diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53441-8.txt | 10452 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53441-8.zip | bin | 224879 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 10452 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..47ec4a9 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53441 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53441) diff --git a/old/53441-8.txt b/old/53441-8.txt deleted file mode 100644 index 022a6fb..0000000 --- a/old/53441-8.txt +++ /dev/null @@ -1,10452 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Anielka I, by Henryk Sienkiewicz - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Anielka I - -Author: Henryk Sienkiewicz - -Translator: Maila Talvio - -Release Date: November 3, 2016 [EBook #53441] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANIELKA I *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - -ANIELKA I - -Kirj. - -Henryk Sienkiewicz - - -Tekijän luvalla puolankielestä suomentanut - -Maila Talvio - - -Alkuperäinen nimi: Bez Dogmatu - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - - - -ENSIMÄINEN OSA - - -Roomassa tammikuun 1 p:nä. - -Muutama kuukausi sitte tapasin toverini ja ystäväni Josef -Sniatynskin, joka viime aikoina on noussut niin huomattavalle sijalle -kirjailijoittemme joukossa. Keskustellessamme kirjallisuudesta sanoi -hän antavansa tavattoman arvon päiväkirjamuistiinpanoille. Hän -huomautti, että ihminen, joka jättää jälkeensä päiväkirjan, olkoon -se hyvin tai huonosti kirjoitettu, kunhan se vain on vilpitön, -antaa tuleville psykologeille ja romaanikirjailijoille ei yksin -kuvan ajastaan, vaan ainoat todelliset ja luotettavat inhimilliset -asiakirjat. Hän väitti niinikään, että tulevaisuuden romaanimuoto -on oleva yksinomaan päiväkirjan. Vihdoin hän vakuutti, että se joka -pitää päiväkirjaa, samalla tekee työtä yhteiskuntansa hyväksi ja -ansaitsee sen kiitollisuuden. - -Koska olen kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen enkä muista tehneeni -mitään yhteiskuntani hyväksi, jo senkin takia, että yliopistolukujeni -päätyttyä, pieniä keskeytyksiä lukuun ottamatta, olen viettänyt -elämäni ulkomailla; koska lisäksi, huolimatta koko siitä ivasta, -jolla tätä asiaa ajattelen, ja kaikesta skeptillisyydestä, jonka -läpitunkema olen kuin täyteen imeytynyt sieni ikään -- ja tähän -tunnustukseeni sisältyy koko joukko katkeruutta -- olen päättänyt -ruveta pitämään päiväkirjaa. Jos siitä todenteolla tulee hyödyllistä -työtä ja jos se todella luetaan minulle ansioksi, niin hankinpahan -ansiota edes sillä tavalla. - -Mutta minun täytyy kun täytyykin olla täydelleen suora. En ryhdy -tähän päiväkirjatyöhön yksin korkeampia näkökohtia silmällä pitäen, -vaan sentähden, että tuuma huvittaa minua. Sniatynski väittää, -että kun ihminen kerran tottuu panemaan paperille vaikutelmiaan -ja ajatuksiaan, niin siitä tulee hänen rakkaimpia ajanviettojaan. -Jos sitte osoittautuukin olevan päinvastoin, niin voi päiväkirja -raukkaani! Pettäisin itseäni, jollen varmasti tietäisi, että se siinä -tapauksessa katkeaa, kuten liiaksi jännitetty kieli. Minä olen valmis -kärsimään yhtä toista kanssaihmisteni hyväksi, mutta ikävystyttämään -itseäni lähimmäisteni takia -- sitä en rupea tekemään, sillä siihen -en pysty! - -Sensijaan olen päättänyt, etten peräydy ensi vastuksien tullessa; -koetan tottua ja mieltyä tähän työhön. Sniatynski toisti -keskustelumme kestäessä toistamistaan: "Älä vaan lankea mihinkään -tyyliin, älä vaan kirjoita kirjallisesti." Tottahan nyt! Ymmärrän -mainiosti, että jota kuuluisampi kirjailija, sitä vähemmän -kirjallisesti hän kirjoittaa; mutta minä olen diletantti enkä -hallitse muotoa. Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka usein ajattelevan -ja voimakkaasti tuntevan ihmisen mieleen johtuu, ettei muuta kuin -kirjoita mitä tunnet ja ajattelet, niin siitä syntyy jotakin -erinomaista -- mutta heti paikalla kun hän ryhtyy työhön, rupeaa hän -käyttämään outoja tyylillisiä muotoja ja, vaikka kirjoittaisikin vain -itseään varten, teennäisiä ja mauttomia puheen käänteitä; ajatus ei -tahdo valua paperille käsivarren, sormien ja kynän läpi, ja saattaa -käydä niinkin, ettei pää johda kynää, vaan kynä päätä ja että tämä -johdatus on sekä köykäistä ja onttoa että keinotekoista. Sitä pelkään -itseeni nähden, varsinkin siitä syystä, että jos minulta puuttuukin -sujuvaa, kuvailevaa kieltä, kirjailijan alkuperäisyyttä j.n.e., -niin ainakaan ei minulta puutu aistia ja oma tyylini saattaa alkaa -inhoittaa minua siinä määrässä, että työ käy minulle suorastaan -mahdottomaksi. Mutta sen näyttää aika myöhemmin. Aluksi aion varustaa -itse päiväkirjan lyhyellä elämäkerrallisella johdannolla. - -Nimeni on Leon Ploszowski, olen, kuten yllä mainitsin, -kolmenkymmenenviiden vuoden vanha. Polveudun varakkaasta suvusta, -joka viime aikoihin asti on säilyttänyt hallussaan tavallista -suuremman omaisuutensa. Itse puolestani olen varma, etten tule -enentämään enkä myöskään hävittämään sukuperintöäni. Asemani -on sellainen, ettei minun tarvitse pyrkiä kiipeämään mihinkään -korkeuksiin eikä tavoitella mitään etuja. Mitä taas tulee rahaa -kysyviin ja rahaa hävittäviin huveihin, niin olen auttamaton -skeptikko, joka tiedän minkä arvoiset ne ovat, tai toisin sanoen, -joka tiedän, että ne ovat sangen vähän arvoiset. - -Äitini kuoli viikkoa myöhemmin kuin synnyin maailmaan. Isä, joka -rakasti häntä yli kaiken, vaipui hänen kuoltuaan raskasmielisyyteen. -Haettuaan taudilleen parannusta Wienissä ei hän enään halunnut palata -sukutilallemme, koska muistot siellä repivät hänen mieltään, vaan hän -luovutti Ploszowin sisarelleen, tädilleni, ja muutti v. 1848 Roomaan, -josta ei yli kolmeenkymmeneen vuoteen ole liikkunut mihinkään, koska -ei ole tahtonut jättää äidin hautaa. Unohdin nimittäin mainita, että -hän oli siirtänyt äitini tomun kotimaasta ja kätkenyt sen Campo -Santoon. - -Meillä on Babuinossa oma talo, joka sukukilpemme mukaan kantaa -nimeä Casa Osoria. Se muistuttaa hiukan museota, koska isä omistaa -harvinaisia kokoelmia, varsinkin kristinuskon ensi ajoilta. Ne -muodostavat muuten pääsisällön hänen elämässään. Nuorena oli hän sekä -ulkonaisten että sisäisten ominaisuuksiensa puolesta erinomaisen -loistava ilmiö. Nimi ja melkoinen omaisuus avasivat hänelle kaikki -tiet, ja hänen tulevaisuuteensa kiinnitettiin suuria toiveita. -Olen kuullut sen niiltä, jotka olivat hänen toverejaan Berlinin -yliopistossa. Siihen aikaan luki hän ahkerasti filosofiaa, ja -yleisesti luultiin, että hänen nimensä kerran tulisi yhtä kuuluisaksi -kuin Cieszkowskin, Libeltin [tunnettuja puolalaisia filosofeja] -y.m. Toverielämä ja kuulumaton menestys naismaailmassa veivät hänet -sittemmin pois ankarasta tieteellisestä työstä. Salongeissa kantoi -hän nimeä "Léon l'Invincible". Kesken voittojaan ei hän kuitenkaan -lakannut tutkimasta filosofiaa, ja kaikki odottivat, että hän jonakin -päivänä julkaisee teoksen, joka tekee hänet kuuluisaksi kautta -Europan. - -Ne toiveet pettivät. Entisestä ulkonaisesta loistosta ei ole jäänyt -muuta kuin sen verran, että hänen kasvonsa nyt ovat kauneimpia ja -jaloimpia, mitä eläissäni olen nähnyt. Maalarit ovat samaa mieltä, -ja joku aika sitte sanoi muuan heistä, että vaikeaa olisi ajatella -täydellisempää patriisin perikuvaa. Tieteen kannalta katsoen isäni on -ja tulee olemaan hyvin kyvykäs ja hyvin sivistynyt aatelisdiletantti. -Luulenpa diletanttisuuden jossakin määrin kohtalokkaasti kuuluvan -Ploszowskeille, mutta puutun tähän myöhemmin, kun kuvaan itseäni. - -Isäni säilyttää laatikossaan kellastunutta filosofista -käsikirjoitusta: "Kolminaisuudesta." Silmäilin läpi käsikirjoituksen, -ja se tuntui minusta ikävältä. Mieleeni on ainoastaan jäänyt, -että todellisuudesta oli otettu kolminaisuus: happi, vety ja -typpi, ja näitä verrattu yliluonnolliseen kolminaisuuteen, joka -kristillisyydessä on kiteytynyt Isän, Pojan ja Pyhän hengen -käsitteeksi. Lisäksi oli teoksessa muitakin samankaltaisia -kolminaisuuden kuvia estetiikan, etiikan ja logiikan alalta. -Kaikki kummallista sekoitusta Hegelin ja mystikkomme Hoenowronskin -filosofiasta. Monimutkainen mutta tulokseton ajatusten ponnistus. -Olen vakuutettu, ettei isäni milloinkaan aio tätä teosta painattaa, -ehkäpä siitä syystä, että spekulatiivinen filosofia hänen mielessään -oli tehnyt haaksirikon jo aikaisemmin kuin muualla. - -Syynä tähän haaksirikkoon oli äidin kuolema. Isäni, joka huolimatta -"l'invincible" nimestään ja siitä, että häntä pidettiin sydänten -valloittajana, oli tavattoman herkkä ihminen ja suorastaan -jumaloi äitiäni, mahtoi varmaan tehdä filosofialleen joukon -epätoivoisia kysymyksiä, mutta jäädessään sekä vastausta että lohtua -vaille, tuntea filosofiansa koko tyhjyyden ja turhuuden elämän -onnettomuuksien kohdatessa. Mahtoi todella olla tavaton kolaus -hänen elämässään, kun häneltä samalla haavaa meni kaksi perustusta, -kun häneltä luhistui sekä sydän että järki. Hän vaipui silloin, -kuten jo huomautin, raskasmielisyyteen, ja palasi, parannuttuaan, -uskonnolliseen elämään. Minulle on kerrottu, että hän yhteen aikaan -rukoili yötä päivää, että hän polvistui kadulla kaikkien kirkkojen -edustalla ja antautui sellaisiin hartaudenharjoituksiin, että toiset -Roomassa pitivät häntä mielipuolena, toiset pyhimyksenä. - -Nähtävästi hän kuitenkin uskonnosta löysi enemmän lohdutusta kuin -filosofisista kolmikoistaan, sillä vähitellen hän tyyntyi ja rupesi -elämään todellisuuselämää. Koko hänen sydämensä tunne kohdistui nyt -minuun ja hänen esteettinen ja älyllinen harrastuksensa kristinuskon -ensi aikoihin. Hänen vilkas ja lentävä henkensä vaati ravintoa. -Vuoden oltuaan Roomassa alkoi hän harrastaa muinaistiedettä ja -perehtyikin pian opintojen kautta muinaisaikaan. Abbé Calvi, -ensimäinen opettajani, joka samalla oli erinomainen Rooman tuntija, -yllytti isää lakkaamatta ikuisen kaupungin tutkimiseen. Muutamia -vuosia myöhemmin tutustui isäni suureen Rossiin, heistä tuli lopulta -ystävät ja hänen kanssaan vietti isäni päiväkausia katakombeissa. -Harvinaiset lahjat auttoivat isää piankin saavuttamaan sellaisen -Rooman-tuntemuksen, että hän monasti hämmästytti itse Rossia -tiedoillaan. Monasti hän myöskin aikoi kirjoittaa, mutta jostakin -syystä hän ei milloinkaan tullut lopettaneeksi mitä oli alkanut. -Ehkäpä kokoelmien täydentäminen riisti häneltä kaiken ajan, tai -vielä luultavampaa on, ettei hän jätä jälkeensä mitään muuta kuin -kokoelmat, siitä syystä, ettei hän rajoittanut työtään mihinkään -aikakauteen eikä erikoisalaan. Vähitellen alkoi keskiaikainen, -ylimysten Rooma vetää häntä puoleensa yhtä voimakkaasti kuin -kristinuskon ensi ajat. Jonkun aikaa veivät Colonnat ja Orsinit -kaiken hänen mielenkiintonsa; sitte hän kääntyi renesanssiin ja -hurmaantui siitä kokonaan. Kivikirjoituksista, hautapatsaista, -kristillisen rakennustaiteen ensimäisistä jäännöksistä siirtyi -hän kaukaisempiin aikoihin, bysanttilaisista kuvista Fiesoleen ja -Giottoon, ja heistä taas neljännen- ja viidennentoista vuosisadan -maalareihin; hän rakastui puuveistoksiin ja kuviin; kokoelmat -epäilemättä hyötyivät siitä, mutta suuri puolankielinen teos -"Kolmesta Roomasta", josta hän kauvan oli nähnyt unta, siirtyi -toteuttamattomien aikomusten maille. - -Kokoelmiinsa nähden hautoo isä erikoista tuumaa. Hän aikoo -kuoltuaan lahjoittaa ne Roomalle, sillä ehdolla, että ne -sijoitettaisiin erinäiseen saliin, jonka päällekirjoituksena olisi -"Osorio-Ploszowskien museo". Tietysti käy kuten hän tahtoo -- minua -kummastuttaa vain, että isä tällä tavalla luulee tekevänsä kansalleen -suuremman palveluksen kuin siirtämällä kokoelmat kotimaahan. - -Siitä ei ole kauvankaan, kun hän sanoi minulle: - --- Näetkö, siellä ei niitä huomaisi kukaan eikä kukaan niistä -hyötyisi, mutta tänne tulee koko maailma ja jokainen siirtää kansan -yksityisen jäsenen ansion koko kansan osaksi. - -Minun asiani ei ole mennä päättelemään liittyykö tähän ehkä jonkun -verran synnynnäistä turhamaisuutta, eikö kysymykseen osaltaan vaikuta -toivomus, että Ploszowskien nimi pysyisi marmoriin piirrettynä -ikuisessa kaupungissa. Suoraan sanoen arvelen, että niin on. Muuten -minulle on yhdentekevää minne kokoelmat sijoitetaan. - -Sensijaan tätini, jonka luo, ohimennen sanoen, näinä päivinä -matkustan Varsovaan, joutuu mielikuohuksiin ajatellessaan, että -kokoelmat jäisivät Roomaan, ja koska tätini on henkilö, jota ei -mikään maan mahti voisi pidättää lausumasta mitä hän ajattelee, niin -hän joka kirjeessään isälle suoraan tuo ilmi suuttumuksensa. Muutama -vuosi sitte kävi hän Roomassa ja riiteli silloin isän kanssa joka -päivä asiasta. Ehkäpä he olisivat riitaantuneet pahemminkin, jollei -tätini erinomainen rakkaus minuun olisi hillinnyt hänen kiihkoaan. - -Täti on muutamia vuosia vanhempi isääni. Onnettomuuden perästä, joka -kohtasi häntä, matkusti isä ulkomaille ja otti osalleen perintöön -kuuluvat rahat, ja tädille jäi perintötila Ploszow. Kolmekymmentä -vuotta täti sitä on hoitanut ja hoitanut erinomaisesti. Hän on aivan -harvinainen luonne, sentähden omistan hänelle tässä muutaman sanan. -Kahdenkymmenen vuotiaana oli hän kihloissa nuoren miehen kanssa, -joka kuoli ulkomailla, juuri kun tätini valmistautui lähtemään hänen -kanssaan elämän retkelle. Senjälkeen hylkäsi hän kaikki tarjoukset -ja on pysynyt naimattomana. Äitini kuoleman jälkeen seurasi hän isää -Wieniin ja Roomaan, asuen hänen kanssaan muutamia vuosia ja tuhlaten -häneen mitä hellintä rakkautta, joka sittemmin on siirtynyt minuun. -Hän on joka suhteessa suuren maailman nainen, hiukan itsevaltias, -ylpeä, suorapuheinen ja varma käytökseltään, jommoiseksi ihminen -tulee, kun hänellä on varoja ja yhteiskunnallinen asema, mutta -itse asiassa on hän ruumistettu kunnianarvoisuus ja kunnollisuus. -Karkean kuoren alla on kultainen, lämmin sydän, joka ei rakasta -yksin omaisia, isääni, minua ja talon väkiä, vaan ihmisiä yleensä. -Hän on niin täydellinen, etten todella edes tiedä onko se luettava -hänen ansiokseen, sillä hän ei voisi olla toisellainen. Hänen -hyväntekeväisyytensä on käynyt sananparreksi. Hän komentaa ukkoja -ja akkoja kuin konstaapeli ja pitää huolta heidän asioistaan kuin -pyhä Vincentius tai Paavali itse. Hän on hyvin uskonnollinen. Hänen -sieluunsa ei koskaan ole päässyt epäilyksen varjoa. Kaikki hänen -tekonsa nousevat horjumattomien periaatteiden pohjalta; sentähden -ei hän koskaan epäile tien valinnassa. Samasta syystä hän aina on -tyyni ja tavattoman onnellinen. Varsovassa sanotaan tätiä hänen -suorasukaisuutensa takia "hyväntekeväisyys-peikoksi", "le bourreau -bienfaisant". - -Muutamat herrat ja varsinkin naiset eivät pidä hänestä, mutta yleensä -hän kuitenkin elää sovussa ihmisten kanssa. - -Ploszow sijaitsee likellä Varsovaa, jossa tädillä on oma talo. Siitä -syystä asuu hän talvisin kaupungissa. Joka talvi hän niinikään -koettaa houkutella minua luokseen naittaakseen minut. Juuri äskettäin -sain salaperäisen ja kiirehtivän kirjeen, jossa hän kaikin tavoin -tahtoo minua tulemaan kotiin. Täytyy muuten lähteäkin, sillä en -moneen aikaan ole käynyt kotimaassa ja täti kirjoittaa vanhenevansa -ja haluavansa nähdä minua ennen kuolemaansa. - -Tunnustan, etten aina iloisella mielellä lähde kotiin. Tiedän -tädin rakkaimmaksi toivomukseksi, että menisin naimisiin, ja joka -käynnilläni valmistan hänelle siinä suhteessa katkeran pettymyksen. -Minä pelästyn, kun ajattelen niin ratkaisevaa tekoa. Senjälkeenhän -minun täytyisi alkaa elää kuin uutta elämää, ja tähän vanhaankin olen -jo varsin väsynyt. Muuten minun suhteeni tätiinkin on jollakin lailla -pulmallinen. Kuten muinoin isääni hänen tuttavansa, niin tätinikin -nyt pitää minua erityisen lahjakkaana olentona, jolta sopii odottaa -paljon. Jos hänet jättää tähän luuloon, on se hänen luottamuksensa -väärinkäyttämistä; jos taas ilmoittaa hänelle, ettei minulta voi -odottaa mitään, kaikkein vähimmin suurtekoja, niin menee ennen -aikojaan määräämään tulevaisuuden asioita, jotka joka tapauksessa -ovat vain edellytysten varassa, ja antaa samalla vanhukselle todella -iskun vasten kasvoja. - -Ehkäpä onnettomuudeksi hyvin monet likeiset ystäväni ovat samaa -mieltä kuin täti. Ja tästä säänkin aihetta siirtyä piirtämään omaa -kuvaani, joka ei tule olemaan ensinkään helppo asia, koska minä olen -erinomaisen monimutkainen luonne. - -Synnyin maailmaan herkin hermoin, hermoin, joita kokonaisten -sukupolvien sivistys oli kehittänyt. Lapsuuteni ensi vuosina -kasvatti minua täti ja hänen lähdettyään Puolaan hoitajatar-bonnit, -kuten meidän perheessämme on ollut tapana. Koska asuimme Roomassa, -vieraassa ympäristössä, ja isä tahtoi, että minä hyvin oppisin -äidinkieleni, oli yksi kasvattajattaristani puolalainen. Hän asuu -vieläkin meillä Babuinossa ja hoitaa taloutta. Isäkin seurusteli -paljon minun kanssani, varsinkin viidennestä ikävuodestani -lähtien. Kävin hänen huoneessaan keskustelemassa, ja keskustelumme -kehittivät minua tavattomasti, jopa ennen aikojaankin. Myöhemmin, -kun tutkimukset ja muinaistieteelliset löydöt veivät koko isäni -ajan, otti hän abbé Calvin opettajakseni. Tämä jo vanha mies -oli harvinaisen herttainen. Ennen kaikkea hän rakasti taidetta. -Luulen, että hän uskonnonkin tajusi pääasiassa sen kauneuden -kautta. Museoissa taideteosten edessä tai kuunnellessaan soittoa -Sikstiniläisessä kappelissa saattoi hän unohtaa koko maailman. Hänen -syvässä taidehartaudessaan ei kuitenkaan ollut mitään pakanallista, -sillä se ei johtunut aistillisesta nautinnosta, vaan tunteesta. Abbé -Calvi rakasti aivan yksinkertaisesti taidetta samalla puhtaalla, -kirkkaalla rakkaudella, jolla Da Fiesole, Cimabue tai Giotto olivat -sitä rakastaneet -- rakastipa sitä lisäksi aivan nöyrällä mielellä, -sillä hänellä itsellään ei ollut taiteilijalahjoja. Jota vähemmin hän -itse taisi, sitä enemmän hän tunsi. En taitaisi sanoa mikä oli hänen -lempitaiteensa, mutta luulen hänen ennenkaikkea rakastaneen sitä -sopusointua, joka vastasi hänen sisäistä sopusointuaan. - -En tiedä miksi, mutta aina kun abbé Calvi johtuu mieleeni, näen -vanhuksen seisomassa Rafaelin pyhän Cecilian edessä, vaipuneena -kuuntelemaan sfeerien harmoniaa. - -Isäni ja abbé Calvin välillä syntyi pian ystävyys, jota -kesti jälkimäisen kuolemaan asti. Juuri hän lujitti isän -muinaistieteellisiä harrastuksia ja yleensä hänen rakkauttaan -ikuiseen kaupunkiin. Sitäpaitsi heitä yhdisti kiintymys minuun. -Molemmat pitivät minua harvinaisen lahjakkaana lapsena ja Jumala ties -minkä tulevaisuuden arvoisena. Monasti johtuu mieleeni, että minäkin -mahdoin olla heille jonkinlainen sointu, jonkinlainen täydennys -siihen maailmaan, jossa he asuivat, ja että he rakastivat minua -ehkäpä samallaisin tuntein kuin Roomaa ja sen muinaisjäännöksiä. - -Tämä ilmapiiri ja ympäristö eivät tietenkään saattaneet olla -tekemättä minuun vaikutusta. Minua kasvatettiin todella hiukan -omituisella tavalla. Pääsin abbé Calvin ja usein myöskin isän -kanssa taulukokoelmiin, museoihin, Rooman ulkopuolelle, huviloihin, -raunioille ja katakombeihin. Luonnonkauneus vaikutti abbé Calviin -yhtä voimakkaasti kuin taidekin, ja usein opetti hän minua näkemään -roomalaisen campagnan runollista alakuloisuutta, hävinneiden -vesijohtojen sopusuhtaisia kaaria ja viivoja taivasta vastaan, -pinjapuiden piirteiden puhtautta; ennenkuin vielä osasin neljä -laskutapaa, osuin taulukokoelmissa oikaisemaan englantilaisia, joiden -päässä nimet Caracci ja Caravaggio olivat sekaantuneet. Varhain ja -helposti opin latinan, sillä italiankieli, jota Roomassa asuvana -puhuin sujuvasti, helpoitti oppimista. Yhdentoista vanhana lausuin -italialaisista ja ulkomaalaisista mestareista mielipiteitä, jotka -naivisuudestaan huolimatta saivat abbé Calvin ja isäni hämmästyneinä -katsomaan toisiinsa. En pitänyt esimerkiksi Riberasta, sillä hän -oli liian musta ja valkoinen, jonka kautta hän näytti vähän liian -synkältä, vaan pidin Carlo Dolcesta -- sanalla sanoen: olin isän, -abbé Calvin ja tuttavapiirimme silmissä ihmelapsi; usein kuulin -kuinka minua kehuttiin -- ja se lisäsi tietenkin turhamaisuuttani. - -Tällaisessa ympäristössä ja ilmapiirissä hermoni luonnollisesti -kehittyivät erikoisesti ja saavuttivat kerta kaikkiaan pysyvän -herkkyyden. Kumma kyllä eivät yllämainitut vaikutukset kuitenkaan -jääneet niin syviksi ja pysyväisiksi kuin olisi odottanut. Sen, -ettei minusta tullut taiteilijaa, voi selittää niin, ettei minulla -ollut lahjoja, vaikka sekä piirustuksen- että soitannonopettajani -olivat päinvastaista mieltä; mutta se minua monasti on ihmetyttänyt, -etteivät isäni ja abbé Calvi voineet valaa minuun rakkauttaan -taiteeseen sellaisena kuin se heillä oli. Vaikuttaako taide minuun? --- kyllä; tarvitsenko minä sitä? -- kyllä niinikään! Mutta he -rakastivat sitä, minulla on tunteita sitä kohtaan, diletantin -tunteita. Tarvitsen sitä kaikkinaisten miellyttävien ja runsaiden -elämänarvojen täydennykseksi. Se kuuluu mieluisiin tarpeisiini, ei -välttämättömyyksiini. Ehkäpä en voisi kulkea elämän läpi ilman sitä --- mutta koko elämää en uhraisi sen takia. - -Koska italialaiset koulut yleensä jättävät paljon toivomisen -varaa, pani isä minut Metzin kollegioon, jonka läpikäyminen tuotti -minulle vähän vaivaa, mutta sensijaan kaikki kunniapalkinnot, joita -siellä saattoi saada. Vuotta ennen kuin päätin oppikurssin, tosin -karkasin Don Carloksen joukkoihin ja kiersin Tristanin osaston -mukana Pyreneillä kaksi kuukautta. Minut etsittiin Ranskan konsulin -välityksellä ja toimitettiin Metziin kärsimään rangaistusta; -huomattava kuitenkin on, ettei rangaistus ollut varsin kova, -sillä sekä isäni että hengelliset johtajat olivat salaa ylpeät -karkaamisestani. Lopuksi tutkintojen loistava meno piankin tuotti -minulle täydellisen anteeksiannon. - -Toverieni silmissä, joiden mielisuosion sellaisessa koulussa kuin -Metzin täytyi olla Don Carloksen puolella, minä tietysti olin -sankari; koska samalla olin koulun ensimäinen oppilas, jouduin -jonkinlaiseen johtaja-asemaan, eikä kenenkään päähän pälkähtänyt -kilpailla kanssani asemastani. Vaistomaisesti juurtui minussa -vakaumus, että myöhemminkin elämän varrella tulisi olemaan -samoin. Samaa mieltä olivat opettajat ja toverit; sensijaan useat -koulutovereistani, jotka eivät edes yrittäneet kilpailla kanssani, -nyt ovat Ranskassa huomattavassa asemassa, mikä kirjallisella, mikä -tieteellisellä, mikä poliittisella alalla, kun en minä vielä ole -valinnut itselleni edes elämänuraa ja kun todella joutuisin pulaan, -jos minun pitäisi valita. Yhteiskunnallinen asemani on erinomainen; -olen jo perinyt äitini omaisuuden ja perin kerran isäni. Ploszowiakin -tulen hallitsemaan ja hallitsin sitte koko tätä omaisuutta viisaasti -tai tyhmästi, niin en missään tapauksessa tule huomattavaksi mieheksi -tai näyttelemään suurta osaa. - -Minusta ei koskaan tule erinomaista isäntää eikä johtajakykyä, -sen tiedän varmasti, sillä vaikka en mitenkään tahdo laiminlyödä -velvollisuuksiani, ei minulla liioin ole halua uhrata niihin koko -elämääni, siitä yksinkertaisesta syystä, että harrastukseni vetävät -minua laajemmille aloille. - -Joskus teen itselleni kysymyksen: emmekö me Ploszowskit mahda erehtyä -kyvystämme. Mutta jos niin olisi, jos me itse erehtyisimme -- -eiväthän vieraat, välinpitämättömät ihmiset voi erehtyä. Isäni kyllä -on harvinaisen lahjakas. Minä puolestani en halua ruveta pohtimaan -omia ansioitani -- näyttäisi vain tyhmältä itserakkaudelta. Joka -tapauksessa olen vilpittömästi vakuutettu siitä, että voisin olla -paljon enemmän kuin olen. - -Varsovan yliopistossa (isä ja täti tahtoivat, että minä kävisin -yliopiston kotimaassa) seurustelin Sniatynskin kanssa. Meillä oli -molemmilla kirjallisia harrastuksia ja me koetimme molemmat voimiamme -sillä alalla. Kaikkien mielestä minä olin ylioppilaana lahjakkaampi -kuin Sniatynski, mutta varsinkin oli se, mitä kirjoitin silloin, -parempaa ja lupaavampaa kuin se, mitä Sniatynski sai aikaan. Ja entä -nyt? Sniatynski on päässyt verraten pitkälle -- minä en ole lakannut -olemasta lupaava herra Ploszowski, josta ihmiset silloin tällöin -päätään pudistellen sanovat: "kunpa hän vain ryhtyisi johonkin". - -Ihmiset eivät ota lukuun, että täytyy osata tahtoa. Olen monasti -ajatellut, että jollei minulla olisi omaisuutta, niin minun olisi -täytynytkin ryhtyä johonkin. Varmaan. Täytyisihän minun jollakin -lailla hankkia leipäni, mutta sisimmässäni olen vakuutettu, etten -silloinkaan käyttäisi kahdettakymmenettä osaakaan kyvystäni. Darwinit -ja Bucklet olivat rikasta väkeä; sir John Lubbock on pankkiiri, -suurin osa tunnettuja ranskalaisia on aina elänyt ylellisyydessä; -selvää on siis, että omaisuus ei suinkaan vahingoita, vaan -päinvastoin edistää joka alalla. Minulle persoonallisesti on se -tehnyt suuria palveluksia, sillä se on varjellut minua monista -hairahduksista, joihin köyhyys olisi minut johdattanut. En tahdo -sanoa, että olisin luonteeltani heikko; toiselta puolen taistelu -kyllä olisi voinut karaista minua -- joka tapauksessa on selvää, että -jota vähemmin kiviä ihminen kohtaa tiellään, sitä helpompi hänen on -välttää kompastuksia ja lankeemuksia. - -Laiskuutta en myöskään voi syyttää saamattomuudestani. Minun on -helppo oppia ja minä olen tiedonhaluinen. Luen paljon ja minulla -on hyvä muisti. Mahdollisesti en pystyisi rautaiseen kestävyyteen, -pitkäaikaiseen, hitaasti edistyvään, kauvas venyvään työhön -- mutta -vastaanottavaisuudenhan juuri pitäisi korvata kestävyyden puutetta. -Eihän sitäpaitsi mikään pakoita minua kirjoittamaan sanakirjoja -Littrén tapaan. Joka ei voi loistaa alituisesti kuin aurinko, voi -ainakin leimahtaa kuin meteoori. Mutta tähänastista mitättömyyttäni -tulee varmaan jatkumaan tulevaisuudessakin... Minun tulee paha olla -ja ikävä alkaa vaivata. Lopetan sentähden tältä päivältä. - - -Roomassa tammikuun 10 p:nä. - -Eilen kuulin ruhtinas Malatestan illanvietossa jonkun lausuvan -sanat "l'improductivité slave", slaavilainen saamattomuus. Tunsin -lohtua, jota hermosairas mahtaa tuntea, kun lääkäriltä kuulee, -että hänen tautinsa oireet ovat tutut ja että monet potevat samaa -tautia. Totta! totta! paljon minulla on tovereita -- en tiedä -lieneekö koko slaavikunnassa, sillä en tunne heitä -- mutta meillä -Puolassa kuinka paljon heitä lieneekään! Olen koko yön miettinyt -määritelmää "improductivité slave". Se ei ollut mikään tyhmä mies, -joka tuon määritelmän teki. Meissä slaaveissa on jotakin sellaista; -me emme kykene antamaan itsestämme mitä meissä on. Ehkäpä Jumala -antoi meille jousen ja nuolet, mutta kielsi meiltä kyvyn jännittää -jousta ja lennättää nuolia. Puhuisin tästä mielelläni isän kanssa, -varsinkin kun isä pitää tämäntapaisista kysymyksistä, mutta pelkään -koskevani arkaan kohtaan. Aion sensijaan päiväkirjassani perinpohjin -pohtia kysymystä. Ehkäpä tämä ratkaisu onkin hyvä, ehkä päiväkirja -siitä saakin pääasiallisen arvonsa? Ja mikä onkaan luonnollisempaa -kuin että kirjoitan siitä, mikä on minua likinnä? Jokainen ihminen -kantaa povessaan tragediansa. Minun tragediani on Ploszowskien -"improductivité", saamattomuus. Ei ole tapana nykyään paljastaa -sisintään ihmisille. Ennen vanhaan, kun romantiikka vielä kukki -sydämissä ja runoudessa, kantoivat ihmiset tragediaansa yllään -kuin taiteellisesti poimutettua viittaa -- nyt sitä kannetaan kuin -metsästystakkia paidan alla. Mutta päiväkirja -- se on toinen asia: -päiväkirjassa saa ja täytyy olla vilpitön. - - -Roomassa tammikuun 11 p:nä. - -Viivyn täällä vielä pari päivää. Käytän sentähden hyväkseni aikaa, -ennenkuin alan kirjoittaa tapahtumia päivästä päivään, ja painun -vielä kerran menneisyyteen, päästäkseni sitte siitä irti. Kuten -jo ylempänä huomautin, ei tarkoitukseni ole kirjoittaa laajaa -autobiografiaa; kuka minä olen ja millainen, sen kyllä elämäni tulee -osoittamaan. Menneisyyden yksityiskohtainen kuvaaminen olisi minulle -luonnonvastaista. Se on jonkinlaista ikävää saivartelua: kirjoitetaan -numeroja päälletysten, ja lasketaan niitä sitte yhteen. En ole -eläissäni sietänyt neljää laskutapaa, ja ensimäinen niistä on aina -ollut minusta sietämättömin. - -Minulla täytyy kuitenkin olla käsitys, vaikkapa aivan ylimalkainen, -saadusta summasta, jotta pääsisin jonkun verran selville itsestäni -- -jatkan siis yhä yleisin piirtein. - -Päätettyäni lukuni yliopistossa kävin läpi maanviljelysopiston -Ranskassa -- se meni helposti, vaikka otinkin asian tyynesti, -kuten sopii henkilön, joka tietää, että hän joutuu tekemisiin -maanviljelystyön kanssa, mutta joka samalla tuntee, ettei tuo -työ ole hänen tasallaan eikä mitenkään vastaa hänen lahjojaan -ja kunnianhimoaan. Kaksi hyvää saavutin maanviljelysopistossa. -Ensinnäkin lakkasi maanviljelys olemasta minulle satua, eikä mikä -pehtori hyvänsä pääse pettämään minua pellolla; toiseksi minä -tehdessäni työtä ulkoilmassa kokosin tuntuvan varaston terveyttä ja -voimia, joiden avulla sitte saatoin täydellisesti kestää elämän, jota -myöhemmin vietin Parisissa. - -Seuraavat vuoteni jaoin Rooman ja Parisin välillä, puhumatta -lyhyistä käynneistä Varsovassa, jonne täti silloin tällöin sai minut -houkutelluksi, osaksi ikävöiden minua, osaksi haluten naittaa minut -jonkun valitsemansa tytön kanssa. Parisi ja sen elämä vetivät minua -vastustamattomasti puoleensa. Siihen aikaan oli minulla suuret -luulot itsestäni, minä luotin järkeeni enemmän kuin nyt ja minä -liikuin sillä varmuudella, minkä riippumaton asema yhteiskunnassa -antaa ihmiselle -- mutta siitä huolimatta näyttelin pian naivia osaa -maailman suurella näyttämöllä. Ensinnäkin rakastuin korvia myöten -neiti Reichenbergiin Comédie françaisesta ja tahdoin ehdottomasti -mennä naimisiin hänen kanssaan. En kerrokaan mitä tragikoomillisia -selkkauksia siitä syntyi, sillä nyt nuo tapaukset minua sekä hiukan -hävettävät että naurattavat. Muutaman kerran jouduin vielä rakkauden -kilpakentälle ja pidin pelimerkkejä hyvinäkin rahoina. Ranskalainen -nainen, samoin kuin puolalainenkin, muistuttaa minusta -- vaikka -hän kuuluisi ylhäisimpiin piireihin ja vaikka hän olisi siveäkin, -kunhan hän vain on nuori -- miekkailijaa. Kuten miekkailija tarvitsee -jokapäiväisen harjoitustuntinsa säilyttääkseen kätevyytensä, niin -nämä naiset tunteen alalla miekkailevat suorastaan harjoituksekseen. -Nuorena miehenä, joka ei ole hullumman näköinen ja joka kuuluu -ylhäisempiin piireihin, kutsuttiin minut usein tuollaisiin -miekkailuharjoituksiin. Sieluni yksinkertaisuudessa otin tavan -vakavalta kannalta ja sain tietysti myöskin monta vakavaa haavaa. -Tosin eivät ne olleet kuolettavia, mutta silti aika kipeitä. Olen -muuten vakuutettu siitä, että jokaisen tässä maailmassa täytyy -suorittaa veronsa sillekin puolelle elämää. Minun maksuaikani oli -verraten lyhyt, ja sitte seurasi ajan jakso, jonka voin merkitä -nimellä "la revanche", vastasuoritus. Minä annoin nyt muiden maksaa, -ja jos minua joskus petettiinkin, niin se tapahtui tieteni, tahtoeni. -tahtoeni. - -Koska minulla aina on ollut helppo pääsy kaikkialle, tutustuin -eri piireihin, alkaen legitimistisistä perheistä -- jotka minusta -muuten olivat ikävät -- tuohon nuoreen, arvonimien siunaamaan -ylimystöön asti, jonka Bonapartet ja Orleansit loivat ja joka -muodostaa niinsanotun "suuren maailman"... jollei juuri Parisissa, -niin esimerkiksi Nizzassa. Dumas nuorempi, Sardou y.m. kreivit, -markiisit ja prinssit ovat juuri tätä maata: väkeä, joilla ei -ole minkäänlaisia historiallisia perintötapoja, mutta sensijaan -yllinkyllin rahoja ja arvonimiä ja joiden työnä on nauttiminen. -Näihin piireihin kuuluu niinikään ylhäinen rahamaailma. Minä liikuin -kaikkialla pääasiallisesti naisten tähden. Naiset näissä piireissä -ovat hienostuneita, hermostuneita ja vailla kaikkia ihanteita, he -isoovat vaikutuksia ja janoovat nautintoja. Tavallisesti he ovat -yhtä tärveltyneitä kuin romaanit, joita he lukevat, sillä heidän -siveyskäsitteittensä pohjana ei ole uskonto enempää kuin velvoittavat -traditsionitkaan. Mutta tuo maailma on silti hyvin loistava. -"Miekkailuharjoitukset" siellä ovat niin pitkät, että niihin -menee yöt, päivät ja ne voivat käydä sangen vaarallisiksi, sillä -florettia ei ole tapana käyttää. Siellä sain minäkin tuskalliset -opetukseni, kunnes itse tulin taitavaksi. Mutta osoittaisihan että -olen turhamainen -- tai mikä on vielä pahempaa -- että minulla on -huono maku, jos rupeaisin kuvaamaan voittojani. Sanon siis vain, että -koetin voimieni mukaan ylläpitää isäni nuoruudentraditsioneja. - -Kuvaamieni piirien alin raja hipaisee muuten suuren n.s. -"puolimaailman" ylintä rajaa, eikä tämä maailma ole ensinkään niin -vaaraton kuin miltä se ensi katsannolta näyttää -- sillä se ei -ainakaan ole arkipäiväinen. Sen kyynillisyydellä on eräänlainen -taiteellinen ulkomuoto. Ja jollei tämä maailma höyhentänyt minua -varsin pahasti, saan kiittää vain sitä, että jo ennen olin terästänyt -nokkaani monessa verisessä kahakassa ja saanut aika terävät kynnet. - -Parisin elämästä puhuessa saattaa sanoa, että ihminen aina uupuneena -pääsee sen myllystä -- jos pääsee. Monet, ja niiden joukossa minä, -ovat sieltä tuskin päässeet, kun jo palaavat sinne takaisin. Vasta -myöhemmin alkaa ihminen käsittää, että hänen voittonsa tällä alalla -ovat Pyrrhuksen voittoja. Luonnostaan voimakas ruumiini kesti -kuitenkin kunnialla, mutta hermoni ovat pilalla. - -Parisilla on kaikkien muiden elämänkeskustojen rinnalla muuan etu. -En tiedä yhtään kaupunkia maailmassa, jossa tieteen, taiteen ja -kaikkinaisten yleisinhimillisten aatteiden siemenet niin kihisten -kiertäisivät ilmaa ja niin elinvoimaisina laskeutuisivat ihmisen -miehen kuin siellä. Eikä ihminen yksin vaistomaisesti omista -itselleen uusimpia henkisiä virtauksia, vaan hänen mielipiteistään -katoaa samalla yksipuolisuus, ne hioutuvat älyllisiksi ja sivistyvät. -Toistan sanan: sivistyvät, sillä olenhan Italiassa, Saksassa ja -Puolassa tavannut hyvinkin selkeitä päitä, mutta ne eivät oman -valonsa ulkopuolella ole tahtoneet tunnustaa mitään muuta. Nämä -ihmiset ovat saattaneet olla niin ahtaita ja kehittymättömiä, että -muiden, jotka tahtoivat säilyttää omat mielipiteensä, on ollut -suorastaan mahdoton seurustella heidän kanssaan. - -Ranskassa, tai oikeammin sanoen Parisissa, ei sellaisia ihmisiä -tapaa. Kuten nopeasti vierivä virta tekee kivet pyöreiksi hiomalla -niitä vastatusten, niin elämän virta siellä hioo ja kirkastaa mielet. -Tietysti minäkin kehityin Parisin vaikutusten alaisena. Kykenen nyt -ymmärtämään yhtä toista. En joudu suunniltani, kun kuulen outoja -mielipiteitä. Ehkäpä tällainen suopeus kaikkinaisiin olotiloihin -nähden vie välinpitämättömyyteen ja heikentää toimintakykyä, mutta -sellainen minä kerta kaikkiaan olen. - -Henkiset virtaukset tempasivat minut mukaansa ja veivät mennessään. -Ja jos seuraelämä, salongit, budoarit ja klubit anastivatkin -melkoisen osan aikaani, eivät ne toki anastaneet sitä kokonaan. Tein -paljon tuttavuuksia sekä tieteellisissä että taiteellisissa piireissä -ja otin osaa niiden harrastuksiin, tai paremmin sanoen: elän niiden -elämää vieläkin. Koska olen tiedonhaluinen, luin paljon ja koska -helposti opin, saatan sanoa kehittyneeni aika lailla. Elän pääasiassa -vuosisatani henkisen kehityksen tasalla. - -Vielä voin kertoa, että olen suuressa määrin itsetajuinen. Monasti -haluaisin lähettää hiiteen tuon toisen minäni, joka alituiseen vaanii -ja arvostelee toista -- sallimatta sen vapaasti antautua minkään -vaikutuksen, minkään nautinnon, minkään yrityksen, minkään tunteen, -minkään riemun, minkään intohimon valtaan. Itsetajunta saattaa olla -korkeamman henkisen kehityksen merkki, mutta varmasti se samalla -suuressa määrin heikentää välittömyyttämme. Alituisesti kantaa -mielessään valpasta itsearvostelua on samaa kuin eroittaa sielustaan -kokonaisuuteen kuuluva osa -- ja ottaa vastaan elämän ilmiöt tuolla -osalla eikä koko sielullaan. - -Se käy yhtä työlääksi kuin linnulle lentäminen yhdellä siivellä. -Sitäpaitsi liian kehittynyt itsetajunta hävittää toimintakyvyn. -Jollei Hamlet olisi ollut niin itsetajuinen, olisi hän heti ensi -näytöksessä pistänyt kuoliaaksi setänsä ja tyynesti ottanut haltuunsa -hänen valtaistuimensa. - -Mitä minuun tulee, niin itsetajunta tosin silloin tällöin suojelee -minua ja pidättää minua ajattelemattomista teoista, mutta -paljon enemmän se minua rasittaa ja estää kokoamasta itseäni -ja jakamattomasti antautumasta yhteen tehtävään. Minä kannan -itsessäni kahta ihmistä, joista toinen alituisesti tarkkaa ja -arvostelee toista, ja toinen elää puolinaista elämää, menettäen -kaiken päättäväisyytensä. Sekin vaivaa minua, etten voi riisua -tätä iestä yltäni -- sillä sitä myöten kuin henkinen näköpiirini -laajenee, terästyy tietysti itsetajuntanikin. Varmaan tulen vielä -Leon Ploszowskin kuollessa arvostelemaan häntä, vaikka kuume kiehuu -aivoissani. - -Lienen isältäni perinyt synteettisen mielen, sillä minä pyrin -yleistyttämään kaikkia ilmiöitä. Tieteistä ei mikään ole kiinnittänyt -mieltäni siinä määrässä kuin filosofia. Mutta isäni aikana ei -filosofia käsittänyt enempää eikä vähempää kuin koko olemisen -ja kaikkeuden piirin, ja se antoi valmiit vastaukset kaikkiin -kysymyksiin. Meidän päiviemme filosofia tunnustaa toki, ettei sillä -ole yleispätevyyttä, ja supistaa tehtävänsä erinäisiin tietämisen -haaroihin. Kun asiaa ajattelen, tekee totisesti mieleni sanoa, että -ihmisjärjelläkin on tragediansa ja että tämä tragedia sai alkunsa -samana hetkenä, jolloin ihmisjärki tunnusti voimattomuutensa. Koska -kirjoitan omaa päiväkirjaani, katson asioita omalta kannaltani. -En pidä itseäni ammattifilosofina, sillä kuten jo huomautin, en -ammatiltani ole mitään -- mutta olenhan, kuten kaikki ajattelevat -ihmiset, jonkun verran tutkinut uusinta filosofista liikettä, olen -ollut ja olen vieläkin sen vaikutuksen alaisena ja onhan minulla -niinmuodoin täysi oikeus puhua kaikesta mikä on vaikuttanut älyllisen -ja siveellisen ihmiseni kehitykseen. - -Lapsuuteni usko, joka vielä aivan eheänä säilyi sielussani kun tulin -Metzistä, ei kestänyt luonnontieteellisten ja filosofisten kirjojen -vaikutusta. En ole tullut ateistiksi -- en suinkaan! Vanhoina -hyvinä aikoina turvautui ihminen, kun hän ei tunnustanut henkeä, -sanaan "aine" -- ja rauhoittui. Meidän päivinämme ovat ainoastaan -maaseutufilosofit tällä vanhentuneella kannalla. Meidän päivinämme -ei filosofia käy langettamaan tuomiota, vaan vastaa senkaltaisiin -kysymyksiin: "en tiedä" -- ja tuo "en tiedä" syöpyy mieleen. Nykyään -ratkaisee psykologia hyvinkin helposti kaikenkaltaisia sielullisia -ilmiöitä, mutta kun tulee kysymys sielun kuolemattomuudesta, vastaa -sekin: "en tiedä" -- ja lisää vastaukseensa: "en voi tietää". - -Ja nyt minä helposti voinkin määritellä sielullisen tilani. -Määrittely kuuluu: en tiedä, en tiedä! Tuossa ihmisymmärryksen -tunnustetussa voimattomuudessa juuri on traagillisuus. Sillä ovathan -nämä kysymykset ihmiselle tavattoman oleelliset ja tärkeät, koska -hänen henkensä aina vaatimalla tulee vaatimaan niihin vastausta. -Jos tuolla puolen haudan on jotakin ja jotakin iankaikkista, niin -käyväthän kaikki onnettomuudet ja tappiot tällä puolen hautaa nollan -arvoisiksi. Niihin saattaa sovittaa Hamletin sanat: "No, hiis sitten -mustissa käyköön; minä tahdon sopuli-turkin." - -"Minä olen valmis tekemään sovinnon kuoleman kanssa", sanoo Renan, -"kunhan vain tiedän, että siitä on minulle jotakin hyötyä". Mutta -filosofia vastaa: "en tiedä". - -Sillaikaa haparoi ihminen suuressa tuntemattomassa, tuntien vain -sen, että jos hän voisi kallistaa päänsä jonnekin, niin hänen olisi -parempi ja rauhallisempi olla. Mutta mitä tehdä? Ruvetako syyttämään -filosofiaa siitä, ettei se rakenna järjestelmiä, jotka minä päivänä -hyvänsä voisivat romahtaa niinkuin korttilinnat, vaan että se on -tuntenut oman voimattomuutensa ja tutkii ja järjestelee ilmiöitä -ihmisymmärryksen rajojen ulkopuolella. Ei! Arvelen ainoastaan, että -minulla ja kenellä muulla tahansa on oikeus astua sen eteen ja -sanoa: minä ihmettelen sinun terävyyttäsi ja kunnioitan erittelysi -tarkkuutta, mutta sinä olet kaikesta huolimatta tehnyt minut -onnettomaksi. Sinulla ei ole, kuten itsekin tunnustat, voimaa vastata -kysymykseen, joka minulle on tärkein -- mutta sinulla oli voimaa -tuhota luottamukseni oppiin, joka antoi minulle sekä ratkaisevan -että tyydyttävän ja lempeän vastauksen kysymykseeni. Älä sanokaan, -että sallit minun vapaasti uskoa kaikkeen, kosket tuomitse mitään. -Se ei ole totta! Metodisi, sielusi, koko olentosi on -- epäilystä -ja arvostelua. Tuo tieteellinen metodi, epäilyksesi, arvostelusi -ovat niin kokonaan syöpyneet sieluuni, että ne ovat muuttuneet -luonnokseni. Sinä olet kuin helvetinkivellä polttanut minusta pois -kaikki ne hengen hermot, joilla ihminen uskoo arvostelematta ja -yksinkertaisesti. Minulla ei nyt, kun tahtoisin uskoa, ole millä -uskoa. Sinä sallit minun mennä messuun jos haluan, mutta olet -epäilyksellä myrkyttänyt minut siihen määrään, että olen epäilijä -sinuunkin nähden, olen epäilijä omaan epäilykseenikin nähden. En -tiedä, en tiedä, en tiedä! -- Ja minä kärsin ja menehdyn tähän -pimeyteen...! - - -Roomassa tammikuun 12 p:nä. - -Eilen kirjoitin jonkinlaisen haltioitumisen vallassa. Mutta enköhän -sittenkin osannut kipeään kohtaan sekä omassa sielussani että -ihmissielussa yleensä. Ajoittain suhtaudun aivan kylmästi näihin -kysymyksiin, mutta ajoittain ne vaivaavat minua armottomasti -- -varsinkin kun ihminen aina sulkee nämä asiat itseensä. Olisi ehkä -paras olla niitä ajattelematta, mutta ne ovat niin tärkeitä, ettei -niitä voi jättää. Sillä tahtoohan ihminen lopullisesti tietää -mikä häntä odottaa ja miten hänen on järjestäminen elämänsä. Olen -monasti koettanut sanoa itselleni: riittää jo! siitä umpisolasta et -pääse -- älä siis mene sinne! Minulla on kaikki mitä ihmispetoni -voi tarvita ollakseen tyytyväinen ja kylläinen -- mutta se ei aina -riitä. Sanotaan, että slaavilaiset luonnostaan ovat taipuvaisia -mystillisyyteen ja yliluonnollisuuteen. Olen pannut merkille, -että esim. kaikki suuret kirjailijamme ovat päättäneet päivänsä -mystikkoina. Onko sitte kumma, jos tavalliset kuolevaiset silloin -tällöin tuskittelevat näiden kysymysten edessä. Minun on puolestani -täytynyt ruveta kirjoittamaan, koska sisällinen levottomuus on -pakoittanut minua selvittämään itselleni henkistä tilaani. Sitäpaitsi -ihmisen silloin tällöin täytyy astua tilinteolle itsensä eteen. -Vaikka sielussani asuu tuo suuri "en tiedä", noudatan uskonnollisia -tapoja enkä pidä itseäni teeskentelijänä. Olisin sitä, jollen -sanoisi: "en tiedä", vaan: "tiedän, ettei ole mitään". Mutta eihän -epäilyksemme ole suoranainen kieltäminen: se on paremmin tuskallinen -ja kiduttava pelko siitä, ettei ehkä ole mitään; se on sakea sumu, -joka ympäröi päätämme, tukahduttaa rintaamme ja peittää meiltä valon. -Nostan siis käteni auringon puoleen, joka ehkä paistaa sumun takana. -Ja arvelen, etten ehkä ole yksinäni tässä tilassa -- vaan että monet, -hyvin monet niistä, jotka sunnuntaisin kulkevat kirkkoon, voisivat -mahduttaa rukouksensa sanoihin: "Herra, hajoita sumu!" - -En saata pysyä kylmänä, kun kirjoitan näistä asioista. Seuraan -uskonnollisia määräyksiä vielä senkin takia, että _tahdon uskoa_, -ja koska suloinen oppi, jossa olen kasvatettu, panee uskon ehdoksi -armon, niin odotan armoa. Odotan, että minulle annetaan sieluntila, -jossa voin uskoa yhtä syvästi ja ilman epäilyksen varjoa kuin uskoin -lapsena. Nämä ovat jalot vaikuttimeni, niihin ei sekaannu mitään edun -tavoittelua, sillä mukavampaahan minun olisi olla pelkkänä kylläisenä -ja tyytyväisenä eläimenä. - -Mutta ulkonaiseen uskonnollisuuteeni vaikuttavat jotkut vähemminkin -jalot ja aivan käytännölliset syyt -- ja näitä syitä on paljonkin! -Ensinnä olen tottunut uskonnollisuuteen lapsuudesta asti; sitte on -muutamien käskyjen noudattaminen kerta kaikkiaan tullut minulle -tavaksi; kuten Henrik IV sanoi, että Parisi on messun arvoinen, niin -sanon minä: "läheisteni rauha on messun arvoinen"; ihmiset minun -seurapiirissäni pitävät yleensä kiinni uskonnollisista menoista, ja -omatuntoni nousisi vastarintaan ainoastaan siinä tapauksessa, että -minulla olisi jokin kestävämpi elämän ohje kuin: "en tiedä". Vihdoin -käyn kirkossa sentähden, että olen kaksinkertainen epäilijä, s.o. -olen epäilijä omaan epäilykseenikin nähden. - -Ja minun on paha olla tässä tilassa. Sieluni laahaa toista siipeään -maassa. Vielä pahempi olisi, jos aina ottaisin nämä kysymykset -niin sydämelleni kuin olen ottanut kirjoittaessani näitä kahta -viimeistä korttia. Onneksi en tee sitä. Olen jo huomauttanut, että -minulle tulee välinpitämättömyyden aikoja. Toisinaan tempaa elämä -minut syliinsä ja vaikka tiedänkin mitä minun on ajatteleminen sen -hurmasta, heittäydyn kokonaan sen valtoihin -- ja silloin ei kysymys: -"ollako vai eikö olla?" merkitse minulle mitään. Kuulumattoman -suuri merkitys on tässä suhteessa -- ja tätä mieltäkiinnittävää -puolta on muuten sangen vähän tutkittu -- ympäristön suggeroivalla -vaikutuksella. Parisissa esimerkiksi olen tyynempi, enkä vain -sentähden, että myllyn pyörinä huumaa minua, että kiehun mukana -yleisessä kuhinassa, että "miekkailuharjoitukset" anastavat sekä -sieluni että mieleni, vaan sentähden, etteivät ihmiset yleensä vaivaa -päätään kysymyksillä, vaan elävät ikäänkuin heillä olisi varma -tietoisuus siitä, että tämän elämän tulee saada kaikki voimamme, -koska sen takana on vain kemiallinen prosessi. Ja valtasuoneni alkaa -lyödä samaan tahtiin maailmankaupungin valtasuonen kanssa, ja minä -virityn sen kielten sointuun. Ja olin sitte iloinen tai surullinen, -murjomassa maailmaa tai itse murjottavana -- joka tapauksessa olen -verraten tyyni. - - -Rooma, Babuino, tammikuun 13 p:nä. - -Lähtööni on vielä neljättä päivää, joten ennen matkaa voin tarkistaa -mitä olen sanonut itsestäni. - -Olen väsynyt, vaikutuksille altis ja hyvin hermostunut. Itsetuntoni -on, huolellisen kasvatuksen tukemana, lujittunut, ja yleensä saatan -pitää itseäni henkisesti kehittyneenä ihmisenä. - -Epäilys, korkeimmilleen kohonnut epäilys tekee kaiken kestävän -vakaumuksen minussa mahdottomaksi. Katselen, teen huomioita, -arvostelen -- ja joskus minusta jo tuntuu, että pääsen kiinni asian -ytimeen, mutta samassa olen taas valmis epäilemään. Suhteestani -uskontoon olen jo puhunut. Yhteiskunnallisissa kysymyksissä olen -vanhoillinen, kuten ihmisen minun asemassani sopii olla ja senverran -kuin luontoni sallii. Eihän minun tarvinne sanoa, ettei vanhojen -olojen säilyttäminen mitenkään ole minulle opinkappale, jota -ei saisi arvostella. Kaukana siitä. Olen toki siksi kehittynyt -ihminen, etten puolueellisesti asetu ylimysvaltaisuuden enempää kuin -kansanvaltaisuudenkaan puolelle. Sellainen saattaa huvittaa ihmisiä -takamailla ja kaukaisissa maailman kolkissa, joihin aatteet muotien -lailla saapuvat muutamia kymmeniä vuosia liian myöhään. Etuoikeuksien -lakattua on asia mielestäni ratkaistu, ja jos sitä vielä pohditaan -jossakin, niin ei enään ole kysymys periaatteista, vaan ihmiset -haluavat tyydyttää turhamaisuuttaan ja viihdytellä hermojaan. Minä -puolestani pidän kehittyneistä, herkkähermoisista ihmisistä ja etsin -heitä mistä ikinä voin. - -Pidän heistä kuten pidän taideteoksista, kauniista luonnosta ja -kauniista naisista. Esteettiseltä kannalta katsoen ovat hermoni -kehittyneet, jopa äärimmilleen herkistyneet. Olen luonnostani -herkkä, ja kasvatus on edistänyt herkkyyttäni. Tämä esteettinen -herkkyys tuottaa minulle sekä mielihyvää että harmia, mutta sen -suuren palveluksen on se joka tapauksessa minulle tehnyt, että se on -varjellut minua kyynillisyydestä, tai saatanpa sanoa turmeluksesta, -ja ollut minulle jonkinlaisena siveellisenä pohjana. Moni teko on -jäänyt tekemättä enemmän sentähden, että se on ollut ruma, kuin -sentähden, että se on ollut paha. Esteettisistä hermoistani johtuu -niinikään tunteitteni herkkyys. Lienen jonkun verran turmeltunut, -mutta sentään kunnon mies, tai totta puhuen elän kuin ilmassa, -sillä en nojaa minkäänlaisiin opinkappaleihin, en uskonnollisiin -enkä yhteiskunnallisiin. Ei minulla myöskään ole päämäärää, jolle -pyhittäisin elämäni. - -Tämän yhteenvedon lopuksi vielä sananen "lahjoistani". Isäni, tätini, -toverit ja joskus vieraatkin ihmiset pitävät niitä suorastaan -tavattomina. Myönnän että siinä on jonkun verran perää. Mutta eikö -"l'improductivité slave" tule tekemään turhaksi minuun kiinnitettyjä -toiveita? Sen perustuksella mitä tähän asti olen tehnyt, tai -oikeammin: sen perustuksella etten tähän asti ole tehnyt mitään, en -toisten enkä itseni hyväksi, sallittaneen minun edellyttää, että niin -tulee tapahtumaan. - -Tämän tunnustuksen tekeminen on minulle raskaampaa kuin luulisi. -Ivani maistuu karvaalta, kun se sattuu itseeni. Jumala on muovaillut -Ploszowskit huonosta savesta, koska siinä kaikki niin äkkiä ja -rehevästi nousee ilmoille, mutta ei kanna hedelmää. Jos minä -tästä hedelmättömyydestä ja saamattomuudesta huolimatta todella -olisin nero, niin olisin jonkinlainen nero ilman salkkua, kuten on -ministereitä ilman salkkua. - -Määrittely "nero ilman salkkua" tuntuu minusta oikealta. Minun täytyy -hankkia patentti keksinnölleni. Ja taasen turvaudun lohdutukseen: -en minä yksinäni, Jumala paratkoon, kanna tätä arvonimeä. Meitä on -legioona! "L'improductivité slave" on ominainen koko rodulle, mutta -_nero ilman salkkua_ kuuluu meille, narreille Veikselin rannoilla. -Toistan vielä, että meitä on legioona. En tiedä ainoaakaan maailman -kulmaa, jossa menisi hukkaan niin paljon loistavia kykyjä -- jossa ne -tuottaisivat maailmalle niin kuulumattoman vähän, verrattuna siihen, -mitä ne voisivat tuottaa. - - -Rooma, Babuino, tammikuun 14 p:nä. - -Toinen kirje tädiltä, jossa kehoitetaan kiirehtimään matkalle. -Lähden, täti kulta, lähden -- mutta taivas tietää, että teen -sen vain sinun tähtesi, sillä muuten jäisin tänne. Isäni ei ole -terve, ajoittain kankenee koko hänen vasen puolensa. Pyynnöstäni -hän kyllä kutsui taloon lääkärin, mutta olen varma, että hän on -sulkenut kaappiin lääkkeet, jotka tämä hänelle määräsi. Hän on -jo vuosikausia tottunut tekemään niin. Kerran avasi hän kaapin -ja sanoi osoittaen pulloja ja rasioita, sekä suuria että pieniä: -"Varjelkoon, jos terveinkin ihminen söisi ja joisi nuo, niin ei hän -kestäisi sitä -- saatikka sitte kipeä!" Näihin asti ei tämä mielipide -lääketaidosta ole tuottanut isälle haittaa, mutta pelkään kuinka käy -tulevaisuudessa. - -Toisena syynä siihen, etten mielelläni lähde matkalle, ovat tädin -aikomukset. Tietysti ne koskevat minun naittamistani. En tiedä onko -tädillä jo tyttö katsottuna; suokoon Jumala ettei olisi, mutta -aikomuksiaan ei hän salaa. "Että sellaisesta miehestä kuin sinä (hän -kirjoittaa) heti syttyy punaisten ja valkeiden ruusujen sota, sen -tietää edeltäkäsin." Mutta minä olen väsynyt enkä halua aiheuttaa -mitään sotaa, varsinkaan en Henrik VII:n tavoin halua päättää sotaa --- avioliitolla. En saata sanoa sitä tädille, mutta itselleni -tunnustan, etten pidä puolattarista. Olen kolmenkymmenenviiden vuoden -ikäinen, olen, kuten jokainen ihminen, joka on elänyt, ehtinyt saada -kaikkinaisia kokemuksia tunteen alalta, olen joutunut tekemisiin -puolattarienkin kanssa, ja näiden kokemusten ja tuttavuuksien nojalla -olen tehnyt sen johtopäätöksen, että puolalainen nainen on kaikista -maailman naisista väsyttävin ja vaikeimmin käsiteltävä. En tiedä onko -hän yleensä siveellisempi kuin ranskattaret tai italiattaret; tiedän -vain, että hän on paljon pateettisempi. Selkäpiitäni kylmää, kun sitä -ajattelen. Minä käsitän, että saattaa kirjoittaa elegian särkyneelle -ruukulle, kun ensi kerran näkee sirpaleet jalkojensa juuressa; mutta -ehtymättömällä paatoksella lausua moneen kertaan elegiaa paikatulle -ruukulle -- se likentelee jo operettia. Säälin "tunteellista -kuulijaa", jonka säädyllisyyden nimessä täytyy ottaa asia vakavalta -kannalta. Kummallisia nuo korkealentoiset, palavamieliset naiset, -joiden suonissa virtaa kalanveri! Heidän tunteensa eivät ole -ainoastaan terveet, vaan lisäksi alkuperäiset. He rakastuvat tunteen -muotoihin eivätkä kysy sisältöä. Tästä syystä et koskaan saata arvata -puolattaresta mitään etukäteen. Ranskattareen tai italiattareen -nähden voit, jos olet suorittanut laskusi loogillisesti, olla enemmän -tai vähemmän varma tuloksista. Puolattareen nähden et vähintäkään! -Joku on sanonut, että jos mies erehtyy, niin hän väittää, että -kaksi kertaa kaksi tekee viisi -- ja erehdys on korjattavissa. -Mutta kun nainen erehtyy, väittää hän, että kaksi kertaa kaksi -tekee lampun ja on valmis vaikkapa iskemään päänsä seinään asian -vahvistukseksi. Puolattaren logiikassa saattaa juuri tapahtua, ettei -kaksi kertaa kaksi ole neljä, vaan lamppu, rakkaus, viha, kissa, -kyyneliä, velvollisuuksia, varpunen, ylenkatse -- sanalla sanoen: et -voi edeltäkäsin arvata mitään, et tehdä mitään laskuja, et ryhtyä -minkäänlaisiin varokeinoihin. Mahdollisesti kaikki nämä varustukset -vaikuttavat, että puolattaren kunnia on paremmin suojattu kuin muiden -naisten, vaikkapa jo siitäkin syystä, että valloittaja ikävystyy -pahanpäiväisesti. Sen kuitenkin olen huomannut, etteivät nuo -vallihaudat, paalutukset ja nostosillat, koko tuo tulinen puolustus -tarkoita yksin vastustajan karkoittamista, vaan myöskin puolustajien -nautintoa taistelun mielenliikutuksista. Ja sitä en anna anteeksi. - -Kerran puhuin tästä -- tietysti kiertäen, kaartaen mikäli mahdollista --- hyvin älykkään naisen kanssa, joka oli vain puoleksi puolatar, -koska isä oli italialainen. Kuultuaan väitteeni sanoi hän: - --- Te katsotte asiaa kuin kettu kyyhkystä. Teitä harmittaa, että -kyyhkyset tavallisesti asustavat korkealla ja että niillä on -kantavammat siivet kuin kanoilla. Kaikki mitä te sanotte, lankeaa -puolattarien eduksi. - --- Millä tavalla sitte? - --- Sillä tavalla, että jota vastenmielisempi puolatar on toisen -vaimona, sitä vastustamattomampi hän on omana vaimona. - -Olin joutunut umpisolaan enkä voinut vastata. Mahdollisesti minä -jonkun verran katselen kyyhkysiä ketun silmillä. Siitä olen varma, -että jos menisin naimisiin ja menisin puolattaren kanssa, niin -valitsisin hänet juuri niiden kyyhkysten joukosta, jotka asuvat -korkealla, ja juuri valkeiden kyyhkysten joukosta. - -Olen kuitenkin kuten kalat, jotka, kun niiltä kysyttiin minkälaisen -kastikkeen seassa ne halusivat joutua pannuun, vastasivat, etteivät -ensinkään halunneet joutua pannuun. Ja tässä palaan taas moittimaan -teitä, te rakastettavat puolattareni! Teille merkitsee yleensä -draama rakkaudessa enemmän kuin itse rakkaus. Teissä jokaisessa -asuu kuningatar -- ja se tekee teidät niin tuiki toisellaisiksi -kuin muut naiset; jokainen teistä pitää erikoisena suosion- ja -armonosoituksena, jos hän sallii rakastaa itseään, yksikään teistä -ei suostu olemaan lisänä ja täydennyksenä miehen elämässä, miehen, -jonka elämällä on toiset päämäärät. Te tahdotte, että me eläisimme -teitä varten, mutta ette te meitä varten. Tietenkin te rakastatte -lapsianne enemmän kuin miestänne. Hänen kohtalonsa on olla teidän -seuralaisenanne. Olen nähnyt sen, olen monasti pannut sen merkille --- sellaiset te yleensä olette; joku poikkeus saattaa löytyä, kuten -timantti hiekasta. Ei, ruhtinattareni -- sallikaa minun ihailla -kaukaa. - -Työntää kerta kaikkiaan toiselle sijalle päämäärät ja ihanteet, -kaiket päivää palaa suitsutuksena naisen -- ja lisäksi oman vaimon -- -alttarilla! Ei, hyvät naiset, se ei riitä miehelle! - -Tosin itsetarkkaaja minussa heti paikalla on kysymässä: "Mitä -parempaa tekemistä sinulle sitte on? mitä aikeita, mitä päämääriä? -Jos kuka, niin olet sinä omiasi suitsutusuhriksi." - -Mutta hitto vieköön! Avioliitto vaatii muuttamaan kaikki elämäntavat, -luopumaan tottumuksista, mukavuuksista. Yksin totinen ja suuri -rakkaus saattaa korvata tuon kaiken. Minulle ei se käy. Naimisiinmeno -vaatii niin satumaisen paljon uskoa naiseen ja tahdon voimaa, etten -ikimaailmassa pysty siihen. Toistan vieläkin: "en halua joutua -paistumaan minkäänlaisen kastikkeen sekaan". - - -Varsovassa tammikuun 21 p:nä. - -Saavuin tänne tänään aamulla, mutta koska poikkesin Wieniin, en -tunne mitään väsymystä. On myöhäinen ilta, hermot eivät salli minun -nukkua, sentähden istuudun kirjoittamaan. Kirjoittaminen näkyy -todella käyvän tavaksi, ja siinä on kieltämättä viehätyksensä. Mikä -ilo talossa tulikaan! ja mikä herttainen olento se täti on! Ilo -ei salli hänenkään nukkua, ja päivälliseksi ei hän syönyt mitään. -Kotona Ploszowissa riitelee hän lakkaamatta isännöitsijänsä herra -Chwastowskin kanssa, joka on hyvin jäykkä mies eikä kärsi mitään -vastaansanomisia, vaan antaa sanan sanasta. Vasta kun riita yltyy -siihen määrään, että ero näyttää välttämättömältä, vaikenee täti ja -ryhtyy syömään suurella ruokahalulla, jopa jonkinlaisella vimmalla. -Tänään hänen täytyi olla moittimatta palvelijoita, joka kaikesta -päättäen on hänelle välttämätöntä. Hän oli kuitenkin erinomaisella -tuulella, enkä saata sanoin kuvata millä rakkaudella hän katseli -minua koko päivällisen ajan. Hänen tuttavansa ovat ruvenneet -nimittämään minua "epäjumalaksi", ja se suututtaa tätiä suuresti. - -Aavistukseeni ja pelkooni on todella ollut syytä, sillä tädillä ei -ole yksin aikomuksia, vaan hän on jo katsonut tytönkin. Hänellä -on tapana päivällisen jälkeen pitkin askelin mitata permantoa ja -ajatella ääneen. Salaperäisyydestä huolimatta, jolla hän koetti -ympäröidä itseään, kuulin seuraavan yksinpuhelun: - --- Hän on nuori, komea, rikas, nerokas -- olisipa tyttö hullu, jollei -paikalla rakastuisi. - -Huomenna lähdemme tanssiaisiin, jotka herrat panevat toimeen naisten -kunniaksi. Niistä kuuluu tulevan jotakin varsin loistavaa. - - -Varsovassa tammikuun 25 p:nä. - -Koska olen "homo sapiens", ikävystyttävät tanssiaiset minua -tavallisesti; aviomiehenehdokkaana en kärsi niitä, mutta taiteilijana -minä joskus nautin niistä -- tietenkin taiteilijana ilman salkkua. -Kuinka kauniit ovatkaan tuollaiset leveät, valaistut, kukkien -koristamat portaat, joita ylös juhlapukuiset naiset nousevat! He -näyttävät kaikki silloin niin korkeilta, ja kun seisoo alhaalla ja -näkee heidän kulkevan pitkiä pukujaan laahaten, muistuttavat he -enkeleitä Jaakopin unessa. Minua miellyttää tuo aaltoileva liike, -valo, kukkaset, kevyet kankaat, jotka kuin heleä auer verhoavat -nuoret tytöt; puhumattakaan paljaista kauloista, povista ja -käsivarsista, jotka silmän nähden tuntuvat kehittyvän muotoonsa, -jähmettyvän ilman vaikutuksesta ja käyvän kiinteiksi kuin marmori. -Hajuaistini nauttii niinikään. Minä pidän hyvistä hajuvesistä. - -Tanssiaiset onnistuivat erinomaisesti. Täytyy tunnustaa, että -Staszewski ymmärtää järjestää. Tulin juhliin yhdessä tädin kanssa, -mutta kadotin hänet näkyvistäni heti etehisessä, sillä Staszewski -riensi paikalla tarjoamaan hänelle käsivarttaan. Täti raukka käyttää -suurissa vastaanottotilaisuuksissa jonkinlaista kärpännahkaista -vaippaa, ja häntä sanotaan sen takia "komeaksi vaippaniekaksi". -Saliin astuessani pysähdyin ovelle saadakseni yleissilmäyksen -ihmisvirrasta. Outo liikutus valtaa mielen, kun muutaman vuoden -poissaolon jälkeen taasen joutuu keskelle kansalaistensa kasvoja. -Me tunnemme silloin selvästi, että nuo ihmiset ovat meille lähempiä -olentoja kuin kaikki ne, joita olemme kohdanneet maailmalla, ja -kuitenkin me samalla tutkimme ja tarkastamme heitä kuin vieraita. -Varsinkin herättivät naiset huomioni. - -Sanottakoon mitä tahansa, niin on meidän ylhäisömme hienostunutta -väkeä. Olkoot kasvot kauniit tai rumat -- aina niistä henkii vastaan -vanha sivistys. Naisten kaulat ja olkapäät toivat, huolimatta -siitä, että joskus olivat nuortean pyöreät, mieleeni Sèvren -porsliiniteokset. Niissä oli jotakin niin taiteellista. Mitä jalkoja -minä näinkään, mitä käsiä ja mitä käden taipeita! Totta totisesti: me -emme näyttele europpalaisia, me olemme sitä. - -Olin seisonut noin neljännestunnin, miettien minkä noista päistä, -minkä noista povista täti olikaan mahtanut määrätä minulle. Silloin -tulivat Sniatynskit. Olin tavannut ystäväni muutamia kuukausia sitte -Roomassa ja hänen rouvansakin tunsin ennestään. Rouva Sniatynski -miellyttää minua, sillä hänellä on erinomaisen suloiset kasvot ja -sitte hän kuuluu niihin poikkeusnaisiin, jotka eivät anasta miehensä -elämää itselleen, vaan uhraavat hänelle omansa. Äkkiä livahti -joukkoomme nuori nainen, joka tervehdittyään rouva Sniatynskiä ojensi -minulle valkeahansikkaisen kätensä ja virkkoi: - --- Etkö tunne minua, Leon? - -Kysymys pani minut hiukan hämilleni, sillä ensi hetkessä todella en -tietänyt kuka seisoi edessäni. Rupesin kuitenkin heti puristamaan -ojennettua kättä, nyökyttämään päätä, hymyilemään ja toistelemaan: -"Niin, tietysti, aivan oikein!" kuten ihminen tekee, kun ei tahdo -näyttää epäkohteliaalta. Arvelen kuitenkin, että mahdoin olla kuin -puusta pudonnut, sillä rouva Sniatynski virkkoi nauraen: - --- Mutta tepä todella ette näy tuntevan! Anielka P. - -Vai Anielka! serkkuni! Kumma, etten tuntenut häntä! Näin hänet -kymmenen tai yksitoista vuotta sitte lyhyessä hameessa. Muistan, -että se tapahtui Ploszowin puutarhassa. Hänellä oli punaiset sukat, -ja hyttyset söivät hänen jalkojaan, niin että hän hyppeli kuin nuori -hevonen. Miten minä saatoinkaan tietää, että tämä nainen, jonka povea -koristi orvokkikimppu, jolla oli noin valkoiset hartiat, noin komeat -kasvot ja tummat silmät, sanalla sanoen: joka oli itse nuoruuden -kukoistus, saattoi olla silloinen ohutsäärinen västäräkki! Miten -kaunis hän olikaan! Kotelosta oli totisesti kehittynyt perhonen. -Tervehdin häntä toistamiseen ja mitä sydämellisimmin. Sittemmin, -kun Sniatynskit jättivät meidät ja hän huomautti tädin ja äitinsä -lähettäneen hänet noutamaan minua, tarjosin hänelle käsivarteni ja me -läksimme toiseen päähän salia. - -Äkkiä kävi minulle päivänselväksi, että täti aikoi naittaa minulle -Anielkan! Siinä syy koko salaperäisyyteen ja tähän yllätykseen! -Täti on aina erittäin paljon pitänyt tuosta tytöstä ja ottanut osaa -rouva P:n ikuisiin maatilahuoliin. Minua vain ihmetytti, etteivät -nuo naiset olleet tädin vieraina Varsovassa. En kuitenkaan huolinut -vaivata päätäni sillä asialla, vaan katselin Anielkaa, joka nyt -alkoi kiinnittää mieltäni toisella tavalla kuin joku noista muista. -Astellessamme salin läpi oli minulla yllin kyllin aikaa sekä -puhumiseen että tarkasteluun. Me menimme toiseen päähän huonetta, ja -tungos kasvoi kasvamistaan. Nykyisen muodin mukaan ovat hansikkaat -puolipitkät, joten ne eivät ylety kyynärpäähän asti. Tein ensinnäkin -sen huomion, että iho Anielkan käsivarressa, joka nojasi minun -käsivarteeni, oli tummahko ja että sitä peitti jonkun verran liian -runsas haiven. Anielka ei ole tumma, vaikka hän ensi silmäykseltä -tekee sen vaikutuksen. Hänen hiustensa kiilto on pronssinkarvainen. -Silmät ovat siniset, vaikka ne tuntuvat tummilta tavattoman pitkien -ripsien alla. Kulmakarvat sensijaan ovat aivan mustat ja todella -erinomaisen kauniisti kaarevat. Omituista tälle pienelle päälle, -jossa otsa on niin matala, on, että hiukset, silmäripset ja -kulmakarvat ovat niin tavattoman upeat. Ja tämä upeus tulee näkyviin -yksin hipiänkin untuvissa, jotka poskilla ovat silkinpehmeät ja aivan -vaaleat. Tämä kaikki voi aikaa myöten käydä hänen kauneudelleen -epäedulliseksi, mutta näin nuorella iällä se vain todistaa koko -organismin voimaa ja runsautta ja tekee, ettei tyttö ole mikään kylmä -nukke, vaan lämmin, eloisa ja ihastuttava nainen. - -En kiellä, että vaikka hermoni ovatkin käyneet monen tulen läpi -eivätkä ensi hetkessä ala väristä, minä heti paikalla tunsin hänen -tenhoavan vaikutuksensa. Hän on juuri samaa maata kuin minä. -Täti, joka -- jos on kuullut puhuttavan Darwinista, varmaan pitää -häntä turmiollisena ihmisenä -- on vaistomaisesti ruvennut hänen -opetuslapsekseen tunnustamalla luonnollisen valinnan opin. Niin, -tyttö on samaa maata kuin minä. Tällä kertaa on koukussa oivallinen -syötti. - -Ikäänkuin sähkövirta alkoi vuotaa hänen käsivarsistaan minun -käsivarsiini. Huomasin kyllä, että minäkin tein häneen hyvän -vaikutuksen. Arvosteluni taiteilijana muodostui niinikään -edulliseksi. Muutamat kasvot ovat kuin ihmispiirteiksi kiteytynyttä -musiikkia tai runoutta. Juuri niihin kuuluvat Anielkan kasvot. Niissä -ei ole mitään arkipäiväistä. Ylimyskodeissa istutetaan tyttöihin -kainoutta, kuten lapsiin rokkoa, ja Anielkassa on jotakin viatonta, -mutta samalla tulista. Kumma kokoonpano! Aivan kuin joku sanoisi: -viaton paholainen. - -Muuten arvelen, että Anielka kesken lapsellisuuttaan ehkä on -hiukan mielisteleväinen. Olen huomannut, että hän täysin tuntee -hurmausvoimansa. Hän tietää esimerkiksi, että hänen silmäripsensä -ovat ihanat, ja sentähden hän yhtämittaa, ilman minkäänlaista syytä, -päästää ne alas silmilleen. Niinikään hän erinomaisen herttaisesti -keikauttaa päätään, katsellessaan puhekumppaniinsa. Alussa hän oli -hiukan kankea ja arka, mutta hetkisen perästä olimme niin hyvät -ystävät, ettei olisi luullut meidän ikinä, Ploszowin aikojen jälkeen, -olleen erossa. - -Täti on suurenmoinen hajamielisyydessään -- mutta varjelkoon -joutumasta hänen liittolaisekseen! Tuskin olimme Anielkan kanssa -päässeet sinne, missä naiset olivat, tuskin olin ehtinyt tervehtiä -hänen äitiään ja lausua hänelle muutaman sanan, kun täti, -huomatessaan minun virkeyteni, hänkin kirkastui ja olkapäitään -kohottaen kääntyi Anielkan äidin puoleen. - --- Nuo orvokit sopivat hänelle erinomaisesti! lausui hän ääneen. --- Taisi olla hyvä ajatus, että he ensi kerran näkivät toisensa -tanssiaisissa!... - -Anielkan äiti kävi kovin hämilleen, Anielka samoin, ja minä käsitin -nyt minkätähden Anielka ja hänen äitinsä eivät olleet asettuneet -asumaan tädin taloon. Tuuma oli nähtävästi rouva P:n. Kaikesta -päättäen he tädin kanssa jo kauvan olivat punoneet suunnitelmiaan. -Arvelen, ettei niitä suorastaan uskottu Anielkalle, mutta naisen -tarkkanäköisyys sellaisissa asioissa hänelle varmaan oli antanut -aavistuksen niistä. - -Tehdäkseni lopun yleisestä hämmennyksestä käännyin vihdoin hänen -puoleensa ja sanoin: - --- Tunnustan sinulle jo etukäteen, että tanssin huonosti, mutta koska -herrat varmaan joka hetki tulevat riistämään sinut seurastani, pyydän -sinulta yhtä valssia. - -Vastaukseksi ojensi Anielka minulle tanssivihkonsa ja virkkoi -päättäväisesti: - --- Ota mitä tahdot. - -En halua näytellä mitään nuorasta hypitettävää nukkea enkä palvella -toisten tarkoituksia. Päätin sentähden yhdellä iskulla anastaa -naisilta johtovallan, otin vihon ja kirjoitin: "Oletko sinä -ymmärtänyt, että he aikovat naittaa meidät?" - -Kun Anielka oli lukenut mitä kirjoitin, muuttuivat hänen kasvonsa ja -hän kalpeni hiukan. Hetkisen hän vaikeni ikäänkuin olisi pelännyt, -että ääni pettäisi hänet, tai epäillyt mitä vastaisi. Vihdoin hänen -ihanat silmänripsensä nousivat ja katsellen minua suoraan silmiin hän -sanoi: - --- Olen! - -Nyt alkoi hän vuorostaan kysellä, tosin ei sanoin, mutta katsein. -Kuten jo sanoin, olin tehnyt häneen hyvän vaikutuksen, ja koska -hän oli aavistanut salaliittoa, olin usein mahtanut olla hänen -mielessään. Luin selvästi hänen silmistään sanat: - --- Tiedän, että äiti ja täti toivovat meidän tutustuvan ja tulevan -ystäviksi. Mitä sitte seuraa, mitä? - -Vastauksen asemesta kiersin käsivarteni hänen ympärilleen, painoin -häntä kevyesti vastaani ja vein valssiin. Mieleeni johtuivat -"miekkailuharjoitukseni". - -Mykkä vastaukseni saattoi tuoda jonkun unelman tytön mieleen. Se mitä -kirjoitin vihkoon, oli jo ehtinyt tehdä häneen vaikutuksen. Mutta -minä ajattelin: miksen sitte saisi panna häntä unelmoimaan? Missään -tapauksessa en mene kauvemma kuin tahdon, ja mihin asti hän menee, -se on hänen asiansa. Anielka tanssii erinomaisesti ja tämän valssin -hän tanssi juuri kuten naisen tulee, nimittäin unohtaen itsensä ja -antautuen tanssitoverinsa johdettavaksi. Huomasin, että orvokit hänen -rinnallaan kohoilivat kiivaammin kuin tanssin hidas tahti saattoi -aiheuttaa. Käsitin, että hänessä alkaa liikkua jotakin. Rakkaus on -suorastaan fyysillinen välttämättömyys. Sitä tosin huolellisesti -koetetaan tukahuttaa nuorissa tytöissä yhteiskunnan ylemmissä -kerroksissa, mutta se on ja pysyy silti kukistamattomana. Kun sitte -sanotaan tytölle: nyt saat rakastaa! -- niin tyttö usein kiihkeästi -käyttää lupaa hyväkseen. - -Anielka odotti nähtävästi, että koska kerran kirjoitin nuo sanat -hänen vihkoonsa, niin tanssin perästä seuraisi keskustelu asiasta. -Mutta minä vetäydyin tahallani syrjään, jättääkseni hänet odotukseen. - -Niinikään minua halutti katsella häntä jonkun matkan päästä. Hän -on kun onkin minun mielimuotoani. Tämäntapaiset naiset vetävät -minua puoleensa suorastaan magneetin voimalla. Olisipa hän vaan -kolmenkymmenen ikäinen nainen eikä tuo nuori tyttönen, jota -naittamalla naitetaan minulle! - - -Varsovassa tammikuun 30 p:nä. - -Anielka ja hänen äitinsä ovat nyt muuttaneet meille. Eilen vietin -koko päivän Anielkan kanssa. Hänen sielussaan on useampia lehtiä -kuin tavallisesti hänen ikäisillään tytöillä. Monet näistä lehdistä -on vasta tulevaisuus kirjoittava täyteen, mutta niihin mahtuu varsin -kauniita asioita. Hän tuntee ja käsittää kaikki, ja sitte hänen -tapansa kuunnella on aivan verraton; hän kumartuu jonkun verran -eteenpäin ja avaa viisaat silmänsä selkoisen selälleen puhujaa -vastaan. Nainen, joka ymmärtää kuuntelemisen taidon, omistaa yhden -viehätysvoiman lisää, sillä hän mairittelee miesten itserakkautta. -En tiedä tajuaako Anielka mitä tekee, vai johtaako häntä ainoastaan -naisen onnellinen vaisto. Mahdollisesti pitää hän jokaista sanaani -niin merkillisenä sentähden, että tädiltä on kuullut niin paljon -minusta. Jonkun verran mielisteleväinen hän kyllä on. Kun tänään -kysyin häneltä, mitä hän kaikista mieluimmin tahtoisi, vastasi hän: -"Nähdä Rooman!" Sitte painoi hän alas pitkäripsiset silmäluomensa ja -oli sanomattoman kaunis. Hän näkee selvästi miellyttävänsä minua ja -on siitä onnellinen. Hänen koketteriansa on suloinen, sillä se vuotaa -iloisesta sydämestä, joka haluaa miellyttää valittua sydäntä. Ei ole -enään vähintäkään syytä epäillä, ettei hänen sydämensä lentäisi minua -vastaan, kuten yöperhonen tulta kohti. Lapsi raukka on, saatuaan -vanhempien suostumuksen, rientänyt käyttämään sitä hyväkseen liiankin -hätäisesti. - -Minä teen itselleni kyllä seuraavan kysymyksen: jollet halua mennä -naimisiin, niin miksi koetat kaikin tavoin rakastuttaa tyttöä -itseesi? Mutta minä en halua vastata tuohon kysymykseen. Minun on -näin niin hyvä ja rauhallinen olla. Ja totta puhuen: mitä pahaa minä -sitte oikeastaan teen? En tee itseäni tyhmemmäksi, epäkohteliaammaksi -enkä epämiellyttävämmäksi kuin olen -- siinä kaikki. - -Tänä aamuna tuli Anielka kahville, yllään väljä merimiespusero, jonka -alta hänen ruumiinmuotonsa erottautuivat niin siroina, että pää meni -pyörälle häntä katsellessa. Hänen silmänsä olivat jonkun verran -uniset ja eräänlainen lämpöinen unisuus verhosi koko hänen olentoaan. -Onpa se aivan ihmeellistä minkä vaikutuksen hän on tehnyt minuun! - - -Tammikuun 31 p:nä. - -Täti panee toimeen tanssiaiset Anielkan kunniaksi. Minä pidän -huolen kutsuista. Kävin Sniatynskeilla ja istuin kauvan, sillä minä -viihdyn heillä. Sniatynskit elävät alituisessa riidassa, mutta aivan -toisesta syystä kuin aviopuolisot tavallisesti. Tavallisesti käy -niin, että kun on olemassa yksi peite, niin molemmat vetävät sitä -omalle puolelleen. Mutta näiden välillä on riita siitä, että kumpikin -tahtoisi antaa toiselle koko peitteen. Pidän heistä äärettömästi, -sillä vasta heillä olen tullut vakuutetuksi siitä, ettei onni -ole ainoastaan kirjanoppineiden keksintö, vaan todellinen asia. -Sniatynski on terävä mies, herkkä kuin Stradivariuksen viulu ja -täysin tietoinen onnestaan. Hän tahtoo omistaa onnen ja hän omistaa -sen. Siitä häntä kadehdin. Minä olen aina mielelläni keskustellut -hänen kanssaan. He tarjosivat minulle erinomaista mustaa kahvia, -jommoista juodaan vain kirjailijakodeissa, ja rupesivat kyselemään -minkä vaikutuksen Varsova ja kansalaiseni tekevät minuun niin pitkän -poissaolon jälkeen. Tuli kysymys viime tanssiaisistakin, rouva -Sniatynski varsinkin tuntui haluavan puhua niistä. Hänellä on kai -vihiä tädin aikomuksistapa kun hän on kotoisin Volyniasta, siis -samalta kulmalta kuin Anielka, ja tuntee Anielkan hyvästi, niin häntä -kai haluttaa pistää ruusuinen nenänsä naimakysymykseen. - -Tietysti varoin kajoamasta yksityisasioihini, mutta sivistyneistämme -puhuimme paljon. Lausuin esimerkiksi mitä ajattelen yleisömme -hienostuksesta, ja Sniatynski, joka ihastuu, kun kuulee sitä -kehuttavan, vaikka usein ankarastikin arvostelee sitä, joutui -haltioihinsa ja yhtyi paikalla kiitokseeni. - --- Hauska, huudahti hän vihdoin, -- kuulla tätä kaikkea sellaisen -miehen suusta kuin sinä, sillä ensinnäkin sinulla, jos kenellä, on -ollut tilaisuutta vertailuun ja toiseksi olet luonteeltasi pessimisti. - --- Enhän tiedä, hyvä ystävä, vastasin, -- vaikka johtopäätöksenikin -olisivat pessimistiset. - --- Kuinka niin? - --- Siten, näetkö, että jokaisen raffineeratun kulttuurin kylkeen -voi kirjoittaa saman mikä kirjoitetaan lasilähetysten osoitteeseen: -"Fragile", "Särkyvää". Sinusta, joka henkisesti polveudut Atenasta, -minusta ja ehkä kymmenkunnasta muusta ihmisestä voi tuntua -mieluisalta elää niin hienohermoisten ihmisten parissa; mutta jos -sinä mielit rakentaa jotakin tälle pohjalle, niin minä kehoitan sinua -varomaan, etteivät parrut putoa pääsi päälle. Etkö luule noiden -hienostuneiden elämän diletanttien pakostakin joutuvan tappiolle, kun -taistelevat olemassaolosta ihmisten kanssa, joilla on lujat hermot, -väkevät lihakset ja paksu nahka? - -Sniatynski, joka on hyvin vilkas, karkasi ylös, rupesi astelemaan -edestakaisin pitkin huonetta ja kävi vihdoin kiivaasti kimppuuni. - --- Onhan asialla sekin puoli, ja se on, kuten väität, hyvin -huomattava puoli, mutta älä sanokaan, ettei meissä olisi mitään -muuta. Sinä tulet merten takaa ja puhut ikäänkuin olisit viettänyt -täällä ikäsi. - --- En tiedä mitä meissä on, tiedän vain, ettei kulttuuri missään -ole siinä määrässä vailla tasapainoa kuin täällä. Toiselta puolen -vallitsee miltei ylikypsä hienostus, toiselta puolen täydellinen -raakuus ja pimeys. - -Rupesimme kiistelemään, ja oli jo pimeä, kun läksin heiltä. Hän -lupasi, kunhan vaan useammin tulen heille, näyttää minulle yhdistävät -renkaat, ne ihmiset, jotka eivät ole liian hienostuneita eivätkä -sairaloisia diletantteja, eivät myöskään mustia kuin nuuska -- -sanalla sanoen: hän lupasi näyttää minulle ne lujat ihmiset, jotka -saavat aikaan jotakin ja jotka tietävät mitä tahtovat. Puhuimme -niin, että veimme sanat toistemme suusta, varsinkin kun kahvia -juodessa olimme ottaneet vähän konjakkia. Kun jo olin lähdössä, huusi -Sniatynski vielä perääni portaisiin: - --- Sinun kaltaisistasi ei enään tule ihmisiä, mutta sinun -lapsistasi ehkä voi tulla; sinun täytyy vain, tai oikeammin sanoen: -meidän täytyy kaikkien ensin tehdä vararikko, sillä muuten eivät -lapsenlapsemmekaan opi tekemään työtä. - -Enköhän minä kuitenkin pääasiassa ollut oikeassa. Kirjoitan muistiin -tämän keskustelun juuri siitä syystä, että kotiin palattuani -yhtämittaa olen ajatellut tuota tasapainon puutetta. Tosiasiana -pysyy, että meillä on kuilu eroittamassa eri yhteiskuntaluokkia. -Kaikki lähentävä keskustelu, kaikki yhteistyö on niinmuodoin -aivan mahdoton. Sniatynskin täytyy hänenkin myöntää, että me -olemme kokoonpannut kahdesta ihmisluokasta, joista toinen on liian -sivistynyt ja toinen liian raaka. Ainakin minun tietääkseni! Olemme -Sèvren porsliinia ja raakaa savea -- ei mitään sillä välillä. Toiset -ovat "très fragile", hyvin särkyvää tavaraa -- toiset sitä, mitä -Ovidius kutsuu nimellä "rudis indigestaque moles", raaka ja sulamaton -möhkäle. Onhan luonnollista, että sèvreläinen porsliini ennemmin tai -myöhemmin menee rikki ja että tulevaisuus muovailee savea mielensä -mukaan. - - -Helmikuun 2 p:nä. - -Eilen illalla olivat tanssiaisemme. Anielka veti todella -kaikkien katseet puoleensa. Hänen valkoiset olkapäänsä kohosivat -harsojen, tyllien ja -- tiedänkö minä kaikkien noiden kankaiden -nimeäkään! -- keskeltä kuin Venuksen olkapäät hänen noustessaan -meren vaahdosta. Varsovassa on jo levinnyt huhu, että minä menen -naimisiin hänen kanssaan. Huomasin, että Anielka eilen jokaista -tanssikierrosta tehdessään käänsi katseensa minuun ja että hän -vain hajamielisenä kuunteli mitä muut herrat puhuivat hänelle. -Lapsi raukka ei ymmärrä salata mitään, kaikki hän näyttää mitä -hänen sydämessään liikkuu, sokeankin täytyisi huomata se. Ja kun -minä likenen, käy hän nöyräksi, hiljaiseksi ja onnelliseksi! -Kiinnyn häneen kiintymistäni ja käyn yhä heikommaksi. Eläväthän -Sniatynskit niin onnellisesti yhdessä! Useammin kuin kerran on minun -täytynyt kysyä itseltäni: onko Sniatynski tyhmempi kuin minä vai -onko hän viisaampi? Minä en ole valinnut mitään elämäntehtävää, -en ole mitään; skeptillisyys myrkyttää minua, en ole onnellinen, -olen väsynyt. Hänellä on yhtä paljon tietoja kuin minulla ja -hän tekee työtä; hänellä on, veitikalla, komea rouva ja lisäksi -elämänfilosofia onnensa tukena. Minä olen siis ehdottomasti tyhmempi. -Sniatynskin filosofian avaimet ovat hänen elämänsä uskonkappaleet. -Ennenkuin hän menikään naimisiin, sanoi hän minulle: "On asioita, -jotka eivät saa päästä skeptillisyyteni likellekään, joita en -arvostele enkä koskaan tule arvostelemaan: kirjailijana tunnustan -opinkappaleekseni yhteiskunnan -- ihmisenä rakastetun naisen." -Silloin ajattelin: minun ajatussuuntani on toki rohkeampi, koska -uskallan kajota niihinkin tunteisiin. Mutta nyt huomaan, ettei -rohkeuteni ole johtanut minua mihinkään. Toiselta puolen: kuinka -suloinen onkaan uusi uskonkappaleeni pitkine silmäripsineen! Olen -todella joutunut pahasti alakynteen. Tavatonta mieltymystäni ei -enään voi viedä yksin luonnollisen valinnan laskuun. Ei! siinä on -jotakin muutakin -- ja minäpä tiedänkin mitä. Tyttö rakastaa minua -niin raikkaalla ja syvällä tunteella, ettei kukaan ole rakastanut -minua sillä tavalla. Miten toisellaista tämä kaikki onkaan kuin -ne "miekkailuharjoitukset", joissa jakelin ja vältin iskuja. -Nainen, joka rakastaa voimakkaasti ja joka todella miellyttää -rakastamaansa miestä, saattaa olla varma voitostaan, jos hänellä -vain on kestävyyttä. "Eksynyt lintu" palaa, kuten Slowacki sanoo, -aina ehdottomasti hänen luokseen, kuten suojaisaan pesäpaikkaansa -ainakin, ja palaa sitä nopeammin jota yksinäisempää ja raskaampaa -harharetkillä on ollut. Mikään ei niin liikuta, kiinnitä ja vedä -puoleensa miehen sydäntä kuin tieto siitä, että häntä rakastetaan. -Muutama sivu sitte kirjoitin puolalaisesta naisesta ties mitä, -mutta erehdystä on luulla, että minä surisin tuota turhaa sivua tai -epäjohdonmukaisuuden pelosta rajoittaisin toimintavapauttani. - -Kummallisesti se tyttö vastaa taiteellistakin makuani! Herttaisimman -hetkemme vietimme tanssiaisten jälkeen, kun vieraiden lähdettyä -käskimme tuoda teetä saliin ja istuuduimme kaikki neljä juomaan. -Tahdoin katsahtaa pihamaalle, menin ikkunan ääreen ja työnsin syrjään -uutimia. Kello oli jo kahdeksan, ja ulkoa tuleva päivänhohde kävi -lampun valossa hämmästyttävän safiirinkarvaiseksi. Mutta vieläkin -hämmästyttävämmän vaikutuksen teki Anielka tuossa safiirinvalossa. -Minulle tuli aivan se tunne, että hän oli sinisessä luolassa -Caprilla. Mitä vivahduksia väikkyikään hänen paljailla olkapäillään! -Ja minkä sille mahdan, mutta niin herkkä minä olen, että sinä hetkenä -hellyin vahaksi. Tuon valon takia voitti hän sydämeni ikäänkuin se -olisi ollut hänen ansionsa. Hyvää yötä sanoessa pitelin hänen kättään -kauvan ja aivan toisella tavalla kuin siihen asti, ja hän vastasi, -antaen kätensä viipyä kädessäni: - --- Hyvää päivää -- ei hyvää yötä! Hyvää päivää. - -Mutta joko olen aivan sokea tai lausui hänen äänensä soitto kuten -hänen katseensa: - --- Minä rakastan, rakastan! - -Niin minäkin! - -Täti, joka oli katsellut mutkiimme, murahteli ilosta. Näin kyyneliä -hänen silmissään. - -Lähdemme pian Ploszowiin. - - -Ploszowissa helmikuun 5 p:nä. - -Olemme jo toista päivää maalla. Meillä oli kaunis matka, aurinkoa -ja pakkasta. Lumi narisi reen jalaksien alla ja kimmelteli -kentillä. Auringon laskiessa kävivät äärettömät valkoiset tasangot -sinipunertaviksi. Ploszowin lehmuksia kierteli rääkkyvä varisparvi. -Talvi, meidän ankara talvemme, on sentään kaunis. Se on voimakas ja -rohkea ja ennenkaikkea rehellinen. Aivan niinkuin rehellinen ystävä -kaunistelematta paiskaa totuuden vasten kasvoja, niin sekin lupaa -kysymättä käy kiinni korviin. Ja sen reippaus tarttuu ihmisiinkin. -Kaikki iloitsimme siitä, että pääsimme maalle. Molemmilla vanhemmilla -naisilla oli lisäksi ilonaihetta siitä, että heidän rakkaimmat -toiveensa likenivät toteutumistaan; minä iloitsin siitä, että -tunsin vieressäni istuvan Anielkan käsivarren käsivarttani vastaan; -tyttö oli ehkä onnellinen samasta syystä. Pari kertaa hän kumartui -suutelemaan tädin kättä -- ehkäpä onnensa yltäkylläisyydessä. Hän -oli hyvin kaunis tuuheassa puuhkassaan ja nahkalakissaan, jonka -päärmän alta katselivat hänen tummat, vielä lapselliset silmänsä -ja rusottivat pakkasen puremat posket. Nuoruus kerrassaan säteilee -hänestä. - -Turvallista ja rauhaisaa on täällä Ploszowissa. Pidän erityisesti -vanhanaikaisista, äänettömistä uuneista. Täti varjelee metsäänsä -kuin silmäteräänsä, mutta polttopuuta ei hän säästä; sentähden palaa -takkavalkea talossa aamusta iltaan; tuli humisee ja paukkuu ja -levittää ympärilleen iloista mieltä. Istuimme eilen koko iltapäivän -takkavalkean ääressä. Kerroin Roomasta ja sen muinaisjäännöksistä, -ja kuulijakuntani oli niin harras, että jo aloin tuntua omissa -silmissänikin naurettavalta. Kertoessani ei täti kääntänyt katsettaan -Anielkasta. Hän vartioi miltei ankarana, osoittaisivatko tytön kasvot -tarpeellista ihastusta. Osoittivat liiaksikin. Eilen hän sanoi -minulle: - --- Joku toinen saattaisi asua siellä koko ikänsä eikä huomaisi -puoltakaan siitä kauneudesta, minkä sinä näet. - -Täti vastasi heti dogmaattisella tyyneydellä: - --- Sitähän minä aina olen sanonut. - -Onneksi ei täällä ole toista samallaista skeptikkoa kuin minä, sillä -hänen läsnäolonsa voisi saattaa minut hämilleni. - -Anielkan äiti on joukossamme jonkun verran häiritsevänä aineksena. -Hän on elämässään kärsinyt ja taistellut niin paljon, että hänen -iloisuutensa on kulunut kokonaan kuiviin. Hän suorastaan pelkää -tulevaisuutta ja epäilee vaistomaisesti, että onnellistenkin -tapausten alla piilee ansa. Hänen avioliittonsa oli tavattoman -onneton, ja myöhemmin hän sai tuhansia huolia maatilastaan, joka -on suuri, mutta huonosti hoidettu. Loppujen lopuksi häntä vaivaa -alituinen päänkipu. - -Anielka näyttää olevan niitä naisia, jotka eivät vaivaa päätään -maatilojen vuoksi, ja näitä naisia tuntuu meillä olevan enemmän kuin -luulisikaan. - -Pidän hänestä tämänkin takia, sillä todistaahan se selvästi, että -hänellä on jalompia harrastuksia. Muuten kaikki hänessä nykyään -miellyttää minua. Hellyys kasvaa esiin intohimosta yhtä nopeasti -kuin ruoho lämpimän sateen jälkeen. Tänä aamuna näin palvelustytön -käytävässä kantavan Anielkan hametta ja kenkiä ja ne -- varsinkin -kengät -- liikuttivat minua, ikäänkuin niiden omistaminen ja -käyttäminen olisi kaikkien Anielkan hyveiden kruunu. - -Me miehet olemme sentään tavattoman heikkoja. Pitelen kättä -valtasuonellani ja seuraan tunteeni kuumeen nousua. Lyönti on jo aika -nopea. - - -Ploszowissa helmikuun 8:ntena tai 9:ntenä päivänä. - -Täti on jo alkanut käydä vanhaa sotaansa herra Chwastowskin kanssa. -Tämä heidän riitelemisensä on niin omituinen, että yhden kahakan -kyllä kannattaa merkitä muistiin. Täti tarvitsee aina kinaa -ruokahalunsa kiihdyttämiseksi, ja Chwastowski -- joka ohimennen -sanoen hoitaa Ploszowia erinomaisesti -- joka on tulinen vanha -aatelisherra, ei kärsi, että hänen kantapäilleen astutaan. Niin -kiihtyvät kahakat kiivaiksi. Jo ruokasaliin tullessa luovat molemmat -toisiinsa pahaaennustavia katseita. Ensimäisen kekäleen viskaa -liemiruuan aikana tavallisesti täti, alkaen keskustelun esimerkiksi -tähän tapaan: - --- Hyvä herra Chwastowski, en muista kuulleeni mitään syyskylvöistä. -Te puhutte ikäänkuin tahallanne kaikesta muusta paitsi niistä. - --- Arvoisa kreivitär, syksyllä ne olivat hyvät, mutta nyt ne ovat -kahden kyynärän lumen alla -- en voi tietää niistä mitään. En ole -Jumala. - --- Älkää turhaanlausuko Jumalan nimeä. - --- En pyri kurkistamaan hänen lumensa alle, en siis loukkaa häntä. - --- Loukkaanko ehkä minä sitte? - --- Loukkaatte varmasti, kreivitär! - --- Te olette sietämätön, herra Chwastowski. - --- Sietävä, sietävä, sillä siedänpä yhtä ja toista! - -Tähän tapaan jatkuu riitaa jatkumistaan. Harva päivällinen kuluu -ilman että he muutaman kerran ärähtävät toisilleen. Vihdoin vaikenee -täti ja syö tuimasti, ikäänkuin ajaakseen kiukkuaan ruokaan. Hänellä -on todella hyvä ruokahalu. Mutta ruokalajien mukaan paranee hänen -tuulensa asteettain ja saavuttaa lopulta oivallisuuden asteen. Kun -minä sitte tarjoan käsivarteni Anielkan äidille, tarjoaa herra -Chwastowski käsivartensa tädille, ja sulassa sovinnossa astuvat -he juomaan mustaa kahvia. Täti kyselee hänen poikiaan, ja herra -Chwastowski suutelee tädin kättä. He pitävät paljon toisistaan ja -kunnioittavat toisiaan. Näin herra Chwastowskin pojat heidän vielä -ollessaan yliopistossa. Kuuluvat olevan erinomaisia poikia, mutta -kauhean radikaalisia. - -Alussa peloitti päivällissota Anielkaa. Selitin hänelle miltä -kannalta asiaa on katsottava, ja nyt hän heti kahakan alkaessa -salaa katsahtaa minuun pitkien silmäripsiensä alta, ja suupielet -hymähtelevät. Hän on silloin niin suloinen, että tekisi mieli syödä -hänet. En ole nähnyt ainoallakaan naisella maailmassa niin suorastaan -alabasterinvalkoisia ohimoja ja ohimoilla sellaisia suonia. - - -Helmikuun 12 p:nä. - -Ovidiuksen metamorfoosit tulevat näkyviin sekä maailmassa että -minussa. Pakkasilmat ovat menneet menojaan, aurinko on poissa -ja egyptiläinen pimeys vallitsee. Paremmin en voi kuvata sitä -mitä tapahtuu ulkona kuin sanomalla, että kaikki on ikäänkuin -mädäntynyttä. Tämä ilmanala on sentään kauhea. Roomassa näyttäytyy -aurinko pahimmankin ilman aikana kymmenen kertaa päivässä; täällä -on nyt kaksi päivää pitänyt polttaa lamppua. Musta, raskas kosteus -tunkee ajatuksiin, tekee ne mustiksi ja painaa niitä alas. Minuun -se vaikuttaa kerrassaan kaameasti. Täti ja Chwastowski ovat tänään -riidelleet enemmän kuin koskaan. Chwastowski väitti tädin hävittävän -metsän senkautta, ettei hän anna kajota siihen, koska puut lahoavat -vanhuuttaan; täti vastasi, että meillä Puolassa kyllä harvennetaan -metsiä tarpeeksi ilman hänen myötävaikutustaan... "Minä vanhenen -- -vanhetkoon metsäkin!" Muistuu mieleeni entinen aatelismies, jolla -oli suuri maatila ja mitä parhaimmat maat ja joka ei milloinkaan -viljellyt enempää kuin että "koiranhaukunta kuului viljelysten päästä -toiseen". - -Mutta vähät niistä! Anielkan äiti valmisti minulle tänään, tosin -tahtomattaan, aika harmin. Kasvihuoneessa käydessämme alkoi hän, -tietysti äidinylpeydessään, mutta samalla jotenkuten epäesteettisesti -kertoa, että muuan tuttavani, muuan Kromicki, liehittelee Anielkaa! -Minulle tuli samantapainen tunne, kuin jos sormestani olisi kaivettu -tikkua haarukan piikillä. Aivan niinkuin aamun sinertävä valo oli -virittänyt minut suosiolliseksi Anielkalle, vaikkei se ollut hänen -ansionsa, niin Kromickin sydämen aivoitukset nyt vieroittivat minua -hänestä, vaikkei hän ollut niihin syypää. Olen tuntenut Kromickin, -mokomankin apinan, muutamia vuosia enkä pidä hänestä. Hän on -kotoisin Itävallan Schlesiasta, jossa samaiset Kromickit joskus -ovat omistaneet suuria tiluksia. Roomassa kertoi hän sukunsa vielä -1500-luvulla kantaneen kreivin arvonimeä -- ja kirjoitti hotellien -matkakirjoihin "kreivi von Kromicky". Jolleivät hänen pienet silmänsä -paistaisi kahtena paahdettuna kahvipapuna päässä ja jollei hänellä -olisi ikävä musta tukka, niin luulisi, että hän on tehty juuston -kuoresta päivällisen jälkeen, sillä juuri sen karvainen on hänellä -iho. Muuten ovat kasvot kuin pääkallon kasvot. Hän herättää minussa -suorastaan ruumiillista vastenmielisyyttä. Hyi, kuinka tärvelivätkin -silmissäni Anielkan! Tiedänhän minä, ettei häntä voi syyttää -Kromickista ja hänen aikeistaan, mutta en voi sille mitään, että hän -meni minulta pahasti pilalle. - -Muuten en ymmärrä minkätähden äidin niin laveasti pitikin tehdä -minulle selkoa Kromicki-jutusta. Jos oli tarkoitus yllyttää minua, -niin lensi luoti suoraan yli maalin. Tuolla rouva P:llä on suuret -ansionsa, onhan hän kunnioitettavasti selviytynyt asioistaan ja -kasvattanut tyttärensä, mutta avuton hän on ja ikävä alituisine -päänkipuineen ja ulkomaalaisine lauseineen, joita hän käyttää -puhuessaan. - --- Minä myönnän, sanoi hän, -- että olen ollut asian puolella. -Välistä olen aivan sortumaisillani huolten taakan alle; olen nainen -enkä ymmärrä raha-asioita, ja jos jonkun kerran olen tutustunut -niihin, on se tapahtunut voimieni ja terveyteni kustannuksella -ja lapseni tähden. Kromicki on hyvin taitava. Hänellä on suuria -yrityksiä Odessassa, hän puuhaa kaikenlaisissa nafta-asioissa Bakussa -ja toimii jonkinlaisena välittäjänä... que sais-je! Mutta hänelle on -epäedullista, ettei hän ole Venäjän alamainen. Olen ajatellut, että -jos hän menisi naimisiin, niin hän panisi kuntoon Anielkan maatilan -ja rupeaisi Venäjän alamaiseksi. - --- Entä Anielka? kysyin kärsimättömänä. - --- Anielka ei oikein näy pitävän hänestä, mutta hän on tottelevainen -lapsi! Jäisihän hän minun kuolemani jälkeen aivan turvattomaksi, niin -että... - -En pitkittänyt keskustelua, sillä minua suututti enemmän kuin sanoin -saatan lausua. Ymmärsin kyllä yksinomaan Anielkan ansioksi, ettei -naimakaupasta ollut tullut mitään, mutta samalla tuntui pahalta, -että hän oli sallinut tuon inhoittavan miehen edes nostaa katseen -puoleensa ja varsinkin, että hän jonakin hetkenä oli saattanut -ajatella alistumista. - -Jos minusta olisi ollut kysymys, olisivat hermot ilman muuta -ratkaisseet asian. Mutta unohdan, ettei muilla ole minun hermojani -ja että Kromickia, huolimatta hänen juustomaisesta ihostaan ja -pääkallonkasvoistaan, naismaailmassa pidetään kauniina miehenä. - -Olisinpa utelias tietämään missä "asioissa" hän nyt liikkuu. Unohdin -kysyä onko hän tällä haavaa Varsovassa. Hyvin mahdollista, että -hän on, sillä luultavasti hän joka talvi kulkee näillä mailla. -Hänen asioistaan sanon vain: saattavatpa olla kunnossa -- epäilen -kuitenkin. En ole afäärimies vähimmässäkään määrässä enkä pystyisi -ohjaamaan minkäänlaisia raha-asioita, mutta minulla on toki senverran -älyä, että tajuan mistä tässä on kysymys. Onhan minulla hyvä -huomiokyky ja minä teen helposti johtopäätöksiä. En luota noihin -aatelismiehiimme, joita pidetään afäärineroina. Pelkään, ettei -Kromickin kyky ole mikään synnynnäinen vaan erinäiseen suuntaan -kehitetty hermotauti. Olen nähnyt sentapaisia esimerkkejä. Tuollainen -aatelinen afäärimies on syntynyt ties miten; joskus näyttää sokea -onni seuraavan häntä ja hän kokoaa nopeasti omaisuuden... Mutta en -ole nähnyt vielä ainoaakaan, joka ei ennen kuolemaansa olisi tehnyt -vararikkoa. - -Liikemiehen ominaisuudet joko peritään tai saadaan siten, että -aletaan aakkosista. Chwastowskin pojat ehkä tulevat läpäisemään, -sillä isä kadotti sattuman kautta kaiken omaisuutensa ja he saivat -alkaa aakkosista. Mutta se, joka peritty omaisuus taskussaan ja -vailla synnynnäisiä liikemiehen lahjoja ja ammattitietoja antautuu -tälle alalle -- taittaa ehdottomasti niskansa. Tämä on aatelisissa --- toistaakseni sanani -- rahahermostusta. Afääriyritykset eivät -yleensäkään pysy pystyssä luulottelun varassa, mutta aatelisten -afääriyrityksissä on lisäksi itsepetosta ties miten paljon. - -Muuten toivotan herra "von Kromickylle" kaikkea onnea. - - -Helmikuun 14 p:nä. - -Pax! pax! pax! -- rauha maassa. Vastenmielinen vaikutus meni jo -menojaan. Kuinka herkkä Anielka kuitenkin on! Olin olevinani hyvällä -tuulella vaikken ollut, käytöksessäni oli tuskin varjonkaan vertaa -eroa, mutta hän tunsi ja tajusi sen kuitenkin. Tänään kun selailimme -albumeja -- olimme kahden, kuten muuten usein olemme, koska meitä -ehdoin tahdoin ei häiritä -- kävi hän hämilleen ja hänen kasvonsa -muuttuivat. Ymmärsin paikalla, että hän halusi sanoa jotakin, mutta -pelkäsi ja epäröi. Hetkiseksi johtui mieleeni se hullunkurinen -ajatus, että hän aikoo tunnustaa rakkautensa, mutta samassa muistin -olevani tekemisissä puolattaren kanssa. Tuollainen puolalainen -tyttönen -- tai miksikäs ei: kuninkaantytär -- kuolisi mieluummin -kuin tunnustaisi rakastavansa. Armosta saattaa hän, kun häneltä -kysytään, vastata myöntävästi. Anielka ehti muuten pian avukseni, -sillä hän pani kiinni albumin ja kysyi, jonkun verran toinnuttuaan -hämmennyksestään: - --- Mikä sinun on, Leon? Sillä jokin sinun on, eikö totta? - -Riensin vakuuttamaan hänelle, ettei minua vaivaa mikään, neuvoin ja -rauhoitin häntä, mutta hän vain ravisti päätään ja jatkoi: - --- Tiedän, että sinulle kaksi päivää sitte tuli jokin. Ymmärrän, että -sellaista miestä kuin sinä, on voitu pahoittaa jollakin tavalla... -ja minä olen niin koettanut miettiä olenko minä antanut aihetta -johonkin, olenko sanonut jotakin, mutta... - -Siinä hänen äänensä värähti, mutta hän katsoi minua kuitenkin silmiin. - --- Enhän minä ole tehnyt sinulle mitään pahaa?... enhän? - -Hetkisen kieppui jo kielelläni: "Jos minulta jotakin puuttuu, niin -sinä, Anielkani, kalleimpani!" -- mutta jonkinlainen pelästys tarttui -hiuksiini, käyttääkseni Homeron lausetapaa. En pelästynyt häntä, vaan -sitä ovenripaa, joka saattoi pudota kiinni. Otin kuitenkin hänen -kätensä, suutelin sitä ja lausuin niin ystävällisesti kuin taisin: - --- Olet hyvä ja herttainen olento, älä ole minusta huolissasi, -sillä minua ei vaivaa mikään... Sitäpaitsi olet sinä nyt vieraana -Ploszowissa ja minun on pidettävä huolta siitä, ettei sinulta mitään -puutu! - -Suutelin uudelleen hänen kättään, jopa molempia käsiään. Kaiken -tämän saattoi hätätilassa viedä sukulaisuuden laskuun -- ja niin -kurja on ihmisluonto, että tieto tästä takaportista kaiken aikaa oli -mielessäni. Sanon ihmisluontoani kurjaksi, koska täten pelastuin -kaikesta vastuunalaisuudesta ja koska kaiken aikaa valppaasti -seurasin asioiden menoa. Muuten luultavasti en tule tekemään tiliä -menettelystäni itsellenikään, sillä mielijohteet ovat aina vieneet -minua minne ovat tahtoneet, ja Anielkaan nähden olen kokonaan niiden -vallassa. Tunnen tälläkin hetkellä huulillani hänen kätensä ihanan -hipiän -- ja siitä johtuu mielihaluja loppumattomiin. Ennemmin tai -myöhemmin tulen omassa persoonassani paukauttamaan kiinni portin, -josta vielä tänään saattaisin paeta. Tai voisinko itse asiassa enään? -Ehkä -- jos joku ulkoapäin auttaisi minua. - -Joka tapauksessa tyttö nähtävästi rakastaa minua. Kaikki työntävät -yksissä neuvoin minua häntä kohti. - -Tänään olen jo sanonut itselleni: jos asia kerran on välttämätön, -niin miksi viivyttelet? - -Keksin tällaisen vastauksen: en tahdo kadottaa mitään siitä -mielenliikutuksesta, siitä jännityksestä, siitä hurmasta, mitä -lausumattomat sanat, kysyvät katseet ja odotus sisältävät. Tahdon -luoda loppuun asti rakkauteni runon. Olen syyttänyt naisia siitä, -että tunteen muodot heille ovat enemmän kuin itse tunne, mutta -näyttääpä minulle itsellenikin olevan tärkeää, että kaikki muodot -täytettäisiin. Kun ihminen tulee vanhemmaksi, niin tuollaiset seikat -yleensä näyttävät käyvän hänelle tärkeiksi. Monasti olen niinikään -tehnyt sen huomion, että herkistyneet miehet meillä ovat naisellisia. -Minä puolestani olen tässä suhteessa jonkun verran epikurolainen -tunteiltani. - -Keskustelumme jälkeen tulimme Anielkan kanssa erinomaiselle -tuulelle. Illalla autoin häntä vetämään alas uutimia, sillä silloin -saatoin päästä koskettamaan hänen käsiään ja vaatteitaan. Häiritsin -häntä tahallani tässä työssä, hän keikaili kuin lapsi ja kääntyi -tuontuostakin lapsen lailla tädin puoleen, lausuen nopeasti, -yksitoikkoisella äänellä niinkuin pikkutyttö, joka kantelee: - --- Täti kulta, Leon tekee kiusaa! - - -Helmikuun 18 p:nä. - -Hittoko minut lieneekin vienyt Varsovaan, kokoukseen, joka pidettiin -valtuusmies S:n luona. Valtuusmies S. koettaa kaikin voimin -koota luoksensa edustajia kaikista puolueista ja tekee kaiken -voitavansa saadakseen heitä teen ja leivosten avulla ymmärtämään -toisiaan, vaikka hän, totta puhuen, tuskin itsekään tietää mitä -hyötyä keskinäisestä ymmärtämisestä olisi. Minä, joka itse asiassa -säännöllisesti asun maan rajojen ulkopuolella, läksin tuohon -kokoukseen saadakseni kuulla mitä kansalaisteni mielissä liikkuu -ja miten he ajattelevat asioita. Oli ahdasta ja tietysti siis -myöskin ikävää. Ja kuten aina kokouksissa, joissa on tilan puute, -kasaantuivat samoinajattelevat huoneiden nurkkiin vakuuttamaan -toisilleen yhteenkuuluvaisuuttaan y.m.s. - -Tutustuin useihin valtuusmiehiin ja julkisen sanan palvelijoihin. -Ulkomailla tehdään suurta eroa kirjailijan ja sanomalehtimiehen -välillä. Edellistä pidetään taiteilijana ja ajattelijana, -jälkimäistä käsityöläisenä -- en todella löydä parempaa sanaa. -Täällä ei tehdä tuota eroa, vaan molempia sanotaan kirjailijoiksi. -Suurin osa kirjailijoista tekeekin työtä aikakauskirjoissa ja -toimii arvostelijoina. Ihmisinä ovat he yleensä säädyllisempää -väkeä kuin sanomalehtimiehet ulkomailla. En kärsi sanomalehtiä. -Ne kuuluvat mielestäni ihmiskunnan vitsauksiin. Nopeus, jolla -ne välittävät ihmisille tiedot asioiden kulusta, vetää vertoja -tietojen epäluotettavuudelle. Ne liehittelevät häikäilemättä -yleistä mielipidettä, sen näkee jokainen, jolla on silmät päässä. -Sanomalehtien ansio on, että ihmisiltä on kadonnut kyky eroittaa -oikeaa väärästä, kadonnut totuuden taju. Ne eivät enään tiedä mikä on -rehellistä ja mikä epärehellistä, valhe rehentelee ja epärehellisyys -käyttää rehellisyyden kieltä, sanalla sanoen: ihmissielu on käynyt -epäsiveelliseksi ja sokeaksi. - -Kokouksessa oli muiden muassa Stawowski, jota pidetään viisaimpana -miehenä edistysmielisten leirissä. Hänen esiintymisensä osoitti -todella kyvykästä miestä, mutta samalla tuntui, että hän sairastaa -kahta tautia: hänen maksansa ja hänen oma "minänsä" ovat kipeät. Hän -kantaa omaa minäänsä kuin täyttä vesilasia -- ja näyttää alituisesti -toistelevan itsekseen: varovasti, ettei mene yli laitojen! Ja hänen -pelkonsa vaikuttaa suggestionin kautta ympäristöön siinä määrin, -ettei kukaan uskalla olla toista mieltä. Hänen voimaansa lujittaa -vielä se, että hän uskoo sanojansa. Sitä miestä pidetään aivan suotta -skeptikkona. Päinvastoin on hänen luonteensa aivan sama kuin vanhojen -fanatikkojen mahtoi olla. Jos Stawowski olisi syntynyt muutamia -satoja vuosia sitte ja istunut tuomarina, niin hän olisi tuominnut -ihmisiltä revittäväksi kielen rangaistukseksi jumalanpilkkaamisesta, -kuten siihen aikaan oli tapa. Nykyaika on antanut hänen -fanaattisuudellensa toisen suunnan: hän hehkuu vihaa sitä kohtaan, -mitä hän muinaisuudessa olisi rakastanut, mutta pohjaltaan on hän -aivan sama kuin vanhat fanatikot. - -Muuten huomasin, että vanhoillisemme häärivät Stawowskin ympärillä -ei yksin uteliaina, vaan suorastaan liehitellen häntä. Meillä, -kuten kai muuallakin, on vanhoillinen puolue aina pelkuri. Jokainen -likeni Stawowskia viikunanmakeasti hymyillen, ikäänkuin jokaisen -otsaan olisi ollut maalattuna: "Vaikka minä olenkin vanhoillinen, -niin, hyvä herra..." Ja tuohon _vaikkaan_ sisältyi sekä katumusta -että parantumisen mahdollisuutta. Tämä mieliala oli niin ilmeinen, -että kun minä, skeptikko kaikkiin puolueisiin nähden, rupesin -vastustamaan Stawowskia, en suinkaan minkään puolueen edustajana, -vaan toisinajattelevana ihmisenä yleensä, niin rohkeuteni herätti -kaikkialla hämmästystä. Oli kysymys niinsanotusta alaluokasta. -Stawowski kuvaili sen toivotonta asemaa, sen heikkoutta, sen -avuttomuutta -- ja piiri hänen ympärillään suureni suurenemistaan, -kun minä keskeytin hänet. - --- Sallikaa minun kysyä tunnustatteko Darwinin teoriaa olemassaolon -taistelusta? - -Stawowski, joka on luonnonfilosofi, antautui mielellään keskusteluun. - --- Tietysti, vastasi hän. - --- Sallikaa minun siinä tapauksessa huomauttaa, että olette -epäjohdonmukainen. Jos minä kristittynä hoivaan heikkoja, avuttomia -ja kärsiviä, niin se on luonnollista, sillä Kristus on käskenyt minun -tehdä niin. Mutta teidän pitäisi, katsellen asioita olemassaolon -taistelun kannalta, sanoa: he ovat heikkoja ja tyhmiä, heidän täytyy -sortua -- se on luonnon ehdoton laki -- menkööt siis hiiteen. Miksi -te ette sano niin?... Selittäkääpä minulle tämä ristiriita. - -Lieneekö Stawowski pelästynyt vastustusta, johon ei ole tottunut, vai -eikö hän todella milloinkaan ollut ajatellut näitä asioita, mutta -sillä hetkellä ei hän löytänyt vastausta, hän hämmentyi eikä edes -keksinyt käydä kiinni sanaan "altruismi", joka tosin kyllä on varsin -tyhjä sana. - -Nähdessään Stawowskin ymmällä alkoivat vanhoillisemme tiheissä -joukoissa siirtyä minun puolelleni, ja minusta olisi helposti voinut -tulla hetken sankari, jollei olisi ollut myöhäinen ilta, jollen olisi -ollut väsyksissä, jollei kaikki tyyni olisi ikävystyttänyt minua ja -jollen olisi halunnut palata yöksi Ploszowiin. Vähitellen läksivät -kaikki. - -Olin jo päällysvaatteissa ja etsin hiukan kärsimättömänä kiikariani, -joka oli joutunut päällystakin ja muiden vaatteiden väliin, kun -Stawowski, nähtävästi keksittyään vastauksen, likeni minua ja lausui: - --- Te kysyitte minulta miksi minä... Mutta minä keskeytin hänet, -sillä etsin yhä kiikariani ja minua harmitti, etten löytänyt sitä. - --- Hyvä herra Stawowski, sanoin, -- suoraan puhuen on koko kysymys -minulle yhdentekevä. Näettehän, että jo on myöhäistä, kaikki -ovat lähdössä, ja minä arvaan osapuilleen mitä te aiotte sanoa. -Sallittehan siis minun toivottaa hyvää yötä. - -Luultavasti olen saanut hänestä ikuisen vihamiehen, varsinkin tämän -viimeisen vastaukseni tähden. - -Kello yhden tienoissa yöllä saavuin Ploszowiin, ja siellä oli minua -vastassa mitä herttaisin yllätys. Anielka odotti minua teepöydän -ääressä. Tapasin hänet ruokasalissa täysissä vaatteissa. Ainoastaan -hiukset olivat palmikoidut yötä varten. Ilosta, joka minut valtasi -hänet nähdessäni, saatan päättää miten syvälle sydämeeni hän on -syöpynyt. Mikä rakas olento hän onkaan ja miten ihana hän oli niskaan -valuvine hiuksineen! Ja minä tiedän, että ainoa sana minun suustani -antaa minulle oikeuden kuukauden tai parin perästä hajoittaa tuon -palmikon hänen hartioilleen! En saata pysyä tyynenä, kun ajattelen -sitä. En saata uskoa, että onni olisi niin helposti saavutettavissa. - -Rupesin nuhtelemaan häntä siitä, ettei hän nuku, mutta hän vastasi: - --- Minun ei ollut ensinkään uni, sentähden pyysin äidiltä ja tädiltä, -että saisin odottaa sinua. Äiti pani vähän vastaan ja sanoi, ettei se -sovi, mutta minä selitin, että me toki olemme sukulaiset, ja tiedätkö -kuka asettui minun puolelleni? -- Täti. - --- Kelpo täti! Juothan nyt kanssani teetä? - --- Kyllä. - -Ja hän rupesi toimeliaana kaatamaan teetä. Katselin hänen näppäriä, -kaunismuotoisia käsiään ja minun teki mieleni suudella niitä. -Tuontuostakin katsahti hän minuun, mutta painoi heti, kohdattuaan -minun katseeni, alas silmänsä. Vihdoin hän rupesi kyselemään, miten -iltani oli kulunut ja mitä vaikutuksia olin saanut. Puhuimme molemmat -matalalla äänellä, vaikka tädin ja Celina rouvan makuuhuoneet -olivat niin etäällä, ettemme olisi voineet häiritä heitä. Me olimme -toisillemme sydämelliset ja luottavat, kuten hyvin rakkaat sukulaiset. - -Kerroin hänelle näkemiäni ja kuulemiani kuten ystävälle ainakin. -Sitte puhuin yleisvaikutuksesta, minkä täkäläinen yleisö tekee -pitkiltä matkoilta palaavaan. Hän kuunteli minua äänetönnä, silmät -suurina päässä, onnellisena siitä, että uskoin hänelle salaisuuksiani. - -Vihdoin hän virkkoi: - --- Mikset sinä, Leon, kirjoita tätä? Se ei ole mitään ihmeellistä, -etteivät tällaiset ajatukset johdu minun mieleeni, mutta eiväthän ne -johdu muidenkaan mieleen. - --- Miksenkö kirjoita? vastasin. -- Monesta, monesta syystä, joista -myöhemmin voin kertoa sinulle -- mutta muun muassa siitä syystä, -ettei rinnallani ole ketään, joka useammin kysyisi kuten sinä: mikset -tee mitään, Leon? - -Vaikenimme molemmat. Anielkan silmäripset eivät ehkä milloinkaan -olleet painuneet niin syvälle poskia vastaan -- ja minä miltei näin -ja kuulin hänen sydämensä lyönnit vaatteiden alta. Sillä hänellä -oli nyt todella täysi syy odottaa, että jo lopettaisin pelini ja -sanoisin: "Tahdotko sinä jäädä ainiaaksi luokseni kysymään sitä?" -Mutta minä nautin liian suuresti hänen kiintymyksestään, tästä -ratkaisemattomasta tilasta, joka riippui kuin langan päässä, tuosta -pienestä sydämestä, joka vapisi ikäänkuin minun kädessäni -- enkä -tahtonut johtaa asiaa päätökseen. - --- Hyvää yötä, virkoin hetken perästä. - -Eikä tuo enkeli osoittanut pienintäkään pettymyksen merkkiä. Hän -nousi ja vastasi hiukan surumielisenä, mutta ilman kärsimättömyyttä: - --- Hyvää yötä! - -Ja puristettuamme toistemme käsiä läksimme kukin haarallemme. Olin jo -käynyt kiinni oven kääkään, kun äkkiä käännyin: - --- Anielka! - -Astuimme taasen pöydän luo. - --- Sanoppa minulle aivan suoraan, etkö silloin tällöin mielessäsi -soimaa minua siitä, että olen tällainen haaveilija, outo mies? - --- En! siitäkö että olet outo mies? En! Joskus ajattelen, että -sinä olet kummallinen ihminen, mutta samassa muistan, että sinun -tapaistesi ihmisten täytyy olla kummallisia. - --- Vielä kysymys: milloin päähäsi ensi kerran pälkähti, että minä -olen kummallinen ihminen? - -Anielka punastui äkkiä. Ihana hän oli punan levitessä poskille, -otsalle, kaulalle. Hetkisen perästä hän virkkoi: - --- Ei... se on niin vaikeaa... Sitä en saata sanoa... - --- Tunnusta sitte, jos minä arvaan oikein. Sano minulle: "Niin." Minä -lausun sinulle vain yhden sanan. - --- Minkä? kysyi hän levottomana. - --- Tanssiohjelma? Niin tai ei? - --- Niin, vastasi Anielka, painaen alas päänsä. - --- Sanon sinulle nyt minkätähden kirjoitin mitä kirjoitin. Sentähden, -että meillä heti paikalla olisi oma yhteinen salaisuutemme. Ja -sitte... - -Näytin hänelle nyt kukkavihkoa, jonka puutarhuri aamulla oli tuonut -ansarista. - --- Ja sitte... muutamat kukat, näetkös, kehittyvät paremmin valossa, -sentähden tahdoin, että meidän välillämme vallitsisi valo. - --- Välistä, virkkoi Anielka hetken äänettömyyden perästä, -- en sinua -ymmärrä. Mutta minä niin luotan sinuun!... minä niin luotan sinuun! - -Ja taasen vaikenimme molemmat. Vihdoin ojensin hänelle käteni. - -Ovessa me vielä pysähdyimme ja käännyimme yhtaikaa katsomaan -toisiimme. Oi kuinka lähde kokoontuu ja kokoontuu! Pian valuu vesi -yli äyräittensä. - - -Helmikuun 23 p:nä. - -Ihminen on kuin meri: hänellä on luode- ja vuoksiaikansa. Tämä -päivä on ollut luodetta minun tahdolleni, tarmolleni, kaiken -toiminnan ilolle ja elämänhalulle minussa. Ei siihen ole mitään -syytä -- se on tullut aivan itsestään! -- hermojen vaikutuksesta! -Mutta juuri sentähden on mieleni täynnä tuskallisia mietteitä. Onko -tällaisella ruumiillisesti väsyneellä, henkisesti vanhalla miehellä -oikeutta mennä naimisiin? Ehdottomasti tulevat mieleeni Hamletin -sanat: "Miksi synnyttäisit syntisiä maailmaan -- mene luostariin!" -Minä kuitenkaan en mene luostariin. Minun jälkeläisistäni, minun -tulevista "syntisistäni" kasvaa minun kaltaisiani, hermostuneita, -hienostuneita, kaikkeen kykenemättömiä olentoja -- sanalla sanoen: -neroja ilman salkkua. Mutta vähät heistä! Tällä hetkellä ei ole -kysymys heistä, vaan Anielkasta. Onko minulla oikeutta naida hänet? -saanko minä sitoa tuon nuoren, tuoreen ihmisen, joka astuu elämään -täynnä uskoa maailmaan ja hyvään Jumalaan, omiin epäilyksiini, -henkiseen voimattomuuteeni, toivottomaan skeptillisyyteeni, -saivartelevaan arvosteluuni, hermoihini? Mitä siitä tulee? Minä -en missään tapauksessa puhkea uuteen henkiseen kevääseen hänen -rinnallaan, minä en uusiinnu, aivoni eivät muutu, hermot eivät -terästy -- mitä sitte? Pitääkö hänen sitte kuihtua minun rinnallani? -Eikö tämä ole jotakin luonnonvastaista? Voinko minä ruveta -polyypiksi, joka imee veren uhristaan tuorentaakseen oman verensä? - -Päätäni painaa kuin pilvi. Sillä toiselta puolen: jos näin on, niin -miksi olen päästänyt asiat siihen saakka, missä nyt olen? Mitä olen -tehnyt siitä hetkestä asti, jolloin tutustuin Anielkaan? Olen pitänyt -käsiäni tämän sielun kielillä ja suorastaan antanut konserttia omaksi -huvikseni. Mutta se, joka minulle on sonaatti "quasi una fantasia", -voi hänelle olla sonaatti "quasi un dolore". Niin! Soitan hänen -sielunsa kieliä aamusta iltaan -- ja mikä on vieläkin pahempi! -- -tiedän, että vaikka tällä hetkellä soimaan itseäni siitä, niin en -saata olla sitä tekemättä vastakin, vaan tulen jatkamaan soittoani -huomenna ja ylihuomenna, kuten tein eilen ja toissapäivänä. Sillä se -viehättää vastustamattomasti, eikä mikään maailmassa niin vedä minua -puoleensa. Minä halajan naista siinä tytössä, sillä rakastan häntä. -Miksi pettäisin itseäni? -- rakastan häntä! - -Mutta mitä minun on tekeminen: peräytyminenkö vai pakeneminen -Roomaan? -- mikä olisi samaa kuin pettää hänet ja tehdä hänet -onnettomaksi. Kuka tietääkään miten syvälle tunne on syöpynyt hänen -sydämeensä. Jos menen hänen kanssaan naimisiin, on se samaa kuin -uhrata hänet omaksi hyväkseni ja tehdä hänet onnettomaksi toisella -tavalla. Suo siellä, vetelä täällä. Vain mies Ploszowskien sukua voi -joutua tällaiseen umpisolaan. Ja vähänpä lohdutusta lähtee siitäkään, -että tietää tällaisia Ploszowskeja olevan meillä enemmänkin, että -minun nimellisiäni on legio. Onhan tämä ihmislaji sentään tuomittu -häviöön. Sehän ei kykene elämään, sehän ei tunne elämää. Olisinpa -minä saanut kohdata tuollaisen Anielkan kymmenen vuotta sitte, kun -eivät purjeeni vielä olleet kuten nyt -- repaleisia säkkejä. - -Jospa minun hyvä, kunnollinen täti Ploszowskini tietäisi mitä huolia -hän tahtomattaan ja parhaimmassa tarkoituksessa on tuottanut minulle, -niin hän olisi epätoivoissaan. Ei siinä kyllä, että kannan povessani -tuskaa, joka johtuu kelpaamattomuuteni tietoisuudesta, siitä -pimeästä, jossa värjötän, -- vaan minulla on nyt uusi huoli: jäädäkö -elämään vai eikö jäädä -- no niin vähät niistä -- on tärkeämpiäkin -asioita! - - -Helmikuun 26 p:nä. - -Eilen läksin taasen Varsovaan, jossa minun oli määrä tavata herra -Julius Kw. Osa äidiltäni perittyä pääomaa on ollut kiinnitettynä -hänen maatilaansa, nyt on hän saanut lainan Luotonantoyhdistykseltä -ja haluaa maksaa velan. - -Mutta ihmiset hoitavat totta tosiaan merkillisesti asioitaan tässä -maassa! Kw. pyysi itse minua tulemaan ja määräsi itse ajan -- ja -- -minä odotin häntä turhaan koko päivän. Kyllä hän vielä kutsuu minua -sen seitsemän kertaa ja jää sen seitsemän kertaa tulematta. Kw. -on varakas mies, hän tahtoo itse päästä tuosta velasta -- ja hän -saattaisi maksaa sen milloin tahansa. Mutta -- mutta sellaiset ovat -meidän määräaikamme! - -Omien huomioiden perustuksella päättelen, että me puolalaiset -raha-asioissa kuulumme kevytmielisimpiin ja epätäsmällisimpiin -kansoihin. Minä, jota huvittaa tutkia asioiden syitä, olen monasti -pysähtynyt tämän ilmiön eteen ja päässyt seuraavaan tulokseen. -Tämä ominaisuutemme johtuu luullakseni siitä, että me olemme -yksinomaan maataviljelevä kansa. Kauppa on meillä ollut juutalaisten -käsissä, eivätkä he suinkaan ole opettaneet meille täsmällisyyttä. -Maanviljelijän täytyy usein olla epäsäännöllinen, sillä maa itse -on mitä suurimmassa määrässä epätäsmällinen; maanviljelijä ei voi -pitää sanaansa, sillä maa ei pidä sanaansa. Tämä maan ominaisuus -siirtyy niille, jotka sitä muokkaavat, -- se syöpyy sitte koko kansan -siveellisen luonteen olemukseen ja käy vihdoin perinnölliseksi. -Näiden asioiden ymmärtäminen tosin ei paranna pahaa tuultani. Minun -on koko päivän täytynyt olla erossa Anielkasta, ja sama ero on -edessäni parin päivän perästä -- mutta eihän sille mahda mitään. - -Tädin asunnossa tapasin Kromickin sekä minulle että tädille ja -Celina rouvalle jättämät nimikortit. Pelästyin, että hänen päähänsä -juolahtaisi tulla meitä tervehtimään Ploszowiin. Sentähden, ja -kun ei minulla ollut parempaakaan tekemistä, menin hänen luokseen -vastatervehdykselle. Onnettomuudeksi oli hän kotona, ja minun täytyi -istua hänen luonaan puoli tuntia. - -Hän alkoi kertoa aikovansa Ploszowiin, mutta siihen vastasin, että -olemme vain lepäämässä Ploszowissa ja että lähimmässä tulevaisuudessa -palaamme Varsovaan. Hän kyseli Anielkan äitiä ja hyvin varovasti -Anielkaa. Nähtävästi hän tahtoi pitää minua siinä luulossa, että -kysyy aivan ohimennen, kuin tuttavaa vain. Mutta minä olen niin -arka, että sekin ärsytti minua. Hän on kun onkin minulle sangen -vastenmielinen otus! Batukanin tatarit mahtoivat Lignitzin taistelun -jälkeen aika lailla mellastaa nykyisessä Itävallan Schlesiassa, sillä -siitä ei voi olla epäilystä, etteivät Kromickin kahvipavun muotoiset -silmät olisi schlesialaista alkuperää. - -Hän oli minulle erinomaisen kohtelias, sillä olenhan varakas mies. -Tosin ei hän ole varojeni tarpeessa, enkä minä anna hänelle mitään, -eikä hänelle koskaan pidä tipahtaa pisaraakaan varoistani, mutta -sittenkin hänet valtasi minun edessäni onnenonkijoille ominainen -rikkauden kunnioitus. Puhuimme aluksi Anielkan äidin huolista. -Kromicki oli sitä mieltä, että paljon olisi pelastettavissa, -jos rouva P. suostuisi myymään maatilan. Kromicki pitää hänen -vastahakoisuuttaan turhanpäiväisenä romanttisuutena. Jos myyminen -voitaisiin välttää, niin hän vielä ymmärtäisi sen, mutta asioiden -tätä menoa mennen on myyminen täytymys, jollei jotakin aivan -erinomaista tapahdu: "Jos jotakin _erinomaista_ sattuu, niin sitte on -toinen asia." - -Suulaana miehenä puhui hän pitkältä saamattomuudestamme. Hänen -mielestään makaavat rahat meillä suorastaan maassa -- ei muuta kuin -kumarru ottamaan! Hän itse on paras esimerkki siitä. Hänen isänsä -oli, kuten kaikki muutkin suuret herrat, niin velkainen mies, että -hänelle korkeintain jäi satatuhatta guldenia -- ja entäs nyt? - --- Nyt olen minä rikas mies, jos vain asiat Turkestanissa -menestyvät. Juutalaiset ja kreikkalaiset ovat voittaneet miljoonia -liikeyrityksissä -- miksemme me tekisi samoin? En väitä kelpaavani -esikuvaksi -- kysyn vain! Siellä on kaikille tilaa yllin kyllin -- ja -sentähden kysyn! - -Sillä miehellä on jonkinlainen liikemiehen vainu, mutta -kokonaisuudessaan on hän typerä. Se on vanha juttu, että olemme -avuttomia me puolalaiset. Minä ymmärrän, että yksityinen ihminen -saattaa lähteä niittämään miljoonia liikeyrityksistä, mutta kansan -täytyy, tehdä työtä kotona eikä ajaa takaa miljoonia liikeyrityksistä -Turkestanissa. - -Jumala varjelkoon Anielkaa sitomasta itseään tuohon mieheen. -Saattaahan hänellä olla ansionsa, mutta hän on kokonaan toisen -moraalin perikuva. Mutta jos kerran Anielka saattaa joutua vieläkin -huonompiin käsiin kuin minun, niin minkätähden viivyttelen? - - -Helmikuun 28 p:nä. - -Täti ja Celina rouva alkavat jo käydä levottomiksi, kun eivät asiat -edisty niin nopeasti kuin he tahtoisivat; varsinkin harmittelee täti, -joka luonnostaan on kärsimätön. Anielkan kasvoilla kuvastuva onni -rauhoittaa heitä kuitenkin. Anielka luottaa minuun niinkuin ihminen -saattaa luottaa toiseen, ja minä luen hänen silmistään rajatonta -uskoa. Hän on niin kokonaan täyttänyt ajatukseni, etten koko päivän -mittaan saata irtaantua hänestä. Halajan entistä enemmän saada hänet -omakseni. En enään pidä konsertteja -- halajan omistaa hänet itsensä. - - -Maaliskuun 4 p:nä. - -Tämä päivä päättyi minulle niin, että minun täytyy koota -kaikki malttini ja kylmäverisyyteni pannakseni asiat paperille -järjestyksessä eikä alkaa lopusta. En kuitenkaan saata pysyä -järjestyksessä. Arpa on langennut, tai miltei langennut. En saattaisi -kirjoittaa mitään, jollen ennenkaikkea saisi paperille tärkeintä. - -Ja nyt alan. Puolenpäivän aikaan saapuivat Sniatynskit -aamiaispäivällisille. Hänen uusi kappaleensa näytellään tänään -teatterissa, joten heidän hyvissä ajoin täytyi palata kaupunkiin -illaksi. Vaikka meidän täällä ploszowilaisessa sydänmaassa on kaikin -puolin hyvä, ilostuimme kuitenkin heidän tulostaan. Anielka pitää -rouva Sniatynskista hyvin paljon -- arvelen niinikään, että hänen -täytyi saada uskoa jollekin mitä hänen mielessään liikkuu. Rouva -Sniatynski arvasi paikalla millä kannalla asiat olivat ja laski heti -kätensä rattaiden laitaan, työntääkseen niitä eteenpäin. Tuskin -olivat he päässeet taloon, kun alettiin puhua maalaiselämästämme ja -rouva Sniatynski sanoi tädille: - --- Oi kuinka täällä on hauskaa ja herttaista! Minä ymmärrän, että -nuori pari viihtyy täällä eikä ikävöi Varsovaan. - -Minä ja Anielka ymmärsimme täydellisesti, ettei rouva Sniatynski, -sanoessaan meitä nuoreksi pariksi, tarkoittanut ikäämme. Muuten hän -päivällisten aikana kymmeneen kertaan toisti nimitykset "nuori pari" -ja "nuori herrasväki" -- ikäänkuin vastakohtana vanhuksille. - -Rouva Sniatynskin myötätunto meitä kohtaan oli hyvin kouraantuntuva. -Mutta uteliaisuus, jolla hän kuunteli kaikkea mitä me sanoimme -toisillemme, oli niin naisellinen ja tämä naisellisuus niin -kaunis, että minä mielelläni suon anteeksi hänen rakastettavan -tunkeilevaisuutensa. Minua ei loukannut, kun kuulin hänen tahallansa -yhdistävän meidän nimemme, päinvastoin se hiveli sydäntäni. - -Anielka tuntui hänkin mielihyvällä kuuntelevan sitä. Kohteliaasti -puhellessaan Sniatynskien kanssa päivällisen aikana muistutti hän -todella nuorta emäntää, joka ensi kertaa vastaanottaa vieraita -uudessa, omassa kodissa. Sitä katsellessa riemuitsi tädin sydän -- ja -koko aterian aikana lausui hän kohteliaisuuksia Sniatynskille. Minä -huomasin tämän kaiken kestäessä asian, joka on niin kuulumaton, etten -uskoisi sitä todeksi, jollen omin silmin olisi nähnyt sitä, nimittäin -että rouva Sniatynski punastuu korvia myöten, kun hänen miestään -kehutaan. Punastua miehensä tähden kahdeksan vuoden yhdyselämän -jälkeen! Olisinkohan minä todella pannut paperille loruja, kun tässä -vasta kirjoitin huomioitani puolattarista? - -Päivällinen kului erinomaisen hauskasti. Tuollainen aviopari -houkuttelee joukottain ihmisiä avioliittoon, sillä jokaisen joka -näkee sen, täytyy päätellä: "No, jos avioliitto on tuollaista, niin -menen minäkin naimisiin!" Minä puolestani ainakin näen ensi kerran -avioliiton näin iloisessa valossa. Tähän asti se aina on esiintynyt -elämän proosana, arkipäiväisyytenä ja peitetyn välinpitämättömyyden -harmaana hämäränä. - -Varmaan kajasti tulevaisuutemme Anielkallekin tuossa valossa, näin -sen hänen säteilevistä kasvoistaan. - -Päivällisen syötyä jäimme Sniatynskin kanssa ruokasaliin, koska -tiesin hänen mielellään ottavan tilkan konjakkia päivällisen -jälkeen; vanhemmat naiset menivät saliin, ja Anielka ja rouva -Sniatynski juoksivat yläkertaan katsomaan joitakin volynialaisia -maisemakuvia. Minä kyselin Sniatynskilta hänen kappalettaan, josta -hän tuntui olevan levoton. Keskustelu kääntyi entisiin aikoihin, -jolloin molemmat halusimme koettaa vielä kehittymättömiä siipiämme. -Sniatynski kertoi minulle miten hän vähitellen oli päässyt -itseluottamukseen, kuinka usein hän oli epäillyt ja kuinka hän -vieläkin usein epäilee, vaikka jo jossakin määrin on raivannut auki -tiensä. - --- Sanoppas, kysyin häneltä, -- mitä sinä teet maineellasi? - --- Kuinka niin -- millä lailla maineellani? - --- No, kannatko sinä sitä hiippana pääsi päällä vai kultaisena -taljana olkapäilläsi, vai seisooko se kirjoituspöydälläsi, vai -riippuuko se salissasi? Kysyn kuten ihminen kysyy, jolla ei ole -aavistusta siitä, mitä maine on ja mitä sillä tehdään, kun se -omistetaan. - --- Edellyttäkäämme siis, että minulla on maine. Siinä tapauksessa -sanon sinulle: ihmisen, joka kantaa mainetta päässään tai -olkapäillään tai joka panee sen kirjoituspöydälleen tai ripustaa -sen saliinsa, täytyy olla hiton huonoa henkistä syntyperää, -puhuakseni kuvannollisesti. Myönnän, että maine aluksi mairittelee -itserakkautta, mutta vain henkisen nousukkaan koko elämän se kykenee -täyttämään ja vain hänelle se voi korvata kaikki muut onnen muodot. -Toista on tietoisuus siitä, että minun työni ymmärretään, että se -herättää vastakaikua -- siitä saattaa julkinen henkilö iloita. Mutta -mitä iloa minulla, yksityisellä, voi olla siitä, että joku seurassa -virkkaa minulle enemmän tai vähemmän typerän näköisenä: "Kuinka -monesta hauskasta hetkestä kiitämmekään teitä!" tai että, jos olen -syönyt jotakin sopimatonta, joku päivälehti paikalla kirjoittaa: -"Riennämme kertomaan lukijoillemme siitä surullisesta uutisesta, että -kuuluisa kansalaisemme X. X. sairastaa vatsatautia" -- mitä hyötyä -minulla on siitä? -- Hyi olkoon! keneksi sinä luuletkaan minua? - --- Kuulehan, puhkesin puhumaan, -- enhän minäkään ole turhamainen, -mutta ihminen tarvitsee kun tarvitseekin tunnustusta. Tarve on -hänessä synnynnäinen. En ole, Herra nähköön, turhamainen, mutta -sanon sinulle sittenkin suoraan: kun ihmiset näkevät minussa -joitakin kykyjä, kun he puhuvat niistä ja säälittelevät niitä, niin -se -- vaikka kelvottomuuteni samalla tulee minulle selvemmäksi -kuin milloinkaan -- mairittelee minua tavallaan ja tuottaa minulle -mielihyvää -- ehkäpä tuskallista -- mutta sittenkin mielihyvää. - --- Siksi että sinun käy sääli itseäsi ja syystä. Älä sotke asiaa. -Minun käsittääkseni ei kenellekään voi tuottaa mielihyvää, jos häntä -sanotaan aasiksi. - --- Mutta entä mainetta seuraava kunnioitus? - -Vilkas Sniatynski, jonka on tapana puhuessaan juosta huoneen toisesta -päästä toiseen ja istuutua kaikenkokoisille pöydille, -- istuutui -tällä kertaa ikkunalle ja alkoi: - --- Kunnioitus? Erehdyt, ystäväni. Me olemme kummallista väkeä. -Meillä vallitsee tasavaltalainen kateus. Kirjoitan komediaa, teen -työtä näyttämöä varten -- hyvä! saavutan jonkinlaista menestystä -- -vielä parempi! No niin: näytelmääni tulevat minulta kadehtimaan -- -arvelet, että muut näytelmänkirjoittajat; eikö totta? -- Sitä tulevat -minulta kadehtimaan: insinööri, pankinvirkamies, opettaja, lääkäri, -kauppamatkustaja, sanalla sanoen: ihmiset, jotka eivät missään -tapauksessa kirjoittaisi näytelmiä. Nämä kaikki tulevat osoittamaan, -että he välittävät vähät minusta itsestäni, mutta he tulevat selkäni -takana kaikin tavoin halventamaan ja pienentämään minua, jotta itse -näyttäisivät suuremmilta. Jos joku on sattunut tilaamaan takin -samalta räätäliltä, niin hän ensi tilaisuuden tullessa olkapäitään -kohottaen rientää sanomaan: "Vai Sniatynski! no se ei merkitse -mitään! hän teettää vaatteensa Pacykiewiczillä kuten minäkin!" -Sellaiset ovat olot meillä -- sellaista tuo sinun maineesi mukanaan! - --- Kai se sentään on jonkin arvoinen, koska ihmiset sen takia ovat -valmiit vaikkapa iskemään päänsä seinään. - -Sniatynski mietti hetkisen ja vastasi arvokkaasti: - --- Yksityiselämässä on maine juuri sen arvoinen, että se kelpaa -astinlaudaksi rakastetulle naiselle. - --- Tällä määrittelyllä ansaitset itsellesi yhä lisää kunniaa. - -Sniatynski karkasi tulistuneena eteeni. - --- Niin, niin! Sälytä sinä vain laakerit kauniisti kääröön, vie -käärö rakastetullesi ja sano: "Sen, jonka takia ihmiset iskevät -päänsä seinään, jonka omistamista he pitävät onnena ja rikkautena, -sen omistan minä, sen olen minä ansainnut, jotta sinä heti paikalla -voisit laskea käpäläsi sen päälle!" Jos sinä näin teet, niin takaan -sinulle rakkauden koko elinajaksesi -- ymmärrätkö. Sinä tahdoit -tietää minkä arvoinen maine on -- nyt sen tiedät! - -Siinä katkesi Sniatynskin keskustelu, sillä hänen rouvansa ja Anielka -tulivat huoneeseen. He olivat menossa ansariin. - -Tuo rouva Sniatynski on aika veitikka! Hän tuli muka kysymään -mieheltään, saako hän mennä, ja kun tämä, varoitettuaan häntä -pukeutumaan huolellisesti, antoi luvan, kääntyi hän minun puoleeni ja -kysyi aivan kissamaisin elein: - --- Sallitteko te Anielkan tulla? - -Tietysti Anielka punastui korvia myöten, mutta minäkin, vanha -syntinen, jota kuin partaveistä on hiottu mitä erilaisimmilla -kovasimilla seuraelämässä, jouduin ensi hetkessä anteeksiantamattoman -hämilleni. Päästyäni tasapainoon menin Anielkan luo, nostin -huulilleni hänen kätensä ja sanoin: - --- Anielka on täällä Ploszowissa käskijänä, ja minä olen ensimäisenä -valmis tottelemaan hänen käskyjänsä. - -Minun olisi tehnyt mieli heti Sniatynskin kanssa lähteä heidän -perässään kasvihuoneeseen, mutta hillitsin itseni. Tunsin tarvetta -saada puhua Anielkasta ja tulevasta avioliitostani, tiesin -Sniatynskinkin lopulta pyrkivän siihen aineeseen. Helpoitin asiaa -sillä, että heti naisten mentyä kysyin: - --- Ja yhäkö sinä vielä horjumatta uskot opinkappaleihisi? - --- Enemmän kuin milloinkaan, tai oikeammin sanoen: aina samalla -tavalla. Ei ole maailmassa kuluneempaa sanaa kuin rakkaus, ja -sentähden sitä on ikävä toistaa, mutta sanon sinulle sittenkin -näin kahdenkesken: rakkaus yleisessä merkityksessä ja rakkaus -yksilöllisessä merkityksessä ovat asioita, joiden edessä kaiken -kritiikin tulee vaieta. Niin, ne ovat elämän peruslait. Minun -filosofiani käskee minua jättämään ne filosofoimiseni ulkopuolelle -- -enkä minä, hitto vie, siitä syystä pidä itseäni muita typerämpänä. -Rakkauden kautta on elämä jonkin arvoinen -- ilman rakkautta ei -minkään. - --- Puhukaamme yksilöllisestä rakkaudesta, tai siirtykäämme yksin tein -naiseen. - --- Hyvä on. Siirtykäämme. Siis: naiseen! - --- Ystäväni, etkö näe miten uskomattoman hataralle pohjalle olet -rakentanut onnesi? - --- En hatarammalle enkä lujemmalle kuin millä elämä yleensä on. - -Mutta minun mieleeni ei ensinkään johtunut se ero ja tuska, jonka -kuolema saattaa aiheuttaa, ja minä sanoin Sniatynskille: - --- Älä taivaan tähden yleistytä yksityistä onneasi. Sinä olet -sattunut osaamaan oikeaan, mutta saattaa myöskin osata väärään. - -Siitä ei Sniatynski tahtonut kuulla puhuttavankaan. Hän oli sitä -mieltä, että sadasta avioliitosta yhdeksänkymmentä osuu oikeaan. -Naiset ovat hänen käsityksensä mukaan paremmat, puhtaammat ja -jalommat kuin me miehet. - --- Me olemme konnia heidän rinnallaan! huusi hän huitoen käsiään ja -puistellen vaaleaa pörröään. -- Täydellisiä konnia! Ja sen sanoo -sinulle mies, joka tekee havaintoja elämästä ja ymmärtää tehdä niitä, -jollei muusta syystä, niin siksi, että hän on näytelmänkirjoittaja. - -Hän istuutui hajareisin tuolille kuin hevosen selkään ja käsipuun -varassa tehden hyökkäyksiä minua kohti, jatkoi hän puhettaan -kiihtymistään kiihtyen. - --- Onhan kaikellaisia apinoita, joiden päähän ei saa suitsia millään -tavalla, mutta sitävartenhan sinulla on silmät päässä, ettet ottaisi -niitä. Yleensä ei nainen petä miestään eikä ole uskoton, jollei mies -itse tärvele hänen sydäntään tai tallaa sitä jalkainsa alle tai -loukkaa häntä ja sysää luotaan pikkumaisuudellaan, itsekkyydellään, -ahtaudellaan, alhaisella ja kurjalla luonnollaan. Rakasta siis! -Älköön nainen tunteko olevansa sinulle yksin sukupuoliolento, -vaan kalleimpasi maailmassa, lapsukaisesi, ystäväsi. Kanna häntä -sylissäsi, hän tarvitsee lämmintä -- ja silloin voit olla levollinen, -silloin hän vuosi vuodelta likemmin turvautuu sinuun, kunnes kasvatte -yhteen kuin Siamin kaksoiset. Jollet anna hänelle lämpöä, turmelet -hänet, tuhoat hänet huonoudellasi, silloin hän menee sinulta! Hän -menee heti kun parempi syli avautuu häntä vastaan, sillä hänen täytyy -mennä, koska hän tarvitsee tuota lämpöä, tuota voimaa, kuten hän -tarvitsee ilmaa hengittääkseen. - -Sniatynski ahdisti minua nyt tuolinsa selustalta niin uhkaavasti, -että minun täytyi peräytyä. Sillä lailla jouduimme ikkunan luo. -Siellä hän hypähti pystyyn ja jatkoi: - --- Kuinka typeriä te olette! Ettei ihminen nyt tällaisen henkisen -kuivuuden, tällaisen onnen, siveellisen pohjan ja toiveiden puutteen -aikana ymmärrä hankkia itselleen edes tätä onnea, luoda itselleen -edes tätä pohjaa! Häntä palelee forumilla eikä hän ymmärrä sytyttää -itselleen tulta kotiliedellä. Suurempaa typeryyttä ei voi ajatella! -Minä sanon sinulle vasten silmiä: mene naimisiin! - -Hän viittasi ikkunaan ja osoitti minulle Anielkaa, joka juuri palasi -hänen vaimonsa kanssa kasvihuoneesta. - --- Kas tuossa on onnesi! Tuossa hän päällyskengissä hyppelee lumessa! -Sanon vieläkin kerran: mene naimisiin! Voit arvioida hänet puhtaaksi -kullaksi, sillä hän on puhdasta kultaa! -- ymmärrätkö! Sinulla, -suoraan sanoen, ei nyt ole pysyväistä asuinsijaa. En tarkoita -yksin tämän sanan karuimmassa merkityksessä, vaan henkisessä ja -siveellisessä mielessä. Sinulla ei ole perustusta eikä rauhaa -- hän -antaa sinulle kaikki. Mutta älä vain filosofoi häntä sirpaleiksi, -kuten olet filosofoinut lahjasi ja kolmekymmentäviisi vuotta -elämästäsi. - -Hän ei olisi voinut sanoa minulle mitään parempaa, oivallisempaa ja -mieluisempaa. Pusersin hänen kättään ja virkoin: - --- En minä filosofoi häntä sirpaleiksi, sillä minä rakastan häntä. - -Ja me syleilimme toisiamme toverillisesti. - -Samassa astuivat nuoret naiset huoneeseen. Nähdessään meidän -syleilymme, virkkoi rouva Sniatynski: - --- Lähtiessämme kuulimme jonkinlaista riitaa, mutta huomaan, että se -on päättynyt sovintoon. Onko lupa kysyä mitä se koski? - --- Naista, hyvä rouva, vastasin. - --- Ja mihin tuloksiin pääsitte? - --- Syleilyyn, kuten näette, hyvä rouva. Ja muut tulokset kai -näyttäytyvät hyvin pian. - -Ennen pitkää ajettiin heidän rekensä portaiden eteen. Lyhyt päivä -kallistui jo iltaa kohti, ja heidän täytyi palata kaupunkiin, mutta -koska ilma oli kaunis ja lumi puukujassa poljettuna kovaksi kuin -permanto, päätimme Anielkan kanssa saattaa heitä maantien käänteeseen. - -Ja niin menimme. Sanottuamme herttaiselle parille hyvästit -palasimme kotiin. Hämärsi jo, mutta kirkas iltarusko paloi -vastassamme, joten täydellisesti näin Anielkan kasvot. Hän tuntui -kiihtyneeltä. Luultavasti he rouva Sniatynskin kanssa olivat -puhuneet hyvin suoraan. Ehkäpä Anielka odotti sitäkin, että -juuri nyt lausuisin sanat, joita hän ikävöi. Ne polttivatkin jo -minun huuliani, mutta ihme ja kumma: minä, joka olen kuvitellut -tunteen asioissa olevani herra, jos missä, minä, joka olen pitänyt -itseäni konserttitaiteilijana, minä, joka miekkailuharjoitusten -aikana vastasin mestarillisimpiinkin iskuihin kylmäverisesti, -jollen riittävällä kätevyydelläkään -- minä olin tällä hetkellä -mielenliikutuksen vallassa kuin ylioppilas. Mikä ero tunteissa! -Pelkäsin, etten saa sanaa suustani, ja vaikenin. - -Äänettöminä saavuimme portaille. Tarjosin hänelle käsivarteni, koska -reenjalakset olivat hioneet lumen liukkaaksi -- ja kun hän nojasi -olkapäätäni vastaan, tunsin taasen miten tuota naista halajan. Tunne -puistatutti minua ja karkasi kipunoiden lailla pitkin hermojani. - -Tulimme etehiseen. - -Siellä ei ollut ketään, ei edes vielä valoakaan, ainoastaan uunin -suun raoista paistoi palava lieska. Hämärän ja yhä jatkuvan -äänettömyyden vallitessa riisuin turkkitakin Anielkan yltä, mutta -kun takin alta äkkiä huokui vastaani hänen ruumiinsa lämpö, suljin -hänet syliini, painoin rintaani vastaan ja kosketin huulillani hänen -otsaansa. - -Minä tuskin tiesin mitä tein. Anielka mahtoi kokonaan jähmettyä, -sillä hän ei tehnyt vähintäkään vastarintaa. Tosin hän samassa -hetkessä riuhtaisi itsensä irti sylistäni, sillä viereisestä -huoneesta kuuluivat palvelijan askeleet. Hän tuli sytyttämään tulta. -Anielka karkasi ylös huoneeseensa, ja minä suuntasin kiihtyneenä -kulkuni ruokasaliin. - -Jokaisen vähänkin yritteliään miehen elämässä on ollut tuollaisia -hetkiä -- tietysti minunkin elämässäni. Mutta tavallisesti olen -pysynyt aivan tyynenä ja täysin tietoisena siitä, mitä teen. -Nyt kiersivät ajatukset ja vaikutelmat päässäni kuin myrskyn -kiidättäminä. Onneksi oli ruokasali tyhjä. Täti ja Anielkan äiti -istuivat etempänä, pienessä salissa. - -Menin sinne, mutta ajatukseni oli niin toisaalla, että tuskin -ymmärsin naisten puhetta. Minut valtasi levottomuus. Kuvittelin, että -Anielka nyt seisoo huoneessaan painellen käsiä ohimojaan vastaan. -Koetin tuntea ja käsittää mitä sillä hetkellä liikkui hänen päässään -ja sydämessään. - -Mutta pian astui Anielka huoneeseen. Hengitin helpommin, sillä olin -kuvitellut, ties mistä syystä, ettei hän tänä iltana tulisi näkyviin. -Hänen poskillaan paloi voimakas puna, ja silmät loistivat kuumeisina. -Nähtävästi hän puuterilla oli koettanut viilentää polttavia -kasvojaan, sillä jäljet tuntuivat selvemmin vasemmalla ohimolla. -Hellyin kokonaan kun häntä katselin. Tunsin suuresti rakastavani -häntä. - -Otettuaan käsiinsä jonkun työn, istui hän pää painuksissa. Huomasin -kuitenkin, että hän hengitti nopeasti ja että hän tuontuostakin -vilkaisi minuun kysyvin, levottomin silmin. - -Haihduttaakseni hänen levottomuuttansa sekaannuin vanhempien naisten -keskusteluun, joka koski Sniatynskeja, ja virkoin: - --- Sniatynski moitti minua tänään Hamlet-ominaisuuksistani. Hän -väitti minun filosofoivan liiaksi mutta minäpä näytän, ettei hän ole -oikeassa -- huomispäivänä sen näytänkin. - -Sanan "huomispäivänä" lausuin painolla ja huomasin Anielkan -täydelleen ymmärtäneen tarkoitukseni, sillä hän katsoi minuun -pitkään. Täti, joka ei vähääkään käsittänyt mistä oli kysymys, -virkkoi: - --- Tapaatteko sitte huomenna? - --- Täytyyhän meidän nähdä hänen kappaleensa; jollei Anielkalla ole -mitään sitä vastaan, niin lähdemme huomenna? - -Armas tyttö kääntyi minua kohti hämillään, mutta katse täynnä -luottamusta ja virkkoi sanomattomalla sulolla: - --- Minä olen ilolla valmis kaikkeen! - -Sinä hetkenä olin tekemäisilläni lopun kaikesta -- ja minun olisi -ehkä pitänyt tehdäkin, mutta koska tuo "huomispäivänä" jo oli -lausuttu, hillitsin itseni. - -Minulla on sama tunne kuin sukeltajalla, joka tukkii silmänsä, -korvansa ja sieraimensa painuakseen syvyyteen. - -Mutta tuon syvyyden pohjalla mahtaakin olla todellinen helmi, siitä -olen varma. - - - -Maaliskuun 6 p:nä Roomassa. Casa Osoriassa. - -Eilisestä asti olen Roomassa. Isä ei ole niin sairas kuin pelkäsin. -Vasen käsivarsi ja vasen puoli ruumista ovat puoleksi halvautuneet, -mutta lääkärit rauhoittavat minua, ettei sydän ole vaarassa ja että -ihminen voi elää vuosikausia tällaisessa tilassa. - - -Maaliskuun 7 p:nä. - -Anielka jäi siis epävarmuuteen, odotukseen ja ristiriitaisten -tunteiden valtaan. Mutta en saattanut menetellä toisin. Päivää -senjälkeen kuin Sniatynskit olivat käyneet Ploszowissa, siis samana -päivänä, jolloin olin päättänyt tunnustaa rakkauteni Anielkalle ja -puhua asiasta hänen äidilleen, sain kirjeen Roomasta, isältäni. -Kirje toi tietoja hänen sairaudestaan. "Joudu, rakas poikaseni", -kirjoitti isä,--"sillä haluaisin vielä ennen kuolemaani syleillä -sinua ja minä tunnen, että eloni pursi jo ennättää rantaansa". Tämän -kirjeen saatuani lähdin tietenkin matkaan ensimäisellä junalla enkä -pysähtynyt ennenkuin Roomassa. Lähdön hetkellä tuntui minusta siltä, -etten enään tapaa isää hengissä. Turhaan koetti täti rauhoittaa -minua: isä olisi varmaan käskenyt lähettää sähkösanoman kirjeen -asemesta, jos vaara olisi suuri. Minä tiesin kuitenkin, että isän -omituisuuksiin aina on kuulunut vastenmielisyys sähköittämiseen. -Muuten täti kyllä vain teeskenteli levollisuutta, sillä pohjaltaan -hänkin oli yhtä pelästynyt. - -Kiireessä, hätääntyneenä ja isäni kuoleman uhka silmien edessä -en voinut enkä tahtonut tehdä tunnustusta. Olisihan ollut -luonnonvastaista ja kyynillistä äännellä tunteellisia sanoja, -vaikkapa isä juuri samalla hetkellä olisi vetänyt viimeistä -hengähdystään. Kaikki ymmärsivät sen ja ennenkaikkea Anielka. -Lähtiessä sanoin hänelle: "Kirjoitan sinulle Roomasta", ja siihen -hän vastasi: "Antakoon hyvä Jumala sinulle ennenkaikkea rauhaa!" Hän -luottaa minuun täydellisesti. Minähän kuljen -- syyttä tai syystä -- -naismaailmassa kevyen miehen maineessa, ja tämän maineen on täytynyt -ennättää Anielkankin korviin. Mutta ehkäpä tuo kallis olento juuri -siitä syystä osoittaa minulle sitä suurempaa luottamusta. Arvaan -ja ymmärrän mitä hän ajattelee ja tuntee. Monasti olen kuulevinani -hänen puhtaan sielunsa puhuvan: "Sinulle on tehty vääryyttä; et ole -kevytluontoinen, vaan ne, jotka syyttävät sinua kevytluontoisuudesta, -tekevät sen siitä syystä, etteivät ole kyenneet rakastamaan sinua -niin vilpittömästi, niin syvästi kuin minä rakastan." Ja Anielka on -oikeassa. Ehkäpä olen jonkun verran taipuvainen häilyväisyyteen, -mutta että häilyväisyys, tyhjyys ja tunteiden hedelmättömyys, joita -olen kohdannut elämässä, ovat vaikuttaneet tämän taipumukseni -kehittämiseen -- sitä ei ole epäileminenkään. Ne olisivat voineet -suorastaan tärvellä ja kuolettaa sydämeni -- ja jos niin olisi -käynyt, olisi Anielkan tapainen olento saanut kärsiä toisten syyn -takia. Mutta toivon, ettei apu vielä ole myöhäinen ja että siunattu -lääkäri ennättää aikoinaan. Kukapa muuten tietää, onko koskaan -myöhäistä ja eikö aidossa ja puhtaassa naissydämessä aina elä -kuolleistaherättämisen voima. - -Ehkäpä miehen sydän osaltaan on mahdollisempi uudestasyntymiseen. -Taru tietää Jerikon ruususta, että vaikka se olisi aivan kuivettunut, -niin ainoa sadepisara paikalla saa sen herätetyksi elämään ja -sysäämään vesoja. Olen huomannut miehisessä luonteessa olevan -verrattoman paljon enemmän joustavuutta kuin naisen luonteessa. -Tahriutuuhan mies monasti elämässä niin, että puolet tuosta myrkystä -riittäisi ikuisiksi ajoiksi peittämään naisen kuolettavalla -saastalla; mutta Aatamin poika sekä ymmärtää puhdistua rutosta -että saavuttaa helposti siveellisen terveyden ja tuoreuden, -vieläpä suorastaan neitseellisen sydämen. Aivan samoin käy hänen -tunteittensa. Olen tuntenut naisia, joiden sydän on ollut niin -hedelmätön, että he ovat olleet aivan mahdottomat rakastamaan, -yksinpä kunnioittamaankaan mitään tai ketään. Sellaisia miehiä en ole -tuntenut. Rakkaus palauttaa meille aina neitseellisyyden. - -Tällaiset määritelmät saattavat tuntua oudoilta skeptikon kynästä, -mutta enhän minä luotakaan omiin epäilyksiini enempää kuin noihin -väitteisiin, vakaumuksiin ja katsantokantoihin, joita ihmiset -yleensä pitävät elämän perustana. Olen joka hetki valmis suostumaan -siihen, etteivät epäilykseni pidä paikkaansa enempää kuin nuo -vakaumuksetkaan. Toistan vieläkin, että kirjoitan Anielkan herättämän -tunteen vaikutuksen alaisena. Hän ei ehkä itsekään tiedä miten -viisaan tien hän valitsi osoittaessaan minulle niin rajatonta -luottamusta. Siten otti hän haltuunsa sydämeni ja kahlehti sen -itseensä. Kun tässä kirjoitan ja puhun rakkaudesta, teen sen -samalla tavalla kuin mistä asiasta tahansa, nimittäin silmällä -pitäen vain miltä se näyttää minusta tänään. Millainen tuomioni -huomenna on oleva -- sitä en tiedä. Tietäisinpä vain, että edes -jokin näkökantani, johtopäätökseni tai periaatteeni pitää paikkansa -huomisen ja ylihuomisen skeptisismin tuulessa, niin tarttuisin siihen -kiinni molemmin käsin, tekisin siitä peruslakini -- ja purjehtisin -Sniatynskin tavoin eteenpäin täysin purjein, päivässä ja valossa -- -sensijaan että nyt kahlaan pimeässä ja tyhjyydessä. - -En kuitenkaan halua uudelleen palata sisäiseen tragediaani. -Skeptikkona elämään ja kaikkiin sen ilmiöihin nähden saatan -rakkauteenkin sovittaa Salomonin sanat _vanitas vanitatum_, mutta -olisinhan aivan sokea, jollen näkisi, että rakkaus kaikista elämän -tekijöistä on voimakkain, jopa niin kaikkivaltias, että aina kun -sitä ajattelenkin, minusta tuntuu siltä kuin pohjaisin katseellani -elämän kaikkeuden ikuista merta ja joka kerran jään kuin sokeana -ihmettelemään sen kaikkivaltaa. Nämä asiathan ovat tiettyjä ja -tuttuja kuin auringon lasku, kuin meren vuoksi ja luode -- ja -kuitenkin ne aina ovat yhtä ihmeelliset. Empedokleen jälkeen, joka -älysi, että Eros on nostanut maailman kaaoksesta, ei metafysiikka -ole päässyt askeltakaan eteenpäin. Yksin kuolema on voimassa yhtä -määrätön, mutta näiden mahtien ikuisessa ottelussa käy rakkaus -kuoleman kurkkuun, painaa polvensa sen rintaan, lyö sen maahan -päivästä päivään ja yöstä yöhön, voittaa sen joka kevät ja seuraa -sitä askel askeleelta -- ja jokaiseen hautaan, jonka kuolema kaivaa, -kylvää rakkaus uuden elämän siemeniä. Jokapäiväisten askareittensa -hyörinässä unohtavat ihmiset tai eivät halua muistaa, että palvelevat -yksinomaan rakkautta. Kummaa ajatella, että sotilas, valtakunnan -kansleri, maamies, kauppias ja pankkiiri ponnistuksillaan, jotka -näennäisesti eivät ole vähimmissäkään tekemisissä rakkauden kanssa, -itse teossa palvelevat vain sen tarkoituksia