diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53657-8.txt | 3690 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53657-8.zip | bin | 73888 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3690 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..4a7e27d --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53657 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53657) diff --git a/old/53657-8.txt b/old/53657-8.txt deleted file mode 100644 index 09fd079..0000000 --- a/old/53657-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3690 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro, by Hjalmar Nortamo - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro - Raumlaissi jaarituksi - -Author: Hjalmar Nortamo - -Release Date: December 3, 2016 [EBook #53657] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MNÄÄ JA TASALA VILKK JA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -MNÄÄ JA TASALA VILKK JA HAKKRI IIRO - -Raumalaissi jaarituksi - - -Kirj. - -Hj. Nortamo - - - - - -Raumalla, -Länsi-Suomi, -1906. - - - - -SISÄLLYS: - - Antonim bäev - Tasala Vilkun berindraha - Tasala Vilkun gäändmys paremppa elämähä - Kui Hakkri Iiro meijän belast saksan giälen daidollas - Kuit Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro viäkottliiva mnuu uude veisun dekemä - Tasala Vilkk pauha meillp pyssyist - - - - -Antonim bäev - - -Mnää muista viäl valla hyvin dämäm bäevä, Antonim bäevä, nelikymmend -aastaikka takasi. Sillo el viäl -- helkkris nii -- ja elä viäläkki -Anders Anton Kringelin. Hän asus siihe aikka Isollp Poikkiskadull -vastpäät Simeli ja ol hausk miäs, vaikk olikin givuloine. Antonim -bäev ol sinä vuank keskviikko päevän. Tiista ehtost tlee Tasala Vilkk -mnuun dyän ja sano: "Kuulestis, niingos tiädä o huame Antonim bäev -ja Kringelinin darvittis herättä huameltta vähä juhlalisemin gon -davalist." - --- Tarvittis mar niingi, -- oleks ajatell, millaills se tapaduis. --- Soittas semsis toimituksis pruukata ja jos Hakkri Iiro puhalais -klanettias ja snää krahnaisif fiooli, niin gyll mar siit jo koko juhl -tliis. - -Mutt ei mnuum duuman Vilkullk kelvann. Se poik pan ai asjak kunttohon -doisellt tavallk kon davalise ihmse, ja tuski mnää oli saanns -sanotuks, millaill mnää ajattlin Gringelini herättämist, ennengo -hän rupes kattlema mnuu niingon girko vaevast ja sanos: "Soitta! -- -soiteta oikke semsis menois; soiteta ja päristellä. Mutt tykkäks -snää, ett se o juhlalist. Ei yhtikäm behu. Toist se on go ammuta ja -mnää olengi ajatell, ett Kringelin herätetäm barill laukauksell huame -aamust." - --- No niin, gyll se vaam bäis käy. Ammuta vaa. Mutt mistäst mek -kaikk saam byssy? Em mnää vaa sunkkan dulf föleihi, jos snää yksnäs -päräyttlep pyssyines, mnää tahdo amppuk kans ja kyll mnää sengin -diädä, ett Hakkri Iiro ja ampput tahto, kon gerra ambumisen doimeis -olla. - --- Ol vai olk, kukast täsä pyssyst om buhell ja pyssyj ajatell. -Tykkäks snää, ett se olis juhlalist, jos joku snuu nimipäevälläs -tliis akknas allp pyssyllp paukuttleema? Takkaks, ettäs heräisi -haulpyssym bräiskäyksest? - --- Engöst mahdais sendä herät? Mutt Herra nimes, milläst mes sitt -ammu, josei pyssyill? - --- Mill me ammu? -- Kanuunallt tiätyste; eik siint tarvita Iiroj -eik Aaroj; mes saa sen gahden doime valla hyvi. Snää laita Minervan -ganuuna huameltta aikasin dänn ja ko mnää se lada, ni mnää takka, ett -se käy kolmest pyssyst ja ussemastakkin, go se lauasta. Tiädäks se om -boikka se Minervan ganuun; mnää ole sill ennengi jyräytell. - --- No om mar snuull vaan goeran guri, mutt ei snuu meiningis hulluma -ol. Ja kyll mnää kanuunan dännt toimita hyvis ajois. Ko ensmäine -lehterkuarm mene haminaha huame aamust, ni mnää hyppän guarmam bääll, -mene Minervaham, bistän ganuuna säkkihi ja pääsen dalomboja heosell -haminast kotti jällk kanuunoinen. Se käy niingo äksäst vaa. - -Ja nii mnää teingi. Minervan ganuun ol meill jo enne viitt seoravan -aamun ja Vilkk rupes koht ladamisen doimeihi. Kruutti se poik ajo -sinnp piolissi, ni ett mnää jo pakkasin dyyreksymän goko juhlalisutt -ja kruutim bäälls se hakkas ja mänttäs rohtmi, nii ettei sill oli -mittä määrä. Kyll mnää händ koiti hillitäkki, mutt luulettak, ett -se mittä autt. Ei maare; se hakkas vaa vasarall ja puumbalikallt -topningeitas kanuunaha ja sylk ai joukko, ett kummingim biukka olis -menn. -- Em mnää olp pali kanuuna ladamisen doimeis oll, mutt kyll -mnää se sendä ymmärsi, ett siit juhlalinem baukaus pit tleeman, go se -lauasti, se Vilku lading. Sill ett kruutti siin ol, niingo sanott, -oikkem Borvo mitall ja topningeit Vilkk ol hakanns se juur jämt -täytte suuhu saakk. Olsitt nähnk, kuit tytyväise näköne Vilkk ol, ko -hän ol saannt tyäs valmiks. Häne silmäs kiilsiväp pääs juur niingon -dinaknapik, ko hän viäl kerran goitt sormellas, ett olik rohtmep -piukas. Ja sitt hän siäppas koko rustingin gainlohos ja me läksin -dosa pual kuude aikka aamustem bainaman Gringelinin dyä. Hissuksis me -liikusi ja pääsin göökkihi, nii ettei Anton tiätänn mistä. Kuultti -vaan, gom boik kuarsas toises huanes. Koko talos ei oli liikkell -viäl kukka muu kom biik. Se ol tehn valu takkaha ja pelas siink -kaffepannuines. Mutt mnää sanosi händ: "Kuulestis flikk, menestis -hiukam bois tiäld siitt muuri viärest, meill on däsä kans piänd -toimitust." - -Kyll piik meit vähäm bitkäst katos, mutt men se sitt sendäm bois -muuri viärest, nii ett Vilkk pääs kanuunatas panema laillsse -asenttoho siihen dakall. Kaua hän stää siins sovitteli ja justeeras, -mutt viime se ol häne miälestäs hyvim baikallas ja mnää sano se, -ett se näytt oikke juhlaliseld, ko se siin makas takalls suu päi -Antoni huanett. Eik nys sitt tarvitt enä muut ko ruvet laukasemisen -doimeihi. Mnää ajattli itteksen, ett kyll mar Vilkk sen gunnjan dahto -ittelles, ko hän se ol ladannukki ja muutongi ol semnem byssmiäs. Eng -mnää tahdk kiälttä, ett mnää hiukam belkäsingi stää kanuunam bahust -ja siirsingi ittiän vähitelle ovem bualehem biika seljän daa. Mutt em -mnää siälls saannk kaua seisso. Vilkk ott pärehe valu, tul mnuun dyän -ja sanos: "Jaaha, Kalkke, snää joudak kyll nähds sem biäne vaeva, -ettäs laukaset tuan, go mnää ole se ladinkkin doimittan." - -Mnää ymmärsin gyll, ettei täsä ollk kysymyst vaevoist, muttko ett -Vilkk pelkäs ja, niingo sanott, pelkäsi mnää, pahus soikko, ittekkin -goko rustinkki. Mutt samas silmäräpäykses mnää muistin, gui mnää -oli maistraati edes saannk kehumist rohkeudestan, gon oli oli valu -samottamas, sillon go engelsman Rauma haminam boltt. Ja ko mnää se -muisti, ni mnää puri hammastan, graappasim bäresoito Vilkun gädest ja -sohasi sillf fänkpannuhu. -- -- - -Sillo se paukatt! -- Jumalist, ko se paukatt! -- Kyll se ol -juhlalinen däräys! Kaffepann lens, jumal tiäs, mihi, piik seisos -silmä riipi raapim bääs eik saanns sanaka ulos suustas ja kaikk -akknat talos krapisivap palasiks. Mutt Vilkk siäppas vähä äkkin -ganuunan gainlohos ja kas näi lykkämäm bakko, Vilkk edell ja -mnää peräs. Ja ko me olim bääs ulos portist, ni me huamasi, ett -naaprisakki oliva akkna rikk. Ko mes se näi, ni meillt tul viäl -suureve kiiru. Mnää katosi sendän daanen ja sillo mnää näin -Gringelinim bistäväm bääs ulos tyhjist akkumboogist ja mek kuulin go -hän huus: "Kyll mnää teijä vaa nää, junkkri." -- Em mes sendä ollk -kuulevannas, kon garasim Balotondi makasiinetten daam biiloho. - -Mutt kyll se Vilkk ol aika poik! Ja hyvä kurssi ei meild kummaldakkam -buuttunn, vaikkan se itt sano. -- Arvakkast mitä met tei? Jiiu, -ladattin ganuun uudestas ja ko se ol saatt kunttoho -- se Vilkk ol -siint toimes koko mestar -- ni menttin doinen gert Gringelinin dyäm, -banttin ganuun vanhallp paikalles ja jyskäytetti uus kert. Mutt se -jälkke em me enä lykänn liässuhun go meni sisäll Anttonin gousill. -Ja hyvin Gringelin meit trahteeras ja kiit meit vähä mond kertta -juhlalisest herätyksest. Ja juhlaliset täräykse ne olivakki. Niin -gaikk tykkäsiväk, ko olivak kuuli ne. - -Nii händ, muista mar mnää sem bäeva. Se ol siihe aikkan, go viäl sai -vähä lystiäkkim bittä. Mutt menkkäst tähä aikka mailma panema jotta -juhlalisemppa toime, ni ovaf fiskaali ja poliisik koht kimbusan. - - - - -Tasala Vilkum berindraha - - -I - -Siit om bali vuassi, kon gaikk tämä tapadus. -- Tasala Vilku isä ol -kuall ja Vilkk jäi kottit talvreisust. Hakkri Iiro ja mnää tuumali -sillo, että soveis mar meijängi jääd yhdeks talveks kotti Vilkull -niingo seora pitämä häne murhesas. Ja nii met teingi. -- Ja se mnuun -däyty sanno, ett Vilkk, vaikk se ylipäätäs ol semne velikuld, sur ja -kaippas issätäs ja puhel siit mond kertta vedes silmis. Mutt kaippas -ai se isäs perinöijäkki. Asi ol, näättäk, semne, ett Tasala äijäst -kohisti ja ol aina gohist, ett sillp pit rahoj olema, mutt ko äijä -ol kuall ja ruvettin gattlema sen davaroit, ni ei löydett penniäkkä. -Vilkk meinas, niingo Hakkri Iiro ja mnääki, ett vissi ne raha jossam -baikka piilos ova ja kas nii mes sitt rupesi niit hakema oikkem -berimpohjasest. Jaa-a, mnää takka se, ettei koko Tasalan dalos olis -semmost paikka, kon em me olis koperoinn läpi ja mnää mainitten däsä -vaa yhdeks esimerkiks, ett met tallim barsild löysin Dasala muari -äitvainajan guldsormuksen, go se ol flikkan olles kadottans sinns -saman vuank, ko ryss maahan dul. Mutt rahoj em me vaa löytänn mistä. --- Pahukse hyvi se äijän gränä ne ol lymyttänn. Ja lymyttänns se ne -ol, ko se ol semne vähä klookk ja koerangurine äij. Toises sanosivas -stää kaahoks, mutt ei siinp pahas kaaho vikka ollp, päivasto se ol -viissave ko moni muu, kon däsä mailmas viissan girjois pidetä. - -No nii, me oli aikan hakenn ja vihdo viime hakemast lakannukki -ja Vilkum berinö oliva hipunn hyvi vähihi. Timberkistus ol pari -vaatekertta, vanha-aikkane hoppikuarinem blakkarkell, semne -mullisilm, ja äijän girkkhatt, oikken gorkki, juhlalise näköne -silkkhatt, ko ol juur jämt niingon göyhän dalon gorsteen. Siin ol -kaikk. -- Se hatt niist perindtavaroist meijä miälestän sendän -gaikkjast muhkeve ol, ja stää ai äijäki ol vaijell juur niingo -silmterätäs. Stää pidetti ai lukun dakan ja Vilkk o meil mond kertta -jutellk, kumse selksauna hän sai, ko hän gerra ol pistänns sem -bäähäs, ko äij ol unhottann harkkus auk. Eik stää sitt ihmettlemist -ol, ettei koko talos oli, niingo Vilkk sanos, yhtä semmost kalu, ko -hän olis katells semsellk kunnjotuksellk ko stää silkkhattu. -- Ja -komjas silkkhatt se olikin, gyll mnuu se sannot täyty. - -Nii oikke; me oli jättännk kaiken doevo niitte rahatte löytämisest -ja lakann niit hakemast. Kappal aik sitt jälkkembäi mnää meni yhten -ehtont Tasalaha Vilkun gans juttlema, niingo mnuun dapan ol. Vilkk -ol koton ja täödes toimes. Tasala muar ol pann hänem blattingmatast -tekemä ja poik vääns matast kokko, ni ett hiki tukas ol. Mnää istusi -häne viärehes ja rupesi hand auttaman, go oli saannp piippum balama -ja klossi suuhun. No, mitäst täst; me istusi siins sitt ja juttli -muinassi ja löi matast kokko. Mutt ei ollk kulunn monttaka minuutti, -ennengo ovi aukes ja Hakkri Iiro pyäräytt sisäll. Ja me näin goht -Iirom bääld, ett sill ol jotta erinomast tiädos. Ei se lakki pois -päästäs ottann eik hyvä päevä sanonnk, kon giäppas tooli ittelles -ja istus käde houssuim blakkris ja kondi harillas ja kärytt sikarim -bahat, ko sill ol toises suupiäles, juur niingo se olis olls siihe -naulatt. Semne se ol se Iiro, se poik tais sitt kiusat toist syndist -juur niingo matto, ko se ol saannt tiättä jotta semmost, ko mekki -olsin dahtonnt tiättä. - -Mnää vilkauti silmätän Vilkull ja Vilkk nyäkkäs päätäs merkiks, ett -hän diätä, kuit täsä ny menetellä. Näättäk, ei siin olis auttann -ruvet kyselemä Iirold, mitä ny ol tapattunn, ei maarenga, em mes -sillaill olis saann mittän diättä. Sentähde me olingi vaa niingo muin -miähin ja väänsim blattingmatast kokko, nii ett vähä henkki ol. Iiro -istus toolillas, kärytt sikarias ja ol ittiäs täynn niingom Binomäe -saavas. - -Käryttel nys siin aikas, mnää ajattlin, gylläs itt kärsi juttlemise -halust yht pali ko mekkin guulemisen doevost. Ja nii mes siins sitt -istusi ja kattiin doissian juur niingon giukkusek kukose. Vihdo -viime mnuun dul valla huamattemat kysytyks: "Misäst asjoisas snää ny -liikkeell ole?" - -Jos luulett, ett Iiro vastas siihen gysymyksehe, ni ett tet tunn -Iirot yhtikäm behu. -- Ei maare; ei se poik oli mnuu kuulevannas; -mutt se verra se sendä muutus, ett se rupes puhelema ja sanos: - --- Plattingmatastak poja väändävä? - --- Niingos nää -- me vastasi ja veri kiähus kiukust meijä -sisikunnasan. - -Sitt istutti jälls sanakam buhumat ja jumal tiäs kuik kauva olis -istutt, jos ei Vilkk olis konstit tiätänn. Se poik nous seisomalla, -oijens kätens päin gatto, haukottel oikke miähen davall, läks menemäm -beräkamari kohde ja sanos: "Hyväst nyp poja; ny o maat meno aik -käsis." - -Siilo Iirollt tuliki hätä kässihi ja poik sanos vähä nässist: -"Kuulestis Vilkk, lainaks mnuull isä-vainajas silkkhattu huamseks -päeväks?" - -Jos salav olis lyänn alas siihe meijän geskellen, ni mnää luule, -etten me olis nii hämmästynnk, ko me ny hämmästysi Iiron gysymyksest. -Mes seisosi suu auk ja silmäs seljälläs pääs ja siink kulus kappal -aik aikka, ennengo Vilkk sai sanotuks: "En diäd, ole meinann itt -ruvet täsä vähä niingo herrastleema." - --- Ol verka -- sanos Iiro -- ei se sov millaillakka, ett snää ruppet -täsä knallis pökkäilemä. - --- Sopik se snuulls sitt sem baremi; oleks snää miälestäs suureve -herr ko mnää? - --- Stää asja em mnää viit ruvet täsä ny määräskleemä, mutt eks snää -kuuli, ett mnää pyydängi snuu hattuas vaa yhdeks päeväks. - --- No, mutt mihist snää sills sitt mensi, Jumala lahi? - -Tätä ei Vilkk olis saannk kysy. Iiro nokk lens koht jällp pystöhö ja -se vanh koppelemine algo uudestas. Ei se sanaka sanonnk, kon gopist -tuhgam bois sikaristas ja rupes vetelemä saujas. Ja nii se olis meit -taas kiusann, Jumal tiäs, kuik kauva, jos ei Vilkk uudestas olis -uhann menn maat. Sillo ei auttanukka vikuroittemine, muttkom boik -jouduski vähä äkki viljelemäni buhelahjatas. - --- No, odotast nys sendä, Vilkk! Asja lait o nääks semne, ett mnää -olen gäskett -- lapsen gummiks. - -Siins se sitt ol se Iiro suur salasus ja suur se oliki. Me oli viäl -enemä hämmästynnyk ko sillon, go hän gnalli lainaks pyys. Vihdo viime -Vilkk pääst pitkä vihelykse ja sanos: "Vai kummiks snää olek käskett. -No, kaikki täsä mailmas kuule, ennengon guale." - --- Kummiks oikke mnää olen gäskett ja tahdoisi menns semssen -doimituksehe vähä niingon girkktamineis. -- Näättäk, ko stää tlee -vanhemaks ja arvokkamaks ja elä ihmsiks, ni uskota miäst semssingin -doimeihi, puhel Iiro ja silmä vilasivap pääs ja suu ol messingis, nii -ett hyvi näys, ett se nautes meijä hämmästyksestän. - -Mutt meijä miälestän hän ol liia ylppi ja ko hän siink kehtas ruvet -puhelema sinnp päi, ettem me oli elänn ihmsiks, ni mek karasi molema -hänen graivärkeihis kii ja sillo Iiro huamasiki, ett hänell ol tosi -käsis ja hänen däydys nöyrtty. Mutt vaikk mek kuing olsin gysynn, ett -kene lapsen gummiks hän ol käskett, ni em mes saanns siit seikko. Eng -mes sill juur pali väliäkkäm bitänn. -- Vihdo viime Vilkk sitt men -harkustas ottama sen gnalli, anno se Iiroll ja sanos: "Kas se, otny, -muttkat ettes, kuis snuun gäy, joses tuas stää samas reedas takasi." - -Ei Iiro puhunns sanaka, ei luvanns stää eik tätä, mutt ko ott -plakkarpeilis kättehes, paino knallim bäähäs, ott sem bois taas, -kamppas hiukses hiuka otalls, sovitt uudestas knallim bäähäs -ja vahtas ai joukkom blakkarpeilihis. Sitt hän rupes sikarias -sovittleema; ens se pistettin doisse suupiälehe, mutt ko hän ol aikas -peilihis kattonn, nii se jätettingin geskells suut, peil pistettim -blakkrihi ja knallill annettim biäm buff, ni ett se men hiukan -gallellas. Sitt hän men menoijas ja jahnas mennesäs ittekselles: -"Mnää olen gäskett lapsen gummiks; mnää olen gäskett lapsen gummiks." --- -- -- - -Vilkk ja mnää kattli niit Iiro vehkeit ja istusi niingo nuijall -lyädy. Mutt ko Iiro ol menn, ni Vilkk sanos: "No ol mar siin Iiros ny -äijä, mutt annast katto, eik ylppeys nykkin gäy langemukse edell." - --- Nii händ, annast vissin gatto, sanosi mnää ja läksin gotti. - - -II - -Seoravam bäevä ehtost mnää jäll istusin Dasala Vilkun dykön samois -toimeis ko edelisen ehtonakki. Ulkons sado niingo saavist kaattai ja -kura ol kaduillp polvihi astikk. Juur ko mes siins sitt istusi ja -ihmettli viäläkki stää Hakkri Iiro ylppelemist eilä, ni mek kuule, -ett joku kola porstos ja haparoitte ove avand. Vihdo viime se sai ove -auk, ja jos uskott taikk ei, ni se ol Hakkri Iiro, ko siäld kiipust -yli kynnykse. -- Mutt mimses ruakos! -- Se ol kuras silmihi astikk, -vaattes se oliva revityp pahom bäevi, lakki ei sill oli lainkka, mutt -se sija sill ol pääs hirmuse suur haav, ni että päänahk roikus valla -silmill eik taulvärkist näkynn muut ko aline osa ja töine silm. Ja -vert se spruuttas niingo häijän gurkust Päälsem bäätteks hän ol -- -niingo me merimiähes sano -- niin "duu blokk" kom bääsiki. - --- Misä herra nimes snää ole oli ja mist snää tlee? -- kysys Vilkk. - --- Mist mnää tlee? Ristjäisist mnää tlee. Näättäk, ko stää elä -ihmsiks, ni uskota semssin doimeihingi, uskotan gummiksikki -- -uskota oikke -- mutt en san vaa, mikä lapse nimeks pantti, -en san vaa. -- -- -- - --- Ol ny vai, Jumala lahi, ja pidäst vähä vaari, ettes tahr kaikki -paikoj, kos siint trasikoittep pisi laattja ja spruutta vert ja jätak -kura ymbrilles. - -Mutt ei siinp pali torumise ja riitlemise aikka oli. Vilkk ja mnää -saim bistä äkki jaku yllen ja kas näin dohtrin dyä Iiron gans. -Kaikeks onneks tohtor ol koton ja ko Vilkk men gysymä, jos hän otta -vasta yhden gambraatin, go o saannp päänguares kamffiilatuks, niin -dohtor käsk meijän goht tuad Iiro sisäll. Mutt ennengo mes sen dei, -ni me anno Iirollk kova varotukse, ettei hän sais puhelit turhi ja -suututtat tohtri. Ja Iiro lupas oli ihmsiks. Mutt luulettak, ett se -pit puhes. Ei maaren, go rupes koht pauhama ja praakkaman dohtrin -gans, juur niingo he olsiva oli vanhat tutu, ja mes sai istus siin ja -hävet silmän däytte hänen dähtes. -- Ja mond kertta jälkkembäi me ole -ihmeteli, ettei se tohtor suuttunnk, ko Iiro siinp puhel, niingo hän -olis olis skansis toiste merimiästen gans. Mutt eikä suuttunn vaan, -gon geris ens hiuksep pois Iirom bääst juur puhtaks ja ajo viimem -bartveitell viäl hiusten dröndikki helkkrihi. - --- Kas nii, ny om bää sili ko muna, tuumal Iiro ja kiikkaskel meit se -nahafliitin dakka toisells silmälläs. - --- Ol vai, ol, mnää sanosi. Josas tiädäisik kuik kalppjald snää -näytäk, kos siin vauhkottle ymbrilles yhdells silmäll! - --- Yhdells silmäll! Kyll mar stää siin vaan darppeks on, gon dätä -mailma yhdelläkki silmällk kattle. Vai tykkäks snää, ett se ansatte -kahdells silmällk kattlemist? - -Mutt tohtor ol toist miäld. Se nost se nahafliiti ylös, sovitt sem -baikoilles ja rupes neuloma stää kii. Mnää sanosi sillo Iiroll: "Pur -nyh hammastas ja ol miäs!" - --- Paneks sormes rakko, ni mnää pure, mutt em mnää täsä tyhjä -purema rupp -- meinas Iiro, eik tiättos pistännk, kon dohtor neulos -ensmäitten diki. Mutt kon dohtor rupes toist tikki tekemä, ni Iiro -karas tohtrin gätten gii ja sanos: "Andakka antteks, tohtor hyvä, -vaikk mnää kysy yht asja." - --- No, mitästä on gysyttävä? - --- Kuulkkast, tohtor, panittakost te lainkka solmu langam bäähä? -Josett stää tehn, niin däsä taita Yrjö Sukasen davallt tuli mond -turha tikki tehty ja tikette lu'u jälkken gaiketakkin däst lystist -maksama joutu. - --- Pid nys suus kii! huusi Vilkk ja mnää niingo yhdest suust ja -häpesi. -- Ja mnää sanosi Vilkull: "Kaikk hulttemes se Iiro tundeki. -Mikä pohilaine lumppäij mahta semne Yijö Sukanengi oll?" Mutt Vilkk -sanos, ett se o joku kiri, ko o semne nimeldäs. Ja olkko mnuum -bualestan mikä hyvänäs, mutt stää tohtri mnää vaa ihmettli. Ei se -suuttunnk, ko nauro vaa ja krymös haava kii, nii ett sau neulas käve. -Ja ko hän ol neulonn haavan gii, nii häm ban duko ja sittep pääll ja -rupes selittleemän, gosk tikip pois oteta. Viimeseks hän sitt viäl -varott Iirot ja sanos: "Jos tahdott, ett tämä parene hyvi ja pia, ni -ett tes saa juad viina, eik olutt, eik punssi, eik konjakki." - --- Jaa-hah, kyll mnää ymmärrä, ei sitt mittä muut ko romtodi vaa, -tuumal Iiro. - -Ei meijä auttann muu ko ruvet naurama stää Iirot, vaikk mek kyll -pelkäsi, ett mitä tohtor mahta sanno. Mutt tohtor nauro viäl -makkjamin go me ja käsk meijä menn menoijan. Me rupesingin goht -säälimä ittiän gottippäi, muttko Iiro lakki ruvetti hakema, ni me -muistingi, ettei Iiroll lakki pääs ollukkan, go se Vilkun dyän dul. - --- Misäst snuu lakkis o? kysys Vilkk sillo. - --- Mnuu lakkin, en sunkka mnää lakk pääs ristjäissihi men. Kys snää -vaa, misä se isävainajas silkkhatt o, niis ole laillsill jäljill. - --- Pahukse muatt, oleks snää mnuu isävainan girkkhatt pääs tapplukses -oli? - --- Ole oikke, mutt kyll mar se löydetä. Älä yhtä hual, Vilkk, mennän -Kitukränttihi hakema stää, sinns se