NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 12176 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7d9a937
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53313 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53313)
diff --git a/old/53313-8.txt b/old/53313-8.txt
deleted file mode 100644
index ae8b1c0..0000000
--- a/old/53313-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12176 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Maailmankaupunki, by Upton Sinclair
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Maailmankaupunki
-
-
-Author: Upton Sinclair
-
-
-
-Release Date: October 18, 2016  [eBook #53313]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMANKAUPUNKI***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-MAAILMANKAUPUNKI
-
-Romaani
-
-Kirj.
-
-UPTON SINCLAIR
-
-Englanninkielestä ["The Metropolis"] suomennettu
-
-
-
-
-
-
-Jyväskylässä,
-K.-S. Työväen sanomalehtiosuuskunta I.L. kustantama,
-1911.
-
-
-
-
-
-     _Omistettu Maksim Gorjkille_.
-
-
-
-
-Ensimäinen luku.
-
-
-"_Palaa_ kello puoli yhdeltätoista", sanoi kenraali voimavaunujen
-kuljettajalle. Senjälkeen molemmat vaunuissa kulkeneet miehet
-astuivat hotellin käytävä-ovesta sisään.
-
-Montague katsahti ympärilleen vavahtaen hieman etukäteen. Syynä
-hänen vavahdukseensa ei ollut hotellin loistokkuus, vaikka olisipa
-voinut uskoa, että tämän keskikaupungilla sijaitsevan hotellin komeus
-vaikuttaisi juuri maalta tulleeseen. Mutta Montague ei huomannut
-marmoripilareita, eikä kullattuja porraskaiteita, -- hän muisteli
-vaan niitä miehiä, jotka hänen piti pian tavata. Liian paljon oli
-häneen kasaantunut vaikutelmia yhtenä päivänä; ensin hän oli saanut
-nähdä ja kuulla tuon hyörivän, kohisevan kaupungin, joka oli ollut
-hänen tulevaisuuden toiveittensa keskus, ja sitten hän oli kuvitellut
-tämän iltaista yhteentuloa miesten kanssa, joiden nimiä ympäröivät
-kaikki ne muistot, joita hän lapsesta asti oli pitänyt kalliina.
-
-Käytävässä seisoskeli miesryhmiä puettuina kauhtuneisiin
-univormuihin. Kenraali Prentice kumarsi tuon tuostakin, kun hän
-Montaguen seuraamana astui portaita kohden, mistä he nousivat
-hississä yläkerroksen vastaanottohuoneisiin. Oven suussa he tapasivat
-siellä järeän, pienen miehen, jolla oli valkoiset töppiviikset.
-Kenraali seisahtui huudahtaen: "Hei, hei, majuuri!" Sitten hän
-jatkoi: "Saanko luvan esittää herra Allan Montaguen. Kuule Montague,
-tämä on majuuri Thorne."
-
-Vain hetkellisen huomion ilme vilahti majuurin kasvoissa. "Kenraali
-Montaguen poikako olette", huudahti hän. Sitten hän pudisti toisen
-kättä molemmin käsin. "Olen iloinen nähdessäni teidät, poikaseni!"
-
-Montague ei tehnyt poikamaista vaikutusta. Hän oli kolmenkymmenen
-ikäinen mies, mieluummin vanhemman ja vakaantuneemman näköinen, kuin
-päinvastoin; kolmen kyynärän pituisena olisi hänestä saanut kaksi
-sellaista miestä, kuin mikä tuo pienehkö, pyöreähkö majuuri oli.
-Mutta kuitenkin Montague piti sitä luonnollisena asiana, että majuuri
-kohteli häntä poikana tänä iltana, -- hän tunsi itsensä pieneksi, kun
-joku vain mainitsi majuuri Thornen nimen.
-
-"Ehkä olette kuullut isänne puhuvan minusta", kysyi majuuri
-äkkinäisesti: Montague vastasi: "Tuhatkertaa."
-
-Hän aikoi lisätä, että hän oli kuvitellut majuurin uljaaksi
-gentlemanniksi, joka oli pelastunut viiniköynnöstä pitkin, sill'aikaa
-kun vihollisten koko tykkipatteri häntä ahdisti.
-
-Ehkä Montaguen tunne oli sopimaton; mutta hän oli aina kuvitellut
-miehen siksi, vaikka hän ensin nauroi, kun hänen isänsä kertoi
-majuurista. Tämä asia oli tapahtunut korpimetsässä eräänä tammikuun
-iltapäivällä, Chancellorsvillen hirveässä taistelussa, jolloin
-Montaguen isä nousevana nuorena esikuntaupseerina oli saanut
-tehtäväkseen auttaa majuuri Thornen pälkähästä, tehtävä, joka oli
-hirvittävin, minkä ratsuväen upseeri koskaan voi saada. Se tapahtui
-sinä ratkaisevana aikana, jolloin Potomacin armeija horjui Stonevall
-Jacksonin hyökkäävien osastojen hätyyttämänä. Ei kukaan voinut
-noita osastoja seisauttaa, -- mutta oli pakko saada ne seisahtumaan
-voidakseen pelastaa pohjoisarmeijan oikea sivusta. Majuurin
-ratsuväenrykmentti oli asettunut leiriin metsään vahvan jalka- ja
-ratsuväen ympäröimänä. Vihollisen hyökkäys oli musertava, -- hevoset
-ja miehet ihan sinkoilivat palasiksi; ja majuurin hevonen, alaleuka
-rikkiammuttuna, oli pillaantunut ja jättänyt isäntänsä riippumaan
-edellämainittuun viiniköynnökseen. Irtauduttuaan nähtiin majuuri
-tantereella, missä villiintyneet hevoset ja tuskasta mielipuolet
-ihmiset raivosivat kuulasateessa ja karteessien räjähtäessä.
-Tässä helvetillisessä mylläkässä oli näppärä majuuri heittäytynyt
-irtonaisen hevosen selkään ja saapunut hajalleen sirotetun
-komentokuntansa jäännösten luo, pitäen puoliaan, siksi kunnes apu
-saapui, -- ja vielä jaksaen ottaa osaa taisteluun koko iltapäivän
-ja hämärän ajan aina myöhään yöhön saakka, kestäen hyökkäyksiä
-hyökkäyksien jälkeen. -- Ja nyt ei voinut uskoa näkemiään, kun
-katseli tuota tärkeännäköistä punanenäistä äijänkääkkää, joka olisi
-muka tehnyt tuon ihmeellisen voimatyön.
-
-Kun Montague otti kätensä majurin kädestä sanoen hänelle, miten
-hauskaa oli tavata hänet, etsivät majuurin silmät jotain henkilöä
-huoneessa ja hän huusi äkkinäisesti: "Eversti Anderson! Eversti
-Anderson!"
-
-Tuo oli siis sankarimainen Jack Anderson! "Saarnaaja" Anderson,
-joksi häntä kutsuttiin miesten kesken, siksi että hän aina rukoili
-ennenkuin mihinkään tekoon ryhtyi. Joka aterian edellä hän rukoili
--- hän piti hartaushetkiä illalla -- huhuttiinpa, että hän rukoili
-silloinkin, kun hänen väkensä nukkui. Harjoitettuaan jumalallisella
-taitavuudella rykmenttiään kolme vuotta, teki hän siitä valiojoukon,
-jonka kanssa hän taisteli rintamassa Cold Harborissa, -- jonka nimi
-herättää kauhua! Kun viholliset olivat syöksähtäneet ulkopuolelle
-varustuksiaan, karkoittaen pakosalle koko eturintaman, niin everstin
-patteri oli seisonut paikallaan kuin myrskyvän valtameren aallokossa
-niemeke, ahdistettuna kahdelta puolelta; koko se puolentunnin ajan,
-joka kului ennenkuin jalkaväki saapui avuksi, oli eversti ratsastanut
-tyynenä joukkojensa edessä kehoittaen miehiään taisteluun ja huutaen:
-"Antakaa takaisin pojat -- antakaa takaisin!" Nyt everstin käsi
-vapisi, kun hän kurotti sen Montaguelle ja hänen äänensä oli murtunut
-ja rämisevä, kun hän lausui ilonsa siitä, että sai nähdä kenraali
-Montaguen pojan.
-
-"Miksi emme ole saaneet nähdä teitä ennen", kysyi majuri Thorne.
-Montague vastasi, että hän oli elänyt nuoruutensa Mississipissä,
--- sillä hänen isänsä oli mennyt naimisiin Etelä-valtiossa sodan
-jälkeen. Joka vuosi oli isä kyllä käynyt New-Yorkissa ottaakseen osaa
-Uskollisen Legionan kokoukseen; mutta jonkun täytyi jäädä kotiin
-äidin kanssa, selitti Montague.
-
-Huoneessa oli noin satakunta miestä ja Montagueta kuljetettiin
-ryhmästä ryhmään. Moni läsnäolijoista oli tuntenut hänen isänsä
-oikein läheisesti. Montaguesta ne tuntuivat noloilta, kun tapasi
-ne näin kasvot kasvoja vastaan, nähden ne vanhoina ja heikkoina,
-harmaapäisinä ja avuttomina. Montaguen muistossa ne olivat nuoria,
-sankarimaisia, yliluonnollisia ja valtaavia, aivan varjeltuina ajan
-hampaalta.
-
-Maalaiselämä oli ollut yksinäistä varsinkin Etelä-valtion miehelle,
-joka oli taistellut vapautussodan armeijassa. Kenraali Montague
-oli ollut hiljainen mies, hänen suurin ilonsa oli ollut se, että
-piti molemmat poikansa polvellaan ja kertoi taisteluistaan. Hän oli
-ostanut kaiken kirjallisuuden, joka koski vapautussodan armeijan sitä
-osaa, jota hän oli komentanut -- ja Allan oli pengonnut koko tämän
-kirjaston, niin pian kuin vaan osasi lukea. Allan oli suoraansanoen
-kasvanut taisteluiden keskellä -- tuntikaupalla hän istui kiintyneenä
-paksuun kuvitettuun kirjaan, kunnes joku kutsui hänet pois. Hän
-tutki sotakarttoja ja taistelurintamia, kunnes kaikki ihan eli
-hänen silmiensä edessä; hän tunsi Potomac-armeijan joka prigaatin
-ja osaston, hän tunsi päälliköitten nimet, heidän kasvonpiirteensä
-ja toimintansa, niin että ne ihan liikkuivat ja puhuivat hänen
-mielestään. Jo heidän nimensä sointu sai hänet intoilemaan. -- Nyt
-hän näki ne miehet, menneitten aikojen muistot kasaantuivat kuin
-vyöry. Ei voinut siksi ihmetellä, että hän tunsi itsensä hiukan
-hämmentyneeksi, niin ett'ei löytänyt sanoja vastaukseksi, kun häntä
-puhuteltiin.
-
-Mutta sitten sattui tapaus, joka sai hänet heräämään huumeestaan.
-"Tuossa on tuomari Ellis", sanoi kenraali.
-
-Tuomari Ellis! Ellisin maine tietorikkaana ja kaunopuheliaana miehenä
-oli levinnyt aina Mississippiin asti, -- ei löytynyt sitä kolkkaa
-Ameriikassa, jossa ei tunnettu tuomari Eilisin kaunopuheliaisuutta.
-"Koeta päästä hänen suosioonsa!" oli Montaguen veli, Oliver sanonut
-naurusuin kuulleessaan, että tuomari halusi päästä Montaguen
-tuttavuuteen. -- "Koeta päästä hänen suosioonsa, -- sinulla on oleva
-hänestä hyötyä."
-
-Helppoa oli päästä sellaisen miehen suosioon, joka näytti niin
-lempeältä kuin tuomari Ellis: Hän seisoi ovella, mallikelpoisesti
-puettuna kuin gentleman, ystävällisen näköisenä, pistäen silmiin
-tässä univormu-ympäristössä siviilipuvullaan. Tuomari oli ryhdikäs
-ja herttaisen-näköisen mies. Hänellä oli mustanruskeat viikset
-ja hän hymyili säteilevänä. "Kenraali Montaguen poika!" huudahti
-hän pudistaen tuon nuoren miehen kättä. "Olen, -- kovin iloinen!
-Miks'emme ole saaneet nähdä teitä ennen?!"
-
-Montague selitti olleensa New-Yorkissa vain kuusi tuntia. Arvaan sen!
-sanoi tuomari. "Aiotteko viipyä täällä kauankin?"
-
-"Aion asettua tänne olemaan", vastasi Montague.
-
-"Mainiota", sanoi toinen ystävällisesti. "Sitten saamme tavata teidät
-useammin. Aiotteko harjoittaa jotain liikettä?"
-
-"Olen lakimies", sanoi Montague "Aion antautua asianajotoimeen."
-
-Tuomari oli nopealla katseellaan mittaillut edessään seisovaa pitkää,
-kaunista miestä, jolla oli sysimusta tukka ja vakavat kasvonpiirteet.
-"Teidän tulee antaa meidän koettaa taitonne", sanoi hän; ja sitten
-kun toiset lähestyivät heitä ja hän oli pakotettu jatkamaan
-matkaansa, laski hän mielistellen kätensä Montaguen käsivarrelle ja
-kuiskasi viekkaasti hymyillen, "Minä tarkoitin sitä, mitä sanoin."
-
-Montague tunsi sydämensä sykkivän kiivaammin. Hän ei ollut mielellään
-ottanut vastaan veljensä viittausta, sillä hänessä ei ollut ollenkaan
-ovelaa viekkautta; mutta hän tahtoi tehdä työtä ja onnistua ja
-hän tiesi, että tuomari Ellis'in kaltaisen miehen suosio tulisi
-merkitsemään hänelle paljon. Sillä tuomari Ellis oli New-Yorkin
-valtiollisen ja liikemiesylimystön epäjumala ja hänen kosketuksestaan
-avautuivat onnettaren portit.
-
-Muutamassa huoneessa oli lukuisia tuolirivejä ja sinne oli
-kokoontunut kaksi- tai kolmesataa miestä. Tuolla oli nurkassa
-taisteluliput, joiden jokaisen ympäri liittyi oma traagillinen
-historiansa sellaisen mielessä, joka niitä ymmärsi, niinkuin
-Montague. Hänen katseensa harhaili yhdestä toiseen, sillä aikaa
-kun kirjuri luki kokousten ilmotuksia ja muita tavanmukaisia
-tiedonantoja. Sitte hän rupesi tarkastamaan huoneessa olevaa joukkoa.
-Siellä oli yksikätisiä ja yksijalkaisia miehiä, siellä oli tutiseva,
-yhdeksänkymmenvuotias sotilasvanhus, joka oli umpisokea ja jota
-ystävät taluttivat. "Uskollinen legioona" oli kokoonpantu upseereista
-ja siksi olikin se ylimyksellinen järjestö; mutta maailmallinen
-menestys ei siinä merkinnyt mitään -- muutamat ponnistelivat
-tullakseen eläkkeillään toimeen ja heitä pidettiin yhtä suuressa
-arvossa kuin esim. kenraali Prenticeä, joka oli erään kaupungin
-suurimman pankkilaitoksen johtaja, ja sanan new-yorkilaisessakin
-merkityksessä rikas mies.
-
-Kokousta johtava virkailija esitti: "Eversti Robert Selden, joka
-lukee illan sanomalehden: 'Muistelmia Spottsylvaniasta'." Montague
-säpsähti kuullessaan nimen -- sillä "Bob" Selden oli ollut yksi hänen
-isänsä pöytäveikkoja ja taistellut hänen rinnallaan läpi orjain
-vapautusretken.
-
-Hän oli pitkä mies, jolla oli haukkamaiset kasvot ja harmaa
-piikkiparta. Salissa oli aivan hiljaista, kun hän nousi, ja
-korjattuaan silmälasit alkoi lukea kertomustaan. Hän palautti
-mieleen Potomac'in armeijan tilan vuonna 1864 keväällä; kolme vuotta
-oli se marssinut ja taistellut, kärsien tappion toisensa jälkeen
--- tuo mahtava ase, jolta puuttui vain käyttäjää. Viimeinkin tuli
-mies, joka jaksoi sitä käyttää, joka vei heidät taisteluun ja antoi
-heille tilaisuuden otella. Niin olivat he marssineet erämaahan ja
-siellä Lee karkasi heidän päällensä; kolme päivää harhailivat he
-synkässä viidakossa, taistellen mies miestä vastaan tukahuttavassa
-ruudinsavussa. Eversti luki tasaisella, vaatimattomalla äänellä;
-mutta saattoi nähdä, että hän piti kuulijat mukanaan, päättäen
-hohteesta, joka levisi heidän kasvoilleen, kun hän kertoi armeijan
-tointumisesta hämmennyksestään sekä siitä myrskyisästä riemusta, joka
-kaikui kautta rivien, kun he marssinsa suuntasivat vasempaan tai
-ymmärsivät, että tällä kertaa eivät he peräytyneet. -- Niin saapuivat
-he Spottsylvanian taistelukentälle, jossa oteltiin kaksitoista päivää.
-
-Erämaan viidakko ulottui vielä sinne saakka; vihollisen vallitukset,
-jotka ulottuivat noin kahdeksan peninkulman alalle, olivat sijoitetut
-kupoolikattoisen holvin muotoon, jonka kupoolin muodostivat raskaat,
-pölkyistä ja maasta kokoonpannut rintavarustukset, joiden edessä
-oli vallihauta ja röykkiö puita. Paikka muodosti liittoutuneitten
-valtioitten kulmakiven ja sen nimenä oli "Kulma" -- "Verinen kulma!"
-Montague kuuli itseään lähimpänä istuvan miehen vetävän henkeään,
-ikäänkuin ankara tuska olisi värisyttänyt hänen ruumistaan.
-
-Päivän sarastaessa oli kaksi prikaatia rynnännyt ja vallannut paikan.
-Viholliset ryhtyivät uudelleen hyökkäykseen ja kaksikymmentä tuntia
-taistelivat kummatkin armeijat, heittäytyen rykmentti rykmentiltä,
-prikaati prikaatilta juoksuhautoihin. Sade vuosi virtana ja
-ruudinsavu lepäsi mustana vaippana heidän päällään; he saattoivat
-vain nähdä kanuunain välähdykset ja vihollisten kasvoja siellä täällä.
-
-Eversti kuvaili oman rykmenttinsä tuloa. He makasivat hetken
-sammalilla ja kuulat surisivat niinkuin mehiläiset ja repivät
-ruohonlehtiä heidän päällään. Sitte he hyökkäsivät, yli kentän, missä
-ihmisveri juoksi virtoina. Juoksuhaudoissa makasi kuolleitten ja
-kuolevaisten ruumiita päällekkäin, ja taistelevien jalat tallasivat
-ne muodottomaksi liejussa. He ryömivät varustusten taakse ja
-kohottivat kiväärinsä korkealle yläpuolelle päiden, suunnaten tulensa
-vastakkaisella sivulla oleviin joukkoihin; kerta toisensa jälkeen
-juoksivat miehet ylös rintavarustuksille, laukasivat muskettinsa
-ja kaatuivat kuoliaina maahan. He hinasivat ylös kanuunan toisensa
-jälkeen ja ampuivat reikiä puiden runkojen läpi ja repivät maata
-raehaulipanoksilla.
-
-Everstin lukiessa tyynellä, virallisella äänellään, saattoi nähdä
-miesten tuoleissaan kurottautuvan eteenpäin, kädet puserrettuina
-ja hampaat yhteen puristettuina. He tiesivät! He tiesivät! Oliko
-koskaan ennen historiassa tapahtunut, että tykkiväki olisi vallannut
-rintavarustukset? Yhtä kanuunaa ympäröi vaan kaksikymmentä
-miestä, joista vaan kaksi haavoittumatonna! Eräs rautainen ämpäri
-oli kolmenkymmenenyhdeksän kiväärinkuulan läpäisemä! Ja sitte
-raehauliryöpyt lakasivat juoksuhautoja ja pyyhkäsivät pirstaleiksi
-eläviä ja kuolleita. Ja tähän helvetilliseen teurastukseen ryntäsivät
-uudet rykmentit nelimiehisissä riveissä! Vihollisten joukkue toisensa
-jälkeen tahtoi antautua, ja heidän omat toverit ampuivat heidät läpi,
-kun he kiipesivät veren tahrimain vallien yli! Ja raskaat pölkyt
-etuvarustuksissa ammuttuina pirstaleiksi! Suunnattomat tammet --
-muutamat kaksikymmentäneljä tuumaa läpimitaten -- kaatuivat ryskyen
-taistelevien päälle, kiväärien luotien poikkinakertamina! Maailman
-alusta asti eivät ihmiset olleet koskaan taistelleet niinkuin silloin!
-
-Sitte eversti kertoi omasta haavastaan olkapäässään ja kuinka hän
-pimeän saapuessa oli ryöminyt pois; kuinka hän sitte oli joutunut
-eksyksiin ja joutunut suoraan vihollisten riveihin, missä hänet
-heitettiin vankien jälkijoukkoon ja hän sai marssia taaksepäin.
