ja sitten eronneet ystävinä, kuten
-ainakin.
-
-Mutta nyt kävi aivan toisin. Ivan Ivanovitsh kiivastui.
-
-"Mitä te sanoitte, Ivan Nikiforovitsh?" kysyi hän ääntään korottaen.
-
-"Minä sanoin, että te olette aivan kuin hanhi, Ivan Ivanovitsh!"
-
-"Kuinka te, hyvä herra, saatatte unohtaa kaiken säädyllisyyden ja
-kunnioituksen minun arvoani ja sukuani kohtaan ja loukata minua noin
-hävyttömällä nimityksellä?"
-
-"Mitä hävytöntä siinä on? Miksi räpistelette siinä käsiänne, Ivan
-Ivanovitsh?"
-
-"Minä kysyn vieläkin, kuinka te saatatte vastoin kaikkea sopivaisuutta
-nimittää minua hanheksi?"
-
-"Minä annan palttua teidän sopivaisuudellenne, Ivan Ivanovitsh! Mitä te
-siinä kaakotatte?"
-
-Ivan Ivanovitsh ei voinut enää hillitä itseään: hänen huulensa
-vapisivat, suunsa, joka tavallisesti oli kuin V-kirjain, muuttui O:n
-muotoiseksi, ja hän räpytteli silmiään, että oikein kauhisti. Peräti
-harvoin oli Ivan Ivanovitsh sellainen, sitä varten piti hänen suuttua
-tavattomasti.
-
-"Ilmotan teille siis", lausui Ivan Ivanovitsh, "että minä en tahdo
-teitä enää tuntea".
-
-"Mikä vahinko! Mutta jumaliste, minua se ei kuitenkaan itketä!" vastasi
-Ivan Nikiforovitsh. -- Valehteli, valehteli, totisesti, hän valehteli,
-sillä hän oli ruveta itkemään harmista.
-
-"Minun jalkani ei enää astu tähän taloon."
-
-"Ha-ha-haa!" pääsi Ivan Nikiforovitshilta, joka ei harmissaan tiennyt
-mitä tehdä ja nousi vastoin tavallisuutta seisomaan. "Akka ja poika,
-hoi!"
-
-Oveen ilmaantui äskeinen laiha akka ja lyhyenläntä poika, jonka yllä
-oli pitkä väljä takki.
-
-"Ottakaa Ivan Ivanovitshin käsivarsista kiinni ja taluttakaa hänet
-ovesta ulos!" komensi Ivan Nikiforovitsh.
-
-"Mitä?! Minut?! Aatelismiehen?!" huusi Ivan Ivanovitsh täynnä
-arvokkuutta ja inhoa.
-
-"Lähestykää, jos uskallatte! Minä tuhoan teidät ja teidän typerän
-isäntänne! Korppi ei ole löytävä teistä jälkeäkään!" (Ivan Ivanovitsh
-puhui tavattoman voimakkaasti, kun hänen mielensä oli kuohuksissa.)
-
-Koko ryhmä muodosti vaikuttavan kuvan: keskellä lattiaa seisoi Ivan
-Nikiforovitsh kaikessa kauneudessaan, ilman vähintäkään koristusta;
-akka, suu selällään ja kasvoilla mitä mielettömin, kauhistunein ilme;
-Ivan Ivanovitsh, käsi pystyssä, kuten roomalaisella kansantribuunilla.
-Se oli harvinainen hetki, suurenmoinen näytelmä! Eikä ollut katsojia
-kuin yksi ainoa: tuo väljätakkinen poika, joka seisoi rauhallisena
-kaivaen nenäänsä.
-
-Vihdoin Ivan Ivanovitsh otti lakkinsa. "Erittäin hyvinpä te
-käyttäydytte, Ivan Nikiforovitsh! Kaunista! Kyllä minä tämän muistan."
-
-"Menkää tiehenne, Ivan Ivanovitsh! Ulos ovesta! Ja varokaa joutumasta
-minun tielleni, muuten annan teille vasten kuonoa!"
-
-"Tuosta saatte, tuosta saatte, Ivan Nikiforovitsh", vastasi Ivan
-Ivanovitsh näyttäen hänelle pitkää nenää ja paiskasi sitten oven
-perässään kiinni, niin että se paukahtaen avautui uudelleen.
-
-Ivan Nikiforovitsh riensi ovelle lisätäkseen vielä jotakin, mutta Ivan
-Ivanovitsh ei katsahtanut enää taakseen, vaan pakeni pihalta minkä
-ennätti.
-
-
-
-
-III LUKU.
-
-Mitä tapahtui Ivan Ivanovitshin ja Ivan Nikiforovitshin riitaannuttua.
-
-
-Niin tuli kahdesta kunnioitettavasta miehestä, jotka olivat Mirgorodin
-kunnia ja kaunistus, vihamiehet! Ja mistä syystä? -- aivan joutavasta
-seikasta, tuosta hanhi-sanasta. He eivät enää tahtoneet nähdä toisiaan,
-katkaisivat kaikki keskenäiset siteensä, vaikka ennen olivat tunnetut
-kaikkein erottamattomimpina ystävinä! Silloin he joka päivä lähettivät
-tiedustamaan toistensa terveydentiloja ja keskustelivat katostensa alta
-niin ystävällisesti, että sydäntä hiveli sitä kuunnellessa.
-Sunnuntaisin Ivan Ivanovitsh, yllään turkkitakkinsa, ja Ivan
-Nikiforovitsh, joka oli pukeutunut keltaisenruskeaan nankinikankaiseen
-nuttuunsa, läksivät melkein käsi kädessä kirkkoon. Ja jos Ivan
-Ivanovitsh, jolla oli erittäin tarkat silmät, huomasi ensimäisenä
-rapakon tai jotakin muuta likaa kadulla, mikä oli Mirgorodissa
-tavallista, niin hän aina huomautti Ivan Nikiforovitshille: "Varokaa,
-älkää astuko tänne, sillä täällä on epäsiistiä." Ivan Nikoforovitsh
-osotti puolestaan yhtä liikuttavaa ystävyyttä ja ojensi usein
-kauempaakin Ivan Ivanovitshille nuuskasarvensa lausuen: "Olkaa hyvä!"
-Ja kuinka erinomaisessa kunnossa kummankin koti! Ja nämä kaksi ystävää.
-Kun minä sain kuulla siitä, niin hämmästyin sanomattomasti. En pitkään
-aikaan ollut uskoa. Vanhurskas Jumala! Ivan Ivanovitsh ja Ivan
-Nikiforovitsh ovat riitaantuneet! Niin kunnianarvoisia henkilöitä kun
-ovat! Mikä tässä matoisessa maailmassa on enää pysyväistä?
-
-Kun Ivan Ivanovitsh palasi kotiinsa, kuohui hänen mielensä vielä pitkän
-aikaa. Ennen hän tavallisesti ensi työkseen katsasti talliin, söikö
-tamma heiniä (Ivan Ivanovitshilla oli pieni kimo tamma, läsi keskellä
-otsaa; erittäin sievä hevonen). Sitten hän omakätisesti ruokki
-kalkkunoita ja porsaita ja meni vasta sen jälkeen sisään, jossa joko
-valmisteli puuastioita (hän osasi taitavasti kuin sorvari tehdä
-kaikenlaisia esineitä puusta) tai lueskeli kirjaansa, joka oli painettu
-Ljubij, Garij & Popov'illa (kirjan nimeä ei Ivan Ivanovitsh enää
-muistanut, sillä piika oli jo aikoja sitten repinyt nimilehden
-peuhatessaan lasten kanssa), tai lepäsi katoksen alla. Nyt hän ei
-välittänyt ainoastakaan noista tavallisista toimistaan. Sen sijaan hän
-alkoi torua Gapkaa, että tämä vetelehtii ympäri mitään tekemättä,
-vaikka Gapka paraikaa kantoi ryynisäkkiä keittiöön. Kukon, joka tuli
-portaitten luo saamaan tavallista kestitystään, hän lennätti pois, ja
-kun hänen luokseen juoksi likainen poikanaskali rääsyinen paita yllään
-huutaen: "Taata, taata, anna piparkakku!" katsoi Ivan Ivanovitsh niin
-uhkaavasti ja polki jalallaan niin tuimasti, että pelästynyt
-pienokainen pakeni, ties minne.
-
-Vihdoin hän malttoi mielensä ja ryhtyi jokapäiväisiin toimiinsa. Söi
-päivällisensä myöhään, ja kun hän meni katokseen lepäämään, oli ilta jo
-käsillä. Gapkan valmistama maukas liemiruoka kyyhkyspaisteineen
-karkotti aamun tapahtuman kokonaan hänen mielestään. Ivan Ivanovitsh
-alkoi taas mielihyvällä tarkastella talousaskareita. Vihdoinpa
-suuntautui hänen katseensa naapurin pihamaalle, ja hän ajatteli
-itsekseen: "Enpä ole pitkään aikaan käynyt Ivan Nikiforovitshin luona;
-menenpä tästä tervehtimään häntä." Sen tehtyään Ivan Ivanovitsh otti
-sauvansa ja lakkinsa ja läksi kadulle. Mutta tuskin hän oli astunut
-portista ulos, kun muisti riidan, sylkäisi ja kääntyi takaisin. Melkein
-samanlaista tapahtui Ivan Nikiforovitshin puolella. Ivan Ivanovitsh
-huomasi kerran, kuinka akka nosti jalkansa aidalle kavutakseen hänen
-pihalleen, kun yhtäkkiä kuului Ivan Nikiforovitshin ääni: "Takaisin,
-takaisin, ei ole tarpeen!" Ivan Ivanovitshista tämä oli kovin ikävää.
-Mahdollisesti olisivat nämä kunnianarvoiset miehet sopineet seuraavana
-päivänä, jollei eräs erikoinen tapaus Ivan Nikiforovitshin talossa
-olisi riistänyt kaikkia toiveita ja kaatanut uutta öljyä
-sammumaisillaan olevaan vihan tuleen.
-
-Saman päivän illalla saapui näet Agafja Fedosejevna Ivan
-Nikiforovitshin luo.
-
-Tämä ei ollut Ivan Nikiforovitshin sukulaisia, kälyjä eikä edes
-ristiäitikään. Näytti siltä, kuin hänellä ei olisi ollut mitään syytä
-matkustaa Ivan Nikiforovitshin luo, joka ei suinkaan iloinnut hänen
-tulostaan. Mutta Agafja Fedosejevna tuli kuin tulikin ja viipyi talossa
-useita viikkoja, vieläpä joskus kauemminkin. Agafja Fedosejevna otti
-avaimet haltuunsa ja talon ohjakset omiin käsiinsä. Tämä oli Ivan
-Nikiforovitshista kovin vastenmielistä, mutta ihmeellistä kyllä, hän
-totteli kuin lapsi, ja vaikka hän toisinaan yritti nousta kapinaan,
-niin Agafja Fedosejevna vei aina voiton.
-
-Minä tunnustan, etten ymmärrä, miksi tämä maailma on luotu niin, että
-naiset voivat vetää meitä miehiä nenästä yhtä sukkelasti kuin tarttua
-teekannun kädensijaan. Joko ovat heidän kätensä luodut sellaisiksi tai
-eivät meidän nenämme kelpaa mihinkään muuhun. Huolimatta siitä, että
-Ivan Nikiforovitshin nenä oli kuin kypsä luumu, sai Agafja Fedosejevna
-kiinni tästä nenästä ja talutti toista perässään kuin koiraa. Muuttipa
-Ivan Nikiforovitsh vasten tahtoaan elintapojaankin Agafjan ollessa
-talossa: hän ei paistatellut itseään yhtä paljon auringossa, ja jos
-paistattelikin, niin ei luonnon suomassa puvussa, vaan aina paita ja
-housut yllä, vaikka Agafja Fedosejevna ei lainkaan sitä vaatinut. Tämä
-ei ollut mikään seremoniain ystävä, ja kun Ivan Nikiforovitshia
-vilutti, hieroi hän omin käsin isäntäänsä aina kiireestä kantapäähän
-tärpätillä ja etikalla. Agafja Fedosejevnalla oli tanu päässä, kolme
-nystermää nenässä ja kahvinruskea, keltakukkainen viitta yllä. Hänen
-vartalonsa oli kuin tynnyri, ja sentähden oli yhtä vaikea löytää hänen
-vyötäisiään kuin nähdä nenäänsä ilman kuvastinta. Hänen jalkansa olivat
-lyhyet ja paksut kuin kaksi patjaa. Hän juorusi mainiosti, söi aamuisin
-keitetyitä punajuurikkaita ja sätti ja haukkui pontevasti. Kaikissa
-näissä vaihtelevissa toimissa hänen kasvonsa eivät hetkeksikään
-muuttaneet ilmettään, mihin tavallisesti vain naiset kykenevät.
-
-Heti Agafja Fedosejevnan tultua kääntyi kaikki nurinpäin: "Älä sinä,
-Ivan Nikiforovitsh, tee rauhaa hänen kanssaan äläkä pyydä anteeksi; hän
-tahtoo syöstä sinut perikatoon; hän on sellainen ihminen! Sinä et vielä
-tunne häntä!" Tuo kirottu akka kuiskaili ja kuiskaili myrkyllisiä
-juoniaan ja vaikutti sen, että Ivan Nikiforovitsh ei tahtonut enää
-kuulla edes puhuttavankaan Ivan Ivanovitshista.
-
-Kaikki muuttui toisenlaiseksi. Jos naapurin koira sattui juoksemaan
-pihalle, niin se karkotettiin ja sen perään viskattiin mitä käteen
-osui. Lapsukaiset, jotka olivat kiivenneet raja-aidan yli, palasivat
-parkuen takaisin paidat koholla ja verekset vitsan jäljet siinä
-paikassa, mihin selkä päättyy. Käyttäytyipä tuo laiha akka, kun Ivan
-Ivanovitsh aikoi kysyä häneltä jotakin, niin perin sopimattomasti, että
-Ivan Ivanovitsh, joka oli niin hienotunteinen mies, sylkäisi ja virkkoi
-vain: "Mokomakin ilettävä ämmä!... Kehnompi isäntäänsäkin!..."