vissi o jäänn. Siäll mnuu -kuransatti. Eng mnää ny lakki tarvitt, kon dohtor mnuum bään dämssen -gnyyttihim bist. - -Mitäst täst, meijän däydys kaikin golmem bäälsem bäätteks mennk -Kirukränttihi Vilku hattu hakema ja matkall Iiro selitt, kui hän ol -joutunnk kiikkihi. - --- Mnää kulji näättäk hissuksis kottippäi ristjäisist ja ajattli, -mikä edesvastaus kummills sendä oikkeutt myäde o. Mutt ko mnää pääsen -Gitukrännin duam buallssem bäähä, ni mnuu vastan dlee kolmk kisälli -ja yks heist sano: "Katost meripurakka! Ong vast-tuul vai, kosk -krysät täyty?" - --- O oikke, mutt kosk teili o myät-tuul, ni lisätäst vähä faartti, -mnää meinasi ja tainauti nyrkillän likimäist niskaha. Se ol -oikkjastas vähän dyhmäst teht; mutt em mnää siink kiiruisan -muistannk, kui mond heit ol lukkuas ja sentähde mnuun gäveki hullust, -niingon diädätt. Kaht vasta mnää ai olsim bualiam bitänn, mutt kolm -yht vasta o liiaks, ja selkkän mnää sai oikken darppeksen. Viime -yks niist pahuksist löys puumbalika ja vet mnuu päähä, ni ett kaikk -taevan dähde leiskusiva mnuu silmisän ja jumal tiäs, olisik mnuum -bäärustingin gestännykkä, josei mnuull olis ollu snuu isäs knalli -pääsän, Vilkk. Se o sendä yks siunatt parsel, se knall, älä hukk stää -koska. -- Mutt paho mnää pelkkä, ettei se enä ol niin gorkki ja muhki -ko enne, ei maare sunkka olekka. Mutt sitt se nähdän, ko se löydetä, --- nii oikke, sitt se nähdä, mimseks nek kati ovas se naha repinn, -niingo sanalaskus sanota. - -Semssi se Iiro pauhas, ko mes siink keskells syysyät painsin -Gitukräntti kohde Vilku isävainajan gnalli hakema. Ja ko mep pääsi -sinn, ni Iiro näytt meills sem baika, misä händ ol kuritett, -mek kraappasin dulitikkuhu valkkja ja hai stää siunattu hattu -niingon gooho. Vilkk tarkast Hauenguanombualmaise siu ja mnää -Marelambualmaise. Iiro park ol semses reedas, ett Kitukräntt ol valla -liia soukk hänell ja hän poukkroitt seinäst seinähä. -- Kyll Vilkk -ja mnää siin oikke iso roukkjon dulitikuj haaskasi, mutt em me vaa -löytänn hattu. Mes siirsi sitt ittiän vähitelle Marelan gulma kohde, -mutt ko Iiro äkkäs se, ni hän sanos: "Ei sunkka se vastvirtta menn -ol, sengim böhköse!" - -Ny vast me huamasi, ett ol satann niim bali, ett kesk-koht -Kitukräntti ol yhten joken ja me ymmärsi, ett Iiros ol oikkeus. Mep -paningi sitt vähitellen gursin Guninkkangattu kohde ja siäldpäi -mes se hatu sitt viime löysingi sem borttam bääs, ko mene poikin -Guninkkangadu. Siälls se kiärtel vedes kuatotte joukos ja yritt ai -joukkom bääst portta ali, mutt ei mahtunn. - -Iiro huus ja hurras niingo riivatt, ko hän äkkäs hatun dulitiku valos -ja jahnas ai joukko, ett hän se vaan diäs, ettei semne hattuka sendä -vastvirtta kuli, vaikk hän gomjambiki olis. - -Vilkk ol kiukkune, nii ett kihis, ja sanos Iirot "Pahustaks siin ny -viäl mäikkämä ruppek keskell yät ja herätäk koko korttelkunna! Kat -ettes, ettes joudk kistuhum bäälsem bäätteks." - --- No mutt ann ny mnuu ilot ja riämut, ko mek kummingi löysi -isä-vainas kirkkhatu. -- Usk pois vaa, Vilkk, ett stää viäläkkin -darvita; ei stää tiäd, vaikk tekkin gäsketäis joskus kummiks, ko vaa -elätt ihmsiks. -- Nii oikke -- ja sillo se o hyvä olemas. - -Meit ol jo nii mond kertta suututett sinä ehton ett me oli oikken -dylsistynny eng enä hualinnt tippaka Iirom bistlemisist. - -Hiljaksis siit sitt lähdettin Dasalat kohde ja matkall mep pääti, ett -Iiro jää Vilkun dyä yässeks ja mnää meni heit saattama. Ko mep pääsin -Dasalaha, ni Iiro pan koht maat ja nukus niingon dorrakas. Mnää -rupesi sitt Vilkull hyväst sanoma, mutt Vilkk sanos: "Äläst hual menn -ny viäl; katotast kumses reedas tua hattuki o." - -Ja sitt hän doi sen gnallim böydän dyä ja me rupesi stää tutkiman -gynttlä valos. -- Jaa-a! Mnää, ko oli sen girkkhatu nähn, ennengo se -Iiroll annetti, rupesi oikke saama vedes silmihin, go mnää ajattlin, -guip pian dämä mailman gomeus sendä muuttu viheljäisydeks. Em mar -mnää olis ikänäs luuli, ett semne muhki silkkhatt olis saatt nii -lussuhun, go se Vilku isä hatt ny ol, ja se sija ett se enne ol sili -ja kiils ja loist ja välkys, ni seisosivak karvas siin ny riipi raapi -ja pystös niingo vanhan giukkusen gati seljäs. Ja märk se ol, ni ett -siit laist autt. Vilkk ol vähä surulise näkönen, go hän stää siink -kattel ja hän ott ajatuksisas ai joukko sem bäälystähän gii, vet se -suaraks ja paino se lussuhu jäll. Mutt mnää sanosi: "Pahustaks stää -siin ny venuttle niingo mitäki vanha harmonikka, ei se siit sunkkam -baran. Annast se tänn, ni mnää kato, mimseld se paikk näyttä, ko -Iirom bäät suajel, sillongo händ kalautetti." - -Ja kyll se paikk huakkjast löydetti. Siin ol hatum bäälystäs pualen -gorttli mittane läpi. Vilkk pist sormes siit sisäll, mutt sillon -dulikin doinem bohi vasta ja ko mek kattli stää toist pohja siit -aukost, ni me näi, ett molemittem bohjitte välis ol papereit. Met -tarkastleema, mitä papereit ne oikke oliva ja nii siin vaa viimen -gäve, ett me vedi ulos hatust seittmä läpikastunutt sada marka -sedeli. Sillo meijä silmän vast pystöhö lensivä ja Vilkk meinas: -"Nääks stää äijä, ol mar se vaan glookk äij!" - --- Ol oikke, mutt ol mar seki sendä yks siunatt asi ett Iirot lyättim -bäähä. - -Ja sitt me hurrasi ja tansasi, nii ett olis hulluiks luultt, jos vaa -olis satutt näkemä. Iiroki heräs semsse elämähän, gääns kylkkiäs -ja sanos: "Kosk te olett ai oli hyvi kambraatei, ni mnää sano sitt -teill, ett lapse nimeks pantti: Josefiina Eufrosiina." - -Ja sitt hän rupes kuarssama jäll eik tiätänn mittän dähä maailmaha. - -Mutt Vilkk ja mnää pisti sedelik kuivama ja puhe ainett meill olis -piisanns siin vaikk kuik kaua. Vilkk tuumal enemäst pääst, mitä -kaikki hän nyt teke, ko hänell niim bali raha tul juur niingon daevam -bilvist, mutt viime häm bäätt, ett me lähden gaikin golmen Durkkuhu -viämä niit rahoj pankkihi ja Vilkk maksa reisu ja ylöspido Iiroll -ja mnuull. Raumall ei oli näättäk pankki viäl sillo. -- Siihem -päätöksehe Vilkk sitt jäi ja mnää läksin gotti. Mutt Vilkk sanos, ett -hän valvo viäläkki ja kuiva sedeleitäs. - -Ja Iiro kuarsas, nii ett Tasala akknat tärisivä. - -Sillaill ne Vilkum berindraha löydetti. - - -III - -Niingo mnää sanosin, dul Vilkk viime siihen bäätöksehe, ett me -läksisi viämä niit hänem berindrahoijas Turkkuhu. Mutt jos mnää tode -sano, ni em mnää odottann mittä hyvä siit Turureisust. En sendähde, -ettän olsi eppäll, ett siit tliis ikäv reis, ei maare, muttko -sendähde, ett mnää tunsi Vilku ja tiäsi, ett jos se poik oikke lyä -ittes löysäks, ni ei niist rahoist monttakam benni pankkihin darvinn -viäd. Ja mnää sanosingi Vilkulls suara mnuu ajatuksen asjast. Mutt ei -Vilkk, ko nauro vaa ja valmistel Turu reissuas. Iiroll em mep puhunns -sanaka niitte rahatte löytämisest. Hän ol semne, ettei hän daitann -mittäm bittäs salas, ja hän olis koht jutell ymbärs kaupunkki, -ett Vilkk on dull rikkaks miäheks, eng me olis saann mittä rauha. -Viäl vähemä mes stää uskalsi sanno Iiroll, ett ne rahak kukatiäs -olsiva jäänn löytämät, jos ei händ olis kopautett päähä. Iiro olis -sillo vaatinnk kummingim bualen goko summast löytjäissi ja ilma -stää kehunn ja kerskaills siit, ett hän ne raha oikkjastas löytänn -oliki, nii etem me olis oli enä ihmissi eng mittä häne rinnallas. -Mutt Turureissuhu mes sendäm bääti otta häne fölisän. Sendähde Vilkk -sanosikin, go me yhten ehtonk kaikin golme istusin Dasala salis: -"Pahus soikkon, go aik tlee pitkäks tääll mais; mnää lähde vissi -lysti vuaks ja ajan guluks täst Turkuhu." - --- Aik tlee pitkäks -- sanos Iiro -- oles snää sendä jumalatone. -Mikäst hätä snuu o? Kulkroittep pyss kädes, niim bitkäk kom bäevä -ovap, pisi metti, väänäp plattingmatast ehtosi, eik ol syämsest eik -juamsest eik säädylisest seorast puutett, niin gauan go Anundilan -Galkke ja mnää mais ole. Jas kehta viäl välittä, ett aika tlee -pitkäks. -- Ajattlest vähän, gui mnuu laitan o. En olp, peevele -viäkkö, siit saakk, kom bään gnyyttihim banttin, gehdann nokkatan -ulos portiaukost pistä, ennengom bimi on dull. Ole saann istu juur -niingo fang päevkauttek koton. Josas tiädäisik, kummost se on, go -joutu odottama ehtot juur niingom bäevä valknemist, ett pääsis tänn -jäll juttleman deijän gansan, ni es siin valittlis, ett aik pitkäks -tlee. Ja jos snää ny viäl Turkkuhu lähde ja narrat tiätystengin duan -Galkke fölisäs, ni millaillast mnää sitt aikan guluma saa. Älkkä, -velikulla, ajatelk semssi, kom bysykkän goton. - --- Nii mutt mnää olengin duumall, ett Kalkke ja snää tleett fölis -Turkkuhu. - --- Älä tee, Vilkk, pilkka miähest. Kyllmares sen diädä, ettei mnuullt -täll haava varoj ols semssi reisuihi. Täsä ovat tohtrim balka ja muu -maksamises ennem bitkä. - --- Kyll mnää sen diädä, mutt mnää ajattlin däsä harmeisan, gon en -löyd niit isävainan rahoja, ettäm bane lopukki, mitä mnuull o, -menemä ja maksan deijä reisun ja kaikk lystit Turus. Ja oikke lysti -sitt pidetängim, boja. Eiköst nii? Kyll mar me merell olen gulkennt -tarppeks, mutt tehdäst nyk kerrangi semnem bidemb maamatk ja katota, -mild tämä mailm sild kandild näyttä. - --- Snää oles siunatt miäs, Vilkk! -- sanos Iiro. -- Ja ny lähdetängi -huamispäevän! Mnuull o sukulaissi siällt Turus, se Skrama-Noorlund, -mnuu enon. Kyll mar häne muistatt? Siäll mes saan gortteeri, ettei -siit tarvitt raha maksa. - -Ja Iiro ol ilone niingon golme marka heone. Mutt mnää sanosi: "Ei -sinns sendä nii mennä. Koitast ny vähä muistutellk, kui snuum -bäärustingis lait o. Sanotan gyll, ett koer haavas nuale, mutt snuum -bääsäs ongin däll haava semne aukk, ettei se paranukka ilma lailsen -dohtri appu. Ja siks toiseks em mnää sunkkan gehtaiskan gävellp pisin -Durun gaduj snuun gansas, niingauan go snuull nuat tollo ja alstandit -topisas ova." - --- No, no, kuulkkast Anundila viisast, kuis saarna. Eks annais sendä -antteks, ettän däsä kiiruisan unhotin, gumne mnuum bään lait o? -- -Mutt se mnää sano, ett koht kon dohtor o ottant nämät tukop pois, ni -me lähde. Eiköst nii, Vilkk? - --- Ja vissi, sitt lähdetä juur liukkast! - --- Ei sinns sendä sittengä viäl nii lähdet -- sanosi mnää. -- -Kyllkaiket mek kummingin guukaude aja viäl sengi jälkke Iirot odottas -saa. - --- Mitästäs siin hulluijas puhele! sanos Vilkk. - --- Hulluijan! Em mnää puhel mittä hullutuksi. Ajatelkkast ny vaa, ett -Iirom bä keritti juur paljaks ja ajettim bartveittellp pois kaikk -hiusten dröndikki. Ja mnää takka se, ett hän viäl pari viikkom bääst -o juur niingo hän olis vesikopist karann. Ei hiukse niim bian kasv, -eng mää sunkkan duls semse miähen gans Turkkuhun, gon ei tukka oi; en -dul ihmistem bilkaks kävelemä sinns semsen gans, ko luulla vesikopis -ollu. -- Siihe aikka mailma pruukatti, näättäk, pitkä tukka, mutt ny -on gaikkette hiuksek kerity niingo vesikopplaiste. - --- Jumal siunakko -- huakkal Iiro. -- Mimmost näitten dollotten dakan -oikke olleka? - --- Kylläs nääs sitt. Pahom belkkä, ettäs lykkä ittiäs pakkon, gos -peilihin gato. - -Kyll Iiro park sillk kertta tuumalemist sai juur tarppekses. Ja -nolo näköne hän olikin, go hän joku päev sen jälkken dul ensmäitten -gerran dohtrild ja ol saann nähd ittes peilis. -- Ihmelisem pia se -haav sendäm baranus, mutt niist hiuksist meill ol vastust, kotei net -tahtonnk kasot niim bian, go meijä miälen dek. Hädisän me rupesi -ajama Iirom bäähän gaiken galdassi tropej, mitä kukin kullongi -neuvos. Mutt hylkkerasv meijä miälestän sendäm barhate hiuksi kasott -ja stää met tahkosingi Iirom bäänahkaha, nii ett häne olis löytännt -traanihaju myäde, vaikk hän olis ittes mihim biilotann. Tiätystengi -meill ai vaa ettippäi neuvotti viäl paremmppi lääkkeit, yks yht ja -toinen doist, mutt met tiäsi jo kuip pali heijä sanoistas ol appu -eng luapunnt traanistan go yhde ainoan gerra ja stääkin gertta me -olem beräspäi saannk kattu. -- Se käve näättäk sillaill, ett yks -ehto, ko me jällt tahkosi hylkkerasva Iiron duka alkkuhu, niin dlee -suutar-Jokko siihe ja ruppe meit neuvoma. - --- Kyll traan o erinomast lääkett hiuksi kasottama, o oikkem, boja, -mutt ei se sendä mittä olk keevede rinnall. Se vast poikka on. Mnää -luule, että sills sais vanhak kulunuf fällykkin gasvama uutt karva, -se o niin glookku lääkett ja siin o voima. - -Nii, semssi se Jokko puhel ja kehuskel stää keevettäs, nii ett mes -seoravallk kerrallp päätin goittas stää. Mnää käve ostamas apteekist -kymmnem bennin geevede ja sitt ruvettin doimeihi. Kaikeks onneks -me oli jo niim bali nähn, ettei nek kaikk lääkke olekka nii hyvi -ko sanota ja sendähde mep päätingi ny, ett vedetä stää keevett ens -vaam biänemäll alall Iirom bäänguarehe. Vilkk hak sulgan, gast se -siihe lääkkesse ja voitel sitt sill yhden gohdan geskellp päälakki. -Ja runssast hän voitliki. Mutt ei oli monttaka minutti kulunns se -jälkke, ennengo Iiro hyppä ylös ja ruppe kiilimä ymbärs huanett ja -huuta ett poltta. Mnää karasin göökkihi, sai vesiämbrin gättehen -ja pisti Iirom bää siihe. Iiro kimaroitt niingo mato, hyppäs vooro -toisellk kondillas ja vooro toisell, valel päätäs ja kiros, nii ett -välikato nousemam bakkas. - --- Annast katto mitä tämä tekke. Kyll siin voima vissi o siin -lääkkes, tuumal Vilkk. - --- Kodei siin vaa olis liiaks. Mnää pelkkän, diädäks, ett tämä teke -roineit, sanosi mnää siihe. - -Ja liiaks kyll siin voima ol, sill ett siihem baikkahan go stää -keevett ol voideltt, tul sitt perästpäi rupi ja se ruve ali ol haav -ja mes sai oli ilossi, ko se haav jongu viikkon dakka men gii. Eik -siihem baikkaha ikänäs enä ol hiuskarva kasvann, niingon gaikk -tiätäväk, kon dundeva Iiro. - -Em mes se eräm beräst enä muut lääkett käyttännk ko hylkkerasva, -eng mnää neuvois kenenkkä muunga muut lääkett semssin darkotuksihin -gäyttämä. - - -IV - -Mutt aik kulus ja Iiro hiukseks kasvova, nii ett krahis. Jämt -pualtoist kuukautt niitte ristjäiste jälkke mes sitt pidi hänen -gansas oikken genraalsyyni ja pääti, ett hän ol semses kunnos, ett -häne gansas kehtas kulkkit Turus niingo muallakki, vaikk hän haisikin -draanild niingo julmett. Iiro ol ilone ja lupas meill, ettei hän enän -goskan goppels siit, ett hän ol kummiksi kelvann. - -Kyll meills sitt prässi tul sen Duru-reisu valmistuksis. Kaikk mitä -heossehe ja heosvärkeihin guulus, jätetti Iiro halttuhu. Se ol -tottunns semssi asjoihi, mutt Vilkk ja mnää en diätänn juur mittä -ajopeleist. Ja kyll Iiro toimeks pan, mitä häneld vaaditti. Vilkk ott -provjandi osalles ja mnuu ei tarvinnt tehd muut, kom bittä vaari, ett -kaikk tul lailssehe reedaha. - -Yks ehto muutman bäeväm beräst Iiro sitt tuli Tasalaha ja sanos: -"Jaha, pojak, Knapi Valkoll mes sitt lähde. Se on davalises lihas -eik valla huan menemänkkä, vaikk se o laiskandotkone. Ja o siin vähä -vikurivikkaki, mutt se ei tee mittän; gyll mes sillk kauniste vaan -guljen, go mnää prasseis ole." - --- Snää prasseis! -- sanos Vilkk -- mnää ajat meinan, goskan reisungi -maksa. - -Iiro katos vähäm bitkäst Vilkku, mutt viime hän vet suutas nauruhu -ja sanos: "Kyll mar se vaa sopiki, ett snää Vilkk, kos ole niingo -isänä räkningis, aja ja istu edes styyrbuurim bualell ja Kalkke snuu -viäresäs baabuurim bualell. Mnää istun dakan." - -Ja nii se sitt sovitti, se asi. Mutt mnuu miälestän se Iiro näytt nii -velikuldmaiseld, ko se meill istumbaika määräs, etten mnää odottanns -siit mittä hyvä. Eritotte mnää eppäli, ettei Vilkk oli oikke sopev -kuskivirkkaha. -- Mutt anda ny oli niingi, mnää ajattli -- sitt se -nähdän, go liikkell lähdetä. - -Pari päevä se jälkke Iiro ajoki, niingo me oli sopinnt, Tasalam -bihallk Knapi linjaaleis ja Knapi Valkoll. Valko näytt oikke -muhkjald, ko se oodoksest ol krapatt ja haijatt. - -Mnää ja Iiro olin duanns sänttin Dasalaha, nii ett meill oliva ne yks -kaks rattaill ja ko ol juatt kupp kaffett suurukseni bääll, ni me oli -valmi lähtemä. Tasala muar seiso kuistill ja itk nii harttast, ko mes -siin lähtöän valmistli, etten mnää ol nähn hänen goska nii itkeväs, -ko Vilkk talvreissuhu ol lähtenn. Mutt mnää ajattle, ett muar ol -tulls siihem bäähä, ett maamatka ova vaaralisemppi ko merimatka. Ja -ol hän gummingi enemän dottunns siihe, ett merimatkoill lähdetti. - -Vaikk kyll hän meijäm bualestan itkis sai. Em me händ lohduttaman -gerjenn. Vilkk pit kova meno siit, ett se knall ny ol semses reedas, -ettei hän taitanns stää ottaf fölihis ja herrastells sillt Turus. -Mutt isävainas kepi hän ol ottannk kättehes, vaikk mnää ja Iiro -sanosi, ett kepp kädes on gamal hoitta ohjaksi. Niin, kyll mes stää -hoilasi, mutt ko Vilkk kerra ol saannp päähäs, ett hän darvitte keppi -fölisäs, ni ei siit mihinkkäm bääss. Vihdo viime ol kaikk saatt -klaariks. Vilkk istus, niingo sovitt ol, edes styyrbuurim bualell ja -hoit prassei, mnää istusi häne viäresäs ja Iiro takan. Ja ko Vilkk -sitt taanes kattamat ol kysynn Iirold, ett ong hän fölis, ni hän löi -Valkot selkkähä ja nii mes sitt läksi ulos portist Turkku kohdem -bainama. - -Mutt ko ol pääst Luistingaljon gohdall, ni Vilkk pysättä Valko ja -sano: "Katost pahust, ko unhotin gummingin giikri ja kompassi." - --- Älä nys siin iisuttel, mes sanosi -- mitä snää niill vehkeillt -teksit tämsell matkall. - --- Älkkäst mittäm buhukk. Ei stää tiäd, kosk net tarvita. -- Ol hän -nys sendä harmi, ett mnuu nep pit unhottama, vaikkan juur pani nep -peräkamarini biirongim bääll. -- Karast snää Iiro nuaremakses ne -ottama! Me odotan däsä. - --- Kaikki hulutuksi ny viäl pitä kuulema. Em mnää viit, eng keht -Ihmsekki nauraisivak, ko mnää kiikri roikotaisin dännt Turu reissu -varte. - --- No olkko menneks sitt ett kiikar jätetä, mutt ilman gomppassi em -mnää lähdt tämssi reisuihi eng mihinkkä reissuhu ylipäätäs, se o vale -se. -- Ja koskes snää, Iiro, viit karat takaisin Dasalaha, ni mnää -mene itt. - -Mutt sillo Iiro jo ol kerjennp pualtiäst Tasalaha ja mes sai istuk -kaunist rattaill, Vilkk ja mnää. Kateltti siin Luistingalljo ja -muistelttin gui mond pari housuj me mukulan olles olin grahnann rikk -siin. Ny ol joku pahailkinen dervannk koko se liukkain baika ja Vilkk -tykkäs niingo mnääki, ett se ol häppemätön deko. Vilku miälest olis -oli maistraati velvollisus panns se kunttoho jäll. - -Mutt em mes siink kauan gerjenn maistraatti moittima, ennengo Iiro -oli palannt takasi ja toi komppassi Vilkull. Me läksin daas menemä -hiljast hyrrytyst ettippäi ja mnää tykkäsi, ett Vilkk ol oikke hyvä -kusk ja Valko heostem barhait. Yht ja toist mes siins sitt juttli -ja viime Vilkk sanos Iiroll: "Vai om maar niill maamiähill jotta -räkninkki kans, kui näis komeis istuta. Snää sanosi, että isänäm -baikk on däsä edes, styyrbuurim bualellk, ko mnää ny istu." - --- Sillaill oikke, ja täällt takan istuva vaimihmse ja trengpoja. -- -Ja ko joku vastan dlee, nii se jätetä aim baabuurdihi juur niingo -merelläkki. Mutt ko joku ämm taikk vaimihmne ylipäätäs om brasseis, -nii se pakka niingo noidutt hulluld pualeld siutte. - --- Älä nyt koohoijas! Vai om maar niill semne järjestys maisakki. --- Meild merimiähild hes se ova ovenn. Mutt luuvartist ja leest ei -täällk kumminga ol mittän diätto. Sillo me olin gerjenn Vermundilaha -vähä tois puallp Perkon dorpa ja konei Valko sunkka isso aikka ollk -käynns sen gaukemban, nii hän meinas vissingi, ett ny o sendäm baras -ett mennän gotti jäll ja kiäpautt nii äkki ymbärs, ett ratta oliva -yks kaks kumos ja me lensi ojaha niingo yks tuaksaus. Em mek kaikk -sendä ojaha lendänn muttko Vilkk ja mnää. Iiro tiäs kaiketakki Valkon -gonstik, kosk se hyppäs vähä käppjäst pois rattaild, ennengo nek -kerkesiväk kaatuma ja huus: "Kyll oikken dääll mais kans luuvarti ja -lee ovak, ko niiks tlee. Ja ko liiaks kallistle, ni om baras, ett -hyppä yli buuri, mutt luuvartim bualeld, Vilkk; ai luuvartim bualeld, -niingo mnää nykkin dei." - --- Pids suus kiis, sengi julmett ja tul auttama meit tääld ylös -- -kihis Vilkk, ko ol joutunn rattatte ali ja makas niingo jänes loukkas. - -Kyll Iirolls siins sitt taksvärkki ol, ennengo hän sai Valko ja Vilku -ja mnuun gondeillen jäll ja kaiki neljä mes sitt viimeseks haalasi -ratta ylös maandiäll. Sitt rupes Iiro kattlema, ett olik mittä vikka -tuli heosvärkeihi ja ol oikken, guingast muuto sitt. Vattvyä ol -katkenn. - --- Millaillast täsä nyt toimen dulla? kysys Vilkk, - --- Älä yhtä hual, sanos Iiro. -- Mnää ole sem Bolttlam bapa su'u -haaroj eng äijän davall lähdk koska reissuhu ilmam bikilankka ja -naskli ja naham balassi. Kyll met tämse vahingop piam barana. - -Eik oll aikkaka, ni Iiro ol hakenns satulmaakri vehkes esill, jumal -tiäs mist, ja istus maandiä ojam barttall ja vet pikilankkatas, nii -ett sau käve. Met tuumali Vilkun gans, ett me ruppe ajan guluks syämä -ja Vilkk sanos: "Syämä oikke me rupe, ni ihmsekki luuleva, ett me -olen dähä lystiksem bysänn." - -Ja sitt mes söi ja hyväld ruak maistuski vaikk me niingo sanott -enne lähtöän oli syänns suurust, ja juannk kaffet pääll. Ko Iiro -ol tehnt tyäs, ni hängi haukkas eine ja sitt mentti rattaill jäll. -Mutt Vilkk ei tahtonn enä ajat; ei vaikk olis raha maksett siit -toimest. Sentähde mes sovesingi nii, ett Iiro istus Vilkuin baikall -ja Vilkk mnuum haikailen. Mnää