-Sitte eräänä yönä makasi hän kenttäsairasvarastojen ulkopuolella
-erämaassa, sadottain haavottuneita ja kuolevia miehiä virui hänen
-ympärillään, sateen liottamalla maalla, vaikeroiden, kirkuen ja
-rukoillen, että heidät tapettaisiin. Taas täytyi vankien lähteä
-liikkeelle, heidät oli määrätty marssimaan rautatielle; tiellä
-nääntyi eversti kärsimyksestä ja uupumuksesta ja hän horjui ja kaatui
-tielle. Olisi saattanut kuulla neulan putoavan huoneessa, kun hän
-lauseiden välillä kertomuksessaan hetkeksi pysähtyi, silloinkun hän
-kertoi, kuinka vartija kinaili hänen kanssaan ja houkutteli häntä
-kulkemaan yhä eteenpäin. Heidän velvollisuutensa oli tappaa hänet,
-jos hän kieltäytyisi, mutta he eivät saattaneet pakottaa itseään sitä
-tekemään. Viimein jättivät he sen tehtävän yhdelle heistä ja hän
-seisoi ja sadatteli upseeria koettaen herättää rohkeuttaan; lopuksi
-hän laukasi kiväärinsä ilmaan ja läksi matkaansa jättäen everstin
-tielle.
-
-Sitte hän kertoi, kuinka eräs vanha neekeri oli hänet löytänyt ja
-kuinka hän makasi hourien ja kuinka viimein armeija marssiessaan
-sattui hänen tiellensä. Hän lopetti kertomuksensa yksinkertaiseen
-lauseeseen: "Vasta Pietarin leirillä kykenin jälleen astumaan
-paikalleni."
-
-Seurasi meluisa käsienpauke ja sitte hiljaisuus. Äkkiä kuului
-jostakin huoneesta laulunääni: "Minun silmäni ovat nähneet Herran
-tulon kunnian!" Vanha sotilashymni näytti täydellisesti sointuvan
-kokouksen mielialaan; koko joukko yhtyi siihen ja he lauloivat sen
-loppuun sakka, värssy värssyltä. Se vyöryi esille, kuin urkujen
-mahtava soitto, kun he saapuivat innostuttavaan loppukohtaan: --
-
-    "Hän on antanut torvensa kaikua, joka ei koskaan kutsu peräytymään;
-    Hän tutkii läpi ihmisten sydämet tuomioistuimensa edessä;
-    Oi sieluni, vastaa nopeasti hänelle; jalkani rientäkää, --
-    Jumalamme marssien käy eespäin!"
-
-Taas kesti hetken hiljaisuus; kokousta johtava virkailija nousi
-ylös ja ilmotti, että huomattavan vieraan läsnäolon johdosta
-he poikkeaisivat säännöllisestä järjestyksestä ja pyytäisivät
-tuomari Eilisiä sanomaan muutamia sanoja. Tuomari astui esille ja
-kumarsi vastaukseksi heidän kutsuunsa. Sitte, varmaankin tuntien
-tarpeelliseksi keventää synkän esityksen herättämää mielialaa, käytti
-tuomari tilaisuutta hyväkseen pyytääkseen anteeksi rohkeuttaan
-uskaltaessaan puhua huoneentäydelle harjaantuneita sotureita; ja
-miten lienee hänen mieleensä tullut erinomaisen huvittava juttu
-armeijan muulista ja sen jälkeen taas toinen juttu, niin hänen
-lopetettuaan ja istuuduttuaan paikoilleen jokainen huoneessa puhkesi
-hilpeään kättentaputukseen.
-
-He menivät sisälle syömään päivällistä. Montague istui
-kenraali Prenticen rinnalla ja tämän toisella puolella tuomari;
-viimemainitulle muistui päivällisen kestäessä useampia juttuja
-mieleen ja hän nauratti kaikkia lähellänsä istuvia. Lopuksi Montague
-itsekin innostui ja kertoi jutun vanhasta neekeristä siellä kotona,
-joka tekeytyi intiaaniksi. Tuomari oli niin ystävällinen, että piti
-sitä sanomattoman huvittavana juttuna ja pyysi, että hän saisi kertoa
-sen itse. Useita kertoja senjälkeen hän kääntyi Montagueen ja kertoi
-hänelle, ja Montague tunsi itsessään pienen syyllisyyden piston, kun
-hän muisti veljensä kyynillisen neuvon: "mairittele häntä!." Tuomari
-tahtoi kuitenkin niin mielellään tulla mairitelluksi, että se antoi
-Montaguen omalletunnolle rauhaa.
-
-He palasivat uudelleen kokoushuoneeseen; tuolit oli siirretty ja
-asetettu pieniin ryhmiin, ja sikarit ja piiput tuotu esille. He
-kantoivat esille kalliit sotaliput ja joku nouti merkinantotorven ja
-kaksi rumpua; seinät vapisivat koko joukon puhjetessa laulamaan: --
-
-    "Pojat! esille tuokaa torvemme muinainen, hyvä!
-    Me tahdomme laulaa laulun uuden --
-    Laulamme voimalla, mi kantaa sen yli maiden --
-    Laulamme niinkuin lauloimme muinoin, tuhatrinnoin, --
-    Kun marssimme kautta Georgian maan!"
-
-Oli ihmeellistä nähdä sitä lämpöä, millä he lauloivat läpi tuon
-reippaan laulun -- jonka hengen me kadotamme kuullessamme sen liian
-usein. He eivät olleet mitään laulutaiteilijoita, -- he osasivat
-ainoastaan laulaa koko voimallaan; mutta tuli virisi heidän silmiinsä
-ja he kulkivat tahdin mukana, ja lauloivat! Montague huomasi
-tarkkaavansa vanhaa, sokeaa sotilasta, joka istui ja tömisytti
-välillä jalkojaan, kasvoillaan ilme, niinkuin sillä, joka näkee
-näkyjä.
-
-Ja sitte hänen silmänsä kohtasivat toisen miehen, pienen, punakan
-irlantilaisen, joka toisena löi rumpua. Itse rummun henki näytti
-astuneen häneen -- hänen käsiinsä ja hänen jalkoihinsa, hänen
-silmiinsä ja hänen pieneen, pyöreään ruumiiseensa. Hän löi pitkän,
-ylimääräisen jakson värssyjen välillä ja näytti niinkuin hän itse
-olisi lentänyt kauas sen siivillä. Kohdatessaan Montaguen katseen hän
-nyökkäsi ja hymyili; ja senjälkeen heidän katseensa tuon tuostakin
-kohtasivat toisensa ja vaihtoivat tervehdyksen. He lauloivat
-"Uskollinen legioonalainen" ja "Armeijan papu" ja "John Brownin
-ruumis" ja "Tararam tararam tararam, pojat marssivat"; kaiken aikaa
-pärisi ja pauhasi rumpu ja pieni rummunlyöjä nauroi ja lauloi -- tuo
-pieni, sotilaallisen huolellisuuden ruumistunut esikuva!
-
-He lopettivat hetkeksi ja pieni mies tuli hänen luoksensa ja esitti
-itsensä. Luutnantti O'Day oli hänen nimensä; ja kun hän oli mennyt,
-kumartui kenraali Prentice Montaguen puoleen ja kertoi hänelle
-tarinan. "Tuo pieni mies", sanoi hän, "alkoi rummunlyöjänä minun
-rykmentissäni ja kulki koko sodan ajan minun prikaatini mukana;
-ja kaksi vuotta sitte kohtasin minä hänet kadulla eräänä kylmänä
-talviyönä, yhtä laihana kuin itse olen ja väristen kesätakissaan.
-Minä vein hänet mukanani aterioimaan ja kuinka hän söi; tuo ei ole
-kaikki paikallaan, päätin minä mielessäni. Minä vein hänet kotiani
-ja tiedättekö, mies oli nälästä nääntymäisillään! Hänellä oli pieni
-tupakkamyymälä, ja hän oli joutunut vaikeuksiin -- trusti oli
-ottanut hänen liikkeensä. Ja hänellä oli sairas vaimo ja tyttö oli
-kirjanpitäjänä kuuden dollarin palkalla viikossa!"
-
-Kenraali jatkoi kertomustaan, kuinka hän oli taistellut saadakseen
-pikkumiehen hyväksymään hänen apunsa -- ottamaan vastaan muutamien
-satojen dollarien lainan pankkiiri Prenticeltä! "Minuun ei ole mikään
-elämässäni niin koskenut", sanoi hän. "Viimein otin minä hänet
-mukanani pankkiin -- ja nyt, näette sen, on hänellä kylliksi ruokaa!"
-
-He alkoivat uudelleen laulun ja Montague mietti kuulemaansa
-kertomusta. Se näytti hänestä olevan esikuva siitä, mikä teki hänen
-mielestään tämän kokouksen niin kauniiksi -- veljeyden ja auttamisen
-hengestä, mikä täällä vallitsi. -- He lauloivat: "Me yövymme vanhalla
-leiripaikalla"; he lauloivat "Oi siunattu taivas" ja "Entinen
-sotilas"; he lauloivat useita liikuttavia ja surullisia lauluja ja
-miehet tunsivat äänensä värähtelevän ja sumupilven hiipivän silmiensä
-yli. Montague alkoi joutua lumouksen valtaan.
-
-Näiden ihmisten ja heidän elämäntarinansa yllä lepäsi mysterio
--- salaperäinen ihme, joka vain harvoin paljastuu kuolevaisille,
-sellaisille, jotka ovat unelmoineet ja uskaltaneet. Heistä ei ollut
-helppoa täyttää velvollisuutta; heillä oli ollut vaimot ja lapset,
-kodit ja ystävät sekä kotiseudut ja kaikki nämä olivat he jättäneet
-palvellakseen tasavaltaa. He olivat opettaneet itselleen uuden
-elämäntavan -- he olivat takoneet itsensä kiinni sodan rautaiseen
-miekkaan. He olivat marssineet ja taistelleet tomussa ja kuumuudessa,
-rankkasateessa ja jäätävässä lumituiskussa; heistä oli tullut miehiä,
-joilla oli ankara ja julma luonne;-- miehiä, joilla oli jäsenet
-teräksestä, jotka voivat marssia tai ratsastaa päiviä ja öitä, jotka
-saattoivat laskeutua alas ja nukkua tantereella talvenhangilla tai
-sateen vuotaessa virtoina, jotka yhden sanan kuullessaan olivat
-valmiit nousemaan jälleen, ja tarttuen musketteihinsa ryntäämään
-suoraan kanuunain kitaan. He olivat oppineet katsomaan kuolemaa
-kasvoista kasvoihin ja kohtaamaan sen tuliset silmät; he marssivat,
-söivät ja nukkuivat, nauroivat ja soittivat ja lauloivat ajallansa
--- he kantoivat elämää käsissään ja heittelivät sitä niinkuin
-ilveilijä heittelee palloa. Ja tämän he tekivät vapauden puolesta;
-tuon tähtikruunuisen jumalattaren puolesta, jonka silmät liekkeinä
-leimahtelivat, kun hän astui vuorten huipuilla ja kutsui heitä
-taistelun melskeeseen, jonka manttelin maataviiltäviä liepeitä he
-seurasivat pölyn ja kanuunansavun läpi, jonka loistavista kasvoista
-välähdyksen nähtyään he saattoivat valvoa pitkät yöt ja tarttua
-kivääreihin aamulla, jonka välkehtivän manttelin hipaisusta he olivat
-viruneet vankilan komeroissa, missä nälkä ja iljettävät ruttotaudit
-ja raivohulluus rehottivat täydessä vallassaan.
-
-Ja nyt tämä vapauden armeija liehuvine lippuineen Ja korskuvine
-hevosineen ja jyrisevine kanuunineen oli astunut varjojen maailmaan.
-Se maa, jolla se oli astunut, oli pyhä; ja ken sormillaan kosketti
-niitä tomusia nidoksia, jotka sisälsivät kertomuksen sen teoista,
-tunsi oudon, pelonsekaisen kunnioituksen valtaavan itsensä ja
-äkillinen kuolemanpelko värisytti häntä, -- se oli niin nopea ja niin
-heikko, että sitä tuskin saattoi ymmärtää. Montaguen mielessä oli
-muistoja lapsuusajoilta, jolloin tuntikausia kestäneinä hiljaisina ja
-pyhinä hetkinä hänelle oli näkynä esiintynyt kaikki nuo, ja hän oli
-istunut kasvot kätkettyinä käsiinsä.
-
-Tasavallan puolesta olivat nämä miehet kärsineet; hänen ja hänen
-lastensa puolesta, -- jottei tämä kansan johtama, kansaa valvova,
-kansaa palveleva hallitus häviäisi maan päältä. Ja Gettysburgin
-urkujen soiton kaikuessa hänen sisällään, laski poika oman sielunsa
-maansa alttarille. He olivat tehneet niin paljon hänen edestään -- ja
-nyt, oliko mitään, mitä hän saattoi tehdä? Toistakymmentä vuotta oli
-siitä kulunut, ja vieläkin hän tunsi, että syvällä hänen sisällään
--- syvemmällä kuin kaikki muut päämäärät, kuin kaikki toiveet
-varallisuudesta ja maineesta ja vallasta -- oli hänellä se päämäärä,
-että ihmiset, jotka olivat kuolleet tasavallan edestä, huomaisivat
-hänen heidän luottamuksensa ansainneeksi.
-
-He olivat lakanneet laulamasta ja tuomari Ellis seisoi hänen
-edessään. Tuomari oli lähdössä ja liehakoivalla äänellään sanoi
-hän, että hän toivoi näkevänsä Montagueta jälleen. Nähdessään
-kenraali Prenticen nousevan ylös, pudisti Montague päältään
-lumouksen, joka oli häneen tarttunut, ja pudisti kädestä pientä
-rummunlyöjää, ja Seldeniä, ja Andersonia ja kaikkia muita unelmiensa
-sankareita. Muutamia minuutteja myöhemmin löysi hän itsensä hotellin
-ulkopuolelta, ja hän hengitti syvään kylmää marraskuun ilmaa.
-
-Majuri Thorne oli tullut ulos hänen kanssaan; ja saadessaan kuulla,
-että kenraalin tie vei pohjoiseen osaan kaupunkia, tarjoutui hän
-kävelemään Montaguen kanssa hänen hotelliinsa saakka.
-
-He läksivät astelemaan ja Montague kertoi majurille näystä
-viiniköynnöksessä, ja majuri nauroi ja kertoi, miltä se kaikki oli
-tuntunut. Oli ollut paljon enemmän seikkailuja, Montague huomasi; kun
-majuri kerran oli ollut takaa-ajamassa hevosta, oli hän kohdannut
-kaksi muulia, jotka olivat kuormitetut sotavarustuksilla ja olivat
-varustuksistaan tarttuneet kiinni puuhun; hän oli rynnännyt
-ottamaan saaliikseen niitä -- kun voimakas luoti oli kohdannut
-puuta ja räjäyttänyt muulien kantaman ruutivaraston ja lennättänyt
-muulit sirpaleiksi. Ja sitte hän sai kuulla kertomuksen yöllisestä
-hyökkäyksestä, joka valloitti heille takaisin menetetyn maan ja
-antoi Stonevall Jacksonille työtä aina hänen traagillisen kuolemansa
-viimeiseen hetkeen saakka. Ja vielä oli juttu Andersonvillestä ja
-karkauksesta vankilasta. Montague olisi saattanut kävellä koko yön
-pitkin katuja, vaihtaen näitä sota-aikaisia muistoja majurin kanssa.
-
-Syventyneinä keskusteluunsa saapuivat he pienelle kadulle, jonka
-varrella asui köyhälistöä; korkealla päiden päällä ilmassa jyrisivät
-junat ja kadun kummallakin puolella seisoi rivittäin pieniä
-kauppakojuja. Montague huomasi tiheän ihmisparven muutamassa kulmassa
-ja hän kysyi, mitä se merkitsi.
-
-"Varmaankin joku kokous", sanoi majuri.
-
-He tulivat lähemmäksi ja näkivät tulisoihdun, jonka vieressä joukon
-pään päällä seisoi mies.
-
-"Se näyttää valtiolliselta kokoukselta", sanoi Montague, "mutta sitä
-se ei saata olla -- nyt juuri valinnan tapahduttua."
-
-"Se on kenties sosialistien kokous", sanoi majuri. "Niillä on
-sellaisia aina."
-
-He siirtyivät kadun toiselle puolelle ja sieltä he saattoivat nähdä
-selvemmin. Mies näytti kuihtuneelta ja nälkiintyneeltä, ja hänellä
-oli pitkät käsivarret, joita hän alinomaa raivokkaasti heilutti.
-Hän oli mielettömänä kiihtymyksestä kävellen kiivaasti sinne tänne
-ja nojautuen tuontuostakin yli joukon, joka oli sulloutunut hänen
-ympärilleen. Junan kiitäessä ohi eivät nuo kaksi vierasta voineet
-kuulla hänen sanojaan.
-
-"Sosialistit!" huudahti Montague ihmetellen. "Mitä he tahtovat?"
-
-"En voi varmasti sanoa", sanoi toinen. "He tahtovat kumota
-hallituksen."
-
-Juna oli mennyt ohi ja silloin miehen sanat tunkivat heidän
-korviinsa: "He pakottavat teitä rakentamaan palatseja, ja sitte
-he panevat teidät vuokrakasarmeihin! He pakottavat teitä kutomaan
-hienoja kankaita, ja sitte he pukevat teidät rääsyihin! He pakottavat
-teitä rakentamaan vankiloita ja sitte he sulkevat teidät niihin!
-He pakottavat teitä valmistamaan kiväärejä, ja sitte he ampuvat
-teitä niillä! Valtiolliset puolueet ovat heidän, ja he nimittävät
-ehdokkaat ja narraavat teitä äänestämään niitä -- ja sitä he
-kutsuvat laiksi! He liittävät teidät armeijoiksi ja lähettävät
-teidät ampumaan veljiänne -- ja sitä he kutsuvat järjestykseksi!
-He ottavat värillisen vaaterievun ja kutsuvat sitä lipuksi; he
-neuvovat teitä antamaan itsenne ammuttaviksi -- ja he kutsuvat sitä
-_isänmaallisuudeksi_! Te alotatte ja te lopetatte kaiken työn, ja te
-teette sitä koko ajan, ja he saavat siitä hyödyn -- he, nuo mestarit
-ja omistajat, ja te -- hullut -- hullut -- _hullut_!"
-
-Miehen ääni oli muuttunut kirkuvaksi ja hän kohotti kätensä ylös ja
-puhkesi pilkalliseen nauruun. Sitte tuli toinen juna, eikä Montague
-saattanut häntä enää kuulla; mutta hän saattoi nähdä, että hänen
-vimmattu syytöstulvansa jatkui yhä.
-
-Montague seisoi aivankuin maahan kiinni kasvaneena; hän oli saanut
-iskun oman itsensä sisimpään -- hän saattoi tuskin hallita itseään
-siinä seisoessaan. Hän tahtoi juosta sinne, missä tuo mies seisoi,
-tarttua häntä kurkkuun, huutaa hänet alas ja läksyttää hänet koko
-ihmisjoukon edessä.
-
-Majuri oli varmaankin nähnyt hänen kiihtymyksensä, sillä hän otti
-hänen käsivartensa ja talutti hänet pois väkijoukosta, sanoen:
-"Tulkaa! Emme voi sitä auttaa."
-
-"Mutta -- mutta --" vastusti hän, "poliisin olisi otettava hänet
-huostaansa."
-
-"Niin tekevät he joskus", sanoi majuri, "mutta se ei saa aikaan
-mitään hyvää."
-
-He kulkivat edelleen ja kimeän äänen kaiku häipyi pois. "Sanokaa
-minulle", sanoi Montague matalalla äänellä, "tapahtuuko tuota hyvin
-usein?"
-
-"Sillä kulmalla, minkä lähellä minä asun", sanoi toinen, "sitä
-tapahtuu joka lauantai-ilta."
-
-"Ja kuuntelevatko ihmiset?" hän kysyi.
-
-"Joskus ei voida pitää katua auki", oli vastaus.
-
-Ja taas astelivat he vaiti. Vihdoin kysyi Montague: "Mitä se
-merkitsee?"
-
-Majuri pudisti olkapäitään. "Kenties uutta sisällistä sotaa", sanoi
-hän.
-
-
-
-
-Toinen luku.
-
-
-Allan Montaguen isä oli kuollut noin viisi vuotta sitte. Pari vuotta
-myöhemmin oli hänen nuorempi veljensä, Oliver, ilmaissut aikomuksensa
-etsiä uraa New-Yorkissa. Hänellä ei ollut mitään paikkaa eikä mitään
-määrättyjä suunnitelmia; mutta hänen isänsä ystävät olivat rikkaita
-ja vaikutusvaltaisia miehiä, ja ovet olivat hänelle auki. Niin oli
-hän muuttanut maaosuutensa rahaksi ja lähtenyt.
