diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 16:03:55 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-06 16:03:55 -0800 |
| commit | 1ce69b72652b90d790650cc78cf861fa22cd0a76 (patch) | |
| tree | 4291d21f84d37f3654952374d8b69b921da34dc6 | |
| parent | 75be0b43d118aee216659f8ebc8ff45639a22235 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53364-8.txt | 9790 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53364-8.zip | bin | 177828 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 9790 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..f78b38b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53364 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53364) diff --git a/old/53364-8.txt b/old/53364-8.txt deleted file mode 100644 index 5a7935d..0000000 --- a/old/53364-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9790 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kun ruusu puhkeaa, by Louisa M. Alcott - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kun ruusu puhkeaa - -Author: Louisa M. Alcott - -Translator: Aili Wiherheimo - -Release Date: October 25, 2016 [EBook #53364] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RUUSU PUHKEAA *** - - - - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - - - - - - -KUN RUUSU PUHKEAA - -Kirj. - -Louisa M. Alcott - - -Suomentanut Aili Wiherheimo - - -Jatkoa kertomukseen Kahdeksan serkusta. - - - - - -WSOY, Porvoo, 1919. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Kotiinpaluu - 2. Vanhoja ystäviä - 3. Neiti Campbell - 4. Okaita ruusuissa - S. Prinssi Lumoava - 6. Macia hiotaan - 7. Febe - 8. Kuohujen edessä - 9. Uuden vuoden vierailuja - 10. Ikävä muisto - 11. Pieniä kiusauksia - 12. Kittyn tanssiaiset - 13. Molemmin puolin - 14. Clara-tädin suunnitelma - 15. Onneton Charlie - 16. Hyviä töitä - 17. Heinäsuovien keskellä - 18. Aamuhämärää - 19. Suihkukaivon takana - 20. Mitä Mac teki - 21. Feben velka - 22. Kun ruusu puhkeaa - - - - -KOTIINPALUU - - -Kirkkaana lokakuun päivänä seisoi kolme nuorta miestä -satamalaiturilla odottamassa valtamerilaivaa. Malttamattomuuttaan -purkaakseen he telmivät pienen pojanveijarin kanssa, joka puikkelehti -laiturilla kuin virvatuli ja tuotti suurta huvia muille rantaan -kerääntyneille. - --- Nuo ovat Campbellin poikia. He odottavat serkkuaan, joka on -ollut pari vuotta ulkomailla lääkärisetänsä kanssa, kuiskasi muuan -rouva toiselle, kun komein nuorista miehistä nosti hänelle hattua -kiskoen perässään poikaa, jonka oli tavoittanut tutkimusretkellä -tavarapinojen välistä. - --- Kuka tuo oli? kysyi vieras rouva. - --- Häntä sanotaan Charlie-prinssiksi. Etevä poika, koko seitsikon -lupaavin, mutta vähän hurja kuulemma, vastasi toinen rouvista päätään -pudistaen. - --- Ovatko nuo toiset hänen veljiään? - --- Eivät, vaan serkkuja. Vanhin on Archie, kerrassaan mallikelpoinen -nuori mies. Hän on nyt mukana kauppiassetänsä liikkeessä ja näyttää -tuottavan suvulle kunniaa. Tuo silmälasiniekka, jolla ei ole -hansikkaita, on Mac. Muuten vähän omalaatuinen jörökki. - --- Entäs pikkupoika? - --- Hän on Jamie, Archien nuorin veli ja koko suvun lemmikki. -Varjelkoon, poika putoaa, jolleivät he ota hänestä kiinni! - -Naisten juttelu katkesi siihen, sillä juuri kun Jamie oli saatu -ongituksi ilmoille isosta tynnyristä, laivakin ilmestyi näkyviin ja -kaikki muu unohtui. Kun se hitaasti kääntyi satama-altaaseen, huusi -pojanääni: - --- Tuolla hän on! Minä näen hänet ja sedän ja Feben! Eläköön Rose! - -Ja paalun nenään kiivennyt Jamie huusi innoissaan kolmesti 'eläköön'. -Hänen kätensä huitoivat kuin tuulimyllyn siivet veljen pidellessä -häntä kiinni takinliepeistä. - -Niin, siinä he olivat: Alec-setä poikamaisesti hattuaan heiluttaen, -hänen toisella puolellaan hymyilevä Febe ja toisella Rose, joka -heitteli ihastuneena lentosuukkoja erottaessaan tutut kasvot ja -kuullessaan tuttujen äänten toivottavan hänet tervetulleeksi kotiin. - --- Taivas nähköön, hän on entistä sievempi! Hänhän on kuin madonna --- katsokaa tuota sinistä viittaa ja hänen vaaleita hiuksiaan, jotka -liehuvat tuulessa! intoili Charlie heidän tähystellessään kannella -näkyvää ryhmää. - --- Eivät madonnat pidä tuollaisia hattuja. Rose ei ole paljonkaan -muuttunut, mutta Febe on. Hänestähän on tullut oikea kaunotar! -vastasi Archie tuijottaen tummasilmäistä heleäihoista tyttöä, jonka -kiiltävät mustat palmikot loistivat auringossa. - --- Entä vanha kunnon setä! Eikö olekin hauskaa, että hän on taas -kotona? huomautti Mac yksikantaan. Mutta hän ei suinkaan katsonut -'vanhaa kunnon setää', vaan solakkaa, vaaleata tyttöä ja ojensi -kätensä kuin unohtaen välissä kuohuvan vihreän veden. - -Rannalla vallitsi hetken hämminki, kun laivaa kiinnitettiin -laituriin. Rose katseli kannen korkeuksista serkkujensa ylöspäin -kääntyneitä kasvoja ja näytti lukevan niistä sellaista, mikä sekä -ilahdutti että suretti häntä. Jo lyhyt vilkaisu sai hänen silmänsä -vettymään, mutta ilonkyynelten läpi hän oli huomaavinaan, että -Archie oli jokseenkin entisellään, että Mac oli miehistynyt ja että -Charliessa oli jotakin outoa. Ei ollut kuitenkaan aikaa jatkaa -havaintoja, sillä hetkessä alkoi ryntäys laiturille, ja ennen kuin -hän ehti tarttua matkalaukkuunsa, Jamie tarrautui häneen kuin -riemastunut karhunpentu. Päästyään jotenkuten irti pojan käsistä -hän joutui vanhempien serkkujen hillitympään syleilyyn; yleisessä -hälinässä he käyttivät tilaisuutta hyväkseen tervehtiäkseen molempia -tyttöjä yhtä sydämellisesti. Sitten matkustajat vietiin riemusaatossa -maihin Jamien hyppiessä haltioissaan heidän edellään. - -Archie jäi setänsä avuksi matkatavaroiden tullitarkastukseen, ja -toiset lähtivät saattamaan Rosea ja Febeä kotiin. Mutta matkalla -nuoret tunsivat olonsa oudon väkinäiseksi; kaikki huomasivat äkkiä, -että entiset leikkitoverit olivat nyt varttuneet aikuisiksi. Onneksi -Jamieta ei kankeus vaivannut. Tunkeuduttuaan istumaan tyttöjen väliin -hän tutki estoitta heitä ja heidän tavaroitaan. - --- No, nuori mies, mitäs sinä arvelet meistä? kysyi Rose -lopettaakseen kiusallisen hiljaisuuden. - --- Teistä on tullut niin sieviä, etten tiedä kummasta pidän enemmän. -Febe on pitempi ja komeampi, ja minä olen aina pitänyt Febestä, mutta -sinä olet niin mahdottoman mukava, että minun täytyy kyllä halata -sinua uudestaan. Ja Jamie rutisti Rosea myrskyisästi. - --- Jos vain pidät minusta, en yhtään välitä, vaikka Febe on -mielestäsi kauniimpi, sillä tottakai hän onkin. Vai mitä, pojat, -kysyi Rose katsellen ilkikurisesti vastapäätä istuvia nuoria herroja, -joiden kasvoilla karehtiva kunnioittava ihailu huvitti häntä kovin. - --- Tämä äkillinen kauneus ja loisto on saanut minut niin ymmälle, -etteivät sanat riitä ilmaisemaan tunteitani, vastasi Charlie -kohteliaasti väistäen vaarallisen kysymyksen. - --- Minä en tiedä vielä, sillä en ole ehtinyt silmätä kumpaakaan. -Mutta nytpä minä katson, ellei teillä ole mitään sitä vastaan. -Ja toisten huviksi Mac korjasi vakavana silmälasejaan ja piti -tarkastuksen. - --- No? hymyili Febe ja punastui tuntiessaan Macin rehellisen -katseen. Se ei kuitenkaan harmittanut häntä kuten Charlien ylhäinen -hyväksyminen, joka sai hänen mustat silmänsä välähtämään vastaukseksi -toisen sinisten silmien rohkeaan tuijotukseen. - --- Jos olisit sisareni, olisin sinusta hyvin ylpeä, Febe, sillä -kasvoissasi on jotakin, jota ihailen enemmän kuin kauneutta -- niissä -on uskollisuutta ja rohkeutta, Mac vastasi hiukan kumartaen ja niin -vilpittömän kunnioittavasti, että hämmästys ja mielihyvä saivat -tytön hehkuvat silmät äkkiä kostumaan ja tyynnyttivät hänen arkaa -ylpeyttään. - -Rose taputti käsiään niin kuin aina ilostuessaan ja hymyili -hyväksyvästi Macille sanoessaan: - --- Tuosta arvostelusta voi olla iloinen. Monet kiitokset. Olin varma, -että ihailet Febeä kun tutustut häneen lähemmin; mutta en uskonut -sinua niin viisaaksi, että tajuat heti millainen hän on. Sinä kohosit -silmissäni monta astetta. - --- Minähän olen aina harrastanut mineralogiaa, kuten muistat, ja -viime aikoina olen oppinut aika paljon lisää, niin että erotan jalot -metallit ensi näkemältä, vastasi Mac ovelasti hymyillen. - --- Sekö on sinun uusin kärpäsesi? Kirjeesi olivat mahdottoman -hauskoja, sillä joka kerta sinulla oli meneillään jokin uusi teoria -tai kokeilu, ja senhetkinen oli mielestäsi aina paras. Pelkäsin -sedän kuolevan nauruun kasvisravintovimmasi takia; oli hullunkurista -kuvitella sinun elävän leivällä ja maidolla, paistetuilla omenilla ja -takassa valmistamillasi perunahaudikkailla, jatkoi Rose vaihtaen taas -puheenaihetta. - --- Mac-parka oli koko luokan pilan kohteena. Häntä sanottiin Don -Quijoteksi, ja sieti tosiaan nähdä, kun hän kävi milloin minkin -tuulimyllyn kimppuun. Charlie oli ilmeisesti sitä mieltä, että Macia -jo hemmoteltiin enemmän kuin hänelle oli hyväksi. - --- Mutta niinpä hän läpäisikin koulunsa kunnialla! Kyllä minä olin -ylpeä, kun Jane-täti kirjoitti siitä, ja entäs täti itse, hän se -vasta oli onnellinen, kun hänen poikansa oli luokan paras ja sai -palkinnon! huomautti Rose ravistaen Macin käsiä tavalla, joka sai -Charlien toivomaan, että 'Mac-parka' olisi jätetty Alec-sedän avuksi. - --- Älä nyt, se on vain äidin hupsuttelua. Minähän aloin opiskella -tavallista aikaisemmin ja pidin lukemisesta enemmän kuin toiset, -niin etten ollenkaan ansaitse kehumista. Prinssi on ihan oikeassa, -käyttäydyin kuin mikäkin aasi, mutta loppujen lopuksi olisin voinut -hurjastella pahemmallakin tavalla. Minun hullutukseni eivät ole -ainakaan tulleet kalliiksi eivätkä pilanneet minua, Mac vastasi -sävyisästi. - --- Minäpä tiedän, mitä hurjastelu on! Kuulin Mac-sedän toruvan -Charlieta siitä, ja kysyin äidiltä ja hän selitti. Ja minä tiedän, -että hänet eristettiin tai erotettiin, en nyt muista mitä se oli, -mutta pahaa joka tapauksessa, ja Clara-täti itki, julisti Jamie -yhteen hengenvetoon. - --- Haluatko taas mennä kuskinpukille? kysyi Prinssi kulmat rypyssä. - --- En. - --- Suu kiinni sitten! - --- Ei Macin tarvitse potkia minua, enhän minä kuin..., intti pieni -syntipukki yrittäen viattomasti korjata rikettään. - --- Jo riittää, keskeytti Charlie ankarasti, ja masentuneena Jamie -etsi lohtua Rosen uudesta kellosta kärsittyään vääryyttä 'äijien' -taholta, kuten hän kostonhaluisesti nimitti komentajiaan. - -Mac ja Charlie alkoivat kiireesti jaaritella kaikenlaista ja -keksivätkin niin menestyksekkäästi hauskoja aiheita, että -naurunpuuskat saivat ohikulkijat ystävällisesti hymyillen katselemaan -iloista matkuetta. - -Rose sai kotiin päästyään ympärilleen kokonaisen vyöryn tätejä, ja -lopun päivää vanha talo surisi kuin mehiläispesä. Illan tullen koko -suku kokoontui saleihin; puuttui vain Peace-täti, jonka paikka nyt -oli tyhjä. - -Vanhempi väki asettui tietysti piankin omaan ryhmäänsä, ja nuoret -kerääntyivät tyttöjen ympärille. Toisen huoneen päähenkilönä oli -Alec-tohtori, toisen Rose; sillä suvun hellimä pikkutyttö oli ehtinyt -neitoikään, ja kahden vuoden ero oli saanut aikaan merkillisen -muutoksen varsinkin kolmen vanhimman serkun suhteessa häneen. Heidän -ilmeessään oli poikamaisen kiintymyksen lisäksi miehekkään ihailun -sävyä, joka tuntui tytöstä oudon miellyttävältä. - -Rosen olemuksessa oli suloutta ja pirteyttä, joka viehätti poikia -ja kiihotti samalla heidän uteliaisuuttaan. Sillä hän ei ollut -muiden tyttöjen kaltainen, vaan saattoi joskus hätkähdyttää heitä -omintakeisilla puheillaan; silloin he salaa katsahtivat toisiinsa -kuin muistaen, että Rosehan olikin 'sedän tyttö'. - --- Hauskaa että tyttökulta on taas onnellisesti kotona, terveenä -ja iloisena ja yhtä suloisena kuin ennenkin! sanoi Plenty-täti -vanhempien puolella ristien kätensä kuin suuresta onnesta kiittäen. - --- Muista minun sanoneen, että olet tuonut tulikekäleen sukuun, Alec. -Oikeastaan kaksikin, sillä Febe on hieno tyttö, ja pojatkin ovat sen -jo huomanneet, ellen pahasti erehdy, lisäsi Mac-setä nyökäten toiseen -huoneeseen päin. - -Kaikkien silmät seurasivat hänen katsettaan, ja näkymä herätti -monenlaisia ajatuksia takahuoneeseen kokoontuneiden isien ja äitien -mielessä. - -Rose ja Febe, jotka istuivat rinnakkain sohvalla, olivat nähtävästi -heti tulleet seuran keskipisteiksi. Febe oli jo kauan sitten lakannut -olemasta palvelustyttö ja muuttunut ystävättäreksi, ja Rose alkoi -alusta lähtien vakiinnuttaa tämän suhteen. - -Jamie oli vallannut takkamaton, jolla Will ja Geordie seisoivat -huolettomasti, jotta heidän koulupukunsa esiintyisivät parhaiten -edukseen. He olivat näet nyt lukiossa ja riemuitsivat suuresti sen -sotilaallisesta järjestyksestä. Steve istui sirosti nojatuolissa, -jonka selustan yli Mac nojautui, ja Archie nojasi kyynärpäällään -matalan takan reunukseen katsellen Febeä, joka kuunteli hänen -jutteluaan huulet hymyssä ja posket melkein yhtä punaisina kuin -neilikat hänen vyössään. - -Mutta Charlie esiintyi erityisesti edukseen, vaikka istuikin -pianotuolilla, ja se on koettelemuksen paikka jokaiselle miehelle, -jolla ei ole synnyinlahjanaan taitoa pitää jalkojaan kauniisti. -Onneksi Prinssillä oli tuo taito; hän istui mukavasti käsi sohvan -selkänojalla, kaunis pää hiukan taipuneena. Hän oli anastanut Rosen -kokonaan itselleen, ympäröi tytön huomaavaisuudellaan ja näytti -erittäin tyytyväiseltä. - -Clara-täti hymyili hyvillä mielin, Jessie-täti oli -mietteissään, Jane-tädin terävä katse siirtyi levottomana -Steve-keikarista leveäharteiseen Maciin, Myra-rouva mutisi jotain -"Caroline-vainajasta" ja Plenty-täti sanoi lämpimästi: - --- Siunatkoon! Kuka hyvänsä olisi ylpeä noin kauniista lapsiparvesta. - --- Minä olen kyllä valmis esiliinaksi heti kun tahdot, Alec, sillä -varmasti Rose haluaa nyt heti mukaan seuraelämään, kun ei ennättänyt -ennen matkaanne. Vaikka minun suojelustani tuskin tarvitaan kauan, -sillä noilla edellytyksillä hänet kihlataan jo ensimmäisenä -huvikautena, arveli Clara-rouva nyökyttäen ja hymyillen merkitsevästi. - --- Noista asioista saat sopia Rosen itsensä kanssa. Enhän minä ole -enää kapteeni, ensimmäinen perämies vain, vastasi Alec-tohtori -lisäten vakavana puolittain itsekseen, puolittain veljelleen: --- Kummallista miten kiire ihmisillä on esitellä tyttärensä -seurapiireissä. Minusta on aina liikuttavaa nähdä nuoren tytön -seisovan maailman kynnyksellä viattomana ja toiveikkaana, tietämättä -mikä häntä odottaa ja tavallisesti perin valmistumattomana kohtaamaan -elämän myötä- ja vastoinkäymisiä. Poikien kohdalla me täytämme -velvollisuutemme paremmin, mutta tyttörukat lähetetään matkaan -jokseenkin vailla aseita, ja kuitenkin he tarvitsevat niitä ennemmin -tai myöhemmin, sillä jokaisen on taisteltava oma taistelunsa, ja vain -voimakas ja rohkea voi voittaa. - --- Sinun ei ainakaan tarvitse moittia itseäsi laiminlyönneistä. Enkä -voi olla kadehtimatta sinulta sitä iloa, jota tunnet tyttärestäsi, -sillä tytärhän Rose sinulle on, vastasi vanha Mac paljastaen -odottamatta sen puolen isänhellyydestään, jolle miehet harvoin saavat -vastakaikua pojiltaan. - --- Olen kyllä yrittänyt parhaani, mutta huolet tuntuvat vuosi -vuodelta vain lisääntyvän. Olen koettanut valmistaa Rosea -tulevaisuuden varalta niin pitkälle kuin sitä voi edeltäkäsin -aavistaa, mutta tästä lähtien hänen on selviydyttävä yksin, eikä -minun huolenpitoni pysty varjelemaan häntä suruilta tai erehdyksiltä -tai pettymyksiltä, joita hän joutuu kokemaan. Minä voin vain seistä -hänen rinnallaan ja katsoa millaiseksi hän muovaa elämänsä. - --- No mutta Alec, mitä kumman aikeita lapsella on, kun sinä rupeat -noin juhlalliseksi? kysyi Clara-rouva, joka näytti jo suhtautuvan -Roseen eräänlaisella omistusoikeudella. - --- Kuuntele, niin hän kertoo sinulle, vastasi tohtori, kun Rosen ääni -kuului vakavana: - --- Nyt te kaikki olette kertoneet tulevaisuudensuunnitelmani ne, -mutta kukaan ei kysy Feben ja minun aikeita. - --- Kyllä me tiedämme, että kauniilla tytöllä on vain yksi tehtävä! -Särkeä tusinan verran sydämiä ennen kuin löytää 'sen oikean' ja -purjehtia sitten avioliiton satamaan, vastasi Charlie ikään kuin se -olisi ollut ainoa mahdollinen vastaus. - --- Tuo voi pitää paikkansa moneen muuhun nähden mutta ei meihin, -sillä Febe ja minä olemme sitä mieltä, että naisilla on aivan -yhtä suuri oikeus ja velvollisuus tehdä elämästään jotakin kuin -miehilläkin, emmekä aio tyytyä siihen tyhjänpäiväiseen osaan, jota -te meille tarjoatte! Rose sanoi silmät säihkyen. -- Tarkoitan mitä -sanon, ettekä te voi nujertaa minua nauramalla. Tyytyisitkö sinä -siihen, että sinun käskettäisiin huvitella jonkin aikaa, mennä sitten -naimisiin ja viettää lopun elämääsi tyhjäntoimittajana? hän lisäsi -katsoen Archieta. - --- En tietenkään, tuohan on vain pieni osa miehen elämästä! tämä -vastasi epäröimättä. - --- Hyvin arvokas ja kaunis osa, mutta ei koko elämä, Rose jatkoi. --- Naisen laita on aivan samoin. Meille ei ole annettu vain sydäntä -vaan myös järkeä ja mieltä, ei vain kauneutta ja taitoja vaan myös -kunnianhimoa ja kykyjä; me haluamme elää ja oppia emmekä vain -rakastaa ja saada vastarakkautta. Olen kyllästynyt aina ja aina -kuulemaan, että se on ainoa tehtävä, joka sopii naiselle. En halua -kuulla sanaakaan rakkaudesta ennen kuin olen osoittanut, että pystyn -muuhunkin kuin hoitamaan taloutta ja lapsia. - --- Taivas meitä varjelkoon, siinähän tuli naisasiaa kuin turkin -hihasta! puuskahti Charlie muka kauhuissaan toisten siunaillessa -Rosea puolittain hämmästyneinä puolittain huvittuneina, ilmeisesti -pitäen hänen sanojaan vain tyttömäisenä mielenpurkauksena. - --- Ei teidän tarvitse olla olevinanne noin kauhistuneita. Pian saatte -olla tosissanne, sillä tämä on vasta alkua, jatkoi Rose lannistumatta -serkkujen hymystä, jossa oli hyväntahtoista epäilyä ja ivaa. -- Olen -päättänyt, etten anna puijata itseltäni elämän todellisuutta, joka -tekee ihmisestä hyvän ja onnellisen; ja vaikka satun olemaan rikas, -en aio monien muiden tavoin jäädä kädet ristissä ajelehtimaan. En -ole turhaan elänyt Feben kanssa näitä vuosia, tiedän mitä rohkeus ja -itseluottamus voivat saada aikaan, ja toisinaan toivon ettei minulla -olisi penniäkään, jotta voisin lähteä hänen kanssaan ansaitsemaan -leipääni ja olla yhtä urhea ja riippumaton kuin hän. - -Epäilemättä Rose oli nyt tosissaan, sillä puhuessaan hän kääntyi -katsomaan Febeä niin kunnioittavasti ja hellästi, että hänen ilmeensä -ilmaisi selvemmin kuin mitkään sanat, miten sydämestään hän arvosti -ystäväänsä. - -Tyttöjen vaihtama katse tehosi poikiin heidän ennakkoluuloistaan -huolimatta, ja vakavasti Archie sanoi: - --- Jos työtä haluat, niin varmasti saat sitä pian kätesi täyteen, -sillä rikkaus on varmasti aika vaivalloista, jos on köyhyyskin. - --- Tiedän sen ja aion yrittää täyttää paikkani hyvin. Minulla on -mainioita suunnitelmia ja olen jo alkanut tutkia työsarkaani, vastasi -Rose pontevasti. - --- Saisiko kysyä, mikä se on? lausahti Charlie tyrmistyneenä. - --- Arvaa! ja Rose vilkaisi häneen puolittain vakavana, puolittain -kujeillen. - --- Minun mielestäni sopisit parhaiten kauneuskuningattareksi, mutta -koska se ei ilmeisesti ole makuusi, niin kaiketi ryhdyt opiskelemaan -lääketiedettä. Potilaillesi tulee taivaalliset oltavat. On varmasti -helppo kuolla enkelin myrkyttämänä! - --- Tuo on halpamaista, Charlie! Tiedäthän sinä, miten hyvin naiset -ovat menestyneet lääkäreinä ja miten erinomaisesti tohtori Mary -Kirk hoiti rakasta Peace-tätiä. Aioin todella ryhtyä opiskelemaan -lääketiedettä, mutta sedän mielestä sukuun tulisi turhan monta -lääkäriä, koska Mackin aikoo sille alalle. Sitä paitsi minulle on -tarjolla muuta työtä, johon sovinkin paremmin. - --- Sinä sovit kaikkeen, mikä on arvokasta ja hyvää, ja minä olen -sinun puolellasi, valitsitpa minkä ammatin tahansa, huudahti Mac -lämpimästi, sillä tällainen puhe nuoren tytön suusta oli peräti uutta -ja kovasti hänen mieleensä. - --- Ihmisten auttaminen on arvokas ja hyvä kutsumus, ja olen valinnut -sen työsarakseni, koska minulla on paljon antamista. Minähän olen -vain isän jättämän omaisuuden hoitaja ja uskon, että jos käytän -sitä viisaasti muiden onneksi, siitä on enemmän siunausta kuin jos -pitäisin sen vain omina hyvinäni. - -Rose lausui tämän suloisesti ja eleettömänä, mutta oli hämmästyttävää -nähdä, kuinka eri tavoin kuulijat hänen sanoihinsa suhtautuivat. - -Charlie vilkaisi äitiinsä, joka huudahti kuin vasten tahtoaan: - --- Mutta Alec, et kai aio antaa tytön haaskata sievoista omaisuutta -kaiken maailman hullutuksiin. - --- "Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle", ja käytännön -kristillisyys on Hänelle otollisinta, tyytyi Alec-tohtori vastaamaan, -mutta se vaiensi tätien vastaväitteet ja sai jopa järkevän Mac-sedän -äkisti tyytyväisenä muistamaan tiettyjä salaisia sijoituksia, jotka -eivät tuottaneet hänelle korkoja mutta sen sijaan muutamien ihmisten -kiitollisuuden. - -Archie ja Mac lupasivat auttaa Rosea parhaansa mukaan. Steve pudisti -päätään mutta ei sanonut mitään, ja takkamatolla seisovat pojat -ehdottivat oitis, että perustettaisiin hoitopaikka sairaita koiria ja -hevosia, valkoisia hiiriä ja haavoittuneita sankareita varten. - --- Mitä mieltä sinä olet, Charlie? Eikö ole parempi käyttää elämänsä -sellaiseen kuin tanssiaisiin, pukeutumiseen ja miehenmetsästykseen? -kysyi Rose huomaten toisen vaitiolon. - --- Varsin sievää jonkin aikaa ja sangen vaikuttavaakin, sillä mikään -ei ole viehättävämpää kuin suloinen tyttö yksinkertainen hilkka -päässään kirkastamassa köyhien koteja kauneuden ja hyvän sydämensä -hohteella. Onneksi nuo enkelit kyllästyvät nopeasti puuhaansa, mutta -se on heistä taivaallista niin kauan kuin sitä kestää. - -Charlie hymyili ylimielisesti aivan kuin olisi mainiosti ymmärtänyt -naissuvun viattomat itsepetokset ja teennäiset metkut ja pitänyt -niitä aivan asiaankuuluvina. Se oudostutti ja suretti Rosea, sillä -tuo ei ollut sen Charlien tapaista, josta hän oli eronnut kaksi -vuotta sitten. Mutta katsoen serkkuaan moittivasti ja heilauttaen -ylpeästi päätään kuin lopettaakseen epäarvokkaan keskustelun hän -tyytyi vain sanomaan: - --- Ikävää että sinun käsityksesi naisista on noin alhainen, ennen -vanhaan uskoit heihin vilpittömästi. - --- Ja uskon vieläkin, kunniasanallani! Koko maailmassa ei ole -hartaampaa naisten ihailijaa ja orjaa kuin minä. Koeta vain, niin -saat nähdä, sanoi Charlie ja lähetti ritarillisesti lentosuukon koko -naissuvulle. Mutta Rose ei leppynyt, vaan kohautti olkapäitään ja -vastasi silmissään katse, josta hänen ylhäisyytensä ei pitänyt: - --- Kiitoksia paljon, en tarvitse ihailijoita enkä orjia, tarvitsen -ystäviä ja auttajia. Olen elänyt niin kauan viisaan ja hyvän miehen -lähettyvillä, että minua on ehkä vaikea miellyttää, mutta en aio -tinkiä ihanteestani, ja siksi sen, joka haluaa minun kunnioitukseni, -täytyy ainakin koettaa saavuttaa se. - --- Ohoo, sinäpä olet kiukkuinen kyyhky! Tule sinä, Mac, suorimaan -hänen höyhenensä. Minä häivyn hyvän sään aikana. Ja Charlie asteli -toiseen huoneeseen pahoitellen itsekseen, että Alec-setä oli -kasvatuksella pilannut hyvän tytön. - -Viiden minuutin perästä hänen teki jo mieli takaisin, sillä Mac -oli sanonut jotain, joka synnytti naurunpuuskan, ja vilkaistessaan -olkansa yli hän näki 'kiukkuisen kyyhkyn' kujertavan niin leppoisasti -ja herttaisesti, että hän olisi mielellään mennyt ottamaan osaa -iloon. Mutta Charlie oli hemmoteltu, ja hänen oli vaikea tunnustaa -olleensa väärässä. Hän oli aina lopulta saanut mitä oli halunnut, -ja koska hän oli jo aikoja sitten päättänyt saada omakseen Rosen -ja tämän omaisuuden, hän oli salaa harmissaan noista uusista -suunnitelmista ja mielipiteistä. Mutta hän lohduttautui sillä, että -ne haihtuisivat pian, kun tytölle selviäisi, miten epämuodikkaita ja -hankalia ne olivat. - -Ihanaa tulevaisuuttaan suunnitellen hän asettui mukavasti sohvan -nurkkaan äitinsä viereen, kunnes kestitys sai ryhmät sulautumaan -toisiinsa. Plenty-tädin mielestä tärkeintä oli syöminen ja juominen, -vähäisinkin juhlimisen aihe ilahdutti hänen vieraanvaraista mieltään, -ja tällä kertaa hän oli ylittänyt entisetkin saavutuksensa. - -Epävirallisen juhla-aterian aikana Rose kulki sukulaisen luota -toisen luo ja tapasi viimein etäisestä nurkasta kolme pojanvesaa -äänettömässä tappelussa. - --- Tulkaa sieltä vähän näytteille, hän houkutteli, sillä hän pelkäsi -räjähdystä, ellei rauha pian palautuisi. - -Siistien kiireesti itseään nuoret herrat tottelivat imarreltuina ja -tarjosivat tarkastajan nähtäväksi kolme hehkuvan iloista naamaa. - --- Hyvänen aika, kuinka pitkiä teistä on tullut! Mokomat -hongankolistajat, kehtaattekin tuolla lailla sivuuttaa minut! hän -sanoi nousten varpailleen ja taputtaen Willin ja Geordien kiharaisia -päitä, sillä pojat olivat työntäneet mittaa kuin pajunvesat ja -virnistelivät nyt iloisesti hänelle korkeuksistaan, kun hän mittaili -heitä hullunkurisen hämmästyneenä. - --- Campbellit ovat pitkiä, komeita miehiä, ja me aiomme olla parhaat -joukosta. Ei ihme vaikka pääsisimme lähelle kahta metriä kuten vaari, -huomautti Will ylpeänä, mutta hän muistutti pitkine koipineen ja -pienine päineen niin elävästi kiinalaista kukkoa, että Rosen oli -vaikea pysyä totisena. - --- Kyllä me vankistumme, kunhan pääsemme ensin täyteen mittaan. -Olemme jo kumpikin puolta päätä pitempiä kuin Steve, jatkoi Geordie -nenä pystyssä. - -Rose kääntyi katsomaan Steveä, sitten hän hymyili ja viittasi tälle. -Steve pudotti lautasliinansa ja ryntäsi noudattamaan kutsua. - --- Käske koko joukko tänne. Olen päättänyt asettaa teidät riviin -ja pitää katselmuksen, niin kuin te teitte minulle sinä kauheana -päivänä, kun olitte säikäyttää minut hengiltä, hän sanoi nauraen -vanhoille muistoille. - -Pojat tulivat huoneeseen ja muodostivat rinta rinnan seistessään niin -muhkean joukon, että nuori komentaja melkein häkeltyi. Mutta hän oli -viime aikoina nähnyt niin paljon maailmaa, että säilytti malttinsa, -ja tyttömäinen halu panna heidät kokeeseen antoi hänelle rohkeutta -seistä arvokkaana hymyilevän serkusrivin edessä. - --- Nyt minä aion töllistellä teitä niin kuin te aikoinanne minua. -Se on minun kostoni teille seitsemälle häijylle pojalle siitä, että -otitte kiinni pienen tyttöraukan ja nautitte hänen pelästyksestään. -Nyt minä en pelkää teitä hitustakaan. Mutta te saatte pelätä ja -vavista! - -Puhuessaan Rose katsoi Archieta silmiin ja nyökkäsi hyväksyvästi. -Vakavat silmät kohtasivat värähtämättä hänen katseensa ja niiden ilme -pehmeni. Muutos puki Archieta, sillä tavallisesti hänen katseensa oli -pikemmin tuima kuin ystävällinen. - --- Oikea Campbell, kunnon poika! Rose sanoi ja puristi sydämellisesti -pojan kättä siirtyessään eteenpäin. - -Charlie oli seuraava, eikä Rose tuntenut oloaan enää yhtä varmaksi. -Hän näki Charlien silmissä uhkamielisen välähdyksen; se vaihtui äkkiä -toiseksi, joka sai tytön vetäytymään vähän taaksepäin ja sanomaan -kiireesti: - --- En löydä enää entistä Charlieta, mutta Prinssi näkyy vielä elävän. - -Hän kääntyi helpottuneena Macin puoleen, otti varovasti pois -'silmälaput', kuten Jamie sanoi, ja katseli suoraan rehellisiin -sinisilmiin, jotka olivat niin vilpittömät ja ystävälliset, että -Rosen sydän lämpeni, kun hän antoi takaisin silmälasit ja sanoi: - --- Sinä et ole muuttunut, Mac-kulta, ja siitä minä olen iloinen! - --- Sano nyt jotain oikein herttaista minulle, sillä minä olen suvun -kukkanen, sanoi Steve kierrellen vaaleita viiksiään. - -Rose huomasi heti, että Keikari oli entistä enemmän nimensä veroinen, -ja lannisti heti hänen turhamaisuutensa nauraen kiusoittavasti: - --- Suvun kukkasen nimi onkin sitten Kukonharja. - --- Älä, siinäpä sait, ivasi Will. - --- Ole kiltti ja päästä meidät vähällä! kuiskasi Geordie, kun heidän -vuoronsa tuli. - --- Senkin humalasalot! Minä olen ylpeä teistä. Mutta älkää tyystin -kasvako näköpiiristä älkääkä koskaan hävetkö katsoa naista silmiin, -vastasi Rose taputtaen lempeästi kumpaakin ujoa nuorta jättiläistä -poskelle, sillä molemmat olivat tulipunaiset, vaikka heidän -pojansilmänsä olivat yhtä tyynet ja kirkkaat kuin kesäinen järvi. - --- Sitten minä! Ja Jamie koetti näyttää niin miehekkäältä kuin -taisi, sillä hän tunsi, ettei esiintynyt oikein edukseen kookkaitten -sukulaisten rinnalla. Mutta kaikkien mielestä hän sai parhaan -arvosanan, kun Rose kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suudellen -häntä sanoi: - --- Sinun pitää olla nyt minun poikani, sillä toiset ovat jo liian -suuria, ja minä tarvitsen uskollisen pikku hovipojan toimittelemaan -asioitani. - --- Minä olen, minä olen ja minä menen naimisiinkin sinun kanssasi, -jos vain odotat kunnes kasvan isoksi! huusi Jamie lumoutuneena -kunniasta, joka oli tullut hänen osakseen. - --- Voi tuota lasta, nauroi Rose katsoen pikku ritariaan, kun tämä -halasi häntä kiitollisena. - --- Minä kuulin tätien sanovan, että sinun olisi parasta ottaa joku -meistä, jotta omaisuus pysyisi suvussa, ja minä päätin kosia heti, -koska sinä rakastat minua ja minä pidän kauheasti kiharoista. - -Voi Jamie-parka! Tuskin nämä hirveät sanat olivat päässeet hänen -viattomilta huuliltaan, kun Will ja Geordie pyyhkäisivät myrskytuulen -tavoin hänet pois huoneesta, ja poikaraiskan ulvonta kuului -kouluhuoneesta, missä luurankokaappiin sulkeminen oli lievimpiä -rangaistuksia, joita hänelle käytettiin. - -Toiset seisoivat kauhun jähmettäminä, mutta hämminki päättyi -nopeasti, sillä ventovieras ilme kasvoillaan Rose päästi heidät -menemään komentaen lyhyesti: - --- Hajaantukaa, tarkastus on päättynyt! ja lähti itse Feben luo. - --- Pahuksen poika! Hänet pitäisi panna lukkojen taakse tai pistää -kapula suuhun, äkäili Charlie. - --- Häntä pidetään kyllä silmällä, vastasi Archie-parka, jonka -yritykset kasvattaa pikku kavaltajaa olivat olleet yhtä -menestyksekkäitä kuin vanhempien ja holhoojien yleensäkin. - --- Koko toimitus oli riivatun epämiellyttävä, murisi Steve tuntien, -ettei ollut erityisesti kunnostautunut. - --- Totuus on yleensä epämiellyttävä, huomautti Mac lyhyesti ja asteli -tiehensä merkillinen hymynsä huulillaan. - -Tuntien palaneen käryä Alec-setä ehdotti siirtymistä musiikkiin, ja -nuorista se oli hyvä keksintö. - --- Teidän pitää kuulla lintujeni laulavan, he ovat kumpikin -edistyneet tavattomasti ja minä olen oikein ylpeä heistä, sanoi -tohtori pyörittäen pianotuolia ja vetäen esille vanhoja nuottivihkoja. - --- Minun taitaa olla parasta laulaa ensin, sillä kuunneltuanne -satakieltä te tuskin välitätte varpusesta, lisäsi Rose auttaakseen -Febeä, joka istui joukossa ujona ja hiljaisena muistellen niitä -päiviä, jolloin hänen paikkansa oli keittiössä. - --- Minä laulan jonkin niistä vanhoista tutuista lauluista, joista -te aikoinaan piditte. Tämä oli muistaakseni kaikkien lempilaulu. -Istuutuen pianon ääreen Rose lauloi ensimmäiseksi mieleen -juolahtaneen tutun sävelmän. - -Se sattui olemaan "Aberfeldyn koivikossa", ja laulu toi elävästi -Rosen mieleen ajan, jolloin hän oli hoitanut sairasta Macia. Muisto -oli mieluinen, ja tahtomattaan Rose etsi serkkua silmillään. Tämä ei -ollut kaukana, vaan istui juuri niin kuin silloin, kun Rose koetti -lohduttaa häntä syvimmän epätoivon hetkinä -- hajareisin tuolin -reunalla pää käsien varassa, ikään kuin laulu olisi palauttanut -mieleen tuon asennon. Näky sai Rosen liikuttumaan, ja hän oli varma, -ettei ainakaan Macilla ollut itsekkäitä pyyteitä hänen kiusallisiin -rahoihinsa nähden. - -Charlie näytti mietteliäältä ja katseli Rosea silmissään hellän -ihaileva ilme, mikä nauratti tyttöä, vaikka hän yritti olla sitä -näkemättä. Rosea sekä huvitti että harmitti toisen ilmeinen -halu palauttaa mieleen hempeitä kohtauksia heidän tyttö- ja -poikavuosiltaan ja muuttaa romanttiseksi todellisuudeksi se, mitä hän -oli pitänyt lapsellisena leikkinä. - -Niinpä Charlien teatterieleet jäivät vaille huomiota, ja Feben -alkaessa laulaa hän oli jo raivon partaalla. Mutta pian hän unohti -ajatuksensa, Feben laulu oli kaikille yllätys, sillä kaksivuotinen -opiskelu ulkomailla oli saanut aikaan ihmeitä, ja tuo kaunis ääni, -joka ennen liverteli iloisesti patojen ja kattiloiden ääressä, kaikui -nyt sointuvana ja täyteläisenä. Rose hehkui ylpeydestä säestäessään -ystäväänsä, sillä nyt Febe oli omassa valtakunnassaan, missä häntä -eivät häirinneet vaivaistalon tai keittiön, osattomuuden tai orpouden -ahdistavat muistot -- onnellisessa maailmassa, missä hän saattoi olla -oma itsensä ja hallita muita laulullaan. - -Niin, Febe oli nyt oma itsensä ja se näkyi siitä muutoksestakin, -joka hänessä tapahtui ensimmäisten sävelten soidessa. Hän ei ollut -enää ujo ja hiljainen, ei pelkästään kaunispiirteinen tyttö, vaan -kukoistava nainen, eloisa ja taiteensa sytyttämä, kun hän liitti -sulavasti kätensä yhteen, suuntasi katseensa valoon ja viritti -laulunsa vapaasti ja riemukkaasti kuin leivo liidellessään kohti -aurinkoa. - --- Totisesti, Alec, tuollainen ääni valloittaa jokaisen sydämen, -huudahti Mac-setä pyyhkien silmiään haikean vanhan balladin jälkeen. - --- Niin sen pitääkin, vastasi tohtori iloisena. - --- Ja niin se on tehnytkin, lisäsi Archie itsekseen. Hän tiesi -sen olevan totta, sillä juuri sillä hetkellä hän rakastui Febeen. -Niin tosiaan kävi, ja hän saattoi määrittää ajankin melkein -tarkkaan, sillä neljännestä yli yhdeksän hän piti Febeä vain hyvin -miellyttävänä tyttönä, kahtakymmentä yli tämä oli kaunein nainen, -jonka hän milloinkaan oli tavannut, viittä minuuttia myöhemmin -Febe oli enkeli, joka laulullaan tempasi hänet pois maankamaralta, -ja puoli kymmeneltä Archie oli mennyttä miestä ja ajelehti onnen -aaltojen kannattamana siihen maiseen välisatamaan, minne rakastuneet -yleensä päätyvät haltioituneen alkusukelluksensa jälkeen. - -Järkevä asiallinen Archie havaitsi äkkiä tähän asti helppohoitoisen -sydämensä olevan niin täynnä haaveita, että hän itsekin kummastui. -Hän ei alussa ollut oikein selvillä, mitä oli tapahtunut; hän istui -vain kuin huumautuneena, näkemättä, kuulematta, tajuamatta muuta kuin -Feben. Ottaessaan vaatimattomana vastaan toisten lämpimiä kiitoksia -Febe puolestaan tunsi kaipaavansa jotakin, sillä Archie ei sanonut -sanaakaan. - -Tämä oli toinen tärkeä seikka, joka sattui sinä iltana, toinen -oli se, että Mac lausui Roselle kohteliaisuuden, mikä oli niin -ennenkuulumatonta, että herätti suurta huomiota, vaikka sen kuulikin -yksi ainoa ihminen. - -Kaikki muut olivat menneet paitsi Mac ja hänen isänsä, jolla oli -asioita tohtorin kanssa. Plenty-täti laski teelusikoita ruokasalissa -ja Febe auttoi häntä niin kuin ennen vanhaan. Mac ja Rose olivat -kahden. Mac näytti vajonneen mietteisiin nojatessaan takan -reunustaan, ja Rose istui tuolin uumenissa katsellen ajatuksissaan -tulta. Hän oli väsynyt ja rauha tuntui suloiselta, siksi hän oli -hiljaa. Mutta äkkiä Rose huomasi Macin tuijottavan häntä niin -kiinteästi kuin silmiltään ja laseiltaan saattoi, ja liikahtamatta -mukavasta asennostaan Rose sanoi hymyillen: - --- Herra näyttää viisaalta kuin pöllö, mitähän miettinee. - --- Ajattelen sinua, serkku. - --- Toivottavasti ajattelet jotakin hyvää. - --- Ajattelin että on aikamoinen totuus lauseessa: "Tyttö on suloisin -Jumalan luomista olennoista." - --- No mutta Mac! Rose ponnahti hämmästyneenä pystyyn, sillä huomautus -oli Mac-filosofin lausumaksi peräti odottamaton. - -Kiinnostuneena uudesta keksinnöstään Mac jatkoi tyynesti: - --- Katso, en ole ilmeisesti aikaisemmin nähnyt tyttöjä tai ollenkaan -aavistanut, miten herttaisia olentoja he saattavat olla. Sinä -taidatkin kyllä olla erinomainen näytekappale. - --- En suinkaan. Minä olen vain terve ja iloinen, ja kun olen taas -onnellisesti kotona, näytän ehkä kauniimmalta kuin muuten, mutta en -ole mikään kaunotar kenenkään muun kuin sedän mielestä. - --- Terve ja iloinen, siinäpä se kai on, toisti Mac harkiten ongelmaa -vakavasti. -- Olen ollut huomaavinani, että useimmat tytöt ovat -sairaalloisia tai typeriä, ja ehkä sinä juuri siksi herätit huomioni. - --- Sinä se vasta olet kummallinen poika! Tarkoitatko tosiaan, ettet -yleensä huomaa tyttöjä tai ettet välitä heistä? kysyi Rose, jota -syvämietteisen serkun uusin merkillinen piirre kovasti huvitti. - --- No -- tiedän vain, että heitä on kahta lajia, meluavia ja -hiljaisia. Jälkimmäisistä pidän enemmän, mutta ylimalkaan en juuri -huomaa heitä sen kummemmin kuin kärpäsiä, elleivät he käy vaivaksi; -silloin tahtoisin hätistää heidät pois, mutta milloin se ei käy -päinsä, menen piiloon. - -Rose nojautui taaksepäin ja nauroi niin, että vedet tulivat -silmiin. Oli perin hullunkurista kuulla Macin alentavan ääntään -viimeisiä sanoja sanoessaan ja nähdä, miten hän hymyili pahanilkisen -tyytyväisenä muistellessaan kiusankappaleita, joilta oli päässyt -pakoon. - --- Ei sinun tarvitse nauraa; olen aivan tosissani. Charlie pitää -naisväestä, ja se pilaa hänet, Steve tietenkin seuraa esimerkkiä, -Archie taas on kunnioittava orja, kun ei muu auta. Minä en useimmiten -päästä tyttöjä lähellenikään, ja jos joudun kiinni, puhun tieteistä -ja kuolleista kielistä, kunnes he juoksevat henki kurkussa tiehensä. -Joskus tapaa älykkäänkin tytön ja sellaisen kanssa tulee mainiosti -toimeen. - --- Synkkä tulevaisuus Febelle ja minulle, huokasi Rose koettaen pysyä -totisena. - --- Febe kuuluu ilmeisesti hiljaisiin. Älykäskin hän on, muuten sinä -et pitäisi hänestä. Hän on myös hauskan näköinen, niin että minäkin -varmaan alan pitää hänestä. Mitä taas sinuun tulee, minä olen ollut -mukana sinua kasvattamassa ja olen aika innokas näkemään mitä sinusta -kehittyy. Pelkäsin että suuren maailman silaus pilaisi sinut, mutta -niin ei ole tainnut käydä. Oikeastaan sinä olet minun mielestäni -toistaiseksi ihan tyydyttävä, jos saan niin sanoa. Mikä sinussa -sitten mahtaa niin viehättää? Ilmeisesti herttainen luonteesi, kun -kerran itse sanot, ettet ole kaunis. - -Mac tarkasteli häntä ovela hymy huulillaan, mutta lasien takaa tuikki -niin ystävällinen katse, että sekä sanat että tarkastelu miellyttivät -Rosea, ja hän vastasi iloisena: - --- Hauskaa että hyväksyt minut, ja olen hyvin kiitollinen, että -olet ollut huolehtimassa kasvatuksestani. Toivon tuottavani sinulle -kunniaa ja luotan siihen, että edelleenkin pidät minut kurissa, sillä -te hemmottelette kuitenkin yksissä tuumin minut pilalle. - --- Lupaan pitää sinua silmällä, mutta vain yhdellä ehdolla, vastasi -nuori kasvattaja. - --- Mikä se on? - --- Jos aiot pitää ihailijalaumaa ympärilläsi, minä pesen käteni. -Ellet, niin minä olen puolellasi. - --- Sinun pitää olla paimenkoirana ja auttaa minua pitämään tuota -laumaa loitolla, sillä en tahdo ihailijoita vielä aikoihin; ja meidän -kesken sanottuna, tuskin heitä ilmestyykään, kun tulee tiedoksi että -minulla on omia mielipiteitä. Sitä useimmat kavahtavat kuin ruttoa, -sanoi Rose. - --- Hm, sitä minä hiukan epäilen, mutisi Mac tyttöä katsellessaan. - --- Saammepa nähdä, vastasi Rose ja kuullessaan setänsä äänen -eteishallista ojensi kätensä Macille lisäten herttaisesti: - --- Vanhat ajat ovat palanneet, niin että pistäydy taas kertomassa -minulle asioitasi ja auttamassa minua kuten ennenkin. - --- Tarkoitatko totta? Mac näytti olevan hyvin mielissään. - --- Tarkoitan. Sinä et ole paljonkaan muuttunut, vain kasvanut -kovasti. Sinua en yhtään vierasta ja haluaisin jatkaa siitä, mihin -jäimme. - --- Sehän hienoa. Hyvää yötä! Ja Rosen ällistykseksi Mac antoi hänelle -lämpimän suukon. - --- Mutta tuo nyt ei ole kuin ennen vanhaan! huudahti Rose astuen -taaksepäin iloisen hämmentyneenä. Mac oli kummastuvinaan ja kysyi -viattomasti: - --- Emmekö ole aina toivottaneet hyvää yötä tällä tavoin? Minä ihan -muistan niin, ja meidänhän piti jatkaa siitä mihin jäimme. - --- Varmasti emme; mikään mahti maailmassa ei olisi saanut sinua -suutelemaan, sen sinä hyvin tiedät. Olkoon menneeksi näin -ensimmäisenä iltana, mutta me olemme kyllä liian vanhoja sellaiseen. - --- Muistan kyllä toiste. Se kävi kai vanhasta tottumuksesta; -olen varmasti tehnyt niin aikaisemminkin, kun se tuntui niin -luonnolliselta. Minä tulen, isä! Mac poistui ilmeisen vakuuttuneena -siitä, että oli oikeassa. - --- Kelpo kunnon veikko. Hän on sama poika kuin ennenkin, ja se -on lohdullista, sillä jotkut taas ovat aikuistuneet kovin äkkiä, -ajatteli Rose mielessään Charlien tunteilu ja Archien autuas ilme -Feben laulaessa. - - - - -2 - -VANHOJA YSTÄVIÄ - - --- Tuntuupa mukavalta olla taas kotona! Miksi ihmeessä me oikein -lähdimmekään täältä? huudahti Rose, kun hän seuraavana aamuna -vaelteli ympäri vanhaa taloa. - --- Siksi, että voisimme nauttia kotiintulosta, vastasi Febe -kävellessään hallin poikki Rosen rinnalla yhtä onnellisena kuin -tämäkin. - --- Kaikki on ihan kuin lähtiessämme -- ruusunlehdetkin joita -työnsimme tänne, jatkoi nuorempi tytöistä kurkistaen toiseen -korkeista intialaisista maljakoista, jotka koristivat eteistä. - --- Muistatko miten Jamie ja Pampula leikkivät Ali Babaa ja rosvoja -ja hävisivät niihin. Tai kuinka sinä kerran yritit ryömiä tuohon -siniseen ja juutuit kiinni, ja toiset löysivät meidät ennen kuin minä -ehdin kiskoa sinut ulos? kysyi Febe nauraen. - --- Niin, tosiaan! Ja siinä paha missä mainitaan, lisäsi Rose -kuullessaan puistotieltä kimeän vihellyksen, jota kavioiden kapse -säesti. - --- Sirkusseurue tulee! huusi Febe iloisesti ja molempien mieleen -tulivat punaiset rattaat ja koko skotlantilaispukuinen joukko. - -Vain yksi poika tuli nyt, mutta hän piti kyllä ääntä puolen -tusinan edestä, ja ennen kuin Rose ennätti ovelle, Jamie ryntäsi -sisään loistavalla aamutuulellaan, maila olalla, punavalkoinen -ratsastuslakki päässä, suuri pallo pullottaen toisessa taskussa, -toinen piparkakkuja pursuten ja suussaan omena, jonka hän koetti -tulisella kiireellä saada syödyksi. - --- Huomenta! Minä vain poikkesin kurkistamaan, että te tosiaan olette -tulleet, hän huomautti tervehtien mailalla ja tempaisten kirjavan -lakin päästään. - --- Hyvää huomenta. Kyllä me tosiaan olemme täällä ja koetamme päästä -tolallemme niin pian kuin mahdollista. Mutta oletpa sinä hieno. Mihin -sinä kuulut -- palokuntaan vai ratsastusseuraan? kysyi Rose katsellen -pojan ruskettuneita kasvoja, joiden pyöreys oli alkanut hävitä. - --- Ei, hyvä neiti! Mutta ethän sinä voi kaikkea tietää. Minä olen -baseball-joukkue "Tähden" kapteeni. Katsos tätä! Ja kuin kysymyksessä -olisi ollut kansalliskunnia, Jamie leväytti takkinsa auki ja paljasti -puseronsa rintamuksessa komeilevan sydämenmuotoisen punaflanellisen -merkin, jota koristi valkeasta pumpulikankaasta tehty teevadin -kokoinen tähti. - --- Suurenmoista! Minä olen ollut poissa niin kauan, etten muistanut -sellaista peliä olevankaan. Ja sinäkö olet kapteeni? huudahti Rose -ihastuneena kunniasta, jonka serkku oli saavuttanut. - --- Niin olen, ja saat uskoa ettei se olekaan leikkiä, sillä me -iskemme hampaita suusta ja silmiä mustiksi ja katkomme sormia melkein -yhtä hyvin kuin isotkin pojat. Tule kentälle yhden ja kahden välillä -katsomaan peliä, niin ymmärrät, miten kovaa hommaa se on. Jos tulet -tuonne nurmikolle nyt, opetan sinua lyömään palloa, lisäsi Jamie -innokkaana näyttämään taitoaan. - --- Ei, kiitoksia vain, kapteeni. Ruoho on märkää, ja sinä myöhästyt -pian koulusta. - --- Siitä viis! Tytöistä ei yleensä ole mihinkään, mutta et sinä ennen -paljon kastumista pelännyt ja pelasit krikettiä kuin mikäkin. Ettekö -te enää koskaan voi tehdä sellaista? kysyi poika katsoen säälivästi -naisparkoja, joilta miehisen urheilun riemut ja vaarat oli riistetty. - --- Voin minä juosta vielä ja ehdin portille ennen sinua, koetetaan -vain! Ja mielijohdettaan seuraten Rose syöksyi alas portaita, ennen -kuin Jamie ennätti hämmästyksissään nousta hevosensa selkään ja -lähteä perään. - -Samassa poikakin oli menossa, mutta Rose oli jo edellä, ja vaikka -vanha Sheltie pani parastaan, niin tyttö pääsi maaliin hiukan ennen -ja seisoi siellä nauraen ja huohottaen, posket punaisina kirpeästä -lokakuun ilmasta. Se oli iloista nähtävää muutamille herroille, jotka -juuri ajoivat ohi. - --- Hyvin juostu, Rose, sanoi Archie ja hyppäsi ajoneuvoista -kättelemään. Will ja Geordie nostivat hattua ja Mac-setä nauroi -Jamielle, jonka mielipide tytöistä oli selvästi jonkin verran -kohentunut. - --- Olipa hyvä, että juuri te sieltä tulitte, sillä te ette vähästä -kauhistu. On niin hauskaa olla taas kotona, että vallan unohdin -ikäni, sanoi Atalanta silitellen liehuvia hiuksiaan. - --- Sinä muistutat kovasti entistä Rosea, kun sinulla on kiharat -olkapäillä niin kuin vuosia sitten. Niitähän minä eilen kaipasin, -vaikken huomannut mitä se oli. Mitä sedälle ja Febelle kuuluu? kysyi -Archie tähyillen Rosen pään yli pihalle, mistä erottui naishahmo -punertavien kuusamien välistä. - --- Kiitos, pelkkää hyvää. Ettekö tule sisälle? - --- Emme mitenkään voi. Liikeasioita, näes. Tämä nuori mies on minun -oikea käteni, en voi hetkeksikään luopua hänestä. Tule, Archie, -meidän täytyy lähteä tai pojat myöhästyvät junasta, vastasi Mac-setä -vetäen kellonsa esiin. - -Vilkaisten vielä kerran portilla seisovasta vaaleatukkaisesta -olennosta viiniköynnösten lomassa näkyvään tummatukkaiseen hahmoon -Archie ajoi pois, ja Jamie ratsasti perässä etsien uudesta omenasta -lohtua tappioonsa. - -Rose viivytteli hetken, hän olisi mielellään jatkanut juoksuaan ja -piipahtanut kaikkien tätien luona vuoron perään, mutta muistaessaan -olevansa paljain päin hän oli jo kääntymässä kotiin, kun iloinen -"heipä hei" sai hänet katsomaan taakseen. Mac sieltä tuli pitkin -askelin heilutellen hattuaan. - --- Tänä aamuna ihan sataa Campbelleja ja toinen toistaan iloisempia, -sanoi Rose juostessaan häntä vastaan. -- Sinä olet kuin kiltti poika -kouluun menossa, kertaat tunnollisesti läksyjäsi vielä matkalla, -hän lisäsi nähdessään Macin vetävän sormensa kirjan välistä, jota -nähtävästi oli lukenut, ja pistävän kirjan kainaloonsa vanhaan -tuttuun tapaan. - --- Minä olenkin koulupoika ja matkalla kaikkein hauskimpaan kouluun, -Mac vastasi heilutellen kädessään olevaa tuuheata asterinoksaa. - --- Tosiaan, en saanut paljonkaan kuulla sinun aikeistasi eilen -illalla, toiset pojat kun puhuivat kaikki yhtaikaa ja sinä sait -sanotuksi vain sanan silloin tällöin. Miksi sinä olet päättänyt -ruveta, Mac? kysyi Rose kun he kulkivat rinnakkain pitkin -puistokäytävää. - --- Ensin mieheksi, kunnon mieheksi jos mahdollista, ja sen jälkeen -- -minkä Jumala hyväksi näkee. - -Äänensävyssä ja sanoissa oli jotakin, joka sai Rosen äkkiä katsomaan -Macia silmiin. Tämän kasvoilla oli uusi ilme. Rose ei osannut tulkita -sitä, mutta hänestä tuntui samalta kuin silloin, kun näkee sumun -yhtäkkiä hälvenevän ja sen takaa väläykseltä vuorenhuipun, joka -rauhallisena kohoaa korkeuteen. - --- Sinusta tulee varmasti jotain erinomaista. Nytkin näytät aivan -kirkastuneelta kulkiessasi keltaisen lehtiholvin alla auringonpaiste -kasvoillasi, huudahti Rose äkillisen ihastuksen vallassa. - --- En minä siitä tiedä, mutta unelmia ja tavoitteita minulla on ja -muutamat niistä aikamoisia. Päämäärä korkealle, näetkös, ja saatkin -kiivetä koko ajan, jos aiot saavuttaa sen, Mac sanoi katsellen -astereitaan ja hymyillen itsekseen kuin hänellä ja niillä olisi ollut -yhteinen salaisuus. - --- Sinä tulet aina merkillisemmäksi. Mutta minä pidän -kunnianhimostasi ja toivon sinun menestyvän. Muuten, eikö sinun kohta -pidä ryhtyä johonkin? Luulin sinun alkavan opiskella lääketiedettä -sedän johdolla, sehän oli meidän suunnitelmamme. - --- Niinhän minä alankin, ainakin toistaiseksi, sillä olen kanssasi -yhtä mieltä. Ihmisellä pitää olla jokin ankkuri eikä saa lähteä -ajelehtimaan kuvitelmiensa maailmoihin ilman kunnollista pohjalastia. -Setä ja minä keskustelimme siitä eilisiltana, ja minä alan -työskennellä niin pian kuin suinkin, sillä olen laiskotellut jo -kylliksi, ja ravistaen itseään Mac heitti pois kauniin kukanoksan ja -lisäsi puoliääneen: - - -- En, ahkerat, soimaa siedä, - vaikka kukkia kannan vain: - voi asterit aatteita viedä - kotikonnulle kuormittain. - -Rose kuuli sanat ja hymyili ajatellen: Vai sitäkö se olikin; hän -on alkanut tunteilla ja Jane-täti on läksyttänyt häntä. Kylläpä me -tosiaan vartumme! - --- Sellainen tulevaisuus ei näytä sinua oikein miellyttävän, -sanoi Rose ääneen, sillä Mac oli tunkenut runokirjan taskuunsa ja -kirkastunut ilme oli tyystin hävinnyt hänen kasvoiltaan. - --- Kyllä se minua miellyttää, minusta lääkärintyö on aina ollut -suurenmoista, ja mistäpä löytäisin paremman opettajan kuin setä? Olen -päässyt laiskistumaan viime aikoina ja on jo aika ryhtyä johonkin -hyödylliseen, joten nyt minä menen. Ja Mac hävisi äkkiä kirjastoon -Rosen mennessä Feben luo Plenty-tädin huoneeseen. - -Vanha neiti oli juuri pitkän ja vakavan keskustelun jälkeen -päättänyt, mitä hänen kuudesta suosikkivanukkaastaan tänään -tarjottaisiin, joten häneltä riitti pieni hetki tunteiluun. Niinpä -hän Rosen tullessa ojensi kätensä ja sanoi: - --- Istupas syliini hetkeksi, että todella tunnen saaneeni tyttöni -taas kotiin. Ei, et sinä ole yhtään liian painava, reumatismi alkaa -vaivata yleensä vasta marraskuussa. Istu nyt vain, kultaseni, ja pane -kädet kaulalleni. - -Rose totteli, eikä kumpikaan puhunut hetkeen mitään. Mutta sitten -Plenty-täti ojensi kätensä ja tarttui Febeen, joka koetti huomaamatta -hiipiä huoneesta. - --- Älä mene. Rakkaudessani on tilaa molemmille, vaikkei sylissäni -olekaan. Olen niin kiitollinen, kun olen saanut kumpaisenkin -tyttöni taas turvallisesti kotiin, etten tiedä mitä tekisin, sanoi -Plenty-täti syleillen Febeä niin sydämellisesti, ettei tämä voinut -tuntea itseään osattomaksi. - --- No, nyt olen saanut rutistaa, niin että tuntuu jo oikein hyvältä. -Rose, korjaisitko sinä tuota myssyä, menin nukkumaan sellaisella -hopulla, että nauhat lähtivät ja jätin koko komeuden silleen. Febe -kulta, pyyhi sinä hiukan pölyjä niin kuin ennenkin; kukaan ei ole -tällä välin osannut siistiä minun mieleni mukaan, ja tekee oikein -hyvää nähdä miten näppärästi sinä järjestelet kaikki pikkuesineeni, -sanoi vanha neiti virkistynyt ilme ruusuisilla kasvoillaan. - --- Pyyhinkö pölyt täältäkin? kysyi Febe katsahtaen takahuoneeseen, -josta hän ennen piti huolta. - --- Ei, kultaseni, teen sen mieluummin itse. Mene sisään jos haluat, -mitään ei ole muutettu. Minun täytyy nyt mennä huolehtimaan -vanukkaasta. Ja Plenty-täti lyllersi äkkiä pois ääni liikutuksesta -väristen, niin että viimeiset sanatkin kuulostivat surullisilta. - -Tytöt pysähtyivät kuin pyhäkön kynnykselle ja katselivat huonetta -liikuttuneina. Tuntui kuin sen lempeä asukas olisi yhä ollut läsnä. -Aurinko paistoi ikkunalaudan vanhoille pelargonioille, nojatuoli -oli tavallisella paikallaan valkoinen huivi heitettynä selkänojalle -ja haalistuneet tohvelit valmiina vieressä. Kirjat ja käsityökori, -neuletyö ja silmälasit olivat kaikki siinä, mihin hän oli ne -jättänyt, ja vallitsi sama suloinen rauha, joka aina oli täyttänyt -huoneen, niin että katselijat kääntyivät vaistomaisesti kohti -vuodetta, josta Peace-täti oli aina heitä hymyillen tervehtinyt. - -Kulunut jakkara oli vuoteen vieressä ja tyhjän vuoteen valkoisessa -pieluspinossa näkyi pieni syvennys; siinä oli iltaisin levännyt -Peace-tädin harmaa pää, kun hän luki iltarukouksensa, jonka hänen -äitinsä oli opettanut seitsemänkymmentä vuotta sitten. Sanaakaan -sanomatta tytöt sulkivat oven. - - * * * * * - --- Voi rakas kultaseni, kuinka hauskaa saada sinut takaisin! Tiedän, -että tulen hävyttömän aikaisin, mutta en voinut pysyä poissa enää -hetkeäkään. Anna minun auttaa; minä ihan kuolen uteliaisuudesta, -tahtoisin nähdä sinun hienot tavarasi, sillä näin matka-arkkuja -tuotavan, ja sinulla on varmasti kasoittain aarteita, kimitti Annabel -Bliss yhteen hengenvetoon, kun hän tuntia myöhemmin syleili Rosea ja -katseli huonetta, jossa tavarat olivat vielä hujan hajan. - --- Sinäpä näytät pirteältä! Käy istumaan, niin saat nähdä valokuvia. -Setä valitsi parhaat minulle, ja niitä katselee ilokseen, vastasi -Rose pannen käärön pöydälle ja ruveten etsimään lisää. - --- Voi kiitoksia, mutta en ehdi nyt, niiden katselemiseen menee -tuntikausia. Näytä minulle sen sijaan pariisilaispukusi, niin olet -kiltti, minä ihan palan halusta nähdä uusimmat mallit, sanoi Annabel -ahnehtien katseellaan isoja arkkuja, jotka näyttivät sisältävän -ranskalaisia hienouksia. - --- Ei minulla ole ainoatakaan, sanoi Rose. - --- Rose Campbell! Tarkoitatko tosiaan, ettet hankkinut ainoatakaan -pukua Pariisista, huudahti Annabel tyrmistyneenä. - --- En itselleni; Clara-täti tilasi muutamia, ja hän näyttää ne -varmasti mielellään sinulle, kunhan laatikot saapuvat. - --- Sellainen tilaisuus! Ihminen on Pariisissa ja rahaa vaikka kuinka -paljon! Kuinka voit enää rakastaa setääsi, kun hän on noin julma? -huokasi Annabel osaaottavasti. - -Rose hämmentyi hetkeksi, mutta nauroi sitten ja sanoi avatessaan -muuatta pitsilaatikkoa: - --- Ei setä minua kieltänyt ostamasta, ja rahaa minulla kyllä oli, -mutta en halunnut kuluttaa sitä vaatteisiin. - --- Olisit saanut etkä tahtonut! Sitä minä en voi uskoa! Ja Annabel -vajosi tuoliin ihan typertyneenä. - --- Alussa minun teki mieleni, ja kävin katselemassakin muutamia -ihmeellisiä pukuja. Mutta ne olivat kovin kalliita, liian -koristeltuja eivätkä ollenkaan minun tyyliäni. Siksi minä -luovuin niistä ja säilytin sen, jota pidän arvokkaampana kuin -pariisilaispukuja. - --- Mitä niin? kysyi Annabel ihmeissään. - --- Sedän arvonannon, vastasi Rose katsellen miettivästi erään -laatikon pohjalla olevaa maalausta. Se toisi aina hänen mieleensä -voiton, jonka hän oli kerran saanut tyttömäisestä turhamaisuudestaan. - --- Oh, tosiaanko! Annabel rupesi ällistyneenä tarkastelemaan -Plenty-tädin pitsejä; Rose kaiveli sillä aikaa hymyillen toista -arkkua. - --- Sedän mielestä ei ole oikein tuhlata rahoja joutavaan, mutta hän -on hyvin antelias ja jakaa mielellään hyödyllisiä tai erikoisia -lahjoja. Katsohan, nämä sievät koristeet on kaikki aiottu lahjoiksi, -ja sinä saat ensimmäisenä valita. - --- Hän on oikea kullanmuru! huudahti Annabel hekumoiden eteensä -levitettyjen kristalli-, filigraani-, koralli- ja mosaiikkikorujen -loistossa; Rose lisäsi vielä hänen ihastustaan panemalla joukkoon -muutamia suoraan Pariisista tuotuja aistikkaita pikkuesineitä. - --- No, entä milloin aiot pitää kutsut seuraelämään astumisesi -kunniaksi? Kysyn vain siksi, että tarvitsen paljon aikaa, kun -pukuasiani eivät ole vielä kunnossa; siitä tuleekin varmaan kauden -tapaus, puheli