NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1880 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..50d4f0d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53658 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53658)
diff --git a/old/53658-8.txt b/old/53658-8.txt
deleted file mode 100644
index d257758..0000000
--- a/old/53658-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1880 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Markiisitar, by George Sand
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Markiisitar
-       Kertomus
-
-Author: George Sand
-
-Translator: Timo Tuura
-
-Release Date: December 3, 2016 [EBook #53658]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKIISITAR ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-MARKIISITAR
-
-Kertomus
-
-
-Kirj.
-
-GEORGE SAND
-
-
-Ranskankiel. suom. Timo Tuura
-
-
-Kirjallisia pikkuhelmiä XXV.
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Arvi A. Karisto,
-1910.
-
-O. Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
-
-
-
-
-George Sand.
-
-
-_George Sand_, eli kuten hänen tyttönimensä kuului _Amantine Lucile
-Aurore Dupin_, syntyi Pariisissa 1804. Hänen vanhempansa olivat
-luutnantti Dupin, kuuluisan sotapäällikön Moritz Saksilaisen
-jälkeläinen ja eräs rahvaannainen, Sophie Delaborde. Isän puolelta peri
-kirjailijatar kirjailijalahjansa ja yltiöpäisyytensä, äidinpuolelta
-"rahvaan vaistoja". Suurimman osan nuoruuttaan vietti George Sand
-Berrissa Nohantin maatilalla isoäitinsä hoivissa, joka vallasnainen
-lämpimästi ihaili valistusajan filosofisia ja uskonnollisia
-mielipiteitä. Niinpä nuori tyttö kasvoikin kaikessa mahdollisessa
-vapaudessa, viettäen suurimman osan ajastaan retkeilyillä metsissä ja
-takamailla. Mitään varsinaista opetusta ei hän saanut, paitsi mitä
-silloin tällöin luki latinaa ja luonnonhistoriaa. Chateaubriandin
-"Atala" ja Bernardin de Saint-Pierren "Paul et Virginie" olivat hänen
-lempikirjojaan. -- 1817 hänet pantiin "Couvent des augustines
-anglaises"-nimiseen luostarikouluun Pariisissa. Täällä valtasi hänet
-jonkun ajan kuluttua haaveellinen uskonnollisuus, päättipä hän ruveta
-nunnaksikin. Tuumasta olisikin ehkä tullut tosi, ellei isoäiti, joka
-pelkäsi pojantyttärensä sielunterveyttä, olisi 1820 palauttanut häntä
-Nohantiin. Ja nyt kuluivat tulevan kirjailijattaren päivät entiseen
-tapaan: hän samoili metsissä, luki mitä käsiin sattui ja lyöttäytyi
-jälleen seudun nuorison pariin, kunnes 1822 meni naimisiin berrilaisen
-maatilanomistajan, herra Dudevantin kanssa.
-
-Yhdeksän vuotta kestänyt avioliitto ei ollut onnellisimpia -- siksi
-olivat aviopuolisoiden sielunlahjat ja taipumukset liian erilaiset.
-Heillä oli kaksi lasta. Lopulta kävi yhdyselämä nuorelle rouvalle niin
-sietämättömäksi, että hän jätti miehensä ja lähti Pariisiin aikoen
-elättää itsensä kirjailulla. Tämä tapahtui 1831.
-
-Avustettuaan jonkun aikaa "Figaro"-lehteä rupesi alkava kirjailijatar
-_Jules Sandeaun_ kirjalliseksi yhtiökumppaniksi. Heidän yhteistyönsä
-tulos oli romaani "Rose et Blanche", mikä ei kuitenkaan herättänyt
-erikoisempaa huomiota. Paljon suuremman menestyksen saavutti hänen
-yksin kirjoittamansa "Indiana", joka ensi kerran teki tunnetuksi hänen
-kirjailijanimensä George Sand. Seuraavat romaanit olivat "Valentine" ja
-"Lélia". Viimemainittu on tunnusmerkillisin hänen silloiselle
-kumouksellisuudelleen. Hän kirjoitti sen murtuneena, uskonnollisten ja
-valtiollisten seikkojen herpaisemana. Se on hurja ylistyslaulu,
-intohimoinen hätähuuto suusta naisen, jonka tunteita on syvästi
-loukattu ja joka maailmassa näkee vain tylyyttä ja jumalattomuutta. --
-1833-34 oleskeli George Sand Italiassa Alfred de Mussetin seurassa,
-joka vaikutti kehittävästi etenkin hänen muotoaistiinsa -- tästä lähin
-alkoi George Sand panna enemmän huolta tekotapaan, jonka hän
-ensimäisissä teoksissaan oli tarkoitusperäisyyden rinnalla
-laiminlyönyt. Suhde särkyi pian jättäen syvät, häviämättömät jäljet
-kumpaiseenkin asianomaiseen. Teoksessaan "Elle et lui" kuvailee George
-Sand tätä suhdetta. Vaikutelmiaan etelän mailta hän kertoo kirjoissaan
-"Jaques" (1834), "André" (1835), "Léone Léoni" (samana vuonna), "Simon"
-(1836) ja "Lettres d'un voyageur" (1837). -- 1835 hän tutustui
-asianajaja Micheliin, joka vaikutti häneen sosialistiseen suuntaan.
-Teoksessa "Mauprat" (1837) on Michelin vaikutus havaittavissa ja samana
-vuonna ilmestyneessä "Lettres à Marcie" hän ylistää Lamennaisin
-suurpiirteistä katolilaisuutta. 1838 ilmestynyt "Spiridon" taas on
-kirjoitettu George Sandin entiseen tunteisiin perustuvaan, dogmeista
-riippumattomaan deistiseen henkeen. "Consuelo" 1842, "La comtesse de
-Rudolstadt" (1843-45) ja "Lucrezia Floriani" ovat kirjoitetut Chopinin
-vaikutuksen alaisena -- "Le compagnon du tour de France" (1840) ja "Le
-meunier d'Augibault" ovat taas sosialistissävyisiä. Mainittakoon vielä
-kyläkertomukset "Moyny Robin", "Melchior", "La mare au diable",
-"Jeanne," "François le champi" ja "La petite Fadette". -- Georg Sand
-kuoli 1876 sukutilallaan Nohantissa, missä hän oli viettänyt viimeiset
-kaksikymmentä elinvuottansa.
-
-Kävisi liian pitkäksi tässä luetella kaikkia George Sandin teoksia.
-Sitäpaitsi on hänen teostensa joukossa monta taiteellisesti vähemmän
-arvokastakin. Mutta on sellaisiakin, jotka yhä vieläkin tenhoavat
-lukijan ja -- mikä on ihmeellisempää -- on sellaisiakin teoksia, joissa
-esitetyt aatteet yhä vielä herättävät vastustusta muutamissa piireissä
--- vaikka enemmän kuin sata vuotta on kulunut kirjoittajan syntymästä.
-Hänen kirjallisen toimintansa keskeisenä problemina on kysymys miehen
-ja naisen suhteesta -- avioliittokysymys. Hän pohtii ja erittelee
-teoksissaan avioliittoa -- ja etenkin ranskalaista lemmetöntä
-sovinnaisavioliittoa. Pyrintömääräksi tapoja ja lakeja luovalle
-yhteiskunnalle hän asettaa avioliiton, joka perustuu yksinomaan
-ja ainoastaan rakkauteen ja molemminpuoliseen täydelliseen
-ymmärtämykseen, tuomiten kaikki tästä ihanteesta poikkeavat avioliitot
-epäsiveellisiksi, yksilöitä alentaviksi ja yhteiskunnalle
-vahingollisiksi. Tästä oli luonnollinen johtopäätös, ettei avioliitto
-saanut olla purkamaton, sillä eihän ihminen voi mennä takaukseen
-tunteittensa kestäväisyydestä. Päinvastoin piti George Sand paljon
-kokeneena naisena elämänkestävää rakkautta vain erinomaisen suotuisten
-olosuhteitten tuloksena. Hänelle oli rakkaus taivainen liekki, joka on
-lähtöisin Jumalasta ja joka valtaa ihmisen ilman hänen omaa syytään ja
-myös jättää hänet tahdosta riippumatta, ihmisen voimatta vangita sitä
-hetkeksikään lakisäännöksillä tai tapojen vaatimuksilla.
-
-
-
-
-
-
-Markiisitar.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Markiisitar de R---- ei ollut erittäin henkevä, vaikkakin on
-kirjallisuudessa totuttu siihen, että vanhojen naisten tulee olla
-säkenöivän älykkäitä. Hänen tietämättömyytensä kaikista niistä
-asioista, joita ei osanotto seuraelämään ollut hänelle ilmaissut, oli
-tavaton. Vielä vähemmän oli hänellä tuota erikoisen hienotunteista
-esiintymistapaa, tuota täydellistä ihmistuntemusta, tuota ihmeteltävää
-tahtia, joka, kuten kerrotaan, on ominaista paljon kokeneille naisille.
-Hän oli päinvastoin ajattelematon, kiivas, suorapuheinen, vieläpä
-toisinaan kyynillinenkin. Hän kumosi täydellisesti kaikki ajatukseni
-entisen hyvän ajan markiisittaresta. Ja kuitenkin kaikitenkin oli hän
-markiisitar ja oli elänyt Ludvig XV:n hovissa. Mutta koska hän siihen
-aikaan oli ollut poikkeusluonne, niin pyydän, ettette hänen tarinaansa
-pidä vakavana tutkielmana aikakauden tavoista. Minusta on kaikkina
-aikoina ollut niin vaikeata tuntea hyvin ja kuvata hyvin yhteiskuntaa,
-etten lainkaan aijo siihen ryhtyä. Rajoitun kertomaan erinäisistä
-sellaisista tapahtumista, jotka perustuvat kaikkien aikojen ja kaikkien
-yhteiskuntakerrosten ihmisten välisiin eittämättömiin myötätunnon
-ilmauksiin.
-
-Tämän markiisittaren seura ei ollut milloinkaan tarjonnut minulle
-suurta viehätystä. Minusta ei hänessä ollut muuta merkillistä kuin
-tavaton muisti, jonka hän oli säilyttänyt nuoruutensa päiviltä ja
-miehevä selvyys, jolla hän kertoi muistoistaan. Muuten unohti hän,
-kuten kaikki vanhukset, eiliset asiat eikä välittänyt muista kuin
-sellaisista tapahtumista, jotka suoranaisesti vaikuttivat hänen
-kohtaloonsa.
-
-Hän ei ollut tuollainen viehättävä kaunotar, jonka kauneus ei ole
-loistava eikä säännöllinen ja joka ei saata olla henkevyyttä vailla.
-Sellaisen naisen on pakko olla henkevä näyttääkseen yhtä kauniilta
-kuin ne, jotka ovat kauniimpia. Markiisitar sitävastoin oli
-onnettomuudekseen ollut kiistämättömän kaunis. Olen nähnyt vain yhden
-hänen muotokuvansa, jonka hän vanhojen naisten turhamaisuudella oli
-ripustanut huoneensa seinälle kaikkien katseltavaksi. Hän oli kuvattu
-siinä metsänhaltijattareksi, jolla oli tiikerintaljaa jäljittelevä
-satiiniliivi, pitsihihat, santelipuinen jousi ja helmistä tehty
-puolikuu käherretyillä hiuksilla. Se oli kaikesta huolimatta ihailtava
-maalaus ja etenkin ihailtava nainen: pitkä, solakka, tumma,
-mustasilmäinen, vakava- ja jalopiirteinen, suu punainen ja kädet
-sellaiset, että ne olivat saattaneet Lamballen ruhtinattaren
-epätoivoon. Ilman pitsejä, satiinia ja puuteria olisi hän todellakin
-ollut yksi noita ylpeitä ja kepeitä keijukaisia, joita kuolevaiset
-näkevät metsien kätköissä ja vuorten rinteillä, tullen rakkaudesta ja
-kaihosta hulluiksi.
-
-Markiisittarella ei ollut kuitenkaan ollut paljon seikkailuja. Oman
-tunnustuksensa mukaan oli häntä pidetty typeränä. Sen ajan veltostuneet
-miehet rakastivat vähemmin kauneutta sen itsensä vuoksi kuin keimailun
-kiihoitusten vuoksi. Monin verroin vähemmin ihaillut naiset olivat
-riistäneet häneltä kaikki hänen ihailijansa ja kumma kyllä ei hän
-tuntunut suuresti siitä piittaavan. Siitä, mitä hän katkonaisesti oli
-kertonut elämästään, päätin, ettei hänen sydämensä ollut milloinkaan
-ollut nuori ja että kylmä itsekkäisyys oli tukahuttanut kaikki muut
-sielunkyvyt. Kuitenkin näin hänen ympärillään vanhukselle kylläkin
-lämpimiä ystäviä: hänen lapsenlapsensa hellivät häntä ja hän teki
-salaisuudessa hyvää, mutta koskei hän kerskaillut periaatteilla ja
-tunnusti, ettei milloinkaan ollut rakastanut rakastajaansa kreivi de
-Larrieuxia, en voinut keksiä muuta selitystä hänen luonteelleen.
-
-Eräänä iltana näin hänet tavallista puheliaampana. Hänen ajatuksensa
-olivat surunvoittoiset.
-
--- Rakas lapsi, sanoi hän, kreivi de Larrieux on juuri kuollut
-luuvaloon. Se on suuri suru minulle, joka kuusikymmentä vuotta olin
-hänen ystävättärensä. Ja sitten on niin peloittavaa nähdä kuinka
-ihmisiä kuolee! Eihän se ole ihme, hänhän oli niin vanha!
-
--- Kuinka vanha hän olikaan? kysyin minä.
