diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53658-8.txt | 1880 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53658-8.zip | bin | 41166 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 1880 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..50d4f0d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53658 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53658) diff --git a/old/53658-8.txt b/old/53658-8.txt deleted file mode 100644 index d257758..0000000 --- a/old/53658-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1880 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Markiisitar, by George Sand - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Markiisitar - Kertomus - -Author: George Sand - -Translator: Timo Tuura - -Release Date: December 3, 2016 [EBook #53658] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKIISITAR *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -MARKIISITAR - -Kertomus - - -Kirj. - -GEORGE SAND - - -Ranskankiel. suom. Timo Tuura - - -Kirjallisia pikkuhelmiä XXV. - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1910. - -O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino. - - - - -George Sand. - - -_George Sand_, eli kuten hänen tyttönimensä kuului _Amantine Lucile -Aurore Dupin_, syntyi Pariisissa 1804. Hänen vanhempansa olivat -luutnantti Dupin, kuuluisan sotapäällikön Moritz Saksilaisen -jälkeläinen ja eräs rahvaannainen, Sophie Delaborde. Isän puolelta peri -kirjailijatar kirjailijalahjansa ja yltiöpäisyytensä, äidinpuolelta -"rahvaan vaistoja". Suurimman osan nuoruuttaan vietti George Sand -Berrissa Nohantin maatilalla isoäitinsä hoivissa, joka vallasnainen -lämpimästi ihaili valistusajan filosofisia ja uskonnollisia -mielipiteitä. Niinpä nuori tyttö kasvoikin kaikessa mahdollisessa -vapaudessa, viettäen suurimman osan ajastaan retkeilyillä metsissä ja -takamailla. Mitään varsinaista opetusta ei hän saanut, paitsi mitä -silloin tällöin luki latinaa ja luonnonhistoriaa. Chateaubriandin -"Atala" ja Bernardin de Saint-Pierren "Paul et Virginie" olivat hänen -lempikirjojaan. -- 1817 hänet pantiin "Couvent des augustines -anglaises"-nimiseen luostarikouluun Pariisissa. Täällä valtasi hänet -jonkun ajan kuluttua haaveellinen uskonnollisuus, päättipä hän ruveta -nunnaksikin. Tuumasta olisikin ehkä tullut tosi, ellei isoäiti, joka -pelkäsi pojantyttärensä sielunterveyttä, olisi 1820 palauttanut häntä -Nohantiin. Ja nyt kuluivat tulevan kirjailijattaren päivät entiseen -tapaan: hän samoili metsissä, luki mitä käsiin sattui ja lyöttäytyi -jälleen seudun nuorison pariin, kunnes 1822 meni naimisiin berrilaisen -maatilanomistajan, herra Dudevantin kanssa. - -Yhdeksän vuotta kestänyt avioliitto ei ollut onnellisimpia -- siksi -olivat aviopuolisoiden sielunlahjat ja taipumukset liian erilaiset. -Heillä oli kaksi lasta. Lopulta kävi yhdyselämä nuorelle rouvalle niin -sietämättömäksi, että hän jätti miehensä ja lähti Pariisiin aikoen -elättää itsensä kirjailulla. Tämä tapahtui 1831. - -Avustettuaan jonkun aikaa "Figaro"-lehteä rupesi alkava kirjailijatar -_Jules Sandeaun_ kirjalliseksi yhtiökumppaniksi. Heidän yhteistyönsä -tulos oli romaani "Rose et Blanche", mikä ei kuitenkaan herättänyt -erikoisempaa huomiota. Paljon suuremman menestyksen saavutti hänen -yksin kirjoittamansa "Indiana", joka ensi kerran teki tunnetuksi hänen -kirjailijanimensä George Sand. Seuraavat romaanit olivat "Valentine" ja -"Lélia". Viimemainittu on tunnusmerkillisin hänen silloiselle -kumouksellisuudelleen. Hän kirjoitti sen murtuneena, uskonnollisten ja -valtiollisten seikkojen herpaisemana. Se on hurja ylistyslaulu, -intohimoinen hätähuuto suusta naisen, jonka tunteita on syvästi -loukattu ja joka maailmassa näkee vain tylyyttä ja jumalattomuutta. -- -1833-34 oleskeli George Sand Italiassa Alfred de Mussetin seurassa, -joka vaikutti kehittävästi etenkin hänen muotoaistiinsa -- tästä lähin -alkoi George Sand panna enemmän huolta tekotapaan, jonka hän -ensimäisissä teoksissaan oli tarkoitusperäisyyden rinnalla -laiminlyönyt. Suhde särkyi pian jättäen syvät, häviämättömät jäljet -kumpaiseenkin asianomaiseen. Teoksessaan "Elle et lui" kuvailee George -Sand tätä suhdetta. Vaikutelmiaan etelän mailta hän kertoo kirjoissaan -"Jaques" (1834), "André" (1835), "Léone Léoni" (samana vuonna), "Simon" -(1836) ja "Lettres d'un voyageur" (1837). -- 1835 hän tutustui -asianajaja Micheliin, joka vaikutti häneen sosialistiseen suuntaan. -Teoksessa "Mauprat" (1837) on Michelin vaikutus havaittavissa ja samana -vuonna ilmestyneessä "Lettres à Marcie" hän ylistää Lamennaisin -suurpiirteistä katolilaisuutta. 1838 ilmestynyt "Spiridon" taas on -kirjoitettu George Sandin entiseen tunteisiin perustuvaan, dogmeista -riippumattomaan deistiseen henkeen. "Consuelo" 1842, "La comtesse de -Rudolstadt" (1843-45) ja "Lucrezia Floriani" ovat kirjoitetut Chopinin -vaikutuksen alaisena -- "Le compagnon du tour de France" (1840) ja "Le -meunier d'Augibault" ovat taas sosialistissävyisiä. Mainittakoon vielä -kyläkertomukset "Moyny Robin", "Melchior", "La mare au diable", -"Jeanne," "François le champi" ja "La petite Fadette". -- Georg Sand -kuoli 1876 sukutilallaan Nohantissa, missä hän oli viettänyt viimeiset -kaksikymmentä elinvuottansa. - -Kävisi liian pitkäksi tässä luetella kaikkia George Sandin teoksia. -Sitäpaitsi on hänen teostensa joukossa monta taiteellisesti vähemmän -arvokastakin. Mutta on sellaisiakin, jotka yhä vieläkin tenhoavat -lukijan ja -- mikä on ihmeellisempää -- on sellaisiakin teoksia, joissa -esitetyt aatteet yhä vielä herättävät vastustusta muutamissa piireissä --- vaikka enemmän kuin sata vuotta on kulunut kirjoittajan syntymästä. -Hänen kirjallisen toimintansa keskeisenä problemina on kysymys miehen -ja naisen suhteesta -- avioliittokysymys. Hän pohtii ja erittelee -teoksissaan avioliittoa -- ja etenkin ranskalaista lemmetöntä -sovinnaisavioliittoa. Pyrintömääräksi tapoja ja lakeja luovalle -yhteiskunnalle hän asettaa avioliiton, joka perustuu yksinomaan -ja ainoastaan rakkauteen ja molemminpuoliseen täydelliseen -ymmärtämykseen, tuomiten kaikki tästä ihanteesta poikkeavat avioliitot -epäsiveellisiksi, yksilöitä alentaviksi ja yhteiskunnalle -vahingollisiksi. Tästä oli luonnollinen johtopäätös, ettei avioliitto -saanut olla purkamaton, sillä eihän ihminen voi mennä takaukseen -tunteittensa kestäväisyydestä. Päinvastoin piti George Sand paljon -kokeneena naisena elämänkestävää rakkautta vain erinomaisen suotuisten -olosuhteitten tuloksena. Hänelle oli rakkaus taivainen liekki, joka on -lähtöisin Jumalasta ja joka valtaa ihmisen ilman hänen omaa syytään ja -myös jättää hänet tahdosta riippumatta, ihmisen voimatta vangita sitä -hetkeksikään lakisäännöksillä tai tapojen vaatimuksilla. - - - - - - -Markiisitar. - - - - -I. - - -Markiisitar de R---- ei ollut erittäin henkevä, vaikkakin on -kirjallisuudessa totuttu siihen, että vanhojen naisten tulee olla -säkenöivän älykkäitä. Hänen tietämättömyytensä kaikista niistä -asioista, joita ei osanotto seuraelämään ollut hänelle ilmaissut, oli -tavaton. Vielä vähemmän oli hänellä tuota erikoisen hienotunteista -esiintymistapaa, tuota täydellistä ihmistuntemusta, tuota ihmeteltävää -tahtia, joka, kuten kerrotaan, on ominaista paljon kokeneille naisille. -Hän oli päinvastoin ajattelematon, kiivas, suorapuheinen, vieläpä -toisinaan kyynillinenkin. Hän kumosi täydellisesti kaikki ajatukseni -entisen hyvän ajan markiisittaresta. Ja kuitenkin kaikitenkin oli hän -markiisitar ja oli elänyt Ludvig XV:n hovissa. Mutta koska hän siihen -aikaan oli ollut poikkeusluonne, niin pyydän, ettette hänen tarinaansa -pidä vakavana tutkielmana aikakauden tavoista. Minusta on kaikkina -aikoina ollut niin vaikeata tuntea hyvin ja kuvata hyvin yhteiskuntaa, -etten lainkaan aijo siihen ryhtyä. Rajoitun kertomaan erinäisistä -sellaisista tapahtumista, jotka perustuvat kaikkien aikojen ja kaikkien -yhteiskuntakerrosten ihmisten välisiin eittämättömiin myötätunnon -ilmauksiin. - -Tämän markiisittaren seura ei ollut milloinkaan tarjonnut minulle -suurta viehätystä. Minusta ei hänessä ollut muuta merkillistä kuin -tavaton muisti, jonka hän oli säilyttänyt nuoruutensa päiviltä ja -miehevä selvyys, jolla hän kertoi muistoistaan. Muuten unohti hän, -kuten kaikki vanhukset, eiliset asiat eikä välittänyt muista kuin -sellaisista tapahtumista, jotka suoranaisesti vaikuttivat hänen -kohtaloonsa. - -Hän ei ollut tuollainen viehättävä kaunotar, jonka kauneus ei ole -loistava eikä säännöllinen ja joka ei saata olla henkevyyttä vailla. -Sellaisen naisen on pakko olla henkevä näyttääkseen yhtä kauniilta -kuin ne, jotka ovat kauniimpia. Markiisitar sitävastoin oli -onnettomuudekseen ollut kiistämättömän kaunis. Olen nähnyt vain yhden -hänen muotokuvansa, jonka hän vanhojen naisten turhamaisuudella oli -ripustanut huoneensa seinälle kaikkien katseltavaksi. Hän oli kuvattu -siinä metsänhaltijattareksi, jolla oli tiikerintaljaa jäljittelevä -satiiniliivi, pitsihihat, santelipuinen jousi ja helmistä tehty -puolikuu käherretyillä hiuksilla. Se oli kaikesta huolimatta ihailtava -maalaus ja etenkin ihailtava nainen: pitkä, solakka, tumma, -mustasilmäinen, vakava- ja jalopiirteinen, suu punainen ja kädet -sellaiset, että ne olivat saattaneet Lamballen ruhtinattaren -epätoivoon. Ilman pitsejä, satiinia ja puuteria olisi hän todellakin -ollut yksi noita ylpeitä ja kepeitä keijukaisia, joita kuolevaiset -näkevät metsien kätköissä ja vuorten rinteillä, tullen rakkaudesta ja -kaihosta hulluiksi. - -Markiisittarella ei ollut kuitenkaan ollut paljon seikkailuja. Oman -tunnustuksensa mukaan oli häntä pidetty typeränä. Sen ajan veltostuneet -miehet rakastivat vähemmin kauneutta sen itsensä vuoksi kuin keimailun -kiihoitusten vuoksi. Monin verroin vähemmin ihaillut naiset olivat -riistäneet häneltä kaikki hänen ihailijansa ja kumma kyllä ei hän -tuntunut suuresti siitä piittaavan. Siitä, mitä hän katkonaisesti oli -kertonut elämästään, päätin, ettei hänen sydämensä ollut milloinkaan -ollut nuori ja että kylmä itsekkäisyys oli tukahuttanut kaikki muut -sielunkyvyt. Kuitenkin näin hänen ympärillään vanhukselle kylläkin -lämpimiä ystäviä: hänen lapsenlapsensa hellivät häntä ja hän teki -salaisuudessa hyvää, mutta koskei hän kerskaillut periaatteilla ja -tunnusti, ettei milloinkaan ollut rakastanut rakastajaansa kreivi de -Larrieuxia, en voinut keksiä muuta selitystä hänen luonteelleen. - -Eräänä iltana näin hänet tavallista puheliaampana. Hänen ajatuksensa -olivat