meni istuman daa ja huamasim bia, ett -siälls sendäm baras oliki istuk, ko vaa uskals luattas siihe, ett -ol miäs ohjaksis. Ja Iiro ol semne heosmiäs, ettei siit friskat. -Nii ett kyll mnuull olivap päeväs siällt takan niingon guninkkan -gissall. Nii mes sitt taas kulji ilma mittän gommeluksi Laitlaha -saakk. Mutt siin Laitlan girkkmaan gulmas tul Valko ja meijä välillän -riit tiähaaroist. Valko tahdos vasemallk kädell ja Iiro oikkjall. -Kotei muu auttann, nii Iiro ott viimem biiska ja nappas Valkot pisi -selkruatto oikkem bahan gerra. Mutt ei Valko vaa mennk, ko heitt -takapualdas ilmoihi ja potke ko riivatt. Iiro nappas jäll piiskallas, -mutt Valko tarjos takavasara joka kert, ko Iiro löi. Sillo Vilkk -sanos: "Tiädäks Iiro, mnuu miälestän Valko pitä nii lujasten gii -meiningeistäs, ett mnää ruppe eppälemä, ett hän ongi oikkjas ja ett -tämä vase tiähaar on Durun diä." - -Kaikeks onneks siint tul yks miäs meit vasta ja ko mek kysysi, mikä -tiä Turkkuhu mene, ni se sanos koht, ett se tiähaar oikki on, go -Valko ol valikoinn, ja ett se toinen diähaar mene Uuttengaupunkkihi. -Ei Iiro stää oikken dahtonn sittekkä usko, mutt kyll hän vähitelle -sendä huamas, ett hän ol erhettynn. Valko karas hyrryttel jäll oikke -ilosest, ko hän sai pittä omam bääs niis tiähaarariidois ja juur -ko hämyttämä rupes, ni mep pääsi Nästihi ja pääti jääds sinn yhten -daloho yässeks, vaikk ei keli oll viäl kuuttakka. - --- Millaillast me nys saa aikan guluma, siks ett maat meno aik tlee? -tuumal Vilkk. Mutt ei häne stää olis tarvinns surrs, sill ett kyll -meills siällt toimitust tuli vallan darppeks, niingo saatt kuuli. - - -V - -Vilkk ol näihi saakk oll nii hissuksis, ett me luuli häne olevas -kippjän, gonei hän mittän goerangurej keksinn. Mutt kaiketakki hän -ol vähäm belgo hallus, ko hän joudus niin gaua rattaill istuma ja -oll ajannk kumohongi viäl. Stää paitt händ tiätystengi harmitt ne -Iiro nälkkimise ja pistlemise. Se Iiro ol, niingon diädätt, vähä -pahailkinem buheisas. -- Nii händ, ei Vilkk oll oll oikken galdases -näihi saakk, mutt tuski hän ol pääss rattaild alas, ni hän ol niingon -doine miäs ja tek meillk kaikengaldast jekku. - -Iiro hak ittelles lyhdy ja men Valkot tallihi viämä. Mutt ennengo -me viäl oli sisällk kerjenn, ni hän jo tlee takasi silmäs seljälläs -ja sano: "Kattokkast poja, mitä mnää löysin dalli nurkast, ko mnää -meinasin gätki ohjakse heinätte ali." - -Ja, jos uskott taikk ei, ni hänell ol kädes semne vanhaaikkane -hoppitoopp, ko enne gäytetti juamisastjanp pidois ja välist -arkkjanakki. Mek kattli stää siin joka pualeld, mutt viime Vilkk -sanos: "Älä nyp puh yhtikä sana, Iiro, täst asjast, ko viäs se toopp -vähä äkkin dakasi samam baikkaha, mistäs se löysikki." -- Mitä snää -ny meina, sanosi mnää, ei sunkka stää sinn viädäk, kon dalo isännälls -se viädä ja ilmoteta asi, niingo se o. - --- Ilmoteta ja ilmoteta, tiuskas Vilkk, kyll mar se ilmotetangi, mutt -sill o iso ero, millt tavalls se tehdä se ilmotus. Andakka ny mnuun -doimittat tämä asi, ni mes saa aikam baremin guluma ja tees snää -Iiro, niingo mnää sano. Viäs se toopp takasi samam baikkaha, mistäs -se löysikki. - -Iiro tek, niingo Vilkk käsk, ja ko hän ol aikas askroinns siällt -tallis, ni hän dul sisäll. - -Talo emändäkim bist ittes siihe meijän gansam buhelema ja kysy: -"Mistäst kaukka olla?" - --- Raumald olla. - --- Vai nii, vai Raumald. - -Nii, ei hän se enemppä sendäm buhellukka, mutt ko istus toolillas -käde ristis ja kattel pää kallallas oikkjam bualist kengänirkkoas. -Joukko hän siins sitt vet syvä huakkaukse ja keinuttel koko aikka -ruumistas kahtikkässi, niingo ämmäp pruukkava. -- Mnää näin gyll, ett -Vilkk istus niingon dulisill hiilill ja viime hän gysys: "Kyll mar -mek kaikk komppen ja kamsum borstoho uskala jättä, ei sunkkan dääll -varkkaist peikko ol?" - --- Ei maare, sanos emänd ja läks pois. - --- O hän ny harmi, tiuskas Vilkk, ei se toopp olekkan däst talost -kadonn. Mitäst nyt tehdäm boja? - -Mutt ei meijä stää tarvinnf fundeerat. Emänd tul vähä äkkin dakasi -ja sanos: "Taita sendä ollp paras, ett nostatt sänttin sisällk, kosk -naapri emänd on dääll ja sano, ett heild o eilä varastett hoppitoopp." - --- Vai nii, sanos Vilkk, ja ol vähä turkase ilose näköne, vai nii. -Eik hes saas seikko siit, kuka se o viänn. - --- Ee-ei. -- O isänd sendän, guulem, lähtennp Parknoho, sinnp Porin -daa; siällp pidäis olema semne noit, kon doimitta varastetun galun -dakasi vähä nässist. - --- Ei semsist mittä ol, sanos Vilkk, ei täsä Parknolaissi velhoj -tarvita. Käskekkäst, ett se naaprin dalo emänd tua kaiken dalo väkes -tänn ja toimittakkan dämän dalo väkik kans kokko. - --- Älkkä nyk koohoijann. Olettakost te ja noit? - --- Ole, ettäk te olk kuulit Tasala Vilkust, siit päätiätäjäst, puhett? - --- En olk kuullk, kyll mnuu se sannot täyty. - --- Se om baha kyll, mutt se ole juur mnää. Pankkast pian gäymä ny, -emänd! Mnää ruppe sill aikka valmistuksihi! - -No, emänd men niingon duulispää ulos ovest ja kyll Vilkk ny ol -endselläs jällk, ko hän ol saann miälulist toimitust. Komppassis hän -goht koperoitt esill ja harmittel, ettei hänell ollk kiikri kans -fölis. -- "Siins se ny näätt, ett stää vaa olis tarvitt. Se jolda -näytäis, ko mnää kiikrillän gattlisi, misä se toopp o, mutt ny ei aut -muu kon dullp paljallk kompassillt toime ja kyll siit tällaillakki -sendä juhlalinen doimitus tlee." - -Mek koitim buhell, ett o synd ja häppi, ett Vilkk sillaill villitte -yksingertast kanssa, mutt Vilkk sanos: "Ong se sitt sem bareve, ett -se Parknolaine villitte heit ja otta makso viäl tyästäs. Mnää en -gumminga mein ottap penniäkkän däst toimituksest." - --- No, stää ny viäl tarvitais. Mutt mitästis sanoisi, jos ei varas -oliska näitten dalotte väkki? - --- Se o mnuu asjan; kyll mnää semsist selkken, go mnää kerran diädä, -misä toopp o. Ja stää paitt niin gyll se ittekki ymmärätt, ett varas -hyvi luuldvast o jommangumman dalo väkki. - -Semne se Vilkk ol. Kyll se asjas päällp pit, ko se ol kerra jottam -bäähäs saann. Ja ny hän dahdos välttämättömäst noittu. Hän men -duppaham, byys piilkirve ja koittel sen derä. Mutt ei se oll häne -miälestäs tarppeks teräv ja sentähde häm ban yhde miähe hioma stää. -Sillaikka kokkonusiva vähitelle naapurtalo ja oman dalo väki ja -kattlivas silmä ymbyijäisin Vilkku ja häne vehkeitäs. Kon girves -sitt Vilku miälest ol tarppeks teräv, ni häm ban se laattjallk, -karas se ymbärs ens seittmän gertta vastombäevä ja sitt seittmän -gertta myätpäevä ja koko aikka hän höpis ittekses stää englandilaist -merimiähe veissu, ko loppu: "ai dont tu seil ow wee." Ko se ol teht, -ni hän sidos vahva, hiäno langan girven derä ja varre ymbärs, löi -naulan gattoho ja pan girves siihen gilluman derä alaspäin. Sitt hän -määräs, ett jokattem bit vooros jälkke menemä seisoma sen girve ali -ja lukema siins seittmänen gäsky. Ja viimeseks hän sanos kamalan -goljall äänell, ettei hän sunkka varkka sijas tahdois seissos siins, -sill ett sillo se kirves tlee siäld alas ja halase varkkam bää, nii -ett siit tlee kaks kissanguppi niingo yks kihaus vaa. - -Siilo yks ja toinen vaimihmsist rupes itkemä ja vaalen siin jongu -miähengi nokam bää. Vilkk pitkitt toimitustas ja sinnk kirve ali -hän sitt käsk heijä seisoma voorotelle niingo ryssä ripell. Moni ei -taitann ulkko seittmätt käsky ja niill Vilkk anno oikke aika nuhte ja -kysys, kui he lukuvooroill ovap pärjänn ittes. - -Nii siins sitt käytti molematten dalotte väki läpi eik varast vaa -löytynn. Vilkk rupes jo käymä hyvi nolo näköseks, mutt sillo avasiki -joku kaappsängy ove -- siällppäim bruukata semssi kaappsängyj -- ja -huus, ett siäll o viäl yks miäs. Ja nii siäll oliki yks trengpoik. -Mutt siinäköst ol prässi, ennengo se saatti liikkell. Ja ko se vihdo -viime siäld saatti ulos, ni se ol valkone niingo lakan, hiki juaks -pisin gasvoj ja se väris, nii ett hamppa helisiväs suus. Kuka hyvänäs -olis ilma noidalahjoj taitanns sanno, ett siins se syyline ol, mutt -Vilkk pit asjastas kii ja sanos: "Tleestis tänn, junkkar, seisoman -dämän girve all!" - -Mutt ei se vaa lähtenn liikkeell. Vilkus ol äijä, se vilkautt meihi -suu messingis, kaevo esillk komppassis liivim blakkrist, naputtel -stää vähä aikka, viittas sinnt talli päi ja sanos: "Tualls se toopp -pidäis olema." - -Siilo sillt trengpojall vast hätä kässihin dul. Se katos Vilkku -niingo mitäki ihmett ja sanos: "Saang mnää puhutellp provissjooni -kahdekkeske." - --- No, tleestis sitt tänns salim bualell, sanos Vilkk ja nii hes sitt -menivä. Mutt kyll se kaappsängy miäs vähä kaukka kaaritelle Vilku -alstandik kiärs mennesäs. - -Se ol sitt vähä juhlaline hetk, ko Vilkk ja se töine siälls salim -bualellp praakkasiva. Kaikk oliva nii hissuksis, ett valla hyvin -guulus, ko unengörtynnyk kärväse istahdivap paperim bäällp pöödäll. - -Ko mes sitt oli jongu aikka siin odottann ja vauhkotellt toissian, -nin dlee Vilkk takasi hoppitoopp kädes, viä se naapurtalo emänäll ja -sano: "Pitäkkä vast'edes paremi vaari kapenoistan; em mnää kuli nii -usse näit teit, ettän ain doimitaisi net takasin go nek kattova ja -nep Parkno velho, luule mnää, ei kelpp mihinkkä." - -Kaikk ihmettlivä ja mitäst muut he olsivat taitannt tehd. -- Emänd -kiitt Vilkku, ja notkistel polveijas häne edesäs, nii ettei ruvenn -enä seisalles pääsemä. -- Ol se vaa aika peli! Iirot ja mnuu pakkas -jo harmittama. Viime emänd sitt kysys Vilkuld, kuip pali hän dahto -vaevastas. - --- Ei se vaev mikkä ol, vastas Vilkk, -- -- konst se on, go raha -maksa. Mutt em mnää tämsist piänist toimist mittäm balkka tahd. Niit -mnää tee vaa aikan guluks. - -Emänd olis kaikellakki muatto tahtonn maksa Vilkull häne vaevastas, -mutt ei Vilkk vaa suastunns siihe ja nii se asi sitt jäi. -- Mutt -kyll ehto kulunn ol ja ko emänd men doopeines, ni ol meill maat meno -aik käsis. - - -VI - -Seoravan aamun Vilkk meinas, ett meijän darvittis jääds sinn odottama -stää Parkno-noitta, nii ett saadais nähd, kuis se stää tooppi noitu -takasi, vaikk se jo o löydett Mutt em mes suastunns siihen, go -vaadesi ett lähdetäis Turkku kohden goht ja Vilkun däydys anttap -perä vihdo viime. Kyll händ sendä harmitt ja hän meinas, ett siit -olis tuli hyvingi lysti, ko hän olis saannp pelat sem Barknolaisen -gans. Mutt Iiro sanos, ettei muitte ol mittä hausk katellk, kon gaks -velhot yhten dörmävä. -- Me rupesi sitt säälimä lähtöän, mutt ko me -oli siint toimes, niin dlee naapri emänd ja tua meill aika knyytilise -juustoj ja kakoj ja panngakoj ja sanos, ett hän dahdos tuli viäl -kerran giittämä Vilkku. Vilkk ott kiitokse ja panngako hyväll miälell -vasta ja sitt me läksi. Eik meill juur pali mittän dapattunns sitt -enä matkall. -- Vaikk tapadus kylläkki, mutt en diäd, viitingön -jutell niit kaikki, ko niist voi tulls siihen gäsityksehe, ett me oli -niit kaikkjam bahimppi tappelpässej mailmas siihe aikka. Mutt em mes -sendä semssi ollp, päivasto me oli hyvingi lakkjoi poikki, ko meijä -vaa annetti rauhas oll, mutt ko meit härnätti ja suututetti, ni vois -kyll tapattu, ett mekki näyti voimian. -- Mihistis ihmne luanostas -pääse? -- Nii händ. Asja lait ol näättäk semne, ett ko mep pääsi -Mynämäen gankkall, ni mes sautin golm heost miähines, kon gulkivat -Turkku kohde niingo mekki. Mutt he menivä nii vendavast, ett Vilkk -sanos Iirot: "Nappastas stää Valkot selkkä, ett päästä siutte!" - -Iiro tek, niingo Vilkk käsk, ja Valko pist parast travias, ett hari -vingus. Mutt juur ko meijäm bit pääsemä sem berämäise siutte, ni -rupesivakkin gaikk kolm ajama niim bali ko heijän gaakkis pääsivä -ettippäi. Ja me jäim berä, ei siin mikkä auttann. - --- No nii, meinas Vilkk, sama se o, ajetang edellt taikk peräs, ko -vaa ettippäi mennä eik annet heoste unisas kondeijas siirell. - -Mutt ei ol aikkaka, ennengo ne edellmenijä annoiva heostes jäll ruvet -venuttleema ettippäi ittiäs nii vendavast, ett tuski huamas, ett -liikkell oltti. Iiro rupes koittamani bann asjak kuntto sovinoll ja -sanos: "Mistäs kaukka olla?" - --- Uudestkaupungist olla! - --- Vai nii. Ja Turkkuhu olla menos. - --- Turkkuhu oikke mennä hiljaksis. - --- Hiljaksis oikken dek kuljett, mutt meijä olis vähä niingon giiru, -tehkäst hiukan diät, ni me aja siutte. - --- Tee oikkem; bual tiät ja korttel kappatte väli o maandiä laki. -Andakka luista vaa! -- Ja kyll se väistiki ja väistivä ne muukki, -mutt ko mep pääsi se etumaise rinnall, ni algo sama peli jäll ja -kaikk kolm uuskaupungilaist pysysivä meijä edellän. - --- O hän nys sendä harmin gappal, sanos Vilkk ja silmäk kipenöittiväk -kiukust. - --- Älä yhtä hual, tuumal Iiro, ensmäises ylösmäes met täst harmist -pääse. - -Pia siins sitt tulttingi yhde ahte ali, uuskaupungilaise hyppäsivä -alas rattaildas kävelemä, mutt Iiro löi Valkot selkkä, nii ett me -yks kaks oli etumaisin. Ja kaikk olis päättynn hyvi, jos ei se -uuskaupungilainen, go etumaisen ol ajann, olis huutann meill: "Ongost -teillp pitsei myyd, Raumam boja?" - -Siilo meijän gärsvälisyten ol lopp. Vilkk hyppäs niingo syästäv alas -rattaild, rupes sill isävainajas kepillk kurittama uuskaupungilaist -ja sanos: "O oikke meillp pitsei myyd ja runssall mitali me niit -annangi. Niingos nää ja tunne, ni on dämä vähä pitk kyynärpuu, mutt -em me tämsis kaupois niin duumam bääll räkn." - -Mutt ko net toise uuskaupungilaise huamasiva Vilku vehke, ni hek -karasiva Vilkum bääll. Sillo mnää tiätystengi menin gans lengeihi ja -huusi Vilkull: "Ann snää sill vaa oikke miähen gädest, kyll Iiro ja -mnää näit kaht sillaikka pysyttle." - -Mutt liiaks mnää siin luppaili, sillett Iiro ei tullukka alas -rattaild, ko ajo aika kyytti mäem bääll ja katos sitt sen daam bois -näkyvist Nek kaks uuskaupungilaist, ko mnuum bit hoitaman, garasiva -molema mnuun gimppuhun ja selkkän mnää rupesi saama, niingo hyvi -ymmärätt. -- Ei yks sendän gaht vastan gest, vaikk vahvembiki olis. -Nii oikke, nii mnuu rupes käymä eik stää Iirom bahust vaa näkynn -eik kuulunn. Hädisän mnää huusi jo Vilkullekki, ett hän dliis -appuhu, mutt Vilkk ol täödes touhus sen gans, jong kraissuhu hän ol -karannk kii. Se ol vahv klupu, ja vaikk Vilkk ol vahveve, ni ei hän -sills sendäm bali saannk kepilläs pitsei mitat, ennengo hän joudus -paindlema. -- Sillaill oikke, eik mnuull Vilkust mittä appu oll. Ne -mnuun gaks viholistan saivakki viime mnuu nokillen maandiäll ja sitt -istus töine muu selkäm bääll ja töine rupes kurittama mnuu Vilkun -gepillk, ko ol pudonns siihe meijän gondeihin. Mutt em mnää sendä -muut kerjenns saaman gom bari oikken gippjä naskaust, ennengo Iiro -tlee joukkoho hirmuse iso kuusengarakk kädes ja ruppe sipelemä niit -kaikki uuskaupunkilaissi. - --- Vai pitsej tet tahdott, sanos Iiro. -- Näättäk, täsä o -"blondervalakka", ja täsä "viidem bari utti", ja tämä o "Muuri mummu -laj". Händäst tämä sitt, se o stää "min sortti". - -Ja ain go hän sanos yhdem bitsi nime, ni hän löi niit -uuskaupungilaissi, nii ett ryhä komis. Eik niitte sitt enä mikkä muu -auttannk, ko lähtip pakko, niim bali kom bääsivä. - -Se ol kova tyät oli, ja me oli valla hengästynnyk, ko mes siit -selkesi. Mutt mnää oli viäläkkin giukkune siit, ettei Iiro oli -aikanas tuli appuhu ja sanosingin goht, ko oli saann hengen dakka: -"Helkkrisäk snää klekkroittik, kos jäti mnuu noittem behmitettäväks." - --- Niin gaiketakki! Mnuu olis pitänn jättämä heose siihem baikkaha -ja ruvet tapplema. Ei poja! -- Mnuu isävainan sanos ai: "Muist se, -Iiro, ettäs pane heoses ja paattis lailes kii, vaikk kumnen giiru -olis." Nii oikke mnuu isän sanos ja stää neovo mnää ole seorann ja -meina vastakki seorat. Sendähde mnää nykki vei Valkon donn ahten daa -yhtem buuhun giip, pani heini ette ja leikkasi ittellen hyvän garaka, -ennengo mnää teili appuhun dlii. Muuto meijä olis käynn niingo -uuskaupungilaisten; "gattokast nyt, tuall maka yks heone väärim buali -ojas ja nek kaks muut ova Uuttkaupunkki päi menos, niim bali, kom -bääsevä!" - -Ja Iiro oliki oikkjas. Em mes siink kohinas oli lainkka huamann, -ett uuskaupungilaiste heose olivak kiärtänn ymbärs ja lähtennt -toissippäi. -- Sitt me rupesin gattlema vaatteitan ja totisestakko, -ni me häpesi ittiän, go mes siit toimest olim bääss. Vilkk meinas: -"Kyll se sendä on glookku, ko ihmsem bitä suuttuman gaikist piänist." - --- On gyll vaa, sanosi mnää, -- mutt pahustak heijän gans tarvitte ai -hirvitell ja härnät meit raumlaissi siit, ett meillp pitsej tehdä. -Ong se mikkä häppi? Mnää ole itt saann mukulan hakat pitsi sisarten -gans ja tiädä sanno, ett siins saa hikkoll, ennengo siin leipäs -ansatte, eik stää kaikk taulpääp pyst tekemänkkä. Sendähde em mnää -suutukka mistä, niingo siit, ett raumlaisist tehdäm bilkka pitsetten -dähde. - --- Nii händ, ja se sitt vast mahta suututtak, ko ruveta niit mittama -omallk kyynärpuull oma selkkähä, sanos Iiro, mutt siihe hänem buhes -sillk kertta lopusikin, go hän näk mnuum bääldän, ett siit olis tuli -uus hiistlemine. - -Ko mes sitt viäl olim bess itten ja juann joest, ko juaks siit ahte -ald, ni me meni Valkon dyä. Valko hirnautt kerran, go näk meijä ja -Vilkk sanos, ett se meinas stää, ett Valkongi miälest ol oikke, ett -uuskaupungilaises saivaf fliiteihis. - --- Nii oikke, hes saiva ja annova, tuumal Iiro, mutt sillo Vilkk -suutus ja sanos: -- Joses, pahus soikkon, daed ollp pistlemät, niim -bids suus kiis sitt valla. - -Ja sitt Vilkk ott ruakvaka rattaild ja me istusin gaikin kolme -ojam barttall ja söi oikke vahva aterja. Ja kyll kestkeevri emänäm -banngako nyk kiärus saiva. Ko ol syätt, ni lähdetti jällp painaman -Durkku kohde ja ilma erinomasemppi kommeluksi mes sitt pääsingi sinnt -tosa vähä ennem bualdpäevä. - - -VII - -Ko me ajon Durun dullist sisäll, ni Vilkk kysys Iirold: "Tiädäks snää -sitt, misä se snuu enos asu?" - --- En diäd yhtikäm behu, mutt kysytä ihmsild, eip tämä nii suur kylä -ol. - --- O se sendä sikses iso, ettei hyädyt ruvet stää snuu enotas -hakeman, go ajeta oitis kestkeevrihi vaa. - --- No ajeta vaa, josei mnuu enotan löydet. Mutt sopi mar meijä sendän -goitak kysells stää. Taedeta löyttäp piangi. Kysytäst told koht. - -Siins seiso yks nuarem bualne miäs kadull. Iiro pysätt Valko ja -kysys: "Tiädäks snää sanno, misä se Noorlund asu, kon gymmne vuatt -takasi Raumald tänn muut? -- Skrama-Noorlundiks händ Raumalls -sanotti?" - -Se nuarembualne miäs fundeeras tryki aikka, mutt sitt se sanos: -"Juu, kyll mnää vaan diädä. Ajakka nyt tämän gadun doissem bäähä ja -käändäkkä sitt vasemall ja ko olett ajannk kuus kadungulma vasemall, -niim boikett jäll vasemall, ja ko sitt olett ajannk kaks kadungulma -ettippäi, niin giärätt jäll vasemall ja ko se jälkke olett pääss kuus -kadungulma ettippäi, nii -- -- --" - --- Nii oikke, ni mnää väänä snuu niskluus suuhu oikkjallk kädell, -sanos Vilkk ja rupes kiippemä alas rattaild. Mutt ei se nuarembualne -miäs odottannukka siks, ett Vilkk olis pääss alas rattaild, ko lykkäs -liässuhu ja nauro mennesäs. - --- Siinäs ny nää, sanos Vilkk ja nous rattaill jäll. -- Rupp viäl -kyselemä, misä enos asu! - --- Nii, sanosi mnää, -- jos me ruppen däsä tomstenoitte neuvoj -seorama, niin gyll mes sitt kanastem bolkuj joudun dekemä. - --- No, no, ei kaikist piänistvastongäymsist suuttus saa, tuumal Iiro, -ja kom bäästin dorill, niin dämä pahus ruppe jällk kyselemä niild -muijild, ko siin myysivä lihoj ja muni ja kaikki sengaldast, ett -tiätäväk he, misä Noorlund asu. - --- Mikä Noorlund? Kyll niit Noorlundei Turus o. - --- Se Noorlund, ko Raumald tänn muuttann o, se o mnuu enon ja stää -sanotti Raumalls Skrama-Noorlundiks. - --- Skrama-Noorlund, huusivak kaikk ämmä. -- Kyll me vaa miähen -dunnen, go sanott täödelise nime. Tualls se seiso toispuallt tori ja -myy piänd tavara: rihmoj ja neuloj ja pitsei. - --- Näättäk ny, sanos Iiro ja rupes ajama sinnp päin, go ämmä näytivä. - -Met tlii oikke ilosiks, ko me vihdo viime sai nähds se -Skrama-Noorlundi. Se ol lyhkäne, valkotukkane, silileukane -äijängränä, sininem, bitk ponksuun ja nuuskuruskja housu yli, must -filtt-hatt pääs ja koukkpäinen gepp kädes. Mutt jos me oli ilossi, ni -ol Skarama-Noorlund viäl iloseve. - --- No, om mar ny juhla, ko näke jäll raumlaissiakki! -- Jaa-a, Raum -o sendä Raum, ei niist muist kaupungeist mittä ol! -- Kuingast siäll -Raumall ny jakseta? Kumsis voimisast om Bolttlam bapa ja Patola Vilkk -ja Sipin Gaapo ja provast sitt? Viäläk kalastle niingo ennengi? - -Semssi äij puhel ja kysel, eik kerjenn vastaust odottama. Ja ai -joukko hän ott meit kätten gii ja pudist oikke aika tavall. Viime -hän sanos: "Meillt tet tiätystengi asuman dleet. Kyll meill o vähä -ahdast, mutt semse nuarep pojak kon det, tleett kyll ahtaisakki olois -toime. Teijä ijällän mnää nukusi vaikk kyntten nokas, niingon guko -orsill." - -Mutt mnuu miälestän se kyntte nokas nukkumine olis sendä oli vähä -ikävä toimistust ja Vilkk ajattel vissingi samallt tavallk, kosk hän -sanos: "Kiitoksi pali, mutt kyll mes sendän gestkeevri mene." - --- Ett mar menekkän, go meill mennä. -- Ja me olsin gukatiäs joutunn -elämä hyvi ahtais olois Turus ollesan, vaikk mek kuing olsi vastan -ginann, josei