diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53392-8.txt | 3814 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53392-8.zip | bin | 62535 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3814 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..db800a4 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53392 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53392) diff --git a/old/53392-8.txt b/old/53392-8.txt deleted file mode 100644 index 339bbed..0000000 --- a/old/53392-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3814 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Lucrezia Borgia, by Victor Hugo, Translated -by Juhani Aho - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Lucrezia Borgia - Murhenäytelmä - - -Author: Victor Hugo - - - -Release Date: October 28, 2016 [eBook #53392] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUCREZIA BORGIA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -LUCREZIA BORGIA - -Murhenäytelmä - -Kirj. - -VICTOR HUGO - -Suomentanut Juhani Aho - -Elämäkerrallisen kokeen kirjoittanut Jalmari Hahl - - - - - - -WSOY, Porvoo, 1907. - - - -VICTOR HUGO. - -LUONNOS HÄNEN ELÄMÄSTÄÄN, LUOMISTAAN JA ARVOSTELIJOISTAAN. - - -Joseph Léopold Sigisbert Hugo oli napoleonilainen upseeri. Hänen -poikansa Victor Marie Hugo syntyi helmikuun 26 päivä 1802 Besançonissa. -Victor Hugon kehitys romantikkona alkoi jo varsin varhain. Jo lapsena -hän vanhempainsa mukana oleskeli Italiassa ja Espanjassa, ja näiden -maiden luonto ja olot painoivat syvän leimansa pojan rikkaaseen -mielikuvitukseen ja sielunelämään. Madridissa Hugon perhe asui vanhassa -palatsissa, jonka rakennustyyli ja seinäkuvat vaivuttivat -kahdeksanvuotiaan Victorin syvään haaveiluun ja mietiskelyyn. Kun -Napoleonin veljen, Josephin, asiat Espanjassa kävivät huonosti, palasi -nuori Victor äitinsä seurassa Parisiin, missä asetuttiin asumaan -vanhaan avaran puutarhan ympäröimään taloon, joka sijaitsi yksinäisessä -Val-de-Grâcen kaupunginosassa. Poika jäi nyt pitkiksi ajoiksi äidin -hoitoon, mikä ainakin pojan kirjallisiin opintoihin nähden oli sangen -vapaata ja järjestämätöntä. Nuori Hugo luki valitsematta kaikkia -kirjoja, jotka vaan sai käsiinsä, kuten Tacitusta, Vergiliusta, -Lucretiusta, Voltairea, Rousseauta, ritari Faublasia y.m. Avarassa -puutarhassa hän kuunteli luonnon salaperäistä kuisketta, havaitsi -värivivahduksia, valon ja varjon vaihtelua, ja näin yhtyivät -luonnonvaikutelmat kirjojen tarjoamiin kuvauksiin ja hänen -mielikuvituksensa muuntelemiin henkilöhahmoihin. - -Kun hänen isänsä oli palannut kotia, otti hän lastensa kasvatuksen -ohjat käsiinsä. Hän tahtoi valmistaa poikansa Victorin polyteknilliseen -kouluun, mutta Victor aavisti jo silloin tulevaa kutsumustansa ja -harrasti etupäässä kirjallisuutta. Hän kirjoitti joukon runoja, jopa -näytelmiäkin ja täytti kouluvihkonsa kirjallisilla harjoitelmilla. -Vuodelta 1816 on säilynyt hänen muistiinpano-vihkonsa, johon hän on -kirjoittanut sanat: "Je veux être Chateaubriand ou rien." [Tahdon olla -Chateaubriand taikka en mitään.] Chateaubriand, Ranskan romantismin -kantaisä, ja Lamartine olivat tähän aikaan hänen ihanteitaan. -Heidän teoksensa olivat hänen esikuvinaan ja heidän veroistaan -runoilijamainetta hän uneksi. Pian hänessä heräsi halu saattaa -julkisuuteen nuoren runottarensa antimet. Jo vuonna 1817 hän otti osaa -Ranskan Akatemian toimeenpanemaan kirjalliseen kilpailuun ja seuraavina -vuosina Toulousen kukkaisjuhlien yhteydessä oleviin kirjallisiin -kilpailuihin, joista sai kunnianimen "maître des arts". - -Hugo hylkäsi nyt matematiikan ja päätti kokonaan antautua -kirjallisuuden alalle. Tähän aikaan rupesi Ranskan nuorissa mielissä -heräämään voimakkaita taideuudistuspuuhia. Virkeät henget olivat -kyllästyneet klassisismin jähmettyneisiin esteettisiin kaavoihin, ja -Napoleonin ajan ankara sotilasvalta ja sensuuri oli tukahuttanut kaikki -vapaammat ja tuoreemmat kirjalliset vesat. Hugon aikalainen Théophile -Gautier antaa tämän ajan nuoresta taideinnostuksesta seuraavan -kuvauksen: "Nykyiset sukupolvet saattanevat vaivoin kuvitella sitä -kuohahtavaa innostusta, joka täytti mielet tällä ajalla; oli vireillä -samanlainen liike kuin renessanssin aikana. Uusi elämänmehu tulvaili -voimakkaana. Kaikki iti, joka vesa oli nupuilla, joka silmikko aukeni. -Hurmaavat tuoksut levisivät kukista; ilma oli huumaava, ihmiset olivat -juopuneet lyyrillisyydestä ja taiteesta. Tuntui siltä, kuin oltaisiin -löydetty suuri menetetty salaisuus, ja niin olikin laita, oltiinhan -jälleen löydetty runous." (Histoire du Romantisme). - -Victor Hugo liittyi joukkoon nuoria miehiä, joiden pääpyyteenä oli -kirjallisuuden uudistaminen. Tämän literäärisen seuran nimenä oli "Le -petit Cénacle", ja Hugosta tuli sen johtaja. Gautier kertoo tästä -ryhmästä mainitussa teoksessaan seuraavasti: "Pieneen huoneeseen, jossa -ei ollut kaikille istumasijoja, kokoontui nuoria miehiä, todella nuoria -ja erilaisia kuin nykyajan nuoret, jotka kaikki ovat siinä -viidenkymmenen vaiheilla. Se riippumatto, jossa huoneen isäntä otti -päivällisleponsa ja kapea vuoteenpahainen, jossa aamunkoitto usein -yllätti hänet lukemassa runoteoksen viimeistä sivua, saivat kutakuinkin -korvata kokoushuoneen puutteellista mukavuutta. Kahta paremmin -puhuttiinkin seisaalta, puhujan tai lausujan ilmeet ja kädenliikkeet -siten vaan tulivat kahta mahtavammin esille." - -Vuonna 1822 Hugo julkaisi ensimäisen runoteoksensa "Odes", jonka -nojalla Ludvig XVIII antoi hänelle kahden tuhannen franc'in suuruisen -eläkkeen. Viimemainittuna vuonna Hugo meni naimisiin, siis ainoastaan -kaksikymmentävuotiaana. Tästä lähin alkaa nyt hänen kirjallinen -jättiläistuotantonsa. Oodeihin liittyi pari vuotta myöhemmin Ballaadit. -Hänen ensimäiset romaaninsa _Han d'Islande_ ja _Bug-Jargal_ -ilmestyivät, edellinen 1823, jälkimäinen 1825. Hugon ensimäinen -kirjallinen merkkiteos on näytelmä _Cromwell_ (1827), jota ei sen -ilmestyttyä esitetty, mutta jolla romantismin historiassa on suuri -merkityksensä esipuheensa takia, tämä kun sisältää romantismin -katkismuksen. Se oli samalla sotamerkki romantikkojen ja klassikkojen -väliseen taisteluun. Victor Hugosta tuli nyt varsinaisen n.s. Senakelin -johtaja ja hänen ympärilleen kokoontui sellaisia kuuluja miehiä kuin -Alfred de Vigny, Sainte-Beuve, nuori Alfred de Musset, Théophile -Gautier, Prosper Mérimée, y.m. - -Seuraava Hugon näytelmistä oli _Marion De Lorme_, joka ilmestyi 1828, -mutta jonka esittämisen ehkäisi sensuurin kielto; tämä raukesi vuoden -1830:n vallankumouksen jälkeen, jolloin Marion de Lorme suurella -menestyksellä esitettiin Porte Saint-Martin teatterissa. Edellinen -vuosi oli tuottanut väririkkaan runokokoelman _Les Orientales_ ja yhden -Hugon etevimmistä proosateoksista _Dernier jour d'un condamné_, jossa -hän järkyttävästi analyseeraa kuolemaan tuomitun tunteita. Tämän -teoksen tarkoitus oli vaikuttaa kuolemanrangaistuksen poistamista. - -Helmikuun 25 päivä 1830 on tärkeä rajapyykki sekä Hugon runollisessa -tuotannossa että Ranskan romantismin historiassa. Silloin oli _Hernani_ -näytelmän myrskyinen ensi-ilta. Sensuuri oli sallinut sen näyttelemisen -siinä luulossa, että klassikkojen vastustus sen murhaisi. Mutta tästä -ensi-illasta koitui päinvastoin suuri voitto sekä tekijälle, että hänen -koululleen. Théophile Gautier, A. Royer (Histoire du théâtre -contemporain), y.m. ovat antaneet tästä merkillisestä teatteri-illasta -vilkasvärisiä kuvauksia. - -Hugo on vallan väsymätön tuotannossaan. Suitsuavan tulivuoren tavoin -hänen mielikuvituksensa lakkaamatta purkaa ilmoille hehkuvaa -sisällystään. Heti Hernani näytelmän jälkeen hän julkaisee tunnetun -suuren romaaninsa _Notre-Dame de Paris_ ja runoelman _Feuilles -d'automne_. - -Kokonaista neljä draamaa kirjoittaa Hugo vuosien 1832-1836 sisällä, -nimittäin _Le roi s'amuse, Lucrèce Borgia, Marie Tudor ja Angelo_. -Kaikki nämä draamat ovat suorasanaisia. Lisäksi hän tänä rikkaana -draamallisen tuotannon aikana vielä kirjoitti ivakuvauksen, nimeltä -_Claude Gueux_, erään kriitillisen teoksen sekä runokokoelman _Chants -du Crépuscule_. Ajalla kesästä 1837 kevääseen 1840 hänen ahkera kynänsä -tuottaa runomittaisen näytelmän _Ruy Blas_ ja lyyrilliset runosarjat -_Les Voix Intérieures ja Les Rayons et les Ombres_. Kesäkuun 2 päivänä -hän piti vastaanottajaispuheensa Ranskan Akatemiassa, jonka jäseneksi -hän astui kolmasti jäätyään huomioonottamatta. - -Nyt oli Hugo saavuttanut vakaantuneen kirjailijamaineen ja lisäksi -saanut osakseen suurimman kunnian ja tunnustuksen, mitä ranskalainen -kirjailija uneksi, sijan noiden neljänkymmenen "kuolemattoman" -joukossa. Tuntui siltä kuin tämä voimakas ja uusia uria uurtava mies -olisi murtanut kaikki menestymisensä esteet. Mutta nyt juuri kohtasi -häntä vastoinkäymisiä, jotka pitkiksi ajoiksi syvästi lannistivat hänen -taipumattoman henkensä. Vuonna 1843 esitettiin Théâtre Français'n -näyttämöllä hänen draamansa _Les Burgraves_, jota kohtasi mitä -täydellisin epäonnistuminen. Tämä ensimäinen vastoinkäyminen ja Hugon -äsken naimisiin menneen tyttären tapaturmainen kuolema nostivat -runoilijassa niin masentuneen ja katkeran mielentilan, että hän -ajatteli kirjallisen uran hylkäämistä. Hieman tyynnyttyään hän päätti -haihduttaa mielensä haikeutta antautumalla poliittisiin harrastuksiin. - -Hugo, joka vuoden 1830:n jälkeen oli ollut perustuslaillisen monarkian -puolustaja, muuttui vuoden 1849 vaiheilla tasavaltalaiseksi, jona hän -senjälkeen aina pysyi. Kun Napoléon III vuonna 1851 vangitutti -tasavaltalaisia, yhtyi Hugo tulevan keisarin vastustajiin, ja hänen oli -pakko lähteä maanpakoon. Haettuaan turvaa ensin Belgiasta, missä sitä -ei rohjettu hänelle myöntää, hän siirtyi Jerseyhen, ja sieltä -anglo-normandilaiselle Guerneseyn saarelle. Täällä hän rakennutti -itselleen linnan, jonka suojamuuria valtameren aallot huuhtelivat. -Täällä hän eli, huolimatta armahduksesta, aina vuoteen 1870, jolloin -keisarivalta raukesi. Täällä hän ihaili merta, ja sai sen -tyhjentymättömistä tunnelmista mitä monipuolisinta inspiratsionia -luomilleen. - -Jerseyssä syntyivät hänen _Châtiments_ runonsa (1853), jotka -sinkoilivat satiirin nuolia keisarikunnan miehiä vastaan, ja -Guerneseyssä kolme vuotta myöhemmin runokokoelma _Contemplations_, -jonka runoista moni jo oli paljoa aikaisemmin syntynyt. Taas kuluu -kolme vuotta kunnes hänen historiallis-symbolistinen runosarjansa -_Légende des Siècles_ ilmestyy. (Sen toinen osa julkaistiin 1877 ja -kolmas osa 1883.) Niinikään kolmivuotisen työn jälkeen ilmestyy -jättiläisromaani _Les Misérables_, vuonna 1865 runot _Les chansons des -rues et des bois_ ja seuraavana vuonna romaani _Les Travailleurs de la -mer_. - -Kolmannen tasavallan aikana palasi Hugo Pariisiin, näki piirityksen -vuonna 1870, ja seuraavana vuonna puhjenneen kansalaissodan, jonka -räikeät tapahtumat antoivat hänelle aiheen runosarjaan _L'année -terrible_. Hugon viimeiset huomattavat teokset ovat suuri runokokoelma -_L'art d'être Grand-Père_ (1877), joka sisältää useita Hugon runouden -helmiä, ja jylhä näytelmä _Torquemada_ (1882). Siinä huomattavimmat -Hugon teoksista. Muutamia hänen teoksistaan on julkaistu hänen -kuolemansa jälkeen, ja julkaisua jatkunee yhä vielä. - -Victor Hugo kuoli 83:n vuoden ikäisenä toukokuun 23 päivä 1885. Oman -ennustuksensa mukaan, hän meni pois "ruusujen vuodenaikana". Hänen -maalliset jäännöksensä kätkettiin Panthéonin holviin, minne koko kansa -häntä surren saattoi. Hänestä oli tullut kansansa runoruhtinas, ja -tuskin koskaan maallisen ruhtinaan hautajaiset ovat olleet -suuremmoisemmat. - -Luonteena ei Hugo suinkaan ollut eheä ja ihailtava persoonallisuus. Hän -oli rajattomasti itserakas, pikkumainen ja ärtyisä vastustajilleen ja -siihen määrään omasta arvostaan ja mielipiteistään kiinnipitävä, että -hän huomaamattaan saattoi itsensä naurunalaiseksi. Hänessä oli jotakin -pikkuporvarimaista, ja häneltä puuttui tuota hienoa käyttäymis-älyä, -jolle ranskalainen antaa nimen "le tact". Mutta vastapainona näille -epäedullisille puolille on mainittava hänen intonsa puolustamaan -kaikkia sorretuita ja hänen kaunis ja hellä suhteensa omaan -perheeseensä. - - * * * * * - -Tämän luonnoksen ahtaat puitteet eivät salli tarkempaa selontekoa Hugon -tavattoman runsaslukuisista runoluomista. Koetamme siis vaan tähän -kiinnittää niistä muutaman yleispiirteen. - -On kirjoitettu laveita teoksia Hugon aatteista, hänen filosofiastaan, -j.n.e. Kun häntä tarkkaavammin lukee, huomaa kuitenkin, etteivät hänen -aatteensa ole omintakeisia eivätkä aina edes syviä, ja että hän -filosofina on sangen heikko. Turhaa onkin koettaa etsiä hänen -merkitystään ja ansioitaan tältä puolelta. Mieltäkiinnittävänä puolena -Hugossa ovat hänen suuret ominaisuutensa taiteilijana, hänen -harvinainen taitonsa _nähdä_ ja piirtää selvä, taiteellisesti -vaikuttava ja vakuuttava kuva näkemästään, hänen virtuosimainen -kompositsionitaitonsa ja hämmästyttävä rytmillinen kätevyytensä. Nämä -seikat, jos niihin olisi liittynyt luontainen syvyys ja psykologinen -katse, olisivat kohottaneet hänet maailmankirjallisuuden harvojen -suurmestareiden pariin. Mutta ilman näitäkin suuren kirjailijan -ominaisuuksia, on hän erittäin mieltäkiinnittävä aito-ranskalainen -kirjailija, joka ei ainoastaan painanut erikoisleimaansa omiin -teoksiinsa, vaan myös siihen kirjallisuussuuntaan, jonka tyypillisin -edustaja ja johtaja hän oli. - -Harvinaisen omintakeinen individualisuus ja titaaninen voima, siinä -tunnusmerkkejä, jotka kauttaaltaan heijastuvat esiin Hugon etevimmistä -luomista. - -Hugon päävahvuus on hänen lyyrillisyytensä. Sitä tapaamme ei ainoastaan -hänen lyyrillisissä runoissaan, vaan myös hänen eepillisissä ja -draamallisissa tuotteissaan. Ja siitä huomaamme aina, että hän -huolimatta paljosta poleemisuudesta, keinotekoisuudesta ja -politikoimisesta, joka pohjalastina painaa hänen mahtavapurjeista -runopurttaan, on oikea runoilija. - -Esipuheessa lyyrilliseen runokokoelmaan _Les voix intérieures_ lausuu -Hugo seuraavaa: Shakespearen Porcia puhuu jossakin kohdassa tuosta -_musiikista, joka kaikuu jokaisen ihmisen sisällä_. -- Onneton se, -sanoo hän, joka ei sitä kuule! -- Tämä musiikki, se kaikuu luonnonkin -povessa. Jos tämä kirja on jonkun arvoinen, on se kaiku, joskin himmeä -ja heikennyt, mutta luullakseni uskollinen kaiku siitä laulusta, joka -soiden meidän povessamme vastaa siihen lauluun, jota kuulemme -ulkopuolelta itseämme. Sattuvammin tuskin voinee kuvata Hugon lyriikan -luonnetta. Hän näet alati kuuli tuota suurta, moniäänistä, -monivivahduksista luonnon soittoa, täyteläisenä se pani hänen sielunsa -kielet väräjämään, ja ihmeellisesti hän lyyrallaan osasi muille tulkita -tätä sisällään helisevää musiikkia. Luonnonkuvaukset Hugolla ovat -vastustamattomat, luotu kuva syöpyy mielikuvitukseemme ja täyttää sen -runoilijan esiinloihtimalla visionilla. Varsinkin merta Hugo on -kuvannut niinkuin en tiedä toisen tehneen. Pitkän maanpakonsa aikana -hän oppi merta tuntemaan ja rakastamaan, hän tutustui jokaiseen sen -värivivahdukseen, sen jokaiseen riemu- ja valitushuutoon, sen -vihanärjyntään, ja hän kokosi kaikki sen rikkaat sävelet -kuolemattomiksi symfonioiksi. Merikuvauksiensa yhteydessä hän lausui -syvällisimmät ja kauneimmat ajatuksensa. Toinen mieleenpainuva piirre -Hugon lyriikassa on se todellinen tunne, joka väräjää niissä runoissa, -mitkä tulkitsevat hänen suhdettaan omaisiinsa. - -Hugon eepillistä ja draamallista tuotantoa hallitsee laki, joka ei -missään hellitä herruuttaan, nimittäin antiteesin eli vastakohtaisuuden -laki. "Cromwell" näytelmän esipuheessa hän tekee selkoa tämän lain -merkityksestä. Hugon käsityksen mukaan kristinuskon aika eli uusi aika -on draaman aika -- vastakohtana alkuajoille, jotka ovat lyyrillisyyden -aikoja ja antiikille, jonka perusluonne on eepillinen. Puhuessaan -kristinuskon synnyttämästä runouden luonteesta, Hugo määrittelee -vastakohtaisuuden lakia seuraavasti: "Kristinusko johtaa runouden -totuuteen. Kuten se, näkee uudenajan runotar olevaisuutta korkeammalta -ja laajemmalta näkökannalla. Se älyää, ettei kaikki luomakunnassa ole -inhimillisesti _kaunista_, vaan että rumuus siinä esiintyy kauneuden -rinnalla, muodottomuus kaunismuotoisuuden rinnalla, epattomaisuus -ylevyyden rinnalla, paha hyvän yhteydessä, varjo valon vieressä." - -Epattomaisuus -- groteskisuus, joka käsite sisältää suunnattomuutta, -häijyyttä, muodottomuutta, rumuutta, yleensä tavattomuutta pahaan -suuntaan -- siinä esteettinen käsite, joka moninaisella tavalla -esiintyy toteutettuna Hugon kuvauksissa ja henkilöluomissa. -Luonnollisesti tämä tiheä vastakohtaisuuden tavoitteleminen osaksi -johtuu Hugon poleemisista pyrkimyksistä ja hänen klassisismin -vastustelemisestaan. Mutta suuri erehdys olisi johtaa tätä -antiteesin-lakia kokonaan mainitusta seikasta. Jyrkkien vastakohtien -esittäminen on Hugolla myöskin luontainen sommittelulaki. Hän piti -symmetriasta, teoksiensa plastillisesta suunnittelusta, ja vastakohdat -tuntuivat tarjoavan hänelle sommittelun selvyyttä ja luonteenerittelyn -terävyyttä. Cromwellin esipuhe on kirjoitettu v. 1827. Vastakohtien -teoria eli kuitenkin Hugon tietoisuudessa paljoa aikaisemmin. Saatamme -huomata sitä jo hänen aikaisimmissa runokokoelmissaan. Selvimpänä se -esiintyy hänen romaaneissaan ja etenkin hänen draamoissaan. Niissä -eivät ainoastaan eri henkilöt ole toistensa jyrkkiä kontrasteja, -vaan saattaapa usein samassakin henkilössä olla kaksi jyrkkää -vastakohtaisuutta -- groteskinen ja subliiminen puoli, puhuakseni Hugon -tavoin -- kuten esim. Lucrezia Borgiassa suunnaton rikollisuus ja -ääretön äidinrakkaus. Lisäksi muodostavat eri kohtaukset toistensa -vastakohtia, kuten esim. näytelmässä Cromwell salaliittolaisten -kohtaus, jonka kontrastina on vakoilijoiden kohtaus. - -Tämä alituinen vastakohtien tavoittelu ynnä odottamattomat yllätykset, -jotka tuontuostakin esiintyvät, antavat Hugon draamoille keinotekoisen, -paikoittain onton leiman. Vaivoin ne myös peittävät psykologisen -syvyyden puutetta. Mutta kieltämätöntä