-
-Oliver eli iloista elämää ja oli nautintoa rakastava poika, jolla
-oli kaikki tuhlaajapojan ominaisuudet; hänen veljensä oli puoleksi
-odottanut saavansa nähdä hänen palaavan vuoden tai parin kuluttua
-taskut tyhjinä. Mutta New-York tuntui miellyttävän Oliveria. Hän ei
-koskaan kertonut, mitä hän teki -- hän ei kirjottanut muuta, kuin
-että hän pidätteli karhuja ovelta. Mutta hänen kirjeensä viittasivat
-kalliisiin elämäntapoihin; ja joulun aikana ja serkku Alicen
-syntymäpäivänä saattoi hän lähettää lahjoja, jotka hämmästyksestä
-saivat sukulaisten silmät pyöristymään.
-
-Montague oli aina ajatellut itseään maalaislakimiehenä ja
-uutisviljelijänä. Mutta kaksi kuukautta sitte oli tuli niellyt heidän
-kotikartanonsa ja lisäksi oli joku tarjoutunut ostamaan maan; ja
-vaihdettuaan innoissaan useita sähkösanomia päivässä Oliverin kanssa,
-olivat he äkkiä päättäneet järjestää asiansa ja matkustaa New-Yorkiin.
-
-Siellä olivat nyt Montague ja hänen äitinsä sekä yhdeksäntoista
-vuotias serkku Alice, ja vanha "Lucy-mummo", Mrs Montaguen palvelija.
-Oliver oli ollut heitä vastassa Jerseyn kaupungissa, onnesta
-säteilevänä. Hän näytti aivan yhtä poikamaiselta kuin ennenkin ja
-yhtä sievältä; New-York ei ollut muuttanut häntä ollenkaan, tehnyt
-vaan vähän kalpeammaksi. Virkapukuinen hotellin palvelija seisoi
-valmiina vastaanottamassa heidän tavaroitaan, ja suuret, punaiset
-matkavaunut olivat heitä odottamassa; ja sitte heidät asetettiin
-mukavasti paikoillensa, ja nuorempi veli piti velvollisuutenaan olla
-tiedonantajana ja oppaana.
-
-Montague oli tullut, alkaakseen elämän taas alusta. Hän oli tuonut
-mukanaan rahansa ja aikoi sijoittaa ne ja tulla toimeen tuloillaan,
-kunnes alkaisi jotakin ansaita. Hän oli työskennellyt kovasti
-urallansa ja hän aikoi tehdä niin myös New-Yorkissa ja lopulta
-raivata itselleen tien. Hän tunsi tuskin ollenkaan kaupunkia -- hän
-katseli sitä lapsen avoimilla silmillä.
-
-Nopeasti alkoi hän oppia, huomasi hän. Oli aivankuin he olisivat
-joutuneet pyörremyrskyn valtaan: ensiksi kiirehtivät ihmisjoukot,
-ja sitte meluavat ajurit ja kirkuvat sanomalehtipojat, ja rämisevät
-vaunut; sitte nuolennopeat moottorit, jotka kiitivät vankkurien ja
-vaunujen lomassa, ja katujensa kulmilla seisoi suuret poliisit,
-jotka paimensivat matkoihinsa kiirehtivää kansaa; ja sitte 5 Avenue
-puotiriveineen ja torninkorkuisine hotelleineen; ja lopuksi nopea
-pyörähdys kulman ympäri -- ja heidän kotinsa.
-
-"Olen valinnut rauhallisen kodikkaan paikan teitä varten", oli Oliver
-sanonut, ja se oli suuresti viehättänyt hänen veljeään. Mutta hän oli
-säikähdyksestä jäänyt tuijottamaan, kun hän astui tähän uusimpaan
-"yksityishotelliin" -- jota piti yllä pari kolme sataa kaupungin
-huomattavimpaan ylimystöön kuuluvaa henkeä -- ja huomasi korkean
-holvikäytävän ja sen jättiläismäiset pronssiset portit, ja uljaan,
-salimaisen eteisen, joka oli taiteellisesti rakennettu Caen'in
-kivestä ja Italian marmorista, ja yllä kaartui holvimainen katto,
-jossa oli nykyaikaisten mestarien maalauksia. Livreijapukuiset miehet
-kantoivat heidän päällysvaatteensa ja kumarrellen johtivat heitä;
-suuri pronssinen hissi nosti heidät äkkiä oikean oven kohdalle;
-ja he kulkivat huoneisiinsa pitkin käytävää, jonka seinät olivat
-veripunaista marmoria ja lattia matolla peitetty, pehmeällä kuin
-lepotyyny. Siellä oli kuusi palatsimaista huonetta, jotka aivan
-kauhistuttivat Montagueta mattojensa, verhojensa ja sisustuksensa
-loistolla.
-
-Niinpian kuin mies, joka kantoi heidän tavaroitaan, oli jättänyt
-huoneen, kääntyi hän veljensä puoleen.
-
-"Oliver", sanoi hän, "kuinka paljon me maksamme kaikesta tästä?"
-
-Oliver hymyili. "Sinun ei tarvitse maksaa mitään, veliseni", vastasi
-hän. "Te tulette olemaan minun vieraanani pari kolme kuukautta,
-kunnes olette saaneet asianne järjestetyiksi."
-
-"Sinä teet oikein hyvin", sanoi toinen; "-- me keskustelemme siitä
-myöhemmin. Mutta sano minulle sillä välin, kuinka paljon nämä huoneet
-maksavat."
-
-Ja silloin Montague sai vastaansa ensimäisen panoksen New-Yorkin
-dynamiittia. "Kuusisataa dollaria [3000 Smkaa. Käänt. huom.]
-viikossa", sanoi Oliver.
-
-Hän astui taaksepäin ikäänkuin veljensä olisi häntä lyönyt.
-"Kuusisataa dollaria viikossa!" läähätti hän.
-
-"Niin", sanoi toinen tyynesti.
-
-Viipyi useita minuutteja ennenkuin hän sai takaisin hengityksensä.
-"Veli", huusi hän, "sinä olet mieletön!"
-
-"Se on erinomaisen edullinen kauppa", hymyili toinen; "minä saan
-heidän kauttaan vaikutusvaltaa."
-
-Taas oli hetken vaitiolo, jonka kestäessä Montague tapaili sanoja.
-"Oliver", huudahti hän, "minä en saata uskoa sinua! Miten saatoit
-sinä luulla, että me voisimme maksaa sellaisen hinnan?"
-
-"Minä en luullutkaan sitä", sanoi Oliver; "sanoinhan sinulle, että
-aikomukseni oli maksaa se itse."
-
-"Mutta kuinka voimme me sallia sinun maksaa sen edestämme?" huusi
-toinen. "Voitko kuvitella, että _minä_ koskaan tulen ansaitsemaan
-niin paljon, että voisin maksaa sellaisen hinnan?"
-
-"Tietysti sinä tulet", sanoi Oliver. "Älä ole hullu, Allan -- sinä
-tulet huomaamaan helpoksi hankkia rahaa New-Yorkissa. Jätä se minulle
-ja odota vähän aikaa." Mutta toinen ei jättänyt häntä niin vähällä.
-Hän istuutui koristellulle silkkivuoteelle ja kyseli katkonaisesti:
-"Kuinka suurten luulet tulojeni tulevan olemaan vuodessa?"
-
-"Sitä en suinkaan tiedä", nauroi Oliver; "ei kenelläkään ole aikaa
-laskea tulojaan. Sinä tulet saamaan niin paljon kuin tarvitset, ja
-kelpolailla enemmänkin. Tämän yhden asian tulet sinä huomaamaan
-varmaksi -- mitä enemmän sinä kulutat, sitä enemmän olet sinä
-tilaisuudessa saamaan."
-
-Ja sitte nähdessään, että tuo vakava ilme veljensä kasvoilla ei
-hävinnyt, istuutui Oliver, ja pannen jalkansa ristiin jatkoi tuon
-ylellisen elämän paradokseista kokoonpannun filosofian esittämistä.
-Hänen veljensä oli tullut miljonäärien kaupunkiin. Siellä oli
-määrätty joukkue ihmisiä -- "oikea sääty", oli Oliverin tapana niitä
-kutsua -- ja heidän keskuudessaan tulisi hän huomaamaan, että raha
-siellä oli yhtä vapaata kuin ilma. Sikäli kuin se hänen urallansa
-tulisi kysymykseen, tulisi hän havaitsemaan, että koko New-Yorkissa
-ei ole mitään niin kallista kuin säästäväisyys. Jos ei hän elänyt
-gentlemannin tavalla, huomasi hän itsensä suljetuksi valittujen
-piiristä -- ja kuinka hän sitte pitäisi huolta toimeentulostaan,
-oli kysymys, jota hänen veljensä ei olisi kestänyt katsoa silmästä
-silmään.
-
-Sentähden tuli hänen niinpian kuin mahdollista asettaa itsensä
-sellaiseen mielentilaan, että mitkään asiat eivät häntä
-hämmästyttäisi, että hän teki niinkuin muutkin tekivät ja maksoi mitä
-muutkin maksoivat, ja teki sen tyynesti niinkuin olisi tehnyt sitä
-kaiken ikänsä. Hän olisi pian löytävä paikkansa; ainoa, mitä hänen
-sillä välin tuli tehdä, oli jättää itsensä veljensä johdettavaksi.
-"Sinä tulet aikaa myöten näkemään, että minulla on langat käsissäni",
-lisäsi jälkimäinen. "Siis ota elämä kevyesti ja anna minun esittää
-itsesi oikeille henkilöille."
-
-Tuo kaikki tuntui hyvin puoleensavetävältä. "Mutta tiedätkö varmasti
-ymmärtäväsi", kysyi Montague, "mitä varten minä olen täällä? Minä
-en halua päästä 'neljänsadan' joukkoon, minä olen käytännöllisesti
-perehtymässä lakiin -- sinä tiedät sen."
-
-"Ensiksikin", vastasi Oliver, "älä puhu 'neljästä sadasta' -- se
-on sivistymätöntä ja typerää; ei mitään sellaista ole olemassa.
-Toiseksi, sinä aiot elää New-Yorkissa ja tahdot oppia tuntemaan
-oikeita ihmisiä. Jos tunnet heidät, sinä voit harjoitella lakia, tai
-harjoitella biljaardia, tai mitä tahansa päähäsi pälkähtää. Jos et
-heitä tunne, niin voit yhtä hyvin harjoitella Dahomey'ssa. Sinä voit
-kyllä asettua tänne ja alottaa ominpäin, mutta et kahdessakymmenessä
-vuodessa tule pääsemään niin pitkälle, kun saattaisit päästä kahdessa
-viikossa, jos tahdot antaa minun ohjata."
-
-Montague oli melkein viisi vuotta veljeänsä vanhempi, ja kotona
-oli hän asettunut puoleksi isälliseen asemaan häntä kohtaan. Nyt
-sitävastoin näytti asema muuttuneen päinvastaiseksi. Kevyesti
-hymyillen alistui hän huvitettuna ja asetti itsensä oppilaan asemaan,
-joka tiedonhaluisena tahtoo tutustua maailmankaupungin salaisuuksiin.
-
-He päättivät olla puhumatta näistä asioista mitään toisille.
-Mrs Montague oli puoleksi sokea ja vietti Lucy-mummon kanssa
-huomaamatonta elämää kotonaan. Mitä tuli Aliceen, niin hän oli
-nainen, eikä hän tulisi vaivaamaan itseään talousasioilla; jos
-ihmeelliset kummitädit tulisivat peittämään hänet lahjoilla, ottaisi
-hän ne vastaan.
-
-Alice oli joka tapauksessa kasvanut elämään palatsissa, sanoi Oliver.
-Hän oli riemusta huudahtanut nähdessään Alicen ensi kerran rannalla.
-Alice oli ollut kuusitoista vuotta, silloinkun hän läksi, ja pitkä ja
-hento; nyt oli hän yhdeksäntoista, ja kukkeuden hienot merkit näkyivät
-hänen tukassaan ja kasvoissaan. Automobiilissa oli Oliver kääntynyt
-ja tuijottaen häneen lausunut salaperäisen tuomion: "Sinä tulet
-menestymään!"
-
-Nyt juuri kierteli Alice ympäri huoneita, huudahtellen
-hämmästyksestä. Kaikki oli täällä niin hiljaista ja sopusointuista,
-että aluksi kaikki epäluulot viihdytettiin rauhaan. Tämä oli
-yksinkertaisuutta, eriskummaista ja hämmästyttävää yksinkertaisuutta;
-se oli mitä suurimmalla taidolla kokoonpantu. Se oli ylellisyyttä,
-mutta itsetietoiseksi kasvanutta, joka katseli itseänsä ylhäisellä
-halveksumisella. Ja lyhyen ajan kuluttua alkoi se läpäistä
-alhaisimmankin mielen täyttäen sen kunniotuksen sekaisella pelolla;
-on mahdotonta olla kauan hämmästystä tuntematta huoneessa, joka on
-kalustettu mitä harvinaisimmilla tsherkessiläisillä pähkinäpuilla
-ja verhottu käsinkoristelluilla silkkikankailla -- vaikka siellä
-ei olisikaan ketään, joka sanoisi, että jokaisen huoneen sisustus
-on maksanut kahdeksansataatuhatta dollaria [Neljäkymmentätuhatta
-mkaa], ja että seinämatto on ostettu Pariisista seitsemälläkymmenellä
-dollarilla [3500 mkalla] kyynärä.
-
-Montague läksi myöskin katselemaan huoneita. Hän huomasi suuret,
-kaksinkertaiset akkunat, joissa oli pronssiset kehykset; pronssiset,
-tulenkestävät ovet; pronssiset sähkökynttilät ja kruunut, joista
-nappulaa kosketettaessa levisi huoneeseen pehmeä valovirta;
-"herttuattaren" ja "markiisittaren" tuolit, joiden päällystä oli
-seinäverhojen mukainen; suunnattoman suuri nahkainen "leposohva",
-jonka toisessa päässä oli siirrettävä lamppu; kun avasi pukuhuoneen
-oven, täyttyi se automaattisesti valolla; siinä oli siirrettävä
-kolmisivuinen peili, josta saattoi nähdä oman kuvansa joka puolelta.
-Vuoteen vierellä oli pieni pronssilaatikko, johon saattoi panna
-kengät, ja pienen, käytävään avautuvan lukollisen oven kautta
-saattoi vahtimestari ne ottaa kenenkään häiriytymättä. Jokainen
-kylpyhuone oli tavallisen vastaanottohuoneen kokoinen, lattia ja
-seinät lumivalkoisesta marmorista ja ovi oli hienosta, kalliista
-peililasista. Siellä oli suuri posliininen amme, jonka yläpuolella
-seinässä oli lasiset kädensijat, joiden avulla helposti saattoi
-päästä ylös; ja vesisuihku ja pellavasta tehdyt telttakangasverhot,
-jotka muutettiin joka päivä, ja marmorinen penkki, jolla voi maata
-sillä aikaa kun hieroja, joka saapui nappulaa kosketettaessa, siveli
-ruumista.
-
-Loppumattomat olivat tämän laitoksen ihmeellisyydet, niinkuin
-Montague vähitellen tuli huomaamaan. Oli mahdotonta, että takan
-reunalla oleva antiikkityylinen pronssinen kello olisi osottanut
-väärin, sillä se oli sähköyhteydessä liikkeen kanssa. Teidän ei
-tarvinnut avata akkunaa ja laskea tomua sisälle, sillä huone
-tuulotettiin automaattisesti, ja kääntämällä lämpöjohtoa voitte te
-saada "kylmää" tai "kuumaa." Liikkeen puolesta toimitettiin teille
-opas, joka näytti teille koko laitoksen; ja te saatoitte nähdä
-leipänne alustettavan sähkön avulla, munan muotoisella pöydällä, ja
-munat tutkittiin sähkövalolla; te saatoitte kurkistaa suunnattomiin
-jäähdytyslaitoksiin, joita tuulotettiin jättiläismäisillä
-sähköviuhkoilla; jokaisella vähäpätöisellä lammaskotletillakin
-oli siellä oma erikoinen säilytyslaatikkonsa. Teidän omassa
-kerroksessanne oli ravintola, jossa oli kuumat ja kylmät
-varastohuoneet ja ilmatiiviit ruoankuljetuslaitokset; te saatoitte
-pitää omat, yksityiset pöytäliinanne ja kuppinne sekä lautasenne ja
-oma perhetarjoilijanne, jos niin tahdotte. Lapsianne kuitenkaan ei
-teidän oltu sallittu ottaa mukaanne taloon, vaikka henkenne olisi
-ollut kysymyksessä -- tämän pienen myönnytyksen teitte mielellänne
-isännälle, joka oli sijoittanut puolitoista miljoonaa dollaria
-yksinomaan kalustukseen.
-
-Muutamia minuuttia myöhemmin soi telefooni, ja Oliver vastasi ja
-sanoi: "Lähettäkää hänet ylös."
-
-"Tässä tulee räätäli", lausui hän, sulkiessaan telefoonin.
-
-"Kenen?" kysyi veljensä.
-
-"Sinun", sanoi hän.
-
-"Tuleeko minulla olla uudet vaatteet?" kysyi Montague.
-
-"Sinullahan ei ole nyt mitään vaatteita", oli vastaus.
-
-Montague seisoi "pukumestarin" edessä, joksi kallisarvoista peiliä
-kutsuttiin. Hän tarkasteli itseään ja sitten veljeään. Oliverin
-vaatteet olivat melkein tsherkessiläisen pähkinäpuun väriset; aluksi
-tuntuivat ne yksinkertaisilta, ja vieläpä vähän huolimattomilta
--- vasta vähitellen saattoi huomata, että se oli omaperäistä ja
-erinomaista, ja hyvin kallista.
-
-"Eivätkö sinun new-yorkilaiset ystäväsi tahtoisi ottaa huomioon sitä
-seikkaa, että minä olen vast'ikään maalta tullut?" kysyi Montague
-leikillisesti.
-
-"Saattaisivat kyllä", vastasi veli. "Minä tunnen sata henkilöä, jotka
-lainaisivat minulle rahaa, jos pyytäisin heiltä. Mutta minä en pyydä
-heiltä."
-
-"Kuinka pian minä siis olen valmis esiintymään?" kysyi Montague,
-nähden itsensä suljetuksi lukkojen taa viikoksi tai kahdeksi.
-
-"Sinä olet saava kolme pukua huomenna aamulla", sanoi Oliver. "Genet
-on luvannut."
-
-"Mitan mukaan tehdyt puvut?" änkytti toinen hämmästyksissään.
-
-"Hän ei ole koskaan kuullut minkäänlaisista muista puvuista", sanoi
-Oliver, äänessään vakava nuhde.
-
-M. Genet'illä oli venäläisen suuriruhtinaan ulkomuoto, ja hoviherran
-käytös. Hän toi apulaisen ottamaan Montaguesta mittaa, sillä aikaa
-kun hän itse tarkasti, mitä värejä hänelle sopisi. Montague sai
-keskustelusta tietää, että hänen tuli seuraavana aamuna matkustaa
-maalaistalolle, ja että hän tarvitseisi matkapuvun, metsästyspuvun,
-ja "aamunutun." Muut saisivat odottaa siksi kunnes hän olisi
-palannut. Nuo kaksi keskustelivat hänestä ja hänen eri "kohdistaan"
-ikäänkuin heillä olisi ollut puhe jostakin hevosesta; hänessä oli
-jotakin erikoista, hän oli oppivainen, ja hänen kanssaan saattoi
-tehdä paljonkin -- vähällä koulutuksella hänestä voi tehdä etevän
-persoonallisuuden. Hänen ranskankielensä ei ollut kiitettävää, mutta
-hän sai selville, että M. Genet'in mielipide oli, että New-Yorkin
-aviomiehet tulisivat vapisemaan, nähdessään hänet seurassaan.
-
-Kun räätäli oli lähtenyt, tuli Alice sisälle, kasvot loistaen
-kylmästä kylvystä. "Täällä te olette itseänne varustamassa!" huusi
-hän. "Ja mitä minä saan?"
-
-"Sinun kysymyksesi on vaikeammin ratkaistavissa", sanoi Oliver
-nauraen; "mutta sinä saat alkaa jo tänä iltana. Reggie Mann tulee
-viemään sinut mukanaan ja hankkimaan sinulle muutamia pukuja."
-
-"Mitä!" änkötti Alice. "Hankkimaan minulle uusia pukuja! Mies?"
-
-"Tietysti", sanoi toinen. "Reggie Mann antaa puolelle New-Yorkin
-naisista opastusta heidän vaatteidensa suhteen."
-
-"Kuka hän on? Räätälikö?" kysyi tyttö.
-
-Oliver istui leposohvan reunalla, heilutellen jalkaansa toisen
-päällä; ja hän lopetti äkkiä, tuijotti tyttöön ja istuutui uudelleen,
-nauraen hiljaa itsekseen. "Oi rakkaani!" sanoi hän. "Reggie-parka!"