-
-Vihdoin, kaikkien häväistyksien lopuksi, rakennutti äkämystynyt naapuri
-hanhiläävän aivan Ivan Ivanovitshin nenän eteen, siihen paikkaan, josta
-ennen oli kuljettu aidan yli, ikäänkuin erityisesti lisätäkseen
-häväistystä. Tämän Ivan Ivanovitshille niin inhottavan läävän
-rakennustyö suoritettiin pirullisella nopeudella -- yhdessä päivässä.
-
-Kaikki tämä herätti Ivan Ivanovitshissa mielipahaa ja kostonhalua. Hän
-ei kuitenkaan osottanut katkeruuden merkkiäkään, huolimatta siitä, että
-läävä oli osaksi hänen maallaan. Mutta hänen sydämensä jyskytti niin
-lujasti, että hänen oli sanomattoman vaikea säilyttää ulkonainen
-rauhallisuutensa.
-
-Niin vietti hän sen päivän. Tuli yö... Oo, jospa olisin taidemaalaaja,
-niin kuvaisin sen yön kaikessa ihanuudessaan! Minä kuvaisin, kuinka
-koko Mirgorod on unen helmaan vaipunut; kuinka lukemattomat tähdet
-liikkumatta taivaalla tuikkivat; kuinka koirien haukunta läheltä ja
-kaukaa kajahtaa halki näkymättömän hiljaisuuden; kuinka rakastunut
-lukkari hiipii koirien ohi ja tarpeen tullen ryntää pelkäämättä kuin
-ritari korkean aidan yli; kuinka talojen valkoiset seinät näyttävät
-kuutamossa vieläkin valkoisemmilta, puut tummemmilta, samoin kuin
-niitten varjotkin; kuinka uinuvat kukkaset ja ruoho tuoksuvat
-suloisemmin, ja kuinka sirkat, nuo yön uupumattomat ritarit, virittävät
-hartaasti joka puolella narskuvia laulujaan. Minä kuvaisin, kuinka
-matalassa savimajassa tummahapsinen ja väräjävärintainen neitonen näkee
-yksinäisessä vuoteessaan unta husaarin viiksistä ja kannuksista,
-kuutamon ailakoidessa nukkuvan poskilla. Minä kuvaisin, kuinka
-yölepakon musta varjo vilahtaa hopeanhohteisella tiellä pysähtyen
-sitten jonnekin valkaistun savupiipun päähän... Mutta tuskinpa minä
-voisin kuvata Ivan Ivanovitshia, joka saha kädessä hiipii ulos tähän
-yöhön: niin paljon eri tunteiden ilmeitä oli hänen kasvoillaan! Hiljaa,
-hiljaa hän hiipi ja ryömi hanhiläävän alle. Ivan Nikiforovitshin
-koirat, jotka eivät vielä tienneet mitään isäntien riitaantumisesta,
-sallivat hänen vanhana ystävänä lähestyä läävää, joka oli rakennettu
-neljän tammipylvään varaan. Hän lähestyi yhtä pylvästä, painoi sahan
-sitä vasten ja alkoi sahata. Sahan synnyttämä ääni sai hänet vähänväliä
-katsahtamaan ympärilleen, mutta häväistystä ajatellessa palasi rohkeus.
-Ensimäinen pylväs oli katkaistu; Ivan Ivanovitsh ryhtyi toista
-sahaamaan. Hänen silmissään paloi omituinen loiste, eikä hän pelon
-tähden nähnyt mitään. Yhtäkkiä Ivan Ivanovitsh parahti ja hänen
-silmissään musteni: hän näki kummituksen. Mutta hän toipui pian, kun
-huomasi, että se olikin hanhi, joka läävästä pisti päänsä ulos häntä
-kohti. Ivan Ivanovitsh sylkäisi inhoissaan ja jatkoi työtään. Toinenkin
-pylväs oli katkaistu; rakennus huojui. Kun Ivan Ivanovitsh alkoi sahata
-kolmatta pylvästä, pamppaili hänen sydämensä niin rajusti, että hänen
-täytyi keskeyttää työnsä muutaman kerran. Pylväs oli jo sahattu yli
-puolen, kun hatara rakennus huojahti pahasti... Töin tuskin hän ennätti
-hypätä syrjään, kun se kaatui ryskyen maahan. Siepattuaan sahansa hän
-juoksi hirvittävän säikähdyksen vallassa kotiin ja heittäytyi sänkyynsä
-eikä uskaltanut edes akkunasta tirkistäen katsella kauhean tekonsa
-seurauksia. Hänestä tuntui, kuin Ivan Nikiforovitshin piha olisi täynnä
-väkeä: vanha, laiha akka, Ivan Nikiforovitsh, pitkätakkinen poika,
-jokaisella seiväs kädessä, saapuivat Agafja Fedosejevnan johtamina
-hävittämään ja hajottamaan hänen taloaan.
-
-Seuraavan päivän Ivan Ivanovitsh vietti kuin kuumeessa. Hän pelkäsi,
-että vihastunut naapuri kostaakseen sytyttäisi hänen talonsa palamaan,
-ja sentähden hän käski Gapkaa vähänväliä katsomaan joka paikkaan, eikö
-mihinkään oltu kätketty kuivia olkia. Vihdoin, ennättääkseen Ivan
-Nikiforovitshin edelle, hän päätti jättää Mirgorodin piirioikeuteen
-syytöskirjelmän Ivan Nikiforovitshia vastaan. Mitä se sisälsi, saamme
-tietää seuraavassa luvussa.
-
-
-
-
-IV LUKU.
-
-Mitä tapahtui Mirgorodin piirioikeudessa.
-
-
-Mirgorod on ihmeellinen kaupunki! Millaisia rakennuksia onkaan siellä!
-On olkikattoisia, ruokokattoisia, vieläpä lautakattoisiakin
-rakennuksia. Oikealla katu, vasemmalla katu, ja kaikkialla kaunista
-aitaa, jota pitkin humala kierteleikse, jolle on ripustettu astioita ja
-jonka takaa auringonkukka kohottaa pyöreän päänsä, unikko rusottaa,
-suuret vesimelonit kimaltavat... Mikä loisto! Aidat ovat alituiseen
-koristetut vielä muillakin esineillä, jotka tekevät ne yhä
-ihailtavammiksi: milloin leveillä hameilla, milloin paidoilla, milloin
-roimahousuilla. Varkaus ja pahanteko ovat Mirgorodissa tuntemattomia,
-ja sentähden ripustaa jokainen aidalle mitä haluttaa. Jos lähestytte
-toria, niin varmaan pysähdytte hetkeksi ihailemaan näköalaa: torilla on
-lätäkkö, ihmeellinen lätäkkö, joka kaiketi on näkemistänne lätäköistä
-ainoa laatuaan! Se peittää melkein koko torin. Ihana lätäkkö! Talot ja
-töllit, joita kaukaa saattaisi luulla heinäru'oiksi, ihailevat
-ympärillä sen kauneutta.
-
-Mielipiteeni on, ettei ole parempaa taloa kuin piirioikeus. Onko se
-tammesta vai koivusta, se ei ole minun asiani, mutta siinä on, hyvä
-herrasväki, kahdeksan akkunaa! Kahdeksan akkunaa rivissä torille päin
-ja sitä vesistöä kohti, josta minä jo puhuin ja jota poliisimestari
-sanoo järveksi! Se on ainoa graniittivärillä maalattu talo; kaikki muut
-Mirgorodin talot ovat vain valkaistuja. Sen katto on kokonaan
-laudoista, ja se olisi maalattu punaiseksi, jolleivät kanslistit olisi
-sekottaneet maalausta varten ostettuun öljyyn sipulia ja syöneet sitä
-sellaisena, mikä tapahtui juuri paaston aikana, mutta vaikutti sen,
-että katto jäi maalaamatta. Torille johtaa kuisti, jolla usein
-juoksentelee kanoja, sillä kuistin portailla on aina ryynejä tai
-jotakin muuta syötävää, mitä ei ole siihen pantu tahallisesti, vaan
-oikeudessa kävijäin varomattomuudesta. Talo on jaettu kahtia: toisessa
-osassa on istuntohuoneisto, toisessa putkat. Istuntohuoneistossa on
-kaksi huonetta, puhdasta, valkoiseksi kalkittua: toinen näistä on
-etuhuone oikeudessa kävijöitä varten, toisessa on mustetäplillä
-koristettu pöytä, jolla on kuvastin, ja neljä tammista, korkeaselkäistä
-tuolia. Seinäin vieressä on raudotettuja kirstuja, joissa säilytetään
-pakottain piirioikeuden juttupapereita. Eräällä kirstulla törrötti
-silloin kiillotettu saapas.
-
-Istunto oli alkanut jo aamulla. Tuomari, jotakuinkin lihava mies,
-vaikkei aivan niin lihava kuin Ivan Nikiforovitsh, kasvoillaan
-hyväntahtoinen ilme, yllään rasvottunut yönuttu, piippu suussa ja
-teekuppi kädessä, jutteli alituomarin kanssa. Tuomarin huulet olivat
-niin lähellä nenää, että hän mielensä mukaan saattoi painaa ylähuulen
-sitä vasten. Tämä huuli teki nuuskarasian virkaa, sillä nenään aiottua
-nuuskaa rapisi melkein aina sille. Tuomari jutteli siis alituomarin
-kanssa. Hieman syrjässä heistä seisoi paljasjalkainen tyttö pitäen
-tarjotinta, jolla oli kuppeja. Kirjuri luki pöydän päässä tuomiota,
-mutta niin yksitoikkoisella ja alakuloisella äänellä, että itse
-syytetty olisi nukkunut sitä kuunnellessaan, jos olisi ollut läsnä.
-Epäilemättä olisi tuomari ensimäisenä tehnyt sen, jollei hän sillävälin
-olisi joutunut mieltäkiinnittävään keskusteluun:
-
-"Minä olen vartavasten koettanut saada selville", sanoi hän hörppien
-jäähtynyttä teetään, "mistä se johtuu, että ne laulavat niin hyvin.
-Minulla oli pari vuotta sitten mainio rastas. Ja kuinkas kävi? Yhtäkkiä
-joutui se epäkuntoon, lauloi Jumala ties mitä, jota pitemmälle aika
-kului, sitä huonommin lauloi, alkoi sorista, kähistä, vaikkapa olisi
-sen pellolle nakannut! Mutta mikä turhanpäiväinen vika siinä olikaan!
-Se johtui nimittäin siitä, että kurkun päähän oli kasvanut näppylä,
-pienempi hernettä. Tämä näppylä on pistettävä neulalla puhki. Sen
-opetti minulle Sahar Prokofjevitsh, ja jos teitä haluttaa kuulla, niin
-kerron, miten se tapahtui. Minä saavun hänen luokseen..."
-
-"Käskettekö, Demjan Demjanovitsh, lukemaan muuta?" keskeytti kirjuri,
-joka vastikään oli lopettanut lukemisensa.
-
-"Joko luitte loppuun? Ajatelkaas, kuinka pian! Enkä minä kuullut
-mitään! Missä se on? Antakaa se tänne, minä allekirjotan. Mitä teillä
-siellä vielä on?"
-
-"Kasakka Bokitkan juttu varastetusta lehmästä."
-
-"Hyvä on, lukekaa! Niin, minä saavun hänen luokseen... Voinpa aivan
-tarkalleen kertoa teille, kuinka hän minua kestitsi. Viinan
-painikkeeksi oli kuivattua sampea. Erinomaista sampea! Ei tuota meidän
-sampeamme, jota... (tässä tuomari nuoli suutaan ja myhäili, samalla
-kuin nenänsä pisti nuuskaksi tuosta tavallisesta nuuskarasiastaan)...
-jota Mirgorodin puodeissa on kaupan. Silliä minä en maistanut, sillä
-niinkuin tiedätte, minua alkaa siitä niin närästää sydänkuopan
-kohdalta, mutta kaviaaria minä maistoin ja hyvää se oli, ei sovi
-kieltää, mainiota! Sitten join persikkaviinaa, johon oli sekotettu
-'tuhatta tulimmaista'. Olipa siellä sahramiviinaakin, mutta sitä minä
-en käytä, kuten itse tiedätte. Se on tosin kovin hyvää, sillä ensin se,
-kuten sanotaan, ärsyttää ruokahalua ja sitten vasta toden tekee...
-Mutta mitä minä näen ja kuulen!?..." huusi tuomari yhtäkkiä
-huomatessaan Ivan Ivanovitshin astuvan sisään.
-
-"Jumalan rauhaa taloon! Toivotan hyvää terveyttä!" lausui Ivan
-Ivanovitsh kumartaen joka suunnalle miellyttävästi, kuten ainakin. Hyvä
-Jumala, kuinka hän osasi lumota kaikki käytöksellään! Sellaista
-hienoutta en ole missään nähnyt. Hän tunsi varsin hyvin oman arvonsa
-ja piti sentähden yleistä kunnioitusta itseään kohtaan aivan
-luonnollisena. Tuomari itse tarjosi Ivan Ivanovitshille tuolin, ja
-hänen nenänsä veti kaiken nuuskan ylähuulelta, mikä oli varma hyvän
-tuulen merkki.
-
-"Mitä saan luvan tarjota teille, Ivan Ivanovitsh?" kysyi hän. "Ehkä
-kupin teetä?"
-
-"Ei kiitoksia", vastasi Ivan Ivanovitsh, nousi, kumarsi ja istuutui.
-
-"Olkaa niin hyvä, yksi kuppi vain!" toisti tuomari.
-
-"Ei kiitoksia. Olen hyvin kiitollinen teidän vieraanvaraisuudestanne!"