-
--- Kahdeksankymmentäneljä vuotta. Minä olen kahdeksankymmentä, -- mutta
-minä en ole sairaaloinen niinkuin hän, minä saatan toivoa eläväni
-vanhemmaksi kuin hän. Yhdentekevää, tänä vuonna on useita ystäviäni
-mennyt manalle, ja vaikka kuvitteleekin olevansa nuorempi ja vahvempi,
-niin ei voi häätää pelkoa nähdessään aikalaisensa kuolevan.
-
--- Siis, sanoin minä, siinäkö on kaikki kaipaus, minkä te uhraatte
-tuolle Larrieux-raukalle, joka kuusikymmentä vuotta on teitä
-jumaloinut, hänelle, joka milloinkaan ei lakannut tuskittelemasta
-teidän kylmyyttänne ja joka ei milloinkaan menettänyt rohkeuttaan.
-Siinä oli kerrassaan rakastajan esikuva! Sellaisia miehiä ei enää
-synny.
-
--- Joutavia, sanoi markiisitar kylmästi hymyillen, miesparalla oli
-kiihko valitella ja kuvitella itsensä onnettomaksi. Hän ei ollut sitä
-lainkaan, sen tietää jokainen.
-
-Nähdessäni markiisittaren olevan juttutuulella, ahdistin häntä
-kysymyksillä kreivi de Larrieuxista ja hänestä itsestään. Tässä se
-omituinen vastaus, jonka sain:
-
--- Rakas lapseni, tiedän hyvin, että pidätte minua hyvin tyly- ja
-vaihtelevaluonteisena henkilönä. Voi olla niin. Päättäkää itse: kerron
-teille koko tarinani, tunnustan teille asioita, joita en ole vielä
-milloinkaan kenellekään paljastanut. Te, joka olette ennakkoluulottoman
-ajan lapsi, pidätte minua ehkä vähemmän syyllisenä kuin itse pidän
-itseäni. Mutta olkoon mielipiteenne minusta mikä tahansa, niin minä en
-kuole ilman että joku ihminen on tuntenut minut oikein. Ehkä saan
-teiltä myötätunnon osoituksen, joka lieventää muistojeni suruisuutta.
--- Minut kasvatettiin Saint-Cyrissa. Siellä saamani loistava
-kasvatus kantoi todenteolla hyvin vähän hedelmiä. Läksin sieltä
-kuusitoistavuotisena mennäkseni naimisiin markiisi de R----n kanssa,
-joka oli neljänkymmenen vuotias. En uskaltanut valittaa, sillä kaikki
-onnittelivat minua tämän edullisen avioliiton johdosta ja kaikki
-varattomat tytöt kadehtivat osaani.
-
-En ole milloinkaan ollut kovin älykäs -- siihen aikaan olin suorastaan
-typerä. Luostarikasvatus oli saanut aikaan, että ennestäänkin hitaat
-luonnonlahjani turtuivat. Minä jätin luostarin yksinkertaisen
-viattomana -- ominaisuus, mikä aivan väärin luetaan meille ansioksi ja
-mikä usein turmelee koko elämän onnen.
-
-Kokemus, jonka sain kuusikuukautisessa avioliitossa, kohtasi todella
-niin kehittymättömän älyn, ettei siitä ollut minulle mitään hyötyä.
-Opin epäilemään itseäni -- en tuntemaan elämää. Astuin seuraelämään
-aivan nurinkurisin ajatuksin ja ennakkoluuloin, joiden vaikutusta ei
-koko elämäni ole voinut hävittää.
-
-Kuudentoista ja puolen vuoden vanhana olin leski. Anoppini, joka
-luonteenpuutteeni vuoksi oli mieltynyt minuun, kehoitti minua menemään
-uusiin naimisiin. On totta, että olin raskaana ja että mitätön
-leskiosuuteni palautuisi mieheni suvulle siinä tapauksessa, että
-hankkisin isäpuolen hänen perilliselleen. Suruaikani päätyttyä minut
-siis vietiin seuraelämään ja siellä minut ympäröitiin ihailijoilla.
-Olin siihen aikaan kauneuteni täydessä kukoistuksessa ja kaikkien
-naisten tunnustuksen mukaan ei ollut ainoatakaan, jonka kasvoja ja
-vartaloa olisi voinut verrata minun kasvoihini ja vartalooni.
-
-Mutta puolisoni, tuo vanha ja veltostunut elostelija, joka ei ollut
-milloinkaan tuntenut minua kohtaan muuta kuin ivallista halveksumista,
-oli istuttanut minuun sellaisen vastenmielisyyden avioliittoa kohtaan,
-etten milloinkaan aikonut suostua sitoutumaan uusiin siteisiin.
-Tietämättömyydessäni elämästä kuvittelin, että kaikki miehet olivat
-samanlaisia, että kaikilla olisi samallainen kova sydän, samallainen
-säälimätön ivallisuus, samallaiset kylmät ja loukkaavat hyväilyt, jotka
-niin suuresti olivat minua nöyryyttäneet. Niin lyhytnäköinen kuin
-olinkin, olin vallan hyvin ymmärtänyt, että mieheni harvat
-hellyydenpuuskat olivat vain kohdistuneet kauniiseen naiseen --
-sieluaan ei hän niihin pannut. Lopulta olin hänen silmissään
-tyhmeliini, jota hän julkisuudessa häpesi, ja jota hän ei olisi
-tahtonut tunnustaa vaimokseen.
-
-Tämä elämäni onneton alku vapautti minut ainaiseksi harhaluuloistani.
-Sydämeni, jolle sellainen kylmyys ei kukaties ollut luonnollista,
-kutistui kokoon ja panssaroitsi itsensä epäluuloisuudella. Tunsin
-miehiä kohtaan vastenmielisyyttä ja inhoa. Heidän kunnioituksensa
-loukkasi minua, minun silmissäni olivat he vain roistoja, jotka
-tekeytyivät orjiksi päästäkseen tyranneiksi. Vannoin heille ikuista
-vastenmielisyyttä ja vihaa.
-
-Kun ihminen ei tunne tarvetta olla siveä, ei hän ole sitä, siinä syy
-miksi minä ankarine tapoineni en ollut siveellinen. Kuinka surinkaan
-sitä, etten voinut sellainen olla, kuinka kadehdinkaan tuota
-siveellistä ja uskonnollista voimaa, joka lannistaa intohimot ja
-värittää elämän -- omani oli niin kylmä ja tyhjä! Mitä olisinkaan
-antanut intohimoista, joita minun olisi pitänyt masentaa, taistelusta,
-joka minun olisi pitänyt taistella! Mitä olisinkaan antanut, jos olisin
-voinut laskeutua polvilleni ja rukoilla kuten ne nuoret naiset, joiden
-näin luostarista lähdettyään pysyvän muutaman vuoden siveinä maailmassa
-jumalanpelvon ja lujuuden avulla! Mitä oli minulla poloisella
-maanpäällä tekemistä? Pukeutua, näyttää itseäni ja kärsiä ikävää.
-Minulla ei ollut sydäntä, omantunnon nuhteita, pelkoa; suojelusenkelini
-nukkui sensijaan että olisi valvonut. Pyhä neitsyt ja hänen puhtaat
-pyhimyksensä eivät minulle tarjonneet lohtua eikä runollisuutta. En
-tarvinnut taivaallisia suojelijoita: vaarat eivät olleet sellaisia,
-että ne olisivat minua uhanneet, ja minä halveksin itseäni sen
-johdosta, josta minun olisi pitänyt olla ylpeä.
-
-Sillä minun on kerrottava teille, että syytin itseäni yhtäpaljon kuin
-muita nähdessäni, että tahto olla rakastamatta oli muuttunut
-kykenemättömyydeksi. Olin usein uskonut naisille, jotka kehoittivat
-minua valitsemaan miehen tai rakastajan, että miesten kiittämättömyys,
-itsekkäisyys ja raakuus peloitti minua. He nauroivat minulle vasten
-kasvoja kun niin puhuin, ja vakuuttivat, etteivät kaikki miehet olleet
-minun vanhan puolisoni kaltaisia ja että heillä oli salaisuuksia,
-joiden vuoksi saattoi antaa anteeksi heidän vikansa ja puutteensa.
-Tällainen puhetapa sai minut kuohuksiin, minusta oli nöyryyttävää olla
-nainen ja kuulla toisten naisten niin halvasti puhuvan tunneasioista ja
-nauravan kuin mielettömät, kun suuttumus kuvastui kasvoissani. Hetken
-aikaa kuvittelin olevani kaikkia heitä parempi.
-
-Ja sitten sulkeuduin kärsien itseeni; ikävä kalvoi minua. Muut elivät
-täysinäistä elämäänsä, minun elämäni oli tyhjä ja hyödytön. Syytin
-itseäni mielettömyydestä ja kohtuuttomista vaatimuksista, koetin uskoa,
-mitä sanoivat nuo iloiset ja järkevät naiset, jotka sopivat niin hyvin
-aikaansa. Sanoin itselleni, että tietämättömyys oli turmellut elämäni,
-että olin hautonut haaveellisia toiveita, uneksinut uskollisista ja
-erinomaisista miehistä, joita ei maailmassa ollutkaan. Sanalla sanoen,
-syytin itseäni kaikista niistä vääryyksistä, joita oli minua kohtaan
-tehty.
-
-Niin kauvan kuin naiset otaksuivat minun pian omaksuvan heidän
-periaatteensa, ja sen mitä he nimittivät viisaudekseen, sietivät he
-minua. Moni toivoi minun kauttani tulevansa omissa silmissään itse
-vähemmän syylliseksi, moni, joka oli ankarasta hyveestä liukunut
-julkiseen suhteeseen, uskotteli itselleen, että minä tulisin antamaan
-maailmalle esimerkin kevytmielisyydestä, joka tekisi hänen oman
-kevytmielisyytensä anteeksiannettavammaksi.
-
-Mutta kun he näkivät, etteivät nämät toiveet toteutuneetkaan, kun olin
-jo kaksikymmentävuotias ja yhä vielä turmeltumaton, alkoivat he inhota
-minua. He väittivät, että minä olin heidän kiivas ja ankara tuomarinsa.
-He tekivät minut rakastajainsa kera naurettavaksi ja minun
-valloittamiseni tuli mitä häpeällisimpien suunnitelmien ja mitä
-siveettömimpien yritysten esineeksi. Ylhäiset naiset eivät hävenneet
-nauraen punoa salajuonia minua vastaan ja maalla tapojen vapaudessa
-ahdisteltiin minua kaikin tavoin, himolla, jonka kiihkeys muistutti
-vihaa. Oli miehiä, jotka olivat luvanneet rakastajattarilleen
-kesyttävänsä minut ja naisia, jotka sallivat rakastajainsa yrittää. Oli
-emäntiä, jotka koettivat illallispöydän viinien avulla hämmentää
-järkeni. Minulla oli ystäviä, ja sukulaisia, jotka minua koetellakseen
-hankkivat minulle hyvin kauniita miehiä vaunujeni ajajiksi. Kun
-viattomuudessani olin paljastanut heille sydämeni, tiesivät he varsin
-hyvin, että minua ei pidättänyt uskonnollisuus eikä kunniantunto, eikä
-entinen rakkaus, vaan epäluuloisuus ja vaistomainen inhontunne. He
-eivät laiminlyöneet levittämästä tietoja minun luonteestani ja
-ottamatta huomioon sieluni epävarmuutta ja tuskaa, väittivät he, että
-minä halveksin kaikkia miehiä. Miehiä ei mikään niin suuresti loukkaa
-kuin tämä tunne, he antavat ennemmin anteeksi kevytmieliset tavat ja
-korskeuden. He yhtyivätkin naisten minua kohtaan tuntemaan
-vastenmielisyyteen, ja etsivät seuraani vain pannakseen toimeen
-kostonsa ja saadakseen minut lopultakin naurettavaan valoon. Minä näin
-ivallisuutta ja teeskentelyä kaikkien otsalla ja ihmisvihani kasvoi
-päivä päivältä.
-
-Muuan älykäs nainen on tämän asian suhteen määrännyt kantansa. Hän
-pysyi lujana ellei muun vuoksi niin lisätäkseen kilpailijattariensa
-raivoa. Hän antautui julkisesti hartaudenharjoituksiin liittyäkseen
-harvalukuisten siveiden naisten seuraan, joka tuonakin aikana toimi
-kunniallisten ihmisten mielenylennykseksi. Mutta minussa ei ollut
-kylliksi luonteenlujuutta seisoakseni myrskyä vastaan, joka kiihtyi
-ympärilläni. Tunsin olevani hyljätty, väärinymmärretty, vihattu,
-maineeni oli jo alttiina hirmuisille ja omituisille moitteille. Eräät
-naiset, jotka olivat vaipuneet mitä hillittömimpään irstailuun olivat
-pelkäävinään vaaraa ollessaan minun seurassani.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Siihen aikaan tuli maaseudulta mies, jolla ei ollut lahjakkaisuutta,
-älyä, ei ainoatakaan voimakasta tai viehättävää ominaisuutta, mutta
-jolla oli minun seurapiirissäni hyvin harvinainen vilpittömyys ja
-tunteiden suoruus. Olin alkanut uskotella itselleni, että minun
-vihdoinkin oli, kuten tuttavani sanoivat, _valittava_. Äiti kun olin,
-en voinut mennä naimisiin, ja koska en luottanut kenenkään miehen
-hyvyyteen, en luullut olevani oikeutettukaan siihen. Minun oli siis
-otettava rakastaja, ollakseni samalla tasolla kuin seurapiiri, johon
-olin joutunut. Päätin valita tuon maaltatulleen, jonka nimi ja asema
-takasi minulle kylläkin huomattavan suojeluksen. Se oli kreivi de
-Larrieux.
-
-Hän rakasti minua sielunsa vilpittömyydessä. Mutta mahtoiko hänellä
-sitten olla sielua. Hän oli noita kylmiä ja arkipäiväisiä ihmisiä,
-joilla ei ole edes paheen loistoa eikä valheen henkevyyttä. Hän rakasti
-minua aina niinkuin mieheni oli joskus minua rakastanut. Hän näki
-minussa vain kauneuden, eikä katsonut asiakseen etsiä sydäntäni.