ja yksinomaan täyttävät -sitä luonnon käskyä, joka pakoittaa miehen ojentamaan kätensä -naista kohti. Kuinka mielettömältä paradoksilta tuntuisikaan, jos -esimerkiksi Bismarckille sanottaisiin hänen toimenpiteittensä -ainoana ja äärimmäisenä tarkoituksena olleen, että Hermannin huulet -lepäisivät Dorothean huulia vastaan. Minustakin tuntuu tällä -hetkellä, että panin paperille paradoksin ja kuitenkin!... kuitenkin -tarkoittaa Bismarckin työ juuri saksalaisen elämän lujittamista, -tämä elämä taas ei voi lujittua muuta kuin Hermannin ja Dorothean -kautta. Ja mitäpä muuta tekemistä Bismarckilla on kuin politiikan tai -painetin tietä luoda olosuhteita, joissa Hermann ja Dorothea voisivat -rauhassa rakastaa toisiaan, onnellisesti löytää toisensa ja kasvattaa -uutta sukupolvea? - -Vielä ollessani yliopistossa satuin lukemaan jonkun arapialaisen -sadun, jossa rakkauden voimaa verrataan helvetin pihtien voimaan. -Olen unohtanut runoilijan nimen, mutta vertaus on jäänyt mieleeni. -Pää menee todella sekaisin, kun ajattelee rakkauden mahtia. Kaikki -elämän ilmiöt ovat loppujen lopuksi vain tuon yhden tarkoitusperän -erivivahteisia muotoja. Se on elealaisen filosofian "hen kai pan", -ykseys ja kaikkeus. Lopullisesti ei ole olemassa muuta kuin se, se -yksin hallitsee, se yksin pysyy, se yksin yhdistää, ylläpitää ja luo -elämää. - - -Maaliskuun 10 p:nä. - -Tänään olen repinyt kolme tai neljä Anielkalle aloittamaani kirjettä. -Päivällisen jälkeen läksin isän työhuoneeseen puhuakseni hänelle -tädin aikomuksista. Tapasin hänet suurennuslasilla tarkastamassa -vielä aivan multaisia uurnia, joita hänelle oli lähetetty -Peloponneesosta. Ohimennen sanoen oli hän erinomaisen kaunis tässä -museontapaisessa huoneessa, johon valo lankesi vuoroin valkoisista, -vuoroin värillisistä ruuduista ja joka oli täynnä etruskilaisia -esineitä, kuvapatsaiden kappaleita ja kaikenkaltaisia kreikkalaisia -ja roomalaisia muinaisesineitä. Tässä ympäristössä muistuttivat -hänen kasvonsa täydellisesti jonkun jumalaisen Platon tai muun -kreikkalaisen viisaan kasvoja. Minun tullessani keskeytti hän työnsä, -kuunteli minua mielenkiinnolla ja kysyi vihdoin: - --- Epäiletkö sinä? - --- En epäile, mutta punnitsen -- ja tahdon tietää minkätähden tahdon. - --- Siinä tapauksessa sanon sinulle: minunkin oli tapana, kuten sinun, -tehdä itselleni selkoa kaikesta omaa itseäni koskevasta ja kaikista -elämän ilmiöistä. Mutta tutustuttuani äitiisi menetin kokonaan tuon -ominaisuuteni. Tiesin vain sen yhden asian, että tahdon saada hänet -omakseni, -- enkä tahtonut tietää mitään muuta. - --- Ja sitte? - --- Sitte: jos omistamisen tarve sinussa on yhtä voimakas, niin -nai hänet, tai -- sanani olivat huonosti valitut: jos omistamisen -tarve sinussa on yhtä voimakas, niin sinä nait hänet ilman neuvoja -ja kehoituksia ja tulet yhtä onnelliseksi kuin minä olin ennenkuin -äitisi kuoli. - -Hetken perästä vaikenimme. Jos tahtoisin tarkalleen sovittaa itseeni -isän sanat, niin en saisi paljonkaan lohdutusta. Rakastan Anielkaa, -siitä ei ole epäilystä. Mutta en toki vielä ole päässyt siihen -tilaan, ettei minussa olisi sijaa punnitsemiselle. Se ei kuitenkaan -ole mikään huono merkki -- se todistaa vain yksinkertaisesti, että -sukupolvi johon minä kuulun, on päässyt askeleen korkeammalle -tietoisuudessa. Minussa on aina kaksi ihmistä: näyttelijä ja -katselija. Monasti on katselija tyytymätön näyttelijään, mutta tällä -kertaa vallitsee heidän keskenään täysi ymmärtämys. - -Isä keskeytti ensinnä äänettömyyden: - --- Kerroppa minulle minkä näköinen hän on. - -Koska suusanallinen kuvaus on huonointa muotokuvanmaalausta, noudin -isälle Anielkan suuren ja todella oivallisen valokuvan. Hän vaipui -katsomaan sitä tavattomalla uteliaisuudella. - -Minä katselin häntä yhtä suurella uteliaisuudella, koska paikalla -näin taiteilijan hänessä heräävän ja samalla entisen hienostuneen -naistuntijan ja naisten suosikin -- muinaisen "Léon l'Invincible'n". -Asettaen valokuvan vasemman, puolikuolleen käsiraukkansa hihaa -vastaan otti hän oikeallaan suurennuslasini ja puheli, milloin -likentäen sitä, milloin loitontaen sitä kuvasta: - --- Muutamia piirteitä lukuunottamatta ovat nämä kasvot Ary-Schefferin -tyyliin... Kyyneleet silmissä mahtaa hän olla ihana .. Muutamat -ihmiset eivät pidä enkelin ilmeestä naisen kasvoissa, mutta minusta -on voiton huippu, jos saa enkelin tulemaan alas naisen hahmoon... -Hyvin kaunis ja jalopiirteinen... "Enfin, tout ce qu'il y a de plus -beau au monde -- c'est la femme!" Nainen on sentään kauneinta mitä -maailmassa on. - -Siinä hän taasen siirsi suurennuslasia. Vihdoin hän virkkoi: - --- Kasvoihin nähden -- varsinkin kun näkee ne vain valokuvassa, -saattaa ihminen aina erehtyä, mutta minulla on hiukan kokemusta ja -minä luulisin tämän luonteen olevan hyvin lojaalisen. Siltä minusta -tuntuu... Tällaiset tyypit suojelevat sulkiensa puhtautta. Suokoon -Jumala sinulle onnea, poikani, sillä Anielkasi miellyttää minua -suuresti. Olen aina pelännyt, että menisit naimisiin vieraan kanssa --- tulkoon vaimoksesi Anielka! - -Lähestyin häntä, ja hän kiersi oikean käden kaulaani, painoi minua -vastaansa ja lisäsi: - --- Mitä antaisinkaan, kun saisin tällä tavalla syleillä miniääni! - -Riensin vakuuttamaan hänelle, että hänen toivomuksensa pian tulee -täyttymään. Suunnittelimme sitte miten minä pyytäisin tädin, Anielkan -ja hänen äitinsä Roomaan. Kirjeellisesti kosittuani voisin tehdä -tämän pyynnön, ja varmaan suostuisivat naiset tulemaan isän takia. -Niin ollen vietettäisiin häät Roomassa -- ja niin pian kuin suinkin. - -Tuuma miellytti isää suuresti, sillä vanhat, sairaat ihmiset -haluavat nähdä ympärillään elämää ja liikettä. Tiesin niinikään -Anielkan ihastuvan tästä asioiden käänteestä, oma intoni kasvoi -joka hetki. Viikon kuluessa voisi kaikki olla järjestettynä. -Tunnen, että tällainen tarmo ja päättäväisyys sotivat luontoani -vastaan, mutta tietoisuus siitä, että voin toimia, tuottaa minulle -suurta iloa. Mielikuvitukseni voimalla näen itseni jo näyttelemässä -Anielkalle Roomaa. Ainoastaan ne, jotka asuvat täällä, ymmärtävät -millä nautinnolla ihminen näyttää tämän kaupungin merkillisyyksiä -vieraallekin, saatikka sitte rakastetulleen! - -Keskustelumme keskeytyi sen kautta, että herra ja rouva Davis, -jotka joka päivä käyvät tervehtimässä isää, saapuivat. Herra on -alkuaan Englannin juutalaisia, rouva italialaista aatelia ja ottanut -miehensä rahojen takia. Davis itse on raunio, hän on kuluttanut -elämää kaksinkerroin yli voimiensa, jotka luonnostaankin olivat -heikot. Hän on kipeä, elää alituisen aivohalvauksen uhan alla, on -välinpitämätön koko maailmaan nähden -- sanalla sanoen: hän on niitä, -joita nähdään vesiparannuslaitoksissa. Rouva on todellinen Juno. -Hänen kulmakarvansa ovat kasvaneet yhteen, ja hänen vartalonsa on -kuin kreikkalaisten kuvapatsaiden. En pidä hänestä, sillä hän on kuin -Pisan torni: se pysyy alituiseen kallellaan eikä milloinkaan kaadu. -Vuosi sitte yritin liketä häntä ja hän mielitteli minua voimiensa -mukaan, mutta tuloksiin ei päästy kummaltakaan puolelta. Isä on -häneen harvinaisen mieltynyt, olenpa joskus luullut hänen rakastuneen -häneen. Joka tapauksessa taiteilija ja ajattelija hänessä ovat -joutuneet vangeiksi, sillä tämä nainen on todella hyvin kaunis ja -tavallista lahjakkaampi. He väittelevät loppumattomiin, isä on näille -väittelytilaisuuksille antanut nimen: "Causeries romaines", ja niiden -viehätysvoima häneen ei milloinkaan lopu, ehkä senkin takia, että -kiihoittavan elähyttävä keskustelu kauniin naisen kanssa on hänen -mielestään niin aito italialaista ja runollisten renesanssiaikojen -arvoista. Minä puolestani otan harvoin osaa keskusteluihin, sillä en -luota rouva Davisiin. Hänen todella harvinainen älynsä on tietääkseni -järjen eikä hengen älyä, en luule minkään liikuttavan häntä paitsi -hänen oman kauneutensa ja hänen oman mukavuutensa. Olenhan monasti -tavannut naisia, jotka ovat tehneet hyvinkin syvällisen vaikutuksen, -mutta jotka itse asiassa katselevat uskontoa, filosofiaa, taidetta, -kirjallisuutta -- kuten he katselevat pukusommittelujaan. Ajoittain -he pukeutuvat niihin, koska he arvelevat niiden kaunistavan heidän -kasvojaan. Varmaan rouva Davis juuri samalla tavalla tuontuostakin -sijoittaa kauneutensa eloisiin keskusteluihin, vanhaan Kreikkaan ja -Roomaan, Divina Commediaan, renesanssiin, kirkkoihin, Borghesien tai -Colonnien kokoelmiin tai muihin sellaisiin. Käsitän, että voimakkaat -henget voivat tehdä itsensä maailman keskipisteeksi, mutta kun -turhamainen nainen tekee sen, on se sekä itsekästä että naurettavaa -ja turhanaikaista. - -Olen monasti kysynyt itseltäni minkätähden rouva Davis kunnioittaa -isääni ystävyydellään, tai paremmin sanoen kiintymyksellään -- ja -luulen löytäneeni vastauksen. Mies, jolla on niin jalo ylimyksen -tai filosofin pää kuin isällä, ja jonka käytös siihen määrään -muistuttaa 18:tta vuosisataa, on hänelle jonkinlainen taide-esine, -tai se on vielä enemmän: se on siro ja nerokas peili, jossa rouva -Davis mielin määrin saattaa ihailla omaa älyään ja kauneuttaan. -Lisäksi on rouva Davis isälle kiitollinen siitä, että isä katselee -häntä arvostelematta ja että isä niin paljon pitää hänestä. Ehkäpä -hänen kiintymyksensä on kehittynyt tältä pohjalta, tai ehkäpä isä -on siirtynyt hänen tottumustensa piiriin. Lisäksi on rouva Davis -kiemailijattarien kirjoissa, ja hänen jokapäiväinen vierailunsa -isän luona julistaa maailmalle: "Eihän toki kukaan saattane väittää -minun haluavan valloittaa tuon seitsenkymmenvuotiaan sydäntä, ja -kuitenkin annan hänelle enemmän ystävyyttä kuin kenellekään muulle." -Vihdoin on rouva Davis tosin italialaista, aatelista alkuperää, mutta -herra Davis, suuresta omaisuudestaan huolimatta, vain herra Davis --- ja sentähden vahvistaa isän ystävyys heidän asemaansa suuressa -maailmassa. - -Joskus olen arvellut: enköhän vain minä lienekin syynä noihin -jokapäiväisiin vierailuihin? -- kuka sitä tietääkään! Missään -tapauksessa ei minun persoonani ja vielä vähemmin tunteeni vedä -puoleensa tuota naista. Mutta hän tietää, että katselen häntä -skeptikon silmällä, ja se ärsyttää häntä. Hyvin mahdollista, ettei -hän siedä minua, mutta hän soisi hyvin mielellään, että polvistuisin -hänen edessään. Miksen sitä tekisikin, sillä hän on kun onkin ihana -kappale ihmisrotua, tekisin sen yksin hänen yhteenkasvaneiden -kulmakarvojensa vuoksi ja olkapäittensä takia, joita itse Juno voisi -häneltä kadehtia -- mutta hinnasta, johon ei hän suostu. - -Heti Davisien saavuttua syventyi isä johonkin filosofiseen -keskusteluun, joka siirtyen asiasta toiseen päättyi inhimillisten -tunteiden erittelyyn. Rouva Davis teki muutamia harvinaisen sattuvia -huomautuksia. Museohuoneesta siirryimme puutarhaan ulkonevalle -parvekkeelle. Oli vasta maaliskuun kymmenes päivä, mutta kesä -jo täydessä ihanuudessaan. Tänä vuonna on kaikki niin aikaista. -Päivät ovat helteiset, magnoliapuut lumivalkeinaan kukkia. Yöt -ovat lämpimät kuin heinäkuussa. Kuinka toinen tämä maailma sentään -on kuin meidän Ploszowissamme! Hengitän keuhkojen täydeltä. Rouva -Davis tuolla parvekkeella täysikuun valossa oli todella tenhoava -kuin kreikkalainen unennäkö. Näin hänenkin elävän tuon kuvaamattoman -kauniin yön tenhon vallassa. Hänen äänensä kävi tavallista -lauhemmaksi ja hiljaisemmaksi. Mahdollisesti hän nytkin, tavalliseen -tapaansa, ajatteli vain itseään ja tunsi iloa vain omasta itsestään; -mahdollisesti hän pukeutui kuunvaloon, magnolioiden tuoksuun ja -äänettömyyteen aivan niinkuin pukeudutaan viittaan, huiviin j.n.e. -Mutta tuo vaatetus kaunisti häntä erinomaisesti. Jollei sydämeni -olisi ollut kiinni Anielkassa, olisin ehkä joutunut tuon kuvan -valtaan. Lisäksi hän puhui asioita, jotka eivät pälkähtäisi joka -naisen päähän. - -Noiden "Causeries romaines'in" kestäessä minulla muuten aina on se -tunne, ettemme me, isä, minä ja tuollainen rouva Davis, yleensä me -kaikki, jotka kuulumme eräänlaiseen meikäläiseen yhteiskuntaluokkaan, -elä todellista, oleellista elämää. Meidän jalkaimme alla tapahtuu -jotakin ja syntyy jotakin, siellä taistellaan olemassaolosta, -leipäpalasta, siellä eletään todellista elämää täynnä kihisevää -kiirettä, eläimellisiä tarpeita, ruokahalua, intohimoja, arkipäivän -ponnistusta -- elämää äärettömän karkeatekoista ja meluavaa, joka -pauhaten vyöryy eteenpäin kuin meri -- mutta me istuskelemme -näinikään ikuisesti joillakin parvekkeilla, puhelemme taiteesta, -kirjallisuudesta, rakkaudesta, naisesta, vieraina todelliselle -elämälle, jääden kauvas siitä ja pyyhkien viikon seitsemästä -päivästä pois kuusi arkea. Meidän mielitekomme, hermomme ja sielumme -ovat rakennetut sunnuntaita varten. Me lekottelemme lauhassa -diletanttisuudessamme kuin lämpimässä kylvyssä ja elämme puoleksi -valveilla, puoleksi unessa. Hiljalleen kaluten perittyä tavaraamme ja -perittyä jänne- ja hermovoimavarastoamme kadotamme askel askeleelta -pohjan jalkaimme alta. Me olemme kuten untuvapäärmeiset siemenet, -joita tuuli kantaa. Tuskin olemme asettuneet maahan, niin todellinen -elämä puhaltaa meidät menemään -- ja me menemme -- sillä meillä ei -ole voimia tehdä vastarintaa. - -Näitä ajatellessa taistelee minussa tuhansia ristiriitaisia -mietteitä. Me pidämme itseämme sivistyksen kukintana, sen ylimpänä -huippuna, mutta me olemme kadottaneet uskon itseemme. Ainoastaan -typerimmät meistä uskovat vielä olemassaolomme oikeutukseen. Me -etsimme vaistomaisesti elämästä sen aurinkoisempia puolia, nautintoa -ja onnea, mutta me emme itse asiassa usko onneenkaan. Tosin meidän -pessimismimme on ohimenevä ja kevyt kuten havannasikaariemme -sauhu, mutta se sulkee joka tapauksessa katseeltamme kaukaisemman -taivaanrannan. Ja tämän savun verhossa luomme me itsellemme oman, -erikoisen maailman, joka on irrallaan kaikkeudesta ja muodostaa -suljetun -- hiukan tyhjän ja unisen kokonaisuuden. - -Jos olisikin kysymys vain ylimystöstä, niinsanotusta hengen tai -rahan aristokratiasta, niin ei ilmiö olisi aivan vakavaa laatua. -Mutta tuohon irralliseen maailmaan kuuluvat meillä miltei kaikki -korkeammasta sivistyksestä osallisiksi päässeet ihmiset, miltei koko -tieteen, kirjallisuuden ja taiteen väki. Jotakin on tapahtunut, joka -estää sivistystä sekaantumasta elämän ytimeen ja vaikuttaa niin, -että se eroaa ja irtaantuu siitä ja muodostaa omia kehiä. Tästä taas -on seurauksena, että se eristettynä surkastuu eikä pääse vuotamaan -niiden miljoonien ihmisten hyväksi, jotka matavat jalkaimme juuressa. - -En puhu näistä asioista reformaattorina, sillä reformaattorin toimeen -ei minulla ole voimia. Ja mitä nämä asiat oikeastaan kuuluvatkaan -minuun? Kaikki käy kuten täytyy käydä! Hetkittäin minut kuitenkin -valtaa puoleksi selvä, puoleksi hämärä tunne äärettömästä vaarasta, -joka uhkaa sivistystämme. Aalto, joka huuhtoo meidän aikamme maan -pinnalta, vie mennessään enemmän kuin se, joka vei mennessään -puuteroitujen peruukkien ja rintaröyhelöiden maailman. Tosin -niidenkin ihmisten mielestä, jotka silloin hävisivät, tuntui siltä -kuin koko sivistys olisi hävinnyt heidän mukanaan. - -Oli miten olikaan, niin on suloista istua lämpimässä kuutamoyössä -parvekkeella, hiljaisella äänellä puhelemassa taiteesta, -kirjallisuudesta, rakkaudesta ja naisesta; suloista on kuunvalon -hopeaisessa hohteessa katsella kasvoja sellaisia kuin rouva Davisin. - - -Maaliskuun 10 p:nä. - -Sitä myöten kuin vuoret, kalliot ja tornit etenevät meistä, peittyvät -ne sinertävään sumuun. Olen huomannut, että on olemassa jotakin -psyykillistäkin sumua, joka peittää meiltä etäiset henkilöt. -Kuolema ei ole muuta kuin etenemistä, mutta niin ääretöntä, -että rakkaimmatkin olennot, painuneina sen helmaan, hälvenevät -siintävyyteen ja käyvät ainoastaan kalliiksi varjoiksi. Sen käsitti -kreikkalainen henki kansoittaessaan Elysiumin kentät varjojen -joukoilla. En kuitenkaan tahdo jatkaa näitä surullisia vertailuja. -Onhan tarkoitukseni kirjoittaa Anielkasta. Tiedän varmasti, ettei -tunteeni häneen ole vähentynyt, mutta kuitenkin on hän tajunnassani -kaukaisempana ja vähemmin todellisena kuin hän oli Ploszowissa. En -saa häntä välittömästi ajatuksiini. Kun vertaan nykyistä tunnettani -siihen, mikä minussa eli Ploszowissa, on hän käynyt minulle enemmän -rakkaaksi hengeksi kuin halajamakseni naiseksi. Onko se parempi vaiko -pahempi? Toiselta puolen parempi, sillä halajamanani naisena voisi -olla vaikkapa rouva Daviskin; toiselta puolen: kuka tietää, vaikka -siitäkin syystä en ole kirjoittanut Anielkalle? Epäilemättä rouva -Davisin profiili, joka nyt kummittelee silmissäni, tulee häviämään -ohimenevien ja merkityksettömien vaikutelmien joukkoon. Kun muuten -vertaan toisiinsa noita kahta naista, vallitsee kiintymyksessäni -tuohon tyttöön omituinen liikuttavuus ja kuitenkin heitin hänet -epävarmuuteen ja katkeraan odotukseen. Tänään kirjoitti isä tädille -rauhoittaakseen häntä terveytensä tilasta, minä liitin mukaan -muutamia sanoja, joissa töin tuskin pakoitin itseni lähettämään -terveisiä Anielkalle ja hänen äidilleen. Enhän tosin tuollaisessa -jälkikirjoituksessa voinut sanoa paljoa, mutta olisinhan voinut -ilmoittaa pian kirjoittavani ja kirjoittavani pitkältä. Sellainen -tieto olisi ollut palsamia Anielkalle ja molemmille vanhuksille. -Mutta en tehnyt sitäkään, sillä en voinut. Tänään on minulla taas -pakoveden päivä. Elämisen halu ja luottamus tulevaisuuteen ovat -paenneet äärimmäiseen kaukaisuuteen, niin etäälle, ettei niitä näy -eikä kuulu, näkyy vain kuiva, hiekkainen veden pohja. En pääse -siitäkään ajatuksesta, että minulla on oikeus mennä naimisiin -Anielkan kanssa ainoastaan siinä tapauksessa, että olen vakuutettu -liittomme tuottavan molemminpuolista onnea. En liioin saata esittää -asiaa Anielkalle muuta kuin tällä tavalla. Muuten valehtelisin ja -pettäisin häntä, ja vihkiminen sitoisi kätemme. Sillä tätä uskoa ei -ole minussa itsessäni -- päinvastoin epäilen elämää ja se on minulle -vastenmielinen. - -Hänen on paha olla tässä odotuksessa ja epävarmuudessa, mutta vielä -pahempi on minun -- ja sitä pahempi, jota enemmän häntä rakastan. - -Rouva Davis, jolle kerran kuutamokeskustelumme aikana toistin -rakkauden kaikkivaltiudesta miltei samoja asioita, joita aikaisemmin -olen kirjoittanut tähän päiväkirjaan, kutsui minua Anakreoniksi, -käski minun kietoa pääni ympärille villiviinin köynnöksiä ja kysyi -sitte vakavammin: - --- Mutta jos niin on, niin minkätähden näyttelette pessimistiä? Uskon -sellaiseen jumalaan täytyy tehdä ihminen onnelliseksi. - -Minkätähden? - -En vastannut, mutta itse tiedän hyvin, minkätähden. Rakkaus voittaa -kuolemankin, mutta pelastaa häviöstä ainoastaan suvun. Mutta mitä -minä siitä hyödyn, että suku pelastuu, jos minä, yksilö, joka -tuntee rakkautta, olen tuomittu leppymättömään ja ehdottomaan -häviöön? Eikö paremmin voi pitää mitä raffineeratuimpana julmuutena -järjestystä, joka määrää tunteen, mahdollisen ainoastaan yksilön -tuntea, yksinomaan palvelemaan ja hyödyttämään sukua. Tuntea -kuolemattoman voiman värisevän itsessään ja olla kuoleman oma -- -onhan se onnettomuuden huippu. Todellisuudessa ei ole olemassa -muuta kuin yksilö, suku on yleinen käsite ja yksilöön verraten -täydellinen nirvana. Ymmärrän, että ihminen voi rakastaa poikaansa, -lapsenlastaan ja lapsenlapsenlastaan, nimittäin siis juuri häviöön -määrättyä yksilöä, mutta tuntea kiintymystä sukuunsa voi ainoastaan -hyvin vilpillinen tai hyvin typerä rikkiviisas. Ymmärrän nyt, että -Empedokleen jälkeen täytyi vuosisatojen perästä tulla Schopenhauerin -ja Hartmannin. - -Aivoni ovat yhtä arat kuin työmiehen selkä, joka on kantanut taakkoja -yli voimainsa. Mutta työmies ansaitsee toki raataessaan leipäänsä ja -lepoaan. - -Mieleeni muistuvat yhtämittaa Sniatynskin sanat: "Älä vaan -filosofoi sirpaleiksi tyttöä, kuten olet filosofoinut lahjasi ja -kolmekymmentäviisi vuotta elämästäsi." Minä tiedän, ettei se johda -mihinkään, että se on paha -- mutta minä en voi olla ajattelematta. - - -Maaliskuun 13 p:nä. - -Isä kuoli tänä aamuna. Hän oli sairaana ainoastaan muutamia -tunteja... .................................... - - -Maaliskuun 22 p:nä Pegli, Villa Laura. - -Kuolema on kuilu, joka, vaikka me tiedämme, että meidänkin on -astuminen siihen, täyttää meidän sielumme kauhulla, tuskalla ja -epätoivolla, joka kerta kun joku rakkaistamme ottaa tämän askeleen, -jättäen meidät partaalle. Kaikki järkeileminen lakkaa tuon partaan -ääressä, ja ihminen vain huutaa pelastusta, jota ei voi kuulua -mistään päin. Ainoana pelastuksena, ainoana lohdutuksena saattaisi -olla usko, mutta jolla ei ole tätä kynttilää, se saattaa suorastaan -tulla hulluksi ajatellessaan ikuista yötä. Kymmenen kertaa päivässä -minusta tuntuu, ettei ole mahdollista, että olisi liian kauheaa, -jos kaikki päättyisi kuolemaan. Ja kymmenen kertaa päivässä minusta -kuitenkin tuntuu, että niin on. - - -Maaliskuun 23 p:nä. - -Tullessani Ploszowista tapasin isän niin hyvissä voimissa, ettei -mieleenikään johtunut lopun olevan niin likellä. Ja mitä kummia -sokkeloita ihmisluonnossa onkaan! Jumala tietää, että tavatessani -hänet terveenä, vilpittömästi ja sydämestäni iloitsin, ja kuitenkin --- koska matkalla olin kuvitellut, että hän luultavasti kuolee, koska -jo olin nähnyt hänet kynttilöiden ympäröimänä ja itseni polvillani -hänen arkkunsa ääressä -- pahoittelin jollakin lailla, että olin -surrut turhaan. Tuskallista on minun nyt muistella tätä. Omatunto -ikäänkuin soimaa. - -Miten syvästi onneton onkaan ihminen, joka on kadottanut sydämensä ja -sielunsa yksinkertaisuuden! Katkerana ja soimaavana elää mielessäni -muisto siitäkin, että isäni kuolinvuoteen ääressä seisoin kahtena -ihmisenä: toinen oli poika, jonka sydäntä särki ja joka puri nyrkkiä -tukahuttaakseen itkuaan; toinen oli vanha viisas, joka tarkkasi -kuoleman psykologiaa. Olen ehdottomasti onneton, sillä luontoni on -onneton. - -Isä kuoli täydellisesti tajuissaan. Lauvantai-iltana hänen tilansa -jonkun verran huononi. Lähetin noutamaan lääkäriä, jotta hän kaikkien -tapausten varalta olisi saapuvilla. Hän määräsi jotakin lääkettä, -ja isä rupesi heti kinastelemaan hänen kanssaan väittäen, että -lääke vain jouduttaisi kohtauksen puhkeamista. Lääkäri rauhoitti -minua. Tosinhan ei milloinkaan voi olla varma, ettei halvauskohtaus -saattaisi milloin hyvänsä uusiintua potilaalla, jolla se kerran on -ollut, mutta hän ei luule vaaran tässä tapauksessa olevan likellä. -Päinvastoin hän arvelee isän voivan elää vielä muutamia kymmeniä -vuosia. Noista muutamista kymmenistä vuodistahan puhui isällekin, -ja isä heilautti kättään ja sanoi: "Saadaanpa nähdä." Koska hänen -kuitenkin koko ikänsä oli ollut tapana riidellä lääkärien kanssa -ja väittää, ettei lääkkeistä ole mihinkään, en kiinnittänyt siihen -huomiota. Kello kymmenen tienoissa, kun joimme teetä, kohotti hän -itseään äkkiä ja huusi: - --- Leon! tule pian tänne!... - -Neljännestuntia myöhemmin makasi hän vuoteessa, ja tunnin perästä -alkoi kuolinkamppailu. - - -Maaliskuun 24 p:nä. - -Huomasin, että ihminen viime hetkeensä asti säilyttää kaikki -luonteensa erikoisuudet, jopa omituisuudetkin. Kesken sitä -juhlallista vakavuutta, jonka kuoleman läheisyys tuo mukanaan, -liikkui isässä vielä jonkinlainen tyytyväinen itserakkaus sen -johdosta, että lääkäri oli erehtynyt eikä hän, ja että hänen -epäluottamuksensa lääkkeeseen oli osoittautunut oikeutetuksi. -Huomasin tämän siitä, mitä hän puhui viime hetkinään, jotapaitsi luin -hänen kasvoistaan mitä hän ajatteli. Hänen kasvonsa olivat täynnä -hetken vakavuutta, niissä kuvastui uteliaisuus tietämään mimmoinen -tuleva elämä on; ei epäilyksen varjoakaan siitä, että tätä elämää -mahdollisesti ei olisi -- sensijaan hiukan levottomuutta, otetaanko -siellä hyvin vastaan, ja samalla itsetiedoton, naivinen varmuus -siitä, että kyllä hänet sentään otetaan vastaan toisella tavalla kuin -joku kuka tahansa. Minä en tule kuolemaan sillä tavalla, sillä minun -elämäni perusviivat eivät tule ulottumaan kuoleman hetkeen asti. -Isäni erosi elämästä todellisen kristityn uskolla ja nöyryydellä. -Sinä hetkenä, jolloin hän nautti herranehtoollisen, oli hän niin -kunnianarvoisa ja suorastaan pyhä, että hänen kuvansa ikiajoiksi -painui mieleeni. - -Miten pieni ja kurja onkaan minun skeptillisyyteni verrattuna siihen -tavattomaan voimaan, joka rakkauttakin mahtavampana voitollisesti -katsoo kuolemaa silmiin, ja lisäksi hetkenä, jolloin kuolema -sammuttaa elämän. Ehtoollisen ja viimeisen voiteluksen jälkeen rupesi -isää värisyttämään. Hän tarttui kovasti, aivan suonenvedontapaisesti -käteeni eikä päästänyt sitä. Tuntui siltä kuin hän vielä kerran olisi -tahtonut käydä kiinni elämään. Mutta hän ei tehnyt sitä pelosta eikä -epätoivoissaan, sillä hän ei pelännyt vähimmässäkään määrin. Hetken -perästä huomasin, että hänen silmänsä, jotka yhäti katselivat minuun, -käyvät liikkumattomiksi ja sameiksi ja että hiki nousee otsalle; -kasvot kalpenivat kalpenemistaan; muutaman kerran avasi hän suutaan -ikäänkuin saadakseen ilmaa -- ja viimeisen kerran syvältä vedettyään -henkeään hän sammui. - -En ollut läsnä kun ruumis palsamoitiin -- minulla ei ollut voimaa -siihen, mutta palsamoimisen jälkeen en väistynyt hetkeksikään, koska -en tahtonut, että ruumista arkkuun laskettaessa käsiteltäisiin -kuin jotakin kappaletta. Kuinka kammottavat ovatkaan kaikki nuo -hautausneuvot: katafalkit, kynttilät, munkit verhottuine kasvoineen, -veisuu! Vielä tällä hetkellä soi korvissani: "Anima ejus" ja -"Requiem aeternam". Tästä kaikesta henkii todella vastaan kolkko, -kauhea kuolema! Saatoimme ruumiin Santa Maria Maggioreen, ja siellä -näin viimeisen kerran nuo rakkaat, jalot kasvot. Campo Santo on jo -kuin mikäkin vihreä saari. Kevät on tänä vuonna hyvin varhainen. -Puut kukkivat, ja aurinko valaa kultiaan hautojen valkeille -marmorikiville. Miten sydäntäsärkevän surullista onkaan yhtaikaa -nähdä tuota vihantaa, heräävää elämää -- ja hautajaisia. Suuret -ihmisjoukot suuntasivat kulkunsa hautausmaata kohti, sillä isä oli -Roomassa yhtä tunnettu anteliaisuudestaan kuin täti on Varsovassa. -Minua kuitenkin kiusasi tuo puheleva ihmisjoukko, jonka kasvoista -loisti elämänhalu ja keväinen uudistus. Joukot -- varsinkin Italiassa --- valmistavat itselleen aina kaikesta näytelmiä, ja tällä kertaa -eivät ne suinkaan olleet lähteneet liikkeelle yksin myötätunnon -käskystä, vaan lisäksi uteliaisuudesta, saadakseen nähdä komeat -hautajaiset. Ihmisen itsekkyydellä ei ole rajoja, ja minä uskon -varmasti, että siveelliset ja kaikin puolin kunnollisetkin ihmiset -saattaessaan hautaan kanssaihmistä, siinä hautaussaatossa kulkiessaan -itsetiedottomasti iloitsevat siitä, että kuolema on kohdannut jotakin -toista ja ettei heitä haudata. - -Täti saapui sähkösanomani kutsumana. Mutta häneen, joka -järkkymättömän uskonsa kannalta katsoo kuolemaa vain olotilan -muutokseksi, vaikutti meitä kohdannut isku paljoa rauhallisemmin -kuin minuun. Tosin hän veljensä arkun ääressä vuodatti vilpittömiä -kyyneliä, mutta hänen valoisa mielensä ei mennyt. Sitte hän -keskusteli kanssani hyvin herttaisesti ja sydämellisesti. Käänsin -kuitenkin hänen puheensa toisin päin kuin hän tarkoitti, jota nyt -kadun. Hän ei sanallakaan maininnut Anielkaa, puhui vain tulevasta -yksinäisyydestäni ja kehoitteli minua vihdoin tulemaan Ploszowiin, -vakuuttaen, että orpouteni siellä tulee tuntumaan vähimmin raskaalta, -koska siellä tapaan lämpimiä sydämiä, ennen kaikkea hänen vanhan -sydämensä, joka ei rakasta ketään muuta maan päällä kuten minua. -Minä ymmärsin tämän tarkoittavan vain naimapuuhan edistämistä, ja -isän likeiseen kuolemaan nähden tuntui se minusta vastenmieliseltä -ja suorastaan suututti minua. Ei minusta nyt ole elämään, ei -liehittelijäksi eikä kosijaksi, kun kuoleman varjo vielä lepää -ylläni. Mielikuohuissani kieltäydyin jyrkästi, jopa raa'asti. Sanoin -tädille lähteväni matkalle, luultavasti Korfuhun, sitte palaan -pariksi viikoksi Roomaan järjestämään asioita ja tulen vasta sitte -Ploszowiin. - -Hän lakkasi paikalla kehoittamasta. Jakaen suruni kohteli hän minua -hellemmin kuin milloinkaan. Kolme päivää hautajaisten jälkeen hän -läksi. En matkustanut Korfuhun, vaan Davisit veivät minut huvilaansa -Pegliin, jossa nyt olen ollut muutamia päiviä. Onko rouva Davis -vilpitön vai teeskenteleekö -- sitä en tiedä enkä edes tahdo -tiedustella; tiedän vain, ettei yksikään sisar ikinä voisi osoittaa -minulle suurempaa myötätuntoa ja osanottavaisuutta. Skeptillisyyden -myrkyttämä luontoni on alituisesti valmis epäilemään kaikkia, mutta -jos nyt tulen huomaamaan erehtyneeni, niin tähän naiseen nähden -todella tulen tuntemaan syyllisyyttä, sillä hänen hyvyytensä minua -kohtaan menee todella yli tavallisten rajojen. - - -Maaliskuun 26 p:nä. - -Ikkunani aukeavat Välimerelle, joka todella on niin uskomattoman -sininen ja ääriltään vieläkin sinisempi, joten näyttää siltä kuin se -olisi päärmätty ikäänkuin tummemmilla vöillä. Huvilan luona liikkuu -vilkas, kokoonrypytetty aalto kuin mikäkin elävä näkinkengänkuori, -kauvempana lepää vesi sileänä ja tyynenä ja ikäänkuin oman -sinensä rauhoittamana. Siellä täällä välähtelee kalastajaveneiden -latinalaisia purjeita. Kerran päivässä kulkee höyrylaiva Marseillesta -Genovaan, kuljettaen perässään tuuheaa savutöyhtöä, joka jää mustaksi -pilveksi meren päälle, kunnes hiljalleen hajoaa. Rauha täällä on -ääretön. Ajatus hajoaa tuon savun lailla kahden sinen välille ja -ihminen viettää jonkinlaista onnellista, vegetatiivista elämää. -Eilen olin kovin uuvuksissa, mutta tänään hengitän täysin rinnoin -raikasta merituulta, joka laskee viileitä suolahiutaleita huulilleni. -Sanottakoon mitä tahansa, niin on tämä Riviera kuitenkin Luojan -mestaritöitä. Kuvittelen mimmoista nyt mahtaa olla Ploszowissa: -lokaista, pimeää, äkkimuutoksia kylmästä lämpimään, toisena hetkenä -lumiräntää lentävistä pilvistä, toisena lyhyitä auringonvälähdyksiä. -Täällä on taivas kirkas, hymyilevä; merituuli, joka tälläkin -hetkellä viilentää otsaani, tuntuu suorastaan suutelevan minua. -Resedan, heliotroopin ja ruusujen lemu nousee läpi avonaisten -ikkunoiden puutarhan lavoista kuin vihkisavuastiasta. Lumottu -maa, missä sitruunapuu kukkii, ja voipa sanoa: lumottu linnakin, -sillä kaikki mitä Davisin miljoonat ja rouva Davisin maku yhdessä -ovat voineet keksiä, on koottu tähän huvilaan. Ympärilläni on -taiteen mestariteoksia: maalauksia, kuvapatsaita, verrattomia -keramiikkiesineitä, Benvenuton kultasepäntöitä. Silmä juopuu -luonnosta ja silmä juopuu taiteesta, eikä katse lopulta tiedä mihin -laskeutua lepäämään, kunnes keksii sen ihanan naisen, kaikkien näiden -aarteiden herrattaren, jonka ainoana uskontona on kauneus. - - -Maaliskuun 29 p:nä. - -En huoli edes joka päivä kirjoittaa. Luemme yhdessä Divina Commediaa, -eli oikeastaan sen viime osaa. "Helvetin" plastiikka, niin täynnänsä -juhlallista kauhua, ei vielä milloinkaan ole vaikuttanut minuun -niin voimakkaasti kuin nyt. Paraikaa sukellan siihen valoisaan -sumuun, joka, vieläkin valoisampien henkien kansoittamana, täyttää -Danten "Taivaan". Silloin tällöin olen valoisten säteiden keskellä -näkevinäni tuttuja, rakkaita piirteitä, ja todella suloinen kaipaus -täyttää mieleni. Vasta nyt ymmärrän täydelleen Danten taivaan -ihanuuden. Ihmishenki ei kuitenkaan koskaan ole levittänyt siipiään -niin laajalle, syleillyt sellaista äärettömyyttä ja lainannut -sellaista pääomaa ikuisuudelta kuin tässä kuolemattomassa ja suuressa -runoelmassa. Tänään ja eilen luimme veneessä. Kuljemme tavallisesti -hyvin kauvas. Jos on täydelleen tyyntä, otan alas purjeet, ja me -luemme, aaltojen kantaessa venettä, tai oikeammin sanoen hän lukee, -ja minä vain kuuntelen. Eilen auringon laskettua valautui punainen -hohde yli koko taivaan; hän istui vastapäätä minua ja luki ikäänkuin -haltioituneena, silloin tällöin kohottaen katsettaan, johon iltarusko -kuvastui. Mailleen menneen auringon loimutessa, edessäni ihana -nainen, korvissani Danten säkeet tuli minulle vaikutus, etten enään -elä maista elämää. - - -Maaliskuun 30 p:nä. - -Ajoittain ikävä, joka jo tuntui haihtuneen, herää minussa uudella -voimalla. Silloin minussa nousee halu paeta täältä. - - -Maaliskuun 30 p:nä. Villa Laurassa. - -Olen tänään paljon ajatellut Anielkaa. Minusta tuntuu siltä kuin -maat ja meret olisivat meitä eroittamassa. Ploszow on mielestäni -jossakin hyperborealaisten seutujen takana, maailman äärissä. Tämä -johtuu tietysti asiain tilasta. Anielka tietenkään ei ole loitonnut -minusta, vaan minä olen loittonemistani loitonnut kaikesta tuosta -ploszowilaisesta, joka ennen täytti mieleni ja sydämeni hänellä. Niin -pitkälle ei tule menemään, että tunteeni kokonaan sammuisi. Mutta -kun sitä nyt erittelen, huomaan kuitenkin, että se on kadottanut -aktiivisen luonteensa. Muutama viikko sitte oli rakkauteni täynnä -halajamista; nyt en halaja mitään. Isän kuolema hajoitti kokoontuneen -tunteeni. Sama tapahtuisi, jos esimerkiksi kirjoittaessani jotakin -kaunokirjallista teosta ulkonainen epäsuotuisa tapaus riistäisi -minut siitä erilleen. Mutta ei siinä kyllä! Joku aika sitte olivat -kaikki henkiset kykyni vedetyt piukalle kuin jänteet jousessa, -mutta nyt ne kohtalokkaiden kärsimysten, tämän taivaansinen, tämän -uneen keinuttavan meren vaikutuksesta ovat herpoutuneet. Elän, -kuten sanoin, kasvin elämää. Lepään kuten lepää loppuun väsynyt -mies, ja minua vangitsee unisuus, ikäänkuin kaiken aikaa makaisin -kuumassa kylvyssä. En milloinkaan ole tuntenut sellaista täydellistä -kykenemättömyyttä mihinkään toimenpiteeseen, ja jo pelkkä yrittämisen -ajatus on minulle vastenmielinen. Jos tekisin itselleni vaalilauseen, -kuuluisi se: "Älkää herättäkö minua." - -Mitä seuraa, miten tulen heräämään -- sitä en tiedä. Minun on -tällä haavaa hyvä olla, vaikka olenkin alakuloinen. Sentähden en -tahdokaan herätä enkä tunne uneliaisuudestani omantunnonvaivoja. -Minun on itsenikin vaikea käsittää miten kaukana elän tuosta -Ploszowista, johon Anielkan kautta tunsin olevani niin sidottu. -Sidottu? -- millä lailla? millä perustuksella? -- mitä meidän -välillämme oli tapahtunut? Olin nopeasti -- vaikka tosin en -ajattelemattomasti -- koskettanut huulillani hänen otsaansa. Tuollaisen -kosketuksen saattaa aivan hyvin niin likeisten omaisten kesken viedä -sukulaisuuden laskuun. Naurettavia epäilyksiä. Enkö useammin kuin -yhden kerran ole sellaisilla siteillä solminut suhteita, joiden -särkeminen ei ole tuottanut minulle vähintäkään omantunnon vaivaa? -Jollen olisi hänen sukulaisensa, niin en puhuisikaan. Tosin hän -silloin käsitti asian toisin -- ja minä, joka en milloinkaan petä -itseäni, tunnustan niinikään käsittäneeni asian toisin, mutta... -Ja entä jos niin onkin, entä jos omaantuntooni jääkin tuo pilkku? -Vähänkös tässä maailmassa joka hetki tapahtuu asioita, joiden -rinnalla Anielkaa kohtaan tekemäni vääryys on pelkkää lasten leikkiä! -Omatunto voisi antautua hautomaan tuollaista rikosta ainoastaan -siinä tapauksessa, että sillä todella olisi yllin kyllin aikaa -eikä mitään parempaa tekemistä. Tällaiset pikkuasiat ovat suuriin -asioihin samassa suhteessa kuin meidän laiskottelevat keskustelumme -terasseilla elämän raskaaseen todellisuuteen. - -Itse asiassa en todellakaan näe miten tulee käymään. Tällä hetkellä -tahdon ainoastaan rauhaa ja haluan olla mitään ajattelematta. -"Älkää herättäkö minua!" Tänään päivällistä syödessä oli puhe, että -huhtikuun puolivälissä, kun kuuma aika alkaa, jättäisimme Peglin ja -lähtisimme Sveitsiin. Sekin peloittaa minua. Näyttää siltä, kuin -rouva Davisin täytyisi toimittaa mies-raukkansa johonkin laitokseen. -Hänessä on suorastaan mielipuolisuuden oireita. Päiväkaudet hän -vaikenee ja tuijottaa lattiaan, ajoittain hän taas alituiseen -tarkastaa kynsiään, jotka hän pelkää kadottavansa. Hurjan elämän ja -morfiinin seurauksia. - -Lopetan, koska lähenee vesillelähtömme hetki. - - -Huhtikuun 2 p:nä. - -Eilen oli myrsky. Etelätuuli ajoi edellään pilviä kuin hevoslaumaa. -Milloin se kävi niihin käsiksi ja repi niitä, ajoi kokoon ja hajoitti -pitkin taivasta, milloin se otti ne irralleen ja paiskasi koko -voimallaan mereen, joka silmänräpäyksessä musteni kuin vihastuvan -ihmisen kasvot ja nyt vuorostaan alkoi heitellä ilmaan vaahtoa. -Siinä kävi sota kahden hurjapään välillä, jotka hyökätessään -toistensa kimppuun vuorotellen jyristivät ukkosta ja väläyttelivät -salamoja. Tätä tosin kesti vain lyhyen ajan. Emme kuitenkaan -lähteneet tavanmukaiselle retkellemme, meri oli liian levoton. -Katselimme sensijaan myrskyä lasiverannalta -- ja katselimme myöskin -toisiamme. Turhaa on enään koettaa salata asiaa. Meidän välillämme -on käynnissä jotakin, jokin alkaa kehittyä. Kumpikaan meistä ei ole -lausunut sanaakaan ulkopuolelle ystävyyden tavallisten rajojen, -kumpikaan ei ole tunnustanut mitään. Ja kuitenkin: kun puhumme, -tunnemme että sanat ovat vain toisen sisällön arvoitusta. Samaa -tunnemme kun olemme merellä, kun luemme yhdessä, kun kuuntelen -hänen soittoaan. Kaikki tämä toimintamme on kuin valheellista -ulkokuorta, jonka alla piilee ja vaanii salaperäinen sisältö, -sisältö, joka liikkuu naamio silmillä, mutta aina läsnäolevana ja -seuraten meitä kuin varjo. Kumpikaan meistä ei vielä tahdo mainita -sitä nimeltä -- mutta me tunnemme alituisesti sen läsnäolon. Tämä -asiantila uudistuu luultavasti aina, kun mies ja nainen alkavat vetää -toisiaan puoleensa. Milloin tämä on alkanut tapahtua meissä, sitä en -varmuudella voi sanoa. Tunnustan kuitenkin, että aivan odottamatta se -ei ole tapahtunut. - -Noudatin Davisien kutsua, koska rouva oli isäni ystävätär ja hänen -kuolemansa jälkeen osoitti minulle enemmän myötätuntoa kuin kukaan -Roomassa. Se tieto minulla kuitenkin on ja senverran olen itsestäni -selvillä, että heti tänne tultuani, kesken vereksen surunikin tunsin, -että suhde minun ja tuon naisen välillä jotenkin tulee muuttumaan. -Olin raivoissani itselleni siitä, että heti isäni kuoleman jälkeen -tuollainen ajatus saattoi saada sijaa mielessäni. Mutta niin oli. -Nyt vain toteutuvat aavistukseni. Mainitessani, että muuttunut -suhteemme esiintyy naamio silmillä, tarkoitin ainoastaan, etten tiedä -milloin naamio riisutaan ja millä tavalla -- mutta sen, mikä asiassa -on oleellista, aavistan ja aavistusteni taikavoimat pitävät minua -kahleissaan. Olisin lapsellinen, jos luulisin rouva Davisin tietävän -vähemmin kuin minä. Luultavasti hän tietää enemmän. Luultavasti hän -johtaa koko tätä muutosta, ja kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu hänen -tahdostaan ja hänen kylmän harkintansa mukaan. Metsästävä Diana -levittää verkkoa otuksen päälle! Mutta mitä haittaa minulla siitä on? -Mitä minulla on kadottamista? Kuten jokainen miehevä mies olen niitä -turvattuja otuksia, jotka sallivat ajaa itseään vain jotta soveliaan -hetken tullen saisivat karata metsästäjän kimppuun. Sellaisissa -tapauksissa on meillä jokaisella yllin kyllin tarmoa. Niissä -otteluissa kääntyy voitto aina meidän puolellemme, siitä on luonto -pitänyt huolta. Tiedän hyvästi, ettei rouva Davis rakasta minua, -kuten en minäkään rakasta häntä. Meidän vaikutuksemme toisiimme -on parhaimmassa tapauksessa kahden pakanallisen, taiteellisen ja -aistillisen luonteen vetovoimaa. Rouvan puolelta on itserakkauskin -mukana pelissä, mutta sitä pahempi hänelle, sillä tässä pelissä voi -unohtua menemään mihin tämä rakkaus vie. - -Minä en mene liian pitkälle. Minun tunteissani häntä kohtaan ei -ole vähintäkään kiintymystä tai hellyyttä, minua viehättää yksin -taideteos, ja tässä tapauksessa, koska ihmeellinen taideteos on elävä -nainen, puhuu tietysti myöskin miehen vietti. Isä sanoi joskus, että -voittomme huippu on, jos saamme naisen muuttumaan enkeliksi. Minä -arvelen, ettei miehen voitto jää huonommaksi, jos hän saa tuntea -firenzeläisen Venuksen lämpimät käsivarret kaulassaan. - -Tämä nainen on sanalla sanoen täydellisin kaikesta, mitä hienostunein -ja hekumallisin mielikuvitus voi ajatella. Hän on Phryne. Saattaa -todella joutua aivan pyörälle päästään, kun näkee hänet esimerkiksi -amatsonin kireässä puvussa, jolloin ruumiinmuodot tulevat näkyviin -kuten veistokuvassa. Veneessä, lukiessaan Dantea, on hän kuin Sibylla --- ja tietysti silloin herää Neron pyhyyttä solvaava intohimo! -Hän on niin kaunis, että hänen kauneudessaan on miltei jotakin -pahaa-ennustavaa. Meidän päiviemme naisesta ei hänessä ole muuta kuin -yhteenkasvaneet, mustat kulmakarvat, mutta sitä enemmän hän ärsyttää. -Hänen on tapana pannessaan järjestykseen hiuksiaan, nostaa molemmat -kätensä niskaan. Kun silloin käsivarret kohoavat, koko ruumis oikenee -ja povi laajenee, vaaditaan todella tahdonlujuutta, jotta et tempaisi -häntä syliisi, nostaisi käsivarsillesi ja kantaisi kauvas pois -ihmisten ilmoilta. - -Jokaisessa meistä piilee satyri. Minä puolestani olen, kuten jo -sanoin, poikkeuksellisen herkkä -- kun siis ajattelen, että minun ja -tuon elävän Juno-kuvan välillä on syntymäisillään suhde, että jokin -voima armottomasti ajaa meitä toistemme puoleen, tunnen, että päätäni -pyörryttää, ja kysyn itseltäni: voinko minä elämässäni saada kokea -mitään ihanampaa? - - -Huhtikuun 3 p:nä. - -Hän osoittaa minulle kaikkea myötätuntoa ja huolenpitoa, mitä -nainen voi osoittaa toverille, jota on kohdannut kova isku. Mutta, -kumma kyllä, vaikuttaa hänen hyvyytensä minuun kuin kuun valo: se -loistaa, muttei lämmitä. Se on muodoltaan mitä täydellisin, mutta -siitä puuttuu henkeä. Se toimii päätösten mukaan eikä välittömästi. -Skeptikko puhuu minussa taasen, mutta en minä ikinä humallu sillä -tavalla, että humalapäissäni kadottaisin edes sivultakatselijan -kyvyn. Jos tuo jumalatar olisi hyvä, niin hän olisi hyvä kaikille. -Mutta esimerkiksi hänen suhteensa mieheensä ei herätä minussa -minkäänlaisia luulotteluja hänen sydämeensä nähden. Tosin on veri -onnettoman Davisin suonissa niin jähmettynyttä, että hänen on kylmä -auringon paahteessakin, mutta kyllä on kylmä sen vaimonkin rinnalla! -En ole koskaan havainnut tässä naisessa kipinänkään vertaa sääliä -miehensä kurjuutta kohtaan. Hän suorastaan ei näe eikä kuule häntä. -Tämä miljoonamies kulkee ylellisyyden keskellä, mikä häntä ympäröi, -niin köyhänä, että häntä suorastaan käy sääli. Hän näyttää kyllä -katselevan kaikkea täysin välinpitämättömänä, mutta ihminen on -sittenkin vastaanottoinen hyvyydelle, niin kauvan kuin hänessä on -jäljellä hitunenkaan tuntoa. Teen tämän johtopäätöksen siitä, että -Davis tuntuu olevan minulle kiitollinen jo siitäkin vähästä, että -joskus puhelen hänen kanssaan hänen terveydestään. - -Tai ehkä hän heikkona ja avuttomana olentona vaistomaisesti turvautuu -väkevämpään? Tiedän vain, että kun näen hänen liidunkarvaiset -kasvonsa, jotka eivät ole suuremmat kuin minun nyrkkini, hänen -jalkansa, jotka ovat kuin tikut, hänen hennon vartalonsa, jota -helteelläkin verhotaan lämpöisillä peitteillä, käy minun häntä -totisesti sääli. En kuitenkaan tahdo itsenikään edessä esiintyä -parempana kuin olen. Tämä myötätunto ei pidätä minua mistään. Silakan -tarkoitus on joutua hauin hampaisiin, sanoo Shakespeare. Olen monta -kertaa pannut merkille, että miehet käyvät armottomiksi toisilleen, -kun on kysymys naisesta. Syvin luonnon vaisto meissä käskee -meitä kuoleman uhalla taistelemaan naaraan omistamisesta. Siinä -taistelussa, vaikka se ihmisten kesken esiintyy toisissa muodoissa --- voi heikompaa! Kunniakaan ei pane estettä vastaan. Luultavasti -uskonto yksinään kykenee siinä suhteessa pitämään ihmistä aisoissa. - - - - -TOINEN OSA - - -Huhtikuun 12 p:nä. - -En ole kirjoittanut kohta kymmeneen päivään. Ratkaisu tuli jo viikko -sitte. Olin edeltäkäsin arvannut, että se tapahtuisi merellä. -Sellaiset naiset kuin Laura eivät unohduksensakaan hetkinä unohda -hankkia itselleen sopivaa taustaa. Jos heidän hyvien töittensä -täytyy tapahtua kauneuden pohjalla, niin paljon enemmän he tietysti -tarvitsevat kauneutta lankeemuksensa hetkinä. Tämä ei johdu -heidän sielussaan piilevästä runollisuudesta, vaan siitä, että he -tavoittelevat erikoisuutta ja haluavat koristaa itseään kaikella -millä ikinä saattavat. En ole hullaantunut siihen määrään, että -olisin muuttanut mieltä Laurasta, tai oikeastaan: mistä minä tiedän -eikö hänellä ole oikeutta olla juuri sitä mitä hän on ja katsoa yksin -auringon ja tahtienkin tarkoituksen olevan vain koristaa itseään. -Harvinainen kauneus mahtaa luonnostaan olla ääretöntä itsekkäisyyttä, -sellaista, että se taivuttaa kaikki valtansa alle. Laura on tuon -kauneuden ruumistunut ilmestysmuoto, eikä kenelläkään ole oikeutta -vaatia häneltä muuta kuin että hän aina ja kaikkialla olisi kaunis -- -minä ainakaan en pyydä enempää... - -Siunaan purjehtijataitoani, sillä se on tehnyt meille mahdolliseksi -olla purjehdusretkillämme kahden. Viikko sitte sanoi Laura -keskellä kuuminta hellettä haluavansa lähteä merelle. Hän viihtyy -auringonpaahteessa aivan kuten Hekate. Kevyt tuuli vei meidät pian -hyvän matkan päähän rannalta ja tyyntyi sitte äkkiä. Pian riippui -purjeemme lerpallaan pitkin mastoa. Päivänsäteiden heijastus -peilityyneen syvään enensi sekin osaltaan kuumuutta, vaikka oli -iltapäivä. Laura heittäytyi intialaisille matoille, jotka peittivät -veneen pohjaa, laski päänsä tyynylle ja jäi siihen liikkumattomaksi, -veneen telttakatoksen läpitse tunkevien säteiden punaan. Minut -valtasi kumma laiskuus, ja toiselta puolen pani tuo nainen, jonka -kreikkalaiset muodot eroittautuivat kevyen puvun alta, vereni -liikkeelle. Hänkin lepäsi jonkinlaisessa horroksessa; silmät -olivat puoliummessa, huulet hiukan avoimina, koko olentoa hallitsi -hervottomuus. Kun minä katsoin häneen, liikutti hän silmälautojaan -ikäänkuin sanoakseen: "Katso kuinka heikko minä olen..." - -Palasimme hyvin myöhään huvilalle, ja tämä retkemme tulee kauvan -pysymään mielessäni. Auringon laskettua, jolloin taivas ja meri -muuttuivat ainoaksi loputtomaksi ja rajattomaksi välkkeeksi, seurasi -yö niin ihana, etten milloinkaan ole nähnyt sellaista Rivieralla. -Taivaan syvästä kohosi ääretön, punainen kuu täyttämään pimeyttä -lempeällä valollaan ja samalla luomaan mereen leveää, häikäisevää -tietä, jota myöten veneemme lipui rantaan. Meri huokui hiljaa, -kuten aina öisin, ikäänkuin se olisi syvään hengittänyt. Pienessä -satamassa kuuluivat ligurialaiset kalastajat laulavan kuorossa. -Tuulenhenki heräsi tällä kertaa, tullen maalta ja tuoden mukanaan -pomeranssinkukkien tuoksua. Vaikka yleensä en ensinkään osaa vaipua -mielialoihin, lumosi tämä luonnon sanomaton sulo minut, liikkuessaan -yli merten ja maiden ja laskeutuessaan kuin kaste sekä näkyville -esineille että sieluihin. Silloin tällöin silmäilin naista, ihanaa -kuin Helena, joka valkeana välähteli silmissäni kuutamossa, ja -minulle tuli se tunne, että me elämme kreikkalaisaikoina, että olemme -matkalla jonnekin pyhään oliivilehtoon, jossa Elysiumin salaisuudet -tulevat täyttymään. Meidän huumamme ei enään ollut pelkkää -aistillisuutta, vaan jonkinlaista mystillistä jumalanpalvelusta, -jonka kautta me yhdyimme tähän yöhön, tähän kevääseen, koko luontoon. - - -Huhtikuun 15 p:nä. - -Lähtöaikamme on tullut, mutta me emme lähde. Hekateni ei pelkää -aurinkoa; Davisille tekee aurinko hyvää, ja minulle on yhdentekevää, -olenko täällä vaiko Sveitsissä. Olen saanut päähäni kumman ajatuksen. -Tuntuu hiukan oudolta puhua siitä, mutta teen sen kumminkin: -ajoittain tuntuu minusta siltä kuin kristityn sielu, vaikka uskon -lähde olisikin täydelleen kuivunut, ei voisi elää pelkästään muotojen -kauneudesta. Se on minulle suorastaan surullinen keksintö, sillä -jos se osoittautuu paikkansapitäväksi, niin luisuu jalkojeni alta -se pohja, jolla nyt seison. Tuo ajatus palaa minulle kuitenkin aina -takaisin. Me olemme toisen kulttuurin lapsia. Sielumme on täynnä -goottilaista hartautta ja nöyryyttä, josta emme ikinä pääse irti. -Sitä ei ollut kreikkalaisissa sieluissa. Meidän sielumme rakentavat -vaistomaisesti ylöspäin -- he levittivät itseään iloisesti ja -yksinkertaisesti pitkin maanpintaa. Ne meistä, joihin Hellaan henki -on kokoontunut voimakkaammin kuin muihin, tarvitsevat todella -kauneutta ja ajavat sitä kiihkeästi takaa, mutta hekin vaativat -itsetiedottomasti, että Aspasialla olisi Danten Beatricen silmät. -Sellaisia vaatimuksia piilee minussakin. Kun ajattelen, että tuo -iki-ihanainen ihmis-eläin Laura kuuluu minulle ja tulee kuulumaan -niin kauvan kuin tahdon, niin valtaa minut kaksinkertainen ilo: -miehen ja kauneudenpalvelijan. Mutta kuitenkin minulta puuttuu -jotakin, ja minua innoittaa. Kreikkalaisen pyhäkköni alttarilla -seisoo marmorinen jumalatar -- mutta goottilainen pyhäkköni on -tyhjänä. Myönnän, että tielleni on tullut edustaja täydellisyyden -mailta, ja kuitenkaan en voi torjua luotani ajatusta, että sillä -täydellisyydellä on varjonsa. Ennen arvelin, että Goethen sanat: -"Olkaatte kuten jumalat ja kuten eläimet" hallitsivat elämää ja -sisälsivät sen äärimmäisen ilmauksen. Nyt, täyttäessäni tätä käskyä, -tunnen, että siitä puuttuu enkeli. - - -Huhtikuun 17 p:nä. - -Tänään tapasi Davis minut istumassa jakkaralla Lauran jalkojen -juuressa, pää hänen polvellaan. Hänen verettömistä kasvoistaan ja -sammuneista silmistään ei hetkeksikään väistynyt välinpitämätön -tympeys. Pehmeissä, intialaisten solkien kiinnittämissä tohveleissaan -kulki hän hiljaa kuin henki ja hävisi likeiseen kirjastohuoneeseen. -Laura oli komea, kun hänen silmäteränsä säihkyivät hillitsemätöntä -vihaa. Minä olin noussut ja odotin mitä seuraisi. Päähäni pälkähti, -että Davis ehkä palaa kirjastohuoneesta revolveri kädessä. -Tarkoitukseni oli siinä tapauksessa heittää hänet ulos ikkunasta, -vaippoineen, revolvereineen, intialaisine tohveleineen päivineen. -Mutta hän ei palannut. Odotin kauvan ja turhaan. Ties mitä hän -mahtoikaan tehdä huoneessa: miettiä viheliäisyyttään, vaiko itkeä, -vaiko yhä pysyä tavanmukaisessa tympeydessään. Kohtasimme toisemme -kaikki kolme vasta aamiaispöydässä ja istuuduimme syömään ikäänkuin -ei mitään olisi tapahtunut. Ehkäpä vain kuvittelin, että Laura luo -häneen uhkaavia katseita ja että hänen tympeytensä on tavallista -kipeämpi. Tunnustan, että tämä asiain käänne on kiusallisempi kuin -mikä muu tahansa. Näin nuo kasvot silmieni edessä koko päivän ja -tälläkin hetkellä tuijottavat ne minuun kuni mykkä moite. En tosin -ole mikään tappelupukari, mutta teoistani aina vastaan. Lisäksi olen -vielä aatelismies, ja minua harmittaa, että tuo mies on sellainen -pieni, vaivainen, avuton ja onneton raukka. Tuntuu ilkeältä, -ikäänkuin olisin antanut halvattua korville. Harvoin on minusta -tuntunut näin ilkeältä. - -Lähdimme kuitenkin, kuten tavallisesti, merelle. En nimittäin -tahtonut, että Laura luulisi minun pelkäävän Davisia. Mutta siellä -sattui meille ensimäinen väärinymmärrys. Olin uskonut hänelle -epäilyksiäni ja sanoin hänelle, kun hän silloin nauroi, suoraan: - --- Tuo nauru ei pue sinua, ja muista, että sinun on lupa tehdä mitä -muuta tahansa paitsi sitä, mikä ei pue sinua. - -Silloin hän rypisti kokoonkasvaneita kulmakarvojaan ja virkkoi -kiivaasti: - --- Sen jälkeen mitä meidän välillämme on tapahtunut, saatat kyllä -loukata minua vielä rankaisemattomammin kuin Davisia. - -Sellaisen vastauksen perästä ei minulla ollut muuta neuvoa kuin -pyytää häneltä anteeksi, ja pian vallitsikin keskenämme taas sopu -ja Laura rupesi kertomaan itsestään. Sain nyt taasen todisteen -hänen terävästä älystään. Yleensä naiset, niin monta kuin olen -heitä tuntenut -- eräiden asianhaarojen vallitessa osoittavat -vastustamatonta halua saada kertoa itsestään. En lue sitä heille -viaksi, sillä se todistaa vain, että heillä on tarve puhdistaa -itseään omissa ja meidän silmissämme, tarve, jota me miehet emme -tunne ensinkään. Minä puolestani en milloinkaan ole tavannut naista, -joka olisi ollut niin viisas, että hän olisi pidellyt kertomustaan -taiteellisissa rajoissa, ja niin totuudenmukainen, ettei hän olisi -horjahtanut valehtelemaan paremmin puhdistaakseen itseään. Uskallan -väittää tätä kaikkien miesten kokemusten perustuksella, ja he -voivat tarpeen vaatiessa todistaa, että tuollaiset jutut aina ovat -satumaisuuteen saakka toistensa kaltaiset ja lisäksi harvinaisen -ikävät. Laura alkoi hänkin kertomuksensa eräänlaisella hätäisellä -itsekylläisyydellä, mutta siihen päättyikin hänen yhtäläisyytensä -muiden langenneiden enkelien kanssa. Hänen esiintymisessään oli ehkä -jonkun verran erikoisuudentavoittelua, mutta ei minkäänlaista halua -näyttää -- uhrilta. Tietäen, että hänen edessään oli skeptikko, -varoi hän saattamasta itseään siihen vaaraan, että hänelle olisi -anteeksiantavasti hymyilty, silti uskomatta hänen sanojaan. Hänen -suoruutensa tapaili rohkeuden rajoja ja olisi tullut likelle -kyynillisyyttä, jollei sen pohjana olisi ollut jonkinlainen -elämänjärjestelmä, jossa estetiikka täydelleen korvasi etiikan. Hän -tahtoi, että hänen elämänsä esiintyisi apollomaisissa muodoissa eikä -narrin kyttyrä selässään -- siinä hänen filosofiansa. Hän ei ollut -ottanut Davisia suorastaan hänen miljooniensa vuoksi, vaan voidakseen -niiden avulla koristaa elämäänsä kaikella mahdollisella tavalla, eikä -vain tavallisessa mielessä, vaan sanan korkeimmassa taiteellisessa -merkityksessä. Hän ei tunne mitään velvollisuuksia miestään -kohtaan, sillä hän sanoi hänelle etukäteen kaikki. Hän on hänen -silmissään yhtä säälittävä kuin inhoittava, mutta koska hän viettää -päivänsä täydellisessä tympeyden tilassa, niin hän katseleekin -häntä ikäänkuin hän jo olisi kuollut. Hän ei yleensä ota lukuun -asioita, jotka sotivat elämän kauneutta ja miellyttävyyttä vastaan. -Yhteiskunnalliset näkökohdat eivät merkitse hänelle mitään -- minä -erehdyn, jos luulen hänen niistä välittävän. Hänen ystävyytensä -isääni ei ollut laskettua, hän näki hänessä yksinkertaisesti luonnon -mestariteoksen. Minua hän kauvan on rakastanut. Hän ymmärtää, että -antaisin hänelle enemmän arvoa, jos minun olisi ollut vaikeampi häntä -saavuttaa, mutta hän ei tahtonut tinkiä pois omasta onnestaan. - -Kummilta kuuluivat korvissani nuo tunnustukset, lausuttuina -ihanilla huulilla, pehmeällä, lempeällä, metallisointuisalla -äänellä. Puhuessaan veti hän hamettaan ympärilleen ikäänkuin -valmistaakseen minulle paikkaa rinnallaan. Silloin tällöin seurasi -hän silmillään ohi lentäviä lokkeja, sitte hän taasen käänsi -katseensa minuun, nähdäkseen kasvoistani mitä minä arvelisin. Minä -kuuntelin tyytyväisenä hänen sanojaan, sillä ne todistivat, että -olin ymmärtänyt hänet oikein. Oli niissä kuitenkin jotakin minulle -täydellisesti uuttakin. Vaikka olin arvioinut hänen älynsä aika -korkeaksi, olin arvellut hänen toimivan pääasiallisesti vaistojensa -varassa, luonteensa mukaisesti; en ollut luullut hänen pystyvän -rakentamaan kokonaista järjestelmää luonnonviettiensä tyydyttämisen -tueksi. Monasti, kun minä olin nähnyt hänen toiminnassaan pelkkää -alhaista laskevaisuutta, oli hän siis menetellytkin periaatteittensa -mukaan. Nuo periaatteet olivat mahdollisesti olleet huonot, ehkäpä -julmatkin, mutta ne olivat joka tapauksessa olleet periaatteita. Minä -olin esimerkiksi luullut, että hän Davisin kuoltua salaa toivoisi -minua miehekseen -- nyt hän osoitti minulle, että olin erehtynyt. Hän -rupesi itse puhumaan siitä, tunnusti, että jos kosisin häntä, hänellä -luultavasti ei olisi voimaa kieltää, koska hän rakastaa minua enemmän -kuin luulenkaan (ja siinä, totta vie, näin kuuman punan kohoavan -hänen kasvoilleen ja kaulalleen). Hän tietää kuitenkin, ettei se -milloinkaan tule käymään päinsä, koska minä ennemmin tai myöhemmin -varsin keveällä mielellä jättäisin hänet -- mutta entä sitte? Nyt hän -esimerkiksi upottaa kätensä veteen ja tuntee suloista virkistystä: -pitäisikö hänen kieltää itseltään tuo nautinto sentähden, että hän -tietää auringon hetken perästä juovan pois viileän kosteuden hänen -käsistään? - -Siinä hän kumartui veneen laidan yli -- hänen vartalonsa -piirtyi näkyviin koko verrattomassa täydellisyydessään -- ja -upotettuaan kätensä veteen, ojensi hän ne minun puoleeni märkinä, -ruusunkarvaisina, välähdellen auringonvalossa. - -Minä tartuin noihin märkiin käsiin ja ikäänkuin vastauksena -heltymiseeni lausui hän lempeällä, hyväilevällä äänellä: - --- Tule!... - - -Huhtikuun 20 p:nä. - -Eilen en nähnyt Lauraa koko päivänä, sillä hän oli sairaana. Hän oli -kylmettynyt istuessaan liian myöhään parvekkeella, ja kylmetyksestä -oli seurannut hammassärky. Ikävää! Onneksi oli taloon eräänä -iltana tullut lääkäri Davisia varten ja jäänytkin tänne. Muuten ei -minulla olisi minkäänlaista puhetoveria. Se on nuori italialainen, -pieni ja musta kuin hiili, suuressa päässä tuliset silmät. Tuntuu -hyvin lahjakkaalta. Nähtävästi hän heti ensi iltana sai selville -meidän suhteemme, toisena hän piti kaikkea vallan luonnollisena -ja tunnusti empimättä minut talon varsinaiseksi herraksi. En -voinut olla hymyilemättä, kun hän tänä aamuna tavatessamme kysyi, -saisiko hän käydä katsomassa "rouva kreivitärtä" voidakseen määrätä -hänelle lääkettä. Missä muualla tahansa pannaan toimeen kokonainen -ajometsästys, kun epäillään naimisissa olevan naisen joutuneen -suhteisiin toisen miehen kanssa. Täällä aivan päinvastoin. Rakkautta -kunnioitetaan niin, että kaikki heti paikalla asettuvat sen puolelle -ja rupeavat rakastavaisten liittolaisiksi. Vastasin italialaiselle, -että kysyn rouva kreivittäreltä haluaako hän ottaa hänet vastaan. -Ja aamiaisen jälkeen pääsin kun pääsinkin Lauran makuuhuoneeseen. -Hän ei ollut hyvillään tulostani, koska hänen kasvonsa ovat hiukan -ajettuneet eikä hän olisi suonut minun näkevän itseään siinä -tilassa. Ja hänet nähdessäni muistuivat todella mieleeni entiset -piirustustuntini. Olin silloin huomannut, että jäljentäessä -uudenaikaisia kasvoja erinäiset epätarkkuudet menevät mukiin, jopa -saattaa kuvaa jonkun verran muuttaakin -- ja ilme jää kuitenkin, -kasvojen sisältö jää kuitenkin, yhtäläisyys ei ole ensinkään -kärsinyt. Mutta toista on piirtäessä antiikin kasvoja: pieninkin -epätarkka viiva, pieninkin hairahdus rikkoo kasvojen sopusuhtaisuuden -ja muuttaa ne toisiksi. Nyt sain Laurasta esimerkin väitteeni tueksi. -Hänen kasvonsa olivat aivan vähän paisuneet, tai suoraan sanoen en -nähnyt sitä ensinkään, sillä hän piti itsepintaisesti näkyvissä -tervettä puolta, mutta koska hänen silmänsä hiukan verestivät ja -silmälaudat olivat jonkun verran raskaammat kuin tavallisesti, -ei hän enään ollut oma itsensä, nimittäin sama kuin kasvojensa -sopusointuisessa täydellisyydessä -- ja kaukana hän oli tavallisesta -kauneudestaan. Tietysti en näyttänyt tätä Lauralle, mutta hän -vastaanotti hyväilyni hiukan levottomana, aivan niinkuin hänellä -olisi ollut paha omatunto. Ja hänen periaatteittensa mukaan kylmetys -tietysti onkin kuolemansynti. - -Kummallisia periaatteita joka tapauksessa! Epäilemättä minussakin -on vanhaa kreikkalaista henkeä, mutta paitsi pakanaa on minussa -vielä jotakin muutakin. Laura saattaa filosofioineen käydä varsin -onnettomaksi. Ymmärrän vielä, että ihminen voi tehdä uskonnokseen -kauneuden yleensä -- mutta joka tekee uskonnokseen oman kauneutensa, -se rakentaa onnettomuuttaan. Mikä uskonto se onkaan, jonka ainoa -kylmettyminen voi järkyttää perustuksia myöten ja nenälle asettuva -kärpänen myllertää pohjiin asti? - - -Huhtikuun 25 p:nä. - -Täytyy kuitenkin lähteä Sveitsiin, koska kuumuus näkyy käyvän -sietämättömäksi. Lisäksi tulee silloin tällöin shirokko-tuuli kuin -mikäkin kuuma puhallus Afrikasta. Tosin meri jäähdyttää tätä erämaan -henkäystä, mutta kiusallinen se on sittenkin. - -Davisia shirokko vaivaa suuresti. Kun ei tohtori salli hänen käyttää -morfiinia, ärtyy hän toisinaan äärimmilleen, toisinaan taas kankenee -täydellisesti tunnottomaksi. Mutta minä olen huomannut, että hän -ärtymisensäkin hetkinä pelkää Lauraa ja minua. Kuka tietää eikö -tuon puolihullun aivoissa ala kehittyä vainoomistauti ja hän jo -mahda hautoa epäilystä, että me aiomme tappaa tai hukuttaa hänet? -Suhteeni häneen on yleensä yksi pimeimpiä puolia roolissa, jota -nykyään näyttelen. Sanon: yksi, sillä tiedän hyvästi, että niitä on -monta muutakin. En olisi oma itseni, jollen huomaisi, että, kaikesta -huolimatta sieluni sekä laiskistuu että nopeasti ja taukoamatta -turmeltuu tuon naisen käsissä. Sanat eivät saata kuvata mitä -inhoa, tuskaa ja omantunnon kidutusta alusta asti olen tuntenut -ajatellessani, että niin heti isän kuoleman jälkeen heittäydyin -aistillisen nautinnon pyörteeseen. Sekä omatunto että hienotunteisuus -jotka ehdottomasti kuuluvat luonteeseeni, ovat nousseet sitä -vastaan. Se on ollut minulle niin kiusallista, etten ole voinut -edes kirjoittaa siitä. Nyt se on minulle yhdentekevää. Ajoittain -vielä soimaan itseäni ja toistelen itselleni pahoja tekojani, mutta -todenteolla en tunne omantunnonvaivoja. - -Anielkan koetan unohtaa, sillä hänen muistonsa lamauttaa minua, -tai oikeastaan se kai on niin, etten pääse selville itsestäni, kun -johdatan mieleeni ploszowilaisen episodin elämässäni. Ajoittain -minusta tuntuu siltä, etten ole Anielkan arvoinen; toisinaan taas, -että olen ollut aasi ja näytellyt suorastaan naurettavaa osaa tytön -edessä, joka ei missään suhteessa poikkea tavallisuudesta. Se loukkaa -itserakkauttani, ja siitä syystä minä raivostun Anielkalle. Toisena -hetkenä saattaa minua vaivata paha olo siitä, että olen rikkonut -Anielkaa vastaan, toisena hetkenä ovat nuo rikokset mielestäni vain -typerää lapsellisuutta. En ole tyytyväinen itseeni sellaisena kuin -olin Ploszowissa enkä liioin sellaisena kuin olen nyt. Ero oikean ja -väärän välillä häviää vähitellen tunnostani, ja se on minulle -- sen -pahempi -- yhdentekevää. Tämä kaikki johtuu jonkinlaisesta sielun -laiskistumisesta, ja toiselta puolen sama laiskistuminen lohduttaa -minua, kun sisälliset ristiriitaisuudet minua ahdistavat, sillä se -sanoo: "Edellyttäkäämme, että olet huonompi kuin olet ollut -- entä -sitte? Minkätähden sinä syystä tai toisesta rupeaisit kiusaamaan -itseäsi?" - -Havaitsen itsessäni vielä yhden muutoksen. Vähitellen olen tottunut -siihenkin, mikä alussa suuresti loukkasi kunniantuntoani: että annan -halvattua miestä korville enemmän tai vähemmän välinpitämättömänä. -Olen muutamina viime päivinä huomannut, että alennun tekoihin, joita -en ikinä uskaltaisi tehdä, jos Davis olisi voimakas mies ja kykenisi -puolustamaan kunniaansa ja omaisuuttaan eikä Latsarus sekä ruumiin -että sielun puolesta. Emme enään vaivaudu merelle... Totisesti: en -olisi uskonut, että herkkyyteni siinäkin suhteessa siihen määrään -voisi alentua. Helppo on sanoa: vähät minä mokomasta elähtäneestä -Levantin miehestä -- mutta en pääse siitäkään ajatuksesta, että -mustatukkainen jumalattareni _juno_maisine kulmakarvoineen ei -ensinkään ole mikään Juno, vaan Circe, jonka kosketus muuttaa ihmiset --- mistä nyt löytäisin mytologisimman vertauksen? -- Eumaioksen -kasvateiksi. - -Kun nyt kysyn itseltäni mistä tämä kaikki johtuu, niin monet -entisistä teorioistani menevät nurin. Meidän rakkautemme on -yksinkertaisesti ruumiillista eikä henkistä laatua. Ja aina minulle -palaa ajatus, ettei se riitä nykyajan ihmiselle. Me olemme Lauran -kanssa olleet jumalia ja eläimiä, mutta emme milloinkaan ihmisiä. -Meidän tunteitamme ei edes sovi nimittää rakkaudeksi, sillä ne ovat -olleet vain himoa, vailla hellyyttä. Jos Laura olisi toisellainen -ja minä olisin toisellainen, niin me voisimme olla sata kertaa -onnellisemmat. Ymmärrän, että rakkaus, joka haluaa olla pelkkää -henkeä, hupenee pelkäksi varjoksi. Mutta vailla kaikkea henkeä -käy rakkaus pelkäksi alennukseksi. Silti ihmiset Circen sauvan -koskettamina kyllä voivat viihtyäkin alennuksessaan. - -Kummallisen surulliselta tuntuu minusta, miehestä, joka olen -helleeniläistä juurta, panna paperille tällaisia asioita! Mutta minä -olen ruvennut epäilemään Hellastani. Tuntuu siltä kuin ei ihminen -voisi elää loppuunkäytetyistä elämän muodoista. Kirjoitan mitä -ajattelen, koska aina olen suora. - - -Huhtikuun 30 p:nä. - -Eilen tapasi minut tädin kirje. Se on lähetetty Roomasta ja päivätty -kaksi viikkoa sitte, enkä käsitä minkätähden sitä niin kauvan on -pidätetty Casa Osoriassa. Täti edellyttää, että olen ollut Korfussa, -mutta arvelee minun jo palanneen ja kirjoittaa: - -"Odotamme levottomina ja kiihkeästi sinulta tietoja. Minä, vanha -ihminen, olen jo kasvanut niin lujasti kiinni maahan, ettei -ensimäinen tuulenpuuska minua järkytä, mutta Anielkaa minun on -vaikea katsella. Hän odotti nähtävästi sinulta kirjettä Wienistä -tai Roomasta ja kävi levottomaksi, kun ei sitä kuulunut. Sitte -tuli, kuten tiedät, isäsi kuolema. Sanoin kerran tahallani Anielkan -kuullen, ettet nyt saata ajatella mitään muuta kuin suruasi, mutta -että muutaman viikon perästä varmaan toinnut ja palaat tavalliseen -elämänjärjestykseen. Emme Anielkan kanssa milloinkaan puhu näistä -asioista, mutta ymmärrämme toisemme silti erinomaisesti. Huomasin, -että hän tuntuvasti rauhoittui. Mutta kun kului kuukausi eikä -sinulta tullut minkäänlaista elonmerkkiä, rupesi hän taasen -murehtimaan, varsinkin terveyttäsi, mutta varmaan myöskin sitä, että -niin kokonaan olit meidät unohtanut. Minä olin minäkin levoton ja -kirjoitin muutamia kirjeitä Korfuhun, osoitteella poste restante, -kuten olimme sopineet. Kun emme ole saaneet mitään vastausta, -koetan osoittaa kirjeen taloosi Roomassa, sillä pelko, että ehkä -olet kipeä, vaivaa meitä. Kirjoita edes muutama sana, mutta ennen -kaikkea toinnu, rakas poikani, surustasi ja tule entisellesi. Olen -sinulle suora. Anielkan kärsimyksiä lisää vielä se, että joku täällä -on puhunut hänen äidilleen, että sinä muka olet yleisesti tunnettu -hurjistelevasta elämästäsi. Käsität miten minä suutuin! Celina kertoi -kiihdyksissään jutun tyttärelleen, ja nyt potee toinen alituista -päänkipua, ja toinen raukka kalpenee, laihtuu ja surkastuu, niin -että on vaikea sitä katsella. Mutta rakas lapsi se on ja aina hyvä -kuin enkeli! Hän koettaa olla iloinen, jottei tuottaisi huolta -äidilleen, mutta minä näen selvästi, millä kannalla asiat ovat ja -sydäntäni särkee. Rakkahin poikani, kunnioittaen suruasi en Roomassa -kajonnut asiaan, mutta tulevathan tuollaiset surut Jumalan kädestä -ja niihin täytyy alistua eikä antaa niiden lamauttaa elämäänsä. Etkö -sinä nyt kirjoittaisi meille muutamia rauhoittavia sanoja? Armahda -tyttöä. En peittele sinulta, että hartain toivoni olisi, että te -surukautesi loputtua, vaikkapa vuoden tai kahden perästä menisitte -naimisiin, sillä minun vakaumukseni mukaan on Anielka jotakin aivan -harvinaista. Mutta vaikkapa täytyisi käydä toisinkin, niin olisi -hyvä, jos jollakin lailla antaisit meille tietoa siitä. Tiedäthän, -ettei minun ole tapana liioitella, ja kun nyt kirjoitan sinulle -tästä, teen sen siksi, että todella pelkään Anielkan terveyttä. -Muista, että koko hänen tulevaisuutensa on kysymyksessä. Kromicki -on ruvennut yhä useammin käymään täällä, ja näkyy selvästi missä -tarkoituksessa. Aioin ensin tavalliseen suoraan tapaani ajaa hänet -menemään, koska arvaan juuri hänen kertoneen sinun hurjisteluistasi, -mutta Celina ei millään ehdolla antanut minun tehdä sitä. Hän on -aivan kiihdyksissään eikä enään ensinkään luota sinun ja Anielkan -naimakauppoihin. Mitä minä nyt teen? Ehkäpä hän äitinä näkee asiat -selvemmin? Kirjoita, rakas poikaseni, kiireen kautta. Sinua syleilee -ja siunaa vanha tätisi, jolla ei ole ketään muuta maailmassa kuin -sinä. Anielka tahtoi aikoinaan kirjoittaa sinulle välittääkseen -suruasi, mutta Celina ei antanut hänen tehdä sitä, ja meillä oli -asiasta oikein riita. Celina on erinomainen ihminen, mutta usein hän -minua suututtaa. Sydämellisiä terveisiä kaikilta. Nuori Chwastowski -rakentaa tänne olutpanimon. Jonkun verran on hänellä itsellään rahaa, -ja loput minä lainasin." - -Ensi hetkessä tuntui siltä kuin ei kirje olisi tehnyt minuun mitään -vaikutusta. Sitte tapasin itseni kävelemästä pitkin lattiaa ja -huomasin, että olin erehtynyt. Vaikutus kasvoi kasvamistaan ja -kävi vihdoin aivan satumaiseksi. Tunnin kuluttua puhelin itselleni -ihmeissäni: "Mitä hittoa, minähän en enään ajattele mitään muuta!" -Ja merkillistä millä vauhdilla mitä erilaisimmat tunteet, toinen -toisen perässä karkasivat sieluuni aivan kuten pilvet tuulen ajamina. -Kuinka hermostunut ihminen minä kuitenkin olenkaan! Ensin minun tuli -äärettömän sääli Anielkaa. Kaikki mitä hiljan vielä olin tuntenut -häntä kohtaan ja mikä salaa oli kytenyt jossakin sieluni kätkössä, -nousi äkkiä liekkinä pinnalle. Minä lähden, rauhoitan, lohdutan, teen -hänet onnelliseksi -- se oli sydämeni ensi purkaus ja se puhkesi -ulkopuolella tahdon järjestelevää toimintaa, mutta harvinaisen -voimakkaana. Ja kun minä ajattelin hänen puoleksi ummistettuja -silmiään, hänen käsiään käsissäni, tunnetta, joka oli vetänyt minua -hänen puoleensa, niin nousi hän koko voimallaan kuolleista. Sitte -tulin verranneeksi häntä Lauraan, ja vertailu ei suinkaan ollut -Lauralle edullinen. Silmänräpäyksessä tunsin miten se elämä, jota -olin viettänyt täällä, inhoitti minua. Tarvitsen puhtaampaa ilmaa -kuin tämä täällä, hiljaisuutta, hellyyttä ja ennen kaikkea: tunteen -vilpittömyyttä. Samalla valtasi minut ilo siitä, ettei mikään vielä -ole myöhäistä, kaikki on vielä korjattavissa ja kaikki riippuu -vain minun tahdostani. Äkkiä muistui mieleeni Kromicki ja Anielkan -äiti, joka ei luota minuun ja joka nähtävästi on tämän herran -puolella. Häntä ajatellessa valtasi minut kiukku ja vihani kasvoi -kasvamistaan, anastaen tilan kaikilta muilta tunteilta. Samalla kun -järkeni tunnusti, että Celina rouva täydestä syystä katseli minua -epäluulolla, kasvoi minussa kasvamistaan kiukku häntä kohtaan siitä, -että hän uskalsi epäillä minua. Vihdoin oli jonkinlainen epätoivoisa -raivo itseäni ja kaikkia kohtaan ottanut minut valtoihinsa. Saatoin -mahduttaa kaikki ajatukseni ja tunteeni sanoihin: "Hyvä -- käyköön -niin!" - -Kirje tuli eilen. Kun tänään tyynemmällä mielellä tarkastelen -itseäni, saatan suorastaan ihmeissäni todentaa, että kiukkuni tällä -hetkellä on mieluummin suurempi kuin pienempi entistään. Se on -kun onkin hallitsevana tunteena minussa. Minä otan lukuun kaikki -lieventävät asianhaarat, mitä ihminen kylmällä järjellä punniten voi -ottaa lukuun, ja kuitenkaan en voi antaa anteeksi tuolle Kromickille -enempää kuin äidille ja Anielkallekaan. Sillä olisihan itse asiassa -Anielka yhdellä ainoalla sanalla saattanut sulkea häneltä tien -Ploszowiin. Hän ei tee sitä, sillä hän tottelee äitiään, hän uhraa -minut äitinsä