NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 7027 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..2c225b5
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53442 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53442)
diff --git a/old/53442-8.txt b/old/53442-8.txt
deleted file mode 100644
index 2de0933..0000000
--- a/old/53442-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,7027 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Anielka II, by Henryk Sienkiewicz
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Anielka II
-
-Author: Henryk Sienkiewicz
-
-Translator: Maila Talvio
-
-Release Date: November 3, 2016 [EBook #53442]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANIELKA II ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-ANIELKA II
-
-Kirj.
-
-Henryk Sienkiewicz
-
-
-Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut
-
-Maila Talvio
-
-
-Alkuperäinen nimi: Bez Dogmatu
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1913.
-
-
-
-
-
-
-NELJÄS OSA.
-
-
-
-
-Kesäkuun 6 p:nä.
-
-Tänään toin kun toinkin Anielkan kotiin ja kysyn tässä nyt itsekseni:
-enkö ole tullut hulluksi? En! En saanut sulkea häntä syliini,
-en saanut kuulla tunnustusta hänen huuliltaan! Hän työnsi minut
-luotaan niin empimättä, niin verisen häpeäntunteen valtaamana, että
-olen aivan muserrettu! Mitä tämä merkitsee? Olenko minä vailla
-järkeä vai onko hän vailla sydäntä? Mitä taisteluni tarkoittaa?
-Mihin kallioon haahteni on pirstoutunut? Minkätähden hän työntää
-minut luotaan? Päässäni vallitsee sellainen sekasorto, etten voi
-ajatella, en kirjoittaa enkä käsittää mitään -- toistelen ainoastaan
-toistelemistani: mitä kalliota vastaan haahteni on pirstoutunut?
-
-
-Kesäkuun 7 p:nä.
-
-Minä olen mahtanut tehdä jonkun tavattoman erehdyksen, jotakin tässä
-naisessa on varmaan jäänyt minulta huomaamatta ja lukuun ottamatta.
-Kaksi päivää olen koettanut päästä selville siitä, mitä minulle on
-tapahtunut, mutta päässäni on vallinnut sellainen sekasorto, etten
-ole voinut ajatella. Koetan nyt koota kaiken kylmäverisyyteni ja
-tietoisuuteni päästäkseni selvyyteen asiain tilasta. Kaikki olisi
-varsin helppoa käsittää, jos Anielkaa suojelisi rakkaus mieheensä;
-siinä tapauksessa ymmärtäisin täydellisesti, että tuo muuten niin
-lauha ja lempeä olento siihen määrään loukkaantuneena ja kiihtyneenä
-työnsi minut luotaan. Mutta sitä on mahdoton uskoa. Sen verran
-järkeä on toki jäänyt minunkin päähäni, että käsitän yhtä tyhmäksi
-ja erehdyttäväksi katsella asioita liian synkältä kannalta kuin
-nähdä ne liian ruusuisessa valossa. Mistä tämä rakkaus Kromickiin
-yhtäkkiä olisi tullut? Käykäämme läpi laskut vielä kerran. Hän
-meni miehelle ilman rakkautta, kaiken heidän yhdessäolonsa aikana
-on mies järkyttänyt hänen luottamustaan; hän myi hänen lapsuutensa
-kodin ja vaikutti senkautta äidin sairauteen. Heillä ei ole lasta.
-Muuten ei lapsi yleensä lainkaan saata naista likemmä miestään,
-se vaikuttaa ainoastaan, että hänen entistä enemmän täytyy tuntea
-yhteenkuuluvaisuutensa miehensä kanssa, se määrää ratkaisevasti
-hänen asemansa, toisin sanoen: se sitoo kädet, mutta ei sydämiä.
-Anielka ei suinkaan kuulu niihin naisiin, joissa rakkaus leimahtaa
-liekkiin heti häiden jälkeen. Senluontoiset naiset ovat voimakkaammin
-ikävöineet miestä tai suostuvat helpommin rakastajaan. Lausun tämän
-niin karkeasti, että itseenikin sattuu, mutta mitäpä minä säästäisin
-itseäni? Olen vakuutettu, ettei Anielkan tunteessa Kromickiin ole
-hitustakaan rakkautta, hän ei edes kunnioita häntä; hän ainoastaan
-suojelee itseään halveksimasta häntä -- siinä Anielkan sieluntila.
-Pidän sen nyt kerta kaikkiaan todistettuna, muuten olisin sokea.
-
-Jos hänen sydämensä minun saapuessani oli tyhjä lehti, niin täytyihän
-toki minun pystyä piirtämään siihen jotakin, minun, joka ennenkin,
-toisten olosuhteiden vallitessa, olin pystynyt sitä tekemään, minun,
-jolle se nyt oli tärkeämpää kuin milloinkaan, minun, joka herätin
-hänessä ystävällisiä ja helliä muistoja, samentamatta mitään, ollen
-joka suhteessa huomaavainen ja toimien todellisen tunteen pakosta.
-Otan järkeni vangiksi ja sanon itselleni: mies, sinä et ole mikään
-maaseutuleijona, joka luulee, ettei yksikään nainen kylmänä pääse
-ohitsesi -- ethän vain ole erehtynyt Anielkan rakkaudesta, ethän
-loppujen lopuksi ole erehtynyt luullessasi, että hänen sydämensä
-kuuluu sinulle?
-
-Mikä sitte nyt osoittaa, että kysymyksessä olisi erehdys?
-
-Hänen vastarintansa -- ensi näkemältä.
-
-Mutta enhän minä koskaan ole rohjennut edellyttääkään, ettei hän
-tekisi vastarintaa. Ottakaamme mikä naitu nainen tahansa, joka
-mielettömyyteen asti rakastaa toista miestä -- voiko ajatella, ettei
-hän tekisi vastarintaa, ettei hän kamppailisi itsensä ja rakastetun
-miehen kanssa, kunnes hänen voimansa olisivat aivan lopussa?
-
-Vastustus ei johdu rakkaudesta, mutta nämä molemmat voimat saattavat
-asua ihmisessä rinnan, kuten kaksi lintua samassa pesässä,
-karkoittamatta toisiaan.
-
-En tee näitä muistiinpanoja ainoastaan sentähden, että kirjoittaminen
-jo on käynyt minulle tarpeeksi, mennyt veriini, en myöskään yksistään
-mieleni kevennykseksi, vaan yhtä paljon siitä syystä, että kaikki
-aina pysyisi tuoreena muistissani, että aina uudelleen voisin
-hengessäni seurata kehityksen kulkua ja tehdä johtopäätökseni. Olen
-juuri lukenut sivut, joille kirjoitin omani ja Anielkan historian
-siitä hetkestä, jolloin palasin Ploszowiin. Olen pannut muistiin
-hänen pienimmänkin katseensa, joka keskustelun, joka hymyn,
-joka kyyneleen, olen lennosta siepannut hänen sielunsa jokaisen
-värähdyksen. Minä en erehdy, erittelyni ei ole väärä. Sanat,
-kyyneleet, katseet ja hymyt ovat olleet naisen, joka ehkä on onneton,
-mutta ei välinpitämätön.
-
-Minun mielentilani on täytynyt vaikuttaa häneen. Silmissäni ei ole
-kaihi: joka päivä kirvelee sydäntäni, kun näen miten hän laihtuu
-ja heikkenee, miten hänen kasvonsa käyvät yhä pienemmiksi ja hänen
-kätensä yhä läpikuultavammiksi. Minua kauhistuttaa, kun ajattelen,
-että hänen taistelunsa maksetaan hänen terveydellään. Mutta tämä
-kaikki puhuu sekin osaltaan olettamukseni puolesta. Hänen sielunsa ja
-mielensä ovat minun. Juuri sentähden on hän yhtä onneton kuin minä --
-ehkäpä onnettomampikin.
-
-Kirjoitin vasta, etten rohjennut edellyttääkään hänen suostuvan
-minuun ilman vastarintaa. Se on totta, sillä kannalla olin tullessani
-Ploszowiin. Mutta viimein palatessani kotiin Varsovasta luulin
-hänen suostuvan -- ja erehdyin. Hän ei tinkinyt hiuskarvankaan
-vertaa, hän ei osoittanut minulle pienintäkään sääliä, hän ei
-ottanut sanojani kuuleviin korviinsa, hän otti kaikki solvaukseksi.
-Näin suuttumuksen ja epätoivon kipunoivan hänen silmissään, hän
-riisti irti kätensä, jotka peitin suudelmilla, ja hänen huulensa
-toistelivat toistelemistaan: "Sinä loukkaat minua!" Hänen tarmonsa
-teki lopun minun tahdostani, varsinkin kun purkaus tuli minulle
-odottamatta. Anielka meni niin pitkälle, että uhkasi astua vaunuista
-ja jalan kulkea Ploszowiin kesken sadetta. Sana "avioero" vaikutti
-häneen kuin kuuman raudan kosketus. En mitään, en mitään, en mitään
-minä voittanut, turhat olivat houkutukseni, rohkeat yritykseni,
-rukoukseni, turha rakkauteni -- hän otti kaikki pahaksi, selitti
-kaikki loukkaukseksi, työnsi kaikki luotaan ja polki jalkainsa alle.
-Nyt kun näen hänen lempeänä ja lauhana astelevan huoneissa, tuntuu
-minusta siltä kuin hän olisi aivan toinen nainen. Mitäpä peittelisin
-itseltäni tosiasioita. Olen kärsinyt niin täydellisen tappion, että
-minun, jos minulla olisi voimaa, jos olisin toisessa suhteessa
-elämään, vielä tänä päivänä täytyisi lähteä täältä.
-
-Jos hän rakastaisikin minua, niin mitä hyötyä minulla olisi siitä,
-jollei hänen tunteensa milloinkaan katkaisisi kahleita, jotka
-häntä puristavat, jollei se millään tavalla tulisi päivän valoon
-eikä ilmenisi missään teossa? Yhtä hyvinhän voin kuvitella, että
-minua rakastaa kreikkalainen Helena, Kleopatra, Beatrice tai Maria
-Stuart! Sellainen tunne ei anna mitään eikä mitään vaadi. Ehkäpä
-Anielkan sydän kuuluu minulle, mutta se on pieni sydän eikä se
-pysty tekoihin! Ehkäpä hän omissa silmissään menettelee kauniisti
-ja uljaasti uhratessaan tunteensa velvollisuuden alttarille. Onhan
-siinä tyydytystä, jonka hyväksi saattaa jotakin tehdäkin. Uhraa sinä
-vaan minut, mutta erehdyt, jos luulet kantavasi suurenkin uhrin, kun
-uhraat tunteesi ja kuvittelet sillä korvaavasi velvollisuuden!
-
-Mahdotonta minun vastaiseksi on ajatella tai kirjoittaa tyynesti.
-
-
-Kesäkuun 8 p:nä.
-
-Liehittelevä nainen on aika koronkiskuri: hän antaa vähän, mutta
-vaatii jättiläiskorkoja. Tänään kun olen tyynemmällä mielellä ja
-kykenen ajattelemaan selvemmin, täytyy minun tunnustaa, etten
-ainakaan siinä suhteessa voi syyttää Anielkaa. Hän ei ole antanut
-minulle mitään eikä hän ole vaatinut minulta mitään. Se, mitä
-Varsovassa luulin liehittelyn varjoksi, ei ollut muuta kuin hetken
-iloisuutta ja hyvää tuulta. Itse minä sen kaiken kutsuin esiin, itse
-otin harha-askeleet, itse olen syypää kaikkeen.
-
-Eri asia on nähdä jotakin, eri asia ottaa se lukuun. Me saatamme
-olla selvillä erinäisistä, itsellemme vieraista ominaisuuksista
-toisen ihmisen sielussa, mutta käytännössä me tavallisesti otamme
-lähtökohdaksi ainoastaan oman katsantokantamme. Niin on käynyt
-minunkin. Minä olen tietänyt, tai ainakin luullut tuntevani, että me
-Anielkan kanssa olemme kaksi niin erilaista olentoa kuin jos olisimme
-kotoisin aivan eri taivaankappaleista -- mutta minä en aina ole
-pitänyt sitä mielessäni, vaan olen laskenut, että hän siinä ja siinä
-tilaisuudessa menettelisi niinkuin minä olisin menetellyt.
-
-Ja huolimatta siitä, että minä tunnen meidän olevan mitä erilaisimpia
-olentoja auringon alla -- kaksi vastakkaista äärtä, kirjoitan tutun
-tosiasian tähän ikäänkuin ihmeissäni ja minun on vaikea tottua
-siihen. Minä olen tuhat kertaa enemmän tuollaisen Laura Davisin kuin
-tämän Anielkan kaltainen.
-
-Nyt käsitän mitä vastaan minä olen ajautunut pirstaleiksi.
-
-Sitä vastaan, jota jo kauvan olen tuntenut olevani vailla, sitä
-vastaan, jonka puuttuminen tosin on laajentanut näköpiiriäni ja
-vapauttanut ajatuksiani, mutta joka samalla on istuttanut sieluuni
-kuolettavan taudin idun ja tullut tragediakseni.
-
-Hänen sielunsa katkismuksentapaista yksinkertaisuutta vastaan.
-
-Nyt on asia minulle selvä, vaikken ehkä vielä näe sitä sen koko
-laajuudessa, sillä olen niin kompliseerattu ihminen, että olen
-kadottanut yksinkertaisuuden tajun... "Kuulen sinun äänesi, mutta en
-näe sinua..." Henkinen silmäni potee eräänlaista värisokeutta eikä
-eroita kaikkia värejä.
-
-Minun päähäni ei mahdu minkätähden ei jokaista periaatetta, oli se
-sitte vaikka kuinka monen vuosisadan pyhittämä, saisi tarkastaa
-joka puolelta, minkätähden ei sitä saisi eritellä osiin, hitusiin,
-atomeihin -- sanalla sanoen pienentää, kunnes se olisi tomuna eikä
-sitä enään saisi liittymään kokonaisuudeksi.
-
-Anielkan päähän ei mahdu kuinka periaatetta, joka on tunnustettu
-hyväksi, jonka uskonto ja ihmiskunta ovat pyhittäneet, voi pitää
-muuna kuin ehdottomasti sitovana.
-
-Yhdentekevää onko tämä hänessä tietoista vaiko itsetiedotonta, onko
-se oman mietinnän tulos vai ulkoapäin omistettu -- se on kun onkin jo
-mennyt hänen veriinsä.
-
-Johan minä sain ikäänkuin varoituksen, kun hän rouva Koryckistä
-puhuessa sanoi: "kaikkea voi selittää, mutta kun teet pahasti, niin
-omatunto aina sanoo: 'pahasti, pahasti teit!' eikä vaikene".
-
-Silloin en kiinnittänyt tähän huomiota, kuten olisi pitänyt. Anielka
-ei tunne epäröimistä eikä epäilystä. Hänen sielunsa eroittaa akanat
-jyvistä sellaisella erehtymättömyydellä, ettei sekaantumisesta voi
-olla puhettakaan. Hän ei pyri laatimaan omia sääntöjä, hän ottaa
-säännöt valmiina uskonnosta ja yleisistä siveyskäsitteistä, mutta hän
-ottaa ne sellaisella voimalla, että ne tulevat hänen omikseen, sillä
-ne menevät hänen veriinsä.
-
-Säännöt, joiden mukaan hyvä ja paha eroitetaan toisistaan, ovat
-sitä ankarammat ja leppymättömämmät, jota yksinkertaisemmat ne
-ovat. Kysymyksessä oleva eetillinen lakikirja ei tunne lieventäviä
-asianhaaroja. Sen mukaan tulee vaimon kuulua miehelleen, ja jos hän
-antautuu toiselle, tekee hän väärin. Mitkään sovittelut, näkökannat
-tai selitykset eivät tule kysymykseen -- vanhurskaita odottaa oikea
-puoli, syntisiä vasen. Niiden yläpuolella on Jumalan armo, mutta
-niiden välillä ei mitään -- ei yhtäkään mahdollisuutta.
-
-Tämä lakikirja on niin yksinkertainen, että minunkaltaiseni ihmiset
-suorastaan eivät voi sitä ymmärtää. Meidän mielestämme ovat elämä
-ja ihmissielu siksi kompliseeratut, etteivät niiden vaatimukset
-saata mahtua siihen. Meidän kaltaisillemme se todella on mahdotonta.
-Onnettomuudeksemme emme ole voineet löytää mitään sen sijaan, mikä
-meiltä puuttuu, ja sentähden harhailemme eksyneiden lintujen lailla
-hätääntyneinä autiudessa ja tyhjyydessä.
-
-Mutta suurin osa naisia ja varsinkin puolattaret tunnustavat vielä
-tämän lakikirjan. Nekin, jotka elämässä rikkovat sen sääntöjä
-vastaan, eivät hetkeksikään rohkenisi epäillä sen laittamattomuutta
-ja pyhyyttä. Missä tämä lakikirja alkaa, siellä loppuu järjen
-toiminta.
-
-Turhaan esittävät runoilijat naista arvoituksena tai elävänä
-sfinksinä. Mies on sata kertaa suurempi arvoitus, sata kertaa enemmän
-sfinksi. Terve nainen -- ei hysteerinen -- oli hän hyvä tai paha,
-voimakas tai heikko, on aina henkisesti yksinkertaisempi miestä.
-Jotkut kymmenet käskysanat ovat kaikkina aikoina tyydyttäneet
-häntä, lukuunottamatta onko hän voinut seurata niitä vai onko hänen
-luonteensa heikkouden takia täytynyt rikkoa niitä vastaan.
-
-Naisen sielu on niin dogmaattinen, että olen tavannut naisia, joiden
-ateismikin on pukeutunut uskonnollisiin muotoihin.
-
-Kumma kyllä ei tuo yksinkertainen lakikirja vie naiselta älyn
-terävyyttä enempää kuin ajatuksen hienoutta tai lentoakaan.
-
-Naisen sielu muistuttaa kolibria, joka voi lentää tiheimmässäkin
-pensastossa koskettamatta ainoaa oksaa, liikauttamatta ainoaa lehteä.
-
-Tämän voi sovittaa ennen kaikkea Anielkaan. Tunteen hienostus on
-hänessä kehittynyt korkeimmilleen yhdessä mitä yksinkertaisinten
-siveyskäsitteiden kanssa. Hänelle ovat voimassa samat kymmenet käskyt
-kuin kansannaiselle -- ainoastaan sillä eroituksella, että toisella
-niitä verhoaa säkkikangas, toisella kudos hieno kuin pitsi.
-
-Minkätähden minä yhä pohdin näitä asioita? Sentähden, että ne minulle
-ovat elämän kysymyksiä, puhun niistä siksi, että ne ovat tuskani ja
-onnettomuuteni, koska tunnen, etten saata omistaa itselleni noita
-yksinkertaisia kymmeniä käskyjä. Niin monimutkainen ja kompliseerattu
-on elämänfilosofiani. Ja mitäpä apua voisi olla minulle, koska en
-suinkaan usko tuohon filosofiaan, vaan päinvastoin usein suorastaan
-epäilen sitä, kun sensijaan Anielka levollisesti ja järkkymättömästi
-uskoo opinkappaleihinsa.
-
-Ainoastaan sen, joka jo on juonut epäilyksen lähteestä, voi saada
-uskomaan, ettei luvaton suudelma ole synti. Rakkaus voi temmata
-mukaansa uskonnollisen naisen kuten myrsky tempaa puun maasta, mutta
-hän ei milloinkaan tunnusta sitä oikeaksi.
-
-Onnistuuko minun milloinkaan temmata Anielka itselleni? Ehkäpä se
-syvä epätoivo, joka nyt painaa minua, on hetkellinen, ehkäpä huomenna
-katson tulevaisuutta toivorikkaampana. Nyt se kuitenkaan ei tunnu
-minusta luultavalta.
-
-Olen joskus merkinnyt tähän päiväkirjaan, että meillä useissa
-perheissä istutetaan naiseen ujoutta kuin mitäkin ruttoa. Minun
-täytyy muistaa, että käsky, johon Anielka niin pyhästi uskoo,
-nimittäin: "vaimon pitää kuulua miehelleen", loppujen lopuksi johtaa
-juurensa kainoudesta, joka hänelle on niin ominainen, niin hänen
-luonteeseensa kuuluva, että sata kertaa helpommin voisi kuvitella
-Anielkaa jonkun hirviön sylissä kuin painuneena minun rintaani
-vastaan.
-
-Ja minä yhä petän itseäni, minä odotan yhä jotakin tältä naiselta.
-Onhan se sulaa mielettömyyttä!
-
-Mitä minun siis on tekeminen? Lähteminen pois?
-
-En lähde! -- en voi enkä tahdo.
-
-Jään paikoilleni -- ja koska tunteeni on mieletön, tulen
-menettelemään mielettömästi. Järjestelmällistä, laskettua, kauvas
-tähtäävää menettelyä on jo ollut tarpeeksi. Jääköön kaikki sattuman
-varaan. Entinen tie ei johda minnekään.
-
-
-Kesäkuun 9 p:nä.
-
-Hän on vieläkin onnettomampi kuin minä. Tämänpäiväiset näkemäni
-vakuuttavat minulle, että hänessäkin käy taistelu, johon hänen täytyy
-ammentaa voimat ainoastaan itsestään. Ajatukseni ovat niin sekaisin,
-etten pääse rauhoittumaan.
-
-Herra Zawilowski kävi tänään tyttärineen Ploszowissa, ja heidän
-lähdettyään alkoi täti niin kouraantuntuvalla tavalla ylistää Helena
-neidin erinomaisia ominaisuuksia, että minä äkkiä vimmastuin. Olin
-väsyksissä, yöni oli kulunut unettomana, hermoni olivat kiihdyksissä,
-ja äkillisen suuttumuksen vallassa puhkesin puhumaan:
-
--- Hyvä! Jos ensi sijassa on kysymys avioliitostani eikä onnestani,
-niin kosin huomispäivänä neiti Zawilowskia, sillä minullekin alkaa
-kaikki jo olla yhdentekevää!
-
-Olihan selvää, että puhuin vihan väessä enkä tarkoittanut totta ja
-etten missään tapauksessa olisi pannut uhkaustani täytäntöön. Anielka
-kävi kuitenkin äkkiä valkoiseksi kuin paperi. Hän nousi ilman mitään
-järkevää syytä, rupesi kiertämään uudinten nuoraa, ja hänen kätensä
-vapisivat kuin kuumeessa. Onneksi tätikään ei kai eläissään ollut
-joutunut niin hämilleen kuin nyt, joten ei hän huomannut mitään.
-Jotakin hän sanoi minulle, en tiedä mitä, sillä tällä hetkellä en
-tietänyt mistään muusta kuin Anielkasta. Tosin minä jo miettimisen
-tietä olin päässyt siihen johtopäätökseen, etten ole hänelle
-yhdentekevä, mutta toista oli kuitenkin omin silmin saada siitä
-todistus. En ikinä tule unohtamaan hänen kalpeuttaan ja vapisevia
-käsiään. Saatoin olla asiastani varma, sillä vaikka osa vaikutuksesta
-olisikin ollut luettava odottamattoman purkaukseni ansioksi, niin
-todistusta silti oli jäämäänkin. Äkkinäistä naimailmoitusta, ei edes
-tiedonantoa välinpitämättömän henkilön kuolemasta, oteta vastaan
-kalpenemalla.
-
-Pari päivää sitte ajattelin: mitä hyötyä minulla on siitä, että hän
-rakastaa minua, jos tunne ainiaaksi jää hänen salaisuudekseen? Ja
-kuitenkin: kun nyt omin silmin näin, että niin on, heräsi toivoni
-äkkiä kuolleista, ja epäilykset menivät menojaan; minussa heräsi
-taasen usko voittoon, varmuus siitä, että tulee aika, jolloin hänen
-tunteensa kasvaa häntä itseään väkevämmäksi ja jolloin minä suljen
-hänet syliini ja otan omakseni.
-
-Samassa kyllä sain kokea, että erehdyn. Täti sanoi vielä jotakin
-ja läksi sitte pois, luultavasti varistaakseen jossakin nurkassa
-silmästään mielipahan kyyneleen. Minä astuin nopeasti Anielkan luo ja
-sanoin:
-
--- Anielka kulta, vaikka minulle tarjottaisiin kaikki maailman
-aarteet, niin en menisi naimisiin neiti Zawilowskin kanssa. Mutta
-eikö minulla nyt ole huolta tarpeeksi, koskei minua vielä siltäkään
-taholta jätetä rauhaan. Tiedäthän sinä paremmin kuin kukaan, etten
-koskaan mene naimisiin.
-
--- Päinvastoin... olisin hyvin iloissani, jos menisit, lausui hän
-vaivoin.
-
--- Se ei ole totta! Näinhän minä miten sinä kalpenit -- näinhän!
-
--- Salli minun lähteä...
-
--- Oma Anielkani, sinä rakastat minua! Älä petä itseäsi ja minua:
-sinä rakastat minua!
-
-Hänen huulensa kävivät taasen valkeiksi.
-
--- En, vastasi hän nopeasti, -- mutta minä pelkään, että pian alan
-vihata sinua.
-
-Ja hän kiiruhti äitinsä luo. Minä ymmärrän, että naisesta, joka
-taistelee rakkauttansa vastaan, monasti täytyy näyttää siltä kuin
-katkeran, kielletyn rakkauden olisi pakko pukeutua vihan muotoon.
-Ja kuitenkin Anielka sanoillaan sammutti iloni, niinkuin kynttilä
-puhalletaan sammuksiin. Elämässä on paljon itsessään varsin
-luonnollisia asioita, joita hermot ja inhimilliset voimat suorastaan
-eivät siedä. Muuan totuus, johon en ole kiinnittänyt huomiota,
-enempää kuin sitä yleensäkään tehdään, on tämä: "rakkaus toisen
-vaimoon on häpeällisessä muodossaan jotakin hyvin alhaista, mutta
-vakavassa muodossaan suuri onnettomuus -- sitä suurempi, jota enemmän
-arvoinen nainen on". Minussa herää katkera uteliaisuus näkemään mitä
-tapahtuisi, jos sanoisin Anielkalle: "joko sinä nyt kiedot kätesi
-kaulaani ja tunnustat, että rakastat minua, tai minä ammun kuulan
-otsaani tässä silmiesi edessä!" Minä tiedän, että se olisi katalaa ja
-etten ikinä ryhtyisi hankkimaan voittoa sellaisilla väkivaltaisilla
-keinoilla... Mutta silti en saata olla tekemättä kysymystä: miten
-kävisi siinä tapauksessa? Luultavasti Anielka menehtyisi suruun
--- ja ehkäpä häpeäänkin -- mutta hän ei ikinä alistuisi. Kun tätä
-ajattelen, sekä kiroan että ihailen häntä, vihaan ja rakastan
-entistä enemmän. Paras on suoraan tunnustaa, että suuri onnettomuus
-on kohdannut minua. Paha vain, etten näe mitään pelastusta, sillä
-minulla ei ole voimia päästä irti sen otteesta. Intohimoon, jonka
-tuo nainen aina on herättänyt minussa ylimmilleen, on jo yhdistynyt
-jotakin koiran kiintymyksestä. Ajatukseni ja katseeni kiertävät häntä
-lakkaamatta, en saa silmiäni irti hänen silmistään, hiuksistaan,
-huulistaan, olkapäistään -- ja samalla kun tunnen, että hän on
-intohimoisen ikävöimiseni korkein määrä, samalla tunnen, että hän
-on minulle kallein olento maan päällä. Ei yksikään nainen ole
-vanginnut minua niin kokonaan ja ehdottomasti. Ajoittain tuntuu hänen
-vaikutuksensa minuun suorastaan käsittämättömältä, silloin tällöin
-koetan tehdä sitä itselleni selväksi -- ja teen sen tavallisesti
-itselleni epäedullisella tavalla.
-
-Olen kun olenkin elänyt nopeasti, ja päiväni kallistuu jo
-ehtoopuolelleen. Tie vie nyt laaksoa kohti, josta puhaltaa vastaan
-vilu ja pimeys. Tunnen kuitenkin, että tämä ainoa olento voisi antaa
-minulle takaisin nuoruuteni, voisi antaa minulle kukkeutta ja halua
-elämään. Jos hän minulta menee, menee samalla elämä, ja jälelle jää
-vain oleileminen, synkkänä kuin kuoleman esimaku. Sentähden minä
-rakastankin Anielkaa itsesäilytysvaistoni koko voimalla, en yksin
-sielullani ja mielelläni, vaan sentähden, että hän pelastaa minut
-häviöstä.
-
-Anielka ei sitä tiedä, mutta minä arvelen, että hän syvästi säälii
-minua, koska minäkin, joka kohtelen häntä armottomasti, antaisin
-henkeni helpoittaakseni hänen kärsimyksiään. Ja kuinka en myöntäisi,
-että rakkaus toisen vaimoon on onnettomuus? Johtaahan se ihmisen
-esimerkiksi siihen, että hänen täytyy kiusata olentoa, jolle hän
-tahtoisi ostaa rauhan henkensä kaupalla! Ja samallaisia ongelmoja
-joka askeleella! Me olemme kun olemmekin molemmat hyvin onnettomat.
-Mutta onhan sinulla, Anielkani, toki jokin tukikohta elämässä, koska
-sinulla on opinkappaleesi -- minä totisesti olen kuin pursi vailla
-airoja ja peräsintä.
-
-Enkä ole oikein tervekään. Nukun huonosti tai en nuku ensinkään, eikä
-voi olla toisin. Tahtoisin sairastua, mutta oikein vakavasti; maata
-jonkin kuukauden tiedottomana, muistamatta mitään, levätä oikein
-kunnollisesti. Viettäisin silloin todella lomaa. Chwastowski tarkasti
-minua eilen ja teki johtopäätöksiään; hän sanoi, että hermostoni
-kerta kaikkiaan on kulutettu loppuun, mutta että olen perinyt aika
-suuren määrän lihasvoimaa. Luultavasti hän on oikeassa; muussa
-tapauksessa tietenkään en olisi jaksanut pitää puoliani hermojani
-vastaan. Kukaties syy henkiseen erikoisasemaani onkin etsittävä tästä
-asiantilasta. Erinäiset voimat ovat tietenkin vaatineet ulospääsyä,
-ja kun eivät ole saaneet sitä ajatusten enempää kuin tekojenkaan
-kautta, niin ovat ne tulvanaan täyttäneet yhden uoman ja kokoontuneet
-rakkaudeksi naiseen.
-
-Kiitos hermojeni: aina sameina, aina kuohuten ja vinoon! ennen
-kaikkea vinoon!
-
-Mitä mielialoja minun päiväni onkaan täynnä! Illansuussa tuli
-rakas täti luokseni ja pyyteli anteeksi, että oli kehunut neiti
-Zawilowskia. Suutelin molempia hänen käsiään ja pyysin vuorostani
-anteeksi suuttumustani.
-
--- Vakuutan sinulle, sanoi hän, -- etten enään puhu hänestä. Tosin
-minä sydämestäni soisin, että sinä, rakas Leon, menisit naimisiin,
-sillä olethan sukumme viimeinen, mutta Jumala tietää, että onnesi on
-minulle kallein kaikesta, sinä rakas poikani.
-
-Rauhoitin häntä mikäli mahdollista ja virkoin lopuksi:
-
--- Täti tietää, että minä olen kuin mikäkin hermostunut nainen!
-
-Mutta silloin täti suuttui.
-
--- Vai sinä nainen! Jokainen voi erehtyä, mutta jos vain kaikilla
-olisi niin paljon järkeä ja mielenlujuutta, niin näyttäisi tässä
-maailmassa toiselta!
-
-Mene nyt sitte tekemään tyhjäksi tällaisia kuvitteluja! Joskus minut
-valtaa epätoivo, ja minä ajattelen: mitä minulla onkaan tekemistä
-tällaisessa talossa, keskellä kaikkia näitä naisia, jotka ovat
-ottaneet enkelimäisyyden oikein urakalle? Minun on myöhäistä kääntyä
-heidän uskoonsa, mutta mitä kärsimystä ja onnettomuutta voinkaan
-tuottaa heille!
-
-
-Kesäkuun 10 p:nä.
-
-Sain tänään kaksi kirjettä, toisen asianajajaltani Roomasta, toisen
-Sniatynskilta. Roomasta ilmoitetaan, että Italian hallituksen
-kiellon, joka koskee muinaismuistojen ja arvokkaiden taide-esineiden
-siirtämistä pois maasta, voi järjestää tai kiertää. Ovathan isän
-kokoelmat aivan yksityistä laatua, ulkopuolella kaikkea hallituksen
-valvontaa, ne voi niinmuodoin lähettää suorastaan huonekaluina.
-
-Minun täytyy nyt ryhtyä panemaan taloani Varsovassa
-tarkoituksenmukaiseen kuntoon, ja se on kaikin puolin ikävää,
-koska kokoelmien siirtäminen ei enään vähääkään viehätä minua.
-Mitä minä enään niistä -- ne eivät hyödytä minua ensinkään. Pysyn
-päätöksessäni ainoastaan sentähden, että itse olen niin paljon
-puhunut aikomuksestani ja että siitä on niin paljon kirjoitettu.
-
-Minulle palasi sama mielentila, joka oli minua kiusannut matkojeni
-aikana Anielkan häiden jälkeen. Nyt minä elän kaikki toistamiseen,
-katselen ja käsitän asiat vain aina ajattelemalla yhtaikaa Anielkaa,
-eikä minulla enään ole mitään välittömiä vaikutelmia. Ajatukset,
-joita en usko hänelle pohjaa myöten, tuntuvat minusta aivan tyhjiltä
-ja merkityksettömiltä. Se on hämmästyttävää ja todistaa kuinka kauvas
-ihminen voi hairahtua. Luin tänä aamuna Bungen esitelmän "Vitalismi
-ja mekanismi" ja luin sen harvinaisella mielenkiinnolla. Tekijä
-osoittaa nimittäin tieteellisesti samaa, mikä jo kauvan on liikkunut
-minun ajatuksissani, mutta joka minussa sai pikemmin epämääräisten
-tunteiden kuin itsetietoisen vakaumuksen muodon. Tässä näet tieto
-myöntää olevansa täydellinen epäilijä omaan itseensä nähden, myöntää
-oman voimattomuutensa ja julistaa, että on olemassa jokin maailma,
-joka on enempi kuin aine ja liike ja jota ei voida selittää, ei
-fyysillisesti eikä mekaanisesti. Minulle on yhdentekevää, onko
-tuo maailma ainetta korkeampi vaiko alempi. Pelkkää sanaleikkiä!
-En ole oppinut enkä ole velvollinen noudattamaan varovaisuutta
-johtopäätelmissäni. Ryntään siis pää edellä sisään avoimista ovista,
-ja sanokoon tiede sata kertaa, että vastassa on pimeää -- minä
-tunnen, että minulla siellä on valoisampaa kuin tällä puolella.
-Luin miltei kuumeisella mielihalulla, ja lukeminen tuotti minulle
-suurta helpoitusta. Vain itseensä sulkeutuneet tyhmyrit eivät näe,
-kuinka materialismi painaa meitä ja tappaa meidät kaipaukseen, eivät
-näe, että ihmisten mielissä elää salainen pelko siitä, että tiede
-mahdollisesti ei osoittaisikaan sitä todeksi. He eivät tiedä, kuinka
-odotetaan uutta tieteen evolutsionia, ja mikä ilo on vangeilla, kun
-avautuu jokin portti tai aukko, josta saattaa paeta vapaaseen ilmaan.
-Mielet ovat jo niin painuksissa, etteivät ihmiset uskalla vetää
-henkeään eivätkä uskoa omaan onneensa. Mutta minä olen uskaltanut
-ja minusta tuntui siltä kuin olisin päässyt pujahtamaan ulos
-ummehtuneesta kellarista. Ehkäpä tämä oli vain hetken vaikutelma,
-sillä minä ymmärrän, että uusvitalismi ei ole mikään käänne
-tieteessä. Ehkä jo huomenna palaan vapaaehtoisesti vankilaan... En
-tiedä... Tällä väliajalla minun oli hyvä olla. Toistin itselleni joka
-hetki: jos epäilyksenkin tietä päästään epäilemättömyyden varmuuteen
-siitä, että on olemassa yliaistillinen maailma, maailma, "joka
-tekee pilaa kaikesta mekaanisesta selityksestä", maailma, joka on
-"fyysilliskemiallisten selitysten" piirin ulkopuolella, niin kaikki
-on mahdollista, jokainen usko, jokainen dogmi, jokainen mystisismi.
-Saahan silloin ajatella, että samoinkuin on olemassa ääretön avaruus,
-niin on olemassa myöskin ääretön järki ja ääretön hyvyys. Saahan
-toivoa, että on olemassa jokin suuri maailman kaikkeutta verhoava
-vaippa, jonka helmoihin voi paeta, ja jokin holhoomus, jonka suojassa
-vaiva loppuu. Jos niin on, niin on hyvä. Silloin tiedän ainakin miksi
-elän ja miksi kärsin. Mikä tavaton helpoitus!
-
-Toistan vielä kerran, että minun ei tarvitse olla varovainen eikä
-arkailla johtopäätösteni tekemisessä. Edellä olen jo kirjoittanut,
-ettei kukaan ole likempänä mystisismiä kuin skeptikko. Minä olen
-todennut sen omassa itsessäni, sillä aloin rynnistellä niinkuin
-lintu, joka, oltuaan kauvan vankina häkissä, vapauteen päästyään
-rynnistelee, hekumoi ja kylpee avaruudessa. Näin uusia kenttiä ja
-niillä uutta elämää. En tiedä oliko se jossakin toisessa tähdessä
-vai tähtien välisissä avaruuksissa -- tiedän vain, että tämä elämä
-ja nämä kentät olivat aivan toisenlaiset kuin meillä. Valo siellä
-oli kirkas ja lempeä, ilma oli viileä ja täynnä suloisuutta, mutta
-pääeroitus oli siinä, että suhde yksilösielun ja yleissielun
-välillä siellä oli paljon lähempi, niin läheinen, että oli mahdoton
-määrätä missä loppuu yksilö ja missä alkaa yhteisö. Tunsin silloin,
-että juuri tuossa rajan epäselvyydessä on sikäläisen elämän onni,
-sillä ihminen ei eristäydy siellä, ei asetu vastakohdaksi, vaan on
-sopusoinnussa ympäristönsä kanssa ja ottaa osaa yhteiskuntaelämään
-koko voimallaan.
-
-Tämä ei ollut unennäköä -- sitä en väitä. Se oli vain siirtymistä yli
-rajavyöhykkeen, jonka toisella puolella loppuu selvä ymmärtäminen,
-ja toisella puolella alkaa aavistuksentapainen tunto. Tämä tunto ei
-kuitenkaan vielä ole johtopäätös aikaisemmista edellytyksistä, se on
-ainoastaan kehitetty miltei käsittämättömyyteen asti, samalla tavalla
-kuin kultainen lanka voidaan venyttää miltei loppumattomiin. Muuten
-en vielä voinut kokonaan sulautua uusien kenttieni elämään enkä
-lopullisesti hukuttaa itseäni niihin. Säilytin vielä jonkun verran
-omaa yksilöllisyyttäni. Minulta puuttui jotakin ja minusta tuntui,
-että etsin jotakin ympäriltäni. Yhtäkkiä tunsin, että etsin Anielkaa.
-Varmaan vain häntä ja aina häntä. Mitä merkitsi minulle ilman häntä
-tuo toinen elämä. Löysin hänet vihdoin, ja me aloimme harhailla
-yhdessä, kuten Paolon varjo Francesca da Riminin varjon kanssa...
-
-Kirjoitan tämän muistoon siksi, että sekin osaltaan miltei
-peloittavasti todistaa, kuinka kokonaan tunne tätä naista kohtaan
-on anastanut haltuunsa minun olentoni. Kummallista. Mitä yhteyttä
-saattaa olla Bungen ja hänen uusvitalisminsa ja Anielkan välillä?
-Ja kuitenkin minä aina, ajatellessani näitä asioita, lopulta joudun
-häneen. Tieteen, taiteen, luonnon, elämän, kaiken johdan nyt aina
-tähän yhteen nimittäjään. Se on akseli, jonka ympärillä maailmani
-kieppuu.
-
-Tällä on kuulumaton merkitys. Tuntuu nimittäin hyvin vähän
-todennäköiseltä, että joskus saattaisin seurata järjen neuvoa, joka
-minulle silloin tällöin heikolla, tukahutetulla äänellä toistaa
-sanat: matkusta pois! Pakene!
-
-Tiedän, ettei tämä pääty hyvin, että tämä ei voi päättyä hyvin. Mutta
-mistä minä otan voimia, mistä tahtoa, mistä tarmoa, kun nämä kaikki
-ovat minulta riistetyt. Yhtä hyvin voisin toistaa ihmiselle, joka
-on menettänyt jalkansa: nouse ja lähde maailmalle. Miten? Ja lisään
-vielä: minne? Mitä etsimään? Täällä on minun elämäni.
-
-Välistä valtaa minut halu antaa päiväkirjani Anielkan luettavaksi,
-mutta en tee sitä. Hänen säälinsä minua kohtaan ehkä senjälkeen
-kasvaisi, mutta hänen rakkautensa varmaan vähenisi. Jos Anielka
-tulisi minun omakseni, etsisi minusta tukea, lepoa ja horjumatonta
-uskoa siihen, että juuri näin täytyy olla ja että näin on hyvä, niin
-pelkään, että hän kuitenkin yhä epäilisi. Minä luulen, että vaikka
-hän ymmärtäisi kaikki mitä minussa on tapahtunut ja tapahtuu, niin
-minun tunteeni monessa suhteessa eivät sittenkään löytäisi hänessä
-vastakaikua. Me olemme kaksi niin erilaista olentoa. Minä esimerkiksi
-en silloinkaan, kun vaivun mystillisyyteen ja kun päättelen, että
-kaikki on mahdollista, kuvittele mitään maailmantakaista elämää
-yleisen käsityksen mukaan. Ja miksikä? Jos kaikki on mahdollista,
-niin silloin on mahdollinen myöskin helvetti, kiirastuli ja taivas,
-aivan kuten minun valoisat, kirkkaat kenttäni. Tietysti Danten näyt
-ovat suuremmat ja mahtavammat kuin minun. Ja miksikä? Kahdesta
-syystä. Ensinnäkin siksi, että minun skeptillisyydelläni, joka
-myrkyttää itsensä omalla epäilyksellään kuten skorpioni omalla
-myrkyllään, vielä on voimaa kaikkinaisista otaksumisista eroittaa
-yksinkertainen ja yleisesti hyväksytty käsitys -- ja toiseksi?...
-Toiseksi sentähden, että noissa dantelaisissa osastoissa en voi
-kuvitella itseäni ja Anielkaa yhdessä... Sellaista elämää en tahdo...
-
-Mutta kaiken sen, mitä kirjoitan ja ajattelen, suoritan ajattelevan
-minäni jonkin osan avustuksella. Kaikki muu siitä on Anielkan luona.
-Tällä hetkellä näen vielä valon, joka lankeaa hänen huoneestaan
-berberispensaille hänen akkunansa alla. Anielka raukka -- hänkin
-viettää unettomia öitä. Näin kuinka hän tänään nukahti työnsä
-ääressä. Suuressa nojatuolissa hän näytti pieneltä ja hän huokasi
-syvään väsymyksestä. Minusta tuntui siltä kuin hän olisi ollut minun
-lapseni.
-
-
-Kesäkuun 11 p:nä.
-
-Vihdoinkin saapui Sassoferraton madonnanpää. Jätin sen Anielkalle
-tädin ja Celina rouvan läsnäollessa, ikäänkuin se olisi ollut hänelle
-kuuluva ja määrätty. Hänen oli mahdoton kieltäytyä ottamasta sitä
-vastaan. Sitte naulasin omin käsin kuvan hänen huoneeseensa. Kaunis
-se on siellä. En yleensä pidä Sassoferraton madonnista, mutta tämä
-on yksinkertainen, ja siinä on harvinaisen kirkkaat, iloiset värit.
-Minulle on rakasta ajatella, että Anielkan, aina kun hän katsoo
-seinäänsä, täytyy muistaa minun rakkauteni merkiksi antaneen hänelle
-pyhän kuvan. Siten täytyy tunteen, jota hän pitää synnillisenä, hänen
-mielikuvituksessaan yhdistyä pyhän käsitteeseen. Se on lapsellinen
-lohdutus, mutta köyhä tyytyy siihenkin.
-
-Tällä päivällä on ollut yksi parempi hetki. Kun kuva oli ripustettu
-seinälle, tuli Anielka luokseni kiittämään. Koska Celina rouvan
-nojatuoli oli jonkun matkan päässä, pitelin Anielkan kättä, vaikka
-hän jo koetti vetää sitä kädestäni, vielä silmänräpäyksen ja kysyin
-puoliääneen:
-
--- Vihaatko sinä, Anielka, todella minua?
-
-Hän pudisti päätään melkein surullisesti ja vastasi lyhyeen:
-
--- Oi en!
-
-Miten paljon rakkautta mahtuikaan tuohon lyhyeen vastaukseen!
-
-Sopii sanoa, että on yhdentekevää suoko rakastettu nainen
-asianomaiselle vastarakkautta, jollei hänen rakkautensa milloinkaan
-osoittaudu ulospäin. Mutta se ei ole yhdentekevää! Onhan minulla
-sitte edes se, ja sitä en antaisi pois mistään hinnasta. Sittepä
-vasta olisinkin köyhä.
-
-
-Kesäkuun 12 p:nä.
-
-Olen saapunut Varsovaan Sniatynskin kirjeen johdosta, jonka hiljan
-sain ja jossa hän pyysi minua tulemaan Klaran kunniaksi pidettäviin
-jäähyväispäivällisiin. Päivällisille en mennyt. Eilen ne olivat.
-Mutta kävin asemalla sanomassa hänelle hyvästi. Tulen juuri
-sieltä. Tuo uskollinen sielu erosi minusta epäilemättä surullisena
-ja pettyneenä. Kun hän minut näki, antoi hän minulle kuitenkin
-kaikki anteeksi ja hyvästijättömme oli mitä sydämellisin. Minäkin
-tunsin, että tulen kaipaamaan häntä, että ympärilläni käy entistä
-tyhjemmäksi. Minun elämäni mystillisillä kentillä ei tule olemaan
-jäähyväisiä. Tämänpäiväinen hyvästijättö oli todella surullinen,
-sillä lisäksi oli päivä pilvinen ja sateinen. Räntäistä ilmaa tulee
-varmaan vielä kestämään pari päivää. Siitä huolimatta oli paljon
-väkeä saattamassa Klaraa. Hänen makuuvaunuosastonsa oli täynnä kukkia
-ja seppeleitä kuin hauta. Hänen täytyy ajaa kaikki ulos sieltä,
-muuten hän tukahtuu. Lähtöhetkenä ei Klara enään ensinkään välittänyt
-siitä, mitä ihmiset ajattelevat, vaan seurusteli niin paljon kuin
-mahdollista minun kanssani. Menin hänen osastoonsa, ja me juttelimme
-kuin kaksi ystävää, välittämättä Klaran vanhan, ikuisesti vaikenevan
-sukulaisen läsnäolosta enempää kuin muistakaan ihmisistä, jotka
-hienotunteisesti olivat vetäytyneet käytävän päähän.
-
-Pitelin Klaran molempia käsiä, ja hän katsoi minuun uskollisin,
-sinisin silmin ja lausui mielenliikutuksissaan:
-
--- Teille vain tunnustan, ettei minun koskaan ole ollut niin vaikea
-lähteä mistään. Lähtöhetken levottomuudessahan ei ole aikaa pitkiin
-puheisiin -- mutta ikävä minun on!... Frankfurtissa kyllä näen paljon
-ihmisiä, oppineita ja taiteilijoitakin... mutta... en itsekään
-tiedä... he ovat aivan toista maata... te olette ikäänkuin herkempiä
-soittokoneita. Teistä en puhukaan!
-
--- Sallitteko, neiti, että kirjoitan teille?
-
--- Tietysti. Ja minäkin kirjoitan teille. Aioin juuri pyytää sitä.
-Onhan minulla musiikkini, mutta se ei enään aina tahdo riittää.
-Ja ehkä siitä on teillekin jotakin iloa, sillä vaikka teillä on
-paljon ystäviä, niin varmaan ei ole ainoaakaan, joka olisi teihin
-niin kiintynyt. Kuinka tyhmä minä olen, kun kaikki saa minut niin
-heltymään, mutta nyt minun täytyy kun täytyykin lähteä.
-
--- Me kierrämme molemmat alituisesti maailmaa: te neiti,
-taiteilijana, minä mustalaisena. Tämä ei siis ole mikään ero, vaan me
-sanomme: näkemiin!
-
--- Näkemiin! näkemiin niin pian kuin suinkin! Te olette tekin
-taiteilija! Ei tarvitse soittaa eikä kirjoittaa eikä maalata, vaan
-voi silti sielultaan olla taiteilija. Minä näin sen heti ensi
-silmäykseltä, kun teihin tutustuin -- ja näin senkin, ettette ole
-aivan onnellinen, vaan ehkä sisimmässänne tavattoman surullinen.
-Muistakaa, että on muuan saksalainen nainen, joka on teille kuin
-sisko.
-
-Vein hänen kätensä huulilleni, mutta hän luuli minun jo aikovan
-lähteä ja virkkoi nopeasti:
-
--- Vielä on aikaa. Vasta toinen soitto.
-
-Minun teki todella jo mieli sanoa hänelle hyvästi. Mutta mihin
-hermoni ovatkaan minut saattaneet! Klaran sukulainen oli sadeilman
-vuoksi pukeutunut gummitakkiin, joka kahisi joka liikkeestä -- ja tuo
-kahina tai oikeastaan gummikankaan kitinä oli saattamaisillaan minut
-epätoivoihini. Muutenkaan ei enään ollut jälellä kuin pari minuuttia.
-Lähdin vihdoinkin, kun rouva Sniatynski tuli vaunuun.
-
--- Hilst, Frankfurt! huusi Klara perässäni. -- Kotoa lähettävät
-minulle kyllä kirjeet, vaikka olisin missä.
-
-Hetken perästä olin asemasillalla vaununakkunan alla, keskellä Klaran
-hyvästelevää tuttavajoukkoa. Kuului sekaisin höyrypurkausten sihinää,
-veturin puhkinaa ja rautatiepalvelijakunnan huutoja. Makuuvaunun
-ikkuna laskettiin alas, ja vielä kerran näin Klaran uskolliset,
-ystävälliset kasvot.
-
--- Missä te vietätte kesän? kysyi hän.
-
--- En tiedä; kirjoitan siitä, vastasin.
-
-Samassa rupesi veturi puhkumaan nopeammin, kuului viimeinen vihellys,
-ja juna läksi liikkeelle. Korotimme Klaralle eläköönhuudon, hän
-lähetti meille lentosuudelmia ja hävisi vihdoin näkymättömiin.
-
--- Tuleeko hyvin ikävä? kysyi rouva Sniatynski minulta äkkiä.
-
--- Tulee! vastasin, kumarsin ja läksin kotiin.
-
-Ja minusta tuntuu todella siltä kuin luotani olisi lähtenyt ihminen,
-joka monessa suhteessa olisi voinut auttaa minua. Olin tavattoman
-kiihtyneessä mielentilassa. Ehkäpä siihen osaltaan vaikutti kolkko
-iltakin. Se oli niin sateinen, sumuinen ja samea, että katulyhdyt
-kaukaa näyttivät olevan kuin mitäkin taivaankaarenkarvaisia kehiä.
-Minussa sammui viimeinen toivon kipinä. Pessimismi ei enään vallinnut
-yksin mielessäni, vaan tuntui ilmana ympäröivän koko maailmaa,
-painavan esineitä, ihmisiä ja nielevän kaikki muodot ja olennot.
-
-Tulin kotiin, mielessäni ääretön alakuloisuus ja levottomuus, tuntui
-siltä kuin jokin tavaton vaara uhkaisi. Hetkeksi heräsi minussa
-hurja kaipaus aurinkoon ja sinisen taivaan alle, maihin, joissa ei
-ole tällaisia sateita, tällaista pimeyttä ja sumua. Minut valtasi
-äkkiä tunne, että jos pakenen sinne, missä on hyvin kirkasta, niin
-itse valo puolustaa ja varjelee minua. Koko ajatuskykyni kiteytyi
-ainoaan sanaan, jota toistelemistani toistin kuin kaiku: "Matkalle!
-Matkalle!" Mutta samassa kauhistuin, sillä muistin, että jos lähden,
-jätän Anielkan tänne yksin ja jätän hänet alttiiksi samalle vaaralle,
-jota itse lähden pakoon. Tiedän että erehdyn, että lähtöni olisi
-hänelle helpoitus, mutta en pääse siitä tunteesta, että menettelisin
-huonosti ja pelkurimaisesti, jos lähtisin... Ja tämä tunne on
-minussa voimakkaampi kuin järjen puhe. Muuten on kun onkin tuo
-"matkalle!" vain tyhjä sana. Helppo sitä on toistella, jopa kuvitella
-noudattavansa, mutta kun kuvittelu olisi kehitettävä teoksi, niin
-pian nähtäisiin, että juuri _se_ on kaikista mahdottomin panna
-täytäntöön minun voimillani. Minä olen tuohon tunteeseen mahduttanut
-sellaisen määrän hermovoimaa, niin paljon elämää, että minun olisi
-helpompi silpoa itseni kappaleiksi kuin irroittaa itseni siitä.
-
-Itse-erittelyni on kehittynyt äärimmilleen. Minusta tuntuisi aivan
-mahdottomalta, että voisin tulla esimerkiksi mielipuoleksi. Ajoittain
-minä kuitenkin tunnen, ettei hermojani enään saata jännittää.
-
-Sääli Klaraa. Tapasin häntä viime aikoina vähän, mutta minusta oli
-hyvä tietää, ettei hän ole kaukana. Nyt ottaa Anielka minut kokonaan
-valtoihinsa, nyt luovutan hänelle senkin voiman, jolla rakastetaan
-levollisesti ja tunnetaan ystävyyttä.
-
-Kun tulin kotiin, tapasin siellä nuoren Chwastowskin. Hän oli eilen
-saapunut keskustelemaan veljensä, kirjakauppiaan kanssa. He puuhaavat
-jotakin helppotajuisten kirjojen levittämisyritystä. Aina he ovat
-hommassa, alati he ponnistavat, sentähden on heidän elämänsä rikas.
-Minä olen jo päässyt niin kauvas, että ilostuin kun hänet näin,
-aivan kuten lapsi, joka pelkää kummituksia ja ilostuu, kun joku
-tulee huoneeseen. Hänen henkinen terveytensä reipastuttaa minua.
-Hän sanoi Celina rouvan nyt olevan niin paljon paremmissa voimissa,
-että hän jonkun viikon perästä voi lähteä Gasteiniin. Erinomaista!
-Päästä toiseen paikkaan! Tulen kaikin voimin ajamaan tätä asiaa.
-Kehoitan tätiä lähtemään mukaan. Hän lähtee minun tähteni, ja silloin
-ei kukaan hämmästele, että minäkin lähden. Nyt ainakin tahdon
-jotakin ja tahdon kaikesta voimastani. Kuinka monella tavalla nyt
-saankaan hoidella Anielkaa. Me pääsemme vielä likemmä toisiamme kuin
-Ploszowissa. Tuntuupa vähän paremmalta. Muuten tämä onkin ollut
-kauhea päivä, sillä mikään ei minua niin masenna kuin paha ilma.
-Kuulen yhä vielä sateen kohisevan kattokouruissa -- mutta pilvien
-raoista pilkoittavat jo tähdet.
-
-
-Kesäkuun 12 p:nä.
-
-Tänään saapui Kromicki...
-
-
-Gasteinissa kesäkuun 23 p:nä.
-
-Viikon olemme jo olleet Gasteinissa, koko talo, nimittäin: Anielka,
-täti, Celina rouva, minä ja Kromicki. Keskeytin joksikin aikaa
-muistiinpanoni, en sentähden, että olisin kyllästynyt kirjoittamiseen
-tai ettei se tuottaisi minulle huojennusta, vaan sentähden, ettei
-kokemuksiani tältä ajalta ole voinut mahduttaa mihinkään sanoihin.
-Kun ihminen paraikaa ponnistelee ja kamppailee suurta voimaa vastaan,
-niin ei häneltä riitä aikaa eikä ajatusta mihinkään muuhun. Olen
-ollut samassa tilassa kuin mies Sanssonin muistiinpanoissa, joka, kun
-hänen ruumiistaan leikattiin kappaleita ja haavoihin vuodatettiin
-sulaa lyijyä, hermokiihtymyksensä vallassa huusi: "Encore! encore!"
--- kunnes meni tainnoksiin. Minä olen jo tainnoksissa, nimittäin minä
-olen saavuttanut kärsimykseni rajat ja antautunut.
-
-Tuntuu siltä kuin minua painaisi ääretön käsi, aivan kuin nuo vuoret,
-joiden keskellä elämme.
-
-Mutta mitäpä siitä? Kosken enään tee vastarintaa, niin nujertakoon
-käsi minut. En ole tietänyt, että tunto omasta avuttomuudesta ja
-auttamattomasta kurjuudesta voisi tuottaa ihmiselle, jollei juuri
-lohtua, niin eräänlaista lepoa.