-vastasi Ivan Ivanovitsh, nousi, kumarsi ja istuutui.
-
-"Yksi kupponen vain!" toisti tuomari. "Ei kiitoksia. Älkää vaivatko
-itseänne, Demjan Demjanovitsh!" Samalla Ivan Ivanovitsh nousi, kumarsi
-ja istuutui.
-
-"Kupponen vain?"
-
-"No olkoon menneeksi... vähäsen!" lausui Ivan Ivanovitsh ja ojensi
-kätensä tarjotinta kohti.
-
-Hyvä Jumala, kuinka ihminen saattaa olla pohjattoman hieno
-käytökseltään! On kerrassaan mahdoton kertoa, minkä edullisen
-vaikutuksen tuollainen menettely tekee!
-
-"Ehkä suvaitsette vielä kupposen?"
-
-"Kiitän nöyrimmästi", vastasi Ivan Ivanovitsh asettaen kumoon käännetyn
-kupin tarjottimelle ja kumartaen.
-
-"Olkaa niin hyvä, Ivan Ivanovitsh!"
-
-"Kiitoksia paljon, en voi enempää." Samalla Ivan Ivanovitsh nousi,
-kumarsi ja istuutui.
-
-"Ivan Ivanovitsh, olkaa niin ystävällinen, yksi kupponen!"
-
-"Ei, olen hyvin kiitollinen kestityksestä." Sen sanottuaan Ivan
-Ivanovitsh nousi, kumarsi ja istuutui.
-
-"Kupponen vain! Yksi ainoa kupponen vain!"
-
-Ivan Ivanovitsh ojensi kätensä tarjotinta kohti ja otti kupin.
-
-Oi taivaitten tekijä! Kuinka voi, kuinka osaakaan ihminen ylläpitää
-arvokkuuttaan!
-
-"Minulla, Demjan Demjanovitsh", virkkoi Ivan Ivanovitsh ottaessaan
-viimeisen hörppäyksen, "minulla olisi teille tärkeätä asiaa: minä
-nostan kanteen". Samalla Ivan Ivanovitsh asetti kupin tarjottimelle ja
-veti taskustaan viralliselle paperille kirjoitetun syytöskirjelmän.
-"Kanteen vihollistani, ikuista vihollistani vastaan".
-
-"Ketä vastaan?"
-
-"Ivan Nikiforovitsh Dovgotshhunia vastaan."
-
-Nämä sanat kuullessaan tuomari oli pudota tuolilta. "Mitä te sanotte!"
-huudahti hän lyöden kätensä yhteen. "Ivan Ivanovitsh! Tekö se olette?"
-
-"Näettehän itsekin, että minä."
-
-"Jumalan ja kaikkien pyhimysten nimessä! Kuinka se olisi mahdollista!
-Te, Ivan Ivanovitsh, ja Ivan Nikiforovitsh muka olette tulleet
-vihamiehiksi! Teidänkö suunne tämän sanoo? Toistakaa vielä kerta!
-Eiköhän vaan joku ole piiloutunut teidän selkänne taa ja puhu teidän
-sijastanne?..."
-
-"Mitä merkillistä siinä olisi? Minä en voi enää katsella häntä, sillä
-hän on solvaissut minua myrkyllisesti, loukannut kunniaani."
-
-"Pyhä kolminaisuus! Kuinka saattaa äitimuorini uskoa tätä? Hän sanoo
-aina, kun minä ja sisareni riitaannumme: 'Lapseni, te elätte kuin
-koirat. Pitäisittepä Ivan Ivanovitshia ja Ivan Nikiforovitshia
-esimerkkinä: siinäpä vasta ystävykset! toverit! ja niin kunnianarvoisia
-ihmisiä kuin ovat!' Siinä sait nyt senkin ystävykset! Mutta
-kertokaahan, mistä syystä ja millä tavalla!"
-
-"Se on tarkka asia, Demjan Demjanovitsh, eikä sitä saata sanoin
-selittää! Antakaa mieluummin lukea syytöskirjelmä. Olkaa hyvä ja
-ottakaa tästä päästä", se on siistimpi.
-
-"Lukekaa, Taras Tihonovitsh!" sanoi tuomari kääntyen kirjurin puoleen.
-
-Taras Tihonovitsh otti syytöskirjelmän ja niistettyään nenänsä samalla
-tavoin kuin kaikkien piirioikeuksien kirjurit, kahden sormen avulla,
-alkoi lukea:
-
-"Aatelismieheltä Mirgorodin piirikunnassa Ivan Ivaninpojalta
-[lakikieltä; = Ivanovitsh], Pererepenkolta, anomus, joka sisältää
-seuraavat kohdat:
-
-"1) Koko maailmalle jumalattomista, ilettävistä ja yli kaikkien rajojen
-menevistä lainvastaisista toimistaan tunnettu aatelismies Ivan
-Nikiforinpoika Dovgotshhun on tänä vuonna heinäkuun 7 päivänä tehnyt
-minua vastaan myrkyllisen solvauksen, joka mieskohtaisesti loukkaa
-minun kunniaani ja samalla halventaa ja sokaisee minun arvoani ja
-nimeäni. Kysymyksessä oleva aatelismies, jonka ulkomuotokin on
-inhottavan näköinen, on luonteeltaan riidanhaluinen ja täynnänsä mitä
-moninaisinta Jumalan pilkkaamista ja haukkumasanoja"...
-
-Tässä lukija hetkeksi pysähtyi, niistääkseen nenänsä uudelleen. Tuomari
-pani hartaasti kätensä ristiin ja puhui itsekseen: "Mikä näppärä kynä!
-Hyvä Jumala, kuinka tämä ihminen osaa kirjottaa!"
-
-Ivan Ivanovitsh pyysi lukemaan eteenpäin, ja Taras Tihonovitsh jatkoi:
-
-"Kysymyksen alainen aatelismies Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun, kun
-minä ystävällisessä tarkotuksessa tulin hänen luokseen, kutsui minua
-julkisesti kunniatani loukkaavalla nimellä, nimittäin 'hanheksi', ja
-niinkuin koko Mirgorodin piirikunta hyvin tietää, ei minua ole
-milloinkaan kutsuttu tuon riettaan eläimen nimellä eikä vastedeskään
-koskaan kutsuta. Todistuksena minun aatelisesta syntyperästäni on se,
-että Kolmen Pyhimyksen kirkossa olevaan kirkonkirjaan on merkitty minun
-syntymäpäiväni samoin kuin pyhä kasteeni. Mutta 'hanhi', niinkuin
-tietää jokainen, joka vähänkin tuntee tieteitä, ei voi tulla
-kirjotetuksi kirkonkirjaan, koska 'hanhi' ei ole ihminen, vaan lintu,
-minkä ymmärtää varmaankin jokainen, vaikkei olisikaan seminaaria käynyt
-henkilö. Mutta kysymyksen alainen pahanilkinen aatelismies, hyvin
-käsittäen kaiken tämän, solvaisi minua mainitulla riettaalla
-nimityksellä tarkotuksessa pahasti loukata minun arvoani ja säätyäni.
-
-"2) Sama ruokoton ja hävytön aatelismies on rikkonut minun
-omistusoikeuttani maahan, jonka olen perinyt hengelliseen säätyyn
-kuuluvalta isältäni Ivan Onisijevinpojalta Pererepenkolta, levätköön
-hän autuaassa muistossa, rakentamalla vastoin kaikkia lakeja
-hanhiläävän aivan minun kuistini eteen, mikä ei ole tapahtunut missään
-muussa tarkoituksessa kuin lisätä hänen minulle osottamaansa
-häväistystä, sillä kysymyksessä oleva hanhiläävä seisoi ennen sopivassa
-paikassa ja oli vielä kyllin luja. Mutta ylempänä mainitun
-aatelismiehen ilettävä tarkotus oli yksinomaan se, että minun täytyisi
-katsella sopimattomia käyntejä, sillä kuten tunnettua on, kukaan
-ihminen ei mene läävään, sitä vähemmän hanhiläävään, muun kuin
-epäsiistin asian tähden. Tämän lainvastaisen toimenpiteen kautta tuli
-kaksi pylvästä seisomaan minun omistamallani maalla, jonka minä sain
-isältäni Ivan Onisijevinpojalta Pererepenkolta, levätköön hän autuaassa
-muistossa, jo hänen eläessään alkaen aitasta ja mennen suorassa
-linjassa aina siihen paikkaan asti, jossa akat tavallisesti astioita
-pesevät.
-
-"3) Ylempänä esitetty aatelismies, jonka pelkkä nimi jo herättää inhoa,
-hautoo mielessään kavalaa ajatusta polttaa minut kuoliaaksi omassa
-talossani. Varmat merkit siihen käyvät ilmi allaseuraavasta:
-ensiksikin, kysymyksessäoleva pahanilkinen aatelismies on alkanut
-pistäytyä usein ulos huoneistaan, mitä hän ennen tuskin koskaan
-laiskuutensa ja ilettävän lihavuutensa tähden teki; toiseksi,
-väentuvassa, joka rajottuu aivan aitaan minun omaa maatani vastaan,
-jonka olen saanut isävainajaltani Ivan Onisijevinpojalta
-Pererepenkolta, siunattu olkoon hänen muistonsa, palaa joka päivä ja
-tavallista kauemmin kynttilä, mikä on aivan selvä todistus siihen;
-sillä tähän saakka on hänen erinomaisen saituutensa tähden rasvalamppu
-sammutettu aikaisin, saatikka sitten talikynttilä.
-
-"Ylläolevan perusteella pyydän, että kysymyksessä oleva aatelismies,
-Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun, todistettavasti syyllisenä
-murhapolttoon, minun arvoni, nimeni ja sukuni loukkaamiseen ja toisen
-omaisuuden rosvomaiseen, anastukseen ja, mikä pahinta, syyllisenä minun
-nimeni kehnoon ja loukkaavaan pitentämiseen nimityksellä 'hanhi',
-tuomitaan maksamaan sakkoa, suorittamaan oikeuskuluja ja itse
-rikoksentekijänä kytketään jalkarautoihin ja viedään kaupungin
-vankilaan ja että tätä anomustani koskeva päätös viipymättä ja ilman
-ylöslykkäystä langetetaan.
-
-"Kirjotti ja teki aatelismies, tilanhaltija Mirgorodissa, Ivan
-Ivaninpoika Pererepenko."
-
-Kun anomus oli luettu loppuun, lähestyi tuomari Ivan Ivanovitshia,
-tarttui hänen takinnappiinsa ja alkoi puhua hänelle jotakuinkin
-seuraavaan tapaan: "Mitä te teette, Ivan Ivanovitsh? Ettekö pelkää
-Jumalaa? Heittäkää anomus sikseen! Piru sen periköön! Ottakaa ennemmin
-Ivan Nikiforovitshia kädestä ja suudelkaa toisianne, ja ostakaa sitten
-joko santuriinia tai nikopolia, tai laittakaa vaikka punssit ja
-kutsukaa minut mukaan, niin ryyppäämme yhdessä ja unhotamme koko
-jutun!"
-
-"Ei, Demjan Demjanovitsh! Asia ei ole sellainen", sanoi Ivan Ivanovitsh
-arvokkaasti, mikä niin erinomaisesti sopi hänelle, "asia ei ole
-sellainen, että sitä voisi noin vaan sovinnolliseen päätökseen
-lopettaa. Hyvästi! Hyvästi tekin, hyvät herrat!" jatkoi hän yhtä
-arvokkaasti kääntyen kaikkien puoleen: "minä toivon, että anomukseni
-saa ansaitun huomion". Ja hän poistui jättäen koko oikeuden
-ihmettelemään.
-
-Tuomari istui sanaakaan virkkamatta, kirjuri nuuskasi, kanslistit
-kaatoivat pullon pohjan, joka teki mustepullon virkaa, ja tuomari itse
-levitti sormellaan kaatuneen musteen lätäköksi pöydälle.
-
-"Mitä te sanotte tähän, Dorofei Trofimovitsh?" kysyi tuomari
-käännyttyään lyhyen vaitiolon jälkeen alituomarin puoleen.
-
-"En sano mitään", vastasi alituomari.
-
-"Merkillisiä asioita saattaa tapahtua!" jatkoi tuomari. Tuskin oli hän
-ennättänyt sanoa sen kuin ovi natisi ja Ivan Nikiforovitshin etumainen
-puolisko ilmaantui istuntosalin oveen, mutta toinen puolisko jäi vielä
-eteiseen. Ivan Nikiforovitshin ilmaantuminen oikeuteen oli niin
-ihmeellistä, että tuomari huudahti hämmästyksestä, kirjuri keskeytti
-lukemisensa, eräs kanslisteista, jonka yllä oli pörhökankainen
-hännystakki, pisti mustekynän suuhunsa, toinen nielaisi kärpäsen.
-Vieläpä oikeuden pikalähettinä ja vahtimestarina palveleva
-sotavanhuskin, joka seisoi oven luona kahnuttaen itseään likainen paita
-yllä ja arvonauha olkapäässä, hänkin avasi suunsa ihmetyksestä ja astui
-jotakuta varpaille.
-
-"Mitä kuuluu? Kuinka voitte, Ivan Nikiforovitsh?"