surunvoittoiset. - --- Rakas lapsi, sanoi hän, kreivi de Larrieux on juuri kuollut -luuvaloon. Se on suuri suru minulle, joka kuusikymmentä vuotta olin -hänen ystävättärensä. Ja sitten on niin peloittavaa nähdä kuinka -ihmisiä kuolee! Eihän se ole ihme, hänhän oli niin vanha! - --- Kuinka vanha hän olikaan? kysyin minä. - --- Kahdeksankymmentäneljä vuotta. Minä olen kahdeksankymmentä, -- mutta -minä en ole sairaaloinen niinkuin hän, minä saatan toivoa eläväni -vanhemmaksi kuin hän. Yhdentekevää, tänä vuonna on useita ystäviäni -mennyt manalle, ja vaikka kuvitteleekin olevansa nuorempi ja vahvempi, -niin ei voi häätää pelkoa nähdessään aikalaisensa kuolevan. - --- Siis, sanoin minä, siinäkö on kaikki kaipaus, minkä te uhraatte -tuolle Larrieux-raukalle, joka kuusikymmentä vuotta on teitä -jumaloinut, hänelle, joka milloinkaan ei lakannut tuskittelemasta -teidän kylmyyttänne ja joka ei milloinkaan menettänyt rohkeuttaan. -Siinä oli kerrassaan rakastajan esikuva! Sellaisia miehiä ei enää -synny. - --- Joutavia, sanoi markiisitar kylmästi hymyillen, miesparalla oli -kiihko valitella ja kuvitella itsensä onnettomaksi. Hän ei ollut sitä -lainkaan, sen tietää jokainen. - -Nähdessäni markiisittaren olevan juttutuulella, ahdistin häntä -kysymyksillä kreivi de Larrieuxista ja hänestä itsestään. Tässä se -omituinen vastaus, jonka sain: - --- Rakas lapseni, tiedän hyvin, että pidätte minua hyvin tyly- ja -vaihtelevaluonteisena henkilönä. Voi olla niin. Päättäkää itse: kerron -teille koko tarinani, tunnustan teille asioita, joita en ole vielä -milloinkaan kenellekään paljastanut. Te, joka olette ennakkoluulottoman -ajan lapsi, pidätte minua ehkä vähemmän syyllisenä kuin itse pidän -itseäni. Mutta olkoon mielipiteenne minusta mikä tahansa, niin minä en -kuole ilman että joku ihminen on tuntenut minut oikein. Ehkä saan -teiltä myötätunnon osoituksen, joka lieventää muistojeni suruisuutta. --- Minut kasvatettiin Saint-Cyrissa. Siellä saamani loistava -kasvatus kantoi todenteolla hyvin vähän hedelmiä. Läksin sieltä -kuusitoistavuotisena mennäkseni naimisiin markiisi de R----n kanssa, -joka oli neljänkymmenen vuotias. En uskaltanut valittaa, sillä kaikki -onnittelivat minua tämän edullisen avioliiton johdosta ja kaikki -varattomat tytöt kadehtivat osaani. - -En ole milloinkaan ollut kovin älykäs -- siihen aikaan olin suorastaan -typerä. Luostarikasvatus oli saanut aikaan, että ennestäänkin hitaat -luonnonlahjani turtuivat. Minä jätin luostarin yksinkertaisen -viattomana -- ominaisuus, mikä aivan väärin luetaan meille ansioksi ja -mikä usein turmelee koko elämän onnen. - -Kokemus, jonka sain kuusikuukautisessa avioliitossa, kohtasi todella -niin kehittymättömän älyn, ettei siitä ollut minulle mitään hyötyä. -Opin epäilemään itseäni -- en tuntemaan elämää. Astuin seuraelämään -aivan nurinkurisin ajatuksin ja ennakkoluuloin, joiden vaikutusta ei -koko elämäni ole voinut hävittää. - -Kuudentoista ja puolen vuoden vanhana olin leski. Anoppini, joka -luonteenpuutteeni vuoksi oli mieltynyt minuun, kehoitti minua menemään -uusiin naimisiin. On totta, että olin raskaana ja että mitätön -leskiosuuteni palautuisi mieheni suvulle siinä tapauksessa, että -hankkisin isäpuolen hänen perilliselleen. Suruaikani päätyttyä minut -siis vietiin seuraelämään ja siellä minut ympäröitiin ihailijoilla. -Olin siihen aikaan kauneuteni täydessä kukoistuksessa ja kaikkien -naisten tunnustuksen mukaan ei ollut ainoatakaan, jonka kasvoja ja -vartaloa olisi voinut verrata minun kasvoihini ja vartalooni. - -Mutta puolisoni, tuo vanha ja veltostunut elostelija, joka ei ollut -milloinkaan tuntenut minua kohtaan muuta kuin ivallista halveksumista, -oli istuttanut minuun sellaisen vastenmielisyyden avioliittoa kohtaan, -etten milloinkaan aikonut suostua sitoutumaan uusiin siteisiin. -Tietämättömyydessäni elämästä kuvittelin, että kaikki miehet olivat -samanlaisia, että kaikilla olisi samallainen kova sydän, samallainen -säälimätön ivallisuus, samallaiset kylmät ja loukkaavat hyväilyt, jotka -niin suuresti olivat minua nöyryyttäneet. Niin lyhytnäköinen kuin -olinkin, olin vallan hyvin ymmärtänyt, että mieheni harvat -hellyydenpuuskat olivat vain kohdistuneet kauniiseen naiseen -- -sieluaan ei hän niihin pannut. Lopulta olin hänen silmissään -tyhmeliini, jota hän julkisuudessa häpesi, ja jota hän ei olisi -tahtonut tunnustaa vaimokseen. - -Tämä elämäni onneton alku vapautti minut ainaiseksi harhaluuloistani. -Sydämeni, jolle sellainen kylmyys ei kukaties ollut luonnollista, -kutistui kokoon ja panssaroitsi itsensä epäluuloisuudella. Tunsin -miehiä kohtaan vastenmielisyyttä ja inhoa. Heidän kunnioituksensa -loukkasi minua, minun silmissäni olivat he vain roistoja, jotka -tekeytyivät orjiksi päästäkseen tyranneiksi. Vannoin heille ikuista -vastenmielisyyttä ja vihaa. - -Kun ihminen ei tunne tarvetta olla siveä, ei hän ole sitä, siinä syy -miksi minä ankarine tapoineni en ollut siveellinen. Kuinka surinkaan -sitä, etten voinut sellainen olla, kuinka kadehdinkaan tuota -siveellistä ja uskonnollista voimaa, joka lannistaa intohimot ja -värittää elämän -- omani oli niin kylmä ja tyhjä! Mitä olisinkaan -antanut intohimoista, joita minun olisi pitänyt masentaa, taistelusta, -joka minun olisi pitänyt taistella! Mitä olisinkaan antanut, jos olisin -voinut laskeutua polvilleni ja rukoilla kuten ne nuoret naiset, joiden -näin luostarista lähdettyään pysyvän muutaman vuoden siveinä maailmassa -jumalanpelvon ja lujuuden avulla! Mitä oli minulla poloisella -maanpäällä tekemistä? Pukeutua, näyttää itseäni ja kärsiä ikävää. -Minulla ei ollut sydäntä, omantunnon nuhteita, pelkoa; suojelusenkelini -nukkui sensijaan että olisi valvonut. Pyhä neitsyt ja hänen puhtaat -pyhimyksensä eivät minulle tarjonneet lohtua eikä runollisuutta. En -tarvinnut taivaallisia suojelijoita: vaarat eivät olleet sellaisia, -että ne olisivat minua uhanneet, ja minä halveksin itseäni sen -johdosta, josta minun olisi pitänyt olla ylpeä. - -Sillä minun on kerrottava teille, että syytin itseäni yhtäpaljon kuin -muita nähdessäni, että tahto olla rakastamatta oli muuttunut -kykenemättömyydeksi. Olin usein uskonut naisille, jotka kehoittivat -minua valitsemaan miehen tai rakastajan, että miesten kiittämättömyys, -itsekkäisyys ja raakuus peloitti minua. He nauroivat minulle vasten -kasvoja kun niin puhuin, ja vakuuttivat, etteivät kaikki miehet olleet -minun vanhan puolisoni kaltaisia ja että heillä oli salaisuuksia, -joiden vuoksi saattoi antaa anteeksi heidän vikansa ja puutteensa. -Tällainen puhetapa sai minut kuohuksiin, minusta oli nöyryyttävää olla -nainen ja kuulla toisten naisten niin halvasti puhuvan tunneasioista ja -nauravan kuin mielettömät, kun suuttumus kuvastui kasvoissani. Hetken -aikaa kuvittelin olevani kaikkia heitä parempi. - -Ja sitten sulkeuduin kärsien itseeni; ikävä kalvoi minua. Muut elivät -täysinäistä elämäänsä, minun elämäni oli tyhjä ja hyödytön. Syytin -itseäni mielettömyydestä ja kohtuuttomista vaatimuksista, koetin uskoa, -mitä sanoivat nuo iloiset ja järkevät naiset, jotka sopivat niin hyvin -aikaansa. Sanoin itselleni, että tietämättömyys oli turmellut elämäni, -että olin hautonut haaveellisia toiveita, uneksinut uskollisista ja -erinomaisista miehistä, joita ei maailmassa ollutkaan. Sanalla sanoen, -syytin itseäni kaikista niistä vääryyksistä, joita oli minua kohtaan -tehty. - -Niin kauvan kuin naiset otaksuivat minun pian omaksuvan heidän -periaatteensa, ja sen mitä he nimittivät viisaudekseen, sietivät he -minua. Moni toivoi minun kauttani tulevansa omissa silmissään itse -vähemmän syylliseksi, moni, joka oli ankarasta hyveestä liukunut -julkiseen suhteeseen, uskotteli itselleen, että minä tulisin antamaan -maailmalle esimerkin kevytmielisyydestä, joka tekisi hänen oman -kevytmielisyytensä anteeksiannettavammaksi. - -Mutta kun he näkivät, etteivät nämät toiveet toteutuneetkaan, kun olin -jo kaksikymmentävuotias ja yhä vielä turmeltumaton, alkoivat he inhota -minua. He väittivät, että minä olin heidän kiivas ja ankara tuomarinsa. -He tekivät minut rakastajainsa kera naurettavaksi ja minun -valloittamiseni tuli mitä häpeällisimpien suunnitelmien ja mitä -siveettömimpien yritysten esineeksi. Ylhäiset naiset eivät hävenneet -nauraen punoa salajuonia minua vastaan ja maalla tapojen vapaudessa -ahdisteltiin minua kaikin tavoin, himolla, jonka kiihkeys muistutti -vihaa. Oli miehiä, jotka olivat luvanneet rakastajattarilleen -kesyttävänsä minut ja naisia, jotka sallivat rakastajainsa yrittää. Oli -emäntiä, jotka koettivat illallispöydän viinien avulla hämmentää -järkeni. Minulla oli ystäviä, ja sukulaisia, jotka minua koetellakseen -hankkivat minulle hyvin kauniita miehiä vaunujeni ajajiksi. Kun -viattomuudessani olin paljastanut heille sydämeni, tiesivät he varsin -hyvin, että minua ei pidättänyt uskonnollisuus eikä kunniantunto, eikä -entinen rakkaus, vaan epäluuloisuus ja vaistomainen inhontunne. He -eivät laiminlyöneet levittämästä tietoja minun luonteestani ja -ottamatta huomioon sieluni epävarmuutta ja tuskaa, väittivät he, että -minä halveksin kaikkia miehiä. Miehiä ei mikään niin suuresti loukkaa -kuin tämä tunne, he antavat ennemmin anteeksi kevytmieliset tavat ja -korskeuden. He yhtyivätkin naisten minua kohtaan tuntemaan -vastenmielisyyteen, ja etsivät seuraani vain pannakseen toimeen -kostonsa ja saadakseen minut lopultakin naurettavaan valoon. Minä näin -ivallisuutta ja teeskentelyä kaikkien otsalla ja ihmisvihani kasvoi -päivä päivältä. - -Muuan älykäs nainen on tämän asian suhteen määrännyt kantansa. Hän -pysyi lujana ellei muun vuoksi niin lisätäkseen kilpailijattariensa -raivoa. Hän antautui julkisesti hartaudenharjoituksiin liittyäkseen -harvalukuisten siveiden naisten seuraan, joka tuonakin aikana toimi -kunniallisten ihmisten mielenylennykseksi. Mutta minussa ei ollut -kylliksi luonteenlujuutta seisoakseni myrskyä vastaan, joka kiihtyi -ympärilläni. Tunsin olevani hyljätty, väärinymmärretty, vihattu, -maineeni oli jo alttiina hirmuisille ja omituisille moitteille. Eräät -naiset, jotka olivat vaipuneet mitä hillittömimpään irstailuun olivat -pelkäävinään vaaraa ollessaan minun seurassani. - - - - -II. - - -Siihen aikaan tuli maaseudulta mies, jolla ei ollut lahjakkaisuutta, -älyä, ei ainoatakaan voimakasta tai viehättävää ominaisuutta, mutta -jolla oli minun seurapiirissäni hyvin harvinainen vilpittömyys ja -tunteiden suoruus. Olin alkanut uskotella itselleni, että minun -vihdoinkin oli, kuten tuttavani sanoivat, _valittava_. Äiti kun olin, -en voinut mennä