-
-Kunhan en vain uudelleen nostaisi päätäni, kunhan tätä tilaa vain
-kestäisi niin kauvan kuin suinkin. Kirjoittaisin silloin muistiin
-elämykseni ikäänkuin ne koskisivat toista ihmistä. Mutta tiedän
-kokemuksesta, kuinka erilaiset päivät saattavat olla -- ja pelkään
-mitä huomispäivä tuo mukanaan.
-
-
-Kesäkuun 24 p:nä.
-
-Kirjoitin Varsovan-matkani jälkeen tämäntapaisen päätelmän: "rakastaa
-toisen vaimoa leikillä on konnamaista; rakastaa häntä todenteolla
-on onnettominta kaikesta mikä voi kohdata ihmistä". Kun minä ennen
-Kromickin tuloa panin sanat paperille, en tehnyt itselleni selvää
-kaikista tämän onnettomuuden eri muodoista. Arvelin sen olevan
-jalomman kuin se on. Vasta nyt minä näen, että siihen, paitsi suurta
-tuskaa, liittyy paljon pikkuista nöyryytystä ja tunnetta omasta
-viheliäisyydestä ja naurettavuudesta, jopa valhettakin. Lisäksi se
-pakoittaa kaikkinaisiin kurjiin tekoihin ja ihmisille arvottomaan
-varovaisuuteen. Mikä kukkavihko! Sen tuoksusta saattaa totisesti
-menehtyä.
-
-Jumala tietää millä nautinnolla kävisin kiinni Kromickin kurkkuun,
-työntäisin hänet seinää vastaan ja sanoisin hänelle suoraan vasten
-silmiä: "Minä rakastan vaimoasi!" Mutta sensijaan minun täytyy
-käyttäytyä niin, ettei hänen päähänsäkään pälkähtäisi Anielkan
-miellyttävän minua. Mitä kaunista osaa minä näyttelenkään hänen
-silmissään! Mitä hän mahtaakaan minusta ajatella! Siinä kukkanen
-lisää äskenmainittuun vihkoon.
-
-
-Kesäkuun 25 p:nä.
-
-En ikinä tule unohtamaan päivää, jolloin Kromicki saapui. Hän ajoi
-Varsovassa suoraan minun luokseni. Palatessani kotiin illalla
-tapasin etehisestä matkatavaroita. En tiedä miten en heti arvannut,
-että ne saattavat olla Kromickin laukkuja. Äkkiä ilmestyi hän itse
-viereisestä huoneesta, päästi minut nähdessään monokkelinsa putoamaan
-ja hyökkäsi syli auki uutta sukulaistaan vastaan. Näin kuin unessa
-hänen kuivan päänsä, joka muistuttaa kuolleen kalloa, hänen pienet,
-kipunoivat silmänsä ja mustan pörrön. Samassa kävivät hänen kätensä
-minuun kiinni, ikäänkuin olisin joutunut puisen manekiinin otteeseen.
-Kromickin tulo oli varsin helppo käsittää, ja kuitenkin minusta
-tuntui siltä kuin olisin katsellut kuolemaa silmiin. Minusta tuntui
-siltä kuin näkisin kauheaa unta ja sanat: "mitä kuuluu, rakas Leon?"
-soivat korvissani eriskummallisimmilta, aavemaisimmilta kaikista
-mahdollisista äänistä. Äkkiä valtasi minut sellainen viha, inho
-ja hätä, että minun täytyi kutsua avukseni koko tahtoni, jotten
-hyökkäisi hänen kimppuunsa, kaataisi häntä maahan ja puhkaisisi
-hänen pääkalloaan. Olen elämässä ennenkin tuntenut vihaa ja inhoa,
-mutta tämä hätä oli minulle uutta ja käsittämätöntä. Sellaista ei
-herätä elävä ihminen, vaan kuollut. Pitkään aikaan en saanut sanaa
-suustani. Onneksi hän saattoi luulla, etten tuntenut häntä tai että
-hämmästelin hänen, miltei vieraan ihmisen, tutunomaista käytöstä ja
-sinuttelemista. Se ärsyttää minua vielä tänäkin päivänä, niin että
-kiehun kiukusta.
-
-Koetin tyyntyä. Hän pani monokkelin silmäänsä, painoi uudelleen
-kättäni ja virkkoi:
-
--- Mitä kuuluu? Miten Anielka voi? Ja äiti?... sairastelee kai kuten
-ennenkin? Ja täti -- mitä?
-
-Taasen valtasi minut ihmetys ja raivo siitä, että hän uskaltaa puhua
-minun läheisimmistäni, ikäänkuin he olisivat yhtä likeiset hänelle.
-Maailmanmies, kuten minä, sietää ja peittää kaikki, sillä hän on
-lapsuudesta lähtien niin kasvatettu -- mutta minä tunsin, etten
-kestä tätä. Kutsuin palvelijoita, jotta saisimme teetä, päästäkseni
-jollakin lailla eroon äskeisestä vaikutuksesta. Kromicki kävi
-levottomaksi, kun en vastannut hänelle ja kysyi, uudelleen päästäen
-monokkelin putoamaan, vilkkaasti:
-
--- Onko jotakin tapahtunut? Mikset sinä sano mitään?
-
--- Kaikki ovat terveinä, vastasin.
-
-Äkkiä juolahti päähäni, että mielenliikutukseni kautta annan tuolle
-vihatulle miehelle ylivallan, ja samassa hetkessä olin oman itseni
-herra.
-
-Vein hänet ruokasaliin, pyysin istumaan ja kysyin:
-
--- No mitä sinulle kuuluu? Oletko tullut pitkäksikin aikaa?
-
--- En tiedä, sanoi hän. -- Tuli ikävä Anielkaa -- ja arvelen, että
-hänenkin on ikävä minua. Tuskinhan me kantakaan kuukautta vietimme
-yhdessä. Vastanaineille se on hiukan liian vähän -- eikö totta?
-
-Hän nauroi puisevasti ja jatkoi:
-
--- Muuten minulla on täällä asioitakin. Asioita ja aina vain asioita!
-
-Hän rupesi laajasti selittämään asioitaan, mutta minä en kuunnellut
-häntä enkä käsittänyt sanaakaan. Kuulin ainoastaan tuontuostakin
-sanan "liikepääoma" ja näin monokkelin heilahtelevan. Kumma,
-kuinka suuressa onnettomuudessa pienet asiat voivat kiusata. En
-tiedä lieneekö se yleistä, tiedän vain, että sana "liikepääoma" ja
-monokkeli kiusasivat minua sietämättömyyteen asti. Kohtaamisemme ensi
-hetkellä olin todella tajuttomana, mutta pystyin silti seuraamaan
-jokaista monokkelin liikettä. Niin on aina -- ja niin nytkin.
-
-Teetä juotuamme saatoin Kromickin huoneeseen, jonka olin määrännyt
-hänelle yöksi. Hän kertoi minulle lakkaamatta ja rupesi palvelijan
-avulla aukomaan matkalaukkujaan. Hetkeksi hän keskeytti kertomuksensa
-näyttääkseen minulle joitakin kaukaisesta idästä tuomiansa esineitä.
-Muun muassa avasi hän kantohihnan, jossa, paitsi matkapeitettä, oli
-kaksi pientä, itämaalaista mattoa, ja virkkoi:
-
--- Nämä ostin, kun kävin Batumissa. Eivätkös ole sievät? Sopivat
-mainiosti vuoteittemme eteen.
-
-Hän väsyi, lähetti pois palvelijan, asettui nojatuoliin ja jutteli
-edelleen yrityksistään ja tulevaisuudentoiveistaan. Minun ajatukseni
-olivat aivan toisaalla. Muutamissa tapauksissa katsoo ihminen
-pelastukseksi saada puolustaa osaa onnestaan, kun ei hän voi
-puolustaa koko onneaan. Minulle oli tällä hetkellä tärkeintä tietää
-lähteekö Kromicki mukaan Gasteiniin vai eikö. Sentähden virkoin
-hetken perästä:
-
--- Minä en ole tähän saakka tuntenut sinua, mutta nyt uskon,
-että sinä todella tulet kokoamaan omaisuuden! Et katsele elämää
-pintapuolisesti etkä anna tunnesyiden vaikuttaa tärkeämpiin asioihin.
-
-Kromicki puristi lämpimästi kättäni.
-
--- Et usko, sanoi hän, -- kuinka mielelläni suon, että aina luotat
-minuun.
-
-En ensi hetkenä kiinnittänyt mitään erityistä huomiota noihin
-sanoihin. Ajatukseni askarteli siinä, että Kromickin takia jo olin
-valehdellut, koska en ensinkään uskonut hänen liikemieskykyynsä, ja
-muutenkin olin menetellyt alhaisesti, kun mairittelin häntä -- häntä,
-jonka mieluimmin olisin upottanut veteen. Mutta minulla ei ollut
-muuta silmämäärää kuin estää häntä tulemasta Gasteiniin ja sentähden
-kahlasin liejussa kauniisti eteenpäin.
-
--- Huomaan ettei tuo matka tule sinulle sopivaan aikaan, sanoin.
-
-Vastauksessaan valitteli hän Celina rouvan sairastelemista, kuten
-ainakin itsekäs ihminen, joka katsoo kaikkia asioita omalta
-kannaltaan.
-
--- Tietysti, virkkoi hän, -- koko juttu tulee minulle sopimattomasti.
-Meidän kesken sanoen, arvelen, että mentäisiin ilmankin. Pitää
-toki kaikella olla määränsä, tyttärenkin kiintymyksellä äitiinsä.
-Naisen, joka menee naimisiin, täytyy käsittää, että hänen ensimäiset
-velvollisuutensa koskevat miestä. Tuo äiti, joka alituisesti istuu
-seinän takana viereisessä huoneessa, rajoittaa vapautta eikä anna
-ihmisten elää omissa oloissaan. En kiellä, ettei lasten rakkaus
-vanhempiin olisi kaikin puolin kiitettävä asia, mutta kun se menee
-liian pitkälle, käy se rasitukseksi.
-
-Päästyään kiinni tähän aiheeseen ei hän tahtonut voida lopettaakaan.
-Hän toi esiin joukon samantapaisia tosiasioita, yhtä mauttomia ja
-ylimalkaisia, ja hänen puheensa ärsytti minua sitä enemmän, kun minun
-täytyi myöntää hänen jonkun verran olevan oikeassa. Lopuksi hän
-virkkoi:
-
--- Mutta minkäs mahdat? Minä olen kuin kauppias: tiesin minkä
-sopimuksen allekirjoitin ja minun pitää täyttää kaikki mihin se minua
-velvoittaa.
-
--- Lähdet siis Gasteiniin?
-
--- Minulla on siihen erityiset syyni. Ensinnäkin tahdon, että
-täti, sinä ja minä oppisimme tuntemaan toisemme ja että te todella
-rupeaisitte luottamaan minuun. Puhumme siitä sitte lähemmin. Minulla
-on kuukausi tai puolitoista vapaa-aikaa. Jätin sijaisekseni Lucyan
-Chwastowskin, -- joka -- kuten englantilainen sanoo -- on "a solid
-man". Ja ymmärräthän sinä, että kun miehellä on sellainen vaimo kuin
-Anielka, niin hän jonkun aikaa tahtoo viettää saman katon alla hänen
-kanssaan. Totta sinä sen ymmärrät, vai mitä?
-
-Puhuessaan paljasti hän keltaiset, madonsyömät hampaansa ja taputti
-minua polvelle. Päätäni kylmäsi aivoihin saakka. Tunsin selvästi,
-että kalpenin. Nousin ja käännyin nopeasti pois valosta, jottei hän
-näkisi miten kasvoni muuttuivat.
-
--- Milloin lähdet Ploszowiin? sain vaivoin suustani.
-
--- Huomenna, huomenna!
-
--- Hyvää yötä!
-
--- Hyvää yötä, vastasi hän, pudottaen monokkelin silmästään.
-
-Ja lisäsi, ojentaen minulle molemmat kätensä:
-
--- Iloitsen suuresti, että saamme tutustua enemmän. Minä olen aina
-pitänyt sinusta... Toivon että meistä tulee hyvät ystävät.
-
-Meistä hyvät ystävät? Miten pohjattoman typerä hän on. Ja jota
-typerämpi, sitä kauheampaa minun ajatella, että Anielka on hänen
-omansa, suorastaan hänen omaisuuttaan. En yrittänytkään riisuutua
-sinä yönä. En ikinä ollut niin selvästi nähnyt, että löytyy
-olosuhteita, joissa sanat loppuvat, loppuu kyky käsittää ja jää
-jäljelle ainoastaan -- onnettomuus. Ja tällä onnettomuudella ei ole
-loppua. Meitä odottaa todella ihanat päivät! Kuvaavana voin mainita,
-että edellinen kausi elämääni, jolloin Anielka työnsi luotaan
-tunteeni, kausi, jota pidin onnettomuuden huippuna, nyt näyttää
-minusta satumaiselta onnelta. Jos silloin ja vielä tälläkin hetkellä
-paholainen ilmestyisi eteeni ja tarjoaisi allekirjoitettavaksi
-sopimusta, jonka mukaan kaikki jää ennalleen, nimittäin sille
-kannalle, että Anielka ikuisesti tulee hylkäämään rakkauteni, mutta
-Kromicki ei koskaan saavu tänne, niin minä uhraisin kun uhraisinkin
-sieluni ja allekirjoittaisin kontrahdin empimättä. Miehessä, jonka
-rakkaus hyljätään, kehittyy vähitellen vakaumus, että asianomainen
-nainen seisoo jossakin goottilaisessa temppelissä, saavuttamattoman
-korkealla. Hänen puoleensa ei ole lupa edes nostaa silmiään.
-Sellainen nainen oli minulle ehdottomasti Anielka. Ja nyt saapuu
-muuan herra Kromicki, matkassaan kaksi sänkymattoa Batumista, ja
-vetää hänet muitta mutkitta alas korkeudestaan, suorastaan matoilleen
--- hänet, saavuttamattoman, luoksepääsemättömän papittaren. Kuinka
-hirveää on, että ihminen saattaa ajatella ja kuvitella kaikkea --
-ja kuinka inhoittavan mauttomaksi ja naurettavaksi hän samalla käy!
-Miten paljon minä olinkaan ajatellut, miten paljon teorioja laatinut,
-miten paljon vaivannut aivojani tullakseni vakuutetuksi siitä, että
-rakkaus on väkevämpi voima kuin kaikki avioliittokontrahdit ja että
-minulla on oikeus rakastaa Anielkaa ja hänellä minua -- ja nyt jään
-minä asumaan teoriojeni kanssa, ja Kromicki asettuu asumaan Anielkan
-kanssa.
-
-Koska ilmankin täytyy ottaa lukuun mitä lampaan villat kestävät,
-niin olin aina ajatellut, että ihminenkin voi kantaa vain määrätyn
-kuorman ja että hänen täytyy kaatua, jos hartioille lasketaan
-enemmän. Pohjattomassa onnettomuudessani ja niinikään pohjattomassa
-tyhmyydessäni, alennuksessani ja naurettavuudessani tunsin, että
-siitä hetkestä asti, jolloin Kromicki saapui, aloin halveksia
-Anielkaa. Minkätähden? En voisi selittää sitä millään keinoilla.
-Vaimon täytyy kuulua miehelleen. Se tosiasia pysyy mielessäni
-yhtä hyvin kuin jonkun toisenkin tyhmyrin päässä, mutta minun
-tunteeni rinnalla on se Anielkalle häpeä. Mitäpä muuten hyödyttää
-järkeileminen? Tiedän, että halveksin häntä ja etten jaksa kantaa
-sellaista kuormaa. Eläminen tällaisessa tilassa on kun onkin minulle
-mahdottomuus, ja ehdottomasti täytyy tulla jokin muutos. Sen sijaan
-mikä on ollut, täytyy tulla jotakin muuta.
-
-Mutta mitä? Jos halveksimisen tunne tappaisi rakkauden, kuten susi
-lampaan, niin olisi hyvä. Olen kuitenkin alunpitäen aavistanut,
-että jotakin muuta on tulossa. Jollen rakastaisi Anielkaa, niin en
-halveksisi häntä. Halveksiminen on vain uusi rengas kaulakäädyssä.
-Tiedän täsmälleen, että paitsi rouva Kromickia, herra Kromickia
-ja heidän keskinäisiä suhteitaan kaikki maailmassa on minulle
-yhdentekevää -- kaikki! Minulle ei ole olemassa valoa eikä pimeyttä,
-sotaa eikä rauhaa, ei mitään kaikesta mitä maailmaan kuuluu. Hän,
-Anielka, tai oikeammin sanoen nuo molemmat ja minun osani heidän
-elämässään, muodostaa ainoan tekijän olemassaolossani. Ja jollei tuo
-tekijä ylläpidä minua, miten sitte käy? Äkkiä huomasin ihmeekseni,
-että kaikkein yksinkertaisin asia oli jäänyt minulta lukuun ottamatta
--- kuolema. Mitä ääretöntä voimaa ihminen sentään kantaa käsissään,
-kun hän saattaa katkaista kaikki langat. Nyt olen valmis ottamaan
-sinut vastaan, sinä elämäni paha henki, nyt kun saatan sanoa sinulle:
-"Et voikaan pitemmältä kasata kuormia niskoilleni kuin itse haluan
-kantaa. Kun saan kylläkseni, pudotan kuormasi selästäni." "E poi
-eterna silenza!" Nirvana, Zöllnerin neljäs ulottuvaisuus... tai
-muuta sellaista! Kun vain ajattelinkin, että loppujen lopuksi kaikki
-riippuu minusta, niin tunsin suurta huojennusta... Tuntikauden olin
-sohvalla pitkälläni ja mietin kuinka ja koska sen panen täytäntöön
--- ja jo se, että hetkeksi irroitin ajatukseni Kromickista, hänen
-tulostaan ja inhostani häneen, tuotti minulle lepoa. Itsemurha vaatii
-erinäisiä ulkonaisia apuneuvoja -- ja sekin johdatti ajatuksiani
-pois kurjuudestani. Muistin paikalla, että matkarevolverini on
-liian pientä kaliiberia. Nousin katsomaan sitä, huomasin, että olin
-ollut oikeassa ja päätin ostaa uuden. Rupesin miettimään miten
-voisin järjestää asiat niin, että tekoani pidettäisiin tapaturmana.
-Itse asiassa oli tämä kaikki puhdasta teoriaa. Ajatukseni eivät
-vähimmässäkään määrässä kiteytyneet aikomukseksi. Minussa liikkui
-ajatuksia itsemurhan mahdollisuudesta, muttei suinkaan päätöksiä.
-Olin joka tapauksessa varma siitä, ettei se moneen aikaan tulisi
-kysymykseen. Arvelin, että koska nyt tiedän missä portti on ja aina
-pääsen ulos aukealle, niin voin jäädä katsomaan mihin mittaan paha
-saattaa kehittyä, mitä kärsimyksiä minulle vielä on valmistettu.
-Minussa paloi kipeä, vastustamaton uteliaisuus saada tietää miten
-käy, miten nuo molemmat ihmiset tulevat elämään yhdessä, miten
-Anielka tulee katsomaan minua silmiin?... Väsyin vihdoin ja nukuin
-vaatteet yllä uneen, joka oli täynnä Kromickin monokkeleja,
-revolvereja ja muuta samankaltaista, ihmiset ja asiat yhtenä
-sekamelskana. Heräsin kuitenkin myöhään. Palvelija ilmoitti Kromickin
-jo lähteneen Ploszowiin. Ensi ajatukseni oli, että lähden hänen
-perässään ja saan nähdä heidät yhdessä. Istuin jo vaunuissa, kun
-äkkiä tunsin, etten kestä sitä, että se käy minulle liian raskaaksi
-ja sietämättömäksi. Ymmärsin, että tämä retki voisi kiirehtiä
-lähtöäni avonaisesta portista tuntemattomille kentille -- ja käskin
-ajaa toisaalle.
-
-Suurinkin pessimisti karttaa vaistomaisesti pahaa ja suojelee itseään
-kaikin voimin sitä vastaan. Sentähden hän tarttuu jokaiseen toivon
-ituun ja odottaa, että jokainen muutos toisi parannusta. Minussa
-heräsi halu saada meidät kaikki niin pian kuin suinkin Gasteiniin,
-ikäänkuin minua siellä olisi odottanut pelastus. Matkaan! Pois
-Ploszowista! -- se ajatus ei antanut minulle rauhaa, se valtasi minut
-niin kokonaan, että käytin koko päivän tuumani täytäntöönpanoon.
-
-Vaikeuksia ei tullutkaan. Asianomaisethan jo olivat valmiina.
-Kromicki ei ollut ilmoittanut edeltäkäsin tulostaan, koska hän
-nähtävästi oli halunnut valmistaa vaimolleen yllätyksen; meidän piti
-siis parin päivän perästä lähteä matkaan. Näin ollen kyllä olisi
-pitänyt antaa hänen levätä ja kysyä, milloin hänelle sopii lähteä,
-mutta päätin tahallani, että toimin ikäänkuin ei häntä olisi.
-
-Ajoin rautatielle, tilasin seuraavaksi päiväksi makuuvaunun Wieniin
-ja lähetin sitte palvelijan Ploszowiin viemään tädille kirjettä,
-jossa ilmoitin, että liput jo ovat ostetut. Meidän täytyy lähteä
-huomenna, koska kaikki liput koko viikoksi jo ovat tilatut.
-
-
-Kesäkuun 26 p:nä.
-
-Palaan vielä lähtömme edellisiin hetkiin Varsovassa. Nuo muistot
-syövät aivojani niin etten voi vaieta. Päivää Kromickin palaamisen
-jälkeen valtasi minut outo tunne. Minä muka en enään rakastanut
-Anielkaa -- mutta toiselta puolen en voinut elää ilman häntä.
-Ensi kertaa jouduin nyt tilaan, jota voisi sanoa psyykilliseksi
-särkyneisyydeksi. Aikaisemmin, kun tunteen kehitys oli tapahtunut
-minussa säännöllisemmin, olin päätellyt: "rakastan häntä, siis
-tahdon hänet omakseni" -- yhtä johdonmukaisesti kuin Cartesius oli
-sanonut: "ajattelen -- siis olen". Nyt muuttui päätelmäni, sanoin:
-"en rakasta, mutta tahdon hänet omakseni"-- ja molemmat puolet olivat
-minussa erillään, ikäänkuin olisivat olleet kirjoitettuina kahteen
-eri kivimöhkäleeseen. Molemmat kiusasivat minua sanomattomasti. Ennen
-pitkää huomasin, että tuo: "en rakasta" on erehdys. Minä rakastan
-kuten ennenkin, mutta rakkauteni on niin kipeä, niin katkera ja
-myrkytetty, ettei sillä itse asiassa ole mitään yhteistä onnen kanssa.
-
-Joskus johtuu mieleeni, että vaikka nyt kuulisinkin Anielkan huulilta
-tunnustuksen, että hän rakastaa minua, vaikka saisin hänelle
-avioeron, tai hän jäisi leskeksi ja tulisi omakseni, niin en olisi
-onnellinen. Olisin valmis antamaan elämäni sellaisesta hetkestä,
-mutta en tiedä voisinko loihtia siihen todellista onnea. Kuka tietää
-eivätkö ne hermot, joilla tunnetaan onnea, olekin kuihtuneet minussa.
-Sellaista voi tapahtua. Mitä varten minä todella viivyn tällaisessa
-elämässä?
-
-Lähtömme edellisenä iltana kävin asekaupassa. Kummallinen mies
-tuo, joka myi minulle revolverin. Jollei hän olisi ruvennut
-asekauppiaaksi, olisi hän voinut tulla psykologian professoriksi.
-Astuessani kauppaan sanoin hänelle heti, että minulle on yhdentekevää
-onko revolveri Coltin vai Smidtin mallia, kunhan ase vain on hyvä ja
-tarpeeksi suurta kaliiberia. Vanha herra valitsi minulle aseen, jonka
-heti paikalla hyväksyin, ja kysyi:
-
--- Saanko antaa myöskin ampumapanoksen?
-
--- Minun piti juuri sitä pyytää. Asekauppias katseli minuun
-tarkkaavasti:
-
--- Haluatteko revolveriin kotelon?
-
--- Tietysti. Tehkää hyvin ja antakaa kotelo.
-
--- Sepä hyvä, vastasi hän. -- Sitte panen panoksen samaa numeroa kuin
-revolveri.
-
-Nyt oli minun vuoroni kummissani katsella häntä. Mutta hän jatkoi:
-
--- Katsokaa, hyvä herra, olen neljäkymmentä vuotta ollut tässä
-toimessani ja oppinut yhtä ja toista. Usein ovat ihmiset minulta
-ostaneet aseen, jolla sitte ovat ampuneet kuulan päähänsä. Ja miten
-te luulette? Ei ole vielä tapahtunut, että yksikään heistä olisi
-ostanut koteloa. Mies tulee ja sanoo: "Pyytäisin revolveria." --
-"Kotelon kanssa?" -- "Ei ole tarvis." Se on kummallista, sillä eihän
-luulisi ihmisen, joka aikoo ampua kuulan otsaansa, tarvitsevan
-säästää ruplaa. Mutta ihmisluonne on sellainen... Nähtävästi jokainen
-arvelee: "Mitä hittoa minä kotelolla!" Mutta juuri sentähden tiedän
-heti, kun tullaan ostamaan revolveria, aikooko asianomainen ampua
-itsensä vai eikö.
-
--- Kerrottepa hyvin mieltäkiinnittäviä huomioita, sanoin.
-
-Minusta tuntui juttu todella hyvin kuvaavalta.
-
-Asekauppias jatkoi:
-
--- Kun huomasin tuon asian, ajattelin tällä lailla: annanpa sille,
-joka ostaa revolverin ilman koteloa, muka epähuomiosta yhtä numeroa
-suuremman panoksen. Itsemurha ei ole mikään pikkuasia. Täytyy sitä
-siinä koota malttinsa ja rohkeutensa. Taitaa yhdellä ja toisella
-niissä hankkeissa tulla kylmä hiki päähän... Vihdoin viimein on mies
-tehnyt päätöksen ja ostanut revolverin. Mutta panos ei sovikaan...
-Vaikka ajaisi päänsä seinään -- niin puuha on jätettävä huomiseen...
-Ja mitä te luulette: lieneekö helppo toisen kerran tehdä tuota
-päätöstä? Monikaan niistä, jotka tänään olisivat ampuneet kuulan
-otsaansa ja jotka jo ovat katsoneet kuolemaa silmiin, ei enään
-huomenna tee sitä. Toiset ovat seuraavana päivänä palanneet ja
-ostaneet kotelon Silloin on minua tupannut naurattamaan. "Tuoss' on
-kotelo ja voi hyvin!"
-
-Panen paperille tämän keskustelun, koska kaikki mikä koskee
-itsemurhaa tällä kertaa suuresti huvittaa minua, ja vanhan
-asekauppiaan sanat muodostavat nekin minusta inhimillisen
-todistuskappaleen tässä kysymyksessä.
-
-
-Kesäkuun 27 p:nä.
-
-Ajoittain johtuu mieleeni, että Anielka on rakastanut minua, että
-olisin voinut mennä naimisiin hänen kanssaan ja elää ihmeellisen
-valoisaa ja onnellista elämää -- että kaikki tyynni on ollut minun
-vallassani ja että olen tehnyt kaikki tyhjäksi senkautta, etten
-kykene elämään elämää. Silloin kysyn itseltäni: enkö vain olekin
-menettämäisilläni järkeni? -- ja olisinko todella voinut saada
-Anielkan ikiomakseni? Mutta tapausten kulku on selvästi mielessäni
-tutustumisemme hetkestä tähän päivään asti. Ja ajatella, että tuo
-nainen olisi minulle yhtä uskollinen kuin hän on tuolle toiselle,
-vieläpä sata kertaa uskollisempi, koska hän rakasti minua koko
-sielustaan! Synnynnäinen kykenemättömyys -- juuri niin! Mutta
-vaikka se puhdistaisikin minut omissa silmissäni, niin mitäpä
-hyötyä siitä koituisi, kun en löydä siitä minkäänlaista lohtua.
-Ainoa mikä minua jonkun verran lohduttaa on, että loppuun eläneiden
-sukujen jälkeläiset -- loistavimpienkin -- kerran mullataan
-maahan... Se vähentää silmissäni eroa niinsanottujen aktiivisten
-ihmisten ja heidän, loppuun eläneiden välillä. Minun kaltaisteni
-olentojen koko onnettomuus on heidän erikoisuudessaan. Miten sekä
-kirjailijoilla että ammattipsykologeilla ja fysiologeilla sentään
-on hullut käsitykset vanhoista suvuista! He kuvittelevat aina,
-että psyykilliseen elämisen kykenemättömyyteen kuuluu ruumiillinen
-voimattomuus: hento vartalo, heikot lihakset, vähäveriset aivot ja
-niukka äly. Ehkäpä usein on niin, mutta joka tekee siitä yleisen
-johtopäätöksen, erehtyy ja eksyy toistelemaan samaa asiaa. Vanhojen
-sukujen jälkeläisiltä ei puutu elämisen voimia, mutta heille on
-ominaista, etteivät nämä voimat ole sopusoinnussa keskenään. Minä
-itse olen fyysillisesti voimakas mies enkä ikinä ole ollut tyhmyri
--- lisäksi olen tuntenut henkilöjä omasta yhteiskuntaluokastani,
-jotka ovat olleet kuin vanhat kreikkalaiset, lahjakkaita ja teräviä.
-Mutta he eivät kuitenkaan ole kyenneet elämään, ja heidän päivänsä
-ovat päättyneet huonosti juuri siitä syystä, etteivät heidän
--- usein rehevät -- elämisensä voimat ole olleet tasapainossa
-keskenään. Ne ovat meillä kuin huonosti järjestetty yhteiskunta,
-josta ei tiedetä missä alkavat toisen ja missä loppuvat toisen
-oikeudet. Me elämme anarkiassa ja, kuten tunnettu, anarkia ei voi
-pysyä pystyssä. Jokainen näistä voimista tahtoo hallita ja vetää
-omaa köyttään, usein tehden väkivaltaa kaikille muille -- siitä
-johtuu traagillista eristäytymistautia. Minäkin sairastan nykyään
-tällaista eristäytymistä, josta johtuu, etten välitä mistään muusta
-kuin Anielkasta, minun mieltäni ei kiinnitä mikään, elämässä ei ole
-mitään, johon tarttuisin. Mutta ihmiset eivät ymmärrä, että tällainen
-sopusoinnun puute, tällainen elinvoimien anarkia on vaikeampi tauti
-kuin fyysillinen ja moraalinen vähäverisyys. Siinä arvoituksen
-selitys. Ennen olivat elämä ja yhteiskunnalliset velvollisuudet
-meidän pelastuksemme, sillä ne vaativat meiltä tekoja ja pakoittivat
-meidät työhön. Nyt, kun me olemme eristäytyneet elämästä ja
-antautuneet mietiskelemisen ja epäilemisen myrkytyksen alaisiksi,
-on tautimme tietenkin epäterveellisten olosuhteiden takia käynyt
-entistä äreämmäksi. Olemme loppujen lopuksi päässeet siihen, ettemme
-enään pysty tekoihin, vaan ainoastaan aikomuksiin, ja juuri siitä
-johtuu, että kykenevimmät ja lahjakkaimmat meistä aina saavuttaa
-jonkinlainen hulluus. Kaikesta mitä kuuluu elämään, on meille jäänyt
-jäljelle ainoastaan nainen -- ja joko me heittäydymme huvituksiin ja
-kulutamme hurjistelussa elämämme pääoman viimeiseen äyriin tai me
-tartumme rakkauteen kuten kuilun yllä riippuvaan oksaan ja jäämme
-häilymään ilmaan, ja asemamme on sitä hengenvaarallisempi, kun me
-tavallisesti katsomme rakkautta vääryydeksi, jonka luontoon on
-kätketty traagillisuuden itu. Minä tiedän, että tunteeni Anielkaan
-täytyy johtaa huonoon loppuun -- ja tämän tietäen en enään koetakaan
-pitää puoliani sitä vastaan. Puolustautuminenkin johtaisi varmaan
-tappioon.
-
-
-Kesäkuun 28 p:nä.
-
-Kylvyt ja varsinkin täkäläinen raikas ilma tekevät Celina rouvalle
-hyvää. Hän käy päivä päivältä reippaammaksi -- ja kun vaalin ja
-hoitelen häntä ikäänkuin hän olisi oma äitini, on hän minulle
-kiitollinen ja kiintyy minuun kiintymistään. Anielka sen kyllä
-huomaa -- eikä hänkään voi olla tuntematta kiitollisuutta minua
-kohtaan, mutta olen varma, että kiitollisuudentunteeseen liittyy
-yhä katkerampi kipu, kun hän huomaa miten onnellista elämää me
-olisimme voineet viettää kaikki yhdessä, jos olisi käynyt niinkuin
-olisi voinut käydä. Olen nyt miltei varma siitä, ettei hän rakasta
-Kromickia. Hän on ja pysyy hänelle uskollisena -- mutta kun he ovat
-yhdessä, saattaa Anielkan kasvoissa huomata jonkinlaista pingoitusta
-ja nöyryytystä. Aina kun mies, joka ehkä todella on rakastunut
-ja joka ehkä vielä enemmän haluaa ulospäin näyttää, että he ovat
-rakastunut aviopari, hyväilee hänen käsiään, silittää hänen hiuksiaan
-tai suutelee häntä otsalle, näen selvästi, että rouva mieluummin
-menisi maan alle kuin ottaisi vastaan noita hyväilyjä minun ja muiden
-nähden. Hän tekee sen kuitenkin ja pakoittaa itsensä hymyilemään.
-Minäkin kestän mitä näen ja pakoitan itseni hymyilemään. Mutta
-hengessä kaivan sormet rintaani ja revin auki haavojani, ja se
-tuottaa minulle nautintoa. Joskus johtuu mieleeni, että tämä Dianan
-papitar, ollessaan kahdenkesken miehensä kanssa, varmaan osoittaa
-tunteitaan vapaammin ja vähemmin säästeliäästi. Mutta tällaisten
-ajatusten hekumaa minun täytyy varoa, sillä pisara vain lisää ja
-minä kadotan tasapainoni ja lakkaan olemasta oman itseni herra.
-Suhteeni Anielkaan on kauhea sekä minulle itselleni että hänelle.
-Minun rakkauteni pukeutuu vihan, ylenkatseen ja ivan muotoihin. Se
-kiduttaa ja peloittaa Anielkaa. Joskus katsoo hän minuun ikäänkuin
-sanoakseen: "Onko tämä minun syyni?" Ja minä itsekin kysyn usein
-itseltäni: "Onko tämä hänen syynsä?" Mutta kautta Jumalan, en voi
-kohdella häntä toisin! Jota nöyryytetympänä ja nujerretumpana hänet
-näen, sitä enemmän nousee minussa vimma häntä, Kromickia, itseäni
-ja koko maailmaa vastaan. Eikä tämä tapahdu siksi, etten säälisi
-olentoa, joka on yhtä onneton kuin minä. Mutta kuten ei vesi sammuta
-tulipaloa, kun se on päässyt liian suureen valtaan, vaan päinvastoin
-kiihoittaa sitä, niin minussakin kaikki tunteet lisäävät epätoivoa.
-Kun minä kohtelen kalleintani pilkallisesti, kun minä osoitan hänelle
-vihaa ja ylenkatsetta, niin rikon itseäni vastaan yhtä paljon kuin
-häntä -- jopa enemmänkin, sillä hän saattaa suoda minulle anteeksi,
-mutta minä en saata suoda itselleni anteeksi ikinä!
-
-
-Kesäkuun 29 p:nä.
-
-Tuo mies on huomannut, että minun ja hänen vaimonsa välillä
-vallitsee leppymätön viha, ja hän on selittänyt sen arvoisellaan
-tavalla. Hän luulee minun vihaavan vaimoansa siitä syystä, että
-tämä on ottanut hänet ja hyljännyt minut. Hän luulee vihani
-syynä olevan loukatun itserakkauden eikä mitään muuta. Pitää
-olla... aviomies, voidakseen elää tällaisessa erehdyksessä. Ja
-katsellessaan asioita tältä kannalta koettaa hän hyvittää Anielkaa
-kohtelemalla häntä entistä suuremmalla hellyydellä, ja minä saan
-osakseni jalomielisen voittajan hyvänsuopaa ystävällisyyttä.
-Yksin itserakkaus saattaa hölmistyttää ihmiset siihen määrään.
-Lystillinen mies! Joka päivä hän menee Straubingerin hotelliin ja
-katselee Wandelbahnilla astelevia pareja, tehden näkemistään mitä
-katalimpia johtopäätöksiä. Hän töllistelee suu auki eteensä, niin
-että kaikki hänen madonsyömät hampaansa näkyvät, ja nauraa miehiä,
-joiden vaimoja luulee uskottomiksi. Jokainen uusi tämänlaatuinen
-paljastus saattaa hänet niin erinomaiselle tuulelle, että hän
-kymmenen kertaa tunnissa pudottaa monokkelin silmästään, samassa
-taas nipistääkseen sen paikoilleen. Ja sama mies, joka ainoastaan
-huvittelee aviollisen uskottomuuden kustannuksella, pitäisi sitä
-suurimpana ja traagillisimpana rikoksena, jos se koskisi häntä
-itseään. Kun on kysymys muista, katselee hän asiaa farssina -- jos se
-sattuisi hänen omalle kohdalleen, huutaisi hän taivaan kostoa. Millä
-perustuksella, sinä hölmö? Kuka sinä olet olevinasi? Mene peilin
-ääreen ja tarkasta naamaasi; katso mongolilaisia silmiäsi, hiuksiasi,
-jotka ovat kuin mustaa rääsyä, monokkeliasi ja pitkiä torahampaitasi.
-Tarkasta hiukan omaa itseäsi ja huomaa mielesi alhaisuus, luonteesi
-koko kataluus -- ja sano sitte, tuleeko sellaisen naisen kuin Anielka
-pysyä sinulle uskollisena tunninkaan vertaa? Kuinka sinä uskalsitkaan
-lähestyä häntä, sinä nousukas sekä ruumiisi että sielusi puolesta?
-Eikö ole aivan luonnonvastaista, että sinä olet hänen miehensä?
-Danten Beatrice olisi tehnyt paremmat kaupat, jos olisi mennyt
-vihoviimeiselle Firenzen jätkälle!...
-
-Minun piti keskeyttää kirjoittaminen, sillä minussa alkoi taas
-kiehua, ja tasapainoni oli taas menemäisillään menojaan. Ja minä
-olin kuitenkin jo niin turtunut. Ei, rauhoittukoon Kromicki vain:
-itse asiassa en pidä itseäni häntä parempana. Vaikka katsoisinkin
-itseni valetuksi jalommasta aineesta kuin hän, niin ei siitä ole
-paljon taikaa, koska minun tekoni ovat huonommat hänen tekojaan.
-Hänen ei tarvitse teeskennellä minun edessäni -- minun täytyy
-teeskennellä hänen edessään, salata aikeitani, ottaa lukuun hänen
-persoonansa, mukautua olosuhteihin, valehdella ja pettää. Voiko
-ajatella mitään katalampaa kuin että minä parjaan häntä tässä
-päiväkirjassa, sensijaan että ottaisin häntä kurkusta? Sellaisen
-tyydytyksen voi orjakin suoda itselleen herraansa nähden. Kromicki
-varmaan ei ikinä ole omissa silmissään näyttänyt niin kurjalta kuin
-minä, tehdessäni tuhansia pikku tepposia ja ryhtyessäni kaikkinaisiin
-viheliäisiin ponnistuksiin, jotta esimerkiksi hän asettuisi asumaan
-samaan huvilaan kuin minä, erilleen Anielkasta. Ponnistukseni
-eivät lopultakaan johtaneet toivottuihin tuloksiin. "Haluan asua
-vaimoni kanssa", sanoi hän peittelemättä ja pani tällä ainoalla
-yksinkertaisella lauseella nurin kaikki suunnitelmani. Ja hän asuu
-"vaimonsa" kanssa. Sietämätöntä on lisäksi, että Anielka ymmärtää
-jokaisen toimenpiteeni. Jokaisen sanani ja aikomukseni tarkoitus
-on hänelle selvä. Hän mahtaa usein hävetä puolestani. Kaikki tämä
-yhteensä on minulle jokapäiväistä leipää. Mahdoton minun kuitenkin on
-kauvan kestää sitä, sillä en vielä ole päässyt asemani herraksi tai
-toisin sanoen: en vielä ole niin huono kuin asemani vaatisi.
-
-
-Kesäkuun 30 p:nä.
-
-Satuin tänään verannalla kuulemaan lopun äänekkäästä keskustelusta
-Kromickin ja Anielkan välillä.
-
--- Minä, sanoi Kromicki, -- puhun kyllä hänelle, mutta sinun täytyy
-kertoa tädille millä kannalla asiat ovat.
-
--- Sitä en ikinä tee! vastasi Anielka.
-
--- Mutta minä pyytämällä pyydän! sanoi Kromicki, korostaen joka sanaa.
-
-Astuin huoneeseen, koska en tahtonut joutua heidän keskustelunsa
-salaiseksi kuulijaksi. Näin Anielkan kasvoilla syvän mielipahan,
-jota hän, minut huomatessaan koetti peittää. Kromicki oli kalpeana
-suuttumuksesta, mutta hän ojensi minulle hymyillen kätensä.
-Ensi hetkessä pelästyin, että Anielka ehkä olisi tunnustanut
-hänelle kaikki tyynni. En pelännyt Kromickia, vaan sitä, että
-hän mahdollisesti veisi pois Anielkan ja vapauttaisi minut
-piinastani, nöyryytyksestäni ja tuskastani. Yksin niistähän minä
-elän, kuolisinhan muuten nälkään. Mieluummin mitä tahansa kuin
-joutua pois Anielkan läheisyydestä! Hyvän aikaa vaivasin päätäni
-kysymyksellä: mistähän he mahtoivatkaan puhua? Luultavasti
-Anielka kertoi hänelle jotakin -- mutta olisihan Kromickin siinä
-tapauksessa täytynyt kohdella minua toisin. Hän oli päinvastoin
-entistä kohteliaampi. Jollen vihaisi häntä, ei minulla itse asiassa
-olisi mitään syytä moittia häntä. Hän on minulle kohtelias,
-ystävällinen, sydämellinenkin. Hän ei mitenkään tahdo loukata minua
--- luulisi joskus hänen edessään olevan hermostuneen naisen, niin
-huomaavaisesti hän kohtelee minua. Hän koettaa kaikin keinoin voittaa
-luottamukseni. Hän ei suutu, vaikka silloin tällöin vastaan hänelle
-äreästi tai ivallisesti, tai kun liiankin selvästi paljastan hänen
-sivistymättömyytensä ja karkeahermoisuutensa. En jätä käyttämättä
-yhtään tilaisuutta, jolloin Anielkan nähden voin osoittaa, miten
-arkipäiväinen hän on sekä järjellään että sydämeltään. Mutta hän on
-kärsivällinen. Ehkäpä kuitenkin ainoastaan minua kohtaan. Tänään
-näin ensi kerran hänen suuttuvan Anielkaan. Hänen ihonvärinsä
-kävi vihreähtäväksi, kuten usein ihmisillä, joiden suuttumuksen
-luonne on kylmä, nimittäin hyvin häikäilemätön. Luultavasti Anielka
-pelkää häntä, mutta hän pelkää nykyään kaikkia -- minuakin. Monasti
-minun on vaikea käsittää mistä tuo nainen, joka on lempeä kuin
-kyyhky, äkkiä voi ottaa niin tavattoman tarmon. Minä erehdyin,
-kun aikoinani luulin, että hän on itse lauhkeus ja myöntyväisyys
-ja mahdollinen minun ottaa haltuuni, vastaan panematta. Mikä
-erehdys! Hänen vastustusvoimansa on silmissäni sitä suurempi, jota
-odottamattomampana se tulee. En tiedä mistä heillä oli puhe Kromickin
-kanssa, mutta olen varma, että kun Anielka on vastannut, ettei hän
-tee mitä häntä pyydettiin tekemään, niin hän ei sitä tee, vaikka
-siihen paikkaan menehtyisi. Jos hän olisi omani, rakastaisin häntä
-kuten koira herratartaan. Kantaisin häntä käsilläni, puhaltaisin pois
-tomun hänen jalkojensa alta, rakastaisin häntä mielettömästi.
-
-
-Heinäkuun 1 p:nä.
-
-Mustasukkaisuuteni olisi kurja, jollen tuntisi sitä kipua, mitä
-uskovainen mahtaa tuntea, kun hänen jumaluuttaan häväistään. Olisin
-valmis luopumaan hänen kätensä kosketuksestakin, jos voisin asettaa
-hänet jollekin luoksepääsemättömälle vuorelle, jota ei kenenkään
-olisi lupa lähestyä.
-
-
-Heinäkuun 2 p:nä.
-
-Erehdyin, kun luulin turtuneeni tunteettomaksi. Pidin hetkellistä
-hermojen tilaa pysyväisenä sieluntilana. Huomasin ehkä kuitenkin jo
-silloin, ettei se tule olemaan kestävää laatua.
-
-
-Heinäkuun 3 p:nä.
-
-Heidän välillään on varmasti tapahtunut jotakin. He koettavat
-kumpikin salata molemminpuolista suuttumustaan, mutta minäpä näen
-sen. Muutamaan päivään ei Kromicki ole pidellyt Anielkan käsiä,
-kuten hänen ennen oli tapana tehdä, eikä vienyt niitä vuorotellen
-huulilleen, ei silittänyt hänen hiuksiaan eikä suudellut häntä
-otsalle. Tämä tuotti minulle jo muutaman todellisen ilonhetken,
-mutta Anielka itse tärveli ne. Huomasin, että hän koettaa ikäänkuin
-lepytellä häntä, saattaa häntä paremmalle tuulelle ja sovittaa
-heidän suhdettaan ennalleen. Tämän nähdessäni vimmastuin, ja se tuli
-selvästi ilmi käytöksessäni Anielkaa kohtaan. En milloinkaan ole
-ollut hänelle enkä liioin itselleni niin armoton.
-
-
-Heinäkuun 4 p:nä.
-
-Kun tänään palasin Wandelbahnilta, tapasin Anielkan sillalla
-putouksen luona. Hän pysähtyi äkkiä ja sanoi jotakin, mutta veden
-pauhu nieli hänen sanansa. Se ärsytti minua, kuten nykyään kaikki
-ärsyttää minua. Kun yhdessä olimme kulkeneet kappaleen matkaa
-sillasta huvilaamme päin, virkoin kärsimättömästi:
-
--- En kuullut mitä sanoit minulle.
-
--- Olisin vain kysynyt, vastasi hän mielenliikutuksissaan, --
-minkätähden sinä kohtelet minua tällä tavalla? Minkätähden et sinä
-ensinkään armahda minua?
-
-Kaikki vereni karkasi sydämeen, kun kuulin nämä sanat.
-
--- Etkö sinä tiedä, lausuin nopeasti, -- että rakastan sinua
-mielettömästi. Kuinka sinä saatatkaan kokonaan heittää pois sellaisen
-tunteen! Kuulehan, en enään vaadi sinulta mitään. Sano minulle vain,
-että rakastat minua, anna minulle sielusi ja minä kestän kaikki,
-kärsin kaikki -- ja annan sinulle vastalahjaksi elämäni ja palvelen
-sinua viimeiseen hengenvetooni asti. Anielka, sinä rakastat minua,
-sano se!... Eikö totta? Se sana on pelastukseni -- sano se!
-
-Anielka kävi valkeaksi kuin vaahto vesiputouksessa. Jäinen viima
-tuntui kiertävän häntä ja jähmetyttävän veren hänen suonissaan.
-Vasta hetken perästä hän sai sanan suustaan ja lausui suurimmalla
-ponnistuksella.
-
--- Älä Jumalan tähden puhu minulle tuolla tavalla!
-
--- Etkö sitte koskaan lausu sitä minulle?
-
--- En koskaan! vastasi hän.
-
--- Muista sitte, että sinun syysi on...
-
-Minä katkaisin lauseen. Päähäni välähti, että jos Kromicki vaatisi
-häneltä tuota samaa, niin ei hän kieltäisi sitä häneltä -- ja kun
-tuota ajattelin, kiehui minussa kiukku ja epätoivo ja kaikki musteni
-silmissäni. Olin aivan suunniltani. Tiedän, että paiskasin hänelle
-vasten kasvoja niin kauheita, kyynillisiä sanoja, ettei kai mies
-milloinkaan ole rohjennut lausua sellaisia turvattomalle naiselle.
-En suorastaan voi kirjoittaa niitä tähän. Muistan kuin unessa,
-että hän hetken perästä tuijotti minuun hämmästynein, säikähtynein
-silmin, tarttui ranteeseeni, pudisti minua olkapäästä ja puhkesi
-hätääntyneenä kysymään:
-
--- Leon, mikä sinua vaivaa? mikä sinua vaivaa?
-
-Se vain, että järkeni oli mennyt sekaisin. Työnsin hänen kätensä
-menemään ja suuntasin askeleeni toiselle puolelle. Hetken perästä
-palasin, mutta en enään tavannut häntä. Yksi asia oli minulle nyt
-selvä: se, että vihdoinkin on aika tehdä tästä loppu. Ajatus tunki
-kuin valonsäde pimeyteen, joka ympäröi päätäni. Outo, yksipuolinen
-tietoisuus hallitsi minussa. En enään täysin käsittänyt mitä oli
-tapahtunut. Olin kokonaan menettänyt tajun, niin hyvin siitä, että
-Anielka oli olemassa, kuin siitä, että minä itse elin. Sensijaan
-ajattelin kuolemaa, en yksin täydellä tietoisuudella, vaan myöskin
-täysin levollisesti. Käsitin esimerkiksi selvästi, että jos
-paiskaudun kalliolta putoukseen, niin sitä voidaan pitää tapaturmana,
-mutta jos ammun itseni huoneessani, niin tätini kuolee suruun. Vielä
-kummallisempaa oli, etten tämän mielentilan vallitessa tuntenut
-mitään epäilystä -- oli kuin side järkeni ja tahtoni välillä sekä
-kaikki niistä johtuva toiminta jo olisi katkennut. Täysin tietäen,
-että on parempi syöksyä alas kalliolta kuin ampua itsensä, läksin
-kuitenkin huvilalle hakemaan revolveria. Minkätähden? En tiedä.
-Tiedän vain, että pidin hyvin kiirettä ja että juostuani ylös portaat
-rupesin etsimään matka-arkun avainta, jonka takana revolveri oli.
-Itsemurhan ajatukset pitivät minua kokonaan vallassaan, kun äkkiä
-kuulin kiireisiä askelia portaista. Mieleeni välähti, että Anielka on
-aavistanut aikomukseni ja kiiruhtaa ehkäisemään sitä. Ovi temmattiin
-auki, ja eteeni astui täti, joka hengästyneenä puhkesi puhumaan:
-
--- Leon, juokse noutamaan lääkäriä! Anielka voi pahoin.
-
-Kun sen kuulin, unohdin kaiken muun. Lähdin juoksemaan paljain päin
-ja palasin neljännestunnin perästä Hotel Straubingeristä lääkärin
-kanssa. Kun ehdimme paikalle, oli kaikki jo ohi. Tohtori meni
-Anielkan luo, minä jäin tädin kanssa verannalle ja rupesin kyselemään
-mitä oli tapahtunut.
-
--- Puoli tuntia sitte, selitti täti, -- tuli Anielka kotiin niin
-hehkuvin kasvoin, että me Celinan kanssa heti kysyimme mitä oli
-tapahtunut. "Ei mitään, ei mitään!" vastasi hän kärsimättömänä, mutta
-me kyllä huomasimme, ettei se ollut totta. Celina rupesi ahdistamaan
-häntä kysymyksillään. Silloin Anielka vimmastui -- minkä minä ensi
-kerran eläissäni näin tapahtuvan -- ja huusi: "Minkätähden te kaikki
-kiusaatte minua!" Sitte hän sai jonkinlaisen hysteerisen kohtauksen.
-Pelästyimme kauheasti, ja minä juoksin noutamaan sinua. Jumalan
-kiitos, että kaikki on ohi. Sittemmin lapsi raukka vain itki ja
-pyyteli meiltä anteeksi kiihtymystään.
-
-Minä vaikenin, sillä sydäntäni kouristi, kun tämän kuulin. Täti
-asteli pitkin askelin verannalla, pysähtyi vihdoin minun eteeni ja
-virkkoi, kädet vyötäisillä:
-
--- Tiedätkö, poikaseni, mitä minä luulen? Me emme kukaan oikein pidä
-tuosta Kromickista -- Celinakaan ei ole häneen suinkaan ihastunut.
-Kumma kyllä, että vaikka hän kuinka pyrkii suosioomme, hän vaan ei
-pääse. Syy on meidän. Anielka näkee sen ja kärsii.
-
--- Luuleeko täti, että hän niin suuresti rakastaa Kromickia?
-
--- Tietysti... Hän rakastaa tietysti miestään ja onhan hänen vaikea
-katsella kuinka me kohtelemme häntä huonosti.
-
--- Kuka häntä kohtelee huonosti? Minun luuloni on yksinkertaisesti,
-ettei Anielka ole hänen vaimonaan onnellinen -- siinä kaikki.
-
--- Jumala varjelkoon! huudahti täti. -- En suinkaan kiellä, ettei
-Anielka olisi voinut päästä parempiinkin naimisiin, mutta mitäpä
-vikaa tästäkään miehestä voi löytää? Hän tuntuu olevan Anielkaan
-hyvin kiintynyt. Celina tosin ei voi suoda anteeksi, että hän myi
-Gluchowin, enkähän minäkään sitä koskaan voi unohtaa, mutta kuulin
-omin korvin Anielkan kiivaasti puolustavan häntä.
-
--- Ehkäpä vastoin vakaumustaan?
-
--- Vaikkapa. Sitä enemmän se todistaa, että hän rakastaa häntä.
-Ikävä, ettei kukaan oikein tiedä millä kannalla hänen liikeasiansa
-ovat. Se onkin Celinan ainainen huoli. Mutta eihän onni lopultakaan
-riipu rikkaudesta. Ja, kuten jo mainitsin, tulen muistamaan Anielkaa,
-jos sinä siihen suostut. Mitä? Suostuthan? Onhan meillä molemmilla
-velvollisuuksia häntä kohtaan, rakas Leon, puhumattakaan siitä, että
-Anielka on suloinen olento, joka ansaitsee ystävyytemme.
-
--- Koko sydämestäni, täti kulta. Minullahan ei ole sisaria, Anielkan
-ei siis tarvitse kärsiä aineellisten huolten takia niin kauvan kuin
-minä elän.
-
-- Minä voin siis kuolla rauhassa, sanoi täti.
-
-Hän hyväili minua hellästi. Mutta lääkäri keskeytti keskustelumme.
-Muutamin sanoin rauhoitti hän meidät täydelleen. "Pieni hermokohtaus,
-jommoisia usein sattuu tällaisen kylpykauden alussa. Keskeyttää
-kylvyt muutamaksi päiväksi, olla paljon raittiissa ilmassa --
-ei mitään muuta! Ruumis on terve ja voimakas, ja kaikki käy
-erinomaisesti." Panin näiden sanojen johdosta hänen taskunsa niin
-täyteen, että hän kulki lakki kourassa huvilan portille asti. Olisin
-ollut valmis luovuttamaan vuosia elämästäni, jos olisin voinut päästä
-Anielkan luo, suudella hänen jalkojaan ja pyytää häneltä anteeksi
-pahaa tekoani. Tein mielessäni lupauksen, että parannan käytöstäni,
-että kärsivällisesti siedän Kromickia, etten kiihdy, etten edes
-räpäytä silmää. Katumus, syvä, totinen katumus vallitsi sielussani.
-Rakastan häntä sanomattomasti.
-
-Juuri ennen päivällistä palasi Kromicki pitkältä kävelyltä
-Kaiserwegillä. Koetin heti kohdella häntä sydämellisesti. Hän
-piti käytöstäni myötätuntoisuuden ilmauksena ja oli vilpittömästi
-kiitollinen. Vietimme Celina rouvan kanssa koko päivän Anielkan
-luona. Hän olisi iltapäivällä halunnut nousta ja pukeutua, mutta sitä
-ei sallittu. Minäkään en sallinut mieleni kiihtyä. En muista milloin
-olisin saanut niin suuren voiton itsestäni. Sanelin hengessäni:
-"Sinun tähtesi, rakkaani!" Olen koko päivän ollut hullunkurisen
-mielenliikutuksen vallassa. Minun on tehnyt mieli itkeä kuin pieni
-lapsi. Tälläkin hetkellä nousevat kyyneleet kurkkuuni. Olen rikkonut,
-mutta teenkin nyt katumusta todenperään.
-
-
-Heinäkuun 5 p:nä.
-
-Eilistä mielenkuohua on seurannut täydellinen rauha, kuten myrskyä
-tyven. Pilvet ovat tyhjentäneet kaikki sähkövarastonsa. Minua
-väsyttää sekä ruumiillisesti että henkisesti. Anielka voi paremmin.