-
-Mutta Ivan Nikiforovitsh oli puolikuollut, sillä hän oli tarttunut
-oveen niin lujasti, ettei voinut liikkua eteen eikä taakse. Turhaan
-huusi tuomari eteiseen, että joku sieltä työntäisi Ivan Nikiforovitshia
-takaapäin istuntosaliin. Eteisessä sattui olemaan vain yksi ainoa
-anoja, eräs vanha akka, joka ei voinut vapauttaa Ivan Nikiforovitshia,
-vaikka voimainsa takaa käyttikin luisevia käsiään. Silloin eräs
-paksuhuulinen, hartiakas, leveänenäinen kanslisti, jonka silmät olivat
-kierot ja päihtyneen näköiset ja kyynärpäät kuluneet puhki, lähestyi
-Ivan Nikiforovitshin etumaista puoliskoa, pani tämän kädet ristiin
-rinnalle, kuten lapsille tehdään, ja antoi merkin sotavanhukselle, joka
-puski polvensa Ivan Nikiforovitshin vatsaan, ja yhteisin voimin he
-työnsivät Ivan Nikiforovitshin takaisin eteiseen huolimatta tämän
-valittavasta voihkinnasta. Senjälkeen kiskottiin teljet auki ja
-parioven toinen puolisko avattiin, minkä tehdessään kanslisti ja hänen
-apulaisensa sotavanhus puhalsivat ilmoille hartaasta ponnistuksesta
-keuhkoihinsa kertyneen löyhkän, joka vaikutti sen, että istuntosali
-joksikin aikaa muuttui kapakaksi.
-
-"Ettekö satuttanut itseänne, Ivan Nikiforovitsh? Minä sanon
-äitimuorilleni, että hän lähettää teille viinahaudetta, jolla tarvitsee
-vähäsen hieroa vyötäisiä ja selkää, niin kyllä kipu lähtee."
-
-Mutta Ivan Nikiforovitsh raukesi tuolille eikä saanut sanotuksi mitään,
-sillä hän voihki yhä. Vihdoin pääsi häneltä heikolla, uupuneella
-äänellä:
-
-"Ettekö tahdo?" ja vedettyään taskustaan nuuskasarven lisäsi: "Ottakaa,
-olkaa hyvä!"
-
-"Minua ilahuttaa saada nähdä teidät", vastasi tuomari, "mutta en saata
-vieläkään arvata, mikä on saanut teidät vaivautumaan tänne ja
-valmistamaan meille näin miellyttävän yllätyksen?"
-
-"Anomus..." sai Ivan Nikiforovitsh tuskin sanotuksi.
-
-"Anomus? Mikä anomus?"
-
-"Kanne..." (sen sanottuaan hän huohotti pitkän aikaa)... "Oh! .. Kanne
-roistoa... Ivan Ivanovitsh Pererepenkoa vastaan."
-
-"Herranen aika! Te myöskin! Niin harvinaisia ystäviä! Kanne niin
-hyvänsuopaa miestä vastaan!..."
-
-"Hän -- itse saatana!" murahti Ivan Nikiforovitsh katkonaisesti.
-
-Tuomari teki ristinmerkin.
-
-"Tässä on anomus, lukekaa."
-
-"Mikä auttaa, lukekaa, Taras Tihonovitsh", sanoi tuomari kääntyen
-tyytymättömän näköisenä kirjurin puoleen, jolloin hänen nenänsä hipaisi
-ylähuulta, mikä tavallisesti tapahtui suuresta mielihyvästä. Tämä nenän
-omavaltaisuus tuotti tuomarille sitäkin enemmän harmia: hän otti
-nenäliinansa ja löi rangaistukseksi kaiken tupakan pois ylähuulelta.
-
-Kirjuri suoritti kahdella sormella, s.o. ilman nenäliinaa, johdannon,
-mikä tapahtui aina hänen ryhtyessään asiakirjoja lukemaan, ja alkoi
-yksitoikkoisella äänellä:
-
-"Aatelismieheltä Mirgorodin piirikunnassa Ivan Nikiforinpojalta,
-Dovgotshhunilta, anomus, joka sisältää seuraavat kohdat:
-
-"1) Vihamielisestä kiukusta ja selvästä pahansuopuudesta on itseään
-aatelismies Ivan Ivaninpoika Pererepenkoksi nimittävä henkilö tehnyt
-minulle kaikenlaista ilkeyttä, vahinkoa ja konnamaisia, kauhistuttavia
-rikoksia, ja myöhään eilen illalla hän hiipi kuin rosvo ja varas
-kirveineen, sahoineen, purasimineen ja muine sepän työkaluineen minun
-pihalleni ja hävitti omin käsin ja mitä törkeimmällä tavalla minun oman
-lääväni ilman että minä olen niin lainvastaiseen ja rosvomaiseen tekoon
-antanut vähintäkään aihetta.
-
-"2) Kysymyksessä oleva Pererepenko on jo kauan vaaninut minun henkeäni
-ja elämääni, mutta onnistunut salaamaan tämän aikomuksensa aina viime
-kuun 7 päivään, jolloin hän tuli luokseni ja alkoi ystävällisesti, vaan
-kavalasti pyytää minun pyssyäni, joka oli minun huoneessani ja tarjosi
-siitä minulle saidan tapansa mukaan kaikenlaisia kelvottomia tavaroita,
-kuten ruskean sian ja kaksi mittaa kauroja. Arvaten hänen rikoksellisen
-aikomuksensa minä koetin kaikin tavoin saada häntä luopumaan pyssystä;
-mutta kysymyksessä oleva roisto ja lurjus, Ivan Ivaninpoika
-Pererepenko, alkoi sen johdosta haukkua minua kerrassaan moukkamaisella
-tavalla ja kantaa siitä päivästä saakka leppymätöntä vihaa minua
-kohtaan. Sitäpaitsi on kysymyksessä oleva, useasti mainittu raivoisa
-aatelismies ja roisto Ivan Ivaninpoika Pererepenko kerrassaan kehnoa
-syntyperää: hänen sisarensa oli kautta maailman tunnettu kulkuri ja
-läksi jääkärikomppanian mukana, joka noin viisi vuotta sitten majaili
-Mirgorodissa, ja merkitytti samalla miehensä talonpojaksi. Hänen isänsä
-ja äitinsä olivat myöskin rikoksellisia ihmisiä ja molemmat
-auttamattomia juopporenttuja. Mainittu aatelismies ja roisto
-Pererepenko vie kuitenkin eläimellisellä ja moitteenalaisella
-käytöksellään voiton koko suvustaan ja tekeytyen hurskaaksi suorittaa
-mitä paheellisimpia rikoksia: hän ei pidä paastoa pyhänä, koska
-adventin aattona tämä Jumalan kieltäjä osti lampaan ja käski seuraavana
-päivänä laittoman piikansa Gapkan teurastaa sen, selittäen muka
-tarvitsevansa talia rasvalamppuun ja kynttilöihin.
-
-"Tämän johdosta pyydän, että mainittu aatelismies rosvona, Jumalan
-pilkkaajana ja roistona, joka on vaaninut sopivaa tilaisuutta
-varkauteen ja ryöstöön, kytketään kahleihin ja passitetaan vankilaan
-tai kuritushuoneeseen, ja tuomitaan menettämään arvonsa ja
-aatelisnimensä, saamaan raipparangaistuksen ja, jos katsotaan
-tarpeelliseksi, lähetettäväksi Siperiaan pakkotyöhön sekä maksamaan
-vahingonkorvaukset ja oikeuskulut ja että tuomio tämän anomuksen mukaan
-langetettaisiin.
-
-"Tämän anomuksen on omakätisesti allekirjoittanut aatelismies
-Mirgorodin piirikunnassa, Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun."
-
-Kun kirjuri oli lopettamaisillaan lukemisen, Ivan Nikiforovitsh otti
-lakkinsa ja kumarsi aikoen poistua.
-
-"Minne te nyt, Ivan Nikiforovitsh?" ehätti tuomari hänen jälkeensä.
-"Istukaahan vähäsen ja juokaa kuppi teetä! Orishko! mitä sinä siellä
-seisoskelet ja vilkuttelet silmää kanslisteille, senkin tytön tolvana!
-Mene teetä tuomaan!"
-
-Mutta Ivan Nikiforovitsh, joka pelkäsi, kun oli poistunut niin kauaksi
-kotoa ja kestänyt niin vaarallisen karanteenin, oli jo ennättänyt astua
-eteiseen sanottuaan: "Älkää vaivatko itseänne... kyllä minä
-kernaasti..." ja sulki oven jälkeensä jättäen koko oikeuden
-ihmettelemään.
-
-Eipä mikään auttanut. Molemmat anomukset oli otettu vastaan ja asia
-alkoi kääntyä vakavaksi, kun eräs odottamaton tapaus teki sen vieläkin
-mieltäkiinnittävämmäksi. Tuomarin poistuessa oikeussalista alituomarin
-ja kirjurin seurassa ja kanslistien kootessa säkkeihin anojain tuomia
-kanoja, munia, leipiä, piirakoita, kakkuja ja muuta sentapaista, ruskea
-sika syöksyi istuntosaliin eikä, läsnäolevien hämmästykseksi, siepannut
-piirakkaa tai leivänkannikkaa, vaan Ivan Nikiforovitshin anomuksen,
-joka oli pöydän syrjällä, niin että osa lehtiä riippui laidalta alas.
-Siepattuaan asiakirjan juoksi ruskea nelijalkainen pois niin nopeasti,
-ettei yksikään laitoksen virkamiehistä voinut sitä saavuttaa,
-huolimatta sen perään viskatuista viivottimista ja mustepulloista.
-
-Tämä erinomainen tapahtuma herätti kauhean hälinän, eikä ihmekään,
-sillä ei oltu vielä ennätetty ottaa kopiota anomuksesta. Tuomari,
-alituomari ja kirjuri harkitsivat pitkän aikaa tätä kuulumatonta
-tapausta; vihdoin päätettiin lähettää kirjelmä kaupungin
-poliisimestarille, koska asia pidettiin paremmin hänelle kuuluvana.
-Kirjelmä, joka merkittiin N:o 389:lla lähetettiin vielä samana päivänä
-ja aiheutti sangen mieltäkiinnittävän selityksen, josta lukijat saavat
-seuraavassa luvussa lähempiä tietoja.
-
-
-
-
-V LUKU,
-
-jossa selostetaan kahden kunnioitetun mirgorodilaisen henkilön
-neuvottelu.
-
-
-Kun Ivan Ivanovitsh oli tarkastanut talonsa ja mennyt tapansa mukaan
-ulos katoksen alle lepäämään, niin hän äkkäsi sanomattomaksi ihmeekseen
-jotakin punaista pikkuportissa. Se oli poliisimestarin hihansuu, joka,
-samoin kuin kauluskin, oli kiillotettu ja reunoistaan oikein
-kiiltonahalla päällystetty. Ivan Ivanovitsh ajatteli itsekseen:
-"Eipä ollut hullummaksi, että Pjotr Fedorovitsh tuli juttelemaan".
-Mutta kovasti hän ihmetteli sitä, että poliisimestari asteli niin
-vilppaasti ja huitoi käsiään, mikä oli erittäin harvinaista.
-Poliisimestarin virkapuvussa oli kahdeksan nappia; yhdeksäs oli
-heltinyt juhlakulkueessa kirkon vihkiäisissä noin pari vuotta sitten,
-eivätkä sitä talonmiehet vieläkään ole löytäneet, vaikka poliisimestari
-joka päivä tiedustelee raportissaan korttelipoliisilta, onko nappi
-löytynyt. Nämä kahdeksan nappia olivat kiinnitetyt samalla tavoin kuin
-akat istuttavat papuja: toinen oikealle, toinen vasemmalle.
-Poliisimestarin vasemman jalan oli viimeisellä sotaretkellä luoti
-lävistänyt, ja sentähden hän ontui ja paiskasi sen käydessään niin
-kauas sivulle, että teki siten oikean jalan työn melkein turhaksi. Jota
-rivakammin poliisimestari toimi jalkaväellään, sitä hitaammin hän
-samosi eteenpäin, ja sentähden Ivan Ivanovitsh ennätti nyt
-poliisimestarin lähestyessä katosta vaipua arveluihin, miksi tämä niin
-tuimasti huitoi käsiään. Se kiinnitti sitäkin enemmän hänen mieltään,
-sillä asia näytti olevan tavattoman tärkeä -- poliisimestarin vyössä
-heilui näet uusi miekka.
-
-"Terve tulemaan, Pjotr Fedorovitsh!" huusi Ivan Ivanovitsh, joka oli,
-kuten jo huomautimme, sangen utelias kuulemaan asiaa eikä mitenkään
-voinut asettaa kärsimättömyyttään, kun näki poliisimestarin hyökkäävän
-portaille ja yhä maahan katsellen komentavan jalkaväkeään, joka ei heti
-voinut seurata johtajaansa.
-
-"Hyvää päivää toivotan rakkaalle ystävälle ja hyväntekijälle Ivan
-Ivanovitshille!" vastasi poliisimestari.
-
-"Pyydän, käykää tänne istumaan. Te näytte väsyneen, kun teidän
-haavotettu jalkanne estää..."
-
-"Minun jalkani!" huudahti poliisimestari luoden Ivan Ivanovitshiin
-samanlaisen katseen kuin jättiläinen luo kääpiöön, oppinut kirjatoukka
-tanssin opettajaan. Samalla hän ojensi jalkansa ja polki lattiaa. Tämä
-urhoollinen teko maksoi hänelle kuitenkin paljon, sillä ruumiinsa
-huojahti ja nenä töykkäsi käsipuuhun. Mutta älykäs järjestyksen
-päämies, pelastaakseen asemansa, ojensihe kiireimmän kautta ja pisti
-kätensä taskuun muka etsien nuuskarasiaa. -- "Minä voin ilmoittaa
-itsestäni, rakas ystävä ja hyväntekijä Ivan Ivanovitsh, että olen ollut
-mukana aivan toisenlaisilla sotaretkillä. Ihan totta olen ollut.
-Esimerkiksi vuonna 1807... Niin, minäpä kerron teille, kuinka kiipesin
-korkean aidan yli erään saksattaren luo." Samalla poliisimestari iski
-toista silmäänsä ja hymyili niin pirun viekkaasti.