päänkivun takia. Lisäksi mokomakin Kromicki alentaa -Anielkaa minun silmissäni, hän tahrii häntä ja vie hänet niiden -mauttomien tyttöjen luokkaan, jotka vain odottavat miestä. Minun on -mahdoton levollisesti puhua näistä asioista. - -Ehkäpä minä ajattelen ja tunnen liian ärtyisästi. Ehkäpä -itserakkauteni on ylenmäärin loukattu. Tiedän että saatan tarkata -itseäni aivan kuin vierasta, mutta tämä kaksinaisuuskaan ei nyt auta. -Kiihdytän ja ärsytän itseäni yhä enemmän. Kirjoittaminenkin väsyttää -hermojani -- lopetan siis. - - -Toukokuun 1 p:nä. - -Yöllä ajattelin: "Huomenna olet levollisempi." Mitä vielä! Minut -valtaa suorastaan raivo Anielkan äitiä, Anielkaa, tätiä ja itseäni -vastaan. Ilmatkin järjestetään lampaan turkkia myöten, mutta tässä -ei ole otettu lukuun, että minun turkkini on sangen ohut. Eikö minun -sitte ole hyvä Peglissä? Laura on kuin marmoripatsas. Ainakaan -en väsy hänen luonaan, sillä paitsi kauneutta ei hänessä ole -mitään. Mutta minä olenkin saanut kyliäni makeasta, hienostuneesta -hempeydestä. Hakekoot ne sielut lohdutusta Kromickilta. - - -Toukokuun 2 p:nä. - -Vein itse tänään kirjeen postiin. Sisältö oli seuraava: "Toivotan -herra Kromickille ja neiti Anielkalle onnea." Täti pyysi ratkaisevaa -vastausta ja hän on sen saanut. - - -Toukokuun 3 p:nä. - -Pälkähti päähäni, että entä jos tädin viittaukset Kromickiin -olivatkin vain naisen valtioviisauden sanelemat, eikö tarkoitus vain -ollut ärsyttää minua? Jos niin oli, niin onnittelen tätiä hänen -taitavuutensa ja ihmistuntemuksensa johdosta. - - -Toukokuun 10 p:nä. - -Viikko on kulunut. En ole kirjoittanut, koska olen kulkenut kuin -pyörryksissä. Minua kalvaa yhä ääretön tuska ja ikävä. Anielka ei ole -ollut eikä ole minulle yhdentekevä. Mieleeni johtuvat Hamletin sanat: -"Rakastin Ofeliaa enemmän kuin neljäkymmentätuhatta veljeä olisi -voinut rakastaa." Minä vain hiukan muuttaisin lausetta: "Rakastin -Anielkaa enemmän kuin neljääkymmentätuhatta Lauraa." Ja minun pitää -tuottaa hänelle kärsimystä! Silloin tällöin välähtelee silmissäni -ikäänkuin lohdutuksena, että avioliitto minun kaltaiseni miehen -kanssa olisi hänen onnettomuutensa -- mutta se ei ole totta. Jos hän -kerran olisi omani, niin minä olisin hänelle hyvä. Nyt myrkyttää -mieltäni epäilys, että hänelle ehkä riittää Kromicki. - -Sitä ajatellessa alkaa minussa taasen kaikki kiehua, ja minä olisin -valmis lähettämään Ploszowiin toisen samanlaisen kirjeen. - -Tehtyä kerta kaikkiaan ei saa tekemättömäksi. Lohduttakoot itseään -minun tapaiseni ihmiset siten, että kädet ristissä jatkavat entisiä -laiskanpäiviään. Saattaa olla harvinaisen heikkouden merkki, mutta -sanat, jotka kirjoitin, tuottavat minulle jonkinlaista lohtua. - -Saatan jo ajatella tyynemmin. - -Koputan siis päähäni ja kysyn itseltäni, miten on mahdollista, että -mies, joka syystä ylpeilee harvinaisen kehittyneestä tietoisuudestaan --- nyt muutamia päiviä on toiminut yksinomaan hermoliikkeittensä -perustuksella. Mitä virkaa on koko tietoisuudella, jos se heti ensi -raivokohtauksen sattuessa pakenee johonkin aivojen komeroon ja -sieltä vain passiivisena todistajana seuraa hermojen toimintaa. Onko -tarkoitus, että tapausta, kun se on tapahtunut, tutkittaisiin? En -tiedä onko siitä mitään hyötyä, mutta kun ei minulle jää muutakaan -tekemistä, käytän hyväkseni edes sitä huvia. Minkätähden olen sitte -toiminut niinkuin olen? Ainoastaan sentähden, että kyllä olen -lahjakas, ehkäpä hyvinkin lahjakas mies (iskeköön minuun salama, -jos tarkoitukseni tässä on imarrella tai kehua itseäni!) -- mutta -minä en ole järkevä mies. Minulta puuttuu tyyni, miehekäs järki. -En pysty pitämään kurissa hermojani, olen loppuun valvotettu; -minua saattaisi -- käyttääkseni runoilijan sanoja -- haavoittaa -vaikkapa kokoonkäärityllä ruusunlehdellä. Minun lahjakkuudessani -on jotakin naisellista. Ehken siinä suhteessa ole mikään poikkeus, -luultavasti, varsinkin täällä meillä, on paljon samallaisia ihmisiä. -Mutta siitä en paljonkaan kostu. Tämäntapainen äly saattaa ymmärtää -paljon asioita, mutta huonoa on ihmisen sillä älyllä tulla toimeen -elämässä: hän paiskautuu levottomana asiasta toiseen, epäilee, tutkia -saivartelee jokaista aikomusta ja eksyy vihdoin teiden risteyksiin. -Tällä kaikella vähentää hän toimintakykyään ja edistää luonteensa -heikkouden kehittymistä, joka meillä on synnynnäinen ja aivan yleinen -vika. Teenpä itselleni nyt esimerkiksi uuden kysymyksen: jollei -tädin kirjeessä olisi ollut tuota huomautusta Kromickista, niin -olisiko asian ratkaisu tullut toisellaiseksi? Enkä totta totisesti -uskalla vastata: olisi! Ratkaisu ei olisi tullut niin nopeaan -- -se on totta -- mutta kukaties se olisi ollut harkitumpi. Heikot -luonteet tarvitsevat alituista helpoittelua -- ainoastaan voimakkaita -luonteita terästää vastustus. Laura, joka muutamissa suhteissa on -tarkkanäköinen kuin piisamieläin, on nähtävästi ymmärtänyt tämän -kaiken ja sentähden ollut niin -- ystävällinen. - -Mitä tästä nyt loppujen lopuksi käy selville? Sekö, että minä olen -raukka? Ei suinkaan! Ihminen, joka ei säästä itseään kuulemasta -totuutta, kyllä uskaltaisi kuulla senkin, -- mutta se ei pidä -paikkaansa! Tiedän että empimättä voisin tehdä retken pohjoisnavalle -tai ruveta lähetyssaarnaajaksi sisä-Afrikaan; minussa on eräänlaista -rohkeutta, myötäsyntynyttä uskallusta, ja minä pystyisin erinäisiin -rohkeisiin tekoihin ja ankariinkin ponnistuksiin. Luonteeni on -tulinen, pirteä -- joskaan ei niin suuressa määrin kuin Sniatynskin. - -Mutta kun vaaditaan elinkysymyksen ratkaisemista, niin -skeptillisyyteni tekee minut voimattomaksi, minä hukun tutkisteluihin -ja johtopäätösten tekoon, tahtoni ei tapaa mitään kiinnekohtaa -- ja -niin jäävät tekoni osaksi ulkonaisten tapahtumien varaan. - - -Toukokuun 12 p:nä. - -Laurasta en koskaan ole pitänyt, vaikka olen ollut ja yhä olen -hänen fyysillisen hurmansa vallassa. Se saattaa ensi silmäykseltä -tuntua oudolta, mutta itse asiassa tällainen on jotenkin tavallinen -ilmiö. Saattaa rakastaa ihmistä muttei pitää hänestä. Miten usein -minä olenkaan nähnyt rakkauden esiintyvän katkerana, kiduttavana ja -vihan läpitunkemana, juuri sentähden, ettei siinä ollut hellyyden -koossapitävää voimaa. Olen muistaakseni jo maininnut, että -Sniatynskit eivät yksin rakasta toisiaan, vaan tavattomasti pitävät -toisistaan. Sentähden he ovat niin onnelliset... Ah, tunnen että -minäkin pitäisin Anielkasta ja että mekin olisimme onnelliset... -Mutta paras olla puhumatta siitä. Lauraan ovat monet monituiset -miehet voineet rakastua kuolettavasti, he ovat rakastaneet hänen -tummia hiuksiaan, jumalallisia muotojaan, kulmakarvojaan, ääntään, -katsettaan, hänen päänsä ryhtiä j.n.e., mutta olen varma, ettei -kukaan ole pitänyt hänestä. Kummallisesti tuo nainen samalla vetää -puoleensa ja työntää luotaan. Kuten sanottu, ei hänessä paitsi -kauneutta ole mitään, sillä hänen harvinainen älykkäisyytensäkään ei -ole muuta kuin ensimäinen orjatar, joka polvistuu hänen kauneutensa -jaloissa, solmimassa hänen koturnejaan. Noin viikko sitte näin Lauran -ojentavan almua lapselle, jonka isä, kalastaja, hiljan oli hukkunut, -ja minä ajattelin: jos hän tietäisi, että olisi pukevampaa pistää -lapselta silmät puhki, niin hän varmaan täydellä levollisuudella ja -sulolla suorittaisi teon. Sellaiset asiat tuntuvat ilmassa -- ja -sentähden saattaa tuon naisen takia ajaa päänsä puhki seinään -- -mutta pitää ei hänestä saata. Hän ymmärtääkin kaiken muun paitsi -tämän. - -Mutta sensijaan hän on kaunis! Muutamia päiviä sitte näin hänen -astuvan alas huvilan portaita, keinutellen ihanaista vartaloaan. -"Pelkäsin lankeavani" -- käyttääkseni Slowackin sanoja. Olen -kaiken aikaa kahden voiman välissä, joista toinen vetää puoleensa, -toinen työntää luotaan. Minä tahdon Sveitsiin ja samalla tahdon -Roomaan. Lopputulosta en tunne. Ribot sanoo aivan oikein, että _minä -tahdon_ on ainoastaan tietoisuuden tila eikä sisällä mitään tahdon -toimintaa. Vielä vähemmin sisältää kahdenkertainen _minä tahdon_ -mitään tahdon toimintaa. Olen asianajajaltani saanut kirjeen, -joka kutsuu minua Roomaan perintöasioiden takia. Pitää suorittaa -joitakin muodollisuuksia, jotka muuten ehkä voidaan suorittaa -myöskin ilman minua, jollen halua lähteä liikkeelle. Mutta onhan -siinä ulkonainen syy... Olen jonkun aikaa pitänyt Laurasta entistä -vähemmin, itse puolestaan ei hän ensinkään ole vaikuttanut siihen, -sillä hän on aina sama, mutta minä olen luultavasti siirtänyt häneen -sen tyytymättömyyden, jota tunnen itseäni kohtaan. Sisällisten -ristiriitojeni aikana en hakenut hänen luotaan yksin lepoa, vaan -ikäänkuin tahallani alennusta. Nyt on hän minulle vastenmielinen -Mielenmyrskyistäni ei hänellä ole ollut edes aavistusta. Mitäpä ne -olisivat liikuttaneet häntä, kun ne eivät ole kelvanneet koristamaan -hänen kauneuttaan. Hän on vain huomannut, että olen jonkun verran -kiihtynyt ja ehkä ärtyneempi kuin tavallisesti. Hiukan hän on -kysellyt syytä, mutta ei mitenkään pakoittavasti. - -Ehkäpä hurma, jolla hän pitelee minua, on niin suuri, etten lähde, -mutta joka tapauksessa sanon hänelle huomenna tai vielä tänään, -että minun täytyy lähteä. Tuleepa olemaan hauska nähdä kuinka hän -vastaanottaa uutisen -- minä olen sitä uteliaampi, kun en ensinkään -saata kuvitella mitä se vaikuttaa. Olen hänen tunteestaan -- joka -muuten on hyvin minun tunteeni kaltainen -- huomannut, ettei hän -minusta pidä -- jos hän yleensäkään vaivautuu pitämään tai olemaan -pitämättä kenestäkään. Meidän luonteemme ovat monessa suhteessa -samallaiset jos tuhansin kerroin erilaisetkin. - -Olen hyvin väsynyt. En saa irti ajatuksiani siitä, minkä vaikutuksen -kirjeeni onkaan mahtanut tehdä Ploszowissa. Ajattelen sitä -lakkaamatta, silloinkin kun olen Lauran kanssa. Näen alituiseen -tädin ja Anielkan. Miten onnellinen onkaan Laura ikuisessa -levollisuudessaan. Minun on niin vaikea pitää itseäni aisoissa... - -Iloitsen siitä, että tulen toiseen paikkaan. Pegli, vaikka -merikylpylä, on kovin hiljainen. Kuumuus on käynyt tavattomaksi. Meri -lepää laiskana, ei aaltokaan liikahda rantaa kohti, tuntuu siltä kuin -ei se enään jaksaisi hengittää helteessä. Joskus herää tuulenhenki, -mutta tukahuttavana ja tuoden mukanansa valkeita tomupilviä, jotka -peittävät palmujen, puksipuiden, viikunain ja myrttien lehdet -paksulla tomukerroksella ja tunkevat taloihin, läpi alaspäästettyjen -uutimien. Silmiäni särkee, sillä seinät heijastavat niin tikerää -valoa, että niihin päivällä on mahdoton luoda katsettaan. - -Sveitsiin taikka Roomaan -- yhdentekevää, kunhan pääsen lähtöön. Olen -varma, että missä tahansa on parempi kuin täällä. Kaikki teemmekin -matkavalmistuksia. Davisia en ole nähnyt neljään tai viiteen päivään. -Varmaan hän jonakin kauniina päivänä tulee hulluksi. Tohtori kertoi -miesraukan alituisesti tahtovan häntä painimaan kanssaan. Se kuuluu -olevan hyvin huono merkki. - - -Roomassa, Casa Osoriassa, toukokuun 18 p:nä. - -Olen nähtävästi kaivannut yksinäisyyttä. Minulla on nyt aivan sama -tunne kuin heti Pegliin tultuani -- olen surullinen, mutta samalla -minun on hyvä olla. Minun on parempikin kuin oli Peglissä, sillä -minua vaivasi alunpitäen outo levottomuus Lauran seurassa ja se -on täällä poissa. Vaeltelen yksinäisessä, pimeässä talossa, jossa -tuhannet esineet muistuttavat minulle isää ja verestävät hänen -muistoansa mielessäni. Hän olikin jonkun verran loitonnut, mutta nyt -koskettaa minua joka askeleella hänen tuttu, jokapäiväinen elämänsä. -Pöydällä hänen työhuoneessaan ovat suurennuslasit, joilla hän -tarkasteli esineitä, pronssiset koukut, joilla hän raappi kuivanutta -maata esiinkaivetuista ruukuista; värejä, pensselejä, aloitettuja -käsikirjoituksia, muinaisesineitä koskevia muistiinpanoja, sanalla -sanoen: tuhansia pikkuesineitä. Hetkittäin tulee mieleeni, että hän -on vaan lähtenyt kaupungille ja palaa jokapäiväiseen työhönsä, ja kun -harhakuva häipyy, valtaa minut todellinen, syvä kaipaus, enkä minä -rakasta yksin hänen muistoaan vaan häntä itseään, häntä, joka nyt -nukkuu ikuista untaan Campo Santossa. - -Sentähden olen surullinen, mutta tämä tunne on niin paljon -puhtaampi kuin kaikki ne tunteet, jotka viime aikoina ovat -kuljettaneet minua minne ovat tahtoneet, että se tekee minulle -hyvää, sillä minä tunnen itseni paremmaksi, tai ainakaan en niin -huonoksi kuin luulin... Huomaan niinikään, ettei epätoivoisinkaan -järkeily voi viedä ihmiseltä sitä lohdutusta, että hänessä on -synnynnäisiä jaloja ominaisuuksia. Mistä johtuukaan ihmisen ehdoton -ja kieltämätön ikävöiminen hyvään? Kun rupean kerimään auki sitä -kerää, joudun joskus hyvin kauvas. Meidän järkemmehän on heijastusta -kaikkeudellisen olemisen loogillisesta säännöllisyydestä, ehkäpä siis -ikävöimisemme hyvään on heijastusta jostakin absoluuttisesta hyvästä. -Jos niin olisi, niin saattaisi ihminen yhtäpäätä sanoa itsensä irti -epäilyksistään ja huudahtaa sekä: "heureka!" että "halleluja!" -Pelkään kuitenkin tämän rakennuksen luhistuvan niin monen muun -mukana ja sentähden en uskalla rakentaa sitä loppuun. Tämä on muuten -enemmän tunteen puhetta kuin järjen, mutta ajoittain palaan siihen -ehdottomasti, sillä oka, joka täytyy poistaa, on sydämessäni eikä -jalassani. Tällä hetkellä olen kuitenkin kovin väsynyt. Mutta vaikka -olenkin surullinen, vallitsee mielessäni samalla hiljaisuus ja rauha. - -Eiköhän kaikista elävistä olennoista maan päällä yksin ihminen pysty -toimimaan vastoin tahtoaan. Minun teki itse asiassa kauvan mieli -lähteä Peglistä, mutta päivät kuluivat enkä minä liikkunut paikalta. -Vielä illalla ennen lähtöäni olin varma, että jään paikoilleni. Laura -itse ennätti aivan odottamatta avukseni. - -Kerroin hänelle asianajajani kirjeestä ja että minun täytyy -lähteä ainoastaan saadakseni nähdä, minkä vaikutuksen se tekee -häneen. Olimme kahden. Odotin häneltä jotakin huudahdusta, jotakin -mielenliikutuksen ilmaisua, jotakin vastustusta -- mutta mitään -sellaista ei kuulunut. - -Kuultuaan uutisen kääntyi hän puoleeni, upotti kevyesti sormensa -hiuksiini, likensi kasvojaan minun kasvojani vastaan ja kysyi: - --- Mutta sinä palaat? Palaathan? - -Totta totisesti minulle on vielä tälläkin hetkellä arvoitus, mitä -tuon piti merkitä! Ajatteliko hän, että minun ehdottomasti on -lähdettävä? Luottaako hän siihen määrään kauneutensa mahtiin, ettei -hän hetkeäkään epäile palaamistani? Vai käyttikö hän hyväkseen -tilaisuutta päästäkseen minusta? Joka tapauksessa ei minulla tuon -kysymyksen jälkeen ollut muuta tekemistä kuin lähteä. Hyväilevä -liike, joka seurasi kysymystä, puhuu jonkun verran viime olettamusta -vastaan, joka minusta tuntuu oletettavimmalta. Joskus olen muuten -aivan varma siitä, että hän tahtoi sanoa: "Et sinä anna minulle -matkapassia, vaan minä sinulle." Mutta tunnustan, että jos se oli -matkapassi, niin on Lauran taitavuus aivan kuulumaton -- ja sitä -hämmästyttävämpi, kun hän kietoi tekonsa herttaiseen ystävällisyyteen -ja niinmuodoin jätti minut sellaiseen epävarmuuteen, etten tiedä -tekikö hän minusta pilkkaa vai eikö. Mutta minkätähden minä rupeaisin -pettämään itseäni? Kysymyksellään voitti hän joka tapauksessa pelin. -Luultavasti loukattu itserakkaus muuten nostaisi minussa päätään, -mutta nyt on minulle kaikki yhdentekevää. - -Emme kuitenkaan olleet toisillemme kylmät tuona viime iltana, vaan -päinvastoin tavallista hellemmät. Erosimme hyvin myöhään. Näen hänet -vieläkin varjostamassa kynttilää kädellään, silmät maahan luotuina -saattaen minua ovelle. Hän oli niin kaunis, että minun suorastaan -tuli vaikeaksi lähteä. Aamulla hän tiellä sanoi minulle hyvästi. -Säilytin hänen ruusukimppunsa Genovaan asti. Kummallinen nainen! Jota -kauvemma hänestä etenen, sitä enemmän tunnen fyysillisen kaipauksen -rinnalla mielihyvää. Matkustin yhtä painoa Roomaan asti ja nyt olen -kuin lintu, joka on päässyt irti häkistä. - - -Toukokuun 22 p:nä. - -Tuttavista en ole nähnyt täällä ainoaakaan. Kuumuus on karkoittanut -heidät kaikki huviloilleen tai vuoristoon. Päivisin on kaduilla -hiljaista, tapaa vain ulkomaalaisia, enimmäkseen englantilaisia, -palttinaiset, harsolla verhotut lakit päässä, kädessä punakantinen -Baedeker ja huulilla iankaikkinen: "Very interesting!" Sydänyöllä -ympäröi Babuinoamme sellainen hiljaisuus, että harvojen ohikulkijain -askeleet kajahtelevat jalkakäytävillä. Sensijaan ovat kadut illoin -kansaa täynnä. Minut valtaa aina siihen aikaan päivästä ahdistava, -hermostunut levottomuus, sentähden lähden ulkoilmaan, kiertelen -katuja väsymykseen asti, ja se tuottaa minulle suurta huojennusta. -Harhailuni päättyvät tavallisesti Pinciolla. Usein kierrän kolmeen, -neljään kertaan ihanan terassin. Siihen aikaan liikkuu siellä -joukottain rakastuneita pareja. Toiset nousevat käsikädessä, poski -poskea vastaan ja katse taivasta kohti kohotettuna onnellisina ylös -vuorta; toiset istuvat penkeillä varjostavien puiden suojassa. -Lyhdyn lepattava valo tuo pimennoista näkyviin milloin bersaljeerin -posken höyhentöyhdon alta, milloin tytön vaalean puvun, milloin -työmiehen tai ylioppilaan kasvot. Joka hetki tulee korviini -kuiskeita, tulisia vakuutuksia, laulun hyräilyä. Kokonaisuus -muistuttaa keväistä karnevaalia, ja minulle tuottaa suurta nautintoa, -kun saan hukkua joukkoihin ja hengittää niiden iloa ja terveyttä. -Se on sellaista onnellista, täyteläistä yksinkertaisuutta. Tuo -yksinkertaisuus vuotaa minuun ja rauhoittaa hermojani paremmin -kuin kloraali. Illat ovat lämpöiset ja valoisat ja täynnä raikasta -ilmanhenkeä. Kuu nousee Trinità dei Montin takaa ja purjehtii yli -ihmisjoukkojen kuin hopeinen vene: valaisten puiden latvoja, kattoja -ja torninhuippuja. Terassin juurella välkkyy ja humajaa kaupunki, -mutta kaukaisuudessa erottautuu hopeisesta sumusta Pietarinkirkon -tumma hahmo, kupukattoineen, joka välkkyy kuin toinen kuu. Rooma ei -pitkiin aikoihin ole silmissäni ollut niin kaunis. Se on kerrassaan -valloittanut minut. Palaan joka ilta myöhään kotiin ja ajattelen -maata pannessani onnellisena, että huomenna taasen herään Roomassa. -Ja nukun!... En tiedä riippuneeko väsymyksestä, mutta minä nukun kuin -kivi ja olen vielä aamulla herätessäni kuin pilvistä pudonnut. - -Aamupäivät työskentelen asianajajani kanssa. Joskus teen huvikseni -luetteloa isän tavaroista. Isä ei testamentissaan ole määrännyt -kokoelmiaan kaupungille, ja ne ovat niinmuodoin minun omaisuuttani, -koska minä olen pää-perijä. Jos tietäisin täyttäväni isän tahdon, -lahjoittaisin ne empimättä Roomalle, mutta pelkään, että tädin -esittelyt ehkä ovat herättäneet isässä epäilyksiä ja että hän -tahallaan on jättänyt määräämättä kokoelmien kohtalon, ajatellen -niiden mahdollista siirtämistä kotimaahan. Erinäiset ja lukuiset -ehdot testamentissa osoittavat selvään hänen viime aikoina -miettineen asiaa. Paljon on myöskin kaukaisempia sukulaisia koskevia -pikkumääräyksiä, mutta yksi minua liikutti enemmän kuin sanoin voin -lausua. Se kuuluu: "Madonnan pään (Sassoferraton) määrään poikani -tulevalle vaimolle." - - -Toukokuun 25 p:nä. - -Kuvanveistäjä Lukomski alkoi jo noin kuukausi sitte veistää isän -kuvaa luonnollisessa koossa rintakuvan mukaan, jonka hän itse -teki muutama vuosi sitte. Usein iltapäivisin menen hänen luokseen -katsomaan miten työ edistyy. Hänen työhuoneessaan joudun kuin toiseen -maailmaan. Se on kuin jonkinlainen lato, jonka katonrajaan on -puhkaistu ääretön ikkuna pohjoista kohti; valaistus pysyy kylmänä, -auringonsäteet kun eivät ensinkään pääse sisään. Kun istun tässä -työhuoneessa, tuntuu siltä kuin en olisi Roomassa. Lukomski itse -vaikuttaa osaltaan harhakuvaan, sillä hänellä on pohjoismaalaisen -pää, vaalea parta ja mystikon siniset, verhotut silmät. Hänen -molemmat apulaisensa ovat puolalaisia, ja koirilla puutarhassa on -puolalaiset nimet; sanalla sanoen: tämä on hyperborealainen saari -eteläisessä meressä. Menen sinne kernaasti oudon mielialan vuoksi, -joka siellä kohtaa minua, ja sitäpaitsi on minusta hauskaa katsella -Lukomskia. Hänessä on sekä voimaa että yksinkertaisuutta. Erikoisen -mieltäkiinnittävä hän on, kun hän etenee työstään katsellakseen -sitä kauvempaa ja sitte äkkiä palaa takaisin, ikäänkuin tehdäkseen -hyökkäyksen. Hän on hyvin lahjakas kuvanveistäjä. Isän kuva kasvaa -esiin hänen käsistään ja hämmästyttää yhdennäköisyydellään. Siitä ei -tule ainoastaan muotokuva, vaan taideteos. - -Lukomski, jos kuka, on kauniiden muotojen ihailijan perikuva. Minusta -tuntuu, että hänen ajatuksensa lähtevät kreikkalaisista nenistä, -vartaloista ja päistä eikä ideoista -- hahmoista, klassillisista -hahmoista. Hän on asunut Roomassa jo viisitoista vuotta ja käy yhä -museoissa ja taidekokoelmissa, ikäänkuin hän eilen olisi tullut. -Tuollainen rakkaus näyttää siis kuitenkin voivan kokonaan täyttää -ihmisen elämän ja jäädä hänen uskonnokseen -- ehkäpä kuitenkin -niillä ehdoin, että hän pysyy sen pappina. Lukomskia elähyttää -sama kunnioitus kaunisrakenteisia ihmisiä kohtaan kuin se, jolla -hurskaat lähestyvät pyhiä kuvia. Kysyin häneltä ketä hän pitää Rooman -kauneimpana naisena. Hän vastasi empimättä: rouva Davisia. Sitte -hän suurilla sormillaan ja taiteilijalle ominaisilla keveillä ja -kuvaavilla eleillään rupesi piirtämään ilmaan rouva Davisin hahmoa. -Lukomski on itseensä sulkeutunut melankolikko, mutta tällä hetkellä -hän vilkastui niin, että silmistäkin meni tavallinen mystillinen -ilme. "Kas noin", toisteli hän piirtäessään yhä uusia viivoja,-- -"tai noin! Hän on kaunein nainen ei yksin Roomassa, vaan yleensä -maailmassa!" - -Erityisesti viehättää häntä Lauran kaula. Hän sanoo, että tuo -kaula päätä kohottaessa pidentää kasvoja käymättä kapeammaksi kuin -kasvot, mikä kuuluu olevan hyvin harvinaista. Vain Tiberin toisella -puolen kuuluu kansan naisilla joskus tapaavan sellaisia kauloja, -mutta ei milloinkaan niin täydellisinä. Jos joku tahtoisi ruveta -hakemaan Laurasta ruumiillista vikaa, niin hän totisesti tekisi -turhaa työtä. Lukomskin väitteet menivät niin pitkälle, että hänen -mielestään sellaiselle naiselle jo hänen eläessään olisi pystytettävä -muistopatsas forumille. Minä suinkaan en pane vastaan. - - -Toukokuun 29 p:nä. - -Koko tämä italialainen komento perintöasioiden järjestämisessä -alkaa kyllästyttää minua. Kuinka nämä ihmiset synnynnäisestä -vilkkaudestaan huolimatta ovat hitaat kaikissa toimissaan ja kuinka -kauheasti he puhuvat! He ovat sananmukaisesti suunpieksännällään -piesseet minut loppuun. Olen hankkinut muutamia uusia ranskalaisia -romaaneja ja luen niitä päiväkaudet. Tekijät tuntuvat olevan -taitavia kertojia. Jokainen henkilö on piirretty nopeasti ja -sattuvasti, luonnos tehty voimakkaasti ja rohkeasti, tekniikka -ei voi kehittyä täydellisemmäksi. Sensijaan minun kuvatuista -henkilöistä täytyy toistaa mitä jo kerran olen sanonut, nimittäin -että he rakastavat toisiaan ainoastaan aistillisesti eikä enempää. -Ehkä poikkeustapauksissa, mutta ettei koko Ranskassa tunnettaisi -muuta rakkautta -- uskokoon sen kuka tahtoo. Omasta puolestani -tunnen hyvästi Ranskan ja tiedän, että tämä maa siinä suhteessa -on kirjallisuuttaan parempi. Romanttisten rakkausjuttujen -tavoittelu värikkään, todellisen elämän, kustannuksella tekee sen -valheelliseksi. Ihminen rakastaa yksilöä, mutta yksilöön kuuluu -paitsi kasvoja, katsetta, ilmettä, ääntä, ruumista, järki, luonne, -ajatustapa -- sanalla sanoen: joukko tietoisia ja siveellisiä -piirteitä. Minun suhteeni Lauraan todistaa parhaiten, ettei yksin -ulkonaiseen viehättäväisyyteen perustuva tunne ansaitse edes -rakkauden nimeä. Laura kyllä muuten onkin poikkeus. - - -Toukokuun 31 p:nä. - -Eilen söin Lukomskin kanssa päivällistä. Illalla harhailin kuten -tavallisesti Pinciolla. Mielikuvitus vie minua joskus harhateille. -Kuvittelin että astelimme Anielkan kanssa käsikädessä. Kävelimme, -puhelimme kuten kaksi ihmistä, jotka rakastavat toisiaan yli kaiken. -Minun oli niin hyvä olla, etten Lauran seurassa milloinkaan ole -tuntenut sellaista onnea, mutta kun mielikuvitus lakkasi toimimasta --- mikä yksinäisyys ympärilläni! Ei tehnyt mieleni palata kotiin. -Yöllä en saanut unta. Elämäni on sentään tavattoman turhaa. -Iankaikkinen itsetutkistelu johtaa loppujen lopuksi kuitenkin aina -tyhjyyteen. Ja minä tunnen, että voisi olla toisin. Ihmettelen, että -Anielkan muisto saattaa olla minussa niin elävänä. Minkätähden en -esimerkiksi milloinkaan ole kuvitellut astelevani käsikädessä Lauran -kanssa, ja nyt kun muistan hänen nimeänsä, lisään hengessä: "Menköön -hän hiiteen!" Usein tulen ajatelleeksi, että olen pidellyt onnea -molemmista siivistä ja päästänyt sen käsistäni. - - -Kesäkuun 2 p:nä. - -Lukomski ei milloinkaan ole siihen määrään antanut minulle -ihmettelemisen aihetta kuin tänään. Kävimme yhdessä Capitolion -museossa. Ja käännellessämme sikäläistä Venuksen kuvaa joka suunnalle -sen liikkuvan jalustan ympäri, kummastutti minua mitä hän sanoi. -Nimittäin että hän pitää Praxiteleen Psykestä Napolissa enemmän, -sentähden että se on henkevämpi. Se oli kummallinen todistus hänen -kaltaisensa plastikon suusta. Mutta vielä suurempi yllätys odotti -minua "Kuolevan gladiaattorin" eli "Gallialaisen" edessä. Lukomski -katseli sitä vaieten puoli tuntia ja virkkoi vihdoin, puhuen -hampaittensa välitse, niinkuin hänen tapansa on, kun hän on kiihtynyt. - --- On jo sanottu sataan kertaan, että hänen kasvonsa ovat -slaavilaiset -- ja totisesti!-- se on aivan ihmeellistä!... Veljeni -pitää Kozlowekin tilaa likellä Sierpieciä. Siellä oli renki Mikko... -joka hukkui viime vuonna uittaessaan hevosia. Minä vakuutan -teille!... hiuskarvalleen samat kasvot. Minä vietän täällä usein -hetkisen, sillä minun täytyy... - -En tahtonut uskoa korviani ja ihmettelen, ettei Capitolion katto -romahtanut päällemme. Sierpc, Kozlowek, Mikko, täällä -- tässä -antiikin ja klassillisten muotojen maailmassa -- ja kotoisia nimiä -lausumassa kukas muu kuin itse Lukomski! Kuvanveistäjän alta oli -äkkiä paljastunut ihminen. "Vai sinä, veliseni, ajattelin, joka -olet sellainen plastikko, sellainen kreikkalainen, sellainen -roomalainen -- ja sinä vaellat katselemaan gladiaattoria ei yksin -hänen muotojensa vuoksi, vaan sen tähden, että hän muistuttaa -Kozlowekin Mikkoa! Nyt minä ymmärrän mistä johtuu harvasanaisuutesi -ja surumielisyytesi!" - -Lukomski varmaan ymmärsi ajatusteni juoksun, koska hän ujostuen -painoi silmänsä maahan ja rupesi puhumaan katkonaisesti ja ikäänkuin -selittelemään mitä äsken oli sanonut. - --- Täällä Roomassa voi elää -- ei kuolla!... Minunhan käy hyvin... -Minulla ei ole syytä valittaa... Olen täällä, koska täytyy. Mutta te -ette aavista kuinka koti-ikävä ahdistaa minua. Niinkuin paholaisten -lauma... Kun koirat öisin haukkuvat puutarhassa, niin voisin antaa -pääni pantiksi siitä, että olen kotona, maalla... Tulisin hulluksi, -jollen kerran vuodessa kävisi siellä. Ja nyt lähden taas pian, sillä -minä tukahdun jo täällä...! - -Sen lausuttuaan rupesi hän koputtamaan sormellaan kurkkuaan ja -supisti huulensa ikäänkuin viheltääkseen, sillä häntä itketti. -Tunteenpurkaus tuossa miehessä hämmästytti minua sitä enemmän, kun se -tuli aivan odottamatta. Äkkiä valtasi minutkin mielenliikutus, kun -näin mikä ääretön ero on minun ja Lukomskin ja Sniatynskin tapaisten -ihmisten välillä. Tänäkin hetkenä ajattelen heitä jonkinlaisella -arkuudella. Kaikki nuo taivaanrannat ovat ikiajoiksi minulta -suljetut. Mitä äärettömiä tunteiden määriä nuo ihmiset omistavat! -Tuottivat ne heille sitte onnea tai onnettomuutta, niin he joka -tapauksessa minuun verraten ovat rikkaat. Heitä ei uhkaa korpi -eikä nälkä! Heillä on jokaisella elintarpeita kymmenen varalle. -Tunnenhan minäkin jollakin lailla olevani sidottu yhteiskuntaan, -mutta tuo tunne ei ole minussa keskeinen, se ei pala minussa kuten -sydän lampussa, se ei muodosta minun olentoni onnea. Minä en -elääkseni tarvitse mitään Kozlowekia, Mikkoa tai Ploszowia. Siellä -mistä tuollainen Lukomski tai Sniatynski löytää elävän lähteen -ammentaakseen vettä elämänsä pohjalle, tapaan minä ainoastaan kuivaa -hiekkaa. Ja jollei heillä olisi tuota pohjaakaan, niin toiselle -kuitenkin jäisi kuvanveistonsa, toiselle kirjallisuutensa. On -suorastaan käsittämätöntä, että ihminen, joka omistaa niin paljon -onnen ehtoja kuin minä, ei ole yksin onneton, vaan suorastaan ei -tiedä minkätähden elää. Epäilemättä on syytä oloissa, joissa olen -kasvanut. Minun elämässäni on Roomaa, Metziä, Parisia ja taasen -Roomaa. Olen ollut kuin maastaan irroitettu puu, joka huonosti -on juurtunut uuteen maahan. Ja itsessäni on niinikään syytä: -olen ratkaissut ongelmoja ja filosofoinut, silloin kun muut ovat -rakastaneet. Seuraus on ollut, etten ole filosofoinut mitään -valmiiksi, vaan sensijaan autioittanut sydämeni. - - -Kesäkuun 8 p:nä. - -Kirjoitan tässä muistiin koko viikon tapahtumat. Olen saanut -muutamia kirjeitä, muunmuassa Sniatynskiltä. Se kunnon poika on -niin suruissaan Anielkan asiasta, ettei hän edes toru. Tuo vain -perille rouvansa terveiset, että tämä on minulle leppymättömästi -suutuksissaan ja pitää minua hirviönä, jonka suurin riemu on kiduttaa -uhriaan. Tällä kertaa asuu minussa kuitenkin todellisen kristityn -mieli, sillä en ole vähääkään pahoillani rouva Sniatynskille, vaan -päinvastoin hän minua miellyttää. Mikä lämmin, hyvä sydän! Sniatynski -pitää asiaa lopullisesti ratkaistuna, nimittäin eroa päätettynä, -sillä hän ei ryhdy antamaan edes neuvoja, vaan ainoastaan säälittelee -minua: "Jumala suokoon, että löytäisit toisen samankaltaisen!" -Kummallista! kun sitä ajattelen, tuntuu minusta, etten tahdo -toista samankaltaista kuin Anielka enkä parempaa kuin hän, vaan -hänet itsensä tahdon. Sanon että minusta tuntuu, sillä tunne on -vailla määrättyjä ja vakiintuneita muotoja. Mieleni on kuin pahasti -hämääntynyt silkkilankavyhti. Minä tuskittelen, mutta en saa lankoja -järjestykseen. Huolimatta kaikesta tietoisuudestani en esimerkiksi -tiedä mistä alakuloisuuteni johtuu, siitäkö, että rakastan Anielkaa -enemmän kuin luulen, vai siitäkö, että tunnen, että voisin rakastaa -häntä paljon? Sniatynski antaa minulle vastauksen seuraavilla -sanoilla: "Olen kuullut tai lukenut, että kultakimpaleiden ympärillä -usein tavataan kvartsikerros, josta on vaikea saada esiin metallia. -Edellytän että sinunkin sydämesi ympärillä on tuollainen kerrostuma; -keskellä on kallista metallia, mutta paha kuori ei päässyt sulamaan -sinun viimeksi Ploszowissa käydessäsi. Olit siellä liian lyhyen ajan -ja yksinkertaisesti et rakastunut tyttöön tarpeeksi voimakkaasti. -Sinulla luultavasti kyllä on tarmoa toimintaan, mutta sinulla ei ole -tarmoa päättämään. Varmaan kuitenkin olisit mielistynyt tyttöön, -jos tunteesi olisi saanut askarrella hänen ympärillään tarpeeksi -kauvan. Mutta sinä läksit tiehesi ja rupesit tapasi mukaan tuumimaan, -hautomaan, ja kävi niinkuin minä arvasin, että sinä filosofoit -sirpaleiksi sekä oman onnesi että toisen onnen." Minua ihmetyttää -Sniatynskin sanoissa se, että ne toistavat saman minkä isä aikoinaan -sanoi. Sniatynski tunkee kuitenkin syvemmälle luonteeseeni, sillä -hän jatkaa samassa: "Vanha viisu, että joka liiaksi syventyy omaan -itseensä, se ei lopuksi pääse mihinkään selvyyteen itsestään, ja -joka ei pääse selvyyteen itsestään, se ei voi päättää mitään. Sairas -vuosisata, jossa ainoastaan aaseilla vielä on jonkun verran tahtoa, -koska jokainen, jolla on hiukan järkeä, kuluttaa sen kaikkien -asioiden epäilemiseen ja vakuuttamaan omalle itselleen, ettei -suinkaan kannata tahtoa mitään!" Minä näin eräällä ranskalaisella -kirjailijalla samantapaisia huomioita ja ajattelin, että hän Jumala -paratkoon on oikeassa! - -Joskus soisin Sniatynskin suorastaan toruvan, sensijaan että hän -täyttää kirjeensä tämäntapaisilla lauseilla: "Huolimatta kaikista -hyvistä ominaisuuksistasi saattaa käydä niin, että aina tulet -tuottamaan surua ja murhetta likeisimmillesi ja rakkaimmillesi." -Se on sitä katkerampaa, kun se on totta. Olen tuottanut murhetta -Anielkalle, tädille, Anielkan äidille ja vihdoin omalle itselleni. -Sensijaan minua hiukan naurattaa, kun jatkan kirjettä: "Elämän lakien -mukaan versoaa ihmisestä aina esiin jotakin. Varo sinä, ettei sinusta -versoa jotakin pahaa, joka ensi työkseen myrkyttää sinut." Ei! Sitä -vaaraa ainakaan ei ole. Tosin minuun on kasvanut jotakin hometta, -jota Lauran kädet kylvivät, mutta se kasvoi itse asiassa tuon -kvartsikuoren päälle, josta Sniatynski puhuu. Se ei päässyt tunkemaan -juuriaan kauvemma eikä myrkyttänyt minua enempää kuin Lauraakaan. -Tuollaista hometta ei tarvitse edes nyhtää maasta, sen hajoittaa kuin -savun. Mutta silloin osaa Sniatynski taasen oikeampaan, kun hän on -oma itsensä ja puhuu sen opinkappaleen nimessä, jota hän aina kantaa -mielessään. - -"Jos sinä pidät itseäsi korkeampana ihmistyyppinä ja jos oletkin -sitä, niin sanon sinulle, että tuollaisten korkeuksien summa nykyään -on yhtä kuin miinus." - -Mitä hittoa minä tässä pitäisin itseäni minäkään korkeampana tyyppinä --- edes tuollaiseen Kromickiin verraten! -- mutta Sniatynski on -oikeassa. Sellaiset ihmiset kuin minä välttävät miinuksen kohtalon -ainoastaan siinä tapauksessa, etteivät kuulu salkuttomien nerojen -lukuun, nimittäin jos ovat suuria oppineita tai suuria taiteilijoita. -Siinä tapauksessa he usein näyttelevät jopa reformaattorinkin osaa. -Minun vaikutukseni reformaattorina tulisi supistumaan ainoastaan -omaan itseeni. Olen miettinyt tätä asiaa koko päivän, sillä onhan -kuulumatonta, ettei ihminen, joka niin hyvin tuntee puutteensa, -ryhtyisi mihinkään toimenpiteihin niiden poistamiseksi. Jos nyt -esimerkiksi puoli päivää olisin epäillyt lähteäkö ulos vai eikö, -niin voisinhan tässä hetkessä vihdoin viimein ottaa itseäni niskasta -kiinni ja kuljettaa itseni alas portaita. Olen skeptikko -- hyvä! -Mutta enkö voi pakoittaa itseäni toimimaan ikäänkuin en olisi sitä? -Eihän se merkitse mitään, onko toimintaani johtanut vakaumus ollut -hiukan suurempi tai pienempi. Mitä minä esimerkiksi nyt saattaisin -tehdä? Käskeä panemaan kokoon tavarani ja lähteä Ploszowiin. Minä -voisin erinomaisen hyvin tehdä sen. Mitä seurauksia siitä olisi, -nähtäisiin sitte -- tällä hetkellä se joka tapauksessa olisi teko. -Sniatynski kirjoittaa tosiaan vielä: "Kromicki, senkin apina, istuu -nyt joka päivä Ploszowissa ja kiusaa naisia, jotka muutenkin ovat -kuin varjot." Ehkä siis jo olisi liian myöhäistä? Sniatynski ei -sano milloin viimeksi kävi Ploszowissa, luultavasti viikko sitte -tai pari. Hänen käyntinsä jälkeen ovat asiat siis voineet edistyä. -Niin, mutta enhän minä sitä tiedä. Ja loppujen lopuksi: mikä voi -pahentua pahemmaksi nykyistä tilaansa? Minä tunnen, että ihminen, -jolla olisi vähänkin päättäväisyyttä, lähtisi matkaan; minä tunnen, -että kunnioittaisin itseäni, jos sen tekisin, varsinkin kun ei -Sniatynskikaan enään kehoita siihen -- hän joka on niin äkkinäinen. -Kun sitä vain ajattelenkin, valkenee silmissäni. Ja tuossa valossa -näen niin suloiset kasvot, että ne tällä hetkellä ovat mielestäni -suloisimmat maailmassa, ja -- kautta Bacchuksen -- taidanpa vaan -ryhtyä tuumasta toimeen! - - -Kesäkuun 9 p:nä. - -"La nuit porte conseil" -- yö tuo neuvoa! En lähdekään vielä -Ploszowiin, toimisinpa silloin umpimähkään. Sensijaan olen -kirjoittanut tädille pitkän kirjeen aivan toisessa hengessä kuin -se, jonka lähetin Peglistä. Kahdeksan tai viimeistään kymmenen -päivän perästä täytyy vastauksen olla täällä, ja siitä saa riippua, -lähdenkö vai enkö -- yleensä en tiedä mitä teen. Olisin tietysti -varma vastauksesta, jos olisin kirjoittanut esimerkiksi: "Rukoilen, -rakas täti, lähettäkää Kromicki niin kauvas kuin tietä riittää. -Pyydän Anielkalta anteeksi, rakastan häntä ja pyydän häntä omakseni." -Ainoastaan jos häät jo olisivat olleet, olisi pyyntöni turha. -Mutta arvelen, etteivät asiat kai ole kehittyneet niin pitkälle. -En kuitenkaan kirjoittanut tädille mitään sellaista. Kirjeeni -menee nyt kuin mikäkin partiojoukko armeijan edellä vakoilemaan -seutua. Kirjoitin sen sillä tavalla, että täti vastauksessaan on -pakoitettu tekemään minulle selkoa ei yksin siitä, mitä tapahtuu -Ploszowissa, vaan siitäkin, mitä liikkuu Anielkan sydämessä. -Rehellisesti puhuen olin niin päättämätön sentähden, että kokemus on -opettanut minua epäilemään itseäni. Oi! jospa Anielka, huolimatta -siitä, että hänellä on enemmän tai vähemmän syytä kantaa kaunaa -minua vastaan, antaisi rukkaset tuolle Kromickille. Kuinka olisin -hänelle kiitollinen, kuinka korkealle hän kohoaisi silmissäni, -kuinka loitolle erkanisi siitä inhoittavasta naimahaluisen tytön -tyypistä, jonka ainoana pyrintönä ja päämääränä on saada mies. -Vahinko että ensinkään sain kuulla tuosta Kromickista. Lennettyäni -tieheni Lauran luota -- jonka täytyi kun täytyikin tapahtua -- olisin -luultavasti laskeutunut Anielkan jalkojen juureen. Kunnon täti -menetteli kuitenkin aika kömpelösti kertoessaan minulle Kromickin -ponnistuksista ja menestyksestä Celina rouvaan nähden. Tähän aikaan -eivät yksin naisten hermot ole arat kuin mimosa, vaan miestenkin. -Kovakourainen kosketus vain, ja sielu kääriytyy kokoon ja sulkeutuu -ainiaaksi. Tiedän, että se on tyhmää ja pahastikin, mutta se on kun -onkin niin. Muuttuakseni täytyisi minun tilata lääkäriltä toiset -hermot ja säilyttää omani erityisiä tilaisuuksia varten. Ei kukaan, -ei edes rouva Sniatynski, joka tällä hetkellä pitää minua hirviönä, -voisi katsella minua kriitillisemmin kuin minä itse. Mutta onko tuo -Kromicki minua parempi? Onko hänen kehnoutensa, rahatauti, parempi -kuin minun? Kehumatta saatan sanoa, että minussa on kymmenen kertaa -enemmän hienotunteisuutta, jalommat vaistot, parempi sydän, enemmän -herkkyyttä, puhumattakaan siitä, mitä hänen oman äitinsäkin olisi -täytynyt tunnustaa: että hän on tyhmempi minua. Tosin en milloinkaan -tule tuottamaan maailmalle miljardia enkä edes kymmenettä osaa siitä, -mutta Kromickikaan ei ole vielä tuottanut sadattakaan osaa siitä. -Sensijaan saattaisin taata, että minun vaimollani tulee olemaan -lämpimämpää ja valoisampaa kuin hänen vaimollaan ja että hän tulee -elämään rikkaampaa ja jalompaa elämää. - -En vertaa itseäni ensi kertaa Kromickiin. Jopa minua suututtaakin, -että teen sen niin usein, sillä pidän itseäni niin paljon korkeampana -olentona. Me olemme kotoisin kahdesta eri taivaankappaleesta; jos -meidän sielumme pitäisi saattaa samalle tasolle, niin täytyisi hänen -tikapuita myöten nousta minun luokseni -- jolloin hän helposti voisi -taittaa niskansa -- ja olennon sellaisen kuin Anielka täytyisi aina -astua alas hänen luokseen. - -Mutta olisiko se hänelle kuinkaan vaikeaa? Ikävä kysymys. Olen -kuitenkin siinä suhteessa nähnyt niin kuulumattomia asioita, -varsinkin meillä, jossa nainen yleensä on korkeammalla tasolla kuin -mies, etten voi olla koskettamatta tähän kysymykseen. Olen, jumala -paratkoon, nähnyt todella korkealentoisia, hienotunteisia ja kaikelle -kauniille ja ihmeelliselle herkkiä tyttöjä, jotka eivät ainoastaan -ole menneet pahimmalle tyhmyrille, vaan häiden jälkeisenä päivänä -kääntyneet hänen elämänuskoonsakin, omistaneet hänen mataluutensa, -itsekkäisyytensä, kataluutensa, ahdasmielisyytensä ja pikkuisuutensa. -Ja päällepäätteeksi ovat muutamat tehneet sen ylpeillen, ikäänkuin -heidän vanhat ihanteensa noin vain voitaisiin viskata menemään, kuten -heidän myrttiseppeleensä. Ja he ovat olleet vakuutetut, että heistä -juuri sillä tavalla tulee hyviä vaimoja, eivätkä he ole nähneet, -että jokainen heistä uhraa korkean sielunsa apinan himoille. Tosin -sitte ennemmin tai myöhemmin on tullut vastavaikutus, mutta yleisesti -katsoen Shakespearen Titania on meillä tavallinen ilmiö, jonka -varmaan jokainen meistä on tavannut elämässä. - -Olenhan minä skeptikko kiireestä kantapäähän asti, mutta -skeptillisyyteni johtuu sieluni kipeydestä, ja minä olen todella -kipeä, kun ajattelen, että Anielkan voi käydä sillä tavalla. Ehkäpä -hänkin kohauttaa olkapäitään ajatellessaan tyttöhaaveitaan ja -päättelee, että Turkestanin tavara on ainoa kestävä ja oikea, ainoa -jota kannattaa koota tässä elämässä. Minussa nousee kiehuva kiukku -kun ajattelen, että jos asiat kehittyvät tähän, niin minä osaksi olen -siihen syypää. - -Toiselta puolen ei harkitsemiseni ja epäilykseni johdu yksin -päättämättömyydestä, kuten Sniatynski kirjoittaa, vaan lisäksi -toisestakin syystä. Minulla on avioliitosta niin korkea käsitys -ja minä asetan siihen nähden niin suuret vaatimukset, että ne -vievät minulta kaiken uskalluksen. Tiedän, että mies ja vaimo usein -suhtautuvat toisiinsa kuten kaksi käyrää lautaa ja elää kituuttavat -kuitenkin. Mutta minulle se ei riitä. Juuri sentähden, että onneen -nähden yleensä olen niin epäilevällä kannalla, sanon itselleni: se ei -riitä minulle. Ja kuinka se riittäisikään? Kummallista! Tällaiseksi -epäilijäksi ja varoilijaksi eivät minua ole tehneet huonot -avioliitot, joita eläissäni olen nähnyt, vaan ne muutamat hyvät, -jotka olen tavannut, sillä juuri niitä ajatellessa sanon itselleni: -vain se riittää! Sitä ei opita kirjoista! se täytyy osata löytää. - - -Kesäkuun 11 p:nä. - -Olemme Lukomskin kanssa viime päivinä tulleet hyviksi ystäviksi. Hän -ei enään ole niin vaitelias ja suljettu kuin ennen. Eilen illalla -hän tuli luokseni, kävelimme Caracallan termeille asti, sitte pyysin -hänet tänne ja me juttelimme puoleen yöhön. Kirjoitan muistiin -keskustelumme, koska se teki minuun vaikutuksen. Lukomski ujosteli -jonkun verran purkaustaan "Kuolevan gallialaisen" edessä, mutta minä -johdin tahallani puheen isänmaahan, ongin hänestä esiin kaikki mikä -painoi hänen mieltään ja sanoin vihdoin, kun välimme oli lämmennyt: - --- Suokaa anteeksi, mutta yhtä asiaa en ymmärrä: minkätähden te, joka -kaipaatte kotoista ympäristöä, ette hanki elämäntoveria kotoa. Hän -voisi antaa teille isänmaasta sen, mitä ette saa työhuoneestanne, -ette apulaisiltanne, puhumattakaan puolalaisnimisistä koirista. - -Lukomski naurahti, näytti minulle sormustaan ja virkkoi: - --- Olen juuri menemäisilläni naimisiin. Odotamme vain, että vuosi -kuluisi umpeen morsiameni isän kuolemasta. Kahden kuukauden kuluttua -lähden hänen ja hänen äitinsä luo. - --- Sierpcin seuduille? - --- Ei, he ovat kotoisin Wilkomierzestä. - --- Mitä te sitte olette tehnyt Wilkomierzessä? - --- Tutustuin heihin sattumalta Roomassa Corsolla. - --- Sepä onnellinen sattuma. - --- Onnellisin elämässäni. - --- Varmaankin karnevaalin aikana. - --- Mitä vielä! Kävelen eräänä aamuna Via Candottia pitkin. Silloin -huomaan kaksi vaaleaa naista, nähtävästi äiti ja tytär, jotka -huonolla italiankielellä kysyvät Capitolioa. "Capitolio, Capitole, -Capitol", ääntelivät he, eikä kukaan ymmärtänyt heitä, koska nimi, -kuten tiedätte, italiaksi on "Campidoglio". Tunsin että he olivat -puolalaisia, sillä minulla on siinä suhteessa tuntijan silmä. -He tulivat äärettömän iloisiksi, kun puhuttelin heitä puolaksi; -minustakin oli hauskaa enkä ainoastaan näyttänyt heille tietä, vaan -saatoin heidät perille. - --- Ette aavista miten kertomuksenne huvittaa minua. Läksitte siis -yhdessä. - --- Läksimme. Matkalla jo katselin tyttöä: niinkuin poppeli. Kaunis, -komea, pieni pää, korvat niinkuin malliksi tehdyt, paljon ilmettä ja -silmäripset suorastaan kultaiset. Sellaisia ette täällä tapaakaan, -ainoastaan Venetsiassa ja sielläkin harvoin. Minuun teki tavattoman -hyvän vaikutuksen, että hän niin piti huolta äidistään, joka miehensä -äskeisen kuoleman johdosta oli hyvin alakuloinen. Ajattelin: hänellä -on varmaan hyvä sydän. Viikon toimin heidän oppaanaan ja viikon -perästä kosin. - --- Kuinka? Viikon perästä? - --- Niin. Sentähden että he palasivat Firenzeen. - --- Te kuulutte joka tapauksessa ihmisiin, jotka eivät harkitse -asioita kauvan. - --- Kotona Puolassa se tietysti olisi vienyt enemmän aikaa, mutta -täällä, tiedättekö, minun teki mieleni suudella hänen kättään jo -siitä hyvästä, että hän oli puolalainen. - --- Niin kyllä, mutta avioliitto tekee kuitenkin elämässä ratkaisevan -muutoksen. - --- Tekee tietysti, mutta mitäpä minä kahdessa tai kolmessa viikossa -olisin voinut saada selville enempää kuin yhdessäkään. Tietysti -minulla oli epäilykseni -- tunnustan sen. Siitä on hiukan vaikea -puhua. Meidän suvussamme on kuurous synnynnäinen. Isoisä ei vanhoilla -päivillään kuullut mitään, isäni tuli neljänkymmenen vanhana -kuuroksi... Voihan silti elää, mutta oli miten oli, niin se on kovaa, -varsinkin ympäristölle, sillä kuurot käyvät aina ärtyisiksi. Minua -kiusasi ajatus, sopiiko miehen, jota tuo kohtalo luultavasti uhkaa -ja jonka kanssa elämä voi käydä vaikeaksi, sitoa tuollainen tyttö -elämäänsä... - -Vasta nyt huomasin, että Lukomskin silmien ilmeessä, hänen -päänsä liikkeissä, siinä tavassa millä hän kuunteli, kun hänelle -puhuttiin, oli jotakin, jota tavallisesti tavataan kuuroissa. Hän -kuuli vastaiseksi erinomaisesti, mutta nähtävästi hän kaiken aikaa -tarkkasi, joko hänen kuulonsa heikkenee. - -Koetin rauhoittaa häntä, ja hän virkkoikin: - --- Samaa minä olen ajatellut. Ei ihmisen kannata mahdollisesti -sattuvien tapaturmien takia tärvellä omaa onneaan ja toisen elämää. -Tuleehan kolerakin Italiaan, mutta olisivatpa italialaiset hullut, -jolleivät uskaltaisi mennä naimisiin sentähden, että saattavat kuolla -koleraan ja jättää vaimon ja lapset turvattomiksi. Tein niinkuin -minun piti. Sanoin neiti Vandalle etukäteen, että rakastan häntä, -että olisin valmis antamaan elämäni saadakseni hänet omakseni, -mutta että tiellä on sitä ja sitä! Ja tiedättekö mitä hän minulle -vastasi. "Jahka en enään voi teille lausua että teitä rakastan, -niin kirjoitan." Ja vuodatettiinhan siinä hiukan kyyneliä, mutta -viikon perästä nauroimme mokomaa pelkoa, ja minä tekeydyin tahallani -kuuroksi, jotta hänen täytyisi kirjoittaa minulle, että rakastaa -minua. - -Tämä keskustelu jäi mieleeni. Sniatynski erehtyy väittäessään -ettei meillä Puolassa ole tahtoa muilla kuin aaseilla. Tuolla -kuvanveistäjällä oli totisesti syytä harkita asemaa, mutta -viikko riitti hänelle perinpohjaisen päätöksen tekemiseen. Ehkei -hänen tietoisuutensa ole siihen määrään kehittynyt kuin minun, -mutta hän on viisas mies. Ja mikä oivallinen nainen tuo tuleva -kuvanveistäjänrouva!... ja kuinka minä pidän hänen vastauksestaan! -Tunnen paikalla, että Anielka kuuluu samaan luokkaan. Jos minä -esimerkiksi tulisin sokeaksi, niin Laura pitäisi lukua sokeudestani -vain siinä määrin kuin se tarjoaisi hänelle tilaisuutta puettaa minut -joksikin faiaakkilaiseksi Demodokokseksi, joka esiintyisi laulajana -hänen juhlissaan. Mutta Anielka! -- hän varmasti ei heittäisi minua, -vaikken edes vielä olisi hänen miehensäkään. Antaisin pääni pantiksi, -että niin on. - -Minun täytyy tunnustaa, että tämä varmuus silmieni edessä, viikossa -olisi ollut kylläksi miettimisen aikaa. Ja minä mietin jo viisi -kuukautta. Viime kirjeessäni tädille ei siinäkään ollut mitään varmaa. - -Minua rauhoittaa kuitenkin se ajatus, että täti, joka on järkevä -nainen ja rakastaa minua, ymmärtää asiani ja rientää avukseni. -Niinikään asuu sydämessäni toivo, että Anielka rupeaa tädin -liittolaiseksi. Pahoittelen kuitenkin, etten laatinut kirjettäni -selvempään muotoon. Tekee mieleni lähettää toinen kirje, mutta -tukahutan haluni. Täytyy odottaa vastausta ensimäiseenkin. Onnelliset -tuollaiset ihmiset kuin Lukomski, jotka alkavat teosta. - - -Kesäkuun 15 p:nä. - -Sanottakoon tunnettani Anielkaan rakkaudeksi tai miksi hyvänsä, -varma on, että aina on ollut ääretön ero sen ja kaikkien niiden -muiden tunteiden välillä, jotka tähän asti ovat liitäneet läpi -sydämeni. Ajattelen häntä aamusta iltaan; hänestä on tullut minulle -ikäänkuin yksityisasia, tunnen olevani vastuunalainen hänestä itseni -edessä. Sellaista ei minulla milloinkaan ennen ole ollut. Entiset -suhteet solmittiin, kestivät aikansa ja purettiin. Ne jättivät -jonkun verran kaipausta, joskus miellyttävän, joskus vastenmielisen -muiston, mutta milloinkaan eivät ne tällä tavalla ottaneet -valtoihinsa koko sisäistä olentoani. Tällaisten tyhjäntoimittajien -ja maailmanmiesten elämässä -- jommoisia me kaikki olemme, me jotka -emme pyri mihinkään päämääriin, emme palvele mitään ihanteita emmekä -ole pakoitetut tekemään työtä elääksemme -- ei nainen milloinkaan -jätä näyttämöä: alituiseen me katselemme hänen mutkiinsa, hääräämme -hänen ympärillään ja tulemme häntä niin hiton likelle, että hän -lopulta kuuluu jokapäiväisen elämämme synteihin. Kun me käymme -valloittamaan naista, tuottaa se meille niin vähän tunnonvaivoja, -että vähemmin tunnonvaivoja voi olla ainoastaan naisella, kun -hän hyökkää meidän kimppuumme. Kaikesta herkkäluontoisuudestani -huolimatta kuulun minäkin niihin omiintuntoihin, jotka siinä -suhteessa ovat aivan turtuneet. On sattunut tapauksia, jolloin olen -sanonut itselleni: "Olisipa nyt erinomainen tilaisuus pateettiseen -itsesoimailuun!" mutta olen aina lopuksi tyytynyt kohauttamaan -olkapäitäni ja ajattelemaan hauskempia asioita. Tällä kertaa ei se -käy ensinkään. Joskus askartelee ajatukseni aivan toisaalla; äkkiä -tunnen, ettei kaikki ole kuten olla pitää: minut valtaa levottomuus, -kauhu, ikäänkuin olisin unohtanut jotakin tavattoman tärkeää, -jättänyt tekemättä jotakin -- ja seuraavassa hetkessä huomaan, että -Anielka-ajatus taasen astuu esiin kaikista verhoistaan, vangitakseen -minut kokonaan. Se kolisee minussa yöt päivät kuten piironginlaatikon -messinkirengas Mickiewiczin runossa. Minä koetan kohauttaa -olkapäitäni, vähentää sen vaikutusta, nauraen ajaa sitä menemään, -mutta skeptillisyyteni ja ironiani eivät riitä, tai oikeammin -sanoen: riittävät sen hetken, jonka kestävät, mutta samassa kierrän -taasen kirottua kehää. Se ei ole suorastaan tuskaa eikä omantunnon -soimausta, vaan se on mieluummin ajatusten paikallaanpolkemista ja -samalla levotonta uteliaisuutta tietämään, miten tulee käymään, -ikäänkuin elämäni riippuisi tuosta tulevasta. - -Jollen olisi niin taitava itse-erittelyssä, tekisin sen -johtopäätöksen, että tässä on kysymyksessä suuri, harvinainen -tunne, mutta minä vainuan, että mietteisiini ja levottomuuteeni -sekaantuu jotakin muutakin kuin halu tulevaisuudessa omistaa Anielka. -Epäilemättä on hän tehnyt minuun syvän ja voimakkaan vaikutuksen. -Sniatynski on kuitenkin varsin oikeassa vakuuttaessaan, että jos -rakastaisin häntä niinkuin hän, Sniatynski, esimerkiksi rakastaa -vaimoaan, niin ennenkaikkea haluaisin omistaa hänet. Minussa taas --- ja tässä asiassa en erehdy -- on pelko hänen kadottamisestaan -suurempi kuin halu omistaa hänet. Ehkei jokainen saata nähdä mikä -tavattoman suuri ero on näiden asiain välillä. Minä olen kun -olenkin vakuutettu siitä, että jollei Kromickia olisi, jollei -Anielkan menettäminen uhkaisi, niin en tuntisi tätä pelkoa enkä tätä -levottomuutta. Tämä pelko ikäänkuin päästelee hämääntyneitä lankojani -ja näyttää minulle, etten rakasta Anielkaa niin paljon kuin tunnen, -että voisin häntä rakastaa, ja onnen väläykset, jotka samalla näen, -elämäni onnen ainoat mahdollisuudet, tekevät minut sanomattoman -surulliseksi, ja kauhu valtaa minut tyhjyyden edessä, joka uhkaa, jos -Anielka poistuu tieltäni. - -Olen huomannut, että suurimmat pessimistit, kun heiltä uhataan viedä -jotakin, pyristelevät käsin ja jaloin ja parkuvat yhtä pahasti kuin -ikinä suurimmat optimistit. Minä olen juuri siinä tilassa. Tosin en -paru, mutta minut käsittää kauhu, kun ajattelen, että ehkä parin -päivän perästä en tiedä mitä minulla on tekemistä maailmassa. - - -Kesäkuun 16 p:nä. - -Sain sattumalta hiukan tietoja Laurasta; asianajajani kautta, joka -hoitaa myöskin Davisien asioita. Davis on jo houruinhoitolassa, -rouva Interlakenissa Jungfraun juurella. Varmaan hän nousee vuoren -huipulle. Saatan kuvitella kuinka hän verhoutuu alppeihin, niiden -lumiin, sumuihin, auringonlaskuihin, kuinka hän soutelee järviä, -seisoo kuilujen partaalla. Lausuin asianajajalle osanottoni Davisin -perhettä, sekä herraa että rouvaa kohtaan, rouva kun niin nuorena on -jäänyt yksin oman onnensa nojaan. Vanha lakimies rauhoitti minua, -kertoen, että napolilainen herra Maleschi, rouva Davisin sukulainen, -juuri oli saapunut Sveitsiin. Tiedän, tiedän! Italialainen, kaunis -kuin Antinous, mutta pelaaja ja pelkuri, jos puheet pitävät -paikkansa. En taitanut aikoinani syyttä sanoa Lauraa Pisan kaltevaksi -torniksi. - -Todella ensi kerran tunsin, muistellessani naista, jota tosin en -rakastanut, mutta jota olin rakastavinani, inhoa. Olen Lauralle -kiittämätön ja epähieno. Oikein hävettää. Mistä syystä minä kannan -kaunaa häntä vastaan ja olen hänelle leppymätön? Siitä syystä, kuten -jo olen sanonut, että ystävyytemme alusta asti, jollei suorastaan -hänen vaikutuksestaan, niin kuitenkin läheisen suhteemme takia, -alennuin tuhansiin rumiin ja huonoihin tekoihin, jommoisiin en -muuten ikimaailmassa ole tehnyt itseäni syypääksi. En kunnioittanut -suruani, en Davisin heikkoutta ja avuttomuutta, vaivuin laiskuuteen, -tahrin itseni, lähetin tuon onnettoman kirjeen... Se on kaikki minun -syytäni! Mutta kun sokea kompastuu kiveen tiellä, niin hän aina -kiroaa kiveä, vaikka sokeus oli syynä hänen lankeamiseensa. - - -Kesäkuun 17 p:nä. - -Olen tänään vienyt rahaa Lukomskille, antanut asianajajalleni -avoimen valtakirjani, matkatavarani ovat kunnossa, ja olen valmis -minä hetkenä hyvänsä lähtemään matkaan. Rooma alkaakin käydä -sietämättömäksi. - - -Kesäkuun 18 p:nä. - -Tädin vastauksen pitäisi jo olla täällä. Työntäen luotani pahimmat -olettamukset koetan arvata mitä tädillä on minulle sanomista. En -enään tiedä kuinka moneen kertaan olen katunut etten kirjoittanut -hänelle selvemmin. Kirjoitin kuitenkin, että ehkä tulisin Ploszowiin, -jos tietäisin, etten häiritse tädin vieraita, ja lähetin samalla -sydämelliset terveiset äidille ja tyttärelle. Huomautin myöskin, -että viime päivinä Peglissä olin sairas ja niin hermostunut, etten -tietänyt mitä tein. Saatuani kirjeen valmiiksi luin sen ja tuntui se -minusta hyvin järkevältä, mutta nyt se minusta on kaiken typeryyden -huippu. Itserakkaus ei sallinut minun selvästi ja ratkaisevasti -peruuttaa mitä kirjoitin Peglistä. Luotin siihen, että täti käyttää -hyväkseen ensi tilaisuutta pannakseen asiat järjestykseen, ja sitte -minä saavun kuin mikäkin armon ruhtinas. Kurja on ihmisluonto. -Minulla ei ole muuta neuvoa kuin kourin kynsin riippua kiinni siinä -toivossa, että tädin täytyy käsittää millä kannalla asiani ovat. - -Nyt kun levottomuuteni hetki hetkeltä kasvaa, tunnen, etten -ainoastaan voisi rakastaa Anielkaa äärettömästi, vaan yleensä olla -paljon parempi ihminen kuin olen ollut. Minkä vuoksi minä sitte -käyttäydyn ikäänkuin ei minussa olisi muuta kuin itsekkyyttä ja -ärtyisiä hermoja! Mutta jollei ole mitään muuta, niin minkätähden -ei itse-erittelyni empimättä paljasta minulle asiain tilaa? -Minä uskallan tehdä johtopäätökset loppuun asti enkä koskaan -peitä itseltäni totuutta, mutta viime olettamuksen aina hylkään. -Minkätähden? Sentähden, että ehdottomasti tiedän olevani parempi -kuin tekoni. Ne johtuvat jostakin elämisen-taidon puutteestapa -siihen on syynä osaksi rotu, osaksi sairas vuosisata, jonka lapsi -olen -- juuri siitä johtuu itse-erittelemiseni, joka ei milloinkaan -ole sallinut minun tarttua ihmisluontoni ensimäiseen alkuperäiseen -nykäisyyn, vaan joka on tehnyt, että arvostelen kaikkea, kunnes -sieluni on aivan loppuun väsynyt. Lapsena huvittelin latomalla -rahoja päällekkäin, kunnes patsas kallistui omasta painostaan ja -muuttui muodottomaksi läjäksi. Nyt ladon samalla tavalla ajatuksia ja -aikomuksia päällekkäin, kunnes ne hajoavat kaaokseksi. Sentähden on -paljon helpompaa tehdä negatiivista kuin aktiivista työtä; hävittää -eikä rakentaa. Varmaan monet lahjakkaat ihmiset potevat juuri tätä -tautia. Kaiken ja oman itsemme arvosteleminen on polttanut poroksi -voimamme, meiltä puuttuu pohjaa, lähtökohtia, uskoa elämään. Kas -sentähden esimerkiksi minä en niin paljon halua omistaa Anielkaa kuin -pelkään häntä kadottaa. - -Mutta puhuessani vuosisadan taudista en tahdo rajoittua puhumaan -yksin itsestäni. Sattuu varsin usein, että joku meistä kulkutaudin -raivotessa joutuu vuoteen omaksi -- mutta nyt on kritiikki -kulkutautina, joka raivoaa koko maailmassa. Siitä syystä aivan -yksinkertaisesti katot, joiden suojassa ihmiset ovat asuneet, nyt -romahtavat heidän päälleen. Uskonto, jonka pelkkä nimi jo tietää -kokoavaa voimaa, hajoaa. Uskovaisissakin on usko käynyt levottomaksi. -Suojasta, jota me nimitämme isänmaaksi, alkaa vuotaa sosiaalisia -virtauksia. Ainoa ihanne, jonka edessä häikäilemättöminkin skeptikko -vielä paljastaa päänsä, on -- kansa. Mutta senkin kuvapatsaan -jalustalle alkavat jo jotkut riiviöt piirrellä enemmän tai vähemmin -kyynillisiä sukkeluuksia -- ja, mikä on omiaan vieläkin enemmän -hämmästyttämään: ensimäiset epäilyksen sumut kohoavat niissä päissä, -joiden pitäisi luonnon järjestyksen mukaan kumartua syvimmälle. -Lopuksi saapuu jokin älykäs skeptikko, toinen Heine, lyö epäjumalaa -poskelle ja sylkee sitä silmille -- kuten aikoinaan teki Aristofanes --- mutta ei sylje sitä vanhojen ihanteiden, vaan ajatuksen vapauden -ja epäilyksen vapauden nimessä -- ja mitä sitte seuraa -- en tiedä. -Luultavasti piru kirjoittaa sonetteja jälellejääneelle tyhjälle -jättiläispinnalle. - -Onko tähän mitään apua? Ennen kaikkea: mitä se minuun kuuluu? Minun -asiani ei ole tahtoa. Siihen olen ihan liian hyvin kasvatettu -aikakauden lapsi. Jos kuitenkin kaikkien ajatusten, tekojen ja -tapahtumien tarkoitus on lisätä onnen summaa, niin rohkenen omasta -puolestani tehdä erään kysymyksen, kuitenkin sivumennen huomauttaen, -etten ota lähtökohdaksi aineellista puolta asiassa, vaan sisällisen -rauhan, joka voi puuttua minulta yhtä hyvin kuin keneltä muulta -tahansa: isoisäni oli onnellisempi kuin isäni, isäni onnellisempi -kuin minä, ja poikani, jos minulla tulee olemaan sellainen, tulee -olemaan kaikin puolin surkuteltava raukka. - - -Firenzessä kesäkuun 20 p:nä. - -Korttilinna on romahtanut. Olen saanut tädin kirjeen. Anielka menee -naimisiin Kromickin kanssa, ja häät vietetään muutaman viikon -perästä. Hän on itse tahtonut, että kaikki kävisi niin pian. Saatuani -tämän tiedon istuuduin rautatievaunuun ja aioin lähteä Ploszowiin, -vaikka samalla kaiken aikaa tunsin, että matkani on hullutusta ja -ettei siitä voi olla mitään hyötyä. Sentähden olen Firenzessä. Minua -repi ja raastoi, mutta minä sain kootuksi viimeiset jäännökset -tietoisuuttani ja järkeäni ja jäin tänne. - - -Firenzessä kesäkuun 22 p:nä. - -Yhtaikaa kuin sain tädin kirjeen, tuli kihlailmoitus, jonka -päällekirjoitus oli naisen käsialaa. Se ei ollut Anielkan eikä hänen -äitinsä kirjoittama. Luultavasti se on rouva Sniatynskin häijyyttä ja -keksintöä. Muuten on kaikki minulle yhdentekevää. Olen saanut iskun -päähäni ja mennyt tainnoksiin. Huomaan että minua enemmän pyörryttää -kuin minuun koskee. En tiedä miten myöhemmin käynee. Sanotaan ettei -kuulakaan heti tunnu ruumiissa. En kuitenkaan vastaiseksi ole -ampunut itseäni enkä tullut hulluksi. Katselen Lungarnoa, Arnoa, -panisinpa vaikka pasianssia, jos osaisin, sanalla sanoen: -voin erinomaisesti... Onhan se tuttu tarina, että huolimatta -sydämellisestä ystävyydestä koirat syövät jäniksen... Täti piti -tietysti kristityn velvollisuutenaan kertoa Anielkalle mitä -kirjoitin Peglistä. - - -Firenzessä kesäkuun 23 p:nä. - -Heti aamulla kun herään, pitää minun ruveta toistelemaan itselleni, -että Anielka menee Kromickille -- sama hyvä, hellä Anielka, joka -ei mennyt nukkumaan, vaan odotti minua palaavaksi Varsovasta -Ploszowiin, joka katsoi minua silmiin, kuunteli sanojani ja lausui -joka katseellaan, että hän on minun omani. Ja hänestä tulee nyt -rouva Kromicki, eikä siinä kyllä, vaan viikko häiden jälkeen ei -hänen päähänsä enään mahdu, kuinka hän saattoi hetkeäkään epäillä -valitsisiko Ploszowskin vai sellaisen Jupiterin kuin Kromicki. -Maailmassa tapahtuu kummia asioita ja niin kauhistuttavan -peruuttamattomia, että ihmiseltä menee viimeinenkin viheliäinen -elämänhalun jäännös. Tietysti Celina rouva ja rouva Sniatynski -nyt pitävät Kromickin puolta ja tahallaan kehuvat häntä minun -kustannuksellani. Jättäisivät jo Anielkan rauhaan! Että täti -kuitenkin on sallinut tämän kaiken tapahtua! Vähät minusta, mutta -näkeehän ja tietäähän täti, ettei Anielka voi tulla onnelliseksi. -Sanoohan hän itse, että Anielka menee Kromickille epätoivosta. - -Tässä koko pitkä, kirottu kirje: - -"Kiitos viime kirjeestäsi, varsinkin kun edellinen kirjeesi Peglistä -oli sekä jyrkkä että armoton. Vaikea minun on ollut käsittää, ettet -sinä voinut suoda tytölle edes hiukkaa ystävällisyyttä tai sääliä. -Enhän minä, rakas poikaseni, tahtonut enkä pyytänyt, että sinä heti -pyytäisit Anielkaa omaksesi, pyysin vain, että kirjoittaisit hänelle -jonkun hyvän sanan, vaikkapa minun kirjeessäni. Ja saat uskoa, että -ne olisivat riittäneet, sillä hän on rakastanut sinua niinkuin vain -hän voi rakastaa. Ymmärrät asemani: mitä saatoin tehdä kirjeesi -saatuani? Saattoiko omatunto sallia minun vielä pitää Anielkaa -harhaluulossa ja levottomuudessa, joka selvästi myrkytti hänen -terveyttään? Chwastowski lähettää aina aamulla vartavasten noutamaan -postia Varsovasta ja tuo sen mukaansa, kun hän tulee aamiaiselle. -Anielka tiesi että sinulta on tullut kirje, sillä tyttö raukan on -ollut tapana kyttäellä Chwastowskin tuloa muka asettaakseen minulle -tulleet kirjeet lautaselleni, mutta itse asiassa nähdäkseen, eikö -sinulta ole mitään. Nyt hän näki, että oli kirje. Huomasin jo, että -hänen kaataessaan teetä lusikat kilisivät hänen käsissään. Minut -valtasi paha aavistus. Ajattelin jo, että olisi parasta jättää -lukeminen kunnes pääsisin huoneeseeni, mutta samalla olin levoton -terveydestäsi enkä voinut hillitä itseäni. Jumala tietää, kuinka -vaikeaa minun oli teeskennellä tyyneyttä, varsinkin kun tunsin -Anielkan silmien kuin liimattuina seuraavan kasvojani. Pelastuin -jotenkuten; sanoin ainoastaan: 'Leon on yhä alakuloinen. Jumalan -kiitos kuitenkin terveenä ja lähettää teille kaikille terveisiä.' -Anielka koetti kysyä tavallisella äänellään: 'Vieläkö hän kauvan -viipyy Italiassa?' Näin miten paljon tuohon kysymykseen sisältyi enkä -uskaltanut sanoa totuutta, varsinkin kun Chwastowski ja palvelijat -olivat läsnä. Sanoin siis: 'Ei; hän taitaa pian tulla tänne.' -Olisitpa nähnyt mikä tuli hänessä syttyi, mitenkä hän ilostui ja -miten hänen täytyi hillitä itseään jottei purskahtaisi itkuun. -Onnetonta! Minun tekee vieläkin mieli purskahtaa itkuun, kun sitä -muistan. Et käsitä miten kärsin, kun vihdoin pääsin yksinäisyyteen. -Mutta olithan sinä selvästi kirjoittanut: 'Toivotan onnea neiti -Anielkalle ja herra Kromickille' -- ja täytyihän minun, omantuntoni -nimessä, avata tytön silmät. Minun ei tarvinnut kutsua häntä, sillä -hän tuli itse. Silloin sanoin hänelle: 'Anielka kulta, minä tiedän, -että sinä olet viisas ja hyvä tyttö, joka aina taivut Jumalan tahdon -alle. Meidän täytyy puhua suoraan. Tiedän, lapseni, että sinun ja -Leonin välillä oli alkua kiintymiseen ja vakuutan sinulle, että mitä -hartaimmin toivoin siitä jotakin tulevan. Mutta nähtävästi se ei -ollut Jumalan tahto. Jos siinä suhteessa olet rakentanut joitakin -ilmalinnoja, niin anna niiden kaatua!' Rupesin hyväilemään häntä, -sillä hän kalpeni paperin karvaiseksi. Pelkäsin hänen pyörtyvän, -mutta onneksi toki ei käynyt niin. Hän vain vaipui maahan polviani -vastaan ja kysyi kysymistään: 'Mitä hän käski sanoa minulle, täti? -Mitä hän käski sanoa minulle?' Koetin vastustaa, en olisi tahtonut -lausua sanojasi -- mutta mieleeni johtui, että hänelle on parempi -tietää koko totuus, ja vihdoin sanoin hänelle, että toivotat onnea -hänelle ja Kromickille. Silloin hän nousi ja lausui hetkisen perästä, -aivan muuttuneella äänellä: 'Täti sanoo hänelle paljon kiitoksia.' -Sitte hän paikalla läksi huoneesta. Pelkään sinun pahoittelevan, että -niin suoraan ja peittelemättä ilmoitin sanasi; mutta koska sinä kerta -kaikkiaan et välitä Anielkasta, oli paras selvästi sanoa se hänelle. -Jota selvemmin hän tuntee, että olet kohdellut häntä pahasti, sitä -nopeammin hän unohtaa sinut. Ja jos se sinusta tuntuukin ikävältä, -niin muista miten paljon, ei yksin ikävyyksiä, vaan kärsimyksiä -meillä on ollut kaikilla kolmella ja varsinkin Anielkalla. Hänellä -on niin paljon itsehillitsemiskykyä, etten todellakaan olisi -uskonut. Kaiken päivää kulki hän silmät kuivina eikä näyttänyt -mitään äidilleen, jonka terveydestä hän on kovin huolissaan. Hän -pysytteli vain tavallista hellempänä hänen luonaan ja samaten minun -turvissani. Se liikutti minua niin, että olin itkemäisilläni. Herra -Sniatynski, joka tuli samana päivänä, ei huomannut Anielkasta -mitään. Kerroin hänelle sitte asian, sillä onhan hän ystäväsi. Se -koski häneen kauheasti, ja hän rupesi niin sättimään sinua, että -lopulta jo suutuin häneen. Herra ties mitä kaikkia hän sanoikaan -- -tiedäthän sinä mimmoinen hän on. Sinä joka et rakasta Anielkaa, et -kykene arvioimaan miten onnelliseksi olisit tullut hänen kanssaan. -Pahasti kuitenkin teit, poikaseni, kun pidit häntä siinä luulossa, -että rakastat häntä. Meistä kaikista, ei yksin hänestä, tuntui siltä, -mutta se oli paha, sillä ensinnäkin hän on kärsinyt niin paljon, -että yksin Jumala tietää hänen kärsimystensä määrän, ja toiseksi se -oli syynä siihen, että hän heti suostui Kromickin tarjoukseen. Minä -ymmärrän täydelleen, että hän teki sen epätoivoissaan. Nähtävästi -he äidin kanssa olivat keskustelleet ja tehneet jonkun päätöksen. -Kromicki saapui päivää kirjeesi jälkeen. Hän otti hänet paikalla -vastaan aivan toisella tavalla kuin ennen, ja viikkoa myöhemmin hän -kosi ja sai myöntävän vastauksen. Herra Sniatynski kuuli sen vasta -pari päivää sitte. Hän oli repimäisillään hiukset päästään, ja miten -vaikea minun tilani alunpitäen on ollut, sitä en koeta sinulle -kuvatakaan. - -"En koskaan eläissäni ole ollut sinulle niin suuttunut, ja vasta -toinen kirjeesi lauhdutti hiukan raivoani, vaikka se samalla -lopullisesti vakuutti minulle, ettei tuulentuvistani tule mitään. -Tunnustan sinulle nimittäin, että ensimäisen kirjeesi jälkeen, ja -ennenkuin Kromicki oli tehnyt naimatarjouksensa, päähäni pälkähti: -'Olkoon Jumala meille armollinen ja kääntäköön hänen sydämensä! -Leon on vihapäissään kirjoittanut niin!' Mutta kun sitte jo lähetit -Anielkalle muutamia hyviä sanoja etkä kuitenkaan peruuttanut mitään -ensimäisen kirjeesi sisällöstä, niin tunsin, ettei enään ollut -toivomisen sijaa. Anielkan häät ovat heinäkuun 25 p:nä, ja saat heti -kuulla minkätähden pidämme niin kiirettä. Celina on todella hyvin -raihnas, hän uskoo loppunsa olevan likellä eikä tahdo että suruvuosi -matkaansaattaisi pitkää kihlausta. Hän tahtoo ennen kuolemaansa -nähdä lapsensa miehen turvissa. Kromickilla on kiire, koska tärkeät -asiat kutsuvat häntä Itään. Anielka puolestaan tahtoo niin pian -kuin suinkin tyhjentää katkeran kalkin. Oi poikaseni, minkätähden -näin piti käydä, ja minkätähden sen lapsukaisen piti tulla näin -onnettomaksi? - -"En ikipäivinä sallisi hänen mennä Kromickille, mutta kuinka saatan -enään sanoa mitään, minä joka Anielkaan nähden olen niin syyllinen? -Minun teki mieleni naittaa sinut enkä ajatellut mitä seurauksia siitä -voisi olla Anielkalle. Syy on minun, mutta saankin nyt kärsiä ja -rukoilen joka päivä lapsukaisen puolesta. - -"Häiden jälkeen he matkustavat Volyniaan. Celina jää minun luokseni -Varsovaan. Hän on puhunut Odessasta, mutta sinne en millään päästä -häntä. Sinä tiedät, rakkaani, mikä ilo minulle on nähdä sinut. Mutta -nyt pyydän, ettet tule Ploszowiin. Tee se Anielkan tähden. Jos -tahdot, niin minä paikalla tulen sinun luoksesi. Anielkaa täytyy nyt -säästää." - -Minkätähden minä pettäisin itseäni!? Joka kerta kun luen kirjeen, -tekisi mieleni iskeä pääni seinään -- mutta ei enään vihasta eikä -mustasukkaisuudesta, vaan surusta. - - -Kesäkuun 29 p:nä. - -Mahdotonta minun on ollut istua kädet ristissä ja pitää kaikkea -toivoa turhana. Tämä avioliitto olisi luonnottomuus. Tänään -torstaina lähetin Sniatynskille sähkösanoman, jossa pyysin häntä -kaikkien pyhien nimessä sunnuntaina tulemaan Krakovaan. Itse -lähden sinne huomenna. Pyysin ettei hän kertoisi kenellekään -sähkösanomasta. Vaadin häntä, tai oikeammin sanoen: rukoilen häntä -puhumaan puolestani Anielkalle. Uskon hänen vaikutukseensa. Anielka -kunnioittaa häntä ja pitää hänestä tavattomasti! Tämä ei kävisi -tädiltä, me miehet ymmärrämme toisiamme paremmin. Psykologina -Sniatynski näkee paremmin päästä päähän koko sen kirotun psyykillisen -prosessin, jonka viime aikoina olen läpikäynyt. Hänelle voin -niinikään kertoa Laurasta -- jos hänestä mainitsisinkaan tädille, -niin täti vain siunailisi. Ensin aioin kirjoittaa Anielkalle -itselleen, mutta kirjeeni herättäisi vain huomiota ja saisi aikaan -häiriöitä. Tuntien Anielkan suoruuden tiedän, että hän heti näyttäisi -kirjeen äidille -- äiti, joka tietysti ei kärsi minua, rientäisi -selittämään sen omalla tavallaan ja Kromicki auttaisi häntä osaltaan. -Sniatynskin täytyy kahdenkesken saada puhutella Anielkaa, ja siihen -hänen rouvansa kyllä hankkii tilaisuuden. Toivon että hän suostuu -pyyntööni, vaikka tehtävä onkin arkaluontoinen. En ole nukkunut -moneen yöhön. Kun suljen silmäni, muistan Anielkaa, hänen kasvojaan, -hiuksiaan, silmiään, miten hän puhuu, hymyilee -- näen hänet -ikäänkuin hän seisoisi edessäni... Minun on mahdoton elää tällä -tavalla! - - -Krakovassa kesäkuun 26 p:nä. - -Sniatynski on täällä. Kunnon poika -- Jumala hänen hyvyytensä -palkitkoon. On kello kolme yöllä, mutta kosken voi nukkua, istun -kirjoittamaan, enhän muutenkaan tiedä mihin ryhtyä. Puhelimme -Sniatynskin kanssa kello kolmeen, riitelimme ja sovimme. Nyt hän -kääntelehtii vuoteessaan viereisessä huoneessa. En saanut häntä -heti suostumaan ehdotukseeni. Aina hän toisteli: "Hyvä ystävä, -millä oikeudella minä, vieras ihminen, voisin sekaantua teidän -perheasioihinne, kun ne lisäksi ovat näin arkaluontoista laatua? -Anielka neiti saattaa tukkia suuni ainoalla kysymyksellä: 'mitä se -teihin kuuluu?'" Vakuutin hänelle, ettei Anielka sitä sano, ikäänkuin -minulla olisi ollut häneltä kirjallinen sitoumus. Tunnustin hänen -huomautuksensa aivan oikeaksi, mutta sanoin samalla, että sattuu -asiantiloja, jolloin ei tällaisia näkökohtia voi ottaa lukuun. Se -naula veti vihdoin, ettei tässä ole kysymys yksin minusta, vaan -Anielkastakin, ja yleensä hän suostui puhumaan Anielkan kanssa -sentähden, että hänen kävi minua sääli. Olen näinä parina päivänä -tavattomasti laihtunut; hän huomautti siitä itse ja näin, että -se häneen koski. Lisäksi ei hän siedä Kromickia. He ovat aivan -eri maata. Sniatynskin mielestä rahakeinottelu on sitä, että -rahat otetaan vieraasta taskusta ja pannaan omaan. Hän tuomitsee -Kromickin siinä suhteessa ja sanoi hänestä: "Jos hän kokoaisi rahaa -jotakin suurta ja rehellistä tarkoitusta varten, niin antaisin -hänelle anteeksi, mutta hänen tarkoituksensa on itse päästä -rahojen omistajaksi!" Anielkan avioliitto raivostuttaa häntä ilman -määrää, kuten minuakin, ja hän on sitä mieltä, että Anielka kulkee -onnettomuuttansa kohti. Pyynnöstäni matkustaa Sniatynski heti -huomisaamuna ensi junalla. - -Ylihuomenna hän rouvansa kanssa lähtee Ploszowiin, ja jollei tule -tilaisuutta puhua häiritsemättä Anielkan kanssa, niin he vievät -hänet pariksi viikoksi luokseen. Hänen on määrä kuvata Anielkalle -kärsimykseni ja sanoa, että koko elämäni on hänen käsissään. Hän -tekee sen kyllä hyvin. Hän puhuu hänelle vakavasti, liikuttavasti -ja järkevästi. Hän vakuuttaa hänelle, ettei naisella ole oikeutta, -vaikka hänen sydämensä olisi miten haavoitettu tahansa, mennä -naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta; että hän niin menetellen -menettelee väärin ja rikollisesti; ettei hänellä ole oikeutta työntää -luotaan rakastavaa miestä eikä turmella hänen elämäänsä sentähden, -että hän mustasukkaisuuden puuskassa teki jotakin, jota hän nyt koko -sielustaan katuu. - -Lopuksi sanoi Sniatynski minulle: - --- Suostun tähän kaikkeen ehdolla, että sinä, jos yritys -epäonnistuisi, et törmää Ploszowiin nostamaan meteliä, joka tekisi -sekä tätisi että Celina rouvan ja Anielka neidin kipeäksi. Voit, jos -tahdot, kirjoittaa Anielka neidille, mutta persoonallisesti et saa -matkustaa sinne, ennenkuin olet saanut luvan minulta. - -Mitä hän minusta ajatteleekaan? Lupasin, vaikka lupaukseni nyt tekee -minut levottomaksi. Luotan kuitenkin Anielkan hyvään sydämeen ja -Sniatynskin puhelahjaan. Hän vasta osaa puhua! Hän ei ole antanut -minulle paljon toivoa, mutta tiedän, että hän itse toivoo. Pahimmassa -tapauksessa hän on päättänyt tinkiä Anielkaa siirtämään häitä puoli -vuotta eteenpäin. Silloin on voitto minun, sillä silloin Kromicki -varmaan itse väistyy tieltä. Tulen kauvan muistamaan tämän päivän! -Sniatynski käy, kun hän näkee todellista tuskaa, hienotunteiseksi -kuin nainen. Silti on raskasta paljastaa hulluutensa, syntinsä ja -heikkoutensa ja laskea kohtalonsa toisen käsiin, sensijaan että itse -kamppailisi sen kanssa. Mutta vähät minä kaikesta, kun on kysymys -Anielkasta. - - -Kesäkuun 27 p:nä. - -Sniatynski läksi tänään aamulla. Saatoin hänet junalle ja toistelin -niin moneen kertaan hänen tehtäviään, että olisi voinut luulla häntä -idiootiksi. Suuttuneena pauhasi hän, että jos hänen tehtävänsä -onnistuukin, niin minä taasen rupean filosofoimaan. Teki mieleni -antaa häntä korville. Hän läksi matkaan hyvällä mielellä; voisinpa -vannoa, että hän uskoo onnistuvansa. Hänen mentyään läksin Neitsyt -Maarian kirkkoon ja minä -- skeptikko, minä -- filosofi, minä, joka -_en tiedä, en tiedä, en tiedä_ -- minä annoin lukea messun Leonin ja -Anielkan onneksi. Ja minä kuuntelin messun loppuun ja kirjoitan nyt -mustin kirjaimin valkealle paperille: hiiteen kaikki skeptillisyys, -filosofia ja minun _en tiedä_ päällepäätteeksi! - - -Kesäkuun 28 p:nä. - -Kello on yksi. Juuri nyt piti Sniatynskien tulla Ploszowiin. Ainakin -yhteen täytyy Anielkan taipua: siirtämään häitä tuonnemmaksi. Hänellä -ei ole oikeutta kieltää sitä. Kaiken päivää ovat mitä erilaisimmat -ajatukset risteilleet päässäni. Kromickin tekee mieli rahaa -- -siitä ei ole epäilystä -- minkätähden hän siis ei yritä rikkaampiin -naimisiin? Anielkan maatila on suuri, mutta velkaantunut -- ehkäpä -Kromicki tarvitsee sitä sentähden, ettei häntä luultaisi huijariksi, -jolla ei ole kuhun hän päänsä kallistaisi. Se voi helpoittaa häntä -saamaan kansalaisoikeuksia -- varmasti! -- Kromicki voisi kuitenkin -tämän kaiken lisäksi saada hyvät myötäjäiset. Nähtävästi Anielka siis -miellyttää häntä -- ja on ehkä kauvan väikkynyt hänen mielessään. Ja -onko se kumma, että Anielka miellyttää! - -Ja tietää, että hän odotti niinkuin odotetaan onnea ja pelastusta, -ainoaa sanaa minun suustani! Tätihän kirjoittaa, että tyttö raukka -odotteli Chwastowskia saadakseen kirjeet heti hänen käsistään. -Minut valtaa kauhu, sillä minusta tuntuu, ettei minulle voida antaa -anteeksi tekojani ja että minä, kuten muutkin minun kaltaiseni -ihmiset, ovat kadotukseen tuomitut. - - -Kello 10 illalla. - -Päivällä minulla oli kauhea päänsärky; nyt se on ohi, mutta kivun, -unettomuuden ja levottomuuden vaikutuksesta olen tällä hetkellä -ikäänkuin jossakin hypnoottisessa tilassa. Mieleni, joka on avattu ja -käännetty vain yhteen suuntaan, joka kaikella voimallaan kokoontuu -vain yhteen kohtaan, näkee selvemmin kuin milloinkaan elämässä -miten tulee käymään. Minusta tuntuu suorastaan siltä kuin olisin -Ploszowissa, kuin kuulisin mitä Anielka sanoo Sniatynskille. Enkä -ymmärrä kuinka niin olen voinut erehtyä. Hän ei armahda minua. Se ei -ole luuloa, vaan täyttä varmuutta. Minussa tapahtuu todella tällä -hetkellä jotakin kummallista. Suuri vakavuus läpitunkee minut -- -tähän asti olen ollut lapsi -- ja samalla minut valtaa sanomaton -surumielisyys. Enkö mahda sairastua. Sovimme Sniatynskin kanssa, että -hän heti sähköttäisi. Vastaiseksi ei ole tullut mitään, ja tiedänhän -minä, ettei sähkösanoma tuo minulle mitään uutta. - - -Kesäkuun 29 p:nä. - -Sniatynskin sähkösanoma on tullut ja siinä oli: - -"Kaikki turhaa -- kokoa voimasi ja lähde maailmalle." - -Niin teenkin -- Anielkani! - - -Parisissa toukokuun 2 p:nä. - -En ole kymmeneen kuukauteen kirjoittanut päiväkirjaani, vaikka jo -olin niin tottunut siihen työhön, että sitä kaipasin. Mutta minä -ajattelin: minkätähden? Minulla oli se painostava tunne, että vaikka -kirjoittaisin mietteitä, joita ei Pascalin tarvitsisi hävetä, -mietteitä syvempiä kuin valtameren syvyys ja korkeampia kuin alpit, -niin en saa muutetuksi sitä yksinkertaista tosiasiaa, että hän on -naimisissa. Ja se lamautti käteni. Joskus suuntautuu kaikki elämä -yhtä näennäisesti vähäpätöistä päämäärää kohti, ja kun se poistuu, -niin ei ihminen ymmärrä, minkätähden hän ryhtyy pienimpiinkään -tehtäviin. Sitä on omituista ja hullunkurista muistella, mutta minä -olin kauvan sellaisessa tilassa, että pukeutuessani, lähtiessäni -kaupungille tai teatteriin tai klubiin aina ensimäiseksi tunki -mieleeni kysymys: minkätähden? ja minulta kului monasti pitkä aika, -ennenkuin käsitin, että minun oli ollut tapana syödä päivällistä, -ajaa partani ja suorittaa muita samallaisia tehtäviä, ennenkuin -tunsin Anielkan. Ensi kuukausina matkustelin paljon, harhailin aina -Islantiin asti. Ruotsin järvet, Norjan vuonot ja Islannin geysirit -eivät tehneet minuun mitään välitöntä vaikutusta, koetin ainoastaan -kuvitella mitä Anielka olisi sitä tai sitä näköalaa katsellessaan -tuntenut ja miten hän olisi ilmaissut ajatuksensa -- sanalla sanoen: -katselin hänen silmillään, ajattelin hänen ajatuksillaan ja tunsin -hänen sydämellään. Ja kun vihdoin muistin, että häntä sanotaan rouva -Kromickiksi, astuin kiireen kautta rautatievaunuun tai laivaan ja -jatkoin matkaani, koska näkemäni olivat lakanneet kiinnittämästä -mieltäni. Mitä se minua liikutti, että kysymyksessä oli vain -tavallinen, naurettava draama, sellainen, jommoisen läpi tuhannet -ovat käyneet ennen minua! Kuolemankin läpi käyvät kaikki, mutta -jokaisesta kuolevasta tuntuu siltä kuin maailma luhistuisi yhdessä -hänen kanssaan. Ja itse asiassa luhistuukin. - -En tiedä enkä ryhdy tutkistelemaan, oliko tunteeni ensi kuukausina -enemmän tai vähemmin pohjatonta epätoivoa. Kaikki on suhteellista. -Tiedän vain, että tuo nainen oli läpitunkenut olentoni ja että ensi -kerran ymmärsin tyhjyyden, jonka saattaa jättää hyvin rakkaan olennon -kuolema. - -Vähitellen kuitenkin tavalliset tottumukset -- vaikkeivät -mitenkään erityisen mieluisat -- taasen ottivat minut haltuunsa. -Se lienee muuten aivan tavallinen ilmiö. Olen tuntenut ihmisiä, -jotka sisällisesti ovat olleet sanomattoman surullisia ja vailla -kaikkea sielun iloisuutta, mutta jotka silti ovat säilyttäneet -jonkinlaisen ulkonaisen hilpeyden vain sentähden, että he joskus -ovat olleet iloiset ja tottuneet iloisuuden muotoihin. Olisihan -minunkin esimerkiksi täytynyt joskus päästä siihen tilaan, että -olisin vaikkapa lakannut tuntemasta hammaskipua vain kuvitellessani -mimmoista kipua sellainen tauti olisi mahtanut tuottaa Anielkalle. -Sitäpaitsi minä, lyhyesti sanoen, olen kovettunut ja lääkkeekseni -keksinyt itse myrkyn. Olen joskus Farinin matkakertomuksissa lukenut, -että kafferineekerit parantavat itseään skorpionin puremasta siten, -että antavat sen purra toisen kerran samaan paikkaan. Tuollaisena -skorpionina tai vastamyrkkynä käytin itse myrkytettyyn kohtaan -- -kuten ihmiset yleensäkin mahtavat tehdä -- sanoja: tehtyä ei saa -tekemättömäksi. - -Tehtyä ei saa tekemättömäksi, kärsin siis -- tehtyä ei saa -tekemättömäksi, lakkaan siis kärsimästä. Siinä tunteessa, ettei -enään ole mitään neuvoa, piilee lohtu. Mieleeni tulee aina indiaani, -jonka Niagara tempasi pyörteisiinsä: alussa hän taisteli kaikella -epätoivon lisäämällä tarmollansa, mutta kun huomasi, ettei ole -mitään neuvoa, viskasi hän airon menemään, asettui veneen pohjalle -pitkäkseen ja rupesi laulamaan. Minä olen minäkin valmis laulamaan. -Niagaran pyörteillä on muuten se hyvä puoli, että ne murskaavat -ihmisen, jonka ovat riistäneet mukaansa. Mutta on sellaisiakin -koskia, jotka paiskaavat hänet hiekkaiselle, autiolle, vedettömälle -ja hedelmättömälle rannalle. Ja juuri se kohtalo on tullut minun -osakseni. - -Minun elämäni pahalta hengeltä on jäänyt huomaamatta muuan seikka. -Se, että hyvin nujerrettu ja onneton ihminen välittää itsestään -paljon vähemmin kuin onnellinen ihminen. Tämän tosiasian eteen -pahanilkinen kohtalo pysähtyy jonkun verran avuttomana. Olen -sellaisessa tilassa, että jos esimerkiksi suuttunut Onnetar omassa -persoonassaan astuisi eteeni ja sanoisi: "Paha sinut periköön!" -- -minä vastaisin hänelle: "Hyvä! Periköön vaan!" Ja sitä en ensinkään -sano Anielkan tähden, vaan siksi, että minä olen niin syvästi -välinpitämätön kaikesta. - -Se on jonkinlainen haarniska. Se samalla varjelee ihmistä ja tekee -hänet vaaralliseksi. Selvää on, ettei sitä ihmistä säästetä, joka ei -itse säästä itseään. Eihän Jumalankaan laki käske ihmistä rakastamaan -lähimmäistään enempää kuin itseään. - -Tarkoitukseni ei suinkaan ole mennä katkaisemaan kaulaa -lähimmäiseltäni. Sanojeni merkitys on aivan teoreettinen; -käytännöllisessä elämässä ei siitä ole paljonkaan haittaa, jos -välinpitämättömyys vähentää altruismia, sillä samassa määrinhän se -vähentää itsekkyyttäkin. Jos minun pitäisi nukkua lähimmäiseni kanssa -saman peitteen alla, niin en antaisi hänelle koko peitettä, mutta en -myöskään itse ottaisi sitä kokonaan. Vaaralliseksi, ehkä hyvinkin -vaaralliseksi käy tuollainen välinpitämätön ihminen vasta silloin, -kun hänen minänsä rauhaa häiritään ja hänet pakoitetaan tarmokkaaseen -toimintaan. Silloin hän saa koneen pettämättömän liikuntakyvyn ja -armottoman voiman. - -Minä olen juuri saavuttanut tuollaisen koneellisen itseluottamuksen. -Jonkun aikaa ovat ihmiset kohdelleet mielipiteitäni ja toivomuksiani -paljon suuremmalla arvonannolla kuin ennen, vaikken lainkaan ole -kysynyt heidän arvonantoaan. Epäröimisen ja heikkouden ehtymättömänä -lähteenä on epäilemättä itserakkaus, turhamaisuus ja halu miellyttää -toisia. Luonnollisesti ihminen koettaessaan miellyttää ja saada -osakseen myötätuntoa on pakoitettu tuhannella tavalla tinkimään -itse totuudesta. Yllämainittu liehittely -- jollei olekkaan -minusta kokonaan hävinnyt -- on suuressa määrin vähentynyt, ja -välinpitämättömyys siitä, miellytänkö ihmisiä vai enkö, tekee -minut jossakin määrin toisten herraksi. Olen huomannut sen sekä -pitkin matkaani että nyt Parisissa. Ennen olivat monet ihmiset -valta-asemassa minuun nähden; nyt on asema muuttunut juuri sentähden, -etten minä välitä heistä. - -Kaiken kaikkiaan: voisin olla tarmokas, mutten tahdo, koska -tahdon suhde haluun on aivan selvä, mutta minun tahtoni on aivan -negatiivinen. Vanhaan totuttuun tapaan haluan kuitenkin yhä vielä -selvitellä asioita. Luultavasti ihmisen elämänhalu muodostuu -olosuhteiden mukaan. Minun välinpitämättömyyteni on elämää vastaan -kiteytynyttä vihaa. Sentähden olen niin kokonaan toinen kuin Davis. - -Ehdottomasti olen käynyt paljon häikäilemättömämmäksi kuin ennen -olin ja saattaisin huoleti Hamletin kanssa sanoa, että minussa on -jotakin vaarallista. Onneksi ei kukaan tule tielleni. Kaikki ovat -minulle yhtä täydellisesti vieraat ja välinpitämättömät kuin minäkin -heille. Yksin täti siellä Varsovassa rakastaa minua kuten ennenkin, -mutta arvelen, että hänenkin rakkautensa on menettänyt aktiivisen -luonteensa, ainakin sen verran, ettei minun tulevaisuudessa tarvitse -peljätä mitään naimahankkeita. - - -Huhtikuun 3 p:nä. - -Välinpitämättömyyteni, jonka luulin olevan kuin kirkasta vettä ilman -makua ja väriä, onkin vain näennäisesti väritön. Kun katson sitä -tarkemmin, huomaan, että pinnalla uiskentelee joitakin läiskiä, -jotka vähentävät sen läpikuultavuutta. Ne ovat vastenmielisyyden -taipumukset luonteessani. Ne jäivät, kun kaikki muu minulta meni. -En rakasta ketään enkä vihaa ketään, mutta muutamat ihmiset ovat -minulle vastenmieliset. Niihin kuuluu esimerkiksi Kromicki. Ei -sentähden, että hän on vienyt minulta Anielkan, vaan sentähden, -että hänellä on tavattoman pitkät, polvien taipeesta paksut koivet, -että hän on kuin humalaseiväs ja että hänen puheensa muistuttaa -kahvimyllyn pärinää. Hän on minusta aina ollut poistyöntävä, ja jos -tuo ominaisuus nyt johtuu mieleeni, niin tapahtuu se sentähden, -että kaikki vastenmielisyyden vaistot tällä hetkellä ovat minussa -oudosti hereillä. Ajatukseni askartelevat alituisesti ihmisissä, -jotka vaikuttavat hermoihini poistyöntävästi. Jos olisi kysymys yksin -Kromickista ja Celina rouvasta, niin olisi asia vielä selitettävissä, -voisin edellyttää, että vastenmielisyyteeni yhdistyy vihaa; mutta -heidän rinnalleen kohoaa muistossani erinäisiä henkilöjä, jotka -joskus maailmassa ovat herättäneet minussa vastenmielisyyttä tai -kiukkua. En voi viedä tätä kaikkea sairauden laskuun -- olen -terveempi kuin milloinkaan -- koetan siis käsittää asian seuraavalla -tavalla: ihmiset ovat vieneet minulta rakkauden, aika kuluttanut -pois vihan. Elävänä ihmisenä täytyy minun kuitenkin tuntea -- tunnen -siis taitoni mukaan, elän siitä, mitä minulle on jäänyt. Tunnustan -samalla, ettei vaivaa liika onni sitä, joka tuntee ja elää sillä -tavalla. - -Olen käynyt aivan kylmäksi ihmisiin nähden, jotka ennen olivat -minulle sympaattiset. Sniatynski esimerkiksi inhoittaa minua, sitä -tosiasiaa en millään selittelyillä voi tehdä olemattomaksi. Hän -on epäilemättä monessa suhteessa oivallinen ihminen, mutta hänkin -ihailee itseään ja käy senkautta usein -- käyttääkseni maalarinkieltä --- maneerikoksi. Mahtaa muuten olla tavattoman harvinaista, että -ihminen huomatessaan esiintymistapansa, yksilöllisten piirteittensä -ja erikoisuuksiensa miellyttävän yleisöä, ei rakastuisi omaan -tyyppiinsä ja loppujen lopuksi rupeaisi liioittelemaan itseään. -Sniatynski tahtoo hänkin aina ja kaikkialla esiintyä Sniatynskina ja -sentähden hän käy teennäiseksi ja uhraa vaikuttavan asennon vuoksi -synnynnäisen hienoutensa. Vähät siitä raa'asta sähkösanomasta, jonka -hän lähetti minulle Krakovaan käytyään turhaan tapaamassa Anielkaa. -"Lähde maailmalle!" Aivan turhaa sanoa sitä minulle, sillä minä -kyllä olisin lähtenyt maailmalle ilman hänen neuvoaankin. Mutta sain -häneltä Kristianiaan kirjeen heti Anielkan häiden jälkeen, ja se oli -lähtevinään sydämestä, mutta oli sekin raaka ja teennäinen. Se oli -tämäntapainen: "Anielka neiti on jo rouva Kromicki -- tehtyä ei saa -tekemättömäksi -- minun käy sääli -- lähetän sinulle sydämelliset -terveiset -- ei maailma tästä mene nurin -- on tärkeämpiäkin asioita --- hitto vie -- Norjassa mahtaa olla ihanaa -- palaa kotiin ja ryhdy -työhön -- jää hyvästi." Selostus ei ole sananmukainen, mutta tämä -oli sävynä kirjeessä. Epämiellyttävästi se minuun vaikutti, sillä -ensinnäkään en ollut pyytänyt Sniatynskia mittaamaan onnettomuuttani -kyynärämitalla; toiseksi pidin häntä viisaampana ja edellytin hänen -ymmärtävän, että sellaiset sanat kuin "tärkeämpiä asioita" voivat -tulla kysymykseen vain silloin, kun ne tarkoittavat jotakin, jota -me omistamme. Teki mieleni heti paikalla kirjoittaa hänelle, että -hän päästäisi minut vapaaksi henkisestä holhoamisestaan; tarkemmin -ajateltuani en kuitenkaan kirjoittanut -- ja luultavasti se oli -helpoin tapa ratkaista asia. - -Kun kuitenkin katsahdan syvemmälle omaan itseeni, huomaan, ettei -syynä ystävyyteni katoamiseen ole ainoastaan Sniatynskin sähkösanoma -ja kirje. Suoraan sanoen en voi antaa hänelle anteeksi tekoa, josta -minun luultavasti pitäisi olla hänelle kiitollinen, nimittäin hänen -sovittamisyritystään minun ja Anielkan välillä. Itse häntä siihen -pyysin, mutta juuri sentähden että häntä pyysin, että uskoin hänelle -kohtaloni, että annoin hänen käsiinsä purteni peräsimen, että -tunnustin hänelle heikkouteni ja tein hänet ikäänkuin holhoojakseni, -ja vihdoin juuri sentähden, että nöyryytykseni ja onnettomuuteni -ensinnä ovat kulkeneet hänen käsiensä läpi -- on minun sydämeni -pohjalle painunut kauna häntä vastaan. Minä olen suuttunut itselleni, -mutta myöskin Sniatynskille siitä, että hän on ottanut osaa kaikkeen. -Tiedän että se on epäoikeutettua, mutta en voi auttaa, että -ystävyyteni on palanut loppuun niinkuin kynttilä. - -Enhän muuten milloinkaan ole ollut niitä ihmisiä, joilla on -taipumusta ystävyyteen. Olen ollut läheisessä suhteessa Sniatynskiin -ehkä juuri sentähden, että kumpikin eli eri haaralla Europpaa. -Muita ystäviä minulla ei ole ollut. Kuulun yksineläjien luokkaan. -Muistelen joskus olleeni siitä ylpeä, koska pidin sitä voiman -merkkinä. Eläinkunnassa esimerkiksi kokoontuvat heikot laumoihin ja -ne, joille luonto on antanut väkevät kynnet ja hampaat, kulkevat -yksin, koska ne eivät kaipaa seuraa. Tämän säännön voi kuitenkin vain -poikkeustapauksissa sovittaa ihmisiin. Kykenemättömyys ystävystymään -tietää ihmisessä useimmiten sydämen kuivettumista eikä voimaa. Minua -oli lisäksi vaivannut tavaton arkuus ja herkkyys. Sydämeni on ollut -kuin mimosa, joka sulkeutuu niin pian kuin siihen kosketaan. Toinen -asia on, etten milloinkaan ole solminut ystävyyttä naisen kanssa. -Olen halunnut ystävystyä ainoastaan sellaisten henkilöiden kanssa, -joilta saatoin toivoa jotakin. Sentähden ei ole voinutkaan syntyä -todellista ystävyyttä. Olen usein näytellyt samaa osaa kuin kettu, -joka tekeytyy kuolleeksi nukuttaakseen variksien valppautta, jotta -se sitä helpommin voisi siepata jonkun niistä suuhunsa. Uskon kyllä -ystävyyteen miehen ja naisen välillä. Enhän ole mikään tyhmyri, joka -mittaa maailmaa ainoastaan oman kyynäräkeppinsä mukaan, enkä liioin -konna, joka katsoo kaikkea nurjin mielin, vaan omatkin kokemukseni -ovat osoittaneet tällaisen ystävyyden täysin mahdolliseksi. Niin -pian nimittäin kuin on olemassa tunteita ja suhteita sellaisia kuin -veljen ja sisaren väliset, niin ne voivat saada sijaa vieraissakin -ihmisissä, jotka tuntevat olevansa kuin veli ja sisar. Lisään vielä, -että taipumusta tämäntapaisiin tunteihin osoittavat valiosielut, -ihmiset, joissa ilmenee synnynnäinen veto platonisiin nautintoihin, -runoilijasielut, taiteilijat, filosofit ja yleensä ihmiset, jotka -menevät ohi tavallisten räätälimittojen. Ehkäpä siitä syystä ei -minussa ole ollut runoilijan eikä taiteilijan tai yleensä kuuluisan -henkilön ainesta -- sen pahempi. Joka tapauksessa luultavasti ei ole -ollut, koska olen jäänyt pelkäksi Leon Ploszowskiksi. - -Minulla oli aikoinaan se tunne, että jos Anielkasta tulisi vaimoni, -niin ei hän olisi ainoastaan vaimoni ja rakastajattareni, vaan -myöskin ystäväni. Paras kuitenkin olla niitä ajattelematta. Ne -ajatukset ahdistavat minua muutenkin liian usein, ja minä uskon, -etten tyynny ennenkuin kerta kaikkiaan saan ne karkoitetuiksi. - - -Huhtikuun 4 p:nä. - -Tapaan täällä usein rouva Davisin, jopa käyn hänen luonaankin. Me -emme pidä toisistamme, me halveksimme jonkun verran toisiamme, -menneisyyden yllä on paksu tuhkakerros -- muuten vallitsee välillämme -tavallinen toverisuhde. Hän on yhä vielä liian kaunis kuuluakseen -henkilöiden lukuun, jotka ovat minulle vastenmieliset -- rakastaa -en häntä voi, vihata en viitsi. Hän käsitti tämän kaiken heti -paikalla ja suhtautui sen mukaan. Jonkun verran itseluottamukseni -ja itsenäisyyteni loukkaa häntä, mutta juuri sentähden hän kohtelee -minua huomaavaisuudella. Ihmeteltävän helposti nainen muuten pääsee -hyvin läheisestä suhteesta takaisin aikaisempaan, tavalliseen -tuttavuuteen. Me emme Lauran kanssa käyttäydy ainoastaan ihmisten -läsnäollessa ikäänkuin ei välillämme koskaan olisi ollut mitään, -vaan me olemme sillä lailla kun satumme jäämään kahdenkin. Se ei -maksa hänelle vähintäkään vaivaa; hänen ei tarvitse pakoittaa itseään -mihinkään: hän on kohtelias, säilyttää tarpeellisen määrän viileyttä -ja rakastettavuutta, ja hänen mielialansa vaikuttaa minuun siinä -määrin, ettei edes päähäni pälkähdä esimerkiksi sinutella häntä. - -Hänen napolilainen serkkunsa Maleschi, joka alussa, kun minut näki, -niin uhkaavasti mulkoili silmillään, että katsoin velvollisuudekseni -kysyä minkätähden hän rasittaa niitä, on rauhoittunut huomatessaan, -että suhteemme kehittyy varsin tasaiseksi, ja on ruvennut -ystäväkseni. Hänellä on jo täällä ollut kaksintaistelu Lauran -tähden ja siitä hän, huolimatta pelkurinimestä, joka hänelle on -annettu Italiassa, suoriutui varsin kunnioitettavasta. Davis -raukka vaipui jo muutama kuukausi sitte Nirvanaan -- ja minä -arvelen, että Laura suruvuoden päätyttyä menee naimisiin Maleschin -kanssa. Siitä tulee maailman kaunein pari. Tuolla italialaisella -on pää ja vartalo kuin Antinouksella, kullaltahohtava kasvonväri, -hiukset mustat kuin korpin sulka ja silmät Välimeren karvaiset. -Mahdollista, että Laura rakastaa häntä, mutta joistakin minulle -tuntemattomista syistä hän silloin tällöin osoittaa hänelle mitä -loukkaavinta ylenkatsetta. Muutamia kertoja hän minun läsnäollessani -on käyttäytynyt häntä kohtaan niin sopimattomasti, etten ikinä olisi -uskonut hänen esteettisen luonteensa sallivan sellaisia purkauksia. -Nähtävästi hänessä Aspasian rinnalla asuu Xantippa. Olen monasti -huomannut, että kaunis nainen, jolla kauneutensa ohella ei ole -sielunlahjoja ja jota ihmiset pitävät tähtenä, usein on muutakin -kuin tähti -- hän saattaa nimittäin kokoonpanoltaan olla yhtaikaa: -ympäristölleen _Suuri kauris_ ja miehelleen _Risti_. Varma on, -että Laura Davisille oli risti ja nyt on Maleschille Suuri kauris. -Ehkäpä hän olisi risti minullekin, jollei hän Parisin maailmassa -liikkuisi hiukan outona ja jollei hän olisi huomannut, että on -parempi pitää minua liittolaisena kuin vihamiehenä. Kummallista, että -hänellä Parisissa on vähemmin menestystä kuin Italiassa tai yleensä -Välimeren rantamailla. Hän on yksinkertaisesti liian kaunis ja liian -klassillinen Parisille, jossa maku on jonkun verran sairaalloinen, -kuten kirjallisuudesta ja taiteesta tiedämme, ja jossa omituinen -rumuus voimakkaammin ärsyttää turtuneita hermoja kuin yksinkertainen -kauneus. Jokainen saattaa helposti huomata, että puolimaailman -kuuluisimmat tähdet paremmin ovat rumia kuin kauniita. Lauran -suhteellisesti vähäiseen menestykseen Seine-kaupungissa vaikuttaa -lisäksi se, että hänen, vaikkapa harvinainenkin, älynsä on liian -suoraviivainen täkäläisissä olosuhteissa ja varsinkin liian vähän -joustava. Täällä on paljon vakavia ja vapaasti ajattelevia ihmisiä, -mutta seuraelämässä on suosikkina äly, se äly joka kimmahtaa asioiden -kimppuun niinkuin apina kimmahtaa hännästään kiinni puun oksaan ja -siinä heittää kuperkeikkoja. Jota kummallisempia, äkkinäisempiä ja -odottamattomampia kuperkeikat ovat, sitä varmempi on menestys. Laura -tajuaa tämän ja samalla hän tuntee, että tuollaiset temput hänelle -ovat yhtä mahdottomat kuin nuoralla-tanssiminen. Hän pitää minua -harjaantuneempana älyn voimistelussa ja tarvitsee minua sentähden. - -Lisätäkseen salonkinsa viehätysvoimaa on hän tehnyt musiikin sen -keskipisteeksi. Itse hän laulaa kuin sireeni ja vetää siten todella -puoleensa ihmisiä. Usein näen hänen luonaan muunmuassa Klara -Hilstin, nuoren, muhkean saksalaisneidin, jonka tavatonta kokoa -muuan täkäläinen maalari kuvasi sanoilla: "C'est beau, mais c'est -deux fois grandeur naturelle!" Hän on, huolimatta saksalaisesta -syntyperästään, viime aikoina saavuttanut täällä suurta menestystä. -Minä nähtävästi kuulun vanhaan kouluun, sillä en käsitä nykyistä, -voimiin -- nimittäin soittokoneen kielien takomiseen -- perustuvaa -soittoa. Kun viime kerran kuuntelin neiti Hilstiä Lauran luona, -mietin mielessäni, että jos soittokone olisi mies, joka on vietellyt -neiti Hilstin sisaren, niin ei hän voisi hurjemmin ajaa häneen -raivoaan. Hän esiintyy myöskin filharmonisen orkesterin konserteissa. -Hänen sävellyksensä ovat saavuttaneet suurta tunnustusta täkäläisessä -musiikkimaailmassa; niitä pidetään syvällisinä, luultavasti siitä -syystä, että ihminen kuullessaan ne kymmenennen kerran miettii: -"ehkäpä minä yhdennellätoista kerralla ymmärrän jotakin". Myönnän, -että nämä huomautukseni ovat ilkeät, jopa uskalletutkin, kun en -ensinkään ole tuntija. Tekee kuitenkin mieleni kysyä: onko musiikki, -jota ei käsitä vähemmällä kuin että on konservatorion professori, -musiikki, johon ei ole pääsyä -- maallikosta puhumattakaan -- -kehittyneillä eikä edes musikaalisesti sivistyneillä ihmisillä -- -sitä, mitä sen tulee olla? Pelkään, että jos säveltäjämme kulkevat -tätä tietä, he aikaa voittaen tulevat muodostamaan jonkinlaisen -egyptiläisten pappien luokan, joka vaalii tietoa ja kauneutta -ainoastaan itseään varten. - -Sanon sen siitä syystä, että olen huomannut musiikin Wagnerista -lähtien alkavan kulkea aivan päinvastaiseen suuntaan kuin esimerkiksi -maalaustaiteen. Uudempi maalaustaide supistaa tieten tahtoen -tehtäviensä rajoja, pyrkii vapautumaan kirjallisista ja filosofisista -vaikutuksista eikä yritäkään esittää puheita, saarnoja ja selityksiä -vaativia historiallisia tapahtumia, ei edes allegorioja, joita -ei ensi silmäyksellä voisi ymmärtää, sanalla sanoen: uudempi -maalaustaide rajoittuu täydellä tietoisuudella tulkitsemaan -ainoastaan muotoja ja väripintoja. Musiikki kulkee Wagnerista lähtien -aivan vastakkaiseen suuntaan: se ei tyydy olemaan ainoastaan sävelten -harmoniaa, vaan tahtoo se samalla olla tämän harmonian filosofiaa. -Luultavasti pian nousee jokin suuri musikaalinen nero, joka sanoo -kuten aikoinaan Hegel: "yksi ainoa ymmärsi minua -- eikä hänkään -täydelleen." - -Neiti Hilst kuuluu filosofoiviin musiikkitaiteilijoihin, mikä tuntuu -varsin kummalliselta, kun hänellä on mitä koruttomin sielu. Tällä -karyatidipatsaalla on lapsen kirkkaat, naivit silmät ja samoin sen -hyvyys ja rehellisyys. - -Miehet hääräävät täällä hänen ympärillään, sillä heitä houkuttelee -sekä hänen kauneutensa että sädekehä, joka aina ympäröi naista, -kun taiteen käsi on levännyt hänen päänsä päällä. Kuitenkaan ei -pieninkään varjo milloinkaan ole langennut hänen maineelleen. -Hänestä puhuvat hyvää naisetkin, sillä hän valloittaa heidät todella -harvinaisella hyvyydellään, vaatimattomuudellaan ja iloisuudellaan. -Hän on hilpeä kuin katupoika, ja monasti olen nähnyt hänen nauravan -koulutytön tavalla, niin että vedet tulevat silmiin -- ja sitä kyllä -ei sallittaisi, jollei Klara olisi taiteilija, jolle kaikki on -luvallista. Hän on siveellisesti katsoen kaunis, vaikka taiteensa -ulkopuolella vähemmin rikaslahjainen tyyppi. Laura, joka pohjaltaan -ei pidä hänestä, on muutamia kertoja antanut minulle tiedoksi, että -"karyatidipatsas" on rakastunut minuun. En usko sitä, mutta hän voisi -rakastua, jos minä pyrkisin siihen. Varma on, että Klara paljon pitää -minusta ja että ensi hetkestä lähtien olen miellyttänyt häntä. Minä -maksan hänelle samalla mitalla, kuitenkaan koettamatta millään lailla -ryhtyä tuhoamaan häntä. Kun ensi kerran näen naisen, haen hänestä -aina ensin, vanhan tottumuksen mukaan, tulevaa saalista. Mutta ne -ovat vain ajatusten sirpaleita. Seuraavassa hetkessä ajattelen jo -aivan toisin. Minun suhteeni naiseen on luultavasti samantapainen -kuin liikkeensä lopettaneen kultasepän suhde jalokiviin. Nähdessäni -kallisarvoisen esineen, sanon: se täytyy koettaa saada haltuunsa, -mutta sitte muistan, että jo olen sanonut hyvästi ammatille -- ja -jatkan matkaani. - -Puoleksi leikillä olen kuitenkin silloin tällöin kehoittanut Klaraa -lähtemään konserttimatkalle Varsovaan ja luvannut seurata häntä -kunniaimpressariona. Tuollaisessa matkassa, jos siitä tulisi tosi, -voisi kyllä olla viehätyksensä. - -Kotimaahan aion joka tapauksessa lähteä. Täti on lahjoittanut -minulle talonsa Varsovassa ja kutsuu minua järjestämään asioitani. -Minun onkin tapana kilpa-ajojen aikana oleskella Varsovassa. Kuka -muuten uskoisi, että niin vakava nainen kuin täti, joka ei muusta -välitä kuin maanviljelyksestään, uskonnollisista toimituksistaan ja -armeliaisuuden harjoittamisesta, on altis sellaiselle maalliselle -heikkoudelle kuin kilpa-ajot. Hän on intohimoisesti innostunut -niihin. Ehkäpä hänen synnynnäiset ritarivaistonsa, jotka nainen -tietysti perii yhtä hyvin kuin mies, sillä tavalla etsivät itselleen -tietä. Meidän hevosemme ovat jo ties kuinka monta vuotta ottaneet -osaa kilpailuihin ja aina huonolla menestyksellä. Täti on aina koko -sielullaan mukana kilpa-ajoissa. Meidän hevostemme juostessa seisoo -hän keppiin nojaten vaunun istuimella ja seuraa intohimoisesti -asioiden kulkua. Sitte puhkeaa hän tavattoman suuttumuksen valtaan -ja kiusaa kuukausimääriä herra Chwastowskia nurinallaan. Nyt on hän -kasvattanut jonkin ihmeellisen hevosen ja kutsuu minua ottamaan osaa -musta-keltaisten värien voittoon. Minä lähden. - -Lähden monesta muustakin syystä. Kuten jo mainitsin, olen verraten -levollinen, en mitään toivo, en mitään odota, pidän voimieni mukaan -aisoissa "minääni", sanalla sanoen: tyydyn eräänlaiseen henkiseen -halvauksen tilaan, kunnes ennättää ruumiillinen ja vie minut, kuten -isäni. En ole kuitenkaan voinut unohtaa minkätähden halvautumiseni -ei ole täydellinen eikä ehdoton. Ainoa ihminen, jota maailmassa olen -rakastanut, on mielessäni jakautunut kahdeksi aivan eri olennoksi. -Toista kutsutaan rouva Kromickiksi, toista Anielkaksi. Rouva Kromicki -on minulle vieras ja yhdentekevä, mutta Anielka käy luonani ja tuo -minulle tuliaisiksi tietoisuuden syyllisyydestäni, tyhmyydestäni, -henkisestä kurjuudestani, tuskastani, katkeruudestani, hulluista -teoistani ja tappioistani. Mikä jalomielinen ja ystävällinen olento! -Varmaan minä paranen vasta kun on otettu pois se aivokammio, jossa -muisto asuu. Tietysti voin elää näinkin, mutta tällainen elämä on -kuulumattoman kurjaa, koska ihminen aina tuntee olevansa kuin rattaat -ilman pyöriä. Koetan joka kerta työntää luotani ajatukset siitä, -miten olisi voinut olla, jos kaikki olisi järjestynyt toisin, mutta -en aina onnistu. Jalo ja ystävällinen enkelini palaa taasen kylvämään -pääni päälle vihansa yltäkylläisyyttä. Ajoittain arvelen, että rouva -Kromicki voi tappaa minussa Anielkan -- ja sentähden tekee mieleni -lähteä katsomaan hänen onneaan, hänen elämäänsä ja kaikkea sitä -muutosta, minkä hänessä on täytynyt tapahtua ja minkä on täytynyt -tehdä hänet aivan toisellaiseksi kuin Anielka oli. Ehkäpä tapaan -rouva Kromickin Ploszowissa. Onhan hyvin luultavaa, että hän kymmenen -kuukauden eron jälkeen käy tervehtimässä sairasta äitiään, joka on -siellä. - -Varmaankaan en tässä suhteessa petä itseäni enkä erehdy, vaan että -"ceci tuera cela". Luotan siinä suhteessa hermoihini, joita kaikki -haavoittaa. Muistanhan kuinka niihin aikoihin, jolloin tutustuin -Anielkaan ja hänen kauneutensa vastustamattomalla voimalla alkoi -saada minua valtoihinsa, pelkkä ajatus, että jokin Kromicki -lähentelisi häntä, työnsi minua pois hänen luotaan ja teki hänet -minulle vähemmin rakkaaksi. Entä nyt, kun hän on erään Kromickin -vaimo, kun hän tuntee kuuluvansa yhteen hänen kanssaan ja kun hän -jo on samaa ruumista ja sielua kuin hän. Aivan varmasti kaikki joka -askeleella tulee vaikuttamaan minuun loukkaavasti ja poistyöntävästi. -Aivan varmasti "ceci tuera cela". - -Ja jollei näin kävisikään, niin mitä minulla on menetettävää? Mitään -voittoja en toivo, ja jos nyt kävisi selville, ettei syy lankea yksin -minun niskoilleni, etten yksin minä ole vastuunalainen siitä, mitä -on tapahtunut, ja että kuorma sentään on jaettava kahden hartioille, -niin ehkäpä se tuottaisi minulle jotakin tyydytystä. Sanon: ehkä, -sillä enhän tiedä. Tunne-asioita kostavat ihmiset ainoastaan -näyttämöllä. Todellisessa elämässä kääntyvät he inholla pois siitä, -mikä on tapahtunut -- ja siinä kaikki. Todistaakseni nykyiselle rouva -Kromickille, että hän teki pahoin kun halveksi nöyrää katumustani, -täytyisi minun itseni ehdottomasti uskoa siihen, mutta minulle tulee -hetkiä, jolloin, jumala paratkoon, en ole mistään varma. - - -Huhtikuun 5 p:nä. - -Nyt tiedän varmasti, että tulen tapaamaan rouva Kromickin. Täti -kirjoittaa nimittäin, että hänen miehensä on myynyt maatilan -Volyniassa ja itse kauppa-asioittensa tähden matkustanut -kaukaiseen itään. Rouvalla ei siis ollut muuta neuvoa kuin palata -äidin luo Ploszowiin. Vastaanotin uutisen ensi hetkenä, jollen -välinpitämättömänä, niin täydelleen henkisessä tasapainossa. Huomaan -kuitenkin, että sen vaikutus minussa kasvamistaan kasvaa. Minä olen -nyt kerta kaikkiaan niin rakennettu. En enään saata ajatella mitään -muuta. Tapaus on kohtalokkaasti vaikuttanut sekä Anielkaan että hänen -äitiinsä. Tuo mies myy kymmenen kuukauden avioliiton perästä maatilan -verrattomine maineen, joka neljäsataa vuotta on ollut Anielkan suvun -hallussa ja jonka säilyttäminen suvun hallussa on ollut Celina rouvan -koko elämäntehtävä. Ja tämä herra Kromicki tulee ja myy sen kevein -mielin, vain sentähden, että siitä maksetaan hyvä hinta, joka tekee -hänelle mahdolliseksi panna täytäntöön kauppatuumiaan. - -Luultavasti hän tällä pohjalla tulee kokoamaan miljoonia, mutta -mikä isku molemmille naisille -- ja mitä he voivatkaan tämän -jälkeen hänestä ajatella? Täti kertoo kirjoittavansa Celina rouvan -vuoteen äärestä. Saatuaan tiedon Ploszowiin on hän sairastunut -entistä vakavammin. Olen varma, että Anielka allekirjoittaessaan -miehelleen valtakirjan myymistä varten, ei ole tietänyt mitä teki. -Ihmisten edessä hän kuitenkin puolustaa häntä. Täti mainitsee -kirjeessään seuraavat hänen sanansa: "Onnettomuus on tapahtunut, -mutta onnettomuus ei ollut vältettävissä, eikä Karl ole siihen -syypää." Varjelkoon, varjelkoon, uskollinen, oikeudenmukainen vaimo! -Et kuitenkaan voi estää minua ajattelemasta, että hän syvästi on -loukannut sinua ja että sinun sydämesi pohjasta täytyy halveksia -häntä. Hänen hyväilynsä ja syleilynsä eivät sammuta mielestäsi sanaa -"myyty!" Ja Celina rouva, hänen suojelijattarensa, joka luuli hänen -ensi työkseen häiden jälkeen miljoonillaan lunastavan Anielkan -maatilan!! Niin, niin, hyvät naiset -- minä, mies, joka en käytä -hyvän porvarin puheenparsia -- minä en olisi sitä myynyt, jollen -muusta syystä, niin hienotunteisuudesta ja sentähden, että olen -kiintynyt teihin enkä tahdo tuottaa teille surua. Mutta keinottelu -vaatii puhdasta rahaa ja -- keinottelijaa. En kuitenkaan mahda -sille mitään, että nuo miljoonat minun silmissäni vastaiseksi -ovat kyseenalaiset. Ehkäpä Kromicki kerran saa ne, ehkäpä tuo -talonkauppa tekee onnistumisen hänelle mahdolliseksi ja ehkei hän, -jos hänellä olisi ollut nuo rahat, niin kipeästi olisi haavoittanut -vaimoaan ja vienyt kattoa hänen päänsä päältä. Täti kirjoittaa -minulle, että hän heti kaupan päätettyään matkusti Bakuhun ja sitte -Turkestaniin. Anielka jää nyt koko ajaksi äitinsä luo, koska hän -on liian nuori asuakseen yksinään; äiti taas viipyy Ploszowissa -osaksi sentähden, ettei pääse liikkumaan sairautensa vuoksi, -osaksi sentähden, ettei täti päästä häntä lähtemään eikä hän tahdo -suututtaa tätiä. Tunnen Anielkan liian hyvin tietääkseni, ettei -hän toimi minkään laskelmien mukaan. Hän on äärimmäisyyteen asti -epäitsekäs. Mutta äiti, joka tahtoisi ainoalle lapselleen koota -koko maailman, toivoo, että täti testamentissaan muistaa häntä. Ja -hänen toiveensa ovat varsin perustetut. Täti, joka ei milloinkaan -ole uskonut Kromickin miljooniin, on pari kertaa jonkun verran -levottomana, jopa nöyränäkin, antanut minulle viittauksia siihen -suuntaan. Hän on nimittäin sitä mieltä, että kaikki mitä hän omistaa, -kuuluu Ploszowskeille, ja pelkää, että pidän hänen aikomustaan -vääryytenä sukua kohtaan. Kuinka vähän hän tuntee minua! Jos Anielka -tarvitsisi kengät ja parin hinta olisi Ploszow ja lisäksi kaikki muu -omaisuuteni, niin antaisin kaikki. Ehkäpä se johtuu häijyydestä, ehkä -tahdon asettua Kromickia vastaan, mutta minä antaisin empimättä. - -Mutta vähät niistä. Ajatukseni kiertävät lakkaamatta sitä tosiasiaa, -että nuo molemmat naiset jo asuvat Ploszowissa ja että he jäävät -sinne kunnes Kromicki palaa, siis jumala ties miten kauvaksi. Tulen -joka päivä näkemään rouva Kromickin... Kun sitä ajattelen, valtaa -minut levottomuus, johon myöskin sekaantuu uteliaisuutta: tulee -olemaan hauska nähdä miten suhteemme järjestyy. Lisäksi aavistan, -että yhtä toista voisi tapahtua, jos tunteeni häneen olisi toinen. En -milloinkaan petä itseäni; toistan vieläkin, että lähden parantamaan -itseäni, etten rakasta enkä tule rakastamaan rouva Kromickia. Hänen -näkemisensä tulee varmaan karkoittamaan sydämestäni entisen Anielkan -kuvan paremmin kuin kaikki vuonot ja geysirit ovat tehneet; mutta en -olisi oma itseni, en olisi paljon kokenut ja paljon miettinyt mies, -jollen näkisi mitä vaaroja tällainen tila voisi tuottaa toisten -asianhaarojen vallitessa. - -Jos minä tahtoisin kostaa -- jollei jo itse nimitys "rouva Kromicki" -vaikuttaisi minuun niin poistyöntävästi kuin se tekee -- niin mikä -voisi minua estää tai pidättää? Hiljaisessa, kaukaisessa Ploszowissa -eläisimme kahden molempien vanhusten kanssa, jotka tahrattomassa -siveellisyydessään ovat viattomat kuin lapset. Puolalaisen ylhäisön -kesken tavataan kyllä perinpohjin turmeltuneita naisia, mutta -varsinkin vanhemmassa sukupolvessa kulkevat monet elämän läpi -suorastaan kuin enkelit, milloinkaan edes ajatuksissaan koskettamatta -pahuuden likaa. Tuollaisen tädin tai Celina rouvan päähän ei voisi -pälkähtää, että Anielkaa saattaisi uhata vaara senjälkeen kun hän -on mennyt naimisiin. Anielka itse kuuluu samaan luokkaan. Hän ei -olisi hyljännyt viime pyyntöäni, jollei jo olisi antanut herra -Kromickille sanaansa. Mutta hänen kaltaisensa puolattaret rikkovat -mieluummin sydämensä kuin sanansa. Minut valtaa kiukku, kun sitä -ajattelen. Tukahutan itsessäni tarpeen, jota jokainen ihminen tuntee, -tarpeen saada itse ohjata oikeuttaan; en aio koettaa vakuuttaa rouva -Kromickille, mikä oli oikeuteni, mutta olisin hyvin onnellinen, jos -joku toinen ottaisi opettaakseen kaikille tuonlaatuisille naisille, -ettei luonnon ja sydämen oikeuksia loukata rankaisematta ja että ne -oikeudet ovat voimakkaammat kuin teennäiset eetilliset säännöt ja -että senkaltaiset teot kostavat itsenä. Tosin olen suuresti rikkonut -Anielkaa vastaan, mutta tarkoitukseni oli rehellisesti parantaa -kaikki -- ja hän tiesi sen ja työnsi kuitenkin minut luotaan. -Tietysti hän teki sen voidakseen sanoa itselleen: "en ole mikään -Leon Ploszowski. Olen antanut sanani ja pidän sen." Se ei enään ole -hyvettä, vaan sydämen kuivettumista; se ei ole sankariutta, vaan -typeryyttä; se ei ole tunnon rehellisyyttä, vaan turhamaisuutta. En -voi, kerta kaikkiaan, unohtaa!... - -Mutta rouva Kromicki itse tulee auttamaan minua. Kunhan nyt näen -hänet itsekylläisenä ja sankariudestaan ylpeänä, kylmänä, mieheensä -rakastuneena tai rakkautta teeskennellen, uteliaana tarkaten -kipuani -- niin tulee tämä siveä, onneensa ja hyveeseensä pakahtuva -aviovaimo siihen määrään inhoittamaan minua, että ehkä uudelleen -lähden jonnekin napaseutuihin. Mutta silloinpa ei minua enään seuraa -Anielkan muisto, kuten lokki seuraa laivaa. - -Mahdollista, että rouva Kromicki tulee näyttelemään uhrin osaa ja -että koko hänen käytöksensä enemmän tai vähemmin selvästi tulee -sanomaan: "oma syysi!" Hyvä. Olenhan minä nähnyt sellaistakin -tässä maailmassa. Kuten tekokukkasilla on se ominaisuus, etteivät -ne lemua, niin on omatekoisilla orjantappuraseppeleillä se etu, -etteivät ne pistä. Niitä sopii siis hyvin käyttää pääkoristeina, -koska ne pukevat. Aina kun olen nähnyt tuollaisen uhrin, joka on -mennyt naimisiin muka epätoivoissaan, on minun tehnyt mieli sanoa: -"valehtelet! olit ehkä uhri tai uskoit olevasi, siihen asti kuin -valittusi ensi kerran likeni sinua tohveleissa. Sinä hetkenä lakkasit -olemasta pateettinen etkä enään ole muuta kuin naurettava ja mauton, -sitä enemmän jota enemmän vielä näyttelet uhria." - - -Huhtikuun 6 p:nä. - -Kuinka kaunis ja viisas onkaan kreikkalainen sana: "Ananke!" Varmaan -on minun kohtaloni kirjaan kirjoitettu, ettei tuo nainen ole -antava minulle rauhaa edes silloinkaan, kun en enään pidä hänestä. -Kauheasti minua joka tapauksessa on kiihoittanut tieto siitä, että -maatila on myyty ja että äiti ja tytär ovat saapuneet Ploszowiin. -Nukuin huonosti yöllä. Erinäiset kysymykset tunkivat mieleeni ja -vaativat vastausta. Koetin selvitellä arvoitusta: olisiko minulla -oikeutta vietellä rouva Kromicki velvollisuuden tieltä. En tahdo -enkä aio sitä tehdä, sillä rouva Kromicki ei houkuttele minua -- -mutta olisiko minulla oikeutta? Täytän elämäni tuollaisilla "to be -or not to be?" -- sillä minulla ei ole muutakaan tekemistä. Eivät -nuo mietteet muuten ole maailman hauskimpia, sillä tavallisesti käy -niitä hautoessa kuten käy koiran, joka ajaa takaa omaa häntäänsä: -et saavuta mitään, et saa aikaan mitään, ainoastaan väsytät -itsesi pahanpäiväisesti. Mutta onpahan kuitenkin se ilo, että -yksi päivä ja yksi yö on mennyt. Samalla huomautan, että kaikesta -skeptillisyydestäni huolimatta tunnen omantunnon soimauksia kuin -paras Ploszowin apupappi ikään. Uudenaikainen ihminen on kokoonpantu -niin monenmoisista langoista, että kun häntä rupeaa selvittelemään, -niin hän sotkeutuu vielä enemmän. Turhaan toistelin itselleni yöllä, -että teoria on oikea ja että minulla on oikeuteni. Maalaispapin ääni -pani panemistaan: ei, ei, ei! Mokomat epäilykset ovat kuitenkin -heitettävät menemään, sillä järkeni tasapaino on kysymyksessä. Tänä -iltahetkenä on mieleni erittäin valmis pohtimaan kysymystä. Päivällä -kuulin rouva Davisin erään tunnetun maalarin luona selittävän -kahdelle ranskalaiselle kirjailijalle, että naisen läpi elämänsä -tulee pysyä ankarana, vaikkapa vain: "pour la netteté du plumage!" -Maleschi toisti "oui, oui... du plumaze!".-- mutta minusta tuntui -siltä kuin kaikki Välimeren kravut olisivat kääntyneet selälleen -ja nostaneet saksensa ilmaan rukoillakseen Jupiterilta ukkosta ja -jyrinää. Ohimennen sanoen rouva Davis on lainannut lauseen minulta -ja minä taas Feuillet'ltä. Pysyin kuitenkin täysin vakavana, en -päästänyt edes hymyä huulilleni, mutta jouduin eräänlaisen puoleksi -hupaisen, puoleksi kyynillisen mielialan valtaan, jonka heijastus -tälläkin hetkellä viipyy minussa ja joka aina paremmin kuin mikään -muu suojelee ihmistä epäilyksiä vastaan. - -Eteenpäin siis! Olisiko minulla oikeutta koettaa saada rouva Kromicki -rakastumaan ja, siinä tapauksessa että se minulle onnistuisi, -houkutella hänet velvollisuuden tieltä? Katselen ensinnä asiaa -kunniantunnon kannalta, kunniantunnon sellaisena, jommoiseksi se -yleensä käsitetään ihmisten kannalta, jotka itse pitävät itseään -gentlemanneina ja joita koko maailma pitää sellaisina. En löydä -ainoaakaan pykälää, joka kieltäisi minua panemasta tuumaani -täytäntöön. Mutta ensi silmäykseltä tuntuukin tämä lakikirja kyllä -kummallisimmalta kaikista mitä taivaan alla on laadittu. Sillä jos -minä varastan joltakin rahaa, niin maailman kunniakäsityksen mukaan -häpeä lankeaa minun niskoilleni ja leimaa minut roistoksi, kun sen -maine, jolta varastin, pysyy puhtaana. Mutta jos minä varastan -joltakin vaimon, niin minä, varas, pääsen pelistä puhdasmaineisena, -ja häpeä lankeaa sen niskoille, jolta varastettiin. Mistä tämä -johtuu? Voivatko siveelliset käsitteet olla niin erilaiset, vai -onko varastetun rahakukkaron ja varastetun vaimon välillä tosiaan -niin suuri ero, ettei niitä ole lupa edes verrata toisiinsa? Olen -monasti miettinyt tätä asiaa ja tullut siihen johtopäätökseen, -että eroa todella on. Ihmisolento ei saata olla toisen omaisuutta -samalla tavalla kuin esine -- ja vaimon varastaminen riippuu kahdesta -tahdosta. Minkätähden minun pitäisi valvoa aviomiehen oikeuksia, -jollei vaimo itse valvo niitä? Mitä minä hänestä. Edessäni on olento, -joka tahtoo kuulua minulle, ja minä otan hänet. Hänen miestään ei -minun silmissäni ole olemassa, ja rouvan valat eivät kuulu minuun. -Mikä minua siis pidättää -- kunnioitus aviosäätyä kohtaan ehkä? -Jos minä vaan rakastaisin ja voisin rakastaa rouva Kromickia, niin -huutaisin sieluni syvyydestä: kiellän hänen avioliittonsa! kiellän -hänen velvollisuutensa Kromickia kohtaan! Minä olen mato, jonka -tuo avioliitto on tallannut, mato, joka kiemurtelen tuskissani --- ja minua, joka viimeiseen hengenvetooni asti tahtoisin pistää -jalkaan, joka on minut tähän polkenut, käsketään kunnioittamaan sitä! -Mitä varten? minkätähden? Miksi kunnioittaisin yhteiskunnallista -säännöstä, joka pusertaa minusta kaiken vereni, kaiken elämänhaluni? -Tosin ihmiset luonnon järjestyksen mukaan elättävät itseään syömällä -kaloja, mutta vaadippa kalaa kunnioittamaan asianomaista järjestystä, -juuri kun se elävältä perataan ja pannaan pataan. Minä kiellän ja -pistän -- se on minun vastaukseni. Spencerin ihanne äärimmilleen -kehittyneestä ihmisestä, ihmisestä, jonka individuaaliset pyyteet -ovat täydelleen sopusoinnussa yleisen järjestyksen kanssa -- on -vain oletus. Tiedän, tiedän, että tuollainen Sniatynski murskaisi -minut tällä ainoalla kysymyksellä: "Olet siis vapaan rakkauden -puolella?" En, en ole! Olen vain itseni puolella. I am for myself! -En muuten tahdo puuttua teidän teorioihinne. Jos sinä rakastat -toisen vaimoa tai sinun vaimosi toisen miestä, niin mitä virkaa on -kaikilla säännöksillänne ja yleisen järjestyksen hyväksi laadituilla -pykälillä. Pahimmassa tapauksessa olen epäjohdonmukainen. Olin -esimerkiksi epäjohdonmukainen, kun minä, skeptikko, annoin lukea -messun Leonin ja Anielkan onneksi ja kun rukoilin kuin lapsi ja itkin -kuin hullu. Tulevaisuudessakin lupaan olla epäjohdonmukainen, jos -vaan sitä tietä voin saavuttaa jotakin hyvää, mukavaa tai onnellista. -Maailma tuntee ainoastaan yhden logiikan: intohimon logiikan. Järki -koettaa kyllä varoittaa siitä, mutta asettuu, kun hevoset pillastuvat -ja menevät täyttä karkua, kuski-istuimelle eikä enään tee muuta -kuin vartioi, jotteivät vaunut menisi säpäleiksi. Ihmissydäntä ei -voida vakuuttaa rakkautta vastaan, sillä rakkaus on luonnonvoima -kuten meren luode ja vuoksi. Naista, joka rakastaa miestään, -eivät helvetin portitkaan voi voittaa, ja silloin ovat vihkivalat -ainoastaan pyhittämässä rakkautta -- mutta kun ne sitovat ainoastaan -velvollisuudentunnolla, niin mikä tulva tahansa paiskaa ne rannalle -kuin kuolleen kalan. En voi luvata ettei partani kasvaisi tai etten -vanhenisi -- aina kun sen teen, tulevat elämän lait ja paiskaavat -nurin sekä minut että minun lupaukseni. - -Kummallista: kaikki mitä kirjoitan on, kuten jo huomautin, silkkaa -teoriaa. En haudo mitään aikeita, jotka vaatisivat selvittelyä, -ja kuitenkin nämä mietteet järkyttävät minua ja ovat järkyttäneet -siihen määrään, että minun on täytynyt keskeyttää kirjoittamiseni. -Mielenrauhani on, hitto vie, sangen keinotekoinen. Kävelin tässä -viime tunnin aikana pitkin huonetta ja pääsin vihdoinkin selville -siitä, mikä minua näin kiihoittaa... On jo myöhäistä. Näen -ikkunoistani Invalidikirkon kupukaton kiiltävän kuutamossa, kuten -silmissäni aikoinaan kiilsi pyhä Pietari, kun, mieli täynnä toivoa, -harhailin Pinciolla ja ajattelin Anielkaa. Vaistomaisesti olin -antautunut muistojen valtaan. Olkoon kuinka tahansa ja käyköön kuinka -tahansa, varmana pysyy, että saattaisin olla onnellinen ja että -hänkin voisi olla sata kertaa onnellisempi. Jos minulla nyt olisi -salaiset tarkoitukseni ja jos hän vaikuttaisi minuun houkuttelevasti, -niin vielä tällä hetkellä visusti kavahtaisin tekemästä häntä -onnettomaksi. En tahdo hänen onnettomuuttaan, en mistään hinnasta. -Pelkästään tämä ajatus riistäisi minulta toimintakyvyn ja tarmon. -Minussa uinuu kokonaisia vuoria täynnä hellyyttä häntä kohtaan. - -Mutta ne asiat ovat olleita ja menneitä. Skeptikko minussa asettaa -eteeni toisen kysymyksen: olisiko hän, jos kävisi edellytetyllä -tavalla, niin onneton? Olen elämän varrella monasti huomannut, -että nainen on onneton ainoastaan niin kauvan kuin hän taistelee. -Taistelun tauottua seuraa -- ratkaisuun katsomatta -- tyyni, suloinen -onnen kausi... Olen joskus täällä Parisissa tuntenut naisen, joka -kolmen vuoden ajan kävi mitä ankarinta taistelua itseään vastaan. -Kun hänen sydämensä vihdoin pääsi voitolle, jäi hänelle yksi ainoa -syytös, nimittäin se, että hän niin kauvan vastusti. - -Mutta miksi tehdä näitä kysymyksiä ja selvitellä näitä arvoituksia? -Tiedänhän, että kaikkia periaatteita vastaan saattaa tuoda todisteita -ja kaikkia todisteita saattaa epäillä. Entiset hyvät ajat, jolloin -ihmiset epäilivät kaikkea muuta paitsi kykyänsä eroittaa oikeaa -väärästä, hyvää pahasta -- ovat olleet ja menneet. Nyt on kaikkialla -sivuteitä ja sivuteitä ja sivuteitä. Viisaampaa on ajatella tulevaa -matkaa... Mutta että tuo Kromicki myi vaimonsa maatilan ja loukkasi -häntä niin syvästi... Minun täytyy oikein kirjoittaa se mustalla -kynällä valkealle paperille, sillä muuten en sitä uskoisi! - - -Huhtikuun 10 p:nä. - -Kävin eilen jäähyväisillä rouva Davisin luona ja jouduin oikeaan -konserttiin. Näyttää siltä kuin Laura todella olisi rakastunut -musiikkiin. Neiti Hilst soitti urkuja. Minun on aina hauska tavata -häntä ja varsinkin pidän hänestä, kun hän asettuu soittokoneen -ääreen ja ottaa ensimäiset akordit, silmät luotuina koskettimiin. -Hän on silloin omituisen vakava, itseensä sulkeutunut ja kumman -levollinen. Hän tuo mieleeni pyhän Cecilian, joka minusta aina on -ollut pyhimyksistä miellyttävin ja johon varmasti olisin rakastunut, -jos olisin elänyt hänen aikanaan. Vahinko, että Klara on niin -suurikokoinen. Sen unohtaa kuitenkin, kun näkee hänet soittamassa. -Ajoittain nostaa hän silmänsä korkeutta kohti, ikäänkuin johtaakseen -mieleensä äänen, jonka on kuullut korkeudessa haltioitumisen hetkenä --- ja itsekin hän silloin on kuin haltioituneena. Syystä kantaa hän -nimeä Klara, sillä kirkkaampaa sielua on vaikea löytää. Kuten jo -sanoin, on minulle mieluista nähdä häntä, mutta ei kuulla. Hänen -musiikkiaan, sen pahempi, en yhä vieläkään ymmärrä, en ainakaan -saa kiinni hänen ajatusjuoksustaan muuta kuin suurella vaivalla. -Arvelen kuitenkin, että hän minun ilkeistä ja häikäilemättömistä -huomautuksistani huolimatta mahtaa olla harvinainen kyky. - -Kun hän oli lakannut soittamasta, menin hänen luokseen ja lausuin -leikillä, että nyt lähden Varsovaan ja että hänen meidän vanhojen -sopimustemme nojalla pitää tulla mukaan. Kummakseni huomasin, että -hän ottaa sanani todeksi. Hän vastasi, että jo kauvan on aikonut -Varsovaan ja että hän on valmis, kunhan vain saa matkaansa vanhan -sukulaisen, joka aina seuraa häntä, ja mykän pianon, jolla hän -soittaa skaaloja rautatievaunussakin. - -Minä hiukan pelästyin. Jos hän nyt todella lähtee matkaan, niin minun -ainakin jonkun verran täytyy auttaa häntä konserttien järjestämisessä -ja minun tekisi mieli heti paikalla lähteä Ploszowiin. Pahimmassa -tapauksessa jätän hänet Sniatynskin haltuun, josta hänelle on enemmän -hyötyä kuin minusta. Neiti Hilst on muuten rikkaan frankfurtilaisen -tehtailijan tytär ja riippumaton aineellisesta tuloksesta. Minua -ihmetyttää kuitenkin, että hän niin nopeasti suostui tähän -matkaan. Ensi hetkenä teki mieleni sanoa hänelle, että mykässä -soittokoneessakin on tarpeeksi matkaseuraa ja että olisi paras jättää -pois vanha sukulainen. Me miehet olemme siihen määrään tottuneet -aina ja kaikkialla kyttäilemään naista, ettei yksikään meistä likene -nuorta kaunotarta ilman sivutarkoituksia. Joka väittää olevan toisin, -se tahtoo juuri pettää naista, saadakseen hänet sitä helpommin -ansaan. Minullahan tällä hetkellä on pää täynnä muita ajatuksia, -ja kuitenkin tuo vanha sukulainen paikalla teki minuun häiritsevän -vaikutuksen, varsinkin kun minun persoonani varmaan näyttelee osaansa -tässä äkillisessä matkapäätöksessä. Tarjoaahan Parisi epäilemättä -laajemman kentän musikaalisille voitoille kuin Varsova, Klaran -eduista siis ei voi olla kysymys -- minkätähden hän sitte lähtee? -Laura on jo aikoja sitte viittaillut siihen suuntaan, että neiti -Hilstin tunteet minua kohtaan olisivat enemmän kuin sympatiaa... -Kummallinen nainen tuo Laura. Klaran viattomuus ärsyttää häntä, -mutta ainoastaan samalla tavalla kuin jokin omituinen jalokivi, -korea otsanauha tai ihmeellinen pääkoriste... Hän katselee kaikkea -koristeelliselta kannalta -- ei koskaan miltään muulta! Sentähden hän -kai haluaisi työntää tuon jättiläislapsenkin minun syliini. Minusta -Laura enään välittää vähät. Olen koriste, jota hän jo on käyttänyt -kaulallaan. - -Tuo nainen on tahtomattaan tehnyt minulle niin paljon pahaa, että -minun pitäisi vihata häntä. Mutta ensinnäkin sanoo omatuntoni, että -jollei hän olisi joutunut elämäni tielle, niin olisin keksinyt -toisen yhtä tehoisan keinon onneni tuhoamiseksi; toiseksi: saatana -on langennut enkeli ja viha on kotoisin rakkaudesta, mutta minä -en koskaan ole rakastanut Lauraa. En siis voi vihata häntä, mutta -halveksin häntä jonkun verran. Hän vastaa minulle samalla mitalla. -Ehkäpä hän suo minulle pahempaa kuin minä hänelle. - -Mitä tulee Klaran tunteisiin minua kohtaan, niin saattaa Lauran -väitteessä olla jonkun verran perää. Tänään huomasin sen entistä -selvemmin. Jos niin on, niin olen Klaralle kiitollinen. Ensi kerran -eläissäni tunnen halua solmia ystävyyden liittoa naisen kanssa -aikomatta pettää hänen luottamustaan. Niin levottomalle sielulle -kuin minun, saattaa ystävyys tarjota viihdytystä. Juttelimme tänään -Klaran kanssa kuin hyvät ystävät. Hänen älynsä ei ulotu laajalle --- mutta se on sensijaan selvä ja se eroittaa helposti pahan ja -ruman siitä, mitä hän pitää oikeana ja kauniina. Tämä tekee, ettei -hän ole ärtyisä eikä hermostunut, vaan erinomaisen tasainen. -Hänessä on eräänlainen henkinen terveys, joka muuten tavataan -hyvin usein saksalaisilla. Joutuessani heidän kanssaan tekemisiin -silloin tällöin olen huomannut, että esimerkiksi minun kaltaisiani -ihmisiä on hyvin vähän heidän joukossaan. Saksalaiset ovat, kuten -englantilaisetkin, positiivisia ihmisiä, he tietävät mitä tahtovat. -Uppoavathan hekin tietysti usein epäilysten kuiluihin, mutta he -tekevät sen järjestelmällisesti, oppineiden tavoin, eivätkä kuten -tunne-ihmiset ja nerot ilman salkkua. Senpätähden heidän vasta -ohimenneen transcendentaalisen filosofiansa, heidän nykyisen oppineen -pessimisminsä ja heidän runollisen Weltschmerzinsä merkitys onkin -yksinomaan teoreettista laatua. Käytännössä osaavat he erinomaisesti -suhtautua elämän vaatimuksiin. Hartmannin mukaan käy ihmiskunta -sitä onnettomammaksi jota voimakkaammaksi ja tietoisemmaksi sen -elämä kehittyy. Kuitenkin samainen Hartmann käytännössä saksalaisen -Kulturträgerin koko mahtipontisuudella vaatii saksalaisen elämän -lujittamista poosenilaisen puolalaisuuden kustannuksella. Mutta jos -tämän tapauksen voikin viedä inhimillisen heikkouden laskuun, niin -saattaa väittää, etteivät saksalaiset yleensä päästä teoriojaan -vaikuttamaan tunteisiinsa ja että he sentähden ovat niin levolliset -ja kykenevät tekoihin. Sama levollisuus tavataan Klarassakin. -Kaikki mikä järkyttää ihmissielua pohjia myöten, on mahtanut mennä -hänen korviensa ohitse tai luisua pois tunkematta hänen vereensä. -Sentähden ei hän koskaan ole epäillyt itseään eikä musiikkiaan. Jos -hänen tunteensa minua kohtaan on enemmän kuin sympatiaa, niin hän -varmaan ei itsekään tiedä siitä, ja on se vailla kaikkia pyyteitä. -Samana hetkenä, jolloin se tulisi tietoiseksi, alkaisi hänen elämänsä -draama, sillä minä en voisi vastata hänen tunteisiinsa. Voisin -ainoastaan käyttää hyväkseni hänen tunnettansa ja tavalla, joka -tekisi hänet onnettomaksi. En ole mikään houkkio, joka kuvittelee -olevansa vastustamaton; mutta uskon, ettei yksikään nainen maailmassa -voi vastustaa miestä, jota todella rakastaa. Sananparsi: "piiritetty -linnoitus -- valloitettu linnoitus" on tosin kulunut, mutta sisältää -sentään totuutta, varsinkin naiseen nähden, joka siveytensä muurien -sisäpuolella kantaa sellaista petturia kuin sydän. Mutta Klara -saattaa olla levollinen. Matkustamme kaikessa rauhassa: hän, minä, -vanha täti ja mykkä soittokone. - - -Huhtikuun 16 p:nä. - -Olen ollut Varsovassa jo kolme päivää, mutta en ole voinut käydä -Ploszowissa, kun heti tänne saavuttuani sain hammaskivun ja poskeni -on paisuksissa. En tahdo talon naisille näyttäytyä siinä kunnossa. - -Olen jo tavannut Sniatynskin. Täti kävi niinikään luonani ja kohteli -minua kuin mitäkin tuhlaajapoikaa. Anielka saapui viikko sitte. -Hänen äitinsä on niin sairas, että lääkärit, jotka alkuaan tahtoivat -lähettää hänet Wiesbadeniin, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, -ettei hän kestäisi minkäänlaista matkustamista. Hän jää siis -Ploszowiin kunnes paranee tai kuolee -- ja Anielka hänen kanssaan, -sitä myöten kuinka nopeasti Kromicki järjestää asiansa ja voi asettua -vakinaisesti asumaan. Tädin puheesta päättäen hänen matkansa saattaa -kestää muutamia kuukausia. Koetin onkia tädiltä niin paljon tietoja -Anielkasta kuin mahdollista, ja se kävi varsin helposti, sillä täti -puhui aivan avomielisesti. Hän ei edellytäkään, että naimisissa oleva -nainen voisi kiinnittää kenenkään mieltä muuta kuin sukulaisena, tai -oikeammin sanoen hän ei edes vaivaa päätään sellaisilla kysymyksillä. -Aivan suoraan puheli hän minulle talonkaupasta. Hän puolestaan ei -voi suoda sitä anteeksi Kromickille. Lopuksi joutui hän sellaisen -suuttumuksen valtaan, että repäisi poikki kellonperänsä, joten kello -lensi permannolle. - --- Sen minä voin sanoa hänelle vasten silmiä, virkkoi hän, -- -että tämä on hävytöntä. Olisinhan minä lainannut hänelle rahoja. -Vaikka mitä hyötyä siitä olisi ollut! Nuo liikeyritykset ovat kuin -kuilu. Kaikki ne nielevät, mutta mitä ne tuottavat, siitä ei ole -tietoa. Heti paikalla kun hän tulee silmieni eteen, sanon hänelle: -te syöksette turmioon Anielkan ja te syöksette turmioon Celinan ja -lopuksi te itse teette vararikon! Mitä nuo molemmat naiset tekevät -teidän miljoonillanne, kun heidän täytyy kyynelillä ostaa joka ropo! -Hävyttömyyttä eikä mitään muuta. Minä en koskaan ole voinut sietää -mokomaa kuivaa rahjusta ja minä olenkin ollut aivan oikeassa. - -Kysyin tädiltä onko hän avomielisesti puhunut asiasta Anielkan kanssa. - --- Anielkan kanssa? kiivastui hän. -- Hyvä olikin että tulit, niin -saan edes jollekin puhua ja keventää sydäntäni. Anielkan kanssa on -mahdoton puhua asiasta suoraan. Kerran tapahtui, etten jaksanut -hillitä mieltäni, vaan aloin -- ensin hän suuttui ja sitte hän rupesi -itkemään. "Hänen täytyi, hänen täytyi!" -- ja niin poispäin. Hän ei -salli lausua hänestä sanaakaan, kaikkia hänen vikojaan hän koettaa -peittää maailmalta. Mutta minua, vanhaa ihmistä, ei petetäkään: -sydämessään tuomitsee hän myynnin aivan kuten minäkin. - --- Arveleeko täti siis, ettei hän rakasta häntä? - -Täti katsahti minuun ihmeissään. - --- Mitä? Ketä hän sitte rakastaisi? Sentähdenhän hän suree, että -rakastaa häntä. Mutta ihminen voi kyllä rakastaa, vaikka toiselta -puolen näkeekin toisen viat. - -Katselen asiaa hiukan toisin silmin, mutta siitä ei olisi kannattanut -puhua tädille. Annoin hänen jatkaa: - --- Kaikkein eniten minua suututtaa, että se mies valehtelee. Hän -vakuutti Celinalle ja Anielkalle, että vuoden tai ainakin kahden -perästä lunastaa maatilan takaisin. Sano nyt, onko sellainen -mahdollista? Sano!... Mutta äiti ja tytär pettävät itseään -kuvittelemalla, että niin tulee käymään. - --- Minun ymmärtääkseni se on aivan mahdotonta. Tietysti hän jatkaa -liikeyrityksiään. - --- Ja itse hän tietää sen vielä paremmin kuin me. Hän pettää siis -tieten tahtoen Anielkaa ja hänen äitiään. - --- Ehkäpä säästääkseen heitä surulta. - -Täti suuttui vieläkin enemmän. - --- Säästääkseen heitä surulta! Eivätpä he olisi surreet, jollei juuri -hän olisi mennyt myymään taloa. Älä sinä turhanpäiten puolusta häntä. -Jokaisen täytyy tuomita hänen tekonsa. Chwastowskikaan ei voinut olla -suuttumatta. Hänellä on kokemusta tuollaisissa asioissa ja hän sanoo, -että ilman rahapennin velkaa, muutaman vuoden kuluessa olisi voinut -pelastaa talon. Mutta minähän olisin antanut hänelle rahaa -- ja sinä -myöskin. Olisithan?... No, katso nyt! Ja nyt on kaikki myöhäistä! - -Rupesin nyt kyselemään Anielkan terveyttä. Elin oudossa, salaisessa, -selittämättömässä levottomuudessa, sillä pelkäsin kuulevani jotakin, -joka olisi ollut aivan luonnollista ja asianmukaista, mutta joka -äärimmilleen olisi kiihoittanut hermojani, en itsekään tiedä mistä -syystä. Mikä raukka minä olen! Onneksi täti käsitti mitä tarkoitin ja -huudahti entiseen häijyyn tapaansa: - --- Mitä vielä!... Talon hän kykeni myymään, mutta muuta hän ei ole -saanut aikaan! - -Käänsin heti keskustelun toisiin asioihin. Kerroin tädille, että -samaa matkaa kanssani oli tullut nykyajan suurin naispianisti, -joka, ollen hyvissä varoissa, vain halusi antaa pari konserttia -hyväntekevää tarkoitusta varten. Täti on aina oma itsensä. Kaikkein -ensiksi hän rupesi moittimaan neiti Hilstiä siitä, ettei hän ollut -tullut talvella, parhaaseen konserttiaikaan; sitte vasta hän huomasi, -ettei vielä ole aivan myöhäistä ja tahtoi suoraa päätä hyökätä -Klaran luo. Vaivoin sain hänet käsittämään, että minun ensin on -paras valmistaa Klaraa ottamaan häntä vastaan. Täti on muutamien -hyväntekeväisyysseurojen puheenjohtaja ja pitää kunnianasianaan -muiden yhdistysten kustannuksella korjata haltuunsa kaikki mitä voi -irti saada -- sentähden hän pelkää, etteivät muut ehtisi ennen häntä. - -Lähtiessään kysyi hän: - --- Milloin muutat Ploszowiin? - -Mutta minä vastasin, etten ensinkään aio muuttaa sinne. Olin matkalla -ajatellut, että lienee paras asua Varsovassa. Ploszow on penikulman -päässä; lähden sinne aamulla ja viivyn iltaan asti. Minulle se on -yhdentekevää, mutta sittepähän en anna ihmisille aihetta luuloihin. -Minusta on hauskempaa, ettei rouva Kromickikaan voi luulla minun ehkä -haluavan asua saman katon alla hänen kanssaan. Muistan niinikään -keskustellessani Sniatynskin kanssa ohimennen ja ikäänkuin olisi -ollut kysymys aivan vähäpätöisestä asiasta, maininneeni, etten aio -muuttaa Ploszowiin. Huomasin hänen antavan täyden tunnustuksen -ajatukselleni ja aikovan puhua pitemmältäkin Anielkasta. Sniatynski -on hyvin intelligentti mies, mutta hän ei käsittänyt, että muuttuneet -elämänolot muuttavat suhteet läheisimpiinkin tovereihin. Hän tuli -luokseni ikäänkuin yhä olisin ollut sama Leon Ploszowski, joka -väristen kuin lehti Krakovassa rukoili häneltä apua. Hän likeni -minua samalla kovakouraisella avomielisyydellä kuin silloin ja alkoi -paikalla käydä kiinni asioihini. Pidätin hänet silmänräpäyksessä, -ja hän sekä suuttui että hämmästyi. Vasta myöhemmin sain hänet -mukautumaan sävyyni, ja me keskustelimme ikäänkuin ei viime -kohtaustamme ensinkään olisi ollut. Huomasin kuitenkin hänen olevan -uteliaan tietämään, millä mielellä nykyään olen, ja kun ei hän -päässyt minuun käsiksi suoraa tietä, niin hän rupesi urkkimaan -kiertäen, kaartaen, käyttäytyi siinä kömpelösti kuten ainakin -kirjailija, joka kirjoituspöytänsä ääressä saattaa olla syvä -psykologi ja terävä analytikko, mutta käytännöllisessä elämässä on -naivi kuin ylioppilas. - -Jos saisin käsiini huilun, niin saattaisin, kuten muinoin Hamlet -vastata hänelle: "tee hyvin ja soita, mutta jos sanot ettet osaa, -niin kuinka voit edellyttää, että sinä, joka et puukappaleesta saa -irti säveltä, voisit mielin määrin soittaa minun sieluani?" - -Yöllä olin lukenut Hamletin en tiedä kuinka monennen kerran ja -siitä johtui vertailuni. Suorastaan käsittämättömänä pysyy minulle, -että nykyajan ihminen jokaisessa henkisessä olotilassaan, kaikkein -uudenaikaisimmissa, monimutkaisimmissa sielunhämmenteissään tapaa -enimmin analogiaa itsensä kanssa tästä Holinshaedin suurelle, -veriselle legendalle rakennetusta draamasta. Hamlet on ihmissielu -sellaisena, jommoinen se oli, on ja tulee olemaan. Minun -ymmärtääkseni Shakespeare siinä on sivuuttanut nerokkaisuudenkin -rajat. Sillä Homeron tai Dantenkin ymmärrämme heidän aikakautensa -pohjalla, käsitämme, että he ovat voineet suorittaa tehtävänsä -- -mutta miten tämä englantilainen seitsemännellätoista vuosisadalla -on saattanut elää läpi kahdennenkymmenennen vuosisadan herkistyneen -psykologian, se tulee kaikista Hamlet-tutkimuksista huolimatta -pysymään minulle ikuisena arvoituksena. - -Ojennettuani Sniatynskille Hamletin huilun uskoin hänen huomaansa -neiti Hilstin; sitte rupesin puhumaan hänen dogmeistaan; sanoin, -että juuri koti-ikävä ja velvollisuudentunne olivat aiheuttaneet -matkani. Mutta sanoin sen huolimattomasti, eikä Sniatynski tietänyt -laskenko leikkiä vai puhunko täyttä totta. Ja taasen tein sen -havainnon, josta jo Parisissa huomautin. Se moraalinen yliherruus, -jonka viime tapaukset olivat antaneet Sniatynskille minuun nähden, -katosi katoamistaan. Hän ei itsekään ymmärtänyt mitä ajatella; yksi -ainoa asia oli hänelle selvänä: se, etteivät vanhat avaimet enään -aukaisseet minua. Kun hänen lähtiessään taasen suosittelin hänelle -neiti Hilstiä, katsahti hän minuun nopeasti ja virkkoi: - --- Taitaa olla sinulle tärkeä asia? - --- Hyvin, sillä minä pidän erinomaisen paljon tästä naisesta ja -kunnioitan häntä vieläkin enemmän. - -Sillä tavalla sain hänen huomionsa käännetyksi neiti Hilstiin. -Nähtävästi hän arvelee, että on kysymyksessä uusi rakkaus. Hän -läksi suutuksissaan. Eihän hän koskaan osaa peittää mitään. Ovet -paukahtivat kiinni hänen perässään, ja kun minä, saatettuani hänet -ovelle, palasin etehiseen, kuulin hänen astuvan neljä porrasta -kerrallaan ja ääneen viheltävän, kuten hänen tapansa on, kun hän on -tyytymätön. - -Puhuin muuten totta, kun sanoin pitäväni neiti Hilstistä. -Kirjoitin hänelle tänään ja selitin miksen koko aikana ole käynyt -hänen luonaan -- ja sain paikalla vastauksen. Klara on ihastunut -Varsovaan ja varsinkin ihmisiin täällä. Kaikki tunnetut täkäläiset -musiikkihenkilöt ovat näiden kolmen päivän aikana käyneet häntä -tervehtimässä ja kaikki ovat kilpailleet kohteliaisuudessa ja -avuliaisuudessa. Hän kirjoittaa, ettei missään ole tavannut niin -herttaisia ihmisiä. Luultavasti he eivät pysyisi niin herttaisina, -jos hän asettuisi tänne asumaan, vaikka hänellä tosin on erinomainen -taito voittaa ystäviä kaikkialla. Hän on jo jonkun verran käynyt -katsomassa kaupunkia, ja etenkin on Lazienki [puolalaisten -kuninkaiden vanha huvilinna] miellyttänyt häntä. Olen hyvin iloissani -Klaran tyytyväisyydestä, varsinkin kun maisemat heti Puolan rajan -poikki päästyä tekivät häneen painostavan vaikutuksen. Tosin eivät -lakeat, alastomat maisemamme tarjoa mitään silmänlumetta, ja täytyy -olla täällä syntynyt, jotta voisi tajuta näiden seutujen kauneuden. -Klara katseli ulos vaununikkunasta ja toisti toistamistaan: "Ah, nyt -ymmärrän Chopin'in!" Mutta hän erehtyy, sillä ei hän häntä ymmärrä -eikä hän häntä tunne enempää kuin hän ymmärsi maisemiammekaan. - -Minä olen tosin hengeltäni ulkomaiden lapsi, mutta jonkun atavismin -kautta olen saanut sen lahjan, että voin rakastaa luontoamme, ja -ihmeekseni olen monasti pannut merkille, etten keväisin palatessani -Puolaan milloinkaan voi katsella tätä maata kylläkseni. Suoraan -tunnustaen: mitä siinä on katselemista? Olen tahallani koettanut -kuvitella, että olen ulkomaalainen maalari, kuvitella, etten -millään lailla ole tähän maahan kiintynyt ja että katselen sitä -objektiivisesti kuin vieras. Silloin ovat nämä maisemat tehneet -minuun sen vaikutuksen kuin jos lapsi olisi piirtänyt ne, lapsi, -joka ei osaa muuta kuin vetää viivoja, tai villi ihminen. Lakeat -kesantomaat, vetiset niityt, suoranurkkaiset töllit, taivaanrannalla -herraskartanoiden poppelit, vihdoin vainioiden aukea, joka päättyy -metsien vyöhön, nuo "kymmenen penikulmaa tyhjää", kuten saksalaiset -sanovat -- tuo kaikki on aina johtanut ajatuksiini vasta-alkajan -karut, mielikuvista ja viivoista köyhät maisemakyhäykset. Totta -puhuen se tuskin onkaan maata. Samana hetkenä kuitenkin, jolloin -lakkaan katselemasta sitä vieraan silmillä, jolloin alan imeä -sieluuni näköalojen koruttomuutta, sulaa yhteen äärettömän lakeuden -kanssa, johon jokainen muoto ja hahmo hukkuu, kuten sielu Nirvanaan --- samana hetkenä henkii niistä vastaani "primitiivisten" koko -taiteellinen sulo, ja ne vaikuttavat minuun tyynnyttäen. Saatan -ihailla esimerkiksi Apennineja, mutta sieluni ei pääse tunkemaan -niiden henkeen, se pysähtyy pinnalle ja ikäänkuin tarrautuu siihen -kiinni. Väsymyksen täytyy seurata ennemmin tai myöhemmin. Ihminen -lepää ainoastaan silloin, kun hän kulkee käsi kädessä ympäristön -kanssa, ja sitä hän voi tehdä ainoastaan, jos hänen sielunsa ja -luonnon sielu rakenteeltaan täysin vastaavat toisiaan. Koti-ikävä -johtuu juuri siitä, että sielu irroitetaan sitä ympäröivien esineiden -maaperästä. Minusta tämä ihmisen ja hänen maaperänsä psyykillinen -sukulaisuus voi ulottua vieläkin laajemmalle. Saattaa tuntua -kummalta, että minä, joka olen kasvatettu ulkopuolella kotimaata -ja jonka ulkomaalainen kulttuuri on läpitunkenut, lausun tällaisia -mielipiteitä, mutta menen