diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53444-8.txt | 3920 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53444-8.zip | bin | 67984 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3920 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f9b943e --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53444 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53444) diff --git a/old/53444-8.txt b/old/53444-8.txt deleted file mode 100644 index d8814e7..0000000 --- a/old/53444-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3920 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Haaveilija, by Knut Hamsun - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Haaveilija - -Author: Knut Hamsun - -Translator: Eino Cederberg - -Release Date: November 4, 2016 [EBook #53444] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAVEILIJA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -HAAVEILIJA - -Kirj. - -Knut Hamsun - - -Suom. Eino Cederberg - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja, -1919. - - - - -I. - - -Pappilan talousneitsyt, Marie van Loos, on keittiön ikkunan ääressä ja -katselee kauvas tielle. Hän tuntee portin luona seisovat. Toinen on -selvästi sähköttäjä Rolandsen, hänen oma sulhasensa, ja toinen on -lukkarin tytär Olga. Jo toisen kerran tapaa hän heidät yhdessä tänä -keväänä; mitähän se merkinnee? Jollei neitsyt van Loosilla juuri tällä -hetkellä olisi ollut perin paljon muuta tehtävää, olisi hän aivan -suoraan mennyt vaatimaan heiltä selitystä. - -Mutta nyt ei hänellä ollut aikaa. Koko suuren pappilan väki oli -touhuissaan, sillä uuden papin perhe saattoi tulla millä hetkellä -tahansa. Pikku Ferdinand on lähetetty tähystämään ullakon luukusta -meren lahdelle ja ilmoittamaan vieraiden tulon, niin että heti -voitaisiin tarjota lämmintä kahvia. Se saattoi olla heille hyvinkin -tarpeen, he kun tulivat veneellä Rosengårdista, höyrylaivasatamasta -asti, jonne oli penikulman matka. - -Maata verhoaa vielä paikoin lumi ja jää, mutta on parhaillaan toukokuu -ja ihana ilma, ja Pohjolan valoisat pitkät päivät ovat alkaneet. -Harakat ja varikset ovat jo ehtineet pitkälle pesänlaitossa ja lumesta -vapaat mättäät alkavat nostaa vihreätä ruohoa. Puutarhassa aukoivat -liljat nuppujaan, vaikka niiden juuria vielä verhosi lumi. - -Nyt oli kysymys vain siitä, minkälainen mies uusi pappi oli. Koko -pitäjä oli jännityksissään. Tosin kuului hän olevan vain varapappi ja -määrätty vain niin kauvaksi aikaa, kunnes nimitettäisiin vakinainen, -mutta varapapit jäävät usein pitkäksi aikaa tähän köyhään -kalastajaseurakuntaan, jossa joka neljäs sunnuntai oli tehtävä -vaivaloinen matka kappeliseurakuntaan. Sentähden ei tätä papin paikkaa -suinkaan kilvan haettu. - -Huhuttiin, että uusi papinperhe oli varakasta väkeä, joka ei pitänyt -lukua joka pennistä. Jo etukäteen olivat he pestanneet talousneidin ja -kaksi palvelijatarta, eivätkä he olleet sen säästävämmin hankkineet -maanviljelykseen tarvittavia voimiakaan, sillä he olivat pestanneet -kaksi renkiä ja lisäksi pikku Ferdinandin, jonka oli oltava virkku ja -valpas ja juostava kaikkien asioita. - -Teki hyvän vaikutuksen seurakuntalaisiin, että heidän pappinsa muka oli -niin varakas. Siinä tapauksessa hän ei luultavasti pitäisi niin tarkkaa -lukua kymmenyksistään ja oikeuksistaan, vaan saattaisi päinvastoin -hiukan lahjoittaa köyhille. Oltiin suuressa jännityksessä. -Kirkonisäntiä ja muita kalastajia oli tullut ottamaan vieraita vastaan; -he kävelivät venevajojen edustalla suurissa saappaissaan, purivat -tupakkaa, sylkivät ja juttelivat. - -Nyt tuli pitkä Rolandsen vihdoinkin tietä myöten, hän oli eronnut -Olgasta ja neitsyt van Loos poistui keittiön akkunan äärestä. Hän aikoi -pitää tämän tapahtuman mielessään -- hänen täytyi kovin usein vaatia -Ove Rolandseniltä selitystä. Hän oli syntyjään hollannitar, puhui -Bergenin murretta ja sitä niin liukkaasti, että hänen oman sulhasensa -oli täytynyt antaa hänelle liikanimen "neitsyt Fan los." [Suomeksi: -piru irti.] Ylipäätänsä oli pitkä Rolandsen jokseenkin sukkela ja -hävytön mies. - -Mihinkähän hän nyt aikoi? Tuumikohan hän mennä vastaanottamaan -papinperhettä? Hän ei kait ollut nytkään tavallista selvempi, hän tuli -komeillen liljankukka napinlävessä ja hattu kallellaan; niinkö aikoi -hän ottaa vastaan vieraat! Sillalla kävelevät kirkonisännät olisivat -mieluummin nähneet, ettei hän olisi ensinkään tullut näin tärkeällä -hetkellä. - -Ja sopiko yleensä ensinkään olla sen näköinen, kuin hän oli? Hänen -nenänsä oli aivan suhteettoman suuri verraten hänen pieneen -yhteiskunnalliseen asemaansa, ja lisäksi oli hän antanut -tukkansa kasvaa koko talven, niin että hänen päänsä muuttui yhä -taiteellisemmaksi. Kostaakseen sanoi hänen morsiamensa, että hän oli -aivan kuin taiteilija, josta lopuksi tuli valokuvaaja. Hän oli -34-vuotias, ylioppilas ja vanhapoika, soitti kitaraa, lauloi -talonpoikaislauluja bassoäänellä, ja nauroi silmänsä kyyneliin, kun ne -olivat liikuttavia. Hän oli mielellään niin suurenmoinen. Hän oli -sähkölennätinlaitoksen hoitaja ja oli hoitanut virkaansa jo kymmenen -vuotta. Rolandsen oli pitkä ja vahvarakenteinen, eikä kieltäytynyt -tappelusta kun tilaisuus tarjoutui. - -Pikku Ferdinand hätkähtää. Hän näkee kauppamies Mackin valkean laivan -etukeulan vilahtavan niemen takaa; silmänräpäystä myöhemmin on hän -kolmella askeleella loikannut portaita alas ja huutanut keittiöön: "Nyt -ne tulevat!" - -"Jestas, joko ne nyt tulevat!" huutavat palvelijattaret säikähtyneinä. -Mutta talousneitsyt ei menetä malttiaan, hän on ollut tässä talossa jo -entisen papin aikana ja tietää tehtävänsä, reipas ja käytännöllinen kun -on. "Kahvi tulelle!" huutaa hän vain. - -Pikku Ferdinand kiidättää uutisensa edelleen rengeille. He viskaavat -pois sen, mitä heillä on käsissään, sukasevat kiireenkaupalla ylleen -pyhänutun ja rientävät sillalle auttamaan. Kaikkiaan kymmenen miestä -oli nyt vieraita vastaanottamassa. - -"Hyvää päivää," sanoo pappi laivan perältä, hymyilee hieman ja ottaa -päästään pehmeän hattunsa. - -Ja kaikki miehet maalla paljastavat kunnioittavasti päänsä ja -kirkonisännät kumartavat, niin että pitkä tukka hulmahtaa silmille. -Pitkä Rolandsen kumartaa muita vähemmän, on itse melkein suorana, mutta -laskee hatun syvään. - -Papilla, nuorenpuoleisella miehellä on punertava poskiparta ja -kesakoita; nenäreijät ovat ikäänkuin vaaleiden viiksien peitossa. Rouva -on väsyneenä merisairaana laivan kajuutassa. - -"Nyt olemme perillä", sanoo pappi kajuuttaan ja auttaa rouvansa ulos -sieltä. Molemmat ovat puetut omituisen vanhoihin, paksuihin -vaatteisiin, jotka eivät ole ensinkään komeat. Ne ovat arvattavasti -vain matkaa varten lainattuja vaatteita, joiden alla on oikea puku. -Rouvan hattu on takaraivolla, ja kalpeat kasvot suurine silmineen -tuijottavat miehiin. Kirkonisäntä Levion kahlaa veteen ja kantaa rouvan -maihin, pappi selviytyy itse. - -"Nimeni on Rolandsen, sähköttäjä", sanoo pitkä Rolandsen ja astuu -esiin. Hän oli kutakuinkin päissään ja jäykkä silmiltään, mutta kun hän -oli paljon kokenut mies, oli hänen esiintymisensä aina varma. Niin, ei -kukaan ollut nähnyt tuon pirullisen Rolandsenin kyvyn pettävän, kun oli -seurusteltava mahtavien miesten kanssa ja esitettävä loistavia -puheenparsia. "Jos nyt vain aivan varmaan tietäisin", jatkoi hän -kääntyen papin puoleen, "niin esittäisin Teille kaikki nämä. Luulen -noiden kahden olevan kirkonisäntiä. Nämä kaksi ovat Teidän renkejänne. -Ja tämä on Ferdinand." - -Ja pappi ja hänen rouvansa nyökäyttävät kaikille hyvää päivää; he -tulisivat kyllä pian tuntemaan toisensa. Nythän pitäisi matkatavarat -saada maihin. - -Mutta kirkonisäntä Levion katsahtaa laivaan ja on aikeissa taas kahlata -sen luo. - -"Eikö ole lapsia?" kysyy hän. - -Ei kukaan vastaa, kaikki katsahtavat pappiin ja hänen rouvaansa. - -"Niin, että eikö ole lapsia?" jatkaa kirkonisäntä. - -"Ei", vastaa laivan perämies. - -Rouva on punastunut. Pappi sanoo: - -"Ei meitä ole useampia... Tulkaa nyt, hyvät ihmiset, tekemään tiliä -vaivastanne." - -Luonnollisesti hän oli rikas. Siinä oli mies, joka ei kieltänyt -köyhältä palkkaa; entinen pappi ei koskaan pyytänyt tilille, hän sanoi -vain "kiitoksia toistaiseksi." - -Poistuttiin rannalta ja Rolandsen näytti tietä. Hän kulki tien syrjää -lumessa, antaakseen muille tilaa; hänellä oli turhamaisen pienet kengät -jalassa, mutta se ei haitannut, sillä hänen puseronsakin oli auki -kylmässä toukokuun tuulessa. - -"Tuossa on siis kirkko!" sanoo pappi. - -"Se näyttää vanhalta. Siinä kai ei ole uunia?" kysyy rouva. - -"En voi sanoa", vastaa Rolandsen, "mutta en luule." - -Pappi säpsähti. Hänen vierellään ei nähtävästi kävellyt mikään uuttera -kirkkomies, vaan henkilö, joka ei paljonkaan huomannut pyhän ja -arkipäivän eroa. Ja pappi alkoi hiukan varovammin kohdella tätä -vierasta miestä. - -Talousneitsyt vartoi portailla ja Rolandsen esitteli taasen. Ja tämän -tehtyään tervehti hän, aikoen poistua. "Odotahan hiukan, Ove!" kuiskasi -neitsyt van Loos. Rolandsen ei odottanut, vaan tervehti uudelleen ja -laskeutui takaperin portaita. Papin mielestä hän oli perin ihmeellinen -olento. - -Rouva oli jo astunut sisään. Hän oli jo päässyt meritaudistaan ja -rupesi katselemaan huoneita. Hän pyysi, että valoisin ja kaunein huone -tehtäisiin papin virkahuoneeksi ja itselleen pidätti hän sen huoneen, -jossa neitsyt van Loos ennen oli asunut. - - - - -II. - - -Ei, Rolandsen ei odottanut, hän tunsi neitsyt van Loosin ja tiesi mitä -oli odotettavissa. Ja harvoinpa hän tekikään muuta, kuin mikä häntä -itseään huvitti. - -Tiellä tapasi hän kalastajan, joka ei ollut ehtinyt vastaanottamaan -pappia. Se oli Enok, herännyt ja hiljainen mies, joka aina painoi -silmänsä maahan ja jonka pää oli korvapakotuksen takia kiedottu -kaulahuiviin. - -"Sinä olet myöhästynyt", sanoi Rolandsen ohimennessään. - -"Joko pastori on tullut?" - -"Jo. Annoin itse kättä hänelle." Rolandsen huusi vielä olkapäänsä yli: -"Huomaa sanojani, Enok: Kadehdin papilta hänen rouvaansa!" - -Olipa koko älykästä lausua niin julkeita ja kevytmielisiä sanoja. Enok -oli varmasti levittävä ne laajalle. - -Rolandsen kulki kulkemistaan metsää ja tuli joen partaalle. Siinä oli -kauppias Mackin kalanliimatehdas, muutamia tyttöjä oli siellä työssä ja -Rolandsen laski aina ohikäydessään mielellään hiukan leikkiä heidän -kanssaan. Siinä suhteessa oli hän koko naisten mies, sitä ei kukaan -voinut kieltää. Hän oli sitäpaitsi hyvällä tuulella ja pysähtyi siihen -kauemmaksi aikaa. Tytöt huomasivat heti, että hän oli vallaton ja -päissään. - -"No, Ragna, minkä takia luulet minun niin usein tulevan tänne?" - -"En tiedä", vastasi Ragna. - -"Luulet tietysti, että vanha Laabani ajaa minua." - -Tytöt naurahtivat: - -"Hän sanoo Laabani, vaikka tarkoittaa Aatamia." - -"Tahdon pelastaa sinut", sanoi Rolandsen. "Varo tämän seudun -kalastajapoikia, sillä ne ovat kovia viettelijöitä." - -"Ei kukaan ole sen pahempi viettelemään kuin Te itse", sanoo toinen -tyttö. "Teillähän on kaksi lasta. Teidän pitäisi hävetä!" - -"Sinäkö, Nikoline, tässä puhut? Sinähän olet aina ollut sydämenpolttoni -ja katkera kuolemani, senhän sinä varsin hyvin tiedät. Mutta sinut, -Ragna, minä säälittä pelastan." - -"Voittehan mennä neiti van Loosin luo!" sanoo Ragna. - -"Miten tyhmä sinä oletkaan", jatkaa Rolandsen. "Miten monta tuntia sinä -esimerkiksi keität kalanpäitä, ennenkuin suljet ilma-aukon?" - -"Kaksi tuntia", vastaa Ragna. - -Ja Rolandsen nyökäyttää päätänsä. Niin oli hän itsekin edeltäkäsin -ajatellut. Oh, tämä naisritari Rolandsen tiesi tarkasti, minkätähden -hän joka päivä käveli tehtaalle ja tiedusteli ja kyseli tytöiltä -kaikkia. - -"Elä nosta sitä kantta, Pernille", huusi hän. "Oletko järjiltäsi?" - -Pernille punastui. "Fredrik on sanonut, että pataa on hämmennettävä", -väitti hän. - -"Joka kerta kun nostat kantta, haihtuu lämpöä", sanoo Rolandsen. - -Mutta kun Fredrik Mack, kauppamiehen poika, kohta sen jälkeen tuli -paikalle, käänsi Rolandsen taas puheensa leikilliseksi: - -"Sinähän, Pernille, palvelit nimismiehellä yhden vuoden? Olit niin -vihanen ja tulinen, että löit rikki kaiken muun, paitsi sängyn patjat." - -Kaikki nauroivat. Pernille oli näet päinvastoin maailman sävyisin -olento. Sairas oli hän myös ja lisäksi urkujenpolkijan tytär, niin että -hänessä oli hiukan jumalista leimaa. - -Tultuaan tielle, näki Rolandsen uudelleen lukkarin Olgan. Olga oli -arvattavasti käynyt puodissa. Hän käveli kaikin voimin; päästäkseen -pakoon, sillä olihan häpeä, jos Rolandsen luuli, että tyttö oli -odottanut häntä. Mutta Rolandsen ei ajatellut mitään sen suuntaista, -hän tiesi vallan hyvin, että jolleivät he sattuneet joutumaan juuri -kasvot vasten kasvoja, niin nuori tyttö väisti häntä ja pakeni. Eikä -Rolandsenillakaan ollut mitään erityistä halua tavata tyttöä, ei -ensinkään. Eihän Olga ollut hänen ajatustensa esine. - -Rolandsen tulee kotiinsa lennätinasemalle. Hän tekeytyy juhlallisen -näköiseksi, ettei tarvitsisi antautua puheisiin suulaan -apulaissähköttäjän kanssa; Rolandsen ei ollut näihin aikoihin ensinkään -miellyttävä virkatoveri. Hän sulkeutuu syrjäiseen huoneeseensa, johon -eivät pääse muut, kuin hän itse ja vanha siistijävaimo. Siellä hän elää -ja siellä hän nukkuu. - -Tämä huone on Rolandsenin maailma. Rolandsen ei ole pelkkää -kevytmielisyyttä ja paloviinaa, vaan myös suuri ajattelija ja keksijä. -Hänen huoneensa tuoksuaa hapoilta, nesteiltä ja lääkkeiltä, niiden haju -tunkeutui aina käytävään asti, niin että jokainen tunsi sen. Rolandsen -ei ensinkään salannut, että kaikkien näiden lääkkeiden tarkoitus oli -vain olla vastapainona kaiken sen paloviinan hajulle, jota hän käytti. -Mutta siinä hän valehteli, verhoutuen siten hämärän salaperäisyyden -vaippaan. - -Kaikkia laseissa ja pulloissa olevia nesteitä käytti hän päinvastoin -kokeilujaan varten. Hän oli kemian avulla keksinyt uuden keinon -valmistaa kalanliimaa, ja sen kautta tulisi hän täydellisesti lyömään -kauppamies Mackin valmistustavan laudalta. Mackin tehdas oli perustettu -jotakuinkin suurin kustannuksin, hänen kuljetustapansa oli epämukava ja -hän sai raaka-aineita vain kala-aikana; sitäpaitsi hoiti koko liikettä -hänen poikansa Fredrik, joka ei ollut ammattimies. Rolandsen osasi -valmistaa kalanliimaa muustakin kuin kalanpäistä, vieläpä kaikesta -siitäkin, jonka Mack viskasi pois. Ja juuri poisviskatusta saattoi -valmistaa erinomaista väriainetta. - -Ellei sähköttäjä Rolandsenin esteenä vain olisi ollut hänen suuri -köyhyytensä ja avuttomuutensa, olisi keksinnöstä tullut täysi tosi. -Mutta tällä paikkakunnalla saattoi hankkia itselleen rahoja vain -kauppamies Mackin välityksellä, ja hänen puoleensa ei Rolandsen voinut -luonnollisista syistä kääntyä. Hän oli eräänä päivänä uskaltanut -huomauttaa, että tehdas tuli kosken luona liian kalliiksi, mutta Mack -oli, niinkuin sellaisen suuren ja lihavan miehen sopikin, vain -heilauttanut kättään ja sanonut, että tehdas oli kultakaivoksen -arvoinen. Rolandsen halusi kiihkeästi saada näyttää kokeilujensa -tuloksia. Hän oli lähettänyt liimaansa sekä ulko- että kotimaisille -kemisteille ja nämä olivat väittäneet alkua hyväksi. Mutta sen -kauvemmaksi hän ei päässyt. Nyt olisi vain pitänyt esittää maailmalle -puhdas, kirkas liimaneste ja hankkia sille patentti kaikissa maissa. - -Eipä ollut Rolandsen tänäänkään vain huvin vuoksi tullut laivasillalle -pappia vastaanottamaan. Rolandsen lurjus aikoi senkin kautta ajaa omaa -asiaansa. Jos pappi nimittäin oli rikas, panisi hän kenties jonkun -verran rahaa suureen ja varmaan yritykseen. "Jolleivät muut sitä tee, -niin minä ainakin!" sanoisi pappi. Rolandsen oli hyvässä toivossa. - -Niin, Rolandsen oli suuri optimisti, tarvittiin perin vähän hänen -innostuttamisekseen. Mutta hän kantoi myös miehuullisesti -vastoinkäymiset, kukaan ei voinut sitä kieltää; hän oli kopea, -jäykkäniskainen eikä lannistunut. Ei Mackin tytär Elisekään ollut -saanut häntä lannistumaan. Elise oli suuri ja kaunis, ruskeaihoinen ja -punahuulinen, kaksikymmenkolmivuotias. Huhuttiin, että rannikkolaivan -kapteeni Henriksen ihasteli häntä salaa; mutta vuodet kuluivat toisensa -jälkeen, eikä asiasta mitään tullut. Mikähän sen vaikutti? Jo kolme -vuotta sitten, kun Elise Mack oli vasta kaksikymmenvuotias, oli -Rolandsen alentunut täydeksi narriksi hänen takiansa ja viskannut -sydämensä hänen jalkojensa juureen. Tyttö oli tekeytynyt niin -rakastettavaksi, ettei ollut ymmärtänyt Rolandsenin tarkoitusta. -Silloin Rolandsenin olisi luonnollisesti pitänyt pysähtyä ja vetäytyä -takaisin, mutta hän astui yhä etemmäksi, ja viime vuonna oli hän käynyt -suoraan käsiksi asiaan. Tytön oli täytynyt nauraa itserakasta -sähköttäjää vasten kasvoja, saadakseen tämän ymmärtämään heidän -välisensä erotuksen. Olihan hän antanut itse kapteeni Henriksenin -vuosikausia odottaa vastausta. Silloin lähti Rolandsen suoraan tiehensä -ja meni kihloihin neitsyt van Loosin kanssa. Hän aikoi näyttää, ettei -hän vielä kuollut, vaikka hänet olikin karkoitettu korkeimmasta -paikasta. - -Mutta nyt oli taas kevät. Suuri ja lämmin sydän saattoi vain vaivoin -kestää sitä. Äärimmilleen ahdisti se ihmiskurjaa ja tuoksuavilla -tuulillaan täytti se viattoman ihmisen nenän. - - - - -III. - - -Kevätsilli alkaa liukua mereltäpäin. Nuottakunnat lojuvat veneissään ja -tähystävät kaukoputkillaan merta koko pitkän päivän. Missä lintuparvi -lentää ja silloin tällöin syöksähtää vedenkalvoon siinä on silliä ja -syvällä vedellä käy sitä jo pyydystäminen siimoilla. Mutta nyt on -kysymys siitä, aikooko silli kohota matalammille vesille, lahtiin ja -vuonoihin, joihin sen voi nuotalla sulkea. Silloin näet vasta -ilmaantuvat valaat ja silloin vasta syntyy eloa ja liikettä ja -kovaäänisiä huutoja, kun talonpojat ja kauppalaivat keräytyvät yhteen -paikkaan. Ja markkoja ansaitsee helposti, kuin hiekkaa meren rannalta. - -Kalastaja leikittelee. Hän heittää veteen koukkunsa ja siimansa ja -odottaa kalan vetoa, hän viskaa nuotan ja jättää kaiken kohtalon -haltuun. Usein saa hän vain tappiota toisensa jälkeen, hänen -kalastusvehkeensä ajautuvat kadoksiin, hukkuvat tai joutuvat myrskyn -tuhottaviksi, mutta hän hankkii uudet neuvot ja kokee taas. Toisinaan -kulkee hän pitkät matkat seuduilla, joissa toisten kerrotaan -onnistuneen, kitkuttaa ja soutaa viikkokausia raskaita taipaleita -- ja -saapuu viimein perille liian myöhään -- kutu on lopussa. Mutta -toisinaan voi taas voitto hymyillä hänelle matkalla, pysähdyttää kulun -ja täyttää veneen kiiltävillä taalereilla. Kukaan ei tiedä, ketä onni -suosii, kaikilla on yhtä paljon toivomisen syytä. - -Kauppamies Mack oli valmistautunut, hänen nuottansa oli jo veneessä ja -hänen nuottakuntansa ei hetkeksikään ottanut kaukoputkea silmiltänsä. -Lahdella kiikkui valmiina kaljaasi ja kaksi purjevenettä, äskettäin -tyhjennettyinä ja uudelleen maalattuina Lofotin matkan jälkeen; nyt -aikoi hän täyttää ne sillillä, jos kerran silliä rupesi kuulumaan; -hänen ranta-aittansa oli täynnä tyhjiä tynnyreitä. Lisäksi aikoi hän -ostaa kaiken sillin, jonka saisi; sen takia oli hän varustautunut -käteisellä rahalla, ryhtyäkseen asiaan ennen hintojen kohoamista. - -Toukokuun puolivälissä teki Mackin nuottaväki ensi yrityksen. Saalis ei -ollut suuri, vain puolisen sataa tynnyriä, mutta tapahtuman maine -levisi, ja jonkun päivän kuluttua oli samalla paikalla toinen -nuottajoukkue.. Oli suuria menestyksen mahdollisuuksia. - -Silloin tapahtui eräänä yönä murtovarkaus; Mackin tehtaan konttoriin. -Rikos oli perin uskallettu, yöt olivat valoisan kirkkaat illasta aamuun -ja pitkältäkin matkalta näki kaikki mitä tapahtui. Varas oli murtanut -kaksi ovea ja vienyt kaksisataa