diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53438-8.txt | 6826 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53438-8.zip | bin | 159998 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6826 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..56bfb52 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53438 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53438) diff --git a/old/53438-8.txt b/old/53438-8.txt deleted file mode 100644 index 673dba7..0000000 --- a/old/53438-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6826 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologiia, by -Kaarlo Forsman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kreikkalaisten ja Roomalaisten Mytologiia - eli Jumalaistarut ja Sankarisadut - - -Author: Kaarlo Forsman - - - -Release Date: November 2, 2016 [eBook #53438] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KREIKKALAISTEN JA ROOMALAISTEN -MYTOLOGIIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KREIKKALAISTEN JA ROOMALAISTEN MYTOLOGIIA - -ELI - -JUMALAISTARUT JA SANKARISADUT - -Esittänyt - -KAARLO FORSMAN - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1895. - - - - -SISÄLLYS:. - - Alkulause. - - Johdanto. - Luonnonuskonto. - Kreikkalainen mytologiia. - Roomalainen mytologiia. - Jumalisuudesta ja jumalien palveluksesta. - - A. Mailman ja jumalain synty. - Ihmisen synty ja alkutila. - - B. Jumalat. - I. Taivaan jumalat ja haltiat. - Zevs. -- Juppiter. - Hera. -- Juno. - Pallas Athene. -- Minerva. - Apollon. - Artemis. -- Diana. - Ares. -- Mars. - Afrodite. -- Venus. - Hermes. -- Mercurius. - Hefaistos. -- Vulcanus. - Hestia. -- Vesta. - Janus. Quirinus. 75. - - 1) Personoittuja luonnonesineitä ja -ilmiöitä: - Helios. -- Sol. - Eos. -- Aurora. - Selene. -- Luna. - Tähtiä, Tuulia. - Iris. - - 2) Personoittuja abstraktisia käsitteitä. - Eros. -- Amor. - Charites. -- Gratiae. - Musae. -- Camenae. - Themis. -- Horae. - Nike. -- Victoria. - Hebe. -- Juventas.. - - 3) Kohtalon voimat. - Moirat. -- Parcae. - Nemesis, Ate, Tyche, damoines; genius. - - 4) Lääkejumalia. - - II. Veden jumalat ja haltiat. - Okeanos, Tethys, Okeanidit. - Poseidon. -- Neptunus. - Nerevs; Doris, Nereidit. - Triton ja Tritonit. - Thaumas, Forkys, Keto. - Harpyiat, gorgonit, graiat. - Protevs, Glaukos, Ino. - Seireenit. - - III. Maan ja manalan haltiat. - Gaia. -- Tellus. - Rheia. -- Kybele (Magna mater). - Dionysos. -- Bacchus. - Nymfat. - Satyyrit. - Sileenit. - Metsänhaltioita: Pan, Silvanus, Faunus, Fauna. - Priapos. - Saturnus, Ops. - Vertumnus, Pomona; Flora; Pales; Terminus. - Demeter. -- Ceres. - Persefone. -- Proserpina. - Hades. -- Pluto. - Erinykset. -- Furiat. - Hekate. - Uni ja Kuolo. - - IV. Eräitä roomalaisten koti- ja perhehaltioita. - Penates, Lares, Manes, Larvae, Lemures. - - C. Sankarit. - Thrakian satuja. - Thessalian satuja. - Aitolian satuja. - Thebalainen satupiiri. - Attikan satuja. - Argivilaisia ja korinthilaisia satuja. - Lakonian satuja. - Satuja Kretan saarelta. - Herakles. - Argonauttain retki. - Troian sota. - Paluuretki. - Rooman sankarisatu. - - - - -Alkulause. - - -Muinaisklassillista runoutta lukiessa kohtaa ehtimiseen mytologisia -viittauksia, joista tarvitsee olla selvillä, koska muuten kirjailijan -ajatus jää enemmän tai vähemmän hämäräksi. Kipeästi ovatkin suomalaiset -oppikoulumme jo kauan kaivanneet mytologista käsikirjaa, joista -oppilaat vähin vaivoin löytäisivät ne tiedot mitä kulloinkin -tarvitsevat. Tätä tarvetta kirjamme etusijassa pyytää tyydyttää. Koska -aineen laveus on vaatinut supistelemaan erikois-kohtain esitystä, on -usein viitattu klassillisiin teoksiin, joissa samat asiat jutellaan -laveammin ja elävämmin, tiedonlähteihin semmoisiin kuin nuo yleisesti -luetut Homeros, Virgiliuksen Aeneidi, Ovidiuksen Metamorfoosit, -Horatiuksen Carmina y.m. Näin saattanee ehkä ylioppilaillakin -alkuasteilla olla apua kirjastamme filologisissa opinnoissaan. -- -Apukeinoina olen käytellyt useita uudempia ja vanhempia mytologisia -kirjailijoita -- varsinkin on O. Seemannia monasti mukailtu -- mutta -yleensä olen koettanut käsittää ja esittää asioita niin itsenäisesti -kuin suinkin. Etupäässä olen kertonut tarujen sisällyksen, niiden -syihin ja syntyihin syvemmälti kajoomatta. Jos sen ohessa kuitenkin -usein olen lisännyt selityksiä, mikäli tarujen tutkimus niitä on -keksiskellyt, en sillä suinkaan aina ole tarkoittanut, että nämä -selitykset myös ovat oikeita. Päinvastoin tiedän uudemman kritiikin -noita luonnon-symbolistisia mietteitä usein pahastikin pidelleen. Enpä -kuitenkaan arvannut astua tieteellisen myyttikritiikin huljuvalle -maalle, jolla viisaammatkin helposti kompastuvat; eikä pait' sitä -yleistajuisen oppikirjan suunnitelma sitä näyttänyt sallivankaan. -Minua kehotti työhöni vain halu opastella koulunuorisoamme ja -muuta yleissivistystä harrastavaa yleisöä eräälle tärkeälle -muinais-sivistyksen hengenalalle, jota tuntematta ei tyydyttävästi -voida tajuta m.m. veistotaiteen teoksia, eipä usein uudempiakaan -runoilijoita. Hyvän tarkoitukseni takia suotakoon anteeksi ne -erehdykset ja puutteet, joiden tiedän haittaavan tätä kirjallisuutemme -uutukaista. - -_Tekijä_. - - - - -Johdanto. - - - -Luonnonuskonto. - - -"Se mikä taidetaan Jumalasta tuta, on heille tiettävä; sillä Jumala -ilmoitti sen heille. Sillä hänen näkymättömät menonsa, nimittäin -iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nähdään hamasta mailman -luomisesta, jotka ymmärretään niistä kuin tehdyt ovat: etteivät he -taitaisi itsiänsä syyttömiksi sanoa. Että he tunsivat Jumalan ja eivät -ylistäneet häntä niinkuin Jumalaa, vaan vilpistelivät ajatuksissansa, -ja heidän järjetöin sydämmensä on pimennyt -- -- niin he ovat tyhmiksi -tulleet, ja ovat katoomattoman Jumalan kunnian muuttaneet katoovaisen -ihmisen, lintuin ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan muotoiseksi. --- Jotka Jumalan totuuden ovat valheeksi muuttaneet ja palvelleet -enemmän luontokappaletta kuin Luojaa" (Rom. 1, 19-25). Jumala ei -jättänyt luopunuttakaan ihmistä todistustansa vaille: hän jätti hänelle -todistuksen luontoon ja omaantuntoon, vaikka synti tosin senkin pilasi. -Mielen ja tahdon turmelus pimitti järjenkin. Ei oivallettu mailman -yläpuolella vallitsevaa pyhää iankaikkista jumalaa, vaan jumalan käsite -vedettiin alas ihmisen omalle tasalle, maan multaan matalalle. Tehtiin -itselleen jumala semmoinen joka sopi turmeltuneille. Luojan asemesta -palveltiin luotua mailmaa ja luontokappaleita; jumaloitiin luontoa -jonakin persoonattomana elonlähteenä tai luonnon ilmiöitä ja voimia -ihmismuotoisiksi käsitettyinä olentoina. Tämmöinen on pakanuus. Siinä -on uskontoa, mutta harhasuuntaan eksynyttä; se ei ole epäuskoa, vaan -harha- ja taikauskoa. Mutta vaikka alhaalle vajottiinkin, ei tieto -Jumalasta kuitenkaan peräti sammunut koskaan. Se löytyy raaimmissakin -villiheimoissa jonain hämäränä vaistona tai aavistuksena. Se on -iäisyyden kipinä, joka syttyy ihmisen sieluun samalla kuin hänessä -henki ja elämä viriää; perintö isänkodista, joka kohottaa häntä -korkealle yli eläinkunnan. Mikään kehitys ei ole vuosituhansienkaan -kuluessa sitä saattanut hänelle antaa. Uskonnonvaistoa vailla -ihminen ei olisi luonut itselleen minkäänlaisia, eipä vääriäkään -jumalankäsitteitä; pelkkänä luontokappaleena hän ei olisi kaivannut -yliluontoisia. Mutta toisaalta on myös totta, että uskonnon käsitteet -ovat ylempiä ja alempia, mikäli muu henkinen elämä on kehittynyt; -niiden kanta riippuu sivistysoloista. Villin uskonnosta on -jättiläisaskel sivistyneen helleenin uskoon, jolle jo oli selvä, että -korkeampi henkivoima hallitsee mailmaa, että ihmissielu on kuolematon, -että tuonpuolinen elämä muodostuu onnelliseksi tai onnettomaksi sen -mukaan kuin täällä on eletty oikein tai väärin. Edemmäs ihminen ei omaa -tietänsä käyden päässyt. Pelastaa eksyneitä ja viedä heitä takaisin -isänkotiin -- sen saattoi ainoastaan Kristuksessa ilmestynyt Jumala. -- -Onpa siis pakanan uskossakin kehitys nähtävissä. - -Alimmalla kannalla ihmisen yksinomaisena huolena on ruumiinsa -elättäminen, niin ettei hän ehdi eikä jaksa henkisiä asioita ajatella. -Sillä kannalla ovat vieläkin villit eli raakalaiset, ja heidän -kaltaisiaan lienevät myös etäisimmän ajan ihmiset olleet. He kävivät -kovaa taistelua olemisensa eteen nuivaa luontoa ja julmia petoja -vastaan. Vaikea olisi ihmisen ollut pitää puoliaan tässä taistelussa -usein väkevämpiä vihollisia vastaan, ellei hänellä ollut kelpo -liittolaisena järkensä, joka keksi keinoja ja juonia vähäisillä -varoilla pääsemään voitolle. Näin tuli hän kehitelleeksi älyänsä, -samalla kuin vähitellen pääsi parempiin aineellisiin oloihin, joissa ei -alati tarvinnut tapella henkensä ja ruokansa edestä, vaan sai jo lomaa -hengitellä. Nyt kääntyi huomio ihmisen omaan itseen, henki heräili -uinuksistaan ja samalla varmaan uskonnonvaistokin alkoi elonoireita -näyttää. Tällä kannalla ovat jo paimentolaiset. Mietiskelevä henki näki -ihmisessä ja hänen ulkopuolellaan hämäriä, käsittämättömiä salavoimia, -jotka häntä pitävät vallassaankin. Hän näki ihmisen ja eläimen olevan -merkillisten vaiheitten alaisena: syntyvän, kasvavan, sairastavan, -vanhenevan, kituvan, kuolevan; melkein samallaista huomasi hän -kasvikunnassa tapahtuvan. Ja muussa olokunnassa näki hän yhtä suuria -kummia, jotka peljättivät tai ihmetyttivät häntä. Kauniin päivän -perästä, jolloin olo auringon sulolämmössä tuntuu ihanalta, nousee -äkisti myrsky ja rajusää. Pauhaten lentää se maan yli, murtaen metsän -puita ja mylleröiden meren aaltoja, jotka äsken hymyilivät -ystävällisesti ja nyt kohisevat vihoissaan. Taivas peittyy pilviin, -niistä jyrisee uhkaavasti ja salamat sälähtävät sinne tänne, särkien -puita ja kallioita, tappaen ihmisiä ja eläimiä. Väliinpä maankin vankka -pohja horjuu, syvyydessä jylisee ja yhtäkkiä revähtää maa auki ja sen -kidasta syöksähtää ylös tulikieliä, viskellen syvyyden sisuksia -ilmoille. Mikä kauhea voima nuo muuten niin elottomat esineet liikutti? -Ja mikä käsi aamulla tuo taivaalle auringon luomaan valoa ja iloa -ihmisille ja mikä ehtoolla sen kätkee yön helmaan. Mistä suvi ja mistä -talvi, mistä lämpimä, kylmä, sade, lumi kotoisin? Näitä ja tämmöisiä -kyseltiin, eikä muuta voitu ymmärtää, kuin että olokappaleissa -vallitsee näkymättömiä salavoimia. Synnynnäinen uskonnonvaisto liitti -tähän tietonsa: siinä se suuri kaikkivaltias henki, jota sydämmesi -kaipaa. Näin syntyi varhaisin luonnonuskonto, tosin alussa vielä perin -vaillinainen. Ihminen ei vielä kyennyt kohoomaan oman itsensä ahtaasta -piiristä: kaikki on vain häntä varten olemassa, jopa jumalakin -- -ajatteli hän. Jumalan täytyy tarkoittaa vain _hänen_ hyötyänsä tai -vahinkoansa. Yleensä katselee luonnonihminen jumaliansa pelolla ja -epäluulolla; ainoastaan milloin hän huomaa niiden tuottavan hänelle -apua ja olevan suopeita, osottaa hän niille kiitollisuutta. Mutta -epäsuopeutta hän palkitsee ynseydellä tai pelolla. Hänen -katsantotapansa on itsekkäinen. - -Ja missä ihminen luuli jumaluuden asuvan? Hän ei käsitä luontoa -kokonaistoksi, elimistöksi, jota määrätyt lait hallitsevat, hän näkee -vain äärettömän joukon kappaleita ja esineitä, joissa ilmaantuu voimaa, -jota hän kokee edukseen tai vahingokseen. Aistinalaisissa -luontokappaleissa asuu jumaluus; kullakin on haltiansa, joita samoin -kuin kappaleita on epälukuisa joukko. Mutta aluksi nuo esineet itse, -nuo puut, kivet, vuoret, joet, lähteet j.n.e. jo semmoisinaan ovat -eläviä, haltioita, sisältäen tuota salaista voimaa, jonka määrä -vaihtelee riippuen _taiasta_. Taika on se syntysana, josta voima valuu; -ken taiat ja loitsut tietää, hän hallitsee voimat ja olokappaleet, -jumalat ja haltiat. Kuta taiallisempi esine, sitä jumalallisempi ja -pyhempi. Tällä asteella palvellaan siis taikakaluja eli lumotuita -esineitä, n.s. _fetishejä_. Fetishmin alkunaista yleisyyttä -varhaisimpina aikoina todistavat sen jäännökset, mitä niitä vieläkin -löytyy aivan eri osilla maapalloamme. - -Fetishmi tekee koko luonnon eläväksi. Kivet ovat maaemon lapsia; vuoret -ovat jättiläisiä jotka synnyttävät pilviä ja myrskyjä; myrsky on raju, -nälkäinen peto, joki on mies, syrjäjoki hänen vaimonsa. Näillä ja -muilla on lisäksi omat taikavoimansa, varsinkin sisältää vesi tehokasta -tenhoa, johon perustuu vanha usko veden ja terveyslähdetten -lääkevoimaan. "Vesi vanhin voitehista". Tenhokas fetishi ja ihmisille -perin tärkeä oli valkea -- eikä ihmekään, jos muistamme, kuinka -vaivalloista entisaikana tulen sytytys oli, niin että siitä syystä -pidettiin muutamilla liesillä alatikin valkeaa (vieläpä Vestan -alttarilla Roomassa) ja siirtokunnat veivät mukanaan emämaasta valkeaa. -Salama on taivaan tuli ja semmoisena myös fetishi. Kasveissa ja puissa -on taikavoimansa ja haltiansa; jos se on hyvä, voi ihminen nauttia -yrttejä ja puunhedelmiä terveydekseen, jos paha (s.o. jos kasvi on -myrkyllinen), sairastuu ja kuolee hän siitä. Puita on paljo palveltu. -Niinpä Kreikassa oli pyhiä puita ja lehtoja, ja Dodonassa oli tammi, -jonka lehtien suhina puhui syvää salaviisautta. Pyhästä puusta oli se -taikkapalkki Argo laivassa joka osasi puhua; faiakilaisten laivoissa -eli myös ihmeellinen taikavoima, ne kun itsestään ilman johtoa osasivat -reittinsä. -- Pedoissa näki raakalainen sitä rajua rohkeutta, voimaa ja -suuruutta, jota hän ihaili; useissa myös ihmeellistä älyä tai -viekkautta. Häntä ihmetytti kotkan terävä silmä ja vinkeä lento, -niinikään kärmeen koko olento: tuo suikerteleva nopea liikunto ilman -jäseniä, tuo pieni ja kuitenkin niin vaarallinen elukka. Siitä nuo -jumalien "pyhät" eläimet, siitä eläinten yleinen palvelus, varsinkin -Itämailla; siitä se luulo että eläimet ovat kuolemattomat sielultaan. -Yleensä on eläin hyvin likellä luonnonihmistä, he ovat sukulaisia -ja voivat vaihdella ruumiin muotoja keskenään. Siitä nuo -eläinmetamorfoosit, joista tarut niin paljon kertovat; siitä nuo -ihmisen ja eläinten yhtymistä syntyneet sekasikiöt. Samalla perusteella -saivat myös linnut, erittäinkin eräät (pöllöhaukka, kotka, kyyhky) niin -tärkeän sijan Kreikan ja varsinkin Rooman kultissa, niiden ääni ja -lento ilmaisi tulevia asioita. -- Fetishmiin perustui myös uhrieläinten -sisusten tutkinto, kuten kaikki muukin ennustelu ulkonaisista merkeistä -ja ilmiöistä, jommoinen taikausko viljavasti rehotteli etenkin -Roomassa. Kellä oli tenhosa taikakalu hallussaan, hän itsekin -välillisesti sen kautta muuttui fetishiksi, koskapa hän osasi loihtia, -lumota ja taikoja tehdä. Semmoisia fetishi-ihmisiä ovat esm. indianein -"lääkemiehet", ja yleensä kaikki taikurit, noidat ja poppamiehet, -joiden luokkaan myös uhripapit ovat luettavat. Nämäthän tekivät -tuhansia taikoja jumalankuvillaan ja taikakaluillaan ja osasivat aina -hyväkseen käyttää suuren joukon herkkäuskoisuutta. -- Välittömiä -ihmisfetishejä, joissa salaisen taikavoiman luultiin asuvan ja antavan -heille pyhyyttä, ovat n.s. riivatut ja hullut, edelleen vielä kääpiöt -ja rujot, joille outo ulkomuoto loi jotain jumaluuden haikua. - -Fetishiänsä pakana elättää ja ilahuttaa _uhreilla_ -- siinä uhrein -alkusyy -- niinkauan kun hänellä on siitä apua. Jos hän huomaa fetishin -pettävän -- sillä kuten hän itse, ovat hänen jumalansakin vilpillisiä, -itsepäisiä, tylyjä -- kurittaa hän sitä nälällä tai vitsoilla, tai, jos -vika on auttamaton, myy hän sen pois tai hukuttaa muuten. Papit -harjoittelivat hyvin tuotteliasta fetishikauppaa. - -Raakaan fetishi-uskoon ei kehkiävä ihmishenki saattanut tyytyä. -Tultuaan edistyksen uralle hän ensinnäkin valitsi suurimmat, -mahtavimmat fetishit, ne luonnonalat ja esineet, jotka laajimmin ja -syvimmin vaikuttivat elämään ja oloihin, niinkuin auringon, taivaan -tähtineen, ukonilman, tuulen, valkean, meren ja virrat, maan -kasveineen, hartaimman palveluksensa ja mietiskelynsä alaisiksi. Niissä -vallitsevan elämän ja salavoimat (jotka hän jo ennestään vaistosi) -varusteli hän oman sielunsa ominaisuuksilla, mikäli hänen -mielikuvattinsa näki näihin vivahduksia ja vastineita ulkoluonnossa. -Taivas muistutti hänelle kirkkautta, puhtautta, ylevää viisautta, -ukkonen ankaraa voimaa ja väkevyyttä, myrsky sotaa ja hajanaisuutta, -aurinko lempeyttä ja tulista rakkautta, meri syvää salaviisautta tai -vihan pauhinaa, laineiden loiske lietoa huolettomuutta, tulenlieska -levotonta häilymistä tai rajua hävittävää intohimoa j.n.e. -Samanluontoisia olentoja hän nyt sijoitteli luonnonaloille. Näin -elementtivoimat muuttuivat haltioiksi, jotka eivät enää liiku -materiassa kuten sielu ruumissaan, vaan ovat itsenäisiä, itsetietoisia -henkiolentoja, jotka tosin aluksi vielä ovat ainealaansa sidotut, mutta -vähitellen irtautuvat siitä. Tämä muutos on tapahtunut luonnon -personoitsemisen kautta: ihminen on jumalilleen omistanut oman -elämänsä, henkensä ja ruumiinsa kaikkine kykyineen ja voimineen. -Jumalat ovat ihmisten kaltaisia, mutta kaikin puolin etevämpiä, -suurempia, mahtavampia, kauniimpia. Jumalat ovat ihanneihmisiä, ihmisen -perikuvia, jotka ovat saaneet parasta mitä heille tiedettiin antaa; -semmoisina he astuvat ihmistä lähemmäs kuin tuo entinen sokea -taikavoima, oivaltavat häntä ja hänen tarpeitaan paraiten. Semmoisina -he saakoot palvelusta ja hurskasta kunnioitusta -- ajateltiin. - -Tämmöiseen täydelliseen anthropomorfismiin pääsivät oikeastaan vain -kreikkalaiset. Mutta edistysaskelen fetishmistä kauas samaan suuntaan -astuivat jo ennen heitä eräät rikaslahjaiset kansat, laatien itselleen -jo sangen syvämielisiä jumalanaatteita, osasta syvempiäkin kuin -kreikkalaiset, nim. indialaiset, persialaiset, foinikit, egyptiläiset. - -Jumalan käsitteen kehjetessä selvenivät muutkin uskonnon peritotuudet. -Niinpä sielun kuolemattomuuskin, jota aina hämärästi aavistettiin. -Tässäkin yleinen kehitys ja hengenviljelys vaikutti edistävästi, sillä -niin kauan kuin aineellinen elämä on pääasiana, ei yliluontoisia -asioita ajatella. Vaan nytpä jo saattoi tämmöinenkin kysymys vaatia -vastausta: saattaakohan elämä semmoinen kuin tämä maan päällä, niin -täynnä vaivaa, vaaraa, kiusaa, kärsimystä, kuolemaa, niin iloton -- -saattako se olla omana tarkoitusperänään? kannattaako tämä elämä -elämistä, ellei se tarkoita ja valmista toista parempaa elämää? Tähän -täytyi järjen kuten tunteenkin vastata kieltämällä.[1] - - - -Kreikkalainen mytologiia. - - -Kreikkalaisten jumalat ovat siis alkuaan luonnonvoimain olennoimia ja -toimivat vaan sillä luonnonalalla, jonka ilmiöistä ovat syntynsä -saaneet. Kun nämä ilmiöt ajateltiin jumalien töiksi ja kärsimiksi; niin -luontui siitä jumalille oma historia, jumalaintaruja l. _myyttejä_, -joita mielikuvitus, kerran vauhtiin päästyään sommitteli yhä -laajemmiksi, kutoi yhä kirjavammiksi, noudatellen tavallisia -inhimillisiä aiheita, lähtökohtia enää muistamattakaan. Mikäli jumalat, -irtautuen luonnon-aloistaan, liikkuivat vapaasti taivaassa ja maan -päällä sekä erittäinkin ihmiselämän puuhissa, sikäli myyttien -alkunainen luonnonmerkitys hälveni tajunnasta, häämöttäen vihdoin vain -muutamista syrjäseikoista. Homerin runoissa, Hellaan hengen vanhimmassa -muistomerkissä, on tämä muutos jo suoriutunut.[2] Jumalat astuvat jo -ilmi-elävinä ihanne-ihmisinä esiin, päätoimenaan ihmis-elämän -hallinto, samalla kuin he myös vapaina vallitsevat asianomaisilla -luonnonaloillaan. Poseidon esm. yllyttää Troian edustalla achaialaisia -tappeluun, sen ohessa kun hän nostaa merellä myrskyjä niillä -vihatuitaan ihmisiä (esm. Odyssevsiä) vainotakseen. Mutta yleensä, -kuten tässäkin, on luonnontoimi siveellisen toimen palveluksessa; -vähinpä luonto tuntee kummallista jälkivaikutusta hengestä. Kun -merenjumala kiihkoissaan karkaa Hektoria vastaan, tyrskähtää samalla -merikin. -- Jälkiä alkuperäisestä luonnonmerkityksestä näkyy siinäkin, -että taruissa on paljo sellaista mikä meistä näyttää järjettömältä tai -epäsiveelliseltä, mutta joka osasta selviää luonnon symboliikan -kannalta katsellen. Siitä sekä mielikuvittelun rajattomasta elelystä on -myös jumalien tarinoihin tullut niin paljo sekavuutta ja -ristiriitaisuutta yksityiskohdissa. Näitä eivät kreikkalaiset -koettaneet sovitella ja selvitellä, sillä mitään säntilleen määrättyä -dogmatiikkaa eli uskonjärjestelmää he eivät koskaan laatineet -itselleen. Se oli senkin takia mahdotonta, että eri seuduilla -palveltiin eri jumalia,[3] toisen seudun jumalat olivat osaksi toiselle -outoja. Aikaa myöten otettiin myös yhä uusia jumalia palveltaviksi eikä -jumalain piiri ollut koskaan tarkalleen määrätty. Eri paikoilla -vaihtelivat myös myytit melkoisesti, muuntelivatpa muutenkin pitkien -aikojen kuluessa muotoaan; näin syntyi toisintoja ja niiden mukana -sekavuutta eri-kohdissa. Että myyteissä on senkin verran yhteyttä ja -sopua, on Homerin ansio, josta varhain tuli koko Hellaan kansan aarre, -sekä vähinsä myös kultin, joka vakavoitti uskonnon käsitelmiä. Hesiodon -theogonia on yrittänyt saada jumalat ja heidän välisuhteensa parempaan -järjestykseen, mutta tämä ei ole kansallishengen luoma, vaan oppineen -järjen spekulatsiooni. - -Katselkaamme, mitä jumalien olennosta ja elämästä yleensä ajateltiin, -mikäli etenkin Homeros niistä puhuu. - -Jumalilla on ruumis samannäköinen kuin ihmisillä, vaikka suurempi, -muhkeampi, kauniimpi. Eipä kuitenkaan ihminen saa heitä nähdä -semmoisina kuin he todella ovat, sillä sitä ei kestäisi heikko -kuolevainen. Tavallisesti ilmestyvät he ihmisille jonkun tutun ihmisen -muodossa, tai liikkuvat he linnun haamussa täällä tai verhoo heitä -pilvi eli valoutu (nimbus), taikka pysyvät näkymättöminä Mananlakin -peitossa. Vasta jälkeenpäin huomataan jumalan käynti ihmeellisistä -seurauksista. -- Ylen väkeviä jumalat ovat ja suuria töitä he voivat -tehdä. Kun Zevs ravistaa kiharapäätänsä, tärisee taivas. Poseidon -survaisee kerran hankonsa kallioon, ja meri myrskyää. Ihmeitä he eivät -säästä suosituitaan auttaessa. Heidän haavansa parantavat he tuota -pikaa, korjaavat heitä vaaroista, nostavat myrskyn ja yön vihollisia -hämmentämään. Achilleen pää verhoutuu liekkipilveen kun hän astuu -leirin portille vihollisia säikyttämään (Il. XVIII). Ruumiillisuus -sitoo jumalia sen verran paikkaan, etteivät ole yht'aikaa läsnä -kaikkialla, mutta salaman tai aatoksen nopeudella siirtyvät he paikasta -toiseen. Pallas heilahtaa maan päälle kuin säkenöivä tähti ja parissa -askelessa astaisee Poseidon Samoksesta Euboiaan. -- Tarkan tarkat on -heillä aistit. Kaikkialta kuulevat he ihmisten rukoukset ja äärettömiin -näkee heidän silmänsä. Olympin kukkulalta näkee Zevs kaikki mitä -mailmassa tapahtuu. Tämä miltei antaa kaikkialla-läsnäolon edut. - -Ruumiillisuutta seuraa ruoan, juoman ja unen tarve. Tosin syövät ja -juovat he parempaa kuin ihmiset, nim. ambrosiaa (kuolottomuuden ruokaa) -ja nektaria. Käyttävätpä myös vaatteita. Kuten luontokin, jonka henkiä -he ovat, he eivät ole olleet ikiajoista asti, vaan heillä on syntynsä. -Mutta ihmeen nopeasti jumal-lapsi kasvaa. Aamulla synnyttyään soittaa -Hermes jo päivällä huilua ja varastaa karjaa, ja Apollon ambrosiaa -imettyään tarttuu heti sota-aseihin. Ja, mikä on verraton etu, he eivät -koskaan sairasta, eivät vanhene ja kuole, vaan säilyvät ikinuorina nuo -"kevyt-eloiset autuaat jumalat". Tästä ei sentään seuraa, etteivät -kipua tuntisi. Heitä voi miekka haavoittaa ja pistosana purra -sydämmeen.[4] He tuntevat samoja mielenliikutuksia ja tunteita kuin -ihmiset: iloa, surua, vihaa, rakkautta j.n.e., jopa väliin liiankin -inhimillisesti, kun itsekkäiset syyt mieltä liikuttavat. Tässä onkin -jumalien heikkoin puoli. He kyllä säännössä harrastavat sitä mikä on -oikeaa, totta, siveää, mutta käytännössä usein suosivat valhetta, -vääryyttä, haureutta, vihaavat, kadehtivat ja ovat puolueellisia. -Kuinka halvasti esm. Hera vainoo troialaisia! Kuinka Athene viettelee -heitä rikkomaan liittoa (Il. IV)! Mitä konnanjuonta hän käyttää -Hektorin surmaksi (XXII)! Vaan kuinka voisikaan pakana jumalalleen -luoda korkeampaa siveellisyyttä kuin mitä hänellä itsellään oli? Joku -määrä tuota jumalien heikkoa siveellisyyttä on sentään luettava -luonnonsymboolikan syyksi, jonka hämärää kuvakieltä myöhemmin -muodostuneet tarut eivät enää tajunneet. Siitot, syntymät, häviöt -siirrettyinä luonnonelämän alalta ihmiselämään muuttuivat helposti -moraalisiksi virheiksi ja rikoksiksi. Ja kohosipa myös toisaalta ihmeen -korkealle valistuneimpien pakanain käsitys jumalain pyhyydestä. -Muistakaamme vain Aischylosta ja Sofoklesta! - -Ehdottoman pyhiä nuo jumalat eivät siis olleet. Eivätpä myöskään olleet -kaikkitietäviä, vaikka paljokin tiesivät ja heidän älynsä tunkeusi -syvälle salaisuuksiin. Erehtyä saattoivat kuitenkin. Eivät he -myöskään ole kaikkivaltiaita, vaikka ovatkin mahtavia varsinkin -luonnonaloillaan. Helposti he tosin toiveensa täyttävät, muuttavat -muotonsa, ryhtyvät mielin määrin mailman menoon ja siirtävät tapaukset -uusille urille -- mutta heitä ylempänä vallitsee sallimus, _kohtalo_, -jonka alle kaikkien täytyy taipua. Tuo näköjään sokea voima vallitsee -omien salaisten lakiensa mukaan, nostaa ja kaataa yhtenään ja sortaa -säälimättä ihmisonnen. Jumalat panevat vaan palvelijoina toimeen sen -tuomioita, jopa usein vastoin tahtoansa. Olkoonpa joku jumala kuinkakin -hellästi holhonut ihmistä -- jos kohtalo on sille surman säännyt, heti -hylkää hän kurjan oman onnen nojiin. Niin hylkäsi Apollon Hektorin. -Tämmöisen mailmanhallituksen edessä, joka ei tiedä armosta ja -rakkaudesta, jähmettyy sydän kauhusta; ja saatamme arvata, millä -janolla pakanat, saatuaan silmänsä avatuiksi, riensivät "hyvän sanoman" -lähteelle virvoitusta saamahan. -- Jonkinmoista kohtuutta tuo kohtalo -sentään noudattaa siinä, ettei yhdelle anneta kaikkea hyvää, esm. -pitkää ikää ja sotamainetta samalla, vaan jompaakumpaa. Achilleen -lyhyttä ikää palkitsi kuolematon kunnian loiste. Ja mikä ikimaine -säteilee Hektorin hurmeista ikäänkuin sovitteeksi Andromachen -kyynelille! - -Ja millä autuaat aikansa viettävät? Elävät ilossa, huvitellen, -herkutellen. Zevs isän valoisaan juhlasaliin Olympon huipulle tullaan -koolle kemuilemaan; sitte kuunnellaan Apollonin soiton säveliä ja -Muusain lauluja tai pakinoidaan, jopa välisti ajan kuluksi kinataan ja -rettelöidäänkin. Mailman hallinto ja ihmisten asiat antavat heille -kuitenkin enimmin työtä ja puuhaa. Ihmisten taistelut jakavat heitä -helposti puolueihin, kun kullakin jumalalla on omat suosikkinsa, ja -Troian sodan vastakaiku kuuluu usein varsin räikeästi Olympon -valokunnailta, niin että tyynempäin jumalien mielestä ei enää -ruokarauhaakaan suoda. Zevs pysyy kuitenkin suhteellisen puolueetonna, -toimitellen vaan sallimuksen päätöksiä. Ei Apolloninkaan arvellen -kannata ihmisparkojen vuoksi niin suurta melua nostaa (Il. XXII). - - - -Roomalainen mytologiia. - - -Italian kansa, ollen Kreikan kansan sukua, ajatteli samoin kuin tämäkin -jumalia luonnonvoimiksi. Mutta tätä perusastetta edemmäs ei päästy. -Helleenin elävä mehuisa mielikuvitus loi noista voimista haavemailman -ja sen asujamiksi ihanneolennoita, jotka uhkuvat elämää ja olivat hänen -omaa lihaansa ja vertansa; mutta tämmöiseen "lapsellisuuteen" ei -järkevällä realistisella roomalaisella ollut halua eikä kykyä. Hänen -jumalansa ovat luonnonvoimista harkitsemalla saatuja aateperäisiä -sielun ominaisuuksia, joiden hän arveli hallitsevan mailmaa. Minkä -muotoisia ja luontoisia nuo jumalat muuten olivat, sitä ajattelemalla -hän ei vaivannut päätänsä. Senpä takia nuo jumalat, yksilöiselon -viehäkettä vailla, ovat jäykät ja kaikki ikäänkuin samaan kaavaan -valetut. Ne edustavat vain jumaluuden yleis-käsitettä, ovat siis -totisia, arvokkaita, juhlallisia, ehkäpä pyhempiäkin kuin veljeskansan -lemminkäismieliset jumalat. Mutta elämää ja runollista kauneutta niissä -ei ole. Eipä siis puhettakaan taruista ja mytologiiasta; semmoisia -Italiassa ei luotu milloinkaan. Eipä heillä pitkiin aikoihin ollut -jumalistaan kuviakaan, ainoastaan niitä näitä yksinkertaisia -symbooleja, joku kivi, keihäs, (Vestan) valkea t.m.s. -- -Valtionjumalain ohessa oli useita maaseutujumalia, jotka suojelivat -pää-elinkeinoja vainiolla, niityllä ja metsissä. Kodilla, joka -roomalaiselle oli arvokkaampi kuin kreikkalaiselle, oli haltionsa. -Lisäksi karttui heille epälukuinen liuma jumalaisia sen johdosta, että -melkein joka esineellä (fetishillä), joka tärkeämmällä toimella ja -asialla[5] heidän yksityisessä ja julkisessa elämässään, joka -ihmisellä, perheellä, yhdyskunnalla, seudulla j.n.e. oli omat -haltionsa. Vihdoin suuri joukko aateperäisiä käsitteitä ja -ominaisuuksia käsiteltiin henkilöiksi: Pietas, Fides, Honos, Spes, -Virtus, Libertas, Concordia, Pudicitia y.m. Jumalien luku eneni -enenemistään, kun vieraille kulteille suvaitsevasti suotiin sija -Roomassa. - -Jumalien eloista ja oloista ei siis haaveksittu, mutta käytännöllisesti -ajateltiin miten jumalat vaikuttavat ihmisten oloihin ja miten on -meneteltävä, että heiltä saataisi apua, hyötyä ja siunausta. Monen -monilla uhreilla, rukouksilla ja mutkikkailla juhlatempuilla koetettiin -arkailevan tarkasti jumalia lepytellä, saattaa suosiollisiksi ja -armollisiksi. Roomalaiset olivat siis kyllä tavallaan hurskaampia, kuin -kreikkalaiset, mutta paljo taikauskoisempia. - -Päästyään Kreikan tuttavuuteen[6] lainasivat he sieltä mytologiian, -kuten niin paljo muitakin sivistystarpeita. Tämä kävi helpommin kuin -olisi luullutkaan, sillä veljeskansoilla oli kuitenkin yhteisenä -uskonnollisena pohjana luonnon personoiminen ja sillä useat jumalat -molemmin puolin vastasivat toisiaan. Nämätpä siis mikäli mahdollista -sulatettiin yhteen. Oman taiderunouden synnyttyä, joka kaikessa -noudatti kreikkalaisia esikuvia, avautui Roomalle Kreikan -jumalaistarusto ja sankarisadut kaikkine aarteineen. - - - -Jumalisuudesta, hyveistä ja jumalain palveluksesta. - - -"Kaikki ihmiset tarvitsevat jumalia" (Od. III, 48) -- sen helleenit ja -antiikki yleensä, elävästi tuntien jumaluuden voimaa ja läsnäoloa, -tunnusti; ihmiset ovat kurjia kuolevaisia, jotka menestyäkseen yhäti -tarvitsevat armiasten antiluojain apua ja varjelusta. Tätä hartaasti -pyydetään nöyrällä mielellä ja siinä ilmenee hurskaus eli jumalisuus. -Se katselee jumalia pelolla ja aralla kunnioituksella, niinkuin ainakin -kurja kuolevainen ikivaltoja, niinkuin alhainen ylhäistä, jonka vihaa -hänen tulee välttää, jonka mieltä suostutella, saadakseen häneltä, jos -mahdollista, jotain hyvää. Jumalan ja ihmisen suhde ei ole -persoonallista elonyhteyttä, jossa jumalan rakkaus pyhittävästi ja -ylentävästi vaikuttaa ihmiseen, herättäen hänessä vapaata -vastarakkautta (jos hämäriä aavistuksia sinnepäin nähtäneekin -joissakuissa syvemmissä hengissä), vaan se on orjan suhde isäntäänsä, -joka pyytää itsekkäitä ajallisia etuja. Tämmöisen itsekkään hurskauden -rinnalle mahtuu runsaasti ynseyttä ja pahansuontia muita ihmisiä -kohtaan. Nurjan jumalankäsitteen seurausta on vielä sekin, että -mateleva orjan mieli yltyy röyhkeäksi vaateliaisuudeksi isäntiänsä, -jumalia kohtaan. Kun näet ihminen on antanut jumalille uhrinsa, paraat -mitä hän voi, saattaa hän mielestään syystä vaatia että jumalat -palkaksi myös suovat hänelle lahjojansa, ylhäistä suopeuttansa ja -ajallista siunausta. Missä tätä näkyy puuttuvan, missä ihmistä vainoo -kova onni, on selvä että hän, tai hänen isänsä (perinnöllisyyden lain -mukaan) ovat jumalien mieltä rikkoneet kieltämällä heiltä heidän -saataviansa oikeuksia. Tämmöinen katsantotapa, joka asettaa jumalan ja -ihmisen välisuhteen suoran tavallisen lakioikeuden kannalle, on -tietysti oikeaa uskonnonhenkeä vailla. -- Puhtaasti henkinen autuus, -sielun sisällinen rauha ja ilo keskellä ulkonaista tuskaa ja elon -myrskyjä, taivaan kruunu jonka hohteessa maallinen risti katoo varjoon --- se on antiikille outo oppi. - -Yhtä ahdas ja pintapuolinen kuin antiikin hurskaus olivat myös siitä -syntyvät _hyveet_. Sen siveellisyys on enemmän yhteiskunnallinen kuin -eetillinen. Yhteiskunnan elimistö vaatii kutakin jäsentänsä, kutakin -yksityisihmistä noudattamaan sen järjestystä ja säädöksiä, ja koska -yhteiskuntalaitosta luultiin jumalien asettamaksi ja se semmoisena oli -pyhä, saattoi ihminen juuri yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan -täyttämällä paraiten ja luonnollisimmin osoittaa hurskauttansa ja -harjoitella hyveitänsä. Tuo yleinen hyöty vaatii nyt etupäässä yksilöä -rajoittamaan aistiviettejänsä, halujansa, niin ettei hän niillä -vahingoita yhteiskunnan muita jäseniä; ei saa ajatella yksin omia -etujansa, vaan täytyy muistaa muitakin, niin että yhteiselämästä syntyy -sopusointuinen, kaunis kokonaisuus. Tämä suhdan, määrän, kohtuuden -noudattaminen on se siveellinen ajatus- ja elämistapa, se -"kalokagathia" ("somuus ja hyvyys", säädyllisyys), josta antiikin avut -ja hyveet kasvoivat. Nuo neljä kuuluisaa päähyvettä _mielenmaltti, -oikeus, viisaus, urhollisuus_, painoivat mikä enemmän mikä vähemmän -leimansa kaikkiin elonsuhteihin, kotiin, avioliittoon, vanhempain ja -lasten väliin, vainajain kunnioitukseen, ystävyyteen, toveruuteen, -julkisiin ja valtiollisiin toimiin; niihin kaikki kasvatus tähtäsi. -Niiden harjoitus on hurskautta, niiden laiminlyönti syntiä. Synti ei -ole jumalan ja ihmisen sisällisen sovun rikkomista, vaan se on -ylvästelyä (_hybris_), kun ihminen ei tunnusta luonto-asemaansa, ei -pysy rajoissaan, vaan ryntää niitä ulommas ja ylemmäs jumalien vallan -alalle, heidän majesteettiansa solvaisemaan. Sillä vetää hän päällensä -rankaisun, kunnes hänen itsekkyytensä on muserrettu, ja häiritty -mailmanjärjestys saatu entiselleen. Rankaisu ei tarkoita rikkojan -siveellistä parantumista, sillä eipä synnin syynä oikeastaan olekaan -ihmisen paha tahto, vaan hänen järkensä jonka joku jumala on sokaissut -(_ate_). Tämmöinen intellektualistinen, naturalistinen harhasuunta -haittaa antiikin, lähinnä helleenein siveysoppia.[7] Siveys ei pyri -ihmistä ylempänä olevan siveellisen ihanteen kaltaisuuteen, vaan se -sääntelee luonnollista elämää valtion tarkoituksen mukaan, ei pyri -voittamaan ja uudistamaan ihmissydäntä, vaan rajoittelee, siivoo ja -suhdittelee luonnonihmistä ulkoapäin. Rajan ulkopuolella vallitsee -itsekkäisyys ja synti vapaasti, puhumattakaan siitä, että ihmisyyttä -tuskin tunnustetaan kansallisuuden ulkopuolella, että muukalainen -luonnollisesti on vihollinen (vaikka tosia helleeninen humaniteetti jo -varhain paranteli muukalaisen turvatonta asemaa). Puhdas ihmisrakkaus -on yhtä tuntematonta kuin puhdas jumalan rakkaus. Oikeus on korkeinta -ja parasta, mitä tunnetaan. Oikeus ja totuus on elämän peruspohja, sen -uskoi antiikin mies ja antoi sentähden _valalle_ erinomaisen pyhyyden. -Tee jokaiselle oikeus, rakasta ystävää, vihaa vihollistasi -- se oli -hänen oppinsa. Puhdas, omaa etua katsomaton rakkaus oli harvinaista. -Poikkeuksena täytyy kuitenkin mainita monta kaunista urotyötä, missä -jalo sydämmen käsky vaati antamaan veren ja hengen isänmaan hyväksi, -muuta palkkaa pyytämättä kuin jälkimailman mainetta. - -Hurskas helleeni ja roomalainen palveli siis jumalia, kun hän oli kelpo -kansalainen, hyvä isä, puoliso, lapsi, ystävä, isäntä. Suorastaan -osotti hän hurskauttaan jumalille uhraten, heitä rukoillen ja -palvellen, jonka ohessa hän täten paraiten takasi itselleen heidän -siunaustansa ja apuansa. - -Jumalanpalvelussa käyteltiin vanhastaan perittyjä tapoja ja usein -eriskummaisia temppuja ja menoja, joiden hämäriä symbooleja ei enää -aina ymmärrettykään. Erittäin oli roomalaisten jumalanpalvelus -muotopuolinen ja tuskallisen tarkasti he sen monimutkaisia menoja -suorittelivat. Valtio piti huolenaan virallisen kultin hoitoa, ottipa -usein vieraitakin jumalia palveltaviksi. Tämän ohessa suvaittiin myös -yksityiskultteja. Palvelus tapahtui pyhäköissä sikäläisen jumalankuvan -luona joka oli hartautta herättämässä; mutta sivistymätön joukko luuli -useinkin jumaluuden kuvassa asuvan ja siitä suorastaan tenhotavalla -vaikuttavan (fetishmiä). Ainakin luultiin jumalan näkymätönnä asuvan -pyhäkössä rukouksia kuulemassa ja uhreja vastaanottamassa. Pyhäkkönä -oli alkuaan joku puisto tai puu, lähde juurellaan, joku vuori tai -luola. Sitten rakettiin jumalien majoiksi vasituisia, yhä komeampia -templejä, joiden pihoilla ja alttareilla uhrattiin, rukoiltiin ja -kiitettiin. Pyhiä toimituksia suorittivat papit, välittäjinä ihmisien -ja jumalain välillä. - -Uhrit olivat joko verettömiä -- hedelmiä, leipää, viiniä, maitoa, -mettä, suitsukeita, kasveja -- tai verisiä -- härkiä, lampaita, vuohia, -sikoja y.m., joita tärkeissä tiloissa uhrattiin sadottain yht'aikaa -(hekatombi). Puhtain käsin, puhtain mielin piti uhrattaman. Teuraat -seppelöitiin, samoin ihmiset, soitto soi ja laulu, jumalia rukoiltiin -suopeasti ottamaan uhria vastaan ja teuras tapettiin monilla tempuilla. -Syötiin sitte juhla-atria, jossa jumalat saivat määräosansa teuraasta -(reisiluut käärittyinä rasvaan), alttarinliekissä poltettuina, ja -ihmiset söivät muut lihat. Tätä paitsi annettiin jumalille aina -esikoiset eli päällisteet pellon sadosta, metsän riistasta ja muusta -saaliista, syötäessä saivat he aina rippeensä ruoasta hekin ja tuskinpa -sitä tilaisuutta missä ei heitä jollain uhreilla muistettu. Ei siis -hurskautta puuttunut, mutta tuo hurskaus pyysi palkkaa, ja vaadittiinpa -usein jumalia täyttämään rukouksia ennen annettujenkin uhrien -perusteella, jos kyllä luvattiin uusiakin vasta. - -Tarvis oli ihmisen tietää, millä mielellä oikulliset jumalat kulloinkin -olivat häntä kohtaan samoin kuin mitä heidän neuvostossaan oli. -päätetty maan päällä tapahtuvaksi. Näitä tietoja toimitteli _enteet_ ja -_ennustajat_, tai sai ihminen tietää salaperäisiä yliluonnollisia -asioita erinäisissä tiloissa, haltioissaan ollen y.m. Semmoinen tila on -uni: silloin saa hän väliin ylhäisiä ilmestyksiä tai käy hänen luonaan -vainajia niitä ilmoittamassa. Profeetallisia unia nähtiin templeissä ja -pyhäköissä (incubatio). Niin kävi esm. Dodonassa, jos joi sen pyhästä -lähteestä ja sitte nukkui sen tammen alle tai kuunteli tään lehtien -huminaa. Mutta nuo unelmat olivat hämäriä ja niinpä sepiteltiin -konstikkaita unenselityksiä ja unikirjoja jo silloin. Varsinaista -profeetan virkaa toimittivat _tietäjät_, ennustellen enteistä ja ollen -yhtenäisessä yhteydessä jumalien kanssa. Olipa erityisiä ennuspaikkoja -(ehresteria, oracula), joissa he haltioissaan ollen jakelivat -salaviisauden sanoja neuvoa kysyville. Ennustuslahja luultiin myös -olevan muillakin ihmisillä eri tiloissa, etenkin kuolinhetkellä, kun he -jo seisovat iankaikkisuuden kynnyksellä eikä ajan sumut pimennä -silmää. -- Lisäksi luultiin jumalien puhuvan ihmisille monenmoisilla -merkeillä ja ilmiöillä luonnossa ja elämässä. Tämmöisiä enteitä olivat -lintujen (haukkojen, kotkien y.m.) lento ja huuto, salamat, jyrinät, -pyrstötähdet, kuun pimennykset, virvaliekit y.m.s. Myöskin ennusteltiin -uhrielukkain sisuksista, uhriliekin palosta, sanoista jotka puhujan -tietämättä omituisen sopivasti sattuivat johonkin tilaisuuteen, -aivastuksesta j.n.e. Verivihma ennusti surmaa; jos joku näytti -verhoutuvan mustaan utuun, oli hän pian kuoleva (Od. XX, 351 ss.). -Näitä ja muita enteitä tietäjät selittivät. - -Peloponneson sodan jälkeen alkoi uskonto Kreikasta rappeutua, kun -filosoofien epäilys tarttui suureen yleisöön, ja isien yksinkertainen -usko joutui viisastelun ja pilkan alaiseksi. Uskottomuuden mukana -rehotti taikausko, jota kaikellaiset itämaiset mysteeriahaaveilut -lisäsivät. - - * * * * * - -Me 19:n vuosisadan lapset ajattelemme toisin kuin helleenit Jumalasta -ja mailmasta -- ja kuitenkin luemme vielä mielellämme noita vanhoja -"lapsellisia" jumalaisjuttuja ja sankarisatuja. Miksi? Helleenit loivat -suurenmoisen sivistyksen, ihmishengen merkillisimpiä tuotteita, joka -eli virkeänä enemmän kuin tuhannen vuotta ja vielä hyvin kauan -jälkeenpäin on syvälti vaikuttanut ihmiskunnan henkiseen elämään, -elvyttäen sen pyrintöjä valistukseen ja vapauteen. Heidän taiteensa ja -kirjallisuutensa kelpaa osittain vieläkin esikuvaksi ja oman -kulttuurimme sydänjuuret piilevät klassillisessa maassa. Hellaaseen ja -Roomaan on meidän vieläkin mentävä, jos tahdomme syvemmälti ymmärtää -sivistystämme ja sen kehitystä. Mutta klassillinen runous ja taide on -mitä lähimmässä yhteydessä antiikin uskonnon ja mytologiian kanssa, -niin että edellisistä ei saa oikeaa käsitystä jälkimmäisiä tuntematta. -Runoilijat käsittelevät yhtenään myyttejä luoden niille kauneuden -leiman ja nämä osaksi kommenteeravat heitä. Tästä syystä on mytologiia -meille tärkeä, emme ymmärrä runojen aatteita ja erikohtia tuntematta -taruja. Ja niinkuin tarujen taikamaasta runoudelle yleni ihania kukkia, -samoin tarut itsessäänkin sisältävät paljo kaunista ja merkillistä, -usein syviä aatteita seikkailujen kirjavassa verhossa, kohtauksia -ihmissydämmen vanhasta ja yhä uudesta historiasta, jotka eivät joudu -vanhanaikuisiksi. - - - - - -A. Mailman ja jumalain synty.[8] - - -Aikojen aamukoissa syntyivät mailma ja jumalat yhdessä. Luomakunta ei -esiintynyt kohta valmiina. Sen soma järjestys on vasta vähitellen saatu -pitkissä kiivaissa taisteluissa epäjärjestyksen ja sekasorron valtoja -vastaan, joita kuvataan häjyjen kamalain hiisien haamuilla. - -Olokappalten emä on (Okeanos virran) _vesi_[9] tai, Alkuaine, toisen -käsityksen mukaan, aava usmainen avaruus _Chaos_ (= ammottava kita), -jossa niiden siemenet sekasin kuohuivat. Tämän äidinkohdusta sukeusi -ensin _Maa_ (Gaia) sekä Maanalusta eli _Manala_ (Tartaros) joka on yhtä -syvällä maan alla kuin taivas sen päällä, ja luomishalu _Eros_ (lempi). -Maa synnytti sitten itsestään _Taivaan_ (Uranos), _Vuoret_ ja _Meren_ -(Pontos). Maan ja Taivaan liitosta syntyi a) 12 _titaania: Okeanos, -Koios, Kreios, Hyperion_ (ylhäinen), _Iapetos_ (viskaaja), _Kronos_ -(täydeltäjä); _Theia, Rheia, Themis, Mnemosyne, Foibe_ (valokki) ja -_Tethys_ (äiti), jotka kaiketi edustavat väkeviä luonnon alkuvoimia; -b) _kykloopit_ ("mulkosilmät") _Brontes_ (jyminä), _Steropes_ (salama), -_Arges_ (leimu), ukonilman voimia; c) satakätiöt (_hekatoncheirit_) -_Kottos, Briareos, Gyges_, nekin maantärinäin ja myrskyjen y.m. -myllertäväin voimain edustajia. Meren kanssa synnytti Maa muutamia -merenhaltioita _Nerevs, Thaumas, Forkys_ y.m. - -Useat titaanit yhtyivät avioliittoihin; Okeanos ja Tethys, joista -sikesi okeaniidein (merenneitojen) lavea suku; Hyperion ja Theia, -joiden lapsia ovat _Helios_ (aurinko) ja _Selene_ (kuu), _Eos_ -(koitar). Titaanittaria ovat myös _Leto_ (pimeä yö) ja _Asteria_ -(tähtiyö). - -Mailmaa hallitsi nyt Uranos. Peljäten nuorempain lastensa vielä -riistävän häneltä vallan, kätki hän heidät maan syvään piiloon. Sitä -paheksi Gaia emo ja yllytti titaanit kapinaan isää vastaan. Viekkain -heistä, Kronos, väijyi häntä ja silpaisi häneltä siitinvoiman sekä -anasti vallan. Mutta peljäten pojiltaan samaa mitä hän oli isälleen -tehnyt, nieli hän lapsensa sitä myöten kuin ne syntyivät. Hän oli jo -niellyt viisi, kun puolisonsa Rheia siitä suruissaan kepposella pelasti -nuorimman lapsensa, _Zevsin_, samasta kohtalosta. Hän kapaloitsi kiven -ja työnsi sen miehensä suuhun. Pelastunutta Zevsiä vaalivat Dikten -vuorettaret Kreetassa ja lapsi imi _Amaltheia_ vuohta. Luolan suulla -rämistelivät papit _kuritit_ aseillaan, jottei epäluuloinen Kronos -kuulisi pienokaisen porua. Isoksi tultuaan kapinoi Zevs isäänsä vastaan -ja pakotti häntä laskemaan ilmoille nielemänsä. Muutamat titaanit -taipuivat alttiisti vallan alle, mutta muut voitti hän vasta kykloopein -ja satakätisten avulla ankaran sodan (titanomachian) kautta, jossa -kykloopein takoma ja hälle antama salama oli aimo aseensa, ja syöksi -heidät manalaan vaskitelkien taa. Iapetoksen poika _Atlas_ tuomittiin -kantamaan taivaan kantta. Sitte jakoi Zevs mailmanvallan veljeinsä -kanssa niin, että itse piti taivaan, _Poseidon_ sai meren, _Hades_ -manalan hallittavakseen. Maan jättivät he yhteiseksi omakseen. -Yhteis-asuntona on heillä vuori _Olympos_.[10] - -Satu paransi sitte Kronoksen kohtalon. Pindaros runoilee hänen valtansa -menetettyään päässeen valtiaaksi "autuasten saarille" etäälle -valtameren äärille. Sen ohessa oli hän vainajain tuomari. Kreikkalaista -tarua muodosteli sitte roomalainen omalla tavallaan (kts. Saturnus). - -Taidekuvissa on Kronos kaunis mies, vaikka vakavan ja melkein synkän -näköinen, pää puolittain verhottuna. Sirppi on hänellä kädessään -ilkityön takia jonka teki isälleen; mutta Saturnuksen sirppi leikkaa -pellon laihoa. - -Ei ollut vieläkään järjestys turvattuna. Kostaakseen lastensa häviötä -pani Gaia uusia voimia liikkeellä. Hän loi _Tyfoevs_ hiiden, jolla oli -sata tultasuitsevaa kyynpäätä, ja ajoi sen sotaan, joka järkytti maan -ja taivaan. Salamoillaan rusensi Zevs vihdoin hirviön ja viskasi sen -manalaan, josta se vielä vimmoissaan tulivuorten (Aetnan) kidoista -oksentaa liekkiä taivasta päin. -- Vielä Uranoksen, maahan nokkuneista, -veripisaroista syntyneet _gigantit_[11] nousivat kapinaan. Rajusti -riehui tappelu (gigantomachia), kunnes Olympon jumalat voittivat ja -Zevs syöksi gigantitkin manalaan. Nyt vasta oli mailmanjärjestys -iki-ajoiksi turvattu. Ainoastaan harvoin jumalat sitte enää ase kädessä -keskenään ottelivat.