-
-"Missä olette ollut tänään?" kysäisi Ivan Ivanovitsh tahtoen keskeyttää
-poliisimestarin ja toivoen hänen mahdollisimman pian sanovan, mikä on
-syynä käyntiinsä. Olisipa hän mielellään kysynyt, mitä poliisimestari
-aikoi ilmottaa, mutta hienona maailmanmiehenä hän piti tällaista
-kysymystä perin sopimattomana ja hillitsi kärsimättömyytensä odottaen
-arveluittensa ratkaisua, vaikka sydämensä pamppaili tavattoman lujasti.
-
-"Jos sallitte, niin kerron missä olen ollut", vastasi poliisimestari.
-"Mutta ensiksi saan ilmottaa, että tänään on kerrassaan kaunis ilma..."
-
-Nämä sanat kuullessaan Ivan Ivanovitsh oli kuolla uteliaisuudesta.
-
-"Mutta sallikaa", jatkoi poliisimestari, "minä olen tullut luoksenne
-erään tärkeän asian tähden". Tässä poliisimestarin kasvojen ilme ja
-koko ulkomuoto muuttui yhtä huolekkaan näköiseksi kuin äsken hänen
-hyökätessään portaille. Ivan Ivanovitsh vilkastui ja vapisi kuin
-kuumeessa eikä ollut tapansa mukaan myöhäinen kysymään: "Mikä asia se
-on? Onko se tärkeäkin?"
-
-"Niin nähkääs, rakas ystävä ja hyväntekijä Ivan Ivanovitsh, ensiksi on
-minun ilmottaminen, että te... omasta puolestani ei minulla ole mitään
-muistutettavaa teitä vastaan, mutta esivallan edut vaativat sitä... te
-olette rikkonut yleistä järjestystä vastaan!"
-
-"Mitä te sanotte, Pjotr Fedorovitsh? Minä en ymmärrä mitään."
-
-"Hyvänen aika, Ivan Ivanovitsh! Kuinka te ette mitään ymmärtäisi?
-Teidän oma elukkanne on vienyt erään hyvin tärkeän asiakirjan
-oikeussalista, ja te sanotte vain, että ette mitään ymmärrä!"
-
-"Mikä elukka?"
-
-"Luvalla sanoen, teidän oma ruskea sikanne."
-
-"Olenko minä siihen syypää? Miksi oikeuden vahtimestari jättää ovet
-auki?"
-
-"Mutta, Ivan Ivanovitsh, teidän oma elukkanne: olettehan te siis
-syypää."
-
-"Kiitän nöyrimmästi siitä, että asetatte minut sian veroiseksi."
-
-"Sitä en minä ole sanonut, Ivan Ivanovitsh! Jumalavita, en ole sanonut!
-Suvaitkaahan puhtaan omantuntonne mukaan harkita asiaa. Epäilemättä te
-tiedätte, että esivallan määräysten mukaan on kielletty likaisia
-elukoita juoksemasta ympäri kaupunkia, ja etenkin sen pääkaduilla.
-Myöntäkää nyt itse, että se on kiellettyä."
-
-"Jumala ties, mitä te puhutte. Onko se niin vaarallista, jos sika menee
-kadulle?"
-
-"Sallikaa minun sanoa, sallikaa, sallikaa, Ivan Ivanovitsh, se on aivan
-mahdotonta. Mikä auttaa? Kun esivalta vaatii, niin meidän täytyy olla
-kuuliaisia. En tahdo väittää, ettei toisinaan kadulla, vieläpä torilla
-näkyisi kanoja ja hanhia, huomatkaa: kanoja ja hanhia. Mutta mitä
-sikoihin ja pukkeihin tulee, annoin minä vielä viime vuonna ohjeen,
-että niitä ei saa päästää julkisille paikoille, jonka ohjeen käskin
-lukea julki kirkossa koko kansalle."
-
-"Ei, Pjotr Fedorovitsh, minusta näyttää siltä, kuin te kaikin tavoin
-koettaisitte loukata minua."
-
-"Sitä te ette saata sanoa, rakas ystävä ja hyväntekijä, että minä
-koettaisin loukata teitä. Suvaitkaahan vain muistella, etten minä
-sanonut teille viime vuonna moitteen sanaakaan, vaikka te rakensitte
-erään katon kokonaista kyynärää korkeammaksi määräystä. Päinvastoin,
-minä olin olevinani, kuin en mitään olisi huomannut. Uskokaa pois,
-rakas ystäväni, että minä nytkin kokonaan, niin sanoakseni... mutta
-minun velvollisuuteni pakottaa minua vaatimaan puhtautta. Tuomitkaa
-itse, kun yhtäkkiä pääkadulla..."
-
-"Kaunis pääkatu! Jokainen akka viskaa sille mitä haluaa."
-
-"Sallikaa minun ilmottaa teille, Ivan Ivanovitsh, että te itse
-loukkaatte minua! Se on totta, että sellaista joskus sattuu, mutta
-suurimmaksi osaksi vain aitausten, vajain ja ulkohuoneitten viereen.
-Vaan jos keskellä pääkatua tai toria tiine sika maata tonkii, niin se
-on..."
-
-"Mitä se sitten muka on, Pjotr Fedorovitsh. Onhan sika Jumalan luoma
-olento!"
-
-"Sen minä myönnän. Tietäähän koko maailma, että te olette oppinut mies,
-tunnette tieteitä ja muita sellaisia asioita. Minä sen sijaan en ole
-mitään tiedettä tutkinut; käsikirjoitusta aloin tosin oppia ollessani
-kolmekymmentävuotias. Minä olen, kuten tiedätte, yksinkertainen
-sotamies!"
-
-"Hm!" sanoi Ivan Ivanovitsh.
-
-"Niin", jatkoi poliisimestari, "vuonna 1801 olin luutnanttina
-neljännessäkymmenennessäkahdennessa jääkärirykmentissä. Komppanian
-päällikkönä oli, luvallanne sanoen, kapteeni Jeremejev." Tässä
-poliisimestari pisti sormensa nuuskarasiaan, jonka Ivan Ivanovitsh
-hänelle ojensi, ja alkoi hypistellä nuuskaa.
-
-Ivan Ivanovitsh sanoi: "Hm."
-
-"Mutta minun velvollisuuteni", jatkoi poliisimestari, "on täyttää
-esivallan vaatimukset. Te kaiketi tiedätte, Ivan Ivanovitsh, että
-asiakirjan anastaminen oikeudesta on rikos?"
-
-"Sen minä tiedän niin hyvin, että jos tahdotte, voin teillekin opettaa.
-Mutta se koskee ainoastaan ihmisiä; jos esimerkiksi te varastaisitte
-asiakirjan. Mutta sika on eläin, Jumalan luoma olento."
-
-"Onhan se niin, mutta laissa sanotaan: 'rikokseen syypää'... Pyydän
-teitä huomaamaan: syypää! Siinä ei puhuta syntyperästä, sukupuolesta
-eikä säädystä. Siis saattaa eläinkin olla syypää. Kuten tahdotte, mutta
-ennenkuin tuomio langetetaan, on sika luovutettava yleisen järjestyksen
-häiritsijänä poliisin huostaan."
-
-"Ei, Pjotr Fedorovitsh", vastusti Ivan Ivanovitsh kylmäverisesti,
-"siitä ei tule mitään!"
-
-"Kuten tahdotte, mutta minun täytyy totella esivallan käskyjä."
-
-"Luuletteko sillä pelottavanne minua? Luultavasti lähettäisitte sen
-yksikätisen sotamiehenne tänne sitä ottamaan? Siinä tapauksessa käsken
-piikaa hiilihangolla ajamaan hänet matkoihinsa; varokoon vaan, ettei
-menetä toistakin kättänsä."
-
-"Minä en uskalla riidellä kanssanne. Siinä tapauksessa, jollette siis
-tahdo luovuttaa sitä poliisin huostaan, tehkää sille mitä tahdotte.
-Teurastakaa se milloin teitä haluttaa, vaikka jouluksi, ja valmistakaa
-siitä liikkiötä tai syökää se sellaisenaan. Mutta jos te siitä
-makkaroita teette, niin pyytäisin lähettämään minulle yhden parin
-sellaisia, joita Gapka niin mainiosti laittaa sian verestä ja rasvasta.
-Minun Agrafena Trofimovnani on oikein ihastunut niihin."
-
-"Mielelläni lähetän teille parin makkaroita."
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen, rakas ystävä ja hyväntekijä. Mutta
-minulla olisi teille vielä vähäsen asiaa. Sekä tuomari että kaikki muut
-meidän tuttavamme kehottivat minua sovittamaan teidät ja ystävänne Ivan
-Nikiforovitshin."
-
-"Mitä! Minut ja tuon tolvanan? Vai että minä sopisin tuon rötkäleen
-kanssa? Ei ikinä! Siitä ei tule koskaan mitään!" Ivan Ivanovitsh oli
-hyvin päättäväisellä tuulella.
-
-"Kuten itse tahdotte", vastasi poliisimestari kestiten nenäänsä
-nuuskalla. "Minä en rohkene neuvoa teitä. Sallikaa minun kuitenkin
-ilmottaa: nyt te olette vihamiehiä, mutta jos olisitte ystäviä,
-niin..."
-
-Mutta Ivan Ivanovitsh alkoi puhua peltopyistä, mikä tapahtui
-tavallisesti silloin, kun hän tahtoi muuttaa puheenainetta.
-
-Poliisimestarin, joka siis oli perin huonosti menestynyt tehtävässään,
-täytyi näin ollen tyhjin toimin palata takaisin.
-
-
-
-
-VI LUKU,
-
-josta lukija helposti voi saada tietää kaiken sen, mitä se sisältää.
-
-
-Kuinka tarkoin oikeudessa koetettiinkin pitää salassa, tiesi koko
-Mirgorod seuraavana päivänä, että Ivan Ivanovitshin sika oli vienyt
-Ivan Nikiforovitshin anomuksen. Itse poliisimestari ensimäisenä
-hairahtui kertomaan. Kun Ivan Nikiforovitsh sai kuulla tapahtumasta,
-kysyi hän ainoastaan: "Eikö se ollut ruskea?"
-
-Mutta Agafja Fedosejevna, joka oli siinä läsnä, alkoi taas hätyyttää
-Ivan Nikiforovitshia: "Mitä sinä, Ivan Nikiforovitsh, oikein ajattelet?
-Koko maailma sinua nauraa ja hölmöksi haukkuu, jos vain annat asian
-mennä menojaan! Mikä aatelismies sinä silloin enää olisit? Huonompi
-olisit niitä akkoja, jotka myyvät makeisleivoksia, joista sinä niin
-pidät." Ja väsymätön Agafja Fedosejevna puhui ja puhui siksi, että sai
-toisen suostumaan. Hän löysi jostakin keski-ikäisen, mustanrasvaisen,
-pisamanaamaisen miehen, jonka tummansininen takki oli kyynärpäistä
-paikattu, -- oikean musteentöhrijän. Tämä rasvasi saappaansa tökötillä,
-kolme kynää oli tavallisesti korvan takana, ja nappiin kiinnitetyn
-nauhan päässä riippui lääkepullonen, joka teki mustepullon virkaa. Hän
-söi yhdellä hotkaisulla yhdeksän piirakkaa ja pisti kymmenennen
-taskuunsa ja virallisen paperiarkin hän töhri niin täyteen panettelua,
-ettei kukaan jaksanut sitä yskimättä ja aivastamatta lukea yhteen
-painoon alusta loppuun. Tämä hyvin vähän ihmisenkaltainen olento
-sorkki, tonki, töhri ja vihdoin kyhäsi seuraavan asiakirjan:
-
-"Mirgorodin piirioikeuteen aatelismieheltä Ivan Nikiforinpojalta
-Dovgotshhunilta.
-
-"Koskeva sitä anomusta, jonka minä, aatelismies Ivan Nikiforinpoika
-Dovgotshhun, olen jättänyt sisään samanaikaisesti aatelismies Ivan
-Ivaninpojan Pererepenkon kanssa, jolle itse Mirgorodin piirioikeus on
-suvainnut osottaa liikaa hyväntahtoisuutta. Ja se ruskean sian hävytön
-itsevaltaisuus, jota tähän saakka on salassa pidetty, mutta sivulliset
-henkilöt siitä puhuvat. Siihen katsoen että kysymyksen alainen
-hyväntahtoisuus ja poikkeus, tehty pahassa tarkotuksessa, kuuluu
-oikeuden tuomiovallan alle; sillä kysymyksen alainen sika on järkeä
-vailla oleva elukka ja vähemmän sovelias varastamaan asiakirjoja. Mistä
-silminnähtävästi selviää, että useasti mainittu sika on juuri minun
-vihamieheni, itseään aatelismies Ivan Ivaninpojaksi Pererepenkoksi
-nimittävän toimesta tullut salaa neuvotuksi, joka taas on todistettu
-syylliseksi ryöstöön, murhan aikomukseen ja Jumalan pilkkaamiseen.
-Mutta kysymyksen alainen Mirgorodin piirioikeus on ominaisella
-puolueellisuudellansa ilmi saattanut salaista suostuvaisuutta; ilman
-mitä suostuvaisuutta kysymyksen alainen sika ei olisi millään muotoa
-voinut päästä asiakirjaa varastamaan, koska on Mirgorodin piirioikeus
-palvelusväestöön nähden sangen varustettu: tarvitsee ainoastaan mainita
-se yksi sotamies, seisova joka hetki vastaanottosalissa, joka sotamies
-on tosin yksi- ja kierosilmäinen ja jonkun verran vikaantunut
-kädeltään, mutta erinomainen ominaisuuksiltaan lennättämään sian
-tiehensä ja lyömään sitä kepillä. Mistä todenperäisesti näkyy
-kysymyksen alaisen Mirgorodin oikeuden suostuvaisuus ja epäilemätön
-osanottavaisuus juutalaismaiseen kauppavoittoon, molemmin puolin
-yhteenpuhuttuun. Kysymyksen alainen ja ylempänä mainittu rosvo ja
-aatelismies Ivan Ivaninpoika Pererepenko taitaa kuitenkin pahanteostaan
-huolimatta jäädä ilman rangaistusta. Minkätähden minä, aatelismies Ivan
-Nikiforinpoika Dovgotshhun, teen kysymyksen alaiselle piirioikeudelle
-asianmukaisesti tiettäväksi, että jollei kysymyksen alaista sikaa tai
-vastaavaa aatelismiestä Pererepenkoa vaadita anomuksen mukaiseen
-edesvastaukseen ja oikeudenmukaista tuomiota minun edukseni langeteta,
-niin minä, aatelismies Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun, valitan
-kysymyksen alaisen oikeuden lainvastaisesta suostuvaisuudesta
-ylioikeuteen.