naimisiin, ja koska en luottanut kenenkään miehen -hyvyyteen, en luullut olevani oikeutettukaan siihen. Minun oli siis -otettava rakastaja, ollakseni samalla tasolla kuin seurapiiri, johon -olin joutunut. Päätin valita tuon maaltatulleen, jonka nimi ja asema -takasi minulle kylläkin huomattavan suojeluksen. Se oli kreivi de -Larrieux. - -Hän rakasti minua sielunsa vilpittömyydessä. Mutta mahtoiko hänellä -sitten olla sielua. Hän oli noita kylmiä ja arkipäiväisiä ihmisiä, -joilla ei ole edes paheen loistoa eikä valheen henkevyyttä. Hän rakasti -minua aina niinkuin mieheni oli joskus minua rakastanut. Hän näki -minussa vain kauneuden, eikä katsonut asiakseen etsiä sydäntäni. -Hänessä se ei ollut ylenkatsetta vaan kykenemättömyyttä. Jos hän olisi -minussa keksinyt kyvyn rakastaa, ei hän olisi voinut siihen vastata. - -En usko, että on ollut olemassa miestä, joka olisi täydellisempi -aineenorja kuin Larrieux parka. Hän söi nautinnolla, nukkui kaikissa -nojatuoleissa ja lopun aikaa hän nuuskasi. Hän tyydytti täten aina -jotakin ruumiillista tarvetta. En usko hänellä olleen yhtäkään ajatusta -päivän mittaan. - -Ennenkuin suhteemme tuli läheiseksi, tunsin ystävyyttä häntä kohtaan, -sillä vaikkei hänessä ollutkaan mitään suurta, ei hänessä ollut mitään -pahaakaan. Tästä yksinomaan johtuikin hänen paremmuutensa kaikkien -muiden rinnalla, jotka minua ympäröivät. Hänen mielistelyjään -kuunnellessani uskottelin itselleni, että hän rakentaisi rauhan minun -ja ihmiskunnan välille ja luotin hänen uskollisuuteensa. Mutta tuskin -olin antanut hänelle nuo oikeudet, joita heikot naiset eivät -milloinkaan ota takaisin, kun hän jo alkoi vainota minua eräänlaisella -sietämättömällä tungettelevaisuudella ja rajoitti kaiken hellyytensä -siihen ainoaan rakkaudenosoitukseen, jota hän osasi pitää arvossa. - -Te näette, ystäväni, että olin joutunut Charybdiksesta Scyllaan. Tuo -mies, jota hyvän ruokahalunsa ja uneliaisuutensa vuoksi olin luullut -niin tyyniveriseksi, ei edes tuntenut sellaista voimakasta ystävyyttä, -jota olin toivonut hänessä kohtaavani. Hän sanoi nauraen, että hänen -oli mahdotonta tuntea ystävyyttä kaunista naista kohtaan. Ja jospa -tietäisitte, mitä hän nimitti rakkaudeksi!... - -Minä en luulottele olevani luotu toisenlaisesta aineesta kuin kaikki -muut inhimilliset olennot. Nyt kun en enää ole mitään sukupuolta, -ajattelen, että olin silloin niin todellinen nainen kuin kuka toinen -tahansa, mutta että ominaisuuteni eivät päässeet kehittymään kun en -kohdannut miestä, jota olisin voinut rakastaa kyllin luodakseni -hiukkasen runollisuutta aistillisen elämän tosiasioitten ylle. Mutta -näin ollen ymmärtänette tekin, joka olette mies ja siitä syystä -vähemmin arkatuntoinen tunteissanne, inhon, joka valtaa mielen -alistuessa rakkauden vaatimuksille ymmärtämättä tarvetta... Kolmessa -päivässä tuli kreivi de Larrieux minulle sietämättömäksi. - -No, niin, rakkaani, minulla ei ollut milloinkaan tarmoa riistäytyä irti -hänestä. Kuudenkymmenen vuoden ajan oli hän kidutukseni lähde ja inhoni -esine. Säälistä, heikkoudesta ja ikävyydestä olen häntä sietänyt. Alati -tyytymättömänä vastahakoisuudestani ja aina niiden esteiden -kannustamana, joita asetin hänen intohimolleen on hän rakastanut minua -kärsivällisimmällä, toivehikkaimmalla, kunnioitetuimmalla ja -ikävystyttävimmällä rakkaudella, millä mies koskaan on naista -rakastanut. - -On totta, että siitä lähtien kuin sain suojelijan, oli asemani -seuraelämässä koko joukon miellyttävämpi. Miehet eivät uskaltaneet enää -minua ahdistaa, sillä kreivi oli peloittava tappelija ja hirveän -mustasukkainen. Naiset, jotka olivat ennustaneet, etten minä kykenisi -kiinnittämään miestä itseeni, näkivät harmikseen kreivin minun -kahleissani. Ja kukaties vaikutti minun kärsivällisyyteeni häntä -kohtaan osaltaan tuo turhamaisuus, joka ei salli naisen joutua hyljätyn -asemaan. Larrieux-paran olennossa ei kuitenkaan ollut paljon -ylistelemisen varaa, mutta hän oli erittäin kaunis mies, hänellä oli -sydäntä, hän osasi vaijeta aikanaan ja häneltä ei puuttunut tuota -kohtuullista itserakkautta, joka kohottaa naisen arvoa. Sen lisäksi, -että naiset eivät lainkaan ylenkatsoneet kreivin ikävää kauneutta, joka -minun silmissäni oli hänen päävikansa, hämmästytti heitä hänen minua -kohtaan osoittamansa vilpitön uskollisuus ja he julistivat hänet -rakastajain esikuvaksi. Olin siis joutunut kadehdittuun asemaan, mutta -minä vakuutan teille, että se huonosti korvasi minulle yhteiselämämme -ikävyyden. Minä kannoin sen kuitenkin kohtalooni alistuen ja pysyin -Larrieuxille moitteettoman uskollisena. Siinä näette, rakas lapseni, -olenko niin rikollinen häntä kohtaan kuin ajattelitte. - --- Ymmärrän teidät hyvin, vastasin. Minun on sanottava teille, että -surkuttelen ja kunnioitan teitä. Te olette tehnyt aikanne tavoille -todellisen uhrauksen, ja teitä vainottiin siksi, että olitte parempi -kuin nuo tavat. Jos teillä olisi ollut hiukan enemmän siveellistä -voimaa, olisitte te hyveessä löytänyt kaiken sen onnen, mitä ette -löytänyt salasuhteissa. Mutta sallikaa minun ihmetellä yhtä seikkaa, -sitä, ettette elämänne varrella kohdannut ainoatakaan miestä, joka -olisi kyennyt teitä ymmärtämään ja joka olisi ollut kelvollinen -avaamaan sydämenne todelliselle rakkaudelle. Tuleeko minun siitä -päättää, että nykyajan miehet ovat parempia kuin entisen? - --- Tuo on suurta itserakkautta teidän puoleltanne, vastasi markiisitar -nauraen. Minulla on sangen vähän syytä ylistää oman aikani miehiä, ja -kuitenkin minä epäilen, tokko te olette paljonkaan edistyneet. Mutta -älkäämme väitelkö. Oli miten oli, onnettomuuteni syy oli kokonaan -minun, en ollut kyllin älykäs arvostellakseni asioita. Niin ylpeä kuin -olin, olisi minun pitänyt olla harvinainen nainen ja osata kaikkien -jokapäiväisten, valheellisten ja tyhjien miesten joukosta -kotkansilmäyksin valita joku tuollainen ylevä ja tosi, joka kaikkina -aikoina on harvinainen. Olin liian tietämätön, liian typerä siihen. -Ijän karttuessa olen saanut enemmän arvostelukykyä, olen ymmärtänyt, -että muutamat niistäkin, joihin ulotin vihani, olisivat ansainneet -toisia tunteita. Mutta silloin olin jo vanha, ei ollut enää aika -sellaista tuumia. - --- Mutta ettekö nuorena ollessanne, toistin minä, ainoatakaan kertaa -joutunut kiusaukseen tehdä uutta koetta? Eikö tuo ankara -vastenmielisyys milloinkaan järkkynyt? Sepä kummallista! - - - - -III. - - -Markiisitar oli vaiti hetkisen. Mutta äkkiä pani hän kovaäänisesti -pöydälle kultaisen nuuskarasiansa, jota hän oli kauvan pyöritellyt -käsissään, ja sanoi: - --- No, koska olen alkanut kerran ripittää itseäni, niin tunnustan -kaikki. Kuunnelkaahan siis: - -Yhden kerran, yhden ainoan kerran elämässäni olen ollut -rakastunut niinkuin ei kukaan muu, olen rakastanut intohimoisella, -kukistamattomalla, kaikki nielevällä ja kuitenkin ihanteellisella ja -platoonisella rakkaudella. Oh, te olette kummastunut kuullessanne, että -kahdeksannentoista vuosisadan markiisitar on koko elämänsä aikana vain -kerran rakastanut ja silloinkin platoonisesti. Nähkääs, lapsukaiseni, -te nuoret miehet, te luulette hyvin tuntevanne naiset ja te ette -ymmärräkään heistä mitään. Jos moni kahdeksankymmenvuotias vanhus -kertoisi teille avonaisesti elämänsä, niin ehkä keksisitte te naisen -sielussa paheen ja hyveen lähteitä, joista teillä ei ole -aavistustakaan. - -Arvatkaa nyt, mikä oli arvoltaan se mies, jonka vuoksi minä -markiisitar, ja niin ylhäinen ja ylpeä markiisitar kuin kuka tahansa, -kadotin kokonaan järkeni. - --- Ranskan kuningas tai dauphini Ludvig XVI. - --- Oh, jos te alotatte siten, kestää kolme tuntia ennenkuin ennätätte -rakastettuuni. Sanon sen teille kernaimmin: se oli näyttelijä. - --- Se oli kai sittenkin kuningas, otaksun. - --- Jaloin ja hienoin kuningas, mikä milloinkaan on liikkunut lavalla. -Eikö se kummastuta teitä? - --- Ei kovin. Olen kuullut sanottavan, etteivät tuollaiset suhdattomat -liitot olleet harvinaisia edes siihen aikaan kuin ennakkoluulot olivat -Ranskassa voimakkaimmillaan. Kuka rouva d'Epinayn ystävättäristä -elikään Jeliotten kanssa? - --- Kuinka te tunnette aikaamme! Se on surkuteltavaa. Juuri siitä, että -nuo piirteet ovat kerrotut muistiinpanoissa ja että niistä hämmästyen -puhuttiin, olisi teidän pitänyt voida päättää niiden harvinaisuus ja -niiden ristiriitaisuus ajan tapojen kanssa. Olkaa varma siitä, että ne -silloinkin herättivät suurta melua; ja kun kuulette puhuttavan Guichen -ja Manicampin herttuan ja rouva de Lionnen ja hänen tyttärensä -hirveästä turmeluksesta, niin voitte olla vakuutettu siitä, että nuo -asiat herättivät yhtäpaljon mielenkuohua silloin kuin ne tapahtuivat, -kuin silloin kun te luette niistä. Luuletteko siis, että ne, joiden -loukkaantunut kynä on säilyttänyt ne teille, olivat Ranskan ainoat -kunnialliset ihmiset? - -Minä en uskaltanut väittää markiisitarta vastaan. En tiedä kumpi meistä -oli pätevä ratkaisemaan kysymyksen. Minä johdatin hänet takaisin -kertomukseensa ja hän jatkoi näin: - --- Osoittaakseni teille, kuinka vähän sitä suvaittiin, kerron teille, -että kun ensimäisen kerran näin hänet ja ilmaisin ihailuni kreivitär de -Ferrièresille, joka istui vieressäni, vastasi hän: - -"-- Kaunokaiseni, teette viisaasti, kun ette noin tulisesti sano -mielipidettänne kenellekään muulle kuin minulle. Teille naurettaisiin -julmasti, jos aavistettaisiin teidän unohtavan, että jalosukuisen -naisen silmissä ei näyttelijä saa olla mies." - -Tämä rouva de Ferrièresin lause jäi mieleeni, en tiedä miksi. Siinä -asemassa missä olin, tuntui tuo halveksiva sävy luonnottomalta, ja tuo -pelko, että häpäisisin itseni ilmaisemalla ihailuni, oli mielestäni -teeskenneltyä ilkeyttä. - -Hänen nimensä oli Lélio, hän oli syntyperältään italialainen, mutta hän -puhui erinomaisesti ranskaa. Hän saattoi olla kolmekymmentäviisi vuotta -vanha, vaikkakin hän näyttämöllä usein tuntui kaksikymmenvuotiaalta. -Hän näytteli paremmin Corneillea kuin Racinea, mutta kumpaisenkin -kappaleissa oli hän verraton. - --- Minua kummastuttaa, sanoin minä keskeyttäen markiisittaren, ettei -hänen nimensä ole säilynyt näyttämötaiteen aikakirjoissa. - --- Hän ei milloinkaan niittänyt mainetta, vastasi markiisitar, häntä ei -suosittu kaupungissa eikä hovissa. Hänen ensi kertoja esiintyessään -vihellettiin hänelle häpeällisesti, olen kuullut kerrottavan. Sittemmin -otettiin huomioon hänen hehkuva sielunsa ja kehittymispyrkimyksensä, -häntä siedettiin, hänelle paukutettiin toisinaan käsiä, mutta -ylimalkaan pidettiin häntä aina huonosti onnistuneena