[12] - -Gigantit edustavat alkuajan luonnonmullistuksia jotka maanpintaa -myllersivät, etenkin maanalaista valkeaa, joka vilkkaasti toimii -Välimeren tienoilla. Sen jälkiä nähtiin myös pohjois-Kreikassa, jonne -taru näitä tapauksia sijoittaa. - -Jumalien synnyn historia on samalla mailman, sillä nämä alkujumalat -olivat joko ne ainekset, mistä mailina luotiin, tai ne voimat, jotka -siinä olivat liikkeellä. - -Gigantteja kuvataan tavallisesti käärmeiksi joilla on ihmisen pää ja -yläruumis. Suuri, etevä esitys, vaikka rikkiöimenä, on se -giganttitaistelu, jolla Attaliidit aikoinaan koristivat Zevsin alttaria -Pergamossa (nyk. osia Berlinissä). - - - -Ihmisen synty ja alkutila. - - -Ihmiset ovat syntyneet _maa_ äidistä.[13] Sanottiinpa heitä jumalienkin -luomiksi ja heidän ensinnä, kulta-aikana, eläneen autuaina jumalien -yhteydessä, kunnes ylpeytensä kautta menettivät autuutensa. Sitten -vaipuivat he kurjaan raakuuteen, joka ei ollut elukkain oloa parempi. -Tästä auttoi heidät Iapetoksen armelias poika, titaani _Promethevs_[14] -ja ohjasi heidät sivistyksen tielle. Hän edustaa valoon ja vapauteen -pyrkivää ihmishenkeä, joka edistääkseen ihmiskunnan jalostusta ja onnea -ei kammoo jumalainkaan vihaa. Hän loi sivistyksen ensialkeet, jota -varten hän varasti taivaasta tulta[15] ja antoi ihmisille. Nämä panivat -sen liedelle ja laativat lieden suojaksi katon; näin syntyi ensimmäinen -ihmistalo, kun ennen majailtiin rotkoissa ja luolissa. Kuljeksiva elämä -pysähtyy vakinaisiin asuntoihin ja maanviljelys tarjoo vankan pohjan -sivistysriennoille. Mutta Zevs rankaisi kovasti titaania, joka rohkeni -tahrata taivaan tulta maan tomuun. Hän kytkettiin kahleilla jylhään -vuoreen maan äärillä (Skythiassa), ja kotka nokki yhäti hänen -maksaansa. Tästä tilasta vapahti hänet aikojen perästä Herakles, -uhraten Tuonelle sovinnoksi kentaurin. - -Sivistyksen mukana on sitä tätä pahaakin tullut, joka on luonnon -tilassa outoa. Niinpä karkeat luonnonihmiset ovat terveempiä kuin -hienostuneet, velttomaiset kulttuuri-ihmiset. Tätä opettaa -Pandoran-myytti, joka on edellisen tarinan jatkoa. Kostoksi tulen -ryöstöstä antoi Zevs Hefaistoksen leipoa savesta ihanan naisen, jonka -nimi oli _Pandora_ (kaikkien-lahjallinen), koska kaikki antoivat sille -lahjansa, suloa, viehättävyyttä, kätevyyttä, sulavaa puhelahjaa ja mikä -mitäkin. Zevs antoi hänelle lippaan, joka kantensa alla kätki kaikkia -tauteja ja tuhoja, ja lähetti hänet Promethevsin typerän veljen -_Epimethevsin_ ("perästäpäin ajattelevan") luo. Kun tämä uteliasna -aukaisi kannen, lentää sujahti sieltä tautien parvi ulos kiusaksemme. -Ainoastaan toivo jäi lippaan pohjalle, kun Epimethevs riensi lyömään -kannen kiinni![16] - -Näin tämän ensimmäisen naisen kautta tauti ja kuolema tuli mailmaan, -sittekun ihminen pyrki mahdottomiin ja sillä solvaisi taivaan pyhyyttä. -Rikoksestaan joutui hän kärsimään tuskia, joista vasta voiton sankari, -rohjeten ryhtyä taistoon tuonta vastaan, vapahti hänet sovittavalla -kuolemalla. Tässä syvämielisessä tarussa helähtelee ääniä, joista pyhä -raamattu puhuu paremmin ja selvemmin. - -Toiseen tapaan käsittelee ihmisen alkuhistoriaa neljän aikakauden -taru.[17] Ensinnä oli _kultakausi_, jolloin ihmiset huolta, kipua ja -tuskaa tuntematta elivät onnellisina. Maa elätti heitä hedelmillään -ilman työtä. Sulo-unessa uinahti ihminen täältä toiseen elämään ja -muuttui ihmisten suojelushengeksi (enkeliksi -- sanoisit). -Huonompi oli jo _hopeakausi_: ihmiset olivat laiskoja ja ylpeitä -jumalanhalveksijoita. Vielä alemmas vaipui _vaskikausi_: hurjat ja -väkivaltaiset ihmiset tappelivat alati, kunnes hävisivät sukupuuttoon. -Mutta _rautakauden_ ihmissuku on jo niin langennut, ettei alemmas voi -langeta: ei ole sitä kurjuutta ja pahetta jota se ei harjottaisi. - -Kun ihmiskunta näin turmeltumistaan turmeltui,[18] päätti Zevs hävittää -sen maan päältä. Hän lähetti suuren vesitulvan,[19] joka hukutti kaikki -ihmiset ja elävät. Ainoastaan _Deukalion_,[20] Promethevsin poika, -vältti vaimonsa Pyrrhan kera kuoleman. Isänsä neuvosta rakensi hän -arkun, jossa (kuten Noak) souteli vesillä, kunnes alus ajausi -Parnassos-vuorelle. Täällä uhrasi hän kiitosuhrin Zevsille. Tämä antoi -hänen uudistaa ihmissukua, käskien heidän hupussa päin nakella -taaksensa äitinsä luita. Kun he sen johdosta, ajatellen maata -äidikseen, heittivät kiviä, syntyi Deukalionin heittämistä kivistä -miehiä ja Pyrrhan heittämistä naisia. Deukalionin poika oli _Hellen_, -josta helleenit eli kreikkalaiset saivat nimensä. Hellenin pojat olivat -_Aiolos_ (Aeolus) ja _Doros_ sekä pojanpojat _Achaios_ (Achaeus) ja -_Ion_, joista Kreikan kansan pääheimot johtuvat: aiolit (eoolit), -doorilaiset, achailaiset (l. akeeit) ja ionilaiset. - - - - - -B. Jumalat.[21] - - - - -I. Taivaan jumalat ja haltiat. - - - -Zevs. -- Juppiter. - - -Ylhäisin ja mahtavin jumala on isä _Zevs_, taivaan, yläilmojen ja koko -mailman valtias. - -Taivaan ilmiöt varhaimmin herättivät ihmisiä uskomaan korkeampia -henkiolennoita. Mikä onkaan mieltä valtaavampi kuin ääretön sinikorkeus -ihmeineen! Sieltä aurinko lempeillä säteillään valaisee ja lämmittää -maita, siellä säihkyy tuhannet tähdet, sieltä valua sade, joka lämpimän -liitossa luo kasvikunnan maata kaunistamaan, siellä salamat leimuvat ja -ukonpilvet ankarasti jylisevät, sieltä on syntyisin myrskyt ja -lumipyryt. Eipä kumma, jos noita suuria, osasta pelottaviakin ilmiöitä -nähtäissä luultiin ylhäisten olentojen niissä toimivan. Väkeväpä käsi -se sieltä varmaan ukonnuolia ampui maahan; mahtava isäntä se siellä -puhui pilvissä ilmain ääristä niin ääriin. Ken ei hänen vihaansa -pelkäisi ja suosiotansa pyytäisi! Tämmöinen "ilmojen isäntä, taatto -taivahinen, vallanpitäjä pilvissä" oli muinais-suomalaisilla Ukko -ylijumala. Helleenien "Ukko", joka monissa kohden anastaa saman aseman -uskonnossa ja palveluksessa, oli _Zevs_.[22] - -Hän on lähinnä taivaan jumala, asuu ja vallitsee pilvien päällä, -yläilmoissa.[23] Kaikki liike ja elonilmeet tuolla ylhäällä lähtevät -hänestä, tai ovat hänen tahtonsa alaisina. Hän kerää pilvien synkät -sarjat,[24] joista ikäänkuin huvikseen singahuttaa salamia ja jyristää -hirveän mahtavasti;[25] hän nostaa vihurit meriä myllertämään, mutta -myöskin leyhkeät suvituulet merenkulkijain iloksi; hän lähettää lumet -ja rankat säät, mutta lempeät suvisateetkin,[26] joiden vihmoista -nääntyvä kasvikunta virkoo. Hänestä riippuu viljan kasvu ja siten -ihmisten ja eläinten elo ja menestys. Hän antaa kesän ja talven; on -kaiken elämän alkulähde maan päällä. - -Mutta maata korkeampi on taivas, eikä Zevsin valta rajoitu vaan maan -eloja ja oloja säätelemään. Hän hallitsee koko mailmaa ikitahdollansa: -sen alaisina ovat jumalatkin.[27] Minkä muotoiseksi Zevsiä ajateltiin? -Ukonilman ihmeilmiöissä on vilkas mielikuvatti aina halusti toiminut ja -moni myytti on niistä alkunsa saanut. Niistä Zevsinkin kuvalle aiheet -otettiin. Hän on ylevä, usein ankarannäköinen jumalaishahmo, joka astuu -pilvien äärtä tai ajaa kolistaa nelivaljakossaan taivaan tanterilla, -viskellen vihoissaan särmäkkäitä salamia. Hän salamoi ja jyristää -heiluttamalla egiidiänsä,[28] joka -- myrskyisen ukkospilven kuvana -- -on taivaansepän Hefaistoksen takoma kauhukilpi, sadan kyynpään -reunustama, kamalasti tuijottava Gorgon-pää keskellään. Tällä -tyrmistyttää Zevs vihollisensa ja ruhjaisee ne salamoillaan. - -Luonnon alalta ulottaa Zevs valtansa hengen aloille ja kohoo siinäkin -yleväksi. Niinkuin hän sääntelee vuodenaikain vaihekulkua, niinkuin hän -luonnossa ja jumalien kesken valvoo järjestystä, estäen riitaisia -voimia yltymästä toisiaan vastaan ja säännellen kaikki sopuisaan -yhteistoimintaan korkeampia tarkoituksia varten, samoin johtaa ja -järjestelee hän ihmiselämää. Zevs oli helleenein silmissä laillisen -järjestyksen ilmetty perikuva, yhteiskunnan ja valtioaatteen edustaja, -valtiolaitoksen suojelija, kuningasvallan perustaja. Hänelle on -kuningasten tili tehtävä hallituksestaan. Älkööt siis antako valtansa -hurmata itsiään ylpeästi sortamaan alempiansa, sillä ei keltään, olipa -jos kuinkakin köyhä ja alhainen, saa ihmisoikeuksiansa riistää. -Kerjurit ja turvattomat muukalaisetkin ovat Zevsin[29] turvan alaisia. -Valtiota vaalien suopi hän suojansa myös kansan neuvottelu-kokouksille; -kaikkialla valvoo hän oikeutta ja totuutta ja rankaisee siveellisten -lakien rikkomista, joissa toimissa hänellä on Themis, Dike ja Nemesis -apulaisinaan, valvoopa myös valan ja liittojen pyhänä pitoa.[30] Näin -on hän inhimillisen yhteiskunnan tuki ja turva. Tarvittaissa astuu hän -sotatanterelle, niinkuin hän muinoin oli gigantit ja titaanit -taistelussa voittanut, ja jakelee kelle voittoa, kelle vauriota. Mutta -isänmaan puolesta sotivaa uljasta nuorisoa hän suosii ja suojelee, sekä -torjuu tämän tarmolla vainolaisten rynnäköt ja pelastaa maan.[31] - -Valtion juuri on perhe, ja tämänkin terve elämä on Zevsin huolena. Hän -varjelee taloa pahasta, on kodon vartia, kotilieden suojelija.[32] -Siksipä jumalalla oli joka talossa alttarinsa, juuri kotiliedellä, -jolla perheenisäntä hänelle uhrasi. Tämän juurella saivat muukalaiset -ja maanpakolaiset turvaa, sillä Zevs oli itse säätänyt vieraanholhousta -pyhäksi velvollisuudeksi -- erittäin tärkeä asia aikana, jolloin vieras -ja vihollinen muuten olivat synonymisiä käsitteitä. - -Zevsin käsissä on ihmisten kohtalo, mikäli ei Sallimuksen ikivalta ole -häntäkin ylempänä. Hänen aitassaan on kaksi ammetta, täynnä lahjoja, -toinen hyviä, toinen pahoja. Näitä jakelee hän kuolevaisille, -tavallisesti sekotellen jokaisen osaan kumpaakin lajia, kelle enemmän -hyvää, kelle enemmän pahaa. Kurja se ken saa osansa vaan pahasta -ammeesta: hän on vitsana itselleen ja muille (Il. XXIV, 527 ss.). -Etupäässä Zevs kuitenkin on armollinen ja lempeä, jumalain ja ihmisten -armias isä, joka suo hyvää lapsilleen. Häneltä saadaan onnen antimet, -häneltä terveys sekä jalo, kelpo, urhea mieli, häneltä apua hädässä. -Koko elämä suhteineen, perhe, yhteiskunta, valtio menestyy hänen -armonsa turvissa. - -Tahtoansa luultiin ylijumalan ilmaisevan ja tulevaisia ennustavan -yläilmaisilla merkeillä, jyrinällä ja leimauksilla, lintujen lennolla, -mutta myös unennäöillä y.m..[33] Ennuspaikoissa eli orakeleissa näitä -hämäriä, yliluontoisia enteitä tutkittiin ja seliteltiin. Väliin Zevs -myös Apollonin suun kautta (Delfoissa) julisti tahtoansa. - -Zevsiä palveltiin kaikkialla Kreikan kansan asumusaloilla, joka sekin -todistaa hänen palvelustansa ikivanhaksi. Häntä palvelivat jo pelasgit, -joilla ammoisista ajoista oli Epeiroksen _Dodonassa_, hänen pyhäkkönsä -ja ennuspaikkansa. Siellä kasvoi ikivanha pyhä tammi, jonka lehtien -suhinasta papit, _selloi_, ilmaisivat jumalan tahtoa uskoville. -Sittemmin pääsi muita mainiommaksi palveluspaikaksi _Olympia_ -Elis-maassa Alfeios-joen rannalla. Sen templiä koristi Feidiaan tekemä -ihana Zevsinkuva, jota katselemaan matkustajia tulvi likeltä ja kaukaa, -samoin kuin nuo joka neljäntenä vuonna täällä Zevsin kunniaksi -vietettävät Olympian juhlakilvat, helleenien suuri kansallisjuhla, -tekivät tästä koko Hellaan kansan yleisen yhtymäpaikan. - -Muuten taivaan jumalaa yleensä palveltiin, ja hänelle uhrattiin -kaikilla korkeilla vuorenhuipulla, joilla hänen luultiin oleskelevan. -Zevsin pyhiä vuoria olivat Troian Ida, Messenian Ithome, Attikan -Hymettos, Boiotian Kithairon, Fokiin Parnassos, Thessalian Pelion ja -Oita, Rhodos saaren vuori y.m. Lykaionilla Arkadiassa uhrattiin hänelle -ihmisiäkin vanhimpana aikana. Hänen mieluisin olinpaikkansa oli -Thessalian Olympos, jossa muutkin ylijumalat asuskelivat kirkkaassa -eeterinloistossa. Tuskinpa oli sitä maakuntaa tai valtiota, missä ei -Zevsin juhlia vietetty. Attikassa lepytettiin vihaista jumalaa -(maimáktes) talvimyrskyjen alkaessa uhrimenoilla ja niiden lopussa, kun -häntä luultiin jo lempeäksi (meilikhios), kunnioitettiin häntä toisilla -juhlilla. Kreetan saarella vietettiin hänen syntymäänsä, jopa -kuoloansakin, asettaen näin jumalaa keväällä elpyvän ja syksyllä -riutuvan luonnon kanssa yhteyteen. Vanhimmista ajoista perityissä -palvelusmenoissa pidettiin aina silmällä jumalan alkunaista -luontaismerkitystä ja palvelu jäi enemmin tai vähemmin luonnonuskon -kannalle. Kesähelteellä, kun lehti, nurmi ja oras oli kuivuuteen -nääntymäisillään, rukoiltiin ilmojen isäntää lempeillä sateilla -virvoittamaan janoista maata, ja monilla loihduilla ja taikatempuilla -koetettiin ikävöityä vettä pilvistä herutella. Kodin ja valtion -palvelusmenoissa ilmestyi enemmin uskonnon siveellis-henkistä puolta, -ja sivistyksen edistyessä tämä saikin etusijan. Koska tämä puoli Zevsin -olennossa oli hyvin rikas ja syvällinen, kuten ylempänä viittasimme, -saatamme arvata että kultti sen mukaan kehittyi syvämieliseksi ja -monipuoliseksi. Kuinka ulkonaiset palvelusmuodot lienevätkään -vaihdelleet, perusaatteena oli niissä aina Zevs kaiken hiisimäisen -sekasorron, raakuuden, julmuuden häätäjänä, pimeyden poistajana, -valistuksen, sivistyksen ja onnen tuottajana, jota tointa -prototyypisesti kuvaa hänen voittonsa giganttien taistelussa. -Inhimillisen sivistyksen alkuluojana harrastaa hän miehenkuntoa -(aretae, virtus) sen tärkeänä osana ja vaikuttimena, joka taas kysyy -ruumiin reippautta. Kun siis voimisteluharjotuksille annettiin pääsijä -suurissa Olympian kansanjuhlissa, oli aivan kreikkalaisen uskon -mukaista, että nämä asetettiin Zevsin ja Herakleen ylisuojan alaisiksi. - -Zevs on puhdistaja.[34] Hänestä lähtee eeterinkirkkaus, hän poistaa -varjot hengenkin mailmasta. Kun ihminen, kuten luultiin, kohtalonsa -ajamana oli joutunut pahan tielle ja synti omituisella lumouksellaan -häneltä hämmentää järjen ja hurmaa häntä rikoksiin ja tuhotöihin, -silloin Zevs ryhtyy ilmoja puhdistamaan: rankaisee syyllistä, kostaa -veren viat, mutta on myös valmis, rikosta kaduttaissa, leppymään. Tämä -aate ilmestyy useammassa tarussa. Jos siis Zevs on tuomari ja kostaja, -on hän sen ohessa myös leppeä isä. - -"Jumalain ja ihmisten isällä" oli koko joukko puolisoita ja perillisiä. -Eipä tästä kuitenkaan saa -- ilvenäytelmäin tekijöiden tapaan, jotka -laskivat pilaa Zevsin lempisuhteista sekä miten ne herättivät hänen -oikean puolisonsa Heran mustasukkaisuutta -- päättää, että -kreikkalainen olisi ajatellut ylijumalaansa irstaaksi ja halpaa -aistillista himoa suosivaksi. Ei suinkaan. Kun kaikki luonnonelämä -vaihtelevine muotoineen käsitettiin jumalallisten olentojen -elonilmiöiksi ja vaikuttamiksi, oli luonnollista, että tuon yhä -nuortuvan luonnon elonvaiheet helposti kuviteltiin samojen jumalien -sikiöiksi, että luonnon ja hengenkin eloa etupäässä käsiteltiin vaan -siitosten ja syntymisten muodossa. Vaan koska Zevs ylipäänsä on kaiken -sekä luonnon että hengen elämän juuri ja lähde, niin kellepä ellei -hänelle olisi annettu suurin joukko lapsia tässä merkityksessä? Lisäksi -palveltiin häntä niin monessa paikassa ja palvelustarut, kulttimuodot -kehittyivät eri paikoilla riippumatta toisistaan. Zevsin puoliso sai -siis eri paikoilla eri nimen, samoin kävi lasten. Näin tuli hän saamaan -monta vaimoa ja lasta, vaikka nuo monet eri nimet tarkoittivat usein -samoja henkilöitä ja osaksi aiheutuivat samoista luonnonsyistä. Dodonan -l. pelasgien Zevsin puoliso oli _Dione_, Afroditen äiti. Muuten hänen -vanhimmaksi aviovaimokseen mainittiin merenneito _Metis_ (äly), josta -hän sai tyttären Pallas Athenen. Toinen puolisonsa oli titaanintytär -_Themis_, josta hänelle syntyi horat (ajattaret) ja moirat -(onnettaret). Arkadian Zevsin puoliso on _Maja_ ja Hermes on heillä -poika. _Demeter_ (maaemo) synnyttää hänelle Persefonen (kasvullisuuden -jumalattaren), meretär _Eurynome_ kariitit (sulottaret), _Mnemosyne_ -(muisto) muusat (runottaret), _Leto_ Apollonin ja Artemiin. Nuorin -jumalaissukuinen puoliso on _Hera_, joka lahjoitti hänelle Ares, -Hefaistos ja Hebe-lapset. - -Oli Zevsillä vaimoja ihmistenkin tyttärissä. Näistä mainittavin on -_Semele_, Theban Kadmos kuninkaan tytär, josta syntyi hänelle Dionysos -l. Bakchos jumala; edelleen _Leda, Danaë, Alkmene, Europa ja Io_ -nauttivat yläjumalan lempeä. - -Veistokuvia oli Zevsistä muinoin ääretön joukko, kaikista kuuluisin -Feidiaan (500-432) tekemä; ken sen sai nähdä, se kreikkalaisten -mielestä oli onnellisin ihminen maan päällä. Korkealla istuimella -mahtaili yli 40 jlk. korkea jumalaishahmo, alastomat osat muovailtuina -norsunluusta, tukka, parta ja vaatteet valettuina kiiltävästä kullasta. -Hänen oikeassa kädessään liehui voiton hengetär, vasemmassa oli -valtikka jonka kärjessä kultakotka istui. Ylevää majesteettia säteili -kasvoilta. Siinä esiintyi samalla mahtava Olymponvaltias, jolle ei -kukaan vedä vertoja voimassa ja nerossa, sekä lempeä, armias jumalain -ja ihmisten isä, lahjain ja siunauksen suoja. Tarmokasta voimaa osotti -tuo kahdenpuolen päätä valtavissa laineissa valuva, leijonanharjan -näköinen tukka, samallainen pitkä parta, korkea otsa ja vankkavartinen -nenä, leveä ponteva rinta; vaan puolittain aukeevan suun ympärillä -eleli lempeä lohdutuksen mieli. Monta vuosisataa ilahutti ihana -taideteos vanhaa mailmaa, kunnes se vihdoin hävisi kansainvaellusten -myrskyissä. -- Sama käsitys on yleensä säilynyt kaikissa säilyneissä -taidemuistoksissa: se on mailman armias herra, joka tuntien voimansa -autuaana mahtailee Olympon ylängöllä. Hänen kuvansa lisä-esineitä on -tavallisesti: valtikka, ukonnuoli, kotka, mailmanpallo istuimen -juurella, Nike. Hänen suortuviaan kiertää seppele hänen pyhän puunsa -tammen lehdistä. - - * * * * * - -Rooman _Juppiter_[35] taivaanvalon ja ilmakehän jumala, koko mailman -valtias, jumalain ja ihmisten isä ja kaikkivaltias kuningas, vastaa -kaikin puolin Kreikan Zevsiä. Sateen ja ukonilman isäntänä on hän -Juppiter _pluvius ja tonans_, paon pysäyttäjänä tappelussa J. _stator_ -ja saaliinantajana J. _feretrius_. - -Juppiter Latiaris oli latiolaisen liiton suojelia, jonka kunniaksi -Latiumin heimot joka vuosi viettivät Albanusvuorella _feriae -latinae_ juhlan. Vihdoin Juppiteriä palveltiin Rooman valtion -turvana, nimellä _Optimus maximus_ Capitoliumin komeassa templissä, -Capitolinus-vuorella, jota pidettiin ikäänkuin koko valtakunnan -sydämmenä. Hänen rinnallaan palveltiin siellä myös Junoa ja Minervaa. -Täällä konsulit virkaan astuessaan uhrasivat jumalalle ja sotaan -lähtiessään tekivät hänelle lupauksia, tänne voittojuhlain kulkueet -nousivat, tänne tulvi ääretön aarre uhrilahjoja, joita sotapäälliköt, -kansalaiset, ulkomaiset kuninkaat ja kansat pyhittivät ylijumalalle. -Sittekun vanhin, tasavallan ensi vuonna vihitty Juppiterin templi, -jossa hänen polttosavi-kuvansa seisoi salama kädessä, 400:n vuoden -perästä paloi ja uudestaan rakennettu templi, jossa jumalan kultakuva -mukaili Olympian Zevsiä, vähä väliä hävisi tulipalojen kautta, rakensi -Domitianus sinne Juppiterin templin joka pysyi pystyssä noin 8 -vuosisataa. - -Juppiterin kunniaksi vietettiin vuosittain _ludi romani l. magni_, -joihin kuului juhla-atria, juhlakulkue, kilpaurheiluja ja näytelmiä. -Juppiterin pappi oli _flamen dialis_. - - - -Hera. -- Juno. - - -Zevsin laillinen puoliso oli _Hera_, Kronoksen ja Rheian vanhin tytär, -jonka nimi alkuaan lienee merkinnyt "keväätärtä".[36] Keväällä taivas -ja maa solmivat keskenään rakkausliiton, josta kasvikunta sikiää ja -versoo uuteen eloon. Tähän perustuu Zevsin ja Heran avioliitto. Toisen -selityksen mukaan Zevsin puoliso naispuolena edustaa samaa luonnonalaa, -taivasta ja yläilmoja, jonka miespuolinen edustaja Zevs on. Tämmöisenä -taivaan jumalattaren nimi oikeastaan oli _Dione_ (= Juno)[37] s.o. -"loistotar", kun Zevs on "loistaja". Päästyään aviopuolison asemaan -peri sitte keväätär Hera myös loistottaren arvon. Hän vallitsee Zevsin -rinnalla taivaan kuningattarena, halliten hänkin ilmojen ilmiöitä. -Herakin lähettää sumua ja myrskyä ja käyttää tarvittaissa salamia ja -jyrinää. Palvelusneitoinaan on hänellä horat (vuodenajattaret) ja Iris -(sateenkaaren haltia); häntäkin ihmiset palvelevat vuorilla, häneltäkin -hedelmöittävää sadetta anellaan. Etupäässä hän kuitenkin on, mitä -alkuaankin oli, Zevsin puoliso, ja semmoisena häntä tarut, taide ja -runous useimmiten kuvaavat. Niinpä jutellaan hänen häistään, miten -maaemo silloin hänen kunniakseen loi povestaan hesperiidein kultaomenia -kasvavan puun, ja häitten muistoa naiset sitte aina viettivät keväisin -kukilla seppelöiden jumalattaren alttaria -- kaikki kajahdelmia -keväänjumalattaren toimen aioilta. - -Zevsin ja Heran avioelämää ei kuvata aivan kehuttavaksi. He elävät -epäsovussa. Aiheen tähän luuloon antoi jo naiivinen kansanuskonto. Kun -myrskyt metelöivät pilvissä, sanottiin taivaan isännän ja emännän -torelevan. Tätä uskoa kehittivät runoilijat edelleen uusilla aiheilla. -Kun näet juteltiin, miten Zevsillä oli monta lemmikkiä sekä taivaan -tyttärissä että ihmisten immissä, oli mielikuvituksen helppo tähän -luoda lisiänsä. Zevs on muka uskoton aviomies, jota Hera yhtä äkäisesti -toruu ja pistelee kuin hän vimmatusti vihaa ja vainoo noita suosituita, -jotka ovat häneltä varastaneet miehensä lemmen. Siitäpä sitte Zevskin -joskus suuttuu ja pitelee pahasti, kurittaapa tylystikin vaimoansa -(Il. XV, 18 ss.).[38] Näin autuaallisten sulorauhaa häiritsee moni -ikävä rettelö ja jupakka ja jumalattaren jaloa kuvaa rumentaa ilkeän -riitaisuuden ja lemmenkateuden varjo, kuitenkin vaan runoilijain -mielikuvitelmissa, sillä uskossa ja veistotaiteen luomissa ne olivat -hänelle vieraita. Jotenkin ihanteellinen on vielä Homeronkin hänestä -luoma kuva. - -Heran luonnonmerkitys unohtui jo varhain (ainoastaan joku symboolinen -sivuseikka säilyi siitä). Hän on naissukupuolen lempeä, armias ja -uskollinen suojelija. Hän on avioliiton säätänyt ja ankarasti hän sen -pyhyyttä puolustaa. Hän on kerrassaan uskollisen ja uskollisuutta -vaativan aviovaimon perikuva. Tämmöiseksi taide häntä esitteli, -yhdistäen hänen kuvaansa vaimon päähyveet, miellyttäväisyyttä, -arvollisuutta ja lujuutta, joka tosin vähän vivahtaa kovuuteen. Hänen -kauneutensa on jalo, mutta hieman kylmä. -- Tunnusesineinään on hänellä -tavallisesti valtikka ja otsaripa, uhrimalja kädessä, granaattiomena -hedelmällisyyden kuvana, riikinkukko, hanhi tai keväänennustaja käki -lempilintuina. - -Heraa palveltiin ensiltään vain Argoossa. Homerossa ovat Argos, Mykene -ja Sparta hänen lempikaupunkinsa. Mikäli hänestä varttui varsinainen -avioliitonjumalatar, leveni hänen palveluksensa laajemmalle. -Pääpyhäkkönsä oli hänellä Argoon ja Mykeneen välillä _Heraion_, jossa -seisoi hänen, Polykletoksen kullasta ja norsunluusta tekemä kaunis ja -uhkea pystykuvansa. - -Roomalaisilla _Juno_ vastaa Heraa. Taivaan ruhtinattarena on hän -_regina_, avioliiton suojelijana _pronuba_, lastensynnytysten auttajana -_lucina_ (valoon saattaja). Hänen juhlaansa _matronalia_ (1 p. -maalisk.) viettivät naiset. - - - -Pallas. Athene. -- Minerva. - - -Taivaan jumalia on myös _Athene eli Pallas (Pallas Athene)_, jonka -synnystä kerrotaan näin. Zevs nai Metis nimisen okeanottaren; mutta kun -pelkäsi tästä syntyvän pojan itseään väkevämmän, nielaisi hän -puolisonsa. Syntyipä siitä kuitenkin sikiö: Hefaistos kirveellään -halkaisi Zevsin pään ja esiin karkasi täysissä sotatamineissa, välkkyvä -keihäs kädessään, uljas jumalatar Pallas, meren kohistessa ja maan -järistessä. - -Tämä syntymätaru näkyy allegorisesti kuvaavan ukonilmaa, jonka jyrinää -ja salamia täten olennoitiin. Mutta tuo luonnonvoimain purkaus -puhdistaa myös ilman ja virkistää luontoa, taivas loistaa sen perästä -kahta kirkkaampana, maa elpyy uudestaan, kun yläilma, eeteri, -luonnonaloista korkein, entistään viljavammin uhkuu valoa, iloa, elon -voimaa. Athene edustaa molempia: hän on leimuva salama ja salamain -puhdistama, elähyttävä eeteri. Tästä luonnonmerkinnön kaksinaisuudesta -aiheutuu hänelle sekä sotaisa että rauhaisa, lempeä puoli, ja varsinkin -jälkimmäinen kehittyy edelleen rikkaaksi ja moninaiseksi, käsittäen -luonnon ja hengen iloja. - -Athene on siis ensinnäkin, kuten nimensä _Pallas_ s.o. "keihään -heiluttaja" osottaa, sodan jumalatar, joka innostaa urhoja tappeluun, -suoden sankareille voittoa ja saalista.[39] Riehuu kyllä raju Areskin -taistelun telmeessä, mutta hän harrastaa vain tappelua ja surmaa -semmoisenaan. Toisin Athene. Hän taistelee tarkoitusta varten, ei ylly -raivoon, vaan pysyy aina järkevänä. Niinpä hän suosii sankareita, -semmenkin älykkäitä (niink. Odyssevsiä), vie heitä voittoon ja suojelee -heidän linnojansa ja kaupungeitaan vainolaisilta.[40] Hän sotii rauhan -hyväksi ja rauhan siunatuita lahjoja hän runsain käsin jakelee. - -Eeterin eloa antavana jumalattarena hän lähinnä antaa elämää ja -terveyttä sielulle ja ruumiille, torjuu tauteja, kasvattaa nuorison -reimaksi; hän edistää sopivilla säillä maan viljavuutta ja -kasvullisuutta, suojelee maanviljelystä ja karjanhoitoa. Hänen lempeän -suojansa alla laiho kypsyy vainioilla, hedelmät puissa. Hän on -ihmisille auran ja haravan antanut. Mutta maanviljelyksen perusteella -on inhimillinen yhteiskunta ja sivistys syntynyt. Niinpä sama jumalatar -välillisesti joutuu näitäkin holhomaan. Yhteiskuntajärjestyksen ehdot: -siveellisyys ja lakisäädökset, sen hedelmät: kansan onni ja menestys, -elinkeinot, jopa korkeinkin hengen viljelys, tieteet ja taiteet -- -kaikki Athenen mahtavan egiidin turvissa viihtyvät ja on hän siis -tältäkin puolen "kaupunginsuojelija". Hän suojelee rauhaa ja -rauhallisia elinkeinoja, siis ennen mainittujen lisäksi -laivanrakennusta,[41] teollisuutta ja käsitöitä, etenkin naisten -kotiaskareita: kehruuta, kudontaa, ompelua y.m.[42] Näin jumalattaren -olento laajenee erittäin rikkaaksi ja ääretön ala aukenee hänen -toiminnalleen. Voipa sanoa että hänessä on Hellaan kansa esittänyt -syvimpiä elon-aatteitansa. - -Kirkas, ylhäinen valo-ilma, joka ikäänkuin luo sillan näkyväisen ja -näkymättömän, aineen ja hengen mailmojen välillä, kuvailee -symboolisesti hengen valoa, viisautta, älyä, järkeä -- ja niinpä Athene -jo yksinkertaisen luonnonsymboliikankin tiellä sai henkisen -merkityksensä, tuli viisauden, opin ja älyn haltiaksi. Vaikka tämä -eetillinen puoli kehittymistään kehittyi ja pääsi käsityksessä ja -kultissa miltei etusijaan, eipä siltä luonnollinenkaan puoli joutunut -unohduksiin. Ne liittyivät kumpikin niin likitysten toisiinsa, että -eeterin lempeä valtias ja älyn ylhäinen jumalatar oli vain saman -jumalais-olennon eri ilmi-muotoja. Siinä on merkityksen syvyys, aatten -korkeus, toimialan avaruus, joissa kohden ainoastaan Zevs ja joinkin -määrin Apollon Athenelle[43] vertoja vetävät. Zevs, Apollon ja Athene -käsittävätkin yhteensä kaiken jumalallisen voiman kreikkalaisen -mielestä. - -Näin tätä jumalatarta yleensä käsitettiin, kuvailtiin ja palveltiin -varsinkin siinä kaupungissa, joka oli Kreikan henkisen elämän keskus, -Atheenassa, jossa hänellä oli Akropoliin kalliokunnaalla kaksi komeaa -templiä Erechtheion ja Parthenon. Hän oli Attikan pääjumalatar ja taru -kertoo kuinka hän siksi tuli. Hän ja merenvaltias Poseidon kilpailivat -Attikan omistamisesta: kumpi paremman lahjan loisi maalle, hän sen -saisi -- niin sääsi Zevs. Poseidon loi hevosen korskean, mutta Athene -antoi öljypuun versoa maasta. Tämä nähtiin hyödyllisemmäksi ja niinpä -Athene voitti kilpansa. -- Oli hänellä muitakin palveluspaikkoja: -Argos, Korintho, sittemmin Sparta, Arkadia, Rhodos y.m. Pallaan -kunniaksi vietettiin joka viides vuosi suuri juhla, _panathenaia_, -jolloin komea juhlakulkue vei hänen templiinsä lahjoja, ja -urheilu- sekä soittokilpoja toimitettiin kaiken kansan nähden. Tämän -ohessa oli myös vähempiä juhlia. - -Taide koetti Athenen kuvauksissa etupäässä esittää hänen edustamiaan -siveellis-älyllisiä aatteita, mutta ei siltä jättänyt sikseen -luontais-merkitystäkään. Niinpä viisauden jumalatar kuvataan -sotajumalattareksi, jommoisena hän jo syntymähetkestään asti ilmestyi, -kypäri päässä, keihäs kädessä, suomushaarniska rinnan suojana. Kilpenä -on hänellä alkuaan (Homerossa) egiidi (= salama), sittemmin tuijoittaa -panssarin keskeltä kamala meduusanpää l. "gorgoneion", joka sai -viholliset kauhusta kivettymään. Tämä muoto sopii Pallaalle taistelussa -ja linnansuojeliana (Pallas prómachos, P. poliás). Se oli hänellä jo -vanhimmissa esityksissään, n.s. _palladioissa_, jotka olivat kömpelöitä -puuveistoksia; taikausko luuli niiden pudonneen taivaasta ja niitä -käytettiin tehokkaina varjeluskeinoina sodanvaaroissa. Pääpiirteissään -sama muoto, milloin sotainen, milloin rauhainen puoli selvemmin -esiteltynä, periytyi sitten varsinaisille taideteoksillekin. Monet -mestarit kuvasivat Pallasta, mutta muita mainiommat olivat Feidiaan -Athenen kuvat. Hänen tekemänsä oli tuo suunnattomaan suuri, ehkä 70 -jalan korkuinen, vaskesta valettu kolossikuva, joka kohoten Atheenan -linnanvuorelta näkyi kauas merelle. Jäljennöksistä päättäen lienee -jumalatar seisonut promachos-asemassa, kilpi vasemman käden varalla, -korkealle nostettu oikea nojaten keihoon valmiina idän barbaareja -torjumaan. Vielä kuuluisampi kauneudestaan ja kalleudestaan oli se -Pallaankuva, Athene Parthenos, jolla Feidias koristi jumalattaren -juhlatemplin samalla vuorella: 40:n jalan korkuinen kullasta ja -norsunluusta tehty. "Neitsyellinen jumalatar oli seisaalta kuvattu, -rauhallisena, suojaa suovana, voittoa antavana. Kultakypärä kattoi -kauniin vakavan pään, rinnan peitti panssari meduusanpäineen, koko -vartalon pitkä alasvaluva kultavaate; kilpi oli rauhallisesti maahan -laskettu, keihäs nojausi siihen; voitotar liihotti jumalattaren -kädellä, voitonseppeltä pidellen". Työ oli kaikittain aineen laadulta -ja suoritukseltaan mitä etevintä ja kallisarvoisinta. "Siinä oli -taiteilija ikiajoiksi määrännyt Athenen luonteen, tuon vakavan -viisaudenjumalattaren, Attikan lempeän suojelijan, ja jaloimmista -säilyneistä jälkikuvista tuntuu vieläkin tuon ylistetyn esikuvan -heikkoa jälkikaikua" (Lübke). Yhteisenä ominaismerkkinä Pallaankuvissa -on siveellinen vakavuus, ankaran puhdas neitsyellisyys. Tivissulkuiset -huulet ja esiintyvä leuka osottavat pontevaa mieltä ja tahdon tarmoa, -katse ja ryhti voimaa ja arvollisuutta. Neitsytjumalatar ei ole alasti, -vaan viljaviin vaatteihin verhottu. - -Muutamia eläimiä esiintyy jumalattaren kuvissa, symboolisesti kuvaten -hänen luonteensa puolia, käärme älyä, pöllöhaukka miettiväisyyttä, -kukko valpasta sotamieltä. - -Athenen vanha nimitys _Tritogeneia_, jonka mukaan hänen isänsä olisi -_Triton_ s.o. kohiseva virta, viittaa hänen syntymäänsä vedestä, s.o. -Okeanosta, josta Hesiodin mukaan kaikki jumalat ja koko mailma ovat -alkunsa saaneet; sentähden häntä palveltiin Triton nimisten lampien -luona, jommoisia oli useissa paikoin. Tämännimisenä hän ei kuitenkaan -suurempaa huomiota herättänyt. - - * * * * * - -Italiassa kunnioitettiin vanhastaan _Minervaa_ älyä ja voimaa suovana -sekä salamoitsevana jumalattarena. Hän muistutti muodoltaan niin paljon -Pallas Athenea, että heitä ruvettiin pitämään ihan samana. Minervan -vahvin puoli oli kuitenkin äly ja kekseliäisyys, jonka tähden etenkin -taideniekat ja runoilijat, mutta alhaisetkin ammattimiehet häntä -ihailivat. Samoin luultiin hänen naisten värttinää ja kangaspuita -suosivan. Hänen juhlansa oli _quinquatrus_ (maaliskuussa); silloin -saivat koulut lomaa, jonkatähden opettajatkin olivat hänelle -kiitolliset. Niin yksinomattain edusti hän älyä ja hengen tointa, että -hänen nimellään niitä suorastaan merkittiin (vrt. "pinguis Minerva, -invita M."). Tieteen ja taiteen jumalaksi hän jäi vielä, vaikka -runoilijat kertoilivat hänestä samoja kuin ennen oli Athenesta -lauleltu. Kun Hadrianus perusti Roomaan tieteellisen opiston, antoi hän -sille nimen _Athenaeum_, jota vieläkin käytetään semmoisten laitosten -nimenä. -- Muuten oli Minervalla jo varhain palveluksensa Kapitoliossa -Jupiterin ja Junon rinnalla. Siellä sanottiin säilytettävän hänen pyhää -kuvaansa, palladiumia, jonka Diomedes muka Troiasta ryöstettyään sitte -oli lahjoittanut Aeneaalle -- tarina jota roomalainen kansallisylpeys -mielellään uskoi. - - - -Apollon. - - -Zevsin jaloin poika on _Apollon_ eli _Foibos_,[44] jonka äiti oli Leto -(Latona) s.o. hiljainen yö. Taivaan eli Zevsin ja yön yhtymästä syntyy -päivänvalo, armas aurinko, jonka edustaja Apollo on luonnonalallaan. -Hän on valon jumala[45] kirkkain ja jaloin. Kauan hänen äitinsä -kateellisen Heran vainoomana etsi paikkaa luodakseen saalaansa, kunnes -löysi sen Delos saarella. Saari, siihen asti ajeltuaan meren ulapalla, -seisahtui kun Foibos syntyi. - -Valonvaltias, syntyään vihaten pimeyttä, lähti jo nuorena sotaan sen -valtoja vastaan. Hän ampui kuoliaaksi _Tityos_ hiiden ja _Python_[46] -nimisen lohikärmeen ihmisiä ja eläviä ahdistamasta. Samallaista -taistelua hän jatkaa edelleen, kunnes kevät valkenee maille. Talveksi -lähtee hän hyperborealaisten ("pohjantakalaisten") ikivaloisaan maahan, -josta taas keväisin palajaa Hellaaseen. Tämmöiset tarut kuvaavat vain -sitä suurta muutosta joka keväällä tapahtuu luomakunnassa lämmön ja -valon vaikutuksesta. Apollonin nuolet ovat auringonsäteet, joiden -voimasta talven valta murtuu, lumet sulavat, usvat haihtuvat, eläin- ja -kasvikunta virkoo iloisesti elämään. Näinpä hän myös karjaa holhoo. -Mutta samat säteet kiihtyvät kesähelteellä, mätäkuulla, polttavan -kuumiksi, niin että kasvikunta surkastuu[47] ja taudit tappavat eläimiä -ja ihmisiä. Niinpä Apollon on kostaja, joka nuolillaan lennättää -äkkisurmaa. Hän on tuo "kaukaa ampuva kuuluisa hopeajousi-mies",[48] -jonka näkymätön nuoli tempaa ihmissielun tuonen tuville. Kun tuo käypi -kivutta ja äkisti, pidetään väliin, tilakohdista riippuen, tämmöistä -kuoloa armona eikä rankaisuna (Il. XIV 757 ss.). Jousimiehenä on jumala -kaikkien jousimiesten suojelija (Il. V, 105). - -Apollonin luonne on kaksinainen: sotaisa ja rauhaisa, tuima ja lempeä. -Niinkuin hän tauteja lähettää, hän myös niitä suopeasti poistaa ja -parantaa, ollen siten tarmokas lääkejumala.[49] Hänen poikansa -_Asklepios_ (Aesculapius) onkin yksinomaan tälle uralle antaunut. Pahan -poistaja ja turmien torjuja[50] on Apollon laajimmassa merkityksessä -hengen alalla. Puhdas valonvaltias harrastaa henkistä kirkkautta, -siveellistä puhtautta ja yleensä kaikkien henkivoimain sopusointua -ihmiselämässä; siitä syystä hän ei siedä rikoksia, vaan rankaisee -röyhkeitä ylvästelijöitä -- mutta etupäässä hän armolla ja lempeydellä -enemmän kuin kostokeinoilla palauttaa hämmentyneen sopusoinnun. Hän on -sielun vammojen parantaja. Hän puhdistaa sielun syyllisyyden tahrasta, -luo mielen kirkkaaksi, keventää tunnon taakkaa sovinnon suloudella. -Kostotarten vaivaamille suopi hän turvaa (vrt. Oresteen tarinaa!) ja -yksin hän voi tylyn verikoston lain peruuttaa. Tätä jumalallista -sovinnollisuutta lausuttiin ilmi Apollonin palvelusmenoissa; näissä -käytetyt syyn sovitukset epäilemättä suuresti auttoivat lempeämpiä -oikeuskäsitteitä ja tapoja pääsemään valloille sivistyneen muinaisajan -ihmisissä. -- Rauhallista menoa suosiessaan A. myös on teiden ja -huoneiden suojelija.[51] Valtion suojaksi hän hoitaa ja vaalii -nuorisoa. - -Rauhattomia mieliä viihdyttelee Apollon tehokkaasti myös sävelten -sulotenholla. Mestarillisesti hän kaiuttelee kitaraansa (forminx) -jumalain kemuissa, runotarten kauniisti laulaessa. Hän onkin heidän -johtajansa (musagetes), Orfevs, Linos y.m. taruajan virsiniekat ovat -hänen poikiaan. Näinpä Apollon muita enemmin on laulun ja runoustaiteen -jumala. - -Vielä Apollo valollaan vähinsä väljentää sitä sumua joka peittää meiltä -tulevaisuuden. Hän on ennustaidon jumala ja semmoisena hänen -merkityksensä Hellaan kansanelämässä oli mitä tärkein ja syvällisin -myöhäisiin aikoihin asti. Apollon ei ilmaissut tulevaisuutta -ulkonaisilla merkeillä, mutta hän saattoi valituitansa hurmaustilaan, -jossa hän heidän suunsa kautta julistaa viisauttansa. Nuo, enimmältään -naisia, asuivat varsinaisissa ennuspaikoissa, tai yksikseen, n.s. -sibylloina. Apollonin orakeleita oli useita, esm. _Klaros_ (Kolofonin -luona), _didymaiolainen_ orakeli lähellä Miletoa, _ismeniläinen_ -lähellä Thebaa, mutta muita mainiompi oli _Delfoin_ orakeli, joka lähes -tuhannen vuotta pysyi pyhänä ja sai horjumatonta kunnioitusta, etenkin -doorilaisheimolta, sitten koko antiikin mailmalta. Sen päätöksillä oli -ratkaiseva valta aina ja kaikissa asioissa niin Kreikassa kuin -Roomassa. Kun Pythia[52] pureksi pyhän laakerin lehtiä tai istui -kolmijalka-jakkaralleen templissä maanmalon päälle, josta maanalaisia -höyryjä huokui häneen, joutui hän haltioihin ja alkoi ennustella, -neuvon kysyjöille salaviisauden sanoja lausua, joiden ongelmia papit ja -viisaat selvittelivät. Vasta Konstantini Suuri toi Pythian istuimen -pääkaupunkiinsa ja teki lopun orakeleista. - -Delfoissa oli Apollonin kultin pääpesä. Siellä kohosi komea templi, -jonne uskovaiset neuvonkysyjät antelivat lahjojaan, niin että niistä -aikaa myöten karttui runsaat aarteet (arviolta noin 10,000 talenttia = -lähes 55 milj. markkaa). Toinen kuulu palveluspaikka oli syntysaari -_Delos_, siellä Kynthos-vuoren juurella templi, jossa juhlittiin -määräaikoina. Moniaalla Kreikassa ja sen siirtokunnissa oli noita -pyhäköitä juhlineen. Atheenassa vietettiin Apollonin kevätjuhlaa, -_delfinia_, etenkin sentakia että tyyntynyt meri taas sopi -laivakululle. Mätäkuun paahteessa lepyteltiin häntä muilla -juhlamenoilla. - -Pian roomalaisetkin huomasivat tarvitsevansa jumalaa, jolta saisivat -selvempiä tietäjänsanoja kuin lintu- ja suolienteitä selitteleviltä -papeiltaan, ja niinpä he lainasivat kreikkalaisilta Apollonin, jolle -eivät löytäneet omaa kansallista nimeä. Häntä palvelivat myös -taudinparantajana. Hänen ensimmäinen templinsä Roomassa rakettiin erään -ruttotaudin johdosta (429 e.Kr.). Erittäin harrasti Augustus keisari -A:n palvelusta, jonka ansioksi hän luki voittonsa Aktiumin luona, ja -rakensi hänelle uhkean juhlatemplin Palatinin kukkulalle. - -Veistokuvissa on Apollon varteva, jalomuotoinen, ihana, parraton nuori -mies, jonka keltakutrit viljavina valuvat, kasvojen ilme ja katse -säteilee tyyntä ylevää iloisuutta. Tämmöisen perisävyn loivat -hänen kuvilleen etenkin Praxiteles ja Skopas (noin 390-330) -mestariteoksillaan. Säilyneissä teoksissa jumala esiintyy joko sotijana -ja kostajana, viini, jousi ja egiidi aseinaan, tai rauhaisana, kantelon -soittajana. Ensi laatua on kauneudestaan kuuluisa veistokuva Belvederen -Apollo. Jalo voittajan ylpeys loistaa ihmeen kauniista kasvoista ja -koko asennosta, kun hän vasemmalla kädellään ojentaa egiidiä tuhoksi -viholliselle, jota puunrunkoa kiipeävä käärme kuvallisesti merkitsee. --- Naisellisen pehmeät ruumiinmuodot ja haaveksiva katse on niissä -kuvissa, jotka esittävät häntä kantelensoitajaksi (kitharodos). Pitkä -vaate valuu väljänä hänen yllänsä ja ihaillen näkyy hän kuuntelevan -sävelten sointua. - -Apollonin attribuutit ovat: jousi, viini, nuolet, kithara, -laakeriseppele. Laakeri oli, niin tietää taru, alkuaan kaunis neito, -_Dafne_, joka, kun jumala tavoitteli häntä syleilläkseen, pakeni, -muuttui puuksi ja jäi Apollonille pyhitetyksi. - - - -Artemis. -- Diana. - - -Etelämaissa, joissa suvi enemmältään on poutaa, kuumuus pian -kuihduttaisi kasvikunnan, ellei erittäin viljava yökaste sitä -virkistäisi. Kirkkaina kuutamoöinä nähtiin varsinkin viljalti -kastehelmiä ruohossa kimaltelevan. Siitäpä helposti luultiin tätä -elonnestettä tihkuvan alas kuusta, kuten kuun muutenkin arveltiin -salatenholla vaikuttavan maan hedelmällisyyteen. Tämmöisenä -hedelmöittäjänä kuun haltiaa, kuutarta palveltiin etenkin Arkadiassa -_Artemiin_ nimellä, ja kun sen vuorissa elelee paljo vuohikarjoja, -luultiin hänen varsinkin vuohia kaitsevan. Muuallakin Peloponneesossa -"keto-Artemis"[53] nauttii kunniaa; niinpä spartalaiset taisteluun -lähtiessä uhrasivat hänelle vuohen. Arkadilaiset, kun kauvan jäivät -verraten alhaiselle sivistyskannalle, ajattelivat Artemistaan tuimaksi -ja karkeaksi, luulivatpa hänen väliin ihmisuhriakin vaativan. Tapojen -lauhtuessa kansan mielikuvitus siirsi tuommoisen tylyn Artemiin kauas -pohjolaan, Taurien maahan. Tunnettuhan on, miten Agamemnonin tytär -Ifigeneia, laivaston viipyessä Auliin satamassa, vähällä oli joutua -_taurilaisen_ Artemiin uhriteuraaksi, kun isänsä luvattomalla -riistanajolla oli jumalattaren mielen vihoittanut. Myöskin Attikassa -näytään vanhimpana aikana uhratun ihmisiä _Brauronin_ Artemiille; tyly -tapa hyljättiin sitten, ja sen verran jäi vaan vanhaa jälkeä, että -neitojen naimisiin asti täytyi asua jumalattaren templissä. -Samanlaatuinen, vanhanaikuinen Artemis oli spartalaisten _Artemis -orthia_, s.o. "jäykkä" A., jonka alttarin edessä maan nuorukaiset -kerran vuoteensa ruoskittiin verisiksi, ollen tämäkin jälkeä entisestä -ihmisuhrista. Artemis oli kyllä pellonviljan armollinen antaja, mutta -kuinka hän ilmaiseksi näin kalliita lahjoja soisi! Luultiin hänen -vaativan kalliita vastalahjoja, ihmisverta. Ja kiivas hän olikin vihaan -ellei saataviansa saanut; sen koki m.m. _Oinevs_ (kts. sitä). - -Artemis edusti siis ensinnä pellonviljavuutta. Mikäli tälle alalle -ilmaantui muita jumalia tointa ja kunniaa jakelemaan, varsinkin -Demeter, väistyi Artemis vainiolta saloihin, viljellyn luonnon alalta -vapaan, viljelemättömän helmaan. Hän on metsien, laaksojen, norojen, -lähdetten haltio, joka siellä pyhässä hiljaisuudessa toimii suuria. -Hänen hellän hoitonsa alla ruoho rehottaa, puu lehtii, marjat -punertavat, eläimet menestyvät. Koko elimillinen luonto nauttii hänen -vaalivaa hoitoansa, niinpä ihmistaimetkin hentokaiset. Siksi häntä -lapsensynnyttäjät avukseen huusivat.