-Hänessä se ei ollut ylenkatsetta vaan kykenemättömyyttä. Jos hän olisi
-minussa keksinyt kyvyn rakastaa, ei hän olisi voinut siihen vastata.
-
-En usko, että on ollut olemassa miestä, joka olisi täydellisempi
-aineenorja kuin Larrieux parka. Hän söi nautinnolla, nukkui kaikissa
-nojatuoleissa ja lopun aikaa hän nuuskasi. Hän tyydytti täten aina
-jotakin ruumiillista tarvetta. En usko hänellä olleen yhtäkään ajatusta
-päivän mittaan.
-
-Ennenkuin suhteemme tuli läheiseksi, tunsin ystävyyttä häntä kohtaan,
-sillä vaikkei hänessä ollutkaan mitään suurta, ei hänessä ollut mitään
-pahaakaan. Tästä yksinomaan johtuikin hänen paremmuutensa kaikkien
-muiden rinnalla, jotka minua ympäröivät. Hänen mielistelyjään
-kuunnellessani uskottelin itselleni, että hän rakentaisi rauhan minun
-ja ihmiskunnan välille ja luotin hänen uskollisuuteensa. Mutta tuskin
-olin antanut hänelle nuo oikeudet, joita heikot naiset eivät
-milloinkaan ota takaisin, kun hän jo alkoi vainota minua eräänlaisella
-sietämättömällä tungettelevaisuudella ja rajoitti kaiken hellyytensä
-siihen ainoaan rakkaudenosoitukseen, jota hän osasi pitää arvossa.
-
-Te näette, ystäväni, että olin joutunut Charybdiksesta Scyllaan. Tuo
-mies, jota hyvän ruokahalunsa ja uneliaisuutensa vuoksi olin luullut
-niin tyyniveriseksi, ei edes tuntenut sellaista voimakasta ystävyyttä,
-jota olin toivonut hänessä kohtaavani. Hän sanoi nauraen, että hänen
-oli mahdotonta tuntea ystävyyttä kaunista naista kohtaan. Ja jospa
-tietäisitte, mitä hän nimitti rakkaudeksi!...
-
-Minä en luulottele olevani luotu toisenlaisesta aineesta kuin kaikki
-muut inhimilliset olennot. Nyt kun en enää ole mitään sukupuolta,
-ajattelen, että olin silloin niin todellinen nainen kuin kuka toinen
-tahansa, mutta että ominaisuuteni eivät päässeet kehittymään kun en
-kohdannut miestä, jota olisin voinut rakastaa kyllin luodakseni
-hiukkasen runollisuutta aistillisen elämän tosiasioitten ylle. Mutta
-näin ollen ymmärtänette tekin, joka olette mies ja siitä syystä
-vähemmin arkatuntoinen tunteissanne, inhon, joka valtaa mielen
-alistuessa rakkauden vaatimuksille ymmärtämättä tarvetta... Kolmessa
-päivässä tuli kreivi de Larrieux minulle sietämättömäksi.
-
-No, niin, rakkaani, minulla ei ollut milloinkaan tarmoa riistäytyä irti
-hänestä. Kuudenkymmenen vuoden ajan oli hän kidutukseni lähde ja inhoni
-esine. Säälistä, heikkoudesta ja ikävyydestä olen häntä sietänyt. Alati
-tyytymättömänä vastahakoisuudestani ja aina niiden esteiden
-kannustamana, joita asetin hänen intohimolleen on hän rakastanut minua
-kärsivällisimmällä, toivehikkaimmalla, kunnioitetuimmalla ja
-ikävystyttävimmällä rakkaudella, millä mies koskaan on naista
-rakastanut.
-
-On totta, että siitä lähtien kuin sain suojelijan, oli asemani
-seuraelämässä koko joukon miellyttävämpi. Miehet eivät uskaltaneet enää
-minua ahdistaa, sillä kreivi oli peloittava tappelija ja hirveän
-mustasukkainen. Naiset, jotka olivat ennustaneet, etten minä kykenisi
-kiinnittämään miestä itseeni, näkivät harmikseen kreivin minun
-kahleissani. Ja kukaties vaikutti minun kärsivällisyyteeni häntä
-kohtaan osaltaan tuo turhamaisuus, joka ei salli naisen joutua hyljätyn
-asemaan. Larrieux-paran olennossa ei kuitenkaan ollut paljon
-ylistelemisen varaa, mutta hän oli erittäin kaunis mies, hänellä oli
-sydäntä, hän osasi vaijeta aikanaan ja häneltä ei puuttunut tuota
-kohtuullista itserakkautta, joka kohottaa naisen arvoa. Sen lisäksi,
-että naiset eivät lainkaan ylenkatsoneet kreivin ikävää kauneutta, joka
-minun silmissäni oli hänen päävikansa, hämmästytti heitä hänen minua
-kohtaan osoittamansa vilpitön uskollisuus ja he julistivat hänet
-rakastajain esikuvaksi. Olin siis joutunut kadehdittuun asemaan, mutta
-minä vakuutan teille, että se huonosti korvasi minulle yhteiselämämme
-ikävyyden. Minä kannoin sen kuitenkin kohtalooni alistuen ja pysyin
-Larrieuxille moitteettoman uskollisena. Siinä näette, rakas lapseni,
-olenko niin rikollinen häntä kohtaan kuin ajattelitte.
-
--- Ymmärrän teidät hyvin, vastasin. Minun on sanottava teille, että
-surkuttelen ja kunnioitan teitä. Te olette tehnyt aikanne tavoille
-todellisen uhrauksen, ja teitä vainottiin siksi, että olitte parempi
-kuin nuo tavat. Jos teillä olisi ollut hiukan enemmän siveellistä
-voimaa, olisitte te hyveessä löytänyt kaiken sen onnen, mitä ette
-löytänyt salasuhteissa. Mutta sallikaa minun ihmetellä yhtä seikkaa,
-sitä, ettette elämänne varrella kohdannut ainoatakaan miestä, joka
-olisi kyennyt teitä ymmärtämään ja joka olisi ollut kelvollinen
-avaamaan sydämenne todelliselle rakkaudelle. Tuleeko minun siitä
-päättää, että nykyajan miehet ovat parempia kuin entisen?
-
--- Tuo on suurta itserakkautta teidän puoleltanne, vastasi markiisitar
-nauraen. Minulla on sangen vähän syytä ylistää oman aikani miehiä, ja
-kuitenkin minä epäilen, tokko te olette paljonkaan edistyneet. Mutta
-älkäämme väitelkö. Oli miten oli, onnettomuuteni syy oli kokonaan
-minun, en ollut kyllin älykäs arvostellakseni asioita. Niin ylpeä kuin
-olin, olisi minun pitänyt olla harvinainen nainen ja osata kaikkien
-jokapäiväisten, valheellisten ja tyhjien miesten joukosta
-kotkansilmäyksin valita joku tuollainen ylevä ja tosi, joka kaikkina
-aikoina on harvinainen. Olin liian tietämätön, liian typerä siihen.
-Ijän karttuessa olen saanut enemmän arvostelukykyä, olen ymmärtänyt,
-että muutamat niistäkin, joihin ulotin vihani, olisivat ansainneet
-toisia tunteita. Mutta silloin olin jo vanha, ei ollut enää aika
-sellaista tuumia.
-
--- Mutta ettekö nuorena ollessanne, toistin minä, ainoatakaan kertaa
-joutunut kiusaukseen tehdä uutta koetta? Eikö tuo ankara
-vastenmielisyys milloinkaan järkkynyt? Sepä kummallista!
-
-
-
-
-III.
-
-
-Markiisitar oli vaiti hetkisen. Mutta äkkiä pani hän kovaäänisesti
-pöydälle kultaisen nuuskarasiansa, jota hän oli kauvan pyöritellyt
-käsissään, ja sanoi:
-
--- No, koska olen alkanut kerran ripittää itseäni, niin tunnustan
-kaikki. Kuunnelkaahan siis:
-
-Yhden kerran, yhden ainoan kerran elämässäni olen ollut
-rakastunut niinkuin ei kukaan muu, olen rakastanut intohimoisella,
-kukistamattomalla, kaikki nielevällä ja kuitenkin ihanteellisella ja
-platoonisella rakkaudella. Oh, te olette kummastunut kuullessanne, että
-kahdeksannentoista vuosisadan markiisitar on koko elämänsä aikana vain
-kerran rakastanut ja silloinkin platoonisesti. Nähkääs, lapsukaiseni,
-te nuoret miehet, te luulette hyvin tuntevanne naiset ja te ette
-ymmärräkään heistä mitään. Jos moni kahdeksankymmenvuotias vanhus
-kertoisi teille avonaisesti elämänsä, niin ehkä keksisitte te naisen
-sielussa paheen ja hyveen lähteitä, joista teillä ei ole
-aavistustakaan.
-
-Arvatkaa nyt, mikä oli arvoltaan se mies, jonka vuoksi minä
-markiisitar, ja niin ylhäinen ja ylpeä markiisitar kuin kuka tahansa,
-kadotin kokonaan järkeni.
-
--- Ranskan kuningas tai dauphini Ludvig XVI.
-
--- Oh, jos te alotatte siten, kestää kolme tuntia ennenkuin ennätätte
-rakastettuuni. Sanon sen teille kernaimmin: se oli näyttelijä.
-
--- Se oli kai sittenkin kuningas, otaksun.
-
--- Jaloin ja hienoin kuningas, mikä milloinkaan on liikkunut lavalla.
-Eikö se kummastuta teitä?
-
--- Ei kovin. Olen kuullut sanottavan, etteivät tuollaiset suhdattomat
-liitot olleet harvinaisia edes siihen aikaan kuin ennakkoluulot olivat
-Ranskassa voimakkaimmillaan. Kuka rouva d'Epinayn ystävättäristä
-elikään Jeliotten kanssa?
-
--- Kuinka te tunnette aikaamme! Se on surkuteltavaa. Juuri siitä, että
-nuo piirteet ovat kerrotut muistiinpanoissa ja että niistä hämmästyen
-puhuttiin, olisi teidän pitänyt voida päättää niiden harvinaisuus ja
-niiden ristiriitaisuus ajan tapojen kanssa. Olkaa varma siitä, että ne
-silloinkin herättivät suurta melua; ja kun kuulette puhuttavan Guichen
-ja Manicampin herttuan ja rouva de Lionnen ja hänen tyttärensä
-hirveästä turmeluksesta, niin voitte olla vakuutettu siitä, että nuo
-asiat herättivät yhtäpaljon mielenkuohua silloin kuin ne tapahtuivat,
-kuin silloin kun te luette niistä. Luuletteko siis, että ne, joiden
-loukkaantunut kynä on säilyttänyt ne teille, olivat Ranskan ainoat
-kunnialliset ihmiset?
-
-Minä en uskaltanut väittää markiisitarta vastaan. En tiedä kumpi meistä
-oli pätevä ratkaisemaan kysymyksen. Minä johdatin hänet takaisin
-kertomukseensa ja hän jatkoi näin:
-
--- Osoittaakseni teille, kuinka vähän sitä suvaittiin, kerron teille,
-että kun ensimäisen kerran näin hänet ja ilmaisin ihailuni kreivitär de
-Ferrièresille, joka istui vieressäni, vastasi hän:
-
-"-- Kaunokaiseni, teette viisaasti, kun ette noin tulisesti sano
-mielipidettänne kenellekään muulle kuin minulle. Teille naurettaisiin
-julmasti, jos aavistettaisiin teidän unohtavan, että jalosukuisen
-naisen silmissä ei näyttelijä saa olla mies."
-
-Tämä rouva de Ferrièresin lause jäi mieleeni, en tiedä miksi. Siinä
-asemassa missä olin, tuntui tuo halveksiva sävy luonnottomalta, ja tuo
-pelko, että häpäisisin itseni ilmaisemalla ihailuni, oli mielestäni
-teeskenneltyä ilkeyttä.
-
-Hänen nimensä oli Lélio, hän oli syntyperältään italialainen, mutta hän
-puhui erinomaisesti ranskaa. Hän saattoi olla kolmekymmentäviisi vuotta
-vanha, vaikkakin hän näyttämöllä usein tuntui kaksikymmenvuotiaalta.
-Hän näytteli paremmin Corneillea kuin Racinea, mutta kumpaisenkin
-kappaleissa oli hän verraton.
-
--- Minua kummastuttaa, sanoin minä keskeyttäen markiisittaren, ettei
-hänen nimensä ole säilynyt näyttämötaiteen aikakirjoissa.
-
--- Hän ei milloinkaan niittänyt mainetta, vastasi markiisitar, häntä ei
-suosittu kaupungissa eikä hovissa. Hänen ensi kertoja esiintyessään
-vihellettiin hänelle häpeällisesti, olen kuullut kerrottavan. Sittemmin
-otettiin huomioon hänen hehkuva sielunsa ja kehittymispyrkimyksensä,
-häntä siedettiin, hänelle paukutettiin toisinaan käsiä, mutta
-ylimalkaan pidettiin häntä aina huonosti onnistuneena näyttelijänä.
-
-Hän oli mies, joka taiteessa yhtä vähän kuului omaan aikaansa kuin minä
-tapojen suhteen omaani. Siinä olikin kukaties se näkymätön, mutta
-kaikkivoipa yhdysside, joka yhteiskuntaketjun kahdesta äärimmäisyydestä
-kiinnitti sielumme toisiinsa. Yleisö ymmärsi yhtävähän Léliota kuin
-suuri maailma tuomitsi minua oikein.
-
--- Tuo mies liioittelee, sanottiin hänestä, hän teeskentelee, hän ei
-tunne mitään.