-
-"Aatelismies Mirgorodin piirikunnassa Ivan Nikiforinpoika Dovgotshhun."
-
-Kirjelmä teki oikeudessa asianmukaisen vaikutuksen. Tuomari oli arka,
-kuten kaikki hyväsydämiset ihmiset yleensä. Hän kääntyi kirjurin
-puoleen. Mutta kirjuri murahti vain kumeasti "hm" ja hänen kasvoilleen
-nousi samanlainen välinpitämätön ja perkeleellinen kaksimielinen ilme,
-jollaista ainoastaan saatana kykenee näyttämään, kun uhri ryömii hänen
-jalkojensa juuressa.
-
-Yksi ainoa keino oli jäljellä: sovittaa entiset ystävykset. Mutta miten
-menetellä, kun kaikki tähänastiset yritykset olivat tyhjiin rauenneet?
-
-Kuitenkin päätettiin yrittää vielä kerta. Ivan Ivanovitsh ilmotti
-itsepäisesti, ettei hän tahdo kuulla sellaisesta puhuttavankaan ja
-suuttui kovasti. Ivan Nikiforovitsh käänsi selkänsä vastaukseksi
-eikä virkkanut sanaakaan. Silloin käytiin prosessiin käsiksi
-tavattoman kiireesti, mikä on niin tavallista tuomioistuimissa.
-Asiakirjat päivättiin, vietiin kirjoihin, numeroitiin, nidottiin,
-allekirjotettiin, kaikki yhdessä ainoassa päivässä, ja sitten ne
-pantiin kaappiin, jossa saivat olla vuoden, kaksi, kolme... Joukko
-morsiamia joutui sillä aikaa naimisiin; Mirgorodiin rakennettiin uusi
-katu; tuomarilta putosi yksi etuhammas ja kaksi sivuhammasta; Ivan
-Ivanovitshin pihalla juoksenteli entistä suurempi joukko lapsia (mistä
-ne tulivat, Jumala yksin tietää); Ivan Nikiforovitsh teetti Ivan
-Ivanovitshin kiusalla uuden hanhiläävän, vaikka vähän etäämmäksi
-entistä, ja rakennutti Ivan Ivanovitshin puoleisen rajan aivan umpeen,
-niin että nämä kunnianarvoiset naapurit tuskin koskaan näkivät toisiaan
--- ja asiakirjat olivat yhä vaan samassa hyvässä järjestyksessä ja
-samassa kaapissa, joka mustetäplistä oli tullut marmorimaiseksi.
-
-Sillä välin sattui koko Mirgorodille tärkeä tapaus. Poliisimestari piti
-päivälliskemut!
-
-Mistä saisin siveltimen ja värejä kuvatakseni vierasten kirjavaa
-joukkoa ja loistavaa juhlaa!
-
-Ottakaa kello, avatkaa se ja katsokaa, mitä siellä sisässä on! Eikö
-totta, kauhea sekamelska! Ajatelkaa, että yhtä monta pyörää, jollei
-vielä enemmänkin, oli poliisimestarin pihalla. Minkälaisia ajopelejä ei
-siellä olisi ollut? Toiset olivat takaa leveitä ja edestä kapeita,
-toiset takaa kapeita ja edestä leveitä. Toiset olivat samalla kertaa
-sekä rattaita että vaunuja, toiset eivät olleet rattaita eivätkä
-vaunujakaan. Toiset olivat kuin suuria heinäkasoja tai torimatameja,
-toiset kuin takkuisia juutalaisia tai luurankoja, joista nahka ei
-ollut aivan lähtenyt. Toiset näyttivät sivultapäin katsottuina
-pitkävartisilta piipuilta, toiset eivät näyttäneet miltään, vaan olivat
-kuin kummallinen, muodoton, fantastinen ainepaljous. Tästä pyörien
-merestä kohosi vanhanaikaiset umpinaiset vaunut pienine ikkunoineen,
-joissa oli vahvat rautaristikot. Kyytimiehet, joista toisilla oli yllä
-lyhyet harmaat takit ja lampaannahkalakit, toisilla pitkät takit ja
-toisenlaiset lakit, taluttelivat tupakoiden valjaista riisuttuja
-hevosia pitkin pihaa.
-
-Millaiset päivälliskemut poliisimestari pitikään! Antakaahan, kun minä
-luettelen kaikki läsnäolevat: Taras Tarasovitsh, Jevpl Akinfovitsh,
-Jevtihij Jevtihijevitsh, Ivan Ivanovitsh, ei meidän Ivan
-Ivanovitshimme, vaan eräs toinen, Savva Gavrilovitsh, meidän Ivan
-Ivanovitshimme, Jeleferij Jeleferijevitsh, Makar Nasarjevitsh, Foma
-Grigorjevitsh... En jaksa enempää, voimani eivät riitä! Käsi väsyy
-kirjottamaan! Ja kuinka runsaasti oli naisia, tummia ja vaaleita,
-pitkiä ja lyhyitä, lihavia kuin Ivan Nikiforovitsh ja niin laihoja,
-että semmoiset olisi luullut voivan pistää poliisimestarin miekan
-huotraan. Kuinka äärettömän paljon naisten päähineitä ja pukuja!
-punaisia, keltaisia, kahvinruskeita, vihreitä, sinisiä, uusia,
-käännettyjä, uudestaan vaatetettuja, -- huiveja, nauhoja, käsilaukkuja!
-Hyvästi, poloiset silmäni! Tämän näytännön jälkeen ette kelpaa enää
-mihinkään. Kuinka tavattoman pitkä pöytä oli valmiiksi katettuna!
-Kuinka erinomaisesti juttu sujui, mikä melu kaikkialla! Mitä on sen
-rinnalla mylly kivineen, rattaineen, pyörineen, kalkutuksineen,
-kolkutuksineen! En voi aivan varmaan sanoa, mistä siellä puhuttiin,
-mutta kaiketi monenlaisista hauskoista ja hyödyllisistä asioista, kuten
-ilmasta, koirista, naisten päähineistä, varsoista... Vihdoin Ivan
-Ivanovitsh, ei meidän, vaan se toinen, jolla on vain yksi silmä ja
-sekin kiero, lausui: "Minua kovin kummastuttaa, kun oikea silmäni
-(yksisilmäinen Ivan Ivanovitsh puhui aina itsestään hyvin ivallisesti)
-ei näe täällä Ivan Nikiforovitshia, herra Dovgotshhunia."
-
-"Hän ei tahtonut tulla", sanoi poliisimestari.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Siitä on, Jumala paratkoon, jo kaksi vuotta, kun he riitaantuivat,
-nimittäin Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh, ja minne toinen menee,
-sinne ei toista saa millään!"
-
-"Mitä te puhutte!" huudahti yksisilmäinen Ivan Ivanovitsh tähdäten
-kieron silmänsä kattoon ja pannen kätensä ristiin. "Kun eivät enää
-sellaiset ihmiset, joilla on hyvät silmät, voi elää sovussa keskenään,
-niin kuinka saatan minä ja minun kiero silmäni tulla kenenkään kanssa
-aikoihin!" Kaikki nauroivat hänelle täyttä kurkkua. Kierosilmäinen Ivan
-Ivanovitsh oli yleisesti suosittu seuroissa sentähden, että hän osasi
-lasketella kaikkien nauruhermoja kutkuttavia pilapuheita. Nousipa
-tuoliltaan pitkä, laiha mies, yllään karvakankainen takki ja
-laastarilappu nenän päässä. Tämä oli istunut hiljaa nurkassa eikä edes
-muuttanut kasvojensa ilmettä, ei silloinkaan, kun kärpäset olivat hänen
-nenäänsä tutkineet. Mutta nyt hän lähestyi joukkoa, joka oli
-kierosilmäisen Ivan Ivanovitshin ympäröinyt. "Kuulkaa!" huudahti
-kierosilmäinen, kun hän huomasi koonneensa ympärilleen kylliksi
-kuulijoita, "kuulkaa, sen sijaan, että te nyt töllistätte minun
-ainokaista kieroa silmääni, sovittakaamme kaksi ystäväämme! Koska Ivan
-Ivanovitsh näkyy paraikaa juttelevan tuolla akkojen ja tyttärien
-kanssa, niin sopii meidän sillaikaa kaikessa hiljaisuudessa lähettää
-Ivan Nikiforovitshia noutamaan, ja sitten me sysäämme heidät yhteen ja
-rakennamme sulan sovinnon!"
-
-Kaikki suostuivat yksimielisesti kierosilmäisen Ivan Ivanovitshin
-ehdotukseen ja päättivät viipymättä lähettää Ivan Nikiforovitshille
-kutsun saapua kaikin mokomin poliisimestarin luo päivällisille. Mutta
-siinäpä pulmallinen kysymys: kenen toimeksi uskoa tämä tärkeä tehtävä?
-Oltiin neuvottomia, kahden vaiheilla ja riideltiin kauan siitä, kuka
-olisi soveliain ja taitavin diplomaattisissa asioissa. Vihdoin
-päätettiin yksimielisesti laskea tämä edesvastuullinen toimi Anton
-Prokofjevitsh Golopus'in niskoille.
-
-Mutta ennenkuin käymme eteenpäin, pitää ehdottomasti tutustuttaa
-lukijaa tähän huomattavaan henkilöön. Anton Prokofjevitsh Golopus on
-kerrassaan hyvä mies tämän sanan täydessä merkityksessä: jos joku
-Mirgorodin kunnianarvoisista henkilöistä lahjottaa hänelle kaulahuivin
-tai alusvaatteet -- niin hän kiittää; jos joku näppää kevyesti hänen
-nenäänsä -- niin hän kiittää silloinkin. Jos häneltä kysyttiin: "Miksi,
-Anton Prokofjevitsh, teidän takkinne on kanelinvärinen, mutta hihat
-siniset?" niin hän tavallisesti vastasi: "Niin, teillä ei sellaista
-olekkaan! Mutta antakaahan olla, kun se kuluu, niin muuttuu kokonaan
-yhdenväriseksi!" Ja todellakin, auringon vaikutuksesta alkoi sininen
-kangas muuttua kanelinväriseksi, ja on nyt aivan samaa väriä kuin
-takkikin. Mutta mikä kummallista, Anton Prokofjevitsh käyttää kesällä
-verkavaatteita ja talvella nankinikankaisia. Anton Prokofjevitshilla ei
-ole omaa taloa. Hänellä oli kyllä sellainen ennen kaupungin laidassa,
-mutta hän möi sen ja osti tummanruskean kolmivaljakon ja pienet vaunut,
-joilla ajeli vierailuille ympäristön tilanomistajain luo. Mutta kun
-hevosista oli paljon vaivaa ja tarvittiin rahaa kauroihin, niin Anton
-Prokofjevitsh vaihtoi hevoset ja vaunut viuluun ja piikaan ja sai vielä
-25 ruplan setelin välirahaa. Sitten hän möi viulun ja vaihtoi piian
-kullalla koristettuun safiaaninahkaiseen tupakkakukkaroon, ja nyt ei
-ole kenelläkään sellaista tupakkakukkaroa kuin Anton Prokofjevitshilla.
-Tästä hyvästä hän ei enää saata ajella maaseudulle, vaan on pakotettu
-pysymään kaupungissa ja viettämään yönsä eri taloissa milloin minkin
-aatelismiehen luona, etupäässä siellä, missä mielellään hänen nenäänsä
-näppäillään. Anton Prokofjevitsh tahtoo syödä hyvin ja pelaa joltisesti
-Mustaa-Maijaa ja Mylly-Mattia. Tottelevaisuus on hänen elementtinsä, ja
-sentähden hän otti heti hatun ja kepin ja läksi.
-
-Matkalla hän alkoi harkita, millä tavalla saisi Ivan Nikiforovitshin
-lähtemään päivällisille. Tämän muuten kunnioitettavan miehen hieman
-ynseä luonne teki yrityksen melkein mahdottomaksi. Ja kuinka voisi
-ajatellakaan, että Ivan Nikiforovitsh suostuisi lähtemään, kun jo
-sängystä nouseminen tuotti niin suurta vaivaa? Mutta otaksukaamme, että
-hän nouseekin, niin kuinka saada hänet sinne, missä on -- minkä hän
-epäilemättä tietää -- hänen leppymätön vihollisensa? Jota enemmän Anton
-Prokofjevitsh asiaa harkitsi, sitä enemmän ilmaantui esteitä. Päivä oli
-helteinen, aurinko paahtoi, hiki valui virtanaan. Anton Prokofjevitsh,
-vaikka antoikin näppäillä nenäänsä, oli monessa asiassa aika ovela
-mies. Vaihtokaupoissa sen sijaan hän ei ollut yhtä onnellinen. Hän
-oivalsi vallan hyvin, milloin piti heittäytyä hölmöksi, ja toisinaan
-hän osasi suoriutua sellaisistakin seikoista, joista älykäs harvoin
-pelastaa nahkaansa.
-
-Sillä välin kuin hänen kekseliäs mielensä mietti keinoa, miten saada
-Ivan Nikiforovitsh vakuutetuksi, ja hän urhoollisesti astui esteitä
-vastaan, eräs odottamaton tapaus sai hänet jonkun verran levottomaksi.