[54] Vesakot, lähdenotkot, joet, -järvet ovat Artemiille pyhiä. Kerrottiinpa Alfeios-virran haltian -syttyneen jumalatarta rakastamaan -- mutta joutiko tämä lemmestä -huolimaan! Hänellä on tärkeämpää tointa. Hänen on johdettavana -luonnonimpien joukko, salottaret, norottaret ja muut jotka sinisalon -sivulla, vuorten onkaloissa kehräilevät lankojaan, kutovat -ihmekankaitaan; hän neitosineen hoitaa koko sitä rikasta elämää joka -luonnon hiljaisessa helmassa taimii, versoo ja kukoistaa. Neitostensa -parvesta loistaa Artemis muita kauniimpana, ja äitinsä Leto sen -nähdessään tuntee sydämmensä ilosta värähtävän. - -Näin salon jumalatar neitosineen iloissaan toimii ja luopi elämää. -Usein he huvikseen kisailevat ja karkelevat kukkaisnurmella[55] tai -uivat vilpoisissa puroissa ja lammissa tai uumoilevat saloja, urheasti -riistaa ajellen, niin että metsä kiljahtelee riemusta ja ilohuudoista. -Näin Artemis "nuolia sirotellen"[56] Taygeton tai Erymanthon rinteillä -ajelee metsäsikoja ja arkoja hirviä. Häneltä metsästäjä oppii tarkasti -ampumaan ja kiitollisna uhraa hän Artemiille eränsä esikoiset, -hirvenpään tai karjunsorkat. Hirvenajosta Artemis sai nimen -_clafébolos_, josta eräs kreikkalainen kuukausi nimitäiksen -_clafébolios_. Riistanajo kysyy rohkeutta: rohkea ja uljas onkin -jumalatar, samoin kuin amatsoonillinen seurueensa. Sanotaanpa joskus -noiden kuuluisain nais-soturien juuri olleen Artemiin seurana. - -Amatsooni on Artemis itse, sillä hän ei siedä sulhoja eikä naimisia, -vaan tahtoo iäti neitona pysyä. Onneton se mies, joka hänen -neitotunteitaan loukkaa. _Aktaion_ sai metsästäessään salaa nähdä hänen -neitosineen kylpevän, mutta kosto tuli: Artemis muutti miehen hirveksi, -jonka omat koirat repivät kuoliaaksi. Pyhää impeyttä vaati hän myös -neitosiltaan ja naispapeiltansa. _Ifigeneia_ ei suostu _Thoas_ -kuninkaan kosintaan; _Atalante_ (ehkäpä toisnimellä = Artemis) vaati -kosioitaan kilpajuoksuun ja tappoi häviölle joutuneet; ahdistavat -kentaurit hän ampui kuoliaiksi. -- Itse impenä Artemis suosii -ihmis-impiä sekä nuoria poikia, yleensä nuorisoa; tätä hän hoitaa ja -vaalii, luoden sille soreutta ja uljuutta. Hänen erityinen suosikkinsa -oli siveä _Hippolytos_. - -Laajalti Artemista palveltiin hedelmöittävänä luonnonhaltiana. -Semmoisena oli hänellä templi esm. Efesossa, jossa hänen satanisäinen -kuvansa symboloitsi luonnon ikiuhkuvaa viljavuutta. - -Melkeästi on siis Artemiin kasvoista alkuperäinen karmeus sulanut ja se -sulaa sulamistaan, mikäli hän muuntuu siksi, jona hän on paraiten -tunnettu, Apollonin sisareksi. Muunnos on jo Homerissa tapahtunut, -vaikka hän sen ohessa kyllä paikalliskulteissa säilytti alkuperäistäkin -merkitystään. He ovat Artemis ja Apollon saman isän ja äidin lapsia, -Deloksessa syntyneet kumpikin, ja toimivat sopuisasti. Trojan edustalla -sotivat he rinnakkain, Delfoissa palvellaan heitä kumpaakin. Artemis -haavoittaa ja parantaa samoin kuin Apollon. Artemis ampuu hänkin -jousestaan surman nuolia ja tempaa etenkin naisia äkkikuolemaan. -Helppoa, kivutonta kuoloa rukoili häneltä esim. Penelope. Kun Niobe -ylvästeli siitä että hänellä oli useampia lapsia kuin Letolla, niin -Artemis kostoksi äkkinuolillaan ampui häneltä tyttäret, samoin kuin -Apollon pojat. - -Tätäkö tietä siis, kehityksen kautta, Artemiista tuli Apollonin sisar? -Eikö hän ollut sitä jo alummin? Eiköhän saloissa samoileva, nuolia -ampuva Artemis saanut aihettaan kuutamosta, jonka kuvat vilottelevat -puiden välitse, jonka säteet vasamain tavoin välähtävät pilvien -välitse? Eikö tämmöinen kuvitelma ollut yhtä likellä kuin se että -auringonsäteistä syntyi Apollonille vasamia? Onhan asiaa niinkin -selitelty: on sanottu, että Artemis jo kuuttarena metsästeli vuorilla, -ampui petoja ja ihmisiä, torjui veljensä rinnalla pimeyden valtoja ja -yleensä ilmaantui Apollonin sisarena, niinkuin kalpea kuu on kirkkaan -auringon sisar. Kuinka liekään ollut, kuitenkin alkuperäinen kuuttaren -merkitys aikasin jäi häneltä syrjään, kun _Selene, Helena, Io_ y.m. -tulivat varsinaisiksi kuuttariksi, ja ainoastaan muutamat seikat vielä -siitä hämärästi muistuttivat. Semmoisia oli soihtu hänen kuvissaan. -Edelleen _Artemis Munychia_ Atheenan satamassa oli oikea kuutar: -täysikuun aikana hänelle uhrattiin pieniä kakkuja, joihin pistetyt -kynttilät mukailivat kuunvaloa, ja kilpaa juostiin soihtujen valossa. -_Hekate_ (kts. sitä) oli myös osalta kuutar, ja semmoisena hän ja -Artemis usein merkitsivät samaa, sittekun Artemiille uudelleen -aljettiin antaa kuuttaren merkitystä. Semmoisena häntä ja Seleneä -sekoitellaan toisiinsa ja Artemis esitetään Endymionia (kts. sitä) -rakastavaksi. - - * * * * * - -Italiassa palveltiin _Dianaa_[57] vesakkojen, norojen ja lähdetten -haltiana. Hänellä oli pyhiä lehtoja, m.m. Algidus vuorella, jonka -siimeksessä roomalaiset vilvottelivat paahtavalla kesähelteellä. Tästä -syystä sai hän lisänimen _nemorensis_. Uskottiinpa hänen väljemmällekin -vaikuttavan, suovan maalle viljavuutta, suojelevan metsää, sen eläimiä -ja karjoja, josta hyvästä hänelle uhrattiin lehmiä. Tätä Dianaa -palvelivat semminkin sabiinit, ja vielä sittenkin kun heistä Rooman -ikeen alla muodostui plebeijein säätyluokka, jäi Diana näiden -vasituiseksi jumalattareksi. Aventinus vuorella oli kansanmielisen -kuninkaan Servius Tulliuksen rakentama Dianan templi, jonka -perustajaisia plebeijit ja orjat yhdessä viettivät iloisesti. Karanneet -orjatkin nauttivat demokraatisen jumalattaren suojaa, jolloin heitä -kutsuttiin "servi cervi" s.o. "hirvi-orjat", kuvaten siten sitä hellää -hoivaa, jonka jumalatar soi heille, ikäänkuin salojen haltia -hirvillensä. Dianan ja erään _Virbius_ sankarin suhteista juteltiin -samanlaisia vähän kuin hänen ja Hippolytuksen seikoista. - -Kun v. 399 e.Kr. Hellaan Apollon pääsi Rooman jumalain joukkoon, -seurasi mukana sisarensa Artemis, joka nyt kokonaan suli yhdeksi -entisen Dianan kanssa, perien tältä vaan kansallisen nimen. Uusi Diana -sai juhlatemplin Roomassa v. 179 e.Kr. ja hänestä kerrottiin nyt aivan -samoja kuin Artemiista. Koska siis esim. uutta vuosisataa aljettaissa -Apollonia kunnioitettiin komealla juhlalla ja Dianakin sai siitä -osansa, rukoili Horatius juhlarunossaan (carmen seculare), että Phoibon -kanssa Diana tuo "salojen suoja ja taivaan kirkas kaunistus varjelisi -valtakuntaa, kasvattaisi uuden uljaan sukupolven ja varsinkin vaalisi -äsken syntyneitä lapsia". Olihan pikkulapset Dianan suosituita, -niinkuin muutkin vesat metsässä ja nurmen nuori kukkaisväki. - -Taiteessa on Artemis nuori, solakka, reipas neito, usein metsästäjän -asussa, viini ja joutsi aseinaan, helmat käärittyinä ylös, voidakseen -ketterämmin viidakossa liikkua. Kuuluisin säilynyt pystykuva on n.s. -Versaillesin Diana. Siinä suojelee hän turviinsa paennutta -naarashirveä, koppaa viinestä nuolen, uhkasilmin tähystäen vainoojata. -Toisissa kuvissa esiintyy hän siinä silmänräpäyksessä, kun nuolen juuri -ammuttuaan tähystää miten se lienee osunut saaliiseen. Eräässä kuvassa -katselee hän hellästi ainokaista lemmittyänsä Endymionia. - -Artemiin tunnustimet ovat: joutsi, viini vasamoineen, keihäs, soihtu; -pyhät eläimensä hirvi, karhu, karju, koira. - - - -Ares. -- Mars. - - -_Ares_ on kreikkalaisten sotajumala, Zevsin ja Heran poika. Hän tuli -enemmän äitiinsä kuin isäänsä, ollen yrmeä ja kiukkuinen riitapukari, -joka sopimattomalla käytöksellään usein suututti olympolaisia.[58] -Varsinkin Athene ja Ares aina olivat kahakassa keskenään. Hänen -kotimaakseen mainittiin Thrakiaa. Tuolla talvimyrskyjen maassa, missä -tuimat raakalaiskansat mellakoivat, Ares paraiten viihtyi ja siellä -hänelle suurinta kunniaa osotettiin. Vuolaat Hebros ja Strymon virrat -siellä kerskailivat olevansa hänen poikiaan. Onpa arveltukin, että Ares -alkuaan merkitsee myrskyjen myllertämää pilvitaivasta. Rajuksi hänen -ilmiötänsä ainakin Iliadissa kuvaillaan. Sota on hänen elämänsä; mutta -ei hän suunnittele taistelua järkiperäisesti, silmämäärää myöten, kuten -Athene, ei huoli siitä kumpi puoli voiton vie; sota sotana on hänelle -pääasia, miekan melske, tappelun pauhina, kamala surma on sotajumalan -riemuna. Hän on verenhimoinen: tappelussa kaatunut "juottaa verellään -Aresta". Ares on itse ilmetty taistelun telme, elävä sotahuuto -(_Enyalios_). Kiiltävässä vaski-asussaan, aseet käsissä, ajaa jyristää -hän rajusti veritannerta pitkin seurassaan poikansa Fobos ja Deimos -(pelko ja kauhu), sisarensa Eris (tora) ja sodatar Enyo (= Bellona), ja -murtaa allensa kaikki. Mutta hänen väkevyytensä on samalla hänen -heikkoutensa: hän on väkevä ja nopea, mutta huimuudessaan -lyhytmielinen; silmitön vimma sokaisee hänen järkensä, joten hän joutuu -alakynteen Athenea vastaan -- viittaus siihen että raaka, jos kuinkakin -tavaton voima ei auta ilman älyn ohjausta. Taistellessaan troialaisten -puolella ottelee hän usein Athenen ja tämän suojanalaisten sankarien -kanssa. Kun Diomedes kerran haavoitti häntä, karjui Ares tuskissaan -kuin kymmentuhatta miestä.[59] Toisella kertaa Athene heitti hänet -kumoon suurella paadella, jolloin hän ruumiillaan peitti tynnyrinaloja -maata. Voittipa hänet myös Herakles y.m. - -Vaikka kaikki vihaavat ja kauhulla katselevat tuota häviön, taudin, -surman ja surkeuden tuojaa, on kuitenkin yksi joka häntä rakastaa -- -lemmenjumalatar Afrodite, joka muuten esiintyy Hefaistoksen puolisona. -Tällä piirteellä on kaiketi tahdottu lieventää sotajumalan tuimaa -ilmiötä, tajuten tehoisaa vaikutusta joka syntyy vastakohtain, karkean -ja suloisen yhtymästä. Tästä lempiliitosta syntyi _Harmonia_ (Sopu), -joka peri äitinsä lempeyden, _Eros_ ja _Anteros_ sekä isäänsä tulleet -pojat _Fobos_ ja _Deimos_. Muitakin morsiamia oli Areella. - -Aresta Kreikassa ei aivan yleisesti palveltu. Thebassa häntä rukoiltiin -rutonjumalana. Theban perustaja Kadmos nai Harmonian; olipa siis -thebalaisilla, joiden suonissa juoksi sotajumalan verta, syytä häntä -palvella. Atheenassa oli Ares, sikäläisen tarun mukaan surmattuaan -Poseidonin Halirrothios pojan ja saatuaan syynsä sovitetuksi, antanut -aihetta Areiopagin murhaoikeuston perustamiseen. - - * * * * * - -Tärkeämpään arvoon ja asemaan pääsi roomalaisten sotajumala _Mars l. -Mavors_. Mutta alkuaan _Mars isä_ eli _Mamers_ ei ollenkaan näyttänyt -sotaisalta, vaan oli hyvänsävyisä keväänjumala, joka soi kauniita -säitä, suojeli suopeasti metsää (_Silvanus_), kasvikuntaa ja karjaa -laitumella, sekä varjeli ihmisiä vahingolta. Semmoisena häntä Italiassa -palveltiin niillä näillä maalaisjuhlilla. Näitä oli _ambarvalia_, -jolloin juhlakulussa kierrettiin peltoja kolmeen kertaan ja rukoiltiin -Marsia niitä siunaamaan. Näitä myös _mamitralia_ (alussa maaliskuuta), -jolloin paksuun pukuun tyrsystetty ukko _Mamurius Veturius_, s.o. -"vanhentunut Mars", lyönneillä ja iskuilla ajettiin pois ihmisten -ilmoilta, ja siten kuvattiin nuoren kevään, eloisan Marsin voittoa -talvesta ja vanhasta vuodesta.[60] Voittoa vietettiin juhlajuomingeilla -ja _saliot_ (salii = "hyppelijät") ilmaisivat ihmisten iloa kevään -tulosta hypellen ja juosten pitkin katuja, käsissään Marsin-kilpi, -ancile, jota lyödä rämistelivät. Näitä kilpiä oli 12, joista yksi -alkuperäinen. Se oli taivaasta pudonnut, kertoi hurskas taru, Numa -kuninkaan käsiin ja hän sai tiedon että sen säilymisestä riippuisi -valtakunnan onni. Estääkseen ancile'n varastamista teetti hän mestari -Mamurius Veturiuksella 11 muuta aivan yhdennäköistä kilpeä. Kilpien -luku osottanee, että ne oikeastaan tarkoittivat vuoden kuukausia ja -koko juhla oli varmaan vaan yksinkertainen kevään vietto, jossa -Marsilla ei ollut mitään valtiollis-sotaista merkitystä. Numa saattoi -kyllä sitten uudistaa juhlan ja antaa sille toisen mielen. - -Rauhallinen jumala oli siis Mars alkuansa. Sotaisa taimi piili hänessä, -mikäli kevään jumala taistelee talvea vastaan, jota taistelua -juhlamenoissa kuvailtiin. Tämän toimen sitte sotaisa, vallanhimoinen -Rooman kansa kasvatti suureksi, niin että Marsista tuli yksinomaan -sodan julma jumala ja samalla valtakunnan ylin suojelija, Jupiterin -jälkeen arvoisin. Rooman perustaja Romulus oli hänen poikansa, kertoi -taru, ja siten Mars oli Rooman kansan kanta-isä, kansa oli syntyään -sotainen. Jo Numa kohotti sotajumalan palvelun entistään ylempään -arvoon, johon viittaa taru Marsin-kilvistä, hän myös sääsi sitä varten -erityisen pappisviran (flamen martialis). Aikaisin rakettiin Roomaan -Marsille templi; sinne meni sotaan lähdettäissä päällikkö ja jumalan -kuvapatsaan edessä rämisti keihästä ja pyhää kilpeä huutaen: "Mars -vigila!" (valvo Mars!) Ja Marsin uskottiin astuvan näkymätönnä -sotajoukon edessä, seurueinaan _Pavor, Pallor_ (kauhu, kalpeus) ja -_Bellona_ (vrt. Aresta) vieden sitä voittoon, josta hän sai nimen -_Gradivus_. Hänelle pyhä oli _Campus martius_, Mars-kenttä Roomassa, -jonne nuoriso kerääntyi urheilemaan ja sotakuntoinen väestö saapui -tarkastettavaksi. Tänne myös Augustus keisari, voitettuaan ottoisänsä -Julius Caesarin murhaajat, asian muistoksi rakensi templin mitä -muhkeimman "Marti ultori" (Mars kostajalle). - -Kun Roomalaiset tutustuivat Kreikan jumaliin, muuttui heidän Marsinsa -yhä enemmän Areen kaltaiseksi. Silloin hänelle keksittiin Venus -puolisoksi ja lapsia Areen lasten vastavertaisia. Kun sitte aljettiin -uskotella Aeneaan äitiä Venusta Julion-suvun kanta-äidiksi, kostui -siitä Marsille uutta kunniaa. Hän tehtiin uuden keisarikunnan ja -suvun -taivaalliseksi holhojaksi ja varsinkin Augustus kunnioitti häntä -loistavasti. - -Taiteessa Ares (ja Mars) kuvataan rotevaksi soturi-nuorukaiseksi; tukka -lyhyt, kähärä, silmät pienehköt, nenä vankka, sieraimet aukinaiset, -ilmaisten kiihkoa. Paraimpia säilyneitä veistokuvia on n.s. _Mars -Ludovisi_, jossa jumala näkyy levähtävän tappelusta ja tuumivan -suloisempia seikkoja, siitä päättäen että pikku Eros veitikka -leikittelee hänen jaloissaan. - -Tunnusesineitä: hurtilla ja väinönkotkilla koristeltu kilpi ja keihäs. -Eläimiä: susi, hevonen, palokärki. - - - -Afrodite. -- Venus. - - -Kauneuden ja lemmen jumalattaren _Afroditen_ synnystä on eri -kertomuksia. Homeros mainitsee hänen vanhemmikseen Zevsin ja _Dionen_; -mutta vanha on myös Hesiodon kertomus, että Afrodite syntyi Uranos -jumalan verellä hedelmöittyneestä merenvaahdosta,[61] yleni -aalloista[62] Kypron rannalle[63] tai, toisin muunnellun jutun mukaan, -ui näkinkengässä Kytheran saarelle.[64] Kaksi jälkimmäistä syntytarua -näyttää että tässä jumalattaressa on yhtynyt helleenisiä ja itämaisia -aineksia. Etäisistä ajoista oli useilla Välimeren saarilla, jopa -Kreikan rannikoillakin, siellä täällä foinikilaisia siirtokuntia, jotka -sinne olivat tuoneet itämaista uskontoa ja kulttia. Siirtokuntain -kreikkalaistuessa säilyi vielä uskonnollisia katsantotapoja ja -palvelusmenoja, joskin muuttuneilla nimillä. Nyt tiedetään että -Itämailla muinoin palveltiin erästä suurta naisjumalaa, joka, minkä -nimen missäkin lienee saanut -- Assyriassa Mylitta, Egyptissä Isis, -Frygiassa Kybele, Efesossa Artemis, Foinikiassa Astarte y.m. -- -kuitenkin tarkoitti ja olennoitsi samaa luomiston mahtavasti -hedelmöitsevää elinvoimaa. Samaa taisi Kreikan Afroditekin alkuaan -edustaa. Kun siis mainituissa siirtoloissa huomattiin Afrodite ja -Astarte hengenheimolaisiksi, sulivat he vähitellen ihmisten -käsityksessä yhdeksi jumalattareksi, joka peri kreikkalaisen nimen -Afrodite. Hän oli lähinnä "taivaallinen" (Aphrodite ourania), sillä -taivaasta päin Astartekin hallitsi luomakuntaa. Näin Afroditea kauan -palveltiin varsinkin Kytheran saarella ja Kyprossa, jossa hänellä oli -kuuluisa templi Pafos-vuorella.[65] Saarilta merisyntyisen jumalattaren -palvelus levisi Kreikan manterelle, jopa kaukana Siciliassakin -oli hänellä -- ehkä jo foinikilaisten perustama -- pyhäkkönsä -Eryx-vuorella, josta roomalaiset tunsivat hänet nimellä Venus Erycina. - -"Taivaallinen" Afrodite ilmaisi olennossaan taivaan rakkautta maata ja -sen asukkaita kohtaan, ja tämähän kaikkialla luo elämää ja kauneutta -muodoiltaan mitä vaihtelevinta. Tuskin oli Afrodite rannalle astunut, -kun maa hänen jalkainsa juuressa vihoittaa, kukkasia versoo, kevään -sulohenki puhaltelee, kaikki uhkuu eloa ja iloa. Ja missä ikänä hän -liikkuu, nähdään samat ilmiöt: horat (vuodenajattaret) pukevat ylleen -juhlavaatteensa, sulokit ja luonnottaret karkeloivat hänen ympärillään -nuorella nurmella, linnut helistelevät säveliään lehdikoissa. Afrodite -on siis suloinen suvetar, kevään henki joka nuorentaa luonnon.[66] -Mutta keväällä elpyy merikin vilkkaaksi. Siellä joutsenet joikuen -uivat, delfiinit telmivät, valkopurjeet viiltävät sinipintaa. Tästäpä -Afrodite joutui "merettäreksi",[67] ja merimiehet sekä merenkulkijat -rukoilivat häneltä onnea matkoilleen. - -Mutta kevään iloa ei kestä kauan; luonto surkastuu taas ja kuolee, ja -siitä suru valtaa Afroditen sydämmen. Tähän tosiasiaan perustuu -runollinen _Adonis-tarina_.[68] Adonis on uljas, kaunis nuorukainen, -Afroditen lemmitty. Yhdessä he saloa käyvät, saalista ajavat, -ilakoivat, kun -- vihainen metsäkarju karkaa päälle ja tappaa -nuorukaisen. Jumalatar on murheeseen murtumaisillaan ja lähtee synkkään -manalaankin armastansa etsimään; silloin Zevs heltyy. Hän sallii sulhon -puolen vuotta, kevään ja kesän, viipyä morsiamensa luona, mutta -syys- ja talvikaudeksi on hänen palattava varjojen maille. Tarun mieli -on selvä: peto on kolkko talvi joka kuolettaa eläin- ja kasvikunnan, -Adonis on luonto joka vuoroin virkoo eloon ja kuihtuu kuoloon, Afrodite -on luonnon henki ja haltia. - -Eloa uhkuva suvetar on samalla kaiken kauneuden ja lemmen jumalatar. -Lemmen suloisen ikeen alle taipuvat kaikki: puut, kukat, eläimet, -ihmiset, jumalatkin. Afroditen valta ulettuu kaikkialle maan ääristä -äärihin, hän on "kaikenkansainen" (Pandemos). Tämä nimitys tarkoittaa -siis alkuaan hyvässä mielessä melkein samaa kuin "urania", mikäli -ajatellaan jumalattaren avaraa valtaa. Semmoisena hän herättää -rakkautta, solmii kihlauksia ja avioliittoja[69] ja voipi perhe-elämän -onnella rakentaa yhteiskuntaa. Myöhemmin sana sai perin halvan -merkityksen, tarkoittaen sitä olentoa joka edustaa aistillista, -irstailevaa lemmiskelyä (= Venus vulgivaga). - -Lemmen taikavoimaa ei voi kukaan vastustaa, semminkin kun se ilmestyy -kauneuden viehättävässä puvussa. Afrodite on ilmetty ihanuus ja sulous, -jota runoilijat eivät väsy ylistämästä. Hän on "kultainen", "sulosti -hymyilevä" ja hänellä on uumenillaan taikavyö joka kerrassaan hurmaa -katsojan. Sen hän väliin lainaa muillekin, etenkin naisille jotka -valittavat kultiansa kylmenneiksi. Hänellä on seurueena Eros, Pothos, -Himeros (lemmenlintu, sulokaipuu, lemmen halu) ja Hymen (hääilo, -"Kirki"). Kova kivihän sen täytyisi olla, jonka sydän ei sulaisi, joka -ei lemmen syliin vaipuisi! Niinpä lumoo hän julman pedonkin, että se on -kesy ja laupias kuin lammas. Mutta eipä jumalatar myöskään suvaitse -valtansa vastustelua. Sen todistavat Narkissos, Hippolytos ja muut -lemmen halveksijat. - -Jos siis jumalatar ilokseen sytyttelee sydämmiä lempeen, on hän itsekin -herkkä syttymään. Olihan niitä useitakin, joille hän sydämmensä antoi: -Adonis, Paris, Anchises y.m. Ares on väliin esitetty hänen -puolisokseen, väliin vaan lemmityksi. Lapsia heillä oli useita (kts. -Ares). Ehkä tämä liitto on vain keksitty näytteeksi että lempi lumoo -julman soturinkin. Ei Afrodite muuten juuri mallisankareita -ihailtavaksensa etsinyt, hän kun rakasti Pariksenkin moista velttoa -teikaria. Mutta Paris olikin kauneuden kilpailussa julistanut hänet -voittajaksi. Siitä hän ihastui ikihyväksi, antaen suositulleen palkaksi -naisista ihanimman eikä ollut näkevinään hänen vikojansa. On -Afroditella laillinenkin puoliso ja juuri se jumala joka _ei_ ollut -kaunis -- ontuva, hoikkasääri, nokinaama Hefaistos. Mikä omituinen -huumori, asettaa moinen olento ihanimman jumalattaren viereen! Ehkäpä -osasi pajajumala vaimolleen sieviä koristeita taoskella. Heidän -liitostaan ei mainita perillisiä. - -Muuten on lemmen jumalattarelle mieluisaa kaikki mikä on somaa, siroa, -suloista: kyyhkyset, jänes, kani, joutsen, varpunen, ruusu, myrtti, -omena y.m. -- Taistelun telmeessä hän ei tule toimeen. Jos hän sinne -joskus joutuu, yrittäessään suojella suositultaan, säikähtyy hän pian -ja pakenee. Pienestä naarmusta kirkui hän surkeasti. - -Mutta Afroditen puuhat käyvät helposti ihmisille vahingoksi, kun -intohimo sokaisee järjen ja mielenmaltin. Pariin ja Helenan rikollinen -liitto siitti Troian sodan ja äärettömän sarjan surkeutta kansoille ja -perheille. Didon saattoi hurja lempi itsemurhaan. Anchises sai -salalempensä sovittaa halvatuilla jäsenillään. -- Säädyttömän lemmen -suojissa ei viihdy kodillinen onni, joka vaatii siveyden vankkaa -pohjaa. - - * * * * * - -Astarten-luontoisen Afroditen tulivat roomalaiset tunteneiksi, kun he -(249 e.Kr.) ottivat haltuunsa Sicilian sekä siinä jumalattaren templin -Eryxin vuorella. Koska luulivat valtionsa siitä hyötyvän, siirsivät he -tämän _Venus_ Erycina'n, kuten häntä nimittivät, kotimaahansa -palveltavaksi. Tämä omaksuminen kävi helposti, kun Italiassa vanhastaan -palveltiin _Venus_ nimistä puistojen ja viinitarhojen haltiatarta, -keväätärtä, jolle huhtikuu, kukkasilmujen aukeamisaika (Ap[e]rilis) oli -pyhitetty. Olipa Roomassa 3:kin kotimaisen Venuksen pyhäkköä: yhdessä -sai palvelusta _Venus murcia_ l. myrtin (siveän aviorakkauden -symboolin) jumalatar, toisessa _V. cloacina_ muistoksi sabinitarten -ryöstöstä ja sitä seuranneesta sovinnosta, kolmannessa _V. libitina_ -kalmanjumalattarena (kuolema ja elämä asuvat likitysten!). Ulkomaisen -lainan kautta Venuksen merkitys ja kultti melkeästi rikastui. Hänestä -luotiin, samoin kuin Hellaassa, lemmenjumalatar ja kreikkalaiseen -malliin hänelle annettiin puolisoksi Mars. Trasimenon kovan häviön -jälkeen, jumalien vihaa lepyteltäissä, sijoitettiin uhripöytien ääreen -Mars ja Venus vierekkäin samalle patjalle (lectisternium). Tämmöisessä -liitossa Venuksesta kehkesi valtakunnan suojelushenki. Vielä hartaammin -ruvettiin häntä kunnioittamaan, kun roomalaisille selkeni että Troian -sankari Aeneas, Venuksen poika, oli heidän kansakuntansa esi-isä ja -valtionsa perustaja ja runoojat kertoilivat, miten Aeneas -harharetkillään oli saapunut Siciliaan ja siellä Eryx-vuorelle -rakentanut äidilleen pyhän palvelusmajan. Nytpä Venuksen templejä -ilmaantui pääkaupunkiin yhä uusia ja komeampia. Niitä rakentelivat jo -tasavallan mahtimiehet, semmoiset kuin Sulla, Pompejus, Caesar. -Kussakin templissä Venuksella oli eri nimensä: _Venus felix, victrix, -genetrix_. Ennestään löytyi jo _V. verticordia'n_ templi. Kun Augustus -keisari rakensi komean templinsä Marsille, asetti hän tämän kuvan -viereen Venuksen kuvan templin cellaan. Vielä laati Hadrianus komean -kaksoistemplin _Venus_ ja _Rooma_ jumalattarille (Veneri et Romae). - -Kuvaustaiteelle oli Afrodite erittäin haluttu aihe. Houkuttelevalta -tuntui tehtävä luoda ilmimuotoon samalla korkein naisellinen kauneus ja -lumoava lemmensulous. Lemmettären omituisilmeinä oli: sirot, solakat ja -samalla rehevät muodot, soikeat kasvot, pyöreän muheat posket ja leuka, -silmä kohtalaisen suuri, lausuen hehkuvaa, hiukeevaa lemmenhalua. -Säilyneistä veistokuvista verrattoman arvokkain on n.s. Melolainen -Venus (Parisin Louvressa), luonnollista suurempi marmoripatsas, -yläruumis alaston, kupeilta alas asti verhottu keveään vaippaan. -Ihmeteltävä on pään ylevä ilme, muotojen tuore vehmaus, jäsenten kaunis -sopusuhta. Kova-onni on särkenyt kuvalta käsivarret ja kädet, niin, -että on miltei mahdoton arvata, mitä hän lienee käsillään tehnyt, mitä -niissä pidellyt (omenaako vai Marsin kilpeäkö vai mitä?), eikä siis -sitä aatetta jota taiteilija on tahtonut ilmikuvata. Kasvojen ele -ilmaisee iloista, uljasta itsetuntoa. -- Mediciläinen Venus -(Florens'issa) on "anadyomene", esittää siis jumalattaren alastonna. -Siinä nähdään vallan nuori neitonen, muodot sillä erinomaisen -säännölliset ja somat, mutta äskenmainitun kuvan jumalallista ylevyyttä -ei jäljeksikään. - - - -Hermes. -- Mercurius. - - -Zevsin ja Maian poika _Hermes_ on varsin monipuolinen olento, mutta -millainen hän oli alkuperäisesti? Siihen viittaavat muutamat tarut. Kun -Zevs lempi Io neittä, muutti kateellinen Hera neidon lehmäksi, jolle -pani satasilmäisen Argoon vartiaksi. Silloin Zevs lähetti Hermeksen -tappamaan tuon paimenen. Hermes suoritti toimensa siten että hän -soitolla uuvutti uneen Argoksen ja tappoi hänet.[70] - -Argos on, niin arvellaan, joko aurinko tai tähtitaivas ja Io on maa, -jota väliin kuvaillaan kaikkia mehullaan elättäväksi lehmäksi (toisten -mukaan Io on = kuu); Hermes on pilvi, joka peittää näkyvistä taivaan, -pilvitaivas. Se taru taas, joka kertoo hänen ryöstäneen auringonjumalan -karjaa vetämällä sitä hännistä takaperin luolaansa, osottaisi pikemmin -että hän on ehkä ukkossäällä käyvä myrskytuuli joka vetää pilvet -puoleensa, niin että ne vastoin tavallisuutta näkyvät kulkevan -vastatuuleen.[71] Olkoon nyt pilvi tai tuuli Hermeen alkuperäinen -merkitys, eihän ne kaukana toisistaan ole. Pilvijumala virkistää maan -mantua hedelmöittävällä sateellaan, antaen siten karjan rehua, viljaa -ja välillisesti kaikenlaista hyvää. Hän on tosiaan "perin hyödyttävä" -(_épioúnios_). Lähinnä elättää ja kaitsee hän karjaa. Siinä toimessa -hän paraiten oleskelee saloissa ja niityillä, kisaten luonnonimpien -kanssa. Eksyneet karitsat kantaa hän lempeästi kotia. Tämmöisenä -palveltiin Hermestä erittäinkin Arkadian vuorimaassa, jonka asukkaat -parhaasta päästä elivät karjanhoidosta. Siellä sanottiin hänen -syntyneenkin Kyllenen vuorella. Kun paimenilla siellä oli toinenkin, -ehkä ala-arvoisempi, jumala, kauriinjalkainen _Pan_, tehtiin tämä -Hermeen pojaksi. Kellä oli paljo karjaa, hänpä rikas; karjan menestys -tuotti auvoa ja onnea. Niinpä Hermes välillisesti edisti kaikkia -elinkeinoja ja yrityksiä, erittäinkin kauppatoimia. Hänestä saatiin -elinkeinojen, kaupan ja kauppiasten jumala, ei sentään vielä Arkadian -yksinkertaisissa paimenkansan oloissa, joissa semmoista jumalaa ei -tarvittu, vaan vasta myöhemmin kun hänen palveluksensa muualle -levinneenä jo oli alkuperästään paljo muuttunut. Vaan ennenkuin -etenemme H:n muita puolia kehittelemään, kerrottakoon eräs hänen -lapsuutensa seikkailu, joka elävästi näyttää, minkä luontoiseksi -Hermestä ajateltiin. Sitä kertova runo on tosin verrattain myöhempi, -mutta sen mytolooginen perusta on vanha. Pikku Hermes ei ollut vielä -montakaan tuntia päivän valoa nähnyt, kun hän karkasi kehdostaan -Kyllenen luolassa; näki luolan suulla kilpikonnan ja teki sen kopasta -soittokoneen. Mutta kun poikaa kovin halutti syödä tuoretta lihaa, -hiipi hän iltahämyssä Apollon veikkonsa lehmikarjaan, varasti 50 -härkää, ajoi ne syrjempään, josta niitä ei ollut helppo löytää, sitoipa -vielä hännänpäihin risuja, jotka lakaisivat sorkkain jäljet -näkymättömiin. Teurasti sitten, paistoi ja söi makeaan suuhunsa kaksi -härkää, jonka tehtyään palasi kotiin ja pani maata kehtoonsa olematta -näillänsäkään. Mutta Apollon kaipasi härkiänsä, ja aavistaen juonen -tuli Maian majalle. Pikku varas oli vaan nukkuvinaan viattoman unta, -kunnes Apollon -- vaikka nulikan viisastelu ja vehkeet jo -naurattivatkin häntä -- pakotti hänen tulemaan Zevsin käräjiin ja -tuomaan takasin varastamansa. Nyt tehtiin sula sovinto, Hermes -lahjoitti Apollonille kantelonsa, jonka sävel tätä niin ihastutti, että -hän antoi pojan pitää härät, vieläpä lahjoitti hänelle taikasauvan. -- -Tässä jutussa ilmaantuu Hermeen ominaisuutena sukkeluus, viekkaus. Hän -edustaa jokapäiväistä käytöllistä elämänälyä, kuten Apollon korkeampaa, -aatteellisempaa hengen tointa. - -Näillä lahjoilla on Hermes oikein omansa niihin tehtäviin, joita -hänelle kansanuskonto omaksui. Hän on siis ensinkin jumalain, etenkin -Zevsin airut ja asianajaja, eikä mikään tavallinen sanansaattaja, kuten -_Iris_, vaan tärkeitä, vaikeita toimia hänelle uskotaan. Niinpä hän -kävi varottamassa Aigisthosta tappamasta Agamemnonia ja naimasta tämän -puolisoa; hän taivutti Kalypson laskemaan Odyssevsin luotansa -- vaikea -tehtävä, joka kysyi sukkelaa päätä ja liukasta kieltä. Näiden lahjain -lisäksi on hän nopsa ja sukkela. Heti käskyn saatuaan hän sitaisee -jalkoihinsa taika-anturat tai (kuten myöhemmin sanottiin) siipikengät -ja tuulen vihuria[72] tai kalalokkia nopsemmin hän kiitää yli maiden ja -merten asioita ajamaan. Hän on siis paljo matkoilla, hän tietää -matkojen vaivat ja vaarat kuolevaisille, voipa niistä myös armiaasti -auttaa. Niinpä matkustajat pyysivät Hermeen apua ja suosiota. Tien -varsilla näki monin paikoin kivikasasta kohoavan pylvään ja sen päässä -Hermeenpään; nämät "hermai" seisoivat siinä muistuttamassa matkajumalan -läsnäoloa ja apua. Kiviröykkiöt olivat vähitellen kohonneet kummuiksi, -kun jokainen ohikulkija heitti kiven läjän lisäksi kunnioittaakseen -Hermestä.[73] Hermespylväitä seisoi myös katujen varsilla ja avoimilla -kaupunginkentillä. - -Enimmin matkustelivat silloin kauppiaat, joita Kreikassa tavataan jo -vanhimpina aikoina, sillä Kreikan kansalla on aina ollut luontainen -taipumus kauppaan ja keinotteluun. Hermeessä ilmestyykin varsin selvinä -kauppiaan ominaisuudet, arvioimis-äly, sukkela pää, jopa, jos tarvitaan -viekkauskin. Olipa siis kauppiaalla kaksinkertainen syy turvata Hermeen -suosioon. Ja kun voitonhimo saattaa vietellä keinottelijaa peijaamaan -ja varastamaan, niin saatiin helposti kauppiasten jumalasta -varkaillekin jumala. Olihan Hermes itsekin jo paitaressuna tuossa -ammatissa näppäryyttänsä näyttänyt. -- Vielä nykypäivinäkin pidetään -Hermeensauvaa kauppiasten leimana. Se on kahden kärmeen kietoilema, -usein siipiparilla sirottu raippa. - -Jumalain-airuella oli eräs varsin vakava tehtävä. Jos hän muutenkin -ihmisiä opasteli maallisilla matkoilla, tuli hänen vielä opastaa heitä -viimmeisellä ja vaarallisimmalla retkellä, tuonen tuville. Hän on -"sielujensaattaja" (psychopómpos). Kun tapettujen kosijain haamut -kuulivat Hermeen kutsun ja hän koski heitä sauvallaan, "jolla hän -sulkee silmät uneen ja herättää unesta", niin seurasivat ne häntä -hyristen kuten yölepakot vuorenkolossa, ja niin sitä kuljettiin -tiheässä parvessa usmatietä alaspäin (Od. XXIV). Kreikassa olikin -tapana pystyttää haudoille hermeenpylväitä, siinä toivossa että hän -lempeästi opastelisi vainaita. Mutta kuolo ja uni ovat veljeksiä. -Sentähden Hermes myös on unenantaja, nukuttaja. Makuulle mentäissä -iltasin rukoiltiin Hermeeltä hyvää unta ja hauskoja unelmia. Hänen -kunniaksi viimmeinen malja juotiin illallispöydässä -- iltarukous -sekin! - -Tämmöiseksi Hermeen kuva vähitellen muuttui yleisessä käsityksessä, -ehkäpä runoilijainkin vaikutuksesta. Olipa kuvan ulkomuotokin -muuttunut. Vanhimman ajan Hermes oli partasuu jörö, -- nyt hänestä oli -sukeunut soma, siloposkinen, lempeä, vilkassilmäinen nuorukainen, jota -nuoriso ihaili ja asetti esikuvakseen. Ja kukas olisikaan ollut siksi -soveliaampi kuin taivaan norja, liukasjalkainen, sukkelasuinen -sananlennättäjä? Juostakoon kilpaa, heitettäköön kiekkoa, oltakoon -painisilla tai nyrkkisillä -- yhtä verraton oli hänen taitonsa -kaikessa. Ja älyllään keksi hän keinot ja sanat joka kohtaan, -selvisi joka pulasta. Hermeen suojan alla olivat siis palestrat l. -volmistelupaikat ja niitä koristettiin hänen kuvillaan. Mikäli nuorison -opetusta uusilla aineilla laajennettiin, luultiin hänen nämätkin -keksineen, niinkuin kirjoituksen, kielten tulkinnan, kaunopuheisuuden -(Hermes logios). Puheenkyky oli saatu häneltä, sentähden uhrattaissa -annettiin hänelle uhrielukan kieli. Henkikyvyt Hermeessä vievätkin -etusijan ruumiillisista, niinkuin sielun sukevuus on norjaa vartaloa -arvokkaampi. Häneltä saatiin sukkelat puheet ja sattuvat sanasutkat. -Jos joku seura äkkiä vaikeni, puheenjuoni katkesi, sanottiin: "Hermes -on huoneessa". Häneltä olivat myös arvaamattomat löydöt ja keksinnöt. - - * * * * * - -Roomalaisten _Mercurius_ oli, kuten nimikin näyttää (mercari = tehdä -kauppaa), alkuaan vain kaupanjumala ja edusti siis pientä osaa Hermeen -alasta. Kauppiasten yhtiö kunnioitti häntä suojelijanansa, uhraten -hänelle sekä Maia äidilleen (Maia = äiti) toukokuun 13 p. (idibus -Majis). Sitten kun tulivat Hermeen tunteneiksi, siirsivät tälle kaikki -Mercuriuksen tavat ja toimet. Runoilijat ylistelivät siis Mercuriusta -ihmiskunnan sivistäjäksi, kielen luojaksi, laulun ja soittimen -keksijäksi, jopa lauloivat varkaaksikin.[74] Horatius kehuu olevansa -"Mercuriuksen miehiä" (mercurialis)[75] ja sanoo tämän turvissa -pelastuneensa elävänä Filippin tappelusta. - -Hermeen plastillinen esitys kehittyi samassa määrin kuin itse jumalan -käsittämistapa. Vanhanaikuisista, usein kömpelöistä pylväs-Hermeksistä -lähtivät ensimmäiset taide-esitykset, joissa hän ilmestyi milloin -paimenena, milloin jumalain-airuena, mutta aina vankkana partaisena -miehenä. Sittemmin aljettiin kuvata Hermestä nuorukaiseksi: hän on -parraton, kiharapäinen, sorja, uljas; korvat, suu, silmät pienet, joten -jumalan ulkoilmiössä ihmeesti yhtyy voimaa ja miellyttävää somuutta. -Lisäksi huomattakoon suun ympärillä liehivä lempeä hymy ja hieman -eteenpäin kallistuvan pään älykäs, tutkiva katse -- ja siinä on Hermeen -pääsävyt kaikki. Tämmöisenä esittää hänet etevin säilyneistä teoksista, -eräs Herkulanosta löydetty luonnollisen suuri pronssikuva. Siinä on -jumalain airut istahtanut kalliolle levähtämään. -- Painiskelun -johtajaa esittää kaunis marmorikuva. Sen hienoilla kasvoilla viipyy -vieno surun varjut, ehkä siitä että hänen vielä täytyy tuota kukkeaa -nuorisoneloa manalle saatella. Erittäin kaunis, vaikka pahimmoiksi -särkynyt veistokuva löytyi Olympiasta kaivettaissa, arvokas siitäkin -että se luullaan Praxiteleen tekemäksi. Jumala pitää Bakchos-lasta -käsivarrellaan, kaunis pää haaveksivasti kallellaan poikaseen päin. -- -Kaupan jumalana rahakukkaro kourassa esiintyy hän muutamissa siroissa -kuvissa. - -Hermeen tunnusesineet ovat: siipipari jaloissa, päässä tai -matkahatussa, airuensauva (caduceus), uhrimalja, kukkaro. - - - -Hefaistos. -- Vulcanus. - - -Tulen ja pajojen jumalaa _Hefaistosta_ ei kiitetä kauniiksi. Jos kasvot -olivat kuta kuinkin välttävät, oli muu ruumis, etenkin alaosa, rujo ja -epäsuhtainen, sääret hoikat, lyhyet, toinen lyhempi, joten käynti oli -ontuva. Kun hän lisäksi työnsä takia oli nokinen ja tavallisesti aina -hääri ja puuhasi ähisten, oli koko hänen ilmiönsä naurettava. Kun -jumalain perheessä väliin riidan rähinä hämmentää yhdyselämän -hauskuutta, ei tarvita paljo sovun palauttamiseksi: ukko Hefaistos -ryhtyy vain juomanlaskijan touhuun; ja kun hän siinä puuhaa ja -kiireesti astua nilkuttaa kunkin maljaa täyttelemään, säyseästi toruen -joutavia riitelijöitä, niin ennen pitkää koko olympinen seura nauruun -remahtaa. Sovittajaksi sopii hän sitä paremmin, kun itse on -hyvänsävyinen. - -Taru tietää hänen syntyneen taivaassa, mutta väkivallan kautta -joutuneen maan päälle. Kun näet äitinsä Hera näki saaneensa noin -viallisen ja vaivaisen sikiön, heitti hän häpeissään sen alas mereen. -Mutta merenneito Thetis korjasi lapsi raukan ja hoiteli sitä hellästi -yhdeksän vuotta luolassa meren pohjalla Lemnos saaren alla, josta -hoidosta Hefaistos suureksi tultuaan palkaksi takoi hänelle paljo -kauniita koristeita. Toinen tarina kertoo taivaasta putoomisen näin. -Kun Hera ja Zevs kerran taaskin kiivaasti kinastelivat keskenään, -rupesi Hefaistos äitiänsä puolustelemaan; vaan silloinpa Zevs -julmistuen sieppasi pojan säärestä ja paiskasi hänet alas avaruuteen. -Koko päivän putosi hän putoomistaan, kunnes illalla tömähti maahan -Lemnokselle, jossa asukkaat, Sintit, hoitivat hänen ruhjovammojaan niin -että hän parani.[76] - -Näiden tarujen hajapiirteistä näkyy se päätös johtuvan, että Hefaistos -alkuaan merkitsi tulen elementtiä. Tuli näytti olevan syntyisin -taivaasta; se on salama joka pilvistä putoo maahan tai mereen, vajoutuu -maan alle ja syöksähtää sieltä taas ylös tulivuorien kuiluista. Tätä -ilmiötä nähtiin monissa paikoin, esim. Kreikan saarilla, semminkin -Lemnoksella. Siellä maanalainen tuli usein puhkaisee kalliokattonsa -ja suitsevia lieskoja leimahtaa esiin, hehkuvia savuisia -Hefaiston-haamuja. Ja niinpä tosiaan tulenliekki leijaa levotonna, -horjahtelee jalatonna, niinkuin Hefaistos itse. - -Tulivuorissa tai niiden tienoilla Hefaistos asui; erittäin Hefaistos. -viihtyi hän Lemnoksessa. Siellä on hänellä vuoren sisässä pajansa, ja -kipinät singahtavat ahjosta, kuona valuu vellinä, kun korkea seppä -vasaraansa paukuttaa ja pajarengit, _kabiriit_ -- Aetnassa -kykloopit[77] -- painelevat palkeita. Näin taru kuvaa maanjäristystä ja -tulivuoren purkausta yhdessä. Tulijumalan muoto muuntuu ja säysenee -siinä yhä enemmän siihen suuntaan, että hän edustaa tulta työn ja -sivistyksen palveluksessa, ahjon ja pajan tulta, joka sulattaa metallit -niin että niistä sepän taitavien käsien alla syntyy hyödyllisiä -tarvekaluja ja siroja taideteoksia. Hefaistos on seppien seppä, joka -keksii ja takoo taitehikkaita, kauniita metalliteoksia, kaikkien -maallisten seppien päämies ja suojelija. Näin hän toimialallaan lähenee -likelle Athenea. Atheenassa heitä molempia palveltiinkin yhdessä. -- -Erittäin mainittiin Hefaistoksen pajasta lähteneiksi nämä teokset: -hänen oma talonsa Olympilla pajoineen sekä sikäläiset muidenkin -jumalain upeat majat; eräät pöydät jotka itsestään pyörähtivät jumalien -eteen, kun he istuivat atrialle; ne puhekykyiset, liikkuvaiset -kultatytöt, joihin H. kävellessään nojausi; Zevsin, Athenen ja -Apollonin aigis-kilvet; yläjumalan valtikka, merenjumalan -kolmihaarahanko, Heran kultasohva, Herakleen kilpi, Achilleen aseet, -semminkin kauniista, koko silloista elämää esittävistä kuvistaan -merkillinen kilpi,[78] Alkinooksen palatsi[79] y.m. Juonikas oli tuo -Heran istuin; niin mukavasti siihen vaipui, että oli vaikea enää päästä -ylös omin voimin. Kerrankin tarvittiin Hefaistosta auttamaan ylhäistä -rouvaa sohvasta ylös, mutta hän ei olisi viitsinyt tulla. Silloin -Dionysos viinimaljalla viekotteli häntä tulemaan perässään, sillä seppä -maisteli mielellään rypäleen mehua. Tällä hän osasi omaa ja muidenkin -huolia huojennella. Tuskinpa hän muuten olisikaan niin juomanlaskijan -virkaan mielistynyt, ellei tiennyt siitä omaankin suuhunsa pisaroivan. -Hyvissä väleissä hän ainakin on viininjumalan kanssa. Tämä seikka -viitannee siihen, että tulivuorten rinteillä viinirypäleet, maanalaisen -lämmön vaikutuksesta, hyvin menestyvät ja aikasin kypsyvät, -Lemnos-saarelta saivatkin kreikkalaiset Trojaa piirittäessään viininsä. - -Tulen käytäntöön liittyy ihmissivistyksen ensi alkeet, sillä tulta -tarvitaan aina elämän tarpeihin, eikä löytyne niin raakaa ihmisheimoa, -joka ei osaisi tulta virittää. Valkean suuri hyöty ja merkitys saattoi -sille aikasin suurta kunnioitusta. Sen henkeä palveltiin jumalana jo -muutenkin loistavan, väkevän, tehoisan ja tuhoisankin luontonsa takia, -niin tietenkin tulivuori-seuduilla, esim. Hefaistoksen kotisaarella. -Yhä suurempaan valtaan pääsi tämä palvelus, kuta enempää merkitystä -tulen käyttö sai ihmisten oloissa, niin että m.m. opittiin metalleja -sulattamaan ja niistä valamaan tai takomaan kaluja ja aseita jos -jonkillaisia. Näin Hefaistoksesta vähitellen tuli arvoisa ja huomattu -jumala, etenkin siinä kaupungissa, joka oli metallitakeiden ja yleensä -teollisuuden pääpesä, Atheenassa. Siellä kunnioitettiin ihmiskunnan -hyväntekijöinä Athenea, Promethevsiä ja Hefaistosta, ja atheenalaiset -osottivat heille kiitollisuuttansa jokavuotisen tulisoihtujuhlan -vietolla, jolloin nuorukaiset, palavat soihdut käsissään, juoksivat -kilpaa ja se palkittiin, ken ensin ehti perille soihtunsa sammumatta. -Kaunis juhla muistutti alkunaista tulen ryöstöä ja samalla tuo elämän -arkitouhuissa alkunaisen pyhyytensä pilannut tuli jälleen ikäänkuin -kirkastettiin. - -Kun valkea tuotti näin perin suurta hyötyä ihmislapsille, kehittyi -käsitys, että tämä kallis taivaanlahja oikeastaan oli luvattomasti -meille saatu. Tuli oli muka taivaasta varastettu ja varas oli kuuluisa -titaani Promethevs. Hänen ja Hefaistoksen välillä on olennossa ja -toimissa paljon yhtäläistä. He tarkoittanevatkin alkuaan samaa -tulenhaltiaa, jota eri heimot palvelivat eri nimellä. Vähitellen -Hefaistos sai valta-aseman, yleni jumalaksi ja Promethevs aleni -herokseksi, kun voitollinen heimokunta korotti omat jumalansa valtaan -ja voitettu jumalineen väistyi halvempaan asemaan. - - * * * * * - -Oli roomalaisillakin alkuperäinen tulenhaltio _Volcanus_, sekä hyödyn -että tuhon tuottaja. Taajaan asuttua Roomaa raiskasi tulipalot usein -pahasti ja koetettiinpa sentähden kaikin tavoin lepyttää jumalaa, -varjella tavaraa ja taloja hänen vihaltansa. Hänelle pyhitettiin -patsaita, annettiin polttouhriksi kaloja ja sotasaalista. Mutta -muistettiin tulen tuottamaa hyötyäkin, tiedettiin ihmisten vasta sen -avulla kohonneen metsäläisten ja paimentolaisten alhaisesta tilasta -maanviljelijöiksi, jotka asuvat paikoillaan ja elävät paremmissa -oloissa. Se on Vulcanus jumalan ansio, joka kotiliedeltä loimottaa -auvojansa, hän on kodin, kaupungin, yhteiskunnan perustaja. Semmoisena -häntä palveltiin. Kun Servius Tullius lakisäännöillään järjesteli -Rooman yhteiskuntaa, kehuttiin häntä Vulcanuksen pojaksi ja hänen -hiuksillaan nähtiin välisti välähtävän isänsä lieskoja. Tulen jumalalla -oli pyhä paikka _Volcanal_, ikivanha uhriliesi Comitiumin -kokouspaikalla, jossa hänelle vietettiin volcanalia juhlaa. - -Kun Roomalaiset tulivat tuntemaan Hefaistoksen, omittivat runoilijat -tämän toimia ja luonnetta Vulcanukselle. Tästä varttui m.m. -vaskikalujen, esm. torvien valaja _Mulciber_ ("vaskuri"), jolla muka -oli pajansa Aetnassa tai Liparein saarilla. Nyt hänelle annettiin -puolisoksi Venus, koska Hefaistos nai Afroditen. - -Taideteoksissa on Hefaistoksen (Vulcanuksen) kuva tämä: partainen, -rotevarintainen, kovakätinen, ontuva mies; sukkelasti tirkistävä katse, -suu tiviisti sulkeissa; kädessä pihti ja vasara, työmiehen mekko -yllään. - - - -Hestia. -- Vesta. - - -Tulen jumala tavallaan on myös _Hestia_, Kronoksen ja Rhean tytär, jota -luultavasti ei aivan aikasin yleensä palveltu, koska Homeros ei vielä -häntä mainitse. Nimi, samoin kuin latinainen vastine _Vesta_, merkitsee -takkaa l. liettä, ja kotilieden ja sillä palavan uhriliekin jumalatar -kumpikin oli. Kotiliedellä perheen ruoka valmistettiin; siellä myös -perheen-isä teki uhrit omaistensa onneksi, sillä kotilieden valkia on -muita tulia parempi, sen loisteessa liikkuu näkymättöminä kotihaltiain -haamut, joiden kuvilla lieden ympärystää koristeltiin. Tämä usko -pyhitti lieden perheen keskustaksi. Mutta vielä samainen liesi -kuvaannollisesti osotti kiintonaista asuntoa sekä siihen perustuvaa -järjestettyä yhteiskuntaa ja sivistystä. Hestialle ja Vestalle -uhrattaissa lausuttiin siis kiitollisuutta kodin sulosuojasta sekä -kiintonaisen asunnon eduista. - -Tämä koskee kumpaaki klassillista kansaa, mutta varsinkin roomalaisia, -joiden käsitys perhe-elämästä oli puhtaampi ja jalompi kuin liiallista -yksilöis-vapautta suosivain helleenien. Roomassa oli isän valta kodissa -rajaton ja valtiossa ei yksilön mieliä kyselty yhteistä hyvää -ajateltaissa. Tämän mukaan Hestia oli vähäpätöisempi olento kuin -mahtava, ankaravaltainen Vesta. - -Kodin suojelushenki varjelee myös valtiota, tuota laajempaa, -kansalaisten yhteiskotia. Tästä syystä oli Kreikan valtioissa -hallituksen sija, prytaneion, Hestialle pyhitetty ja hänelle paloi -siellä liedellä ainainen liekki. Tältä alttarilta siirtolaiset muille -maille lähtiessään ottivat mukaansa pyhää tulta virittääkseen sitä -uusilla liesillään, jolla tavalla kauniisti kuvattiin emämaan ja -siirtokuntain välillä pysyvää hengen yhteyttä. Vaikka Kreikka oli -hajautunut moniin pikkuvaltioihin ja heimokuntiin, vaistosivat nämä -kuitenkin kansallisen ja henkisen yhteisyytensä, tajusivat olevansa -saman kodin lapsia. Tälle tunteelle antoivat he ilmimuodon silläkin, -että heillä Delfoissa, joka muutenkin oli kansan keskus, oli Hestian -uhriliesi ihan sen orakelin ääressä, missä maan navan luultiin olevan. - -Puhdas ja kirkas kuin valkean lieska on Hestian olento. Hän ei -suostunut menemään häntä kosineille Poseidonille ja Apollonille, vaan -pysyi pyhänä impenä. Immet hänen palvelustansa hoitavat. - - * * * * * - -Italiassa ja Roomassa palveltiin kotilieden ja perhe-elämän valtiaana -_Vestaa_, ja häntä palveltaissa muistettiin myös uhreilla ja -rukouksilla noita hilpeitä, ystävällisiä kotihaltioita penaateja ja -lareja (kts. niistä). - -Vielä tärkeämpi oli Vestan valtiollinen merkitys. Kun valtakuntaa -katsottiin yhdeksi suureksi taloksi, oli Vesta tämän talon vartia. Oman -templin rakensi hänelle Numa Pompilius Palatinon-mäelle. Se oli -ympyriäinen ja alkuaan aiottu vain katoksi sille tulisijalle, jolla -pidettiin vireillä "Vestan ikuista tulta". Tämä ei saanut koskaan -sammua, sillä siitäpä tuho tulisi valtakunnalle, koska Vestan-valkea -symboolisesti kuvasi valtion elonlieskaa. Tulta hoiteli kuusi ylimmän -papin (pontifex maximus'en) vartavasten valitsemaa neitoa. Noilta -"vestaaleilta", jotka jo lapsina otettiin virkaansa, kerittiin takka, -he verhottiin valkopukuun ja huntuun. Kolmekymmentä vuotta kesti -vestanneidon palvelus-aika. Hunnutonna ei vestaali saanut koskaan -näyttäytyä, sillä häneltä vaadittiin mitä ankarinta immellistä -puhtautta ja kainoutta, jota ei epäluulo saanut varjoksikaan himmentää. -Ankarasti rangaistiin rikkonutta vestaalia. Jos hän huolimattomuudessa -oli heittänyt liesitulen sammumaan ja siten keskeyttänyt jumalien ja -ihmisten välisen yhteyden, piestiin hän vitsoilla ja pantiin viralta; -mutta jos hän siveyden lupauksensa rikkoi, silloin ei vitsat eikä -teloituskirves riittäneet rangaistukseksi. Onneton raukka muurattiin -elävältä seinän sisään ja valtio koki jos joillakin keinoin sovitella -jumalattaren vihaa. Syyttömästi soimattua vestanneitoa auttoi itse -jumalatar. Todistaakseen viattomuuttansa kantoi _Tuccia_ seulalla vettä -Tiberistä templiin ja eräs toinen neito liehtoi huntunsa nipukalla -sammuneen tulen viriämään. - -Jumalattaren taidekuvissa ilmaistaan immen kainoutta, ankaraa siveyttä, -arvokasta vakavuutta. Semmoinen on n.s. Giustinianin Vesta, jonka -vakavan lempeä katse ja ylöspäin viittaava käsi osottavat hänen -luonnettaan. - - - -Janus. Quirinus. - - -_Janus_ on yksinomattain roomalainen, Kreikalle aivan outo jumala. -Mistä nimi johtuu, ei ole aivan varma. Ehkä se alkuaan on samaa kuin -Dianus (vrt. Diana, Jana, Juno), siis joku taivaallinen valon henki. -Kumminkin häntä näkyy palvellun aurinkona, joka ehtoolla laskiessaan -sulkee taivaan ja valon oven ja aamulla noustessaan taas aukaisee sen. -Janus on siis taivaan portinvartia. Sittekun luonnon merkitys unohtui, -tuli hänestä muidenkin porttien vartia, lähtökohtain vartia ajassa ja -paikassa, alotteen jumala töissä ja toimissa. Samalla kun hänen -silmänsä vielä katsahtaa taaksensa menemäisillään olevaan aikaan, -tähystää hän jo eteenpäin tulevaisuutta kohden. Tätä kaksipuolisuutta -kuvattiin antamalla Janukselle kaksoiskasvot (J. geminus, bifrons), -joilla myös alkuaan lienee merkitty auringon kaikkinäkevää silmää. - -Taivaan ovenvartia tuopi joka aamu esiin uuden päivän, samoin -kuin hän ikuisuuden hämäristä taluttaa ajan radalle uuden vuoden -vierimään. Siksi ensi kuukausi, Januarius, sai nimensä hänestä, ja -uudenvuodenpäivä (Kalendae Januariae) oli jumalan juhlapäivä. Silloin -huoneet ja ovipielet seppelöittiin laakerilehvillä, joilla luultiin -voitavan puhdistaa syyt ja saastat, poistaa pahat, silloin ystävät, -kuten vieläkin on tapana, toivottelivat toisilleen onnea alkavalle -vuodelle ja antoivat toisilleen lahjoja ja makeisia. Janusta tietenkin -muistettiin myös makeilla uhriantimilla. Alku työn kaunistaa, hyvästä -alusta seuraa hyvä päätös. Näin ajateltiin ja sentähden aina -aljettaissa, tärkeämpiin toimiin ruvettaessa rukoiltiin Janusta. Niinpä -sotaan lähdettäissä uhrattiin hänelle, ja hänen templiinsä, Janus Numae -(Numan perustama), jätettiin ovet auki merkiksi että jumalakin oli -lähtenyt mukaan; vasta rauhan palattua templin ovet suljettiin.