-Aamulla satuimme kahden verannalle. Istutin hänet lepotuoliin,
-kiersin hänen ympärilleen lämpöisen peitteen, koska aamut täällä ovat
-viileät, ja lausuin:
-
--- Anielka rakkaani, pyydän sinua koko sydämestäni suomaan anteeksi
-mitä eilen sanoin. Anna anteeksi ja unohda -- vaikken minä itse
-koskaan voi sitä unohtaa.
-
-Hän ojensi minulle paikalla vastaukseksi kätensä, ja minä painoin
-sitä vastaan huuleni. Minun täytyi koota kaikki tahdonvoimani
-tukahuttaakseni valituksen, joka pyrki esiin rinnastani, niin
-suuri oli kuilu rakkauteni ja tuskani välillä. Anielka sen kyllä
-tunsi, koskei hän heti vetänyt pois kättään. Hänkin koetti hillitä
-mielenliikutustaan ja ehkä tunnettakin, joka veti häntä minun
-puoleeni. Hänen rintansa nousi ja laski, nyyhkytys pyrki väkisenkin
-ilmoille. Tiesihän hän, että rakastan häntä enemmän kuin mitään
-muuta, ettei sellaista rakkautta usein tavata maailmassa ja että
-siitä olisi voinut riittää onnea koko elämäksi.
-
-Mutta hetken perästä hän tyyntyi, ja hänen kasvonsa kävivät
-levollisiksi. Niissä kuvastui alistuvaisuus ja suuri hyvyys.
-
--- Joko me nyt olemme sopineet? kysyi hän.
-
--- Jo! vastasin.
-
--- Ja ainiaaksi!
-
--- Mitä minä voin vastata, rakkaani? Tiedät itse Parhaiten mitä
-minussa liikkuu...
-
-394
-
-Ikäänkuin sumu himmensi taasen hänen silmiään, mutta hän hillitsi
-itsensä.
-
--- Kiitos! sanoi hän. -- Sinä olet niin hyvä.
-
--- Minä? huudahdin vilpittömän kiihtymyksen vallassa. -- Tiedätkö,
-että jollet eilen olisi tullut kipeäksi, olisin...
-
-Mutta en lopettanut lausettani. Olin äkkiä käsittänyt, ettei minun
-sopinut voittaa häntä pelon ja uhkausten tietä. Minua hävetti sitä
-enemmän, kun hän heti pelästyi ja, äkkiä kääntäen minuun katseensa,
-rupesi kyselemään:
-
--- Mitä sinun piti sanoa?
-
--- Jotakin vain, jota ei minun sovi sanoa ja joka ei enään tänään
-merkitsisikään mitään.
-
--- Ei, Leon, minä tahdon tietää kaikki, muuten ei minulla ole
-hetkenkään lepoa.
-
-Tuuli toi hiussuortuvan hänen otsalleen -- minä nousin ja sitaisin
-sen hellävaroen hänen päälaelleen, ikäänkuin olisin ollut hänen
-äitinsä.
-
--- Anielka, rakkaani, sanoin, -- älä pyydä minua puhumaan asioita,
-joita minun ei ole lupa puhua. Mutta minä annan sinulle sanani, että
-vastaisuudessa voit olla aivan levollinen.
-
-Hän katsoi minua silmiin.
-
--- Lupaatko?
-
--- Lupaan pyhästi. Mitä se rakas pää nyt miettiikään?
-
-Siinä tuli postinkantaja ja toi meille pinkallisen lähetyksiä.
-Kromickille oli kirjeitä idästä, Anielkalle Sniatynskeilta (tunsin
-kuorella Sniatynskin käsialan), ja minä sain kirjeen Klaralta.
-Tuo uskollinen olento ei kirjoittanut juuri mitään itsestään,
-mutta tahtoi sensijaan paljon tietoja minusta. Kerroin Anielkalle
-saaneeni kirjeen Klaralta. Hän rupesi silloin kiusoittelemaan minua,
-nähtävästi rakentaakseen sopumme oikein täydelliseksi. Minä vastasin
-hänelle samalla mitalla huomauttaen, että Sniatynskin pää viime
-aikoina näytti menneen ihan pyörälle. Hetkisen me molemmat nauroimme
-ja laskimme leikkiä. Ihmissielu on kuin mehiläinen, joka hakee
-hunajaa myrkyllisimmistäkin kukkasista. Onnettominkin ihminen koettaa
-saada imeä edes hitusen onnea, vaikkapa omasta onnettomuudestaan, ja
-sitä tarkoitusta varten käyttää hän hyväkseen jokaista tilaisuutta ja
-tilaisuuden varjoa. Joskus johtuu mieleeni, että tuo sammuttamaton
-onnentarpeemme todistaa meillä olevan jotakin odotettavissa kuoleman
-jälkeen. Olen vakuutettu, että nimenomaan pessimismikin tukee tätä
-olettamusta, koska me siinä lohdutukseksemme puemme kärsimyksemme
-filosofiseen muotoon. Me teemme sen tyydyttääksemme ikävöimistämme
-tietoisuuteen ja totuuteen, sillä onni ei ole mitään muuta kuin sarja
-tällaista tyydyttämistä.
-
-Ehkäpä rakkauskin on ääretön onnen lähde, koska siihen sen
-niukimmassakin muodossa voi tunkea valoa. Tuollainen valonsäde on
-tänään loistanut meille molemmille. En enään osannut toivoakaan
-sellaista. En niinikään osannut odottaa, että ihminen, jonka halut ja
-himot ovat rajattomat, hädässään voisi tyytyä ei mihinkään. Mutta oma
-itseni on antanut minulle siitä todistuksen.
-
-Olimme juuri lakanneet lukemasta kirjeitämme, kun Celina rouva, joka
-nyt liikkuu omin voimin, ilmestyi ovelle ja toi jakkaran Anielkan
-jalkojen alle.
-
--- Mutta äiti! pelästyi Anielka, -- onko tämä nyt laitaa?
-
--- Etkö muista kuinka sinä hoitelit minua, kun olin kipeänä? vastasi
-Celina rouva.
-
-Mutta minä otin jakkaran hänen käsistään ja polvistuin hänen eteensä
-enkä noussut, ennenkuin hän laski pienet jalkansa sen päälle. Ja
-minulle riitti onnea koko päiväksi vain siitä, että hetken olin
-saanut olla polvillani hänen edessään. Sellaista se on! Hyvin köyhä
-ihminen elää muruista ja hymyilee keräillessään niitäkin -- hymyilee
-kyynelten läpi.
-
-
-Heinäkuun 6 p:nä.
-
-Minun sydämeni on rampa, mutta se kykenee rakastamaan. Vasta nyt
-ymmärrän Sniatynskin. Jollen olisi ollut niin kompliseerattu,
-epäsuhteellinen, skeptisismin, itse-erittelyn ja itsearvostelun
-myrkyttämä, jos rakkauteni olisi ollut luonnollinen ja terve, niin
-olisi Anielka muodostunut elämäni opinkappaleeksi ja tuonut mukanansa
-kaikki muutkin. Mutta en tiedä... ehkäpä en voinut rakastaa muulla
-tavalla kuin sairaasti, ehkäpä siinä juuri onkin syy kaikkeen
-kykenemättömyyteeni. Oli miten tahansa, se, jonka olisi pitänyt
-muodostua terveydekseni ja pelastuksekseni, tuli kuolemantaudikseni
-ja kirouksekseni. Varoituksia ei minulta ole puuttunut. Ihmiset ovat
-ihmeellisesti aavistaneet mikä minua odottaa. Muistan Sniatynskin
-kirjoittaneen jo silloin, kun olin Davisien luona Peglissä, nämä
-sanat: "elämästä täytyy aina kasvaa esiin jotakin -- katso, ettei
-vaan kasva sellaista, joka tuottaa onnettomuutta sekä sinulle että
-läheisillesi". Silloin nauroin tätä, ja kuitenkaan ei olisi voitu
-lausua tulevaisuudestani todempaa ennustusta. Isänikin puhui joskus,
-ikäänkuin hänen katseensa olisi tunkenut tulevaisuuden verhon läpi.
-Nämä muistutukset tulevat nyt myöhään. Mietteistäni ei enään ole
-hyötyä, mutta en saa niitä mielestänikään, sillä vielä enemmän kuin
-säälin itseäni, säälin Anielkaa. Hän olisi minun kanssani tullut sata
-kertaa onnellisemmaksi kuin Kromickin. Sillä vaikka alussa olisinkin
-eritellyt häntä ja paljastanut hänen heikkouksiaan, niin olisin silti
-rakastanut häntä koko sielustani. Hän olisi ollut minun ja sellaisena
-olisi hän siirtynyt itsekkäisyyteni piiriin. Olisin ruvennut
-katsomaan hänen heikkouksiaan kuten katselen omiani, ja itselleen
-ihminen aina antaa kaikki anteeksi -- ja vaikka hän mitä ankarimmin
-arvostelisikin itseään, niin ei hän sittenkään lakkaa ajamasta takaa
-omaa etuaan ja rakastamasta itseään. Siten olisin rakastanut häntäkin
--- ja koska hän on sata kertaa parempi minua, olisi hän vähitellen
-muodostunut minun kunniakseni, ollut parempi, jalompi minäni, ja
-minä olisin ymmärtänyt, ettei erittelylläni ole sijaa hänessä -- ja
-minä olisin siirtynyt hänen uskoonsa ja löytänyt pelastukseni hänen
-kauttansa.
-
-Kaikki meni myttyyn ja tärveltyi ja muuttui tragediaksi hänelle -- ja
-myrkyksi ja tragediaksi minulle.
-
-
-Heinäkuun 7 p:nä.
-
-Luen läpi mitä eilen kirjoitin ja pysähdyn miettimään mitä lopussa
-sanoin, nimittäin, että tunteeni olisi voinut pelastaa minut, jos
-se olisi ollut terve, mutta että siitä tuli pahan lähde... Minun on
-vaikea hyväksyä tätä ajatusta. Kuinka saattaa rakkaus niin puhtaaseen
-olentoon kuin Anielka, synnyttää pahaa? Mutta yksi ainoa selitys
-tekee kaikki ymmärrettäväksi: sairas rakkaus. Minun täytyy tunnustaa
-tosiasia. Jos kaksi vuotta sitte joku olisi sanonut minulle,
-sivistyneelle miehelle, jolla on esteettiset hermot, joka elää
-säädyllisyyden lakikirjan mukaan jo senkin takia, ettei siveellinen
-luonto salli hänen elää toisin -- jos joku, toistan vieläkin sanani,
-olisi väittänyt, että minä kerran yötä päivää tulen miettimään miten
-saisin -- vaikkapa surmaamalla -- erään miehen pois tästä maailmasta,
-koska hän on tielläni, niin minä olisin pitänyt tuota ennustajaa
-mielipuolena. Ja siihen minä kuitenkin olen tullut! Kromicki pimentää
-minulta valon, ryöstää minulta maan, veden ja ilman. En voi elää, ja
-juuri siitä syystä, että hän elää - ja sentähden kannan mielessäni
-ajatusta hänen kuolemastaan lakkaamatta. Miten yksinkertaiseksi
-kaikki kävisi, miten kaikki pulmat selviäisivät ja onnettomuudesta
-tulisi loppu, jos hän kuolisi. Monasti on johtunut mieleeni, että jos
-hypnotisoitsijan käsky: "nuku!" vaivuttaa asianomaisen uneen, niin
-eikö sama voima vahvistettuna riittäisi nukuttamaan ihmistä ikuiseen
-uneen? Tilasin itselleni hiljan joukon hypnotismia käsitteleviä
-kirjoja ja lausun vaistomaisesti joka katseellani Kromickille:
-"Kuole!" Jos tämä suggestioni olisi riittänyt, niin hän aikoja
-sitte olisi jättänyt tämän maan. Mutta muuta seurausta ei tähän
-saakka ole kuulunut kuin että hän voi hyvin ja on, kuten ennenkin,
-Anielkan mies, ja että minä, joka tunnen aivoitukseni rikollisuuden,
-typeryyden, naurettavuuden ja alhaisuuden, halveksin itseäni entistä
-enemmän.
-
-Silti hypnotisoin yhä jatkuvasti Kromickia. Taasen vanha tarina
-älykkäästä ihmisestä, joka menee puoskarien luo, kun lääkärit eivät
-ole voineet parantaa hänen vaikeaa tautiaan. Minä koetan tappaa
-vihamieheni hypnotismilla -- jos siinä entistä selvemmin tulen
-huomaamaan oman kehnouteni, niin sitä pahempi minulle. Lisään vielä,
-että jota yksinäisemmäksi jään, sitä enemmän ajattelen vihatun miehen
-syrjäyttämistä ja käytän hyväkseni kaikkia mahdollisia keinoja.
-Pitkän aikaa haudoin mielessäni, että tapan hänet kaksintaistelussa.
-Mutta siitä ei olisi mitään hyötyä. Anielka ei voisi mennä naimisiin
-miehensä murhaajan kanssa -- rupesin siis miettimään muita keinoja,
-kuten todellisen pahantekijän sopii. Ja, kumma kyllä, keksin joukon
-juonia, joita ei yksikään inhimillinen oikeus voisi paljastaa.
-
-Hullutusta! Mahdottomuutta! Pelkkää teoriaa! Kromicki saattaa kun
-saattaakin elää turvallisesti, sillä moisista ajatuksista ei minussa
-milloinkaan kehity tekoja. En tapa häntä, vaikka tietäisinkin, ettei
-minua siitä vedetä edesvastuuseen enempää kuin kärpäsen tappamisesta.
-En tappaisi häntä, vaikka kahden asuisimme autiolla saarella --
-ja kuitenkin: jos ihmisen pääkoppa kuorittaisiin kuten omena ja
-salatut ajatukset tuotaisiin päivän valoon, niin tulisi ilmi, että
-rikollisuuden mato jäytää aivojani. Lisäksi minä vielä selvästi
-tunnen, että korkea siveellinen käsky: älä tapa! ei lainkaan ole
-ehkäisemässä minua surmaamasta Kromickia. Sen käskyn minä jo olen
-tukahuttanut itsessäni. Mutta minä en satuttaisi häneen kättäni
-siitä syystä, että minuun ehkä on jäänyt jotakin ritarillisuuden
-perintöä, etteivät herkistyneet hermoni suostuisi raakaan tekoon,
-että minä olen kehittynyt liian etäälle ihmisen alkuperäisestä
-viileyden tilasta: sanalla sanoen sentähden, että se olisi minulle
-fyysillisesti mahdotonta. Mutta moraalisesti minä otan hänet hengiltä
-joka päivä -- ja sitä tehdessä mietin, eikö minun kerran mahtane
-olla tekeminen tiliä menettelystäni jonkin inhimillisiä laitoksia
-korkeamman tuomioistuimen edessä, ikäänkuin olisin hänet surmannut.
-
-Tosin tavattaisiin varmaan, jos ihmisen, pääkallo voitaisiin avata,
-kelvollisimmankin ihmisen aivoissa ajatuksia, jotka nostaisivat
-hiuksemme pystyyn. Muistan että minulle, kun olin pikkupoika, tuli
-suuren uskonnollisuuden aikoja, jolloin rukoilin aamusta iltaan
-koko sielustani ja mielestäni, ja hartaimpinakin hetkinäni saattoi
-mieleeni lentää syntisiä ajatuksia, aivan kuin tuuli olisi ne tuonut
-tai paha henki kuiskannut korvaani. Samoin olen tullut tehneeksi
-syntiä ihmisiä vastaan, joita eniten rakastan ja joiden tähden
-empimättä olisin voinut antaa elämäni. Muistan, että se silloin
-tuotti minulle jokapäiväistä surua ja että rehellisesti kärsin. Mutta
-ne sikseen. Palatakseni rikollisiin tai synnillisiin ajatuksiini,
-arvelen, että niitä ei lueta meille viaksi, koska ne tulevat synnin
-tietoisuudesta ulkopuolellamme eivätkä siitä synnistä, joka jo on
-mennyt moraaliseen olemukseemme. Juuri tämän niiden ulkopuolisuuden
-takia ihmisestä tuntuukin siltä, kuin paholainen kuiskaisi ne hänen
-korvaansa.
-
-Ihminen kuulee ne ja työntää ne luotaan, koska hän ei tahdo pahaa --
-ja tämä luetaan hänelle ehkä vain ansioksi. Mutta toista on minun.
-Ajatus Kromickin surmaamisesta ei tule ulkopuoleltani, vaan elää ja
-kehittyy minussa. Moraalisesti minä jo olen täyttänyt aikomukseni,
-vaikka en saa enkä ole saanut häntä surmatuksi, mikä, kuten sanoin,
-ainoastaan riippuu hermoistani. Minun paholaiseni tehtävä supistuu
-siihen, että hän tekee minusta pilkkaa, kuiskaten korvaani, ettei
-teko olisi ensinkään suurempi rikos -- se kysyisi ainoastaan tarmoa.
-
-Tällaisille harhateille olen joutunut. En ikinä olisi uskonut
-eksyväni niin kauvas, katselen oman olentoni syvyyteen ihmeissäni.
-En tiedä, lunastaako piinani minua lankeemuksestani edes osaksi,
-tiedän ainoastaan, että sen, jonka elämä ei mahdu Anielkan ja hänen
-kaltaistensa olentojen yksinkertaiseen lakikirjaan, jonka sielu
-kuohuu yli maljan laitojen -- sen täytyy muuttua tomuksi ja tuhkaksi
-ja vaipua lokaan.
-
-
-Heinäkuun 9 p:nä.
-
-Tänään osoitti Kromicki minulle lukuhuoneessa erästä englantilaista,
-joka oli erinomaisen kauniin naisen seurassa, ja kertoi heidän
-tarinansa. Kaunotar on alkuaan rumaanialainen ja ollut naimisissa
-köyhtyneen valakialaisen pajarin kanssa, jolta englantilainen
-suorastaan osti hänet Ostendessä. Olenhan minä kuullut tuollaisia
-juttuja senkin seitsemät kerrat elämässä. Kromicki mainitsi
-summankin, jolla kaunotar oli ostettu. Kertomus teki minuun kumman
-vaikutuksen. "Keino sekin!" ajattelin. Tosin häpeällinen sekä
-ostajalle että myyjälle, mutta yksinkertainen. Naisen tietysti ei
-tarvitse saada tietää ehtoja, ja nämä ehdothan voidaan pukea niin
-siistiin muotoon kuin suinkin. Vaistomaisesti rupesin sovittamaan
-ajatuksiani meidän suhteeseemme. No niin! Jutulla oli kaksi puolta.
-Anielkaan nähden oli se iljettävä häväistys, Kromickiin nähden
-se tuntui sekä mahdolliselta että minun vihani ja ylenkatseeni
-mukaiselta. Sillä jos hän todella suostuisi sellaiseen kauppaan,
-niin sittepä hänen koko alhaisuutensa vasta tulisi päivänvaloon,
-sittepä hän vasta näyttäisi mikä mies hän on ja miten mahdotonta
-oli antaa Anielka hänelle. Sittepä yhdellä iskulla pyhitettäisiin
-kaikki ponnistukseni hänen vaimonsa vapauttamiseksi hänestä. Mutta
-suostuisiko hän? Sanoin itselleni: "Vihaat häntä, sentähden uskot
-hänestä kaikkea pahaa." Mutta vaikka toiselta puolen koetan olla
-puolueeton, on minun mahdoton unohtaa, että tuo mies myi Gluchowin,
-että hän houkutteli siihen valtuuden Anielkalta, että hän sitte petti
-sekä Anielkan että Celina rouvan ja että loppujen lopuksi rahanhimo
-nähtävästi oli pääpiirteenä hänessä. En yksin minä ole huomannut
-häntä mieheksi, joka potee suorastaan kullan kuumetta. Saman ovat
-nähneet Sniatynski, täti ja Celina rouva. Sentapainen siveellinen
-sairaus johtaa aina pakostakin vastaavaan lankeemukseen. Ymmärrän
-muuten, että kaikki luultavasti tulee riippumaan hänen asioittensa
-tilasta. Kummoinen se on -- sitä ei kukaan oikeastaan tiedä. Täti ei
-pidä sitä edullisena. Minä puolestani luulen, että hän on kylvänyt
-kaikki mitä omisti johonkin peltoon, josta pitäisi kasvaa rehevää
-viljaa. Kasvaako pelto? Varmaan ei hän itsekään tiedä sitä, ja siitä
-hänen alituinen levottomuutensa ja lukemattomat kirjeet nuorelle
-Chwastowskille, joka toimii hänen apulaisenaan. Tässä johtuu äkkiä
-mieleeni, että samaiselta nuorelta Chwastowskilta varmaan saisi
-tietää millä kannalla hänen asiansa ovat. Kirjoittaminen veisi
-pitemmän aikaa. Ehkäpä lähden päiväksi Wieniin tapaamaan tohtori
-Chwastowskia, joka siellä tekee työtä jossakin klinikassa, ja saan
-häneltä joitakin tietoja. Täytyyhän veljesten olla kirjevaihdossa.
-Sillaikaa tutkistelen Kromickia, mutta suurimmalla varovaisuudella,
-jotten herättäisi hänen valppauttaan ja epäluuloaan. Heti
-huomispäivänä kysyn mitä hän arvelee rumaanialaisesta pajarista,
-joka myi vaimonsa englantilaiselle. Luultavasti ei hän tahdo vastata
-suoraan, mutta minäpä koetan johtaa häntä siihen, mikäli mahdollista,
-ja arvaan loput. Kaikki nämä ajatukset ja tuumat ovat tehneet, että
-minä jonkun verran olen virkistynyt. Ei ole mitään pahempaa kuin
-toimettomuus, ja kaikki mikä johtaa siitä pois, on tervetullutta.
-Sanon vieläkin itselleni: "Ainakin sinä huomenna ja ylihuomenna saat
-ponnistella ja koettaa tehdä jotakin rakkautesi hyväksi." Ja se
-antaa minulle voimaa. Täydellinen toimettomuus johtaa jonkinlaiseen
-tekojen kiihkoon. Järkeni, ajatukseni joutuvat hajoamistilaan. Olen
-kunniasanallani luvannut Anielkalle, etten satuta kättäni itseeni
--- sitäkään ulospääsyä ei siis enään ole. Mutta tätäkään elämää ei
-voi jatkua. Jos tie, jolle aion astua, on häpeällinen, niin se joka
-tapauksessa on Kromickille häpeällisempi kuin minulle. Minun täytyy
-eroittaa heidät, jollen itsenikään takia, niin Anielkan tähden.
-Minulla on varmaan kuumetta. Kylvyt tekevät täällä hyvää kaikille,
-paitsi minulle.
-
-
-Heinäkuun 10 p:nä.
-
-Kuumia päiviä näkyy voivan olla täällä Gasteinissakin. Mikä helle
-nyt onkaan! Anielka käy valkoisissa flanellivaatteissa, jommoisia
-englantilaiset naiset käyttävät "lawn-tennistä" pelatessa. Juomme
-aamukahvit ulkona. Hän saapuu kylvystä raikkaana ja häikäisevänä kuin
-lumi auringonlaskussa. Hänen sorja ruumiinsa eroittautuu tavallista
-selvemmin pehmeiden vaatteiden alta. Aamuisessa valossa näen selvästi
-jokaisen karvan hänen kulmillaan, silmäripset ja untuvat hienoilla
-poskilla. Hänen hiuksensa tuntuvat kosteilta, ja valaistus tekee
-ne tavallista vaaleammiksi. Silmäterät ovat miltei läpikuultavat.
-Miten hän on nuori ja ihanainen! Hänessä sykkii elämäni, häneen on
-kiteytynyt kaikki mitä omakseni pyydän. En lähde täältä, en voi.
-
-Katselen häntä ja olen pyörryksissä sekä ihastuksesta että tuskasta,
-sillä tuossa hänen vieressään istuu -- hänen miehensä. Tätä ei
-voi jatkua -- älköön hän olko kenenkään, kunhan hän vain ei ole
-hänen! Anielka kyllä aavistaa mitkä tuskat repivät hermojani, mutta
-hän ei tunne niitä kokonaan. Hän ei rakasta miestään -- mutta hän
-pitää heidän yhdyselämäänsä oikeana. Minä kiristän hampaitani, kun
-sitä vain ajattelenkin, sillä minun mielestäni hän on alentunut
-jo tunnustaessaan tuon laillisuuden. Siihen ei ole lupaa, ei
-hänelläkään! Kuolkoon hän mieluummin. Silloin hän on kun onkin omani,
-sillä laillinen mies toki jää tänne -- mutta minä en! Jo senkin
-tähden olen laillisempi kuin hän. Ajoittain joudun kumman mielialan
-valtaan. Kun oikein olen väsynyt ja kiusaantunut ja ajatukseni
-lakkaamatta on kulkenut samaan suuntaan, näen joskus kaukaisen maan,
-jota ei nähdä normaalitilassa, ja silloin tulee minulle hetkeksi
-varmuus, että Anielka kuuluu minulle, että hän jollakin lailla
-on minun tai tulee omakseni. Kun herään tästä tilasta, muistan
-ihmeekseni, että Kromicki on olemassa. Ehkäpä noina hetkinä astun yli
-rajan, jonka poikki elämässä tavallisesti ei astuta, ehkäpä minulle
-näyssä osoitetaan asiat täydellisinä, asiat sellaisina, jommoiset
-ne ovat ihanteissamme ja jommoisina niiden tulisi kajastaa sielumme
-silmään. Minkätähden eivät ihanteittemme maa ja todellisuuden
-maailma sopeudu keskenään ja kuinka voi olla mahdollista, ettei
-niiden välillä ole harmoniaa -- sitä en tiedä. Vaivaan usein päätäni
-ja koetan selvitellä näitä asioita, mutta en sittenkään käsitä
-epäsoinnun tarkoitusta. Tunnen ainoastaan, että juuri _se_ on kaiken
-epätäydellisyyden ja pahan alku. Tämä tunne panee voiman minussa
-liikkeelle -- sillä siinä tapauksessa olisi Anielkan ja Kromickin
-yhteenkuuluvaisuus juuri pahan ilmaus.
-
-
-Heinäkuun 11 p:nä.
-
-Uusia pettymyksiä. Taasen on suunnitelmani suistunut. Vielä on
-sentään toivon kipinä, vielä ehkei kaikki ole hukassa. Olen tänään
-puhunut Kromickin kanssa pajarista, joka myi vaimonsa, ja keksin
-tarkoitusta varten kokonaisen tarinan houkutellakseni Kromickia
-suoruuteen.
-
-Tapasimme englantilaisen ostettuine vaimoineen suihkulähteellä. Otin
-heti puheeksi naisen erinomaisen kauneuden ja virkoin vihdoin:
-
--- Tohtori täällä kertoi minulle miten myynti ja kauppa tapahtui.
-Sinä tuomitset pajaria liian ankarasti.
-
--- Hän huvittaa minua ennen kaikkea, vastasi Kromicki.
-
--- Jutussa on lieventäviä asianhaaroja. Mies ei ollut ainoastaan
-pajari, vaan omisti samalla suuren nahkuriliikkeen, jota hän hoiti
-lainarahoilla. Äkkiä kielsivät naapurivallat ruton takia nahkojen
-viennin Rumaaniasta. Mies tiesi, että jollei hän pysy pystyssä
-kiellon aikaa, niin hän menee nurin ja syöksee lisäksi perikatoon
-kymmeniä perheitä, joiden luottoa hän on käyttänyt hyväkseen. Katso,
-ystäväni, kauppias on kauppias. Mahdollisesti hänen oikeuskäsitteensä
-on toinen kuin muiden ihmisten, mutta kun kerran on omistanut sen
-itselleen, niin...
-
--- Sopii myydä yksin vaimonsakin? sanoi Kromicki. -- Ei ikinä. Ei ole
-lupa toisten velvollisuuksien takia polkea toisia, kukaties vieläkin
-pyhempiä...
-
-Kromicki ei olisi voinut hermostuttaa ja hämmästyttää minua enemmän
-kuin käyttäytymällä kunnon miehen tavoin. Mutta minä en päästänyt
-toivoa käsistäni. Tiedän, että turhanaikaisimmatkin ihmiset aina
-pitävät varastossaan korealta kalskahtavia lauseita. Jatkoin siis:
-
--- Et ota lukuun, että pajari olisi vienyt tuon naisenkin
-kanssaan perikatoon. Tunnusta pois, että huonosti on käsittänyt
-velvollisuutensa läheisimpiään kohtaan se, joka voi ottaa heiltä
-viimeisen leipäpalasen.
-
--- Tiedätkös, en ikinä uskonut sinua noin hiton kylmäksi ja
-laskevaksi.
-
-Minä mietin itsekseni: et ymmärrä, tyhmyri, etteivät ne ole minun
-ajatuksiani. Sinun pitää omistaa ne itsellesi!
-
-Ääneen lausuin:
-
--- Koetan vain asettua liikemiehen kannalle. Sinä et huomaa sitäkään
-asiaa, että nainen mahdollisesti ei rakastanut häntä, vaan nykyistä
-miestään, joka ehkä tiesi sen.
-
--- Siinä tapauksessa olivat herra ja rouva yhdenarvoiset.
-
--- Se on toinen asia. Syvemmältä katsoen nainen kuitenkaan ehkei
-ollut niin mitätön kuin luulemme, koska hän oli pysynyt uskollisena
-miehelleen, vaikka rakasti englantilaista. Mahdollista, että pajari
-oli heittiö, mutta sano nyt mitä tällaisessa tapauksessa kauppiaan on
-tekeminen, kun tullaan ja sanotaan hänelle: "Te olette kaksinkerroin
-mennyt mies, sillä teillä on velkoja, joita ette voi maksaa, ja
-vaimo, joka ei rakasta teitä. Mutta erotkaa tuosta naisesta ja minä
-takaan ensinnäkin hänelle huolettoman toimeentulon ja teen hänet niin
-onnelliseksi kuin suinkin ja toiseksi maksan velkanne." Sanotaan:
-häpeällinen kauppa! -- Mutta onko se itse asiassa niin häpeällinen
-kauppa? Muista, että kauppias, suostuessaan tähän myyntiin, yhdellä
-iskulla pelastaa onnettomuudesta naisen ja voi todella kysyä eikö
-hän ole oikein ymmärtänyt velvollisuuttaan lähimpiään kohtaan, ja
-kurjuudesta kaikki, jotka ovat luottaneet häneen.
-
-Kromicki mietti hetken. Sitte hän päästi monokkelinsa putoamaan ja
-virkkoi:
-
--- Hyvä ystävä, minä rohkenen uskoa, että liikeasioista tiedän
-enemmän kuin sinä, mutta väittelyyn en lähde kanssasi, sillä siinä
-joudun alakynteen. Jollet olisi isältäsi perinyt miljoonia, vaan
-ruvennut asianajajaksi, niin joka tapauksessa olisit koonnut niitä...
-En tiedä mitä minun pitää ajatella mokomasta rumaanialaisesta
-veijarista, senjälkeen kun olen kuullut miten sinä selität asian.
-Tiedän vain, että vaimo myytiin, ja se haiskahtaa roistomaiselta,
-sano mitä tahdot. Vielä lisään, koska itse olen kauppias: vararikosta
-on aina ulospääsy. Joko kokoat toisen kerran omaisuuden ja maksat
-vanhat velat tai ammut kuulan otsaasi. Verellä maksetaan niinikään.
-Silloin vapautat myöskin vaimosi, jos olet naimisissa, ja avaat
-hänelle tien uusiin kohtaloihin.
-
-Minut valtasi sellainen sisällinen raivo, että olisin antanut mitä
-hyvänsä, kunhan vain olisin saanut huutaa hänen korvaansa: "Sinä
-olet kun oletkin jo tehnyt vararikon, ainakin siinä suhteessa,
-ettei vaimosi rakasta sinua! Näetkö putouksen tuossa? Syöksy sinne
-suinpäin, vapauta hänet niinmuodoin ja anna hänen alkaa uutta elämää,
-jossa hän tulee olemaan sata kertaa onnellisempi!"
-
-Mutta minä vaikenin ja todensin katkeralla mielellä, että Kromicki
-tosin on matalasieluinen mies, joka saattaa esimerkiksi myydä
-Gluchowin ja pettää vaimonsa luottamuksen, mutta ei sellainen konna,
-jommoiseksi olen luullut häntä. Suunnitelmat, joihin hetkeksi
-olin keskittänyt koko sieluni, menivät nurin. Seisoin taasen
-avuttomana tuijottaen tyhjyyteen, häilyin taasen ikäänkuin ilmassa.
-En kuitenkaan tahtonut päästää käsistäni viimeistä lankaa, sillä
-ymmärsin, että voin elää ainoastaan sillä ehdolla, että vielä koetan
-toimia. Muussa tapauksessa varmaan menetän järkeni. "Valmistanpa joka
-tapauksessa maaperää tulevaisuutta varten", ajattelin. "Herätänpä
-Kromickissa ajatuksen, että hänen on erottava Anielkasta." En, kuten
-sanoin, ensinkään tietänyt, millä kannalla hänen taloudelliset
-asiansa olivat. Mutta arvellen, että keinottelija aina saattaa
-voittaa yhtä hyvin kuin menettää, sanoin:
-
--- Enhän tiedä missä määrin äskeinen lausuntosi vastaa kauppiaan
-oikeuskäsitteitä, mutta mielihyvällä tunnustan, että se on lähtenyt
-kunnon miehen suusta. Jos ymmärsin oikein, olet sitä mieltä, että
-miehellä, joka seisoo perikadon partaalla, ei ole oikeutta vetää
-vaimoaan mukaansa kurjuuden kuiluun?
-
--- Minä sanoin vain, että vaimon kauppaaminen aina on roistomaista.
-Vaimon täytyy kun täytyykin jakaa miehen kohtalo. Paljon kiitoksia
-vaimosta, joka suostuu avioliiton purkamiseen ainoastaan siitä
-syystä, että mies menettää omaisuutensa.
-
--- Jollei hän suostuisikaan, niin mies voi saada aikaan eron vastoin
-hänen tahtoaan. Kummankin täytyy tässä tapauksessa täyttää oma
-velvollisuutensa. Jos vaimo näkee, että hän eron kautta voi pelastaa
-miehensä, niin hänen velvollisuudentuntonsa, jos hän ymmärtää sen
-oikein, täytyy käskeä häntä eroamaan miehestään.
-
--- Näistä asioista on ilkeää puhuakin.
-
--- Kuinka niin? Joko sinun käy rumaanialaista sääli?
-
--- Ei, herra nähköön, minun silmissäni hän aina tulee olemaan roisto.
-
--- Kun et sinä voi katsella asiaa objektiivisesti. Mutta eipä kumma:
-se, jolta kaikki luistaa kuin voideltuna, ei milloinkaan voi asettua
-vararikkoisen miehen mielentilaan. Siihen vaadittaisiin filosoofia --
-mutta filosofia ja miljoonanteko kulkevat harvoin käsi kädessä.
-
-En tahtonut jatkaa keskustelua pitemmältä, sillä kurja pelini
-inhoitti minua sanomattomasti. Minusta tuntui kuitenkin siltä kuin
-olisin heittänyt maahan jonkin siemenen -- tosin ehkä liian heikon
-ja kasvamiseen kykenemättömän, mutta joka tapauksessa olin taasen
-saanut kiinni langanpäästä. Muuan asia minua rohkaisi. Sinä hetkenä,
-jolloin sanoin, että vararikkoon joutuneen miehen on velvollisuus
-päästää vaimonsa vapaaksi, olin Kromickin kasvoilla huomaavinani
-levottomuutta ja teennäisyyttä. Huomasin niinikään, että hän hengitti
-helpommin, kun siirryin puhumaan hänen miljoonistaan. Jos nyt heti
-tekisin johtopäätöksen, että hän on perikadon partaalla, hätiköisin
-ehdottomasti. Mutta mahdollisesti voisin edellyttää, etteivät hänen
-liikeasiansa ole aivan varmalla kannalla. Mahdollisesti ne voivat
-kääntyä niin tai näin päin.
-
-Minun täytyy päästä siitä varmuuteen. Minussa on aivan selvästi kaksi
-ihmistä. Toinen sanoo hengessä Kromickille: "Jos sinä vain hiukankin
-horjahdat, niin minä autan sinua kaatumaan -- ja vaikka koko
-omaisuuteni menisi, niin olisin valmis syöksemään sinut nurin yhdellä
-iskulla. Silloin olisi edessäni mennyt mies, ja etköhän sinä silloin
-keksisi käsitteillesi hienompia nimityksiä kuin roistomaisuus."
-
-Samalla olin täysin selvillä siitä, etteivät nämä ajatukset ole
-omiani. Ne ovat joitakin vieraita ajatuksia, jotka olen saanut
-kirjoista tai muilta ihmisiltä, ne eivät ikinä olisi saaneet minussa
-sijaa, jollei asemani olisi näin epätoivoinen, koska ne ovat
-minulle sekä inhoittavat että luonnonvastaiset. Rahat eivät ikinä
-ole näytelleet elämässäni osaa, eivät välikappaleina enempää kuin
-päämääränäkään. Minä en ole pystynyt sellaisten aseiden käyttämiseen.
-Olen tuntenut, että minun ja Anielkan suhde alentuisi, jos sellaiset
-idut saisivat siinä juurtua. Äskeiset ajatukseni herättivät minussa
-niin sanomatonta siveellistä inhoa, että itsekseni puhelin: "Etkö
-sinä enään karta edes tällaista lankeemusta? Pitääkö sinun tyhjentää
-sekin malja? Katso miten sinä päivä päivältä alenet. Ennen ei
-tällaisia ajatuksia olisi johtunut mieleesikään, ajatuksia, jotka
-kaiken järjen nimessä eivät voi viedä mihinkään tuloksiin, vaan jotka
-hävittävät sinulta viimeisenkin itsekunnioituksen."
-
-Ennen, kun joskus satuin kuulemaan tädin puhuvan Kromickin
-raha-asioista ja tuovan esiin epäilyksiään, oli minusta todella
-tuntunut ilkeältä. Sen tapauksen varalta, että hän joskus
-pyytäisi apuani tai kehoittaisi minua ottamaan osaa yrityksiinsä,
-olin ajatellut vastauksenkin valmiiksi. Olin päättänyt, että
-kieltäydyn sekä auttamasta häntä että ryhtymästä osalliseksi hänen
-liikeyrityksiinsä -- siinä määrässä oli minulle vastenmielistä, että
-raha sekoitettaisiin minun ja Anielkan väleihin. Muistan, että tämä
-piirre luonteessani aina on tuntunut minusta hienolta, ja minä olen
-iloinnut siitä siksi, että olen pitänyt sitä todistuksena tunteeni
-aateluudesta. Nyt kurotan käteni tuota asetta kohti ikäänkuin olisin
-pankkiiri, joka koko ikänsä on käynyt sotaa rahalla. Niin pitkälle on
-päästy.
-
-Tiedän varmasti, että ajatukseni ja tekoni ovat huonommat itseäni, ja
-monasti mietin miten se on selitettävissä. Nähtävästi kaikki johtuu
-siitä, etten pääse pois salapoluilta. Minä rakastan jaloa naista, ja
-rakkauteni on suuri ja ylhäinen, ja kuitenkin syntyy tästä liitosta
-alituista erehdystä ja ristiriitaa, joka turmelee luonteeni, jopa
-hävittää hermoistanikin aateluuden. Ennen muinoin, kun lankeemuksen
-hetkinä viskasin siveellisyyden nurkkaan, jäi minulle kuitenkin
-aina jotakin... jokin esteettinen tunne, jonka avulla pidin kurissa
-itse pahankin. Nyt ei minulla ole sitäkään, tai oikeammin sanoen on
-tämä tunne käynyt minussa voimattomaksi. Olisipa minusta samalla
-mennyt kyky tajuta tahraisuutta! Mutta ei! Se elää minussa entisellä
-voimallaan, sillä eroituksella ainoastaan, ettei se enään pidätä
-minua pahasta, vaan ainoastaan lisää piinaani. Paitsi rakkauttani
-Anielkaan ei minussa tosin ole sijaa millekään muulle, mutta eihän
-tajunta tarvitse mitään erityistä sijaa. Se voi asustaa rakkaudessa,
-vihassa ja tuskassa, kuten syöpä sairaassa ruumiissa.
-
-Joka ei ole ollut minun asemassani, se ei aavista mitä tämä on.
-Tosin minä kyllä olen tietänyt, että rakkauden selkkauksissa
-syntyy kaikkinaisia kärsimyksiä, mutta en ole arvioinut niitä
-kyllin suuriksi. En ole uskonut niiden esiintyvän näin paljaina
-ja näin sietämättöminä. Vasta nyt minä käsitän eron "tietää" ja
-"uskoa" sanojen välillä. Nyt minä ymmärrän minkätähden ranskalainen
-ajattelija sanoo: "Me tiedämme, että meidän täytyy kuolla, mutta me
-emme usko sitä."
-
-
-Heinäkuun 12 p:nä.
-
-Valtimoni takovat ja päässäni humisee, sillä tänään sattui tapaus,
-jota muistellessani jokainen hermoni lyö kuin kuumeessa.
-
-Kaunista päivää oli seurannut vieläkin kauniimpi kuutamoinen ilta.
-Päätimme tehdä retken Hofgasteiniin, Celina rouva yksin halusi jäädä
-kotiin. Täti, minä ja Kromicki astuimme yhdessä huvilapuutarhan
-portille, ja sieltä meni Kromicki hakemaan vaunuja Straubingerille,
-mutta me jäimme tädin kanssa odottamaan Anielkaa, joka vielä viipyi.
-Kun ei häntä hyvään aikaan näkynyt, juoksin häntä hakemaan ja tapasin
-hänet kiertoportaissa, jotka johtavat huvilan yläkerrasta suoraan
-puutarhaan.
-
-Kun kuu valaisi huvilan toista puolta ja tämä puoli oli aivan
-pimeänä, asteli Anielka hyvin hitaasti. Portaat kiersivät
-äkkijyrkkinä maahan. Pääni joutui Anielkan jalkojen tasalle, ja
-tuskin olin hänet huomannut, kun panin käteni hänen polviensa ympäri
-ja mitä suurimmalla kunnioituksella aloin painella janoisia huuliani
-häntä vastaan. Minä kyllä tiesin, että kalliisti saisin maksaa tuon
-onnen hetken, mutta en voinut kieltää sitä itseltäni. Jumala yksin
-tietää kuinka puhtaat olivat huuleni, joita en saattanut irroittaa
-noista rakkaista polvista ja miten suuret tuskat minua odottivat
-tuon hetken takia. Jollei Anielka olisi pannut vastaan, olisin
-laskenut hänen jalkansa päälaelleni merkiksi siitä, että ainiaaksi
-rupean hänen palvelijakseen ja orjakseen. Mutta hän palasi paikalla
-yläkertaan. Minä juoksin samassa hetkessä alas ja huusin, niin että
-täti, joka seisoi portilla, kuuli:
-
--- Anielka tulee jo!
-
-Hän ei voinut muuta kuin tulla ja hän saattoikin vaaratta seurata,
-sillä minä menin edellä. Samassa saapui Kromickikin vaunuineen.
-Ehdittyään joukkoomme sanoi Anielka:
-
--- Minä tulin vain sanomaan tädille, että ehkä sentään jään kotiin
-äidin luo. Lähtekää te, minä odotan teitä teelle.
-
--- Mutta Celinahan voi erinomaisesti, sanoi täti hiukan
-malttamattomasti, -- ja hänhän ehdotti tätä retkeä juuri sinun
-tähtesi.
-
--- Mutta... alkoi Anielka.
-
-Samassa tuli Kromicki vaunujen luo ja sanoi, kun kuuli mistä oli
-kysymys, kuivasti:
-
--- Älä nyt oikuttele...
-
-Anielka istuutui sanaa lausumatta tädin rinnalle.
-
-Vaikka olin kovin kiihtynyt, panin merkille Kromickin ärtyneen
-äänensävyn ja Anielkan äänettömän kuuliaisuuden. Tein sen erikoisesti
-siitä syystä, että jo aamusta alkaen olin huomannut Kromickin
-kohtelevan vaimoaan tavallista kylmemmin. Nähtävästi samat, minulle
-tuntemattomat syyt, jotka kerran ennenkin olivat henkineet kylmää
-heidän välilleen, nyt vaikuttivat entistä suuremmalla voimalla. Mutta
-minulla ei ollut aikaa ajatella niitä. Vaikutus suudelmista, jotka
-olin painanut Anielkan jaloille, piti minua yhä vallassaan. Hurma,
-riemu ja pelko värisytti minua vieläkin. Hurman ymmärsin täydelleen,
-sillä se valtasi minut aina, kun vain kosketin hänen kättäänkin.
-Mutta mistä johtui riemuni?... Siitä, että arvasin tuon taipumattoman
-ja tahrattoman Anielkan pakostakin tuntevan olevansa minusta
-riippuvainen. Tänäkin hetkenä täytyi hänen itsekseen äännellä:
-"Minäkin olen langennut enkä saata katsoa ihmisiä silmiin. Olihan
-hetki sitte jalkaini juuressa mies, joka minua rakastaa, ja minä olen
-hänen kanssarikollisensa, koska en mene mieheni luo ja sano: rankaise
-häntä -- ja vie minut pois."
-
-Tiesin kyllä, ettei hän voi ottaa tuota askelta, koska hän siten
-panisi sekaisin perhesuhteet. Mutta tiesin myöskin, ettei hän missään
-tapauksessa tekisi sitä, koska hänen valituksensa johdosta nousisi
-riita minun ja Kromickin välillä. Ja jokin ääni kuiskasi korvaani:
-"Kuka tietää kumpaa hän enemmän pelkää loukkaavansa."
-
-Hänen asemansa oli kun olikin poikkeuksellinen, ja minä käytin sitä
-hyväkseni kaikella tietoisuudellani, ilman enempää tunnonvaivaa
-kuin päällikkö sodan aikana ottaessaan varteen jokaisen vihollisen
-odottamattoman aseman. Kysyin itseltäni ainoastaan: "Menettelisitkö
-näin, jos tietäisit Kromickin vaativan sinua tilille teoistasi?"
-Saatoin rehellisesti vastata: Menettelisin! ja niin ollen ei
-mielestäni muihin asianhaaroihin kannattanut kiinnittää huomiota.
-
-Ei!... Kromicki ei herätä minussa pelkoa muuta kuin senkautta,
-että hän saattaa ottaa Anielkan ja viedä hänet ties minne. Joudun
-epätoivoihini, kun vain sitä ajattelenkin.
-
-Mutta tällä hetkellä vaunuissa pelkäsin ennen kaikkea Anielkaa.
-Miten käy huomenna? Miten on hän minut ymmärtänyt? Pitääkö hän
-käytöstäni röyhkeytenä vaiko kunnioituksen ja palvomisen ilmaisuna?
-Minulla oli sama tunne kuin koiralla, joka on puolustanut itseään
-ja pelkää, että sitä rangaistaan. Istuen vastapäätä Anielkaa koetin
-aina, kun kuutamon valo lankesi hänen kasvoilleen, lukea niistä mikä
-minua odottaa. Katselin häneen niin nöyränä, olin niin köyhä, että
-minun kävi sääli omaa itseäni ja minusta tuntui siltä, kuin hänenkin
-täytyisi armahtaa minua. Mutta hän ei luonut minuun silmäystäkään,
-kuunteli ainoastaan tarkkaavasti -- tai koetti kuunnella -- mitä
-Kromicki kertoi tädille. Hän selitti laajasti mitä hän tekisi ja
-miten hän hankkisi suurimmat voitot, jos Gastein olisi hänen. Täti
-pudisteli päätään, ja Kromicki pani panemistaan: "Eikö totta -- vai
-mitä?" Kaikesta päättäen hän tahtoi saada tätiä tunnustamaan, että
-hän on viisas ja ovela mies, joka äyristä osaa tehdä kymmenen.
-
-Tie Hofgasteiniin on puhkaistu suoraan vuoren halki ja kiertää
-kuilujen partaita monessa monituisessa mutkassa. Kuun valo lankesi
-vuoroin yli tienkäänteiden, vuoroin minuun ja Kromickiin, vuoroin
-naisiin. Anielkan kasvot olivat lauhan surulliset, ja minua rauhoitti
-jo jonkun verran se, ettei hänen ilmeensä ollut ankara. En saanut
-häneltä ainoaa katsetta, mutta tartuin kiinni ajatukseen, että kun
-hän itse on varjossa ja kuu loistaa minuun, niin hän ehkä katselee
-minua ja ajattelee: "Ei kukaan maailmassa kuitenkaan rakasta minua
-niinkuin hän -- eikä kukaan samalla ole niin onneton..." Sillä se oli
-totta.
-
-Vaikenimme molemmat. Ainoastaan Kromicki puhui puhumistaan; hänen
-sanansa sekaantuivat kosken kohinaan, joka kuului kuilun pohjalta, ja
-jarrun kirinään, ajurin kun alituiseen täytyi jarruttaa. Tuo kirinä
-vaivasi tavattomasti hermojani, mutta sensijaan lauha, valoisa yö
-vaikutti rauhoittavasti. Kuten jo mainitsin, oli täysikuun aika.
-Valo heijastui vuorille ja levisi pitkin taivaanlakea, pannen
-Bocksteinkogelin huiput, Tischlkarin jäätiköt ja äkkijyrkänteet
-Grankogelin luona välkkymään. Lumet huipuilla kimmeltelivät heleän
-vihreässä, metallinkarvaisessa valossa, ja kun vesiputoukset niiden
-alapuolella syöksyivät esiin yön pimeydestä ainoana valkeahtavana
-ryöppynä, näyttivät häikäisevät luminietokset riippuvan ilmassa,
-keveinä, ikäänkuin eivät olisi kuuluneet tähän maailmaan. Lepo ja
-lumous luonnossa olivat niin täydelliset, nukkuvat vuoret henkivät
-sellaista rauhaa, että mieleeni ehdottomasti tulivat sanat:
-
-    "Oi hetkeä kun kaksi sydäntä
-    toin' toisellensa anteeks antavat --
-    mit' unohdettavaa, sen unohtavat..."
-
-Enhän ollut rikkonut muulla tavalla kuin suutelemalla hänen
-jalkojaan; jos hän olisi ollut pyhä kuva ja seisonut alttarilla, niin
-ei hänellä silloinkaan olisi ollut oikeutta suuttua ja loukkaantua
-tällaisesta kunnianosoituksesta. Päätin selvityksen sattuessa sanoa
-sen hänelle ja siten tehdä hänet aseettomaksi.
-
-Monasti johtuu mieleeni, että minulle tapahtuu vääryyttä: hän ei
-tunne asioita eikä kutsu niitä niiden oikeilla nimillä ja niin ollen
-pitää hän tunnettani yksinomaan maallisena, aistillisena. En suinkaan
-kiellä, ettei se olisi punottu useista langoista, mutta Anielka ei
-tunnu ymmärtävän, että näiden säikeiden joukossa on erinomaisen
-ihanteellisiakin, suorastaan kuin runouden kehräämiä. Monasti nukkuu
-intohimoni, ja minä rakastan häntä yksinomaan henkisesti, sillä
-lailla kuin ihminen kai rakastaa varhaisimmassa nuoruudessaan.
-Monasti taas se toinen ihminen minussa, se joka erittelee ja
-arvostelee kaikkea, nauraa minulle ja sanoo: "En tietänytkään, että
-rakastat kuin mikäkin ylioppilas ja romantikko!" Juuri niin! Olkoon
-vain naurettavaa, mutta sillä tavalla rakastan ja tiedän, että
-rakkauteni on aito ja juuri siitä syystä niin ehyt, vaikka samalla
-surullinen, koska sitä tuomitaan yksipuolisesti ja hyljeksitään.
-
-Tänäänkin sattui minulle hetki, jolloin intohimoni nukkui, ja silloin
-lausuin hengessä Anielkalle: "Luuletko sinä todella, etteivät
-ihanteelliset kielet minussa soi? Juuri tällä hetkellä rakastan sinua
-tavalla, jota sinunkin täytyy pitää oikeana, ja vahinko on, jos
-hylkäät rakkauteni -- sillä itse et mitenkään joutuisi tappiolle ja
-minut lisäksi pelastaisit. Määräisin itselleni: tässä on maailmani,
-tässä rajat, joiden sisäpuolella minun on lupa elää -- ja minulla
-olisi edes jotakin ja minä koettaisin muuttaa luontoani ja kääntyä
-sinun uskoosi ja pysyä siinä kerta kaikkiaan."
-
-Minusta näytti siltä kuin hän voisi ja kuin hänen täytyisi suostua
-tällaiseen sopimukseen, josta olisi seurauksena meille molemmille
-ikuinen rauha. Päätin sanoa sen hänelle ja selittää juurta jaksain.
-Kun tiedämme, että sielumme ainiaaksi kuuluvat toisilleen, niin me
-saatamme vaikkapa erotakin. Minussa heräsi ehdoton luottamus siihen,
-että hän suostuu tällaiseen sopimukseen. Täytyyhän hänen ymmärtää,
-että elämämme muuten käy mahdottomaksi.
-
-Saavuimme Hofgasteiniin kello yhdeksän tienoissa. Kylässä oli jo
-hiljaista, hotellien edustalla ei näkynyt ainoitakaan ajopelejä,
-ja talot olivat pimeät. Ainoastaan ravintoloiden ikkunoista loisti
-valoa. Meyeriltä kuului miesäänistä joikunaa, eivätkä äänet olleet
-ensinkään huonot. Pysähdyttyämme astuin vaunuista kysyäkseni eivätkö
-laulajat haluaisi esiintyä hotellin edustalla, mutta kuulin, etteivät
-he olleetkaan kyläläisiä, vaan alppimatkailijoita Wienistä, joille
-tietenkään ei sopinut tarjota maksua. Ostin kaksi kimppua Edelweissiä
-ja muita alppikukkia. Palatessani vaunuille ojensin toisen kimpun
-Anielkalle ja päästin kuin epähuomiosta toisen ympäriltä nyörin,
-joten irtonaiset kukat putosivat hänen jalkainsa juureen.
-
--- Antaa olla siellä, huomautin, kun näin hänen kumartuvan ottamaan
-kukkia.
-
-Läksin noutamaan kolmatta kukkakimppua tädille. Palatessani kuulin
-Kromickin äänen lausuvan:
-
--- Perustaappa tänne Hofgasteiniin vain toinen parantola, niin voisi
-voittaa sata prosenttia.
-
--- Ainako sinä vain pohdit voittojasi? kysyin levollisesti.
-
-Tein kysymyksen tahallani, koska se oli samaa kuin sanoa Anielkalle:
-"Katso nyt, kun minä koko sielullani riipun kiinni sinussa, ajattelee
-hän sinun ohellasi rahoja -- vertaa nyt tunteitamme -- ja vertaa
-meitä!"
-
-Olen miltei varma, että hän ymmärsi minut.
-
-Paluumatkalla yritin pari kertaa alkaa keskustelua, mutta en saanut
-Anielkaa mukaan. Kun pysähdyimme huvilan portille, meni Kromicki
-naisten kanssa edellä ja minä jäin maksamaan ajurille. Tullessani
-sisään en enään tavannut Anielkaa teepöydässä. Täti sanoi hänen
-olleen väsyksissä ja lähteneen nukkumaan. Kävin kovin levottomaksi ja
-soimasin itseäni lakkaamatta. Että minä kiusaankin häntä. Ihmiselle,
-joka todella rakastaa, ei saata löytyä mitään tuskallisempaa kuin
-se tieto, että hän rakastetulleen tuottaa kärsimystä ja vahinkoa.
-Illallinen kului äänettömänä, täti oli uninen, Kromicki jostakin
-syystä levoton, ja minua kiusasi lakkaamatta ajatus: "Varmaan
-käytökseni on häntä kovin loukannut. Kaikki hän kääntää pahoin päin."
-Tiesin, että hän huomenna tulee välttelemään minua ja että hän katsoo
-minun rikkoneen rauhansopimuksemme. Nämä ajatukset pelästyttivät
-minua, ja minä päätin ylihuomenna lähteä tai paremmin sanoen paeta
-Wieniin. Ensinnäkin siitä syystä, että pelkäsin Anielkaa, toiseksi
-sentähden, että halusin tavata Chwastowskia, ja kolmanneksi -- ja
-Jumala yksin tietää miten katkeraa se minulle oli -- jottei Anielkan
-tarvitsisi nähdä minua ja jotta hän saisi nauttia edes parin päivän
-lepoa.
-
-
-Heinäkuun 15 p:nä.
-
-Kokonainen tapausten ja sattumien sarja! En tiedä mistä alkaisin,
-sillä viime vaikutukset ovat aina voimakkaimmat. En milloinkaan ole
-saanut niin selviä todisteita siitä, että kuitenkin olen hänelle
-jotakin. Minun täytyy pakoittamalla pakoittaa itseni järjestyksessä
-kertomaan asiat. Uskon todella Anielkan suostuvan ehdotukseen, jonka
-aion hänelle tehdä. Ajoittain minua pyörryttää. Pakoitan itseni
-kuitenkin jonkinlaiseen järjestykseen ja alan alusta.
-
-Käväisin Wienissä. Palasin tänä iltana. Sain jonkun verran tietoja,
-joiden johdosta keskustelemme tädin kanssa.
-
-Tapasin Chwastowskin ja puhuin hänen kanssaan. Mikä reipas poika!...