taaleria. - -Tämä oli seudulla ennenkuulumaton tapaus ja aivan käsittämätön. -Murtovarkaudesta itse Mackin taloon eivät vanhatkaan ihmiset olleet -koskaan kuulleet puhuttavan. Tapahtuihan tosin pitäjässä olosuhteiden -mukaan pieniä näpistelyjä ja muita pikkusyntejä, mutta todelliseen, -laskettuun varkauteen he eivät koskaan olisi kyenneet. Senpätähden heti -epäiltiin ja kuulusteltiin vierasta nuottaseuruetta. - -Mutta vieras nuottaseurue saattoi näyttää toteen, että se oli viettänyt -varkausyön ulkosaaristossa täysilukuisena, tähyillen merelle päin -sillin tuloa, peninkulman päässä tehtaalta. - -Silloin suuttui kauppamies Mack suunnattomasti. Joku seudun asukkaista -oli niinmuodoin tehnyt varkauden. - -Kauppamies Mack ei välittänyt paljoakaan itse rahoista ja hän sanoi -suoraan, että varas oli ollut tyhmä, kun se ei ollut ottanut enempää. -Mutta että joku seudun asukas oli varastanut _häneltä_, mahtavalta -herralta ja kaikkien suojelijalta, se loukkasi häntä. Häneltä, joka eri -liikkeistään maksoi veroa yhtäpaljon, kuin kaikki muut pitäjäläiset -yhteensä. Oliko ketään tositarvitsevaa koskaan auttamatta käännytetty -hänen konttoristaan? - -Mack määräsi palkinnon, saadakseen varkauden selville. Melkein joka -päivä tuli näet uusia nuottaseurueita paikalle, ja kaikki nämä -ihmisethän saisivat perin ihmeellisen käsityksen herra Mackin suhteesta -omaan väkeensä, kun se varasti hänen rahojaan. Koska hän oli kuulu -kauppakuningas, määräsi hän palkinnon neljäksisadaksi taaleriksi. Koko -maailman tuli nähdä, ettei tällainen pyöreä summa merkinnyt hänen -asioissaan mitään. - -Uusi pappi sai kuulla varkaudesta, ja kolminaisuuden sunnuntaina, jonka -teksti käsitteli Nikodemuksen tuloa Jeesuksen luo yöllä, käytti hän -tilaisuutta ahdistaakseen varasta. "He tulevat luoksemme yöllä", sanoi -hän, "ovien estämättä ja varastavat rahamme. Nikodemus ei kiusannut -ketään, hän oli pelokas mies ja kulki mielellään yöllä; mutta hän kulki -sielunasioissa. Entäs nykyään? Ah, maailman röyhkeys on kasvanut, yötä -käytetään rosvoamiseen ja syntiin. Rangaistakoon syyllinen, rikollinen -esiin!" - -Uusi pappi osoittautui taistelunhaluiseksi. Kolmannen kerran hän nyt -saarnasi ja hän oli jo pakottanut monta pitäjän syntistä parannukseen. -Seisoessaan saarnatuolissa oli hän niin kalpea ja kummallinen, että hän -näytti hullulta. Monet saivat hänestä kylläkseen jo ensimäisenä -sunnuntaina, eivätkä viitsineet sen jälkeen kirkossa käydä. Niin, itse -neitsyt van Loosia järkyttivät papin puheet, tätä talousneitsyttä, joka -tähän asti oli elänyt koko elämänsä kärkäsnä ja ärtyisenä. Hänen -komentonsa alaiset palvelijattaret totesivat ilolla muutoksen. - -Kaikellaista kalastajakansaa oli nyt kokoontunut lahdelle. Toiset -heistä soivat mielellään kauppamies Mackille tämän onnettomuuden. Mack -paisui aivan liian mahtavaksi suuren kauppansa takia kahdella -paikkakunnalla, sekä nuottansa, tehtaansa ja monien laivojensa vuoksi; -ulkopitäjäläisillä oli kylliksi omissa kauppiaissaan, jotka -olivat alentuvaisia, eivätkä käyttäneet valkeita kauluksia ja -hirvennahkakäsineitä, kuten Mack. Varkaus oli sopiva rangaistus hänen -ylpeydelleen. Eikä Mackin ollut sitäpaitsi hyvä luvata liian monta -sataa taaleria eri tahoille, ehkäpä hän tarvitsi käteiset rahansa -sillin ostamiseen, jos silliä kerran ruvettiin saamaan. Eikä -Mackillakaan mahtanut olla rahoja yhtäpaljon kuin tähtiä oli taivaalla. -Ehkäpä Mack tai hänen poikansa Fredrik olivat itse panneet toimeen -varkauden, näyttääkseen miten hän saattoi hukata rahaa kuin heinää, -vaikka hän itse asiassa oli rahapulassa. Kaikenlaista juteltiin mailla -ja vesillä. - -Mack ymmärsi, että hänen nyt oli toimittava. Viiden pitäjän -kalastajathan aikoivat pian palata vaikutelmineen kotiin perheittensä -ja kauppiaittensa luo. Laajalle oli leviävä tieto, minkälainen mies -Rosengårdin Mack oikeastaan oli. - -Kun hän lähti tehtaalle ensikerran varkauden jälkeen, vuokrasi hän -höyrylaivan matkaa varten. Sinne oli peninkulman matka ja se maksoi -hyvät rahat, mutta Mack ei säälinyt rahoja. Herätti tavatonta huomiota -lahdella, kun laiva kohisten laski rantaan, tuoden mukanaan Mackin ja -hänen tyttärensä Elisen. Hän oli melkein kuin laivan päällikkö ja hän -seisoi kannella puettuna turkkiinsa, jota kiinnitti mahtava punainen -vyö, vaikka oli kesäpäivä. Kun isä ja tytär olivat nousseet maihin, -lähti laiva heti palautumaan; kukin näki silloin, minkätakia se oli -tullut. Ja silloin alistui moni vieraskin kalastaja Mackin valtaan. - -Mutta Mack ei tyytynyt tähän. Hän ei voinut unohtaa murtovarkauden -aiheuttamaa loukkausta. Sentakia julkaisi hän uuden kuulutuksen ja -lupasi vaikka itse varkaalle palkinnoksi ne 400 taaleria, kunhan hän -vain ilmoittautuisi. Tällainen ritarillinen suurenmoisuus oli ennen -kuulumaton. Nythän täytyi kunkin huomata, ettei Mack vain aikonut saada -takaisin noita kurjia rahoja. Mutta kuiskailu ei kuitenkaan häipynyt -kaikkien huulilta: "Jos rosvo on se, jota epäilen, niin eipä hän taida -nytkään ilmoittautua. Mutta elkää kertoko minun sanojani muille." - -Suuri Mack oli aivan sietämättömässä asemassa. Hänen arvonsa alkoi -horjua. Hän oli ollut suuri Mack nyt kahdenkymmenen vuoden ajan, ja -kaikki olivat kunnioittavasti väistyneet hänen tieltään, mutta nyt -näytti hänestä siltä, ettei häntä enää tervehditty yhtä nöyrästi kuin -ennen. Ja kuitenkin oli hän kaiken lisäksi kuninkaallisen ritarikunnan -jäsen. Miten mahtava herra hän olikaan ollut! Hän oli kunnan -puheenjohtaja, kalastajat jumaloivat häntä, ulkosaariston -pikkukauppiaat matkivat häntä. Mackia vaivasi vatsatauti, joka -arvattavasti johtui hänen ruhtinaallisista elämäntavoistaan, ja sen -takia piti hän vatsallaan leveää punaista vyötä, kun oli hiukankin -kylmempi ilma. Nyt alkoivat ulkosaariston kauppiaatkin käyttää punaista -liinaa, nämä pienet nousukkaat, joiden Mack armosta antoi elää. Hekin -tahtoivat näyttää suurilta herroilta, jotka söivät niin hienoja ja -runsaita ruokia, että saivat vatsataudin. Mack tuli kirkkoon narisevin -kengin ja kulki kirkon lattiata ylpeän äänekkäästi, mutta hänpä juuri -opetti muutkin käyttämään narisevia kenkiä. Monet kastoivat kenkänsä -vedessä ja kuivattivat ne rutikuiviksi sunnuntaihin mennessä, että ne -oikein narisisivat kirkon permannolla. Mack oli ollut kaikessa suurena -esikuvana. - - - - -IV. - - -Rolandsen työskentelee huoneessaan. Hän näkee ikkunastaan, että erään -määrätyn puun määrätty oksa liikkuu metsässä edestakaisin. Joku -arvattavasti heiluttaa puuta, mutta lehtiverho on jo siksi tiheä, ettei -hän voi nähdä heiluttajaa. Rolandsen työskentelee edelleen. - -Mutta työ ei tänään ota oikein sujuakseen. Hän kokeilee kitaralla ja -laulaa iloisia surulauluja, mutta ei sekään nyt oikein maistu. Kevät on -tullut, Rolandsenissa on kuohua. - -Elise Mack on tullut, Rolandsen kohtasi hänet eilen illalla. Hän, -Rolandsen, oli ylpeä ja ponteva ja osasi käyttäytyä; oli kuin tyttö -olisi hänen ilokseen aikonut puhua muutamia ystävällisiä sanoja, mutta -hän ei ottanut niitä vastaan. - -"Tuon terveiset Rosengårdin sähköttäjiltä", sanoi tyttö. - -Rolandsen ei ollut missään ystävyyssuhteissa sähköttäjien kanssa, hän -ei ollut mikään oikea virkaveli. Tyttö halusi kai nytkin vain teroittaa -itsensä ja Rolandsenin välistä eroa, -- hohhoo, sen aikoi hän maksaa -takaisin korkojen kanssa. - -"Teidän täytyy jonkun kerran opettaa minua soittamaan hiukan kitaraa", -sanoi tyttö. - -"Kernaasti. Milloin hyvänsä. Saatte minun kitarani." - -Kas, niin kohteli hän tyttöä. Niinkuin ei olisi ollut kysymys Elise -Mackista, tytöstä, joka omisti vaikka kymmenentuhatta kitaraa. - -"Ei kiitos", vastasi tyttö. "Mutta emmekö voi hiukan yhdessä -harjoitella?" - -"Te saatte sen." - -Silloin heitti Elise ylpeästi niskaansa ja sanoi: - -"En halua sitä ensinkään, suokaa anteeksi." - -Hänen jyrkkyytensä oli koskenut tyttöön hyvinkin tuntuvasti. Hän -lopetti kostohyökkäyksensä ja mutisi: - -"Aijoin vain antaa teille ainoan, minkä omistan." - -Hän kumarsi syvään ja poistui. - -Hän meni lukkarin luo. Olgaa halusi hän tavata. Nyt oli kevät, -Rolandsenilla täytyi olla joku sydämenystävä, ei ollut niinkään helppo -hillitä suurta sydäntä. Mutta olipa hänellä erikoinen syykin ruveta -mielistelemään Olgaa. Huhuttiin, että Fredrik Mack oli ruvennut -ajattelemaan lukkarin tytärtä, ja Rolandsen aikoi lyödä hänet laudalta. -Fredrik oli Elisen veli, ja rukkaset tekisivät hyvää sille perheelle. -Saattoihan Olgaa sitäpaitsi tavoitella hänen itsensä takia. Rolandsen -oli tuntenut hänet ihan pikkutytöstä alkaen; hänen kotinsa oli hyvin -köyhä, niin että hänen aina täytyi kuluttaa vaatteensa ihan -viimeisilleen, ennenkuin sai uudet, mutta hän oli terve ja sievä ja -hänen kainoutensa oli ihastuttava. - -Rolandsen oli kohdannut hänet kahtena päivänä peräkkäin. Ainoa keino -oli mennä suoraan kotiin hänen luokseen ja lainata hänen isälleen joka -päivä uusi kirja. Hänen täytyi tyrkyttää lukkarille näitä kirjoja, -joita tämä vanha mies ei ollut pyytänyt, ja joita hän ei ymmärtänyt. -Rolandsenin täytyi näyttää olevansa perin innostunut kirjoihin. "Nämä -ovat maailman hyödyllisimpiä kirjoja", sanoi hän, "tahdon levittää -niitä, panna ne kiertämään; olkaa niin hyvä!" - -Hän kysyi lukkarilta, eikö tämä leikannut hiuksia. Mutta lukkari ei -ollut koskaan leikannut hiuksia, Olga päinvastoin leikkasi talon -asukkaiden hiukset. Silloin rukoili Rolandsen kiihkeästi Olgaa -leikkaamaan hänen tukkansa. Olga punastui ja piiloutui; "enhän minä -osaa", sanoi hän. Mutta Rolandsen löysi hänet piilopaikastaan, ja puhui -niin paljon kauniita asioita, että Olgan täytyi myöntyä. - -"Miten Te haluatte sen leikattavaksi?" kysyi hän. - -"Niinkuin _Te_ tahdotte", vastasi Rolandsen. "Kuinka muu tulisi -kysymykseenkään?" - -Hän kääntyi lukkarin puoleen, kuumensi hänen korviaan sekaisilla -kysymyksillä ja väsytti hänet kokonaan. Ennen pitkää vetäytyi vanha -mies keittiöön. - -Rolandsen tekeytyi suurenmoiseksi ja oli korkealentoinen. Hän sanoi: - -"Kun Te talvi-iltaisin olette ulkona pimeässä ja tulette valaistuun -huoneeseen, niin virtailee valo joka puolelta Teidän kasvoihinne." - -Olga ei ymmärtänyt, mitä Rolandsen tällä tarkoitti, mutta hän sanoi: -"Niin." - -"Niin", sanoi Rolandsen. "Ja samoin käy minun, kun minä tulen Teidän -luoksenne." - -"Nyt en kai saa enää leikata tästä kohdasta?" kysyi Olga. - -"Tottahan toki, leikatkaa lisää vain. Tehkää niin, kuin Te itse -haluatte. Katsokaahan, Te luulottelitte äsken voivanne vain mennä ja -piiloutua... mutta siitähän en minä olisi vähääkään hyötynyt. Aivan -sama seikka, kuin jos salama sammuttaisi kipinän." - -Rolandsen oli nähtävästi aivan hullu. - -"Jos Te pitäisitte päänne hiljaa, niin voisin helpommin leikata", sanoi -tyttö. - -"Minä en siis saa nähdä Teitä. Kuulkaahan nyt, Olga, oletteko Te -kihloissa?" - -Mutta tätä kysymystä vastaan ei Olga ollut varustautunut. Eikä hän -sitäpaitsi ollut niin hirveän vanha ja kokenut, ettei mikään kykenisi -saattamaan häntä hämilleen. - -"Minäkö? En", vastasi hän vain. "Luulen, että sen nyt pitäisi olla -suunnilleen oikein leikattu. Kunhan nyt vain saan sen tasaiseksi." Olga -päätti puhua muutamia ystävällisiä sanoja Rolandsenille, sillä hän -epäili, että tämä oli päissänsä. - -Mutta Rolandsen ei ollut päissänsä, vaan aivan selvä. Hän oli viime -aikoina tehnyt kovasti työtä, sillä monet vieraat nuottaseurat olivat -antaneet sähkölennätinlaitokselle paljon tekemistä. - -"Ei, älkää vain lopettako", pyysi hän; "leikatkaa koko pää ympäriinsä -vielä kerran tai kaksi niin olette kiltti." - -Silloin hymyili Olga: - -"Eihän siinä olisi mitään järkeä." - -"Oh, Teidän silmänne loistavat kuin tähtipari", sanoi Rolandsen. "Ja -Teidän hymynne valaisee minut, kuin kirkkain auringonpaiste." - -Olga otti päällysvaatteen hänen yltään ja harjasi hänet ja keräsi -hiukset lattialta. Rolandsen laskeutui myös lattialle auttamaan, heidän -kätensä yhtyivät. Olga oli nuori tyttö, Rolandsen tunsi kasvoillaan -hänen hengityksensä, ja lämmin virta kohisi hänen ruumiissaan, Hän -tarttui tytön käteen. Hän huomasi, että tämän puseroa kiinnitti kaulan -kohdalla vain yksi tavallinen nuppineula. Se näytti hyvin köyhältä. - -"Elkää nyt -- miksi Te noin?" sanoi Olga sammaltaen. - -"Eipä juuri minkään takia. Tai, oikeastaan haluan kiittää teitä -työstänne. Ellen olisi varmasti ja pysyvästi kihloissa, niin -rakastuisin Teihin." - -Olga nousi seisomaan leikatut hiukset käsissään, mutta Rolandsen jäi -yhä lattialle. - -"Vaatteenne tomuuttuvat nyt", sanoi tyttö poistuessaan huoneesta. - -Kun lukkari tuli huoneeseen, täytyi Rolandsenin jälleen olla hilpeä, -hän ojenteli lyhyeksi leikattua päätänsä ja veti hatun korville, -näyttääkseen miten suureksi se oli käynyt. Äkkiä katsahti hän kelloon, -sanoi, että nyt oli lähdettävä konttoriin, ja poistui. - -Hän meni kauppapuotiin. Hän pyysi nähtäväkseen rintaneuloja ja -kaulakoristeita, mutta kaikkein kalleimpia. Hän valitsi väärennetyn -kameen ja pyysi pidennettyä maksuaikaa. Sitä ei myönnetty, hän oli jo -ennestään liian paljon velkaa. Silloin otti hän halvan, agatin näköisen -lasineulan, jonka hän maksoi pikkurahoillaan. Ja Rolandsen jatkoi -aarteineen matkaa. - -Tämä tapahtui eilen illalla... - -Nyt istuu Rolandsen huoneessaan, voimatta työskennellä. Hän tarttuu -hattuunsa ja menee katselemaan kuka huojuttaa puuta metsässä. Hän -kulkee suoraan jalopeuran kitaan: neitsyt van Loos on antanut hänelle -tämän merkin ja seisoo nyt odottaen häntä. Rolandsenin olisi pitänyt -hillitä uteliaisuuttaan. - -"Hyvää päivää", sanoo neitsyt van Loos. "Mihin merkilliseen kuntoon -sinä olet laittanut tukkasi?" - -"Leikkautan tukkani aina keväisin", vastaa Rolandsen. - -"Minä leikkasin sen viime keväänä. Tänä vuonna minä en enää kelpaa." - -"En halua riidellä kanssasi." - -"Etkö?" - -"En. Eikä sinun sovi seistä tässä, heiluttamassa koko metsää juurineen -maasta, niin että koko maailma näkee sinut." - -"Eläkä sinä seisoskele siinä tekemässä minusta pilaa." - -"Sinun tulee päinvastoin seistä alhaalla tiellä ja viitata minulle -rauhan oliivioksalla", jatkoi Rolandsen. - -"Oletko itse leikannut tukkasi?" - -"Olga leikkasi minut." - -Olga, josta kenties kerran oli tuleva Fredrik Mackin puoliso, oli -leikannut hänen tukkansa. Hän ei aikonut sitä salata, vaan päinvastoin -toitottaa sitä koko maailmalle. - -"Olga, sanot sinä?" - -"Entä sitten? Hänen isänsä ei osannut leikata." - -"Sinä menet niin pitkälle, että meidän välimme jonakin kauniina päivänä -rikkoutuvat", sanoo neitsyt van Loos. - -Rolandsen tuumiskeli hetkisen. - -"Se onkin kenties parasta", vastasi hän. - -Silloin huusi neitsyt: - -"Mitä sinä sanot?" - -"Mitäkö minä sanon? Sinä olet keväisin aivan sekaisin, sanon minä. -Katsohan minua, näytänkö minä keväisin pienintäkään levottomuuden -merkkiä?" - -"Sinähän oletkin mies", vastasi morsian. "Mutta minä en aijo tyytyä -tähän kuherteluun Olgan kanssa." - -"Onko pappi rikas?" kysyi Rolandsen. - -Neitsyt van Loos verhosi silmänsä käsillään, muuttuen taas -käytännölliseksi ja tuimaksi. - -"Rikas? Luulen että hän on rutiköyhä." - -Toivo petti Rolandsenin. - -"Näkisitpä hänen vaatteitaan", jatkoi neitsyt. "Ja rouvan vaatteita. -Muutamat liinavaatteet ovat kuin... Mutta hän on mainio pappi. Oletko -kuullut hänen saarnaavan?" - -"En." - -"Hän on kaikkein harvinaisimpia pappeja, joita olen kuullut", sanoo -neitsyt van Loos Bergenin murteella. - -"Oletko varma, ettei hän ole rikas?" - -"Joka tapauksessa on hän käynyt hankkimassa itselleen luottoa -kauppapuodista." - -Maailma synkkeni hetkiseksi Rolandsenin silmissä, ja hän aikoi lähteä. - -"Joko sinä lähdet?" kysyi morsian. - -"Jo, mitä sinä oikeastaan haluat minusta?" - -"Vai niin!" Neitsyt van Loos oli uuden papin vaikutuksesta puoleksi -"herännyt" ja oli opetellut suureen kärsivällisyyteen, mutta vanha -luonto sai taas vallan. - -"Sanon sinulle erään asian", virkkoi hän, "sinä menet liian pitkälle." - -"Hyvä", sanoi Rolandsen. - -"Teet minulle veristä vääryyttä." - -"No, olkoonpa vaikka niinkin", jatkoi Rolandsen. - -"Minä en siedä sitä, minä lopetan meidän välimme." - -Rolandsen mietti asiaa. Hän sanoi: - -"Luulin kerran, että liitostamme tulisi jotakin. Ja toiselta puolen: -enhän minä ole mikään Jumala, että voisin sitä asiata säätää. Tee kuten -tahdot." - -"Olkoon se sanottu", vastasi morsian kiivaasti. - -"Kun olimme ensimäisen kerran täällä metsässä, et ollut niin -välinpitämätön. Suutelin sinua, enkä kuullut muuta, kuin pienen surkean -kirkunasi." - -"Minä en kirkunut", väitti morsian vastaan. - -"Ja minä rakastin sinua koko sydämestäni ja ajattelin saavani sinusta -avun ja lohdun itselleni. Niin, niin!" - -"Ole vain välittämättä minusta", sanoi neitsyt van Loos katkerana, -"mutta miten käy itsesi?" - -"Minunko? En tiedä. En enää välitä itsestäni." - -"Sillä ei sinun pidä kuvitellakaan, että sinun ja Olgan väleistä totta -tulee. Hänen täytyy saada Fredrik Mack." - -"Vai niin", ajatteli Rolandsen, "koko maailma tiesi sen." Hän alkoi -ajatuksissaan kulkea eteenpäin, ja neitsyt van Loos seurasi jäljessä. - -"Leikattu tukka kaunistaa sinua", sanoi hän. "Mutta se on leikattu -huonosti, oikein epätasaisesti." - -"Voitko lainata minulle kolmesataa taaleria?" kysyi Rolandsen. - -"Kolmesataa taaleria?" - -"Kuudeksi kuukaudeksi." - -"En lainaisi sinulle missään tapauksessa. Meidän välimme ovat -loppuneet." - -Rolandsen nyökkäsi vain päätänsä ja sanoi; "Olkoon sanottu." - -Mutta kun he olivat tulleet pappilan portille, josta Rolandsenin oli -kääntyminen kotiinsa, sanoi neitsyt van Loos: "Ikävä kyllä minulla ei -ole kolmeasataa taaleria antaa sinulle." Hän ojensi Rolandsenille -kätensä ja sanoi: "En voi seistä tässä pitkää aikaa -- näkemiin." -Kuljettuaan muutamia askeleita, kääntyi hän ympäri ja kysyi: "Eikö enää -puutu nimeä mistään vaatteistasi, jotta saisin ommella sen siihen?" - -"Mitäpä sellaisia vaatteita minulla olisi?" vastasi Rolandsen. "En ole -saanut uusia vaatteita senjälkeen kuin sain viimeksi." - -Neitsyt van Loos lähti, Rolandsen tunsi helpotusta ja ajatteli: "Kunpa -tämä olisi viimeinen kerta!" - -Portin pylväässä oli ilmoitus ja Rolandsen luki sen; kauppamies Mack -kuuluutti siinä murtovarkaudesta: Tiedonannosta maksetaan neljäsataa -spesietaaleria. Vieläpä itse varas saisi palkinnon, jos hän vain tuli -ilmoittautumaan. - -"Neljäsataa spesietaaleria!" ajatteli Rolandsen. - - - - -V. - - -Ei, uuden papin perhe ei ollut rikas, kaikkea muuta. Nuorella -rouva-raukalla vain oli kaikenlaisia kotona opittuja rikkaan ihmisen -tapoja; hänellä piti olla täysi määrä palvelijoita. Hänellä ei ollut -mitään tekemistä, ei ollut lapsia, eikä hän koskaan ollut opetellut -taloudenhoitoa, sen tähden keksi hänen pieni päänsä niin paljon -lapsellisia kujeita. Hän oli pieni ihastuttava kotiristi. - -Voi hyvä Isä, miten väsymättömästi tuo kunnon pappi oli taistellut -naurettavaa taistelua puolisonsa kanssa, opettaakseen hänelle hiukan -järjestystä, hiukan huolellisuutta. Neljä vuotta oli hän tehnyt turhaa -työtä. Hän keräsi nuoranpäitä ja paperipalasia lattialta, asetti -esineitä ja tavaroita paikoilleen, sulki rouvansa auki jättämän oven, -hoiti takkavalkeaa ja puuhasi huoneitten tuuleuttamisessa. Rouvan -mentyä ulos kiersi pappi huoneet, katsellakseen minkälainen järjestys -niissä vallitsi: hiusneuloja siellä täällä, kammat hiuksia täynnä, -nenäliinoja vetelehti joka paikassa, vaatekasat peittivät -istuimia. Pappia suututti, ja hän asetti kaikki paikoilleen. -Poikamiesvuosinaankaan, jolloin hän asui pienessä ullakkohuoneessa, ei -hän ollut ollut kodittomampi, kuin nykyisin. - -Alussa vaikuttivat hänen pyyntönsä ja torumisensa hiukan. Rouva -tunnusti, että mies oli oikeassa ja hän lupasi parantaa tapansa. -Silloin