-
-Käsittäen, että hänen oli lähdettävä alusta saakka, alkoi hän
-selittää, että Reggie Mann oli tanssimestari, naisellisen
-seurapiirin epäjumala. Hän oli suuren Mrs de Graffenried'in --
-tietysti olivat he hänestä kuulleet -- erityinen suosikki ja
-hoivatti -- Mrs de Graffenried'in, joka tunnustettiin Newportin
-seuraelämän kuningattareksi, ja jonka kohtalona oli kerran tulla
-siksi New-Yorkissa. Reggie ja Oliver olivat hyvissä "väleissä" ja
-Reggie oli jäänyt kaupunkiin, pitämään huolta Alicen vaatetuksesta
--- nähtyään hänen kuvansa, ja luvattuaan tehdä hänestä oikein
-taideteoksen. Ja sitten Mrs Robbie Walling antaisi hänelle
-tanssiopetusta, ja koko maailma tulisi lankeamaan hänen jalkojensa
-juureen.
-
-"Sinä ja minä menemme aamulla 'Mustaan metsään', Wallingien
-metsästystilalle", lisäsi Oliver veljelleen. "Sinä tapaat siellä Mrs
-Robbien. Olet kai kuullut Wallingeista?"
-
-"Olen", sanoi Montague, "olen kuullut heistä puhuttavan."
-
-"Hyvä on", sanoi toinen, "me ajamme alas vaunuilla. Aion ottaa sinut
-kilpa-ajovaunuihini, niin saat kokea mitä se on. Me lähdemme varhain."
-
-"Minä olen kyllä oleva valmis", sanoi Montague; ja kun hänen veljensä
-vastasi, että hän tulisi olemaan portilla kello yhdentoista aikaan,
-teki hän yhden uuden huvittavan huomion new-yorkilaisten tavoissa.
-
-Siihen hintaan, minkä hän hotelliin maksoi, kuului myöskin yhden
-kamaripalvelijan eli tytön palvelus heitä jokaista kohti ja sentähden
-kun heidän tavaransa olivat tulleet ei heillä ollut mitään tekemistä,
-ja he menivät syömään aamiaista yhteen hotellin suurimmista
-ruokailuhuoneista. Tornimaiset pylväät olivat tummanvihreää marmoria
-ja palmut ja kukat muodostivat ihmeellisiä labyrinttejä. Oliver
-tilasi; hänen veljensä ei jättänyt huomaamatta, että yksinkertainen
-ateria maksoi heille noin viisikymmentä dollaria [250 Smkaa] ja hän
-ihmetteli, tulisivatko he syömään sillä hinnalla koko ajan.
-
-Silloin Montague mainitsi, että hän oli kotoa lähdettyään saanut
-sähkösanoman kenraali Prenticeltä, ja hän pyytää häntä tulemaan
-kanssaan sinä iltana Uskollisen Legioonan kokoukseen. Montague
-ihmetteli leikillään, tuomitseisiko hänen veljensä hänen vanhan
-pukunsa kelpaamattomaksi sellaiseen tehtävään. Mutta Oliver vastasi,
-että sillä ei olisi väliä, mitä hänellä siellä oli päällään; hän ei
-tapaisi ketään, jolla olisi merkitystä, paitsi Prenticeä itseään.
-Kenraali ja hänen perheensä näkyivät olevan hyvin huomattavia
-seuraelämässä ja heitä oli "muokattava." Mutta Oliver, ovelasti
-kyllä, ei siitä pitemmältä puhunut, sillä hän tiesi, että hänen
-veljensä varmasti tulisi puhumaan vanhoista ajoista, joka olisi
-varmin mahdollinen tapa päästä kenraali Prenticen hyvään suosioon.
-
-Aamiaisen jälkeen tuli Reggie Mann, hintelä keikari, jolla oli
-kapea, pieni vartalo ja teeskennelty, siro käyntitapa, hienot kädet
-ja naisellisen pehmeä ääni. Hän oli puettu iltakävelypukuun, ja
-napinlävessään kantoi hän ihmeellisen punaista _orchidéta_. Montaguen
-kättä pudisti hän olkapäänsä tasalle; mutta kun Alice tuli sisälle,
-niin ei hän ollenkaan ottanut häntä kädestä. Sensijaan, hän seisoi
-ja katseli hämmästyneenä, katseli yhä uudelleen, ja kohottaen
-tunteensa yltäkylläisyydessä käsiään, huudahti hän: "Oh, täydellinen!
-täydellinen!"
-
-"Ja kas, minähän sanoin sinulle!" lisäsi hän innokkaasti. "Hän on
-riittävän pitkä kantaakseen satiinia! Hänen tulee saada vaalean
-sininen empiiripuku -- hän on saava sen vaalean sinisen empiiripuvun,
-vaikka minä itse saisin maksaa sen hänen edestään! Ja oh, mitä
-maailmassa voimmekaan me tehdä tuollaisella tukalla! Ja vartalo --
-Réval tulee suorastaan hulluksi!"
-
-Reggie jatkoi laverteluaan kevyellä ja iloisella tavallaan, hän otti
-Alicen käden ja tutki sitä, ja sitten hän käänsi Alicen tarkastellen
-hänen vartaloaan; Alice lensi punaiseksi ja koetti nauraa salatakseen
-hämmennystään. "Rakas Miss Montague", huudahti hän, "minä tuon koko
-Gothamin ja lasken sen Teidän jalkojenne juureen! Ollie, sinä olet
-taistelusi voittanut! Voittanut ilman ainoatakaan laukausta! Minä
-tiedän oikean miehen hänelle -- hänen isänsä on kuolemaisillaan,
-ja hänelle tulee neljä miljoonaa jo yksin vanhan mantereen
-arvopapereissa. Ja hän on yhtä kaunis kuin Antonius ja yhtä hurmaava
-kuin Don Juan! _Allons!_ me voimme tämän illan jo alottaa niillä
-myötäjäisillä!"
-
-
-
-
-Kolmas luku.
-
-
-Oliver ei asunut heidän kanssaan; hänellä oli oma huoneustonsa
-klubissa, jota hän ei halunnut jättää. Mutta seuraavana aamuna noin
-kaksikymmentä minuuttia sen ajan jälkeen, minkä hän oli määrännyt,
-oli hän ovella ja Montague meni alas.
-
-Oliverilla oli Ranskasta tuotu kilpa-ajovaunu. Siinä oli
-ainoastaan kaksi avonaista istuinsijaa edessä ja takana oli istuin
-koneenhoitajaa varten. Se oli muodoltaan matala ja pitkä ja näytti
-mitä epäilyttävimmältä otukselta. Joka kerta kun se pysähtyi kadulla,
-kerääntyi joukko uteliaita sitä tirkistelemään. Oliverilla oli
-yllään musta, karhunnahkainen takki, joka ulottui jalkoihin saakka
-ja lakki ja käsineet vastasivat muuta pukua; hänellä oli lasiset
-silmäinsuojustimet, jotka hän oli sysännyt ylös otsalle. Samallainen
-puku oli valmiina myöskin hänen veljensä istuimella.
-
-Puvut olivat tulleet, ja kamaripalvelija kantoi niitä käsilaukussa.
-"Me emme voi kuljettaa niitä mukanamme", sanoi Oliver. "Hän saa tuoda
-ne junalla." Ja sillä aikaa kun hänen veljensä napitti nuttunsa,
-antoi hän osotteen; Montague kiipesi sisälle ja heitettyään nopean
-silmäyksen hänen olkapäänsä yli, painoi Oliver erästä tankoa ja
-kiersi ohjauspyörää, ja kiitäen vierivät he alas katua.
-
-Kotona Mississipillä saattoi joskus kohdata automobiililla
-ajelevia joukkueita, jotka yleensä olivat hirveästi kiusottavia
-ja vaarallisia matkavarustuksille. Mutta eiliseen päivään saakka,
-jolloin hän oli noussut maihin lautalta, ei hän vielä koskaan ollut
-ajanut moottorivaunussa. Ajaminen tällaisessa vaunussa oli kuin
-olisi matkustanut unessa -- se liukui eteenpäin ilman pienintäkään
-ääntä tai tärinää; se kiisi hurjana eteenpäin, syöksyi oikealle
-ja vasemmalle, kohosi hitaasti ylös mäkiä, ja pysähtyi aivankuin
-omasta tahdostaan -- ajaja ei tosiasiassa näyttänyt tekevän
-mitään. Sellaiset seikat kuin vaunujen raiteet eivät siihen mitään
-vaikuttaneet, ja suuremmat puutteellisuudet kadun kivisessä pinnassa
-saivat aikaan vain pienen heilahduksen; ainoastaan silloin kun se
-lensi eteenpäin aivankuin olisi ollut elävä olento, saattoi tuntea
-sen voiman, paineesta selässään istuimen selustaa vastaan.
-
-He kulkivat vauhdilla, mikä Montaguen mielestä tuntui suorastaan
-uhkarohkealta, läpi kaupungin katujen, puikkelehtien vaunujen ja
-kuormavankkureiden välitse, hipaisten ohi ajopelien, pyörähtäen
-ympäri kadunkulmien ja valiten mitä mahdottomimmat ajoväylät. Oliver
-näytti aina tietävän, mitä vastaantuleva olisi tekevä; mutta pelkkä
-ajatus että hän tekisi jotenkin toisin piti hänen kumppaninsa sydämen
-alituisesti tuskallisessa jännityksessä. Kerran kun nuori mies
-hyppäsi henkensä edestä tieltä, huusi hän kovasti; Oliver nauroi
-ja päätään kääntämättä sanoi, "Sinä kyllä tulet tottumaan siihen
-vähitellen."
-
-He ajoivat alas pitkin neljättä Aveneuta ja kääntyivät Bowerylle
-päin. Ilmassa kulkevat junat jyskyttivät ylhäällä päiden päällä ja
-kapakat, viidenkymmenen pennin museot, halpahintaiset majatalot ja
-vaatekaupat vilisivät heidän ohitsensa yhtenä sekamelskana. Kahdesti
-huomasi Oliverin haukansilmä sinisen univormun edessään ja silloin
-he hiljensivät vauhtiaan kohtalaiseksi, jolloin Montaguella oli
-tilaisuus tarkastaa ympäristön kurjaa asutusta. Oli kylmä marraskuun
-päivä ja "työtön" aika; ja risaiset, työstä ajetut miehet astelivat
-hartiat kyyryssä ja kädet taskuihin pistettyinä.
-
-"Mihin ihmeessä me olemme menossa?" kysyi Montague.
-
-"Long Islandiin", sanoi toinen. "Se on ruokoton matka -- alkuosa
-siitä -- mutta se on ainoa tie. Eräänä päivänä on meillä vielä oleva
-oma, ilmassa kulkeva pika-ajotiemme ja me emme tarvitse enää ajaa
-läpi tämän kurjan sekasotkun."
-
-Lähestyessään Williamsburgin siltaa oli heidän käännyttävä, sillä
-he huomasivat kadun suljetuksi korjausta varten. Heidän oli
-kierrettävä kokonainen kortteli ja he kääntyivät väärälle kadulle
-ja töyttäsivät keskelle vuokrakasarmialueita. Kapeita, likaisia
-katuja, joiden molemmin puolin seisoi suunnattomia rakennusryhmiä
-joiden välille muodostui aivankuin syvät, äkkijyrkät rotkot,
-joiden seinillä riippui ruostuneet, rautaiset tulipalotikapuut
-ja ulkoasua koristi saippualaatikot ja vesiammeet, pesulaitokset
-ja kirkuvat sylilapset; ahtaat rappukäytävät, täynnä leikkiviä
-lapsia; mauste- ja vaatetavarakaupat, tarjoilut, ja hämmästyttävä
-sekamelska ilmoituslappuja ja merkkejä englannin, saksan ja
-juutalaisten kielellä. Oliver ajoi läpi ihmistungoksen, kulmakarvansa
-kärsimättömyydestä rypistyneinä ja torvensa törähdellen vihaisesti.
-"Älä välitä siitä", kielteli Montague; mutta toinen vastasi, "Piru
-vieköön!" Lapset kirkuivat ja juoksivat pois tieltä, miehet ja vaimot
-hyppäsivät taaksepäin, rypistellen uhkaavina kulmiaan ja mutisten
-itsekseen; kadun sulki raskaat vaunut ja kuormavankkurit, ja he
-olivat pakotetut pysähtymään; lapset alkoivat kerääntyä ympärille
-ja pilkata heitä, ja joukko läheisessä tarjoilussa vetelehtiviä
-tyhjäntoimittajia reuhasi karkeita sanoja päästellen heidän luokseen;
-mutta Oliver ei hetkeksikään kääntänyt katsettaan tiestä, joka oli
-heidän edessään.
-
-Ja viimein olivat he ulkona sillalla. "Hitaat ajoneuvot kulkevat
-oikeaa sivua", oli kirjoitettu taululle, ja siten muodostui
-vasemmalle puolelle heitä varten kapea kuja. He ajaa huristivat ylös
-rinnettä ja kylmä ilma puri heitä niinkuin navakka tuuliaispää.
-Syvällä alhaalla lepäsi virta, jonka tuulen pieksämiä harmaita
-aaltoja kyntivät hinaajat ja raskaat lautat, ja kaupunki levisi
-kummallekin puolelle rantaa -- lukemattomat savupiiput pistivät esiin
-säännöttömistä kattoryhmistä ja valkoiset höyrypiiput tupruttivat
-savua kaikkialla. Sitten viilsivät _he_ alas seuraavaa rinnettä ja
-Brooklyniin.
-
-Siellä oli asfalttinen ajotie, jonka molemmin puolin seisoi rivissä
-pieniä asuntoja. Niitä oli peninkulmittain kortteli toisensa jälkeen.
-Montague ei ollut koskaan ennen elämässään nähnyt niin paljon taloja,
-ja melkein kaikki olivat niinkuin samaan malliin valetut.
-
-Paljon toisia automobiileja kiisi pitkin tätä katua, kilpaillen
-toistensa kanssa. Se, jonka ohi useimmin ajettiin, sai kaiken pölyn
-ja löyhkän; ja siksi oli yleisenä sääntönä, että ollessasi takana
-odottelit sinä vain aukeaa paikkaa lisätäksesi vauhtia ja ajaaksesi
-eteen; mutta juuri kun olit saanut silmiisi mukavan paikan, alkoi
-sivullasi puhkua ja pihistä ja kilpailijani suhahti salaa ohitsesi.
-Jos olit häpeämätön, niin lisäsit sinäkin vauhtia ja pakotit hänet
-peräytymään takaisin, jollei hän tahtonut antautua alttiiksi vaaralle
-törmätä yhteen toista tietä tulevien ajoneuvojen kanssa. Oliverilla
-näytti olevan ainoastaan yksi päämäärä -- päästä kaikista edelle.
-
-He saapuivat suurelle valtameritielle. Siellä kulki useita
-automobiileja ja melkein kaikki ajoivat yhteen suuntaan ja
-kilpailivat. Kaksi niistä pysyttelihe kiinni Oliverissa, eivätkä
-tahtoneet jäädä jälkeen -- kerta toisensa perästä kiisivät he yhä
-uudelleen toistensa ohi. Niiden liikkeelle nostama pöly oli silmiä
-sokaiseva ja alituinen löyhkä iljetti; mutta Oliver puristi huulensa
-lujasti yhteen ja pieni viisari vauhdinmittarilla alkoi liikkua
-eteenpäin ja he ajoivat lentäen alas katua. "Ottakaa nyt kiinni!"
-mutisi hän.
-
-Muutamia sekuntteja myöhemmin huudahti Oliver äkkiä, kun muuan
-poliisi, joka oli ollut kätkeytyneenä pensaan taakse, ryntäsi ylös
-ja huusi heille jotakin. Poliisilla oli moottoripyörä, ja Oliver
-huusi koneenhoitajalle: "Vetäkää nauhasta!" Hänen veljensä kääntyi
-taakseen, säikähtyneenä ja hämmennyksissään, ja hän näki miehen
-kurottavan kädellään vaunun lattiaan. Hän näki poliisin hyppäävän
-pyörälleen ja alkavan heitä seurata. Sitten katosi se hänen
-silmistään pölypilveen.
-
-Saattoi kestää viisi minuuttia tuota hurjaa menoa, heidän ajaessa
-aivan ääneti ja jännittyneinä, vauhdilla, jollaista Montague ei
-ollut koskaan tavannut pikajunassa. Toista tietä tulevat ajoneuvot
-pujahtivat näkyviin, ja rynnäten suoraan heitä kohti -- siltä ainakin
-heistä näytti -- puhalsivat ohi vain käden leveyden etäisyydellä
-heidän vaunustaan. Montague oli juuri tehnyt päätöksensä, että
-tämänkaltainen ajo olisi hänelle kylliksi koko elämän ajaksi, kun hän
-huomasi, että heidän kulkunsa hiljeni. "Te voitte päästää nauhan",
-sanoi Oliver. "Hän ei tule meitä enää tavottamaan."
-
-"_Mikä_ se nauha on?" kysyi toinen.
-
-"Se on sidottu kiinni takana olevaan levyyn, jolla on meidän
-numeromme. Se nostaa sen ylös niin että sitä on mahdoton nähdä."
-
-He kääntyivät tielle, joka johti maaseudulle, ja Montague heittäytyi
-istumaan ja nauroi kunnes kyyneleet valuivat alas hänen poskilleen.
-"Onko tuo kuje yleinen?" kysyi hän.
-
-"Sangen yleinen", sanoi toinen. "Mrs Robbilla on vaunuvajassaan
-allas, joka on täynnä kuraa ja hänen ajajansa roiskuttaa siitä
-numerolapulle joka kerran kun hän lähtee ajelemaan. Täytyy tehdä,
-näetkös, jotakin, tai muutoin joutuu alituisesti kiinni."
-
-"Oletko koskaan joutunut poliisin käsiin?"
-
-"Ainoastaan kerran olen ollut oikeudessa", sanoi Oliver. "Pysäytetty
-olen senkin seitsemän kertaa."
-
-"Mitä he tekivät toisilla kerroilla -- varottivat sinua?"
-
-"Varottivatko?" nauroi Oliver. "Eivät mitään muuta kuin astuivat
-minun kanssani vaunuun ja ajoivat pari korttelia, kunnes joutuivat
-pois joukon näkyvistä; ja sitten pistin minä heidän kouraansa
-kymmenen dollarin maksuosotuksen ja he livahtivat tiehensä."
-
-Montague vastasi hänelle, "Oo, minä ymmärrän!"
-
-He kääntyivät leveälle viertotielle ja täällä oli enemmän
-automobiileja ja enemmän tomua ja kilpailua. Tuon tuostakin kulkivat
-he kärry- tai rautatiekiskojen yli ja siellä oli aina varotusmerkki;
-mutta Oliver tiesi varmasti jollain salaisella tavalla, että raiteet
-olivat selvät, sillä hän ei koskaan näyttänyt hidastuttavan kulkua.
-Silloin tällöin joutuivat he kyliin ja silloin vasta vähensivät he
-nopeutta; mutta vauhdista, millä he kulkivat läpi eivät kyläläiset
-olisi saattaneet heitä vähääkään epäillä.
-
-Mutta sitten tuli uusi seikkailu. Tie oli korjattavana ja oli mitä
-kurjimmassa kunnossa ja he raivasivat parhaallaan itselleen tietä,
-kun nuori mies, joka oli kävellyt syrjässä tiellä, astui heidän
-eteensä, veti punaisen nenäliinan taskustaan ja katsoen heihin
-heilutti sitä ylhäällä. Oliver mutisi kirouksen.
-
-"Mitä on kysymyksessä?" huusi hänen veljensä.
-
-"Meidät on otettu kiinni!" huudahti hän.
-
-"Mitä!" änkytti toinen. "Minkätähden? Mehän emme kulkeneet juuri
-ollenkaan."
-
-"Tiedän", sanoi Oliver; "mutta he ovat saaneet meidät siitä
-huolimatta."
-
-Hän oli varmaankin yhdellä silmäyksellä päättänyt mielessään, että
-asema oli toivoton, sillä hän ei edes yrittänytkään lisätä nopeutta,
-vaan antoi nuoren miehen astua vaununkannelle, saavuttuaan hänen
-luoksensa.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" tiedusti Oliver.
-
-"Automobiiliyhdistys on lähettänyt minut", sanoi tuntematon,
-"varottamaan teitä, että ensimäisessä kaupungissa on teitä varten
-viritetty ansa. Siksi -- olkaa varuillanne."
-
-Ja Oliver hengähti ja sanoi, "Oh! Kiitän Teitä!" Nuori mies laskeutui
-alas ja he kulkivat eteenpäin; Oliver heittäytyi istumaan ja nauroi
-niin että tärisi.
-
-"Onko tuo tavallista?" kysyi hänen veljensä naurun puuskien lomassa.
-
-"Se on tapahtunut minulle kerran ennen", sanoi Oliver. "Mutta olin
-sen kokonaan unohtanut."