näyttelijänä. - -Hän oli mies, joka taiteessa yhtä vähän kuului omaan aikaansa kuin minä -tapojen suhteen omaani. Siinä olikin kukaties se näkymätön, mutta -kaikkivoipa yhdysside, joka yhteiskuntaketjun kahdesta äärimmäisyydestä -kiinnitti sielumme toisiinsa. Yleisö ymmärsi yhtävähän Léliota kuin -suuri maailma tuomitsi minua oikein. - --- Tuo mies liioittelee, sanottiin hänestä, hän teeskentelee, hän ei -tunne mitään. - -Ja minusta sanottiin toisaalla: - --- Tuo nainen on ylenkatseellinen ja kylmä, hänellä ei ole sydäntä. - -Kuka tietää, vaikka olisimme olleet koko aikakauden voimakkaimmin -tuntevat ihmiset? - -Siihen aikaan näyteltiin murhenäytelmää _säädyllisesti_, tuli -korvapuustiakin antaessa noudattaa hienoa käytöstapaa, tuli kuolla -miellyttävästi ja kaatua viehättävästi. Näytelmätaide oli muodostettu -hienoston maun vaatimusten mukaiseksi, näyttelijöiden lausumistapa ja -liikkeet olivat sopusoinnussa krinoliinin ja puuterin kanssa, joilla -Phedre ja Clytemnestre vielä vaatetettiin. En ollut punninnut enkä -huomannut tämän taidesuunnan vikoja. En miettinyt syvemmin asiaa, mutta -murhenäytelmä ikävystytti minua hirmuisesti, ja koska olisi ollut -sopimatonta sitä tunnustaa, kävin urheasti kaksi kertaa viikossa -kärsimässä ikävää. Mutta välinpitämätön ja vaivattu kasvojenilme, jolla -kuuntelin tuota loistavaa sanatulvaa, pani liikkeelle huhun, että minä -olin tunteeton kauniiden säkeiden viehätysvoimalle. - -Olin ollut jokseenkin kauvan poissa Pariisista, kun palasin eräänä -iltana Comedie-Françaiseen katsellakseni _Cidin_ esitystä. Maallaoloni -aikana oli Lélio liittynyt teatteriin ja minä näin hänet ensi kerran. -Hän näytteli Rodriguen osaa. Tuskin olin kuullut hänen äänensä soinnun -kun tulin liikutetuksi. Se oli pikemmin viiltävä kuin sointuva, se oli -voimakas ja vivahdusrikas ääni. Hänen äänensä oli yksi niistä asioista, -jotka luettiin hänelle viaksi. Tahdottiin, että Cidillä piti olla -barytoni, samoinkuin tahdottiin, että kaikki vanhan ajan sankarit -olivat suurikasvuisia ja voimakkaita. Kuningas, joka ei ollut viittä -jalkaa kuutta tuumaa ei voinut kantaa kruunua: se olisi loukannut hyvää -makua. - -Lélio oli pieni ja hento, hänen kauneutensa ei ollut kasvonpiirteissä, -vaan otsan ylevyydessä, asentojen vastustamattomassa suloudessa, -käynnin keveydessä, kasvojen ylpeässä ja synkkämielisessä ilmeessä. En -ole milloinkaan kuvanveistoksessa, maalauksessa tai miehessä nähnyt -ihanteellisempaa ja puhtaampaa kauneutta. Häntä varten olisi pitänyt -keksiä sana viehätysvoima, joka ilmeni kaikissa hänen sanoissaan, -kaikissa hänen katseissaan ja kaikissa hänen liikkeissään. - -Entä sitten? Olin todella lumottu. Tuo mies, joka käveli, puhui ja -liikkui ilman suunnitelmaa ja ilman vaatimuksia, joka itki enemmän -sydämellään kuin äänellään, joka unohti itsensä vaipuakseen intohimoon, -tuo mies, jonka sielu tuntui kuluttavan ja murtavan ja jonka katse -kätki kaiken sen rakkauden, mitä turhaan olin suuresta maailmasta -etsinyt vaikutti minuun kuin sähkövoima, tuo mies, joka ei ollut -syntynyt kunniaan ja myötätuntoon, ja jota eivät muut kuin minä -ymmärtäneet ja seuranneet, oli viiden vuoden ajan kuninkaani, jumalani, -elämäni, rakkauteni. - -En voinut enää elää häntä näkemättä: hän hallitsi ja vallitsi minua. -Hän ei ollut minulle mies, mutta minä ymmärsin häntä toisella tavalla -kuin rouva de Ferrières, hän oli paljon enemmän: henkinen voima, -opettaja, jonka sielu muodosti minun sieluni mielensä mukaan. Pian kävi -minulle mahdottomaksi kätkeä hänen herättämiänsä mielenliikutuksia. -Jätin aitioni Comedie-Françaisessa, jotten olisi paljastanut itseäni. -Tekeydyin uskonnolliseksi ja olin menevinäni iltaisin kirkkoihin -rukoilemaan. Sensijaan pukeuduin grisetteksi ja kätkeydyin rahvaan -joukkoon saadakseni mieleni mukaan häntä kuunnella ja katsella. Viimein -lahjoin erään teatterin virkamiehen ja sain salissa pienen ja kätketyn -paikan, jossa ei ainoakaan katse saattanut minua yllättää ja minne -pääsin salakäytävää myöten. Paremmaksi varmuudeksi pukeuduin -koulupojaksi. Näissä mielettömyyksissä, joita tein miehen tähden, jonka -kanssa en milloinkaan ollut vaihettanut sanaa enkä katsetta, oli kaikki -salaperäisen vetovoima ja kaikki onnen hurmaus. Kun vierashuoneeni -suunnattoman suuri pöytäkello ilmaisi näytännön alkaneen, valtasi minut -kiihkeä sydämentykytys. Koetin malttaa mieleni niin kauvan kuin vaununi -pantiin kuntoon, kävelin nopeasti ja jos Larrieux oli luonani, kohtelin -häntä epäystävällisesti saadakseni hänet lähtemään, karkoitin -loppumattomalla kekseliäisyydellä muut, jotka olivat tielläni. On -uskomatonta, minkä älykkäisyyden tämä teaatteri-intohimo minussa -herätti. Minulla täytyi olla paljon teeskentelytaitoa ja viekkautta -kätkeäkseni sen viiden vuoden aikana Larrieuxilta, joka oli miehistä -mustasukkaisin ja kaikilta pahansuovilta, jotka minua ympäröivät. - -Minun on sanottava teille, että sensijaan, että olisin koettanut -intohimoani lannistaa, antauduin siihen mielihyvällä ja ilolla. Olihan -se niin puhdas! Miksi olisin sitä hävennyt? Se avasi minulle uuden -elämän, se tutustutti minut kaikkeen siihen, mitä olin toivonut -tuntevani ja kokevani, se teki minut useissa suhteissa naiseksi. - -Olin onnellinen, olin ylpeä tuntiessani vapisevani, olevani -tukehtumaisillani, pyörtymäisilläni. Ensimäisen kerran kun kiihkeä -sydämentykytys herätti elottoman sydämeni tunsin yhtäpaljon ylpeyttä -kuin nuori äiti, joka ensi kerran tuntee lapsensa liikkuvan sydämensä -alla. Tulin juroksi, naurunhaluiseksi, häijyksi, vaihtelevaksi. Kelpo -Larrieux huomasi, että uskonnollisuuteni antoi aihetta eriskummallisiin -päähänpistoihin. Seuraelämässä väitettiin, että minä päivä päivältä yhä -kaunistuin, että mustat silmäni saivat sametin loisteen, että -hymyilyyni tuli ajatusta, että huomautukseni kaikista asioista olivat -oikeammat ja terävämmät, kuin mihin minun luultiin pystyvän. Sitä -pidettiin Larrieuxin ansiona, vaikka hän kuitenkin oli siihen tuiki -viaton. - -Muistelmani ovat hajanaisia, koska elämäni niitä on niin paljon tältä -ajanjaksolta. Niistä puhuessani, tuntuu kuin nuortuisin ja kuin -sydämeni vieläkin sykkisi Léliota mainittaessa. Kerroin äsken, -että kuullessani pöytäkellon lyövän, minä vapisin ilosta ja -kärsimättömyydestä. Vielä nytkin olen tuntevinani eräänlaista suloista -tukehdusta, joka valtasi minut kun kello alkoi lyödä. Sen jälkeen ovat -kohtalon vaiheet pakoittaneet minut tuntemaan itseni onnelliseksi -Maraisin pienessä talossa. Niinpä niin, en kaipaa rikkaasta -palatsistani, ylhäisestä etukaupungistani ja entisestä ylellisyydestäni -muuta kuin niitä esineitä, jotka olisivat muistuttaneet minua tuosta -rakkauden ja unelmien ajasta. Olen pelastanut häviöstä muutamia sen -aikaisia huonekaluja, joita katselen samalla mielenliikutuksella, kuin -jos kello löisi ja hevosteni jalat polkisivat katukivitystä. Oi -lapseni, älkää milloinkaan rakastako siten, sellainen rakkaus on kuin -myrsky, joka vasta kuolossa laantuu. - -Lähdin siis liikkeelle eloisana ja kevyenä ja nuorena ja onnellisena. -Aloin antaa arvoa kaikelle sille, mikä muodosti elämäni, -ylellisyydelle, nuoruudelle, kauneudelle. Nautin onnesta kaikilla -aisteilla, kaikilla huokosilla. Jalat turkiksiin käärittyinä nojasin -mukavasti vaunujeni selustaan ja katselin vastapäätä olevasta -kultapuitteisesta peilistä komeata ja kauniisti puettua vartaloani. -Naisten puku, jota sittemmin on niin ivattu, oli silloin tavattoman -loistava ja rikas. Kun sitä aistilla kannettiin ja vältettiin -liiallisuuksia antoi se kauneudelle ylevyyttä ja pehmeää suloa, josta -maalarit eivät kykene antamaan teille aavistustakaan. - -Kaikkine kangas-, töyhtö- ja kukkalaitteineen oli naisen pakko liikkua -hitaasti ja arvokkaasti. Olen nähnyt aivan valkopukuisia naisia, -joita, kun heidän tukkansa oli puuteroitu valkeaksi, saattoi -liioittelematta verrata joutseniin heidän vetäessään perässään pitkää -silkkilaahustintaan ja keinutellessaan notkeasti otsalla olevia -töyhtöjään. Sanokoon Rousseau mitä tahansa, itse asiassa muistutimme me -paljon enemmän lintuja kuin muurahaisia runsaine satiinipoimuinemme, -hukkuen musliinin ja pöyhötettyjen kankaiden runsauteen, joka kätkee -aivan pienoisen hennon ruumiin, kuten untuva kätkee kyyhkysen, pitkine -pitsisiipinemme, jotka putosivat käsivarsilta, kirkkaine väreinemme, -jotka tekivät pukumme kirjaviksi, nauhoinemme ja jalokivinemme. Ja kun -me liikuimme pitäen jalkamme tasapainossa somissa korkeakantaisissa -tohveleissa näytti todella siltä kuin olisimme pelänneet koskettaa -maata ja kuin olisimme kävelleet paimentytön ylenkatseellisella -varovaisuudella puron reunalla. - -Kysymyksessäolevana aikana alettiin käyttää vaaleata puuteria, joka -antoi hiuksille pehmeän ja tuhkanharmaan värivivahduksen. Tämä tapa -miedontaa tukanvärin räikeyttä teki kasvot hyvin suloisiksi ja antoi -silmille erinomaisen loisteen. Otsa, joka oli kokonaan kätkössä, -peittyi tämän sovinnaisen tukkalaitteen vaaleisiin värivivahduksiin, se -näytti leveämmältä, puhdasmuotoisemmalta, ja kaikki naiset olivat -ylhäisen näköisiä. Käherrettyä tukkaa oli seurannut matala tukkalaite, -suuret kiharat, jotka työnnettiin eteen ja putosivat olkapäille ja -niskaan. Tämä kampaustapa sopi minulle mainiosti ja minä olin tunnettu -pukujeni komeudesta ja kekseliäisyydestäni. Läksin ulos puettuna -milloin vaaleanpunaiseen untuvilla koristettuun samettipukuun, milloin -valkeaan tiikerinnahalla reunustettuun satiinitunikkaan, milloin -punasinervään kultakuteiseen kirjosilkkipukuun koristeina helmillä -kiinnitetyt valkoiset töyhdöt. Näin puettuna tein muutamia -vieraskäyntejä odottaessani toisen kappaleen alkamista, sillä Lélio ei -milloinkaan esiintynyt ensimäisessä. - -Minä herätin huomiota salongeissa ja kun jälleen nousin vaunuihin, -katselin mielihyvällä naista, joka rakasti Léliota ja joka saattoi -voittaa hänen rakkautensa. Tähän asti oli herättämäni kateus ollut -ainoa kauneuteni tuottama ilo. Vaiva, jonka panin kaunistumiseeni oli -jokseenkin lievä kosto niille naisille, jotka olivat punoneet niin -hirveitä salajuonia minua vastaan. Mutta siitä alkaen kun rakastin, -aloin nauttia kauneudestani itsenikin vuoksi. Saatoin tarjota vain sen -Léliolle korvaukseksi kaikista niistä voitoista, jotka Pariisi -häneltä kielsi ja minä huvittelin kuvittelemalla tuon pilkatun, -väärinymmärretyn ja syrjäytetyn näyttelijäparan iloa ja ylpeyttä -saadessaan tietää, että markiisitar de R---- häntä jumaloi. - -Nämät ajatukset olivat muuten vain mieluisia ja