Annabel pari minuuttia myöhemmin ollessaan kahden -vaiheilla valitsisiko punaisen korallikorun vai taivaansinisen -laavakoristeen. - --- Oikeastaan minä astuin seuraelämään silloin kun matkustimme -Eurooppaan, mutta Plenty-täti haluaa kyllä pitää jonkinlaiset -kekkerit meidän paluumme kunniaksi. Aion aloittaa niin kuin aion -jatkaakin, järjestän vaatimattomat juhlat ja kutsun kaikki joista -pidän. Valmistaudu järkytykseen, sillä kutsun kaikkiin juhliini yhtä -hyvin vanhat kuin nuoret ja köyhät kuin rikkaatkin. - --- Voi taivas! Sinusta on todella tulossa eriskummallinen, niin -kuin äiti jo ennusti! huokasi Annabel ristien toivottomana kätensä -ja punniten kesken päivittelynsä kolmen rannerenkaan vaikutusta -pullealla ranteellaan. - --- Aion menetellä kodissani oman mieleni mukaan, ja jos ihmiset -pitävät minua kummallisena, en mahda sille mitään. Koetan olla -tekemättä mitään hirveätä, mutta olen kai perinyt sedältä halun -kokeiluihin ja aion yrittää yhtä ja toista. Suunnitelmat voivat mennä -myttyyn ja minulle ehkä nauretaan, mutta aion sittenkin koettaa, -joten sinun olisi parasta pitää ajoissa varasi, sanoi Rose niin -päättävästi, että se oli melkein hälyttävää. - --- Mitä sinä panet päällesi tuohon uudenlaiseen juhlaasi? kysyi -Annabel väistäen viisaasti kaikki arkaluontoiset ja vaaralliset -kysymykset. - --- Tuon valkoisen puvun. Se on uusi ja sievä, ja Febellä on -samanlainen. - --- Febellä! Et kai tarkoita, että aiot tehdä hänestä hienon naisen! -läähätti Annabel nojaten selkänojaan niin raskaasti, että pieni tuoli -ritisi pahasti. - --- Hän on jo hieno nainen, ja se joka halveksii häntä, halveksii -minuakin, sillä hän on paras ja herttaisin tyttö jonka tunnen, -huudahti Rose lämpimästi. - --- Niin -- tietysti, minä vain hämmästyin. Olet ihan oikeassa, -hänestähän voi tulla jotakin, ja silloin saat olla iloinen, että olet -huolehtinut hänestä! sanoi Annabel pyörtäen sanansa heti kun huomasi, -mistä tuuli puhalsi. - -Ennen kuin Rose ennätti vastata, kuului hallista iloinen ääni: - --- Emäntäinen, missä sinä olet! - --- Täällä omassa huoneessani. Ja sisään astui tyttö, josta Rose -'aikoi tehdä hienon naisen', tosiaan niin hienon ja viehättävän -näköisenä, että Annabel avasi vaaleansiniset silmänsä selko selälleen -ja hymyili tahtomattaan, kun Febe piloillaan entiseen tapaan niiasi -hänelle ja kysyi rauhallisesti: - --- Mitä kuuluu, neiti Bliss? - --- Hauska nähdä teidät taas kotona, neiti Moore, vastasi Annabel -ravistaen Feben kättä lämpimästi, sillä tuolla pyylevällä tytöllä oli -hyvä sydän, vaikkei kovin terävä järki. - -Hän ei voinut olla hiukan tuijottamatta, kun näki ystävysten -puuhailevan yhdessä ja kuuli heidän juttelevan iloisesti jokaisesta -uudesta aarteesta, jonka saivat päivänvaloon; katseet ja sanat -ilmaisivat selvästi, että vuosikausien toveruus oli saanut heidät -kiintymään toisiinsa. Oli somaa nähdä, miten Rose tahtoi itse tehdä -vaikeimmat työt, vielä somempaa, miten Febe ehätti ennen, ja sominta -kaikesta oli kuulla hänen äidillisesti sanovan Roselle, kun pani -tämän istumaan nojatuoliin: - --- Nyt sinä istut lepäämään, sillä vieraita käy varmasti koko päivän, -enkä anna sinun väsyttää itseäsi näin aikaisin. - --- Et sinäkään silti saa uuvuttaa itseäsi. Kutsu Jane avuksi -tai nousen heti paikalla, vastasi Rose koettaen turhaan näyttää -emäntämäiseltä. - --- Tuo on hyvin sievää ja hauskan näköistä, mutta mitä kummaa ihmiset -sanovat, kun hän tulee kutsuihin meidän muiden kanssa. Toivottavasti -Rose ei rupea kovin merkilliseksi, tuumi Annabel lähtiessään -levittämään sitä masentavaa uutista, ettei komeita tanssiaisia -ollutkaan odotettavissa. - --- Nyt olen nähnyt kaikki muut pojat tai ainakin kuullut heistä, -mutta entä Charlie, hänellä on kai kovin kiire. Mitähän hän puuhaa? -mietti Rose palatessaan eteishallin ovelta, minne oli kohteliaasti -saattanut vierastaan. - -Hänen toiveensa täyttyi hetkistä myöhemmin, sillä mennessään -vierashuoneeseen valitsemaan paikkaa parille taululle hän näki sohvan -toisessa päässä kenkäparin ja toisessa ruskeankeltaiset hiukset ja -havaitsi, että Charliella oli kiire laiskotella. - --- Blissin autuas ääni raikui yli tienoon ja siksi minä piilouduin, -kunnes hän tuli yläkertaan. Pidin tässä pientä siestaa odotellessani -vuoroani, sanoi Charlie hypähtäen pystyyn ja tehden kauneimman -kumarruksensa. - --- Kas, kas, laiskajaakkoa! Vieläkö Annabel huokailee sinun tähtesi? -kysyi Rose. - --- Ei puhettakaan sellaisesta. Fun on lyönyt minut laudalta ja ellen -pahasti erehdy, ihana Annabel on rouva Tokio ennen kuin talvi on -takana. - --- Mitä, pikkuinen Fun See? Tuntuu hullunkuriselta, että hän on jo -täysikasvuinen. Ei Annabel puhunut hänestä halaistua sanaa, mutta nyt -ymmärrän, miksi hän ihaili sieviä kiinalaisia tavaroitani ja oli niin -kiinnostunut Kantonista. - --- Pikku Fun on tätä nykyä aikamoinen keikari ja kovasti rakastunut -paksuun ystäväämme, joka on valmis syömään puikoilla, kun vain Fun -sanankin sanoo. Minun ei tarvitse kysyäkään, kuinka sinä voit, sillä -aamuruskokin kalpenee sinun rusotuksesi rinnalla. Olisin tullut jo -aikaisemmin, mutta arvelin että tahtoisit nukkua kunnolla matkan -jälkeen. - --- Minä juoksin kilpaa Jamien kanssa jo ennen yhdeksää. Mitä sinä -toimittelit, hyvä herra? - - "Sun unten mailla, mä, armahin, näin", - -aloitti Charlie, mutta Rose keskeytti hänet sanoen niin moittivasti -kuin taisi, kun syntipukki seisoi kasvot tyytyväisyyttä säteillen: - --- Sinun olisi pitänyt olla jalkeilla ja työssä niin kuin toisetkin -pojat. Minä tunsin itseni kuhnuriksi mehiläispesässä, kun näin heidän -kaikkien kiirehtivän tehtäviinsä. - --- Mutta rakas ystävä, minulla ei ole mitään tointa. Pohdin tässä -kaiken aikaa miksi rupeaisin ja olen suvun kaunistuksena, kunnes -saan asian päätetyksi. Perheessä pitäisi aina olla yksi herrasmies, -ja se osa näyttää hyvin sopivan minulle, vastasi Charlie asettuen -teeskennellyn raukeaan ja siroon asentoon, joka olisi ollut hyvinkin -vaikuttava, elleivät vilkkuvat silmät olisi sitä pilanneet. - --- Toivottavasti suvussa ei muita olekaan kuin herrasmiehiä, vastasi -Rose ylpeästi. - --- Minun olisi pitänyt sanoa vapaita herrasmiehiä. Katsos, minun -periaatteitteni mukaista ei ole raataa orjan tavoin kuin Archie. Mitä -se hyödyttäisi? Minulla on kylliksi rahaa, miksi en sitten nauttisi -siitä ja pitäisi hauskaa niin kauan kuin voin? Iloiset ihmiset ovat -varmasti tämän murheenlaakson yleisiä hyväntekijöitä. - -Ei ollut helppo vastustaa tällaista väitettä, varsinkin kun sen -esitti hauskan näköinen nuori mies, joka istuen sohvan käsinojalla -hymyili serkulleen hilpeästi. Rose tiesi varsin hyvin, että Charlien -kanssa oli vaikea väitellä, sillä hän väisti aina vakavat kysymykset -ja oli niin tartuttavan iloinen, ettei tuota päivänpaistetta suinkaan -tehnyt mieli sumentaa. - --- Sinä osaat asettaa sanasi niin taitavasti, etten tiedä miten -kumoaisin ne, vaikka yhä uskon olevani oikeassa, Rose sanoi -vakavasti. -- Mac pitää vapaudesta yhtä paljon kuin sinäkin, mutta -laiskana hän ei tahdo olla, sillä hän tietää, ettei ole hyväksi -tuhlata aikaansa. Hän aikoo opiskella, vaikka eläisi paljon -mieluummin rakkaiden kirjojensa parissa tai antautuisi kaikessa -rauhassa harrastuksilleen. - --- Hänelle se sopiikin, hänhän ei välitä seuraelämästä ja voi yhtä -hyvin opiskella lääketiedettä kuin kulkea haaveksien pitkin metsiä -taskut täynnä homehtuneita filosofeja ja vanhanaikaisia runoilijoita, -vastasi Charlie, ja harteiden kohautus osoitti selvästi, mitä hän -ajatteli Macista. - --- Ties vaikka homehtuneet filosofit, sellaiset kuin Sokrates ja -Aristoteles, ja vanhanaikaiset runoilijat kuten Shakespeare ja Milton -olisivat hänelle terveellisempää seuraa kuin sinulle eräät ystäväsi, -sanoi Rose muistaen Jamien viittailut hurjisteluun. - -Mutta Charlie vaihtoi taitavasti puheenaihetta huudahtamalla -kauhistuneen näköisenä: - --- Sinusta tulee varmasti ihan samanlainen kuin Jane-täti, tuolla -tavoin hänkin aina käy minun kimppuuni, kun vain saa tilaisuuden. -Älä ota häntä esikuvaksesi; hän on kyllä hyvä nainen, mutta hirveän -epämiellyttävä. - -Ovela nuorukainen tiesi, että epämiellyttävyys on oikea mörkö -jokaisen tytön mielestä, ja Rose joutui heti satimeen, sillä -Jane-täti ei suinkaan ollut hänen esikuvansa, vaikka hänen täytyikin -kunnioittaa tämän ansioita. - --- Oletko lakannut maalaamasta? hän kysyi äkkiä kääntyen katselemaan -kullattua Fra Angelicon enkeliä, joka oli asetettu nojalleen sohvan -nurkkaan. - --- Suloisimmat kasvot mitä koskaan olen nähnyt, ja silmät aivan kuin -sinulla, eikö totta? huomautti Charlie. - --- Minä pyydän vastausta enkä kohteliaisuuksia. Rose koetti näyttää -ankaralta pannessaan pois kuvan nopeammin kuin oli sen ottanut. - --- Lakannutko maalaamasta? En toki! Töhertelen hiukan öljyväreillä, -joskus tuhrin vesiväreillä, piirtelen silloin tällöin ja laiskottelen -ateljeissa, kun satun sille tuulelle. - --- Entäs musiikki? - --- Se kukoistaa. En harjoittele paljon, mutta laulan aika usein -seurassa. Viime kesänä rupesin soittamaan kitaraa ja kuljeskelin -hienosti trubaduurina. Tytöt pitävät siitä ja mukavaa se on -poikajoukossakin. - --- Opiskeletko mitään? - --- Tuota -- on minulla muutamia lakiteoksia pöydälläni, oikein -paksuja, hyviä, viisaan näköisiä kirjoja, ja joskus sattumalta -selailen niitä, kun kyllästyn huvittelemaan tai vanhemmat toruvat. -Mutta en taida oppia tänä vuonna muuta kuin mitä 'alibi' merkitsee. -Ja viekas pilkahdus Charlien silmissä näytti osoittavan, että hän -toisinaan käytti hyväkseen tätä lainopin tuntemustaan. - --- Mitä sinä sitten teet? - --- Sinä suloinen saarnaaja, minä huvittelen. Pienten piirien -teatterinäytännöt ovat viime aikoina olleet muodissa, ja minä -olen niittänyt niin paljon laakereita, että olen miettinyt oikein -vakavasti antautua teatterialalle. - --- Ihan tottako? huudahti Rose säikähtyneenä. - --- Niin, miksikäs en! Jos minun todella täytyy ruveta työhön, eikö se -ole yhtä hyvä toimi kuin kaikki muutkin? - --- Ei, jollei ole enemmän lahjoja kuin arvelen sinulla olevan. Jos -todella on kykyjä, voi tehdä mitä tahansa, mutta ellei niitä ole, on -paras pysyä poissa näyttämöltä. - --- Macilla ei ole hitustakaan taipumusta mihinkään, ja kuitenkin sinä -ihailet hänen aikomustaan tulla lääkäriksi, huudahti Charlie hiukan -ärtyneenä. - --- Se on joka tapauksessa kunnioitettavaa, ja ennemmin minä olisin -keskinkertainen lääkäri kuin keskinkertainen näyttelijä. Mutta tiedän -ihan hyvin, ettet sinä sellaista aiokaan, puhut vain minun kiusakseni. - --- Juuri niin. Lyön tuon valtin pöytään heti kun joku rupeaa -läksyttämään minua, ja se saa ihmeitä aikaan. Mac-setä kalpenee -ja tädit kohottavat kätensä pyhän kauhun vallassa. Sitten minä -jalomielisesti lupaan olla häpäisemättä sukua, ja ensimmäisessä -kiitollisuuden puuskassa nuo kunnon sielut suostuvat kaikkeen mitä -tahdon. Niin palaa rauha maahan ja minä jatkan ilonpitoa. - --- Ihan samalla tavalla uhkailit ennen karata merille, kun äitisi -vastusti oikkujasi. Siinä suhteessa et ole muuttunut, vaikka muuten -oletkin. Sinulla oli suuria suunnitelmia aikoinasi, mutta nyt näytät -tyytyvän tyhjäntoimittajan osaan. - --- Poikamaisia haaveita! Kun vanhenee niin viisastuu, enkä käsitä -miksi minun pitäisi kahlehtia itseni yhteen ainoaan tehtävään ja -raataa siinä vuodet läpeensä. Ihmiset joilla on vain yksi ajatus, -tulevat niin riivatun ahdasmielisiksi ja kesyiksi, etten voi sietää -sellaisia. Pitää saada yleissivistystä. Kun liikkuu lavealti, sitä -saa helpoimmin. - -Tämän selityksen jälkeen Charlien otsa silisi; hän risti kätensä -päänsä päälle ja nojautuen taaksepäin hyräili hiljaa muuatta -ylioppilaslaulua, ikään kuin se ilmaisisi hänen käsityksensä elämästä -paremmin kuin hän itse osasi: - - "Ruusut kun hehkuvat kevättään - kulmilla nuoren ja polttavan pään, - silloin, ah, aika on juhlien; - maljojen ääressä vietämme sen." - --- Muutamilla näistä pyhimyksistä oli vain yksi johtava ajatus, -ja vaikka heillä ei ollutkaan elämässään paljon menestystä, niin -kuoltuaan heidän osakseen tuli kaikkien rakkaus ja pyhimyksen -arvo, sanoi Rose selaillen pöydällä olevaa kuvakasaa, josta löysi -suosikkinsa Franciscus Assisilaisen. - --- Tämä on paremmin minun makuuni. Nuo luurankomaiset haamut saavat -minut synkkämieliseksi, mutta tämä on oikea herrasmies-pyhimys, joka -ottaa asiat kepeältä kannalta eikä ulise omia syntejään tai pahoita -muiden mieltä moittimalla heidän pahuuttaan. Ja Charlie asetti -ruskeakaapuisen munkin viereen kauniin Pyhän Martin. - -Rose katseli molempia ja käsitti kyllä, miksi serkku piti enemmän -sotilaasta kuin munkista ja hänen ristiinnaulitun kuvastaan. Toinen -ratsasti maailman halki pukeutuneena purppuraan ja hienoon pellavaan, -jäljessään koirat ja aseenkantajat; toinen rukoili sairashuoneessa -kuolleiden ja kuolevien puolesta. Vastakohta oli räikeä, ja tytön -silmät viipyivät kauemmin ritarissa, vaikka hän sanoi miettivästi: - --- Sinun pyhimyksesi on tietenkin miellyttävämpi, mutta en muista -kuulleeni hänen koskaan tehneen muuta hyvää tekoa kuin jakaneen -viittansa kerjäläisen kanssa. Minun Franciscukseni sen sijaan -antautui laupeudentyöhön juuri kun elämä oli houkuttelevimmillaan -ja oli vuosikausia Jumalan työssä palkkaa saamatta. Hän on vanha ja -köyhä ja eli kurjassa ympäristössä, mutta minä en luovu hänestä. Sinä -saat iloisen Martin jos tahdot. - --- Kiitoksia vain, pyhimykset eivät ole minun miehiäni, mutta tuon -kultatukkaisen sinipukuisen enkelin otan mielelläni, jos annat. -Olkoon hän minun madonnani, minä palvon häntä kuin hyvä katolilainen, -vastasi Charlie kääntyen katsomaan hentoa, tummasilmäistä olentoa, -joka piteli liljoja kädessään. - --- Mielelläni minä sen annan ja muitakin, jos vain haluat. Valitse -muutamia äidillesi ja vie tuliaisiksi minulta. - -Charlie istui siinä pitkän aikaa Rosen kanssa jutellen ja kuvia -katsellen. Mutta jos joku heidän mentyään lounaalle olisi pannut -merkille vähäisen mutta merkitsevän pikkuseikan, hän olisi nähnyt -kelpo Franciscuksen makaavan kasvot lattiaa vasten sohvan takana, kun -taas Pyhä Martti komeili takanreunustalla. - - - - -3 - -NEITI CAMPBELL - - -Sillä aikaa kun matkalta palanneet purkavat arkkujaan, me voimme -ohimennen nostaa tarinamme kudelman pudonneet silmukat. - -Neljä vuotta oli kulunut siitä toukokuun päivästä, jolloin Rose teki -valintansa. Hänen elämänsä oli näinä vuosina ollut toimekasta mutta -hiljaista. - -Kun Rose täytti seitsemäntoista, Alec-setä oli aikonut toteuttaa -suunnitelmansa ja viedä hänet matkalle maailman ympäri, sillä hän -uskoi tytön tällaisella matkalla oppivan enemmän kuin parhaassakaan -koulussa. Mutta juuri silloin Peace-täti alkoi heiketä ja siirtyi -pian pois kohdatakseen rakastettunsa, jota oli niin kauan odottanut. - -Kun hautajaiset olivat ohi, Plenty-tädin elämä näytti niin autiolta, -ettei Alec-tohtori hennonut jättää häntä yksin. Mutta vanha neiti, -joka oli koko ikänsä elänyt muiden hyväksi, rupesi pian kapinoimaan -uhrautumista vastaan. Hän löysi voimaa ja lohtua vilpittömästä -uskostaan, iloisesta puuhailusta ja Myra-tädin hoitelemisesta. Tämä -olikin vallan erinomainen potilas, sillä hän ei ottanut kuollakseen -eikä parantuakseen. - -Tuli vihdoin hetki, jolloin matkailijat kevein mielin saattoivat -lähteä, ja kahdeksantenatoista syntymäpäivänään Rose purjehti -Alec-tohtorin ja uskollisen Febensä seurassa näkemään ja tutkimaan -suurta maailmaa. - -Febe ryhtyi opiskelemaan musiikkia, ja sillä välin kun hän kehitti -kaunista ääntään, Rose teki setänsä kanssa matkan maailman ympäri, -kunnes kaksi vuotta oli kulunut kuin uni ja kotiväki alkoi vaatia -heitä palaamaan. - -Kotiin he tulivatkin, ja perijättären oli valmistauduttava ottamaan -vastaan tuleva paikkansa, sillä yksikolmattavuotiaana hänestä -tulisi suuren omaisuuden haltija. Hän hautoi mielessään monia -suunnitelmia, sillä vaikka hän oli yhtä antelias kuin ennenkin, aika -oli tuonut mukanaan viisautta ja hän huomannut, että järkevintä -hyväntekeväisyyttä on auttaa ihmisiä tulemaan toimeen omin neuvoin. - -Alec-tohtorin oli hiukan vaikea hillitä nuoren ihmisystävän intoa, -kun tämä heti paikalla tahtoi perustaa sairaaloita, rakentaa koteja, -ottaa hoiviinsa turvattomia lapsia ja auttaa koko ihmiskuntaa. - --- Katsele vähän aikaa ympärillesi, sillä tähänastinen maailmasi -on ollut paljon mutkattomampi ja luotettavampi kuin se, johon nyt -joudut. Kokeile hiukan itse nähdäksesi ovatko vanhat keinot sittenkin -parhaat. Sinä olet jo kyllin vanha ratkaisemaan itse asiasi, hän -sanoi valmistautuen päästämään linnun koettelemaan omia siipiään. - --- Voi, setä, minä pelkään että petyt vielä minun suhteeni, vastasi -Rose epäilevästi. -- Sinä haluat, että olen aina rehellinen, ja -olen tottunut kertomaan sinulle kaikki hupsutkin ajatukseni. Puhun -siis suoraan, mutta jos toivomukseni on sinun mielestäsi tyhmä ja -mieletön, sano pois, sillä vaikka olenkin täysikasvuinen, en tahtoisi -jäädä aivan oman onneni nojaan. Sinä neuvot minua odottamaan, -tutkiskelemaan itseäni ja koettelemaan vanhoja hyviä keinoja. Niin -tahtoisinkin tehdä. Eikö se käy parhaiten päinsä, jos elän vähän -aikaa aivan samalla tavalla kuin muutkin tytöt, huvittelen ja pidän -hauskaa, hän lisäsi, kun sedän kasvot kävivät vakaviksi. - -Setä oli pettynyt, mutta hän tajusi heti, että kokeesta saattaisi -olla hyötyäkin. Sittenkin hän pelkäsi sitä, sillä hän oli aikonut -huolellisesti valita Rosen seurapiirin ja halusi muiden kasvattajien -ja holhoojien tavoin varjella tyttöä niin kauan kuin suinkin. - --- Hyvä on, kultaseni, tee niin kuin tahdot, mutta pidä huolta -terveydestäsi; ole kohtuullinen ja koeta mieluummin hyötyä kuin -hävitä, hän lisäsi puoliääneen koettaen puhua iloisesti ja peittää -levottomuuttaan. - --- Se on ihan typerää, mutta tahtoisin olla vähän aikaa oikea -perhonen ja koettaa, miltä se tuntuu. Minähän näin aika paljon -hienoston elämää ulkomailla, vaikkemme me ottaneetkaan siihen osaa, -ja täällä tytöt kertovat kaikenlaista hauskoista tilaisuuksista, -joita tulee talven mittaan. Niin että jollet kovasti halveksi minua, -tahtoisin koettaa. - --- Kuinka kauan sinä kokeilet? - --- Olisiko kolme kuukautta liikaa? Uusi vuosi on sopiva aika uusille -päätöksille. Kaikki toivottavat minut tervetulleeksi, ja siksi -minun täytyy olla iloinen, muuten vaikutan hirveän kiittämättömältä -ja nyrpeältä, sanoi Rose mielissään, kun keksi niin mainion syyn -kokeiluihinsa. - --- Ehkä pidätkin siitä niin paljon, että kuukausista tulee vuosia. -Nuorena huvittelu on suloista. - --- Luuletko että huumaannun siitä? - --- Saamme nähdä, tyttöseni. - --- Saammepa kyllä! Ja Rose asteli pois, sen näköisenä kuin olisi -antanut lupauksen ja päättänyt pitää sen. - -Kaikki tunsivat suurta helpotusta, kun saatiin kuulla, että neiti -Campbell vihdoinkin astuisi seuraelämään, ja kutsu Plenty-tädin -juhliin otettiin halukkaasti vastaan. Clara-täti oli hyvin pettynyt, -sillä hän oli suunnitellut suuria tanssiaisia. Mutta Rose piti -päänsä, ja Plenty-täti teki hänen mielensä mukaan joka asiassa. - -Niinpä ystävät kokoontuivat toivottamaan kotiin palanneet -tervetulleiksi. Pidettiin oikeat vanhanajan sydämelliset ja -koruttomat tuliaiskestit. Feben suhteen oltiin aika uteliaita, ja -paljon tuona iltana viuhkojen suojassa puhuttiinkin, sillä oli vaikea -yhdistää vuosien takaista pienen sisäkön kuvaa tuohon kauniiseen -nuoreen naiseen, joka esiintyi tyynen arvokkaasti ja hurmasi kaikki -kauniilla äänellään. Rose nautti tavattomasti tästä hämmästyksestä, -sillä hän oli saanut taistella aika lailla Febensä puolesta siitä -pitäen, kun tyttö tuli heidän luokseen. - -Neiti Campbell itse oli kaikkien huomion kohteena ja hääri niin -miellyttävästi emäntänä, että neiti Blisskin antoi anteeksi -pariisilaismuodin halveksimisen, vaikka pudistelikin päätään -nähdessään ystävättärillä aivan samanlaiset valkoiset puvut, Febellä -vain oli punaiset ja Rosella siniset koristeet. - -Tytöt parveilivat innoissaan vastapalanneen ystävänsä ympärillä, -sillä Rose oli ennen matkaansa ollut kaikkien suosikki. Nuoret -miehet arvioivat keskenään Feben kauniimmaksi -- mutta eihän hänellä -ollut sukua eikä rahoja, joten häntä ei kannattanut ottaa huomioon. -Siksi Febeä ihailtiin kuin taloon kuuluvaa koriste-esinettä ja hänet -jätettiin kunnioittavasti yksin. - -Mutta suloinen Rose oli 'niin kuin pitää', kuten nuorukaiset -tuumivat. Vaaleakiharaista päätä seurattiin tarkkaan, kun se -lennähteli huoneissa, se oli kuin vaikeasti voitettava Kultainen -talja, jota uljaat sukulaiset suojelivat ja tädit vartioivat. - -Ei ihme, että tytön mielestä tämä uusi maailma oli viehättävä ja -että ensimmäinen ilonsiemaus kihahti hänelle päähän, sillä jokainen -toivotti hänet tervetulleeksi, hymyili hänelle, ja imarteli häntä. -Hänen korvaani kuiskutettiin ennustuksia, ja monet kohteliaisuudet -saivat Rosen tuntemaan, että hän oli muuttunut äkkiä vallan -ihmeolennoksi. - --- Tämä on ihanaa, setä, enkä ole varma, vaikka pyytäisin vielä kolme -kuukautta lisää, kun nämä ovat kuluneet, Rose kuiskasi tohtorille -tämän katsellessa tanssia, jota Rose Charlien kanssa johti suuressa -salissa illallisen jälkeen. - --- Maltahan, tyttöseni, malta; muista ettet ole oikea perhonen, vaan -ihmislapsi, jonka päätä huomenna kivistää, setä vastasi katsellen -edessään hehkuvia hymyileviä kasvoja. - --- Toivoisinpa melkein, ettei huomista tulisikaan, vaan että -tätä iltaa jatkuisi aina. On niin hauskaa ja kaikki ovat niin -ystävällisiä, Rose sanoi onnesta huokaisten kootessaan hulmuavaa -hamettaan kuin valkoinen lintu, joka sukii höyheniä valmistautuessaan -lentoon. - --- Odotas, kysyn kahden aikaan aamulla miltä tuntuu, sanoi setä -varoittavasti nyökäten. - --- Vastaan rehellisesti. Muuta Rose ei ehtinyt sanoa, sillä Charlie -vei hänet tanssijoiden värikkääseen pilveen. - --- Siinä sitä ollaan, Alec. Kasvattipa tyttöä kuinka viisaasti -tahansa, aikanaan hän kuitenkin riistäytyy irti ja heittäytyy suin -päin huvituksiin, sillä luonto se tikanpojan puuhun vetää, arveli -Alec-setä lyöden tahtia sen näköisenä kuin olisi itsekin mielellään -pyörähdellyt mukana. - --- Maistakoon ja koettakoon Rose vain, mutta taidanpa erehtyä, ellei -hän saa jo vähästä tarpeekseen, vastasi tohtori toiveikas hymy -huulillaan, mutta silmissään levoton katse. - --- Kyllä hänestä hyvä tulee, anna hänen vain nauttia nuoruuden -iloista ja huvitella, kunnes on aika tasaantua. Olisivatpa kaikkien -nuoruudenhaihattelut yhtä viattomia ja vaarattomia kuin hänen, jatkoi -Mac-setä pudistaen päätään, kun katseli muutamia nuorukaisia tanssin -pyörteessä. - --- Eihän sinun pojissasi ole valittamista. - --- Ei, Luojan kiitos! Tähän asti heistä ei ole ollut paljon huolta, -vaikka Mac onkin hiukan omalaatuinen ja Steve aikamoinen keikari. En -minä moiti, pohjimmaltaan he ovat hyviä poikia, se on heidän äitinsä -ansiota. Mutta Claran poika on vaarassa, Clara hemmottelee Charlien -pilalle, ellei isä puutu asiaan. - --- Kerroin Stephen-veljelle Charliesta ollessani Kalkuttassa viime -vuonna ja hän kirjoitti pojalle, mutta Claralla on pää täynnä jos -minkälaisia tuumia ja hän tahtoi välttämättä pitää Charlien vielä -vuoden, vaikka isä kutsui pojan Intiaan, vastasi tohtori heidän -mennessään pois. - --- On myöhäistä enää käskeä, Charlie on jo mies ja Stephen huomaa -vielä pitäneensä ohjakset liian höllällä näinä vuosina. Miesparka, -vaikeata hänen on ollut ja yhä vaikeammaksi taitaa käydä, ellei hän -palaa kotiin ja rupea panemaan asioita kohdalleen. - --- Ei hän palaa ellei ole pakko, sillä hän on menettänyt Intian -ilmanalassa kaiken tarmonsa, ja työlästä olisi koettaa saada -turhamaista naista ja itsepäistä poikaa oikealle tolalle. - --- Parasta olisi toimittaa poika naimisiin ja saada hänet -vakiintumaan niin pian kuin suinkin. - --- Hyvä veli, hänhän on vasta kolmenkolmatta, aloitti tohtori, -jonka mielestä ajatus oli nurinkurinen; sitten hänen ilmeensä äkkiä -muuttui, kun hän lisäsi surumielisesti hymyillen: -- Olen melkein -unohtanut miten paljon voi toivoa ja kärsiä jo kolmenkolmatta -ikäisenä. - --- Se tekee vain hyvää, jos sen rohkeasti kestää, sanoi Mac-setä käsi -veljensä olalla ja mitä vilpittömin kunnioitus äänessään. Sitten hän -käänsi puheen ystävällisesti takaisin nuorisoon ja kysyi: -- Et kai -kannata Claran aikeita? - --- Ehdottomasti en. Tahdon tytölleni kaikkein parhaan, ja Claran -kasvatus pilaisi enkelinkin, vastasi tohtori nopeasti. - --- Mutta olisi ankeata päästää pikku Rosea pois suvusta. Miten Archie -sopisi? Hän on erinomainen poika. - -Veljekset olivat vetäytyneet kirjastoon ja olivat nyt kahden. - --- Tiedät etten pidä serkusten välisistä avioliitoista, ja siksi olen -pahassa pulassa, sillä en tahtoisi luovuttaa tyttöä kenellekään, -ellen täysin tunne miestä ja voi ehdottomasti luottaa häneen. Meidän -on turha suunnitella, sillä Rose ratkaisee itse asiansa, mutta toivon -tosiaan, että voisimme pitää hänet suvussa. - --- Niin, älä sinä takerru periaatteisiisi. Kukaan pojistamme ei ole -vielä ankkuroitunut mihinkään suuntaan, ja vaikka he ovat vielä -nuoria, ei koskaan tiedä, milloin hetki tulee. Totta totisesti, -nuoren väen parissa on nykyään kuin ruutitehtaassa. Kaikki näyttää -ihan tyyneltä, mutta äkkiä kipinä saa aikaan räjähdyksen, ja taivas -tietää, mistä sen jälkeen itsensä löytää. - -Ja Mac-setä istuutui mukavasti harkitsemaan Rosen tulevaisuutta, -mutta tohtori mitteli huonetta nykien partaansa ja rypistäen -otsaansa, ikään kuin hänen olisi ollut vaikea selvittää mikä oli -parasta. - --- Niin, onhan Archie kelpo veikko, hän sanoi vastaten kysymykseen, -jota ei äsken ollut kuulevinaan. -- Suora, lujaluonteinen ja -älykäs poika. Hänestä tulee erinomainen perheenisä, jos hän joskus -vain keksii, että hänelläkin on sydän. Olen kai vanha höperö, -mutta sittenkin tahtoisin, että nuoressa miehessä olisi hiukan -enemmän romantiikkaa kuin hänessä näyttää olevan, hiukan lämpöä -ja elämänintoa, tarkoitan. On siinä mies! Hän voisi olla vaikka -nelikymmenvuotias, niin järkevä, tyyni ja viileä hän on. Minäkin -voisin kulkea kosiskelemassa kuin Romeo, jos minulla vain olisi -rakkautta tarjottavana jollekin naiselle. - -Tohtori näytti hieman nololta puhuessaan ja hänen veljensä puhkesi -nauramaan. - --- Ei, kuule, Alec, on vahinko että sinun romantiikkasi jää ihan -käyttämättä; näytä sinä nuorille miehille esimerkkiä ja lähde itse -kosimaan. Jessie on ihmetellyt, kuinka olet voinut olla rakastumatta -Febeen tänä aikana, ja Clara on ihan varma, että olet vain odottanut, -kunnes tyttö pääsee Plenty-tädin siipien suojaan, ja kosit sitten -vanhaan hyvään tapaan. - --- Minäkö? Tohtori ällistyi moista ajatustakin, sitten hän huoahti -alistuvasti. -- Jospa nuo kunnon naiset jättäisivät minut rauhaan. -Taivaan tähden, Mac, saata heidät järkiinsä, tai tyttöraukka -paiskataan minulle ja hänen rauhansa rikotaan. Hän on erinomainen -tyttö ja ansaitsee paremman kohtalon kuin tulla sidotuksi tällaiseen -ukkorähjään, jonka ainoa ansio on uskollisuus. - --- Kuten haluat, minä vain laskin leikkiä, Mac-setä vaihtoi -puheenaihetta tuntien salaista helpotusta, sillä rouvien viittailut -olivat saaneet hänet ihan huolestuneeksi. Hetken vaitiolon jälkeen -hän palasi entiseen keskustelunaiheeseen. - --- Sinä et ole täysin oikeudenmukainen Archieta kohtaan. Sinä et -tunne häntä yhtä hyvin kuin minä, mutta tulet kyllä huomaamaan, että -hänellä viileästä levollisuudestaan huolimatta on sydän paikallaan. -Minä olen ruvennut pitämään hänestä kovin. Olisi viisainta Roseakin -kohtaan antaa tyttö Archielle. - --- Jos hän suostuu, sanoi tohtori hymyillen veljensä -liikemiesmäiselle tavalle järjestää nuorten asioita. - --- Sinun mieliksesi hän tekee vaikka mitä, sanoi Mac-veli -vilpittömästi, sillä varsin arkipäiväisen vaimon seura oli -viidenkolmatta vuoden aikana hävittänyt hänestä melkein tyystin -romantiikan. - --- Minä en aio puuttua asiaan kuin enintään neuvonantajana, mutta -jos minun pitäisi valita joku pojista, valitsisin ehkä mieluimmin -kummipoikani, vastasi tohtori vakavasti. - --- Mitä ihmettä, minun ruman ankanpoikaseni! huudahti Mac-setä -ihmeissään. - --- Rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen, etkö muista? Olen aina -pitänyt Macista. Hän on vielä kypsymätön kuin omenanraakile, mutta -ydin on terve ja hän tarvitsee vain aikaa kypsyäkseen. - --- Paljon kiitoksia, Alec; mutta se ei toki käy päinsä. Mac on hyvä -poika ja saamme ehkä vielä olla ylpeitä hänestä, mutta hän ei sovi -kumppaniksi Roselle. Tyttö tarvitsee jonkun, joka voi hoitaa hänen -omaisuuttaan sitten kun me olemme poissa, ja Archie on juuri omiaan -siihen, luota vain minuun. - --- Peijakkaan omaisuus! huusi tohtori äkäisesti. -- Minä tahdon, että -Rose tulee onnelliseksi; vähät siitä, kuinka pian hän pääsee eroon -rahoistaan, jos niistä uhkaa tulla myllynkivi hänen kaulaansa. Luojan -kiitos, ettei minulla ole useampia tyttäriä huolenani! - --- No, no, älähän nyt hermostu; ota Archie, niin kaikki käy mainion -rauhallisesti. Se on minun neuvoni, ja saatpa nähdä, että siinä -on järkeä, vastasi vanhempi salaliittolainen kuin puhuen omasta -kokemuksestaan. - --- Minä mietin asiaa, mutta muistakin, Mac, ei sanaakaan naisväelle -tästä. Me olemme vanhoja houkkia, kun heti rupeamme naittamishommiin, -mutta minä huomaan mitä on tulossa ja helpottaa, kun saa purkaa -mieltään jollekin. - --- Niinhän se on. Luota minuun, en hiiskahda edes Janelle, vastasi -Mac-setä puristaen sydämellisesti kättä ja taputtaen toista -myötätuntoisesti olalle. - --- Mitäs hirveitä ja pimeitä salaisuuksia täällä punotaan? Onko -täällä vapaamuurarikunta ja nuo niitä salaperäisiä merkkejä? -ihmetteli iloinen ääni ovelta ja sieltä tuli hymyilevä Rose katsellen -setiään, jotka seisoivat salaperäisesti kuiskaillen ja nyökyttäen. - -He hätkähtivät kuin koulupojat pahanteosta tavattuina ja olivat niin -syyllisen näköisiä, että Rosen tuli heitä sääli, sillä hän luuli, -että hauska tilaisuus oli saanut veljekset hiukan tunteellisiksi. -Siksi hän lisäsi nopeasti viitaten kädellään kynnyksen takaa: - --- Naisilta pääsy kielletty tietysti, mutta teitä molempia tarvitaan -juuri nyt. Plenty-täti pyytää, että tanssisimme vanhanaikaista -menuettia ja minun pitäisi johtaa Mac-sedän kanssa. Minä valitsin -sinut siksi, että sinä osaat niin hienosti 'kyyhkynsiivet' ja kaiken. -Tule nyt, ole kiltti; ja Febe odottaa sinua, Alec-setä. On hauskaa, -jos pidät hänestä vähän huolta. - --- Kiitoksia, kiitoksia! huudahtivat molemmat herrat hilpeinä. -Aavistamatta mitään veljesten äskeisestä neuvonpidosta Rose nautti -menuetista täysin rinnoin, sillä 'kyyhkynsiivet' menivät mainiosti ja -hänen parinsa johdatteli häntä erehtymättä läpi tanssin kierteiden -kulkien keskustan poikki ryhti komeampana kuin koskaan. Kun he olivat -päässeet onnellisesti loppuun, Rose antoi toverinsa hiukan hengähtää, -lihava Mac-setä oli nimittäin päättänyt tanssia osansa vaikka henki -menköön ja olisi valittamatta tanssinut kengänpohjansa puhki, jos -Rose olisi sitä pyytänyt. - -Mac nuorempi, joka oli kunnioittavasti hämmästellen katsellut isänsä -pyörähtelyä, seisoi seinään nojaten, hiukset silmillä ja kiusaantunut -ilme kasvoillaan. - --- Tule tanssiin, poika. Rose on virkeä kuin peipponen, mutta me -vanhat saamme pian tarpeeksemme. Saat minun paikkani, sanoi isä -pyyhkien kasvojaan, jotka paistoivat kuin korea pioni. - --- Ei kiitoksia, tuollaista minä en voi kestää. Pyöritän mielelläni -sinua pitkin kuistia, mutta tällainen pätsi on liikaa minulle, -vastasi Mac epäkohteliaasti peräytyen avoimen ikkunan luo ja oli -tyytyväinen, kun keksi hyvän syyn puikkia tiehensä. - --- Voi poikaparka, älä odota minua. Minä en voi jättää vieraitani -ja juoksennella kuutamossa, vaikka vielä uskaltaisinkin tällaisella -pakkasella ohuessa puvussa, vastasi Rose närkästymättä Macin -kieltäytymisestä, sillä hän tunsi serkun tavat. - --- Ei se olisi läheskään niin hirveätä kuin tämä tomu, katku, kuumuus -ja hälinä. Mitä luulet sen tekevän keuhkoille? kysyi Mac tuossa -paikassa valmiina keskusteluun. - --- Olen kuullut kyllä, mutta en muista enää. On ollut niin paljon -muuta tekemistä, että olen laiminlyönyt nuo viiden kuuden vuoden -takaiset harrastukseni, vastasi Rose nauraen. - --- Ne vasta olivat ihania aikoja! Aiotko kauan harrastaa tällaista, -Rose, kysyi Mac silmäillen paheksuvasti tanssijoita. - --- Kai kolmisen kuukautta. - --- Hyvästi sitten uuteenvuoteen saakka. Ja Mac hävisi oviverhojen -taakse. - --- Rose kulta, kyllä sinun pitää ottaa tuo poika hoivaasi ennen kuin -hänestä tulee ihan metsäläinen. Siitä asti kun sinä lähdit, hän on -elänyt nenä kirjassa kiinni ja edistynyt niin hyvin, että olemme -antaneet hänen olla rauhassa, vaikka Jane-täti huokaileekin hänen -käytöstään. Hio hiukan häntä, hänen on tosiaan aika muuttaa tapansa, -puheli Mac-setä kauhistuneena poikansa töykeydestä. - --- Minä tunnen katajapensaani niin hyvin, etten välitä vaikka -pisteleekin. Mutta kyllä minä otan hänet hoiviini ja teen parhaani, -että hän vielä olisi kunniaksi suvulle, vastasi Rose auliisti. - --- Ota Archie esikuvaksi, hänen vertaistaan ei löydä kuin yhden -tuhannesta, ja se tyttö, joka hänet saa, voittaa totisesti päävoiton, -jatkoi Mac-setä antaen keskustelun päätökseksi vihjeen, joka hänen -mielestään sopi oikein hyvin. - --- Voi kuinka väsynyt minä olen! huudahti Rose heittäytyen tuoliin -puoli kahden maissa yöllä, kun viimeiset ajoneuvot lähtivät. - --- Mitä mieltä nyt olette, neiti Campbell? kysyi tohtori, puhutellen -tyttöä ensi kerran nimellä, joka tuona iltana oli mainittu kovin -usein. - --- Minusta neiti Campbell viettää hauskaa elämää, jos hän jatkaa -tähän tapaan, ja toistaiseksi se on hänelle mieleen, vastasi tyttö -hymyillen saatuaan hänkin maistaa sitä mitä maailma sanoo iloksi. - - - - -4 - -OKAITA RUUSUISSA - - -Jonkin aikaa kaikki kului tasaisesti ja Rose oli onnellinen. Maailma -tuntui ihanalta ja ystävälliseltä; päivästä toiseen se näytti -täyttävän kaikki hänen unelmansa. Mutta tällainen pilvilinnaelämä -ei tietysti voinut jatkua pitkään, ja Rosen ystävät odottivat -levottomina pettymyksen hetkeä. - -Tähän asti Rose oli ollut niin syventynyt opintoihin, matkoihin ja -kotiaskareisiin, ettei hän tiennyt paljon seuraelämän vaaroista ja -kiusauksista. Mutta Rosen asemassa oleva tyttö ei voinut ajan mittaan -välttyä niiltä. Tohtori tiesi sen, mutta koska kokemus oli hänen -mielestään paras opettaja, hän jätti viisaasti tytön yksin oppimaan -tätä kuten monta muutakin asiaa ja toivoi vain hartaasti, ettei läksy -olisi kovin vaikea. - -Lokakuu ja marraskuu kuluivat nopeasti ja joulu iloisine -salaisuuksineen, kotikesteineen ja tervehdyksineen oli ovella. - -Rose istui omassa pikku kammiossaan salin takana valmistellen lahjoja -ystävilleen. Hänen lipastonsa avoimista laatikoista pilkisteli sieviä -pikkuesineitä, joita hän kääri pakettiin ja solmi värillisin nauhoin. - -Nuoren tytön kasvot ovat tuollaisena hetkenä tavallisesti iloiset, -mutta Rose oli työssään totinen ja heitti silloin tällöin käärön -laatikkoon niin välinpitämättömästi, kuin lahjaan ei olisi liittynyt -vähääkään tunteita. Tytön ilme oli niin vieras, että se kummastutti -tohtoria hänen tullessaan huoneeseen. - --- Voitko uhrata muutaman minuutin pistääksesi pari pistoa -hansikkaaseeni? hän kysyi lähestyen pöytää, jolla oli nauhoja, -pitsejä ja kirjavia papereita. - --- Voin toki enemmänkin. - -Päivänpaiste kirkasti äkkiä Rosen kasvot, molemmat kädet ojentuivat -nukkavierua ratsastushansikasta kohti ja äänessä oli auliutta, joka -saa pienenkin palveluksen tuntumaan mieluisalta. - --- Neiti Antelias näkyy olevan kovassa työssä. Voinko auttaa jollakin -tavoin? setä kysyi katsellen edessään olevia tavaroita. - --- Kiitos, et oikeastaan, paitsi jos saat lietsotuksi työhöni entistä -intoa ja iloa. Eikö sinustakin ole hirveän ikävää valmistaa lahjoja -muille kuin niille, joita rakastaa ja joilta myös saa rakkautta? -Rosen ääni värähti hiukan viimeisten sanojen kohdalla. - --- En yleensä annakaan lahjoja sellaisille, joista en välitä. Jos -kaikki nämä pikkuesineet ovat ystäviäsi varten, niin onpa sinulla -heitä aika runsaasti. - --- Luulin heitä ystävikseni, mutta nyt tiedän, etteivät he olekaan. - --- Kerropas minulle kaikki, kultaseni, ja heitä pois tuo vanha -hansikas, sanoi setä myötätuntoisesti ja istuutui Rosen viereen. - -Mutta Rose piti kiinni hansikkaasta ja sanoi innokkaasti: -- Ei, -ei, korjaan tämän mielelläni! Ja minusta tuntuu, etten voisi katsoa -sinua silmiin, kun kerron miten paha ja epäluuloinen olen, hän lisäsi -katsoen tiukasti työhönsä. - --- Hyvä on, minä olen valmis kuulemaan millaisia tunnustuksia -tahansa. Olen viime aikoina ollut näkevinäni pilven tyttöseni -silmissä. Oletko saanut katkeran pisaran maljaasi, joka ensin tuntui -niin makealta, Rose? - --- Olen, setä. Koetin ajatella, ettei se olisi totta, mutta se on, -enkä pidä siitä. - -Hän oli hetken hiljaa ja ompeli nopeasti. Sitten hänen huolensa -purkautui tyttömäisen surun ja murheen ryöppynä. - --- Useimmat niistä ihmisistä, jotka ovat minulle ystävällisiä, eivät -välitä hitustakaan minusta, he välittävät vain siitä mitä voin -antaa heille. Ja minä olen onneton, sillä iloitsin ja olin ylpeä, -kun minusta pidettiin. Jos minulla ei olisi penniäkään omaisuutta, -silloin näkisin, ketkä todella ovat ystäviäni. - --- Tyttörukka, alat huomata, ettei kaikki ole kultaa mikä kiiltää, ja -pilvilinnat alkavat hälvetä, sanoi tohtori kuin itsekseen ja lisäsi -ääneen: -- Ja nyt et voi iloita lahjoistasi, ja koko joulu on pilalla? - --- Ei toki. On entistäkin hauskempaa tehdä lahjoja niille muutamille, -jotka ovat todellisia ystäviäni. Tiedän että olivatpa lahjani kuinka -vaatimattomia tahansa, ne ovat tervetulleita sinulle, Plenty-tädille, -Jessie-tädille, Febelle ja pojille. - -Rose avasi laatikon ja veti esiin joukon sieviä lahjoja, jotka oli -itse valmistanut, kosketti niitä hymyillen ja silitti erään pullean -käärön päällä olevaa sinistä merimiessolmua. -- Mutta nämä ovat -ostettuja ja annan ne vain siksi, että niitä odotetaan, hän sanoi -vetäen auki toisen laatikon ja pöyhi sen kirjavaa sisällystä. -- Nuo -ihmiset odottavat vain kallisarvoisia lahjoja, antajasta he eivät -välitä hiukkaakaan, panettelevat häntä vain selän takana, jos hän ei -ole niin antelias kuin he toivovat. Kuinka voisin nauttia sellaisesta? - --- Et voikaan, mutta teet ehkä toisille vääryyttä. Oletko varma, -ettei kukaan noista tytöistä välitä sinusta? setä kysyi lukien sieltä -täältä kääröissä olevia nimiä. - --- No, ainakin melkein varma. Kuulin vahingossa eräänä iltana -muutamien tyttöjen juttelevan keskenään Annabelin luona. Melkein -kaikki arvailivat mitä antaisin heille ja toivoivat saavansa -jotain oikein hienoa. "Minä olen viikkokausia ihan palvonut häntä, -toivottavasti hän ei unohda sitä", sanoi eräs. "Hän on ilkeä, ellei -anna minulle hansikasparia. Hänellä on niitä kasoittain, ja minä -koetin piloillani yhtä paria näyttääkseni kuinka hyvin ne sopivat, -niin että hänellä oli tilaisuus ottaa onkeensa", sanoi toinen. -Ja minä otin onkeeni, näetkös. Rose avasi laatikon, jossa oli -muutama pari hänen parhaita hansikkaitaan, niin moninappisia, että -vaativimmankin piti olla tyytyväinen. - --- Siinä käärössä on hopeapaperia ja hajuvettä, mutta ei juuri -rakkautta. Tohtori ei voinut olla hymyilemättä nähdessään -kiusaantuneen liikkeen, jolla Rose työnsi laatikon syrjään. - --- Ei hitustakaan, eikä näissä muissakaan. Minusta on hirveätä -ajatella, että kaikki se hyväntahtoisuus ja ystävyys, josta olen -iloinnut, onkin ollut teeskentelyä ja laskelmointia. - --- Sen kyllä uskon. Mutta koeta löytää jyvät akanoiden joukosta, -sillä niitäkin on, kunhan osaat etsiä. Ovatko kaikki huolesi siinä? - --- Ei setä, se oli vasta alkua. Pettymykseni tyttöjen suhteen menee -pian ohi ja minä koetan neuvosi mukaan antaa heille sen arvon, joka -heille kuuluu, mutta kokemani pettymys saa minut epäluuloiseksi -muitakin kohtaan, ja se on inhottavaa. Ellen voi luottaa ihmisiin, -on parempi, että pysyttelen yksin. Minä vihaan temppuilemista ja -salajuonia ja laskelmointia! - -Rose puhui tuimasti ja kiersi silkkilankaa kunnes se katkesi; hänen -mielipahansa tuntui vaihtuvan suuttumukseen. - --- Taitaa olla toinenkin piikki pistämässä. Vedetään se pois, ihan -niin kuin ennen kun kiskoin tikkuja sormistasi, joita nyt niin -armottomasti pistelet, sanoi tohtori. - -Rose nauroi, mutta puna hänen poskillaan tummeni, kun hän vastasi -tyttömäisen ujosti, mutta luontevan suoraan. - --- Clara-täti varoittaa aivan tuskastuttavasti minua melkein -jokaisesta tapaamastani nuoresta miehestä ja vakuuttaa, että he -tahtovat vain rahojani. Se on kauheata enkä tahdo kuulla semmoista, -mutta en voi toisinaan olla ajattelematta sitä; he ovat kovin -ystävällisiä minulle, enkä ole niin turhamainen, että luulisin heidän -ihailevan kauneuttani. Tietysti olen hupsu, mutta minusta on hauska -ajatella, että olen muutakin kuin perijätär. - -Rosen ääni värisi taas hiukan, ja tohtori huokasi katsellessaan tytön -maahan luotuja kasvoja. Hän oli odottanut tätä ja tiesi, että sen, -mikä Roselle nyt alkoi valjeta, olivat kokeneemmat jo kauan sitten -tienneet. Useimmat tytön tapaamat nuoret miehet, kunnollisetkin, -tunsivat vetovoimaa vain perijätärtä kohtaan. Heidät oli kasvatettu -siihen käsitykseen, että tytöt joilla on kauneutta tai rahoja, -tuodaan markkinoille vain myytäviksi tai ostettaviksi. - -Roselle ei ollut opetettu, että naisen elämän ainoa tarkoitus ja -päämäärä oli joutua hyviin naimisiin, ja hän sai hämmästyksekseen -huomata, että omaisuus oli hänen tärkein viehätysvoimansa. Hänen oli -mahdotonta olla näkemättä, kuulematta ja arvaamatta sitä milloin -merkitsevästä katseesta, milloin jostakin ohimenevästä sanasta tai -kevyestä viittauksesta; ja hän vaistosi -- vaikkei vielä ymmärtänyt --- tuon itsekkyyden, joka viilensi useat ystävyyssuhteet heti -alkuunsa. Monet seikat saivat hänet ymmälle, ja joskus epäillessään -kaikkea, mihin siihen asti oli uskonut ja luottanut, hän tunsi -olevansa kuin merellä ilman kompassia, sillä uusi maailma oli aivan -erilainen kuin se, jossa hän siihen asti oli elänyt. - -Tohtori ymmärsi tytön mielentilan ja koetti olla pahoittamatta -liiaksi hänen mieltään. - --- Sinä oletkin muuta kuin perijätär niille, jotka tuntevat sinut ja -rakastavat sinua. Ole vain rohkea, tyttöseni, ja kavahda kaikkea, -mikä ei mielestäsi tunnu oikealta. Minä uskon, että omatunto, vaisto -ja kokemus varjelevat sinua pahoista erehdyksistä. - -Hetken vaitiolon jälkeen Rose vastasi hymy suupielissään, samalla kun -iso hansikas kohosi peittämään hänen punastuvia poskiaan: - --- Setä, jos minulla pitää olla kosijoita, niin toivoisin hartaasti, -että he olisivat vähän hauskempia. Kuinka voisin pitää miehistä tai -kunnioittaa heitä, kun he käyttäytyvät niin kuin muutamat näistä -sankareista? Heidän mielestään naisen on pidettävä suurena kunniana, -kun he tarjoavat hänelle kätensä; sydänhän on poissa muodista, niin -että siitä ei kannata puhuakaan. - --- Siinäkö se huoli olikin! Nyt tullaan varsin arkaluontoisiin -ikävyyksiin, sanoi tohtori helpottuneena uudesta puheenaiheesta. - -Rose laski kädestään hansikkaan ja katsoi setäänsä hullunkurisesti, -mielissään ja samalla nyrpeästi. -- Se on ihan typerää! Olisin -tahtonut kertoa sinulle jo aikaisemmin, mutta minua nolotti, sillä -nuo jutut ovat niin päättömiä, ettei niistä oikein kannata puhuakaan. -Mutta tietysti minun on pidettävä sinut ajan tasalla, sillä jos sinä -määräät minut hyviin naimisiin, minun on kai toteltava, Rose lisäsi -koettaen näyttää alistuvalta. - --- Kerro kaikin mokomin. Olenhan minä aina antanut sinulle hyviä -neuvoja niin kuin mallikelpoisen holhoojan sopiikin. Sinä tarvitset -uskottua, ja mistäpä saisit paremman, setä kysyi lyöden rohkaisevasti -rintaansa. - --- En mistään ja siksi kerron kaikki paitsi nimet. Tiedäthän, että -meillä on vanhanaikaiset käsitykset; siksi en odottanut miesten -kosivan joka hetki ja joka paikassa ilman sen kummempia valmisteluja -kuin pari hymyä ja muutama hellä sana. Eräs mieletön poika kosi, kun -olimme tavanneet tuskin viisi kuusi kertaa. Mutta hän oli hirveästi -velkaantunut, niin että se kai selittää asian. Rose pyyhki sormiaan -kuin olisi tahrinut ne. - --- Tunnen kyllä hänet ja tiesin hänen kosivan, huomautti tohtori -olkapäitään kohauttaen. - --- Sinä näet ja tiedät kaiken, tuskin minun tarvitseekaan jatkaa. - --- Jatka pois vaan! Keitä muita? En yritäkään arvata. - --- No niin, eräs heittäytyi polvilleen rouva Vanin kasvihuoneessa ja -vuodatti uljaasti ilmoille intohimoisen rakkautensa, vaikka muhkea -kaktus pisti häntä koko ajan. Kitty yllätti hänet polvillaan, ja oli -mahdotonta pysyä totisena; miespoloinen onkin vihannut minua siitä -pitäen. - -Tohtori nauroi sydämensä pohjasta, ja Rose yhtyi iloon, näihin -juttuihin oli mahdotonta suhtautua vakavasti. - --- Eräs lähetti minulle kasoittain runoja ja rupesi niin -byronmaiseksi, että ihan hirvitti. Poltin kaikki runot, ja poika -parka koettaa nyt saada lohdutusta Emmalta. Mutta pahin kaikista oli -se, joka kosi kesken tanssin. Tanssin harvoin useampia kertoja muiden -kuin meidän poikien kanssa, mutta sinä iltana tanssin, kun tytöt -kiusoittelivat minua tekokainoudesta. Sanokoot tästä lähtien mitä -tahansa, minä huomasin olleeni oikeassa ja ansaitsin kohtaloni. - --- Siinäkö kaikki? kysyi setä 'julmistuneena', kuten Rose oli -arvannutkin, suutuksissaan siitä, että hänen tyttönsä oli ollut pakko -kuunnella rakkaudentunnustuksia tanssin pyörteessä kosijan käsi -vyötäisillään. - --- Sitten on vielä yksi, mutta hänestä en kerro, sillä tiedän että -hän oli tosissaan ja todella kärsi, vaikka koetin olla niin lempeä -kuin suinkin. Olen vielä nuori tällaisiin asioihin, ja minun tuli -sääli häntä. - -Rosen ääni aleni melkein kuiskaukseksi lopussa, ja tohtori kumartui, -kuin huomaamattaan tervehtien kohtalotoveria. Sitten hän nousi, -katseli tarkasti Rosen kasvoja tarttuessaan tyttöä leuasta. - --- Tahdotko vielä toiset kolme kuukautta? - --- Uudenvuodenpäivänä sanon. - --- Hyvä on, pysy oikeassa suunnassa, pikku kapteeni, ja jos rajuilma -näyttää olevan tulossa, kutsu perämies avuksi. - --- Kutsun kyllä, painan mieleeni sen. - - - - -5 - -PRINSSI LUMOAVA - - -Vanha hansikas virui unohdettuna lattialla, ja Rose istui -mietteissään, kunnes eteishallista kuului nopeita askelia ja lähestyi -laulunhyräily: - - "Ja poika se katuja kaupungin - niin reimasti kulki kun - näki ikkunasta hän neitosen, - joka rinnan sai hehkuhun." - -Kun laulu taukosi ja ovelta kuului naputusta, lauloi Rose: - - "Niin nopsasti nousi hän portaita - ja kolkutti ovea hän. - Ah, tarvis ei kahdesti kolkuttaa: - pääs luokse hän ystävän." - --- Hyvää huomenta, Rosamunda. Tässä ovat kirjeesi ja tässä nöyrin -palvelijasi valmiina mihin ikinä tarvitset, tervehti Charlie -astuessaan sisään hyväntuulisena kuten tavallisesti. - --- Kiitoksia, mutta minulla ei ole mitään toimitettavaa, paitsi jos -pistät vastaukset postiin, mikäli niin tarvitaan. Saanhan lukea nämä -heti? Rose ryhtyikin avaamaan kirjeitä, joita Prinssi heitti hänen -syliinsä kouran täyden. - --- Haa, mi näky silmissäni kirveltää? huudahti Charlie osoittaen -hansikasta; kuten useat taitavat harrastelijanäyttelijät hänkin -sirotteli kernaasti dramaattisia kohtauksia jokapäiväiseen -elämänmenoonsa. - --- Setä jätti sen tänne. - --- Hyv' on; jo luulin kilpailijan täällä käyneen. Charlie nosti -hansikkaan lattialta ja pisti sen huvikseen uunin reunustaa -koristavan Psykhe-patsaan päähän hyräillen jatkoa äskeiseen lauluun: - - "Ja neidon hän istutti polvelleen - tuo reima ja rohkea mies: - miten tyttöjä tapa on miellyttää, - hyvin seikan sen hän ties." - -Rose luki kirjeitään, mutta ajatteli koko ajan sedän kanssa käymäänsä -keskustelua ja muutakin, jonka vastatullut toi hänen mieleensä. - -Näinä kolmena kuukautena kotiintulon jälkeen oli tämä serkku enemmän -kuin muut ollut hänen lähettyvillään, sillä hän näytti olevan -ainoa, jolla oli aikaa 'leikkiä Rosen kanssa', kuten ennen vanhaan -sanottiin. Muut pojat olivat kaikki töissään, jopa pikku Jamiekin; -suuri osa hänen leikkihetkistään kului nyt urhokkaissa taisteluissa -latinan kieliopin kanssa, joka oli hänen nuoren elämänsä kiusanhenki. -Tohtorilla oli paljon asioita huolehdittavanaan pitkän poissaolon -jälkeen; Febe ahersi musiikin maailmoissa ja Plenty-täti johti -pontevasti taloudenhoitoa. Siksi lankesi vallan luonnostaan, että -Charlie toi Rosen kirjeet, toimitti hänen asioitaan, kertoili pikku -uutisia ja tarinoi hänen kanssaan. Charlie opetti Rosea piirustamaan, -ratsasti ja lauloi hänen kanssaan ja vei hänet kutsuihin kuin se -olisi ollut luonnostaan lankeavaa. Clara-täti oli joka paikassa -'esiliinana'. - -Jonkin aikaa se oli oikein hauskaa, mutta vähitellen Rose alkoi -toivoa, että Charlie ryhtyisi vakavasti johonkin eikä pitäisi -elämäntehtävänään vetelehtimistä hänen seurassaan. Suku oli tottunut -Charlien tapoihin ja pojatkin elivät sen herttaisen harhaluulon -vallassa, että Prinssillä oli oikeus aina saada paras osa kaikesta; -heille hän oli yhä Prinssi, serkussarjan kukka, joka kerran tuottaisi -perheen nimelle kunniaa. Ei kukaan tiennyt oikein millä tavoin, -sillä vaikka hän oli hyvin lahjakas, ei hänellä ollut mitään -erikoistaipumuksia. - -Rose oivalsi sen ja hänellä oli palava halu innostaa etevää -serkkua johonkin mielekkääseen puuhaan, jolla tämä saavuttaisi -sekä kunnioitusta että ihailua. Mutta Rose sai todeta sen peräti -vaikeaksi, sillä vaikka Charlie kuunteli moitteita hyväntuulisesti ja -tunnusti laiminlyöntinsä ihailtavan vilpittömästi, hänellä oli aina -valmiina jokin vastaväite, syy tai puolustelu, jolla hän viidessä -minuutissa kumosi Rosen puheet. - -Viime aikoina Rose oli huomannut, että Charlie oli alkanut pitää -hänen aikaansa ja ajatuksiaan yksityisomaisuutenaan. Tämä kiusasi -tyttöä, ja hänen mieleensä johtui, että Charlie kenties käsitti -väärin hänen mielenkiintonsa. Ehkä Clara-tätikin esitti asiat -väärässä valossa ja laskelmoi sen varaan, että oli pyytänyt Rosea -käyttämään vaikutusvaltaansa Charliehen. Rosea huoletti tämä, -hän tunsi olevansa kuin satimessa, sillä vaikka hän itselleen -tunnustikin, että Charlie oli miellyttävin serkuista, hän ei toki -halunnut tällä tavoin alistua toisen hallittavaksi. - -Tällaiset ajatukset häilyivät hänen mielessään, kun hän luki -kirjeitä, ja hänen tahtomattaan ne sävyttivät heidän keskusteluaan. - --- Nämä ovat vain kutsukirjeitä enkä voi nyt ruveta vastaamaan -niihin, muuten en saa tätä työtä ikinä valmiiksi, hän sanoi jatkaen -joululahjojen paketoimista. - --- Anna minun auttaa. Sinä teet paketit ja minä kirjoitan osoitteet. -Käytä sihteeriä, niin näet miten paljon apua siitä on, ehdotteli -Charlie. - --- Tämän teen kyllä itse, mutta voit vastata kirjeisiin jos haluat. -Kohtelias kielto kaikille paitsi parille kolmelle. Lue nimet ääneen, -niin sanon kenelle. - --- Sinun sanasi on minun lakini. Kuka voisi nyt sanoa minua -joutavaksi tyhjäntoimittajaksi? Charlie istui ilomielin -kirjoituspöydän ääreen. -- Järjestys on ilo silmälle, mutta en näe -missään kirjepaperia, hän lisäsi avaten pöydän kannen ja tarkasteli -sen sisällystä kiinnostuneena. - --- Oikeanpuoleisessa laatikossa on; tavallisiin kirjeisiin -sinipunertavaa, jossa on nimikirjaimet, ja liikekirjeisiin tavallista -paperia, vastasi Rose koettaen ratkaista antaisiko pitsinenäliinan -Emmalle vai Annabelille. - --- Sinä luottavainen sielu! Entä jos avaan väärän laatikon ja tutkin -nuoren sydämesi salaisuudet? jatkoi uusi sihteeri penkoen hienoa -kirjepaperia miesten tavoin vähääkään välittämättä järjestyksestä. - --- Ei minulla niitä olekaan, vastasi Rose vakavasti. - --- Mitä kummaa, etteikö mitään epätoivon töherryksiä, ei yhtään -rakasta kuvaa, ei kuihtunutta kukkasta tai muuta sellaista. Sitä en -voi uskoa, serkkuseni, ja Charlie ravisti epäillen päätään. - --- Jos olisikin, en ainakaan näyttäisi niitä sinulle, senkin nenäkäs -poika! Joitakin pieniä muistoja on tuon pöydän laatikossa, mutta ei -mitään kovin tunteellista tai mielenkiintoista. - --- Katselisinpa niitä mielelläni! Mutta enhän uskalla edes pyytää, -sanoi Charlie tirkistellen puoliavoimen kannen takaa kovin -suostutellen. - --- Saat toki jos tahdot, mutta koet pettymyksen, herra Pitkänokka. -Vedä auki vasen alalaatikko, jossa on avain suulla. - --- "Oi suuri hetki, sua väristen ma kaihoon." Ja lausuen muuatta -näytelmää Charlie avasi lukon ja veti laatikon auki suurellisin elein. - --- Seitsemän hiuskiharaa laatikossa, kaikki vaaleita, tässä -oljenkarvainen, tässä ruskeanpunertava, tässä kullankellervä ja tässä -ihana keltainen, ihan kuin Shakespearen näytelmissä. Ne ovat hyvin -tutunnäköisiä ja luulenpa tuntevani päätkin, joita ne ovat kattaneet. - --- Niin, te annoitte kukin kiharan hiuksistanne kun lähdin matkalle, -ja minä kuljetin niitä ympäri maailmaa juuri tuossa rasiassa. - --- Olisit ottanut päätkin mukaan! Tässä on reipas merenvahainen -jumalankuva, jolla on kultainen rengas selässään ja sulotuoksuinen -hengitys, jatkoi Charlie vetäen syvään henkeään hajuvesipullo nenän -edessä. - --- Setä toi sen minulle kauan sitten, ja minä pidän siitä kovasti. - --- Tämä vasta on epäilyttävän näköinen: miehen sormus, jonka kiveen -on hiottu lootuskukka, ja kirje vieressä. Minua vapisuttaa kysyä: -kuka, milloin ja missä? - --- Muuan herrasmies syntymäpäivänäni Kalkuttassa. - --- Uskallan taas hengittää, hän oli taattoni. - --- Älä ole noin mieletön! Tietenkin hän. Stephen-setä piristi -parhaansa mukaan vierailuani. Sinun pitäisi mennä kuuliaisena poikana -tervehtimään häntä eikä laiskotella täällä. - --- Tuota samaa Mac-setä aina jauhaa minulle, mutta minäpäs en aio -antaa torumisella pelotella itseäni orjantyöhön, ennen kuin olen -ensin nauttinut vapaudestani, mutisi Charlie uhmaavasti. - --- Sinä saatat mennä vapaudessa niin pitkälle, ettet osaa enää -takaisin, vastasi Rose vakavasti. - --- Ei hätää mitään, kun sinä huolehdit minusta, niin kuin näyt -luvanneen tehdä tässä kirjeessä saamistasi kiitoksista päätellen. -Isäntäparka! Olisi tosiaan hauska tavata häntä, siitä on jo neljä -vuotta kun hän viimeksi kävi kotona, ja hän on tainnut rikastua aika -lailla. - -Jo aikoja sitten Rose oli huomannut, että vaimon kiintymys -seuraelämään teki kodin Stephen-sedälle niin