saattoi hän nousta aikaisin aamulla ja ryhtyä siivoamaan taloa -lattiata ja kattoa myöten -- lapsi oli saanut hetkiseksi vakavuutta, se -halusi olla aikaihminen, mutta oli sitä kerrallaan aivan liiaksi. Hän -väsyi pian, ja parin päivän kuluttua oli talo samannäköinen kuin -ennenkin. Hän ei ensinkään kummastellut, että kaikkialla taas vallitsi -huono siivo, hän päinvastoin aivan ihmetteli, kun mies taas oli -tyytymätön entiseen tapaansa. "Satutin käsivarrella tuohon maljakkoon -ja se särkyi, mutta eihän se monta äyriä maksa", sanoi hän. "Niin, -mutta palaset ovat olleet paikallaan aamusta alkaen", sanoi hänen -miehensä. - -Eräänä päivänä tuli rouva ilmoittamaan, että Olinen, palvelijattaren -täytyi poistua: Oline oli jutellut, että rouva kantoi tavaroita ja -astioita keittiöstä ja jätti ne siihen paikkaan, jossa hän viimeksi oli -niitä käyttänyt. - -Niin karaistui pappi vähitellen ja jätti jokapäiväisen muistuttamisen, -sen sijaan hän siisti ja järjesti lakkaamatta, puristaen suunsa kiinni -ja puhuen mahdollisimman vähän. Eikä rouvalla ollut mitään sitä -vastaan, hän oli tottunut siihen, että hänen jälkiänsä siistittiin. -Hänen miehensä ajatteli usein, että hän oli säälittävässä asemassa. -Rouva kulki ympäriinsä kilttinä ja puolilaihana ja huonosti puettuna, -kertaakaan huokaisematta köyhyyttään, vaikka hän oli tottunut kaikkeen -hyvään. Hän saattoi istua ompelemassa ja kääntää jo ennen useasti -käännettyjä hamettaan ja olla iloinen ja laulella kuin nuori tyttö. -Äkkiä pääsi taas lapsi voitolle, hyvä rouva jätti ompeluksensa ja -kaikki hujan, hajan, ja läksi kävelemään. Irtileikatut hameenkaistaleet -saattoivat parin päivän ajan peittää pöytiä ja tuoleja. Minne hän -oikeastaan läksi? Hän oli tuonut kotoaan tavan juosta puodeissa, hän -iloitsi, jos hänellä oli jotakin ostamista. Hän tarvitsi aina -kangaskaistaleita, langanpätkiä, kaikenlaisia hiusneuloja, hajuvettä, -hammaspulveria, ja pieniä metalliesineitä, kuten tulitikunjalustimia ja -puhalluspillejä. "Osta mieluummin yksi ainoa suuri tavara", ajatteli -pappi, "olkoon se vain kallis, saata minut velkoihin. Koetan kirjoittaa -kansantajuisen pienen kirkkohistorian ja maksaa sen sillä." - -Ja vuodet kuluivat. Monesti ilmeni erimielisyyksiä, mutta aviopuolisot -pitivät yhtäkaikki toisistaan, ja kun pappi ei liiaksi sekaantunut -asioihin, luisti parhaiten. Mutta hänellä oli kiusallinen tapa pitää -kaikkea silmällä kauvempaa, aina virkahuoneensa ikkunasta; eilen -huomasi hän, että muutamia sadepisaroita tippui parille -sängynpeitteelle, jotka riippuivat pihamaalla, "Nostankohan taas -melun?" ajatteli hän. Äkkiä huomaa hän vaimonsa tulevan, tämä on ollut -ulkona ja pyrkii nyt kotiin sadetta pakoon. "Hän ei tietystikään ota -peitteitä!" ajatteli pappi. Ja rouva meni huoneeseensa. Pappi huusi -keittiöön, vaan siellä ei ollut ketään, ja neitsyen kuuli hän -puuhailevan maitohuoneessa. Pappi meni itse ulos ja toi peitteet. - -Ja asia olisi voinut jäädä sikseen. Mutta pappi ei voinut hillitä -suutaan, senkin vanha murisija. Illalla kaipasi rouva peitteitä. -Mentiin noutamaan niitä. "Mutta nehän ovat märät.", sanoi rouva. "Ne -olisivat vielä märemmät, ellen minä olisi tuonut niitä sisään", sanoi -pappi. Silloin käännähti rouva. "Sinäkö ne toit sisään? Se ei olisi -ollut ensinkään tarpeen, olisin itse käskenyt palvelijattaria." Pastori -hymyili katkerasti: "Silloin olisivat peitteet vieläkin riippuneet -siellä." Rouva loukkaantui. "Eipä todellakaan kannata pitää niin paljon -ääntä parin sadepisaran takia. Sinun kanssasi on aivan mahdoton tulla -toimeen näinä aikoina, sinä riitelet kaikesta." -- "Olisipa sangen -hauska päästä riitelemästä", vastasi pappi. "Näetkös, pesuvatisi on -sängyssä!" Rouva vastasi: "Panin sen siihen kun missään muualla ei ole -tilaa." -- "Vaikka sinulla olisi toinenkin pesukaappi, niin sekin kohta -olisi tavaroiden peitossa", sanoi pappi. Rouvan kärsivällisyys loppui -ja hän sanoi: "Herra Jumala miten sinä olet kauhea, sinä olet varmasti -sairas. Ei, minä en kestä tätä enään!" Ja hän istuutui tuijottaen -suoraan eteensä. - -Mutta hän kesti. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli hän unohtanut -kaiken, hänen hyvä sydämensä antoi anteeksi loukkauksen. Hänen -luonteensa oli niin onnellisen kevyt. - -Ja pappi pysytteli yhä enemmän virkahuoneessaan, jonne ei talon muu -epäjärjestys ulottunut. Hän oli sitkeä ja vahva, oikea työjuhta. Hän -oli kirkonisänniltä kysellyt pitäjän siveellistä tilaa, eikä se, minkä -hän sai kuulla, juuri ollut omiansa ilahduttamaan. Pappi kirjoitti -silloin rankaisevia ja varoittavia kirjeitä milloin yhdelle, milloin -toiselle seurakuntalaiselle, -- jollei se auttanut, meni hän itse -käymään syntisten luona. Eikä hän säästänyt ketään. Omasta alotteestaan -oli hän saanut selville, että yhdellä hänen omista kirkonisännistään, -nimeltään Levion, oli sisar, joka oli kevytjalkainen ja liian -ystävällinen kalastajapoikia kohtaan -- hänkin sai kirjeen. Pappi -kutsutti tytön veljen luokseen virkansa nojalla ja lähetti hänen -mukanaan kirjeen sekä seuraavan sanoman: "Anna kirje hänelle -- ja -sano, että olen seuraava häntä valppain silmin..." - -Kauppias Mack tuli vierailulle ja pappi kutsuttiin vierashuoneeseen. -Vierailu oli lyhyt, mutta tärkeä -- Mack tarjosi papille apua, jos hän -sitä tarvitsi. Pappi kiitti ihastuksissaan. Ellei hän ennen ollut -tiennyt, niin nyt hän ainakin huomasi, että Rosengårdin Mack oli -kaikkien suojelija. Vanha herra oli niin hieno ja mahtava, itse papin -rouva, joka oli kaupunkilainen, oli ihastuksissaan; hän oli suurmies, -aivan varmasti oli hänen paidankauluksessaan oikeita jalokiviä. - -"Kalastaminen onnistui hyvin", sanoi Mack, "olen taas kokenut yhden -apajan. Tosinhan tulos oli jokseenkin pieni, vain parisenkymmentä -tynnyriä, mutta ainahan siinä on hiukan entisen lisäksi. Ajattelin -silloin, että täytyy myös muistaa velvollisuuksiaan toisia kohtaan." - -"Oikein ajateltu!" sanoi pappi innoissaan. "Niin on ajateltava! -- -kaksikymmentä tynnyriä, onko se huono tulos? Olen niin tyhmä -tällaisissa asioissa." - -"Niin, kaksi-, kolmetuhatta tynnyriä on parempi." - -"Ajatelkaahan, kaksi-, kolmetuhatta!" sanoo rouva. - -"Mutta mitä en itse saa pyydystetyksi, ostan muilta", jatkoi Mack. -"Eräs ulkosaariston nuottaseurue koki hyvän apajan eilen; minä ostin -sen heti. Aijon täyttää kaikki laivani sillillä." - -"Teillä on suuri liike", sanoi pappi. - -Mack myönsi, että se nyt alkoi käydä suureksi. Oikeastaan oli se vanha -perintöliike, sanoi hän, mutta hän oli laajentanut sitä ja ryhtynyt -uusiin liikeyrityksiin. Hän teki kaiken lastensa hyväksi. - -"Hyvä ihme, miten monta työpajaa ja tehdasta ja puotia Teillä -oikeastaan on?" kysyi papinrouva innoissaan. - -Mack nauroi ja sanoi: - -"Sitä en todellakaan tiedä, arvoisa pastorin rouva. Minun täytyy ensin -laskea." - -Mutta Mack unohti hetkiseksi surunsa ja huolensa keskustelun aikana, -eikä häntä ensinkään loukannut, että hänen liikeasioitaan -tiedusteltiin. - -"Ah, jospa asuisimme lähellä Teidän suurta leipomoanne Rosengårdissa", -sanoi rouva, ajatellen talouttaan. "Me leivomme niin huonoa leipää." - -"Onhan nimismiehen talossa leipuri." - -"Niin, mutta hänellä ei ole leipää myytävänä." - -Pappi sanoi: "Ikävä kyllä hän juo niin paljon. Olen kirjoittanut -hänelle kirjeen, mutta..." - -Mack oli hetkisen vaiti. "Niinpä perustan minä leipomon tänne -haaraliikkeeni yhteyteen", sanoi hän. - -Hän oli kaikkivoipa, hän teki mitä halusi. Vain sana, ja leipomo syntyi -heti. - -"Ajatelkaahan!" sanoi rouva ihmettelevin silmäyksin. - -"Te tulette saamaan leipää, rouva. Sähkötän kohta työväkeä. Kaikki -vaatii vain lyhyen ajan, muutamia viikkoja." - -Mutta pappi oli vaiti: Mikseivät hänen talousneitsyensä ja hänen -palvelijattarensa saattaneet leipoa tarvittaessa leipää? Nyt kallistui -leivän hinta. - -"Saan kiittää Teitä, että olette antanut minulle luottoa puodissanne", -sanoi pappi. - -"Niin", sanoi rouvakin yhtyen taas asiaan. - -"Sehän oli itsestään selvää", vastasi Mack. "Kaikki, mitä tarvitsette, -on käytettävänänne." - -"On kuitenkin ihmeellistä, että on kaikessa sellainen valta, kuin -Teillä", sanoo rouva. - -Mack vastasi: "Eihän minun valtani toki kaikkeen ulotu. Niinpä en -esimerkiksi voi saada selville, kuka teki murtovarkauden konttoriini." - -"Tuo juttu on todellakin liian omituinen", huudahti pappi. "Te lupaatte -varkaalle liian suuren palkinnon, koko omaisuuden, eikä hän vain -ilmoittaudu." - -Mack pudisti päätänsä. - -"Onpa todellakin mitä kummallisinta kiittämättömyyttä, varastaa -_Teiltä_", sanoo rouva. - -Mack myönsi sen. - -"Koska Te sen sanotte, arvoisa papinrouva, -- en ollut sellaista -odottanut. Enpä totisesti ollut. En tiedä asettuneeni sellaisiin -väleihin paikkakuntalaisten kanssa." - -Pappi huomautti: "Asia on niin, että varastetaan siltä, jolla on -varastettavaa. Varas tiesi minne hänen oli käännyttävä." - -Ja näin puhuessaan oli pappi lopullisesti sanonut toden sanan. Mack -tunsi taas rohkaistuvansa. - -Kun otti asian papin tavalla, menetti varkaus paljon loukkaavaa -luonnettaan. - -"Mutta kaikki ihmiset juttelevat minusta, vaikka mitä se vahingoittaa -ja huolestuttaa minua. Täällä on nyt paljon vieraita ihmisiä, ne eivät -säästä minua. Ja minun tyttöseni Elise panee sen niin pahakseen. No", -sanoi hän ja nousi lähteäkseen, "ehkäpä siitä vielä selviydytään. Niin, -kuten sanottu, jos pastori joskus tarvitsee apua pitäjän asioissa, niin -olkaa ystävällinen ja ajatelkaa minua." - -Mack läksi. Hän oli saanut mitä parhaimman kuvan papin perheestä ja hän -aikoi kannattaa heitä aina muita tavatessaan. Se ei kai kykenisi heitä -vahingoittamaan? Vai kuinka? Miten vakaviksi olivat häntä koskevat -juorut muuttuneet? Eilen kertoi hänen poikansa Fredrik, että eräs -juopunut kalastaja oli huutanut hänelle venheestä: "Joko olet -ilmiantanut itsesi ja saanut palkinnon?" - - - - -VI. - - -Päivät kävivät lämpimiksi, pyydystetyt sillit täytyi vahingoittumisen -estämiseksi pitää nuotassa eikä ottaa niitä pois muulloin kuin -sadeilmalla tai viileinä öinä. Nyt ei enää saanutkaan kalaa, vuotta oli -kulunut jo hyvä matka, ja nuottaseurue toisensa jälkeen läksi tiehensä. -Kotona odottivat sitäpaitsi kevättyöt, vaatien kaiken miesväen. - -Ja yöt muuttuivat yhtä kirkkaiksi ja aurinkoisiksi. Oli sopiva aika -kuljeskella ympäri, haaveilla. Nuottaväkeä kulki öisin pitkin teitä -laulellen ja huiskien ilmaa pajunoksilla. Ja kaikilta saarilta ja -luodoilta kuului allin, rantaharakan, lokin ja haahkan ääniä. Ja hylje -pisti läpimärän päänsä vedestä, katseli ympärilleen ja sukelsi takaisin -omaan maailmaansa. Myös Ove Rolandsen haaveili omalla tavallaan. -Toisinaan kuului hänen huoneestaan öisin laulua ja kitaran soittoa, ja -se oli jo liikaa hänen ikäiselleen miehelle. Mutta eipä hän -laulanutkaan pelkästä innostuksesta, vaan päinvastoin hiukan -ilahduttaakseen ja keventääkseen itseään vaikeissa ajatusongelmissaan. -Rolandsen ajattelee voimansa takaa, häntä vaivaa paha pula, ja siitä -hänen täytyy selviytyä. Neitsyt van Loos oli tietysti palannut -takaisin, hän ei leperrellyt rakkaudesta, vaan pysyi tukevasti kiinni -kihlauksessaan. Toiselta puolen ei Ove Rolandsen ollut mikään Jumala, -hän ei voinut hallita sydäntään, joka karkasi hänen luotaan keväisin. -Oli raskasta omistaa morsian, joka ei ymmärtänyt selvää purkamista. - -Rolandsen oli taas mennyt lukkarilaan ja Olga istui oven ulkopuolella. -Mutta silli maksoi nyt kuusi taaleria tynnyriltä, ajat olivat hyvät ja -paljon rahaa oli tullut pitäjään. Olga oli ikäänkuin ylvistynyt siitä. -Vai mikä häntä vaivasi? Oliko Rolandsen sellainen mies, joka ei -merkinnyt mitään? Olga vain katsahti Rolandseniin keskeyttämättä -sukankutomista. - -Rolandsen sanoi: "Te katsahditte äsken minuun. Teidän katseenne ovat -kuin luodit, jotka haavoittavat minua." - -"En ymmärrä Teitä", sanoi Olga. - -"Vai niin -- mutta luuletteko sitten, että itse ymmärrän paremmin -itseäni? Olen menettänyt järkeni. Nyt vain seison tässä, helpoittamassa -Teidän kykyänne saattaa minut yhä sekavammaksi sitä yötä varten, jonka -tuleman pitää." - -"Elkää sitten seisko tässä", sanoi Olga, - -"Kuulla yöllä sisimpäni ääntä. Sanoja, mahdottomia kertoa. Lyhyesti -sanoen, päätin ottaa ratkaisevan askeleen, jos Te katsotte voivanne -kehoittaa minua siihen." - -"Minä? Eihän minulla ole sen kanssa mitään tekemistä." - -"Vai niin", sanoi Rolandsen, "Te olette oikein katkera tänään, Te -työnnätte vain luotanne. Kohta kai Teidän hiuksenne eivät enää kestä -Teidän päässänne, niin mahtaviksi ne ovat kasvaneet." - -Olga oli vaiti. - -"Oletteko kuullut, että urkujenpolkija Börrella on tytär, jonka minä -voin saada?" - -Silloin purskahti Olga nauramaan ja katsoi Rolandseniin. - -"Ei, älkää naurako tuolla tavalla. Kiinnyn Teihin yhä enemmän." - -"Tehän olette aivan hullu!" sanoo Olga punastuen. - -"Toisinaan ajattelen minä: Kenties nauraa hän minulle noin vain -saattaakseen minut enemmän hämmennyksiin. Tapetaanhan sorsia ja -hanhiakin pistämällä niitä ensin hiukan päähän, jolloin ne paisuvat ja -tulevat puolta maukkaammiksi." - -Olga vastasi loukkautuneena: "Sen takia en sitä tee, elkää luulkokaan." -Ja hän nousi seisomaan ja valmistausi menemään sisään. - -"Jos Te menette sisään, niin minä tulen jäljestä ja kysyn Teidän -isältänne, onko hän lukenut minun kirjani", sanoi Rolandsen. - -"Isä ei ole kotona." - -"Vai niin. Enhän minä tahdokaan tavata _häntä_. Mutta Te, Olga, olette -katkera ja mahdoton tänään. En saa Teiltä ainoatakaan ystävyyden -osoitusta. Te hyljitte minua, halveksitte minua." - -Olga nauroi jälleen. - -"Börrellä on siis tytär. Tytön nimi on Pernille, olen käynyt -kyselemässä. Hänen isänsä polkee kirkon urkuja." - -"Pitääkö Teillä olla kulta joka sormen osalle?" kysyi Olga -avomielisesti. - -"Morsiameni nimi on Marie van Loos", vastasi Rolandsen, "mutta me -olemme purkaneet liittomme. Kysykää vain häneltä. Hän matkustaa pian -tiehensä." - -"Kyllä äiti, tulen aivan heti", huusi Olga kääntyen ikkunaan päin. - -"Eihän Teidän äitinne kutsunut Teitä, hän vain katseli Teitä." - -"Niin, mutta tiedän hänen tarkoituksensa." - -"Vai niin. Nyt on minun lähdettävä. Katsokaahan, Olga, Te tiedätte -kyllä aivan hyvin, mitä minä halajan, mutta Te ette vastaa _minulle_ -samalla tavoin, että nyt Te tulette." - -Olga avasi oven. Nyt oli hän varmaankin saanut sen vaikutuksen, ettei -Rolandsen enää ollutkaan entinen mahtava Rolandsen ja sen takia oli -asiaa hiukan autettava. Eihän käynyt tyytyminen niin selvään tappioon. -Hän alkoi puhua kuolemasta ja oli lystikäs -- nyt hän kai jouti kuolla, -eikä hänellä mitään erityistä sitä vastaan ollutkaan. Mutta hautajaiset -halusi hän järjestää omalla tavallaan. Itse aikoi hän valmistaa kellon, -jota oli soitettava ja sen kieleksi oli otettava härän reisiluu, niin -tyhmä hän oli ollut. Ja papin oli pidettävä maailman lyhin hautapuhe, -pantava vain jalkansa haudalle ja sanottava: näen sinun lepäävän tässä -voimattomana ja kuolleena! - -Mutta Olgasta se oli ikävää, eikä hän enää ujostellut. Hänellä oli -lisäksi punainen silkkinauha kaulallaan, kuten oikealla neidillä, eikä -kukaan enää voinut nähdä nuppineuloja. - -Minun täytyy vielä enemmän parantaa asioitani, ajatteli Rolandsen. Hän -sanoi: "Olin odottanut, että tästä jotakin tulisi. Entinen morsiameni -pappilassa on ommellut kaikkiin vaatteisiini nimeni alkukirjaimet, niin -että kaikissa vaatteissani on Olga Rolandsenin nimi. Luulin sitä -taivaan viittaukseksi. Mutta nyt saan sanoa jäähyväiset ja kiittää -tältä päivältä!" - -Ja Rolandsen heilutti hattuaan ja läksi. Niin ylimielisesti hän -lopetti. Olipa merkillistä, jollei Olga nyt hiukan ajatellut häntä. - -Mitä oli tapahtunut? Lukkarin tytärkin oli karkoittanut hänet luotaan. -Hyvä! Mutta eivätkö muutamat seikat todistaneet kaiken olleen vain -ilvettä? Minkä takia istui Olga oven ulkopuolella, ellei vain -nähdäkseen hänen tulonsa? Ja minkä takia oli hän koristautunut -punaisella silkkinauhalla, kuin hieno neiti. - -Mutta jo pari iltaa myöhemmin osoittautuivat Rolandsenin kuvittelut -vääriksi. Hän näki ikkunastaan, että Olga meni Mackin puotiin. Hän -viipyi siellä iltamyöhään asti, ja hänen poislähtiessään saattoivat -häntä sekä Fredrik että Elise. Nyt olisi ylpeän Rolandsenin pitänyt -pysytellä tyyneenä ja hyräillä laulunpätkää tai välinpitämättömästi -rummuttaa pöytää sormillaan, sekä jatkaa ajattelemistaan, mutta sen -sijaan tarttui hän hattuunsa ja syöksyi metsään. Hän teki ison mutkan -ja tuli taas tielle pitkän matkaa muiden edellä. Hän pysähtyi ja -hengitti hiukan. Sitten alkoi hän kulkea heitä vastaan. - -Mutta noilla kolmella ei ollut pienintäkään kiirettä, heitä ei näkynyt, -ei kuulunut. Hän vihelsi ja hyräili, että he huomaisivat hänet, jos he -istuisivat jossakin paikoin metsässä. Vihdoinkin näki hän heidän -tulevan, he kulkivat häpeämättömän hitaasti iltamyöhään nähden, eikä -heillä näkynyt olevan mitään kiirettä ehtiä kotiin. Iso Rolandsen menee -heitä vastaan pitkä heinänkorsi suussa ja pajunoksa napinlävessä; -molemmat herrat tervehtivät kohdatessa ja naiset nyökkäsivät päätään. - -"Teillähän on kuuma", sanoo Fredrik, "missä Te olette ollut?" - -Rolandsen vastaa olkansa yli: "on kevät, seuraan vuoden ajan myötä." - -Ei mitään lörpöttelyä, vain pelkkää kirkasta totuutta! Hoho, miten -hitaasti ja välinpitämättömästi ja taipumattomasti hän oli kulkenut -heidän ohitseen -- hän oli ollut vieläpä kyllin vahva katsellakseen -Elise Mackia ylhäältä alas. Mutta tuskin oli hän päässyt heidän -näkyvistään, kun hän taas hiipi metsään, eikä enää ollut mahtava, vaan -nöyrä ja voitettu. Olga ei merkinnyt mitään, ja sitä ajatellessaan otti -hän kukkarostaan rintaneulan, jonka hän mursi rikki ja viskasi -tiehensä. Mutta Mackin tytär Elise oli suuri ja ruskea, ja kun hän -hymyili, näkyivät valkeat hampaat hiukan. Hänet oli Jumala tuonut -Rolandsenin tielle. Elise ei ollut sanonut sanaakaan, ja hän läksi -kenties taas huomenna tiehensä! Ja kaikki toivo oli turha. - -Hyvä! - -Mutta kotona lennätinasemalla vartoi neitsyt van Loos häntä. Hän oli jo -kerran toistanut morsiamelleen, että loppu oli oleva loppu, ja että -tämän oli paras matkustaa tiehensä. Ja neitsyt van Loos oli vastannut, -että sitä hänen ei tarvinnut kahdesti pyytää -- hyvästi. Mutta nyt oli -tyttö taas häntä odottamassa. - -"Tässä on sinulle lupaamani tupakkakukkaro", sanoi hän. "Ellet halveksi -sitä." - -Rolandsen ei ottanut sitä, vaan sanoi: "Tupakkakukkaro? En käytä -sellaisia tupakkakukkaroita!" - -"Vai niin", sanoi neitsyt van Loos, vetäen kätensä takaisin. - -Ja Rolandsen pakottautui hiukan lepyttämään häntä: "Ette kait Te sitä -minulle luvanneet! Ajatelkaahan tarkemmin, kenties papille. Nainut -mies!" - -Tyttö ei käsittänyt, että tämä pieni pila oli tuottanut Rolandsenille -vaivaa, eikä hän malttanut olla sanomatta: "näin neitosia tiellä, -niiden jälessä sinä arvattavasti juoksentelit." - -"Mitä se Teihin kuuluu?" - -"Ove!" - -"Minkä takia Te ette matkusta? Tehän näette, että tämä ei käy päinsä." - -"Sehän kävisi mainiosti päinsä, ellet sinä vain olisi sellainen -tuulihattu puhumaan roskaa naisten kanssa." - -"Aijotteko saattaa minut aivan huiluksi?" huusi Rolandsen. "Hyvää -yötä." - -Neitsyt van Loos huusi hänen jälkeensä: "Kylläpä olet koko kapine! -Kuulenkin sinusta kaikenlaista!" - -Hyödyttikö tällainen liiallinen omantunnontarkkuus mitään? Ja -minkätähden täytyi kurjalla raukalla vielä lisäksi olla kannettavanaan -pieni oikea rakkaudensuru? Sanottu ja tehty, Rolandsen meni -konttoriinsa, otti lennätinkoneen ja pyysi erään toverinsa Rosengårdin -asemalla ensi tilassa lähettämään hänelle puoli ankkuria konjakkia. -Sillä eihän tässä päättömässä jutussa ollut mitään