-
-He jatkoivat matkaa hyvin hitaasti; saavuttuaan kylän ulkorajoille
-kulkivat he hautaussaaton hitaudella, vaunun jyskyttäessä kovempaan
-vauhtiin. Muutaman maalaiskauppapuodin edessä näkivät he seisovan
-joukon tyhjäntoimittajia, jotka odottivat heitä, ja Oliver sanoi,
-"Siinä on ensimäinen osa ansasta. Niillä on telefooni ja jonkun
-matkan päässä heistä on mies, jolla samoin on telefooni, ja hänen
-takanaan on toinen, joka jännittää nuoran tien yli."
-
-"Mitä he sinulle sitten tekisivät?" kysyi toinen.
-
-"Vetäisivät rauhantuomarin eteen ja sakottaisivat, olisitpa missä
-tahansa, viidestäkymmenestä kahteensataan viiteenkymmeneen dollariin.
-Se on säännöllinen ryöstö julkisilta maanteiltä -- muutamat seudut
-ylpeilevät sillä, että heillä ei ole koskaan mitään veroja; ne saavat
-rahansa kokonaan meiltä!"
-
-Oliver veti kellon taskustaan. "Me joudumme myöhään
-puolipäiväateriallemme, kiitos näiden viivytysten!" Hän lisäsi, että
-he tulisivat tapaamaan "Haukan pesässä", joka, niinkuin hän sanoi,
-oli "automobiilien yhtymäpiste."
-
-Kaupungin ulkopuolella he taas "käyttivät tilaisuutta"! ja puoli
-tuntia myöhemmin saapuivat he suunnattoman ilmoitustaulun luo,
-johon oli merkitty "Haukan pesään", ja he kääntyivät sinne. He ajaa
-huristivat kukkulalle ja äkkiä pääsivät he ulos mäntymetsiköstä ja
-heidän edessään kohosi ravintola, joka oli rakennettu ylös, salmen
-yli katselevalle kallionkielekkeelle. Sen edessä oli laaja pihamaa,
-jossa automobiilit pyörivät ja rätisivät, ja pitkä vaja, jossa niitä
-seisoi rivissä.
-
-Puoli tusinaa palvelijoita juoksi heitä vastaan, kun he pysähtyivät
-rappujen eteen. He tunsivat kaikki Oliverin, ja kaksi heistä riensi
-harjaamaan hänen takkiaan ja yksi otti hänen lakkinsa, jolla aikaa
-koneenkäyttäjä vei vaunun vajaan. Oliverilla oli juomarahoja
-kaikille; yksi seikka, minkä Montague huomasi, oli se, että
-New-Yorkissa tuli sinulla olla tasku täynnä pientä rahaa ja sinun
-tuli heitellä sitä ympärillesi, minne hyvänsä menit. Sinun tuli
-antaa miehelle, joka kantoi päällysvaatteesi ja pojalle, joka avasi
-oven. Pukuhuoneessa oli sinun annettava pojille, jotka täyttivät
-pesuastiasi, ja toisille, jotka harjasivat sinut toisen kerran.
-
-Majatalon pylvässalit olivat täynnä automobiileilla ajelevia
-joukkueita, puettuina kaikellaisiin outoihin pukuihin Montaguesta
-näytti, että useimmat heistä olivat ulkonaisesti loistavia --
-miehillä oli punakat kasvot ja naiset puhelivat äänekkäästi; hän näki
-yhden, jolla oli taivaansininen vaippa ja kirkkaan punainen puku.
-Hänelle selveni, että elleivät nämä naiset olisi käyttäneet noin
-suuria hattuja, eivät he olisi tarvinneet aivan sellaista määrää
-kirkasväristä harsoa, jonka he kietasivat hattujensa yli ja sitoivat
-leukojensa alle, taikka jättivät sen irralleen tuulen liehuteltavaksi.
-
-Ruokailuhuone näytti olevan rakennettu osastoihin, jotka olivat
-sikin sokin kallion huipulla. Salmelle päin aukeneva sivusta oli
-kokonaan lasista ja se voitiin ottaa kokonaan pois. Katossa oli
-ihmeellinen sekamelska erilaisia lippuja ja jaappanilaisia lyhtyjä,
-ja siellä täällä oli oranssipuita, palmuja ja keinotekoisia virtoja
-sekä suihkulähteitä. Jokainen pöytä näytti olevan täynnä; lautasten
-räminä, äänet ja naurun remakka ja neekeriorkesterin kitarain ja
-mandoliinien pauhu teki miltei puolikuuroksi. Neekeritarjoilijat
-juoksentelivat edestakaisin, ja jättiläismäinen, paksu ylitarjoilija,
-joka varpaillaan pyörähdellen keikisteli itseään, huomasi Oliverin ja
-lähestyi häntä hymyillen tervehdykseksi.
-
-"Kyllä, herra -- ovat juuri saapuneet, herra", sanoi hän ja vei
-hänet alas huoneeseen, missä erääseen nurkkaan oli katettuna pöytä
-kuudelletoista tai kahdeksalletoista henkilölle. Sieltä kuului
-huutoja, "Täällä on Ollie!" -- laseja kolisteltiin ja kuorona pauhasi
-tervehdys -- "Halloo, Ollie! Sinä olet myöhästynyt, Ollie! Mitä on
-tapahtunut -- vaunu mennyt rikki?"
-
-Seurueesta oli noin puolet miehiä ja puolet naisia. Montague valmisti
-itseään tuskalliseen koetukseen tulla esitetyksi kuudentoista
-henkilön kanssa perätysten, mutta hänet, järkevästi kyllä,
-siitä säästettiin. Hän pudisti Robbie Wallingin, pitkän, miltei
-onttorintaisen nuorukaisen kättä, jolla oli hieman keltaiset viikset,
-ja Mrs Robbien kättä, joka lausui hänet tervetulleeksi ja esitti
-hänet seurueelle toverillisen vapauden nimessä.
-
-Ja sitten huomasi hän istuvansa kahden nuoren naisen keskessä, ja
-tarjoilija kumartui hänen ylitsensä, ottaakseen vastaan määräykset,
-mitä juomia hän halusi. Hieman epäröiden sanoi hän, että hän tahtoisi
-whiskyä, sillä hän oli vähän kylmettynyt; mutta hänen oikealla
-puolellaan istuva tyttö huomautti hänelle, "Teidän olisi parempi
-koettaa lasi kylmää shampanja-totia -- silloin näkyisivät seuraukset
-pikemmin." Ja tarjoilijalle lisäsi hän, "Tuokaa kaksi lasia, mutta
-toimittakaa ne nopeasti."
-
-"Teillä oli varmaankin kylmä ajomatka matalassa vaunussanne", jatkoi
-hän Montaguelle. "Mikä saattoi teidät myöhästymään"?
-
-"Meitä kohtasi muutamia esteitä", vastasi hän. "Muutaman kerran
-luulimme jo joutuneemme kiinni."
-
-"Kiinni!" huudahti hän; ja toiset, jotka olivat kuulleet
-huudahtuksen, huusivat, "Oho, Ollie! kerro se meille"!
-
-Oliver kertoi jutun ja sillä välin hänen veljellään oli tilaisuus
-katsella ympärilleen. Kaikki seurueen jäsenet olivat nuoria -- hän
-päätti, että hän oli heistä vanhin, He eivät olleet loistavasti
-puettuja, mutta ei tarvinnut katsoa kahdesti nähdäkseen, että siinä
-joukossa oli paljon rahaa. He olivat juoneet ensimäisen kierroksen
-loppuun ja rupesivat keskenään huvittelemaan. Kaikki olivat he
-läheisiä tuttuja ja kutsuivat toisiaan etunimillään. Montague
-huomasi, että ne aina päättyivät "ie":llä -- siellä oli Robbie,
-Freddie, Auggie, Clarrie, Bertie ja Chappie; jos heidän nimiään
-mitenkään ei voitu saada loppumaan oikealla tavalla, oli heillä
-niiden sijasta lisänimet.
-
-"Ollie" kertoi, kuinka he olivat jättäneet taakseen poliisin; ja
-Clarrie Mason (yksi tuon mahtavan rautatiekuninkaan pojista) kertoi
-samallaisesta urotyöstä, minkä hänen vaununsa oli suorittanut. Ja
-sitten se nuori nainen, joka istui hänen vierellään, kertoi, kuinka
-muuan lihava irlantilainen vaimo oli loikannut heidän edestään, kun
-he pyörähtivät ympäri kadunkulman, seisonut ja haukkunut heitä sitten
-turvallisesti sivukäytävältä.
-
-Tarjoilija tuli liköörin kanssa, ja Montague kiitti naapuriaan,
-Miss Priceä. Anabel Price oli hänen nimensä ja he kutsuivat häntä
-"Billyksi"; hän oli pitkä, erinomainen kaunotar, ja Montague sai
-aikaa myöten kuulla, että hän oli kuuluisa voimailija. Hän oli
-varmaankin aavistanut, että Montague tuntisi itsensä oudoksi tässä
-tuttavallisessa seurapiirissä, ja ryhtynyt herättämään hänessä
-kodikasta tunnelmaa, yritys, jossa hän ei ollenkaan onnistunut.
-
-Heidän oli määrä mennä eräälle metsästystilalle, ja hän kysyi
-Montaguelta, oliko hän innostunut metsästykseen. Oli, vastasi hän
-ja sitten vastasi hän hänelle osotettuun uuteen kysymykseen, että
-hän oli metsästänyt etupäässä hirviä ja villejä kalkkunoita. "Ah,
-sittenhän Te olette oikea metsästäjä!" sanoi Miss Price. "Minä
-pelkään, että Te teette pilkkaa meidän tavallemme."
-
-"Kuinka te menettelette?" kysyi hän.
-
-"Odottakaa, niin saatte nähdä", vastasi hän; sitten hän lisäsi aivan
-sattumalta, "Kun alatte näyttää happamelta meidän joukossamme,
-niin tulette Te vetämään? sellaisen johtopäätelmän, että me emme
-varustele."
-
-Montaguen leuka värähti hieman. Hän sai kuitenkin tasapainonsa ja
-sanoi, että hän otaksui edeltäkäsin sitä, tai että hän ei uskonut
-sitä; perästäpäin kun hän kyseli ja sai tietää, mitä hänen olisi
-pitänyt sanoa, oli hän täydellisesti unohtanut, mitä hän oli
-sanonut. -- Alhaalla Natchezissa oli muutamassa hotellissa vanha
-ylitarjoilija, jota hän kerran oli vaatinut asettamaan itseään,
-lähinnä erästä ystävää istumaan. Nähdessään seuraavalla aterialla,
-että pyyntö oli otettu huomioon, sanoi hän vanhalle miehelle,
-"Pelkään, että olette osottanut minulle puolueellisuutta", johon hän
-sai vastaukseksi, "Minä aina koetan osottaa sitä niin paljon kun
-mahdollista." Montague aina muisti tämän, joka kerta kun hän palautti
-mieleensä ensimäisen kohtauksensa "Billy" Pricen kanssa.
-
-Nuori nainen, joka istui hänen toisella puolellaan, huomautti nyt
-hänelle, että Robbie tilasi uuden "annoksen sekalaisilla höysteillä."
-Hän kysyi, mikä sellainen annos oli, johon nuori nainen sanoi,
-että Robbie kutsui sitä "ruoansulatusharjoitukseksi." Se oli ainoa
-huomautus, minkä Miss de Mille lausui hänelle aterian aikana Miss
-Gladys de Mille, pankkiirin tytär, jonka hänen likeiset tuttavansa
-tunsivat "Babyn" ["Baby", suom. pienokainen. Suom.] nimellä. Hän
-oli paksu ja pyöreäkasvoinen tyttö, joka suurella huolellisuudella
-omistautui aterioimistehtäväänsä; ja Montague huomasi aterian
-loputtua, että hän hengitti tavallista kovemmin, ja että hänen
-suuret, pyöreät silmänsä näyttivät suuremmilta kuin koskaan.
-
-Keskustelu koski yleensä pöytää, mutta sitä ei ollut helppo seurata.
-Se oli enimmäkseen kietoutunut yhteisten tapahtumain ympärille ja
-täytyi olla yksityiskohtaisesti perehtynyt henkilöihin ja menneisiin
-tapahtumiin voidakseen seurata mukana. Myöskin käyttivät he hyvin
-paljon tuttavallista, mutta outoa murretta, joka piti vieraan älyn
-lakkaamatta vireillä. Kuitenkin Montague tuumaili, että kaikki
-hänen puutteellisuutensa korvasi hänen veljensä, jonka kokkapuheet
-saivat aikaan äänekkäimmän naurun. Juuri tällä hetkellä näytti hän
-hänestä enemmän siltä Oliverilta, jonka hän oli ennen tuntenut --
-sillä Montague oli jo ehtinyt huomata hänessä tapahtuneen muutoksen.
-Kotona ei hänen ilveilyllään ja leikinlaskullaan ollut koskaan ollut
-loppua, ja häntä oli hyvin vaikea saada ottamaan mitään vakavasti;
-mutta nyt hän säästi kaikki kujeensa tovereita varten ja kun hän oli
-yksin, oli hän äärettömästi totinen. Nähtävästi teki hän paljon työtä
-huvituksiensa eteen.
-
-Montague ymmärsi kyllä, kuinka tämä saattoi olla mahdollista. Joku
-esimerkiksi oli suurella vaivalla valmistanut päivällistilauksen
--- aikaansaadakseen varmasti voimakkaimmin hämmästyttävän
-vaikutuksen. Se alkoi jäätelöllä, joka oli laitettu siroihin
-kuvioihin ja sitten kastettu munavalkuaiseen ja paistettu ruskeaksi.
-Ja senjälkeen oli tunturikyyhkyskeitosta, vihreää, rasvaista
-ja maukasta; ja sitten -- varjelkoon taivas -- suuri, höyryävä
-rusinasoppa. Se tarjottiin kummallisen näköisellä vadilla, jossa
-oli kuusi pitkää, hopeaista jalkaa; ja tarjoilija asetti sen
-Robbie Wallingin eteen ja nosti kannen ylös kaikille osotetulla
-kumarruksella -- siirsi sen sitten toisen eteen ja tarjoili itse.
-Montague oli jo mielessään päättänyt, että nyt oli varmaan kaikki
-lopussa, ja alkoi täyttää itseään voileivällä, kun ilmestyi kylmää
-parsakeitosta, tarjottuna hopeaisissa, tulijalustoja muistuttavissa
-säiliöissä kullekin erikseen. Sittenkun ruokahalua näin oli
-kylliksi kiihdytetty -- tuli peltopyytä, sihisevissä tulikuumissa,
-pikkukattiloissa ja sitten rypälehedelmäannos jäiden ja viinin
-seassa; ja sitten pieniä ankanpoikasia, pyöreitä ja täyteläisen
-lihavia, ja latvushernekeittoa; ja senjälkeen _café parfait_; ja
-sitten -- ikäänkuin huimapäisyyden kruununa -- suunnattoman paksuja
-häränpaistiviipaleita! Montague oli lopettanut kauan sitten -- hän ei
-mitenkään jaksanut seurata ylenmääräistä ruoan tulvaa, joka virtasi
-pöydälle. Ja jokaisen annoksen välillä oli viinejä, kallismerkkisiä,
-jotka seurasivat toisiaan suloisessa epäjärjestyksessä -- sherryä ja
-portviiniä, shampanjaa ja bordeauxilaista punaviiniä ja likööriä.
-Montague tarkasti syrjäsilmällä "Baby" de Mille-parkaa ja säälitteli
-häntä; sillä saattoi huomata, että hän ei jaksanut vastustaa
-houkutusta syödä kaikkea mitä vaan hänen eteensä asetettiin, ja se
-tuotti hänelle silminnähtävästi kärsimystä. Montague ihmetteli,
-onnistuisiko hän kääntämään hänen huomionsa keskustelun kautta
-muuanne, mutta häneltä puuttui rohkeutta yrittää sitä.
-
-Ateria loppui kello neljän aikaan. Useimmat muut joukkueet olivat jo
-pitkän matkan päässä matkalla New-Yorkin, ja ravintola oli tullut
-tyhjäksi. Jokunen otti omat tavaransa ja yksi toisensa perästä
-vierivät heidän vaununsa kohti "Mustaa metsää."
-
-Montaguelle oli sanottu, että se oli "metsästystila." Hän näki
-edessään maalaishakamaan ja hän ihmetteli hämärästi, mihin sellainen
-ihmisjoukko kätkeytyisi. Kun he kääntyivät pääkäytävälle ja hänen
-veljensä huomautti, "Nyt olemme perillä", oli hänen hämmästyksensä
-suuri, nähdessään jokseenkin suuren graniittisen rakennuksen ja
-holvinmuotoisen portin, joka kaareutui tien yli. Hän hämmästyi yhä
-enemmän, kun he ajaa huristivat siitä sisälle ja jatkoivat matkaa.
-
-"Mihinkä me olemme matkalla?" kysyi hän.
-
-"Mustaan metsään!", sanoi Oliver.
-
-"Mikä oli sitten se, jonka ohi ajoimme?"
-
-"Se oli portinvartijan asunto", oli Oliverin vastaus.
-
-
-
-
-Neljäs luku.
-
-
-He ajoivat lähes kolme peninkulmaa leveää viertotietä, joka kulki
-suorana kuin nuolen lento halki metsän; silloin alkoi meren
-ääni kuulua heidän korviinsa ja he näkivät edessään mahtavan
-graniittipalatsin, joka jykevänä kohosi hämärissä; sen edessä
-oli työntösilta ja ympärillä leveä vallihauta ja nurkissa kohosi
-neljä suurta, pyöreää tornia. "Musta metsä" oli rakennettu erään
-muinaisen provencelaislinnoituksen malliin -- mutta siinä oli
-ainoastaan neljäkymmentä pienikokoista huonetta ja sen nykyaikaisessa
-jäljennöksessä oli seitsemänkymmentä suurta, ja nyt säteili
-jokaisesta akkunasta valoa. Ihminen ei anna kahdesti yllättää itseään
-sellaisesta erehdyksestä ja tehtyään käynnin "metsästystilalle", joka
-oli maksanut kolme neljäsosa miljoonaa dollaria ja jossa kymmenen
-tuhatta eekeriä maata oli varattu metsästyspuistoksi, oli hän
-valmistunut näkemään Adirondackin "kentät" jotka olivat maksaneet
-puoli miljoonaa ja Newportin "metsästysmajat", jotka olivat maksaneet
-miljoonan tai pari.
-
-Livreijapukuiset palvelijat ottivat heidän vaununsa ja toiset
-avasivat oven ja ottivat heidän vaatteensa. -- Ensimäinen, minkä
-heidän silmänsä kohtasi, oli suunnaton takka, jonka läpimitta oli
-toista kymmentä jalkaa ja joka oli rakennettu suurista mukulakivistä;
-suuret pinot mäntypuuta roihusi sen päällä. Jalusta oli kiillotettua
-kovaa puuta, joka oli karhun ja puhvelin nahoilla peitetty.
-Tulikielekkeet nuoleskelivat kilpiä ja sotakirveitä ja lyömämiekkoja,
-jotka olivat ripustetut tammisiin pilareihin; niiden välillä oli
-seinäverhot, joihin oli maalattu kuvauksia Rolandin Laulusta ja
-Roncevallen tappelusta. Katse kohosi pylväitä myöten suuren salin
-holvikattoon, jonka lasi hehkui veripunaisena lännen valossa. Leveä
-rappukäytävä kohosi toiseen kerrokseen, joka vei salin ympäri
-kulkeville lehtereille.
-
-Montague meni tulen ääreen ja seisoi käsiään hieroskellen iloisen
-takkavalkean edessä. "Skotlantilaistako vai irlantilaista herra?"
-kysyi lakeija, joka hyöri hänen sivullaan. Hän oli tuskin antanut
-tilauksensa kun ovi avautui ja siitä ilmestyi toinen vaunu täysi
-seuruetta, väristen, ja rynnäten tulen ääreen. Parissa minuutissa
-olivat he kaikki kokoontuneet -- nauraen täyttä kurkkua "Baby" de
-Millen kustannuksella, kun hänen vaununsa oli ajanut mäyräkoiran yli.
-"Oh, tiedättekö", huusi hän, "se vain _paukahti_!"
-
-Puoli tusinaa tarjoilijoita hääräili heidän ympärillään, ja pian
-olivat pöydät salissa täytetyt tarjottimilla, joiden päällä oli
-viinimaljakoita ja imupillejä. Siten jokainen seurueessa oli
-tuossa tuokiossa lämmennyt, ja senjälkeen hajaantuivat he pieniin
-joukkueihin huvittelemaan itseään.