vastenmieliseksi, että -hän mieluummin pysytteli maanpaossa perustellen jatkuvaa poissaoloaan -liikeasioilla. Tyttö ajatteli tätä katsellessaan Charlieta, kun tämä -käänteli sormusta kasvoillaan vakava ilme, joka sopi hänelle, ja -pitäen hetkeä soveliaana Rose virkkoi: - --- Kyllä hän on menestynyt hyvin. Charlie, ajattele tässä asiassa -enemmän velvollisuuksiasi kuin huviasi, sitä et koskaan kadu. - --- Tahdotko sinä että lähden? Prinssi kysyi nopeasti. - --- Minun mielestäni sinun pitäisi mennä. - --- Ja minun mielestäni sinä olisit vielä paljon viehättävämpi, ellet -aina hätäilisi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin! Alec-setä on -syöttänyt sinut täyteen noita merkillisiä käsityksiään. - --- Ja siitä olen iloinen! huudahti Rose lämpimästi; mutta sitten hän -hillitsi itsensä ja sanoi alistuvasti huoaten: -- Tiedäthän: nainen -toivoo aina, että mies josta hän pitää olisi kunnollinen. Siksi -naiset tahtomattaankin koettavat kasvattaa miehiä. - --- Niin, ja meidän pitäisi olla oikeata enkelijoukkoa. Mutta varmasti -nuo rakkaat sielut eivät pitäisi meistä muutoksen jälkeen läheskään -yhtä paljon, vai mitä arvelet? kysyi Charlie kiusoittavasti hymyillen. - --- Ehkäpä eivät. Mutta sinä et pysy asiassa. Etkö aio matkustaa? -ahdisti Rose taitamattomasti. - --- En, en aio. - -Se oli kyllin selvä vastaus, ja sitä seurasi kiusallinen vaitiolo, -jonka aikana Rose veti solmun turhan kireälle ja Charlie penkoi -pöytälaatikkoa turhan pontevasti. - --- Kas, täällä on vanha esine, jonka annoin sinulle aikoja sitten! -hän huudahti mielissään näyttäen haalistuneessa nauhassa riippuvaa -pientä akaattisydäntä. -- Annatko takaisin tämän kivisen sydämen, -niin annan sinulle elävän? hän kysyi puoliksi tosissaan, puoliksi -piloillaan; tuo pieni koriste herätti liikuttavia muistoja. - --- En huoli, vastasi Rose töykeästi suuttuneena kysymyksen -loukkaavasta ja julkeasta sävystä. - -Charlie nolostui hetkeksi, mutta hänen oli helppo saattaa -luontaisella hilpeydellään toiset ja itsensä hyvälle tuulelle. - --- Nyt olemme kuitit; jätetään se asia ja puhutaan muusta, hän -sanoi vastustamattoman sävyisästi, pistäen tyynesti pienen sydämen -taskuunsa ja aikoen sulkea laatikon. Mutta jokin pisti hänen -silmäänsä ja hän huudahti: -- Mikäs tämä on? siepaten valokuvan, joka -pisti esiin ulkomaalaisin postimerkein varustetun kirjepinon alta. - --- Voi, en muistanut, että se oli siellä, sanoi Rose hätäisesti. - --- Kuka tämä mies on? tiukkasi Charlie silmäillen otsa rypyssä -kuvankauniita kasvoja. - --- Se on lordi Gilbert Murry, joka matkusti pitkin Niiliä meidän -kanssamme; hän oli mainio metsästäjä ja ampui krokotiileja ja muita -pieniä eläimiä, kuten kerroin kirjeissäni, vastasi Rose hilpeästi, -vaikka kuvan löytyminen sillä hetkellä olikin kiusallista, sillä tämä -oli juuri niitä töin tuskin vältettyjä. - --- Eivätkä ne vielä ole syöneet häntä, ainakaan tuosta kirjepinosta -päätellen, tuumi Charlie kateellisesti. - --- Toivottavasti eivät. Hänen sisarensa ei ainakaan maininnut -sellaista viime kirjeessään. - --- Ahaa, hänkö sinulle kirjoittaa? Sisaret ovat joskus hyvin -vaarallisia. Ja Charlie silmäili kirjepinoa epäluuloisesti. - --- Tämä on ainakin hyvin mukava, sillä hän kertoo niin tarkkaan -veljensä häistä, ettei kukaan muu viitsisi nähdä moista vaivaa. - --- Vai niin, jos tuo mies on naimisissa, veisaan viis hänestä. -Luulin jo keksineeni, miksi sinä olet niin kovasydäminen. Mutta -ellei sinulla olekaan ketään salaista epäjumalaa, olen taas yhtä -ymmällä. Ja Charlie työnsi takaisin laatikkoon kuvan, joka ei enää -kiinnostanut häntä. - --- Minä olen kovasydäminen siksi, että olen vaativainen, enkä ole -toistaiseksi löytänyt ketään mieleistäni. - --- Etkö ainoatakaan? - --- En ainoatakaan. Rose lisäsi totuudenmukaisesti: -- Minun sankarini -ovat vanhanaikaisia, näetkös. - --- Tekopyhiä miehiä -- tiedän kyllä tyypin, josta te kiltit tytöt -pidätte, ivaili Charlie. - --- Sitten minä en olekaan kiltti tyttö, sillä minä en pidä -tekopyhistä miehistä. Minä tahdon todellisen herrasmiehen sanan -parhaassa merkityksessä, ja voin kyllä odottaa, sillä olen nähnyt -yhden sellaisen ja tiedän että muitakin on. - --- Älä hiidessä! Tunnenko minä hänet? kysyi Charlie. - --- Taidatpa tuntea, vastasi Rose pahankurinen pilkahdus silmissään. - --- Lyönpä vetoa, että se on Pem. Hän on hienoin mies, jonka tunnen. - --- Kaikkea vielä! Paljon parempi kuin herra Pemberton ja monta vuotta -vanhempi! sanoi Rose niin kunnioittavasti, että Charlie oli yhtä -ällistynyt kuin levoton. - --- Varmaan joku hengenmies. Te hurskaat ihmiset ihailette aina -mielellänne pappeja. Mutta kaikki tutut ovat naimisissa. - --- Hän ei ole. - --- Sano toki hänen nimensä! Minä kärsin odotuksen tuskia! - --- Alexander Campbell. - --- Setäkö? Voi himskatti, se oli suuri helpotus. Jos siis löydät -hänenlaisensa nuoren pyhimyksen, niin aiot ottaa hänet? tiukkasi -Charlie huvittuneena. - --- Jos löydän miehen, joka on puoleksikaan niin rehti ja hyvä kuin -setä, menen ylpeänä naimisiin hänen kanssaan, jos hän vain kosii, -vastasi Rose varmasti. - --- Naisilla on käsittämättömiä mielipiteitä! Ja Charlie nojasi -hetkisen leukaa kättään vasten harkitakseen naisväen sokeutta. - -Rose sitoi sillä välin ahkerasti kääröjään toivoen, ettei olisi ollut -liian ankara, sillä oli vaikea läksyttää Charlieta, vaikka tämä -näytti toisinaan pitävän siitä ja tuli vapaaehtoisesti ripitettäväksi -tietäen hyvin, että naiset antavat ilomielin anteeksi, kun syntiset -ovat hänen kaltaisiaan. - --- Tulee postiaika, ennen kuin joudut valmiiksi, sanoi Rose hetken -päästä, sillä hiljaisuus oli ikävämpää kuin Charlien rupattelu. - -Charlie ymmärsi viittauksen ja kirjoitti nopeasti muutamia kirjeitä -parhaan taitonsa mukaan. Tultuaan liikekirjeeseen hän silmäili sitä -hämmästyneenä: - --- Mitä tämä merkitsee? Lasku korjauksista ynnä muusta -Buffum-nimiseltä mieheltä? - --- Älä siitä välitä, hoidan sen kyllä itse. - --- Kaikki sinun asiasi kiinnostavat minua, ja vaikka luulet minun -olevan täysi pölkkypää liikeasioissa, saat nähdä että ymmärrän niitä, -jos panet minut kokeeseen. - --- Lasku koskee vain vanhoja kaupunkitalojani. Niitä korjataan -sellaisiksi, että huoneet voi vuokrata yksitellen. - --- Aiot siis tehdä niistä vuokrakasarmeja? Ei hullumpaa, sellaiset -ovat kai hyvin kannattavia. - --- Sitä juuri en aio tehdä. Vaikka saisin miljoona dollaria, en -tahtoisi omalletunnolleni mitään nykyajan vuokrakasarmin kaltaista, -vastasi Rose päättävästi. - --- Mitä sinä niistä tiedät muuta kuin että niissä asuu köyhiä ihmisiä -ja omistajat rikastuvat vuokrilla? - --- Tiedänpä yhtä ja toista, sillä olen nähnyt paljonkin niitä sekä -täällä että ulkomailla. Meidän matkamme ei ollut pelkkää huvittelua. -Setä oli kiinnostunut sairaaloista ja vankiloista, ja toisinaan -minä olin niissäkin hänen mukanaan. Mutta ennen kaikkea katselin -lastentarhoja, orpokoteja ja sentapaisia laitoksia ja kävin monissa -työläiskodeissa. Et arvaa, kuinka tehokas vaikutus sellaisilla -käynneillä on, ja miten iloinen olen siitä, että minulla on varoja -lievittää hiukan maailman kurjuutta. - --- Mutta tyttökulta, ei sinun pidä heittää järveen koko omaisuuttasi -koettamalla ruokkia ja hoitaa ja vaatettaa jokaista viheliäistä -olentoa, jonka näet. Tietysti annat avustusta, jokaisenhan tulisi -tehdä niin, mutta älä herran tähden rupea hosumaan niin kuin -muutamat naiset. Älä ihmeessä heittäydy niin vietävän vakavaksi -ja käytännölliseksi ja armeliaaksi, ettei kukaan saa olla sinulta -rauhassa, vastusti Charlie kauhistuen moista tulevaisuudenkuvaa. - --- Sinä voit tehdä niin kuin haluat. Minä aion auttaa ihmisiä -niin paljon kuin voin ja ottaa oppia kaikkein vakavimmilta, -käytännöllisimmiltä ja armeliaimmilta ihmisiltä, joita tunnen; ellet -sinä hyväksy sitä, voit sanoa irti tuttavuutemme, vastasi Rose -painottaen noita Charlien halveksimia sanoja päättäväisenä kuten aina -puolustaessaan mielipiteitään. - --- Sinulle nauretaan. - --- Siihen olen tottunut. - --- Ihmiset arvostelevat ja karttavat sinua. - --- Eivät ne, joiden mielipiteille annan arvoa. - --- Naisten ei pitäisi pistää nokkaansa sellaisiin paikkoihin. - --- Minulle on opetettu, että heidän pitää. - --- Niin, ja saat vielä jonkin kauhean taudin ja menetät kauneutesi, -mihinkäs silloin joudut? jatkoi Charlie arvellen taltuttavansa sillä -nuoren ihmisystävän. - -Mutta se ei auttanut, sillä Rose vastasi silmät kirkastuen, kun hän -muisti keskustelunsa Alec-sedän kanssa: - --- Ei se hauskaa olisi, mutta olisi siitäkin yksi ilo. Kun olisin -kadottanut kauneuteni ja antanut pois rahani, tietäisin ketkä ovat -todellisia ystäviäni. - -Charlie pureskeli hetkisen vaiti kynänvartta ja kysyi sitten nöyrästi: - --- Saisinko kunnioittavasti tiedustella, mistä uudistuksista oikein -on kysymys vanhoissa taloissa, joita niiden hyväntahtoinen omistaja -korjauttaa? - --- Aion vain järjestää niihin kodikkaita asuntoja köyhille, -yksinäisille naisille. Hehän eivät voi maksaa paljon, mutta kärsivät -joutuessaan asumaan meluisissa, likaisissa ja täyteen ahdetuissa -vuokrakasarmeissa. Minä voin auttaa ainakin muutamia ja aion koettaa. - --- Sallitaanko minun nöyrimmin kysyä, saavatko nämä köyhät -kunnialliset naiset vuokratta nauttia palatsin suojaa? - --- Niin ensiksi ajattelin, mutta setä arveli, että olisi viisaampaa -antaa heidän maksaa pientä vuokraa, niin he tuntevat itsensä -riippumattomiksi. Vuokrarahan käytän talojen kunnossapitoon tai autan -sillä muita samanlaisessa asemassa olevia naisia, sanoi Rose eikä -ollut kuulevinaan serkkunsa ivaa. - --- Älä toivokaan kiitollisuutta, sillä sitä et saa etkä muutenkaan -paljon iloa koko tuosta naisjoukosta, jonka otat niskoillesi; ja -saatpas nähdä, että kun on jo myöhäistä, kyllästyt kaikkeen ja -toivot, että olisit tehnyt kuten muutkin ihmiset. - --- Kiitoksia ilahduttavista ennustuksista, mutta aion uskaltaa. Rose -näytti niin lannistumattomalta, että Charlieta ärsytti ja hän ampui -varsin huolettomasti viimeisen laukauksensa: - --- No, yhden asian ainakin tiedän: ikinä et pääse naimisiin, jos aiot -jatkaa tuollaisia hullutuksia, ja totisesti, sinä tarvitset kyllä -jonkun pitämään itseäsi aisoissa ja omaisuuttasi koossa! - -Rosella oli kiivas luonne, vaikka hän harvoin antoi sille valtaa. -Mutta nyt se leimahti hetkeksi ilmi. Varsinkin viimeiset sanat olivat -onnettomat, sillä Clara-täti oli useammin kuin kerran käyttänyt niitä -puhuessaan pennittömistä kosijoista. Rose oli pettynyt serkkunsa -suhteen, häntä suututti, että hänen suunnitelmilleen naurettiin, ja -viimeiset sanat ärsyttivät häntä. - --- En tahdokaan mennä naimisiin, jos minun sen vuoksi täytyy luopua -vapaudestani tehdä niin kuin minusta on oikein, ja menen ennen vaikka -vaivaistaloon kuin pidän 'omaisuuttani koossa' niin itsekkäästi kuin -sinä tarkoitat. - -Siinä kaikki, mutta Charlie huomasi menneensä liian pitkälle ja -kiirehti sovittamaan asiaa. Niinpä hän kääntyen takanaan olevan -pianon ääreen lauloi parastaan pannen sievän vanhan laulun - - "Jos joudut myrskyn valtoihin", - -painottaen erityisen hartaasti hellää vakuutusta - - "sua, sorja, suojelen", - -ja lopetti juhlallisesti: - - "Sä timantti mun kruunussain, - jos vain oot, kuningatar." - -Charlie ei tosiaan ollut turhaan kulkenut trubaduurina. -Anteeksipyyntö otettiin suopeasti hymyillen vastaan ja Rose sanoi -suoraan: - --- Suo anteeksi että kiivastuin, mutta sinä olet aina valmis -härnäämään, ja minä olen tänään hiukan huonolla tuulella. Valvominen -ei tee minulle hyvää. - --- Sitten voit tuskin tulla rouva Hopen kutsuihin huomisiltana, sanoi -Charlie tarttuen viimeiseen kirjeeseen ilmeisesti pahoilla mielin, -mikä oli hyvin imartelevaa. - --- Minun täytyy, sillä kutsut on järjestetty minun takiani, mutta -voin tulla aikaisin kotiin ja korvata entiset valvomiset. Minä kärsin -omasta ärtyisyydestäni. Ja Rose hieroi otsaansa, sillä hänen päätään -oli alkanut särkeä. - --- Mutta kotiljonki, jota minun pitää johtaa, alkaa myöhään, ja minä -luotan sinuun. Viivy nyt tämä kerta minun mielikseni, pyyteli Charlie. - --- En voi, lupasin sedälle olla kohtuullinen huvitteluissani ja minun -täytyy pitää sanani. Olen nyt oikein hyvässä kunnossa, ja olisi -mieletöntä tulla ehdoin tahdoin sairaaksi -- puhumattakaan valvomisen -vaikutuksesta kauneuteen, josta sinä hyväntahtoisesti huolehdit. - --- Mutta hauskuus alkaa vasta illallisen jälkeen. Siellä on varmasti -ihastuttavaa ja pidämme oikein hauskaa niin kuin viime viikollakin -Emman luona. - --- Sellaisesta en ainakaan välitä, ihan hävettää, kun muistan -millaista meteliä siellä pidettiin ja miten totisen näköinen setä -oli, kun hän avasi minulle oven kolmen tienoissa aamulla. Olin ihan -uupunut, puku repaleina, päätä särki ja jalkoja väsytti niin että -saatoin tuskin seistä, eikä viiden tunnin hyörinästä ollut muuta -tulosta kuin muutama taskuntäysi makeisia, joitakin tekokukkia ja -silkkipaperisia narrinmyssyjä. Setä käski minun pistää sellaisen -päähäni ja mennä nukkumaan, sillä olin sen näköinen kuin olisin -ollut naamiaisissa. En tahdo enää ikinä kuulla hänen puhuvan niin -enkä halua näyttäytyä aamun sarastaessa yhtä kurjassa kunnossa kuin -silloin. - --- Eihän sinulla mitään hätää ollut, ei äitikään mitään puhunut, ja -minä toin teidät molemmat kotiin ennen päivänkoittoa. Älä välitä -sedästä, hän on aika pikkumainen tuollaisissa asioissa; meillähän oli -oikein hauskaa eikä siitä ollut mitään hankalia seurauksia. - --- Olipahan joka ainoalla! Clara-täti ei ole vieläkään päässyt -kylmettymisestään, minä nukuin koko seuraavan päivän, ja sinä olit -kuin haamu oltuasi kai viikkokausia joka ainoa ilta huvittelemassa. - --- Oh pötyä, niinhän kaikki ovat huvikauden aikana, pian sinäkin -siihen menoon totut. - --- Niin, mutta minä en haluakaan tottua, sillä se tulee lopulta liian -kalliiksi. En tahdo tottua siihen, että miehet jotka ovat juoneet -liiaksi viiniä, pyörittelevät minua kuumassa huoneessa, että päivä -muutetaan yöksi, tuhlataan aikaa, jonka voisi käyttää paremminkin, -enkä halua tulla naiseksi, joka ei voi enää elää ilman kiihdykettä. -Kieltämättä siinä on paljon hauskaakin, mutta älä koeta saada minua -kiintymään liikaa huvitteluun. Auta minua vastustamaan sitä, minkä -tiedän vahingolliseksi, äläkä viitsi nauraa niille hyville tavoille, -joita setä hartaasti on koettanut opettaa minulle. - -Rosen vetoomus oli vilpitön, ja Charlie tiesi, että tyttö oli -oikeassa, mutta hänen oli aina vaikea luopua sellaisesta, minkä oli -ottanut sydämelleen, olipa asia kuinka vähäpätöinen tahansa. Niinpä -kun Rose katsahti Charliehen toivoen vilpittömästi voivansa pelastaa -sekä tämän että itsensä vaarallisesta pyörteestä, Charlie kohautti -olkapäitään ja vastasi lyhyesti: - --- Kuten tahdot. Saatan sinut kotiin niin aikaisin kuin haluat, ja -Effie Waring voi tulla sijaasi kotiljonkiin. Millaisia kukkia lähetän -sinulle? - -Charlie puhui ovelasti, sillä neiti Waring oli seurapiirin -suosituimpia neitosia ja ihaili julkisesti Prinssi Lumoavaa. Rose ei -pitänyt tytöstä, ja oli vakuuttunut siitä, että tällä oli Charliehen -huono vaikutus. Kuullessaan Effien nimen Rose epäröi ja olisi -antautunut, ellei olisi muistanut 'perämiehen' viimeisiä sanoja. Hän -tahtoi pitää suunnan selvänä ja sanoi vakavasti pistäen Annabelille -osoitettuun kääröön kookkaat tohvelit, jotka oli tarkoitettu -Mac-sedälle: - --- Älä huolehdi minusta. Voin mennä sedän kanssa ja pujahtaa pois -häiritsemättä ketään. - --- Mahdatko hennoa lähteä, epäili Charlie sulkiessaan viimeisen -kirjeen. - --- Saammepa nähdä. - --- Niin saammekin, mutta minä toivon viimeiseen asti. Ja heittäen -lentosuukkosen hyvästiksi Prinssi lähti viemään kirjeitä postiin -siinä varmassa uskossa, ettei neiti Waring olisi johtamassa -kotiljonkia. - -Näytti tosiaan hetkisen siltä kuin neiti Campbell pyörtäisi sanansa, -sillä hän juoksi ovelle huulillaan sanat: "Minä tulen." Mutta hän -ei avannut ovea ennen kuin oli minuutin verran tuijottanut Psykhen -päässä olevaa vanhaa hansikasta, sitten hän nyökkäsi vakavasti ja -lähti hitaasti huoneesta. - - - - -6 - -MACIA HIOTAAN - - --- Anteeksi, saisinko sanoa pari sanaa, kuului jo kolmannen kerran, -ennen kuin pörröinen pää kohosi kirjavuoren uumenista. - --- Sanoiko joku jotakin? Mac kysyi räpyttäen silmiään -päivänpaisteessa, joka tulvi sisään Rosen mukana. - --- Sanoi jo kolme kertaa! Älä häiriinny, tahtoisin vain puhua -muutaman sanan, vastasi Rose. - --- Olin juuri syventynyt pahoihin luunmurtumiin enkä kuullut. Kuinka -voin palvella, serkku? kysyi Mac raivaten pinkan kirjoja likeiseltä -tuolilta ja heilautti sitten niin vieraanvaraisesti kättään, että -paperit lentelivät mikä minnekin. - -Rose istuutui, mutta hänen sanottavansa ei tuntunut helpolta, sillä -hän punoi nenäliinaa sormissaan vaiti ja hämillään, kunnes Mac pani -silmälasit nenälleen ja tyttöä tarkkaavasti katsellen kysyi totisena: - --- Onko kyseessä ruhjevamma, haava vai syöpä? - --- Ei mikään niistä, heitä tuo väsyttävä lääketiede hetkeksi ja ole -kiltti serkku, vastasi Rose. - --- En voi luvata umpimähkään, tuumi nuori mies varovasti. - --- Minä pyytäisin sinulta ystävyydenosoitusta, oikein aikamoista, -enkä voi pyytää sitä toisilta pojilta. - -Mac näytti tyytyväiseltä ja hän kumartui eteenpäin sanoen leppeämmin: - --- Sano pois, varmasti teen sen, jos pystyn. - --- Lähde huomisiltana minun kanssani rouva Hopen kutsuihin. - --- Mitä! Mac kavahti kuin Rose olisi ojentanut pistoolin kohti hänen -otsaansa. - --- Minä olen jättänyt sinut rauhaan pitkäksi aikaa, mutta nyt on -sinun vuorosi, täytä velvollisuutesi kuin mies ja serkku. - --- Mutta enhän minä koskaan käy kutsuissa! huudahti onneton uhri -kauhuissaan. - --- On jo aika ruveta käymään, hyvä herra. - --- Mutta minun tanssiani ei kukaan viitsi katsella. - --- Minä opetan sinua. - --- Eikä minulla ole säädyllistä hännystakkiakaan. - --- Archie lainaa kyllä, hän ei aio tulla. - --- Minulla taitaa olla luento, jota en saisi laiminlyödä. - --- Ei ole, minä kysyin sedältä. - --- Minä olen aina kovin väsynyt ja tyhmä iltaisin. - --- Sinä tarvitset juuri tällaista rentoutumista ja virkistystä. - -Mac ähkäisi ja vaipui voitettuna tuoliinsa, oli ilmeisesti mahdotonta -päästä pakoon. - --- Mistä sinä sait päähäsi noin järjettömän ajatuksen? hän kysyi -varsin töykeästi, sillä tähän asti hänet todella oli jätetty rauhaan. - --- Välttämättömyyden pakosta, mutta ei sinun tarvitse, jos se on noin -hirvittävää. Minun täytyy vielä käydä muutamissa kutsuissa, koska -ne pidetään minun takiani, mutta sitten kieltäydyn, eikä kenenkään -tarvitse enää vaivautua minun tähteni. - -Rosen äänensävy sai Macin vastaamaan katuvasti, vaikka hän vielä -rypistikin kulmiaan tyrmistyneenä: - --- En tarkoittanut olla epäkohtelias. Tietysti minä tulen mihin -tahansa, missä minua todella tarvitaan. Mutta en käsitä, mikä pakko -siihen nyt on tullut, kun sinulla on kolme muuta käskyläistä, kaikki -parempia tanssijoita ja kavaljeereja kuin minä. - --- En tahdo heitä, tahdon sinut. Minulla ei ole sydäntä laahata setää -enää mukaani, enkä koskaan lähtisi muiden kuin sukulaisten kanssa. - --- Kuule, Rose, jos Steve on jollain tavoin kiusannut sinua, niin -sano vain, minä kyllä huolehdin lopusta, puuskahti Mac, joka viimein -älysi, että jotain oli hullusti, ja arveli Keikarilla olevan osuutta -asiaan, hän kun oli viimeksi ollut Rosen seuralaisena. - --- Ei, Steve on ollut oikein kiltti, mutta tietysti hän olisi -mieluummin Kitty Vanin kanssa, ja siksi minä tunnen olevani -seuranhäiritsijä, vaikka Steve ei hiisku siitä sanaakaan. - --- Se poika on tomppeli! Mutta onhan sinulla Archie, hän on vakaa -kuin tuomiokirkko, eikä hänellä ole sydänkäpyä häiritsemässä, jatkoi -Mac jo puolittain aavistaen mistä oli kysymys. - --- Archie ei välitä enää tanssista, ja kun hän joutuu olemaan menossa -päiväkaudet, luulen että hän iltaisin mielellään lepää ja lueskelee. -Rose olisi voinut lisätä: "ja kuuntelee Feben laulua", sillä -Jessie-täti tuli usein illalla istumaan Plenty-tädin luo, ja Archie -oli nykyään hänen uskollinen seuralaisensa. - --- Mitäs vikaa Charliessa on? Luulin että hän on kaikkien -kavaljeerien kruunu. Annabelin mielestä hän tanssii kuin enkeli, -ja tiedän ettei tusina äitejä saisi Charlieta pysymään kotona -ainoatakaan iltaa. Oletko riidellyt Adoniksen kanssa ja ryntäät nyt -sen takia minun poloisen kimppuun? kysyi Mac. - --- Olen, ja siksi en aio mennä hänen kanssaan lähiaikoina. Hänen -tapansa eivät miellytä minua eivätkä minun tapani häntä. Siksi minä -en halua olla hänen varassaan, ja sinä voit auttaa minua jos tahdot, -sanoi Rose pyörittäen hermostuneesti isoa pallokarttaa. - -Mac vihelsi hiljaa ja näytti äkkiä valpastuneen. Pyyhkäisten kuin -hämähäkinseitin kasvoiltaan hän sanoi: - --- Kuulehan nyt, serkku, minä olen kehno selvittelemään salaisuuksia -ja teen pelkkiä hölmöntöitä, jos pistät minut sokkona johonkin -taitavasti punottuun juoneen. Sano reilusti mitä haluat, ja minä -suostun jos kykenen. Leikitään että minä olen setä ja sinä purat -huolesi. Anna tulla. - -Hän puhui niin ystävällisesti ja rehelliset silmät olivat niin täynnä -hyväntahtoisuutta, että Rose tunsi voivansa uskoutua hänelle. - --- Olet oikeassa, Mac, voin puhua sinulle melkein yhtä vapaasti -kuin sedälle, koska sinä olet luotettava toveri etkä pidä minua -typeränä siksi, että koetan tehdä mielestäni oikein. Charlie pilkkaa -minua, ja siksi minun on vaikea pysyä päätöksissäni. Tahdon elää -säännöllisesti, tulla aikaisin kotiin, pukeutua yksinkertaisesti ja -käyttäytyä kunnollisesti, piittaamatta siitä mitä 'hienot ihmiset' -tekevät. Sinä olet varmasti samaa mieltä ja seisot rinnallani, vaikka -sataisi tulta ja tulikiveä. - --- Voit luottaa minuun. Ja alkajaisiksi ilmoitan, että olen nyt -täysin selvillä tilanteesta. Charlie on liian itsevaltainen, ja sinä -haluat jonkun avuksesi, että voit antaa hänelle pienen tärskyn. Eikö -niin? - --- Kylläpä sinä esität asian! Rose nauroi tahtomattaan ja lisäsi -helpottuneena: -- Siinäpä se. Minä tarvitsen jonkun, joka saa hänet -käsittämään, ettei minua noin vain isännöidä, niin kuin kuuluisin -hänelle enemmän kuin muulle suvulle. En pidä siitä, sillä ihmiset -rupeavat juoruamaan, eikä Charlie piittaa tippaakaan siitä, miten -kiusallista se on minulle. - --- Sano hänelle suorat sanat, neuvoi Mac mutkattomasti. - --- Olen sanonutkin, mutta hän vain nauraa ja lupaa olla siivolla, -ja sitten hän jatkaa entisiä tapojaan. En minä osaa sitä selittää; -se voi olla pelkkä katse tai sana tai muu pikkuasia, mutta en tahdo -sellaista, ja minusta on parasta, etten anna hänelle enää tilaisuutta -härnäämiseen. - --- Hän on kova hakkailemaan ja tahtoo varmaan opettaa sinullekin sitä -taitoa. Minä puhun hänelle jos tahdot, ja sanon ettet halua oppia. -Puhunko? kysyi Mac, jonka mielestä asia alkoi käydä kiinnostavaksi. - --- Ei kiitoksia, siitä tulisi vain sekamelskaa. Jos suostut -ystävällisesti tulemaan muutaman kerran seurakseni, niin Charlie -älyää ilman muuta minun olevan tosissani ja ihmiset lakkaavat -lörpöttelemästä, sanoi Rose. Ja hän lehahti tulipunaiseksi -muistaessaan, miten kuuli kerran erään pojan kuiskaavan toverilleen, -kun Charlie johdatti häntä läpi illallissalin tungoksen: -- Tuolla -kaverilla on tuuria. Hän vie varmasti perijättären ja me saamme jäädä -nuolemaan näppejämme. - --- Ei kai ole pelkoa, että ihmiset juoruaisivat meistä? Mac vilkaisi -Roseen kasvoillaan merkillinen ilme. - --- Ei tietenkään, sinähän olet vielä poika. - --- Olen yhdenkolmatta, arvoisa neiti, ja Prinssi on vain pari vuotta -minua vanhempi, huomautti Mac hiukan närkästyneenä. - --- Olet kyllä, mutta hän on niin kuin muutkin nuoret miehet, sinä -taas olet rakas kunnon kirjatoukka. Ei kukaan kiinnitä huomiota -siihen, mitä sinä teet; sinä voit hyvin tulla minun kanssani -kutsuihin vaikka joka ilta, eikä siitä puhuta sanaakaan. Ja jos -puhuttaisiinkin, en piittaisi siitä, kun vakinaiseni olisi 'vain -Mac', vastasi Rose käyttäen tuttua sanontaa. - --- Minä en siis ole mikään. Mac kohotti silmäkulmiaan, ihan kuin tuo -havainto olisi kummastuttanut ja ärsyttänyt häntä. - --- Et mikään seuraelämässä toistaiseksi, mutta yksityisesti minun -kaikkein paras serkkuni. Näethän sen siitäkin, että olen valinnut -juuri sinut uskotukseni ja ritarikseni, sanoi Rose kiirehtien -lepyttämään serkkuaan, jota hänen ajattelemattomat sanansa näyttivät -haavoittaneen. - --- Siitä kai minulla on paljon iloa, murisi Mac. - --- Senkin kiittämätön poika, kun viis veisaat kunniasta, jota sinulle -on osoitettu. Tiedän tusinan verran herroja, jotka olisivat siitä -ylpeitä, mutta sinä välität vain pahanlaatuisista luunmurtumista. -Siksi en viivytä sinua enää, kysyn vain, voinko luottaa siihen, että -saan seuralaisen huomisillaksi? sanoi Rose hiukan loukkaantuneena -toisen välinpitämättömyydestä. - --- Rohkenenko pyytää sitä kunniaa? Mac nousi ja kumarsi niin -charliemaisen sulavasti, että Rose huudahti ihastuneena ja -yllättyneenä: - --- Hyvänen aika, Mac, en tiennyt että osaisit olla noin hieno! - --- Mies voi tehdä melkein mitä tahtoo, jos vain koettaa, Mac vastasi -arvokkaasti seisten hyvin suorana ja näyttäen niin pitkältä ja -ryhdikkäältä, että Rose teki hämmästyneenä hoviniiauksen ja lähti -lausuen armollisesti: - --- Kiitän suosiollisuudestanne! Näkemiin, tohtori Alexander Mackenzie -Campbell. - -Kun perjantai-ilta tuli ja Roselle tuotiin sana, että hänen -seuralaisensa oli saapunut, hän juoksi alakertaan toivoen hartaasti, -ettei tämä olisi tullut samettinutussa, saappaissa tai mustissa -hansikkaissa tai tehnyt muuta pikku erehdystä. Nuori herrasmies -seisoi korkean peilin edessä syventyneenä järjestelemään tukkaansa, -ja Rose pysähtyi äkkiä, kun hänen silmänsä kulkivat hienosta verasta -valkohansikkaisiin käsiin, jotka koettivat pakottaa vastahakoista -hiuskiehkuraa pysymään paikoillaan. - --- Oh, Charlie, minä luulin --, Rose aloitti hämmästyneenä, mutta -ei ehtinyt enempää, sillä vieras kääntyi ja Rose näki Macin -virheettömässä iltapuvussa, tukka siististi jakauksella, korea -kukkanen napinlävessä ja marttyyrin ilme kasvoilla. - --- Niin, toivot kai että minä olisin hän! Oma syysi, ettei hän ole -tässä. Onko kaikki nyt kunnossa? Keikari puki minut, ja hänen pitäisi -kyllä tietää, mitä asiaan kuuluu, sanoi Mac ristien kätensä ja -seisten jäykkänä kuin aidanseiväs. - --- Sinä olet niin loistava, etten tunne sinua. - --- En minäkään. - --- En voinut aavistaa, että sinä olisit tuollainen herrasmies, lisäsi -Rose tarkastellen toista hyväksyvästi. - --- Enkä minä, että voisin tuntea itseni näin narrimaiseksi. - --- Poika raasu! Näytät todella surkealta. Miten voisin ilahduttaa -sinua korvaukseksi uhrauksestasi? - --- Lakkaa sanomasta minua pojaksi. Se lievittäisi kärsimyksiäni ja -antaisi minulle rohkeutta esiintyä avorintaisessa takissa ja kihara -otsalla. - -Mac puhui niin murheellisella äänellä ja tarkasteli mainittua kiharaa -niin synkeästi, että Rose nauroi hänelle vasten kasvoja ja ojensi -hänelle kaiken kukkuraksi iltaviittansa. Mac silmäili sitä totisena -hetkisen, auttoi sen sitten huolellisesti nurinpäin hänen ylleen ja -veti joutsenenuntuvaisen hupun niin rajusti yli pään, että kiharat -sen sisällä joutuivat surkeaan sekasortoon. - -Rose heitti pois viitan ja pyysi häntä opettelemaan tuon eleen -kunnollisesti, minkä toinen nöyrästi teki, ja johdatti hänet läpi -eteishallin astuen vain pari kolme kertaa hänen hameensa liepeille. -Mutta ovella Rose huomasi unohtaneensa päällyskenkänsä ja pyysi Macia -tuomaan ne. - --- Älä huoli, ei nyt ole märkää, tämä sanoi vetäen hatun otsalleen ja -takin yllensä vähääkään huolehtimatta onnettomista hienouksista. - --- Mutta enhän minä voi kävellä kylmillä kivillä ohuissa -tanssikengissä, sanoi Rose näyttäen pientä valkoista jalkaansa. - --- Ei sinun tarvitsekaan -- kas näin, neitiseni. Kursailematta Mac -nosti tytön syliinsä ja lennätti hänet vaunuihin, ennen kuin hän ehti -sanoa sanaakaan. - --- Olet sinäkin saattaja! huudahti Rose hullunkurisen kauhistunut -ilme kasvoillaan ja pelasti ohuen pukunsa peitteeltä, johon Mac aikoi -kääriä hänet kuin kapaloon. - --- Machan tässä vain on, älä välitä, poika sanoi ja heittäytyi -vastapäiseen nurkkaan näyttäen mieheltä, joka oli koonnut kaikki -voimansa täyttääkseen tuskaisat velvollisuutensa ja jonka oli määrä -kestää tai kuolla. - --- Mutta herrasmies ei sieppaa naista kuin jauhosäkkiä ja paiskaa -häntä vaunuihin tällä tavoin. Sinä näyt tarvitsevan kasvatusta, ja -minun on tosiaan aika ruveta huolehtimaan sinun seuratavoistasi. -Koeta nyt muistaa missä olemme äläkä saata itseäsi tai minua pulaan, -jos se vain on vältettävissä, pyyteli Rose peläten joutuneensa ojasta -allikkoon. - --- Minä käyttäydyn kuin tanssimestari, saatpa nähdä. - -Macin käsitys tanssimestarin käyttäytymistavoista näytti olevan -hiukan kummallinen, sillä tanssittuaan kerran serkkunsa kanssa -hän jätti tämän oman onnensa nojaan ja unohti pian hänet kokonaan -tavattuaan professori Stumphin, kuuluisan geologin. Rose ei -pitänyt väliä, sillä yksi tanssi jo ilmaisi, että se puoli Macin -kasvatuksesta oli surkeasti laiminlyöty, ja hän liiteli hyvillä -mielin Steven kanssa. Rosella oli yllin kyllin tanssittajia ja aivan -tarpeeksi myös suojelijoita, sillä kaikkien nuorten miesten äidit -hymyilivät hänelle suopeutta säteillen. - -Charlie ei ollut lainkaan läsnä, sillä havaittuaan Rosen valinneen -Macin saattajakseen hän oli lähtenyt haihduttamaan mielikarvauttaan -vaarallisemmilla ajanvietteillä. Rose oli siitä huolissaan, ja -ilonpidon keskelläkin levottomuus välillä valtasi hänet. Hän tunsi -voimansa ja tahtoi käyttää sitä järkevästi, mutta ei tiennyt miten -olla ystävällinen Charlielle olematta samalla uskoton itselleen tai -antamatta aihetta turhiin toiveisiin. - --- Olisimmepa taas kaikki lapsia, ei mitään hämmentäviä tunteita eikä -suuria kiusauksia, hän ajatteli istuessaan rauhallisessa sopessa -sillä aikaa kun Steve meni hakemaan hänelle lasin vettä. Kesken -mietteidensä hän kuuli tutun vakavan äänen takaansa: - --- Ja allofiitti on uusi, vesipitoinen aluminium- ja -magnesiumsilikaatti, joka muistuttaa kovin Webskyn Schlesiasta -löytämää pseudofiittia. - --- Mistä kummasta Mac puhuu? hän tuumi, ja tirkistäessään ison -kukkivan atsalean takaa hän näki serkkunsa keskustelevan hartaasti -professori Stumphin kanssa ja ilmeisesti nauttivan tavattomasti, -sillä murheellinen ilme hänen kasvoiltaan oli kadonnut ja ne olivat -nyt eloisat ja vilkkaat. Vanhempi herra näytti kuuntelevan niin -tarkkaavasti, että huomautukset olivat varmaan sekä älykkäitä että -hauskoja. - --- Mikä nyt on? kysyi Steve palatessaan vesilaseineen ja nähdessään -Rosen hymyilevän merkitsevästi. - -Rose viittasi atsalean taakse, ja Steve irvisti kurkistaessaan sinne, -mutta muuttui sitten totiseksi ja sanoi epätoivoissaan: - --- Tietäisitpä miten paljon vaivaa minä näin tuosta veikosta, kuinka -kärsivällisesti harjasin hänen peruukkiansa ja kuinka pitkään sain -puhua, että hän suostui vetämään tanssikengät jalkaansa, millä -tappelulla sain tuon takin hänen ylleen, silloin käsittäisit, miltä -minusta nyt tuntuu! - --- No, mikä hänessä nyt on vikana? kysyi Rose. - --- Kurkista hiukkasen niin näet. Olisi parasta lähettää hänet -paikalla kotiin, hänhän on ihan kuin tappelusta tullut. - -Steven ääni oli niin onneton, että Rose kurkisti uudestaan. Macin -hienous oli todella mennyttä. Rusetti oli toisella sivulla, kukkanen -roikkui nurinpäin napinlävessä, hansikkaat oli rutistettu palloksi, -jota hän puhuessaan hajamielisesti läimäytteli, ja tukka näytti -myrskytuulen myllertämältä, sillä hän haroi sitä vähän väliä kaksin -käsin, kuten hänen oli tapana lukiessaan tai puhellessaan vakavasti. -Mutta pörröisyydestään huolimatta hän näytti niin onnelliselta ja -innostuneelta, että Rose nyökkäsi suopeasti ja sanoi viuhkansa takaa: - --- Häntä on tosiaan surkea katsella, Steve, mutta kaiken kaikkiaan -luulen, että nuo merkilliset tavat sopivat hänelle parhaiten. Uskon -että me vielä saamme olla ylpeitä hänestä, sillä hän tietää enemmän -kuin me kaikki muut yhteensä. Kuulepas nyt tuotakin! - -Ja Rose vaikeni, jotta he saattoivat kuunnella tietävää ja vuolasta -purkausta Macin huulilta: - --- Tiedättehän Frenzelin osoittaneen, että bismuttisilikaatin -pallomaiset muodot, joita on löydetty Schneeburgin ja -Johanngeorgenstadtin luota, eivät ole isometrisiä vaan monoklinisiä -kidemuodoltaan. Siksi hän erottaa ne vanhasta eulytiitistä ja antaa -niille uuden agrikoliitti-nimen. - --- Eikö tuo ole kamalaa? Lähdetään kiireesti pois ennen kuin -saamme uuden vyöryn niskaamme, ja silloin meistä tulee pallomaisia -silikaatteja ja isometrisiä kiteitä väkisinkin, kuiskasi Steve -kauhun vallassa, ja he pakenivat jättäen Macin huvittelemaan omalla -tavallaan. - -Mutta kun Rose oli lähdössä kotiin ja etsiskeli saattajaansa, ei -tätä löytynyt mistään, sillä professori oli jo lähtenyt ja Mac -hänen kanssaan niin syventyneenä uuteen puheenaiheeseen, että -unohti tyystin seuralaisensa ja meni levollisesti kotiin miettien -geologian ongelmia. Saattaa kuvitella, miltä Rosesta tuntui, kun tämä -tosiseikka valkeni hänelle. Häntä sekä suututti että nauratti; Mac -pysyi aina omana hajamielisenä itsenään. Rose ei sentään joutunut -pulaan, sillä vaikka Steve oli jo lähtenyt Kittynsä kanssa ennen kuin -karkuretki huomattiin, rouva Bliss otti mielellään hylätyn neidin -siipiensä suojaan ja saattoi hänet turvallisesti kotiin. - -Rose lämmitteli juuri jalkojaan ja maisteli kaakaota, jota Febe aina -piti hänelle valmiina, kun hätäistä naputusta kuului lasiovelta ja -Mac pyysi hiljaisella äänellä: - --- Päästä minut sisään vain yhdeksi minuutiksi. - -Rose käski Feben avata, ja syntipukki astui sisään hengästyneenä, -levottomana ja ulkoasultaan entistäkin ränstyneempänä, sillä hän oli -unohtanut päällystakkinsa, rusetti oli nyt niskassa ja tukka niin -pystyssä kuin kaikki taivaan tuulet olisivat vapaasti temmeltäneet -siinä. Ne olivatkin temmeltäneet, sillä hän oli viimeisen tunnin -ajan laukannut avopäin sinne tänne koettaen saada tekemänsä virheen -tekemättömäksi. - --- Älä kiinnitä huomiota minuun, en ansaitse sitä; tulin vain -katsomaan, että olet turvassa, ja painun sitten hirteen, kuten Steve -neuvoi, Mac sanoi omantunnon tuskissa, jotka olisivat olleet hyvin -järkyttäviä, ellei hänen olisi silloin tällöin täytynyt vetää henkeä -hullunkurisesti huohottaen. - --- En ikinä olisi luullut, että sinä saattaisit hylätä minut, sanoi -Rose moittivasti; hänestä oli viisainta olla lauhtumatta heti, vaikka -mieli tekikin, kun näki kuinka vilpittömän pahoillaan Mac oli. - --- Se oli tuon kirotun miehen syytä! Hän oli ihan kuin elävä -tietosanakirja, ja kun huomasin saavani häneltä paljon tietoja, -rupesin heti kaivamaan esiin tärkeimpiä, sillä aikaa oli vähän. -Tiedäthän että unohdan kaiken muun, kun saan sellaisen miehen -kynsiini. - --- Siltä näyttää. Kumma että ylipäänsä muistit minut, vastasi Rose -pidätellen nauruaan. - --- En muistanutkaan ennen kuin Steve jotenkin muistutti; silloin -jysähti mieleeni, että olin lähtenyt ja jättänyt sinut, ja olin -hervoton kuin lankavyyhti, Mac sanoi rehellisesti. - --- Mitä sinä silloin teit? - --- Mitäkö? Lähdin kuin ammuttu enkä pysähtynyt ennen kuin Hopella -- - --- Ethän toki kävellyt niin pitkää matkaa? huudahti Rose. - --- En, herra nähköön, juoksin. Mutta sinä olit lähtenyt rouva Blissin -kanssa, ja siksi laukkasin taas takaisin nähdäkseni omin silmin, että -olet onnellisesti kotona, vastasi Mac pyyhkien hikistä otsaansa ja -helpotuksesta huokaisten. - --- Mutta matkaahan on melkein viisi kilometriä yhteen suuntaan, ja -keskellä yötä, kylmässä ja pimeässä! Voi Mac, kuinka sinä saatoit, -huudahti Rose tajuten yhtäkkiä mitä Mac oli tehnyt, kun hän kuuli -tämän läähättävän ja näki missä kunnossa hänen kenkänsä olivat. - --- Enhän voinut muutakaan, sanoi Mac nojautuen ovea vasten ja -koettaen olla huohottamatta. - --- Eihän sinun olisi tarvinnut juosta itseäsi puolikuoliaaksi moisen -pikkuasian vuoksi. Pitihän sinun tietää, että voin hyvin huolehtia -itsestäni, varsinkin kun siellä oli niin paljon tuttavia. Istu toki -hetkeksi. Febe kiltti, tuo toinen kuppi, tätä poikaa ei päästetä -kotiin ennen kuin hän on levännyt ja virkistynyt juoksunsa jälkeen, -komensi Rose. - --- Älä ole minulle kiltti, minä joisin mieluummin koiruhoa kuin -kaakaota, jos sinulla sattuisi olemaan valmiina, vastasi Mac -surkeasti huokaisten painuessaan sohvalle ja ottaessaan Feben -tarjoaman juoman. - --- Jos sinulla olisi heikko sydän, olisi tuollainen ravi tappanut -sinut. Älä tee sitä toista kertaa, varoitti Rose tarjoten hänelle -viuhkansa, jotta Mac saattoi viilentää kuumaa otsaansa. - --- Ei minulla sydäntä olekaan. - --- Onpahan, se takoo kuin höyryvasara, ja se on minun syyni. Minun -olisi pitänyt poiketa teille sanomaan, että olen turvassa. - --- Ei juoksu mitään, mutta tällainen häpeä! Juoksen tuon matkan usein -liikuntaa saadakseni, eikä se mitään tee, mutta tänä iltana olin kuin -vimmattu ja löin varmasti ennätyksen. "Älä nyt huolehdi, vaan ole -ihan rauhassa ja maistele teejuomaasi", kuten romaaneissa sanotaan. - --- Mitä sinä tiedät sellaisesta? kysyi Rose ällistyneenä. - --- Vaikka kuinka paljon! Luuletko etten minä lue romaaneja? - --- Luulin ettet sinä lue muuta kuin kreikkaa ja latinaa ja joskus -sattumalta silmäilet Webskyn pseudofiitteja ja Johanngeorgenstadtin -monokliineja. - -Macin silmät revähtivät selko selälleen, mutta sitten hän huomasi -pilan ja yhtyi nauruun niin sydämestään, että yläkerrasta kuului -Plenty-tädin ääni, joka kysyi unisena ja hätäisenä: - --- Onko tuli irti? - --- Ei, täti hyvä, kaikki on kunnossa, minä vain sanon hyvää yötä, -vastasi Mac haeskellen lakkiaan. - --- Lähde nyt sitten heti, että tyttö pääsee nukkumaan, jatkoi vanha -neiti palaten vuoteeseensa. - -Rose kipaisi eteiseen ja sieppasi setänsä turkin, kun Mac astui -kirjastosta etsien hajamielisesti omaa päällystakkiaan. - --- Eihän sinulla takkia ollutkaan, senkin yöjuoksija! Ota tämä ja -pidä ensi kerralla järki tallella, tai et pääse yhtä vähällä, hän -sanoi tarjoten painavaa turkkia ja tirkistellen sen takaa serkkuaan -nauravin silmin. - --- Ensi kerralla! Annatko siis anteeksi? Saanko vielä näyttää, etten -ole vallan tomppeli? huudahti Mac liikuttuneena ja halasi suurta -turkkia. - --- Minäkö pitäisin sinua tomppelina! Päinvastoin sinun oppineisuutesi -ihan hätkähdytti minua tänä iltana. Sanoinkin Stevelle, että meidän -pitäisi olla ylpeät filosofistamme. - --- Oppineisuus hiiteen! Minä näytän sinulle, että olen mies siinä -missä muutkin, ole sitten minusta ylpeä tai älä! huudahti Mac -nyökäten niin, että lasit tipahtivat hänen nenältään, kun hän -sieppasi lakkinsa ja lähti. - -Pari päivää myöhemmin Rose lähti tervehtimään Jane-tätiä kuten -hänellä oli tapana kerran pari viikossa. Kiivetessään yläkertaan hän -kuuli merkillistä ääntä salista ja pysähtyi tahtomattaan kuuntelemaan. - --- Yks, kaks, kolme, vedä! Yks, kaks, kolme, käänny! No, jatka nyt! -kuului kärsimättömästi. - --- Kai sinun on helppo sanoa jatka nyt, mutta mitä peijakasta minä -teen vasemmalla jalallani silloin kun liu'un ja käännyn oikealla? -tiedusteli toinen ääni hengästyneenä ja alakuloisesti. - -Sitten viheltäminen ja tömistely jatkui entistä pontevammin. -Tuntiessaan äänet Rose tirkisti puoliavoimesta ovesta ja alkoi -ihan hytkyä pidätetystä naurusta. Steve nojasi punainen pöytäliina -vyötäisille sidottuna raukeasti Macin olkapäähän ja tanssi -vihellyksensä tahdissa. Keikari näet oli täysinoppinut tässä -kaunotaiteessa ja ylpeili taidostaan. Mac piteli kasvot punaisina -ja maailma silmissä pyörien veljeään vyötäisiltä ja yritti turhaan -johdatella häntä läpi pitkän salin kompastumatta pöytäliinaan, -polkematta neitoaan varpaille tai törmäämättä päin huonekaluja. Rose -nautti näytelmästä, kunnes Mac yrittäessään epätoivoisesti pyörittää -naistaan paiskautui seinää vasten ja kaatoi Steven lattialle. - -Silloin Rosen oli mahdotonta enää hillitä nauruaan, hän tuli -serkkujensa luo ja sanoi hilpeästi: - --- Se oli suurenmoista! Koettakaa uudestaan, niin minä soitan! - -Steve loikkasi pystyyn ja kiskaisi hermostuneesti pois pöytäliinan. -Mutta Mac heittäytyi tuoliin hieroen vielä päätänsä ja koetti olla -tyyni ja iloinen kysyessään: - --- Mitä kuuluu, serkku? Koska sinä tulit? Johnin olisi pitänyt kertoa -meille. - --- Hyvä oli ettei kertonut, sillä silloin olisin jäänyt vaille -tätä liikuttavaa kuvaelmaa veljesrakkaudesta. Näyt valmistautuvan -seuraaviin kutsuihin. - --- Niin valmistaudunkin, mutta on niin paljon muistettavaa yhtä -aikaa, täytyy pysyä tahdissa, ohjata suoraan, väistää hameita ja -hoidella noita pahuksen sääriäni. Vaikeata se on aluksi, tunnusti Mac -pyyhkien otsaansa ja huoaten nääntyneenä. - --- Näin kovaa työtä en ole ikinä tehnyt, ja koska en ole mikään -muurinsärkijä, en tahdo enää olla paiskeltavana pitkin seiniä, murisi -Steve pyyhkien polviaan ja katsellen murheellisena jalkojaan, joita -oli poljettu niin että kirveli. - --- Kiitoksia vain tästäkin, olit oikein kiltti. Taisinkin oppia -tahdin, ja voin harjoitella vaikka tuolin kanssa, sanoi Mac niin -alistuvaisena, että Rose purskahti taas vastustamattomaan nauruun, -johon serkutkin yhtyivät. - --- Koska sinä olet ruvennut marttyyriksi minun tähteni, on oikein ja -kohtuullista, että autan sinua. Soita sinä meille, Steve, niin minä -annan oppitunnin Macille, ellei hän mieluummin tanssi tuolin kanssa. -Ja Rose riisui hattunsa ja viittansa. - --- Tuhannet kiitokset, kunhan en vain satuttaisi sinuakin, aloitti -Mac hyvillään, mutta muistaen äskeiset kommellukset. - --- Ole huoletta! Steve ei hoidellut laahustaan kunnolla, sillä hyvät -tanssijat kiinnittävät sen aina silmukasta käsivarrelleen. Minulla -ei laahusta olekaan, niin että se huoli on poissa, ja soiton mukaan -on paljon helpompaa pysyä tahdissa. Tee ihan niin kuin minäkin, niin -parin kierroksen jälkeen se menee mainiosti. - --- Koetetaan, koetetaan. Alahan pimputtaa, Steve! Nyt, Rose! Ja -pyyhkäisten tarmokkaasti tukan silmiltään Mac tarttui Roseen ja alkoi -taas ponnistella päättäen onnistua vaikka henki menisi. - -Toinen yritys luonnistui, sillä Steve korosti tahtia lujasti -paukuttelemalla pianoa, Mac totteli ohjeita kuin henkensä kaupalla, -ja muutamien jännittävän vaarallisten hetkien jälkeen Rose sai -ilokseen kulkea vakaasti läpi huoneen ja saapui komean pyörähdyksen -jälkeen perille. Steve taputti käsiään, ja Mac huudahti vilpittömästi: - --- Olen aina vihannut tanssia, mutta tiedätkö, nyt ihan pidän siitä. - --- Tiesin sen. Mutta et saa seistä näin käsi parisi vyötäisillä, kun -olet lopettanut. Pitää istua ja leyhytellä häntä viuhkalla, jos hän -haluaa, neuvoi Rose oppilastaan. - --- Tosiaan, tiedän kyllä miten se tehdään, ja irrottaen otteensa -Mac nostatti pienen tuulenpyörteen serkkunsa ympärille leyhytellen -huimasti sanomalehteä. - --- Hyvä, hyvä, veikkoseni! Tuohan on lupaavaa, tilaankin sinulle -paikalla hännystakin, koska aiot ruveta elämään ihmisiksi, sanoi -Steve pianotuolilta. -- Harjoitelkaa vähän salonkikeskusteluakin, -ettei hän joutuisi naurunalaiseksi kuten viime kerralla, lisäsi -Steve. -- En tarkoita tuota geologista lörpötystä, kamalaa sekin oli, -mutta keskustelu Emma Curtisin kanssa oli vielä hullumpaa. Kerropas, -Mac, niin Rose saa kuulla. - --- Mitä siinä nyt oli, minähän koetin vain keskustella järkevästi, -sanoi Mac vastahakoisesti, sillä serkut, joille Steve oli ilmiantanut -asian, olivat armottomasti kiusanneet häntä. - --- Mitä sinä sitten puhuit? Koetan pysyä vakavana jos vain voin, -sanoi Rose uteliaana, sillä Steven silmät vilkkuivat pahankurisesti. - --- No, minä tiesin, että hän pitää teatterista ja yritin sitä ensin, -se menikin mukiin, kunnes aloin kertoa millaisia teatterit olivat -Kreikassa. Varsin mielenkiintoinen aihe, eikö totta? - --- Niin onkin. Siteerasitko hänelle jonkin kuoro-osan tai pätkän -Agamemnonista, niin kuin silloin kun kerroit niistä minulle? kysyi -Rose ja saattoi vaivoin hillitä naurunhalunsa. - --- En tietenkään, kehotin häntä vain lukemaan Prometheuksen, mutta -hän haukotteli viuhkansa suojassa ja alkoi puhua Febestä. Kuinka -'suloinen olento' hän oli, miten hän 'tunsi asemansa', 'pukeutui -säätynsä mukaan' ja muuta lörpötystä. Taisin olla aika epäkohtelias, -mutta kun hän keskeytti minut tuolla tavoin, menin vähän sekaisin -ja sanoin mitä sylki suuhun toi, nimittäin että Febe minusta oli -hienoimmin puettu nainen koko salissa, sillä hän ei ollut pelkkiä -hepeneitä ja höyheniä kuten muut tytöt. - --- Voi Mac parka! Emmalla kun on elämäntehtävänään pysyä muodin -tasalla, ja tuona iltana hän oli aivan erityisen loistava. Mitä hän -sanoi? kauhisteli Rose säälien molempia asianomaisia. - --- Hän nakkeli niskojaan ja katsoi minuun myrkyllisesti. - --- Ja mitä sinä teit? - --- Puraisin kieltäni ja jouduin ojasta allikkoon. Seurasin -hänen esimerkkiään ja vaihdoin puheenaihetta: puhelin orpojen -hyväksi pidettävästä konsertista, ja kun hän heltyi noista pikku -kullanmuruista, neuvoin häntä ottamaan yhden hoidokikseen ja lausuin -ihmettelyni siitä, etteivät nuoret naiset tee niin, vaan suosivat -kissoja ja sylikoiria. - --- Sinä kovaonninen! Hän jumaloi mopsiansa, mutta pikkulapsia hän ei -voi kärsiä, tiesi Rose. - --- Sitä hupsumpi hän on! No, joka tapauksessa hän sai tietää minun -mielipiteeni asiasta ja pitäköön sen hyvänään, sillä minä sanoin -vielä, että se olisi myös mainiota harjoitusta sitä aikaa varten, -jolloin heillä on omia pikku kullanmuruja. Moni lapsiraukka kuolee -äitinsä taitamattomuuden tähden, sehän on tunnettua, lisäsi Mac niin -vakavasti, ettei Rose uskaltanut enää hymyillä. - --- Kuvittele nyt Emmaa sipsuttelemassa tuollainen orpolapsi -käsivarsillaan rakkaan Toton sijasta! nauroi Steve riemastuneena -pyörähtäen pianotuolilla. - --- Näyttikö hän pitävän neuvostanne, herra Suorasuu? kysyi Rose, joka -olisi tahtonut olla läsnä. - --- Ei, hän kiljaisi hiukan ja sanoi: "Varjelkoon, miten merkillinen -te olette, herra Campbell! Olkaa hyvä ja viekää minut äidin luo", -ja minä vein hänet kiitollisena. Varonpa toiste koskemasta hänen -mopsinsa koipiin, lopetti Mac jurosti päätään ravistaen. - --- Älä välitä! Sinulla oli huono onni sillä kertaa. Älä luule, että -kaikki tytöt ovat yhtä hupsuja. Voin näyttää sinulle tusinan järkeviä -tyttöjä, jotka voivat keskustella kanssasi muodin virtauksista tai -nauttia kreikkalaisesta murhenäytelmästä, jos esität heille kuoron -kuten minullekin, sanoi Rose lohduttaen, sillä Steve vain virnisteli. - --- Viitsitkö kirjoittaa minulle luettelon niistä tytöistä, niin -viljelen tuttavuutta heidän kanssaan. Täytyyhän saada jotakin -korvaukseksi siitä, että rupeaa hyrräksi. - --- Oikein mielelläni. Ja jos tanssit hyvin, sinulla on oikein hauskaa -heidän kanssaan. - --- Ei minusta ikinä tule sellaista 'muodin peiliä ja kuosin -kuvastinta' kuin tuo Keikari, mutta teen parhaani; kuitenkin jos -olisi vara valita, vaeltaisin paljon mieluummin pitkin katuja -posetiivi ja apina matkassani, vastasi Mac kiusaantuneena. - --- Kiitos kohteliaisuudesta! sanoi Rose syvään niiaten, mutta Steve -huudahti: - --- Joko sinä nyt taas! niin moittivasti, että syyllinen muisti liian -myöhään olevansa Rosen valittu ritari. - --- Pahus vieköön, unohdin! Ja heittäen hullunkurisen toivottomana -sanomalehden Mac asteli huoneesta lausuen traagisesti Kassandran -sanoja. -- "Voi tuskaa! Oi Maa! Oi Apollo! Minä tahdon kuolemaa! -Tahdon lähestyä tuonelan portteja ja rukoilla kuolettavaa iskua!" - - - - -7 - -FEBE - - -Sillä aikaa kun Rose keräsi kokemuksia, Febe teki samoin vaikka -hiljaisemmin, ja he vertailivat havaintojaan jutellessaan iltaisin -ennen nukkumaan menoa. Mutta oli asioita, joista ei koskaan puhuttu, -ja kummallakin oli oma pieni maailmansa, johon ystävänkään silmä ei -kurkistanut. - -Rosen elämä oli nykyään iloisimmillaan, Feben taas onnellisimmillaan. -Molemmat osallistuivat aika paljon seuraelämään, sillä monet, jotka -olisivat muuten vastahakoisesti hyväksyneet Feben vieraakseen, olivat -suopeita laulajattarelle. - -Muutamissa seikoissa Febe oli ylpeä, ja kun ne palvelukset, joita hän -ilomielin toimitti talossa, vuosi vuodelta vähenivät, tuli riippuvuus -hänelle taakaksi eikä lämpiminkään kiitollisuus voinut sitä keventää. -Tähän asti hän ja Rose olivat eläneet lapsina yhdessä, mutta kun he -nyt olivat tulleet naisiksi, heidän tiensä veivät vääjäämättä eri -suuntiin, ja molemmat tunsivat, että heidän oli ennen pitkää erottava. - -Jo ennen ulkomaille lähtöä oli sovittu, että kotiin palattuaan Febe -pyrkisi omille jaloilleen ja koettaisi siipiään laulajattarena. Hän -oli opiskellut tunnollisesti, ja nyt hän oli valmis näyttämään, ettei -uhrauksia ollut tehty turhan takia. Häntä rohkaisi pienissä piireissä -saavutettu menestys ja innostuneiden ystävien kiittävä arvostelu; -hän tunsi jo voivansa uskaltautua kauemmas ja päätti aloittaa uransa -konserttilaulajana. - -Juuri tähän aikaan oli yleisen mielenkiinnon kohteena tyttöjen -orpokoti, jota ei saatu kuntoon varojen puutteessa. Campbellit -olivat tehneet kaiken voitavansa ja työskentelivät edelleenkin -tuon tarpeellisen laitoksen hyväksi. Asiaa varten oli pidetty -useita myyjäisiä ja sarja konsertteja. Rose oli koko sydämestään -heittäytynyt tähän työhön ja ehdotti nyt, että Febe esiintyisi ensi -kerran konserttisarjan päättäjäisissä, johon orpojen lapsikuoro -tulisi myös laulamaan. - -Muutamat sukulaiset arvelivat, ettei Febe haluaisi aloittaa niin -vaatimattomasti, mutta Rose tunsi hänet paremmin, ja kun hän ehdotti -asiaa, Febe vastasi oitis: - --- Sen sopivampaa aikaa ja paikkaa ensiesiintymiselleni ei voisi -ajatellakaan. Laulan ilomielin orpojen hyväksi, mutta tahdon olla -vain yksi heistä enkä halua esiintyä sen juhlallisemmin kuin hekään. - --- Saat järjestää asian ihan niin kuin haluat; minä pidän huolta -siitä, että kaikki sujuu mielesi mukaisesti, lupasi Rose. - -Olikin hyvä, että Rose otti ohjakset käsiinsä, sillä suvussa syntyi -aika hälinä, kun kuultiin Feben ensiesiintymisestä. Clara-täti -oli epätoivoissaan, sillä Febe päätti pukeutua vaatimattomaan -viininpunaiseen villapukuun, jotta ei poikkeaisi liikaa muista -orvoista. Plenty-täti halusi pitää pienet illalliset tapauksen -kunniaksi, mutta Febe pyysi häntä tarjoamaan sen sijasta -joulupäivällisen lapsille. Pojat aikoivat heitellä saavikaupalla -kukkia, ja Charlie pyysi saada saattaa laulajattaren sisälle. Mutta -Febe torjui kaikki tarjoukset sanoen vakavasti: - --- Minun on parasta aloittaa niin kuin aion jatkaakin ja luottaa -kokonaan itseeni. Menisin mieluummin yksin sisään, sillä sinä, -Charlie, et todellakaan sovi meidän joukkoomme ja pilaisit vain -toivotun vaikutuksen. Ja hymy pilkahti Feben silmiin, kun hän katseli -edessään olevaa salonkileijonaa ja ajatteli orpojen ruskeita pukuja -ja isoja esiliinoja. - -Pitkien keskustelujen jälkeen sovittiin viimein, että Febe saisi -kaikessa tehdä mielensä mukaan ja perhe tyytyisi paukuttamaan käsiään -ensi riveiltä. - --- Me hakkaamme kätemme rakoille ja tuomme sinut kotiin -nelivaljakolla, saatpa nähdä! uhkaili Steve, jota moinen -yksinkertaisuus ei lainkaan tyydyttänyt. - --- Kaksivaljakko kyllä kelpaa. Olen ihan rauhallinen esiintymiseeni -asti, mutta sitten voin olla hiukan poissa tolaltani, niin että -lähden mielelläni ennen kuin yleinen hälinä alkaa. En todellakaan -tahtoisi olla kiittämätön, mutta te olette kaikki niin kilttejä -minulle, että olen liikuttunut sitä ajatellessani, eikä se -sovi silloin kun pitäisi laulaa, sanoi Febe pudottaen kyynelen -pitsiröyhelölle, jota ompeli. - -Archie olisi tahtonut ravistella Steveä, joka rohkeni taputtaa tummaa -päätä ja sanoa rohkaisevasti: - --- Hyvä on. Minä olen lähettyvillä ja pyyhkäisen sinut pois sillä -aikaa kun muut hakkaavat hansikkaitaan. Ei pelkoakaan siitä, että -hämmentyisit. Jos hiukankin tuntuu siltä, vilkaise vain minuun, minä -kyllä mulkoilen ja heristän nyrkkiäni, jos kiltteys kerran saa sinut -hämmentymään. - --- Se olisikin hyvä, sillä yksi balladeistani on hyvin liikuttava, ja -minua itkettää aina kun laulan sitä. Jos sinä koetat mulkoilla, minua -rupeaa naurattamaan ja pysyn koreasti alallani. Istu sinä vain ihan -edessä valmiina pujahtamaan ulos, kun poistun viimeisen kerran! - --- Luota minuun! Ja poika lähti mahtavana vaikutusvallasta, joka -hänellä oli pitkään, komeaan Febeen. - -Jos hän olisi tiennyt mitä sanomalehden takana olevan nuoren miehen -mielessä liikkui, hän olisi vallan kummastunut, sillä vaikka -Archie näyttikin syventyneen liikeasioihin, hän oli nykyään korvia -myöten rakastunut. Hän oli koettanut puhua itselleen järkeä, -mutta huomattuaan yrityksen toivottomaksi lakannut yrittämästäkin -ja antautunut tunteittensa vietäväksi. Tieto siitä, ettei suku -hyväksyisi asiaa, näytti vain lujittavan hänen aikomuksiaan, sillä -hän suhtautui kaikkeen muuhunkin yhtä tarmokkaasti ja sitkeästi -kuin liikeasioihin, ja kun hän kerta kaikkiaan oli päättänyt mennä -naimisiin Feben kanssa, ei mikään voinut muuttaa tätä aietta. - -Hän katseli ja odotti kolme kuukautta, ettei häntä voitaisi syyttää -malttamattomuudesta. Jos Mac-setä olisi tiennyt, mitä unelmia ja -haaveita hänen konttorikirjojensa yli kumartuneessa päässään liikkui -ja mitä tunteita hänen tyynen 'oikean kätensä' povessa kuohui, hän -olisi varmaan ollut aivan ymmällä. Poikien mielestä Archie oli -vakaantunut liian aikaisin. Hänen äitinsä arveli, ettei konttorin -ilma sopinut hänelle, ja Alec-tohtori erehtyi uskomaan, että poika -oli tosiaan alkanut ajatella Rosea. Archie tuli usein iltaisin, istui -kovin tyytyväisenä Rosen ompelupöydän ääressä ja leikkeli nauhoja tai -piirsi malleja heidän jutellessaan. - -Kukaan ei huomannut, että vaikka Archie näillä käynneillään puheli -Roselle, hän katseli silti Febeä, joka hiljaisena mutta ahkerana -istui matalalla tuolilla heidän lähettyvillään. Puhelipa Archie mistä -tahansa, aina hän näki kiiltävät, mustat palmikot toisella puolen -pöytää, silkinhienon posken, joka kaartui valkoiseen lujaan kaulaan -päin, ja tummat ripset, jotka silloin tällöin kohosivat varjostaen -silmiä. Neulan suihkekin viehätti häntä, samoin pieni rintaneula, -joka kohosi ja laski tytön tyynen hengityksen tahdissa. Archie puhui -Febelle harvoin, ei milloinkaan kajonnut hänen ompelukoriinsa vaikka -mielin määrin myllersi Rosen