-
-Ja minusta sanottiin toisaalla:
-
--- Tuo nainen on ylenkatseellinen ja kylmä, hänellä ei ole sydäntä.
-
-Kuka tietää, vaikka olisimme olleet koko aikakauden voimakkaimmin
-tuntevat ihmiset?
-
-Siihen aikaan näyteltiin murhenäytelmää _säädyllisesti_, tuli
-korvapuustiakin antaessa noudattaa hienoa käytöstapaa, tuli kuolla
-miellyttävästi ja kaatua viehättävästi. Näytelmätaide oli muodostettu
-hienoston maun vaatimusten mukaiseksi, näyttelijöiden lausumistapa ja
-liikkeet olivat sopusoinnussa krinoliinin ja puuterin kanssa, joilla
-Phedre ja Clytemnestre vielä vaatetettiin. En ollut punninnut enkä
-huomannut tämän taidesuunnan vikoja. En miettinyt syvemmin asiaa, mutta
-murhenäytelmä ikävystytti minua hirmuisesti, ja koska olisi ollut
-sopimatonta sitä tunnustaa, kävin urheasti kaksi kertaa viikossa
-kärsimässä ikävää. Mutta välinpitämätön ja vaivattu kasvojenilme, jolla
-kuuntelin tuota loistavaa sanatulvaa, pani liikkeelle huhun, että minä
-olin tunteeton kauniiden säkeiden viehätysvoimalle.
-
-Olin ollut jokseenkin kauvan poissa Pariisista, kun palasin eräänä
-iltana Comedie-Françaiseen katsellakseni _Cidin_ esitystä. Maallaoloni
-aikana oli Lélio liittynyt teatteriin ja minä näin hänet ensi kerran.
-Hän näytteli Rodriguen osaa. Tuskin olin kuullut hänen äänensä soinnun
-kun tulin liikutetuksi. Se oli pikemmin viiltävä kuin sointuva, se oli
-voimakas ja vivahdusrikas ääni. Hänen äänensä oli yksi niistä asioista,
-jotka luettiin hänelle viaksi. Tahdottiin, että Cidillä piti olla
-barytoni, samoinkuin tahdottiin, että kaikki vanhan ajan sankarit
-olivat suurikasvuisia ja voimakkaita. Kuningas, joka ei ollut viittä
-jalkaa kuutta tuumaa ei voinut kantaa kruunua: se olisi loukannut hyvää
-makua.
-
-Lélio oli pieni ja hento, hänen kauneutensa ei ollut kasvonpiirteissä,
-vaan otsan ylevyydessä, asentojen vastustamattomassa suloudessa,
-käynnin keveydessä, kasvojen ylpeässä ja synkkämielisessä ilmeessä. En
-ole milloinkaan kuvanveistoksessa, maalauksessa tai miehessä nähnyt
-ihanteellisempaa ja puhtaampaa kauneutta. Häntä varten olisi pitänyt
-keksiä sana viehätysvoima, joka ilmeni kaikissa hänen sanoissaan,
-kaikissa hänen katseissaan ja kaikissa hänen liikkeissään.
-
-Entä sitten? Olin todella lumottu. Tuo mies, joka käveli, puhui ja
-liikkui ilman suunnitelmaa ja ilman vaatimuksia, joka itki enemmän
-sydämellään kuin äänellään, joka unohti itsensä vaipuakseen intohimoon,
-tuo mies, jonka sielu tuntui kuluttavan ja murtavan ja jonka katse
-kätki kaiken sen rakkauden, mitä turhaan olin suuresta maailmasta
-etsinyt vaikutti minuun kuin sähkövoima, tuo mies, joka ei ollut
-syntynyt kunniaan ja myötätuntoon, ja jota eivät muut kuin minä
-ymmärtäneet ja seuranneet, oli viiden vuoden ajan kuninkaani, jumalani,
-elämäni, rakkauteni.
-
-En voinut enää elää häntä näkemättä: hän hallitsi ja vallitsi minua.
-Hän ei ollut minulle mies, mutta minä ymmärsin häntä toisella tavalla
-kuin rouva de Ferrières, hän oli paljon enemmän: henkinen voima,
-opettaja, jonka sielu muodosti minun sieluni mielensä mukaan. Pian kävi
-minulle mahdottomaksi kätkeä hänen herättämiänsä mielenliikutuksia.
-Jätin aitioni Comedie-Françaisessa, jotten olisi paljastanut itseäni.
-Tekeydyin uskonnolliseksi ja olin menevinäni iltaisin kirkkoihin
-rukoilemaan. Sensijaan pukeuduin grisetteksi ja kätkeydyin rahvaan
-joukkoon saadakseni mieleni mukaan häntä kuunnella ja katsella. Viimein
-lahjoin erään teatterin virkamiehen ja sain salissa pienen ja kätketyn
-paikan, jossa ei ainoakaan katse saattanut minua yllättää ja minne
-pääsin salakäytävää myöten. Paremmaksi varmuudeksi pukeuduin
-koulupojaksi. Näissä mielettömyyksissä, joita tein miehen tähden, jonka
-kanssa en milloinkaan ollut vaihettanut sanaa enkä katsetta, oli kaikki
-salaperäisen vetovoima ja kaikki onnen hurmaus. Kun vierashuoneeni
-suunnattoman suuri pöytäkello ilmaisi näytännön alkaneen, valtasi minut
-kiihkeä sydämentykytys. Koetin malttaa mieleni niin kauvan kuin vaununi
-pantiin kuntoon, kävelin nopeasti ja jos Larrieux oli luonani, kohtelin
-häntä epäystävällisesti saadakseni hänet lähtemään, karkoitin
-loppumattomalla kekseliäisyydellä muut, jotka olivat tielläni. On
-uskomatonta, minkä älykkäisyyden tämä teaatteri-intohimo minussa
-herätti. Minulla täytyi olla paljon teeskentelytaitoa ja viekkautta
-kätkeäkseni sen viiden vuoden aikana Larrieuxilta, joka oli miehistä
-mustasukkaisin ja kaikilta pahansuovilta, jotka minua ympäröivät.
-
-Minun on sanottava teille, että sensijaan, että olisin koettanut
-intohimoani lannistaa, antauduin siihen mielihyvällä ja ilolla. Olihan
-se niin puhdas! Miksi olisin sitä hävennyt? Se avasi minulle uuden
-elämän, se tutustutti minut kaikkeen siihen, mitä olin toivonut
-tuntevani ja kokevani, se teki minut useissa suhteissa naiseksi.
-
-Olin onnellinen, olin ylpeä tuntiessani vapisevani, olevani
-tukehtumaisillani, pyörtymäisilläni. Ensimäisen kerran kun kiihkeä
-sydämentykytys herätti elottoman sydämeni tunsin yhtäpaljon ylpeyttä
-kuin nuori äiti, joka ensi kerran tuntee lapsensa liikkuvan sydämensä
-alla. Tulin juroksi, naurunhaluiseksi, häijyksi, vaihtelevaksi. Kelpo
-Larrieux huomasi, että uskonnollisuuteni antoi aihetta eriskummallisiin
-päähänpistoihin. Seuraelämässä väitettiin, että minä päivä päivältä yhä
-kaunistuin, että mustat silmäni saivat sametin loisteen, että
-hymyilyyni tuli ajatusta, että huomautukseni kaikista asioista olivat
-oikeammat ja terävämmät, kuin mihin minun luultiin pystyvän. Sitä
-pidettiin Larrieuxin ansiona, vaikka hän kuitenkin oli siihen tuiki
-viaton.
-
-Muistelmani ovat hajanaisia, koska elämäni niitä on niin paljon tältä
-ajanjaksolta. Niistä puhuessani, tuntuu kuin nuortuisin ja kuin
-sydämeni vieläkin sykkisi Léliota mainittaessa. Kerroin äsken,
-että kuullessani pöytäkellon lyövän, minä vapisin ilosta ja
-kärsimättömyydestä. Vielä nytkin olen tuntevinani eräänlaista suloista
-tukehdusta, joka valtasi minut kun kello alkoi lyödä. Sen jälkeen ovat
-kohtalon vaiheet pakoittaneet minut tuntemaan itseni onnelliseksi
-Maraisin pienessä talossa. Niinpä niin, en kaipaa rikkaasta
-palatsistani, ylhäisestä etukaupungistani ja entisestä ylellisyydestäni
-muuta kuin niitä esineitä, jotka olisivat muistuttaneet minua tuosta
-rakkauden ja unelmien ajasta. Olen pelastanut häviöstä muutamia sen
-aikaisia huonekaluja, joita katselen samalla mielenliikutuksella, kuin
-jos kello löisi ja hevosteni jalat polkisivat katukivitystä. Oi
-lapseni, älkää milloinkaan rakastako siten, sellainen rakkaus on kuin
-myrsky, joka vasta kuolossa laantuu.
-
-Lähdin siis liikkeelle eloisana ja kevyenä ja nuorena ja onnellisena.
-Aloin antaa arvoa kaikelle sille, mikä muodosti elämäni,
-ylellisyydelle, nuoruudelle, kauneudelle. Nautin onnesta kaikilla
-aisteilla, kaikilla huokosilla. Jalat turkiksiin käärittyinä nojasin
-mukavasti vaunujeni selustaan ja katselin vastapäätä olevasta
-kultapuitteisesta peilistä komeata ja kauniisti puettua vartaloani.
-Naisten puku, jota sittemmin on niin ivattu, oli silloin tavattoman
-loistava ja rikas. Kun sitä aistilla kannettiin ja vältettiin
-liiallisuuksia antoi se kauneudelle ylevyyttä ja pehmeää suloa, josta
-maalarit eivät kykene antamaan teille aavistustakaan.
-
-Kaikkine kangas-, töyhtö- ja kukkalaitteineen oli naisen pakko liikkua
-hitaasti ja arvokkaasti. Olen nähnyt aivan valkopukuisia naisia,
-joita, kun heidän tukkansa oli puuteroitu valkeaksi, saattoi
-liioittelematta verrata joutseniin heidän vetäessään perässään pitkää
-silkkilaahustintaan ja keinutellessaan notkeasti otsalla olevia
-töyhtöjään. Sanokoon Rousseau mitä tahansa, itse asiassa muistutimme me
-paljon enemmän lintuja kuin muurahaisia runsaine satiinipoimuinemme,
-hukkuen musliinin ja pöyhötettyjen kankaiden runsauteen, joka kätkee
-aivan pienoisen hennon ruumiin, kuten untuva kätkee kyyhkysen, pitkine
-pitsisiipinemme, jotka putosivat käsivarsilta, kirkkaine väreinemme,
-jotka tekivät pukumme kirjaviksi, nauhoinemme ja jalokivinemme. Ja kun
-me liikuimme pitäen jalkamme tasapainossa somissa korkeakantaisissa
-tohveleissa näytti todella siltä kuin olisimme pelänneet koskettaa
-maata ja kuin olisimme kävelleet paimentytön ylenkatseellisella
-varovaisuudella puron reunalla.
-
-Kysymyksessäolevana aikana alettiin käyttää vaaleata puuteria, joka
-antoi hiuksille pehmeän ja tuhkanharmaan värivivahduksen. Tämä tapa
-miedontaa tukanvärin räikeyttä teki kasvot hyvin suloisiksi ja antoi
-silmille erinomaisen loisteen. Otsa, joka oli kokonaan kätkössä,
-peittyi tämän sovinnaisen tukkalaitteen vaaleisiin värivivahduksiin, se
-näytti leveämmältä, puhdasmuotoisemmalta, ja kaikki naiset olivat
-ylhäisen näköisiä. Käherrettyä tukkaa oli seurannut matala tukkalaite,
-suuret kiharat, jotka työnnettiin eteen ja putosivat olkapäille ja
-niskaan. Tämä kampaustapa sopi minulle mainiosti ja minä olin tunnettu
-pukujeni komeudesta ja kekseliäisyydestäni. Läksin ulos puettuna
-milloin vaaleanpunaiseen untuvilla koristettuun samettipukuun, milloin
-valkeaan tiikerinnahalla reunustettuun satiinitunikkaan, milloin
-punasinervään kultakuteiseen kirjosilkkipukuun koristeina helmillä
-kiinnitetyt valkoiset töyhdöt. Näin puettuna tein muutamia
-vieraskäyntejä odottaessani toisen kappaleen alkamista, sillä Lélio ei
-milloinkaan esiintynyt ensimäisessä.
-
-Minä herätin huomiota salongeissa ja kun jälleen nousin vaunuihin,
-katselin mielihyvällä naista, joka rakasti Léliota ja joka saattoi
-voittaa hänen rakkautensa. Tähän asti oli herättämäni kateus ollut
-ainoa kauneuteni tuottama ilo. Vaiva, jonka panin kaunistumiseeni oli
-jokseenkin lievä kosto niille naisille, jotka olivat punoneet niin
-hirveitä salajuonia minua vastaan. Mutta siitä alkaen kun rakastin,
-aloin nauttia kauneudestani itsenikin vuoksi. Saatoin tarjota vain sen
-Léliolle korvaukseksi kaikista niistä voitoista, jotka Pariisi
-häneltä kielsi ja minä huvittelin kuvittelemalla tuon pilkatun,
-väärinymmärretyn ja syrjäytetyn näyttelijäparan iloa ja ylpeyttä
-saadessaan tietää, että markiisitar de R---- häntä jumaloi.
-
-Nämät ajatukset olivat muuten vain mieluisia ja haihtuvia unelmia, ne
-olivat ainoa tulos, ainoa voitto, joka johtui mielentilastani. Heti kun
-ajatukseni saivat kiinteämmän muodon ja kun huomasin jonkun rakkauteni
-suunnitelman vakaantuvan, tukahutin ne uljaasti ja koko sääty-ylpeyteni
-tuli avukseni. Te katsotte minuun ihmetellen. Selitän sen teille kohta.
-Sallikaa minun vielä viivähtää muistojeni lumomaailmoissa.