-Eipä ole vahingoksi huomauttaa lukijalle, että Anton Prokofjevitshilla
-oli yhdet housut sitä laatua, että kun hänellä oli ne yllään, niin
-koirat heti häntä ahdistivat ja purivat pohkeisiin. Pahaksi onneksi oli
-hän juuri täksi päiväksi vetänyt nämä housut jalkaansa, ja tuskin oli
-hän oikein ennättänyt syventyä ajatuksiinsa, kun hirvittävä haukunta
-joka puolelta hämmästytti häntä. Anton Prokofjevitsh päästi sellaisen
-huudon (kukaan ei voinut huutaa häntä kovemmin), etteivät ainoastaan
-meille tunnetut laiha akka ja erinomaisen pitkätakkinen poika juosseet
-hänen avukseen, vaan Ivan Ivanovitshin pihalta tuli tuiskuna kakaroita
-vaikka kuinka paljon. Ja vaikka koirat olivat ennättäneet vasta hänen
-toista pohjettaan maistaa, vähensi se kuitenkin aika lailla Anton
-Prokofjevitshin rohkeutta, ja arasti hän astui Ivan Nikiforovitshin
-kuistille.
-
-
-
-
-VII LUKU,
-
-joka on viimeinen.
-
-
-"Aa, hyvää päivää! Miksi ette anna koirien olla rauhassa?" huudahti
-Ivan Nikiforovitsh huomattuaan Anton Prokofjevitshin, sillä tämän
-kanssa ei kukaan puhunut leikkiä laskematta.
-
-"Vieköön piru ne kaikki, joka sorkan! Kukapa ei antaisi niitten
-rauhassa olla?" vastasi Aaton Prokofjevitsh.
-
-"Te valehtelette."
-
-"Jumalavita, en valehtele! Pjotr Fedorovitsh pyysi teitä
-päivällisille."
-
-"Hm!"
-
-"Jumalavita, hän pyysi, vieläpä niin hartaasti, ettei sitä sanoa saata.
--- Mitä tämä merkitsee, sanoi, että Ivan Nikiforovitsh vieroo minua
-kuin vihamiestä. Ei pistäy enää koskaan luonani juttelemassa ja
-levähtämässä."
-
-Ivan Nikiforovitsh silitti leukaansa. "Jollei Ivan Nikiforovitsh
-nytkään tule", jatkoi Anton Prokofjevitsh, "niin en tiedä, mitä
-ajatella; ehkä hän on minulle suuttunut. Olkaa niin hyvä, Anton
-Prokofjevitsh, ja koettakaa saada hänet tulemaan! -- Kas niin, Ivan
-Nikiforovitsh, lähdetään pois! Siellä on sangen valittua seuraa
-koolla!"
-
-Ivan Nikiforovitsh alkoi katsella kukkoa, joka kuistilla seisten
-venytti kaikin voimin kaulaansa.
-
-"Jospa tietäisitte, Ivan Nikiforovitsh", jatkoi harras asiamies,
-"kuinka hyvää sammenlihaa ja tuoretta kaviaaria Pjotr Fedorovitshilla
-on tarjona!"
-
-Ivan Nikiforovitsh käänsi päänsä ja alkoi kuunnella tarkkaavasti.
-
-Tämä rohkaisi asiamiestä. "Lähtekäämme nyt kiireimmän kautta. Siellä on
-Foma Grigorjevitshkin! Mitä nyt?" lisäsi hän huomatessaan Ivan
-Nikiforovitshin makaavan yhä samassa asennossa: "Mitä nyt. Lähdetäänkö
-vai eikö?"
-
-"Minua ei haluta!"
-
-Tämä "minua ei haluta" hämmästytti Anton Prokofjevitshia. Hän luuli jo,
-että vakuuttava esityksensä oli kokonaan taivuttanut tämän muuten
-kunnioitettavan miehen, mutta sen sijaan kuulikin päättäväisen: "minua
-ei haluta".
-
-"Minkätähden teitä ei haluttaisi?" kysyi hän melkein harmistuneena,
-mikä oli hänelle hyvin harvinaista, vieläpä silloinkin, kun pantiin
-palavaa paperia hänen päänsä päälle, millä etenkin tuomari ja
-poliisimestari mielellään huvittelivat itseään.
-
-Ivan Nikiforovitsh pani nuuskaksi.
-
-"Kuten tahdotte, Ivan Nikiforovitsh, mutta minä en ymmärrä, mikä teitä
-pidättää."
-
-"Miksi minä sinne lähtisin?" sanoi Ivan Nikiforovitsh vihdoin. "Siellä
-minä sen roiston kohtaisin!" Näin hän tavallisesti nimitti Ivan
-Ivanovitshia. "Kaikkivaltias Jumala! Ja kauanko siitä..."
-
-"Jumalavita, hän ei sinne tule! Niin totta kuin Jumala on pyhä, hän ei
-tule! Lyököön salama minut tähän paikkaan kuoliaaksi, jos hän sinne
-tulee!" vastasi Anton Prokofjevitsh, joka oli valmis vannomaan vaikka
-kymmenen kertaa yhteen henkäykseen. "Lähtekäämme siis, Ivan
-Nikiforovitsh!"
-
-"Te valehtelette, Anton Prokofjevitsh, hän tulee sinne, jollei jo ole!"
-
-"Jumalavita, ei tule eikä ole! Kasvakoot jalkani kiinni tähän paikkaan,
-jos hän on siellä! Ja ajatelkaahan toki itsekin, mitä hyötyä olisi
-minulle siitä, jos valehtelisin? Kuivukoot käteni ja jalkani!... Mitä,
-ettekö vieläkään usko? Pakahtukoon ruumiini tähän teidän eteenne!
-Älköön isäni, äitini enkä minäkään nähkö ikinä taivaan valtakuntaa!
-Joko uskotte?"
-
-Ivan Nikiforovitsh rauhottui tyyten näistä vakuutuksista ja käski
-kamaripalvelijansa, jonka yllä yhä oli maahan saakka ulottuva takki,
-tuoda hänen housunsa ja nankinikankaisen takkinsa.
-
-Minä otaksun, että on aivan tarpeetonta selittää, millä tavalla Ivan
-Nikiforovitsh puki housut ylleen, kuinka kaulahuivi sidottiin hänen
-kaulaansa ja takki, joka repesi vasemmasta kainalosta, puettiin ylle.
-Riittää, kun huomautan, että hän koko ajan pysyi rauhallisena eikä
-vastannut sanaakaan Anton Prokofjevitshin ehdotukseen -- vaihtaa
-jotakin hänen turkkilaiseen tupakkakukkaroonsa.
-
-Sillä välin seura odotti kärsimättömänä ratkaisevaa hetkeä, jolloin
-Ivan Nikiforovitsh ilmaantuu ja vihdoinkin täyttyy yleinen toivomus,
-että molemmat kunnianarvoiset henkilöt tekisivät rauhan keskenään.
-Useat olivat vakuutettuja, ettei Ivan Nikiforovitsh tule. Löipä
-poliisimestari vedon kierosilmäisen Ivan Ivanovitshin kanssa, ettei
-Ivan Nikiforovitsh tule. Mutta veto jäi sikseen, kun kierosilmäinen
-Ivan Ivanovitsh vaati että poliisimestari panisi pantiksi ammutun
-jalkansa ja hän kieron silmänsä, -- mistä poliisimestari suuttui aika
-lailla, mutta seura salaa nauroi. Kukaan ei ollut vielä istuutunut
-pöytään, vaikka kello kävi jo kahta -- aika, jolloin Mirgorodissa,
-vieläpä juhlatilaisuuksissakin, jo syödään hyvällä vauhdilla.
-
-Tuskin ennätti Anton Prokofjevitsh näyttäytyä ovessa, kun kaikki
-samassa silmänräpäyksessä hänet ympäröivät. Kaikkien kysymyksiin hän
-vastasi kuuluvasti ja lyhyesti: "Ei tule!" Mutta tuskin hän oli saanut
-tämän sanotuksi ja moitteita, nuhteita, jopa lyöntejä alkanut sataa
-hänen päälleen onnistumattoman toimen tähden, kun ovi yhtäkkiä avautui
-selko selälleen ja -- Ivan Nikiforovitsh astui sisään.
-
-Jos paholainen itse tai joku vainaja olisi ilmaantunut, niin se ei
-olisi hämmästyttänyt seuraa niin suuresti kuin Ivan Nikiforovitshin
-odottamaton tulo. Mutta Anton Prokofjevitsh oli läkähtyä nauruunsa ja
-piteli kylkeään, sillä suuri oli hänen ilonsa, kun oli onnistunut koko
-seurasta pientä pilaa tekemään.
-
-Oli miten hyvänsä, vaan uskomattomalta tuntui kaikista, että Ivan
-Nikiforovitsh niin lyhyessä ajassa oli voinut pukeutua, niinkuin
-aatelismiehen sopii. Ivan Ivanovitshia ei näkynyt: hän oli jostakin
-syystä mennyt ulos. Havahduttuaan hämmästyksestään alkoivat vieraat
-udella Ivan Nikiforovitshin terveyttä ja lausua tyytyväisyytensä, että
-hänen paksuutensa oli yhä kasvanut. Ivan Nikiforovitsh suuteli kaikkia
-ja lausui: "Olen hyvin kiitollinen".
-
-Sillä välin alkoi ruuan haju levitä huoneeseen ja suloisesti kutkuttaa
-nälkääntyneitten vieraitten sieraimia. Kaikki siirtyivät virtana
-ruokasaliin. Etujoukossa oli naisia, puheliaita ja vaiteliaita, lihavia
-ja laihoja, ja pitkä pöytä alkoi pian loistaa erilaisin värein.
-En ala selittää ruokia, joita tarjottiin. Minä en kerro mitään
-kermapiirakoista, suolikelmusta, jota tarjottiin liemen kera,
-kalkkunoista luumujen ja rusinain kera, en siitä ruokalajista, joka
-suuresti muistuttaa kaljaan kastettua nahkaa enkä siitä kastikkeesta,
-joka oli kokin joutsenlaulu entisinä hyvinä aikoina, jolloin sitä
-koristeltiin viinistä tehdyillä liekkikuvilla, mikä sekä huvitti että
-samalla pelotti naisia. Minä en puhu sen enempää näistä ruokalajeista,
-sillä minä syön niitä paljon kernaammin kuin niistä laajasti
-keskustelisin.
-
-Ivan Ivanovitsh piti kovin kalasta, joka oli valmistettu piparjuuren
-kera, ja näytti hartaasti innostuneen sen syömisen hyödylliseen ja
-ravitsevaan toimeen. Peratessaan kalaa ja erottaessaan ruodot lautasen
-laidalle hän tuli katsahtaneeksi pöydän yli... Taivaitten tekijä! Mikä
-kohtalon oikku! Aivan vastapäätä häntä istui Ivan Nikiforovitsh!
-
-Samalla hetkellä katsoi Ivan Nikiforovitshkin pöydän yli!... Ei!...
-minä en voi!... Antakaa minulle toinen kynä! Tämä kynäni on tylsä,
-kuollut, liian vähän halkaistu tätä taulua varten! Heidän kasvonsa
-näyttivät kivettyneen hämmästyksestä. Kumpikin heistä näki edessään
-vanhan tutun, jota oli tahtomattaankin valmis lähestymään, kuten
-odottamatonta ystävää, ojentaakseen hänelle nuuskasarvensa sanoen:
-"olkaa hyvä" tai "saanko pyytää suomaan minulle kunnian?" Mutta samalla
-tämä henkilö näytti kauhealta kuin pahaatietävä enne! Tuskan hiki valui
-sekä Ivan Ivanovitshin että Ivan Nikiforovitshin kasvoilta.
-
-Kaikki läsnäolevat, kuinka paljon heitä olikin pöydän ympärillä,
-vaikenivat eivätkä kääntäneet tarkkaavia katseitaan entisistä
-ystävistä. Naiset, jotka vilkkaasti keskustelivat kapuunien
-valmistustavasta, vaikenivat yhtäkkiä. Kaikki hiljeni! Siinä taulu,
-suuren taiteilijan siveltimen arvoinen!
-
-Vihdoin Ivan Ivanovitsh otti nenäliinan taskustaan ja alkoi niistää,
-mutta Ivan Nikiforovitsh katseli ympärilleen, kunnes katseensa kiintyi
-avoimeen oveen. Poliisimestari huomasi tämän liikkeen ja käski heti
-sulkemaan oven lujasti. Sitten entiset ystävykset alkoivat taas syödä
-eivätkä enää kertaakaan katsahtaneet toisiinsa.
-
-Heti päivällisen päätyttyä Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh
-nousivat paikoiltaan ja alkoivat etsiä lakkejaan pujahtaakseen joukosta
-pois. Silloin poliisimestari antoi merkin kierosilmäiselle Ivan
-Ivanovitshille, joka heti hiipi Ivan Nikiforovitshin selän taa, ja
-asettui itse meidän Ivan Ivanovitshimme taakse ja sitten he alkoivat
-sysätä entisiä ystävyksiä takaapäin yhteen pakottaakseen näitä siten
-lyömään kättä sovinnoksi. Ivan Ivanovitsh, se kierosilmäinen, onnistui
-aika hyvin työntäessään Ivan Nikiforovitshia eteenpäin; vähäsen se
-tosin meni vinoon, mutta koko lailla he pääsivät lähemmäksi sitä
-paikkaa, jossa meidän Ivan Ivanovitshimme seisoi. Poliisimestari
-sitävastoin ampui aivan syrjään, kun hän ei mitenkään voinut tulla
-toimeen itsepäisen jalkaväkensä kanssa, joka tällä kertaa ei lainkaan
-ottanut totellakseen komentoa, vaan vei ikäänkuin pahuuttaan
-päällikkönsä aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin mitä tämä oli
-tarkottanut (mikä mahdollisesti johtui siitäkin, että pöydässä oli
-ollut paljon kaikenlaisia juomia). Tästä syystä Ivan Ivanovitshimme
-kaatui erään punapukuisen naisen päälle, joka uteliaisuudesta oli
-tunkeutunut aivan keskelle. Se ei tietänyt hyvää. Silloin tuomari,
-auttaakseen asian menoa, astui poliisimestarin sijaan ja vedettyään
-kaiken nuuskan ylähuulelta nenäänsä alkoi puskea Ivan Ivanovitshia
-toiseen suuntaan. Mirgorodissa oli tämä hyvin tavallinen tapa rakentaa
-sovintoa; se muistuttaa jonkun verran pallopeliä. Heti kun tuomari oli
-ruvennut Ivan Ivanovitshin selän takana rynnistämään, ponnisti
-kierosilmäinen Ivan Ivanovitsh kaikki voimansa liikkeelle ja työnsi
-vielä lujemmin Ivan Nikiforovitshia, josta tippui hikeä kuin räystäältä
-vettä sateella. Huolimatta siitä, että molemmat entiset ystävykset
-potkivat lujasti vastaan, heidät kuitenkin sysättiin yhteen, sillä
-molemmat toimihenkilöt saivat tuntuvasti avustusta muilta vierailta.