koria tarvitessaan lankaa tai saksia, -ani harvoin hän uskalsi tuoda tytölle harvinaisen sievän esineen, kun -tuli laivoja Kiinasta. Hän vain istui ja ajatteli Febeä, kuvitteli -että tämä oli heidän olohuoneensa, tuo Feben ompelutyö, ja että he -istuivat siellä kahden kesken onnellisena avioparina. - -Kun illan tapahtumat olivat kehittyneet tälle asteelle, Archien -valtasi tavallisesti niin voimakas halu todella tehdä jotakin, että -hän ehdotti musiikkituokiota. Toisinaan se kävi niin äkkiarvaamatta, -että Roselta jäi lause kesken ja hän näki ihmeekseen oudon kiihkeyden -noissa tavallisesti täysin viileissä harmaissa silmissä. - -Silloin Febe käänsi työnsä kokoon ja meni pianon luo iloisena siitä, -että sai jollain tavoin vuodattaa ilmoille tunteensa, joita hän ei -näyttänyt voivan ilmaista muuten kuin laulussaan. Rose tuli häntä -säestämään, ja Archie siirtyi hämärään nurkkaan, josta saattoi -katsella Feben kasvoja tämän laulaessa. - -Rose, jolla oli Pumpula toverinaan, huomasi pian asianlaidan. Aluksi -hän oli vähän hämmästynyt, sitten häntä huvitti ja huoletti ja -kaiken kaikkiaan asia kiinnosti häntä kovin. Hän toimi mielellään -välittäjänä, vaikka toisinaan ilmassa oli sähköä niin että häntä -värisytti. Hän ei puhunut mitään, vaan odotti Feben puhuvan, mutta -Febe oli hiljaa ja näytti epäilevän asiaa, kunnes oli mahdotonta -enää epäillä. Silloin hän pelästyi kuin pahanteosta tavattu ja keksi -kaikenlaisia verukkeita pysytelläkseen poissa tyttöjen sopesta, joksi -tuota mukavaa nurkkausta sanottiin. - -Konserttipuuha tarjosi erinomaisia tilaisuuksia tähän; ilta illan -jälkeen hän pujahtikin yläkertaan harjoittelemaan laulujaan Archien -katsellessa kaivaten laiminlyötyä käsityökoria ja mykkää pianoa. Rose -sääli serkkuaan ja halusi lausua lohduttavan sanan, mutta arkaili, -kun Archie oli niin itseensä sulkeutunut. Niinpä Rose antoikin hänen -palvoa omalla tavallaan, sillä tuntui että taitekohta oli pian edessä. - -Hän oli varma siitä istuessaan konsertti-iltana Archien vieressä. Kun -muu perhe nyökkäili ja hymyili, nauroi ja puheli vilkkaasti, Archie -istui mykkänä kuin muuri ja piti käsivarsiaan tiukasti puuskassa -ihan kuin hillitäkseen tunteitaan. Mutta Rose oli itsekin niin -jännittynyt, ettei hän ehtinyt paljonkaan tarkkailla Archieta. Toivo -ja pelko, ilo ja myötätunto Feben ja hänen menestyksensä puolesta -saivat hänet värisemään. Sali oli tulvillaan väkeä, kuulijakunta -kyllin sekalaista, jotta yleinen mielipide olisi puolueeton, ja -näyttämö täynnä kirkaskasvoisia pikku orpoja, jotka olivat omiaan -muistuttamaan keräyksen kohteesta. - -"Olen kuullut tämän Febe Mooren laulavan, hänellä on todella hurmaava -ääni, vahinko vain, ettei hän aio oopperaan." - -"Hän laulaa vain kolme kertaa tänä iltana; se on kovin vaatimatonta, -kun hän on kuitenkin tilaisuuden vetonaula." - -"Orvot näyttävät laulavan ensiksi, tukkikaa korvanne jos haluatte, -mutta muistakaa taputtaa tai naiset eivät anna ikinä teille anteeksi." - -Juttelu oli täydessä käynnissä, viuhkoja leyhyteltiin, -ohjelmalehtisiä kahisteltiin ja vahtimestarit juoksentelivat -edestakaisin, kunnes arvokkaan näköinen herrasmies ilmestyi -kumartamaan yleisölle, kiipesi johtajan paikalle ja sai tahtipuikkoa -heilauttamalla koko esiliinarivin nousemaan pystyyn; orpolapset -aloittivat laulaen kimeillä hennoilla äänillään, mutta pysyivät -kiitettävän hyvin tahdissa ja äänessä. Myötätunto lisäsi -suosionosoituksia, ja tyttöset istuutuivat paikoilleen kasvot -viatonta tyydytystä säteillen. - -Seurasi soittoa, ja sitten nuori mies, jolla oli taiteellinen -pörröinen tukka, hypähti lavalle; pidellen nuotteja kireästi -hansikoiduin käsin hän alkoi hauraalla tenoriäänellä julistaa -yleisölle: - - "Oli orvokki niin suloinen..." - -Oli mahdotonta saada selkoa, oliko laulussa sen kummemmin mieltä -tai tunnetta, sillä nuottien kolme sivua näyttivät sisältävän -vain muunnelmia tuosta samasta teemasta, ja laulu päättyi pitkään -loppusäveleen, joka sai nuorukaisen hengästymään. - --- Nyt hän tulee! Voi setä, sydämeni pomppii ihan kuin olisin itse -tuolla, kuiskasi Rose hiukan huoahtaen ja tarttui Alec-tohtoria -käsivarteen, kun piano siirrettiin esille ja kaikkien silmät -kääntyivät näyttämön ovelle päin. - -Febe ei astunut lavalle esiintyjien huoneesta, vaan lapsiparvesta, -missä oli istunut piilossa urkujen takana; hän astui komeana -viininpunaisessa puvussaan ainoana koristeenaan rintaan kiinnitetty -valkoinen kukka. Kalpeana mutta tyynen näköisenä hän astui hitaasti -ylöspäin kääntyneiden kasvojen välistä kujaa painaen hiukan -hamettaan, ettei ohikulkiessaan pyyhkäisisi pieniä päitä. Hän astui -suoraan eteen, kumarsi nopeasti, viittasi säestäjälle ja odotti alkua -katsoen kiinteästi salin perällä olevaa isoa kullattua kelloa. - -Koko laulun ajan silmät pysyivät kellossa, mutta laulun loputtua -ne hetkeksi pysähtyivät eturivistä erottuviin innokkaisiin -tytönkasvoihin; sitten Febe taas nopeasti kumarrettuaan palasi -lapsijoukkoon, joka taputti ja nyökytti Febelle hänen kulkiessaan ohi. - -Kaikki seurasivat kohteliaasti heidän esimerkkiään, tosin erityisesti -innostumatta, selvästikään Febe ei ollut tehnyt edullista vaikutusta. - --- Hän ei ole elämässään laulanut noin huonosti, mutisi Charlie -äkeissään. - --- Tyttöparkaa pelotti. Malttakaahan, malttakaahan, sanoi Mac-setä -ystävällisesti. - --- Näin että häntä pelotti ja mulkoilin kuin meduusa, mutta hän ei -vilkaissutkaan minuun, lisäsi Steve oikoen hansikkaitaan. - --- Tämä ensimmäinen laulu oli vaikein, ja hän selvisi siitä paremmin -kuin osasin odottaakaan, puuttui puheeseen Alec-tohtori pettymystään -salaten. - --- Älkää huolehtiko! Febellä on kyllä rohkeutta, ja hän hämmästyttää -vielä teidät ennen kuin ilta on lopussa, ennusti Mac, sillä hän tiesi -jotakin, mitä muut eivät tienneet. - -Rose ei puhunut mitään, puristi vain hartiavaippansa suojassa -myötätuntoisesti Archien kättä, sillä tämän käsivarret eivät enää -puristuneet puuskaan, vaan olivat rennot kuin jännityksen lauettua. - -Ystävät sopertelivat siinä ympärillä kohteliaisuusvalheita muka -ihastuksissaan ja hämmästelivät neiti Mooren 'viehättävää esitystä', -'hienoa koruttomuutta' ja 'eittämätöntä lahjakkuutta'. Mutta vieraat -arvostelivat ankarasti, ja muutamat heidän huomautuksensa suututtivat -Rosea niin, ettei hän kyennyt ensinkään keskittymään siihen, mitä -lavalla tapahtui, vaikka orvot virittivät iloisen laulun, jonka -kertosäe ilahdutti kovin pikku kieliä, ne kun eivät olleet tottuneet -olemaan kauan aloillaan. - --- Olen usein kuullut sanottavan, että naisen kieli on keskeltä -kiinni ja liikkuu molemmista päistään, mutta nyt tiedänkin sen, -kuiskasi Charlie viitaten noihin liki kahdeksaankymmeneen avoimeen -suuhun, joissa tuo pikkuinen, levoton elin hupaisen vilkkaasti -liikkui. - -Rose nauroi, mutta katseli vieläkin vihaisesti vasemmalla olevaa -tanakkaa miestä, joka oli uskaltanut kohauttaa olkapäitään nähdessään -Feben seuraavan laulun nimen ja sanoa: - --- Tämän kappaleen laulaminen on tuolle nuorelle naiselle yhtä -mahdotonta kuin lentäminen, hänen ei pitäisi antaa yrittääkään. - -Mutta Febe yritti, ja hän sai tuon tanakan miehen mielipiteet äkkiä -muuttumaan laulamalla laulunsa suurenmoisesti, sillä ensimmäinen -epäonnistuminen loukkasi hänen ylpeyttään ja kannusti häntä -koettamaan parastaan. Hän katsoi värähtämättä Rosea tai tämän -vieressä olevia hehkuvia, tarkkaavaisia kasvoja ja pannen lauluun -koko sielunsa hän antoi äänensä soida kuin hopeatorvi, täyttää suuren -salin ja värähdyttää kuulijoiden sydäntä. - -Se ratkaisi Feben kohtalon laulajattarena, sillä suosionosoitukset -olivat nyt aidot ja välittömät ja puhkesivat ilmoille yhä uudelleen -kuin sovittaakseen äskeisen. Mutta hän ei tullut esille, isojen -urkujen varjo näytti nielleen hänet, kenenkään silmät eivät voineet -keksiä häntä eikä suosion myrsky saanut häntä palaamaan. - --- Nyt voin kuolla tyytyväisenä, sanoi Rose säteillen mielihyvää, -mutta Archie tuijotti ohjelmalehtistä koettaen hillitä ilmeitään, ja -muu perhe istui niin voitonriemuisen näköisenä kuin kukaan heistä ei -olisi alun pitäen epäillytkään. - --- Todella mainiota, sanoi tanakka mies hyväksyvästi nyökäten. -- -Aloittelijaksi hyvinkin lupaava. Ajan oloon hänestä voi tulla suuri -laulajatar. - --- Nyt kai annat hänelle anteeksi? kuiskasi Charlie serkkunsa korvaan. - --- Annan, ja tahtoisin taputtaa häntä päälaelle. Mutta muistakoon, -ettei vasta tuomitse ensivaikutelman perusteella, vastasi Rose -suopeana koko ihmiskunnalle. - -Feben viimeiseksikin lauluksi oli merkitty balladi. Siksi olikin -yllätys, ettei hän laulanutkaan sankari Robinista, vaan istahti -pianon ääreen ja vilkaisten hymyillen sivullaan olevaa lapsiparvea -heläytti ilmoille linnunlaulun, johon Rose oli ensimmäisenä -ihastunut. Visertely, lirittely ja kujertelu olivat ihastuttavan -kolmisäkeistöisen laulun kertosäkeinä ja laulu oli tulvillaan kevään -suloa ja heräävää elämää. Lasten iloinen naurunpurskahdus ensimmäisen -säkeistön jälkeen tuntui kuin vastaukselta niihin ääniin, jotka -kutsuivat heitä keväisiin metsiin. - -Se oli hyvin kaunista ja siinä oli uutuudenviehätystä. Livertelystä, -joka ensin oli helissyt keittiön lieden ääressä, tuli nyt täyden -konserttisalin mielilaulu. Febe oli taas täysin oma itsensä, -hänen poskensa rusottivat, huulet lauloivat yhtä raikkaasti kuin -lattiaharjan liikkeitä säestäessään. - -Tämä laulu näytti tarkoitetun lapsille, ja he iloitsivatkin kovin -siitä, että heitä muistettiin, sillä kun Febe palasi lasten joukkoon, -he taputtivat ihastuksissaan, huiskuttivat esiliinojaan ja muutamat -tarttuivat hänen hameisiinsa pyytäen puoliääneen: -- Vielä kerran, -vielä kerran. - -Mutta Febe pudisti päätään ja katosi, sillä ilta alkoi jo käydä -myöhäiseksi pikkuväelle, muutamat näkyivät jo nukkuvan viattoman -unta, kunnes heräsivät hälinään. Mutta aikuisia ei voinut hillitä, he -taputtivat yhä käsiään, varsinkin Plenty-täti, joka lainasi Mac-sedän -kepin ja kolisteli sillä ankarasti lattiaa. - --- Älä siinä korjaile käsineitäsi, Steve, taputa vain kunnes hän -tulee, huudahti Charlie, joka iloitsi kuin vallaton poika; ja Jamie -oli aivan suunniltaan ihastuksesta, seisomaan nousten hän huusi: -- -Febe! Febe! vaikka hänen äitinsä koetti kaikin voimin hillitä poikaa. - -Tanakka herrakin taputti käsiään, ja Rose saattoi vain nauraa -mielihyvästä katsoessaan Archieta, joka viimeinkin näytti päästäneen -itsensä vapaaksi ja tömisteli jalkojaan niin itsepäisen pontevasti, -että ihan huvitti. - -Niinpä Feben täytyi tulla; hän kumarteli vaatimattomasti iloisena -ja kiitollisena, kunnes äkkiä tuli hiljaisuus; silloin hän katseli -pelkäämättä edessään olevaa ystävien joukkoa ja viritti laulun, joka -ei koskaan vanhene: "Koti, koti kultainen". - -Tällainen suora vetoomus saa ihmeitä aikaan; nytkin rupesivat raskaat -kukkarot painamaan taskuissa, jotka muuten vastahakoisesti avattiin, -kyynelet kohosivat silmiin, jotka harvoin itkivät, ja ruskeapukuisten -tyttöjen parvi näytti hyvin hellyttävältä isistä ja äideistä, jotka -olivat jättäneet omat pikku tyttärensä kotiin rauhaiseen uneen. -Se ilmeni hiljaisuudesta, jota kesti hetken sen jälkeen kun Febe -oli lopettanut, ja ennen kuin ihmiset selvisivät nenäliinoistaan, -Febe olisi jo hävinnyt, ellei häntä olisi pidättänyt pienokainen, -joka isossa esiliinassaan kapusi portaita lavalle kantaen mahtavaa -kukkakimppua kaksin käsin. - -Pienokainen lähestyi suorittaakseen tehtävän, johon hänet oli -lahjottu makeisin, ja tepastaen rohkeasti pitkin lavaa hän tarjosi -kaunista kukkavihkoa ja sanoa sopersi: -- Tämä on sinulle, mutta -suosionosoitusten myrsky säikähdytti häntä, niin että hän kätki -nyyhkyttäen kasvonsa Feben hameenpoimuihin. - -Se oli vaikea hetki Febe-rukalle, mutta hän oli yllättävän -maltillinen; ja ihmisten mieliin jäi kaunis kuva vanhimmasta -ja nuorimmasta orvosta, kun Febe kiiruhti portaita alas lapsi -käsivarrellaan ja hymyili kukkakimppunsa takaa. - -Kukaan ei välittänyt ohjelman lopusta; ihmiset alkoivat lähteä, -unisia lapsia kannettiin ja kuiskailu paisui puheensorinaksi. Yleisen -hälinän aikana Rose vilkaisi, oliko Steve muistanut lupauksensa -mukaisesti viedä Feben pois ennen kuin kaikki rupesivat lähtemään. -Mutta ei, tuolla hän auttoi takkia Kittynsä ylle unohtaen muut -velvollisuutensa, ja aikoessaan pyytää Archieta kiirehtimään Rose -huomasi tämän jo kadonneen ja jättäneen hansikkaansa tuolille. - --- Oletko kadottanut jotain? kysyi Alec-tohtori nähdessään Rosen -ilmeen. - --- En, setä, minä olen löytänyt jotain, hän kuiskasi antaen sedälle -hansikkaat ja viuhkansa ja teatterikiikarinsa taskuun pistettäviksi. -Kun konsertti loppui, hän jatkoi kiireesti: - --- Setä kiltti, sano etteivät kaikki tulisi nyt meille. Febe on ollut -niin kovassa jännityksessä, että hänen pitää saada levätä. - -Niinpä suvulle annettiin tiedoksi, ettei onnitteluja haluttu -ennen kuin huomenna, ja tohtori joukkoineen lähti niin pian kuin -suinkin. Mutta koko kotimatkan, kun Alec-setä ja Plenty-täti -ennustelivat laulajattarelle loistavaa tulevaisuutta, Rose riemuitsi -mielessään. Hän oli varma, että Archie oli puhunut, ja kuvitteli -iloiten kohtausta -- kuinka Archie hellästi oli tehnyt ratkaisevan -kysymyksen, kuinka kauniisti Febe oli antanut toivotun vastauksen -ja kuinka molemmat nyt nauttisivat siitä onnenhetkestä, joka Rosen -käsityksen mukaan tuli vain kerran ihmiselämässä. Hänestä on sääli -lyhentää sitä, siksi hän pyysi että ajettaisiin kotiin pisintä tietä; -ilta oli kaunis ja Rose tunsi tarvitsevansa illan jännityksen jälkeen -kipeästi raikasta ilmaa. - --- Ja minä kun luulin, että olisit tahtonut hyökätä syleilemään -Febeä heti kun hän lopetti, sanoi Plenty-täti viattomana ihmetellen -tyttöjen oikkuja. - --- Niin olisinkin omasta puolestani, mutta koska Febe toivoi saavansa -olla yksin, tahdon noudattaa hänen mieltään, vastasi Rose parhaana -verukkeenaan. - --- Vähän kiihottunut, arveli tohtori. - -Kun vanhan neidin reumatismi ei kuitenkaan sallinut heidän ajella -puoliyöhön saakka, tultiin Rosen mielestä kotiin aivan liian pian ja -hän juoksi ensimmäisenä sisälle varoittaakseen rakastuneita. Mutta -kirjasto, vierashuone ja arkihuone olivat tyhjiä, ja tuodessaan -kakkua ja viiniä Jane ilmoitti Febe-neidin menneen suoraan yläkertaan -ja pyytäneen anteeksi, sillä hän oli ollut hyvin väsynyt. - --- Tuo ei ole Feben tapaista, ei kai hän vain ole sairas, sanoi -Plenty-täti istuutuen lämmittämään jalkojaan. - --- Ehkä hän on vähän hermostunut; hänhän peittelee aina tunteitaan -niin paljon kuin voi. Minä käyn ylhäällä katsomassa, tarvitseeko hän -jotain rauhoittavaa, puheli tohtori päällystakkiaan riisuen. - --- Ei, ei, hän on vain väsynyt. Minä kipaisen hänen luokseen, minusta -hän ei välitä. Tulen sitten kertomaan, jos jotain on hullusti. - -Ja Rose pyrähti pois. Mutta Feben ovi oli kiinni, valoa ei näkynyt -sen raoista eikä kuulunutkaan mitään. Hän koputti, mutta kun ei -saanut vastausta, meni omaan huoneeseensa miettien: - --- Rakkaus kuuluu tekevän ihmiset kummallisiksi; he kai järjestivät -koko asian jo vaunuissa ja Febe kulta on juossut miettimään onneaan. -Antaa hänen olla rauhassa. Hyvänen aika, Febe! hän huudahti -hämmästyen, sillä hänen astuessaan omaan huoneeseensa laulajatar oli -siellä toimittamassa ilta-askareitaan ihan tavalliseen tapaan. - --- Minä olen odottanut sinua. Missä te niin kauan viivyitte? kysyi -Febe kohentaen tulta kuin saadakseen hiukan väriä kalpeisiin -poskiinsa. - -Rose huomasi heti hänen äänestään, ettei kaikki ollut tolallaan, -ja pelkkä silmäys Feben kasvoihin varmisti asian. Kylmä vesisuihku -sammutti Rosen onnelliset haaveet; mutta hienotunteisena hän -kunnioitti Feben tunteita eikä kysellyt mitään, vaan antoi ystävänsä -puhua tai olla vaiti mielensä mukaan. - --- Olin niin kiihdyksissä, että tahdoin tehdä pienen kierroksen -kuutamossa tyynnyttääkseni hermojani. Oi Febe kulta, kyllä olen -iloinen ja ylpeä! Minä ihailen niin sinun rohkeuttasi ja taitoasi ja -hienoa käytöstäsi, etten pysty sanomaankaan, kuinka paljon sinusta -pidän ja kuinka paljon sinua kunnioitan, hän huudahti antaen niin -hellän suukon kalpeille poskille, että ne alkoivat punertaa. - --- Kaikki on sinun ansiotasi, ilman sinua pesisin vieläkin lattioita -enkä uskaltaisi uneksiakaan tällaisesta, Febe sanoi, mutta äänessä -oli muutakin kuin kiitollisuutta. - -Rose katsahti Febeen ja sanoi mietteliäästi: - --- Ilta taisi olla sinusta yhtä hauska kuin meistä muistakin? - --- Se oli elämäni onnellisin ja samalla vaikein, vastasi Febe -lyhyesti katsoen poispäin. - --- Olisit antanut meidän olla lähelläsi ja auttaa. Sinä taidat olla -aika ylpeä, satakieleni. - --- Minun täytyy, sillä joskus tuntuu kuin vain se pitäisi minut -pystyssä. Febe lopetti äkkiä peläten, että hänen äänensä pettäisi, -jos hän jatkaisi. Hetken päästä hän kysyi melkein tylysti: - --- Sinun mielestäsi lauloin siis hyvin tänään? - --- Kaikkien mielestä. Koko joukko halusi tulla kertomaan sitä -sinulle, mutta minä lähetin heidät kotiin; tiesin että olet lopen -väsynyt. Ehkei minun olisi pitänyt? - --- Se oli ystävällisin teko, minkä koskaan olet tehnyt. - -Febe näytti aivan järkyttyneeltä katsoessaan Rosea, eikä tämä voinut -enää tekeytyä tietämättömäksi. - --- Älä sitten työnnä minua pois, jos sinulla on huolia. Anna minun -jakaa ne kanssasi, niin kuin minäkin jaan sinun kanssasi. - --- Hyvä on. Rose, minun täytyy lähteä pois aikaisemmin kuin olemme -suunnitelleet. - --- Miksi? - --- Siksi että -- Archie rakastaa minua. - --- Mutta juuri siksihän sinun pitää jäädä ja tehdä hänet onnelliseksi. - --- En voi, jos se tuo perheeseen ristiriitoja, ja sinähän tiedät että -niin käy. - -Rose avasi suunsa kumotakseen tuon kiihkeästi, mutta hän hillitsi -itsensä ja vastasi rehellisesti: - --- Setä ja minä iloitsemme sydämestämme, ja olen varma, ettei -Jessie-tätikään vastusta, jos sinä rakastat Archieta yhtä paljon kuin -hän sinua. - --- Hän toivoo toisenlaista miniää, ja tämä olisi hänelle suuri -pettymys. Hän on oikeassa ja kaikki muutkin, minussa yksin on syy. -Minun olisi pitänyt lähteä jo aikoja sitten, tiesin sen kyllä, mutta -en hennonut. - --- Minä olen pidättänyt sinua, ja minussa on syy jos kenessäkään. -Mutta Febe kulta, en käsitä miksi sinun tarvitsisi välittää siitä, -vaikka Myra-täti ennustelee turmiota ja Clara-täti päivittelee ja -Jane-täti tekee epämiellyttäviä huomautuksia. Ole sinä onnellinen -äläkä välitä heistä, huudahti Rose niin innoissaan, että oli -ystävänsä tähden valmis uhmaamaan vaikka koko sukua. - -Mutta Febe ravisti päätään surullisesti hymyillen ja vastasi taas -äänessään tuo tyly sävy, jolla hän tukahdutti tunteet nähdäkseen -selvästi velvollisuutensa: - --- Sinä voisit tehdä niin, minä en voi. Vastaa minulle, Rose, ja -vastaa rehellisesti jos rakastat minua. Jos joku olisi ottanut sinut -kotiinsa orpona, pennittömänä, hylättynä tyttönä ja jos sinulle olisi -vuosikausia annettu opetusta ja rakkautta, olisiko sinusta oikein -varastaa jotain, jota nämä ihmiset pitävät hyvin kalliina? Voisitko -antaa heidän tuntea, että olet ollut kiittämätön, pettänyt heitä ja -aikonutkin vain tunkeutua arvokkaaseen asemaan, joka ei sovi sinulle? -Voisitko silloin sanoa kuten nyt: "Ole sinä onnellinen äläkä välitä -heistä?" - -Febe oli tarttunut Rosea olkapäihin ja katseli häntä kasvoihin niin -tutkivasti, että toinen hiukan perääntyi. Ei tarvittu juuri sanoja -vastaukseksi noihin vaativiin kysymyksiin, sillä siinä samassa -Rose asettui Feben asemaan, ja hänen oma ylpeytensä pakotti hänet -vastaamaan rehellisesti: - --- En, en voisi. - --- Tiesin että sanoisit niin ja auttaisit minua täyttämään -velvollisuuteni. Feben olemuksesta suli kaikki kylmyys, hän syleili -kiihkeästi ystäväänsä tuntien Rosen lohduttavan myötätunnon, vaikka -tämän sanat olivatkin suorasukaiset. - --- Auttaisinkin, jos vain tietäisin kuinka. Kerro nyt minulle -kaikki. Istuutuen isoon nojatuoliin, jossa he usein olivat yhdessä -kyyhöttäneet, Rose ojensi Febelle kätensä valmiina auttamaan -parhaansa mukaan. - -Mutta Febe ei tahtonut istua tutulle paikalleen, vaan polvistui -matolle ja kertoi tuolin käsinojaan nojaten vaatimattomasti tarinansa: - --- En aavistanutkaan ennen kuin vähän aikaa sitten, että hän -välittäisi minusta. Luulin että hän kävi täällä sinun takiasi. Mutta -hänen silmänsä paljastivat totuuden; silloin huomasin mitä olin -tehnyt ja pelästyin. Hän ei puhunut. Siksi uskoin, kuten asian laita -onkin, ettei hän pitänyt minua soveliaana vaimokseen eikä koskaan -pyytäisikään minua. Se oli oikein, hyväksyin sen, mutta olin samalla -puolestani ylpeä. Tahdoin saada hänet ymmärtämään, että kunnioitan -itseäni ja muistan velvollisuuteni. Pysyttelin poissa, aioin lähteä -niin pian kuin suinkin ja päätin, että tässä konsertissa esiintyisin -niin hyvin, ettei hänen tarvitse hävetä Febeä ja Feben ainoata taitoa. - --- Sen takia sinä siis olit niin kummallinen, tahdoit mennä yksin ja -kielsit meiltä kaikki pienetkin palvelukset, totesi Rose tuntien jo -olevansa varma Feben sydämen tilasta. - --- Niin, tahdoin tehdä kaiken yksin, ja jos menestyisin, en halunnut -olla siitä velkaa edes rakkaimmalle ystävälleni. Tein siinä väärin -ja turhamaisesti, ja rangaistukseksi siitä ensimmäinen lauluni -epäonnistui. Minua pelotti, Rose! Henkeni oli salpautua, maailma -pyöri silmissä ja tuo ihmismeri näytti olevan niin likellä, etten -uskaltanut edes katsoa. Ellei kelloa olisi ollut, en tiedä miten -olisin läpäissyt, ja kun vihdoin lopetin vähääkään aavistamatta -kuinka olin laulanut, näin heti sinun murheellisista kasvoistasi, -että olin epäonnistunut. - --- Mutta minähän hymyilin, Febe -- ihan varmasti, sillä tiesin että -se johtui pelosta, vastusti Rose innokkaasti. - --- Niin hymyilitkin, mutta se oli sääliä, ei ylpeyttä niin kuin -toivoin, ja minä syöksyin pimeään soppeen urkujen taakse valmiina -vaikka tappamaan itseni, niin vihainen ja onneton minä olin. Purin -hammasta, vääntelin käsiäni ja vannoin, että onnistuisin seuraavalla -kerralla tai en laulaisi enää koskaan ainoatakaan säveltä. Olin ihan -epätoivoinen kun vuoroni tuli, sillä muistin että hän oli siellä. En -oikein tiedä miten se kävi, mutta minusta tuntui kuin olisin ollut -pelkkää ääntä; rupesin laulamaan, koetin unohtaa kaiken muun, paitsi -että kaksi ihmistä ei saanut kokea pettymystä, vaikka laulettuani -kuolisin. - --- Oi Febe, se oli suurenmoista! Minä melkein itkin. - --- Entä Archie? kysyi Febe, kasvot puoliksi tuolin käsinojan takana. - --- Hän ei sanonut sanaakaan, mutta näin kuinka hänen silmänsä -loistivat. - -Febe ei vastannut vähään aikaan; hän näytti unohtaneen -vähäarvoisemman menestyksensä sen suuren rinnalla, joka seurasi, ja -hän näytti lohduttavan kipeätä sydäntään sillä tiedolla, että Rose -oli oikeassa. - --- Hän lähetti kukat, hän tuli saattamaan minua ja kotimatkalla sain -huomata, kuinka väärin oli, että olin hetkeäkään epäillyt häntä. Älä -pyydä minua kertomaan siitä, mutta voit uskoa, että olin silloin -maailman onnellisin ihminen. - -Rose silitteli ääneti kumartunutta päätä miettien, mikä mahtoi olla -se salaperäinen tunne, joka liikutti ja kirkasti jokaista, jolle se -oli suotu. - -Kello löi takanreunustalla yksitoista ja katkaisi hiljaisuuden -muistuttaen samalla Febelle, ettei hän saanut antautua unelmiinsa. -Hän hypähti pystyyn, pyyhki kyynelensä ja sanoi päättävästi: - --- Riittää jo täksi illaksi. Nuku nyt makeasti ja jätä huolet -huomiseen. - --- Mutta Febe, täytyyhän minun tietää mitä sinä vastasit, huudahti -Rose kuin lapsi, jonka iltasatu on jäämäisillään kesken. - --- Kieltävästi. - --- No, vielä sinä myönnytkin, se on ihan varma. Menekin nyt näkemään -unia hänestä. Campbellit ovat kyllä ylpeitä siitä, että polveutuvat -Robert Brucesta; mutta heillä on tervettä järkeä ja he rakastavat -sinua sydämestään, saatpa nähdä huomenna. - --- Ehkä. Hyvänyönsuukon annettuaan Febe-rukka lähti huoneeseensa ja -makasi valveilla päivänkoittoon asti. - - - - -8 - -KUOHUJEN EDESSÄ - - -Rose halusi tasoittaa Feben tietä, siksi hän nousi varhain ja pujahti -Plenty-tädin huoneeseen, ennen kuin vanha neiti oli ehtinyt saada -myssyn päähänsä. - --- Täti kulta, minä kerron sinulle jotain hauskaa, ja sillä aikaa kun -kuuntelet, minä harjaan tukkasi ihan niin kuin haluat, hän aloitti -tietäen mainiosti, että harjaaminen jos mikä tyynnytti tätiä. -- -Hyvä on, tyttöseni, asettele se vain nopeasti, sillä nousin vähän -myöhään ja minulla on jo kiire alas, Jane ei osaa muuten asetella -kaikkea kohdalleen. Minua niin kiusaa, jollei suola ole tasaisesti -astioissa, jos teesiivilä on unohtunut tai jollei sedän sanomalehti -ole paikallaan, vastasi Plenty-neiti nopeasti avaten molemmat harmaat -kiehkurat, joita hän käytti kierrettyinä ohimoilleen. - -Harjatessaan ohutta tukkaa päälaelta Rose johdatteli taitavasti -puheen asiaansa kuvaillen, kuinka Archie lähetti Febelle kukkia, -kuinka Steve unohti tehtävänsä ja huolehtivainen Archie astui tämän -sijaan. Niin pitkälle hän pääsi onnellisesti, ja Plenty-täti oli -kiinnostunut, myötätuntoinen ja hyväksyi kaiken, mutta kun Rose -lisäsi kuin aivan luonnollisena asiana: -- Sitten kotimatkalla Archie -tunnusti rakastavansa Febeä, irtosivat harmaat hiukset nykäisten -hänen käsistään. Vanha neiti kääntyi kiharat hapsottaen ja huudahti -kauhistustaan peittelemättä: - --- Ei kai sentään vakavissaan, Rose? - --- Kyllä, täti, ihan vakavissaan. Archie ei laske leikkiä sellaisista -asioista. - --- Taivas varjelkoon! Mitä meidän pitää tehdä? - --- Ei mitään! Olemme vain niin iloisia kuin pitääkin ja onnittelemme -Archieta heti, kun hän saa myöntävän vastauksen. - --- Tarkoitatko ettei Febe heti suostunut? - --- Ei hän suostu ollenkaan, ellemme me toivota häntä yhtä -sydämellisesti tervetulleeksi kuin kaikkein hienoimman suvun tytärtä --- enkä minä ollenkaan moiti häntä siitä. - --- Olen iloinen, että tytöllä on sen verran järkeä. Tietenkään -emme voi tehdä niin, ja minua ihmetyttää, että Archie saattaa noin -oikopäätä unohtaa, mitä on suvulleen velkaa. Anna minulle myssyni, -minun täytyy heti puhua Alecin kanssa. Ja Plenty-täti kietaisi -tarmokkaasti tukkansa pieneksi nupuksi päälaelle. - --- Puhukin, täti, ja muista, että Febe ei ole aavistanutkaan asiaa -kuin vasta ihan hiljattain, ja hän rupesi heti valmistelemaan -poislähtöä, pyyteli Rose. - --- Hänen olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten. Sanoin jo Myralle, kun -näin miten kaunis hänestä oli tullut, että saamme vielä ikävyyksiä. -Tässä sitä nyt ollaan, pahemmin ei olisi voinut käydä. Voivoi -sentään, miksei nuorilla ole vähääkään järkeä! - --- Ei kai kenenkään tarvitse asettua vastarintaan, jos Jem-setä ja -Jessie-täti vain suostuvat, ja minusta on tosiaan väärin moittia -Febeä siitä, että hän on sivistynyt, hyvä ja kaunis, kun juuri me -parhaamme mukaan olemme häntä sellaiseksi halunneet. - --- Rose, sinä et vielä käsitä tällaisia asioita, mutta pitäisi sinun -toki tajuta velvollisuutesi sukua kohtaan ja tehdä omasta puolestasi -voitavasi, että nimemme pysyisi samalla tavoin kunniassa kuin se -aina on ollut. Mitä siunattu esiäitimme kreivitär Margret mahtaisi -sanoakaan, jos suvun vanhin vesa ottaisi vaimon köyhäintalosta? - -Puhuessaan Plenty-neiti katsahti melkein apua anoen seinällä olevaan -vanhaan muotokuvaan kuin pyytääkseen anteeksi tuolta ankaranenäiseltä -rouvalta, joka tuijotti häneen sinistä kulhonkantta muistuttavan -päähineensä alta. - --- Kreivitär Margret kuoli parisataa vuotta sitten, enkä piittaa -hitustakaan siitä, mitä hän sanoisi, varsinkin kun hän näyttää -kovin ahdasmieliseltä ja pöyhkeältä naiselta. Mutta sen sijaan -välitän paljonkin siitä, mitä neiti Plenty Campbell sanoo; sillä -hän on järkevä, lämminsydäminen, hienotunteinen ja suloinen vanha -neiti, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään, saati sitten kiltille -ja kuuliaiselle tytölle, joka on ollut minulle kuin sisar. Eihän? -pyyteli Rose hartaasti, tietäen hyvin, että vanhin tädeistä enemmän -tai vähemmän johti kaikkia muita. - -Mutta Plenty-neiti sai nyt myssyn päähänsä ja tunsi sen vuoksi -itsensä kahta vertaa vahvemmaksi; niinpä hän asetti sen korkealle -kuin sotakypärän, ravisti päättävästi päätään, oikoi valkoista -tärkättyä esiliinaansa ja seisoi kuin taisteluun lähdössä. - --- Minä teen velvollisuuteni, Rose, ja odotan samaa muilta. Älä puhu -enää asiasta; minun täytyy tutkistella sitä mielessäni. Koko juttu -tuli niin arvaamatta ja se vaatii vakavaa harkintaa. - -Tämän epätavallisen juhlavan lausunnon jälkeen hän otti avaimensa -ja asteli tiehensä jättäen veljentyttärensä levottomana pohtimaan, -oliko hänen toimenpiteensä hyödyttänyt vai vahingoittanut asiaa, joka -hänellä oli sydämellään. - -Rosea ilahdutti kovin Feben ääni, jonka hän kuuli kirjastohuoneesta; -sillä tyttö oli varma, että kaikki kävisi hyvin, jos vain Alec-setä -oli heidän puolellaan. Mutta pilvet synkkenivät taas, kun kaikki -kokoontuivat aamiaiselle, sillä Feben itkettyneet silmät ja kalpeat -posket eivät näyttäneet rohkaisevilta, ja tohtori istui totisena kuin -tuomari ja vilkaisi silloin tällöin tutkivasti Roseen kuin udellen -kuinka tämä suhtautui uutiseen. - -Ateria oli ikävä, vaikka kaikki koettivat keskustella edellisen -illan tapahtumista mahdollisimman innokkaasti. Plenty-täti oli -'tutkistellessaan asiaa mielessään' näköjään päättänyt kaataa kaiken -mihin kosketti ja sai aikaan murheellisen kumouksen teetarjottimella, -Alec-tohtori luki seurasta välittämättä lehteään, Rose pani -kaurapuuroonsa sokerin sijasta suolaa ja söi sitä hajamielisesti -tuntien, että kaikesta oli makeus kadonnut, ja Febe nieleskeltyään -kupillisen teetä ja murenneltuaan vehnäleivän poistui anteeksi -pyytäen ja lujasti päättäen, ettei rupeaisi loukkauskiveksi tälle -rakkaalle perheelle. - -Heti kun ovi oli sulkeutunut, Rose työnsi lautasensa syrjään ja -meni tohtorin luo. Hän kurkisti setäänsä sanomalehden takaa niin -huolestuneen näköisenä, että tohtori pani lehden heti pois. - --- Setä, tämä on vakava asia, ja meidän täytyy heti määrätä kantamme, -sillä sinä olet Feben holhooja ja minä hänen sisarensa, aloitti Rose -juhlallisesti. -- Sinä olet saanut useinkin pettyä minun suhteeni, -hän jatkoi, mutta minun ei varmasti koskaan tarvitse pettyä sinun -suhteesi, sillä sinä olet niin viisas ja hyvä, ettet anna ylpeyden -tai järkeilyn häiritä ystävyyttäsi Archieta ja Febeä kohtaan. Ethän -sinä petä heitä? - --- En koskaan! vastasi tohtori ilahduttavan ponnekkaasti. - --- Kiitos, sanoi Rose. -- Jos täti ja sinä olette minun puolellani, -en pelkää ketään. - --- Maltahan, tyttöseni. En aio pettää noita rakastavia, mutta aion -kyllä neuvoa heitä vakavasti harkitsemaan mitä tekevät. Myönnän että -olen pettynyt, sillä Archie on vielä nuori ratkaisemaan tällaisia -asioita, ja Feben elämänura näytti järjestyvän toisella tavoin. -Vanhat ihmiset eivät pidä siitä että heidän suunnitelmansa menevät -kumoon, hän lisäsi kepeämmin, sillä Rosen kasvot synkkenivät setää -kuunnellessa. - --- Vanhojen ihmisten ei tarvitse niin tarkkaan suunnitella nuorten -elämää. Olemme tietysti kiitollisiakin siitä, mutta ei meitä aina -voida sijoittaa kaikkein viisaimmalla ja järkevimmällä tavalla; älkää -pitäkö niin lujasti kiinni pikku järjestelyistänne. Ja Rose näytti -merkillisen miettivältä, hän ei voinut olla epäilemättä, että sedällä -oli suunnitelmia myös hänen suhteensa. - --- Olet ihan oikeassa, ei meidän pitäisi, mutta emme osaa olla -ilmankaan, tunnusti Alec-tohtori syyllisen näköisenä; sitten hän taas -asiaan palaten lisäsi ystävällisesti: - --- Minä olin hyvilläni, että Febe tuli mutkittelematta luokseni -tänä aamuna ja kertoi koko asian, ikään kuin todella olisin hänen -holhoojansa. Hän ei sanonut sitä, mutta kävi selvästi ilmi, että -hän rakastaa Archieta kaikesta sydämestään. Silti hän ehdottaa -järkevästi ja urhoollisesti, että lähtisi heti pois ja lopettaisi -sillä koko asian -- ikään kuin se muka olisi mahdollista, lapsiparka! -Helläsydäminen setä huokasi niin myötätuntoisesti, että se lohdutti -Rosea ja hillitsi hänen kasvavaa harmistumistaan. - --- Et kai sinä ole sitä mieltä, että hänen pitää lähteä? - --- Hän varmaan tahtoo. - --- Me emme saa päästää häntä. - --- Ei meillä ole oikeutta pidättää häntä. - --- Setä kulta, totta kai meillä on! Hänhän on meidän ja me kaikki -rakastamme häntä sydämestämme. - --- Sinä unohdat, että hän on täysikasvuinen, eikä meillä ole mitään -oikeutta häneen. Juuri se, että olemme olleet vuosikausia hänelle -ystävällisiä, velvoittaa meitä. Hänelle on annettava vapaus, ja jos -hän sitten valitsee vapauden Archien sijaan, meidän täytyy päästää -hänet Herran haltuun. - -Ennen kuin Rose ehti vastata, puhui Plenty-täti kuin vallanhaltija -konsanaan, sillä vanhanaikaiset tavat olivat hänelle rakkaat. - --- Sukulaisten pitää keskustella asiasta ja ratkaista, mikä nuorille -on parasta. Tietysti he kuuntelevat neuvoa eivätkä tee mitään -ajattelematonta. Minä puolestani olen vain ymmälläni tästä uutisesta -enkä tahdo sitoutua mihinkään, ennen kuin olen tavannut Jessien ja -pojan. Jane, korjaa pöytä ja tuo minulle kuumavesikannu. - -Siihen päättyi neuvonpito, ja Rose jätti vanhan neidin tyynnyttämään -mieltään kiillotettavien lusikoitten ja huuhdeltavien kuppien pariin, -itse hän lähti etsimään Febeä, ja tohtori vetäytyi huoneisiinsa -nauraakseen Mac-veljen naittamissuunnitelmien romahtamista. - -Campbellit eivät lörpötelleet asioistaan julkisesti, mutta suku -oli hyvin yhtenäinen. Heillä oli jo kauan ollut tapana keskustella -yhdessä kaikesta merkittävästä mitä suvun jäsenille sattui, ja -jokainen lausui mielipiteensä, neuvonsa tai moitteensa tavattoman -suorasukaisesti. Siksi ensimmäinen kosinta herätti suurta huomiota -varsinkin tätien piirissä; he olivat levottomia kuin parvi -lintuemoja, joiden poikaset alkavat lähteä pesästä. Nuo kelpo naiset -istuivat loputtomiin yhdessä nyökytellen ihmeissään myssyjään ja -harkiten asiaa ja sen kantavuutta joka puolelta päätymättä koskaan -yksimieliseen ratkaisuun. - -Pojat suhtautuivat asiaan paljon tyynemmin. Mac oli ainoa, joka -asettui lujasti Archien puolelle, Charlien mielestä Päälliköltä olisi -odottanut viisaampaa menettelyä ja hän nimitti Febeä seireeniksi, -joka oli lumonnut viisaan nuorukaisen. Steve oli kauhistunut ja piti -pitkiä esitelmiä velvollisuuksista yhteiskuntaa kohtaan, vanhan nimen -kunnioittamisesta ja erisäätyisten avioliittojen vahingollisuudesta, -vaikka hän koko ajan salaa tunsi myötätuntoa Archieta kohtaan, -koska oli itse varsin ihastunut Kitty Vaniin. Will ja Geordie, -joilla pahaksi onneksi oli juuri lomaa, pitivät asiaa 'vitsikkäänä -kepposena', ja pikku Jamie oli saattaa vanhimman veljensä -sekapäiseksi utelemalla tarkkaan 'mimmoiselta silloin tuntuu, kun -ihminen rakastuu'. - -Mac-sedän kauhistus oli niin hullunkurinen, että se piti -Alec-tohtoria hyvällä tuulella, sillä vain hän tiesi kuinka miesparka -murehti pienen salajuonensa epäonnistumista. - --- En ikinä enää puutu tällaisiin asioihin, ja nuo pojanveijarit -saavat naida kenen tahtovat. Olen valmis mihin tahansa; jos Steve -tuo miniäksi pesumatamin tyttären ja Mac karkaa sievän sisäkkömme -kanssa, toivotan vain siunausta lapsikullille ja alistun, sillä totta -tosiaan, muuta tehtäväähän nykyajan vanhemmilla ei enää ole. - -Tämän purkauksen jälkeen poloinen Mac-setä pesi kätensä koko jutusta -ja hautautui konttoriinsa siksi aikaa kun myrsky raivosi. - -Tähän aikaan Archie olisi kai mielellään toistanut Rosen lapsellisen -toivomuksen, ettei hänellä olisi ihan niin monta tätiä, sillä -sukulaisten kielet pitelivät pahoin hänen lemmentarinaansa. Archie -toivoi olevansa autiolla saarella, missä hän rauhassa saisi kosia -ja voittaa lemmittynsä. Mutta Feben lähtöpäätös oli vankkumaton, ja -Rosen oli pakko myöntää, ettei hän pystynyt noin vain taivuttamaan -toisia omalle kannalleen. - -Archien äiti, joka oli toivonut Rosea tyttärekseen -- ei toki rahojen -vuoksi, vaan siksi että rakasti tyttöä hellästi -- kätki tosin -pettymyksensä ja lausui Feben niin lämpimästi tervetulleeksi kuin -suinkin taisi. Mutta tyttö tajusi vaistollaan asian todellisen laidan -ja pysyi päätöksessään yhä itsepintaisemmin. - -Jane-täti nimitti koko juttua haaveelliseksi hullutukseksi ja neuvoi -ankaria toimenpiteitä -- "ystävällisesti, mutta lujasti, Jessie". -Clara-tätiä hirvitti, mitä ihmiset sanoisivat, jos yksi 'meidän -pojistamme' naisi 'ei kenenkään tyttären'. Myra-täti säesti tällaisia -käsityksiä maalailemalla Feben tuntemattomat sukulaiset sysimustiksi -ja lausumalla lisäksi pöyristyttäviä ennustuksia, että näitä -huonomaineisia ihmisiä ilmestyisi näkyviin parvittain sinä hetkenä, -jona tyttö pääsisi hyviin naimisiin. - -Kuvitelmat vaikuttivat niin voimakkaasti Plenty-tätiinkin, että hän -kävi kuuroksi kaikille suopeille tunteilleen ja peräytyen siunatun -esiäitinsä, kreivitär Margretin, suojiin kieltäytyi antamasta -siunaustaan millekään kihlaukselle, jos se vain tuottaisi häpeää -tahrattomalle nimelle, joka oli hänen ylpeytensä. - -Asiassa ei siis päästy sen pitemmälle. Archie kieltäytyi lujasti -kuuntelemasta ketään muuta kuin Febeä, ja yhtä lujasti Febe toisti -kieltonsa lohtunaan puoleksi tiedostamaton toive, että ajan -mittaan, hänen hankittuaan nimeä itselleen, kohtalo ehkä kääntyisi -suopeammaksi. - -Niinpä Febe joulun jälkeen pakkasi matka-arkkunsa. Taskut täynnä -suosituskirjeitä, jotka saattaisivat auttaa eteenpäin, hän lähti -koettamaan siipiään rohkean näköisenä, mutta raskain mielin. - --- Kirjoita usein ja kerro mitä sinulle tapahtuu. Muista että minä -en ole tyytyväinen ennen kuin tulet taas takaisin, kuiskasi Rose -riippuen Febessä kiinni viimeiseen asti. - --- Kyllä hän tuleekin; vuoden päästä tuon hänet kotiin jos Jumala -suo, sanoi Archie lujasti. - -Alec-tohtorin käsipuolessa Febe meni portaita alas. - --- Muista että olet aina tervetullut joukkoomme niin kauan kuin -minä olen täällä. Jumala siunatkoon sinua, tyttöseni, tohtori sanoi -suudellen isällisesti lähtijää. - --- Minä muistan sen, vastasi Febe lämpimästi. Eikä hän koskaan sitä -unohtanutkaan. - - - - -9 - -UUDENVUODENVIERAILUJA - - --- Nyt käännän uuden lehden niin kuin lupasin. Mitähän seuraavalla -sivulla mahtaa olla, sanoi Rose tullessaan yläkerrasta -uudenvuodenaamuna vakavan näköisenä paksu kirje kädessään. - --- Joko perhosen elämä alkaa kyllästyttää? kysyi setä. Hän lakkasi -kävelemästä edestakaisin eteishallissa ja vilkaisi Roseen nopeasti. - --- Ei, ja se on murheellista, mutta olen päättänyt lakata nyt, kun -vielä voin, sillä huvittelu ei varmaan ole minulle hyväksi. Olen -viime aikoina mietiskellyt oikein järkevästi, sillä Feben lähdön -jälkeen en ole voinut oikein iloita mistään. Siksi nyt on sopiva aika -lopettaa tämä vaihe ja aloittaa uusi, vastasi Rose. Hän pisti kätensä -sedän kainaloon ja alkoi kävellä hänen rinnallaan. - --- No, miten aiot täyttää kivistävän tyhjän tilan? setä kysyi. - --- Koetan olla yhtä epäitsekäs ja rohkea ja hyvä kuin Febe. Koetan -elää vakavasti niin kuin hänkin, vaikka se on varmaan vaikeampaa -minulle kuin hänelle, sillä hän on yksin elämässä ja hänellä on jo -viitoitettu elämäntehtävä. Minä olen vain tavallinen tyttö, minun on -neuvoteltava lukemattomien sukulaisten kanssa ennen kuin uskallan -silmääni räpäyttää, ja kaulassani roikkuva omaisuus painaa alas kuin -kauhea myllynkivi, jos yritän lentää. Se on aika vaikeata, ja minä -masennun heti kun ajattelenkin sitä, huokasi Rose. - --- Kovan onnen tyttö! Kuinka voisin huojentaa taakkaasi? Alec-tohtori -laski leikkiä, mutta hänen ilmeensä oli myötätuntoinen, kun hän -taputti käsivarrellaan lepäävää kättä. - --- Älä viitsi nauraa, sillä minä tosiaan yritän tulla hyväksi. Auta -ensiksikin minua pääsemään irti turhuuksista ja neuvo, kuinka voisin -käyttää aikani ja ajatukseni niin, että niistä olisi jotain hyötyä. - --- No, aloitetaan heti! Lähde jo tänä aamuna minun kanssani -kaupunkiin, mennään katsomaan talojasi. Ne ovat kunnossa ja rouva -Gardenerilla on viisi kuusi ihmisparkaa, jotka muuttavat sinne -heti, kun sinä vain annat luvan, vastasi tohtori nopeasti iloisena -saadessaan tyttönsä takaisin. - --- Minä annankin sen tänään, silloin voin tuottaa edes noille -poloisille onnellisen uudenvuoden. Olen pahoillani, etten voi lähteä -mukaasi, mutta tiedäthän, että minun täytyy olla Plenty-tädin kanssa -ottamassa vastaan vieraita. Viimeisestä yhteisestä uudestavuodestamme -on niin pitkä aika, että täti tahtoo välttämättä pitää nyt oikein -suuren vastaanoton. Koetan olla hänelle oikein erityisesti mieliksi, -sillä en ole viime aikoina suinkaan ollut niin kiltti kuin olisi -pitänyt. Mutta en millään voinut antaa anteeksi hänen suhtautumistaan -Febeen. - --- Hän luuli tekevänsä oikein, emmekä voi moittia häntä. Minä saan -nimiluettelon rouva Gardenerilta ja vien noille naisraukoille neiti -Campbellin terveiset, että heidän uusi kotinsa on valmis. Sopiiko? - --- Mainiosti, setä. Mutta kiitos kaikesta kuuluu sinulle, sillä minun -mieleenikään ei olisi juolahtanut tuollainen asia, ellet sinä olisi -ehdottanut. - --- Minä olen vain asiamiehesi ja teen silloin tällöin ehdotuksia. -Minulla ei ole muuta tarjottavana kuin neuvoja, siksi tuhlailen niitä -joka tilaisuudessa. - --- Niin, koska olet jakanut varojasi yhtä anteliaasti kuin neuvojasi. -Mutta mitäpä siitä, sinulta ei kyllä puutu mitään niin kauan kuin -minä elän. Panen säästöön sen verran, että siitä riittää meille -kahdelle, vaikka aionkin heittää omaisuuteni taivaan tuuliin. - -Alec-tohtori nauroi päänkeikausta, jolla Rose säesti matkimiaan -Charlien ivasanoja, sitten hän sanoi kelloonsa vilkaisten: - --- Ennätän hyvin viedä tuon kirjeesi aamupostiin. Piipahdan -mielelläni ennen aamiaista. - -Mutta Rose piti kirjettä kädessään, ja hymy välähti hänen -kasvoillaan, kun hän iloisena ja samalla ujona sanoi: - --- Ei, setä, kiitoksia vain. Archie tekee sen mielellään ja kyselee -aina mitä kirjoitan. Palkaksi hän saa vilkaista Feben kirjeitä, ja -niin saan hänet vähän piristymään. - --- Montako kirjettä viidessä päivässä? - --- Neljä minulle. Febe ei kirjoita Archielle. - --- Toistaiseksi. No, sinä näytät hänen kirjeensä, sehän käy -mainiosti; te olette kaikki tunteellisia otuksia. Ja tohtori lähti -pois selvästikin ihan yhtä tunteellisena. - -Vanha neiti Campbell oli lähes yhtä suosittu kuin nuorikin neiti, -siksi mustia takkeja ja valkeita hansikkaita vaelsi virtanaan sisään -ja ulos talosta pitkin päivää. Sukulaiset olivat miehissä liikkeellä -ja tulivat yksi kerrallaan toivottamaan onnellista uutta vuotta -Plenty-tädille ja Roselle. - -Ensin ilmestyi Archie surullisena mutta tyynenä ja lähti pois Feben -kirje vasemmassa povitaskussaan. - -Sitten marssivat sisään Will ja Geordie sangen komeina harmaissa -univormuissaan, joissa oli paljon tulipunaisia reunuksia, ja -oikein tärkeinä, sillä tämä oli heidän ensimmäinen kosketuksensa -uudenvuodenvierailuihin. He viipyivätkin vain hetken, koska aikoivat -käydä tervehtimässä kaikkia ystäviään. Rose ei voinut olla nauramatta -nähdessään, kuinka he miehistä arvokkuutta ja samalla poikamaista -iloa uhoten lähtivät vaunuissaan, molemmat suorina kuin kynttilät, -kädet puuskassa ja lakit juuri saman verran kallellaan vaaleilla -kutreilla. - --- Kas, siinä toinen pari -- Steve kaikessa koreudessaan iso -kukkavihko Kittyä varten kainalossaan ja Mac-parka herrasmiehen -näköisenä, mutta varmasti marttyyrin tuskissa, mietti Rose -katsellessaan, miten uudet ajoneuvot saapuivat toisten karauttaessa -ulos isosta portista, jonka yli riippui rautatammen, muratin ja -ikivihreän oksia. - --- Tässä Mac on, olen saanut hänet hinattavakseni täksi päivää. -Ilahduttaisit nyt häntä kiitoksella, sillä hän lähti vastaan -hangoittelematta, vaikka aikookin telkeytyä jonnekin sedän kanssa, -kuulutti Steve ja toimitti esille veljeään, joka oli juhla-asussaan -hämmästyttävän komean näköinen. Hiomisen tulokset alkoivat tuntua. - --- Onnellista uutta vuotta, täti, ja samaa sinulle, Rose, ja vielä -monen monta onnen vuotta, sanoi Mac piittaamatta Stevestä enempää -kuin kärpäsestä. Hän suuteli sydämellisesti vanhaa neitiä ja ojensi -Roselle sievän orvokkikimpun. - --- Hyvänmielen kukkia? Luuletko että tarvitsen sitä? Rose kysyi äkkiä -vakavasti. - --- Hyvää mieltä me tarvitsemme kaikki. Voisinko antaa sinulle mitään -parempaa tällaisena päivänä? - --- Et voisi, kiitos. Ja Rosen silmät kostuivat, sillä niin kömpelö -kuin Mac usein puheissaan olikin, hänen kiintymyksenosoituksensa -liikuttivat mieltä. Hän näytti aina tajuavan toisen mielialat. - --- Onko Archie ollut täällä? Hän uhkasi jättää kaikki muut käynnit -sikseen, mutta toivottavasti saitte ajetuksi mokoman hupsutuksen -hänen päästään, sanoi Steve korjaten peilin edessä solmiotaan. - --- Kyllä hän kävi, mutta oli niin allapäin, että sain oikein -omantunnonvaivoja. Rose piristi häntä vähän, mutta tuskin häntä -huvittaa käydä missään, ja hyvä vain, sillä koko juttu näkyy hänen -kasvoistaan enemmän kuin selvästi, vastasi Plenty-täti kallistellen -runsaan pitopöydän luona parasta mustaa silkkipukuaan, joka pursui -aitoja pitsejä. - --- Kyllä hän siitä selviää parissa kuukaudessa, ja Febe löytää pian -uuden sulhasen, niin että älä turhia huolehdi, täti, vakuutti Steve -kuin paraskin asiantuntija. - --- Jos Archie unohtaa Feben, niin minä halveksin häntä, eikä -Febe ikinä huoli ketään toista, vaikka kai niitä tarjolla olisi -sellaiselle tytölle! suutahti Rose, joka otettuaan rakastavaiset -suojelukseensa puolusti heitä urhoollisesti. - --- Sinun mielestäsi Archien pitäisi siis toivoa kaikesta huolimatta -eikä antaa periksi? tiukkasi Mac ja pani silmälasit nenälleen -tarkastellakseen tanssikenkiään, joita hän aivan erityisesti inhosi. - --- Totta kai! Eihän se muuten olisi rakkauttakaan. - --- Ihan niin. Ja heidän pitäisi odottaa ja tehdä työtä ja rakastaa -toisiaan, kunnes ihmiset taipuvat tai yksinkertaisesti huomaavat, -että vastustus on turhaa. - --- Jos he eivät lannistu, niin varmasti ihmiset ajan mittaan taipuvat. - --- Tuo pitää kertoa Pembertonille! Hän näytti totisesti maailman -murjomalta, ja pieni toivon säde tekee hänelle hyvää; eri asia on, -jaksaako hän sitten odottaa kymmenen vuotta, pisti väliin Steve, joka -mielellään härnäili Rosea tämän ihailijoista. - --- En ikinä anna sinulle anteeksi, jos hisahdat yhdellekään -ihmiselle. Tuo Mac vain kyselee niin kummia, minun ei tietenkään -pitäisi vastata hänelle. Sinä kyllä puhut mitä sattuu, eikä sinulle -mitään mahda, mutta minusta tuollainen ei ole hauskaa, sanoi Rose -harmissaan. - --- Pikku Penelope-parka! Ei saa kiusata häntä kosijoilla, annetaan -hänen olla, kunnes hänen oma Odysseuksensa tulee, sanoi Mac istuutuen -lukemaan runovärssyjä pöydällä olevista kirjavista konvehdeista. - --- Tämä Archien aiheuttama hälinä on pilannut meidät kaikki. Itse -huuhkajakin on herännyt eikä ole vielä rauhoittunut, kuten näet. -Kaverirukka on kokematon eikä tiedä kuinka pitää käyttäytyä, -huomautti Steve tarkastellen hartaasti kukkavihkoaan. - --- Se on totta. Minä kyselinkin siksi, että haluan perehtyä asiaan, -sillä minäkin voin rakastua jonain päivänä, ja silloin tästä voi olla -hyötyä. - --- Sinäkö rakastuisit! Steve ei voinut olla nauramatta kuvitellessaan -kirjatoukkaa lemmenpauloissa. - -Vähääkään pahastumatta Mac nojasi leukaa käsiinsä ja katseli heitä -miettivästi. - --- Miksi en? Aion tutkia rakkautta samoin kuin lääketiedettäkin, -sillä se on kaikkein salaperäisimpiä ja merkillisimpiä tauteja, jotka -ihmistä väijyvät. Paras keino päästä siitä selville on kai sairastua -siihen itse. Ties milloin se iskee minuun, silloin on hyvä tietää, -kuinka sitä on käsiteltävä. - --- Jos se iskee sinuun yhtä ankarasti kuin tuhkarokko ja hinkuyskä -aikoinaan, niin siitä on leikki kaukana, ukkopaha, huomautti Steve -sangen huvittuneena tuosta mielikuvasta. - --- Niin pitääkin. Mitään suurta kokemusta ei saa helpolla, ja tämä on -varmaan kaikkein suurin lukuun ottamatta kuolemaa. - -Jokin Macin tyynessä äänessä ja miettivissä silmissä sai Rosen -katsahtamaan häneen ihmeissään; sävy oli aivan uusi. Stevekin -ällistyi hetkeksi ja tuijotti veljeään, mutta sanoi sitten -puoliääneen muka levottomana: - --- Hän on varmasti saanut tartunnan sairaalassa, ehkä lavantaudin, ja -alkaa hourailla. Minä vien hänet hiljaa pois ennen kuin hän sekoaa -kokonaan. Tule nyt, hölmöläinen, lähdetään! - --- Älähän hätäile. Olen kyllä ihan terve. Kiitoksia vain neuvoistasi, -sillä minä uskon rakastuvani rajusti, kun kerran rakastun. Ei kai se -teistä ole mahdotonta, vai mitä? kysyi Mac niin totisena, että kaikki -hymyilivät. - --- Eihän toki, sinä olet varmasti oikea Romeo, hellä ja uskollinen, -vastasi Rose tuumien, minkä eriskummallisen kysymyksen Mac tämän -jälkeen tekisi. - --- Kiitos. Minä olen viime aikoina ottanut niin läheltä osaa Archien -huoliin, että olen kiinnostunut asiasta ja haluan tietysti tutkia -sen perin pohjin niin kuin jokaisen järkevän ihmisen täytyy ennemmin -tai myöhemmin, siinä kaikki. No niin, Steve, nyt olen valmis. Ja Mac -nousi kuin luento olisi päättynyt. - --- Tuo poika on joko hupsu tai nero, ja tahtoisinpa tosiaan tietää -kumpi, sanoi Plenty-täti ja ravisti mietteissään parasta myssyään. - --- Aika sen näyttää, mutta minä puolestani uskon, ettei hän ainakaan -hupsu ole, vastasi Rose vaihtaen rintaansa kiinnitetyn valkoisen -ruusukimpun orvokkeihin, vaikkeivät ne sopineet läheskään yhtä hyvin -hänen siniseen pukuunsa. - -Seuraavana saapui Charlie oikein loistotuulella. Hän toi Roselle -sievän rannerenkaan ja sai panna sen tytön ranteeseen, sillä välin -kun tämä lempeästi nuhteli häntä moisesta ylellisyydestä. - --- Minähän vain seuraan sinun esimerkkiäsi. Tiedäthän: "ei mikään -ole liian hyvää rakkaillemme, ja antaminen on ihmisen suurin onni", -Charlie heitti huolettomasti lainaten Rosen sanoja. - --- Seuraisitpa minun esimerkkiäni muutamissa muissa asioissa yhtä -uskollisesti, sanoi Rose vakavasti, kun Plenty-täti kutsui Prinssin -maistamaan, oliko punssi sellaista kuin piti. - --- Minä olen sopeutuvainen yksilö. Tädin sydän murtuisi, ellei hänen -maljaansa juotaisi vanhaan hyvään tapaan. Mutta älä huolehdi, onneksi -minä olen kova poika kestämään, sillä päätä tässä kysytään ennen -kuin on selvitty tästä päivästä, nauroi Charlie vilauttaen pitkää -nimiluetteloa lähtiessään ilahduttamaan vanhaa neitiä hilpeillä ja -herttaisilla kohteliaisuuksillaan lasien kilahdellessa. - -Mutta Rose oli huolissaan, sillä Charlie tarvitsi todella lujaa -päätä, jos hän aikoi juoda kaikkien noiden lueteltujen maljan. Tällä -hetkellä oli vaikea puhua asiasta, ettei loukkaisi Plenty-tätiä, -mutta silti Rosesta tuntui, että hänen oli varoitettava serkkuaan; -hän itse koetti olla pojille hyvänä esikuvana eikä sen vuoksi -milloinkaan maistanut viiniä. Rose pyöritteli yhä mietteissään -turkoosilemmikkien koristamaa rannerengasta, kun sen antaja palasi -hänen luokseen. - --- Sinä, pikku pyhimys, olet sen näköinen kuin tahtoisit pirstoa -kaikki kaupungin punssimaljat ja säästää meiltä iloisilta veikoilta -huomisen päänsäryn. - --- Niin tahtoisinkin, sillä pelkään että päänsärky joskus päättyy -sydämensärkyyn. Charlie rakas, älä suutu, tiedät itse paremmin -kuin minä, kuinka vaarallinen tällainen päivä on sinunlaisellesi. -Koeta olla varovainen minun tähteni, hän lisäsi vetoavasti, sillä -katsellessaan kaunista serkkuaan hän ei voinut olla naisellisesti -toivomatta, että saisi hänet aina pysymään yhtä raikkaan hilpeänä -kuin nyt. - -Charlie huomasi tytön silmissä uutta lämpöä, tulkitsi sen mielessään -väärin, ja äänessään äkillistä intoa hän vastasi nopeasti: - --- Rakkaani, minä koetan! - -Hänen poskiensa puna heijastui myös Rosen kasvoilla, sillä tuolla -hetkellä tytöstä tuntui, että hän voisi rakastaa tätä serkkua, -joka alttiisti antautui hänen johdettavakseen ja tarvitsi kipeästi -auttajaa ja opastajaa. Ajatus tuli ja meni kuin valonvälähdys, -mutta hänen sydämensä rupesi takomaan, aivan kuin lapsuudenaikainen -kiintymys olisi vaihtumassa lämpimämpään tunteeseen, joka asetti -hänet ennen kokemattomaan vastuuseen. Mielijohteensa vallassa hän -sanoi vakavan leikkisästi: - --- Jos minä pidän tätä rannerengasta muistaakseni sinua, niin sinun -on puolestasi pidettävä tätä, jotta muistaisit lupauksesi. - --- Ja sinut, sanoi Charlie matalalla äänellä, kun Rose pisti -valkoisen ruusun hänen napinläpeensä. - -Samassa he huomasivat uuden vieraan saapuneen etuhuoneeseen, jonne -Plenty-täti oli hienotunteisesti vetäytynyt. Rose oli kiitollinen -keskeytyksestä, sillä hän pelkästi ajautuvansa hetken tunnelmassa -liian pitkälle. Mutta Charlie katseli tulijaa kaikkea muuta kuin -suopein ilmein ja kuiskasi: - --- Hyvästi, Rose, poikkean illalla katsomaan miten voit päivän -rasitusten jälkeen. - -Ja hän lähti nyökäten niin kylmästi Fun See -raukalle, että tuo -sävyisä idän poika luuli verisesti loukanneensa häntä. - -Vieraita kävi ehtimiseen, ja sekä Plenty-täti että häntä avustamaan -tullut Jessie-täti seisoivat urheasti tehtävissään iltamyöhään -asti. Sitten Jessie-rouva lähti kotiin matkassaan uninen Jamie, ja -Plenty-täti meni uupuneena levolle. Tohtori oli palannut kaupungista -jo aikoja sitten, mutta Myra-täti oli tulisella kiireellä lähettänyt -hakemaan häntä sairaskäynnille. Alec-setä oli oikeastaan jo melkoisen -tottunut Myra-rouvan äkillisiin kutsuihin, sillä kokeiltuaan useilla -vaarallisilla taudeilla tämä oli lopulta valinnut sydänvian, koska se -sopivasti piti hänen ystäviään ainaisessa levottomuudessa. Nykyään -hän lähetti vähän väliä hälyttäviä viestejä. Siksi tohtori ei yleensä -pelästynyt kuullessaan hänen olevan kuolemaisillaan, mutta lähti -silti aina katsomaan häntä ja määräsi suopeasti jotain vaaratonta -lääkettä. - -Rose oli väsynyt mutta ei uninen, ja hän tahtoi miettiä monia -asioita. Siksi hän ei mennytkään vuoteeseen, vaan istuutui kirjastoon -takkatulen ääreen odottamaan setäänsä ja ehkä Charlieta, vaikkei -uskonutkaan tämän enää näin myöhään tulevan. - -Myra-tädin kohtaus tuntui olevan tällä kertaa erityisen hankala, -sillä kello löi kaksitoista eikä tohtoria näkynyt. Rose oli jo -lähtemässä vuoteeseen, kun hän kuuli jonkun hapuilevan eteisen -ovella; hän huusi: -- Sinäkö siellä olet, setä? ja juoksi ovelle, -sillä Jane oli hidas ja kirkas talviyö purevan kylmä. - -Kun ovi avautui, sisälle asteli -- ei Alec-setä, vaan Charlie. Hän -mätkähti