-
-Siellä oli myöskin suuri tennishalli sisäurheilua varten, ja puoli
-tusinaa krikettikenttiä. Montague ei osannut kumpaakaan leikkiä,
-mutta hän oli huvitettu seuraamaan vesipooloa uima-altaassa, ja
-tarkastamaan tämän rakennuksen osan rakennetta. Allasta ympäröivät
-seinät ja lattia olivat kokonaan marmorista; pronssinen lehteri
-kiersi sen ympäri ja siltä saattoi vaipua katselemaan vihreän veden
-syvyyksiä. Miehiä ja naisia varten oli ylellisesti varustetut
-pukuhuoneet, joissa kuumat ja kylmät neulakylpyhuoneet, höyrykaapit
-ja hierojat, jotka olivat alituisesti saapuvilla, punnitsemis- ja
-nostokoneet, sähkökoneet synnyttämään "violettisäteitä", ja sähköllä
-käyvät ilmanpuhalluskoneet naisten hiuksien kuivaamista varten.
-
-Hän seurasi useita, leikkejä, joihin miehet ja naiset ottivat osaa;
-ja myöhemmin, kun tennikseen y.m. peleihin osaaottajat saapuivat,
-heittäytyi hän niiden kanssa vesialtaaseen. Senjälkeen astui hän
-erääseen sähköhissiin ja hänet nostettiin turvallisesti huoneeseensa,
-missä hän löysi matkakapineensa purettuina ja iltapukunsa asetettuna
-vuoteelleen.
-
-Noin yhdeksän aikaan siirtyi seurue ruokahuoneeseen, joka aukeni
-graniittiterassille ja loggialle, joka antoi merelle päin. Huone
-oli peitetty jollakin harvinaisen mustalla puulla, jonka nimeä hän
-ei tietänyt; pehmeä valovirta sulautui siihen ja pöytää valaisi
-sähkökynttilät, jotka oli asetettu hopeaisille jalustoille ja
-peitetyt silkkisillä varjostimilla. Se säteili tulvillaan kristalli- ja
-hopeaesineitä ja sitä koristivat sinne tänne sirotellut orkkideiat
-ja sananjalat. Näytti siltä kuin iltapäivän ateriana heillä tulisi
-olemaan ainoastaan yksinkertainen _lunch_ [yksinkertainen ateria
-aamiaisen ja päivällisen välillä. -- Suom.] -- ja nyt heillä olikin
-suuremmoinen päivällinen, jonka oli valmistanut Robbie Wallingin
-kuuluisa kymmenen tuhannen dollarin mestarikokki. Vastakohdan
-majatalon hälinälle muodosti tämän ruokailuhuoneen luostarimainen
-hiljaisuus, missä tunteettomat lakeijat näyttivät liikkuvan täytetyt
-tohvelit jaloissa, ja annokset ilmestyivät ja hävisivät ikäänkuin
-taikavoimasta. Montague koetti parhaansa totuttaakseen itseään
-naisten pukimiin, jotka olivat leikatut alemma kuin hän koskaan ennen
-elämässään oli nähnyt; mutta hän joutui hämilleen joka kerta, kun hän
-kääntyi puhuttelemaan vieressään istuvaa nuorta neitiä, sillä hän
-saattoi nähdä liian syvälle alas hänen rintaansa, eikä hänen ollut
-helppo käsittää, että tyttö ei siitä ollenkaan välittänyt.
-
-Keskustelu oli melkein samallaista kuin ennenkin, ainoastaan sillä
-poikkeuksella, että se oli vähän yleisempää ja äänekkäämpää; sillä
-vieraat olivat tulleet lähemmin tutuiksi, ja kun Robbie Wallingin
-huimaavan kalliin viinisadon viinit vuosivat esille, alkoi heidän
-mielialansa hieman "kohota." Nuori nainen, joka astui Montaguen
-oikealla puolella, oli eräs Miss Vincent, erään sokerikuninkaan
-tyttären tytär; hän oli tummaihoinen ja solakka, ja oli esiintynyt
-äskeisessä kenttäjuhlassa intiaanitytön puvussa. Seurue huvitti
-itseään valitsemalla hänelle intiaanien tapaista nimeä; kaikellaisia
-hullunkurisia ehdotuksia tehtiin, riippuen erilaisista läheisistä
-yksityiskohdista nuoren naisen persoonallisuudessa ja tavoissa.
-Robbie herätti yleistä naurua ehdottamalla "Pikku Kastepisaran"
--- tuli ilmi, että hän kerran oli löydetty kirjottamassa runoa
-kastepisarasta; joku toinen ehdotti "Pikku Sadepisaraksi", ja
-sitten Oliver tempasi koko seurueen mukanaan huudahtamalla,
-"Pieni Sadepisara mutahaudassa!" Hillitön naurunremakka valtasi
-kaikki ja kesti ainakin minuutin, ennenkuin he saivat takaisin
-mielentyyneytensä; käsittääkseen sukkeluuden naurettavuuden oli
-välttämätöntä tietää, että Miss Vincent viimeisellä Long Islandin
-metsästysklubin retkellä oli "marssinut suohon" ja hänet oli täytynyt
-vapauttaa useita jalkoja syvästä mutahaudasta.
-
-Tämän selitti Montaguelle se nuori nainen, joka istui hänen
-vasemmalla sivullaan -- sama, jonka puoleksi verhottu ulkoasu saattoi
-hänet hämilleen Hän oli vasta noin kahdenkymmenen vuoden ikäinen,
-ja hänellä oli uhkea kullan värinen tukka ja lapsellisen viattomat
-kasvot; hän ei ollut kuitenkaan tullut nimensä kaltaiseksi, sillä
-kaikki kutsuivat häntä "Keruubiksi". Kohta senjälkeen teki hän
-pöydän yli jonkun huomautuksen Baby de Millelle -- ihmeellisellä
-tavuyhdistelmällä, joka sointui niinkuin englanti, eikä kuitenkaan
-ollut sitä. Miss de Mille vastasi, ja useat yhtyivät keskusteluun,
-kunnes se oli ylt'yleensä käynnissä. "Keruubi" selitti hänelle, että
-"Baby" oli keksinyt salakielen, muuttamalla kirjainjärjestystä; ja
-Ollie ja Bertie aivan päättömällä innolla koettivat löytää siihen
-avainta, mutta eivät sitä keksineet.
-
-Päivällinen kesti myöhään. Viinilasit tyhjenivät alinomaa ja
-täyttyivät salaperäisellä tavalla yhä uudelleen ja uudelleen.
-Nauru kävi äänekkäämmäksi ja silloin tällöin kuului lyhyitä
-laulunpätkiä; naiset viruttelivat velttoina itseään tuoleissaan
--- joku suloinen poikanen istui uneksivasti tuijottaen yli pöydän
-Montaguea, tuontuostakin sulkien silmiään ja avaten ne taas yhä
-lisääntyvällä vastahakoisuudella. Palvelijat liikkuivat edestakaisin,
-tunteettomina ja äänettöminä niinkuin ennenkin; kukaan ei näyttänyt
-olevan tietoinen heidän olemassaolostaan muu kuin Montague, joka ei
-saattanut olla heitä huomaamatta, ja ihmettelemättä, mitä he siitä
-kaikesta mahtoivat ajatella.
-
-Kun seurue viimein hajaantui pöydästä, tapahtui se siksi, että
-pelitaiturit tahtoivat saada kaikki kuntoon iltaa varten. Toiset
-kokoontuivat takkavalkean ääreen, tupakoiden ja tarinoiden. Kotona,
-kun joku aikoi seuraavana päivänä lähteä päiväksi metsälle, meni hän
-aikaisin maata ja nousi ennen aamun sarastusta; mutta täällä näytti
-siltä, kuin leikki olisi heille ollut kylliksi ja metsästäjillä ei
-ollut muuta huolehtimista kuin oma mukavuutensa.
-
-Kortinpelaajat siirtyivät holvikattoiseen "kiväärihuoneeseen."
-Montague harhaili sen läpi ja hänen silmänsä mittaili seinää, jolle
-oli asetettu rivittäin lasisia koteroita, täynnä kaikellaisia
-metsämiehelle tuttuja tuliluikkuja. Hän muisti heikolla
-itsenöyryytyksen tunteella, että hän oli ehdottanut otettavaksi
-matkaan myöskin hänen haulikkopyssynsä!
-
-Hän liittyi eräässä nurkassa olevaan ryhmään ja vetäytyi varjoon
-ja tarkasteli "Billy" Priceä, joka keskustellessa oli häntä niin
-ivannut. "Billy", jonka isä oli pankkiiri, osotti olevansa innokas
-hevosihailija; hän oli oikea amatsooni, jonka elämän ainoana
-intohimona oli kunnia. Nähdessä hänen istuvan tuossa ryhmässä,
-polttaen paperosseja, ja juoden maljoja ja kuunnellen kylmänä
-karkeita juttuja, saattoi helposti vetää alhaisia johtopäätöksiä
-Billy Pricen suhteen. Mutta tosiasiassa oli hän tehty marmorista;
-ja miehet, sensijaan että olisivat rakastuneet häneen, tekivät
-hänet uskotukseen ja kertoivat hänelle huoliaan tavotellen hänen
-myötätuntoaan ja hakien häneltä neuvoa.
-
-Tästä kertoi hänelle eräs nuori nainen, joka illan kuluessa tuli
-hänen luokseen ja asettui hänen rinnalleen. "Minun nimeni on Betty
-Wyman", sanoi hän, "ja Teidän ja minun on oltava ystäviä, sillä Ollie
-on minun vieruskumppanini."
-
-Montague ei voinut muuta kun ottaa vastaan hänen ehdotuksensa,
-ja hänelle ei jäänyt aikaa paljoa tuumailla, mitä tuon sanan
-"vieruskumppani" saattoi ajatella käsittävän. Betty oli säteilevä
-pieni olento, puettuna tummanpunaiseen vaippaan, joka oli tehty
-jostakin pehmeästä, harson kaltaisesta, monimutkaisesta kankaasta;
-hänen tukassaan oli tulipunainen ruusu, ja luonnollinen, elävä
-puna hehkui hänen poskillaan. Hän oli kirkas ja elävä niinkuin
-perhonen, täynnä ihmeellisiä oikkuja ja päähänpistoja; pahansuopainen
-tuli hehkui hänen silmissään ja epäluuloinen hymy leikki noilla
-jumaloitavilla pienillä kirsikkahuulilla. Jokin outo hajuvesi seurasi
-hänen harsopukuaan ja täydensi ulkoasun tahallisen narrimaista
-sekavuutta.
-
-"Minulla on suosituskirje Mr Wyman'ille New-Yorkissa", sanoi
-Montague. "Hän on kenties Teidän sukulaisenne."
-
-"Onko hän rautatiepäällikkö?" kysyi hän; ja kun Montague vastasi
-myöntäen, kuiskasi hän ivallisella, pelonsekaisella äänellä, "Onko
-hän rautatiekuningas? Onko hän rikas -- oh, rikas kuin Salomon -- ja
-onko hän pelottava mies, joka ilman muuta syö elävänä ihmisiä?"
-
-"On", sanoi Montague -- "sen täytyy siis olla saman."
-
-"Hyvä", sanoi Betty, "minulla on kunnia olla hänen, lapsenlapsensa;
-mutta älkää viekö mitään suosituskirjettä hänelle."
-
-"Miksi ei?" kysyi hän hämmästyneenä.
-
-"Sillä hän söisi _Teidät_", sanoi tyttö. "Hän vihaa Ollieta."
-
-"Mutta rakas Miss Wyman", sanoi toinen; ja tyttö kysyi, "Tahdotteko
-sanoa, että poika ei ole puhunut minusta sanaakaan Teille."
-
-"Ei", sanoi Montague -- "otaksun, että hän jätti sen Teidän itsenne
-tehtäväksi."
-
-"No hyvä", sanoi Betty, "se on kuin satua. Luetteko koskaan
-satuja? Tässä sadussa oli prinsessa -- oi, mitä kaunein prinsessa!
-Ymmärrättekö?"
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague. "Hän kantoi punaista ruusua hiuksissaan."
-
-"Ja sitten", sanoi tyttö, "siellä oli nuori hovimies -- hyvin
-kaunis ja iloinen; ja he rakastuivat toisiinsa. Mutta tuo hirveä
-vanha kuningas -- hän tahtoi, että hänen tyttärensä olisi odottanut
-vielä jonkun aikaa, kunnes hän olisi saanut voiton vihollisistaan,
-niin että hänellä olisi ollut kyllin aikaa valita joku prinssi tai
--- kukaties -- joku jättiläinen, joka hävitti hänen maitaan --
-seuraatteko minua?"
-
-"Täydellisesti", sanoi hän. "Ja sitten se ihana prinsessa varmaan
-kuihtui surusta?"
-
-"Hm -- ei", sanoi Betty, huuliaan rypistäen. "Mutta hän sai tanssia
-kauheasti pitääkseen ajatuksiaan kaukana itsestään." Sitten hän
-nauroi ja huudahti, "Mutta rakas Mr Montague, mehän tulemme
-runollisiksi!" Näyttäen jälleen vakavalta sanoi hän senjälkeen,
-"Tiedättekö, minä puoleksi pelkäsin puhella Teidän kanssanne. Ollie
-sanoi minulle, että Te olette hirmuisen vakava. Oletteko Te?"
-
-"Empä tiedä", sanoi Montague -- mutta tyttö keskeytti hänet nauraen,
-"Me puhuimme Teistä eilen päivällisaterialla. Pöydässä oli jotakin
-vispattua kermaa, muovailtuna lystikkään näköisiin pikkukiemuroihin
-ja Ollie sanoi: 'Nähkääs, jos minun veljeni Allan olisi täällä,
-ajattelisi hän varmasti parhaallaan sitä miestä, joka on laatinut
-tämän kerman, ja kuinka kauan hän siinä viipyi, ja kuinka hän
-kukaties on lukenut 'Yksinkertaista elämää'. Onko se totta?"
-
-"Siihen sisältyy eräs kirjallista arvostelua koskeva kysymys" --
-sanoi Montague.
-
-"En halua puhella mistään kirjallisuudesta", huudahti toinen. Itse
-asiassa hän ei halunnut mitään muuta kuin oppia tuntemaan hänen
-varustustensa lujuuden ja löytää sieltä, jos mahdollista, se heikko
-kohta, jonka kautta hänet voisi saada ärsytetyksi. Montague oli
-aikaa myöten huomaava, että tuo jumaloitava Miss Elizabeth olikin
-hyvin orjantappurainen ruusu -- hän oli melkein kuin kirkasvärinen
-ampiainen, jolla oli ryöstönhaluinen luonne.
-
-"Ollie sanoo, että Te haluatte mennä alas tuonne kaupunkiin ja tehdä
-työtä", jatkoi hän. "Minun mielestäni Te olette hirveän mieletön.
-Eikö ole paljon suloisempaa viettää aikaansa tällaisessa linnassa
-kuin tämä?"
-
-"Saattaa olla", sanoi hän, "mutta minulla ei ole mitään linnaa."
-
-"Te voisitte saada jonkun", vastasi Betty. "Jääkää hetkeksi tänne ja
-sallikaa meidän naittaa Teidät jollekin ihanalle tytölle. He tulevat
-kaikki heittäytymään Teidän jalkojenne juureen, sillä nähkääs, Teillä
-on sellainen suloinen, lempeä ääni, ja Te näytätte romanttiselta ja
-sytyttävältä." (Montague teki pienen huomautuksen, kysyen, oliko
-New-Yorkissa tapana puhua jostakin henkilöstä niin avoimesti vasten
-kasvoja.)
-
-Miss Betty tarkasteli häntä sillä välin koomillisesti. "En tiedä",
-sanoi hän. "Tarkemmin ajatellessa Te kenties pelästytätte tyttöjä.
-Silloin varmasti aviovaimot tulevat Teihin rakastumaan. Teidän tulee
-olla varuillanne."
-
-"Räätälini on sen jo minulle sanonut", sanoi Montague naurahtaen.
-
-"Se olisi vieläkin nopeampi tie onnenne päähän", sanoi tyttö. "Mutta
-luullakseni Te ette sovi näyttelemään kesyn kissan osaa."
-
-"_Minkä_?" huudahti hän; ja Miss Betty nauroi.
-
-"Ettekö tiedä, mikä se on? Oh, rakas Mr Montague -- kuinka hurmaavan
-yksinkertainen! Mutta ehkä Teidän olisi parempi saada Ollie
-selittämään sitä Teille."
-
-Se johti heidän keskustelunsa murrepuhetapaan; ja Montague
-äkkinäisessä luottamuksen puuskassa kysyi selitystä Miss Pricen
-sanoihin. "Hän sanoi" -- toisti hän hitaasti -- "että kun minä alan
-näyttää happamelta hänen seurassaan, tulisin minä tekemään sellaisen
-päätelmän, että hän ei tee varustuksia."
-
-"Oh, minä sanon", sanoi Miss Wyman. "Hän tarkotti sillä ainoastaan
-sitä, että jos Te tuntisitte hänet, olisitte Te varmasti tyytymätön.
-Hän, näettekö, kerää kaikki sananparret kilpa-ajoradalta -- eikä
-sille voi mitään, ymmärrättehän. Ja viime vuotena matkusti hän
-vaunuinensa Englantiin, ja niin hän on saanut kaikki englantilaiset
-sananparret. Se tuottaa meillekin vaikeuksia."
-
-Ja sitten Betty purjehti sisälle saadakseen itselleen pieniä
-luonnoksia seurueen toisistakin jäsenistä. Yksi ilmiö, mikä heti
-oli ihmetyttänyt Montaguea, oli se ennenkuulumaton vapaus, millä
-ken hyvänsä New-Yorkissa jutteli toisesta henkilöstä. Tosiasiassa
-he harvoin muusta puhuivatkaan; eikä sillä ollut pienintäkään eroa,
-oliko se henkilö teidän omaa säätyänne -- söikö se teidän leipäänne
-ja suolaanne, tai te hänen -- se oli aivan yhdentekevää, te huvititte
-itseänne tuomalla esille mitä kiusallisimpia, nöyryyttävimpiä ja
-kauhistuttavimpia asioita hänestä.
-
-Siellä oli myöskin Clarrie Mason-parka: hän istui korttipöydän
-ääressä, kalpeilla kasvoillaan kuumeentapaisen kiihkon ilme.
-Clarrie hävisi aina, ja se suorastaan mursi hänen sydämensä, vaikka
-hänellä olikin kymmenen miljoonaa sijotettuna sokerivarastoihin.
-Clarrie vaelsi ympäri päivät päästään, surkutellen veljeään, joka
-oli joutunut ryöstön uhriksi. Eikö Montague ollut siitä kuullut?
-Sanomalehdet olivat kutsuneet sitä naimiskaupaksi, mutta itse asiassa
-se olikin ryöstö. Larry Mason-parka oli hyväluontoinen, ja polvista
-sairas, ja hänet oli vienyt hirvittävä olento, kolme kertaa niin
-suuri kuin hän itse, ja luonne niinkuin -- oh, ei löytynyt sanoja
-sitä kuvaamaan! Tyttö oli ollut näyttelijätär; ja nyt hän oli
-kantanut Larryn kynsissään, ja rakensi suurta linnaa pitääkseen hänet
-siellä -- sillä hänellä oli kymmenen miljoonaa myöskin, nähkääs!
-
-Ja sitten siellä oli Bertie Stuyvesant, kaunis ja puoleensa vetävä
--- sama poika, joka istui Montaguea vastapäätä aterioidessa. Bertien
-isä oli ollut kivihiilikauppias, eikä kukaan tietänyt, kuinka
-monta miljoonaa hän oli jättänyt jälkeensä. Bertie oli iloinen
-veitikka; viime viikolla oli hän kutsunut heidät aamiaiselle, jossa
-hän tarjosi heille jokirauskuja -- marraskuussa -- se oli ollut
-suuremmoinen kuje! Kuka lienee hänelle sanonut, että rauskut eivät
-milloinkaan oikein maistuneet, jollei niitä ole itse pyydystänyt, ja
-Bertie oli äkkiä päättänyt pyydystää ne itse sitä aamiaista varten.
-"Adirondackissa on niitä suunnattomat määrät", sanoi Betty; "ja
-Bertie tilasi yksityisen junan, hän, Chappie de Peyster ja eräät
-toiset läksivät matkalle sinä iltana; seuraavana päivänä ajoivat he,
-taivas tietää, kuinka monta peninkulmaa, ja pyydystivät suuren kasan
-rauskuja -- ja me söimme niitä aamiaiseksemme seuraavana päivänä!
-Naurettavinta kaikesta oli se, kun Chappie vannoi niitä olleen niin
-paljon, että heidän oli mahdoton onkia, vaan rauskut täytyi pyydystää
-verkoilla! Bertie-parka -- joku varmaankin tahtoo hänet erottaa nyt
-viinikannustaan!"
-
-Salista kuului äänekästä naurua, meteliä ja huutoja, "Antakaa se
-minulle"! -- "Se on Baby de Mille", sanoi Miss Wyman. "Hän haluaa
-aina metelöidä. Robbie oli aivan suunniltaan, kun hän viime kerran
-oli täällä; hän rupesi heittelemään sohvatyynyjä ja kaatoi kumoon
-kukkamaljakon."
-
-"Eikö sitä pidetä täällä sopivana"? kysyi Montague.