-
-Kello kahdeksalta poistuin vaunuistani pienen Carmelitilaiskirkon luona
-lähellä Luxembourgia. Lähetin vaunut pois ja minun luultiin ottavan
-osaa siellä siihen aikaan pidettyihin uskonnollisiin kokouksiin, mutta
-minä kuljinkin vain kirkon ja puutarhan läpi ja poistuin toista katua.
-Menin erään nuoren vinttikamarissa asuvan työläisnaisen luo, jonka nimi
-oli Florence ja joka oli minulle uskollinen. Sulkeuduin hänen
-kamariinsa ja laskin hyvillä mielin kaikki kauniit vaatteeni hänen
-kehnolle vuoteelleen pukeakseni päälleni lyhyen mustan nutun, miekan
-shagreeninahkaisine huotrineen ja nuoren papinpaikkaa tavoittelevan
-koulupojan tasasuhtaisen peruukin. Pitkä, tumma, viattoman näköinen kun
-olin, olin aivan pienen, kömpelön ja ulkokullatun papin näköinen, joka
-salaa hiipii teatteriin. Florence, joka luuli minulla olevan vireellä
-todellisen lemmenjuonen, nauroi kanssani muutoksiani ja minä tunnustan,
-etten olisi tuntenut suurempaa iloa, jos olisinkin kuten kaikki nuoret
-hupakot mennyt salaisille illallisille pieniin taloihin juopuakseni
-onnesta ja rakkaudesta.
-
-Otin ajurin ja hiivin aitiooni teatterissa. Ah, silloin
-sydämentykytykseni, pelkoni, iloni, kärsimättömyyteni lakkasi. Syvä
-hartaus valtasi minut kokonaan ja esiripun nousuun saakka minä vaivuin
-suuren juhlan odotukseen.
-
-Niinkuin korppikotka sieppaa peltopyyn magnetisoivassa lennossaan ja
-pitää sen läähättävänä ja liikkumattomana taikapiirissään, niin kiehtoi
-Lélion sielu, ylevä murhenäyttelijän ja runoilijan sielu kaikki
-sielunkykyni ja vaivutti minut ihailun huumeeseen. Kuuntelin kädet
-ristissä polvien ympäri, nojaten leukaani aition samettiin, otsa
-hiessä. Pidätin hengitystäni, pahoittelin kynttiläin väsyttävää valoa,
-joka vaivasi kuivia ja polttavia silmiäni, jotka seurasivat hänen
-jokaista liikettään, jokaista askeltaan. Olisin tahtonut nähdä hänen
-jokaisen rintansa tykkeen, hänen otsansa pienimmänkin poimun. Hänen
-teeskennellyt mielenliikutuksensa, hänen teatterionnettomuutensa
-koskivat minuun kuin olisivat ne olleet todellisia. Kohta en osannut
-enää eroittaa erhettä totuudesta. Léliota ei ollut olemassa: oli vain
-Rodrigue, Hippolyte, Bajazet. Vihasin hänen vihamiehiään, vapisin hänen
-vaarojaan, hänen surunsa saivat minut vuodattamaan kyynelvirtoja, hänen
-kuolemansa pusersi minulta huutoja, jotka minun täytyi tukahuttaa
-puremalla nenäliinaani. Väliajoilla vaivuin uupuneena aitioni selustaa
-vasten, lepäsin siinä kuin kuollut kunnes kimeä esisoitto ilmaisi
-esiripun nousemisen. Silloin toinnuin, kävin hulluksi ja palavaksi
-ihaillakseni, tunteakseni, itkeäkseni. Miten välitön, runollinen ja
-nuori olikaan tuon miehen kyky! Koko hänen sukupolvensa täytyi olla
-jäästä kun ei se langennut hänen jalkojensa juureen. Ja sittenkin,
-vaikka hän loukkasi kaikkia tunnustettuja periaatteita, vaikka hänen
-oli mahdotonta noudattaa yleisönsä makua, vaikka hän häpäisi naisia
-pukunsa kehnoudella, vaikka hän loukkasi miehiä ylenkatsomalla heidän
-typeriä vaatimuksiaan, oli hänellä ylevän voiman ja vastustamattoman
-lumousvoiman hetkiä, jolloin hän vangitsi katseellaan ja sanoillaan
-koko tuon vastahakoisen ja kiittämättömän yleisön ja pakoitti sen
-paukuttamaan käsiään ja vapisemaan. Se oli harvinaista, sillä
-kokonaisen aikakauden mielipidettä ei niin äkisti muuteta, mutta kun se
-tapahtui, olivat suosionosoitukset myrskyiset: oli aivankuin
-pariisilaiset silloin hänen neronsa voittamina olisivat tahtoneet
-sovittaa kaikki vääryytensä. Minä uskoin kernaimmin, että tuolla
-miehellä oli aika ajoin ylenluonnollinen voima ja että hänen
-pinttyneimpien halveksijainsa täytyi vastoin tahtoaan myötävaikuttaa
-hänen menestykseensä. Tällöin näytti koko Comedie-Françaisen katsomo
-joutuneen päästään pyörälle, ja poistuttuaan katsoivat ihmiset
-toisiinsa kummissaan siitä, että olivat taputtaneet käsiä Léliolle.
-Sellaisina hetkinä päästin minä mielenliikutukseni valloilleen: huusin,
-itkin, mainitsin intohimoisesti hänen nimeään, kutsuin häntä hurjana.
-Heikko ääneni hukkui onneksi ympärilläni pauhaavaan myrskyyn.
-
-Toisinaan vihellettiin hänelle sellaisissa kohdissa, joissa hän minusta
-oli suuremmoinen, ja minä läksin raivoisana teatterista. Tällaiset
-päivät olivat minulle vaarallisimmat. Tunsin kiihkeätä halua mennä
-häntä tapaamaan, itkemään hänen kanssaan, sadattelemaan aikakautta ja
-lohduttamaan häntä ilmaisemalla hänelle rakkauteni ja innostuneen
-ihailuni.
-
-Eräänä iltana kun astuin ulos salakäytävästäni, näin pienen, laihan
-miehen nopeasti kulkevan ohitseni ja ohjaavan askeleensa kadulle. Muuan
-koneenkäyttäjä nosti hänelle lakkiaan ja sanoi:
-
--- Hyvää iltaa, herra Lélio!
-
-Innokkaana näkemään lähempää tuota tavatonta miestä, kiiruhdin hänen
-jälkeensä, kuljin kadun poikki ja välittämättä vaarasta, jolle
-antauduin alttiiksi, astuin hänen kanssaan erääseen kahvilaan. Onneksi
-oli se kehnonpuoleinen kahvila, missä minun ei tarvinnut kohdata
-ainoatakaan omaan säätyyni kuuluvaa henkilöä.
-
-Kun huonon savuavan lampun valossa loin silmäni Lélioon, luulin
-erehtyneeni ja seuranneeni jotakin toista kuin häntä. Hän oli vähintäin
-kolmekymmentäviisivuotias, hän oli kellahtava, kuihtunut ja kulunut,
-huonosti puettu, alhaisen näköinen, hän puhui käheällä ja sortuneella
-äänellä, kätteli hylkiöitä, joi viinaa ja kiroili hirmuisesti. Minun
-täytyi moneen kertaan kuulla mainittavan hänen nimeään ennenkuin tulin
-vakuutetuksi, että siinä edessäni oli teatterin jumala ja suuren
-Corneillen tulkitsija. En nähnyt hänessä enää mitään niistä
-viehättäväisyyksistä, jotka olivat minut lumonneet, en edes hänen
-ylevää, hehkuvaa ja surullista katsettaan. Hänen silmänsä olivat
-synkät, sammuneet, miltei typerät, hänen painokas puhetapansa tuntui
-alhaiselta kun hän kääntyi kahvilaviinurin puoleen puhuen pelistä,
-kapakasta ja tytöistä. Hänen käyntinsä oli veltto, ulkonäkönsä
-likainen, hänen poskensa olivat huonosti pestyt maalista. Se ei ollut
-enää Hippolyte, se oli Lélio. Temppeli oli tyhjä ja köyhä, oraakkeli
-oli ääneti, jumala oli muuttunut mieheksi -- ei edes mieheksikään, vaan
-näyttelijäksi.
-
-Hän poistui ja minä jäin pitkäksi aikaa typertyneenä paikalleni
-ajattelemattakaan juoda kuumaa maustettua viiniäni, jota olin tilannut
-näyttääkseni herrasmieheltä. Kun älysin paikan missä olin ja minuun
-kiinnitetyt katseet, valtasi minut pelko. Ensi kerran elämässäni olin
-niin epäilyttävässä asemassa ja niin suoranaisissa tekemisissä sen
-kansaluokan ihmisten kanssa -- sittemmin on maanpakolaisuus minut kyllä
-parantanut tästä arkuudesta.
-
-Nousin ja koetin paeta, mutta unohdin maksaa. Viinuri juoksi jälestäni.
-Häpesin hirveästi, minun täytyi palata takaisin, selvittäytyä
-kassanhoitajalle, kestää kaikki minuun suunnatut pahansuovat ja
-ivalliset katseet. Kun olin poistunut, tuntui minusta, että joku
-seurasi minua. Etsin turhaan ajuria, niitä ei ollut enää Comedien
-edustalla. Raskaat askeleet kuuluivat yhä omien askeleitteni ohella.
-Käännyin, vavisten. Näin pitkän roikaleen, jonka olin nähnyt kahvilan
-nurkassa ja joka näytti poliisivakoilijalta tai joltakin vielä
-pahemmalta. Hän puhutteli minua, -- en tiedä mitä hän sanoi, sillä
-kauhu riisti järkeni. Kuitenkin oli minulla kylliksi mielenmalttia
-päästäkseni hänestä eroon. Pelon suoma rohkeus muutti minut äkkiä
-sankarittareksi, minä löin häntä nopeasti kepillä kasvoihin ja heittäen
-heti kepin pois voidakseni paremmin juosta. Silläaikaa kuin mies jäi
-ihmettelemään rohkeuttani, juoksin kevyenä kuin nuoli ja pysähdyin
-vasta Florencen luona. Kun seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan
-heräsin vuoteessani, jossa oli vanulla sisustetut uutimet ja
-ruusunväriset koristeet pylväänpäissä, luulin nähneeni unta ja tunsin
-eilisen pettymykseni ja seikkailuni johdosta suurta nöyryytystä. Luulin
-että olin täydellisesti parantunut rakkaudestani ja koetin iloita sen
-johdosta, mutta turhaan. Tunsin kuolettavaa surua, ikävä verhosi
-jälleen elämäni, kaikki näytti pimeältä. Sinä päivänä karkoitin
-Larrieuxin.
-
-Tuli ilta, mutta se ei tuonut mukanaan muiden iltojen mieluisia
-mielenliikutuksia. Ihmiset tuntuivat ikäviltä. Menin kirkkoon,
-kuuntelin keskustelua päättäen tulla jumaliseksi. Minä kylmetyin siellä
-ja tulin sairaaksi.
-
-Olin muutamia päiviä vuoteenomana. Kreivitär de Ferrières tuli minua
-katsomaan, vakuutti, ettei minussa ollut lainkaan kuumetta, että
-vuoteessa-olo teki minut sairaaksi, että piti lähteä ulos, huvitella,
-mennä teatteriin. Luulen, että hän oli mielistynyt Larrieuxiin ja
-toivoi minun kuolevan.
-
-Toisin tapahtui. Hän pakoitti minut lähtemään kanssaan katsomaan
-Cinnaa.
-
--- Te ette käy enää teatterissa, sanoi hän, teitä kalvaa hurskaus ja
-ikävä. Ette ole pitkään aikaan nähnyt Léliota, hän on edistynyt, hän
-saa toisinaan käsientaputuksia, luulen että hänestä tulee siedettävä.
-
-En tiedä kuinka annoin hänen viedä minut mukanaan. Välinpitämätön kun
-muuten olin Lélion suhteen, en enää antautunut alttiiksi vaaralle
-paljastaa itseäni uhmatessani julkisesti hänen viehätysvoimaansa.
-Pukeuduin erikoisen silmiinpistävästi ja menin etunäyttämön suureen
-aitioon uhmaamaan vaaraa, jota en enää uskonut olevaksi.
-
-Mutta vaara oli uhkaavampi kuin milloinkaan. Lélio oli jumalallinen,
-milloinkaan en ollut häneen ollut ihastuneempi. Äskeinen seikkailu
-tuntui enää vain unennäöltä, Lélio ei saattanut olla toisenlainen kuin
-minä hän näyttämöllä esiintyi. Vastoin tahtoani jouduin taas kaikkien
-niiden hirveiden mielenliikutusten valtaan, jotka hän ymmärsi
-tartuttaa minuun. Minun täytyi itkien kätkeä kasvoni nenäliinaani,
-hämmennyksissäni tahrasin poskimaalini, revin pois iholaastarini.
-Kreivitär de Ferrières kehoitti minua siirtymään aition taka-alalle,
-sillä mielenliikutukseni herätti huomiota katsomossa. Kaikeksi
-onneksi oli minulla kylliksi viekkautta uskottaakseni ihmisille, että
-kaiken tämän liikutuksen aiheutti neiti Hippolyte Claironin
-näytteleminen. Tämä oli minun mielestäni jotakuinkin kylmä ja jäykkä
-murhenäyttelijätär, luonteeltaan ja kasvatukseltaan ehkä liian ylhäinen
-näyttelijän kutsumukseen sellaisena kuin se siihen aikaan käsitettiin.
-Mutta tapa, jolla hän Cinnassa sanoi: "Odota", takasi hänelle suuren
-maineen.
-
-On totta, että kun hän näytteli Lélion kanssa, voitti hän oman itsensä.