-Hän tekee kuin juhta työtä sairaalassa; sitte hän aikoo kirjoittaa
-kansantajuisen terveysopin, jonka hänen veljensä kirjakauppias
-kustantaa halpahintaisessa sarjassaan; hän kuuluu mitä erilaisimpiin
-lääketieteellisiin ja ei-lääketieteellisiin seuroihin, joissa hän
-on toimihenkilönä, ja lisäksi häneltä riittää aikaa kaikellaisiin
--- ehkä liiankin iloisiin -- huveihin Kärtnerstrassen tienoilla.
-En todella tiedä milloin se mies nukkuu. Tästä huolimatta hän on
-voimakas kuin markkinaseuran Herkules. Mikä tavaton runsaus elämää --
-ihan niin että kiehuu!
-
-Puhuin hänelle peittelemättä mistä syystä olin tullut Wieniin.
-
--- Ette ehkä tiedä, lausuin, -- että minä ja täti omistamme
-huomattavia pääomia; meidän ei mitenkään tarvitse ryhtyä
-liikehommiin, mutta jos voisi sijoittaa rahat tuottaviin yrityksiin,
-niin juoksisihan voitto kotimaahan. Ehkäpä lisäksi voisimme olla
-hyödyksi herra Kromickille -- asiasta olisi siis kaksinkertainen
-etu. Suoraan sanoen hän ihmisenä on meille jokseenkin yhdentekevä,
-mutta koska hän nyt on sukulaisemme, haluaisimme mielellämme ottaa
-osaa hänen pääomiensa kartuttamiseen, luonnollisesti siinä varmassa
-vakuudessa, ettemme itsellemme tuota vahinkoa.
-
--- Ja haluaisitte nyt tietää millä kannalla hänen asiansa ovat.
-
--- Juuri niin. Hän tietenkin elää mitä parhaimmassa toivossa, enkä
-ensinkään epäile hänen vilpittömyyttään. Kysymys on vain siitä,
-että hän voi erehtyä. Jos siis teidän veljenne -- ottamatta teiltä
-vaitiolon lupausta -- on kirjoittanut näistä asioista, niin pyytäisin
-teitä kertomaan. Pyytäkää häntä niinikään kirjoittamaan minulle
-suoraan ja tarkoin selittämään millä kannalla asiat ovat. Täti
-luottaa hänen suopeuteensa. Ovathan hän ja täti vanhemmat tutut kuin
-hän ja Kromicki.
-
--- Hyvä on. Puhun kyllä veljelleni, sanoi tohtori. -- Kyllä hän on
-kirjoittanut jotakin niistä asioista, mutta mitä, sitä en tarkoin
-muista, kun ne eivät huvittaneet minua.
-
-Ja hän rupesi laatikosta etsimään veljensä kirjettä muiden joukosta.
-Se löytyikin pian ja hän luki:
-
-"Vähällä on, etten kuole ikävään. Naisista täällä on puute, koreista
-ei puhettakaan."
-
-Tohtori hymähti ja lausui:
-
--- Ei, se ei kuulu siihen. Sen pojan pitäisi olla Wienissä!...
-
-Hän käänsi lehden ja ojensi toisen sivun luettavakseni. Löysin
-ainoastaan pienen huomautuksen muutamissa riveissä:
-
-"Mitä Kromickiin tulee, niin naftasta on ollut hätä. Rotschildien
-kanssa ei pidä lähteä kilpasille, ja me hävisimme kun hävisimmekin.
-Peräydyimme, mutta tappiomme oli tuntuva. Hirveitä summia on
-pantu kiinni, ja monopoli on hallussamme, mutta miljoonien voitot
-ovat yhtä mahdolliset kuin miljoonien tappiot. Kaikki on sattuman
-varassa. Koetamme parastamme ja elämme hyvässä toivossa. Tarvitsemme
-ainoastaan rahaa ja taas rahaa, sillä meiltä vaaditaan pitkää
-maksuaikaa, mutta meidän itsemme pitää maksaa heti, ja lisäksi
-antavat hankkijamme meille huonoa tavaraa. Nyt lepää kaikki minun
-hartioillani." J.n.e.
-
--- Meiltä kyllä voi saada rahaa, sanoin, kun olin lukenut kirjeen.
-
-Kotimatkalla punnitsin asiaa puolelta ja toiselta, ja minussa
-heräsi eloon jokin parempi vaisto. "Oli miten oli", ajattelin,
-"mutta varmaan menettelemme suoremmin ja rehellisemmin, jos autamme
-Kromickia kuin jos kaataisimme hänet. Anielka kyllä ymmärtää antaa
-arvoa sellaiselle teolle -- ja ratkaisu jääköön kohtalon käsiin!"
-
-Tarkemmin ajateltuani asiaa huomasin kuitenkin, että itsekkäisyys
-näyttelee osaansa näissä paremmissakin aikomuksissani. Otin
-tietenkin lukuun, että Kromicki rahaa saatuaan paikalla lähtee
-tiehensä Gasteinista ja vapauttaa minut kärsimyksistä, joita hänen
-viipymisensä Anielkan läheisyydessä minulle tuottaa. Anielka jää
-yksin minun tunteeni varaan, ja hänen sydämensä toiselta puolen
-kiittää minua, toiselta puolen soimaa -- ehkäpä kiivaastikin --
-Kromickia siitä, että hän on käyttänyt hyväkseen minun apuani. Uusi
-asema näytti avaavan minulle uusia näköaloja. Ennen kaikkea halusin
-mistä hinnasta hyvänsä päästä eroon Kromickista.
-
-Ajattelin suhdettani Anielkaan niin voimakkaasti, etten ensinkään
-huomannut milloin me saavuimme Lend-Gasteiniin. Oli tapahtunut
-rautatieonnettomuus Zell am See'n sivuradalla, ja Lendissä oli
-joukottain haavoittuneita ja kuolleita. Mutta tuskin olin päässyt
-vaunuihin, kun haavojen ja veren tekemä vaikutus meni menojaan ja
-ajatukseni taasen askarteli yksinomaan suhteessani Anielkaan. Minä
-tunsin, että se vaatii parantamista ja ratkaisua -- muuten käy
-huonosti sekä minun että Anielkan. Mutta mitä pitää tehdä? Yksi ainoa
-asia oli minulle selvä: se, että hän kiduttaa minut kuoliaaksi ja
-minä hänet, sillä kun minä haluan kaikkea eikä hän suostu mihinkään,
-kehittyy välillemme sellainen ristiriita, sellainen draama, että
-parempi olisi Anielkan paiskautua suoraan Achin kuohuihin ja minun
-ajaa vaunuineni, hevosineni päivineni yhtä päätä kuiluun. Lisäksi
-tulin vakuutetuksi siitä, että naisen, joka ei missään suhteessa anna
-perään, täytyy joutua mitä kauheimpaan sisäiseen ristiriitaan, jollei
-hän rakasta miestään, vaan toista. Anielka ei ole antanut minulle
-perään hiuskarvankaan vertaa, ja kuitenkin minä joskus suutelen hänen
-käsiään tai jalkojaan, kuitenkin täytyy hänen kuulla tunnustuksiani
-ja salata mieheltään ja äidiltään mitä meidän välillämme tapahtuu.
-Hänen täytyy pysyä valppaana, vaania ja vartioida sekä itseään että
-minua, tietämättä mihin päin uskaltaa liikkua. Elämä käy sellaisissa
-oloissa meille molemmille mahdottomaksi. Siitä täytyy kun täytyykin
-tulla loppu.
-
-Vihdoin viimein luulin löytäneeni ratkaisun. Anielkan täytyy alistua
-tunnustamaan rakkauteni oikeutetuksi. Hänen täytyy sanoa minulle:
-"Olen omasi! Sydämeni ja sieluni kuuluvat ja tulevat ikuisesti
-kuulumaan sinulle. Mutta siihen sinun täytyy tyytyä. Jos suostut
-tähän, ovat meidän sielumme tästä hetkestä asti vihityt toisiinsa."
-
-Minä päätin todella suostua. Kuvittelin, että ojennan hänelle käteni
-ja lausun: "Otan sinut omakseni ja lupaan pyhästi, etten pyydä
-sinulta enempää, että suhteemme jää puhtaasti henkiseksi -- mutta
-tätä liittoamme olen aina pitävä aviona ja sinua vaimonani."
-
-Oliko tällainen sopimus oleva mahdollinen ja oliko se tekevä
-lopun kärsimyksistämme? Minulle se merkitsi halujeni ja himojeni
-täydellistä rajoittamista, mutta sensijaan se avasi minulle oman
-maailman, jossa Anielka jakamattomasti oli oleva omani. Lisäksi se
-antoi rakkaudelleni sen oikeudet, ja tämä oli minulle niin tärkeää,
-että olin valmis luovuttamaan terveyteni, saadakseni Anielkalta
-ikävöidyn tunnustuksen. Tämäkin osaltaan todistaa miten äärettömästi
-minä rakastan tätä naista, miten minä koko sielullani ja mielelläni
-tahdon saada hänet jollakin lailla omakseni.
-
-Niin! Olen jo siihen määrään muuttunut, joutunut niin kauvas
-omasta itsestäni, että olen valmis tästä hinnasta suostumaan mihin
-rajoituksiin tahansa.
-
-Ponnistin siis kaikin voimin ajatuksiani saadakseni selville
-suostuisiko Anielka.
-
-Minusta tuntui, että hänen täytyy suostua.
-
-Hengessä sanoin hänelle kiinteästi:
-
--- Jos sinä todella minua rakastat, niin sano nyt itse, eikö ole
-yhdentekevää tunnustatko sen huulillasi vai etkö. Onko olemassa
-mitään jalompaa ja pyhempää kuin sellainen rakkaus, jota sinulta
-pyydän. Minähän joka tapauksessa annan sinulle elämäni, kosken muuta
-voi -- kysy nyt omaltatunnoltasi, etkö ole velvollinen tunnustamaan
-minulle edes sitä. Tämähän on Danten suhde Beatriceen. Sellaisin
-tuntein on enkelienkin lupa rakastaa toisiaan. Tulet olemaan
-minulle niin likeinen kuin ainoastaan sielu saattaa olla toiselle
-sielulle, ja samalla niin kaukainen, kuin jos eläisit tuolla vuoren
-korkeimmalla kukkulalla. Jollei se ole ylimaailmallista rakkautta,
-jolleivät tavalliset ihmiset pysty sitä tuntemaan, niin sitä enemmän
-sinulla on syytä riippua siinä kiinni, sillä silloin pysyt puhtaana
-kuin lumi ja pelastat minut, lunastat meille täydellisen rauhan ja
-niin paljon onnea kuin maailmaan saattaa mahtua.
-
-Ja minä tunsin todella olevani taipuvainen mystisismiin, joka uskoo,
-että maisesta, ajallisesta kotelosta voi kehittyä ikuinen perhonen,
-siivekäs olento, joka lentää taivaankappaleesta toiseen, kunnes yhtyy
-kaikkeuden sieluun. Ensi kerran johtui mieleeni, että minä ja Anielka
-näkyvinä hahmoina voimme hävitä, mutta että meidän rakkautemme
-kestää, pysyy ja muodostaa kuolemattomuutemme. Kuka tietää,
-ajattelin, vaikka se olisikin ainoa muoto kuolemattomuutta mikä
-on olemassa. Tajusin nimittäin yhä selvemmin, että tunteessani on
-jotakin ikuista, jotakin, joka kohoaa yli muuttuvaisuuden muotojen.
-Täytyy paljon rakastaa, jotta voisi tuntea ja katsella maailmaa
-tällä tavalla, täytyy lisäksi olla onneton ja ehkä mielipuolisuuden
-rajoilla.
-
-Minä tosin en vielä liene mielipuolisuuden rajoilla, mutta yhä
-useammin vaivun mystisismiin enkä milloinkaan ole niin iloinen kuin
-silloin, kun hukun ja haihdun siihen niin kokonaan, etten enään löydä
-omaa itseäni. Ja minä ymmärrän miksi teen niin. Kaksinaisuuteni,
-sisäinen erittelemiseni ovat aina hävittäneet minulta kaikki elämän
-perustukset ja samalla tehneet tyhjäksi kaiken sen onnen, joka nousee
-noiden perustusten pohjalta. Niillä mailla, missä järkitoiminnan
-asemesta hallitsee tunne ja näyt, ei arvostelullani ole mitään
-virkaa. Lepään siis ja minun on sanomattoman suloinen olla.
-
-Tällaista lepoa nautin koko matkan Gasteiniin asti. Näin itseni ja
-Anielkan henkisesti yhdistettyinä, rauhallisina ja onnellisina.
-Olin ylpeä, kun ajattelin, että sittenkin olin selviytynyt pulmasta
-ja keksinyt keinon, millä tulin onnelliseksi. Olin varma, että
-Anielka ilolla ojentaa minulle armaan kätensä lähteäkseen kanssani
-sellaiselle yhteiselle retkelle.
-
-Äkkiä heräsin kuin unesta ja näin oman käteni olevan aivan veressä.
-Vaunuissa oli kuljetettu rautatieonnettomuudessa haavoittuneita.
-Syvennyksissä istuimen kahden puolen oli paljon verta, jota ei ajuri
-ollut huomannut pyyhkiä pois. Minun mystisismini ei ulotu niin
-kauvas, että uskoisin yliluonnollisten voimien sekaantuvan ihmisten
-elämään, varsinkaan merkkien, ihmeiden ja varoitusten muodossa.
-Mutta vaikken itse puolestani olekaan taikauskoinen, niin ymmärrän
-taikauskoisen ihmisen mielentilan ja huomaan ja käsitän täydelleen,
-mikä tällaisessa tapauksessa on ihmeellistä. Tällä hetkellä oli
-ihmeellistä ensinnäkin se, että näissä samoissa ajopeleissä, joissa
-aloin nähdä unta uudesta elämästäni, luultavasti aivan hiljan oli
-sammunut jokin ihmiselämä, ja toiseksi se, että ajattelin lepoa ja
-rauhaa verisin käsin. Tuollaiset sattumat tekevät aina hermostuneen
-ihmisen alakuloiseksi -- ei sentähden, että ne olisivat mitään
-enteitä -- vaan sentähden, että ne ovat surulliset -- ja luovat
-tumman varjon koko hänen ajatusjuoksunsa yli.
-
-Luonnollisesti olisi minunkin ajatusjuoksuni synkistynyt, jollemme
-jo olisi olleet likellä Wildbadia. Äkkiä, kun hiljalleen ajoimme
-ylös mäkeä, huomasin vastaantulevien vaunujen tavallista kiivaampaa
-vauhtia karauttavan alas mäkeä. "Tuossa saattaisi tuossakin
-helposti tulla onnettomuus, ajattelin; varsinkin käännyttäessä
-toiselle puolen tietä täytyy noudattaa suurinta varovaisuutta."
-Samassa rupesi vaunujen ohjaaja kuitenkin jarruttamaan minkä
-jaksoi, niin että hevoset astuivat miltei käyden... Äkkiä minä
-suureksi hämmästyksekseni huomasin vaunuissa tädin ja Anielkan,
-jotka minut nähdessään rupesivat huutamaan: "On, on! Leon! Leon!"
-Tuossa tuokiossa saavutin heidät. Täti karkasi kaulaani, toisti
-toistamistaan: "Jumalan kiitos!" ja läähätti niin voimakkaasti, että
-olisi luullut hänen jalan juosseen tänne Wildbadista asti. Anielka
-tarttui käteeni eikä tahtonut sitä päästääkään. Äkkiä kuvastui hirveä
-pelästys hänen kasvoillaan ja hän huusi:
-
--- Oletko sinä haavoittunut?
-
-Huomasin mistä oli kysymys ja riensin paikalla vastaamaan:
-
--- En vähääkään. En lainkaan ole ollut mukana onnettomuudessa. Käteni
-tahrautui vaunuista, joissa nähtävästi oli kuljetettu haavoittuneita.
-
--- Onko se ihan varma? kysyi täti.
-
--- Ihan.
-
--- Mikä juna oikeastaan suistui raiteilta?
-
--- Zell am See'stä tuleva.
-
--- Voi hyvä Jumala! Sähkösanoma tiesi, että Wienistä tuleva. Olin
-kuolla pelästyksestä. Hyvä Jumala, mikä onni! Jumalan kiitos! Jumalan
-kiitos!
-
-Täti pyyhki hikeä otsaltaan. Anielka oli valkea kuin vaate.
-Vihdoinkin päästettyään käteni kääntyi hän pois, jotten huomaisi
-hänen väriseviä suupieliään ja kyyneliään.
-
--- Olimme yksin kotona, sanoi täti, -- sillä Kromicki oli lähtenyt
-muutamien belgialaisten kanssa Nassfeldiin. Äkkiä tulee huvilan
-isäntä kertomaan rautatieonnettomuudesta. Tiesin sinun tänään
-palaavan -- koeta kuvitella mitä mielessäni liikkui! Lähetin isännän
-heti paikalla hakemaan hevosia; Anielka kulta ei tahtonut antaa minun
-lähteä yksin... Ne olivat kauheita hetkiä, mutta Jumalan kiitos, että
-pääsimme pelästyksellä... Näitkö sinä haavoittuneita?
-
-Minä suutelin Anielkan ja tädin kättä ja kerroin mitä olin nähnyt
-Lend-Gasteinissa. Kävi selville, että sähkösanomassa, joka
-tuli kylpylaitokselle, oli ollut sanat: "Lend-Gastein täynnä
-haavoittuneita ja kuolleita." Kaikki olivat tulleet siihen
-johtopäätökseen, että onnettomuus oli tapahtunut Wien-Salzburgin
-linjalla. Kerroin asiat aivan sekaisin, sillä päässäni oli yksi ainoa
-riemun ajatus: Anielka ei tahtonut jäädä kotiin odottamaan tädin
-palaamista, vaan läksi hänen mukaansa minua vastaan. Tekikö hän sen
-ainoastaan tädin takia? Olin varma, että ei. Näinhän minä hänen
-levottomuutensa ja kiihtymyksensä, hänen kauhunsa kun hän huomasi
-käteni olevan veressä, ilon ja valoisuuden hänen kasvoillaan, kun
-hän kuuli, etten ollut edes mukanakaan onnettomuudessa. Näinhän
-minä, että hän tälläkin hetkellä oli mielenliikutuksen vallassa ja
-purskahtamaisillaan itkuun onnesta. Varmasti ei hän olisikaan voinut
-pidättää kyyneliään, jos olisin tarttunut hänen käteensä ja sanonut
-hänelle, että rakastan häntä. Varmaan hän olisi antanut kätensä jäädä
-käteeni. Mutta kun tämä kaikki kävi minulle päivänselväksi, luulin
-tietäväni, että kärsimykseni nyt olivat saavuttaneet rajansa, että
-elämäni tästälähtien tasaantuu ja että minulle alkaa uusi ajanjakso.
-En saata edes kuvata mitä mielessäni liikkui, mikä ilo täytti
-rintani. Silloin tällöin katsahdin häneen ja koetin silmäyksiini
-mahduttaa koko äärettömän rakkauteni, ja hän hymyili minulle.
-Huomasin hänen olevan ilman hansikkaita ja päällystakkia. Nähtävästi
-hän kiireissään ja pelästyksissään oli unohtanut kaikki. Illan
-viiletessä panin oman päällystakkini hänen ympärilleen. Hiukan hän
-vastusti, mutta täti käski hänen pitää takin.
-
-Palatessamme huvilalle otti Celina rouva minut vastaan sellaisella
-sydämellisyydellä, ettei lainkaan olisi luullut Anielkan
-minun kuoltuani joutuvan Ploszowilaisten omaisuuden ainoaksi
-perijättäreksi. Nämä meidän naiset ovat niin jaloja ja erinomaisia,
-että pyhimystenkin joukosta saa hakea heidän vertaisiaan. Sensijaan
-en takaa, ettei Kromicki Nassfeldista palatessaan ja kuullessaan
-onnettomuudesta kaikessa hiljaisuudessa olisi päästänyt helpoituksen
-huokausta ja ajatellut, että maailma varmasti kulkee entiseen
-tapaansa, vaikka Ploszowskit ovatkin sen jättäneet.
-
-Hän palasi väsyneenä ja pahalla tuulella. Belgialaiset, joihin
-hän oli tutustunut ja joiden kanssa hän oli käynyt Nassfeldissa,
-olivat kapitalisteja Antwerpenistä. Hän nimitti heitä moneen kertaan
-idiooteiksi, siitä syystä että heidän pääomansa tuottavat heille
-ainoastaan kolme prosenttia ja he tyytyvät siihen. Erotessamme sanoi
-hän huomenna tahtovansa puhua kanssani tärkeästä asiasta. Ennen
-olisi hänen tiedonantonsa tehnyt minut levottomaksi, nyt ajattelin,
-että hän varmaan haluaa puhua raha-asioista. Olisin voinut heti
-puhua hänen kanssaan, mutta halusin jäädä yksin ajatuksineni ja
-nauttia onnestani, sielu ja mieli täynnä Anielkaa... Sanoessani hyvää
-yötä puristin Anielkan kättä täynnä rakkautta, ja hänkin puristi
-lämpimästi kättäni takaisin. Joko sinä nyt todella olet omani?
-
-
-Heinäkuun 16 p:nä.
-
-Aamulla olin tuskin saanut vaatteet ylleni, kun täti tuli huoneeseeni
-ja toivotettuaan hyvää huomenta alkoi ilman esipuheita:
-
--- Tiedätkö, että poissaollessasi Kromicki ehdotti, että rupeaisin
-hänen yhtiökumppanikseen.
-
--- Entä mitä täti vastasi hänelle?
-
--- Kieltäydyin empimättä. Sanoin hänelle näin: hyvä ystävä, Jumala on
-suonut minulle yllinkyllin omaisuutta, ja minun kuoltuani tulee Leon
-olemaan tämän maan rikkaimpia miehiä. Minkätähden me heittäytyisimme
-keinotteluihin ja kiusaisimme Kaitselmusta? Jos sinä yrityksissäsi
-voitat miljoonia, niin pidä ne hyvänäsi, jos taas menetät, niin
-minkätähden meidän pitäisi joutua tappiolle sinun kanssasi? Minä en
-ymmärrä tällaisia asioita ja minun on tapana pysyä erilläni asioista,
-joita en käsitä. Enkö ollut oikeassa?
-
--- Täydelleen.
-
--- Tahdoin puhua tästä kanssasi ja olen iloissani, että olet
-samaa mieltä. Näetkö, hän hiukan loukkaantui, kun sanoin hänen
-hommiaan keinotteluksi, mutta rupesi kuitenkin esittämään
-tulevaisuussuunnitelmiaan ja selittelemään asioita poikki ja pitkin.
-Jos hän puhui totta, niin hän todella tulee kokoamaan miljoonia -- ja
-minä toivon, että hän sen tekee. Mutta kysyin häneltä heti paikalla:
-jos asiasi menestyvät näin hyvin, niin mitä sinä yhtiötovereilla?...
-Hän vastasi, että jota enemmän rahaa pannaan kiinni, sitä suuremmat
-ovat voitot ja että siellä liikutaan vain käteisellä rahalla, ja hän
-soisi voittojen lankeavan mieluummin sukulaisille kuin vieraille.
-Kiitin häntä sukulaisrakkaudesta, mutta pysyin yhä kiellossani.
-Huomasin kyllä, että se oli hänelle katkera pala. Hän rupesi
-valittelemaan, ettei meillä kukaan ymmärrä liikeasioita ja että me
-vain kulutamme perittyjä pääomiamme. Hän sanoi minulle suoraan,
-että se on synti yhteiskuntaa vastaan, josta minä vuorostani taasen
-suutuin. "Hyvä ystävä", sanoin, "minä olen isännöinyt kuten nainen
-ymmärtää, mutta äyriäkään en ole hukannut, vaan päinvastoin lisännyt
-omaisuuttani. Ja jos jonkun sopii puhua synneistä yhteiskuntaa
-vastaan, niin ei sinun, joka myit Gluchowin. Tahdoit kuulla totuuden
-ja nyt sen kuulit! Jollet olisi myynyt Gluchowia, niin minulla olisi
-sinuun enemmän luottamusta. Minä en tiedä mitään yrityksistäsi, ja
-hämärät ne ovat kaikille muillekin. Se ainoastaan on minulle selvää,
-että jos ne todella olisivat niin hyvällä kannalla kuin väität,
-niin et hakemalla hakisi liiketovereja etkä ottaisi kieltoani niin
-sydämellesi. Sinä haet liiketovereja sentähden, että tarvitset niitä.
-Äsken et ollut minulle aivan suora, ja siitä en ensinkään pidä."
-
--- No, entä hän?
-
--- Hän sanoi, että ennen kaikkea ei käsitä minkätähden Gluchowin
-myynti pannaan yksinomaan hänen niskoilleen. Hän ei suinkaan
-päästänyt Gluchowia suvun käsistä, vaan ne, jotka epäkäytännöllisellä
-hoidolla ja kevytmielisellä tuhlauksella olivat tehneet myymisen
-välttämättömäksi. Kun Anielka meni naimisiin, ei hänellä ollut muuta
-kuin velkaa. Hän, Kromicki, pelasti enemmän kuin kukaan muu olisi
-voinut pelastaa, ja sensijaan, että hänelle oltaisiin kiitollisia,
-kuulee hän vain moitteita ja... odotappa... kuinka hän nyt
-sanoikaan?... pateettista deklamoimista.
-
--- Se ei ole totta, huomautin. -- Gluchow oli pelastettavissa.
-
--- Samaa minäkin sanoin hänelle ja lisäsin vielä, että Gluchowiin
-kyllä olisin ollut valmis panemaan rahaa. "Olisit", sanoin, "ennen
-myymistä kirjoittanut Anielkalle sanasen, hän olisi puhunut minulle,
-enkä minä, Herra nähköön, olisi epäillyt hetkeäkään... Mutta sinä
-elät kun elätkin sen systeemin mukaan, ettei kukaan saa tietää
-mitään. Me luotimme kaikki sinun miljooniisi ja siitä syystä
-vain emme rientäneet apuun." Hän hymyili ivallisesti. "Anielka",
-sanoi hän, "on liian ylhäinen nainen ja liian ihanteellinen
-olento välittääkseen raha-asioista tai ottaakseen osaa miehensä
-rientoihin. Kaksikin kertaa olen pyytänyt häntä puhumaan tädille
-liikekumppanuudesta ja kaksi kertaa hän ehdottomasti on kieltäytynyt.
-Mitä tulee Gluchowin pelastamiseen, niin siitä kyllä nyt on helppo
-puhua, kun ei pelastamiseen enään ole tilaisuutta. Päättäen
-tämänpäiväisestä kiellosta on minulla kuitenkin syytä olettaa, että
-Gluchowin pelastamisen olisi käynyt samoin."
-
-Rupesin kuuntelemaan entistä suuremmalla mielenkiinnolla, sillä syy
-Kromickin ja Anielkan epäsopuun kävi minulle nyt selväksi. Täti
-jatkoi:
-
--- Tämän kuultuani sanoin: "Katsoppas, hyvä ystävä, kuinka
-vähän suoruutta sinussa on. Alussa sanoit minulle ehdottavasi
-liiketoveruutta ainoastaan siitä syystä, että sukulaiset pääsisivät
-osallisiksi voitoista eivätkä vieraat ihmiset -- ja nyt käy selville,
-että kysymyksessä on oma etusi." Häneltä ei puutu järkeä ja hän
-vastasi paikalla, että edun tällaisissa tapauksissa aina täytyy olla
-molemminpuolinen ja että hänelle tietenkin on tärkeää liikutella niin
-suuria pääomia kuin suinkin, koska liikeasioiden luontoon kuuluu,
-että jota laajemmalla pohjalla ne lepäävät, sitä vakavammat ne ovat.
-"Muuten", lisäsi hän, "toivoin, kun otin Anielkan ilman myötäjäisiä,
-että voisin luottaa sukulaisten apuun, ainakin tapauksissa, jolloin
-apu samalla on asianomaisille itselleenkin edullinen." Hän oli hyvin
-suuttunut ja varsinkin häntä harmitti, kun väitin, ettei hän ollut
-ottanut Anielkaa tyhjäkätisenä, koska minä olin päättänyt antaa
-hänelle elinkoron.
-
--- Sanoiko täti sen?
-
--- Sanoin kyllä. Sanoin kaikki mitä oli sydämelläni. "Rakastan
-Anielkaa kuin omaa lastani", sanoin, "ja juuri turvatakseni hänen
-tulevaisuutensa määrään hänelle elinkoron enkä pääomaa. Pääoma",
-sanoin, "voisi hukkua sinun yrityksiisi, joiden menestymisestä ei ole
-takeita, mutta elinkorko takaa hänelle varat loppuelämäksi. Jos",
-sanoin, "teillä on lapsia, saavat lapset Anielkan kuoltua pääoman
--- ja siinä pääasiallinen apuni, jota paitsi olen valmis auttamaan
-tilapäisestikin."
-
--- Päättyikö keskustelu siihen?
-
--- Miltei. Minä näin, että hän oli tavattoman suuttunut. Luultavasti
-häntä harmitti sekin, etten Anielkalle määrää pääomaa, vaan koron,
-sillä hän näkee siitäkin miten vähän luotan hänen yrityksiinsä.
-Lähtiessään hän huomautti, että koettaa hakea liiketovereja
-vieraiden joukosta ja toivoo heiltä saavansa osakseen enemmän
-myötätuntoa ja ymmärtämystä. Otin kärsivällisesti vastaan
-letkauksen. Eilen hän sitte läksi retkelle belgialaisten kanssa,
-mutta palasi tyytymättömänä. Arvaan, että hän koetti saada heitä
-liiketovereikseen, mutta että hekin kieltäytyivät. Tiedätkö, Leon,
-mitä minä ajattelen? Sitä vain, että hänen asiansa ovat huonolla
-kannalla, koska hän näin kiivaasti hakee liiketovereja. Ja tiedätkö,
-minusta tuntuu, että jos niin on, niin varovaisuus kyllä ehdottomasti
-neuvoo meitä pysymään erossa hänen tuumistaan, mutta velvollisuus
-sukulaisina käskee auttamaan, vaikkapa ainoastaan Anielkan tähden.
-Juuri siitä halusin puhua kanssasi.
-
--- Eivät hänen asiansa ole niin epätoivoisella kannalla kuin täti
-luulee, huomautin.
-
-Ja minä kerroin mitä olin kuullut tohtori Chwastowskilta. Sanoin
-tädille, että jo aikoja sitte olin ajatellut Kromickin auttamista,
-jos niiksi tulee -- ja että miltei siitä syystä olin lähtenyt
-Wieniin. Täti ihastui siihen määrään kaukonäköisyydestäni ja
-neuvokkuudestani, että hän astuessaan edestakaisin lattialla
-yhtämittaa itsekseen päästeli tämäntapaisia huudahduksia: "Aina yhtä
-nerokas!" Vihdoin hän vakuutti jättävänsä koko asian minun haltuuni
-ja tekevänsä niinkuin minä hyväksi näen.
-
-Sitte hän palasi alakertaan, minä jäin vielä silmäilemään eilistä
-lehteäni ja seurasin häntä puolen tunnin perästä alas. Tapasin koko
-perheen teepöydässä, mutta tuskin olin katsahtanut ympärilleni, kun
-jo huomasin, että taas oli mahtanut tapahtua jotakin odottamatonta,
-koska Anielka oli alakuloinen, Celina rouva itkettynyt, ja tädin
-rehelliset kasvot hehkuivat suuttumuksen punaa. Kromicki yksinään oli
-muka levollisena lukevinaan sanomalehteä, mutta hän oli kun olikin
-happaman näköinen ja lisäksi niin kalpea, että olisi luullut hänen
-nousseen tautivuoteelta.
-
--- Tiedätkö, huudahti täti osoittaen Anielkaa, -- millä uutisella
-tämä sirkkunen toivotti minulle hyvää huomenta?
-
--- En voi tietää, vastasin, istuutuen paikoilleni.
-
--- Hän ei ilmoittanut enempää eikä vähempää, kuin että he kahden
-viikon perästä, jos Celinan terveys sallii, lähtevät Odessaan tai
-jonnekin vielä kauvemma.
-
-Jos ukkonen olisi iskenyt pöytään, en olisi voinut hämmästyä enkä
-pelästyä enempää. Ensi hetkessä sydämeni suorastaan jähmettyi.
-
-Katsahdin Anielkaan, joka punastui, ikäänkuin hänet olisi saatu
-kiinni luvattomasta teosta, ja kysyin vihdoin: "Mitä? minne?
-minkätähden?"
-
--- "He ovat minulle rasitukseksi Ploszowissa" -- ymmärrätkö --
-jatkoi täti jäljitellen Anielkan ääntä. -- Sitä he eivät tahdo, nuo
-armeliaat ihmiset! He nähtävästi arvelevat, että minä tarvitsen
-yksinäisyyttä ja että minun on paras, kun sinunkin joskus täytyy
-lähteä matkalle, yksinäni viettää vanhuuteni päiviä neljän seinän
-sisäpuolella Ploszowissa. Se on varmaan minulle sekä terveellistä
-että hauskaa... Kaiken yötä ovat he neuvotelleet näistä asioista,
-niin etteivät edes ole nukkuneet.
-
-Täti suuttui suuttumistaan ja kääntyi vihdoin Kromickin puoleen:
-
--- Sinä taisit olla puheenjohtajana neuvotteluissa?
-
--- En suinkaan, vastasi Kromicki. -- Minua ei lainkaan kutsuttu
-neuvotteluihin, mutta koska arvelen, että arvoisa aviopuolisoni on
-päättänyt lähteä matkalle saadakseen olla likempänä minua, niin minun
-tietysti on oleminen kiitollinen hänen päätöksestään.
-
--- Se on ainoastaan ehdotus, huomautti Anielka.
-
-Unohtaen kaiken varovaisuuden jäin katselemaan Anielkaa. Hän
-ei uskaltanut nostaa katsettaan, ja se vakaannutti minussa yhä
-uskoa, että koko hänen tuumansa syynä olin juuri minä. En saata
-sanoin lausua mitä tällä hetkellä liikkui mielessäni. Sydämeeni
-valui kuolettava katkeruus. Anielka tietää varsin hyvin, että
-elän ainoastaan häntä varten, että ainoastaan hän ylläpitää
-olemassaoloani, että kaikki ajatukseni kuuluvat hänelle, että kaiken
-toimintani päämääränä on ainoastaan hän, että hän on minulle elämän
-tai kuoleman kysymys -- ja tästä huolimatta hän kaikessa rauhassa on
-tehnyt lähtöpäätöksen. Tapaako minut perikato vai iskenkö pääni puhki
-seinään -- sitä ei hän kysy. Sellaisia asioita ei oteta lukuun. Hänen
-tulee rauhallisempi olla, kukaan ei enään vääntele hänen silmissään
-kuten poljettu mato raukka, kukaan ei enään suutele hänen jalkojaan
-eikä häiritse hänen siveää omaatuntoaan -- ja siinä kaikki mitä
-hän tarvitsee. Mitäpä hän epäilisi, kun niin erinomainen rauha on
-ostettavissa niin mitättömästä hinnasta kuin ihmiselämä!
-
-Tuhannet tällaiset ajatukset risteilivät mielessäni. Tunsin suussani
-myrkyn maun. "Siveä sinä olet ja siveänä pysyt", puhelin hengessä
-Anielkalle, "mutta se johtuu siitä, ettei sinulla ole sydäntä. Jos
-koira kiintyisi sinuun kuten minä, niin toki sillekin osoittaisit
-hyvyyttä. Minulle et milloinkaan ole tehnyt pienintäkään myönnytystä,
-et ole osoittanut kipinänkään vertaa sääliä, et ole suostunut
-mihinkään, mutta olet ottanut mitä ikinä olet voinut ottaa. Jos
-olisit voinut, olisit ottanut minulta mahdollisuuden katsella
-itseäsi, vaikka varmasti olisit tietänyt, että silmäni tätä näkemystä
-vailla ikiajoiksi sammuvat. Mutta nyt minä vihdoinkin sinut ymmärrän,
-nyt tiedän, että taipumattomuutesi on niin suuri juuri siitä syystä,
-että sydämesi on niin pieni. Olet kuiva, kylmä nainen, ja hyveesi ei
-ole muuta kuin yhteenkasattua itsekkyyttä, joka ennen kaikkea haluaa
-säilyttää mukavan rauhansa ja sen hyväksi on valmis uhraamaan kaikki."
-
-Koko aamiaisen aikana en puhunut sanaakaan. Tultuani asuntooni
-yläkertaan kävin kiinni päähäni ja rupesin väsynein, ärtynein
-aivoin miettimään mitä oli tapahtunut. Katkeruus ei kuitenkaan
-väistynyt ajatuksistani. Eräänlainen filisterimäinen hyve tekee
-tällaisten pikkusydämisten naisten taipumattomuuden sata kertaa
-suuremmaksi. Heillä pitää, kuten kauppiaalla, ennen kaikkea olla
-tilikirjat järjestyksessä. He pelkäävät rakkautta kuten kauppasaksa
-katumetelejä, sotaa, huimapäiden suuria sanoja, rohkeita ajatuksia,
-rohkeita tuumia ja korkeaa lentoa. He tarvitsevat ennen kaikkea
-rauhaa, sillä ainoastaan rauhassa luistavat kaupat todella
-hyvin. Kaikki mikä menee poroporvarillisen järjen ja samalla
-arkipäiväisen elämän ulkopuolelle, on pahaa ja ansaitsee kunnon
-ihmisten ylenkatseen. Hyveellä on huippunsa ja kuilunsa, mutta
-siihen kuuluu myöskin latteita tasankoja. Olen tänään kiduttanut
-itseäni sanomattoman tuskallisella kysymyksellä: eihän Anielka
-vain kuulu noihin lattean hyveellisiin naisiin, joiden täytyy
-saada pitää sielunsa järjestyksessä kuten kauppasaksa kirjansa --
-ja jotka eivät antaudu rakkaudelle siitä syystä, ettei se mahdu
-heidän päihinsä ja sydämiinsä? Kävin läpi koko entisyyden -- ja
-etsin sieltä todistuksia. Kuka tietää, ajattelin, eikö vain tuo
-hänen yksinkertainen lakikirjansa, joka lamauttaa voimani ja
-kuristaa minua, perustukin juuri tähän? Minusta on usein tuntunut,
-että hän on poikkeusluonne, toisellainen kuin kaikki muut naiset,
-luoksepääsemätön kuin alppien luminen huippu, joka taipumattomana
-nousee suoraan taivasta kohti. Mutta tämän naisen taipumaton
-luonne pitää aivan luonnollisena asiana, että aviomiehen tohvelit
-tömistelevät pitkin hänen lumiaan. Mitä tämä tietää? Aina kun
-tämäntapaiset ajatukset hyökkäävät päähäni, tunnen, että olen
-mielipuolisuuden rajoilla, ja minut valtaa sellainen raivo, että
-jos yhdellä iskulla voisin lyödä läjään ja sitte polkea jalkani
-alle elämän inhoittavat muodot sekä vihdoin sylkeä niitä vasten
-kasvoja, niin tekisin tämän kaiken. Vihdoin syöksisin kaaokseen
-koko maailman ja perkaisin sen pinnalta kaikki elävät olennot. Minä
-rakensin paluumatkalla Wienistä jonkin yliluonnollisen temppelin,
-jossa minun piti saada rakastaa Anielkaa samalla tavalla kuin Dante
-Beatricea. Minä rakensin temppelin kärsimyksistä, joissa rakkauteni
-oli puhdistunut kuin tulessa, kokemuksista, uhreista -- sillä minun
-piti hinnalla millä hyvänsä, vaikkapa pyhitettyä, ehkä suorastaan
-taivaallista tietä, päästä hänen luokseen, omistamaan hänet,
-tuntemaan, että hän kuuluu minulle. Mutta nyt pälkähtää päähäni,
-ettei hänelle edes kannata puhua tästä kaikesta, sillä hän ei
-ymmärtäisi, ettei kannata ruveta johtamaan häntä noille kukkuloille.
-Hän vain hengästyisi matkalla. Mahdollisesti hän hengessä sallisi
-minun rakastaa itseään ja kärsiä -- mairitteleehan se aina
-itserakkautta -- mutta mistään sopimuksista, suhteista -- vaikkapa
-henkisimmistäkin, mistään yhteenkuuluvaisuudesta minun kanssani,
-vaikkapa dantelaisesta, ei hän tahdo kuulla puhuttavan, sillä hän ei
-ymmärrä minua, hän ymmärtää yhden ainoan lajin yhteenkuuluvaisuutta
-ja oikeutta -- sen, jonka luo mokomakin avioliitto -- eikä hänen
-sielunsa kykene nousemaan yläpuolelle latteaa, vaivaista aviollista
-kirjanpitoa.
-
-Minä rupesin äkkiä kaikesta sielustani ja mielestäni säälittelemään,
-etten ollut mukana junassa, joka suistui raiteiltaan. Tunne johtui
-sekä siitä, että olin suuttunut Anielkalle hänen julmuutensa takia,
-että myös kärsimyksestäni, joka oli mennyt yli sekä henkisten
-että ruumiillisten voimieni. Kuolema alkoi kajastaa minulle kuten
-lepo sille, joka pitkän aikaa on viettänyt unettomia öitä rakkaan
-sairaan vuoteen ääressä. Mieleeni johtui, että jos minut olisi
-tuotu Gasteinista verisenä, niin ehkäpä tuon naisen sielussa jokin
-olisi liikahtanut. Tämä oli minulle tärkeintä sitäkin hetkeä
-ajatellessa. Äkkiä minä muistin eilisen Anielkan, joka tädin kanssa
-oli lähtenyt minua vastaan, minä muistelin hänen pelästystään, sitte
-hänen iloaan, silmiä, joihin nousi kyyneliä, hiuksia, jotka olivat
-epäjärjestyksessä, ja mittaamaton rakkaus, todellisempi kaikkea
-järkeilyä ja arvelua, riisti minut valtoihinsa. Tätä sydämen valtavaa
-paloa kesti hetken, sitte otti epäilys sen taas asuinsijakseen.
-Saattoihan sen, mitä eilen näin vaunuissa, selittää aivan toisella
-tavalla.
-
-Kuka tietää kumpiko meistä, täti vaiko minä, eilen oli hänelle
-tärkeämpi. Tunteellisilla naisilla on aina varalla myötätuntoisuutta
-vieraillekin, mutta varsinkin sukulaisille, joita onnettomuus
-äkkiarvaamatta on kohdannut. Minkätähden ei Anielka olisi pelästynyt,
-kun tuli tieto kuolemastani, ja iloinnut nähdessään minun elävän?
-Jos Anielkan asemesta rouva Sniatynski olisi istunut tädin rinnalla,
-niin hän luultavasti olisi pelästynyt ja ilostunut samalla tavalla.
-Hän olisi esiintynyt samalla tavalla ilman hansikkaita ja hattua,
-hiukset epäjärjestyksessä. Minä en voi erehtyä, siltä minusta tuntuu.
-Anielka tietää hyvin, että hänen lähtönsä minulle on vaarallisempi ja
-ratkaisevampi onnettomuus kuin jos olisin murskannut pääni junassa
-tai menettänyt käteni tai jalkani -- ja kuitenkaan ei hän hetkeäkään
-ole epäröinyt. Tiesin täsmälleen hänen ajatuksensa. Hän tahtoi olla
-likempänä miestään -- minua ei ensinkään otettu lukuun.
-
-Ja taasen minä tunsin kalpenevani kiukusta, vihasta ja tuskasta,
-tunsin, että yksi ainoa askel eroittaa minut hulluudesta. "Odota
-sinä!" sanoin itselleni, painellen ohimojani, "odota sinä!... Ehkäpä
-hän matkustaa siitä syystä, että rakastaa sinua ja tuntee ettei enään
-jaksa seisoa sinua vastaan?" Oi niin! Sellaisiakin ajatuksia liikkui
-mielessäni, mutta ne eivät löytäneet kaikupohjaa ja niin ne hukkuivat
-kuten siemen, joka lankesi tien oheen, ja herättivät eloon ainoastaan
-epätoivon ivan. Sananmukaisesti: minä raatelin sisintäni. "Niin",
-puhuin itsekseni, "tämä rakkaus muistuttaa säälivää huolenpitoa,
-joka vetää korvallisen kuolevan pään alta, jotta ei hänen korinansa
-kuuluisi niin pahasti ja jotta hänen kärsimyksensä pikemmin
-päättyisivät. Minun kärsimykseni päättyvät pikemmin, ja Kromicki
-pääsee lähtemään, jätettyään vaimolleen kaiken sen lohdutuksen, jota
-tämä ihanteellinen olento on tottunut odottamaan mieheltään."
-
-Anielka kävi minulle tällä hetkellä sietämättömäksi. Ensi kerran
-eläissäni tunsin, että soisin hänen todella rakastavan Kromickia. Hän
-olisi minulle silloin vähemmin vastenmielinen! Viha ja kiukku saivat
-minut suunniltani. Yksi ainoa asia oli minulle selvä: se, että jollen
-nyt ryhdy johonkin, jollen kosta hänelle jollakin tavalla, niin minun
-käy hirvittävän huonosti. Minä säpsähdin näitä ajatuksia, ikäänkuin
-minuun olisi kajottu kuumalla raudalla. Minä otin hattuni ja läksin
-hakemaan Kromickia.
-
-En tavannut häntä kotoa enkä puutarhasta. Läksin Wandelbahnille,
-sieltä lukusaliin -- hän ei ollut sielläkään. Hetkeksi pysähdyin
-sillalle putouksen ääreen miettimään missä hän mahtaisi olla. Tuuli
-kävi putoukselta päin ja toi kasvoihini kokonaisia pärskepilviä. Se
-tuntui tavattoman suloiselta ja rauhoittavalta. Otin hatun päästäni,
-pidin päätäni pärskeessä, ja pian olivat hiukseni märät. Viileys
-tuotti minulle miltei eläimellistä nautintoa. Tulin jälleen järkiini.
-Päätökseni oli selvä ja järkkymätön: minä teen tyhjäksi Anielkan
-aikeet. Puhelin hänelle: "Tiedätkö, ettet lähde minnekään. Minä
-olen ostanut sinut ja kohtelen sinua sen mukaan." Olin niinikään
-täysin selvillä keinoista, jotka veisivät minut päämäärään, tiesin
-etten paljasta tarkoituksiani puhellessani Kromickin kanssa. Siinä
-suhteessa olin kokonaan oman itseni itseni herra.
-
-Tapasin Kromickin lukemassa lehtiä Hotel Straubingerin edustalla. Kun
-hän näki minut, päästi hän monokkelinsa putoamaan ja virkkoi:
-
--- Aioin juuri tulla luoksesi.
-
--- Lähdetään Kaiserwegille. Ja me läksimme.
-
-En odottanut Kromickin alkamista, vaan kävin suoraa päätä asiaan.
-
--- Täti kertoi minulle, aloin, -- eilisestä keskustelustanne.
-
--- Minä valitan, että ryhdyin koko keskusteluun, lausui Kromicki.
-
--- Siitä syystä, ettette kumpikaan puhuneet levollisesti, kuten
-liikeasioissa pitää. Hyvä ystävä, sallithan, että puhun sinulle aivan
-suoraan. Täti täytyy tuntea. Hän on järkevin nainen koko maailmassa,
-mutta hänellä on yksi -- muuten varsin käsitettävä -- heikkous.
-Hänessä on paljon tervettä järkeä ja hän haluaa antaa tietää,
-että hänellä on sitä -- sentähden hän katsoo kaikkea mitä hänelle
-esitetään, epäillen, milteipä ennakkoluulolla. Ja tästä syystä hän
-tavallisesti ensi hetkessä vastaa kieltäen. Vanha Chwastowski voisi
-siitä kertoa yhtä ja toista. Tädillä täytyy olla miettimisaikaa -- ja
-ennen kaikkea ei häntä saa suututtaa, sillä silloin hän käy
-itsepintaiseksi. Sinä et osannut välttää sitä.
-
--- Mutta miten minä saatoin suututtaa häntä... Jos joku, niin minä
-ymmärrän puhua liikeasioista.
-
--- Teit pahasti, kun huomautit ottaneesi Anielkan ilman myötäjäisiä.
-Siitä täti suuttui.
-
--- Sanoin sen, kun hän syytti minua Gluchowin myymisestä. Gluchow oli
-niin velkaantunut, ettei mitään siitä kuulunut Anielkalle.
-
--- Totta puhuen, minkätähden sinä oikeastaan myit tuon onnettoman
-Gluchowin?
-
--- Sentähden, että minä silloin pääsin kiinni johonkin. Siitä
-riippui tuleva omaisuuteni ja siten koko menestykseni. Kun ei ole
-valitsemisen varaa, niin tekee mitä täytyy tehdä -- eikö totta?
-Sitäpaitsi sain hyvän hinnan.
-
--- No niin, vähät niistä. Sanasi loukkasivat tätiä sitä enemmän, kun
-hän aikoo muistaa Anielkaa.
-
--- Hän aikoo määrätä hänelle elinkoron.
-
--- Voin uskoa sinulle että enemmänkin. Tiedän, että hän eilen sanoi
-sinulle niin, siitä syystä, että suututit hänet. Hän tahtoi siten
-antaa sinun ymmärtää, ettei hän luota sinun kykyysi liikemiehenä.
-Mutta Anielka saa enemmänkin. Hän on monasti puhunut minulle siitä,
-minä hänen perijänään kai sen parhaiten tiedän...
-
-Kromicki loi minuun nopean silmäyksen.
-
--- Ja sinä tulevana perijänä joudut siitä enimmin kärsimään.
-
--- Niin kyllä, vastasin, -- mutta enhän minä kuluta edes korkojani,
-saatan siis puhua siitä varsin kylmästi. Sinua rahamiehenä se ehkä
-kummastuttaa. Jollet muuten voi selittää menettelyäni, niin edellytä,
-että olen originaali. Sellaisiakin on maailmassa. Vakuutan sinulle
-ensinnäkin, etten mitenkään aio rajoittaa tädin anteliaisuutta, ja
-toiseksi, että varmuudella tiedän tädin aikovan määrätä Anielkalle
-ei elinkorkoa vaan pääoman. Tietysti minun vaikutukseni näyttelee
-jotakin osaa, mutta usko tai ole uskomatta: minä aion käyttää sitä
-hyödyksesi enkä vahingoksesi.
-
-Kromicki puristi lujasti kättäni. Sitte hänen olkapäänsä kohosivat,
-ikäänkuin hän olisi ollut puunukke. Hän oli minulle mitä suurimmassa
-määrin vastenmielinen. Luultavasti olin hänen silmissään mieluummin
-tyhmyri kuin originaali, mutta hän uskoi sanani ja se oli minulle
-pääasia. Hänellä oli muuten kyllä syytäkin uskoa, koska sillä
-hetkellä olin mielessäni päättänyt, että Anielka saa pääoman eikä
-elinkorkoa.
-
-Tunsin niinikään, että Kromicki palaa halusta kysyä: kuinka paljon?
-ja milloin? Vaikka hän ymmärsi, että se olisi ollut liian epähienoa.
-Hän vaikeni ikäänkuin mielenliikutuksesta, ja minä jatkoin:
-
--- Teidän täytyy vain pitää mielessänne, että tätiä on kohdeltava
-varovaisuudella. Hänen tarkoituksensa on muistaa Anielkaa, sen
-voin taata, mutta siihen asti, että rahat ovat pöydällä ja sinun
-hallussasi, riippuu kaikki tietysti hänen tahdostaan, jopa oikustaan.
-Ja miten te nyt edistätte asiaa? Eilen suututit sinä hänet ja
-tänään Anielka mitä suurimmassa määrin. Tulevana perijänä olisi
-minun tietenkin pitänyt iloita siitä eikä varoittaa teitä, mutta
-sinä näet, että sen teen. Tädille oli Anielkan ehdotus erinomaisen
-vastenmielinen. Hän kääntyi sinun puoleesi muka suuttuneena, mutta
-hengessä toivoen, että sinä asettuisit hänen puolelleen. Sensijaan
-sinä vain tuit äidin ja tyttären tarkoituksia.
-
--- Mutta hyvä ystävä, virkkoi Kromicki uudelleen puristaen kättäni,
--- suoraan sanoen, jos minä tuin heitä, tein sen siksi, että olin
-suuttunut tädille. Onhan heidän tuumansa itse asiassa mahdoton. Minä
-en milloinkaan ole voinut kärsiä intoilua, ja sitä on Anielkassa ja
-hänen äidissään oikein kukkuramitalla. Aina he ovat sitä mieltä,
-etteivät voi käyttää hyväkseen teidän vierasvaraisuuttanne, eiväthän
-he saata iankaiken istua Ploszowissa. Tämän kuulen alituisesti...
-Asia on kuitenkin niin, etten voi ottaa heitä mukaani Turkestaniin,
-jakun minä kerran olen siellä, niin minulle on yhdentekevää, onko
-Anielka Odessassa vaiko Varsovassa. Kunhan kerran pääsen irti
-puuhistani siellä kaukana, ja, kuten toivon, varakkaana miehenä,
-niin järjestän kotini sen mukaan. Siihen voi mennä enintäin
-vuosi. Nyt on minun hinnasta mistä hyvänsä katsottava, että asiat
-menestyvät... Jollei Ploszowia olisi, täytyisi minun tietenkin
-hankkia väliaikainen asunto Anielkalle ja hänen äidilleen, mutta
-koska täti tarjoaa heille vierasvaraisuuttaan ja toivomalla toivoo,
-että he asuisivat hänen luonaan, niin olisihan hullutusta etsiä
-asuntoa muualta. Anoppini on vasta jonkun viikon ollut jalkeilla.
-Kuka tietää miten tulevaisuudessa käy, ja jos kävisi huonosti, niin
-kaikki huolet lankeisivat Anielkan niskoille, ja Anielka on nuori
-ja kokematon. Minun on tällä hetkellä aivan mahdoton viipyä heidän
-luonaan. Muutenkin olen jo ollut täällä kuin tulisilla hiilillä, ja
-koska kerran tässä nyt puhutaan suoraan, niin sanon sinulle, että
-olen ollut täällä näin kauvan ainoastaan siitä syystä, että toivoin
-saavani sinut tai tädin osakkaaksi liikkeeseeni. Nyt olen puhunut
-suuni puhtaaksi -- sano nyt sinä vuorostasi: voinko toivoa teiltä
-kannatusta jossakin muodossa?
-
-Hengitin taas.
-
-Anielkan tuuma oli tehty turhaksi.
-
-Minut valtasi riemu, koska olin päässyt tarkoitusteni perille.
-Minun rakkauteni Anielkaan muistutti tosin tällä hetkellä paremmin
-syvää vihaa, mutta tämä viha muodosti elämiseni ainoan perustuksen
-ja vaati, kuten rakkauskin, ravintoa. Ja sen ravintona saatto
-olla ainoastaan Anielkan läsnäolo. Kromickin sanoista tein sen
-johtopäätöksen, että ainoalla iskulla voin päästi palavimpien
-toivomusteni perille ja vapauttaa itsen hänestä epämääräisiksi
-ajoiksi. En kuitenkaan päästänyt näkyviin pienintäkään ilonväläystä,
-koska katsoin parhaaksi, ettei Kromicki suoriudu liian helpolla, vaan
-saa jonkun verran nöyrtyä pyytämään. Tässä tarkoituksessa lausuin:
-
--- En voi sanoa mitään etukäteen. Anna minulle nyt ennen kaikkea
-tarkka käsitys asioittesi tilasta.
-
-Kromicki rupesi puhumaan ja puhui kiihkeästi, kuten hänen tapansa
-oli tästä lempiaineestaan. Yhtämittaa hän keskeytti puheensa ja kävi
-kiinni takinnappiini tai työnsi minua kiviseinää vasten. Sanottuaan
-jotakin mielestään hyvin vakuuttavaa, nipisti hän kuulumattomalla
-nopeudella monokkelin silmäänsä ja katsahti minuun ikäänkuin
-kasvoistani nähdäkseen minkä vaikutuksen hänen sanansa olivat
-tehneet. Kaikki hänessä, ulkomuodosta hamaan puisevaan, ikäänkuin
-narisevaan ääneen asti, joka kysymistään kyseli: "mitä mitä?" -- oli
-minulle sietämätöntä, mutta minun täytyi kaiken oikeuden nimessä
-tunnustaa, ettei hän valehdellut. Hän lausui jokseenkin saman, minkä
-olin lukenut nuoren Chwastowskin kirjeestä. Asiat olivat seuraavalla
-kannalla: tavattomia pääomia oli jo kiinnitetty yritykseen, voitot
-saattoivat olla suuret, varsinkin kun välikirjan mukaan osa etuja
-oli yksinomaan Kromickin hallussa. Yrityksen onnistumattomuuden
-vaara oli ainoastaan siinä, että pääomat, joita heti oli täytynyt
-kiinnittää, palasivat virastotietä, nimittäin hitaasti, ja toiseksi
-siinä, että Kromicki oli tekemisissä erinäisten hankkijoiden kanssa,
-joille oli edullista toimittaa mitä huonointa tavaraa, kun taas koko
-vastuunalaisuus jäi painamaan hänen niskojaan. Viime pykälä jätti
-hänet intendenttiviraston armoille, ja sillä oli tietenkin oikeus
-ottaa vastaan ainoastaan hyvää tavaraa. Herra ties mitkä vaarat niin
-ollen Kromickia odottivatkaan.