on, että Hugon draamojen -poikkeushenkilöt, vastakohtaisuudet ja ja yllätykset ovat nerollisesti -keksityt ja mieltäkiinnittävästi esitetyt, ja sentähden hänen -näytelmänsä yhä vielä voivat hyvin esitettyinä vaikuttaa. Mutta me -seuraamme niitä ainoastaan sentähden, että Hugon nero ne on luonut, -että ne ovat puhtaasti Hugomaisia. Hugota ei voi jäljitellä. -Englantilaisen Swinburnen Hugoimitatsionit ovat siitä selvänä -esimerkkinä. - -Hugon draamat ovat erinomaisen tarkasti suunnitellut, tekotapa on selvä -ja varma, ja Hugon draamallisella teknikalla on ollut suuri vaikutus -koko uudenaikaisen Ranskan draaman tekniikkaan. Sardou, ja hänen -jälkeensä monet nuoremmat, ovat omaksuneet Hugon teknillisen -taituruuden ja kehittäneet sitä edelleen virtuosimaisuudeksi. - - * * * * * - -Victor Hugon huomattavista arvostelijoista Edmond Biré on julkaissut -laajimman tutkimuksen, nimittäin kolme nidosta: _Victor Hugo avant -1830, Victor Hugo après 1830 ja Victor Hugo après 1852_. Nämä teokset -tarjoavat monipuolisen kirjallishistoriallisen valaistuksen, m.m. -oikaisten useita biografillisia erehdyksiä ja anekdotteja, jotka -aikojen kuluessa ovat syntyneet Hugosta samoin kuin useista muista -suurista kirjailijoista. Biré ei peittele Hugon heikkouksia ja luonteen -epäedullisia puolia. Hän tuo niitä esiin, milloin tilaisuus siihen -suinkin tarjoutuu. Hän osottaa siinä suurta vahingoniloa, joten hänen -muuten arvokkaan teoksensa luotettavuus ja objektiivisuus lukijan -silmissä heikkenee. - -Täydellinen vastakohta Birén teoksille on Ernest Dupuyn tutkimus: -Victor Hugo, l'homme et le poète. Dupuy taas ihailee Hugota -rajattomasti. Joskin hänen kirjansa tämän vuoksi menettää hieman -ankaraa kriitillisyyttään, esittää se sen sijaan Hugon luonteen ja -runouden miellyttäviä puolia, joita esim. Biré on suuressa määrin -laiminlyönyt. - -Etevimmät Hugota käsittelevät tutkimukset ovat mielestäni _Émile -Faguet'n_ koelma sarjassa "Dix"-neuvième Siècle; _Ferdinand -Brunetièren_ tutkielmat teoksessa "L'Evolution de la poésie lyrique en -France au dix-neuvième siècle" (2 nidosta) ja Guyaun kaunis tutkimus -teoksessa: L'art au point de vue sociologique. Niitä leimaa -tasapuolisuus, valistuneen arvostelijan laajanäköisyys ja -mieltäkiinnittävä esitys. Hugon filosofisia aatteita esittää _Ch. -Renouvier_ kirjassaan Victor Hugo philosophe. Empimättä hyväksyn sen -Renouvier'n esiintuoman mielipiteen, että runoilija yhtä hyvin voi olla -filosofi kuin varsinainen n.s. filosofi. Onhan esim. Guyau -vakuuttavasti osottanut, että syvän tieteellisen ajattelijan ja -voimakkaan runoilijan luova inspiratsioni oleellisesti ovat varsin -läheistä sukua. Mutta mitä Hugohon tulee, täytyy Faguet'n kanssa -myöntää, että hänen filosofiset aatteensa ovat hyvin sporaadisia, usein -pelkkiä sanoja ja "loci communes". Milloin hän on mitä synkin ja -ehdottomin pessimisti, milloin taas mitä valoisin optimisti, uskoen -vahvasti ihmiskunnan hyvään päin tapahtuvaan edistymiseen. Ajattelijana -on Hugo, kuten Guyau sanoo, suuri uneksija; "tällainen syvä -uneksiminen" -- lausuu Guyau teoksessaan 'L'Art au point de vue -Sociologique' -- "on luontainen useimmille neroille, joita heidän -ajatuksensa hallitsevat enemmän kuin mitä he itse voivat ajatuksiaan -hallita." _Théophile Gautier'n_ nimellä _Histoire du Romantisme_ -kootuissa kirjoituksissa on useita mieltäkiinnittäviä ja hienoja -huomautuksia Victor Hugosta. Niihin liittyy aikalaisen ja silminnäkijän -kertoman tuoreus. Samassa suhteessa mieltäkiinnittävä on teos _Victor -Hugo raconté par nu témoin de sa vie_. Se tuntuu olevan suuressa määrin -Hugon itsensä inspireeraama, on toisten väittämän mukaan hänen vaimonsa -kirjoittama ja sille sopisi paremmin nimeksi Goethen käyttämä -avomielinen nimi "Wahrheit und Dichtung", jos nimittäin panemme -merkille, että jälkimäinen, eli kuviteltu, on melkoisesti -voittopuolella. _Gustave Lansonin_ Hugo-tutkimus sisältyy hänen -Ranskan kirjallishistoriaansa. Se perustuu kriitillisesti koko -Hugo-kirjallisuuteen ja on siinä suhteessa valaiseva. Mutta sitä -haittaa kompendion niukkuus ja joltinen kuivuus. Hugon draamoista -antavat hyviä arvosteluja _A. Royer_ teoksessa: _Histoire du Théâtre -contemporain_ ja _Pierre Nebout_ tutkimuksessa: _Le drame romantique_. - -_Jalmari Hahl_. - - - - -HENKILÖT: - - DON ALPHONSO d'ESTE - DONA LUCREZIA - GENNARO - GUBETTA - DON APOSTOLO GAZELLA - MAFFIO ORSINI - ASCANIO PETRUCCI - RUSTIGHELLO - OLOFERNO VITELLOZZO - JEPPO LIVERELTO - MUNKKEJA - VANGINVARTIJA - - - - -ENSIMMÄINEN NÄYTÖS. - - -Terassi Barbarigon palatsissa Venetsiassa. Yöllinen juhla. -Naamioitettuja kulkee tuon tuostakin näyttämön yli. Molemmin puolin -terassia komeasti valaistu palatsi, josta kuuluu soittoa. Terassi on -varjossa ja vihreiden köynnösten peitossa. Perällä terassin alla on -ajateltu virtaavan Zueccan kanava, jonka pinnalla nähdään silloin -tällöin hämärässä liukuvia gondoloita, puoleksi valaistuja, täynnä -naamioita ja soittajia. Kukin gondola kulkee näyttämön peräitse, -milloin suloisen milloin surullisen soiton kaikuessa, joka poistuessaan -vähitellen häipyy. Perällä Venetsia kuun valossa. - - -1:NEN KOHTAUS. - - Joukko nuoria herroja, loistavissa puvuissa, naamiot kädessä, - puhelevat terassilla. Gubetta, Gennaro, puettu kapteeniksi, - Don Apostolo Gazella, Maffio Orsini, Ascanio Petrucci, - Oloferno Vitellozzo, Jeppo Liveretto. - -OLOFERNO. Elämme ajassa, jolloin ihmiset tekevät niin paljon kauheita -tekoja, ettei niistä enää puhutakaan, mutta tapahtumaa niin surullista, -niin salaperäistä ei liene koskaan kuultu. - -ASCANIO. Pimeä asia pimeyden miesten tekemä. - -JEPPO. Minä tiedän, kuinka se tapahtui. Olen kuullut sen serkultani, -hänen ylhäisyydeltään kardinaali Carrialelta, jonka tiedot ovat -tarkemmat kuin kenenkään muun. -- Te tiedätte, kardinaali Carriale, -jolla kardinaali Riarion kanssa oli tuo mainio väittely sodasta Ranskan -Kaarle VII:ttä vastaan? - -GENNARO haukotellen. Ah! nyt alkaa Jeppo taas kertoa juttujaan. Minä -ainakaan en viitsi kuunnella. Olen jo ilmankin tarpeeksi väsynyt. - -MAFFIO. Nämä asiat eivät sinua huvita, Gennaro, ja onhan se -ymmärrettävää. Sinä olet urhoollinen seikkailija-kapteeni. Sinä kannat -tekaistua nimeä. Et tunne isääsi, et äitiäsi. Ei kukaan epäile, ett'et -olisi aatelismies; sen näkee siitä tavasta, millä käytät miekkaasi; -mutta ainoa, joka osoittaa ylhäistä sukuperääsi, on, että taistelet -kuni leijona. Henkeni kautta, olemme asetoverit, enkä sano minä tätä -sinua loukatakseni. Pelastit henkeni Riminissä, minä pelastin sinun -henkesi Vicenzan sillalla. Olemme vannoneet auttavamme toisiamme niin -vaarassa kuin rakkaudessakin, kostaa loistemme puolesta milloin tarve -vaatii, luvanneet, ett'ei minulla ole muita vihollisia kuin sinun eikä -sinulla muita kuin minun. Tähtien tutkija ennusti, että tulemme -kuolemaan samana päivänä, ja me annoimme hänelle siitä ennustuksesta -kymmenen kultasekiiniä. Emme ole ystäviä, olemme veljiä. Mutta -miekkoista sinua, joka muitta mutkitta kutsut itseäsi vaan Gennaroksi, -jonka ei tarvitse kuulua kehenkään, ei olla riippuvainen noista usein -perityistä ikävistä välttämättömyyksistä, jotka takertuvat -historiallisiin nimiin. Onnellinen sinä! Et tarvitse välittää mitään -siitä, mitä tapahtuu ja on tapahtunut, kunhan vaan on olemassa miehiä -taistellaksesi ja naisia huvitellaksesi. Mitä sinua liikuttavat -perheiden ja kaupunkien historiat, sinua miekan miestä, jolla ei ole -kaupunkia eikä perhettä? Meidän on toista. Meidän täytyy ja me tahdomme -ottaa osaa aikamme tapahtumiin. Isämme ja äitimme ovat olleet -osallisina noissa murhenäytelmissä, ja melkein kaikki meidän perheemme -vuotavat vielä verta. -- Kerro meille, mitä tiedät, Jeppo. - -GENNARO heitäkse nojatuoliin semmoisen asentoon, joka tahtoo nukkua. -Herättäkää minut, kun Jeppo on lopettanut. - -JEPPO. No niin. -- Se tapahtui vuonna neljätoistasataa -yhdeksänkymmentä... - -GUBETTA näyttämön nurkasta. Yhdeksänkymmentä seitsemän. - -JEPPO. Aivan oikein. Yhdeksänkymmentä seitsemän. Eräänä keskiviikon ja -torstain välisenä yönä... - -GUBETTA. Ei. Tiistain ja keskiviikon. - -JEPPO. Olette oikeassa. -- Sinä yönä siis näki eräs Tiberin venhemies, -joka oli pannut maata venheeseensä virran rannalle vartioidakseen -tavaroitaan, näki jotakin kerrassaan kauheata. Se oli vähän alapuolella -Pyhän Hieronymon kirkkoa. Saattoi olla noin viisi tuntia jälkeen -puoliyön. Kirkon vasemmalla puolella olevaa tietä myöten näki venhemies -yön hämärässä kaksi miestä tulevan, he tulivat jalkaisin toinen -toisaalta, he näyttivät levottomilta; sitten ilmaantui taas kaksi -miestä ja lopulta kolme; kaikkiaan seitsemän. Yksi ainoa tuli ratsain. -Yö oli jotenkin pimeä. Tiberin puoleisissa taloissa oli yksi ainoa -huone valaistu. Nuo seitsemän miestä lähestyivät rantaa. Se, joka oli -tullut ratsain, käänsi hevosensa ja peruutti sen Tiberiin ja silloin -näki venhemies selvästi, että hevosen lautasen toiselta puolelta -riippuivat jalat ja toiselta puolelta kädet ja pää -- sanalla sanoen -miehen ruumis. Toisten väijyessä katujen kulmissa, tarttui kaksi miestä -kuolleen ruumiiseen, heilauttivat sitä voimakkaasti pari kolme kertaa -ja heittivät sen keskelle Tiberiä. Juuri silloin kun ruumis putosi -veteen, kysyi ratsumies jotakin ja nuo kaksi miestä vastasivat: Niin, -monsignore. Silloin kääntyi ratsumies jokeen päin ja näki jotain mustaa -kelluvan veden pinnalla. Hän kysyi, mitä se oli. Hänelle vastattiin: -Monsignore, se on monsignorevainajan vaippa. Ja joku joukosta heitti -kiviä vaipan päälle, niin että se upposi. Sen tehtyään he menivät -kaikki yhdessä pois Santo Jacopoon päin. Kas siinä, mitä venhemies -näki. - -MAFFIO. Kamala tapahtuma. Oliko se joku huomattava henkilö, jonka nuo -miehet tuolla tavalla heittivät veteen? Tuo hevonen tekee minuun -kummallisen vaikutuksen; murhaaja satulassa, kuollut lautasella. - -GUBETTA. Hevosen selässä oli kaksi veljestä. - -JEPPO. Juuri niin, signore de Belverana. Ruumis oli Giovanni Borgia, -ratsumies oli Cesare Borgia. - -MAFFIO. Paholaisperhe tuo Borgian perhe. Mutta sanokaa, Jeppo, miksi -tappoi veli veljen? - -JEPPO. Sitä en voi sanoa. Murhan syy on jotain niin kauheaa, että -varmaankin on kuoleman synti sitä edes mainitakaan. - -GUBETTA. Minä kerron sen teille. Cesare, Valensian kardinaali, tappoi -Giovannin, Gandian herttuan, siksi että veljet rakastivat samaa naista. - -MAFFIO. Ja kuka oli tuo nainen? - -GUBETTA yhä näyttämön perällä. Heidän sisarensa. - -JEPPO. Riittää, signore de Belverana. Elkää mainitko meidän kuullemme -tuon hirveän naisen nimeä. Ei ole perheistämme ainoatakaan, johon hän -ei olisi iskenyt syvää haavaa. - -MAFFIO. Eikös siihen juttuun ollut sekotettu lapsikin? - -JEPPO. Oli, lapsi, josta en tahdo sanoa muuta kuin että hänen isänsä -oli Giovanni Borgia. - -MAFFIO. Tuon lapsen pitäisi nyt olla mies. - -OLOFERNO. Hän katosi. - -JEPPO. Oliko se Cesare Borgia, jonka onnistui riistää lapsi äidin -käsistä? Vai oliko se äiti, jonka onnistui riistää hänet Cesare Borgian -käsistä? Sitä ei tiedetä. - -DON ASCANIO. Jos äidin onnistui salata poikansa, niin oli se taitavasti -tehty. Sen jälkeen kun Cesare Borgia, Valensian kardinaali, pääsi -Valensialaisten herttuaksi, on hän murhauttanut, niinkuin tiedätte, -paitse veljensä Giovannin, kaksi veljensä poikaa, Guifri Borgian, -Squillaccin ruhtinaan pojat, ja serkkunsa, Francesco Borgian. Tuolla -miehellä on oikea raivo surmata sukulaisiaan. - -JEPPO. Kautta jumalani! Hän tahtoo olla ainoa Borgia ja saada -haltuunsa kaikki paavin rikkaudet. - -ASCANIO. Sisar, jonka nimeä ette tahdo mainita, Jeppo, eikö hän tehnyt -samaan aikaan salaista retkeä Pyhän Sixtuksen luostariin, ei kukaan -tiedä mistä syystä? - -JEPPO. Luulenpa niin. Päästäkseen eroon signore Giovanni Sforzasta, -toisesta miehestään. - -MAFFIO. Ja mikä oli tuon venhemiehen nimi, joka oli kaiken sen nähnyt? - -JEPPO. En tiedä. - -GUBETTA. Hänen nimensä oli Giorgio Schiavone, ja hänen työnään oli -kulettaa puita Tiberiä myöten Ripettaan. - -MAFFIO hiljaa Ascaniolle. Siinä on espanjalainen, joka tietää meidän -asioistamme enemmän kuin me roomalaiset. - -ASCANIO hiljaa. Minäkin epäilen tuota herra de Belveranaa. Mutta -elkäämme nyt syventykö tähän seikkaan. Siinä voi ehkä piillä joku -vaara. - -JEPPO. Ah, hyvät herrat! mitä aikaa elämmekään! Ja tunnetteko yhtä -ainoata ihmistä, joka voi olla varma saavansa elää huomiseen tässä -onnettomassa maassa, täällä raivoavine sotineen, ruttotauteineen ja -Borgioineen? - -DON APOSTOLO. Kuulkaa, hyvät herrat, minä luulen, että me kaikki saamme -ottaa osaa lähetystöön, jonka Venetsian tasavalta lähettää Ferraran -ruhtinaan luo onnittelemaan häntä siitä, että hän on valloittanut -Riminin Malatestalta. Milloin matkustamme me Ferraraan? - -OLOFERNO. Varmaan jo ylihuomenna. Te tiedätte, että molemmat -lähettiläät jo ovat nimitetyt. Ne ovat senaattori Tiopolo ja -kaleerilaivain päällikkö, kenraali Grimani. - -DON APOSTOLO. Onko kapteeni Gennaro seuraava meitä? - -MAFFIO. Epäilemättä. Gennaro ja minä emme koskaan eroa toisistamme. - -ASCANIO. Minulla on tehtävänä teille, hyvät herrat, hyvin tärkeä -huomautus, se, että tuolla juodaan Espanjan viiniä ilman meitä. - -MAFFIO. Palatkaamme palatsiin. -- Hoi, Gennaro! (Jepolle) -- Mies on -kuin onkin nukkunut teidän puhuessanne. - -JEPPO. Antaa hänen nukkua. - - Kaikki poistuvat paitsi Gubetta. - - -2:NEN KOHTAUS. - - Gubetta, sitten Dona Lucrezia, Gennaro, nukkuu. - -GUBETTA yksin. Niin, minä tiedän enemmän kuin he; he sanoivat sen -hiljaa. Minä tiedän siitä enemmän kuin he, mutta dona Lucrezia tietää -siitä vielä enemmän kuin minä, Valensialaisten herra tietää siitä -enemmän kuin dona Lucrezia, piru tietää enemmän kuin Valensialaisten -herra, ja paavi Aleksanteri kuudes tietää enemmän kuin piru. (Katsellen -Gennaroa) -- Kuinka ne nukkuvat hyvin, nuo nuoret. - - Dona Lucrezia tulee sisään, naamioituna. Hän huomaa nukkuvan - Gennaron ja katselee häntä ihastuksella ja kunnioituksella. - -DONA LUCREZIA itsekseen. Hän nukkuu. -- Tämä juhla on varmaankin häntä -väsyttänyt. -- Kuinka hän on kaunis! (Kääntyen) -- Gubetta. - -GUBETTA. Puhukaa hiljemmin, rouva. -- Minun nimeni ei täällä ole -Gubetta, vaan kreivi de Belverana, kastilialainen aatelismies, ja te, -te olette markiisitar de Ponteqvadrato, napolitar. Me emme saa näyttää -tuntevamme toisiamme. Eikö teidän ylhäisyytenne ole itse niin -määrännyt? Te ette ole täällä kotonanne; olette Venetsiassa. - -DONA LUCREZIA. Oikein, Gubetta. Mutta täällä terassilla ei ole ketään -muuta kuin tuo nuori mies ja hän nukkuu. Voimme puhella hetkisen. - -GUBETTA. Niinkuin teidän ylhäisyytenne suvaitsee. Mutta minulla olisi -annettavana vielä yksi neuvo, se, ett'ette riisuisi naamiotanne. Teidät -voitaisiin tuntea. - -DONA LUCREZIA. Mitä minä siitä! Jos he eivät tiedä, kuka minä olen, ei -minulla ole mitään pelättävää. Jos taas tietävät, kuka olen, niin on -heidän asiansa pelätä. - -GUBETTA. Olemme Venetsiassa, signora. Teillä on täällä paljon -vihamiehiä ja vapaita vihamiehiä. Venetsian tasavalta ei tietysti -salli, että teidän ylhäisyydellenne tehdään mitään pahaa, mutta teitä -voitaisiin kuitenkin häväistä. - -DONA LUCREZIA. Ah, olet oikeassa. Todellakin, nimeni herättää kauhua. - -GUBETTA. Täällä on muitakin kuin venetsialaisia. On roomalaisia, -napolilaisia, romagnalaisia, lombardialaisia, italialaisia koko -Italiasta. - -DONA LUCREZIA. Ja koko Italia minua vihaa! Olet oikeassa. Mutta on -aika, että kaikessa tuossa tapahtuu muutos. En syntynyt tekemään pahaa, -tunnen sen tällä hetkellä selvemmin kuin koskaan ennen. Se on perheeni -esimerkki, joka on minua siihen vienyt. -- Gubetta! - -GUBETTA. Signora? - -DONA LUCREZIA. Lähetä heti viemään meidän hallinto-alueellemme -Spoletoon määräyksiä, joita nyt sinulle annamme. - -GUBETTA. Määrätkää, signora, minulla on aina neljä muulia satuloituna -ja neljä sanansaattajaa valmiina lähtemään. - -DONA LUCREZIA. Miten on menetelty Galeas Accaiolin kanssa? - -GUBETTA. Hän on yhä vankilassa, odottamassa, että teidän ylhäisyytenne -hirtättää hänet. - -DONA LUCREZIA. Entä Guifri Buondelmonte? - -GUBETTA. Tyrmässä. Ette ole vielä käskenyt kuristaa häntä. - -DONA LUCREZIA. Entä Manfredi de Curzola? - -GUBETTA. Kuristamatta vielä hänkin. - -DONA LUCREZIA. Entä Spadacappa? - -GUBETTA. Teidän antamanne määräyksen mukaan ei hänelle ole annettava -myrkkyä ennen kuin pääsiäisenä, ehtoollisessa. Pääsiäinen on kuuden -viikon päästä. Nyt on meillä karnevaali. - -DONA LUCREZIA. Entä Pietro Capra? - -GUBETTA. Tällä hetkellä on hän vielä Pesaron piispa ja -kansliapäällikkö. -- Mutta kuukauden kuluttua ei hänestä ole oleva kuin -vähän pölyä jälellä. Sillä meidän pyhä isämme on vangituttanut hänet -teidän valituksenne johdosta ja pitää häntä hyvässä turvassa Vatikaanin -maanalaisissa kammioissa. - -DONA LUCREZIA. Gubetta, kirjoita heti pyhälle isälle, että minä pyydän -häneltä armoa Pietro Capralle. Gubetta, laskettakoon Accaioli -vapauteen. Vapauteen myöskin Manfredi de Curzola! Vapauteen -Buondelmonte! Vapauteen Spadacappa! - -GUBETTA. Odottakaa, rouva, odottakaa, antakaa minun hiukan hengähtää. -Mitä kaikkia määräyksiä te annattekaan? Oh, hyvä jumala! armoa sataa -satamalla! laupeutta ropisee kuin rakeita! minä hukun, minä hukun! minä -en pääse koskaan kuiville tästä hyvien töiden vedenpaisumuksesta. - -DONA LUCREZIA. Hyvien tai pahojen, mitä se sinua liikuttaa, kun saat -niistä maksun? - -GUBETTA. Minä tarkoitan vaan, että hyvä teko on aina vaikeampi tehdä -kuin paha. -- Mies parkaa minua! Mihinkä minä joudunkaan, jos tekin nyt -aijotte ruveta laupeutta harjoittamaan? - -DONA LUCREZIA. Kuule, Gubetta, sinä olet minun vanhin ja uskollisin -uskottuni. - -GUBETTA. Minulla on todellakin jo viisitoista vuotta ollut kunnia olla -teidän työtoverinne. - -DONA LUCREZIA. No niin! sano, Gubetta, vanha ystäväni, vanha -rikostoverini, etkö sinäkin jo ala tuntea tarvetta ruveta muuttamaan -tätä elintapaa? etkö sinäkin jo ala kaivata siunausta, sinä niinkuin -minäkin, jotka olemme niin kauvan kirousta kantaneet? eikö sinullekin -rikoksia riitä? - -GUBETTA. Näen, että