haihtuvia unelmia, ne -olivat ainoa tulos, ainoa voitto, joka johtui mielentilastani. Heti kun -ajatukseni saivat kiinteämmän muodon ja kun huomasin jonkun rakkauteni -suunnitelman vakaantuvan, tukahutin ne uljaasti ja koko sääty-ylpeyteni -tuli avukseni. Te katsotte minuun ihmetellen. Selitän sen teille kohta. -Sallikaa minun vielä viivähtää muistojeni lumomaailmoissa. - -Kello kahdeksalta poistuin vaunuistani pienen Carmelitilaiskirkon luona -lähellä Luxembourgia. Lähetin vaunut pois ja minun luultiin ottavan -osaa siellä siihen aikaan pidettyihin uskonnollisiin kokouksiin, mutta -minä kuljinkin vain kirkon ja puutarhan läpi ja poistuin toista katua. -Menin erään nuoren vinttikamarissa asuvan työläisnaisen luo, jonka nimi -oli Florence ja joka oli minulle uskollinen. Sulkeuduin hänen -kamariinsa ja laskin hyvillä mielin kaikki kauniit vaatteeni hänen -kehnolle vuoteelleen pukeakseni päälleni lyhyen mustan nutun, miekan -shagreeninahkaisine huotrineen ja nuoren papinpaikkaa tavoittelevan -koulupojan tasasuhtaisen peruukin. Pitkä, tumma, viattoman näköinen kun -olin, olin aivan pienen, kömpelön ja ulkokullatun papin näköinen, joka -salaa hiipii teatteriin. Florence, joka luuli minulla olevan vireellä -todellisen lemmenjuonen, nauroi kanssani muutoksiani ja minä tunnustan, -etten olisi tuntenut suurempaa iloa, jos olisinkin kuten kaikki nuoret -hupakot mennyt salaisille illallisille pieniin taloihin juopuakseni -onnesta ja rakkaudesta. - -Otin ajurin ja hiivin aitiooni teatterissa. Ah, silloin -sydämentykytykseni, pelkoni, iloni, kärsimättömyyteni lakkasi. Syvä -hartaus valtasi minut kokonaan ja esiripun nousuun saakka minä vaivuin -suuren juhlan odotukseen. - -Niinkuin korppikotka sieppaa peltopyyn magnetisoivassa lennossaan ja -pitää sen läähättävänä ja liikkumattomana taikapiirissään, niin kiehtoi -Lélion sielu, ylevä murhenäyttelijän ja runoilijan sielu kaikki -sielunkykyni ja vaivutti minut ihailun huumeeseen. Kuuntelin kädet -ristissä polvien ympäri, nojaten leukaani aition samettiin, otsa -hiessä. Pidätin hengitystäni, pahoittelin kynttiläin väsyttävää valoa, -joka vaivasi kuivia ja polttavia silmiäni, jotka seurasivat hänen -jokaista liikettään, jokaista askeltaan. Olisin tahtonut nähdä hänen -jokaisen rintansa tykkeen, hänen otsansa pienimmänkin poimun. Hänen -teeskennellyt mielenliikutuksensa, hänen teatterionnettomuutensa -koskivat minuun kuin olisivat ne olleet todellisia. Kohta en osannut -enää eroittaa erhettä totuudesta. Léliota ei ollut olemassa: oli vain -Rodrigue, Hippolyte, Bajazet. Vihasin hänen vihamiehiään, vapisin hänen -vaarojaan, hänen surunsa saivat minut vuodattamaan kyynelvirtoja, hänen -kuolemansa pusersi minulta huutoja, jotka minun täytyi tukahuttaa -puremalla nenäliinaani. Väliajoilla vaivuin uupuneena aitioni selustaa -vasten, lepäsin siinä kuin kuollut kunnes kimeä esisoitto ilmaisi -esiripun nousemisen. Silloin toinnuin, kävin hulluksi ja palavaksi -ihaillakseni, tunteakseni, itkeäkseni. Miten välitön, runollinen ja -nuori olikaan tuon miehen kyky! Koko hänen sukupolvensa täytyi olla -jäästä kun ei se langennut hänen jalkojensa juureen. Ja sittenkin, -vaikka hän loukkasi kaikkia tunnustettuja periaatteita, vaikka hänen -oli mahdotonta noudattaa yleisönsä makua, vaikka hän häpäisi naisia -pukunsa kehnoudella, vaikka hän loukkasi miehiä ylenkatsomalla heidän -typeriä vaatimuksiaan, oli hänellä ylevän voiman ja vastustamattoman -lumousvoiman hetkiä, jolloin hän vangitsi katseellaan ja sanoillaan -koko tuon vastahakoisen ja kiittämättömän yleisön ja pakoitti sen -paukuttamaan käsiään ja vapisemaan. Se oli harvinaista, sillä -kokonaisen aikakauden mielipidettä ei niin äkisti muuteta, mutta kun se -tapahtui, olivat suosionosoitukset myrskyiset: oli aivankuin -pariisilaiset silloin hänen neronsa voittamina olisivat tahtoneet -sovittaa kaikki vääryytensä. Minä uskoin kernaimmin, että tuolla -miehellä oli aika ajoin ylenluonnollinen voima ja että hänen -pinttyneimpien halveksijainsa täytyi vastoin tahtoaan myötävaikuttaa -hänen menestykseensä. Tällöin näytti koko Comedie-Françaisen katsomo -joutuneen päästään pyörälle, ja poistuttuaan katsoivat ihmiset -toisiinsa kummissaan siitä, että olivat taputtaneet käsiä Léliolle. -Sellaisina hetkinä päästin minä mielenliikutukseni valloilleen: huusin, -itkin, mainitsin intohimoisesti hänen nimeään, kutsuin häntä hurjana. -Heikko ääneni hukkui onneksi ympärilläni pauhaavaan myrskyyn. - -Toisinaan vihellettiin hänelle sellaisissa kohdissa, joissa hän minusta -oli suuremmoinen, ja minä läksin raivoisana teatterista. Tällaiset -päivät olivat minulle vaarallisimmat. Tunsin kiihkeätä halua mennä -häntä tapaamaan, itkemään hänen kanssaan, sadattelemaan aikakautta ja -lohduttamaan häntä ilmaisemalla hänelle rakkauteni ja innostuneen -ihailuni. - -Eräänä iltana kun astuin ulos salakäytävästäni, näin pienen, laihan -miehen nopeasti kulkevan ohitseni ja ohjaavan askeleensa kadulle. Muuan -koneenkäyttäjä nosti hänelle lakkiaan ja sanoi: - --- Hyvää iltaa, herra Lélio! - -Innokkaana näkemään lähempää tuota tavatonta miestä, kiiruhdin hänen -jälkeensä, kuljin kadun poikki ja välittämättä vaarasta, jolle -antauduin alttiiksi, astuin hänen kanssaan erääseen kahvilaan. Onneksi -oli se kehnonpuoleinen kahvila, missä minun ei tarvinnut kohdata -ainoatakaan omaan säätyyni kuuluvaa henkilöä. - -Kun huonon savuavan lampun valossa loin silmäni Lélioon, luulin -erehtyneeni ja seuranneeni jotakin toista kuin häntä. Hän oli vähintäin -kolmekymmentäviisivuotias, hän oli kellahtava, kuihtunut ja kulunut, -huonosti puettu, alhaisen näköinen, hän puhui käheällä ja sortuneella -äänellä, kätteli hylkiöitä, joi viinaa ja kiroili hirmuisesti. Minun -täytyi moneen kertaan kuulla mainittavan hänen nimeään ennenkuin tulin -vakuutetuksi, että siinä edessäni oli teatterin jumala ja suuren -Corneillen tulkitsija. En nähnyt hänessä enää mitään niistä -viehättäväisyyksistä, jotka olivat minut lumonneet, en edes hänen -ylevää, hehkuvaa ja surullista katsettaan. Hänen silmänsä olivat -synkät, sammuneet, miltei typerät, hänen painokas puhetapansa tuntui -alhaiselta kun hän kääntyi kahvilaviinurin puoleen puhuen pelistä, -kapakasta ja tytöistä. Hänen käyntinsä oli veltto, ulkonäkönsä -likainen, hänen poskensa olivat huonosti pestyt maalista. Se ei ollut -enää Hippolyte, se oli Lélio. Temppeli oli tyhjä ja köyhä, oraakkeli -oli ääneti, jumala oli muuttunut mieheksi -- ei edes mieheksikään, vaan -näyttelijäksi. - -Hän poistui ja minä jäin pitkäksi aikaa typertyneenä paikalleni -ajattelemattakaan juoda kuumaa maustettua viiniäni, jota olin tilannut -näyttääkseni herrasmieheltä. Kun älysin paikan missä olin ja minuun -kiinnitetyt katseet, valtasi minut pelko. Ensi kerran elämässäni olin -niin epäilyttävässä asemassa ja niin suoranaisissa tekemisissä sen -kansaluokan ihmisten kanssa -- sittemmin on maanpakolaisuus minut kyllä -parantanut tästä arkuudesta. - -Nousin ja koetin paeta, mutta unohdin maksaa. Viinuri juoksi jälestäni. -Häpesin hirveästi, minun täytyi palata takaisin, selvittäytyä -kassanhoitajalle, kestää kaikki minuun suunnatut pahansuovat ja -ivalliset katseet. Kun olin poistunut, tuntui minusta, että joku -seurasi minua. Etsin turhaan ajuria, niitä ei ollut enää Comedien -edustalla. Raskaat askeleet kuuluivat yhä omien askeleitteni ohella. -Käännyin, vavisten. Näin pitkän roikaleen, jonka olin nähnyt kahvilan -nurkassa ja joka näytti poliisivakoilijalta tai joltakin vielä -pahemmalta. Hän puhutteli minua, -- en tiedä mitä hän sanoi, sillä -kauhu riisti järkeni. Kuitenkin oli minulla kylliksi mielenmalttia -päästäkseni hänestä eroon. Pelon suoma rohkeus muutti minut äkkiä -sankarittareksi, minä löin häntä nopeasti kepillä kasvoihin ja heittäen -heti kepin pois voidakseni paremmin juosta. Silläaikaa kuin mies jäi -ihmettelemään rohkeuttani, juoksin kevyenä kuin nuoli ja pysähdyin -vasta Florencen luona. Kun seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan -heräsin vuoteessani, jossa oli vanulla sisustetut uutimet ja -ruusunväriset koristeet pylväänpäissä, luulin nähneeni unta ja tunsin -eilisen pettymykseni ja seikkailuni johdosta suurta nöyryytystä. Luulin -että olin täydellisesti parantunut rakkaudestani ja koetin iloita sen -johdosta, mutta turhaan. Tunsin kuolettavaa surua, ikävä verhosi -jälleen elämäni, kaikki näytti pimeältä. Sinä päivänä karkoitin -Larrieuxin. - -Tuli ilta, mutta se ei tuonut mukanaan muiden iltojen mieluisia -mielenliikutuksia. Ihmiset tuntuivat ikäviltä. Menin kirkkoon, -kuuntelin keskustelua päättäen tulla jumaliseksi. Minä kylmetyin siellä -ja tulin sairaaksi. - -Olin muutamia päiviä vuoteenomana. Kreivitär de Ferrières tuli minua -katsomaan, vakuutti, ettei minussa ollut lainkaan kuumetta, että -vuoteessa-olo teki minut sairaaksi, että piti lähteä ulos, huvitella, -mennä teatteriin. Luulen, että hän oli mielistynyt Larrieuxiin ja -toivoi minun kuolevan. - -Toisin tapahtui. Hän pakoitti minut lähtemään kanssaan katsomaan -Cinnaa. - --- Te ette käy enää teatterissa, sanoi hän, teitä kalvaa hurskaus ja -ikävä. Ette ole pitkään aikaan nähnyt Léliota, hän on edistynyt, hän -saa toisinaan käsientaputuksia, luulen että hänestä tulee siedettävä. - -En tiedä kuinka annoin hänen viedä minut mukanaan. Välinpitämätön kun -muuten olin Lélion suhteen, en enää antautunut alttiiksi vaaralle -paljastaa itseäni uhmatessani julkisesti hänen viehätysvoimaansa. -Pukeuduin erikoisen silmiinpistävästi ja menin etunäyttämön suureen -aitioon uhmaamaan vaaraa, jota en enää uskonut olevaksi. - -Mutta vaara oli uhkaavampi kuin milloinkaan. Lélio oli jumalallinen, -milloinkaan en ollut häneen ollut ihastuneempi. Äskeinen seikkailu -tuntui enää vain unennäöltä, Lélio ei saattanut olla toisenlainen kuin -minä hän näyttämöllä esiintyi. Vastoin tahtoani jouduin taas kaikkien -niiden hirveiden mielenliikutusten valtaan, jotka hän ymmärsi -tartuttaa minuun. Minun täytyi itkien kätkeä kasvoni nenäliinaani, -hämmennyksissäni tahrasin poskimaalini, revin pois iholaastarini. -Kreivitär de Ferrières kehoitti minua siirtymään aition taka-alalle, -sillä mielenliikutukseni herätti huomiota katsomossa. Kaikeksi -onneksi oli minulla kylliksi viekkautta uskottaakseni ihmisille, että -kaiken tämän liikutuksen aiheutti neiti Hippolyte Claironin -näytteleminen. Tämä oli minun mielestäni jotakuinkin kylmä ja jäykkä -murhenäyttelijätär, luonteeltaan ja kasvatukseltaan ehkä liian ylhäinen -näyttelijän kutsumukseen sellaisena kuin se siihen aikaan käsitettiin. -Mutta tapa, jolla