-
-"Ei Robbien läheisyydessä", sanoi hän. "Onko Teillä vielä ollut
-tilaisuutta puhella Robbien kanssa? Te tulette pitämään hänestä --
-hän on niin vakava, aivankuin Te."
-
-"Mikä tuottaa hänelle huolia"?
-
-"Rahojensa säästäminen", sanoi Betty. "Se on ainoa asia, mikä hänelle
-tuottaa päänvaivaa."
-
-"Onko hän perinyt niin suunnattoman paljon"?
-
-"Kolme- tai neljäkymmentä miljoonaa", vastasi hän; "mutta sitten,
-nähkääs, osa siitä on sijotettuna rautatieverkkonsa johtajain
-käsiin ja he maksavat hänelle satumaisesti. Ja hänen vaimollaan on
-rahaa, myöskin -- hän oli Miss Mason, tiedättehän, hän, jonka isä
-on yksi teräsruhtinaista. Meillä on tapana sanoa, että on olemassa
-miljonäärejä, ja sitten miljonäärejä, ja sitten pittsburgilaisia
-miljonäärejä. Kuinka tahansa, kaksi heistä kuluttavat kaikki tulonsa
-kestitsemisessä. Robbien erikoisena kiihkona on näytellä täydellisen
-isännän osaa -- hän näkee mielellään suuret ihmisjoukot ympärillään.
-Hän todellakin panee toimeen hyviä kekkereitä -- mutta hän on niin
-ylenmäärin mahtava siitä ja hänellä on lukemattomia päähänpistoja
-sopivaisen ja sopimattoman suhteen! Minä uskon, että suurin osa hänen
-seurapiiristään menisi koska tahansa mieluummin Mrs Jack Warden'ille;
-tänä iltanakin olisin minä siellä, jollen olisi tullut tänne Ollien
-takia."
-
-"Kuka hän on, Mrs Jack Warden"? kysyi Montague.
-
-"Ettekö ole milloinkaan hänestä kuullut"? kysyi Betty. "Hän oli
-ennen Mrs van Ambridge, mutta sitten hän sai eron ja nai Wardenin,
-suuren puutavararuhtinaan. Hänellä oli tapana järjestää 'poika- ja
-tyttöjoukkueita' englantilaiseen malliin; ja sitten kun me menimme
-sinne, saimme me tehdä, mitä tahdoimme -- juosta hippasilla yli koko
-talon, leikkiä tyynysotaa, ja tutkia vaatekomeroita, ja panna toimeen
-naamiaisia! Mrs Warden on hyväntahtoinen niinkuin vanha lehmä. Te
-tulette vielä hänet tapaamaan -- älkää vain antako noiden hänen
-lempeiden silmiensä panna päätänne pyörälle. Olette kyllä huomaava,
-että hän ei sitä tarkoita; hän vain haluaa nähdä kauniita miehiä
-riippumassa ympärillään."
-
-Yhden aikaan muutamat Robbien vieraista menivät nukkumaan, Montague
-niiden joukossa. Heidän jälkeensä jäi kaksi pöytää korttipelureita,
-naiset hehkuvin kasvoin ja kädet kuumeisina, ja miehet paperossit
-riippuen huulilla. Jokaisen korttipöydän vierellä oli tarjottimet ja
-viinikannut; salissa kulki hän kolmen nuoren miehen ohi, jotka toinen
-toisensa käsivarsiin nojaten kulkivat horjuen ja lauloivat heikolla
-äänellä pätkiä "reisusällien lauluista." Ollie ja Betty olivat
-siirtyneet yhdessä tuntemattomiin paikkoihin.
-
-Montague oli merkinnyt nimensä tilauskirjaan ja merkinnyt
-herätysajakseen kello yhdeksän. Mies, joka herätti hänet ylös,
-toi hänelle teetä ja kermaa hopeaisella tarjottimella ja kysyi
-häneltä, tahtoiko hän mitään voimakkaampaa. Hänellä oli oikeus syödä
-aamiaista omassa huoneessaan, jos häntä halutti; mutta hän meni
-alikertaan, koettaen parhaansa mukaan olla luonnollinen loistavassa
-metsästyspuvussaan. Ei ketään muuta vielä näkynyt, mutta hän
-huomasi eilisen illan jäljet siivotuiksi ja aamiaisen odottavan
--- tarjoiltuna englantilaiseen malliin, tee- ja kahvikeittiöt
-tarjottimella. Ankarapiirteinen ylitarjoilija ja hänen orjamaiset
-apulaisensa olivat saapuvilla, valmiina vastaanottamaan hänen
-tilauksensa, mitä hyvänsä auringon alla hänen päähänsä olisi
-pälkähtänyt haluta.
-
-Montague meni mieluummin lyhyelle kävelylle verannalla, katsellakseen
-auringonsäteitä, jotka kimmelsivät merenpinnalla. Aamu oli ihana --
-kaikki tämän paikan ympärillä oli niin ihanaa, että häntä ihmetytti,
-kuinka ihmiset saattoivat elää täällä tuntematta sen lumousta.
-
-Billy Price tuli myöskin kohta sen jälkeen alas, puettuna
-tuhkanharmaaseen metsästyspukuun, jossa oli polvihameet ja
-metallinappiset taskut, kiväärityynyt ja kasakkamalliset
-kuulakotelot. Hän yhtyi Montagueen, kävellen hänen kanssaan
-alas mäentöyrästä, ja jutellen hänelle tulevasta talvikaudesta,
-ja sen huomattavimmista johtohenkilöistä ja tapahtumista
--- hevosnäyttelystä, joka avattiin ensi viikolla, ja
-oopperamahdollisuuksista ja Mrs de Graffebriedin avajaiskesteistä.
-Kun he palasivat takaisin, oli kello jo yksitoista, ja he huomasivat
-useimpain vieraiden olevan jo koolla, melkein kaikki: näyttäen hiukan
-kalpeilta ja kiusaantuneilta armottomassa aamuauringon valossa. Kun
-he molemmat saapuivat, näkivät he Bertie Stuyvesantin seisomassa
-ravintolahuoneen edessä, parhaallaan nieleksimässä alas kulhollista
-paloviinaa. "Bertie on alkanut käytännössä toteuttaa ohjetta,
-'aamiaisella ei mitään keppihevosia'", sanoi Billy pilkallinen hymy
-huulillaan.
-
-Sitten alkoi metsästys. "Mustan metsän" varustuksiin kuului
-höyrylämmityksellä ja suuremmoisilla mukavuuksilla varustettu
-graniittinen rakennus, jossa englantilainen asiantuntija apulaisineen
-kasvatti ulkomaisia fasaaneja -- komeita, pronssinvärisiä lintuja,
-joilla oli pitkät, liehuvat pyrstöt. Vähää ennen metsästyskauden
-alkamista ajettiin niitä tuhansittain katettujen aitauksien sisään --
-noita lihavia lintuja jotka olivat niin kesyjä, että niitä saattoi
-miltei kädestä syöttää; ja nyt tulivat sinne "metsästäjät."
-
-Aluksi vetivät he arpaa, sillä heidän tuli metsästää parittain,
-mies ja nainen yhdessä. Montague veti Miss Vincentin --
-"Pienen Sadepisaran mutahaudassa." Senjälkeen Ollie, joka oli
-seremoniiamestari, asetti heidät pitkään riviin, ja antoi heille
-määräykset; ja yhdestä merkistä alkoivat he vaelluksen metsän läpi.
-Jokaista henkilöä seurasi jäljessä kaksi palvelijaa, jotka kantoivat
-varakiväärejä ja latasivat ne uudelleen; ja edessä oli miehiä, jotka
-raivasivat tieltä pensaat ja pelästyttivät linnut lentoon.
-
-Montaguen oli ollut tapana metsästäessään hiipiä salaa kuivuneiden
-virtojen ja vesien pohjalla kasvavien metsien läpi, ja kohdata
-silmästä silmään villiä kalkkunaa, ja ampua siltä pää pois yhdellä
-haulikon luodilla. Kun siis nyt yksi näistä linnuista kohosi ilmaan
-hänen edessään, laukaisi hän ja lintu tipahti maahan; ja hän olisi
-mielestään saattanut tehdä sitä kuinka kauan tahansa -- mutta se
-oli hänestä mieletöntä lahtausta, ja se iljetti häntä. Kuitenkaan,
-jolleivät ne tulisi ammutuiksi, ei niitä mikään pelastaisi häviämästä
-talven lumiin; ja hän oli kuullut, että Robbie lähetti metsästyksen
-saaliin sairashuoneille. Sen lisäksi pidettiin ampumaluetteloa, ja
-Miss Vincent, joka miltei oli ampua itsensä, seurasi häntä kiihkeällä
-innostuksella, palaten mielettömänä halusta lyödä syrjään Billy Price
-ja Chappie de Peyster, jotka olivat seurueen mestariampujat. Baby de
-Mille, joka oli Montaguen vasemmalla puolella, ja joka ei osannut
-ollenkaan ampua, kompasteli eteenpäin, puhkuttaen hengästyneenä ja
-silmäillen häntä kateellisesti; ja palvelijat, jotka seurasivat hänen
-takanaan, vapisivat ihastuksesta ja osottivat äänekkäällä nurinalla
-suosiota. Hän jatkoi ampumista niinkauan kuin ajoa kesti, ja vielä
-paluumatkalla, joka tapahtui toista tietä. Joskus linnut saattoivat
-nousta parittain ilmaan, ja hän saattoi tipauttaa ne molemmat maahan;
-ja pari kertaa, kun eksynyt parvi lensi suoraan häntä kohti, tempasi
-hän toisen kiväärin ja pudotti alas vielä toisenkin parin. Kun päivän
-urheilu oli loppunut, oli hänen luettelonsa viisitoista suurempi
-kuin hänen lähimmän kilpailijansa, ja hän ja hänen parinsa olivat
-voittaneet päivän.
-
-He parveilivat hänen ympärillään, onnitellen häntä; ensin hänen
-parinsa, ja sitten hänen kilpailijansa, ja hänen isäntänsä ja
-emäntänsä Montague huomasi, että hän äkkiä oli tullut henkilöksi,
-jolla oli merkitystä. Muutamat, jotka eivät olleet ennen olleet
-ollenkaan huomanneet häntä, alkoivat huomata hänen olemassaoloaan;
-ylpeät, ylhäiset kaunottaret alentuivat keskustelemaan hänen
-kanssaan, ja Clarrie Mason, joka vihasi de Peysteriä, löysi keinon,
-jolla kiusottaa häntä. Oliverin edessä hän säteili riemusta. "Kohta
-kun Te tulisitte hevosien ja kiväärien luo, tiesin minä, että Te
-tulisitte olemaan erinomainen."
-
-Jättäen leikin, sijottuivat he vaunuihinsa, ja kääntyivät ajamaan
-kotia, ja siellä molemmat voittajat saivat palkintonsa. Miehen
-palkinnon muodosti täydellinen parranajolaite, lujassa, kultaisessa
-kotelossa, joka oli koristeltu timanteilla. Montague oli suorastaan
-huumautunut, sillä laitos oli maksanut vähintäinkin tuhat tai
-parituhatta dollaria. Hän ei mitenkään voinut vakuuttaa itselleen,
-että hänellä oli oikeutta ottaa vastaan sellaista vieraanvaraisuutta,
-jota hän ei koskaan saattanut toivoa voivansa korvata. Hän oli aikaa
-myöten tuleva ymmärtämään, että Robbien elämännautintona oli saada
-sillä tavalla nöyryyttää toverejaan.
-
-Aamiaisen jälkeen seurue hajautui. Muutamat lähtivät paluumatkalle
-niinkuin olivat tulleetkin; ja toiset, joilla oli päivällistilaukset,
-palasivat isäntänsä kanssa hänen yksityisessä vaunussaan, jättäen
-omansa ajajiensa palautettaviksi. Montague ja hänen veljensä olivat
-näiden joukossa; ja pimeässä, työläisjoukkojen virtaillessa ulos
-kaupungista, ajoivat he lautan yli ja ottivat ajurin hotelliin saakka.
-
-
-
-
-Viides luku.
-
-
-He tapasivat asuntonsa sellaisessa kunnossa, että näytti aivankuin
-sitä olisi kohdannut lumimyrsky -- punanen, vihreä ja keltanen
-lumisade, ja kaikki muut värit mitä löytyi niiden välillä. Kaiken
-päivää oli uudenaikaisten muotiompelijattarien ja räätälien vaunuja
-pysähtynyt oven eteen, ja niiden sisältö oli aina löytänyt tiensä
-Alicen huoneeseen. Lattialla oli nilkkaan asti silkkipapereita ja
-sidenauhoja, sängyt, leposohvat ja tuolit olivat kaikki katetut
-laatikoilla, joista näkyi ihmeellisiä värisinfoniioja, puoleksi
-peitettyinä harsomaisilla kääreillään. Kaiken sen keskellä seisoi
-tyttö, silmät ihastuksesta loistavina.
-
-"Oi, Allan!" huusi hän, heidän astuessaan sisään. "Miten maailmassa
-voin minä kiittää sinua?"
-
-"Sinun ei tule kiittää minua", vastasi Montague. "Nämä ovat kaikki
-Oliverin töitä."
-
-"Oliver"! huudahti tyttö, kääntyen häneen "Kuinka saatoitkaan sinä
-näin tehdä"? huusi hän, "Miten aiot saada rahaa maksaaksesi sen
-kaiken"?
-
-"Se on minun asiani ratkaista", sanoi mies nauraen. "Ainoa mitä sinun
-tarvitsee ajatella, on, että näytät kauniilta."
-
-"Jollen", vastasi hän, "niin ei se ole vaatteiden puutteen tähden. En
-koskaan elämässäni ole nähnyt niin paljon ihmeellisiä asioita kuin
-olen nähnyt tänä päivänä."
-
-"Siinähän on koko näyttely niitä", lisäsi Oliver.
-
-"Ja Reggie Mann! Se oli niin outoa, Allan! En ole koskaan ennen
-mennyt ostoksille miehen kanssa Ja hän on niin -- niin asiallinen.
-Tiedätkö, että hän osti minulle -- kaikki!"
-
-"Niin oli määrätty hänen tehdä", sanoi Oliver. "Piditkö hänestä"?
-
-"En tiedä", sanoi tyttö. "Hän on omituinen -- en koskaan ennen ole
-tavannut sellaista miestä. Mutta hän oli hirvittävän ystävällinen;
-ja ihmiset heti hakivat sisällä olevat varastonsa meidän eteemme --
-puoli tusinaa ihmisiä hääräili ympärillä valmiina silmänräpäyksessä
-palvelemaan!"
-
-"Sinä olet vähitellen tottuva sellaisiin asioihin", sanoi Oliver;
-ja sitten, astuen sänkyä kohti, sanoi hän, "Katsokaamme, mitä olet
-saanut."
-
-"Enin osa esineistä ei ole saapunut", sanoi Alice. "Puvut kaikki
-ovat saatava sopiviksi. -- Tuo yksi on tätä iltaa varten", lisäsi
-hän, kun Oliver nosti ylös ihanan näköisen esineen, joka oli tehty
-ruusunvärisestä _chiffon_-kankaasta. Oliver tarkasti sitä ja katsahti
-pari kertaa, tyttöön. "Luulempa että voit sitä kantaa", sanoi hän;
-"Mutta minkälainen vaippa tulee sinulla olemaan?"
-
-"Ah, vaippa"! huusi Alice. "Oliver, minä en saata uskoa, että se
-todella kuuluu minulle. En tietänyt, kantavatko muut kuin prinsessat
-sellaisia esineitä."
-
-Viitta oli Mrs Montaguen huoneessa, ja yksi tytöistä toi sen sisälle.
-Se oli harmaa, kullalla kirjailtu oopperavaippa, reunustettu
-syntymättömän lampaan villoilla -- sen loistava upeus sai Montaguen
-hengityksen pysähtymään ja hän haukkoloi ilmaa.
-
-"Oletko koskaan elämässäsi nähnyt mitään sellaista"? huusi Alice, "Ja
-Oliver, onko totta, että minä saan käsineet, kengät ja sukat -- ja
-hatun -- jokaista pukua varten?"
-
-"Tietysti", sanoi Oliver. "Jos tahtoisit kaiken kunnolliseksi,
-pitäisi sinulla olla vielä eri vaippa joka iltapukua varten."
-
-"Se näyttää uskomattomalta", sanoi tyttö. "Onkohan oikein tuhlata
-niin paljon rahaa esineisiin, joita kannetaan päällä"?
-
-Mutta Oliver ei ryhtynyt keskusteluun siveydellis-filosofisista
-kysymyksistä; hän tutkisteli parhaallaan värillisen _crêpe de
-chine lingerien_ kokoonpanoa, ja silkkilangoista käsinkudottua
-sukkaa. Monet laatikkokerrokset, ja vaatekaappien kotelot
-ja hyllyt olivat jo täynnä käsinkoristeltuja ja pitsillisiä
-laitteita -- liinakankaita ja korsettisuojustimia, yövaippoja
-"nenäliinakankaisesta liinabatistista", pitsinenäliinoja ja -huntuja,
-ranskalaisia _coutill_-korsetteja, päällyssaketteja vaalean värisestä
-silkistä, ja keveitä aamunuttuja pehmeästä batistista, koristeltuja
-valencelaisilla pitseillä tai oikeilla turkiksilla.
-
-"Se on varmaankin vienyt teiltä koko päivän", sanoi Oliver.
-
-"En ollut koskaan elämässäni nähnyt niin paljoa esineitä", sanoi
-Alice. "Ja Mr Mann ei koskaan kysynyt ainoankaan kappaleen hintaa."
-
-"En tullut ajatelleeksi kehottaa häntä", sanoi Oliver nauraen.
-
-Sitten läksi tyttö pukeutumaan -- ja Oliver katseli ympärilleen ja
-näki veljensä istuvan ja tuijottavan ankarana häneen.
-
-"Sano minulle"! huudahti Montague. "Jumalan nimessä, mitä tämä kaikki
-tulee maksamaan"?
-
-"En tiedä", sanoi Oliver kylmästi. "En ole nähnyt laskuja. Arvatenkin
-seitsemänkymmentäviisi tai sata tuhatta."
-
-Montaguen kädet pusertuivat nyrkkiin vasten tahtoaan, ja hän istui
-jäykkänä. "Kuinka kauan se riittää hänelle"? kysyi hän.
-
-"No jaa", sanoi toinen, "kun hän saa kylliksi, niin riittää se
-tietysti kevääseen asti -- jollei hän matkusta etelään talven aikana."
-
-"Kuinka paljon tulee maksamaan hänen vaatetuksensa koko vuodeksi?"
-
-"Otaksuakseni sataviisikymmentä tai kaksisataa tuhatta", oli vastaus.
-"En aio pitää niistä laskua."
-
-Montague istui vaiti. "Et suinkaan tahdo sulkea häntä, ja pitää häntä
-kotona, ethän?" kysyi hänen veljensä lopuksi.
-
-"Tarkoitatko, että toisetkin naiset tuhlaavat sellaisen summan
-vaatteisiin"? tiedusteli hän.
-
-"Tietysti", sanoi Oliver, "sadat tekevät niin. Muutamat kuluttavat
-kaksisataa viisikymmentä tuhatta -- tunnen useita, jotka kohoavat yli
-viiden sadan."
-
-"Se on luonnotonta"! huudahti Montague.
-
-"Loruja"! vastasi hänelle toinen. "Kas näetkös, tuhannet ihmiset
-elävät sillä -- eivätkä tietäisi, mitä muuta he tekisivät."
-
-Montague ei sanonut mitään siihen. "Onko sinulla varaa kustantaa
-Alicen kilpailua sellaisten naisten kanssa määräämättömän kauan"?
-kysyi hän viimein.
-
-"En ollenkaan kuvittele hänen tekevän sitä määräämättömän kauan", oli
-Oliverin vastaus. "Minun tarkoituksenani on yksinkertaisesti antaa
-hänelle tilaisuuksia. Kun hän on mennyt naimisiin, on hänen miehensä
-maksava hänen laskunsa."
-
-"Aha", sanoi toinen, "sitten tämä prameus onkin tarkoitettu juuri
-hänen näyttelemisekseen."
-
-"Miksi et voi niin sanoa", vastasi Oliver, -- "jos tahdot olla tyhmä
-Sinä tiedät vallan hyvin, että vanhemmat, jotka lähettävät tyttärensä
-seuramaailmaan, eivät ajattelekaan pitää yllä heidän elämäänsä koko
-heidän elinikäänsä."
-
-"Me emme olleet ajatelleet naittaa Alicea", sanoi Montague.
-
-Ja hänen veljensä vastasi, että parhaat lääkärit jättivät kaiken,
-minkä voivat, luonnon käsiin. "Otaksuppas", sanoi hän, "että me juuri
-olemme saattaneet hänet oikeaan säätyluokkaan ja jättäneet hänet
-omiin hoiviinsa ja antaneet hänen nauttia itse -- ja sitten vedämme
-sulun ensimäisen sillan eteen, jonka luo tulemme."