eteisen tuolille lakki päässä, hieroi paljaita käsiään, -siristeli silmiään kuin niitä olisi häikäissyt ja puhui omituisen -nopeasti ja katkonaisesti: - --- Minä lupasin tulla -- kaverit jäivät pitämään hauskaa -- -viettämään vanhan vuoden loppua, katsos. Mutta minä lupasin -- en -koskaan syö sanaani -- tässä minä nyt olen, sininen enkeli. - --- Hyss, palvelijat ovat vielä valveilla, tule kirjastoon -lämmittelemään, sinähän olet ihan jäässä, sanoi Rose ja meni edeltä -siirtääkseen nojatuolin takan ääreen. - --- En ollenkaan -- ihan lämmin -- mukavan näköistä sentään. Missä -setä on? Charlie kysyi ja tuli perässä vieläkin lakki päässään, kädet -taskuissa ja katsoi silmä kovana edessä kulkijan vaaleata päätä. - --- Myra-täti lähetti hakemaan häntä, ja minä jäin odottamaan -kuullakseni kuinka täti voi, vastasi Rose kohentaen tulta. - -Charlie nauroi ja istuutui kirjaston pöydän kulmalle. -- Voi -mummorukkaa! Surkeata ettei hän kuole ennen kuin vallan nääntyy. -Sopisi antaa joskus hiukan runsaammin eetteriä, niin hän saisi -tuskattoman lähdön, vai mitä? - --- Älä puhu tuolla tavoin. Setä sanoo, että kuvitellut tuskat ovat -usein yhtä vaikeita kuin todellisetkin, sanoi Rose pahastuneena ja -kääntyi selin. - -Rose ei ollut aikaisemmin katsonut suoraan Charliehen, sillä -aamulliset muistot tekivät hänet araksi. Mutta vilkaistuaan nyt -serkkuaan hän oli yhtä tyrmistynyt tämän ulkonäöstä kuin äskeisistä -sanoista. Charliekin näytti huomaavan, kuinka Rosen ilme äkkiä -muuttui; hän nousi seisomaan, sieppasi nopeasti hatun päästään, -tuijotti tyttöä omituisen kiinteästi mutta samalla poissaolevana ja -puhui äskeiseen katkonaisen vuolaaseen tapaan, aivan kuin hänen olisi -alkuun päästyään ollut vaikea lopettaa: - --- Suo anteeksi -- vain leikilläni -- aivan mautonta, tiedän sen, -en puhu niin enää. Tämä lämpö panee pääni vähän sekaisin, taisin -vilustua lähtiessäni ulos. Siellä on hirvittävän kylmä -- olen ihan -jäässä, uskotko -- vaikka ajoin kuin itse piru. - --- Et kai vain sillä vauhkolla hevosellasi? Sehän on vaarallista, -näin myöhään ja vielä yksin, sanoi Rose peräytyen suuren nojatuolin -taa, kun Charlie astui takan ääreen väistäen huolellisesti tiellään -olevaa jakkaraa. - --- Vaara on jännittävää -- siksi pidän siitä. Minua ei ole koskaan -sanottu pelkuriksi -- koettakootpas vain. En ikinä anna periksi -- -eikä tuo hevonen saa voittaa minua. Taitan siltä niskat nurin, jos se -yrittää. Ei, ei -- en tarkoita sitä -- älä välitä -- ei se mitään, ja -Charlie nauroi niin ilottomasti, että Rosea huolestutti. - --- Onko sinulla ollut hauska päivä? kysyi Rose katsoen Charliehen -lujasti, kun hän seisoi punniten käsissään sikaria ja tulitikkuja -kuin epäröiden kummalla raapaista, kumpaa polttaa. - --- Tänään? Yliveto. Pari tuhatta vierailua ja pieni mukava illallinen -klubissa. Randal ei osaa laulaa sen kummemmin kuin vanha varis, mutta -minun lähtiessäni hän jäi seisomaan samppanjalasi alassuin kädessään -ja yritti laulaa minun vanhaa mieliveisuani "Pois itku! Naura, laula -vain". - -Charlie puhkesi kovaäänisesti laulamaan tuota juomalaulua heilutellen -tulitikkutelinettä päänsä päällä kuten Randal ylösalaisin olevaa -viinilasiaan. - --- Hiljaa! Sinähän herätät tädin, huudahti Rose niin käskevästi, että -Charlie lopetti kesken kertosäettä ja tuijotti tyhmänä häneen sanoen -vihdoin anteeksipyytävästi: - --- Minä vain näytin kuinka sen pitää käydä. Älä suutu, rakas -- -katso minuun niin kuin aamullakin, niin vannon etten ikinä enää -laula yhtään säveltä, jollet tahdo. Minä olen vain vähän iloisella -päällä -- me joimme kauniisti sinun maljasi, ja kaikki onnittelivat -minua. Sanoin ettei sitä ole vielä julkaistu. Ei -- mutta enhän minä -aikonut sanoa sitä. No mitäs siitä -- ainahan minä joudun kiikkiin, -mutta sinä annat aina yhtä suloisesti anteeksi. Anna nytkin äläkä ole -vihainen, kultaseni. Ja pudottaen maljakon Charlie tuli Rosea kohti -niin kiihtyneenä, että Rose hätkähti tuolin takana. - -Rose ei ollut vihainen, mutta kauhistunut ja säikähdyksissään. Hän -oli jo ajat sitten huomannut asian oikean laidan ja kalvennut niin, -että Charliekin älysi sen ja pyysi anteeksi jo ennen kuin Rose sai -suustaan moitteen sanaa. - --- Puhutaan siitä huomenna, nyt on jo myöhäistä. Ole kiltti ja -lähde kotiin ennen kuin setä tulee, Rose pyysi. Hän koetti puhua -luontevasti, mutta värisevä ääni ja levoton ilme osoittivat, miten -pahoillaan ja hämmentynyt hän oli. - --- Kyllä, kyllä minä menen -- sinä olet väsynyt -- hyvitän kaiken -kyllä huomenna. - -Aivan kuin sedän nimi olisi antanut hetkeksi ryhtiä, Charlie kääntyi -mennäkseen, mutta hänen askelensa olivat niin epävarmat, että ne -olisivat paljastaneet häpeällisen totuuden, ellei se jo aikaisemmin -olisi tullut ilmi. Ennen kuin hän pääsi ovelle, pyörien ratina -pysäytti hänet; hän kuunteli seinään nojautuen, kauhun ja naurun -väreet vaihtelivat hänen kasvoillaan. - --- Brutus on karannut -- nyt minä olen kiikissä. En voi kävellä -kotiin näin sekapäisenä. Se on pakkasen syytä, Rose, ei muuta, usko -pois, ja -- ja vilustumisen -- niin vilustumisen. Kuule, jos joku -palvelijoista tulisi minua taluttamaan -- ei kannata lähteä hakemaan -tuota petoa. Kyllä äiti mahtaa pelästyä, kun se tulee kotiin. Nauraen -taas tuota onttoa naurua hän hapuili ovenripaa. - --- Ei, ei -- et saa antaa heidän nähdä! Kukaan ei saa tietää! Ole -täällä siksi kun setä tulee, hän kyllä pitää sinusta huolen. Voi -Charlie, kuinka sinä saatoit, kuinka sinä saatoit, vaikka lupasit! -Ja Rose juoksi ovelle unohtaen pelkonsa, kun häpeä ja suru äkkiä -valahtivat hänen ylitseen; hän sysäsi Charlien käden pois oven -rivasta ja väänsi avainta. Hänestä tuntui, ettei hän voinut enää -katsella tuota poikaa, joka seisoi hänen edessään tyhjä hymy -huulillaan, ja hän heittäytyi tuoliin ja kätki kasvot käsiinsä. - -Hänen huudahduksensa, liikkeensä ja ennen kaikkea painunut päänsä -olisivat selvittäneet Charlien, ellei olisi ollut jo kovin myöhä. Hän -tuijotteli pitkin huonetta tyhjin, toivottomin katsein kuin koettaen -tavoittaa järkeään, mutta lämpö ja pakkanen, kiihtyminen ja hurja -maljojen kallistelu olivat tehneet tehtävänsä perusteellisesti. -Syvään huokaisten hän tunnusti tappionsa, kääntyi pois ja heittäytyi -kasvoilleen sohvalle. - -Istuessaan kädet kasvoilla Rose tunsi, että jotain hyvin kallista -oli ainiaaksi kuollut. Rosesta oli juuri alkanut tuntua siltä, että -Charliesta kenties voisi kaikesta huolimatta tulla se sankari, jolta -tämä näytti, ja oli tuntunut suloiselta ajatella, että hän voisi olla -Charlien hyvänä hengettärenä. Mutta unelma oli ollut kovin lyhyt ja -herätys kovakourainen. - -Raskaasti hengittäen Charlie makasi unessa, johon oli äkkiä vaipunut, -posket hehkuen, tukka epäjärjestyksessä ja jaloissaan pieni ruusu, -jonka tuoreus oli mennyttä; hän oli kerrassaan säälittävä vastakohta -sille reippaalle, hilpeälle nuorukaiselle, joka aamulla iloisena -lähti liikkeelle. - -Sedän askelten kaiku sai Rosen hypähtämään pystyyn ja avaamaan oven, -mutta hän oli kasvoiltaan niin muuttunut, että setä pysähtyi ja kysyi -pelästyneenä: - --- Hyvä Jumala, tyttö, mitä on tapahtunut? Kun Rose surullisena ja -ääneti viittasi sohvaan päin, hän lisäsi: -- Onko hän loukkaantunut? --- sairas? -- kuollut? - --- Ei, hän on --. Rose ei saanutkaan suustaan tuota epämiellyttävää -sanaa vaan kuiskasi nyyhkyttäen: -- Ole hyvä hänelle, ja pakeni omaan -huoneeseensa. Hänestä tuntui kuin taloa olisi kohdannut suuri häpeä. - - - - -10 - -IKÄVÄ MUISTO - --- Miltähän hän näyttää? Mitä hän sanoo? Voimmeko ikinä unohtaa -tätä ja olla enää onnellisia? mietiskeli Rose herättyään lyhyestä -unesta pitkän valvomisen jälkeen. Hänestä tuntui, että koko maailma -oli eilisillan jälkeen muuttunut toiseksi. Kummallista, että päivä -saattoi olla niin kirkas ja että linnut lauloivat iloisesti. Hän -ei sitonut nauhaa tukkaansa, ja tuijottaessaan peilistä uupuneita -kasvojaan hän sanoi: - --- Hupsuparka, kuvittelit uuden sivun tuovan mukanaan jotain -miellyttävää. Tähän asti tarina on ollut herttainen ja hauska, nyt -tulee sen surullinen ja vakava osa. - -Ovelta kuuluva naputus muistutti hänelle, että kaikesta huolimatta -aamiainen oli syötävä. Äkkiä hänen mieleensä juolahti, että Charlie -saattoi olla vielä talossa, ja löytäessään oven takaa Alec-sedän Rose -veti hänet sisään ja kuiskasi levottomana kuin lähellä olisi ollut -vaarallisesti sairas: - --- Onko hän jo parempi, setä? Kerro minulle kaikki, nyt voin kestää -sen. - -Tohtorin kasvot kävivät vakavaksi, vaikka ääni oli iloinen, kun hän -vastasi: - --- Hän voi mainiosti. Uni on paras lääke. Vein hänet kotiin yöllä, -eikä kukaan muu kuin sinä ja minä tiedä hänen käynnistään. - --- Ei kukaan saakaan tietää. Kuinka sinä selvisit? - --- Pujahdin ulos kirjaston lasiovesta ja vein hänet näppärästi pois, -sillä kylmän suihkun jälkeen raitis ilma ja liikunto selvittivät -häntä, ja hän oli hyvillään kun pääsi kunnolla kotiin. Hän nukkuu -alakerrassa kuten tiedät, siksi emme häirinneet ketään, ja hän jäi -nukkumaan makeasti. - --- Kiitoksia oikein paljon, huokasi Rose. -- Entä Brutus, eivätkö he -pelästyneet, kun se tuli yksin kotiin? - --- Eivät ollenkaan. Tuo viisas eläin painui suoraan tallille, eikä -uninen tallimies ruvennut kyselemään, sillä Charlie lähettää usein -hevosen yöllä yksikseen kotiin. Ole huoletta, Rose, yksikään ei meitä -lukuun ottamatta nähnyt poikaparan tuloa tai lähtöä, ja me taas -annamme hänelle anteeksi. - --- Niin, mutta emme unohda sitä. Minä en ainakaan voi unohtaa, eikä -hän enää koskaan ole minulle sama Charlie, josta aina olen ollut -ylpeä. Voi, setä, kuinka surkeata! - --- Älä anna sen murtaa sydäntäsi, sillä Jumalan kiitos, se ei ole -parantumaton tauti. En suinkaan mitätöi sitä, mutta hän varmasti -vapautuu siitä, jos häntä tuetaan oikealla tavalla, sillä hän on -tunteikas poika. Eikä Charlieta oikeastaan voi soimata siitä, mitä -hänestä on tullut; syypää on hänen äitinsä. Suoraan sanoen tahtoisin -toisinaan ravistella tuota naista ja huutaa jylistä, että hän -johdattaa perikatoon kuolemattoman sielun, josta hänen on kerran -vastattava. - --- Puhukin hänelle, niin pelastat Charlien ennen kuin on myöhäistä, -huudahti Rose katsellen setäänsä, kun tämä kiihtyneenä käveli -huoneessa kädet nyrkissä ja ukkospilvi otsalla. - --- Tahdotko sinä auttaa? setä kysyi pysähtyen äkkiä ja katsoi tyttöön. - --- Tahdon, vastasi Rose vakavasti. - --- Älä sitten rakasta häntä -- vielä. - -Rose hämmästyi, mutta hän kysyi rauhallisesti: - --- Miksi? - --- Ensiksikin: kenenkään naisen ei pitäisi uskoa onneaan sellaisen -miehen huostaan, jolla ei ole lujia periaatteita. Toiseksi, pyrkimys -tulla sinun arvoiseksesi auttaa häntä enemmän kuin mitkään rukoukset -tai saarnat. Ja kolmanneksi: tarvitaan kaikki meidän viisautemme -ja kärsivällisyytemme, ennen kuin lähes neljänkolmatta vuoden -turmiollinen vaikutus on hävitetty. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? - --- Ymmärrän. - --- Voitko vastata "ei", kun hän kysyy sinulta? - --- Voin. - --- Ja tahdotko? - --- Tahdon. - --- Hyvä, nyt olen tyytyväinen. - -He olivat seisseet eri puolella huonetta, Alec-tohtori kuin päällikkö -käskynjaolla ja Rose kuin hyvin harjoitettu sotilas kuuntelemassa -määräyksiä. Viimeisiä sanoja sanoessaan tohtori meni Rosen luo, -työnsi tukan syrjään ja suuteli tyttöä otsalle hellästi mutta -vakavasti. He eivät puhuneet enempää, sillä Plenty-täti kutsui -alakertaan ja oli tartuttava päivän toimiin. - -Rosella oli sinä päivänä runsaasti aikaa rauhalliseen mietiskelyyn, -sillä kaikki lepäilivät eilisten juhlien jälkeen. Hän istui omassa -huoneessaan suunnitellen uutta vuottaan ja rakentaen pilvilinnoja. -Unelmat kevensivät pitkiä odotuksen hetkiä; toisaalta hän paloi -halusta saada tietää, milloin Charlie tulisi, toisaalta tapaaminen -pelotti häntä. Hän uskoi Charlien tulevan häpeissään ja katuvaisena, -ja hänen mielessään taistelivat sääli ja paheksuminen. Hän päätti -käyttää hyväkseen herkkää hetkeä, olla lempeä mutta vilpitön, -nuhdella mutta samalla lohduttaa. - -Tämä hempeä ajatus suorastaan kiehtoi, ja hän oli sen lumoissa -katsellessaan auringon laskua länteen avautuvasta ikkunastaan. Mutta -oven läimäys sai hänet äkkiä kohentamaan ryhtiään nojatuolissa, ja -hän pidätti henkeään. - --- Nyt hän tulee. Minun täytyy muistaa mitä lupasin sedälle ja pysyä -lujana. - -Tavallisesti Charlien tulon kyllä kuuli. Tällä kertaa hän ei -viheltänyt, hyräillyt eikä laulanut, vaan tuli niin hiljaa, että -Rose uskoi hänenkin pelkäävän kohtaamista eikä nostanut katsettaan -askelten lähestyessä. Hän kuvitteli, että Charlie ehkä heittäytyisi -hänen eteensä niin kuin ennen poikamaisten vallattomuuksien jälkeen, -mutta ajatus tuntui hänestä vastenmieliseltä. Levottomana hän odotti, -mitä tuleman piti. - -Yllätys oli täydellinen. Suuri kukkavihko putosi hänen syliinsä, ja -tavanomaisen rohkea ja pirteä ääni sanoi huolettomasti: - --- Täällähän hän istuu, yhtä suloisena ja mietteliäänä kuin aina. -Onko maailma ontto ja nukke täynnä sahanpuruja? Mennäänkö luostariin, -serkku? - -Rose oli niin tyrmistynyt tästä piittaamattomuudesta, ettei edes -huomannut kukkasia, ja kun hän katsoi serkkuaan, hänen silmänsä -olivat niin hämmästyneet ja moittivat, ettei tarkoituksesta voinut -erehtyä. Charlie punastui, ja hänen katseensa painui, kun hän sanoi -nopeasti, mutta yhtä huolettomasti kuin äsken: - --- Pyydän nöyrästi anteeksi, että tulin niin myöhään illalla. Älä ole -minulle kovin ankara; tiedäthän että Amerikka odottaa joka miehen -täyttävän velvollisuutensa uudenvuoden aattona. - --- Minä olen väsynyt antamaan anteeksi. Sinä sirottelet lupauksia -ja rikot ne yhtä kepeästi kuin ennenkin, enkä minä ikinä enää -pyydä sinulta mitään, vastasi Rose työntäen pois kukkavihon, sillä -anteeksipyyntö ei tyydyttänyt häntä eikä hän aikonut antaa lahjoa -itseään. - --- Mutta Rose kulta, sinä olet niin turhantarkka ja vihainen -pikkuasioistakin, että sinulle ei voi olla mieliksi, vaikka -ihmisraasu kuinka koettaisi, aloitti Charlie. - --- En minä ole vihainen, olen surullinen ja pettynyt, sillä odotan, -että mies pitää sanansa, niin kuin minä itsekin koetan pitää. Jos se -on turhantarkkuutta, pyydän anteeksi enkä toiste enää vaivaa sinua -vanhanaikaisilla käsityksilläni. - --- Hyvät ihmiset, kuinka paljon melua tyhjästä! Tunnustan että -unohdin. Ja tiedän käyttäytyneeni houkkamaisesti ja pyydän anteeksi. -Mitä minä vielä voin tehdä? - --- Käyttäydy kuin mies, ettei minun koskaan tarvitse hävetä sinun -tähtesi niin hirvittävästi kuin viime yönä. Rosea puistatti vieläkin, -kun hän ajatteli sitä. - -Tuo vaistomainen liike satutti Charlieta enemmän kuin sanat, ja -nyt häntä hävetti, sillä hän muisti edellisen illan tapaukset -varsin hämärästi ja pelko suurensi niitä. Hän kääntyi äkkiä -poispäin ja asettui seisomaan takan eteen miettien ymmällä, kuinka -saisi rakennetuksi rauhan, kun Rose oli noin poissa suunniltaan. -Tavallisesti riitti pieni pyyntö ja tyttö näytti iloisesti unohtavan -hänen rikkeensä, mutta nyt tällä kertaa Rose oli tyyneydestään -huolimatta masentavan jyrkkä. - -Seisoessaan siinä sormeillen levottomasti takanreunustan koristeita -Charlie löysi äkkiä erään esineen. Ilahtuneena hän otti reunustalta -eilisen uudenvuodenlahjansa, meni hitaasti Rosen luo ja sanoi nöyrän -vakavasti: - --- Minä haluan käyttäytyä kuin mies, eikä sinun tarvitse enää hävetä. -Ole nyt kiltti minulle, anna minun panna tämä rannerengas käteesi ja -luvata uudelleen. Vannon että tällä kertaa pidän lupaukseni. Etkö -luota minuun, Rose? - -Oli vaikea vastustaa Charlien pyyntöä ja katsetta. Tuo nöyryys oli -vaarallista, ja ellei Alec-setää olisi ollut, Rose olisi vastannut -myöntävästi. Mutta siniset lemmikit muistuttivat häntä hänen omasta -lupauksestaan, ja hän työnsi korun lempeästi pois. - --- Ei, Charlie, en voi pitää sitä vielä. Minulla täytyy olla vapaat -kädet, muuten en pysty auttamaan sinua niin kuin minun pitäisi. -Haluan luottaa sinuun, mutta älä vanno mitään; koeta vain vastustaa -kiusausta, niin me kaikki tuemme sinua. - -Tämä ei ollut Charlien mieleen, ja hän sanoi rajusti: - --- En halua muita auttajia kuin sinut, mutta minun täytyy saada -varmuus, ettet jätä minua. Muuten vielä käy niin, että kun minä -rääkkään ruumistani ja sieluani sinun mieliksesi, joku ventovieras -tulee ja sieppaa sinut minulta. Sitä en voisi kestää, ja siksi -varoitan sinua. Jos niin käy, minä rikon sopimuksen ja painun suoraa -päätä helvettiin. - -Viimeinen lause pilasi kaiken. Rose piti vapauttaan suuremmassa -arvossa kuin kenenkään tarjoamaa rakkautta, ja Charlien uhkaileva -sävy nosti hänet täyteen kapinaan. Hän ponnahti kiihtyneenä seisomaan. - --- Sydämeni on minun ja sen antaminen on omassa vallassani. Älä -sulje itseäsi pois vaatimalla liikoja, sillä sinulla on vain serkun -oikeudet minuun, etkä ikinä muuta saakaan ellet sitä ansaitse. Muista -se, äläkä uhkaile. - -Vähän aikaa näytti siltä kuin Charlie vastaisi leimahdukseen samalla -mitalla, mutta seuraavassa hetkessä hän heittäytyi maahan Rosen -jalkojen juureen niin kuin oli usein piloillaan tehnyt. Tällä kertaa -hän oli vakavissaan ja hänen äänestään kuulsi totinen tunne, kun hän -sanoi: - --- Ei, älä aja minua pois! En totisesti ole kyllin hyvä sinulle, -mutta sinä voit muokata minut millaiseksi tahdot. Tarvitsen vain -kannustusta tehdäkseni itsestäni miehen, eikä sen voimakkaampaa -kannustinta olekaan kuin sinun rakkautesi säilyttäminen. - --- Ei se ole vielä sinun, aloitti Rose liikuttuneena, vaikka koko -ajan tunsi olevansa kuin näyttämöllä, sillä Charlie teki elämän niin -teatterimaiseksi, että hänen oli vaikea olla luonteva silloinkaan, -kun oli täysin vilpitön. - --- Anna minun sitten ansaita se. Neuvo vain kuinka, ja minä teen mitä -tahansa. Jos sinä sysäät minut pois, on yhdentekevää milloin elämäni -loppuu, sanoi Charlie. - -Parrasvalojen takaa kohtaus olisi voinut olla vaikuttavakin, mutta -jostain syystä se ei tehonnut ainoaan katselijaan, vaikkei tämä -tiennyt syytä siihen. Sanat eivät kuulostaneet täysin vilpittömiltä, -ja vaikka Charlien asento oli viehättävä, Rose olisi mieluummin -nähnyt hänen seisaallaan. Rose ojensi kätensä, mutta sanoi niin -tyynesti, että äänensävy ihmetytti häntä itseään vielä enemmän kuin -Charlieta: - --- Ole hyvä ja jätä tuo. En voi luvata vielä mitään, sillä minun -täytyy kunnioittaa sitä miestä, jota rakastan. - -Se sai Charlien nousemaan. Muisto siitä hetkestä, jolloin Rose antoi -hänelle ruusun, tytön katse, hänen punastumisensa ja sanansa "minun -tähteni" tulivat äkkiä elävästi Charlien mieleen; kun hän katsoi -noita poispäin kääntyneitä kasvoja, tuntui kuin eilinen olisi jäänyt -tavoittamattomiin. Vasta nyt Charlie lopullisesti tajusi mitä oli -menettänyt. - -Tämä tietoisuus vei värin hänen kasvoistaan, sillä hänen rakkautensa -oli syvempi kuin Rose aavistikaan. Ja yksinkertaisen vilpittömästi -Charlie sanoi: - --- Sinä kunnioitat vielä minua, jos se vain on minun vallassani. En -anna mitään lupauksia enkä pyydä niitä, mutta luota minuun, Rose, ja -muista, ettet voi koskaan olla kenellekään yhtä rakas kuin minulle. - -Charlie lähti. Rose jäi järjestelemään hyljeksittyjä kukkia veteen -tarpeettoman huolellisesti ja pani pois rannerenkaan miettien: - --- En käytä sitä ennen kuin tunteeni ovat samat kuin ennen. -Silloin hän saa kiinnittää sen ranteeseeni ja minä vastaan hänelle -myöntävästi. - - - - -11 - -PIENIÄ KIUSAUKSIA - - --- Voi Rose, minulla on jännittävää kertomista, sanoi Kitty Van -Tassel hypähtäessään seuraavana aamuna vaunuihin, kun Rose tuli -hakemaan häntä ostoksille. - -Kittyllä oli aina 'ihan satumaisia' uutisia, ja Rose oli oppinut -suhtautumaan niihin tyynesti; mutta tämänkertainen mielenilmaus -oli aivan uutta, sillä huolimatta ulkona olevista uteliaista -katselijoista ja välittämättä hiukkaakaan hattujen rutistumisesta -Kitty kiersi kätensä Rosen kaulaan ja kuiskasi haltioissaan: - --- Kulta pieni, minä olen kihloissa! - --- Sehän hauskaa! Steven kanssa tietysti? - --- Poika kulta, hän kosi oikein kauniisti eilisiltana, ja äiti -on ihan suunniltaan ilosta. Kuule, millaisen morsiuspuvun minä -hankkisin? pohti Kitty huolestuneen näköisenä. - --- Kuinka sinä voit ruveta heti miettimään noin epäromanttisia -asioita? Sulhastasihan sinun pitäisi toki ajatella eikä vaatteita, -sanoi Rose nauraen, mutta kauhistellen moista tunteettomuutta. - --- Tottakai ajattelenkin sulhastani, mutta hän ei halua olla kauan -kihloissa, ja siksi minun on ratkaistava heti nämä tärkeät asiat. - --- Steve tahtoo olla varma sinusta, kun sinä olet niin liukas olento. -Hän pelkää että kohtelet häntä samalla tavalla kuin Jackson-poloista -ja muita, keskeytti Rose heristäen sormea tulevalle serkulleen, joka -melkein ylpeili kahdesta aikaisemmasta kihlauksestaan. - --- Älä yhtään toru, sillä tiedän olevani oikeassa. Kunhan olet -ottanut osaa seuraelämään yhtä kauan kuin minä, huomaat kyllä, että -ainoa keino oppia tuntemaan mies on mennä kihloihin hänen kanssaan. -Liehitellessään he jumaloivat rajattomasti, mutta kun he luulevat -saaneensa toisen satimeen, silloin näkee millaisia lurjuksia he ovat, -vastasi Kitty maailmaa kokeneen näköisenä. - --- Surkea tulevaisuus Steve-raukalle, ellen minä vihjaa, että varoisi -käytöstään. - --- Voi lapsikulta, Stevestä minä olen varma. Kokemusteni jälkeen -olen tarkkanäköinen ja tiedän että osaan vaivatta käsitellä häntä. -Me olemme tunteneet toisemme vuosikymmeniä (Steve oli kahdenkymmenen -ja Kitty kahdeksantoista) ja olleet koko ajan parhaita ystäviä. -Sitä paitsi hän on miesihanteeni; en voisi sietää isoja käsiä ja -jalkoja. Hän on paras tanssija jonka tunnen ja pukeutuu tyylikkäästi. -Taisinkin ensimmäiseksi rakastua hänen nenäliinoihinsa, ne olivat -ihan vastustamattomia pistäessään esiin hänen rintataskustaan, nauroi -Kitty vetäen ison nenäliinan taskustaan ja hautasi pienen nenänsä sen -poimuihin, joista levisi ilmoille ihana tuoksu. - --- No, tuo kuulostaa lupaavalta, ja alan uskoa, että sinulla -kuitenkin on hiukan tunteita, sanoi Rose hyvillään, sillä iloiset -ruskeat silmät olivat äkkiä pehmenneet. Heleä puna lehahti Kittyn -poskille, kun hän vastasi kasvot vieläkin puoliksi rakkaan nenäliinan -peitossa: - --- Tietysti minulla on ja paljonkin, mutta en yleensä kehtaa -paljastaa niitä, kun nykyään on tapana suhtautua kaikkeen kovin -yliolkaisesti. Voi Rose, sinun mielestäsi olin kai romanttinen hanhi -eilisiltana, kun Steve kosi minua olohuoneessa, sillä minä ihan -itkin. Hän tuli kauhean vakavaksi kun sanoin, etten muka välitä -hänestä, mutta oli sitten kauhean kultainen, kun tunnustin totuuden. -En tiennyt että hän aikoikaan kosia, mutta se kävi niin ihanasti -eikä hän piitannut vähääkään, vaikka tiputtelin kyyneliä hänen -paidanrintamukselleen. Eikö hän ollutkin kiltti, tavallisestihan -Steve pahastuu kovin vaatteittensa tuhrautumisesta. - --- Hän on oikea Campbell, ja hänellä on lämmin sydän. Jane-täti -ei suinkaan suosi tunteilua, ja siksi Stevekin on saanut oppia -peittämään tunteensa, mutta kyllä hänellä niitä on ja sinun pitää -houkutella ne esiin, ei hupsusti, vaan niin että hän miehistyy ja -vakavoituu. - --- Minä koetan. En tunnustaisi tätä kaikille, mutta pidän hänestä -juuri sen takia, ja me sovimme mainiosti yhteen. Muista ettet hiisku -sanaakaan, jos tapaamme jonkun, sillä haluan pitää asian salassa -ainakin viikon, lisäsi Kitty pujauttaen nenäliinan näkyvistä, kun -vaunut pysähtyivät myymälän eteen, jossa he aikoivat käydä. - -Rose lupasi mutta hymyili, sillä Kittyn omat kasvot paljastivat -uutisen sanoittakin. - --- Käydään ihan vain vilkaisemassa silkkejä. Kysele sinä minulta -neuvoa valkoisten suhteen, ja minä katselen värillisiä. Äiti tahtoisi -atlassilkkiä, mutta se on jo vanhanaikaista, ja minä olen päättänyt -hankkia kaikkein paksuinta kohokuvioista mitä löydän, kuiskasi Kitty, -kun he kulkivat pitkien myymäläpöytien ohi. - --- Eikö tuo opaalinvärinen ole viehättävää! Minä olen varmaan liian -tumma käyttämään sitä, mutta sinulle se sopisi erinomaisesti, -lisäsi Kitty merkitsevästi syrjästä, kun Rose seisoi valkoisten -silkkikankaiden keskellä ja hän puolestaan oli olevinaan kiinnostunut -värillisistä. - --- Mutta en minä oikeastaan tarvitse nyt uutta pukua. - --- Mitä siitä, osta pois vaan, muuten kangas loppuu. Sinä olet -pitänyt jokaista pukuasi jo niin monta kertaa, että sinun on pakosta -hankittava uusi. Oi taivas, jos minulla olisi niin paljon taskurahaa -kuin sinulla, hankkisin uuden puvun jok'ikisiin kutsuihin, Kitty -vastasi katsellen kateellisena sateenkaaren väreissä välkkyviä -kangaspakkoja. - -Terävä-älyinen myyjä huomasi, että suunnitteilla oli häät, sillä -kun kaksi nuorta tyttöä kuiskailee, hymyilee ja punastuu kaupassa -ollessaan, myyjät vainuavat heti morsiusostoksia. Kooten silkit -tottunein käsin myyjä piteli niitä nähtävinä ja huomasi ensi -silmäyksellä kumpi oli morsian, kumpi ystävätär; Kitty nimittäin -syventyi tutkimaan valkoisen silkin poimuilemista niin hartaana, -ettei siitä saattanut erehtyä, Rose taas silmäili opaalinväristä kuin -olisi tuskin kuullut mitä imelä ääni puheli: - --- Todella hieno kangas, vasta saapunut, Pariisin viimeistä muotia; -erittäin harvinainen väri, sangen arka, kuten neiti sanoo, mutta -hurmaava vaaleaveriselle. - -Kangas oli todella kaunista, ja äkkiä Rose oli näkevinään sen pukuna -yllään. Vaalea silkki kimmeltäisi hennon pitsin läpi kuin jääkukkien -takaa; puvussa olisi antiikkisaiheiset koristeet, ja kaikki asusteet -olisivat niin täydelliset kuin vain aikaa, hyvää makua ja rahaa -säästelemättä voi hankkia. - -Rose katseli kaunista silkkiä ja koetti arvailla, mitä Charlie -sanoisi, jos hän ilmestyisi tämän eteen yllään tuo unelmapuku; -opaalinväri toi mieleen aamuruskon, johon Charlie usein häntä -leikillään vertasi. Rosella oli jo paha olla eilisen kohtauksen -takia. Hän ei voinut peruuttaa sanojaan, sillä hän tarkoitti niillä -täyttä totta, mutta hän tahtoi olla ystävällinen Charlielle ja -osoittaa, ettei ollut tyystin menettänyt luottamustaan häneen. -Charlieta ilahduttaisi, jos hän pyytäisi tätä saattajakseen Kittyn -tanssiaisiin. Ne tulisivat olemaan Rosen huvittelukauden viimeiset, -siksi Rose halusi nauttia niistä, ja hän tiesi, että hyvät välit -Charlien kanssa lisäisivät hauskuutta. Hän tarttui välkkyvään -kankaaseen, jota esiteltiin kovin houkuttelevasti, ja oli jo aikeissa -ottaa sitä, kun kuuli takanaan kysyttävän irlantilaisittain: - --- Anteeksi, missä päin pumpulikankaita myydään? Katsahtaessaan -taakseen hän näki pienen nöyrän naisen, joka näytti olevan aivan -ymmällään jouduttuaan tällaisten ylellisyystavaroiden keskelle. - --- Alakerrassa, vasemmanpuoleinen osasto, vastasi myyjä -kärsimättömästi viitaten samalla niin epämääräisesti kädellään, että -kysyjä joutui entistä enemmän ymmälle. - -Rose huomasi naisen neuvottomuuden ja sanoi ystävällisesti: - --- Minä tulen näyttämään teille. - --- Suokaa anteeksi, neiti, että vaivaan teitä; mutta olen ihan outo -täällä eikä minun olisi pitänyt tullakaan. Mutta sanoivat että täältä -saisi kangaspalan huokeammalla kuin pikkupuodeista, selitti nainen -vaatimattomasti. - -Rose vilkaisi uudelleen naista ja näki huolekkaat väsyneet kasvot -villahuivin suojassa, näki paljaat, punoittavat kädet, jotka -pitelivät ohutta käsilaukkua ja kirjavaa flanellitilkkua, jollaisesta -tehdään pikkulasten vaatteita -- ja tuo näky liikutti hänen -sydäntään. Hän oli aikonut vain näyttää tietä, mutta mielijohdettaan -seuraten hän kulkikin yhä edemmäs kuunnellen vaimoraukan huolia. -Niinpä he laskeutuivat yhdessä pimeämpään alakertaan, minne elämän -välttämättömät tarvikkeet pakenevat yläilmojen valoisilta paikoilta. - -Hienon neidin seurassa rouva Sullivanin kaupanteko olikin varsin -helppoa; hänen pieni flanellipalansa kasvoi moniksi metreiksi -erivärisiä kankaita, eikä nuhjaantunut rahakukkaro ollut entisestään -ohentunut. Pyyhkien silmiään nainen lähti, eivätkä vähäistä kohtausta -huomanneet muut kuin kivikasvoinen myyjä, joka ei kielinyt. - -Mutta Rosen palatessa yläkertaan kauniit tavarat olivat ihan yhtä -houkuttelevia kuin ennenkin, ja hän halusi nyt entistä kiihkeämmin -tuota opaalinväristä silkkiä. Ehkä Rose olisikin ostanut sitä, ellei -hänen luokseen olisi ratkaisevalla hetkellä saapunut hyvä enkeli. Hän -tuli vanhan pyylevän rouvan hahmossa, ystävällisiä kasvoja ympäröivät -hopeanharmaat kiharat ja sangen vaatimaton päähine. - --- Odotin teitä hetkisen, sillä minulla on kiireitä ja säästäisin -itseltäni mielelläni matkan tai kirjoittamisen vaivan, aloitti -tulija hiljaa, kun Rose puristi hänen kättään kunnioittavasti. -- -Tiedättehän, että suuri laatikkotehdas paloi pari päivää sitten ja -toistasataa tyttöä joutui työttömäksi. Muutamat loukkaantuivat ja -joutuivat sairaalaan, useilla ei ole kotia mihin mennä, ja melkein -kaikki tarvitsevat tilapäisavustusta. Meiltä on pyydetty niin paljon -apua tänä talvena, etten enää tiedä kenen puoleen kääntyisin, -sillä puute on kova, ja olen verottanut jo niin monia kukkaroita, -että tuskin kehtaan enää pyytää. Vähäinenkin avustus -- oh, paljon -kiitoksia, tiesinhän ettette kieltäytyisi. Ja rouva Gardener puristi -lämpimästi kättä, joka oli nopeasti pujahtanut kukkaroon. - --- Senkin tuhlari, kuinka sinä saatoit antaa niin paljon? kuiskasi -Kitty nähtyään uteliain silmin kolme numeroa setelissä, joka niin -äkkiä vaihtoi omistajaa. - --- Antaisin vaikka pääni, jos rouva Gardener vain pyytäisi, vastasi -Rose kevyesti ja lisäsi kääntyen silkkikankaisiin päin: -- Mitä sinä -olet valinnut, keltaista, valkoista vai sinistä, kohokuvioista vai -raidallista? - --- En ole vielä päättänyt mitään, paitsi että sinä otat -ruusunpunaista ja panet sen yllesi minun -- hm -- tanssiaisiini, -sanoi Kitty, joka oli kyllä tehnyt valintansa, mutta ei voinut sopia -asiasta neuvottelematta ensin äitinsä kanssa. - --- En voi nyt vielä hankkia sitä. En koskaan ylitä määrärahojani, ja -nyt minun pitäisi jos ostaisin lisää hienouksia. Tule jo, ei tuhlata -enää aikaa täällä, jos sinulla kerran on kaikki näytetilkut. Ja Rose -lähti nopeasti vilkuilematta enää näytepöydille. - - * * * * * - --- Nuori mies, mikä sinut sai ulos tällaisessa myrskyssä? kysyi Rose, -kun Jamie illalla tuli sisään jalkojaan tömistellen. - --- Äiti lähetti sinulle uuden kirjan, vähät minä myrskystä! vastasi -poika kiemurrellen esiin päällystakistaan posket pyöreinä ja -hehkuvanpunaisina kuin hyvinkiillotettu omena. - --- Kiitoksia, minä kaipasinkin jotain ajanvietettä, sanoi Rose, kun -Jamie ryhtyi viivytystaisteluun kumisaappaitten kanssa. - --- Tuossa se on, heh -- mutta ei -- kyllä -- voi sentään, olen -varmasti sittenkin unohtanut sen, huudahti Jamie koetellen -kämmenillään taskua toisensa jälkeen ja kauhistuen yhä enemmän. - --- Älä välitä, minä koetan metsästää jotain muuta. Annahan kun -autan, sinun kätesi ovat ihan kontassa. Rose kiskoi hyväntahtoisesti -saappaita Jamien tarrauduttua kaidepuuhun. - --- Minä menen kyllä takaisin, jos tahdot. Anna anteeksi! Minä -unohdin sen, kun piti panna nämä kamalat kapineet jalkaan. Äiti -pakotti, vaikka minä tiesin, että ne tarttuvat kiinni -- ihan kuin -siirappinekut, hän lisäsi muistaen masentavia, synkeitä hetkiä, -jolloin mainittu herkku oli sulanut hänen taskuunsa. - --- No mitäs me nyt teemme? kysyi Rose, kun poika lopulta oli päässyt -kiusankappaleistaan. -- Koska en saanut sitä kirjaa, voin yhtä hyvin -leikkiä. - --- Minä opetan sinua heittämään palloa. Sinä otat koppia aika -hyvin tytöksi, mutta et osaa heittää pennin edestä, vastasi Jamie -tallustellen tohveleissa pitkin eteishallia ja veti esiin pallon -jostakin säilytyspaikasta. - -Tietenkin Rose suostui ja leikki innokkaasti, kunnes hänen nuori -kumppaninsa huomautti kohteliaasti, ettei ollut ollenkaan hauska -heittää, kun piti koko ajan varoa ikkunoita ja maljakoita, ja että -oikeastaan hän lukisi mieluummin sitä kirjaa kapteeni Nemosta ja -"Nautiluksesta". - -Saatuaan toiveensa täytetyksi Jamie oikaisi pitkäkseen sohvalle ja -syöksyi sanaakaan sanomatta "Sukelluslaivalla maapallon ympäri", -missä hän viipyi kaksi pitkää tuntia sukulaistensa suureksi -mielihyväksi. - -Kun Rose näin oli jäänyt vaille sekä leikkitoveriaan että kirjaansa, -hän meni olohuoneeseen ja löysi sieltä ranskalaisen romaanin, jonka -Kitty oli unohtanut vaunuihin pakettien joukkoon. Asettuen mukavasti -mieluisimpaan nojatuoliin Rose luki yhtä hartaasti kuin Jamie tuulen -vinkuessa ja lumen tuiskuttaessa ulkona. - -Kokonaiseen tuntiin kukaan ei häirinnyt talon kodikasta rauhaa, -Plenty-täti oli päivällisunilla yläkerrassa ja Alec-tohtori -kammiossaan uurastamassa, niin ainakin Rose luuli, kunnes sedän -askelet saivat hänet pudottamaan kirjan ihan saman näköisenä kuin -lapsena pahanteosta tavattaessa. - --- Pelästytinkö sinut? Vedä toki varjostin eteen, sinähän poltat -kasvosi moisessa kuumuudessa. Ja tohtori veti varjostimen takan eteen. - --- Kiitos, setä, en huomannutkaan kuumuutta. Puna näytti vain -tummenevan varjostimesta huolimatta, ja silmät katselivat levottomina -sylissä olevaa kirjaa. - --- Onko sinulla "Kirjallinen aikakauslehti"? Tahtoisin vilkaista -erästä kirjoitusta, jos lainaisit sitä hetkeksi, sanoi setä kumartuen -hänen puoleensa tutkivasti. - --- Ei, setä, tämä on... Ja sanomatta kirjan nimeä Rose antoi sen -hänen käteensä. Heti kirjan nimen nähdessään setä ymmärsi Rosen -ilmeen ja älysi missä 'pahanteossa' tämä oli ollut. Hän rypisti -otsaansa, mutta ei voinut olla sitten hymyilemättä; Rose oli niin -syyllisen näköinen. - --- Mitä pidät siitä? Onko se mielenkiintoinen? - --- On kovasti! Olin kuin toisissa maailmoissa ja unohdin kaiken muun. - --- No, kovin hyvä ei se maailma taida olla, kun noin pelästyt ja -häpeät, kun sinut löydetään sieltä. Mistä tämä on kotoisin? kysyi -tohtori silmäillen kirjaa paheksuvasti. - -Rose kertoi ja lisäsi sitten hitaasti: - --- En lue sitä sitten loppuun. Mutta minä en kyllä ymmärrä miksen -saisi, lisäsi Rose miettivästi, sillä hän oli päässyt juuri juoneen -käsiksi. - --- Ehkä et ymmärrä, mutta tunnet varmasti, sanoi tohtori vakaasti. - -Rose istui käsi hehkuvalla poskella ja mietti hetken, sitten hän -katsahti setäänsä ja sanoi vilpittömästi: - --- Niin tunnenkin, mutta en osaa selittää, tiedän vain, että jotain -väärää siinä täytyy olla, koska punastuin ja hätkähdin kun sinä tulit -huoneeseen. - --- Juuri niin, tohtori nyökkäsi vakavasti, ikään kuin oireet olisivat -olleet hänelle mieleen. - -Mutta Rosen teki tosiaan mieli lukea kirja loppuun. Siksi hän jatkoi: - --- Olen ennenkin lukenut ranskalaisia romaaneja, sinä niitä minulle -vielä annoitkin. Luulisin tietäväni mikä on hyvää, enkä välittäisi -tästä, jos se on vahingoksi. - -Vastaukseksi setä avasi kirjan ja selaili sitä hetken, sitten hän -pani kirjan Rosen käteen sanoen rauhallisesti: - --- Lue ääneen pari sivua ja käännä samalla. Ennen sinä pidit -sellaisesta, koetahan taas. - -Rose totteli ja luki sivun verran kääntäen sujuvasti ajatuksen -puhtaalle englannin kielelle. Äkkiä hän alkoi hidastella, jätti -väliin lauseen sieltä toisen täältä ja pysähtyi lopulta kokonaan, -kasvot taas kuin tulen paahtamina. - --- No, mikä nyt? kysyi setä, joka oli tarkkaavasti seurannut häntä. - --- Muutamia lauseita on mahdoton kääntää, ne turmeltuvat kokonaan, -jos yrittää. Ranskaksi niissä ei ole mitään sopimatonta, mutta -kankeassa englanninkielisessä asussa ne kuulostavat karkeilta -ja tökeröiltä, hän sanoi hiukan närkästyneenä, kun ei kyennyt -todistamaan asiaansa oikeaksi. - --- Niin, ystäväiseni, jos nuo hienot lauseet eivät sovellu -käännettäviksi rehelliselle englannin kielelle, eivät niiden -ajatukset liioin sovellu istutettaviksi sinun mieleesi. Tuo luku -on tavallaan koko kirjan avain, ja jos sinut olisi taidokkaasti ja -taiteellisesti johdettu niin pitkälle -- niin alas, tahtoisin sanoa --- olisit voinut lukea kirjan huomaamatta sen rumuutta. - -Hän pysähtyi ja lisäsi sitten vilkaisten levottomana Roseen, joka yhä -oli kumartuneena kirjan yli: - --- Lue vain se loppuun jos haluat, mutta muista, tyttöseni, että -koskaan emme voi kyllin huolellisesti valikoida millä ravitsemme -mielikuvitustamme, tuota kallisarvoista, mutta arkaa aarretta. - -Hän otti aikakauslehden ja meni tutkistelemaan tieteellistä -kirjoitelmaa, vaikka se kiinnostikin hänen mieltään paljon vähemmän -kuin nuoren sielun askartelu viereisessä huoneessa. - -Seurasi taas pitkä hiljaisuus, vain silloin tällöin Jamien ihastuneet -huudahdukset keskeyttivät sen, kun seuranhaluinen mustekala katseli -sisään ikkunoista tai "Nautilus" upotti matkallaan laivan tai kaksi. -Ovikello soi, ja tohtori pisti päänsä esiin nähdäkseen, tarvittiinko -häntä. Mutta ovella oli vain sanantuoja Plenty-tädille, ja tohtori -aikoi juuri vetäytyä takaisin, kun huomasikin neliskulmaisen paketin -pöydällä. - --- Mikä tämä on? hän kysyi ottaen sen käteensä. - --- Rose pyysi minua viemään sen kotimatkalla Kitty Vanille. Unohdin -tuoda äidin kirjan ja käynkin heti hakemassa sen, kun pääsen loppuun, -vastasi Jamie pesästään. - -Koska pojan käsissä oleva kirja oli aika paksu eikä siitä ollut vielä -luettuna kolmatta osaakaan, tuntuivat Rosen toiveet tohtorin mielestä -varsin vähäisiltä, hän pistikin paketin taskuunsa ja lähti itse ulos -sanoen tyytyväisen näköisenä: - --- Hyve ei aina saa palkkaansa, mutta tällä kertaa kylläkin, mikäli -minusta riippuu. - - - - -12 - -KITTYN TANSSIAISET - - -Rosella ei ollut uutta pukua tähän juhlalliseen tilaisuuteen, ja hän -huokasi hiukan kaihoisasti pukeutuessaan vaaleansiniseensä, jota -oli piristetty utuisilla harsoilla. Mutta hän hymyili säteillen ja -suloisesti kiinnittäessään rintaansa lemmikkikimppua, jonka Charlie -oli taikonut vanhan saksalaisen kukkakauppiaan välityksellä. Toisen -puolen suunnitelmistaan Rose oli näet toteuttanut; Prinssi oli -suureksi ilokseen saanut kutsun hänet saattajakseen. - -Clara-täti ei voinut lähteä, sillä uudet kauneusvoiteet olivat -saaneet aikaan ilkeän ihottuman. Tätiraukalla ei ollut synkeässä -surussaan muuta lohdutusta kuin upea samettileninkinsä, joka -alakuloisena loikoi vuoteella. - -Niinpä Jessie-täti oli Rosen suureksi iloksi 'esiliinana', ja hän -olikin 'raikas kuin neilikka', kuten Archie totesi. Archie oli ylpeä -äidistään ja huomaavainen kuin sulhasmies, 'pysyäkseen kunnossa Feben -tuloa varten,' nauroi äiti, kun poika toi hänelle kimpun punaisia -ruusuja helmenharmaan puvun piristykseksi. - -Jessie-rouva istui kälynsä Janen rinnalla ja katseli kolmea isoa -poikaansa miltei ihmetellen. Archie oli kaunis nuorukainen, vakava ja -hiukan arvokkaan näköinen, mutta hänen esiintymisensä oli luontevaa, -kunnioittavan kohteliasta. 'Kadetit', niin kuin Will ja Geordie -itseään nimittivät, olivat myös läsnä kaikessa komeudessaan; yksikään -kynä ei kykene kuvailemaan sitä piinaa, jota he kärsivät ahtaitten -kenkiensä ja kankeitten kaulustensa tähden. Mutta he uskoivat -kärsimyksensä vain toisilleen, kun joskus levähtäessään saattoivat -seistä yhdellä jalalla ja vetää mukavasti päänsä raatelevien -kaulusten sisään. Mutta nuo hetket olivat lyhyitä, ja pojat jatkoivat -tanssimista hymyillen urhokkaasti kuin spartalaiset ilmaisematta -tuskia, jotka vaanivat heitä 'sekä keulassa että perässä', kuten Will -asiaa kuvasi. - -Jane-rouvan pojat olivat kummallisesti toistensa vastakohdat, -itse ankara kasvattajakaan ei voinut olla hymyilemättä heitä -katsellessaan. Steve oli moitteeton, hän olisi siinä paikassa voinut -mennä vaikka vihille, niin hieno oli hänen verkapukunsa, niin -täydellinen hänen hansikkaitensa kuosi. Hän pyörähteli yhtä mittaa -lattialla Kittyn kanssa, sillä tanssi oli hänen varaventtiilinsä tänä -onnellisena iltana. Kitty puolestaan pursui iloa; hänen tukkansa oli -käherretty lyhyille kiehkuroille, hänen tummaa kauneuttaan korosti -huomiotaherättävä, tulipunaisesta ja kellervänvalkoisesta ommeltu -puku. Nuoruus oli hänen vahvin puolensa, ja hän nautti tavattomasti -siitä tosiasiasta, että oli ennen yhdeksättätoista syntymäpäiväänsä -ollut jo kolmesti kihloissa. - -Mac katseli lasit nenällä veljensä 'kevytkenkäisyyttä' muistuttaen -hyväntahtoista newfoundlandinkoiraa. Hän seisoskeli mietteissään -peukalot liivintaskuissa, silmäili iloista parvea ja hymyili usein -itsekseen kummallisille mielijohteilleen, rypisti otsaansa, milloin -ilkeä juoru kantautui hänen korviinsa, ja ihaili peittelemättä, kun -hänen silmiinsä osuivat kauniit kasvot tai sulava vartalo. - --- Toivottavasti tuo tyttö ymmärtää, millaisen aarteen on saanut. -Mutta mahtaako hän osata antaa sille tarpeeksi arvoa, sanoi -Jane-rouva suunnaten lornjettinsa Kittyyn, joka ilmavine hameineen -hulmahti ohi kuin tuulenpyörre. - --- Kyllä hän varmaan ainakin oppii antamaan; Steve on saanut -niin hyvän kasvatuksen, että Kitty pakostakin näkee ja tuntee ja -antaa arvoa sille, ja noin nuorena hän voi vielä paljon oppiakin, -vastasi Jessie-rouva lempeästi ajatellen niitä aikoja, jolloin hän -vastakihlautuneena tanssi Jeminsä kanssa. - --- Olen täyttänyt velvollisuuteni molempiin poikiin nähden ja -tehnytkin sen perusteellisesti, muuten heidän isänsä olisi pilannut -heidät, sillä hän ei ymmärrä kurinpidosta enempää kuin lapsi. -Jane-täti läpsäytti viuhkallaan kämmentään ja korosti eritoten sanaa -'perusteellisesti'. - --- Olen usein toivonut, että olisin yhtä luja kuin sinä Jane, mutta -taidan sittenkin pitää enemmän omasta kasvatustavastani. Paljon -rakkautta ja paljon kärsivällisyyttä, se näkyy vaikuttaneen hyvin. -Jessie-täti kohotti kukkavihon helmastaan. - --- Kieltämättä sinä olet onnistunut hyvin, Jessie, mutta sinä -oletkin saanut toimia omin päin, eikä kukaan ole estellyt sinua -tai sekaantunut asioihin. Jos Mac olisi lähtenyt merille kuten -sinun Jemisi, en olisi ollut lähestulkoonkaan yhtä ankara kuin nyt. -Miehet ovat niin vastahakoisia ja lyhytnäköisiä, he eivät piittaa -tulevaisuudesta, kunhan vain asiat nyt ovat hyvin ja mukavasti, -jatkoi Jane-rouva unohtaen kokonaan, että suvun lyhytnäköisin jäsen -oli hän itse, ainakin mitä silmiin tulee. - --- No niin! Me äidit suunnittelemme ja ennustelemme lastemme -elämänjuoksua jo ennen heidän syntymäänsä ja olemme melkein -pettyneitä ellei se luonnukaan meidän ajatustemme mukaisesti. Kaikki -mitä me voimme tehdä, on antaa pojillemme hyvät periaatteet ja -jättää heidät sitten itse jatkamaan omaa työtämme. Jessie-rouvan -silmät seurasivat Archieta, kun tämä tanssi Rosen kanssa vähääkään -aavistamatta, mikä kaunis pilvilinna luhistui, kun hän rakastui -Febeen. - --- Niin, niin, siinä suhteessa olemme täysin yhtä mieltä. Yhdeksän -kertaa olen antanut Stevelle vitsaa valehtelemisesta, ja kerran -toisensa jälkeen Mac sai olla ilman päivällistä, kun ei pessyt -käsiään. Mutta vitsalla ja nälällä sain heidät molemmat tottelemaan, -ja nyt olen saanut palkkani, lopetti ankara äiti leyhytellen ylpeästi -viuhkaansa, joka oli niin iso ja kova ja taipumaton kuin patukka -konsanaan. - -Jessie-rouva myönteli hiljaa, mutta ei voinut olla hymyillen -ajattelematta, että pojat olivat synneissään päätyneet -ristiriitaisiin tuloksiin, sillä valehteleva Steve oli nyt siisteyden -perikuva ja huolimaton Mac todenpuhuja. Mutta tuollaisia pikku -oikkujahan sattuu parhaissakin perheissä. - --- Kunhan eivät tanssittaisi tyttöpoloista kuoliaaksi. Jokainen -näyttää vaativan vuoronsa, yksinpä vakava Mackin, sanoi Jessie-rouva -hetkistä myöhemmin nähdessään Archien luovuttavan Rosen serkulleen, -joka voitonriemuisena vei hänet monien muiden tavoittelijoiden nenän -edestä. - --- Rose on hyvä Macille, ja hänen vaikutuksensa on erinomainen, sillä -tuossa iässä nuoren naisen mielipide tehoaa paremmin kuin vanhan. -Mutta hän on niitä miehiä, jotka menevät naimisiin myöhään jos -lainkaan, ja hän pitää kirjoista ja rauhallisesta elämästä, vastasi -Jane-rouva muistaen kuinka usein poika oli lausunut mielipiteenään, -että filosofin ei pitäisi mennä naimisiin ja vedonnut Platoniin -sen selkeän viisauden edustajana, jonka vain yksinäinen mies voi -saavuttaa; isä taas piti Sokrateen puolta, jota kohtaan hän salaa -tunsi syvää myötätuntoa. - --- No, eipä tiedä! Olen valmis kuulemaan mitä tahansa tuon Archien -jutun jälkeen, ja parasta sinunkin on valmistautua yllätyksiin. Enpä -kummastelisi, jos Mac siinä mielessä tekisi jotain erikoista, vaikka -hänessä ei vielä nyt näy mitään oireita, vastasi Jessie-rouva nauraen. - --- Ei ainakaan tuohon suuntaan, sillä tytön kohtalo on jo määrätty. -Voivoi sentään, on surullista nähdä erinomaisen tytön heittäytyvän -hänen laillaan korealle huimapäälle. En mainitse nimiä, mutta kyllä -sinä ymmärrät. Jane-rouva ravisti päätään kuin hyvin tietäen eräänkin -erinomaisen tytön, joka oli heittäytynyt arvottomalle ja nyt älysi -mielettömyytensä. - --- Olen siitä hyvin huolissani ja samoin Alec, mutta kuka tietää, -vaikka onni olisi molemminpuolinen, sillä jotkut naiset antavat -ilolla enemmän kuin saavat, sanoi Jessie-rouva ihmetellen mielessään -ainakin tuhannetta kertaa, miksi Mac-veli olikaan nainut oppineen -neiti Humphiesin. - --- Saatpa nähdä, ettei siitä hyvää seuraa. Rosella on kyllä kädet -täynnä työtä, jos hän koettaa korjata kaikki Claran erehdykset, -vastasi Jane-täti äreästi ja alkoi sitten pontevasti leyhyttää -viuhkaansa, sillä heidän emäntänsä lähestyi saadakseen hetkisen -rupatella 'noista rakkaista lapsista'. - -Rose oli hilpeällä tuulella tuona iltana ja onneksi Mac oli valmis -yhtymään iloon kuullessaan Rosen uutisen. - --- Annabel on juuri uskonut minulle salaisuuden: hän on kihloissa Fun -Seen kanssa! Ajatteles, että hän joskus pitää taloutta Kantonissa ja -määrää päivälliseksi pääskysenpesälientä, kuiskasi Rose. - --- Kautta Konfutsen! Onpa se ihana tulevaisuus! puhkesi Mac -nauramaan. -- Tämähän on ihan hälyttävää. Tauti näyttää tarttuvan ja -on varmaan jotain uudenlaista tulirokkoa, ainakin Annabelin poskista -ja Kittyn puvusta päätellen, hän lisäsi katsellen kyseisiä nuoria -naisia veitikka silmäkulmassa. - --- Älä ole epäkohtelias, vaan mene sinäkin kihloihin, sillä se on -nyt muotia. Kuulin rouva Vanin sanovan vanhalle rouva Joylle, että -tästä tulee oikea avioliittovuosi. Kyllä se tauti sinuunkin varmasti -tarttuu, vastasi Rose siirtäen laahustaan, sillä Macin oli yhä -vaikeata estää pitkiä koipiaan sotkeutumasta tuohon satimeen. - --- Tauti ei näytä tuskalliselta, mutta minun täytyy olla varovainen, -sillä minulla ei ole nyt aikaa sairastella. Mitkä ovat oireet? kysyi -Mac. - --- Jos vielä pääset tanssiin mukaan, niin kerron, nauroi Rose, kun -hänen parinsa tanssi väärään nurkkaan, törmäsi toiseen herrasmieheen -ja palasi tyynenä kuin olisi juuri suorittanut oikean vuoron. - --- No, kerrohan nyt miten ei pidä menetellä, sanoi Mac, kun Rose -vuorollaan oli liidellyt edestakaisin. - --- Sinä näet nuoren tytön, ja hän on mielestäsi erityisen hurmaava --- samantekevää onko hän todellisuudessa sellainen vai ei. Sinä -rupeat kovasti ajattelemaan häntä, tahdot nähdä häntä usein ja tulet -ylimalkaan tunteelliseksi ja hupsuksi, aloitti Rose. - --- Minusta tuo ei kuulosta houkuttelevalta. Eikö tautiin ole mitään -rokotetta, sillä jos sitä on tänä vuonna liikkeellä, tietysti se -tarttuu minuunkin, ja siinä voi käydä hullusti, sanoi Mac pirteästi. -Hän halusi huvittaa Rosea, sillä hän oli Alec-sedän viittauksista -päätellyt, että tytöllä oli ollut vähän huolia. - --- Toivottavasti se tarttuu, sillä sinä mahdat olla kerrassaan -huvittava potilas. - --- Hoidatko sinä sitten minua niin kuin ennenkin? - --- Voinhan minä koettaa. Sairastu vain lievästi ensimmäiselle -kerralla, niin et tarvitse paljon hoitoa. - --- Hyvä on. Miten minä aloitan? - --- Liiku toisten seurassa ja katsele ihmisiä, koeta olla miellyttävä -äläkä istu nurkassa arvostelemassa muita ihmisiä kuin he olisivat -nukkeja, jotka tanssivat sinun huviksesi. - --- Pahus vieköön. Parannuskeino on pahempi kuin tauti itse. Minähän -voin olla vaarassa tässä siunaamassa silmänräpäyksessä enkä pääse -luikkimaan pakoon vaikka henki menisi, sanoi Mac tarttuen lempeästi -Rosea vyötäisiltä viedäkseen hänet valssiin. - --- Älä nyt hätäile, vaan harkitse askeleitasi, sillä Charlie katselee -meitä, ja sinun on kunnostauduttava. Juuri noin, pyöräytä nyt; minä -rakastan valssia ja pääsen harvoin kunnolla pyörähtelemään paitsi -teidän poikien kanssa, sanoi Rose hymyillen hyväksyvästi Macille, kun -tämän jalat pysyivät erehtymättä tahdissa. - --- Tämä on sentään suuri edistys tuolikarkeloihini verrattuna, -minähän antauduin niihin sellaisella tarmolla, että katkaisin selän -kahdelta tanssitettavaltani, ja vanhan keinutuolin käsivarsikin -meni sijoiltaan. Pyörähtelin joskus sen kanssa siltä varalta, että -sattuisin saamaan lihavia naisia tanssitettavikseni. Ja Mac nyökkäsi -iloisesti Annabellille, jota herra Tokio pyöräytteli keltaiset kasvot -loistaen. - -Rose ei voinut olla nauramatta kuvitellessaan Macia ja vanhaa -keinutuolia, mutta kesken ilakointinsa hän sanoi moittivasti: - --- Fun saattaa sinut häpeään, sillä hän ei kysellyt tyhmiä, vaan -kosi kuin järkevä mies, ja minä uskon, että Annabel tulee hyvin -onnelliseksi. - --- Valitse sinä minulle sopiva jumalatar, niin koetan ruveta -palvomaan häntä, vastasi Mac saattaen parinsa onnellisesti paikalleen -ja alkoi leyhyttää viuhkaa saamiensa ohjeitten mukaan. - --- Miten Emma sopisi? kysyi Rose kiusoitellen. - --- Ei ikinä! Nytkin minua vihloo, kun näen hänet. Tuo puku on -tietysti viimeistä muotia, mutta totta totisesti hän muistuttaa -kirjavaa karamellia. - --- Sinä kai aiot pukea vaimosi kuin spartalaiset naiset Lykurgoksen -aikana, sanoi Rose huvittuneena. - --- Kunhan nyt ensin löydän hänet. Mutta yhdestä seikasta olen varma --- hän ei saa pukeutua kuin kreikkalainen tanssijatar Perikleen -aikoina, vastasi Mac katsellen paheksuvasti muuatta ohikulkevaa -nuorta naista. - --- Sitten ei kannata ehdottaa tuota klassillista kaunotarta, ja -koska sinä hylkäät heti ensimmäisen yritykseni, en välitä jatkaa. -Mutta vakavasti puhuen, sinulle tekisi hyvää huvitella vähän enemmän -ja opiskella vähän vähemmän. Sinä vanhenet ennen aikojasi, jos -eristäydyt kaikesta ja istut vain nenä kiinni kirjassa. - --- Koko huoneessa on tuskin miestä, joka tuntisi itsensä nuoremmaksi -tai hyväntuulisemmaksi kuin minä, vaikken käyttäydykään kuin tanssiva -dervissi. Mutta saatat tosiaan olla oikeassa, kohtuuttomuutta on -monenlaista, ja kirjasto on minulle yhtä vastustamaton kuin kapakka -ryyppymiehelle. Minun täytyy kai tehdä raittiuslupaus. - --- Noudata ohjeitani ja lähde liikkeelle kuin Diogenes, ei etsimään -rehellistä miestä vaan täydellistä naista. Toivon että onnistut. - --- En odota löytäväni täydellisyyttä. Mutta jos sinä taas etsit -rehellistä miestä, toivotan minä puolestani sinulle menestystä. Mac -luovutti Roselle viuhkan katsoen häneen niin myötätuntoisesti, että -tytön kasvoille lehahti puna hänen vastatessaan: - --- Jos rehellisyys olisi ainoa vaatimukseni, olisin tosiaan löytänyt -sen sinussa. - -Sitten hän lähti Charlien kanssa, joka odotteli vuoroaan, ja Mac -vaelteli sinne tänne mietiskellen mahtoiko hänen tuleva vaimonsa olla -tuossa joukossa -- hän katseli kasvoja toisensa jälkeen, mutta niiden -vaihteleva viehätys ei tehonnut häneen lainkaan. - -Ennen illallista nuoret naiset kerääntyivät pukuhuoneeseen -siistiytymään ja joukossa kävi vilkas puheensorina näppäräsormisen -Phyllisin oikoessa kiharoita, ommellessa repeytyneitä nahkareunustoja -tai pistellessä nuppineuloja tungoksesta vaurioituneisiin -vaatekappaleihin. - --- Sivumennen sanoen, nuori Randal ihan palaa halusta tutustua -sinuun. Saanko esitellä hänet illallisen jälkeen? kuiskasi Kitty -Roselle, kun tämä koetti auttaa häntä selvittelemään tanssin -tuivertamia kiharoitaan. - --- Kiitoksia vain, et, vastasi Rose päättävästi. - --- Miksi ihmeessä? penäsi Kitty nyrpeän näköisenä. - --- Kyllä sinä sen tiedät, muuten olisit esitellyt hänet heti kun hän -pyysi. Sinä et usein pysähdy ajattelemaan sopivaisuutta. Miksi nyt -sitten? - --- En tahtonut tehdä sitä ennen kuin olin... sinä olet niin tarkka... -arvasin että kieltäisit, mutta enhän voinut sanoa sitä hänelle, -sopersi Kitty ja hänestä tuntui, että olisi ollut paras pitää koko -asia omana tietonaan. - --- En tahtoisi olla epäkohtelias, mutta minun täytyy todella -kieltäytyä, sillä en tahdo lukea tuttavapiiriini sellaisia -henkilöitä, vaikka tapaankin heidät täällä, sanoi Rose paaduttaen -sydämensä tuota miestä kohtaan, jonka hän serkkujen puheiden -perusteella tiesi olleen Charlien pahanahenkenä. - --- Minä en voinut mitään sille, että hänet kutsuttiin. Vanha herra -Randal ja isä ovat hyviä ystäviä, eikä veljeni Alf liioin tahtonut -jättää poikaa kutsumatta, vaikka ehdotin sitä, selitti Kitty -innokkaasti. - --- Kuitenkin Alf kielsi sinua ajelemasta tai luistelemasta hänen -kanssaan, sillä hän tietää paremmin kuin me, kuinka huonosti Randal -sopii meidän seuraamme. - --- En välittäisi tuntea koko miestä, ellei olisi pakko, mutta minun -täytyy olla kohtelias omassa kodissani. Hän tuli äitinsä kanssa eikä -hän täällä uskalla käyttäytyä niin kuin miesseurassa. - --- Tiedän ettei se kuulu minuun, mutta ihmisten ei tosiaankaan -pitäisi olla niin epäjohdonmukaisia, että antavat poikiensa mennä -hunningolle, mutta odottavat kuitenkin, että me tytöt kohtelisimme -heitä kuin kunnon ihmisiä, Rose puhui kuiskaten, mutta niin kovaa, -että Annabel kuuli ja kääntyi puuteri tupsu kädessään heihin päin -huudahtaen: - --- Taivaan tähden, Rose! Mitä sinä puhut? - --- Hän vain esittää periaatteitaan, enkä minä voi tällä kertaa -oikeastaan moittia häntä. Mutta se saattaa minut hirveään pulaan, -sanoi Kitty. - --- Minä vetoan teihin, kun kerran kuulitte puheeni. Onko nuori -Randal teidän mielestänne sopiva tuttava? Rose kääntyi huolestuneena -Annabeliin ja Emmaan päin, sillä hänen ei ollut helppo pysyä -periaatteissaan, jos hän loukkasi niillä ystäviään. - --- Ei tosiaan, hänhän on ihan kamala! Isä sanoo, että Randal -ja Gorham pilaavat koko toverijoukkonsa. Olen oikein iloinen, -ettei minulla ole veljiä, vastasi Annabel puuteroiden punertavia -käsivarsiaan piittaamatta vähääkään niistä valkoisista viiruista, -joita oli jättänyt moniin takinhihoihin. - --- Minusta tuollainen turhantarkkuus on tahditonta, jos suot -anteeksi, Rose. Eihän meidän oleteta tietävän mitään hurjasteluista, -niin ettemme voi sen vuoksi ruveta syrjimään toisia. Se olisi -pikkumaista ja tekopyhää. Emma järjesteli kirjavia