-
-Kuunnellessani hänen kertomustaan, jota kesti tunnin ajan, virkoin:
-
--- Hyvä ystävä, sen mukaan mitä esityksestäsi käy selville, emme voi,
-täti enempää kuin minäkään, yhtyä liikkeeseesi.
-
-Kromickin kasvot kävivät ainoassa hetkessä keltaisiksi kuin vaha.
-
--- Sanoppa minulle: minkätähden?
-
--- Siksi, että kaikesta varovaisuudesta huolimatta voit joutua
-oikeusjuttuihin, emmekä me halua esiintyä niissä.
-
--- Mutta niin ollenhan ei koskaan voisi ryhtyä mihinkään
-liikeyritykseen.
-
--- Meillä, minulla ja tädillä, ei olekaan syytä ryhtyä niihin.
-Mutta sanoppa, kuinka suurella pääomalla halusit meitä osakkaiksi
-liikkeeseen?
-
--- Mitä siitä enään kannattaa puhua!... Olin ajatellut, että olisitte
-panneet vaikkapa seitsemänkymmentäviisi tuhatta ruplaa...
-
--- Ei, sitä emme tee emmekä katso velvollisuudeksemme. Mutta koska
-nyt olet tullut sukulaiseksemme, tahdon auttaa sinua. Lyhyesti
-sanoen: lainaan sinulle seitsemänkymmentäviisi tuhatta ruplaa
-tavallista velkakirjaa vastaan...
-
-Kromicki pysähtyi ja jäi tuijottamaan minuun, kuten ihminen, joka
-kävelee unissaan. Mutta sitä kesti ainoastaan hetken. Nähtävästi
-hänelle heti selvisi, ettei hänen sovi osoittaa liian suurta iloa.
-Kauppiaan varovaisuus -- minuun nähden niin turha ja naurettava --
-pääsi hänessä voitolle. Hän puristi kättäni ja sanoi:
-
--- Kiitän sinua. Mitä korkoa vastaan?
-
--- Puhumme siitä kotona. Minun pitää nyt palata. Tahdon puhua tädin
-kanssa.
-
-Ja minä sanoin hänelle heti hyvästi. Kotimatkalla rupesin pelkäämään,
-että käytökseni ehkä oli tehnyt Kromickiin liian kumman vaikutuksen
-ja että hän ehkä rupesi epäilemään jotakin. Mutta se oli turha pelko.
-Aviomiehet ovat sokeat rakkaudesta -- ei vaimoonsa, vaan itseensä.
-Lisäksi Kromicki, katsoen järkevällä kauppiaan silmällään, pitää
-meitä, tätiä ja minua, fantasteina, joilla ei ole minkäänlaista
-käsitystä liikeasioista, mutta jotka sensijaan riipumme kiinni
-sellaisissa vanhentuneissa käsitteissä kuin sukurakkaudessakin. Hän
-on todella monessa suhteessa toista rotua kuin me -- ja siitä syystä
-me tahtomattammekin pidämme häntä kuokkavieraana.
-
-Palatessani huvilallemme tapasin puutarhassa Anielkan, joka osti
-mansikoita talonpoikaisvaimolta. Astuessani hänen ohitseen lausuin
-kalseasti:
-
--- Et lähde minnekään, sillä minä en tahdo!
-
-Ja menin huoneeseeni.
-
-Päivällispöydässä tuli Anielkan ja hänen äitinsä matka taasen
-puheeksi. Nyt puuttui Kromicki asiaan ja lausui olkapäitään
-kohautellen, että koko tuuma on lapsellista puhetta, jolle järkevä
-ihminen voi ainoastaan nauraa. Hän ei suinkaan käyttäytynyt
-hienotunteisesti Anielkaa enempää kuin Celina rouvaakaan kohtaan --
-hienotunteisuus kerta kaikkiaan ei kuulu hänen luonteeseensa. Minä en
-avannut suutani, käyttäydyin ikäänkuin ei asia olisi koskenut minua.
-Huomasin kuitenkin Anielkan tarkoin tietävän, että Kromicki on vain
-posetiivi, jota minä mieleni mukaan väännän. Huomasin hänen häpeävän
-miehensä puolesta ja tuntevan syvää nöyryytystä. Mutta minä olin
-hänelle niin raivoissani, että ainoastaan nautin tästä kaikesta.
-
-Sydämessäni oli kun olikin haava. En saa rauhaani takaisin enkä voi
-suoda Anielkalle anteeksi. Jollen paluumatkallani Wienistä olisi
-rakentanut tuota ilmalinnaa, jollen olisi uhrannut niin paljon
-pyyteistäni, intohimoistani, aikeistani, koko luonnostani, niin ei
-pettymys olisi tuntunut niin kovalta. Juuri se oli niin katkeraa,
-että kun minä rakkaudessani tahdoin parantua pohjaa myöten, kun olin
-päättänyt nousta korkeuksiin, missä en ollut ikinä ollut, ainoastaan
-sitä varten, että saisin olla hänen läheisyydessään, niin hän armotta
-ja häikäilemättä sysää minut epätoivon pohjalle eikä lainkaan ota
-lukuun, käykö minun vaikka miten huonosti. Nämä ajatukset myrkyttävät
-iloni, vaikka Kromicki lähtee pois ja hän jää tänne. Tulevaisuus
-kyllä tuo jonkinlaisen ratkaisun, mutta olen niin väsynyt, etten
-jaksa sitä edes odottaa. Yksi ratkaisu -- ja hyvin yksinkertainen --
-olisi se, että tulisin mielipuoleksi. Sekin voi olla mahdollinen,
-sillä kaiket päivää kidutan itseäni ja öisin en nuku, vaan kirjoitan.
-Poltan sikaareja, niin että olen ainoassa huumauksen tilassa, ja
-valvon joka yö, kunnes aamu valkenee.
-
-
-
-
-VIIDES OSA.
-
-
-Heinäkuun 30 p:nä.
-
-En ole kirjoittanut kahteen viikkoon. Matkustimme Kromickin kanssa
-Wieniin järjestämään asioita, sitte palasimme yhdessä ja hän
-viipyi Gasteinissa vielä kolme päivää. Minulla on ollut niin kova
-päänsärky, etten ole voinut kirjoittaa. Celina rouvan kylpykausi
-päättyi jo viikko sitte, mutta me viivymme täällä vielä sentähden,
-että alamaassa vallitsee hirvittävä kuumuus. Kromickin lähtö tuotti
-suurta huojennusta sekä minulle että Celina rouvalle, joka saa häntä
-siedetyksi ainoastaan sentähden, että hän on hänen vävypoikansa,
-tädille ja ehkä Anielkallekin. Anielka ei voi antaa hänelle anteeksi,
-että hän on sekoittanut minut asioihinsa. Kromicki nimittäin ei
-mitenkään ole salannut velka-asiaansa, koskei hän aavista, että minun
-ja hänen vaimonsa välillä on muuta kuin tavallinen toverisuhde.
-Anielka on tietysti kaikella voimallaan pannut lainaamista vastaan.
-Tosin ei hän saattanut puhua miehelleen suoraan -- ehkäpä hän
-pelkäsi menettävänsä viimeisenkin uskon häneen, jos Kromicki
-kaikesta huolimatta olisi jättänyt hänet tädin luo. Joskus minusta
-tuntuu siltä kuin sekä Anielka että Celina rouva Gluchowin myymisen
-jälkeen olisivat kadottaneet kaiken luottamuksensa. Kromickiin ja
-pitäisivät häntä huonompana kuin hän onkaan, vaikkeivät tietenkään
-millään lailla ilmaise tätä toisilleen. Minun silmissäni hän
-ennen kaikkea on henkinen nousukas, kuiva, puiseva luonne, joka
-ei kykene tuntemaan herkästi eikä ajattelemaan korkeita asioita.
-Mielenhienoutta ei hänessä ole nimeksikään. Hän ei ole jalo, ei
-tunteva eikä syvä, mutta sensijaan hän on tavallinen kunnon mies
-sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Häntä tukee tässä suhteessa
-eräänlainen myötäsyntynyt pedanttisuus, tarkkuus, joka omituisella
-tavalla on yhdistynyt rahanhimoon. Viimemainittu taas ei hänessä ole
-muuta kuin jonkinlaista vinoon kasvanutta mielikuvitusta, joka tätä
-tietä on hakenut itselleen ulospääsyn.
-
-Kerta kaikkiaan: monokkeleineen, viistoine silmineen, pitkine
-jalkoineen ja parrattomine kasvoineen on hän minulle niin vihattava
-ja vastenmielinen, että ihmettelen kuinka saatan arvostella häntä
-näinkään objektiivisesti. Arvelen kuitenkin, että jollei hän
-menetä kaikkea, niin en minäkään menetä rahojani. Mutta tunnustan
-suoraan, että soisin hänen menettävän sekä rahat että järkensä ja
-henkensä kaupanpäälliseksi -- sekä kerta kaikkiaan häviävän teille
-tietämättömille.
-
-Olen sairas. Anielkaa olen viime päivinä nähnyt vähän. Osaksi olen
-pysytellyt yläkerrassani päänkipuni takia, osaksi olen tahallani
-välttänyt häntä. Hänen täytyy tuntea, että olen suuttunut ja kannan
-vihaa. Se ei ole ollut helppoa, sillä silmäni tarvitsevat häntä kuten
-valoa. Mainitsin jo, että hänen luonteessaan taipumattomuuden ohella
-on eräänlaista hentoutta. Hän suorastaan ei voi kestää, että joku on
-hänelle suuttunut, ja koettaa kaikin keinoin lepyttää asianomaista.
-Hän on illoin hiljainen ja lempeä ja katsoo sinuun kuin lapsi, joka
-pelkää rangaistusta.
-
-Tämä on aina tavattomasti liikuttanut minua ja samalla hurmannut,
-koska olen kuvitellut, että jos tämän mielialan kestäessä avaan
-sylini, niin hän heittäytyy rintaani vasten, vaikkapa ei muusta
-syystä, niin lepyttääkseen suuttumustani. En ole voinut päästä irti
-näistä kuvitteluista, vaikka menneisyys ne kumoaakin. Vielä tälläkin
-hetkellä tuikkaa sydämeni pohjalla toivo, että kun vihdoinkin
-sovimme, niin tapahtuu jotakin, hän tekee jonkun myönnytyksen
-ja tulee minua likemmä. Samalla näen tässä molemminpuolisessa
-ristiriitaisuudessakin ikäänkuin Anielkan vaistomaisen tunnustuksen,
-hän ikäänkuin myöntää, että minulla on oikeus rakastaa häntä. Sillä
-jos hän tunnustaa rakkaudesta johtuvan tuskan, niin hänen täytyy
-tunnustaa itse rakkauskin. Tämä oikeus on hento kuin uni, vailla
-lihaa ja verta -- mutta sen avulla pelastan itseni täydellisestä
-haluttomuudesta ja siitä elän.
-
-
-Elokuun 2 p:nä.
-
-Olen saanut uuden kirjeen Klaralta. Kyllä hän nyt aavistaa jotakin,
-hänen sanansa henkivät sellaista myötätuntoa, että luulisi hänellä
-olevan tiedon siitä, miten onneton minä olen. En tiedä enkä utele
-rakastaako hän minua sisarena vaiko toisella tavalla -- tunnen vain,
-että hän rakastaa minua paljon. Vastasin hänelle sydämellisesti,
-kuten ainoastaan onneton ihminen tekee kirjoittaessaan ainoalle
-sielulle, joka suhtautuu häneen myötätuntoisesti. Klara aikoo
-Berliniin ja alkupuolella talvea Varsovaan. Hän pyytää minua tulemaan
-Berliniin vaikkapa pariksi päiväksi. Mutta en lähde, en tahdo erota
-surustani. Hauskaa tulee joka tapauksessa olemaan tavata Klara
-Varsovassa.
-
-Puhumme Anielkan kanssa jokapäiväisistä asioista tädin ja Celina
-rouvan läsnäollessa, jotteivät he huomaisi epäsopua välillämme.
-Kahden jäädessämme vaikenemme molemmat. Muutamia kertoja olen
-huomannut, että hänellä olisi ollut halua puhua, mutta arkuus on
-sulkenut hänen huulensa, ja minulla ei ole hänelle muuta sanomista
-kuin: "rakastan", ja se on sen rinnalla mitä tunnen, niin riittämätön
-ilmaisu, että se todella ei sano mitään. Tällä haavaa on minun
-rakkaudessani katkeruutta. Minua kiusaa alituisesti ajatus, että
-Jumala on suonut hänelle pienen sydämen ja että siinä onkin koko
-hänen luoksepääsemättömyytensä salaisuus. Nyt kun ajattelen asioita
-tyynemmin, tulen taasen siihen johtopäätökseen, että Anielkan tunne
-minua kohtaan on jonkinlainen yhdistys kiitollisuutta, sääliä ja
-muistoja, mutta tässä tunteessa ei ole minkäänlaista toimintavoimaa,
-se ei pysty mihinkään, ei edes tunnustamaan omaa olemassaoloaan. Se
-ei kunnioita itseään, vaan pitää itseään paheena, se häpeää itseään
-ja taistelee itseään vastaan. Minun tunteeni rinnalla on se kuin
-sinapin siemen verrattuna noihin alppeihin, jotka ympäröivät meitä.
-Anielkalta saattaa odottaa, että hän tekee kaikkensa tämän tunteen
-tukahuttamiseksi eikä suinkaan koeta sitä suurentaa. En toivo häneltä
-mitään, en odota mitään, ja vaikeaa on elää tässä tietoisuudessa!
-
-
-Elokuun 4 p:nä.
-
-Jonkun aikaa on sydämessäni ollut tunne, että Anielka, raivostuneena
-miehelleen, jonakin päivänä tulee minun luokseni ja sanoo: "Koska
-kerran olet maksanut minusta hinnan, niin tässä minä olen!" Taaskin
-turha toivo! Jotkut kiihkopäiset, ranskalaisten romaanien kasvattamat
-naiset saattaisivat menetellä sillä tavalla; ja niin menettelisi
-varmaan jokainen, jota salainen halu vetäisi rakastajan syliin ja
-joka vain hakisi toivottua tilaisuutta. Ei! Niin ei tee Anielka, ja
-minun päähäni on tuo ajatus voinut johtua ainoastaan siitä syystä,
-että olen ravinnut itseäni lukemalla samaisia pseudodraamoja,
-jotka kummittelevat naisten mielessä, kun heidän palavin halunsa
-itse asiassa on sanoa hyvästi hyveelleen. Ainoastaan sydän voisi
-johtaa Anielkan minun syliini -- ei keinotekoinen dramaattisuus,
-eivät suuret sanat eikä valheellinen intomieli. Ei siis tarvitse
-pelätäkään, että se tapahtuisi.
-
-Raskasta on miehen rakastaa toisen vaimoa syvästi ja todella,
-vaikkapa tuo nainen olisi arkipäiväisimmän ja mitättömimmän miehen
-vaimo. Mutta ylivoimaiseksi käy onnettomuus, kun hän rakastaa siveää
-naista. Minun ja Anielkan suhteessa on jotakin outoa, jotakin josta
-en ole lukenut enempää kuin kuullut puhuttavankaan. Siitä ei ole
-mitään ulospääsyä, tarinalla ei ole mitään loppua. Ratkaisu, tuli
-se sitte eron tai toiveiden toteutumisen muodossa, on aina jotakin
--- mutta tämä on väsyttävää kiertämistä alituisesti saman asian
-ympärillä. Jos Anielka pysyy sinä, mikä hän nyt on, enkä minä lakkaa
-rakastamasta häntä, niin on edessämme loppumatonta tuskaa eikä
-mitään muuta. Ja minä olen epätoivoisen varma siitä, että hän kestää
-järkähtämättömyydessään ja minä myös.
-
-Jos hänen sydämensä on pieni, niin ei se ole hänelle vaikeaakaan.
-Minä olen enemmän kuin kerran koko sielustani halunnut heittää
-ikeen hartioiltani, mutta en voi. Monasti olen päättänyt, että
-täytyy voida. Monasti olen kamppaillut itseni kanssa ja ponnistellut
-kuin hukkuva, jonka pelastus on kysymyksessä. Monasti olen jo
-luullut päässeenikin johonkin tulokseen, mutta sitte olen nähnyt
-hänet esimerkiksi ikkunasta ja samassa olen taasen hyväillyt häntä
-silmilläni ja sydämeni on vallannut sellainen hätä, että tunteeni
-syvyys äkkiä on ollut mittaamaton, kuten myrsky-yönä pilvien
-syvyydet, kun salama on hajoittanut pimeyden.
-
-Oi mikä piina joutua tekemisiin hyveen kanssa, joka on armoton ja
-kylmä kuin kirjaimellinen totuus!
-
-Mutta vaikkei Anielkalla olisi sydäntä ensinkään, rakastaisin häntä,
-kuten rakastaisin ainoaa lastani, vaikka se olisi raajarikko.
-
-Sellaisten asianhaarojen vallitessa ihminen ainoastaan enemmän säälii
-ja kärsii.
-
-
-Elokuun 5 p:nä.
-
-Kuinka riittämättömäksi ja kurjaksi mittapuuksi terve järki käykään,
-kun on kysymyksessä todella suurten, nerokkaiden tai kauheiden
-asioiden arvioiminen. Sama järki, joka tavallisissa oloissa niin
-erinomaisesti täyttää tehtävänsä, käy silloin vanhaksi narriksi kuin
-Polonius. Tavallinen porvarillinen etiikka ei mielestäni sekään
-sovi mittapuuksi suurelle intohimolle. Joka niin harvinaisessa,
-niin tavattomassa tunteessa kuin minun näkee ainoastaan erinäisten
-pykälien rikkomista -- eikä näe mitään muuta, ei että tällainen
-tunne on elementti, osa korkeampaa voimaa, joka vaikuttaa
-ulkopuolella Pienten määräysten, osa sitä jumalallista, mittaamatonta
-luomisvoimaa, johon kaikki oleminen perustuu -- joka ei näe tätä
-kaikkea, se on auttamattomasti sokea pikkusielu... Itse asiassa
-Anielka näkee rakkauteni ainoastaan tuossa valossa! Luultavasti hän
-monasti ajattelee, että minun kumminkin kerran täytyy kunnioittaa
-häntä hänen menettelynsä vuoksi ja minun -- Jumala tietää, etten sano
-tätä sentähden, että on kysymys itsestäni, vaan aivan objektiivisesti
-katsoen -- minun täytyy monasti torjua luotani ylenkatse, joka
-minussa herää häntä kohtaan, ja monasti puhelen hengessä hänelle:
-"Käyttäisitkin toista mittapuuta, sillä nykyinen mittapuusi ei ole
-arvosi mukainen!" Kunnioittaisin häntä sata kertaa enemmän, jos hän
-voisi katsella -- jollei meidänkään suhdettamme -- niin rakkautta
-yleensä toisessa valossa.
-
-
-Elokuun 6 p:nä.
-
-Tämä Gastein näkyy sentään olevan terveellinen paikka. Huomasin
-tänään, että vuorituulet ovat saaneet Anielkan päivettymään ja että
-hän näyttää terveeltä, kumma kyllä, kun häneltäkään ei suinkaan ole
-puuttunut huolta ja surua. Tuskallinen on hänelle ollut erimielisyys
-hänen miehensä kanssa, ja kova kolaus oli hänen ylpeydelleen, että
-Kromicki ryhtyi minun kanssani rahasuhteisiin. Minun rakkauteni tuo
-sekin osaltaan hänen sieluunsa ristiriitaa ja kalvaa hänen rauhaansa.
-Tästä kaikesta huolimatta henkivät hänen hienot kasvonsa terveyttä.
-Poskilla on entistä enemmän väriä. Muistan kuinka hän alkukesästä
-aivan silmin nähden heikkeni -- ja muistan kuinka hiukseni nousivat
-pystyyn pelosta, kun ajattelin, että hänen terveytensä, ehkäpä
-hänen elämänsä on vaarassa. Nyt ainakaan ei siitä ole pelkoa. Jos
-tietäisin, että hän vastaisuudessa tulee kohtelemaan minua entistä
-tylymmin, ettei hän vähääkään välitä minusta ja rakkaudestani,
-mutta sensijaan tulee terveeksi, niin minä sanoisin: "Ole sinä vain
-välittämättä, ole sinä vain armahtamatta, kunhan pysyt terveenä!"
-Todellinen, kiteytynyt tunne synnyttää ihmisessä onnen kaipuun, mutta
-siitä saa myöskin alkunsa hellyys, tuska ja suuri kiintymys.
-
-Eilen oli Anielka pannut ylleen jonkun tyttöpuvuistaan tai aivan
-samantapaisen. Huomasin sen paikalla, ja koko menneisyys astui
-ilmielävänä silmieni eteen. Jumala ties mikä minulle tulikaan!...
-
-
-Elokuun 7 p:nä.
-
-Täti on aikoja sitte leppynyt Anielkalle. Hän rakastaa häntä
-niin, että jos minä kuolisinkin ja vain Anielka jäisi eloon, niin
-hänellä vielä olisi tehtävää elämässä. Tänään minun kelpo tätini
-rupesi murehtimaan, että Anielka alituiseen istuu kotona eikä tunne
-ympäristöstä muuta kuin tien Wildbadin ja Hofgasteinin välillä.
-
--- Jos minulla vain olisi paremmat jalat, sanoi hän, -- niin
-kävelisin kanssasi yhtämittaa. Mutta miehesi velvollisuus olisi ollut
-tutustuttaa sinua seutuun, hän kun muutenkin lensi ulkona aamusta
-iltaan.
-
-Anielka riensi vakuuttamaan, että hänen on hyvä kotona ja ettei hän
-kaipaa liikettä. Tämän kuultuani lausuin välinpitämättömästi:
-
--- Minähän en tee mitään muuta kuin kävelen, saatan siis aina
-olla Anielkan seurana ja näyttää hänelle kaikkea mikä vain on
-mieltäkiinnittävää, ainakin likettyvillä.
-
-Ja hetken perästä lisäsin vieläkin välinpitämättömämmin:
-
--- Tässä ei pitäisi, minun nähdäkseni, olla mitään sopimatontakaan.
-Kylpypaikoissa tuttavatkin lähtevät yhdessä kävelylle, saatikka sitte
-sukulaiset.
-
-Anielka ei vastannut, mutta täti ja Celina rouva asettuivat kokonaan
-minun puolelleni. Olinkin aivan oikeassa.
-
-Huomenna meidän on määrä yhdessä lähteä Schreckbrückelle.
-
-
-Elokuun 8 p:nä.
-
-Me olemme tehneet sopimuksen, ja meille molemmille alkaa nyt uusi
-elämä. Se ei ole sellainen, jommoiseksi sitä kuvittelin, mutta minun
-täytyy mukautua siihen. Kaikki tulee tästä puoleen olemaan valoisaa,
-rajoitettua. Mitään uutta en odota, mutta saan katon pääni päälle...
-
-
-Elokuun 9 p:nä.
-
-Eilen me illansuussa läksimme Schreckbrückelle.
-
-Täti ja Celina rouva olivat aluksi mukana, mutta heti putousten
-ohi päästyä jäivät he penkille istumaan, ja me jatkoimme matkaa.
-Tunsimme molemmat, että meillä on vakavaa puhuttavaa. Koetin aluksi
-näyttää Anielkalle erinäisiä paikkoja ja mainita niiden nimiä, mutta
-tuskin olin maininnut Schareckin, kun ymmärsin ajatustemme olevan
-niin kokonaan toisaalla, että vaikenin. Saatoimme ainoastaan puhua
-itsestämme tai vaieta. Ja kauvan me kuljimme ääneti. Se oli minulle
-kaikin puolin edullista, sillä minä sain nyt aikaa hillitäkseni
-hermostusta ja levottomuutta, joka aina valtaa ihmisen vakavien
-hetkien edellä. Koetin kaikin keinoin päästä kylmäverisyyteen
-ja onnistuinkin siinä määrin, että päätin puhua rakkaudestani
-järkevästi, tyynesti ja luonnollisesti, aivan kuin se olisi ollut
-tuttu, tunnustettu ja sovittu asia. Kokemus on opettanut minulle,
-että hetken mielialalla on suuri vaikutus naiseen. Mikään ei naiselle
-merkitse niin paljon kuin sävy, millä keskustelu tapahtuu, ja
-jos mies esimerkiksi rakkaudentunnustusta tehdessään käyttäytyy,
-ikäänkuin koko maailma sillä hetkellä uhkaisi romahtaa alas, jos
-hän on säikähtynyt ja suunniltaan ja luulee tekevänsä jotakin
-aivan kuulumatonta, niin hänen säikähdyksensä siirtyy naiseenkin.
-Päinvastaisessa tapauksessa käy päinvastoin. Rakkauden tunnustaminen
-tapahtuu tosin silloin vähemmin juhlallisesti, mutta sensijaan
-luontevammin ja herättää vähemmin vastarintaa.
-
-Minä puolestani tosin jo olin tehnyt tunnustukseni. Tarkoitukseni
-olikin ainoastaan saada vältetyksi, että Anielkan koko sielu
-nousisi vastarintaan heti minun lausuessani ensimäistä rakkauden
-sanaa. Olisihan se kaikiksi ajoiksi tehnyt keskustelun välillämme
-mahdottomaksi, ja meidän täytyi kun täytyikin saada puhua, meidän
-täytyi saada selvittää suhteitamme. Ottaen tämän kaiken lukuun
-virkoin niin tyynesti kuin taisin:
-
--- Sinä varmaankaan et tiedä, Anielka, kuinka syvästi minua haavoitit
-matkasuunnitelmillasi. Minä tunnen selvästi, että mainitsemasi syy
-oli vain tekosyy ja että minä olin todellinen. Yhden ainoan asian
-olit unohtanut ottaa lukuun: miten minun kävisi. Tiedätkö, että
-itse matkasi olisi ollut minulle vähemmin vaikea kestää kuin se
-ajatus, ettet ensinkään ottanut lukuun miten minun käy. Sanot ehkä,
-että ajattelit minun parastani, että tahdoit parantaa minut. Älä
-puhukaan! Ei minua paranneta sillä tavalla, se lääke voisi käydä
-vaarallisemmaksi kuin luuletkaan.
-
-Silmänräpäyksessä nousi polttava puna Anielkan kasvoille. Nähtävästi
-sanani olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen. Ties mitä hän olisi
-vastannut, jollei ulkonainen tapaus juuri samalla hetkellä olisi
-katkaissut hänen ajatuksensa lankaa. Tiepuolesta kohosi äkkiä yksi
-noita onnettomia kretiinejä, joita Gasteinin seutuvilla on niin
-paljon. Hänellä oli ääretön pää, kaula täynnä paisumia, ja hänen
-katseensa oli eläimellinen. Käsiään liikutellen rupesi hän kerjäämään
-almua. Hän oli kohonnut korkeasta heinästä niin äkkiä, että Anielka
-huudahti pelästyksestä. Kului muutama minuutti, ennenkuin hän tyyntyi
-ja löysi rahaa, jota ei minulla sattunut olemaan mukanani ensinkään.
-Tänä aikana oli sanojeni vaikutus ehtinyt heiketä. Kun hetkisen
-olimme jatkaneet matkaa, virkkoi hän surullisena, mutta lempeästi:
-
--- Sinä olet usein tehnyt minulle vääryyttä, mutta et milloinkaan
-kuten nyt. Sinä luulet, että kaikki luistaa minulta niin helposti ja
-ettei minulla ole sydäntä, mutta minun ei ole ensinkään parempi kuin
-sinun...
-
-Hän ei voinut jatkaa. Suoneni takoivat kuin vasarat. Minä
-luulin, että jos nyt tahdon, niin voin pakoittaa hänet lausumaan
-tunnustuksensa.
-
--- Kaiken nimessä, mikä sinulle on kallista, lausuin, -- sano
-minulle, mitä tarkoitat!
-
--- Tarkoitan, että koska olen onneton, niin anna minun pysyä edes
-kunniallisena. Leon hyvä, minä rukoilen sinua -- armahda minua!
-Sinä et tiedä miten onneton minä olen. Minä olen valmis uhraamaan
-sinulle kaikki, paitsi kunniaani. Älä pyydä minua luovuttamaan tätä
-pelastukseni viimeistä oljenkortta, sillä sitä ei voi, sitä ei ole
-lupa uhrata. Oi Leon, Leon...!
-
-Ja kädet ristissä katseli hän minuun vavisten kuin lehti, silmissä
-rukous ja kyyneleet. En tiedä... jos sinä hetkenä olisin sulkenut
-hänet syliini, niin hän ehkä ei olisi jaksanut vastustaa, vaikkapa
-sitte olisi kuollut häpeästä ja tuskasta.
-
-Mutta minä menettelin kuin mies, joka rakastaa yli kaiken: minä
-unohdin itseni ja näin ainoastaan hänet. Ja minä laskin hänen
-jalkainsa juureen himoni, haluni ja itsekkyyteni. Mitäpä ne kaikki
-olivat hänen rinnallaan! Rakastettu nainen, joka puolustaa itseään
-suuren tuskan kyynelillä, on voittamaton. Tartuin hänen molempiin
-käsiinsä ja suutelin niitä hellästi ja kunnioittavasti.
-
--- Sinun tahtosi tapahtuu, lausuin, -- sen vannon rakkauteni kautta!
-
-Emme kumpikaan voineet puhua hyvään aikaan. Myönnän suoraan, että
-tänä hetkenä tunsin olevani parempi ja jalompi kuin milloinkaan.
-Muistutin ihmistä, joka vaikeassa taudissa on päässyt yli ratkaisevan
-käänteen: hän on hyvin väsynyt, mutta samalla hän iloitsee siitä,
-että nyt pääsee takaisin elämään. Hetken perästä rupesin puhumaan ja
-puhuin tyynesti ja lempeästi, en ainoastaan rakastuneena miehenä,
-vaan lähimpänä ystävänä, jolle rakastetun onni on kalliimpi kaikkea
-muuta.
-
--- Sinä et tahdo poiketa syrjäpoluille, lausuin, -- enkä minä
-suinkaan tahdo houkutella sinua tieltäsi. Sinä olet muuttanut minut,
-ja kaikki tuskat, joita olen läpikäynyt, ovat nekin kasvattaneet
-minua. Sinä olet saattanut minut ymmärtämään, että toinen asia on
-himoita, toinen rakastaa. En lupaa lakata rakastamasta sinua, sillä
-sitä en voi, ja minä pettäisin sekä itseäni että sinua, jos menisin
-sellaista lupaamaan. Sinä olet minun elämäni. En lausu sitä missään
-huumeessa, puhun kuin mies, joka tuntee itsensä ja joka hyvin
-tietää mikä on totta, mikä valetta. Mutta minä tulen rakastamaan
-sinua, ikäänkuin sinä jo olisit kuollut ja ikäänkuin rakastaisin
-sieluasi. Suostutko siihen, Anielkani? Tämä rakkaus on äärettömän
-surumielinen, mutta se on taivaallinen. Sellaisen voit ottaa vastaan
-ja sellaisen voit suoda minulle takaisin. Minä otan sinut tällä
-hetkellä vaimokseni, ja valani on yhtä luja kuin jos vannoisin sen
-alttarin juurella. En ikinä nai ketään, elän yksin sinulle ja sieluni
-on sinun. Rakasta sinäkin minua, ikäänkuin jo olisin kuollut. En
-pyydä sinulta mitään muuta, mutta tätä älä kiellä minulta, sillä se
-ei ole synti. Jos epäilet, niin voit kysyä rippi-isältäsi. Oletko
-lukenut Dantea? Muista että hänkin oli naimisissa, mutta hän rakasti
-kuitenkin Beatricea juuri sillä rakkaudella, mitä minä sinulta
-pyydän. Hän lausui julki tunteensa, ja kuitenkin pitää kirkko hänen
-runoelmaansa miltei pyhänä. Jos rakastat minua tällä tavalla, niin
-anna minulle kätesi, ja vallitkoon meidän välillämme tästä puoleen
-ikuinen sopu, ikuinen rauha.
-
-Anielka ojensi minulle hetken vaiettuaan kätensä.
-
--- Minä olen aina pitänyt sinusta, sanoi hän, -- ja lupaan koko
-sielustani ja mielestäni, että aina pidän.
-
-Minuun, suoraan sanoen, koski tuo: pidän. Se oli minulle liian vähän
-ja tuntui tällä hetkellä riittämättömältä. En kuitenkaan puhunut
-mitään. Sana "rakkaus" peloittaa häntä vielä, ajattelin. Hänen
-täytyy tottua siihen. Mutta kun tarkoitamme samaa, niin kannattaako
-nimen tähden hämmentää sitä sopua ja rauhaa, jonka vihdoinkin,
-pitkien väärinymmärrysten, suuttumusten, vaivojen ja kärsimysten
-perästä olemme saavuttaneet? Olemme molemmat niin väsyneet ja levon
-tarpeessa, että kannattaa tehdä uhrauksiakin lepomme hyväksi.
-
-Tämä varjo muuten pian hävisikin, kun ajattelin, että tuo rakas
-olento kuitenkin nyt kuuluu minulle, että hän on henkinen, uskollinen
-vaimoni. Olisin antanut mitä tahansa, jos suoraan kysymykseeni:
-"Oletko sinä omani?" olisin saanut hänen myöntävän vastauksensa.
-Ja minä olisin tahtonut kysyä sitä sata kertaa päivässä enkä
-koskaan olisi saanut vastauksia tarpeekseni, mutta tällä hetkellä
-en uskaltanut peloittaa häntä. Minä, joka yleensä ymmärrän kaikki,
-en tahtonut saada päähäni, kuinka vaikea naisen -- ja varsinkin
-sellaisen naisen kuin Anielka -- on lausua muutamia sanoja, vaikka
-niiden sisällys on aivan tuttu ja tunnustettu. Olihan itse asiassa
-kaikki mitä hän puhui, vakuuttanut minulle, että hän rakastaa minua,
-olihan hän suostunut antamaan sielunsa minulle -- mitä minä muuta
-saatoinkaan toivoa?
-
-Käytyämme Schreckbrückellä palasimme kotiin. Matkalla puhelimme
-uudesta asemastamme samalla tavalla kuin ihmiset tutustuvat uuteen
-huoneustoon ja koettavat kotiutua siinä. Se vaati jonkun verran
-ponnistelua, vapautemme sai tyytyä erinäisiin rajoituksiin. Mutta
-sekin tuotti minulle iloa, sillä minä kuvittelin, että tällaiselta
-mahtaa tuntua ensimäisinä aikoina häiden jälkeen, kun vastanaineet
-tuntevat olevansa ikiajoiksi sidotut toisiinsa, mutta vielä ovat
-molemmin puolin tottumattomat. Puhuin hänen kanssaan paljon,
-meistä molemmista. Koetin tuoda esiin suhteemme koko pyhyyden ja
-puhtauden ja valaa häneen luottamusta ja rauhaa. Hän kuuntelikin
-minua onnellisena ja valoisana, tuontuostakin luoden minuun ihanan
-katseensa. Luonnossa vallitsi sama rauha kuin meidän sieluissamme.
-Aurinko oli jo laskenut. Iltarusko peitti alpit, ja niiden purppura
-heijastui hänen kasvoillaan.
-
-Tarjosin hänelle käsivarteni, hän otti sen ja me astelimme rinnan.
-
-Äkkiä huomasin hänen kulkevan ikäänkuin peläten jotakin ja kalpenevan
-kuin vaate. Sitä ei kestänyt kuin hetken, mutta hänen pelästyksensä
-oli niin ilmeinen, että minäkin suuresti säikähdin ja rupesin
-kyselemään mikä häntä vaivasi.
-
-Aluksi ei hän tahtonut sanoa mitään, mutta kun minä panin hänet
-oikein kovalle, tunnusti hän, että onneton kretiini oli tullut hänen
-mieleensä. Hän pelkäsi, että tämä uudestaan äkkiarvaamatta astuisi
-esiin.
-
--- En itsekään tiedä miksi, selitti hän, -- mutta hän teki minuun
-kauhean vaikutuksen, ja minua hävettää tunnustaa, että hermoni ovat
-niin uppiniskaiset. En saa häntä mielestäni enkä millään tahtoisi
-nähdä häntä uudestaan.
-
-Rauhoitin häntä ja vakuutin, että hän minun suojassani on turvassa.
-Jonkun aikaa hän vaistomaisesti vielä levottomana katseli tiepuoleen,
-mutta pian keskustelumme haihdutti vastenmielisen vaikutuksen. Oli jo
-pimeä, kun pääsimme putousten kohdalle, mutta ilta oli harvinaisen
-lämmin. Torille Straubingerin hotellin edustalle oli kokoontunut
-paljon kansaa kuulemaan kiertäviä harpunsoittajia. En tiedä kuinka
-laakso tänään lieneekin niin muistuttanut Italiaa. Tuli mieleeni
-miten joskus Roomassa, kun illoin olin astellut Pinciolla, olin
-ajatellut Anielkaa ja kuvitellut kuinka onnellinen olisin, jos hän
-olisi rinnallani. Tuossa lepäsi nyt hänen kätensä käsivarrellani, ja
-vielä likempänä minua oli hänen sielunsa.
-
-Saavuimme kotiin mitä suloisimmassa rauhassa ja sovussa.
-
-
-Elokuun 10 p:nä.
-
-Olen tänään koko päivän miettinyt sanoja, jotka Anielka
-kävelymatkallamme lausui minulle. Varsinkin hänen huudahduksensa:
-"sinä et tiedä kuinka onneton minä olen!" piti mieltäni ikäänkuin
-kahleissa. Miten paljon hätää ja tuskaa tuohon lauseeseen
-sisältyikään -- mikä välitön tunnustus, ettei hän rakasta eikä voi
-rakastaa miestään ja että hänen sydämensä vastoin kaikkea tahdon
-ponnistelua kuuluu minulle! Jos olen arvannut oikein, niin hän
-todella on ollut yhtä onneton kuin minä. "Ollut", sanon, sillä hän ei
-enään ole. Nyt hän voi sanoa: "Pidän valani ja pysyn kunniallisena --
-loput jätän Jumalan käsiin."
-
-
-Elokuun 11 p:nä.
-
-Huomaan ettei minulla ole oikeutta vaatia eikä odottaa, että hän
-uhraisi minulle kaikki. Rakkauden tähden ei uhrata kaikkea, se on
-varma. Jos minä esimerkiksi olisin ollut riidassa Kromickin kanssa
-ja Anielka meidän rakkautemme nimessä olisi käskenyt minun polvistua
-hänen eteensä ja pyytää häneltä anteeksi, niin en olisi tehnyt sitä.
-Ajatus on mahdoton ja hullunkurinen, mutta se nostaa veren päähäni.
-Ei Anielka, olet oikeassa: on asioita, joita ei rakkauden takia saa
-eikä ole lupa uhrata.
-
-
-Elokuun 12 p:nä.
-
-Tänä aamuna kävimme Windischgrätzhöhellä. Koska sinne on kolmen
-neljännestunnin matka, olin hankkinut Anielkalle hevosen ja talutin
-sitä suupielistä. Astellessani pitelin toista kättäni hevosen
-kaulalla ja tulin siinä koskettaneeksi Anielkan pukua. Noustessaan
-hevosen selkään oli hän hetkisen nojannut minuun, ja heti paikalla
-oli entinen minäni herännyt eloon. Saadakseni sen tapetuksi täytyisi
-minun hävittää ruumiini ja olla ainoastaan henki. Olen luvannut
-hallita himoni ja haluni ja teenkin sen, mutta en ole luvannut, ettei
-niitä olisi, koska yhtä hyvin voisin luvata, etten hengitä. Jollen
-koskettaessani Anielkan kättä tuntisi enempää kuin koskettaessani
-puupalasta, osoittaisi se, etten rakasta häntä, ja silloinhan
-kaikki sitoumukset olisivat turhat. En valehdellut, kun sanoin
-Anielkalle, että hänen vaikutuksestaan olen uudesta syntynyt, mutta
-en määritellyt yksityiskohdittain millä lailla olin muuttunut. Itse
-asiassa olen ainoastaan hillinnyt itseäni. Olen uhrannut koko onnen
-saadakseni omistaa edes puolet siitä. Olen katsonut paremmaksi
-omistaa Anielkan tällä tavalla kuin kokonaan olla häntä vailla.
-Jokainen joka on rakastanut naista, ymmärtää minut helposti. Jos
-intohimot ovat, kuten väitetään, koiria, niin minä kyllä olen valmis
-kahlehtimaan ne ja kiusaamaan niitä nälällä, mutta minun vallassani
-ei ole estää niitä riuhtomasta kahleissaan ja ulvomasta.
-
-Tiedän tarkalleen mitä olen luvannut ja pidän lupaukseni. Täytyyhän
-minun, eihän Anielkan järkkymättömyys suo sijaa valinnalle minnekään
-päin. Pysyn kurissa yksin siitäkin syystä, että pelkään menettäväni
-mitä minulle on annettu. Olen ehkä liiankin varovainen, koska pelkään
-karkoittavani linnun, joka minun silmissäni näyttäytyy rakkautena,
-mutta hänen silmissään ystävyytenä. Hänen sanansa "minä pidän"
-eivät mene mielestäni, sillä ne vaikuttivat kuin pieni pisto, joka
-myöhemmin rupeaa ärtymään. Silloin olivat sanat tuntuneet minusta
-liian pieniltä, nyt ne tuntuvat liian lasketuilta ja varovaisilta.
-Omituinen piirre naisen luonteessa, ettei hän tahdo mainita asioita
-nimeltä! Minä lausuin Anielkalle selvästi pyyntöni, ja hän ymmärsi
-yhtä selvästi mitä tarkoitin, ja kuitenkin hän antoi tunteelleni
-ystävyyden nimen, ikäänkuin puhdistaakseen menettelynsä sekä minun
-silmissäni että oman itsensä ja Jumalan silmissä.
-
-Tosin tuollaista maasta irtirevittyä tunnetta saattaa nimittää
-miksi tahtoo. Tunnustan sen katkeralla, alakuloisella mielellä.
-Yllämainittu laskevaisuus on ominainen hyvin puhtaille naisluonteille
-ja johtuu varmaan niiden tavattomasta kainoudesta, mutta
-jalomielisyydelle ei se suo sijaa. Tekisi mieleni mennä Anielkan luo
-ja sanoa hänelle: "Minä olen sinun tähtesi tappanut puolen olentoani,
-ja sinä voit tulkita tunteeni väärin -- sopiiko sellainen?" Hengessä
-lausun hänelle tämän haikealla mielellä. Rakkautta on niin vaikea
-ymmärtää ilman hyvyyttä, ilman uhreja.
-
-Windischgrätzhöhellä tänään puhelimme kuten likeiset, rakkaat ystävät
-puhelevat, mutta rakkaat sukulaiset olisivat voineet puhella samalla
-tavalla. Jos olisimme lähteneet kävelyretkelle ennen sopimustamme,
-olisin yrittänyt suudella hänen käsiään, jalkojaan tai vaikkapa
-hetkiseksi riistää hänet syliini -- nyt astelin hänen rinnallaan
-tyynenä ja katsellen häntä silmiin kuin ihminen, joka ei uskalla
-räpäyttää edes kulmakarvojaan. En puhunut hänelle mitään, en edes
-tästä henkisestä rakkaudestamme. Osaksi toivoin pidättyväisyydelläni
-pääseväni hänen suosioonsa ja voittavani hänen luottamuksensa.
-Äänettömyydelläni lausuin hänelle: "Et tule pettymään minun suhteeni.
-Tyydyn vaikka vähempäänkin kuin lupa olisi, mutta sopimustamme en
-riko."
-
-Hiukan kovalta sentään tuntuu, kun uhrauksesi otetaan vastaan yhtä
-auliisti ja nopeasti kuin sinä olet sen tehnyt. Ehdottomasti lausut
-silloin hengessä rakastetullesi: "Koetappa sinäkin kerran uhrata
-jotakin!"
-
-Minä lausuin tämän, mutta turhaan.
-
-Mitä seurauksia tästä nyt sitte on? Minulle pelkkää pettymystä.
-Olin ajatellut, että kun nyt olemme tehneet sopimuksen, niin minä
-määrätyn piirini sisäpuolella saan liikkua vapaasti kuin lintu, saan
-toistaa sanaa "rakastan" aamusta iltaan ja kuulla sitä toistettavan
-aamusta iltaan. Olin ajatellut, että nyt saan korvauksen kaikista
-kärsimyksistäni, koko tästä tuskien ajasta, että nyt todella
-hallitsen kuningaskuntaani. Mutta sensijaan käy näköpiirini yhä
-ahtaammaksi ja sieluun nousee epäilys. Minä kysyn itseltäni: mitä
-minä olen voittanut?
-
-Koetan kuitenkin karkoittaa epäilyksen luotani. Ei, jotakin olen
-sittenkin voittanut! Näenhän hänen kasvojensa säteilevän onnesta,
-näenhän hänen hymyilevän, näenhän hänen katseensa luottamuksella
-kohtaavan katseeni. Jos minusta vastaiseksi tuntuu ahtaalta ja
-epäkodikkaalta uudessa talossani, niin johtuu se siitä, että vielä
-olen tottumaton siihen.
-
-Ennen ei minulla ollut edes kattoa pääni päällä -- ja jollen vielä
-näe mitä olen voittanut, niin sensijaan tiedän, etten ole mitään
-kadottanut. Ja sitä en milloinkaan unohda.
-
-
-Elokuun 14 p:nä.
-
-Täti alkaa puhua kotimatkasta. Hänen on ikävä Ploszowiin. Kysyin
-Anielkalta joko hän tahtoo pois. Hän sanoi tahtovansa, ja niin tahdon
-minäkin. Ennen liittyi mielestäni paikanmuutokseen aina outoja,
-salaperäisiä toiveita. Nyt en enään toivo mitään, mutta Ploszowiin
-liittyy niin paljon kalliita muistoja, että minäkin mielelläni palaan
-sinne.
-
-
-Elokuun 16 p:nä.
-
-Päiväni alkavat kulua yksitoikkoisessa menossa. Minä mietiskelen
-ja lepään. Usein ovat ajatukseni alakuloiset, usein ne katkeavat,
-mutta sieluni oli jo niin väsyksissä, että sittenkin nautin tästä
-levosta. Minun on kun onkin parempi kuin ennen. Olemme paljon yhdessä
-Anielkan kanssa. Luemme ja keskustelemme luetun johdosta. Kaikki
-mitä minä sanon, tarkoittaa ainoastaan meidän rakkautemme piirin
-määräämistä, sen ja siihen kuuluvien seikkain lujittamista, mutta
-ihmeekseni huomaan, etten koskaan puhu suoraan siitä. Olisiko pelko,
-joka pidättää naista mainitsemasta asioita niiden oikealla nimellä,
-tarttunut minuunkin? En itsekään tiedä miksi niin on, todennan
-ainoastaan asian. Se surettaa minua, ajoittain suurestikin -- mutta
-samalla iloitsen, sillä näen, että Anielka on tyytyväinen, jopa
-enemmänkin: hänen rakkautensa minuun kasvaa. Saadakseni henkisen
-liittomme niin lujaksi kuin mahdollista olen ruvennut puhumaan
-hänelle itsestäni. Olen nimittäin ajatellut, ettemme sopimuksemme
-mukaan saisi salata toisiltamme mitään. Ainoastaan sellaiset asiat,
-jotka voisivat loukata hänen hienotunteisuuttaan ja naisellista
-arkuuttaan, olen jättänyt kertomatta. Mutta sensijaan olen koettanut
-johdattaa häntä siihen sisälliseen draamaani, joka on seuraus
-skeptillisyydestäni ja kaikesta elämän pohjan puutteesta minussa.
-Sanoin hänelle suoraan, ettei minulla elämässä ole mitään muuta kuin
-hänen sielunsa. Kerroin myöskin mitä olin läpikäynyt, siitä kun
-hän meni naimisiin, mitä mielenmullistuksia minussa oli tapahtunut
-ja mitä sydämeni oli kärsinyt senjälkeen kun palasin Ploszowiin.
-Tämän kaiken lausuminen oli minulle sitä mieluisempaa, kun näin
-kaiken luottamuksen ja ystävyyden varjossa saatoin lausua hänelle:
-olen aina rakastanut sinua, ja sinä tulet aina olemaan minulle
-rakkain maailmassa. Hän antoi tunnustusten muodon pettää itseään ja
-kuunteli -- ikäänkuin ei olisi ollut kysymys hänestä -- heltyneenä,
-myötätuntoisena ja ehkäpä nautinnolla. Näin kyynelten täyttävän
-hänen silmänsä, poven nousevan ja laskevan, koko hänen olentonsa
-riensi syli auki minua vastaan, ikäänkuin sanoakseen: "Tule tänne,
-sinun täytyy vihdoinkin saada osaksesi vähän onnea!" Minä vastasin
-hänelle katseellani: "En enään pyydä mitään, antaudun kokonaan sinun
-armoillesi."
-
-Tein nämä tunnustukset myöskin totuttaakseni Anielkaa siihen, että
-suhteen meidän välillämme täytyy olla tällainen. Tahdoin jotenkuten
-pakoittaa häntä palkitsemaan luottamustani ja kertomaan mitä tänä
-aikana oli liikkunut hänen päässään ja mielessään. Mutta siihen en
-päässyt. Koetin kysellä, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa
-ja hänen oli niin vaikea olla, että minun täytyi heittää kyselyni.
-Ollakseen suora olisi hänen täytynyt ilmoittaa mitä hän tunsi minua
-kohtaan ja mikä oli hänen suhteensa mieheensä. Siihen minä juuri
-olisin tahtonut saattaa hänet, mutta sekä hänen arkuutensa omassa
-asiassaan että hienotunteisuutensa Kromickia kohtaan eivät sallineet
-sitä.
-
-Minä ymmärrän nämä asiat täydellisesti, mutta silti hiipii katkeruus
-mieleeni. Pessimismini sanoo: "Sinä saat yksinäsi maksaa kulut
-suhteestanne. Sinä annat hänelle kaikki ja saat tuskin mitään sijaan.
-Erehdyt luullessasi, että hänen sielunsa olisi sinun, pysyyhän se
-sinulta aivan suljettuna -- mitä siis itse asiassa omistat?" Ääni on
-oikeassa -- saatan ainoastaan panna toivoni tulevaisuuteen.
-
-
-Elokuun 17 p:nä.
-
-Mickiewiczin sanat: "Ja minä tunsin onnettomuudekseni vain
-puolta vapahdusta" palaavat yhtämittaa mieleeni. Ja vaikken
-puoli-vapahduksessani näkisikään kaikkia niitä puutteita, jotka
-nyt näen, niin en sittenkään saisi täydellistä rauhaa. Se olisi
-mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, etten enään halajaisi
-enempää, nimittäin että lakkaisin rakastamasta. Yhä useammin palaavat
-minulle epätoivon hetket, jolloin näen, että olen joutunut uuteen
-umpisolaan. Totta on, että olen saanut huojennusta sietämättömäksi
-käyneessä tuskassani. Mutta huojennus ei ole samaa kuin tuskan
-loppuminen. Kun janoinen arapialainen erämaassa ottaa suuhunsa
-kiven veden asemesta, niin ei hän sillä saa janoansa sammumaan,
-hän ainoastaan pettää janoaan. Kysyä sopii, enkö minäkin vain petä
-itseäni. Minussa on taasen kaksi ihmistä: katselija ja näyttelijä,
-ja taasen arvostelee edellinen jälkimäistä ja tekee hänestä usein
-pilkkaa. Skeptikko Ploszowski, samainen Ploszowski, joka ei suinkaan
-järkkymättömästi usko sielun olemassaoloon ja joka kuitenkin
-on rakastunut sieluun, tekee minuun naurettavan vaikutuksen.
-Mikä tuo suhteeni Anielkaan oikeastaan on? Eiköhän vain kipeän
-kiihkomieleni keinotekoinen tuote. Nyt minä vasta olenkin kuin
-lintu, joka laahaa toista siipeään maassa. Puolet omasta itsestäni
-olen tuominnut makaamaan halvattuna, elän puoli-elämää ja komennan
-itseäni rakastamaan ainoastaan puolella rakkaudella. Turha komento!
-Eroittaa halajaminen rakkaudesta on yhtä mahdotonta kuin eroittaa
-ajatteleminen olemassaolosta. Niin kauvan kuin olen ihminen,
-täytyy minun ajatella ihmisen lailla, ja rakastaa saatan niinikään
-ainoastaan ihmisen lailla. Ihanteellisimmat kaikista tunteista,
-uskonnolliset, vaativat nekin ilmaisua sanojen, polvistumisen, pyhien
-esineiden suutelemisen muodossa. Ja minä olen tahtonut eroittaa
-rakkaudesta naiseen kaiken lihaksitulon, kaiken yhteyden maan kanssa,
-ja vaatinut, että se maailmassa esiintyisi täydelleen taivaallisena.
-
-Mitä rakkaus on? -- halajamista ja tahtomista. Mitä minä olen
-koettanut siitä poistaa? -- halajamisen ja tahtomisen. Yhtä hyvin
-olisin voinut rientää Anielkan luo ja sanoa hänelle: "Koska rakastan
-sinua ylitse kaiken, lupaan sinulle, etten rakasta sinua."
-
-Tämä on ääretön erehdys. Olen kulkenut kuin korvessa eksyksissä -- ei
-siis ihme, että siellä näin kangastuksen.
-
-
-Elokuun 18 p:nä.
-
-Eilen repivät ja raastoivat mitä erilaisimmat ajatukset mieltäni.
-Yöllä en saanut unta. Päästäkseni pois pessimismin kuilusta rupesin
-ajattelemaan Anielkaa ja kutsumaan esiin hänen kuvaansa. Se tuottaa
-minulle aina lievennystä. Äärimmilleen jännitetty mielikuvitus
-loihtii Anielkan eteeni niin ilmi elävänä, että miltei olen
-puhuttelemaisillani häntä. Mieleeni johtuivat tanssiaiset, joissa
-näin hänet ensi kerran täysikasvaneena neitosena. Hänen kuvansa
-heijastui silmiini ikäänkuin eilispäivänä olisin nähnyt hänet.
-Muistin hänen valkoisen, orvokeilla koristetun pukunsa, paljaat
-olkapäät, kasvot, jotka tuntuivat hiukan liian hennoilta, mutta
-joista henki aamun tuoreus ja jotka kulmakarvojen rohkea kaarevuus,
-tavattoman pitkät silmäripset ja untuvainen iho poskilla tekivät
-omituisen viehättäviksi. Olen vielä kuulevinani hänen kysyvän: "Etkö
-tunne minua, Leon?" Merkitsin jo aikoinani muistiin, että nuo kasvot
-minuun vaikuttivat kuin ihmispiirteiksi kiteytynyt musiikki. Hänessä
-oli yhtaikaa tytön sulo ja naisen hurma. Ei kukaan milloinkaan ollut
-niin voimakkaasti vetänyt minua puoleensa, ja ainoastaan sellainen
-Circe kuin Laura saattoi temmata käsistäni tuon valittuni ja
-suorastaan jo kihlattuni.
-
-Kukaan maailmassa ei paremmin kuin minä tunne, että sanat: "sinun
-hurmasi pitää minua vankinaan" voivat runollisesta mielikuvittelusta
-muuttua kovaksi todellisuudeksi. Hänen hurmansa pitää minua
-todella vankinaan. Minä en ainoastaan rakasta häntä, en ainoastaan
-halaja häntä, vaan pidän hänestä kaikella voimallani. Hän täyttää
-hiuskarvalleen kaikki kauneudenvaatimukseni, kaikki toivomukset mitä
-minulla on saattanut olla naisen suloon nähden, hän vetää minua
-puoleensa ehdottomasti, kuten rautaa magneetti. Eikä voikaan olla
-toisin: hän on entinen Anielkani -- mikään ei ole muuttunut! Hänellä
-on samat yhtaikaa tyttömäiset ja naisellisen hurmaavat kasvot,
-sama katse, samat silmäripset, samat kulmakarvat, sama suu, samat
-olkapäät, sama solakka vartalo. Yksi ainoa viehätys on tullut lisää:
-menetetyn onnen houkutus.
-
-Mutta sensijaan: mikä ääretön ero suhteemme välillä ennen ja nyt!
-
-Kun muistelen entistä Anielkaa, joka kuin pelastustaan odotti, että
-minä sanoisin: "tule omakseni" -- niin minun totisesti on vaikea
-uskoa, että sellainen aika todella joskus on ollut. Sitä ajatellessa
-tuntuu minusta samallaiselta kuin mahtaa tuntua köyhtyneestä
-miljoonamiehestä, joka loistonsa päivinä siroitti rahaa kaikkiin
-suuntiin ja hämmästytti koko maailmaa ja jonka sittemmin täytyi
-ruveta elämään almuista.
-
-Samana yönä, jolloin ajattelin Anielkaa ja hengessä katselin häntä,
-johtui mieleeni, ettei hänestä ole mitään kuvaa, ja samassa minut
-valtasi vastustamaton halu omistaa hänen muotokuvansa. Tartuin
-kourin kynsin tähän ajatukseen, ja se teki minut niin onnelliseksi,
-että viimeinenkin uni pakeni silmistäni. "Silloin saan sinut
-omakseni", puhelin itsekseni, "voin tulla luoksesi, suudella
-käsiäsi, silmiäsi, huuliasi -- etkä sinä karkoita minua luotasi!"