ajatusta. - - - - -VII. - - -Elise Mack viipyi tällä kertaa kauvan tehtaalla. Hän jättää suuren -Rosengårdin ja on täällä ainoastaan hiukan huvittaakseen isäänsä hänen -täällä käydessään, sillä muuten hän ei kai pistäisi jalkaansa tähän -pitäjään, jos sitä vain jotenkin kävisi välttäminen. - -Vuosi vuodelta tuli Elise Mack yhä hienommaksi, hänellä oli punaisia, -valkeita ja keltaisia hameita, ja häntä ruvettiin kutsumaan neidiksi, -vaikkei hänen isänsä ollut pappi eikä lääkäri. Hän loisti yli kaikkien -kuin aurinko ja tähti. - -Hän tuli lennätinasemalle tuomaan pari sähkösanomaa ja Rolandsen otti -ne vastaan. Rolandsen puhui vain muutamia sanoja, jotka välttämättä -tarvittiin, eikä erehtynyt nyökkäämään tuttavallisesti päätään ja -kysymään vointia. Hän ei tehnyt minkäänlaista virhettä. - -"Kamelikurjen sulkia mainitaan tässä kaksi eri kertaa peräkkäin. En -tiedä, onko tahallaan niin merkitty?" - -"Kaksi kertaa?" sanoi Elise. "Näyttäkäähän minulle. Herra Jumala, -olette oikeassa. Olkaa hyvä ja lainatkaa minulle kynää." - -Ottaessaan pois käsineensä ja kirjoittaessaan hän jatkoi puhettaan. -"Tämä sähkösanoma on eräälle kaupungin kauppiaalle, hän olisi kait -nauranut minulle kuollakseen. Nythän se lienee oikein?" - -"Nyt se on oikein." - -"Ja Te pysytte yhä täällä", sanoi Elise jääden istumaan. "Vuoden -toisensa jälkeen näen Teidät täällä." - -Rolandsen tiesi kyllä, miksei hän hakenut pois täältä, parempaa -paikkaa. Arvattavasti jokin pidätti häntä täällä vuoden toisensa -jälkeen. - -"Täytyyhän sitä jossakin olla", vastasi hän. - -"Te voisitte tulla Rosengårdiin. Siellä on hiukan parempi olo." - -Hieno puna lensi Elisen kasvoille, niin että hän arvattavasti hiukan -katui sanojaan. - -"En saisi niin suurta asemaa." - -"Ei, Te olette arvattavasti vielä liian nuori." - -Rolandsen hymyili pientä surkeata hymyä: - -"Olette joka tapauksessa rakastettava, kun luulette syyksi sen." - -"Jos tulisitte meidän luoksemme, niin tapaisittehan siellä toki aina -hiukan enemmän ihmisiä. Tohtorin perhe, joka asuu aivan lähellä meitä, -kirjanpitäjä ja kaikki puotilaiset. Ja siellä on aina muutamia -huomattavia laivureita tai muita senkaltaisia, jotka käyvät maalla -terveisillä." - -"Rannikkolaivan kapteeni Henriksen?" ajatteli Rolandsen. - -Mitä hyödytti muuten kaikki tämä armollisuus? Oliko Rolandsen äkisti -muuttunut eilisestä toiseksi? Hänhän tiesi hullun rakkautensa koko -toivottomuuden, niin ettei siitä enää ollut mitään puhuttavaa. -Mennessään ojensi Elise Rolandsenille kätensä, eikä hän ollut muistanut -vetää käsineitä ylleen. Silkki vain kahisi hänen astuessaan portaita -alas. - -Ja Rolandsen istuutui pöydän ääreen, nukkavierussa takissaan ja -eteenpäin kumartuneena, ja lähetti sähkösanoman. Hänen rinnassaan -kuohui omituisia tunteita, häneen oli mennyt sametinhienon käden lämpö. -Mutta lähemmin ajateltuaan ei hänen tilansa kuitenkaan aivan kurja -ollut, keksintö saattoi tuoda paljon rahoja, jos hän milloinkaan sai -kolmeasataa taaleria. Hän oli vararikkoinen miljonääri. Mutta ehkäpä -hän jonakin kauniina päivänä keksisi keinon. - -Papinrouva tuli lähettämään sähkösanomaa isälleen. Rolandsenia oli -edellinen vierailu innostuttanut, hän ei enää ollut mielestään mikään -arvoton nolla, vaan toisten mahtimiesten arvoinen, hän puheli hiukan -rouvan kanssa, vain muutamia ylimalkaisia sanoja. Rouvakin viipyi hänen -luonaan hiukan yli tarpeellisen ajan ja pyysi häntä käymään pappilassa. - -Illalla kohtasi hän jälleen papinrouvan tiellä lennätinaseman -alapuolella, eikä tämä mennyt tiehensä, vaan jäi juttelemaan. -Arvattavasti se ei ollut hänelle vastenmielistä, koskapa hän itse jäi -siihen. - -"Tehän soitatte kitaraa", sanoi hän. - -"Kyllä. Odottakaahan hiukan, niin saatte kuulla, miten taitava olen." - -Ja Rolandsen meni noutamaan kitaraa. - -Rouva odotti. Arvattavasti se ei ollut hänestä varsin vastenmielistä, -koskapa hän jäi odottamaan. - -Rolandsen lauloi hänelle rakkaimmastaan ja tosiystävästään; laulut -eivät kyllä paljonkaan arvoisia olleet, mutta hänen äänensä oli vahva -ja kaunis, Rolandsen halusi vartavasten pidättää rouvan näin keskellä -tietä; voihan sattua, että joku kulki sitä pitkin tähän aikaan. Olihan -sellaista ennenkin sattunut. Ja jos rouvalla olisi ollut kiire, olisi -hän nyt joutunut pahaan pulaan, mutta sen sijaan rupesivat he taas -juttelemaan pitkäksi aikaa. Rolandsen puhui toisella tapaa kuin rouvan -mies, pappi, aivankuin ennentuntemattomista maailmoista, ja kun hän -lasketteli kaikkein kauneimpia puheenparsiaan, kuunteli rouva pyörein -silmin, kuin nuori tyttö. - -"Niin, niin, Jumala olkoon kanssanne", sanoi hän lähtiessään. - -"Niin toki onkin", vastasi Rolandsen. - -Rouva säpsähti: "Oletteko varma siitä? kuinka niin?" - -"Onhan hänellä omat syynsä. Tosinhan hän on kaiken olevaisen herra, -mutta mikä merkitys on olla eläinten ja vuorten Jumala? Me ihmiset -juuri teemme hänet siksi, mikä hän on. Miksei hän niinmuodoin olisi -kanssamme?" - -Ja lausuttuaan tämän loistavan mietelmän näytti Rolandsen perin -tyytyväiseltä. Papinrouva ajatteli poistuessaan hänen sanojaan. Hohhoh, -eipä kumma, että hänen, Rolandsenin pieni pää oli tehnyt suuren -keksinnön. - -Mutta nyt oli konjakki saapunut. Rolandsen oli itse kantanut ankkurin -laivasillalta; hän ei ensinkään kulkenut syrjäteitä kuormineen, vaan -kantoi sen vahvoilla käsillään keskellä kirkasta päivää. Niin rohkea -oli hänen sydämensä. Ja nyt koitti aika, jolloin Rolandsen unohti -kaikki vastoinkäymisensä. Öisin esiintyi hän kaikkien teiden valtiaana, -hän puhdisti ne niin, etteivät vieraat nuottamiehet, jotka tekivät -luvallisia matkojaan tyttöjen luo, päässeet niitä kulkemaan. - -Eräänä sunnuntaina oli eräs nuottaseurue kirkolla, joka mies hiukan -päissänsä. Jumalanpalveluksen jälkeen vetelehtivät he tiellä, -palaamatta takaisin veneilleen, heillä oli viinaa mukana, he joivat -itsensä yhä iloisemmiksi ja kiusasivat ohikulkevia. Pappi oli käynyt -puhumassa heille, mutta ilman tulosta; myöhemmin oli nimismies tullut, -päässänsä kultareunainen hattu. Muutamat miehet olivat silloin -poistuneet veneilleen, mutta kolme miestä, niiden joukossa Iso Ulrik, -oli pelkäämättä jäänyt paikoilleen. He aikoivat näyttää, että he -olivat maalla käymässä, huusivat he, tytöt olivat heidän. Ulrik oli -heidän mukanaan, ja Ulrik oli tunnettu aina Lofotenia ja Finmarken'ia -myöten. Tulkaa vain tänne! - -Kokoontui paljon pitäjäläisiä, jotka seisoskelivat tiellä tai -lepäilivät metsässä puiden välissä aina rohkeutensa mukaan ja -katselivat peloissaan Iso-Ulrikia, joka kerskaillen heiluskeli tiellä. - -"Nyt pyydän teitä poistumaan veneillenne", sanoo nimismies, "tai muussa -tapauksessa täytyy minun puhutella teitä toisella tapaa." - -"Menkää vain kotiin hattuinenne", vastaa Ulrik. - -Nimismies aikoi koota miehiä. - -"On parasta, ettet röyhkeile minua vastaan, kun minulla on hattu -päässäni", sanoo nimismies. - -Silloin nauroi Ulrik tovereineen, niin että heidän vatsaansa rupesi -koskemaan. Muuan reipas kalastajanuorukainen kulki ohi, joutui kiinni -ja sai kovan selkäsaunan. Ulrik sanoi: "Seuraava tänne!" - -"Nuora tänne!" ärjyi nimismies nähdessään verta. "Juoskaa noutamaan -nuoraa! -- Hänet on vangittava." - -"Kuinka monta teitä on?" kysyi Ulrik voittamattomasti. Ja hänen -toverinsa olivat jälleen sairastua naurusta. - -Mutta nyt tuli pitkä Rolandsen pitkin tietä, hän kulki hiljalleen ja -tuijotti tiukasti silmillään. Hän oli tavallisella kiertokulullaan. Hän -tervehti nimismiestä ja pysähtyi. - -"Tuossa on Rolandsen!" huusi Ulrik. "Tahdotteko nähdä Rolandsenia, -pojat?" - -Nimismies sanoi: "Hän on aivan hullu. Hän löi juuri äsken erään miehen -verille asti. Mutta nyt vangitsemme hänet miehissä." - -"Taitavat elämöidä hieman?" tokaisi Rolandsen. - -Nimismies nyökäytti päätänsä: "En aijo kärsiä tätä enää." - -"Tyhmyyksiä", sanoi Rolandsen, "mitä hyötyä niin suuresta puuhasta -olisi? Antakaa minun hieman käsitellä häntä." - -Ulrik lähestyi, tervehti pilkallisesti ja nykäisi Rolandsenia. Hän -tosin tunsi kosketelleensa jotakin lujaa ja raskasta, sillä hän -peräytyi, vaan jatkoi rähisemistänsä: "Hyvää päivää, Te sähköttäjä -Rolandsen! Kutsun sinua täydellisen nimesi ja virkasi mukaan, ettäs -tiedät, kuka olet." - -Vähään aikaan ei päästy mihinkään. Rolandsen ei millään ehdolla -halunnut laskea käsistään näin hyvää tappelutilaisuutta, ja häntä -harmitti, että kesti niin surkean kauvan, ennenkuin hän suuttui -senverran, että olisi maksanut takaisin ensimäisen nykäisyn. Hänen -täytyi keskustella Ulrikin kanssa pitääkseen riitaa vireillä. He -puhuivat tyhmyyksiä, pieksivät suutansa ja käyttivät kummatkin -juopuneiden miesten puhetapaa. Kun toinen sanoi, että tule vain tänne -niin voitelen sinua, niin että tuntuu, niin vastasi toinen, että jos -tulet, niin tulet juuri parhaiksi lämpimään saunaan. Ja ympärillä -seisovan väkijoukon mielestä puhuttiin kummallakin puolen sattuvasti. -Mutta kun nimismies näki, että suuttumus ja taisteluhalu yhä vain -kasvoi Rolandsenissa, hymyili hän ja kulki jutellen ihmisjoukossa. - -Äkkiä löi Ulrik näppiä Rolandsenin nenän alla, ja nyt ihastui Rolandsen -ikihyväksi, hän ojensi kätensä ja tarttui toisen puseroon. Mutta se oli -harhaisku, pusero ei pitänyt, eikä heikon puseron kahtiarepimistä -voinut pitää sankarityönä. Hän otti pari hyppyä tavoittaakseen Ulrikin -ja irvisti ja näytti hampaitaan ihastuksesta. Sitten syntyi tappelu. - -Kun Ulrik oli kokeillut "tanskalaisella kallolla", oli Rolandsen -selvillä vastustajansa erikoisalasta. Mutta Rolandsen oli mestari -omalla erikoisalallaan -- varma ja vahva lyönti kämmenselällä -leukaluuta vastaan; lyönti sattuu leuvan toiselle puolelle. Koko pää -tärähtää, kaikki pyörii ympäri ja lyöty horjahtaa kumoon. Ei mikään -jäsen mene paikoiltaan eikä vertakaan näy, kuin hiukan nenän ja suun -ympärillä. Jää hetkeksi pyörryksissä paikoilleen. - -Äkkiä sattui Suur-Ulrikiin tämä lyönti ja hän pyöri pitkän matkaa, -aina ojanreunaan asti. Jalat menivät hänen altaan ristiin kuin -kuolleella, kaikki meni sekaisin. Ja Rolandsen oli taitava käyttämään -taistelupukarien kieliä, hän sanoi; "seuraava tänne!" Hän näytti varsin -iloiselta, eikä hän huomannut, että hänen paitansa oli repeytynyt -kaulan kohdalta. - -Mutta seuraavat vuorossa olivat Ulrikin molemmat toverit, jotka nyt -aivan vaiti ihmettelivät, eivätkä pidelleet vatsaansa naurun takia. - -"Tehän olette vain lapsia", huusi Rolandsen heille. "Minä olisin vain -hiukan voidellut teitä." - -Nimismiehen onnistui puhua heille järkeä, heidän piti tarttua -toveriinsa ja kantaa hänet pois ihan tulisella kiireellä. "Minun on -kiittäminen teitä", sanoi hän Rolandsenille. - -Mutta kun Rolandsen näki noiden kolmen vieraan poistuvan, ei se -ensinkään häntä miellyttänyt, vaan hän huusi vielä heidän jälkeensä: -"Tulkaa uudelleen huomis-iltana. Heittäkää lennätinasemalla joku -akkunaruutu rikki, niin minä ymmärrän mistä on kysymys. Hyi, tehän -olette kaikki vain penikoita!" - -Tavan mukaan suurenteli hän asiaa liiaksi, jutteli ja kehui -loppumattomiin. Mutta kuulijat menivät tiehensä. Äkkiä tulee eräs -nainen Rolandsenia kohti, katsoo häneen kirkkailla silmillään ja -ojentaa hänelle kätensä. Se on papinrouva. Hän on myös nähnyt -taistelukohtauksen. - -"Sepä oli suurenmoista", sanoi hän. "Ulrik muistaa elinikänsä sen -lyönnin." - -Hän näki, että Rolandsenin paita oli auki. Aurinko oli paahtanut hänen -kaulansa ruskeaksi, mutta siitä alaspäin oli iho valkea. - -Rolandsen panee paidankauluksen kiinni ja tervehtii. Hänestä ei ole -ensinkään vastenmielistä, että papinrouva puhuttelee häntä kaikkien -nähden; taistelunvoittaja saa kunniaa, hänen mielestään kannatti lausua -tälle lapselle muutamia ystävällisiä sanoja. Rouva parka, hänen -kenkänsä olivat perin kurjat, eikä hän juuri näyttänyt liian hellän -kohtelun pilaamalta. - -"On tuollaisten silmien väärinkäyttöä katsella minua", sanoi Rolandsen. - -Rouvan posket punastuivat. - -Rolandsen kysyi: "Te kaipaatte kait kaupunkia?" - -"En ensinkään", vastasi rouva, "onhan täälläkin hyvä olla. Kuulkaahan, -ettekö voi tulla mukaani ja vierailla luonamme tämän päivän?" - -Rolandsen kiitti: hän ei voinut. Lennätinkonttoria oli valvottava -pyhäisin ja arkisin. "Mutta minä kiitän teitä", sanoi hän. "Yhtä minä -pastorilta kadehtin, se on Teitä." - -"Mitä...?" - -"Minä kadehtin Teitä häneltä kohteliaasti, mutta varmasti." - -No niin, nyt oli hän sanonut sen. Se johtui kait hänen alituisesta -tavastaan levittää iloa ympärilleen. - -"Te olette pilkkakirves", vastaa rouva hiukan toinnuttuaan. - -Mutta Rolandsen ajatteli kotimatkalla, että tämä päivä oli ollut -onnistunut. Viinin ja voitontunnelmansa kannustamana alkoi hän ajatella -kaikenlaista siitä, että nuori papinrouva niin usein antautui hänen -kanssaan juttusille; hän kävi varovaksi ja viekkaaksi: kenties -erottaisi papinrouva neitsyt van Loosin ja auttaisi Rolandsenia -kantamaan hänen raskasta taakkaansa. Ei hän, Rolandsen, kuitenkaan -aikonut sitä suoraan pyytää; olihan muitakin keinoja. Kenties teki -papinrouva itsestään hänelle tämän palveluksen, koska he kerran olivat -tulleet niin hyviksi ystäviksi. - - - - -VIII, - - -Pappilan väki herää yöllä lauluun. Ei milloinkaan ennen ole sellaista -sattunut heille, laulu kuulostaa pihalta, aurinko säteilee kaiken yllä, -kalalokit ovat heränneet, kello on kolme. - -"Olen kuulevinani laulua", huutaa pappi rouvansa huoneeseen. - -"Se kuuluu täältä minun ikkunani alta", vastaa rouva. - -Hän kuunteli. Hän tunsi varsin hyvin rajun Rolandsenin äänen ja kuuli -hänen kitaransa soiton. Mutta kylläpä hän oli häpeämätön; lauloi -suloisesta neidostaan aivan rouvan ikkunan alla. Rouvan posket aivan -kuumottivat mielenliikutuksesta. - -Pappi tuli huoneeseen ja kurkisti ikkunasta. "Näkyy olevan sähköttäjä -Rolandsen", sanoi hän rypistäen otsaansa. "Hän on äskettäin saanut -puolen ankkuria konjakkia. Häpeä sellaista miestä." - -Mutta rouva ei katsellut niin synkältä kannalta tätä pientä tapahtumaa; -tuo kummallinen sähköttäjä osasi tapella kuin rantajätkä ja laulaa kuin -pyhän innostuksen valtaama nuorukainen, hän toi suurta vaihtelua tähän -hiljaiseen elämään ja näihin pieniin oloihin. - -"Taitaa olla kysymyksessä serenaadi", sanoi hän hymyillen. - -"Jota et juuri voine itsellesi omistaa", vastasi pappi. "Vai mitä itse -arvelet?" - -Aina piti hänen sekaantua joka asiaan! Rouva vastasi: "No, eihän tämä -nyt niin hirveän vaarallista ole. Sehän on vain pieni päähänpisto!" -Mutta itsekseen päätti kiltti rouva, ettei hän koskaan enää katselisi -Rolandsenia ihastuttavin silmin ja johtaisi häntä hullutuksiin. - -"Nyt alkaa hän totta tosiaan uuden laulun!" huudahti pappi. Hän astui -suorastaan ikkunan luo ja naputti ruutua. - -Rolandsen katsahti ikkunaan. Itse pappi seisoi siinä omassa korkeassa -persoonassaan. - -Laulu vaikeni. Rolandsen näytti perin nololta, hän oli hetken kuin -lamautunut ja hiipi senjälkeen pois pihasta. - -Pappi sanoi: "No, nyt sain hänet lähtemään." Hän oli varsin -tyytyväinen, että pelkällä esiintymisellään oli saanut niin paljon -aikaan. "Ja nyt hän saa minulta huomenna kirjeen", sanoi hän. "Olen -kauan pitänyt häntä silmällä hänen sopimattoman elämänsä takia." - -"Enkö minä mieluummin voi sanoa hänelle, ettemme tahdo kuulla hänen -lauluaan öisin?" - -Pappi jatkoi, huomaamatta vaimonsa ehdotusta: "Ja sitten menen puhumaan -hänen kanssansa." Pappi lausui tämän vakuuttavan varmasti. Oli kuin -olisi suuriakin seurauksia sillä, että hän menisi puhuttelemaan -Rolandsenia. - -Hän palasi huoneeseensa, makasi kauvan aikaa ja tuumaili. Hän ei -aikonut enää ensinkään kärsiä tuota hulluttelijaa, joka vain kopeili ja -vapaalla elämällään teki koko seudun epävarmaksi. Pappi ei erotellut -ihmisiä arvojärjestyksen mukaan, vaan lähetteli kirjeitään niin yhdelle -kuin toisellekin ja vaati kunnioitusta. Pimeää seurakuntaa oli -valaistava. Levionin sisar oli vielä hänen mielessään. Tämä ei ollut -parantanut tapojaan ja papin oli täytynyt erottaa hänen veljensä -kirkonisännän toimesta. Kova onni oli ahdistellut Levionia, hänen -vaimonsa kuoli, mutta jo itse hautajaistilaisuudessa oli pappi häntä -ahdistellut. Kamala juttu. Kun näet tuon kelpo kirkonisännän piti -haudata vaimonsa, muisti hän, että hän oli luvannut Fredrik Mackille -tapetun vasikan. Matka oli yhteinen, ja kun ei ilmakaan enää ollut niin -kylmä, että lihaa olisi voinut kauemmin säilyttää, otti hän vasikan -mukaansa. Enok, peitekorvainen nöyrä mies kertoi asian papille ja tämä -kutsui Levionin heti puheilleen. - -"En voi enää pitää sinua kirkonisäntänä", sanoi pappi. "Siskosi makaa -ja tekee syntiä talossasi, sinä et pidä huonettasi kurissa ja -järjestyksessä, sinä makaat ja nukut öisin, kun vieras mies tulee -taloosi." - -"Ikävä kyllä", vastasi kirkonisäntä, "niinhän sitä monasti sattuu." - -"Sitäpaitsi eräs toinen asia -- sinä viet vaimosi hautaan ja kuljetat -samalla kertaa kuolleen vasikan. Mitä se sellainen merkitsee?" - -Mutta nyt heitti kalastaja pappiin aivan ymmärtämättömän katseen ja -piti häntä omituisena. Kalastajan vaimo oli ollut käytännöllinen sielu, -ja hän olisi ensimäisenä huomauttanut vasikan myötäottamisesta, jos -vaan olisi voinut. "Sinähän ajat juuri sitä tietä", olisi eukko-vainaja -sanonut. - -"Jos pastori ottaa asiat noin pikkumaisen tarkasti, ei pastori koskaan -saa kunnollista kirkonisäntää", sanoi Levion. - -"Se on minun asiani", vastasi pappi. "Mutta sinä olet erotettu." - -Levion katsoi vinosti eteensä. Häntä oli epäilemättä kohdeltu -loukkaavasti, naapurit riemuitsisivat hänen kukistumisestaan. - -Pappi oli kiihoittunut. "Mutta herran nimessä", sanoi hän "etkö voi -taivuttaa sisartasi menemään naimisiin miehen kanssa?" - -"Eikö pastori luule, että minä olen koettanut?" vastasi Levion. "Mutta -hän ei ole itsekään oikein varma, kuka syyllinen on." - -Pappi tuijottaa suu auki: "Mitä hän ei ole...?" Ja kun hän vihdoin -käsittää, lyö hän kätensä yhteen. Sitten nyökäyttää hän päätään -lyhyesti: "Kuten sanottu, hankin itselleni toisen kirkonisännän." - -"Kuka tulee siksi?" - -"Sitä minun ei tarvitse sanoa sinulle. Mutta Enok se on." - -Talonpoika tuumaili kauvan asiaa. Hän tunsi sen herran, heillä oli -ollut vähän selvittämättömiä asioita keskenään. "Vai Enok!" sanoi hän -vain ja läksi. - -Ja Enok saattoi kyllä toimittaa virkaansa. Hän oli syvämietteinen mies, -joka ei pitänyt päätään pystyssä, vaan painoi sen rintaa vastaan ja oli -perusteellinen. Huhuiltiin, että hän oli epärehellinen toveri; merellä --- monta vuotta sitten oli hänet tavattu vetämässä toisten verkkoja. -Mutta se oli kait vain kateutta ja pahaa puhetta. Hänen pukunsa ei -ollut minkään kreivin eikä vapaaherran; korville sidottu kaulahuivi -rumensi häntä. Sitäpaitsi oli hänen tapansa, kohdatessaan jonkun -tiellä, työntää sormensa ensin yhteen ja sitten toiseen sierameen ja -aivastaa. Mutta Jumala ei katsonut ulkonaista ja tämä hänen vähäinen -palvelijansa Enok halusi vain aivan luonnollisesti hiukan siivota -itseään, kohdatessaan ihmisiä. Tullessaan sanoi hän: "Jumalan rauhaa!" -mennessään: "Rauha kanssanne!" Kaikki oli perusteellista ja harkittua. -Kantoipa hän sitä suurta veistopuukkoakin, joka riippui vyössä, niin -kiitollisen näköisenä, että näytti, kuin olisi hän aikonut sanoa: -"ikävä kyllä on useita, joilla ei ole edes puukkoa, millä leikata." -Viimeisillä kymmenyspäivillä oli Enok herättänyt huomiota suurella -lahjallaan, hän pani näet setelin alttarille. Oliko hän ansainnut niin -runsaasti puhtaita rahoja viime aikoina? Asianlaita oli kai niin, että -joku korkeampi voima lisäsi rovoillaan hänen rahojaan. Hän ei ollut -ensinkään velkaa Mackin puotiin, hänen kalavarastonsa olivat -koskemattomat, hänen perheensä kävi hyvin