liehukkeitaan -maailmannaisen elein. - --- Niin, mutta kuitenkin me tiedämme. Ei tytön minunkaan mielestäni -välttämättä tarvitse torua eikä saarnata, mutta hän voi kieltäytyä -kehnon miehen tuttavuudesta. Alec-setä varoitti minua Randalista, -ja aion pysyä hänestä kaukana. Rose puhui epätavallisen innokkaasti -unohtaen, ettei voinut mainita todellista syytä vastenmielisyyteensä. - --- Olkoon miten tahansa, minä tunnen hänet ja minusta hän on oikein -hauska. Hän tanssii ihan yhtä hyvin kuin sinun serkkusi Charlie, -ja monen mielestä hän on yhtä viehättäväkin, lennätti Emma nakaten -ylpeästi päätään. - -Kesken kiistan Rose muisti Macin äskeisen vertauksen eikä voinut olla -hymyilemättä, sillä suuttumus oli saanut Emman kasvot hehkumaan, -niin että karamellissa oli nyt suklaanruskean, sinipunervan ja -räikeänvihreän lisäksi mansikanpunaistakin väriä. - --- Jokaisen on päätettävä itse. Minä seuraan Jessie-tädin neuvoa ja -koetan pitää hengittämäni ilman niin raikkaana kuin suinkin. Enkä -luule olevani pikkumainen tai tekopyhä, sillä en ikinä kieltäytyisi -tutustumasta kehenkään kunnialliseen mieheen, jonka joku haluaa -esittää, olipa hän kuinka köyhä, ruma tai vähäpätöinen tahansa. - -Tähän Rose lopetti keskustelun, ja kaikki neljä tyttöä laskeutuivat -alakertaan kuin liikkuva sateenkaari. Mutta Kitty jäi miettimään -hänen sanojaan, Annabel ylpeili siitä, että oli asettunut Rosen -puolelle, ja Emma tunnusti mielessään, ettei ollut koettanutkaan -pitää raikkaana hengittämäänsä ilmaa. - -Koko illallisen ajan Charlie pysytteli Rosen lähellä ja esiintyi -varsin moitteettomasti. Mielihyväkseen Rose näki hänen vain -ravistavan päätään, kun nuori Van viittasi häntä etuhuoneeseen, josta -koko illan oli kuulunut yhä tihenevää korkkien poksahtelua. - -Poikaressu, hän koettaa tosissaan, ajatteli Rose ja olisi mielellään -ilmaissut Charlielle kuinka hyvillään oli tämän käytöksestä, mutta -kun tädit lähtivät aikaisin kotiin ja Rose heidän matkassaan, hän sai -vain sanotuksi: - --- Ellen olisi luvannut sedälle tulla kotiin heti puolenyön jälkeen, -olisin jäänyt tanssimaan valssia kanssasi. - --- Tuhannet kiitokset, mutta aion lähteä yhtä matkaa, vastasi Charlie -ymmärtäen katseen ja sanat. - --- Tosiaanko? sanoi Rose ilahtuneena. - --- Lähden. Olen eteisessä kun te tulette. - -Mutta kun Rose pukeuduttuaan palasi alakertaan, ei Charlieta -näkynytkään eteisessä, ja pienen odottelun jälkeen Mac tarjoutui -etsimään hänet käsiinsä, sillä Jane-täti haeskeli vielä yläkerrasta -kadonnutta kalossiaan. - --- Sano että minä olen valmiina, mutta että hänen ei tarvitse -tulla ellei hän tahdo, pyysi Rose, jottei olisi liian ankara -katumuksentekijälle. - --- Jos hän on mennyt tuohon kapakkahuoneeseen, tuon hänet ulos, -vaikka siellä olisi keitä! mutisi Mac itsekseen puikkelehtiessaan -siihen takahuoneeseen, jossa miesväki kävi nauttimassa virvokkeita. - -Ovi oli raollaan, ja Charlie oli ilmeisesti juuri astunut sisään, -sillä Mac kuuli tutun äänen huutavan: - --- Terve, Prinssi! Tulit juuri sopivaan aikaan juomaan kanssamme -Steven maljan. - --- Tulin vain sanomaan hyvästi, Van, ja kiitos hauskasta illasta. -Minua odotetaan, niin että lähden heti. - --- Ei mitään verukkeita! Ota nyt edes pieni tilkka ja tule takaisin -sitten kun olet selviytynyt naisista, vastasi nuori isäntä kaivaen -jäistä esiin uutta pulloa. - --- Charlie yrittää ruveta munkiksi, eikä se osa erityisesti pue -häntä, naureskeli nuori mies, joka lepuutti jalkojaan tuolilla. - --- Esiliinan nauhat taitavat olla tulossa muotiin, mitä sinisemmät, -sitä parempi, vai mitä? lisäsi toinen yrittäen olla sukkela. - --- Sinunkin olisi viisainta lähteä ajoissa kotiin, Barrow, tai -ainakin pitää suusi pienempänä, vastasi Charlie, mutta jäi -napittamaan hermostuneesti käsineitään siksi aikaa kun laseja -täytettiin. - --- No, lankomies, käy kiinni. Tuossa on sinulle, Prinssi! Ja -Steve ojensi serkulleen lasin pöydän yli. Onnellinen sulhanen oli -tänä iltana niin poissa laidoiltaan, että tuskin huomasi mitä oli -tekemässä; tavallisesti hän -- niin kuin muutkin serkut -- yritti -suojella Charlieta tämän heikkoudelta. - -Mutta ennen kuin Charlie ehti tarttua lasiin, Mac astui nopeasti -sisään ja toi viestinsä lyhyessä ja varsin käskevässä muodossa: - --- Rose odottaa sinua. Joudu! - --- Selvä on, hyvää yötä, pojat! Ja Charlie oli poissa, aivan kuin -pelkän nimen mahti olisi pysäyttänyt hänet juuri kun hän oli -rikkomaisillaan päätöksensä. - --- Hei, Solon, tule ottamaan pisara ja lausu meille jokin hääruno -koreimmalla kreikan kielelläsi. Terve! Steve kohotti lasiaan, mutta -Mac sieppasi sen hänen kädestään silmät niin vihaisina, että veli jäi -katsomaan häntä suu auki. Hänen typertynyt ilmeensä näytti ärsyttävän -Macia yhä enemmän, ja kääntyen isäntäänsä päin hän sanoi hillityllä -äänellä: - --- Anteeksi vain, Van, että häiritsen, mutta en voi katsella -syrjästä, kun oma veljeni on houkuttelemassa toista suoraan -laidan yli ja käyttäytyy itse älyttömästi. Minun on pakko puhua -suuni puhtaaksi, sillä yksikään teistä ei kai tahallaan tahtoisi -vahingoittaa Charlieta, mutta poika on pahassa liemessä, ellette te -jätä häntä rauhaan. - --- Miksi sinä hyökkäät minun kimppuuni? En minä mitään ole tehnyt. -Täytyyhän miehen olla kohtelias omassa kodissaan, vai kuinka? kysyi -Van kääntyen ympäri korkkiruuvi kädessään. - --- Täytyy, mutta ei ole kohteliasta saattaa piloillaankaan vieras -tekemään sellaista, josta hänelle koituu pelkkää pahaa. Teille tuo on -vain viinilasi, mutta Charlielle se merkitsee onnettomuutta, ja jos -Steve olisi tiennyt mitä oli tekemässä, hän olisi mieluummin hakannut -kätensä kuin tarjonnut tuota lasia. - --- Tarkoitatko että minä olen juovuksissa? kysyi Steve röyhistäytyen -kuin tappelukukko. - --- Kiihtymyksestä, et samppanjasta, ainakin toivon niin, vastasi -Mac. -- Kuulkaahan, pojat, hän jatkoi tyynemmin, minun ei tietenkään -pitäisi pauhata näin, mutta menetin totta totisesti malttini, -kun kuulin mitä te sanoitte ja näin mitä Steve teki. Kun kerran -aloitin, voin puhua loppuun asti ja sanoa teille suoraan, että -Prinssi ei kestä tällaista menoa. Hän koettaa välttää alkoholia, -ja on suorastaan roistomaista houkutella hänet sen ääreen, sillä -itsekunnioituksen menettäminen on kyllin paha juttu, vaikka ei muuta -menettäisikään. Älkää kertoko hänelle mitä olen sanonut, mutta -auttakaa häntä mikäli voitte. - -Oli onneksi Macin ensiesiintymiselle, että hänen kuulijansa -olivat herrasmiehiä ja selviä; niinpä hänen saarnansa ei hukkunut -naurunremakkaan ja kompasanoihin, vaan kuulijoiden kasvot olivat -vakavat ja pahoittelevat. Kun Mac lopetti, Van löi korkin pullon -suulle ja ojensi sydämellisesti Macille kätensä. - --- Sinä olet kunnon kaveri! Minä ainakin koetan pönkittää Charlieta, -sillä hän on hieno poika, enkä toivoisi hänelle Randal-paran kohtaloa. - -Toiset mutisivat hyväksyvästi. Kiitollisena Mac ravisti Vanin kättä -ja peräytyi ovelle. - --- Luota minuun, jos joskus tarvitset vastapalvelusta, Van. Anteeksi, -että olen tällainen seuranhäiritsijä, mutta tehän voitte korvata -vahingon nauramalla minulle takanapäin. Minä olen pelannut pelini, ja -Steve voi jatkaa. - -Ja Mac lähti yhtä äkkiä kuin oli tullutkin. Hän tiesi aiheuttaneensa -häiriötä, mutta lohduttautui sillä, että oli ehkä hankkinut apua -Charlielle omalla kustannuksellaan, ja palatessaan hullunkurisesti -hymyillen äitinsä luo hän ajatteli: - --- Minun romanssini alkaa sillä, että paimennan tyttöjen -mielitiettyjä. Mutta tätä en voi sanoa Roselle, muuten hän nauraa -minulle. - - - - -13 - -MOLEMMIN PUOLIN - - -Steven kihlaus herätti suvun kesken paljon hälinää, tällä kertaa -mieluista, sillä kukaan ei asettunut vastustamaan liittoa. Nuoren -parin taival näytti alkavan hyvissä merkeissä, ja he lupasivat -poistaa ainoan esteen avioliittonsa tieltä vanhenemalla ja -viisastumalla niin pian kuin suinkin. - -Ellei Steve olisi ollut niin vilpittömän onnellinen, hänen -käytöksensä olisi ollut sietämätöntä, sillä hän kohteli valtavalla -ylemmyydellä koko ihmiskuntaa ja eritoten veljiään ja vanhempia -serkkujaan. - --- Katsos, näin sitä pitää menetellä, hän selitti seisten kädet -selän takana takkavalkean edessä Clara-tädin biljardihuoneessa pari -päivää tanssiaisten jälkeen. -- Ei tyhmyyksiä, ei viivyttelyjä, ei -perhekohtauksia eikä traagista eroa. Teet valintasi osoittaen hyvää -makua ja arvostelukykyä, olet sitten miellyttävä hintaan mihin -hyvänsä, ja kun käy päivänselväksi, että rakastettu suutelisi vaikka -maata jalkaisi alla, silloin esität kysymyksesi kuin mies, ja -- asia -on selvä. - --- Varsin helppoa tehdä noin, kun tyttö on Kittyn kaltainen, ei -kaikennäköisiä riivattuja mielipiteitä eikä jalkakamppia heti -paikalla, jos kaikki ei suju ihan nuottien mukaan, mutisi Charlie -napsautellen palloja sinne tänne mielensä kevennykseksi. Hän oli tänä -iltana oikein pahalla tuulella, sillä aika tuntui kuluvan matelemalla -nykyään, kun hän oli luopunut entisestä seurastaan. - --- Sinun pitäisi mukautua noihin mielipiteisiin, sillä niitä on -kaikilla naisilla, ja siinä tarvitaan luovimistaitoa. Kittylläkin on, -mutta minä kohtelen hänen oikkujaan kunnioittavasti, pidän oman pääni -milloin voin, ja kun en voi, myönnän mukisematta, ja me sovimme kuin -kaksi... - ---... aasia, pisti Charlie myrkyllisesti, mutta Steve täydensi -lauseensa tyynen arvokkaasti "järkevää olentoa" ja voitti pelin. - --- Sinä, Steve, olet aina ollut onnenpoika. En minä kadehdi -hiukkaakaan sinun onneasi, mutta kohtalo ei ole aina oikein -tasapuolinen, sanoi Archie tukahduttaen kateellisen huokauksen; -vaikka hän harvoin valitti, hänen oli vaikeaa tyynin mielin verrata -toisiinsa omia ja serkkunsa tulevaisuudenkuvia. - - "Sen miehen mieli kirkas on, mi aina - vain luottaa, toivoo; raukka masentuu", - -lainaili Mac Euripidesta loikoessaan sohvalla ankaran päivätyön -jälkeen. - --- Taisi olla antiikinaikaisia suosikkejasi? Hän oli viisas -miekkonen, mutta yhtä hyviä neuvoja voisi saada likempääkin, -huomautti Steve, joka sillä hetkellä olisi voinut vaikka taputtaa -Platonia olalle, niin häntä pöyhistytti se, että oli mennyt kihloihin -ensimmäisenä koko joukosta. - --- Älähän nuolaise, ennen kuin tipahtaa, Keikari. Kitty on jo -pettänyt kaksi miestä ja voi kai hyvin pettää kolmannenkin, heitti -Charlie kyynisesti. - --- Älä pelkää, Steve, hoida vain oma osasi kunnolla. Kittyssä on -ainesta hyväksi pikku naiseksi ja hän on todistanut sen valitsemalla -sinut eikä niitä muita. Et sinä mikään Salomo ole, mutta et vielä -turmeltunutkaan, ja Kitty oli kyllin järkevä oivaltamaan sen, sanoi -Mac rohkaisevasti nurkastaan, sillä hän oli veljensä kanssa Van -Tasselin kohtauksen jälkeen paremmissa väleissä kuin koskaan. - --- Aivan niin, yhtyi Steve ja oli kuin ilmetty kukonpoika seisoessaan -takkamatolla kädet takinliepeitten alla keinutellen itseään päkiöiden -varassa. - --- No, nyt sinä olet jo taputtanut kumpaakin päälaelle, etkö tuhlaa -vähän myötätuntoa minullekin. Minä tarvitsen rohkaisua, sillä jos -ikinä on miesparka syntynyt onnettomien tähtien alla, niin ainakin -minä, mutisi Charlie nojaten tyytymättömän näköisenä leukaansa -biljardikeppiin. - --- Tosiaan! Kyllä minä voin tehdä mieliksesi, ja kuin Charlien -sanojen johdattamana Mac esitti yhä selällään maaten mielikohtiaan -Beaumontin ja Fletcherin runoudesta. - - "On kukin seppä omansa; ja voi - mies, jota kunto kruunaa, aateloi - uhmata ain valtaa kohtalon, - ja hälle kaikki onnistuva on. - Meitä työmme enkeleinä seuraavat - kuin varjot, tummat tahi valkeat." - --- Riivatun pahoja enkeleitä ovatkin, jupisi Charlie synkästi. Hänen -serkkunsa eivät tienneet mitä uudenvuodenyönä oli tapahtunut, mutta -he epäilivät, että jotain oli hullusti, sillä Charlie murjotti eikä -Rose ihmetellyt hänen pitkää poissaoloaan, vaikka oli muuten yhtä -herttainen kuin ennenkin. Nyt Steve, joka oli utelias kuin harakka, -päätti käyttää otollista tilaisuutta hyväkseen ja kysyi Charlielta: - --- Mikä sinua oikein vaivaa, Prinssi? Sinä olet niin harvoin pahalla -tuulella, että se on meistä vallan outoa. Pientä kinaa Rosen kanssa, -vai? - --- Älä kysele turhia, poikaseni, mutta paina mieleesi: mitä parempia -naiset ovat, sitä vähemmän heillä on järkeä päässään. Heidän -mielestään meidän pitäisi olla, jollei vallan samanlaisia pyhimyksiä -kuin he itse, niin ainakin miehiä, joita 'kunto kruunaa ja aateloi', -ja se on kohtuuton vaatimus tässä syntisessä maailmassa, sanoi -Charlie hyvillään myötätunnosta. - --- Ei se ole kohtuuton, sanoi Mac varmasti. - --- Mitä sinä siitä tietäisit? aloitti Charlie vastaväitteestä -närkästyneenä. - --- No hiukan sentään, lisäsi Mac nousten istualleen tukka julmasti -harillaan. -- Mehän tässä järjettömiä olemme, jos vaadimme naisia -elämään pyhimysten tavoin ja pitämään sitten suurena kunniana, kun -tarjoamme heille törkyisen sydämemme. Jollei rakkaus sokaisisi heitä, -he huomaisivat ilman muuta, miten kierolla tavalla me käytämme heitä -hyväksemme, eivätkä ollenkaan suostuisi mokomiin kauppoihin. - --- Voi himskatti, filosofiahan käy vallan pontevaksi. Pian hän rupeaa -saarnaamaan meille naisten oikeuksista, saattepa nähdä, huudahti -Steve ihan ällistyneenä. - --- Olen jo ruvennut kuten näet, ja hyvää se teille tekee! sanoi Mac -tyynesti heittäytyen jälleen pitkäkseen. - --- Mutta katsohan, ukkoseni, sinä väittelet väärällä puolella, -keskeytti Archie, joka oli samaa mieltä, mutta tunsi että oli -seistävä sanojensa takana hinnalla millä hyvänsä. - --- Puolella ei ole väliä, mutta koeta pysyä oikealla milloin vain -voit. Älä tuijota, Steve, minähän sanoin että aion tutkia tätä -asiaa, ja minä olen jo tutkinut. Te luulette, että olen hautautunut -kirjoihin, mutta minä katselen mitä ympärilläni tapahtuu tarkemmin -kuin arvaattekaan, ja voin sanoa edistyneeni tällä alalla aivan niin -nopeasti kuin on tarpeenkin. - --- Täydellisyyden tielläkö? kysyi Charlie sekä huvittuneena että -kiinnostuneena, sillä hän kunnioitti Macia enemmän kuin tahtoi -itselleenkään tunnustaa. - --- Niin juuri. - --- Mistä aiot aloittaa? - --- Koetan tehdä kaikessa parhaani, oleskella hyvässä seurassa, -pitäytyä kaikkeen hyvään ja kehittää itseäni niin viisaasti kuin -osaan. - -Macin viimeisten, tyynen tarmokkaiden sanojen jälkeen syntyi hetken -hiljaisuus. Charlie tutkisteli miettiväisenä mattoa; Archie oli -hajamielisenä kohennellut tulta, ja nyt hän vilkaisi Maciin kuin -kiittäen, ja Steve alkoi tuumia, voisiko hänkin hiukan kehittää -itseään Kittyn tähden. Mutta hiljaisuutta kesti vain minuutin verran, -sitten Charlie kysyi kuin ohimennen, biljardikeppiään pyöritellen. - --- Aiotko ihan täydellisyyden huipulle, ennen kuin puhuttelet ihanaa -pyhimystä vai pyydätkö häntä ojentamaan kätensä, vaikka huipulle -vielä olisikin matkaa? - --- Koska suunnitelmani toteuttaminen vaatii koko ihmisiän, joudun -luultavasti pyytämään kädenojennusta jo ennen huipulle pääsyäni. -Mutta en odota pyhimystä, sillä sellaiseksi ei minusta itsestänikään -ole, vaan ihmistä, joka on valmis auttamaan minua niin kuin minäkin -häntä, niin että me voimme yhdessä edistyä ja saavuttaa päämäärämme -tulevassa elämässä ellemme ehdi sitä täällä. - -Pari päivää tämän biljardihuoneessa sattuneen keskustelun jälkeen -Kitty tuli käymään Rosen luona. - --- Tahtoisin puhella vakavasti kanssasi eräästä asiasta, johon ensi -kertaa elämässäni kiinnitän huomiota, Kitty aloitti juhlallisesti ja -riisui hansikkaansa kuin tarttuakseen asiaan lujin käsin. - --- Puhu pois, äläkä pane pahaksesi, vaikka jätkänkin työtäni, -tahtoisin saada tämän puuhan tänään selväksi, vastasi Rose pitkä -pensseli kädessään ja isot sakset vieressään. - --- Sinä se olet aina ahkera! Mitä tästä tulee? Anna minun auttaa, -puhunkin vikkelämmin kun teen jotakin. Se kyllä tuntui mahdottomalta, -sillä Kittyn kieli papatti aina kuin papupata. - --- Kuvakirjoja pikkulapsille sairaalaan. Mukavaa työtä, -eikö sinustakin? Leikkaa sinä kuvat, minä liimaan ne näihin -iloisenvärisiin kangaspalasiin. Sidotaan sitten muutamia lehtiä -nauhalla yhteen, ja kirja on valmis. - --- Sehän on hienoa! Kuinka ihmeessä saat ajan riittämään kaikkeen? -kysyi Kitty ja leikkasi touhuissaan isosta arkista liikuttavaa kuvaa, -jossa punapäinen sinipyrstöinen lintuemo tarjosi matoa poikaselleen. - --- Minulla on nykyään runsaasti aikaa, kun en käy enää niin -paljon vieraisilla. Kutsuihinhan menee aina kaksi päivää, toinen -valmisteluihin ja toinen lepäämiseen! - --- Ihmisistä on kummallista, kun sinä niin yhtäkkiä luovuit -seuraelämästä. Sanovat että sinä olet tullut jumaliseksi ja että se -johtuu omituisesta kasvatuksestasi. Minä pidän aina sinun puoliasi ja -sanon, että on vahinko, kun muut eivät saa yhtä järkevää kasvatusta, -sillä minä en tunne ketään, joka olisi yhtä mallikelpoinen kuin sinä. - --- Kiitoksia! Voit samalla sanoa ihmisille, että jätin huvittelun, -koska terveys on minusta arvokkaampi. Mutta en ole luopunut kaikesta, -Kit. Käyn konserteissa ja iltapäivätilaisuuksissa ja pidän hauskaa -kotona, kuten tiedät. Katsos, täytyy kehittyä ja valmistua ottamaan -vastaan elämän vakavakin puoli, koskaan ei tiedä milloin se tulee, -sanoi Rose miettivästi ja liimasi oravan ylösalaisin punaiseen -kangaspalaan. - --- Ajattele, juuri samaa Stevekin sanoo. Sinä vai Mac, kumpi sen on -saanut aikaan? kysyi Kitty liikutellen ahkerasti saksiaan. - --- En ainakaan minä, sillä olen viime aikoina lakannut läksyttämästä -poikia. He ovat jo niin isoja etteivät pidä siitä. Minä taisinkin -olla aika väsyttävä. - --- No, sitten Stevekin on 'tullut jumaliseksi'. Ja merkillisintä on, -että minä pidän siitä. Et saa nauraa, se on ihan totta, ja minäkin -tahtoisin valmistautua elämän vakavaan puoleen, kuten sinä sanot. -Kuvittele, Steve sanoo, ettei hän ole läheskään kyllin hyvä minulle. - -Kitty oli niin hämmästyneen ja tyytyväisen ja ylpeän näköinen, -ettei Rosen suinkaan tehnyt mieli nauraa hänen äkilliselle -vakavuudenpuuskalleen, vaan hän sanoi lämpimästi: - --- Sitä on hauska kuulla; se osoittaa, että hän rakastaa sinua -oikealla tavalla. - --- Onko sinun mielestäsi muitakin kuin yksi tapa? - --- On varmaan, koska jotkut ihmiset tulevat rakastuttuaan paljon -paremmiksi, toiset taas eivät. Etkö ole huomannut sitä? - --- Ei, en ole koskaan huomannut. Tietysti tiedän, että toisten -avioliitto on onnellinen ja toisten ei, mutta en ole ajatellut sitä -sen enempää. - --- Minäpä olen. Olen viime aikoina ollut oikein kiinnostunut tästä -asiasta, ja olen jutellut siitä Jessie-tädin ja sedän kanssa. - --- Varjelkoon! Puhutko sinä heidän kanssaan semmoisista? - --- Totta kai, miksi en? Heiltä saan aina kunnollisen vastauksen. - --- Se on varmaan mukavaa, mutta minulla ei ole keneltä kysyisin. -Isällä on aina kiire, ja äiti sanoo vain: "Älä vaivaa päätäsi -sellaisilla." Kuinka avioliitto sitten onnistuu? Se on minusta -mielenkiintoista, sillä tahtoisin, että omastani tulisi kaikin puolin -täydellinen. - --- Olen pohtinut kovasti asiaa ja tullut siihen tulokseen, että -setä on oikeassa. Ei ole aina hyvä mennä naimisiin vain siksi, että -rakastaa toista, aloitti Rose koettaen valaista asiaa Kittylle -paljastamatta omaa salaisuuttaan. - --- Ei tietenkään, jos toinen on ihan varaton tai sitten kehno -ihminen. Mutta toisaalta en käsitä mitä muuta siinä tarvitaan, kysyi -Kitty kummissaan. - --- Täytyy pysähtyä harkitsemaan, onko rakkaus viisasta, onko se -hyödyksi molemmille ja onko se kestävää, sillä tiedäthän, että -sen pitäisi jatkua halki elämän, ja on tosiaan surullista, jos se -loppuukin kesken. - --- Voi, minua ihan karmii ajatella sellaisia, sillä suunnitelmani -eivät juuri ulotu hääpäivää pitemmälle. Mutta kun menin ensimmäisen -kerran kihloihin -- sinä et tunne häntä, se tapahtui heti lähtösi -jälkeen ja minä olin vasta kuudentoista -- joku sanoi ilkeästi, että -minulla oli 'kiire naimisiin ja paljon aikaa katua'. Silloin koetin -kuvitella, millaista olisi elää vuodesta toiseen Gustavin kanssa, -hänellä oli sivumennen sanoen hirveän kiivas luonne, ja lopulta purin -kihlauksen. Perästäpäin olen kiittänyt onneani. - --- Se oli viisasta. Toivon että teet niin uudestaankin, jos ajan -mittaan huomaat, että Steve ja sinä ette luota toisiinne ja kunnioita -toisianne. - --- Älä rupea juhlalliseksi, Rose. Minua pyörryttää, kun ajattelen -elinikää ja kunnioittamista ja kaikkea tuollaista. Se on niin outoa, -en osaa ajatella semmoista. - --- Mutta sinun täytyy. Älä ota ratkaisevaa askelta selvittämättä -itsellesi, oletko valmis siihen. - --- Mietitkö sinä kaikkea tuollaista? kysyi Kitty ravistaen -hartioitaan aivan kuin velvollisuus ei oikein sopisi niille. - --- Toisinaan täytyy, näetkös. Onko sinulla muita huolia? kysyi Rose -haluten kääntää keskustelun pois itsestään. - --- On. Minä haluaisin ruveta kehittämään itseäni niin kuin Stevekin. -Miten pääsisin alkuun? Eikö minun pitäisi lukea jotain arvokasta? Ja -Kitty katseli täysinäistä kirjahyllyä kuin arvioiden, olisiko siellä -mitään kyllin laveata ja kuivaa ollakseen 'arvokasta'. - --- Sehän on mainio tuuma, etsitään sinulle luettavaa. Mitä sinä -tunnet eniten tarvitsevasi? - --- Kai vähän joka lajia, sillä minun päässäni ei todella tunnu olevan -kuin pätkiä sieltä täältä. Valitse sinä minulle muutamia kirjoja. -Minun pitäisi saada 'vakavia katsantotapoja' ja 'lujia periaatteita'. -Niistä Steve puhui. - -Rosen oli vaikea olla nauramatta. Kitty oli niin hauskasti tosissaan -ja kuitenkin niin tuiki tietämätön siitä, mistä aloittaisi kipeästi -kaipaamansa itsekasvatuksen. - --- Jessie-täti voi auttaa niissä asioissa sinua paremmin kuin minä. -Tai Jane-täti, hänellä on lujia mielipiteitä, usko pois, sanoi Rose -koettaen hillitä naurunhaluaan. - --- Taivaan vallat! En ikinä uskaltaisi hiiskua sanaakaan semmoisesta -Mac-sedän rouvalle. Minä pelkään häntä hirveästi. En käsitä kuinka -tulen toimeen sitten kun hänestä tulee anoppini! huudahti Kitty -kauhistuneena. - --- Ei hän ole läheskään niin ankara kuin miltä näyttää, ja jos menet -rohkeasti hänen luokseen, saat nähdä, kuinka järkevä ja avulias hän -on. - --- Hän on varmasti suorasukaisin nainen jonka koskaan olen nähnyt, -ja täsmällisin. En ikinä unohda, kuinka hytisin, kun Steve vei minut -ensimmäisen kerran hänen luokseen. Minä pukeuduin yksinkertaisimpiin -vaatteisiini, kiersin tukkani nöyrään nuppuun ja koetin esiintyä -vakavana ja hillittynä. Mutta Steve nauroi minulle ja sanoi, että -olin kuin sievä nunna, ja siksi en osannut pysyä niin vakavana kuin -toivoin. Steven äiti oli tietysti hyvin ystävällinen, mutta hänellä -on niin terävät silmät, että hän tuntui katsovan lävitseni ja -näkevän, että hattunauhani oli nuppineulalla kiinni, että kengästäni -oli nappi poissa ja etten harjaa tukkaani kymmentä minuuttia joka -ilta, sanoi Kitty pelokkaan kunnioituksen vallassa. - --- Mutta hän pitää sinusta, ja setä myös. Älä sinä huoli Jane-tädin -silmistä, katso suoraan häneen, niin näet miten kilteiksi ne voivat -tulla. - --- Yritän tosissani, ja kiitoksia kun et tee minusta pilaa. Minä -tiedän olevani aikamoinen hanhi, mutta viime aikoina olen alkanut -tuntea, että minusta voi tulla jotain, jos saan oikeata apua. Menen -huomenna tervehtimään Jessie-tätiä, häntä en pelkää hiukkaakaan. Älä -viitsi kertoa kenellekään; ihmiset pitäisivät tällaista kummallisena, -enkä voi sietää, että minulle nauretaan. - -Rose lupasi, ja molemmat jatkoivat hetken ääneti työtään; sitten -Kitty kysyi arasti: - --- Koetatteko sinä ja Charlie myös tätä tapaa? Sen jälkeen kun sinä -lakkasit käymästä kutsuissa, hänkin on pysytellyt poissa, emmekä -ymmärrä mitä se merkitsee. - --- Hänellä on ollut viime aikoina omien sanojensa mukaan 'innoitus', -hän on pannut pystyyn ateljeen ja tekee värikynäluonnoksia meistä -kaikista. Jos hän vain viimeistelisi työnsä, ne olisivat oikein -hyviä, mutta hän tahtoo kokeilla monenlaista yhtä haavaa. Vien sinut -joskus sinne, hän piirtää ehkä muotokuvan sinusta Stevelle. Hän tapaa -ihmeellisen hyvin näköisyyden. - --- Ihmiset sanovat, että te olette kihloissa, mutta minä olen -väittänyt vastaan. Kai minä sen tietäisin jos te olisitte. - --- Emme me ole. - --- Olen iloinen siitä, sillä pelkään tosiaan, ettei Charliella ole -lujat periaatteet, vaikka hän on hurmaava poika eikä häntä voi torua. -Ethän pahastu, vaikka puhunkin näin, lisäsi Kitty, kun Rose ei heti -vastannut. - --- En tietenkään, sinähän olet nyt yksi meistä, ja voin puhua sinulle -suoraan. Eräässä suhteessa voit varmaan olla Stevelle suureksi -avuksi. Olit aivan oikeassa siinä, mitä sanoit Charliesta, hänen -periaatteistaan ja viehätyksestään. Steve ihailee häntä tavattomasti -ja on pikkupojasta asti aina mielellään matkinut hänen käytöstään. -Tuo jäljittely ei ole aivan vaaratonta. Näytä sinä Stevelle -luottavasi siihen, että hän pysyy kunnollisena, ja auta häntä. - --- Tietenkin. Ja kun hänestä on tullut täydellinen, Charlie matkii -ehkä häntä. Minulla tuntuukin olevan paljon tehtävää. - --- Meillä kaikilla on paljon tehtävää. Sinä ehkä luulet, ettei Febe -nyt tee mitään Archien hyväksi. Mutta kyllä hän tekee, hän kirjoittaa -kerrassaan loistavia kirjeitä, ne kannustavat Archieta ja saavat -meidät kaikki rakastamaan ja ihailemaan Febeä entistä enemmän. - --- Miten hän menestyy? kysyi Kitty, sillä vaikka nimittikin itseään -hanheksi, hän oli kyllin hienotunteinen huomatakseen, ettei Rose -välittänyt puhua Charliesta. - --- Mainiosti. Muistathan että hän lauloi täällä kirkkokuorossa, ja -se oli hänelle hyvä suositus. Hän sai erinomaisen paikan L:n uudessa -kirkossa ja saa sieltä hyvän palkan; hänellä on jo säästöjäkin. Ei -pelkoakaan, ettei Febe menestyisi, hän on niin taitava ja tarmokas. -Toisinaan toivon, että voisin karata hänen luokseen ja ryhtyä työhön -minäkin. - --- Niin, Rose. Meillä rikkailla tytöillä on omat vaikeutemme niin -kuin köyhilläkin, meitä ei vain kukaan sääli, huokasi Kitty. -- -Kukaan ei tiedä, kuinka paljon joskus kärsin asioista, joita en voi -muille kertoa. Eikä kukaan välitä osoittaa myötätuntoa tytölle, jolla -on hyvät vaatteet ja paljon kosijoita. Annabel sanoi aina ennen, että -hän kadehti minua enemmän kuin ketään muuta koko maailmassa, mutta -ei hän enää kadehdi, kun ihastui pieneen kiinalaiseensa. Voitko sinä -käsittää, kuinka hän saattoi rakastua Funiin. - -Ja tytöt alkoivat lörpötellä. Vakava keskustelu jäi sillä kertaa -siihen, mutta kun Kitty viimein lähti, hänellä oli pieni hyödyllinen -kirja muhvissaan, päättäväinen ilme kasvoillaan ja niin mainioita -itsekasvatussuunnitelmia pikku päässään, että näytti siltä kuin -hänestä ja Stevestä tulisi aikakautensa ihannepariskunta. - - - - -14 - -CLARA-TÄDIN SUUNNITELMA - - -Pyrkiessään uuteen suuntaan Charlie oli monen muun intoilijan -tavoin mennyt äärimmäisyydestä toiseen: koettaessaan väistää -kiusausta hän kielsi itseltään monta viatontakin huvia. Taiteen -harrastus oli hyvä puolustus yksinololle, jota hän luuli parhaaksi -katumusharjoitukseksi. Niinpä hän istui tunnista toiseen pyöritellen -haluttomasti kynää tai pensseliä ja keskeytti työnsä vain tehdäkseen -kerran päivässä hurjan ratsastusretken Brutuksellaan. - -Ihmiset olivat tottuneet hänen oikkuihinsa ja laskivat leikkiä -tästä uudesta päähänpistosta. Mutta kun sitä kesti viikosta toiseen -ja kaikki houkuttelut olivat turhia, entiset toverit lakkasivat -ahdistamasta häntä ja sukulaiset alkoivat uskoa, että poika oli -vihdoin vakiintumassa. - -Onneksi Clara-rouva jätti Charlien rauhaan, sillä Alec-tohtori oli -pitänyt hänelle puhuttelun, ja suututtuaan ensin hirveästi nuhdeltava -oli käynyt levottomaksi ja lopulta ihan nöyräksi; sillä Rosea -koskevasta suunnitelmasta oli tullut hänelle päähänpinttymä, ja hän -olisi pukenut Charlien vaikka säkkiin ja tuhkaan, jos päämäärä olisi -ollut siten saavutettavissa. Hän väheksyi Rosen mielipahan syytä -ja piti tyttöä ahdasmielisenä; niinpä hän kohteli Charlieta kuin -syyttömästi kärsivää, mikä ei suinkaan ollut omiaan innostamaan eikä -tukemaan poikaa. - -Rose halusi olla ystävällinen ja koetti monin tavoin auttaa serkkuaan -varmana siitä, että onnistuisi -- kuten niin monet toiveikkaat -naiset, jotka eivät aavistakaan, kuinka paljon voimakkaampi on -hillitsemätön tahto kuin uskollisinkaan rakkaus. Mutta vaikeata se -oli, sillä jos antoi hiukankin tunnustusta tai kiitosta, Charlie -näytti niin toiveikkaalta, että Rose pelkäsi luvanneensa liikoja. -Siksi elämä ei ollut kummallekaan kovin mukavaa. Sillä aikaa kun -Charlie 'rääkkäsi sieluaan ja ruumistaan' Rosea miellyttääkseen, tämä -puolestaan koetti oppia, kuinka voisi eniten hyödyttää Charlieta. - -Tällä kannalla olivat asiat, kun Rose eräänä päivänä sai kirjeen -Clara-rouvalta: - - "_Rakas tyttöseni!_ Sääli toki Charlie-parkaa ja pistäydy - täällä hänen ilokseen. Hän on niin surullinen, että sydäntä - vihloo. Hänellä on suuri suunnitelma ja minusta se on vallan - loistava, kunhan sinä vain suostut siihen. Lähde hänen kanssaan - iltapäiväajelulle, niin saatte keskustella asiasta. Hän olisi - siitä kovin iloinen, samoin tätisi - - Clara." - -Rose luki kirjeen kahteen kertaan ja harkitsi hetkisen asiaa -tuijottaen hajamielisesti pienelle lahdenpoukamalle, joka näkyi hänen -ikkunastaan. Nähdessään tummien hahmojen liikkuvan reippaasti sinne -tänne lahden jäällä hän keksi, kuinka voisi välttää ajeluretken, -sillä hän pelkäsi sitä monestakin syystä. -- Tuo on turvallisempaa -ja hauskempaa, hän ajatteli ja meni pöytänsä ääreen kirjoittamaan -vastauksen: - - "_Täti kulta!_ Minä pelkään Brutusta, mutta olisi hauskaa jos - Charlie lähtisi luistelemaan kanssani; se tekisi varmaan hyvää - meille molemmille. Voin kaikessa rauhassa kuunnella siellä hänen - suunnitelmiaan; ole hyvä ja kerro terveisiä, että odotan häntä - kolmelta. Sydämellisin terveisin - - Rose." - -Täsmälleen kolmelta Charlie ilmestyi luistimiaan riiputtaen ja -tyytyväisen näköisenä. Hän ihastui ikihyväksi, kun Rose tuli -yläkerrasta päällään hylkeennahkaturkki ja tulipunainen hame, joka -muistutti niin elävästi entisiä aikoja, että Charlie tahtomattaan -huudahti ottaessaan Rosen luistimet: - --- Sinä olet niin pikku Rosen näköinen, etten ollut tuntea, ja tämä -on ihan kuin ennen vanhaan; olen kuin kuusitoistavuotias. - --- Niin pitääkin tällaisena päivänä. Lähdetään heti, niin ehditään -hiukan pyörähtää, ennen kuin tulee muita. Nyt siellä on vain vähän -lapsia, mutta tänään on lauantai, ja pian kaikki lähtevät ulos, -vastasi Rose vetäen kintaita käteensä. - -Niin he lähtivät ja olivat pian yhtä iloisia ja kuumissaan kuin -lapset heidän ympärillään, sillä jää oli hyvässä kunnossa, helmikuun -aurinko paistoi kirkkaasti ja pureva tuuli nosti terveen hehkun -heidän poskilleen. - --- Kerrohan nyt siitä suunnitelmasta, josta äitisi puhui, aloitti -Rose heidän kiitäessään pitkin aukeaa jääkenttää, sillä Charlie -näytti unohtaneen kaiken muun siinä riemussa, että sai Rosen hetkeksi -haltuunsa. - --- Suunnitelmasta? Niin, ei muuta kuin että aion lähteä isän luo ensi -kuussa. - --- Ihanko totta? Rose oli hämmästyneen näköinen. - --- Ihan totta. Äiti aikoo lähteä mukaan. Isältä tuli kirje, ja hän -sanoo, että ellei äiti voi erota isosta pojastaan, lähteköön mukaan, -niin olemme kaikki yhdessä. Mitä sinä arvelet? hän kysyi tarkkaillen -Rosea; he olivat silmäkkäin, sillä Rose luisteli takaperin, ja -Charlie piteli häntä käsistä ohjaten ja tukien. - --- Minusta se on oikein hauskaa. Tuntuu vain yllättävältä, että täti -lähtee mukaan. Hänhän ei ole tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä -aikaisemmin. - --- Ei hän nytkään tästä oikein pidä ja suostuukin lähtemään vain -yhdellä ehdolla. - --- Millä sitten? kysyi Rose koettaen irrottaa kätensä, sillä Charlien -kasvoista hän aavisti mitä oli tulossa. - --- Että sinä lähdet meidän mukaamme. Ja pidellen Rosea lujemmin -käsistä Charlie lisäsi nopeasti: -- Anna minun puhua loppuun saakka. -En tarkoita, että mikään muuttuisi ennen kuin sinä haluat, mutta jos -tulet, olen valmis jättämään kaiken ja elämään missä tahansa niin -kauan kuin tahdot. Tulisit meille vuodeksi tai pariksi. Isä olisi -iloinen, äiti tyytyväinen ja minä maailman onnellisin mies. - --- Kuka tämän tuuman keksi? kysyi Rose toinnuttuaan hiukan -ällistyksestään. - --- Äiti sitä ehdotti. Minä olin jo päättänyt lähteä yksin, ja kun -kerroin siitä, hän joutui ihan epätoivon valtaan, kunnes tämä mainio -ajatus juolahti hänen mieleensä. Sen jälkeen minun on tietenkin -varsin helppo pysyä päätöksessäni. - --- Miksi sinä päätit lähteä? Rose kysyi katsoen Charlieta silmiin. - -Charlie vilkaisi muualle, sitten taas rehellisesti häntä silmiin, -mutta niin nöyrästi, että Rose puolestaan loi katseensa maahan, kun -Charlie vastasi hiljaa: - --- En uskalla jäädä tänne. - --- Onko se niin vaikeata? kysyi Rose säälien. - --- Totisesti vaikeata. En jaksa kestää ivailua, ja tuntuu -raukkamaiselta pysytellä piilossa vain siksi, että pelkää rikkovansa -päätöksensä. Minä tahdon pitää sen tällä kertaa, vaikka minun olisi -lähdettävä maailman ääriin. - --- Ei ole yhtään raukkamaista paeta kiusausta, eikä kukaan, jonka -mielipiteelle kannattaa antaa arvoa, ivaile ihmistä, kun tämä -rohkeasti koettaa voittaa itsensä. Älä välitä sellaisesta, vaan pysy -lujana. Olen varma että onnistut. - --- Sinä et tiedä millaista se on, enkä minä pysty kertomaan. En -aavistanutkaan kuinka lujasti se on iskenyt kyntensä minuun. Luulin -sitä vain tavaksi, jonka karistaisin milloin haluaisin, mutta se on -minua voimakkaampi, ja toisinaan tuntuu, että minussa on paholainen, -joka voittaa minut vaikka kuinka koettaisin vastustaa. - -Charlie päästi äkkiä Rosen kädet kuin peläten puhuneensa liikaa ja -kiiti hetkeksi täyttä vauhtia pois. Näytti siltä, että hän todella -menisi 'maailman ääriin' paetakseen itsessään asuvaa vihollista. - -Rose seisoi paikoillaan tyrmistyneenä tajutessaan, että onnettomuus -oli paljon vakavampi kuin hän oli aavistanutkaan. Mitä hänen -piti tehdä? Lähteäkö serkkunsa kanssa? Silloin hän sitoutuisi -Charlien kumppaniksi myös pitemmälle matkalle. Sekä sydän että -omatunto vastustivat ajatusta niin voimakkaasti, että hän jätti sen -mielestään. Mutta miten hän saattaisi olla rehellinen sekä itseään -että Charlieta kohtaan? - -Ennen kuin Rose ehti selvittää ajatuksensa Charlie luisteli takaisin -ja näytti unohtaneen kaikki huolensa. Mutta nähdessään tytön -seisovan yksin paikoillaan, kasvot maahan luotuina, Charlie puhkesi -itsesyytöksiin. Hän meni Rosen luo ja veti tämän toisen käden -kainaloonsa. - --- Sinun täytyy liikkua. Unohda minun ongelmani ja vastaa -kysymykseeni. Lähdetkö meidän kanssamme? - --- En voi. Sinä pyydät liikaa, enkä minä lupaa mitään, sillä en -voi tehdä sitä rehellisesti, Rose vastasi niin päättäväisenä, että -Charlie huomasi suostuttelun turhaksi. - --- Pitääkö minun sitten lähteä yksin ja jättää kaikki mitä rakastan? - --- Ei, lähde äitisi kanssa ja koeta parhaasi mukaan saada vanhempasi -sovintoon. Parempaan tehtävään et voisi ryhtyä. - --- Ei hän lähde ilman sinua. - --- Eiköhän hän lähde, jos sinä vain pysyt päätöksessäsi. -Toivottavasti et luovu siitä. - --- En luovu. Jonnekin minun täytyy lähteä, sillä tänne en voi jäädä, -sanoi Charlie jurosti. - --- Isäsi ilahtuu tulostasi enemmän kuin luuletkaan. Kerro hänelle -koko totuus, niin näet kuinka mielellään hän auttaa sinua ja pitää -arvossa päätöstäsi. - --- Jos sinä hyväksyt minut, en paljon piittaa muiden mielipiteistä, -penäsi Charlie. - --- Minä hyväksyn, jos lähdet rohkeasti täyttämään velvollisuuttasi. - --- Ja kun olen täyttänyt sen, voinko palata saamaan palkkaani? -Charlie kysyi tarttuen kainalossaan olevaan käteen kuin se olisi jo -luvattu hänelle. - --- Kunpa voisin vastata niin kuin sinä tahdot. Mutta en voi luvata, -kun en ole varma. En rakasta sinua niin kuin minun pitäisi, enkä ehkä -koskaan tule rakastamaankaan. Ole jalomielinen äläkä pyydä minua -sitoutumaan, rukoili Rose. - --- Minä luulin että sinä rakastat minua. Kuukausi sitten näytti ihan -siltä, ellei se ollut keimailua, mutta sitäkään en uskoisi, Charlie -sanoi katkerasti. - --- Olinkin jo rakastumassa, mutta sitten sinä säikäytit minut, -änkytti Rose pahoillaan. - --- Kirottua. Mitä mies voi sanoa, kun emäntä pyytää häntä juomaan -kanssaan lasin viiniä? - --- Hän voi sanoa 'ei'. - --- Minä en voi. - --- Siinä koko pulma onkin! Sinä et ole ikinä oppinut sanomaan sitä -itsellesikään, ja nyt tahdot minut avuksesi. - --- Etkä sinä tahdo auttaa. - --- Tahdonpas, minä näytän että voin sinun tähtesi sanoa 'ei' -itselleni. - -Tällä hetkellä Steve ja Kitty ilmestyivät heidän eteensä, ja huolet -olivat äkkiä tipotiessään. Rose ja Charliekin liittyivät ilonpitoon, -joka pian muutti yksinäisen lahdelman tanssisaliksi, ja nauttivat -talvisesta auringonlaskusta unohtaen eronhetken ja Kalkuttan. - - - - -15 - -ONNETON CHARLIE - - -Ankarasta sisäisestä kapinasta huolimatta Charlie pysyi -päätöksessään, ja havaittuaan kaikki taivuttelut turhiksi -Clara-tätikin myöntyi ja valmistautui lähtemään mukaan, vaikka -purkikin yhtä mittaa ilmoille suuttumustaan koko maailmaan ja -eritoten Roseen. Tyttöparan olo oli sangen vaikeata, ja ilman setää -se olisi ollut vielä surkeampaa. Setä oli kuin kilpi, joka kokosi -itseensä kaikki Clara-rouvan ruikuttelut, soimaukset ja raivostuneet -katseet, niin etteivät ne päässeet haavoittamaan sitä sydäntä, jota -kohti ne oli tähdätty. - -Päivät kuluivat nyt nopeasti, sillä kaikki toivoivat, että eronhetki -olisi pian ohitse, ja kiireitä riitti. Valmisteltiin suuren talon -sulkemista ainakin vuodeksi ja tehtiin jäähyväisvierailuja. -Charliekaan ei voinut enää jatkaa erakon elämäänsä, ja hän kävi niin -rauhattomaksi, että Rose odotti jo hartaasti laivan lähtöä. Hän -tiesi, että lähtiäisjuhlat olivat Charlielle vaarallisia. - --- Puoli kuukautta on kulunut onnellisesti. Kunhan selvitään vielä -parista viikosta, raskas taakka vierähtää hartioiltani, ajatteli -Rose, kun hän eräänä tuulisena ja sateisena helmikuun aamuna -laskeutui alakertaan. - -Hän avasi kirjaston oven sanoakseen hyvää huomenta sedälle, mutta -huudahtikin: -- Sinäkö, Archie! Ja hän pysähtyi säikähtyneenä -kynnykselle, sillä serkun kalpeilta kasvoilta näki selvästi, että oli -tapahtunut jokin vakava onnettomuus. - --- Ssh, älä pelästy! Tule tänne, niin kerron, Archie kuiskasi pannen -pois pullon, jonka oli juuri ottanut tohtorin lääkekaapista. - -Rose ymmärsi ja totteli, sillä Plenty-tätiä vaivasi reumatismi ja -hänen piti saada rauhassa torkkua aamu-unensa. - --- Mitä on tapahtunut? Rose kysyi väristen ja katseli pitkin huonetta -kuin odottaisi uudenvuodenyön toistuvan. Mutta Archie vastasi -koettaen pysyä tyynenä ja levollisena: - --- Charlie on loukkaantunut! Setä tarvitsee lisää eetteriä ja leveitä -siteitä jostain laatikosta. Hän neuvoi kyllä, mutta en muista mistä. -Sinähän tiedät, etsi ne minulle. - -Mutta Rose oli jo laatikon luona ja käänteli siteitä vapisevin käsin. - --- Kaikki kapeita! Minä laitan muutamia. Voitko odottaa? Hän otti -palan puhdasta kulunutta kangasta, repi sen leveiksi kaistoiksi ja -alkoi kiertää niitä rullalle jatkaen nopeasti: -- Kerro nyt. - --- En aikonut antaa kenenkään tietää, kaikkein vähimmin sinun, -aloitti Archie oikoen pöydällä olevia kangaskaistoja ja selvästikin -ihaillen tytön maltillisuutta ja neuvokkuutta. - --- Kyllä minä kestän, anna tulla! Onko hän pahasti loukkaantunut? - --- Pelkään että on. Setä on kovin totinen, ja Charliella on niin -hirveät tuskat, etten voinut jäädä sinne, vastasi Archie, ja hänen -huulensa kävivät ihan valkoisiksi. -- Hän näet lähti eilisiltana -kaupunkiin tapaamaan sitä miestä, jonka on määrä ostaa Brutus... - --- Ja Brutus sen teki? Tiesin sen! huudahti Rose, ja työ putosi hänen -kädestään. - --- Niin, ja jollei sitä olisi jo ammuttu, minä ampuisin sen itse, -sillä se on tosiaan tehnyt kaikkensa tappaakseen Charlien, mutisi -Archie hammasta purren. Sitten hän huokasi syvään ja kääntyi poispäin -lisäten: - --- Lapsellista syyttää hevosta, eihän se sen syy ollut, se tarvitsee -vain lujia ohjia, ja... hän vaikeni, mutta Rose sanoi nopeasti: - --- Jatka! Minun täytyy saada tietää. - --- Charlie tapasi ihan sattumalta joitakin vanhoja tovereitaan. -Jossain oli päivälliskutsut, ja he taivuttivat hänetkin lähtemään, -jäähyväisille tietenkin. Hän tahtoi välttämättä lähteä myrskyssä -yksin kotiin, vaikka he koettivat pidättää häntä, kun hän ei ollut -siinä kunnossa. Hän tuli sillan luo, tiedäthän sen korkean penkereen, -tuuli oli sammuttanut lyhdyn, hän ei muistanut tai Brutus pelästyi -jotakin, ja he suistuivat alas kaikkineen. - -Archie puhui nopeasti ja katkonaisesti, mutta Rose ymmärsi, ja -viimeiset sanat kuullessaan hän kätki kasvonsa hiljaa voihkaisten -ihan kuin olisi nähnyt koko tapauksen. - --- Juo tämä äläkä välitä lopusta, sanoi Archie pujahtaen viereiseen -huoneeseen ja palasi vesilasi kädessään. - -Rose joi, mutta piteli lujasti serkkuaan käsivarresta kun tämä aikoi -lähteä ja sanoi niin käskevästi, ettei Archien auttanut kuin totella: - --- Älä salaa mitään, kerro pahin heti. - --- Me emme tienneet mitään, Archie jatkoi kuuliaisesti. Clara-täti -luuli hänen olevan minun luonani, eikä häntä löydetty ennen kuin -aamulla. Eräs työmies tunsi hänet, ja hänet tuotiin kotiin, -kuolleena, kuten luultiin. Minä tulin tunti sitten hakemaan setää. -Charlie on nyt tajuissaan, mutta hirveästi ruhjoutunut, ja minä -pelkään että... Voi, ajattele! Ruhjoutuneena ja avuttomana, yksin -sateessa koko yön, enkä minä tiennyt! - -Ja Archie-parka murtui kokonaan, hän heittäytyi tuolille, painoi -päänsä pöytään ja nyyhkytti. - --- Febe on poissa, ja jos Charlie nyt otetaan pois, en käsitä kuinka -voin kestää sitä! - --- Febe tulee takaisin, ja toivottavasti Charliekin läpäisee tämän. -Piristäydy nyt ja toivotaan parasta, sanoi Rose yrittäen hakea -lohdutuksen sanoja. - -Vähitellen Archie kohentautui. Hän pyyhki pois kyynelensä, nousi, -ravisti hiukan itseään, veti syvään henkeä kuin olisi noussut veden -alta ja sanoi: - --- Kiitoksia vain, olen taas kunnossa. En voinut sille mitään, oli -aikamoinen järkytys herätä kesken unien näkemään hyvä ystävänsä niin -kurjassa tilassa. Minun täytyy mennä, joko siteet ovat valmiit? - --- Silmänräpäyksessä. Käske sedän lähettää hakemaan minua, jos voin -olla avuksi. Voi Clara-täti raukkaa! Kuinka hän kestää tämän? - --- Hän on melkein suunniltaan. Toin äidin hänen luokseen, ja hän -tekee mitä ihminen voi. Jumala yksin tietää, mitä täti tekee jos... - --- Ja Jumala yksin voi auttaa häntä, lisäsi Rose niiden sanojen -tilalle, joita Archie ei saanut lausutuksi. -- Ota nyt siteet ja -lähetä minulle tietoja. - --- Teen kyllä parhaani. Ja Archie lähti sateeseen. - -Seurasi pitkä, synkkä päivä, jonka surullisen odotuksen keskeyttivät -vain sairaan luota tulevat viestit. Rose ilmoitti varovasti asian -Plenty-tädille ja otti tehtäväkseen pitää yllä tämän rohkeutta, sillä -kun täti ei päässyt itse auttamaan, hän luuli kaiken käyvän hullusti. -Hämärän tullen hän nukahti, ja Rose meni alakertaan pyytämään, että -olohuoneessa pantaisiin tuli uuniin ja että teetä pidettäisiin -valmiina, hän oli näet varma, että joku pojista tulisi käymään. - -Mac tulikin aivan pian ja sanoi heti huoneeseen astuessaan: - --- Parempaan päin, serkku! - --- Jumalan kiitos! huudahti Rose. Nähdessään miten uupunut, märkä -ja rasittunut Mac oli, hän lisäsi niin sydämellisesti, että pelkkä -äänikin jo virkisti: -- Poika parka, kyllä sinä olet väsyksissä! Tule -istumaan. - --- Aioin mennä kotiin virkistäytymään, sillä minun täytyy palata -tunnin päästä. Äiti jäi minun paikalleni, niin että pääsin lähtemään -ja tulin heti, kun setä ei tahtonut liikahtaakaan. - --- Älä mene kotiin, kun tätikään ei ole siellä. Käy sedän huoneessa -peseytymässä, sitten saat teetä. Anna minun tarjota! En voi auttaa -millään muulla tavoin, ja minun täytyy saada tehdä jotain. Tämä -odottaminen on hirveätä. - -Mac suostui hyvillään. Kun hän palasi virkistyneenä yläkerrasta, -takan edessä seisoi teepöytä, ja Rose meni häntä vastaan ja suihkutti -heikosti hymyillen hänen päälleen kölninvettä. - --- En voi sietää eetterinhajua. Siitä tulee hirveitä ajatuksia. - --- Te naiset olette merkillisiä! Archie kertoi sinun ottaneen aamulla -tiedon vastaan kuin sankari, ja nyt sinä kalpenet, kun saat hiukan -pahaa hajua nenääsi. En voi käsittää tällaista, tuumi Mac alistuen -nöyrästi tuoksuvaan suihkuun. - --- En minäkään voi, mutta olen kuvitellut kauheita asioita koko -päivän. Ei puhuta siitä. Tule nyt juomaan teetä. - --- Siinä toinen merkillisyys! Tee on teidän yleislääkkeenne kaikkiin -koettelemuksiin ja vaivoihin, vaikkei siinä ole hitustakaan ravintoa. -Ottaisin paljon mieluummin lasin maitoa, sanoi Mac istuutuen -nojatuoliin ja oikaisten jalkansa tulta kohti. - -Rose toi maitoa ja sai hänet syömään vähän, ja kun Mac sulki -väsyneenä silmänsä, Rose meni pianon luo. Hän ei voinut laulaa, mutta -hän soitti hiljaa, kunnes Mac näytti nukkuvan. Kellon lyödessä kuutta -Mac kavahti pystyyn ja oli taas valmis lähtemään. - --- Charlie antoi minulle tämän, ota se mukaasi ja pirskota hänen -tukkaansa; hän pitää siitä, sanoi Rose pistäen kölninvesipullon Macin -taskuun niin haikeana, ettei Macin juolahtanut mieleenkään nauraa -tälle naiselliselle pyynnölle. - --- Voinko tehdä vielä muuta sinun puolestasi? hän kysyi. - --- Voit. Jos sattuu äkillinen muutos, lupaa lähettää hakemaan minua, -olipa kello mitä tahansa. Minun täytyy sanoa hänelle jäähyväiset. - --- Tulen itse hakemaan sinua. Mutta olen varma, että voit tämän yön -nukkua rauhassa. Toivottavasti saat aamulla hyviä uutisia. - --- Kiitos. Tulekin varhain ja päästäkää minut pian katsomaan häntä. -Olen oikein hiljaa, eikä se varmaan vahingoita häntä. - --- Siitä ei ole pelkoa. Hänen ensimmäiset sanansa olivat: -"Ilmoittakaa varovasti Roselle", ja kun lähdin sieltä, hän arvasi -minne olin tulossa ja koetti heittää lentosuukon kuten aina ennenkin, -muistathan. - -Mac luuli Rosen ilahtuvan kuullessaan Charlien muistaneen häntä, -mutta se ajatus, ettei hän ehkä enää koskaan saisi nähdä tuota tuttua -pikku liikettä, sai Rosen sydämen vuotamaan yli äyräitten, ja Mac -näki aamullisen 'sankarin' lysähtävän eteensä lohduttomasti itkien. -Mac vei hänet sohvalle ja koetti rauhoittaa häntä, mutta heti kun -katkera nyyhkytys hiljeni, Rose katsoi häneen ja sanoi: - --- Anna minun itkeä, se helpottaa vähitellen. Mene nyt Charlien luo -ja sano, että toivotan hänelle sydämestäni hyvää yötä. - --- Kyllä sanon! Ja Mac tallusteli pois kummastellen vuorostaan -naisten ihmeellistä heikkouden ja voiman sekoitusta. - -Rose ei ikinä ollut viettänyt niin pitkää yötä, mutta varhain aamulla -tuli ilahduttava tieto: Charlie voi paremmin. Rose saisi tulla hänen -luokseen jonkin ajan perästä. - -Plenty-täti unohti lonkkasärkynsä ja nousi; Myra-täti, joka oli -tullut voivottelemaan tätä surkeutta, otti päästään mustan myssyn -kuin se olisi ollut sillä hetkellä tarpeeton, ja Rose valmistautui -lausumaan: "Tervetuloa takaisin." - -Odotus tuntui kovin pitkältä, sillä ketään ei kuulunut ennen kuin -iltapäivällä. Silloin setä tuli, ja heti nähtyään hänen kasvonsa Rose -alkoi vapista. - --- Tulin itse hakemaan sinua, meidän täytyy palata heti, setä sanoi, -kun Rose kiiruhti hattu kädessä häntä vastaan. - --- Minä olen valmis. Mutta Rosen kädet vapisivat, kun hän koetti -sitoa hattunsa nauhoja, ja hän katsoi hellittämättä setää, jonka -kasvot olivat säälivät ja hellät. - -Setä vei hänet nopeasti vaunuihin, ja he ajoivat pois. Sitten setä -puhui tyynesti ja suoraan, ja se lievitti jännitystä paremmin kuin -myötätunnon osoitukset. - --- Charlie on käynyt heikommaksi. Pelkäsin sitä jo aamulla, kun -tuskat taukosivat niin äkkiä. Sisäiset vammat ovat aina pahimmat, -eikä niistä voi tarkkaan tietää. Hän väittää itse voivansa paremmin, -mutta pelkään että hän pian käy heikoksi, menettää sitten tajuntansa -ja siirtyy pois tuntematta enää tuskia. Juuri nyt sinun on aika mennä -hänen luokseen, hän toivoo sitä hartaasti, eikä se voi vahingoittaa -häntä. Rose kulta, tämä on raskasta, mutta meidän täytyy auttaa -toisiamme kestämään. - -Rose koetti sanoa urhoollisesti: -- Niin, setä, mutta sanoista ei -tahtonut tulla mitään, ja hän saattoi vain äänettömästi alistuen -pistää kätensä sedän käteen. Tohtori painoi Rosen pään olkaansa -vasten ja puhui niin rauhallisesti, että ellei olisi nähnyt miten -rasittuneilta ja laihoilta hänen kasvonsa näyttivät kahden valvotun -päivän ja yön jälkeen, häntä olisi voinut luulla tunteettomaksi. - --- Jessie meni kotiin lepäämään, ja Jane on Claran luona, joka -vihdoinkin sai unenpäästä kiinni. Lähetin hakemaan Steveä ja toisia -poikia. Heidän aikansa tulee myöhemmin, mutta minusta on parasta, -että sinä käyt nyt hänen luonaan, sillä luultavasti tätä selkeätä -hetkeä ei kestä kauan. Olen kertonut hänelle kuinka asiat ovat, mutta -hän ei usko. Jos hän kysyy sinulta, niin vastaa rehellisesti ja koeta -hiukan valmistaa häntä. - --- Kuinka pian, setä? - --- Muutaman tunnin kuluttua, luultavasti. Sinä saat tämän rauhallisen -hetken, käytä se hyvin. Sitten kun emme enää voi tehdä mitään hänen -hyväkseen, voimme lohduttaa toinen toisiamme. - -Mac tuli hallissa heitä vastaan, mutta Rose tuskin näki häntä, hän -tajusi vain tehtävänsä, ja kun setä vei hänet ovelle, hän sano -tyynesti: - --- Anna minun mennä yksin sisälle. - -Archie joka istui vuoteen ääressä, pujahti toiseen huoneeseen Rosen -tullessa, ja Charlie odotti niin hilpeän näköisenä, että tytön oli -vaikeata uskoa kuulemaansa. Hän tarttui ojennettuun käteen ja sanoi -miltei iloisesti: - --- Charlie rakas, olin iloinen kun kutsuit minua. Mieleni teki tänne -jo aikaisemmin, mutta odotin sinun tulevan paremmaksi. Olethan sinä -jo terveempi? hän lisäsi, kunnes hänelle tarkemmin katsoen paljastui -se kuvaamaton muutos, mikä noissa kasvoissa oli tapahtunut, vaikka -hän ensi silmäyksellä luuli näkevänsä niissä eloa ja väriä. - --- Setä sanoo etten ole, mutta hän varmaan erehtyy, sillä tuskat ovat -ihan laanneet enkä tunne itsessäni mitään vikaa paitsi omituista -raukeutta silloin tällöin, Charlie vastasi heikosti, mutta äänessä -vielä entistä hilpeyttä. - --- Sinä tuskin voit nyt lähteä "Radzha"-laivassa matkalle, mutta ethän -pane pahaksesi, vaikka saisit odottaakin, mehän hoidamme sinua. Rose -koetti puhua rauhallisesti, vaikka sydän kävi yhä raskaammaksi. - --- Minä lähden, vaikka minut pitäisi kantaa sinne! Minä pysyn -päätöksessäni, vaikka henki menisi! Voi Rose, tiedätkö sinä, onko -sinulle kerrottu? Ja muistaen äkkiä, mikä tähän oli johtanut, Charlie -kätki kasvonsa päänaluseen. - --- Et sinä ole rikkonut lupaustasi, minähän en antanut sinun -luvatakaan, muistathan. Älä ajattele nyt sellaisia, puhutaan muusta. - -Charlie painoi Rosen kättä kuumeista poskeaan vasten; sitten hän -katsahti Roseen ja sanoi niin nöyrän masentuneella äänellä, että -Rosen silmät kostuivat: - --- Koetin pysyä poissa, koetin kieltäytyä, mutta olin niin kurjan -heikko, etten voinut. Sinun täytyy halveksia minua. Mutta älä hylkää -minua kokonaan. Jos jään eloon, teen parannuksen; menen isän luo ja -aloitan alusta. - -Rose koetti hillitä itkuaan, mutta ei mahtanut mitään esiin -tulviville kyynelille. Hänen itkunsa näytti lopulta ilmaisevan sen, -mitä hän ei saanut sanoiksi; Charlien ilme muuttui äkkiä, hän tarttui -lujemmin Rosen käteen ja sanoi terävästi kuiskaten: -- Täytyykö minun -todella kuolla? - -Vastaukseksi Rose vain polvistui ja kietoi käsivartensa hänen -ympärilleen kuin pidättääkseen häntä hiukan kauemmin. Silloin Charlie -tyyntyi ja makasi niin hiljaa, että Rose hetken päästä katsoi häneen -peläten -- tietämättä itsekään mitä. - -Mutta Charlien katse oli varma, se ikään kuin koetti tunkeutua -näkymättömään maailmaan, jonne hänen oli lähdettävä. Huulet -puristuivat yhteen, ettei valituksen sanakaan tärvelisi mitä hän nyt -tahtoi näyttää: että hän osasi kuolla, vaikka ei ollut osannut elää. -Rose näki mielessään väläyksenä, millainen mies Charliesta olisi -voinut tulla, jos hän olisi lapsena oppinut hillitsemään itsensä. - -Charlien seuraavat sanat, jotka hän lausui syvään huoaten ja katsoen -taas Roseen, ilmaisivat kuinka hän tunsi elämänsä epäonnistuneen: - --- Ehkä näin on parempi, parasta että menen pois, ennen kuin tuotan -vielä enemmän surua teille ja häpeää itselleni. Eläisin mielelläni -vielä, mutta ellen voi, niin älä sure. Minua ei kukaan ikävöi, ja on -jo varmaan myöhäistä korjata menneitä. - --- Voi, älä sano noin! Kukaan ei täytä sinun paikkaasi täällä. Emme -voi koskaan unohtaa kuinka paljon rakastamme sinua, ja sinun pitää -uskoa, että annamme kaiken anteeksi, ihan niin kuin itsekin pyydämme -anteeksiantoa. Rose kävi vakavaksi nähdessään Charlien kasvoilla -epätoivoa, kun tämä lausui katkerasti: - --- "Anna meille meidän syntimme anteeksi." Niin, tahtoisin sanoa sen. -Minä en ole valmis, tämä tulee niin äkkiä. Mitä minun on tehtävä? -hän kuiskasi pitäen kiinni Rosesta ikään kuin hänellä ei olisi muuta -ankkuria kuin tyttö, jota hän rakasti. - --- Setä neuvoo sinua, minä en pysty siihen, voin vain rukoilla -puolestasi. Rose liikahti kuin noutaakseen apua jota tarvittiin. - --- Ei, ei, älä mene vielä! Ole täällä, rakkaani, lue jotain, vaikka -tuosta isoisän vanhasta kirjasta, lue jokin rukous. Se auttaa minua -enemmän kuin mitkään papit. - -Rose otti kallisarvoisen kirjan, se oli annettu Charlielle, koska hän -oli saanut tuon kunnioitetun vanhuksen nimen. Ja Rose etsi "Kuolevan -rukouksen", luki sen katkonaisesti, ja hänen vierestään kuului -silloin tällöin joitakin sanoja kuin kaikuna. - -Oli hetken hiljaista, sitten Rose kysyi nähdessään, kuinka heikolta -Charlie näytti: - --- Kutsunko nyt sedän? - --- Jos tahdot, rakas, mutta ensin -- älä hymyile lapsellisuudelleni --- tahdon saada pikku sydämeni. He ottivat sen pois, anna se minulle -ja antakaa minun pitää se ikuisesti, hän vastasi ihan yhtä hellästi -kuin ennenkin, vaikka saattoi nyt osoittaa sen vain pitelemällä -tuota lapsekasta koristetta, jonka Rose löysi ja antoi hänelle -- -haalistuneessa nauhassa riippuvan vanhan agaattisydämen. -- Pane -se kaulaani äläkä anna ottaa sitä pois, sanoi Charlie, ja kun Rose -kysyi, voisiko hän vielä tehdä jotain, Charlie koetti ojentaa kätensä -ja hänen katseensa pyysi vielä muutakin. - -Rose suuteli hellästi Charlieta, hän koetti sanoa "hyvästi", mutta -ei voinut puhua ja horjui ovelle. Kun Rose kääntyi viimeisen kerran -katsomaan, Charlien mieli