[80] -Mutta miltei alituista sotaa kestikin Rooman valtakunnalle koko sen -olemis-ajan. Ainoastaan kahdesti mainitaan Januksen templin olleen -suljettuna, toisen kerran silloin kun rauhan ruhtinas Jesus Kristus -syntyi mailmaan. Virkaan astuessaan virkamiehet anoivat Janukselta -siunausta, samaa tehtiin kansankokouksia alotettaissa; ja yksityisetkin -ihmiset, maanviljelijät, kauppiaat, merimiehet y.m. hakivat aina -toimiinsa ryhtyessä, retkilleen lähtiessä siunatuksi aluksi Januksen -suosiota rukouksilla ja lupauksilla. - -Janus on myös paikallinen alottaja. Näimme hänen jo päivän kuljettajana -vartioivan taivaan ovia. Hän vartioitsee ihmistenkin ovia. Ovien -viereen ja porttikujiin roomalaiset panivat tuon kahtaalle katsovan -jumalan kuvan suopein silmin seuraamaan tuloa, menoa ja toimiin lähtöä. --- Vielä panee hän liikkeelle virtojen lähteet, sanotaanpa kerran -tyrskähyttäneen maasta kuohuvan rikkilähteen vasten vihollisten silmiä -kun he Roomaa ahdistivat. Lähteenneitoja mainitaan hän ottaneen -vaimoiksi ja hänen poikiaan olivat _Fontus_ ("lähdemies") ja -_Tiberinus_.[81] - - * * * * * - -_Quirinus_ on niinikään yksistään italialainen jumala, alkuaan -merkitykseltään sama kuin Mars, sodanjumala, jota sabinit tällä nimellä -kunnioittivat. _Quirinus_ merkitsee näet keihäänjumala. Luulivatpa -roomalaiset että heidän kansallissankarinsa Romulus oli Marsin poika ja -semmoisena kutsuivat häntä Quirinukseksi. Jupiter, Mars ja -Quirinus kolminaisliitossa varjelivat Roomaa. Q:n pyhäkkö oli -Quirinalis-kukkulalla. Häntä ja Romulusta ei sittemmin enää toisistaan -erotettu. - - * * * * * - -Edellä mainittujen taivaanjumalien rinnalla on joukko heidän -laatuisiaan, vaan _arvoltaan alempia_ olentoja. He esittävät -täydentelevästi pääjumalain mikä minkin eri puolia ja ominaisuuksia, -ovat heidän palvelijoitaan tai seuralaisiaan. Ne ovat: - - - -1) Personoittuja luonnonesineitä ja -ilmiöitä. - - -a) _Helios_, auringonjumala, titaani Hyperionin ("ylhäisen") ja Theian -("jumalallisen") poika, Selenen ja Eoksen veli, kuuluu Apollonin -piiriin. Hän lähtee joka aamu idän ääriltä Aithiopiasta ajamaan neljän -tulta-suitsevan, virman hevosen vetämää valjakkoa taivaanlaelle; tuli -säihkyy pyöristä ja valo ja lämpö leviää kautta avaruuden jumaloille ja -ihmisille. Ehtoolla riisuu hän varsat valjaista etäällä lännessä -kultalinnansa portilla, hesperiidein (lännetärten, illatarten) ihanain -puutarhojen vieressä. Yöllä palaa hän Hefaistoksen tekemässä -kultapurressa pohjolan ääritse itään lähtöpaikalleen. Kerran pyysi -hänen poikansa _Faethon_[82] saada ajaa isän vaunuja; mutta kun hän ei -osannut ohjata virmoja hevosia, jotka karkasivat oikealta tieltä, oli -koko mailma syttyä palamaan, kunnes Zevs salamallaan iski taitamattoman -ajajan kuoliaaksi. Toisia lapsia Helioksella oli okeanottaren Persen -avioliitosta _Aietes_ ja noita _Kirke_.[83] -- Helios näkee kaikki, -häneltä ei jää salaisetkaan rikokset huomaamatta. Sentähden häntä -pyydettiin todistajaksi valantekoihin ja vakuutuksiin. Hänelle -uhrattiin valkeita hevosia. Thrinakiassa oli hänellä Faetusa ja -Lampetie neitojen kaitavana kaunis karja, jota hän ilokseen katseli, -laumaa, kussakin 50 nautaa tai lammasta -- selvästi tarkoittaen -vuosikauden viikkoja päivineen. - -Roomassa _Sol_ kaikin puolin vastaa Heliosta; saipa myös osakseen -runoilijain toimesta kaikki seikkailut mitä Helioksesta juteltiin. -Sittemmin Sol'in ja Apollonin asioita usein sekoiteltiin keskenään. -Sol'ia ja Lunaa huudettiin avuksi (Hor. Carm. sec. 9 ss. 35 ss.). - -Heliosta kuvailtiin helosilmäksi, kultakutriseksi nuorukaiseksi, joka, -päässään kultakypäri tai 12-säteinen (kuukausien luvun mukaan) kruunu, -uljaana ajaa nelivaljakossa. - -Rhodoksessa, jossa häntä palveltiin, seisoi satamassa hänen 70 kyynärän -korkuinen kuvapatsaansa, Chareksen tekemä. Tuo kuuluisa kolossikuva, -yksi mailman seitsemästä ihmeestä, sortui kuitenkin jo 66 vuoden -perästä maanjäristyksessä kumoon. Perätön on juttu, että se hajasäärin -seisoi satamasalmen suulla, niin että laivain täytyi kulkea sen -jalkojen välistä. - -b) _Eos_, Koitar, aamuruskon hengetär. Rakastaen troialaista _Tithonos_ -prinssiä, pyysi hän tälle Zevsiltä kuolemattomuutta ja saikin; mutta -kun unohti pyytää myös ikinuoruutta, vanheni lemmitty vanhenemistaan ja -kuihtui vihdoin heinäsirkaksi.[84] Ei ollut hänellä pojastaankaan iloa. -Tämä, Memnon, Aithiopein kuningas sai Troian sodassa kuoloniskun -Achilleeltä. Siitä alkain Eos alati suree poikaansa ja hänen kyynelensä -putoilevat maahan yökastepisaroina. - -Runoissa ylistellään rusosormista, kaunokutrista aamutarta, joka -vilpasna kavahtaa vuoteeltaan ja, valjastettuaan virmat hevosensa, -kiitää valkeavaunuissa auringon jumalan edellä hänen tuloansa -ilmoittamaan, sirotellen ruusuja hänen tiellensä. - -Eosta vastaa kaikin puolin roomalainen _Aurora_, niinkuin nimetkin ovat -samaa sukujuurta.[85] Aamutar toisella nimellä on _Mater matutina_. - -c) _Selene_, kuutar. Häntä ei taittu palvella, mutta runoilijat kyllä -kiittelivät hänen valkoisia käsivarsiaan ja valkokutriansa, joiden -päältä sädekehä kiilteli. Iltasin nousee hän valtameren aalloista ja -suistaa valko-valjakkonsa taivaalle. Hän on lempeä ja kaino; ainoastaan -salavihkaa suutelee hän lemmittyänsä, kaunista _Endymionia_, yön ja -unen haltiaa, joka nukkuu Latmos vuoren vinkalossa. Häntä sekoiteltiin -paljon Artemiseen, Hekateen ja Persefoneen, samoin kuin hänen -latinalaista vastavertaansa, _Luna_ jumalatarta. Tämä sai Servius -Tulliukselta oman templinsä. - -Taidekuvissa kuuttarella on puolikuu päälaella, huntu sidottu -takaraivolle, kädessä tulisoihtu. - -d) Personoittuja tähtiä oli _Fosforos_ ja _Hesperos_, koin- l. aamu- ja -iltatähti, joita ei luultu samaksi, kaksi sorjaa soihtukätistä -nuorukaista; -- _Orion_,[86] hurja metsästäjä, myrskyjen nostaja, oli -Eoksen puoliso, kunnes hän, solvaistuaan Artemista, sai surmansa tämän -nuolesta ja siirrettiin tähdeksi taivaalle; -- hänen koiransa _Seirios_ -(Sirius), jonka nousu tuo mätäkuun paahteiset päivät; -- _Hyudit_, -sateettaret, jotka ilmoittavat sateitten ja tuulten aikaa; -- -_Pleiadit_, merenkululle otollisen ajan alkajat (toukokuulla). - -e) Neljä päätuulta, _Boreas_ (pohjoinen), _Notos_ (etelä), _Euros_ -(itä), _Zefyros_ (länsi), sanottiin Eoksen pojiksi, koska aamunkoitosta -tuuletkin tavallisesti heräävät henkiin. Tuulten luultiin asuvan -Aiolian tuulivuoren koloissa, jossa Aiolos kuningas niitä hallitsee ja -pitää kurissa.[87] Rajuja huimapäitä ne ovatkin, erittäinkin kalsea -Boreas; hän ryösti Erechthevs kuninkaan tyttären Oreithyian,[88] joka -synnytti hänelle Kleopatra tyttären sekä Kalais ja Zethes pojat. -Lempeänluontoinen Zefyros, kevään airut, horain puoliso, suosii -kasvikunnan menestystä, josta syystä hänen nimensä Roomassa myös oli -_Favonius_ (favere = suosia). - -Atheenassa säilynyt 8-kulmainen rakennus, "tuulten torni", esittää -räystäslistassaan neljä pää- ja neljä välituulta omituisissa, -hauskoissa korkokuvauksissa. - -f) _Iris_ on taivaankaari personoittuna. Kun tuo kirjava taikakaari -sillan tavoin liittää maan ja taivaan toisiinsa, aiheutui siitä taivaan -airut, joka nopeana kuin "pilvistä putoova lumi tai raesade kiitää -mailman ääristä ääriin taivahisten sanomia saattelemaan" (Homeros). -Etenkin Hera lennättelee häntä toimillaan. - -Iris taiteessa: siivekäs neito, airuensauva (caduceus) kädessään. - - - -2) Personoittuja abstraktisia käsitteitä. - - -a) _Eros_, latinaksi _Amor l. Cupido_, Lempi, Afroditen poika ja -seurakumppali, on lumoavan kaunis nuorukainen tai poika veitikka, joka -ilokseen ammuskelee sydämmiin suloisesti kirveleviä haavoja. Eipä -ylijumalakaan vältä hänen nuoliaan, sillä lemmen valtaavan voiman alle -taipuu kaikki mikä luotu on. Runoilijat keksivät Erokselle veljen -_Anteros_ (vastarakkaus). Hän luotiin leikkitoveriksi veljelleen, ja -hänen seurassaan tämä viihtyy hyvin, mutta jos toveri katoo näkyvistä, -on toinen suruissaan. Rakkaus sytyttää tavallisesti vastarakkauden, -kuten liekki liekin, mutta vastaamatta jääneenä on se onneton. -- Eros -ei ainoastaan ole sukupuolten lempeä, vaan tarkoittaa myös lämmintä -ystävyyttä nuorukaisten ja miesten välillä. Sen tähden seisoi -gymnasioissa (voimistelusuojamissa) E:n kuva Hermeksen ja Herakleen -kuvien rinnalla, ja taisteluun mennessään spartalaiset uhrasivat -hänelle, siten ilmaisten tahtovansa hädässä auttaa ystävä ystäväänsä. - -Amorin ja Psychen (sielun) lempisuhteista tarinoivat runoilijat -kauniita juttuja. - -Eroksen taidekuvista kuuluisin oli Praxiteleen Eros. Se on hävinnyt, -mutta muita on säilynyt useita. Niissä hän tavallisesti on näköjään -soma, siivekäs poikanen, aseinaan nuoli ja joutsi tai soihtu, -lemmentulen viritin. Väliin on hän ruusuin seppelöitty. - -_Pothos, Himeros, Hymenaios_ kuuluivat myös Afroditen seuraan, mutta ne -olivat melkein vain allegorisia kuvitelmia joita ei ajateltu eläviksi -henkilöiksi. - -b) _Chariitit_ (Charites), sulokit, Zevsin tyttäret _Aglaia, Eufrosyne, -Thalia_, ovat tavallisesti lemmenjumalattaren joukkiota, jota he -pukevat ja somistelevat; liikkuvatpa usein näissä touhuin muidenkin -jumalain ympärillä. Yleensä on sulokkien toimena luoda elämään suloutta -ja hauskuutta. Eipä jumaliakaan haluta istua kemuilemaan, elleivät -chariitit ole mukana, ja heidän esimerkkiään ihmiset mukailevat. -Juhlatiloissa kutsuivat he sulokit vieraikseen ja soivat heille ensi -maljan. Ei laulu laululle tuntunut eikä soitto soitannolle, ei puhe -somasti sujunut, ellei sulokit henkäyksellään niitä elähyttäneet. -Heiltä jalot hyveetkin saavat miellyttävän leiman. -- Näitä kaikin -puolin vastaa roomalaiset _Gratsiat_ (Gratiae). (Hor. I, 4, 6 s. 30, 6. -III, 21, 27). - -Taiteessa sulokit ovat sorjia, viehkeitä, viattoman iloisia neitoja. -Kukiteltuina pitelevät he kädestä tai syleilevät toisiaan. Puku on -kevyt, ovatpa usein alastikin. - -c) _Musat_ l. runottaret, Apollonin seuruetta. Voitettuaan titaanit -siitti Zevs _Mnemosynelle_ (muistolle) yhdeksän runotarta ikuistamaan -omia ja muiden jumalain suuria töitä. Sen tekevät he runon voimalla. -He laulavat entisiä, nykyisiä, tulevia asioita ja lauluillaan, joita -Apollon soitollaan säestää, ilahuttavat he taivaallisten mieliä Olympon -saleissa. Luultavasti olivat he alkuaan lähdeneitoja, joita palveltiin -vuoriseuduilla lähteitten luona, niinkuin Pieriassa Olympon -itärinteellä Pimpleia-lähteen luona, Helikonilla Aganippe ja Hippokrene -lähteillä, Parnassos-vuorella Kastalian vuolteella. Lähdetten -solina ja lorina vuorisalon siimeksessä kuului kuin soitolta ja niin -syntyi itsestään laulavain lähteettärien kuvitelma. Alkuaan muusat -kaikki 9 edustivat laulua yleensä, vasta myöhemmin, ehkäpä -aleksandrinilais-ajalla, runoilun ja tiedetten toimet jaettiin heidän -välillään ja he saivat kukin oman alansa. Niinpä nyt _Kalliope_ edustaa -kertoma- l. sankarirunoa (tunnuskaluna taulu tai käärö ja piirrin), -_Klio_ historiaa (t. käärö ja kynä, väliin kirjalipas), _Euterpe_ -laulurunoa (kaksoishuilu), _Erato_ lemmenlaulua (kielisoitin), -_Terpsichore_ hyppyä (lyyra ja soittopuikko), _Melpomene_ -murhenäytelmää (sankarinnaamari, miekka, nuija), _Thaleia_ -ilvenäytelmää (ilvenaamari, murattiseppele, käyräsauva), _Polyhymnia_ -uskonnollista virttä, _Urania_ tähtitiedettä (t. taivaanpallo). Muusain -palvelijoina runolaulajat hoveissa (Femios, Demodokos Odysseiassa) -ylistävät sankarien urotöitä. Korkean laululahjan ovat usein saaneet -maksaa sokeudella. - -Roomalaiset kunnioittivat eräitä laulavia ja ennustelevia lähdeneitoja -_camenoja_ (camena), joista etevin _Egeria_ auttoi Numa kuningasta -neuvoillaan (Ov. Met. XV). Runoilijat eivät sitten tehneet erotusta -näiden ja muusain välillä (Hor. I, 12, 39. II, 16, 38). - -d) _Themis ja Horat_ -- Horat, Zevsin ja Themiin tyttäret, _Dike_ -(oikeus), _Eunomia_ (laillisuus), _Eirene_ (rauha), edustavat -vuodenaikoja ja niiden säännöllistä vaihekulkua, jopa juuri tuon -vaihekulun tarkkaa säännöllisyyttä, ja yleensä järjestystä. Samoin -heidän äitinsäkin Themis on ilmetty mailmanjärjestyksen ikilaki joka jo -oli mukana ilman pieltä pistettäissä. Hän on vanhinten jumalain -Uranoksen ja Gaian tytär. Hän valvoo järjestystä jumalain ja ihmisten -kokouksissa ja suojelee vierastenkin oikeutta. -- Muuten äiti ja -tyttäret ovat ylijumalain palvelijoita. Semmoisina horat vartioivat -taivaan ovia, joita he sulkevat pilvisalvoilla tai aukovat siirtämällä -syrjään pilvet. Järjestyksen valvojina suosivat ja suojelevat he -kaikkea jaloa, kaunista ja hyvää. - -Atheenalaiset palvelivat vaan kahta horaa, joita he kutsuivat nimillä -_Thallo_, kukinnon ajatar, ja _Karpo_, kypsynnän. _Eirene_ oli heillä -valtiollisen rauhan jumalatar. - -Kuvaustaiteessa on Themiillä vaaka ja palmunoksa käsissä. Hoorat ovat -tanssivia, kukilla ja hedelmillä koristettuja impiä. Myöhemmin -annettiin heille eri merkkiesineitä eri vuodenaikain mukaan. - -e) _Nike_, "voitotar", personoitsi sitä valtavoittoa jonka Zevs vei -salamallansa; siitä syystä voitotar liehuikin ylijumalan kämmenellä, -esm. hänen kuvassaan Olympiassa. Mutta voiton hengetär on Athenellakin, -sillä hänkin on sotaisa ja voittoisa. - -Sotaisa Rooman kansa antoi vielä suuremman arvon voitottarelle, -_Victorialle_, jonka vanhin kansallinen nimitys oli _Vica Pota_, -"mahtava voittava". Hänelle voitolliset sotapäälliköt urotöidensä -muistoksi pyhittivät pystykuvia Kapitolion kummulle. Komein niistä oli -Augustuksen asettama Actiumin voittopäivän muistoksi. - -Taiteessa voitotar on siivekäs neito koristettu palmuoksilla ja -laakereilla, urhouden palkinnoilla, kädessään hermeensauva. Mainioin on -Paionioksen veistämä Nike, kauniisti ja rohkeasti sommiteltu lentoon -lähdön asentoon; pahimmoiksi vaan kovin rikkiöimenä meille tullut. - -f) _Hebe_, "hemmetär", Zevsin ja Heran tytär, kuvaa oikeastaan luonnon -nuorta hempeyttä. Enimmiten esiintyy hän kuitenkin vain yläjumalien -palvelusneitona, joitten maljoihin hän laskee nektarin mehua. Hänen -puolisonsa on Herakles, sillä sankarivoiman rinnalle soveltuu hyvästi -hento sulous. - -Roomalaisilla Hebeä vastaa _Juventas l. -tus_ (nuoruus), jossa he -kunnioitsivat valtakunnan ikinuorta, kuihtumatonta voimaa. - -Vaasimaalauksissa ja korkoveistelmissä on suosittuna aiheena Heben ja -Heraklen häät. Tavallisesti hän kuvataan suloiseksi kainoksi immeksi, -joka laskee viiniä kannusta. Semmoinen on esm. italialaisen Canovan -Hebe. - -Jumalain juomanlaskija on myös _Ganymedes_, josta vasta enemmin. - - - -3) Kohtalon voimia. - - -Ylijumala hallitsee -- niin uskottiin -- mailmaa, sallimuksen -muuttumattomia ikilakeja noudattaen, jotka siis alkuaan ovat jumalan -tahdon ilmauksia. Mutta vähitellen ne käsitetään siitä erillään -oleviksi, eläviksi kohtalon voimiksi, joita Zevs tosin välisti käyttää -välikappaleikseen, mutta jotka myös usein vallitsevat itsenäisesti, -hänen tahdostaan huolimatta. Nämä kohtalon hengettäret, nimeltään: - -a) _Moirat_, lat. _Parkat_ (onnettaret, osattaret) vallitsevat mielin -määrin ihmiselämässä. Kukin ihminen on syntyessään saanut vastaisen -kohtalonsa määrätyksi, saanut osattarensa, joka saattelee häntä elon -vaihetten läpi kehdosta hautaan asti. Näin on onnettaria epälukuinen -määrä. Mutta tuon paljouden osottivat kreikkalaiset pyhällä -kolmeluvulla. Onnettaret ovat siis nämä kolme: _Klotho_ (onnen l. -elonlangan "kehrääjä"), _Lachesis_ ("arpominen"), _Atropos_ -("torjumaton, väistymätön"). Myöhempää keksintöä on käsitys, että -Klotho kehrää elämänlangan, Lachesis mittaa siitä kullekin hänen -pätkänsä, ja Atropos leikkaa sen poikki. - -Taiteilijat tavallisesti, tuosta käsityksestä väliä pitämättä, antavat -Klotholle tosin värttinän, mutta Lachesiille kirjakäärön ja Atropoolle -vaakapuntarin tai antavat hänen sormellaan näyttää kellontauluun -kuolinhetkeä. - -Moirat ovat ikijärjestyksen puolueettomat edustajat ja semmoisina -Zevsin ja Themiin tyttäriä; mutta koska he sen ohessa useinkin -näyttävät tylysti ja kateellisesti sortavan toiveemme ja aikeemme, -sanottiin heitä synkän Yön ja kamalain Tuonetarten (kerain) nuiviksi -sikiöiksi. -- Parcae'n asemesta annettiin heille myös nimi Fata, josta -on johtunut uudenaikainen nimitys "Fee". - -b) Näiden sukua ovat myös _Nemesis, Ate ja Tyche. Nemesis_ -("määräjakelu") valvoo kohtuullista onnen ja onnettomuuden osan jakoa -kullekin, ettei kukaan saisi ylenmäärin kumpaakaan, ja pitää täten -mailman menoa tasapainossa, siveellistä mailmanjärjestystä voimassa. -Ken ylpeydellä ja rikoksilla tätä tasapainoa häiritsee, sitä Nemesis -kurittaa, masentaa ylpeät. Näin toimii hän samaan suuntaan kuin -Erinykset l. Furiat. Hän sai myös nimen _Adrasteia_ ("välttämätön"). - -Taide-esitys: vakavannäköinen impi, jolla on mitan, hillityksen, -kurituksen ja nopeuden tunnustimina kyynärä, ohjat, ies, miekka, -ruoska; siivet, pyörä y.m. - -Zevsitär _Ate_, hurmaa ja sokaisee pahan tielle eksynyttä tekemään -tuhotöitä ja jouduttamaan oman perikatonsa.[89] -- Hänen vaurioitansa -Zevsin tyttäret _Litat_ (litai = rukoukset), jotka tulevat perästä -ontuen, parantavat, jos syyllinen heiltä nöyrästi armoa anoo. - -_Tyche l. Fortuna_, sattuman ja varsinkin onnellisen sattuman hengetär. -Fortunalle perusti jo Servius Tullius templin; Antiumin fortuna oli -myös arvossa pidetty.[90] Sen lisänimet vaihtelivat mikäli -tarkoitettiin yksityisen tai valtion onnea (F. populi Romani). -Onnettaren merkitys kasvoi kasvamistaan, siitä tuli mahtavimpia -yli-inhimillisiä voimia, mikäli vanhoja jumalia lakattiin uskomasta. --- Sen tunnustimet: peräsin, runsaudensarvi, rahahenki, ja -huikentelevaisuuden merkkinä pyörä. -- _Felicitas_ on sulan onnen ja -menestyksen haltio. - -c) Vielä kuuluvat tähän sarjaan _daimonit_ (daimones) ja -roomalaisten niistä vähän eriävät _geniot_ (genii). Edelliset ovat -kulta-aikakaudella eläneitten ihmisten henkiä, jotka ylijumala sääsi -kaitsemaan ihmisiä täällä maan päällä, jonkinlaisia enkelintapaisia -väliolentoja jumalan ja ihmisen vaiheella. Joka ihmisellä on -daimoninsa, joka suojellen saattelee häntä läpi elämän. Muuten daimonin -käsitys vaihteli, niin että luultiin kullakin olevan niitä kaksi, hyvä -ja paha, tai saman daimonin antavan meille milloin hyvää milloin pahaa. -Eri olento on _Agathodaimon_ ("hyvä d.") peltojen ja viinitarhojen -suosijahenki. - -_Genio_ (genius)[91] on kunkin ihmisen sisimmässä löytyvä jumalallinen -elinhenki, itse elonperuste, joka määrää hänen itselöisyytensä -ja vaistomaisesti ohjaa häntä hyvään. Se on hänen sisällinen -suojahenkensä, hänen häviämötön ikuinen osansa. Ihmisen syntymäpäivä on -hänen genionsa juhla; silloin sopii siis kemuilla ja iloita (siitä -syntymäpäivänvietto). Genio on mielissään, kun elämän iloja -nautitaan,[92] pahoillaan kun niitä halveksitaan. (Siitä puheentapa: -genio indulgere, suositella geniotansa = elää hauskasti). Ihmisten -kuoltua heidän genioistaan tulee _manes_ ja _lares_. -- Lisäksi on -kullakin perheellä, valtiolla, paikalla (gen. loci) oma genionsa l. -haltiansa. - - - -4) Lääke-jumalia. - - -Jumalien lääkäri on _Paieon l. Paian_, jolla myös tarkoitetaan -Apollonia parantajana. Tämän poika _Asklepios_, lat. _Aesculapius_, on -Homerissa vielä vaan sankari ja taitava haavalääkäri. Sittemmin ylenee -hän jumalaksi, jota palveltiin kaikkialla lehdoissa, vuorilla ja -terveyslähteillä. Hänen pyhäköissään, joista kuuluisin oli -Epidauroksessa, sairaita parannettiin incubationilla (kirkkounella), -s.o. noudattamalla neuvoja, joita sairaat, uhrien ja rukousten jälkeen, -templissä nukkuessaan saivat jumalalta. - -Kuvissaan Asklepios on jalon, lempeän ja älykkään näköinen mies, -kädessään sauva jota myöten kärme kiemuroitsee, nuortuvan elinvoiman -merkkinä. Väliin on hänellä paperikäärö (resehti?). - -_Hygieia_ on personoitu terveys, terveyden hengetär, jota samaa -roomalaiset tarkoittivat nimillä _Salus l. Strenia. Eileithyia_ (joita -on useampiakin), synnytyskivutar, Heran tytär, edistää, kuten Herakin, -lasten päästöä. -- Roomalaisten _Carna l. Cardea_ varjeli -vastasyntyneitä häjyiltä veren-imiöiltä aaveilta. _Anna Perennalta_, -rukoilivat roomalaiset lujaa terveyttä ja pitkää ikää. - - - - -II. Veden jumalat ja haltiat. - - -Maanpiirin kiertää ylt'ympärinsä ääretön valtameri _Okeanos_, joka on -kaikkien olokappalten, jopa jumalainkin esi-isä, samoin kuin hänen -puolisonsa _Tethys_ on niiden esiäiti. Tuo lempeä vanhus pysyy erillään -mailman puuhista ja asuu iäkkään puolisonsa kanssa perimmässä lännessä. -Lapsia heillä on tuhansittain, nimittäin _Okeaninit l. -nidit_, -"merettäret" sekä virrat, joet, järvet, lähteet. Virroilla oli kullakin -oma haltiansa, jonka ajateltiin asuvan virran pohjalla tai jossain -luolassa lähellä sen lähdettä. Näitä palveltiin tuottamansa hyödyn -takia, mutta kutakin vaan omalla seudullaan; ainoastaan _Acheloos_, -Kreikan virroista suurin, näkyy saaneen yleisempää kunnioitusta. -Samanlaista virtain palvelusta tapaamme roomalaisilla. _Pontus_ oli -yleensä lähdetten jumala, mutta kullakin joella oli oma haltiansa; -näistä etevin on Tiberin haltia _Tiberinus_. - -Virran haltioita ajateltiin ja kuvattiin eläinten (kärmeen, härän) tai -ihmisenmuotoisiksi, jolle sentään pantiin härän pää tai ainakin -sarventyngät; lisäkapineita on virranhaltioilla urnoja ja -runsaudensarvia, kuvaillen heistä lähtevää auvoa. Lähteille annettiin -naisellisia haltioita. - -Mailman jaossa sai _Poseidon_ meret ja vedet osakseen. Hän on alkuaan -vetisen elementin, kaiken veden valtias, siis jokien, järvien ja -lähteittenkin. Dorilaiset nimittivät häntä _Poteidan'iksi_, joka -näyttää olevan samaa juurta kuin joen kreikkal. nimi.[93] Näinpä -häntä palveltiin sisämaissakin, esim. Argoliissa ja Arkadiassa, ja -sanottiin hänen hangollaan iskeneen maasta lähdesuonia valumaan, jos -suosi jotain seutua ja tahtoi sen viljavuutta edistää.[94] - -Pian pääsi kuitenkin voitolle se käsitys, että hän on meren jumala. -Puolisonsa _Amfitriten_ kanssa asuu hän (Homeron mukaan) syvällä -meressä hohtavassa kartanossaan _Aigain_ luona, jonka arveltiin olevan -jossain Peloponneson pohjoisrannalla.[95] Täältä lähtee hän toimilleen, -avaraa valtakuntaansa katselemaan. Ajaen vaunuissa, joiden eteen on -valjastettu korskat, kultaharjaiset, vaskikavioiset orhit, kiitää -mahtava, tummatukkainen,[96] leveärintainen[97] merenvaltias hyrskyviä -laineita pitkin, ja pyöräin ympärillä kirmaa iloissaan merenelukoita. -Vihoissaan myllertää hän kolmikärkisellä hangollaan merta, pirstoo -kallioita, peittää maan ja taivaan pimeän verhoon, josta kuuluu vaan -myrskyn ulvona ja aaltojen pauhina. Onneton se ihminen joka silloin -sattuu vesiä kulkemaan! Olipa syytä kyllä merille lähtiessä ensin -uhreilla ja rukouksilla pyytää Poseidonin suosiota. Isän tylyyttä ovat -myös hänen poikansa perineet, semmoiset kuin Polyfemos, Orion, Kyknos, -Antaios, Busiris, Amykos, Kerkyon ynnä muut rajut jättiläiset. Hänenhän -sikiöitään olivat myös jättiläiset _Otos_ ja _Efialtes_ (joita äitinsä -laillisen puolison Aloevsin mukaan tavallisesti nimitetään Aloideiksi), -jotka pitivät Areen vankina vaski-ammeessa, kunnes Hermes varasti -vangin heidän hallustaan, jopa uhkasivat rynnäköllä anastaa taivaankin, -latomalla Olympin päälle Ossa vuoren, tämän päälle Pelionin, kunnes -Apollon nuolillaan ampui heidät (Od. XI, 305-320). - -Mutta eipä Poseidon aina vihoissaan yrmyile. Hänen sydämmensä leppyy, -tuima katseensa lempenee, hän asettaa aallot, ja rauhaa hymyilee maa ja -taivas.[98] - -Poseidon ajelee hevosilla ja hevonen on hänen suosittunsa eläinten -joukosta. Hevosilla kuvailtiin kai laineita, jotka yletysten -kupliessaan ja valkoharjaisina vieriessään muistuttavat mieleen -laukkaavia hevosia; taikka -- ehkä niinkin -- hevonen kiitää eteenpäin -kuin aalto vihurilla pitkin meren vihervää kenttää. Saman kuvitelman -aiheen antanevat myös pilvet jotka myrskyllä ajelevat ulapalla. Vieläpä -laivatkin ovat runokielessä merihevosia (Od. IV, 708). Sanottiin -Poseidon alkuaan luoneenkin hevosen; se oli "Areion", siivekäs orhi, -mielellinen ja kielellinen. Semmoinen ihmehevonen hänen luomansa oli -myös Pegasos, joka toi salaman Zevsille. Kun se potkaisi maahan, -hyrskähti lähde kavion alta, samoin kuin Poseidonin hangon pistämästä -vuotaa lähteitä. Pegasos on ukonpilvi, jonka sateesta syntyy puroja ja -lammikoita. - -Koska meri syleilee maata ja kreikkalaisen käsityksessä kannattaa maata -sylissään, on Poseidon "maankannattaja l. maansyleilijä";[99] mutta kun -meressä myös asuu tuliperäisiä hirmuvoimia joiden luultiin veden mukana -virtaavan maan alle, sen syvimpiin koloihin ja loukeroihin, ja irti -päästyään tärisyttävän maata, on Poseidon myös "maanjärisyttäjä",[100] -joka vimmoissaan jyskyttää maan perustuksia. Yleensä luultiin -maanjäristysten, tulivuorten purkausten ja meren myrskyjen olevan -likeisessä syyn yhteydessä keskenään. Niinpä Poseidonia palveltiin -seuduilla, joissa maanjäristyksiä usein tapahtui esm. Spartassa; ja -missä maanrepeämiä ja kallionhalkoja (Akropoliin vuoressa) oli -syntynyt, sanottiin merenvaltiaan siihen survaisseen aseellansa. -Maanjäristys luo väliin uutta maata eli luotoja mereen. Siitä syystä -ylistettiin Poseidonia Thessalian Tempe laaksossa, jonka jumala näytti -luoneen maanjäristyksellä avaamalla Peneus joelle väylän meren. -Samanlaisesta syystä sai alkunsa luulo, että Poseidon rakentelee -kaupungin (esm. Troian) muureja; mutta helposti saattoi hän myös -rakennuksensa repiä maahan, sillä meri ja maanjäristys havittelee pian -omat rakentamansa. Tähän yhteyteen kuuluu myös tarinat siitä, kuinka -Poseidon riiteli eräiden maiden omistamisesta seudun jumalain kanssa, -kuten hän Argoossa kiisteli Heran, Korinthissa Helioksen, Naksossa -Dionysoksen, Delfoissa Apollonin, Attikassa Athenen kanssa. Kaikkialla -hänen täytyy väistyä, niinpä Attikassakin, kun Kekrops arvosteli -Athenen lahjaa olivipuuta maalle hyödyllisemmäksi kuin merehisen -antamaa hevosta. Suuttuneena väistyi Poseidon, mutta pani tulvan alle -Eleusiin kentän. Nämä tarut näyttävät, miten maat ovat syntyneet -kohoomalla merestä ja vasta vähitellen, ikäänkuin taistelulla, päässeet -vesitulvien alta kuiville ja viljeltäviksi. - -Merenvaltiaan suosiota tarvitsee merenkulku, kauppa, kalastus, jopa -merisotakin.[101] Kreikassa ei ole missään meri kaukana, ja jo -vanhimmista ajoista asti harjotteli kansa merenkulkua lavealti. Niinpä -Poseidonin palvelus oli levinnyt laajalle Kreikkaan, sen saariin ja -siirtokuntiin. Jo Troian sodan saduissa esiintyy Poseidon. Hän -taistelee achailaisten puolella troialaisia vastaan, joille hän oli -leppymättömästi vihastunut heidän entisen kuninkaansa Laomedonin -petollisen menettelyn tähden. Kreikkalaisia hän suosi muita paitsi -Odyssevsiä, jota vainosi poikansa Polyfemoksen puolesta. Erittäin -suosittu kansa oli hänelle satu-aikana _faiakilaiset_. Lintuina -liukuivat heidän aluksensa tuoden kotiin rikkautta, ja onnellisesti -kului heidän elämänsä, soitossa ja ilossa, merenjumalan turvissa. -Herttainen taru näistä Scherian asukkaista on varmaan syntynyt kansan -kesken, joka oli ihastunut merielämään ja harjotteli sitä alinomaa. -Kaikista päättäen nämä olivat ionilaisia, joiden tärkeimpiä jumalia oli -juuri Poseidon. Aasiaan veivät siirtokunnat hänen palveluksensa. -Hänellä oli templi Mykalen niemellä, jonne ionilaiset kokoontuivat -kansallisjuhlaansa, _panionia_, viettämään. Taru tietää että Thesevs -siirsi hänen palveluksensa Korinthiinkin. Siellä vietettiin taipaleella -jumalan nimen suojissa suurta isthmia-juhlaa kilpoineen joka 3:s vuosi, -ja persialaisista saamansa merivoiton muistoksi pystyttivät -kreikkalaiset sinne suuren Poseidoninpatsaan. -- Mutta muuallakin, -missä merellä kuljettiin ja kauppaa harjotettiin, sai merenjumala -kunnioitusta. Hänen templinsä rakennettiin tavallisesti nienten päihin -ja vuorille jotka näkyivät kauas merille. Hänelle uhrattiin hevosia ja -mustia härkiä,[102] näitä nähtävästi sentähden että aallot pauhatessaan -muistuttavat mylviviä härkiä, aallot ovat Poseidonin karjaa, olkootpa -hevosia tai härkiä. Edelleen hänen kunniakseen paikoin pidettiin -härkätaisteluita tai laivain leikkisotia (Sunion'issa), mutta varsinkin -kilpa-ajoa hevosilla. - -Poseidonia kuvataan hyvin veljensä Zevsin näköiseksi. Hän on siis -mahtava, voimakas. Mutta häneltä puuttuu veljensä lempeä tyyni ylevyys; -hänen ilmeessään on jotain yrmeää, rajua, kolkkoa. Tukka ja parta on -tuulen tuivertama, kasvojen piirteet kulmikkaat, katse ankara, suu -hymytön. Toinen jalka nostettuna ylemmäs, käsi kyljessä, toinen -hangonvarressa, tähystää hän etäälle uhkaavan näköisesti. -- Eräs -kaunis Poseidonin kuva löydettiin meidän aikoinamme Pergamossa -kaivettaessa. - -Roomalaiset eivät olleet merimiehiä, vasta myöhän oppivat he -etruskeilta ja kreikkalaisilta merenkulun taidon. Ei heillä siis omasta -takaa ollut Poseidonin vertaista jumalaa. Mieluisampi oli heille -_Portunus_, sataman lempeä haltia, joka soi heille suojansa, kun -lyhkäisiltä vesiretkiltään palasivat kotio. V. 399 e.Kr. siirrettiin -valtion toimesta Poseidonin palvelus Roomaan. Siinä siirrossa menetti -jumala kreikkalaisen nimensä, ja Poseidonin kultin ja tarinat peri -_Neptunus_ (l. Nevtunus), joka kaiketi alkuaan oli joku juoksevan veden -haltia. Tietysti Poseidonin ja Neptunuksen välille kuitenkin aina jäi -melkoinen erotus, koska proosallisten roomalaisten oli mahdoton -sulattaa kaikkia niitä runollisia asioita mitä Poseidonista juteltiin. - -Neptunuksen kunnia karttui vasta kun Rooman aseet saivat mainetta -merisodissa, joka tapahtui jokseenkin myöhän. Vasta Augustuksen -amiraali Agrippa saattoi syystä vaatia itselleen merisankarin kunniaa. -Hän rakensikin Actiumin voiton muistoksi Neptunukselle basilikan -Mars-kentälle. Sitten runoilijat maalailivat Neptunuksen kuvaa -Poseidonin väreillä. - -Meri ei ole autio. Sen syvänteissä eli, helleenien luulten, summalta -ihmeellistä väkeä, monenmuotoista, monenlaatuista, niinkuin veden -ilmiöt itsekin vaihtelevat. Kaikissa yhteistä on kuitenkin, missä -enemmän missä vähemmän, veden lieto, levoton, huikenteleva luonto. -Toiset vetehiset ovat vilppaita, hilpeitä, täynnä viatonta -vallattomuutta; toisissa tyrskyy intohimo, kuohuu viha, kahta -kamalampi, kun se kavalasti salaa surmaa hymyilevän kiiltävän kalvon -alle. Mutta onpa niitäkin, joiden silmistä loistaa vilpitön lempi, sopu -ja rauha, suloinen kuin ilta-auringon säteissä uinaileva aaltonen. - -Tämmöinen on tavallisesti _Nerevs_, tuo viisas, ihmisrakas vanhus, joka -tyttärineen asuu Egean meren sinisalmissa. Hän osaa ennustaa[103] ja on -opastanut monen eksyvän merenkulkijan oikealle uralle, on pelastanut -monen haaksirikkoisen karilta. Eipä hän kuitenkaan ole kaikille yhtä -suopea. Kun Herakles retkellään hesperiidein taikamaille tiedusteli -häneltä neuvoa, miten paraiten pääsisi perille ja saisi kultaomenat -haltuunsa, empi Nerevs, veteli verukkeita ja koetti milloin mihinkin -haamuun muuttumalla pujahtaa toisen käsistä, joka kuitenkaan ei -onnistunut, vaan oli hänen pakko antaa halutut tiedot. Hänen -puolisonsa on _Doris_. Heillä on 50 tai 100 tytärtä,[104] _nereiidit_ -(nereittäret), lempeitä, suloisia merenneitoja, jotka Poseidonin ja -Amfitriten ympärillä iloissaan telmivät ja hyppelevät laineissa tai -mukavasti kelluvat delfiinein selässä tai istuvat vesikivillä hiuksiaan -kuivellen ja sukien. - -Nereitärten parvesta mainittavimmat ovat _Thetis_, Achilleen äiti, -kaunis _Galatea_, jolta Polyfemos surmasi _Akis_ sulhon kun ei itse -immelle kelvannut,[105] ja _Amfitrite_, meren kuningatar. Tämän ja -Poseidonin poika on _Triton_, ihala otus, jonka muuten ihmismuotoinen -ruumis päättyy kalanpurstoon. Hän puhaltaa säveliään käiverällä -simpsukalla, mielin määrin nostellen ja asetellen aaltoja. Vähitellen -helleenein mielikuvitus kansoitti koko Vellamon valtakunnan -vallattomilla tritoneilla, jotka tyrskivät ja telmivät; usein huimasti -ajellen merihevosilla. Välisti tritoni itsekin on puolittain hevosen -muotoinen (kentaurotriton). Nekin ovat kaikki Poseidonin seuruetta, -samoin kuin merenneidot. Hevosia on heillä yhtä monta kuin -vaahtosuisia, valkoharjaisia laineita kiitelee ulapalla. Heidän -hevosiaan ohjaa usein veitikkamaiset pikkulemminkäiset. Iloista, -surutonta menoa siellä pidetään aavalla sinikentällä, jota aurinko -kultailee. - -Meren ihmeellistä ihanuutta esittävät myöskin Nerevsin veli _Thaumas_ -("ihmeellinen"), tämän puoliso _Elektro_ ("kiiltoisa"), heidän -tyttärensä _Iris_ (taivaankaari). Mutta _harpyia_-tyttärissä tuo -ihmeellisyys näyttää nurjan puolensa, he ovat ihalat vaan ei ihanat. He -ovat siivekkeitä, höyhenverhosia, haukankynsisiä naisia, kasvot -kalpeat ja laihat. Nälissään ovat aina, vaikka kuinkin saalista -sieppaavat.[106] Luonnetta kuvaa nimet: _Podarge_ ("vinkeäjalka"), -_Aello_ (myrskytär), _Okypete_ ("kiivaslento"), _Kelaino_ ("musta").. -Nähtävästi ovat ne myrskytuulia (toisten mukaan surmattaria). -"Harpyiain vieraaksi" sanottiin tietämättömiin hukkunutta. Kamalia -vesihiisiä ovat myös Thaumaan veli _Forkys_ ja sisar _Keto_, joissa -kuvautuu meren kamaluus. Samoin tämän pariskunnan lapset _gorgonit_ ja -_graiat_. Edellisiä on kolme: _Stheno_ ("väkevä"), _Euryale_ ("lavealti -leijuva"), _Medusa_ ("vallitseva"). He asuvat lännen äärellä, yön ja -hesperiidein rajamailla, ovat kamalat nähdä, kun tukassa kiemurtelee -kärmeitä; heillä on vaskikynnet, torahampaat, kivetyttävä katse. -_Graiat_ ("harmaat ämmät") ovat edellisten sisaria eivätkä nekään juuri -suloisennäköisiä, he kun ikänsä ovat olleet harmaita, ja heillä on vain -yksi hammas ja yksi silmä, joita vuorotellen käyttävät. Heidän nimensä --- _Pefredo, Enyo, Deino_ -- osottavat kammoa ja kauhistusta. - -Halvemman-arvoisia merehisiä ovat: - -_Protevs_, viekas, ennuslahjainen, mutta auttelemaan haluton -"meren-äijä". Kun Menelaos Troiasta palatessaan, suunnaltaan eksyneenä, -tiedusti omia ja muiden retkiä ja kuinka kunkin oli palatessa käynyt, -yritti ukko vehkeillä ja eri eläinten haamuun muuttumalla livahtaa -pois, vaikka turhaan.[107] -- _Glaukos_ ("kiiltävä") oli alkuaan halpa -kalastaja, mutta syötyään jotain taikayrttiä, jonka näki virkistävän -puolikuolleita kaloja, joutui hän hurmoksiin ja hyppäsi mereen, jossa -merenväki otti hänet seuraansa ja teki kuolemattomaksi.[108] Glaukoksen -puoleen köyhät kalastajat mielellään kääntyivät, hän kun kokeneena -tunsi heidän tarpeensa. -- Yhtä onnellisen hyppäyksen teki _Ino_. Hän -oli Semelen sisar, tuon joka synnytti Zevsille Dionysoksen. Kun Semele -sai surkean loppunsa (kts. Dionysoksen tarua), otti Ino hoitaakseen -pienokaista, mutta Heran mustasukkaisuus vaati vielä sisartakin -kostonsa uhriksi. Hän kiihotti Inon miestä _Athamasta_[109] raivoon, -jossa tilassa tämä murskasi kallioon kuoliaaksi _Learchos_ poikansa, -mielipä vielä surmata nuoremmankin poikansa _Melikerteen_. Äiti rukka -pakeni edellä lapsi sylissään ja kun tuli meri eteen, karkasi kalliolta -syvyyteen. Täällä nereittäret ottivat hänet lempeästi vastaan ja äiti -ja poika pääsivät kuolemattomiksi muutetuin nimin: Ino _Leukothea_ -("valkojumalatar") ja Melikertes _Palaimon_. Uudet merenhenget hoitavat -hellästi haaksirikon tehneitä. - -Merehisiä ovat vielä _sireenit_, nuo Odyssevsin retkiltä tunnetut -naiset, jotka hurmaavilla lauluillaan viekoittelevat matkustajia -perikatoon. Heidän vanhemmikseen mainitaan Acheloos virta ja joku -runotar, toisten mukaan Forkys ja Keto. Heitä oli luvultaan 2, 3 tai 4. - -Kuvaustaiteessa Nerevs tavallisesti on harmaahapsinen vanhus, valtikka -kädessä. Hänen tyttärensä alastomina tai ohutpukuisina ratsastelevat -delfiinein, tritonein tai muiden haavekuvaisten otusten selässä. -Amfitrite istuu usein puolisonsa vieressä vaunuissa, ja tehosalta -tuntuu vastakohta nuoren suloisen vaimon ja jäykän merenvaltiaan -välillä. Eräs ihana relieviryhmä, ehkä Skopaan mukaan tehty, esittää -heidän häitänsä. Tritonein kuvia käytettiin usein kaivoja ja -suihkulähteitä, koristamaan. -- Protevs saa kuvissa tavall. tritonin -muodon. Samoin Glaukos, joka muuten on pörrötukkainen. -- Sireenit -kuvataan linnuiksi, joilla on neidon pää ja kädet, millä soittelevat. - - - - -III. Maan ja manalan haltiat. - - -Maan emonpovesta taimii ihmeen rehevä ja vilkas elämä keväisin, kun -ruohot ja kukkaset verhovat sen kirjovaipallaan ja kaikkialla vilisee, -vilkkuu, välkkyy ja soipi. Mutta tuskin on kesä hedelmänsä kypsyttänyt, -kun kylmä syysviima jo hyytää veren luonnon suonissa ja talvi kaataa -kuihtuneen kasviston siihen hautaan, jonka maa povessaan avaa kaikelle -elävälle. Maa-jumalat suovat siis elämää ja iloa, mutta luovat myös -surmaa ja synkkää surua; niillä on samalla elonhenkien viehättävä -iloisa katse ja tuonelaisten kamala haamu. Maasta on ihmisenki ruumis -syntyisin ja palajaa sinne. Salaperäinen, kuin se henkivoima, joka maan -uumenissa elää ja toimii, on ihmisenkin olemus täällä, hämärä pulma -hänelle itselleen: hänen henkensä tähystää iankaikkisuuden valomajoja -ja kohottelee siipiään sinne heilahtaakseen, mutta mullan kahleet -painavat jalkaa, ja kuolossa näkyy kaikki raukeavan tyhjäksi. Tämän -kaksinaisuuden ja ristiriidan jo kreikkalaiset tajusivat; sen mukaan he -kuvailivat maan haltiahenkiä ja loivat sille ilmimuodon näiden haltiain -palvelusmenoissa, joissa keskenään vaihteli remuisaa riemua ja synkkää -surua. Siinä käytettiin merkillisiä salatemppuja ja mystillisiä -symbooleja, jotka syvämielisesti kuvailivat elämän ja kalman -kaksoisvaltaa luonnossa ja ihmisessä. - -Maajumalista mahtavin on _Gaia l. Ge_, maaemä, emo maa. Hän on -alkuvoimista vanhin, sillä hän syntyi suoraan Chaoksen helmasta ja loi -itsestään taivaan, vuoret ja meren sekä sitten eri avioliitoissa pitkän -sarjan olennoita. Eikä hänen luomiskykynsä vieläkään ole väsynyt; joka -kevät uhkuu se uudelleen orasten korsista palmujen latvoihin asti. Maa -on kaikkien äiti, eläintenkin. Äidin huolella hän hellästi vaalii -korkeampaakin elämää, ihmisen elämää. Atheenassa häntä jumaloitiin -lapsien ja nuorison menestyksen edistäjänä.[110] Mutta hän on myös -kolkko tuonetar, joka armottomasti vaatii takasin kaikki sikiönsä ja -kätkee ne öiseen helmaansa iki-uneen. Gaia on siis mahtava valtias. -Sentähden otettiin hän valoja vannottaissa taivaan jumalain ja -tuonelaisten mukana todistajaksi. Delfoin orakeli oli alkuaan hänen -hallussaan, sillä hänpä povensa höyryillä innostutti Pythiaa -ennustelemaan. Siitä Gaiaa kunnioitettiin tietäjänä. -- Muuten Gaialle -yleensä ei ajateltu persoonallista hahmoa, koska hänen alallaan oli -muita, Rhea, Hestia, Demeter, jotka sen pikemmin saivat. Jos häntä -kuvattiin taiteessa, esiintyi hän naisena, jonka yläruumis kohoo maasta -ja alaosia ei näy. - -Roomassa oli maaemona _Tellus Mater_, jolle juhlittiin kylvöaikana ja -uhrattiin emäsika tai lehmä, siten kuvaten maan hedelmällisyyttä. Hänen -ja Cereksen juhlat yhdistettiin. -- Muuten Tellus ja Gaia muodoltaan -pian sulivat yhteen. - -_Rheia-Kybele_. Rheia oli Uranoksen ja Gaian (taivaan ja maan) tytär, -Kronos veljensä vaimo, Zevsin ja muiden olympilaisten äiti. Hänen -vanhimpia palveluspaikkojaan oli Kreetan saari. Siellä taru tiesi hänen -synnyttäneen Zevsin, jota hänen palvelijansa, _kureetit_, hoitelivat -piennä. Jo aikaisin kreetalainen Rheia suli yhdeksi aasialaisen -_Kybelen_ kanssa, jota jumaloitiin Frygian ja Lydian vuoristossa. Tämä -edusti ja kultissaan kuvaili luonnon uhkeaa hedelmällisyyttä, -jommoisena hän oli muka alkuun pannut maanviljelyksen ja -viinin-istutuksen sekä siten opettanut ihmisille sivistyksen alkeita, -perustanut kaupunkeja. Jumalatarta palveltiin parhaastaan Pessinuksen -kaupungissa ja nimitettiin Dindymos vuoren mukaan "dindymolaiseksi", -_Dindymene_. Siellä oli hänen vanhin pyhäkkönsä ja kuvansa, eräs -raanakivi. Siellä myös näytettiin hänen _Attis l. Atys_ lemmittynsä -hautaa. Tämä oli aikoinaan ihana frygiläisnuorukainen, jonka jumalatar -valitsi sulhokseen. Mutta uskoton Attis rakasteli Pessinuksen -prinsessaa ja mieli häntä vaimokseen. Silloin vihastui jumalatar ja -kosti. Vieraat olivat jo hovissa häitä viettämässä, kun Kybele kaikkien -kauhuksi ilmestyi sinne. Attis houreissaan surmasi itsensä. Hänen -sielunsa piileysi petäjään, jonka juurelta hänen verestään versoi -orvokkeja. Kun Kybele yhä lempi ja itki uskotontakin, suostui Zevs -hänen rukoukseensa ettei Attiksen ruumis koskaan mätänisi. Itse sääsi -Kybele Attiksen muiston juhlaa vietettäväksi keväällä päiväntasauksen -aikana. Silloin Kybelen templiin vietiin orvokeilla seppelöitty kuusi -Attiksen symboolina ja vainajaa etsittiin ja itkettiin, huumaavan -soiton pauhatessa ja raivoisan surun vallitessa. Vihdoin kolmen päivän -päästä oltiin löytävinään Attis, ja nytkös Kybelen papit, _korybantit_ -(= kureetit) riemuissaan remusivat, hyppelivät hurjasti torvien -rämistessä[111] ja pistelivät itsiään puukoilla, matkien Attista. - -Kybelen palvelus levisi länsipuolelle Hellespontia Troian seudulla -asuvain helleenein välityksellä ja eteni etelään päin, Kreikkaan, -liittyen Rheian palvelukseen. Jo persialaissotain jälkeen tavataan se -Atheenassa, ainakin alaluokkien harrastamana, vaikkei se -orgiastillisten hullutustensa takia saanutkaan valtion hyväksymystä. - -Roomaan pääsi _Magna mater Idaea_[112] l. _Phrygia_ v. 204 e.Kr., -jolloin koetettiin saada Hannibal maasta karkoitetuksi, ottamalla -useita vieraita jumalia valtion omaksi. Silloin Pergamoksen kuningas -Attalus ystävällisesti lähetti Roomaan kuuluisan Pessinuksen -taikakiven, joka otettiin vastaan hurskaalla uskolla, juhlallisesti. -"Suuren maaäidin" juhlaa, _megalesia_, vietettiin sitte aina tuon -tapauksen muistoksi (huhtik. alussa) juhlakulkueilla, jolloin uhria -toimitti frygiläiset papit, _galli_. - -_Dionysos l. Bakchos_ on laajan luontoinen jumala, jonka palvelukseen -yhtyy vento-kreikkalaisia aineksia sekä vieraita, Frygiasta Thrakian -kautta tulleita.[113] Kreikkalainen Dionysos edustaa maankasvullisuutta -ja koska tämä viljavinna uhkuu viinipuussa, on hän erittäin viinin -jumala. Frygiläisthrakilainen Dionysos on taas kaksoisluontoinen -maajumala, joka tämmöisten tapaan edustaa kasvikunnan sekä kuoloa että -virkoomista. Katselkaamme Dionysoksen elämäntarinaa. - -Hän syntyi Thebassa ja äitinsä oli Kadmos kuninkaan tytär _Semele_. -Zevs rakastui impeen ja otti hänet omakseen; vaan siitäpä kateellisen -Heran kosto kohtasi tätä. Hän tuli Semelen luoksi tämän vanhan -imettäjän Beroen haamussa ja uskotteli Semeletä ettei hänen sulhonsa -muka ollutkaan Zevs, vaan joku petturi. Semele alkoi epäillä asian -laitaa. Kun siis Zevs tapansa mukaan kävi hänen luonaan, vaati hän, -Zevsiä koetellakseen, tätä vannomaan että hän täyttäisi Semelen -pyynnön, mitä pyytäisikin. Zevs vannoi sen, varomattomasti kyllä, -tietämättä edeltäpäin mitä häneltä vaadittiin. Semele vaati nyt häntä -ilmestymään täydessä jumalan majesteetissa. Zevs ei päässyt valastaan -eikä toinen luopunut tuhmasta tahdostaan. Täytyi siis täyttää pyyntö. -Zevs jyrisi ja salamoi -- ja Semele parka paloi poroksi. Kuollessaan -hän synnytti poikasen. Zevs kätki keskoisen lonkkaansa ja jätti sen -sitte Nysan salottarille (tai Semelen siskolle Inolle) kasvatettavaksi -ja Heran vainolta varjeltavaksi. Dionysos -- se oli tuo kasvatti -- -varttui vahvaksi otteluissa metsän petojen kanssa. Hän istutti -viinipuun vesan, joi ja juopui rypäleen mehusta, juotti ja juovutti -myös hoitajansa, Nysan nymfit, satyyrit, sileenit ja muut -metsänhaltiot, ja läksi sitte seurueineen saloja samoamaan, jotka -kaikuivat heidän ilohuudoistaan ja riemulauluistaan. Riemastus valtaa -luonnonkin, se uhkuu eloa. Missä jumala väkineen kulkee, siellä purot -vuotavat mettä ja maitoa, ja metsän eläimetki iloissaan yhtyvät hänen -seuraansa. Jalopeura lauhtuu lempeäksi ja leikkisäksi. Hän jatkaa -retkeänsä etäisille maille palvelustansa levittämään. Missä häntä -ystävällisesti kohdellaan, siellä antaa hän viinin lahjaksi ja opettaa -viiniköynnöksen viljelystä. Näin saivat hänen suosionsa ja viljelivät -viiniä _Ikarios_ Attikassa ja _Oinevs_ Aitoliassa. Missä vastusteltiin, -siellä jumalan ankara kosto nähtiin. Kun _Penthevs_[114] Thebassa ja -äitinsä eivät huolineet Dionysosta kunnioittaa, hurmasi tämä tuon äidin -ja muita naisia niin, että he vimmoissaan, luullen Penthevsiä pedoksi, -repivät hänet kuoliaaksi. Ja kun edonilais-prinssi _Lykurgos_ hätyytti -Dionysosta, sokaisi jumala hänen silmänsä ja mielensä niin että hän -silpoi jäsenet omalta pojaltaan, luullen viinipuun oksia karsivansa, ja -itse sai äkkisurman.