-Vaikka hänkin osoitti hyvään tapaan kuuluvaa ylenkatsetta Lélion
-näyttelemistapaa kohtaan, vaikutti häneen tämän nero hänen
-tietämättään, kun intohimo saattoi heidät näyttämöllä toistensa
-yhteyteen. Tuona iltana Lélio kiinnitti minuun huomionsa joko pukuni
-tai mielenliikutukseni vuoksi, sillä näin hänen hetkenä jolloin hän ei
-näytellyt kumartuvan erään miehen puoleen -- näitä istui nimittäin
-siihen aikaan näyttämöllä -- ja kysyvän minun nimeäni. Ymmärsin sen
-tavasta, millä he katsoivat minuun. Sydämeni löi niin, että olin
-tukehtua ja minä huomasin, että Lélion silmät näytännön kestäessä
-useamman kerran suuntautuivat minuun. Mitä olisinkaan antanut
-saadakseni tietää, mitä aatelismies de Bretillac oli hänelle sanonut
-minusta, tuo, jolta hän oli tiedustellut, ja joka minuun katsoen oli
-puhunut hänelle useamman kerran. Lélion kasvot, joiden täytyi pysyä
-juhlallisina jotteivät olisi rikkoneet osan arvokkaisuutta vastaan,
-eivät ilmaisseet mitään, mistä olisi voinut päättää hänen minusta
-saamiensa tietojen laadun. Tunsin muuten hyvin huonosti Bretillacia,
-kuvittelin, ettei hän ollut osannut minusta sanoa sitä eikä tätä.
-
-Tänä iltana vasta minä ymmärsin minkälaatuinen rakkaus minut Lélioon
-kahlehti: se oli aivan henkinen ja aivan haaveellinen intohimo. En
-rakastanut häntä, vaan niitä muinaisajan sankareita, joita hän esitti.
-Nuo suoruuden, uskollisuuden ja katoamattoman hellyyden tyypit
-elävöityivät uudelleen hänen kauttaan ja minä siirryin hänen kanssaan
-ja hänen kauttaan ammoin unhotettujen hyveiden aikakauteen. Ajattelin
-ylpeydellä, että tuohon aikaan ei minua olisi väärinymmärretty ja
-häväisty, että sydämeni olisi saattanut antautua, eikä minun olisi
-tarvinnut tyytyä rakastamaan näytelmäaavetta. Lélio oli minulle vain
-Cidin varjo, vain entisaikojen ritarillisen lemmen esittäjä, lemmen,
-jota nyt Ranskassa ivattiin. Häntä itseään, miestä, ilveilijää en
-pelännyt lainkaan, olin nähnyt hänet, -- saatoin rakastaa häntä vain
-julkisena henkilönä. Minun Lélioni oli keinotekoinen olento, joka
-häipyi käsistäni kun näytelmän loisto sammui. Hän tarvitsi näyttämön
-valhemaailmaa, lamppujen valoa, puvun, maalia ollakseen se, jota
-rakastin. Riisuessaan kaiken tämän hävisi hän olemattomiin, hän sammui
-niinkuin tähti päivän koittaessa. Näyttämön ulkopuolella en lainkaan
-tahtonut häntä nähdä, olisinpa ollut siitä pahoillanikin. Se olisi
-ollut minulle sama kuin katsella suurta miestä, joka on muuttunut
-kouralliseksi tuhkaa saviastiassa.
-
-Tiheät poissaoloni niihin aikoihin, jolloin minulla oli ollut
-tapana tavata Larrieuxia ja etenkin nimenomainen kieltäytymiseni
-olemasta hänelle siitä lähtien muuta kuin ystävätär, herättivät
-hänessä mustasukkaisuuden puuskan, joka -- tunnustan sen -- oli
-oikeutetumpi kuin kaikki entiset. Kun eräänä iltana olin menossa
-Carmelitilaiskirkkoon pujahtaakseni toisesta sisäänkäytävästä ulos,
-huomasin hänen seuraavan itseäni ja ymmärsin, että siitälähtien tulisi
-olemaan miltei mahdotonta kätkeä häneltä yöllisiä retkiäni. Katsoin
-siis parhaaksi mennä julkisesti teatteriin. Vähitellen saavutin
-tarpeellisen teeskentelytaidon kätkeäkseni tunteeni ja muuten aloin
-äänekkäästi puhua Hippolyte Clairon-ihailustani, mikä seikka saattoi
-johtaa ihmiset harhaan minun todellisten tunteitteni suhteen. Siitä
-lähtien tunsin olevani häiritty. Kun olin pakoitettu pitämään tarkkaa
-vaaria itsestäni, oli nautintoni vähemmin voimakas ja syvä. Mutta sen
-asemasta syntyi toinen, joka tarjosi pikaisen korvauksen. Lélio näki
-minut, hän piti minua silmällä, kauneuteni teki häneen syvän
-vaikutuksen, tunneherkkyyteni imarteli hänen itserakkauttaan. Hänen
-katseensa riistäytyivät vaivoin irti minusta. Välistä oli hänellä
-hajamielisyyden hetkiä, jotka yleisöä suututtivat. Kohta oli minun
-mahdotonta enää erehtyä siitä, että hän rakasti minua mielettömyyteen
-saakka.
-
-Koska ruhtinatar de Vaudemontin oli nähtävästi tehnyt mieli aitiotani,
-olin luovuttanut sen hänelle ja ottanut pienemmän, joka oli alempana ja
-paremmassa paikassa. Olin aivan rampin luona, Lélion ainoakaan katse ei
-mennyt minulta hukkaan ja hänenkin katseensa saattoivat huomiota
-herättämättä minua etsiä. En muuten tarvinnut enää tätä välinettä
-tunteakseni hänen tunteitaan. Hänen äänensä soinnusta, hänen
-huokauksistaan, hänen muutamille säkeille, muutamille sanoille
-panemastaan painosta ymmärsin, että hän kääntyi minun puoleeni. Olin
-naisista ylpein ja onnellisin, sillä tuollaisina hetkinä en ollut
-näyttelijän, vaan sankarin rakastama.
-
-Niinpä niin, kahden vuoden jälkeen, jolloin olin kantanut sieluni
-sisimmässä tuntematonta ja yksinäistä rakkautta, kului vielä kolme
-talvea, jolloin tämä rakkaus oli molemminpuolinen ilman että katseeni
-milloinkaan antoi Léliolle oikeutta toivoa muuta kuin tätä hienoa ja
-salaperäistä suhdetta. Sittemmin sain tietää, että Lélio oli usein
-seurannut minua kävelyilläni. Minä en suvainnut nähdä ja eroittaa häntä
-ihmisjoukosta, niin vähän välitin hänen näkemisestään ulkopuolella
-teatteria. Nämät viisi vuotta ovat ainoat, jotka olen elänyt
-kahdeksastakymmenestä.
-
-Viimein luin eräänä päivänä _Mercure de Francesta_ sen uuden
-näyttelijän nimen, joka oli otettu Lélion sijalle, joka lähti
-ulkomaille. Tämä uutinen oli kuolettava isku minulle, en käsittänyt
-kuinka vast'edes saattaisin elää ilman tuota mielenliikutusta, ilman
-intohimoa ja myrskyä. Tämä kehitti suunnattomasti rakkauttani, olin
-menettää järkeni.
-
-Siitä lähtien en enää taistellut tukahuttaakseni alkuunsa jokaisen
-ajatuksen, joka loukkasi säätyarvoani. En enää pitänyt itseäni
-onnellisena sen johdosta, että Lélio oli se mikä oli. Minä kärsin,
-napisin salaisesti sitä, ettei hän ollut se miltä näytti näyttämöllä,
-ja minä menin niin pitkälle, että toivoin hänen olevan niin kauniin ja
-nuoren, millaiseksi taide teki hänet joka ilta, jotta olisin voinut
-uhrata hänelle ennakkoluulojeni koko ylpeyden ja elimistöni koko
-vastenmielisyyden. Nyt, kun olin kadottamaisillani sen henkiolennon,
-joka niin pitkät ajat oli täyttänyt sieluni, valtasi minut halu
-toteuttaa kaikki unelmani ja koetella tosielämää vaikkakin sitten
-rupeisin inhoamaan sekä elämää että Léliota ja itseänikin.
-
-Olin kahdenvaiheilla kun sain kirjeen, jonka käsiala oli minulle outo.
-Se on ainoa rakkaudenkirje, jonka olen säilyttänyt lukemattomista
-tuoksuvista tunnustuksista. Se riippuu siitä, että se itseasiassa on
-ainoa rakkaudenkirje, minkä olen vastaanottanut.
-
-Markiisitar keskeytti kertomuksensa, nousi, avasi vakavin käsin erään
-koristelippaan ja otti siitä rypistyneen ja ohuen kirjeen, jonka
-töintuskin saatoin lukea:
-
-    "Rouva.
-
-    Olen sisimmässäni varma siitä, että tämä kirje herättää teissä
-    vain halveksumista; te ette pidä sitä edes suuttumuksenne
-    arvoisena. Mutta mitäpä välittää kuiluun vajoava mies siitä,
-    onko pohjassa yksi kivi enemmän tai vähemmän? Te pidätte
-    minua mielettömänä, ettekä erehdykään. Niin, ehkäpä te salaa
-    säälittekin minua, sillä te ette voine epäillä vilpittömyyttäni.
-    Koska hurskaus on tehnyt teidät nöyräksi, ymmärrätte te ehkä
-    epätoivoni laajuuden. Te tietänette jo rouva, mitä pahaa ja hyvää
-    silmänne voivat saada aikaan.
-
-    Niinpä niin, ajattelen, että jos saan teiltä yhden ainoankaan
-    myötätuntoisen ajatuksen, jos tänä iltana kiihkeästi kaivattuna
-    hetkenä, jolloin joka ilta alan taasen elää, näen kasvoissanne
-    hiukankaan sääliä, niin lähden vähemmän onnettomana, vien
-    mukanani Ranskasta muiston, joka kukaties antaa minulle voimia
-    elää muualla ja jatkaa kiittämätöntä ja tuskallista kutsumustani.
-
-    Mutta te tietänette sen jo, rouva. On mahdotonta, etteivät
-    levottomuuteni, ihastukseni, vihan ja epätoivon huutoni ole
-    monet kerrat paljastaneet minua näyttämöllä. Te ette ole voinut
-    sytyttää kaikkia noita tulia lainkaan aavistamatta mitä teitte.
-    Ah, te olette kukaties leikkinyt niinkuin tiikeri saaliillaan,
-    teitä on kukaties huvittanut tuskani ja mielettömyyteni. Oi
-    ei, se on liian julkeata. Ei, rouva, en sitä usko. Te ette ole
-    milloinkaan sitä ajatellut. Te olette ihaillut suurta Corneillea,
-    te olette elänyt murhenäytelmän ylevissä intohimoissa, siinä
-    kaikki. Ja minä, mieletön, olen uskaltanut uskoa, että minun
-    äänenikin yksin on joskus herättänyt myötätuntoanne, että
-    sydämeni löysi vastakaikua teidän sydämessänne, että teidän ja
-    minun välillä oli jotakin muuta kuin minun ja yleisön välillä. Oi
-    se oli suunnatonta, mutta suloista mielettömyyttä! Sallikaa minun
-    se pitää, rouva, vähänpä se teitä liikuttaa. Ettehän peljänne,
-    että rupeisin sillä kehuskelemaan? Mitä oikeutta olisi minulla
-    sitä tehdä ja kuinka saisin ihmiset uskomaan sanani. Sen kautta
-    joutuisin vain järkevien ihmisten pilkattavaksi. Sallikaa minun
-    pitää tämä vakaumus, jota vavisten tervehdin ja joka yksin on
-    tuottanut minulle enemmän onnea kuin yleisön kovuus minua kohtaan
-    on minulle tuottanut murhetta. Sallikaa minun siunata teitä
-    ja polvillani kiittää teitä alttiudesta, jonka olen havainnut
-    sielussanne, ja jota ei kukaan muu ole minulle osoittanut,
-    kyyneleistä, joita olen nähnyt teidän vuodattavan minun
-    teatterionnettomuuksieni johdosta, noista aroista katseista,
-    jotka -- ainakin olen niin luullut -- koettivat lohduttaa minua
-    kuulijakuntani kylmyyden vuoksi.
-
-    Oi miksi olette te syntynyt loistossa ja komeudessa, miksi
-    olen minä vain köyhä, nimetön ja maineeton taiteilija?
-    Miksei ole minulla yleisön suosiota ja rahamiehen rikkautta
-    asetettavana vastineeksi nimelle, arvonimelle, jota tähän asti
-    olen ylenkatsonut. Ehkä saattaisin silloin tavoitella teitä.
-    Ennen asetin lahjakkaisuuden kaikkea muuta korkeammalle, kysyin
-    itseltäni mitä hyödytti olla aatelismies tai markiisi, jos oli
-    typerä, itserakas ja röyhkeä. Minä vihasin ylhäisten ylpeyttä ja
-    luulin kostavani kylliksi heidän ylenkatseensa, jos neroni avulla
-    kohoaisin heidän yläpuolelleen.
-
-    Haaveita ja pettyneitä toiveita! Voimani ovat pettäneet
-    mielettömän kunnianhimoni. Olen jäänyt tuntemattomaksi, minulle
-    on käynyt vielä huonommin! olen hipaissut menestystä ja
-    päästänyt sen livahtamaan käsistäni: Luulin olevani suuri ja
-    minut on heitetty tomuun, kuvittelin olevani ylevä ja minut on
-    tehty naurettavaksi. Kohtalo on tehnyt tyhjäksi kohtuuttomat
-    unelmani ja rohkeuteni, se on murtanut minut kuin korren. Minä
-    olen hyvin onneton mies! Mutta suurin mielettömyyksistäni on
-    se, että olen luonut katseeni tuon rampin tuollepuolen, joka
-    muodostaa ylipääsemättömän rajaviivan minun ja muun yhteiskunnan
-    välille. Se on minulle Popiliuksen ympyrä. Olen tahtonut astua
-    sen yli. Minä, näyttelijä, olen uskaltanut käyttää silmiäni
-    ja kiinnittää ne kauniiseen naiseen, niin nuoreen, ylevään,
-    rakastettavaan, korkeasäätyiseen naiseen -- sillä tiedän, rouva,
-    että te olette kaikkea tätä. Ihmiset syyttävät teitä tyhmyydestä
-    ja teeskennellystä hurskaudesta, minä yksin teille osaan antaa
-    oikean arvon, minä yksin tunnen teidät. Yksi ainoa katseenne,
-    yksi ainoa kyyneleenne on riittänyt kumoamaan ne typerät valheet,
-    joita muuan aatelismies de Bretillac on minulle kertonut teistä.