Valko olis tuli meill appuhu. Me oli siint touhusan -unhottannk koko Valko, mutt kyll häm bit murhe siit, ett händäkki -muistetti. Juur ko äij siins selittle meill, ettei sov lainkka, ett -me menen gestkeevrihi asuma, ni Valko lykkä händ selkkähä, nii ett -hatt lens pois pääst ja äij meinas menn nokilles. Äij ott hattus ylös -maast ja pyäräytt vähä äkki ymbärs. Mutt ko hän näk Valko, ni hän -huus: "Jeskandeerakast poja, eiköst tämä olk Knapi Valko?" - --- O oikke, mes sanosi. - --- Nii händ, mitäst mnää stää kysyngä. Kattokast, tosa o viäl arp -se haava jälkken, go susi repel Lajo niitull. -- Jaa-a, sillo olis -Valkon gäynn huanost, josen mnää olis tuli appuhu. Näättäk poja, -Valko o vanh raumlaine, ja me ole vanhat tutu. Mnää olen dätä heost -ruakkinn ja ajann nelitoist vuatt, se o meills syndynn ja kasvann ja -mnää ole muistells stää täällt Turus yht ussen go muittakki vanhoj -tutuijan siäll Raumall. Eng mnää luuli enän goska näkevän stää. -- Se -täyttä 26 ensmäis suve. Kattokast vaan, guis se muista kaikk vanhak -kuris -- sanos äij viimen, go Valko nost voorotelle etujaloijas, -niingo olis tahtonnk kopat kätt äijän gans ja hirnauttel ai joukko. --- Nii händ, muista maar snää viäl vanha isändäs ja kyll mnääkin -diädä, mitäs tahdo. - -Ja vaikk äij nilkatt klengautt joka kert, ko hän astus, ni hän läks -vähä viäkkast likimäisimppäm buadihi ja Valko ja me menim beräs -puadin draputte ette. Eik oli aikkaka ni äij tlee takasi fjäändel -sokeri kädes ja ruppe syättämä stää Valkoll. Ja ko hes siins sitt -viäl oliva aikas hyvällt toinen doistas -- äij ja Valko -- ni äij -sanos: "No niim, boja, jos ett tet tahdt tuli meillk kortteeriin, ni -Valko mnää kummingin dahdom bittä, niin gauan gon det Turus olett. -Meijän dalo isänäll on dyhi tali ja mnää saa se sinn. Ja stää ei -teijän darvitt eppäll, etten mnää hoids stää hyvi." - --- Ei mar sunkka stää tarvitt eppäll, vastasi me, anno ruakvakkan ja -Valkon gärryines päevines Iiro eno halttuhu ja läksi itt kestkeevrihi. - - -VIII - -Ko mes sitt olim bess ja kambann itten ja ruakonn vähä vaatteitan -siällk kestkeevris, ni mnää rupesim buhelema, ett keitosruakaki -maistuis oodoksest taas hyväld, kon doist voorkautt o oltt vallan -guivallp provjandill. - --- Nii se ongi, meinasiva net toise ja Vilkk sanos, ett hän viä meijä -oikkem barhamppan drahtöörihin, gon Durus o. - -Matkalls sinn mes sai yhden gambraati lissä. Se ol Kuapukse isänd -Eorast, ko mek kaikk hyvin dunsi. Äij tul meit vasta majavanahkasep -pälsy yli, ja huus jo kaukka. "Kattokast vaa Raumam boikki, olettak -tekkin Durus!" -- Ole oikke ja ny mennäm bualpäevä syämä johonkkin -drahtöörihi. - --- No, mutt sitt mnää tleengi fölis. Kyll mnää tänäpä jo kerra -ole syännp pualpäevä, mutt näi reisus on gaksikki aterja peräsim -baikallas. - -Ei meill mittä stää vasta oli ja sitt lähdetti. Ko me olin gulgennk -kapple matka, ni met tlii semssen dregoolindapasse aittauksehe. -Keskells stää tregooli ol äijän guva hirmuse ison givem bääll ja -tregoolim beräll ol piäm, bahambäevänen dorprakenus. Sinn mes sitt -meni sisäll, vaikk Kuapaukse isänd eppäl, ettei semses talos ruakka -saadais, ko niin göyhäld näytt ulkkopäin gattoingi. Mutt Vilkk pit -pääs ja sisäll me meni ja pyysi ruakka yhdeld herrald, kon dul meit -vasta. Mutt ei se mihinkkän doimeihi ruvennk kon gattel vauhkottel -vaa meit niingo me olsi jottam bahandekkjöit oli. Vilkk meinas, -ett se o vissin guuro ja men stää oikke liki ja huus sen gorvaha: -"Toimittakkast meill ruakka ja vähä liukkast!" - -Mutt se paha suutus siit ja rupes haukkuma meit ja tuuppima ulospäi. -Mutt em mep paikaldan liikattann. - --- Ollek hän niin goohot, ettei tua vaevane oss suami, tuumal Vilkk -viime. - --- On gyll vaa, sanosi mnää, ko huamasi, ett se ol ruattlaine. -Koetast engelskat sen gans. - -Vilkk pist engelskaks, mutt ei siitäkkä mittä appu oli. - --- Mahdaisiks se raukk saksa osat? meinas Iiro. - -Mutt sillo siihen duliki yks flikk, kon dais suami ja se käsk meijä -menns sisällt toisist trapuist ja nii me joudusi jongungaldassen -göökk-kamarihi ja siäll ol yht ruakotond, ko siällt toisellp puall -ol fiini ja komjat. Kuapukse isänd ol vähä kovast suuttunn, ett mes -semssem borssan goppim bistetti, vaikk me raha ruastan maksa niingo -muukki. Mutt met toise meinasi, ett sama se o, misä syädän, go vaa -hyvä ruakka saada. Ja kyll mnuu se sannot täyty, ett niill ruakka ol -montta laij pait leippä, stää ei oll. Taikk kyll stää ol, mutt se ol -semmost ohkast klettu, ett Kuapukse isänd sanos koht, ettei sen dähde -viit hamppaitas ruveta vaevama. Ja met tykkäsi juur niingon Guapukse -isändäki. - -Juur ko meijä sitt pit ruppema syämä, niin dlee se herr sisällk, kon -ei puhhu taitann meijän gansan ja sano jotta sillf flikallk, ko meit -pasas. Flikk muutus vähä nolonäköseks, mutt viime hän dul meijäm -böydä viäre ja sanos, ett meijän däyty maksa edeldkätt ruakan. Se -mar meit vast suututt ja Vilkk huus kiukuisas: "Mitäst tämä nys sitt -maksa?" - --- Markk viiskymmend penni miäst pääll. - --- Ei se pali olekka, sanos Vilkk ja löi kuus markka pöyttähä. - -Mutt Kuapukse isänd talutt se ruattlaise herram böydä viäre, ott sada -marka sedeli flombuukistas, kääre sem biff-steeki ymbärs, leikkas -palasiks ja söi kronttmenttines piff-steeki ja sedeli. Sitt hän joi -olutt pääll ja kysys sild ruattlaiseld herrald: "Ymmärräks?" - -Ja kyll se näys se ymmärtäväs. -- Iiro ja mnää tykkäsi, ett se ol -sendä vähä liialoist ylppelemiseks ja liian dyyrist opetukseks, mutt -Vilkk sanos, ettei semssi herroj paranet sanoillk kon deoill. - -Ja sitt mes söi oikke miähen davall, vaikkei niill vaevasill ollk -kyrsleippä meill antta. Se heijä ohkanen glettus ei maistunn hongald -eik haavald, mutt ko stää pan kuus pala päälisi ja voit rakko, ni men -se sendäm piäneks. Ja nii mes sitt pani sem böydä niim buhtaks, ett -tuski siin enä kärväsell aterja olis ollk, ko me lakasin doimeistan. -Se flikk, ko meit pasas, rupes saama slaagin, go se näk, ett kaikk -astja oliva niingon guivamast otetu, ja ko se ruattlaine herr näk -se hävityksen, go me olim bannt toime hänem brovjantvaroisas, ni se -rupes jäll äkseerama ja vaades kuutt markka lissä. Mutt Vilkk selitt, -ett kaupp ol teht, ennengo syämä ruvettinga, ja jos hän o hävjöllt -tuli, ni se o häne asjas, ja sitt me läksi. -- Mutt oves se flikk tul -meild kysymä, ett mist Jumala nimes me olengan, go me niin gauhjoit -syämä ole. - --- Raumald olla, mes sanosi ja meni menoijan. - -Ny olis kaikk oli hyvi, jos ei se Kuapuksem baha olis ruvenns -synnindunnustuksill. Se sanos, ett siällp pöydäll ol olis semmost -kala, ettei hän sem baremppa ollp piänell ijälläs syänn. Hän sanos, -ett ne olivas semssi piäni kaloi pläkk-toosas ja nii rasvassi, ett -ne uisiva rasvasas. Ja sitt hän sanos, ett hän olis andann meijängi -niit maista, mutt ko niit ol oli nii hiuka siint toosas, ni ei hän -malttannp puhhu mittän, gom bist yksnäs kaikk liiveihi. "Ne oliva -vissi niit muikuj, mnää olen guull, ett ne o nii äärest hyvi kaloj." - -Ja niingaua hän niist kaloistas puhel, ett vesi rupes meill heruma -suuhu ja Vilkk sanos: "Mikäst täsä nys sitt muu autta, pojak, ko -mennän dakasi ja kysytä, ong heil enemä niit Kuapukse muikuj, ja jos -niit o, nii syädä heit toosalinen daikk pari miäst pääll." - -Se ol meijä miälestän viisas puhe ja nii mes sitt käänsin dakasi -sinnt trahtöörihi. Kyll me nyt toisemi vasta otetti ja ko mek kysysi -sild flikald, ong heili niit rasvassi kaloj pläkktoosis enemppä ko -nek, kon Guapus ol syänn, ni se sanos niit olevas vaikk kuip pali. - --- No, tuastas niit sitt tännt toos miäst pääll, sanos Vilkk. - --- Kyll mnää ota heit sendäm bari toossa osallen, vaikkan jo olen -gaks pualpäevä syänn, sanos Kuapus. - -Eik oli aikkaka, ennengo me istusin gaiki neljän doos noka ali ja -Kuapuksellk kaks ja söi niit muikuj. Ja hyvi kaloj ne olivakki; oikke -raarej kaloj ne oliva. Ja ko se flikk sitt viäl toi meill siihe lissä -semmost engelska olutt, ko ol mustis korttlim botuis ja potu suu -hoppjoitt ja rautlangallk korkk kiis sidott, ni me joi stää ai joukko -ja oli niingon dregoolis. - --- Eiköst ol hyvi muikuj, poja? kysys Kuapus ai joukko. - --- Ei ne mittä muikuj ol, sanos viime se flikk, kon guul Kuapuksem -buhe. - --- Vai ei ol muikuj, mitäst hes sitt ova nimeldäs? - --- Sardiinej. - --- Vai saradiinej; no, olkko nimi mikä hyvänäs, kalas ei ol muut -vikka, ko se, ettei niit koska olt tuli mnuu onkkehen, tuumal Iiro. - --- Hyvä on gala, sanos Vilkk, ja huamattak poja, ettei niis ol ruadoj -lainkka; ova vissi nahkjaise sukku. - -Mutt tuski hän ol se sanonn, ni ruppe Kuapukse isänd yskimä ja -krakistama vähä kamalast ja hyppämäm bisi laattjat eik tahtonn millän -davalls saad henkkiäs takka. Jaa-a, se ol vähä surkkja näköne se -Kuapukse isänd sillo. Kasvo oliva vallam bunase ja silmäs seisosiva -ulkonp pääst niingon grau. Viime se sai sendä se verra sanotuks, ett -hänell ol menn ruat kurkkuhu. Mutt sitt hän rupes krakistama jäll nii -gauhjast, ett me ymmärsi, ett ny ei aut muu ko lähti viämän Guapust -tohtrin dyyijö. Ja mnuu ja Vilku siihen doimehen däydys ruvet. Iiro -söi rauhas sardiineijas ja sanos: "Nii, menkkän dep poja vaan, de -olett vähä niingon dottunns semssi reisuihi, mnää en jät aterjatan -keske." - -Mitäs täst, me läksi sitt aika kyytti tohtrill. Ei se asunn, jumalan -giitos, kaukan ja kotons se kans osas oli. Mutt ei se oli niin -dalonpoikkane miäs, ko meijä oma tohtor siäll Raumall. Ko Vilkk -men sisäll ja sanos, ett meill o fölisän yks kambraatt ko o saanns -sardiini ruadon gurkkuhus, ni se suutus ja rupes huanolls suamen -giälells sanoma, ettei hänestä saat tullp pilkka tekemän goskanga ja -viäl vähemä semsell aikka, ko ei ol vastaotoaik. Mutt em mes siit -hualinnk, kon duuppasin Guapukse isänän dohtri noka all, ja kyll hän -sillo huamas, ett miäs ol kualeman giälis. Hän ott sitt semsem bitkän -deräksisen grääki ja rupes sillk kronaman Guapuksen gurkurustingeit. -Ja ko hän aikas siin ol kronann, ni sai niingo saiki se poik siäld -mutkase rautlangam balase ulos ja Kuapus ol paikall niingon doine -ihmne. Tohtor ol ittekki jo paremallp pääll ja nauro oikke makkjast, -ko hän anno se rautlangan Guapuksell ja sanos: "Tosa on deijä -sardiini ruaton." - --- No, mutt o hän nys sendän glookku, mistäst mnää rautlangoj olen -gurkkuhun saann? - --- Kylläs sen diädä, mnää sanosi, snää olep pudottanns semse -rautlangan, go olupotun gorki ymbärs ol, klassihis ja juann olu ja -rautlanga, niingos piff-steeki ja sadamarka sedelingi niäli. - --- Jaa, mutt nii se on gäynykki, meinas Kuapus ja kysys tohtorild, -mitä hän ol velkka. - --- Viis markka, vastas tohtor. - -Sillo mnää suutusin, gon diäsi valla hyvi, ett meijä oma tohtor olis -sen dehnk kahdell markka, ja mnää sanosingi: "Kuulkkast ny, hyvä -tohtor, eiköst siins sendä olis vähä tinkkamise vara; meijä oma -tohtor teke semsen dyän gahdell markall, ja itt mnää ole mond kertta -oli melkke samangaldases tyäs, ko ole joutunn laevam bumppu perkkama, -eng mnää ols saannk koskam bäällk kahde ja viidengymmene, vaikkan -olen goko päevä vähdänn." - -Ei tohtori sendä mnuum buhettan ottannk kuulevin gorvis, katos -luinauttel mnuu vaam bahaste. Mutt Kuapukse isänd suutus ja sanos: -"Tiäds se, Anundilam boik, ett snuum bumbuillas ja mnuun gurkuillan -ongim biän ero ja josas olsip pääss semsest tuskast ko mnää, niis -maksaisi miälelläs kymmnengi markka ja se mnää teengi. -- Täsä on, -dohtor hyvä, ja pali kiitoksi. Se ruattlaine herr tämä viäl maksas -saa; pahustak hänen darvitte sitto rautlangkrääkei olupotutten -gurkuihi." - -Ko mep pääsi ulos, ni Vilkk anno sitte viäl mnuull aika pyhkes siit, -ett mnää olin dinkkama ruvenn, mutt mnää sanosi, ettem mnää olekka -mikkän duhlajapoik, ko heittle rahoj hukkaha niingon Guapus ja -hänen galdases. -- Ja kyll Vilkk se vaa ymmärs, ett mnää Kuapuksen -galdasill meinasi händ. - -Em mes siins sendän gauva nokk norollas viitinn ollk, ko meni juaman -gaffett yhte semssem buadihi, misä stää sai, ja istutti siällk -kummingin doist tiima ja praakkaskeltti muinassi. Kuapukse isänd -selitt meille vähä nuugast, mimseld tundu, ko ihmsell o mutkane -rautlang kurkus, ja Vilkk sanos, ett hän o oikke ilone, ettei sardiin -olekka ruadottes pualest nii vaaralinen gala, ko hän jo o luull. - -Ko siins sitt istutti ja juteltti, ni Vilkk hyppä yhtäkkim bystöhö ja -sano: "Helkkris sendäm boja, me ole unhottann Iiro!" - --- Kyll mar se siäld kotti löytä, sanos Kuapus, -- ole mnää häne -muistann, mutt ole ajatell, ettei häne ole hätä eik mikkä. - --- Hätä! Om mar häne olos vissi vähä nii ja näi, mnää sanosi. -- -Ajatelkkast vaa, ettei hänell ol raha ko joku markk, ja kyll meijä -sardiiniaterjan sendä enemä maksa. - -No niin, gyll Kuapuski se siit jo ymmärs ett meijä ol kiiru Iirot -pelastama, eik siink kauva viivyttykkän, go maksettin gaffe ja nisuse -ja lähdetti sinn vanhan drahtöörihi. - -Ko mep pääsi sinn, nii Iiro ruppe meit toruma vähä aikatavall. - --- Pahukse junkkrik, ko jätätt mnuun dänn raham bandiks, mutt kyll -nys saatt maksak kans, mitä mnää olen dilann! Luulettak, ett mnää -täsä kuivi sui ole istunn? Ei maarem, bojak; kon dua ruattlainen -dosa o ruvenn eppälemä, ett mnuu o rahan lopp, ni mnää ole ai vähä -ylppjäst käskenn hänen duad jotta uutt sortti pöydäll ja sendähde -näit potuj ja klasej on garttunnukkin dähän dämne roukki. Olsim, -bahus soikko, jo lykänn liässuhungi, mutt kyll tua ruattlaine siit o -murhem bitänn, etten olp pääss. Se o seorann mnuu juur jämt niingo -villkoer isänttätäs. - -Ja kyll se tosi oliki, ett Iiro ol pöydän gorjaks panns sillaikka, -ko hän raham banttin ol istunn. Mutt ei Vilkk eik Kuapus tiättos -pistännk, ko hep pualiks maksovak koko lysti. -- Eik Kuapus muistannk -kaikeks onneks vettäs stää tohtrimbalkkaka räkningist pois. Mnää -sanon gaikeks onneks, sill ett mnää tiädä, ett siit vast upra olis -tuli. Ruattlaine hiäros kässiäs ja ol tytyväinen, go hän ott raha -vasta, ja kyll ol syytäkki olit tyytyväine, sill ett kyll hän ny ott -makso viäl kerra siit edelisest ateijastakki. - -Ko mes sitt oli saann Iiro ulos lunastetuks, ni mep pääti menn vähän -huilaman gestkeevrihi ja Kuapus läks kortteerihis. Mutt Kuapukse -miälest häne ol oli nii hyvä meijä seorasan, ett häm byys pääst -meijäm bareihin, jos me ehtost läksisi johonkkin gaupunkki kattlema. -Ja sillo mep pääti, ett mennän deaattrihi. Vilkk ja Iiro, ko semsi -lysteis oliva ennengi oli, sanosiva, ett se o hauskimppa, mitä he -oliva reissuillas nähn, ja sendähde Vilkk oliki ottanns selgo, ett -olik Turus teaattri. Ja hänell ol sanott, ett o oikken Durus semnengi -ja ett se aika keli kahdeksa ehtost. Sinn mes sitt pääti menn ja asi -sovitti nii, ett mek kokkonuisi hiuka ennen gahdeksa teaattri ove -ette. - - -IX - -Harvo mnuu miälestän uni o nii hyväld maistunnk ko sinä ehtopualen -ja liki käve, ett koko teaatterreis olis jäänn meild tekemät, nii -raskast me nukusi. Mutt kyll turklaisep pitivä murhett siit, ett -me heräsi vähä ennengon darvittinga. Yhtäkki ruvetti meijä akknan -ali ajelema ettit-takasi ja trumbu ja pilli ja torves soisiva ja ai -joukkon guulus vähä kamala mölinä, juur niingo joku kauhja iso sonn -olis uhann ruvet ihmisten gimppun gäymä. Kyll mes semsse elämähä -heräsi vähä äkki ja Vilkk sanos: "Annast kattot, tleek täst mailma -loppu, vai kuik käyne." - -Mutt ko mes siin oli aikan stää kamala meno kuulustell, ni me -ymmärsi, ett ol valuvaar meijä naaprisan ja Hakkri Iiro rupes -pitelemä, jos välisein tunnus kuumald meijä huanesan. Vilkk ja -mnää hai ittellen vesiämbri, niingo Raumallp pruukata, ja läksi -appuhu. Mutt Iiro sanos, ettei hän lähd mihinkkä, ennengo seinäk -kuumald tunduva. Mek karasi vähä äkki jokiranttaha ja ko me oli -saann vett ämbreihin, ni me meni siihen dalohon, gom balo. -- Ja -aika liäsk siäll oliki. Se ol yks rautpuad, kom balo ja ko siäll -ol myytt kruutti ja ladatuj patruunoj, ni sild liäkketten geskeld -kuulus ai joukko semssi paukauksi, ko olis kymmengund pyssy samall -aikka lauast. -- Rikkeme harkum bäällp portimbiäles istus yks vanh -juudlaisäij ja valittel sekanaisellk kiälelläs: "Voi, voi, kaikki -palamaks -- -- allt brinner -- -- Iisaki vaatte palamaks -- -- Saaras -nya palttoo brinner, hunda marks koftan" -- -- -- Mutt kesken kaike -hän huus: "Vem syytter, kuka ambuu -- --" ja kimmatt pelgo hallus -pystöhö joka kert kom batruunap paukusiva liäkketten geskell. Mnää -rupesi äijä parkka lohduttama, mutt Vilkk anno turklaisill oikke aika -kyytti. Ja kyll ol syytäkki. -- Ajatelkkast, ko nek klaakkri -- en -daedp parempi sanno -- kattliva vauhkottliivas siin eik pannt tikku -risti valkkjat samottakses. Siin ol vaimihmssi ja miähi, nuari ja -vanhoj, eik yhdelläkkä oli ämbri kädes, muttkon gateltti vahdatti -vaa niingo valuvaar olis jotta lysti oli. Mutt kyll hes saivak -kans kunnjas kuull Vilkuld. Viime Vilkk sanos: "Tulkkast Raumallk -kattoman, gui valuvaar samoteta; ei siällt tarvitt peljät, ett o -vedest puutett, siällk kandava vaimihmse ja mukula ja vanhema miähe -vett ja nuarema miähes samottava, eik siäll vaan gukka uskalais tuli -valuvaaraha ilma vesiämbri. Mutt Raum ongin Raum ja siäll on gomend, -mutt tääll ei ol mittä reglemendej ja kosk ett tet teet tyät, ni em -mnääkä viit teijä rytisköijäm bärjät, muutko anda ryähät vaa! Mnää -lähdem bois! -- Hyväst ny! -- Snää, Kalkke, tleef fölis." -- Ja me -meningi molemat tiähen ämbreinen. - -Vilkk ol suuttunnk koko ehto, mutt Iiro sanos: "Pahustak teijän -darvitte pistä nokkatan joka paikkaha, olsitt huilann niingo mnääki, -ni olsitt paremmallp pääll ny!" - -Teaattri edes Kuapus odott meit majavanahkasisas, niingo sovitt -ol. Vilkk ost meillk kaikillp piljeti, ja sitt me läksi hakemani -baikkatan. Ovells seiso yks miäs, kon gysys meijäm biljettiän. Ja -ko me näyti se, ni se olis tahtonn ottas sem bois meild. Mutt Iiro -sanos: "Älkkä andakk kekat ittiäm, boja! -- Nuujorkis mnuun gansan -dehti semmost ja ko mnää pisti itten vähäks aikka ulos teattrist, -ni em bääss enä sisällk, konei mnuullt tiketti oli." -- Iiro ol, -näättäk, oli Ammeriikkas ja puhel vallan diketeist. - -Meijä miälestän Iiro ol oikkjas, ja Vilkk sanos sill vahtmestarill: -"Jät snää, poik, vaan gaikk prakin guri ja tiäds se, ett täsäs nääkki -semssi poikki, konei ol ensmäist kertta pappi kyytis." Mutt äkseerama -se pakkas, ennengo mes sisällp pääsi, ja ko hän ol lakannp piljeteist -meno pitämäst, ni hän rupes Kuapukse majavannahkassi pälsyj tahtoman -bois. Se ol sitt yks kamal miäs. -- Kuapuksem bälsyj, kodei se oli -jättännp pois niskoildas koko aikank, ko me oli yhdess oli. Niis -se poik ol hikkoillt trahtööris ja tohtrill ja nisupuadis; ei mar -se niist olis luapunn. "Varastetais viäl", sanos se, ain go mek -koiti saad häne jättämä ne vähäksikki aikka. Ja ny ne olis viätt, -jumal tiäs, kuik kauas meist. Ei mar jätettykkä niit ny enemppä ko -ennengä, vaikk siin vähä riideltti, ennengon Guapus pääs sisällt -täödes mundeeringisas. Mutt voitoll me viimengi oli, niingo sanott, -ja kaunisse isso salihi mep pääsingi. Kados palo hirmuse iso kruun -ja siuill ol stää paitt kynttli vaikk kuip pali. Sali ol väkki täynn -niingon girkos ja Kuapus kumars ittes joka haarall, ennengo hän istus -ja sanos: "Hyvä ehtopäevä kans, väki hyvä." Mutt Vilkk ol kiukkune ja -meinas, ett niillt tarvittis sanno, ett hek kyll ova hartait lysteis -istuskleema, mutt ruti laiskoj valu samottama. - -Em mnää oli ikänäs enne olit teaattris, vaikkan gans ole ulkmaillp -pali oleskeli, mutt Vilkk ja Iiro tunsivas semsekki lysti ja Vilkk -sanos, ett hän ol kerra Londos nähnt teaattris semsem bojan, go ol -heittän ittes yndkonde ilmoihi, kiärtänn ittes siällk kerra yli -niskas ja tuli alas taas seisvaltta. Ja notki se ol oli. Se ol -taitann ittes taappäi niim bali, ett se sai pääs kondettes väli ja -sitt se ol ruvenns seisoman gättettes nokas ja ko se viäl ol pistännk -konttis ylöspäi, niin goko miähe ruumis ol olis sekasi niingon Dolvi -housu. - -Mutt em me lainkka semmost saann nähd. Kon deaatter algo, ni -siihen dul meijä ettem bari vaimihmist ja yks herr ja puheliva ja -naurovak krikotiva, eik se mittä lysti oli. Nep puhusivas sitt viäl -ruatti, ko em me ymmärtännp pali lainkka. Mutt kyll turklaise niist -tykkäsivä. Ja ko nek komeljanttri meniväp pois ja salin dakasein -panttim baikoilles jälle, niin durklaise hakkasivak kässiäs yhte -niingon gahko! Kuapus kysys Iirold, mitä se merkitte, ko nek kässiäs -paukuttleeva. - --- Het tykkäävä ett heill o lysti ja tahtova näyttäs se. -- -Ammeriikkas viheletä, sillon go lysti o ja mnää tykkängi, ett se -o vähemä vaevaloist. -- No niin, gukin deke miäles jälkke, mutt -viheläisi mnää jos täsä vaan dliis jotta hauskemppa. - --- Nii mnääki, sanos Kuapus ja Vilkk tykkäs kans, ett semnen -gättettem baukuttlemine o lapselist. - -Mutt ei siäld mittäm baremppa kuulunn ja me haukottiin gilppa -ikävöisän. Vihdo viimen Guapus rupes nuakkuma ja kuarsas ai joukko. -Mutt sillon duliki siihe meijä etten vähä lystelinem boik. Se hiistel -tapplust