-Aloin heti miettiä miten tuuma olisi toteutettava. Mahdotonta oli
-mennä Anielkalle sanomaan: "Tilaa kuvasi -- minä maksan", mutta
-täti on aina ollut valmis tekemään mitä minä olen tahtonut, ja
-helposti saatoin saada hänet lausumaan, että hän haluaa omistaa
-Anielkan muotokuvan. Ploszowissa on ennestäänkin suuri kokoelma
-sukutauluja. Ne ovat tädin ylpeys ja minun kauhistukseni, koska
-muutamat ovat aivan hirvittävät, ja täti pitää tarkkaa lukua siitä,
-ettei yksikään läheisempi omainen puuttuisi joukosta. Tuntien
-kuinka kiintynyt hän on Anielkaan, olin varma siitä, että hän
-ilostuu, kun ehdotan Anielkan maalaamista. Hänen puoleltaan riittää
-viisi minuuttia asian ratkaisemiseen. Päätettäväksi jää ainoastaan
-kenelle muotokuvan maalaaminen on uskottava. Missään tapauksessa
-en saa naisia lähtemään Parisiin, missä minulla olisi valta valita
-tunnollisen ja objektiivisen Bonnat'n, rohkean ja lennokkaan Duran'in
-ja suloisen Chaplain'in välillä -- siitä olin varma. Kun suljin
-silmäni, saatoin kuvitella kuinka kukin heistä käsittäisi tehtävän,
-ja tämä kuvitteluni viehätti minua kerrassaan. Mutta tuuma nyt
-kerta kaikkiaan ei ollut toteutettavissa. Täti varmaan tahtoo, että
-puolalainen taiteilija maalaisi Anielkan. Minullakaan ei ole mitään
-sitä vastaan, näyttelyissä Varsovassa ja Krakovassa olen kyllä nähnyt
-muotokuvia, jotka eivät missään suhteessa ole olleet huonommat
-kuuluisten ulkomaalaisten maalarien kuvia. Minä vain en tahtoisi,
-että työ viipyisi. Toivomusteni tyydyttämiseen nähden, kuten monessa
-muussakin suhteessa, olen naisellinen: jos tänään olen saanut päähäni
-tuuman, tahdon että se huomenna toteutettaisiin. Koska paraikaa
-olimme Saksassa, likellä Müncheniä ja Wieniä, rupesin käymään läpi
-saksalaisia maalareja. Pysähdyin vihdoin Lenbachiin ja Angeliin.
-Lenbachilta olin nähnyt kuuluisia muotokuvia, mutta ainoastaan
-miehenkuvia. Minua on aina harmittanut hänen itsetietoisuutensa ja
-ylimielisyytensä, joihin mielestäni on ollut oikeutta ainoastaan
-suosimillani ranskalaisilla maalareilla. Angelin naiskuvat eivät
-liioin ole ensinkään tyydyttäneet minua, joka tapauksessa minun on
-täytynyt myöntää, että hänen siveltimensä on hieno, juuri sellainen,
-jommoista Anielkan kasvot vaativat. Lenbachin luo täytyisi tehdä
-erityinen retki, Angeli asuu matkamme varrella -- asianhaara, josta
-on häpeä puhua, jollei tahdo käydä pahimmasta poroporvarista.
-Mutta minulla oli kiire. "Kuollut ajaa keveästi", sanoo runoilija
--- rakastuneet ajavat kuitenkin vieläkin keveämmin. Olisin joka
-tapauksessa valinnut Angelin -- päätin siis, että Anielkan kuva
-uskottaisiin hänen maalattavakseen. Yleensä en pidä muotokuvista,
-joissa asianomainen esiintyy tanssipuvussa, mutta Anielkan halusin
-omistaa valkeassa, orvokkien koristamassa puvussa. Tahdon kuvaa
-katsellessa saada sen vaikutuksen, että hän on entinen Anielkani.
-Ei mikään saa muistuttaa rouva Kromickia. Tuo puku muistoineen on
-minulle kallis.
-
-En tahtonut jaksaa odottaa yön loppumista, niin kiire minulla oli
-päästä puhumaan asiasta tädin kanssa. Muutin kumminkin jonkun verran
-suunnitelmaa. Jos täti tilaisi kuvan, tulisi hän ehdottomasti
-kiivailemaan puolalaisen taiteilijan puolesta -- sentähden olin
-päättänyt, että annan Anielkan kuvan tädille nimipäivälahjaksi,
-hänen nimipäivänsä kun on lokakuun lopulla. Tästä ei Anielka saata
-kieltäytyä. Luultavasti tilaan itselleni toisen kappaleen kuvaa.
-
-En saanut ensinkään unta sinä yönä, mutta se kuuluu sittenkin hyviin
-öihini, sillä tuntikaudet ajattelin näitä asioita. Vasta viiden
-tienoissa vaivuin uneen ja kahdeksalta olin taas pystyssä. Menin
-Straubingerille ja lähetin Künstlerhausiin sähkösanoman kysyäkseni
-onko Angeli Wienissä. Palatessani kotiin aamiaiselle tapasin naiset
-jo pöydässä ja iskin suoraa päätä asiaan.
-
--- Anielka, sanoin, -- minun täytyy tunnustaa sinulle jotakin:
-nukkumisen asemesta olen tänä yönä järjestellyt kohtaloasi ja pyydän
-nyt, että suostut päätökseeni.
-
-Anielka katsahti minuun jonkun verran pelästyneenä. Lieneekö hänen
-päähänsä pälkähtänyt, että minä olen tullut hulluksi vai että hänen
-äidilleen ja tädille aion tehdä joitakin epätoivoisia tunnustuksia.
-Kun hän näki, että minä olin tyyni, miltei välinpitämätön, kysyi hän:
-
--- Mitä sinä olet päättänyt?
-
-Minä käännyin tädin puoleen:
-
--- Tarkoitukseni oli alkuaan, että siitä tulisi yllätys, mutta koska
-huomaan, että se on mahdotonta, kerron tädille rehellisesti mitä aion
-lahjoittaa hänelle nimipäiväksi.
-
-Ja minä kerroin. Täti oli kolme vuotta sitte saanut minun kuvani,
-jopa erinomaisen hyvän kuvan, enkä nytkään olisi voinut luvata
-hänelle mieluisempaa lahjaa. Hän kiitti minua vilpittömästi. Huomasin
-että Anielkakin oli iloissaan -- yksin siinä olisi ollut minulle
-korvausta yllin kyllin. Pian keskustelimme vilkkaasti siitä, keneltä
-kuva tilattaisiin, kuinka Anielka olisi puettu j.n.e. Sellaiset
-asiathan aina huvittavat naisia. Minulla oli vastaus valmiina
-kaikkiin kysymyksiin, ja minä huomasin, että tämän muotokuvan ohella
-voin saavuttaa kaikkinaisia etuja.
-
--- Ei se vie paljon aikaa, sanoin. Sähkösanoma kysymyksineen on
-jo lähetetty Angelille. Varmaan ei tulomme Ploszowiin paljonkaan
-myöhästy. Anielka istuu Angelin mallina neljä tai viisi kertaa,
-Wienissä täytyisi joka tapauksessa viipyä muutamia päiviä -- se käy
-siis varsin hyvin päinsä. Puvun saattaa Angeli maalata jälkeenpäin,
-kasvot voivat valmistua neljässä tai viidessä istunnossa. Nyt täytyy
-vain lähettää Anielkan kuva, esimerkiksi se, jonka Celina täti otti
-mukaansa, ja hiuskihara. Hiuskiharaa pyydän Anielkalta nyt heti.
-Angeli panee kuvan alulle jo ennen tuloamme ja päättää sen sitte.
-
-Jonkun verran perää puheessani kyllä oli, mutta Anielkan
-hiussuortuvaa pyysin siinä uskossa, ettei täti enempää kuin
-Celina rouvakaan tunne muotokuvamaalauksen salaisuuksia. Tahdoin
-hiussuortuvaa itselleni. Se olisi tullut kysymykseen Angelia
-varten ainoastaan siinä tapauksessa, että muotokuva olisi ollut
-maalattava valokuvan mukaan, mutta siihen ei Angeli koskaan olisi
-suostunut. Minä esitin asian kuitenkin niin, että kuvan kohtalo
-riippui hiussuortuvasta. Pari tuntia päivällisen jälkeen tuli
-vastaus sähkösanomaani: Angeli oli Wienissä, jossa juuri oli saanut
-valmiiksi ruhtinatar M:n muotokuvan. Kirjoitin hänelle paikalla ja
-liitin kirjeen oheen Anielkan valokuvan, jonka otin Celina rouvalta.
-Myöhemmin näin Anielkan astelevan huvilan puutarhassa ja menin hänen
-luokseen.
-
--- Entä hiussuortuva? sanoin. -- Tahtoisin lähettää kirjeen ennen
-kahta.
-
-Hän riensi huoneeseensa ja palasi hetken perästä, kädessään pieni
-kimppu hiuksia. Käteni hiukan vapisi, kun otin sen häneltä, katsoin
-häntä kuitenkin suoraan silmiin ja kysyin:
-
--- Etkö sinä arvaa, että hiuksesi tahdon itselleni, että tämä
-suortuva tulee olemaan minulle kallein kaikesta mitä omistan?
-
-Anielka ei vastannut, painoi ainoastaan maahan silmänsä ja punastui
-kuin tyttönen, joka kuulee ensi kertaa rakkaudentunnustuksen. Hän
-oli sen arvannut. Ajattelin, että mielelläni antaisin elämäni, jos
-kerran saisin huulillani koskettaa hänen huuliaan. Rakkauteni kasvaa
-ajoittain niin voimakkaaksi, että tekee kipeää.
-
-Nyt minä siis omistan pienen osan hänen ruumiillistakin olentoaan.
-Olen hankkinut sen itselleni viekkaudella. Minä, elämän vihollinen ja
-skeptikko, minä joka joka hetki tarkkaan ja erittelen itseäni -- minä
-huomaan käyttäytyväni tavalla, joka sopisi Goethen Siebelille.
-
-Mutta, puolustan itseäni, pahimmassa tapauksessa olen
-sentimentaalinen ja naurettava. Kuka kuitenkaan tietää, eikö tuo
-toinen ihminen minussa, tuo järkevä, joka tarkkaa ja arvostelee
-kaikkea, olekin sata kertaa tyhmempi, naurettavampi ja kurjempi.
-Joka erittelee asioita, nyppii ikäänkuin lehtiä kukkasesta. Erittely
-tärvelee tavallisesti elämän kauneuden ja samalla onnen, koska onni
-on ainoa, jolla on jotakin tarkoitusta.
-
-
-Elokuun 22 p:nä.
-
-Celina rouvan parannuskauden päätyttyä odotimme koko viikon,
-että kuumuus tasangoilla edes hiukan lauhtuisi, mutta saimme
-sensijaan hirveät sateet. Nyt odotamme vain kaunista päivää, jotta
-pääsisimme lähtemään Wieniin. Täällä on kolme päivää vallinnut
-egyptiläinen pimeys. Pilvet, joita jo viikko sitte alkoi kokoontua
-vuorenhuipuille, ovat sataneet sekä lunta että vettä, hävinneet
-korkeuksista, laskeutuneet Gasteinin kohdalle ja täyttäneet koko
-laakson painollaan. Elämme sellaisessa sumussa, ettei tahdo
-Straubingerilta löytää meidän huvilallemme. Talot, puut, vuoret ja
-putoukset, kaikki on sumun peitossa. Ääriviivat ovat hävinneet ja
-kadonneet valkeaan, märkään sumuun, joka painaa sekä esineitä että
-mieliä. Kello kahdesta asti päivällä olemme polttaneet lamppua.
-Naiset panevat kokoon viimeisiä tavaroitaan. Olisimme jo, sumusta
-huolimatta, lähteneet matkaan, jolleivät vuoripurot olisi hävittäneet
-tietä jonkun matkan päässä Hofgasteinista. Celina rouva potee taasen
-päänkipuaan. Täti on saanut kirjeen vanhalta Chwastowskilta, joka
-kertoo elonkorjuusta. Kirjeen johdosta on täti suurimman osan päivää
-mitannut ruokasalin lattiaa pitkin askelin, keskustellut Chwastowskin
-kanssa ja haukkunut häntä. Anielka näytti tänä aamuna hyvin huonolta.
-Hän kertoi iltayöstä nähneensä unta kretiinistä, jonka kohtasimme
-Schreckbrücke-retkellämme. Herättyään ei hän enään voinut nukkua,
-vaan vietti koko loppuyön hermostuneen kauhun vallassa. Kummallista
-kuinka voimakkaan vaikutuksen kretiini raukka on häneen tehnyt.
-Koetin iloisella puheella johtaa hänen ajatuksensa toisaalle ja
-onnistuinkin osaksi. Yleensä Anielka jälkeen sopimuksen, jonka
-teimme Schreckbrückellä, on tuntunut iloisemmalta, tyynemmältä ja
-onnellisemmalta.
-
-Minä puolestani en uskalla edes hiiskahtaa, vaikka usein johtuu
-mieleeni, että ominaisinta meidän suhteellemme on sen olemattomuus.
-Sopimusta tehdessäni tiesin tarkalleen mitä tahdoin ja mihin
-muotoihin tunteemme tulisivat pukeutumaan. Mutta nyt hajoavat kaikki
-muodot hajoamistaan ja sumu peittää ne paksuun vaippaan, kuten se
-tällä hetkellä peittää Gasteinin. En pääse siitä tunteesta, ettei
-Anielka anna minulle mitä minulle tulee, mutta en uskalla puhua
-hänelle siitä. Epäröin sentähden, että taistelu aina vie voimia ja
-varsinkin, kun on kysymys rakastetusta. Minähän olen taistellut
-jo puoli vuotta, ilman että olen voittanut mitään, minähän olen
-kuluttanut voimani siihen määrään, että nyt tyydyn mihin rauhaan
-tahansa, kunhan vain pääsen hedelmättömästä ponnistelusta.
-
-Ehkäpä sentään muistakin syistä. Vaikkei tämä asiantila vastaakaan
-odotustani, niin näen kuitenkin, että se saattaa Anielkan likemmä
-minua. Rakkauteni on nyt hänen silmissään jalompi, hän antaa minulle
-nyt ainakin enemmän arvoa -- jollen uskallakaan sanoa, että hän
-rakastaisi minua enemmän. Vaikka minulta puuttuu kaikki ulkonaiset
-todistukset, tunnen, että niin on, ja minä saan voimia, kun sanon
-itselleni: kestä, kestä, näethän että hänen tunteensa kasvamistaan
-kasvaa; ehkäpä vielä koittaa aika, jolloin se käy hänelle
-ylivoimaiseksi.
-
-Ihmiset yleensä ja varsinkin naiset luulevat, että platoninen rakkaus
-on erityinen laji rakkautta, tavattoman harvinainen ja tavattoman
-jalo. Se on suorastaan käsitteiden sekaannusta. Platoninen suhde voi
-olla mahdollinen, mutta puhua platonisesta rakkaudesta on samallaista
-lorua kuin puhua esimerkiksi auringosta, joka ei loista. Kohdistuuhan
-ihmisen rakkaus, kun hän ikävöiden muistelee kuolleitakin, sekä
-heidän sieluunsa että heidän maalliseen ulkomuotoonsa. Elävien kesken
-sanotaan sellaista suhdetta resignatsioniksi. Minä en tahtonut
-valehdella, kun sanoin Anielkalle: "Minä tulen rakastamaan sinua,
-ikäänkuin jo olisit kuollut." Mutta resignatsioni ei mitenkään tee
-tyhjäksi toivoa. Huolimatta kaikista kysymyksistä, huolimatta siitä,
-että kaikki toivo on osoittautunut turhaksi, on sydämeni pohjalla
-aina ollut ja tulee aina olemaan se toivo, että nykyinen suhteemme
-on vain väliaikainen pysähdys majatalossa rakkautemme matkan
-varrella. Minä saatan sata kertaa toistaa itselleni: harhaluulo!
-harhaluulo! mutta toivoa en voi tappaa, niin kauvan kuin minussa elää
-halajaminen. Ne kaksi ovat eroittamattomat. Suostuin tähän suhteeseen
-siitä syystä, ettei minulla ollut muuta neuvoa, siitä syystä, että
-tahdoin saada mieluummin jotakin kuin ei mitään, mutta kaikesta
-vilpittömyydestäni huolimatta on pelini ollut valtioviisautta, jonka
-päämääränä on ollut täydellinen onni eikä puolinainen.
-
-Yksi asia minua kiusaa, vaivaa ja ihmetyttää -- minä suorastaan
-en käsitä sitä. Se on se, että minä tälläkin kilpakentällä olen
-joutunut tappiolle. Voittoni ovat jääneet kauvas menneisyyden
-sumuun, ne tuntuvat nyt vain petollisilta harhakuvilta. Ja itse
-asiassa minä tällä hetkellä, huolimatta kaikesta taitavuudestani,
-elämänkokemuksestani, tuntemuksestani ja valtioviisaudestani
-tunteen alalla olen joutunut kokonaan tappiolle. Ja voittajani
-on minua epäilemättä paljon yksinkertaisempi olento, olento,
-joka ei suinkaan tunne elämää eikä osaa tunkeutua tulevaisuuteen
-eikä paljastaa mitä joka askeleen taakse on kätketty. Minä olen
-kun olenkin voitettu -- siitä ei pääse mihinkään! Sillä mitä on
-nykyinen suhteemme? Hellien sukulaisten suhde eikä mitään muuta
--- siis se, mitä hän tahtoi, mutta en millään muotoa minä. Ennen
-ajelehdin myrskyn mukana ja jouduin alituisesti haaksirikkoon, mutta
-ainakin ohjasin itse purttani. Nyt ohjaa Anielka -- ja kulkuni on
-hiljaisempaa ja tasaisempaa, mutta tunnen, että menen sinne, minne
-en tahdo. Nyt ymmärrän miksi hän, heti kun rupesin puhumaan hänelle
-Danten rakkaudesta Beatriceen, ojensi minulle molemmat kätensä.
-Johdattaakseen minua! Onkohan hän itse asiassa tehnyt laskunsa
-taitavammin ja syvemmällä tuntemuksella kuin minä?
-
-Ei! En tiedä ketään, joka olisi vähemmin laskeva kuin hän. Sitä
-siis ei voi edellyttää. Mutta minä en myöskään pääse eräänlaisesta
-mystillisestä ajatuksesta: siitä, että joku toinen olisi tehnyt
-laskut hänen sijastaan.
-
-Kaikki tuntuu niin kummalliselta. Kumma on, että minä olen alistunut
-elämään joidenkin rajojen sisäpuolella, että minä itse olen keksinyt
-tuollaisen suhteen, joka luonteelleni, koko katsantokannalleni,
-hartaimmille haluilleni on tuiki vieras. Jos joku olisi sanonut
-minulle, ennenkuin tutustuin Anielkaan, että minä tulen antautumaan
-tuollaiseen suhteeseen, niin olisin pitänyt häntä hulluna ja jonkun
-kuukauden ajan makeasti naureskellut sekä mokomaa profeettaa että
-itseäni. Minä -- platonisessa suhteessa! Vielä nytkin joskus tekee
-mieleni nauraa ja ivata.
-
-Tunnen kuitenkin, että hätä on johtanut minut tähän.
-
-
-Elokuun 23 p:nä.
-
-Huomenna lähdemme. Taivas kirkastuu, ja tuuli on kääntynyt itään,
-mikä ennustaa poutaa. Sumu on kokoontunut pitkiksi valkoisiksi
-valleiksi ja asettunut vuorten ympärille, siinä hiljalleen
-madellakseen niinkuin mikäkin ääretön merikäärme. Olimme Anielkan
-kanssa kävelemässä Kaiserwegillä. Päätäni oli aamusta alkaen
-vaivannut ajatus: miten kävisi, jos suhde, jossa me elämme, lakkaisi
-tyydyttämästä Anielkaa itseään? Minulla ei ole oikeutta astua rajan
-yli, enkä minä uskaltaisikaan, mutta jos hän itse haluaisi sen tehdä?
-Synnynnäinen ujous ja arkuus olisivat joka tapauksessa tiellä, ja
-entä jos hän lisäksi päättelisi, että sopimuksemme sitoo häntä yhtä
-hyvin kuin minua -- emmekä me niinmuodoin ikinä ymmärtäisi toisiamme
--- ja kärsisimme turhanpäiten?
-
-Tarkemmin ajateltuani asiaa olen kuitenkin huomannut, että se pelko
-on turha. Hän, jonka mielestä tämäkin platoninen suhde tuntuu
-liian väljältä, joka tieten tai tietämättään yhtämittaa vetää sitä
-kireämmälle, hän joka ei näidenkään rajojen sisäpuolella suo minulle
-mitä minulle kuuluu -- hänkö omasta alotteestaan ja vapaaehtoisesti
-tunnustaisi minulle suurempia oikeuksia!?
-
-Mutta ihmismieli tulee vielä helvetissäkin elämään toivossa.
-Kaiken varalta olen päättänyt sanoa Anielkalle, että sopimus sitoo
-ainoastaan minua -- ja muuten riippuu kaikki hänen hyvyydestään.
-
-Paljon muitakin asioita minun piti sanoa hänelle, ennen kaikkea, että
-minulle tehdään vääryyttä, että sieluni vihdoinkin ja ehdottomasti
-haluaa kuulla hänen suustaan sanan: "rakastan" eikä yhden kerran,
-vaan usein, joka päivä; että vain siitä saatan elää ja vain sen
-kautta pysyä pystyssä. Mutta Anielka oli sinä aamuna niin iloinen,
-niin vapaa ja sydämellinen minulle, etten minä saattanut hämmentää
-hänen valoisuuttaan. Vielä eilen oli minun mahdoton käsittää,
-kuinka tämä niin pohjaa myöten yksinkertainen olento voittaa minut
-ja ottaa valta-aseman niilläkin kilpakentillä, joilla minun kaiken
-inhimillisen järjen nimessä pitäisi voittaa. Tänään on asia minulle
-selvempi -- ja hypoteesini on valmiina kaikessa surullisuudessaan:
-minä rakastan häntä enemmän kuin hän minua -- siinä se.
-
-Olen joskus tuntenut miehen, jonka vaalilauseena oli: "Vähät
-minusta." Ei olisi ensinkään kummallista, jos minä nykyoloissa
-alkaisin toistella sitä. Sillä jos välistä tekee mieleni heittää
-luotani jotakin, joka polttaa huuliani kuin tulinen hiili, mutta
-huomaan, että se voisi tukahuttaa hänen iloansa, hänen hymyänsä,
-viedä hänen hyvän tuulensa -- niin vaikenen. Kuinka monta kertaa
-onkaan käynyt niin.
-
-Se asia, että minä rakastan häntä enemmän kuin hän minua, on johtunut
-mieleeni jo satoja kertoja. Mutta ajattelen siinä suhteessa joka
-päivä eri tavalla, antaudun kaikkinaisten kuvittelujen valtaan,
-kumoan omat johtopäätökseni ja katselen, kuten sanottu, joka päivä
-joka asiaa toisin silmin. Joskus minusta tuntuu, ettei hän paljonkaan
-rakasta minua ja ettei hän yleensä kykene rakastamaan; toisinaan
-taas en yksin ajattele, vaan tunnenkin, että hän on syvimpiä
-ja tuntevimpia sydämiä, mitä maailmassa olen tavannut. Ja minä
-löydän aina syitä puolelle ja toiselle. Sanon itselleni: jos hänen
-rakkautensa kasvaisi esimerkiksi kolme, neljä, jopa kymmenen kertaa
-suuremmaksi, niin eikö silloin vihdoinkin koittaisi hetki, jolloin se
-on voimakkaampi kuin hänen vastarintansa? Koittaisi! Onko tässä siis
-vihdoinkin kysymys ainoastaan tunteen määrästä? Ei! Sillä jos hänen
-tunteensa olisi pieni tai jollei sitä ensinkään olisi, niin ei hän
-olisi käynyt läpi sellaisia kärsimyksiä, en olisi häntä nähnyt yhtä
-onnettomana kuin minä itse olen ollut. Kaikkeen järkeilyyn on minulla
-vain yksi vastaus: olen nähnyt omin silmin!
-
-Tänäänkin kuulin hänen suustaan tunnustuksen, jonka panen mieleeni
-senvuoksi, että sekin osaltaan on vastaus epäilyksiini. Hän ei
-ikinä olisi sanonut mitään sellaista, jos olisin puhunut suoraan
-meistä ja rakkaudestamme. Mutta minä puhuin aivan ylimalkaisesti,
-kuten tavallisesti nykyään puhun. Huomautin, että tunteessa aina
-piilee teko, että tunne ehdottomasti on liikkeelle panevana ja
-hedelmöittävänä voimana jokaisessa tahdon toiminnassa. Tämän johdosta
-hän lausui:
-
--- Niin, tai ihminen vain kärsii.
-
-Tietysti kärsii. Mutta noilla muutamilla sanoillaan tukki hän suuni,
-ja minä katselin häntä sydän täynnä kunnioitusta. Tuollaisina hetkinä
-olen sekä onnellinen että onneton: minusta tuntuu, että hän rakastaa
-minua samalla tavalla kuin minä häntä -- sillä eroituksella vain,
-että hän tahtoo pysyä puhtaana Jumalan, itsensä ja ihmisten edessä.
-Tätä kirkkoa en minä voi järkyttää.
-
-Loppupäätökseksi jää: hänen sydämensä ja tunteittensa eritteleminen
-ei johda minua mihinkään todistuksiin. Pysyn aina epävarmuuden
-tiellä. Uskonnollisiin, filosofisiin ja yhteiskunnallisiin
-epäilyksiini liittyy ainoastaan lisää yksi persoonallinen ja minulle
-sata kertaa tärkeämpi. Tämä "en tiedä" on sitä laatua, että sen
-vuoksi voi tehdä mitä tahansa, sen ymmärrän täydellisesti.
-
-Itse olen takonut kahleet, jotka kytkevät minut Anielkaan, eikä
-ole pelkoakaan, että ne joskus katkeaisivat. Rakastan häntä
-epätoivoisasti, mutta saattaa kysyä: eikö samalla sairaalloisesti?
-Jos olisin nuorempi, sielultani ja ruumiiltani terve, vähemmin
-herkistynyt ja yleensä normaalisempi, niin ehkäpä koettaisin katkoa
-kahleeni, kun varmuudella tiedän, etten saavuta mitään tuloksia,
-kun, käyttääkseni suorasukaista kieltä, tiedän, ettei hänen sylinsä
-ikinä avaudu minulle. Mutta näin ollen en edes yritäkään. Rakastan
-häntä sillä hermosairaan rakkaudella, joka likentelee maniaa, tai
-jolla rakastavat vanhat ihmiset, kun he tarrautuvat kiinni rakkauteen
-kaikin voimin, kerran päästyään siihen käsiksi. Sillä siitä on tullut
-heille elinkysymys. Samalla tavalla tarttuvat ihmiset kuilun päällä
-riippuvaan oksaan.
-
-Minun elämästäni on kasvanut ilmoille yksin tämä, ja se on
-saavuttanut yliluonnollisen rehevyyden. Sellainen tulos on täydelleen
-ymmärrettävissä ja se tulee uudistumaan sitä useammin, jota enemmän
-maailmaan kehittyy minun kaltaisiani, loppuun eriteltyjä skeptikkoja,
-ihmisiä, joiden sieluissa hallitsee suuri _ei mikään_ ja veressä
-suuri sairaus. Tällainen loppuvan vuosisadan uudenaikainen ilmiö
-saattaa olla kokonaan kykenemätön rakastamaan, hän saattaa sekoittaa
-keskenään rakkauden ja hekuman, mutta kun kaikki hänen elinvoimansa
-kiteytyvät yhdeksi tunteeksi, kun ne kehittyvät hänessä sairaudeksi,
-niin ne hallitsevat häntä kokonaan ja sillä itsepintaisuudella, joka
-on ominainen ainoastaan sairaudelle. Tätä ehkeivät psykologitkaan
-vielä ymmärrä -- ainakaan eivät sitä tähän asti ole ymmärtäneet
-juuri ne, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen nykyaikaisen ihmissielun
-erittelemisen: kaunokirjailijat.
-
-
-Wienissä elokuun 25 p:nä.
-
-Saavuimme tänään Wieniin. Matkalla satuin kuulemaan erään keskustelun
-Celina rouvan ja Anielkan välillä ja kirjoitan sen tässä muistiin,
-koska se teki Anielkaan omituisen vaikutuksen. Vaunussa ei ollut
-muita kuin me neljä ja me keskustelimme Anielkan kuvasta. Olimme
-tulleet siihen johtopäätökseen, että pitää luopua valkoisesta
-puvusta, koska sen tekeminen vaatisi liian paljon aikaa. Äkkiä Celina
-rouva, joka pitää mielessään kaikkinaisia päivämääriä ja alituisesti
-luettelee niitä, kysyi Anielkalta:
-
--- Eikö tänään ole kaksi kuukautta siitä, kun sinun miehesi tuli
-Ploszowiin.
-
--- Taitaa olla, vastasi Anielka.
-
-Ja hän punastui niin, että hänen piti koettaa sitä peittää. Hän
-nousi ja kurottautui ottamaan alas kantohihnaa verkkohyllyltä.
-Kun hän kääntyi meihin päin, ei puna vieläkään ollut kokonaan
-haihtunut hänen kasvoiltaan, ja lisäksi oli niihin tullut tavattoman
-tuskallinen ilme. Täti ja Celina rouva eivät huomanneet sitä, sillä
-he kiistelivät jo täyttä kyytiä siitä, minä päivänä Kromicki saapui.
-Minä olin sen kuitenkin huomannut, ja mieleeni johtui, että hänen
-sinä päivänä oli täytynyt alistua kärsimään hänen suudelmiaan ja
-hyväilyjään. Minut valtasi vimma, ja samalla minua hävetti hänen
-punastumisensa. Minun rakkaudessani on paljon suuria okaita,
-mutta niinikään paljon pieniä ja inhoittavia. Ennen Celina rouvan
-huomautusta olin ollut todella onnellinen, olin nimittäin juuri
-kuvitellut, että me Anielkan kanssa matkustamme kihlattuna parina.
-Hyvä tuuleni meni ainoassa hetkessä. Olin Anielkalle vimmoissani ja
-kohtelin häntä sen mukaan. Hän huomasi sen heti, ja kun me Wienissä
-hetkiseksi jäimme kahden odotussaliin, kysyi hän:
-
--- Oletko minulle jostakin suuttunut?
-
--- En, mutta rakastan sinua, vastasin tylysti.
-
-Se teki hänet taasen alakuloiseksi. Ehkäpä hän arveli minun saaneeni
-tarpeeksi lauhasta suhteestamme ja edessään seisovan entisen Leonin.
-Minä olin kaksinkerroin suuttunut, sillä mieleeni johtui, etteivät
-kaksinaisuuteni ja tietoisuuteni näy auttavan minua edes siihen,
-että hallitsisin muutamaa kiusallista mielialaa. Ainoastaan tulevat
-vaikutukset voivat lääkitä menneitä, ja minun filosofiani ei kelpaa
-mihinkään.
-
-Heti päästyämme perille kävin Angelin luona, mutta en ehtinyt sinne
-ennen kuutta, ja hänen työhuoneensa oli suljettu. Anielka lepää
-huomiseen, ja me menemme sitte yhdessä. Olen tehnyt päätökseni. En
-tahdo, että hänet maalataan valkoisessa puvussa. Tosin eivät hänen
-kaulansa ja hartiansa näin ollen tule mukaan, mutta sensijaan näen
-hänet sellaisena, jommoinen hän on jokapäiväisessä elämässä, siis
-sellaisena, jommoisena häntä eniten rakastan.
-
-Illalla kävi tohtori Chwastowski luonamme. Hän oli terve ja reipas,
-kuten aina.
-
-
-487 Elokuun 26 p:nä.
-
-Näin kauheaa unta. Alan päivän selostuksen tästä unesta, sillä
-vaikka se itsessään ei merkitsekään mitään, vakuuttaa se minulle,
-ettei terveillä aivoilla nähdä sellaisia unia. Unettomuus on jo
-kauvan vaivannut minua, ja eilen olin tuskin sulkenut silmäni, kun
-vaivuin jonkinlaiseen horrostilaan. Mihin aikaan tuo typerä uni
-tuli, en tiedä; luultavasti aamupuoleen, sillä kun heräsin, oli jo
-valoisaa enkä ollut voinut nukkua kauvan. Joukko kovakuoriaisia oli
-ryömivinään esiin raosta patjan ja sängyn välissä. Ne olivat suuret
-kuin tulitikkulaatikot. Pian näin niiden ryömivän ylös seinää. Kumma
-kuinka elävät tuollaiset unet voivat olla. Kuulin selvästi paperin
-rapisevan niiden karvaisten jalkojen alla. Kun nostin silmäni,
-huomasin nurkassa kaapin yläpuolella koko läiskän kovakuoriaisia,
-ja tällä kertaa ne olivat vieläkin suuremmat. Ne olivat valkeat,
-selässä mustat täplät. Muutamilla näin vatsan alla kaksi riviä
-jalkoja, jotka olivat kuin kylkiluut. Unessa tuo kaikki tuntui varsin
-luonnolliselta, mutta teki samalla kammottavan vaikutuksen. Minua
-iljetti, mutta en pelännyt enkä ihmetellyt. Vasta herättyäni ja
-kun taas saatoin ajatella tietoisesti, kävi vastenmielisyydentunne
-sietämättömäksi ja muuttui eräänlaiseksi kauhuksi -- se oli kuoleman
-kauhua. Ensi kerran tunsin jotakin tällaista, ja kuolemanpelkoni
-pukeutui seuraavaan muotoon: "Kuka tietääkään mikä kammottava
-mataminen meitä odottaa pimeydessä toisella puolen elämää?"
-Jälkeenpäin muistin, että olin nähnyt noita jättiläiskokoisia
-mustan- ja valkoisenkirjavia koppakuoriaisia jossakin museossa, mutta
-silloin ne tuntuivat minusta joltakin olemattomalta, joka kuului
-haudantakaisiin kauhuihin. Karkasin vuoteestani, vedin ylös uutimen
-ja valon nähdessäni tyynnyin täydellisesti. Kadulla vallitsi jo täysi
-elämä. Koirat kuljettivat vihannesrattaita, palvelustytöt kiiruhtivat
-torille ja työmiehet tehtaihin. Normaalisen elämän kuva karkoittaa
-paremmin kuin mikään muu hourenäyt. Minut on vallannut tavaton valon
-ja elämän kaipuu. Äärimmäinen johtopäätös tästä kaikesta on, etten
-ole terve. Tragediani syö sisuani kuin mato. Se ei vielä ole mitään,
-että parrastani ja hiuksistani tapaan valkeita karvoja -- mutta
-kasvoni ovat, varsinkin aamulla, vahankarvaiset, ja käteni käyvät
-ikäänkuin läpikuultaviksi. En laihdu, ennemmin päinvastoin -- mutta
-siitä huolimatta tunnen selvästi vereni vähenevän, aivan kuten tunnen
-psyykillisten elinvoimieni kuluvan loppuun -- ja kulkuni johtavan
-häviöä kohti.
-
-Mielipuoleksi en milloinkaan tule. Mahdotonta on ajatellakaan aikaa,
-jolloin lakkaisin tarkkaamasta itseäni. Muuan tunnettu lääkäri ja
-ennen kaikkea viisas mies, sanoikin minulle kerran, että mielenhäiriö
-eräissä tapauksissa on mahdottomuus. Olen muuten taitanut siitä
-kirjoittaakin. Mutta vaikken voi tulla mielipuoleksi, saatan saada
-jonkin kauhean hermotaudin -- ja koska minä jonkun verran tunnen
-noita tauteja, saatan suoraan sanoa, etten mistään hinnasta tahtoisi
-niitä.
-
-Yleensä en luota lääkäreihin, varsinkaan niihin, jotka käyttävät
-lääkkeitä. Mutta saattaa käydä tarpeelliseksi kysyä heiltä neuvoa,
-varsinkin jos täti sitä tahtoo. Yhden pettämättömän lääkkeen kyllä
-tietäisin: jos Kromicki kuolisi ja minä menisin naimisiin Anielkan
-kanssa, niin tulisin terveeksi. Hermoista johtuva sairaus on
-parannettava hermotietä.
-
-Mutta hän ei tahdo ruveta lääkärikseni, vaikka elämäni olisi
-kysymyksessä.
-
-Kävin hänen ja tädin kanssa Angelin luona. Maalaaminen alkoi tänään.
-Oikeassa olen ollut: hän on kauneimpia naisia mitä ikinä olen
-kohdannut, sillä hänen kauneudessaan ei ole mitään tavallista! Angeli
-katseli häntä niin ihastuksissaan, että olisi luullut hänen edessään
-olevan jalon taideteoksen. Hän oli mitä parhaimmalla tuulella,
-piirsi tulisella vauhdilla eikä ensinkään salannut meiltä syytä
-tyytyväisyyteensä.
-
--- Minun kuumeisessa työssäni on tällainen malli harvinaisuus. Kyllä
-sitä nyt kelpaa tehdä työtä... Nämä ne vasta ovat kasvot! ja mikä
-ilme!
-
-Ilme oli itse asiassa vähemmin ihastuttava kuin tavallisesti, sillä
-pikku Anielka ujosteli. Ponnistuksistaan huolimatta oli hänen vaikea
-saada kasvojaan pysymään luontevina. Mutta Angeli ymmärsi sen.
-
--- Seuraavilla kerroilla käy yhä paremmin ja paremmin, sanoi hän. --
-Tähän täytyy tottua, niinkuin kaikkeen muuhunkin.
-
-Ja yhtämittaa hän huudahti:
-
--- Tästä vasta tulee muotokuva!
-
-Mielihyvällä hän niinikään katseli tätiä, jonka kasvot ovat
-jalopiirteiset, täynnä luonnetta ja tarmoa ja samalla omituisen
-itsetietoiset. Tapa, jolla hän kohteli Angelia, oli todella verraton.
-Siinä oli tuota maailmannaisen naivia luontevuutta, joka ei koskaan
-hairahdu rikkomaan hyviä tapoja vastaan, mutta joka ei liioin
-milloinkaan kursaile. Angeli, joka on tottunut hemmotteluun, mutta
-joka samalla on älykäs mies, huomasi tämän kaiken, ja minä näin, että
-se huvitti häntä.
-
-Päätimme, että Anielka pukeutuu yksinkertaiseen mustaan
-samettipukuun. Sametti tulee erinomaisesti sopimaan hänen vartaloonsa
-ja tuomaan esiin samalla sen sirouden ja täyteläisyyden. En saata
-pysyä tyynenä, kun tätä ajattelen ja tästä kirjoitan. Angeli käytti
-Anielkalle puhuttelusanaa "neiti". Naisen luonto on kummallinen, oli
-hän sitte kuinka enkelimäinen tahansa. Näin että armaani piti siitä,
-ja vielä suurempi tyytyväisyys kuvastui hänen suloisilla kasvoillaan,
-kun Angeli minun oikaisuni johdosta huomautti:
-
--- Minä tulen aina erehtymään. Rouvaa katsellessa on mahdoton olla
-erehtymättä.
-
-Siinä istuessaan hehkuvin poskin oli hän todella niin viehättävä,
-että mieleeni ehdottomasti -- ja entistä pakoittavammin -- johtui
-runonpätkä, jonka joskus olin kirjoittanut ja josta joka värssy
-päättyi sanoihin:
-
-    Sit' ihmettelen, missä kukkaset
-    ne askeltesi alta viipynevät,
-    sa kulta-lintuseni siivekäs,
-    sa toukokuu, sa paradiisin kevät.
-
-Kun lähtiessämme hetkeksi jouduimme jonkun matkan päähän tädistä,
-kuiskasin hänen korvaansa:
-
--- Anielka, sinä et tiedä etkä aavista, miten kaunis sinä olet.
-
-Hän ei vastannut, painoi vain alas silmänsä, kuten hän tällaisissa
-tapauksissa aina tekee. Pitkin päivää huomasin kuitenkin hänen
-käytöksessään pienen vivahduksen itsetiedotonta kiemailua. Angelin
-ja minun sanani olivat virittäneet hänet mukaiseensa mielialaan. Hän
-tunsi, että minä kaikesta sielustani ihailen häntä, ja oli minulle
-siitä kiitollinen.
-
-Mutta minä en ainoastaan ihaillut häntä, vaan lausuin -- tai
-oikeastaan huusin hengessä:
-
--- Hiiteen kaikki sopimukset! Minä rakastan häntä ilman kaikkia
-rajoituksia ja varokeinoja!...
-
-Illalla olimme kuulemassa Wagnerin "Lentävää hollantilaista". En
-kuitenkaan kuullut juuri mitään, tai toisin sanoen: kuuntelin
-ainoastaan tunteellani, ymmärsin ainoastaan rakkaudellani.
-
-Tein Wagnerille kysymyksen: "Minkä vaikutuksen sinä teet häneen?
-tunkeeko musiikki hänen sieluunsa, virittääkö se häntä rakastamaan,
-johtaako se häntä maailmaan, missä rakkaus on korkein oikeus?"
-Ainoastaan tämä oli minulle tärkeää.
-
-Naiset aivan yksinkertaisesti eivät kykene rakastamaan niin kokonaan
-kuin me. He varaavat aina jonkin osan sielustaan itseään, maailmaa ja
-sen vaikutuksia varten.
-
-
-Elokuun 27 p:nä.
-
-Täti on ilmoittanut aikovansa lähteä kotiin. Hänen on kiire
-Ploszowiin ja hän sanoo, ettei häntä ensinkään tarvita täällä. On
-parempikin, että hän lähtee, niin ei meidän tarvitse kiirehtiä
-hänen tähtensä, vaan voimme viipyä levollisesti niin kauvan kuin
-kuvan valmistuminen vaatii. Panimme ensin kaikki vastaan, sillä me
-pelkäsimme päästää siksi vanhaa ihmistä yksin matkalle. Katsoin
-velvollisuudekseni -- niin vaikeaa kuin se minulle olikin --
-sanoa tädille, että lähden saattamaan häntä, jos hän välttämättä
-tahtoo lähteä. Tunnustan, että pelolla ja vavistuksella odotin
-hänen vastaustaan. Onneksi kelpo tätini vastasi minulle suurella
-päättäväisyydellä:
-
--- Se ei tule kysymykseenkään! Kun Celina sattuu olemaan väsynyt tai
-huonovointinen, niin kuka saattaisi Anielkaa ateljeeriin? Yksin hän
-ei voi mennä.
-
-Ja hän rupesi hymyillen ja otsa rypyssä kiusoittelemaan Anielkaa:
-
--- Varsinkin kun maalari katselee häntä enemmän kuin työ vaatii ja
-hän näkee sen ja on siitä hyvillään. Kyllä minä hänet tunnen!
-
--- Eihän hän enään ole nuori, sanoi Anielka hymyillen ja suudellen
-tädin kättä.
-
-Täti mutisi:
-
--- Sinä hupakko! Vai ei hän ole nuori, mutta kohteliaisuuksia hän
-latelee. Leon, vartioi sinä vain heitä molempia.
-
-Riemulla luovuin Ploszowin matkasta tädin esittämien syiden
-perustuksella. Celina rouva rupesi pyytämään, että hän ottaisi
-mukaansa edes kamarineidin, joka oli ollut mukanamme Gasteinissa.
-Alussa pani täti sitäkin vastaan, mutta suostui lopulta, kun Anielka
-vakuutti heidän hotellissa mainiosti tulevan toimeen ilman palvelijaa.
-
-Hän antoi paikalla panna kuntoon matka-arkkunsa. Kaiken täytyy
-häneltä käydä yhdessä kädenkäänteessä, ja huomisaamuna hän aikoo
-lähteä. Päivällistä syödessämme kiusoittelin häntä väittämällä, että
-hän pitää kilpa-ajohevosistaan enemmän kuin meistä ja että hänen on
-niitä ikävä. "Kuinka paha sinä olet! Olekin jo vaiti!" sanoi hän.
-Mutta unohti samassa äskeiset sanansa ja vaipui yksinpuheluun, joka
-koski hevoshoitoa.
-
-Maalaaminen kesti tänään hyvin kauvan. Anielka istui jo paljon
-paremmin. Hänen kasvonsa ovat jo valmiit.
-
-
-Elokuun 28 p:nä.
-
-Täti matkusti aamujunassa Wienistä. Celina rouva oli mukanamme
-Angelin luona, ja kun hän näki Anielkan kasvot, jotka vasta olivat
-saaneet pohjavärin, oli hän huudahtamaisillaan pelästyksestä.
-Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä maalaustaiteesta ja kaikista
-kehitysasteista, joita muotokuvan täytyy läpikäydä. Hän arveli siis,
-että kuva jäisi tällaiseksi rumaksi eikä ensinkään näköiseksi. Minun
-täytyi rauhoittaa häntä. Angelikin ymmärsi nyt mistä oli kysymys ja
-nauroi, vakuuttaen hänkin, että se, mikä tässä näkyy, on ainoastaan
-kotelo, josta tulee kehittymään perhonen.
-
-Lopuksi hän vielä lohdutti:
-
--- Tästä tulee varmaan yksi parhaimpia muotokuviani, sillä en ole
-moniin aikoihin maalannut näin "con amore".
-
-Kunhan hänen ennustuksensa vain kävisi toteen!
-
-Maalausistunnon jälkeen läksin ostamaan lippuja ooperaan. Palatessa
-tapasin Anielkan yksinään kotona, ja minut valtasi äkkiä kuin
-hulluus. Mieleeni johtui, että jos hän haluaisi heittäytyä syliini,
-niin nyt olisi siihen sopiva hetki, ja tätä ajatellessa tunsin
-kalpenevani, valtimoni sykkivät voimakkaasti ja hengitykseni
-salpautui. Huoneessa vallitsi hämärä, sillä uutimet olivat puoleksi
-alhaalla. Tein yliluonnollisia ponnistuksia pitääkseni kurissa niitä
-hillitsemättömiä voimia, jotka vetivät häntä minun puoleeni. Lieska
-tuntui hohtavan hänestä minua vastaan -- ja minä luulin samallaisen
-myrskyn käyvän hänenkin sielussaan. Mikä estäisi minua nyt
-riuhtaisemasta häntä syliini, suutelemasta hänen silmiään, huuliaan.
-Jokin ääni alkoi puhua minulle: "Vaikka sitte menehtyisitkin!"
-Anielka huomasi paikalla epätavallisen mielentilani, pelästys välähti
-hänen silmissään, mutta samassa hän voitti itsensä ja puhkesi
-nopeasti puhumaan:
-
--- Sinun täytyy nyt olla ritarinani, kunnes äiti tulee. Ennen
-minä pelkäsin sinua, mutta nyt minä niin luotan sinuun ja viihdyn
-seurassasi.
-
-Suutelin hänen käsiään ja lausuin tukahutetulla äänellä:
-
--- Kun sinä tietäisit, kun sinä tietäisit, mitä minussa liikkuu!
-
-Hän virkkoi myötätuntoisena ja surullisena:
-
--- Minä tiedän... mutta sitä jalompi ja parempi sinä oletkin...
-
-Hetkisen kamppailin vielä itseni kanssa, mutta sitte hän pääsi
-voitolle. En uskaltanut. Mutta sensijaan hän kaiken päivää koetti
-palkita minulle tekoni. Milloinkaan eivät hänen silmänsä olleet
-puhuneet minulle sellaisesta kiintymyksestä, milloinkaan ei hän ollut
-kohdellut minua sellaisella hellyydellä. Ehkäpä tämä onkin paras
-tie? Ehkäpä tunne tällä lailla parhaiten juurtuu Anielkan sydämessä
-ja nopeimmin käy hänelle ylivoimaiseksi? En tiedä. Pääni menee
-sekaisin...
-
-Sillä toiselta puolen: jos jatkan tätä tietä, uhraan joka askeleelta
-rakkauden tähden -- itse rakkautta.
-
-
-Elokuun 29 p:nä.
-
-Tänään tapahtui jotakin kummaa ja peloittavaa. Anielka oli istunut
-mallina aivan rauhallisesti. Äkkiä hän säpsähti, kasvot kävivät
-hehkuvan punaisiksi ja valkenivat samassa vaatteen karvaisiksi. Sekä
-minä että Angeli pelästyimme suuresti. Hän keskeytti paikalla työnsä
-ja pyysi Anielkaa lepäämään. Minä toin hänelle vettä. Hetken perästä
-meni kohtaus ohi. Hän tahtoi jatkaa työtä ja asettui paikoilleen,
-mutta minä näin, että hän pakoitti itseään ja että hän oli omituisen
-levoton. Mahdollisesti kaikki oli väsymystä. Päivä oli ollut
-tavattoman helteinen, seinät olivat aivan tulikuumat. Saatoin hänet
-kotiin aikaisemmin kuin edellisenä päivänä. Matkalla ei hän ollut oma
-itsensä. Päivällispöydässä hän taasen äkkiä punastui. Me rupesimme
-Celina rouvan kanssa kyselemään mikä hänen on. Hän vakuutti, ettei
-hänen ole mikään. Kun minä kysyin, eikö olisi syytä kutsua lääkäriä,
-vastasi hän harvinaisen tarmokkaasti, jopa ärtyisästi, ettei siihen
-ole pienintäkään syytä ja että hän voi erinomaisesti. Mutta koko
-päivän hän pysyi kalpeana. Yhtämittaa rypisti hän mustia kulmiaan ja
-kasvoihin tuli ankara ilme. Minua hän kohteli paljon kylmemmin kuin
-eilen, ja minusta tuntui siltä kuin hän olisi vältellyt katsettani.
-En käsitä mitä tämä merkitsee. Olen tavattoman levoton. Tänä yönä
-en taaskaan tule nukkumaan, ja jos menisinkin uneen, tiedän, että
-näkisin senkaltaisia asioita, joista hiljan kirjoitin.
-
-Elokuun 30 p:nä.
-
-Minun ympärilläni tapahtuu jotakin käsittämätöntä. Puolenpäivän
-aikaan koputin naisten ovelle saattaakseni Anielkaa taiteilijan
-luo. He eivät olleet kotona. Hotellin palvelijat sanoivat, että he
-pari tuntia sitte olivat lähettäneet noutamaan vaunuja ja lähteneet
-kaupungille. Hiukan hämmästyneenä päätin odottaa heitä. Noin puolen
-tunnin kuluttua he tulivatkin, mutta Anielka kiiruhti ainoastaan
-ohitseni, ääneti ojentaen minulle kätensä, ja katosi huoneeseensa.
-Ehdin sentään nähdä, että hän oli kiihtynyt. Arvelin hänen menevän
-pukeutumaan, mutta Celina rouva sanoi:
-
--- Rakas Leon, ole niin hyvä ja mene Angelille ja Pyydä anteeksi,
-ettei Anielka tänään voi tulla. Hän on niin hermostunut, ettei hän
-mitenkään saattaisi istua mallina.
-
--- Mikä hänen on? kysyin hyvin levottomana.
-
-Celina rouva vaikeni hetkisen ja virkkoi vihdoin:
-
--- En tiedä. Vein hänet lääkärille, mutta me emme tavanneet häntä
-kotona. Jätin hänelle kortin, jossa pyysin, että hän kävisi täällä
-hotellissa... Muuten... niin, en tiedä...
-
-Enempää en saanut tietää. Otin ajurin ja läksin Angelin luo. Kun
-sanoin hänelle, ettei Anielka tule, tuntui siltä kuin hän olisi
-katsellut minua epäluulolla. Ja eihän se olisi ollutkaan kummaa,
-niin kiihtynyt kun olin. Mutta päähäni johtui: nyt hän luulee meidän
-katuvan kauppojamme ja haluavan päästä irti koko muotokuvasta.
-Mutta hänpä ei tunne meitä -- tai ehkä hän luulee rahanpuutteen
-olevan syynä hämmennykseeni. Selviytyäkseni tällaisista epäluuloista
-päätin maksaa hänelle etukäteen. Kuultuaan ehdotukseni koetti hän
-kaikin keinoin torjua sitä luotaan ja vakuutti, ettei ota vastaan
-maksua, ennenkuin kuva on valmis. Minä huomautin, että ainoastaan
-toimin tädin jättämän summan hoitajana ja että haluaisin saada
-asiat selviksi, koska minun luultavasti pian täytyy matkustaa
-pois. Pitkien, ikävystyttävien riitojen jälkeen jäi voitto minun
-puolelleni. Päätimme, että istunto siirrettäisiin ylihuomiseksi,
-tavalliseen aikaan. Jollei rouva Kromickin terveys sallisi hänen
-tulla, oli minun ennen kymmentä annettava siitä tieto.
-
-Päästyäni hotelliin riensin heti naisten luo. Anielka oli
-huoneessaan. Celina rouva sanoi lääkärin juuri lähteneen. Hän
-ei vielä ollut voinut sanoa mitään varmaa, oli ainoastaan
-määrännyt lepoa. En tiedä miten minusta taasen tuntui siltä kuin
-hänen kasvoissaan olisi ollut jotakin epäilyttävää. Ehkä se oli
-levottomuutta. Sen minä hyvin saatoin ymmärtää, sillä minäkin olin
-levoton.
-
-Tultuani huoneeseeni soimasin itseäni kiihkeästi. Tietenkään ei
-suhteemme, sisällinen taistelu, jota Anielkan on täytynyt käydä,
-rakkauteni ja kärsimysteni alituinen arvaileminen ole voinut olla
-haitallisesti vaikuttamatta hänen terveyteensä. Tätä ajatellessa
-tunsin jotakin, joka sanoihin puettuna kuuluisi: "Parempi olisi,
-että sinä joutuisit turmioon kuin että hän sairastuisi!" Ajattelin
-ettei hän tulisi päivällisille ja olin peloissani, ikäänkuin siitä
-olisi riippunut ties mitä. Onneksi hän tuli -- mutta hän ei lakannut
-kummastuttamasta minua. Ensin hän joutui hämilleen, kun minut näki;
-sitte hän koetti olla kuten tavallisesti, muttei ollut. Sain sen
-käsityksen, että hän salaa jotakin tuskaa. Sitäpaitsi hän mahtoi olla
-tavallista kalpeampi, koska hänen hiuksensa tavallisesti ovat tummat,
-mutta nyt tekivät ruskean vaikutuksen.
-
-Vaivaan päätäni kysymyksellä: eiväthän äiti ja tytär vain ole saaneet
-joitakin odottamattomia uutisia Kromickilta? Ja jos ovat, niin mitä
-uutisia? Ehkä minun rahani ovat vaarassa? Hitto vieköön rahani!
-Kaikki mitä minä omistan ei ole sen arvoista, että Anielka surisi
-viittä minuuttia sen takia.
-
-Huomenna minun täytyy päästä tästä kaikesta selvyyteen. Olen varma,
-että heidän huolensa ovat aivan henkistä laatua ja jotenkuten
-yhteydessä Kromickin kanssa. Mitä hän onkaan voinut matkaansaattaa?
-Ainakaan ei hän ole voinut myydä toista Gluchowia, siitä
-yksinkertaisesta syystä, ettei sitä ole.
-
-
-Berlinissä syyskuun 5 p:nä.
-
-Olen Berlinissä ja siksi, että minun paetessani Wienistä täytyi mennä
-jonnekin. Ploszowiin en voinut mennä -- koska hän menee sinne.
-
-Olin aivan vakuutettu, ettei yksikään inhimillinen mahti voisi
-eroittaa minua hänestä, pelkkä ajatuskin tuntui minusta hulluudelta.
-Ja nyt näen, ettei mitään voi tietää etukäteen, sillä minä olen
-kun olenkin jättänyt hänet ja kaikki on lopussa. Olen Berlinissä.
-Tuntuu siltä kuin päässäni olisi jonkin koneen väkipyörä. Kaikki
-kiertää minussa, niin että tekee kipeää -- mutta minä en ole tullut
-mielipuoleksi. Tiedän kaikki, muistan kaikki. Lääkärini on oikeassa:
-ainoastaan heikot päät menevät sekaisin. Minulle se ei voi tapahtua
-siitäkään syystä, että se joskus saattaisi olla satumainen onni.
-
-
-Syyskuun 6 p:nä.
-
-Ajoittain johtuu kuitenkin mieleeni, että aivoni kiehuvat yli
-laitainsa. Onhan aivan luonnollista, että säädyllinen vaimo,
-vietettyään muutaman kuukauden yhdessä miehensä kanssa, joutuu uuteen
-tilaan, mutta minusta tuo luonnollinen järjestys tuntuu joltakin niin
-luonnonvastaiselta, että aivot kuohuvat päästäni. Ihmisen on mahdoton
-yhtaikaa ajatella, että jokin asia olisi luonnon järjestyksen
-mukainen ja luonnon järjestyksen vastainen. Sellaista ei yksikään pää
-kestä. Mitä tämä sitte on? Kokoan kaiken tietoisuuteni ja ymmärrän,
-että kun jokin on murskattava, niin epätavalliset tapahtumat panevat
-täytäntöön murskaamisen teon. Toista on minun. Minut murskaa asioiden
-tavallinen meno.
-
-Ja jota luonnollisemmat asiat ovat, sitä hirvittävämmät.