näytti vielä piristyvän, Charlie halusi -kuin tehdä eron iloisemmaksi, hän koetti vielä kuten ennen hymyillä -herttaisesti ja lähettää lentosuukon hyvästiksi. -- Huomiseen, Rose. - -Charlie-parka! Hänen huomispäivänsä ei koskaan tullut. Kun Rose -seuraavan kerran näki Charlien, tämä lepäsi niin rauhallisena ja -kirkastuneena, että hän silloin varmaan oli onnellinen. Tuskat -olivat tauonneet, kiusaukset päättyneet, epäilys tai pelko, toivo -tai rakkaus ei voinut enää häiritä hänen vaiennutta sydäntään. Oli -juhlallisen totta, että hän oli mennyt Isänsä luo ja saanut aloittaa -uuden elämän. - - - - -16 - -HYVIÄ TÖITÄ - - -"Radzha"-laivan matka viivästyi, mutta kun se lähti, Clara-rouva oli -mukana. Sukulaisten mielestä hänen oli parasta mennä lohduttamaan -miestään, ja Charlien kuoleman jälkeen häntä ei mikään pidättänyt -täällä. Niinpä hän lähti omaisten toivottaessa onnellista matkaa; -hänen mielensä oli raskas, mutta ei aivan lohduton, sillä surupuku -sopi hänelle harvinaisen hyvin ja hän uskoi, ettei hän Stepheninsä -mielestä ollut muuttunut koettelemuksien aikana läheskään niin paljon -kuin olisi luullut. - -Kun aika oli tyynnyttänyt pahimman järkytyksen, Rose huomasi -ihmeekseen, että Charlien virheiden ja hairahdusten muisto himmeni -kuin lempeä käsi olisi pyyhkinyt ne pois, ja hän sai Charlien -takaisin sinä rohkeana, kauniina poikana, jota hän oli rakastanut --- ei tuona oikullisena nuorukaisena, joka oli rakastanut häntä. -Charlien muistossa ei ollut mitään ahdistavaa eikä mitään katkeraa; -toisinaan Rosesta tuntui jopa siltä, kuin taakka olisi otettu hänen -hartioiltaan, kun Charlien tulevaisuus ei ollut enää hänen käsissään. - -Asiain näin ollen oli kovin ikävää, että häntä kohdeltiin kuin -surevaa ja sääliteltiin nuoren sulhasen kuoleman johdosta. Hän ei -voinut selittää asiaa koko maailmalle, vaan antoi sen olla sillään -ja suuntasi harrastuksensa toisaalle. Valittuaan varsinaiseksi -toimialakseen ihmisten auttamisen hän tunsi, että oli todella aika -ryhtyä kauan laiminlyötynä olleeseen tehtävään. - -Hänen suunnitelmansa olivat erinomaiset, mutta eivät menestyneet -niin ripeästi kuin hän toivoi, sillä kun hankkeet koskivat ihmisiä -eivätkä esineitä, nousi odottamatta aina esteitä. "Rappiolle -joutuneiden naisten koti", joksi pojat ilkikurisesti sanoivat hänen -kahta vastakorjattua taloaan, avattiin komeasti. Teki hyvää nähdä nuo -kodikkaat huoneet ja niiden uudet onnelliset asukkaat. - -Mutta pian Rose sai kummakseen huomata, että nuo kunnon ihmiset -odottivat häneltä sellaistakin huolenpitoa, jota hän ei ollut -luvannut. Buffum, isännöitsijä, toi alituiseen tietoja valituksista -ja uusista toivomuksista. Talon hoito lyötiin laimin, vesijohdot -halkeilivat ja jäätyivät, viemärit joutuivat epäkuntoon, pihat -kävivät siivottomiksi ja vuokrat jätettiin maksamatta. Pahinta -kaikesta oli, että ulkopuoliset vain nauroivat ja tuhahtivat: "Johan -me sanoimme." Se olisi vienyt rohkeuden kokeneemmaltakin yrittäjältä -kuin Rose. - -Mutta Alec-setä pysyi uskollisesti hänen rinnallaan, auttoi hänet -monesta pulasta antaen hyviä neuvoja tai tehden odottamatta -tarkastusmatkoja, jotka tehostivat asukkaille sitä tosiseikkaa, että -jos he eivät täyttäisi velvollisuuttaan, heidän vuokrakautensa jäisi -varsin lyhyeksi. - --- En toivonutkaan ansaitsevani mitään, mutta odotin että he olisivat -edes kiitollisia, sanoi Rose kerran, kun oli tullut useita valituksia -yhtä aikaa ja Buffum ilmoitti, että oli vaikea saada kootuksi halpoja -vuokria. - --- Jos ryhdyit tähän työhön kiitollisuuden toivossa, olet todella -epäonnistunut, mutta jos teet sen rakkaudesta tai auttaaksesi, olet -onnistunut; sillä valitteluistaan huolimatta jokainen noista naisista -tuntee mitä etuoikeuksia hän nauttii ja pitää niitä todella arvossa, -sanoi tohtori heidän palatessaan taas tällaiselta käynniltä. - --- Voisivat he sentään edes kiittää. Olen tainnut ajatella -kiitollisuutta enemmän kuin työtä itseään, mutta jos en saa -kiitollisuutta, opin kyllä olemaan ilmankin, vastasi Rose tuntien -kuin jääneensä vaille palkkaa. - --- Lahjat usein erottavat, sen sijaan että lähentäisivät ihmisiä -toisiinsa. Olen nähnyt usein ystävyysliittoja, jotka ovat tuhoutuneet -sen takia, että kiitollisuudenvelka on yksipuolista. En osaa selittää -sitä, mutta niin asia on, ja ilmeisesti ihmisen on yhtä vaikeata -oppia oikeassa hengessä antamaan kuin ottamaan. Otapas selvä siitä, -tyttöseni, kun opettelet tekemään hyvää. - --- Mutta minä tunnen ihmisiä, jotka ovat tosiaan kiitollisia, ja -aion omistaa huolenpitoni heille. Heidän auttamisestaan saan pelkkää -iloa enkä mitään huolta. Jos menee sairaalaan katsomaan pikkulapsia -tai Turvakotiin viemään appelsiineja Feben orpotytöille, niin he -eivät valittele eivätkä kiusaa toista kuoliaaksi -- nuo herttaiset -lapsukaiset, sanoi Rose. - -Siitä pitäen hän jätti "Rauhalan" Buffumin hoitoon ja omisti kaiken -intonsa pikkuväelle, joka otti iloisena vastaan pienimmänkin lahjan -ja palkitsi antajan vilpittömillä kiitoksilla. Täältä hän löysi yllin -kyllin tehtävää, ja hänen kauniit nukkensa ja hauskat kuvakirjansa -ilahduttivat monen pienokaisen mieltä. - -Kun kevät tuli, uusia suunnitelmia versoi kuin kevätvuokkoja. -Lasten mieli paloi maalle, ja koska vihreät niityt eivät voineet -tulla heidän luokseen, Rose vei heidät vihreille niityille. Jonkin -matkan päässä oli vanha maatila, jota Campbellien suku usein käytti -kesäisenä virkistyspaikkanaan. Tänä keväänä se pantiin kuntoon -tavallista aikaisemmin, sinne palkattiin naisia taloudenhoitajiksi, -keittäjiksi ja lastenhoitajiksi, ja kun toukokuun päivät kävivät -kirkkaiksi ja lämpimiksi, sinne tulvahti parvi kalpeita lapsia -telmimään ruohossa, hyppimään kallioilla ja leikkimään rannan -hienolla hietikolla. Sitä kelpasi katsoa ja se palkitsi kyllä -ajatuksen alullepanijan. - -Kaikki osoittivat suurta mielenkiintoa "Ruusutarhaa" kohtaan, joksi -Mac sen risti. Naiset ajoivat vähän väliä sinne mukanaan yhtä -ja toista 'pikku raukoille'. Plenty-täti ihan kylvi ympärilleen -piparkakkuja, Jessie-täti ompeli tusinakaupalla esiliinoja, Jane-täti -piti silmällä hoitajattaria ja Myra-täti toimitti siirtolaan niin -runsaasti lääkeaineita, että kuolleisuus olisi ollut hirvittävä ellei -Alec-tohtori olisi ottanut niitä haltuunsa. Hänestä tämä oli maailman -viehättävin kolkka, ja syystäpä kylläkin; hän oli keksinyt tuuman -mutta antoi Roselle kaiken kunnian siitä. Hän kävi siellä usein, ja -hänen tuloaan tervehdittiin aina riemuhuudoin. Lapset kokoontuivat -hänen luokseen kaikkialta, ryömien, juosten, kainalosauvoilla -kolkaten tai hoitajattaren käsivarsilla. - -Alec-tohtori näytti yhtä nuorelta kuin leikkitoverinsakin, vaikka -kiharatukkainen pää alkoi jo harmaantua. Ja telmiminen, jonka hänen -tulonsa sai aikaan, oli parempaa kuin mikään lääke lapsukaisille, -jotka eivät olleet oppineet leikkimään. Mac-setä saattoi Jane-tädin -vallan pyörälle päästään ehdottamalla alituisesti, että he ottaisivat -kasvateikseen vallattomimmat pojat ja sievimmät tytöt, niin että hän -itse saisi heistä huvia ja Jane-täti puuhaa. - -Kerran täti hädin tuskin välttyi tältä. Koska syyllinen oli hänen -poikansa eikä hänen miehensä, hän kevensi mieltään pitämällä -aikamoisen nuhdesaarnan, ja se tuottikin erinomaisia tuloksia. - -Rose tuli kotiin maatilalta kirkkaana kesäkuun päivänä sievän ruskean -poninsa selässä ratsastaen ja näki miehen istuvan pää painuksissa -kaatuneella puunrungolla tien vieressä. Kun hän tuli lähemmäksi, mies -käänsi päänsä ja Rose pysäytti ratsunsa huudahtaen hämmästyneenä: - --- Mutta Mac! Mitä ihmettä sinä täällä teet? - --- Koetan ratkaista erästä probleemaa, vastasi Mac ja oli niin -hullunkurisen hämillään ja hyväntuulinen, että Rosea nauratti. Mutta -samassa Macin sanat saivat hänet vakavaksi. - --- Olen karannut erään nuoren naisen kanssa enkä tiedä minne hänet -panisin. Vein hänet tietysti ensin kotiin, mutta äiti käännytti hänet -talosta, ja nyt olen pahemmassa kuin pulassa. - --- Ovatko nuo hänen matkatavaransa? kysyi Rose osoittaen -ratsupiiskallaan Macin sylissä olevaa isoa kääröä, ja hänen mieleensä -välähti ajatus, että Mac oli tosiaan saattanut tehdä moisen -äkkipikaisen teon. - --- Ei, tämä on se nuori nainen itse. - -Avaten ruskean huivin nurkkaa hän näytti noin kolmivuotiaan lapsen, -joka oli niin kalpea, laiha ja kuihtunut, että tarttuessaan pienellä -kädellään Macin takinnappiin ja kääntäessään suuret säikähtyneet -silmänsä poispäin valosta se oli kuin pieni pelästynyt lintu, joka on -pudonnut pesästään. - --- Lapsiparka! Mistä se on tullut? huudahti Rose ja kumartui -katsomaan. - --- Kerron sinulle sen tarinan, ja sitten saat neuvoa mitä minun on -tehtävä. Meillä oli sairaalassa naisparka, joka oli loukkaantunut ja -kuoli pari päivää sitten. Minulla ei ollut mitään tekemistä hänen -kanssaan, vein vain pari kertaa hiukan hedelmiä hänelle. Hänen -silmänsä vetosivat jotenkin minuun. Sinä päivänä, jolloin hän kuoli, -jäin hetkeksi hänen luokseen; hoitaja oli näet sanonut, että nainen -olisi halunnut puhua kanssani, mutta ei uskaltanut. Sen takia kysyin, -voisinko jotenkin auttaa häntä, ja vaikka hän oli kuolemaisillaan -ja saattoi tuskiltaan vaivoin hengittää, hän rukoili minua pitämään -huolta tyttärestään. Sain selville missä lapsi oli ja lupasin -huolehtia siitä, sillä tuo naisparka ei näyttänyt saavan rauhaa, -ennen kuin asia oli järjestyksessä. En ikinä unohda hänen katsettaan, -kun tartuin häntä käteen ja sanoin: "Pienokaisesta pidetään huolta." -Hän koetti kiittää minua ja kuoli pian aivan rauhallisesti. No niin, -tänään lähdin etsimään lapsiparkaa. Löysin sen kurjasta paikasta, -vanhan noita-akan luota, joka oli sulkenut sen pieneen koppiin, -jottei se olisi tiellä. Siellä tämä raasu oli nurkassa kyyryssä ja -itki äitiä, niin että se olisi liikuttanut kivisydäntäkin. Haukuin -naisen pahanpäiväiseksi ja otin lapsen heti pois. Hän oli lyönyt -sitä, katso vaikka. - -Mac kohotti pientä laihaa käsivartta, jossa näkyi mustelmia. Rose -pudotti ohjaksensa ja ojensi molemmat kätensä sanoen heltyneenä: - --- Kuinka hän saattoi! Anna minulle se raukka! - -Mac nosti käärön Rosen syliin. Lapsi taisi heti huomata, että asiat -olivat kääntymässä parempaan päin, kun lämpimät huulet koskettivat -sen poskea, pehmeä käsi silitteli takkuista tukkaa ja lempeät -kasvot kumartuivat sen yli hyssytellen ja kuhertaen kuten äiti -ainakin. Säikähtyneet silmät katsoivat herttaisia kasvoja, ja lapsi -jäi rauhoittuneena katsomaan niitä, pikkuinen käsi kiertyi tytön -kaulaan, pieni raukka painautui Rosea vasten huoaten ja sopertaen -valittavasti: "Äiti, äiti." - --- No niin, jatka. Ei, Rosa, en minä sinua tarkoittanut, sanoi uusi -hoitajatar, kun viisas poni katsoi sivulleen oliko kaikki kunnossa, -ennen kuin se lähtisi liikkeelle. - --- Vein tytön äidin luo, kun en muutakaan keksinyt, mutta hän -ei huolinut sitä millään ehdolla, ei edes yhdeksi ainoaksi -yöksi. Tiedäthän ettei hän pidä lapsista, ja isä on hössötellyt -"Ruusutarhan" asukkaiden takia niin usein, että äiti on suunniltaan -pelkästä ajatuksesta, että saisi lapsen taloonsa. Hän käski minun -viedä sen "Ruusutarhaan". Minä sanoin, että se on ääriään myöten -täynnä, tilaa ei ole edes tällaiselle pikku itikalle. "Vie se sitten -sairaalaan", hän sanoi. "Eihän tyttö ole sairas", vastasin. "Entäs -orpokotiin", hän sanoi. "Eikä tyttö ole orpokaan, sillä on isä, -vaikkei tämä voi pitää huolta lapsestaan", minä sanoin. "Vie se -sitten Löytölasten huoltolaan tai rouva Gardenerille tai jollekin, -jonka asiana on huolehtia tuommoisista. Minä en ota lasta tänne, se -on sairas, likainen ja meluava. Vie se pois ja kysy Roselta, mitä -teet sille." Ja julma äitini heitti meidät pellolle, mutta leppyi -hiukan, kun nostin lapsen käsivarrelleni. Hän antoi suuren huivin -sen lämmikkeeksi, jotain pöperöä ruuaksi ja rahaa, millä maksaisin -sen hoidon jossain kunnon paikassa. Ei äiti niin paha ole kuin hänen -puheensa, senhän tiedät. - --- Ja sinä koetit keksiä sen 'kunnollisen paikan' tuossa istuessasi? -jatkoi Rose katsellen hyväksyvästi, kun hän taputteli Rosan kiiltävää -kaulaa. - --- Niin. En tahtonut vaivata sinua, kun talosi on jo täynnä. Mutta -en todellakaan keksinyt ketään, joka ottaisi tämän vastuksikseen. -Tyttöparalla ei ole mitään suosituksia kuten näet, -- ruma, heikko ja -arka kuin hiiri; huolenpitoa se vaatii, ilman sitä sen elämä on vain -hiuskarvan varassa, mikäli minä asioita ymmärrän. - -Rose avasi vaistomaisesti suunsa, mutta sulki sen sanomatta sanaakaan -ja istui hetkisen katsellen suoraan Rosan korvien välitse, kuin -miettien kahteen kertaan, ennen kuin puhui. Mac katseli häneen -syrjäsilmin ja sanoi käärien huivin pienten jalkojen ympärille: - --- Tällaisesta hyväntekeväisyydestä kukaan ei näytä välittävän. -Ja minusta tuntuu, että kuolevalle äidille antamani lupaus -velvoittaa minua enempään kuin vain jättämään lapsen jollekin -kiireiselle johtajattarelle tai huolimattomalle hoitajalle noihin -ylikansoitettuihin laitoksiin. Se on niin heikko, ettei siitä ehkä -ole kauan huolta kenelläkään, ja toivoisin, että se saisi maistaa -edes hiukan kodikkuutta ellei rakkautta, ennen kuin löytää taas -äitinsä. - --- Taluta sinä Rosaa, minä vien tytön kotiin, ja jos setä suostuu, -otan sen kasvatikseni, sanoi Rose posket hehkuen. Ja asettaen lapsen -paremmin syliinsä hän lähti. - -Taluttaessaan verkkaan astelevaa hevosta hiljaisella tiellä Mac ei -voinut olla ajattelematta, että he muistuttivat pakomatkalla olevaa -pyhää perhettä. Hienotunteisena nuorukaisena hän ei kuitenkaan -sanonut sitä ääneen -- katsahti vain silloin tällöin takanaan -olevaa ryhmää. Rose oli ottanut hatun päästään ja varjosti sillä -lapsen silmiä, ja päivänpaiste kultasi hänen vaalean tukkansa, kun -hän katseli sylissään olevaa lasta hellän miettivästi kuin jokin -Correggion nuori madonna. - --- Mikä hänen nimensä on? keskeytti Rose äkkiä lyhyen vaitiolon, jota -säesti vain kavioiden kopse, vihreitten oksien kahina ja lintujen -vieno viserrys. - --- En minä ainakaan tiedä, vastasi Mac huomaten joutuneensa ojasta -allikkoon. - --- Etkö kysynyt? - --- En, äiti sanoi sitä vauvaksi ja eukkoparka kakaraksi, mutta en -tiedä etunimestä, sukunimi on Kennedy. Sinä voit ristiä sen miksi -haluat. - --- Minä ristin sen Dulcineaksi, koska sinä olet hänen ritarinsa, ja -lyhennän sen Dulceksi, suloiseksi. Se on herttainen lempinimi, eikö -olekin? Rose nauroi ihastuneena keksinnöstään. - -Don Quijote näytti olevan mielissään ja vannoi urheasti puolustavansa -pikku linnanneitoaan: hän aloitti palveluksensa poimimalla lapsen -kädet täyteen voikukkia ja sai niillä houkutelluksi ensimmäisen -hymyn, mikä pienen olennon kasvoilla oli viikkokausiin väreillyt. - -Kun he tulivat kotiin, Plenty-täti otti tulokkaan vastaan -tavanomaisen vieraanvaraisesi ja kuultuaan koko tarinan hän osoitti -niin lämmintä mielenkiintoa, kuin innostunut Rose suinkin saattoi -toivoa. - -Tuskin puolta tuntia sen jälkeen kun lapsi vietiin yläkertaan, se -palasi sieltä Rosen käsivarrella puhtaaksi pestynä ja kammattuna, -puettuna vaaleanpunaiseen liian avaraan mekkoon ja valkoiseen -pikkuriikkiseen esiliinaan; jalassa sillä oli puhtaat sukat mutta ei -kenkiä, loukkaantunut käsivarsi oli sievästi siteessä ja toisessa -kädessä oli leluna nuoraan pujotettuja rihmarullia. Lapsen kasvoilla -oli alistuva ilme, mutta säikähtyneissä silmissä oli enää vain -ujoutta, ja pieni hylätty sydän tuntui jo saaneen lohdutusta. - --- No niin, mitäs pidät nyt Dulcestasi? kysyi Rose ylpeästi näyttäen -Macille kättensä työtä. - -Mac polvistui, tarttui pieneen vastahakoiseen käteen, suuteli sitä -jumaloivasti kuin herttuattaren kättä ja sanoi naurusuin: - --- Ylhäinen valtiattareni, olen palvelijasi kuolemaan saakka. -Mutta lapsi ei halunnut leikkiä, vaan veti pois kätensä ja osoitti -vellivatia huomauttaen paljon puhuvalla tavalla: - --- Totta, totta! - -Niinpä Rose istuutui ruokkimaan herttuatarta ritarin seistessä -vieressä ja katsellessa tyytyväisenä kestitystä. - --- Tyttö on oikein sievä! Ovatko kengät sinusta epäterveelliset? hän -kysyi katsellen kiinnostuneena sukkia. - --- Eivät, mutta kengät ovat kuivumassa. Sinä kai annoit tytön kävellä -kurassa. - --- Laskin hänet vain hetkeksi maahan, kun hän huusi, ja tyttö pyrki -heti rapakkoon kuin ankanpoikanen. Minä ostan kyllä uudet -- ja -vaatteita myös. Mistä niitä saa ja mitä minä pyydän ja kuinka paljon -ostan? Mac kysyi kaivellen lompakkoaan innostuneena, mutta surkean -tietämättömänä. - --- Minä kyllä huolehdin niistä. Meillä on aina varalla vaatteita -"Ruusutarhan" väelle, niistä saa pian kokoon Dulcen vaatevaraston. -Sen sijaan voisit tiedustella tytön isää; toivottavasti lasta ei -tulla vaatimaan pois juuri kun olen oppinut pitämään siitä. Tiedätkö -hänestä mitään? - --- En muuta kuin että hänet on tuomittu vankeuteen yhdeksikolmatta -vuodeksi; hän tuskin tulee sinua häiritsemään. - --- Sehän on kauheata! Febe taisi tosiaan olla onnellisempi, kun ei -tiennyt isästään mitään. Rupean heti työhön ja koetan kasvattaa -vangin pikku tyttärestä kunnon naisen, niin että hänellä olisi -itsellään kunniallinen nimi, koska isä ei voi antaa hänelle muuta -kuin häpeää. - --- Setä voi neuvoa sinua siinä, jos tarvitset apua. Hänen ensimmäinen -yrityksensä onnistui niin hyvin, ettet paljon apua kaipaakaan, sanoi -Mac poimien kuudennen kerran lankarullat lattialta. - --- Kyllä minä tarvitsen, sillä pienestä ihmisestä on suuri vastuu, -enkä aio suhtautua asiaan kevyesti, sanoi Rose totisena, vaikka -monimerkityksinen kohteliaisuus miellyttikin häntä kovin. - --- Febehän on onnistunut loistavasti, ja sinä aloit jo varhain -kasvattaa häntä. - --- Niin teinkin, ja se rohkaisee minua! Voi sitä tyttöä! Kyllä hän -oli ällistynyt, kun ehdotin, että hän tulisi sisarekseni! Muistan -sen ihan selvästi; setä oli juuri palannut matkalta, ja minä olin -riemusta pakahtua saatuani laatikollisen lahjoja. En aavistanut, että -lapsellinen tarjoukseni johtaisi niin hyviin tuloksiin! ja Rose jäi -onnellisesti hymyillen muistelemaan entisiä aikoja sillä aikaa kun -Dulce pisteli pienillä sormillaan lopun ruuan suuhunsa. - - -- Kas tässä siunaus sen poloisen, - jonka onni itse johti ovelles. - -Anna minun auttaa parhaani mukaan. Hyvästi, Dulcineani. Silittäen -hyvästiksi pehmeätä tukkaa Mac lähti kertomaan menestyksestään -äidilleen, joka näennäisestä kylmäkiskoisuudestaan huolimatta jo -mietti mielessään, kuinka voisi helliä tätä hankalaa lasta. - - - - -17 - -HEINÄSUOVIEN KESKELLÄ - - -Alec-setä ei vastustanut, vaan saatuaan selville ettei kenelläkään -ollut oikeuksia lapseen, salli Rosen ainakin toistaiseksi pitää sen. -Niinpä pikku Dulce, uudessa asussa aina nimeä myöten, sai paikkansa -perheessä ja alkoi hitaasti edistyä. Mutta sievää hänestä ei tullut -eikä vilkasta, viehättävää lasta, sillä hän näytti syntyneen surussa -ja kasvaneen kurjuudessa. Hän oli kalpea, alakuloinen pikku olento, -joka aina ryömi nurkkaan ja katseli pelokkaasti kuin pyytäen lupaa -elää, ja kun hänelle tarjosi leikkikaluja, hän otti ne vastaan -nöyrästi hämmästyen, niin että antaja aivan liikuttui. - -Rose voitti pian hänen sydämensä, ja toisinaan hän melkein -pahoitteli sitä, sillä lapsi oli kiintymyksessään ihan hankala ja -heti eroon jouduttuaan ruikutti "Jose-tätiä" entisen "äiti"-itkunsa -sijasta. Pienen orvon vaaliminen tuotti kuitenkin runsain mitoin -tyydytystä, sillä Rose oppi itse enemmän kuin pystyi opettamaan, ja -velvollisuudentunto oli oivallista painolastia hänen innostuvalle -luonteelleen. - -Kitty Van, joka piti kaikessa Rosea esikuvanaan, innostui perheensä -suureksi huviksi ja harmiksi tekemään samoin. Hän valitsi turvakodin -sievimmän ja vallattomimman lapsen ja vei sen kotiinsa viikoksi -koetteelle. "Oikea enkeli", oli hänen mielipiteensä lapsesta -ensimmäisenä päivänä mutta "kauhea lapsi" ennen kuin viikko oli -kulunut, sillä nuori urho mellasti päivät, ulvoi yöt, myllersi talon -ullakolta kellariin asti ja piti huimilla tempuillaan holhoojiaan -jatkuvasti kauhun vallassa. Niinpä nääntynyt Kitty-parka palautti -enkelin varhain lauantai-aamuna ja päätti odottaa, kunnes hänen -kasvatustaitonsa olisi kehittynyt pitemmälle. - -Kun tuli lämmin aika, Rose julisti, että Dulce tarvitsi -vuoristoilmaa, sillä hän muisti miten itse oli aikoinaan virkistynyt -Alppimajassa. Jessie-täti ja Jamie lähtivät mukaan, ja rouva Atkinson -otti heidät yhtä sydämellisesti vastaan kuin ennenkin. Sievät -tyttäret olivat kaikki naimisissa ja poissa kotoa ja heidän tilallaan -oli pyylevä palvelija, mutta muuten mikään ei näyttänyt muuttuneen. -Vain vanhusten päät olivat harmaammat ja nuorten koko joukon -korkeammalla kuin kuusi vuotta sitten. - -Jamie ystävystyi heti naapuriston poikien kanssa ja antautui -kalastukseen sellaisella innolla, että olisi ansainnut toki -paremmankin saaliin. Ja Jessie-täti nautti lukemisesta, sillä kotona -siihen ei riittänyt aikaa; hän makasi onnellisena riippumatossa, kun -ei ollut sukkia parsittavana, nappeja ommeltavana tai taloushuolia -mieltä rasittamassa. - -Rose kulki Dulcen kanssa kuin kanaemo heikkoa poikastaan vaalien. -Hän toivoi tämän hoitotavan tuottavan hyviä tuloksia ja vaali pikku -potilastaan päivä päivältä tyytyväisempänä. Alec-tohtori tuli käymään -muutamaksi kesäpäiväksi ja arveli, että lapsi oli voimistumaan päin. -Mutta suurin tapaus oli Feben odottamaton saapuminen. - -Kaksi hänen oppilastaan oli kutsunut hänet mukaan huvimatkalle -vuoristoon, ja hän karkasi suuresta hotellista yllättääkseen -ystävänsä. Febe oli niin terveen ja onnellisen näköinen, että kaikki -huolet, joita Rosella oli hänestä ollut, haihtuivat kuin tuhka -tuuleen. - -He viettivät kolme ihanaa päivää yhdessä, vaeltelivat ympäriinsä, -puhuivat niin kuin vain tytöt voivat pitkän eron jälkeen ja nauttivat -toistensa seurasta. Jotta kaikki olisi ollut täydellistä, tapahtui -omituinen yhteensattuma: Archie pistäytyi Alppimajalle sunnuntaiksi. -Jessie-täti ja lennätin säilyttivät salaisuutensa niin visusti, -että kukaan ei aavistanutkaan, mitkä vehkeilyt saivat aikaan tämän -onnellisen sattuman. - -Eräänä helakan kauniina päivänä Rose istui talon takana rinteessä -vanhan omenapuun alla, missä he ennen usein leikkivät. Edessä -aukeni laaja laakso, ja heinäväen uurastus siellä viehätti silmää. -Vasemmalla virtasi vuolas joki, jota reunustivat uhkeat vihreät -jalavat, oikealla kohosivat punertavat vuoret rauhallisina ja -majesteettisina, ja yllä hehkui sydänsuven taivas kirkastaen kaiken. - -Pikku Dulce nukkui leikistä väsyneenä makeasti pesässä, jonka oli -kaivanut lähellä olevaan heinäsuovaan, ja Rose nojasi rosoista -puunrunkoa vastaan rakennellen tuulentupia käsityö jalkojensa -juuressa. Unelmat näyttivät olevan kiehtovia ja onnellisia, sillä -hänen kasvonsa olivat kauniin levolliset, eikä hän huomannut junaa, -joka kiiti laakson halki jättäen jälkeensä valkoisen pilven. Sen -jyrinä vaimensi lähestyvien askelten äänen ja Rose katsoi kohti -etäisiä kukkuloita, kunnes huomasi äkkiä edessään päivettyneen, -hymyilevän nuoren miehen ja hypähti pystyyn riemuissaan: - --- Mac! Mistä sinä siihen tipahdit? - --- Washingtonin vuoren huipulta. Miten sinä voit? - --- En ole koskaan voinut paremmin. Lähdetäänkö sisään? Olet kai -väsynyt sellaisen putouksen jälkeen. - --- Kiitoksia, en lainkaan. Olin emännän puheilla. Hän kertoi, että -Jessie-täti ja Jamie ovat lähteneet kaupunkiin ja sinä istuskelet -vanhassa paikassasi; siksi tulin suoraan tänne. Aionkin levätä -tässä jos sallit, vastasi Mac heittäen repun selästään ja istahti -heinäkasaan kuin tuolille. - -Rose istahti äskeiseen paikkaan, silmäili tyytyväisenä serkkuaan ja -sanoi: - --- Tämä on kolmas yllätys sen jälkeen kun tulin tänne. Ensin tulla -tupsahti setä, sitten Febe ja nyt sinä. Onko retkesi ollut hauska? -Setä kertoi sinun olleen jalkamatkalla. - --- Totisesti! Olen ollut kuin taivaassa tai ainakin lähellä sitä -melkein kaksi viikkoa, ja ajattelin, että äkkiputousta lievittäisi, -jos poikkeaisin kotimatkalla tänne. - --- Taivas näyttää sopivan sinulle hyvin. Olet ruskea kuin papu ja -niin reippaan ja pirteän näköinen, että on vaikea kuvitella sinun -pudonneen vuorelta, sanoi Rose miettien, kuinka hauskan näköinen -Mac olikin sinisestä flanellipuvustaan ja pölyisistä kengistään -huolimatta. Hänessä oli kukkuloilta saatua tyyntä jäntevyyttä, ja -hänen katseensa oli selkeä ja kirkas, koska hän oli saanut silmätä -vuorten huipuilta uusiin maailmoihin. - --- Patikointi on omiaan minulle. Uida pulahdin joessa tullessani, Mac -sanoi ravistaen kosteita hiuksiaan ja kohensi punaista marjaterttua, -jonka oli pistänyt napinläpeensä. - --- Olet ihan sen näköinen kuin olisit tavannut vedenneidon kotoa, -sanoi Rose. - --- Löysin hänet täältä, sanoi Mac kumartaen. - --- Kiitos kohteliaisuudesta. Saat toisen vastalahjaksi. Sinä tulet -päivä päivältä enemmän Alec-sedän näköiseksi, taidan ruveta sanomaan -sinua Alec nuoremmaksi. - --- Itse Aleksanteri Suurikaan ei olisi siitä kiitollinen, eikä Mac -tosiaan ollut niin tyytyväisen näköinen kuin Rose oli otaksunut. - --- Mutta sinä olet sedän näköinen, otsa vain on erilainen. Hänen -otsansa on leveä ja hyväntahtoinen, sinun korkea ja kaareva. Jos -sinulla ei olisi partaa ja jos tukkasi olisi pitkä, olisit ihan -Miltonin näköinen, lisäsi Rose varmana siitä, että tämä olisi Macille -mieleen. - -Se todella huvitti häntä, sillä hän heittäytyi selälleen heiniin ja -nauroi niin sydämellisesti, että pelästytti oravan aidalta ja herätti -Dulcen. - --- Sinä kiittämätön lurjus! Eikö sinulle mikään kelpaa? Kun sanon, -että sinä olet maailman parhaimman miehen näköinen, sinä vain -kohautat olkapäitäsi, ja kun vertaan sinua suureen runoilijaan, -naurat täyttä kurkkua. Sinä taidat olla aika itserakas. Rosekin -nauroi Macin riemun tartuttamana. - --- Sinun syytäsi jos minä olen. Minusta ei missään suhteessa -voi tulla Miltonia, paitsi jos tulen joskus sokeaksi, Mac sanoi -vakavoituen. - --- Sanoit kerran, että jos mies yrittää lujasti, hän voi tulla miksi -tahtoo. Miksei sinusta voisi tulla runoilijaa? kysyi Rose. - --- Eikös minusta pitänyt tulla lääketieteen tohtori? - --- Voithan olla kumpikin. Onhan maailmassa ennenkin ollut -runoilija-lääkäreitä. - --- Tahtoisitko sinä, että minusta tulisi runoilija? kysyi Mac niin -vakavana kuin aikoisi todella yrittää. - --- En; mieluummin jompikumpi. Ei sillä ole väliä kumpi, mutta -sinun täytyy tulla kuuluisaksi. Olen hyvin kunnianhimoinen sinun -puolestasi; sillä olen vakaasti sitä mieltä, että sinussa piilee -nero. Se taitaa jo alkaa liikehtiä, ja olen oikein utelias näkemään -mitä siitä kehkeytyy. - -Ennen kuin Mac ehti vastata, kuului vienosti: -- Jose-täti! ja -kääntyessään Mac huomasi Dulcen nousseen istumaan pesässään. Tämä -ihmetteli silmät pyöreinä leveätä sinistä selkää. - --- Tunnetko ritarisi? Mac kysyi tarjoten kohteliaasti kätensä, sillä -Dulce näytti hieman epäröivän, oliko tuo tuttu vai vieras. - --- Sehän on Mac, sanoi Rose, ja tuttu nimi rauhoitti lapsen heti; -tyttö kumartui eteenpäin ja suuteli Macia. - --- Minä poimin matkan varrella leikkikaluja ja sinä saatkin ne heti. -En odottanutkaan hiirulaiseltani noin suopeata vastaanottoa, sanoi -Mac mielissään, sillä Dulce ei tuhlaillut hyväilyjä. - --- Hän tunsi sinut, sillä minulla on valokuvat täällä mukana, ja -sinun kuvasi löydettyään hän aina suutelee sitä. En tahdo, että -hän unohtaa ensimmäisen ystävänsä, selitti Rose tyytyväisenä -oppilaaseensa. - --- Niin, minä olen ensimmäinen mutta en paras, vastasi Mac kaivellen -repustaan luvattuja leikkikaluja, jotka hän asetti heinille -ihastuneen Dulcen eteen. - -Sieltä ei tullut kuvakirjoja eikä makeisia, vaan pitkiin -ruohonkorsiin pujotettuja marjoja, tammenterhoja ja sieviä käpyjä, -kissankullan välkkeisiä kiviä, muutama sinirinnan sulka ja sammalista -tehty linnunpesä, jossa oli valkoisia kiviä munina. - -Luontoäiti tietää, mistä lapset pitävät, ja sillä on rajattomasti -leikkikaluja, kun vain osaa etsiä niitä. Tyttö otti tavarat iloiten -vastaan; Mac antoi hänen hiljaa itsekseen nauttia niistä ja alkoi -itse puolestaan ahtaa tavaroita takaisin reppuunsa. Pari kirjaa -oli Rosen lähellä, ja hän otti maasta toisen. Se aukeni tiuhaan -kirjoitetun paperin kohdalta. - --- Keatsin runot? En luullut sinun vaivautuvan lukemaan näin -uudenaikaista kirjallisuutta, hän sanoi ja siirsi paperia lukeakseen -sen alta. - -Mac vilkaisi Rosea, sieppasi kirjan hänen kädestään ja pudisti sen -välistä muitakin paperilappusia, antoi sen sitten takaisin omituisen -nolon näköisenä ja sanoi pistäen paperit taskuunsa: - --- Suo anteeksi, se oli täynnä roskaa. Kyllä minä pidän Keatsista; -kai sinäkin tunnet hänet? - --- Luin Keatsia aika paljon, mutta kerran setä huomasi, että itkin -lukiessani "Basilin ruukkua", ja neuvoi minua jättämään toistaiseksi -runot vähemmälle, ettei minusta tulisi kovin hempeämielistä, vastasi -Rose käännellen kirjan sivuja, mutta katsomatta niihin. Hänen -päähänsä oli juuri pälkähtänyt uusi oivallus. - --- "Pyhän Agneksen ilta" on minusta maailman kaunein rakkaustarina, -sanoi Mac innostuneesti. - --- Lue se minulle. Haluaisin juuri nyt kuunnella runoja, ja sinä -lausut hyvin, kun kerran pidät siitä, sanoi Rose ja antoi viattoman -näköisenä kirjan takaisin. - --- Oikein mielelläni, mutta se on kylläkin pitkä. - --- Minä keskeytän sinut jos alan väsyä. Dulce ei häiritse, hän -viihtyy noitten tavaroittensa kanssa. - -Hyvillään tehtävästään Mac asettui mukavasti ruohikolle, ja nojaten -päänsä käsiin hän luki tuon kauniin tarinan. Rose katseli häntä -tarkkaavasti ja näki hänen silmissään muutakin kuin ihailua, kun hän -silloin tällöin vilkaisi kuin kysyäkseen, nauttiko Rose yhtä paljon -kuin hän itse. - -Rose ei voinut olla nauttimatta. Mutta kuunnellessaan Rose ei -ajatellut Keatsia vaan Macia. Oliko Mackin runoilija? Hän saattoi -olla; käytyään läpi kömpelön toukka-asteen ja sulkeutuneen kotelon -kehityksen ihana perhonen lehahtaisi esiin kaikkien ihmeeksi. Tämä -mielijohde sai hänet niin valtoihinsa, ettei hän edes kiittänyt, -kun tarina loppui, vaan kumartui eteenpäin, ja kysyi sellaisella -äänensävyllä, että Mac ihan hätkähti ja näytti kuin pilvistä -pudonneelta: - --- Mac, kirjoitatko sinä koskaan runoja? - --- En. - --- Miksi sitten sanot sitä laulua, jonka Febe lauloi ja jossa oli -lintujen kuoro? - --- Ei se ollut mitään ennen kuin Febe sävelsi sen. Mutta hän lupasi -olla kertomatta. - --- Ei hän mitään puhunutkaan, minä vain arvasin ja nyt tiedän sen, -nauroi Rose mielissään, kun sai toisen kiinni. - -Mac paiskasi nolostuneena Keats-paran pois ja koetti kyynärpäihinsä -nojaten kätkeä punastuneet kasvonsa. - --- Ei sinun tarvitse olla noin syyllisen näköinen; eihän runojen -kirjoittaminen ole mikään synti, sanoi Rose huvittuneena Macin -hämmennyksestä. - --- On synti sanoa tuollaista roskaa runoudeksi, mutisi Mac. - --- Suurempi synti on väittää, ettet koskaan kirjoita niitä. - --- Jokainen kai töhertelee jotain joutessaan tai kun on rakastunut, -selitti Mac syyllisen näköisenä. - -Rose ei oikein voinut ymmärtää Macissa tapahtunutta muutosta, mutta -viimeinen sana toi hänen mieleensä seikan, jonka hän kokemuksesta -tiesi innoittavan nuorukaisia runontekoon. Kumartuen taas Macin -puoleen hän kysyi juhlallisesti, veitikka silmäkulmassa: - --- Mac, oletko sinä rakastunut? - --- Näytänkö minä muka siltä? Mac nousi istumaan niin loukkaantuneen -näköisenä, että Rose heti pyysi anteeksi sanojaan. Mac ei tosiaan -ollut sulhasmiehen näköinen heinänsiemeniä tukassaan, sirkkojen -loikkiessa pitkin selkää ja pitkien säärien ulottuessa omenapuusta -heinäsuovaan asti. - --- Ei, et ole; pyydän nöyrimmästi anteeksi. Ajattelin vain, että -mielesi olisi piristynyt siitä, kun et kerran runoilekaan. - --- Olen piristynyt siitä, että minulla on ollut hyvää seuraa. Ei voi -olla viikkoa Thoreaun seurassa tulematta itsekin paremmaksi. Hauskaa -että se näkyy minusta, sanoi Mac ottaen taskustaan hyvin kuluneen -kirjan kuin esitellen rakkaan ja arvossapidetyn ystävän. - --- Olen lukenut joitakin kappaleita ja pidin niistä; ne ovat -hyvin omintakeisia, raikkaita ja joskus huvittavia, sanoi Rose ja -katseli hymyillen niitä aitoja jälkiä, joita luonto oli jättänyt -kirjan lehdille; yhdelle aukeamalle oli ilmeisesti satanut, -musertunut marja oli punannut toisen, ja kannet olivat haalistuneet -auringonpaisteesta, jota näytti tihkuneen kansien sisäänkin. - -Mac silmäili kirjaa ja luki pätkän sieltä toisen täältä. - -"Emme opi paljon tieteellisistä kirjoista, vaan koruttomista -inhimillisistä kirjoista; suorista, avomielisistä elämäkerroista." - -"Lukekaamme edes terveitä kirjoja. Olkoon runoilija yhtä -elinvoimainen kuin sokerivaahtera, jossa on elinnestettä niin paljon, -että puu pysyy vihreänä vaikka sitä vuodatetaankin ruukkuihin, -eikä kuin viiniköynnös, joka tultuaan keväällä leikatuksi ei kanna -hedelmää, vaan vuodattaa verensä kuiviin itseään lääkitessään." - --- Se sopii sinuun, sanoi Rose pysyen yhä epäilyksessään, joka -viehätti juuri epätodennäköisyytensä vuoksi. - -Mac vilkaisi Roseen ja sanoi hiljaa, vaikka hänen silmänsä loistivat -ja hymy väikkyi suupielissä: -- Saammepa nähdä. Hän sulki kirjan ja -jatkoi hetken kuluttua: - --- No, nyt kun sinä olet kuulustellut minua tarpeeksi, on minun -vuoroni kysyä. Mikä sinua sitten on noin piristänyt, kuten sanoit. -Mitä sinä olet tehnyt, kun olet entistä enemmän nimesi kaltainen? -kysyi Mac äkkiä siirtäen sodankäynnin vihollisen alueelle. - --- Olen vain nauttinut elämästä. Istun todella täällä päivästä -toiseen yhtä onnellisena ja vähään tyytyväisenä kuin Dulce enkä tunne -olevani paljon vanhempi häntä, vastasi tyttö. - --- 'Kuin ruusu sorja umpuks' saisi uudestaan', sanoi Mac hiljaa -siteeraten ystäväänsä Keatsia. - --- Enhän minä voi! Minun täytyy puhjeta kukkaan, tahdoinpa tai en, -ja ainoa huoleni on, etten tiedä minkä terälehden kulloinkin olisi -auettava, sanoi Rose. - --- Miten pitkälle olet päässyt? kysyi Mac jatkaen kuulustelua. - --- Annahan kun mietin. Sen jälkeen kun vuosi sitten palasin kotiin, -olin ensin iloinen, sitten alakuloinen, sitten ahkera ja nyt olen -vain onnellinen. En tiedä miksi; mutta tuntuu kuin odottaisin mitä -seuraavaksi tapahtuu, sanoi Rose. - -Mac katseli häntä miettivästi hetken. Hän tunsi kummallista halua -auttaa jollain tavoin eikä tiennyt parempaa neuvoa kuin tarjota -sitä, mikä hänelle itselleen oli ollut suurimmaksi avuksi. Hän otti -maasta toisen kirjan, avasi sen merkkinä olevan tammenlehden kohdalta -ja ojensi Roselle kuin tarjoten lahjaksi jotain ihmeellistä ja -kallisarvoista: - --- Jos tahdot oppia ottamaan rohkeasti vastaan mitä sitten tuleekin, -niin lue tästä ja sieltä, mistä lehti on taitettu. - -Rose otti kirjan, näki sanan "Itseluottamus" ja lehtiä käännellen -luki sieltä täältä viivattuja kohtia: - --- "Ole oma itsesi; älä koskaan jäljittele muita. Vain Luoja voi -osoittaa meille, missä voimme parhaamme antaa." - --- "Tee mikä sinulle on uskottu, silloin et havittele etkä uskalla -liikaa." - -Tultuaan taitetun lehden kohdalle, jonka otsikkona oli "Sankaruus", -hän luki, ja hänen kasvonsa kirkastuivat: - -"Nuori nainen kulkekoon tietään mieli selkeänä ja pystyssä päin, -tallettakoon aarteenaan jokaisen uuden kokemuksen, tutkikoon kaiken -mihin hänen silmänsä sattuu, jotta oppisi tuntemaan oman vasta -heränneen olemuksensa voiman ja tenhon." - -"Ystäväni, älä milloinkaan laske pelosta purjeitasi! Tule uljaana -satamaan tai viiletä aavoja vesiä Luojasi turvin!" - --- Sinähän ymmärrät tuon? kysyi Mac, kun Rose vilkaisi häneen kuin -olisi löytänyt juuri omiin tarpeisiinsa soveltuvan kohdan. - --- Ymmärrän minä, mutta en ole uskaltanut koskaan lukea näitä sillä -luulin että ne ovat minulle ihan liian vaikeatajuisia. - --- En pyydäkään, että lukisit tai ymmärtäisit koko kirjan -- en -itsekään pysty siihen, mutta suosittelen noita kahta merkitsemääni -ja sitten lukuja "Rakkaus" ja "Ystävyys". Lue ne ja kerro mitä pidät -niistä. Jätän kirjan sinulle. - --- Kiitoksia. Kaipasinkin juuri jotain hienoa luettavaa ja tämä -taitaa todella olla sopivaa. Jessie-täti saattaa kyllä tuumia, että -minä ylpeilen, kun koetan lukea Emersonia. - -Silloin kuului "Hei, hei!" ja katsoessaan ympärilleen he -näkivät Jamien tutkivan heitä arvostelevasti; pojalla oli käärö -siirappinekkuja toisessa kädessä, kimppu uusia ongenkoukkuja -huolellisesti toisessa ja hattu kenotti takaraivolla. - --- Mitäs kuuluu, poikaseni? kysyi Mac nyökäten. - --- Hienoa. Hauskaa että tulit! Luulin jo Archien taas ilmestyneen -tänne, eikä hänestä ole iloa. Mistä sinä tulit? Ja mitä varten? -Kuinka kauan aiot viipyä? Tahdotko yhden? Ne ovat hurjan hyviä? - -Kysymyksen toisensa perään pudotellen Jamie lähestyi, puristi -reippaasti kättä, istui pitkän serkkunsa viereen ja tarjosi -vieraanvaraisesti kaikille nekkujaan. - --- Tuliko kirjeitä? kysyi Rose ottamatta tahmeita makeisia. - --- Koko pinkka, mutta äiti ei muistanut antaa niitä, ja minulle tuli -hoppu, kun rouva Atkinson sanoi, että oli tullut vieraita, enkä minä -ehtinyt odottaa, selitti Jamie suu täynnä. - --- Minä pistäydyn hakemassa. Täti on varmaan väsynyt, ja olisi hauska -lukea uutiset yhdessä. - --- Mukava tyttö, huomautti Jamie, kun Rose lähti ajatellen, että Mac -ehkä haluaisi tukevampia virvokkeita kuin makeiset. - --- Kyllä kai, kun juoksutat häntä asioillasi, senkin laiskuri, -vastasi Mac katsoen pitkään Rosen jälkeen. - --- Oh, tuota -- hän tekee sen mielellään. Rose pitää minusta, ja -minä olen oikein kiltti hänelle aina kun ennätän, selitti Jamie -tyynesti. -- Kerran kun ongenkoukku oli tarttunut sääreeni, annoin -hänen leikata sen terävällä kynäveitsellä irti, ja usko pois, että se -teki kipeätä, mutta minä en edes yhtään kiemurrellut, ja hän sanoi, -että olen reipas poika. Ja sitten kerran jäin autiolle saarelleni --- tuolla lammella, tiedäthän -- vene ajelehti pois, ja siellä sain -olla melkein tunnin ennen kuin kukaan kuuli. Mutta Rose arvasi minun -olevan siellä ja käski minun uida rannalle. Matka ei ollut pitkä, -mutta vesi oli kamalan kylmää, eikä se ollut ollenkaan hauskaa. Minä -lähdin kuitenkin ja pääsin ihan hyvin puoli matkaa, mutta sitten sain -suonenvedon tai jotain semmoista ja rupesin huutamaan, ja hän tuli -päätäpahkaa veteen ja kiskoi minut rantaan. Enkö ollut kiltti, kun -tottelin ja läksin uimaan? - --- Hänhän se kiltti oli kun onki kuiville mokoman rasavillin. Taidat -koko ajan kiusata häntä, onkin ehkä parasta, että vien sinut kotiin -huomenaamulla, ehdotti Mac pyöräyttäen pojan nurin niskoin, niin että -Dulce taputti käsiään pesässään. - -Kun Rose palasi tuoden kylmää maitoa, piparkakkuja ja kirjeet, -hän näki Emersonin lukijan puussa pommittamassa omenanraakileilla -Jamieta, joka turhaan koetti osua takaisin. - -Varhain seuraavana aamuna Mac oli lähdössä, ja Rose saattoi häntä -vanhalle kirkolle asti. - --- Aiotko kävellä koko matkan? hän kysyi, kun he astelivat vierekkäin -kasteisena raikkaana kesäaamuna. - --- Vain kolmisenkymmentä kilometriä, sitten astun junaan ja huristan -takaisin työhöni, vastasi Mac taittaen siron saniaisen Roselle. - --- Etkö koskaan kaipaa seuraa? - --- En; minulla on parhaat ystäväni mukanani, kuten tiedät, ja hän -taputti taskuaan, josta pilkisti Thoreaun teos. - --- Taisit jättää tänne parhaan, sanoi Rose tarkoittaen lainaamaansa -kirjaa. - --- Lue ja koeta sulattaa se hyvin. Kirjoita sitten minulle ja -kerro mitä ajattelet siitä. Kirjoitathan? hän kysyi kun he tulivat -tienristeykseen. - --- Jos sinä vastaat. Mahdatko ehtiä? Runoileminen, anteeksi, -lääketiede vie paljon aikaa, vastasi Rose kiusoitellen, sillä -kun Mac seisoi siinä paljain päin ja lehtien varjot leikkivät -hänen otsallaan, Rosen mieleen palasi heinäsuovien keskellä käyty -keskustelu, eikä Mac totisesti näyttänyt lääketieteen tohtorilta. - --- Minä järjestän aikaa. - --- Hyvästi, Milton. - --- Hyvästi, Sabrina. - - - - -18 - -AAMUHÄMÄRÄÄ - - -Macin vierailusta alkoi kirjeenvaihto, jota jatkui koko kesän. Rose -nautti siitä ja pahoitteli sen loppumista palatessaan syyskuussa -kotiin, sillä Mac kirjoitti paremmin kuin puhui. - -Kun Rose näki Macin ensimmäisen kerran kotiintulonsa jälkeen, tämä -oli aivan muuttunut. Hän oli saanut päähänsä ajattaa tukkansa ja -partansa, ja tullessaan käymään hän oli niin oudon näköinen, että -Rose tuskin tunsi häntä; pörröinen tukka oli nyt sievästi leikattu -ja harjattu ja hellästi vaalittu ruskea parta hävinnyt jäljettömiin, -mikä antoi koko kasvoille uuden ilmeen. - --- Koetatko olla Keatsin näköinen? kysyi Rose arvostelevasti -silmäillen, mutta ei päässyt selville oliko muutos eduksi vai ei. - --- Koetan olla olematta sedän näköinen, Mac vastasi tyynesti. - --- Mitä varten? kysyi Rose kummissaan. - --- Tahdon olla itseni näköinen enkä kenenkään toisen, olipa tuo -toinen sitten kuinka kuuluisa tai hyvä tahansa. - --- Mutta etpäs onnistunut, sillä nyt sinä olet ihan saman näköinen -kuin keisari Augustus nuorena, vastasi Rose ja olikin varsin -mielissään, kun huomasi kuinka kaunismuotoinen pää karkean pörrön -alta oli ilmestynyt. - --- Tosiaan, nainen keksii vertauskohtia kaikkeen auringon alla! -nauroi Mac, jota huomautus ei lainkaan imarrellut. -- Mitä arvelet -minusta ylimalkaan? hän kysyi hetkistä myöhemmin, kun huomasi Rosen -yhä mietteissään tarkastelevan häntä. - --- En tiedä vielä. Muutos on niin suuri, etten tunne sinua, meidät -kai pitäisi esitellä toisillemme. Sinä olet tietenkin paljon -siistimmän näköinen, ja taidanpa kyllä pitää siitä, kunhan totun -näkemään hienon näköisen herrasmiehen liikkuvan talossa vanhan -metsäläisystäväni sijasta, vastasi Rose pää kallellaan nähdäkseen -Macin sivulta. - --- Älä kerro sedälle syytä muutokseen: hän luulee, että tein sen -vilpoisuuden takia. Kaikki toiset ovat jo tottuneet minuun, sanoi Mac -kuljeskellen huoneessa kuin hiukan häpeillen päähänpistoaan. - --- Enhän toki, mutta älä välitä, ellen vähään aikaan ole yhtä -tuttavallinen kuin ennen, sillä sinä tosiaan tunnut vieraalta. Siinä -saat rangaistuksen erikoisuuden tavoittelusta. - --- Kuten haluat. En aiokaan häiritä sinua usein, sillä minusta tulee -ahkera. Menen ehkä L:iin tänä talvena, jos setä pitää sitä edullisena. - --- Et sentään lähtisi. Olen juuri oppinut tuntemaan sinut ja -nauttimaan sinun seurastasi ja ajattelin, että luemme yhdessä -tänä talvena. Täytyykö sinun mennä? Rose näytti unohtaneen kaiken -vierastelun ja piteli kiinni Macin takinnapista. - --- Kyllä minun on lähdettävä, niin on suunniteltu, ja minä olen -hartaasti toivonut tätä matkaa, vastasi Mac, ja hän näytti niin -innokkaalta, että Rose päästi hänet irti ja sanoi alakuloisesti: - --- Taitaa kuulua asiaan, että te kaikki tulette noin levottomiksi -ja lennätte pois, mutta on ikävä päästää teidät toinen toisensa -jälkeen ja jäädä tänne yksin. Charlie on poissa, Archie ja Steve -ajattelevat vain tyttöjään, nuoremmat pojat ovat koulussa, Jamie on -enää 'leikkimässä Rosen kanssa'. - --- Mutta minähän tulen takaisin, ja olet varmaan iloinen lähdöstäni, -kun tuon sinulle..., aloitti Mac äkkiä innostuen ja puraisi sitten -huultaan kuin olisi ollut puhumaisillaan sivu suunsa. - --- Mitä tuot? kysyi Rose uteliaana, sillä sanat ja liikkeet eivät -olleet Macille ominaiset. - --- En muistanut kuinka kauan kestää, ennen kuin saa diplomin, Mac -sanoi kävellen poispäin. - --- Yksi hyöty sinun lähdöstäsi on. Tapaat Feben ja voit kertoa -minulle hänen asioistaan, sillä hän on niin vaatimaton, ettei itse -kerro puoliakaan. Tahdon tietää kuinka hän menestyy. Lupaathan -kirjoittaa. - --- Lupaan toki, Mac nauroi hiljaa itsekseen kumartuessaan katsomaan -takan reunustalla olevaa Psykheä. -- Onpa tämä sievä, hän lisäsi -totisena ja otti sen käteensä. - --- Ole varovainen. Setä antoi sen minulle uudenvuodenlahjaksi, ja -minä pidän siitä kovasti. Psykhe nostaa juuri lamppuaan nähdäkseen -miltä Eros näyttää, koska ei ole vielä nähnyt häntä, sanoi Rose -järjestellen ompelupöytäänsä. - --- Sinun pitäisi hankkia tänne Eros katseltavaksi. Psykhe on -odottanut melkein vuoden ja saanut katsella pelkkää pronssista -sisiliskoa, sanoi Mac katsoen hiukan ujosti ja samalla rohkeasti, ja -se oli outoa ja nolostuttavaa. - --- Eros pakeni tiehensä heti kun Psykhe herätti hänet, ja nyt -tyttöparan on ikävä. - --- Tiedätkö, hän on ihan sinun näköisesi? Hiukset solmulla ja kasvot -henkevät. Etkö itse huomaa sitä? kysyi Mac kääntäen siroa kuvaa Rosea -kohti. - --- En hiukkaakaan. Saas nähdä, kenen näköinen olen ensi kerralla! -Minua on verrattu Fra Angelicon enkeliin, Pyhään Agnekseen ja nyt -"Syykeen" kuten Annabel sitä nimitti. - --- Käsittäisit kyllä mitä tarkoitan, jos voisit joskus nähdä itsesi -sellaisena kuin olet kuunnellessasi musiikkia, puhellessasi vakavasti -tai ollessasi oikein liikuttunut. Koko sielusi kuvastuu silloin -silmistäsi. - --- Huomauta minulle ensi kerralla kun näet minut sielukkaana, katson -sitten peilistä pukeeko se minua, sanoi Rose ilkamoiden ja järjesteli -kirjavia villalankojaan. - - -- Niin kuin tuuli illansuussa - yli leijut sä nurmien; - ja kuin unet huhtikuussa - ohi häivyt sä valkoinen, - -lausui Mac hiljaa ajatellen valkopukuista olentoa, joka kesäpäivänä -kulki vihreätä rinnettä; sitten hän kuin häveten hempeämielisyyttään -asetti pienoisveistoksen varovasti paikalleen ja alkoi puhua muusta. - -Rose ei tavannut Macia muutamaan viikkoon, sillä tämä ilmeisesti -halusi korjata mitä oli loma-ajalla laiminlyönyt ja oli entistäkin -merkillisempi ja hajamielisempi milloin tuli näkyviin. Sitä mukaa -kuin Rose tottui Macin muuttuneeseen ulkomuotoon, hän huomasi Macin -muuttuvan muutenkin; Rose seurasi hyvin kiinnostuneena tuon 'hienon -näköisen herrasmiehen' kehitystä ja tuumi nähdessään hänessä vuoroin -uudenlaista arvokkuutta, vuoroin omituista rauhattomuutta ja joskus -hitusen tunteikkuutta: Nerous alkaa liikehtiä, ihan niin kuin -ennustin. - -Kun suvulla oli surua, ei Rosen yhdentenäkolmatta syntymäpäivänä -pidetty juhlia, vaikka pojat olivat suunnitelleet kaikenlaista -hauskaa. Kaikki tunsivat sinä päivänä aivan erityistä hellyyttä Rosea -kohtaan, ja hän oli hukkua lahjoihin. - -Eräs lahja miellytti häntä aivan erityisesti, vaikkei hän voinut olla -hymyilemättä sen antajalle. Mac näet lähetti hänelle Eroksen -- ei -tuollaista pulleata häijynilkisesti nauravaa poikaa, vaan solakan, -siivekkään nuorukaisen, joka nojasi jännittämättömään jouseensa, -katkennut nuoli jalkojensa juuressa. Sen mukana tuli runo "Psykhelle". - -Rose luki säkeet yhä uudelleen istuessaan kullankeltaisten ja -helakanpunaisten lehtien koristamassa huoneessaan ja löysi niistä -kerta kerralta uutta kauneutta. Lahja oli hänelle mieleen; hän oli -kyllästynyt kallisarvoisiin esineisiin ja antoi arvoa serkkunsa -lahjakkuudelle. - -Kaikki pistäytyivät päivän mittaa onnittelemassa, ja kaikkein -viimeisenä tuli Mac. Rose sattui olemaan kahden kesken Dulcen kanssa. -Hän ihaili loistavaa auringonlaskua länteen antavasta ikkunastaan; -lokakuu toivotti lapselleen kauniisti hyvää yötä. - -Macin astuessa huoneeseen Rose laski tytön sylistään ja meni -serkkuaan vastaan. - --- Mac kulta, se oli ihana! En tiedä kuinka sinua kiittäisin, kas -tässä. Ja vetäen Macin luokseen hän antoi syntymäpäiväsuudelman, -jonka kaikki muutkin olivat saaneet. - -Mutta tällä kertaa sillä oli kummallinen vaikutus: Mac lehahti -tulipunaiseksi. Rose lisäsi leikkisästi: - --- Et saa koskaan enää sanoa, ettet kirjoita runoja, etkä saa -nimittää säkeitäsi roskaksi; minä tiesin että sinä olet nero, ja nyt -olen siitä varma. - -Silloin Mac keskeytti kuin vasten tahtoaan: - --- Ei, älä. Ei se ole neroutta. Ja kun Rose hämmästyi hänen kiihkeää -sävyään, hän lisäsi koettaen hillitä ääntään: - --- En aikonut vielä puhua, mutta en voi antaa sinun pettää itseäsi -tuolla tavoin. Minun täytyy sanoa totuus. En halua että suutelet -minua serkkunasi, kun minä puolestani rakastan sinua. - --- Voi, Mac, älä laske leikkiä! huudahti Rose hämillään. - --- Puhun totisinta totta, Mac vastasi. -- Voit suuttua jos tahdot. -Olen varautunut siihen, sillä tiedän, että minun on liian aikaista -puhua. Minun pitäisi odottaa kenties vuosia, mutta sinä olit niin -onnellisen näköinen, että rohkenin toivoa sinun unohtaneen. - --- Unohtaneen mitä? kysyi Rose terävästi. - --- Charlien. - --- Voi, te kaikki uskotte itsepintaisesti, että minä rakastin häntä, -Rose huudahti kärsimättömästi, sillä suvun harhakäsitys oli tosiaan -kovin rasittava. - --- Mitä muutakaan voisimme, kun hänessä oli kaikkea mitä naiset -ihailevat, sanoi Mac. - --- Minä en ihaile heikkoutta; en voi rakastaa, ellen voi samalla -tuntea luottamusta ja kunnioitusta. Tee minulle oikeutta ja usko se, -olen väsynyt selittelyyn. - -Rose puhui melkein kiihkeästi; Macin hillitty kiintymys tehosi häneen -syvemmin kuin Charlien liikuttavimmatkaan kohtaukset, vaikkei hän -itsekään tiennyt syytä siihen. - --- Mutta hän rakasti sinua, aloitti Mac. - --- Se juuri olikin vaikeinta! Sen takia minäkin koetin rakastaa -häntä -- ja toivoin, että hän voisi pysyä lujana minun tähteni ellei -itsensä vuoksi. Sen takia olikin toisinaan raskasta, sillä halveksin -tahtomattanikin sellaista heikkoutta. En tiedä millaisia toisten -tunteet ovat, mutta minulle rakkaus ei merkitse kaikkea. Minun täytyy -saada katsoa ylös eikä alas, tahdon luottaa ja kunnioittaa. Olen -voinut tehdä niin tähän asti, enkä osaisi elää ilman. - --- Sinun ihanteesi on korkea. Toivotko löytäväsi sen, Rose? kysyi Mac. - --- Toivon, vastasi Rose. -- Toivon todella löytäväni, sillä en vaadi -kohtuuttomia enkä odota täydellisyyttä. Hymyile pois jos tahdot, -mutta en minä vielä luovu sankaristani. Rose koetti lyödä asian -leikiksi johtaakseen puheen pois vielä vaarallisemmista aiheista. - --- Pelkään että saat odottaa kauan, ja hehku sammui Macin kasvoilta, -sillä hän ymmärsi Rosen tarkoituksen ja tiesi saaneensa vastauksen. - --- Setä on minun tukenani. Kuinka voisin olla uskomatta hyvyyteen, -kun koko ajan näen mitä se voi olla ja saada aikaan? - --- Ei kannata puhua enempää, sillä minulla on hyvin vähän -tarjottavana. En saa sanojani takaisin; mutta toivotan sinulle onnea, -sillä sinä tosiaan ansaitset kaikkein parhaan. - -Mac liikahti kuin lähtisi pitemmittä puheitta alistuen -välttämättömyyteen niin miehekkäästi kuin suinkin. - --- Kiitos, Mac. Tunnen olevani kovin kiittämätön ja epäystävällinen. -Kunpa voisin vastata sinulle niin kuin toivot, minähän pidän sinusta! -Rose katsoi serkkuaan niin avomielisen herttaisesti, että Macin -kasvot kirkastuivat äkkiä. - --- Etkö voisi kokeeksi ottaa minua siksi aikaa, kun odotat sitä -oikeata? Kestää ehkä vuosikausia, ennen kuin löydät hänet. Voisit -oppia yhtä ja toista, mistä olisi sitten hyötyä. - --- Voi, Mac mitä minun pitää tehdä sinulle? huokasi Rose perin -hämmentyneenä merkillisestä kosinnasta ja tietämättä itkeäkö vai -nauraa. - --- Pidä minusta edelleenkin ja anna minun rakastaa sinua omalla -tavallani. Koetan tyytyä siihen. - --- Se ei olisi oikein. Ja jos minun sankarini ilmestyisi, mitä -sinusta silloin tulisi? - --- Olisin Alec-sedän kaltainen ainakin yhdessä suhteessa -- -uskollisuudessa. - -Tämä vetosi Rosen sydämeen ja hänen mieleensä tuli ajatus: -- -Täytyykö hänenkin olla yksinäinen koko elämänsä? Minä en rakasta -ketään toistakaan, miksen voisi tehdä Macia onnelliseksi ja unohtaa -itseni? - -Se ei olisi vaikeata, hän myönsi sen, vaikka muistutti itselleen, -ettei myötätunto ole samaa kuin rakkaus. Hän olisi tahtonut -antaa kaiken mitä saattoi ja pidättää itselleen niin paljon -Macin kiintymystä kuin rehellisesti voi, sillä se näytti yhä -kallisarvoisemmalta, kun hän oli aikeissa hylätä sen. - --- Toivottavasti olet sedän kaltainen toisella ja paremmalla tavalla. -Sinullakin pitää olla arvokas ihanne, mutta sinun on myös löydettävä -hänet ja tultava onnelliseksi, sanoi Rose päättäen olla horjahtamatta -hetken mielijohteeseen. - --- Minä olen löytänyt hänet, mutta onnesta ei ole tietoa, vai mitä? -kysyi Mac haikeasti. - --- Minä en voi antaa sinulle rakkautta jota toivot, mutta luotan -sinuun ja kunnioitan sinua koko sydämestäni -- vaikka en tiedä onko -siitä juuri lohtua, sanoi Rose. - -Mutta nuo viimeiset sanat saivat Macissa aikaan muutoksen. - -Päästäen Rosen kädet hän ryhdistäytyi kuin olisi saanut uutta tarmoa, -ja hänen ilmeensä kirkastui. - --- Siitä on paljon lohtua, hän sanoi, ja hänen äänessään oli niin -kiitollinen sävy, ettei Rose voinut olla liikuttumatta. -- Sanoit -että rakkautesi täytyy perustua kunnioitukseen, ja siihen asti olet -jo päässyt. Kai minä voin ansaita loputkin! Minä en ole vielä mitään, -mutta kaikki on mahdollista, jos ihminen rakastaa koko sydämestään ja -sielustaan ja voimastaan. Rose, minusta tulee sinun ihanteesi, vaikka -saisin tehdä työtä vuosikausia. Minä saan sinut vielä rakastamaan -itseäni. Älä säikähdä, en ole menettänyt järkeäni, olen juuri -löytänyt sen. En pyydä mitään, en koskaan puhu toiveestani, mutta -minua ei voi estää. Minä tahdon onnistua! - -Ja Mac lähti äkkiä huoneesta kuin olisi kiirehtinyt heti toteuttamaan -suunnitelmaansa. - -Rose oli niin hämmästynyt tästä kaikesta, että lysähti tuolille -hiukan väristen. Hän tunsi, että jokin uusi väkevä voima oli -tarttunut hänen elämäänsä. Aivan kuin sen Macin tilalle, jonka -hän oli ennen tuntenut, olisi tullut toinen, hellittämättömämpi, -määrätietoisempi. Jos toivo sai hetkeksi aikaan näin merkillisen -muutoksen, eikö onni saisi sitä aikaan koko eliniäksi? - -Rose koetti arvailla, mitä Mac aikoi tehdä ja kuinka tämä -käyttäytyisi seuraavan kerran tavattaessa, ja hän oli melkein -vihainen itselleen, kun ei osannut ratkaista, miten itse menettelisi. -Mitä enemmän hän ajatteli, sitä sekavammaksi kaikki kävi. Ja koska -oli mahdotonta aavistaa, mitä oli tulossa, hän lakkasi viimein -pohtimasta asiaa ja väsyneenä turhaan mietiskelyynsä vei Dulcen -nukkumaan. Hän toivoi että olisi voinut panna huolensa pois yhtä -helposti ja rauhallisesti kuin unisen pikku kasvattinsa. - -Mutta Mac tuotti Roselle uuden yllätyksen pitämällä tunnollisesti -lupauksensa. Hän ei pyytänyt mitään, ei puhunut toiveistaan, oli -ystävällinen ja hiljainen entiseen tapaan, aivan niin kuin mitään ei -olisi tapahtunut. Ei, ei sentään aivan, sillä silloin tällöin kun -Rose vähimmän odotti, hän näki taas Macin kasvoilla selittämättömän -ilmeen, katseen josta aivan kuin virtasi päivänpaistetta hänen -ympärilleen. Oli