teistä on tulemassa kaikkein sivein ylhäisyys. - -DONA LUCREZIA. Eikö meidän yhteinen maineemme, meidän kauhea maineemme, -myrkyttäjäin ja murhaajain, jo ala sinua painaa, Gubetta? - -GUBETTA. Ei vähääkään. Kulkiessani Spoleton katuja kuulen kyllä joskus -pahanilkisten murahtelevan takanani: Hum! siinä menee Gubetta, -myrkky-Gubetta, tikari-Gubetta, hirttäjä-Gubetta! sillä he ovat -liittäneet nimeeni loistavan tupsun kaikellaisia liikanimiä. Tuommoista -sanotaan takanani ja kun ei suu sano, niin puhuvat silmät. Mutta mitä -se tekee? Olen tottunut huonoon maineeseeni, niinkuin paavin sotamies -on tottunut tekemään palvelusta messun aikana. - -DONA LUCREZIA. Mutta etkö sinä pelkää, että kaikki nuo vihan nimet, -joita sinun päällesi syydetään, ja joita syydetään myöskin minun -päälleni, voivat herättää vihaa ja ylenkatsetta jossain sydämmessä, -jonka toivoisit sinua rakastavan? Et siis rakasta ketään ihmistä -maailmassa? - -GUBETTA. Tahtoisin kernaasti tietää, ketä te rakastatte, Signora? - -DONA LUCREZIA. Mitä sinä siitä tiedät? Tahdon puhua kanssasi suoraan -enkä tule puhumaan en isästäni, en veljestäni, en miehestäni, en -rakastajistani. - -GUBETTA. Minulle on käsittämätöntä, ketä muuta siis voisitte rakastaa. - -DONA LUCREZIA. Onpa vielä muutakin, Gubetta. - -GUBETTA. Vai niin! rupeatteko siveäksi rakkaudesta jumalaan? - -DONA LUCREZIA. Gubetta! Gubetta! Jos tähän aikaan olisi Italiassa, -tässä onnettomassa ja rikoksellisessa Italiassa, jalo ja puhdas sydän, -sydän täynnä yleviä ja miehekkäitä hyveitä, enkelin sydän sotilaan -panssarin alla; jos ei minua elähyttäisi, minua vihattua, halveksittua, -kammottua, miesten kiroamaa, taivaan tuomitsemaa, kurjaa -kaikkivaltiasta naisparkaa; jos ei minua tässä äärettömässä -surkeudessani, jossa sieluni painiskelee kuoleman kanssa, elähyttäisi -ja ylläpitäisi kuin yksi ainoa ajatus, yksi ainoa toivo, yksi ainoa -mahdollisuus: ansaita ja ennen kuolematani saavuttaa pienen pieni -paikka, hiukkanenkaan hellyyttä ja kunnioitusta tuossa niin jalossa ja -puhtaassa sydämmessä; jos ei minulla olisi muuta ajatusta kuin ylpeys -tuntea sen kerran sykkivän omaa sydäntäni vastaan, -- ymmärrätkö nyt, -Gubetta, miksi minulla on kiire pyhkimään pois menneisyyteni, -puhdistamaan maineeni, pesemään ne tahrapilkut, joita minulla on joka -paikassa ruumiissani, ja muuttaa koko Italian vihaama ja kammoama -nimeni kunniallisen, katuvaisen ja siveellisen ihmisen kunniakkaaksi -nimeksi? - -GUBETTA. Hyvä jumala, minkä erakkopyhimyksen kanssa olettekaan mahtanut -törmätä yhteen? - -DONA LUCREZIA. Elä naura. Olen jo kauvan näitä ajatuksia hautonut, -vaikk'en ole niistä sinulle puhunut. Kun on joutunut rikosten myrskyn -vietäväksi, ei ole helppo pysähtyä niin pian kun tahtoisi. Kaksi -enkeliä on taistellut minussa, hyvä ja paha, mutta minä uskon, että -hyvä on vihdoin vievä voiton. - -GUBETTA. No niin, _te Deum laudamus, magnificat anima mea Dominum_. -- -Tiedättekö, signora, ett'en minä enää ymmärrä teitä ollenkaan, ja että -te jo jonkun aikaa sitten olette ollut minulle suorastaan selittämätön. -Kuukausi sitten teidän ylhäisyytenne ilmoittaa matkustavansa Spoletoon, -heittää hyvästinsä puolisolleen monsignore don Alphonse d'Estelle, -jolla sivumennen sanoen on se heikkous, että hän rakastaa teitä kuin -kuhertajakyyhkynen ja on mustasukkainen kuin tiikeri, niin, teidän -ylhäisyytenne jättää siis Ferraran, ja lähtee salaa Venetsiaan, melkein -ilman seuruetta, kätkeytyneenä napolilaisen valhenimen taa, ja minä -espanjalaisen valhenimen taa. Tultuaan Venetsiaan teidän ylhäisyytenne -eroo minusta ja määrää, ett'en saa olla teitä tuntevinani. Ja sitten te -alatte juosta juhlissa, soittajaisissa, käytätte hyväksenne karnevaalia -liikkuaksenne kaikkialla naamioituna, piilossa kaikilta, valepuvussa, -puhuttelematta minua muulloin kuin iltasin suurimmassa kiireessä, ja -nyt päättyy tämä maskeradi saarnaan. Saarnaan, jonka te pidätte -minulle! Eikö tämä ole kerrassaan kummallista ja käsittämätöntä? Olette -muuttanut nimenne, pukunne, nyt muutatte luonteennekin. Kunniani -kautta, karnevalia jatkuu jo liian pitkälle. Olen aivan sekaisin. Missä -on syy tähän käytökseenne? - -DONA LUCREZIA tarttuen kiivaasti hänen käteensä ja vieden hänet -nukkuvan Gennaron luo. Näetkö tuon nuoren miehen? - -GUBETTA. Tunnen hänet hyvinkin ja tiedän myöskin, että juuri hänen -jälessänsä te naamionne suojassa olette juossut kaiken aikaa senjälkeen -kun tulitte Venetsiaan. - -DONA LUCREZIA. Mitä sanot hänestä? - -GUBETTA. Sanon, että hän on nuori mies, joka nukkuu penkillä, ja olisi -nukkunut seisoalleenkin ja suu auki, jos olisi saanut kuulla -kolmannenkaan osan teidän sivistyttävästä ja opettavasta -keskustelustanne minun kanssani. - -DONA LUCREZIA. Eikö hän sinusta ole kovin kaunis? - -GUBETTA. Hän olisi vieläkin kauniimpi, jos eivät hänen silmänsä olisi -kiinni. Kasvot ilman silmiä ovat kuin palatsi ilman ikkunoita. - -DONA LUCREZIA. Jos tietäisit, kuinka minä häntä rakastan! - -GUBETTA. Olkoon se teidän kuninkaallisen puolisonne, don Alphonson -asia. Minun tulee kuitenkin ilmoittaa teidän ylhäisyydellenne, että -vaivanne ovat turhat. Olen kuullut kerrottavan, että tuo nuori mies -rakastaa erästä nuorta, kaunista naista, nimeltä Fiammetta. - -DONA LUCREZIA. Ja rakastaako tuo nuori nainen häntä? - -GUBETTA. Niin kerrotaan. - -DONA LUCREZIA. Sitä parempi. Tahtoisin niin mielelläni, että hän olisi -onnellinen. - -GUBETTA. Sepä vasta merkillistä, eikä ollenkaan teidän tapaistanne. -Luulin teitä mustasukkaisemmaksi. - -DONA LUCREZIA katsellen Gennaroa. Mitkä jalot piirteet. - -GUBETTA. Minusta on hän jonkun näköinen... - -DONA LUCREZIA kiivaasti. Elä sano minulle, kenen näköinen hän on. Jätä -minut. - - Gubetta poistuu. Dona Lucrezia katselee hetken aikaa kuin - autuaasti huumautuneena Gennaroa, eikä huomaa kahta miestä, - jotka ovat ilmaantuneet näyttämön perälle ja tarkastelevat - häntä. - -DONA LUCREZIA luullen olevansa yksin. Se on siis hän! minun on siis -sallittu hetken aikaa katsella häntä ilman vaaraa. En, minä en ollut -uneksunut häntä kauniimmaksi! Oi, jumalani! säästä minulta sen pelon -tuska, että hän minua koskaan vihaisi ja halveksuisi. Tiedäthän, että -hän on ainoa, jota tässä maailmassa rakastan. -- En uskalla riisua -naamiotani, mutta täytyyhän minun kuitenkin pyhkiä kyyneleeni. - - Hän riisuu naamionsa kuivataksensa kyyneleensä. -- Naamioidut - miehet puhelevat matalalla äänellä, sill'aikaa kun hän vaipuu - katselemaan Gennaroa. - -ENSIMMÄINEN NAAMIOITU MIES. Riittää. Voin palata Ferraraan. Olin tullut -Venetsiaan, saadakseni varmuutta hänen uskottomuudestaan; olen nähnyt -tarpeeksi. En voi olla kauvempaa poissa Ferrarasta. Tuo nuori mies on -hänen rakastajansa. Mikä on hänen nimensä, Rustighello? - -TOINEN NAAMIOITU MIES. Gennaro. Se on eräs seikkailijakapteeni, -urhoollinen mies, isätön ja äiditön, mies, jonka tarkoituksia ei -tunneta. Hän on tällä haavaa Venetsian tasavallan palveluksessa. - -ENSIMMÄINEN MIES. Toimita niin, että hän tulee Ferraraan. - -TOINEN MIES. Se käy itsestään, monsignore. Hän matkustaa huomenna -Ferraraan useiden ystäväinsä kanssa, jotka ottavat osaa senaattorien -Tiopolon ja Grimanin lähetystöön. - -ENSIMMÄINEN MIES. Hyvä. Saamani tiedot olivat oikeat. Olen nähnyt -tarpeeksi, voimme palata takaisin. - - He poistuvat. - -DONA LUCREZIA pannen kätensä ristiin, ja melkein polvillaan Gennaron -edessä. Oi, jumalani, olkoon hänellä onnea maailmassa yhtä paljon kuin -minulla on ollut onnettomuutta. - - Hän painaa suudelman Gennaron otsalle, joka - samassa herää ja hypähtää ylös. - -GENNARO (tarttuen Lucrezian molempiin käsiin. Lucrezia on -menehtymäisillään). Suudelma! nainen! Kunniani kautta, signora, jos te -olisitte kuningatar ja minä runoniekka, niin olisi tässä syntymässä -sama seikkailu, mihin joutui messire Alain Chartier, ranskalainen -laulaja. -- Mutta minä en tiedä, kuka te olette ja minä olen vaan -tavallinen sotilas. - -DONA LUCREZIA. Päästäkää minut, signore Gennaro! - -GENNARO. Ei toki, signora. - -DONA LUCREZIA. Joku tulee. - - Hän pakenee ja Gennaro seuraa häntä. - - -3:S KOHTAUS. - - Jeppo, sitten Maffio. - -JEPPO tullen päinvastaiselta puolelta. Kenen olivat nuo kasvot? Se on -kuin onkin hän. Tuo nainen Venetsiassa! -- Maffio, kuule! - -MAFFIO tulee sisään. Mikä hätänä? - -JEPPO. Kuulumaton sattuma! - - Puhuu Maffion korvaan. - -MAFFIO. Oletko varma? - -JEPPO. Yhtä varma kuin että olemme täällä Barbarigon palatsissa emmekä -Labbian palatsissa. - -MAFFIO. Hän keskusteli keikaillen Gennaron kanssa? - -JEPPO. Niin, Gennaron kanssa. - -MAFFIO. Veljeni Gennaro on pelastettava tuosta hämähäkin verkosta. - -JEPPO. Tule, mennään ilmoittamaan ystäville. - - He poistuvat. -- Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä; aina vähän - päästä nähdään gondoloita kulkevan näyttämön perällä, soiton - soidessa. -- Gennaro ja dona Lucrezia tulevat, Lucrezia - naamioituna. - - -4:S KOHTAUS. - - Gennaro, Dona Lucrezia. - -DONA LUCREZIA. Tämä terassi on hämärä ja autio; voin poistaa naamioni -täällä. Minä tahtoisin, että te näkisitte minun kasvoni, Gennaro. - - Hän riisuu naamionsa. - -GENNARO. Te olette kovin kaunis! - -DONA LUCREZIA. Katsele minua, Gennaro, ja sano minulle, ett'en herätä -sinussa kauhua. - -GENNARO. Tekö herättäisitte minussa kauhua! ja miksi? Päin vastoin, -minä tunnen sydämmeni pohjassa jotain, joka vetää minua teihin. - -DONA LUCREZIA. Sinä siis luulet, että voisit minua rakastaa, Gennaro? - -GENNARO. Miksi en voisi? On kuitenkin, tahdon olla suora, on kuitenkin -nainen, jota aina tulen rakastamaan enemmän kuin teitä. - -DONA LUCREZIA hymyillen. Minä tiedän. Pikku Fiammetta. - -GENNARO. Ei. - -DONA LUCREZIA. Kuka sitten? - -GENNARO. Äitini. - -DONA LUCREZIA. Äitisi? äitisi, oo, Gennaro! Sinä rakastat paljon -äitiäsi, eikö totta? - -GENNARO. Enkä minä kuitenkaan koskaan ole häntä nähnyt. Se on -varmaankin teistä hyvin kummallista, eikö niin? Kuulkaa, en tiedä -miksi, mutta minun tekee mieleni uskoa teille jotain; tekee mieleni -ilmaista teille salaisuus, jota en vielä ole ilmaissut kenellekään, en -edes aseveljelleni, en edes Maffio Orsinille. On omituista paljastaa -itsensä näin, kenelle tahansa, mutta minusta tuntuu kuin ette olisikaan -minulle kuka tahansa. -- Olen sotilas, joka ei tunne perhettään. Minä -kasvoin Kalabriassa erään kalastajan luona, jota luulin isäkseni. -Täyttäessäni kuusitoista vuotta tuo kalastaja ilmoitti minulle, ett'ei -hän ollutkaan isäni. Vähän aikaa sen jälkeen tuli muuan herra, ja -asesti minut ritariksi ja meni pois avaamatta kypäriään. Taas vähän -aikaa sen jälkeen tuli mustiin puettu mies ja antoi minulle kirjeen. -Avasin sen. Äitini minulle kirjoitti, äitini, jota en tuntenut, äitini, -jota haaveilin hyväksi, helläksi, suloiseksi, kauniiksi niinkuin te, -äitini, jota ihailin ja jumaloin koko sielustani ja sydämmestäni. Tuo -kirje ilmaisi minulle, yhtäkään nimeä mainitsematta, että olin -aatelinen ja suurta sukua, ja äitini oli kovin onneton. Äiti parka! - -DONA LUCREZIA. Sinä hyvä Gennaro! - -GENNARO. Siitä päivästä alkaen rupesin minä seikkailijaksi; koska jo -olin jotakin syntymäni kautta, niin tahdoin tulla joksikin myöskin -miekkani kautta. Olen harhaillut halki Italian. Mutta kunkin kuukauden -ensimmäisenä päivänä, missä silloin ollenkin, saapuu luokseni sama -lähetti. Hän antaa minulle kirjeen äidiltäni, saa vastaukseni ja menee, -eikä hän sano minulle mitään enkä minä sano hänelle mitään, sillä hän -on kuuro ja mykkä. - -DONA LUCREZIA. Et siis tiedä mitään perheestäsi? - -GENNARO. Tiedän, että minulla on äiti, että hän on onneton, ja että -minä antaisin elämäni tässä maailmassa saadakseni nähdä hänen itkevän -ja elämäni toisessa maailmassa saadakseni nähdä hänen hymyilevän. Siinä -kaikki, mitä tiedän. - -DONA LUCREZIA. Mitä teet noilla kirjeillä? - -GENNARO. Ne ovat minulla kaikki täällä sydämmelläni. Me sotilaat, me -panemme rintamme usein alttiiksi vihollisen miekan iskuille. Äidin -kirjeet ovat hyvä haarniska. - -DONA LUCREZIA. Sinä jalo nuori mies! - -GENNARO. Odottakaa, tahdotteko nähdä hänen käsialansa? Kas tässä yksi -hänen kirjeistään. (Hän ottaa poveltaan paperin, jota suutelee ja antaa -sen sitten Dona Lucrezialle.) Lukekaa se. - -DONA LUCREZIA lukien: "... Elä koeta päästä minua tuntemaan, rakas -Gennaroni, ennenkun on tullut se päivä, jonka minä olen määräävä. Minä -olen kovin surkuteltava olento. Säälimättömät sukulaiset ympäröivät -minua ja he tappaisivat sinut, niinkuin he tappoivat sinun isäsi. Ei -kukaan muu kuin minä saa tietää sinun syntymäsi salaisuutta. Se on niin -surullinen salaisuus ja se on niin suuri salaisuus, että jos sinä sen -saisit tietää, et malttaisi siitä vaieta; nuoret ovat luottavaisia, -sinä et tunne niin hyvin kuin minä niitä vaaroja, jotka sinua -ympäröivät; kuka tietää? sinä tahtoisit ehkä uhmata niitä nuoren miehen -turhamaisuudesta, sinä puhuisit, sinä ehkä antaisit aavistaa jotakin -itsestäsi, etkä sinä sen jälkeen saisi elää kahta päivää. Ei, ei! tyydy -tietämään, että sinulla on äiti, joka sinua jumaloi, ja joka yöt ja -päivät valvoo henkeäsi. Gennaroni, poikani, en rakasta tässä maailmassa -mitään muuta kuin sinua. Sydämmeni sulaa, kun sinua ajattelen..." - - Keskeyttää, pidättäen kyyneliään. - -GENNARO. Kuinka hellästi te luette. Voisi sanoa, ett'ette lue, vaan -puhutte. -- Ah, te itkette. -- Te olette hyvä, minua miellyttää nähdä -teidän itkevän lukiessanne, mitä äitini minulle kirjoittaa... (Hän -ottaa kirjeen, suutelee sitä uudelleen ja pistää sen povelleen.) -- -Niin, te näette nyt, että kehtoni ympärillä on tapahtunut paljon -rikoksia. -- Äiti parkani! -- Ymmärrättekö nyt, miksi minä en välitä -lemmen seikkailuista ja semmoisista, kun ei minulla ole kuin yksi ainoa -ajatus sydämmessäni, äitini! Oi, jos voisin vapauttaa äitini! palvella -häntä! kostaa hänen kärsimyksensä, lohduttaa häntä, mikä onni! Vasta -sitten on aika ajatella rakkautta. Kaikki mitä teen, sen teen ollakseni -äitini arvoinen. On paljon seikkailijoita, jotka eivät välitä mistään, -jotka taisteleisivat paholaisen puolesta, taisteltuaan juurikään pyhän -Mikaelin puolesta; minä, minä en palvele kuin oikeita asioita. Tahdon -kerran laskea äitini jalkain juureen miekan niin puhtaan, niin -uskollisen kuin on jonkun keisarin miekka. -- Minulle tarjottiin -suuripalkkainen paikka tuon inhoittavan Lucrezia Borgian palveluksessa. -Minä hylkäsin tarjouksen. - -DONA LUCREZIA. Gennaro! -- Gennaro! säälikää pahojakin. Ettehän tiedä, -mitä heidänkin sydämmissään liikkuu. - -GENNARO. Minä en sääli niitä, jotka eivät muita sääli. Mutta elkäämme -siitä enää puhuko. Ja nyt kun minä olen sanonut teille, kuka olen, niin -tehkää te samoin ja sanokaa vuorostanne minulle, kuka te olette? - -DONA LUCREZIA. Olen nainen, joka teitä rakastaa, Gennaro. - -GENNARO. Mutta nimenne?... - -DONA LUCREZIA. Elkää sitä minulta enää kysykö. - - Soihtuja. Sisään tulevat melulla Maffio ja Jeppo. - Dona Lucrezia panee kiireesti naamion silmilleen. - - -5:S KOHTAUS. - - Samat, Maffio Orsini, Jeppo Liveretto, Ascanio Petrucci, - Oloferno Vitellozzo, Don Apostolo Gazella. Herroja, naisia, - palvelijoita, jotka kantavat soihtuja. - -MAFFIO soihtu kädessä. Gennaro, tahdotko tietää, kuka on tuo nainen, -jonka kanssa kuhertelet? - -DONA LUCREZIA syrjään, naamionsa takaa. Armollinen taivas! - -GENNARO. Olette ystäviäni, mutta minä vannon kautta jumalan, että se, -joka koskee tämän naisen naamioon, on rohkea mies. Naisen naamio on -pyhä niinkuin miehen kasvot. - -MAFFIO. Mutta silloin täytyy naisen ensin olla naisen, Gennaro! Mutta -me emme tahdo häväistä tuota, me tahdomme vaan sanoa hänelle nimemme. -(Astuen askeleen Lucreziaa kohden.) -- Signora, minä olen Maffio -Orsini, sen Gravinan herttuan veli, jonka teidän kätyrinne kuristivat -kuoliaaksi yöllä hänen nukkuessaan. - -JEPPO. Signora, minä olen Jeppo Liveretto, sen Liveretto Vitellin -veljen poika, jonka te pistätitte kuoliaaksi Vatikanin kellarissa. - -ASCANIO. Signora, minä olen Ascanio Petrucci, Pandolfo Petruccin -orpana, Sienan herran, jonka te salamurhautitte anastaaksenne sitä -helpommin hänen kaupunkinsa. - -OLOFERNO. Minun nimeni on Oloferno Vitellozzo, sen Jago Appianin veljen -poika, jonka te annoitte myrkyttää eräässä juhlassa, sittenkun ensin -olitte petollisesti saanut haltuunne hänen kauniin linnansa Piombinon. - -DON APOSTOLO. Signora, olette mestauttanut don Francesco Gazellan, -kolmannen miehenne don Alphonso d'Aragonin enon, jonka isketitte -kuoliaaksi Pyhän Pietarin kirkon portailla. Olen Apostolo Gazella, -toisen serkku ja toisen poika. - -DONA LUCREZIA. Jumalani. - -GENNARO. Kuka on tuo nainen? - -MAFFIO. Ja nyt kun me olemme sanoneet teille nimemme, sallitteko, että -sanomme teille teidänkin nimenne? - -DONA LUCREZIA. Ei, ei, säälikää minua. Ei hänen kuullensa. - -MAFFIO riistäen hänen naamionsa. Riisukaa naamionne, signora, että -saamme nähdä, voitteko vielä punastua. - -DON APOSTOLO. Gennaro, tuo nainen, jolle puhuit rakkautta, on -myrkyttäjä ja aviorikkoja. - -JEPPO. Sukurutsa kaikissa asteissa, sukurutsa molempain veljiensä -kanssa, jotka ovat tappaneet toisensa rakkaudesta häneen. - -DONA LUCREZIA. Armoa! - -ASCANIO. Sukurutsa isänsä kanssa, joka on paavi. - -DONA LUCREZIA. Sääliä! - -OLOFERNO. Sukurutsa lastensa kanssa, jos hänellä olisi lapsia; mutta -taivas ei anna lapsia hirviöille. - -DONA LUCREZIA. Riittää, riittää! - -MAFFIO. Tahdotko tietää hänen nimensä, Gennaro? - -DONA LUCREZIA. Armoa, armoa! - -MAFFIO. Gennaro, tahdotko tietää hänen nimensä? - -DONA LUCREZIA laahautuen Gennaron polviin. Elä kuule heitä, Gennaro! - -MAFFIO levittäen kätensä. Hän on Lucrezia Borgia. - -GENNARO sysäten hänet luotaan. Oo! - -KAIKKI. Lucrezia Borgia! - - Dona Lucrezia kaatuu pyörtyneenä Gennaron jalkain juureen. - - - - -TOINEN NÄYTÖS. - - -Tori Ferrarassa. Oikealla palatsi ja sen parveke, joka on uutimilla -verhottu, ja matala ovi. Parvekkeen alla suuri kivinen vaakunakilpi, -johon on suurilla kiiltävillä pronssikirjaimilla kirjoitettu: BORGIA. -Vasemmalla pieni rakennus, jonka ovi antaa kadulle. Perällä huoneita ja -kellotorneja. - - -1:NEN