puettuna. Ja Enok piti -kotinsa mitä parhaassa kurissa ja järjestyksessä. Hänellä oli poika, -joka oli hiljaisen ja kunnon nuorukaisen oikea esikuva. Poika oli ollut -kalastamassa Lofotenilla, niin että hänellä olisi ollut oikeus tulla -kotiin kädessään sininen ankkurinkuva, mutta hän ei sitä tehnyt. Isä -oli aikaisin opettanut hänelle jumalanpelkoa ja nöyryyttä. Tällainen -siunaus johtui siitä, että kulki tietään hiljaa ja alakuloisena, arveli -Enok. - -Papin maatessa ja miettiessä näitä, joutui aamu. Tuo onneton sähköttäjä -Rolandsen oli turmellut hänen yöunensa, hän nousi levolta jo kello -kuusi. Silloin huomasi hän, että rouva jo oli pukeutunut kaikessa -hiljaisuudessa ja mennyt ulos. - -Aamupäivällä meni rouva sähköttäjä Rolandsenin luo ja sanoi: "Te ette -saa laulaa meille öisin." - -"Ymmärrän, että käyttäydyin tyhmästi", sanoi Rolandsen. "Luulin, että -neitsyt van Loos oli siinä huoneessa, mutta hän onkin muuttanut." - -"Te lauloitte siis hänelle?" - -"Niin. Pienen laulunpätkän näin aamuhetkellä." - -"Siinä huoneessa makasinkin minä", sanoi rouva. - -"Neitsyt makasi siinä ennen, edellisen papin aikana." - -Rouva ei sanonut enää mitään, hänen silmänsä olivat käyneet tuhmiksi ja -sameiksi. - -"Niin, niin, kiitos vaan", sanoi hän poislähtiessään, "olihan laulua -hauska kuulla, mutta Te ette saa enää tehdä niin." - -"Minä lupaan sen. Jos olisin aavistanut... En tietysti olisi uskaltanut -tehdä sitä." - -Rolandsen näytti aivan haluavan vajota maan alle. - -Kun rouva tuli kotiin, sanoi hän: "Olen todellakin hyvin väsynyt -tänään." - -"Onko se mikä ihme?" vastasi pappi. "Eihän se ulvoja antanut sinun -maata viime yönä." - -"Taitaa olla parasta, että neitsyt lähtee tiehensä", sanoi rouva. - -"Neitsyt?" - -"Rolandsenhan on kihloissa hänen kanssaan, näetkös. Ei taida olla -kovinkaan rauhallista öisin." - -"Rolandsen saa minulta kirjeen tänään." - -"Kaikkein yksinkertaisintahan on, että neitsyt lähtee tiehensä." - -Jolloin pappi ajatteli, että se ei ensinkään ollut yksinkertaisinta, -koska uuden talousneitsyen hankkimisen tuotti hänelle lisättyjä -kustannuksia. Sitäpaitsi oli neitsyt van Loos hyvin kunnollinen -- -ilman häntä ei talossa olisi mitään järjestystä. Hän muisti, miten oli -alussa, kun rouvan oli ohjattava ja järjestettävä kaikki omin päin, -niin, hän ei tulisi sitä koskaan unohtamaan. - -"Kenenkä haluaisit hänen sijaansa?" kysyi pappi. - -Rouva vastasi: "Teen mieluummin itse hänen työnsä." - -Silloin naurahti pappi katkerasti ja sanoi: "Kyllä, silloinhan kaikki -tulee tehdyksi." - -Rouva virkahti loukkautuneena ja harmissaan: "En huomaa muuta, kuin -että minun joka tapauksessa täytyy koko ajan olla mukana ja hoitaa -taloani. Niin että neidin työ ei kovinkaan suuria merkitse." - -Pappi vaikeni. Ei hyödyttänyt mitään kysellä ja vastata edelleen, -Jumala paratkoon! "Neitsyt ei voi matkustaa tiehensä", sanoi pappi. -Mutta hänen vaimollaan oli niin huonot kengät jalassa, että oli aivan -surkean näköistä, ja hän sanoikin lähtiessään: - -"Meidän täytyy ensi tilassa hankkia sinulle uudet kengät." - -"Oh, nythän on kesä", vastasi rouva. - - - - -IX. - - -Nyt ovat viimeiset kalastajavenheet valmiit purjehtimaan tiehensä. -Pyydystäminen on päättynyt. Mutta meri oli vielä rikas sillistä, -sen näyttivät merkit pitkin rannikkoa, ja hinnat laskeutuivat. -Kauppamies Mack oli ostanut kaiken sillin, minkä sai, eikä kukaan ollut -kuullut, että maksuissa olisi sattunut mitään keskeytyksiä -- vain -viimeistä venekuntaa oli hän pyytänyt odottamaan hiukan, kunnes hän -ehtisi sähköttää rahoja etelästäpäin. Mutta silloin oli väki heti -sihissyt ja suhissut: ahaa, hän on pulassa! - -Mutta kauppamies Mack oli mahtava kuten ennenkin. Hän oli kesken muita -puuhiaan luvannut papinrouvalle leipuriliikkeen -- hyvä, sitä -rakennettiin, työmiehet olivat tulleet, perusmuuri oli valmis. Rouvan -mielestä oli tosi ilo käydä katselemassa, miten hänen leipuripuotinsa -edistyi. Mutta nyt oli itse rakennus rakennettava ja siihen tarvitsi -Mack toisia työntekijöitä -- hän oli sähköteitse pyytänyt niitäkin, -sanoi hän. - -Mutta nyt oli leipuri, joka asui nimismiehen talossa, tullut järkiinsä. -Mitä papin kirjeet eivät olleet saaneet aikaan, sen sai Mack -perusmuureineen. "Leipää on tuleva, jos leipää kerran halutaan", sanoi -leipuri. Mutta aivan hyvinhän ymmärrettiin, että miesparka aivan -turhaan potki tutkainta vastaan. Mack oli hänet musertava. - -Rolandsen istuu huoneessaan ja laatii ihmeellistä plakaattia, jonka -alle hän on kirjoittanut nimensä. Hän lukee sen monta kertaa ja arvelee -sitä hyväksi. Sitten pistää hän sen taskuunsa, ottaa hattunsa ja lähtee -ulos. Hän suuntaa askeleensa Mackin konttoriin tehtaalle. - -Rolandsen oli odotellut, että neitsyt van Loos matkustaisi tiehensä, -mutta hän ei matkustanutkaan, papinrouva ei siis ollutkaan sanonut -häntä irti toimestaan. Rolandsen oli erehtynyt luullessaan, että -papinrouva tekisi hänelle palveluksia, hänen terve järkensä palasi ja -hän ajatteli: pysytelkäämme vain maassa, emme näytäkään panneen -kenenkään päätä pyörälle. - -Sensijaan oli Rolandsen saanut papilta vakavan ja rankaisevan kirjeen. -Rolandsen ei salannut, että hän oli sen saanut, hän puhui siitä -ylhäisille ja alhaisille. Kirje oli hyvin ansaittu, sanoi hän, ja se -oli tehnyt hänelle hyvää -- ei kukaan pappi ollut välittänyt hänestä -ripillepääsyn jälkeen. Rolandsenin mielestä piti papin lähetellä paljon -sellaisia kirjeitä ja ilahduttaa ja tukea hiukan itsekutakin. - -Mutta kukaan ei voinut huomata, että Rolandsen olisi käynyt iloiseksi -ja varmaksi viime aikoina, päinvastoin, hän mietiskeli enemmän kuin -koskaan ennen ja näytti hautovan jotakin erityistä ajatusta, "Teenkö -sen, vai enkö tee sitä?" saattoi hän mutista itsekseen. Kun sitten -hänen entinen morsiamensa, neitsyt van Loos, saman päivän aamuna oli -kiusannut hänet melkein kuoliaaksi tuon tuhman serenaadin takia -pappilassa, oli Rolandsen eronnut hänestä sanoen merkitsevät sanat: -"Minä teen sen!" - -Rolandsen astuu Mackin konttoriin ja tervehtii. Hän on aivan selvä. Isä -ja poika seisovat kumpikin omalla puolellaan pulpettia ja kirjoittavat. -Vanha Mack tarjoaa hänelle tuolin, mutta Rolandsen ei istuudu, vaan -sanoo: - -"Minä haluaisin vain sanoa, että se olin minä, joka tein murtovarkauden -teidän taloonne." - -Isä ja poika tuijottivat häneen. - -"Tulen ilmiantamaan itseni", sanoi Rolandsen. "En tee oikein, jos -vaikenen kauemmin, asiat ovat muutenkin kyllin hullusti." - -"Haluan olla kahdenkesken", sanoo vanha Mack. - -Fredrik menee ulos huoneesta. - -Mack kysyy: "Oletteko aivan terve tänään?" - -"Juuri minä tein murtovarkauden", huutaa Rolandsen. Ja hänellä oli -ääni, joka kuului, lauloipa hän tai huusi. Kuluu hetki. Mack vilkutti -silmiään ja tuumaili. "Te olette sen tehnyt, sanotte Te?" - -"Olen." - -Mack ajatteli edelleen. Hänen terävät aivonsa olivat ratkaisseet -useamman kuin yhden arvoituksen elämässä, hän oli tottunut tekemään -nopeita johtopäätöksiä. - -"Aijotteko myös pysyä sanassanne huomenna?" - -"Aijon. Tämän jälkeen en tule salaamaan rikostani. Olen saanut kirjeen -papilta, se minut on muuttanut." - -Aikoiko Mack uskoa sähköttäjän sanoja? Vai antautuiko hän vain näön -vuoksi lähempiin keskusteluihin hänen kanssaan? - -"Milloin teitte murtovarkauden?" kysyi hän. - -Rolandsen mainitsi yön. - -"Miten Te toimitte?" - -Rolandsen selitti kaikki aivan tarkalleen. - -"Muutamia papereita oli samassa laatikossa kuin setelit, näittekö -niitä?" - -"Näin. Siinä oli muutamia papereita." - -"Otitte yhden mukaanne -- missä se on?" - -"Ei minulla ole sitä. Paperia? Ei ole." - -"Se oli minun henkivakuutustodistukseni." - -"Teidän henkivakuutustodistuksenne, niin, aivan oikein, nyt muistan -sen. Minun täytyy tunnustaa, että poltin sen." - -"Vai niin. Siinä teitte väärin, saatoitte minulle paljon vaivaa -pakottamalla minut hankkimaan uuden." - -Rolandsen sanoi; "Olin aivan sekaisin, ei ainoatakaan selvää ajatusta -ollut päässäni. Pyydän Teiltä kaikkea anteeksi!" - -"Toisessa kirstussa oli monta tuhatta taaleria, miksi ette ottanut -sitä?" - -"En löytänyt sitä." - -Mackin johtopäätös oli valmis. Olipa sähköttäjä tehnyt murtovarkauden -tai ei, oli hän joka tapauksessa Mackille kaikkein sopivin murtovaras. -Hän ei suinkaan olisi salaava asiaa, vaan päinvastoin kertova sen -jokaiselle elävälle sielulle, jonka tapaisi. Viimeiset nuottamiehet -veisivät uutisen kotiinsa ja levittäisivät sen rannikkoseudun -kauppamiehille. Mackia voitiin pitää pelastuneena. - -"En ole ennen kuullut, että kuljette ihmisten taloissa ja... että -Teillä on sellainen vika", sanoo hän. - -Johon Rolandsen vastasi, että ei, ei kalastajien taloissa. Hän ei -ryöstänyt talonpoikia. Hän meni itse pankkiin. - -Siinä sai Mack! Hän sanoi surkutellen vain: "Mutta että Te voitte -menetellä tuolla tavalla _minua_ kohtaan!" - -Rolandsen vastasi. "Pakoitin itseni rohkeaksi ja häikäilemättömäksi. -Ikävä kyllä tapahtui se humalapäissä." - -Ei ollut enää mahdotonta, että tunnustus oli tosi. Hullu sähköttäjä -vietti irstailevaa elämää, eikä hänellä ollut suuria tuloja -- konjakki -Rosengårdista maksoi rahaa. - -"Ja ikävä kyllä täytyy minun tunnustaa vielä muutakin", sanoi -Rolandsen. "En voi antaa Teille rahoja takaisin." - -Mack näytti välinpitämättömältä. "Se ei merkitse mitään", vastasi hän. -"Minua huvittaa vain se tyhmä lavertelu, jonka alaiseksi olette minut -saattanut. Kaikkiin näihin loukkauksiin minua ja perhettäni kohtaan." - -"Aijoin tehdä jotakin korjatakseni asiaa." - -"Mitä niin?" - -"Otan pois ilmoituksen pappilan veräjäpatsaasta ja asetan omani -sijaan." - -Noissa sanoissa Mack taas tunsi saman ajattelemattoman houkan. "Ei, -sitä minä en vaadi", sanoi hän. "Onhan asia muutenkin ikävä Teille, -miesparka. Mutta tahdotteko sensijaan kirjoittaa erään selityksen -tässä." Ja Mack osoitti päällään Fredrikin paikkaa. - -Rolandsenin kirjoittaessa istui Mack ja tuumaili. Koko tämä ikävä juttu -oli kääntynyt hänelle hyväksi. Tosinhan se maksoi jonkun verran, mutta -ne rahat olivat hyvin käytetyt, hänen maineensa oli nyt leviävä yli -koko maan. - -Mack luki selityksen ja sanoi: "No, se kelpaa kyllä. Minä en -tietystikään aijo käyttää sitä mihinkään." - -"Kuten vain haluatte", vastasi Rolandsen. - -"Enkä myöskään aijo ilmaista Teidän tunnustustanne, Asia jää meidän -väliseksemme." - -"Siinä tapauksessa puhun minä itse", sanoi Rolandsen. "Papin kirjeessä -sanotaan nimenomaan, että on tunnustettava." - -Mack avasi tulenkestävän kaappinsa ja otti esiin setelipinkan. Nyt oli -hän tilaisuudessa näyttämään, mikä mies hän oli. Kukaan ei luultavasti -tiennyt, että lahdella odotti vieras venhekunta juuri näitä rahoja, -joita saamatta se ei halunnut lähteä tiehensä. - -Mack laski neljäsataa taaleria ja sanoi: "En tee tätä Teitä -loukatakseni, vaan minun on tapana pitää, minkä sanon. Olen luvannut -neljäsataa taaleria, jotka nyt ovat Teidän." - -Rolandsen meni ovea kohden. "Ansaitsen Teidän halveksumisenne", sanoi -hän. - -"Minun halveksumiseni!" huudahti Mack. "Sanon Teille erään asian..." - -"Teidän jalomielisyytenne piinaa minua. Te ette vaadi minua -rangaistavaksi, Te palkitsette minut." - -Mutta eihän Mack olisi vielä voinut kopeilla kahdensadan taalerin -menettämisestä varkauden kautta. Vasta sitten, kun hän palkitsi varkaan -kaksinkertaisella summalla, sai asia loiston ympärilleen. Hän sanoi: -"Teistä tulee nyt onneton mies, Rolandsen. Te menetätte paikkanne. Minä -en tarvitse näitä rahoja, mutta niillä on Teihin nähden käytännöllinen -merkitys ensi alussa. Ajatelkaahan sitä." - -"En voi", sanoi Rolandsen. - -Silloin otti Mack setelit ja työnsi ne hänen taskuunsa. - -"Olkoot ne sitten lainaksi", pyysi Rolandsen. - -Ja ritarillinen kauppakuningas suostui siihen ja vastasi: "Hyvä, olkoot -lainaksi!" Mutta hän ymmärsi, ettei hän enää koskaan tulisi näkemään -niitä rahoja. - -Rolandsen vaipui kokoon, ikäänkuin hän nyt kantaisi elämänsä suurinta -taakkaa. Oli oikein surkeata nähdä. - -"Kiiruhtakaa nyt taas pyrkimään oikealle tielle", sanoi Mack -kehoittavasti. "Eihän tämän harha-askeleen tarvitse olla auttamaton." - -Rolandsen kiitti mitä nöyrimmin kaikesta, ja läksi. "Olen varas", sanoi -hän jo tehtaan tytöille, kulkiessaan heidän ohitseen. Ja hän tunnusti -kaiken. - -Hän ohjasi kulkunsa pappilan veräjälle. Siitä repi hän pois Mackin -ilmoituksen ja pani omansa sijaan. Siinä oli kirjoitettuna, että juuri -hän oli varas, eikä kukaan muu. Ja huomenna oli sunnuntai -- paljon -kirkkoväkeä oli kulkeva siitä ohi. - - - - -X. - - -Rolandsen näytti pian toipuvan. Sittenkun koko pitäjä oli lukenut hänen -ilmoituksensa, pysyttelihe hän itsekseen ja vältti ihmisiä. Sillä oli -sovittava vaikutus; langennut sähköttäjä ei siis ollut päättömästi -paatunut rikokseensa. Tosi asia oli, ettei Rolandsenilla enää ollut -aikaa kierrellä toivotonna pitkin teitä, hän teki väsymättömästi työtä -huoneessaan öisin. Oli monta pientä ja suurta koepulloa, jotka hänen -täytyi sulkea laatikkoihin ja lähettää postin mukana itään ja länteen. -Hän lähetteli myös sähkösanomia varhain ja myöhään. Oli tultava -valmiiksi, ennenkuin hänet ajettaisiin pois asemalta. - -Rolandsenin häväistysjuttu oli tullut tunnetuksi myös pappilassa, ja -kaikki katsoivat nyt säälien neitsyt van Loosia, jolla oli ollut -sellainen sulhanen. Pappi kutsui hänet konttoriinsa ja keskusteli hänen -kanssaan kauvan ja lempeästi. - -Neitsyt van Loos ei missään tapauksessa enää aikonut olla tekemisissä -sähköttäjän kanssa, hän päätti mennä Rolandsenin luo ja lopettaa kaikki -välit. - -Hän tapasi Rolandsenin alakuloisena ja pahoillaan, mutta se ei -liikuttanut hänen sydäntään. "Sinullahan on siistiä puuhaa", sanoi hän. - -"Toivoin Teidän tulevan, voidakseni pyytää Teiltä armoa", vastasi -Rolandsen. - -"Armoa? Ei, tiedätkö! Sanonpa sinulle Ove, että olen aivan sekapäinen -takiasi. Enkä minä tahdo enää millään ehdolla tuntea sinua tässä -maailmassa. Minua ei tunneta miksikään varkaaksi tai petturiksi, vaan -kuljen rehellistä elämän uraani. Ja enkö minä ole varoittanut sinua -parhaassa tarkoituksessa, ja sinä olet vain paatunut? Sopiiko nyt -kihloissa olevan miehen käydä ympärinsä ja hakkailla vieraita -naikkosia, kuin mikä hempukka? Ja sitten varastat sinä rahoja ihmisiltä -ja rupeat tunnustuksille pitkin patsaita julkisen tien varrella. Häpeän -niin, etten tahdo pysyä nahoissani, enkä kuitenkaan voi olla vapaa koko -jutusta. Pidä vain suusi kiinni, minä tunnen sinut kyllä, sinä et voi -muuta kuin paaduttaa itsesi ja huutaa eläköötä. Minun rakkauteni on -ollut todellista laatua, mutta sinä olet vain ollut minua kohtaan juuri -kuin spitaalitauti, ja olet saastuttanut minun elämäni varkaudella ja -rosvoamisella. Ei hyödytä mitään, mitä aijot sanoa. Jumalan kiitos, -kaikki ihmiset sanovat samaa, että sinä olet narrannut ja -pahoinpidellyt minua. Pappi sanoo, että minun täytyy heti matkustaa -sinun luotasi, niin vastenmielistä kuin se onkin hänelle. Eläkä nyt -seiso siinä koettaen piiloutua, Ove, sillä sinä olet syntinen Jumalan -ja ihmisten edessä ja suorastaan pimeyden pauloissa. Ja kun minä sanon -sinulle Ove vielä kerran, niin en ajattele, eläkä luule, että taas -sopisin sinun kanssasi. Sillä minun tarkoitukseni on, että me emme enää -tunne toisiamme, enkä minä enää ole sinut Teidän kanssanne missään -maailmassa. Sillä kukaan ei ole tehnyt niin paljon hyvää kuin minä olen -tehnyt, sen tiedän minä aivan varmasti, mutta sinä olet vain ollut -täynnäsi kevytmielisyyttä minua kohtaan ja olet pahoinpidellyt minua -varhain ja myöhään. Mutta en minäkään, paha kyllä, ole ollut syytön, -sillä minä olen katsonut sormieni välitse sinun tekojasi aina tähän -asti, enkä ole saanut silmiäni auki." - -Siinä seisoi nyt tuo onneton ihminen, eikä voinut puolustautua. Niin -poissa suunniltaan, kuin tänään, ei Rolandsen ollut koskaan ennen -kuullut neitsyen olevan, raskas rikos oli kokonaan järkyttänyt hänet. -Kun hän lopetti puheensa, oli hän aivan uupunut. - -"Minä koetan parantaa itseni", sanoi Rolandsen. - -"Sinä? Parantaa itsesi?" vastasi neitsyt ja nauroi katkerasti. "Mutta -se ei auta missään tapauksessa mitään. Sillä sinä et voi tehdä sitä -tekemättömäksi, ja koska minä kuulun kunnialliseen perheeseen, niin en -halua, että sinä saastutat minut. Sanon asian juuri niinkuin se on. -Matkustan ylihuomenna postilaivalla, mutta minä en halua, että tulet -sillalle hyvästelemään minua, ja niin sanoo pappikin. Sanon sinulle -tänään ijäiset jäähyväiset. Ja kiitos niistä hyvistä hetkistä, joita -olemme yhdessä viettäneet -- pahoja minä nyt en tahdo muistella." - -Hän kääntyi päättävästi ja läksi. Sitten sanoi hän: "Mutta sinä voit -piillä jossakin sillan läheisyydessä ja huiskuttaa, jos haluat. Mutta -en minä sitä pyydä." - -"Ojenna minulle kätesi", pyysi Rolandsen. - -"Ei, sitä en tee. Tietänet itse parhaiten, mitä olet tehnyt oikealla -kädelläsi." - -Rolandsen vaipui kokoon. "Mutta emmekö kirjoita toisillemme?" sanoi -hän. "Vain muutamia sanoja?" - -"Minä en kirjoita. En koskaan enää. Sinä olet niin monta kertaa -laskenut leikkiä, että välimme ovat lopussa, mutta nyt olisin minä -kylläkin hyvä. Mutta siitä ei tule mitään. Ja voi hyvin, sitä toivotan -minä sinulle. Osoitteeni on Bergen, isäni asunto, jos kerran kirjoitat, -mutta en pyydä sitä." - -Kun Rolandsen taas meni portaita myöten huoneeseensa, oli hänellä selvä -käsitys, ettei hän enää ollut kihloissa. "Sepä on merkillistä", -ajatteli hän, "seisoinhan silmänräpäys sitten pihalla." - -Päivä tuli hänelle rasittavaksi, hänen täytyi sulkea laatikkoihin -viimeiset kokeensa ja lähettää ne ylihuomenna postilaivalla, sitten oli -koottava omaisuus yhteen ja järjestettävä kaikki muuton varalta. -Sähkölennätinlaitoksen mahtava tarkastaja oli vanavedessä. - -Tietysti tulisi Rolandsen muitta mutkitta erotettavaksi. Ei ollut -mitään muistuttamista hänen viranhoitoansa vastaan, ja kauppamies Mack, -jonka valta ulottui kaikkeen, ei arvattavasti halunnut hänen -vahinkoaan, mutta oikeuden oli käytävä kulkuaan. - -Niityt olivat ruohon verhoamat, ja metsä oli lehdessä, yöt olivat -lempeät, lahti oli autiona, kaikki nuottakunnat olivat poissa, ja -Mackin laivat olivat purjehtineet etelään päin sillilastissa. Oli kesä. - -Kun päivät olivat niin säteilevän kirkkaat, oli sunnuntaisin paljon -kirkkovieraita, ihmisiä vilisi maalla ja merellä ja niiden joukossa oli -kalastajia Bergenistä ja Haugesundista, joiden jahteja oli pitkin -rannikoita, ja jotka kuivattivat kaloja kallioilla. He tulivat vuosi -vuodelta ja tunsivat seudut. Kirkolla esiintyivät he täydessä -komeudessaan, kirjavissa pumpulipaidoissa ja rinnan yli riippuivat -hiuksista punotut kellonperät -- olipa toisilla kultaiset korvarenkaat, -loistaen yli muun rahvaan. Mutta kuivuuden takia kerrottiin myös -ikävistä metsäpaloista sydänmaassa, niin ettei kesälämmöllä ollut vain -pelkkiä hyviä seurauksia. - -Enok oli astunut virkaansa ja toimi kirkonisäntänä vakavasti ja -perusteellisesti, ja kaulahuivi oli korvien verhona. Nuorisoa huvitti -tämä näky, mutta vanhempia suututti, että kuoria rumensi tuollainen -apina, ja he esittivät anomuksen papille. Eikö Enok voinut täyttää -korviaan pumpulilla. Mutta Enok vastasi papille, että hän ei voinut -olla ilman korvasuojustinta sen tuskan takia, joka aina vaivasi hänen -päätään. Silloin nauroi erotettu kirkonisäntä Levion vahingoniloisesti -virkaveljelleen Enokille ja selitti, että lienee kuuma kulkea -korvasuojustimissa näinä päivinä. - -Levion lurjus ei ollut erottamisestaan asti tehnyt muuta kuin vainonnut -seuraajaansa Enokia kateudellaan. Hän ei ollut ainoanakaan yönä -kampeloita tuulastamassa, asettautumatta juuri Enokin rannalle ja -tuulastamatta juuri sitä kampelaa, joka oli