[115] -- Tämänkaltaiset tarinat viittaavat siihen, -että tuota hurjistelevaa, vallatonta kulttia vastusteltiin toisin -paikoin, missä jumalia vakavammalla tavalla palveltiin. -- Dionysoksen -tenhovoimaa kertoo vielä tämäkin taru. Hän oli matkalla saaristoon -levittämässä palveluansa, kun tyrrheniläiset merirosvot ottivat kiinni -ja sitoivat hänet, myydäkseen hänet orjaksi. Dionysos ei ollut -näillänsäkään tästä, hymyili vaan hiukan, kunnes hänen vihjeestään -yht'äkkiä kahleet kirpoivat hänen päältään, laivan masto ja purjeet -kietoutuivat viiniköynnöksiin ja nymfain laulu helähti ilmassa. -Hädissään rosvot hyppäsivät mereen ja muuttuivat delfiineiksi. -- -Kreikan saaristossa menestyi muutoin viininjumalan palvelus, kuten -viininviljelyskin, oivasti. Kultin pääpaikkoja oli Naksos, jossa -Dionysos vietti häänsä _Ariadnen_ kanssa. Tämä, Minoksen tytär, oli -auttanut Thesevsiä selviämään labyrintin sokkeloista, josta hyvästä -sankari vei hänet morsiona mukanaan, mutta jo Naksos-saarelle päästyä -hylkäsi hän naisen hänen nukkuessaan. Hyljätyn surkea epätoivo muuttui -riemuksi, kun Dionysos Indian retkeltään palatessaan saapui saarelle -sekä nähtyään neidon ihastui ja nai hänet. Näin ylentyneelle naiselle -soi Zevs kuolottomuuden[116] ja ihmisiltä sai hän jumalallista -kunnioitusta. Naksolaiset viettivät Ariadnen muistoa, milloin valittain -hyljätyn surua, milloin iloiten häistä. Atheenassa iloittiin -pariskunnan kunniaksi: hedelmäin kypsymisaikana kannettiin -juhlasaatossa köynnöksiä rypäleineen. - -Dionysoksen palvelus levisi laajalle Kreikan rajain ulkopuolelle -viinimaihin, missä vain joku ennestään löytyvä sukulais-haltio tarjosi -sille sopivaa liitekohtaa. Näin vallitsi vihdoin Bakchos Italiassa, -Thrakiassa, Makedoniassa, Vähässä-Aasiassa, Syriassa, Egyptissä. Sadut -kertoivat hänen rauhallisista voittoretkistään, miten hän innostuneen -mainaadi- ja satyyrijoukkonsa johtajana, aseina köynnöksillä ja -murateilla kiedotut thyrsos-sauvat, valloitti maita ja kansoja -palvelukselleen ja sivistykselle. Noudattain esikuvanaan Aleksanteri -Suuren mainiota valloitusretkeä, koristelivat myöhemmät runoilijat -näitä retkiä kaikilla kumman seikkailuilla ja ulotuttivat niitä Indian -tarumaille Gangesvirralle asti. Näin pantuaan mailman valtansa alle, -nousee hän Olympin valokunnaille (jossa Homeros häntä ei vielä -mainitse) ja tuopi sinne äitinsäkin. - -Tähän asti olemme katselleet Dionysosta pääasiallisesti viinin -jumalana, voitollisna ilonantajana. Mutta olihan hänellä toinenkin -puolensa, siitä johtuva että hän edustaa maan kasvullisuutta, joka -vuoroin virkoo ja surkastuu. Kun köynnös syksyllä kuihtui ja rypäleen -mehu ehtyi, sanottiin Dionysoksen piilevän vihollisiltaan, jopa -pakenevan Heran vainoa manalaan asti ja kuolleenkin, josta hänellä oli -nimi _Zagrevs_, "revitty", ja Delfoissa näytettiin hänen hautaansakin. -Mutta hän virkosi taas henkiin; keväällä nousee hän nuortuneena kasvien -taimissa ja viinipuun vesoissa valoon, mailmaa elähyttämään. Tämän -aiheesta liittyi Dionysoksen kulttiin tuo tärkeä kysymys elämän ja -kuoleman olennosta yleensä, josta lausuttiin mietelmiä ja aavistuksia -syvämielisissä _mysterioissa_. Näissä kuolosta herännyttä jumalaa -palveltiin nimellä _lakchos_. - -Tätä syvempää käsitystä Dionysoksen luonteesta, tätä hänen -kaksoisolentoansa koettivat aasialais-thrakilaiset palvelusmenot lausua -ilmi. Siksi vietettiin hänen juhlaansa vuoden lyhyimpänä päivänä, -jolloin pimeys voittaa tai on voittamaisillaan valon, sillä valo alkaa -samalla jos heikostikin sarastaa. Juhla oli yksistään naisten -vietettävä, joiden nimitys _mainadit, thyadit_, "raivottaret l. hurjat -naiset", osottaa juhlimisen tapaa. Rumpujen päristessä ja huilujen -helistessä he tulisoihtuja tai murattisauvoja heiluttaen, hajalla -hiuksin, milloin surkeasti parkuen, milloin riemusta kiljuen ja -karkeloiden, kuljeksivat maita ja saloja. Teurasteltuaan uhrieläimiä -repelivät he niitä ja söivät lihaa verekseltään, kuten Zagrevsiä oli -revitty. Näin hurjan intohimoisesti ilmaisivat he suruansa Dionysoksen -kuolosta ja riemuansa hänen ylösnousemisestaan. Tämmöisten -kunnioitusten esineenä sai nyt jumala toisnimiä: _Bromios_ ("Rymynen") -ja _Euios_.[117] Hurjimman muotonsa nämä juhlat saivat Thrakiassa ja -Makedoniassa ja varsinkin Frygiassa ja Lydiassa, jossa niihin niin -läheisesti liittyi Kybelen ja Attiksen kultti. Kreikassa niitä -harrastettiin parhaastaan Parnassin seuduilla, Boiotiassa Kithaironin -vuorella, Argoossa, Lakoniassa Taygetoksella sekä saarilla. - -Attikassa oli Dionysoksen juhlilla paremmin tuo ventohelleeniläinen, -järjellisempi ja siivompi luonne. Siellä ajateltiin vaan, että Dionysos -maan hedelmöittäjänä on edistänyt ihmisten sivistystä ja onnea, että -hän rypäleen mehussa on suonut lahjan, joka taiten nautittuna antaa -terveyttä, hilpeyttä ja huolten lievikettä -- siitä hänen nimensä -_Lyaios_ "huojentaja" -- lähentelee ihmiset toisiinsa ystävällisesti -tunteita ja tuumia vaihettelemaan. Dionysos nostaa mielen lenteelle -ylempiin ilmoihin, missä kauniit kuvat ja ylevät aatteet sarastavat -sielulle. Näin hän (kuten Apollon) luopi runollisen innostuksen ja -hänen palveluksensa on se maa, josta Kreikan draamallinen runous, sekä -murhe- että huvinäytelmä on itänyt. Se tapahtui _dithyrambin_, sen -lyyrillisen laulun kautta, jossa jumalan töitä ja kärsimyksiä -esitettiin ja jolle aikasin annettiin yksinkertainen dialoogin muoto. -Samaa asiaa edisti niissä tiloissa käytetyt naamiohuvit. -- Muuten runo -suorastaankin mielellään laulaa Bakchoksesta ja hänen virittämästään -elonvoimasta (Hor. II, 19). - -Dionysoksen juhlia vietettiin Atheenassa pitkin vuotta, milloin -viininvalmistus oli päässyt jonkun asteen eteenpäin. Niitä vietettiin -loka- ja marraskuussa (_oschoforia_) rypäleitten kypsyttyä; joulukuussa -nuorta mehua maisteltaissa (_pikku- l. maakuntais-dionysiat_); -tammi- ja helmikuussa mehua puserrettaissa, rypäleen verta -vuodatettaissa (_lenaia_); helmi- ja maaliskuussa tynnyreitä avattaissa -(_anthesteria_). Juhlain ohjelmana oli: kilpajuoksua, jolloin voittaja -sai viinimaljan; juhlakulkuja jumalan templille; kemuja, joihin kuului -niitä näitä ilveitä ja piloja: hypeltiin säkin päällä yhdellä jalalla, -improvisoitiin naamio- ja huvinäytelmiä y.m. Väliin heitettiin -säätyerotus pois ja isännät ja orjat naukkivat yhdessä. Vainajillekin -muistettiin panna ruoka-astioita. Tietysti vallitsi iloinen mieliala. -Pääjuhla ja Atheenan varsinainen kevätjuhla oli n.s. _isot l. kaupungin -dionysiat_ maaliskuussa, jolloin Hellaan sivistyksen päämaja esiintyi -täydessä loistossaan, vilisten vieraita likeltä ja kaukaa. Silloinpa -muiden juhlallisuuksien lisäksi myös esitettiin noita kuuluisia -draamoja teatereissa ja voittajat neron kilpatantereilla, runoilijat, -palkittiin. - -Vanhemmassa taiteessa on Dionysoksen kuva arvokkaan näköinen, aina -parrakas, vaikka ylevä ilo ilmeneekin kasvoissa. Myöhemmin luotiin -luonnonilon herralle nuorekkaan kauniimmat ruumiinmuodot, ja -senaikuiset (Skopaan ja Praxiteleen aioilta) Dionysoksen kuvat tuntee -helposti kasvojen melkein naisellisesta ilmeestä, ruumiinmuotojen -pyöreydestä ja liikuntojen keveästä somuudesta. Suloinen haaveilu -elelee myös väliin kasvoilla. Luonteenomaista on jumalalla pehmeä, -kauniissa kiemuroissa hartioille valuva tukka, johon usein on pujotettu -viiniköynnös- tai murattiseppele; edelleen on hänellä thyrsossauva, -päänauha, eläimen-talja vinossa rinnan yli, juomamalja kädessä. Eläimiä -hänen seurassaan: jalopeura, tiikeri, pantteri; kauris hälle pyhä. - -Italiassa oli vanhastaan viininjumala _Liber_, jonka nimellä -roomalaiset sitte merkitsivät Bakchusta, samoin kuin puolison _Liberan_ -nimellä Persefonea. - - * * * * * - -Dionysoksen seuraan kuuluvista olennoista mainittiin jo _Nymfat_, -luonnottaret. Nämät hilpeät, hyvät immet edustavat luonnon hiljaista -herkeämätöntä elontointa ja liikkuvat niitten jumalien seurassa, jotka -etupäässä vallitsevat ja vaikuttavat luonnonelämässä, siis Dionysoksen, -Afroditen ja Artemiin. Nymfain toimialana on koko avara luomakunta; -metsissä, vuorilla, kedoilla, lähteissä, kaikkialla he askaroivat, -kehräävät, kutovat. Heidän ahkerain kättensä alla valmistuu yhä uusia -vihreitä vaippoja, kirjavia, hohtavia maaemolle puvuiksi. Lomahetkillä -he laulavat suloisesti ja karkeloivat keskenään tai uivat vilpoisen -virran vesissä. Harvoin ihmissilmä saa nähdä noita vienoja vartaloita, -sillä he karttelevat ihmisten melua ja oleksivat itsekseen salojen -siimeksessä, luolien katveessa.[118] Missä sentään lehdon hiljainen -humina, lähteen lorina, laineen läike salatenholla lumoo sieluasi ja -luonto näkyy rauhassa uneksivan, siellä voit tajuta heidän hiljaista -kuiskettaan ja ahkeraa touhuansa. - -Eri luonnonalain mukaan on nymfejä eri luokkia: a) _Najaadit_, -vedenneitoset, jotka asuvat lähteissä. Lähdetten reunoilla, notkoissa -vesipurojen varsilla versoo runsaasti ruohoja, kukkia, pensaita, puita. -Näitä najaadit kasvattelevat ja suovat siis välillisesti ravintoa -eläimille ja ihmisille. Noita lempeitä naisia ihmiset rakastavat ja -kiittävät. -- Osaavatpa nuo vielä parantaa kipuja ja ennustella -tulevia. Lähdevedellä nähtiin näet väliin olevan lääkitsevä voima, jopa -innostavakin, niin että sitä juonut rupesi runoille. Olivathan Muusat -alkuaan lähdeneitoja. -- Najaadeille sukua ovat okeaniidit ja -nereiidit. - -b) _Oreaadit_, vuorenneidot, eivät juuri edellisistä eriä muuta kuin -nimeltään. Vuoriltahan lähteetkin vetensä saavat ja oreaadit ja -najaadit syleilevät usein toisiaan samoissa vuolteissa. Kuuluisa oli -vuorenneito _Ekho_ (kaiku), joka rakasti _Narkissos_ nuorukaista, -saamatta tältä vastalempeä. Onnetonta impeä poltti lemmenliekki, niin -että hän vihdoin riutui olemattomaksi, luunsa kivettyivät, ja -ainoastaan ääni jäi jälelle, joka vastaten vuorissa huutaville turhaan -etsii lemmittäväänsä. Mutta Narkissos, kun halvassa itsensä ihailussa -hylkäsi hellän neidon, sai kokea Afroditen koston. Kun hän kerran -metsästysretkellä janoissaan kumartui maahan juomaan lähteestä, näki -hän veden hopeakalvossa kauniin kuvansa ja ihastui tähän äärettömästi. -Hän koetti ihannettansa syleillä, mutta se pakeni aina käsistä. Siitäpä -tyydyttämätön poltto jäi hänen rintaansa kalvamaan. Narcissi-kukka on -hänen jälkeensä tullut sydämmettömän kauneuden kuvaksi. - -c) _Dryaadit_ eli _Hamadryaadit_, puiden neitoset. Kullakin puulla oli -oma naishaltiansa, kuten suomalaisillakin oli tuomettaret, hongattaret -y.m. Koska näiden neitojen olemus kiintyi heidän puihinsa, elivät he -ainoastaan sen aikaa minkä heidän kunkin puunsa, saattoivat siis päästä -korkeaankin ikään, mutta eivät olleet kuolemattomia, yhtä vähän nämät -kuin muutkaan nymfit. -- Luonnottarille ei alkuaan rakenneltu templejä, -vaan heille uhrailtiin pyhillä lähteillä, luolissa, lehdoissa vuohia, -maitoa, karitsoja. - -Taide kuvasi heitä somiksi impyeiksi, kevyt puku yllään tai alasti, -kukkia koruina viljalti. Najaadit nähdään ammentavan vettä tai on -heillä uurna kädessä. - -Nymfain miehiset vastaverrat ovat _satyyrit, sileenit ja panit_, jotka -hekin kuuluvat Dionysoksen jonoon sekä metsänhenkinä edustelevat -luonnonelämää. Satyyrit ovat raakoja ja irstaita. Juovuspäissään he -kisailevat hurjasti, ajelevat takaa nymfejä, tekevät jos joitakin -hassuja ilveitä naurattaakseen itsiään ja muita. Viinijumalan retkillä -pitävät he pahinta menoa. Heidän ulkomuotonsa on aistillisen luontonsa -mukainen: tylpäkkä nenä, leveät leukaperät, ulkonevat posket, -vuohenkorvat, vuohensaparo. Aikaa myöten taide sieventeli tätä kuvaa, -niin että tapaa oikein kauniitakin satyyrinkuvia. - -_Silenos_ (Silenus) oli alkuaan joku ennuskykyinen metsänhaltia, jota -kuvaillaan satyyrein luontoiseksi, melkein kuin olisi heidän vanhempi -veljensä. Hänkin on kovin viinaan menevä, melkein aina vähä päissään, -jonka tähden, kun hän aasinsa selässä ajelee, satyyri tukee ukkoa -molemmilta puolin putoomasta. Muuten on hän kaljupäinen, typpänokka, -rinta ja reidet karvaiset, isovatsainen, seikka sekin joka estää häntä -kävelemästä. Mutta hän on viisas ja oppinut, mielensä hilpeä, naljakas. -Siksipä hän kelpasi nuoren Dionysos jumalan opettajaksi. -- Vähitellen -siirtyi sileeni koko lajin nimeksi. Sileenien tai satyyrien joukkoa -näkyvät olleen _Marsyas_ ja _Midas_.[119] - -Marsyas, niinkuin muutkin kumppalinsa, oli taitava huilunsoittaja, -mutta luullen liikoja kyvystään rohkeni hän ruveta itse Apollonin -kanssa kilvoille soitossa. Apollon voitti ja käytti voittonsa niin -julmasti, että nylki Marsyas raukan ja ripusti hänen nahkansa lehtoon -Marsyas-joen rannalla Frygiassa. Vieläkin sävelten soidessa vavahtelee -tuo nahka. Mutta Frygian kuningas Midas, joka kilpailussa julisti -Marsyaan voittaneeksi, sai jumalalta aasinkorvat huonon taideaistinsa -merkiksi. Midas koetti piilottaa korvansa lakin alle, jota aina piti -päässään. Eikä niistä kukaan muu tiennytkään kuin parturi. Mutta tämän -oli kovin vaikea pitää asiaa salassa. Kun hän ei uskaltanut sitä -mailmalle kielitellä, kaivoi hän maahan kuopan ja huusi sen sinne. -Kuopasta kasvoi kaisla, joka suhisi julki salaisuuden: "Midaksella on -aasinkorvat!" -- Muuten Midas oli kuuluisa rikkaudestaan ja -ahneudestaan. Kun Silenos juovuksissaan oli eksynyt hänen puutarhaansa -(toisen tarun mukaan Midas sai hänet kiinni juovuttamalla häntä -lähteeseen sekoitetulla viinillä) ja Midas, kuulusteltuaan häneltä -tulevia asioita, laski hänet jälleen rauhassa Dionysoksen luo, niin -tämä kiitollisna siitä suostui Midaksen toivoon, että kaikki hänen -käsissään muuttuisi kullaksi. Mutta kun ruoka ja juomakin, hänen -kajotessaan niihin, hyytyi kullaksi, peljästyi ahne kuningas ja pyysi -jumalaa peruuttamaan tuhoisan lahjansa. Dionysos neuvoi häntä kylpemään -Paktolos-virrassa, joka siitä päivin tuli kullalliseksi. Midas näkyy -nyt mieltyneen hyväntekijäänsä ja liittyneen sileenien seuraan. - - - -Kreikkalaisia ja roomalaisia metsänhaltioita. - - -a) _Pan_ on vanha kreikkalainen vuoren, metsän ja laitumen haltia, jota -paimenet palvelivat Arkadiassa y.m. - -Kun hänen äitinsä, nymfi Penelope, synnytettyään säikähtyi saalaansa -ulkonäkyä, sen sarvia, kauriinjalkoja ja karvaista ihoa,[120] näytti -isänsä Hermes lasta olympilaisille, joiden mielestä se oli hupaisen -näköinen. Pan suojeli karjaa, ja siitä kunniottivat häntä paimenet -pyhissä luolissa, jommoisiin karjaa vietiin rajusäiltä suojaan. -Sellaisia Panin luolia näytettiin useissa vuorissa. Pan on iloinen, -laskee pilaa ja harrastaa soittoa. Illalla, tultuaan karjaa kaitsemasta -ja riistaa ajamasta, soittelee hän heleästi vuorettarille jotka -säestellen laulavat jumalain urotöistä tai hyppelevät. Hänen -soittimensa on itsekeksimänsä syrinks eli paimenpilli. Pan rakasti näet -kiihkeästi _Syrinx_ impeä saamatta tuota kuitenkaan itseensä -suostumaan. Kun Pan taaskin kerran tavoitteli kiinni Syrinxiä, niin -tämä hädissään paeten anoi Maa-emolta apua. Maa muutti neidon -kaislaksi. Pan suruissaan siveli kaislaa, leikkasi siitä seitsemän -putkea l. pilliä ja liitti ne rinnakkain. Siten syntyi soitto sorea. -Pan kisailee vuorenneitojen parissa nurmikolla ja naurattaa heitä -hullunkurisilla keikkauksillaan ja pukinhyppäyksillään. -- Metsäläisenä -osaa hän myös ennustella. -- Koska aution metsän pimennoissa ja vuoren -rotkoissa on jotain kolkkoa, jossa herkkä mielikuvitus pian on -näkevinään ja kuulevinaan kummituksia, sanottiin Panin kummituksilla ja -kamalilla äänillä säikähdyttävän yksinäisiä kulkijoita. Äkillistä -kauhistusta sanottiin sentähden hänen vaikuttamakseen, josta on tullut -puheentapa "paanillinen peljästys". Semmoinen valtasi persialaiset -Marathonin tappelussa. Atheenalaiset luullen saaneensa Panilta apua -ottivat siitä alkaen hänet palveltavakseen. - -Panin merkitys laajeni, kun hän liitettiin Bakchoksen kulttipiiriin ja -hänestä saatiin luova luonnonvoima, jopa, nimen merkinnöstä -erehdyttäissä (_pan_ = kaikki), mailmanluoja. Dionysoksen parvessa sai -hän runoojilta joukon veikkoja, paneja ja pikku paneja, joita ei enää -olennaisesti eroteltu satyreistä ja sileeneistä. - -b) _Silvanus_ on Panin roomalainen vastine, vaikka vähän eriäväkin. -Niinkuin nimi näyttää (silva = metsä), on hän metsän haltia. Hän antaa -puiden ja kasvien menestyä, suojelee karjaa ja on ihmisille -ystävällinen. Huvikseen hän myös väliin peikkona peljättelee yksinäisiä -kulkijoita. Hän edistää vielä hedelmäpuistojen kasvua. Hänelle -uhrattiin viljain ja hedelmäin esikoiset. - -c) _Faunus_ ja _Fauna_. Silvanukseen verrattava on Faunus, eräs Italian -vanhimpia ja suosituimpia jumalia, salojen, laidunten ja nurmien hyvä -henki,[121] paimenten ystävä, joka teki karjan hedelmälliseksi -(_Inuus_) ja varjeli sitä pedoilta (_Lupercus_). Hänkin elää metsissä -ja säikähdyttelee ihmisiä. Hiipiipä heidän majoihinsakin, vaivaamaan -pahoilla unilla ja painajaisella (Incubus). Unissa ilmoittaa hän -tulevia tapauksia. Olipa hänellä oma orakelinsakin Tiburissa (Faunus -fatuus). -- Vähitellen Faunus ja Pan ajateltiin samaksi henkilöksi, -faunien lukumäärä karttui suureksi ja ne ajateltiin satyrien ja panien -kaltaisiksi. Faunukselle vietettiin juhlia, _faunalia_, jolloin ilo -laskettiin irralleen ja orjillekin sallittiin monellaista vapautta, ja -_lupercalia_ (15 p. helmik.), jolloin Faunuksen papit, luperci, -pukunaan ainoastaan uhratun kauriin nahka, esiliinaksi sidottuna, -juoksivat jumalan pyhäköstä (Lupercal) ja löivät vastaantulijoita -verisillä, uhriteuraan taljasta leikatuilla hihnoilla. Lapsettomat -vaimot asettuivat silloin tahallaan lyötäviksi, koska siten muka -saisivat apua lapsettomuuteensa. Saman juhlapäivän nimi oli myös "dies -februatus" puhdistuspäivä, josta koko kuukausi sai nimensä. - -Faunuksen naisellinen vastaverta on _Fauna_, myös nimitetty _Maja_ ja -_Bona Dea_. Häntä naiset yksinomaan palvelivat. - -_Priapos (Priapus)_, Dionysoksen ja Afroditen poika, uhkean -siitinvoiman haltio, jonka turvissa kasvit vehmaasti versovat ja -eläimet sikiävät, suojeli varsinkin kasvitarhoja ja viinipuistoja, -joihin hänen puusta veistetty kuvansa asetettiin puutarhaveitsellä ja -nuijalla varustettuna. - -Dianan seuraan kuuluu metsänhaltia _Virbius_.[122] - -Vielä oli Roomalaisilla muutamia omituisia maanviljelyn ja karjanhoidon -jumalia, joilta puuttuu kreikkalaisia vastineita. Mainitkaamme ne -tässä. - -_Saturnus_ ja _Ops_ olivat Italian vanhimpia jumalia. Saturnus oli -tuonut maahan pellonviljelyksen, hedelmäin ja viinin istutuksen sekä -siten edistänyt varallisuutta, pannut sivistyksen alkuperusteet ja -ollut ihmisten hyväntekijä. Tutustuttuaan Kreikan jumaliin rinnastivat -roomalaiset Saturnuksen ja Kronoksen, pitivätpä samana molemmat, ja -niin syntyi satu, että Saturnus menetettyään valtansa oli paennut -Italiaan ja löytänyt siellä turvasijan Januksen luona. Hän oli sitten -koonnut ihmiset, jotka vielä kuljeskelivat vakinaisia asuntoja vailla, -valtiollisen yhteyden turviin ja hallinut heitä kauan. Ja onnellinen -oli ihmislasten elämä ollut tuona "kultaisena aikakautena", huoli ja -murhe kaukana.[123] Sen ajan muistoa viettivät roomalaiset 17, 18 ja 19 -p. joulukuuta (_saturnalia_). Silloin oli kaupunki täynnä riemua, -kemuja, kisoja, pilat ja vallattomat ilveet irrallaan, virastot, koulut -ja kauppakojut kiinni, sirkukset tulvillaan katsojia. Säätyerotus -näytti hävinneen, varsinkin kolmantena päivänä, jolloin orjia ei nähty -Roomassa ollenkaan. Herrainsa vaatteet yllään kemuilivat he -herkkupöydissä mielin määrin ja isännät passailivat heitä. Saivathan -raukat edes yhtenä päivänä vuodessa unohtaa kurjuutensa. Koetettiin -kaikissa jäljitellä kulta-aikakauden autuutta. - -Saturnuksen templin alaisessa holvissa säilytettiin Rooman valtion -rahasto. Hän, varallisuuden antaja, vartioi paraiten tuota. - -Hänen puolisonsa oli _Ops_, naisolennoksi personoittu varallisuus, -kylvöjen ja satojen jumalatar, avioliiton suojelija. - -_Vertumnus_ ("vaihtelevainen") vaalii viinitarhojen ja puistojen -hedelmiä, jotka niin moneksi muotonsa muuntelevat, ennenkuin -kukkasilmusta kypsä hedelmä kehkiää. Näin näyttää haltia lahjojansa -vaihtelevan. Siitä nimi. Luultiin hänen Protevsin tavoin osaavan -omaakin haamuansa muutella ja siten saaneen puolisonsa _Pomonan_ -omakseen. Tämä on omenain (pomum) ja muiden hedelmien naispuolinen -haltia. - -Vertumus kuvataan puutarhuriksi, joka, pää kiedottuna tähillä t. -seppeliin, helmassaan hedelmiä, pitelee karsinveistä. - -_Flora_ oli alkuaan sabinilainen kevään ja kukkain jumalatar, jolta -pyydettiin menestystä kukkiville hedelmäpuille ja peltokasveille. -Hänelle vietettiin _floralia_ juhla, jolloin ihmisiä ja elikoitakin -kukiteltiin ja ruusuteltiin, naiset kävivät kirjavissa puvuissa ja ilo -oli ylimmillään. - -Floran kuva: viehkeä impi, kukiteltu, kukkavihko kädessään. - -_Pales_, vanha italialainen karjanjumala, jolta paimenet rukoilivat -terveyttä ja onnea karjoillensa. Hänelle pidettiin kevätjuhla _palilia -l. parilia_ (Rooman perustuspäivänä 21 p. huhtik.), jossa paimenet ja -karja sovittivat syntinsä juoksemalla palavien olkien läpi. - -_Terminus_ on rajojen haltia, joka vaatii kutakin pysymään alallaan -eikä kajoomaan toisen omaan. Semmoisena on hän myös ketojen haltia, -joilla rajapyykit (termini) seisoivat. Näitä pystytettäissä -noudatettiin uskonnollisia menoja; niiden kiskominen maasta tai -siirtäminen rangaistiin kuolemalla. _Terminalia_ juhlassa tulivat -rajanaapurit perheineen rajapyykkiä seppelöimään ja T:lle uhraamaan; -sitten syötiin yhdessä ateria. -- Terminus suojelee myös valtakunnan -rajoja. Siksi oli hänellä Kapitoliolla kappeli, ja pyhä kivi oli -olevinaan hänen kuvansa. - - * * * * * - -_Demeter ja Persefone_. Viljellyn ja viljeltävän maan haltia on -_Demeter_;[124] Kronoksen ja Rhean tytär. Vainion jumalatar antaa -toukojen kasvaa ja tuleentua, hän suojelee maanviljelystä kaikkine -toimineen, hän on sen ensin ihmisille opettanut. Metsäläisten ja -paimenten alhaisista oloista on hän vienyt ihmiset paremmille päiville, -kohottanut korkeammalle. Pellon partaalle nousi koti, kodin suojissa -solmittiin pyhä avioliitto, perheet yhtyivät yhteiskunnaksi, kodin -rakkaus laajeni käsittämään koko heimoa ja isänmaata, yhteiskunnallinen -ja valtiollinen järjestys syntyi lakien turvissa, entinen raakuus -väistyi siivompain tapojen, valistuneemman mielen tieltä. Näin koko -inhimillinen sivistys perustuu Demeterin antamaan lahjaan, -maanviljelykseen. Demeter on siis sivistys-jumalatar ja liittyy -semmoisena läheisesti Dionysokseen. - -Miksi _Plutos'ta_. (rikkautta) sanottiin Demeterin pojaksi,[125] on -selittämättäkin selvä. Hänen tyttärensä Zevs isästä oli _Persefone_ eli -_Kora_ (tytär). Tästä kerrottiin kummia. Tyttö leikitteli kerran -nurmella ikäistensä meretärten kanssa, poimien kukkia ja sitoen -seppeliä, kun yht'äkkiä manner revähti halki ja syvyydestä syöksähti -esiin mustilla oriilla ajava manalan herra Hades, joka tempasi tytön ja -hänen hätähuudoistaan ja pyristelemisistään huolimatta vei hänet -mukaansa pimeään taloonsa emännäksi. Äiti kaivaten lastansa lähti häntä -hakemaan. Palava soihtu kädessään, samoili hän lepäämättä, ruokaa -maistamatta, yhdeksän yötä ja päivää maanpiirin kauttaaltansa, kunnes -kaikkia näkevä Helios ilmaisi hänelle, mihin tytär oli joutunut sekä -samalla sanoi ryöstön tapahtuneen Zevsin suostumuksella. Sydän synkkänä -jätti Demeter taivaallisten seuran ja meni yksinäisyyteen huoliansa -hautomaan. Hän lakkasi toimistaan, -- mutta samalla lakkasi maakin -vihannoimasta, kato vei viljan, ihmiset ja eläimet olivat nääntyä -nälkään. Zevs pyysi Demeteriä malttamaan mieltänsä, mutta suuttunut -jumalatar ei luvannut leppyä, ellei saisi lastaan takasin. Niinpä -Hermes lähetettiin manalaan Persefonea noutamaan. Tämä ihastui, kun sai -palata valon maille, mutta Hades, joka ei tahtonut laskea hempukkaansa, -syötti hänelle granaatiomenan s.o. sitoi hänet itseensä naimisilla, -niin ettei Persefone voinut kokonaan eikä ainiaksi hänestä päästä. -Tehtiin siis sopimus sellainen, että Persefone sai viipyä kaksi -kolmannesta vuotta äitinsä luona maan päällä, vaan kolmasosa vuotta oli -vietettävä aviomiehen luona tuonelassa.[126] - -Tarun mieli on selvä. Siinä kerrotaan tuota joka vuosi nähtävää elon ja -kuolon vaihtoa kasvikunnassa. Talven tullen se riutuu, sen hempeys -kuolee ja luonto näkyy surevan. Silloin suloinen Kora vaipuu varjojen -maille ja Demeter peittää kasvonsa suruharsoon itkien kadonnutta -lastansa. Mutta kevään valjetessa elpyy luonto, uusi oras versoo, ja -Maa-äiti riemuissaan pukeutuu juhlaverhoon tervehtien manalasta -palannutta tytärtään. Tätä elon ja kuolon vaihtoa luonnossa kuvailee -Kora, mutta hänen tarunsa soveltuu myös ihmiselämään ja saapi siitä -syvemmän, ihanamman sisällyksen. Niinkuin jyvä kylvetään maahan ja -näyttää multaan mätänevän, mutta kevään tultua itää, virkoo ja nousee -oraalle, samoin käy ihmisenki. Kolkko kuolo vie hänet saaliikseen, -mutta uusi elämä jatkuu tuolla puolen hautaa ja haudan yöstä nousee -kerran ruumiimmekin kirkkaampaan elämään. Koran tarulla kuvattiin siis -sielun kuolemattomuuden ja tulevaisen elämän aatetta, jota varsinkin -_mysteriain_ salaperäiset palvelusmenot esittivät syvällisten -allegoriain verhossa. Näissä aavistettiin korkeampaa kuolemattomuutta -kuin tuo varjomainen olemus manalassa, jota tavallinen kansanusko -otaksui. - -Mysteriain pääpesä oli Eleusis ja Demeterin sanottiin ne säätäneen. Kun -hän näet tytärtään etsiessään vanhan naisen haamussa saapui sinne ja -istui kaivonkivelle, tulivat _Keleos_ ruhtinaan tyttäret vettä -noutamaan ja pyysivät vierasta heille palvelijaksi. Jumalatar suostui -ja sai pienen Demofon prinssin hoidettavakseen, johon hän niin mieltyi -että olisi antanut hänelle kuolemattomuuden, ellei ymmärtämätön äiti -estänyt. Hän ilmoitti itsensä kuitenkin Keleokselle ja käski hänen -rakentaa itselleen templin. Olympiin palatessaan hän palkaksi -vieraanvaraisuudesta, jota oli saanut kokea, lahjoitti kuninkaalle -viljansiemenet, opetti hänelle viljelystavan ynnä pyhät palveensa. -Eleusiläisen _Triptolemoksen_ lähetti hän levittämään kaikkialle -maanviljelystä ja siitä syntyvää auvoa. Useat kiitollisuudella ottivat -taivaan lahjan vastaan, mutta oli kiittämättömiäkin. Niitä (Lynkevs, -Erysichthon) kohtasi Demeterin kosto.[127] -- Näin hänen palveluksensa -levisi kauas, Siciliaan ja muualle. Pääpaikkana pysyi kuitenkin Attika -ja siellä Eleusis, jonka vainioilla vilja kasvoi rehevästi. Täällä -vietettiin jumalattarelle _eleusinia_ juhlaa, jolloin komea kulkue tuli -Atheenasta Eleusiiseen. Toinen juhla oli _thesmoforia_, sillä -lainsäätäjänä ja avioliiton asettajana oli Demetrin nimi "thesmoforos". -Näissä juhlissa kumarreltiin äidin kanssa myös tytärtä, Koraa. -Mysterioissa yhdistettiin heihin _Iakchos_-Dionysos. Sittemmin -muillekin olennoille, etenkin Hekatelle, tuolle luonnon yöelämän -hengettärelle, suotiin kultissa sija Koran rinnalla. - -Omituinen kaksoishaamu on Demeterin tyttärellä ja sen mukaan eri -nimensäkin. Äitinsä suloisena tyttärenä ja apulaisena, luonnon -tihkuvana elinvoimana joka luo kasvimailman reheväksi ja kauniiksi, on -hän Kora, "impi"; mutta Hadeksen puolisona, manan kolkkona -kuningattarena[128] on hän Persefone eli Persefassa, josta roomalaiset -mukavakseen muunnellen vierasta sanaa saivat _Proserpina'n_.[129] -Tämmöisenä on hän kaiken elollisen armoton maahan murtaja, josta syystä -hautoja sanottiin "Persefassan kammioiksi". - -Kuvaustaide erottaa sekin nuo kaksi muotoa, esittäen viehkeää impeä -kukilla ja tähkäpäillä koristettua, taikka jäykkää komeasti koristettua -manan ruhtinatarta. - -Demetriä vastaa täydellisesti roomalainen _Ceres_, joka alkuaan oli -muinaisitalialainen viljan jumalatar ja pian suli Demeteriin, samoin -kuin Kora Liberan yhteyteen. Hänen juhlansa, _cerealia_, vietettiin -keväällä Liber'in ja Libera'n juhlan yhteydessä, ja silloin oli kaikki -valkovaatteissa. - -Demeter kuvataan arvokkaan ja lempeän näköiseksi. Hänellä on soihtu, -tähkävihko, kukkakoppa, tähkäseppele tukassa. - -_Hades (Pluto)_. Syvällä maassa on voima, joka työntää kylvöt oraille -ja antaa maanmiehelle viljaa ja rikkautta (ploutos). Se oli -rikkaudenjumala _Pluton_. Tämä voima ilmaantuu kuitenkin suloisampana -Demeterin lempeässä muodossa kuin Plutonissa, joka samalla myös on -tuonen tuima valtias. Jos hän antaakin viljan orastaa, taittaa hän taas -kukat mustaan multaan ja peittää kaikki elävät hautaan. Näin menetti -Pluton pian viljan-antajan valtansa Demeterille ja jäi yksistään kuolon -ruhtinaaksi, joka asuu pimeässä manalassa. Tästä sai hän nimensä -_Hades_,[130] "näkymätön". Hänen valtakuntansa on vankoilla porteilla -suljettu manala eli tuonela, josta ei kukaan pääse sinne kerran -tultuaan. Vainajat eivät palaa kertomaan eikä kukaan siis tiedä, -millainen tuo hämärä maa on. Eipä sen isäntääkään kukaan ollut elävin -silmin nähnyt. Mutta kolkko hän kaiketi on kuin kuolema, synkkä muoto, -tukka tumma, katse kamala. Säälimätön ja tyly hän on. Ei kukaan hänen -kynsistään pääse. Ainoastaan Herakles arvasi ruveta hänen kanssaan -tappeluun ja löi häneen haavan, jonka Paieon paransi. Muut kuolevaiset -eivät voi muuta kuin peljätä ja vavista häntä. Niin peljätty oli Hades, -ettei häntä uskallettu edes varsinaisella nimellään mainita ja ehkä -siten varomatta hereille huutaa, vaan käytettiin hänestä puhuttaissa -viattomampia, yleisiä nimityksiä, semmoisia kuin "masentumaton", -"kaikenkorjaaja", "kaikkivaltias". Ja kaikkivaltias hän tosiaan on, -maan alla yhtä mahtava, kuin Zevs maan päällä. Synkässä majesteetissa -upeilee hän istuimellaan, kolmipäinen[131] manan koira _Kerberos_ -jalkainsa juuressa. Missä olevaksi ja millaiseksi ajateltiin vainajien -valtakunta? Kaukana mailman äärillä, valtamerien takana, ikiyön ja -pimentolan tienoilla, _kimmerialaisten_ rajoilla. Taikka -- toisen -käsityksen mukaan -- sijaitsee manala maan alla, syvällä maan povessa, -ihmisten mailma katteenansa. Muodoltaan mukailee se maata, mutta on -kaikinpäin huonompi, kurjempi, on tämän elämän irvikuva ja yöpuoli. -Ikävä, kolkko, ruma on tuonela. Sen koleita vuoria peittää aina paksu -usma, sen kenttä on autio erämaa, jolla kasvaa vaivaispajua ja surkeita -asfodelos-kukkia. Persefonen lehdossa kasvaa kalmapuita poppeleita; -kalman karva on kaikella. Virrat ovat kiehuvia vihaisia koskia, tai -jokia joista löyhkää kalmaa. Siellä virtaa mutkikas _Styx_, tulinen -_Pyriflegethon_, itkevä _Acheron_, parkuva _Kokytos_. Ne estävät -haamuja poispääsöstä, kun kerran lautturi, nuiva _Charon_ äijä, on ne -sinne tuonut ja soutajaisiksi saanut lanttinsa (obolos), joka -pistettiin kuolleen suuhun ennenkuin hän haudattiin.[132] Noilla mailla -vainajain haamut haihattelevat, viettäen tajutonta varjoelämää -ikäänkuin unissaan. Muodoltaan ovat muuten entisensä näköisiä.[133] -Odyssevs pääsi niin lähelle, että näki niitä häikältä, jopa tunsikin -muutamia, mutta ne leijailivat tajuttomina hänen ohitsensa. Vasta -uhriverta juotuaan virkosivat he "vaskiunestaan" sen verran että esm. -Odyssevsin äiti tunsi poikansa; mutta kun tämä yritti syleillä äitiään, -hälveni haamu hänen käsistään. Näki hän suuren Achilleenkin, jota -vainajat kunnioittivat; mutta Achilles virkkoi synkästi ennemmin -olevansa halvin päiväpalkkalainen eläväin maassa kuin manalan kuningas. - -Vähitellen kreikkalaiset älysivät, ettei viisas Luoja ole saattanut -luoda ihmistä noin kurjaa ja ilotonta eloa varten. Ja niinpä aljettiin -ajatella tuonpuolista elämää vähän valoisemmaksi. Eipä kuitenkaan -kaikki siellä joutuisi onnettomiksi, vaan tila tulisi parempi tai -huonompi sen mukaan kuin täällä on eletty hurskaasti tai pahasti. -Siellä maksetaan palkka oikeuden mukaan. Kuoltuaan joutuu ihminen -manalan tuomarien eteen; he -- _Radamanthys, Aiakos, Minos_ -- -tutkivat, onko hän täällä elänyt hyvin vai pahoin, ja lausuvat tuomion. -Hurskaat pääsevät "autuasten saarille" (elysion), jossa heillä -Kronoksen valtikan alla on ijäinen, ikivaihteleva ilo. Mutta -jumalattomille maksetaan paha palkka tuonelassa. Noita kurjia mainitsee -taru muutamia. _Tantalos_ oli, epäillen jumalain kaikkitietävyyttä, -koetteeksi pannut heille oman poikansa lihaa syötäväksi. Hän tuomittiin -iäti nälkää ja janoa kärsimään. Hänen päänsä päällä riippuu mehuisia -hedelmäterttuja, mutta kun hän tavoittaa niitä, tempaa tuuli oksat -saatavista; hänen jalkainsa juuressa solisee kirkas lähde, mutta kun -hän kallistuu alas juomaan, tyrehtyy vesi kuiviin. _Sisyfos_, -jouduttuaan kujeillansa jumalain vihoihin, rangaistiin manalassa siten -että hänen alati täytyy vierittää vuorentöyryä ylös raskasta -kallionjärkälettä, joka aina vieriä jyrähtää alas. _Ixion_. kun oli -Heraa himosilmin vaaninut, kytkettiin käsistä ja jaloista iäti -pyörivään rattaasen. _Danaoksen tyttärien_ täytyi, kun olivat hääyönä -tappaneet miehensä, iäti ajaa vettä pohjattomaan astiaan.[134] - -Roomalaisten _Pluto_ eli Dis[135] _pater_ on aivan sama kuin Hades l. -Pluton. Lisäksi tavataan heillä _Orcus_. joka tempaa manalaan ja -itsekin merkitsee tätä paikkaa. - -_Erinykset (Furiat)_, kostottaret, joita on kolme, _Tisifone_ -(murhan kostaja), _Alekto_ (hellittämätön),[136] _Megaira_ -(kateellinen), ovat Hadeksen ja Persefonen palvelijoita ja syntyivät -jo ensi rikoksesta mailmassa. Kun Kronos jumala kapinoiden isäänsä -Uranosta vastaan silpaisi häntä sirpillä, syntyivät noista -veripisaroista kostottaret.[137] Tämä syntytaru viittaa heidän -merkitykseensä. Missä siveellistä mailmanjärjestystä rikotaan, -varsinkin jos saman perheen jäsenet vainoovat toisiaan, siellä -kostottaret rankaisevat rikosta. Kun tämmöisiin rikoksiin usein -perustuu mitä vaikeimmat ristiriidat ja säälittävimmät kovanonnen -kohtaukset, ovat traagilliset runoilijat erittäin käsitelleet erinysten -toimia ja kehitelleet niiden kuvaa valtavaksi ja hirveäksi. Terävällä -silmällä kostottaret vaanivat rikosta; niiden vaskijalat eivät väsy -vainoamasta syyllistä, he löytävät hänet pimeimmästä piilosta. Lennossa -kiitävät he häntä saavuttamaan, surmanhimo kiiluu heidän katseistaan, -heidän hiuksistaan käärmeet sihisevät kiukkua ja surmaa. Eikä vaino -herkeä, ennenkuin sen vimmattu uhri menettää mielensä tai henkensä. -Näin on verenvika sovitettu, jumalan pyhyys, jonka puolesta erinykset -taistelevat, tyydytetty. - -Tämä vanhempi ankara käsitys erinyksistä kesti niin kauan kuin -verikoston "silmä silmästä, henki hengestä" oli ainoa sovituskeino. -Mutta kun järjestetty yhteiskunta alkoi suojella jäseniänsä mielivallan -hyökkäyksiltä ja otti rikosten koston ja sovituksen omaan käteensä, kun -sen ohessa katsannot ja tavat lauhtuivat lempeämmiksi, silloin pääsi -myös koston hengettäristä lempeämpi käsitys valloilleen. He näyttävät -ikäänkuin leppyneen ja armollisilta. Taru on pannut tämän muutoksen sen -yhteyteen kun areopagin tuomioistuin perustettiin Atheenassa ja -Orestes siellä sai tekonsa sovitetuksi. Kauan oli hän kostotarten -vainonalaisena ollut pakosalla, kunnes Apollon ja Athene auttoivat -häntä. Toinen puhdisti häntä verenviasta, toinen äänesti hänen -hyväkseen oikeustossa ja sai hänet vapautetuksi. Suuttuneet erinykset -uhkasivat Attikan maalle häviötä, mutta leppyivät kun heille rakettiin -pyhäkkö Areopagin kummulle. Siitä alkain olivat he "_Semnai_" -(arvoisat) ja "_Eumenides_" (suopeat), jotka tosin vieläkin -kovistelivat pahantekijöitä, mutta armahtivat katuvaisia ja suojelivat -kunnon ihmisiä. - -_Hekate_ oli luultavasti alkuaan vieras jumalatar. Homeros ei häntä -mainitse. Hesiodos sanoo m.m. hänen saaneen Zevsiltä vallan osuutta -ilmassa, maassa ja meressä ja kykenevän auttamaan ihmisiä monissa -toimissa. Kenties hänellä tarkoitettiin jumalien näkymätöntä, mutta -kuitenkin aina läsnäolevaa voimaa. Kun hänen olentonsa kreikkalaisista -ehkä tuntui epämääräiseltä, liittivät he hänet selvemmäkseen muihin -jumaliin, joissa oli jotain häneen vivahtavaa. Ne olivat Artemis, -Selene, Persefone. Hekate nimitys, joka näytti tietävän "etäistä, -etäältä toimivaa", antoi kenties aiheen pitämään häntä kuuttarena; -siitä saatiin Selene. Sama nimitys saattoi myös johtaa "nuolia -ampuvaan" Arteniiseen.[138] Kuulle on aina omaksuttu jotain kummallista -taikavoimaa, kuutamolla manan haamut leijailevat, vieläpä kuun itsekin -näkymätönnä ollessaan luultiin manalaan vaipuneen, josta se taas nousi -Persefonen tavoin. Nuo ja sellaiset seikat aiheuttivat ajattelemaan -Hekaten ja Persefonen samaisuutta. Manalattarena Hekate nostaa peikkoja -(Empusa y.m.) maan päälle yöllä kummittelemaan, joiden parvessa hän -itsekin mellastelee haudoilla ja kolmentien-haaroissa. Tästäpä -roomalaiset, tultuaan Hekaten tunteneiksi, antoivat hänelle nimen -_Trivia_ (trioditis). Semmoisena häntä tarvitaan loihduissa, ja hän on -noitien (Medean) emäntä ja opettaja. Hankkiakseen Hekaten suosiota sekä -suojaksi kummajaisilta asetettiin hänen pieni kuvansa huoneen -etuseinälle, ja tienhaaroihin pantiin hänelle syötävää jne. - -Hekate kuvattiin kolmihaamuiseksi (_triformis_), katsoen hänen kolmea -jumalatarta yhdessä esittävää olentoansa, kaiketi myös katsoen kuun -kolmea muodonvaihetta, uusi-, puoli- ja täysikuuta. Nuo kolme henkilöä -seisovat selitysten, yhteenkasvaneina, kullakin omat tunnusesineensä: -avain, nuora (tuonelan vartiana); kumipyörä; soihtu, puolikuu (Selene), -lootoskukka, frygiläismyssy, sädepäähine, veitsi, kärme. - -_Uni_ ja _kuolema_ ovat kaksoisveljiä, Yön lapsia. Kotoaan manalasta -hiipivät he ihmisten ilmoille, toinen lempeänä, toinen tylynä. Luotiin -muitakin kuolon kuvitelmia. Personoiden kuolon eri tapoja saatiin -joukko surmattaria l. manattaria nimeltä _keerit_ (kaeres). Kullakin -ihmisellä on oma keerinsä.[139] Surman nuolia ampuvat myös Apollon ja -Artemis; mutta vasituiset kuolon jumalat ovat Hades ja Persefone. Taide -teki parastaan lieventääkseen kuolon kuvaa ja luodakseen hänestä jotain -untamon tapaista tuskista päästäjää, niinkuin eufeemisesti sanotaan -kuolossa iki-uneen uinahdettavan. -- _Unelmat_, yön tai unen lapsia, -asuvat loitolla lännessä manalan likellä. Heidän kodissaan on kaksi -porttia: norsunluinen, josta mairesuiset valheelliset, ja sarvinen, -josta kuivat tositietoiset unennäöt tulevat.[140] Runoilijan keksimä on -unikuningas Morfevs (= "Nukkumatti"). - -Kaksoiskuvassaan kuolo elon sammuttaja kääntää soihdun liekin maahan -päin; Unella on valmokukka tai valaa se uinuttavaa nestettä maljasta. - - - - -IV. Eräitä roomalaisten koti- ja perhehaltioita. - - -Roomalaiset katselivat yleensä maan ja taivaan suuria jumalia -arastelevalla kunnioituksella eivätkä juljenneet heitä lähestyä ja -avukseen huutaa jokapäiväisen elämän moninaisissa pikkutarpeissa, vaan -pitivät heitä joinakin virallisina jumalina, joiden palvelus jäi -valtion huoleksi. Omissa yksityisissä asioissaan he mieluimmin -turvasivat eräihin alempiin jumalais-olioihin, joiden kanssa he -tuttavallisemmin seurustelivat. Tarkoitamme penateja ja lareja. - -_Penaatit_, ruokavaraston (penus) l. aitan vartiat, ovat hyviä, -hilpeitä kotihaltioita, jotka tuovat leipää taloon, antavat askarten ja -töitten menestyä ja kaikessa valvovat talon parasta. Tavallisesti -asuvat he talossa parittain, saattaa olla useampiakin. Penaatien -pyhäkkö on pirtin eli salin (atriumin) liesi, joka on perheen alttari -ja keskusta. Siellä palaa valkea Vestan ja penaatien kunniaksi, siellä -takan sivussa oli heidän kuvansa, nukkemaisen pienet, usein vaan puusta -veistetyt. Heille kuten laareille annettiin osansa perheen ateriasta: -leivoksia ja suolakupponen. Mitä ikänä talossa sattui iloista tai -surullista, siihen nämätkin osaa ottivat. Niin penaatien ja kodin -käsite suli aivan yhdeksi. - -Valtio, tuo kansalaisten yhteinen koti, elää sekin penaatiensa -turvissa. Niiden paikka oli Vestan templi, valtion kotiliesi; sinne -ylin-pappi tuli heille uhraamaan. Siellä olivat heidän pyhät kuvansa -jotka Aeneas toi Troiasta; vaan niitä ei ollut kukaan vihkimätön silmä -nähnyt -- emmekä siis tiedä kertoa niiden ulkonäköä. - -_Laarit_ (lar = isäntä) ovat samoin kuin penaatitkin Laarit, hyviä -kotitonttuja, jonkatähden ne usein mainitaan rinnakkain ja joutuvat -vaihdoksiin. Niitä luultiin esi-isäin hengiksi, jotka näkymättöminä -vielä viipyivät entisillä majoillaan,[141] suojellen ja valvoen -perillistensä onnea ja menestystä.[142] Kullakin kodilla oli oma -laarinsa, jonka puu- tai vahakuva seisoi molempain penaatien välissä -säiliössään (lararium) lieden vieressä. Niitä kunnioitettiin samoin -kuin penaatteja; niille piti perheenisäntä lapsineen aamurukouksen, ja -kuukauden pää-päivinä oli laarin-juhla. Samoin oli omat larinsa -suvuilla, kaupungeilla (lares praestites), jopa valtiollakin. Rooman -laarit olivat sen perustajat Romulus ja Remus sekä genius Augusti. - -Penaatit kuvataan hyppeleviksi, kohollaan juomasarvi, josta viiniä -pirahtelee. - -Mainitsimme jo ennen geniukset (genii), joista kuollessa tulee _manes_ -("hyvät"). Nämä ovat vainajain henget, jotka ruumiin kuoltua säilyvät -kuolematta, jopa muuttuvat korkeammiksi olennoiksi (dii manes). He -asuvat kyllä maan alla vainajien majoilla, mutta tulevat sieltä -aiottaisin ylös. Määräaikoina manattiin heitä uhrimenoilla tulemaan ja -sitä varten oli monessa kaupungissa syvä suppilokas manan kuoppa, jonka -pohjasta nostettiin kivi sulkemasta heiltä tietä. He suojelevat -jälkeenjääneitä omaisiaan ja muuttuvat siten laareiksi. Vainajia varten -pidettiin julkisia juhlia, _parentalia (feralia)_. -- Vastakohtana -näille ovat _larvae_ vainajien henkiä, jotka eläissään pahan työn -tehtyään tai veristä vääryyttä (murhaa t.m.s.) kärsittyään eivät saa -rauhaa manalassa, vaan kummittelevat maan päällä luurankoina tai muissa -hirmuhaamuissa, peloitellen ihmisiä hulluiksi. Sellaisia yöaaveita ja -menninkäisiä kutsuttiin myös _lemureiksi_ (lemures) ja määräpäivinä -koetettiin niitä karkoittaa noitatempuilla ja mahtisanoilla -(lemuria-juhlassa). - - - - - -C. Sankarit. - - -Kun tuntui tarpeelliselta selvittää hämärää historiantakaista aikaa, -jolloin aavistettiin ihmisten seisoneen jumalallista alkujuurtansa -lähempänä ja siitä sittemmin eksyneen oman kurjuutensa poluille, alkoi -mielikuvitus täytellä tuota etäistä väliaikaa satusankarien -ihmeellisillä mainetöillä. Näin syntyivät _sadut_, jotka sisältävät -sekaisin tosia ja perättömiä. - -Sankarit eli herokset ovat jumalien ja ihmisten välisiä olioita. Heillä -on tavallisesti toinen vanhuksistaan jumala toinen ihminen, ja niin -ovat he osaksi perineet kummankin luontoa. Kuolonalaisia ovat tosin, -mutta jalompia, kauniimpia, suurempia, väkevämpiä, urhollisempia kuin -muut ihmiset. He ovat tehneet jaloja urotöitä, havitelleet hirmupetoja, -hiisiä, rosvoja, voittaneet vihollisia, kuivanneet soita, raivanneet -korpia pelloiksi ja muilla tavoin edistäneet ihmisten onnea. Paljon on -heidän elämässään ihmeellistä, jommoista vain jumalain sukuisille -saattaa sattua. Suuria tehtäviään eivät aina kykenisi yksin -suorittamaan, hätäpaikoista eivät aina omin voimin selviäisi, mutta -tarvittaissa tulee apu ylhäältä. Niinpä heidän elämänsä ylenee -ihmemailmaan, jonka utuilmoja ylhäältä kajastava taikavalo kirjailee. -Omituisen viehättävänä hämärä satuaika kajevalossaan kangastaa ja -halusta runoilijat sitä käsittelevät, muutellen ja somistellen noita -kansanhengen tuotteita mielin määrin. Niinpä Kreikan ja sen jäljissä -Roomankin runous parhaastaan satujen pohjalta taimi ja versoi -viljavaksi. - -Satu on historian edeltä-valmistusta, ja varmaan on kansan saduissa -joku määrä tosiperääkin. Kunkin kansan ensiaikoina on elänyt eteviä -miehiä, uuden uran avaajia kansalle, sen tilan parantajia, jotka -kuoltuaan ovat säilyneet jälkeisten kiitollisessa muistissa. Heidän -mainetöitään ylisteltiin pilviin asti ja heidän ruumiista eronneita -henkiänsä palveltiin, kunnes he kohosivat jumalien arvoon. Ainakin -Kreikassa jokainen heimokunta, jokainen maakunta, kaupunki, -siirtokunta, otaksui itselleen jonkun heimosankarin, maaheeroksen, -perustajan, jolle kultinkunniaa suotiin. Tälle kuten yleensä -historiallisena aikana hyvin levinneelle heerosten kultille[143] lienee -ensiaiheen antanut vainajien palvelus -- uskonnon vanhimpia -ilmaisumuotoja -- ja niinpä saanemme uskoa että noilla sankareilla on -jotain historiallistakin perää. Mutta satuun sekaantuu myös myytillisiä -aineksia. Sankarit personoitsivat osaksi myös jumaloituja -luonnonvoimia, mutta syrjäytettyinä voimallisempain kulttien tieltä -nurkkakulteiksi eivät enää voineet ylläpitää jumalanarvoaan, vaan -alenivat puolijumaliksi eli sankareiksi, jommoisina elelivät edelleen -rahvaan uskossa. Mahdotonta on tietysti nyt enää satujen eri aineksia -tarkoin erotella, sanoa mikä niissä on satua, mikä myyttiä, mikä -historiaa. - -Sankarien ja heidän sukunsa vaiheet ovat siis satujen sisällyksenä. -Mainetöillään ja ansioillaan nuo saivat itselleen ja jälkeisilleen -ruhtinasvallan heimonsa keskellä; ruhtinaat edustivat kansaansa sodassa -ja rauhassa ja heidän historiansa oli koko kansan historia. Näin sadut -genealogisen langan liittäminä luonnollisesti ryhmittyvät eri -maakuntien mukaan. - - - - -Thrakian satuja. - - -Olympon rinteellä Pierian maakunnassa palveltiin muusoja ja sieltä -heidän kulttinsa levisi muuallekin Hellaaseen. Tämän kultin yhteydessä -syntyi satu _Orfevs'ista_, jonka Kalliope runotar synnytti -Hebros-virran rannalla. Poika peri äidiltä laulun lahjan. Sävelillään -hän tenhosi metsän petoja, viehätti puita, seisahutti virtoja, saipa -kovat kalliotkin heltymään.[144] Vasta suru viritti kuitenkin hänen -kantelensa kauniimmat kielet, samoin kuin Suomenkin kansalla: - - Soitto on suruista tehty, - Murehista muovaeltu. - -Orfevs rakasti Eurydike nymfaa. Kun kärme pisti tämän kuoliaaksi, lähti -soittoniekka manalasta puolisoansa hakemaan; ja niin suloisesti kaikui -hänen surusävelensä siellä, että ankarat erinyksetkin apeutuivat -itkulle ja manalan tyly isäntä taipui laskemaan Eurydiken valon -ilmoille. He olivat jo paluutiellä, kun Orfevs, vasten kieltoa, ei -hennonnut olla katsahtamatta taakseen puolisoonsa. Eurydiken täytyi -palata varjojen maille.[145] Synkkänä mieli harhaili Orfevs sitte -yksinään saloissa, kunnes muutamat menaadit hurmoksissaan repivät hänet -kuoliaaksi.