KOHTAUS. - - Dona Lucrezia, Gubetta. - -DONA LUCREZIA. Onko kaikki valmiina täksi illaksi, Gubetta? - -GUBETTA. On. - -DONA LUCREZIA. Ovatko ne siellä kaikki viisi? - -GUBETTA. Ovat, kaikki viisi. - -DONA LUCREZIA. He häpäisivät minua kauheasti, Gubetta. - -GUBETTA. En ollut siellä. - -DONA LUCREZIA. He olivat säälimättömiä? - -GUBETTA. He sanoivat teille nimenne noin vaan ilman muuta. - -DONA LUCREZIA. He eivät vain sanoneet minulle nimeäni, Gubetta, vaan he -sylkivät minua silmille. - -GUBETTA. Keskellä tanssiaisia. - -DONA LUCREZIA. Gennaron edessä. - -GUBETTA. Ovat nekin hurjapäitä, jätetäänpäs Venetsia ja tullaanpas -Ferraraan. Totta kyllä, että he eivät voineet tehdä juuri toisinkaan, -senaatti kun oli valinnut heidät ottamaan osaa lähetystöön, joka saapui -viime viikolla. - -DONA LUCREZIA. Oo, hän vihaa ja halveksii minua nyt, ja se on heidän -syynsä! -- Ah, Gubetta, minä kostan heille! - -GUBETTA. Kas, se on taas oikeata puhetta. Laupeutenne unelmat ovat -haihtuneet, jumalan kiitos. Minun on paljoa parempi olla teidän -ylhäisyytenne kanssa, kun olette luonnollinen niinkuin nyt. Olen ollut -kuin eksyksissä. Nähkääs, hyvä rouva, järvi on saaren vastakohta, torni -on kaivon vastakohta, vesijohto on sillan vastakohta, ja minulla on -kunnia olla siveellisen ihmisen vastakohta. - -DONA LUCREZIA. Gennaro on heidän kanssansa, pidä vaari, ett'ei hänelle -tapahdu mitään pahaa. - -GUBETTA. Jos meistä tulisi, teistä hyvä nainen ja minusta hyvä mies, -olisi se luonnotonta. - -DONA LUCREZIA. Pidä huolta siitä, ett'ei Gennarolle tapahdu mitään -pahaa, sanon minä! - -GUBETTA. Olkaa huoletta. - -DONA LUCREZIA. Tahtoisin kuitenkin nähdä hänet vielä kerran. - -GUBETTA. Mutta teidän ylhäisyytennehän näkee hänet joka päivä. Olette -voittanut hänen palvelijansa ja se on saanut isäntänsä asumaan tuossa -hökkelissä, vastapäätä teidän parvekettanne, ja onhan teitä kohdannut -selittämätön onni nähdä joka päivä ikkunastanne, kuinka tuo -useinmainittu aatelismies tulee sisään ja menee ulos. - -DONA LUCREZIA. Minä sanon, että tahtoisin puhutella häntä, Gubetta. - -GUBETTA. Ei mikään ole helpompaa. Lähettäkää vaippanne kantaja Alphonso -sanomaan hänelle, että teidän ylhäisyytenne odottaa häntä tänään sillä -ja sillä tunnilla palatsissa. - -DONA LUCREZIA. Minä teen sen, Gubetta. Mutta tuleeko hän? - -GUBETTA. Menkää sisään, signora, minä luulen, että hän on hetipaikalla -kulkeva tästä ohitse noiden kukkopoikien kanssa. - -DONA LUCREZIA. Luulevatko ne sinua yhäkin kreivi de Belveranaksi? - -GUBETTA. He luulevat minua espanjalaiseksi kiireestä kantapäähän. Olen -heidän paras ystävänsä. Lainaan heille rahaa. - -DONA LUCREZIA. Rahaa! ja mitä varten? - -GUBETTA. Sitä varten tietysti, että heillä sitä olisi. Muuten, ei -mikään ole niin espanjalaista kuin näyttää hyvin pyrstökkäältä ja vetää -pirua pyrstöstä. - -DONA LUCREZIA syrjään. Oi, jumalani, ett'ei minun Gennarolleni -tapahtuisi mitään onnettomuutta! - -GUBETTA. Tuosta johtuu mieleeni jotakin. - -DONA LUCREZIA. Mitä? - -GUBETTA. Johtuu mieleeni, että pirun pyrstön pitää olla paikkaansa -hyvin istutettu ja väännetty ja kiinni juotettu, että se pysyisi -juhlallisesti pystyssä eikä jäisi niiden lukemattomien ihmisten käsiin, -jotka tahtovat sitä yhtämittaa irti kiskoa. - -DONA LUCREZIA. Sinä naurat kaikelle, Gubetta. - -GUBETTA. Se tapa voi olla yhtä hyvä kuin toinenkin. - -DONA LUCREZIA. Minä luulen, että he tulevat. -- Pidä huoli kaikesta. - - Hän menee palatsiin parvekkeen alla olevasta pienestä ovesta. - - -2:NEN KOHTAUS. - - Gubetta. - -GUBETTA yksin. Kuka on tuo Gennaro? ja mitä hittoa tahtoo herttuatar -hänestä? En tiedä kaikkia hänen salaisuuksiaan, eikä ole tarviskaan, -mutta tämä kiihoittaa uteliaisuuttani. Tällä kertaa ei hänellä ole -ollut luottamusta minuun elköönkä hän luulko, että minä aion palvella -häntä tässä asiassa; selvitköön hän seikkailustaan Gennaron kanssa niin -hyvin kuin taitaa. Mutta mikä omituinen tapa rakastaa nuorta miestä, -kun on Roderigo Borgian ja Vanozzan tytär, kun on nainen, jonka -suonissa virtaa ilotytön ja paavin veri. Signora Lucrezia käy -platoniseksi. En ihmettelisi enää mitään, en sitäkään, vaikka minulle -tultaisiin sanomaan, että paavi Aleksanteri kuudes uskoo Jumalaan. - - Katselee lähimmälle kadulle päin. - -Kas niin, siellä tulevat nuoret hurjapäät tuttavani Venetsian -karnevaalista. Jättää puolueeton ja vapaa maa ja tulla Ferraraan, kun -on ensin sillä tavoin loukannut Ferraran herttuatarta! Heidän sijassaan -minä olisin ollut ottamatta osaa Venetsian lähetystöön. Mutta nuoret -ovat aina semmoisia. Suden kita on kaikista paikoista tässä maailmassa -se, johon he mieluimmin syöksyvät. - - Nuoret herrat tulevat sisään, huomaamatta Gubettaa, joka asettuu - heitä tarkastelemaan parveketta kannattavan pilarin suojaan. He - puhelevat matalalla äänellä ja ovat levottoman näköisiä. - - -3:S KOHTAUS. - - Gubetta, Gennaro, Maffio, Jeppo, Ascanio, Don Apostolo, Oloferno. - -MAFFIO hiljaa. Sanokaa mitä tahdotte, hyvät herrat, mutta minun -mielestäni olisi voinut olla tulematta Ferraraan, kun on kuolettavasti -loukannut Lucrezia Borgiaa. - -DON APOSTOLO. Mitä olisimme voineet tehdä? Senaatti lähetti meidät -tänne. Onko mahdollista olla tottelematta Venetsian mahtavan senaatin -käskyä? Olet määrätty lähtemään ja täytyy lähteäksesi. En kuitenkaan -tahdo kieltää, Maffio, että Lucrezia Borgia on arveluttava vihollinen. -Ja hän hallitsee täällä. - -JEPPO. Mitä luulet hänen voivan meille tehdä, Apostolo? Emmekö ole -Venetsian tasavallan palveluksessa? Emmekö ole sen lähetystön jäseniä? -Yhden ainoan hiuksen nyhtäseminen meidän päästämme olisi sodan -julistamista dooshille, mutta Ferrara ei tahdo kernaasti hieroa riitaa -Venetsian kanssa. - -GENNARO haaveillen, näyttämön kolkassa, ottamatta osaa keskusteluun. Oi -äitini, äitini! Kuka voi sanoa minulle, mitä voisin tehdä äitiparkani -hyväksi? - -MAFFIO. Sinut voidaan laskea pitkin pituuttasi hautaan, Jeppo, -nyhtäsemättä hiustakaan päästäsi. On myrkkyjä, jotka ajavat Borgiain -asioita, näkymättä, kuulumatta, ja paljoa paremmin kuin kirves ja -tikari. Muistatko, kuinka Aleksanteri kuudes antoi poistaa maailmasta -sulttaani Zizimin, Bajazetin veljen. - -OLOFERNO. Ja monta muuta. - -DON APOSTOLO. Mitä Bajazetin veljeen tulee, niin on hänen kohtalonsa -merkillinen ja yksi kaikkein surullisimpia. Paavi uskotteli häntä, että -Ranskan Kaarle oli hänet myrkyttänyt sinä päivänä, kun he aterioivat -yhdessä, Zizimi uskoi ja vastaanotti Lucrezia Borgian kauniista käsistä -niin kutsutun vastamyrkyn, joka kahdessa tunnissa vapautti Bajazetin -hänen veljestään Zizimistä. - -JEPPO. Näyttää siltä kuin ei tuo urhoollinen turkkilainen olisi -ymmärtänyt mitään politiikasta. - -MAFFIO. Niin, noilla Borgioilla on myrkkyjä, jotka tappavat yhdessä -ainoassa päivässä, mutta joiden vaikutus voi kestää vuodenkin ajan, -kuinka he vaan tahtovat. Ne ovat pirullisia myrkkyjä, ne kun antavat -viinille paremman maun ja saavat teidät tyhjentämään pullonne -suuremmalla nautinnolla kuin muuten. Luulette päihtyneenne ja olettekin -kuollut. Tai että mies yht'äkkiä kaatuu väsyneenä maahan, hänen ihonsa -halkeilee, hänen silmänsä kuopistuvat, hänen hiuksensa vaalenevat, -hänen hampaansa murtuvat niinkuin lasi kovaan leipään, hän ei enää -kävele, hän laahaa jalkojansa perässään, hän ei enää hengitä, vaan -hänen kurkkunsa korisee, hän ei naura, ei saa unta, hän värisee -auringon paisteessa keskellä päivää, nuori mies muuttuu vanhuksen -näköiseksi, hän taistelee niin hetken aikaa kuoleman kanssa ja sitten -hän kuolee. Hän kuolee, ja sitten muistetaan, että hän kuusi kuukautta -sitten tai vuosi sitten oli juonut lasillisen Kypron viiniä jonkun -Borgian luona. - - Käännähtäen. - -Katsokaa, hyvät herrat, tuoss' on juuri Montefeltro, jonka ehkä -tunnette, hän on tästä kaupungista ja hänelle tapahtuu tuo asia juuri -parhaallaan. Hän kulkee tuolla torin perällä. Katsokaa häntä. - - Näyttämön perällä nähdään kulkevan valkotukkainen, - laiha, horjuva, ontuva mies, hänellä on keppi kädessä - ja hän on kääritty vaippaan - -ASCANIO. Mies parka! - -DON APOSTOLO. Kuinka vanha hän on? - -MAFFIO. Niin vanha kuin minä. Kaksikymmentä yhdeksän vuotta. - -OLOFERNO. Näin hänet viime vuonna yhtä punakkana ja terveenä kuin -tekin. - -MAFFIO. Kolme kuukautta sitten hän söi illallista pyhän isämme paavin -luona hänen viinitarhassaan Belvederessä. - -ASCANIO. Sehän on kauheata! - -MAFFIO. Oh, noista Borgiain illallisista kerrotaan merkillisiä -juttuja. -- - -ASCANIO. Ne ovat hillittömiä mässäyksiä ja juominkeja, joissa nautitaan -mitä hienoimpia myrkkyjä. - -MAFFIO. Näettekö, kuinka tämä tori on autio. Kansa ei uskalla niinkuin -me tulla näin lähelle herttuallista palatsia. Se pelkää, että ne -myrkyt, joita siellä yötä ja päivää keitetään, tihkuvat läpi -muurienkin. - -ASCANIO. Hyvät herrat, lähettiläät olivat eilen herttuan puheilla. -Meidän tehtävämme täällä on melkein päättynyt. Lähetystön seurueeseen -kuuluu viisikymmentä miestä. Siinä joukossa ei kukaan huomaisi meidän -katoamistamme. Ja minä luulen, että tekisimme viisaimmin, jos -lähtisimme Ferrarasta. - -MAFFIO. Lähdemme jo tänään! - -JEPPO. Hyvät herrat, ehdimme vielä huomennakin. Olen kutsuttu tänään -illalliselle ruhtinatar Negronin luo, johon olen aivan hurjasti -rakastunut, enkä tahtoisi antaa aihetta luuloon, että tahdon paeta -Ferraran ihaninta naista. - -OLOFERNO. Oletko kutsuttu tänään illalliselle ruhtinatar Negronin luo? - -JEPPO. Olen. - -OLOFERNO. Ja minä myös. - -ASCANIO. Ja minä myös. - -DON APOSTOLO. Ja minä myös. - -MAFFIO. Ja minä myös. - -GUBETTA astuen esiin pilarin suojasta. Ja minä myös, hyvät herrat. - -JEPPO. Kas, siinä hän on tuo signore de Belverana. Hyvä, me menemme -kaikki. Siitä on tuleva iloinen ilta. Hyvää päivää, signore de -Belverana. - -GUBETTA. Jumala antakoon teille pitkän ijän, signore Jeppo! - -MAFFIO hiljaa, Jepolle. Olen yhä vieläkin epäilevällä kannalla, Jeppo. -Jos uskoisitte minua, niin me emme menisi noille illallisille. Negronin -palatsi on aivan herttuan palatsin vieressä eikä minulla ole suurtakaan -luottamusta tuon signore de Belveranan ystävällisiin hymyilyihin. - -JEPPO hiljaa. Olette hullu, Maffio. Ruhtinatar Negroni on ihastuttava -nainen ja minä sanon teille, että olen häneen rakastunut, ja Belverana -on kunnon mies. Olen hankkinut tietoja hänestä ja hänen perheestään. -Isäni otti hänen isänsä kanssa osaa Granadan piiritykseen vuonna -neljätoistasataa kahdeksankymmentä. - -MAFFIO. Se ei vielä todista, että tämä on sen isän poika, jonka kanssa -teidän isänne oli. - -JEPPO. Voittehan olla tulematta illallisille, Maffio. - -MAFFIO. Minä menen, jos tekin menette, Jeppo. - -JEPPO. Eläköön Jupiter siis! -- Ja sinä, Gennaro, kai sinäkin tulet -kanssamme tänä iltana? - -ASCANIO. Eikö ruhtinatar Negroni ole sinua kutsunut? - -GENNARO. Ei. Olen kai hänen mielestään kovin keskinkertainen -aatelismies. - -MAFFIO hymyillen. Sinä siis, veljeni, menet omalle tahollesi, johonkin -rakkauden kohtaukseen, eikö totta? - -JEPPO. Niin, kerrohan meille jotain siitä, mitä sanoi sinulle signora -Lucrezia tuonoisna iltana. Näyttää siltä kuin olisi hän aivan hurjasti -rakastunut sinuun. Hän kai puhui kanssasi sekä kauniisti että kauvan. -Olihan hänellä siihen tanssiaisissa hyvä tilaisuus. Naiset peittävät -ruumiinsa riisuaksensa eteemme sitä rohkeammin sielunsa. Kasvot -peitetyt, sydän alaston. - - Lucrezia on ilmestynyt parvekkeelle, avannut uutimen ja kuuntelee. - -MAFFIO. Ka, sinähän olet asettunut asumaan aivan hänen parvekettaan -vastapäätä. Gennaro! Gennaro! - -DON APOSTOLO. Mikä voi olla sangen vaarallista, rakas toverini, sillä -sanotaanhan, että tuo arvoisa Ferraran herttua on kovin mustasukkainen -vaimostaan. - -OLOFERNO. Kas niin, Gennaro, kerro nyt vaan, kuinka pitkälle olet -joutunut lemmensuhteessasi Lucrezia Borgiaan. - -GENNARO. Hyvät herrat, jos sanotte minulle vielä sanankaan tuosta -kauheasta naisesta, niin miekat välähtävät. - -DONA LUCREZIA parvekkeelta. Ah. - -MAFFIO. Tämähän on vaan leikkiä, Gennaro. Mutta minusta näyttää kuin -sinulle pitäisi voida puhua tuosta naisesta, koska kannat hänen -värejänsäkin. - -GENNARO. Mitä tarkoitat? - -MAFFIO osoittaen hänelle nauhaa, jota hän kantaa. Entä tämä nauha? - -JEPPO. Nämä ovat todellakin Lucrezia Borgian värit. - -GENNARO. Se on Fiammetta, joka on tämän minulle lähettänyt. - -MAFFIO. Usko sitä! Lucrezia on antanut niin sanoa. Se on Lucrezia, joka -on kirjaillut sinulle nauhan omin käsineen. - -GENNARO. Oletko varma siitä, Maffio? Keneltä olet sen kuullut? - -MAFFIO. Omalta palvelijaltasi, joka on jättänyt sen sinulle ja jonka -Lucrezia on lahjonut. - -GENNARO. Kirousten kirous. - - Riistää pois nauhan, repii sen ja polkee jalkoihinsa. - -DONA LUCREZIA. Ah! - - Sulkee uutimen ja vetäytyy pois. - -MAFFIO. Tuo nainen on sentään kaunis. - -JEPPO. On, mutta hänen kauneudessaan on jotain kamalata. - -MAFFIO. Se on kultaraha, jossa on saatanan kuva. - -GENNARO. Oh, kirottu olkoon tuo Lucrezia Borgia! Te sanotte, että hän -rakastaa minua tuo nainen. Hyvä, olkoon se siis hänen rangaistuksensa! -hän kauhistuttaa minua! Niin, hän kauhistuttaa minua! Sinä tiedät, -Maffio, se on aina niin. Emme voi olla välinpitämättömiä naisesta, joka -meitä rakastaa. Häntä täytyy joko rakastaa tai vihata. Mutta kuinka -rakastaa tuota naista? Tapahtuu myöskin, että kuta enemmän tuon -tapaiset naiset meitä rakkaudellaan rasittavat, sitä enemmän heitä -vihaamme. Tämä minua ajaa takaa, vaanii, piirittää. Kuinka olen voinut -ansaita Lucrezia Borgian rakkauden? Eikö se ole häpeä ja onnettomuus? -Ette voi uskoa, missä määrin jo tuon rikollisen naisen ajatteleminenkin -on minulle vastenmielistä sen yön jälkeen, jona te sanoitte minulle -hänen nimensä niin vaikuttavalla tavalla. Ennen en nähnyt Lucrezia -Borgiaa kuin kaukaa, tuhansien välimatkain takaa; hän oli minulle kuin -koko Italian yli kohoava kauhea aave, niinkuin koko maailman aave. Nyt -tuo aave on minunkin aaveeni, hän tulee ja istuu pääni pohjiin, hän -rakastaa minua tuo aave ja tahtoo maata vuoteessani. Äitini kautta, se -on kauheata! Ah, Maffio, hän on tappanut signore de Gravinan, hän on -tappanut sinun veljesi. Hyvä, tahdon olla sinulle veli veljesi sijassa -ja kostaa! -- Tuossa on hänen inhoittava palatsinsa, palatsi, jossa -harjoitetaan haureutta ja petosta, jossa salamurhataan, jossa tehdään -aviorikoksia, harjoitetaan sukurutsausta, se on kaikkien rikosten -palatsi, se on Lucrezia Borgian palatsi. Oo, sinä häpeän leima, en voi -sinua iskeä tuon naisen otsaan, mutta palatsinsa otsikkoon voin sinut -kuitenkin panna. - - Hän nousee kivipenkille, joka on parvekkeen alla ja pudottaa - tikarillaan alas ensimäisen kirjaimen muuriin piirretystä - sanasta BORGIA, niin että jää vaan sana: ORGIA. - -MAFFIO. Mitä ihmettä hän tekee? - -JEPPO. Kirjain vähempi hänen nimessään, pää vähempi harteillasi, -Gennaro. - -GUBETTA. Signore Gennaro, tuosta sukkeluudesta tulee huomenna puoli -kaupunkia vaadittavaksi tilille. - -GENNARO. Jos syyllistä etsitään, niin minä ilmaisen itseni. - -GUBETTA itsekseen. Soisin, että niin tapahtuisi, se ehkä vähän -jäähdyttäisi signora Lucreziaa. - - Kaksi mustapukuista miestä on jo hetken aikaa - käyskennellyt torilla. - -MAFFIO. Tuolla on pahansuovan näköisiä miehiä, jotka tarkastelevat -meitä hiukan uteliaasti. Luulen, että olisi viisainta hajaantua. -- Elä -tee uusia hullutuksia, veli Gennaro. - -GENNARO. Ole huoletta, Maffio. Kätesi. -- Hyvät herrat, paljon -hauskuutta tänä yönä. - - Menee asuntoonsa. Muut hajaantuvat. - - -4:S KOHTAUS. - - Kaksi mustapukuista miestä. - -ENSIMMÄINEN MIES. Mitä ihmettä sinä teet täällä, Rustighello? - -TOINEN MIES. Minä odotan, että menisit tiehesi, Astolfo. - -ENSIMMÄINEN MIES. Todellakin? - -TOINEN MIES. Ja sinä, mitä teet sinä täällä, Astolfo? - -ENSIMMÄINEN MIES. Odotan, että sinä menisit tiehesi, Rustighello. - -TOINEN MIES. Ketä koskee määräyksesi, Astolfo? - -ENSIMMÄINEN MIES. Tuota miestä, joka juuri meni sisään. Ja sinä, ketä -sinä etsit? - -TOINEN MIES. Samaa. - -ENSIMMÄINEN MIES. No, hitto vieköön! - -TOINEN MIES. Mitä aiot hänelle tehdä? - -ENSIMMÄINEN MIES. Viedä hänet herttuattaren luo. -- Entä sinä? - -TOINEN MIES. Viedä hänet herttuan luo! - -ENSIMMÄINEN MIES. Hitto vieköön! - -TOINEN MIES. Ja mikä odottaa häntä herttuattaren luona? - -ENSIMMÄINEN MIES. Rakkaus varmaankin. -- Entä herttuan luona? - -TOINEN MIES. Arvattavasti hirsipuu. - -ENSIMMÄINEN MIES. Mitä tehdä? Ei hän voi olla samaan aikaan herttuan ja -herttuattaren luona, onnellinen rakastaja ja hirtetty. - -TOINEN MIES. Tässä on dukatti. Pelatkaamme ristiä ja kruunua siitä, -kuka meistä saa miehen. - -ENSIMMÄINEN MIES. Olkoon menneeksi! - -TOINEN MIES. Jos minä kadotan, niin sanon minä herttualle, että lintu -oli lentänyt pois pesästään. Mitä minua liikuttavat herttuan asiat. - - Heittää rahan ilmaan. - -ENSIMMÄINEN MIES. Kruunu. - -TOINEN MIES katsoen maahan. Risti. - -ENSIMMÄINEN MIES. Mies on hirtettävä. Ota hänet! Hyvästi. - -TOINEN MIES. Hyvästi. - - Kun toinen on kadonnut, avaa hän parvekkeen alla olevan matalan - oven, astuu sisään, ja tulee hetken kuluttua takaisin neljän - aseellisen miehen seurassa, ja kolkuttaa sen huoneen ovelle, - jonne Gennaro oli mennyt. - -Esirippu laskee. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS. - - -Sali Ferraran ruhtinaallisessa palatsissa. Kulta-arabeskeilla -koristettuja nahkaisia seinäverhoja. Loistava kalustus viidennentoista -vuosisadan lopun italialaiseen tyyliin. -- Herttuan tuoli punaisesta -sametista kirjaeltu Esten huoneen vaakunakilvillä. Perällä suuri ovi. --- Oikealla pieni ovi. Vasemmalla toinen pieni salaovi. -- Pienen -salaoven takana näkyy kierreportaiden alku, joita valaisee pitkä -rautaristikko-ikkuna. - - -1:NEN KOHTAUS. - - Don Alphonso d'Este, omissa väreissään komeassa puvussa. - Rustighello, samoissa väreissä, mutta vaate yksinkertaisempaa. - -RUSTIGHELLO. Teidän herttuallinen korkeutenne, ensimmäiset käskynne -ovat täytetyt. Odotan uusia. - -DON ALPHONSO. Ota tämä avain. Mene Numan galleriaan. Lue kaikki -seinäneliöt, alkaen siitä suuresta maalatusta taulusta, joka on lähellä -ovea ja joka esittää Herkulesta Jupiterin poikaa, yhtä esi-isistäni. -Tultuasi kolmannelle kolmatta neliölle, näet sinä pienen piilossa -olevan aukeaman kullatun leijonan suussa, joka on Milanon leijona. Se -on Ludvig Maurilainen, joka on antanut tehdä sen taulun. Pistä avain -siihen aukkoon. Taulu pyörähtää silloin saranoillaan niinkuin ovi. Sen -peittämässä salaisessa laatikossa olet näkevä kristallisella -tarjottimella kultaisen pullon ja hopeaisen pullon ja kaksi -emaljimaljaa. Hopeaisessa pullossa on puhdasta vettä. Kultasessa -pullossa on sekotettua viiniä. Sinä tuot tarjottimen siinä mitään -muuttelematta tämän huoneen viereiseen huoneeseen, ja jos koskaan olet -kuullut ihmisten pelosta kalisevin hampain puhuvan tuosta kuuluisasta -Borgiain myrkystä, joka hienonnettuna on valkeaa ja säkenöivää kuin -Carraran marmorin tomu, ja joka sekoitettuna viiniin muuttaa -Ramorantinin viinin Syracusan viiniksi, niin varo koskemasta kultaiseen -pulloon. - -RUSTIGHELLO. Onko muuta käskettävää, monsignore? - -DON APHONSO. Ei. Ota paras miekkasi ja jää seisomaan kabinettiin, oven -taa, niin että kuulet kaikki mitä täällä tapahtuu ja että voit tulla -sisään heti kun soipi tämä kello, jonka äänen tunnet. (Hän näyttää -soittokelloa pöydällä.) Jos minä kutsun näin vaan: -- Rustighello! -tulet sinä sisään tarjottimen kanssa. Jos minä soitan kelloa, tulet -sinä sisään miekkoinesi. - -RUSTIGHELLO. Ymmärrän, monsignore. - -DON ALPHONSO. Sinä pidät miekkasi paljastettuna kädessäsi, ettei sinun -tarvitse sitä vetää. - -RUSTIGHELLO. Hyvä. - -DON ALPHONSO. Rustighello, ota kaksi miekkaa. Toinen voisi murtua. -- -Mene! - - Rustighello menee pienestä ovesta. - -OVENVARTIJA tulee peräovesta. Herttuatar pyytää saada puhutella -herttuata. - -DON ALPHONSO. Antakaa herttuattaren tulla. - - -2:NEN KOHTAUS. - - Don Alphonso, Dona Lucrezia. - -DONA LUCREZIA tullen sisään vimmoissaan. Herra hyvä, tämä on -häpeällistä, tämä on katalaa. Joku teidän kansastanne -- tiedättekö -sen, don Alphonso, -- on silponut teidän puolisonne nimen, joka oli -pantu minun perhevaakunani alle teidän oman palatsinne otsikossa. Sen -on tehnyt keskellä päivää julkisesti joku, kuka? en tiedä, mutta se on -solvaavaa, uhkarohkeaa. Minun nimestäni on tehty häpeän sana, ja teidän -ferraralainen roistoväkenne, joka on hävyttömintä väkeä koko Italiassa, -seisoo siellä ja nauraa tirskuu minun vaakunakilpeni ympärillä niinkuin -häpeäpaalun ympärillä. -- Luuletteko todellakin, don Alphonso, että -minä siedän tämmöistä ja ett'en minä ennemmin kuole yhtä kertaa tikarin -iskusta kuin tuhat kertaa ivan ja sanasutkausten myrkyllisistä -pistoista? Kautta jumalan, hyvä herra, minua kohdellaan kummallisesti -täällä teidän herttuakunnassanne Ferrarassa. Tämä alkaa minua jo -kyllästyttää ja minusta te alatte jo näyttää liiaksi herttaiselta ja -rauhalliselta nähdessänne, kuinka teidän vaimonne nimeä ryvetetään -katujenne liassa, kuinka häväistys ja panettelu häntä ahnain hampain -järsivät. Tahdon loistavaa hyvitystä kaikesta tästä, arvoisa herra -herttua. Valmistaukaa antamaan minulle oikeutta! Se on totinen asia, -joka on tuolla tapahtunut, kuuletteko? Luuletteko ehkä, ett'en minä -välitä, mitä maailma minusta sanoo ja että minun puolisoni voi -kieltäytyä olemasta minun ritarini? Ei, ei, hyvä herra, joka ottaa -puolison, osaa myöskin häntä puolustaa, joka tarjoo kätensä, tarjoo -myöskin käsivartensa. Minä vaadin sitä. Joka päivä joku uusi häväistys, -enkä minä koskaan näe teidän mielenne kuohahtavan. -- Eikö se lika, -jota minun päälleni heitetään, pärsky teidänkin päällenne, don -Alphonso? Kuohahtakaahan toki hiukan, hyvä herra, että minä kerrankin -elämässäni näkisin teidän suuttuvan minunkin tähteni. Sanotte joskus -minua rakastavanne? Rakastakaa hiukan minun kunniaanikin. Olette -mustasukkainen? Olkaahan mustasukkainen minun maineestanikin. Jos olen -myötäjäisteni kautta lisännyt teidän perintömaanne kaksi kertaa -suuremmiksi, jos olen naimiseni kautta kanssanne hankkinut teille en -ainoastaan kultavaakunaanne, vaan myöskin pyhän isän siunauksen, ja -lisäksi semmoista, millä tässä maailmassa on enemmän arvoa: Sienan, -Riminin, Cesenan, Spoleton ja Piombinon, ja enemmän kaupunkeja kuin -teillä oli linnoja ja enemmän herttuakuntia kuin teillä oli -paroonikuntia, jos minä olen teistä tehnyt Italian mahtavimman -aatelismiehen, niin eihän se kaikki oikeuttane siihen, hyvä herra, että -annatte kansanne minua pilkata, ivata ja häväistä, että annatte -Ferraranne koko Euroopan edessä osoittaa sormella, että vaimonne on -enemmän halveksittu ja vähäpätöisempi kuin tallirenkinne rengin piika; -se ei oikeuta, sanon minä, että alamaisenne minun ohi kulkiessani eivät -voi olla sanomatta: Ha, siinä hän menee tuo nainen... -- Niin, minä -ilmoitan teille, hyvä herra, että nyt tapahtunut rikos on tutkittava ja -julkisesti rangaistava tai minä valitan paaville tai minä valitan -veljelleni Valensian herttualle, joka on Forlissa viidentoista tuhannen -sotamiehen kanssa, niin että te ehkä nyt näette, onko asia sen -arvoinen, että teidän kannattaa nousta tuolistanne. - -DON ALPHONSO. Signora, rikos, josta valitatte, on minulle tunnettu. - -DONA LUCREZIA. Kuinka, hyvä herra, rikos on teille tunnettu eikä -rikollista kuitenkaan ole saatu ilmi! - -DON ALPHONSO. Rikoksellinen on saatu ilmi. - -DONA LUCREZIA. Jumalan kiitos! Vaan jos hän on saatu ilmi, kuinka ei -häntä vielä ole vangittu? - -DON ALPHONSO. Hän on vangittu, signora. - -DONA LUCREZIA. Kautta henkeni, jos hän on vangittu, mistä syystä ei -häntä vielä ole rangaistu? - -DON ALPHONSO. Hänet tullaan rankaisemaan. Tahdoin vaan sitä ennen -kuulla teidän mielipidettänne rangaistuksen laadusta. - -DONA LUCREZIA. Siinä teitte oikein! Missä hän on? - -DON ALPHONSO. Hän on täällä. - -DONA LUCREZIA. Ah, täällä. -- Tässä tarvitaan varoittava esimerkki. -Tämä on majesteettirikos. Sellaisista rikoksista putoaa aina se pää, -joka on niitä suunnitellut ja katkeaa aina se käsi, joka on ne tehnyt. --- Ah, hän on täällä! Minä tahdon nähdä hänet. - -DON ALPHONSO. Se voi helposti käydä päinsä. (Kutsuen) -- Bautista! - - Ovenvartija tulee. - -DONA LUCREZIA. Vielä sananen, hyvä herra, ennenkun rikollinen tuodaan -sisään. -- Ken liekin tuo mies, olkoon vaikka teidän kaupungistanne, -vaikka teidän perheestänne, don Alphonso, antakaa minulle herttuallinen -kunniasananne, ett'ei hän ole pääsevä täältä elävänä ulos. - -DON ALPHONSO. Minä annan sen. -- Minä annan sen teille, kuuletteko, -signora! - -DONA LUCREZIA. Hyvä. Niin, minä kuulen. Tuokaa hänet tänne. Tahdon -itse häntä tutkia. Hyvä jumala, mitä olen minä tehnyt näille -Ferraralaisille, että he minua näin vainoavat? - -DON ALPHONSO ovenvartijalle. Tuokaa sisään vangittu. - - Perällä oleva ovi avautuu. Sen läpi näkyy Gennaro kahden vartijan - välissä. Samassa näkyy Rustighello laskeuvan rappuja pienessä - salaoven takana olevassa eteisessä. Hänellä on kädessään tarjotin, - jonka päällä on kultapullo ja hopeapullo ja kaksi maljaa. Hän - laskee tarjottimen ikkunan laudalle, vetää miekkansa ja asettuu - oven taa. - - -3:S KOHTAUS. - - Samat, Gennaro. - -DONA LUCREZIA syrjään. Gennaro! - -DON ALPHONSO lähestyen häntä, kuiskaten, hymyillen. Tunnetteko tuon -miehen? - -DONA LUCREZIA syrjään. Se on Gennaro. Mikä onnettomuus, jumalani! - - Katselee häntä pelästyneenä. Gennaro kääntää pois kasvonsa. - -GENNARO. Teidän herttuallinen ylhäisyytenne, olen vaan tavallinen -kapteeni ja tahdon puhua teille sillä kunnioituksella, jolla minun -tulee. Olette otattanut minut kiinni asunnossani tänä aamuna. Mitä -minulle aijotte? - -DON ALPHONSO. Herra kapteeni, vastapäätä sitä taloa, jossa asutte, on -tänä aamuna tehty majesteettirikos. Hellästi rakastetun puolisomme ja -serkkumme dona Lucrezia Borgian nimeä on häpeämättömästi loukattu -herttuallisen palatsimme otsikossa. Etsimme rikoksen tekijää. - -DONA LUCREZIA. Se ei ole hän! tässä on väärinkäsitys, don Alphonso! Se -ei ole tämä nuori mies. - -DON ALPHONSO. Mistä te sen tiedätte? - -DONA LUCREZIA. Olen siitä varma. Tämä nuori mies on Venetsiasta eikä -Ferrarasta. Siis... - -DON ALPHONSO. Mitä se todistaa? - -DONA LUCREZIA. Se tapahtui tänä aamuna ja minä tiedän, että hän oli -koko aamupäivän yhdessä erään tytön kanssa, jonka nimi on Fiammetta. - -GENNARO. Ei, arvoisa rouva. - -DON ALPHONSO. Teidän ylhäisyytenne saamat tiedot ovat nähtävästi -epätarkat. Sallikaa minun tutkia. Kapteeni Gennaro, oletteko te tuon -rikoksen tekijä? - -DONA LUCREZIA suunniltaan. Täällähän tukehtuu! Enempi ilmaa! Minun -täytyy saada hengittää! (Hän rientää ikkunan luo, kulkien Gennaron ohi -ja sanoen hänelle hiljaa ja nopeasti.) -- Sano, ett'et sinä sitä -tehnyt. - -DON ALPHONSO syrjään. Hän kuiskasi hänelle jotain. - -GENNARO. Herttua Alphonso, Kalabrian kalastajat, jotka minut -kasvattivat ja jotka uittelivat minua jo nuorena meressä tehdäkseen -minusta voimakkaan ja rohkean miehen, antoivat minulle elämän ohjeen, -joka usein saattaa vaaraan hengen, mutta ei koskaan kunniaa: tee mitä -sanot, sano mitä teet. -- Herttua Alphonso, olen se mies, jota etsitte. - -DON ALPHONSO kääntyen dona Lucrezian puoleen. Olette saanut -herttuallisen sanani, arvoisa rouva. - -DONA LUCREZIA. Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne, monsignore. - - Herttua antaa vartijoille ja ovenvartijalle merkin - poistua vangin kanssa viereiseen huoneeseen. - - -4:S KOHTAUS. - - Dona Lucrezia, Don Alphonso. - -DON ALPHONSO. Mitä tahdotte, rouva? - -DONA LUCREZIA. Tahdon, don Alphonso, tahdon, ett'ei tämä nuorukainen -kuole. - -DON ALPHONSO. Mutta hetki sitten te syöksyitte tänne sisään -kuin myrskytuuli hermostuneena ja itkien, vaikeroitte minulle -häväistyksestä, joka teille oli tapahtunut, vaaditte huutaen ja minua -häväisten, rikollisen päätä, pyysitte minulta herttuallista -kunniasanaani, ett'ei hän saisi astua ulos täältä elävänä; minä -suostuin velvollisuuteni mukaisesti pyyntöönne ja nyt te tahdotte, -ett'ei hän enää kuolisi. Kautta kaikkivallan, tämä on hiukan -kummallista, hiukan omituista. - -DONA LUCREZIA. Minä en tahdo, että tämä nuori mies kuolee. - -DON ALPHONSO. Arvoisa signora, aatelismiehillä niin vanhoilla kuin minä -ei ole tapana jättää lupauksiansa täyttämättä. Olette saanut -kunniasanani ja nyt pitäisi minun se peruuttaa. Olen vannonut, että -rikollisen on kuoleminen. Hän on kuoleva. Sieluni kautta, saatte -määrätä, millä tavoin hän on kuoleva. - -DONA LUCREZIA hymyillen ja hellästi. Don Alphonso, don Alphonso, -todellakin, me puhumme tyhmyyksiä, te ja minä. Katsokaa, se on totta, -minä olen kauhean oikullinen ihminen. Isäni hemmoitteli minua, nähkääs. -Pienestä pitäen tottelivat kaikki minun pienimpiäkin oikkujani. En -tahdo enää sitä, mitä tahdoin neljännestunti sitten; tehän tiedätte, -don Alphonso, että olen aina ollut semmoinen. Kuulkaahan, istukaa -tähän, minun viereeni, puhukaamme vähän, hellästi, sydämmellisesti, -niinkuin mies ja vaimo, niinkuin hyvät ystävykset. - -DON ALPHONSO tekeytyen kohteliaaksi. Dona Lucrezia, olette sydämmeni -valittu ja minä olen kovin onnellinen, jos teitä miellyttää nähdä minut -hetkinen jalkainne juuressa. - - Istuutuu hänen viereensä. - -DONA LUCREZIA. Kuinka tuntuu hyvältä olla yhtä mieltä. Tiedättekö, don -Alphonso, että minä rakastan teitä yhä vieläkin niinkuin avioliittomme -ensi päivänä, tuona päivänä, jona te niin loistavalla tavalla tulitte -Roomaan veljeni Valensian herttuan ja veljenne kardinaali Hippolyte -d'Esten välissä. Minä olin Pyhän Pietarin kirkon rappujen parvekkeella. -Muistan vieläkin teidän komean valkean hevosenne jalokivikoristeineen -ja teidän uljaan kuninkaallisen käytöksenne. - -DON ALPHONSO. Te olitte komea tekin, arvoisa signora, ja teitte -loistavan vaikutuksen hopealla kirjaellun kunniataivaanne alla. - -DONA LUCREZIA. Oo, elkää puhuko minusta, kun minä puhun teistä. On -varma, että kaikki Euroopan ruhtinattaret kadehtivat minua siitä, että -sain puolisokseni kristikunnan parhaan ritarin. Ja minä, minä rakastan -teitä todella niinkuin olisin kahdeksantoista vuotias. Te tiedätte, -että minä teitä rakastan, eikö totta, don Alphonso? Ette kai sitä -epäille? Olenhan välistä kylmä ja hajamielinen, se tulee luonteestani, -ei sydämmestäni. Kuulkaa, Alphonso, jos teidän ylhäisyytenne minua -siitä hellästi toruisi, minä kyllä parantaisin itseni pian. Kuinka -ihanaa on rakastaa toisiaan niinkuin me! Antakaa minulle kätenne, -- -suudelkaa minua, don Alphonso! -- On todella, kun sitä nyt ajattelen, -naurettavaa, että ruhtinas ja ruhtinatar, niinkuin me, jotka istuvat -maailman kauneimmalla ruhtinaallisella valtaistuimella ja jotka -toisiansa rakastavat niinkuin me, olimme vähällä joutua riitaan -tuommoisen vähäpätöisen venetsialaisen seikkailijakapteenin tähden. -Täytyy karkoittaa, täytyy ajaa tiehensä tuo mies eikä hänestä enää sen -enempää puhua. Menköön mihin haluaa, eikö totta, Alphonso? Leijonat -eivät vihastu kärpäsiin. -- Tiedättekö, että jos herttuallinen kruunu -olisi kilpailussa annettava Ferraran kauneimmalle ritarille, te -vieläkin sen voittaisitte. -- Odottakaa, minä menen sanomaan -Bautistalle teidän puolestanne, että hän saa heti kohta karkoittaa -Ferrarasta tuon Gennaron. - -DON ALPHONSO. Ei ole kiirettä. - -DONA LUCREZIA hilpeän näköisenä. En tahtoisi sitä enää ajatella. -- -Kuulkaa, antakaa minun päättää tämä asia mieleni mukaan. - -DON ALPHONSO. Minä tahdon, että se päättyy minun mieleni mukaan. - -DONA LUCREZIA. Mutta eihän teillä ole mitään syytä tahtoa tuon miehen -kuolemaa. - -DON ALPHONSO. Entä teille antamani kunniasana? Kuninkaan vala on pyhä. - -DONA LUCREZIA. Se nyt on hyvä kaikki kansaa varten semmoinen. Mutta -teidän ja minun välillä, tiedämmehän mitä se on. Pyhä isä oli luvannut -Ranskan Kaarle kahdeksannelle säilyttää Zizimin hengen, ja siitä -huolimatta antoi hänen ylhäisyytensä tappaa Zizimin. Te itse lupasitte -Petrucceille luovuttaa heille takaisin Sienan. Te ette tehnyt sitä ja -teitte oikein. Kansain historia on täynnä semmoista. Eivät kuninkaat -eivätkä kansat voisi elää päivääkään, jos vannotuista valoista -pidettäisiin ankarasti kiinni. Meidän kesken, Alphonso, vannottu vala -ei ole peruuttamaton muulloin kuin silloin, kun ei ole muuta neuvoa. - -DON ALPHONSO. Mutta sittenkin, dona Lucrezia, vannottu vala... - -DONA LUCREZIA. Elkää syöttäkö minulle semmoisia syitä. Enhän minä ole -tyhmä. Sanokaa minulle ennemminkin, rakas Alphonso, onko teillä mitään -todellista syytä tahtoa pahaa tuolle Gennarolle. Ei? No hyvä, antakaa -hänen henkensä minun haltuuni. Mitä se teihin kuuluu, jos minua -haluttaisi antaa hänelle anteeksi? Minuahan hän on loukannut. - -DON ALPHONSO. Mutta juuri sentähden, että hän on teitä loukannut, -rakkaani, minä en tahdo antaa hänelle armoa. - -DONA LUCREZIA. Jos rakastatte minua, Alphonso, ette tätä minulta -kiellä. Entä jos minunkin tekisi mieleni koettaa olla laupias? Se on -yksi keino koettaa saavuttaa teidän kansanne rakkautta. Minä tahdon, -että teidän kansanne minua rakastaa. Laupeushan se tekee kuninkaan -Kristuksen kaltaiseksi. Olkaamme armeliaita ruhtinaita. Täällä -kurjassa Italiassa on jo tarpeeksi tiranneja ilman meitä, alkaen paavin -sijaisesta paroonista aina jumalan sijaiseen paaviin. Tulkoon nyt loppu -kaikesta tästä, rakas Alphonso. Päästäkää irti tuo Gennaro. Se on -oikku, minä myönnän sen, mutta on jotain pyhää ja suurta naisen -oikussa, kun se pelastaa ihmisen hengen. - -DON ALPHONSO. Minä en voi, rakas Lucrezia. - -DONA LUCREZIA. Ette voi? Mutta miks'ette sitten voi myöntää minulle -jotain niin vähäpätöistä kuin tuon kapteenin hengen? - -DON ALPHONSO. Te kysytte minulta, miksi? - -DONA LUCREZIA. Niin, miksi? - -DON ALPHONSO. Siksi, että tuo kapteeni on teidän rakastajanne. - -DONA LUCREZIA. Taivas! - -DON ALPHONSO. Siksi, että te olette ollut hakemassa häntä Venetsiassa. -Siksi, että te hakisitte hänet vaikka helvetistä. Siksi, että minä -seurasin teitä, kun te seurasitte häntä; siksi, että minä näin teidät -naamioituna ja hengästyneenä juoksevan hänen jälessään kuin susi -saaliinsa jälessä. Siksi, että te juuri ikään loitte häneen silmäyksen -täynnä kyyneliä ja täynnä tulta. Siksi, että ei ole olemassa -vähintäkään epäilystä siitä, että olette hänelle antautunut. Siksi, -että kaikki tämä häpeä ja häväistys ja uskottomuus jo riittää. Siksi, -että on jo aika minun kostaa häväisty kunniani ja kaivaa verihauta -vuoteeni ympärille. Ymmärrättekö, signora? - -DONA LUCREZIA. Don Alphonso... - -DON ALPHONSO. Vaijetkaa! -- Vartioikaa vast'edes paremmin -rakastajianne, Lucrezia. Pankaa mikä vartija tahansa ovelle, josta -mennään makuuhuoneeseenne; ovelle, jonka kautta sieltä tullaan, panen -minä oman vartijani -- pyövelin. - -DONA LUCREZIA. Minä vannon... - -DON ALPHONSO. Elkää vannoko. Valat ovat hyvät kaikki vain kansaa -varten. Elkää syöttäkö minulle semmoisia syitä. - -DONA LUCREZIA. Jos tietäisitte... - -DON ALPHONSO. Kuulkaa, signora, minä vihaan teidän inhoittavaa -perhettänne, minä vihaan kaikkia Borgioita, ja ennen muita vihaan minä -teitä, jota olen niin hullusti rakastanut. Minun täytyy se teille -vihdoinkin sanoa, on häpeällinen, kuulumaton asia, että meissä kahdessa -yhtyy Esten perhe, joka on arvokkaampi ja kunniakkaampi kuin sekä -Valois'n että Tudorin perhe, Esten perhe, sanon minä, ja Borgian perhe, -joka ei edes ole Borgia, vaan mikä lienee Lenzuoli tai Lenzolio. Minä -inhoan veljeänne Cesaria, jolla on kasvoissaan verisiä syntymämerkkejä! -tuota veljeänne Cesaria, joka on murhannut veljenne Giovannin! Minä -inhoan äitiänne Rosa Vanozzaa, tuota entistä espanjalaista ilotyttöä, -joka herättää häpeän hälinää Roomassa nyt niinkuin ennen Valenziassa. -Ja mitä tulee niin kutsuttuihin veljenpoikiinne Sermoneton ja Nepin -herttuoihin, niin ovat ne koko kauniita herttuoita, eilisen päivän -herttuoita! herttuoita, jotka ovat varastaneet herttuakuntansa. Antakaa -minun lopettaa. Minä inhoan isäänne, joka on paavi ja jolla on naisela -niinkuin turkkilaisten sulttanilla Bajazetilla, tuota isäänne, joka on -antikristus, joka täyttää vankilat mainioilla miehillä ja pyhän -kollegion pahantekijöillä, niin