yhde herran gans, ko ol iso aikka puhutells siin yht flikka -ja lauleskeli ja iisutells sen gans. Ja tapplus siit tuliki. Kuapuski -heräs siihe hälinähä ja ol koht asjois kii. Meill ol täys tyä saad -häne olema verkalles, ko hän dykkäs, ett se ilonem boik ol ottann -huanombualsest kiis siihe herraha. "Tott mar mnää händ neuvos saas", -meinas Kuapus, "kyll häne vissi muuto huanost käy tuam bruurin gans." -Mutt ei mar käynykkän, go se ilonem boik krottasiki vähä nässist -se herra laattjaha ja sillongost turklaise hakkaman gässiäs ja me -viheldämä. Kuapus ol nii miälisäs, ett hän dek molemppi, hakkas -kässiäs ja vihels. -- Ihmelisem bitkäst net turklaise sendä rupesiva -meit kattleman, go me näyti elomerkej ja komeljanttrikki lakasivap -puhelemast ja vauhkottliiva meit. Eik oli aikkakka, niin dlee se -vahtmestrim bahus ja sano, ett meijän däyty lähtip pois. - --- Kyllkaiketakki snää meijäm bois ajaisi, mutt eks muist, ett -meill ongim biljeti jälill, sanos Vilkk ja pist klappus vahtmestri -noka ette. Ja me muukki hain glappun gäsill. Mutt ei se pahailkine -miäs vaa lakann jahnamast, ett meijän däyty mennp pois. Sillo Vilkk -riisus jakkus, sylk piohos ja sanos: "Jos täsä joku pois mene, ni -mnää pelkkä, ett se oles snää, kos vaa sanok, kumppa tiätäs tahdo -menn, ovest vai akknast." Ei Vilkk kiukuisas huamann, ett se ol nii -erinomane sali, ettei siin oli akknoj lainkka. - -Olsitt kuull, mimne upra siins sillon dul. Vahtmestar huus appu -ja korjas luus vähä äkkin, go hän huamas, ett hänellt tosi etten -dul ja vaimihmses siunasiva ja kläppäsivä. Viimen dlee yks vanha, -hyvälaitase näköne herr siihe meijän dyän ja kysy: "Ming tähden de -vihelätt; ong tämä teaatter ni huan deijä miälestän?" - --- Ei se hyväkä ol, ikävät meillt tääll ol oli. Mutt em mes sendähde -viheldänn, mutt ko sendähde, ett täsä äskö ol vähä hauskemppaki -joukos -- selittel Vilkk. - --- No mutt ei sillo vihelttäp pruukata. - --- Pruukata mar, kuingastetei pruukatais. Menkkäst Ammeriikkaha vaa, -nii saatt kuuli, eik viheletä, sanos Iiro. -- Me olengi meripoikki -ja ole mailma nähn vähä enemän go moni näist turkulaisist Me ole -raumlaissi. - --- Vai nii, vai nii, sanos se vanha herr ja rupes naurama ja sitt -hän julist kovall äänell jottan goko seorkunnall ja sillongost niill -lysti tul niillt turklaisill. Ja kyll mes sitt rauhas istus sai ja -vihelttäk kans ja ain go me vihelsi, niin gaikk naurova. Em mnää niit -turklaissi oikke ymmär, mutt mnää luule, ett Kuapukses ol oikkeus, ko -hän jälkkembäi sanos, ett turklaisill ol oli enemä lysti meist kon -gomeljanttreist. - -Sitt me menin gaikin gestkeevrihi ja syätti ehtot ja ko ol syätt, -nin Guapus men gortteerihis ja mep pani maat. Mutt ennengo nukutti, -niim bäätetti, ett huame lähdetän gottik, koht kom banki o avatt ja -Vilkk o saann asjas reedaha. Asja lait ol näättäk semne, ett siit -saakk, ko me Nästist läksi, ol ruvennk kylmättämä ja ko met tliin -deaattrist, ni ol oikkem bakase haju ulkon. Mes sanosingin doinen -doisellen, ett jos ei ny vaam bannak kiirusten gäymä, ni mes saan -dalve, ennengon gottip päästä. Ja rattaill o vähä surkki kulkkik, ko -o rekikeli maas. Sillaill oikke mep pääti. Iiro lupas lähti aamust -aikasi Skrama-Noorlundin dyä Valkot ja rattait hakema. - - -X - -Seoravan aamun mnää heräsi jo neljä aigois eng saann enä und. Mnää -käändli ja väändli ittiän sängys, mutt kotei siit appu tuli, ni mnää -pääti, ett mnää menen gävelemän gaupunkkihi, siks kom bäev tlee. -Ja nii mnää teingi. Ilm ol käynn ai vaan gylmemäks ja ko mnää tlii -ulos, ni mnää näi, ett yäll ol oli aika pakane. No, ko mnää siins -sitt käveli suattan, ni mnuum bist miälehen, ett mnää teem biäne -veisu ja veissa se sitt Vilkull ja Iirollk, ko matkall olla. Mnuus -o näättäk ai olis semmost piänd vikka, ett mnää sillo dällön dee -veisu. Ei semne halu usse mnuum bäällen dul, mutt sitt ko se tlee, -ni se o niingon daut ja sillon däyty tehd veisu, ei siin mikkän guri -aut. Ja ny mnää oli semsell humöörill. Mnää kävelin goko aamuskautte -yht kattu ylös ja toist alas ja löi riimei kokko. -- Ei se ol niingä -huakkja tyät, ko moni luulis, siins saa sovittas sanoijas sendä vähä -monellk kandill, ennengo nep paikkas hakeva. -- Mutt olkkon gui -hyvänäs, nin dosa vähä enne yhdeksät mnuull ol yks "meripoikkatte -veis" valmis ja mnää läksin gestkeevrihi. Ko mnää tlee sinn, ni -mnää nää Vilku ja Iiro ja Kuapukse istuvas isos salis pöydä ymbärs -todiklasi noka ali. Ilosellp päällp poja oliva ja niin därkkjä -pauhamist heill ol, ettei he mnuust mittän diätänn, ennengo mnää -sanosi: "On dämäkin gaunist toimitust, ko juadan dodi aamust aikasi." - --- Ei tämä todi ol, sanos Kuapus ja siirs sikaris toisse suupiälehe, --- tämä on duutninkki. Ja täsä o snuullekki yks, ettes siink -kiukuttel. - - * * * * * - -Mnää istusi sitt heijä joukkohos ja tein glasi ittellen. Mutt ko mnää -sai se valmiks, ni mnää kysysi Iirot: "Jokos käve Valkot hakemas?" - --- En gäynn viäl, katost, ko asja lait o semne, ett Kuapus toimitta -meill vaunu ja kaks heost ette ja sitt mennängi herroiks. -- Kuapus -tlee Rauman gautt kotti. - --- Vai semssi te olett tuumaskell; mihist Valko ja rattas sitt panna? - --- Valko saa karat vaunuttem beräs ja ratta jätetän dänn. Mitäst -Knappika niillt talvellt teke ja kyll nes sitt tääld ain gulkevak, -ko marknoillt tulla. -- Nii händ ja Vilkk osta kolmengymmne marka -harmoniikka ja mnää, ko soittat taeda, vetelen gaike mailma marsi ja -valsik, ko mep paina Rauma kohde. - --- Nii oikke, sanos Vilkk, -- harmoniikk osteta ja hyvä ja herroiks -kuljeta. - -Kyll nep poja asjak kunttoho olivaf fundeerann. Mutt mnuu harmitt -koko jutt ja mnä sanosi Iiroll: "Tiädäks, ko mek kerra ole lainannk -Knapi Valko ja linjaali, ni me viä nek kottik kans lailes. Linjaaleit -ei jätetät tänn ja Valkot ei pannak karama vaunutten dakan; ei -maaren, gom bannangin gulkema edell, ni löydetän gummingi laillset -tiähaara. Mnää en dult teijä vaunuihin, go aja vaikk yksnäs -linjaaleis Raumall. -- Tehkän dek kuit tahdott." - -Kyll mnää se näi, ett Iiro omatund rupes händ hiuka vaevama, mutt -Vilkk ei muuttann lainkka miäldäs. Se ol semne, ett mitä se kerra sai -päähäs, ni stää ei saanns siäld pihdeilläkkä. Ja konei Vilkum bää -käändynn, ni ei Iiroka oli haluline jättämä vaunuis ajelemistas. Mutt -se verra Iiros sendä ol miäst ett hän lupas koht lähti Valkot hakema. - --- Se sopiki hyvi, mens snää, Kalkke, fölis, niin des saatt mennes -kahde ostas se harmoniikka. Täsä o raha, sanos Vilkk ja löi -flombuukkis pöyttähä. - -Sillo mnää äkkäsingi, mitä mnuum bit tekemä. Mnää tunsin, diädättäk, -Vilku ja olin goko ajam beljänn, ett se yhtäkkin duhla kaike rahas. -Ja ko mnää nys sai häne flombuukkis kässihin, ni mnää päätingi -itteksen, ett ko harmoniikk o ostett, ni mnää viä lopu Vilku rahoist -pankkihi. - -Ei siink kaua viivytt, ennengo Iiro ol löytänn yhdest puadist oikken -gomja harmoniika. En mnää semsist ylipäätäs juur mittä ymmär eng -olk koska semsest kopast mittä nuatti ulos saann, vaikkan diädä, -ett semses ovak kaike mailma laulu ja marsi ja tansik, ko o vaa -miäs repelemäs stää. Mutt kyll Iiro tuns semse vehke. Se poik tais -soitta ja ko se ott harmoniikan gässihis, ni se sorme vilasiva, nii -ettei niit tahtonnt toinen doisestas erotta ja kyll nuati liikkell -läksivä, oliva hes sitt mitä sortti hyvänäs. Kyllkaiket niit o -harmoniikasoittaji joka kyläsäkki, mutt ei tarvitt koittas sannoakka -ett näillk kulmkunnill olis toist semmost poikka siihen doimehen go -Iiro. Vaikkei se kuul ny oikkjastas tähä, mutt kuulu se sendä se -verra, ett ymmärrätt, ett se ol kelvollinen galu, ko mes siit puadist -osti. Siin ol vähä heli, kaunis ään ja kaikengaldasek klaffi ja -rustingi joka kantill. Kolmkkymmend markka siit pyydetti, mutt mnää -tinkkasi sen gahtengymmenttengahdeksaha ja Iiro ol vähä ilonen, go -häm bist sen gainlohos ja läks enos tyyijö Valkot hakema. Mutt mnää -menim bankkihi ja pani sinn Vilku nimehe 400 markka. Enemppä em mnää -uskaldannp pankk, ko Vilku raha olivah hipunn nii vähihi, ettei jäänn -enä ko 50 markka flombuukkihi. -- Kyll semse reissu vaan dyyriks -tleeva. -- Vaikk em mnää viäl tänä päeväns saap päähän, kui me oli -saann 250 markka menemä juur niingo me olsi ne jokkem baiskann. Mutt -nii se vaa ol. - -Ko mnää tliin gestkeevrihi, ni ol Hakkri Iiro juur pääss sinn -Valkoines ja Skrama-Noorlund ol tulls saattama. Poja jatkovas sama -tyätäs ko ennengi ja Skrama-Noorlundillekki ol toimitett yks niit -heijän duutningeijas. Mutt mnää rupesi säälimä ittiän gottippäi vähä -jouttu. Ja ko mnää oli saannk kaikk reeda, ni mnää kysysi heild kerra -viäl: "Mitäst nyt teett, pojat; tleettak kotti mnuun gansan vai -jäättäk tänn?" - --- Kyll maare mek kottit tlee, mutt em me rattaill rönkkämä rupp. -Tämsellk kelill o rattaillk kulkemine juur niingom bohtmes istuis, -sanos Vilkk. - --- Ni oikke, sendähde met tleengi vaunuis, lisäs Iiro siihem buhesse -ja rupes soittamam Borilaiste marssi harmoniikall. - --- No, hyväst sitt, mnää lähde ny. - -Em mnää sitt enä viivytellk kauan, go oti Vilku fölisän gestkeevri -emänän dyä ett saatti maksak kortteer. Se makso 10 markka. Ja 50 -penni mep pääti anttaf flikall, ko ol meijä huanestan murhem bitänn. --- Mnää makson gaiken dämä Vilku rahoist oikke häne nähdes ja anno -sitt flombuuki hänellt takasi. Vilkk pist flombuukkis poviplakkrihis, -ja mnää oli vähä ilone, ettei hän kattonns siihe. Jos se poik olis -huamann, ett siit ol raha pois, ja saannk kuuli, ett mnää oli viänn -nep pankkihi, niin gyllän olsi saannk kuullk kunnjan. Mutt eikä -huamann mittä ja mnää ajattli: "Pid vaa meno kuip pali hyvänäs, ko -mnää kerra olem bääss menemä; ei se mittän dee." -- Eik siins sitt -enä muut tarvitt, ko mnää kanno sänttin rattaill ja läksi. Mutt ko -Skrama-Noorlund kuul rattatten grapina, ni äij tlee heng kurkus ulos -ja sano, ett hän dahto tuli Valkot saattama. Mitäst täst, mnää oti -äijä rattaillen ja sitt mentti. Hiljaksis kuljettiin bisin gaduj ja -kon dullihin bäästi, ni Skrama-Noorlund käsk mnuum bysättä ja kiipust -alas rattaild. Mutt ei hän goht meit jättännk, ko rupes Valkot -silittämä ja taputtama ja puhuttel stää niingo se olis oli ihmne. -Viime hän sitt sanos vedes silmis hyväst ens mnuull ja sitt Valkoll -ja läks menemä. Mnää nytkäsi ohjaksist, nii ett Valko olis ymmärtänn -lähti liikkell, mutt ei se vaa lähtennk, kon gatos taanes äijäm beräs -ja hirnautt hiljaksis. Äij kuul se ja huus: "Hyväst ny Valko!" Mutt -sillo Valko käänsiki ymbärs eik totell vaikkan olsin guik koittan -nytki ohjaksist. Mnää rupesingi jo itteksen siin ajattleema, ett ong -hän ny niin gamal, ett mnuun däyty jättä Valkon Durkkuhu daikk otta -Skrama-Noorlundi Raumall. Mutt kyll äij asjak kunttohom ban. Hän -gääns Valko jäll laillssen gurssihin, daputtel ja silittel stää ja -sanos sill, ett sen däyty menn Raumall mnuun gansan. Sitt hän gäsk -mnuun dull alas rattaild ja talutta Valkot suupiälist kapple matka -ettippäi. Mnää tein dyät käsketty, astusi alas rattaild, oti Valko -suupiälihin gii ja rupesin gävelemä. Mutt sillo äijä sanos: "No, no, -ei nii sendä mennäp, pyssäst nyt viäl hiuka!" Ja ko mnää olim bysänn, -ni hän ott lakkis pois päästäs ja luk Herra siunaukse. Sitt vast, -ko se ol luett, ni hän viäl kerra sanos meill hyväst, kääns ittes -ymbärs ja läks kävelemän glongauttaman Durkku kohde. Mnää seisosi -lakk kouras ja vedes silmis, nii oikke, vedes silmis oikke -- em mnää -häpp stää sannoaksen -- eng vähäld aikka ymmärtänn, misä mnää oikke -olinga. Mutt kyll mnää siit sitt sendä vähitelle virkosi ja rupesin -daluttama Valkot Rauma kohde. Taluttli händ siin virsta verra ja meni -sitt vasta rattaill. Valko kävel hiljaksis ettippäi eng mnää malttann -vaatti händ karaman, go ajattli ett kyll mar hän sitt ittelläskin -garama ruppe, ko hän o ikäväs voittann. Ja nii se olikin; go ol -kuljett viäl runsas virst, ni Valko huakkas yhden kerra, nost korvas -pystöhö ja pist oikken gaunist hyrrytyst kottippäi. - -Nii mes sitt kulji tytyväisint toinen doissehen. Mutt ko mep pääsi -sen gorkkja alasahtem bäällk, kon Durust päin dulles o hiuka enne -Humikkalan gestkeevri, ni mnää kuuli vähä kamala elämä takapualellan -ja tuski olin gerjennk käändämäm bään sinnppäi, ni vaunuk, kaks heost -edes, ajava mnuu siutten niingon duli ja leimaus. Se verra mnää -vaan gerkesi näkemä, ett Kuapus ja Vilkk ja Iiro istusiva vaunuttem -beräpuales, Kuapus ja Vilkk rinnasi ja Iiro vastpäät heit. Iiro soitt -harmoniikka, niim bali ko henkki ol, Vilkk heilutt porokello ja -Kuapus huus yhtmitta: "Pelakkam boja!" - -"Terveksi Teiskost", sanos Vilkk ja nost lakkias, ko he mnuu siutten -menivä. Enempä en mnää kerjennk kuulema, sill'ett he olivas samas -silmäräpäykses kaukan mnuust ja ko mnää tliin gestkeevrihi, ni oliva -heose jo saann vett ja söiväk kauroijas. Mnää pani heini Valko ette -ja menin gans sisäll, mutt siäläköst vast upra ol. Kuapus ol hukannf -flombuukkis ja äkseeras vähä kamalast sendähde. Eik oli ihmettäkkä, -ko siin ol oli raha oikke vähä isoma jouko. Mnää meinasim bittä -heillk kova saarnan, gom bääti heijä hurjast menostas, ett he olivap -pöhnäs, mutt ny mnää näingi, ettei niis pahois stää vikka oll; ei -Vilkus eik Iiros kumminga. Kuapuksem buhe tais fiirat yhde eine. -Mutt Vilkk ja Iiro oliva ai semse ylönannetu, ett ihmse luuliva -niist pahemppa, ko olis saanukka luull. -- No, mitäst tästä, me hai -sitt stää Kuapukse flombuukki, käänetti äijäm blakkrik kaikk väärim -buali ja köljätti vaunum berä läpitte. Mutt ei stää vaa löytynn. -Me rupesi siins sitt fundeerama, ett mitä nyp pidäis tehtämä, mutt -sillon Guapus nouseki ylös ja sano: "Helkkris sendä, mnää unhotingi -sem bääalusen allk kortteerihi." Nii händ, sinn oikke hän se ol -unhottannk, kyll hän se ny muist. Eik siins sitt muu auttannk, kon -Guapuksen däydys lähtit Turkuhun dakasi rahoijas hakema ja vaunuis -hän dahdos menn. Kyll häm byys, että Iiro ja Vilkk jäisivä odottama -händ Humikkalaha, siks ko häm bala, mutt kon Guapus ol lähtenn, ni -Vilkk sanos: "Kyll se o semnem baikk, Kalkke, ettei Kuapuksest olt -tiätto, kosk hän Durust selkke, ko hän sinnk kerran daas om bääss, ja -mnää tleengi snuu fölisäs kotti." - --- Ja mnää kans, sanos Iiro. - --- No nii, sanosi mnää, tulkka vaam, boja, mutt kyllkaiketakkin -deijä nyt tlee vähä surkkjangaldane istu rattaillk, ko olett vaunuis -tottunn herrastleema. - -Ei pojas sanaka vastanns siihem buhessen, go hakivas sänttis ja -veivä ne Valko rattaill. Iiro ei soittann enä harmoniikka ja Vilkk -käsk mnuu sittop porokello linjaalette aissaha. Ja ko sitt Valko ol -tarppeks puhaldann, ni me läksi jällk kottippäim bainama. Nörköksis -poja istusiva omis ajatuksisas ja Valkokin garas huanomin, go hän ol -saanns semse synnin daaka lissä. -- Ei siin vaa monttaka sana puhutt. -Kaikk ol nii ykstoikkost ja hiljast. Porokellokim baukus vaa sillon -dällö ja muistutt mnuu miälestän lapsehoittajat, ko nuakku kehdo -viäres ja tarttu kii vanhan drallituksehes ain go hän hetkeks pääse -unevärppeistäs. -- Ko näi sitt ol kuljett iso aik ja pääst Nästin -gankkall, ni mnää ajattli, ett nyt taedais ollp paras aik ruveta -veissama stää veissu, ko mnää oli laittannt Turus. Mnää rupesin -goittama, mitä het tykkäisivä, jos pistetäis lauluks ja sanosi: -"Tiädättäk poja, mnää olen dehn uude veisu." - --- Vai nii, sanos Vilkk. - --- Vai uude veisu, sanos Iiro. - -Jos mnää tode sano, ni mnuu harmitt semne vastaus. Kon doine vaeva -ajatuksias koko aamuskautte saadakses veisun gokko -- eik se olekka -mikkäm biän dyä -- ni odotais sendä, ett toiset tahdoisivak kuuli, -mimseld se tyä näyttä, ko se o valmistunn. -- Mutt sama se, ajattli -mnää, koskett tahdk kuuli, ni olkka ilma, ja rupesi itteksen -hyräyttlemä stää uutt veissuan. Kuljetti sitt sillaill jäll virst ja -pariki, ni Vilkk räyhäse: "Pahusikost siin nys sitt o, ettes snää -veiss niit uusi virssiäs?" - --- Ei olk kukkam byytännykkä mnuu veissama. - --- Ongost kukkan giäldänns sitt? - --- Ei olk kiäldänn eik käskenn ja sendähde mnää veissangi se itteksen. - --- Vai ittekses snää täsä veissama ruppe, mutt mnää tykkä, ett om -bareve, ettäs ole juur verkalles, ko ettäs siinp pörisek ko mikäkin -gorro. -- Anns snää, Kalkke, iloll äänes kuulut vaa. - --- Kaunist snää pyydäkki, mnää meinasi sanno, mutt ajattli, ett -jos mnää se sano, ni ei siit sunkka se hauskemppa tul ja sendähde -mnää pääti, ett mnää veissa sittengi se veisu, vaikk mnuu kylläkkin -gismitt. Nii händ, kismitt oikke. Mutt mnää olen gaiketakki -niingo muukki värs- ja veismaakri, ett ko nek kerra ovas saann -jotta valmiks, ni ei mar nes stää ittekses pidäis, ei maaren, gon -guuluiks sen dullt täyty. Sillaill oikke. Ja nii se asi päätys, ett -mnää kröhäsim bari kertta kurkkum buhtaks, sanosi: -- Tämä o yks -"Meripoikkatte veis" -- ja algo: - - Meripoikki meit varjelkkon daevas! - Vaevaloine o elämän dääll, - Ko me ansatte leippätän laevas, - Kaukans seilaile valdmerem bääll. - -Mnää oti uudestas siit: "Ko me ansatte leippätän laevas" j.n.e. ja -odoti, ett het tapas jälkke olsiva veisann mnuun gansan. Mutt ei -mittän guulunn. Mitäs täst, mnää veisasin doise värsy: - - Kon duul puhku ja aallo nep pauha, - Sillo meill aika armoton dyä, - Sillo miähill ei suadakka rauha - Olkkom bäev sitt taikk syyspimi yä. - -Ja sitt mnää otti jäll uudestas se lopumbuale, mutt konei hes -sillonga ruvenn veissama mnuun gansan, ni mnää sanosi: "Ei tämä veis -näy olevas se väärtt, ett te viiteisit stää trallitta. Ja koten mnää -viit yksnäs koko aikka veisat, ni mnää lakka valla." - --- Ol ny vai, sanos Vilkk, luuleks snää ett mes se nuati nii oppe. -Siin on gaunis nuatt siins snuu veisusas. Mistäs se olek keksinn? - --- Huals snää siit, mnää sanosi, ja mnuu harmitt jäll, ettei hän -veisust mittäm buhunnk, ko nuatist vaa. Mutt mnää voiti vanha Aadami -ja veisasi: - - Siilon gokkiki märsraagall huakka - Eik pääs piilohom bannuttes taa. - Sillo ei kerjet laittama ruakka, - Mutt ko vyätän mep piukota vaa. - -Kyll hes sillo sitt jo veisasivat toissen gertta se lopumbuale -mnuun gansan, mutt ko se ol teht, ni he rupesiva mnuu haukkuma ja -Vilkk sanos: "Ain helkkrisäk snää olek kulkennk, kos ole nähnk koki -märsraagall." Se o nys sendä vallam bilivinnihi semnem buhe. Pahus -soikko, jos niis laevois, ko mnää olen gulkennk, kokk olis tuli -märsraagall, sillongo mnää oli reivamas, ni mnää olsi sanonn: "Men -helvettin, gokk!" Nii, sillaill oikke mnää olsi sanonn, ja sillaill -jokane vanhemb merimiäs sanois. -- Kokk märsraagall! Kyll mares sen -diädä, ett kokk saa kiittä Jumala, ko häne anneta näö vuaks täkill -haalat jongum brassi viimesest nipust -- Pahus soikko, enne snää -nääk kalkaksen guuse ladvas, kon goki märsraagall, jos vaa jomnengin -gomend laevas o. - -Semssi he oliva, Vilkk ja Iiro. Ei net tiätänn yhtikäm behu, -kuip pali siin on dyät, ko sovitta sanas veisuks ja ett sendähde -värsmaakreill ongi lupa pistä hiuka muinassi, ett sana vaa saada -sopimam baikoilles. -- Mutt mnää suutusi viime heijä nälkkimisestäs -ja sanosi: "Kosk tämä veis o nii huan, ni ei teijä stää kuulit -tarvitt, mnää veissa se itteksen daikk ole valla verka." Ja nii mnää -teingi, mnää istusi valla mykkän. Mutt luulettak, ett mnää sai oli -rauhas. Ei maaren, gyll nep poja mnuu veissamam baniva jäll, ens -moittimall ja sitt rukkolemall. Ja mnää veisasi sitt: - - Vede vallas o skändäkk ja reeling - Ja mek kiipusta reivaman gaikk, - Kapteen huuta: "Hei, haala po jeeling!" - Se on dylkki ja totinem baikk. - --- Ja vissi, sanos Vilkk, se on dylkki ja totinem baikk. - --- Se on dosi puhe, lisäs Iiro siihe, totine ja tylkki paikk se o, -mutt ole mnää enne siinp paikka, ko näis Valko ohjaksis. Vaikk näist -kui vedäis, ni ei siit sem baremppa tul. - -Ja kyll se tosi oliki, ett Valko men huanost ettippäi, mutt mnää -luule, ett hangin dahdos kuull mnuu veissuan ja mnää kiiti Jumala, -ettei hänell ollp puhelahja suatt. Hän olis, tiämäs, kans tehn mnuu -veisun gunkkan gelppamattomaks. -- No nii, mnää oli sendä ilone, ett -yksiki värs ol heijä miälestäs osannp paikall ja veisasi ettippäi. - - Hän saa miälelläs huutta ja käski, - Kyll hän leppy, kon gaikk o "ol reitt". - Ja meills syätetäm bauj, voit ja fläski - Ja meill annetan dyyny ja peitt. - --- Annetan dyyny ja peitt! huus Vilkk. -- Oles snää sendä aika halju, -kuka niit meill annais. Kodes viäl pann, ett kyyppär tlee meijä -sänkkyn viäre ja mes sano: "Tuastis yks tuutning!" taikk: "Ryypp ja -voileip ja pual pottu olutt, mutt liukkast!" -- Ei, Kalkke, kyll snää -ole vähä hössättännk, kos semssi veissaile. - -Ja Iiro tuumal: "Se o juur oikke se mitä Vilkk sano." - -Nii händ, mitäst maare Iiro olis muut sanonn. Hänen däydyis ai -appleerat Vilku sanoihi. Kuingast muuto. Mutt mnää suutusi ja sanosi: -"Se o nys semnem baikk, poja, ett ko mnää kerra ole ruvenn veissaman -dämä veisu, ni mnää veissa sem bäähä saakk sill ehdoll, ett te annatt -mnuu oli rauhas niin gaua, ett mnää olen doimeistam bääss. Sitt saatt -moitti ja haukku, niim bali kon dahdott. Millä muull