hän Cinnassa sanoi: "Odota", takasi hänelle suuren -maineen. - -On totta, että kun hän näytteli Lélion kanssa, voitti hän oman itsensä. -Vaikka hänkin osoitti hyvään tapaan kuuluvaa ylenkatsetta Lélion -näyttelemistapaa kohtaan, vaikutti häneen tämän nero hänen -tietämättään, kun intohimo saattoi heidät näyttämöllä toistensa -yhteyteen. Tuona iltana Lélio kiinnitti minuun huomionsa joko pukuni -tai mielenliikutukseni vuoksi, sillä näin hänen hetkenä jolloin hän ei -näytellyt kumartuvan erään miehen puoleen -- näitä istui nimittäin -siihen aikaan näyttämöllä -- ja kysyvän minun nimeäni. Ymmärsin sen -tavasta, millä he katsoivat minuun. Sydämeni löi niin, että olin -tukehtua ja minä huomasin, että Lélion silmät näytännön kestäessä -useamman kerran suuntautuivat minuun. Mitä olisinkaan antanut -saadakseni tietää, mitä aatelismies de Bretillac oli hänelle sanonut -minusta, tuo, jolta hän oli tiedustellut, ja joka minuun katsoen oli -puhunut hänelle useamman kerran. Lélion kasvot, joiden täytyi pysyä -juhlallisina jotteivät olisi rikkoneet osan arvokkaisuutta vastaan, -eivät ilmaisseet mitään, mistä olisi voinut päättää hänen minusta -saamiensa tietojen laadun. Tunsin muuten hyvin huonosti Bretillacia, -kuvittelin, ettei hän ollut osannut minusta sanoa sitä eikä tätä. - -Tänä iltana vasta minä ymmärsin minkälaatuinen rakkaus minut Lélioon -kahlehti: se oli aivan henkinen ja aivan haaveellinen intohimo. En -rakastanut häntä, vaan niitä muinaisajan sankareita, joita hän esitti. -Nuo suoruuden, uskollisuuden ja katoamattoman hellyyden tyypit -elävöityivät uudelleen hänen kauttaan ja minä siirryin hänen kanssaan -ja hänen kauttaan ammoin unhotettujen hyveiden aikakauteen. Ajattelin -ylpeydellä, että tuohon aikaan ei minua olisi väärinymmärretty ja -häväisty, että sydämeni olisi saattanut antautua, eikä minun olisi -tarvinnut tyytyä rakastamaan näytelmäaavetta. Lélio oli minulle vain -Cidin varjo, vain entisaikojen ritarillisen lemmen esittäjä, lemmen, -jota nyt Ranskassa ivattiin. Häntä itseään, miestä, ilveilijää en -pelännyt lainkaan, olin nähnyt hänet, -- saatoin rakastaa häntä vain -julkisena henkilönä. Minun Lélioni oli keinotekoinen olento, joka -häipyi käsistäni kun näytelmän loisto sammui. Hän tarvitsi näyttämön -valhemaailmaa, lamppujen valoa, puvun, maalia ollakseen se, jota -rakastin. Riisuessaan kaiken tämän hävisi hän olemattomiin, hän sammui -niinkuin tähti päivän koittaessa. Näyttämön ulkopuolella en lainkaan -tahtonut häntä nähdä, olisinpa ollut siitä pahoillanikin. Se olisi -ollut minulle sama kuin katsella suurta miestä, joka on muuttunut -kouralliseksi tuhkaa saviastiassa. - -Tiheät poissaoloni niihin aikoihin, jolloin minulla oli ollut -tapana tavata Larrieuxia ja etenkin nimenomainen kieltäytymiseni -olemasta hänelle siitä lähtien muuta kuin ystävätär, herättivät -hänessä mustasukkaisuuden puuskan, joka -- tunnustan sen -- oli -oikeutetumpi kuin kaikki entiset. Kun eräänä iltana olin menossa -Carmelitilaiskirkkoon pujahtaakseni toisesta sisäänkäytävästä ulos, -huomasin hänen seuraavan itseäni ja ymmärsin, että siitälähtien tulisi -olemaan miltei mahdotonta kätkeä häneltä yöllisiä retkiäni. Katsoin -siis parhaaksi mennä julkisesti teatteriin. Vähitellen saavutin -tarpeellisen teeskentelytaidon kätkeäkseni tunteeni ja muuten aloin -äänekkäästi puhua Hippolyte Clairon-ihailustani, mikä seikka saattoi -johtaa ihmiset harhaan minun todellisten tunteitteni suhteen. Siitä -lähtien tunsin olevani häiritty. Kun olin pakoitettu pitämään tarkkaa -vaaria itsestäni, oli nautintoni vähemmin voimakas ja syvä. Mutta sen -asemasta syntyi toinen, joka tarjosi pikaisen korvauksen. Lélio näki -minut, hän piti minua silmällä, kauneuteni teki häneen syvän -vaikutuksen, tunneherkkyyteni imarteli hänen itserakkauttaan. Hänen -katseensa riistäytyivät vaivoin irti minusta. Välistä oli hänellä -hajamielisyyden hetkiä, jotka yleisöä suututtivat. Kohta oli minun -mahdotonta enää erehtyä siitä, että hän rakasti minua mielettömyyteen -saakka. - -Koska ruhtinatar de Vaudemontin oli nähtävästi tehnyt mieli aitiotani, -olin luovuttanut sen hänelle ja ottanut pienemmän, joka oli alempana ja -paremmassa paikassa. Olin aivan rampin luona, Lélion ainoakaan katse ei -mennyt minulta hukkaan ja hänenkin katseensa saattoivat huomiota -herättämättä minua etsiä. En muuten tarvinnut enää tätä välinettä -tunteakseni hänen tunteitaan. Hänen äänensä soinnusta, hänen -huokauksistaan, hänen muutamille säkeille, muutamille sanoille -panemastaan painosta ymmärsin, että hän kääntyi minun puoleeni. Olin -naisista ylpein ja onnellisin, sillä tuollaisina hetkinä en ollut -näyttelijän, vaan sankarin rakastama. - -Niinpä niin, kahden vuoden jälkeen, jolloin olin kantanut sieluni -sisimmässä tuntematonta ja yksinäistä rakkautta, kului vielä kolme -talvea, jolloin tämä rakkaus oli molemminpuolinen ilman että katseeni -milloinkaan antoi Léliolle oikeutta toivoa muuta kuin tätä hienoa ja -salaperäistä suhdetta. Sittemmin sain tietää, että Lélio oli usein -seurannut minua kävelyilläni. Minä en suvainnut nähdä ja eroittaa häntä -ihmisjoukosta, niin vähän välitin hänen näkemisestään ulkopuolella -teatteria. Nämät viisi vuotta ovat ainoat, jotka olen elänyt -kahdeksastakymmenestä. - -Viimein luin eräänä päivänä _Mercure de Francesta_ sen uuden -näyttelijän nimen, joka oli otettu Lélion sijalle, joka lähti -ulkomaille. Tämä uutinen oli kuolettava isku minulle, en käsittänyt -kuinka vast'edes saattaisin elää ilman tuota mielenliikutusta, ilman -intohimoa ja myrskyä. Tämä kehitti suunnattomasti rakkauttani, olin -menettää järkeni. - -Siitä lähtien en enää taistellut tukahuttaakseni alkuunsa jokaisen -ajatuksen, joka loukkasi säätyarvoani. En enää pitänyt itseäni -onnellisena sen johdosta, että Lélio oli se mikä oli. Minä kärsin, -napisin salaisesti sitä, ettei hän ollut se miltä näytti näyttämöllä, -ja minä menin niin pitkälle, että toivoin hänen olevan niin kauniin ja -nuoren, millaiseksi taide teki hänet joka ilta, jotta olisin voinut -uhrata hänelle ennakkoluulojeni koko ylpeyden ja elimistöni koko -vastenmielisyyden. Nyt, kun olin kadottamaisillani sen henkiolennon, -joka niin pitkät ajat oli täyttänyt sieluni, valtasi minut halu -toteuttaa kaikki unelmani ja koetella tosielämää vaikkakin sitten -rupeisin inhoamaan sekä elämää että Léliota ja itseänikin. - -Olin kahdenvaiheilla kun sain kirjeen, jonka käsiala oli minulle outo. -Se on ainoa rakkaudenkirje, jonka olen säilyttänyt lukemattomista -tuoksuvista tunnustuksista. Se riippuu siitä, että se itseasiassa on -ainoa rakkaudenkirje, minkä olen vastaanottanut. - -Markiisitar keskeytti kertomuksensa, nousi, avasi vakavin käsin erään -koristelippaan ja otti siitä rypistyneen ja ohuen kirjeen, jonka -töintuskin saatoin lukea: - - "Rouva. - - Olen sisimmässäni varma siitä, että tämä kirje herättää teissä - vain halveksumista; te ette pidä sitä edes suuttumuksenne - arvoisena. Mutta mitäpä välittää kuiluun vajoava mies siitä, - onko pohjassa yksi kivi enemmän tai vähemmän? Te pidätte - minua mielettömänä, ettekä erehdykään. Niin, ehkäpä te salaa - säälittekin minua, sillä te ette voine epäillä vilpittömyyttäni. - Koska hurskaus on tehnyt teidät nöyräksi, ymmärrätte te ehkä - epätoivoni laajuuden. Te tietänette jo rouva, mitä pahaa ja hyvää - silmänne voivat saada aikaan. - - Niinpä niin, ajattelen, että jos saan teiltä yhden ainoankaan - myötätuntoisen ajatuksen, jos tänä iltana kiihkeästi kaivattuna - hetkenä, jolloin joka ilta alan taasen elää, näen kasvoissanne - hiukankaan sääliä, niin lähden vähemmän onnettomana, vien - mukanani Ranskasta muiston, joka kukaties antaa minulle voimia - elää muualla ja jatkaa kiittämätöntä ja tuskallista kutsumustani. - - Mutta te tietänette sen jo, rouva. On mahdotonta, etteivät - levottomuuteni, ihastukseni, vihan ja epätoivon huutoni ole - monet kerrat paljastaneet minua näyttämöllä. Te ette ole voinut - sytyttää kaikkia noita tulia lainkaan aavistamatta mitä teitte. - Ah, te olette kukaties leikkinyt niinkuin tiikeri saaliillaan, - teitä on kukaties huvittanut tuskani ja mielettömyyteni. Oi - ei, se on liian julkeata. Ei, rouva, en sitä usko. Te ette ole - milloinkaan sitä ajatellut. Te olette ihaillut suurta Corneillea, - te olette elänyt murhenäytelmän ylevissä intohimoissa, siinä - kaikki. Ja minä, mieletön, olen uskaltanut uskoa, että minun - äänenikin yksin on joskus herättänyt myötätuntoanne, että - sydämeni löysi vastakaikua teidän sydämessänne, että teidän ja - minun välillä oli jotakin muuta kuin minun ja yleisön välillä. Oi - se oli suunnatonta, mutta suloista mielettömyyttä! Sallikaa minun - se pitää, rouva, vähänpä se teitä liikuttaa. Ettehän peljänne, - että rupeisin sillä kehuskelemaan? Mitä oikeutta olisi minulla - sitä tehdä ja kuinka saisin ihmiset uskomaan sanani. Sen kautta - joutuisin vain järkevien ihmisten pilkattavaksi. Sallikaa minun - pitää tämä vakaumus, jota vavisten tervehdin ja joka yksin on - tuottanut minulle enemmän onnea kuin yleisön kovuus minua kohtaan - on minulle tuottanut murhetta. Sallikaa minun siunata teitä - ja polvillani kiittää teitä alttiudesta, jonka olen havainnut - sielussanne, ja jota ei kukaan muu ole minulle osoittanut, - kyyneleistä, joita olen nähnyt teidän vuodattavan minun - teatterionnettomuuksieni johdosta, noista aroista katseista, - jotka -- ainakin olen niin luullut -- koettivat lohduttaa minua - kuulijakuntani kylmyyden vuoksi. - - Oi miksi olette te syntynyt loistossa ja komeudessa, miksi - olen minä vain köyhä, nimetön ja maineeton taiteilija? - Miksei ole minulla yleisön suosiota ja rahamiehen rikkautta - asetettavana vastineeksi nimelle, arvonimelle, jota tähän asti - olen ylenkatsonut. Ehkä saattaisin silloin tavoitella teitä. - Ennen asetin lahjakkaisuuden kaikkea muuta korkeammalle, kysyin - itseltäni mitä hyödytti olla aatelismies tai markiisi, jos oli - typerä, itserakas ja röyhkeä. Minä vihasin ylhäisten ylpeyttä ja - luulin kostavani kylliksi heidän ylenkatseensa, jos neroni avulla - kohoaisin heidän yläpuolelleen. - - Haaveita ja pettyneitä toiveita! Voimani ovat pettäneet - mielettömän kunnianhimoni. Olen jäänyt tuntemattomaksi, minulle - on käynyt vielä huonommin! olen hipaissut menestystä ja - päästänyt sen livahtamaan käsistäni: Luulin olevani suuri ja - minut on heitetty tomuun, kuvittelin olevani ylevä ja minut on - tehty naurettavaksi. Kohtalo on tehnyt tyhjäksi kohtuuttomat - unelmani ja rohkeuteni, se on murtanut minut kuin korren. Minä - olen hyvin onneton mies! Mutta suurin