-
-Sitten suljettiin entiset ystävykset ahtaasti joka puolelta eikä
-päästetty pois ennenkuin löisivät kättä sovinnoksi.
-
-"Jumala kanssanne, Ivan Ivanovitsh ja Ivan Nikiforovitsh!" huudettiin.
-"Tunnustakaa mistä syystä te riitaannuitte! Eiköhän vain jonkun
-joutavan asian tähden? Ettekö häpeä Jumalaa ja ihmisiä?!"
-
-"Minä en tiedä", sanoi Ivan Nikiforovitsh huohottaen uupuneena (saattoi
-huomata, ettei hän ollut pahasti sovintoa vastaan), "minä en tiedä,
-mitä pahaa olen tehnyt Ivan Ivanovitshille. Mutta miksi hän kaatoi
-minun hanhilääväni ja vaani henkeäni?"
-
-"Minä en ole syypää mihinkään pahaan aikomukseen", vastasi Ivan
-Ivanovitsh katsomatta Ivan Nikiforovitshiin. "Minä vannon Jumalan ja
-teidän edessänne, kunnianarvoisa aatelisto, etten ole tehnyt mitään
-pahaa viholliselleni. Mutta miksi hän loukkasi ja häpäisi minun nimeäni
-ja arvoani?"
-
-"Kuinka minä olisin loukannut teitä, Ivan Ivanovitsh?" kysyi Ivan
-Nikiforovitsh. Vielä hetkinen selitystä ja pitkäaikainen viha on
-sammunut. Ivan Nikiforovitsh pisti jo kätensä taskuun vetääkseen sieltä
-nuuskasarvensa sanoen: "olkaa hyvä".
-
-"Eikö se ole loukkaus", selitti Ivan Ivanovitsh kohottamatta
-katsettaan, "kun te, armollinen herra, häpäisette minun nimeäni ja
-arvoani sellaisella sanalla, jota tässä ei kehtaa sanoa?"
-
-"Sallikaa minun sanoa teille kaikessa ystävyydessä, Ivan Ivanovitsh!
-(samalla Ivan Nikiforovitsh piteli Ivan Ivanovitshin takinnappia, mikä
-täydelleen ilmaisi puhujan mielialan) te suutuitte piru ties mistä:
-siitä, että minä tulin sanoneeksi teitä _hanheksi_..."
-
-Ivan Nikiforovitsh huomasi heti, että hän oli puhunut varomattomasti
-sanottuaan tämän sanan; mutta se oli jo myöhäistä, -- sanottu kun
-sanottu. Kaikki meni nyt päin mäntyä! Kun tämä sana lausuttiin ensi
-kerta, jolloin ei ollut todistajia läsnä, vimmastui Ivan Ivanovitsh ja
-raivostui niin hurjasti, että Jumala varjelkoon ihmistä joutumasta
-sellaiseen tilaan, -- entä mitä nyt, hyvät lukijat, nyt, kun tämä
-murhaava sana lausuttiin seurassa, jossa oli paljon naisia, joiden
-nähden Ivan Ivanovitsh tahtoi esiintyä parhaassa valossa? Jollei Ivan
-Nikiforovitsh olisi menetellyt, kuten teki, jos hän olisi sanonut
-_lintu_ eikä _hanhi_, niin silloin olisi asia ehkä vielä ollut
-autettavissa. Mutta nyt -- oli kaikki lopussa!
-
-Hän loi Ivan Nikiforovitshiin silmäyksen -- ja millaisen silmäyksen!
-Jos sillä olisi ollut ruumiillista vaikutusvaltaa, niin se olisi
-silmänräpäyksessä muuttanut Ivan Nikiforovitshin tomuksi. Vieraat
-ymmärsivät tämän katseen ja riensivät erottamaan heidät. Ja Ivan
-Ivanovitsh, lempeyden perikuva, joka ei jättänyt yhtäkään kerjäläistä
-puhuttelematta, juoksi tiehensä kauhean raivoisana. Sellaisen
-hirmumyrskyn saattaa intohimo nostaa!
-
-Kokonaiseen kuukauteen ei Ivan Ivanovitshista kuulunut mitään. Hän oli
-sulkeutunut taloonsa. Salainen kirstu avattiin ja sieltä otettiin --
-mitä?... hopearuplia, vanhoja, esi-isiltä perittyjä hopearuplia! Ja
-nämä hopearuplat joutuivat musteentöhrijän likaisiin käsiin. Asia
-jätettiin ylioikeuteen. Ja kun Ivan Ivanovitsh sai kuulla ilosanoman,
-että asia huomenna ratkaistaan, vasta silloin hän uskalsi ulos
-talostaan. Mutta! siitä saakka on ylioikeus kysyttäessä yhä ilmottanut,
-että asia ratkaistaan huomenna, ja sitä on kestänyt -- kymmenen vuotta.
-
-Noin viisi vuotta sitten minä matkustin Mirgorodin kaupungin läpi.
-Ikävä vuodenaika oli käsissä. Syksy oli kulunut jo pitkälle, sää oli
-synkkä, kostea, sumuinen, ja lokaa oli kaikkialla. Jonkinlainen
-luonnoton vihreys, jonka ikävät, pitkälliset sateet olivat
-synnyttäneet, peitti ohuena harsona pellot ja vainiot, joihin se sopi
-yhtä huonosti kuin kujeet vanhalle ukolle, ruusut akalle. Sää vaikutti
-minuun siihen aikaan voimakkaasti: kun se oli ikävä, minä ikävöin.
-Mutta siitä huolimatta, kun minä silloin lähestyin Mirgorodia, niin
-tunsin, kuinka sydämeni alkoi sykkiä voimakkaasti. Kuinka paljon
-muistoja! En ollut kahteentoista vuoteen nähnyt Mirgorodia. Siellä eli
-siihen aikaan liikuttavassa ystävyydessä kaksi verratonta ihmistä,
-kaksi verratonta ystävää. Ja kuinka monta huomattavaa henkilöä onkaan
-senjälkeen kuollut! Tuomari Demjan Demjanovitsh kuuluu jo vainajain
-joukkoon; Ivan Ivanovitsh, se kierosilmäinen, on myöskin tämän maailman
-jättänyt. Minä ajoin pääkadulle: kaikkialle oli pystytetty seipäitä,
-joiden päässä oli olkitukko; uusi suunnittelu kaupungin asemaa varten
-oli nähtävästi tekeillä. Joitakuita mökkejä oli revitty jo maahan.
-Aidan jätteitä törrötti surullisesti siellä täällä.
-
-Oli sunnuntaipäivä. Minä käskin pysäyttää kuomurattaani kirkon eteen ja
-astuin sisään niin hiljaa, ettei kukaan sitä huomaisi. Mutta totta
-puhuen, eipä olisi minun tuloani moni voinut huomatakaan, sillä
-kirkossa oli kovin vähän väkeä; nähtävästi olivat jumalisimmatkin
-ihmiset pelänneet lokaisia teitä. Synkeässä, oikeammin sanoen
-sairaalloisessa valossa oli kynttiläin vaikutus kummallinen,
-vastenmielinen; pimeä eteinen tuntui surulliselta; pitkänomaiset
-ikkunat pyöreine ruutuineen peittyivät sadekyyneliin. Minä poistuin
-eteiseen ja käännyin harmaahapsisen, kunnianarvoisen ukon puoleen:
-"voisinko saada tietää, vieläkö Ivan Nikiforovitsh on elossa?" Samassa
-sattui jumalankuvan edessä palava lamppunen leimahtamaan kirkkaampaan
-tuleen ja valo virtasi suoraan naapurini kasvoihin. Kuinka minä
-hämmästyinkään, kun tarkemmin katsoessa huomasin tutut kasvot! Se
-olikin Ivan Nikiforovitsh itse! Mutta kuinka hän oli muuttunut!
-
-"Kuinka te voitte, Ivan Nikiforovitsh? Kylläpä olette vanhentunut!"
-
-"Vanhentunut, niin. Palasin tänään Pultavasta", vastasi Ivan
-Nikiforovitsh.
-
-"Mitä te sanotte? Pultavassako olette ollut tällaisella kurjalla
-säällä?"
-
-"Mikä autti? Se riitajuttu, nähkääs..."
-
-Minä en voinut olla huoahtamatta.
-
-Mutta Ivan Nikiforovitsh huomasi tämän huokauksen ja sanoi: "Älkää
-pelätkö, minä tiedän varmaan, että asia ratkaistaan ensi viikolla ja
-minun edukseni".
-
-Minä kohautin olkapäitäni ja menin kuulemaan miten Ivan Ivanovitsh voi.
-
-"Ivan Ivanovitsh on kirkkokuoron lavalla"; tiesi joku kertoa.
-
-Minä näin siellä sangen laihan miehen. Tuoko on Ivan Ivanovitsh? Hänen
-kasvonsa olivat kurttuiset, tukka lumivalkoinen; mutta turkkitakki oli
-entisellään. Ensi tervehdykset vaihdettuamme Ivan Ivanovitsh kääntyi
-iloisesti hymyillen puoleeni, mikä niin erinomaisesti sopi nyt,
-niinkuin ainakin, hänen suppilomaisiin kasvoihinsa, ja kysyi:
-"Tahdotteko kuulla hauskan uutisen?"
-
-"Minkä uutisen?" utelin minä.
-
-"Huomenna ratkaistaan minun asiani aivan varmasti, sanottiin
-ylioikeudessa."
-
-Minä huoahdin vielä syvempään, hyvästelin kiireimmiten -- sillä olin
-matkalla tärkeän asian tähden -- ja istuuduin kuomurattaihini.
-
-Laihat hevoskaakit, joita Mirgorodissa sanotaan kuriirihevosiksi,
-lähtivät liikkeelle ja astuessaan kavioillaan harmaaseen lokaan
-synnyttivät korvalle epämieluisia ääniä. Sade valui virtana juutalaisen
-päälle, joka istui ajajan paikalla niinimaton peitossa. Kosteus
-tunkeutui läpi ruumiin. Alakuloinen tullipuomi vahtikojuineen, jossa
-rampaantunut sotavanhus paikkasi harmaita tamineitaan, siirtyi hitaasti
-taakseni. Taasen yksitoikkoista peltoa, joka paikottain on kynnettyä,
-mustaa, paikottain vihertävää, märkiä naakkoja ja variksia, ikävää,
-väsyttävää sadetta ja kyynelikäs taivas, jolla ei ollut ainoatakaan
-kirkkaampaa kohtaa. -- Ikävältä tuntuu elämä tässä matoisessa
-maailmassa.
-
-
-
-
-Nikolai Vasiljevitsh Gogol
-
-
-Nikolai Vasiljevitsh Gogol (1809-52) on Venäjän suurimpia
-kirjailijoita. Hän tuli kotimaassaan tunnetuksi kuvauksillaan
-kotiseutunsa Ukrainan (Vähä-Venäjän) elämästä: "Illat
-talonpoikaismajassa lähellä Dikankaa" (1831-32). Kirjotettuaan
-senjälkeen muutamia kertomuksia ja komedian "Naimapuuhat" ja
-koetettuaan hoitaa historian professorinvirkaa Pietarin yliopistossa
-Gogol v. 1835 julkaisi kokoelman "Mirgorod", joka sisältää m.m.
-mahtavapiirteisen kasakkakuvauksen "Taras Bulba" ja humoristisen
-kertomuksen "Riita". V. 1836 ilmestyi hänen kuuluisa komediansa
-"Reviisori", ja samana vuonna Gogol matkusti ulkomaille, missä viipyi
-toista kymmentä vuotta, etupäässä Roomassa, jossa m.m. hänen
-pääteoksensa "Kuolleiden sielujen" 1:nen osa (ilm. 1842) ja
-kertomus "Viitta" valmistuivat. -- Mutta painostavien olosuhteiden
-vaikutuksesta Gogol vähitellen vaipui sairaalloiseen, mystilliseen
-uskonnollisuuteen ja katui, että oli luonut teoksensa, alistuen Venäjän
-yhteiskuntajärjestykseen, jonka epäkohdat hän niin etevästi oli
-paljastanut etenkin "Reviisorissa" ja "Kuolleissa sieluissa", näissä
-maailmanmaineen saavuttaneissa suurteoksissaan.
-
-Gogolin taiteen tunnusmerkillisimpiä ominaisuuksia ovat leveä huumori
-ja syvä myötätunto, jopa sääli kuvattaviaan kohtaan; se on siis --
-hänen omien sanainsa mukaan -- kuin "naurua kyynelten takaa".
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Riita, by Nikolai Gogol
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RIITA ***
-
-***** This file should be named 53660-8.txt or 53660-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/6/6/53660/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53660-8.zip b/old/53660-8.zip
deleted file mode 100644
index 94564a4..0000000
--- a/old/53660-8.zip
+++ /dev/null