ehdoll em mnää -enä ruppet täsä lukkri virkka teillp pitämä." - -No, mitäst täst, poja huamasiva, ett mnää oli sanonn heilit totude ja -lupasiva oli ihmsiks. Mnää krakistin gurkkum buhtaks ja veisasin daas: - - Ja ko haminam bäästä sitt kerra - Ja saatt ranttaha astia nokk, - Ni me itten dee fiiniks ko herra, - Mennä maihi ja ollan "duu blokk". - - Meill o hentt joka mailma loukos, - Niingo hyvi se ymmärät kyll. - Niit o musti ja kredliinej joukos, - Semssi konei olp paittaka yli. - - Paras hentt meill o Suamemaas sendä, - Händ en goska me unhotta voi, - Hänellp preivej meild yhtmitta lendä, - Hänells silkki ja kultta met toi. - - Meripoikki meit varjelkkon daevas! - Vaevaloine o elämän dääll, - Paras sendä o ollaksem laevas, - Ko mes seilaile valdmerem bääll. - -Ko se lopposa siit värssyst ol veisatt toissen gertta ja mnää oli oli -verkalles isoma aikka, ni Vilkk kysys: "Siiheng se ny lopus?" - --- Siihe oikke. - --- Vai nii. Siin on gaunis nuatt siin veisus. Mutt kuulestis, snää es -oikke ymmärk, kui veisuj tehdä. Tiädäks, se kuulu vähä kamalald, ko -snää veissa niist meijä henduistan, go meill o joka mailma loukos. -Ensiksikki, ei snuun darvittis kohist semsist sanaka. Nääks, ei stää -tiäd, vaikkas joskus viäl mensi naimissi, ja jos snuu vaimos saa -kuuli, ettäs olet tehn tämssi tunnustuksi, niin gat ettes, kuis snuun -gäy. -- Nii händ ja töine asi o se, ett snää sano, ettei niill olp -paittakka yli. Se on gyll tosi, mutt snuu olis tarvinns sannok kans, -ett siäll o niin guum siäll ulkmaill, ettei siällp pidet paitta; -ett siäll o niingo muudis ett olla ilman baitta. Ja sitt snuu olis -tarvinns sanno, ettei siälls sembualest ilkialasten gäyd. -- Nääks, -ei nes stää ymmärt täälls Suames, jos ei stää selitet. Ja sendähde se -kuulu kamalald heijän gorvisas. - --- Nii oikke, sanos Iiro, -- ja färeis es snää Kalkke park olk kii -yhtikäm behu. Misä Jumala nimes snää olek kredliinej ihmissi nähn? - -Nii, niingon guulett, ei Vilkk ja Iiro ymmär yhtikämittä semsest, -ko veisundekkohon guulu. Eng mnää stää ihmettel, ettei he mnuulls -suurkiitost sanonn. Mutt se mnuu kismitt, ko he yhtmitta siin -vaa moitesiva ja nälkesivä ja mnää sanosingi viime. "Ett te mnuu -veisustan mittä maksama ol joutunn eik teijä stää kuuli olis tarvinn, -josett olis mnuum bakottans se veissama." Sillom boja häpesivä ja -lakasiva hollamast siit asjast. Hiljaksis kuljetti sitt jäll, mutt -kyll kaikist merkeist näys, ett poja olivat tullp paremallp pääll. -Ja ko Nästihim bäästi, ni Vilkk ol niingo ennengi ja tek emänä valla -hulluks jaarituksillas. Se ol näättäk sillaill, ett ko mep pääsi -sisäll Nästihi, nii dlee emänd ja sano Vilkull: "Mnää olen deit -sitt odottann niingom bäevä valknemist. Asi o näättäk semne, ett -pyydetäis teijän boikkema mennesän Laitlan Gatihännän gylähä -- siäll -o semne lysteliseniminen gylä -- ko siäld o varastett pali davara. Ja -Virilähän, guulem, kans teit tarvitais." - --- Em mnää kerkk ny, vastas Vilkk, -- mnuun däyty kiirustem bainttat -täst Konstantinoopelihi. - --- Kui mihi, kysys emänd. - --- Konstantinoopelihi. - --- Mikä semnem baikk o. - --- Se on Durkim pääkaupung. -- Turkin geisrild o yhten yänk karann -ykstoist frouva ja mnuum bidäis net takasin doimittama. - --- Älkkä ny hulluijan. Ongost sill ussema frouva sitt? - --- O oikke, siällp pruukata nii. - --- Vai niim bruukata. Kyll mnää ole siit hiuka juttu kuull. -- No, -kyll keisar park kans nyt tuskas on gon gaikk frouva menivä menoijas. - --- Kaikk frouva! Älkkä luulk, emänd hyvä. Hänell o jälill -viäl -- andakkast mnää kato hänem breivistäs (Vilkk vet -paperim boviplakkaristas) -- nii, hänell o jälill viäl -kolmsstaseittmängymmendkuus. - --- Jeskandeerakast! Mitä hän sills sitt väli pitä, vaikk ykstoist -meniki hukka. Pahustak hän niit takka aja? - --- Rangastakses tiätystengim, bistä säkkihi ja kivej säkkihi ja -upotta niingom gatimboja. - --- Jumal siunakko! Se o vähä kamala sendä! - --- Niin gyll ongi, mutt semne o laki siäll ja met tiätäjä ole ai laim -bualell. - --- Nii oikke, nii oikke, huakkal emänd. -- Mutt Rauman gauttakost tiä -sinnk Konstumbaabelihi mene? - --- No, ei se juur Rauman gautt men, mutt ei siäld kautt mennem bali -vääräkän dul. Ja stää paitt kaikk mnuum barhama vehken ova Raumall, -ni ett mnuu sengin dähden däyty mennk kodon gautt. - --- Nii händ, nii händ, sanos emänd ja men. - -Ja sillaill mep pääsim boikkemast Laitlan Gatihänttähä. Ilm ol -tuli aikatavallk kylmäks ja me joingi siäll Nästis kuuma riäksa -lämmetäksen. Ja ko ol lämmiteltt tarppeks ja Valko syänn, ni lähdetti -jällk kulkema. -- Juteltti sitt kaikki mailmattomi ajan guluks. Ja ko -Laitla aukki rupes häämöttämä, ni Vilkk näyttä päi yht kylä vasemallk -kädell ja sano "Kattokkast pojat, tosa nua ova jäll!" Se ol, näättäk, -sillaill, ett jo tulles sen gylän duulmylly oliva harmittann meitt. -Niit ol kummingin gymmengund ja kaikk olivas siivettömi paitt yks. -Ja Vilkk ol sillo jo sanonn meill: "Taidattakkost tep pojas selittä, -mingtähden duulmylly ei revit alas, ko stää kerra o lakatt käyttämäst -ja siippe ovap pudonns siit helkkrihi? Mnuu miälestän domses -siivettömät tuulmylly näyttävä kamalild, ova juur niingo handel -ihmne." - --- Kamalild oikke ne näyttävä, mes sanosi -. Ja ko ne nähti ny jäll, -ni ne harmittiva uudestas Vilkku. Ko mes sitt kulji sen gylä siutte, -ni siins seisos yhden dalom bortim biäles keskikäne miäs ja poltt -piippuas. Hän ol vissingi lopettannt tyäs aikasemin gon davalisest, -ko ol lauanda päev. No niin, go me hänen gohdalles tlii, ni Vilkk -käsk Iirom bysäyttä heose ja sanos sill miähell: "Hyvä ehtopäevä." - --- Jumal andakko, vastas miäs. - --- Olettakost tes sen dalo isänd? - --- Siks oikke mnuu haukuta. - --- Vai nii, vai nii. Kyll mar isänd tiätä, kenen dua myll on, go -siippe ova. - --- Ja tua myll vai, ko siippe ova? - --- Nii oikke. - --- Tiädä maare. - --- Vai niin, gene se o? - --- Kyll se meijä myll o. - --- No mutt kuningast isänd sitt nii ruakoton o, ett jättä siippep -paikalles sunnundaks? Kattokast, kui net toisten dalotte isänä ovak -kaunist ottann myllysiippep pois pyhäks. - -Olsitt nähn, kuis se miäs suutus ja rupes meit haukkuma. Mutt Vilkk -ei olit tiätvännäs, ko sanos: "Kamalan guum veri teill ongi, andakka -Herran dähden gupat taikk lyäds suand, kosk o lauanda ehto ja -tiätystengi saun lämmi." - -Mutt enemä se miähe veri siit puhest kiähuma rupes ja ko me näi, ett -se rupes haparoitteman givi kättehes, ni Iiro löi Valkot selkkähä ja -me meni menoijan. - --- Oi voi sendän, gui vähäst ihmne suuttu, tuumal Vilkk, ko me olim -bääss niin gauas, ettei tarvinnp peljät saadk kivej päähäs. - -Laitla aukkjall Iiro sitt heitt ohjakse Vilkull, hak harmoniikkas -ja rupes pelama. -- -- Ja arvakkast, mitä se poik vetel? -- Stää -mnuu meripoikkatte veissuan. Se ol sitt semnem boik nuati oppema, -ett siit ei friskat. Ja vähä korjast se stää soittiki, vaikk kynne -vissin gondas oliva. -- Eik ol aikkaka, ni Vilkk sanos: "No, Kalkke, -veissast sana, ni mnääki auta!" Ja vois suas jukopere, ko mes sitt -veteli stää veissu, nii ett koko mailm kajatt. Ja ko ol laulett se -viiminem baikk: "Paras sendä o ollaksem laevas, ko mes seilaile -valdmerem bääll", ni Vilkk sano: "Jaa-a, poja, ajatelkkast, kon däst -taas tlee kevä ja vede aukkeva ja me lähde. Muistattak, kuip peli -kalattle, ko ankkur hiivata? -- Se o musiikki, poja! -- Ja seilip -pullistuva -- ja laev lähte hiljaksis pois haminast -- ja flika -itkevä rannall. Se on doist pojak kon grapistellt tämsis vehkeis." - --- Älä mittäm buh, sanos Iiro, pyhkes silmiäs ja niist nokkas. Ja -karhjald rupes mnuungin gurkusan dunduma. - -Niingo vahvistukseks Vilkum buhessen, gui ilkkjä mais kulkemine sendä -o, Jumal anno meill oikke aika lumipyry, ja pimi ol niingom bussis. -Valko-park ei jaksann enä karatakkan, go lumi ott pyärihin gii ja nii -mes sitt sain gulkki hiljaksis ettippäi. Ihodes me jo meinasi jättä -ratta ja pyyttä ree lainaks, mutt Iiro sanos: "Mennä nys sendä Unajan -Dupalaha astikk; siäll o faar meijä vanh tuttun ja siäld kulkeva -linjaalikkin gottip paremi." - -Sillaill oikke se oliki meijä miälestän ja 10 aikan ehtost mes -sitt viimem bääsin Dupalaha. Herätetti faar ja muar ja pantti vesi -lämppemä. Meijä ol niin gova vilu, ett Vilkk meinas, ettei ny aut -mikkä muu kon dodi, ja se o samas niingon Durun duljaissi Dupala -faarill. Vilkk hakiki sitt rommpotu vakastas, eik oli aikkaka, ni me -istusin Dupala faarin gans, join dodi ja praakkaskli muinassi. Ja -mitä kauema mes siin jaarittli ja maistlin glaseistan, stää lämbeve -meijän dul ollaksen ja stää hauskemald rupes mailm jälle näyttämä. -No ko mes siins sitt istu ja juttle, ni Iiro heittä ittes oikkjaks -Tupala faari sänkkyhy ja saa unem bäähän gii. Nii oikkem, boik -nukus siihe niingon dorrakas, ja ko Vilkk huamas se, ni hän ol koht -valmis koerangureines. Hän nyhjäs mnuu kylkke ja sanos: "Kuulestis, -Kalkke, eks snääkin dykk, ett olis oikke synd herättä Iirot, ko hän -noi makkjast nukku, muttkon guljeta me nyt tämä loppmatk kahde. -- -Kyll Iiro huamen girkklaistengin gans kottip pääse. -- Hän on nääks -reisust rähjändynn ja nukkumine hänell nyp parast teke." - -Semne se Vilkk ol. -- Niingo hän olis pitänns sill väli, jos töine -ol rähjändynnt taikk ei. Mitäst maaren, gon goko asi ol ny vaa se, -ett hän dahdos laitta Iiroll ihmettlemist, ko hän herä. -- Vaikk em -mnää sais Vilkku moittis, sill ett em mnää olit tippaka händ pareve. -Mikäst mnuu olis olis sannoisan: "Ei maare jätettäkä Iirot tänn -ihmistem bilkaks ja kukatiäs jalkasin gottit tleeman Duru reisust." --- Nii, miksen mnää sillaill olis saanns sanno, mutt luulettak, ett -mnää sen dei, muttko nyäkkäsim bäätän ja meinasi, ett kyll mar se -vaam barast o, ett Iiro nukkus saa. Nii oikke mes se asjan gunttom -bani ja Tupala faar pist yks kaks heose ree ette, eik oli aikkaka, -ni me jo oli matkall. -- Taevas ol ny valla selkki ja tähde loistiva -nii ihanan gaunist, go ne ainakki loistavak, ko on gova pakane. -Vilkk, ko semnen girimies o, rupes mnuulls selittleemän gaike mailman -blaneeti ja komeeti, ko mes siink kulji. Mutt em mnää kaua viittinns -semmost kuulustellk, ko rupesi veissama "Arvon mekin ansaitsemme" ja -Vilkk sekös vähä äkkin daevan dähdistäs mnuu nuattihin. Nii mes sitt -painsin gottippäi. Valko karas hyrryttel oikke nätist ja met tykkäsi, -ett tämä ny vast ongi oikke lystreis, tämä. Mutt ko me olim bääss -pualväli Unajan gylä ja Siärstan dorppa, ni meillt tapaduski vähä -harmiloinen glumm. Vilkk ol juur pääss juttlemast ja hirvittleemäst, -kui hän huame aamust mene Iirot vasta Unaja kohden, go mek kuulim -biänem byräykse ilmoist, aisak krapisiva maaha ja Valko pysäs ja -kääns pääs päi meit, niingo olis tahtonns sanno: "Tott mar tes se -huamasitt." Vilkk karas koht ulos reest, men heosem bääm bualehe ja -ennengo mnää olin gerjenn noo sanoma, ni hänell jo ol asi selkki ja -hän huus mnuull: "Oi nyk koohot sendän, go luakk putos." - --- Vai niin, vai ei sem bahemppa tapattunn, vastasi mnää ja läksin -gattlema vahinkko. - --- Eikä, meinas Vilkk, -- tämä on biän asi, kyll mes semsem bian -glaara. - --- Klaara maare. - -Niingo mnää jo enne ole sanonn, ni em me oli mittä heosmiähi, mnää ja -Vilkk. Ei meijä vanhemillan ollk koska heost oli, ja stää paitt me -olim biänest mukulast saakk laahanns Saksa ja Rauma väli joka ikine -suvi, eng oli oli mais pali muut kon gäymälttä sill aikka vuatt, ko -lapset tavalisest karava elukkatte ja heoste hännäs. -- Nii, ett -me olin davalisen gehnoj poikki heosvärkkette asjois. Sendähde em -me ymmärtännykkä, ett siit semmost vähti pit tleeman, go siit tul, -siit meijä luakam buttomisest. Nii händ, em mes semssi aavistannk, -ko Vilkk sanos vähä nässist: "Jaahah, ja nys se luakk pistetängim -baikalles jäll." - --- Paikalles oikke se panna, mnää meinasi ja sitt me rupesi sen -gans pelama. Vilkk ott luaka ja aisa ylös maast, kiärs ruama -hänembualmaises aisa ymbärs, pist luakam bää ruamalenkkihi ja käsk -mnuun giärttäs samallt tavall ruama mnuumbualmaise aisa ymbärs -ja sitt paintta luakka niim bali enemä väärä, ett sem bit menemä -ruamalenkkihi aisa sisäpualell. Mnää tykkäsi, ett sillaill oikke -se asi reedaha saada ja dein dyät käsketty. Mutt siinäköst vast -olikim brässi! Vaikk mnää se itt sano, ni mnää oli siihen aikkan -davalise frisk poik ja ko mnää otin gii johonkki, ni mnää takka, ett -se tunnus. Mutt kyll mnää siin luakam bahukses ny vastuksen löysi. -Mnää painsi ja painsi stää riivattu, mutt en saanns stää vaa niim -bali enemä väärähä, ett se olis menn aisa sisäpualell. Eng kehdannp, -pahus soikko, sanno Vilkull, ettei mnuull olit tarppeks voimi siihen -doimehe, muttko vähtäsi vähtämistän, ett hiki tukas ol. Ja Jumal -tiätä, kuingan gaua olsi siin askroinn, jos ei Vilkk olis huutanns -siäld tois puald heost: "Eks snää stää ny jo saa?" Sillo mnuu pist -harmiks, mnää puri hammastan ja painsi viäl yhdem bahan gerra ja -sillo se mem baikalles, men niingo meniki, mutt samas huus Vilkk: -"Pahustaks niin gamalast siäll nyhji, nys se lens ulos tällp puald -jäll." - --- Menkkö sitt -- mitä se mnuullk kuulu -- pains se paikalles jäll! - -Ja kas näi Vilkk vähtämä, se poik pains ja ähkys ja puhkus, mutt ei -siit se enemppä tuli. Mnuu ol miälen oikke hyvä, ett hängi sai hikkol -voorostas. Mutt viime mnuu rupes tleema vilu ja ko mnää muutongi -vähitelle väsysin durha odottamissehen, ni mnää huusi vihdo viime: -"Eks snää stää jo saas sengi rääpäkäs." - --- Rääpäkäs, ittes rääpäkäs ole! Kihisi Vilkk ja kimmatt nyrkis -sojos mnuu etten. Ja nii häppi ko stää ongi sanno, ni sillaills siin -vaan gäve, ett me heiti luakan diä viärehe ja karasin doinen doisen -graivärkeihin gii oikken giukum bääll. Mnää, ko vahveve oli, rupesi -juur saama Vilku hankkehen, go Valko lähte karama hölköttämä Rauma -kohde. Hän dykkäs vissingi, ettei meist isso aikka mittä valmist -tliis. Mutt se hyät niist Valko meiningeist ol, ett me huamasi, ettei -ny ollukka aik tapell, ja läksi molemak karama Valkot kii ottama. Pia -mes se sauti, talutetti se takasi ja ruvetti jäll voorotelle painama -luakka paikalles. Mutt ei se vaa menn. - --- Om mar tämä nys sendä oikken gamal paikk -- sanos Vilkk vihdo -viime -- mnää tiädä juur vissi ett piänet trengpoja maillp paneva -heose luakkvärkeihi. Ongost niills sitt enemä voimi ko meill? - --- Em mnää händ ymmär, vastasi mnää. Ja sitt mef fundeerasi iso aikka -ja pääti viimen dehd nii, että Valko ajetti ojaha, nii ett saatti -luakan doinem bää päi yht suurt mäntty kon gasvo ojam barttall, ja -sitt me molemap painsin doist päät paikalles. Mutt ei se sillaillakka -luanistann meills, se tyä. Kyll mes se nyt tarppeks väärähä sai, -mutt juur ko sem bit menemä siihe ruama lenkkihi, ni se flengatt -kyljelles taikk lens pois paikoild toiseld pualeld, kodei siäll mittä -sem baremppa toperholtti oli. Viime rupes päälsem bäätteks Valkokin -dleema levottomaks. Kerrangin go me oli juur ja juur saamaisillas sen -girotu luakam baikalles, ni Valko nytkäs sama ja siin oltti sitt jäll. - --- Rupp nys snääki, sengi raat, siin viäl äkseerama, huus Vilkk -kuikuisas ja vetel Valkot piiskallp pitki ja poiki. Mutt ei se siit -viissamaks tullp, pikemi hullumaks. - -Ja siin mes sitt präsäsi, siks ett Vilkk vihdo viimem bist luakan -gainlohos, ott ohjaksek kättes ja rupes taluttama Valkot päin -gaupunkki. Mnää meni aisoihi ja vedi rekki peräsän. - Se ol surkkja -kulkko. - -Kaikeks onneks ei meill ollp pitkä matka Siärstan dorppaha. Sinn mep -poikkesi ja kolkuti ovem bääll, siks ett ihmse heräsivä, ja rupesi -selittämän gui meijä ol käyn. - -Mutt ko Vilkk sanos ett meijä luakkan ol lendännp pois paikoildas ja -ettem mes saanns stää sijalles jäll, ni sillo lyättingi ovi kii meijä -nokkan ette ja mek kuuli vaan go isänd sanos: "Pahukse hirvhamppak, -kon dleevak keskell yät ihmsist pilkka tekemä. Korjakka ny luunn -vähä äkki!" Ja siihe me jätetti eik ny auttann muu, ko lähti jällt -tramppaman gottippäi sill erotuksell vaa ett ny men Vilkk aisoihi ja -mnää kanno luakka kainlosan ja taluti Valkot. -- Jaa-a, ko mnää se -reisu muista, ni ei mnuu enängä mikkä nii harmitt, ko se, etten mnää -stää luakka rekkem bannk, ko roikoti stää, niingo se olis raarikin -gapen oli. Mutt ko Vilkk kiukuisas kerra ol ruvenns stää kandama, ni -häm bist se mnuun gainlohon, go hän aisoihi men ja mnää, kahko, kanna -stää huamattemat jäll voorostan. -- No niin, sillaills sitt menttin -gottippäi. Ei Vilkk enä komeeteist eik planeeteist olis hualinn, -vaikk ne olis meijä niskaham budonn, eng me enä lauleskell: "Arvon -mekin ansaitsemme", kon dravasi hiki tukas Rauma kohde. - -Mutt ko mep pääsim Bitkjärve ahte ali, ni meijän däydys huilat ja -vettä henkkiän. Mnää sanosingi siins sitt Vilkku: "Nääks nyk, kumnen -dämä mailm o; vaunuis snää algo reisus ja rekki peräsäs traaksite -snää kottit tlee" -- Siihem buhesse ei Vilkk vastann mittän, go möris -vaa niingon vanh kahlkoer. - -Mutt mnää olingim bäättännk kiusat händ yhde eine ja sanosi hänelle: -"Turh reis tämä oikkjastas oliki; niit snuum berindrahoijas me läksim -bankkihi viämä, mutt käveikköstis snää lainkkam bangis." - --- En gäynnk; kyll ne rahak kotonakkin darvita. - --- Vai nii, mutt mitästis sanoisi, jos ne olsivakki sendä siällt -Turum bankis. - --- Kui mitä? sanos Vilkk ja rupes kuuvalos flombuukkias syynämä. Ja -ko hän löys siäld vaa hiuka viidettkymmend markka, ni hän gysy, mihi -lopp raha o joutunn, ja mnää sanosi niingon dosi ol, ett mnää oli -viänn nelisata markka pankkihi. - -Mutt kaunik kiitokse mnää siit sai. Vilkk huus: "Oleks snää mnuu -foormyndrin" ja karas päällen niingom beto. -- Nii oikke, semnen -dulikiukkune miäs se Vilkk o ja vaikk stää o häppi sanno, nin gyll -mnuu se sendä sannot täyty, ett oikken dodem bääll me jälls siint -tappli, rytistli. Mutt kesken gaike joku huuta meijän dakanan: -"Lämmetäksennek siin vänkkröittett, poja?" - -Me helliti vähä äkkin doinen doisen graivärkeist ja ko me näi, ett -se oliki Hakkri Iiro, ko meit puhuttel, ni met tlii vähä ilosiks. Ja -se ol sendän gaikkja ihmelisemppä, ettei Iiro olis suuttunn meijäm -bäällen, go sanos vaa: "Sengi junkkrik, ko jätitt mnuun Dupalaha, -mutt mnää heräsingim bikemin, gon de olitt luull ja läksi jalkasin -gottippäi. Ja ny mnää sautan deijä. Misäst tes sitt oikke olett -viivytell?" - -Mnää meinasi juur ruvet selittämä hänellk, kui meijä ol käynn, mutt -Vilkk, ko ai ymmärs päijät ittes, vastasikin goht: "Tuall me oli -Siärstalls sisäll ja sovesin deerejahtist ensmäis keskviikko aamust -ja ny juur lens meijä luakkan däsä ah te allp pois paikoildas; -pistäst snää se ruamihi jäll." - -Sillo mnää ymmärsingi, ett Vilkk koitt salat kui meijä laitan oikke -ol ja mnää ajattli itteksen, ett om mar se Vilkk sendä vähä järkeväs -poik. -- Mutt ei meill oli onni sillk kertta. - -Iiro vastas, näättäk, ett hänen gätes oliva niin gondas, ettei hän -rupp yrittämänkkä semssin doimeihi. - -Sillo ei auttann muu kun dotus ja Vilkun däydys sanno, ett Tupala -luakk ol niin gankki, ettem me jaksannp paintta stää paikalles ja ko -hän gerra ol alkkum bääss, ni hän lopett: "Luuleks, pahus soikko ett -me muuto olsin dranunn rekki peräsän ja taluttann Valkot toispuald -Siästan dorpan dähä saakk." - -Olsitt sillo nähn Iiro! Se rupes naurama; se nauro nii ett se vallan -giärittel lumihanges ja Jumal tiätä, kosk se olis lakann, jos em me -olis viime uhann anttas sillk kölilöyly. Semnem buhe meild vaikutt -sendä se verra, ett hän sai sanotuks meill, ett me avaisi rinnustime -auk. Ja ko Vilkk se ol tehn, ni luakk meniki vähä nässist paikalles -ja sitt Vilkk vet rinnustimen gii jäll eik ol viäläkkä lakann -ihmettleemäst, ett hän se sai kii nii hiukall venuttamisell. - -Kyll mes sitt pani jala Valko ali. Mutt synd olis sanno, ett me -oli hyvällp pääll. Vilkk syljeskel pitki syljelj ja mnuu kismitt -koko jutt. Mutt Iiroll ol lysti, eppäle mnää, kosk sen goko ruumis -pudauttel ai joukko, eng mää usk, ett sillp pahall vilu ol. -- Nii -händ, sillaill meijän gäve, ett ko meijäm bit Iirost jekku tekemä, -ni me joudusi itt naurualaseks. Ja ko sitt viimem bäästin Dasalam -bortill, ni Vilkk sai ruvet puhuma hyvä-kaunist Iiron gans, ettei hän -olis jutellk kaupungis siit luakam buttomisest. Mutt luulettak, ett -Iiro tais pittäs suus kii. Ei maaren daitannukka, vaikk hän lupas -oli hissuksis. Kyll meijä luakastam bian goko kaupungis nauretti ja -hirviteltti semsten gesken go luakkvärkim bääll ymmärtävä. - -Nii ett pali meill ol harmi siit Turu-reisust Mutt ol meill sendä -lystiki oli ja miälelläs mnää ylipäätäs muistle stää kertta, ko met -Turkkuhun guljeti net Tasala Vilkum berindraha. - - - - -Tasala Vilkun gäändmys paremppa elämähä - - -Yks pyhäpäev vähä jälkken gynttlä samant talvenk, ko me niitte Vilkum -berindrahatten gans vähtäsi, mnää meni jällt Tasalaha Vilkku kattoma, -niingo mnuun dapan ol ain go aik pakkas pitkäks tleema. Ja pitkäks -kyll se käveki, nii ett me vähä mond kertta kadusi, ett me olin -dalvreisust kotti jäänn. Se o näättäk semnem baikk, ettei