mielettömyyksistäni on - se, että olen luonut katseeni tuon rampin tuollepuolen, joka - muodostaa ylipääsemättömän rajaviivan minun ja muun yhteiskunnan - välille. Se on minulle Popiliuksen ympyrä. Olen tahtonut astua - sen yli. Minä, näyttelijä, olen uskaltanut käyttää silmiäni - ja kiinnittää ne kauniiseen naiseen, niin nuoreen, ylevään, - rakastettavaan, korkeasäätyiseen naiseen -- sillä tiedän, rouva, - että te olette kaikkea tätä. Ihmiset syyttävät teitä tyhmyydestä - ja teeskennellystä hurskaudesta, minä yksin teille osaan antaa - oikean arvon, minä yksin tunnen teidät. Yksi ainoa katseenne, - yksi ainoa kyyneleenne on riittänyt kumoamaan ne typerät valheet, - joita muuan aatelismies de Bretillac on minulle kertonut teistä. - - Mutta mikä onkaan teidän kohtalonne? Mikä outo onnettomuus - painaa niin teitä kuin minuakin, koska te keskellä loistavaa - ja valistuneeksi itseään sanovaa maailmaa olette löytänyt - vain poloisen näyttelijän sydämen, joka teitä kohtaan on - oikeudenmukainen. Niin, ei mikään riistä minulta sitä surullista - ja lohdullista ajatusta, että jos olisimme syntyneet samalla - yhteiskunnallisella tasolla, ette te olisi voinut minua välttää, - vaikka kilpailijani olisivat olleet millaisia tahansa ja vaikka - olisin ollut kuinka keskinkertainen tahansa. Minun olisi täytynyt - saada teidät vakuutetuksi siitä totuudesta, että minussa on - jotakin suurempaa kuin heidän rikkautensa ja arvonimensä, kyky - rakastaa teitä. - - Lélio." - --- Tämä kirje, jatkoi markiisitar, joka oli outo sinä aikana, jolloin -se kirjoitettiin, tuntui minusta huolimatta muutamista kohdista alussa, -joissa Racinen vaikutus ilmenee, niin voimakkaalta ja todelta, se henki -niin uutta ja rohkeata intohimoa, että jouduin siitä kokonaan -suunniltani. Ylpeyteni jäännös, joka kamppaili minussa, hälveni. Olisin -antanut koko elämäni yhdestä sellaisen rakkauden hetkestä. En kerro -teille huoliani, kuvittelujani, pelkojani, en voisi kertoa niistä -järjestyksessä ja yhtenäisesti. Vastasin muutaman sanan, mikäli muistan -seuraavaan tapaan: - - "En syytä teitä, Lélio, syytän kohtaloa, en sääli teitä yksin, - säälin itseänikin. En tahtoisi mistään ylpeyden, varovaisuuden - tai väärän kainouden syistä riistää teiltä sitä lohdutusta, - että pidän teitä arvossa. Pitäkää se, sillä se on ainoa, minkä - voin teille antaa. En voisi milloinkaan suostua teitä kohtaamaan." - -Seuraavana päivänä sain kirjeen, jonka luin kiireesti ja jonka tuskin -ennätin heittää tuleen kätkeäkseni sen Larrieuxilta, joka yllätti minut -sitä lukemassa. Se oli jokseenkin näin kuuluva. - - "Rouva, minun täytyy tavata teitä tai kuolla. - - Yksi kerta, yksi ainoa kerta, vain hetkinen, jos tahdotte. - Miksi pelkäätte kohtausta, koska luotatte kunniaani ja - vaiteliaisuuteeni? Rouva, minä tiedän, kuka te olette, - tunnen tapojenne ankaruuden, tunnen hurskautenne, vieläpä - tunnen tunteenne kreivi de Larrieuxia kohtaan. En ole siksi - hävytön, että toivoisin teiltä muuta kuin säälivän sanan, - mutta sen täytyy tulla teidän huuliltanne. Sydämeni täytyy - se vastaanottaa tai se murtuu. - - Lélio." - -Sanon sen kunniakseni -- sillä kaikki jalo ja uljas luottamus on -vaarassa kunniakasta -- etten hetkeäkään pelännyt olevani tekemisissä -hävyttömän elostelijan kanssa. Uskoin hartaasti Lélion nöyrään -vilpittömyyteen. Olinhan muuten kalliisti maksanut uskoni omaan -voimaani. Päätin tavata häntä. Olin täydellisesti unohtanut hänen -kuihtuneet kasvonsa, hänen epähienon käytöstapansa, hänen alhaisen -ulkonäkönsä; en tuntenut hänestä enää muuta kuin hänen neronsa -lumousvoiman, hänen kirjeensä ja rakkautensa. Vastasin hänelle: - - "Suostun kohtaamaan teidät, etsikää varma paikka. Mutta älkää - odottako minulta muuta kuin mitä nyt pyydätte. Uskon teihin - kuin Jumalaan. Olisitte kurja, jos koettaisitte väärinkäyttää - luottamustani, mutta minä en teitä pelkää." - -Vastaus: - - "Teidän luottamuksenne pelastaisi teidät kurjimmastakin - roistosta. Te saatte nähdä, rouva, että olen sen ansaitseva. - Herttua de ------ on hyväntahtoisesti tarjonnut minun - käytettäväkseni talonsa Valois-kadun varrella. Mitä olisin - sillä tehnyt? Kolmeen vuoteen on minulle ollut olemassa vain - yksi nainen taivaan alla. Suvaitkaa saapua kohtaukseen - näytännön päätyttyä." - -Seurasi ilmoitukset paikasta. - -Minä sain tämän kirjeen kello neljän aikaan. Koko tämä kirjeenvaihto -oli tapahtunut yhden vuorokauden kuluessa. Olin viettänyt päivän -kulkien ympäri huoneitani kuin järkensä menettänyt ihminen; olin -kuumeessa. Tämä tapausten ja päätösten nopeus, joka oli niin -vastakkaista viiden vuoden järkevälle lujuudelle, tuntui unennäöltä. Ja -kun viimein olin tehnyt ratkaisevan päätöksen, kun näin, että olin -antanut lupaukseni, ja ettei enää ollut aikaa peräytyä, vaivuin lopen -uupuneena sohvalleni, hengittämättä ja tuntien huoneen liikkuvan -jalkojeni alla. - -Rupesin todella voimaan pahoin, oli noudettava kirurgi, joka iski -minulta suonta. Kielsin palvelijoitani hiiskumasta sanaakaan -pahoinvoinnistani, pelkäsin neuvonantajoiden tungettelevaisuutta ja -että minut estettäisiin menemästä illalla ulos. Odottaessani -kellonlyömää laskeuduin vuoteelleni ja kielsin Larrieuxiltakin -sisällepääsyn. - -Suonenisku oli tuottanut huojennusta ruumiillisesti heikontaessaan -minua. Vaivuin syvään sielulliseen raukeudentilaan, kaikki haaveeni -pakenivat kuumeen kiihoituksen kera. Harkintani ja muistini palasivat. -Muistin hirveän pettymykseni kahvilassa, Lélion kurjan käytöstavan; -lopulta häpesin järjettömyyttäni, putosin haaveitteni korkeuksista -rumaan ja jokapäiväiseen todellisuuteen. En voinut enää ymmärtää kuinka -olin päättänyt vaihettaa tuon uljaan ja haaveellisen hellyyden inhoon, -joka minua odotti ja häpeään, joka tulisi myrkyttämään kaikki muistoni. -Tunsin kuolettavaa surua tekoni johdosta, itkin sammunutta -innostustani, rakkauselämääni, puhtaan ja sydämellisen tyydytyksen -tulevaisuutta, jonka tein tyhjäksi. Ennenkaikkea itkin Léliota, sitä -että kadottaisin hänet ainaiseksi, että olin ollut viisi vuotta niin -onnellinen häntä rakastaessani ja että en enää voinut muutamia tunteja -häntä rakastaa. - -Murheessani vääntelin käsivarsiani, haavani aukeni, veri alkoi rajusti -vuotaa. Tuskin ennätin soittaa kamarineitoani, joka tapasi minut -pyörtyneenä vuoteeni vierestä. Syvä ja raskas uni, jota turhaan koetin -vastustaa, valtasi minut. En uneksinut, en kärsinyt, olin muutaman -tunnin kuin kuollut. Kun avasin silmäni, oli huoneeni pimeä, taloni -äänetön, palvelijattareni nukkui nojatuolilla vuoteeni jalkopäässä. -Hetken aikaa olin niin raukea ja voimaton, etten kyennyt muistamaan -mitään, en edes ajattelemaan. Yht'äkkiä muistini palasi, kysyin -itseltäni, oliko kohtauksen päivä ja aika ohi, olinko nukkunut tunnin -tai vuosisadan, oliko päivä vai yö, oliko lupaukseni rikkominen -surmannut Lélion, oliko vielä aikaa. Koetin nousta, mutta voimani -pettivät, ponnistelin kotvan kuin painajaisen vallassa. Viimein kokosin -koko tahdonvoimani pakoittaakseni raukeat jäseneni tottelemaan. Astuin -lattialle, raoitin akkunaverhoja, näin kuun kumottavan puutarhani -puitten yläpuolella, kiiruhdin kellon luo, se oli kymmenen. Syöksyin -kamarineitoni kimppuun, ravistin häntä ja sain hänet kavahtaen -heräämään: -- Quinette, mikä päivä nyt on? Hän nousi huutaen tuoliltaan -ja aikoi paeta, sillä hän luuli minun hourailevan. Minä pidätin häntä, -sain hänet rauhoittumaan, sain tietää, että olin nukkunut vain kolme -tuntia. Kiitin Jumalaa. Käsken valjastamaan hevoseni. Quinette -tuijottaa minuun ällistyneenä. Viimein tulee hän vakuutetuksi, että -olen täydessä järjessäni, hän ilmoittaa käskyni ja rupeaa minua -pukemaan. - -Valitsin yksinkertaisimman ja kainoimman puvun, en asettanut mitään -koristuksia tukkaani, kieltäydyin panemasta punaa poskiini. Tahdoin -ennenkaikkea herättää Léliossa kunnioitusta, joka oli minulle kalliimpi -kuin hänen rakkautensa. Yhtäkaikki aavistin miellyttäväni, koska -Quinette, hämmästyneenä kaikesta siitä, mitä mielessäni liikkui, sanoi -tarkastellen minua kiireestä kantapäähän: - --- Totta tosiaan, rouva, en tiedä miten te menettelette. Teillä on vaan -yksinkertainen valkea puku ilman laahustinta ja krinoliinia, te olette -sairas ja kalpea kuin kuolema, te ette ole tahtonut panna edes yhtä -ainoata kauneuslaastaria enkä kuitenkaan ole milloinkaan nähnyt teitä -kauniimpana kuin tänä iltana. Säälin miehiä, jotka teitä katselevat. - --- Pidät siis minua hyvin siveänä, Quinette parkani? - --- Oi, rouva markiisitar, minä rukoilen joka päivä taivasta, että -tulisin teidän kaltaiseksenne, mutta tähän mennessä... - --- Vaiti hupsu, anna minulle viittani ja puuhkani. - -Puolenyön aikaan olin Valois-kadun talossa. Olin huolellisesti -hunnutettu. Jonkunlainen kamaripalvelija otti minut vastaan, hän oli -tämän salaperäisen asumuksen ainoa näkyväinen isäntä. Hän vei minut -mutkikasta käytävää pitkin puutarhan läpi pimeyteen ja hiljaisuuteen -vaipuneeseen huvimajaan. Asetettuaan viheriäsilkkisen lyhtynsä -eteiseen, avasi hän hämärän ja avaran huoneen oven, osoitti -kunnioittavalla liikkeellä ja järkähtämättömän näköisenä valon sädettä, -joka tuli huonerivin päästä ja sanoi matalalla äänellä aivankuin olisi -pelännyt herättävänsä uinuvia kaikuja. - --- Rouva on yksin, ei kukaan ole vielä tullut. Rouva löytää -kesähuoneesta soittokellon, jonka kutsua minä heti noudatan, jos hän -jotakin tarvitsee. - -Ja hän katosi kuin noiduttuna ja sulki oven takanani. - -Minut valtasi kamala pelko, pelkäsin joutuneeni ansaan. Kutsuin häntä; -hän tuli heti, hänen juhlallisen tyhmä ulkonäkönsä rauhoitti minut. -Kysyin häneltä mitä kello oli, vaikka tiesin sen aivan hyvin, olin -useammin kuin kymmenen kertaa katsonut matkalla kelloani. -- Kello on -kaksitoista, vastasi hän kohottamatta katsettaan minuun. - -Näin, että tuo mies oli erinomaisesti perehtynyt tehtävänsä -velvollisuuksiin. Päätin astua kesähuoneeseen ja tulin vakuutetuksi -pelkoni aiheettomuudesta nähdessäni, että kaikki puutarhaan vievät ovet -sulki vain itämaalaiseen tapaan maalattu silkkiverho. Ei ollut mitään -viehättävämpää kuin tuo kammio, joka, totta puhuen, oli kuin maailman -säädyllisin musiikkihuone. Seinät olivat lumivalkoista marmorisekoa, -akkunankehykset himmeätä hopeaa, tavattoman komeita soittokoneita oli -pitkin huonekaluilla, jotka olivat päällystetyt valkealla sametilla ja -koristetut helmitupsuilla. Kaikki valo tuli ylhäältä, mutta sitä -vaimensivat alabasterilevyt, jotka muodostivat pyörryköntapaisen -katoksen. Olisi voinut luulla tuota