että nähdessään heidät kaikki punaiseen -puettuina, sekä kaleeriorjat että kardinaalit, ei enää tiedä, ovatko -kaleeriorjat kardinaaleja vaiko kardinaalit kaleeriorjia. -- Saatte -mennä! - -DONA LUCREZIA. Herrani, herrani, minä rukoilen teitä polvillani ja -puristetuin käsin, nimessä Jeesuksen ja Marian, isänne nimessä, ja -äitinne nimessä, minä rukoilen teitä säästämään tuon kapteenin hengen. - -DON ALPHONSO. Onpa siinä rakkautta. -- Te voitte tehdä hänen -ruumiillansa mitä haluatte, ja minä vakuutan, ett'ei teidän tarvitse -odottaa tuntia kauvempaa. - -DONA LUCREZIA. Armoa Gennarolle! - -DON ALPHONSO. Jos voisitte lukea sielustani sen varman peruuttamattoman -päätöksen, jonka olen tehnyt, ette puhuisi hänestä enää niinkuin -elävästä. - -DONA LUCREZIA nousten. Ah, varokaa itseänne, Ferraran don Alphonso, -neljäs mieheni! - -DON ALPHONSO. Oh, elkää uhatko, signora! Kautta sieluni, minä en pelkää -teitä! Minä tunnen temppunne. Minä en anna myrkyttää itseäni, niinkuin -ensimmäinen miehenne, tuo espanjalainen aatelismies parka, jonka nimeä -en enää muistakkaan, yhtä vähän kuin tekään. Minä en anna ajaa itseäni -tieheni, niinkuin toinen miehenne, Giovanni Sforza, Pesaron herra, se -pöllö! Minä en anna pistää itseäni kuoliaaksi niinkuin kolmas miehenne -don Alphonso d'Aragonia, se heikko lapsi, jonka veri oli niin ohutta, -ett'ei se tahrannut kivilattiaa enempi kuin vesi. Siivosti. Minä olen -mies, signora. Herkuleen nimi on ollut monella minun perheessäni. -Kautta taivahan! minulla on kaupunkini ja linnani täynnä sotamiehiä, ja -minä olen minä itse enkä minä ole vielä myynyt, niinkuin Napolin -kuningas, hyviä kanuunoitani paaville, teidän pyhälle isällenne! - -DONA LUCREZIA. Te kadutte vielä noita sanojanne, hyvä herra. Te -unohdatte, kuka minä olen. - -DON ALPHONSO. Minä tiedän aivan hyvin, kuka te olette, mutta minä -tiedän myöskin, missä te olette. Te olette paavin tytär, mutta te ette -ole Roomassa, te olette Spoleton hallitsija, mutta te ette ole -Spoletossa, te olette Alphonson Ferraran herttuan vaimo, hänen -alamaisensa ja palvelijattarensa ja te olette Ferrarassa. - - Dona Lucrezia, aivan kalpeana vihasta ja pelosta, tuijottaa - herttuaan ja peräytyy hitaasti hänen edessään nojatuoliin - saakka, johon hän putoaa kuin murtuneena. - -Ah, tämä teitä kummastuttaa, te pelkäätte minua! tähän saakka olen minä -saanut peljätä teitä. Tästä lähin tuleekin olemaan näin päin, ja aluksi -on tuo ensimmäinen rakastajistanne, jonka päälle minä lasken käteni, ja -hän on kuoleva. - -DONA LUCREZIA heikolla äänellä. Tulkaamme järkiimme, don Alphonso. Jos -tuo mies on se, joka on tehnyt minua kohtaan majesteettirikoksen, niin -ei hän samalla voi olla minun rakastajani. - -DON ALPHONSO. Miksikä ei? Ylenkatseen, vihan, mustasukkaisuuden -kohtauksessa! Sillä hän voi olla mustasukkainen, hän myös. Ja mitä minä -muuta tiedän, minä? Minä tahdon, että tuo mies kuolee. Se on -päähänpisto. Tämä palatsi on täynnä sotamiehiä, jotka ovat minulle -uskollisia ja jotka eivät tunne muita kuin minut. Hän ei voi päästä -pakoon. Te ette voi häntä mitenkään auttaa. Olen antanut teidän -ylhäisyydellenne vallan valita, millä tavalla hänen on kuoleminen, -päättäkää siis. - -DONA LUCREZIA väännellen käsiään. Oi jumalani, oi jumalani, oi -jumalani! - -DON ALPHONSO. Te ette vastaa? Minä annan surmata hänet etuhuoneessa -miekan iskulla. - - Lähtee mennäkseen, Lucrezia tarttuu hänen käteensä. - -DONA LUCREZIA. Elkää menkö! - -DON ALPHONSO. Tahdotteko mieluummin itse ojentaa hänelle lasin -Syrakusan viiniä? - -DONA LUCREZIA. Gennaro! - -DON ALPHONSO. Hänen on kuoleminen. - -DONA LUCREZIA. Ei miekan iskusta. - -DON ALPHONSO. Tapa on minulle yhdentekevä. -- Kummanko valitsette? - -DONA LUCREZIA. Sen toisen. - -DON ALPHONSO. Pitäkää huolta siitä, ett'ette erehdy, ja että kaadatte -hänelle juoman kultaisesta pullosta, te tiedätte. Olen sitäpaitse itse -läsnä. Elkää luulkokaan, että jätän teidät. - -DONA LUCREZIA. Teen mitä tahdotte. - -DON ALPHONSO. Bautista! (Vartija tulee.) Tuokaa tänne vanki. - -DONA LUCREZIA. Te olette iljettävä ihminen. - - -5:S KOHTAUS. - - Samat, Gennaro, vartijat. - -DON ALPHONSO. Mitä olenkaan kuullut sanottavan, signore Gennaro! -Että se, mitä olette tehnyt tänä aamuna, sen olette tehnyt -ajattelemattomuudesta ja uhmailun halusta, ilman pahempaa tarkoitusta, -jonka herttuatar antaa teille anteeksi ja että muuten olette -urhoollinen mies. Äitini kautta, jos niin on, voitte palata terveenä ja -vahingoittumatonna Venetsiaan. Jumala ei tahdo, että minä riistän -kuuluisalta Venetsian tasavallalta hyvän palvelijan ja kristikunnalta -uskollisen käsivarren, joka kantaa uskollista miekkaa, kun Kypron ja -Kandian vedet vielä vilisevät pakanoita ja saraseeneja. - -GENNARO. Todellakin, monsignore! Tunnustaakseni en odottanut tätä -käännettä. Mutta minä kiitän teidän kuninkaallista korkeuttanne. -Laupeus on kuninkaallisten avuja, ja jumala antaa armoa tuolla ylhäällä -sille, joka on antanut armoa täällä alhaalla. - -DON ALPHONSO. Teillä on kai hyvä palkka tasavallan palveluksessa? -kuinka paljon ansaitsette, hyvinä vuosina niinkuin huonoinakin? - -GENNARO. Minulla on komppania viisikymmentä jousimiestä, jotka palkkaan -ja vaatetan. Paitse satunnaisia tuloja saan minä tasavallalta tuhat -kultasekiiniä vuodessa. - -DON ALPHONSO. Ja jos minä tarjoisin teille neljätuhatta, rupeaisitteko -minun palvelukseeni? - -GENNARO. Minä en voisi. On vielä oltavani viisi vuotta tasavallan -palveluksessa. Olen sidottu. - -DON ALPHONSO. Kuinka? sidottu? - -GENNARO. Valan kautta. - -DON ALPHONSO hiljaa dona Lucrezialle. Nuo tuommoiset näkyvät pitävän -valansa. (Ääneen.) Elkäämme siis puhuko siitä sen enempää, signore -Gennaro. - -GENNARO. En ole tehnyt mitään alhaista pelastaakseni henkeäni, mutta -koska teidän ylhäisyytenne sen minulle antaa takaisin, niin voin sanoa -jotakin. Teidän ylhäisyytenne muistaa Faenzan piirityksen kaksi vuotta -sitten. Herttua Herkules Este, teidän isänne, oli siellä suuressa -hengenvaarassa kahden Valensian herttuan sotamiehen häntä ahdistaessa. -Eräs palkkasoturi hänet pelasti. - -DON ALPHONSO. Niin kyllä, ja tuota soturia ei ole koskaan tavattu. - -GENNARO. Minä olen se sotilas. - -DON ALPHONSO. Kautta kaikkivallan, kapteeni, sellainen teko on -palkittava. -- Ettekö tahtoisi ottaa vastaan tätä kukkarota? Se on -täynnä kultasekiinejä. - -GENNARO. Tasavallan palvelukseen ruvetessamme me vannomme valan, -ett'emme ota mitään vierailta hallitsijoilta. Kuitenkin, jos teidän -ylhäisyytenne sallii, otan minä tämän kukkaron ja jaan omassa nimessäni -sen sisällön näille urhoollisille sotilaille. - - Osoittaa vartijoita. - -DON ALPHONSO. Tehkää niin. (Gennaro ottaa kukkaron.) Mutta sitten te -juotte kanssani, niinkuin on esi-isiemme vanha tapa, nyt kun olemme -hyvät ystävät, lasin minun hyvää Syrakuusan viiniäni. - -GENNARO. Mielelläni, monsignore. - -DON ALPHONSO. Kunnioittaakseni teitä, niinkuin tulee kunnioittaa sitä, -joka on pelastanut isäni hengen, tahdon minä, että herttuatar itse -ojentaa teille maljan. - - Gennaro kumartaa ja kääntyy jakamaan rahoja sotamiehille - näyttämön perällä. Herttua kutsuu: - -Rustighello! (Rustighello tulee tarjottimen kanssa.) Pane tarjotin -tuonne tuolle pöydälle. -- Hyvä. (Tarttuen dona Lucreziaa käteen.) -Kuulkaa, mitä minä sanon tuolle miehelle. Rustighello, mene takaisin -paikallesi tämän oven taa, paljas miekka kädessäsi; jos kuulet tämän -kellon soivan, niin tule sisään. Mene. - - Rustighello menee, ja hänen nähdään asettuvan takaisin - entiselle sijalleen oven taa. - -Signora, te kaadatte itse viinin tämän nuoren miehen juoda, ja te -teette hyvin ja kaadatte tästä kultaisesta pullosta. - -DONA LUCREZIA kalpeana ja heikolla äänellä. Ymmärrän. -- Jos te -tietäisitte, mitä tällä hetkellä teette, ja kuinka se on kauheaa, te -vapisisitte itsekin, niin luonnoton kuin olettekin. - -DON ALPHONSO. Varokaa erehtymästä pulloista. -- Herra kapteeni. - - Gennaro, joka on jakanut rahat, astuu etualalle. Herttua - kaataa itselleen viiniä emaljimaljaan hopeapullosta, - ja nostaa maljan huulilleen. - -GENNARO. Olen hämilläni näin paljosta hyvyydestä. - -DON ALPHONSO. Herttuatar, kaatakaa juotavaa signore Gennarolle. -- -Kuinka vanha olette, herra kapteeni? - -GENNARO ottaen toisen maljan ja ojentaen sen herttuattaren -täytettäväksi. Kahdenkymmenen vuoden. - -DON ALPHONSO hiljaa herttuattarelle, joka koettaa ottaa hopeaisen -pullon. Kultapullosta. (Lucrezia ottaa vavisten kultapullon.) Kai -olette rakastunutkin? - -GENNARO. Kukapa ei olisi hiukan rakastunutkin, monsignore. - -DON ALPHONSO. Tiedättekö, herttuatar, että olisi ollut julmaa riistää -elämä tältä nuorelta mieheltä, elämä, rakkaus, Italian ihana aurinko, -riistää häneltä hänen kaksikymmenvuotinen kauneutensa, hänen loistava -sotilasammattinsa, olisi todellakin ollut julmaa riistää häneltä -juhlat, naamiohuvit, iloiset Venetsian karnevaalit, joissa niin monta -aviomiestä petetään, ja kauniit naiset, joita tämä nuori mies voi -rakastaa ja jotka mahtavat häntä rakastaa, eikö totta, signora? -- -Kaatakaahan toki viiniä kapteenille. (Hiljaa.) Jos viivyttelette, niin -kutsun Rustighellon. - - Lucrezia kaataa Gennaron maljaan sanaakaan sanomatta. - -GENNARO. Kiitän teitä monsignore, että sallitte minun elää äitiparkaani -varten. - -DONA LUCREZIA hiljaa. Oh! Kauheata! - -DON ALPHONSO juoden. Maljanne, terveydeksenne, kapteeni Gennaro, -toivotan teille pitkää ikää. - -GENNARO. Antakoon jumala samaa teillekin, monsignore. - - Juo - -DONA LUCREZIA hiljaa. Taivas! - -DON ALPHONSO hiljaa. Se on tehty. (Ääneen.) Jätän teidät, herra -kapteeni. Olette vapaa lähtemään Venetsiaan milloin haluatte. -(Lucrezialle.) Kiittäkää minua, että jätän teidät kahden kesken hänen -kanssansa. Tahdotte kai sanoa hänelle jäähyväiset. Eläkää hänen -kanssaan miten parhaiten tahdotte hänen viimeinen neljännestuntinsa. - - Menee, vartijat seuraavat häntä. - - -6:S KOHTAUS. - - Dona Lucrezia, Gennaro. Koko ajan näkyy Rustighello - pikku huoneessa liikkumatonna lasioven takana. - -DONA LUCREZIA. Gennaro, te olette myrkytetty. - -GENNARO. Myrkytetty? - -DONA LUCREZIA. Myrkytetty. - -GENNARO. Minun olisi pitänyt arvata se, olihan viini teidän -kaatamaanne. - -DONA LUCREZIA. Oh, elkää musertako minua, Gennaro. Elkää ottako minulta -sitä vähää voimaa, mikä minulla vielä on jälellä ja jonka tarvitsen -vielä muutamia hetkiä. Kuulkaa minua. Herttua on mustasukkainen teidän -tähtenne, hän luulee että olette minun rakastajani. Hän ei jättänyt -minulle muuta valittavaa kuin joko nähdä Rustighellon pistävän teidät -kuoliaaksi tai että minä itse tarjoisin teille myrkkypikarin. Se on -kauheata myrkkyä, Gennaro, myrkkyä, jonka paljas ajatteleminenkin saa -kalpenemaan jokaisen italialaisen, joka tuntee viimeisten -kahdenkymmenen vuoden historian. - -GENNARO. Niin, Borgiain myrkkyä. - -DONA LUCREZIA. Te olette sitä juonut. Ei kukaan koko maailmassa tunne -tämän kauhean sekoituksen vastamyrkkyä, ei kukaan paitse paavi, -Valensian herttua ja minä. Katsokaa, tässä näette tämän pullon, joka -minulla on aina povellani. Tässä pullossa on elämä, on terveys, on -pelastus. Yksi ainoa pisara huulillenne ja te olette pelastettu. - - Lucrezia aikoo panna pullon Gennaron huulille, mutta tämä peräytyy. - -GENNARO katsellen häntä terävästi. Herttuatar, mistä voin minä tietää, -ett'ei tämä ole myrkkyä? - -DONA LUCREZIA kaatuen musertuneena nojatuoliin. Oi jumalani, oi -jumalani! - -GENNARO. Eikö teidän nimenne ole Lucrezia Borgia? Luuletteko, ett'en -minä muista Bajazetin veljeä? Niin, minä taidan hiukan historiaakin. -Hänelle uskoteltiin, hänelle myös, että Kaarle kahdeksas oli hänet -myrkyttänyt, ja hänelle annettiin vastamyrkkyä, josta hän kuoli. Käsi, -joka tarjosi hänelle tuon vastamyrkyn, pitää tuota pulloa. Ja suu, joka -kehoitti häntä juomaan, se kehoittaa nyt siihen minuakin. - -DONA LUCREZIA. Kurjaa minua! - -GENNARO. Kuulkaa, signora, minä en anna teeskennellyn rakkautenne -pettää itseäni. Teillä on joitain hämäriä tarkoituksia minun suhteeni. -Se on aivan ilmeistä. Te varmaan tiedätte, kuka minä olen. Niin juuri, -se näkyy teidän kasvoistanne, ja on helppo nähdä, että teillä on joku -voittamaton syy, joka estää teitä sitä minulle koskaan sanomasta. -Teidän perheenne mahtanee tuntea minun perheeni, ja tällä hetkellä te, -minua myrkyttäessänne, ette luultavasti tahdo kostaa minulle, vaan -- -kuka ties -- ehkä äidilleni. - -DONA LUCREZIA. Teidän äitinne, Gennaro, te ehkä näette hänet -toisellaisena kuin hän on. Mitä sanoisitte, jos hän ei olisi kuin -rikollinen nainen niinkuin minäkin? - -GENNARO. Elkää panetelko äitiäni! Oh, ei! minun äitini ei ole sellainen -nainen kuin te, signora Lucrezia. Oh, minä tunnen hänet sydämmessäni ja -minä haaveilen häntä mielessäni sellaiseksi kuin hän on; minulla on -hänen kuvansa täällä sydämessäni, en rakastaisi häntä niinkuin -rakastan, ell'ei hän olisi minun arvoiseni; pojan sydän ei erehdy -äidistään. Minä vihaisin häntä, jos hän olisi teidän kaltaisenne. Ei, -ei! Minussa on jotain, joka sanoo minulle kuuluvalla äänellä, -että äitini ei ole noita sukurutsauksen, epäsiveellisyyden ja -myrkyttämishimon hirviöitä, joita te olette, te nykyajan kaunottaret. -Oh! jumalani, minä olen varma siitä, että jos taivaan alla on viaton -nainen, siveellinen nainen, pyhä nainen, se nainen on äitini. Oh, hän -on sellainen eikä muullainen. Te hänet varmaankin tunnette, ja te ette -voi väittää vääräksi, mitä olen sanonut. - -DONA LUCREZIA. En, minä en tunne tällaista naista, tällaista äitiä. - -GENNARO. Mutta kenelle minä puhun näin? Mitäpä teitä, Lucrezia Borgia, -liikuttavat äidin ilot tai surut? Teillä ei ole koskaan ollut lapsia, -niin ainakin kerrotaan, ja kiittäkää te siitä onneanne. Sillä jos -teillä olisi lapsia, niin he teidät kieltäisivät. Ei onnettomin -taivahan hylkykään haluaisi itselleen teidän kaltaistanne äitiä. Olla -Lucrezia Borgian poika! sanoa Lucrezia Borgialle: äitini. Oh... - -DONA LUCREZIA. Gennaro, te olette myrkytetty, herttua, joka luulee -teidän kuolleen, voi tulla millä hetkellä hyvänsä, minun ei pitäisi -ajatella muuta kuin teidän pelastustanne ja pakoanne, mutta te sanotte -minulle niin hirmuisia asioita, ett'en minä voi muuta kuin jäädä -kauhusta kivettyneenä teitä kuuntelemaan. - -GENNARO. Herttuatar... - -DONA LUCREZIA. Kas niin, tästä täytyy tulla loppu. Musertakaa minut -ylenkatseenne alle; mutta te olette myrkytetty, tyhjentäkää heti tämä! - -GENNARO. Mitä on minun uskominen? Herttua on kunnian mies, ja minä olen -pelastanut hänen isänsä hengen. Teitä, teitä olen minä loukannut. -Teillä on syytä kostaa minulle. - -DONA LUCREZIA. Kostaa sinulle, Gennaro! -- Minä, joka voisin antaa -sinulle koko elämäni lisätäkseni yhden ainoan hetken sinun elämääsi, -joka voisin vuodattaa vereni kuiviin estääkseni sinua vuodattamasta -yhtä ainoata kyyneltäkään, minä, joka voisin istua häpeäpaaluun -asettaakseni sinut valta-istuimelle, joka voisin helvetin kidutuksella -maksaa sinun pienimmän ilosi, en epäileisi, en valittaisi, vaan olisin -onnellinen, suuteleisin jalkojasi, Gennaro. Oh, sinä et koskaan saa -tietää mitään muuta minun sydänparastani, et muuta kuin että hän on -sinua täysi. Gennaro, aika rientää, myrkky vaikuttaa, sinä tunnet sen -hetipaikalla! kuuletko? vielä hetkinen ja kaikki on myöhäistä. Elämä -avaa sinulle tällä hetkellä kaksi pimeyttä, mutta yhdellä on vähemmän -minuutteja kuin toisella vuosia. Sinun täytyy valita jompikumpi. -Valinta on kauhea! Anna minun johtaa itseäsi. Sääli itseäsi ja minua, -Gennaro! Juo pian, juo taivahan nimessä! - -GENNARO. Hyvä. Jos tässä tapahtuu rikos, niin tulkoon syy siitä teidän -päällenne. Sitäpaitse, puhuittepa totta tai valetta, ei maksa vaivaa -elämästäni enempää melua pitää. Antakaa tänne. - - Ottaa pullon ja juo. - -DONA LUCREZIA. Pelastettu! -- Nyt, palaa takaisin Venetsiaan niin pian -kun ratsusi pääsee. Onko sinulla rahaa? - -GENNARO. On. - -DONA LUCREZIA. Herttua luulee sinut kuolleeksi. On helppo salata -häneltä sinun pakosi. Odota! Ota tämä pullo ja pidä se aina kanssasi. -Tätä nykyä on joka ateriassa myrkkyä. Sinä, varsinkin sinä olet aina -vaarassa. Ja nyt, lähde pian. (Näyttäen hänelle salaoven, jota -raottaa.) Astu alas näitä rappuja. Se vie erääseen pihaan Negronin -palatsissa. Sitä tietä on sinun helppo pujahtaa tiehesi. Elä odota -huomiseen aamuun, elä odota auringon laskuun, elä viivy yhtä ainoata -tuntia, elä odota puoltakaan tuntia! Jätä Ferrara heti paikalla, -niinkuin olisi se Sodoma, joka palaa, eläkä katsahda taaksesi! Hyvästi! --- Odota vielä hetkinen. Minulla on vielä viimeinen sana sinulle -sanottavana, oma rakas Gennaro. - -GENNARO. Puhukaa, herttuatar! - -DONA LUCREZIA. Sanon sinulle tällä hetkellä ikuiset jäähyväiset, -Gennaro. En saa sinua enää koskaan nähdä, en saa toivoa sinua enää edes -sattumalta tapaavani. Se oli ainoa onni, joka minulla vielä oli -maailmassa jälellä. Mutta se voisi saattaa sinun henkesi vaaraan, -Gennaro. Olemme siis ijäksi päiväksi tässä maailmassa erotetut, niin, -ja minä olen liiankin varma siitä, että tulemme olemaan erotetut -tulevassakin. Gennaro, etkö tahtoisi sanoa minulle jotain hellää sanaa, -ennenkun me näin eroamme ikuiseksi? - -GENNARO luoden alas silmänsä. Herttuatar... - -DONA LUCREZIA. Olen pelastanut sinun henkesi, olenhan. - -GENNARO. Te sanotte niin. Kaikki tämä on niin hämärää. En tiedä, mitä -ajatella. Kuulkaa, herttuatar, minä voin antaa teille anteeksi kaikki, -yhtä vain en voi. - -DONA LUCREZIA. Mitä? - -GENNARO. Vannokaa kaiken sen kautta, mikä on teille rakasta, minun -pääni kautta, koska minua rakastatte, minun sieluni ikuisen pelastuksen -kautta, vannokaa minulle, ett'ei teidän rikoksillanne ole mitään osaa -minun äitini onnettomuuksiin! - -DONA LUCREZIA. En voi valehdella teille, Gennaro. En voi sitä vannoa. - -GENNARO. Oi äitini, äitini! kas tuossa siis se kauhea nainen, joka on -syynä sinun onnettomuuteesi! - -DONA LUCREZIA. Gennaro! - -GENNARO. Olette tunnustanut syyllisyytenne! Hyvästi! Olkaa kirottu! - -DONA LUCREZIA. Ja sinä, Gennaro, ole siunattu! - - Gennaro poistuu. -- Lucrezia kaatuu pyörtyneenä