merimiäs -kuukausräkningillt tult toime semsell alustallk, kodei lainkkan -geinauttel. -- Vilkk sai sendä joingim bäeväs kuluma. Siin ol vähä -semmost pyssmiähe vikka ja se fliitos yhtmitta pyssyines Nanus ja -Lonsis ja Isollmetäll ja Jumala tiätä misä. Eik sillp pahall valla -huano onniakka oli. Välist joku kahko jänes anno sen dappa ittes ja -sai se joukkon getungi sakseihis, ko se niit virittel pisi niituj -ja mäej metäelävätte ja ihmisten durmlukseks. Nii juur, ihmisten -durmlukseks, sano mnää, koskan itt kerra joudusi Vilku sakseihin, go -läksi händ jälkki myäde metäst hakema. Ko mnää sillo hyppii siinp -pisi hankki Vilkun geturaudak kondisan ja Vilkk sitt viäl, ko hän -vihdo viime löys mnuun, gehtas ruvet klummima mnuu sendähde, ett mnää -oli häne viritykseks tärveli, ni mnää pääti miälesän, ett em mar mnää -ikänäs enä rupp pyssmiähe jälkki seorama. -- Mutt ny mnää sekkongi -vallan doissi asjoihi. -- -- Nii händ, mnää menin Dasalaha ja se ol -yks pyhäpäev vähä jälkken gynttlä. - -Ko mnää pääsi sinn, nin Dasala muar, Vilku äit, istus kuistill -ja itk. Mnää ymmärsin goht, ett ny ol Vilkk jällt tehn jongun -goeranguri. Se ol sitt ai semne ylöannett. Mnuun dul oikke surk stää -Tasala muari ja mnää rupesingin goht lohduttama händ ja koiti saad -muari hyvällp pääl jäll. - --- Mitäst te muar siin ny itkett niiskuttleett, mnää kysysi, -- ong -kiss kuall vai? - -Mutt ei muar tiättos pistännk, ko itk kollot vaa ja pyhkes nokkatas -esiliinahas. - --- Älkkä yhtä itkekk, muar kuld, kyll mnää se Vilku opeta vanha -äittiäs kiussama. - --- Snää opeta, sanos muar ja nous ylös niingo yks tuaksaus, -- snää -opeta! Tiädäks jos snuu äitilläs olis yksiki semnem boik ko meijä -Vilkk, ni ei täsä mailmas mittä hättä oliska. Älä snää puhels semssi, -ett snää opeta Vilkku, mutt kon goit vaa otta esimerkki hänest, niim -bali ko snuun durmeldunn luandos myäde anda. - --- Vai nii, vai nii, änkkäsi mnää, kon em, bahus soikko, enä -ymmärtänn, mitä mnuum bit sanoma. Mutt vähitelle muari sanas sendä -rupesiva mnuu kismittämä. -- Vai Vilkk täsä ny ruppe esimerkiks -toisillk kelppama, Vilkk, ko ain gaikk juanek kekses ja ol pann meijä -huano huuttohon goko kaupungis ja viäl ulkmaillakki! Vai Vilkk täsä -oikke säädylise nuare miähe esikuva o muari miälest! Semnem buhe -harmitt mnuu sendä vähä kamalast ja mnää sanosingi muarillk, ko olin -gerjenn hiuka virkkoma hämmästyksestän: "Ei mar meijä äit nykkä vaa -sunkka itk poikas tähde niingon de." - --- Ei sunkka itkekkä, harvon gaiketakki hän ilon gyynli mukulattes -tähde vuadattas saa. - --- Kuit te sanositt, muar? Ilon gyynli! Ilostakkost tes siin nyp -pargutt sitt? - -Ei muar puhunns sanaka, mutt ko itk, tillitt vaa ja vede juaksivas -silmist niingo rännist. Mnää pakkasi jo oikke sekkoman gaikest -tämsest, mutt viime mnää pääti, ett mene mar mnää sendän gattoma, -mimne se Vilkk sillo on, go hänen dähtes ilost itketä. Ja mnuun däyty -sanno, ett ko mnää oti ove lippahan gii ja pyäräyti itten sisällt -Tasala salihi, ni mnuu sisikunnasan tunnus juur samallt tavallk, ko -enne mailmas lukuvooroll mennes. Mutt sisäll mnää meni ja istusi sali -ovipiälehe. Ja kyll mnuu se sannot täyty, ett mailm näytt muuttunnuld -mnuu silmisän, go mnää hetke aikka siin istunn oli. Salim beräll -istus Vilkk pöydän dakan hirmuse iso postill ja Tasala muari virskiij -noka ali ja luk kovall äänellp päevä evangeeljumi. Kyll mnää se näi, -että hän mnuu huamatt, ko mnää sisällt tlii, mut ei se poik vaa -oli mnuu näkevännäs eik hyvä päevä sanonnk, ko luk ettippäi. Mnää -kopistim biippun saappangorkkoan vastan dyhjäks, pisti sem blakkrihin -ja ajattli itteksen: "Ova maaren däsä oikke niingon girko meno, -annast katto, mitä täst lopuks tleeka." - -Mutt Vilkk pit harttast vaa asjas pääll ja luk sem bäevän deksti -selitykse loppuhu astikk. Ja ko hän se ol lukenn, ni hän ott -virskirjan gättehes ja rupes veissama se numron 254, ko aika: -"Valitan vaikkiast kans kuningas Davidin". Ko mnää valla hyvin daisi -se virre ja nuati eik mnuu äänenikkä niit kaikkjan goohomppi ol, -vaikkan se itt sano, ni mnää oti nuattihin gii ja rupesi hurauttlema -joukko. Muarikim bist ittes sisälls salihi ja yhdys kimjäll äänelläs -ja semsill värisevill, vanha-aikkasillk kruussauksill veissuhu, -nii ett kuulus oikke juhlaliseld, ko mes siink kaikin golme veteli -stää virtt, nii ett Tasala sali akknat tärisivä. Ja muari silmist -juaks vesi koko aikka. Ko sitt nek kuus värssy oliva veisatu ja -Vilkk ol lukenn Herra siunaukse ni hän dul mnuu tervettämä ja rupes -pauhama mnuun gansan niingo ennengi. Tasala muar toi meillk kaffett; -auringokin dirkistel hetke aikka sisäll ruudust, katava oksat -tuaksusiva laattjal ja meill ol oike lysti, ko mes siin istusi ja -join gaffettan. - -Viime em mnää enä taitann hillit ittiän, go sanosi: "Kyl mar tämä -kaikk ny vaa hyvä o ja vallam baikallas, ett snääki Vilkk olet tull -hurskaks". - --- Em mnää mikkä hurskas ol, mutt sapati mnää pidän gunnjas, vastas -Vilkk. - --- Nii oikke, mnää nää se ja meinangi vaa, ett näi se parast ongi. O -oikke, mutt mnää tahdoisi vaa vähä niingo muistuttas snuu, ettes snää -enne niim bali väli pitänn, mikä päev viikkos me hulluttli. - --- Engän daitannp pittä, mutt ny ovakki asjat toisi ja mnuull on däys -syy muutta elämätän. - --- No, se o viss se. -- Mnää tahdoisi vaan diättä, mikä kamal -snuull on dapattunnk, ko snää semssem bäätöksehen dull ole. -- Kyll -mnääki ole mond kertta ajatell, ett meijän darvittis ruvet elämätäm -barandama, mutt ei mar siit vaa ol valmist tull. - --- Nii händ, ei olt tull valmist eik tleekka ennengos saas semse -varotuksen go mnääki. -- Kuulestis, uskoks snää, ett o synd tehdt -tyät pyhäpäevän? - --- Kyll mar kaiketakkin, gosk sanas nii lueta. En mnää se enemppä -tiäd. - --- Eskä snää tiäd, mutt mnää tiädä. Istust nyt hilja, ni mnää juttlen -goko asja. -- Tiädäks, mnää sain getu eilä. - --- Op perhan, vai luanist snuu jäll! Sitt pidetängi juhla tänäp -ehtost, ko se kiskota. -- Mep pruukkasi näättäk kiskot yhdes kaikk -ketuk, ko Vilkk sai, ja sillo Vilkk pist ain dodiks. - --- Älä kir, sanos Vilkk. -- Stää ei nyljetäkkän dänäpä eik todiakka -juad. Tänäp o sunnunda, tiäds se. - --- Oh helkkar sendä -- o oikke. - --- Älä kir! Nääks, siit ketust ei saa nahka pois pyhäpäevän, vaikkas -kuik koitaisi. - --- No, mikäst siin sitt esten olis? - --- Siin o ny vaa semne este, ett selväst näke, ettei pyhäpäeväns saas -semssi turhi toimitta. -- Ko mnää se sai eilä, ni se kerkes jäätymä, -ennengon gottip pääsi. Se ol juur jämt niingo yks jäänglimpp. Mnää -olsingi muuton dulls snuu eilä ehtost hakema ja me olsi yhdes -kiskonns se. Mutt ei jäätynny kettu kukka rupp nylkemä ja sendähde -mnää pistingi sem bakartuppaha sulama ja ajattli itteksen, ett tänäp -aamust mnää se nylje yks kaks. No niin, dänäp aamust se kyll ol sula -ja notki ja mnää rupesin goht toimeihi. Ja kaikki käveki hyvi, siks -ett mnää pääsin geskkohta kaula, mutt sillo oliki juur jämt stopp. -Sen gauemaks ei nahk lähtenn. Mnää vedi ja nytkesi, auti veitellän ja -ähkysi ja hikkoli, mutt ei nahk vaa ottann lähtiäkses, ei vaikk -piru -- -- -- - --- Älä kir! sanosi mnää, näyttäksen, ettei Vilkk ollk kalljollk -kylvänn jumala sanatas. - -Mutt ei Vilkk siit oikken dykännk, kosk hän gatos luinautt mnuu yhdem -bahan gerra. Viime hän sendä voitt luandos ja sanos: "Nii oikke, eikä -saak kirot pyhäpäevän." - --- Eik arkkjanakka, mnää tuumali. - -Mutt sillo Vilkk suutus ja sanos: "Joses snää ny vaa ol hilja ja -kuulustel, mitä mnää sano, ni mnää jätän goko asja selittämät. -- -- -Nii oikken, gaulan geskpaikoills saakk nahk läks hyvi, mutt siit ei -ettippäi ei vaikka pi -- -- nii, vaikk pimjähä astikk olsi rehkinn." - --- Älä nyk koohoijas, se sitt vast klookk kett ongi, mennästis -kattoma stää. -- Kyll kait stää sendän gattos saa, vaikk ongim -byhäpäev. - --- Saa maare, mikäst etei sais. Ja saa stää koitta nylkkiäkki. - -No, me läksi sitt Tasalam bakartuppaha ja kyll kaikk näytt olevas, -niingo Vilkk ol selittänn. Siällk killus kett kados kinnerpuus ja -pualväli kaulaha saakk nyljett nahk hipas tuva laatijat. - --- Kas nii, sanos Vilkk, -- tosa o varotus. Rupp toimeihi vaa, jos -miäles teke, niis lakka maalissi pyhäpäevän ajattlemast. - -Mnuun däyty sanno, etten mnää sillonga viäl luull muut, ko ett -Vilkull ol jäll jotta jekku miäles. Mutt olkkon guit tahanas, tuumali -mnää itteksen, heiti jakum bois yld, kiversim baeda hia ylös ja -rupesin dyähö. Mnää ole eläisän mond elukka ulos heijä nahastas ajann -ja mond kettuakki, ni ett mnää luule vähä ymmärtävän näit asjoit ja -tiädä se, ett kon gerra vaa saa käpälä ja saparak klaariks, ni ei -mittä muut kon griuskuvee vaa, kyll nahk vissi lähte niingon dyhjä -tehde. Mutt tämä nahk ei lähtenn, jos uskott taikk ei. Mnää vedi ja -vedi ja mnuu harmitt ja pelguttiki jo viimeseks, mutt nii se vaa ol, -ko olis koittannk kaljot traaksip paikoildas. - --- Äläst sendä hual reppi rikk stää nahka, sanos Vilkk vihdo viime. - --- Reppi rikk! Pahustak sills sitt väli on, guit tämse nahan gäy! Es -sunkka snää tätä myyd mein. Eik tämä mikkän gett olk, kyll maares se -ymmäräk, kos nääk, kui mnää täsä vähtä ja hikkole, eng vaa saa nahka -lähtemä. -- Vanh-faar tämä o eik mikkän gett. - --- Olkko sitt Belsebuub itt, mutt ko arkki tlee, ni vissi mnää häneld -naha ota ja myyn gahdellttoist markall. - -Sillo mnuu rupesiva Vilkum buhek kammottama ja mnää pisti jakkun -yllen ja läksim bois. Vilkk tul peräs, me meni salihi jäll, veisasi -yhde ehtovirre ja joim bari kuppi teet. Ja ko mnää läksi, nin Dasala -muar itk jällp piäne loraukse. - -Seoravanp päevän Vilkk tul meill ja vihels tullesas, nii ett mnää -jo aikka, ennengo hän ove avo, tiäsin, guka siält tulos ol. Kyll -se poika ny jäll ol endselläs, lakk ol toisellk korvall ja silmä -vilasivap pääs niingon gärpp kiviroukkjos. - --- Tomsellp päälläk snää ny jäll ole, vaikkas eilä sais semse -varotukse? kysysi mnää. - --- Älä kohis, sanos Vilkk, ei ny ols sunnunda. -- Ja siit ketust ei -puhut enä mittä. Se pahus ol nääks joskus joutunn jäneksem baulaha. -Lang ol katkenn ja jäännp piukka ymbärs kaula. Sendähde ei nahk -lähtenn. Mnää olen dänäp tutkinnas se asja. Arkkipäevän o miäs sendäm -bali rohkeve ko sunnundan. - -Nii, semne se asi ol. Mutt Tasala muar sure viäl nykki, ett Vilku -elämäm baranus kest vaa yhde voorkaude. Ja mnää, ko joudum bitämä -Vilkku esikuvanan, dykkä, ett kyll o syyt surrakki. - - - - -Kui Hakkri Iiro meijäm belast saksan giälen daedollas - - -Ko Raumall ol saatt merikoul ja ruvettin dekemän gapteenej ja -styyrmannej siäll Vänni sillan gorvas, nin gukast mar sinn olis mennk -koulum bengill istuma jos ei Tasala Villk. Nii händ, hän go semnen -girimiäs ol, hän ol tiätystengi ensmäine miäs pistämä nimes sen -goulun girjoihi. Kyll me hänest koitim bilkka tehd ja kysysi häneld, -eik hänehe jo tarppeks järkki ajett siäll Heurthenin goulus. - --- Ei maarenga, ei stää piom bohjan gautt pali päähä menn; olett -kaiketakkin des se ittestänn huamann, vastas Vilkk, niingo hän olis -oli viissave ko me ja niingo siäll Heurthenin goulus olis koitett -klopoll mändät järkki meijäm bäähän. Kyll Vilkk se vaa hyvin diäs, -ett stää muist syist käytetti ja ett stää Jumala lahja hyvin dasasest -tul jaettu mnuu ja Vilku ja Iiron geske. Eng mnää ol viss, vaikk se -olis hyväki meillt tehn. - -Mutt olkko se asja lait kuit tahanas, summ se vaa ol, ett Vilkk käve -yhden dalven girja ja kartak kainlos Vännin goulus ja ko suvi tul, ni -hän seilas styyrmannist Saksareisuill. Sillo mnää vast äkkäsi, ettei -se Vännin goul ollukka niit kaikkja hullumppi alstandej ja seoravans -syksyn istusi mnää jo itt Vänni sillan gorvas. Ja ko mnää talve oli -siäll hikkoll ja ajannk kaike mailma viissaudek knuppihin, ni sillt -tavalls se jutt lopus, ett ko vede aukesivak keväll, nin Dasala Vilkk -ol vanha Minervan gapteenin ja mnää styyrin. Hakkri Iiro me otin -gonstaapliks, se ol luanoline asi. Stää poikka ei saatt, näättäk, -kouluhu, vaikk olis ihmeit teht. - --- Ei sinns sendä jokane järjestäs mennä, sanos Iiro, -- kukast sitt -enä mastohon giippe, jos mek kaikk täsä kapteeneiks ja styyrmanneiks -ruppe ja kävele sikar hamppais ja käde houssuim blakkreis. Ei pojak, -kyll niit merimiähi sendän gans tarvita ja pikioravan mnää ole -meinann elä ja kuall. - -Siihe se asi jäi. Mutt vaikk meist ny ol tullp päälysmiähi, ni -em mes sendä Iirot vasta mittä ylppeytt osottannk, kom bidi händ -kambraattinan niingo ennengi. Vilkus pakkas kyll asuma vähä semmost -herrastlemise henkki, mutt se tul esill vaa sillo harvon, go hän ol -saann jongun glasi liiveihis. Sillo ei hän enä sanonnukka, niingon -davalisest: "Kuulestis Iiro", muttkon gäytt ain garahtääri ja sanos: -"Kuulkkast konstaapel, nyt teijän däyty tehds se ja se", taikk: -"Tiätäköst konst, kuis se asja lait o", j.n.e. - -Nii händ, semne oikke hän ol ja -- niingo sanott -- ny olttin -gaikin golme Minervas ja painetti Saksa kohde, nii ett rytis. Olitt -yks lauanda ehto, ko mes siink kryssäili Ryygeni saarem baikoill. -Meill ol kaunist ilma ja Vilkk käsk mnuun gajuttihi; met tei -ittellem biänen glasi ja istutti sikari suus ja pauhatti muinassi. -No, ko siins sitt istutti ja voitti hyvin gaikin davo, ni Vilku -silmäk kiäpautiva yhtäkkin gajuutin gattoho, ja ko hän näk siälls -signaalrakettkimbu, ni hän ol koht valmis vehkeines. - --- Jaaha, Kalkke, kosk täsä muutongi lysti pidetä, niim bäästetäst -yks rakett. - --- Ei mar päästetäkkä, sanosi mnää, kyll maares sen diädä, ett semne -rakett merkitte, ett me ole henge hädäs; pelastuspaatt tliis tänn ja -mes saisi jongun duhane sakko, ko ole heit narrann; nii ett ann ollp -päästämät vaa. - --- Jaa-a, snuu jutuisas taitaki ollp perä niingo Järmberi valheis. -Mutt otetast sendän dua kimpp alas ja katota heit. Tiädäks, nii vanh -merimiäs ko mnää olengi, niim, beevele viäkkö, mnää en diäd, kui -raketej ilmaham bäästetä. Ja mnuu miälestän jokatte merimiähe sendän -darvittis taittak kaks konsti, uid ja raketej päästä. Mutt kui moni -meist niihin doimeihin bysty? - --- Kyll snuus o oikkeus. Em mar mnääkä sunkka vaan diäd, kui raketej -ilmoihi lennätetä. - -Sillaikka Vilkk ol siäpann rakettkimbu alas ja ottanns siit erinäs -yhde oikke aika junkkri. -- Siin mes sitt syynäili stää kaikim buali. -Sikari mep pidi seikan dakan, sill ett me ymmärsim beljät stää -pahust, ko se siin makas pöydällp pirun gurej täynn. Viime Vilkk -sanos mnuu: "Käskest se konst sisälls, se o seilann ammeriikkalaisis -manuuareis, kyll mar se nämäkki vehket tunde." - -Mnää käski Hakkri Iiron gajuuttihi. Vilkk tarjos hänells sikari ja -kysys sitt "Tietäkös konst, kui raketej päästetä?" - --- Tiädä oikke. Kuingasten diädäis, vaikken olekkan dalvkaussi Vänni -sillan gorvas istunn, sanos Iiro, sytytt sikaris ja vet semssi -sauj ko heinleivisköit. "Kattokast, tosa papertollo alapääs on -dämä langambätk ja toho noim bistetä valu", lisäs Iiro ja sojott -sikaris päi stää langam bäät. Mutt stää ei hän oliska saannt tehd. -Se langam bahus rupes, tiädättäk, pihisemä ja kipenöittemä vähä -jumalattomast, ja sillo em me ymmärtänn enä muut, ko ett ny om bako -paras. Ensmäiseks pyäräytt Iiro ulos, sitt mnää ja viimeseks Vilkk, -niingon gapteeni velvolisus ongin, go merell hädäs olla. Eik Vilkk -enä kerjenn ovi peräsäs kiip panema. - -Me lyyhistysi sitt hissuksis kajuuti seinän daa ja odoti, mitä -pit tleema. Eik meijän gaua odottat tarvinn, ennengon gajuutt ol -niingon ilmvalus. Ja voi tuhane juhanest stää jytinä ja prätinä, -stää paukkna ja puskomist, ko siäld kuulus. Kaikist merkeist me -ymmärsi, ett se raketim bahus nyk koitt ylös ilmoihi, niingo semste -luand o. Mutt ny ei häm bäässykkä ja kotei häm bääss, ni hän lens, -niingo mek kropinoist ymmärsi, seinäst seinähä ja laattjast kattoho -ja kadost laattjaha ja koperoitt kaikk nurka läpitt niingom baha -tullvahtmestar. Mnää ajattli siins suutuksisan itteksen, ett koit ny -vaam boik, koit parastas, kyll se turha olit taita. -- Mutt Vilkk -väris mnuu viäresän niingo langvyht. Mnää lohduti händ ja sanosi: -"Älä yhtä hual, anda häne ny aikas pyristellk, kyll häne viime vissi -leppyt täyty?" - --- Mutt jos se sytyttä koko lae --? - -Enemppä ei Vilkk keijenns suustas saama, ennengo eläm siällk kajuutis -muutus juur hiljaseks ja me näim biäne välädykse ilmois ja kuuli -hetkem bääst oikke lujam baukaukse. Vilkk konttas laevam beräbualehe -ja kysys Savilan Gyärild, ko seiso ruaris: "Näiks mittä?" - --- Jo se men, sanos Kyär ja haukkas aika palase leipkyrsästäs. Sill -ol, aingo se ruaris seisos, naru kaulas ja narus killus leipkyrs. - -Ny me ymmärsi, ett rakett ol löytänn ulos ovest ja meild pääs -helpotukse huakkaus. Mentti siit sitt kajuuttihin gattlema ja -siälläköst vast sekasotku ol. Kyll se rakett ol kaunistengi siäll -askroinn. Ei viikko enne joulu ol missän gaikk nii riipi raapin -go Minervan gajuutis sillo. Siäll oliva merikorti ja talriiki, -leivämbalase ja rommi, jaku ja liivi, ja kiikri ja värki yhdes -rymssys, ni etten me luuli niistkoskan dolkku saavan. -- Kamal sisu -semses raketis sendä on, gyll sen däydy jokatte sannok, ko o olls -semsten gans tekemisis. - -Me rupesi sitt vähitellen goittama siivot siällk kajuutis ja kyll -siin -- niingo sanott -- siivomist oliki. Hiki tukas siint tyät -tehti. Mutt juur ko me oli saamaisillas kaikk vähä sinnppäin go -ennengi, ni mek kuuli ett täkillk karatti ja mäikätti. Vilkk pist -pääs ulos kajuuti ovest ja huus: "Mitäst tes siäll ny äkseeratt, -poja!" - --- Pelastuspaatt o laevan gyljes ja miähet tleeva buurihi, vastas -boosu. - --- Kas nii, ny ongim beevel paatis, sanosi mnää. - --- Älä mittän buh, huakkal Vilkk. - -Mutt ei siin ollp pali huakkamise ja fundeeramise aikka. Vilkk ja -mnää meni ulos kajuutist ja samall hetkell astus pelastuspaatim -bäämiäs yli reelingi ja rupes saksatas sopottama. Mutt em mes saksa -osann, Vilkk eng mnää. Ei stää kiäld kukka merimiäs op, vaikk -olis kui mond kertta Rauma ja Saksa väli laahann; toist se o, se -engelskan giäl, stää merellp puhuta ja osata. No, nii, mitäst täst, -mes seisosin dotisin niingo Laustim bundar ja sakslainen giros ja -pärmänttäs. Mutt sillon duliki Iiro kajuutist ja sakslaine hyppäs -koht häne ettes. Se luul häne vissin gapteeniks, ko hän viimeseks -tul. Ja vähä aika ramariika Iiro siins saiki osalles. Mutt Iiro -kuulusteli vaa niingo muin miähin, ja ko sakslaine lopett puhes, -ni Iiro vastas selvälls saksan giälell: "Niks". Saksalaine jälls -sopottama, nii ett vähä henkki ol, muttko Iiro sai suuvooro, ni hän -sanos taas saksaks: "Niks". Sakslaine suutus ja hyppäs paattihis, -mutt Iiro kiukustus kans ja saikim bittä viimese sana siin riidas. -Kom belastuspaatt tek lähtö meijä laevastan, ni hän huus niills -sakslaisill viäl kerra: "Niks!" - -Me oli vähä turkase ilossi, ett mes sillaills selkesi siit jutust, -ja ko me juttli Iirollk, kui nolost meijä meinas käöds se sakslaisen -gans, ni Iiro meinas: "Kodett mnuu koht hakeman dull, vaikk se hyvin -diädätt, ett mnää saksa taeda." - -Ja nii se kyll oliki. Se Iiro ol vähä taetav miäs, vaikk ei se -ollp pali koulu käynn. Se uis niingon gala, tais päästä raketej -ja osas päälsem bäätteks vielä saksaki. Eik stää lainkka sitt ol -ihmettlemist, ett meijä laeva väkiki meinas, ettei jokattes astjas -olekka semmost konsti ko vanhas Minervas. - - - - -Kuit Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro viäkottliiva mnuu uude veisun dekemä - - -Siit on gymmengund aastaikka takasin, gon Dasala Vilkk ja Hakkri -Iiro tliiva meill ja kekkasiva mnuu oikkem bahom bäevi. Hetke aikka -he istuskliiva ens ja juttlivak kaike mailmattoma, mutt viime -Vilkk sanos: "Kuulestis, Kalkke, nys snuun däyty tehd meillp piäne -veissumbätkä siit meijäm brankkoorilaiste reisust Turkkuhu." - --- Kui mist reisust? kysysi mnää. - --- Eks snää mittän diäd? vastas Vilkk. -- Koko kaupung siit juttle. -Nääks, eiläm balo yks talo Turus ja Nuurberillt telefornatti siit -koht, ko valuvaar algo. Hän ilmott se meijäm balokunna varusmestrill -ja tämä lähte koht kokkoman gymmengund miäst, lainata Östmannild -heonem, banna yks pruutt lammuskoill ja lähdetän Durkkuhu valuappu. -Mnää näi itt, ko nep poja läksivä, ja kysysi heild, mihi he ny menos -ova. "Turun gaupung palaja me lähde appuhu", sanos varusmestar ja löi -heost selkkä. -- Mutt Ottla ahte all he olivat tulls siihem bäähä, -ett kyll mar Turk palaman gerkke, ennengo hes sinnp pääseväkkä ja -tliivakkin gotti jäll. -- Eks snääkin dykk, ett se ol vähä liia -hättänen deko? - --- En diäd, mnuu miälestän o ai hyvä, ko olla auttamisen doimeis täsä -mailmas. - --- No nii, olkko nys sitt niingi, mutt soveis mar snuu siit sendäm -biäne veisun dehd? - --- Soveis oikke snuu siit veisun dehd, sanos Iiroki, -- ja sen -darvittis olls semne, se veis, ett se menis tämä nuati jälkke. - -Ja sitt Iiro rupes trallittama mnuu edesän ja tramppas tahti jalallas. - --- Ol ny verka, sanosi mnää, -- em mnää teill mittä veisuj rupp -tekemä, en ainakka, ennengo saan guull, mitä tet teett semsell. - -Sillo Vilkk rupes