lähinnä Enokia. Ja jos hän -tarvitsi aironhankaa tai äyskäriä, otti hän ne juuri Enokin metsästä -meren rannalta. Aina piti hän Enokia silmällä. - -Tuli pian tunnetuksi, että neitsyt van Loos oli purkanut kihlauksensa -ja aikoi tuon suuren häpeäjutun takia viipymättä lähteä tiehensä -pappilasta. Kauppamies Mack surkutteli langennutta sähköttäjää, ja hän -päätti hiukan koettaa sovittaa. Hän otti omin käsin pois Rolandsenin -tunnustuksen veräjäpatsaasta ja selitti, että se oli lyöty siihen -oikeastaan vastoin hänen tahtoaan. Senjälkeen läksi hän pappilaan. -Mackin kannatti olla hiukan hyväntahtoinen, hän oli jo kuullut siitä -valtavasta vaikutuksesta, jonka hänen käyttäytymisensä murtovarasta -kohtaan oli synnyttänyt -- nyt tervehtivät kaikki ihmiset häntä taas -kuten ennenkin, niin, kunnioittivat häntä entistä enemmän. Eipä -kuitenkaan ollut kuin yksi ainoa Mack rannikolla! - -Mutta hänen matkansa pappilaan ei hyödyttänyt mitään. Neitsyt van Loos -itki liikutuksesta että itse Mack tuli, mutta kukaan ei voisi taivuttaa -häntä enää sopimaan Rolandsenin kanssa -- ei, ei koskaan. Mack oli -huomaavinaan, että pappi oli saanut neitsyen niin päättäväksi. - -Kun neitsyt läksi laivasillalle, saattoi pappi rouvinensa häntä. -Molemmat toivottivat hänelle onnellista matkaa ja näkivät hänen astuvan -veneeseen. - -"Oi Jumalani, nyt olen varma siitä, että hän piilee tuolla metsässä ja -katuu", sanoi neitsyt van Loos ja otti esille nenäliinan. - -Vene läksi rannasta ja eteni pitkin aironvedoin. - -"Tuolla näen hänet", kirkui neitsyt ja nousi puoleksi seisaalleen. -Näytti melkein, kuin aikoisi hän kahlata maihin. Sitten rupesi hän -kaikin voimin huiskuttamaan metsää kohden. Ja vene hävisi niemen -taakse. - -Rolandsen meni kotiin metsän halki, kuten hän yleensä teki viime -aikoina, mutta pappilan veräjän yläpuolella painui hän taas tielle ja -kulki sitä myöten. No niin, nyt olivat kaikki liimakokeet lähetetyt, ei -muuta kuin odottaa tuloksia. Ei se kauvan viipyisikään. Ja hyvällä -päällä ollen näpsäytti hän sormiaan matkan varrella. - -Pienen matkan päässä istui lukkarin Olga kivellä tienreunassa. Mitä -hänellä oli täällä tekemistä? Rolandsen ajatteli: "Hän tulee puodista, -ja nyt odottaa hän jotakin." Heti sen jälkeen tuli Elise Mack. Vai -niin, noista kahdesta oli siis tullut erottamattomat? Myös Elise -istuutui odottamaan. "Ilahduttakaamme naisia näyttämällä nololta, aivan -kuin maahan vaipumaisillaan olevalta", puheli Rolandsen itsekseen. Hän -peräytyi nopeasti metsään. Mutta kuivat lehvät ratisivat hänen -jaloissaan, naiset kuulivat hänen askeleensa, pako epäonnistui ja hän -luopui siitä. "Saattaisinpa ehkä taas palata tielle", ajatteli hän, -"elkäämme antako heidän liiaksi riemuita." Ja hän astui taas tielle. - -Mutta oli joka tapauksessa pulmallinen juttu tavata Elise Mack -kasvoista kasvoihin. Rolandsenin sydän alkoi lyödä valtavasti, lämmin -laine loiskahteli ruumiissa ja hän pysähtyi. Hän ei ollut ennenkään -saavuttanut mitään tulosta ja senjälkeen oli suuri rikos vielä sattunut -lisäksi. Hän vetäytyi takaperin metsään. Kunhan hän vain pääsisi yli -tuon kaskimaan, niin kuivat oksat loppuisivat ja kanervikko alkaisi. -Hän hyppäsi kaskimaan yli muutamissa loikkauksissa ja oli pelastettu. -Äkkiä pysähtyi hän. Mitä pirua hän hypiskeli tässä ympäriinsä? Eikö hän -ollut Ove Rolandsen? Hän kääntyi uhkamielisesti, kulki yli kaskimaan ja -polki kuivia oksia mielensä mukaan. - -Kun hän tuli tielle, näki hän, että naiset vielä istuivat samalla -paikalla. He juttelivat keskenään ja Elise hämmenteli tietomua -päivänvarjostimellaan. Rolandsen pysähtyi taas. Ei löydy varovampia -olentoja kuin uhkarohkeat. "Minähän olen varas", ajatteli hän, "miten -voin olla kyllin röyhkeä näyttäytyäkseni? Täytyykö minun nimittäin -tervehtiä ja vaatia naisilta päännyökkäystä?" Ja vielä kerran hiipi hän -metsään. Hän oli suuri narri, joka yhä kulki ja haaveili tunteista -- -eikö hänellä ollut muuta miettimistä? Kuukauden tai parin perästä oli -hän oleva rikas herrasmies -- metsään koko rakkaus! Ja hän läksi -kulkemaan kotiinsa. - -Vieläköhän ne istuivat siinä? Hän kääntyi ja katsahti eteensä. Fredrik -oli myös tullut, ja kaikki kolme kävelivät häntä kohden. Rolandsen -syöksähti takaisin sydän kurkussa. Kunhan he eivät vain olisi nähneet -häntä! He pysähtyvät, hän kuulee Fredrikin sanovan: "Hiljaa, minusta -kuulostaa, kun kävelisi joku metsässä." -- "Ei kai siellä kukaan", -vastaa Elise. - -Ja sen sanoi hän ehkä vain sen takia, että hän oli nähnyt minut! -ajatteli Rolandsen. Hän tuli kylmäksi ja katkeraksi. Tietysti hän ei -ollut mitään, ei vielä, mutta odottakaahan pari kuukautta! Ja mikä oli -sitten Elise Mack itse? Rautapeltinen neitsyt Maria, kuulun -luterilaisen Rosengårdin Mackin tytär. Rauha hänelle. - -Sähkölennätinlaitoksen katolla oli viirikukko rautatangon nenässä. -Rolandsen tuli kotiin, kiipesi katolle ja tyrkkäsi omin käsin tankoa -- -kukko taipui taaksepäin, näytti siltä, kuin olisi se kiekunut. Ja siinä -asennossa täytyi sen olla. Oli oikein ja kohtuullista, että kukko -kiekui. - - - - -XI. - - -Nyt koittivat laiskat päivät hiukan itsekullekin -- vain hiukan -rantakalastusta auringonlämpiminä öinä huvin vuoksi. Ohra ja perunat -kasvavat, ja korkea heinä lainehtii, joka lahdessa on silliä, ja lehmät -ja vuohet lypsävät kiulut täyteen ja lihoovat ja pyöristyvät kuitenkin. - -Mack ja hänen tyttärensä Elise ovat taas matkustaneet kotiin, Fredrik -hallitsee taas yksin tehtaalla ja kauppapuodissa. Ja Fredrik hallitsee -jokseenkin huonosti, hän palaa rakkaudesta merta kohtaan ja viettää -perin vastahakoisesti päiviään maalla. Rannikkolaivan kapteeni -Henriksson on puolittain luvannut hankkia hänelle perämiehen paikan -laivallaan, mutta ei siitä näy mitään tulevan. Kaikki riippuu siitä, -voiko vanha Mack ostaa pojalleen laivan kuletettavaksi. Hän viittailee -siihen suuntaan, puhuu usein siitä, mutta Fredrik ymmärtää sen -mahdottomaksi. Fredrik tuntee olot hyvin. Hänessä on luonnostaan hyvin -vähän merimiestä, hän on varovainen ja luotettava nuori mies, joka -jokapäiväisessä elämässään tekee juuri niin paljon, kuin on tehtävä -joka alalla. Hän tulee äitiinsä, eikä olekaan mikään aito Mack. Mutta -sellainen on oltava, jos mieli kunnialla päästä eteenpäin tässä -maailmassa -- ei tehdä mitään liikaa, vaan päinvastoin kaikkea hiukan -liian vähän, niin sitä pidetään kohtuullisena. Miten olikaan -käynyt Rolandsenille, tuolle hävyttömälle hupsulle alituisine -liiallisuuksineen. Hänet oli häväisty varkaana ihmisten edessä, lopuksi -oli hänet myös erotettu virastaan. Nyt kulki hän raskaine -ominetuntoineen ja kulutti vaatteitaan yhä ohuemmiksi, eikä hän ollut -saanut pientä asuinhuonetta muualta kuin urkujen polkija Börren luota. -Sinne oli Ove Rolandsen joutunut, Börre saattoi kyllä olla kunnon mies -tavallaan, mutta hän oli kaikkein köyhin, sillä hänen aitassaan oli -vähiten silliä. Ja kun sitäpaitsi hänen tyttärensä Pernille oli -sairaalloinen raukka, niin ei urkujenpolkijan taloa pidelty kovinkaan -suuressa arvossa. Ei mikään parempi mies asunut hänen luonaan. - -Huhuiltiin, että Rolandsen olisi ehkä saanut pitää paikkansa, jos hän -olisi tarkastajan edessä esiintynyt hiukan muserretumpana. Mutta -Rolandsen oli vain vaatinut, että hänet oli erotettava, niin että -tarkastaja ei ollut saanut tilaisuutta armahtaa häntä. Ja vanha Mack, -välittäjä, oli poissa. - -Mutta pappi ei ollut täysin tyytymätön Rolandseniin. "Olen kuullut, -että hän juo vähemmän kuin ennen", sanoi hän, "enkä pidä häntä -kokonaan toivottomana. Niinpä on hän itse tunnustanut, että hän minun -kirjeeni perusteella tunnusti varkautensa. Toisinaan saa myös iloa -työstään." - -Tuli juhannus. Illalla sytytettiin rovioita kaikilla yleisillä -paikoilla, nuoriso kokoontui rovioitten ympärille, ja harmonikan ja -viulun sävelet kaikuivat yli pitäjän. Tulta ei saanut näkyä, mutta sitä -enemmän savua, se oli kaikkein hienointa ja sen takia viskattiin -kosteaa sammalta ja katajia rovioon, niin että savu kohosi sankkana ja -tuoksuvana. - -Rolandsen ei vieläkään ymmärtänyt hävetä, vaan otti osaa kansanhuveihin -ja istui korkealla vuorella, soitti kitaraa ja lauloi, että laaksot -kaikuivat. Kun hän laskeutui rovion luo, ilmeni, että hän oli -tukkihumalassa ja heitteli ympärilleen mitä siroimpia puheenparsia. Hän -pysyi yhä samana. - -Lukkarin Olga tuli tietä myöten. Hän ei ensinkään aikonut pysähtyä -siinä, hän kulki vain pitkin tietä ja aikoi ohi siitä. Ah, hän olisi -aivan hyvin voinut kulkea toista tietä, mutta Olga oli niin nuori, ja -harmonikan sävelet vetivät häntä puoleensa -- hänen sieramensa -värisivät, onnen aalto leiskahti hänen lävitseen, hän oli rakastunut. -Aikaisemmin päivällä oli hän ollut puodissa, ja Fredrik Mack oli -silloin puhunut niin paljon, että hänen täytyi ymmärtää häntä, -vaikkakin Fredrik oli puhunut varovasti. - -Saattoihan sattua, että hän, samoinkuin Olga, hiukan jaloitteli näin -iltahetkellä. - -Hän kohtasi papinrouvan. He kävelivät yhdessä, eivätkä puhuneet kestään -vähemmästä kuin Fredrik Mackista. Hän oli pitäjän herra, itse -papinrouvan sydän oli kaikessa hiljaisuudessa taipunut hänen puoleensa, -hän oli niin hieno ja varovainen ja katseli maata edessään joka -askeleella. Rouva huomasi lopuksi, että nuori Olga kulki ylen ujona ja -hämillään, ja hän kysyi: "Mutta sinähän olet kovin vaitelias, lapsi, et -kai sinä vain liene rakastunut nuoreen Mackiin?" - -"Olen", kuiskasi Olga ja purskahti itkuun. - -Rouva pysähtyi. "Olga, Olga! ja pitääkö hän myös sinusta?" - -"Minä luulen." - -Silloin muuttuivat rouvan silmät taas väsyneen ja tyhmän näköisiksi ja -ne tuijottivat tyhjään ilmaan. "Niin, niin", sanoi hän ja hymyili, -"Jumala siunatkoon sinua. Saatpa nähdä, että kaikki päättyy hyvin!" Ja -hän oli kahta vertaa ystävällisempi Olgalle. - -Kun naiset tulivat pappilaan, juoksi pappi hätäisenä edestakaisin. "On -metsäpalo", huusi hän, "näin sen ikkunastani!" Ja hän kokosi kirveitä -ja hakoja ja väkeä ja varusteli sillan luona olevaa venettään. Enokin -metsä paloi. - -Mutta jo ennen pappia ja hänen väkeään on joutunut erotettu -kirkonisäntä Levion. Hän tuli soutaen siimapyydyksiltään, hän oli -tapansa mukaan kalastellut Enokin metsän kohdalla saaden keitollisen -kaloja. Kotimatkalla näkee hän pienen kirkkaan liekin leimahtavan -metsistä ja suurenemistaan suurenevan. Hän nyökäyttää hiukan päätään ja -näyttää tietävän, mitä tuollainen liekki merkitsee. Ja kun hän näkee -toimessaan olevia ihmisiä pappilan sillalla, käsittää hän, että siinä -ollaan jo viemässä apua. Hän kääntää äkkiä veneen ja soutaa takaisin -ollakseen ensimäisenä paikalla. Kaunis piirre Levionissa, että hän -haluaa unohtaa vihansa ja kiiruhtaa vihollisensa avuksi. - -Hän laskee maihin ja nousee metsään, hän kuulee tulen kohinan. Levion -ei pidä kiirettä ja katselee ympärilleen joka askeleella -- vähän ajan -perästä näkee hän Enokin tulevan suurella kiireellä. Levionin valtaa -suuri jännitys, hän piilottautuu erään kivenlohkareen taakse ja -tähystelee. Enok lähenee, hänellä on varma päämaali, hän ei katso -oikealle eikä vasemmalle, vaan kulkee vain. Oliko hän huomannut -vastustajansa ja päättänyt saada hänet käsiinsä? Kun hän oli aivan -lähellä, huudahti Levion. Enok säpsähti ja pysähtyi. Ja hätäyksissään -hän hymyili ja sanoi: - -"Täällä palaa, ikävä kyllä. Onnettomuus on tullut." - -Toinen rohkaistui ja vastasi: "Se lienee Jumalan sormi!" - -Enok rypisti otsaansa. "Mitä sinä täällä seisoskelet?" kysyi hän. - -Koko Levionin viha leimahtaa ilmituleen ja hän sanoo: "Hohhoh, tuleepa -kuuma korvat kääreessä." - -"Mene tiehesi!" sanoi Enok. "Sinä oletkin kait sytyttänyt metsän." - -Mutta Levion oli sokea ja kuuro. Enok näytti haluavan juuri sen -kivenlohkareen luo, jonka takana Levion oli. - -"Varo itseäsi!" huusi Levion. "Olen kerran ennen kiskaissut sinulta -korvan, minä voin kiskaista toisenkin." - -"Sinun on väistyttävä, sanon minä", vastasi Enok ja tunkihe kohti. - -Levion oli raivoissaan ja huusi: "Muistatko sinä sitä päivää vuonolla, -jolloin sinä vedit ylös minun pyydyksiäni. Silloin kiskaisin minä -sinulta korvan." - -Nyt tuli ilmi, minkä takia Enokilla aina oli korvasuojukset. Hänellä -oli vain yksi korva. Molemmat naapurit olivat olleet käsirysyssä ja -molemmilla oli syytä vaijeta koko asiasta. - -"Sinä olet murhaaja", sanoi Enok. - -Papin vene kuului kohisten ehtivän rantaan, toiselta puolen kuului -tulen humina, joka lähenemistään läheni. Enok riistäytyi irti ja aikoi -sysätä syrjään Levionin, hän otti puukkonsa, sen komean puukon, jota -hän piti veistelläkseen. - -Levion pyöritti silmiään ja huusi: "Jos uskallat näyttää minulle -puukkoa, niin on tässä ihmisiä aivan ääressä. Tuossa ne jo tulevatkin." - -Enok pisti taas puukkonsa tuppeen. "Mitä varten sinä juuri tässä -paikassa seisot? Mene tiehesi", sanoi hän. - -"Ja mitä varten sinä juuri tähän paikkaan pyrit?" - -"Se ei kuulu sinuun. Minulla on asiaa sinne, olen piilottanut sinne -jotakin. Ja nyt tulee tuli!" - -Mutta Levion ei uhallakaan aikonut väistyä, ei tuuman vertaa. Tuossa -tuli pappi, ja hän kuuli kyllä heidän riitansa, mutta mitä välitti -Levion enää papista! - -Vene tuli maihin, kaikki miehet juoksivat esiin kirveineen ja -hakoineen, pappi tervehti hätäisesti ja virkkoi pari sanaa: "Nämä -keskikesän tulet ovat vaarallisia, Enok -- säkenet lentelevät joka -puolelle. Mistä me alamme?" - -Enok oli aivan sekaisin -- pappi esti häntä ja veti hänet pois, ettei -hän enää saisi jatkaa riitaa Levionin kanssa. - -"Mistä päin tuulee?" kysyi pappi. "Tule näyttämään, mihin kaivamme -ojan." - -Mutta Enok oli kuin neuloilla, hänen täytyi pitää Levionia silmällä ja -hän vastasi papille kuin houreissa. - -"Elä anna onnettomuuden niin vallata itseäsi", sanoi pappi taas. -"Rohkaise mielesi. Tuli on sammutettava!" Ja hän tarttui Enokin -käsivarteen. - -Muutamat miehistä lähenivät hiukan tulta ja alkoivat omin päin kaivaa -ojaa. Levion oli yhä samalla paikalla ja huokui -- hän potkasi litteätä -kiveä, joka oli kivilohkareen vieressä. "Ei hän ole piilottanut tänne -mitään, se oli pelkkä valhe", ajatteli hän ja katseli alaspäin. Kun hän -potki myös maata, joka oli kiven alla, tuli näkyviin kaulahuivi. -Kaulahuivi oli Enokin, se oli entinen korvasuojustin. Levion otti sen -maasta, se oli kokoonkääritty mytyksi. Hän tempasi pois kaulahuivin, -siinä oli rahoja, paljon rahoja, seteleitä. Ja setelien joukossa oli -suuri valkea asiakirja. Levionin uteliaisuus herää, hän ajattelee: -"nämä ovat varastettuja rahoja!" Hän käärii auki paperin ja tavailee -sitä. - -Silloin huomaa Enok hänet ja huutaa käheästi; hän riistäytyy irti -papista ja kiitää takaisin Levionin luo puukko kädessä. - -"Enok! Enok!" huutaa pappi ja koettaa saada kiinni hänet. - -"Siinä on varas!" huutaa Levion heitä vastaan. - -Pappi ajatteli: Tulipalo on varmasti niin sekaannuttanut Enokin, ettei -hän tiedä mitään. "Pane puukko tuppeen!" sanoi hän Enokille. - -Levion jatkoi: - -"Siinä on Mackin murtovaras." - -"Mitä sinä sanot?" kysyi pappi ymmärtämättä häntä. - -Enok syöksee vastustajansa kimppuun ja aikoo riistää mytyn. - -"Jätän sen pastorille", huusi Levion. "Nyt pastori näkee, millainen -kirkonisäntä hänellä on." - -Enok vaipuu kokoon puuta vastaan. Hänen kasvonsa ovat harmaat. Pappi ei -käsitä mitä nämä setelit ja tämä kaulahuivi ja asiakirja merkitsevät. - -"Löysin nämä tästä paikasta", sanoi Levion ja koko hänen ruumiinsa -vapisi. "Hän oli kätkenyt ne erään litteän kiven alle. Paperissa oli -Mackin nimi." - -Pappi luki. Hän hämmentyi hämmentymistään, katsoi Enokia ja sanoi: -"Tämähän on se henkivakuutuskirje, jonka Mack kadotti, eikö niin?" - -"Siinä on myös rahat, jotka hän kadotti", sanoi Levion. - -Enok koetti oikaista asentoaan. "Silloin olet sinä pannut ne sinne", -sanoi hän. - -Palavan metsän humu läheni, heidän ympärillään alkoi olla kuumempi, -mutta nämä kolme miestä seisoivat alallaan. - -"En tunne koko asiaa", sanoi Enok uudelleen. "Levion on kai tehnyt -tämän minun ilokseni." - -Levion sanoi: "Tässä on kaksisataa taaleria -- mutta onko minulla -koskaan ollut kahtasataa taaleria? Ja eikö kaulahuivi ole sinun? Eikö -se ole ollut sinun korviesi ympärillä?" - -"Niin, eikö asia ole niin?" kysyi pappi myös. - -Enok vaikeni. - -Pappi liikutteli seteleitä. "Tässä ei ole kahtasataa taaleria", sanoi -hän. - -"Hän on käyttänyt osan niistä", vastasi Levion. - -Mutta Enok seisoi siinä ja hengitti raskaasti ja väitti -itsepintaisesti: "En tiedä asiasta mitään. Mutta muuten voit sinä, -Levion, olla varma siitä, että minä olen pitävä sinut mielessäni." - -Ajatukset menivät sekaisin papin päässä. Jos Enok oli varas, niin -silloinhan sähköttäjä Rolandsen vain oli tehnyt pilaa siitä -kehoittavasta kirjeestä, jonka hän oli saanut. Ja minkätähden olisi hän -tehnyt sillä tavoin? - -Kuumuus kävi liian ankaraksi, nämä kolme miestä vetäytyivät järven -rannalle ja tuli seurasi perässä. Heidän täytyi mennä veneisiin, niin, -vieläpä soutaa rannasta. - -"Se on joka tapauksessa Mackin paperi", sanoi pappi. "Ilmoittakaamme -asia. Souda kotiin, Levion." - -Enok oli murtunut ja istui vain tuijottaen jäykästi eteensä. "Niin, -ilmoittakaamme vain", sanoi hän, "siihen minä ensimäisenä suostun." - -Pappi kysyi huolissaan: "Niin, suostutko todellakin?" Ja hän sulki -itsetiedottomasti silmänsä, ajatellessaan kauhulla asiaa. - -Ahnas Enok oli ollut liian yksinkertainen. Hän oli huolellisesti -piilottanut tämän henkivakuutuspaperin, jonka merkitystä hän ei -käsittänyt. Siinä oli koko joukko leimoja ja se oli merkitty suurelle -summalle, hän saattoi kenties jonkun ajan perästä matkustaa myömään -paperin, ei hänellä ollut varoja viskata pois paperia. - -Pappi kääntyi katsomaan tulta. Metsässä työskenneltiin, puita -kaadettiin, näkyi leveän ojan tumma juova. Paljon ihmisiä oli tullut -lisäksi. - -"Tuli tulee sammumaan itsestään", sanoi Levion. "Luuletko niin?" - -"Kunhan se ehtii koivumetsään, sammuu se." - -Ja vene kolmine miehineen sousi lahden perukassa olevan nimismiehen -kartanon rantaan. - - - - -XII. - - -Kun pappi illalla palasi kotiin, oli hän itkenyt. Hänen ympärilleen -kasautui niin paljon huolestuttavaa syntiä. Hän oli nöyryytetty ja -pahoillaan, nyt ei hänen vaimonsa tulisi saamaan edes niitä kenkiä, -jotka hän varsin kipeästi tarvitsi. Enokin suuri lahja alttarilla oli -annettava takaisin, rahat olivat varastetut. Ja silloin oli pappi taas -jäävä tyhjäksi. - -Hän meni paikalla vaimonsa luo. Jo ovessa valtasi hänet epätoivon -tunne. Rouva ompeli. Vaatteita oli permannolla ympäri huoneen, haarukka -ja pesuliina keittiöstä olivat sängyllä yhdessä sanomalehtien ja erään -ompeluksen kera. Toinen tohveli oli pöydällä. Kaapin päällä oli -koivunoksa ja suuri, harmaa kivi. - -Pappi rupesi vanhan tavan mukaan keräämään ja siistimään. - -"Ei ole tarpeen", sanoi rouva. "Olisin itse korjannut tohvelini, kunhan -olisin lopettanut ompelemisen." - -"Mutta että saatat istua ja ommella tällaisessa epäjärjestyksessä!" - -Rouva loukkaantui tästä, eikä vastannut. - -"Mikä on tuon harmaan kiven tarkoitus?" kysyi pappi. - -"Ei sillä mitään tarkoitusta ole. Löysin sen rannalta, pidin sitä niin -kauniina." - -Pappi keräsi sanomalehdelle joukon kuivuneita heiniä, jotka olivat -peilipöydällä. - -"Niin, näitä tarvitaan kait johonkin?" sanoi hän ja hillitsi itsensä. - -"Ei, ne ovat liian vanhoja. Arvelin tehdä niistä salaattia", - -"Ne ovat viruneet tuossa yli viikon ajan", sanoi pappi, "ja ovat -jättäneet jäljen pintamaaliin." - -"Niin, nyt sen näet. Ei pitäisi koskaan kiilloittaa huonekaluja, ne -eivät silloin kelpaa mihinkään." - -Silloin alkoi pappi nauraa ilkeästi. Rouva heitti pois ompeleensa ja -nousi seisomaan. - -Mies ei antanut hänelle