[146] -- Tässä tarussa on kaiketi kuvattu soiton ja laulun -tenhovaltaa, ajateltakoon sitä asuvaksi loitsulaulun salaisissa -henkivoimissa tai sävelten suloudessa, jota sivistymätön -luonnonihminenkin on herkkä tajuamaan. Tässä kohden suomalainen -kansanrunous tarjoo hauskan vertauskohdan. - - - - -Thessalian satuja. - - -Oitan ja Pelionin vuorten rinteillä asui muinoin _kentaurien_ roteva, -mutta hiisimäisen hurja ja raaka heimo. Kun likitienoilla asuvain -_lapithein_ ruhtinas _Peirithoos_ ja _Hippodameia_ viettivät häitänsä, -kutsuttiin niihin vieraiksi myöskin kentaurien ruhtinaita. Vaan hääilo -häiriytyi, kun juopunut kentauri _Eurytion_ yritti väkisin raastaa -morsianta ja muutkin kentaurit tekivät väkivaltaa lapithein naisväelle. -Syntyi verinen tappelu, jossa kummaltakin puolen kaatui paljo väkeä, -lapitheiltä m.m. sankari _Kainevs_, jonka viholliset, kun ei teräase -pystynyt häneen, survoivat kivien ja pölkkyjen alle. Lapithein puolella -taistelivat Thesevs ja Nestor; vihdoin kentaurit joutuivat häviölle ja -he karkoitettiin asumasijoiltaan.[147] Homeros ei puhu mitään -kentaurien eläinmuodosta. Tämä keksittiin joitakuita aikoja myöhemmin, -siten elävämmin osottaakseen heidän alhaista aistillisuuttansa. He -kuvattiin näet alaruumis hevoseksi, pää, käsivarret ja runko vyötäisiin -asti ihmiseksi (ensiksi vaan mieheksi; myöhemmin sepittiin myös -naiskentaureja). Oli heidän joukossaan kuitenkin yksi jaloluontoinen -mies, viisas, lääketaitoinen _Cheiron_, "hurskain, oikeamielisin -kaikista kentaureista" (Hom.). Hänen opetustansa nautti moni sankari: -Iason, Kastor, Polydeikes, Achillevs y.m. Kun hänen täytyi kansansa -mukana paeta maasta, lähti hän Malean niemelle. Siellä ystävänsä -Herakles vahingossa ampui häntä myrkkynuolella. Promethevsin eduksi -luopui silloin kentauri kuolemattomuudestaan. - -Monta urotyötä teki vielä Peirithoos. Rohkein kaikista oli se, kun hän -yritti ryöstää Persefonen manalasta. Mutta se ei onnistunut, vaan uro -jäi sille tielle. - -Kentauritappelun kohtauksia esittävillä relieviryhmillä koristeltiin -usein templien (Parthenon, Theseion Ateenassa, Zevsin templi -Olympiassa y.m.) räystäsreunamia ja päätyjä, kuten melkoiset, osaksi -vielä hyvin säilyneet jäännökset todistavat. Näillä on useilla suuri -taidearvo. On myös erinäisiä kentaurinkuvia säilynyt. Myöhempi runous -liitti kentaurit Bakchoksen joukkioon, satyyrien y.m. parveen. -Sentähden nähdään kuvia, joissa kentauri, amoriini selässään, vetää -viinanjumalan ja Ariadnen valjakkoa. Kentauriin liitettiin vielä -tritoonein ja kalojen haamu uusiksi sekasikiöiksi. - - - - -Aitolian satuja. - - -Kalydonin kuningas _Oinevs_ ("viinuri") korjasi viinisatonsa, mutta -jätti -- tahallaan vai huomaamattako, ei tiedetä -- Artemiin yksin -kiitosuhreista osattomaksi. Siitä suuttui jumalatar ja lähetti kostoksi -kauhean karjun, joka pahasti raiskasi Oinevsin viljelyksiä, tonki -pellot, kaasi puut hedelmineen. Maanvaivan torjumiseksi kutsuttiin -monen maan miehet avuksi, sankarit mainiot semmoiset kuin Kastor ja -Polydeikes, Thesevs ja Peirithoos, Admetos, Iason, Ifikles, Telamon, -Pelevs, naismetsästäjä Atalante, ja miehissä käytiin otuksen kimppuun. -Ankarasti oteltiin ja monta miestä karju kaasi, kunnes sen vihdoin -tappoi Oinevsin uljas poika _Meleagros_.[148] Mutta Artemiin kosto -valvoi vielä. Syntyi aitoolein ja kureetein välillä riita, kumpi puoli -voitonpalkan saisi, karjun pään ja taljan, ja riidasta syttyi verinen -taistelu. Niinkauan kuin Meleagros oli mukana, olivat aitoolit -voitolla. Mutta kun hän taistelun telmeessä tappoi enonsa (joka kuului -kureetein kansaan) ja hänen oma äitinsä _Althaia_ siitä raivoissaan -kirosi poikansa ja takoen käsin maata huusi manalaisia viemään poikaa -surmille, silloin Meleagros, mieli katkerana, pysyi erillään sodasta. -Aitolein alkoi käydä huonosti ja kureetit ryntäilivät jo Kalydonin -muureille. Hädissään Kalydonin vanhimmat ja papit pyytämällä pyysivät -Meleagrosta rientämään avuksi vihollista torjumaan -- mutta turhaan. -Turhat olivat myös isän, sisarten, jopa katuvaisen äidinkin rukoukset. -Sankari pysyi, kuten Achillevs kerran Troian edustalla, leppymätönnä. -Saipa vihdoin hänen vaimonsa, suloinen Kleopatra, rukouksillaan yrmeän -mielen voitetuksi. Meleagros pelasti kotimaansa, mutta erinys, äidin -kirous, ei sallinut hänen hengissä sodasta palata. - -Näin kertoo sadun Homeros.[149] Traagikot, saadakseen siitä otollista -näytelmän aihetta, muuntelivat satua. Moirat ilmaisivat muka Althaialle -heti Meleagroksen synnyttyä, että tämä kuolisi, jos eräs liedellä -kytevä puupalikka palaisi tuhaksi. Äiti sieppasi silloin kekäleen -tulesta ja pani sen säilyyn. Sitte tuli vuosien päästä Kalydonin -jahtiretki, jolla Meleagros ihastui reimaan Atalanteen ja luovutti -voittopalkkansa hänelle, joka muka oli ensi haavan otukseen ampunut. -Siitä Meleagroksen kaksi enoa kateellisina ryöstivät Atalantelta -saaliin. Mutta Meleagros surmasi heidät vihoissaan. Veljiensä kuoleman -kuultuaan Althaia ensi tuskansa vallassa työnsi tuleen puupalikan ja -Meleagros kuoli äkkipäätä; sitte äiti tunnon vaivoissa hirtti itsensä. -Samaan surmaan vei murhe Kleopatrankin. - -Tämän tarun kuten niin monen muunkin, on luultu alkuaan kuvaavan talven -ja kesän, kuolon ja elon taistelua luonnon omistamisesta. Kun alkuaan -aivan yksinkertaisen luonnonmyytin merkitys haihtui, koristeltiin sitä -monella vieraalla lisäpiirteellä. - - - - -Thebalainen satupiiri. - - -Foinikian kuninkaalla _Agenorilla_[150] oli tytär _Europe_. Kun tämä -kerran muitten tyttöjen kanssa kirmaili meren rannalla, ilmaantui sinne -Zevs upean sonnin muodossa. Laupiaalla naamallaan viekoitti tuo tytön -istumaan selkäänsä, ja samassa se saaliineen loikkasi meren ja ui -poikki ulapan Kretan saarelle.[151] Europen isä pani poikiansa etsimään -kadonnutta ja kielsi heitä ilman häntä palaamasta. Yksi heistä, -_Kadmos_[152] joutui etsiessään Delfoihin ja sai siellä käskyn -heittää siskon sikseen, vaan sen sijaan kulkemaan kunnes kohtaisi -kuunkuvaisilla pilkuilla kirjatun lehmän: mihin tämä pysähtyisi, siihen -olisi hänen perustettava kaupunki. Kadmos noudatti neuvoa, kohtasi -kirjon ja seurasi sitä. Se lyykistyi levolle Boiotiassa[153] eräälle -kunnaalle ja Kadmos ryhtyi perustuspuuhiin. Ensin oli hänen orakelin -neuvon mukaan lehmä uhrattava. Kun hän sitä varten lähetti miehiänsä -likeisestä lähteestä vettä noutamaan, surmasi heidät kaikki sikäläinen -Arekselle pyhä lohikärme. Kovan ottelun jälkeen tappoi Kadmos kärmeen -ja kylvi Pallaksen käskystä sen hampaat peltoon. Kylvöstä yleni kamala -vilja: haarniskoituja hiisiä. Onneksi Kadmokselle he kuitenkin heti -joutuivat tappeluun keskenään ja surmasivat toisensa, niin että -ainoastaan viisi jäi jälelle. Näiden "spartien" (kylvettyjen) avulla -rakensi Kadmos Kadmeian linnan. Sitte nai hän Harmonian ja tuli -onnettoman suvun isäksi. Erittäin kohtasi kova onni tyttäriä tai niiden -lapsia. Agauen poika oli tuo Penthevs, Autonoen Aktaion, joiden -surullisen lopun olemme ennen kertoneet, samoin kuin Semelen -kuoleman (kts. Artemis- ja Dionysos kappalista) sekä Inon vaiheet -(merenhaltioista puhuttaissa). Paljo näki Kadmoskin kohtalon kovuutta -elämänsä varrella. Vanhoilla päivin täytyi hänen vielä paeta linnastaan -poikansa luo Illyriaan, jossa hän ja puolisonsa Zevsin tahdosta -muutettiin kärmeiksi ja sitte pääsivät Elysionin autuuteen. - -Kadmos on Theban kansallis-heeros, joka perusti Boiotiaan ensimmäisen -järjestetyn yhteiskunnan, loi sille sen vanhimman sivistyksen. Taru -antoi hänen tulla Foinikiasta, koska vaistottiin kulttuurin itämaista -syntyperää, ja kun sitten kuultiin kirjoitustaidon tulleen -foinikialaisilta, sanottiin juuri Kadmoksen tuoneen sen Kreikkaan. -Muuten Kadmoksen taru kuvaa taisteloa, jota viljelyksen oli kestettävä -raakoja luontaisvaltoja vastaan Boiotiassa. Niitä edustavat nuo -haarniskoidut jättiläiset. Antamalla niiden syntyä maasta, on taru -osottanut theebalaisten uskoa että olivat alkuasukkaita (avtochthones). - -Kadmeian linnan ympäri kasvoi Theban kaupunki, Amfion jonka veljekset -_Amfion_ ja _Zethos_ varustivat muurilla. Heidän äitinsä _Antiope_ -ihastutti neitona Zevsiä niin että tämä satyyrin muodossa hyväili -häntä; siitä täytyi tytön lähteä isänsä vihaa pakoon. Isän kuoltua haki -Antiopen eno Lykos hänet väkisin hänen tyyssijastaan Thebaan, ja kun -hänelle matkalla syntyi kaksoiset Amfion ja Zethos, heitätti hän nämä -metsään surmille. Vankeudessa kärsi Antiope sitte monta vuotta tylyä -rääkkäystä Lykoksen pahalta vaimolta _Dirkeltä_. Vihoin onnistui hän -kuitenkin karkaamaan ja tapasi metsässä ihmesattumasta poikansa, jotka -joku armelias paimen oli pienokaisina korvesta pelastanut ja miehiksi -kasvattanut. Nämä eivät kuitenkaan vielä äitiänsä tunteneet. Samalla -saapui metsään Dirke seuroineen Bakchos-juhlaa viettämään. Nähtyään -karanneen orjansa käskee hän sitoa sen raivoisan sonnin sarvista -laahattavaksi ja veljekset aikovat jo toimittaa tylyn käskyn, kun he -vielä ajoissa tuntevatkin äitinsä -- ja osat vaihtuvat. Antiope kertoo -kärsimänsä tuskat pitkäin vuosien kuluessa ja kiihottaa sillä poikansa -semmoiseen kiukkuun, että he antavat Dirken kärsiä saman rankaisun -jonka hän oli toiselle aikonut. Vimmattu elukka raahaa ja runtelee -hänet kallioissa kuoliaaksi ja ruumis heitettiin lähteesen, joka siitä -sai nimen Dirkenlähde. Tultuaan Theban kuninkaiksi rakensivat veljekset -laajan kaupungin ympäri muurin. Väkevä Zethos vieritti kivet paikalle; -Amfion liitti ne toisiinsa ja järjesteli rivitysten, sormellakaan -koskematta, ainoastaan soittimensa tenhosävelillä, ja näin kohosi -Theban ympärille korkea muuri, josta aukeni 7 porttia.[154] - -Dirken rankaisua kuvaa kuuluisa Apollonios ja Tauriskos mestarien -veistämä marmoriryhmä n.s. "farnesilainen härkä" Neapolissa -(3:lta vuosisadalta e.Kr.). Kuten näkyy, rukoilee kurja turhaan -Amfionia (jonka tunnemme kanteleesta maassa vieressä), Dirken päästä on -pudonnut murattiseppele, jota hän piti viinijumalan juhlassa. -Juhlaseurueesta nähdään seppelöitty paimenpoika. - -Amfion nai _Nioben_, Tantaloksen tyttären, joka oli ylpeä kuin isänsä -ja sillä saavutti turmionsa.[155] Kun hän avioliitossaan sai sarjan -kauniita lapsia, kerskaili hän ja julkesipa vertailla itseään -jumalattareen Letoon: "Tuolla on vain kaksi lasta, minulla monta poikaa -ja tytärtä, kuusi kumpiakin. Olenpa onnellisempi äiti!" -- Tämä -ylvästely ärsytti Letoa. Hänen käskystään Apollon ja Artemis virittivät -joutsensa, näkymättömät nuolet singahtivat ja ennen pitkää Nioben -kaunis lapsiparvi makasi maassa kuolleena. Siinä venyivät monta päivää -hautaamatta, kunnes jumalat ne hautasivat, Zevs kun oli muuttanut -kaikki ihmiset kiviksi. Amfion murhasi itsensä. Niobe muuttui Sipylon -vuoressa kivipatsaaksi, mutta ei hän kivenäkään unohda sydämmensä -tuskaa. Yhä vielä itkee hänen silmänsä.[156] - -Tämänkin tarun pohjana on luonnollinen olokohta. Nioben lapset ovat -kevään hento kukkaisjoukko, joka etelän auringon sädetten alla kuihtuu -ja surkastuu -- ilmiö joka ainakin liikuttaa hellää ilmismieltä ja -jonka helleenin fantasia puki moneen kaunokuvaan. Nioben taru sisälsi -siveellisiäkin kohtia, jotka tarjosivat runoudelle otollista aihetta. -Niinpä traagikot ovatkin sitä käsitelleet. - -Kuvanveistotaide on esittänyt sitä eräässä ryhmässä (alkuteos ehkä -Skopaan?), joka elävästi lausuu sielun sisimpiä tunteita, tulista -tuskaa, pelkoa, epätoivoa. "Tässä murhenäytelmässä pakenee silmämme -lasten mukana ylevän äidin puoleen -- -- Hänehen raukee paon mieletön -kiiru; hellästi kätkee hän helmaansa nuorimman tyttösensä, jonka -hentoutta ei koston vasama armahda. Mutta samalla kuin hän äidin -tuskassa pusertaa puoleensa pakenevaa lasta, kääntää hän ylpeän päänsä -ylöspäin, ja katseella, missä haikea suru ja korkea sielun jalous -ihmeellisesti yhtyvät, etsii hän kostavaa jumalatarta, ei armoa -rukoillakseen, ei uhmaa lausuakseen, vaan sankarin tavoin, vaikka -tuskasta ytimiin asti vavisten, alistuakseen välttämättömyyden alle." -(Lübke, Taiteen historia.) - -Ei ollut Zethoskaan kotielämässään onnellinen. Hänen vaimonsa _Aedon_ -kadehti kälyänsä Niobea, kun tällä oli niin monta lasta eikä hänelle -ollut suotuna kuin yksi, _Itys_ (l. Itylos). Kateus vei rikokseen. -Aedon yritti kerran yöllä tappaa kälynsä vanhimman pojan, mutta --- voi -surkeaa! tapaturmassa hän surmasi oman ainokaisensa. Siitäkös surkea -suru. Zevs säälien kurjaa, muutti hänet satakieleksi (aédon = satak.) -ja lintunakin hän vielä valittelee Ityksensä kohtaloa.[157] - -Nousi sitte taas Theban valtaistuimelle Kadmoksen suvun vesa, -Labdakoksen poika _Laios_. Hänestä asti kova onni pahoin vainosi -labdakiidein sukua. Orakeli oli ennustanut hänelle, että jos hänelle -poika syntyisi, tämä tappaisi oman isänsä ja naisi äitinsä. Estääkseen -näin kauheita tapahtumasta, heitätti hän poikansa, heti tämän -synnyttyä, korpeen kuolemaan. Mutta pienokaisen, joka makasi tuolla -lävistetyin jaloin ja siitä sai nimen _Oidipus_ ("paisujalka"), -pelastikin sinne sattunut paimen ja vei Korinthiin Polybos kuninkaan -huostaan, joka kasvatti ja holhoi häntä kuin omaa lasta. Näin eli hän -kauan siinä luulossa, että Polybos ja Merope olivat hänen vanhempansa. -Kun hän sitte sattumoisin sai kuulla, mitä kamalia töitä hän oli -ennustettu tekemään, lähti hän tuota välttääkseen Korinthista kotoaan. -Mutta mitäpä kykenee ihminen sallimuksen tahtoa vastaan! Oidipus ohjasi -kulkunsa Theban tielle ja meni oieti sen surman suuhun, jonka luuli -välttäneensä. Kapealla polulla kohtasi hän miehen, jonka kanssa -riitautui. Kinasta kiihtyi tappelu, jossa Oidipus tappoi tuntemattoman. -Se oli hänen isänsä Laios, joka oli lähtenyt tiedustelemaan Delfoista -neuvoa, miten päästäisiin raskaasta maanvaivasta, jonka Hera, tiesi -mistä, vihoissaan oli lähettänyt. Se oli _sfinksi_, sekasikiö -puolekseen nainen, puolekseen jalopeura, joka istuen kalliolla -kaupungin ääressä kysyi ohikulkijoilta arvoituksia, ja ken ei osannut -niitä selvittää, sen hirviö tappoi. Kun ei pulmasta muutoin selvitty, -julisti Laioksen lanko Kreon, että ken sfinksille osaisi oikein -vastata, hän perisi kuninkaan kuoltua avoimeksi joutuneen valtaistuimen -ja saisi samalla häneltä jääneen lesken _Iokasten_. Ja kukahan tuo -miekkonen olikaan, ellei Oidipus! Kun sfinksi taas kysyi: "kuka kävelee -aamulla nelin, puolipäivän aikana kaksin, ehtoolla kolmin jaloin?" -vastasi hän oikein: "ihminen", ja hirviö hävisi maata kiusaamasta. Näin -Oidipus pelasti maansa, tuli sen kuninkaaksi ja sai vaimokseen Iokasten --- äitinsä! - -Vuosikausia eli hän sitte sulorauhassa, nauttien kunniaa ja mainetta, -ja siitti pahaa aavistamatta, sukurutsaisessa naimisliitossa neljä -lasta kaunokaista. Mutta vihdoin kohtalon synkkä pilvi, kauan -kohottuaan taivaalle, leimahti ja murskasi valeonnen. Kauhea salaisuus -tuli ilmi ja tuskissaan Oidipus puhkaisi silmänsä. Iokaste päätti -päivänsä hirttopaulassa. Vanha sokea kuningas, jolle omat pojat eivät -suoneet suojaa luonansa ja jota kaikki itsevanhurskaina inhosivat, -lähti mieron tielle. Suloisena lohdutuksena oli hänellä kuitenkin jalo, -rakastava tyttärensä _Antigone_, joka seurasi isää hänen retkillään. Ne -päättyivät vihdoin, kun vanhus, tultuaan erinysten pyhään lehtoon -Kolonoksessa, sai sovinnon ja kallisti elon taakan alle painuneen -harmaan päänsä ikuiseen lepoon. - -Oidipuksen jälkeen hallitsi Thebassa hänen poikansa _Eteokles_ ja -_Polyneikes_ yhdessä. Mutta isän kirous painoi poikiakin. Heiltä -rikkoutui sopu ja Polyneikes pakeni maasta. Hän pääsi Argokseen -Adrastos kuninkaan turviin ja nai hänen tyttärensä. Vävyn kehotuksesta -ryhtyi Adrastos suurta sotaretkeä puuhaamaan asettaakseen hänet Theban -valtaistuimelle. Retkikunnan johtajiksi rupesivat Adrastos ja -Polyneikes sekä viisi muuta Kreikan ruhtinasta: _Amfiaraos_ Argoksesta, -_Tydevs_[158] Aitoliasta, _Kapanevs_ Messenestä, _Hippomedon_ ja -mainion metsästäjättären Atalanten kaunis poika _Parthenopaios_. -Amfiaraos ei tahtonut lähteä retkelle, sillä perineenä isoisänsä -Melampuksen tietäjälahjan aavisti hän, ettei hän elävänä kotiin -palajaisi. Puolisonsa _Erifyle_,[159] jonka Polyneikes oli kalliilla -kaulavitjalla lahjonut, sai hänet vihdoin suostumaan, ja niin -lähdettiin huonoilla enteillä. Seitsemän ruhtinaan retken kävi kuten -tietäjä oli ennustanut. Koettaessaan rynnäköllä valloittaa kaupungin, -saivat he verilöylyssä loppunsa kaikki, paitsi Adrastos joka pääsi -pakoon nopealla hevosellaan. Amfiaraoksen nielaisi maa hevosineen -valjakoineen; Eteokles ja Polyneikes kaatuivat mitellen miekkoja -keskenään. Theban uusi vallanpitäjä Kreon määräsi nyt Eteokleen, tuon -isänmaata puoltaessa kaatuneen, pyhillä juhlamenoilla haudattavaksi; -mutta Polyneikeen, joka toi vihollisen kotimaahansa, tuon ruumiin käski -hän heittää hautaamatta petojen ja lintujen haaskaksi. Mutta vainajan -sisaren Antigonen jalossa sydämmessä soi rakkauden käsky ja siveellisen -lain ääni valtiaan käskyä kuuluvammin, ja hän hautasi veljensä ruumiin -pyhillä uhreilla. "Pyhä rikoksensa" täytyi hänen kyllä kuolemalla -sovittaa, kun julmistunut itsevaltias määräsi hänen elävältä -suljettavaksi hautaholviin. Mutta häntä seurasi kuolemaan Kreonin oma -poika _Haimon_, joka rakastaen morsiantansa iski kalvan rintaansa. Näin -löi kosto Kreoniakin vieläpä kipeimpään kohtaan. -- Näitä tapauksia on -Sofokles ylevässä "Antigone" näytelmässään ikuistuttanut. - -Kymmentä vuotta perästäpäin lähtivät 7:n ruhtinaan pojat, n.s. -_Epigonit_, Thebaa vastaan kostoretkelle[160] joka onnistui paremmin. -Theban kuningas Eteokleen poika _Laodamas_ sortui taisteluun, kaupunki -valloitettiin ja valtiaaksi asetettiin Polyneikeen poika _Thersandros_. -Voitettujen pakoretkellä kuoli vanha tietäjä _Teiresias_. - - - - -Attikan satuja. - - -Attikan ensi kuninkaaksi mainitaan _Kekrops'ia_, joka antoi sille -sivistyksen ensi alkeet. Hän kokosi asukkaat valtion yhteyteen, sääsi -lakeja, rakensi Atheenan linnan Kekropian. Athenen ja Poseidonin -kiistatessa Attikan omistamisesta hän ratkaisi riidan Athenen eduksi -(kts. lukua Athenesta). Hänen tyttärensä Agraulos, Herse, Pandrosos, -joiden nimien merkitys koskee kastetta ja kasvullisuutta, ovat -oikeastaan maanviljelyksen haltioita. Pandrosokselta nimenomaan -rukoiltiin poutahelteellä kastevirvoketta. Mahdollisesti Kekropskin -alkuaan oli joku maanviljelyksen haltia, joka sitten muiden kulttien -tieltä väistyi sankarin arvoon. Hänen kuvansa, kärmeen purstoon -päättyvä ihmisruumis, osotti häntä alkuasukkaaksi (avtochthon'iksi). -Myöhempää perää on juttu että hän oli tullut Egyptistä. -- Seurasi -sitte sarja kuninkaita, joista mainittakoon _Erechthevs_ (l. -Erichthonios). Hänen äitinsä oli "viljan-antoisa vainio" l. maa -(Il. II 548), joka jätti lapsensa Athenelle kasvatettavaksi. Eräänä -päivänä Kekropsin tyttäret, jotka olivat Athenen palvelusneitoja, -uteliaisuudesta avasivat sen kirstun, missä lasta säilytettiin ja kun -näkivät sen ihalan muodon, joka alapuolelta päättyi kärmeen purstoon, -säikähtyivät he niin että mielettöminä syöksyivät linnakallion -jyrkkämältä maahan. Synty maasta ja kärmeen muoto todistavat taaskin -vaan autoktonisuutta. Muuten Erechthevs jatkoi Kekropsin sivistystyötä. -Hän järjesteli valtiolaitosta, vahvisti uskonnon asemaa, rakensipa m.m. -kaupunginsuojelijalle Pallas Athenelle Erechtheion'in templin, jossa -myös Poseidonia palveltiin. Erechthevsilla oli tytär _Prokris_, jonka -metsästäjä _Kefalos_ otti puolisokseen. Mutta Eos ihastui uljaan -riistankävijän kauneuteen ja ryösti hänet, voimatta kuitenkaan vietellä -häntä uskottomaksi omaa vaimoa kohtaan. Prokrista vaivasi kuitenkin -epäilys, joka tuotti turmion. Kerran vakoili hän viidan piilosta -Kefalosta, odotellen näkevänsä jos jotakin. Mies, joka kuuli lehden -kahinaa, luuli siellä metsän otuksen piilevän ja ampui vaimonsa -kuoliaaksi.[161] - -Edelleen oli _Pandion_[162] kuninkaalla Attikassa tytär _Prokne_, jonka -puoliso oli Therevs Thrakiassa. Heillä oli poika _Itys_. Kun Therevs -häpäisi kälynsä _Filomelan_ ja estääkseen häntä kellekään kertomasta, -leikkasi häneltä kielen suusta, niin siskot kostoksi tuosta teurastivat -Ityksen ja panivat hänen lihansa isälle syötäväksi. He muutettiin: -Therevs haukaksi, Prokne kertuksi, Filomela pääskyksi (vrt. -Aedon-tarua).[163] - -Vihdoin hallitsi Atheenassa ionilaisen heimokunnan taruperäinen -kantaisä _Ion_. Tällä tiedolla osotetaan vaan että pelasginen aikakausi -Attikassa oli loppunut ja ionilaisen heimon valta alkanut. - -Atheenan kansallissankari, urotöissä Herakleen vertainen on _Thesevs_. -Hänen isänsä oli _Aigevs_ (= Poseidon), äitinsä _Aithra_ Troizenesta. -Palatessaan täältä häitänsä viettämästä Atheenaan, kätki Aigevs -kenkänsä ja miekkansa ison kiven alle, käskien Aithran antaa -vastasyntyneen Thesevs poikansa, niinpian kuin tämä iältään siihen -kykenisi, vierittää kiven, ottaa sen alta nuo isän kapineet ja lähteä -Atheenaan isäänsä tiedustamaan. 16-vuotias nuorukainen työnsi helposti -paaden paikoiltaan ja läksi tielle käsketylle. Matkalla joutui hän -moneen seikkailuun ja vaaraan, joista hän pelottomuudellaan -onnellisesti selvisi. Hänen oli taisteltava kauheita rosvoja ja -hirviöitä vastaan. Semmoisia oli _Perifetes_ (korynetes = nuijamies) -joka rautanuijalla löi kuoliaaksi ohikulkijoita; _Sinis_, joka -taivutellen joustavia kuusen latvoja niillä ponnahutti ihmisiä ilmaan -niin että he maahan pudotessaan rusentuivat; _Damastes_, tuo kamala -"venyttäjä" (prokrustes), joka makuutti ihmisiä vuoteellansa. Harvalle -vuode sopi: mikä oli liian pitkä, mikä liian lyhyt. Mutta sissi tiesi -keinon: pitkiltä hakkasi hän sääret poikki, lyhyet kiskoi ja venytti -hän niin pitkiksi, että täyttivät vuoteen mitan. -- Edelleen _Skiron_, -joka pakotti matkustajia pesemään jalkojansa ja samassa potkaisi -pesijän mereen nälkäisen kilpikonnan syötäväksi. Näitä ja muita -ilkiöitä kohtasi Thesevs ensi retkellään, mutta hän tappoi ne kaikki. -Täten vapautti hän maansa suurista rasituksista ja edisti yhteistä -hyvää, samalla kuin hän kartutti itselleen kunniaa ja mainetta. - -Näin tuli hän Atheenaan, jossa Aigevs juuri oli nainut Medean. Häijy -äitipuoli koetti yllyttää miestänsä tappamaan muukalaisen myrkytetyllä -ruualla, mutta ajoissa Aigevs tunsikin poikansa, kun tää kävi paistia -leikkaamaan isänsä miekalla. Silloin Medea näki hyväksi lentää -tiehensä. - -Monta muuta mainetyötä toimitti sankari, mutta mainioin oli se, josta -Atheenan lapset ja vanhemmat häntä kiittivät. Kun Minos kuninkaalta -Kretassa poika oli murhattu Atheenassa, pakotti hän atheenalaisia tämän -rikoksen sovitteeksi joka yhdeksäntenä vuonna lähettämään Kretaan 7 -poikaa ja 7 tyttöä Minotaurolle syötäväksi. Tämä "Minoksen sonni" oli -sarvipää peto, sonninpäällä varustettu ihmisruumis,[164] jonka asuntona -oli _labyrintti_, iso rakennus täynnä eksyttäviä salakujia ja käytäviä, -joiden sokkelosta oli vaikea osata ulos, vaikka sinne pääsikin helposti -sisälle. Kun taas joutui aika lähettää tuo hirveä ihmisvero Kretan -sarvipäälle, tarjousi Thesevs vapaaehtoisena menemään mukaan petoa -vastaan tappelemaan. Perille päästyä sai hän hyvää apua Minoksen -tyttäreltä, Ariadnelta, joka rakastui häneen -- sai lankakerän. -Langanpäästä pitäen tunkeusi hän labyrintin sisään, kunnes löysi -sarvipään; tämän hän tappoi ja palasi sitten, saman tien kuin oli -tullut, lankansa ohjeella. Näin päästi hän isänmaansa surkeasta -rasituksesta ja palasi pelastettujen nuorukaisten kanssa kotio. -Matkalle seurasi häntä myös morsiammensa Ariadne, mutta tämän Thesevs -petollisesti jätti Naksos-saarelle (kts. Dionysos). Kotirannalla odotti -Aigevs levottomasti poikansa tuloa, tähystellen merelle, nousisiko -sieltä näkyviin musta vai valkoinen purje. Mustin purjein oli laiva -lähtenyt murhematkalleen, mutta poikansa kanssa oli isä sopinut että -valkopurje nostettaisiin, jos Thesevs elävänä palaisi onnella matkansa -suoritettuaan. Mutta sankari ei silloin kiireissään muistanutkaan -sopimusta; mustin purjein läheni laiva rantaa, ja Aigevs sen nähdessään -sydän synkkänä hyppäsi mereen, joka siitä sai nimensä Aigevsin l. Egean -meri. - -Thesevs peri hallitusvallan ja ryhtyi kelpo toimiin, m.m. yhdistäen -Attikan maalaiskunnat yhdeksi valtioksi, jonka pääkaupungiksi hän sääsi -Atheenan. Tämän asian muistoksi vietettiin siitä alkain satoja vuosia -eteenpäin _panathenaia_ l. Attikan yhdistysjuhlaa. Mutta tähän ei -sankarin sotaura vielä päättynyt. Hän läksi mukaan Argonautain -retkelle, Kalydonin riistanajoon, Herakleen sotaan _amatsoneja_ -vastaan, tuota kuuluisan sotaisaa naiskansaa Mustanmeren tienoilla. -Ystäväänsä Peirithoosta autteli hän tarmoisasti tappeluissa, samosipa -tämän kanssa manalaan asti rohkealle ryöstöretkelle, ja joutui siellä -pulaan, josta vasta Herakleen (kts. sitä) avulla selvisi. Sotatoverinsa -täytyi hänen jättää sinne. - -Retkeltä amatsonein maahan toi Thesevs saaliinansa kauniin _Antiopen_. -Tämä antoi hänelle _Hippolytos_ pojan, josta varttui jalo metsämies. -Leskeksi tultuansa nai sitte Thesevs entisen morsionsa Ariadnen sisaren -_Faidran_. Tätä ei miellyttänyt harmaa sankari; mutta hänessä syttyi -palava lempi nuoreen sankariin, omaan poikapuoleensa. Siveä nuorukainen -torjui kuitenkin inhoten rikollisen halun viekotuksia ja nytkös -äitipuolen sydämmen valtasi vastainen tunne, kurja kostonhimo. Hän -uskotteli Thesevsiä että nuorukainen tahtoi häntä siveettömiin -vietellä. Uskoen valheen pyysi Thesevs isäänsä Poseidonia hukuttamaan -herjan. Hippolytos ajeli vaunuillaan pitkin meren rantaa, kun merestä -syöksähti puhiseva hirviö (= tyrskylaine), joka säikähytti hevoset, -niin että ajopelit särkyivät ja Hippolytos runneltui kuoliaaksi -kallioihin[165] -- Hippolytoksen kohtaloa ovat traagikot (Euripides) -käsitelleet. - -Vielä vanhana karkoitettiin Thesevs valtakunnastaan ja päätti päivänsä -maanpaossa Skyros-saarella. Kimon toi hänen luunsa Atheenaan. Kimon -rakensi myös sen Thesevsin templin, Theseion, joka vielä nähdään -Atheenassa. - -Taiteessa ja runoudessa esiintyy Thesevs jonakin ionilaisena -Herakleena. Mutta niinkuin ionilainen rotu oli doorilaista sorjempi, -jousevampi, hengeltä ja ruumiilta, niin ionilaisten kansallissankari on -henkielämältään etevämpi, ruumiiltaan solakampi, norjempi, koko -ilmiöltään henkevämpi ja älykkäämpi kuin doorilaisten sankari. -- -Amatsoneja suosi satu ja runous suuresti. Tuskin sitä retkeä missä he -eivät olleet mukana. Heikäläisiä oli m.m. Penthesileia joka Trojan -edustalla hätyytti kreikkalaisia. Taidekuvissa esiintyy amatsoni -uljaana, miehekkäänä impenä, usein hevon selässä, aseinaan -puolikuukilpi, kaksiterä-tappara, keihäs, joutsi. - - - - -Argivilaisia ja korinthilaisia satuja. - - -Argoon vanhin valtias oli sikäläisen virran haltia _Inachos_. Tällä oli -tytär _Io_, jonka suloutta Zevs syttyi lempimään. Hera sen havaittuaan -muutti Ion lehmäksi, jonka paimeneksi pani Argos nimisen kummallisen -olion. Tämän oli ruumis silmiä täynnä, joista toinen puoli ummistui -uneen sill'aikaa kuin toinen valvoi. Zevsin toimesta Hermes -taikasauvallaan sekä soitolla nukutti tuon satasilmäisen -"kaikennäkijän" ja tappoi hänet sitten miekallaan, josta teosta Hermes -luultiin saaneen nimensä Argeifontes = Argontappaja. Vaan eipä Heran -vaino vielä Ioa jättänyt. Hän lähetti vihaisen ampiaisen Ioa ajamaan. -Tuskan vimmassa juoksi Io maasta maahan läpi Euroopan, siitä Aasian -puolelle poikki salmen joka tästä sai nimen Bosporos (s.o. lehmän -kahlamo), samoili edelleen, kunnes kohtasi toisen jumalain vihaa -kärsivän olennon, Promethevs titaanin, kahlehilla kytkettynä Kaukason -vuoreen,[166] ja sai vasta Egyptissä rauhan ahdistajaltansa. Siellä hän -sai takasin ihmismuotonsa ja synnytti Zevsille Epafos pojan. -- Tätä -myyttiä on siten selitetty että Io tarkoittaisi kuuta, jonka -kummallisia muodonvaiheita muka kuvailtiin noilla vaelluksilla; kuun -sarvista eli sakaroista saatiin Iolle lehmänmuoto, satasilmäinen vartia -on tähtitaivas. Täten Io olisi sama kuin egyptiläisten kuunjumalatar -Isis. Ontuvalta näyttää tuo vertaus. - -Ion jälkeisiä olivat veljekset _Danaos_ ja _Aigyptos_. Näiden välillä -syntyi riita, jonka johdosta Danaos päätti palata sukunsa entisille -kotimajoille Argooseen. Viidenkymmenen tyttärensä kanssa hän lähti -vesille laivassa, joka ensimmäisenä Välimerta kynteli, ja päästyään -perille otti haltuunsa Argoonmaan, jonka parasta hän edisti viisailla -hallitustoimilla. Hän saattoi kuivan maan hedelmälliseksi -juoksuttelemalla siihen vettä ojia ja kanavia myöten, maan turvaksi -rakensi hän linnoja ja jumalaintemplejä. Mutta Danaoksen perässä -saapuivat sinne hänen veljensä pojat, joita myös oli viisikymmentä, ja -tahtoivat väkisin pakottaa serkkujansa naimisiin. Häitä vietettiinkin, -mutta hääyönä morsiamet isänsä käskystä pistivät ylkänsä kuoliaiksi -(josta synnistä sitten saivat ennen mainitun kovan rankaisun -tuonelassa), kaikki paitsi _Hypermnestra_ joka säälistä auttoi ylkänsä -pakenemaan. Vieläpä tämä, _Lyrikevs_, sovittuaan appensa kanssa, peri -häneltä valtakunnan. Tämän avioliiton jälkeisiä oli kaksi suurta -sankaria Persevs ja Herakles. - -Hypermnestran pojanpoikia olivat kaksoiset _Akrisios_ ja _Proitos_, -jotka vihasivat toisiaan jo ennen syntymistään. Vallan jaossa sai -Proitos osakseen Tirynsin, mutta veljensä ajoi hänet sieltä pois. -Lykiassa nai hän sitte sikäläisen kuninkaan Iobateen tyttären Anteian -(Stheneboian) ja anasti appensa avulla takaisin valtakuntansa, jossa -kykloopit rakensivat hänelle jykevän Tirynsin linnan. Jumalain pilkasta -rangaistiin Proitoksen tyttäret (Proitidit) taudilla ja hulluudella, -josta heidät paransi Melampus tietäjä, saaden siitä hyvästä yhden -heistä, Iflanassan, vaimokseen. - -Sankarit eivät tule mailmaan yhtä yksinkertaisesti kuin muut -kuolevaiset. Ihmeellinen oli ainakin _Persevs'in_ synty. Akrisios oli -kuullut ennustajalta saavansa surman tyttärensä pojalta. Tuota -välttääkseen sulki hän tyttärensä _Danaen_ sulhasilta vaskityrmään -kätköön. Mutta ei auttanut varovaisuuden keino taivaallista kosiaa -vastaan. Zevs rakastuneena ihanaan impeen muuttihen kultasateeksi, joka -vihmoi tyrmän katosta sisään.[167] Lemmen hedelmä oli _Persevs_. Nytpä -Akrisios salpasi äidin ja pojan kistuun, jonka heitätti mereen aaltojen -ajeltavaksi. Vaan eipä kistulaiset hukkuneetkaan märkään hautaan, vaan -aalto uitti heidät Serifos saaren rantaan, josta kalastaja Diktys vei -heidät veljelleen Polydekteelle, saaren kuninkaalle. Siellä poika -varttui uljaaksi nuorukaiseksi, sill'aikaa kun kuningas turhaan kosi -äitiä. Polydektes, nähden Danaen vastustelussaan saavan tukea -pojaltaan, päätti salajuonella toimittaa tämän tieltänsä. Hän tarjosi -hänelle tehtävän, siksi seikallisen ja hauskan että se viehättäisi -nuorukaisen haavemieltä, mutta siksi vaikean että hän siihen sortuisi --- niin luuli kuningas. Hän kehotti häntä lähtemään Medusanpäätä -hakemaan (kts. Gorgoneista). Persevs pahaa aavistamatta suostui -ilomielin tehtävään ja lähti retkelle lännen perille, pimentolan -maille. Mutta mikäs vaara saattoikaan Zevsin suosilasta sortaa! Hänelle -ilmestyi avuksi Athene ja Hermes, joilta hän sai kirkkaan kilven ja -timanttimiekan. Ensinnä oli hänellä asiaa _graioille_; onneksi nuo -louhet harvahampaat hänen tullessaan makasivat unessa, joten hän -helposti sai heiltä siepatuksi heidän ainoan silmänsä ja hampaansa. -Ollen hänen vallassaan täytyi heidän totella häntä, jos mieli saada -silmää ja hammasta takasin. Säyseinä neuvoivatkin hänelle tien "Lännen -impien" luo. Näiltä hän lainasi siipikengät, näkymättömäksi tekevän -mananlakin ja hopeasalkun. Näin täysissä tamineissa kiiti sankari -ratsullaan halki ilmojen gorgonein sumu-saareen. Taaskin tapasi hän -asukkaat nukuksissa. Hän tiesi jo että Medusaa ei saanut katsoa -silmiin, sillä siitä seurasi kivettyminen. Sentähden hän otti Medusan -kuvan kilpensä peilipintaan ja katse sivuun käännettynä leikata sivalsi -siltä sirppikalvallaan pään poikki, jonka sitte kiireesti pisti -laukkuunsa. Medusan verisestä ruhosta syntyä singahti siipihepo -_Pegasos_, joka kaviollaan potkaisten Helikonin vuoresta lähteen -(Hippokrene) solahtamaan, karkasi Persevsin perään, saavuttamatta -kuitenkaan häntä, joka jo riensi pitkiä taipaleita edellä.[168] Turhaan -muut gorgonit herähtäessään pyristivät siipiään ja vimmoissaan -kurottivat kynsiään rohkeaa rosvoa repiäkseen. Mananlakin peitossa -liiteli hän jo etäällä sarastavaa valoa kohden. Euroopan ja Afrikan -välisalmelle tultuaan mieli hän väsyneenä levähtää Atlas titaanin -majassa siellä, mutta tämä, jonkun huhun johdosta perättömiä peläten, -että tuo muka oli se Zevsin poika joka ryöstäisi hänen tyttäriltään -hesperiideiltä kultaomenat, kielsi häneltä majansa suojaa. Silloin -Persevs kostoksi ojensi gorgonpään titaania vastaan, joka heti -kangistui vuoreksi kannattamaan taivaan kantta. Täältä lensi hän Libyan -halki kädessään vielä verinen pää, josta sirahteli pisaroita maahan -pitkin matkaa. Niistä sikesi kärmeiden parvi, joita Afrikassa vielä -vilisee. Täällä, Aithiopiassa, oli uusi seikkailu tarjona. Maata peitti -vesitulva, vedestä kohosi kallio, jonka rosokylkeen Kefevs kuninkaan -tytär _Andromeda_ oli sidottuna sovittamaan vanhempainsa rikosta. Nämä -olivat näet kerskailleet, että heidän tyttärensä oli merenneitojakin -kauniimpi. Siitä nyt Poseidon suuttuneena vaivasi maata. Hirveä -meripeto oli juuri hyökkäämäisillään neidon päälle, kun sankari siitä -sivutse sujahtaessaan ehti hätään, tuntien samalla sääliä ja lempeä -onnetonta kohtaan. Ojentamalla taikapään hirviötä vastaan muutalsi hän -sen kiveksi ja toi pelastuneen neidon iloisten vanhempien syliin. -Näiden suostumuksella nai hän sitte Andromedan ja vei hänet mukanaan -kotia. - -Siellä oli asiat vielä ikävällä kannalla. Ei ollut Polydektes vieläkään -jättänyt Danaeta kosimiseltansa rauhaan. Vaan kohta muuttui tila. -Kuningas kemuili par'aikaa hovimiehineen linnassa, kun Persevs tuli -sinne ja oikopäätä muutti kiviksi koko seuran. Serifon hallituksen -jätti hän Diktykselle. Näin tehtävänsä suoritettuaan toimitti hän -siipikengät ja mananlakin takasin Lännen-immille, kiittäen lainasta; -Medusanpään hän kiitollisena lahjoitti Pallakselle joka kiinnitti sen -kilpeensä tai rintahaarniskaansa ja käytti sitä sitte menestyksellä. - -Nyt oli aika lähteä Argokseen Akrisios vaaria katsomaan; he läksivätkin -kolmisin: poika, äiti ja vaimo. Mutta ei tavattu vanhusta kotona. -Kuultuaan tyttärenpoikansa elävän oli hän tätä pakoon mennyt etäiseen -Larissaan. Persevs lähti perään saadakseen vanhukselle vakuuttaa -ystävällistä mieltänsä ja poistaa hänen pelkoansa. Larissassa -vietettiin juuri juhlaa kilpaleikeillä. Näihin otti Persevs heti osaa -vielä ehtimättä isoisäänsä nähdäkään. Kiekonheitossa hänen kiekkonsa -tapaturmasta lennähti syrjään ja sattui Akrisiosta niin pahasti -jalkaan, että hän kuoli haavaansa. Näin siis perältäkin kohtalon päätös -meni toteen. Persevs hautasi isoisänsä. Mutta tuommoisen tapaturman -jälkeen häntä ei haluttanut hallita isoisänsä valtakuntaa, sentähden -vaihtoi hän sen pois Tirynsiin, jonne rakensi mahtavan Mykenan. -Andromedan kanssa siitti hän useita poikia, joista toisessa polvessa -syntyi Herakles. - -Myöskin Persevsin myytille on etsitty selityksiä luonnosta. Danae -tarkoittaa muka maata, erittäin Argolista, jonka synkkä, pilvinen -talvitaivas sulkee ikäänkuin tyrmään. Mutta kultainen kevättaivas -säteineen sateineen syleilee lemmellisnä maata, ja niin syntyy armas -aurinko, valonsankari joka ryhtyy voitolliseen taisteloon talven, yön -ja manan valtoja vastaan -- siis sama asia jota moni muukin myytti -kuvailee. - -Korinthon (= Efyran) perustajana esiintyi tarussa Aioloksen poika -_Sisyfos_. Olemme ennen kertoneet, miten hänen tuonelassa iäti täytyy -vierittää kiveä, joka ollen juuri mäen harjulle nousemaisillaan siitä -pyörähtää alas. Mistä rikoksesta häntä noin rangaistiin? Siitä juttelee -satu näin. Kun virranhaltia Asopos etsi Zevsin ryöstämää tytärtään, -lupasi Sisyfos ilmoittaa mihin tyttö oli kadonnut, sillä ehdolla että -Asopos loisi lähteen varustamaan vedellä Korinthon kaupunkia. Zevs -lähettää tästä kuoleman Sisyfoksen kimppuun, mutta hän sitoo sen, niin -että lakataan kuolemasta, kunnes Ares taas vapautti surman ja heitti -S:n sen haltuun. Kuollessaan kieltää Sisyfos vaimoansa häntä -hautaamasta, ja manalaan tultuaan viekoittaa hän manalaisia laskemaan -itseään maan päälle muka kurittamaan lemmetöntä puolisoaan joka ei -viimeistä palvelusta hänelle toimittanut. Näin peijaa hän kuolon -toistamiseen. Vasta Hermes vie hänet väkisin tuonen tuville -rangaistavaksi. -- Näin oli Sisyfos ilmetyn viekastelun kuva ja -semmoisena omansa olemaan Korinthon viekastelevan kauppiaskansan -ihailtavana. Korinthon taipaletta ympäröi kahtaalta aava aaltoava meri, -jolla kansa liikkuu kauppatoimissaan, josta se sai elantonsa. Meri oli -tavallaan Korinthon kaupungin äiti. Ehkäpä siis Sisyfos, kaupungin -myytillinen perustaja, tarkoittaakin vaan merta. Ja kun laineet -lakkaamatta vyöryvät rannalle ja siitä tyrskähtävät takasin, niin -näyttää luonnolliselta, että juuri tätä ilmiötä kuvataan tuolla kiven -vierityksellä tuonelassa, jolle sitte, kun keksittiin tarut Sisyfoksen -rikoksista, annettiin syvempi, eetillinen merkitys. - -Sisyfoksen poika oli Glaukos, tämän poika _Bellerofontes_, joka -siveytensä tähden sai kuten Persevs kestää hänkin koetteluksia. Hänen -tarunsa oli seuraava.[169] Hän oli kaunis, uljas nuorukainen, ja -Proitos kuninkaan puoliso rakastui kiihkeästi häneen. Kun siveä -nuorukainen vastasi toisen tuleen kylmällä, niin loukattu nainen -herjasi häntä Proitoksen edessä muka hänen siveyttänsä väijyväksi. -Kuningas vihastui ja päätti hukuttaa Bellerofonteen. Vaan kun ei itse -halunnut surmatoimeen ryhtyä, viritti hän hänelle salaisen surmanansan, -samaan tapaan kuin Persevsille tehtiin. Hän pani Bellerofonteen viemään -Lykiaan apellensa Iobateelle salamerkeillä kirjoitetun taulun. Kun -kirjeen viejä saapui perille Xanthosvirran vuolteille, holhoi häntä -Iobates ystävällisesti yhdeksän päivää. Sitten luki hän kirjeen ja näki -että siinä pyydettiin häntä tappamaan kirjeentuojaa. Vaan kun ei -Iobateskaan tahtonut suoraan surmata vierastaan, määräsi hän hänelle -uhkatöitä tehtäväksi, joissa hänet surma tapaisi. Ensiksi lähetettiin -hän tappelemaan _Chimairaa_ vastaan, joka oli hirveä peto, edestä -leijona, keskeltä vuohi, takaa lohikäärme, ja pyrskyi tulta. Saatuaan -taivaallisilta siivekkään _pegasos_ hevosen sai sankari pedon -tapetuksi. Tuli sitte toiseksi sotia _solymein_ urheaa vuorikansaa -vastaan; ankara oli ottelu, mutta voitolla sankari siitä suoriutui. -Samoin sai hän loistavan voiton amatsoneista. Vielä vartoi kova koetus -neljäntenä. Palatessaan voittoretkiltään näki hän äkkiä valitun joukon -Lykian miehiä väijyksistä karkaavan kohti miekat tanassa; mutta -nämätkin kaasi hän kaikki. Nyt älysi kuningas, että hänellä oli -jumalain sukuinen sankari edessään; lausuen kunnioitustaan pyysi hän -häntä jäämään luokseen ja antoi hänelle tyttärensä sekä puolet -valtakuntaansa. Kolme lasta syntyi siitä avioliitosta, joista tytär -Laodameia Zevsin lemmissä synnytti _Sarpedonin_. - -Mutta Bellerofonteenkin elämän ehtoopuoli pimeni ja jumalain suosio -luopui hänestä. Syyksi selitetään (Pindaros) hänen ylpeyttänsä, kun hän -pyrki ylijumalain verroille. Hän kannusti jo siipihepoansa -singahuttaakseen itsensä taivaan majoille, kun Zevs lähetti ampiaisen -pistämään hevosta. Hurjana heitti se selästään sankarin joka sai -surmansa. Toisen tarunkäänteen mukaan (Hom.) hän kyllä eli, mutta -harhaili mieli synkkänä "harha-arolla" ikävöiden ollutta onneaan. -- -Korinthon kaupunki kunnioitti häntä heroksenaan. - -Bellerofontesta on arveltu oikeastaan auringonhaltiaksi. Jos Sisyfos on -meri, niin sopineehan hänen pojanpoikansa auringoksi, jonka -korinthilaiset näkivät joka päivä syntyvän meren sylistä. Taistelu -Chimairaa vastaan merkitsisi siten aurinkoa joka lämpösäteillään kuivaa -viljelyksille haitallisia tulvavesiä tai vuoripuroja (= chimaira). Jos -taas, kuten toiset väittävät, tuo tulta purskuva hirviö tarkoittaa -tulivuoren purkausta, silloin ei päästä pitkälle Bellerofonteen -auringonmerkityksellä. Muuten vivahtaa sankarin olento myös -auringonjumalaan Apolloniin. Onpa heillä sekin yhtäläisyys, että -Apollonia nimitetään "Lykios" ja Bellerofontes pääsi Lykian valtiaaksi. - - - - -Lakonian satuja. - - -Amyklain kaupungissa Lakoniassa hallitsi _Tyndareos_ ja _Leda_, joilla -oli neljä perillistä: _Polydeikes, Kastor, Helena ja Klytaimnestra_. -Näiden kaikkien äiti oli Leda, mutta muutamain isä ei ollut Tyndareos, -vaan itse Zevs, ja nämä ollen jumalain sukua perivät kuolemattomuuden. -Zevs oli näet lempinyt Ledaa hanhen haamussa; mutta ketkä tuon hanhen -sikiöitä olivat, siitä on taruissa eri tiedot. Klytaimnestra kyllä -- -siitä on yksi mieli -- oli Tyndareoksen tytär, samoin kuin Helena -Zevsin tytär; mutta veljeksiä sanotaan milloin molempia kuolevaisiksi -ja siis Tyndareoksen pojiksi (Homeros), milloin vain Kastoria -Tyndariidiksi, mutta Polydeikestä Zevsin pojaksi, milloin molempia -Zevsin pojiksi, jota nimitys _Dioskurit_ (Dios kouroi) merkitsee. - -Kelpo urhot heistä sukesi. Kastor osasi oivasti ajaa hevosilla, -Polydeikes oli reipas nyrkkisoturi, ja noina sotaisina aikoina ei -puuttunut kummaltakaan tilaisuutta taitonsa käyttämiseen. Niinpä -tempasivat he pienen siskonsa Thesevsiltä valloittamalla Afidnain -linnan. Sitten ottivat he tarmokasta osaa Argonautain retkeen, jolloin -Polydeikes nyrkkitaistelussa voitti kuulun Amykoksen, samoin olivat -mukana Kalydonin karjun ajossa. Merkillisin oli heidän loppukohtalonsa. -Veljekset tulivat naimapäälle; ja kun Messenian Leukippos kuninkaalla -oli kaksi sievää tytärtä, päättivät he, kuten tapana oli, ryöstää -neidot morsiamikseen. Mutta näillä olikin ennestään sulhaset Afareoksen -pojat _Idas_ ja _Lynkevs_, eivätkä nämä tappelutta neidoistansa -luopuneet. Toiset kertovat että Dioskurit eivät ryöstäneet neitoja, -vaan härkiä ja siitä riidan alkaneen. Mikä lie sen syynä ollutkaan, -Tyndariidit väijyivät onton tammen kolossa Afarideja. Mutta Lynkevsillä -oli haukan silmä, joka näki vuoren halki manalaan asti. Urkkien -Taygeton kukkulalta vihollisiaan, keksi hän heidät puun kolosta. Hiljaa -hiipi hän sinne veljensä kanssa ja pisti peitsensä lahon puun läpi -Kastorin rintaan, niin että tämä heitti henkensä. Raivoissaan syöksyi -Polydeikes esiin ja surmasi Lynkevsin, samalla kun Zevsin salama -ruhjaisi Idaksen maahan. Surren veljensä surmaa rukoili Polydeikes -kuolemaa itselleenkin. Zevs viisaudessaan täytti pyynnön puoleksi, -siten että kuolematon veli antoi toisen puolen kuolemattomuuttaan -veljellensä ja heillä oli kummallakin puolinainen kuolottomuus. Niinpä -he viettävät joka toisen päivän tuonelassa, joka toisen jumalain kanssa -taivaissa. Siitä johtui sitte se luulo, että Zevs pani heidät kahdeksi -tähdeksi taivaalle. - -Jo varhain nauttivat Dioskurit jumalallista kunniaa sekä kotonaan -Spartassa että muuallakin Hellaassa, jopa etäällä Italiassakin, ja -täällä eritoten sittekun roomalaiset eräässä tappelussa latineja -vastaan olivat olleet näkevinään niiden sotivan heidän puolestaan ja -juottavan hevosiaan Roomassa heti voiton jälkeen. Tappelun telmeessä he -ajelevat siipiratsuillaan, mutta pian he niillä heilahtavat merenkin -aavikolle. Merihätään ja haaksirikkoon häätyneitä lentävät he salaman -nopeina auttamaan. Heidän luultiin ilmestyvän noiden sähköliekkien -muodossa, joiden kieliä vieläkin välistä sanotaan myrskysäällä -liehuvan laivanmastojen nenissä ja ennustavan ilman kaunistumista -("Elmsfeuer").[170] Merenhaltioina heitä palveltiin satamissa (Ostiassa -y.m.). Spartassa heitä erittäin esitettiin urhollisuuden mallina -nuorisolle. Muuallakin oli heillä palvelusta, pyhäköitä ja juhlia -(Atheenassa oli heidän kunnianimensä "anakes", herrat). Olympian -kilpaleikit olivat heidän suojansa alaisina ja kilpa-ajoilla heitä -siellä kunnioitettiin. -- Italiassa oli heillä nimet _Castor_ ja -_Pollux_. - -Taide koetti esittää noiden veljesten rakkautta, joka oli kuin yksi -sielu kahdessa ruumiissa, heidän tuskallista eroansa sekä elon ja -kuolon, valon ja pimeän välillä vaihtelevaa oloansa. Vierekkäin -kuvataan kaksi päätä, toinen katsoen ylös-, toinen alaspäin; tai -kättelevät he toisiaan hyvästi jätellen, tai ratsastavat he eri -suuntiin. Tähti kummankin pään yläpuolella on jumalain kunniaan pääsön -merkki. Muuten on heillä valko-ratsut, spartalainen hattu ja keihäs. -Usein kuvataan heitä vaan hillitseviksi pystyyn karkaavaa hevosta. -Paras heistä säilynyt muinaisaikainen esitys on n.s. Monte Cavallon -kolossi Roomassa. - - - - -Satuja Kretan saarelta. - - -Kretan saaren vanhin kuningas oli _Minos_, Zevsin ja thebalaisesta -sadusta tunnetun Europan poika. Hän oli kuuluisa lainsäätäjä, ja -lakisäännöksillään, jotka hän sai Zevs isältään,[171] teroitti hän -ihmismieliin vapauden-rakkautta, urheutta ja yksimielisyyttä. Kun -Lykurgos laati lakeja Spartalle, sanotaan hänen niissä noudatelleen -esikuvanansa Minoksen lakeja. Oikeamielisyytensä takia pääsi hän -samoinkuin veljensä Radamanthys kuoltuaan manalan tuomariksi. - -Tämän Minoksen pojanpoika oli nuorempi _Minos_, sotaisa valtias joka -hätyytti rosvot meriltään ja laajensi valtansa itäisen Välimeren -saarille ja rannikoille, jopa jonkun aikaa piti Attikaakin -hallussaan. Nautiten alkuaan hänkin ylhäisten armoa menetti hän sen -vilpillisyydellään.