-
-    Mutta mikä onkaan teidän kohtalonne? Mikä outo onnettomuus
-    painaa niin teitä kuin minuakin, koska te keskellä loistavaa
-    ja valistuneeksi itseään sanovaa maailmaa olette löytänyt
-    vain poloisen näyttelijän sydämen, joka teitä kohtaan on
-    oikeudenmukainen. Niin, ei mikään riistä minulta sitä surullista
-    ja lohdullista ajatusta, että jos olisimme syntyneet samalla
-    yhteiskunnallisella tasolla, ette te olisi voinut minua välttää,
-    vaikka kilpailijani olisivat olleet millaisia tahansa ja vaikka
-    olisin ollut kuinka keskinkertainen tahansa. Minun olisi täytynyt
-    saada teidät vakuutetuksi siitä totuudesta, että minussa on
-    jotakin suurempaa kuin heidän rikkautensa ja arvonimensä, kyky
-    rakastaa teitä.
-
-                                                 Lélio."
-
--- Tämä kirje, jatkoi markiisitar, joka oli outo sinä aikana, jolloin
-se kirjoitettiin, tuntui minusta huolimatta muutamista kohdista alussa,
-joissa Racinen vaikutus ilmenee, niin voimakkaalta ja todelta, se henki
-niin uutta ja rohkeata intohimoa, että jouduin siitä kokonaan
-suunniltani. Ylpeyteni jäännös, joka kamppaili minussa, hälveni. Olisin
-antanut koko elämäni yhdestä sellaisen rakkauden hetkestä. En kerro
-teille huoliani, kuvittelujani, pelkojani, en voisi kertoa niistä
-järjestyksessä ja yhtenäisesti. Vastasin muutaman sanan, mikäli muistan
-seuraavaan tapaan:
-
-    "En syytä teitä, Lélio, syytän kohtaloa, en sääli teitä yksin,
-    säälin itseänikin. En tahtoisi mistään ylpeyden, varovaisuuden
-    tai väärän kainouden syistä riistää teiltä sitä lohdutusta,
-    että pidän teitä arvossa. Pitäkää se, sillä se on ainoa, minkä
-    voin teille antaa. En voisi milloinkaan suostua teitä kohtaamaan."
-
-Seuraavana päivänä sain kirjeen, jonka luin kiireesti ja jonka tuskin
-ennätin heittää tuleen kätkeäkseni sen Larrieuxilta, joka yllätti minut
-sitä lukemassa. Se oli jokseenkin näin kuuluva.
-
-    "Rouva, minun täytyy tavata teitä tai kuolla.
-
-    Yksi kerta, yksi ainoa kerta, vain hetkinen, jos tahdotte.
-    Miksi pelkäätte kohtausta, koska luotatte kunniaani ja
-    vaiteliaisuuteeni? Rouva, minä tiedän, kuka te olette,
-    tunnen tapojenne ankaruuden, tunnen hurskautenne, vieläpä
-    tunnen tunteenne kreivi de Larrieuxia kohtaan. En ole siksi
-    hävytön, että toivoisin teiltä muuta kuin säälivän sanan,
-    mutta sen täytyy tulla teidän huuliltanne. Sydämeni täytyy
-    se vastaanottaa tai se murtuu.
-
-                                              Lélio."
-
-Sanon sen kunniakseni -- sillä kaikki jalo ja uljas luottamus on
-vaarassa kunniakasta -- etten hetkeäkään pelännyt olevani tekemisissä
-hävyttömän elostelijan kanssa. Uskoin hartaasti Lélion nöyrään
-vilpittömyyteen. Olinhan muuten kalliisti maksanut uskoni omaan
-voimaani. Päätin tavata häntä. Olin täydellisesti unohtanut hänen
-kuihtuneet kasvonsa, hänen epähienon käytöstapansa, hänen alhaisen
-ulkonäkönsä; en tuntenut hänestä enää muuta kuin hänen neronsa
-lumousvoiman, hänen kirjeensä ja rakkautensa. Vastasin hänelle:
-
-    "Suostun kohtaamaan teidät, etsikää varma paikka. Mutta älkää
-    odottako minulta muuta kuin mitä nyt pyydätte. Uskon teihin
-    kuin Jumalaan. Olisitte kurja, jos koettaisitte väärinkäyttää
-    luottamustani, mutta minä en teitä pelkää."
-
-Vastaus:
-
-    "Teidän luottamuksenne pelastaisi teidät kurjimmastakin
-    roistosta. Te saatte nähdä, rouva, että olen sen ansaitseva.
-    Herttua de ------ on hyväntahtoisesti tarjonnut minun
-    käytettäväkseni talonsa Valois-kadun varrella. Mitä olisin
-    sillä tehnyt? Kolmeen vuoteen on minulle ollut olemassa vain
-    yksi nainen taivaan alla. Suvaitkaa saapua kohtaukseen
-    näytännön päätyttyä."
-
-Seurasi ilmoitukset paikasta.
-
-Minä sain tämän kirjeen kello neljän aikaan. Koko tämä kirjeenvaihto
-oli tapahtunut yhden vuorokauden kuluessa. Olin viettänyt päivän
-kulkien ympäri huoneitani kuin järkensä menettänyt ihminen; olin
-kuumeessa. Tämä tapausten ja päätösten nopeus, joka oli niin
-vastakkaista viiden vuoden järkevälle lujuudelle, tuntui unennäöltä. Ja
-kun viimein olin tehnyt ratkaisevan päätöksen, kun näin, että olin
-antanut lupaukseni, ja ettei enää ollut aikaa peräytyä, vaivuin lopen
-uupuneena sohvalleni, hengittämättä ja tuntien huoneen liikkuvan
-jalkojeni alla.
-
-Rupesin todella voimaan pahoin, oli noudettava kirurgi, joka iski
-minulta suonta. Kielsin palvelijoitani hiiskumasta sanaakaan
-pahoinvoinnistani, pelkäsin neuvonantajoiden tungettelevaisuutta ja
-että minut estettäisiin menemästä illalla ulos. Odottaessani
-kellonlyömää laskeuduin vuoteelleni ja kielsin Larrieuxiltakin
-sisällepääsyn.
-
-Suonenisku oli tuottanut huojennusta ruumiillisesti heikontaessaan
-minua. Vaivuin syvään sielulliseen raukeudentilaan, kaikki haaveeni
-pakenivat kuumeen kiihoituksen kera. Harkintani ja muistini palasivat.
-Muistin hirveän pettymykseni kahvilassa, Lélion kurjan käytöstavan;
-lopulta häpesin järjettömyyttäni, putosin haaveitteni korkeuksista
-rumaan ja jokapäiväiseen todellisuuteen. En voinut enää ymmärtää kuinka
-olin päättänyt vaihettaa tuon uljaan ja haaveellisen hellyyden inhoon,
-joka minua odotti ja häpeään, joka tulisi myrkyttämään kaikki muistoni.
-Tunsin kuolettavaa surua tekoni johdosta, itkin sammunutta
-innostustani, rakkauselämääni, puhtaan ja sydämellisen tyydytyksen
-tulevaisuutta, jonka tein tyhjäksi. Ennenkaikkea itkin Léliota, sitä
-että kadottaisin hänet ainaiseksi, että olin ollut viisi vuotta niin
-onnellinen häntä rakastaessani ja että en enää voinut muutamia tunteja
-häntä rakastaa.
-
-Murheessani vääntelin käsivarsiani, haavani aukeni, veri alkoi rajusti
-vuotaa. Tuskin ennätin soittaa kamarineitoani, joka tapasi minut
-pyörtyneenä vuoteeni vierestä. Syvä ja raskas uni, jota turhaan koetin
-vastustaa, valtasi minut. En uneksinut, en kärsinyt, olin muutaman
-tunnin kuin kuollut. Kun avasin silmäni, oli huoneeni pimeä, taloni
-äänetön, palvelijattareni nukkui nojatuolilla vuoteeni jalkopäässä.
-Hetken aikaa olin niin raukea ja voimaton, etten kyennyt muistamaan
-mitään, en edes ajattelemaan. Yht'äkkiä muistini palasi, kysyin
-itseltäni, oliko kohtauksen päivä ja aika ohi, olinko nukkunut tunnin
-tai vuosisadan, oliko päivä vai yö, oliko lupaukseni rikkominen
-surmannut Lélion, oliko vielä aikaa. Koetin nousta, mutta voimani
-pettivät, ponnistelin kotvan kuin painajaisen vallassa. Viimein kokosin
-koko tahdonvoimani pakoittaakseni raukeat jäseneni tottelemaan. Astuin
-lattialle, raoitin akkunaverhoja, näin kuun kumottavan puutarhani
-puitten yläpuolella, kiiruhdin kellon luo, se oli kymmenen. Syöksyin
-kamarineitoni kimppuun, ravistin häntä ja sain hänet kavahtaen
-heräämään: -- Quinette, mikä päivä nyt on? Hän nousi huutaen tuoliltaan
-ja aikoi paeta, sillä hän luuli minun hourailevan. Minä pidätin häntä,
-sain hänet rauhoittumaan, sain tietää, että olin nukkunut vain kolme
-tuntia. Kiitin Jumalaa. Käsken valjastamaan hevoseni. Quinette
-tuijottaa minuun ällistyneenä. Viimein tulee hän vakuutetuksi, että
-olen täydessä järjessäni, hän ilmoittaa käskyni ja rupeaa minua
-pukemaan.
-
-Valitsin yksinkertaisimman ja kainoimman puvun, en asettanut mitään
-koristuksia tukkaani, kieltäydyin panemasta punaa poskiini. Tahdoin
-ennenkaikkea herättää Léliossa kunnioitusta, joka oli minulle kalliimpi
-kuin hänen rakkautensa. Yhtäkaikki aavistin miellyttäväni, koska
-Quinette, hämmästyneenä kaikesta siitä, mitä mielessäni liikkui, sanoi
-tarkastellen minua kiireestä kantapäähän:
-
--- Totta tosiaan, rouva, en tiedä miten te menettelette. Teillä on vaan
-yksinkertainen valkea puku ilman laahustinta ja krinoliinia, te olette
-sairas ja kalpea kuin kuolema, te ette ole tahtonut panna edes yhtä
-ainoata kauneuslaastaria enkä kuitenkaan ole milloinkaan nähnyt teitä
-kauniimpana kuin tänä iltana. Säälin miehiä, jotka teitä katselevat.
-
--- Pidät siis minua hyvin siveänä, Quinette parkani?
-
--- Oi, rouva markiisitar, minä rukoilen joka päivä taivasta, että
-tulisin teidän kaltaiseksenne, mutta tähän mennessä...
-
--- Vaiti hupsu, anna minulle viittani ja puuhkani.
-
-Puolenyön aikaan olin Valois-kadun talossa. Olin huolellisesti
-hunnutettu. Jonkunlainen kamaripalvelija otti minut vastaan, hän oli
-tämän salaperäisen asumuksen ainoa näkyväinen isäntä. Hän vei minut
-mutkikasta käytävää pitkin puutarhan läpi pimeyteen ja hiljaisuuteen
-vaipuneeseen huvimajaan. Asetettuaan viheriäsilkkisen lyhtynsä
-eteiseen, avasi hän hämärän ja avaran huoneen oven, osoitti
-kunnioittavalla liikkeellä ja järkähtämättömän näköisenä valon sädettä,
-joka tuli huonerivin päästä ja sanoi matalalla äänellä aivankuin olisi
-pelännyt herättävänsä uinuvia kaikuja.
-
--- Rouva on yksin, ei kukaan ole vielä tullut. Rouva löytää
-kesähuoneesta soittokellon, jonka kutsua minä heti noudatan, jos hän
-jotakin tarvitsee.
-
-Ja hän katosi kuin noiduttuna ja sulki oven takanani.
-
-Minut valtasi kamala pelko, pelkäsin joutuneeni ansaan. Kutsuin häntä;
-hän tuli heti, hänen juhlallisen tyhmä ulkonäkönsä rauhoitti minut.
-Kysyin häneltä mitä kello oli, vaikka tiesin sen aivan hyvin, olin
-useammin kuin kymmenen kertaa katsonut matkalla kelloani. -- Kello on
-kaksitoista, vastasi hän kohottamatta katsettaan minuun.