-
-Pelkkää ristiriitaa. Tämä ei ole hänen syynsä -- käsitän sen, kosken
-ole menettänyt järkeäni. Hän ei ole lakannut olemasta siveellinen
--- ja kuitenkin antaisin hänelle mieluummin anteeksi minkä rikoksen
-tahansa. Tätä, tätä minä kautta Jumalan en voi antaa sinulle
-anteeksi, juuri sentähden, että sinua niin sanomattomasti rakastin!
-Uskotko, ettei maailmassa ole toista naista, jota niin halveksisin
-kuin sinua, sillä sinulla oli kaksi: minä tyydytin platonista
-rakkauttasi, Kromicki -- aviollista.
-
-Tekee mieleni murskata pääni seinään ja samalla minua, hitto vie,
-naurattaa!
-
-En totisesti olisi luullut, että löytyi keino, jolla minut
-revittäisiin irti sinusta. Mutta löytyi kun löytyikin!
-
-
-Syyskuun 8 p:nä.
-
-Kun ajattelen, että kaikki on lopussa, katkottu rikki, ettei mitään
-ole jäänyt, että minä olen jättänyt hänet -- ainiaaksi -- niin en
-tahdo sitä uskoa. Minulla ei enään ole Anielkaa! Mitä sitte on? -- ei
-mitään.
-
-Minkä vuoksi siis elän? En tiedä. En kai ainakaan sitä varten, että
-saisin tietää, syntyykö herra Kromickille poika vaiko tyttö!
-
-Ajattelen lakkaamatta: kuinka se on luonnollista! -- ja pääni on
-halkeamaisillaan.
-
-Kummallista! Minun olisi pitänyt odottaa sitä, mutta sellaiset
-ajatukset eivät koskaan johtuneet mieleeni. Ennemmin olisin
-odottanut, että salama iskisi minuun.
-
-Kuitenkin Kromicki heti Varsovaan saavuttuaan läksi Ploszowiin ja oli
-siellä muutamia päiviä, sitte he olivat yhdessä matkalla, yhdessä
-Wienissä, yhdessä Gasteinissa.
-
-Minä herätin eroottisen mielialan. Rouvan hermot joutuivat
-kiihdyksiin ja sydän väreili. Hitto vie, asialla on kauhistuttavan
-naurettavatkin puolensa!
-
-Minä olen sanomattoman typerä. Koska kerran saatoin kestää
-herrasväki Kromickin yhdessä-olon, niin kai minun pitäisi voida
-kestää seurauksetkin. Mutta Jumala tietää, ettei järkeni ole tähän
-syypää, vaan hermoni. Ne eivät siedä seurauksia. Muutamilla ihmisillä
-toimivat nuo molemmat voimat, hermot ja järki, sovussa. Minussa ne
-tappelevat kuin koirat. Siinä yksi onnettomuus entisten lisäksi.
-
-Minkätähden minä en milloinkaan ajatellut, että näin tulisi käymään?
-Olisihan minun mieleeni pitänyt johtua, että jos asioiden kulkuun
-vielä saattaa liittyä jokin hirveä kehitysaste, jokin kaikkia entisiä
-kipeämpi isku, niin se varmaan ei syrjäytä minua.
-
-Joskus luulen, että Kohtalo erikoisesti vainoo minua, ettei se
-ota huomioon tosiasioiden logiikkaa, jonka mukaan ne itse pitävät
-huolta kostostaan, vaan sekaantuu mieskohtaisesti minun asioihini ja
-kostaa minulle erityisesti. Mutta mistä tämä raivo minua kohtaan?
-Eivätkö muka muut miehet rakastu toisten vaimoihin vai kärsivätkö he
-vähemmin siitä syystä, että rakastavat vähemmin, kevytmielisemmin ja
-kunnottomammin? Mitä oikeutta tässä siis olisi?
-
-Ei olekaan! Näissä asioissa ei ole vaikuttamassa ainoakaan
-itsetietoinen ajatus, vaan kaikki on välttämättömyyden ja sattuman
-varassa.
-
-
-Syyskuun 10 p:nä.
-
-Minussa kytee alituisesti ajatus, että kun inhimillinen tragedia
-yleensä tähän asti on kehittynyt poikkeustapauksista ja
-onnettomuuksista, niin minun tragediani sensijaan saa ravintonsa
-asioiden luonnollisesta kulusta. En todella tiedä mikä on pahempaa.
-Tämä luonnollinen kulku ainakin on sietämätön.
-
-
-Syyskuun 11 p:nä.
-
-Kun ukkonen iskee ihmiseen, niin ei hän heti kuulu kaatuvan
-maahan, vaan hän kankenee ensin. Minäkin olen tähän asti elänyt
-ikäänkuin kangistuneena iskusta, jonka sain -- mutta varmaan pian
-menen kumoon. Huonosti ovat asiani. Niin pian kuin tulee hämärä,
-alkaa minua kammottavasti tukahuttaa. Minä kokoan kaikki voimani
-voidakseni hengittää, mutta ilma ei tahdo päästä keuhkojeni pohjaan
-asti, keuhkoni kun toimivat ainoastaan osaksi. Sekä yöllä että
-päivällä valtaa minut tuontuostakin rajaton kauhu -- kauhu, johon en
-tiedä syytä. Minusta tuntuu siltä kuin tulisi tapahtumaan jotakin
-hirvittävää, paljon hirvittävämpää kuin kuolema itse.
-
-Eilen tein itselleni kysymyksen: entä jos äkkiä tässä oudossa
-kaupungissa unohtaisin nimeni ja missä asun ja vain kulkisin
-eteenpäin, ilman päämäärää, kuin hulluuden yössä -- mitä silloin
-tapahtuisi?
-
-Minä pelkään kaikkea -- paitsi kuolemaa. Tai, suoraan sanoen, minulla
-on sellainen kumma tunne, etten minä itse asiassa pelkää, vaan että
-pelko on ottanut asuinsijansa minussa -- ja vapisee.
-
-Pimeyttä en nykyään siedä ensinkään. Illoin kävelen näännyksiin asti
-kaduilla sähkövalossa. Jos tapaisin jonkun tutun, pakenisin maailman
-loppuun, mutta ihmisjoukko on minulle tarpeellinen. Kun kadut alkavat
-tyhjetä, käy oloni kammottavaksi. Kauhulla ajattelen aina yötä.
-Kuinka hirveän pitkät yöt ovatkaan!
-
-Usein on suussani nykyään metallin maku. Ensi kerran tunsin sen,
-kun saatettuani Klaraa junalle palasin kotiin ja tapasin siellä
-Kromickin; toisen kerran Wienissä, kun Celina rouva kertoi minulle
-"suuren uutisen".
-
-Sitäkin päivää! Kun lääkäri toisen kerran oli käynyt hotellissa,
-menin kysymään Anielkan vointia. Tämäntapaiset aavistukset eivät edes
-johtuneet mieleeni. En ymmärtänyt mitään edes silloinkaan, kun Celina
-rouva sanoi:
-
--- Lääkäri vakuuttaa, että kohtaukset kokonaan johtuvat hermoista.
-Niillä ei ole mitään yhteyttä hänen tilansa kanssa.
-
-Kun hän huomasi, etten minä käsittänyt mitään, kävi hän hämilleen ja
-puhui:
-
--- Minun täytyy kertoa sinulle suuri uutinen...
-
-Ja hän kertoi minulle "suuren uutisen". Kun sen olin kuullut, oli
-suussani tinan maku ja aivojani kylmäsi -- aivan kuten silloin, kun
-odottamatta näin Kromickin.
-
-Palasin huoneeseeni. Muistan selvästi, että huolimatta tunteista,
-jotka minua repivät, minun teki mieli nauraa. Tuota ihanteellista
-olentoa, jonka mielestä platoninenkin rakkaus oli luvaton, joka
-"rakkaus" sanan asemesta käytti "ystävyyttä"...!
-
-Minua nauratti ja minun teki mieli murskata pääni seinää vastaan.
-
-Säilytin kuitenkin eräänlaisen koneentapaisen mielenmaltin... Sain
-sen siitä tietoisuudesta, että kaikki ainiaaksi on lopussa, että
-minun täytyy lähteä, etten voi olla lähtemättä... Tuon tunteen
-vallassa kävin automaatiksi, joka täsmällisesti teki kaikki
-matkavalmistukset.
-
-Olin siihen määrään tajuissani, että otin lukuun ulkonaistenkin
-muotojen säilyttämisen. -- Minkätähden? -- en tiedä! Ne eivät
-merkinneet minulle mitään. Mutta varmaan toimivat aivoni vielä
-jatkuvaisuuden säännöstä, sillä olivathan ne tottuneet kuukausia,
-jopa vuosia salaamaan totuutta ja pelastamaan ulkonaisia muotoja.
-Sanoin Celina rouvalle, että olin ollut lääkärillä, että hän oli
-sanonut minun potevan sydäntautia ja käskenyt minua viipymättä
-lähtemään Berliniin -- ja Celina rouva uskoi.
-
-Anielka ei! Hänen silmänsä jäivät kauhistuneina tuijottamaan, minä
-näin hänen katseessaan häpeää ja hätää, ja minussa oli kaksi ihmistä,
-joista toinen sanoi: mitä syytä hänellä on? -- toisen teki mieli
-sylkeä häntä vasten kasvoja.
-
-Minkätähden minä niin olenkin rakastanut sitä naista!
-
-
-Syyskuun 12 p:nä.
-
-Siitä on jo miltei kaksi viikkoa, kun läksin matkaan. Varmaan he jo
-ovat palanneet Ploszowiin. Kirjoitin tänään tädille, koska pelkäsin
-hänen käyvän levottomaksi ja ehkä tulevan tänne. Joskus minusta
-tuntuu kummalliselta ajatella, että jokin ihminen vielä välittää
-minusta.
-
-
-Syyskuun 13 p:nä.
-
-On miehiä, jotka vieteltyään toisen vaimon pettävät hänet, polkevat
-jalkainsa alle, hylkäävät ja tyynesti lähtevät tiehensä. Minä en
-olisi tehnyt sillä tavalla, vaan jos hän olisi tullut omakseni,
-olisin kantanut häntä käsilläni, eikä yksikään mahti maailmassa
-olisi voinut eroittaa minua hänestä. Saattaa siis olla huonompiakin
-tunteita kuin minun. Mutta hartioilleni on laskettu sellainen kuorma,
-että tahtomattanikin tulen pitäneeksi sitä tavattomana rangaistuksena
-ja mitanneeksi, niinikään tahtomattani, rikosta rangaistuksen mukaan.
-Ja niin ollen en pääse tunteesta, että rakkauteni olisi ollut
-hirvittävä rikos.
-
-Se on eräänlaista vaistomaista pelkoa, josta ei skeptillisyyskään
-pelasta.
-
-Ja kuitenkin täytyy jokaisen siveyskäsitteen myöntää, että olisi
-ollut raskaampi rikos riistää syliinsä nainen rakastamatta häntä,
-tehdä kylmällä mielellä se, minkä minä tein sydämen pohjasta.
-Suuresta ja valtavasta tunteesta johtuva vastuunalaisuus ei saata
-olla raskaampi kuin pienestä ja mitättömästä johtuva.
-
-Ei! Lisäksi on rakkauteni ennen kaikkea hirvittävä onnettomuus.
-
-Ennakkoluuloista vapautunut ihminen saattaa kuvitella mitä hän
-tuntisi, jos hän vielä eläisi ennakkoluulojen kahleissa; epäilijä
-saattaa tuntea rukoilevansa, ikäänkuin hän olisi uskovainen. Minä
-en ainoastaan tunne tuota, vaan lisäksi soimaan itseäni ja rukoilen
-oikein vilpittömästi. Minä sanon: "Jumala, jos olenkin rikkonut, niin
-olenhan saanut kärsiä rangaistustakin. Enkö jo ansaitsisi hiukan
-armoa?"
-
-Mutta minä en voi kuvitella, missä muodossa armo saattaisi tulla
-osakseni. Se on sula mahdottomuus.
-
-
-Syyskuun 14 p:nä.
-
-Varmaan he jo ovat palanneet Ploszowiin. Ajattelen häntä yhä vielä
-usein, sillä ihminen voi riistäytyä irti menneisyydestään ainoastaan
-siinä tapauksessa, että hänellä edessäpäin on odotettavissa jotakin.
-Mutta minulla ei ole mitään. Jos olisin uskovainen, rupeaisin
-papiksi; jos olisin jumalankieltäjä, niin ehkäpä kääntyisin. Mutta ne
-sielun elimet, joilla uskotaan, ovat kuivettuneet minusta, kuten käsi
-saattaa kuivettua. En tiedä mitään muuta kuin sen, että kärsimyksen
-tullessa en löydä lohdutusta uskonnosta.
-
-Kun Anielka meni naimisiin Kromickin kanssa, luulin välimme kerta
-kaikkiaan loppuneen. Silloin se ei ollut totta. Vasta nyt on minulla
-täysi tietoisuus siitä, että kaikki on lopussa, sillä meitä ei eroita
-ainoastaan tahtomme, ei ainoastaan minun matkani, vaan jokin mahti
-ulkopuolellamme, jokin meistä riippumaton välttämättömyyden voima.
-
-Tiemme ovat kokonaan eronneet, niitä ei mikään enään voi likentää,
-ei edes meidän tahtomme. Anielkan tiellä tulee olemaan kärsimyksiä,
-mutta myöskin uusia maailmoja, uusia tunteita, uutta elämää -- kun
-sensijaan minun tielläni vallitsee täydellinen _ei mikään_. Hän
-käsittää tämän epäilemättä yhtä hyvin kuin minäkin.
-
-Olisi hauska tietää ajatteleeko hän joskus: sen ihmisen olen minä
-syössyt turmioon -- ehken tahtoen -- mutta joka tapauksessa.
-
-Siitä ei ole minulle mitään hyötyä, mutta soisin kuitenkin, että hän
-edes surisi kohtaloani.
-
-Ehkäpä hän sen tekeekin, kunnes hänen lapsensa on tullut maailmaan.
-Sittemmin suuntautuvat hänen tunteensa aivan toiseen uomaan
-ja minä lakkaan olemasta hänen elämässään. Se tapahtuu sekin
-välttämättömyyden voimasta, sen määrää senkin luonnon laki.
-
-Kaunis laki!
-
-
-Syyskuun 16 p:nä.
-
-Näin tänään ilmoituslehdillä painettuna jättiläiskirjaimin Klara
-Hilstin nimen. Olin unohtanut jo Gasteinissa saaneeni häneltä
-kirjeen, jossa hän kertoi tulevansa Berliniin. Nyt hän on täällä
-ja antaa muutamia konsertteja. Ensi hetkessä en tullut iloiseksi
-enkä liioin pahalle mielelle. Nyt, kun hermoni taas ovat joutuneet
-tavalliseen kiihtymykseensä, saa vaikutuskin minussa määrätyn
-suunnan; se tieto, että täällä, samassa kaupungissa, on tuttu,
-hyvänsuopa sielu, tuottaa minulle, en itsekään tiedä minkätähden,
-lohtua. Mutta tieto riittääkin minulle. En tahdo nähdä Klaraa.
-Kun vain ajattelenkin, että minun pitäisi mennä hänen luokseen,
-valtaa minut vastahakoisuus. Klara on noita uteliaan ystävällisiä
-ihmisiä, jotka tahtovat tietää kaikki ja jotka kysyvät kaikkea.
-Romanttisuuteen taipuvaisena luulee hän, että ystävyys voi parantaa
-kaikki vaivat. Mutta minun olisi mahdotonta puhua mistään. Usein ei
-minulla ole voimia edes ajatella mitä on tapahtunut.
-
-
-Syyskuun 17 p:nä.
-
-Minkätähden minä aamuisin herään? Minkätähden olen olemassa? mitä
-minuun kuuluvat tuttavat tai yleensä ihmiset? En ole käynyt Klaran
-luona, sillä kaikki mitä hän olisi sanonut minulle, olisi ollut aivan
-yhdentekevää ja vain ikävystyttänyt minua. Koko maailma on minulle
-yhtä yhdentekevä kuin minä olen sille.
-
-
-Syyskuun 18 p:nä.
-
-Kuinka hyvä olikin, että kirjoitin tädille! Jollen olisi tehnyt sitä,
-olisi hän tullut tänne. Näin hän kirjoittaa:
-
-"Kirjeesi tuli samana päivänä kuin Anielka ja Celina saapuivat
-tänne. Kuinka sinä, rakkahin poikani, nyt voit? Sanot että hyvin,
-mutta onko se todella totta? Mitä Berlinin lääkärit ovat sanoneet,
-ja kuinka kauvan viivyt siellä? Lähetä minulle sähkösanoma vieläkö
-tapaan sinut, niin tulen paikalla. Celina kertoi sinun lähteneen niin
-äkkiä, että he molemmat Anielkan kanssa kauheasti pelästyivät. Jos
-olisit sanonut minulle, että sinulle luultavasti määrätään merimatka,
-niin olisin heti kirjeesi saatuani oikopäätä tullut luoksesi. Eihän
-matka ole kuin toistakymmentä tuntia, ja minä olen nyt terveempi kuin
-milloinkaan. Vanhaa vaivaani, veren päähännousua ei ole kuulunut
-kertaakaan. Olen levoton sinusta ja merimatkastasi. Sinä tosin olet
-sellaiseen tottunut, mutta minua peloittaa, kun vain ajattelenkin
-laivoja ja myrskyjä.
-
-"Celina voi hyvin, eikä Anielkakaan huonosti. Kuulin että jo
-tiedät uutisen. Ennen Wienistä lähtöä kysyivät he vielä eräältä
-spesialistilta, ja tämä sanoi, ettei Anielkan tilasta ole
-epäilystäkään. Celina on tavattoman onnellinen, ja minä iloitsen
-minäkin. Ehkäpä Kromicki nyt heittää keinottelunsa toisessa
-päässä maailmaa ja asettuu kotimaahan. Anielka epäilemättä tulee
-onnelliseksi, kun hän nyt saa päämäärän elämälleen. Matkan jälkeen
-hän kyllä näyttää väsyneeltä ja haluttomalta. Sniatynskilla
-sairastivat lapset tässä anginaa, mutta ovat jo terveet."
-
-Lukiessa tädin kirjettä tunsin, ettei minulla ole sijaa heidän
-joukossaan, varsinkaan ei Anielkan luona. Pian tulee minun
-muistonikin olemaan hänelle vastenmielinen.
-
-
-Syyskuun 19 p:nä.
-
-En saata kuvitella miltä tulen näyttämään vuoden tai kahden tai
-kolmen perästä. Mitä minä tulen tekemään? Päämäärän täydellisen
-puutteen täytyy tehdä tyhjäksi elämäni. Suoraan sanoen: minulla ei
-ole sijaa missään.
-
-
-Syyskuun 20 p:nä.
-
-En mennyt Klaran luo, mutta tapasin hänet Friedrichstrassella.
-Minut nähdessään kalpeni hän ilosta ja mielenliikutuksesta.
-Hänen tervehdyksensä oli niin sydämellinen, että se samalla pani
-minut heltymään ja samalla kiusasi minua, sillä tunsin, että oma
-sydämellisyyteni oli aivan ulkopuolinen, kosken edes ilostunut hänet
-nähdessäni. Hiukan rauhoituttuaan alkoi hän paikalla päivitellä,
-kuinka minä olin muuttunut. En todella olekaan terveen näköinen, ja
-hiukseni ovat jonkun verran harmaantuneet. Hän rupesi kyselemään
-terveyttäni, ja minä, joka tiesin, etten nyt mitenkään jaksa
-ylläpitää seurustelua, vaikka tunnenkin häntä kohtaan kiitollisuutta
-ja ystävyyttä, ryhdyin paikalla varokeinoihin ja sanoin, että olen
-sairas ja että minun pian täytyy lähteä lämpimämpään ilmastoon.
-Vihdoin hän sai minut houkutelluksi luokseen. Puhelimme tädistä,
-Anielkasta ja Celina rouvasta. Annoin hänelle ylimalkaisia
-vastauksia. Käsitin, että hän luultavasti on ainoa ihminen
-maailmassa, joka voisi ymmärtää minua, ja tunsin samalla, etten
-mistään hinnasta avaisi hänelle sydäntäni.
-
-Olen kuitenkin herkkä inhimilliselle hyvyydelle. Joskus kun Klaran
-uskolliset sinisilmät mitä suurimmalla ystävyydellä seurasivat minua,
-kun hän katseli minuun ikäänkuin tunkeakseen sieluni syvyyteen,
-liikutti tämä hyvyys minua siihen määrään, että mieleni teki itkeä.
-Muuten Klara, huolimatta kaikista ponnistuksistani, on huomannut,
-että olen aivan toinen ihminen kuin ennen. Naisen vaistolla on
-hän saanut selville, että minä elän, puhun ja ajattelen ikäänkuin
-koneentapaisesti ja että sieluni on puolikuollut. Tämän huomattuaan
-hän heti paikalla lakkasi kysymästä ja utelemasta ja ainoastaan
-osoitti minulle entistä suurempaa hellyyttä.
-
-Näin kuinka hän pelkäsi väsyttävänsä minua ja koetti olla sitä
-tekemättä. Hän koetti kaikin keinoin osoittaa, ettei hänen
-tarkoituksensa ole hellyydellään vetää minua puoleensa, vaan
-ainoastaan saada minua viihtymään.
-
-Ja minä viihdyinkin, mutta väsyin samalla. Minun on nykyään mahdoton
-koota ajatuksiani ja pakoittaa itseäni ponnistuksiin, en edes kestä
-tavallista keskustelua ystävän kanssa. Kun sitäpaitsi olen kadottanut
-silmistäni suuren päämääräni, tuntuu minusta kaikki niin turhalta,
-että yhtämittaa kysyn itseltäni: mitä varten? mitä tämä hyödyttää?
-
-
-Syyskuun 21 p:nä.
-
-Minulla ei koskaan ole ollut niin hirveää yötä kuin viime yö. Olin
-kauhuissani laskeutuvinani alas loppumattomia portaita syvyyksiin,
-jotka pimenemistään pimenivät ja joissa tapahtui mitä hirveimpiä,
-selittämättömiä asioita. Olen päättänyt jättää Berlinin, sillä tämän
-lyijyisen taivaan alla ihminen tukahtuu. Palaan Roomaan, talooni
-Babuinoon -- ja asetun sinne olemaan. Luultavasti laskuni ei yksin
-Anielkan, vaan koko maailman kanssa nyt ovat selvitetyt, ja minä
-voin tyynesti oleilla Roomassa, kunnes aikani on lopussa. Ainakin
-minulla silloin on rauha! Eilinen käyntini Klaran luona osoitti, että
-vaikka tahtoisinkin, niin en enään voi seurustella ihmisten kanssa,
-minulla ei enään ole millä maksaisin edes heidän hyvyytensä. Minut
-on työnnetty pois elämästä, seison ulkopuolella, ja vaikka sisässäni
-nykyään onkin kuvaamaton tyhjyys, niin en enään halua palata entiseen
-elämääni.
-
-Yksinäinen Babuinoni Roomassa hymyilee minua vastaan -- tosin
-kalpeaa, alakuloista hymyä -- mutta haluan sinne mieluummin kuin
-minnekään muualle. Sieltä läksin maailmalle kuin lintu pesästään --
-sinne palaan nyt siipirikkona -- odottamaan loppuani.
-
-Kirjoitan nykyään aamuisin, sillä illoin lähden aina maanalaiselle
-retkelleni kauhun valtakuntaan. Tänään menen Klaran konserttiin,
-sanon hänelle hyvästi ja lähden huomenna. Matkalla poikkean Wieniin.
-Ehkäpä käyn Angelin luona -- en varmaan tiedä. Nykyään en koskaan
-varmuudella tiedä mitä huomenna teen ja tunnen.
-
-Sain tänään Klaralta kirjeen, jossa hän pyytää minua konsertin
-jälkeen tulemaan luokseen. Konserttiin menen, koska siellä on paljon
-terveitä ihmisiä, joiden turvissa ei minulle voi tapahtua mitään.
-En tunne ketään, näen ainoastaan kokonaisuuden. Mutta Klaran luo en
-mene. Hän on liian hyvä. Ihmiset, jotka kuolevat nälkään, eivät kuulu
-erääseen aikaan ennen kuolemaansa kärsivän ruokaa. Minun henkinen
-elimistöni ei enään siedä hyvyyttä eikä lohtua.
-
-Se ei myöskään kärsi muistoja. Asia on mitätön, mutta minä tiedän
-nyt, että henkisten syiden ohella oli muitakin, jotka tekivät
-käyntini Klaran luona niin vaikeaksi. Hän käyttää samoja hajuvesiä,
-joita toin Anielkalle Wienistä Gasteiniin. Ja minä olen monasti
-ennenkin pannut merkille, ettei mikään niin elävästi tuo mieleen
-henkilöä kuin hajuvedet, joita hän käyttää.
-
-
-Syyskuun 22 p:nä.
-
-Olen aivan sairas. Kylmetyin eilen palatessani kotiin.
-Konserttisalissa oli tavattoman kuuma, ja minä hiestyin. Ulos
-tullessani en pannut ylleni päällystakkia ja hotelliin saapuessani
-olin aivan kuin jääpuikko. Joka kerta kun vedän henkeäni, tuntuu
-siltä, kuin keuhkoni levitessään sattuisivat teräviin, olkapäiden
-alle kätkettyihin neuloihin. Vuoroin minun on kylmä, vuoroin
-kuuma. Minua vaivaa sammuttamaton jano. Hetkittäin valtaa minut
-suuri voimattomuus, ja minä tunnen, etten jaksaisi edes astua alas
-portaita. Matkasta ei voi olla puhettakaan. En omin voimin jaksaisi
-nousta vaunuun. Kirjoittaessani kuulen oman hengitykseni, ja se on
-kolme kertaa nopeampi ja äänekkäämpi kuin tavallista. Olen varma,
-että jos hermoni olisivat toisessa kunnossa, niin olisin kestänyt
-eilisen kylmettymisen sairastumatta, mutta minussa ei ole mitään
-vastustusvoimaa, hermoni ovat nyt niin pilalla. Varmaan minulle tulee
-keuhkokuume.
-
-Koetan kuitenkin pysyä pystyssä niin kauvan kuin suinkin. Heti
-aamulla, kun tunsin olevani sairas, kirjoitin kiireen kautta tädille,
-että voin hyvin ja että parin päivän perästä lähden matkalle. Ja
-parin päivän perästä, jos olen tajuissani ja jaksan, kirjoitan
-hänelle samalla tavalla. Olen pyytänyt tätiä lähettämään minulle
-mahdollisesti saapuvat kirjeet ja sähkösanomat pankkiiri B:lle
-Berliniin. Koetan pitää huolta siitä, ettei kukaan Ploszowissa saa
-tietää sairaudestani. Kuinka hyvä olikaan, että eilen sanoin hyvästi
-Klaralle.
-
-
-Syyskuun 23 p:nä.
-
-Voin huonommin kuin eilen, mutta en vielä ole asettunut vuoteeseen.
-Minulla on kuumetta ja minä tiedän, että ajatukseeni silloin tällöin
-sekaantuu hourenäkyjä. Varsinkin kun suljen silmäni, häviää raja
-todellisuuden ja sairaiden aivojeni kuvittelujen väliltä kokonaan.
-Suurimman osan päivää kuitenkin vielä tarkkaan itseäni, mutta
-pelkään, että tämä kuume pian sekoittaa pääni ja että kadotan kaiken
-tietoisuuteni.
-
-Mieleeni johtuu muuan asia: minä, jota kohtalo on pidellyt leppeämmin
-kuin useimpia muita, joka olisin voinut rakentaa kodin ja perheen,
-minä, jonka ympärillä olisi voinut olla rakastavia sydämiä -- minä
-olen nyt sairaana ja yksin vieraassa kaupungissa, eikä ole ketään,
-joka ojentaisi minulle edes lasin vettä. Anielka voisi olla luonani.
-En jaksa enempää...
-
-
-Lokakuun 14 p:nä.
-
-Tartun kynään kolmen viikon keskeytyksen jälkeen. Klara ei ole
-luonani. Saatuaan varmuuden siitä, että paranen, läksi hän
-Hannoveriin, mutta hän palaa kymmenen päivän perästä. Hän on hoitanut
-minua koko sairauteni ajan. Hän toi tänne lääkärin -- jollei hän
-olisi vaalinut minua, olisin varmaan kuollut. En enään muista, olinko
-ollut sairaana neljä vaiko kolme päivää, kun hän tuli luokseni. Olin
-tajuissani, mutta niin kipeä, että kaikki oli minulle yhdentekevää.
-Hänen tulonsa tai tulemattomuutensa oli minulle aivan merkityksetön
-asia. Hän tuli yhdessä lääkärin kanssa, ja lääkärin tavaton,
-kihara, vaalea tukka herätti huomioni. Olin kummallisessa tilassa.
-Tutkittuaan minut rupesi lääkäri kysymään yhtä ja toista, ensin
-saksaksi, sitte ranskaksi. Minä ymmärsin kaikki, mutta en vastannut,
-sillä en tuntenut minkäänlaista halua vastata enkä voinut saada tätä
-halua heräämään itsessäni, sillä tahtoni oli yhtä voimaton kuin
-ruumiini.
-
-Sinä päivänä kiusasivat he minua kääreillä, sitte makasin hiljaa,
-liikkumatta. Silloin tällöin tulin ajatelleeksi, että kuolen,
-mutta se ei herättänyt minussa mielenkiintoa enempää kuin muukaan,
-mikä tapahtui ympärilläni. Luulen, että ihminen aina, kun hän on
-valtavasti sairas, menettää kyvyn eroittaa sivuasioita ja pääasioita
-toisistaan, vaikka hän olisikin tajuissaan. Hänen huomionsa kiintyy,
-ties mistä syystä, pikkuseikkoihin. Sinä päivänä panin merkille,
-paitsi tohtorin tukkaa, että ylä- ja alasalpa siirrettiin pois
-viereisen huoneen ovesta. Klaran piti asua siellä. Muistan, etten
-irroittanut silmääni ovesta tämän toimituksen aikana, ikäänkuin
-kysymyksessä olisi ollut minulle hyvin tärkeä asia. Pian senjälkeen
-tuli sairaanhoitaja, jonka piti hoitaa minua Klaran johdolla. Hän
-rupesi heti puhumaan jotakin, mutta Klara pyysi häntä vaikenemaan.
-
-Minua väsyttää kuitenkin vielä niin, etten jaksa kirjoittaa enempää.
-
-
-Lokakuun 16 p:nä.
-
-Hermoni ovat sairauden aikana rauhoittuneet. Minulle ei enään tule
-niitä kauhun hetkiä, jotka ennen niin kiusasivat minua! Soisin
-vain Klaran palaavan niin pian kuin suinkin. Se ei ole kaipausta,
-se on ainoastaan sairaan itsekkyyttä, sairaan, joka tuntee, ettei
-kukaan voisi antaa hänelle sellaista hellyyttä. Tiedän, ettei Klara
-enään tule asumaan täällä likelläni, mutta hänen olonsa samalla
-paikkakunnalla olisi sekin turva. Heikkous ja avuttomuus kiintyvät
-holhoavaan voimaan niin kuin lapsi äitiin. Olen varma, ettei yksikään
-nainen olisi hyväkseni tehnyt mitä Klara. Jokainen heistä olisi
-ennen täyttänyt sovinnaisuuden vaatimukset kuin pelastanut ihmisen.
-Tätä ajatellessa tulee suuhuni katkera maku ja muuan nimi... Mutta
-paras on, ettei niitä asioita päästä mieleensä, ennenkuin voimat
-ovat palanneet, niin että jaksaa suoriutua niistä... Klara nukkui
-vaatteet yllä sohvalla viereisessä huoneessa, ovet auki. Kun
-vain liikahdinkin, oli hän luonani. Näin hänen öisin kumartuvan
-vuoteeni yli, hiukset epäjärjestyksessä, kalpeana väsymyksestä ja
-valvomisesta. Itse hän antoi minulle lääkkeet, itse hän nosteli minua
-patjojen varaan. Ollessani tajuissani yritin joskus kiittää häntä
--- hän pani silloin sormen huulilleen merkiksi, että lääkäri oli
-kieltänyt minua puhumasta. En tiedä kuinka monta yötä hän valvoi.
-Hän oli niin uuvuksissa, että hän päivisin, istuessaan nojatuolissa
-vuoteeni ääressä, joskus nukkui kesken lausettaan. Herätessään
-hymyili hän minulle ja rupesi taasen nuokkumaan. Öisin hän joskus
-kauvan asteli edestakaisin huoneessaan pysyäkseen valveilla, mutta
-niin hiljaa, etten olisi tietänyt mitään, jollen avonaisesta ovesta
-olisi nähnyt hänen varjonsa liikkuvan seinällä. Kerran kun hän oli
-luonani enkä minä tietänyt miten olisin kiittänyt häntä, vein hänen
-kätensä huulilleni; silloin hän äkkiä kumartui ja suuteli kättäni
-nopeasti, ennenkuin ehdin estää sitä. Mutta tunnustettakoon, etten
-aina ole ollut hänelle kiitollinen. Kaikki voi ärsyttää sairasta --
-minua esimerkiksi hänen pituutensa. Olin hänelle raivoissani
-siitä, ettei hän ollut niinkuin Anielka. Nähtävästi se johtui
-siitä, että pitkien aikojen kuluessa olen tottunut tunnustamaan
-sopusointuiseksi ja kauniiksi ainoastaan sen, joka muistuttaa Anielkan
-sopusuhtaisuutta ja kauneutta. Joskus kun minä katselin Klaraa,
-ärsytti minua oudosti ajatus: hän varmaan ei ole saanut kauneuttaan
-sentähden, että luonto olisi halunnut tehdä hänet kauniiksi, tai
-rotunsa oikeudella, vaan hän on saanut sen ikäänkuin onnellisen
-sattuman kautta. Muutenkin joskus ovat naisen kasvot tehneet minuun
-saman vaikutuksen. Niitä vivahduksia voivat ainoastaan hyvin herkät
-ja hienostuneet hermot tuntea.
-
-Oli kuitenkin hetkiä, varsinkin öisin, kun katsellessani Klaran
-laihtuneita, sisäänpainuneita kasvoja, luulin näkeväni sen toisen...
-Se tapahtui varsinkin kun hän istui hämärässä, vuoteeni ääressä.
-Kuumeiset, sairaat aivoni synnyttivät lumeen, joka todellisuudessa on
-mahdoton. Ajoittain kadotin kokonaan tajuntani -- kunhan olisinkin
-samalla kuollut! -- ja silloin huusin Klaraa sen toisen nimellä ja
-puhuin ikäänkuin hän olisi ollut se toinen. Muistan tämän kaiken kuin
-unen läpi.
-
-
-Lokakuun 17 p:nä.
-
-Pankkiiri B. on lähettänyt minulle muutamia kirjeitä tädiltä. Täti
-kysyy tulevaisuussuunnitelmiani. Hän kertoo kaikesta -- yksin
-puimisestakin Ploszowissa, ainoastaan ihmisistä ei. En edes tiedä
-elävätkö he vai ovatko he kuolleet. Mikä kumma ja suututtava
-tapa kirjoittaa kirjeitä! Vähät minä puimisesta Ploszowissa ja
-yleensä koko taloudesta. Kirjoitin paikalla vastaan enkä salannut
-tyytymättömyyttäni.
-
-Tänään olen saanut Kromickin Varsovaan osoitetun sähkösanoman. Täti
-ei sähköittänyt sen sisältöä, vaan sulki sen kirjeeseen ja lähetti
-postitietä. Kromicki rukoilee, että pelastaakseni omat rahani ja
-koko hänen kohtalonsa lähettäisin vielä kaksikymmentäviisi tuhatta
-ruplaa. Luettuani sähkösanoman kohautin ainoastaan olkapäitäni.
-Mitä minä nykyään välitän Kromickista ja rahoistani! Menkööt! Jos
-Kromicki tietäisi minkätähden ensi kerran autoin häntä, niin ei hän
-nyt pyytäisi apuani. Kantakoon tappionsa yhtä tyynesti kuin minä
-kannan omani. Odottaahan häntä lisäksi tuo "suuri uutinen", jonka hän
-saa kuulla lohdutuksekseen. Lohduttautukaa mielin määrin, hankkikaa
-lapsia niin paljon kuin haluatte, mutta jos pyydätte minua pitämään
-huolta niistä, niin totisesti pyydätte liikaa.
-
-Kunhan ei hän edes sellaisella kuulumattomalla itsekkyydellä olisi
-uhrannut minua periaatteittensa alttarille! Mutta paras olla niitä
-ajattelematta, tai aivot kääntyvät kallossani. Sallittakoon minun
-rauhassa edes sairastaa.
-
-
-Lokakuun 20 p:nä.
-
-Ei! Täältäkin ne ovat löytäneet minut. Taasen ei minulla kahteen
-päivään ole ollut lepoa, taasen pitelen päätäni, peläten sen
-halkeavan, kun väkipyörä siellä alituisesti käy ja käy. Ajattelen
-taasen Ploszowia ja häntä -- yksinäisyyttäni ja menneisyyttäni.
-Miten kauheaa on äkkiä kadottaa ainoansa, se, josta on elänyt! En
-tiedä lieneekö tauti heikentänyt älyäni, mutta minä todellakaan en
-ymmärrä erinäisiä oireita, joita huomaan itsessäni. Tuntuu siltä kuin
-mustasukkaisuuteni olisi jäänyt eloon rakkauteni kuoltua.
-
-Ja tämä mustasukkaisuus on kaksinkertainen, sillä se ei kohdistu
-ainoastaan konkreettisiin asioihin, vaan tunteisiinkin. Minussa
-kiehuu, kun ajattelen lasta, joka syntyy maailmaan ja anastaa
-Anielkan ja -- mikä on vielä pahempi -- saattaa hänet lähemmä
-Kromickia.
-
-Minä en enään huolisi tuota naista, vaikka hän olisi vapaakin, mutta
-en saata kärsiä ajatusta, että hän rakastaisi miestään. Antaisin
-loput elämästäni, kunhan ei kukaan enään koskaan rakastaisi häntä
-eikä hän ketään. Niillä ehdoilla vielä saattaisin elää.
-
-
-Lokakuun 21 p:nä.
-
-Jollei tämä, mikä nyt liikkuu päässäni, pelasta minua, niin minä
-joko uudestaan sairastun tai tulen hulluksi. Teenpä tässä tiliä
-itselleni. Mitä minulla on tekemistä elämän kanssa? Ei mitään! Mitä
-minulla on odotettavaa? -- Ei mitään! Jos niin on, niin minkätähden
-en antaisi itseäni lahjaksi jollekin, jonka tämä lahja saattaa tehdä
-onnelliseksi? Itse puolestani en elämästäni, älystäni, koko omasta
-itsestäni antaisi penniäkään. Tosin en rakasta Klaraa, mutta jos hän
-rakastaa minua, jos hän minussa näkee elämänsä korkeimman onnen,
-niin olisihan julmaa kieltää häneltä jotakin, jota itse pitää niin
-vähäarvoisena. Katson ainoastaan velvollisuudekseni sanoa hänelle
-kuka olen, jotta hän tietäisi kenen ottaa. Pahempi hänelle, jollei
-hän kuuntele varoitustani -- mutta se on hänen asiansa.
-
-Koko tässä tuumassa viehättää minua ainoastaan yksi puoli, se
-nimittäin, että kuilu, joka eroittaa minua ja tuota naista, näin
-ollen yhä suurenee. Minä näytän hänelle, että jos hän osaltaan
-on syventänyt kuilua, niin osaan minäkin. Silloin on suhde toki
-ratkaisevasti lopussa, sillä tänäkin päivänä ajattelen yhä häntä.
-Tiedän sen ja todennan katkeralla mielellä.
-
-Ehkäpä tunteeni tällä hetkellä on vihaa, mutta se ei vielä ole
-välinpitämättömyyttä.
-
-Rouva Kromicki kai arveli minun lähteneen pois siitä syystä, että
-minun täytyi -- minä voin lisätä hänelle, että myöskin tahdoin. Ja
-minä ajattelen, että jota suuremman muurin rakennan välillemme,
-sitä paremmin hän minulta peittyy, sitä nopeammin ja täydellisemmin
-unohdan hänet.
-
-Klaraa -- sanon sen toistamiseen -- en rakasta, mutta tiedän, että
-hän rakastaa minua. Sitäpaitsi olen hänelle kiitollisuuden velassa.
-Sairauteni aikana sanoin joskus hänen huolenpitoaan saksalaiseksi
-sentimentaalisuudeksi, mutta toiselta puolen ei se toinen olisi
-kyennyt sellaiseen. Suuressa siveellisyydessään saattaisi hän
-mieluummin antaa miehen kuolla kuin nähdä häntä ilman kravattia,
-koska sellainen oikeus kuuluu yksin vihitylle aviomiehelle. Klara ei
-välittänyt mistään; hän laiminlöi soittonsa, näki vaivaa, valvoi ja
-luultavasti joutui ihmisten panettelun alaiseksi, mutta pysyi luonani.
-
-Olen hänelle velkaa ja aion maksaa velkani. Maksan huonosti, sillä
-annan itseni sentähden, etten välitä itsestäni, että kaikki on
-minulle yhdentekevää ja että olen ainoastaan pirstale ihmisestä enkä
-kokonainen ihminen. Mutta koska hän pitää tuota sirpaletta omaa
-elämäänsäkin kalliimpana -- niin ottakoon hän sen omakseen.
-
-Tädille siitä koituu surua, sillä tämä avioliitto tulee loukkaamaan
-sekä hänen kansallistunnettaan että sukuylpeyttään. Jos hän kuitenkin
-voisi aavistaa mitä viime aikoina on liikkunut sydämessäni, niin hän
-mieluummin suostuisi tähän avioliittoon kuin rakkauteen, joka minua
-kalvaa. Sitä en vähääkään epäile.
-
-Ja entä jos Klaran esi-isät olivatkin kankureja! Minulla ei ole
-periaatteita, minulla on ainoastaan hermoja, ja jos minulla on
-katsantokanta, niin on se ennemmin vapaamielinen. Olen jo aikoja
-sitte huomannut, että niinsanotut vapaamieliset usein ovat
-ahdasmielisempiä kuin vanhoilliset, kun sensijaan vapaamieliset
-periaatteet itsessään ovat laajemmat ja paremmin sopivat yhteen
-Kristuksen opin kanssa -- mikä muuten on minulle yhdentekevää.
-
-Mutta näistä asioista ei kannata puhua. Vasta onnettomuudessa
-paljastuu koko niiden mitättömyys.
-
-Ehdottomasti tulen ajatelleeksi minkä vaikutuksen päätökseni mahtaa
-tehdä Anielkaan. Minä olen siihen määrään tottunut mittaamaan kaikkea
-hänen tunteittensa mukaan, etten vieläkään ole päässyt pahasta
-tavastani.
-
-
-Lokakuun 22 p:nä.
-
-Tänä aamuna lähetin kirjeen Klaralle. Huomenna saan vastauksen, tai
-ehkä Klara itse tulee vielä tänä iltana.
-
-Jälkeen päivällisen sain Kromickin toisen sähkösanoman. Kuinka paljon
-epätoivoa saattaakaan mahtua muutamiin lauseihin! On täytynyt sattua
-jotakin onnetonta, sillä en mitenkään olisi odottanut romahduksen
-tulevan näin äkkiä. On kai tapahtunut odottamaton käänne, jota ei
-Kromicki itsekään ole voinut aavistaa.
-
-Tappio, jonka tulen kärsimään, ei tee suurtakaan lovea omaisuuteeni
--- minä jään siitä huolimatta rikkaaksi mieheksi. Mutta Kromicki!
-
-Miksi pettäisin itseäni! Eräässä sydämeni sopukassa kytee vahingonilo
-tämän romahduksen johdosta. Ajatella, että noiden ihmisten
-vastaisuudessa on kiittäminen tätiä toimeentulostaan, tätiä, joka --
-hänen omien sanojensa mukaan -- on Ploszowskien omaisuuden hoitaja!
-
-En nyt aiokaan vastata Kromickille. Jos päättäisin sen tehdä,
-niin koko vastaukseni supistuisi onnitteluun tulevan perillisen
-johdosta. Sittemmin kyllä aion antaa heille molemmille leipää -- jopa
-runsaastikin.
-
-
-Lokakuun 23 p:nä.
-
-Klara ei tullutkaan eilen, ja tälläkään hetkellä, s.o. illalla, en
-vielä ole saanut häneltä vastausta. Se on sitä kummallisempaa, kun
-hän tähän asti on kirjoittanut joka päivä ja kysynyt miten minä voin.
-Hänen vaitiolonsa ei kummastuttaisi minua, jos voisin kuvitella hänen
-hetkeäkään epäilevän.
-
-Minä odotan kärsivällisesti. Olisi kuitenkin hyvä, jos asia tulisi
-ratkaistuksi niin pian kuin suinkin. Sen vain tiedän ja tunnen,
-että jollen olisi lähettänyt kirjettäni, niin ehkä panisin menemään
-samallaisen kirjeen, mutta jos tämän voisi ottaa takaisin, niin
-luultavasti sen ottaisin.
-
-
-Lokakuun 24 p:nä.
-
-Klara kirjoittaa:
-
-"Rakas Leon ystävä! Vastaanotettuani kirjeenne olin kuin pyörryksissä
-onnesta, ja ensi ajatukseni oli heti palata Berliniin. Mutta juuri
-siksi, että Teitä niin syvästi rakastan, kuuntelin ääntä, joka sanoi,
-ettei suurin rakkaus saa olla suurinta itsekkyyttä ja etten saa
-uhrata Teitä itseni hyväksi.
-
-"Te ette rakasta minua, Leon. Antaisin elämäni, jos voisin muuttaa
-sen asian -- mutta siitä ei pääse mihinkään: Te ette rakasta minua.
-Kirjeenne on ainoastaan kiitollisuuden tai epätoivon ilmaus. Heti kun
-näin Teidät Berlinissä, tiesin, ettette ole terve ettekä onnellinen
--- ja niin levoton olin Teistä, että vaikka Te olitte sanonut minulle
-hyvästi ja luvannut lähteä, minä lähetin hotelliin kysymään olitteko
-matkustanut ja tein sen sittemmin joka päivä, kunnes kuulin, että
-olitte sairastunut. Hoitaessani Teitä sairautenne aikana tulin
-vakuutetuksi siitä, että toinenkin pelkoni oli oikea: että Te
-kannatte salaista, suurta surua, tai että Teitä on kohdannut jokin
-kipeä pettymys, jommoisten jälkeen eläminen on vaikeaa.
-
-"Minä tiedän -- ja yksin Jumala näkee miten raskasta minun on elää
-tässä tietoisuudessa -- että Te tahdotte sitoa kohtalonne minun
-kohtalooni siitä syystä, että Teidän pitää tukahuttaa jotakin
-itsessänne, että Teidän pitää unohtaa jotakin, että Teidän pitää
-sulkea jokin tie. Mutta voinko minä, tämän tietäen, suostua? Jos
-annan Teille kieltävän vastauksen, tulen pahimmassa tapauksessa
-elämäni ajaksi onnettomaksi, mutta minun ei toki tarvitse syyttää
-itseäni siitä, että olisin kivenä hartioillanne, kivenä siivessänne.
-Olen rakastanut Teitä yli kaiken ensi kohtaamisemme ensi hetkestä
-asti, siis kauvan, ja niinmuodoin olen tottunut tuskiin ja
-kärsimyksiin, jotka toivoton rakkaus tuo mukanaan. Vaikea näin on
-elää, mutta voinhan minä hakea lohdutusta kyynelistä, kuten naiset
-yleensä, ja soitosta taiteilijana. Jäähän minulle aina se lohdutus,
-että Te joskus, muistellessanne minua, ajattelette: 'hyvä sisareni'.
-Siitä elän. Mutta jos minä rupeisin vaimoksenne ja huomaisin, että Te
-kadutte askeltanne, ettette ole onnellinen, ettette kärsi minua, niin
-varmaan kuolisin.
-
-"Vielä ajattelen: miten olisinkaan ansainnut sellaista ääretöntä
-onnea? Sillä minua peloittaa, kun sitä ajattelenkin. Ymmärrättekö,
-että ihminen, samalla kun hän rakastaa koko sielustaan, myöskin voi
-olla tavattoman nöyrä? Minä tiedän tämän, koska minä rakastan sillä
-tavalla.
-
-"Jo sekin tuntuu minusta uhkarohkealta, etten saata luopua kaikesta
-toivosta. Älkää minulle siitä pahastuko: Jumala on niin armollinen,
-ja ihmisellä on niin suuri onnentarve, että häneltä puuttuu voimaa
-ainiaaksi sulkea onnensa ovi. Jos Te puolen vuoden tai vuoden
-perästä, tai joskus elämässä sanotte, että vielä tahdotte minut, niin
-olen saanut korvauksen kaikesta mitä olen kärsinyt ja kyynelistä,
-joita en tällä hetkellä jaksa pidättää. Klara."
-
-Minussa on ihminen, joka ymmärtää tämän kirjeen ja osaa antaa
-arvoa jokaiselle sen sanalle. Minulta ei mene hukkaan mitään ja
-minä käsitän, että olisi onni palata tämän puhtaan, vilpittömän ja
-rakastavan sydämen luo.
-
-Mutta minussa on toinenkin ihminen, väsynyt ja haluton elämään,
-ihminen, joka kykenee tuntemaan sääliä, mutta ei rakkautta. Tuo
-ihminen on kerran pannut rakkauteensa kaikki mitä hänessä oli -- ja
-tällä kertaa hän selvästi näkee, että jos hän nyt erkanee, niin ei
-hän ikinä palaa.
-
-
-Lokakuun 28 p:nä.
-
-Olen varma, ettei Klara palaa Berliniin. Hän oli jo lähtiessään
-Hannoveriin päättänyt, ettei hän palaa. Hän tahtoi välttää
-kiitostani. Ajattelen häntä kaipauksella ja kiitollisuudella ja
-suren, ettei hänen tielleen sattunut toisellaista miestä kuin minä.
-Tässä kaikessa on paljon kohtalon ivaa. Jos minulla Klaraa kohtaan
-olisi ollut edes hitunen siitä rakkaudesta, jolla rakastin Anielkaa,
-niin me jo sen perustukselle olisimme voineet rakentaa kokonaisen
-onnen maailman. Mutta miksikä pettäisin itseäni? Minä kuljen yhä
-vieläkin muistojen ikeen alla. Ajattelen Anielkaa sellaisena,
-jommoisena näin hänet Ploszowissa, Varsovassa, Gasteinissa, enkä
-minä voi irroittaa ajatuksiani menneisyydestä. Ajatuksiini on kun
-onkin pantu niin paljon elinvoimaa, ettei niitä saata tappaa. Kuinka
-saattaisikaan? Vaikeinta on ihmisen unohtaa.
-
-Joka hetki yllätän itseni ajattelemasta Anielkaa. Ja koettaessani
-päästä hänestä eroon johdatan mieleeni, että hän jo on aivan toinen,
-että hänen tunteensa tulevat kääntymään tai luultavasti jo ovat
-kääntyneet aivan toiselle suunnalle ja etten minä enään ole hänelle
-mitään.
-
-Ennen en tahtonut ajatella tätä, sillä pääni oli haljeta. Nyt
-ajattelen sitä tahallani, sillä muuten en saattaisi puolustaa itseäni
-ääntä vastaan, joka yhä useammin nousee sisässäni kysymään: "Onko
-hänen syynsä, että hänen täytyy antaa elämä tälle lapselle? Mistä
-sinä tiedät, mitä hänen sydämessään liikkuu? Hän ei olisi nainen,
-jollei hän rakastaisi lasta, kun se kerran on tullut maailmaan, mutta
-mistä sinä tiedät, ettei hän ole yhtä onneton kuin sinä."
-
-Ja ajoittain luulen tietäväni, että hän on vieläkin onnettomampi,
-ja silloin tahtoisin uudelleen sairastua keuhkokuumeeseen. Elämä
-tällaisessa kaaoksessa on mahdoton.
-
-
-Lokakuun 30 p:nä.
-
-Jota enemmän terveyteni palaa, sitä useammin poikkean entisille
-harhateilleni. Lääkäri sanoo minun muutaman päivän perästä voivan
-lähteä. Ja minä lähden, sillä täällä olen liian likellä Varsovaa
-ja Ploszowia. Saattaa olla oikullisten hermojeni vaikutusta, mutta
-minusta tuntuu siltä kuin voisin saada rauhaa Rooman Babuinossa.
-En lupaa olla muistelematta menneisyyttä -- päinvastoin tulen
-muistelemaan sitä aamusta iltaan, mutta muistelemiseni tulee olemaan
-sitä laatua, jolla muistellaan maailmaa luostarisellistä. Ja mistä
-minä tiedän kuinka tulee käymään? En tiedä muuta kuin sen, etten jää
-tänne. Matkalla poikkean Angelin luo. Minulla täytyy Roomassa olla
-Anielkan kuva.
-
-
-Marraskuun 2 p:nä.
-
-Minä jätän Berlinin, minä luovun Roomasta ja palaan Ploszowiin. Olen
-aikaisemmin kirjoittanut: "Hän ei ole minulle ainoastaan rakkain
-nainen, vaan hän on kalleimpani maan päällä." Niin juuri. Sanottakoon
-sitä sairaudeksi tai hulluudeksi tai miksi tahansa -- yhdentekevää.
-Minussa se on mennyt sieluun ja veriin. Lähden Ploszowiin, palvelen
-häntä, hoidan ja vaalin häntä -- palkakseni en pyydä muuta, kuin että
-saan nähdä hänet.
-
-Ihmettä että minä saatoin ajatellakaan voivani elää näkemättä
-häntä. Yksi ainoa tädin kirje toi päivänvaloon mitä minussa on
-elänyt kätkettynä. Täti sanoo: "En ole kirjoittanut meistä, sillä
-minulla ei olisi ollut mitään hauskaa kerrottavaa, ja kun en osaa
-valehdella, niin olen vaiennut, jotta en tekisi sinua levottomaksi.
-Tiedänhän ettet ole terve. Olen suuresti huolissani Kromickin tähden
-ja tahtoisin kysyä sinulta neuvoa. Vanha Chwastowski näytti minulle
-poikansa kirjeen, josta käy selville, että Kromickin asiat ovat mitä
-huonoimmalla kannalla ja että häntä itseään uhkaa kanne. Kaikki
-ovat häntä siellä pettäneet. Hän sai jättiläistilauksen, mutta
-hankinta-aika oli lyhyt eikä hän ehtinyt valvoa tavaran laatua.
-Kaikki osoittautuikin huonoksi, turmeltuneeksi ja väärennetyksi
--- ja kaikki hyljättiin -- ja lopuksi uhataan Kromickia vielä
-oikeudenkäynnillä petoksesta. Suokoon Jumala, että hän pelastuisi
-edes siitä, varsinkin kun hän on aivan viaton. Vähät varojen
-menettämisestä -- pahempi on häpeä. Turhaan vaivaan päätäni
-kysymyksellä, mitä olisi tehtävä ja miten hän olisi pelastettava.
-En uskaltaisi panna menemään sitä summaa, jonka olen määrännyt
-Anielkalle, mutta onhan Kromicki ehdottomasti pelastettava edes
-oikeusjutusta. Anna sinä, Leon, hyvä neuvo, sinä keksit aina
-jonkin keinon. En ole Anielkalle enkä Celinalle vielä maininnut
-sanaakaan, sillä varsinkin Anielkan tila huolettaa minua. En epäile,
-ettei Anielkasta tule mitä paras äiti, mutta nyt minua monasti
-suututtaa, sillä kun ihminen menee naimisiin, niin hänen täytyy
-olla valmis kantamaan seuraukset. Mutta Anielka elää sellaisessa
-epätoivossa, ikäänkuin hänen tilansa olisi häpeä. Joka päivä näen
-hänen kasvoistaan, että hän on itkenyt. Vaikea on katsella hänen
-laihtuneita poskiaan ja silmiään, jotka ovat kuopalla. Ja aina hän
-on ikäänkuin purskahtamaisillaan itkuun, ja aina hänen silmissään
-on outo kärsimyksen ja nöyryytyksen ilme. En eläissäni ole nähnyt
-naisen sillä tavalla kantavan tilaansa. Olen koettanut puhua hänelle
-järkeä, olen torunut, mutta mikään ei ole auttanut. Kerron sinulle
-tämän suoraan, vaikka niin suuresti rakastankin häntä. Tai ehkäpä
-minä vanhoilla päivilläni olen kadottanut tarmoni. Ja sitte hän on
-niin herttainen! Tietäisit kuinka hän joka päivä kysyy sinua: Onko
-tullut kirjettä? Oletko terve? Mihin aiot lähteä? Miten kauvan viivyt
-Berlinissä? Hän tietää, että minä mielelläni puhun sinusta, ja niin
-hän kyselee tuntikausia. Kunhan Jumala varjelisi häntä ja antaisi
-hänelle voimia kestämään kaikkia niitä kärsimyksiä, mitkä häntä
-odottavat. Minä suorastaan pelkään hänen terveyttään. En sanallakaan
-uskalla mainita hänelle hänen miehensä tukalasta asemasta. Ennemmin
-tai myöhemminhän sen tosin kumminkin täytyy tulla ilmi. Celinallekaan
-en ole maininnut siitä mitään, sillä hän on tavattoman onneton
-Anielkan epätoivosta eikä käsitä minkätähden Anielka katselee
-tilaansa niin traagillisesti."