niin kauvas, että sanon: ulkomaalainen -nainen, kauneinkin, pysyy minulle aina jonkinlaisena naisrodun -näytteenä eikä naissieluna. - -Muistan mitä aikoinani kirjoitin puolattarista. Mutta se ei estä -tätäkään pitämästä paikkaansa. Saatan nähdä heidän vikansa ja silti -pitää heitä likeisempinä kuin ulkomaalaisia. Muuten kyllä suurin osa -entisiä mielipiteitäni on hajonnut kuin vanha vaate. - -Mutta kylläksi jo siitä asiasta. Näen häpeäkseni, että kaikki, mitä -olen kirjoittanut, onkin tarkoittanut vain oman itseni pettämistä ja -viihdyttämistä. Juuri niin -- juuri niin! Olen puhunut maisemista, -koti-ikävästä, mutta itse asiassa kaikki ajatukseni ovat olleet -Ploszowissa. Ei ole hauska sitä tunnustaa, mutta täytyy! Minua kalvaa -levottomuus, rintaani ahdistaa. Ehkäpä matka sinne ja oleskelu siellä -tulee olemaan paljon helpompi kuin nyt, tässä odotuksen tilassa -kuvailen. Aatto on aina sietämätön. Kasvavana poikana sattui minulle -kerran kaksintaistelu, ja muistan, että ainoastaan edellisenä iltana -olin levoton. Koetin silloinkin ajatella kaikkea muuta ja turhaan, -kuten nytkin. Ajatukseni eivät ole ensinkään hellämieliset, en tunne -rouva Kromickia kohtaan edes ystävyyttä, minussa vain omituisesti -kiertää ja kaivaa. Ajatukset hyökkäävät kimppuuni kuten häirityt -mehiläiset, ja turhaan yritän ajaa niitä luotani. - - -Huhtikuun 17 p:nä. - -Tänään kävin Ploszowissa, ja kaikki oli aivan toisin kuin kuvittelin. -Läksin Varsovasta ajurilla kello seitsemän aamulla ja laskin, että -kahdeksan tienoissa olisin Ploszowissa. Täti oli sanonut, että hänen -vieraittensa on tapana nousta varhain. Ilkeä ahdistuksen tunne -rinnassa ja kaivelevat ajatukset eivät jättäneet minua hetkeksikään -rauhaan. Olin päättänyt, etten rakenna mitään suunnitelmia, en -edeltäkäsin ajattele kuinka tervehdin Anielkaa tai kuinka sittemmin -seurustelen hänen kanssaan. Käyköön kuten käydä pitää ja kuinka -sattuu -- muuta en päättänyt. Minun oli kuitenkin mahdoton saada -ajatuksiani pysymään kurissa, minun täytyi kuvitella, kuinka -asiat mahtavat selviytyä, minkä näköinen hän mahtaa olla, kuinka -hän tervehtii minua, mitä hän sanoo minulle, mimmoiseksi välimme -muodostuu. Sillä kun ei minulla ollut minkäänlaisia suunnitelmia -- -olinhan tahallani jättänyt ne tekemättä -- päättelin, että hänellä -täytyy olla niitä. Ja näitä ajatellessa valtasi minut vuoroin -vihamielisyys häntä kohtaan, vuoroin sääli, sillä minä käsitin, että -hänellä tästä kaikesta joka tapauksessa tulee olemaan kärsimystä. -Mielikuvitukseni askarteli hänen ympärillään niin voimakkaasti, -että näin hänet ikäänkuin ilmielävänä. Kutsuin silmieni eteen hänen -erinomaisen plastillisen kastanjanväristen hiustensa kaaren otsaa -vastaan, pitkät silmäripset, silmät, hienot, pienet kasvot. Koetin -arvata kuinka hän olisi puettu. Mieleeni johtuivat erinäiset hänen -sanansa, liikkeensä, kasvojensa eleet, puvut. Oudon itsepintaisesti -pyrki mieleeni hetki, jolloin hän yläkerrasta palasi saliin ja -kasvoista selvään näkyi, että hän puuterilla oli koettanut peittää -mielenliikutustaan. Nämä muistot saivat vihdoin sellaisen vallan, -että ne miltei hallitsivat minua kuin näyt. Taas hän on kimpussani! -ajattelin ja rupesin, päästäkseni irti ajatuksista, juttelemaan -ajurin kanssa. Kysyin onko hän naimisissa ja hän vastasi: "Mitenkäs -sitä tulisi toimeen ilman akkaa!" Ja hän sanoi vielä jotakin -muutakin, jota en kuullut, koska olin huomannut Ploszowin poppelien -häämöittävän kaukaisuudessa. En ollut huomannutkaan, että jo olimme -tulleet muutamia virstoja rajaportilta. - -Ploszowin näkeminen pani sisäisen levottomuuteni yhä kiihkeämpään -liikkeeseen, ja ajatukseni lensivät entistä nopeampina. Koetin -kääntää huomioni ulkonaisiin asioihin, muutoksiin, joita oli -tapahtunut poissaoloni aikana, uusiin rakennuksiin tien varrella. -Koneentapaisesti toistelin itsekseni, että ilma on hyvin kaunis ja -kevät harvinaisen aikainen. Päivä olikin mitä ihanin, ilma täynnä -virkeää aamutuoreutta ja kirkkautta. Asumusten edustalla kukkivat -omenapuut, ja niiden alla levisivät varisseet lehdet kuin lumi; -minua ympäröi ikäänkuin sarja uuden maalarikoulun kuvia. Kaikkialla -minne katsoin, näin läpikuultavan kirkasta ilmaa ja sen pohjaa -vastaan ihmisten hahmoja, jotka liikkuivat asumusten ympärillä tai -vainioilla. Näin kaikki ja huomasin kaikki, mutta en kyennyt täydellä -mielellä tuntemaan mitään. Vaikutukset kadottivat omituisesti -sisältönsä ja liikkuivat ainoastaan aivojeni pinnalla, pääsemättä -tunkemaan syvälle, sinne missä muut ajatukset piilivät. Niin likenin -siis, mieli ikäänkuin kahtia jaettuna, Ploszowia. Äkkiä tulvi minua -vastaan lehmuskujan viileys, ja sen päästä kiilsivät päärakennuksen -ikkunat. Karkoitetut pahat ajatukset kokoontuivat mieleeni entistä -levottomampina. En oikein tiedä minkätähden pysäytin ajurin portin -taakse enkä antanut hänen ajaa portaiden eteen. Hänen kiitostensa -seuraamana astuin jalan pääovelle. - -En liioin saata täsmälleen tehdä itselleni tiliä siitä, minkätähden -olin niin levoton: senkötähden, että minua tässä tutussa talossa -odotti jokin tuntematon, joka suorastaan traagillisella tavalla -liittyi menneisyyteeni? Astuessani ylös portaita tunsin rinnassani -sellaista ahdistusta, että minun suorastaan oli vaikea hengittää. -"Mitä hittoa! mitä hittoa!" toistelin itsekseni. Koska olin -pysäyttänyt ajurin portin taakse, ei kukaan tullut minua vastaan. -Etehinen oli tyhjä. Menin ruokasaliin ja päätin odottaa kunnes talon -naiset tulisivat. - -Sen täytyi pian tapahtua, koska pöytä oli valmiiksi katettu ja -teekeittiö pihisi ja puhkui ilmaan höyrypilviään. Taaskaan ei -pieninkään yksityiskohta jäänyt minulta huomaamatta. Huomasin, -että salissa oli verraten kylmä ja pimeä, sillä ikkunat antoivat -pohjoiseen päin. Hetken perästä kiintyi huomioni siihen, että -kolmesta ikkunasta valui tummalle, vahatulle permannolle kolme -valojuovaa; sitte rupesin katselemaan astiakaappia, ikäänkuin se -olisi ollut uusi, vaikka tunsin sen lapsuusvuosiltani; sitte tuli -mieleeni keskustelu, joka minulla kerran oli ollut Sniatynskin kanssa -tässä salissa, kun ikkunasta katselimme hänen rouvaansa ja Anielkaa, -jotka päällyskengät jalassa menivät kasvihuoneelle. - -Vihdoin valtasi minut yksinäisyyden ja alakuloisuuden tunne. Asetuin -ikkunan ääreen ollakseni likempänä valoa ja siirtyäkseni tekemään -huomioita puutarhaan. Äskeistä sisällistä kaksinaisuuttani jatkui -yhä, ajattelin nimittäin samalla kaiken aikaa, että pian, ehkä parin -minuutin perästä näen hänet, tervehdin häntä, puhun hänelle ja -sittemmin tulen näkemään hänet joka päivä, kuukausmääriä. Kysymykset: -kuinka se tulee tapahtumaan? mitä tulee tapahtumaan? tunkivat toinen -toisensa perästä mieleeni. Muutamat ihmiset suorittavat pelon -vallassa hurjia rohkeuden tekoja; minussa kehittävät levottomuus, -päättämättömyys ja epätietoisuus aina sisällistä ärtymystä ja -suuttumusta. Niin nytkin. Eroitus entisen Anielkan ja nykyisen rouva -Kromickin välillä kävi minulle äkkiä selvemmäksi kuin milloinkaan. -"Vaikka tempaisit kuun kulmillesi, ajattelin, vaikka olisit sata -kertaa kauniimpi ja viehättävämpi kuin saatan aavistaa, niin et ole -minulle mikään, tai herätät minussa ainoastaan inhoa." Ja minun -kiukkuni kasvoi kasvamistaan, kun kuvittelin -- ties mistä syystä -- -että hän nyt ja yleensä vastaisuudessa tulee kaikin keinoin antamaan -minun tietää, että olen erehtynyt ja että hän iät päivät tulee -pysymään minulle saavuttamattomana, vaikka miten häntä halajaisin. -"Saadaan nähdä!" vastasin hänelle hengissä ja tunsin, että edessäni -tulee olemaan outo ja loppumaton kamppailu tuon naisen kanssa, -kamppailu, jossa samalla sekä voitan että joudun tappiolle, koska -menetän muistot ja saavutan rauhan. Minusta tuntui tällä hetkellä, -että minulla on sekä voimaa että rohkeutta torjua jokainen hyökkäys. - -Samassa avautui hiljaa ovi ja huoneeseen astui Anielka. - -Hänet nähdessäni tunsin kuinka päässäni alkoi humista ja kylmä levisi -ruumiiseeni sormenpäätä myöten. Tuo olento, jonka näin edessäni, -kantoi tosin rouva Kromickin nimeä, mutta hänen piirteensä olivat -minun entisen Anielkani suloiset, tuhatkertaisesi rakastetut ja -sanomattoman ihanat. Kaaoksessa, joka kiehui päässäni, huusi yksi -ääni muita väkevämpänä: "Anielka, Anielka, Anielka!" Hän ei huomannut -minua tai hän piti minua jonakin toisena, koska seisoin poispäin -valosta. Vasta kun astuin häntä likemmä, nosti hän silmänsä ja jäi -kuin naulattuna seisomaan. En yritä edes kuvata mikä pelästys, -hämmennys, mielenliikutus ja ujo nöyryys kuvastui hänen kasvoillaan. -Hän kalpeni niin, että pelkäsin hänen pyörtyvän. Kun puristin hänen -kättänsä, tuntui minusta siltä kuin olisin pidellyt jääpalaa. Kaikkea -muuta osasin odottaa, mutta en tällaista jälleennäkemistä. Olisin -voinut vannoa, että hän jollakin lailla antaa minun tuntea olevansa -rouva Kromicki. Mutta ei sinnepäinkään! Edessäni seisoi pelon ja -mielenliikutuksen järkyttämänä entinen Anielkani. Minä olin tehnyt -hänet onnettomaksi, minä olin syyllinen, ja hän katseli minuun -tällä hetkellä ikäänkuin hän olisi ollut anteeksiannon tarpeessa. -Entinen rakkauteni, katumukseni ja säälintunteeni valtasivat -minut sellaisella voimalla, että menin aivan sekaisin. Senverran -saatoin hillitä itseäni, etten temmannut häntä syliini ja painanut -rintaani vastaan tai ruvennut viihdyttelemään häntä sanoilla, joilla -puhutellaan rakastettua olentoa. Minulla oli niitä sanoja sydän -täynnä. Ja minä olin sellaisen mielenkuohun ja hämmennyksen vallassa, -kun odottamattani ja aavistamattani rouva Kromickin sijasta olin -tavannut Anielkan, etten saanut sanaa suustani, vaan ainoastaan -painelin hänen kättään. Mutta täytyihän lopulta kuitenkin sanoa -jotakin -- ja minä kokosin ajatusteni tähteet ja kysyin pakoitetulla, -vieraalla äänellä: - --- Eikö täti ollut puhunut sinulle tulostani? - --- Täti... oli kyllä, vastasi Anielka ponnistellen. - -Ja taasen vaikenimme molemmat. Tunsin, että täytyy jatkaa -keskustelua, kysyä äidin vointia ja hänen omaa terveyttään, mutta -näytti mahdottomalta päästä siihen. Toivoin kaikesta sydämestäni, -että joku tulisi vapauttamaan meitä molempia. Täti tulikin, -seurassaan nuori tohtori Chwastowski, isännöitsijän poika, joka -kuukauden päivät on ollut talossa Celina rouvan lääkärinä. Anielka -riensi heti pöydän luo kaatamaan teetä, minä tervehdin tätiä ja jäin -puhumaan hänen kanssaan. Senjälkeen pääsin oman itseni herraksi, ja -me istuuduimme pöytään. - -Kyselin nyt Celina rouvan terveyttä. Vastatessaan vetosi täti -joka hetki nuoreen tohtoriin, ja tämä kääntyi minun puoleeni -sillä alentuvaisuudella, millä vastaleivottu oppinut kohtelee -maallikkoa ja arvonsa tunteva demokraatti -- vaikkei kukaan -millään lailla ole tahtonut häntä loukata -- vastaa ihmiselle, -jota hän pitää aristokraattina. Hän teki minuun varsin itserakkaan -miehen vaikutuksen, ja minä puhuttelin itse asiassa häntä -kohteliaammin kuin hän minua. Se huvitti minua tavallaan ja johti -tasapainoon ajatuksiani, joita Anielkan läsnäolo kaiken aikaa -hämmensi. Tuontuostakin täytyi minun katetun pöydän yli katsoa -häneen ja eräänlaisella epätoivolla toistelin itsekseni: "samat -piirteet, samat hienot kasvot, sama hiusten varjostama otsa; sama -tyttömäinen Anielka. Se jota rakastin, joka olisi voinut tehdä -minut onnelliseksi, mutta joka ei enään ole minun, vaan ikipäiviksi -mennyt!" Tässä tunteessa oli samalla kertaa sanomaton sulo ja suuri -kipu. Anielka oli jo jonkun verran saanut mielenliikutuksensa -hillityksi, mutta oudon hätääntynyt hän yhä vielä oli. Jonkun kerran -uskalsin kääntyä hänen puoleensa kysyen jotakin hänen äidistään, -saadakseni suhdettamme muodostumaan luonnollisemmaksi ja vapaammaksi. -Osaksi se minulle onnistuikin. Jopa hän vakuutti, että "äiti ilostuu, -kun saa sinut nähdä". Sitä en tosin uskonut, mutta kuuntelin silmät -ummessa hänen ääntään, joka oli minulle kauniimpi kaikkea musiikkia. -Keskustelumme luisti yhä vapaammin. Täti oli erinomaisella tuulella, -osaksi tuloni johdosta, osaksi sentähden, että hän oli käynyt Klaran -luona, joka oli luvannut hänelle konsertin. Poismennessään oli täti -portaissa tavannut kaksi rouvaa, toisten hyväntekeväisyysyhdistysten -suojelijattapa. He tulivat myöhään -- ja se se juuri niin huvitti -tätiä. Hän kyseli minulta Klarasta, joka oli tehnyt häneen mitä -parhaimman vaikutuksen. Aterian lopulla tulin erinäisten kysymysten -johdosta kertoneeksi matkoistani. Täti ihmetteli, että olin käynyt -Islannissa asti, ja virkkoi, kyseltyään miltä maailma siellä näytti: - --- No kyllä pitää ihmisen asioiden olla hullusti ennenkuin hän lähtee -sinne. - --- Minun asiani olivatkin silloin hullusti, vastasin. - -Anielka katsahti minuun sillä hetkellä, ja taasen näin hänen -silmissään hätää ja anteeksipyyntöä. Minuun ei olisi voinut koskea -kipeämmin, jos hän kädellään olisi käynyt kiinni sydämeeni. -Jota varmemmin olin odottanut, että hän ottaa minut vastaan -vahingoniloisella kylmyydellä, nauttien kärsimyksistäni ja osoittaen -minulle halveksivaa ylemmyyttään, sitä enemmän minua liikutti -ja murskasi hänen enkelimäinen hyvyytensä. Kaikki luuloni ja -laskelmani osoittautuivat vääriksi. Olin ajatellut, että vaikkei hän -tahtoisikaan minulle näytellä rouva Kromickia, niin hänessä täytyisi -olla jotakin, joka loukkaisi ja inhoittaisi minua, mutta hänestä -ei olisi voinut edes luulla, että hän oli naimisissa. Minun täytyi -johdattaa mieleeni, että hän on naimisissa, ja sitä muistaessani -en tuntenut inhoa, vaan sanomatonta tuskaa. Minun luonteeni on -sellainen, että kun minua kohtaa moraalinen kärsimys, niin minun -lisäksi tekee mieli omin käsin repiellä haavojani. Nytkin valtasi -minut tämä halu: minun teki mieli ruveta puhumaan hänen miehestään. -Mutta en voinut; se olisi sentään ollut sekä julmaa että alentavaa. -Sensijaan huomautin, että haluaisin käydä katsomassa Celina rouvaa. -Anielka läksi kysymään, sopiiko hänen ottaa minut vastaan, palasi -hetken perästä ja ilmoitti: - --- Äiti odottaa sinua heti. - -Läksimme yhdessä toiseen päähän taloa, ja täti seurasi meitä. -Minun teki mieli lausua Anielkalle jokin hyvä, rauhoittava sana, -mutta tädin läsnäolo häiritsi minua. Hetken perästä tuli kuitenkin -mieleeni, että ehkä onkin paras puhua juuri tädin kuullen. Celina -rouvan ovella pysähdyin sentähden ja lausuin: - --- Anna minulle kätesi, sisko kulta... - -Anielka ojensi minulle kätensä. Tunsin että hän oli kiitollinen -"sisko"-nimestä, tunsin että raskas paino putoaa hänen rinnaltaan ja -että hän sydämellisesti painaessaan kättäni tahtoo sanoa: - --- Oi, olkaamme ystävät, antakaamme kaikki anteeksi toisillemme! - --- Toivottavasti teistä tulee hyvät ystävät, sopersi heltyneenä -tätikin, sen nähdessään. - --- Tulee, tulee! Hän on niin hyvä, vastasi Anielka. - -Sydämeni oli todella tällä hetkellä täynnä hyvyyttä. Tultuani Celina -rouvan huoneeseen tervehdin häntä hyvin sydämellisesti. Hän vastasi -minulle väkinäisesti; nähtävästi hän olisi kohdellut minua aivan -kylmästi, jollei olisi pelännyt loukkaavansa tätiä. Mutta minä en -pannut sitä pahakseni, olihan hänen suuttumuksensa aivan oikeutettu. -Ehkäpä hän tunnossaan jotenkuten syyttää minua sukutilansa -menettämisestä lisäksi, sillä jos olisin aikoinani ollut toinen mies, -ei siitäkään todella olisi tullut mitään. - -Hän oli hyvin muuttunut. Moniin aikoihin ei hän ollut noussut -rullatuolistaan, jolla häntä kauniina päivinä kuljetettiin -puutarhassa. Hänen hienot kasvonsa olivat käyneet niin hentoisiksi ja -kalpeiksi, että olisi luullut niiden olevan vahasta. Saattoi nähdä, -että hän joskus on mahtanut olla hyvin kaunis ja lisäksi kautta koko -elämän hyvin onneton. - -Rupesin kyselemään hänen vointiaan ja lausuin, että toivon kevään -elvyttävän vaikutuksen palauttavan hänen voimansa. Hän kuunteli -surullisesti hymyillen ja pudisti päätään; vihdoin tuli hänen -silmiinsä kaksi suurta kyyneltä, jotka rauhallisesti saivat vieriä -poskille. - -Sitte kääntyi hän minua kohti ja kysyi: - --- Tiedätkö, että Gluchow on myyty? - -Nähtävästi tuo ajatus ei hetkeksikään jättänyt häntä rauhaan, se oli -kaikesta päättäen hänen alituinen piinansa, hänen alituinen murheensa -ja onnettomuutensa. Kun Anielka kuuli kysymyksen, punastui hän äkkiä. -Se oli tikerää punaa, sillä se johtui surusta ja häpeästä, mutta minä -riensin vastaamaan: - --- Tiedän. Mutta joko asia vielä on korjattavissa, ja siinä -tapauksessa ei sitä kannata surra, tai ei sille voi mitään, ja siinä -tapauksessa täytyy alistua Jumalan tahtoon. - -Anielka katsahti minuun kiitollisena ja Celina rouva lausui: - --- En minä enään toivo mitään. - -Mutta se ei ollut totta: hän toivoi. Hänen silmänsä riippuivat kiinni -huulillani odotellen jotakin sanaa, joka vahvistaisi hänen salaista -toivoaan. Ollakseni jalomielinen loppuun asti virkoin siis: - --- Tietysti välttämättömyyden edessä on taivuttava eikä ketään voi -ruveta syyttämään, mutta toiselta puolen, rakas täti, luulen, ettei -maailmassa ole mitään esteitä, joita ei sitkeällä ponnistuksella ja -sopivilla keinoilla voisi voittaa. - -Ja nyt rupesin kertomaan tapauksista, jolloin kauppa oli saatu -puretuksi muodollisten puutteellisuuksien vuoksi kauppakirjassa. -Suoraan sanoen: ei se ollut totta, mutta näin, että puheeni valoi -palsamia Celina rouvan sydämeen. Välillisesti puolustin samalla -myöskin Kromickia, sillä en maininnut edes hänen nimeään, jota ei -muuten kukaan ollut lausunut koko aikana. - -Tulkoon kuitenkin totuus ilmi. Sanani johtuivat ainoastaan osaksi -jalomielisyydestä. Lausuin ne pääasiassa sentähden, että tunsin -niillä voittavani Anielkan luottamuksen ja hänen silmissään joutuvani -suuren hyvyyden ja ylevämielisyyden valoon. - -Anielka oli tavattoman kiitollinen, sillä kun me tädin kanssa -läksimme pois, juoksi hän perässäni, ojensi minulle kätensä ja sanoi: - --- Kiitos siitä mitä sanoit äidille. - -Vastaukseksi vein vaieten hänen kätensä huulilleni. - -Tätiäkin oli hyvyyteni liikuttanut. Erottuani hänestä läksin -puutarhaan polttamaan sikaariani. Minun täytyi saada järjestää -vaikutelmiani ja selvitellä ajatuksiani. Mutta puutarhassa tapasin -nuoren tohtori Chwastowskin aamukävelyllä. Koska mieleni teki -voittaa kaikki Ploszowin väet puolelleni, lähestyin häntä ja rupesin -kyselemään Celina rouvan terveydentilaa, puhuessani kohdellen häntä -kaikella sillä kunnioituksella, mitä hänen oppinsa ja arvonsa ikinä -vaati. Näin että käytökseni suuresti mairitteli häntä. Hetkisen -perästä heitti hän pois koko demokraattisen valppautensa, joka oli -ollut valmis käymään kiinni joka sanaani, ja rupesi juttelemaan -kanssani Anielkan äidin sairaudesta. Hän teki sen sillä kiihkeällä -innolla, mikä usein tavataan tieteen nuorissa kokelaissa, joihin -ei epäilys vielä ole päässyt iskemään kynsiään. Puhuessaan käytti -hän yhtämittaa latinalaisia sanoja, aivan niinkuin olisi puhunut -toisen lääkärin kanssa. Hänen tanakka, terve olentonsa, voimakkaat -sanat ja kasvot tekivät minuun hyvän vaikutuksen, sillä näinhän -hänessä ruumistettuna tuon uuden sukupolven, josta Sniatynski -aikoinaan niin paljon oli puhunut, olennon niin aivan toisellaisen -kuin -- nerot ilman salkkua. Astellessamme puiston pitkiä käytäviä -kehittyi vihdoin välillämme tuollainen älykäs keskustelu, jonka -päätunnusmerkkinä on nimien luetteleminen. Chwastowskin tiedot -olivat kaikesta päättäen perinpohjaisemmat kuin minun tietoni, -mutta minä nähtävästi olen lukenut enemmän, mikä suuresti näytti -häntä hämmästyttävän. Tuontuostakin katsahti hän minuun vihaisesti, -ikäänkuin olisin tunkenut vieraalle alueelle, koska minä, -mies, jota hän piti aristokraattina, uskalsin tuntea erinäiset -kirjat ja tekijät. Minä voitin hänet puolelleni katsantokantani -vapaamielisyydellä. Tosin vapaamielisyyteni perustuu siihen, että -otan huomioon kaikki asianhaarat, koska epäilen kaikkea. Mutta jo -pelkästään se, että minun varoissani ja asemassani oleva henkilö ei -kokonaan asettunut vastakynteen, tuotti minulle nuoren radikaalin -tunnustuksen. Keskustelun lopulla olimme ihmisiä, jotka ovat puhuneet -ja ymmärtäneet toisensa. - -Eiköhän minusta aikaa myöten tule tohtori Chwastowskin silmissä -poikkeus säännöstä. Olen jo kauvan sitte huomannut, että kuten -tässä maassa jokaisella aatelismiehellä on juutalaisensa, johon ei -sovelluteta tavallista juutalaisinhoa, niin jokaisella demokraatilla -on aristokraattinsa, josta hän, vasten sääntöä, pitää. - -Ennenkuin erosimme, kyselin tohtori Chwastowskilta hänen veljiään. -Hän kertoi, että yksi oli perustanut olutpanimon Ploszowiin, -jonka muuten tiesin, koska täti aikoinaan oli kirjoittanut siitä; -toisella on Varsovassa kirjakauppa, jossa myydään kansantajuista -kirjallisuutta; kolmannen, joka juuri oli päättänyt kauppakoulun, oli -Kromicki vienyt apulaisekseen itään. - --- Parhaiten menestyy oluenpanija, sanoi nuori tohtori, -- mutta -kaikki teemme lujasti työtä ja toivomme läpäisevämme. Onni, että isä -menetti omaisuutensa, sillä muuten me, ollen "glebae adscripti", -kyyröttäisimme kukin kylässämme ja lopuksi tekisimme vararikon, kuten -isäkin. - -Vaikka ajatukseni olivat aivan toisaalla ja vaikka minä olin täynnä -omia huoliani, kuuntelin kuitenkin mielelläni tohtoria. Tämä on -nyt, ajattelin, niitä ihmisiä, jotka eivät elä ylenmääräisessä -hienostuksessa eivätkä liioin pimeydessä. Näyttääpä sentään tässäkin -maassa olevan ihmisiä, jotka pystyvät johonkin ja jotka loppuun -kuluneen sivistyksen ja raakalaisuuden välille rakentavat terveen -yhdysrenkaan. Ehkäpä tämä kerros ensinnä muodostuu suuremmissa -kaupungeissa, saaden joka päivä lisänsä vararikon tehneiden -aatelisten pojista, joiden olojen pakosta täytyy ruveta tekemään -työtä keskisäädyn mukana ja jotka siten saavat lujat jänteet ja -hermot. Ehdottomasti tulin muistaneeksi, että Sniatynski kerran -portaissa huusi perääni: "teistä ei enään tule mitään, mutta teidän -lapsistanne voi vielä tulla ihmisiä. Teidän täytyy kuitenkin ensin -tehdä vararikko, sillä muuten eivät lastenlapsennekaan tartu työhön!" -Chwastowskin pojat ovat tarttuneet työhön ja läpäisevät maailmassa -omien käsivarsiensa voimalla. Jollei minulla olisi ollut omaisuutta, -olisi minunkin täytynyt ryhtyä johonkin ja ehkäpä silloin olisin -saavuttanut sen tarmon ja päättäväisyyden, jota elämässä niin olen -kaivannut. - -Tohtori erosi minusta pian, sillä hänellä oli Ploszowissa vielä -toinenkin potilas, jota hänen piti mennä katsomaan, nimittäin nuori -Varsovan pappisseminaarin oppilas, erään ploszowilaisen talonpojan -poika. Poika oli keuhkotautinen ja kuoleman kielissä. Täti oli -sijoittanut hänet siipirakennukseen ja kävi joka päivä Anielkan -kanssa häntä katsomassa. Tämän kuultuani läksin minäkin hänen -luokseen, mutta tapasin vasten odotustani nuorukaisen, jonka kasvot -tosin olivat laihat, mutta punaposkiset ja täynnä elämänhalua ja -iloisuutta, enkä kuolevaa miestä. Tohtorista oli tämä reippaus lampun -viimeistä tuiketta. Nuorta pappia hoiti hänen äitinsä ja tämä rupesi -paikalla tädin hyvyyden tähden loppumattomiin siunaamaan minua. - -Anielka ei sinä päivänä käynyt katsomassa sairasta, vaan viipyi -kaiken aikaa äitinsä luona. Näin hänet vasta päivällisellä, johon -Celina rouvakin otti osaa. Hänet työnnettiin joka päivä tuolissaan -päivällispöytään. Olihan aivan luonnollista, että Anielka oli -äitinsä luona, mutta minä kuvittelin kuitenkin, että hän välttelee -minua. Meidän suhteemme täytyy tietysti jotenkuten tasaantua, mutta -luonnollisesti se aluksi on monimutkaista ja vaikeaa. Anielkassa -on niin paljon sydämen älyä, niin paljon herkkyyttä ja hyvyyttä, -ettei hän saata katsella asemaamme välinpitämättömästi. Ei hän -myöskään ole harjaantunut seuraelämään, niin että monimutkaisintenkin -asianhaarojen vallitessa voisi tekeytyä ulkonaisesti tyyneksi. -Tuollaisen tottumuksen saa ihminen aikaa voittaen, kun tunteiden -elävä lähde kuivuu ja sielu käy teennäiseksi. - -Minä puolestani koetin saattaa Anielkan tietoon, etten kanna kaunaa -enkä vihaa häntä vastaan, sillä niin käski sydämeni. Olen päättänyt, -etten milloinkaan puhu hänelle menneisyydestä, ja sentähden en -tänään ole yrittänytkään jäädä puhumaan hänen kanssaan kahdenkesken. -Illalla teetä juodessa puhuttiin yleisistä asioista, kaikellaisista -sekä koti- että ulkomaan kuulumisista. Täti kyseli vielä Klarasta, -joka suuresti miellytti häntä. Minä kerroin mitä tiesin hänestä, -ja vähitellen johduttiin puhumaan taiteilijoista yleensä. Tädin -silmissä ovat taiteilijat jonkinlaista outoa väkeä, hyvä Jumala -on luonut heidät vain sitä varten, että heidän avullaan silloin -tällöin saatettaisiin panna toimeen näytäntö köyhien hyväksi. Minä -väitin, että taiteilija, jos hän nimittäin on sydämeltään puhdas eikä -turhamainen ja itserakas, ja jos hän rakastaa taidettaan, saattaa -olla onnellisin ihminen maailmassa, koska hän alituisesti koskettaa -äärettömyyttä ja täydellisintä mitä on olemassa. Elämä tuo mukanaan -pahaa, ainoastaan taide suo onnea. Se on omien huomioiden nojalla -saavutettu kokemukseni. Anielka oli minun puolellani, ja kirjoitan -muistoon tämän keskustelun ainoastaan sentähden, että sen aikana tein -erään -- varsin yksinkertaisen, mutta minulle tärkeän -- huomion. -Puhuessamme tyydytyksestä, jota taide tuottaa, sanoi hän: "Musiikki -on paras lohduttaja." Näin siinä tahtomattanikin tunnustuksen, -ettei hän ole onnellinen ja että hän tällä tavalla selvittää asiaa -itselleen. Olen siinä suhteessa jo aivan varma. - -Eiväthän hänen kasvonsakaan ole onnellisen ihmisen kasvot. Tosin -hän on tullut entistä kauniimmaksi, hän on tyyni, jopa hilpeäkin, -mutta hänessä ei ole sitä iloisuutta ja kirkkautta, joka säteilee -sisältäpäin, ja hänessä saattaa havaita eräänlaista pidättyväisyyttä, -jota ei ennen ollut. Pitkin päivää olen pannut merkille, että -iho hänen ohimoillaan on hiukan kellahtava, kuten esimerkiksi -norsunluussa. Olen katsellut häntä lakkaamatta, koska se tuottaa -minulle sanomatonta nautintoa; olen oudon kipeällä ja yhtaikaa -suloisella tunteella todentanut, että nuo ovat samat kasvot, samat -pitkät silmäripset, samat silmät, jotka eivät ole mustat, mutta -näyttävät mustilta, että tuo on sama hienon untuvan varjostama -suu. Yhä uudelleen ja uudelleen olen muuttanut muistoni mielikuvaa -todellisuudeksi. Anielkassa on jotakin, joka niin ehdottomasti vetää -minua puoleensa, että minä -- jollen koskaan olisi häntä nähnyt ja -jos hänet olisi asetettu tuhansien mitä ihanimpien naisten joukkoon, -joista minun pitäisi valita yksi -- minä suoraa päätä menisin häntä -kohti ja sanoisin: tämä on minun valittuni. Maailmassa saattaa olla -kauniimpia, mutta toista, joka siinä määrässä minulle vastaisi sitä -perikuvaa, minkä mies muodostaa itselleen naisesta, ei ole. Varmaan -hänen kuitenkin on täytynyt huomata, että häntä katselen ja ihailen. - -Lähdin Ploszowista hämärissä. Päivän vaikutukset olivat siinä -määrin huumanneet minut, ja etukäteen rakentamani johtopäätökset ja -toiveet olivat menneet niin kokonaan myttyyn, ettei minulla koko -matkan aikana ollut eikä vieläkään ole voimaa ryhtyä tapani mukaan -erittelemään itseäni. Olin luullut tapaavani rouva Kromickin ja -tapasinkin Anielkan. Kirjoitan sen tähän vieläkin kerran. Jumala -yksin tietää mitä nyt tulee seuraamaan meille molemmille. Kun sitä -ajattelen, tunnen suurta onnea tai suurta hätää. Teoreettisesti -katsoen olin oikeassa, kun hänen mentyään naimisiin odotin, että -hän olisi psyykillisesti muuttunut. Tapahtuuhan jokaisessa naisessa -silloin pakostakin muutos. Niinikään saatoin odottaa, että hän -jollakin lailla osoittaisi iloitsevansa siitä, ettei valinnut minua. -Ei ole toista maailmassa, joka olisi kieltänyt itseltään sellaisen -nautinnon... Ja mikäli tunnen itseni, mikäli tunnen hermojeni -herkkyyden, voisin vannoa, että siinä tapauksessa olisin lähtenyt -täynnä kiukkua, ivaa ja suuttumusta -- mutta parantuneena. Aivan -toisin kävi, aivan toisin! Hänessä on niin pohjaton sydämen hyvyys -ja yksinkertaisuus, että määrä, jolla olen tottunut mittaamaan -inhimillistä hyvyyttä, on aivan liian pieni häneen nähden. Miten nyt -käy, mitä minusta nyt tulee, sitä en rupea pohtimaan. Elämäni olisi -voinut tyynenä ja kirkkaana jokena juosta kohti merta, johon kaikki -virtaa -- nyt se koskena kuohuu alas kuilusta. Mutta käyköön kuinka -tahansa. Pahimmassa tapauksessa tulen hyvin onnettomaksi. Enpähän -ennenkään ole levännyt ruusuilla, tyhjyys sielussani. En varmaan -muista, mutta luulen isäni sanoneen, että elämästä aina täytyy kasvaa -esiin jotakin, luonnon laki on sellainen. Jos täytyy, niin kai -täytyy. Nostattavathan elämän voimat erämaassakin sen syvyyksistä -ilmoille palmuja keitaiden varsille. - - - - -KOLMAS OSA. - - -Huhtikuun 21 p:nä. - -Olen tosin asuvinani Varsovassa, mutta neljä päivää olen jo yhtä -päätä viipynyt Ploszowissa. Celina rouva voi paremmin, mutta nuori -pappi kuoli hiljan. Tohtori Chwastowski sanoo taudin kehittyneen -"suuremmoisella tavalla" ja koettaa turhaan peitellä tyytyväisyyttään -siitä, että hän täsmälleen tiesi määrätä koska tämä suuremmoinen -kulku päättyisi. Kävimme katsomassa sairasta noin puoli vuorokautta -ennen kuolemaa. Hän laski leikkiä ja iloitsi kuumeen alenemisesta, -mutta syynä kuumeen alenemiseen oli juuri hänen heikkenemisensä. -Eilen aamulla istuimme Anielkan kanssa portailla, kun nuoren pappi -raukan äiti tuli ja rupesi kertomaan hänen kuolemastaan. Hän teki -sen talonpojan tapaan, täydelleen tyytyen kohtaloonsa. Minun -myötätuntooni liittyi hyvä joukko uteliaisuutta, olen nimittäin niin -vähän joutunut tekemisiin rahvaan kanssa ja niin vähän kiinnittänyt -siihen huomiota. Miten kummaa kieltä nuo ihmiset käyttävät! Koetin -painaa mieleeni eukon sanoja voidakseni kirjoittaa ne muistiin. -Tervehtiessään syleili vanhus vaieten minun ja Anielkan polvia, sitte -hän painoi kätensä selkäpuolen silmilleen ja puhkesi puhumaan: - --- Oi suloinen Jeesukseni, oi kaikkeinpyhin neitsykäiseni! Kuoli -minulta poikanen, kuoli pois. Meni mieluummin Jumalan luo kuin -jäi isän ja äidin turvaksi. Ei auttanut herrasväenkään hoito. -Vaikka antoivat viiniäkin, niin ei auttanut. Oi Jeesukseni, -kaikkeinpyhimpäni, oi Jeesu, Jeesu! - -Hänen äänessään ilmeni epäilemättä rehellinen äidin suru, mutta oudon -vaikutuksen teki itkun ja valituksen kesken eräänlainen totuttu -nuotti. En ollut koskaan kuullut rahvaan miehen tai naisen itkevän -kuollutta omaistaan, mutta voisinpa vannoa, että he kaikki itkevät -samalla tavalla, aivan kuin heillä olisi jokin yhteinen kaava. - -Anielkan silmissä oli kyyneliä, ja hyvyydellä, joka on yksin naiselle -ominainen, rupesi hän tiedustelemaan vainajan viime hetkiä, arvellen -kertomisen tuottavan äidille lievennystä. Vanhus yltyikin kertomaan: - --- Kun rovasti Herran Jeesuksen nimeen oli lähtenyt hänen luotaan, -sanoin minä hänelle: "Elit taikka kuolit, niin tapahtuu Jumalan -tahto! Olet koreasti valmistanut itsesi kuolemaan ja nyt voit -nukkua." Siihen sanoi hän: "Hyvä on!" ja meni uneen ja minä menin -kanssa, ja Herra minua siitä hyvästi armahtakoon, mutta en kolmeen -yöhön ollut ummistanut silmiäni. Kukonlaulun aikaan tuli sitte -ukko ja herätti minut, ja yhdessä sitte valvottiin -- mutta poika -vaan nukkumistaan nukkuu. Silloin minä sanoin ukolle: "Etteihän -tuo vaan liene kuollut?" Ja ukko sanoi: "Voi olla kuollutkin!" Hän -tönäisi poikaa sitte, niin että hän heräsi ja sanoi: "Minä voin nyt -paremmin." Jonkun siunaaman ajan hän vielä makasi aivan rauhallisena -ja katseli kattoon ja hymyili. Kun minä sen näin, niin suutahdin ja -virkoin: "Vai sinä, mokoma, naurat minun tuskiani?" Mutta hän nauroi -kuolemaa eikä minun tuskiani, sillä samassa raukka rupesi ähkimään ja -kuolinkamppailua kesti sitte auringonnousuun asti. - -Siinä äiti taasen rupesi vaikeroimaan ja kutsui meitä katsomaan -vainajaa, joka jo oli puettuna ja makasi arkussaan kauniina kuin -kuva. Anielka olisi ollut valmis lähtemään hänen matkaansa, mutta -minä pidätin hänet. Akka muuten seuraavassa hetkessä unohti -pyyntönsä ja rupesi kuvaamaan surkeuttaan. Hänen miehensä oli -aikoinaan ollut hyvinvoipa isäntä, mutta he olivat panneet koko -omaisuutensa pojan kouluttamiseen. Naapuri-isännät olivat lunastaneet -heiltä morgin maata toisensa perästä, nyt oli jälellä vain mökki -eikä maata ensinkään. Tuhatkaksisataa ruplaa he olivat panneet -menemään. Olivat ajatelleet, että saavat viettää vanhuutensa -päivät pojan turvissa, mutta Jumala otti pois. Ja eukko lisäsi -talonpojan koko alistuvaisuudella, että he jo ovat päättäneet ukon -kanssa, että heti hautajaisten perästä lähtevät kerjuulle. Se ei -tuntunut vähääkään kammottavan häntä, päinvastoin hän puhui siitä -salaisella tyytyväisyydellä. Yksi ainoa asia häntä peloitti, se että -kunnankansliassa viivyttelisivät passin antamista, jota hän tarvitsi, -en tiedä mihin tarkoitukseen. Kertoessaan näistä lukemattomista -arkipäiväisistä asioista sekoitti hän yhtämittaa puheeseensa -Jeesuksen ja Jumalan äidin nimet ja höysti puhettaan kyynelillä ja -valituksilla. - -Anielka juoksi sisään ja palasi hetken perästä kädessään rahaa, jota -hän tahtoi antaa vanhukselle, mutta minun mieleeni johtui toinen -ajatus, jonka heti paikalla huomasin hyväksi. Tartuin Anielkan käteen -ja kysyin eukolta: - --- Tuhatkaksisataa ruplaa te siis olette panneet poikanne -koulutukseen? - --- Niin olemme, armollinen herra. Ajateltiin, että kun hänestä tulee -rovasti, niin saadaanpa olla hänen luonaan pappilassa, mutta ei -Jumala johdattanut häntä pappilaan, vaan hautaan johdatti. - --- Minä lahjoitan teille tuhatkaksisataa ruplaa. Hankkikaa takaisin -maanne ja eläkää rauhassa mökissänne. - -Olisin paikalla antanut rahat hänen kouraansa, mutta minulla ei -sattunut olemaan koko määrää; päätin ottaa puuttuvan summan tädiltä -ja käskin eukon palata tunnin perästä. Hän oli kuin puusta pudonnut -ja tuijotti minuun hyvän aikaa silmät suurina päässä, saamatta sanaa -suustaan. Vihdoin hän heittäytyi jalkoihini ja huusi ilosta. Pääsin -hänestä sentään verraten pian eroon, sillä hänen täytyi rientää -kertomaan miehelleen hyvää uutista. Jäimme Anielkan kanssa kahden. -Hän oli hänkin heltynyt eikä tahtonut löytää sanoja. Vasta hetken -perästä hän rupesi toistelemaan: - --- Kuinka hyvä sinä olet! kuinka hyvä! - -Minä vain kohautin olkapäitäni ja vastasin ikäänkuin olisi ollut -kysymys mitä luonnollisimmasta ja vähäpätöisimmästä asiasta. - --- Anielka kulta, en tehnyt sitä hyvyydestä enkä noiden ihmisten -takia, jotka näin ensi kerran. Tein sen vain siitä syystä, että sinä -myötätunnolla seuraat heidän kohtalojaan ja että luulin tuottavani -sinulle iloa. Muussa tapauksessa olisin ojentanut heille vain pienen -almun. - -Puhuin täyttä totta. Nuo ihmiset eivät liikuttaneet minua enempää -kuin kuka kerjäläinen tahansa, mutta minä olisin mielelläni antanut -heille kaksi tai kolme kertaa enemmän tuottaakseni iloa Anielkalle. -Lausuin nuo sanat tahallani, hyvin tietäen että ne naiselle -osoitettuina ovat varsin kohtalokkaat. Ne sisältävät tunnustuksen, -vaikkei niillä ole tunnustuksen muotoa. Ne merkitsevät samaa kuin -jos hänelle sanottaisiin: sinun tähtesi teen mitä tahansa, sillä -sinä olet minulle kaikki kaikessa. Eikä ainoakaan nainen voi asettua -sellaisia sanoja vastaan eikä liioin loukkaantua niistä. Tahdoin -kun tahdoinkin saada tuon sanotuksi Anielkalle, koska sydämeni sen -vilpittömästi tunsi. Lievensin peitettyä merkitystä sanoessani -ainoastaan sillä tavalla, että lausuin ne mitä arkipäiväisimmällä -äänellä, aivan kuin olisi ollut puhe selvästä asiasta. Anielka -kuitenkin tunsi niiden merkityksen, sillä hän painoi silmänsä maahan -eikä tietänyt mitä vastata. Selvästi hämillään sanoi hän vihdoin, -että hänen täytyy lähteä äidin luo, ja jätti minut yksin. - -Toimin aivan tietoisesti siihen suuntaan, että Anielkan mieleen -on johdettava outoja ajatuksia, ajatuksia, jotka tekevät hänet -rauhattomaksi. Mutta ihmeekseni huomaan, että vaikka toiselta -puolen omatunto minua soimaa, vaikka minä vapisen pelosta, että -olento, jonka hyväksi olisin valmis antamaan elämäni, voi joutua -vaaraan, minä toiselta puolen tunnen julmaa iloa, ikäänkuin minussa -olisi herännyt toimintaan koko ihmisen synnynnäinen hävittämisen -vaisto. Tunnen niinikään, ettei minua auta mitkään omantunnon -nuhteet, mikään tietoisuus pahasta. Luontoni on siksi voimakas, -etten saata keskeyttää aloittamaani retkeä, varsinkaan nyt, kun -uudelleen olen joutunut tämän naisen sanomattoman ja vastustamattoman -lumon valtaan. Vasta nyt olen todella kuin tuo indiaani, jonka -pyörre riisti mukaansa ja joka heitti melan käsistään ja antautui -pyörteen vietäväksi. En enään ajattelekaan syyllisyyttäni, en -enään ajattelekaan sitä, että kaikki olisi saattanut olla toisin, -ettei minun olisi muuta tarvinnut kuin ojentaa käteni ottamaan -olentoa, josta nyt sanon: kenen tähden kannattaa elää, jollei sinun -tähtesi? Ketä kannattaa rakastaa, jollei sinua? Vaivun täydelliseen -determinismiin, ja usein minusta tuntuu siltä kuin sittenkin -täytyisi olla näin, kuin elämisentaidon puute olisi patoutunut -minuun kokonaisten sukupolvien kokoamana, sukupolvien, jotka aikoja -sitte ovat kuluttaneet loppuun elämän varastot, -- tuntuu siltä kuin -minä aina olisin ollut tällainen ja kuin minun aina täytyisi pysyä -tällaisena, kuin ei minulla olisi muuta mahdollisuutta kuin paiskata -mela menemään. - -Tänä aamuna olimme tädin ja Anielkan kanssa nuoren papin -hautajaisissa. Ilma suosii meitä yhä. Hautajaiset olivat varhain, -eikä matka tuottanut hankaluutta, koska sekä kirkko että -hautausmaa ovat likellä. Kummallisen vaikutuksen tekee tuollainen -maalaissaatto, jonka etunenässä kulkee ensin pappi ja sitte -ruumisarkku vankkureillaan ja perässä miehiä ja naisia. Koko tuo -liikkuva joukko veisaa tavattoman synkkiä, kaldealaisten musiikkia -muistuttavia lauluja. Kulkueen loppupäässä puhellaan unisella, -laahaavalla äänellä, ja huomautukset alkavat aina sanoilla: "voi -voi sentään!" Yhtämittaa kuulin nuo sanat. Kummallisen vaikutuksen -tekevät niinikään naisten kirjavat päähineet hautajaisissa. Astelimme -kirkkoon pihlajakujan läpi, ja kun kulkue pujotteli puiden välissä -auringonpaisteessa, kun huivit välähtelivät keltaisina, punaisina ja -sinisinä, niin teki kokonaisuus niin iloisen vaikutuksen, että olisi -luullut hääsaattueen olevan liikkeellä, jollei olisi näkynyt pappia -ja ruumisarkkua ja jollei olisi tuntunut kuusenhavujen tuoksua. -Huomasin vielä miten tyytyväisinä ihmiset näin maalla menevät -hautajaisiin. Kuolema ei tunnu tekevän heihin mitään vaikutusta; -ehkäpä he pitävät sitä loppumattomana juhlana. Seisoessamme haudan -partaalla näin kasvoissa ainoastaan uteliaisuutta ja tarkkaa -hautausmenojen seuraamista; ei varjoakaan ajatuksista, että tässä -on kysymyksessä armoton loppu, jonka jälkeen tulee jotakin hirveää -ja julmaa. Katselin Anielkan kasvoja, kun hän kumartui heittämään -hiekkaa arkulle. Hän oli hiukan kalpea, ja kun auringonpaiste lankesi -suoraan häneen, saattoi hänen valon läpitunkemista kasvoistaan lukea -kuin avonaisesta kirjasta. Olisin voinut vannoa, että hän tällä -hetkellä ajatteli omaa kuolemaansa. Mutta minusta tuntui suorastaan -mahdottomuudelta, jonkun villin, hullun ajatuksen keksinnöltä, -että nuo kasvot täynnä tunnetta, täynnä kukkeaa nuoruutta, huulten -ympärillä lahean untuvan varjo, silmäluomissa pitkät ripset, nuo -omituisuudessaan ihastuttavat kasvot, joskus saattaisivat kalveta, -jähmettyä ja vaipua ikuiseen pimeyteen. - -Ja kuitenkin tuntui siltä kuin jokin hallan henki olisi hämmentänyt -ajatukseni. Johtui mieleeni, että ensimäinen tilaisuus, jossa me -olimme yhdessä Anielkan kanssa, oli hautajaiset. Aivan niinkuin -kuolemansairas ihminen, kadotettuaan luottamuksen tieteelliseen -lääkitsemiseen, on valmis uskomaan puoskarin lääkkeisiin, niin -sairas, kaikkea epäilevä sielukin on valmis uskomaan enteisiin. -Nähtävästi ei kukaan ole likempänä mystisismin kuilua kuin -häikäilemätön skeptikko. Ne jotka ovat ruvenneet epäilemään -uskonnollisia ja sosiologisia ihanteita, jotka ovat kadottaneet uskon -tieteen mahtiin ja inhimilliseen järkeen, joukottain ihmisiä ja juuri -kehittyneimpiä, harhailevat epävarmana tiestä, vailla periaatteita, -toivottomina, upoten yhä syvemmälle mystisismin sumuun. Se nousee -reaktsionille ominaisella voimalla meidän päiviemme elämää vastaan, -joka pyrkii rajoittamaan inhimillistä ajatusta ja tukahuttamaan -ihanteellisuutta, se nousee nautintoa, hengetöntä rahanhimoa vastaan. -Ihmishenki nousee tuomitsemaan rakennusta, jossa sen on määrä -asua, siksi että tuo rakennus joka suhteessa on kuin pörssi. Jokin -ajanjakso tuntuu olevan päättymässä, jokin evolutsioni tekee tuloaan -joka alalla. Olen monasti ihmetellen pannut merkille, etteivät -nykyajan suurimmatkaan kaunokirjailijat edes itsekään tiedä miten -vähän puuttuu, etteivät he ole mystikoita. Muutamat sen kyllä jo -tietävät ja tunnustavat ääneen. Joka kirjassa, jonka viime aikoina -olen avannut, olen tavannut -- en ihmissielua, en yksilön tahtoa ja -taipumuksia, vaan kohtalon voimia, voimia, jotka kantavat hirviöiden -piirteitä, jotka eivät tottele mitään yksilöllisiä käskyjä, vaan -elävät omaa elämäänsä. - -Mitä minuun itseeni tulee, niin vaapun siinä rajalla. Näen sen enkä -kauhistu. Kuilu vetää puoleensa; minut on se jo vetänyt niin kauvas, -että jos voisin, niin olisin valmis tänä päivänä astumaan pohjalle -- -ja astunkin, kunhan vain voin. - - -Huhtikuun 28 p:nä. - -Onnellisena olen elellyt täällä Ploszowissa Anielkan likeisyydessä -ja unohtanut, että hän kuuluu toiselle. Tuo Kromicki siellä Bakussa -tai jossakin vielä kauvempana, on tuntunut joltakin epäoleelliselta, -elämään kuulumattomalta olennolta, joltakin pahalta, jonka joskus -on määrä saapua, kuten esimerkiksi kuolema saapuu, ja jota ei -silti alituiseen tarvitse ajatella. Mutta eilen kohtasi minua -muistutus. Pieni ja mitä jokapäiväisin asia vain! Anielkaa odotti -aamiaispöydässä kokonaista kaksi kirjettä. Täti kysyi ovatko ne hänen -mieheltään, ja hän vastasi, että ovat. Kun minä sen kuulin, tunsin -jotakin samantapaista, jota mahtaa tuntea kuolemaan tuomittu, kun hän -mestauspäivänsä aattona on päässyt makeaan uneen ja hänet herätetään -huomautuksella, että on aika ajaa hiukset ja astua mestauspölkylle. -Selvemmin kuin milloinkaan näin päästä päähän koko onnettomuuteni. -Kaiken päivää seurasi minua pahaa-ennustava tunne, varsinkin kun -täti tuntui aivan tahallaan kiusaavan minua. Anielka olisi tahtonut -jättää kirjeiden lukemisen tuonnemmaksi, mutta täti käski häntä heti -lukemaan ne ja rupesi paikalla kysymään Kromickin vointia. - --- Kiitos, täti, kyllä hän voi hyvin! vastasi Anielka. - --- Ja kuinka asiat luonnistuvat? - --- Odottamattoman hyvin, sanoo hän. -- Jumalan kiitos. - --- Milloin hän palaa? - --- Niin pian kuin vain voi. - -Herkkine hermoineni täytyi minun kuulla kaikki nuo kysymykset ja -vastaukset. Jos täti ja Anielka olisivat ruvenneet keskustelemaan -joistakin mahdottomista, kyynillisistä asioista, niin eivät he -pahemmin olisi voineet kiduttaa minua. Ensi kerran Ploszowissa-oloni -aikana tunsin syvästi vihaavani Anielkaa. Sääli minua nyt hiukkasen -äläkä minun läsnäollessani puhu tuosta miehestä -- älä vastatessasi -kiittele, kun kysytään hänen vointiaan, äläkä sano: "Jumalan -kiitos!" ajattelin itsekseni. Hän oli avannut toisen kirjeen ja -sanoi, katsahdettuaan päivämäärään: "Tämä on aikaisempi" -- ja -rupesi lukemaan. Katselin hänen kumartunutta päätään hiusten -jakausta, otsaa ja alaspainuneita silmäluomia -- ja lukeminen -kesti minusta sietämättömän kauvan. Samalla tunsin, että noita -ihmisiä, häntä ja Kromickia, yhdistää kokonainen keskinäisten -harrastusten ja päämäärien maailma, että he ovat liitetyt toisiinsa -katkaisemattomilla siteillä, että heidän välttämättömyyden pakosta -täytyy tuntea olevansa toisistaan riippuvaisia ja kuuluvansa -yhteen. Tunsin, että olen ja pysyn voimana heidän ulkopuolellaan, -vaikka voittaisinkin Anielkan vastarakkauden. Siitä hetkestä asti, -jolloin näin Anielkan, tähän hetkeen saakka, olin tuntenut hätäni -kuten ihminen tuntee sumun peittämän kuilun syvyyden. Nyt oli sumu -haihtunut ja kuilu näyttäytyi koko avaruudessaan. - -Suurten ahdistusten jälkeen herää minussa aina vastavoima. Tähän asti -ei rakkauteni ole vaatinut mitään, mutta nyt alkaa mustasukkaisuus -epätoivoisasti vaatia kaikkien noiden armottomien oikeuksien, -siteiden ja yhteenkuuluvaisuuksien hävittämistä ja tuomitsemista. -Anielka luki kirjeitään tuskin paria minuuttia, mutta sinä aikana -ehdin minä käydä läpi piinan koko ääniasteikon, varsinkin kun tapani -mukaan samalla erittelin ja arvostelin kärsimystäni pohjaa myöten. -Minun täytyi hengessä tunnustaa, että mielikuohussani ja kiukussani -ilmeni kaikkinaisia naisellisen oikullisuuden tuntomerkkejä; -sitte tulin siihen johtopäätökseen, että tällaiset hermot tekevät -elämisen mahdottomaksi ja vihdoin kysyin itseltäni: kun niin perin -yksinkertainen asia, kuin että mies kirjoittaa vaimolleen ja hän -lukee hänen kirjeensä, voi saada sinut kokonaan pois tasapainosta, -niin miten käy, kun mies saapuu tänne ja sinä joka hetki tulet -olemaan heidän yhteenkuuluvaisuutensa todistajana? - -Hengessäni vastasin: minä tapan hänet! -- ja samalla tunsin -vastaukseni koko naurettavuuden ja typeryyden. - -Itsestään on selvää, etteivät nämä kysymykset olleet omiaan -rauhoittamaan minua. Lopetettuaan lukemisensa huomasi Anielka -paikalla, että olen epätavallisessa mielentilassa ja katseli minuun -tuontuostakin levottomana. Hän on niitä lempeitä olentoja, joiden -ympärillä välttämättä täytyy olla ystävällinen ilmapiiri, muuten on -niiden paha ja kauhea olla. Se johtuu heidän sydämensä tavattomasta -hienotunteisuudesta. Muistan että ennen, kun ei vanha Chwastowski -vielä syönyt aterioita poikansa oluenpanijan luona, vaan kartanossa, -ja täti joka päivä riiteli hänen kanssaan, Anielka -- ennenkuin tiesi -miten viattomat nämä riidat olivat -- pelkäämällä pelkäsi niitä -eikä voinut niitä sietää. Nyt kiihoittunut mielentilani nähtävästi -huolestutti häntä, vaikkei hän saattanut aavistaa syytä siihen. -Muutaman kerran hän yritti kysyä minulta jotakin Klaran konsertista, -mutta hänen katseensa sanoi kaiken aikaa: mikä sinun on? - -Minä vastasin kylmin katsein, sillä en voinut antaa hänelle anteeksi -kirjeitä enempää kuin äskeistä keskusteluakaan. Heti juotuani teen -nousin ja selitin, että minun täytyy lähteä Varsovaan. - -Täti tahtoi, että söisin päivällisen kotona ja että me sitte, kuten -puhe oli ollut, yhdessä lähtisimme konserttiin. Sanoin että minulla -oli asioita toimitettavana kaupungissa, vaikka itse teossa vain -halusin jäädä yksin. Käskin valjastaa. - --- Tahtoisin, huomautti täti, -- jollakin lailla osoittaa -kiitollisuuttani neiti Hilstiä kohtaan. Miten olisi, jos jonakin -päivänä pyytäisin hänet Ploszowiin? - -Täti piti nähtävästi kutsua Ploszowiin niin suurena asiana, että hän -epäili sen mahdollisesti olevan Klaralle liian paljon. - -Hetken perästä hän taasen virkkoi: - --- Kunhan varmasti tietäisin hänen olevan hyvästä perheestä. - --- Neiti Hilst on Rumaanian kuningattaren ystävätär, vastasin -kärsimättömästi, -- ja viettää joka vuosi muutamia viikkoja hänen -luonaan. Jos jollekin tapahtuu kunnia, niin meille. - --- No niin, no niin, mutisi täti. Juuri ennen lähtöä käännyin -Anielkan puoleen. - --- Kai sinä tädin kanssa tulet konserttiin? - --- Minun täytyy jäädä äidin luo ja kirjoittaa kirjeitä. - --- Vai on kysymys ikävöivän aviovaimon tunteista. Sitte en mitenkään -tahdo häiritä. - -Hetkeksi tuotti sanojeni iva minulle lohtua. Tietäköön hän, -ajattelin, että olen mustasukkainen. Hän kuuluu kuten täti ja hänen -äitinsäkin niihin enkelimäisiin olentoihin, jotka eivät aavista -pahaa olevankaan. Ymmärtäköön hän, että rakastan häntä, painukoon -häneen se ajatus, tottukoon hän siihen tietoon, tehköön se hänet -rauhattomaksi, kamppailkoon hän sen kanssa. Sekin on jo voitto, kun -saa hänen sieluunsa istutetuksi tuollaisen oudon idun, tuollaisen -käymissiemenen. Sittepähän nähdään miten käy. - -Lohdutus oli hetkellinen, mutta suuri ja suloinen kuin vahingonilo. -Matkalla minut kuitenkin valtasi suuttumus ja minä inhosin itseäni. -Inho johtui siitä, että tunsin äskeisten sanojeni ja ajatusteni -pikkuisuuden sekä niiden takana oikulliset, ylen herkistyneet ja -hysteeriselle naiselle paremmin kuin miehelle sopivat hermot. -Tieni Varsovaan oli raskas, raskaampi vielä kuin silloin, kun -viimein palatessani ulkomailta ensi kerran läksin Ploszowiin. -Olen tullut seuraavaan johtopäätökseen: syynä siihen kauheaan -elämän-kykenemättömyyteen, joka kuni kohtalo painaa minun tapaisiani -ihmisiä yleensä ja minua erikoisesti, on, että naisellinen itu -meissä on päässyt kehittymään enemmän kuin miehinen. En tarkoita, -että me luontomme puolesta olisimme naisellisia, että esimerkiksi -olisimme pelkureja tai kerrassaan vailla tahdonvoimaa. En! se on -aivan toista. Meissä on kyllä yhtä paljon yritteliäisyyttä ja -uskallusta, jollei enemmänkin, kuin ihmisissä yleensä. Kuka tahansa -meistä voisi heittäytyä pillastuneen hevosen selkään ja matkata minne -tahansa, mutta psyykillisesti katsoen voisi meistä kenestä tahansa -sanoa: nainen -- ei mies. Meidän henkisestä rakenteestamme puuttuu -jokin tyyni, järjestelmällinen, pikkuasiat sivuuttava tasapaino. -Kaikki mikä meihin koskee, herättää meissä inhoa ja saattaa meidät -suunniltamme. Sentähden me joka hetki uhraamme äärettömän suuria -asioita äärettömän pienten kustannuksella. Minun menneisyyteni on -siitä selvä todistus. Olenhan hukannut koko elämäni äärettömän -onnen, oman ja rakastetun naisen tulevaisuuden, vain sentähden, että -aikoinani tädin kirjeestä luin Kromickin aikovan kosia Anielkaa. -Hermoni asettuivat vastakynteen ja johdattivat minut jonnekin, jonne -en tahtonut. Se ei ollut mitään muuta kuin tahdon sairauden puuska. -Mutta sillä tavalla on lupa sairastaa naisen, ei miehen. Onko sitte -ihme, että tälläkin hetkellä käyttäydyn kuin hysteerinen nainen! -Tämän onnettomuuden olen tuonut mukanani jo kun synnyin maailmaan, ja -kaikki edelliset sukupolvet ovat kantaneet siihen lisänsä, kasaten -kokoon kaikkia niitä elämänehtoja, joiden keskellä meidän on pakko -elää. - -Vaikka näin olin koettanut vierittää hartioiltani vastuunalaisuutta, -en vähääkään rauhoittunut. Varsovaan päästyä oli tarkoitukseni ensi -työkseni käydä Klaraa tervehtimässä, mutta sain kauhean pääkivun, -joka meni pois vasta illalla, juuri ennen tädin tuloa. - -Hänen saapuessaan olin jo puettuna, ja me läksimme yhdessä -konserttiin, joka onnistui erinomaisesti. Klaran maine oli -houkutellut koolle koko musikaalisen ja taiteellisen maailman, -hyväätekevä tarkoitus taas koko hienoston. Tapasin suuren joukon -tuttuja, muiden muassa Sniatynskit. Sali oli täpösen täynnä, mutta -minä olin huonolla tuulella, hermoni olivat niin ärtyneet, että -kaikki suututti minua. En tiedä minkätähden rupesin pelkäämään, -että Klara tulee epäonnistumaan. Kun hän nousi lavalle, sattui -painettu ohjelma, joka oli ollut lattialla, tarttumaan hänen pukunsa -koristuksiin. Minä luulin sen hermostuttavan häntä. Iltapuvussaan, -välimatkan päässä mustasta joukosta, teki hän minuun muutenkin -vieraan vaikutuksen. Tulin ehdottomasti kysyneeksi itseltäni: onko -tuo sama Klara, joka kerran solmi kanssani sydämellisen ystävyyden -liiton? Kättentaputukset, joilla yleisö oli häntä tervehtinyt, -hiljenivät. Kasvoille ilmestyi tuo eräänlainen pingoittuneisuus ja -tarkkaavaisuus, jonka avulla ihmiset, kun ei heillä ole minkäänlaista -aavistusta taiteesta, tekeytyvät sen tuntijoiksi ja tuomareiksi. -Klara asettui soittokoneen ääreen, ja vaikka olin suuttunut -hänelle kuten koko maailmalle yleensä, täytyi minun hengessäni -tunnustaa, että hänellä on jalopiirteinen pää ja taiteellinen, -koruton esiintymistapa, vailla kaikkea teennäisyyttä. Hän alkoi -soittaa Mendelsohnin konserttia, jonka muistan ulkoa -- ja lieneekö -hän tuntenut, että häneltä odotetaan tavattomia, vai lieneekö -harvinaisen lämmin vastaanotto hämmentänyt häntä -- mutta hän soitti -huonommin kuin olin odottanut. Se oli minulle hyvin kiusallista. -Katselin häneen kummastuneena ja hetkeksi sattuivat katseemme -yhteen. Kasvojeni ilme vaikutti häneen hermostuttavasti, ja minä -kuulin taasen muutamia sameita ääniä vailla tarpeellista voimaa -ja selkeyttä. Olin jo varma, että hän epäonnistuu. Piano, jonka -sävelet yleensä eivät kanna kauvas ja joita lavan etäisyys ja tungos -salissa lisäksi tukahuttivat, ei vielä milloinkaan ollut tuntunut -minusta surkeammalta konserttisoittokoneelta. Tuontuostakin sain -sen vaikutuksen, että kuulin hiljaisia harpunsäveliä. Jonkun ajan -kuluttua oli Klara kuitenkin päässyt tasapainoon ja soitti konsertin -mukiinmenevästi. Hämmästyin suuresti, kun kappaleen päätyttyä puhkesi -valloilleen sellainen suosionosoitusten tulva, etten moista ollut -kuullut Parisissakaan, jossa Klara oli otettu vastaan harvinaisen -lämpimästi. Musiikkimiehet nousivat paikoiltaan ja rupesivat puhumaan -arvostelijoiden kanssa. Heidän valoisista kasvoistaan saatoin -selvästi lukea, että he olivat tyytyväiset. Kättentaputuksia kesti -niin kauvan, että Klaran täytyi palata lavalle. Hän tuli katse maahan -luotuna, ja minä, joka osaan lukea hänen kasvoistaan, luin selvästi: -"te olette hyvin ystävälliset ja minä kiitän teitä, mutta minä soitin -huonosti ja minun tekee mieli itkeä!" Minäkin taputin käsiäni ja -sain siitä moittivan vilahduksen. Klara rakastaa todella taidetta, -häntä eivät siis ansaitsemattomat suosionosoitukset tyydytä. Minun -kävi häntä sääliksi; olisin mielelläni mennyt lausumaan hänelle -lohduttavan sanan, mutta loppumattomat suosionosoitukset eivät -päästäneet häntä alas lavalta. Hän istuutui uudelleen soittokoneen -ääreen ja alkoi Beethovenin Cis-moll sonaattia, jota ei ollut -ohjelmassa. - -En tiedä maailmassa toista luomaa, jossa traagillisen kohtalon -vainooma sielu niin selvästi paljastuisi. Tarkoitan varsinkin -sonaatin kolmatta osaa: "presto agitato". Sävellyksen henki oli -nähtävästi sopusoinnussa Klaran kiihtyneen sieluntilan kanssa, -niinikään vastasi se täydellisesti minun mielentilaani -- joka -tapauksessa tiedän, etten eläissäni ole kuullut Beethovenia -soitettavan sillä tavalla enkä ole tuntenut hänen menevän vereeni -kuten nyt. En ole muusikko, mutta uskallan väittää, etteivät -muusikotkaan tähän asti ole tietäneet mitä kaikkea tuo sonaatti -sisältää. En löydä muuta sanaa, joka toisi ilmi tutun sisällön, -kuin sana: hätä. Meillä oli se tunne, että tapahtuu jotakin -mystillistä, että on jokin maailmantakainen erämaa, jokin vihlovan -surullinen, epämääräinen paikka, jonka me näemme kuun valossa ja -jossa toivoton tuska huutaa, nyyhkii ja repii hiuksiaan. Se vaikutti -sekä kauhistuttavasti että haltioiden, sillä se tuli elämän tuolta -puolen ja tempasi ehdottomasti kuulijan valtoihinsa. Minä ainakaan en -ikinä ole kuullut musiikin niin likeltä koskettavan absoluuttisuuden -rajaa. Vaikken ole muita herkempi, sain miltei hourenäyn: kuljen -muodottomassa, autiossa, haudantakaisessa pimeydessä ja etsin -jotakin, joka on minulle kalliimpaa kuin koko maailma, jota vailla -en voi, en saata enkä tahdo elää, ja etsin siinä tietoisuudessa, -että minun täytyy etsiä iankaikkisesti, milloinkaan löytämättä. -Sydämeni ahdistus oli niin suuri, etten saanut henkeä kulkemaan -- en -kiinnittänyt vähintäkään huomiota esityksen ulkonaiseen puoleen. Se -oli luultavasti saavuttanut sen täydellisyyden, jonka edessä kaikki -arvostelu lakkaa. Koko sali oli lumon vallassa, Klara itse lukuun -otettuna. - -Lakattuaan soittamasta istui hän jonkun hetken katse käännettynä -kohti korkeutta, kalpein poskin ja huulet puoleksi avoimina. Se -ei ollut mikään estraaditemppu, se oli vilpittömän haltioitumisen -ja antautumisen ilmaus. Salissa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, -ikäänkuin ihmiset vielä olisivat odottaneet jotakin, ikäänkuin he -olisivat jähmettyneet suruunsa tai tavoitelleet viimeistä kaikua -tuosta nyyhkivästä epätoivosta, jonka maailmantakainen tuulispää -tempasi mukaansa. Sitte tapahtui jotakin, jota luultavasti ei -milloinkaan ole tapahtunut konsertissa: salissa nousi sellainen melu, -että olisi luullut ihmisten olevan hengenvaarassa. Arvostelijat ja -musiikkimiehet riensivät lavan luo. Näin huulten painuvan suutelemaan -Klaran käsiä. Hänen silmissään oli kyyneliä, mutta kasvot olivat -hartaat ja tyynet. Riensin muiden joukossa puristamaan hänen kättään. - -Klara oli tuttavuutemme ensi hetkestä puhunut kanssani ranskaa; nyt -hän ensimäisen kerran, voimakkaasti puristaessaan kättäni, kysyi -minulta saksaksi: - --- Haben Sie mich verstanden? - --- Ja, vastasin, -- und ich war sehr unglücklich. - -Puhuin totta. Konsertin loppupuoli muodostui Klaralle ainoaksi -suureksi voitoksi. Sniatynskit veivät hänet sitte viettämään iltaa -luokseen. Minä en lähtenyt mukaan. Kotiin päästyäni olin niin -väsynyt, että täysissä vaatteissa heittäydyin sohvalle ja lepäsin -siinä tunnin ajan, kuitenkaan saamatta unta. Vasta juuri kun minun -piti tarttua kynään, huomasin, että kaiken aikaa olin ajatellut -nuoren papin hautajaisia, Anielkaa ja kuolemaa. Käskin sytyttää tulta -ja rupesin kirjoittamaan. - - -Huhtikuun 28 p:nä. - -Kromickin kirjeet vaikuttivat minuun niin masentavasti, etten -vieläkään ole päässyt ennalleni. Tosin aiheeton suuttumukseni -Anielkaan vähitellen haihtuu; samassa määrin kuin tunnen, että syyttä -olen kohdellut häntä kovasti, samassa määrin kadun ja hellyyteni -kasvaa. Mutta sensijaan näen yhä selvemmin, että itse tosiasioiden -mahti leppymättömästi yhdistää nuo molemmat ihmiset. Eilisestä alkaen -ovat nämä ajatukset pidelleet minua kynsissään, ja sentähden en -tänään lähtenyt Ploszowiin. Siellä täytyy minun alituisesti vartioida -itseäni, olla levollinen tai ainakin esiintyä levollisena. Ja tällä -hetkellä en kykene siihen. Kaikki mitä minussa on: ajatukset, -tunteet, vaikutelmat, kaikki on liittoutunut sitä vastaan, mitä on -tapahtunut. En tiedä voiko ihminen joutua epätoivoisempaan asemaan. -Hän tuomitsee sekä koko sydämellään että koko järjellään erään -asian, mutta hän on siihen nähden täydellisesti avuton, koska se -on peruuttamattomasti tapahtunut. Tunnen niinikään, että nykyinen -kärsimykseni on ainoastaan esimakua siitä, mikä minua odottaa. Ei -mitään neuvoa, ei mitään! Hän on naimisissa, on rouva Kromicki, -kuuluu miehelleen ja on aina kuuluva, ja minun, joka en voi siihen -suostua, koska samalla suostuisin omaan häviööni -- minun täytyy -siihen suostua. Yhtä hyvällä syyllä voisin nousta vastustamaan maan -vetovoimaa kuin nousen sitä järjestystä vastaan, jonka mukaan nainen, -kerran miehelle mentyään, kuuluu miehelle. Mitä siis on tehtävä? -Tyytyäkö tähän järjestykseen? Mitä merkitsevät tyhjät, kalseat, -mielettömät sanat: "minä suostun" -- kun ei koko olennossani ole -ainoaa atomia, joka suostuisi! Joskus tulee mieleeni, että lähden -kokonaan tieheni, mutta tunnen hyvästi, että ilman tätä ainoaa -naista merkitsee elämä minulle yhtä paljon kuin kuolema, s.o. yhtä -paljon kuin olemattomuus -- ja sitäpaitsi tiedän etukäteen, etten -lähde mihinkään, koskei minulla ole siihen voimaa. Joskus minusta on -tuntunut siltä kuin ihmisen tuska voisi olla suurempi kuin hän ikinä -on kuvitellut ja kuin eräässä pisteessä kaikki kuvittelu tuskasta -päättyisi, mutta itse tuskaa ulottuisi, kuten merta, loppumattomiin. -Tällä hetkellä tuntuu minusta siltä kuin ajelehtisin tuolla merellä. - -Enkä kuitenkaan. Sillä jotakin minulla sittenkin on jäljellä. Olen -joskus Amielin muistelmissa lukenut, että teko on ajatuksen aineeksi -tihentynyt tila. Ajatus voi jäädä pysähtymisen tilaan -- tunne ei. -Teoreettisesti olen aina ollut samaa mieltä ja nyt olen tullut -asiasta vakuutetuksi oman kokemuksen nojalla. Siitä asti kun tulin -Ploszowiin, hamaan tähän hetkeen saakka, en ole selvään sanonut -itselleni, että vaadin Anielkan vastarakkautta, mutta vain sanat ovat -puuttuneet. Itse asiassa olen tietänyt, että haluan ja olen halunnut -omistaa hänet. Jokainen katseeni, jokainen sanani, koko esiintymiseni -on tähdännyt vain tähän päämäärään. Tunne, joka ei samalla ole -tahtomista ja tekemistä -- ei ole mikään. Lausuttakoon siis kerta -kaikkiaan sana: tahdon! Tahdon Anielkalle olla rakkain ja kaivatuin -olento, kuten hän on minulle; tahdon omistaa hänen vastarakkautensa, -kaikki hänen ajatuksensa, koko hänen sielunsa -- enkä suinkaan aio -panna haluamiselleni rajoja; teen kaikki mitä sydän käskee, käytän -kaikkia keinoja mitä järkeni katsoo tehokkaimmiksi voittamaan hänen -vastarakkauttaan. Ryöstän Kromickilta Anielkasta niin paljon kuin -ikinä voin -- ryöstän hänet kokonaan, jos hän vaan suostuu siihen. -Ja nythän minulla on päämäärä elämässä, nythän tiedän minkätähden -aamulla herään, minkätähden päivällä nautin ravintoa, minkätähden -unesta kokoan voimia. Täydelleen onnelliseksi en tule, sillä siihen -ei riitä, että otan hänet kokonaan omakseni, vaan minun pitäisi -lisäksi kostaa se, että tuo toinen on hänet omistanut. Kuitenkin on -minun elämälläni nyt tarkoitus. Ja se on pelastukseni. Tämä ei ole -hetken päähänpisto; se on ainoastaan sana, jolla vahvistan kaiken sen -voiman, mikä minussa liikkuu, kaiken sen tahtomisen ja halun, mikä -kuuluu tunteeseen ja muodostaa eroittamattoman osan siitä. - -Hajoitan epäilykset kaikkiin taivaan tuuliin. Pelko että Anielka -tulisi onnettomaksi, jos rakastaisi minua, saa väistyä sen -taivastatavoittelevan totuuden tieltä, että rakkaus, asuessaan -ihmissydämessä, täyttää koko hänen elämänsä, ravitsee ja antaa -sisältöä satatuhatta kertaa enemmän kuin hän saisi siitä tyhjyydestä -ja mitättömyydestä, jossa hän muuten elää. - -Jo tuhat vuotta sitte julistettiin maailmalle, että hyvää ja -siveellistä on kaikki mikä lujittaa elämää, kun sensijaan tyhjyys ja -heikkous kuuluvat pahan valtakuntaan. Sinä hetkenä, jolloin hänen -rakas päänsä painuu rintaani vastaan, jolloin hänen kalliit huulensa -lepäävät minun huulillani, on täyttyvä hyvän ja oikean käsky. Kesken -kaikkien epäilysten, jotka painavat aivojani, loistaa kirkkaana tämä -yksi tietoisuus. Yksin siitä voin sanoa: tiedän että niin on. Olen -siis kuitenkin löytänyt jotakin varmaa elämässä. Tiedän kyllä, että -kuilu eroittaa tätä uskoani siitä sovinnaisesta siveellisyydestä, -joka on pantu tyydyttämään tavallisten ihmisten arkitarpeita. Tiedän -niinikään, että siinä Anielkalle tulee avautumaan outo, peloittava -maailma, mutta minä otan häntä kädestä ja johdatan hänet maailmaani, -sillä vilpittömällä varmuudella voin sanoa hänelle: siellä asuu -hyvyys ja oikeus! - -Nämä ajatukset vahvistavat minua. Päivä on kuitenkin ollut kaikin -puolin huono, sillä voimattomana olen tarkastellut Anielkan ja itseni -suhdetta. Tulinpa ajatelleeksi sitäkin mahdollisuutta, että hän -rakastaa Kromickia. Onneksi saapui iltapäivällä tohtori Chwastowski -ja keskeytti ajatusteni juoksun. Hän tuli Ploszowista neuvottelemaan -erään vanhemman lääkärin kanssa, joka aikaisemmin on hoitanut Celina -rouvaa. Ennen lähtöään kävi hän minua tervehtimässä ja kertoi, että -Celina rouva voi kuten ennenkin, mutta rouva Kromickilla oli ollut -niin kova pääkipu, ettei hän ensinkään tullut aamiaiselle. - -Sitte hän rupesi pitkältä puhumaan Anielkasta, ja minä kuuntelin -häntä mielelläni, sillä senkautta Anielka jollakin lailla oli -ikäänkuin läsnä ja näkyvissäni. Tohtori puhui muuten älykkään, -vaikkakin nuoren miehen tavoin. Hän sanoi yleensä haluavansa katsella -ihmisiä epäluulolla, ei sentähden että hän pitää menettelytapaansa -ainoana oikeana, vaan sentähden, että se kerta kaikkiaan on vaaraton. -Rouva Kromickin hän varmuudella ja joka suhteessa katsoo voivansa -laskea korkeampien olentojen lukuun. Puhuessaan Anielkasta lämpeni -hän niin, että rupesin epäilemään hänen sydämensä pohjalla piilevän -jotakin muutakin kuin ihailua. - -Pieni epäluuloni ei vähimmässäkään määrin suututtanut minua -- -olihan etäisyys äskeisen ylioppilaan ja Anielkan välillä ääretön. -Olin hänelle kiitollinen siitä, että hän oli tutustunut Anielkan -luonteeseen, ja pidätin häntä hyvän aikaa luonani, koska hänen -puheensa suojeli minua liian synkiltä ajatuksiltani. Keskustelun -aikana utelin hänen tulevaisuussuunnitelmiaan. Hän vastasi, että -aluksi täytyy saada kokoon vähän rahaa, jotta pääsisi johonkin -ulkomaalaiseen sairaalaan. Sitte hän palaa kotimaahan ja asettuu -Varsovaan. - --- Mitä te tarkoitatte asettumisella Varsovaan? - --- Tieteellistä työskentelyä jonkun sairaalan ja ehkä yksityisen -praktiikan ohella. - --- Ja menette kai naimisiin? - --- Menen kyllä, vaikken vielä. - --- Jollei satu tulemaan tunne, joka rupeaa tahdon herraksi. -Tiedättehän te lääkärinä, että rakkaus on fysiologinen tarve. - -Mutta nuori Chwastowski tahtoi kaikesta päättäen esiintyä -tervejärkisenä, teräväpäisenä miehenä, joka on yläpuolella -inhimillisiä heikkouksia. Hän kohautti leveitä hartioitaan, sivalsi -tasaharjaiseksi leikattua tukkaansa ja vastasi: - --- Tunnustan tuon tarpeen olemassaolon, mutta en anna sille suurempaa -sijaa kuin sille tulee. Tarpeiden mukaan keksitään aina keinot. - -Hän hymähti ylimielisesti, mutta minä virkoin vakavana: - --- Jos katsoo kysymystä tuosta tunteesta hiukan syvemmältä, niin kuka -tietää, vaikkapa se olisi ainoa elämisen arvoinen? - -Chwastowski mietti hetkisen. - --- Ei! Elämä on täynnä muitakin asioita. Otamme esimerkiksi tieteen, -yhteiskunnalliset velvollisuudet. En mitenkään ole avioliittoa -vastaan, päinvastoin ihmisen pitää mennä naimisiin sekä itsensä -vuoksi että saadakseen lapsia -- sillä sitä vaatii yhteiskunta. -Avioliitto on joka tapauksessa toinen asia ja toinen asia ikuisesti -jatkuva romaani. - --- Mitä tohtori tarkoittaa? - --- Tarkoitan, että me, hyvä herra, olemme muurahaisia ja rakennamme -kekoa. Meillä työ-ihmisillä ei ole aikaa erityisesti uhrata elämäämme -naiselle ja hänen rakastelemiselleen. Se sopii niille, jotka -saattavat olla mitään tekemättä tai jotka eivät tahdo tehdä muuta. - -Hän loi minuun silmäyksen kuten ihminen tekee puhuessaan maan -väkevinten nimessä ja puhuessaan oikein ja viisaasti. Katselin -mielihyvällä tuota tervettä ihmistä, ja tunnustan, että -- -lukuunottamatta eräänlaista nuorekasta, ylioppilasmaista -nenäkkäisyyttä -- hänen puheensa ei ollut ensinkään hullumpaa. On -aivan totta, ettei nainen ja rakkaus näyttele puoleksikaan sitä osaa -niiden ihmisten elämässä, jotka tekevät työtä ja joilla on määrätyt -päämaalit ja tarkoitusperät. Talonpoika menee naimisiin sitä varten, -että pitää mennä ja perustaa talous. Hänen edellytyksensä syviin -tunteisiin eivät ole suuret, vaikka runoilijat ja kaunokirjailijat -väittävät olevan. Tiedemies, virka-uralla työskentelevä aviomies, -johtohenkilö, politikko uhraavat naiselle vain pienen osan -elämästään. Poikkeuksen muodostavat taiteilijat. Heidän ammattinsa -on rakastaa, koska itse taide imee ravintonsa rakkaudesta ja -naisesta. Yleensä voi sanoa naisen hallitsevan niissä varakkaissa -yhteiskuntaluokissa, joissa suurin osa ihmisiä on hyljännyt työn --- niissä hallitsee nainen itsevaltiaana, täyttäen miehen elämän -kiireestä kantapäähän. Hän on ottanut haltuunsa kaikki hänen -ajatuksensa, hänestä on tullut miehen kaikkien tekojen motoorinen -voima, hänen ponnistustensa ainoa päämäärä. Eikä voikaan olla -toisin. Otan itseni esimerkiksi. Sitä yhteiskuntaluokkaa, johon minä -kuulun, ei tosin voi sanoa rikkaaksi, mutta minä persoonallisesti -olen varakas mies. Omaisuuteni olen saanut panematta koskaan -kortta ristiin, ja sentähden ei minulla ole määrättyä päämaalia -elämässä. Ehkä olisi toisin, jos olisin syntynyt englantilaisena tai -saksalaisena, mutta nyt minua kaiken lisäksi painaa tuo kohtalokas -perisynti, jonka nimi on "l'improductivité slave". Ei yksikään -meidän aikamme sivistyksen ammateista ole pystynyt viehättämään -minua tai valtaamaan mieltäni, siitä yksinkertaisesta syystä, että -tämä sivistys on voimaton ja skeptillisyyden läpitunkema. Jos se -itsekin tuntee loppunsa lähestyvän ja epäilee itseään, niin on vaikea -vaatia, että minä uskoisin siihen ja pyhittäisin sille elämäni. -Tästä syystä olen yleensä elänyt kuin ilmassa riippuen enkä voinut -tunkea juuriani maahan. Jos minä olisin kuiva, kylmä, hyvin tyhmä -tai vaikkapa eläimellisesti aistillinen mies, niin olisin tyytynyt -elelemään kasvin tavalla tai tyydyttämään eläimellisiä halujani -- -ja olisihan sekin ollut jonkinlaista olemassaoloa, mutta kävi aivan -päinvastoin. Minä sain syntymässäni vilkkaan ajatuksen juoksun, -rikkaan mielikuvituksen ja harvinaisen elinvoiman. Näiden voimien -täytyi löytää jokin ulospääsy -- ne eivät voineet löytää muuta kuin -rakkauden naiseen. Minulla ei ollut mitään muuta mahdollisuutta. -Olen itse siitä todistus -- ja minä tunnustan itseni voitetuksi -- -sillä turhaahan olisi taistella sellaista voimaa vastaan. Rakkaus -naiseen -- muuta perustusta ja pohjaa ei minun elämälläni ole. Koko -onnettomuuteni johtuu siitä, että sairaan sivistyksen lapsena olen -kasvanut vinoon ja niinmuodoin perinyt rakkautenikin sellaisena. - -Käsitysten yksinkertaisuus olisi voinut tehdä minut onnelliseksi, -mutta eihän siitä kannata puhua. Kyttyräselkäinen haluaisi -tietysti päästä kyttyrästään -- mutta hän ei voi, sillä hän oli -kyttyräselkäinen jo äitinsä kohdussa. Minunkin kyttyräni on saanut -alkunsa sen epänormaalisen sivistyksen ja aikakauden kohdussa, joka -saattoi minut maailmaan. Mutta olin sitte suora tai vino, niin minun -täytyy ja minä tahdon rakastaa. - - -Toukokuun 4 p:nä. - -Järkeni on kokonaan antautunut tunteen palvelukseen ja joutunut -vaununohjaajaksi, jonka ainoana tehtävänä on katsoa, etteivät -ajopelit mene rikki. Muutamia päiviä olen taasen ollut Ploszowissa, -ja jokainen sanani ja tekoni on järjestelmällistä rakkauden -toimintaa. Tohtori Chwastowski teki viisaasti määrätessään, että -Anielkan pitää terveydekseen kävellä puistossa. Tapasin hänet siellä -tänä aamuna. Hetkittäin saattaa tunne, jota ihminen täydellisellä -tietoisuudella on kantanut sydämessään, paisua niin tavattoman -voimakkaaksi, että se peloittaa. Sellainen hetki yllätti minut -tänään, kun puukujan käänteessä näin Anielkan. En koskaan ollut -nähnyt häntä niin kauniina, niin tavoiteltavana, en koskaan ollut -niin selvästi tuntenut, että hän kuuluu minulle. Hän on kun onkin -ainoa nainen maailmassa, joka salaisten, tieteellekin vielä -tuntemattomien voimien vaikutuksesta on määrätty vetämään minua -puoleensa kuten magneetti vetää rautaa, määrätty