nojatuoliin. - - -7:S KOHTAUS. - - Näyttämö sama kuin toisessa näytöksessä. Ferraran tori, - herttuallinen palatsi toisella ja Gennaron asunto - toisella puolella. Yö. - - Don Alphonso, Rustighello, vaippoihin kiedottuina. - -RUSTIGHELLO. Niin, monsignore, niin se tapahtui. Tiesi minkä sotkun -avulla herttuattaren lienee onnistunut pelastaa hänen henkensä, ja -päästää hänet pakoon Negronin palatsin pihan kautta. - -DON ALPHONSO. Ja sinä sallit sen tapahtua? - -RUSTIGHELLO. Kuinka olisin voinut sitä estää? Herttuatar oli salvannut -oven. Olin telkitty sisään. - -DON ALPHONSO. Olisi pitänyt murtaa ovi. - -RUSTIGHELLO. Tammiovi, rautasalpa. Helppo tehtävä. - -DON ALPHONSO. Kuinka tahansa! olisi pitänyt särkeä salpa, sanon minä. -Olisi pitänyt syöstä sisään ja tappaa hänet. - -RUSTIGHELLO. Ensiksikin, otaksuttuna, että minun olisi onnistunut -särkeä ovi, niin herttuatar olisi rientänyt häntä suojelemaan. Minun -olisi ollut tapettava myöskin herttuatar. - -DON ALPHONSO. No niin, ja entä sitten? - -RUSTIGHELLO. Minulla ei ollut siihen määräystä. - -DON ALPHONSO. Rustighello, hyvät palvelijat ymmärtävät isäntäinsä -tarkoitukset sanomattakin. - -RUSTIGHELLO. Sitten pelkäsin niinä saattaa teidän ylhäisyytenne riitaan -paavin kanssa. - -DON ALPHONSO. Pöllö! - -RUSTIGHELLO. Se oli sentään kovin vaikeata. Tappaa pyhän isän tytär. - -DON ALPHONSO. Vaan vaikka nyt et olisi tappanutkaan häntä, olisit -voinut huutaa, kutsua, ilmoittaa minulle, estää rakastaja pääsemästä -pakoon. - -RUSTIGHELLO. Niin, ja seuraavana päivänä olisi teidän ylhäisyytenne -sopinut herttuattaren kanssa ja ylihuomenna olisi herttuatar -hirtättänyt minut. - -DON ALPHONSO. Riittää. Sanoit, ett'ei kaikki vielä ole hukassa. - -RUSTIGHELLO. Ei. Näette valoa tuossa ikkunassa. Gennaro ei ole vielä -lähtenyt. Hänen palvelijansa, jonka herttuatar oli lahjonut, olen nyt -minä lahjonut, ja hän on sanonut minulle kaikki. Juuri nyt odottaa hän -herraansa linnan takana kahden satuloidun hevosen kanssa. Gennaro -lähtee kohta ulos yhtyäkseen häneen. - -DON ALPHONSO. Siinä tapauksessa piilottautukaamme hänen huoneensa -kulman taa. Yö on pimeä. Me surmaamme hänet, kun hän menee ohi. - -RUSTIGHELLO. Niinkuin suvaitsette. - -DON ALPHONSO. Miekkasi on hyvä? - -RUSTIGHELLO. On. - -DON ALPHONSO. Onko sinulla tikari? - -RUSTIGHELLO. On kaksi asiaa, jota ei ole helppo tässä maailmassa -tavata, italialaista miestä ilman tikaria ja italialaista naista ilman -rakastajaa. - -DON ALPHONSO. Hyvä. -- Sinä isket molemmin käsin. - -RUSTIGHELLO. Herttua, miks'ette muitta mutkitta anna vangita ja -hirtättää häntä? - -DON ALPHONSO. Hän on Venetsian alamainen ja se olisi sama kuin -sodanjulistus tasavallalle. Ei. Tikarin pisto voi tulla mistä päin -tahansa eikä ilmaise ketään. Myrkyttäminen olisi ollut vielä parempi, -mutta kun se nyt ei onnistunut. - -RUSTIGHELLO. Tahdotteko siis, että menen hakemaan neljä salamurhaajaa -jouduttaakseni asiaa ilman teidän siihen sekaantumatta? - -DON ALPHONSO. Ystäväni Machiavelli on minulle usein sanonut, että -tällaisissa tapauksissa on parasta että ruhtinaat ajavat itse asiansa. - -RUSTIGHELLO. Kuulen jonkun tulevan. - -DON ALPHONSO. Painukaamme tähän muurin suojaan. - - He piilottautuvat varjoon, parvekkeen alle. -- Maffio - ilmaantuu juhlapuvussa, kulkee haparoiden ja kolkuttaa - Gennaron ovelle. - - -8:S KOHTAUS. - - Don Alphonso ja Rustighello, kätkeytyneinä. Maffio, Gennaro. - -MAFFIO. Gennaro! - - Ovi avautuu, Gennaro ilmestyy. - -GENNARO. Onko se Maffio? Tuletko sisään? - -MAFFIO. En. Minulla ei ole kuin pari sanaa sanottavana. Etkö -todellakaan tule meidän kanssamme illallisille ruhtinatar Negronin luo? - -GENNARO. Eihän minua ole kutsuttu. - -MAFFIO. Minä esittelen sinut. - -GENNARO. On myöskin toinen syy. Voin sanoa sen sinulle. Minä lähden. - -MAFFIO. Kuinka! lähdet? - -GENNARO. Neljännestunnin kuluttua. - -MAFFIO. Miksi? - -GENNARO. Sanon sen sinulle Venetsiassa. - -MAFFIO. Rakkausjuttu? - -GENNARO. Niin, rakkausjuttu. - -MAFFIO. Sinä teet väärin minua kohtaan, Gennaro. Olemme vannoneet, -ett'emme koskaan jättäisi toisiamme, että olisimme eroittamattomat, -olisimme veljet, ja nyt sinä lähdet ilman minua. - -GENNARO. Tule kanssani! - -MAFFIO. Tule sinä ennemmin minun kanssani. -- On paljoa hauskempaa -viettää yönsä pidoissa kauniiden naisten ja iloisten toverien seurassa -kuin maantiellä rosvojen ja väijytysten keskessä. - -GENNARO. Et ollut tänä aamuna oikein varma tuosta ruhtinatar -Negronistasi. - -MAFFIO. Olen hankkinut hänestä tietoja. Jeppo oli oikeassa. Hän on -hurmaava nainen, aina iloinen, ja rakastaa runoutta ja soittoa. Ei sen -vaarallisempi. Kas niin, tule kanssani. - -GENNARO. En voi. - -MAFFIO. Lähteä nyt yön selkään ja joutua salamurhaajain saaliiksi! - -GENNARO. Ole huoletta! Hyvästi. Paljon hauskuutta. - -MAFFIO. Veli Gennaro, minulla on pahat aavistukset matkastasi. - -GENNARO. Veli Maffio, minulla on pahat aavistukset pidoistasi. - -MAFFIO. Jos sinulle tapahtuisi joku onnettomuus enkä minä olisi -luonasi. - -GENNARO. Kuka tietää, jos minä ehkä huomenna saan katua, että jätin -sinut tänä iltana. - -MAFFIO. Elkäämme siis erotko. Tehkäämme kumpainenkin puolestamme -myönnytys. Sinä tulet tänä iltana kanssani ruhtinatar Negronin luo, ja -huomenna auringon noustessa me lähdemme yhdessä. Sanottu? - -GENNARO. Minun täytyy sinulle kertoa vaikuttimet yhtäkkiseen lähtööni. -Saat itse päättää, olenko oikeassa. - - Vie Maffion syrjään ja puhuu hänen korvaansa. - -RUSTIGHELLO parvekkeen alla, hiljaa don Alphonsolle. Käymmekö heidän -kimppuunsa? - -DON ALPHONSO hiljaa. Katsokaamme ensin, miten tämä päättyy. - -MAFFIO purskahtaen nauramaan, kuunneltuaan Gennaron puhetta. Salli -minun sanoa sinulle, Gennaro, että sinua ovat pitäneet narrinaan. Koko -tässä jutussa ei ole myrkkyä eikä vastamyrkkyä. Se on pelkkää ilveilyä -kaikki. Tuo Lucrezia on hullusti rakastunut sinuun ja hän tahtoo -uskotella sinulle pelastaneensa henkesi, toivoen että kiitollisuutesi -vähitellen on vaihtuva rakkaudeksi. Herttua on hyvä mies, kykenemätön -ketään myrkyttämään tai murhauttamaan. Olet sitäpaitse pelastanut hänen -isänsä hengen ja hän tietää sen. Herttuatar haluaa että lähdet, ja se -on helppo ymmärtää. Hänen rakkausjuttunsa on helpommin hoidettavissa -Venetsiassa kuin Ferrarassa. Mies häntä tietysti hiukan häiritsee. -Illanvietto ruhtinatar Negronin luona tulee olemaan ihana. Tule sinä -vaan sinne. Mitä saakelia, olehan nyt toki hiukan järkevä eläkä -liioittele. Tiedäthän, että olen varovainen mies ja että neuvoni ovat -aina hyvät. Jos nyt on kuultu puhuttavankin parista kolmesta -kuuluisasta ateriasta, joissa Borgiat ovat myrkyttäneet muutamia -parhaista ystävistään hyvällä viinillä, niin eihän nyt sentään ole -syytä heretä syömättömäksi ja juomattomaksi. Eihän nyt sentään ole -syytä epäillä, että Syrakuusan viini aina on myrkytettyä ja että kaikki -Italian kauniit naiset ovat salaliitossa Lucrezia Borgian kanssa. -Aaveita ja hullutusta kaikki tyyni! Jos niin olisi, niin eiväthän muut -kuin rintalapset voisi olla varmat siitä mitä he juovat ja syövät. -Kautta Herkuleen, Gennaro! Ole joko lapsi tai ole mies. Mene etsimään -itsellesi imettäjää tai tule kanssani illallisille. - -GENNARO. Onhan kyllä hiukan omituista pötkiä pakoon keskellä yötä. Se -näyttäisi siltä kuin pelkäisin. Sitäpaitse, jos on vaarallista jäädä, -en saa jättää sinua yksin. Tulkoon mitä tulee. Toinen on onnen kauppa -niinkuin toinenkin. Olkoon menneeksi. Saat esitellä minut ruhtinatar -Negronille. Minä tulen kanssasi. - -MAFFIO tarttuen hänen käteensä. Jumal' aut'! Siinä oikea ystävä. - - Poistuvat. Heidän nähdään menevän torin perälle. - Don Alphonso ja Rustighello tulevat piilostaan. - -RUSTIGHELLO miekka paljaana. Mitä odotatte, herttua? Heitä on vaan -kaksi. Pitäkää te huolta toisesta, minä pidän toisesta. - -DON ALPHONSO. Ei, Rustighello. He menevät illallisille ruhtinatar -Negronin luo. Jos olen saanut oikeita tietoja... (Keskeyttää ja näyttää -miettivän hetken aikaa. Purskahtaa nauramaan.) Kautta taivahan! käy yhä -paremmin ja paremmin, ja tästä tulee hauska juttu. Odottakaamme -huomiseen. - - Menevät palatsiin - - - - -NELJÄS NÄYTÖS. - - -Komea loistava sali Negronin palatsissa. Oikealla pieni ovi. Perällä -suuri ja leveä kaksipuoleinen ovi. Keskellä ylellisesti katettu pöytä -kuudennentoista sataluvun tapaan. Pieniä mustiin ja kullalla -kirjaeltuihin vaatteihin puettuja palvelijoita kiertelee ympäri. -Esiripun noustessa on neljätoista henkeä pöydässä. Jeppo, Maffio, -Ascanio, Oloferno, Apostolo, Gennaro ja Gubetta, ja seitsemän nuorta -naista, kaunista ja keveästi puettua. Kaikki syövät ja juovat ja -nauravat naapuriensa kanssa, paitse Gennaro, joka näyttää -miettiväiseltä ja äänettömältä. - - -1:NEN KOHTAUS. - - Jeppo, Maffio, Ascanio, Oloferno, Don Apostolo, - Gubetta, Gennaro, naisia, palvelijoita. - -OLOFERNO lasi kädessä. Eläköön Xeres-viini. Xeres de la Frontera on -paratiisimainen kaupunki. - -MAFFIO lasi kädessä. Viini, jota me juomme, on parempaa kuin teidän -juttunne, Jeppo. - -ASCANIO. Jeppo ei voi olla kertomatta juttujaan, kun on vähänkään -juonut. - -DON APOSTOLO. Tuonnoisena päivänä saimme kuulla niitä Venetsiassa -kaikkein loistavimman dooshi Barbarigon luona, tänään taas täällä -Ferrarassa jumalallisen ruhtinatar Negronin luona. - -JEPPO. Silloin kerrottiin julmia juttuja, nyt kerrotaan vaan hauskoja. - -MAFFIO. Hauskoja juttuja! Kuinka tapahtui niin, että don Siliceo, -kaunis kolmekymmenvuotias ritari, joka oli menettänyt perintönsä -pelissä, nai upporikkaan markiisitar Culpurnian, joka oli täyttänyt -neljäkymmentäkahdeksan vuotta. Kautta Bachon, onko se teistä hauska -juttu? - -GUBETTA. Se on surullinen ja ravallinen juttu. Rappiolle joutunut mies -ottaa rappeutuneen naisen. Semmoista tapahtuu joka päivä. - - Ryhtyy syömään. Tuon tuostakin nousevat jotkut pöydästä ja - tulevat etualalle puhelemaan, sill'aikaa kun pidot jatkuvat. - -RUHTINATAR NEGRONI Maffiolle, osoittaen Gennaroa. Kreivi Orsini, teillä -on tuossa ystävä, joka näyttää kovin surulliselta. - -MAFFIO. Hän on aina sellainen. Teidän täytyy antaa minulle anteeksi, -että toin hänet tänne, vaikk'ette ollut häntä kutsunut. Hän on minun -aseveljeni. Hän pelasti henkeni Riminiä valloitettaessa. Minä sain -Vicenzan piirityksessä iskun, joka oli aijottu hänelle. Me emme koskaan -eroa toisistamme. Elämme aina yhdessä. Eräs mustalainen ennusti meille, -että kuolisimmekin samana päivänä. - -RUHTINATAR NEGRONI nauraen. Sanoiko hän teille, tulisiko se tapahtumaan -illalla vai aamulla? - -MAFFIO. Aamulla. - -RUHTINATAR NEGRONI nauraen vielä kovemmin. Teidän mustalaisenne ei -näkynyt tietävän, mitä sanoi. -- Ja te rakastatte tuota nuorta miestä. - -MAFFIO. Niin paljon kuin mies voi miestä rakastaa. - -RUHTINATAR NEGRONI. No niin, teillä on siis tarpeeksi toisistanne. -Olette onnellisia! - -MAFFIO. Ystävyys ei riitä täyttämään koko sydäntä, arvoisa rouva. - -RUHTINATAR NEGRONI. Mikä se sitten on, joka täyttää koko sydämmen? - -MAFFIO. Rakkaus. - -RUHTINATAR NEGRONI. Teillä on aina rakkaus huulillanne. - -MAFFIO. Ja teillä silmissänne. - -RUHTINATAR NEGRONI. Olette omituinen. - -MAFFIO. Olette kaunis. - - Kietoo kätensä hänen vartalonsa ympärille. - -RUHTINATAR NEGRONI. Päästäkää minut, herra kreivi Orsini! - -MAFFIO. Suudelma kädellenne? - -RUHTINATAR NEGRONI. Ei. - - Juoksee pois. - -GUBETTA lähestyen Maffiota. Teidän asianne ovat hyvällä kannalla -ruhtinattaren suhteen. - -MAFFIO. Hän sanoo minulle aina Ei. - -GUBETTA. Naisen suussa on Ei aina Jaa'n vanhempi veli. - -JEPPO tullen yhtäkkiä, Maffiolle. Mitä pidät ruhtinatar Negronista? - -MAFFIO. Hän on ihastuttava. Meidän kesken, hän alkaa kovin kauheasti -repiä sydäntäni. - -JEPPO. Entä hänen illallisensa? - -MAFFIO. Täydellinen orgia. - -JEPPO. Ruhtinatar on leski. - -MAFFIO. Sen huomaa helposti hänen iloisuudestaan. - -JEPPO. Toivon, ett'et enää epäile hänen illallisiaan? - -MAFFIO. Minä? Kuinka? Olin hullu. - -JEPPO Gubetalle. Herra de Belverana, voitteko ajatella, että Maffio -pelkäsi tulla illallisille ruhtinattaren luo? - -GUBETTA. Pelkäsi? Minkätähden? - -JEPPO. Sentähden, että Negronin palatsi on niin lähellä Borgian -palatsia. - -GUBETTA. Hiiteen Borgiat! -- ja juokaamme! - -JEPPO hiljaa Maffiolle. Minä rakastan tuossa Belveranassa sitä, ett'ei -hän rakasta Borgioita. - -MAFFIO hiljaa. Todellakin, hän ei jätä ainoatakaan tilaisuutta -käyttämättä lähettääkseen heidät hiiteen aivan erityisellä taidolla. Ja -kuitenkin, Jeppo... - -JEPPO. Mitä nyt? - -MAFFIO. Olen aterian alusta alkaen tarkastanut tuota niin sanottua -espanjalaista. Hän ei ole vielä juonut mitään muuta kuin vettä. - -JEPPO. Joko alat taas epäillä? Olet kovin yksitoikkoinen. - -MAFFIO. Ehkä olet oikeassa. Olen hullu. - -GUBETTA tullen takaisin ja katsellen Maffiota kiireestä -kantapäähän. Tiedättekö, herra Maffio, että olette rakennettu -elämään yhdeksänkymmentä vuotta ja olette erään isoisäni näköinen, -joka eli tuohon ikään ja jonka nimi niinkuin minunkin oli -Gil-Blasio-Fernan-Ireneo-Felipe-Frasco-Frasquito Belveranan kreivi. - -JEPPO hiljaa Maffiolle. Toivon, ett'et enää epäile hänen -espanjalaisuuttaan. Hänellä on ainakin kaksikymmentä ristimänimeä. -- -Mikä litania! herra de Belverana. - -GUBETTA. Valitettavasti on vanhemmillamme tapana antaa meille enemmän -nimiä kasteessamme kuin rahoja naisessamme. -- Mutta mitä ne tuolla -nauravat? (Itsekseen.) Täytyy saada naisille joku tekosyy -poistuaksensa. Mitä tehdä? - - Istuutuu pöytään. - -OLOFERNO juoden. Kautta Herkuleen, hyvät herrat, en ole ikinä viettänyt -iltaa näin hauskaa. Hyvät naiset, nauttikaa tätä viiniä. Se on -makeampaa kuin Lacryma Christi, ja tulisempaa kuin Kypron viini. Se on -Syrakuusan viiniä, hyvät herrat. - -GUBETTA syöden. Oloferno on juovuksissa, niinkuin näyttää. - -OLOFERNO. Hyvät naiset, sallikaa minun lukea teille muutamia säkeitä, -jotka olen sepittänyt. Tahtoisin olla parempi runoilija kuin olen -ylistääkseni näin mainiota juhlaa. - -GUBETTA. Ja minä tahtoisin olla paljoa rikkaampi mies kuin minulla on -kunnia olla voidakseni toimittaa ystävilleni tälläisiä juhlia. - -OLOFERNO. Ei mikään ole niin ihanaa kuin laululla ylistää kaunista -naista ja hyvää ateriaa. - -GUBETTA. Ell'ei ole vielä ihanampaa syleillä toista ja toista syödä. - -OLOFERNO. Niin, minä tahtoisin olla runoilija. Tahtoisin voida -taivaaseen kohota. Tahtoisin, että minulla olisi kaksi siipeä... - -GUBETTA. Niinkuin tällä minun fasaanillani tässä. - -OLOFERNO. Minä lausun sittenkin teille sonettini. - -GUBETTA. Herra markiisi Oloferno Vitellozzo! minä vapautan teidät -lausumasta sonettinne. Antakaa meidän juoda! - -OLOFERNO. Te vapautatte minut lausumasta sonettini? - -GUBETTA. Niinkuin vapautan koirat minua puremasta, paavin minua -siunaamasta, ja ohikulkijat heittämästä minua kivillä. - -OLOFERNO. Kautta kaikkivallan! luulen että tahdotte loukata minua, -pikku espanjalainen. - -GUBETTA. Minä en loukkaa teitä, italialainen jättiläinen. Minä vaan -kieltäyn kiinnittämästä huomiotani teidän sonettiinne. Ei muuta mitään. -Minun kitalakeni kaipaa enemmän Kypron viiniä kuin korvani runoutta. - -OLOFERNO. Teidän korvanne, herra keritty kastilialainen, minä voin -sitoa kiinni jalkapohjiinne. - -GUBETTA. Te olette jonnijoutava pässinpää! Hyi! Onko koskaan nähty -mokomaa? mies on juonut Syrakusan viiniä ja päihtyy niinkuin olisi -olutta särpinyt. - -OLOFERNO. Tiedättekö, että minä voin hakata teidät neljäksi palaseksi! - -GUBETTA leikatessaan fasaania. Minä en voisi sanoa samaa. Minä en -leikkele niin suuria kukkoja kuin te. -- Arvoisat naiset, saanko -tarjota teille tätä fasaania? - -OLOFERNO tarttuen tikariinsa. Kautta jumalan, minä puhkasen vatsan -tuolta tyhmyriltä, olkoon hän vaikka vielä enemmän aatelinen kuin itse -keisari! - -NAISET nousten pöydästä. Herra jumala, he aikovat tapella! - -MIEHET. Siivolla, Oloferno! - - Ottavat pois aseen Olofernolta, joka aikoo hyökätä Gubettan - päälle. Temmellyksen kestäessä naiset katoavat sivuoven kautta. - -OLOFERNO koettaen riistäytyä irti. Kautta jumalan! - -GUBETTA. Te runoilitte niin reippaasti jumalan nimeen, rakas -runoilijani, että naisten täytyi lähteä teitä pakoon. Olette tekin koko -kömpelö! - -JEPPO. Se on totta se. Mihin hittoon joutuivat naiset? - -MAFFIO. He pelästyivät. Miekka loistaa, naiset poistaa. - -ASCANIO. Kyllä he palaavat takaisin. - -OLOFERNO uhaten Gubettaa. Kyllä minä sinut huomenna tavotan, pikku -Belverana perkele! - -GUBETTA. Huomenna saat tavottaa kuinka paljon tahansa. - - Oloferno istuutuu, heilutellen ylenkatseellisesti - ruumistaan. Gubetta purskahtaa nauramaan. - -Tuo pöllö! Pelotappas pois Ferraran kauneimmat naiset sonettiin -pistetyllä tikarilla. Suutuppas runon tähden! Minä luulen todellakin, -että sillä on siivet. Ei hän ole mikään mies, hän on hanhen poika. Hän -nukkuu yöpuulla, toisella jalallaan, tuo Oloferno. - -JEPPO. Kas niin, tehkää sovinto, hyvät herrat. Huomenna voitte -katkaista toisiltanne kaulan kaikella kohteliaisuudella. Kautta -Jupiterin, te tappelette niinkuin aatelismiehet, mittelette miekkojanne -ettekä tikareja. - -ASCANIO. Mutta todellakin, mihinkä ovatkaan miekkamme joutuneet? - -DON APOSTOLO. Te unohdatte, että meidät saatiin jättämään ne etehiseen. - -GUBETTA. Se varovaisuus oli hyvin paikallaan, sillä muuten olisimme me -tapelleet naisten läsnä ollessa; seikka, josta yksin Flanderin -piippuhampaat flaamilaisetkin olisivat punastuneet. - -GENNARO. Se varovaisuus oli todella hyvin paikallaan. - -MAFFIO. Kas Gennaroa, sinä avasit suusi vasta ensi kerran tänä iltana, -etkähän sinä juokaan! Ajatteletko vaan Lucrezia Borgiaa? Gennaro, sinä -olet varmaankin joissain lemmensuhteissa hänen kanssaan! Elä -kielläkkään. - -GENNARO. Kaada minulle viiniä, Maffio! En hylkää ystäviäni enemmän -pöydän ääressä kuin taistelussakaan. - -MUSTA PALVELIJA kaksi pulloa kädessä. Saako olla Kypron viiniä vaiko -Syrakusan viiniä? - -MAFFIO. Syrakusan viiniä. Se on parempaa. - - Musta palvelija täyttää kaikki lasit. - -JEPPO. Rutto ruumiiseesi, Oloferno! Eivätkö naiset tulekkaan takaisin? -(Menee vuorotellen kummallekin ovelle.) Molemmat