selittämä, ett palokund teke piäne retke ensmäis -sunnundan ja ett hän ja Iiro sillo neljä viide muu miähen gans olis -olevannas nek, kon Durkkuhu läksivä ja ett he veissaisiva ne värsyk, -ko mnää tee. - --- Om mar teill vaan guri, sanosi mnää, -- ja kyll mnää teills se -veisungin dehdt taedaisin, gosk teill o ni sopev nuatt. Mut sill -ehdoll mnää se sitt tee, ettett saas stää levittä ymbärs mailma mnuu -ja palokunna harmiks. - --- Mitäst mes stää levittämä ruppeisi, em mar ruppekka. -- No, se asi -o sitt sovitt! Rupp koht toimeihi vaa. Kyll Iiro ja mnää auta snuu, -ett siit kelvolinen galu tlee. - --- Ol vai ol, Vilkk, sanosi mnää. -- Ei siit mittän dul, jos te mnuu -auttama ruppett, eik semssi veisuj sendä niim bian dehd, kon de -luulett. Mutt jos tleett huamen dännt tälls samall aikka, ni saada -nähd, jos se olis sattunn valmistuma. -- Kyll sen guule kaikist, -ettett te ymmärrt tämsist asjoist mittä. - -Mnuu ol oikke miälen hyvä, ko mnää sai heit vähä kolhit tällk kertta. -Mnää tiäsi, ettei nep pojak kahde olis saann minkkälaist veissu -kokko, vaikk hek kyll oliva valmi nälkkimä ja korjaleman doisen dyät -sill alall, niingo stää mnuu meripoikkatte veissuangi esimerkiks. Eik -he uskaldannp puhhu mnuu vastangan, go he ymmärsivä, ett, jos mnää -suutuisi, ni ei heijä juanistas olis tull mittä. - -Nii händ, pojas saiva niäll harmis ja ko Iiro ol trallittann viäl -stää nuatti, siks ett mnää se opesi, ni mnää käski heijä men menoijas -ett mnää saisi ruvet tyähö rauhas. - --- Kyll me vaa mene, sanosivap poja ja oliva nii nöyrä, ett mnuu jo -pakkas tleema oikke surk heit. Mutt hetkem beräst tlee Iiro takasi -ja sano: "Muist panns se asi ja siihe veissuhu, ett Palokunnam -bäälysmiäs suutus heijä hättälemisestäs nii, ett hän anno heill -apskeedi. Ei sendä ainaseks muttko yhdeks pualtiimaks. Ja sitt siihem -bannais viäl seki, ett --" - --- Ja mitä sitt viäl, tiuskasi mnää, ja sillo Iiro korjasiki luus -vähä äkki. - -Kyll mnää siin vähä hikkolls sitt sai, ennengo se heijän dilaukses -valmistus, mutt mnää pääti, ett sem bit olema valmis seoravanp päevän -ja valmiks se tuliki. Ja ko hes sitt tliivas stää hakema, ni mnää -veisasi se heill ja näi se kuulus: - - Nämäp poikki o vast, - meit en lakk kehumast, - valuvaara me huakkiast voita. - Janon duska, ne vaa, - ei niit samoma saa, - vaikk mek kyll stää ni ahkerast koita. - - Mutt se Nuurber ol miäs, - ko se ilmottat tiäs, - ett Turun gaupung ol palamaisillas. - Se ol perhanam baikk, - vesikopp, talok kaikk - palo ryähäsi juur parhamillas. - - Em mef fundeeranns stää, nämäp poja ja mnää - hääräs juur, niingon doukk häärä kingus. - Saatti Östmannild kaakk - ja sitt pruutti yks taakk - ja mentti appu, ett haijakse vingus. - - Ko mep pääsi sinns sitt, - ni me huamasi itt, - ett Turun gaupung ol juur vanhas paikas. - Se ol meill aika fomm - ja met teingin "grugom", - ko meijä Ruskon ol huilanns siäll aikas. - - Ny o lopp tämä veis, - se ol surkki se reis, - mes sai apskeedin goht, ko siäld tilitti, - yhdeks pualtiimaks vaa, - sill ett prankkoor ei saa - mistän dämmössinäi velikultti. - --- Kyll se kelppa, sanos Vilkk, ko mnää oli lopettann, ja sitt he -läksivä eik niim bali, ett olis "suurkiitost" sanott. -- Mnuu harmitt -sendä vähä kamalast, ettän oli heit auttama ruvenn. - -Seoravans sunnundan ehtopäevällk, konei mnuull oli muutakkan -doimitust, ni mnää pääti lystiksen mennk kaupungindalohon, go siäll -olivas semsep palokundlaiste naamjohuvit, taikk miks heit sanota. -Ja hausk siäll olikin gatellk kaike mailma hullutuksi, ko he olivak -keksinn lystikseks. -- No, ko mnää siins sitt kävele ja kattle -ymbrillen, ni vedetä se vaate siälls salim beräll ylös ja kymmengund -palokundlaist tlee naamris silmill ja pruuttak kädes sinns salim -berällk, kon deaattri näytetä, ja heijäm bäämiähes ruppe veissama -niit värsyj, ko mnää olin dehn. Ja joka värsy jälkke he ottiva -uudestas se lopposa ja marsesiva ymbärs salim berä. Kyll mnää koht -tunsi, ett se ol Hakkri Iiro, ko siinp päämiäs ol, ja ymmärsi sen -gans, ett he oliva jällp pelannp prakimbeli mnuun gansan. Mutt em -mnää kerjenns siink kaua fundeeraama ja suututtleema, sillett yks -ja toinen, go se veisun guul, meinas, ett tomne ei olk kenenkkä -muun go Anundilan Galkken dyät, ja sillo mnää rupesim belkkämä ett -palokundlaise näytäisivä mnuull, mist seittmä hirtt poikk ol siint -talos. -- Nii händ, liässuhu mnää lykkäsi ja vähä nässist. - -Jälkkembäi mnää sai sitt kuuli, ettei mnuu olis tarvinnp pakkoho -lähti. Palokundlaise olivak kaikk ymmärtänn, ettei sill veisull -mittäm baha meinatt. - -Mutt aika kiäru mnää anno Vilkull ja Iiroll, ja se mnää sano, ettem -mnää enä ikänäs rupp heilli veisuj tekemä. - - - - -Tasala Vilkk pauha meillp pyssyist - - -Siink koht jälkken Gynttlä samant talvenk, ko met Turusakkin gäve, -Vilkku luanist nii erinomasest, ett hän sai ammutuks sude. Ja -sillongost hänes vast äijä ol. Eik ol ihmekä. Ei sendähde, ett -sudeist siihe aikka mailma puutett oli olis, ei maare. Kaupungi -nurkis nes sillon garaliva, mutt harvo heit sembualest tapettu -saatti, ja ko Vilkk ny ol ambunns semsem bedo, nin goko kaupung -meinas, ett se vast pyssmiäs ongi, se Tasala Vilkk. Ja Vilkk ol nii -ylppi, ett valla syljeskel pisi rinnoijas. - -Yks ehto mes sitt kaikin golmen giskosi se suden Dasalam bakartuvas -ja ko se tyä ol teht, ni mentti salihi istuma ja juhla pitämä. Iiro -ol ollk koko ehto nii hissuksis, ett mnää valla hyvi ymmärsi, ett -hänell ol jotta erinomast tuumalemist, ja ko siin nys sitt istuttim -böydä ymbärs, ni hän jua klasis tyhjäks, lyä sen böyttähä ett yks -helin vaa o ja sano: "Jaa-a, ny ongi asi semme, ett tämä poik osta ja -pyssy ja ruppe kans sussi ampuma. Ko sais vaa josta semsem byssy ett -käy hyvi." - -Meijä lensiväs silmä ens vähäm bystö, mutt sitt me rupesi naurama ja -Vilkk sanos: "Oi voi sendän, gumssi snääkim bauha. Niingon gaikk olis -valmist kos vaa saisis semsem byssyn, gon gäy hyvi. Ei, Iiro, ei se -sendä vallam byssym bääll ol. Nääks pyssyn dakant tarvita ja jotta; -siällt tarvitam byssmiäst ja ongost se sanott, ett snää oles siks -luatt. Mnää ole syndynnp pyssmiäheks, mutt siit ei tiäd mittä, ett -ong snuus stää vikka. Se on gans, nääks, yks Jumala lahi, ko anneta -synttyis, eik saada oppemall." - --- Nii händ, niingo se ittiäs kehumisen daitoki, mörätt Iiro pöydän -dakka, ko Vilkk saarnama rupes. - -Anda tullt tommost vaa, ni yks kaks nua miähe ovat tukast yhdes mnää -ajattli ja tei ittellen uuden glasi. - -Mutt Vilkk ol nii hyväll miälells sinä ehton, ettei Iiroka saann händ -suuttuma ja hän jatko vaa saarnatas, niingo hän ei olis lainkkan -guullukka Iirom buhett. - --- Nii oikke, erityine Jumala lahi oikke se pyssmiähe luand o, mutt -ymmärrettävästengi siin harjandumist kans tarvita. Ja hyvä pyss kans -tarvita, jos jotta saada meinata. Mutt ei siinäkkä sendä viäl olk -kylliks, ett pyss käy hyvi ja ett se on daitava miähen gynsis. - --- No, mitäst siins sitt muut viäl tarvitais? kysysi mnää, ko rupesi -jo kans tykkämä, ett Vilkk pan omias. - --- Jaa, ett mitä siin viäl tarvita, snää kysy, niingo semnen gysy, -kodei tiäd näist asjoist juur mittä. -- Näättäk, poja, ei siin olt -tarppeks ett pyss käy hyvi. Sen däyty tappak kans hyvi, sillett -surkkjamppa parselli ei olt täsä mailmas, ko semnem byss kon gäy, -mutt ei tap. Jos snuus olis hiukangi mettmiähe vikka, ni snää -tiädäisis se. Sen diätä jokanen go vaa haulpyssylläkim bräiskyttle. -Mutt ei monika heist tiäds stää, että hyväkim byss saada muuttuma -semseks, ettei se tap ja hyvi harv tiätä, kuit tämne vika paraneta. --- Mutt mnää tiädä sengin, go olen goko piäne ikän semste vehketten -gans pelann, ja kosk meillt täsä ny o aikka ja Iiroki meina pyssy -rustat ittelles, ni mnää juttlen deill niingo esimerkiks yhde jutun, -go olishyväks opetukseks monell vanhemmallekkim byssmiähell. -- Mutt -maistetast ens näist klaseist yks tilkaus. - --- Nii, näättäk, sillo alkvuasink ko mnää tähäm byssmiähe virkkaha -rupesi, mnää pääti osta ittellen uudem byssy. Eik mnuu lainkkan -darvinnf fundeerat, mist mnää se ostaisi. Lapi Ylikeeren Gniht o -semnem byss-sepp, ettei niit ol monttaka semmost koko Suame maas, ja -hänen dyyijös mnää sitt läksingin gauppa tekemä. Hänell osasiki oli -valmin yks oikkem bahukse nätt ja sopev luadpyss, ja kodei siin oli -hinttaka liiaks, ni mes sovesi yks kaks kaupoist. Mutt tiätystengi -stää ens koitetti, mimne se ol käymä, vaikk se oikkjastas olikin -durha, sill ett sen diätä koko mailm, ettei Lapin Gniht päästä -kelvotond kalu pois kynsistäs. Mutt se o nyk kerra nii, ett pyssy -koiteta juur niingo heostakki, ennengo se osteta. Ja nii mekkin -dei. Kniht pan neli halstoopimbotum gorkki kive nokkaha, astus -kuuskymmend askeld pois kivest -- eik se poik astunnukka mittä -mamsälli askleit -- ladas pyssys ja ammus täräytt ensmäisen gorki -mäsäks. Sitt hän anno pyssy mnuull ja sanos: "Ny o snuu vooros". Ja -mnuun däyty sanno, ett mnää hiukam belkäsi, ettän häpäsisi itten, -go mnää niim biänehe maalihi ambumam bantti. Mutt mnää sihtasingi -vähä nuugaste ja flättäsi, niingo flättäsingin gorki säpäleiks. Ja -kuingasteten olis flätänns, sill ett konei pyssys vaa vikka ol, ni -ei olp pyssyn dakanakka, sillon go se tämsem bojan gäsis o, vaikkan -se itt sano. -- Nii händ, ja sitt ammus Kniht kolmanen gorki rikk ja -käsk mnuu sitt amppus se neljäne. Se olis ollk kylläkki huakki tyä -mnuull, mutt em mnää viittinn enä semssen doimehe ruvet, ko sanosin -Gnihti, ett "Pahustak met täsä korkej palottlen, gyll mar niit vaa -huushollisakkin darvita. Eik stää ny enä eppällt tarvitt, ettei tämä -pyss käy. Ei maaren, gon gäyki niingo ihmse miäl." - -Mnää koperoitti sitt rahap plakkristan, mutt ennengo mnää nek -Knihtill anno, ni mnää kysysi sendä vissemäks vahvudeks: "Mutt -tappakost tämä ja hyvi?" - -Siilon Gniht katos luinautt mnuu vähä kiukkusest ja sanos: "Ei -semmost tarvitt lainkkan gyssykkä mnuun dekosist pyssyistäni sen -diätä koko mailm, ett ko niist vaa o luad sattunn lailssem baikkaha, -nin gyll siins sitt kans o viimenem bapuruak edes, olkko elukk sitt -suureve taikka piäneve. Mutt koskas eppäle, ni mnää anna snuull -muutma luadi ja hiukan gruutti, niis saak kotti mennes pistä ittes -mettähä ja nähd, ett se pyss tappa yht hyvin go se käyki." Nii oikken -Gniht sanos ja anno mnuull viis luadi ja bualem biolist kruutti. - -Mnää oikke häpesi, ettän oli semmost kysynnykkän Gnihtild, mutt oli -ai mnää samas miälisänikkin, go hän mnuullk kruutti ja luadej anno, -ja mnää ajattli itteksen ett kosk mnuull o viis luadi, ni mnuull -o sitt viis linttuakkin, go mnää pyssyinen gottit tlee. Nii mnää -tuumali, ladasim byssyn ja läksin gruunusarkka tramppaman gottippäi. -Mutt ko mnää pääsi sinn Vuatla Vahtriston gohdall, ni mnää poikkesi -mettähä vasemallk kädell ja rupesi linnuj vahtama. No, ko mnää siins -sitt kävele, nin dlee se Häpplämberä Viku, yks niit oikke mailma lopu -miähi, mnuu vasta ja kysy: "Oleks linnustusreisull?" - --- Ole oikke, mnää vastasi, -- osti uudem byssy ittellen ja ole stää -ny vähä niingo freistamas. - --- Vai om mar snuull uus pyss; annast mnääkin gato stää. - -Ja mnää hull annom byssyn Vikun gässihi. Se kattel stää ens joka -kandild, sihtaskel sillk kolmell eri haarall, ja ko se ruakoton viime -ol pannp piipum bää suuhus ja puhaldanns siihe, ni se anno se mnuullt -takasi ja sanos: "Kyll se hyvi henges pitä, mutt käyköst se ja?" - --- Ei, kyll stää pahust roikottat täyty, vastasi mnää, kon diäsi, -ettei Häpplämberä Viku ymmärtänp pyssyst enemppä kon Diilvuaren damm -taevan dähdist, vaikk hän ny ol nii viissa ja ymmärtäväise näköne. Ja -nii me erosi. - -Ko mnää sitt hetke aikka oli siink käveli, ni mnää vihdo viime näim -byy yhdellp puuoksall, oijensim byssyn ja täräyti stää koht. Mutt -jos uskott taikk ei, ni ei se paha pudonn, eikän, go lens toissem -buuhu ja vahtas mnuu siäld puun dyven dakka, niingo olis tahtonns -sanno: "Katost tota, ko o saannp pyssyn grapan gättehes ja sojottle -ja paukuttle niingo mikäki." Mnuu harmitt vähä kamalaste se lind. -Mutt älästis hual, mnää ajattli, älästis hualk, kyll snää ny luulek -korjus olevas, kodei snuust näyk kom bää, mutt tiäds se, ett täsä -ongi semnem boik, kon goppa luadillp pyyt päähän gosk hyvänäs. Ja -sitt mnää paningim byssyn oikken duell, sihtasi stää linttu raatto -päähä ja laukasi. Mutt ei pyy ko lensi pyräytt jällk kapple matka -ja piilott ittes, niingom byy pruukka. Ja sinns se jäi mnuust ja -siälls se o viäläkki mnuum bualestan. -- Kyll se ymmärätt, kuis -suuttunn mnää oli, ja se mnuu viäl enemä suututt, koden enä nähn -mitta muutakka linttu taikk metäelävä, ettän olsi saann uudestas -onnian goitta. Engä nähnykkän, gon durham bäite mnää siink käveli. En -löytänn Äöhö-järvest suarssiakka, vaikkan giärsi melkken goko järve -ja meni viäl Lensum baikoill yli joengi. Mutt semne se pyssmiähe onn -o, ja kon gerra yks klumm tlee, ni niit tlee ussemangi, ajattli mnää -ja rupesi odottama ett mikä harm mnuull ny viäl tulleka. Eik mnuun -gaua odottat tarvinnukka. - -Ko mnää olim bääss siihe Mälikän danhua suum baikkoill, ni mnää näi -orava yhden goivu ladvas. Hyvi se siin näysikin, go ol Mikom bäevä -aik, ettei oli lehdeijäkkä enä puis, ko joku aino siällt tääll. Mnää -pysäsin gattlema stää, ko se siin istus kuusemommone etukondettes -välis. Ja ko mnää stää siink kattli, ni mnuum bist päähän, ett mnää -ammu sengin, gosken muutakka ols saann. Mnää sihtasi sitt stää -keskellk kroppa, sanosi itteksen, ett "Kyll snääki elukk park nys -siins sendä viimest kuusemommost sortteera", ja ammusin däräyti. -Mutt ei orav juur pali tiättos pistänn. Eikän, gom ban vaam bari -kertta: Tjukk, tjukk, ja rupes jällk kuusemommostas kiärittleemän -gäpälättes välis. -- No, mutt ny ova vissin gaikk metä-elävä noidutu, -ajattli mnää, ladasi uudestas pyssyn ja ammusi jäll. Mutt ei siit -sem baremppa tuli, siäll orav vaa istus koivus niingo muin miähin, -eik muut tehnk kon gääns selkäs päi mnuu niingo olis meinann ett -"Koitastis kert täldäkkin gandild, taita luanistap paremi." - --- Vai pilkka snää mnuust ruppet tekemä -- ajattli mnää, ladasi jällp -pyssyn ja ammusi uuden gerra, vaikkan oli niin suuttunn, ett koko -ruumin väris kiukust. Orav kimmat vähä äkki ylös, heitt kuusemommoses -menemä ja kas näim bainaman goivuladva ylimäisse nippuhu. "Vai -ylöspäi snää pakka, ko mnää snuu alas koita" -- kihisi mnää kiukuisan -ja rupesim banema uutt ladinkki pyssyhyn. Mutt sillo mnää huamasingi, -ettei mnuull oli enä yhtikä luadi jälill. Se mnuu vast kismitt, eng -mnää harmeisan taitannt tehd muut ko heriti nyrkkiän sill oravam -bahall ja sanosi: "Nääks, semssi puffej tääld annetam, berhanam -bihknokk." -- Kyll mnää ny ymmärsi, ett mnää oli saanns semsem -byssyn, gonei tap, ja semne o, niingot sanott, viheljäinen galu. -- -Mnää läksingi sitt kotti oikke aika kiäru. Ja ko mnää pääsi sinn, -ni mnää pani sem byssym bahukse naulaha ja pääti, ett ko mnää saan -Gnihtin kässihin, ni mnää sano hänell oitis päi silmi, ett hän o -mnuun gekann. - -Eik ollk kulunn kom bari päevä se jälkke, nin Gniht tul meill ja mnää -anno hänell oikke aika pyhkes siit pyssyn gaupast. Mutt ei Gniht ko -nauro vaa, ja ko mnää oli saarnan lopettann, ni hän gysys: "Ekköstis -snää andanns stää pyssy viärän gässihi, ennengos sill rupesi linnuj -ambuma." - --- Viärän gässi! -- mnää sanosi -- kene viäran gässihi mnää se andann -olsin, godei mnuu vastangan tuli yhtä ihmist, mutt ko se Häpplämberä -Viku, ja se ei ole mnuull mikkä viäras enemppä kon deillekkä. - --- Vai nii, mutt sanostis ny, annoks snää pyssys Vikun gässihi? - --- No, annon gaiketakkin, go häm byys kattos stää -- ja nuugaste hän -stää syynäliki ja sihtas sillk kolmell eri haarall. - --- Siin oltti, sanos Kniht. -- Vai kolmell haaralls se sihtaskel. -Oles snääki sendä aika viti, kodes tiäd, kuip pyssy hoideta. No -annast kuuli, mitä hän viäl tek sillp pyssyll? - --- Mitä hän dek? Ei hän mittä muut sitt enä tehnykkän, gom buhals -siihem biipu suust ja sanos, ett "kyll se vaa hyvi henges pitä." -Pahukse halju, pit kaiketakki se henges, ko se täödes ladingis ol. - --- Aim baremppa ja paremppa, sanos Kniht ja nauro nii ett ol vallan -gaksingerro. - --- Eks snää ymmär, ett Viku o noitunns snuum byssys. Nääks, se ei -olis tehn mittä, jos snää olsi andann hänen kattos stää, muttko snää -anno hänem bidells stää, ni sillo hän sai sen durmelluks. -- Se -verram bidäis sendä jokattem byssmiähen diätämä. - --- No, om mar hän nyk klookku sendä. Vai siinäk sitt vika ongi, ett -mnää vallan dyhjä paukuttli? -- Saadang semne vika enä paranettukka? - --- Saada händ, kon gonstit tiädetä. Ja kyll ne myäs tiädetä. -- Se -pyss ei tarvitt ny mittä muut, ko ett se panna maantiändrumbu ali, -vähä ennengo joku ruumis se ylitten guljetetan, daikk ettäs ammu -hoppikuulallk, kos ensmäitten gerra ny jäll linnustama menes sillt, -taikk ladas se eläväll hoppjall ja ammus se ladingim bäim bohjast. -Sitt se tappa niingo ennengi, mutt älä vaa anns stää toist kertta -turmell, muist se ja hyväst ny. - -Seoravanp päevän mnuull ja Tiula Fretull ol sitt vähä kamala -vähti, ko stää pyssy huussama ruvetti. Mnää oli ostann apteekist -elävähoppja, ja Fretu ol oikken gompassi jälkke hakennp pohjose, -ja kon gaikk sitt ol saatt klaariks, ni mnää ammusi se elävähoppja -Staketintaustan galljoihi, nii ett yks tömäys ol vaa. - -Mutt ko se ol teht, ni Fretu meinas, ett olis mar oikke lyst nähd, -ett paranusikost se nys siit kuurist. - --- Lysti oikke stää nähd olis, tuumali mnääki, -- kodei ny ol yhtä -varestakkan duallk kalljoill ett sais freistat. - --- Ei maare niit sillo olk, ko niit tarvitais, vaikk he muuton dosa -rääkyväp päevkautte, ettei heild leppo tahds saad, vastas Fretu -ja kattel ulos akknast. Muttko hän siin hetke aikka ol vahdann -ymbrilles, ni hän nous vähä äkki ylös, nyhjäs mnuu kyynärpäälläs ja -sanos: "Katostis pahust, tuall naapurtalo navetan gadom bääll makka -Korpplaiste muarin gollkatt, amms se, niis tee hyvän dyä samas, sill -ett nii saastast elukka ei olt toist täsä mailmas ko se katt. Se on, -diädäks, niin gamal tapplema, ett kaikkitte muitte ihmisten gateild -se repele silmä ja korvap pois pääst, ja tosa se nauku ja parku -yäkautte nurkis, niingo Jumal olis andanns sen doime hänell oikke -urakall. Ja niin gamal se o sitt viäl varastamangi, ett se viä lihap -padast kuumald hellaldakki. Se katt on, diädäks, koko korttelkunnam -bainajaine." - -Semssi oikke Fretu pauhas ja mättäs semse synnindaaka sen Korpplaiste -muarin gollkati niskaha, ett mnää tykkäsi, ettän teksi oikke hyvän -dyän koko meijän gristelisells seorkunnallen, go mnää se elukam -bäästäisim bois päevild. Ja nii mnää sitt ladasim byssyn, avo akkna, -sihtasi stää kauhja elukka siinnätte väli ja ammusi flajauti. Mutt -ei koll jäsenem bäätäs värkättännk, ko makas auringom baistes juur -niingo ennengin kondi oikkjan. - --- Ei kureist ols, sanos Hull-Reikk, mnää tuumali ja Fretuki meinas, -että kyllkaiketakki se pyss pysy semsenk, ko Häpplämberä Viku ol se -laittann. - -Mutt juur ko mes siink kiukuttli ja kattli stää katti, ni me näin, -gon Gorpplaiste muar tlee pihallt tass kädes ja riäska tassis ja -ruppe haukuttleeman gattias alas kadom bääld. Mutt ei se paha vaan -dull. Fretu kattel ihmeisäs stää peli vähä aikka, mutt yhtäkki hän ol -asjois kii ja sanos: "Kyll snuum byssys ny jäll o reedas; tiädäks, -tua katt on guall; mnää tunne sem bruuri ja tiädä, ett se tliis alas -niingo yks kihaus riäskatas syämä, jos se olis hengis." - -Ja nii se oliki. Korpplaiste muarin gatt ol pois hengild ja se -olikin guall nii äkki, ettei kerjenn häälättämängä, ennengo hän ol -unhottannt tapplukses ja parkumises ja varastamises. -- Kyll se Kniht -vaan diäs, kuip pyss paranetan, go se o noidutt, ja nys sen diädätt -tekki. Eik teijä lainkkan darvitt ruvet toiste ihmisten gatej ambuma -uskon vahvistukseks. Eikän darvittekka, ja hyvä ongi, ettei tarvitt, -sillett mnää tiädä sanno, ettei semsest saa mittän giitost, ko valla -harmi. Vaikk sama se o; ne harmi ova oll ja menn, eik nek kuult tähä -juttuhu. Mnää olengi vaan goittanns selittät teill, ettei siinn olk -kyll, ett pyss käy. -- Kyll se käymäst pia lakka jos ei stää hoittat -taed, -- Kas niim, boja maistetast jäll! - -Ja ko mes sitt oli maistann ja hetke aikka fundeerannk kuki omias, -ni Iiro sano: "Saamare säseräk kapena nep pyssys sitt sendä ovakkin, -guulem. Mnää anna vissin goko kauppan lahot paljaihi meiningeihi." - -Ja silles ai se Iiron gaupp jäiki. Kyll sude hänem bualestas saiva -loikkroit vaikk pisin gaupungin gaduj. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro, by -Hjalmar Nortamo - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MNÄÄ JA TASALA VILKK JA *** - -***** This file should be named 53657-8.txt or 53657-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/6/5/53657/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53657-8.zip b/old/53657-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5938a03..0000000 --- a/old/53657-8.zip +++ /dev/null |