hallitsemaan minua, -kahlehtimaan yhteyteensä, olemaan minun elämiseni päämaalina ja -sisältönä. Hänen äänensä, hahmonsa, katseensa juovuttavat minut. -Tänään astellessa häntä kohti tuntui minusta siltä, kuin tämän -aamuhetken, tämän kevään, tämän säteilevän päivän, lintujen ja -yrttien kaikki soinnut olisivat ottaneet asuinsijakseen hänet, joka -ennestään oli suloa ja sointua. Ja hän kasvoi minun silmissäni koko -luonnon ruumistuneeksi kauneudeksi, houkutukseksi ja runsaudeksi. -Mieleeni johtui, että jos luonto on tehnyt hänet sellaiseksi, että -hän vaikuttaa minuun voimakkaammin kuin kehenkään toiseen mieheen, -niin se samalla on määrännyt hänet minulle -- ja minun oikeuttani on -loukattu, kun hän meni naimisiin. Kukaties kaikki maailman kierous -johtuukin siitä, että noita oikeuksia on loukattu, ja kukaties siinä -onkin syy elämän vajavaisuuteen? - -Suotta kuvittelevat ihmiset rakkauden kulkevan sidotuin silmin. -Päinvastoin: pieninkään yksityiskohta ei jää siltä huomaamatta; -se näkee kaikki rakastetussa olennossa, kaikki se panee merkille -ja -- sulattaa kaikki rakkautensa tulessa yhdeksi ainoaksi -suureksi, yksinkertaiseksi: minä rakastan! Lähetessäni Anielkaa -panin merkille, että hänen silmänsä vielä loistavat kuin unesta -heränneellä, että kullanvihreähtävä hohde, jonka auringonsäteet -valavat nuorten pyökinlehvien läpi, lankeaa hänen kasvoilleen ja -vaalealle kesäpuvulleen; panin merkille, että hänen hiuksensa ovat -huolimattomasti kammatut, että ohut, höllä pusero ihastuttavasti -tuo näkyviin hänen siron vartalonsa ja olkapäät, että hänen -kampauksessaan ja puvussaan on jotakin aamukiireisen huoletonta -ja tuoretta, joka tekee hänen sulonsa tuhat kertaa suuremmaksi. -Minulta ei jäänyt huomaamatta, että hän täällä suurten pyökkien -kujassa näytti tavallista pienemmältä ja nuoremmalta, jopa -aivan lapselliselta -- sanalla sanoen, mikään ei jäänyt minulta -huomaamatta, ja kaikki vaikutelmani sulivat ainoaksi mielettömäksi -ihastukseksi. - -Hämillään vastasi hän aamutervehdykseeni. Hän on jo muutamia päiviä -pelännyt minua, koska hypnotisoin häntä joka sanallani, joka -katseellani. Hänen valoisa rauhansa on jo hämmentynyt, käymissiemen -jo langennut sieluun. Hänen on täytynyt huomata, että rakastan -häntä, mutta selvästi näkyy, ettei hän kaikista maailman aarteista -tahdo myöntää sitä itselleenkään. Joskus minusta tuntuu siltä -kuin pitelisin käsissäni kyyhkystä ja tuntisin sen pelonalaisen, -levottomasti sykkivän sydämen sormieni alla. Me astelimme hämillämme -ja vaieten. Tahallani en häirinnyt hiljaisuutta. Tiedän että -tuollainen äänettömyys on hänelle tuskallinen, mutta saan hänet -sen kautta kanssarikollisekseni ja pääsen likemmä päämäärääni. -Hiljaisuudessa ympärillämme ei kuulunut muuta kuin hiekan rapina -askeltemme alla ja kuhankeittäjän iloinen vihellys puistossa. - -Vihdoin rupesin puhumaan. Johdin keskustelua mieleni mukaan, ja -vaikka ponnisteluni oli aivan vapaa sisäisistä vaikuttimista ja -vailla kaikkea yhteyttä tunteen kanssa, vallitsi tunteeni piirissä -se tietoisuus ja tarkkaavaisuus, joka mahtaa olla magneettiseen -uneen vaipuneilla ihmisillä -- hehän tässä tilassa näkevät -selkeämmin kuin normaalitilassa. Pian jouduimme mieskohtaisempiin -asioihin. Puhuin itsestäni luottavan avomielisesti, kuten puhutaan -likeisimmälle olennolle, hänelle, jolla yksin on lupa tietää kaikki. -Se loi välillemme kokonaisen yhteisen ymmärtämyksen maailman, johon -ainoastaan meillä kahdella oli pääsy. Koska kuitenkin avioliiton -mahti sallii tällaisen yhdyssiteen vallita ainoastaan hänen ja hänen -miehensä kesken, johdatin häntä siis nyt henkiseen uskottomuuteen, -jopa niin näkymättömin askelin, että hänen oli mahdoton niitä huomata. - -Luontaisella herkkyydellään tunsi hän kuitenkin, että kuljemme -epätavallisia teitä. Johdatin häntä ikäänkuin kädestä pitäen, -yhä kauvemma ja kauvemma, mutta sitä tehdessä saatoin huomata -hänessä eräänlaista moraalista vastarintaa. Ymmärsin hyvin, että -tämä vastarinta tulee kasvamaan heti paikalla, kun otteeni käy -voimakkaammaksi tai vaara tuntuvammaksi. Mutta olin myöskin selvillä -siitä, että voitto on minun käsissäni ja että vähitellen voin -kuljettaa häntä mihin tahdon. - -Rupesin tahallani puhumaan menneisyydestä. - --- Muistatko, lausuin, -- kuinka kerran entisinä onnen aikoina kysyit -minulta miksen pysy kotona ja ryhdy käyttämään niitä kykyjä, joita -minulla sanotaan olevan. Minä puolestani muistan jokaisen sanasi. -Minä palasin myöhään kaupungista ja sinä odotit minua. Mahdotonta on -minun lausuakaan miten ääretön vaikutus sinulla oli minuun. En sillä -hetkellä voinut ryhtyä mihinkään työhön, sillä minun täytyi lähteä -matkaan; sitte kuoli isä... Mutta sinun sanasi syöpyivät sisimpääni -ja vakuutan sinulle, että jos palasin kotiin ja jos jään tänne, jos -ryhdyn työhön ja todella saan aikaan jotakin -- niin se tapahtuu -yksin sinun tähtesi, ja ansio siitä lankeaa kokonaan sinulle... - -Astelimme hetkisen ääneti -- ei kuulunut muuta kuin kuhankeittäjän -vihellykset. Anielka nähtävästi etsi vastausta sanoihini. - --- Minun on mahdotonta uskoa, virkkoi hän sitte, -- ettei sellaisella -miehellä kuin sinä, olisi toisia ja painavampia syitä. Tiedäthän -sinä, että se on velvollisuutesi, ja mikä oli meidän välillämme, on -mennyttä, ja kaikki on muuttunut. - --- On muuttunut eikä kuitenkaan ole, riensin vastaamaan. -- -Mahdollisesti kyllä itse työ, kun siihen pääsen käsiksi, saattaa -innostuttaa minua ja kiinnittää mieltäni. Mutta minun tapaisellani -ihmisellä, joka vastoin väitettäsi ei koskaan ole katsonut -velvollisuudekseen ryhtyä mihinkään työhön, täytyy olla mieskohtainen -syy, jos hän todella perinpohjin aikoo muuttaa elämäntapansa. Ja -jota vaikeampi hänen on elää, sitä välttämättömämpi hänelle on tuo -persoonallinen yllyke... Mitäpä sinua pettäisin?... En ole ensinkään -onnellinen. Velvollisuudentunto yhteiskuntaa kohtaan on kyllä kaunis -asia -- mutta valitettavasti ei sitä ole minussa. Sinä, joka olet -minua parempi ja jalompi, olisit ehkä voinut opettaa sitä minulle. -Toisin kävi... Mutta vielä tänäkin päivänä saatan ehkä, yksinomaan -muistellen sitä, että kerran toivoit minun ryhtyvän työhön -- siis -ainoastaan sinun kauttasi ja sinun tähtesi -- saada aikaan jotakin. - -Anielka rupesi astelemaan nopeammin, ikäänkuin hän olisi halunnut -heti rientää kotiin, ja sai kuiskaten lausutuksi minulle vastauksensa: - --- Älä puhu sillä lailla, Leon, minä rukoilen sinua, älä puhu sillä -lailla. Ymmärräthän sinä, etten minä voi kuunnella sellaisia sanoja. - --- Mikset voi? Älä käsitä minua väärin. Sinä olet ja pysyt aina -rakkaana sisarenani. En tarkoittanut mitään muuta. - -Anielka ojensi minulle tulisella kiihkolla kätensä, jonka hitaasti -vein huulilleni ja jota suutelin suurimmalla kunnioituksella. - --- Niin olen aina, aina, vastasi hän hätäisesti. - -Ja minä huomasin ikäänkuin kiven vierineen hänen sydämeltään, niin -häntä rauhoitti, lohdutti ja liikutti ainoa sanani "sisar". Minäkin -sain hillityksi mielenkuohuni, vaikka ensi hetkessä, kun huuleni -koskettivat tuota kallista kättä, maailma musteni silmissäni ja minä -olin sulkemaisillani hänet syliini, painamaisillani hänet rintaani -vastaan ja ilmaisemaisillani hänelle koko totuuden. - -Anielkan kasvot kirkastuivat ja kävivät iloisiksi. Jota likemmä kotoa -pääsimme, sitä enemmän hän tyyntyi, ja minä puolestani, huomatessani -miten paljon voin saavuttaa tätä tietä, jatkoin tavallisen -rauhallisen puhelun tapaan: - --- Katso, pikku sisko, -- ympärilläni on ääretön tyhjyys. Isäni kuoli -pois, täti on hyvä ihminen, mutta emme ymmärrä toisiamme, sillä hän -ei käsitä uutta aikaa eikä uuden ajan ihmisiä. Hänen käsityksensä -ovat joka suhteessa toiset kuin minun. En milloinkaan mene naimisiin --- käsität siis miten yksin olen! Ei ketään! Ei ketään, jolle uskoa -ajatuksia, aikeita, suruja... Kaikkialla tyhjyyttä... Sano nyt itse: -onko niin kumma, jos haen ymmärtämystä sieltä, mistä toivon sitä -löytäväni? Olen kuin raajarikko kerjäläinen, joka seisoo portilla -odottamassa eikö hänelle mistään ojenneta roposta. Tällä hetkellä tuo -köyhä ukko seisoo sinun ikkunasi alla kerjäten hiukan hyvyyttä ja -laupeutta. Ei hän muuta pyydä kuin pientä almua -- ethän sinä kiellä -häneltä sitä?... ethän? - --- En, Leon, vastasi Anielka, -- en; varsinkaan jos sinun on niin -paha... - -Hänen lauseensa katkesi, ja huulet rupesivat vapisemaan. Minun täytyi -taasen koota kaikki voimani, jotten heittäytyisi hänen jalkaansa -juureen. Hän oli niin liikuttavan näköinen, että itku tukahuttavana -nousi kurkkuuni. - --- Anielka! Anielka! sain suustani. Muuta en osannut sanoa. - -Hän teki liikkeen ikäänkuin työntääkseen minut luotaan ja puhkesi -vihdoin kesken kyyneliään puhumaan: - --- Heti paikalla, heti paikalla!... tulen järkiini. En voi tulla -taloon tällä tavalla... salli minun... - -Ja hän läksi kiireesti menemään. - --- Suo minulle anteeksi, Anielka! huusin hänen perässään. - -Ensi ajatukseni oli tietysti seurata häntä, mutta huomasin samassa, -että hänen täytyy saada olla yksin. Seurasin häntä siis vain -silmilläni. Hän kääntyi kiireesti menemään samaa käytävää, jota -olimme tulleet, ja poikkesi sitte oikealle. Tuontuostakin hän peittyi -pensaan taakse, mutta samassa tuli vaalea puku taasen näkyviin -puiden välistä, välähdellen häikäisevänä auringossa. Saatoin kaukaa -nähdä kuinka hän vuoroin avasi, vuoroin pani kokoon päivänvarjoaan, -nähtävästi näillä ulkonaisillakin liikkeillä vaimentaakseen -liikutustaan. Kaiken tämän kestäessä huusin hänelle hengessäni -rakkauden hellimpiä sanoja. En saattanut lähteä näkemättä vielä -kerran hänen kasvojaan. Kauvan sain kuitenkin odottaa. Vihdoin -hän palasi, mutta meni nopeasti ohitseni, ikäänkuin peläten uutta -mielenliikutuksen purkausta. Ohi mennessään hymyili hän minulle -taivaallisen hyvää hymyään ja lausui: - --- Kaikki on jo hyvin! - -Nopea astuminen oli tuonut punan hänen poskilleen, ja se luultavasti -esti kyynelten jälkiä näkymästä. Jäin yksin, ja minut valtasi hurja, -sanoin kuvaamaton ilo. Toivo täytti sydämeni ja päässäni pyöri yksi -ainoa ajatus: hän rakastaa minua, hän taistelee vastaan, hän ei -antaudu, hän pettää itseäänkin, mutta hän rakastaa. Joskus saattaa -itsetietoisinkin ihminen tunteittensa kyllyydessä joutua hulluuden -rajoille -- minä olin tätä rajaa niin likellä, että teki mieleni -karata puiston äärimmäiseen päähän, heittäytyä nurmeen ja täyttä -kurkkua huutaa ilmoille, että hän rakastaa minua. - -Nyt, kun tyyntyneempänä tarkastan silloista iloani, huomaan, että -se oli koottu ties kuinka monista aineksista. Niiden joukossa oli -muun muassa mestarin iloa siitä, että taideteos onnistuu, ehkäpä -myöskin hämähäkin tyytyväisyyttä siitä, että kärpänen joutuu verkkoon --- mutta niissä oli myöskin hyvyyttä, sääliä ja hellyyttä, kaikkea -sitä, josta on iloa taivaan enkeleille. Sääli minun kävi, että tuon -avuttoman olennon täytyy langeta käsiini, ja samalla kiihdytti sääli -rakkauttani ja haluani saada Anielka omakseni. Minä kärsin myöskin -omantunnonvaivoja siitä, että petän häntä, ja samalla tunsin, etten -ikinä elämässä ole puhunut niin totta ja ollut niin vilpitön. - -Sillä enhän valehdellut, kun pyysin häneltä myötätuntoa ja -ystävyyttä. Ovathan nekin minulle yhtä tarpeelliset kuin terveys. -En tuonut ilmi kaikkia toivomuksiani, sillä aika ei vielä ollut -tullut; en ilmoittanut koko totuutta, kosken tahtonut peloittaa tuota -armasta, herkkää olentoa. Täytyyhän minun sekä omaksi että hänen -hyväkseen valita se tie, joka varmimmin vie perille. - - -Toukokuun 10 p:nä. - -Pilvetön on taivas ja pilvettömät meidän päivämme. Anielka on tyyni -ja onnellinen. Hän uskoo täydellisesti sanoihini, ettei ole kysymys -muusta kuin veljen tunteista, ja koska omatunto sallii hänen rakastaa -sisaren tunteilla, niin hän kuulee sydämensä ääntä. Minä yksin -tiedän, että hän siten kauniilla tavalla pettää itseään ja pettää -miestään, sillä sisarentunteen alla piilee ja kasvaa toinen tunne; -mutta tietenkään en aio selittää hänelle hänen erehdystään, ennenkuin -tunne käy ylivoimaiseksi... Se tulee pian valtaamaan hänet kuten -liekki, jota ei tukahuta tahto enempää kuin velvollisuudentuntokaan -tai lumivalkea kainous tässä naisessa. Minunkin on nyt niin, niin -hyvä, että ajoittain luulen olevani valmis luopumaan kaikista -vaatimuksista, sillä ehdolla tietysti, ettei kenelläkään toisellakaan -ole mitään oikeuksia häneen. Mieleeni palaa alituisesti ajatus, -että koska rakastan häntä enimmin, minulla on häneen suurimmat -oikeudetkin. Eikö se ole järkevää ja johdonmukaista? Kaikkien -kansojen ja uskontunnustajain etiikassa perustuu miehen ja naisen -yhteenkuuluvaisuus rakkauteen. - -Mutta olen tänään niin tyyni ja onnellinen, etten huoli edes -mietiskellä -- lepäilen vain tunteessani. Meidän suhteemme on -sydämellinen ja vapaa, olemme hyvät ystävät. Me olemme totisesti -toisiamme varten luodut, me turvaudumme omituisesti toisiimme. Ja tuo -rakas olento, hän lämmittelee ja lekottelee uskotellun veljentunteen -ääressä. En koko aikana, siitä kun palasin, ole nähnyt häntä näin -iloisena. Monasti häntä katsellessani on tullut mieleeni Shakespearen -"poor Tom". Sellainen luonne kuin hän tarvitsee rakkautta yhtä paljon -kuin hän tarvitsee ilmaa hengittääkseen, ja tuollainen kauppaakäyvä -Kromicki ei rakasta häntä eikä kykene rakastamaan. Hän saattaisi -todella Shakespearen kanssa vaikeroida: "Tom raukan on kylmä." Sitä -ajatellessa valtaa minut vimma ja minä lupaan hänelle hengessäni, -ettei hänen pidä olla kylmä niin kauvan kuin minä elän. - -Jos meidän rakkaudessamme olisi jotakin pahaa, niin ei se voisi -tuottaa meille tällaista rauhaa. Anielka tosin ei ole antanut -tunteelleen sen oikeaa nimeä, mutta se ei merkitse mitään, tunne on -kun onkin olemassa. Koko tämä päivä on ollut meille kuin idylli. -En ole tähän saakka voinut sietää sunnuntaita; nyt huomaan, että -sunnuntai aamusta iltaan saattaa muodostua ainoaksi runoelmaksi, -varsinkin maalla. Heti teetä juotua läksimme kirkkoon aamumessuun. -Täti tuli kanssamme, ja Celina rouvakin käytti hyväkseen kaunista -ilmaa ja antoi lykätä tuoliaan rinnallamme. Kansaa ei ollut paljon, -koska seurakuntalaiset pääasiassa kokoontuvat vasta päivämessuun. -Istuessani penkissä Anielkan vieressä valtasi minut se autuas tunne, -että istun morsiameni rinnalla. Silloin tällöin katsahdin hänen -hienoihin, armaisiin kasvoihinsa, jotka saatoin nähdä syrjästä, -käsiin, joita hän nojasi penkkipöytään, ja hänen kasvoissaan ja -koko asennossaan ilmenevä hartaus tarttui ehdottomasti minuunkin. -Intohimot hiljentyivät, ajatukset kävivät puhtaiksi, ja minä rakastin -häntä tällä hetkellä täysin ideaalisella tunteella, sillä tunsin -paremmin kuin koskaan, että hän on aivan toinen nainen kuin kaikki -ne muut, joita tähän asti olen kohdannut -- sata kertaa parempi ja -puhtaampi. - -En ole moniin aikoihin ollut sellaisen mielialan vallassa kuin -silloin tuossa maalaiskirkossa. Anielkan läsnäolo, temppelin -totisuus, kynttilöiden lempeä tuike alttarin pimennossa, eriväriset -valojuovat, jotka ikkunoista lankesivat lattialle, varpusten viserrys -ruutujen takana ja hiljainen messu -- tämä kaikki vaikutti tietysti -yhdessä. Lisäksi tuli jonkinlainen aamuinen uneliaisuus, joka -tyynnytti tavattomasti. Ajatukseni rupesivat kulkemaan tasaisina ja -rauhallisina niinkuin savupilvet nousivat suitsutusastiasta alttarin -juurella. Minussa heräsi jokin, joka alkoi vaatia uhria minulta -itseltäni, ja sisäinen ääni puhui: "Älä hämmennä puhdasta vettä, älä -samenna sen kirkkautta." - -Messu päättyi ja me läksimme kirkosta. Ulkopuolella tapasimme -suureksi hämmästykseksemme molemmat vanhat Latyszit, nuoren papin -vanhemmat, maassa istumassa, puinen rasia kädessä, kerjäämässä almua. -Täti, joka tiesi minun lahjoituksestani, suuttui heidät nähdessään -suuresti ja rupesi torumaan, mutta vanha vaimo piteli vähääkään -hämääntymättä rasiaa hänen edessään ja virkkoi: - --- Herrojen lahja on toinen asia ja toinen Jumalan tahto. Jumalan -tahtoa vastaan ei kukaan saa asettua. Kun kerran Herra Jeesus on -pannut meidät tähän istumaan, niin istumme vaikkapa iankaikkisesta -iankaikkiseen, amen. - -Sellaiseen puheeseen oli tietysti mahdoton vastata. Varsinkin -loppuponsi "iankaikkisesta iankaikkiseen" vaikutti minuun niin -hämmästyttävästi, että omituisuuden vuoksi ojensin hänelle almun. -Tämä kansa uskoo itse asiassa sallimukseen ja antautuu sokeasti -sen johdettavaksi, sekoittaen uskoonsa vain tarpeellisen määrän -kristillisyyttä. Latyszit, joille annoin tuhat kaksisataa ruplaa, -ovat nyt rikkaammat kuin ikinä ovat olleet, mutta kuitenkin ovat he -asettuneet kirkon edustalle kerjäämään siinä varmassa vakaumuksessa, -että sallimus -- eli kuten eukko sanoi "Jumalan tahto" -- on niin -määrännyt. - -Palasimme kotiin. Soitettiin juuri päivämessuun. Tiet vilisivät -miehiä ja naisia, etäisemmistä taloista tultiin oikaisevia polkuja -vainioiden poikki, joilla Vihanta vilja jo kohosi korkeana aikaisessa -keväässä. Silmänkantamiin asti eroittautui taivaan sineä vastaan -naisten kirjavia huiveja, ne kohosivat kuin eriväriset kukat -vihreästä. Suoraan sanoen ei niin laajoja ja ilmavia aukeita ole -koko Europassa kuin meillä. Minua ihmetytti sunnuntain leima sekä -ihmisissä että luonnossa. Ilma kyllä oli ihana, mutta lisäksi tuli -muutakin: tuuli lepää, siksi että on sunnuntai, ruis ei aaltoile, -poppelien lehvät eivät värise, siksi että on sunnuntai; kaikkialla -vallitsee iloinen rauha ja hiljaisuus, kaikki kantaa juhlapukua ja -valo virtaa maailmaan. - -Huomautin Anielkalle miten taiteellisesti helakat väritäplät -sulautuivat yhteen ilman sinen kanssa. Sitte me siirryimme puhumaan -talonpojista. Minä myönnän, että näen heissä vain kokoelman enemmän -tai vähemmän vaikuttavia malleja. Anielka katseli heitä aivan -toisilla silmillä. Hän tiesi kertoa heistä joukon kuvaavia asioita, -sekä surullisia että iloisia, ja kertoessaan hän lämpeni ja vilkastui -ja oli niin ihastuttava, että minä häntä katsellessani ehdottomasti -tulin toistaneeksi kolmea viime säettä runosta, jonka joskus -ylioppilaana kirjoitin ja josta en enään muista mitään muuta kuin: - - "Sit' ihmettelen, missä kukkaset - ne askeltesi alta viipynevät, - sa toukokuu, sa paradiisin kevät." - -Keskustelu palasi taasen Latyszeihin eli oikeastaan vanhaan vaimoon, -jonka puhe kirkon edustalla niin suuresti oli hämmästyttänyt meitä. -Rupesin sovittamaan sitä itseeni. Täti oli jäänyt Celina rouvan luo, -jota palvelija rullatuolissa tyrkkäsi parinkymmenen askeleen päässä. -Saatoin siis vapaasti johdattaa mieleemme viime kävelyämme puistossa. - --- Anoin sinulta, virkoin, -- hiljan almua ja sinä annoit. Nyt -huomaan, ettei se velvoita minua mihinkään, vaan että voin lähteä -uudelleen kerjäämään. - --- Niin, vastasi Anielka, -- ja pyytää muilta hyväsydämisiltä -ihmisiltä samaa. Täti lähtee juuri tänään kutsumaan yhtä sellaista -ihmistä Ploszowiin. Minä ymmärrän! - -Minä vastasin, ettei niin suuri ihminen kuin neiti Hilst voi mahtua -yhteen sydämeen, vaan että häntä rakastamassa täytyy olla ainakin -kolme, mutta Anielka ei lakannut kiusoittelemasta minua, vaan jatkoi, -sormellaan uhaten: - --- Kyllä minä ymmärrän yskän, kyllä minä ymmärrän! - --- Erehdyt tällä kertaa, vastasin -- sillä minun sydämessäni ei -ole sijaa muuta kuin veljellisille tunteille ja siellä hallitsee -yksinomaan se häijy pieni olento, joka tällä hetkellä kiusaa minua. - -Anielka lakkasi kujeilemasta ja nauramasta, hiljensi kulkuaan, -ja hetken perästä saivat täti ja Celina rouva kiinni meidät. -Muuten kului päivä pilvettömänä ja niin iloisesti, että monasti -luulin olevani ylioppilas. Silmilläni kyllä sanoin hänelle, että -rakastan häntä -- mutta intohimo minussa nukkui. Hän oli minulle -tänä päivänä liian kallis. Heti päivällisen jälkeen läksi täti -Varsovaan ja minä vietin loppuajan Celina rouvan huoneessa, lukien -hänelle Montalambertin kirjeitä. Isä oli nimittäin aikoinaan ollut -hänen kanssaan kirjevaihdossa. Tuo työ olisi käynyt minulle aika -ikäväksi, jollei Anielkakin olisi ollut kuulijana. Kun nostin silmäni -kirjeistä, kohtasin hänen katseensa, joka täytti mieleni ilolla, -sillä jollen kokonaan ole kadottanut arvostelukykyäni, katseli minuun -puhdas, viaton nainen, joka itsekään tietämättään rakastaa minua -kaikesta sielustaan. Kuinka onnellinen se päivä oli! Illalla palasi -täti ja kertoi vieraiden saapuvan. Huomenna tulevat Sniatynskit ja -Klara Hilst. - -On jo myöhäistä, mutta en mene nukkumaan, sillä en raski erota päivän -vaikutelmista. Uni ei saata olla makeampi kuin ne ovat. Puisto -suorastaan värisee satakielten laulusta, ja minussa on vielä niin -paljon vanhaa romantikkoa! Yö on saapunut yhtä kauniina kuin oli -päivä. Taivas on tähtiä täynnä. Ajattelen Anielkaa ja lausun hänelle -hengessäni "hyvää yötä!" Toistelen noita sanoja sata kertaa. Huomaan, -että minussa _l'improductivité slaven_ rinnalla vielä on hyvä määrä -puhtaasti puolalaista sentimentaalisuutta. En ole ennen tuntenut -itseäni siltä kannalta. Mutta vähät siitä... Paljon minä häntä -rakastan. - - -Toukokuun 13 p:nä. - -Klara ja Sniatynskit eivät tulleetkaan. Sniatynski lähetti sanan, -että he tulevat huomenna, jos on kaunis ilma. Tänään riehui -Ploszowissa niin hirveä myrsky, ettei sellaista muisteta olleen -moniin aikoihin. Kymmenen tienoissa aamulla tuuli alkoi kuljettaa -tomupilviä yli maailman. Myrsky ei ollut yhtämittainen, vaan -puuskat seurasivat toisiaan puoleenpäivään asti niin tiheään ja -voimakkaina, että nostivat puut juurineen maasta. Kaunis puisto -vain rytisi, kun oksat taittuivat, ja hiekkapyörteiden keskellä -lentelivät pilvinä irtirevityt lehdet. Suuri lehmus, joka kasvoi -oikeanpuoleisen siipirakennuksen edessä, missä nuori pappi oli -kuollut, pirstautui. Kuumuus oli tukahuttava, keuhkoille ei tahtonut -riittää ilmaa; tuuli tuntui tulevan jostakin tulisesta kidasta ja -tuovan mukaansa hiilenkäryä. Minä, joka Italiassa olin tottunut -shirokkoon, kestin sen hyvin, mutta Celina rouva kärsi hirveästi ja -hänen kanssaan Anielka. Täti puolestaan nosti aika melun, syyttäen -Chwastowskia hävityksestä puistossa. Ärtyisä vanha aatelismies, -joka varmaan koulussa kerran ja toisen oli saanut korvilleen -Homeron takia, ei nähtävästi ollut unohtanut Odysseiaansa enempää -kuin hän oli käynyt tuppisuuksikaan, sillä hän vastata sutkautti -tädille, että jos hän olisi Aeolus, niin ei hän palvelisi täällä -isännöitsijänä eikä antautuisi väärien syytösten alaiseksi. Täti -vaikeni, tällä kertaa nähtävästi uusien uhkausten johdosta taivaan -puolelta. Puolenpäivän tienoissa tyyntyi äkkiä, mutta taivaalle alkoi -kasaantua kokonaisia pilvien valleja, vuoroin mustina kuin suruharso, -vuoroin kullalla päärmättyinä ja kasvaen kuin vaskenkarvaisissa -varsissa. Silloin tällöin tuli pimeä kuin yöllä, niin että Celina -rouva pyysi sytyttämään lamput, ja samassa valautui taasen pilvistä -pahaa-ennustava, metallinvärinen hohde. Kauhu oli vallannut koko -luonnon. Herra Chwastowski karkasi palvelurakennukselle sanomaan, -että karja on tuotava kotiin laitumelta. Paimenet olivat kuitenkin -ajaneet sen kotiin jo ennen käskyn saapumista, koska pian kuulimme -surkean mylvinän myrskyä ennustavan hiljaisuuden keskeltä, navetasta -päin. Täti oli ottanut käteensä loretolaisen kellon ja kiersi -huoneita kilistellen kelloa vimmatusti. En koettanutkaan saada -häntä ymmärtämään, että kellonsoitto tässä liikkumattomassa ilmassa -paremmin oli omiaan vetämään salamoja puoleemme kuin suojelemaan -meitä, ja -- vaikka tiesinkin, etten siinä tapauksessa voisi olla -hänelle miksikään avuksi, seurasin häntä kumminkin, koska minua -olisi hävettänyt jättää hänet yksinään vaaraan. Täti oli suorastaan -ihmeellinen katsella, kun hän pää pystyssä manasi mustia ja -vaskenvärisiä pilvivalleja ja päästi kellonsoittonsa tulvaamaan -niitä kohti. En ensinkään katunut, että läksin hänen mukaansa, -sillä minä sain katsella ikäänkuin symbolista kuvaa: sinä hetkenä, -jolloin kaikki vapisee vaaran edessä, antautuu ja menee lamaan, -pysyy usko yksinään pelotonna, manaa -- ja soittaa. Se on kun onkin -voittamattomin voima ihmissielussa. - -Pääsimme sisään juuri kun ensimäiset jyräykset alkoivat vieriä pitkin -taivasta. Muutamia minuutteja kesti jyrinää lakkaamatta. Minulle tuli -se tunne, että pilvien vieriessä pitkin yläilmojen permantoa niiden -laki romahti alas joka hetki ja kaikki suistui mitä kauheimmalla -melulla maailmaan. Ukkonen iski lammikkoon puiston päässä ja samassa -jonnekin likemmä meitä, niin että koko talo vapisi liitteissään. -Naiset rupesivat rukoilemaan. Minusta tuntui ilkeältä, sillä jos -seuraan heidän esimerkkiään, valehtelen -- jollen tee sitä, niin -esiinnyn kuin huonosti kasvatettu viisastelija, joka ei ymmärrä -noudattaa tavallisia maaseudun tapoja eikä ennen kaikkea ottaa lukuun -naisten pelkoa. Samassa huomasin kuitenkin erehtyneeni, kun luulin -heidän pelkäävän. Heidän kasvonsa olivat tyynet, miltei valoisat. -Nähtävästi tavanmukainen rukous heidän silmissään oli sellainen -suojeluskilpi kaikkea vaaraa vastaan, ettei pelolla enään ollut -mitään tilaa heidän sielussaan. Mieleeni johtui niinikään, kuinka -minä kaikesta huolimatta olen vieras noiden kolmen puolalaisen naisen -keskellä. Jokainen heistä tietää kymmenen kertaa vähemmin kuin minä, -mutta on tavallisen inhimillisen mittapuun mukaan kymmenen kertaa -enemmän arvoinen kuin minä. He ovat kuin kirjoja, joissa on verraten -harvoja sivuja, mutta joka sivu on täynnä valoisia, yksinkertaisia -totuuksia -- kun sensijaan kaikissa niissä niteissä, joista minä olen -kokoonpantu, jokainen totuus on epäiltävää laatua, ja minä itse olen -ensimäisenä niitä epäilemässä. - -Mutta näitä ajatuksia kesti vain hetkisen, sillä myrsky yltyi yhä -kauheammaksi. Tuuli nousi taasen sellaisella voimalla, että puut -sen raivon alla taipuivat maahan. Ajoittain tyyntyi tykkänään, ja -silloin tuli vettä kaatamalla. Ei ollut puhettakaan pisaroista, vaan -katkeamattomat vesisäikeet yhdistivät maan ja taivaan. Käytävät -puistossa kohisivat väkivaltaisina puroina. Äkkiarvaamatta puhalsi -kauhea tuulenpuuska kaiken veden taivaan ja maan välillä tomuksi, -ja silloin tuli maailma niin täyteen sumua, ettei askeleen päässä -voinut eroittaa mitään. Kuuroksi tekevää ukkosen pauketta kesti -taukoamatta. Ilma oli kylläisenään sähköä. Suonet ruumiissani -takoivat raskaasti; rajuilmaa seuraava haju, joka syntyy kun ukkonen -iskee alas, tuntui sisään asti. Seuraten luonnonvoimien esimerkkiä -katkaisivat minussakin halut ja himot kahleensa. Unohdin rajuilman, -näin ainoastaan Anielkan. En ensinkään voinut hillitä itseäni, vaan -likenin häntä ja sanoin: - --- Tahdotko tulla katsomaan rajuilmaa? - --- Kyllä, vastasi hän. - --- Tule tuonne viereiseen huoneeseen. Siellä on venetsialaiset -ikkunat. - -Hän noudatti kehoitustani ja me asetuimme ikkunan ääreen. Äkkiä -tuli pilkkosen pimeä, mutta muutaman silmänräpäyksen ajaksi -löivät punaiset ja valkeat salamat taivaan auki pohjaa myöten ja -valoivat loistollaan näkyviin meidän kasvomme ja koko maailman. -Anielka oli tyyni ja joka salamanväläykseltä kävi hän silmissäni -houkuttelevammaksi. - --- Etkö pelkää? kysyin kuiskaten. - --- En... - --- Anna minulle kätesi... - -Hän katsoi minuun kummissaan. Hetki vain ja minä olisin temmannut -hänet syliini ja painanut huuleni hänen huuliaan vastaan, ja sitte -olisi vaikkapa koko Ploszow saanut sortua maan tasalle -- mutta -hän pelästyi, ei kuitenkaan rajuilmaa, vaan kasvojeni ilmettä ja -kuiskettani, sillä samassa hän siirtyi pois ikkunan äärestä ja palasi -huoneeseen, missä hänen äitinsä ja täti istuivat. - -Jäin yksin -- raivoni ja nöyryytyksen! valtaan. Olisin tietenkin -väärinkäyttänyt Anielkan luottamusta, mutta kuitenkin oli minulla se -tunne, että hän luottamuksen-puutteellaan oli loukannut minua. Päätin -osoittaa sen hänelle. Tasapainon palauttaminen näiden vaikutusten -vallitessa ei ollut helppo asia; kokonaisen tunnin viivyin vielä -ikkunan ääressä, mielettömänä seuraten häikäiseviä salamoja. -Vähitellen kirkastui, pilvet hajosivat ja revelmästä tuli esiin -aurinko ihmeellisen loistavana, ikäänkuin se olisi noussut kylvystä -ja katsellut hämmästyneenä rajuilman aikaansaamaa tuhoa. - -Se olikin tuntuva. Puiston käytävillä kulki vesi vielä kellahtavana, -vaahdon pärskyttämänä virtana, josta törrötti katkenneita oksia. -Siellä täällä näkyi murskautuneita puita ja etempänä vahingoittuneita -oksia, jotka törröttivät puunrungoista kuin jättiläiskokoiset -käsivarret. Silmänkantamiin asti näkyi hävitystä ja raunioita kuin -sodan jälkeen. - -Kun vesi hiukan oli kuivunut, läksin lammikon luo, likempää -katsellakseni vahinkoa. Äkkiä rupesi puisto vilisemään miehiä, -jotka oudon tarmokkaina ja vahingoniloisina ryhtyivät kokoamaan -irtaantuneita oksia ja hakkaamaan murskaantuneita runkoja. Ne -olivat kylän vuokralaisia, joilla ei ole omaa metsää ja jotka -kirveineen olivat rientäneet puistoon myrskyn kaataman aidan yli, -hankkimaan itselleen puita. Itse asiassa heidän puuhansa oli -minulle yhdentekevä, mutta koska he ryhtyivät siihen ilman lupaa ja -jotenkuten raa'alla tavalla, suutuin ja rupesin ajamaan heitä pois. -Suuttumukseni yltyi senmukaan kuin he nousivat vastakynteen. Uhkasin -jo lähettää noutamaan kylänvoutia, kun äkkiä takaani kuulin äänen, -joka minulle on suloisin maailmassa. - --- Onko se niin paha, lausui ääni ranskaksi, -- jos he raivaavat -puistoa? - -Käännyin ja näin Anielkan, huivi sidottuna leuvan alle, jalassa -korkeat kengät. Hän piteli molemmin käsin hamettaan, jalat näkyivät -nilkkaa myöten. Pää hiukan kumarassa katsoi hän minuun ikäänkuin -rukoillen. - -Kun minä hänet näin, katosi suuttumukseni kuin tuhka tuuleen. Unohdin -äskeisen katkeran mielialani ja katselin häntä saamatta irti silmiäni. - --- Niinkö sinä tahdot? kysyin ja jatkoin, kääntyen miesten puoleen: --- kiittäkää rouvaa ja ottakaa puita. - -Tällä kertaa tottelivat he ilomielin. Muutamat jotka nähtävästi eivät -tunteneet olosuhteita, nimittivät häntä kiittäessään "armolliseksi -neidiksi", mikä minua suuresti riemastutti. Jos Ploszow olisi -ollut minun, olisin ollut valmis tottelemaan ainoaa hänen sanaansa -ja hakkauttamaan maahan koko puiston. Puolessa tunnissa olivat -kaikki myrskyn jäljet poistetut, ja puisto oli ehdottomasti tullut -valoisemmaksi. Astellessamme Anielkan kanssa pitkin käytäviä löysimme -pääskysiä ja muita lintuja, jotka rajuilma oli joko tappanut, lyönyt -tainnoksiin tai kastellut läpimäriksi. Minä otin ne maasta ja ojensin -Anielkalle. Siinä tulin koskettaneeksi hänen käsiään ja katsoneeksi -häntä silmiin. Ja taasen oli minun hyvä olla. Eilispäivän idylli -palasi meille molemmille koko iloisuudessaan ja huolettomuudessaan. -Minun sydämeni valtasi onnen tunne pohjaa myöten, sillä nyt minä näin -mitä ei Anielka nähnyt -- sen nimittäin, että meidän niinsanotussa -sisarussuhteessamme oli kaksi kertaa niin paljon hellyyttä kuin -likeisinten omaisten kesken. Olin aivan vakuutettu, että hän -tietämättään rakastaa minua, mutta rakastaa samalla tavalla kuin -minä häntä. Niin oli nyt suurin osa toiveitani ja tarkoituksiani -toteutunut -- täytyi vain saattaa hänet tietoiseksi tästä tunteesta. - -Kun tätä ajattelen, johtuu mieleeni mitä jo kerran kirjoitin -päiväkirjaani: ettei ainoakaan nainen maailmassa voi vastustaa -miestä, jonka puolella hänen sydämensä on. Ja sydämeni sykkii -kiihkeästi. - - -Toukokuun 15 p:nä. - -Vieraamme saapuivat vasta tänään ja viisaasti tekivätkin, sillä vasta -tänään on maa kuivanut kunnollisesti, ja ilma on mitä ihanin. Tämä -toukokuun viidestoista päivä tulee aina säilymään mielessäni yhtenä -elämäni merkillisimmistä päivistä. Tällä hetkellä on puoliyö jo ohi, -mutta unesta ei ole puhettakaan; se on tänään kaikonnut minusta -kymmenen penikulman päähän. Ajatukseni liikkuvat niin virkeinä, etten -tunne pienintäkään väsymystä, ja aionkin kirjoittaa aamuun asti. -Täytyy vain koettaa hillitä mieltä, niin etten ala lopusta ja että -maltan panna paperille kaikki järjestyksessä. Tottumus on minulla -siinä hyvänä apuna. - -Täti lähetti vaunut noutamaan Sniatynskeja ja Klaraa hyvin aikaiseen, -joten he jo ennen puoltapäivää olivat Ploszowissa. Rouva Sniatynski -ja Klara saapuivat reippaina, iloisina ja puhua pajattelivat -kuin varpuset. Kaunis ilma ja matka olivat saattaneet heidät -aivan haltioihinsa. Ja missä puvuissa ja loistavissa hatuissa he -esiintyivätkään! Klaralla oli jokin juovikas puku, joka saattoi -hänet näyttämään tavallista pienemmältä. Huomasin että Anielka -ensi hetkestä tarkkaavasti katseli häntä ja oli kummastuksissaan -hänen kauneudestaan, josta todella en ollut tullut puhuneeksi, kun -olin kertonut Klarasta. En ollut tehnyt sitä tarkoituksella, vaan -suorastaan siitä syystä, että ajatukseni on niin täynnä Anielkaa, -että monet asiat luistavat aivan ohi mieleni ja silmäni. Olen -esimerkiksi kaksi kertaa käynyt Sniatynskilla, mutta vasta nyt -Ploszowissa huomasin, että rouva Sniatynski on leikkauttanut lyhyiksi -hiuksensa, mikä muuten sopii hänen kasvoihinsa erinomaisesti. -Vaaleat, otsalle valahtavat suortuvat tekevät hänet uppiniskaisen, -punaposkisen pojan näköiseksi. Me elämme nykyään mitä parhaimmassa -sovussa. Aikoinaan oli hän valmis Anielkan takia upottamaan minut -meren syvyyteen, mutta nähtävästi hänen miehensä on kertonut hänelle -mitä olen kärsinyt. Naiset pitävät aina miehistä, jotka kärsivät -rakkautensa takia, ja niin on rouva Sniatynskikin antanut minulle -anteeksi kaikki syntini ja sallii suosionsa loistaa minulle. Tämän -herttaisen, vilkkaan ja välittömän naisen läsnäolo helpoitti -tietenkin ensimäisen kankeuden häviämistä Anielkan ja Klaran välillä. -Huomasin nimittäin, että täti, joka tuntee olevansa kiitollisuuden -velassa Klaralle, otti hänet vastaan tavattoman sydämellisesti, kun -sensijaan Anielka, huolimatta kohteliaisuudestaan ja synnynnäisestä -herttaisuudestaan, oli ikäänkuin alakuloinen ja hiukan kankea. Vasta -vilkkaan keskustelun aikana aamiaispöydässä tapahtui hänen ja Klaran -välillä jonkinlainen likeneminen. Klara oli aivan haltioissaan -Anielkan kauneudesta, ja koska hänen on tapana vilpittömän luonteensa -mukaisesti ja taiteilijan koko avomielisyydellä lausua kaikki -mitä ajattelee, niin hän julisti ihastuksensa Anielkalle vasten -kasvoja, jopa sellaisella innostuksella ja lämmöllä, ettei Anielka -voinut pysyä kylmänä. Celina rouva, joka oli mukana aterialla, -loisti tyytyväisyyttä, ja vaikka hän nähtävästi ensi kertaa oli -taiteilijattaren seurassa, katseli hän Klaraa yhä leppoisammin. - -Vihdoin hän kääntyi Klaran puoleen ja huomautti, että vaikka hän -onkin Anielkan äiti, niin hänen täytyy sanoa, että Anielka jo -lapsena oli aika mukavan näköinen. Olisi luullut hänestä tulevan -kauniimmankin. Sniatynskit sekaantuivat hekin keskusteluun. -Kirjailija rupesi paikalla kiistelemään Klaran kanssa erinäisistä -naistyypeistä ja teki huomioitaan Anielkan tyypistä ja sen -esteettisestä arvosta niin täydellisellä kylmyydellä, että olisi -luullut Anielkan olevan kuvan, joka riippui seinällä eikä elävän ja -läsnäolevan henkilön. Kuunnellessaan tätä keskustelua oli Anielka -punastunut ja päästänyt alas tuuhearipsiset silmälautansa kuin -pikkutyttö -- mikä teki hänet vieläkin viehättävämmäksi. - -Minä vaikenin ja vertailin hengessäni näitä kolmea naista, koettaen -tarkastaa heidän kasvojaan niin objektiivisesti kuin suinkin, -nimittäin koettaen unohtaa, että Anielka oli rakastettuni ja samalla -tietysti silmissäni erikoisin ja puoleensavetävin nainen maailmassa. -Mutta vertailu muodostui sittenkin hänelle edulliseksi. Rouva -Sniatynskilla on, varsinkin nyt kun hän käyttää lyhyitä hiuksia, -hyvin kiitollinen pää, mutta jokainen englantilainen "keepsake" -sisältää samantapaisia. Klaran kauneuteen kuuluvat valoisat kasvot, -mutta varsinkin siniset silmät ja saksalaisille ominainen puhdas iho. -Jollei hän kuitenkaan olisi taiteilija ja jollei musiikki heti häntä -katsellessa tulisi mieleen, niin hänen kasvojaan korkeintaan voisi -pitää hauskoina. Anielkan kasvot eivät ainoastaan ole säännölliset -ja taiteelliseltakin kannalta katsoen tavattoman jalot, vaan niissä -on jotakin niin omituista, ettei niitä voi viedä mihinkään yhteiseen -luokkaan. Ehkäpä tuo omituisuus johtuu siitä, ettei häntä voi pitää -tummana eikä vaaleana, koska hän ulkonaisesti tekee tumman, mutta -henkisesti vaalean vaikutuksen; ehkäpä omituisuutta lisää hänen -tavattoman runsas tukkansa pienten kasvojen ympärillä -- oli miten -oli: hän on ainoa laatuaan. Hän voittaa rouva Davisinkin, joka -oli moitteettoman kaunis, mutta jonka kauneus oli kuvapatsaiden -kauneutta. Rouva Davis herätti minussa vain ihmettelyä ja intohimoa, -Anielka herättää eloon idealistin, joka lämpenee hänen olentonsa -runollisuudesta, ja tämä runollisuus on uusi ja ennen tuntematon. - -Mutta minä en edes tahdo verrata toisiinsa kahta niin erilaista -olentoa. Johduin aterian aikana ajattelemaan näitä asioita sentähden, -että niistä puhuttiin ja että Anielkan kauneuden eritteleminen aina -tuottaa minulle suurinta iloa. Täti teki lopun keskustelusta, koska -hän vierasvaraisena emäntänä katsoi velvollisuudekseen puhella Klaran -kanssa viime konsertista. Hän puhui pitkältä ja hyvin. En olisi -uskonut hänen tietävän niin paljon musiikista. Lisäksi lausui hän -kohteliaisuutensa maailmannaisen ystävällisyydellä ja eräänlaisella -siroudella ja herttaisuudella, mikä on ominainen vanhemmalle -sukupolvelle, joka vielä peri kahdeksannentoista vuosisadan hengen. -Sanalla sanoen: näin ihmeekseni, että ankara tätini vielä voi, kun -tahtoo, johdattaa mieleensä peruukkien ja kauneuslaastarien aikoja. -Klara, johon ei hänen rakastettavuutensa voinut olla vaikuttamatta, -vastasi samaan tapaan. - --- Varsovassa, sanoi hän, -- tulen aina soittamaan hyvin, sillä -yleisö ymmärtää minut. Parhaiten soitan kuitenkin pienessä -tuttavapiirissä, jossa kaikki ovat minulle sympaattiset -- ja jos -herrasväki sallii, osoitan sen heti aamiaisen jälkeen. - -Täti, joka koko ajan oli toivonut, että Celina rouva ja Anielka -saisivat kuulla Klaraa, mutta joka ei oikein ollut tietänyt sopisiko -hänen istuttaa vierastaan soittokoneen ääreen, ihastui ikihyviksi. -Minä rupesin kertomaan Klaran konserteista Parisissa, hänen -voitoistaan Erardin salissa, Sniatynski vuorostaan johdatti puheen -Varsovan voittoihin, ja niin kului ateria loppuun asti. Kun olimme -nousseet, tarttui Klara itse Celina rouvan tuolinselustaan viedäkseen -hänet saliin eikä ottanut vastaan mitään apua, vaan selitti -nauraen, että hän varmaan on kaikkein voimakkain koko joukosta -eikä lainkaan pelkää käsiensä vahingoittuvan. Hetken perästä hän -istuutui soittokoneen ääreen ja nähtävästi Mozart tällä hetkellä oli -enimmin sopusoinnussa hänen mielialansa kanssa, koska saimme kuulla -Don Juanin. Tuskin olivat ensimäiset sävelet soineet ilmoille, kun -edessämme jo oli aivan toinen Klara, ei se iloinen, vallaton lapsi, -jonka kanssa olimme puhuneet aamiaisen aikana, vaan itse pyhä Cecilia -ruumistettuna. Hänen ulkonainen ihmisensä ja musiikki olivat sulaneet -yhteen; häneen oli tullut jokin henkinen hartaus ja sopusointu, jotka -nostivat hänet yläpuolelle tavallisen naisen tason. Tein vielä sen -huomion, että rakastavan miehen sydän saattaa iloita sellaisistakin -asianhaaroista, jotka ovat rakastetulle naiselle epäedulliset. Kun -ajattelin miten mahdoton minun Anielkani on päästä tuollaiseksi -Sibyllaksi, kun näin hänen istuvan salinnurkassa pienenä, hiljaisena -ja ikäänkuin kokoonpainuneena, niin tunsin rakastavani häntä entistä -enemmän, tunsin että hän on minulle sitä kalliimpi. Mieleeni johtui -niinikään, ettei nainen itse asiassa ole sellainen, jommoiseksi -ihmiset yleensä häntä luulevat, vaan sellainen, jommoisena rakastunut -mies hänet näkee, koska hänen kykynsä epäilemättä ovat suoranaisessa -suhteessa siihen rakkauteen, jonka hän on kyennyt herättämään. -Minulla ei ollut aikaa viipyä tässä kysymyksessä, mutta se oli -minulle erittäin mieluinen. Sen takaa häämöitti minulle ikäänkuin -sumun sisästä johtopäätös, että noiden kykyjen nimessä naisen täytyy -taipua olemaan sen sydämen oma, joka sitä eniten rakastaa. - -Klara soitti ihanasti. Koetin katsella ilmeitä läsnäolevien -kasvoilla ja huomasin silloin, että Anielka katselee minuun. Oliko -se tavallista uteliaisuutta vaiko vastustamatonta levottomuutta -sydämessä, joka ei voi sanoa mitä se pelkää ja kuitenkin pelkää? Jos -viimemainittu olettamus on oikea, niin se uudelleen todistaa minulle, -että hän rakastaa minua. Ajatus riemastutti minut, ja minä päätin -päivän kuluessa saada vastauksen kysymykseeni. - -Tästä hetkestä lähtien en luopunut Klaran rinnalta. Puhuin hänelle -enemmän ja kohtelin häntä sydämellisemmin kuin milloinkaan. Metsässä, -jonne kaikki läksimme yhdessä, astelin aina hänen kanssaan, vain -silloin tällöin luoden silmäyksen Anielkaan, joka tuli jonkun -matkan päässä Sniatynskien kanssa. Klara oli ihastuksissaan metsän -kauneudesta, lehtipuiden rehevät, vaaleat ryhmät olivatkin todella -hyvin kauniit tummien kuusien kehyksissä. - -Aurinkoa tunki runsaasti metsään lehtien lomitse, ja maassa kasvavien -sananjalkojen päälle valautui kuin kultakudontaa. Ympäriltä kuului, -kuten ainakin keväisin, käen kukuntaa. Siellä täällä nakutti tikka -puunkylkeen. - -Kun me taasen jouduimme yhteen Sniatynskien ja Anielkan kanssa, -pyysin, että Klara kotiin palatessamme musiikin kielellä tulkitsisi -tämän metsän, auringon, puiden huminan, koko tämän kevään. Hän -vastasi, että jokin "Frühlingslied" jo soi hänen sielussaan ja että -hän koettaa esittää sen. Hänen olennostaan saattoi todella huomata, -että hänen sielussaan soi -- hän on kun onkin kuin suuri harppu, -jonka sisintä ainoastaan sävelin voi tulkita. - -Hänen kasvonsa olivat kirkkaat ja hehkuvat; sensijaan Anielka -tuntui ikäänkuin sammuneelta, vaikka hän nähtävästi kaikin voimin -koetti hillitä itseään ja pitää seuraa Sniatynskeille, jotka -olivat heittäytyneet vallattomiksi kuin koululapset. Lopuksi he -rupesivat juoksemaan hippaa metsässä; Klarakin otti osaa leikkiin, -mutta sitä ei hänen olisi pitänyt tehdä, koska hänen suurikokoisen -ruumiinsa liikkeet ehdottomasti kävivät kömpelöiksi. Oli suorastaan -hullunkurista nähdä, kun hän juosta hölkytti. - -Heidän ajaessaan toisiaan takaa jäin yksin Anielkan kanssa. -Järjestelmäni mukaan tuli minun nyt tehdä Anielka tietoiseksi syystä -hänen levottomuuteensa. Virkoin siis: - --- Sinua vaivaa tänään jokin, Anielka, eikö totta? - --- Minua? Ei mikään! - --- Minusta tuntuu välistä siltä kuin olisit jollakin lailla -tyytymätön. Ehket sinä pidä Klarasta? - --- Minä pidän hänestä päinvastoin tavattomasti enkä ensinkään -ihmettele, että kaikki ihmiset ovat häneen niin ihastuneet. - -Keskustelumme katkesi, sillä Klara ja Sniatynskit tulivat paikalle. -Oli aika palata kotiin. Matkalla kysyi Sniatynski Klaralta, onko hän -todella Varsovan-matkaansa niin tyytyväinen kuin hän väittää. - --- Paras todistus siitä on, etten ensinkään ajattele kotimatkaa, -vastasi hän iloisesti. - --- Mepä koetamme, kävin paikalla kiinni hänen sanoihinsa, -- pitää -huolta siitä, että neiti kokonaan jääkin luoksemme. - -Klara, joka tavallisesti ottaa kaikki mitä hänelle sanotaan, perin -luontevalta kannalta, katsahti minuun kysyvästi, kävi jonkun verran -hämilleen ja lausui: -- Kaikki ovat minulle täällä niin äärettömän -hyvät. Tiesin, että leikillä lausutut sanani voivat viedä harhaan -Klaraa, mutta minulle olikin tärkeintä tietää mitä ne vaikuttivat -Anielkaan. Onnettomuudeksi en voinut saada selvää mistään; Anielka -napitti juuri sillä hetkellä hansikkaitaan ja painoi päänsä niin -syvään, että hattu kokonaan varjosti hänen kasvonsa. Tuo liike tuntui -minusta kuitenkin hyvältä enteeltä. - -Me palasimme kotiin. Täti ja Celina rouva odottivat meitä -päivälliselle, joka oli siirtynyt kello kymmeneen illalla. Sitte -Klara improvisoiden soitti "Frühlingsliedinsä". Varmaankaan ei -Ploszow koko olemassaolonsa aikana ole kuullut sellaista soittoa. -Minä kuitenkaan en kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiota, koska -Anielka täytti kaikki ajatukseni. Olin asettunut likelle häntä ja -me istuimme puolipimeässä, koskei Klara sallinut tuoda lamppua -saliin. Sniatynski huitoi käsivarsillaan ikäänkuin ne olisivat -olleet keppejä. Se nähtävästi hermostutti hänen rouvaansa, koska hän -tuontuostakin vetäisi häntä kädestä. Anielka istui liikkumattomana. -Luultavasti hän, omia asioitaan ajatellen, ei kuunnellut -"Kevätlaulua" enempää kuin minäkään. Olin varma siitä, että hän -tällä hetkellä ajattelee minua ja Klaraa ja varsinkin sanoja, -jotka lausuin Klaralle. Minun oli helppo arvata, että vaikkei hän -rakastaisikaan minua, vaikkei hän vähimmässäkään määrässä aavistaisi, -että tunteeni häntä kohtaan on muuta kuin veljellistä kiintymystä, -niin häneen täytyy koskea nyt, kun hän näkee että toinen ryöstää -tunteen häneltä. Hänestä täytyy tuntua yksinäiseltä ja vaikealta. -Kun ei nainen ole onnellinen avioliitossaan, niin hän tarrautuu -kiinni jokaiseen tunteeseen, vaikkei se olisi muuta kuin ystävyyttä, -kuten köynnöskasvi puunrunkoon, ja pelkää kadottavansa tuen. Jos -tällä hetkellä olisin polvistunut hänen eteensä ja tunnustanut, että -rakastan yksin häntä, niin hänet varmaan tunnustukseni herättämän -pelästyksen ohella olisi vallannut ilo, jommoista ihmisille -tuottaa yksin rakkaan toivomuksen toteutuminen. En epäillyt tätä -vähimmässäkään määrin. Mutta jos näin on -- jatkoin hengessä -ajatuksiani -- niin eikö tunnustusta tule jouduttaa? Täytyy tietysti -vain keksiä tapa, mikä tuottaa vähimmin tuskaa ja enimmin iloa. - -Ja minä rupesin heti miettimään tuota tapaa, josta kaikki tulisi -riippumaan. Ymmärsin, että Anielkalta paikalla on riisuttava aseet -ja katsottava, ettei hän ainiaaksi pääse karkoittamaan minua -luotaan. Ajatukseni oli tällä hetkellä raskaassa työssä, minulla -oli ratkaistavana vaikea ongelma. Kiihdyin kiihtymistäni ja, kumma -kyllä, olin levottomampi Anielkasta kuin itsestäni. Ymmärsin -nimittäin, että hänen elämäänsä voi syntyä ääretön aukko -- ja -pelkäsin hänen puolestaan. Sali kävi äkkiä valoisemmaksi, sillä kuu -oli noussut puiden takaa ja loi permannolle neljä heleää ikkunan -kuvaa. Koko huone oli yhä täynnä "Kevätlaulun" säveliä. Satakieli -vastasi Klaralle pensaikosta, avoimen lasioven läpi. Oli ihmeellisen -kaunista: lämmin toukokuun yö, soittoa, rakkautta. Tulin ehdottomasti -ajatelleeksi, että jollei elämä annakaan onnea, niin se ainakin antaa -sille sopivat kehykset. - -Aloin tämän loistavan hämyn keskeltä silmilläni etsiä Anielkan -katsetta, mutta hän tuijotti lakkaamatta Klaraan, joka tällä hetkellä -todella vaikutti kuin ilmestys. Kuun valo, liukuessaan yhä peremmälle -huonetta, oli vihdoinkin saapunut hänen ja soittokoneen kohdalle. - -Vaaleissa vaatteissaan loisti hän kuin musiikin henki. Taikaa ei -kuitenkaan enään kestänyt kauvan. Klara lopetti "Kevätlaulunsa", ja -heti senjälkeen antoi rouva Sniatynski, jonka jo oli kiire kotiin, -lähtömerkin. Koska ilta oli ihmeellisen suloinen, ehdotin, että -lähtisimme saattamaan viertotielle, puolen virstan päähän talosta. -Tarkoitukseni oli palatessa saada jäädä Anielkan kanssa kahden. Hän -ei mitenkään voinut kieltäytyä. Täti taas ei lähde mihinkään, sen -tiesin. Laskujeni täytyi siis pitää paikkansa. - -Annoin määräyksen, että vaunut odottaisivat viertotiellä, ja -pian astelimme lehmuskujaa, joka johtaa kartanosta valtatielle. -Tarjosin käsivarteni Klaralle, astelimme muuten yhdessä ryhmässä, ja -sammakkojen kurnutus Ploszowin lammikoilta seurasi meitä. - -Klara pysähtyi hetkiseksi kuuntelemaan noita kuoroja, jotka ajoittain -vaikenivat, samassa alkaakseen äännellä entistä voimakkaammin. -Vihdoin hän virkkoi: - --- Finaali "Kevätlauluuni". - --- Mikä ihana yö! lausui Sniatynski. - -Ja samassa hän rupesi lausumaan ihanaa kohtaa "Venetsian kauppiaasta": - - "Kuin hiljaa kuudan tuolla kunnaall' uinaa! - Täss' istukaamme, antain soiton äänten - Solua korviimme; yön tyyni hiljaus - Sävelten vienoon sulosointuun sopii..." - -Siinä hänen muistinsa petti, mutta minä satuin muistamaan eteenpäin -ja jatkoin: - - "No, istu, armas! Kas kuin taivaan tanner - Kirkkaita kulta-kierikäit' on täynnä; - Ja pisku pieninkin, min tuolla näet, - Kulkeissaan niin kuin enkel' laulaa, yhtyin - Heleäsilmäisten keruubein kuoriin. - Niin sointuu kuolemattomien sielut, - Vaan me, niin kauan kuin tää halpa tomu - Liallaan peittää sen, sit' emme kuule." - -Sitte improvisoin Klaralle, joka ei ymmärtänyt puolaa, äkkiä -ranskalaisen käännöksen. Kuunnellessaan säkeitä tuli hän välittömästi -nostaneeksi silmänsä korkeutta kohti ja virkkoi sitte, osoittaen -tähtiä: - --- Olen aina ollut varma siitä, että tuo kaikki laulaa. - -Rouva Sniatynski oli samaa mieltä, hän väitti usein puhuneensakin -siitä miehensä kanssa, joka kuitenkaan ei mitenkään voinut muistaa -sitä. Siitä nousi aviopuolisoiden kesken pieni kina, joka huvitti -sekä minua että Klaraa. Anielka ei koko aikana ottanut osaa -keskusteluun. Päähäni pälkähti, että ehkä tuo rakas olento on -pahoillaan siitä, että talutan Klaraa ja pidän seuraa yksistään -hänelle. Sitä ajatellessa valtasi minut ääretön onni. Koetin -kuitenkin hillitä itseäni ja sanelin hengessäni: "älä sinä luulekaan -hänen tietoisesti tajuavan, että tunne on mustasukkaisuutta: hän -on vain surullinen ja ehkä hiukkasen loukattu -- siinä kaikki". -Olisin sillä hetkellä antanut pois Klaran ja kokonaisen liudan hänen -veroisiaan taiteilijattaria, jos olisin saanut lausua Anielkalle, -että kaikki mitä minussa on, kuuluu hänelle. Sniatynski rupesi -samassa puhumaan jotakin astronomiasta. En kuullut siitä puoliakaan, -vaikka tämä tiede aina mitä suurimmassa määrässä on kiinnittänyt -mieltäni, se kun ei pane ahdistavia rajoja itselleen enempää kuin -ihmissielun ja äärettömyyden välille. - -Saavuimme vihdoin suurelle tielle, ja Sniatynskit ja Klara nousivat -vaunuihin. Hetken perästä eteni jo pyörien röyke, kuulimme vielä -viimeisen "näkemiin asti!" ja olin Anielkan kanssa kahden. - -Käännyimme paikalla kotia kohti ja astelimme hyvän aikaa ääneti. -Sammakot olivat jo vaienneet, vain kaukaa työväenasuntojen seuduilta -kuului yövartiain vihellys ja koirien haukunta. Olin tahallani -puhumatta Anielkalle, sillä tämä äänettömyys tietää, että meidän -välillämme tapahtuu jotakin ja Anielkan täytyy se ymmärtää. -Puolitiessä virkoin kuitenkin: - --- On ollut hauska päivä -- eikö totta. - --- En moniin aikoihin ole kuullut sellaista soittoa, vastasi Anielka. - --- Sinä olit kuitenkin ikäänkuin jollakin lailla tyytymätön. Älä -kielläkään. Minä seuraan kaiken aikaa mitä mielessäsi liikkuu ja -huomaan pienimmänkin varjon kasvoillasi. - --- Sinun täytyi tänään seurustella vieraiden kanssa... Olet kovin -ystävällinen, mutta vakuutan, ettei minua vaivaa mikään. - --- Olen, kuten aina, seurustellut yksinomaan sinun kanssasi, ja jos -sallit, todistan sen sanomalla sinulle mitä päivän kuluessa olet -ajatellut. - -Odottamatta hänen suostumustaan jatkoin samassa: - --- Olet ajatellut, että minä jonkun verran muistutan -Latysz-vanhuksia; olet ajatellut, että puhuessani tyhjyydestä, mikä -minua ympäröi, olen pettänyt sinua, olet ajatellut, että turhanpäiten -pyysin ystävyyttäsi, koska olin saanut sitä jo muualta. Enkö ole -oikeassa? Sanoppa suoraan... - -Anielkan oli jonkun verran vaikea vastata. - --- Jos niin tahdot, niin ehkä... Mutta tuo kaikki tuottaa minulle -tietysti vain iloa... - --- Mikä tuottaa sinulle iloa? - --- Sinun ja Klaran ystävyys. - --- Pidänhän minä hänestä paljon, mutta Klara, kuten kaikki muutkin -naiset, on minulle aivan yhdentekevä. Ja tiedätkö mistä syystä? - -Minä vapisin, sillä tunsin hetken tulleen. Odotin vielä hiukkasen, -jotta Anielka voisi toistaa kysymykseni, sitte lausuin äänellä, jota -koetin tehdä niin levolliseksi kuin suinkin: - --- Sinun täytyy kerta kaikkiaan tietää ja ymmärtää, että olen -rakastanut yksin sinua ja rakastan yhä vielä kuin hullu! - -Anielka seisahtui kuin maahan naulattuna. Tunsin kalpenevani, sillä -kasvoni kävivät aivan kylmiksi. Jos tällä hetkellä hänen allansa maan -perustus horjahti, niin hengestä ja elämästä oli kysymys minullakin. -Mutta tuntien minkä naisen kanssa olin tekemisissä, täytyi minun -pitää kiirettä ja riisua häneltä aseet, ennenkuin hän tulisi -tajuihinsa ja, karkoittaisi minut. - -Aloin hätäisesti: - --- Älä vastaa minulle, sillä en tahdo mitään, en pyydä mitään -- -kuuletko: en mitään. Tahdoin vain saada sanotuksi, että ottaisit -elämäni, sillä se on sinun. Vaikka olethan itsekin jo nähnyt, että -niin on -- ykskaikki puhunko siitä vai enkö. Toistan vielä kerran, -etten mitään pyydä, en mitään odota. Sinun on mahdoton kieltää -minulta mitään, sillä minä itse olen sen jo tehnyt. Kerron sen -sinulle ainoastaan kuten kertoisin ystävälle tai sisarelle. Tulen ja -ripitän itseni sinulle, sillä minulla ei ole muita; tulen ja kerron, -että olen onneton, koska rakastan naista, joka kuuluu toiselle, -rakastan ilman mittaa, Anielkani, rakastan ilman määrää! - -Olimme jo portilla, mutta vielä puiden pimennossa. Silmänräpäyksen -aikana minusta tuntui siltä, että hän painuu puoleeni kuin katkennut -kukka ja että minä suljen hänet syliini, mutta minä erehdyin. -Selviydyttyään sanojeni vaikutuksesta, rupesi Anielka uskomattomalla, -hermostuneella tarmolla toistelemaan: - --- En tahdo kuulla sellaista, Leon! en tahdo, en tahdo, en tahdo! - -Ja hän juoksi ylös kuun valaisemia portaita. Hän suorastaan pakeni -sanojani ja tunnustuksiani. Hetken perästä hän hävisi etehiseen, -ja minä jäin yksin, rinnassani pelko, levottomuus ja suuri sääli -häntä kohtaan, mutta samalla voitonriemu, sillä sanat, joista meille -molemmille voi alkaa uusi elämä, olivat nyt lausutut. Enempää -tietenkään en tällä hetkellä voinut toivoa. Siemen, josta jotakin -täytyy nousta, oli kun olikin heitetty maahan. - -Kotiin palatessa en enään tavannut Anielkaa. Näin ainoastaan tädin, -joka astellen edestakaisin huoneessa hypisteli rukousnauhaansa -ja rukousten välissä ääneen puheli muista asioista. Toivotin -hänelle paikalla hyvää yötä, jotta niin pian kuin suinkin pääsisin -huoneeseeni. Toivoin tyyntyväni, kun saisin paperille päivän -vaikutukset ja kun hajalliset ajatukseni joutuisivat jonkinlaiseen -järjestykseen. Mutta kirjoittaminen on ainoastaan väsyttänyt minua. -Lähden huomenna (tai oikeastaan tänään, sillä ulkona on jo selvä -päivä) Varsovaan. Anielkan täytyy tulla vakuutetuksi siitä, etten -pyydä mitään, ja ennen kaikkea hänen täytyy saada rauhoittua ja -tottua siihen, mitä sanoin hänelle. Totta puhuen olen päättänyt -lähteä senkin takia, että pelkään huomista kohtaamistamme ja haluan -siirtää sitä tuonnemmaksi. Hetkittäin minusta tuntuu, että olen -tehnyt jotakin tavatonta, kun olen istuttanut oman turmelukseni idun -hänen maailmaansa, joka tähän asti on ollut niin täydelleen puhdas. -Mutta eikö itse asiassa paha siemen tullut kylvetyksi silloin, kun -hän meni naimisiin miehen kanssa, jota ei hän rakasta eikä voi -rakastaa? Mikä on siveellisempää: minun rakkauteni, joka puhkeaa -esiin suuren luonnonlain pakoituksesta, vaiko Anielkan kuuluminen -miehelle, joka on polkenut tämän lain jalkainsa alle? Oikeutetuinkin -suhde käy häpeälliseksi, jollei se perustu rakkauteen. Ja minä, joka -ymmärrän nämä asiat niin juurta jaksain, olen kuitenkin niin heikko, -että kauhu valtaa minut niin pian kuin minun pitää jalallani satuttaa -tuota moraalisuuden ruumista. Onneksi on kauhuni toki hetkellinen. -Vaikken varmuudella tietäisikään oikeuden olevan omalla puolellani, -niin en millään lailla usko sen olevan vastaisellakaan puolella. -Muutenhan kaikkien epäilysten täytyy väistyä tosiasiain tieltä, jotka -sisältyvät sanoihin: minä rakastan! - -Mutta jos sydämeni nyt suorastaan seisahtuu, kun ajattelen, että -hänkään mahdollisesti ei nuku, että hän ehkä itkee ja tuskittelee -- -niin se vain on uusi todiste rakkaudestani. Kaikki mitä on tapahtunut -ja kaikki mitä tulee tapahtumaan on välttämätöntä. - - -Toukokuun 19 p:nä. - -Koko sen päivän, jolloin tulin Varsovasta, nukuin kuin kuoleman unta. -Ploszowissa olin surrut joka minuuttia, jota en viettänyt Anielkan -seurassa ja öisin olin kirjoittanut. Se oli kokonaan uuvuttanut -minut. Olen vieläkin väsynyt, mutta voin kuitenkin ajatella. Tuntuu -hiukan häpeälliseltä, että pakenin Ploszowista ja jätin Anielkan -yksin kantamaan tunnustukseni painoa. Mutta eihän pelkuruus ole niin -kauhea asia, kun on kysymyksessä rakastettu nainen. Enkä tietenkään -olisi lähtenyt tieheni, jollen olisi varma siitä, että siitä -koituu hyötyä rakkaudelleni. Anielkan täytyy kun täytyykin aamulla -noustessaan, rukoillessaan, kävellessään puistossa, hoidellessaan -sairasta äitiään, aina, aina toistelemistaan toistella: "hän rakastaa -minua" -- ja ajatuksen täytyy vähitellen käydä hänelle vähemmän -mahdottomaksi, vähemmän kauhistuttavaksi. Ihminen tottuu kaikkeen, -nainen varsinkin tottuu pian ajatukseen, että häntä rakastetaan, -varsinkin kun hän itse rakastaa. Samana hetkenä, jolloin minulle -selveni, että rakastan häntä, aloin kysyä: rakastaako hän minua? -Ja tätä kysymystä olen nyt päässäni käännellyt ja väännellyt. Olen -kylmästi koettanut ottaa lukuun kaikki asianhaarat, aivan niinkuin -ei kysymys ensinkään koskisi minuun -- ja minä olen tullut siihen -johtopäätökseen, että hän rakastaa minua. Mennessään naimisiin hän -rakasti minua eikä Kromickia; hän meni naimisiin epätoivosta. Jos -mies vielä olisi ollut harvinaisen etevä ja kiinnittänyt hänet -maineensa tai aatteensa mahdilla, jos hän olisi ollut harvinainen -luonne -- niin mahdollisesti Anielka olisi voinut unohtaa minut. -Mutta Kromicki ei saattanut valloittaa häntä edes rahataudillaan. -Sitäpaitsi hän heti häiden jälkeen läksi tiehensä, vieläpä möi -Gluchowin, jonka säilyttäminen perheen hallussa oli sekä äidin että -tyttären elämäntehtävä. Arvosteli Kromickia miten objektiivisesti -tahansa, niin hän on vähäpätöinen ihminen, eikä hänessä ole mitään, -joka voisi kiinnittää tätä ihanteellisesti tuntevaa ja ajattelevaa -naista. Nyt saavun minä, jota hän nähtävästi ei vielä ole voinut -unohtaa. Kosketan heti tullessani hänen sydäntään, palauttamalla -muistot joka sanallani ja joka katseellani; vedän häntä puoleeni -sekä kehittyneisyydelläni että ennen kaikkea todellisen rakkauden -magneettivoimalla. Ottaen lukuun että Anielka tiesi miten minä -kärsin, kun lähetin hänen luokseen Sniatynskin, että hänen täytyi -surra minua, ettei hänen hellyytensä ollut voinut sammua -- sanon: -elämäni on kysymyksessä, mutta kaikesta päättäen en voi hukata peliä. - -Oikeus on puolellani. Se on aina jokaisen puolella, joka puolustaa -henkeänsä. En sano tätä kiihtymyksen vallassa, vaan varsin -levollisena. Minulla ei ole pohjaa jalkain alla, ei vakaumusta, ei -uskoa eikä periaatteita, sillä kaikki nämä ovat kuolleet: harkinta ja -arvostelu ovat minusta tappaneet ne. Mutta minulla on se elinvoima, -minkä jokainen ihminen on saanut syntyessään, ja kun ei tämä -voima löytänyt toiminta-alaa, on se kiteytynyt tunteeksi, ja koko -tunteeni on kohdistunut Anielkaan. Minä riipun kiinni rakkaudessani -kuten hukkuva laudanpalasessa. Jos se minulta viedään, lakkaan -olemasta. Järki kysyy: mikset mennyt naimisiin Anielkan kanssa? Minä -vastaan kuten jo kerran ennen olen vastannut: en mennyt naimisiin -siitä syystä, että olen kieroon kasvanut enkä suora. Molemmat -hoitajattareni: harkinta ja arvostelu ovat kasvattaneet minut siksi, -mikä olen. Minkätähden juuri tästä naisesta, eikä jostakin toisesta, -tuli pelastava laudanpala? En tiedä. Nähtävästi näin oli määrätty. Se -ei riippunut minusta. - -Jos hän tänään tulisi vapaaksi -- ottaisin hänet epäilyksettä -omakseni -- mutta jollei hän ensinkään olisi mennyt naimisiin...? -Kuka tietää... Häpeä sitä on lausua, ja kuitenkin on mahdollista, -että silloin olisin ollut vähemmin halukas. - -Eikä syynä menettelyyni olisi ollut minkäänlainen romantiikka, -niinkuin esim., että pitäisin avioliittoa elämän jokapäiväisenä -proosana. Minä nauran noita vanhentuneita katsantotapoja. Kokemuksen -nojalla minulla kuitenkin on syytä uskoa, että loppumattomiin olisin -eritellyt Anielkaa ja itseäni. Vihdoin olisi joku vienyt hänet -minulta. - -Paras etten enään ajattele. En tahdo kirota. - - -Toukokuun 20 p:nä. - -Olen tänään koettanut ajatella mitä tapahtuu, kun olen voittanut -Anielkan vastarakkauden, eli oikeammin: kun olen saanut hänet -tunnustamaan rakkautensa. Näen edessäni onnen, mutta en näe -ratkaisua. Jos minä Ploszowin naisten läsnäollessa lausuisin sanan: -avioero, niin varmaan talo vaipuisi maan alle. Ilman vähintäkään -epäilystä ovat tädin ja Celina rouvan periaatteet sitä laatua, ettei -kumpikaan kestäisi sellaista iskua. Ja Anielka on samaa maata, -hänen käsityksensä on sama kuin tädin ja hänen äitinsä. Samana -hetkenä, jolloin hän tunnustaa rakastavansa minua, lausun kuitenkin -tuon sanan, ja hänen täytyy tottua avioeron ajatukseen. Muuta -mahdollisuutta ei ole, vaikkapa sitte täytyisi jäädä odottamaan tädin -ja Celina rouvan kuolemaa. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole. Joko -Kromicki suostuu siihen vapaaehtoisesti tai ei. Ja jälkimäisessä -tapauksessa otan Anielkan ja vien hänet vaikkapa Intiaan. Hankin -avioeron tai osoitan avioliiton laittomaksi vastoin hänen tahtoaan. -Onneksi minulta ei puutu keinoja. Olen valmis kaikkeen, ja syvä -tunteeni puhdistaa minut omissa silmissäni täydellisesti. Tällä -kertaa ei olekaan kysymys mistään idyllistä, vaan tunteesta, joka -on kiteytynyt keskeisimmäksi koko olennossani. Sen vilpittömyys ja -voima pyhittävät menettelyni Anielkaa kohtaan. Minä petän häntä kun -sanon, etten pyydä häneltä muuta kuin sisaren tunteita; minä petän -häntä, kun vakuutan, etten vaadi mitään -- mutta kaikki tämä olisi -rumaa valhetta ainoastaan siinä tapauksessa, että itse rakkaus olisi -valhetta. Rakkauteni totuuden valossa on se ainoastaan järjestettyä -toimintaa, tunteen diplomatiaa. Se kuuluu rakkauteen. Käyttäväthän -kihlatutkin kaikkinaisia temppuja houkutellakseen toisiltaan -tunnustuksia. Minä puolestani olen rehellinen silloinkin kun petän. - - -Toukokuun 21 p:nä. - -Olen sanonut Anielkalle, että aion ryhtyä työhön -- ja aion -todella, vaikkapa vain sentähden, että olen sanonut sen hänelle. -Ensi työkseni olen päättänyt toimittaa isän kokoelmat Varsovaan -ja täällä panna kuntoon Ploszowskien museon. Se on oleva Anielkan -ansio ja ensimäinen, rakkaudestamme johtuva hyödyllinen teko. -Arvaan että Italian hallitus tulee tekemään vaikeuksia, jokin laki -suojelee nimittäin vanhoja muistomerkkejä ja arvokkaita taideteoksia -maastavientiä vastaan. Mutta se on asianajajani huoli. Ah, muistan, -että Sassoferratan madonnakin, jonka isä määräsi tulevalle -miniälleen, on kokoelmieni joukossa. Lähetettäköön se heti paikalla -tänne, siitä voi olla minulle hyötyä. - - -Toukokuun 22 p:nä. - -Miten häijy onkaan ihmisluonto! Tuo Kromicki, joka siellä kaukaisilla -aroilla ajaa takaa miljoonia sillaikaa kun täällä kuiskataan -rakkauden sanoja hänen vaimonsa korvaan -- on minusta auttamattomasti -naurettava; ja riemulla minä ajattelen, että saman täytyy johtua -Anielkankin mieleen. Jollei kuitenkaan johtuisi, niin minä kyllä -tiedän riistää kaikki verhot hänen silmiltään. Koko Kromicki -paljastaa itsensä siinä ainoassa teossa, että hän myi Gluchowin ja -jätti äidin ja tyttären kodittomiksi... Varmaan hän ajatteli, että he -asettuvat asumaan Odessaan tai Kieviin, mutta Celina rouvan sairaus -johdattikin Anielkan Ploszowiin. - -Hän tiesi kuitenkin miten heikko Celina rouvan terveys on, hänen -täytyi ymmärtää, että hän voi vakavasti sairastua, ja silloin -Anielka jää yksin kantamaan surujen ja huolten taakkaa. Ehkäpä asiat -ehdottomasti vaativat hänen läsnäoloaan kaukaisessa idässä -- mutta -minkätähden hän siinä tapauksessa meni naimisiin? - -Huomenna palaan Ploszowiin. Kovin minun on sinne ikävä -- ja -sitäpaitsi tahdon jo katsoa Anielkaa silmiin, usein minua nimittäin -vaivaa se tunne, että olen paennut vastuunalaisuutta. Tunnustuksen -tehtyäni minun täytyi lähteä -- mutta nyt pitää palata. Kukaties on -onneni suurempi kuin aavistankaan? Ehkäpä hänkin ikävöi minua?... - -Kävin tänään Sniatynskeilla ja hain Klaraa, mutta en tavannut -häntä kotona. Sitte kävin tervehtimässä kauneudestaan kuuluisaa -rouva Koryckia, joka käyttää historiallista nimeään kuin mitäkin -jockeylakkia ja lyö sukkeluudellaan kuin piiskan siimalla. Pääsin -kuitenkin leikistä ilman naarmua. Vieläpä hän suvaitsi liehitelläkin -minua. Jätin lisäksi käyntikorttini pariin kymmeneen paikkaan. Tahdon -nimittäin, että ihmiset luulisivat minun asuvan Varsovassa. - -Isän kokoelmien siirtäminen ei riitä minulle, sillä sehän on tahtoni -ja kukkaroni asia eikä mikään työ. Niin olen siis taasen jäänyt -miettimään mihin voisin tämän ohella ryhtyä. Tavallisesti lakkaavat -ihmiset minun asemassani hoitamasta omaisuuttaan -- tai hoitavat -sitä, poikkeuksia lukuunottamatta, huonosti, paljon huonommin -kuin minä. Ainoastaan muutama kymmenkunta meistä näyttelee osaa -julkisessa elämässä. Kuten jo yllä mainitsin, huvittelevat toiset -meistä olemalla aristokraatteja, toiset olemalla demokraatteja, ja -on sellaisiakin, jotka elämänsä määräksi ovat panneet taistelun -demokraattisia virtauksia vastaan ja yhteiskunnallisen hierarkian -puolustamisen. Minä osaltani luen tämän urheilun samaan luokkaan -kuin kaiken muunkin, ja kun en ole urheilija, niin en voi ottaa -osaa leikkiin. Vaikkei se edes olisikaan leikkiä, vaikka siinä -piilisikin joitakin käytännöllisiä tarkoitusperiä, niin kaikesta -huolimatta katselen yllämainittuja "urheilijoita" siksi epäilevin -silmin, etten voisi liittyä heihin. Demokratiaa eivät hermoni -siedä -- nimittäin siedän kyllä synnynnäisiä talonpoikia, mutta en -patenttidemokraatteja. Aristokratiasta ajattelen, että jos todella -sen olemassaolo perustuu historiallisiin tekoihin ja esi-isien -ansioihin, niin on suurin näitä ansioita meillä sitä laatua, että -jälkeläisten pitäisi pukeutua säkkiin ja siroitella tuhkaa päänsä -päälle. Muuten eivät nuo molemmat eri leirit itsekään usko asiaansa, -lukuunottamatta joitakin -- harvinaisen typeriä -- poikkeuksia. -Muutamat teeskentelevät vilpittömyyttä itsekkäässä tarkoituksessa, -mutta koska minä en milloinkaan viitsi teeskennellä, niin ei se -taistelu sovi työksi minulle. - -Sitte on vielä Sniatynskin tapaisia synteetikkoja, jotka pysyttelevät -molempien leirien välissä ja koettavat sulattaa kummankin -synteettisyyteensä. Ne ovat yleensä voimakasta väkeä, mutta vaikka -minä kääntyisinkin heidän uskoonsa, niin minun siitä huolimatta -pitäisi tehdä jotakin, sillä eihän tunne ole mitään työntekoa -- -ja sitä täytyy jotenkuten syventää. Sniatynski kirjoittaa paraikaa -näytelmää... Totta puhuen, kun ajattelen asiaa likemmin, olen -jonkinlainen kasvannainen enkä tiedä miten olen siksi tullut. On -kun onkin tavatonta, ettei ihminen, jolla on melkoiset varat, hyvät -tiedot ja koko joukko kykyä ja tahtoa, pääse kiinni mihinkään. -Taasen tekee mieleni kirota, sillä huomaan selvästi, että kaikkeen -on syynä ylenmäärin herkistynyt aistielämäni. Minun mukaani kelpaisi -määritellä vanhan vuosisadan ja vanhan sivistyksen tautia, sillä -minussa se esiintyy kaikkine tunnusmerkkeineen. Ihmisen, joka -epäilee uskoa, epäilee tietoa, epäilee vanhoillisuutta, epäilee -edistysmielisyyttä j.n.e. -- on totisesti vaikea ryhtyä mihinkään. - -Enhän minä toivo mitään mahdottomia. Elämä perustuu aina työhön, -ihmiset tekevät täälläkin työtä, sitä ei voi kieltää. Se on -kuitenkin jonkinlaista työhevosten raadantaa, lyhteiden vaivaloista -kuljetusta riiheen. Vaikka tahtoisinkin, niin en kykene sellaiseen. -Minä olen paraadihevonen -- sopisin ehkä vaunujen eteen, mutta -tavallisia rattaita pölyisellä tiellä vetää mikä koni tahansa -tyynemmin ja tasaisemmin kuin minä. Taloa rakennettaessa en mitenkään -kelpaisi kantamaan tiiliä, ehkäpä voisin ajatella koristustyötä; -onnettomuudeksi ei tarvita tällaisia mestareja, kun on kysymys -yksinkertaisesta asunnosta ja katosta pään päälle. - -Jos minä edes tuntisin sisällistä tarvetta työhön tai haluaisin -tehdä jotakin Sniatynskin opinkappaleiden käskystä, niin ehkäpä -voisin pakoittaa itseni toimintaan. Mutta vaikuttimeni on totta -puhuen aivan ulkopuolinen. Tahdon tehdä työtä sentähden, että -rakastettuni sitä minulta vaatii. Anielka on siinä suhteessa hyvin -intomielinen ja arka. Mutta juuri sentähden itserakkauteni ja laskeva -viisauteni neuvovat minua ponnistamaan asemaan, joka korottaa minua -hänen silmissään. Saadaan nähdä, minun täytyy joka tapauksessa -vielä miettiä. Sillä välin saa kukkaroni toimia. Siirrän tänne isän -kokoelmat, annan avustusta erinäisille laitoksille ja lahjoitan -rahaa, kun vaan tilaisuus ilmaantuu. - -Mikä omituinen vaikutusvalta onkaan sellaisella naisella kuin -Anielka! Hänen tielleen sattuu todellinen "nero ilman salkkua", -sellainen pinttynyt tyhjäntoimittaja kuin minä, ja tuskin ovat -he tavanneet, nainen ei ole edes lausunut mitään toivomusta, -kun tyhjäntoimittaja jo näkee olevansa kutsuttu tehtäviin ja -velvollisuuksiin, joita ei hän milloinkaan ole ajatellut. Hitto minut -vieköön, jos päähäni pälkähtäisi ilahuttaa jotakin parisitarta tai -wienitärtä kuljettamalla kokoelmani Parisiin tai Wieniin! - -Palaan kun palaankin jo Ploszowiin, sillä minä ikävöin hyvää -hengetärtäni! - - -Toukokuun 23 p:nä. - -Lähdin Ploszowista joksikin aikaa, jotta Anielka voisi tehdä -päätöksensä. Varsovassa ja matkalla Ploszowiin koetin sitte -arvata mitä hän on mahtanut päättää. Tiesin, ettei hän ikinä ole -kirjoittanut miehelleen: "Tule heti kotiin ja vie minut pois, sillä -Ploszowski ahdistaa minua rakkaudentunnustuksillaan." Sitä ei hän -tekisi, vaikka vihaisikin minua. Hänen luonteensa on siksi hieno. -Sellaisesta toimenpiteestä seuraisi tietenkin jokin yhteenotto -minun ja Kromickin välillä. Silloin täytyisi Anielkan ehdottomasti -jättää sairas äitinsä, koska Celina rouvan terveys ei sallisi lähtöä -Ploszowista. - -Anielkan asema on todella vaikea, tiesin sen kyllä, kun tein hänelle -tunnustukseni. Palatessani rupesin pelkäämään, että hän ehkä -sulkeutuu äitinsä huoneeseen ja välttää minua mikäli mahdollista. -Pian kuitenkin rauhoituin. Maalla ja asuessa saman katon alla kävisi -sellainen mahdottomaksi, se herättäisi liiaksi huomiota, ja tädin ja -Celina rouvankin täytyisi ruveta epäilemään jotakin, mikä ei suinkaan -vaikuttaisi edullisesti Celina rouvan terveyteen. - -Totta puhuen käytän asemaa hyväkseni häikäilemättä -- mutta kuka -rakastunut ei sitä tekisi? Tiedän, ettei Anielka, vaikka olisi minuun -miten kiintynyt tahansa, sallisi minun tulevaisuudessa toistaa -sanojani, että hän nousisi vastarintaan voimakkaammin kuin kukaan -naimisissa oleva nainen, koska hänen vakaumuksensa ja rehellisyytensä -valossa pieninkin myönnytys näyttäisi kuulumattomalta rikokselta. -Mutta millä lailla hän voisi estää minua puhumasta rakkaudestani? -Hänellä ei ole kuin yksi ainoa keino: saada minut vapaaehtoisesti -suostumaan pyyntöönsä. Arvelin hänen haluavan ratkaisevasti -keskustella kanssani -- enkä erehtynyt. - -Kun tulin Ploszowiin, huomasin, että hän oli käynyt huonon -näköiseksi. Kuitenkin hän koetti esiintyä reippaana. Nähtävästi -tuo rakas olento nyt oli koonnut varastoon todistuskappaleita ja -uskoi niiden tehoavan. Hän luuli, että kun esittää ne minulle, minä -joudun aivan aseettomaksi enkä enään voi suutani avata. Oi sinä -pyhä yksinkertaisuus, joka luulet, että totuus maailmassa on vain -yksi! Älä sinä, Anielkani, ryhdy mihinkään selittelyihin minun -kanssani, sillä jos minä uskon johonkin totuuteen ja joihinkin -todistuskappaleisiin, niin ne ovat rakkauden totuus ja oikeutus. Ja -minä osaan kääntää jokaisen sinun todistuskappaleesi nurin niinkuin -minkäkin hansikkaan ja tehdä siitä aseen sinua vastaan. Sinua eivät -pelasta todistelusi, ei edes minun hellyyteni sinua kohtaan, sillä -jota viattomampi ja valkeampi sinä osoitat olevasi, sitä enemmän -liikutat minua, mutta jota enemmän rakastan sinua, sitä kiihkeämmin -haluan sinut omistaa. Kyyneleet, joita sinun tähtesi vuodatan, ovat -vain krokotiilin kyyneliä ja niiden valuessa saaliinhimoni ainoastaan -kasvaa. Sellainen on rakkauden ikuisesti kieppuva ratas. - -Kun vaan Anielkan näenkin, tunnen tarttuvani tuohon rattaaseen. -Päivällisen jälkeen, samana päivänä, jolloin olin palannut, Celina -rouvan nukkuessa verannalla makeaa unta, viittasi Anielka minua -tulemaan puutarhan päähän. Huomasin hänen kasvoistaan, joiden -harvinainen vakavuus hämmästytti minua, että hänellä juuri nyt on -jotakin tärkeää sanottavaa. Seurasin häntä siis nopeasti. Samassa -määrin kuin me loittonimme talosta, tuntui Anielkan rohkeus kuitenkin -väistyvän. Näin hänen kalpenevan. Nähtävästi hän oli pelästynyt omaa -tarmoaan. Koska peräytyminen kuitenkin oli mahdoton, rupesi hän -puhumaan epävarmalla äänellä: - --- Jos sinä tietäisit miten onneton minä näinä päivinä olen ollut... - --- Luuletko sitte, että minun on niin helppo elää? vastasin. - --- En, en luule -- ja sentähden minulla onkin sinulle suuri pyyntö... -Minä tiedän, että sinä ymmärrät kaikki, että olet jalo ja hyvä -- -ethän siis kiellä; olen siitä varma, sillä tunnenhan sinut. - --- Sano mitä tahdot. - --- Sinun täytyy, Leon, matkustaa ulkomaille ja viipyä siellä, kunnes -äiti voi lähteä pois Ploszowista. - -Tiesin hänen pyytävän juuri tätä. Vaikenin kuitenkin hetkisen, -ikäänkuin etsien vastausta. - --- Voit käskeä minua mielesi mukaan, vastasin, -- mutta sano minulle -edes minkätähden lähetät minut maanpakoon? - --- Enhän minä lähetä sinua maanpakoon, mutta tiedäthän minkätähden... - --- Tiedän, vastasin teeskentelemättömän masentuneena ja surullisena: --- sentähden, että sinun hyväksesi antaisin viimeisen veripisarani; -sentähden, että jos ukkosen tällä hetkellä pitäisi surmata toinen tai -toinen meistä, minä asettuisin suojelemaan sinua ja ottaisin vastaan -iskun; että olisin valmis kantamaan kaiken onnettomuuden, mikä voi -sinua kohdata; sentähden että rakastan sinua ylitse kaiken -- ovathan -ne raskaita syntejä... - --- Ei, keskeytti Anielka kooten voimansa, -- vaan sentähden, että -minä olen miehen vaimo, jota rakastan ja kunnioitan -- ja etten tahdo -kuulla sellaista kieltä? - -Kärsimättömyys ja suuttumus iskivät minuun äkkiä kuin sähkökipinät. -Tiesin ettei Anielka puhu totta, että kaikki naimisissa olevat naiset -pakenevat rakkauden ja kunnioituksen turviin, jota he muka tuntevat -miestään kohtaan, kun tulee kysymys ratkaisevasta teosta -- kaikki, -lyönpä vetoa -- vaikkei heidän sydämessään olisi varjoakaan näistä -tunteista. Anielkan sanat repivät kuitenkin siihen määrään hermojani, -että töintuskin sain hillityksi huudahduksen: "valehtelet, sillä et -rakasta enempää kuin kunnioitatkaan häntä!" Samassa johtui sentään -mieleeni, että hänen voimansa varmaan pian ovat lopussa. Vastasin -siis nöyrästi: - --- Älä suutu minulle, Anielka -- minä lähden! - -Ja minä huomasin, että nöyryyteni riisui häneltä aseet ja että hänen -kävi minua sääli. Äkkiä repäisi hän lehden matalasta pensaasta -ja rupesi hermostuneesti paloittelemaan sitä. Ylivoimaisilla -ponnistuksilla sai hän itkunsa hillityksi, mutta hänen rintansa oli -täynnä nyyhkytystä. - -Minäkin olin pohjaa myöten järkytetty. Jatkoin vaikeasti: - --- Älä ihmettele, että epäröin, sillä minulle tehdään hirveää -vääryyttä. Olenhan sanonut, etten pyydä mitään muuta kuin saada -hengittää samaa ilmaa kuin sinä ja katsoa sinua. Jumala tietää, ettei -se ole paljon. Mutta se on koko onneni... Ja senkin sinä minulta -riistät. Ajattele toki: kuka tahansa voi tulla tänne, puhua kanssasi -ja katsella sinua -- ainoastaan minä en -- ja siitä syystä, että -minulle olet rakkaampi kuin muille. Se on toki kohtalon pirullisinta -julmuutta. Asetu hetkiseksi minun asemaani. Se on sinulle vaikeaa, -sillä sinä et tunne tyhjyyttä, sinä rakastat miestäsi tai ainakin -luulet rakastavasi, mikä on sama asia -- mutta koeta hetkiseksi -ajatella, että olet minä, niin näet, että käskysi on pahempi kuin -kuolemantuomio. Pitäähän toki minuakin hiukan sääliä. Tiedätkö sinä, -että karkoittaessasi minut luotasi et yksin vie minulta näkemisesi -iloa, vaan vedät jalkojeni alta elämäni ainoan pohjan. Olen kertonut -sinulle, että palasin kotimaahan siinä mielessä, että alkaisin tehdä -työtä sen hyväksi. Ehkäpä tämä työ olisi suonut minulle unohdusta ja -rauhaa, ehkäpä sen kautta olisin voinut sovittaa entiset syyni. Olen -vasta päättänyt siirtää tänne isän kokoelmat -- ja nyt käsket sinä -minun luopua kaikesta, heittää kaikki ja lähteä oikopäätä maailmalle -uudestaan alkamaan entistä tarkoituksetonta elämääni ilman ainoaa -auringon sädettä! Hyvä on -- lähden! Mutta lähden vasta jos sinä -kolmen päivän perästä toistat käskysi, sillä tällä hetkellä uskallan -vielä luulla, ettet sinä tiedä mitä se minulle merkitsee. Nyt tiedät. -Pyydän sinulta kolmea päivää - en mitään muuta! - -Anielka peitti kasvot käsillään ja puhkesi toistelemaan: - --- Voi Jumala, Jumala, Jumala! - -Hän oli niin liikuttava siinä lapsellisessa, syyttävässä -avuttomuudessaan, että minutkin valtasi ääretön sääli. Olin jo -heittäytymäisilläni hänen jalkainsa juureen ja suostumaisillani -kaikkeen mitä hän pyysi, mutta juuri hänen syytöksessään vainusin -takeen pikaisesta voitosta enkä raaskinut luopua sen hedelmistä. - --- Kuule minua, virkoin: -- yhdessä tapauksessa lähden paikalla, -jo tänään! ja meret tulevat meitä eroittamaan: siinä tapauksessa -nimittäin, että tiedän sinun toimivan omankin sydämesi rauhan -vuoksi eikä ainoastaan päästäksesi näkemästä onnetonta ihmistä. -Puhun sinulle veljenä ja ystävänä. Tiedän tädin kautta, että olet -rakastanut minua; jos tuo tunne vielä elää sinussa -- niin en enään -huomenna ole täällä. - -Vilpitön tuska pani sanat suuhuni, ja kuitenkin piili niissä -Anielkalle vaarallinen ansa, jonka piti riistää tunnustus hänen -huuliltaan. Jos se olisi tapahtunut, niin -- ties -- ehkäpä olisin -matkustanut, sillä hetkellä olisin kuitenkin, niin totta kuin elän, -sulkenut hänet syliini. Mutta hän ainoastaan vavahti, ikäänkuin -varomattomasti olisin kajonnut hänen haavoihinsa, ja samassa valui -suuttumuksen ja kiihtymyksen puna hänen kasvoilleen. - --- Ei! huusi hän epätoivoisasti ponnistaen voimiaan: -- se ei ole -totta! se ei ole totta! Lähde tai jää tänne, mutta se ei ole totta! -se ei ole totta! - -Hänen kiihtymyksensä osoitti minulle kuitenkin, että se voi olla -totta. Minut valtasi hurja halu paiskata koko totuus raa'alla -voimalla vasten hänen kasvojaan, mutta näin tädin kaukaa likenevän. -Anielka ei enään voinut peittää mielenliikutustaan. Heti kun täti -hänet näki, kysyi hän: - --- Mikä sinun on? Mistä te puhuitte Leonin kanssa? - --- Anielka, vastasin, -- vaan kertoi minulle miten Gluchowin myyminen -oli vaikuttanut pahaa hänen äitinsä terveyteen. Eikä kummakaan, että -se häneen koski... - -Lienevätkö Anielkan voimat olleet lopussa vai lieneekö valhe, -johon hänen vaitiollen täytyi ottaa osaa, täyttänyt jo ennestään -kukkurallista katkeruuden kalkkia -- joka tapauksessa hän äkkiä -purskahti hillitsemättömään itkuun. Hänen ruumiinsa hytki -suonenvedontapaisesti. Täti kiersi käsivarret hänen ympärilleen ja -painoi häntä syliinsä kuin lasta. - --- Anielka kulta! puheli hän, -- rakas lapsi! Minkä sille voi... -Jumalan tahto ennen kaikkea! Rakeet turmelivat minulta viime myrskyn -aikana viisi peltoa, enkä minä ole sanonut herra Chwastowskillekaan -pahaa sanaa! - -En tiedä kuinka puhe viidestä pellosta ja rakeista tuntui minusta -niin itsekkäältä ja turhalta ainoankaan Anielkan kyyneleen rinnalla, -että minun ilkeästi piti keskeyttää: - --- Vähät pelloista. Anielka suree äitinsä terveyttä. - -Ja minä läksin pois tuskissani, sillä tunsin, että tuotan kärsimystä -naiselle, jota rakastan yli kaiken. Olin saanut voittoja pitkin -koko sotarintamaa ja kuitenkin olin syvästi surullinen, ikäänkuin -tulevaisuus edessäni olisi ollut kauheana ja oudosti uhkaavana. - - -Toukokuun 25 p:nä. - -Tänään on kulunut kolme päivää keskustelustamme. Anielka ei ole -toistanut kehoitustaan, jään siis tänne. Hän puhuu minulle vähän ja -istuu enimmäkseen huoneessaan, mutta ei kokonaan välttele minua; hän -nähtävästi pelkää sillä lailla herättävänsä tädin ja äitinsä huomion. -Minä puolestani koetan olla hänelle hyvä ja ystävällinen sekä -kaikin puolin pitää hänestä huolta, mutta en mitenkään tungettele -hänen seuraansa. Hänen pitää saada se käsitys, että rakkauteni -omalla voimallaan ilmoittaa itsensä, vaikka minä kaikin keinoin -koetan sulkea sen itseeni. Niinikään hänen täytyy tietää, että -rakkauteni kasvamistaan kasvaa, sillä se todella suurenee joka hetki. -Mahdotonta, ettei tämä vaikuttaisi häneen. Oli miten oli: meillä -on jo oma eristetty maailmamme, jossa me olemme kahden; meillä on -oma salaisuutemme, josta eivät täti eikä Celina rouva tiedä mitään. -Kun puhumme välinpitämättömistä asioista, kun koetamme ihmisille -uskotella, että suhteemme on sama kuin ennen, tunnemme molemmat, -että sielujemme pohjalla liikkuu jotakin aivan toista; minulla on -niinikään sanoja ja katseita, jotka yksin hän ymmärtää. Tähän on -tultu välttämättömyyden pakosta -- ja vaikka kaikki paremmin on -tapahtunut vastoin Anielkan tahtoa kuin hänen tahdostaan, yhdistää -se meitä kuitenkin. Aika ja tottumus hänen puoleltaan ja minun -puoleltani kärsivällisyys tulevat viemään asiat lopulliseen voittoon. -Minun rakkauteni tulee taukoamatta kehräämään lankoja, joilla hänet -kiedon ja jotka yhdistävät meitä yhä lujemmin. Se olisi turhaa -työtä ainoastaan siinä tapauksessa, että hän rakastaisi miestään. -Silloin herättäisin hänessä varmasti inhoa. Mutta menneisyys on minun -puolellani, ja nykyisyys ei kuulu Kromickille. Panen liikkeelle -kaiken objektiivisuuteni katsellessani tätä asiaa, aivan kuin olisin -joku kolmas henkilö, ja aina tulen siihen johtopäätökseen, ettei hän -voi rakastaa miestään. Anielkan vastarinta on sisällistä taistelua -harvinaisen puhtaassa sielussa, joka ei edes ajattele uskottomuutta. -Mutta hänellä ei ole taistelussaan mitään tukea. Minä en suinkaan -uskottele pääseväni helpolla: vastarintaa tulee kestämään kauvan, ja -vaikea tulee olemaan sitä taittaa. Minun täytyy aina pysyä valppaana, -aina tietoisuudessani hallita, aina selvästi nähdä kaikki; minun -täytyy punoa verkkoni niin hienoista langoista, ettei niitä voi -edes nähdä. En saa milloinkaan vetää liian aikaiseen enkä liian -kireälle ainoaakaan silmukkaa -- ja minä tulenkin varomaan erehdyksiä -enkä lakkaa ponnistamasta, ennenkuin tämä olento on omani. Ja jos -tapahtuisikin jokin erehdys, niin se on johtunut rakkaudesta, ja minä -toivon, että sekin lopulta on luettava ansiokseni. - - -Toukokuun 26 p:nä. - -Kerroin tänään Sniatynskille, että nyt lopullisesti aion siirtää -isän kokoelmat Varsovaan. Laskin, että tieto hänen kauttaan joutuu -sanomalehdentoimittajien korviin, nämä herrat taas eivät tule -viivyttelemään, vaan korottavat aikomukseni tuota pikaa suuren -kansalaisteon arvoon. Anielkan täytyy ehdottomasti verrata minua ja -Kromickia toisiimme, vertailu päättyy tietysti minun edukseni. Olen -niinikään sähköteitse pannut menemään käskyn, että Sassoferratan -madonna kiireen kautta ja erikseen on lähetettävä tänne. - -Aamiaisen aikana kerroin Anielkalle, ehdoin tahdoin kaikkien -kuullen, että isä testamentissaan oli määrännyt hänelle kuvan. -Hän kävi hämilleen, sillä hän käsitti paikalla isän siihen aikaan -pitäneen häntä tulevana miniänään. Tosin ei hänen nimeään mainittu -testamentissa; oli vain sanottu: "Madonnanpään, numero sen ja sen, -määrään poikani tulevalle vaimolle." Mutta juuri sentähden tahdoin -antaa sen Anielkalle. Puhumalla isäni määräyksestä olin herättänyt -eloon meissä molemmissa kokonaisen muistojen maailman. Olin tahallani -kääntänyt Anielkan mielen entisiin aikoihin, jolloin hän rakasti -minua ja täydellä rauhalla saattoi rakastaa. Tiedän että hänen -sieluunsa tuolta aikakaudelta oli jäänyt paljon katkeruutta ja kipua. -Toisin ei saattanut olla. Olisin ollut auttamattomasti hukassa, -jollen viime hetkessä olisi lähettänyt hänelle pyyntöäni Sniatynskin -kautta. Mutta se on lieventävä asianhaara. Sillä kun Anielka -ajattelee rikostani, niin hänen täytyy muistaa, että minä olisin -tahtonut sovittaa kaikki, että olen rakastanut häntä, kärsinyt ja -katumistani katunut. Hänelläkin on syytä nykyiseen onnettomuuteeni. -Tämäntapaisten ajatusten täytyy johdattaa häntä sovinnollisuuteen, -pakoittaa häntä muistelemaan menneisyyttä ja viipymään onnen ajoissa, -jotka nyt olisivat jokapäiväisenä leipänämme, jollen minä olisi -rikkonut eikä hän ollut niin leppymätön. - -Olen huomannut hänen kasvoistaan, että hän pelkää viipyä -noissa onnellisissa muistoissa ja koettaa johdattaa puhetta -välinpitämättömiin asioihin. Täti ei tällä haavaa ajattele muuta kuin -läheisiä kilpa-ajoja, hän kun toivoo "Naughty-boymme" niissä ottavan -valtion palkinnon. Anielka rupesi siis puhumaan hänen kanssaan -kilpa-ajoista. Mutta hän puhui niin hajamielisesti ja teki muutamia -niin hullunkurisia kysymyksiä, että täti vihdoin malttamattomana -sanoi hänelle: - --- Lapseni, minä huomaan, ettei sinulla ole pienintäkään käsitystä -siitä, mitä kilpa-ajot ovat. - -Minä lausuin Anielkalle silmilläni: "Tiedän että tällä hetkellä -vain tahdot tukahuttaa sydämesi ääntä" -- ja hän ymmärsi minut -niin täydellisesti, kuin jos olisin puhunut ääneen. Olen todella -varma siitä, että suhteemme täyttää hänen mielensä pohjaa myöten, -aivan kuten minut. Ajatus rakkaudesta avioliiton ulkopuolella on -jo kylvetty hänen sieluunsa, se itää eikä hetkeksikään jätä häntä. -Anielkan täytyy alituisesti elää tuossa ajatuksessa ja tottua siihen. -Nämä asianhaarat ovat kun ovatkin omiaan kääntämään naisen sydämen -pois aviomiehestä, vaikka hän rakastaisikin häntä. Kun vesipisaroita -alituisesti putoaa kivelle, niin ne tekevät siihen loven. Jos Anielka -edes hiukan rakastaa minua, jos hän edes rakastaa menneisyyttämme, -niin hänen täytyy tulla omakseni. Minun on mahdoton levollisesti -ajatella tätä kaikkea, sillä pelkkä onnen esimaku tukahuttaa minua. - -Muutamilla seuduilla peittää lentohiekka merenrannat. Kulkija, joka -lähtee näille rannoille, on auttamattomasti hukassa. Joskus minusta -tuntuu, että rakkauteni on kuin nuo hiekkarannat. Vedän Anielkan -hiekkaan ja vaivun samalla itse yhä syvemmälle ja syvemmälle. - -Kunhan vaan olemme yhdessä! - - -Toukokuun 28 p:nä. - -Täti viettää nykyään kuusi tai kahdeksan tuntia päivästä -ulkotalollaan Burzanissa, jonne on noin penikulma Ploszowista. -Hän käy katsomassa hevostaan Naughty-boyta ja pitämässä silmällä -englantilaista Webbiä, joka harjoittaa hevosia. Olin siellä eilen -tunnin tai puolitoista. Naughty-boy on todella kaunis eläin ja ehkäpä -se ratkaisevalla hetkellä tulee olemaan liian hurja. Mutta vähät -niistä. Kaikkinaiset asiat kutsuvat minua kaupunkiin, sääli jättää -Ploszowia. Celina rouva on pari viime päivää ollut huonompi. Nuori -"Chwast", kuten tädin on tapana sanoa, tosin pitää heikkoudenpuuskaa -ohimenevänä, mutta on kuitenkin määrännyt, että jonkun aina täytyy -olla sairaan luona pitämässä hänelle seuraa. Muuten rouva raukka -paikalla alkaa hautoa rakkaan Gluchowinsa menettämistä ja hermostuu -hermostumistaan. Koetan osoittaa hänelle miltei pojan hellyyttä, -sillä siten hankin itselleni Anielkan kiitollisuuden ja totutan -hänet pitämään itseäni likeisenä henkilönä. Sydämessäni ei enään ole -sijaa vihalle Celina rouvaa kohtaan, hän on aivan liian onneton, ja -sitäpaitsi minä jo olen ruvennut rakastamaan kaikkia, jotka kuuluvat -yhteen Anielkan kanssa -- kaikkia -- paitsi yhtä! Tänään ja eilen -olen viettänyt muutamia tunteja sairaan luona yhdessä Anielkan -ja Chwastin kanssa. Me luimme ja juttelimme. Celina rouva ei saa -unta öisin, ja kun ei tohtori anna hänelle kloraalia, vaipuu hän -tavallisesti päivällä jokaisen pitemmän keskustelun aikana syvään -uneen, josta hänet -- kumma kyllä -- herättää ainoastaan hiljaisuus. -Siitä syystä luemme ja puhelemme yhtä päätä. Niin teimme tänäänkin. -Jollei tohtoria olisi ollut, olisin aivan vapaasti saattanut puhua -Anielkan kanssa. - -Sanomalehdet olivat juuri levittäneet tietoja kauniin rouva Koryckin -avioerojutun vaiheista ja päättymisestä. Koko Varsova seuraa -kiihkeästi tapausta ja varsinkin täti, joka on kaukaista sukua rouva -Koryckille. Päätin paikalla käyttää hyväkseni tilaisuutta kylvääkseni -Anielkan sieluun käsityksiä, joita ei siellä ole ennen ollut. - --- Täti, lausuin syvällä vakaumuksella, -- raivoaa aivan turhaan -rouva Koryckia vastaan. Minun mielestäni hän menettelee viisaan ja -oikein ajattelevan naisen tavoin. Ihmistahto päättyy siinä, missä -rakkaus alkaa; se täytyy tädinkin myöntää. Jos rouva Korycki rakastaa -toista, niin ei hänellä ole muuta neuvoa kuin erota miehestään. Minä -tiedän mitä täti vastaisi tähän ja mitä sinä, Anielka, luultavasti -ajattelet tällä hetkellä: ajattelet, että jäähän hänelle velvollisuus --- eikö niin? - --- Minä arvelen, että sinäkin olet samaa mieltä, vastasi Anielka. - --- Epäilemättä. On vain kysymys siitä, millä puolella rouva Koryckin -velvollisuus on. - -En oikein ymmärrä minkä tähden nuori tohtori tällä hetkellä tahtoi -saada lausutuksi, ettei hän tunnusta vapaata tahtoa. Pian hän -kuitenkin tarkkaavasti kuunteli, koska katsantokantani rohkeus -miellytti häntä. Nähdessäni hämmästyksen Anielkan kasvoilla kehitin -edelleen ajatuksiani: - --- Voiko olla mitään raaempaa ja luonnonvastaisempaa kuin vaatia, -että jonkun on uhrattava rakkaampi olento vähemmän rakkaan tähden? -Useat uskontunnustukset voivat olla keskenään ristiriitaiset, ja -silti saattaa niiden etiikka olla sama. Ja tämän etiikan mukaan tulee -avioliiton aina perustua rakkauteen. Mitä avioliitto sitte on? Joko -se todella on jotakin pyhää ja rikkomatonta siinä tapauksessa, että -se nousee tällaiselta pohjalta; tai on se muussa tapauksessa sekä -siveysopin että uskonnon vastainen välikirja, joka epäsiveellisenä on -rikottava. Toisin sanoen: naisen velvollisuudet johtuvat tunteesta -eivätkä joistakin juhlamenojen sarjasta, jotka itsessään ovat vain -sarja muodollisuuksia. Sanon tämän ihmisenä, joka panee enemmän arvoa -asian ytimeen kuin muotoon. Tiedän että sana "uskottomuus" kaikuu -varsin peloittavalta. Mutta älkää kuvitelkokaan, että nainen käy -uskottomaksi vasta silloin, kunhan jättää miehensä: hän on uskoton, -jopa juurta jaksain, samana hetkenä, jolloin hän tuntee, ettei -rakasta miestään. Sittemmin on vain kysymys siitä, missä määrin hän -kykenee toimimaan johdonmukaisesti, missä määrin hänellä on voimaa -ja missä määrin hän rakastaa tai ei rakasta. Rouva Korycki rakasti -miestä, jonka vuoksihan nyt eroaa, jo ennenkuin meni aviomiehelleen. -Tuli väärinymmärryksiä, hän käsitti mustasukkaisuudenpuuskan -kylmyydeksi. Se oli hänen pääerehdyksensä, mutta jos hän nyt tahtoo -korjata tuon erehdyksen, jos hän nyt on ymmärtänyt, ettei saa -uhrata rakastettua olentoa välinpitämättömän takia ja että hänen -velvollisuutensa eivät ole konvenanssin vaan tunteen puolella -- -niin siitä voivat häntä syyttää ainoastaan tekopyhät ihmiset tai -sellaiset, jotka kulkevat sidotuin silmin. - -Sanoissani oli saman verran valhetta kuin oli tottakin. Tiesin tädin -leppymättömästi vastustavan teoriaa, jonka mukaan tahto loppuu -siinä, missä rakkaus alkaa; mutta lausuin tämän kaiken tahallani, -pakoittaakseni Anielkaa ottamaan sitä vastaan epäämättömänä -tosiasiana. Tiesin että rouva Korycki on kevytmielinen nainen, jonka -tekoja ei kannata selittää periaatteen kannalta. Tarinan hänen -ensimäisestä rakkaudestaan tekaisin ainoastaan saadakseni analogian -uskottavammaksi. Sensijaan tarkoitin täyttä totta, kun puhuin tunteen -oikeuksista ja velvollisuuksista. Mahdollisesti ei tuo teoria olisi -saanut minusta niin äänekästä tunnustajaa, jollei se olisi koskenut -minuun itseeni, mutta ihminen on aina subjektiivinen, ja varsinkin se -ihminen, joka on epäillyt kaikkia objektiivisia totuuksia. - -Puhuin oman asiani puolesta, ja olisinpa ollut hullu, jos olisin -puhunut omaa itseäni vastaan. Laskin että istuttaessani Anielkaan -tämäntapaisia käsityksiä joudutan toivomaani kehitystä hänen -sielussaan, koska nämä mielipiteet voivat rohkaista ja puhdistaa -häntä hänen omissa silmissään. Ottaen lukuun hänen tavattoman -herkkyytensä arvelin, että ymppäykseni täytyy menestyä edes jonkun -verran. Hän ymmärsikin minut täydellisesti, ja helppo minun oli -huomata, että jokainen sanani väräjää hänen hermoillaan kuin -kielillä. Puhuessani kävivät punaiset täplät hänen kasvoillaan yhä -selvemmiksi; muutamia kertoja painoi hän kädet polttaville poskilleen -ikäänkuin viilentääkseen niitä. Kun vihdoin lopetin, virkkoi hän: - --- Kaikkia asioita voidaan todistella, mutta kun ihminen tekee -pahoin, niin omatunto aina sanoo: pahoin teit! pahoin teit! eikä -vaikene. - -Nuori Chwastowski nähtävästi ajatteli, että Anielkalta täydellisesti -puuttuu filosofista mieltä, mutta minusta tuntui ensi hetkessä siltä, -kuin olisin miekkaillut ja siinä ajanut terävän aseeni seinään. -Anielkan vastaus teki yksinkertaisuudellaan ja dogmaattisuudellaan -tyhjäksi kaikki todisteluni. Sillä jos voidaan asettaa epäilyksen -alaiseksi olettamusta että tahto loppuu siinä missä rakkaus alkaa, -niin ainakin pysyy varmana, että missä dogmi alkaa, siinä lakkaa -todistelu. Nainen, varsinkin puolatar, hyväksyy logiikan siihen -asti, kunnes se käy hänelle vaaralliseksi. Vaaran uhatessa vetäytyy -hän yksinkertaisen uskon ja katkismuksen totuuksien turviin, ja -tätä linnaa ei järkytetä muuta kuin tunteen avulla, sillä järki on -sen edessä varsin voimaton. Tämä on samalla hänen heikkoutensa ja -hänen voimansa. Järkielämässään on hän heikompi kuin mies, mutta -sensijaan hänen sydämensä pyhyys saattaa olla järkähtämätön. Pirun on -saatettava nainen rakastumaan, jos mielii viedä häntä lankeemukseen; -järjen tietä ei häneen vaikuteta, vaikka se sattumalta olisikin oikea. - -Näiden huomioiden jälkeen valtasi minut suuri lamaannus. Mitä -taitavimmin ja järkevimmin nostetun rakennukseni saattaa Anielka siis -lyödä kumoon ainoalla huudahduksellaan: "Paha! omatunto ei salli!" Ja -tämän edessä seison minä voimattomana. Minun täytyy lisäksi noudattaa -mitä suurinta varovaisuutta, jotta en pelästyttäisi häntä liian -rohkeilla lausunnoilla, joiden tarkoitus on vetää häntä puoleeni eikä -suinkaan karkoittaa häntä pois. - -En kuitenkaan voi luopua senkäänkaltaisista keinoista. Ne tosin eivät -näyttele mitään pääosaa hänen sielunsa taivuttamistoimituksessa. -Mutta ne voivat olla apuna jouduttamassa ratkaisua. Tämä kaikki on -turhaa ainoastaan siinä tapauksessa, ettei hän rakasta minua. Se -olisi kauhea pettymys, mutta silloinkin täytyisi seurata jonkun -ratkaisun. - - -Toukokuun 29 p:nä. - -Tapasin tänään Anielkan seisomassa tuolilla suuren, danzigilaisen -kellon edessä, joka jollakin lailla oli joutunut epäkuntoon. Kun -hänen piti nousta varpailleen kiertämään viisaria, heilahti tuoli -hänen allaan. En ehtinyt muuta kuin huudahtaa: "Sinä putoat!" Otin -hänet syliini ja laskin maahan. Silmänräpäyksen ajan painoin rintaani -vasten tuota kallista olentoa. Hänen hiuksensa koskettivat poskeani, -ja minä tunsin hänen hengityksensä kasvoillani. Päätäni huimasi, -minun täytyi tarttua tuolin selustaan jotten kaatuisi. Hän näki sen. -Hän tietää, että pohjattomasti rakastan häntä! Tänään en enään voi -kirjoittaa. - - -Toukokuun 30 p:nä. - -Päiväni meni kokonaan pilalle, sillä Anielka sai taas aamulla kirjeen -Kromickilta. Kuulin hänen kertovan tädille, ettei hän itsekään tiedä -koska pääsee palaamaan: ehkä piankin -- ehkä vasta parin kuukauden -päästä. Minä en voi käsittää kuinka saatan sietää häntä Anielkan -rinnalla. Ajoittain se tuntuu minusta sulalta mahdottomuudelta. Ainoa -toivoni on, että jokin onnellinen sattuma pidättää häntä siellä. -Chwastowski on määrännyt Celina rouvan lähtemään Gasteiniin, niin -pian kuin hänen voimansa vain sallivat. Se on niin kaukana Bakusta, -että toivon Kromickin pitävän matkaa liian pitkänä. Mutta minä -lähden mukaan niin totta kuin tässä seison. Minkä viisaan ajatuksen -tuo Chwastowski lausuikaan! Mutta tulee tekemään hyvää sekä minulle -että Celina rouvalle, jonka terveyden kylvyt ehkä voivat kokonaan -palauttaa. Ja minäkin olen väsynyt ja tarvitsen vuoristoilmaa, mutta -ennen kaikkea Anielkan likeisyyttä. Huomenna kiiruhdan Varsovaan ja -tilaan kylpylän johtokunnan kautta sähköteitse asunnon Anielkalle ja -hänen äidilleen. Jollei huoneita ole saatavissa, ostan kokonaisen -huvilan. Kun Celina rouva puhui puuhasta ja vaivasta, joka lankeaa -Anielkan niskoille, jos matkasta tulee tosi, niin minä sanoin: -"Jättäkää kaikki minun haltuuni, hyvä rouva!" Sitte käännyin -Anielkan puoleen ja lisäsin hiljaa: "Järjestän kaikki kuin omaa -äitiäni varten." Huomasin että Celina rouva, joka tuskin enään uskoo -Kromickin miljooniin, pelkää minun järjestävän heidän matkansa liian -kalliiksi, mutta minä olen päättänyt näyttää heille jonkun näennäisen -sopimuksen ja pitää huolta suuremmista maksuista. Tietenkään en -vielä ole sanonut, että minäkin aion Gasteiniin. Minun täytyy johtaa -asioita niin taitavasti, että täti itse ehdottaa matkaani -- ja -luulen sen käyvän varsin helposti, sillä täti ei epäile mitään. Olen -vakuutettu, että jahka rupean miettimään missä vuoristossa voisin -viettää kesän, täti sanoo minulle: "Mutta lähde näiden molempien -mukaan. Hauskempi sekä heille että sinulle." Tietysti Anielka -pelästyy, mutta ehkäpä hänen sielunsa salaisimmassa sopukassa herää -ilokin. Ehkäpä hänen mieleensä johtuu Slowackin säe Kordianista: - - Oot kaikkialla, ylläin, ympärilläin. - -Rakkauteni rakentaa todella hänen ympärilleen taikapiirin; se -ympäröi hänet, velvoittaa ja lepyttää häntä, painaa hänet rintaansa -vasten kaikkinaisen huolenpidon muodossa, se keksii palveluksia, -joita ei hän voi työntää luotaan, jollei mieli avata äidin silmiä -näkemään millä kannalla asiat ovat ja pahentaa hänen tilaansa -paljastuksellaan. Hän karttaa sitä, kuten hän koettaa karttaa, ettei -joutuisi kiitollisuudenvelkaan minulle eikä osoittaisi myötätuntoaan -suurta kärsimystäni kohtaan. Vihdoin tulee kaikki valtaamaan hänet -muistojen voimalla. - -Aamusta iltaan kuulee Anielka kaikkien ylistävän minua; täti -on, kuten aina, aivan sokea rakkaudessaan; nuori Chwastowski, -tahtoen osoittaa tasapuolisuuttaan, selittää, että olen poikkeus -"turmeltuneesta ympäristöstäni"; olen voittanut Celina rouvankin -sydämen. Kohtelen häntä sellaisella lämmöllä, että hän nykyään pitää -minusta. Luulenpa melkein -- tai olen varmakin -- hänen sielussaan -valittavan, etten ole Anielkan mies. Anielkan ympärillä on pelkkää -suggeroivaa rakkautta, siitä pitävät huolta sekä ihmiset että luonto. - -Entä sinä, rakkaani, yhäkö sinä vastustat kaikin voimin? Milloin sinä -tulet luokseni ja sanot: "En enään jaksa -- ota minut, sillä minä -rakastan sinua!" - - -Varsovassa toukokuun 31 p:nä. - -Rouva L., erään täkäläisen hyväntekeväisyysyhdistyksen puheenjohtaja, -pyysi Klaraa antamaan toisen konsertin yhdistyksen hyväksi. Klara -kieltäytyi, selittäen valmistavansa suurempaa musiikkiteosta -ja tarvitsevansa siihen kaiken voimansa. Kirjeeseen, jossa hän -kohteliaasti esitti kieltonsa, liitti hän kuitenkin saman summan, -jonka ensi konsertti tuotti. Helposti käsittää minkä vaikutuksen -tämä teki Varsovassa. Päivälehdet ylistivät tietysti taiteilijatarta -ja hänen jalomielisyyttään maasta taivaaseen, ja hänen isänsä -todella suuri omaisuus on kasvanut kolminkertaiseksi. En tiedä mistä -ihmiset ovat saaneet päähänsä, että minä menen naimisiin Klaran -kanssa. Ehkäpä huhuun on vaikuttanut vanha tuttavuutemme ja läheinen -seurustelumme yhdessä taiteilijattaren monistettujen miljoonien -kanssa. Alussa se minua jonkun verran harmitti, mutta sitte päätin -tahallani olla vastaansanottamatta huhua, koska suhteeni Anielkaan -siten joutuu kaiken epäilyksen ulkopuolelle. - -Tänään aamupäivästä Klaran vastaanotossa tuli rouva Korycki luokseni -hyvin veitikkamaisen näköisenä ja kysyi useiden musiikkimiesten ja -muiden varsovalaisten high-lifen henkilöiden läsnäollessa: - --- Hyvä serkku, mikä mytologinen sankari se nyt olikaan, joka ei -voinut vastustaa sireenien laulua? - --- Kukaan ei ole voinut sitä vastustaa, hyvä serkku, vastasin, -- -paitsi Odysseus, ja hän jaksoi vain sentähden, että oli sidottu -kiinni mastoon. - --- Sinä et ole ollut niin varovainen? - -Muutamat ympärillä seisovista purivat huultaan odottaessaan -vastaustani. - --- Joskus ei sekään auta, vastasin. -- Sinä tiedät parhaiten, että -rakkaus katkoo kaikki kahleet. - -Rouva Korycki meni kaikesta itsetietoisuudestaan huolimatta -hämilleen, ja minä olin saavuttanut yhden noita pikkuvoittoja, jotka -kiertäessään seurasta seuraan kaikkialla kutsuvat esiin sananlaskun -"se koira vinkaisee, johon kalikka sattuu". - -Minulle on yhdentekevää naittavatko ihmiset minut Klaran kanssa, -mutta syystä, jonka jo mainitsin, on huhu minulle edullinen. En -kuitenkaan olisi suonut vierailuni hänen luonaan päättyvän niin -ikävästi kuin hänen omasta syystään tapahtui. Kun vieraat olivat -lähteneet, jäimme Sniatynskien kanssa taloon, ja Klara rupesi -soittamaan uutta konserttiaan, joka todella on niin ihmeellinen, -ettemme kylläksi voineet sitä kehua. Soitettuaan pyynnöstämme -loppuosan uudelleen Klara äkkiä virkkoi: - --- Siinä jäähyväiseni -- sillä kaikkihan maailmassa päättyy -jäähyväisiin. - --- Ettehän toki aio jättää meitä, neiti? kysyi Sniatynski. - --- Viimeistään kymmenen päivän perästä täytyy minun olla -Frankfurtissa, vastasi Klara. - -Sniatynski kääntyi minun puoleeni: - --- Mitä sinä siihen sanot, sinä joka Ploszowissa sait meidät -toivomaan, että neiti ainiaaksi jää luoksemme? - --- Minä toistan vielä kerran, että muisto neiti Hilstistä ainiaaksi -tulee jäämään luoksemme. - --- Niin minä sen ymmärsinkin, vastasi Klara lapsellisen alistuvasti. - -Minä suutuin sekä itselleni että Sniatynskeille ja Klaralle. -Enhän toki ole mikään turhamainen narri, jolle naisen valloitus -on kaikki kaikessa. Se ajatus, että Klara mahdollisesti oli -rakastunut minuun ja elänyt turhassa toivossa, tuntui tavattoman -vastenmieliseltä. Olin kyllä tietänyt, että hän jollakin -epämääräisellä tavalla pitää minusta ja että hänen tunteensa ehkä -kykenee kasvamaan hyvinkin voimakkaaksi, mutta en ollut odottanut, -että tämä tunne vaatisi ja pyytäisi jotakin. Äkkiä johtui mieleeni, -että ehkä koko matkustamiskysymyksen tarkoitus onkin vain saada -selville, miten minä otan vastaan uutisen. Otin siis sen vastaan -niin kylmästi kuin suinkin. Sen rakkauden, jolla minä rakastan -Anielkaa, pitäisi asettaa ihmisen myötätuntoiseksi, mutta minua ei -liikuttanut Klaran alakuloisuus enempää kuin hänen vetoamisensa -matkaankaan -- päinvastoin tuntui hänen käytöksensä tungettelevalta -hentomielisyydeltä ja loukkasi minua. - -Minkätähden? Ainakaan ei ylimysmielisyyden syistä. Sellaiset syyt -ovat minulle aivan vieraat. Sillä hetkellä en voinut tehdä itselleni -selkoa mielentilastani, mutta nyt selitän asian tällä tavalla: minä -kuulun Anielkalle niin kokonaan ja jakamattomasti, että jokainen -nainen, joka pyytää minulta vaikkapa ainoaa sydämen lyöntiä, samalla -ryöstää Anielkan omaisuutta. Se selitys riittää minulle. - -Epäilemättä tulen lausumaan Klaralle erinomaisen sydämelliset -jäähyväiset, kunhan hän istuu rautatievaunussa, mutta tämä -ennenaikainen matkajulistus teki minuun perin vastenmielisen -vaikutuksen. Yksin Anielkalla olisi ollut lupa polkea jaloin -hermojani. En milloinkaan ole katsellut Klaraa niin kalseasti ja -kriitillisesti kuin tällä hetkellä. Ensi kerran huomasin, että hänen -upea vartalonsa, heleä ihonsa, tummat hiukset, siniset, jonkun verran -ulkonevat silmät ja kirsikankarvaiset huulet, sanalla sanoen koko -hänen kauneutensa ikävästi muistuttaa haaremikaunotarta tai -- mikä -on vielä pahempi -- öljypainoksia toisen luokan hotellien seinillä. -Tulin hänen luotaan mitä huonoimmalla tuulella ja läksin suoraa päätä -kirjakauppaan valitsemaan muutamia kirjoja Anielkalle. - -Jo viikon olin miettinyt, että koetan antaa hänelle jotakin -luettavaa. En tahtonut jättää käyttämättä sitäkään keinoa, vaikka -totta puhuen en kiinnittänyt siihen kovin suurta toivoa, lukeminen -kun vaikuttaa hyvin hitaasti. Lisäksi olen pannut merkille, että -meidän naisillemme, joilla on verrattoman paljon vilkkaampi -mielikuvitus kuin tempperamentti, kirja aina jää epätodellisuudeksi. -Herkimmänkin tyttölapsen päähän mahtuu ainoastaan jokin hajallinen, -epäoleellinen maailma, jolla ei ole minkäänlaista tekemistä -käytännöllisen elämän kanssa. Varmaan ei yhdenkään puolattaren päähän -pälkähtäisi, että kirjasta ammennettuja mielipiteitä voitaisiin -sovittaa omaan menettelytapaan. Olen vakuutettu, että jos joku -suuri, kuuluisa kirjailija koettaisi saada Anielkaa uskomaan, että -esimerkiksi naissielun ja naisen ajatusten puhtaus on tarpeeton, jopa -siveelliseltä kannalta moitittava ominaisuus, ja jos tämä kirjailija -vielä ihmeen kautta saisi hänet uskomaan tähän, niin Anielka -sittenkin päättelisi, että kaikki tuo voi koskea koko maailmaa -yhteensä, paitsi häntä. - -Korkeintaan voivat kirjat totuttaa Anielkaa jonkinlaiseen tunteen -ja ajatusten vapaamielisyyteen. Varsinkaan nyt en toivo mitään sen -enempää. Rakastan häntä kaikesta sielustani, tahdon vastarakkautta, -koetan kaikin keinoin päästä päämääräni perille, en jätä mitään -keinoa käyttämättä -- siinä kaikki. Minä, joka en koskaan valehtele, -sanon itselleni suoraan: tahdon johtaa Anielkaa uskomaan miehensä -minun hyväkseni, mutta en tahdo tärvellä enkä turmella häntä. Älköön -kukaan tulkokaan sanomaan minulle, että menettelyni ehdottomasti tuo -turmion mukanaan ja että puheeni on sofismia; minussa asuu muutenkin -epäilyksen perkele, joka alituisesti ahdistaa minua, sanoen: "Teet -teorian itseäsi varten; uskottomuuden tie on turmeluksen tie; -olisit valmis tekemään päinvastaisen teorian, jos se olisi sinulle -mukavampaa." Onpas siitä huolta! Minä vastaan paholaiselleni: -"Voisin epäillä päinvastaisia teorioja yhtä hyvällä syyllä; minä -keksin mitä ikinä voidaan keksiä rakkauteni puolustukseksi -- sillä -se on luonnollinen oikeuteni." Toinen, vielä suurempi oikeuteni on -rakkaus. Tunteet voivat olla matalia ja tavallisia tai korkeita ja -epätavallisia. Nainen, joka seuraa suuren tunteen ääntä, ei kadota -sielunsa jaloutta, vaikka olisikin naimisissa. Tuollaisen suuren, -harvinaisen rakkauden juuri haluan herättää Anielkan sydämessä ja -sentähden saatan sanoa, etten tahdo häntä tärvellä enkä turmella. - -Eiväthän ulkonaiset toimenpiteet itse asiassa johda mihinkään. -Vaikken vähimmässäkään määrin epäilisi tekeväni pahoin, vaikken voisi -antaa paholaiselleni yhtään ainoaa voitollista vastausta, niin en -sittenkään lakkaisi rakastamasta. Minä seuraisin aina sitä voimaa, -joka on suurempi, nimittäin menettelisin kuten käskee elävä tuntoni -eikä näivettynyt järkeily. - -Mutta aikamme erittelevän ja pohjaa myöten eritellyn rodun -onnettomuus on, että se, vaikkei uskokaan erittelyn tuloksiin, -tottumuksen voimasta yhä ja yhä tutkistelee kaikkea, minkä kanssa -se joutuu kosketuksiin. Niin on minunkin laitani. Jonkun aikaa jo -olen pohtinut kysymystä: kuinka on mahdollista, että minä, joka -todella olen rakkauden läpitunkema, saatan sellaisella valppaudella -ottaa selkoa kaikista keinoista, jotka mahdollisesti voivat viedä -minua likemmä päämäärääni; kuinka saatan kylmällä järjellä tehdä -johtopäätöksiä, aivan kuten joku toinen toimisi minun sijastani. - -Vastaan: meidän päiviemme ihminen säilyttää aina vapaana jonkun osan -sielustaan, jota hän käyttää muiden sielun-osiensa tarkkaamiseen. -Tunteen toimeliaisuus, näennäisessä kylmyydessään niin täynnä -laskevaa, punnitsevaa oveluutta, on aivan selvässä suhteessa samaisen -tunteen tempperamenttiin. Jota kuumempi se on, sitä voimakkaammin -pakoittaa kylmä järki ponnistelemaan. Aivan syyttä kuvittelevat -ihmiset rakkautta sokeaksi. Se ei tukahuta järkeä, kuten ei se -tukahuta sydämen sykintää tai estä hengitystä kulkemasta -- se -ainoastaan laskee ne valtansa alle. Nyt tulee järki sen ensimäiseksi -neuvonantajaksi ja apulaiseksi valloittamistyössä. Toisin sanoen: -siitä tulee keisari Augustuksen Agrippa. Se pitää hereillä kaikki -voimat, se johtaa sodankäyntiä, se niittää voitot, se asettaa -hallitsijansa triumfivaunuihin ja pystyttää vihdoin -- ei Pantheonia, -kuten historiallinen Agrippa -- vaan Monotheonin, jossa se polvillaan -palvelee Caesaria ainoana jumaluutenaan. Siinä pienessä kaikkeudessa, -joka kantaa ihmisen nimeä, näyttelee järki suurempaa osaa kuin -hetmani joukkojensa keskellä. Sillä järkeen kuvastuu kaikki, sen omia -liikkeitä myöten, aivan kuten asianomaisella tavalla asetetut peilit -loppumattomiin kuvastavat samaa esinettä. - - -Kesäkuun 1 p:nä. - -Eilen sain vastauksen Gasteinista. Asunto Celina rouvalle ja -Anielkalle on jo vuokrattu. Lähetin heille paikalla tämän, tiedon -sekä suuren pinkan George Sandin ja Balzacin romaaneja. Tänään -on sunnuntai, kilpa-ajojen ensimäinen päivä. Täti on saapunut -Ploszowista ja asuu minun luonani. Tietysti hän on käynyt -radalla eikä muuta ajattele kuin kilpa-ajoja. Mutta hevosemme, -Naughty-boy ja Aurora, jotka pari päivää yhdessä Webbin, Jack -Goosen, jockeyn kanssa ovat olleet tallissani, juoksevat vasta -seuraavana keskiviikkona, joten tädin osanotto asiain kulkuun tänä -ensi päivänä on ollut verraten platoninen. Sensijaan eivät sanat -riitä kuvaa maan mikä sekamelska vallitsee täällä kotona. Talli -on muuttunut linnoitukseksi. Täti on saanut päähänsä, että toiset -jockeyt vapisevat, kun vain kuulevat Naughty-boyn nimen ja että he -ovat valmiit käyttämään mitä keinoja hyvänsä vahingoittaakseen sen -juoksua ja sitä itseään. Sentähden hän jokaisessa hedelmämyyjässä -tai posetiivinsoittajassa näkee valepukuisen vihollisen, joka -pahassa tarkoituksessa on hiipinyt pihamaallemme. Ovenvartia ja -talonmies ovat saaneet ankarat käskyt, että jokaista tulijaa on -pidettävä silmällä, ja tallia vartioidaan vieläkin ankarammin. -Harjoittaja Webb pysyy, kuten englantilaisen tulee, kylmäverisenä, -mutta Jack Goose raukka, joka on kotoisin Burzanista ja jonka nimi -sananmukaisessa puolalaisessa käännöksessä kuuluisi Kuba Gasior, -on aivan sekaisin päästään, sillä täti toruu lakkaamatta sekä -häntä että niitä kahta muuta renkiä, jotka jo Burzanissa hoitivat -hevosia. Hän on viettänyt kaiken aikansa Naughty-boyn ääressä, niin -että minä tuskin olen nähnyt häntä, ja vasta juuri ennen lähtöään -kertoi hän minulle sen hyvän uutisen, että Celina rouva, joka tällä -hetkellä voi erittäin hyvin, on päättänyt lähettää Anielkan tänne -neljänneksi kilpa-ajopäiväksi. Nähtävästi Celina rouva on tahtonut -tuottaa tädille iloa, varsinkin kun hän erinomaisen hyvin voi olla -yhden päivän palvelustyttöjen ja tohtorin hoidossa. Ja Anielka, -joka istuu Ploszowissa kuin vanki, tarvitsee todella vaihtelua. -Minulle tämä tuottaa suuren ilon. Pelkässä ajatuksessa, että hän -tulee kattoni alle, on ihmeellinen viehätys. Tässä talossa syttyi -rakkauteni häneen, ja ehkäpä hänenkin sydämensä täällä ensi kerran -sykki nopeammin minulle, tanssiaisissa, jotka täti pani toimeen -minun kunniakseni. Kaikki täällä tulee johdattamaan hänen mieleensä -menneitä aikoja. - - -Kesäkuun 2 p:nä. - -Onneksi ei juhlasalia vielä ole muutettu museoksi. Mieleeni johtui -pyytää tänne kilpa-ajojen jälkeen muutamia Anielkan ystäviä -päivälliselle. Siten pidätän häntä pari tuntia kauvemmin kattoni alla --- ja hänen täytyy ymmärtää, että päivälliset pidetään häntä varten, -hänen kunniakseen. - - -Kesäkuun 3 p:nä. - -Olen ostanut kuormittain kukkia ja käskenyt niillä koristaa -porraskäytävän ja kaksi salia. Anielkan huone on aivan samassa -kunnossa kuin silloin, kun hän asui täällä. Luultavasti he tädin -kanssa tulevat varhain ja tahtovat pukeutua kilpa-ajoja varten. -Sentähden olen käskenyt asettaa Anielkan huoneeseen peilejä ja -muuta mitä hän voi tarvita. Hänen pitää kaikkialla tavata merkkejä -huolenpidostani ja rakkaudestani. Vasta nyt, kun tätä kirjoitan, -huomaan miten hyvää minulle tekee olla työssä, miten terveellistä on -antaa ulkonaisten toimien riistää minut irti oman itseni tarkkaamisen -ja erittelemisen alituisesti samasta kiertokulusta. Varmasti -olisi viisaampaa lyödä seinään nauloja tulevaa museoa varten kuin -alituisesti punoa ajatusta toisen ympäri. Minkätähden minä en voikaan -olla terve, yksinkertainen ihminen! Jos aikoinani olisin ollut sitä, -olisin nyt onnellisimpia ihmisiä maailmassa. - - -Kesäkuun 4 p:nä. - -Olen tänään käynyt Sniatynskien ja muutamien muiden henkilöiden -luona pyytämässä heitä päivälliselle. Kuten odotin, on Sniatynski -levittänyt kaikkiin ilmansuuntiin uutista, että siirrän isän -kokoelmat Varsovaan ja järjestän julkisen museon. Olen päivän -sankari. Sanomalehdet ylistävät minua maasta taivaaseen. Samalla ne -käyttävät hyväkseen tilaisuutta ja letkauttavat erinäisiä ihmisiä, -jotka "kuluttavat aikansa ja rahansa ulkomailla" j.n.e. Tunnen -niiden tyylin ja ajatuksenjuoksun, niin että etukäteen tiesin mitä -ne tulevat kirjoittamaan, alkaen itse asiasta lauseisiin sellaisiin -kuin "noblesse oblige" y.m.s. Mutta tämä tulee kaikki hyvään aikaan. -Olen kerännyt kokonaisen pinkan lehtiä näyttääkseni ne tädille ja -Anielkalle. - - -Kesäkuun 5 p:nä. - -Kilpa-ajot ovat huomisen juhlapäivän takia siirtyneet päivää -myöhemmäksi. Anielka ja täti saapuivat tänä aamuna, tuoden -mukanaan kamarineidin ja joukon matka-arkkuja, joissa puvut -kilpa-ajotilaisuuksia varten säilytetään. Ensi silmäys Anielkaan -sekä liikutti että pelästytti minua. Hän on mennyt kovin huonon -näköiseksi; posket ovat kalvenneet, kasvot ovat kadottaneet entisen -lämpimän värinsä, koko olento on tullut ikäänkuin pienemmäksi ja -vaikuttaa jotenkuten varjontapaisesti, kuten henkilöt Puvis de -Chavannes'n tauluissa. Täti ja Anielkan äiti eivät huomaa tätä, koska -aina ovat yhdessä hänen kanssaan, mutta minä, oltuani muutamia päiviä -poissa Ploszowista, näen selvästi eron. Minut valtaa katumus ja kipeä -säälintunne. Sisällinen ristiriita ja taistelu hänen sydämessään ovat -tietysti syynä tähän. Kunhan hän voisikin eroittaa ne mielestään, -kunhan hän seuraisikin sitä ääntä sydämessään, joka puhuu minun -puolestani -- niin levottomuus lakkaisi ja koittaisi onnen aika. - -Minä vaivun yhä syvemmälle lentohiekkaan. Minä olen luullut tuntevani -Anielkan kasvot pienimpiä yksityispiirteitä myöten, olen luullut -voivani nähdä hänet, ikäänkuin hän ilmielävänä seisoisi edessäni, ja -kuitenkin minä aina muutaman päivän eron jälkeen keksin hänessä uusia -ihastuttavia piirteitä, uutta viehätystä. Sanat eivät riitä lausumaan -kuinka kokonaan hän tyydyttää esteettistä makuani, miten syvällisesti -tunnen hänessä tavanneeni oman kauneusihanteeni, oman naiseni. Tuo -tunne on salaperäinen, se likenee jonkinlaista luonnontieteelliseen -otaksumaan perustuvaa uskoa, että itse luonto on määrännyt hänet -minulle. Nytkin, kun kuulin vaunujen vierivän pihamaalle ja juoksin -ottamaan vastaan vieraitani, valtasi minut tunne, joka kokonaan -laski minut hänen viehätysvoimansa alaiseksi. Todellisuus oli taasen -valtavampi kuin kuva, jota kannoin mielessäni. - -Anielkan yllä oli kevyt raakasilkkinen matkaviitta. Hatun ympäri -oli kiedottu pitkä, harmaa huntu, joka englantilaiseen tapaan oli -solmittu leuvan alle, ja näistä harmaista kehyksistä katselivat -hymyillen hänen kauniit, rakkaat kasvonsa, yhä tuoden mieleen nuoren -tytön eikä naimisissa olevaa naista. Hän tervehti minua harvinaisen -iloisesti ja sydämellisesti. Nähtävästi aamuinen matka ja tulevat -huvit olivat virittäneet hänet hilpeälle mielelle. Minä riemastuin, -sillä mieleeni johtui, että hän nähtävästi kuitenkin mielellään -näkee minut jälleen ja että ehkä Ploszow ilman minua on tuntunut -hänestä tyhjemmältä ja ikävämmältä. Kohteliaana isäntänä tarjosin -toisen käsivarteni tädille, toisen Anielkalle -- portaat olivat -siksi leveät, että se kävi päinsä -- ja johdatin heidät ylös. He -hämmästyivät komeita kukkaskoristuksia porraskäytävässä, ja minä -riensin selittämään: - --- Tahdoin vain valmistaa vierailleni pienen yllätyksen. - -Painoin kevyesti Anielkan käsivartta, niin kevyesti, että saattoi -luulla liikettä satunnaiseksi. Sitte käännyin tädin puoleen: - --- Pidän päivälliset Ploszowski-suvun voiton kunniaksi. - -Tätiä liikutti yllätykseni. Olisipa hän vain tietänytkin, miten -vähän minä tällä hetkellä välitin Naughty-boysta ja Ploszowin -hevosten voitoista vaikkapa kaikilla Euroopan kilpakentillä! Anielka -nähtävästi arvasi miltä kannalta yllätykseni oli otettava, hän oli -vallattomalla tuulella, vilkaisi minuun nopeasti ja puri hymyilevää -huultaan. - -Minulta meni pää aivan sekaisin. Luulinpa näkeväni Anielkassa -jotakin iloista keikailua, jommoista ei hänessä ollut ennen ollut. -Mahdotonta, ajattelin, ettei hän olisi jonkun verran itserakas, ettei -häntä edes hiukan mairittelisi kaikki mitä teen hänen kunniakseen ja -hänen tähtensä. - -Riisuttuaan tomuviitan läksi täti paikalla katsomaan Naughty-boyta ja -Auroraa, mutta minä näytin Anielkalle päivällisvieraiden luettelon. - --- Olen koettanut, virkoin, -- kutsua ainoastaan henkilöitä joista -sinä pidät, -- mutta jos vielä haluat päivällisille muita, niin -lähetän heille paikalla kutsut tai käyn itse heidän luonaan. - --- Näytä tädille, vastasi Anielka, -- hän saa valita. - --- Ei. Me istutamme hänet kunniasijalle ja esiinkannamme hänelle -onnittelumme tai valituksemme, mutta emännän virkaa pyydän sinua -toimittamaan. - -Anielka punastui hiukan ja riensi kääntämään keskustelua toisaalle: - --- Mutta, Leon hyvä, voittaakohan Naughty-boy? Täti on voitosta niin -varma, ja kovasti häneen tulee koskemaan, jos käy huonosti. - --- Minä puolestani olen jo saanut voittoni, sillä talossani on -vieras, joka paraikaa istuu tässä vastapäätäni. - --- Sinä lasket leikkiä, mutta minua todella peloittaa. - --- Katsos, virkoin vakavammin, -- yksi lohdutus minulla on tiedossa -tädille, jos kilpa-ajoissa tulisikin tappio. Kokoelmani tulevat -muutaman viikon perästä olemaan Varsovassa, ja sitä on täti toivonut -jo vuosikymmeniä. Hän pani jo kaikki voimansa liikkeelle, jotta isä -toisi ne Puolaan. Sanomalehdet kirjoittavat jo kilvan asiasta -- ja -ylistävät minua pilviin asti. - -Anielkan rakkaat kasvot kävivät silmänräpäyksessä valoisiksi. - --- Näytäppäs, annappas tänne! sanoi hän. - -Olisin tahtonut suudella hänen käsiään siitä syystä, että hän -ilostui. Sain uuden todistuksen. Jos olisin ollut hänelle aivan -yhdentekevä, niin mitäpä hän olisi välittänyt siitä, että minua -kiitettiin. - --- Ei, keskeytin hänet, -- luetaan sitte kun täti tulee, tai parempi, -että sinä itse luet ja minä pakenen siksi aikaa selkäsi taakse, sillä -minä tulen olemaan niin nolon näköinen, etten saata näyttää itseäni -sinulle. - --- Minkätähden sinun pitäisi olla nolon näköinen? - --- Sentähden, ettei minulla ole asiassa mitään ansiota, vaan kaikki -ansio on sinun. Kiitokset kuuluvat sinulle. Kuinka mielelläni -sanoisinkaan herroille sanomalehtimiehille: "Jos te pidätte asiaa -niin suurena, niin menkää kiireen kautta Ploszowiin ja laskeutukaa -siellä eräitten pienten jalkain juureen..." - --- Leon! Leon! keskeytti Anielka. - --- Ole hiljaa, taikka minä teen sen enkä nouse ennenkuin sinä -tunnustat, että ansio on sinun. - -Anielka ei todella tietänyt mitä vastata. Sanani olivat kyllä -rakastuneen miehen, mutta ne lausuttiin iloisella reippaudella, joka -teki mahdottomaksi ottaa niitä juhlalliselta kannalta. - -Minä taas iloitsin siitä, että olin keksinyt uuden keinon, jonka -avulla saatoin saada paljon sanotuksi. - -En kuitenkaan tahtonut kiusata häntä enkä olla tungettelevainen, -sentähden rupesin nyt kertomaan mitä muutoksia aioin panna toimeen -talossa. - --- Koko tämä kerros luovutetaan kokoelmille, sanoin, -- paitsi se -huone, jossa sinä viime talvena asuit. Se jää koskematta. Olen -ainoastaan tänään jonkun verran sallinut järjestää sitä tuloasi -varten. - -Tätä kertoessani johdatin hänet ovelle. Päästyään kynnykselle täytyi -Anielkan ehdottomasti huudahtaa: - --- Oi mitä kukkia! - -Minä vastasin hänelle hiljaa: - --- Olet itse kukkien kukka... - -Sitte jatkoin vakavasti: - --- Täällä minä, Anielka, kerran tahtoisin kuolla. - -Kuinka vilpittömät sanani olivatkaan! Anielkan kasvoille levisi -kuin sumua, hänen iloisuutensa sammui. Näin että sanani sattuivat -häneen kipeän tuskan koko voimalla. Silmänräpäyksen ajan puistatti -hänen päätään, hartioitaan ja rintaansa, ikäänkuin jokin hänelle -ylivoimainen mahti olisi aikonut kaataa hänet syliini. Mutta hän -voitti sen vielä. Hetkisen seisoi hän edessäni, silmät luomien -peitossa, sitte hän tuskallisen vakavana lausui: - --- Saanhan minä puhua sinulle suoraan: älä tee minua surulliseksi. - --- Hyvä on, Anielkaseni, vastasin, -- se on ennenaikaista puhetta, -tässä käteni. - -Ojensin hänelle käteni. Anielka painoi sitä voimakkaasti, ikäänkuin -hän kädenpuristuksen kautta olisi tahtonut sanoa kaikki mitä ei -hän huulin uskaltanut lausua. Tämä kädenpuristus merkitsikin -minulle enemmän kuin kaikki sanat. Tulin niin iloiseksi, että olin -heittäytymäisilläni hänen jalkainsa juureen. Ensi kerran siitä, -kun palasin kotiin, tunsin selvästi, että tuo olento ruumiineen, -sieluineen päivineen on minun. Onnen tunne oli niin valtava, että -siihen yhdistyi jonkinlainen kauhu. Eteeni avautui uusi, tuntematon -maailma. Hänen vastarintansa on ainoastaan ajan kysymys ja minun -voittoni varma. - -Täti palasi tallista mitä loistavimmalla tuulella. Mikään salaliitto -ei ollut uhannut Naughty-boyn kallista henkeä. Harjoittaja Webb oli -kaikkiin tädin kysymyksiin vastannut "All right", ja Jack Goose -oli ollut täynnä uskallusta. Asetuimme ikkunaan katselemaan kuinka -tulevaa voittajaa talutettiin tallista. Oli nimittäin jo aika viedä -se Mokotowin kentälle riviin odottamaan vuoroaan. Muutaman minuutin -perästä kaksi renkiä talutti hevosen tielle. Emme kuitenkaan saaneet -nauttia sen kauniista muodoista, koska se oli ikäänkuin ommeltu -kangaskoteloon. Ainoastaan kahdesta peitteeseen tehdystä lävestä -katselivat suuret, lempeät silmät, ja peitteen alta tulivat näkyviin -sirot, ikäänkuin teräksestä juotetut jalat. Hevosen jälessä astui -Webb ja viimeisenä meidän kotitekoinen pieni englantilaisemme Jack -Goose, yllä uusi pitkä takki, joka peitti jockeytakin ja saappaat. -Huusin hänelle avonaisesta ikkunasta: - --- Pidä nyt puoliasi, Kuba! - -Hän koppasi lakin päästään, osoitti Naughty-boyta ja vastasi -puhtaimmalla burzanilaismurteella: - --- Armollinen herra kreivi katsoo vaan tätä...! - -Astuimme pöytään ja söimme nopeasti aamiaisen. Kahvia juodessa ehti -täti kuitenkin silmäillä mitä sanomalehdet puhuvat isän kokoelmien -siirtämisestä. Kumma miten herkällä mielellä naiset vastaanottavat -jokaisen julkisen kiitoksen, joka lausutaan heille likeisestä -miehestä. Täti kerrassaan säteili ilosta. Hän oli aivan verraton, kun -hän, joka hetki keskeyttäen lukemisensa, silmälasiensa takaa katsahti -vuoroin minuun mielihyvästä myhäellen, vuoroin Anielkaan uteliaasti --- ja tuontuostakin puhkesi puhumaan täynnänsä vakuutusta: - --- Ei mitään liioittelua! Sellainen hän aina on ollut. - -Minä kiitin Jumalaa, ettei läheisyydessä ollut ketään miehistä -skeptikkoa, sillä hän olisi saanut nähdä minut koko noloudessani. - -Naisten täytyi lähteä pukeutumaan. Juuri noustessaan pöydästä virkkoi -täti äänellä, jonka hän koetti tehdä niin välinpitämättömäksi kuin -mahdollista: - --- Meidän täytyy hiukan kiiruhtaa. Minä lupasin nimittäin pikku neiti -Zawilowskille ottaa hänet mukaamme. Hänen piti tulla isänsä kanssa, -mutta pari päivää sitte sai isä reumatismikohtauksen. - -Sen sanottuaan hän läksi. Minä ja Anielka katsahdimme toisiimme. -Anielkan suupielissä leikitteli veitikkamainen hymy. - --- Anielka, huomautin minä, -- uusia naimapuuhia! - -Anielka laski sormen huulilleen, ikäänkuin varoittaakseen minua -puhumasta liian lujaa, ja hävisi huoneeseensa, mutta hetkisen perästä -pisti hän taasen suloisen päänsä ovenraosta. - --- Muistan vasta, ettet ole kutsunut neiti Hilstiä! sanoi hän. - --- Niin, en ole. - --- Mutta mikset? - --- Sentähden, että salaa rakastan häntä, vastasin hymyillen. - --- Ei, oikein totta, mikset ole pyytänyt häntä? - --- Voinhan vielä pyytää, jos tahdot. - --- Niinkuin sinä itse tahdot, vastasi hän, vetäytyen takaisin. - -Minä päätin olla kutsumatta neiti Hilstiä. - -Tuntia myöhemmin ajoimme pitkin Belvederen puukujaa. Anielkalla oli -yllään kellertävä, pitseillä koristettu puku. Olen siinä määrin -oppinut silmilläni lausumaan hänelle ajatukseni, että hän selvään -näki ihastukseni. Huomasin sen hänen punastuvista kasvoistaan, joilla -kuvastui hämmennys. Matkalla pysähdyimme Zawilowskien huvilalla. -Olin kuitenkin tuskin ehtinyt soittaa, kun ovet avautuivat ja Helena -neiti hopeanharmaissa vaatteissa, koko majesteettisuudessaan ja -tuskin päätään nyökäten, astui ohitseni. Hän on vaalea, pikemmin ruma -kuin kaunis, silmät kylmät, haalean siniset ja hänen käytöksensä on -harvinaisen sovinnainen. Häntä pidetään hienon naisen esikuvana, ja -minä puolestani suostun mielelläni tunnustamaan hänet siksi, jos -vaan hienous merkitsee samaa kuin kankeus. Hänen käytöksensä minua -kohtaan on yhtä kylmä kuin hänen silmänsä, jopa niin kylmä, ettei -se mitenkään voi olla luonnollinen. Se on tietenkin ainoastaan -keino, jonka kautta koetetaan loukata itserakkauttani -- mutta keino -on huonosti keksitty, sillä se ikävystyttää minua, sensijaan että -loukkaisi, ja niin ollen seurustelen minä neiti Zawilowskin kanssa -vain senverran kuin kohteliaisuus vaatii. - -Tänään olen kuitenkin osoittanut hänelle tavallista suurempaa -huomaavaisuutta, koska tarkoitukseni on ollut herättää yleisössä -uteliaisuutta ja johdattaa pois epäluulot, jotka mahdollisesti -olisivat voineet herätä sen johdosta, että on nähty minun ja -Anielkan ajavan yhdessä. Matka kului pysähtymättä, mutta hiljalleen, -koska päivä oli helteinen ja kilpa-ajoihin menijöitä sellainen -joukko, ettei ajopelijonon päätä saattanut nähdä. Sekä edessäni -että takanani liikkui päivänvarjoja virtanaan, se oli kaunista, -silkkien värit välkkyivät ja hehkuivat auringossa, ja niiden alle -muodostui heleitä varjoja, joista kohosi hienoja, säännöllisiä -naiskasvoja. Oli verraten paljon kauniita kasvoja, mutta niistä -puuttui tempperamenttia; en tavannut sitä edes noilla rahamaailman -naisilla, jotka näyttelevät älykästä, vaikkeivät sitä ole -- kuten -he monessa muussakin suhteessa teeskentelevät. Mutta avonaiset -ajopelit, siellä täällä omituiset valjaat, vaaleat puvut, jotka -löyhyttelivät tuulessa puiden vihantaa vastaan -- koko tämä -valioyleisön ja valiohevosten tulva teki äärimmilleen hienostuneen ja -samalla värikkään vaikutuksen. Olin onnellinen siitäkin, että liike -ja tungos nähtävästi huvitti Anielkaa. Vastatessaan huomautuksiini -katseli hän minuun kiitollisena, ikäänkuin hänen huvinsa olisi -ollut minun ansiotani. Istuin häntä vastapäätä ja saatoin vapaasti -katsella häntä. Useammin puhuttelin kuitenkin neiti Zawilowskia, joka -henki kylmyyttä kuin jääkappale. Hän rupesi suorastaan huvittamaan -minua, tuntui nimittäin siltä, kuin hän vastatessaan kysymyksiini -ja suvaitessaan minun seuraani olisi tehnyt sen ainoastaan hyvän -kasvatuksensa ja korkean tahdikkaisuutensa vuoksi. Kävin hänelle yhä -kohteliaammaksi, mutta annoin käytökselleni eräänlaisen vivahduksen -hyvää tuulta, joka lopulla rupesi suututtamaan häntä. Vihdoin -saavuimme Mokotowin kentälle. Tädin vaunuille oli varattu niiden -tavallinen paikka katselijalavan luona -- ja joukko tuttavia, -liput kiinnitettyinä hattuun, riensi tervehtimään häntä ja -kehumaan Naughty-boyn erinomaista rakennetta. Eräs tunnetuimmista -toimihenkilöistä sanoi tädille, että hevonen on suurenmoinen, -vaikkei ehkä tarpeeksi harjoitettu; koska yöllä kuitenkin on satanut -ja kenttä pehmeä, niin sellaisella voimakkaalla juoksijalla kuin -Naughty-boy on kaikki onnistumisen edellytykset. Hänen puheensa -tuntui minusta hiukan pilkalliselta ja minua huolestutti, että -Naughty-boy mahdollisesti rikkoisi. Sillä se olisi tärvellyt tädin -hyvän tuulen ja tietysti samalla meidän päivämme ilon. Aloin kulkea -pitkin ajopelien rintamaa, saadakseni yleiskatsauksen kentästä ja -etsien tuttavia. Ihmisiä oli äärettömästi, katselijaparvet olivat -ainoana tummana kokonaisuutena, josta naisten puvut eroittautuivat -kirjavina täplinä. Aitauksen reuna oli katselijoita piukassa. -Kaupungin vallikin oli mustanaan uteliaita. Molemmin puolin -katsojalavaa levenivät siipinä ajopelien loppumattomat jonot, joista -jokainen erikseen muistutti koppaa täynnä kukkia. - -Muutaman askeleen päässä lavalta näin vaunuissa rouva Sniatynskin -ylöspäinpyrkivän nenän ja ruusuiset kasvot. Kun olin päässyt häntä -likelle, kertoi hän, että hänen miehensä oli lähtenyt hakemaan -neiti Hilstiä, sitte hän yhdessä hengenvedossa kysyi: miten täti ja -Celina rouva voivat? onko Anielka kilpa-ajoissa? mitenkä he aikovat -lähteä Gasteiniin, kun ei Celina rouva pääse liikkumaan? voittaako -Naughty-boy? kuinka käy, jos se joutuu tappiolle? paljonko väkeä -tulee päivällisilleni? Siinä seisoessani hänen vaunujensa ääressä -huomasin, että ilme hänen silmissään on erinomaisen suloinen ja että -hänellä on tavattoman sievät jalat, mutta voidakseni yhtä nopeasti -vastata hänen kysymyksiinsä olisi minulla pitänyt olla, kuten -Shakespearen Rosalina sanoo, Gargantuan suu. Annettuani vastaukset -parhaimman taitoni mukaan ja pyydettyäni, että he ajaisivat -luokseni suoraan radalta, suuntasin Sniatynskin perässä askeleeni -Klaraa kohti. Minusta tuntui nimittäin välttämättömältä käydä -häntä tervehtimässä. Hänen vaununsa olivatkin aivan likellä tätiä. -Heliotrooppien koristamana kohosi hän istuimeltaan kuin mikäkin -kukkasvuori. Hänen ympärillään vilisi taiteilijoita ja musiikkiväkeä, -ja hän jutteli iloisesti heidän kanssaan. Minut nähdessään kävi hän -totisemmaksi ja tervehti jonkun verran kylmästi, mutta vain ikäänkuin -odottaen ystävällistä sanaa muuttuakseen tavattoman sydämelliseksi. -Minä pysyin kuitenkin kylmänä. Neljännestunnin kohteliaan ja kankean -seurustelun perästä jatkoin matkaani ja palasin, vaihdettuani -muutaman sanan erinäisten tuttavien kanssa, meidän vaunuillemme. -Kaksi ensimäistä kilpajuoksua oli jo sillaikaa ollut, ja Naughty-boyn -vuoro likeni. - -Katsahdin tätiin: ilme hänen kasvoillaan oli juhlallinen, saattoi -huomata, että hän koetti pysyä kylmäverisenä. Sensijaan Anielkan -kasvoilla kuvastui selvä levottomuus. Saimme hyvän aikaa odottaa -hevosia, sillä johtomiehet viivyttelivät jostakin syystä. Kesken -kaiken törmää Sniatynski meitä kohti, kaukaa heilutellen pitkiä -käsivarsiaan ilmassa ja näyttäen lippuja, jotka on ostanut -totalisaattorista. - --- Olen lyönyt vetoa miljoonia, että Naughty-boy voittaa! huusi hän. --- Jos se nyt pettää minut, niin vaadin Ploszowin pantiksi. - --- Toivon, alkoi täti arvokkaasti, -- ettette... - -Mutta hän ei ehtinyt lopettaa lausettaan, sillä samassa sujahtivat -katsojalavan ympärille kokoontuneesta tummasta joukosta jockeyden -eriväriset takit. Hevoset tuotiin radalle. Toiset, jotka olivat -jääneet välimatkan päähän, puhalsivat täyttä vauhtia paikalle, -jolta piti lähdettämän liikkeelle; toiset likenivät hitain, tyynin -askelin. Merkin kaiuttua loppuun karkasivat kilpailevat hevoset -meidän ohitsemme tiiviinä rykelmänä eivätkä erittäin nopeasti, sillä -koska matkan pituus tässä sarjassa oli kaksinkertainen, täytyi -ajajien säästää hevosia. Mutta jo toista kierrosta tehtäessä oli -hevosten joukko venynyt ketjuksi. Teki sen vaikutuksen, kuin tuuli -olisi hajoittanut kukkien lehtiä pitkin tietä. Ensimäisenä lasketti -kokonaan valkeihin puettu jockey, häntä seurasi sininen, päässä -punainen lakki ja käsissä punaiset kintaat, sitte tuli rinnan musta -ja punakeltainen -- viimeisen edellisenä ajoi meidän keltaisiin ja -mustiin puettu Kuba ja hänen perässään sinivalkea. Tämä järjestys -ei kuitenkaan pysynyt kauvan. Kun kilpailijat olivat päässeet kehän -vastakkaiseen laitaan, syntyi vaunuissa liikettä, uteliaammat -naisista nousivat istuimille seisomaan, jottei heiltä menisi hukkaan -ainoaakaan yksityiskohtaa. Heidän esimerkkiään seurasi tätikin, joka -nähtävästi ei enään jaksanut pysyä alallaan. - -Anielka oli luovuttanut paikkansa neiti Zawilowskille, joka hetkisen -kursailtuaan nousi tädin viereen, ja minä sijoitin Anielkan -etuistuimelle. Koska hänellä kuitenkaan ei ollut nojaa ja minä -seisoin hänen vieressään, annoin hänelle käteni. Tunnustan että tällä -hetkellä vähemmin ajattelin kilpa-ajoja kuin sitä, että tuo hento, -rakas käsi lepää minun kädessäni eikä vetäydy pois. Tädin hartiat -peittivät meiltä jonkun verran näköalaa, mutta varpaille nousten -saatoin kuitenkin katseellani tavata katselijoiden meren ja jockeyt, -jotka juuri kääntyivät palaamaan tätä merta kohden. Kaukaa katsoen -olivat he kuin mitäkin heleävärisiä itämaisia kangaskaistaleita, -jotka lentävät tuulessa. Kaukaa näytti juoksu hitaalta ja hevosten -etu- ja takajalkojen siirto koneentapaiselta. Koko tuo muotoa -muuttava käärme jätti kuitenkin, näennäisestä hitaudestaan -huolimatta, jälkeensä aika matkat. Ajajien asema oli taasen aivan -muuttunut. Ensimäisenä juoksi yhä valkoinen jockey, hänen takanaan -punainen, ja kolmantena tuli meidän Kuba. Muut olivat jääneet kauvas, -ja etäisyys niiden ja ensimäisten juoksijain välillä kävi joka hetki -suuremmaksi. Nähtävästi Naughty-boy ei ole huonoimpia hevosia. -Hetkiseksi kadotin sen näkyvistäni, mutta kun se samassa suhahti -ohitsemme, sain sen taasen kiinni. Tuossa sivuutti jo punainen ajaja -valkoisen, mutta Kuba likeni likenemistään kumpaakin. Huomasin -että valkoisen täytyy luopua pelistä, sillä hänen hevosensa kiilsi -jo kuin vedestä nostettuna. Punainen oli hyvin vaarallinen, mutta -pahimmassa tapauksessa Naughty-boy saa toisen palkinnon eikä tappio -ole täydellinen. Lohdulliselta tuntui nähdä, että se juoksi varsin -rauhallisena, siirrellen jalkojaan tyynesti ja tasaisesti, ikäänkuin -se olisi suorittanut jokapäiväistä ajoa. Jännitys katselijoiden -riveissä kiihtyi kiihtymistään. - --- Joutuiko Naughty-boy tappiolle? kysyi Anielka hiljaa, nähdessään -missä järjestyksessä hevoset sivuuttivat katselijaparven. - --- Ei, hyvä ystävä. Yksi kierros on vielä jäljellä, vastasin, -keveästi painaen hänen kättään. - -Hän ei taaskaan vetänyt sitä pois. Ehkäpä koko hänen huomionsa oli -kiintynyt ajoihin. Sillä hetkellä, jolloin hevoset tulivat näkyviin -käänteen takaa, jonka parvet peittivät meiltä, oli Kuba jo toisena -järjestyksessä. Valkoisen jockeyn hevonen oli jo myöhästynyt niin, -että peremmät hevoset alkoivat tavoitella sitä kiinni. Selvästi -saattoi huomata, että varsinainen ottelu tulisi tapahtumaan punaisen -ja musta-keltaisen välillä. Kuba yhä likeni punaista ja noin viiden, -kuuden hevosen välimatkan päässä toisistaan juoksivat ne suuren osan -kierrosta. Äkkiä ymmärsimme sorinasta parvilla, että jotakin on -tekeillä. Katson: Kuba sivuuttaa vihdoinkin kokonaan vastustajansa. -Sorina parvilla kasvaa meluksi. Jännitys oli siihen määrään riistänyt -Anielkan mukaansa, että hän nyt hermostuneesti puristeli kättäni, -yhtämittaa kysyen: "Miten käy? miten käy?" Kilpailijat menivät -jo kentän toisessa päässä. Punainen mies käytti piiskaa ja pääsi -jonkun verran eteenpäin, mutta Naughty-boy kosketti sitä jo melkein -sieraimillaan. Hurjaa kyytiä lensivät molemmat katsojaparvia kohti ja -hetkiseksi hävisivät ne taasen näkyvistämme. Muutaman silmänräpäyksen -perästä oli taistelu tuleva ratkaistuksi. Hetkisen ajan vallitsi -parvilla hiljaisuus, sitte se äkkiä muuttui huudoiksi. Joukko ihmisiä -karkasi köyden luo, joka oli pantu eristämään tietä, tuossa näimme -läähättävän punaisen miehen ja hevosen pään, kaula oikoisena kuin -jännitetty kieli; sen takana lensivät musta-keltaiset värit kuin -tuulen kantamina. Lavalla soitettiin kelloa -- voitto oli meidän -puolellamme. - -Punainen jockey oli jäänyt muutaman kymmenen hevosen välimatkan -päähän. - -Minun täytyy antaa tädille se tunnustus, että hän pysyi -kylmäverisenä. Ainoastaan hänen otsallaan näin muutamia -hikikarpaloja, ja niitä hän rupesi pyyhkimään pois liinasella. -Anielka oli kiihkeän ilon vallassa ja ylen onnellisena. Me riensimme -molemmat onnittelemaan tätiä, jopa lausui neiti Zawilowskikin -muutamia ranskalaisia lauseita, jotka olivat kuin suoraan otetut -neiti Boquelin lukukirjasta. Pian olivat tuttavat piirittäneet -vaunumme ja tädin voitto oli täydellinen. - -Minäkin olin onnellinen, sillä olihan Anielka puristanut kättäni. -Turhaan koetin ottaa lukuun senkin mahdollisuuden, että se oli voinut -tapahtua itsetiedottomasti. Mieleeni johtui, että naisen vastustus -usein suurten liikutusten ja innostusten hetkinä katoaa -- lieneekö -siihen sitte syynä ilo vai kauneus vai yleensä tavallisista oloista -eroavat asianhaarat. Joka tapauksessa hermot silloin kiihtyvät -tilaan, jossa jokapäiväinen tasapaino helposti katoaa. Jos Anielka -nyt on ollut siinä tilassa, niin voin tehdä johtopäätöksen, että -hän jo lakkaa taistelemasta ylivoimaista tunnetta vastaan, ja olen -päättänyt ottaa ratkaisevan askeleen. - -Ploszowissa ei tule olemaan puute tilaisuuksista. Huomenna palaamme -sinne. Päivällisjuhlani tänään, puhelu ja iloinen seurustelu ovat -huumaavina pisaroina pudonneet pikariin. Anielka ei lainkaan aavista -mikä onni meitä odottaa -- hänen täytyy vain sieluineen päivineen -antautua minulle, ilman mittaa ja määrää. - -Vaikka täti olikin huomauttanut Celina rouvalle, että hän ehkä -Anielkan kanssa viipyy Varsovassa huomiseen asti, niin me kuitenkin -olimme päättäneet lähteä kotiin heti päivällisten jälkeen. Sattui -kuitenkin tapaus, joka pidätti meidät. Ateria ynnä tee, joka -nautittiin sen jälkeen, oli venynyt kello kymmeneen asti, ja kun -viimeiset vieraat olivat lähteneet, tultiin meille sanomaan, että -Naughty-boy on sairastunut. Syntyi suuri sekamelska. Ennenkuin oli -lähetetty noutamaan eläinlääkäriä ja ennenkuin hänet saatiin taloon, -oli puoliyö. Täti ei ajatellutkaan lähtöä. - -Anielka olisi tahtonut palata kotiin, mutta hän huomasi minun silloin -empimättä lähtevän saattamaan -- ja hän pelkäsi. Täti huomautti -hänelle, että me, jos tulemme niin myöhään, herätämme koko talon ja -äidin niinikään. - --- Leon kyllä sallii, lausui hän vihdoin, -- että olen täällä kuin -kotonani, ja siis olet sinäkin minun luonani. Aivan niinkuin jos minä -lahjoittaisin hänelle Ploszowin ja yhä jäisin sinne asumaan enkä -päästäisi teitä pois, ennenkuin Celina rouva paranee. - -Anielka päätti jäädä. - -Nyt on kello kolme yöllä. Päivä alkaa jo koittaa, mutta yhä -välähtelevät pihamaalla ja tallien ympäristöllä lyhtyjen valot, -miehet kun hääräävät Naughty-boyn ympärillä. Täti sanoi erotessamme -vielä viipyvänsä päivän Varsovassa, mutta minä vastasin jättäneeni -Ploszowiin tärkeitä papereja, jotka minun täytyy noutaa, ja samalla -saatan kotiin Anielkan. Jäämme kahden, enkä minä enään tule -vitkastelemaan. Veri syöksee sydämeeni kun ajattelen, että ehkä saan -painaa tuon rakkaan olennon rintaani vasten ja kuulla hänen suustaan -tunnustuksen, että hän rakastaa minua kuten minä häntä. - -Päivä valkenee valkenemistaan, vaikka pilvisenä ja sateisena. Muutama -tunti vain eroittaa minua hetkestä, jolloin saan alkaa uutta elämää. -Tietenkään en nuku enkä voisi saada unta mistään hinnasta. En tunne -pienintäkään väsymystä. Kirjoitan ja palautan mieleeni muistoja. -Tunnen vielä kädessäni hänen lämpöisen kätensä, tunnen sormien -vavahtavan, eivätkä ne vetäydy pois kun painan niitä. Minä olen -kun olenkin uudesta luonut tuon sielun, kasvattanut, kehittänyt ja -valmistanut sen ottamaan vastaan rakkautta; olen kuin päällikkö, -joka kaukonäköisyydessään on ottanut lukuun kaikki mahdollisuudet ja -etukäteen tehnyt kaikki laskelmansa, mutta joka ei nuku yöllä sitä -päivää vastaan, jolloin hänen kohtalonsa ratkaistaan. - -Anielka sensijaan nukkuu tuolla toisella puolen taloa -- ja tiedän -että unikin edistää tarkoituksiani. Ehkäpä hän näkee minusta unta ja -unessa ojentaa kätensä minua kohti. Minä värisen, kun sitä ajattelen. - -Siinä pahan, typeryyden, epävarmuuden ja epäilyksen meressä, joka -muodostaa elämän, on yksi elämisen arvoinen asia, asia järkkymätön ja -voimakas kuin kuolema: rakkaus. Paitsi sitä ei ole mitään... - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Anielka I, by Henryk Sienkiewicz - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ANIELKA I *** - -***** This file should be named 53441-8.txt or 53441-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/4/4/53441/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53441-8.zip b/old/53441-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 25f27d5..0000000 --- a/old/53441-8.zip +++ /dev/null |