ovet ovat suljetut -ulkoapäin, hyvät herrat! - -MAFFIO. Ettekö te nyt vuorostanne ala pelätä, Jeppo! He eivät tahdo, -että me heitä ajaisimme takaa. Siinä koko juttu. - -GENNARO. Juokaamme, hyvät herrat. - - He kilistävät. - -MAFFIO. Terveydeksesi, Gennaro! ja että pian saisit tavata äitisi! - -GENNARO. Suokoon jumala, että toivosi toteutuisi. - - Kaikki juovat paitse Gubetta, joka heittää viininsä olkapäänsä yli. - -MAFFIO hiljaa Jepolle. Ihan varmaan, minä näin sen. - -JEPPO hiljaa. Mitä? - -MAFFIO. Espanjalainen ei juonut. - -JEPPO. Entä sitten? - -MAFFIO. Hän heitti viininsä olkapäänsä yli. - -JEPPO. Hän on päissään, ja sinä myös. - -MAFFIO. Se on mahdollista. - -GUBETTA. Juomalaulu, hyvät herrat! Minä laulan teille juomalaulun, joka -on parempi kuin markiisi Olofernon sonetti. Minä vannon isäni vanhan -kallon kautta, että laulu ei ole minun tekemäni, koska en ole runoilija -ja koska älyni ei ole tarpeeksi hieno osatakseni napauttaa loppusoinnun -aatteen päähän. Tässä lauluni. Se on osoitettu pyhälle Pietarille, -paratiisin kuuluisalle ovenvartijalle, ja sen aiheena on tuo hieno -arkaluontoinen ajatus, että Jumalan taivas on juomarienkin taivas. - -JEPPO hiljaa Maffiolle. Hän on aivan päissään. - -KAIKKI paitse Gennaro. Laulakaa, laulakaa! - -GUBETTA laulaen - - Avaa pyhä Pietari, - Koska saapuu juomari, - laaja kurkku laulavi: - Gloria Domino! - -KAIKKI yhteen ääneen, paitse Gennaro. Gloria Domino! - -GUBETTA. - - Helppo tuonne tulla ois, - jos ei vatsa tiellä ois, - enkelit ei ilkamois: - mieskö vaiko tynnyri? - -KAIKKI. Gloria Domino. - - Kilistävät lasejaan, nauraen täyttä kurkkua. Yht'äkkiä kuuluu - kaukaisia ääniä, jotka laulavat kaamealla äänellä. - -ÄÄNIÄ ulkoa. _Sanctum et terribile nomen ejus. Initium sapientiae -timor Domini_. - -JEPPO nauraen, täyttä kurkkua. Kuulkaa, hyvät herrat! -- Kautta Baccon! -Kun me laulamme juomalauluja, vastaa kaiku vesperillä. - -KAIKKI. Olkaa vaiti, kuunnelkaamme! - -ÄÄNIÄ ulkoa, vähän lähempänä. _Ni si Dominus custodierit civitatem, -frustra vigilat qui custodit eam_. - - Kaikki purskahtavat nauramaan. - -JEPPO. Se on kirkkoveisua. - -MAFFIO. Joku saattue, joka kulkee ohi. - -GENNARO. Keskiyöllä! Se on hiukan liika myöhään. - -JEPPO. Olkoon mitä tahansa, jatkakaa, herra de Belverana. - -ÄÄNIÄ ulkona, lähestyvät lähestymistään. _Oculos habent et non -videbunt. Nares habent, et non odorabunt. Aures habent et non audient_. - - Kaikki nauravat yhä kovemmin. - -JEPPO. Osaavat ne ammua nuo munkit! - -MAFFIO. Katsohan, Gennaro. Lamput sammuvat täällä. Olemme kohta -pimeässä. - - Lamput heikkenevät todellakin, niinkuin öljy loppuisi. - -ÄÄNIÄ ulkoa yhä lähempää. _Manus habent et non palpabunt, pedes habent -et non ambulant, non clamabunt in gutture suo_. - -GENNARO. Minusta tuntuu kuin äänet lähenisivät. - -JEPPO. Minusta on kuin saattue olisi tällä hetkellä ikkunaimme alla. - -MAFFIO. Ne ovat rukouksia kuolleen puolesta. - -ASCANIO. Se on joku hautajaissaatto. - -JEPPO. Juokaamme terveydeksi sen, jota hautahan viedään. - -GUBETTA. Mistä tiedätte, ett'ei niitä ole useampia? - -JEPPO. Juomme sitten heidän kaikkien terveydeksi! - -DON APOSTOLO Gubetalle. Hyvä! -- ja jatkakaamme me puolestamme -lauluamme pyhälle Pietarille. - -GUBETTA. Puhukaahan toki kohteliaammin. On sanottava: Pyhälle herra -Pietarille, paratiisin arvoisalle portinvartijalle ja oven avaajalle. - - Laulaa: - - Pyhimysten täysikuu - juomarille punertuu, - taivahass' ei työnä muu: - juoda vaan ja loilottaa. - -KAIKKI. Juoda vaan ja loilottaa. - -GUBETTA. - - Laiskan siell' on laaja maa, - Spanskan viinit virtoaa, - autuas, ken uida saa, - ahvenena taivahan! - -KAIKKI kilistäen lasejaan ja nauraen. - - Ahvenena taivahan! - - Perällä oleva suuri ovi avautuu äänettömästi selkoselälleen. - Sen läpi näkyy suuri mustaan verhottu sali, muutamien soihtujen - valaisema, perällä suuri hopeainen risti. Pitkä jono munkkeja, - mustaan ja valkoseen puetuita, joista ei näy muuta kuin silmät - vaipoissa olevien reikien läpi, tulee sisään suuresta ovesta - laulaen surullisen juhlallisella äänellä: - - _De profundis clamavi ad te. Domine_. - - Järjestyvät äänettöminä molemmin puolin salia, ja jäävät - seisomaan liikkumattomina kuin patsaat, sill'aikaa kun - nuoret aatelismiehet heitä hämmästyneinä katselevat. - -MAFFIO. Mitä tämä tietää? - -JEPPO koettaen pakoittaa itseään nauramaan. Se on kujetta. Panen -hevoseni vetoon porsasta vastaan, ja nimeni Liveretton Borgian nimeä -vastaan, että ne ovat meidän viehättävät kreivittäremme, jotka ovat -naamioineet itsensä tällä tavoin meitä koettaakseen, ja että jos me -nostamme yhden noista päähineistä, löydämme alta ihanan naisen -nuorekkaat ja veitikkamaiset kasvot. -- Katsokaahan! - - Nostaa nauraen yhden päähineistä, ja jää kivettyneenä seisomaan - nähdessään päähineen alla liikkumattoman munkin harmaat kasvot; - munkki seisoo soihtu kädessä silmät maahan luotuina. Jeppo - pudottaa alas päähineen ja peräytyy. - -Tämä alkaa näyttää oudolta! - -MAFFIO. En tiedä, miksi veri jähmettyy suonissani. - -MUNKIT laulaen terävällä äänellä. _Conquassabit capita in terra -multorum_. - -JEPPO. Mikä katala ansa! Miekkamme tänne! miekkamme tänne! Ah, herrat, -kas niin, olemme joutuneet saatanan satimeen. - - -2:NEN KOHTAUS. - - Samat, Dona Lucrezia. - -DONA LUCREZIA ilmestyen yht'äkkiä, mustaan puettuna, oven kynnykselle. -Olette joutuneet minun satimeeni! - -KAIKKI paitse Gennaro, joka tarkastaa kaikkea mitä tapahtuu, näyttämön -kulmasta, mistä dona Lucrezia ei häntä näe. Lucrezia Borgia! - -DONA LUCREZIA. Muutamia päiviä sitten te kaikki, samat, jotka nyt -olette täällä, lausuitte tuon nimen riemulla. Nyt sanotte te sen -kauhulla. Niin, katselkaa vaan minua pelosta tuijottavin silmin. Minä -olen Lucrezia Borgia, hyvät herrat! Minä tulen teille kertomaan -uutisen, sen, että olette kaikki myrkytetyt, hyvät herrat, ja ettei -teistä ainoakaan tule elämään tuntia kauvemmin. Elkää liikahtako -paikoiltanne. Viereinen sali tuolla on täynnä peitsimiehiä. Nyt on -minun vuoroni. Nyt on minun vuoroni puhua kovaa ja musertaa päänne -kantapäälläni. -- Jeppo Liveretto, mene etsimään enoasi Vitelliä, jonka -minä pistätin kuoliaaksi Vatikaanin kellarissa! Ascanio Petrucci, käy -hakemaan serkkuasi Pandolfoa, jonka minä salamurhautin anastaakseni -hänen kaupunkinsa. Oloferno Vitellozzo, enosi odottaa sinua, sinä -tiedät, Jago d'Appiani, jonka minä eräässä juhlassa myrkytin. Maffio -Orsini, mene puhumaan minusta toisessa maailmassa veljellesi de -Gravinalle, jonka minä kuristutin kuoliaaksi hänen nukkuessaan. -Apostolo Gazella, minä hakkautin pään isältäsi Franzesco Gazellalta, -minä leikkautin kaulan serkultasi Alphonso d'Aragonilta, mene heitä -hakemaan. Kautta henkeni, te piditte minulle tanssiaiset Venetsiassa, -minä tarjoan teille vuorostani illalliset Ferrarassa! Juhla juhlasta, -hyvät herrat! - -JEPPO. Heräsimme hirmuisesti, Maffio! - -MAFFIO. Ajatelkaamme jumalaamme! - -DONA LUCREZIA. Ah, te nuoret karnevaaliystäväni, te ette arvanneet -odottaa tätä? Kautta jumalan, minusta näyttää, että koston hetki on -lyönyt. Mitä sanotte siitä, hyvät herrat? Kuka se on, joka nyt kostaa? -Ei ole hullummin, luulen ma. Hä? mitä ajattelette? kelpaako naisen -kostoksi? (Munkeille.) Isät, saattakaa nämä aatelismiehet viereiseen -saliin, vastaanottakaa heidän synnintunnustuksensa ja tehkää voitavanne -pelastaaksenne heistä se, mikä vielä voi olla pelastettavissa. -- Hyvät -herrat, jokainen teistä, joilla on sielu, voi siitä tehdä ilmoituksen. -Olkaa huoletta, ne ovat hyvissä käsissä. Nämä kunnon isät ovat oikeita -Pyhän Sikstuksen munkkeja, joille pyhä isä paavi on antanut luvan -auttaa minua tällaisissa tilaisuuksissa. Ja samoin kuin olen pitänyt -huolta sieluistanne, olen minä myöskin pitänyt huolta ruumiistanne. -Katsokaa! (Munkeille, jotka seisovat peräoven edessä.) Siirtykää vähän, -tehkää hyvin, että nämä herrat voivat nähdä. - - Munkit hajaantuvat oven edessä vähän ja näkyviin tulee viisi - mustalla veralla peitettyä kirstua. - -Niitä on täysi määrä. Niitä on viisi. -- Ah, hyvät herrat, te revitte -sisälmykset onnettomalta naiselta ettekä luulleet hänen kostavan. Siinä -on sinun kirstusi, Jeppo, Maffio, siinä sinun, Oloferno, Apostolo, -Ascanio, siinä teidän. - -GENNARO astuu askeleen eteenpäin. Tarvittaisiin vielä kuudeskin, -arvoisa rouva. - -DONA LUCREZIA. Taivas, Gennaro! - -GENNARO. Hän itse. - -DONA LUCREZIA. Poistukoot kaikki täältä. -- Jätettäköön meidät yksin. --- Gubetta, mitä tapahtuneekin, mitä kuuluneekin ulos siitä, mitä -täällä tulee tapahtumaan, elköön kukaan tulko sisään. - -GUBETTA. Hyvä on. - - Munkit astuvat ulos saattueeseen järjestyen, vieden - mukanaan nuo viisi herraa, jotka horjuvat. - - -3:S KOHTAUS. - - Gennaro, Dona Lucrezia. - - Huoneessa on enää vaan muutamia tuikkavia lamppuja. Ovet ovat - kiinni. Jäätyään kahden kesken katselevat Dona Lucrezia ja Gennaro - toisiaan äänettöminä hetken aikaa, niinkuin eivät tietäisi, mistä - alkaisivat. - -DONA LUCREZIA itsekseen. Se on Gennaro! - -MUNKKIEN LAULU ulkoa. _Nisi Dominus aedificavevit domum, in vanum -laborant qui aedificant eam_. - -DONA LUCREZIA. Te vielä kerran, Gennaro! Aina te vastaanottamassa minun -iskujani. Taivahan jumala! kuinka olette joutunut tänne? - -GENNARO. Aavistin mitä tulisi tapahtumaan. - -DONA LUCREZIA. Te olette myrkytetty vielä kerran. Te tulette kuolemaan! - -GENNARO. Jos tahdon. Onhan minulla vastamyrkky. - -DONA LUCREZIA. Ah, niin, jumalan kiitos! - -GENNARO. Sallikaa minun kysyä, arvoisa rouva. Olette asiantuntija. -Sanokaa, onko tässä pullossa tarpeeksi nestettä niiden aatelismiesten -pelastamiseksi, joita nuo munkit laahasivat tuohon hautaan. - -DONA LUCREZIA tutkien pulloa. Siinä on tuskin riittämään asti -teillekään, Gennaro. - -GENNARO. Te ette voi hetipaikalla hankkia lisää? - -DONA LUCREZIA. Annoin teille kaikki mitä minulla oli. - -GENNARO. Hyvä on. - -DONA LUCREZIA. Mitä teette, Gennaro? Joutukaahan toki. Elkää laskeko -leikkiä niin kauheista asioista. Ei voi koskaan tarpeeksi pian ottaa -vastamyrkkyä. Juokaa taivahan nimessä! Jumalani! kuinka varomaton -olitte! Pelastautukaa! Minä päästän teidät ulos salaoven kautta, jonka -tunnen. Kaikki on vielä korjattavissa. Onhan yö. Hevoset ovat pian -satuloidut. Huomen aamuna olette te jo kaukana Ferrarasta. Eikö totta, -täällä tapahtuu asioita, jotka kauhistuttavat teitä? Juokaa ja -lähtekäämme. Täytyyhän elää, täytyyhän pelastautua! - -GENNARO ottaen veitsen pöydältä. Teidän on kuoleminen, herttuatar. - -DONA LUCREZIA. Mitä? mitä te tarkoitatte? - -GENNARO. Olette katalalla tavalla myrkyttänyt viisi aatelismiestä, -jotka ovat minun ystäviäni, parhaita ystäviäni, kautta taivahan! Ja -heidän joukossaan Maffio Orsinin, aseveljeni, joka pelasti henkeni -Vicenzassa; häväistys ja kosto ovat meille yhteiset. Minä sanon, että -se on inhoittava teko, jonka te olette tehnyt ja että minun täytyy -kostaa hänen puolestaan ja muiden puolesta ja että teidän tulee kuolla. - -DONA LUCREZIA. Maa ja taivas! - -GENNARO. Toimittakaa rukouksenne ja toimittakaa se nopeaan. Olen -myrkytetty. Minulla ei ole aikaa odottaa. - -DONA LUCREZIA. Se ei voi tapahtua. Ah, se ei voi! Gennaroko surmaisi -minut? Onko se mahdollista? - -GENNARO. Se on totisinta totta, ja teidän sijassanne minä kävisin kohta -rukoilemaan, kädet ristissä ja langeten molemmille polvilleni. -- Tässä -on tuoli, joka sopii siihen tarkoitukseen. - -DONA LUCREZIA. Ei. Minä sanon teille, että se on mahdotonta. Ei, -kuvaellessani kaikkein kauheintakin en ole kuitenkaan voinut tätä -kuvailla. -- Ei, ei! Te nostatte veitsenne. Odottakaa! Gennaro! minulla -on teille jotain sanottavaa. - -GENNARO. Sanokaa pian. - -DONA LUCREZIA. Heitä pois veitsesi, onneton. Heitä se, sanon minä! Jos -tietäisit... -- Gennaro! Tiedätkö, kuka sinä olet? Tiedätkö, kuka minä -olen? Sinä et tiedä, kuinka läheinen minä olen sinulle! Pitääkö minun -sanoa hänelle kaikki? Meidän suonissamme virtaa sama veri, Gennaro! -Sinun isäsi oli Giovanni Borgia, Gandian herttua! - -GENNARO. Teidän veljenne. Ah, te olette tätini! Ah! - -DONA LUCREZIA itsekseen. Hänen tätinsä! - -GENNARO. Ah, minä olen teidän veljenpoikanne. Ah, hän on äitini, tuo -onneton Gandian ruhtinatar, jota kaikki Borgiat ovat vainonneet. Äitini -puhuu teistä kirjeissään. Te olette yksi niitä hänen luonnottomia -sukulaisiaan, joista hän puhuu niin suurella kauhulla ja jotka ovat -surmanneet isäni ja jotka ovat hukuttaneet äitini elämän kyyneliin ja -vereen. Ah, minulla on siis vielä isäni kostettavana, äitini -pelastettavana teidän käsistänne! Ah, te olette tätini! Minä olen -Borgia. Oo, se saattaa minut hulluksi! -- Kuulkaa minua, dona Lucrezia -Borgia, olette elänyt kauvan, ja te olette tahrautunut rikoksiin siihen -määrin, että teidän täytynee tuntua itsellennekin vihattavalta ja -inhoittavalta. Olette kyllästynyt elämään, eikö niin? Hyvä! tulkoon -siis loppunne. Perheissä semmoisissa kuin meidän, joissa rikos on -perinnöllinen ja siirtyy isästä poikaan niinkuin nimi, tapahtuu aina, -että tämä onneton tila päättyy murhaan, joka tavallisesti on perhemurha -viimeinen rikos, joka puhdistaa kaikki muut. Aatelismiestä ei ole -koskaan moitittu siitä, että hän on leikannut pois mädän oksan sukunsa -puusta. Espanjalainen Mudarra tappoi enonsa Rodrigo de Laran vähemmästä -kuin mitä te olette tehnyt. Tätä espanjalaista ovat kaikki kiittäneet -siitä, että hän tappoi enonsa, kuuletteko, tätini? -- Kas niin, -tarpeeksi siitä. Antakaa sielunne jumalan haltuun, jos uskotte että -jumalaa on ja että teillä on sielu. - -DONA LUCREZIA. Gennaro, sääli itseäsi! Sinä olet vielä viaton. Elä tee -tätä rikosta! - -GENNARO. Rikosta? Oh, päätäni huimaa, ajatukseni menevät harhaan. Onko -se rikos? Hyvä! minäkin teen siis rikoksen. Kautta jumalan, olenhan -minä Borgia, minä! Polvillenne, sanon minä, polvillenne, tätini! - -DONA LUCREZIA. Sanotko todellakin, mitä ajattelet, Gennaro? Näinkö sinä -palkitset rakkauteni sinua kohtaan? - -GENNARO. Rakkauden!... - -DONA LUCREZIA. Se on mahdotonta. Minä tahdon pelastaa sinut sinun -itsesi käsistä. Minä kutsun, minä huudan. - -GENNARO. Te ette avaa tätä ovea. Te ette astu askeltakaan. Huutamalla -ette voi itseänne pelastaa. Ettekö itse juur'ikään antanut määräystä, -ett'ei kukaan saa tulla sisään mitä kuuluneekin ulos siitä, mitä täällä -tulee tapahtumaan? - -DONA LUCREZIA. Mutta onhan kurjaa, onhan raukkamaista se, mitä aiotte -tehdä, Gennaro. Tappaa nainen, nainen, joka ei voi puolustaa itseään. -Oh, teidän tunteenne eivät voi olla niin epäjalot. Kuule minua, tapa -minut sitten, jos tahdot, minä en välitä elää, mutta onhan -ymmärrettävää, että tunteeni tulvivat yli äyräittensä, rintani on -täynnä murhetta siitä, miten olet minua tähän saakka kohdellut. Olet -nuori, olet lapsi, nuoret ovat aina liika ankaria. Oo, jos minun täytyy -kuolla, niin en kuitenkaan tahdo kuolla sinun kätesi kautta. Ei ole -mahdollista, kuuletko, että kuolen sinun kätesi kautta. Et tiedä -itsekään, kuinka kauheaa se olisi. Sitäpaitse, Gennaro, minun aikani ei -ole vielä tullut. Totta on, minä olen tehnyt paljon pahaa, minä olen -suuri rikoksentekijä, mutta juuri sentähden, että minä olen suuri -rikoksentekijä, pitää minun saada aikaa katuakseni. Minun täytyy saada -aikaa katuakseni syntejäni, kuuletko, Gennaro? - -GENNARO. Olette tätini. Olette isäni sisar. Mitä olette tehnyt -äidistäni, Lucrezia Borgia? - -DONA LUCREZIA. Odota, odota! Jumalani, enhän voi kaikkea sanoa. Ja jos -sanoisin sinulle kaikki, niin eihän kauhusi minua kohtaan muuta kuin -kasvaisi! eihän ylenkatseesi muuta kuin lisääntyisi! Kuule minua vielä -hetkinen. Oo, minä tahtoisin, että vastaanottaisit minut katuvaisena -jalkaisi juuressa. Säästä armosta henkeni, säästäthän. Tahdotko, että -menen luostariin, sano? Katso, jos sinulle sanottaisiin: tuo onneton -nainen on ajattanut päänsä paljaaksi, hän makaa tuhkassa, hän kaivaa -hautaansa omilla käsillään, hän rukoilee jumalaa yötä ja päivää, ei -itsensä vuoksi, vaikka hän sitä kyllä tarvitseisi, vaan sinun tähtesi, -joka et sitä kaipaa; hän tekee kaiken sen tuo nainen, tekee sen vaan -sitä varten, että sinä jonain päivänä loisit häneen säälivän katseen, -että sinä vuodattaisit kyynelen hänen sydämmensä ja hänen sielunsa -haavoihin, ett'et sanoisi hänelle enää niinkuin äsken sanoit tuolla -äänellä, ankarammalla kuin viimeisen tuomion ääni: te olette Lucrezia -Borgia! Jos sinulle tämä sanottaisiin, Gennaro, olisiko sinulla sydäntä -olla sitä kuulematta? Oi, armoa, elä tapa minua, oma rakas Gennaroni! -Jääkäämme eloon molemmat, sinä antaaksesi minulle anteeksi, minä -katuakseni. Sääli minua! Eihän hyödytä mitään kohdella ilman laupeutta -onnetonta naisparkaa, joka ei pyydä muuta kuin vähän sääliä. Vähän -sääliä! -- Armahda, säästä henkeni! -- Ja kuule, minä sanon sen sinun -tähtesi, olisihan todellakin raukkamaista minkä aiot tehdä, se olisi -kauhea rikos, salamurha. Mies surmaa naisen, mies, joka on väkevämpi. -Oh, sinä et tahdo, sinä et tahdo! - -GENNARO epäröiden. Dona - -DONA LUCREZIA. Ah! Minä näen, että sinä armahdat minua. Minä luen sen -silmistäsi. Oo, anna minun itkeä jalkaisi juuressa! - -ÄÄNI ulkoa. Gennaro. - -GENNARO. Kuka minua kutsuu? - -ÄÄNI. Veljeni Gennaro. - -GENNARO. Se on Maffio. - -ÄÄNI. Gennaro! Minä kuolen! Kosta minun puolestani! - -GENNARO nostaen uudelleen veitsensä. Se on sanottu. En tahdo kuulla -enempää. Te kuulitte, signora, teidän täytyy kuolla. - -DONA LUCREZIA puolustaen itseään ja pidellen hänen käsivarsiaan. Armoa! -armoa! Vielä sananen! - -GENNARO. Ei! - -DONA LUCREZIA. Anteeksi! Kuule minua! - -GENNARO. En! - -DONA LUCREZIA. Taivaan nimessä! - -GENNARO. Ei! - - Iskee. - -DONA LUCREZIA. Ah... sinä surmasit minut! -- Gennaro, minä olen äitisi. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUCREZIA BORGIA*** - - -******* This file should be named 53392-8.txt or 53392-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/3/9/53392 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53392-8.zip b/old/53392-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 3c77215..0000000 --- a/old/53392-8.zip +++ /dev/null |