himmeätä ja pehmeätä valoa -kuutamoksi. Tarkastelin uteliaasti ja mielenkiinnolla tuota suojaa, -jonka kaltaista en ollut milloinkaan ennen nähnyt, Se oli ainoa kerta -elämässäni, jolloin astuin tuollaiseen pikku taloon, mutta joko ei tämä -huone ollut tarkoitettu salaperäisten rakkausseikkailujen temppeliksi, -tai oli Lélio poistanut kaikki esineet, jotka olisivat voineet loukata -silmääni ja muistuttaa minua asemastani, joka tapauksessa osoitti tuo -huone aiheettomaksi vastenmielisyyden tunteen, jota olin tuntenut -sisäänastuessani. Yksi ainoa veistokuva valkoisesta marmorista koristi -keskustaa, se oli antiikki ja kuvasi hunnutettua Isistä sormi suulla. -Peilit, jotka kuvastivat sen ja minut -- molemmat kalpeat ja -valkopukuiset ja kainosti verhotut -- synnyttivät niin täydellisen -harhakuvan, että minun täytyi liikkua eroittaakseni kuvapatsaan kuvan -omasta kuvastani. - -Äkkiä tämä samalla kertaa synkkä, peloittava ja suloinen hiljaisuus -rikkoontui. Perällä oleva ovi avautui ja sulkeutui jälleen, lattialla -narisivat hiljaa kevyet askeleet. Minä vaivuin nojatuoliin enemmän -kuolleena kuin elävänä, tulisin siis kohta näkemään Lélion läheltä, -ulkopuolella teaatteria. Suljin silmäni ja sanoin hänelle sydämessäni -jäähyväiset ennenkuin ne jälleen avasin. - -Mutta kuinka hämmästyinkään! Lélio oli kaunis kuin enkeli, hän ei ollut -malttanut riisua teaatteripukuaan, joka oli hienoin mitä olin hänellä -nähnyt. Hänen hento ja notkea vartalonsa oli verhottu espanjalaiseen -takkiin valkeasta satiinista. Hänen olkapäillään ja sukissaan oli -kirsikanpunaiset nauharuusut, samanvärinen viitta liehui hänen -hartioillaan. Hänellä oli suunnaton rintaröyhelö englantilaisesta -pitsistä, hänen hiuksensa olivat lyhyet ja puuteroimattomat. Hänen -otsallaan, jossa loisti jalokiviruusu, oli valkeiden töyhtöjen -varjostama lakki. Tässä puvussa oli hän juuri näytellyt don Juania -kappaleessa Festin de Pierre. En ollut milloinkaan nähnyt häntä niin -kauniina, niin nuorena, niin runollisena kuin sillä hetkellä. Velasquez -olisi iki-ihastunut saadessaan sellaisen mallin. - -Hän laskeutui polvilleen. En voinut olla ojentamatta hänelle kättäni. -Hän oli niin aran ja nöyrän näköinen! Että ihailtu mies tunsi arkuutta -naisen seurassa oli niin harvinaista siihen aikaan -- ja sen lisäksi -vielä kolmekymmentäviisivuotias mies, näyttelijä! - -Yhdentekevää: minusta tuntui, minusta tuntuu yhä vieläkin, että hänessä -oli nuoruuden koko tuoreus. Valkeissa vaatteissaan muistutti hän nuorta -hovipoikaa, hänen otsallaan oli ensi lemmen koko puhtaus ja hänen -sydämessään sen koko tulisuus. Hän tarttui käsiini ja peitti ne -kiihkeillä suudelmilla. Silloin minä menetin järkeni, vedin hänen -päänsä polvilleni, hyväilin hänen polttavaa otsaansa, hänen karkeata -mustaa tukkaansa, hänen ruskeata kaulaansa, joka peittäytyi hänen -kauluksensa pehmoiseen valkeuteen... mutta Lélio ei käynyt -rohkeammaksi. Koko hänen hurmauksensa keskittyi hänen sydämeensä, hän -alkoi itkeä kuin nainen, hänen nyyhkytyksensä eivät tahtoneet lakata. - -Oi, minä vakuutan, että nautinnolla itkin hänen kerallaan. Pakoitin -hänet kohottamaan päänsä ja katsomaan minua. Suuri Jumala, kuinka hän -oli kaunis, kuinka hänen silmänsä loistivat hellyydestä! Hänen tosi ja -ylevä sielunsa loi suloutta hänen vartalonsa vioille ja vuosien ja -yönvalvonnan hävityksille. Oi sielunvoima! Ken ei ole käsittänyt sen -ihmetekoja, ei ole milloinkaan rakastanut. Nähdessäni liian aikaiset -rypyt hänen kauniilla otsallaan, hänen hymyilynsä kaihomielisyyden, -hänen huuliensa kalpeuden, tunsin liikutusta. Teki mieleni itkeä hänen -surujaan, hänen vastoinkäymisiään ja hänen elämänsä työtaakkaa; tunsin -omikseni kaikki hänen kärsimyksensä, vieläpä nekin, jotka saivat -alkunsa hänen pitkällisestä, toivottomasta rakkaudestaan minuun, ja -minussa vallitsi enää vain yksi halu -- korjata se paha, minkä hän oli -kärsinyt. - --- Rakas Lélioni, suuri Rodrigueni, kaunis don Juanini! sanoin -hämmästyksissäni. - -Hänen silmäyksensä polttivat minua. Hän puhui, hän kertoi minulle -rakkautensa vaiheet ja kehityksen. Hän sanoi, että irstailevasta -näyttelijästä olin minä tehnyt hänet tuliseksi ja voimakkaaksi, että -olin kohottanut häntä hänen omissa silmissään, antanut hänelle takaisin -nuoruuden rohkeuden ja unelmat. Hän kuvaili kunnioitustaan minua -kohtaan, kertoi halveksivansa tavaksi tulleita typeriä lemmenjuonia. -Sanoi, että antaisi kaikki jäljellä olevat elinpäivänsä yhdestä -ainoasta hetkestä minun sylissäni, mutta että hän uhraa tuon hetken ja -nuo päivät pelosta, että loukkaisi minua. Milloinkaan ei enemmän -sydämeenkäyvä kaunopuheisuus ole naissydäntä järkytellyt, milloinkaan -ei hellä Racine ole puhunut rakkaudesta niin vakuuttavasti, niin -runollisesti, niin voimakkaasti. Kaiken sen mitä intohimo voi keksiä -hienoa ja vakavaa, suloista ja kiihkeää, ilmaisivat minulle hänen -sanansa, äänensä, silmänsä, hyväilynsä ja nöyryytensä. Oi, mahtoiko hän -pettää itseään? Näyttelikö hän? - --- Varmasti en minä sitä usko, huudahdin minä katsoen markiisitarta. - -Hän näytti puhuessaan nuortuvan, karistavan päältään sata vuottansa -kuin Urgele-haltijatar. Kuka onkaan sanonut, että naisen sydämessä ei -ole ryppyjä. - --- Kuunnelkaa loppuun, sanoi hän. Hämmentyneenä, menettäen -itsehillitsemiskykyni hänen puhuessaan, syleilin häntä, värisin -koskettaessani hänen pukunsa satiinia, hengittäessäni hänen hiustensa -tuoksua. Pääni meni sekaisin. Kaikki se, mikä oli jäänyt minulle -salaisuudeksi, mitä en luullut voivani tuntea, heräsi minussa. Mutta se -oli liian voimakasta ... minä menin tainnoksiin... - -Hän sai minut nopeasti tointumaan. Näin hänet jalkojeni juuressa, -entistä ujompana ja liikutetumpana. - --- Säälikää minua, sanoi hän, surmatkaa minut, ajakaa minut pois. - -Hän oli kalpeampi ja heikompi kuin minä. - -Mutta kaikki tämän niin vaiherikkaan päivän kuluessa kokemani -hermotärähdykset aiheuttivat, että minä siirryin nopeasti tilasta -toiseen. Tämä uuden elämän nopea välähdys oli vaalennut, vereni oli -tyyntynyt, todellisen rakkauden hienous pääsi voitolle. - --- Kuulkaa minua Lélio, sanoin hänelle; ylenkatseesta en minä teidän -hurmauksestanne riistäydy irti. Kukaties on minussa kaikki se -arkatuntoisuus, joka istutetaan meihin lapsena ja tulee kuin toiseksi -luonnoksemme, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta asiaan, koska -luontonikin on muuttunut toiseksi, minulle ennen tuntemattomaksi. Jos -rakastatte minua, niin auttakaa minua teitä vastustamaan. Antakaa minun -viedä mukanani suloinen tyydytys, että olen rakastanut teitä vain -sydämellä. Ellen olisi kuulunut kenellekään, niin kukaties antautuisin -teille ilolla. Mutta tietäkää, että Larrieux on minut häväissyt, -tietäkää, että kamalan välttämättömyyden pakoittamana tekemään kuten -kaikki muutkin ihmiset, olen kärsinyt sellaisen miehen hyväilyjä, jota -en ole milloinkaan rakastanut. Tietäkää, että sen johdosta tuntemani -inho on sammuttanut minussa mielikuvituksen siinä määrin, että ehkä -vihaisin teitä nyt, jos olisin langennut äsken. Ah, älkäämme tehkö -tuota julmaa koetta! Tahdon säilyttää teidät puhtaana sydämessäni ja -muistossani. Erotkaamme ijäksi ja viekäämme täältä mukanamme kokonainen -tulevaisuus täynnä kirkkaita ajatuksia ja jumalaisia muistoja. Lélio, -minä vannon kuolemaan asti teitä rakastavani. Tunnen, ettei vanhuuden -jää tule sammuttamaan tätä hehkuvaa liekkiä. Vannon myöskin, etten -milloinkaan tule antautumaan kenellekään toiselle miehelle sen jälkeen -kun olen kieltäytynyt teille antautumasta. Se ei ole minulle vaikeata, -te voitte minua uskoa. - -Lélio polvistui eteeni. Hän ei rukoillut eikä soimannut, hän sanoi, -ettei hän ollut toivonut kaikkea sitä onnea, minkä minä olin hänelle -suonut, ja ettei hänellä ollut oikeutta vaatia enempää. Kuitenkin -pelästyttivät minua jäähyväisiä jättäessäni hänen toivottomuutensa ja -hänen äänessään ilmenevä liikutus. Kysyin häneltä, eikö hän ajattelisi -minua onnellisena, eikö tämän yön autuus levittäisi suloa hänen koko -elämäänsä, eivätkö hänen entiset ja tulevat kärsimyksensä vaimentuisi -joka kerta kun hän palauttaisi sen mieleensä. Hän sai uutta eloa ja -vannoi ja lupasi kaikki mitä tahdoin. Hän lankesi vielä kerran -jalkoihini ja suuteli pukuani kiihkoisasti. Tunsin horjuvani, viittasin -hänelle ja hän poistui. Vaunut, joita olin lähettänyt hakemaan, -saapuivat. Tämän salaperäisen talon automaattinen palvelija kolkutti -kolme kertaa oven ulkopuolella, ilmoittaakseen sen minulle. Lélio -syöksyi epätoivoissaan oven eteen, hän näytti aaveelta. Työnsin hänet -lempeästi syrjään ja hän väistyi. Sitten astuin ulos ovesta ja kun hän -tahtoi minua seurata, osoitin hänelle nojatuolia keskellä huonetta -Isiksen kuvan vieressä. Hän istuutui sille. Intohimoinen hymyily -väreili hänen huulillaan, hänen silmänsä loistivat viimeisen kerran -kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Vielä oli hän kaunis, nuori, vielä oli -hän Espanjan grandi. Muutaman askeleen päässä, ennenkuin kadotin hänet -ainaisesti näkyvistäni, minä käännyin ja loin häneen viimeisen katseen. -Epätoivo oli hänet murtanut. Hän oli tullut vanhaksi, rumaksi, -hirvittäväksi. Hänen ruumiinsa näytti halvaantuneelta, hänen -kokoonpainuneet huulensa yrittivät hymyillä, hänen silmänsä olivat -sammuneet ja lasimaiset. Hän oli enää vain Lélio, rakastajan ja -prinssin varjo. - -Markiisitar vaikeni. Sitten jatkoi hän kutistuen itsekin kokoon kuin -luhistuva raunio: - --- Siitä hetkestä lähtien en ole mitään hänestä kuullut. - -Markiisitar vaikeni taas, kauvemmin kuin edellisellä kerralla. Mutta -pitkien vuosien, koko elämän kestävän rakkauden tai lähestyvän kuoleman -suomalla voimalla pakoittautui hän jälleen hilpeäksi ja sanoi -hymyillen: - --- No, uskotteko tästälähin kahdeksannentoista vuosisadan hyveeseen? - --- Rouva, vastasin minä, ei tee mieleni sitä epäillä. Kuitenkin -sanoisin ehkä, jos olisin vähemmin liikutettu, että te teitte viisaasti -antaessanne sinä päivänä iskeä suontanne. - --- Kurjat miehet! sanoi markiisitar. Sydämen tarinasta ette te ymmärrä -hitustakaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Markiisitar, by George Sand - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKIISITAR *** - -***** This file should be named 53658-8.txt or 53658-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/6/5/53658/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53658-8.zip b/old/53658-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9c1f8aa..0000000 --- a/old/53658-8.zip +++ /dev/null |