mahdotonta unohtaa, että tuon tyyneyden alla oli -väkevä ja tulinen maailma, joka aukenisi pelkästä kosketuksesta, -yhdestä ainoasta sanasta. - -Charlie oli väsyttänyt Rosen vaatimalla liian paljon tai tarjoamalla -enemmän kuin Rose voi ottaa vastaan. Mac ei tehnyt kumpaakaan, hän -vain rakasti ääneti, kärsivällisenä ja toiveikkaana, ja tällainen -uskollisuus tehosi juuri Rosen kaltaiseen tyttöön. Hän ei voinut -kieltää eikä soimata, koska mitään ei pyydetty eikä vaadittu; hänen -ei tarvinnut sääliä, sillä Mac ei valittanut. Oli vain oltava yhtä -rehellinen ja aito kuin hänkin ja yhtä luottavaisesti odotettava -tämän vaiheen päättymistä, oli sitten tullakseen mitä tahansa. - -Tämä tilanne toi Rosen elämään jonkinlaista jännitystä, joka ei ollut -epämiellyttävää. Silti hän ei suinkaan millään tavoin rohkaissut -Macia, sillä hän ajatteli, että jos hän ei ravitsisi tämän rakkautta, -se nääntyisi pian nälkään. Mutta se näytti elävän pelkästä ilmasta, -ja pian Rosesta alkoi tuntua, että voimakas tahto vaikutti häneen -hitaasti mutta varmasti. Ellei Mac olisi sanonut, että hän aikoi -saada Rosen rakastumaan, Rose olisi ehkä vaistomaisesti taipunut, -mutta nyt hän erehtyi luulemaan sääliksi voimaa, joka kehotti häntä -myöntymään, ja hän ponnisteli kaikin voimin vastaan ymmärtämättä -syytä siihen levottomuuteen, joka usein valtasi hänet. - -Hän oli ailahteleva kuin huhtikuun päivä ja olisi kummastuttanut -Alec-tohtoria oikuillaan, jos tämä olisi tiennyt ne kaikki. Setä -huomasi kuitenkin kylliksi oivaltaakseen mistä oli kysymys, mutta hän -ei ollut huomaavinaan mitään, koska tiesi, että kuumeen on tehtävä -tehtävänsä. - -Mac oli sanonut lähtevänsä marraskuussa, ja Rose alkoi jo toivoa että -hän lähtisi. Hän huomasi, että tuo äänetön ihailu ei ollut hänelle -lainkaan hyväksi, sillä se esti häntä toteuttamasta täksi talveksi -tekemäänsä työsuunnitelmaa. Yrittipä hän mitä tahansa, ajatukset -varastautuivat alinomaa harhateille. Tässä vaiheessa Dulcen seura oli -rauhoittavaa, sillä hiljainen lapsi soi Roselle aikaa mietiskelyyn. -Seuraelämä ei houkutellut, mieluummin Rose piti huolta Plenty-tädin -punaisista flanellikääreistä, kamfertista ja reumatismivoiteesta. -Vain pitkillä ratsastusretkillään hän vapautui hetkeksi ajatusten -sekasorrosta. - -Viimein hän teki päätöksensä ja lähti teroittamaton kynä aseenaan -kirjastoon neuvottelemaan Alec-sedän kanssa sellaiseen aikaan, -jolloin Mac ei tavallisesti ollut siellä. - --- Vuolisitko tämän kynän, setä? hän kysyi kurkistaen, oliko setä -yksin. - --- Kyllä, kultaseni, vastattiin niin tohtorin äänellä, että Rose -astui epäröimättä sisään. - -Mutta astuttuaan pari askelta hän pysähtyi harmistuneena, sillä -pää, joka kohosi korkean kirjoituspöydän takaa, ei ollut harmaa ja -pörröinen, vaan ruskea ja kammattu: Mac siellä kirjoitteli eikä -Alec-setä. - --- Jatka vain työtäsi, en tahdo häiritä eikä minulla ole kiirettä, -änkytti Rose harkiten, olisiko järkevämpää jäädä vai paeta. - -Mac selvitti tilanteen ottamalla kynän hänen kädestään ja alkoi -tyynesti vuolla sitä. Hymyillen hän kysyi: - --- Teräväksi vai tylpäksi? - --- Mieluummin teräväksi, vastasi Rose samaan tapaan. Hauska että teet -tuota, hän lisäsi rohkaistuen Macin tyyneydestä. - --- Teen sen hyvin mielelläni. - --- En tarkoittanut kynän vuolemista, vaan romaania, ja hän kosketti -edessään olevaa tiheään kirjoitettua lehteä kuin olisi halunnut lukea -sen. - --- Se on yhteenveto eräästä luennosta, joka koski verenkiertoa, -vastasi Mac ystävällisesti kääntäen lehden niin, että Rose voi lukea -sitä. -- En kirjoita romaania, minä elän sitä parastaikaa, ja hän -vilkaisi Roseen kasvoillaan tuo toiveikas ilme, jolla hän tuntui -kokoavan hiiliä toisen pään päälle. - --- Älä viitsi katsoa minuun tuolla tavoin, se saattaa minut -hämilleni, sanoi Rose hiukan nyrpeästi, sillä hän oli ollut -ratsastamassa ja tiesi, että kirpeä ilma oli punannut nenän ja posket. - --- Koetan muistaa. Se käy aivan huomaamattani. Ehkä tämä parantaa -asian. - -Hän otti vakavana esiin siniset silmälasit, joita piti tuulisella -säällä, ja asetti ne nenälleen. - -Rose ei voinut olla nauramatta, mutta tuo kuuliaisuus harmitti häntä, -sillä silmälasien piilosta oli entistä helpompaa tarkastella häntä. - --- Ei se auta. Ne rumentavat sinua, enkä minä tahdo näyttää -siniseltä, sanoi Rose. - --- Et sinä minusta näytä siniseltä, sillä kaikki on nyt -ruusunpunaista. Ja Mac pisti lasit taskuun nurisematta vähääkään -toisen epäjohdonmukaisuutta. - --- Ihan totta, Mac, olen väsynyt tähän hullutteluun, se kiusaa minua -ja vie sinun aikaasi. - --- En ikinä ole tehnyt kovemmin työtä. Mutta kiusaako sinua tosiaan, -kun tiedät minun rakastavan sinua? kysyi Mac huolissaan. - --- Etkö näe miten pahantuuliseksi se saa minut? sanoi Rose tuntien, -ettei mikään sujunut sinnepäinkään kuin hän oli tarkoittanut. - --- Vähät okaista, kunhan saan ruusun lopulta! Ja minä toivon vieläkin -saavani sen, vaikka siihen kuluisi kymmenen vuotta. - --- Minusta on hankalaa; että minua rakastetaan tahdoinpa tai en, -huomautti Rose. - --- Mutta sinä et voi sille mitään enkä minäkään; siksi minun täytyy -rakastaa, kunnes sinä menet naimisiin. Sitten -- sitten rupean -ehkä sen sijaan vihaamaan jotakuta. Kynä katkesi, kun Macin veitsi -luiskahti vahingossa liian syvään. - --- Et saa, Mac! - --- Mitä en saa? Rakastaako vai vihata? - --- Et kumpaakaan. Rakastu johonkin toiseen. On paljon herttaisia -tyttöjä, jotka ilomielin tekisivät sinut onnelliseksi, sanoi Rose -koettaen jollain tavoin päästä rauhattomuudestaan. - --- Se on liian helppoa. Minusta on hauskaa tehdä työtä onneni -hyväksi, mitä kovemmin minun täytyy työskennellä, sitä arvokkaampi -onni on sitten kun sen saan. - --- Entä jos minä rupeaisinkin myöntyväiseksi? Lakkaisitko silloin -pitämästä minusta? kysyi Rose. - --- Koeta niin näet! Mutta Macin silmissä oli petollinen välke, joka -selvästi ilmaisi moisen yrityksen hedelmättömyyden. - --- Enkä koeta, vaan hankin jotain niin kiinnostavaa työtä, että -unohdan sinut kokonaan. - --- Älä ajattele minua, jos se sinua kiusaa, Mac sanoi hellästi. - --- En voi olla ajattelematta. Rose koetti saada sanansa takaisin, -mutta se oli jo myöhäistä, ja hän lisäsi kiireesti: -- Minä -tarkoitan, ajattelen -- että sinun pitäisi unohtaa minut. Olen -pettynyt sinun suhteesi, odotin sinusta niin suuria. - --- Niin, sinä olit varma, että runous on rakkautta, ja nyt vaadit -runoutta, kun minulla on tarjolla vain rakkautta. Oletko tyytyväinen, -jos saat molemmat? - --- Koeta niin näet! - --- Koetan parhaani. Vieläkö muuta? - --- Sanopas eräs asia. Olen usein halunnut tietää, välititkö sinä -minusta jo viime kesänä, silloin kun luit Keatsia? - --- En. - --- Milloin ihmeessä sitten aloit? kysyi Rose hymyillen tahtomattaan -toisen suorasukaisuudelle. - --- Kuinka voisin sen sanoa? Ehkä se sentään alkoi siellä, sillä sen -jälkeenhän me rupesimme kirjoittamaan toisillemme, ja kirjeistä -paljastui sinun sielusi. Sitä minä rakastin ensiksi. Se tajuaa niin -helposti kaiken hyvän, käyttää sen kasvaakseen ja jakaa sen toisille -yhtä tiedottomasti kuin kukka tuoksunsa. Kaipasin sinua kotiin, -tahdoin näyttää, että olin jossain suhteessa edistynyt kuten sinäkin. -Ja kun tulit, huomasin heti, miksi olin ikävöinyt sinua -- saadakseni -rakastaa sinua ja kertoa sen sinulle. Siinä kaikki, Rose. - -Tarina oli lyhyt, mutta se riitti; ääni joka avomielisesti kertoi -sen, valoi sanoihin sellaista lämpöä, että Rose tunsi väkevää halua -jatkaa tarinaa niin kuin Mac toivoi. Mutta hän tuijotti lattiaan -kun Mac puhui, sillä hän tiesi, että Macin silmät katsoivat häneen -ja että niissä paloi sama hillitty tunne, joka sai Macin hiljaisen -äänenkin hehkumaan. - -Juuri kun Rose aikoi katsoa ylös, hänen silmänsä osuivat vanhaan -kuluneeseen jakkaraan. Se toi äkkiä elävästi hänen mieleensä Charlien -ja tuon surkean uudenvuodenyön; kuin kipinä se sytytti muistojen -sarjan, ja Rosen mieleen tuli ajatus. - --- Kuvittelin rakastavani häntä ja annoin hänen huomata sen, mutta -petinkin itseäni, ja hän soimasi minua yhdestä ainoasta katseesta, -joka lupasi liian paljon. Tämä tunne on aivan erilainen, mutta -se on niin uusi ja äkillinen, etten voi vielä luottaa siihen. -Katseeni tai sanani eivät saa paljastaa minua, ennen kuin olen -aivan varma itsestäni, sillä Macin rakkaus on paljon syvempi kuin -Charlie-poloisen, ja minun on oltava rehellinen. - -Hetken hiljaisuus seurasi Macin kertomusta, ja Rose seisoi silmät -maahan luotuina pusertaen käsiään. Sitten Rose katsoi Maciin -päättäväisenä. - --- Tulin tänne pyytämään, että setä kehottaisi sinua lähtemään -pian. Sinä olet kärsivällinen ja maltillinen, ja se liikuttaa minua -syvemmin kuin voin sanoakaan. Mutta sinun ei ole hyvä sillä tavoin -perustaa onneasi kenenkään varaan, enkä minäkään saisi tuntea, että -omistan sellaisen vallan johonkuhun. Lähde pois, Mac, niin huomaat, -onko tämä kaikki vain erehdystä. Älä anna rakastumisesi muuttaa -tai viivästyttää työtäsi, rakkaus voi päättyä yhtä nopeasti kuin -alkoikin, ja silloin soimaisimme itseämme ja toisiamme. Tee minulle -mieliksi! Minä kunnioitan sinua ja pidän sinusta niin paljon, etten -voi onnellisena ottaa vastaan kaikkea antamatta itse mitään. Minä -koetan, mutta en ole varma -- tahdon miettiä -- on liian aikaista -tietää vielä -- - -Rose aloitti urheasti, mutta lopetti änkyttäen ja peräytyi ovelle -päin, sillä Macin kasvot, jotka ensin kävivät surullisiksi, -kirkastuivat sitä mukaa kun Rose puhui, ja viimeiset sanat -kuullessaan hän ihan nauroi hiljaa itsekseen, niin kuin olisi ollut -mielissään karkotustuomiosta. - --- Et saa sanoa ettet anna mitään, kun juuri osoitat minun päässeen -eteenpäin. Minä lähden, lähden heti paikalla, sitten saamme nähdä, -eikö ero auta sinua miettimään niin kuin auttoi minuakin. Toivon että -voisin tehdä hyväksesi jotain muutakin, mutta kun en kerran voi, niin -hyvästi sitten. - --- Aiotko lähteä heti? Rose lakkasi perääntymästä ja katsoi -ällistyneenä Macia, kun tämä ojensi hänelle huonosti vuollun kynän ja -avasi oven niin kuin Alec-setäkin aina teki. - --- En vielä, mutta sinä näytät lähtevän. - -Rose lehahti tulipunaiseksi, hän sieppasi kynän, lensi yläkertaan -ja moitti itseään ankarasti, kun uurastaessaan pilasi kaikki -Plenty-tädin uudet nenäliinat merkkaamalla niihin "A.M.C.". - -Kolme päivää myöhemmin Mac todella heitti hyvästit. Kukaan ei -ihmetellyt, sillä tällainen äkillinen lähtö kuului hänen tapoihinsa, -ja uskottavana syynä oli erään kuuluisan lääkärin L:ssa pitämä -luentosarja. Alec-setä karkasi häpeällisesti viime hetkessä ja jätti -sanan, että tulisi asemalle lähtijää saattamaan. Plenty-täti oli yhä -huoneessaan, ja kun Mac laskeutui yläkerrasta sanottuaan tädille -hyvästi, Rose oli eteishallissa häntä vastassa kuin jouduttaakseen -lähtöä. Hän pelkäsi hiukan tätä kahden kesken oloa kun viimeksi oli -käynyt niin nolosti; hän olikin omaksunut tyynen sukulaisilmeen ja -uskoi sen selvästi ilmaisevan millaisessa sävyssä eron tuli tapahtua. - -Mac nähtävästi ymmärsi ja jopa voitti Rosen reippaudessa; hän puristi -tytön kättä sanoen vain: - --- Hyvästi serkku, kirjoita kun satut sille tuulelle. - -Ja sitten hän lähti niin tyynesti kuin edessä olisi ollut vain päivän -eikä kolmen kuukauden ero. Rose tunsi saaneensa kuin kylmää vettä -niskaansa ja oli menossa yläkertaan hiukkasen vähätellen: -- Ei se -sittenkään ole rakkautta, neron oikutteluja vain. Mutta samassa kylmä -ilmanhenki sai hänet kääntymään ja hän joutui suuren matkaturkin -syleilyyn, se likisti häntä hetken ja katosi yhtä äkkiä kuin tulikin. -Eikä Rose osannut muuta kuin kätkeytyä omaan huoneeseensa ja uskoa -hengästyneenä Psykhen korvaan: - --- Ei, ei se neroutta ole; kyllä tuo varmasti oli rakkautta! - - - - -19 - -SUIHKUKAIVON TAKANA - - -Pari päivää joulun jälkeen nähtiin vakavan nuoren miehen menevän -erääseen L:n kirkkoon. Saatuaan paikan hän seurasi jumalanpalvelusta -kiitettävän hartaasti, varsinkin musiikkia. Hän kuunteli sitä niin -tyytyväisenä, että muuan lähellä istuva herrasmies halusi puhutella -huomaavaista vierasta kirkonmenojen jälkeen. - --- Hyvä saarna! Oletteko ennen kuullut meidän pastoriamme? hän -aloitti, kun he yhdessä kulkivat pitkin keskilattiaa, sillä nuori -mies oli viivytellyt kuin ihaillakseen kunnianarvoisaa rakennusta. - --- Ei, en ole ennen kuullut hänen saarnaavan. Olen usein toivonut -näkeväni tämän vanhan kirkon. Teidän kuoronnekin on harvinaisen hyvä, -vastasi vieras katsahtaen lehterille, jonka puoliksi esiinvedettyjen -verhojen takaa näkyi joitakin naisten päähineitä. - --- Paras koko kaupungissa. Me hankimme aina parasta. Monet -tulevat tänne vain kuuntelemaan sitä. Ja vanha herra näytti niin -tyytyväiseltä kuin keruubien ja seraafien kuoro aina laulaisi heidän -urkuparvellaan. - --- Kuka lauloi kontra-alttoa? Hänen soolonsa oli erinomaisen kaunis, -huomautti nuori mies pysähtyen lukemaan seinällä olevaa muistotaulua. - --- Hän on neiti Moore. Hän on ollut täällä vasta vuoden päivät. -Erinomainen nuori nainen; emme tulisi toimeen ilman häntä. Laulaa -loistavasti oratorioissa. Oletteko kuullut häntä? - --- En. Hän on kai kotoisin X:stä, muistan kuulleeni. - --- Niin onkin. Hän on saanut kasvatuksensa eräässä seudun -arvokkaimmassa perheessä, Campbell on heidän nimensä. Jos tulette -X:stä, tunnette varmaan heidät. - --- Olen tavannut heidät. - -Ja kumartaen toisilleen hyvästiksi herrat erosivat, sillä nuori -mies huomasi pitkän naisen laskeutuvan kirkonportaita harras ilme -kauniissa silmissään ja virsikirja kädessään. - -Vakava nuori mies kiirehti naisen perään, ja juuri kun tämä oli -kääntymässä sivukadulle, hän sanoi: - --- Febe! - -Vain yksi sana, mutta se sai aikaan ihmeellisen muutoksen, sillä -harras ilme katosi kuin pyyhkäisten ja tyynet kasvot saivat äkkiä -väriä ja lämpöä, kun nuori nainen kääntyi ja huudahti: - --- Archie! - --- Tänään on vuosi kulunut umpeen. Lupasin tulla silloin. Olitko -unohtanut sen? - --- En. Tiesin että sinä tulet. - --- Ja olet iloinen? - --- Kuinka voisin muutakaan? - --- Älä koetakaan. Mennään tuonne pieneen puistoon, niin saadaan -puhella rauhassa. - -Archie veti Feben käden kainaloonsa ja vei hänet kolkkaan, joka -muiden mielestä oli ruma puistikko; keskellä oli laudoilla peitetty -suihkukaivo, joitakin likomärkiä nurmitilkkuja ja kuihtuneita lehtiä, -jotka tanssivat talvituulessa. Mutta heidän mielestään se oli suvinen -paratiisi, ja he kävelivät edestakaisin kalpeassa auringonpaisteessa -aavistamatta lainkaan, että olivat mielenkiintoista nähtävää monille -rouville ja herroille, jotka odottivat kärsimättömästi päivällistään -tai haukottelivat ikävien kirjojensa ääressä sunnuntaitaan viettäen. - --- Joko nyt tulet kotiin, Febe? kysyi Archie hellästi katsoen -tytön maahanluotuja kasvoja ja miettien, miksi kaikki naiset eivät -käyttäneet pientä, mustasta sametista tehtyä päähinettä, jossa oli -tummanpunainen ruusu. - --- En. En ole vielä tehnyt tarpeeksi, aloitti Febe ja huomasi, että -oli vaikea pysyä vuosi sitten tekemässään päätöksessä. - --- Olet jo näyttänyt, että voit hankkia itsellesi toimeentulon ja -ystäviä ja kuuluisan nimen jos tahdot. Sitä ei kukaan voi kieltää, ja -me olemme kaikki ylpeitä sinusta. Mitä vielä pyydät? - --- En oikein tiedä, mutta olen hyvin kunnianhimoinen. Tahdon tulla -kuuluisaksi, tehdä jotain teidän kaikkien hyväksi, uhrata jotain -Rosen puolesta, ja jos voin, myös luopua jostakin teidän tähtenne. -Anna minun vielä odottaa ja tehdä työtä, vastasi Febe niin vakavasti, -että Archie tiesi taivuttelun olevan turhaa. - --- Sinä olet ylpeä! Mutta rakastan sinua vain enemmän sen vuoksi ja -ymmärrän tunteesi. Rose selitti minulle sinun asemasi, enkä ollenkaan -ihmettele, ettet voi unohtaa rakkaitten tätieni epäystävällistä -käyttäytymistä, vaikka he eivät mitään sanoneetkaan. Koetan olla -kärsivällinen, mutta vain yhdellä ehdolla, Febe. - --- Mikä se on? - --- Että saan tulla joskus käymään ja että pidät tätä sormessasi, -sanoi Archie ottaen sormuksen taskustaan ja vetäen Feben lämpimän -käden esiin muhvista. - --- Ei nyt -- ei täällä, penäsi Febe ja katsoi ympärilleen kuin -huomaten äkkiä, etteivät he olleetkaan yksin. - --- Ei meitä kukaan näe, ajattelin kyllä sitä. Ja Archie pysähtyi -juuri suihkukaivon taakse niin, että se peitti heidät kaikkien -näkyvistä, sillä rakennuksia oli vain yhdellä puolen. - -Sileä kultasormus solahti paikoilleen. Sitten Febe työnsi toisen -kätensä takaisin muhviin ja toisen entiselle paikalleen Archien -käsivarrelle. - --- Nyt olen varma sinusta, sanoi Archie, kun he taas lähtivät -kävelemään kenenkään aavistamatta, mitä ruman lautahökkelin takana -oli tapahtunut. -- Mac kirjoitti, että kirkossakävijät ihailevat -sinua kovin ja että muutamilla varakkailla vanhoillapojilla näyttää -olevan suunnitelmia vaatimattoman neiti Mooren varalle. Olin hirveän -mustasukkainen. Febe hymyili ja vastasi lyhyesti: - --- Ei sinulla ollut mitään vaaraa. Kuninkaatkaan eivät saisi -käännytetyksi minun mieltäni, tulitpa sinä tai et. Mutta Macin ei -olisi pitänyt kieliä sinulle. - --- Saat hyvitystä siitä. Koska hän kertoi sinun salaisuutesi, minä -kerron hänen. Mac rakastaa Rosea! Archie luuli ällistyttävänsä Feben -uutisellaan. - --- Minä tiedän sen. Febeä nauratti Archien ilmeen nopea muuttuminen, -kun tämä nopeasti kysäisi: - --- Kertoiko Rose sinulle? - --- Ei sanaakaan. Arvasin sen hänen kirjeistään. Aikaisemmin hän puhui -yhtä mittaa Macista, mutta viime aikoina hän ei ole maininnut edes -Macin nimeä. Olen aavistanut mitä vaitiolo merkitsee, enkä kysellyt -mitään. - --- Ovela tyttö! Ja sinäkö uskot, että Rose välittää hänestä? - --- Totta kai välittää. Eikö Mac sanonut sitä? - --- Ei, hän sanoi vain lähtiessään: "Pidä sinä huolta minun Rosestani, -niin minä pidän huolta sinun Febestäsi." Muuta en saanut hänestä -irti, vaikka kuinka koetin. - --- Pieni emäntä! Näyttääkö hän rakastuneelta? kysyi Febe, joka janosi -uutisia, mutta oli liian hienotunteinen kysyäkseen kirjeessä suoraan -asianomaiselta. - --- Herttaisen ujolta. Sitä paitsi hän on juonikas, kuten te tytöt -sanotte. Kun vien hänelle Macin kirjeen, hän koettaa olla muina -miehinä, niin että minun tekee mieleni nauraa ja sanoa, että tiedän -koko asian. Mutta olen totinen ja tyhmän näköinen kuin pöllö -päivällä, ja hän nauttii rauhassa kirjeestään ja luulee, etten huomaa -mitään. - --- Mutta miksi Mac tuli tänne? Hän sanoo tulleensa kuuntelemaan -luentoja ja käykin niillä, mutta varmasti hänellä on muutakin -mielessään. En näe häntä kovin usein, mutta aina tavatessa tuumin, -ettei hän ole sama Mac, josta vuosi sitten erosin. Febe johti Archien -pois puistikosta ja lähti kävelemään kotiovelleen päin, sillä -iltajumalanpalvelus alkoi tunnin päästä. - --- Tiedäthän sinä Macin. En minäkään vielä ymmärrä tätä juttua, -mutta arvaan, että hänellä on päässään jokin tuuma, jota kukaan ei -aavistakaan -- ellei ehkä Alec-setä. Minusta tuntuu, että Don aikoo -kunnostautua jollain yllättävällä tavalla. - -Keskustelu kääntyi Macista henkilökohtaisempiin asioihin, ja Archie -oli niin uppoutunut rakentamaan pilvilinnoja, että he kävelivät Feben -asunnon ohi kummankaan huomaamatta. - --- Tuletko sisään? kysyi Febe, kun erehdys oli korjattu ja hän -seisoi kotiportaillaan katsellen saattajaansa, joka tahdikkaasti -oli päästänyt hänen kätensä ennen kuin veti kellonnuorasta, jolloin -viiteen ikkunaan ilmestyi utelias katsoja. - --- En, kiitoksia vain. Tulen iltapäivällä kirkkoon ja illalla -oratorioesitykseen. Minun täytyy lähteä varhain aamulla. Saatan sinut -illalla kotiin niin kuin kerran ennenkin, vastasi Archie. - -Sinä iltapäivänä neiti Moore lauloi erinomaisen hyvin, ja -illalla se loisteliaisuus ja voima, jolla hän tulkitsi oratorion -"Inflammatuksen", yllätti hänen parhaat ystävänsäkin. - --- Ellei tuo ole lahjakkuutta, tahtoisin tietää mitä se on? sanoi -nuori mies toiselle, kun he lähtivät pois juuri ennen yleistä -loppuryntäystä. - --- Siinä on lahjakkuutta ja rakkautta, vastasi toinen nuori mies -tietävän näköisenä. - --- Taidat olla oikeassa. En voi viipyä nyt, Febe odottaa. Älä valvo -myöhäiseen, Mac. - -Ja serkukset erosivat, toinen kirjoittaakseen puoleen yöhön, toinen -sanomaan jäähyväisiä Febelleen aavistamatta, miten odottamatta -ja menestyksellisesti tämä tulisi ansaitsemaan sukulaistensa -tervetuliaistoivotukset. - - - - -20 - -MITÄ MAC TEKI - - -Uudenvuodenpäivänä Rose sai Macilta lahjan, joka yllätti hänet -kokonaan. Se oli pieni, yksinkertaisiin kansiin sidottu kirja, -jolla oli vaatimaton nimi "Lauluja ja sonetteja". Luettuaan sen yhä -kasvavalla ihmetyksellä ja ilolla Rose ei enää epäillyt tekijän -runoilijan lahjoja, sillä vaikkei hän ollut varsinainen tuntija, hän -oli lukenut paljon ja osasi erottaa hyvän huonosta. - -Rosea viisaammat arvostelijat käsittelivät teosta, ja kun pari -kirjallisen maailman Jupiteria oli hyväksyvästi nyökäyttänyt päätään, -huomasi Mac tulleensa, ellei aivan kuuluisaksi, niin ainakin -melkoiseksi puheenaiheeksi. Toiset arvostelijat kiittivät, toiset -moittivat, ja jotkut löylyttivät pikku kirjaa varsin kovakouraisesti. -Se oli liian omaperäinen, jotta sen olisi voinut jättää huomiotta, -ja liian elinvoimainen kuoliaaksi kolhittavaksi, ja niin se selvisi -kahakasta entistä ehompana. - -Mutta tähän meni aikaa, eikä Rose voinut kuin istua kotona ja lukea -kaikki arvostelut mitä käsiinsä sai. Mac kirjoitti harvoin eikä -sanaakaan itsestään, ja siksi Febe onki taitavasti häneltä tietoja ja -lähetti ne uskollisesti eteenpäin. - -Oli hiukan merkillistä, että tyttöjen kirjeet sisälsivät pääasiassa -tietoja toistensa sulhasista, vaikka kumpikaan ei kysellyt mitään. -Febe kirjoitti Macista, Rose kertoi yksityiskohtaisesti Archiesta, ja -molemmat lisäsivät kuin ohimennen uutisia omista asioistaan, aivan -kuin niillä ei olisi ollut suurtakaan merkitystä. - -Kirjeenvaihdosta oli enemmän iloa Febelle, sillä pian kirjan -ilmestymisen jälkeen Rose alkoi ikävöidä Macia kotiin ja ajatteli -mustasukkaisena noita uusia velvollisuuksia ja iloja, jotka -pidättivät tätä kaupungissa. Hän oli ylpeä runoilijastaan ja -riemuitsi ennustustensa täyttymisestä, sillä itse Plenty-tätikin -tunnusti katuen, että 'poika ei ole vallan tyhmä'. Koko suku oli -kuohuksissaan ruman ankanpoikasen odottamattoman onnistuneesta -ensilennosta. - -Varsinkin Jane-täti oli hupainen jouduttuaan vastakuoriutuneen -runoilijan äidin asemaan. Hän oli kuin ylpeä mutta säikähtynyt kana, -jonka hautoma poikanen oli karannut veteen. Hän istui nenä kiinni -runoissa koettaen nauttia niistä, mutta epäonnistui täysin, sillä -elämä oli hänelle paljasta proosaa, ja hän vaivasi vain päätään -mietiskelemällä, mistä Mac oli mahtanut saada runoilijanlahjansa. -Hän käsitteli Macin tavaroita erittäin kunnioittavasti, säilytti -huolellisesti paperiliuskat, ettei yksikään kuolematon säe suinkaan -joutuisi hukkaan, ja silitti kulunutta samettitakkia hellästi, kun -kukaan ei ollut hymyilemässä äidinylpeydelle. - -Mac-setä saattoi tuskin peitellä tyytyväisyyttään puhuessaan -pojastaan, ja hänestä alkoi tuntua, että Mac toisi loistoa koko -Campbellien suvulle. Steve riemuitsi hillittömästi ja kulki -ympäriinsä lausuen runo-otteita, kunnes kaikki kyllästyivät häneen. - -Archie suhtautui asiaan viileämmin, hän jopa rohkeni huomauttaa, -että oli turhan aikaista riemuita. Macin ensimmäinen purkaus saattoi -olla hänen viimeisensäkin, sillä koskaan ei voinut aavistaa, mihin -hän seuraavaksi ryhtyi. Tädeillä oli tietysti oma näkemyksensä, ja -monta kupillista teetä juotiin myssyjen nyökytellessä tulevaisuuden -toiveille. Nuorempien poikien mielestä asia oli 'hyvin metka'. He -toivoivat, että Don jatkaisi ja saavuttaisi kunniaa niin pian kuin -mahdollista. - -Alec-setä oli oikea nähtävyys, niin läpeensä tyytyväinen hän oli. -Ei kukaan muu kuin ehkä Rose saattanut aavistaa, kuinka ylpeä ja -mielissään setä oli kummipoikansa ensimmäisestä menestyksestä. -Hän kuljeskeli ympäriinsä taskussaan pieni kirja, hyräili uusia -laulunsäkeitä ja lainasi hartaana sonetteja, joita hän piti aivan -yhtä hyvinä ellei suorastaan parempina kuin Shakespeare konsanaan oli -kirjoittanut. Rose teki juuri samoin, siksi he usein lukivat yhdessä, -ja keskustellessaan Macin runoudesta, täysin vaarattomasta aiheesta, -he pääsivät molemmat selville, mitä Macin kotiin tultua tapahtuisi. - -Mutta Mac ei näyttänyt pitävän kiirettä, vaan hämmästytti kotiväkeään -ottamalla osaa seuraelämään ja kunnostautumalla siinäkin. Hän kulki -katsellen ja arvioiden kaikenlaisia ihmisiä tarkkaavaisin silmin, -jotka likinäköisyydestään huolimatta näkivät sangen paljon. Kukaan ei -tiennyt millä tavoin hän aikoi hyötyä näistä havainnoistaan, sillä -hänen kirjeensä olivat lyhyitä, ja kysyttäessä hän vastasi tyynen -rauhallisesti: - --- Odottakaa kunnes selviän tästä; sitten tulen kotiin ja puhun -kaikesta. - -Niinpä kaikki odottivat runoilijaa, kunnes suku alkoi kuohua enemmän -kuin jos kaikki pojat yhtaikaa olisivat ryhtyneet riimittelemään. - -Alec-tohtori kävi kärsimättömäksi ja ilmoitti äkkiä lähtevänsä -L:iin katsomaan nuoria; Febekin näet niitti parhaillaan suurta -suosiota vanhoilla balladeilla, jotka olivat aina olleet hänen -mieliohjelmistoaan. - --- Lähdetkö mukaan, Rose, yllättämään tuon kunnianhimoisen parin? He -hankkivat kuuluisuutta sellaisella kiireellä, että unohtavat pian -kotoiset ystävänsä, ellemme välistä muistuta heitä, hän sanoi koleana -maaliskuun aamuna. - --- Ei, en lähde, kiitoksia vain. Minä jään tädin luo. Olisin vain -tiellä noiden hienojen ihmisten joukossa, vastasi Rose nyppien -kirjaston ikkunalla kukkivia kasveja. - --- Luuletko etteivät Febe ja Mac välittäisi nähdä sinua? setä kysyi -pannen pois kirjeen. Mac selosti siinä loistavasti erästä konserttia, -jossa Febe oli melkein ylittänyt itsensä. - --- En, mutta heillä on tietysti kovin kiirettä, aloitti Rose toivoen, -että olisi pitänyt kielensä kurissa. - --- No, miksi sitten? intti tohtori. - -Rose oli hetken vaiti ja läpsäytti saksillaan poikki kaksi -kaunista kurjenpolvea kuin purkaakseen jollain tavoin patoutunutta -harmistumistaan. Se purkautui sanoiksikin, sillä aivan tahtomattaan -hän huudahti kiihkeästi: - --- Suoraan sanoen, kadehdin heitä molempia! - --- Varjelkoon! Mikäs nyt on? kummasteli tohtori. Rose pani pois -kastelukannun ja sakset ja seisoi hänen edessään hermostuneesti -sormiaan väännellen, kuten ennen lapsena tunnustaessaan jotain -pahantekoa, ja sanoi: - --- Setä, minun täytyy kertoa sinulle: minusta on viime aikoina tullut -oikein kateellinen, tyytymätön ja häijy. Ei, älä ole minulle kiltti, -vaan toru minua aika tavalla, että huomaisin kuinka ilkeä olen. - --- Heti kun tiedän mistä sinua pitää torua. Pura huolesi, että saan -nähdä. Jos heti alkajaisiksi olet kateellinen Febelle ja Macille, -voin odottaa mitä tahansa, sanoi Alec-tohtori ja oli taaksepäin -nojautuessaan sen näköinen, kuin mikään ei voisi enää hämmästyttää -häntä. - --- En minä sillä tavoin ole kateellinen. Tarkoitan vain, että -minäkin tahtoisin tehdä jotain maineikasta niin kuin hekin. En osaa -kirjoittaa runoja enkä laulaa kuin satakieli, mutta minäkin haluaisin -olla jakamassa kunniaa jollain tavoin. Ajattelin että osaisin ehkä -maalata ja kokeilinkin, mutta osaan vain jäljentää, koska minulla -ei ole luovaa kykyä, ja olen ihan masentunut, sillä se on ainoa -taitoni. Mahtaisiko minulla olla mitään lahjoja, joiden kehittäminen -maksaisi vaivan? hän kysyi niin alakuloisesti, että setä tunsi -hetken kantavansa kaunaa kumminlahjoja tuoville haltijattarille, -kun he olivat olleet niin kitsaita hänen tyttöään kohtaan. Mutta -vilkaisu Rosen avomielisiin kasvoihin muistutti hänelle heti, että -haltijattaret olivat olleet hyvinkin anteliaita, ja hän vastasi -iloisesti: - --- Eiköhän sinulla ole, sillä olet saanut jaloimmat ja parhaimmat -lahjat mitä nainen voi saada. Musiikki ja runous ovat hienoja -asioita, enkä yhtään ihmettele, että kadehdit niiden tuottamaa -mainetta. Olen itse tuntenut joskus ihan samaa. - --- Tiedän että minun pitäisi olla tyytyväinen, mutta en sittenkään -ole. Elämäni on hyvin mukavaa, mutta se on niin hiljaista ja -yksitoikkoista, että kyllästyn siihen ja tahtoisin lentää ulos niin -kuin muutkin ja tehdä jotain tai edes yrittää. Tahtoisin tietää mitä -lahjoja minulla on, sanoi Rose jo reipastuneena. - --- Sinulla on taito elää muiden hyväksi niin kärsivällisesti, että me -nautimme siitä kuin päivänpaisteesta. - --- Olet kiltti kun sanot noin, mutta sittenkin minä toivoisin saavani -hiukan hauskuutta ja mainettakin. - --- Se on selvä, ystäväiseni, mutta hauskuus ja maine eivät kestä. -Auliin auttajan muisto sen sijaan säilyy kauan. Etkö voi uskoa sitä -ja olla onnellinen? - --- Mutta minä teen niin vähän eikä kukaan välitä siitä, enkä minä -todella tunnekaan olevani hyödyksi, huokasi Rose ajatellen pitkää, -ikävää talvea; sen monet ponnistelut näyttivät aivan hedelmättömiltä. - --- Istuhan tähän ja katsotaan, teetkö sinä niin perin vähän ja eikö -kukaan siitä välitä, sanoi tohtori vetäen Rosen polvelleen ja rupesi -luettelemaan hyviä tekoja jokaisen kohdalla taivuttaen yhden sormen -tytön kädestä. - --- Ensiksi raihnainen vanha täti on varsin onnellinen tämän -hyödyttömän veljentyttärensä huolellisessa, iloisessa hoidossa. -Toiseksi: oikutteleva setä, jolle hän lukee ja toimittelee asioita -ja ompelee kovin mielellään, ei voi tulla toimeen ilman häntä. -Kolmanneksi: useat sukulaiset saavat monenlaista apua. Neljänneksi: -unohtumaton rakas ystävä ja muuan tietty serkku iloitsevat hänen -kiitoksestaan, joka on heille arvokkaampaa kuin räikyvin ääni -maineen pasuunasta. Viidenneksi: monet nuoret tytöt pitävät häntä -hyvien tekojen ja tapojen esikuvana. Kuudenneksi: äiditön tyttönen -saa yhtä hellän hoidon kuin pikku sisko. Seitsemänneksi: puoli -tusinaa köyhiä naisia saa mukavat asunnot, ja viimeksi: muutamat -eteenpäin pyrkivät taiteellisesti lahjakkaat pojat ja tytöt saavat -ahertaa miellyttävässä ympäristössä, jossa on maalaustelineitä, -värilaatikoita, siveltimiä ja muita hyödyllisiä kapineita, -puhumattakaan ilmaisista oppitunneista, joita antaa sama hyödytön -tyttö, joka nyt istuu polvellani ja myöntää, että hänellä sittenkin -on joitakin ansioita. - --- Todellakin! En aavistanutkaan, että olin tehnyt noin paljon -sellaista, josta sinä pidät, tai että kukaan arvaisi miten hartaasti -koetan olla hyödyksi. - --- Minä uskon että hiljaisella elämällä usein on syvempi vaikutus -kuin sellaisella, jonka maailma näkee ja jota se arvostaa. Sinunkin -elämäsi voi olla sillä tavoin siunaukseksi jos tahdot, eikä sen -onnistumisesta ole kukaan ylpeämpi kuin minä, ellei ehkä -- Mac. - -Pilvet olivat nyt tiessään, ja Rose katsoi suoraan setäänsä silmiin -jo paljon onnellisemman näköisenä. Viimeinen sana lehautti hänen -poskilleen punan ja hän kääntyi poispäin. Sitten hän katsoi taas -päättäväisenä setäänsä ja sanoi: - --- Sen palkinnon toivossa minä työskentelen. Ja Rose liikahti -lähteäkseen. - -Mutta setä piti häntä vielä kiinni ja kysyi totisena, vaikka nauravin -silmin: - --- Kerronko sen hänelle? - --- Ei, älä kerro! Kun hän kyllästyy muiden ylistyksiin, hän tulee -kotiin, ja sitten -- saamme nähdä mitä minä voin tehdä hänen -hyväkseen, Rose vastasi ja nousi jatkaakseen työtään. - --- Hän on niin perinpohjainen mies, ettei koskaan kiirehdi asiasta -toiseen. Mainio tapa sinänsä, mutta hiukan väsyttävä minunlaiselleni -kärsimättömälle ihmiselle, sanoi tohtori siepaten lattialta Dulcen, -joka leikki takkamatolla nukkensa kanssa, ja tyynnytellen tunteitaan -keinuttamalla tyttöä, kunnes tämä kirkui ilosta. - -Rose yhtyi sydämestään viimeiseen huomautukseen, mutta ei sanonut -mitään, auttoi vain innokkaana setäänsä matkavalmisteluissa, ja kun -oli saanut hänet matkaan, alkoi laskea päiviä paluuseen. - -Setä kirjoitti usein, kertoi hauskasti 'suurista hengistä', niin -kuin Steve nimitti Febeä ja Macia, ja näytti löytävän niin paljon -kaikennäköistä tehtävää, että kului melkein pari viikkoa, ennen kuin -hän ilmoitti tulopäivänsä. - -Rosesta tuntui, että silloin tapahtuisi jotain ihmeellistä, ja hän -järjesti työnsä niin, että olisi valmis, kun hetki koittaisi. Hän -oli päässyt itsestään selville ja oli nyt aivan varma; hän torjui -epäilyksen ja pelon toivottaakseen tervetulleeksi serkkunsa, jonka -setä varmaan toisi mukanaan. Hän ajatteli tätä eräänä päivänä, kun -kaivoi esille paperia kirjoittaakseen Clara-tädille, sillä hän tiesi -tätiraukan kituvan uutisten puutteessa. - -Istuessaan kirjoituspöytänsä ääressä Rose muisti Charlien. Hän -avasi pienen rasian ja otti esille sinikivisen rannerenkaan. -Hän oli pitänyt korua mustan hihansa alla piilossa pitkän aikaa -Charlien kuoleman jälkeen. Mutta hänen käsivartensa oli pyöristynyt, -rannerengas ei pysynyt enää piilossa, lemmikit olivat vähitellen -karisseet, lukko oli särkynyt, ja syksyllä hän oli pannut korun -rasiaan, sillä hän tunsi kasvaneensa ohi tuon muiston. - -Hän katseli sitä hetkisen ääneti, pisti sen sitten pois, sulki rasian -ja otti käteensä pienen harmaan kirjan. Hän vertasi ajatuksissaan -noita kahta miestä ja heidän vaikutustaan hänen omaan elämäänsä -- -toisen oli synkkä ja hämmentävä, toisen valoisa ja innostava. - --- Rose, Rose! kutsui kimakka ääni katkaisten äkkiä mietteet. -Hätkähtäen Rose sulki laatikon ja huudahti ovelle juosten: - --- He tulevat, he tulevat! - - - - -21 - -FEBEN VELKA - - -Alec-tohtori ei tullut, mutta tuli ikäviä uutisia; Rose arvasi sen -heti, kun näki Plenty-tädin nilkuttavan alakertaan myssy vinossa, -kasvot kalpeina heiluttaen kirjettä kädessään ja hokien levottomana: - --- Voi poikani, poikani! Sairaana, enkä minä ole siellä hoitamassa -häntä! Kuumetaudissa ja niin kaukana! Mitä nuo lapset osaavat tehdä? -Miksi päästin Alecin lähtemään? - -Rose sai hänet olohuoneeseen ja luki vanhan neidin vaikeroidessa -kirjeen, jonka Febe oli lähettänyt tädille, jotta tämä ilmoittaisi -varovasti Roselle. - - "_Rakas Plenty-neiti!_ Lukekaa ensin itseksenne tämä kirje ja - kertokaa sitten pikku emännälleni niin kuin parhaaksi näette. - Tohtori on hyvin sairaana, mutta minä olen hänen luonaan enkä - jätä häntä hetkeksikään, ennen kuin hän on ihan terve. Luottakaa - minuun älkääkä hätäilkö, sillä teemme kaikkemme. Tohtori ei - antanut ilmoittaa teille aikaisemmin, sillä hän pelkäsi, että - koettaisitte lähteä tänne terveytennekin uhalla. Se on todella - turhaa, sillä tarvitaan vain yksi hoitajatar, ja minä tulin - ensiksi, älkää sen vuoksi antako Rosen tai kenenkään muunkaan - riistää minulta oikeuttani. - - Tohtorin sairaus on koleran tapaista kuumetautia. Kukaties - mistä hän on saanut tartunnan, ehkä siirtolaisraukoista, jotka - hän tapasi vieraaseen kaupunkiin eksyneinä ja toimitti oikeaan - paikkaan. Tauti puhkesi aivan äkkiä, ja ennen kuin todettiin mitä - se oli, minä tulin hänen luokseen. Sen jälkeen oli myöhäistä - lähettää minut pois. - - Kertokaa Roselle, että ennen kuin menetti tajuntansa tohtori - muisteli häntä. "Älkää antako Rosen tulla tänne. Varokaa - lemmikkini terveyttä." Totelkaa tohtoria ja pysykää kotona - turvassa, Jumalan avulla minä tuon Alec-sedän aikanaan terveenä - sinne. Mac auttaa kaikessa missä voi, ja hän on ilmoittanut - asiasta isälleen. Meillä on parhaat lääkärit, ja kaikki sujuu - niin hyvin kuin toivoa sopii, kunnes kuume on käännekohdassaan. - - Rakas Plenty-täti, rukoilkaa tohtorin puolesta ja myös minun - puolestani, että suoriutuisin onnellisesti tästä tehtävästä. - - _Uskollinen ja rakastava Febenne_." - -Kun Rose laski kirjeen käsistään lamaantuneena, hän huomasi, että -vanha neiti oli jo lopettanut vaikerruksen ja rukoili sydämensä -pohjasta. Rose painoi kasvonsa ristittyihin käsiin hänen helmaansa, -eikä kumpikaan puhunut eikä itkenyt muutamaan hetkeen. Sitten -tytöltä pääsi tukahdutettu nyyhkytys, ja Plenty-täti veti Rosen pään -rinnalleen. - --- Koeta kestää, karitsaiseni, koetetaan kestää. Jumala ei ota häntä -meiltä, olen siitä varma. - --- Mutta minä tahdon auttaa. Minun täytyy mennä, täti, minun täytyy -vaarasta huolimatta, huusi Rose kadehtien Febeä, joka sai ensiksi -asettua vaaralle alttiiksi miehen puolesta, joka oli ollut heille -kummallekin kuin isä. - --- Sinä et voi lähteä, kultaseni, siitä ei ole mitään hyötyä, ja -Febe on oikeassa, kun pyytää meitä pysymään poissa. Minä tunnen nuo -tropiikkitaudit, ne tarttuvat usein hoitajattareen hyvinkin ankarina. -Febe on hyvä tyttö, hän seisoo paikallaan rohkeana ja järkevänä eikä -päästä Macia liian lähelle. Parempaa hoitajaa Alec ei voisi saada, -sanoi Plenty-neiti kiihtyneenä. - --- Nyt sinäkin alat tuntea hänet ja antaa hänelle oikean arvon. Mutta -onko hänen sairastuttava ja kuoltava, ennen kuin me opimme tekemään -oikeutta hänelle! vaikeroi Rose. - --- Jos hän tuo Alecin kotiin, en enää ikinä sano poikkipuolista -sanaa. Hän saa mennä naimisiin vaikka jok'ainoan veljenpoikani kanssa -jos vain tahtoo! huudahti Plenty-täti tuntien, ettei mikään palkka -olisi Feben vaivojen arvoinen. - -Rose oli vähällä taputtaa käsiään, mutta rupesikin vääntelemään -niitä muistaessaan, ettei taistelu ollut vielä ohi ja että oli liian -aikaista jakaa palkintoja. - -Ennen kuin hän ehti puhua, Mac-setä ja Jane-täti kiiruhtivat -huoneeseen, sillä Macin kirje oli tullut yhtaikaa Feben kirjeen -kanssa, ja koko suku joutui synkän surun valtaan ajatellessaan, että -Alec-setä oli vaarassa. Hänen veljensä päätti heti matkustaa hänen -luokseen, ja Jane-täti vaati päästä mukaan, vaikka kaikki olivat -yhtä mieltä siitä, ettei nyt voinut kuin odottaa ja antaa Feben -seistä paikallaan niin kauan kuin hän kesti, sillä oli myöhäistä enää -suojella häntä tartunnalta. - -Perheessä vallitsi kova kiire ja sekasorto, kunnes apuunlähtijät -saatiin matkaan. Plenty-tädin sydän oli murtua kun hän ei voinut -lähteä mukaan, mutta hän tunsi olevansa liian raihnainen ollakseen -hyödyksi. Rose ei ollut yhtä alistuvainen, vaan hautoi ensin hurjia -suunnitelmia lähteä yksin ja tunkeutua väkisin paikkaan, joka -oli hänen ajatustensa keskipisteenä. Mutta ennen kuin hän ehti -ryhtyä mihinkään, alkoivat taas Myra-tädin sydämentykytykset niin -huolestuttavasti, että niistä kerrankin oli jotain hyötyä. Rose sai -yllin kyllin työtä noudattaessaan hänen viimeisiä määräyksiään ja -lievittäessään hänen kuolinvuoteensa tuskia, sillä jokainen kohtaus -oli hengenvaarallinen, kunnes potilas vaati teetä ja paahtoleipää; -silloin toivo oli taas sallittua ja toipuminen alkoi. - -Kului muutamia levottomia viikkoja toivon ja pelon tuskastuttavasti -vaihdellessa. Elämä ja kuolema taistelivat saaliista, ja useammin -kuin kerran kuolema näytti päässeen voitolle. Mutta Febe seisoi -paikallaan uhmaten vaaraa. - -Vihdoin oli pitkän valvomisen palkkana onnellinen aamunkoitto. -Alec-tohtori sanoi myöhemmin, että Febe piti häntä elossa -tahdonvoimallaan ja että noina pitkinä hetkinä, jolloin hän näytti -makaavan tiedottomana, hän tunsi voimakkaan lämpimän käden vetävän -häntä pois vinhan virran pyörteestä. Feben elämän onnellisin hetki -oli se, jolloin setä tunsi hänet, katsoi häneen hymyn varjo syvälle -painuneissa silmissään ja koetti sanoa entiseen reippaaseen tapaansa: - --- Kerro Roselle, että olen voiton puolella, kiitos siitä sinun -ponnisteluillesi, lapseni. - -Febe vastasi hyvin hiljaa, kohensi tyynyä ja näki hänen vaipuvan -taas uneen. Silloin hän pujahti toiseen huoneeseen aikoen kirjoittaa -hyviä uutisia, mutta hän ei voinutkaan muuta kuin heittäytyä tuolille -ja purkaa helpotuksensa kyyneliin. Mac löysi hänet siitä ja hoivasi -niin, että hän taas saattoi asettua paikalleen ja sillä aikaa Mac -juoksi lähettämään kotiin sähkösanoman, joka sai pikku Jamien -ehdottamaan riemunpuuskassaan, että soitettaisiin kaikkia kaupungin -kelloja ja ammuttaisiin kanuunalla kunnialaukauksia. - --- Pelastettu, kiitos Jumalan ja Feben. - -Siinä kaikki. Koko suku olisi halunnut rynnätä paikalle -vakuuttuakseen asiasta, ja vain Macin kauheat uhkaukset, lääkärin -ankara kielto ja Feben hartaat pyynnöt saivat Plenty-neidin, Rosen -ja Jessie-tädin pysymään kotona -- muuten Feben vaivannäkö ja koko -eristäytyminen olisivat menneet hukkaan. - -Keventääkseen mieltään ja kestääkseen odotuksen Plenty-täti ja Rose -panivat toimeen perusteellisen kevätsiivouksen. Vaikka talo olisi -ollut isonrokon saastuttama, ei sitä olisi voitu perinpohjaisemmin -pestä, tuulettaa ja puhdistaa. Niin aikaista kuin vielä olikin, -kaikki matot kiskottiin irti, ikkunaverhot otettiin alas, tyynyt -paukutettiin puhtaiksi ja joka sopukka käännettiin nurin, kunnes -missään ei enää näkynyt tomunhiventä, vetelehtivää roskaa tai -kärpästä kesän jäljiltä. Sitten he taas istuutuivat lepäämään -talossa, joka nyt oli niin siisti, että siellä tuskin uskalsi -liikkua, ettei loistava järjestys vain rikkuisi. - -Oli huhtikuun loppupuoli, ennen kuin kaikki oli valmiina ja -poissaolijoiden tarpeellinen eristysaika päättynyt. Näytti -tulevan aikainen kevät, niin että Alec-setä saattoi vaaratta -palata matkaltaan, josta oli ollut tulla hänen viimeisensä. Oli -tuiki mahdotonta estää perheen jäseniä tulemasta tuohon tärkeään -tilaisuuteen. Heitä tuli joka ilmansuunnalta, vaikka kuinka oli -kielletty, potilas näet oli vielä hyvin heikko eikä sietänyt -mitään kiihdyttävää. Kuin tuuli olisi kuljettanut iloisen uutisen: -Jem-setä saapui satamaan edellisenä iltana. Will ja Geordie ottivat -lomaa omalla vastuullaan, Steve olisi tarpeen tullen uhmannut -koko yliopistoa, ja Mac-setä ja Archie päättivät antaa palttua -liikeasioille. - -Tädit olivat tietysti kaikki paikalla, he varoittelivat toisiaan -pysymään levollisina ja puhua papattivat innoissaan ja jännittyneinä. -Mutta täysimmillään oli Rosen sydän; hän järjesteli kevätkukkia -huoneisiin hyvin hiljaisena mutta niin onnea säteillen, että tädit -katselivat häntä ja kuiskailivat toisilleen: - --- Voisiko taivaan enkeli olla suloisempi? - -Jos enkeleillä koskaan on vaalean vihreä puku ja lumikelloja tukassa, -kasvoissa seesteistä iloa ja silmissä tähtien hohdetta, silloin -Rose todella oli kuin enkeli. Tänä valoisana päivänä elämä tuntui -hänestä rikkaalta: setä, ystävä ja rakastettu palasivat yhdessä hänen -luokseen. - -Eteishallin muotokuvien joukossa oli tohtorin kuva, jonka Charlie on -tehnyt eräänä innoituksen hetkenään kohta tohtorin ulkomaanmatkan -jälkeen. Se oli vain värikynäpiirros, mutta ihmeen eloisa ja -huolellisesti viimeistelty. Se oli nyt kunniapaikalla vihreiden -köynnösten ympäröimänä, ja suuressa intialaisessa maljakossa sen alla -hehkui kimppu Kittyn lähettämiä ansarikukkia. Rose järjesteli vielä -niitä vieressään Duke, kun pyörien ratina lennätti hänet ovelle. Rose -oli aikonut lausua ensimmäiset tervetuliaissanat ja saada ensimmäisen -syleilyn, mutta kun hän näki vaunuissa sedän muuttuneet kasvot ja -näki miten voimaton tämä oli poikien kantaessa häntä ylös portaita, -Rose pysähtyikin paikoilleen, kunnes Febe sulki hänet syliinsä -kuiskaten itkun ja ilon sekaisella äänellä: - --- Tein sen sinun tähtesi, kultaseni! - --- Febe, älä koskaan enää sano, että olisit minulle mitään velkaa! -En ikinä voi palkita sinua tästä, sai Rose vain sanotuksi, kun he -seisoivat hetken poski poskea vasten. - -Plenty-tätikin oli kuullut pyörien äänen, ja kun kaikki -ryntäsivät pystyyn, hän sanoi niin pontevasti kuin äärimmäiseltä -mielenliikutukseltaan saattoi asettaen silmälasinsa nurinpäin -nenälleen ja ottaen pitsiröyhelön nenäliinan sijasta käteensä: - --- Seis! Te kaikki jäätte tänne ja minä otan Alecin vastaan. -Muistakaa että hän on heikko, ja olkaakin rauhallisia, ihan yhtä -rauhallisia kuin minäkin. - --- Hyvä on, täti, tietysti, kuului myöntyväistä mutinaa, mutta -oli yhtä mahdotonta totella käskyä kuin saada höyhenet pysymään -paikoillaan tuulessa, ja vastustamaton voima veti koko joukon -eteishalliin, missä Plenty-täti toteutti rauhallisuusmääräystään -liehuttamalla hurjasti röyhelöä ja syöksymällä Alecin syliin nauraen -ja itkien niin hillittömästi, ettei Myra-tätikään olisi saanut -parempaa aikaan. - -Mutta kyynelehtivä ilojuhla oli pian ohitse, eikä mitään vahinkoa -näyttänyt tapahtuneen. Heti saatuaan kätensä vapaiksi Alec-setä -veti Feben esiin ja sanoi Pienty-tädille vakavasti, isällinen hohde -laihoilla kasvoillaan: - --- Ilman tätä kelpo tyttöä en olisi koskaan päässyt teidän -tervetuliaisjuhlaanne. Rakasta häntä minun tähteni. - -Silloin vanha neiti esiintyi suurenmoisesti. Hän kääntyi Febeen päin, -kumarsi harmaata päätään, tarjosi hänelle kätensä ja sanoi ääni -katumusta ja hellyyttä värähdellen: - --- Minä olen ylpeä, kun voin rakastaa häntä hänen itsensä tähden. -Pyydän sinulta anteeksi tyhmiä ennakkoluulojani ja todistan -vilpittömyyteni sillä, että -- missä se poika nyt on? - -Läsnä oli kuusi poikaa, mutta oikea osui juuri oikealle paikalle -oikealla hetkellä, ja Plenty-täti pani Feben käden Archien käteen -koettaen lausua jotain sopivan juhlallista, mutta ei voinut, siksi -hän vain syleili molempia ja nyyhkytti: - --- Jos minulla olisi tusina veljenpoikia, antaisin ne kaikki sinulle, -ja tanssisin häissä, vaikka minulla olisi reumatismi jokaisessa -jäsenessäni. - -Se olikin parempaa kuin juhlapuhe, sillä kaikki purskahtivat nauruun, -ja Alec-tohtori ajelehti sohvalle hilpeän ilon laineilla. Hänen -sinne päästyään Mac otti johdon käsiinsä ja lääkäri näytti hänessä -tukahduttaneen runoilijan, kun hän määräsi huoneesta pois kaikki -paitsi Rosen ja Plenty-tädin. - --- Talossa täytyy olla hiljaista, ja sedän on päästävä levolle matkan -jälkeen. Niin että hyvästelkää nyt vain ja tulkaa huomenna uudelleen, -hän sanoi katsellen huolestuneena sohvan nurkassa kyyhöttävää setää, -kun neljä naista riisui tältä päällysvaatteita, kolme poikaa kilpaili -päällyskengistä, kaksi veljeä puristi vähän väliä kättä ja Myra-täti -pisti hajusuolapullon sedän nenän eteen milloin vain sai tilaisuuden. - -Vaivoin saatiin talo hiukan tyhjennetyksi ja Plenty-tädin jäädessä -vartioimaan poikaansa Rose pujahti katsomaan, oliko Mac lähtenyt -muiden mukana. Iloisessa hälinässä he eivät vielä olleet puhuneet -mitään keskenään. - - - - -22 - -KUN RUUSU PUHKEAA - - -Eteishallissa Rose tapasi Steven ja Kittyn. Steven mielestä -Kittylläkin oli oikeus olla läsnä, koska tämä oli pitänyt näinä -tuskan viikkoina uskollisesti hänenkin rohkeuttaan vireillä. -Heillä näytti olevan niin hauskaa kuherrellessaan korean maljakon -varjossa, että Rose olisi hiipinyt hiljaa tiehensä, elleivät he olisi -huomanneet ja kutsuneet häntä. - --- Ei hän vielä mennyt; löydät varmaan hänet olohuoneesta, sanoi -Steve arvaten rakastuneen vaistolla, mitä se nopea katse merkitsi, -jonka Rose heitti hattuhyllylle sulkiessaan kirjaston oven takanaan. - --- Hyvänen aika, eihän toki! Siellä ovat Archie ja Febe. Tottahan -hänellä oli järkeä pujahtaa sinun huoneeseesi odottamaan, vai -lähdenkö minä hakemaan häntä? lisäsi Kitty silittäen Rosen -pörrööntynyttä tukkaa. - --- Kiitos, älä vaivaudu. Menen hänen luokseen, kun olen ensin nähnyt -Feben. Ei Febe pane pahakseen vaikka häiritsenkin, vastasi Rose -lähtien olohuoneeseen päin. - --- Kuulehan, huusi Steve, käske heidän kiirehtiä, niin pidetään -häät yhtaikaa. Meillä oli kaikki valmiina kun setä sairastui, mutta -nyt me emme enää voi odottaa hetkeäkään pitemmälle kuin toukokuun -ensimmäiseen päivään. - --- Varsin lyhyt kuulutusaika, nauroi Rose katsoen taakseen käsi -ovenrivalla. - --- Me luovumme kaikesta komeudesta ja järjestämme häät niin -yksinkertaisesti kuin suinkin, jos sinä tulet mukaan. Ajattele -sentään, kolmoishäät! Riennä nyt ja järjestä asiat, niin olet kiltti! -rukoili Kitty. - --- Kuinka minä voisin, kun ei minulla ole sulhastakaan, aloitti Rose, -mutta kielivä puna nousi hänen poskilleen. - --- Sinä viekastelija! Tiedät hyvin, ettei sinun tarvitse kuin sanoa -sana, niin saat kuuluisan miehen. Laulajatar ja hänen leijonansa -eivät ole mitään sen rinnalla, huudahti Steve haluten kiirehtiä -veljensä puuhia, sillä ne olivat hänestä liian verkkaisia ja -eriskummallisia. - --- Hän ei pitänyt kiirettä kotiintulolla, enkä minä puolestani -kiirehdi lähtöäni täältä. Älkää minua jääkö odottamaan; kestää -ainakin vuoden, ennen kuin teen päätökseni. Te voitte aloittaa -niin komeasti kuin tahdotte; minä käytän sitten hyväkseni teidän -kokemuksianne. - -Ja Rose hävisi olohuoneeseen jättäen Steven huokailemaan arvokkaiden -naisten itsepäisyyttä ja Kittyn lohduttamaan häntä sillä, että lupasi -viettää vapunpäivänä häitä 'ihan yksin hänen kanssaan'. - -Varsin toisenlainen pari oli olohuoneessa, mutta vielä onnellisempi, -sillä he olivat tunteneet eron tuskan ja iloitsivat nyt tapaamisesta, -jota oli jatkuva halki elämän. Febe istui nojatuolissa leväten -vaivoistaan, kalpeana ja laihtuneena, mutta Archien silmissä -ihanampana kuin koskaan. - --- Häiritsenkö jos kuljen huoneen läpi? kysyi Rose varovasti. - --- Et jos viivyt hetken ja onnittelet minua, sillä vihdoinkin Febe -myöntyy, huudahti Archie. - --- Tiesin että sinun kärsivällisyytesi palkitaan ja että Febe luopuu -ylpeydestään, kunhan molemmat ovat kestäneet tulikokeensa, sanoi Rose -syleillen Febeä. - --- Voinko enää muuta, kun kaikki ovat niin hyviä minulle? Kenen -tahansa ylpeys sulaisi tästä kiitosten ja onnentoivotusten määrästä. -Kaikki ovat toivottaneet minut tervetulleeksi ja pyytäneet minua -liittymään perheeseen. Minua ei tarvinnut paljon pyydellä, mutta kun -Archien isä ja äiti sanoivat minua tyttärekseen, olisin luvannut -vaikka mitä osoittaakseni rakkauteni heitä kohtaan. - --- Ja Archieta kohtaan, lisäsi Rose, mutta Archie sanoi yhtä ylpeänä -kuin Febe ennen: - --- Ajattele mistä hän luopuu minun takiani, maineesta ja rikkaudesta -ja monen minua paremman miehen ihailusta. - --- Tiedäthän että linnut laulavat suloisimmin omassa pesässään, sanoi -Febe, ja molemmat näyttivät unohtavan, etteivät olleet kahden. - -Pian he taas olivatkin, sillä Rose hiipi nopeasti oman huoneensa -ovelle. - -Sieltä tulvahti vastaan päivänpaiste ja keväinen tuoksu. Täällä -hänen mielikuvituksensa oli saanut vapaasti toimia: jokaisella -köynnöksellä, lehvällä ja kukkasella oli oma merkityksensä. Mac -näytti lukeneen tuota kukkien kieltä ja arvanneen miksi Charlien -kuvan ympärillä oli valkoisia ruusuja, miksi orvokkeja hänen oman -kuvansa vierellä, miksi Psykhe melkein piiloutui untuvanhienoihin -'neidonhiuksiin' ja miksi purppurainen leimukukka oli Eroksen -jalkojen juuressa. Se näytti miellyttävän häntä, hän hymyili sille ja -lyhentääkseen odotusaikaansa hyräili laulua, jota Rose ennen usein -lauloi: - - -- Tyttö kulta, lähdetkös, lähdetkös, - Aberfeldin koivikkoihin? - --- Lähden, Mac, lähden minne tahansa! - -Mac ei ollut kuullut Rosen tuloa, mutta nyt hän pyörähti ympäri, -katsoi tyttöön kasvot loistaen ja sanoi syvään hengähtäen: - --- Vihdoinkin! Sinulla oli sedän luona niin paljon puuhaa, etten -saanut sanotuksi sanaakaan. Mutta voin odottaa, olen tottunut siihen. - -Rose seisoi aivan hiljaa, ja hän näytti niin juhlalliselta, että Mac -nauroi. - --- Et muista, ettet ole enää sama Mac, joka täältä lähti. Serkkuani -vastaan olisin juossut, mutta en rohkene olla tuttavallinen kaikkien -kunnioittamaa runoilijaa kohtaan. - --- Sinä pidät siis molemmista yhdessä? Muistathan että lupasin -sinulle sekä rakkautta että runoutta! - --- Pidänkö siitä? Olen niin iloinen, niin ylpeä, etten löydä -lähestulkoonkaan kyllin voimakkaita ja kauniita sanoja ilmaisemaan -ihmettelyäni ja ihailuani. Ja Rose oli yhtenä hymynä, hän taputti -käsiään ja näytti melkein haluavan tanssia ilosta Macin menestyksen -vuoksi. - --- Se tuli itsestään, ylhäällä vuoristossa, täällä sinun luonasi tai -kun olin yksin merellä. Voisin kirjoittaa taivaallisen runon tällä -hetkellä. Rose, olenko päässyt yhtään eteenpäin? Joko sinun sydämesi -alkaa taipua? - -Hän ei astunut lähemmäksi, mutta Rose ojensi molemmat kätensä ja -sanoi yksinkertaisesti: - --- Minun sydämeni ei ole noin kovan ponnistelun arvoinen, mutta jos -vielä pyydät sitä, niin -- se on sinun. - --- Oletko varma, Rose -- ihan varma? Älä anna hetken ihailun sokaista -itseäsi, en ole vielä runoilija, ja parhaat heistäkin ovat vain -kuolevaisia. - --- Ei se ole ihailua. - --- Eikä kiitollisuutta. - --- Ei kiitollisuuttakaan. - --- Etkä sääli, kun olen ollut niin kärsivällinen? Olen tehnyt vasta -kovin vähän, enkä läheskään vielä kelpaa sankariksesi. Voin tehdä -työtä ja odottaa vielä jos et ole varma, sillä tahdon saada kaiken -tai ei mitään. - --- Voi, Mac! Miksi sinä epäilet? Sanoit herättäväsi minussa -rakkauden, ja niin on käynyt. Uskotko minua nyt? Ja kuin -epätoivoissaan Rose heittäytyi Macin syliin sanomatta sanaakaan, kun -Mac puristi häntä itseään vasten tuntien, ettei Rose enää ollut pikku -tyttö, vaan rakastava nainen. - --- Nyt olen tyytyväinen! hän sanoi heti, kun Rose nosti kasvonsa -häpeillen äkillistä kiihkeyttään, joka oli saanut hänet hetkeksi -unohtamaan itsensä. -- Ei, älä pujahda vielä pois, anna minun -kunnolla tuntea, että olen löytänyt Psykheni. - -Mac nauroi onnellista naurua; sitten hän sanoi äkkiä vakavasti: - --- Rakkaani! Nosta lamppusi ja katso ympärillesi, ennen kuin on liian -myöhäistä. En ole jumala, erehtyväinen ihminen vain. - --- Rakas Mac, minä olen jo nostanut. Pelkään vain sinun lentävän niin -korkealle, etten minä siipiä vailla voi seurata sinua. - --- Sinä elät runoutta, minä kirjoitan sitä, siten minun vähäinen -taitoni ylistää sinun ihanaa lahjaasi. - --- Me teemme yhdessä työtä ja koetamme parantaa maailmaa sillä -soitolla ja rakkaudella, joka jää tänne meidän jälkeemme. - --- Suokoon Jumala sen meille! vastasi Mac hartaana. Katsellessaan -Rosea kevätauringon hohteessa, kun tämän poskilla karehti onnen, -suurten toiveiden ja vakaiden pyrkimysten hehku kaiken sen hohde, -mikä kirkastaa ja pyhittää ihmiselämän, Mac tunsi, että viimeinenkin -terälehti oli kääntynyt, kultainen sydän auennut valoon ja hänen oma -ruusunsa puhjennut kukkaan. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kun ruusu puhkeaa, by Louisa M. Alcott - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN RUUSU PUHKEAA *** - -***** This file should be named 53364-8.txt or 53364-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/3/6/53364/ - -Produced by Johanna Kankaanpää and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53364-8.zip b/old/53364-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1aa123e..0000000 --- a/old/53364-8.zip +++ /dev/null |