koskaan rauhaa, vaan piinasi hänet kuoliaaksi -ymmärtämättömyydellään. Ja taas kehittyi sellainen tyhmä ja hedelmätön -riita, kuten ennen vähän väliä näiden neljän vuoden aikana. Pappi oli -tullut nöyrästi pyytämään lykkäystä kenkäjutussa, mutta hänelle kävi -yhä vaikeammaksi toimittaa asia, suuttumus kuohahti yli äyräiden. Miten -kaikki olikaan pappilassa nurinkurin, sittenkuin neitsyt van Loos oli -lähtenyt tiehensä ja rouva itse hoiti taloutta. - -"Mutta samalla kertaa puhuen -- etkö voisi edes joskus pitää huolta -keittiön puolella?" sanoi pappi. - -"Pitää huolta? Kai minä pidän huolta. Ovatko asiat nyt entistä -hullummin?" - -"Näin eilen likaämpärin täynnä ruokaa." - -"Kun et sotkeutuisi joka asiaan, niin kaikki kävisi paremmin." - -"Siinä oli suuri kasa kermapuuroa, jota syötiin edellisenä päivänä -puolisiksi." - -"Niin, palvelijattaret olivat syöneet sitä sillä tavalla, etten enää -voinut käyttää sitä." - -"Näin myös paljon riisiryynipuuroa." - -"Vika oli maidossa, joka myrtyi. Ei kai se minun syyni ollut." - -"Päivää ennen näin keitetyn ja kuoritun munan likaämpärissä." - -Rouva vaikeni. Mutta kyllä hän olisi voinut puolustautua tätäkin -syytöstä vastaan. - -"Meillä ei oikeastaan ole kovinkaan suuret varat", sanoi pappi, "ja -sinäkin tiedät, että me ostamme munat. Eräänä päivänä sai kissa -munavanukasta." - -"Sitä oli jäänyt hiukan yli puolisilta. Mutta sinä olet aivan mahdoton, -sanon minä, sinun pitäisi mennä lääkäriin pahan tuulesi vuoksi." - -"Olen nähnyt sinut kissa käsivarrella ja ojentavan sille maitoastiaa. -Ja sallit, että palvelijattaret näkevät sen. Ne nauravat sinulle -itsekseen." - -"Ne eivät naura ensinkään. Mutta sinä vain olet hulluuteen asti pahalla -tuulella." - -Viimeinkin meni pappi takaisin konttoriinsa. Ja rouva pääsi taas -rauhaan. - -Seuraavana päivänä aamiaispöydässä ei rouvassa ollut merkkiäkään -kärsimyksistä ja suuttumuksesta. Kaikki huolet olivat kuin -poispuhalletut, hän ei näyttänyt, jumalankiitos, enää muistavan koko -eilistä riitaa. Hänen iloinen huikentelevaisuutensa auttoi heitä -kestämään elämää. Pappi liikkui taas vapaammin. Hänhän olisi itse -voinut pitää suunsa kiinni noista talousasioista, uusi talousneitsyt, -joka heille tulisi, oli kai jo matkalla pohjoiseen päin. - -"Ikävä kyllä, sinä et nykyään voi saada kenkiäsi", sanoi hän. - -"No, eihän sille mitään voi", vastasi rouva vain. - -"Ne rahat, jotka sain Enokilta, täytyi minun jättää takaisin, hän oli -varastanut ne." - -"Mitä sinä sanot!" - -"Niin, ajattelehan, hän juuri teki murtovarkauden Mackin konttoriin." -Ja pappi kertoi kaiken. - -"Silloinhan se ei ollutkaan Rolandsen", sanoi rouva. - -"Hänkö, se lurjus! Kurja raukka hän on!... Mutta sinun täytyy -niinmuodoin, ikävä kyllä, taas odottaa kenkiäsi." - -"No, entä sitten?" - -Sellainen hän aina oli, papinrouva, hyvä ja uhrautuvainen viimeisiin -asti, lapsi. Eikä pappi ollut koskaan kuullut hänen valittavan -köyhyyttään. - -"Jos sinä edes voisit käyttää minun kenkiäni", sanoi pappi, ja tunsi -sydämensä heltyvän. - -Silloin nauroi rouva oikein sydämellisesti: "Niin, ja sinä minun, -hahhahhaa!" Hän työkkäsi papin lautasen permantoon, niin että se meni -rikki, ja kylmä lihakäärylä sen mukana. - -"Odotahan, saat uuden lautasen", sanoi rouva ja juoksi keittiöön. - -"Ei saa suuttua vahingosta", ajatteli pappi, "ei ajatusta -sinnepäinkään! Mutta lautanen maksaa myös rahaa!" - -"Aijotko syödä tuon lihakäärylän?" huusi rouva palatessaan. - -"Mitä sillä muuten tehtäisiin?" - -"Se joutaa todellakin kissalle." - -"Mutta minun ei kannata elää niinkuin sinun", sanoi pappi, ja synkistyi -taas. Ja siitä olisi taas voinut kehittyä kaikkein herttaisin riita, -ellei rouva olisi vaijennut. Mutta molempien ilo oli joka tapauksessa -tiessänsä -- -- -- - -Seuraavana päivänä tiesi huhu kertoa suuren tapahtuman -- Rolandsen oli -kadonnut. Kun hän oli saanut kuulla löydöstä metsässä ja Enokin -tunnustuksesta, oli hän huudahtanut perin suutuksissaan: "Sepä vasta -hullua! Ainakin kuukautta liian aikaisin!" - -Urkujenpolkija Börre oli kuullut sen. Illempänä ei Rolandsenia -löytynyt mistään, ei ulkoa eikä sisästä. Mutta urkujenpolkijan vene, -joka oli kiinnitettynä pappilan laituriin, oli poissa airoineen, -kalanpyydyksineen ja kaikkine mitä siinä oli. - -Rosengårdin Mack sai heti tiedon oikeasta murtovarkaasta, mutta ihme -kyllä hän ei ensinkään kiiruhtanut uudelleen tarttumaan asiaan. Ehkäpä -vanha Mack tiesi, mitä hän teki. Sähköttäjä Rolandsen oli petkuttanut -häneltä palkinnon, jonka hänen nyt täytyi uudelleen maksaa, ja nyt oli -todellakin hiukan sopimaton aika. Hän oli siksi oikea Mack, ettei hän -voinut ruveta pikkumaiseksi tässä kunnia-asiassa, mutta hän oli -tilapäisessä pulassa. Mackin monet asiat kysyivät suuria menoja, -eikä puhdasta rahaa tullut sisään suurin joukoin. Hänen suuri -sillivarastonsa oli asiamiehen käsissä Bergenissä, mutta hinnat olivat -alhaiset, hän ei myönyt. Mack odotti hartaasti mätäkuuta -- senjälkeen -loppuisi kaikki kalastaminen ja hinnat kohoaisivat. Sitäpaitsi oli -venäläisillä sota, tämän suuren maan maanviljelys tulisi laiminlyödyksi -ja kansa tarvitsisi silliä. - -Usean viikon ajan vältti Mack tehdasta. Hänhän oli luvannut -papinrouvalle leipomon, ja mitä hän nyt saattaisi sanoa? Perusmuuri oli -valmis ja suunnitelmat valmiit, mutta itse rakennusta ei rakennettu. -Alettiin taas huhuilla, että leipomon rakentaminen kenties tuotti -vaikeuksia Mackille. Asia kehittyi niin pitkälle, että nimismiehen -talossa asuva leipuri taas rupesi juomaan. Hän oli taas varmistunut, -hänellä oli aikaa hiukan ryypiskellä. Pappi sai kuulla leipurin -lankeemuksesta ja kääntyi mieskohtaisesti hänen puoleensa, mutta se ei -näkynyt auttavan, niin varmaksi oli hän käynyt. - -Totisesti oli papilla, vahvalla työmiehellä, kylliksi tekemistä -- -vaikkei hän säästänyt itseään, jäi sittenkin työtä tekemättä. Nyt oli -hän lisäksi menettänyt kirkonisännän, kaikkein toimeliaimman, Enokin. -Jo pari päivää hänen kukistumisensa jälkeen oli Levion tullut takaisin -ja ollut mitä halukkain uudelleen saamaan viran. - -"Pastori huomaa kai nyt, ettei ollut ketään sopivampaa kirkonisäntää -kuin minä." - -"Sinua epäillään metsäpalon sytyttäjäksi." - -"Niin valehtelee jokainen rosvo ja petturi", huudahti Levion. - -"Hyvä. Mutta sinä et kuitenkaan tule kirkonisännäksi." - -"Kuka sitten tulee tällä kertaa?" - -"Ei kukaan. Olen ilman." - -Niin esiintyi pappi vahvana ja taipumattomana ja oikeamielisenä -kaikille. Ja hänellä oli syytä juuri nyt kurittaa itseään säälittä. -Alituinen kotoinen epäsopu ja hänen kutsumuksensa monet vaikeudet -olivat heikontaa hänet ja saattaa hänet lankeamaan -- hänen mieleensä -saattoi silloin tällöin tunkeutua aivan luvattomia ajatuksia. Mitä -haittaisi, jos hän esim. solmisi rauhan Levionin kanssa, joka sitten -taas tekisi pieniä vastapalveluksiaan? Ja lisäksi -- Rosengårdin Mack -oli luvannut auttaa tositarvitsevia, hyvä, pappi oli pitäjän suuri -vaivainen, hän saattaisi todellakin kääntyä Mackin puoleen pyytämään -apua eräälle hädänalaiselle perheelle ja pitää rahat itse. Silloin -saisi rouva kenkänsä. Pappi itse tarvitsisi myös jotakin, pari kirjaa, -hiukan filosofiaa, jokapäiväinen raataminen kuihdutti häntä, hän ei -voinut kehittyä. Esimerkiksi oli nyt Rolandsen, suuripuheinen lurjus, -hyvällä menestyksellä uskotellut rouvalle, että juuri ihmiset tekivät -Jumalan siksi, mikä hän oli. Ja hän aikoi varustautua, voidakseen -tarpeen tullen saada hänet sanattomaksi. - -Vihdoin tuli Mack. Ja hän tuli tapansa mukaan suurenmoisena ja hienona --- hänen tyttärensä Elise oli mukana. Hän meni heti vierailulle papin -luo ollakseen kohtelias, sitäpaitsi ei hän mitenkään aikonut kiertää -lupaustaan. Rouva kysyi leipomoasiaa. Mack valitti, ettei hän ollut -nopeammin voinut jouduttaa asiaa, siihen oli painavia syitä -- leipomoa -ei yksinkertaisesti voinut valmistaa tänä vuonna, muurien täytyi antaa -vahvistua. Rouvalta pääsi pettymyksen huudahtus, mutta pappi oli -iloinen. - -"Asiantuntijat ovat sanoneet minulle niin", sanoi Mack, "niin että -minun täytyy alistua. Kattoa asetettaessa ensi keväänä voivat muurit -levitä monta tuumaa. Ja miten kävisi rakennuksen niiden yllä?" - -"Niin, miten sen kävisi?" sanoi pappi myös. - -Muuten ei Mack ollut ensinkään alakuloinen tai masentunut, kaukana -siitä. Mätäkuu oli ohi, kaikenlainen sillinkalastus oli täysin -päättynyt, ja asiamiehen sähkösanoma ilmoitti hintojen kohoavan. Mack -ei malttanut olla kertomatta tätä papille. - -Vasta-asiana tiesi pappi kertoa, missä Rolandsen oli -- eräällä -saarella kaukana lännessä, aivan aavan meren rajalla, aivan kuin -villiasukas. Eräs mies ja nainen olivat tulleet ja ilmoittaneet asian -papille. Mack lähetti viipymättä veneen noutamaan Rolandsenia. - - - - -XIII. - - -Oli niin, että Enokin tunnustus oli kohdannut Rolandsenin aivan äkkiä --- nyt oli hän vapaa, mutta hän ei voinut maksaa Mackille noita -neljääsataa taaleria. Sen takia kävi niin, että hän otti -urkurinpolkijan veneen pyydyksineen ja muine tarpeineen ja sousi -merelle hiljaisena yönä. Hän aikoi ulkosaaristoon, ja sinne oli -puolitoista peninkulmaa, osittain avomerta. Hän sousi koko yön, etsi -aamulla itselleen sopivan saaren. Sille nousi hän maihin. Kaikenlaisia -merilintuja lenteli hänen ympärillään. - -Rolandsen oli nälkäinen ja aikoi ensin poimia itselleen runsaan tiun -lokinmunia aamiaiseksi. Mutta näyttäytyi, että munat olivat jo -muuttuneet poikasiksi. Silloin nousi hän kalastamaan ja onnistui -paremmin. Hän eli nyt kalalla päivän toisensa jälkeen ja lauloi ja -pitkästyi aikaansa ja oli saaren itsevaltias. Sadeilmalla tarjosi eräs -mukava kivenlohkare hänelle suojaa, yöt makasi hän pienellä -nurmenkaistaleella, eikä aurinko laskenut koskaan. - -Kului kaksi viikkoa, kului kolme viikkoa, huono ruoka laihdutti -hirveästi Rolandsenia, mutta hänen silmistään loisti yhä lujempi -päättäväisyys, eikä hän aikonut antautua. Hän pelkäsi vain, että joku -tulisi häiritsemään häntä. Muutama yö sitten tuli eräs vene saarta -kohden, siinä oli mies ja nainen, jotka olivat untuvia keräämässä. He -aikoivat nousta saarelle, mutta Rolandsen ei sallinut sen tapahtua, hän -oli nähnyt heidät jo kaukaa ja ehtinyt raivostua, nyt keinui hän niin -vimmatusti urkujenpolkijan pienessä veneessä, että tunkeilijat sousivat -pois kauhuissaan. Silloin nauroi Rolandsen itsekseen ja oli hirveän -paholaisen näköinen laihoine naamoineen. - -Eräänä aamuna pitävät linnut tavallista kovempaa meteliä ja herättävät -Rolandsenin, ja oli vielä niin varhainen, että oli miltei yö. Hän näkee -veneen tulevan, se on aivan lähellä. Rolandsenilla oli se surullinen -ominaisuus, että hän suuttui hyvin hitaasti. Tuossa läheni nyt vene, -hänelle mitä sopimattomimmalla hetkellä, mutta kun hän viimein ehti -kunnolleen raivostua, oli vene jo maissa, muuten olisi hän tehnyt sille -jotakin ja karkoittanut soutajat kivisateella. - -Kaksi Mackin tehtaan työläistä, isä ja poika, astuivat maihin ja vanhus -sanoi hyvää päivää. - -"En ole ensinkään tyytyväinen sinun käyntiisi ja tulen tekemään sinulle -jotakin", vastasi Rolandsen. - -"Mitä niin?" sanoi ukko ja heitti poikaansa puolittain rohkean, -puolittain pelokkaan katseen. - -"Minä tulen tietysti surmaamaan sinut. Mitäs siitä ajattelet." - -"Itse Mack on nyt lähettänyt meidät teidän luoksenne." - -"Tietysti on itse Mack lähettänyt sinut minun luokseni. Tunnen hänen -asiansa." - -Nyt sekaantui myös nuorempi puheeseen ja sanoi, että urkujenpolkija -halusi saada pois veneensä ja pyydyksensä. - -Rolandsen huudahti katkerasti: "Hänkö? Onko mies järjiltään? Mitä -minulle sitten jäisi? Minä asun autiolla saarella, minun täytyy käyttää -venettä päästäkseni ihmisten ilmoille, minun täytyy kalastaa -pyydyksillä voidakseni elää. Sanokaa hänelle sellaiset terveiset." - -"Ja sitten pyysi uusi sähköttäjä meidän sanomaan Teille, että Teille on -siellä joku tärkeä sähkösanoma." - -Rolandsen hätkähti. Mitä! Nyt jo! Hän teki vielä pari kysymystä, joihin -hän sai vastauksen, eikä enää ensinkään vastustellut kotiin lähtöä -miesten seurassa. Nuorempi mies souti urkujenpolkijan venettä, ja -Rolandsen läksi vanhuksen veneessä. - -Veneen kokassa oli vakka ja Rolandsenissa heräsi toivo, että siinä ehkä -oli evässäkki. Hän aikoi kysyä: "onko siinä ruokaa?" Mutta hän hillitsi -itsensä pelkästä ylpeydestä ja alkoi puhella muista asioista. - -"Mitenkä Mack sai tietää, että minä olin täällä?" - -"Sitä vain huhuiltiin. Eräs mies ja nainen olivat nähneet Teidät täällä -eräänä yönä, ja säikähtivät pahanpäiväisesti." - -"Niin, mitä niillä oli täällä tekemistä... Ajattelehan, minä löysin -uuden kalapaikan saaren luota. Ja nyt lähden minä pois sieltä." - -"Miten kauan Te olitte aikonut olla täällä?" - -"Se ei kuulu sinuun", vastasi Rolandsen lyhyesti. Hän katseli rasiaa, -mutta näytti miltei halkeavan ylpeydestä ja sanoi: "Tuopas on -harvinaisen kurjannäköinen vakka. Ei kait siinä voi pitää mitään. -Mitähän tuo lienee?" - -"Ollappa minulla vain kaikki se liha ja silava ja voi ja juusto, mikä -on ollut siinä vakassa, niin eipä puuttuisi minulta ruokaa monen vuoden -aikana", vastasi ukko. - -Rolandsen karisti kurkkuaan ja sylkäisi mereen. - -"Milloin sähkösanomat tulivat?" kysyi hän. - -"Luullakseni noin pari päivää sitten." - -Kun he olivat ehtineet puolimatkaan, asetettiin veneet vierekkäin ja -isä ja poika alkoivat aterioida eväsvakasta. Rolandsen katseli -kaikkialle muualle päin. Ukko sanoi: "Meillä olisi vähän ruokaa tässä, -jos niinkuin saisi olla Teille." Ja koko vakka asetettiin Rolandsenin -eteen. - -Hän viittasi kädellään kieltävästi ja vastasi: "Minä söin puoli tuntia -sitten vankan aterian. Muuten et voi käsittää, miten tuo ohutleipä -näyttää hyvin paistetulta. Ei kiitos, minä vain katselen ja haistan -sitä!" Ja Rolandsen haasteli taas ja katseli joka suunnalle: "Ah, me -elämme oikeastaan kamalan lihavasti täällä Pohjolassa. Olen varma, -ettei ole ainoatakaan kauppapuotia, jossa ei riippuisi lihakimpaletta. -Ja entä kaikki silava. Mutta sellaisessa elintavassa on jotakin -eläimellistä!" Rolandsen kiemurteli vasten tahtoaan veneen pohjalla ja -sanoi: "Miten kauvan minä olisin oleskellut tuolla saarella, kysyt -sinä? Olisin tietysti jäänyt syksyyn asti ja katsellut tähdenlentoja. -Olen tavattomien ilmiöiden harras ystävä, minua huvittaa katsella, -miten taivaankappaleet pirstoutuvat." - -"Niin, se on nyt sellaista, mitä minä en ymmärrä." - -"Taivaankappaleitako? Kun toinen tähti viskaa toisen aivan villisti ja -silmittömästi taivaan kantta alaspäin." - -Mutta syömistä jatkui, ja Rolandsen huudahti: "No tepä syötte vasta -sikamaisesti! Kylläpä jaksatte tunkea vatsaanne ruokaa!" - -"Nytpä olemmekin syöneet", sanoi ukko sävyisästi. - -Veneet erkanivat toisistaan, ja miehet tarttuivat taas airoihin. -Rolandsen asettautui veneen perään nukkumaan. - -He tulivat kotiin iltapäivällä, ja Rolandsen meni heti lennätinasemalle -sähkösanomia kyselemään. Ne sisälsivät ilahduttavia ilmoituksia -keksinnöstä, korkea tarjous patentista Hampurista ja vielä korkeampi -tarjous eräältä toiselta liikkeeltä toimiston välityksellä. Ja -Rolandsen oli niin ihmeellinen olento, että hän juoksi metsään ja oli -hyvän aikaa yksin, ennenkuin hän ryhtyi hankkimaan itselleen jotakin -syömistä. Mielenliikutus teki hänestä pojan, kädet ristissä olevan -lapsen. - - - - -XIV. - - -Hän meni Mackin konttoriin, ja hän meni sinne uutena miehenä, niin, -jalopeurana. Omituinen mielenliikutus valtaisi kenties Mackin perheen -nähdessään hänet, Elise kenties onnittelisi häntä, ja tämä vilpitön -ystävyys tekisi hänelle hyvää. - -Hän pettyi. Hän tapasi Elisen tehtaan ulkopuolella keskustelemassa -veljensä kanssa. Tämä välitti hänestä niin vähän, että tuskin tervehti -häntä. Molemmat jatkoivat keskusteluaan. Rolandsen ei häirinnyt heitä -eikä kysellyt vanhaa Mackia, vaan meni konttoriin ja naputti oveen. Ovi -oli suljettu. Hän meni taas ulos ja sanoi: "isänne on lähettänyt -hakemaan minua, missä voin tavata hänet?" - -Keskustelevat eivät kiirehtineet vastaamaan, vaan puhuivat asiansa -loppuun -- sitten sanoi Fredrik: "Isä on vesipadolla." - -"Sen he olisivat voineet sanoa jo minun tullessani", ajatteli -Rolandsen. Molemmat olivat perin välinpitämättömät, olivat antaneet -hänen mennä konttoriin huomauttamatta asian oikeata laitaa. - -"Voisitteko lähettää noutamaan häntä?" kysyi Rolandsen. - -Fredrik sanoi hitaasti: "Jos isä on padolla, niin on hän siellä sen -takia, että hänellä on siellä jotakin toimittamista." - -Rolandsenin silmät suurenivat ihmetyksestä ja hän katsahti heihin. - -"Voitte tulla uudelleen jonkun ajan kuluttua", sanoi Fredrik. - -Ja Rolandsen tyytyi siihen ja sanoi: niinpä niin. Sitten läksi hän. - -Mutta vähitellen alkoi hän hiljalleen puristaa huuliaan vastakkain ja -miettiä asiaa. Äkkiä käännähti hän ympäri ja sanoi ilman mitään -aihetta: "Mutta kun minä nyt olen tullut, niin en ole tullut tapaamaan -ketään muuta, kuin isäänne, ymmärrättekö?" - -"Tulkaa myöhemmin uudelleen", sanoi Fredrik. - -"Ja kun minä nyt tulen toisen kerran, niin tulen vain sanomaan, etten -tule kolmatta kertaa!" - -Fredrik kohotti olkapäitään. - -"Tuolla tulee isä", sanoi Elise. - -Vanha Mack tuli kävellen. Hän rypisti otsaansa, puhui lyhyesti ja meni -Rolandsenin edellä konttoriin. Hän oli hyvin epäsuosiollinen. Hän -sanoi: "Viime kerralla tarjosin teille istuinta, nyt en tee sitä." - -"Ei, ei", sanoi Rolandsen. Mutta hän ei vielä ensinkään käsittänyt tätä -suuttumusta. - -Mutta vanhaa Mackia ei kovuus ensinkään huvittanut. Hänellä oli valta -tähän mieheen, joka oli rikkonut häntä vastaan, ja hän halusi olla -liian voimakas käyttääkseen sitä. Hän sanoi: "Te tiedätte tietysti, -mitä on tapahtunut?" - -Rolandsen vastasi: "Olen ollut poissa, täällä on voinut sattua paljon, -josta Te tiedätte, mutta en minä." - -"Selvitän Teille vähän sitä", sanoi Mack. Ja hän oli nyt kuin pieni -Jumala, joka piti ihmisen kohtaloa kädessään. "Oliko asianlaita niin, -että Te poltitte minun henkivakuutuspaperini?" kysyi hän. - -"Asianlaita on niin", alkoi Rolandsen, "että jos Te alatte kysellä -minulta tarkasti..." - -"Tässä se on", sanoi Mack ja veti asiakirjan esiin. "Rahat on niinikään -löydetty. Ne olivat kaikki eräässä kaulahuivissa, joka ei ollut -Teidän." - -Rolandsen ei väitä vastaan. - -Mack jatkoi: "Se oli Enokin." - -Rolandsenin täytyi hymyillä kaikelle tälle juhlallisuudelle, ja hän -sanoi piloillaan: "Tulettepa näkemään, että juuri Enok on varas." - -Mutta hänen pilansa ei miellyttänyt Mackia, se ei todistanut -minkäänlaista nöyryyttä. "Te olette pitänyt minua narrinanne", sanoi -hän, "ja olette petkuttanut minulta neljäsataa taaleria." - -Rolandsenia, jonka taskussa oli kallisarvoinen sähkösanoma, ei yhä -vieläkään huvittanut esiintyä täysin vakavasti. "Miettikäämme hiukan -asiaa", sanoi hän. - -Silloin puhui Mack jyrkästi: "Annoin Teille anteeksi viime kerralla, -nyt en enää tee sitä." - -"Voin maksaa Teille rahat takaisin." - -Mack kiivastui: "On edelleenkin niin, että rahat eivät ole minulle -pääasia. Te olette petturi, ettekö ymmärrä sitä?" - -"Sallitteko, että selitän Teille jotakin?" - -"En." - -"Sepä on todellakin liian kovaa", sanoi Rolandsen ja hymyili yhä. "Mitä -Te sitten haluatte?" - -"Haluan panettaa Teidät kiinni", sanoi Mack. - -Fredrik tuli huoneeseen ja asettui paikalleen pulpetin ääreen. Hän oli -kuullut viimeiset sanat ja näki isänsä kiihoittuneena, mikä oli -harvinaista. - -Rolandsen sanoi, pannessaan kätensä taskuunsa, jossa sähkösanomat -olivat: "Mutta ettekö halua ottaa rahoja?" - -"En", sanoi vanha Mack. "Voitte antaa ne esivallalle." - -Rolandsen jäi seisomaan. Hän ei ollut enää jalopeura -- jos ruvettiin -vaatimaan