[172] Kun epäiltiin hänen oikeuttansa valtikkaan, -lupasi hän sen todistaa ihmeellä. Hänen rukouksestaan nosti Poseidon -meren kuohuista suuren upean sonnin maalle. Mutta kun Minos mielistyen -mullikkaan unohtikin lupauksensa uhrata sen merenherralle ja mieli -sillä jalostuttaa sarvikarjansa rotua, kasvoi hänelle siitä turmio. -Hänen vaimonsa _Pasifae_ ihastui otukseen liiaksikin. Se kyllä hävisi, -mutta sijaan ilmestyi kamala sikiö, sarvipää Minotauros, josta ennen -olemme kertoneet, Thesevsista juteltaissa. Tämä raiskasi raivoissaan -koko saaren, kunnes Herakles sai sen kytketyksi. Kuuluisa taideniekka -_Daidalos_ rakensi sitte _labyrintin_ satasokkeloisen kartanon, jonka -sisään sarvipää teljettiin. Kun sitä ei uskallettu eikä voitu tappaa, -täytyi sitä elättää, vieläpä ihmislihalla, koska muu ruoka ei -häjylle kelvannut. Ensinnä otettiin nuo syötävät ihmisraukat itse -kretalaisten joukosta, sitten täytyi Attikan asukasten elättää petoa, -kunnes Thesevs, kuten jo luimme, vapautti kansansa tukalasta -ihmisveri-verosta. - -_Daidalos_ oli älykäs kuvanveistäjä ja rakentaja ja keksi monta kalua -ja keinoa käytöllisellä alalla, niinkuin kirveen, mastot, purjeet y.m. -Kun vanhimmat kuvat olivat kömpelöitä kivikönttiä tai pölkköjä, joihin -oli uurrettu jotain kasvojen tapaista, oli Daidalos ensimmäinen joka -selvästi ja luonnonmukaisesti erotti ruumiin osat ja jäsenet -toisistaan, jonka tähden hänen kehuttiin tehneen "käveleviä kuvia". -Atheenasta, jossa hän ensin asui, täytyi hänen paeta tehtyään -rikoksen. Kadehtien etevää oppilastaan _Talosia_, joka keksi -savenvalurin-vehkeitä, sahan ja sorviraudan, murhasi Daidalos hänen, -mutta rikos tuli ilmi ja ainoastaan nopealla paolla vältti hän -kuoleman, johon areopagi hänet tuomitsi. Hän tuli Kretaan ja -saavutti siellä sepitelmillään kuninkaan suosion. Pasifaelle teki -hän koneellisen puulehmän, tyttärelle Ariadnelle tanssivia -marmorinukkeja[173] ja Minokselle labyrintin. Mutta kun Thesevs eheänä -selvisi seikkailustaan minotaurin kanssa, epäili kuningas taiteilijan -salaa maamiestään avustelleen, suosio kääntyi vihaksi ja Daidalos ynnä -poikansa _Ikaros_ teljettiin labyrinttiin. Mutta eipä äly jäänyt -neuvottomaksi. Daidalos teki siivet itselleen ja pojalleen; ja mistä -lävestä rakennuksen katossa lienevätkään päässeet ulos, pakoon he -lensivät halki ilmojen, kauas yli merten. Pojasta tuntui lento -hauskalta, ja huolimatta isän varotuksista pysymään kohtuuden -kultatiellä, kiitää heilahti hän rohkeasti ylös ja alas, ristin ja -rastin, kunnes nousi liian likelle aurinkoa. Kuumuudesta suli vaha, -joka liitti sulat siiviksi, sulat hajosivat ja poika parka syöksähti -pilvien päältä meren syvyyteen. Sen jälkeen kutsuttiin sitä Välimeren -osaa Ikarilaiseksi mereksi.[174] - -Sureva isä pääsi hengissä Siciliaan, jossa _Kokalos_-kuningas soi -hänelle tyyssijan. Kun Minos vähän jälkeen saapui sinne ja kiristi -karkulaistansa takasin, kutsui Kokalos Minoksen vieraakseen. Vieras -vietiin kylpyyn, jossa kuninkaan tyttäret hukuttivat hänet. Tästä -avusta kiitollisna rakensi taiteilija kuninkaalle linnoja, templejä ja -kylpylaitoksia. - -Toinen, kuin äskenmainittu, oli se _Talos_, vaskimies, jonka Hefaistos -lahjoitti Minokselle ja jota tämä käytti saarensa vartiaksi. Kolmasti -päiväänsä kiersi hän saaren. Milloin näki outoja lähenevän, juoksi hän -tuleen, kunnes oli hehkuvan kuuma, ja painalsi sitte vieraat -vaskirintaansa vastaan, kunnes ne kamalasti ("sardonisesti") nauraen -heittivät henkensä. Kun hirveä vartia koetti kivenheitolla estää -argoretkeläisiä nousemasta maalle, keksi Medean juoni sille surman. -Taloksella oli yksi ainoa, päästä jalkoihin menevä verisuoni, jonka -yläpäähän oli tulppa pistetty. Tämän tulpan sai Medea vikkelästi -vedetyksi pois, joten Talos kuoli verenvuotoon. - - - - -Herakles. - - -_Herakles_ on Kreikan etevin satusankari, joka suoritti suurempia ja -useampia urotöitä kuin kukaan muu. Niiden ala ei Homerissa vielä -sanottavasti uletu Kreikkaa ulommas, mutta vähitellen väljenee se -käsittämään koko vanhan mailman, kun tämän sankarin piiriin liitettiin -muidenkin samallaisten koti- ja ulkomaisten sankarien mainetöitä jotka -esitetään hänen tekemikseen. Alkutarun ytimen ympäri kuontuu yhä -vahvemmalti vieraita, semitiläisiä ja itämaisia lisiä, sulaen niin -yhdeksi, että alkuperäistä ja vierasta vihdoin on mahdoton toisistaan -erotella. Täten Herakleen taru on muita moniseikkaisempi ja laajempi. -Jos se alkuaan syntyikin doorilaisten kesken, ei se lopuksi enää ole -minkään erityisen heimokunnan, vaan koko Hellaan oma. Herakles on koko -Kreikan kansallissankari. Hänen tarunsa pääpiirteet, nim. Heran viha, -palvelusaika ansiotöineen sekä muutamat sotaretket, tavataan jo -Homerissa; mutta jumaltumisensa ei ole vielä tapahtunut. Se tuli -uskonkappaleeksi vasta noin 700 e.Kr. - -Ihmeellinen oli tietysti tämmöisen miehen synty ja jumalista hänen -täytyi johtaa sukuperänsä. Zevs itse lempineen liikkui ihmisten kesken. -Tirynsissä olivat serkukset _Amfitryon_ ja _Alkmene_, joiden kummankin -isoisä oli Persevs, menneet kihloihin, mutta murhan takia täytyi -sulhasen paeta Thehaan Kreonin luo, jonne morsiankin seurasi häntä. -Amfitryonin sotaretkellä viipyessä pistäysi Zevs sulhon haamussa ihanaa -Alkmeneä hyväilemässä, jolloin ylhäinen isä antoi kolmen vuorokauden -pituisen yön peittää maan. Päivän vihdoin valjettua tuli oikea sulho -sodasta kotia ja vietti häänsä. Kun Zevsin sikiön syntymähetki läheni, -julisti ylijumala,[175] että heti syntyvä Persevsin taimi oli -hallitseva muita sukulaisiaan. Hera kun vihasi kilpailijansa lasta jo -syntymätönnäkin, vannotti Zevsiä pysymään tuossa sanassa ja riensi maan -päälle puuhiin. Hän viivytti Alkmenen synnytysyötä, mutta joudutti -erään toisen, Persevsin sukua olevan emon toimia, niin että tämän poika -_Eurysthevs_ syntyi mailmaan viikkoa varemmin kuin Zevsin lapsi -Herakles. Keskensyntyneen, kurjan pelkurin ikeen alle täytyi siis -virkeän, voimaisen taivaan lapsen nöyrtyä. -- Samalla kertaa kuin -Herakles avasi hänen velipuolensa, Amfitryonin poika _Ifikles_ silmänsä -päivän valolle. - -Peläten Heran vihaa heitti Alkmene pikku Herakleensa korpeen surmille, -mutta eipä korkean poika niin hevin kuollut. Sattuipa siitä astumaan -itse Hera, joka säälien outoa lapsi raukkaa otti sen rinnoilleen -imemään. Mutta poika vesa imaisikin niin rajusti, että Hera kirkaisten -repäisi sen rinnoiltaan ja viskasi menemään, jolloin maitoa pirahti -pitkä virta taivaalle. Siitä on "linnunrata" (vrt. "Milchstrasse") -saanut alkunsa. Hyvän lisän jumalis-tarmoa ehti sankarinalku kumminkin -tuosta siemaista, ja omin voimin hän taisi kontata metsästä kotiin. -Mutta Hera saatuaan tietää, kuinka äidinhellyytensä oli nurjasti -osunut, raivostui kahta tulisemmaksi ja hautoi vaan surmantuumia. -Puolenvuotias poikanen lepäsi kehdossa kaksoisveljensä vieressä, kun -yhtäkkiä ilmestyi sinne kaksi Heran lähettämää kyykärmettä. Vanhemmat -kauhistuivat, mutta Herakles ikäänkuin leikiten kuristi kärmeet -kuoliaiksi. Kun Amfitryon aavisti pojassa piilevän neron, hankittiin -hälle kelpo kasvatus ja oivat opettajat. Näin oppi hän pian hevosia -ohjaamaan, painimaan, miekkailemaan, ampumaan. Soitanto yksin ei -sujunut häneltä, kannel ja miekka eivät sopineet samoihin kouriin. Kun -soiton opettaja Linos kerran koetti korvatillikalla paremmin innostaa -oppilastansa jaloon taiteeseen, niin tämä suuttuen sieppasi kantelen ja -mäjähytti sillä opettajansa kuoliaaksi. Tuosta tuhmantyöstä lähetti isä -hänet maalle karjoja paimentaessa parempaa mieltä oppimaan. Hiljaisen -luonnon keskuudessa varttui hän kaikin puolin. Hänen luonteensa lujeni -voittamaan halpoja viettelyksiä, pitämään ylinnä silmämääränä -siveellistä hyvää, totuutta ja hurskautta. Sen sai hän todistaa juuri -täällä saloissa. Hän sattui kerran tulemaan kahden tien haaraan eikä -tiennyt, kummalle kääntyisi. Siinä seisoi kaksi haltiatarta, kumpikin -tietänsä nuorukaiselle suositellen. Mairesuinen hekuma lupasi taluttaa -häntä ruusupolkuja pitkin hurmaavien huvien helmaan. Hyveen kaino impi -ei okaisella tiellään luvannut muuta kuin työtä ja taisteloa, mutta -matkan perällä saisi hän kuolematonta mainetta autuasten luona. -Herakles käänsi selkänsä hekuman hekotuksille ja päätti pyrkiä kunnian -koleaa polkua.[176] Hän oli vasta 18-vuotias, mutta täysi mies, jonka -koko olento ilmaisi ylhäistä sankariuutta. Sydämmessä kuohui suurten -mainetöiden halu, siitä silmäkin uljaana loisti, leveä rinta, roteva, -viidettä kyynärää pitkä vartalo, jäntevät jäsenet paisuivat -kukistumatonta jättiläisvoimaa. Kohta sai hän sitä näyttää, kun raju -jalopeura raateli hänen isänsä karjaa. Hän tappoi pedon ja nylki siltä -nahan, jota hän siitä aikain aina piti pukunaan, samoin kuin öljypuun -rungosta veistämää nuijaa aseenansa. Heti perästä pelasti hän Theban -sadan härän verosta, jota se maksoi Orchomenon kaupungille. Joutuivatpa -orchomenolaiset maksamaan saman veron takasin kaksin kerroin; mutta -isäpuolensa Herakles siinä taistelussa kadotti. Kiitollisena veron -pääsöstä, antoi Kreon kuningas tyttärensä _Megairan_ urholle -puolisoksi. Heille syntyikin useita lapsia, mutta eipä avioliiton onnea -kauan kestänyt -- siitä Hera huolta piti. Hän yllytti Eurysthevstä -vaatimaan, että Herakles vihdoinkin rupeisi syntymästä säättyä -palvelustansa hänelle toimittamaan. Ajatellessaan että hänen täytyisi -tuota raukkamaista miestä orjailla, raivostui sankari, ja Hera osasi -tuota mielentilaa kiihotella, niin että hän ajoittain oli aivan hullu. -Mielenhäiriössä tappoi hän lapsensa ja -- muutamat sanovat -- -vaimonsakin. Selvittyään järjilleen katui hän katkerasti ja pakeni -mieli synkkänä ihmisten ilmoilta. Sovintoa etsiessään tuli hän -Delfoihin ja kysyi, täytyisikö hänen todella nöyrtyä Eurysthevstä -palvelemaan, oliko tämän vaatimus oikea. Orakeli vastasi, että hän -suoritettuaan määrän ansiotöitä pääsisi palveluksesta vapaaksi, saisipa -vielä ikimaineen niistä ja uuden nimen "Herakles" ("Heran kunnia"), -sillä hänen nimensä olikin vielä oikeastaan _Alkaios_ eli _Alkides_. -Nämä tiedot eivät juuri lohduttaneet sankaria, joka alakuloisena astui -isäntänsä määräämiä töitä suorittamaan. Eräät suopeat jumalat antoivat -hänelle aseita niissä kestettäviin taisteloihin. Näin varustettuna -ryhtyi hän vaikeihin, uhallisiin tehtäviinsä, jotka olivat seuraavat: - -1) _Nemean leijonan tappo_. Pedon nahkaan ei nuoli pystynyt, sen otsaa -ei nuija murskannut; kovan ottelun perästä kuristi Herakles sen -kuoliaaksi. Uhrasi sitte kiitosuhria Zevsille ja vei isännälleen nahat -näytteeksi voitosta. Pelästyen pyysi tämä, ettei sankari vasta itse -tulisi voittojansa ilmoittamaan, vaan lähettäisi etumiehen. Tähän -toimeen rupesi _Koprevs_. (Il. XV, 639). - -2) _Lernan_ soissa elamoi 9-päinen _lohikärme_, hätyytellen ihmisiä. -Tämä oli tapettava. Sankari kävi pedon kimppuun, vaikka se kietousi -hänen jalkoihinsa, ja silpoi siltä päitä poikki. Eipä hän kuitenkaan -sillä pitkälle päässyt, sillä jokaiselta päältä vesoi kaulan kannasta -kaksi uutta päätä esiin sylkien myrkkyä. Vasta kun _Iolaos_, hänen -veljensä Ifikleen poika, setänsä neuvosta palavilla puilla korvensi -päättömiä kauloja, lakkasivat ne päitä kasvamasta. Viimmeisen -kuolemattoman pään painoi sankari ison kallion alle. Paloitti sitte -kärmeen ja kastoi vasamansa sen myrkkyyn tuhoksi vihollisillensa ja -vihdoin välillisesti itselleenkin. - -3) _Kerynian_ kukkulalla oleskeli Artemiille pyhä _naarashirvi_, -kultasarvi, vaskisorkka. Se oli kiinni saatava. Koko vuoden juoksi -Herakles nopean otuksen perässä, saavuttamatta sitä. Se onnistui vasta -kun hän nuolella ampui sitä jalkaan, niin että se ontui. Artemis, -älyten asian tarpeelliseksi, antoi sankarille anteeksi. - -4) Arkadiassa _Erymanthon_ seuduilla menosteli kamala _metsäkarju_. -Tämä oli elävänä tuotava Eurysthevsin eteen. Mennessään paikalle -poikkesi Herakles ystävänsä _Folos_ kentaurin luo, jolla hänen -varallaan oli tynnyri hyvää viiniä. Viinin tuoksu lemahti ympäristön -kentaurien nenään ja he tulivat paikalle saamaan hekin ilolientä -maistaa. Mutta kun väkisin aikoivat viedä viiniastian ja tappaa -muukalaisen, nousi huima tappelu, jossa Herakles sai yksin otella -melkein koko kentaurijoukkoa vastaan. Ja nämä kun vielä saivat apua -äidiltään _Nefeleltä_ (= pilvi). Sateena laskeusi emo alas tehden maan -niljakkaaksi, niin että Herakles ehtimiseen luiskahteli, vaan kentaurit -neljällä jalallaan pysyivät hyvin pystyssä. Voittipa sankari sentään -vihdoin, surmattuaan melkein kaikki vastustajansa. Mutta mylläkässä -menettivät myös viisas Cheiron ja Folos henkensä. Verisen alkunäytöksen -jälkeen ryhtyi Herakles karjua kiinni tapaamaan. Ankaran ponnistuksen -jälkeen sai hän sen ajetuksi lumisen metsän sisään, jossa peto syvässä -lumessa rähmiessään väsyi. Niinpä voittaja sitoi sen ja kantoi -hartioillaan -- välimiehiä käyttämättä -- suoraan kuninkaan eteen, joka -siitä niin säikähtyi, että, naurettavasti kyllä, kömpi piiloon -ammeeseen. - -5) _Augeias_ kuninkaalla Eliissä oli isossa _navetassaan_ tuhansittain -lehmiä, joiden jälkiä ei ollut vuosikausiin korjattu, niin että sinne -oli kasaantunut tavattomat tunkiot. Tämä navetta oli nyt yhdessä -päivässä siivottava. Miten sankarimme menetteli? Hän johdatti kaksi -läheistä virtaa navetan läpi; eikä aikaakaan, niin vesi huhtoi loat -pois ja pesi paikat puhtaiksi. Augeias oli luvannut maksaa siivoojaisia -10:nnen osan karjastaan. Mutta sitten hän ei ollut lupauksestaan -tietävinään. Tämän petollisuuden Herakles jälestäpäin rankaisi. - -6) Sitten tappoi hän parven _Stymfalon_ seuduilla rähiseviä häijyjä -_petolintuja_, jotka vasamasulillaan pistelivät ihmisiä ja elukoita -kuoliaiksi. Säikytellen linnut ylös rämeestä niiden pesistä, ampui hän -niistä osan lennosta ja karkoitti muut kuuluvilta. - -7) Puhuimme jo Poseidonin sonnista, joka Minoksen mieliksi nousi -merestä _Kretan_ saarelle ja miten se merijumalan vihan aseena rajusi -koko saaren kauhuksi. Tämän _sonnin_ Herakles kytki ja talutti Mykenan -edustalle, sillä niin oli määrätty. Siellä hän päästi sen irti. Se -riehui sitte koko Kreikassa, kunnes Thesevs Marathonin kentällä löi sen -kuoliaaksi. - -8) Seuraavaksi toimekseen sankari toi Thrakiasta _Diomedeen_ ihmisiä -syövät _hevoset_. Hän oli ne jo haltuunsa saanut, kun Diomedes saavutti -hänet väkineen. Tappelun ajaksi jätti hän hevoset ystävänsä -_Abderoksen_ huostaan. Mutta kun hän palasi viholliset karkoitettuaan, -olivat hevoset syöneet väliaikaisen vartiansa. Tämän muistoksi perusti -hän Abderan kaupungin. Vei sitte hevoset Mykenaan, josta Eurysthevs -ajatti ne kauas vuoriin. - -9) Sitte oli tuotava Eurysthevsin tyttärelle amatsonien kuningattaren -_Hippolyten vyö_. Tätä varten läksi sankari, mukanaan joukko -vapaaehtoisia, etäiseen Skythiaan amatsonein aloille. Hippolyte, -ihmetellen kuuluisaa sankaria, osotti heille ystävällisyyttä ja mieli -jo antaa vyönsä, kun Hera saapuen amatsonin haamussa yllytti -naissotureita vihollisuuteen. Eipä enää lahjoista puhettakaan. Ratsujen -selässä karkasivat naiset vierasten päälle. Ja vasta kovan taistelun -jälkeen sai sankari heidät torjutuiksi. Hippolyte joutui voittajan -haltuun, joka antoi hänet asetoverilleen Thesevsille. Siitä -avioliitosta syntyi jalo _Hippolytos_. Korukalun saatuaan läksi -Herakles kotimatkalle purjehtimaan. Sillä tiellä tuli hän Troian -rantaan ja pelasti _Hesionen_, samoin kuin Persevs kerran oli -pelastanut Andromedan. Asian laita oli tämä. Poseidon ja Apollon olivat -rakentaneet Troialle muurin, mutta sen valmistuttua vilpillinen -Laomedon kuningas ei mielinyt maksaa heille työstä sovittua palkkaa, -jonka tähden he kostoksi nostivat kamalan meripedon maata hävittämään. -Siitä päästäkseen täytyi kuninkaan, orakelin neuvoa noudattaen, antaa -tyttärensä hirviön syötäväksi.[177] Hetki oli täpärä, kun onni ihmeesti -ohjasi sankarimme sinne: hän tappoi pedon ja pelasti ihanan Hesionen. -Mutta Laomedon, vieläkään vahingosta viisastumatta, kieltäysi nytkin -hänen hyväkseen nähtyä vaivaa palkitsemasta. Herakles säästi kostonsa -sopivampaan aikaan.[178] - -10) Vaikea tehtävä sälytettiin sankarille, kun häntä määrättiin -hakemaan _Geryonin karjaa_ tavattoman pitkän, vaivalloisen ja -vaarallisen matkan takaa aina länsi-Hispaniasta asti. Tämän sekä -seuraavan retken juttua on taru ehkä enämmin kuin muita aikaa myöten -koristellut syrjäseikoilla, jotka vain löyhästi liittyvät pääjuoneen. -Sankarin matka kävi Libyan kautta raakain villiheimojen läpi, lännen -äärille, missä maankannas silloin vielä yhdisti Euroopan ja Afrikan -maanosat. Tämän puhkaisi hän halki, avasi siitä salmen sekä pystytti -muistoksensa "Herakleen patsaat". Saatuaan lainata Heliokselta -nopeakulkuisen kultahaahden, purjehti hän _Erythian_ saarelle (nykyisen -Cadiz'in kohdille), missä noita kullankellerviä karjoja kaitiin, ja -tappoi niiden vartiat, kaksipäisen koiran ja jättiläisen. Alkoipa jo -ajaa karjaa pois, kun Geryon riensi hätään. Tämä, Medusan verestä -syntyneen Chrysaorin poika, oli kolmiruhoinen hiisi, jolla oli kuusi -jalkaa ja kättä. Herakles kaasi hiiden nuolillaan, haavoittipa itse -Heraakin joka pyrki apuun. Siitä ajoi hän karjan Iberian ja Gallian -läpi Alppien yli, Italian ja Sicilian kautta Kreikkaan, tapellen pitkin -matkaa milloin mittenkin kanssa, joita himotti somaa sarvikarjaa. -Niinpä Massilian tienoilla hätyytti häntä niin suuri joukko vihollisia, -että hän ampui nuolensa loppuun ja olisi joutunut pulaan, ellei Zevs -tullut hänelle avuksi kivisateella. Siitä kuuluu vieläkin jälkiä -näkyvän -- yksinäisiä kallioita hajallaan kentällä. Italiassa sai -sankari auttaa jumalia Giganttitappelussa. Rooman tienoilla surmasi hän -_Cacus_ rosvon,[179] Siciliassa _Eryx_ kuninkaan, Korinthon taipaleella -_Alkyonevs_ hiiden, kaikki lehmävarkaita. Vihdoin vielä Hera pistävillä -pannoilla kiusasi karjaa, niin että se tuskan vimmassa karkaili -kaikkialle. Mutta kaikkien vastusten läpi saattoi sankari sen vihdoin -perille. -- Ja nyt oli kaiketi Eurysthevs tyytyväinen? Eipä suinkaan. -Pikkusielua huvitti tirannoida suurta miestä ja jatkaa joutavaa kiusaa. -Hän ei mielestään voinut hyväksyä Lernan hydran tappoa, koska Herakles -siinä oli käyttänyt toisen miehen apua, eikä navettain siivoamista, -koska hän oli tingannut siitä palkkaa itselleen. Tarvittiin siis vielä -kaksi työtä, vaikka edellisiin jo oli kulunut 8 vuotta ja -kuukausi.[180] - -11:s työ oli _Hesperiidein kultaomenien nouto_. Sankari ei tiennyt, -missä hesperidein maa olikaan, ja sitä etsiessään harhaili ja taisteli -hän kauan. Vihdoin sai hän käsiinsä Nerevs ukon, jolta väkisin -kiristi tarpeelliset tiedot. Nuo puutarhat olivat lännen äärillä, -taivaankantajan Atlaan lähimailla, ja niitä vartioitsi satapäinen -lohikärme _Ladon_. Monimutkainen oli sankarimme retki, syrjähtyipä -usein määrästään aivan toisaalle päin, liekö hänellä ollut heikko -paikanvaisto vai -- mikä on luultavampi -- viehättivätkö kaikellaiset -seikkailut häntä syrjäteille. Näyttipä hän väliin näiltä unohtaneen -itse päätehtävänsä. Libyassa paini hän _Antaios_ jättiläisen kanssa, -joka langetessaan aina sai uusia voimia äidiltänsä, maalta; vasta -nostettuaan hänen ilmaan sai Herakles hänen kuristetuksi. Egyptissä -tappoi hän muukalaisia surmaavan _Eusiris_ kuninkaan. Kulkien sitten -taaskin Helioksen purressa valtameriä myöten tuli hän Kaukasos-vuorelle -ja pelasti Promethevsin tuskista, ampumalla kotkan, joka jyrsi sen -maksaa, ja päästämällä kahleet, jotka sen kallioon kytkivät. Titaani -palkitsi pelastajaansa hyvällä neuvolla. Hän varotti häntä itse -lähtemästä omenia poimimaan ja neuvoi toimittamaan siihen työhön -Atlasta (jonka Persevs jo oli kiveksi loihtinut?!). Niin kävikin. Atlas -suostui sankarin pyyntöön; ja sill'aikaa kuin hän kävi omenia -noutamassa, kannatti toinen ilmankantta. Mutta saatuaan maistaa -vapauden suloutta, olisi Atlas halusta eteenkinpäin jättänyt raskaan -kuormansa sijaisen niskoille. Hän tarjousi viekkaasti viemään nuo -omenat Mykenaan asti, mutta Herakles älysi juonen ja oli vielä -viekkaampi. Ollen suostuvinaan toisen tuumaan, pyysi hän häntä vain sen -verran kannahuttamaan kantta, että saisi jonkun patjan hartioillaan -vähä mukavammin sovitetuksi... Kuorma siirrähti Atlaan olalle, ja -Herakles omenoineen kieppasi tiehensä. - -12) Vihdoin täytyi hänen lähteä tuonelaan manankoiraa _Kerberosta_ -ilmoille tuomaan. Sitä varten oli ensin saatava puhdistus veren viasta, -jonka kentaurien murha oli tuottanut. Sen toimitti pappi _Eumolpos_. -Syystä puhtaana mennä huilahti nyt sankari alas varjojen maille eräästä -maankuilusta Tainaronin lähellä. Tuonelan ovien suulla tapasi hän -Thesevs ja Peirithoos ystävykset kallioon sidottuina. Thesevsin hän -päästi, mutta toista ei voinut, kun maa järähti häneen kajotessa. -Juottamalla haamuille uhriverta sai hän heidät tajulleen. Mahtavan, -sankarin tieltä kaikki väistyivät, itse Pluton salli suopeasti hänen -koettaa vangita manankoiraa, käyttämättä kuitenkaan mitään aseita, -paljain käsin vaan. Siinä syntyi kova temmellys. Herakles pusersi -koiran päät polviensa väliin ja sitoi sen, vaikka se kyypyrstöllään -vimmatusti huiski, tuiski ja puri ympärilleen. Sitte laahasi hän sen -ylös maan päälle. Päivänvalo iljetti konnaa niin, että se oksensi -myrkkyä koko kosken. Tästä versoi myrkyllinen _aconitum_ kasvi. -Nähtyään hirviön käski Eurysthevs heti viedä sen takasin tuonelaan, ja -niin täytyi Herakleen tehdä sama retki toistamiseen. - -Näin vihdoinkin taisteltuaan itsensä sortajan vallasta vapaaksi palasi -sankari Thebaan. - -Kuten näimme ja huomautimme, liittyy näihin päätöihin useita -syrjäseikkoja, pienempiä urotöitä, joita sankari sivumennen suoritteli -päämäärään pyrkiessään. Näistä ovat tarujen tiedot kuitenkin usein -riitaiset keskenään, niitä kun eri tavoin sovitellaan noihin päätöihin, -tai liitetään vaan osa niistä päätöihin, muut niiden jälkeisiin -tapauksiin. Ylimalkaan tahdottiin antaa tuon ylistetyn urhon tehdä niin -paljo kuin suinkin mainetöitä. Siksi hän on melkein aina mukana -sankarikauden suurissa puuhissa, niin argonauttain retkellä, Kalydonin -jahdissa y.m. Edelliseltä retkeltä palattuaan hän vielä kerran kävi -manalassa ja toi sieltä takasin elämään ystävänsä, Thessalian kuninkaan -_Admetoksen_ vaimon _Alkesten_, joka rakkaudesta meni miehensä edestä -kuolemaan. - -Tästä voimme lukea sankarin elämän toisen puolen, jonka vaiheita -lempisuhteet ja naimiset näkyvät ratkaisevasti suunnanneen. Vaimostaan -Megairasta päästyään (joko murhalla tai avioerolla -- tiedot ovat -riidassa) oli hän joutilas uusiin naimisiin. Oichalian kuningas -_Eurytos_[181] julisti naittavansa kauniin tyttärensä _Iolen_ sille, -ken joutsikilvassa voittaisi. Herakles sinne, ampui ja voitti; -mutta kun hän impeä vaati, tehtiin vastusta. Ei tahdottu antaa -semmoiselle, joka oli lapsensa surmannut ja orjuuden iestä kantanut. -Eipä auttanut, vaikka Iolen oma veli _Ifitos_ kosijaa puolusti. Koston -tuumissa poistui Herakles, ja mielipahansa yltyi hulluuteen, jossa -tilassa hän taas tuli tehneeksi turkatyön. Kun Ifitos kävi häntä -tapaamassa Tirynsissä, syöksi hän tämän ystävänsä alas korkealta -linnankalliolta.[182] Katumapäällä kulki hän sitte etsimässä -puhdistusta, mutta ei ollut sitä saatavissa ihmisiltä eikä jumalilta. -Kun sovitusta kiellettiin, raivostui kiivas sankari hurjiin töihin, -joilla lisäsi verivelkaansa ja sielunsa pimennystä. Surkuteltavassa -tilassa saapui hän Delfoihin puhdistusta hakemaan, mutta Apollon ei -laskenut häntä pyhään templiinsä. Silloin hurja mies väkisin ryntäsi -sisään ja ryösti käsiinsä kolmijalan, ominpäin ottaakseen, mitä häneltä -kiellettiin. Vihastunut jumala tempasi joutsensa, ja kamalia olisi -tapahtunut, ellei Zevs ehtinyt singahuttaa salamansa kiistelijäin -väliin. Nyt Pythia ilmoitti, että Herakleen sovittaakseen syntinsä -täytyisi kolmeksi vuotta myydä itsensä orjaksi ja maksaa hintansa -Eurytokselle. Orjamarkkinoilla osti hänet Lydian kuningatar -_Omfale_.[183] Tämän palveluksessa sankarin täytyi toimitella naisten -askareita. Punervassa harsopuvussa hän kehräili lankoja, sillä välin -kun Omfale reipasteli hänen leijonantaljassaan, nuija olkapäällään. -Väliinpä sentään urhostelun halu ajoi sankarin liikkeelle -toimettomuudesta. Niin kuritti hän _kerkoopit_ ja tappoi _Sylevs_ -sissin, matkamiehiä hätyyttämästä. Palveluksestaan päästyänsä hän -muiden uroitten seurassa kävi kostamassa Laomedonille vanhaa vääryyttä. -Siinä Laomedon poikineen, paitsi Priamos, menetti henkensä; Hesionen -hän antoi vaimoksi Telamonille. Sitte tuli Augeiaan vuoro. Sotajoukolla -ryntäsi Herakles Elikseen, voitti ja tappoi sitkeän vastarinnan perästä -Augeiaan, jota uljaat Aktoridit ja Molionidit puolustivat. Tällä -retkellä sanotaan hänen säätäneen Olympian kilpaleikit. Samalla tiellä -oli kolmaskin vääryys kostettava. Kosto kohtasi Pyloksen Nelevsiä,[184] -joka kerran kielsi onnettomalta sankarilta puhdistusta. Tappelussa -kaatui Nelevs kaikkine poikineen (toisten mukaan Nelevs itse jäi -eloon), paitsi _Nestor_, joka silloin oleskeli Gereniassa (siitä saaden -nimensä "gerenilainen"). - -Tähän sotaan liittyy retki Lakedaimoniin _Hippokoon_ kuningasta -vastaan, joka oli tappanut Herakleelta jonkun sukulaisen. Liitossa -Tegean _Kefevsin_ kanssa teki sankari kostoretken, jolla Hippokoon -poikineen sortui surmaan. Valtikan peri surmatun veli Tyndareos. -Liittolaisensa siskolle _Augelle_, Athenen naispapille, siitti sitte -Herakles pojan, _Telefos_ nimisen. Rankaisuksi siveyden rikoksesta -lähetti jumalatar maahan nälänhädän. Sen sovitteeksi Augen isä heitti -sikiön metsään surmille ja naitti äidin vieraaseen maahan. Mutta -Telefos, joka sai imeä metsähirven nisiä, elpyi eloon, kasvoi ja löysi -monen vaiheen perästä äitinsä, joka sill'aikaa oli päässyt Mysian -_Teuthras_ kuninkaan puolisoksi. Tämä Herakleen poika kuuluu olleen -hyvin isänsä näköinen. Troian sodassa haavoitti häntä Achilles. - -Laveihin seikkoihin oli siis Iolen juttu saattanut sankarimme. -Sotapuuhiensa jälkeen näkyy hän taas jonkun aikaa eläneen rauhallista, -vaimon ja lasten sulostamaa perhe-elämää. Uusi puolisonsa oli -_Deianeira_, Kalydonin Oinevsin tytär, jota myöskin virranhaltio -Acheloos oli kosinut ja siitä Herakleen kanssa tappeluun jouduttuaan -muutellut muotoansa moniksi, sillä vaikeuttaen taistelua. Viimmein -Herakles katkasi kilpailijaltaan sarven ja sillä oli voitto saatu.[185] -Jonkun aikaa elettyään rauhassa appensa luona, jolloin hänelle syntyi -poika _Hyllos_, täytyi hänen taaskin tulisuudessaan miestapon tehtyään -lähteä pakosalle. Hän sai suojaa ystävänsä _Keyxin_ luona Trachis -linnassa Oitavuorella. Tällä matkalla oli eräs virta poikki mentävä: -itse ui hän edellä, Hyllos sylissään, perässä tuli Deianeira _Nessos_ -kentaurin lautalla. Matkalla kuuli Herakles vaimonsa kirkaisevan: hän -kääntyi taakseen ja näki kentaurin syleilevän häntä. Tuota pikaa -lennätti hän surman nuolen riiviön kylkeen. Kuollessaan kuiskasi -kentauri naiselle ottamaan hänen vertansa talteen pieneen pulloon: se -olisi muka mainio keino virittämään aviomiehen rakkautta, jos se joskus -kylmenisi. Tämän perästä kului taas vuosia rauhassa ja perhe lisääntyi. -Ainoastaan muutamilla pikkuretkillä käväisi Herakles täältä Trachiista -päin, kun huima miekkamieli joskus ei oikein viihtynyt hiljaisessa -kotipiirissä. Tämmöinen oli kaksintaistelu _Kyknoksen_ kanssa lähellä -Pagasan lahtea (josta Hesiodoksen nimellä käyvä runo "Herakleen kilpi" -kertoo). Kyknos sortui ja apuun tuleva Areskin sai voittajalta haavan. - -Mutta Herakleen mielessä kyti vielä Iole, kyti viha ettei impeä hänelle -annettu. Loukattu ylpeys laati kostoa. Kerättyään väkeä ryntäsi hän -Oichaliaan, valloitti sen, tappoi Eurytoksen poikineen ja vei Iolen -vankinansa. Viettääkseen voittoa kiitosuhreilla Zevsille rakensi hän -alttaria Euboian jollekin vuoriniemelle. Tästä kaikesta sai Deianeira -tiedon ja alkoi epäillä puolisonsa uskollisuutta. Nytpä siis oli -kentaurin keino paikallaan! Vaimo ompeli puolisolleen uhrijuhlaa varten -komean puvun ja hieroi siihen, pahaa aavistamatta, kentaurin -nuolenmyrkyllä sekoitettua verta. Hyvää tarkoittaen lähetti hän sitten -juhlapuvun Herakleelle. Tämä otti sen ylleen, mutta tuskin se ehti -lämmetä iholla, kun häntä alkoi hirveästi polttaa ja kirveliä. Hän -yritti repiä yltään hornan hameen, mutta se oli ihoon juuttunut eikä -erinnyt muuten kuin repien mukanaan lihasta siekaleita. Tuskien -vimmassa viskasi Herakles tuholahjan viattoman tuojan Lichaan mäsäksi -kallioon, siitä vietättää hän itsensä Trachikseen, jossa onneton -Deianeira jo on epätoivossaan päivänsä päättänyt itsemurhalla. -Saadakseen samalla pikaisen ja loistavan kuoleman käskee sankari latoa -itselleen rovion korkealle Oitan vuorelle. Hän laskeutuu roviolle, -jonka ystävä _Poias_ sytyttää, lieska leimuaa korkealle ja siinä kohoo -sankarin sielu yläilmoihin. Samalla laskeuu taivaasta leimuten ja -jyristen Athenen ohjaama nelivaljakko häntä kohden, ja niin ajaa, -tuskien liekissä syntiharhoistaan puhtaaksi poltettuna, sankari -taivaaseen, jossa jumalat riemuiten ottavat häntä vastaan. Jo Herakin -leppyy ja antaa hänelle ikihempeän Heben puolisoksi. Kuitenkin täytyi -sankarin vainajanvarjon vaipua tuonelaan.[186] - -Sankarin nuolet ja joutsen peri Poias ja häneltä poikansa _Filoktetes_, -joka käytti niitä Troian sodassa. - -Tämä on Herakleen satu pääkohdissaan. "Sen selvittäminen, sen -yksityiskohtain pohjalla olevain aatetten esittäminen on tässä yhteen -kasvaneitten koti- ja ulkomaisten satujen suureen joukkoon nähden -melkein mahdoton. Lukuun ottamattakaan niitä kuvitelmia, joita Kreikan -Herakles on omaksunut Tyroksen ja Egyptin Herakleelta, on epäilemättä -jo Kreikan Herakleessakin luonnontaruja kohtaamassa historiallisia ja -allegorisia taruja. Historiallisia aineksia nähdään selvästi esm. -sotatöissä dryopeja, Augeiasta, pylolaisia, Hippokoonia vastaan. Ne -ovat doorilaisheimon sotatoimia heimosankarin omaksi siirrettyinä. Sitä -vastoin noissa sankarin palvelustöissä esiintynee enimmästään -luonnonmyyttiä. Herakles näkyy alkuaan symbolisesti merkinneen auringon -voimaa, kun se kukistaa pimeät luonnonvallat, mutta sitten, väistyen -Argoosta tulleen Heran kultin tieltä, vaipuneen heeroksen l. -puolijumalan arvoon. Kun sitten tuli aika, jolloin Kreikan jumalilta -miltei järjestään luonnonmerkintö hälveni, niin Heraklestakin, vaikka -jälleen jumaloituna, käsitettiin vaan eetilliseltä puolelta. Hän -esiintyy nyt korkeimman siveellisen tarmon kuvana, tarmon joka -loistavasti voittaa esteet ja vastukset. Runoilijat ja filosofit -kokivat kilvan esitellä häntä siinä kohden loistavana esimerkkinä -nuorisolle, näyttääkseen miten siveellisen tahdon pontevuus, tuhansista -esteistä huolimatta, kestää kaikki ja omasta itsestään kykenee jos -mihin. Tässä mielessä sommiteltiin myös tarina Herakleesta -tienristeyksessä. Sentähden Heraklesta kunnioitettiin gymnasioiden -suojelijana. Toinen peruskäsite jumaloidun sankarin olennossa on se, -että hän oli kansansa hyväntekijä ja pelastaja, joka ponnisteli ja näki -vaivoja maan päällä, havitellen hiisiä ja petoja ihmisiä vaivaamasta, -hilliten turmiollisia luonnonvastuksia, hävittäen ihmisuhreja ja muita -raakalaistapoja, joka vielä taivaastakin päin suopeana jumalana -auttelee hädästä ja ahdingosta".[187] (O. Seemann.) Häntä palveltiin -melkein kaikkialla, milloin puoli-, milloin täysi-jumalana. Hänen -kunniakseen vieteltiin juhlia, _herakleia_, kilpataistoilla. -Kreikkalaisten siirtolain kautta levisi Herakleen taru ja kultti -Italiaan kaikkialle. Kreikan sankari liittyi samanlaisiin kotimaisiin -tarusankareihin, perien heiltä työt ja tavat, ja antaen heille oman -nimensä, josta italialaisella maaperällä muodostui _Hercules_. -Semmoinen oli Cacuksen voittaja, alkuaan väkevä paimen Garanus, -semmoinen italialainen heros _Sancus l. Dius Fidius_. Näihin nojaten -muodostui Herculeesta jumala, joka suo siunausta kototoimissa pellolla -ja niityllä, suojelee sodassa, on totuuden ja uskollisuuden vartia. -Rooman härkätorilla oli hänen vanhin alttarinsa, jolta hän sai -kymmenykset rauhan ja sodan antimista; hänen nimeensä vannottiin -liittoja. Lisäksi sai hän kulttimenoja kreikkalaisen mielensä mukaan. -Erittäin ihailivat Herculesta soturit ja miekkailijat; hänen templiinsä -ripustivat he aseensa palveluksestaan erottuansa. - -Taide on etupäässä koettanut kuvata Herakleen jättiläisvoimia. Hänelle -luodaan lyhyt, paksu, jänterikäs niska, joka muistuttaa härkää; vahvat, -jäntevät käsivarret, sääret ja reidet, joissa jänteret paisuvat ihon -alla. Lisäksi mahtavan leveä, kuperias rinta. Jättiläisvartalon suhteen -on pää pieni. Sitä peittää lyhyt kutrikas tukka. Kasvojen ilmeenä usein -tyyni voima ja voiton varmuus; toisinaan rinnoille vaipunut pää ja -vakava, miltei synkkä katse puhuu vaivoihin väsynyttä mieltä. Semmoinen -on mainio n.s. _farnesilainen Hercules_, jonka alkutyypin Lysippos -lienee veistänyt. -- Theseion'in metoopikuvat, Atheenassa, ovat -säilyttäneet hauskoja kohtauksia noista 12:sta työstä. - - - - -Argonauttain retki.[188] - - -Minyilaisten kuningas _Athamas_ Orchomenossa hylkäsi puolisonsa -_Nefelen_, jonka avioliitosta hänellä oli poika _Frixos_ ja tytär -_Helle_, ja nai _Inon_. Kun aviorikoksen takia maata rangaistiin -kuivuudella, kehotti Ino, sillä muka Zevsin vihaa lepyttääkseen, -uhraamaan Frixosta. Mutta Nefele pelasti lapsensa pahan emintimän -käsistä hankkimalla Hermekseltä heille kultataljaisen siipioinaan, -jonka selässä lapset lensivät pakoon kauas maiden ja merien yli. -Ilmaretkellä putosi Helle mereen, joka siitä sillä kohtaa sai nimen -Hellespontos, "Hellenmeri", mutta veli saapui onnellisesti (Aiaan 1.) -Kolchiiseen _Aietes_ kuninkaan luo. Naituaan tämän tyttären uhrasi hän -oinaan Zevsille ja antoi taljan apellensa, joka ripusti sen Areksen -tammistoon erään nukkumattoman lohikärmeen vartioitavaksi.[189] - -Thessalian Iolkos kaupungissa hallitsi Athamaan veljenpoika _Aison_, -kunnes velipuolensa _Pelias_ riisti häneltä vallan. Varjellakseen -poikaansa _Iasonia_ Peliaan vainolta lähetti Aison hänet Pelion -vuorelle Cheironin kasvatettavaksi. Uljaana kahdenkymmenvuotiaana -palasi Iason Peliaan eteen ja vaati isälleen takasin vääryydellä -anastettua valtaa. Pelias, kun ei uskaltanut väkisin torjua tieltään -ikävää vierasta vaatimuksineen, turvasi kavaluuteen. Hän lupasi luopua -valtakunnasta, jos Iason hänelle toimittaisi kultataljan Kolchiista. -Maan menestys vaati muka sen, mutta itse ei hän iältään kyennyt -vaivalloiseen toimeen. Iason suostui mielellään ehdotukseen. Hän -rakennutti Pelionin petäjistä Athenen avulla 50-soutuisen laivan, joka -rakentajansa Argoksen mukaan sai nimen _Argo_. Suopeana Herakin sovitti -sen kupeeseen puhekykyisen tammilaudan Dodonasta, Väkeä varustettiin -laivaan sama luku kuin airopariakin, 50 miestä. Ne olivat oikeastaan -Iasonin kotiseutulaisia, niinkuin Akastos, Admetos, Erginos y.m., mutta -sadun levitessä joutui retkeen osallisiksi melkein kaikki sen ajan -kuuluisat sankarit, jotka elivät miespolven iän ennen Troian sotaa, -siis Herakles, Dioskuurit, Idas ja Lynkevs, Kalais ja Zetes, Pelevs, -Meleagros, Amfiaraos, Tydevs, Orfevs y.m. Iasonin johdolla lähti laiva -etäistä määräänsä kohti samoamaan, eikä seikkailuja sen retkeltä -puuttunut. Tultiinpa ensinnä Lemnon saarelle, jossa naisväki vähää -ennen oli tappanut kaikki miehet. Täällä viipyi retkikunta melkoisen -ajan naimahommissa; Iasonin kainaloiseksi kanaksi joutui prinsessa -Hypsipyle, joka lahjoitti hänelle pari lastakin. Siitä tultiin -Hellespontin läpi Kyzikoon, jossa retkeläisiä ensin kohdeltiin hyvin; -mutta kun myrsky uudelleen ajoi heidät sinne, luultiin heitä -merisisseiksi ja syntyneessä kahakassa tapettiin kyzikolaisten -kuningas. Mysiassa nousi Herakles rannalle veistämään itselleen uutta -airoa metsästä, nuori ystävänsä _Hylas_ mukanaan, joka meni juomaan -lähteestä. Mutta vedenneidot vetivät nuorukaisen syvyyteen; ja sillä -välin kun Herakles turhaan etsii ja huutelee kadonnutta, jätti laiva -hänet. Bithynian rannalla tahtoi nyrkkisoturi _Amykos_ estää -vedennoutoa lähteestä, mutta Polydeukeen nyrkki kaasi hänet maahan. -Thrakian Salmydessossa tavattiin sokea tietäjä _Finevs_, jolta saatiin -suurta apua. Finevs oli näkönsä menettänyt siitä kun hän, totellen -pahan vaimonsa (Idaian) yllytystä oli sokaissut silmät pojiltaan[190] -edellisistä naimisista. Toisena vitsauksena oli hänellä Harpyiat, jotka -likasivat tai veivät häneltä kaiken ruuan. Nytpä tuli vaivatulle apu, -kun hänen edellisen vaimonsa veljet Kalais ja Zetes karkoittivat -Harpyiat. Kiitollisena neuvoi Finevs Argolle tietä _Symplegadein_ -lävitse. Langot päästivät vielä Finevsin ensimmäisen puolison poikineen -irti tyrmästä johon paha vaimo oli heidät sulkenut, jonka jälkeen -pojatkin vielä jumalain armosta saivat näkönsä. -- Symplegadit olivat -kaksi kalliota Mustan meren suulla, jotka alati lyödä luskuttivat -yhteen. Näiden välitse täytyi kulkea, kun muuta väylää ei ollut -- -mutta miten laiva pääsisi musertumatta väliin? Finevs käski ensin -laskea kyyhkysen siitä lentämään, sen jäljissä lähteköön laivakin, jos -lintu ehjänä ehtii lävitse. Kyyhkyseltä meni vain pari peräsulkaa -hukkaan; laiva laskea sujahti perässä ja ainoastaan peräsin särkyi -siltä kallioiden väliin. Siitä päivästä seisovat Symplegadit -liikkumatta, mutta Argo laski Mustaan mereen. Kulkien sen -etelärannitse, niitä näitä seikkailuja kohdaten, saapuivat -argoretkeilijät määränsä perille Kolchiin-maahan, Fasis-joen suulle. - -Iason[191] puhui asiansa Aieteelle. Tämä lupasi antaa kultataljan, jos -Iason ottaisi kiinni tulta tuiskivan härkäparin, sillä kyntäisi -kyypellon, kylväisi vakoihin kyynhampaita ja tappelussa voittaisi siitä -kylvöstä kasvaneet miekkamiehet. Tehtäväin tukaluus arvelutti urhoa, -mutta hänelle ilmaantui arvaamaton apu. Kuninkaantytär _Medeia_ (lat. -Medea) rakastui häneen, ja ollen synnystään loihtutaitoinen -- m.m. oli -Kirke hänen tätinsä -- terästeli hän taioillansa Iasonin miekkaa. Hän -antoi hänelle voiteen, joka suojeli häntä härkäin tulihöngältä, antoi -voimaa valjastaa härät ja neuvoi häntä heittämään hiisien parveen -taikakiven, josta he riehaantuivat tappelemaan keskenään. Mutta eipä -Aietes vieläkään taljaa antanut. Silloin Iason Medeian avulla uuvutti -kärmeen, ryösti taljan ja pakeni neiden kanssa, joka suostui hänelle -morsioksi, laivallaan merille. Aietes lähti karkulaisia takaa ajamaan, -mutta Medeia, joka oli mukaansa vienyt pienen _Absyrtos_ veljensä, -tappoi ja palotteli tämän sekä sirotti peräänsä pitkin vesitaivalta -teuraansa palasia; näitä jäi sureva isä poimimaan eikä enää saavuttanut -pakolaisia.[192] - -Argoretkeläisten paluumatkasta tarinoitiin eri tavoin. Vanhin taru -tiesi heidän kulkeneen Fasis-jokea myöten itäiseen valtamereen, sieltä -Punaisen meren kautta Libyan rannalle, josta he laahattuaan laivaa -maata myöten 12 päivää pääsivät Tritonin järvelle ja sieltä Välimeren -kautta kotia. Toiset sanoivat heidän palanneen entisiä jälkiänsä. Vielä -toiset sekoittivat vanhoihin retkitaruihin Odysseian juttuja. Niin oli -muka Argo Tonavan latvoja myöten päässyt Adrian mereen. Korkyran luona -olisi hukuttu myrskyssä, ellei Dodonan tammi tiennyt neuvoa etsimään -Kirkeltä sovitusta Absyrtoksen taposta. Niin kuljettiin Eridanoa myöten -Rhodanoon, sieltä Tyrrhenien merelle Kirken puheille. Siitä mentiin -sovitettuina sireenien sivutse, joiden loihdut Orfevs laulullaan teki -tehottomiksi, Skyllan ja Charybdiin ohi, Scheriaan, jossa Iason ja -Medeia viettivät häänsä. Sitten eksyttiin vielä Tritonin järvelle, -kunnes monien mutkien kautta päästiin kotia. - -Iasonin poissa ollessa oli Pelias tappanut häneltä isän ja veljen, ja -äiti oli omin käsin henkensä lopettanut. Medeia ryhtyi kostoon. -Teeskennellen ystävyyttä ilmaisi hän Peliaan tyttärille keinon, jolla -he voisivat isänsä nuorentaa. Hän paloittaa vanhan pukin ja keittää -sitä kattilassa; ja kuinka hän noitapataansa sekoittaakaan, nousee -siitä nuori pukki ilmi elävänä esiin. Ihme oli tietysti vain silmäin -lumetta, mutta Peliaan tyttäret uskoivat sen todeksi ja käyttivät samaa -keinoa -- isällensä. He leikkasivat ukko paran paloihin, keittivät -niitä, mutta isä jäi kun jäikin padan pohjaan. Peliaan pojan -karkoittamina pakenivat Iason ja Medeia Korinthoon, jossa elivät useita -vuosia onnellisessa avioliitossa. Tästä teki miehen uskottomuus lopun, -kun hän mielistyi Kreonin tyttäreen _Kreusaan_ (tai Glaukeen). Medeian -rajuus laati kauhean koston. Myrkytetyillä häälahjoilla surmasi hän -morsiammen ja sen isän; sitte tappoi hän Iasonin nähden heidän omat -molemmat lapsensa ja pakeni siipikärmeiden valjakossa ilmojen halki -Athenaan Aigevsin luo. Heidän välillään solmeutui avioliitto, josta -syntyi _Medos_. Kun Thesevs väjyi Medeian henkeä, pakeni tämä kotia -Kolchiiseen isänsä luo, jonka veli oli valtaistuimelta syössyt. Medeia -tappoi setänsä ja asetti isänsä uudestaan valtaan. -- Medos oli -kreikkalaisten luullen mediläisten esi-isä. -- Medeiassa ilmaantuu raju -intohimon voima niin vihassa kuin rakkaudessa. Sentakia oli hän Kreikan -traagikkojen käsiteltäväksi otollinen luonne. Julmista rikoksistaan -huolimatta nautti hän jumalallista kunniaa Korinthossa y.m. - -Argo-laiva pystytettiin Korinthon rannalle kuuluisan retken -muistomerkiksi. Kun Iason kerran makasi sen suojissa, sortui siitä laho -peräpuoli ja tappoi hänet allensa. - -Argonauttain satu on luultavasti alkujuureltaan yksinkertainen -luonnonmyytti: kuivuuteen nääntyvä Thessalian maa kaipasi virkistävää -sadepilveä, jota kultataljalla kuvattiin. Tähän näkyvät myös muutamat -nimet viittaavan: Nefele = pilvi, Helle = päivänvälke, Prixos = -sadekuuro. Meteorologinen merkitys unohtui, kuten tavallista, ja sadun -kudelma venyi yhä pitemmäksi, kirjavoittui kaikellaisista, eikä enää -koskenut yksityistä maakuntaa -- vaan koko Hellasta. - - * * * * * - -_Troian retki_, sankarikauden viimeinen suuri puuha, on tullut -muita mainiommaksi syystä että Homerin nimellä käyvät suuret -kansallis-epokset Iliadi ja Odysseia sitä, sen tapauksia ja seurauksia -käsittelevät. Tosin Iliadiin sisältyy vain lyhytläntä episoodi sodan -viime-vuodelta; sen alkua, edellisten 9 vuoden tapauksia ja sodan -loppua Homeros ei varsinaisesti esitä, paitsi mitä hän siellä täällä -sivumennen sattuu niitä koskettelemaan. Mutta Troian retken tarusto -joutui jo varhain (noin 8:lla ja 7:llä vsd.). eepillisten runoilijain -käsiteltäväksi, jotka osaksi runoillen samoista, osaksi eri aineista, -tyhjensivät tarupiirin ja täydentelivät toisiaan, niin että he yhteensä -sulkeuvat ikäänkuin renkaaksi (cyclus epicus). Näiden teokset ovat -kyllä meiltä hävinneet, mutta niistä Kreikan ja Rooman suureksi osaksi -meille säilynyt runous, lyriikka, draama ja eposkin, ovat aineitaan -ottaneet. Reheväkasvuinen runous on varmaan aikojen varrella paljo -muutellut ja lisillään koristellut alkuaan yksinkertaisia satuja, niin -tältä kuin muiltakin aloilta. -- Kerromme aivan lyhyesti päätapauksia, -neuvoen lukijaa tarkemmin asioita katselemaan Homerista, joka niitä -kertoilee ihmeen luontevasti, tuoreesti ja hauskasti. - -Ensin selvitelkäämme hiukan päähenkilöitä, niiden sukusuhteita ja -perheoloja. - -_Pelopidein_ suvun kantaisä _Tantalos_, Frygian kuningas, oli alkuaan -onnen mies. Linnastaan Sipylos-vuorella näki hän viljavia alueitansa -ulettuvan pitkältä aina Propontiin rantaan ja Idan juurille asti. Jopa -jumalatkin suopeina kutsuivat häntä pöytäänsä vieraaksi. Mutta eipä -kurja osannut onneansa kantaa, vaan yltyi ylpeyteen ja rikoksiin. Hän -kielitteli mailmalle jumalain salaneuvoja, varasti heiltä nektaria ja -ambrosiaa tarjotakseen vierailleen, ja -- kaikkein kauheinta -- -epäillen heidän kaikki tietävyyttänsä, antoi heille syötäväksi oman -teurastamansa _Pelops_ poikansa lihaa. Jo ehti Demeter syödä siitä -toisen olkapään, kun kamala teko havaittiin. Heti herätettiin poika -henkiin ja sai uuden olan norsunluusta. Mutta jumalattoman isän -survaisi Zevs maahan Sipyloksen huipulta ja sääsi hänelle tuonelassa -kovan vaivan. -- Mutta isän pahat teot jättävät vielä lapsille -kirousta. Nioben kohtalon olemme kertoneet. Pelopsin karkoitti Troian -kuningas Ilos kotoa. Hän läksi länteen Apian niemimaalle, joka sitte -hänen mukaansa sai nimen Peloponesos l. Pelopsinniemi. Siellä oli -samaan aikaan Elis-maan kuningas _Oinomaos_ luvannut antaa tyttärensä -_Hippodameian_ sille ken hänet kilpa-ajoissa voittaisi; vaan tappio -tuottaisi kuoleman. Jo oli Oinomaoksen keihäs lävistänyt 13 -kilpakosijaa, kun Pelops tarjousi vävynkokeita suorittamaan. Voiton -tuotti hänelle Poseidonin antamat virjat hevoset sekä kuninkaan ajurin -_Myrtiloksen_ juoni. Tämä oli, ehkä Hippodameian pyynnöstä, ennen ajoa -vetänyt navan nappulat pois Oinomaoksen vaununpyöristä, joten ne kesken -tulisinta vauhtia pääsivät irti, vaunut särkyivät ja kuningas -hengetönnä vierähti radalle.