-
-Näin, että tuo mies oli erinomaisesti perehtynyt tehtävänsä
-velvollisuuksiin. Päätin astua kesähuoneeseen ja tulin vakuutetuksi
-pelkoni aiheettomuudesta nähdessäni, että kaikki puutarhaan vievät ovet
-sulki vain itämaalaiseen tapaan maalattu silkkiverho. Ei ollut mitään
-viehättävämpää kuin tuo kammio, joka, totta puhuen, oli kuin maailman
-säädyllisin musiikkihuone. Seinät olivat lumivalkoista marmorisekoa,
-akkunankehykset himmeätä hopeaa, tavattoman komeita soittokoneita oli
-pitkin huonekaluilla, jotka olivat päällystetyt valkealla sametilla ja
-koristetut helmitupsuilla. Kaikki valo tuli ylhäältä, mutta sitä
-vaimensivat alabasterilevyt, jotka muodostivat pyörryköntapaisen
-katoksen. Olisi voinut luulla tuota himmeätä ja pehmeätä valoa
-kuutamoksi. Tarkastelin uteliaasti ja mielenkiinnolla tuota suojaa,
-jonka kaltaista en ollut milloinkaan ennen nähnyt, Se oli ainoa kerta
-elämässäni, jolloin astuin tuollaiseen pikku taloon, mutta joko ei tämä
-huone ollut tarkoitettu salaperäisten rakkausseikkailujen temppeliksi,
-tai oli Lélio poistanut kaikki esineet, jotka olisivat voineet loukata
-silmääni ja muistuttaa minua asemastani, joka tapauksessa osoitti tuo
-huone aiheettomaksi vastenmielisyyden tunteen, jota olin tuntenut
-sisäänastuessani. Yksi ainoa veistokuva valkoisesta marmorista koristi
-keskustaa, se oli antiikki ja kuvasi hunnutettua Isistä sormi suulla.
-Peilit, jotka kuvastivat sen ja minut -- molemmat kalpeat ja
-valkopukuiset ja kainosti verhotut -- synnyttivät niin täydellisen
-harhakuvan, että minun täytyi liikkua eroittaakseni kuvapatsaan kuvan
-omasta kuvastani.
-
-Äkkiä tämä samalla kertaa synkkä, peloittava ja suloinen hiljaisuus
-rikkoontui. Perällä oleva ovi avautui ja sulkeutui jälleen, lattialla
-narisivat hiljaa kevyet askeleet. Minä vaivuin nojatuoliin enemmän
-kuolleena kuin elävänä, tulisin siis kohta näkemään Lélion läheltä,
-ulkopuolella teaatteria. Suljin silmäni ja sanoin hänelle sydämessäni
-jäähyväiset ennenkuin ne jälleen avasin.
-
-Mutta kuinka hämmästyinkään! Lélio oli kaunis kuin enkeli, hän ei ollut
-malttanut riisua teaatteripukuaan, joka oli hienoin mitä olin hänellä
-nähnyt. Hänen hento ja notkea vartalonsa oli verhottu espanjalaiseen
-takkiin valkeasta satiinista. Hänen olkapäillään ja sukissaan oli
-kirsikanpunaiset nauharuusut, samanvärinen viitta liehui hänen
-hartioillaan. Hänellä oli suunnaton rintaröyhelö englantilaisesta
-pitsistä, hänen hiuksensa olivat lyhyet ja puuteroimattomat. Hänen
-otsallaan, jossa loisti jalokiviruusu, oli valkeiden töyhtöjen
-varjostama lakki. Tässä puvussa oli hän juuri näytellyt don Juania
-kappaleessa Festin de Pierre. En ollut milloinkaan nähnyt häntä niin
-kauniina, niin nuorena, niin runollisena kuin sillä hetkellä. Velasquez
-olisi iki-ihastunut saadessaan sellaisen mallin.
-
-Hän laskeutui polvilleen. En voinut olla ojentamatta hänelle kättäni.
-Hän oli niin aran ja nöyrän näköinen! Että ihailtu mies tunsi arkuutta
-naisen seurassa oli niin harvinaista siihen aikaan -- ja sen lisäksi
-vielä kolmekymmentäviisivuotias mies, näyttelijä!
-
-Yhdentekevää: minusta tuntui, minusta tuntuu yhä vieläkin, että hänessä
-oli nuoruuden koko tuoreus. Valkeissa vaatteissaan muistutti hän nuorta
-hovipoikaa, hänen otsallaan oli ensi lemmen koko puhtaus ja hänen
-sydämessään sen koko tulisuus. Hän tarttui käsiini ja peitti ne
-kiihkeillä suudelmilla. Silloin minä menetin järkeni, vedin hänen
-päänsä polvilleni, hyväilin hänen polttavaa otsaansa, hänen karkeata
-mustaa tukkaansa, hänen ruskeata kaulaansa, joka peittäytyi hänen
-kauluksensa pehmoiseen valkeuteen... mutta Lélio ei käynyt
-rohkeammaksi. Koko hänen hurmauksensa keskittyi hänen sydämeensä, hän
-alkoi itkeä kuin nainen, hänen nyyhkytyksensä eivät tahtoneet lakata.
-
-Oi, minä vakuutan, että nautinnolla itkin hänen kerallaan. Pakoitin
-hänet kohottamaan päänsä ja katsomaan minua. Suuri Jumala, kuinka hän
-oli kaunis, kuinka hänen silmänsä loistivat hellyydestä! Hänen tosi ja
-ylevä sielunsa loi suloutta hänen vartalonsa vioille ja vuosien ja
-yönvalvonnan hävityksille. Oi sielunvoima! Ken ei ole käsittänyt sen
-ihmetekoja, ei ole milloinkaan rakastanut. Nähdessäni liian aikaiset
-rypyt hänen kauniilla otsallaan, hänen hymyilynsä kaihomielisyyden,
-hänen huuliensa kalpeuden, tunsin liikutusta. Teki mieleni itkeä hänen
-surujaan, hänen vastoinkäymisiään ja hänen elämänsä työtaakkaa; tunsin
-omikseni kaikki hänen kärsimyksensä, vieläpä nekin, jotka saivat
-alkunsa hänen pitkällisestä, toivottomasta rakkaudestaan minuun, ja
-minussa vallitsi enää vain yksi halu -- korjata se paha, minkä hän oli
-kärsinyt.
-
--- Rakas Lélioni, suuri Rodrigueni, kaunis don Juanini! sanoin
-hämmästyksissäni.
-
-Hänen silmäyksensä polttivat minua. Hän puhui, hän kertoi minulle
-rakkautensa vaiheet ja kehityksen. Hän sanoi, että irstailevasta
-näyttelijästä olin minä tehnyt hänet tuliseksi ja voimakkaaksi, että
-olin kohottanut häntä hänen omissa silmissään, antanut hänelle takaisin
-nuoruuden rohkeuden ja unelmat. Hän kuvaili kunnioitustaan minua
-kohtaan, kertoi halveksivansa tavaksi tulleita typeriä lemmenjuonia.
-Sanoi, että antaisi kaikki jäljellä olevat elinpäivänsä yhdestä
-ainoasta hetkestä minun sylissäni, mutta että hän uhraa tuon hetken ja
-nuo päivät pelosta, että loukkaisi minua. Milloinkaan ei enemmän
-sydämeenkäyvä kaunopuheisuus ole naissydäntä järkytellyt, milloinkaan
-ei hellä Racine ole puhunut rakkaudesta niin vakuuttavasti, niin
-runollisesti, niin voimakkaasti. Kaiken sen mitä intohimo voi keksiä
-hienoa ja vakavaa, suloista ja kiihkeää, ilmaisivat minulle hänen
-sanansa, äänensä, silmänsä, hyväilynsä ja nöyryytensä. Oi, mahtoiko hän
-pettää itseään? Näyttelikö hän?
-
--- Varmasti en minä sitä usko, huudahdin minä katsoen markiisitarta.
-
-Hän näytti puhuessaan nuortuvan, karistavan päältään sata vuottansa
-kuin Urgele-haltijatar. Kuka onkaan sanonut, että naisen sydämessä ei
-ole ryppyjä.
-
--- Kuunnelkaa loppuun, sanoi hän. Hämmentyneenä, menettäen
-itsehillitsemiskykyni hänen puhuessaan, syleilin häntä, värisin
-koskettaessani hänen pukunsa satiinia, hengittäessäni hänen hiustensa
-tuoksua. Pääni meni sekaisin. Kaikki se, mikä oli jäänyt minulle
-salaisuudeksi, mitä en luullut voivani tuntea, heräsi minussa. Mutta se
-oli liian voimakasta ... minä menin tainnoksiin...
-
-Hän sai minut nopeasti tointumaan. Näin hänet jalkojeni juuressa,
-entistä ujompana ja liikutetumpana.
-
--- Säälikää minua, sanoi hän, surmatkaa minut, ajakaa minut pois.
-
-Hän oli kalpeampi ja heikompi kuin minä.
-
-Mutta kaikki tämän niin vaiherikkaan päivän kuluessa kokemani
-hermotärähdykset aiheuttivat, että minä siirryin nopeasti tilasta
-toiseen. Tämä uuden elämän nopea välähdys oli vaalennut, vereni oli
-tyyntynyt, todellisen rakkauden hienous pääsi voitolle.
-
--- Kuulkaa minua Lélio, sanoin hänelle; ylenkatseesta en minä teidän
-hurmauksestanne riistäydy irti. Kukaties on minussa kaikki se
-arkatuntoisuus, joka istutetaan meihin lapsena ja tulee kuin toiseksi
-luonnoksemme, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta asiaan, koska
-luontonikin on muuttunut toiseksi, minulle ennen tuntemattomaksi. Jos
-rakastatte minua, niin auttakaa minua teitä vastustamaan. Antakaa minun
-viedä mukanani suloinen tyydytys, että olen rakastanut teitä vain
-sydämellä. Ellen olisi kuulunut kenellekään, niin kukaties antautuisin
-teille ilolla. Mutta tietäkää, että Larrieux on minut häväissyt,
-tietäkää, että kamalan välttämättömyyden pakoittamana tekemään kuten
-kaikki muutkin ihmiset, olen kärsinyt sellaisen miehen hyväilyjä, jota
-en ole milloinkaan rakastanut. Tietäkää, että sen johdosta tuntemani
-inho on sammuttanut minussa mielikuvituksen siinä määrin, että ehkä
-vihaisin teitä nyt, jos olisin langennut äsken. Ah, älkäämme tehkö
-tuota julmaa koetta! Tahdon säilyttää teidät puhtaana sydämessäni ja
-muistossani. Erotkaamme ijäksi ja viekäämme täältä mukanamme kokonainen
-tulevaisuus täynnä kirkkaita ajatuksia ja jumalaisia muistoja. Lélio,
-minä vannon kuolemaan asti teitä rakastavani. Tunnen, ettei vanhuuden
-jää tule sammuttamaan tätä hehkuvaa liekkiä. Vannon myöskin, etten
-milloinkaan tule antautumaan kenellekään toiselle miehelle sen jälkeen
-kun olen kieltäytynyt teille antautumasta. Se ei ole minulle vaikeata,
-te voitte minua uskoa.
-
-Lélio polvistui eteeni. Hän ei rukoillut eikä soimannut, hän sanoi,
-ettei hän ollut toivonut kaikkea sitä onnea, minkä minä olin hänelle
-suonut, ja ettei hänellä ollut oikeutta vaatia enempää. Kuitenkin
-pelästyttivät minua jäähyväisiä jättäessäni hänen toivottomuutensa ja
-hänen äänessään ilmenevä liikutus. Kysyin häneltä, eikö hän ajattelisi
-minua onnellisena, eikö tämän yön autuus levittäisi suloa hänen koko
-elämäänsä, eivätkö hänen entiset ja tulevat kärsimyksensä vaimentuisi
-joka kerta kun hän palauttaisi sen mieleensä. Hän sai uutta eloa ja
-vannoi ja lupasi kaikki mitä tahdoin. Hän lankesi vielä kerran
-jalkoihini ja suuteli pukuani kiihkoisasti. Tunsin horjuvani, viittasin
-hänelle ja hän poistui. Vaunut, joita olin lähettänyt hakemaan,
-saapuivat. Tämän salaperäisen talon automaattinen palvelija kolkutti
-kolme kertaa oven ulkopuolella, ilmoittaakseen sen minulle. Lélio
-syöksyi epätoivoissaan oven eteen, hän näytti aaveelta. Työnsin hänet
-lempeästi syrjään ja hän väistyi. Sitten astuin ulos ovesta ja kun hän
-tahtoi minua seurata, osoitin hänelle nojatuolia keskellä huonetta
-Isiksen kuvan vieressä. Hän istuutui sille. Intohimoinen hymyily
-väreili hänen huulillaan, hänen silmänsä loistivat viimeisen kerran
-kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Vielä oli hän kaunis, nuori, vielä oli
-hän Espanjan grandi. Muutaman askeleen päässä, ennenkuin kadotin hänet
-ainaisesti näkyvistäni, minä käännyin ja loin häneen viimeisen katseen.
-Epätoivo oli hänet murtanut. Hän oli tullut vanhaksi, rumaksi,
-hirvittäväksi. Hänen ruumiinsa näytti halvaantuneelta, hänen
-kokoonpainuneet huulensa yrittivät hymyillä, hänen silmänsä olivat
-sammuneet ja lasimaiset. Hän oli enää vain Lélio, rakastajan ja
-prinssin varjo.
-
-Markiisitar vaikeni. Sitten jatkoi hän kutistuen itsekin kokoon kuin
-luhistuva raunio:
-
--- Siitä hetkestä lähtien en ole mitään hänestä kuullut.
-
-Markiisitar vaikeni taas, kauvemmin kuin edellisellä kerralla. Mutta
-pitkien vuosien, koko elämän kestävän rakkauden tai lähestyvän kuoleman
-suomalla voimalla pakoittautui hän jälleen hilpeäksi ja sanoi
-hymyillen:
-
--- No, uskotteko tästälähin kahdeksannentoista vuosisadan hyveeseen?
-
--- Rouva, vastasin minä, ei tee mieleni sitä epäillä. Kuitenkin
-sanoisin ehkä, jos olisin vähemmin liikutettu, että te teitte viisaasti
-antaessanne sinä päivänä iskeä suontanne.
-
--- Kurjat miehet! sanoi markiisitar. Sydämen tarinasta ette te ymmärrä
-hitustakaan.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Markiisitar, by George Sand
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MARKIISITAR ***
-
-***** This file should be named 53658-8.txt or 53658-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/6/5/53658/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53658-8.zip b/old/53658-8.zip
deleted file mode 100644
index 9c1f8aa..0000000
--- a/old/53658-8.zip
+++ /dev/null