tiliä, niin oli hän ehkä mennyt liian pitkälle ja saattoi -tulla vangituksi. Hyvä! Kun Mack katsoi häneen kysyvästi, ikäänkuin hän -olisi ihmetellyt, että hän yhä viipyi paikallaan, vastasi Rolandsen: -"Minä vartoan vangitsemistani." - -Mack hätkähti hiukan: "Täälläkö? Ei, Te voitte mennä kotiin ja -järjestää asianne." - -"Kiitos. Minun on lähetettävä pari sähkösanomaa." - -Kuullessaan nämä sanat, muuttui Mack hiukan ystävällisemmäksi -- eihän -hän toki ollut mikään ihmissyöjä. "Te voitte tietysti käyttää sekä -tämän että huomisen päivän asioittenne järjestämiseen." - -Rolandsen kumarsi ja läksi. - -Elise seisoi yhä ulkona ja Rolandsen kulki hänen ohitseen -tervehtimättä. Mikä oli menetetty, oli menetetty, sille ei voinut -mitään. Elise huusi hiljaa hänen jälkeensä, ja hän pysähtyi ikäänkuin -pistoksen saaneena ja sekaisin ihmetyksestä tuijottain Eliseen. - -"Aioin vain sanoa... ei kai asia ole niin vaarallista laatua?" - -Rolandsen ei ymmärtänyt mitään, ei hän myöskään käsittänyt, minkätähden -Elise nyt välitti hänestä. "Olen saanut luvan mennä kotiin, lähetän -pari sähkösanomaa", sanoi hän. - -Elise tuli hänen luoksensa, hänen rintansa nousi ja laski, hän katsahti -ympärilleen ja näytti epävarmalta. Hän sanoi: "Isä oli arvattavasti -ankara. Mutta ei sitä kauvan kestä." - -Rolandsen suutahti. Eikö hänellä itsellään ollut mitään oikeutta -puolellaan? "Teidän isänne tehköön kernaasti mitä haluaa", vastasi hän. - -"Vai niin, vai sillä tavalla!" Mutta Elise hengitti yhä raskaasti ja -sanoi: "Miksi Te katselette minua tuolla tavalla? Ettekö tunne minua?" - -Armoa, pelkkää armoa. Rolandsen vastasi: "Tunnetaan tai ei tunneta, sen -mukaan miten ihmiset itse tahtovat." - -Vaitiolo. Elise sanoi lopulta: "Te myöntänette kuitenkin, että mitä Te -olette tehnyt... No, itsehän joudutte eniten kärsimään." - -"Hyvä, antakaa minun vain eniten kärsiä. Minä en halua, että kuka -tahansa tällä tavalla häiritsee minua. Teidän isänne saattaa -vangituttaa minut." - -Sanaakaan sanomatta meni Elise tiehensä... - -Rolandsen odotti kaksi, odotti kolme päivää, eikä kukaan tullut -urkujenpolkijan tupaan noutamaan häntä. Hän oli mitä suurimmassa -jännityksessä. Nyt oli hän kirjoittanut sähkösanomansa ja aikoi -lähettää ne samalla hetkellä, kuin hänet vangittaisiin -- hän aikoi -hyväksyä korkeimman tarjouksen keksinnöstä ja myödä patentin. Ei hän -kuitenkaan ollut toimeton, hän piti ulkomaalaisten liikkeiden kanssa -vireillä pikkukeskusteluja, puuhaili kosken ostamista yläpuolella -Mackin tehdasta ja tieoikeuden turvaamista kuljetusta varten. Ja kaikki -nämä asiat kulkivat toistaiseksi hänen käsiensä kautta. - -Mutta Mack ei ollut sentapainen, että hän olisi vainonnut lähimäistään. -Hän oli päinvastoin taas saanut liikeasioissaan myötätuulen ja -myötäkäymisen aikana halusi hän paljon kernaammin esiintyä ylenmäärin -hyväntahtoisena. Uusi, Bergenin asiamiehen lähettämä sähkösanoma -ilmoitti, että silli oli myöty Venäjälle. Jos Mack halusi rahoja, oli -ne saatavissa. Niin, että nyt hän taas oli vahvalla pohjalla. - -Kun toista viikkoa oli kulunut, eikä mitään muutosta tapahtunut, meni -Rolandsen taas Mackin konttoriin. Jännitys ja epätietoisuus olivat -piinanneet hänet puolikuoliaaksi ja hän halusi saada asian selväksi. - -"Olen ollut valmis koko viikon, ettekö Te vangitutakaan minua", sanoi -hän. - -"Nuori mies, olen lähemmin miettinyt asiaa", vastasi Mack suopeasti. - -"Vanha mies, Teidän on heti ratkaistava asia!" sanoi Rolandsen -kiivaasti. "Te luulette voivanne iankaiken pitkittää sitä, ja loistaa -onnellisuudellanne, mutta kyllä minä keinon keksin. Annan itse itseni -ilmi." - -"Olin joka tapauksessa odottanut Teiltä tänään toisenlaista puhetapaa." - -"Näytänpä Teille, millaista puhetta Teidän sopii odottaa", huusi -Rolandsen aiheettoman kopeasti ja viskasi sähkösanomansa Mackin eteen. -Hän näytti vielä suurinenäisemmältä, kuin entiseen aikaan, sen takia -että hänen kasvonsa olivat niin laihtuneet. - -Mack silmäili sähkösanomia. "Teistä on tullut keksijä!" sanoi hän. -Mutta mitä kauemmaksi hänen silmänsä liukuivat, sitä kiinnemmäksi hän -ne supisti ja katsoi tarkemmin. "Fischleim, kalanliimaa", sanoi hän -lopuksi. Sitten luki hän sähkösanomat taas alusta alkaen. "Tämähän -näyttää varsin lupaavalta!" sanoi hän ja katsahti Rolandseniin. "Onko -asia todellakin niin, että Teille on tarjottu näin suuri summa -kalanliimakeksinnöstänne?" - -"On?" - -"Siinä tapauksessa onnittelen Teitä. Mutta silloin pitäisi Teidän -osoittautua niin suureksi, ettette olisi epäkohtelias vanhalle -miehelle." - -"Siinä Te tietysti olette oikeassa. Mutta jännitys on saanut minut -aivan sekapäiseksi. Te lupasitte vangituttaa minut, mutta siitä ei -tullutkaan mitään." - -"Minun täytyy sanoa, miten asia on -- asiaan sekaannuttiin. Minä olisin -kyllä tehnyt sen." - -"Kuka sekaantui asiaan?" - -"Tehän tiedätte, naisväki. Minulla on tytär. Elise sanoi: ei." - -"Sepä oli ihmeellistä", sanoi Rolandsen. - -Mack katsahti taas sähkösanomaan. "Tämähän on suurenmoista. Voitteko -vähän valaista minulle keksintöänne?" - -Ja Rolandsen valaisi hänelle hiukan. - -"Silloinhan me olemme tavallaan kilpailijoita", sanoi vanha Mack. - -"Ei ainoastaan tavallaan. Samasta hetkestä alkaen, jolloin minä olen -lähettänyt vastaukseni, olemme me sitä täydellisesti." - -"Vai niin?" sanoi Mack säpsähtäen. "Mitä Te sillä tarkoitatte? Aiotteko -perustaa tehdasliikkeen?" - -"Aion. Yläpuolella Teidän tehdastanne on koski, paljon suurempi koski. -Siinä ei tarvita sulkua." - -"Se on Levionin koski." - -"Olen ostanut sen." - -Mack rypisti otsaansa ja mietti. "Ruvetkaamme sitten kilpailemaan", -sanoi hän. - -Rolandsen vastasi: "Te häviätte siinä." - -Mutta tällainen puhe suututti yhä enemmän tätä vanhaa kauppakuningasta, -joka ei ollut tottunut sellaiseen eikä hän suvainnut sitä. "Te -unohdatte niin hämmästyttävän usein, että Te yhä olette minun -vallassani", sanoi hän. - -"Antakaa vain minut ilmi. Sitten seuraa minun vuoroni." - -"Ah, mitä Te aiotte tehdä?" - -Rolandsen vastasi: "Minä kukistan Teidät." - -Fredrik tuli huoneeseen. Hän huomasi heti, että sanasota oli ollut -käymässä, ja häntä harmitti, ettei isä kerta kaikkiaan musertanut tuota -suurinenäistä erotettua sähköttäjää. - -Rolandsen sanoi kovalla äänellä: "Teen teille tarjouksen -- me käytämme -keksintöä hyväksemme yhteisesti. Me panemme Teidän tehtaanne uuteen -kuntoon ja minä hoidan sitä. Annan Teille kaksikymmentäneljä tuntia -ajatusaikaa!" Jonka jälkeen Rolandsen jätti sähkösanoman paikalleen ja -läksi. - - - - -XV. - - -Syksy lähestyi, tuuli puhalteli metsässä, meri muuttui kellertäväksi ja -kylmäksi ja tähtiä syttyi taivaalle. Mutta Ove Rolandsenilla ei ollut -enää aikaa katsella tähden lentoja, vaikka hän pitikin omituisista -ilmiöistä. Koko joukko työmiehiä oli viime aikoina työskennellyt Mackin -tehtaalla, toisaalla revittiin maahan ja toisaalla rakennettiin -Rolandsenin ohjeitten mukaan, sillä hän johti töitä. Hän oli voittanut -kaikki vaikeudet ja nautti suurta arvoa. - -"Olen itse asiassa aina pitänyt siitä miehestä", sanoi vanha Mack. - -"Minä en", vastasi Elise. "Hänestä on paisunut sellainen mahtailija. -Aivan kuin hän olisi pelastanut meidät." - -"No, ei kai nyt aivan niin hullusti sentään." - -"Hän tervehtii, mutta hän ei odota vastausta. Hän kulkee ohi." - -"Hänellä on kiire." - -"Hän on tunkeutunut meidän perheeseemme, juuri hän", sanoi Elise -kalpein huulin. "Kaikkialla missä me olemme, on hänkin. Mutta jos hän -kuvittelee pienintäkään minuun nähden, niin hän erehtyy." - -Elise matkusti kaupunkiin. - -Ja kaikki meni kuitenkin tavallista menoaan, näyttäytyi, että tultiin -toimeen hänettäkin. Mutta nyt oli niin, että siitä hetkestä alkaen, -jolloin Rolandsen oli ruvennut Mackin yhtiömieheksi, oli hän itselleen -luvannut tehdä vain kunnollisesti työtä, eikä antautua haaveiden -valtaan. Kesällä haaveillaan, mutta sitten on sen aika ohi. Mutta -toiset haaveilevat koko ikänsä auttamattomasti. Kuten nyt neitsyt van -Loos Bergenissä. Rolandsen oli saanut kirjeen häneltä, ettei hän enää -pitänyt Rolandsenia ensinkään huonompana itseään, koska Rolandsen ei -ollut saastuttanut itseään varkaudella, vaan oli vain tehnyt -poikamaisen kujeen. Ja hän peruutti purkauksen, ellei vielä ollut -myöhäistä. - -Lokakuussa palasi Elise Mack kotiin. Sanottiin hänen olevan oikein -kihloissa, ja että hänen sulhasensa, rannikkolaivan kapteeni Henrik -Burneus Henriksen, tulisi tervehtimään häntä. Valmistettiin suuria -tanssiaisia Rosengårdin suureen saliin, ja saksalainen soittokunta, -joka oli paluumatkalla Ruijan kaupungista, oli tilattu puhaltamaan -huilua ja torvea. Koko pitäjä oli kutsuttu tanssiaisiin, Rolandsen -muiden mukana, ja lukkarin Olga oli nyt vastaanotettava Fredrikin -tulevana puolisona. Mutta papin perheelle sattui esteitä. Uusi -pappi oli nyt nimitetty; häntä odotettiin joka päivä, ja hyvän -piirikappalaisen piti lähteä toisaalle, pohjoiseen päin, jossa toinen -seurakunta oli ilman paimenta. Eikä hänestä ollutkaan vastenmielistä -kyntää ja kylvää uuteen maahan, täällä ei ollutkaan työ aina -onnistunut. Yhteen tarmokkaaseen toimenpiteeseen saattoi hän kuitenkin -viitata -- hän oli taivuttanut Levionin sisaren muistamaan, kuka se -ainoa mies oli, jonka velvollisuus oli naida hänet. Se oli pitäjän -puuseppä, talonomistaja, jolla oli kolikoita kirstun pohjalla. Kun -pappi vihki heidät alttarin edessä, tunsi hän vienoa tyydytyksen -tunnetta. Ahkeralla kilvoituksella onnistui kuitenkin hiukan -parantamaan siveellisyydentilaakin. - -"No niin, meneehän tässä kaikki hiljalleen, jumalankiitos", ajatteli -pappi. Hänen taloudessaan vallitsi taas jonkunlainen järjestys, uusi -neitsyt oli tullut, ja hän oli vanha ja vakava, pappi aikoi ottaa -neitsyen mukaansa ja pitää hänet uudessakin paikassa. Ehkäpä kaikki -selviytyisi. Pappi oli ollut ankara herra, muita ei näyttänyt -kuitenkaan sen takia olevan mitään vihaa häntä kohtaan -- kun hän -pappilan sillalla varustautui laivamatkalle, olivat monet tulleet -heittämään jäähyväisensä. Mitä Rolandseniin tulee, ei hän halunnut -jättää käyttämättä tätä tilaisuutta ollakseen kohtelias -- Mackin -kannella varustettu vene kolmine soutajineen vartoi jo häntä, mutta hän -tahtoi lykätä lähtöään, kunnes papin perhe oli lähtenyt, Papin täytyi -kaikesta huolimatta kiittää häntä tästä kohteliaisuudesta. Ja -samoinkuin kirkonisäntä Levion aikoinaan oli kantanut rouvan maihin, -sai hän taas kantaa hänet veneeseen. Levionillekin näyttivät koittavan -valoisammat päivät, sillä pappi oli luvannut tehdä parhaansa, että -hänet taas asetettaisiin kirkonisännän virkaan. - -Kaikki selviytyisi kyllä. - -"Jollei Teidän matkanne nyt olisi pohjoiseen ja minun etelään, niin -olisimme tehneet seuraa toisillemme", sanoi Rolandsen. - -"Niin", vastasi pappi. "Mutta muistakaamme, rakas Rolandsen, että Te -menette etelään ja me pohjoiseen päin, mutta että me kerran kaikki -yhdymme samassa paikassa!" Niin todisti hän ollen väsymätön loppuun -asti. - -Rouva istui perässä samat vanhat kengät jalassa -- ne oli paikattu ja -olivat sen kautta rumentuneet oikein perinpohjaisesti. Mutta rouva ei -ollut pahoillaan, päinvastoin säteilivät hänen silmänsä ja hän riemuitsi -päästessään uuteen paikkaan katselemaan, millaista siellä oli. Hän -ajatteli yhtäkaikki kaipauksella erästä suurta harmaata kiveä, jota -pappi ei millään ehdolla antanut hänen ottaa mukaansa, vaikka se oli -niin kaunis. - -Vene läksi rannasta. Huiskutettiin hatuilla, huiveilla ja -nenäliinoilla, ja huudettiin hyvästejä veneestä ja rannalta. - -Sitten nousi Rolandsen veneeseensä. Hänen tuli jo tänä iltana olla -Rosengårdissa, siellä odotti kaksinkertaiset kihlajaiset, eikä hän -sitäpaitsi halunnut jättää käyttämättä tätä tilaisuutta ollakseen -kohtelias. Kun Mackin veneen mastossa ei ollut lippua, lainasi hän -korean, punavalkean suuren laivan lipun, jonka hän antoi miesten -pystyttää ennen lähtöään. - -Illalla tuli hän perille. Huomasi selvästi, että suuressa rakennuksessa -oli juhlat, kummankin kerroksen ikkunat oli valaistu ja alukset -satamassa liehuttivat lippujaan, vaikka oli aivan pimeä. Rolandsen -sanoi miehille: "Menkää nyt maihin, Te, ja lähettäkää tänne sijaan -kolme muuta soutajaa -- puolenyön aikana lähden taas tehtaalle." - -Rolandsen kohtasi heti Fredrikin, joka oli hyvällä päällä -- hänellä -oli nyt mitä parhaimmat toiveet perämiehen paikasta rannikkoaluksella, -niin että hän saattoi mennä naimisiin ja seistä omilla jaloillaan. Myös -vanha Mack oli tyytyväinen ja piti rinnassaan sitä kunniamerkkiä, jonka -kuningas oli antanut hänelle Ruijanmatkallaan. Ei Eliseä eikä kapteeni -Henrikseniä näkynyt, mutta he istuivat ja kuhertelivat kahdenkesken -jossakin huoneessa. - -Rolandsen joi muutamia laseja, hänen mielensä kävi tyyneeksi ja -vakavaksi. Hän istuutui vanhan Mackin viereen ja puhui kaikenlaisista -asioista -- niinpä nyt tuo väriaine, jonka hän oli keksinyt, se näytti -vähäpätöiseltä asialta, mutta se voi paisua päätuotannoksi, hän -tarvitsi koneita, puhdistusvälineitä. - -Elise tuli, katsoi Rolandseniin, kasvot kokonaan käännettyinä häneen -päin, sanoi kovalla äänellä hyvää iltaa ja nyökäytti päätänsä. -Rolandsen nousi seisomaan ja tervehti, mutta Elise kulki ohi. - -"Hänellä on niin kiire tänä iltana", sanoi vanha Mack. - -"Ja sitten on oltava täysin valmis, kun Lofotinkalastus alkaa", sanoi -Rolandsen ja istui jälleen. Hohhoh, miten vähän hän sallisi -minkäänlaisen levottomuuden tulla väliin. "Ajattelen yhä edelleen, että -meidän olisi vuokrattava pieni höyrylaiva, jota Fredrik saattaisi -kuljettaa." - -"Fredrik saa nyt kenties toisen paikan. Mutta saammehan puhua lähemmin -tästä asiasta -- meillähän on aikaa huomiseen asti." - -"Lähden takaisin puolen yön aikana." - -"No mitä ihmettä!" huudahti Mack. - -Rolandsen nousi seisomaan ja sanoi lyhyesti: "Puolen yön aikana!" Niin -varma ja horjumaton olisi hän oleva. - -"Ajattelin, että viipyisitte täällä yön. Kun on erityinen merkitys. -Niin voisinhan sanoa, että kutsuilla on erityinen merkitys..." - -He kävelivät ympäri muiden joukossa, juttelivat hiukan siellä ja -täällä. Kun Rolandsen tapasi kapteeni Henriksenin, joivat he toistensa -kanssa kuin vanhat tuttavat, vaikka he eivät olleet ennen nähneetkään -toisiaan. Kapteeni oli hyväntahtoinen, hiukan lihavahko herra. - -Sitten alkoi musiikki soida, istuttiin pöytään kolmessa eri huoneessa, -ja Rolandsen toimi kätevästi niin, että hän joutui sellaiseen paikkaan, -jossa ei istunut keitään hienompia ihmisiä. Vanha Mack huomasi hänet -kiertomatkallaan ja sanoi "Istutteko Te täällä? Niin, no! Ajattelin -vain..." - -Rolandsen vastasi: "Tuhannen kiitosta, kyllä me kuulemme tännekin asti -Teidän puheenne." - -Mack pudisti päätään: "Ei, en minä pidä mitään puhetta!" Hän poistui -miettivän näköisenä -- jotakin näytti tulleen väliin. - -Illallinen syötiin ja paljon oli viiniä ja suuri ihmiskuhina. Kahvin -aikana istuutui Rolandsen kirjoittamaan sähkösanomaa. Se oli neitsyt -van Loosille Bergenissä, ettei toki vielä ollut liian myöhäistä -- tule -pohjoiseen päin ensi tilassa. Ovesi. - -Sekin asia oli hyvin, kaikki oli hyvin, erinomaisesti! Hän vei itse -sähkösanoman lennätinasemalle ja katsoi, että se lähetettiin. Sitten -meni hän takaisin. Elämä pöytien ääressä oli käynyt vilkkaammaksi, -vaihdettiin paikkoja. Elise tuli hänen luoksensa ja ojensi hänelle -kätensä. Hän pyysi anteeksi, että hän oli äsken mennyt Rolandsenin ohi -tuolla tavalla. - -"Kunpa vain tietäisitte, miten kaunis te taas tänä iltana olette", -sanoi Rolandsen ollen varma ja kohtelias. - -"Niinkö arvelette?" - -"Niinhän olen muuten yleensä aina arvellut. Minähän olen ollut vanha -ihailijanne, tiedättehän sen. Todellakin, ettekö muista, miten minä -viime vuonna suorastaan kosin teitä!" - -Elise ei oikein pitänyt tästä Rolandsenin leikinlaskusta, hän poistui -taas sillä kertaa. Mutta myöhemmin joutui Rolandsen taas juttusille -hänen kanssaan. Tanssi oli alkanut, Fredrik oli avannut tanssiaiset -morsiamineen, niin ettei kukaan huomannut noita kahta, jotka -seisoskelivat juttelemassa. - -Elise sanoi: "Niin, sehän on totta -- voin tuoda teille terveisiä -eräältä vanhalta tuttavaltanne, neitsyt van Loosilta." - -"Vai niin?" - -"Hän on luullut, että aion mennä naimisiin, ja haluaa päästä -talousneidikseni. Hän kuuluu olevan hyvin toimelias. Niin, tehän -tunnette hänet paremmin kuin minä." - -"Hän on todellakin hyvin toimelias. Mutta hän ei voi tulla teidän -talousneidiksenne." - -"Kuinka niin?" - -"Koska minä nyt tänä iltana olen sähköttänyt hänelle ja tarjonnut -hänelle toista paikkaa. Hän on minun morsiameni." - -Kopea Elise hätkähti ja tuijotti Rolandseniin. - -"Luulin, että teidän välinne olivat lopussa", sanoi hän. - -"No, tehän tiedätte, vanha rakkaus... Se oli kerran lopussa, mutta..." - -"Vai niin", sanoi Elise ainoastaan. - -"Minun täytyy sanoa, ettette te koskaan ole ollut niin kaunis kuin tänä -iltana!" sanoi Rolandsen ja oli loistavan kohtelias. "Ja entä sitten -hame, tummanpunaista samettia!" Hän oli tyytyväinen näihinkin -sanoihinsa -- saattoiko kukaan arvata levottomuutta niiden takana? - -"Mutta ette Te nyt ollut niin kauhean ihastunut häneen", sanoi Elise. - -Rolandsen huomasi, että Elisen silmät olivat kosteat, ja hän säpsähti --- myöskin tytön omituinen äänenpaino sai hänet pyörälle ja hänen -kasvonsa muuttuivat. - -"Minne on Teidän suuri tyyneytenne nyt kadonnut?" virkkoi Elise ja -hymyili. - -Rolandsen mutisi: "Te riistätte sen minulta." - -Silloin siveli Elise äkkiä hänen kättään yhden ainoan kerran ja läksi. -Hän kiiti huoneiden läpi, ei nähnyt ketään eikä kuullut ketään, kiiti -vain. Käytävässä seisoi hänen veljensä huutaen häntä, hän käänsi koko -hymyilevät kasvonsa veljelleen, ja hänen silmäripsistään tippui -kyyneleitä -- sitten juoksi hän portaita myöten huoneeseensa. - -Neljännestuntia myöhemmin tuli hänen isänsä hänen luokseen. Hän -heittäytyi isänsä kaulaan ja sanoi: "Ei, minä en voi!" - -"Vai niin! No ei, ei! Mutta sinun täytyy taas tulla alas tanssimaan, -sinua kysytään. Ja mitä sinä taas olet sanonut Rolandsenille? Hän on -näin muuttunut. Oletko taas ollut epäkohtelias hänelle?" - -"Enhän toki, enhän toki, en minä ole ollut epäkohtelias hänelle." - -"Sillä siinä tapauksessa täytyy sinun heti pyytää anteeksi. Hän lähtee -taas kahdentoista aikana." - -"Kahdentoistako?" Elise laittautui silmänräpäyksessä kuntoon ja sanoi: -"Nyt minä tulen." - -Hän meni alas ja kohtasi kapteeni Henriksenin. - -"Minä en voi", sanoi hän. - -Kapteeni ei vastannut. - -"Ehkäpä hyvinkin suuri vahinko minulle itselleni, mutta se on minulle -mahdotonta." - -"Niin, niin", vastasi kapteeni vain. - -Elise ei voinut lähemmin selittää asiaa, ja kun kapteenikin yhä oli -yhtä harvapuheinen, ei asiasta sen kummempaa tullut. Elise meni -sähkölennätinasemalle ja sähkötti neitsyt van Loosille Bergeniin, että -hänen ei pitäisi ottaa huomioon Ove Rolandsenin tarjousta, koska -tarkoitus ei ollut vakava. Kirje seuraa. Elise Mack. - -Sitten meni hän kotiin ja otti taas osaa tanssiin. - -"Onko totta, että lähdette kotiin kello kahdeltatoista?" kysyi hän -Rolandsenilta. - -"On." - -"Tulen Teidän kanssanne tehtaalle. Minun on toimitettava siellä eräs -asia." - -Ja hän siveli taas hänen kättänsä. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Haaveilija, by Knut Hamsun - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HAAVEILIJA *** - -***** This file should be named 53444-8.txt or 53444-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/4/4/53444/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53444-8.zip b/old/53444-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 411be28..0000000 --- a/old/53444-8.zip +++ /dev/null |