[193] Pelops peri morsiamen mukana -valtakunnan. Mutta Myrtiloksen, joka pyysi palkkaa avustaan, hän -viskasi mereen, joka siitä sai nimensä ("mare Myrtoum"). Kuollessaan -Myrtilos kirosi häntä. -- Pelops pani uuteen kuntoon Olympian -kilpaleikit. Elonsa ehtoon samensi hän aviorikoksella. - -Hänellä ja Hippodameilla oli pojat _Atrevs_ ja _Thyestes_, joiden -konnantyöt ovat antaneet runoilijalle paljon puhuttavaa. Ensiksi -tappoivat he yhdessä äpäräveljensä. Kun isä siitä ajoi heidät kotoa, -pakenivat he Mykenaan Eurysthevsin luo, jonka kuoltua perivät -Persiidein vallan siellä. Mutta pian veljesten väliin syttyi riita -vallasta, tulinen viha ja vaino. Atrevs ajoi Thyesteen maasta. Kostoksi -ryösti tämä mukaansa karkoittajan pojan Pleistheneen, jonka hän -kasvatti ikäänkuin omaksi pojakseen, ja sittemmin lähetti Mykeneen -Atrevsiä tappamaan. Salamurhaaja saatiin kiinni ennenkuin ehti -toteuttaa aikeensa, ja sovitti sen hengellään. Kun Atrevs sai tietää -tappaneensa oman poikansa laati hän kamalan koston. Teeskellen -sovinnollisuutta pyysi hän veljeä vieraakseen, jotta sovittaisiin -vanhat vihat. Toinen tuli perheineen. Mutta Atrevs teurasti salaa -veljensä pojat ja pani ne vieraalleen syötäväksi. Aurinkokin käänsi -kasvonsa mointa kauheutta katselemasta. Mutta lastensa lihaa syönyt -Thyestes huusi kostoa ja kirousta paetessaan Epirokseen. Sieltäpäin sai -hän _Aigisthos_ poikansa avulla Atrevsin murhatuksi, ja pääsi vielä -Mykenen kuninkaaksi. Atrevsin pojat _Agamemnon_ ja _Menelaos_ pakenivat -julmaa setäänsä Spartaan Tyndareos kuninkaan turviin, jonka tyttäret he -naivat, toinen _Klytaimnestran_, toinen _Helenen_. Appensa avulla -valloitti Agamemnon takasin valtakuntansa, tappoi Thyesteen ja -karkoitti Aigisthoksen, mutta Menelaos jäi Spartaan appensa -vallanperijäksi. Aigisthos hautoi maanpaossa kostoa, jonka hän aikojen -takaa toteutti -- turmiokseen. Näin Tantaloksen onneton suku kulki -rikosten rataa, jolle jo esi-isä oli astunut, kooten päällensä kirousta -ja perikatoa. Sen loppukohtalot liittyvät Troian sodan tapauksiin. - -Troian sodassa oli ylipäällikkyys Agamemnonilla, joka ei oikein sopinut -siihen toimeen, koska hän, jos kyllä muuten tavallisen urhea -taistelussa, kuitenkin vastoinkäymisissä helposti hämmentyi ja oli -epäröivä, mutta toisaalta oli ylpeä ja arvostansa arka. - -Kunnialla taistelivat achaialaisten rinnalla Troian edustalla myöskin -Fthian helleenit ja heidän johtajansa _aiakidit_. Tämän ruhtinassuvun -kantaisä _Aiakos_ hallitsi Aiginassa ja hänellä oli pojat _Pelevs_ ja -_Telamon_. Velipuolensa tapettuaan täytyi näiden paeta kotoa. Pelevs -pääsi setänsä Eurytionin turviin Thessalian Fthiassa sekä kotivävyksi. -Kalydonin retkellä tuli hän vahingossa tappaneeksi appensa, ja pakeni -Iolkokseen (Peliaan pojan) _Akastos_ kuninkaan luo, joka puhdisti hänet -verenvelasta. Täällä kävi hänen samoin kuin Bellerofonteen. Emäntä -koetti vietellä häntä, ja kun se ei onnistunut, panetteli hän Pelevsiä -puolisolleen, joka suuttui ja vaani vieraansa henkeä. He metsästivät -kerran yhdessä, kun Pelevs väsyi ja nukkui. Akastos lymytti hältä -miekan ja jätti hänet alttiiksi kentaurien rynnäkölle. Vaivoin sai sen -uro torjutuksi, mutta miekkansa löydettyään hän surmasi Akastoksen -vaimoineen. Palkaksi siveydestään sai hän jumalilta Nerevsin ihanan -tyttären _Thetiin_ vaimokseen. Thetis synnytti hänelle _Achillevs_ -(lat. Achilles) pojan, josta tuli Troian sodan kuuluisin sankari. - -Achillevs kasvoi yhdessä toisen nuorukaisen _Patrokloon_ kanssa, josta -tuli hänen paras ystävänsä.[194] Foinix ja Cheiron opettivat heitä -taitaviksi asetten käytössä ja soittelussa. Tehdäkseen poikansa -kuolemattomaksi, voiti äiti häntä ambrosialla ja koetti tulessa polttaa -hänestä kuolevaisen puutteet, mutta yllätettiin ja täytyi jättää työ -kesken. Varjellakseen häntä sodan surmalta, kastoi hän poikasen Stygin -virtaan; ainoastaan kantapää, josta äiti piti kiinni, jäi haavalle -alttiiksi. Pojasta yleni uljas, väkevä nuorukainen, joka ilokseen -otteli metsän petojen kanssa. Kun kutsu tuli lähteä sotaan, meni hän -mielellään, vaikka tiesi sieltä ei palaavansa. Myöhempää tekoa on -juttu, että Thetis suojellakseen poikaansa ennenaikaiselta kuolemalta, -piilotti häntä Skyros-saarella Lykomedes kuninkaan luona, jonka -tytärten kanssa hän oleskeli. Mutta Odyssevs tuli muka, etsien häntä, -sinne kauppiaana, ja kaupitteli tytöille korutavaraa, jonka joukossa -myös oli miekka ja kilpi. Äkkiä soida rämähti torvi, jolloin tytöt -säikähtyen juoksivat pakoon, mutta Achillevs ilmaisi itsensä, kun -riemastuen sieppasi aseet käteensä. - -Sodassa oli hän pääsankari: uljas, väkevä, vikkelä, rohkea äärettömiin -asti. Hänet nähdessään viholliset pakenevat, ei kukaan uskalla häntä -miekkakäsin kohdata. Mutta hänen sydämmessään asuu myös lempeyttä ja -hyvyyttä; hellästi rakastaa hän äitiänsä ja kasvinkumppaliansa, jalosti -säälii hän voitettua vihollistakin. Suuri on hän vihassa ja -rakkaudessa, kunniastaan peräti arka ja sentakia usein jäykkä ja tyly. -Hänessä yhtyy kylmää kalahtava rauta ja sula vaha. Omituisen -viehättävästi varjostaa häntä vieno surumielisyys siitä tiedosta, että -hänen loistava uransa oli niin lyhyeksi säätty. Mutta hän oli itse sen -valinnut, sillä mainetta pyytämättä olisi hän saanut elää kauan. -Nöyrästi alistuu hän nuorena kuolon kohtaloon.[195] - -Paettuaan kotoa pääsi _Telamon_ Salaminin kuninkaan vävyksi ja peri -häneltä valtakunnan. Herakleen kanssa kävi hän Troian retkellä (kts. -Herakl.) ja sai palkakseen Hesionen, josta syntynyt _Teukros_ -(l. Teucer) oli Troian sodassa etevä joutsenampuja. Edellisestä -avioliitostaan oli hänellä poika _Aias_ (Ajax), aimo sankari kuten -isänsäkin. Jättiläisen kokoinen ja väkevä on hän norjan Achilleen -rinnalla kankea ja kömpelö. Kuitenkin pyrkii hän tämän verroille töissä -ja maineessa. - -Vanha viisas _Nestor_ Pyloksesta oli sen Nelevsin poika, jolle -Herakleen viha toi turmion. Nuorempana Nestorkin kyllä oli osannut -miekkaa käytellä, sen taisivat arkaadit, elilaiset ja epeiot -vaurioillaan todistaa.[196] Olipa hän myös ollut mukana Argolaivan -retkellä ynnä muissa sotapuuhissa; mutta nyt kun hän jo hallitsi -kolmatta ihmispolvea, oli käsi hervahtunut. Mutta kieli ja mieli -pysyivät vielä virkeinä, ja kokemusta oli runsaasti. Niinpä hän -viisailla neuvoillaan enemmin edisti asioita kuin moni muu miekallaan, -Urhea oli hänen poikansa _Antilochos_. - -_Aias_ Oilevsin poika Lokriista oli aimo soturi, vikkelä jaloistaan, -sukkela keihästäjä. -- _Diomedes_ Tydevsin poika riehui rajusti -tappelukentällä ja oli aina valmis uhkarohkeihin tekoihin. Jo epigonein -retkellä kosti hän isänsä kuoleman. - -Näistä suurista sankareista eriää omituisesti Laerteen poika, -ithakalaisten isäntä _Odyssevs_ (lat. Ulixes). Hänen luonteenaan on -selväpäinen järki, joka toimii ajallaan ja puhuu paikalleen, sukkela -äly, joka ei milloinkaan jää pulaan, vaan selviää "palavasta -tulestakin" (Il.), keksii juonen joka paikkaan, useinkaan turvaamatta -väkivaltaan tai suuriin aineellisiin apuihin. Sukkela kieli ja vikkelä -mieli käyvät käsityksin. Osaapa hän tarvittaissa tapella aseillakin ja -on yhtä urhollinen kuin kukaan muu. Kummako, jos näin älykäs soturi on -Athenen suosikki. Hän on kreikkalaisen luonteen perikuva. - -Troian kuningasperheen kanta-isä oli _Dardanos_,[197] joka -siirtolaisena asettausi Hellespontin äyräälle Idan juurelle, saatuaan -siellä maata _Teukros_ kuninkaalta, ja perusti Dardanian kaupungin. -Hänen poikansa oli _Erichthonios_, jolla oli nuo virmat Pohjoisvihurin -varsat.[198] Tämän poika oli _Tros_. Hänen pojistaan _Ganymedes_ -kauniin muotonsa takia pääsi jumalain juomanlaskijaksi;[199] -_Assarakos_ oli Anchiseen iso-isä ja _Ilos_ perusti Ilionin l. Troian. -Kun kaupunki oli valmis, pyysi hän taivaasta suosion merkkiä; silloin -putosi sieltä puinen Pallaan kuva, _palladion_, jota sitte säilytettiin -pyhänä, ollakseen onnen takeena Troialle. Iloksen jälkeen hallitsi -_Laomedon_, (kts. Herakleen satua). Sodan syttyessä istui -valtaistuimella tämän poika _Priamos_, jo silloin ikäloppu vanhus, -samoinkuin puolisonsa _Hekabe_ (Hecuba). Heidän lukuisasta perheestään --- 50 poikaa ja 50 tytärtä[200] -- olivat etevimmät Hektor, Paris, -Helenos, Polydoros, Troilos; ennustaja Kassandra, Polyxena y.m. - -_Hektor_ jalo ihmisenä ja suuri sankarina. Hellästi hän rakasti -omaisiaan, mutta palava isänmaanrakkaus ja velvollisuudentunto ajaa -häntä aina miekkoja mittelemään sinne, missä taistelu kuuminna riehuu, -vihollista torjumaan, vaikka hän arvaakin isänmaansa perikadon ja oman -kuolonsa. Ei kysy hän enteitä linnuilta eikä muilta; paras enne on -hänelle "isänmaan puolustaminen". - -Omalla tavallaan kuuluisa on _Paris_, sodan surkeuden syy. Kun hänen -äitinsä näki unta, että synnyttäisi tulikekäleen, heitätti hän -vastasyntyneen poikasen surmille. Mutta tuo jäi eloon. Karhun nisiä -poika imi, kunnes joku paimen korjasi hänet. Hän kasvoi paimenten -kanssa ja torjui urheasti petoja, josta sai nimensä _Aleksandros_ -(miestenpuolustaja l. torjuja). Karjaa hän paimenteli Ida vuorella, kun -häntä pyydettiin tuomariksi kuuluisaan kauneuden kiistaan. Kotia -ilmaantui hän arvaamatta, juuri kun hänen muistoansa vietettiin -kuolinuhreilla. -- Sodassa on hän huikenteleva, milloin huiman rohkea, -milloin arka pelkuri, jota vain soimaus ajaa liikkeelle. Kansalaisensa -vihaavat häntä syypäänä kurjuuteensa. - -Muita troialaisten urhoja mainittakoon Pandaros, Sarpedon, Glaukos, -Polydamas. - - - - -Troian sota. - - -Pelevsin ja Thetiksen häihin oli kaikki muut jumalat kutsuttu vieraiksi -paitsi _Eris_,[201] riidatar. Loukkauksen kostoksi heitti hän -hääseurueen keskelle omenan, päällekirjoitettuna "kauniimmalle". Omenan -omistuksesta syntyi Athenen, Heran ja Afroditen välillä kiista, jonka -tuomariksi pyydetty Paris ratkaisi määräämällä omenan ja kauniimmuuden -arvon Afroditelle. Tästä jumalatar lupasi hänelle palkaksi ihanimman -ihmisten tyttäristä. Lähtien meren taa tuota "ihaninta" etsimään saapui -Paris Spartaan Menelaoksen hoviin ja löysi Afroditen avulla mitä oli -etsinyt. Helenassa syttyi heti hehkuva rakkaus vieraaseen, joka lumosi -häntä loisteellaan ja kauneudellaan, ja puolisonsa poissa ollessa -karkasi hän viettelijänsä kanssa Troiaan.[202] Kostaakseen solvausta -yllytti Menelaos koko Kreikan sotaan Troiaa vastaan, varsinkin kun -vietyä naista ei luvattu antaa takasin. Näin keräytyi suuri sotajoukko -ja laivasto -- 100,000 miestä ja lähes 1,200 laivaa -- Auliin satamaan -lähteäkseen Agamemnonin johdolla kostoretkelle.[203] Lähtöuhria -toimitettaissa ilmestyneestä enteestä -- kärme joka söi varpusen -kahdeksine poikineen ja kivettyi -- päätti uhripappi Kalchas sotaa -kestävän 9 vuotta ennenkuin kaupunki kaatuisi. Toisen tarun mukaan -(jota Homeri ei mainitse) viivytti vastatuuli kauan laivastoa -satamassa, syystä että Agamemnon oli ampunut Artemiilta hirven, josta -jumalatar vaati hänen tytärtänsä sovintouhriksi. Jo välkkyi veitsi -Ifigenian pään päällä, kun Artemis tuulessa tempasi hänet Tauriaan -papittarekseen. Nyt päästiin lähtemään. Tenedokseen täytyi jättää -Filoktetes, jota kärme pisti jalkaan; hänen kanssaan jäi myös Herakleen -joutsi ja nuolet. Troialaiset eivät voi estää kreikkalaisia maalle -astumasta, vaikka _Protesilaos_, joka ensinnä hyppäsi rantaan, heti -kaatuukin heidän iskujensa alle ja Kyknos ankarasti ottelee, kunnes -Achilleen koura hänet kuristaa. Varustettuaan laivaleirin ryhtyvät -kreikkalaiset piiritykseen. Vaan siinäpä eivät saa suuriakaan toimeen; -sillä kun troialaisia on vähän -- tuskin kymmenes-osa vihollisten -lukumäärästä -- eivät nämä useinkaan uskalla astua kentälle -taistelemaan, olletikkin jos Achilles on näkyvissä, vaan peräytyvät -vahvojen muuriensa turviin, ja niitä eivät piirittäjät kykene -valloittamaan. Täytyy siis tyytyä havittelemaan maakuntaa, -väijyilemään, käymään lähiseuduilla ruokavaroja hankkimassa. Näin kului -yksitoikkoisesti ilman mainetöitä yhdeksän vuotta, niin tulee -ratkaiseva kymmenes vuosi. - -Asioille antaa uuden käänteen Achilleen ja Agamemnonin riita -- ja -siitä alkaa Iliadi, käsittäen 51 päivän tapaukset. Agamemnon vie -väkisin Briseis neiden Achilleltä, joka siitä niin vihastuu että -vetäytyy erilleen sodan toimista. Turhaan toiset koettavat häntä -lepyttää, eikä auta, vaikka Agamemnon sitte katuen tarjoo loistavaa -hyvitystä. Hän tahtoo nähdä vastustajansa tomuun asti nöyrtyneenä eikä -lepy, ennenkuin itse saa katkerasti kokea vihansa seuraukset. Hän on -koko sotaan suuttunut. Ei kannata muka Atriidein kunnian tähden itseään -kuoliaaksi kiusata. Ei kannata nähdä vaivaa yöt päivät, kun sama kuolo -korjaa urhon ja pelkurin. -- Pojan kunnian loukkaus koskee yhtä -kipeästi äitiä, joka rukoilee Zevsiä suomaan vihollisille voittoa, -kunnes Agamemnon oppisi paremmin arvossa pitämään suurimman sankarinsa -kuntoa. Ja todella Achilleen kanssa voitto hylkää achaialaisten aseet. -He ponnistavat kyllä voimansa, rajusti taistelun laineet vyöryvät edes -takaisin ja loistavia mainetöitä suoritellaan kaksintaisteluissa ja -muutoin, jolloin varsinkin Diomedes uljastelee[204] -- mutta lopuksi -kuitenkin troialaiset ovat voitolla, Heitä innostaa uusi rohkeus ja -Hektorin johdolla ryntäävät he eteenpäin ajaen vihollisiaan -laivaleiriin asti. Hankkivatpa jo polttamaan tätä, kun Patroklos saa -Achiileelta luvan hänen asepuvussaan rientämään avuksi hätääntyneille. -Troialaiset luullen näkevänsä itse Achilleen, väistyvät peloissaan, -mutta Patroklos ahdistaen liian likeltä pakenevia joutuu kahakkaan -Hektorin kanssa ja saa surmansa. Kauheasti suree Achilles ystävänsä -kuolemaa ja miettii vaan kostoa. Saatuaan Hefaiston takomat uudet -komeat sota-aseet ja sovittuansa yläpäällikön kanssa, hän ryntää -taisteloon. Summalta kaataa hän vihollisia, jotka pakenevat hänen -edessään kuin akanat tuulessa, ja vihdoin Hektorinkin. Patrokloksen -juhlallisiin peijaisiin ja liikuttavaan kohtaukseen, kun Priamos käy -pyytämässä poikansa ruumista murhaajalta, sekä Hektorin hautajaisiin ja -kuolinkaihoon päättyy Iliadi. - -Mitä sitten tapahtui, tunnetaan muista lähteistä.[205] Hektorin kuoltua -toi amatsoni-ruhtinatar _Penthesileia_ apua troialaisille ja urhokas -naiskansa pani jo kreikkalaiset pulaan, kun Achilles taistelussa kaataa -P:n. Uutta apua toi Troiaan Eoksen poika _Memnon_ Ethiopiasta, mutta -hänenkin kaasi saman sankarin miekka. Poikansa katoa suree siitä päivin -Eos (= aamurusko) itkien maahan kastekyyneliä.[206] Mutta jopa tuli -senkin sortua, joka niin monta oli sortanut. Achilles ahdisti kovalla -rynnäköllä Skaialaisporttia, kun hänen kantapäähänsä lensi Pariksen -ampuma ja Apollonin suuntaama surman nuoli. Kaatuneen ruumiin ympärillä -riehuu hurja taistelu, kunnes Kreikan soturit saivat sen korjatuksi. -Sydäntä särkevästi itki Thetis merenneitoinen kaunokaisensa poismenoa. -Mutta sankarin haudalla riidellä rähisivät Aias ja Odyssevs siitä, -kumpi hänen aseensa saisi; kun ne joutuivat Odyssevsin omaksi, pahaksui -Aias sitä niin kovin, että mielenhäiriössä tappoi itsensä (josta -Sofokles on tehnyt tragedian[207]).[208] - -Tästä lähtien Odyssevs älyllään ohjasi asiain menoa. Hän otti vangiksi -Helenos tietäjän ja kiristi hänestä sen salatiedon, että Troia vasta -voitaisi valloittaa Herakleen asetten avulla. Niinpä tuotiin haavaansa -vielä poteva Filoktetes paikalle ja hän ampui tuolla taikajoutsella -Pariksen kuoliaaksi. Edelleen Odyssevs valepuvussa Diomeden kanssa -hiipi Troiaan ja varasti palladion kaupunkia suojelemasta. Toipa hän -sitte taistelutanterelle Achilleen pojan _Neoptolemoksen_ isän hengellä -innostamaan kansaansa.[209] Vihdoin hänen tuumansa mukaan _Epeios_ -rakensi sen kuuluisan puuhevosen,[210] joka vasta tehot teki, ja hän -sen juonen keksi, johon konia käytettiin. Kolmekymmentä miestä piilousi -koljon kupuun; sotajoukko hävitti itse leirinsä ja oli kotiin -lähtevinään, jätettyään muka hevosen jumalien lepyttimeksi ja -onnellisen matkan takeeksi. Kavala Sinon uskotteli troialaisille -tuommoisia hevosella tarkoitettavan, että sen hävitys toisi turmion -heille, mutta sen säilyttäminen kaupungin linnassa turvaisi tuleviksi -ajoiksi Aasian voittoa Euroopasta. Tyhmistyneet raukat uskoivat -valheen, etenkin nähtyänsä Laokoon papin kohtalon. Tämä varotti -kansalaisiaan vihollisten salajuonilta, vakuuttaen hevosellakin vain -pahaa mielittävän; mutta kun hän paraikaa uhrasi, nousi merestä kaksi -kärmettä ja tappoivat hänen poikineen.[211] Siinäpä Troialaiset -luulivat että viisastelevaa jumalain lahjan herjaajaa oli ansion mukaan -rangaistu. Riemuiten vetävät he surmakoneen kaupunkinsa sisään. Mutta -yöllä astuivat piiloutuneet soturit siitä ulos, samaan aikaan kuin -saaren takana lymynnyt laivasto palasi ja väki siitä auki jätetyistä -porteista ryntäsi sisään. Uneen uupunut tai iloissaan mässäilevä -kaupunki joutui hirveän murhan, ryöstön ja häviön alaiseksi. Miekka ja -tuli tekivät lopun Aasian uljaimmasta kaupungista, kuten Kassandra -aikaa oli ennustanut, vaikkei kukaan häntä uskonut. Priamos itse -miehineen sai siinä surmansa. Naiset, lapset ja äärettömän saaliin vei -voittaja. Kurjuuden alkusyy Helena vältti kuin ihmeen kautta kuoleman -ja palasi Menelaoksen kanssa vanhaan kotiinsa.[212] - - - - -Paluuretki. - - -Harvojen sankarien suotiin vaurioitta päästä kotia tai tavata kotiolot -ehjinä.[213] - -Agamemnon ehti juuri päästä Mykeneen, kun uskoton Klytaimnestra yksissä -juonin rakastajansa Aigisthevsin kanssa murhasi hänen sekä Kassandran, -jonka kuningas toi vankina. Mutta kosto valvoi. Fokiissa eli -Agamemnonin poika _Orestes_ turvassa, johon hänen oli äitinsä vainolta -kätkenyt hellä sisko _Elektra_; täältä palasi hän aika miehenä -ystävänsä _Pyladeen_ kanssa ja kosti isänsä kuolon Aigisthoksen -verellä. Mutta kun hän samassa surmasi äitinsäkin, joutui hän Erinysten -vihaan. Harhailtuaan kauan rauhatonna, sovitti hän vihdoin rikoksensa -tuomalla Attikaan Artemiin kuvan Tauriasta. -- Pelopiidein surkeita -kohtaloita käsittelee usea vanha murhenäytelmä: Aischyloksen Agamemnon, -Choeforoi, Eumenides; Sofokleen, Elektra; Euripideen Ifigeneia -Tauriissa y.m. - -Menelaoksen ajoi myrsky Kretan ja Egyptin puolille, josta hän vasta -seitsemän vuoden mentyä osasi kotia. Sitte eli hän onnellisena -Helenansa kanssa. - -Lokriin Aias oli Troiaa valloitettaissa tehnyt törkeitä rikoksia: -sysännyt kumoon Pallaksen kuvan ja tukasta raastanut papitarta -Kassandraa. Siitä merelle tultua salama särki hänen laivansa; itse ui -hän paljaalle kallioille. Mutta kun hän vieläkin ylvästeli Poseidonia -vastaan, särki tämä hangollaan kallion ja Aias hukkui aaltoihin.[214] - -Diomedeen, Filokteteen ja Idomenevsin karkoitti kapinat kotoa Italiaan, -jossa Diomedes perusti kaupunkiloita. Kun Teukros palasi veljetönnä, -veljen kuolemaa kostamatta, ei isänsä Telamon tahtonut nähdäkään häntä. -Hän siirtyi Kypron Salamiiseen.[215] - -Enemmän kuin kukaan muu koki Odyssevs onnen vaiheita. Niistä on -syntynyt laaja, hauska _Odysseian epos_. Moniin mutkiin hän retkeili. -Eksyttyään ensin _kikonein_ maalle ja siellä monta miestä menetettyään, -läheni hän jo omia vesiä; vaan Maleian niemen luona yllätti myrsky ja -heitti laivat aina Afrikan puolelle. _Lotofagein_ maassa söivät hänen -miehensä makeaa lootos-hedelmää, josta koti unohtui, ja ainoastaan -pakolla sai hän heidät merelle lähtemään. Tultiin sitte _kykloopein_ -maahan, jossa _Polyfemos_[216] oli vähällä syödä heidät kaikki; vasta -kun Odyssevs juovutti hirviön ja hänen nukkuessaan uursi häneltä ainoan -silmän otsasta, pääsivät he pakoon hänen luolastaan. Mutta tästäpä -Poseidon, poikansa Polyfemoksen puolesta vihoissaan, yhäti vainosi -retkeilijöitä ankarasti. Odyssevs on jo kotirantaan tulemillaan ja -vaipuu sulo-uneen, kun toverit uteliaina avaavat Aiolokselta saadun -tuulisäkin, aarteita siitä urkkien, ja nyt viimat ja vihurit päästen -pussista irralle ajavat laivat kauas harhateille. _Laistrygoni-hiidet_ -ja Antifates ruhjoivat sitte 11 laivaa, niin että jäi vain yksi. Tällä -tuli sankari _Kirken_ luo, joka loihti useimmat miehet sioiksi. Vasta -Hermeen avulla pakotti Odyssevs noitaa antamaan heille takasin -ihmismuodon. Täällä vuoden viihdyttyä ja käytyä manalassa Teiresias -tietäjän puheilla lähdetään taas matkalle ja vältetään monta vaaraa. -Turhaan koettavat _seireenit_, nuo sydämmettömät haukkakyntiset neidot, -lauluillaan lumota heitä perikatoon: miehet, joilta on korvat vahalla -tukitut, eivät kuule mitään; Odyssevs kuulee ja ihastuu, mutta ei pääse -mihinkään, ollen omasta käskystään mastoon sidottuna. Onnella päästään -haukkuvan _Skyllan_ ohi, joka luolastaan kurkottaa kuutta pedon päätä -siepatakseen ohikulkevia; eipä myöskään hukuta _Charybdin_ muuten -kaikki nielaisevaan kuiluun. Vältetään nuo kaksi surman paikkaa, vaikka -ne ovat niin likekkäin, että: - - "Incidit in Scyllam, qvi vult evitare Charybdin".[217] - -Mutta surma vaanii toisialla. _Thrinakiassa_ pakottaa nälkä Odyssevsin -tovereita teurastamaan ja syömään Helioksen karjaa, rikos, jonka -pahuutta kamalat enteet osottavat, kun nyljetyt nahat ryömivät ja liha -mylvii paistinvartaissa. Siitä salama pirstoo laivan ja miehet -suistuvat meren pohjaan, paitsi Odyssevs, joka laivan pirstaleella uipi -_Ogygian_ rantaan. Täällä _Kalypso_ neito viivyttää häntä luonaan -7 vuotta, luvaten ikinuoruutta ja kuolottomuutta, jos Odyssevs jäisi -hänen omakseen. Mutta tämä istuu ikävissään rannalla, kyynelsilmin -katsellen kaukaista kotoa kohden, ajatellen vaimoaan ja poikaansa. -Vihdoin Athene saa muut jumalat suosiollisemmalle mielelle kärsivää -sankaria kohtaan, ja Hermes pakotta Kalypson laskemaan hänet luotansa. -Itse laatimallaan lautalla hän luovii merta, kunnes Poseidon pirstoo -sen häneltä myrskyssä ja hän hädin uiden Inon vaipalla pelastuu -_Scherian_ rantaan, josta herttainen _Nausikaa_ korjaa hänet kotiinsa -isänsä, _Alkinoos_ kuninkaan loistolinnaan. Herttaisesti holhotaan -sankaria täällä onnellisen _faiakilais_-kansan luona, joka ei -surupäiviä tunne, ja sitte saatetaan hänet kotia tuommoisella -ihmelaivalla, joilla he kuljeksivat, jotka kenenkään ohjaamatta osaavat -matkansa ja tekevät sen nopeana kuin kotka tai aatos. Nukkuen saapuu -sankari kotirantaan oltuaan poissa kaksikymmentä vuotta. - -Mutta vieläkin vaaditaan taistelua saattamaan koto-olot oikealle -kannalle. Odyssevsin kodissa elämöi joukko nuoria ylpeitä ylimyksiä, -jotka, ollen Penelopea kosivinaan ja hänen vastaustaan vartovinaan, -kuluttavat talon tavaraa alituisiin kemuihin ja pitävät pahaa -vallatonta menoa. Uskollinen aviovaimo reputtaisi koko parven, mutta -kun ei uskalla, viivyttelee hän ja vetelee verukkeita. Hän tahtoo muka -ensin saada appensa hautavaipan kudotuksi -- mutta kangas ei valmistu -ikinä, sillä minkä hän päivällä kutoo, sen hän yöllä pärvöttää. Juoni -joutuu ilmi ja vaaditaan varma vastaus. No, hän lupaa mennä sille -sulholle, joka kilpa-ammunnassa voittaisi Odyssevsin jousella. -Määräpäivä on käsissä, kun Odyssevs, joka tähän asti outona on -oleskellut rehellisen _Eumaios_ paimenen majassa, kerjäläisenä saapuu -paikalle ja joutuu röyhkeän pilkan alaiseksi. Kun ei kukaan kykene -jousta virittämään, virittää hän sen ja ampuu pilkkuun. Samalla heittää -hän ryysyt yltään ja hämmästyneiden kosijain edessä seisoo sankari, -jonka luulivat aikaa sitte kuolleeksi. Kosto alkaa Athenen avulla. -Sateena vinkuu vasamia salissa kaadellen ilkivaltaisia, ja koston -työssä avustelee _Telemakhos_, hiljan palattuaan isäänsä peräämästä -mannermaalta. Surman jäljet puhdistetaan ja riemulla syleilevät -puolisot toisiaan oltuaan niin kauan erillänsä. Näin koki Odyssevs -toisen onnen kuin Agamemnon kotiin tultuaan. - -Läpi vilkaseloisen, vaihtelevan runoelman käy elähyttävänä henkenä -harras rakkaus kotoon ja kotimaahan,[218] antaen sankarille voimaa -taisteluissa kestämään. - -Myöhempi satu tiesi kertoa Odyssevsin saaneen surmansa pojaltaan, -jonka äitinsä Kirke oli lähettänyt isää etsimään. Tuntematta -toisiaan joutuvat he kahakkaan, jossa poika kalanluisella vasamalla -ampuu isänsä. Odysseiassa on vaan hämärä viittaus hänen -loppuvaiheisiinsa (XXIII 265-284). - -Satuaika on lopussa. Sen puolihämäristä astuu Kreikan kansa vähitellen -historian valoon. - - - - -Rooman sankarisatu. - - -Sankareita semmoisia kuin kreikkalaisilla, jotka urotöillään loivat -kokonaisen taikamailman jumalain ja -ihmiskunnan välille, ei -roomalaisten järkevä mieli ja köyhä kuvatti kypsynyt luomaan. -Sankarintapaisia olentoja oli heillä kuitenkin muutamia, joiden -luultiin kuninkaina hallinneen Latiumissa ja joita sitten palveltiin -pellon ja viljelyksen haltiahenkinä. Semmoinen oli _Saturnus_, josta jo -on puhuttu. Samoin hänen pojakseen oletettu _Picus_ (= "tikka"), joka -oli sotaisa ja hyvin rikas ja kun ei huolinut Kirken lemmestä -- kuten -myöhempi tarina sanoi -- loihdittiin tikkalinnuksi.[219] Tämän poika -oli _Faunas_ (kts. s.), hänkin Lation kuningas. Hänen ja Marica nymfin -poika oli _Latinus_ kuningas.[220] - -_Aeneaan_ (l. Aineiaan) satu on alkuaan kreikkalainen, mutta sovitellen -siihen roomalaisia aineksia saatiin siitä vähitellen roomalaisten -sankarisatu, jolle Virgilius loi taiteellisen kansallisepoksen muodon, -mukaillen alkuosassa Odysseiaa, loppuosassa Iliadia. - -Aeneaan isä oli Dardanian kuningas Anchises, äiti Afrodite. Kun -Anchises julkisesti kerskasi jumalattaren suosiosta, halpasi hänet Zevs -salamalla, ja Aeneas sai hallituksen. Sukulaistaan Priamusta hän tuli -auttamaan, kuin Achilles ryösti hänen karjansa. Ollen hurskas, viisas -ja rohkea sai hän kunnioitusta ja mainetta, ja jumalain armo suojeli -häntä. Troian häviöstä hän ja _Antenor_ yksinään pelastuivat, kun hän -joko urheasti murtausi vihollisrivien lävitse tai nämä ehdollaan -päästivät hänen menemään, hän kun aina oli tahtonut rauhaa ja Helenan -takaisin antamista. Vanhempi satu jättää hänet Dardaniaan, kansansa -lopuista luomaan uutta valtakuntaa. Vasta Homeron jälkeen syntyi satu -että hän lähti meren taa valtaa perustamaan. Alussa nähtävästi ei -luultu hänen kauaskaan siirtyneen; vasta aikaa myöten ulotettiin, -Odyssevsin retkien esikuvaa noudattaen, hänen matkansa yhä loitommas -länteen. Stesichoros runoilija (600 e.Kr.) tietää jo hänen tulleen -Italiaan. Mikäli Rooman valta paisui ja levisi kreikkalaistenkin -asuma-aloille, syntyi ja vakautui luulo että Aeneas oli siirtynyt -Tiberin rannalle ja että hän oli Rooman kansan kantaisä. Jo 3:lla -vuosisadalla oli tuo luulo yleinen Kreikassa ja roomalaiset antoivat -sille pian virallisen vahvistuksen. Ahkerasti koetettiin ajan ja paikan -puolesta järjestellä tiedot Aeneaasta, niihin sovitellen sopivia -italialaisia muinaisjuttuja. Virgiliuksen Aeneidin taru on tää:[221] - -Aeneas pakenee penaatteineen palavasta Troiasta, kantaen hartioillaan -isäänsä, taluttaen Ascanius poikaansa, puolisonsa _Creusan_ kanssa Ida -vuorelle. Täältä lähtee hän, mukanaan jäännös maanmiehiään, 20 -laivassa, poiketen Thrakiaan ja Delokseen, Kretan saarelle, jossa -erehtyen luuli Apollonin määränneen heille kotimajat. Mutta ruttotauti -karkoitti sieltä ja unessa käskettiin häntä pyrkimään Italiaan. Myrsky -ajoi hänet kuitenkin Epirukseen ja sieltä Siciliaan, jossa Anchises -kuoli. Tästä yrittää sankari tulla Italiaan, kun troialaisia -leppymättömästi vihaava Juno myrskyllä ajaa hänet Afrikaan. Täällä -Carthagon kuningatar _Dido_ rakastuu sankariin, ja avioliitto on jo -syntymäisillään Junon juonista, joka täten tahtoo estää uuden, hänen -suositulleen Carthagolle turmioksi tulevan valtakunnan syntyä; mutta -Aeneas saa Jupiterin käskyn heittämään lemmen viehätykset sikseen ja -pyrkimään suuren tehtävänsä perille. Salaa jättää hän Didon, joka -onnetonna tappaa itsensä, ja monien harharetkien perästä -- jolloin hän -m.m. _Cuman_ sibyllan ohjeilla käy manalassakin -- saapuu hän Tiberin -suulle Latiumiin. _Latinus_ ottaa hänet ystävällisesti vastaan ja antaa -hänelle tyttärensä _Lavinian_ puolisoksi. Tämän johdosta Lavinian -entinen sulho, Rutulien kuningas _Turnus_ Junon yllyttämänä nostaa -sodan, mutta joutuu häviölle. Latinus kaatuu myös tappelussa, jonka -jälkeen Aeneas saa valtakunnan. - -Tämän lisäksi kerrottiin että Aeneas ei kuollut kuten tavallisesti, -vaan katosi tietämättömiin, jonka jälkeen hän _Jupiter indiges_ -(koti-Jup.) nimisenä nautti jumalain kunnioitusta.[222] Hänen ja -Lavinian tytär _Ilia_ synnytti Mars jumalalle pojat Romulus ja Remus, -joten Aeneasta melkein tuli Rooman perustaja. Mutta kun sitten nähtiin, -että Rooman perustus täten joutui ajaltaan liian lähelle Troian sotaa, -täytettiin ajanaukko olettamalla sarjan albanilaisia kuninkaita. - -Rooman perustamisesta kertoo satu vielä seuraavat asiat:[223] - -Aeneas rakensi kaupungin, jolle puolisonsa mukaan Rooman antoi nimen -_Lavinium_. Täällä hallitsi hänen kuoltuaan poikansa _Ascanius_ eli -_Iulus_,. julilaisen suvun tarumainen esi-isä. Jonkun ajan kuluttua -perusti Ascanius Albanus-vuorelle uuden kaupungin _Alba longan_, jonne -hän muutti majansa. Siellä hallitsi sitte sarja albalaisia kuninkaita -ja sarjan päässä _Numitor_, jonka nuorempi veljensä _Amulius_ työnsi -valta-istuimelta. Estääkseen Numitorin tytärtä _Rea Silviaa_, -eli _Ilian_ naimisilla laittamasta itselleen ja suvulleen -vallankiistelijöitä teki hän tämän Vestan neidoksi. Mutta kuinka -olikaan, synnytti neito Mars jumalalle _Romulus_ ja _Remus_ kaksoiset. -Lapset heitettiin kuninkaan käskystä Tiberiin, mutta ajautuivat -rantaan, jossa sotajumalan pyhä peto susi ruokki niitä maidollaan. -Sieltä korjasi ne sitten paimen _Faustulus_, joka vaimonsa _Acca -Larentia'n_ kanssa kasvatti heitä. Nuorukaisiksi vartuttuaan ja -saatuaan syntyperästään tietoa, tappoivat he Amuliuksen, asettivat -Numitorin jälleen hallitukseen ja perustivat sitten Palatiini-vuorelle -_Rooman_ kaupungin. Sitä perustaessaan riitautuivat veljekset: -Romulus tappoi Remuksen ja tuli yksin uuden kaupungin valtiaaksi. -Toimittaakseen uuden kaupunkinsa asujamille, jotka olivat pelkkää -miesväkeä, vaimoja, kutsui hän lähiseutujen asukkaat juhlaan, jossa -Rooman miehet ryöstivät haltuunsa nuoret naiset. Tästä syttyi sota -naapurien, _sabinilaisten_ kanssa, joka kuitenkin päättyi sovinnolla ja -liitolla. Sabinilaiset siirtyivät Roomaan asumaan ja molemmat kansat -sulivat yhdeksi. Kuoltuaan jumaloitiin Romulus nimellä _Quirinus_. - - - - -Viitteet: - -[1] Antiikin ajatuksia kuolemattomuudesta nähdään vielä kappaleessa -_Hades_ y.m. - -[2] Joskus näkyy vielä personoiminen olevan ensi asteellaan, henkilön -toimi vaan luonnon liikettä, kun esm. Boreas, Pohjoinen, vaan osaa -vonkua ja puhista -- mutta tämä on runoilijan kuvittelua enemmän kuin -uskontoa. - -[3] Ei Zevsillekään kaikkialla annettu pääsijää kultissa, vaan usealla -paikalla oli vanhastaan valtiojumalansa sitä saamassa: Athenassa -Pallas, Argossa Hera, Delfoissa Apollon, Rhodos-saarella Helios y.m. - -[4] Viepä ihminenkin väliin voiton heiltä, koska esm. Otos ja Efialtes -sitoivat Areen, Diomedes haavoitti hänen ja Afroditen (Il. V, 381); -mutta tämmöisissä tapauksissa ihmiset tavallisesti eivät ajakaan omaa -asiaansa, vaan tappelevat toisien jumalien puolesta (Diomedes Atheneen -ja Heran) tai ainakin heidän suojanalaisinaan. Tämä lieventää muuten -törkeää jumalia vastaan sotimisen rikosta. - -[5] Näitä toimijumalia karttui suunnattomasti, kun esm. lapsen -kehitysasteilla oli kullakin omat haltionsa: ensi seisomiskokeita -valvoi Statanus, ensi kävelyä Adeona ja Abeona, puheen jokellusta -Fabulinus, kouluun johti lasta Iterduca, kotia Domiduca j.n.e. - -[6] Kreikan sivistys alkoi syvemmin juurtua Roomassa toisen -punilaissodan perästä. - -[7] Vrt. Luthardt, Antike Ethik. - -[8] Etupäässä Hesiodin theogonian mukaan. Vrt. Ovid. Metamorph. I 5-75. - -[9] Génesis theon te kai pánton. Homer. - -[10] = a) vuori Thessaliassa, jonka huipulla senseutuiset luulivat -jumalien asuvan; b) jumalain koto, taivas. - -[11] Ov. Met. I 151-162. Yksi gigantti oli _Enkelados_, josta Virgil. -Aen. III 578 ss. - -[12] Troian edustalla yltyivät he ihmisten puolesta tappeluun, jonka -muistomerkiksi jäi kentälle isoja kallionjärkäleitä. Il. XXI, 405. - -[13] Ov. Met. I, 76 ss. - -[14] Jonka myös sanotaan luoneen ihmisiä -- ehkä ison tulvan perästä -- -savesta, johon Athene puhalsi henkeä. Hor. I, 16, 13 ss. - -[15] Maan tuli on taivaan tulen, salaman sikiö. Promethevs on alkuaan -tulen jumala. - -[16] Hor. I, 3, 25-33. - -[17] Ov. Met. I, 89-150. - -[18] Met. I, 163-243. - -[19] Hor. I, 2, 5 ss. Ov. Met. I. 253-312. - -[20] Met. I, 313-437. - -[21] Yläjumalain nimet, jättäen synkän manalan jumalan pois, on -roomalainen runoilija Ennius sulkenut näihin muistisäkeihin: - - Juno, Vesta, Minerva, Ceres, Diana, Venus, Mars. - Mercurius, Jovis, Neptunus, Vulcanus, Apollo. - -[22] Zeus = Dieus, gen. Dieos, vrtl. _div_ loistaa: "taivaan loiston -jumala". - -[23] ypsizygos, aitherios, aitheri naion. - -[24] nephelegerétes, kelainephaes. - -[25] asteropetaes, tertikéraunos, -- epigdoupos, barubremétes y.m. - -[26] Dios 'ombros. Zeus 'uei. - -[27] theon 'upaios kai 'aristos. Vrt. II. VIII, 12 ss. - -[28] Zeus aigiokhos. Egiidiä (aigis) ajateltiin väliin myös karvaiseksi -nahaksi, joka sopi sotasuojaksi. Sitä asetta käyttävät myös Apollon ja -Athene. - -[29] _Z. ikesios, ksenios_. - -[30] 'orkios. - -[31] sotér, eleutherios. - -[32] èrkeios, èphéstios. - -[33] Od. II, 216 s. - -[34] katharsios. - -[35] = Iovis (Diovis) pater, _div_ vartalosta. Vrt. Zevsin etymologiaa. - -[36] Vrtl. _vasr_ valostaa: _Fesra, Fera, Faera, 'Hra_ = "Valotar". -Persian kielessä on kevät _hera_ s.o. valoisa. (Steinthal). - -[37] Vrtl. _div_ loistaa: divan, _divan, difone, dione_; div-ina, -Dju-none, Juno(ne). Vrt. _Zeus_. - -[38] Lisäksi tulee eri poliitillinen kanta, kun Hera esm. vihaa -troialaisia ja Zevs on neutraali. - -[39] laetis, ageleie. - -[40] érysiptolis, álalkomeneis. - -[41] Il. XV, 412. Od. VIII, 493. - -[42] Il. XIV, 178. Od. VII, 110. - -[43] Hor. I, 12, 19. - -[44] Foibos Apollon. -- _Foibos_ ehkä sukua sn:lle _phaos, phóos -(phos)_ valo. -- _Apollon_ ehkä alk. _'Apellon, 'Apeljos, 'Apelios_ = -_'Hélios, 'Hlios_. - -[45] "Lykios" _(lux_ valo); tai Lykian jumala. - -[46] Ov. Met I, 438-451. - -[47] Siitä syntynyt soma Hyakinthos-taru kts. Ov. Met. X, 162-219. - -[48] ékataebolos, ékatos, klytótokhos, argurótokhos. - -[49] Paiéon, Paián. - -[50] álekhíkakos. - -[51] águieus. - -[52] S.o. Pytholais-nainen, kuten Apollon itse on Pythius, _Pythios_, -nimellä joka johtuu orakelin vanhasta nimestä _Pytho_, tai Pythonista -jonka hän voitti. - -[53] Artemis agrotéra. - -[54] Artemis l. Diana eilethyia. - -[55] Virg. Aen. I. 498 ss. - -[56] iokhéaira. - -[57] Merkinnee oikeastaan "taivaallinen, loistava". Diana = Divore -Dodonan Jupiterin puoliso, vrtlsta _div_ josta _Zevs, Jupiter_. - -[58] Hera itse pilkkaa hänen hullua raivoansa ja huikentelevaisuuttansa -Il. V, 830 ss. - -[59] Il. V, 860. Vrt. 381-400. - -[60] Roomalaisten uusi vuosi alkoi maaliskuussa. - -[61] _Aphrodite_ s.o. _áphrodúte_, "vaahdosta sukeunut". - -[62] Siitä nimi _ánaduoméne_, (merestä) "ylös kohoava". - -[63] _Kypris_ kyprotar. - -[64] Kythereia. - -[65] Siitä nimi _Paphia_, Pafotar. - -[66] Hor. I, 4, 5. - -[67] _Pontia_. - -[68] Ov. Met. X, 524-551. 705-739. - -[69] Il. V, 428 s. - -[70] Siitä Hermestä on ruvettu sanomaan "Argoontappajaksi", näin -kääntäen liikanimeä _árgeiphóntes_. Luultavasti tämä kreikkal. sana -kuitenkin merkitsee jotain muuta, ehkä "salamassa l. valossa ilmestyvä, -salamia l. valoa välkkyvä". - -[71] Vrt. _árgeiphóntes_ sanan selitystä ylempänä! - -[72] Muistettiin vielä hämärästi alkuperäistä tuulissa ja pilvissä -kiitävää Hermestä! - -[73] "Hermeskumpuja" mainitaan Odysseiassa. - -[74] Hor. I, 10. - -[75] Hor. II, 17, 29. - -[76] Il. I, 590 ss. - -[77] Hor. I, 4, 7. - -[78] Il. XVIII, 483-508. - -[79] Od. VII, 81 ss. - -[80] Virg. Aen. VII, 601-622. - -[81] Virg. Aen. VIII, 31 ss. - -[82] Ov. Met. I, 748-779. II, 1-366. 381-408. - -[83] Od. X, 133-574. - -[84] Hor. II, 16, 30. - -[85] _aurora_ pro _auso-sa_; cf. _aús-o, aú-o, av-o, aúos, aeos, éos_. - -[86] Virg. Aen. X, 763 ss. I, 535 ss. Od. V, 121 ss. Hor. I, 28, 21. - -[87] Od. X, 1-75. Virg. Aen. I, 52-63. - -[88] Ov. Met. VI, 679-721. - -[89] Il. XIX, 91 ss. - -[90] Hor. I, 35. - -[91] Naisen genius tavall. eri nimellä _Juno_. - -[92] Hor, III, 17. 14. - -[93] _potamós_; vrt. potós juoma, _potizein_ juottaa. - -[94] Tämmöisillä paikoilla hän leikitteli lähteetärten kanssa, oli -_nymphogétes_, kun muutenkin oli _krenouchos, épilimnios_ ("suvannon -sulho"). - -[95] _Aigai_ merkinnee vaan _merta_, ollen nähtävästi samaa juurta kuin -usea muu merta tai tyrskyä tarkoittava sana ja nimi, vrt. Aigeus, -Aigaian-meri, Aigina, _aigialós, aiges_ aallot. - -[96] _kuanochaites_. - -[97] _eurysternos_. - -[98] Vrt. Virgil. Aen. I, 142 ss. Aaltojen asettajana on P. -_ásphálios_. - -[99] _gaiéochos_. - -[100] _énosichthon, énnosigaios_. - -[101] _Poseidon trapaios_. - -[102] Od. III, 5 s. - -[103] Hor. I, 15. - -[104] 33 nimitellään Il. XVIII, 39 ss. - -[105] Ov. Met. XIII, 732-897. - -[106] Virg. Aen. III. 211 ss. - -[107] Od. IV, 365-480. - -[108] Ov. Met. XIII, 917-963. - -[109] Ov. Met. IV, 416-562. - -[110] _kourótrophos_. - -[111] Hor. I, 16, 8. 18, 14. - -[112] "Idalainen", Frygian Ida-vuoren mukaan. - -[113] Hor. III, 25, 8-12. - -[114] Ov. Met. III, 336-340. 513-733. - -[115] Il. VI, 130-140. Sofokl. Antigone 955 ss. -- Minyaan tytärten -rangaistus kts. Ov. Met. IV, 389 ss. - -[116] Hor. II, 19, 13. - -[117] _Euios_ riemuhuudosta _eioi_, "hei hoi!" -- _Bakchos_ näyttää -olleen tutunomaisempi, _Dionysos_ juhlallisempi nimi. jolla jumalaa -puhuteltiin. - -[118] Nymfiluola kalustoinen on kerrottu Od. XIII, 103 ss. - -[119] Ov. Met. VI, 382-400. XI, 85-193. - -[120] Satu on nuori. Vanhemmissa kuvissa on Panilla olkea ihmismuoto -paitsi pieniä sarventynkiä. - -[121] Hor. III, 18. - -[122] Virg. Aen. VII, 761 ss. - -[123] Virg. Aen. VIII, 314-325. - -[124] _Demeter_, "Maa emo". - -[125] Plutoksen isä oli Iasion, josta Od. V 125 ss. - -[126] Ov. Met. V 341-571. 642-661. - -[127] Ov. Met. VIII 725-878. - -[128] _Despoina_. - -[129] Proserpina on myös viljan siementä idättävä jumalatar. - -[130] _Aides_, juurista _a_ priv. Aidein. -- Laajennut nimenmuoto -_Aidoneus_. - -[131] Hor. II 13, 34 centiceps bellua; II 19, 29 ss. - - -[132] Hautaus antaa vainajalle rauhaa; sitä ennen harhailee hän -levotonna Manan ovien ulkopuolella, virran yli pääsemättä. -Il. XXIII 71 ss. - -[133] Ibid. v. 65 ss. - -[134] Od. XI 576-600. Hor. III, 11, 21 ss. - -[135] Dis = dives, rikas. - -[136] Virg. Aen. VII 324-356. 374 ss. - -[137] Hesiod. Theog. 185. -- Toisin sanotaan heitä Yön tyttäriksi. - -[138] Vrt. Apollo _ékatós, ékatebólos, ékaergos_. - -[139] Il. VIII 70 ss. - -[140] Od. XIX 562 ss. -- Unelma (Oneiros) liehuu myös ihmishaamussa -nukkuvan luo hyviä tai pahoja neuvoja kuiskimaan. Il. II 6 ss. - -[141] Vanhimpana aikana haudattiin kuolleet talon alle. - -[142] Hor. III 23. - -[143] Heerosten arvoon korotettiin kuoltuaan vielä historiallisenakin -aikana miehiä semmoisia kuin Leonidas, Harmodios ja Aristogeiton y.m. -Heerosten luultiin kuoltuaan viettävän elämäänsä "autuasten saarilla". - -[144] Hor. I 12, 7 ss. - -[145] Ov. Met. X 1-77. - -[146] Ov. Met. XI 1-84. - -[147] Od. XXI 295-304. Vrt. Ov. Met. XII 210-517. - -[148] Ov. Met. VIII 260-546. - -[149] Il. IX 529-596. - -[150] Homeros ei vielä puhu Foinikian Agenorista, kertoo vaan Poinix -nimisestä miehestä. - -[151] Hor. III 27, 25 ss. - -[152] Ov. Met. III 1-137. IV 563-603. - -[153] Lehmäjuttu näkyy syntyneen selittämään Boiotian nimeä, joka -näyttää johtuvan sanasta _bous_ lehmä, härkä: siis = "lehmälä, -härkämaa". - -[154] Od. XI 262 ss. - -[155] Il. XXIV, 602-617. Ovid. Met. VI 146-312. - -[156] Sipylos-vuorella likellä Smyrnaa kuuluu olevan ihmisenhaamuinen -kallion muodostus, tai liekö louhittu ihmiskäsin. Sen yläpuolelta noruu -lähde, joka kastelee kuvan kasvoja niin että se näyttää itkevän. Tästä -siis on Nioben kuva saanut yhden lisäpiirteen, tuon kivettyneenä -itkevän äiti paran. - -[157] Od. XIX 518-523. - -[158] Il. IV 378-398. - -[159] Od. XV 245 s. XI 326 s. - -[160] Il. IV 406 ss. - -[161] Ov. Met. VII 665-699. 753-865. - -[162] Sofokl. Ant. 966 ss. - -[163] Hor. IV 12, 5 ss. - -[164] Taitaa olla foinikilaisten Baal-Moloch, jota kuvattiin -tuonmuotoiseksi ja palveltiin ihmisuhreilla. Kreikan saarilla oli -vanhimpina aikoina paljo foinikilaisia siirtokuntia, jopa mannermaankin -rannikoilla. Luultavaa on, että foinikilaiset ryöstelivät ihmisiä -kreikkalaisilta sodissaan ja uhrasivat niitä jumalallensa, jonka -palveluksen pääpaikkoja oli Kreta. Molochin kultin sysäsi syrjään -helleeniläinen sivistys, jota Thesevs edustaa. - -[165] Vrt. Virg. Aen. (= Virbius) VII 761 ss. - -[166] Kts. Aischylon Promethevs näytelmää. - -[167] Hor. III 16, 1 ss. Sofokl. Ant. 944 ss. - -[168] Paluumatkan seikoista Ov. Met. IV 615-764. V 1-249. - -[169] I. VI 155-220. Hor. III, 7, 13 ss. - -[170] Hor. I 12, 25 ss. - -[171] Hor. I, 28. 9. - -[172] Tämä mielenlaatu yksistään todistaa, ettei tämä Minos saata olla -sama kuin tuo vanhempi, niinkuin heitä tavallisesti sekotellaan, vaan -täytyy otaksua kaksi Minosta, vanhempi ja nuorempi. - -[173] Il. XIX, 592. - -[174] Ov. Met. VIII 157-259. - -[175] "Aten" lumoomana Il. XIX 95-133. - -[176] Tarun kauniin runollisen muodon on vasta sofisti _Prodikos_, -Sokrateen aikalainen, sommitellut. Xenoph. Mem. II, 1, 21-33. - -[177] Il. XXI 442-457. XX 147. - -[178] Ov. Met. XI 194-220. - -[179] Virg. Aen. VIII 190 ss. - -[180] Alkuaan luullaan tarun tietäneen vain 10:stä työstä. Luku kasvoi -12:ksi, sittekun foinikilainen auringonjumala _Melkart_, jota -palveltiin "tyrolaisen Herakleen" nimellä, identifioitiin kreikkalaisen -Herakleen kanssa. Puhuttiin näet Melkart'in 12:sta taistelusta -taivaalla. - -[181] Od. VIII 224 ss. - -[182] Od. XXI 13-41. - -[183] Tässä on satuun pujotettu itämainen piirre, nojautumalla -lydialaiseen auringonsankariin Sandon, joka monessa kohdin muistutti -Heraklesta. Jutun itämaisuus ilmenee siinäkin, että kreikkalainen -sankari nyt aito orientaliseen makuun hervahtuu hempeyteen ja hekumaan. -Kreikan koomikot tätä puolta vielä lisäilivät liikoihin asti, miten -Herakles muka irstaili ja juopotteli ja oli hirmuinen syömäri, niin -että hän aivan näytti unohtaneen ne korkeat periaatteet jotka hän -nuorena tuolla tienhaarassa kerran otti elämänsä ohjeiksi. - -[184] Ov. Met. XII 522-587. - -[185] Ov. Met. VIII 879-884. IX 1-97. - -[186] Herakleen kuolemasta y.m. Ov. Met. IX 98-272. Od. XI 601 ss. II. -XVIII 117 ss. - -[187] Siitä hänen nimensä _sotér_ ja _álechíkakos_ (pelastaja, -pahanpoistaja). - -[188] Tätä käsittelee Apollonios Rhodolaisen (synt. 260 e.Kr.) vielä -säilynyt kertomaruno "Argonautika". - -[189] Athamaasta ja Inosta kts. vielä Inon tarua edellä. - -[190] Plexippos ja Pandion; äiti Kleopatra oli Boreaan ja Oreithyian -tytär -- näistä esm. Sofokl. Antig. 966-987. - -[191] Iasonista ja Medeasta Ov. Met. VII 1-353. - -[192] Cicero de imp. Cn. Pomp. § 22. - -[193] Tästä kilpa-ajosta löytyy Olympian Zevsin templin päätyyn -kuuluva, tosin pirstautunut, Paionioksen tekemä veistokuvaryhmä, jolla -on suuri taidearvo. - -[194] Il. XXIII 85-90. - -[195] Hänen kuvansa elävästi esiintyy Il. lX:ssä. - -[196] Il. XI 670-760 - -[197] Il. XX 215-240. - -[198] Il. XX 221 ss. - -[199] Il. XX 232 ss. - -[200] Priamolla oli myös jalkavaimoja. - -[201] Hänestä kuvaus Il. IV 440 ss. - -[202] Hor. I, 15. - -[203] Ov. Met. XII 1-38. Ibid. XII 39-145. - -[204] II. V. - -[205] Troian valloituksen kertoo esm. Virgilius Aen. II kirja. - -[206] Ov. Met. XIII 576-622. - -[207] Vrt. Od. XI 543 ss. - -[208] Od. XXIV 36-94. Ov. Met. XII 580-628. XIII 1-398. - -[209] Od. XI 508-536. - -[210] Od. VIII 500-520. - -[211] Tätä tapausta säilynyt antiikinen veistokuva etevästi esittää. - -[212] Troian häviöstä Virg. Aen II. Siitä ja Hekabesta Ov. Met. XIII -399-575. - -[213] Od. III 130-200. 255--312. IV 499-537. XI 405-434 - -[214] Virg. Aen I 39 ss. - -[215] Hor. I 7, 21. - -[216] Vrt. Virg. Aen. III 616 ss. - -[217] Vrt. Od. XII 59-110 "Planktai" kallioista, jotka leukojensa -väliin musertavat kaikki. - -[218] "Ei ihanampaa suotuna oo kuin syntymäseutu. - Armas äiti ja taattosi. Ei vedä vertoja näille - Vainio viljavakaan, jota niität vieraalla maalla". - - Od. IX 33 ss. - -[219] Virg. Aen. VII 187-191. - -[220] Ibid. 45 ss. - -[221] Vrt. Ov. Met. XIV. - -[222] Ov. Met. XIV 582-608. - -[223] Ibid. XIV 608-633. 772-851. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KREIKKALAISTEN JA ROOMALAISTEN -MYTOLOGIIA*** - - -******* This file should be named 53438-8.txt or 53438-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/4/3/53438 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53438-8.zip b/old/53438-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 23a7617..0000000 --- a/old/53438-8.zip +++ /dev/null |