-
-Minkätähden? Yksin minä sen tiedän, koko maailmassa voin yksin minä
-vastata siihen kysymykseen -- ja sentähden -- palaan Ploszowiin.
-
-Ei! hän ei traagillisesti katsele tilaansa, vaan minun pakoani, minun
-epätoivoani, jota hän mielikuvituksessaan on seurannut, suhteemme
-särkymistä. Tämä suhde oli käynyt hänelle kalliiksi, senjälkeen
-kun hänen monien vaivojen, kärsimysten ja ponnistusten perästä oli
-onnistunut muuttaa se puhtaaksi. Minä katselen tällä hetkellä hänen
-sieluunsa ja ajattelen hänen puolestaan. Hänen tragediansa on minun
-tragediani arvoinen. Siitä hetkestä asti, jolloin minä palasin
-Ploszowiin, on tässä tavattoman jalossa sielussa tunne kamppaillut
-velvollisuuden kanssa. Anielka on tahtonut pysyä uskollisena sille,
-jolle hän vannoi uskollisuutta, sillä hänen henkisessä luonnossaan
-ei ole tilaa rikokselle eikä valheelle, ja samalla ei hän kuitenkaan
-ole voinut voittaa tunnetta mieheen, joka oli hänen ensimäinen
-rakkautensa, varsinkin kun tämä mies oli hänen luonaan, kun hän
-rakasti häntä ja oli onneton.
-
-Kuukausimäärät kuluivat mitä kauheimmassa taistelussa. Vihdoin,
-kun tuli levon hetki, kun hän luuli tunteen kehittyneen niin
-yliluonnolliseksi sielujen ystävyydeksi, ettei siitä ollut vaaraa
-mielen puhtaudelle eikä vannotulle uskollisuudelle, meni kaikki
-yhtäkkiä rikki, ja hän jäi yksin, sielussa samallainen tyhjyys kuin
-minulla. Siinä syy hänen nykyiseen kärsimykseensä.
-
-Minä luen hänen sielustaan niinkuin kirjasta - ja sentähden palaan.
-
-Vasta nyt näen niinikään, että luultavasti en olisi jättänyt häntä,
-jos olisin ollut aivan varma siitä, että hänen tunteensa kestää
-kaikki vaiheet. Ei edes eläimellinen mustasukkaisuus, joka täyttää
-sydämen raivolla ja mielikuvituksen iljettävillä kuvilla niistä
-oikeuksista, joita toinen nauttii, olisi voinut riistää minua irti
-tuosta naisesta, joka oli minun maailmani. Mutta minä luulin lapsen,
-ennenkuin se vielä oli maailmassakaan, ottaneen haltuunsa kaikki
-hänen tunteensa, minä luulin hänen tulleen likemmä miestään ja
-ainiaaksi pyyhkineen minut pois sydämestään.
-
-Minä en kokonaan erehdykään. En tule olemaan hänelle sitä mitä
-olin enkä varsinkaan sitä mitä olisin voinut olla, jolleivät asiat
-olisi kääntyneet näin päin. Minä olisin voinut jäädä hänen ainoaksi
-kalleudekseen, siksi olennoksi, joka sitoi hänet elämään ja onneen
--- siksi en enään tule. Mutta niin kauvan kuin hänessä kytee edes
-kipunakin tunnetta minua kohtaan, en lähde, sillä en voi lähteä enkä
-tiedä minne lähtisin.
-
-Palaan siis ja alan puhaltaa tuohon kipinään ja lämmitellä sen
-ääressä. Jollen sitä tekisi, kuolisin ehdottomasti.
-
-Luen uudelleen tädin sanat: "Tietäisit kuinka hän joka päivä kysyy
-sinua: Onko tullut kirjettä? Oletko terve? Miten kauvan viivyt
-Berlinissä?" -- enkä saa niistä kylläkseni. Tuntuu aivan siltä kuin
-olisin ollut kuolemaisillani nälkään ja joku odottamatta olisi
-ojentanut minulle leipäpalasen. Minä syön -- ja mieleni tekee itkeä
-kiitollisuudesta. Ehkäpä Jumalan armo nyt alkaakin koittaa minulle.
-
-Minä tunnen, että näinä viime päivinä olen muuttunut ja että entinen
-minäni on kuollut. En enään tule nousemaan hänen tahtoaan vastaan,
-kannan kaikki, rauhoitan häntä, jopa pelastan hänen miehensäkin.
-
-
-Marraskuun 4 p:nä.
-
-Mietittyäni asiaa olen vielä jäänyt Berliniin pariksi päiväksi.
-Se on suuri uhraus, sillä töin tuskin saatan pysyä täällä, mutta
-huomasin kuitenkin parhaaksi lähettää edellä kirjeen, joka vie tiedon
-tulostani. Sähkösanoma olisi voinut pelästyttää Anielkan, samoin
-äkillinen tuloni. Lähetin iloisen kirjeen ja panin loppuun niin
-sydämelliset terveiset Anielkalle, ettei olisi luullut välillämme
-koskaan tapahtuneen mitään. Hänen täytyy ymmärtää, että olen
-alistunut kohtalooni ja että palaan sellaisena, jommoinen aikaisemmin
-olin.
-
-Täti varmaan on aavistanut, että tulen.
-
-
-Varsovassa marraskuun 6 p:nä.
-
-Tänä aamuna saavuin tänne. Täti odotti minua Varsovassa.
-
-Ploszowissa voidaan aika hyvin. Anielka on levollisempi. Kromickilta
-ei viime aikoina ole tullut mitään tietoja.
-
-Täti raukka huudahti minut nähdessään: "Mitä sinulle on tapahtunut,
-Leon!" Hän ei ole tietänyt mitään sairaudestani, ja luonnollisesti ei
-niin pitkä sairaus ole voinut mennä jälkiä jättämättä. Lisäksi ovat
-hiukseni niin harmaantuneet ohimojen kohdalta, että olen ruvennut
-miettimään eikö niitä pitäisi värjäyttää. En nyt tahdo mistään
-hinnasta olla vanha enkä näyttää vanhalta.
-
-Mutta tätikin on viime aikoina tavattomasti muuttunut. Eihän siitä
-ole niin pitkä aika, kun näimme toisemme, mutta ero oli nähdäkseni
-ääretön. Hänen kasvoistaan oli kadonnut entinen tarmokas ilme,
-ja piirteet olivat käyneet ikäänkuin liikkumattomiksi. Huomasin
-paikalla, että hänen päänsä hiukan vapisee, varsinkin kun hän
-tarkkaavasti kuuntelee. Kun levottomana kysyin hänen vointiaan,
-vastasi hän luonteensa mukaisella suoruudella:
-
--- Gasteinissa voin erinomaisesti, mutta nyt on kaikki kääntynyt
-pahempaan päin, ja minä tunnen, että aikani pian on lopussa.
-
-Hetken perästä hän jatkoi:
-
--- Kaikki Ploszowskit kuolevat halvaukseen -- minun vasen käteni
-puutuu joka aamu. Mutta mitäpä niistä. Tapahtukoon Jumalan tahto.
-
-Eikä hän enään suostunut puhumaan asiasta. Sensijaan neuvottelimme
-pitkältä, miten voisimme auttaa Kromickia. Päätimme suurintenkin
-uhrausten uhalla estää asiaa menemästä oikeuteen. Estää häntä
-menemästä kumoon emme olisi voineet muuta kuin itse menemällä
-kumoon -- tuskin sitenkään -- ja siihen ei Anielkankaan tähden
-sopinut päästää asioita kehittymään. Ehdotin että me, saatuamme
-oikeudenkäynnin onnellisesti vältetyksi, kutsuisimme Kromickin
-kotimaahan ja hankkisimme hänelle maatilan. Jumala tietää, että koko
-luontoni nousi vastakynteen, kun vain ajattelinkin hänen asumistaan
-yhdessä Anielkan kanssa, mutta minä olin valmis tyhjentämään senkin
-kalkin, jotta uhri olisi täydellinen.
-
-Täti lupaa antaa hänelle yhden ulkotaloistaan Ploszowin naapuruudessa
-ja minä tarvittavan pääoman, mikä kaikki on kuuluva Anielkan
-myötäjäisiin. Kromickin täytyy ainoastaan luvata kerta kaikkiaan
-luopua liikeyrityksistä.
-
-Ensi tilassa lähetämme täältä hänen avukseen asianajajan,
-varustettuna kaikilla oikeudenkäyntiä varten tarvittavilla neuvoilla.
-
-Keskustelun päätyttyä rupesin kyselemään Anielkasta, ja täti kertoi
-laveasti. Muunmuassa hän mainitsi hänen jo suuresti muuttuneen ja
-rumentuneen. Tämän kuullessani tunsin hellyyteni vain kasvavan.
-Mikään ei enään saata vieroittaa häntä minun sydämestäni.
-
-Hän on minulle rakkain maailmassa.
-
-Olisin tänään, heti neuvottelumme päätyttyä, halunnut lähteä
-Ploszowiin, mutta täti on väsynyt ja tahtoo olla täällä yötä. Olin
-tunnustanut hänelle, että minulla oli ollut keuhkokuume, ja minä
-aavistan, että hän jäi tänne minun tähteni, jotten joutuisi matkalle
-sadeilmalla.
-
-On nimittäin koko päivän satanut.
-
-Emme muutenkaan olisi päässeet lähtemään tänään ja huomenna
-luultavasti emme lähde ennenkuin illalla. Kromickin asia on
-kiireellinen. Huomenna täytyy heti käydä puhuttelemassa asianajajaa
-ja lähettää hänet kiireen kautta matkaan.
-
-
-Lokakuun 7 p:nä.
-
-Me saavuimme Ploszowiin kello seitsemän tienoissa illalla; nyt on
-keskiyö ja koko talo nukkuu. Jälleennäkeminen ei pahasti järkyttänyt
-häntä, Jumalan kiitos. Hän astui minua vastaan hämillään, epävarmana
-ja pakoittamalla. Hänen silmissään oli häpeää ja pelkoa, mutta minä
-päätin lujasti tervehtiä häntä vapaasti ja luontevasti, ikäänkuin
-eilen olisimme eronneet. Ja niinmuodoin sain kaiken sovituksen ja
-juhlallisuuden vältetyksi. Niin pian kuin hän oli tullut näkyviini,
-riensin nopeasti hänen luokseen, ojensin käteni ja huudahdin
-iloisesti:
-
--- Kuinka sinä voit, rakas Anielka? Minun tuli niin ikävä teitä, että
-siirsin merimatkani tuonnemmaksi.
-
-Ja hän ymmärsi paikalla, että minä rakensin sovintoa, että minä
-palasin hänen luokseen ja uhrasin itseni hänen rauhansa vuoksi.
-Hetkeksi kuvastui hänen kasvoillaan niin suuri mielenliikutus, että
-minä pelkäsin hänen voimiensa pettävän. Hän tahtoi sanoa jotakin,
-muttei saanut sanaa suustaan, painoi ainoastaan lujasti kättäni. Minä
-pelkäsin hänen purskahtavan itkuun.
-
-En kuitenkaan antanut hänelle siihen aikaa. Jatkoin kiireesti
-entiseen tapaani:
-
--- Kuinka kävi kuvan? Päähän jo oli valmis, kun lähditte, eikö totta?
-Angeli ei niin pian lähetä sitä, hän sanoi minulle itse, että siitä
-tulee hänen mestariteoksensa. Luultavasti hän panee sen näytteille
-Wienissä, Münchenissä ja Parisissa. Onneksi minä tilasin toisenkin
-kappaleen, sillä muuten me olisimme saaneet odottaa vielä vuoden.
-Mutta minä tahdoin kun tahdoinkin itse omistaa sinut.
-
-Hänen täytyi, huolimatta kaikesta mitä hänen sydämessään liikkui,
-yhtyä minun äänilajiini, varsinkin kun täti ja Celina rouva
-sekaantuivat keskusteluun. Niin kuluivat ensi hetket. Kaikki
-mitä minä sanoin oli petosta meidän molempien tunteita vastaan.
-Näyttelin kuitenkin kaiken iltaa uskollisesti osaani, vaikka
-tunsin ponnistuksen pusertavan hikeä otsaltani. Olin vielä heikko
-äskeisen sairauden jälkeen, ja väkivallanteko oli todella ääretön!
-Näin Anielkan pitkin iltaa kauhistuksella ja mielenliikutuksissaan
-katselevan kalvenneita kasvojani ja harmaantuneita ohimojani.
-Näin hänen aavistavan mitä minä olin kokenut. Mutta minä kerroin
-berliniläisistä vastuksistanikin leikkiä lyöden. En uskaltanut luoda
-katsettani hänen muuttuneeseen vartaloonsa, jottei hän huomaisi minun
-näkevän muutosta ja luulevan, että inhoan häntä. Illan kuluessa alkoi
-minua muutaman kerran pyörryttää, mutta minä jaksoin hallita itseni,
-ja hän näki kasvoissani ainoastaan iloisuutta, syvää kiintymystä ja
-samalla täydellistä alistumista asiain tilaan. Hän on hyvin herkkä,
-hän tuntee ja ymmärtää kaikki, mutta minä voitin omatkin odotukseni:
-käyttäydyin niin vapaasti ja luontevasti, että hänen täytyi uskoa
-minun vihdoinkin ajattelevan: "Ihmisen pitää alistua siihen, mikä
-on ylivoimaista." Jos hänen sieluunsa vielä oli jäänyt joitakin
-epäilyksiä, niin täytyi hänen heti ensi hetkessä ymmärtää ainakin se,
-että minä yhä rakastan häntä kuten ennen, että hän yhäti on entinen
-jumaloitu Anielkani.
-
-Ja minä näin, että hän tässä lämmössä alkoi virota. Saatoin todella
-ylpeillä, sillä olin heti paikalla tuonut valonsäteen taloon,
-jossa oli vallinnut alakuloinen mieliala. Täti ja Celina rouvakin
-huomasivat sen. Hyvää yötä sanoessani Celina rouva lausuikin suoraan:
-
--- Jumalan kiitos että tulit. Täällä tuli heti paikalla rattoisempaa.
-
-Anielka puristi sydämellisesti kättäni ja kysyi:
-
--- Ethän nyt heti lähde?
-
--- En, Anielka, vastasin, -- nyt en lähde ensinkään. Ja minä riensin
-tai oikeammin pakenin huoneeseeni yläkertaan, sillä minä tunsin
-voimieni loppuvan. Hätäni oli illan kuluessa koonnut rintaani niin
-paljon kyyneliä, että olin tukahtumaisillani. Pienet uhraukset
-näkyvät kysyvän enemmän voimia kuin suuret.
-
-
-Lokakuun 8 p:nä.
-
-Minä olen niin usein toistanut: "Hän on minulle kallein
-maailmassa", ja naista täytyy todella rakastaa enemmän kuin
-elämää, ei yksin naisena, vaan kalleimpanaan maailmassa, jottei
-näiden asianhaarojen vallitessa pakenisi hänen luotaan. Pelkästään
-fyysillinen vastenmielisyys karkoittaisi minut jokaisen toisen
-läheisyydestä. Se, että jään ja tulen jäämään tämän luokse, panee
-minut taasen ajattelemaan, että rakkauteni yhtäkaikki mahtaa
-olla sairaalloisuutta, jokin hermojen epänormaalisuus, jota ei
-olisi, jos olisin tavallisessa mielessä terve ihminen. Nykyajan
-ihmisellä, joka panee kaikki hermojen laskuun ja tajuaa kaikki, ei
-ole edes sitä lohdutusta, jonka hänelle saattaisi antaa vakaumus
-hänen uskollisuudestaan. Sillä kun hän sanoo itselleen: sinun
-uskollisuutesi ja lujuutesi on tauti eikä mikään ansio, niin hänelle
-jää vain yksi kärsimys entisten lisäksi. Jos tieto tällaisista
-asioista tekee ihmisten elämän yhä mahdottomammaksi, niin miksi me
-niin kovin pidämme elämästä kiinni?
-
-Vasta tänään päivän valossa huomasin, kuinka kovin Anielkan kasvot
-ovat muuttuneet -- ja sydäntäni kouri, kun sitä katselin. Hänen
-huulensa ovat paisuneet; ennen niin tahraton otsa on kadottanut
-kirkkautensa ja puhtautensa. Täti oli oikeassa. Hänen kauneutensa
-on todella mennyt. Ainoastaan silmät ovat entisen Anielkan. Mutta
-minulle siinä on kylläksi. Nuo muuttuneet kasvot ainoastaan lisäävät
-hellyyttäni ja sääliäni -- ja hän käy yhä entistäänkin rakkaammaksi.
-Vaikka hän tulisi kymmenen kertaa rumemmaksi -- niin minä aina tulen
-rakastamaan häntä. Olkoon tunteeni tautia -- hyvä! Olen siis sairas
-enkä halua parantua -- kuolen tähän tautiin mieluummin kuin mihinkään
-muuhun.
-
-
-Marraskuun 9 p:nä.
-
-Koittaa aika, jolloin hänen tilansa muuttuu ja kauneus palaa.
-Tulin tänään ajatelleeksi sitä ja samalla miettineeksi mimmoiseksi
-suhteemme on muodostuva tulevaisuudessa ja voiko sitä uhata jokin
-uusi muutos. Olen varma, että ei. Minä tiedän jo mitä on elää
-ilman häntä enkä enään tee mitään, joka antaisi hänelle aihetta
-karkoittaa minut luotaan. Hän puolestaan pysyy sinä mikä on. En enään
-vähimmässäkään määrin epäile, ettei hän tarvitsisi minua voidakseen
-elää, mutta tiedän myöskin, ettei hän koskaan itselleenkään tule
-nimittämään tunnettaan muuksi kuin suureksi sisaren rakkaudeksi.
-Yhdentekevää, mikä tuo tunne itse asiassa on -- hänen silmissään se
-aina pysyy ihanteellisena sielujen kiintymyksenä, siis sallittuna,
-koska se olisi mahdollinen myöskin sukulaisten kesken. Jos olisi
-toisin, alkaisi hän paikalla käydä sotaa itseään vastaan.
-
-Tässä asiassa en erehdy. Kuten jo olen sanonut, kävi suhteemme
-hänelle kalliiksi senjälkeen kun hän sai sen muuttumaan puhtaaksi.
-Pysyköön se sellaisena, kunhan se vain on hänelle rakas!
-
-
-Marraskuun 10 p:nä.
-
-Mikä väärä luulo, että nykyajan ihmisten tunteellisuus vähenisi!
-Välistä tulen ajatelleeksi, että on aivan päinvastoin. Se, jolla
-ei ole kahta keuhkoa, hengittää voimakkaammin yhdellä, ja meiltä,
-nykyajan ihmisiltä, on otettu pois kaikki mistä ihminen ennen
-eli. Jäljelle on jäänyt vain ärtyneemmät ja herkemmät hermot kuin
-entisajan ihmisellä. Sitäpaitsi punaisten solujen puute meidän
-veressämme yhä muodostaa epänormaalisia ja sairaalloisia tunteita;
-siitä ihmisen tunnetragedia pikemmin suurenee kuin vähenee. Se
-suurenee sentähden, että entisajan ihminen rakkauden kilpailussa
-saattoi löytää lohdutusta joko uskonnosta tai yhteiskunnallisten
-velvollisuuksien täyttämisestä. Nykyaikainen ihminen ei sitä
-enään löydä. Ennen oli siveellinen luonne hillitsemässä tunteiden
-liikavauhtia -- nyt katoavat siveelliset luonteet ja niiden täytyykin
-kadota skeptillisyyden takia, joka hajoittavasti vaikuttaa sieluun.
-Se syö ihmissielua kuin basilli, se on hermojen fysiologisten
-mielitekojen avulla pehmentänyt ja hävittänyt sen vastustuskyvyn,
-hermojen, jotka lisäksi ovat sairaat. Nykyaikainen ihminen tajuaa
-kaikki, mutta jää aivan neuvottomaksi.
-
-
-Marraskuun 11 p:nä.
-
-Kromickilta ei pitkiin aikoihin ole tullut tietoja. Anielkakaan
-ei ole saanut kirjettä. Minä lähetin hänelle sähkösanoman, jossa
-ilmoitin, että asianajaja on lähtenyt matkaan, sekä heti perässä
-kirjeen -- mutta minun täytyi lähettää kaikki menemään umpimähkään,
-koska ei tiedetä missä hän tällä hetkellä on. Hän saa kyllä aikoinaan
-sekä sähkösanoman että kirjeen, mutta milloin -- sitä en varmaan
-tiedä. Vanha Chwastowski on kirjoittanut pojalleen, ehkäpä hän
-aikaisemmin saa vastauksen.
-
-Vietän nykyään tuntikausia Anielkan seurassa, eikä kukaan häiritse
-minua, sillä Celina rouva itse, jolle olemme uskoneet millä kannalla
-asiat ovat, on pyytänyt minua valmistamaan Anielkaa vastaanottamaan
-uutista, jonka hän minä päivänä hyvänsä voi saada Kromickilta
-itseltään. Minä olenkin jo kertonut Anielkalle pelkääväni, etteivät
-hänen miehensä yritykset onnistu, mutta tein sen ikäänkuin olisi
-ollut kysymys ainoastaan omista epäilyksistäni. Sanoin hänelle, ettei
-hänen pidä surra, vaikka Kromickin asiat menisivätkin kokonaan nurin.
-Se saattaisi monessa suhteessa olla paraskin ratkaisu, koska hänen
-elämänsä siitä lähtien kävisi rauhalliseksi. Sain hänet kokonaan
-tyyntymään. Kromickille lainaamistani rahoista ei kannattanut olla
-levoton, ne eivät missään tapauksessa voisi mennä hukkaan. Vihdoin
-puhuin tädin tuumista. Hän kuunteli minua verraten tyynesti ja
-kiihtymättä. Hän näkyy pääasiassa ammentavan voimia siitä, että
-tuntee rakastavan sydämen sykkivän läheisyydessään, ja tätä sykintää
-ei häneltä enään tule puuttumaan. Minä rakastan häntä nykyään
-enemmän kuin sanoin voin lausua -- hän näkee sen, hän lukee sen koko
-olennostani. Kun minun onnistuu tehdä hänet iloiseksi, saada hänet
-hymyilemään, niin valtaa minut sellainen riemu, ettei se tahdo mahtua
-minuun. Minun rakkaudessani on jotakin siitä sokeasta kiintymyksestä,
-jota palvelija tuntee jumaloitua herratartaan kohtaan. Ajoittain
-minut valtaa vastustamaton tarve langeta polvilleni hänen eteensä.
-Minulla on aina se tunne, että oikea paikkani on hänen jalkainsa
-juuressa. Hänen on mahdoton käydä minun silmissäni rumaksi, muuttua,
-vanheta -- minä olen valmis kaikkeen, minä tyydyn kaikkeen, minä
-jumaloin kaikkea.
-
-
-Marraskuun 12 p:nä.
-
-Kromicki ei enään ole elävien joukossa. Ratkaisu lankesi päällemme
-kuin ukkonen. Jumala varjelkoon Anielkaa, ettei hänen terveydelleen
-tulisi vahinkoa! Tänään toi sähkösanoma tiedon, että Kromicki,
-syytettynä petoksesta ja vankeusrangaistuksen uhkaamana, on surmannut
-itsensä. Odotin mitä muuta tahansa, mutta en tätä. Kromicki ei
-enään elä! Anielka on vapaa! -- mutta kuinka hän jaksaa sen
-kantaa? Muutaman tunnin aikana olen nyt yhä uudelleen ja uudelleen
-lukenut sähkösanoman ja minusta tuntuu siltä kuin näkisin unta. En
-uskalla pitää sitä totena, vaikka nimi Chwastowski sähkösanoman
-alla takaa, että se on tosi. Olenhan minä tietänyt, että tämän
-täytyy loppua huonosti, mutta en luullut lopun tulevan näin äkkiä
-ja muodostuvan näin traagilliseksi. Ei, sellainen ajatus ei ole
-johtunut mieleenikään! Minä olen kuin päähän lyöty. Jollei järkeni
-nyt sekaannu, niin kestävät aivoni mitä tahansa. Olen auttanut
-Kromickia kerran aikaisemmin ja aivan hiljan lähetin asianajajan
-hänen avukseen, minulla ei siis tarvitse olla omantunnonvaivoja.
-Tosin kerran koko sielustani toivotin hänelle kuolemaa, mutta sitä
-kiitettävämpää oli, että kuitenkin pelastin hänet. Ja nyt tulee
-kuolema vastoin kaikkia ponnistuksiani -- ja Anielka on vapaa!
-Kummallista: minä tiedän tämän kaiken, mutta en sittenkään usko
-sitä. Olen ikäänkuin tainnoksissa. Kromicki oli minulle vieras,
-hän oli suurimpana vastuksena elämäni tiellä. Tämä vastus on nyt
-poissa, minun riemullani ei siis pitäisi olla rajaa eikä määrää, ja
-kuitenkaan en uskalla iloita, ehkäpä sentähden, että minä pelkään
-Anielkan puolesta. Ensimäinen ajatukseni sähkösanoman saatuani oli:
-miten käy Anielkan? kuinka hän kestää tämän tiedon? Varjelkoon Jumala
-häntä! Hän ei rakastanut miestään, mutta tässä tilassa saattaa
-pelästys tappaa hänet. Rupean ajattelemaan, että hänet on vietävä
-pois täältä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Mikä onni, että sähkösanoma tuotiin minun huoneeseeni eikä
-ruokasaliin tai salonkiin. En tiedä kuinka olisin voinut hillitä
-itseäni ja olla näyttämättä minkä vaikutuksen se teki. Pitkiin
-aikoihin en saattanut hillitä itseäni. Vihdoin läksin tädin luo,
-mutta en heti näyttänyt sähkösanomaa hänellekään, vaan aloin:
-
--- Kromickilta on tullut huonoja uutisia.
-
--- Mitä? mitä on tapahtunut? kysyi täti.
-
--- Täti ei nyt pelästy.
-
--- Joko hän on haastettu oikeuteen? Joko?
-
--- Ei... pahemmin on... nimittäin hän on kyllä jo haastettu
-oikeuteen, mutta ei maalliseen.
-
-Täti rypisti kulmakarvojaan.
-
--- Mitä sinä sanot, Leon?
-
-Silloin näytin hänelle sähkösanoman. Kun täti oli sen lukenut, kävi
-hän aivan sanattomaksi, meni rukoustuolin luo, polvistui, peitti
-kasvot käsiinsä ja vaipui rukoukseen.
-
-Vihdoin hän nousi ja lausui:
-
--- Se voi maksaa Anielkan hengen. Mitä me teemme?
-
--- Hän ei saa tietää mistään, ennenkuin lapsi on syntynyt.
-
--- Miten me voimme häntä suojella? Kaikki ihmiset tulevat puhumaan
-asiasta ja tietysti myöskin sanomalehdet. Miten me voimme häntä
-suojella?
-
--- Rakas täti, puutuin puhumaan, -- en tiedä muuta kuin yhden keinon.
-Meidän täytyy lähettää noutamaan tohtoria tänne ja sanoa hänelle,
-että hänen on terveydellisistä syistä määrättävä Anielka matkalle.
-Minä vien silloin hänet ja Celina rouvan Roomaan, jossa minulla on
-oma talo. Siellä voin suojella häntä kaikilta tiedoilta. Täällä se
-käy vaikeaksi, varsinkin kun palvelijat pian saavat tietää asian.
-
--- Mutta sietääkö hänen terveytensä matkustamista?
-
--- En tiedä, se täytyy lääkärin sanoa. Lähetän noutamaan häntä vielä
-tänä päivänä.
-
-Täti piti ehdotustani hyvänä. Parempaa todella emme voineet
-keksiä. Päätimme uskoa salaisuuden Celina rouvalle, jotta hän
-olisi apunamme suunnittelemassa matkaa. Palvelijoita on ankarasti
-kielletty kertomasta nuorelle rouvalle mitään uutisia. Sanomalehdet,
-sähkösanomat ja kaikki kirjeet, olivat ne sitte osoitetut kenelle
-tahansa, ovat vietävät minun huoneeseeni.
-
-Täti oli pitkän aikaa kuin tajuttomana. Hänen silmissään on itsemurha
-suurimpia rikoksia, mihin ihminen voi langeta, -- sääliin, jota
-hän tuntee vainajaa kohtaan, liittyy niinmuodoin surua, kauhua ja
-soimausta. Hän toistelee toistelemistaan: "hänen ei ollut lupa tehdä
-sitä, kun hän tiesi tulevansa isäksi". Mutta minä puolestani otaksun,
-ettei hän ehkä ollut saanut tuota tietoa ensinkään. Viime aikoina
-hänen varmaan oli täytynyt kuumeisesti rientää paikasta paikkaan
-sitä mukaa kuin hänen sotkeutuneet ja ryöppynä vyöryävät asiansa
-vaativat. Minä en rohkenisi häntä tuomita ja tunnustan suoraan, etten
-saata olla tavallani kunnioittamatta häntä. Onhan ihmisiä, jotka
-syytettyinä konnuuksista tai tuomioistuimen päätöksen jo langettuakin
-tutkimusvankilassa juovat samppanjaa ja viettävät iloisia päiviä. Hän
-ei ole koskaan ollut sellainen -- hän tahtoi kuolemallaan puhdistaa
-itsensä epäoikeutetuista syytöksistä. Ehkäpä hän muisti kuka oli. En
-ajattelisi häntä tällaisella myötätunnolla, jos hän nurin menneiden
-asioittensa vuoksi olisi surmannut itsensä. Muistan mitä periaatteita
-hän puolusti Gasteinissa. Jos minun rakkauteni on hermotauti, niin
-hänessä varmaan oli rahatauti. Kun ei rahanteko onnistunut, kun tuo
-pohja meni hänen jalkainsa alta, niin oli hänen edessään samallainen
-tyhjyys, jommoisen minä näin edessäni Berlinissä. Ja mikä häntä
-silloin olisi pidättänyt kuolemasta? Anielka? Hän tiesi, että pidämme
-hänestä huolen -- ja lisäksi -- ehkäpä hän tunsi, ettei hän erittäin
-suuresti rakastanut häntä. Joka tapauksessa minä olen pitänyt häntä
-huonompana ihmisenä kuin hän oli. En olisi uskonut hänellä olevan
-tällaista tarmoa -- ja tunnustan tehneeni hänelle väärin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olin jo laskenut kynän kädestäni, mutta palaan vieläkin häneen, koska
-unesta ei voi olla kysymystäkään. Kirjoittaessa ovat ajatukseni
-tyynemmät eikä mylly päässäni pidä niin pahaa melua kuin muuten.
-Anielka on vapaa, Anielka on vapaa! -- minä toistelen noita
-sanoja yhä uudestaan ja uudestaan enkä sittenkään käsitä niiden
-koko merkitystä. Minä tunnen, että olen tulemaisillani hulluksi
-ilosta, mutta samalla minut tuontuostakin valtaa tavaton pelko.
-Olisiko minulle todella alkamassa uusi elämä? Mitä tämä on? Onko se
-kohtalon ansa, vai tahtooko Jumala nyt armahtaa minua sanomattomien
-kärsimysteni ja rakkauteni takia? Tai ehkäpä löytyy jokin olemisen
-oikeus, jokin mystillinen voima, joka vihdoinkin antaa naisen häntä
-enimmin rakastavalle miehelle -- en tiedä! Minulla on vain se tunne,
-että ääretön aalto on temmannut minut ja kaikki minun ympäriltäni
-harjalleen, sulattaen itseensä kaiken inhimillisen tahdon ja kaikki
-ihmisten ponnistukset...
-
-Minun piti taasen keskeyttää, sillä vaunut, jotka lähetettiin
-noutamaan lääkäriä, palasivat tyhjinä. Tohtori ei voinut tulla.
-Hänellä on tänään leikkaus, mutta hän lupaa tulla huomisaamuna. Hänen
-täytyy asua täällä Ploszowissa, kunnes lähdemme matkaan -- ja saattaa
-meidät Roomaan. Siellä kyllä sitte saamme toisia...
-
-On jo myöhäinen yö. Anielka nukkuu eikä aavista mikä häntä uhkaa,
-kuinka täydellinen muutos on tapahtunut hänen elämässään... Kunhan
-uni toisi hänelle onnea ja rauhaa! Hän sitä kyllä ansaitsisi. Ehkäpä
-Jumalan armo tästäpuoleen koittaakin hänelle?...
-
-Hermoni ovat sellaisessa jännityksessä, että kun vain korvaani sattuu
-koirien haukunta ulkokartanoilta tai yövartian kalistimen ääni, niin
-aina pelästyn jonkun viestin taasen olevan tulossa ja tunkemassa
-suoraa päätä Anielkan luo.
-
-Koetan rauhoittua ja selitän itselleni, että tämä kumma pelko johtuu
-levottomuudesta Anielkan tähden ja etten olisi levoton, jollei
-Anielka olisi tässä tilassa. Vakuuttelen itselleni, että pelko menee
-menojaan, kunhan kaikki on ohitse, ja että sitte alkaa uusi elämä.
-
-Täytyy tottua ajatukseen, ettei Kromicki elä... Tämä ratkaisu tuottaa
-minulle onnea, josta en ole voinut uneksiakaan, mutta ihmisessä on
-muuan siveellinen tunto, joka kieltää häntä iloitsemasta, vaikkapa
-kysymyksessä olisi vihollisenkin kuolema. Kuolemassa piilee muutenkin
-aina kauhu. Ruumiin likeisyydessä puhellaan aina hiljaa... Sentähden
-en minäkään uskalla iloita.
-
-
-Marraskuun 13 p:nä.
-
-Kaikki suunnitelmani ovat menneet myttyyn. Tohtori saapui aamulla ja
-selitti, tutkittuaan Anielkaa, ettei matkasta voi olla puhettakaan,
-sillä se olisi Anielkalle suorastaan hengenvaarallinen. Hänen tilansa
-edistyminen ei ole aivan normaalinen. Kuinka kiusallista olikaan
-kuunnella tuota lääkärikieltä, jossa jokainen sana tuntui kuolemalla
-uhkaavan rakastettua olentoa! Uskoin lääkärille huolemme, ja hän
-sanoi minulle, että olisi parasta kahdesta vaarasta valita pienempi.
-
-Hänen neuvonsa kiihoitti minua ja teki minut tavattoman levottomaksi,
-sillä hän kehoitti meitä tarpeellisten valmistusten perästä kertomaan
-Anielkalle hänen miehensä kuolemasta. En voi kieltää, ettei hän
-jossakin määrin olisi oikeassa. Hän päättelee näin: "Jos herrasväki
-saattaa olla aivan varma, että voitte estää tietoa vielä muutamaan
-kuukauteen tulemasta rouva Kromickin korviin, niin luonnollisesti
-on parasta, ettei sanota hänelle mitään -- mutta jollei salaaminen
-onnistu, niin on paras ensin valmistaa häntä ja sitte sanoa totuus.
-Jos hän äkkiä saa kuulla uutisen, niin voi tapahtua toinenkin
-onnettomuus."
-
-Mitä nyt on tehtävä? Järjestän Ploszowin täydelliseen piiritystilaan.
-En päästä taloon ihmisiä, kirjeitä, sanomalehtiä, kiellän
-palvelijoita puhumasta, jopa katselemastakin... Sillä minä sain
-tänään tarpeeksi selvän todistuksen siitä, miten tällaiset uutiset
-saattavat vaikuttaa, vaikka niitä on edeltäpäin valmistettukin.
-Meidän täytyi nimittäin vihdoinkin sanoa Celina rouvalle koko totuus.
-Hän pyörtyi kaksi kertaa ja sai kouristuskohtauksia, jotka olivat
-tekemäisillään minut hulluksi, sillä minä pelkäsin, että koko talo
-kuulisi hänen itkunsa. Eikä hän kuitenkaan ollut vävypoikaansa
-erittäin kiintynyt. Mutta hänkin pelästyi pääasiassa Anielkan tähden.
-
-Olen lääkärin neuvoa vastaan enkä ikinä tule siihen suostumaan. En
-saata sanoa hänelle: Anielka ei rakastanut miestään -- ja juuri siitä
-syystä tulee hänen kuolemansa sitä kauheammin järkyttämään häntä.
-
-Tässä ei ole kysymys surusta, jonka herättää rakkaan henkilön
-kuolema -- on kysymys tunnonvaivoista. Anielka tulee soimaamaan
-itseään siitä, ettei hän rakastanut häntä enemmän, sillä silloin
-olisi elämäkin ollut hänelle rakkaampi. Turhia, epäoikeutettuja
-tunnonvaivoja, sillä Anielka teki kaikki, mitä ihminen tahdollaan
-saattaa tehdä. Hän käski tahtoaan ja totteli sitä -- hän työnsi
-luotaan rakkauteni ja pysyi puhtaana ja uskollisena. Mutta täytyy
-tuntea tämä äärimmilleen arka ihmislapsi, ennenkuin tietää, miten
-omantunnonvaivat saattavat kalvaa häntä ja miten hän saattaa
-ruveta hautomaan, eikö tämä kuolema olekin jonkin hänen salaisen
-toivomuksensa mukainen, eikö hän joskus ole ikävöinyt vapauttaan,
-eikö hän ole tahtonutkin tätä kuolemaa, vaikkei milloinkaan ole
-rohjennut lausua sitä julki? Hiukset nousevat pystyyn päässäni, kun
-ajattelen tätä, sillä koska Kromickin kuolema lisäksi avaa hänelle
-uuden elämän, niin hänhän yhtaikaa saa kaksi pelästystä, kaksi iskua.
-Sitä ei ymmärrä tohtori eikä täti eikä Celina rouva.
-
-Ei! Hänen ei pidä saada tietää mitään.
-
-Kuinka onnetonta, ettei hän saata matkustaa!
-
-Sillä käy vaikeaksi, miltei mahdottomaksi vartioida häntä. Kasvotkin
-tulevat täällä kertomaan hänelle mitä on tapahtunut. Jokainen sana,
-jokainen katse voi kiinnittää hänen huomionsa ja herättää hänessä
-mitä erilaisimpia epäilyksiä. Tänään hän hämmästyi lääkärin äkillistä
-tuloa, ja kuulin Celina rouvalta, että hän oli kysellyt: minkätähden
-hän tuli? Onko jotakin vaarallista? Kaikeksi onneksi täti säilytti
-mielenmalttinsa ja vastasi, että lääkäriltä aina tällaisina aikoina
-on kysyttävä neuvoa, ja kokemattomuudessaan uskoi Anielka häntä heti
-paikalla.
-
-Kuinka saatan esimerkiksi estää palvelijoita näyttämästä
-salaperäisiltä? He tekevät tietenkin jo varoituksistani ja
-käskyistäni johtopäätöksensä ja saavat varmaan pian tietää mitä on
-tapahtunut.
-
-Yksin tiheään saapuvat sähkösanomatkin jo herättävät huomiota. Tänään
-sain Bakusta Chwastowskilta toisen sähkösanoman, jossa hän kysyy
-minne Kromickin ruumis on vietävä. Vastasin, että se toistaiseksi on
-haudattava sinne. Pyysin vanhaa Chwastowskia Varsovasta lähettämään
-vastauksen ja samalla raha-osoituksen sähköteitse, jotta nuorella
-Chwastowskilla olisi rahaa menoihin. Mutta en edes tiedä, voiko
-Varsovasta lähettää Bakuhun tuollaista osoitusta.
-
-
-Marraskuun 13 p:nä.
-
-Katselin juuri eilispäivän lehtiä. Kahdessa oli sähkösanoma
-Kromickin kuolemasta. Jos nuori Chwastowski on pannut menemään
-tuon sähkösanoman, niin on hän varmaan tullut hulluksi. Palvelijat
-tietävät jo kaikki. Heidän kasvonsa ovat sen näköiset, että
-minä ihmettelen, kuinka ei Anielka kiinnitä niihin huomiota.
-Päivällispöydässä hän oli iloinen ja harvinaisen vilkas. Panen
-toivoni tohtoriin, joka on täällä. Hän välittää vähät Kromickin
-kuolemasta, voi siis huoleti jutella ja laskea leikkiä Anielkan
-kanssa -- ja opettaa häntä pelaamaan sakkia. Sensijaan Celina rouva
-saattaa minut epätoivoon. Jota iloisemmaksi Anielka tänään kävi, sitä
-mustemmaksi musteni hänen hahmonsa. Olen ankarasti moittinut häntä
-siitä.
-
-
-Marraskuun 14 p:nä.
-
-Olemme kaikki tohtorin kehoituksesta saapuneet Varsovaan. Anielkalle
-sanottiin, että huoneisiin Ploszowissa täytyy tehdä lämpöjohdot,
-joten meidän joksikin viikoksi on muutettava Varsovaan. Matka rasitti
-häntä suuresti. On paha ilma. Iloitsen kuitenkin, että tulimme
-tänne, sillä täällä olen varmempi palvelijoistani. Talo on jonkun
-verran epäjärjestyksessä. Joukko kuvia on otettu esiin kääröistään.
-Väsymyksestään huolimatta tahtoi Anielka nähdä niitä, ja minä toimin
-hänen oppaanaan. Sanoin hänelle, että armain unelmani aina on ollut
-näyttää hänelle Roomaa. Hän vastasi hiukan surumielisesti:
-
--- Minä ajattelen Roomaa niin usein, mutta joskus minusta tuntuu,
-etten ikinä pääse sinne.
-
-Sydäntäni kouri, sillä minä pelkään nykyään kaikkea, enteitäkin, ja
-olen valmis jokaisessa sanassa näkemään uhkaa. Vastasin kuitenkin
-iloisesti:
-
--- Minä lupaan sinulle juhlallisesti, että pääset sinne -- ja
-pitkäksi aikaa.
-
-Kummallisen pian ihmisluonto tottuu jokaiseen asiantilaan ja ottaa
-haltuunsa uudet oikeutensa. Vaistomaisesti olen jo ruvennut katsomaan
-Anielkaa omakseni ja vartioin häntä kuin omaani ikään.
-
-Tohtori oli sittenkin oikeassa. Me teimme viisaasti, kun muutimme
-Varsovaan. Ensinnäkin on apu täällä aina likempänä; sitte saatamme
-täällä olla vastaanottamatta vieraita, kun Ploszowissa olisi ollut
-vaikea ajaa ihmiset pois portilta. Ja varmaan monet monituiset
-tuttavat olisivat tulleet "valittamaan surua". Sitäpaitsi oli
-Ploszowiin jo ehtinyt kokoontua eräänlainen salaperäinen,
-synkkä ilmapiiri, jossa minun iloinen puheeni tuntui suorastaan
-loukkaavalta. Pelkään tosin, ettemme voi estää tuota mielialaa
-muodostumasta Varsovassakin, mutta ainakin tulee Anielkalla täällä
-olemaan kaikellaista ajankulua -- kaupungin elämähän aina tarjoaa
-tuhansia vaikutelmia, kun hän sensijaan Ploszowissa olisi tullut
-tarkanneeksi jokaista muutosta ympäristössään.
-
-Kaupungille ei hän koskaan tule menemään yksin ja muutenkin vähän.
-Tosin tohtori määrää hänelle liikettä, mutta siihen olen jo keksinyt
-keinon. Talossani on tallirakennusten takana suuri puutarha, jonka
-aitaa pitkin kulkee puusta tehty kävelyrata. Annan varustaa tämän
-radan lasiseinillä, niin Anielkan sopii käyttää sitä kävelypaikkanaan
-talvella ja yleensä pahalla ilmalla.
-
-Äärettömän kuluttava on kuitenkin tämä alituinen pelko, jossa elämme.
-
-
-Marraskuun 15 p:nä.
-
-Kuinka se on tapahtunut? Mistä syystä? Mistä epäilys on tullut hänen
-päähänsä? En saata aavistaa. Tänään aamiaispöydässä hän äkkiä nosti
-päätään, katsahti meihin vuoronperään, tarkkaavasti, ja virkkoi:
-
--- En tiedä mikä siinä on, mutta minusta tuntuu siltä kuin te kaikki
-salaisitte minulta jotakin.
-
-Minä tunsin kalpenevani, ja Celina rouva kävi aivan neuvottomaksi,
-mutta minun rakas, kelpo tätini pysyi kylmäverisenä ja rupesi
-paikalla kiusoittelemaan Anielkaa.
-
--- Niin teemmekin, sanoi hän. -- Me olemmekin salanneet sinulta,
-ettet ole aivan teräväpäinen, mutta nyt saat sen tietää. Leon
-valitteli eilenkin, ettet ikinä opi pelaamaan sakkia sentähden, että
-sinulta täydellisesti puuttuu kombinatsionikykyä.
-
-Minä tyynnyin, kävin paikalla kiinni keskustelun päähän ja rupesin
-nauramaan ja laskemaan leikkiä. Anielka läksi näennäisesti
-rauhoittuneena huoneeseensa, mutta minä olen varma, ettei meidän
-onnistunut kokonaan poistaa hänen epäluulojaan ja että minun
-iloisuuteni ehkä saattoi tuntua hänestä oudolta. Täti ja Celina rouva
-olivat kauhistuksissaan, ja minutkin valtasi epätoivo. Ymmärsin
-nimittäin täydellisesti kuinka voimattomat meidän ponnistuksemme
-olivat ja kuinka mahdotonta oli pitää asiaa salassa. Luultavasti
-Anielka epäilee meidän salaavan joitakin raha-asioita koskevia
-tietoja. Mutta miten käy, kun ei viikon eikä kahden eikä kuukauden
-perästä kuulu kirjettä Kromickilta? Mitä me silloin sanomme hänelle?
-Miten me selitämme hänen vaitiolonsa?
-
-Päivällisaikaan saapui tohtori. Kerroimme hänelle heti mitä oli
-tapahtunut -- ja hän rupesi uudelleen selittämään, että Anielkan
-täytyy saada kuulla totuus.
-
--- Sillä, sanoi hän, -- tietysti rouva Kromicki ennen pitkää rupeaa
-kaipaamaan kirjeitä ja epäilemään pahinta.
-
-Minä koetin poistaa tätäkin syytä ja sanoin, että silloinhan hänen
-epäilyksensä pahimmassa tapauksessa valmistaa häntä vastaanottamaan
-tietoa.
-
--- Kyllä, vastasi tohtori, -- mutta pitkä-aikainen levottomuus
-osaltaan valmistaa elimistöä huonosti siihen tehtävään, joka sitä
-odottaa ja joka suotuistenkin olosuhteiden vallitessa ei suinkaan ole
-helppo.
-
-Se on mahdollista, mutta sydämeni suorastaan pakahtuu pelosta.
-Kaikella on rajansa, myöskin inhimillisellä rohkeudella. Jokin
-minussa nousee epätoivoisesti tätä vastaan. Jokin ääni sanoo minulle:
-ei! Täti ja Celina rouva ovat kun ovatkin päättäneet huomenna
-ilmoittaa hänelle koko totuuden. Minä en mitenkään tahtoisi suostua
-siihen. En ole aavistanut, että ihminen siihen määrään saattaisi
-peljätä jotakin asiaa. Mutta onhan kysymyksessä Anielka.
-
-
-Marraskuun 16 p:nä.
-
-Iltaan asti kävi kaikki hyvin -- illalla tuli äkkiä verensyöksy.
-Tiesinhän minä sen!... Kello on kolme yöllä. Hän on nukkunut. Tohtori
-on hänen luonaan. Minun täytyy pysyä tyynenä -- minun täytyy! Hänen
-tähtensä, jotta edes joku meistä pysyisi järjissään. Minun täytyy!
-
-
-Marraskuun 17 p:nä.
-
-Lääkäri sanoo taudin ensi jakson kehittyvän säännöllisesti. Mitä se
-merkitsee? Merkitseekö se, että hän kuolee?
-
-Kuume ei ole korkea. Näin kuuluu aina olevan kahden ensi päivän
-aikana. Hän on täysin tajuissaan, on ainoastaan väsynyt ja voimaton,
-mutta hänellä ei ole paljon tuskia. Tohtori sanoo kuitenkin, että
-kuume tulee nousemaan neljäänkymmeneen asteeseen. Hän saa kauheita
-tuskia, hän tulee pyörtymään, jalat paisuvat -- kaiken tämän on hän
-meille luvannut!
-
-Tulkoon samalla myöskin maailman loppu!
-
-Oi Jumala, jos tämä kaikki tapahtuu minun rangaistuksekseni, niin
-minä vannon, että lähden pois. Lupaan, etten näe häntä elämässäni --
-kunhan Sinä vain pelastat hänet!
-
-
-Marraskuun 18 p:nä.
-
-En vielä ole ollut hänen luonaan. Valvon hänen ovensa edessä, mutta
-en mene sisään, koska pelkään, että hän voisi tulla huonommaksi tai
-kuume nousta, jos hän näkisi minut.
-
-Ajoittain tulee päähäni kauhea ajatus. Minusta tuntuu siltä kuin
-voisin menettää järkeni ja hulluuden puuskassa surmata Anielkan.
-Sentähden pakoitan itseni kirjoittamaan -- ja tulen kirjoittamaan
-koko ajan, koska siten saatan pysyä tasapainossa ja pitää ajatukseni
-kurissa.
-
-
-Marraskuun 19 p:nä.
-
-Olen oven läpi kuullut hänen äänensä ja hänen valituksensa. Tässä
-taudissa ovat tuskat kauhistuttavat. Tohtori sanoo, että kaikki
-käy kuten pitää, mutta minä sanon, että se on kauheaa! Täti kertoi
-Anielkan alituisesti ojennelleen käsiään, tarttuneen hänen ja äidin
-kaulaan ja rukoilleen apua. Mutta häntä ei voi auttaa.
-
-Tuontuostakin hän menee tainnoksiin. Tuskat yhä kasvavat. Hänen
-jalkansa ovat jo aivan turvoksissa.
-
-Tohtori ei vielä lupaa mitään. Hän sanoo, että voi käydä sekä hyvin
-että huonosti. Sen me tiedämme hänen sanomattaankin! Kuume on
-neljässäkymmenessä asteessa. Hän on vielä tajuissaan.
-
-
-Marraskuun 20 p:nä.
-
-Nyt sen tiedän. Kukaan ei ole sitä minulle sanonut, mutta minä
-tiedän sen varmasti: hän kuolee! Sanon sen täydessä tajunnassa,
-olen miltei tyyni. Anielka kuolee! Tänä yönä, kun istuin hänen
-ovensa edessä, näin sen yhtä selvästi kuin nyt näen auringon.
-Eräänlaisessa sielullisessa tilassa näkee ihminen asioita, joita
-ei hän tavallisissa oloissa aavista edes unissaan. Varhain aamulla
-näytettiin kaikki minulle kuin yhdessä väläyksessä. Olisi luullut
-jonkun siirtävän siteen pois silmiltäni ja aivojeni edestä. Mikään
-maailmassa ei voi pelastaa Anielkaa. Minä tiedän sen paremmin kuin
-kaikki lääkärit.
-
-Ja juuri sentähden en enään raatele itseäni. Mitä hyötyä siitä olisi?
-Ei minulle enempää kuin hänellekään. Meidän tuomiomme on langetettu.
-Olisin sokea, jollen näkisi, että väkevä voima, kokonainen maailma
-on meitä eroittamassa. Mikä se on ja miksi sitä sanotaan -- sitä en
-tiedä. Tiedän vain, että jos lankeaisin polvilleni, löisin otsani
-permantoon ja vannottaisin ja rukoilisin tätä voimaa, niin vuoret
-siirtyisivät -- mutta se ei heltiäisi.
-
-Koska ei enään mikään muu kuin kuolema voi ottaa Anielkaa minulta --
-niin hänen täytyy kuolla.
-
-
-Marraskuun 21 p:nä.
-
-Tänään tahtoi Anielka nähdä minua. Täti vei kaikki muut pois
-huoneesta, koska hän arveli sairaan haluavan uskoa äitinsä huostaani,
-kuten olikin. Minä sain nähdä armaani, elämäni sielun. Hän on
-yhä täydelleen tajuissaan. Silmät loistavat. Tuskat ovat poissa.
-Kaikki jäljet hänen viime tilastaan ovat kadonneet, ja kasvot ovat
-kuin enkelin. Hän hymyili minua vastaan, ja minä hymyilin hänelle
-takaisin. Eilisestä asti tiedän mikä meitä odottaa, ja minusta
-tuntuu jo siltä kuin olisin kuollut. Hallitsen sentähden mieltäni
-täydellisesti. Hän tarttui käteeni ja rupesi puhumaan äidistään,
-sitte katseli hän minua kauvan, ikäänkuin syövyttääkseen minut
-sieluunsa, ennenkuin hänen silmänsä sammuvat. Sitte hän lausui:
-
--- Älä pelkää, Leon, minä voin paljon paremmin, mutta tahtoisin
-joka tapauksessa, että sinulle jäisi jotakin minulta... Minun ehkä
-ei pitäisi tehdä tällaista tunnustusta niin heti mieheni kuoleman
-jälkeen, mutta koska minäkin voin kuolla, niin sanon sinulle nyt,
-että olen rakastanut sinua hyvin, hyvin paljon.
-
-Minä vastasin: "Tiedän, tiedän, armaani!" Pitelin hänen kättään,
-ja me katselimme toisiamme silmästä silmään. Ensi kerran eläissään
-hymyili hän minulle ikäänkuin hän olisi ollut morsiameni. Ja minä
-kihlasinkin hänet sillä hetkellä, ja valani oli kestävämpi kuin
-kaikki ajalliset valat. Meidän oli silloin hyvä olla, vaikka meitä
-varjosti suru väkevä kuin itse kuolema. Lähdin hänen luotaan vasta
-kun tultiin sanomaan, että pappi oli saapunut. Anielka pyysi vielä,
-etten pelästyisi papin tuloa. Hän ei ollut kutsunut häntä sentähden,
-että hän luuli kuolevansa, vaan sentähden, että ihmisen aina
-sairauden aikana täytyy olla valmiina.
-
-Papin lähdettyä palasin hänen luokseen. Hän oli valvonut monta yötä
-ja nukahti väsymystään. Hän nukkuu paraikaa. Jahka hän herää, viivyn
-hänen luonaan, kunnes hän uudelleen menee uneen.
-
-
-Marraskuun 22 p:nä.
-
-Hän voi paljon paremmin. Celina on mielettömänä ilosta. Minä yksin
-tiedän mitä se merkitsee. Tohtorin ei olisi tarvinnut sanoa minulle,
-että suolihalvaus on odotettavissa.
-
-
-Marraskuun 23 p:nä.
-
-Anielka kuoli tänä aamuna.
-
-       *       *       *       *       *
-
-
-Roomassa joulukuun 5 p:nä.
-
-Minusta olisi voinut tulla sinun onnesi, mutta minusta tuli
-sinun onnettomuutesi. Minä olen vikapää sinun kuolemaasi, sillä
-jos minä olisin ollut toinen ihminen, jollen minä olisi ollut
-vailla kaikkea elämän pohjaa -- niin olisit sinä säästynyt niiltä
-mielenliikutuksilta, jotka sinut surmasivat.
-
-Minä ymmärsin sen jo silloin, kun sinä elit viime hetkiäsi
-maailmassa, ja vannoin, että tulen sinun luoksesi. Minä kihlasin
-sinut kuolinvuoteesi ääressä, ja minun ensimäinen velvollisuuteni on
-olla luonasi.
-
-Jätän äidillesi omaisuuteni. Täti on löytävä lohdutusta Kristuksen
-rakkaudesta sinä lyhyenä aikana, joka hänellä vielä on jäljellä. Ja
-minä tulen sinun luoksesi. Minun täytyy.
-
-Luuletko etten pelkää kuolemaa? Pelkään, sillä en tiedä mitä haudan
-takana on, ja näen ainoastaan kauhistuttavaa pimeyttä. En tiedä onko
-siellä mitään, vai onko siellä jokin olotila vailla ääriä ja aikaa,
-vai kantaako jokin taivaankappaltenvälinen tuuli sielua tähdestä
-tähteen, antaen sille matkalla yhä uusia ilmestysmuotoja; en tiedä
-onko siellä ääretön rauhattomuus vaiko yhtä ääretön rauha, rauha
-täydellinen, rauha, jommoisen ainoastaan Ikivoima ja Ikihyvyys taitaa
-antaa.
-
-Mutta jos minun tunnuslauseeni "en tiedä" on saattanut sinulle
-kuoleman -- niin kuinka minä voisinkaan jäädä tänne elämään?
-
-Jota enemmän siis pelkään, jota enemmän siis _en tiedä_, sitä enemmän
-en voi päästää sinua sinne yksinäsi -- en voi, Anielkani -- vaan
-tulen.
-
-Me tulemme siellä joko vaipumaan ikuiseen _ei mihinkään_ tai yhdessä
-astumaan ikuisuuden tietä, mutta tänne, missä me olemme niin paljon
-kärsineet, jääköön jälkeemme vain äänettömyys.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Anielka II, by Henryk Sienkiewicz
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANIELKA II ***
-
-***** This file should be named 53442-8.txt or 53442-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/4/4/53442/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53442-8.zip b/old/53442-8.zip
deleted file mode 100644
index dee3fa3..0000000
--- a/old/53442-8.zip
+++ /dev/null