-
-Montague istui kulmakarvat rypistettyinä, pohtien itsekseen. Hän
-alkoi nyt nähdä vähän päivän valoa. "Oliver", kysyi hän äkkiä,
-"oletko varma, että panokset pelissä eivät ole liian suuret?"
-
-"Mitä sinä tarkotat"? kysyi toinen.
-
-"Jaksatko sinä pysyä pystyssä, kunnes näyttely on lopussa? Kunnes
-joko Alice taikka minä alamme tuoda jotakin takaisin?"
-
-"Älä siitä huolehdi", sanoi toinen naurahtaen.
-
-"Mutta eikö sinun olisi parempi ottaa minua uskotuksesi?" intti
-Montague itsepintaisesti. "Montako viikkoa jaksat maksaa vuokriamme
-tässä paikassa? Oletko saanut rahat maksaaksesi kaikki nämä vaatteet?"
-
-"Olen", nauroi toinen -- "mutta se ei merkitse, että minä aion maksaa
-niitä."
-
-"Eikö sinun tarvitse maksaa laskujasi? Voimmeko tehdä kaiken tämän
-luotolla?"
-
-Oliver nauroi uudelleen. "Sinä hyökkäät kimppuuni niinkuin oikeutta
-hakeva asianajaja", sanoi hän. "Pelkään, että saat kysymyksinesi
-kääntyä ympärillämme elävien ihmisten puoleen ja oppia heiltä vähän
-kunnioitusta veljeäsi kohtaan." Sitten lisäsi hän vakavana, "Näetkös,
-Allan, Reggien ja minun kaltaiseni ihmiset ovat sellaisessa asemassa,
-jossa he ovat tilaisuudessa tuomaan paljon uusia liiketuttavia
-liikemiehille ja siksi he mielellään poikkeavat tavoistaan
-palvellakseen meitä. Ja meillä on kaikellaisia välitystoimia, joihin
-olemme kietoutuneet, joten siinä ei koskaan tule kysymystä puhtaasta
-rahasta."
-
-"Hoo"! huudahti toinen avaten silmiään, "minä ymmärrän! _Silläkö_
-tavalla te hankitte rahaa?"
-
-"Se on yksi niistä tavoista, joilla me sitä säästämme", sanoi Oliver.
-"Sehän on sama asia."
-
-"Tietävätkö ihmiset sen?"
-
-"Oh, tietysti. Miksi eivät tietäisi?"
-
-"En tiedä", sanoi Montague. "Se kuulostaa hieman kummalliselta."
-
-"Ei ollenkaan", sanoi Oliver. "Muutamat New-Yorkin parhaimmista
-ihmisistä tekevät sitä. Muukalaisia tulee kaupunkiin, ja he
-haluaisivat mennä oikeihin paikkoihin, ja he kysyvät minulta ja minä
-lähetän heidät. Taikka ottakaamme Robbie Walling, joka ylläpitää
-viittä tai kuutta täydellistä taloutta, ja kuluttaa useita miljoonia
-vuodessa. Hän ei voi valvoa kaikkea sitä itse -- jos hän tekisi
-sen, ei hän saisi koskaan tehdä mitään muuta. Miksi ei hän pyytäisi
-jotakuta ystävää hoitamaan asioita puolestaan? Taikka sitten,
-uusi liike avautuu, ja he tarvitsevat Mrs Wallingin liikkeen apua
-ilmottamista varten, ja he tarjoavat hänelle alennusta, ja minulle
-välityspalkkiota. Minkätähden en minä saisi antaa hänen koetella
-heitä?"
-
-"Se on hyvin mutkallista", huomautti toinen. "Varastoilla on siis
-useampi kuin yksi hinta?"
-
-"Niillä on niin monta hintaa, kuin heillä on ostajia", oli vastaus.
-"Miksi ei saisi niin olla? New-York on täynnä arvostelematonta
-rikasta ylhäisöä, joka arvioi asioita sen mukaan, mitä se niistä
-maksaa. Ja miksi eivät he saisi maksaa kalliisti ja olla onnellisia?
-Tuon oopperavaipan, jonka Alice sai -- Réval lupasi sen minulle
-kymmenellä tuhannella, mutta minä löisin vetoa kanssasi, että hän
-kiskoisi joltakin hienottarelta Buttessa, Montanassa, kaksikymmentä
-tuhatta aivan samallaisesta kappaleesta."
-
-Montague kohosi äkkiä ylös. "Pysähdy", sanoi hän, heiluttaen käsiään.
-"Sinä otat kaiken pölyn pois mehiläisen siiviltä!"
-
-Hän kysyi, minne he aikoisivat sinä iltana mennä, ja Oliver sanoi,
-että he olivat kutsutut yksinkertaiseen päivällisseuraan Mrs Winnie
-Duvalin luona. Mrs Winnie oli se nuori leski, joka äskettäin oli
-mennyt naimisiin suuren pankkihuoneen Duval & C:o perustajan kanssa
--- selitteli hänelle Oliver; Mrs Winnie oli hänen huonetoverinsa, ja
-he tulisivat kohtaamaan siellä mieltäkiinnittävän seurueen. Mrs Duval
-aikoi kutsua sinne serkkunsa, Charlie Carterin -- hän toivoi Charlien
-tapaavan Alicen. "Mrs Winnie suunnittelee aina, mitenkä hän saisi
-Charlien vakiintumaan", sanoi Oliver iloisesti nauraen.
-
-Hän pyysi telefoonissa miehen tuomaan hänelle vaatteensa, ja hän
-ja hänen veljensä pukivat päälleen. Sitten tuli Alice sisälle,
-kauniina kuin aamunkoiton jumalatar loistavassa, ruusunvärisessä
-puvussaan. Väri hänen poskillaan oli tavallistakin kirkkaampi, sillä
-häntä arvelutti nähdä, kuinka alas hänen pukunsa oli avonainen, ja
-hän pelkäsi tekevänsä _faux pas'_in. "Sanokaa, miltä se näyttää",
-sammalsi hän. "Lucy-täti sanoo, että minun varmasti saattaisi luulla
-kantavan jotakin pitsiröykkiötä tai kukkaislaitetta".
-
-"Täti-Lucy ei ole mikään pariisilainen muotiräätäli", sanoi Oliver
-suuresti huvitettuna. "Rakkaani -- odota kunnes olet nähnyt Mrs
-Winnien!"
-
-Mrs Winnie oli ystävällisesti lähettänyt emaljisen vaununsa heitä
-hakemaan, ja se seisoi hotellin sisäänkäytävän edessä, puhkuttaen ja
-vuodattaen asetyliiniä kauas kadulle. Mrs Winnien koti oli Viidennen
-Avenuen varrella, vastapäätä puistoa. Se käsitti puoli korttelia, ja
-oli sen rakentaminen ja kalustaminen maksanut kymmenen miljoonaa.
-Sitä kutsuttiin "Lumipalatsiksi", sillä se oli kokonaan valkosesta
-marmorista.
-
-Kun he olivat saapuneet talon eteen, avasi livreijapukuinen mies
-vaunun oven ja pylväskäytävässä näytti toinen livreijapukuinen mies
-heille kumarrellen tietä. Juuri oven sisäpuolelle oli järjestynyt
-riviin joukko juhlallisilta näyttäviä henkilöitä, puettuina
-tulipunaisiin liiveihin ja samettisiin polvihousuihin; heillä oli
-puuteroidut tekotukat ja kultaiset, napit, ja kultaiset soljet
-patenttinahkaisissa tanssikengissään. Nämä loistavan näköiset olennot
-ottivat heidän päällystamineensa, ja sitten tarjosivat Montaguelle
-ja Oliverille kukkaiskimpun hopeaisella lautasella, ja ohuen, pienen
-kirjekuoren toisella lautasella, jolla oli heidän seuratoverinsa
-nimet tässä todenperään "vaatimattomassa" päivällisseurueessa. Sitten
-palvelijat väistyivät tieltä, ja antoivat heidän nähdä Lumipalatsin
-sisäänkäyntisalin silmiä häikäisevän loiston. Siellä oli leveä
-marmorinen rappukäytävä, joka salin keskeltä kiersi ylös, ja ylhäällä
-oli kaiverruksilla koristeltu marmorinen lehteri, ja alhaalla
-marmorista tehty takka. Tämän rakennuksen koristamista varten oli
-ostettu oikea, kokonainen palatsi Punjabissa ja ryöstetty puti
-puhtaaksi; siellä oli tyttöjä mosaiikkiveistoksissa, ja ihmeellistä,
-mustaa marmoria, ja harvinaisia puulajeja, ja oudonnäköisiä,
-hämäräpiirteisiä kaiverruksia.
-
-Ylitarjoilija seisoi salin sisäänkäytävällä, lausuen heidän nimensä;
-ja kohta sen sisäpuolella seisoi Mrs Winnie.
-
-Montague ei koskaan unohtanut sitä hetkeä, jolloin hän ensi
-kerran näki Mrs Winnien; hän olisi saattanut olla oikea prinsessa
-Punjabilaisesta palatsista. Hänellä oli tumma, kirkasvärinen iho,
-täyteläinen kaula ja uhkea povi, punaiset huulet ja mustat silmät ja
-musta tukka. Hänellä oli yllään hopeakankaasta tehty hovipuku, ja
-valkoiset kiiltonahkakengät, koristellut jalokivillä sirotetuilla
-kukkasilla. Koko elämänsä oli hän koonnut suuria turkooseja, ja
-nämä hän oli muodostanut pääkruunuksi, rinta- ja kaulakoristeeksi,
-joka riippui alas rinnalle. Jokainen näistä kivistä oli ympäröity
-timanteilla, ja asetettu hennolle metallilangalle. Sentähden kun hän
-liikkui, vapisivat ne ja säihkyivät, ja vaikutus oli häikäisevä,
-barbaarimainen.
-
-Hän oli varmaankin nähnyt, että Montague oli joutunut hämilleen,
-sillä hän soi hänelle hienon, ylimääräisen kädenpuristuksen, ja
-sanoi, "Olen niin iloinen, että tulitte. Ollie on kertonut minulle
-Teistä kaikki." Hänen äänensä oli pehmeä ja sointuva, ei niin
-luotansa sysäävä kuin hänen ulkoasunsa.
-
-Montague läpi kävi yleisen esittelyn: Charlie Carter, kaunis,
-mustatukkainen poika, jolla oli kreikkalaisen jumalan piirteet, mutta
-harmaankeltainen ja epämiellyttävä ihonväri; majuri "Bob" Venable,
-paksu, pieni herrasmies, jolla oli punaset kasvot ja voimakas leuka;
-Mrs Frank Landis, nuori leski, jolla oli veitikkamaisen iloiset
-silmät, vaaleanpunaiset posket ja kastanjanruskea tukka; Willie
-Davis, joka oli ollut kuuluisa varaosakas, ja oli nyt nuorempana
-osakkaana eräässä pankkihuoneessa; ja kaksi nuorta avioparia, joiden
-nimiä Montague ei kuullut.
-
-Hänen kortilleen kirjotettu nimi oli Mrs Alden. Hän astui
-sisälle juuri hänen jälessään -- se oli noin viisikymmenvuotias
-rouvasihminen, jolla oli voimakas ulkoasu -- ja uhkea vartalo,
-lähestyen täyteläisyyttä, jota hän melkein saattoi kutsua
-_embonpoint'_iksi. Hänellä oli yllään kirjailtu vaate, niinkuin
-tuli ollakin vakavalla leskirouvalla, ja hänen lavealla rinnallaan
-lepäsi miehenkäden muotoinen koriste, joka oli tehty kokonaan
-säihkyvistä timanteista -- arvokkain esine, mitä Montaguen silmä oli
-koskaan nähnyt. Mrs Alden ojensi hänelle kätensä pudistettavaksi,
-eikä ollenkaan koettanut salata sitä tosiasiaa, että hänen silmänsä
-seurasivat Montaguea väliaikoina.
-
-"Rouvani, päivällistä tarjoillaan", sanoi komea ylitarjoilija; ja tuo
-välkkyvä joukkue siirtyi ruokailuhuoneeseen -- suunnattoman laajaan
-juhlasaliin, joka oli vuorattu jollakin kiiltävällä, sysimustalla
-puulla, ja seinillä oli suuret maalaukset, jotka kuvasivat Romaunt
-de la Rosea. Pöytä oli katettu kankaalla, joka oli ranskalaista
-koruompelutyötä, ja se säteili kristalli- ja kultalevyjen
-yltäkylläisyydessä. Kummassakin päässä seisoivat jättiläismäiset
-kynttiläjalat, jotka olivat puhtaasta kullasta, ja keskellä oli
-orkkis- ja kielovuori, joka värien loistavaisuudessa kykeni
-kilpailemaan monihaaraisten kynttiläjalkojen ja hienosti maalattujen
-päivällislistojen lukemattomien vivahdusten kanssa.
-
-"Te olette onnellinen, kun tulette myöhään elämässänne New-Yorkiin",
-puhui Mrs Alden hänelle. "Useimmat meidän nuorista miehistämme ovat
-perin väsyneet, ennenkuin heillä vielä on edes ymmärrystä nauttia
-mistään. Ottakaa varteen minun neuvoni ja katselkaa ympärillenne --
-älkää salliko tuon elämänhaluisen veljenne määrätä omia askeleitanne."
-
-Mrs Aldenin edessä oli skotlantilainen whisky-kannu. "Ettekö tahdo
-hiukkasen whiskyä?" kysyi hän kohottaen sen ylös.
-
-"En, kiitos", sanoi Montague, ja tuumaili sitten, olisiko hänen ehkä
-pitänyt sanoa kyllä, nähdessään toisen valitsevan suurimman puolesta
-tusinasta viinilaseja, jotka oli ladottu hänen eteensä, ja kaatavan
-siitä runsaan annoksen maistajaisiksi.
-
-"Oletteko nähnyt paljon kaupunkia"? kysyi hän kulautettuaan alas
-viinin -- silmäluomenkaan edes vavahtamatta.
-
-"En", sanoi hän. "He eivät ole antaneet minulle paljoa aikaa. He
-veivät minut ulos maalle -- Robbie Wallingin metsästysretkelle."
-
-"Ah niin", sanoi Mrs Alden; ja Montague, koettaen saada keskustelua
-aikaan, kysyi, "Tunnetteko Mr Clarrie Masonin?"
-
-"Aivan hyvin", sanoi toinen, kainosti. "Minäkin olin ennen Mason,
-tiedättehän."
-
-"Oo", sanoi Montague hämmästyneenä; ja lisäsi sitten, "Ennenkuin
-menitte naimisiin"?
-
-"Ei", sanoi Mrs Alden entistäänkin kainompana, "ennenkuin minä
-erosin."
-
-Kuoleman hiljaisuus vallitsi heidän välillään, ja Montague istui
-hengitystään tapaillen. Silloin yht'äkkiä kuuli hän heikon, pidätetyn
-naurunkikatuksen, joka kasvamistaan kasvoi, kunnes se puhkesi
-täyteen, hillittömään nauruun; ja hän heitti salaa silmäyksen Mrs
-Aldeniin, ja näki hänen silmiensä vilkuttavan; ja sitten alkoi hän
-itsekin nauraa. He nauroivat yhdessä, niin iloisesti, että toiset
-pöydässä alkoivat katsella heitä kummastuksissaan.
-
-Niin oli jää murrettu heidän välillään; ja se täytti Montaguen
-sydämen suurella luottamuksella. Mutta hänessä oli vielä hiukkasen
-hämärää, pelonsekaista kunnioitusta -- sillä hän tajusi, että tämän
-täytyi olla tuon suuren Mrs Billy Aldenin, jonka kihlaus Lontoon
-herttuan kanssa oli sillä hetkellä koko maan puheenaiheena. Ja tuo
-suunnaton timanttikoriste oli varmaan osa Mrs Aldenin miljoonien
-markkojen arvoisesta jalokivivarastosta!
-
-Ylhäinen nainen ei tahtonut mielellään kertoa hänelle; sitten
-lisäsi hän avomielisesti, että kun Montague oli joutunut hänen
-päivällistoverikseen, olisi hänen pitänyt ilmoittaa hänelle, kuka oli
-oleva hänen kumppaninsa. "Se on epämieluista vieraalle, saatan sen
-ymmärtää", sanoi hän; ja jatkoi, katkerana: "Kun ihmiset eroavat,
-merkitsee se joskus että he ovat riidelleet -- eivätkä he aina lakkaa
-siitä jälestäpäinkään, ei kumpainenkaan. Ja joskus toiset ihmiset
-riitelevät melkein yhtä katkerasti kuin olisivat olleet naimisissa.
-Monen emännän maine on mennyt sirpaleiksi, kun ei ole ottanut vaarin
-tällaisia asioita."
-
-Montague teki sen havainnon, että suuri Mrs Billy, huolimatta
-luotansa työntävästä ulkomuodosta, saattoi olla hyväluontoinen, kun
-hän tahtoi, ja erinomaisen älykäs. Hän oli nainen, jolla oli oma
-pää -- voimakkaasti kamppaileva luonne, joka oli näyttänyt tietä
-niille, jotka olivat olleet hänen ympärillään, ja valinnut itselleen
-paikan joukon etunenässä. Hän oli aina pitänyt itseään henkilönä,
-joka mielinmäärin saattoi tehdä aivan sitä, mikä häntä huvitti;
-päivällisen kestäessä saattoi hän ottaa skotlantilaisen whisky-kannun
-ja ojentaa sen Montaguelle, auttaakseen häntä -- ja sitten, kun
-Montague kielsi, kaataa vähääkään hämmentymättä omaan lasiinsa mitä
-vaan itse halusi. "Minä en pidä Teidän veljestänne", sanoi hän vähän
-myöhemmin. "Häntä en sietäisi kauan; mutta hän kertoi minulle, että
-Te olette erilainen, joten saattaa olla, että minä tulen pitämään
-Teistä. Tulkaa joskus käymään minun luonani ja antakaa minun kertoa.
-Teille, mitä New-Yorkissa ei pidä tehdä."
-
-Sitten kääntyi Montague puhelemaan emäntänsä kanssa, joka istui hänen
-oikealla puolellaan.
-
-"Pelaatteko bridgeä", kysyi Mrs Winnie, suloisimmalla ja lempeimmällä
-äänellään.
-
-"Veljeni on antanut minulle kirjan, josta minun tulisi opetella",
-vastasi hän. "Mutta jos hän ei anna minulle aikaa yöllä eikä
-päivällä, niin en todellakaan tiedä, kuinka siitä selviydyn."
-
-"Tulkaa ja antakaa minä opetan Teitä", sanoi. Mrs Winnie. "Minä
-todellakin pyydän", lisäsi hän. "Minulla ei ole mitään tekemistä --
-ainakaan sellaista, johon en ole väsynyt. Mutta luulenpa ettette
-viipyisi kauan oppiessanne kaiken sen mitä minä osaan."
-
-"Onko Teillä onni pelatessanne?" kysyi hän myötätunnolla.
-
-"Luulen, ettei kukaan tahdo minua opettaa", sanoi Mrs Winnie. -- "He
-tulevat paljon mieluummin vain saadakseen rahani. Eikö totta, majuri?"
-
-Majuri Venable istui hänen oikealla puolellaan, ja oli parhaallaan
-viemässä lusikallista soppaa huulilleen; hän pysähtyi ja nauroi
-omituisesti hihittämällä, joka kuului syvältä kurkusta, ja värisytti
-hänen lihavia poskiaan ja pulleaa niskaansa. "Minä voin sanoa",
-sanoi hän, "tuntevani useita ihmisiä, joille _status quo_ on aivan
-kylliksi."
-
-"Te itse niiden joukossa", sanoi nainen, äänessään hieno _moue_. "Tuo
-säälittävän näköinen mies voitti minulta kahdeksankymmentätuhatta
-markkaa viime yönä; ja hän istui klubinsa akkunassa koko iltapäivän
-saadakseen vain nautinnon nauraa minulle kulkiessani ohi. Luulen,
-etten pelaa ollenkaan tänä iltana -- tahdon miellyttää Mr Montaguea,
-ja annan vaihteen vuoksi Teidän voittaa Virginia Landisilta."
-
-Ja sitten majuri keskeytti uudelleen hyökkäyksensä soppa-annoksensa
-kimppuun. "Rakas Mrs Winnie", sanoi hän, "Minä voin elää paljon
-kauemmin kuin yhden päivän kahdeksallakymmenellätuhannella markalla."
-
-Majuri oli kuuluisa klubihenkilö ja _bon vivant_, niinkuin Montague
-tuli myöhemmin huomaamaan. "Hän on Mrs Robbie Wallingin eno",
-kuiskasi Mrs Alden hänen korvaansa. "Ja sivumennen sanoen he vihaavat
-toinen toistansa niinkuin myrkkyä."
-
-"Siksikö minun ei tulisi uudistaa tuota onnetonta kysymystäni
-hänelle?" kysyi Montague hymyillen.
-
-"Oh, he kyllä tapaavat toisiaan", sanoi toinen. "Teidän ei tulisi
-olla tietävinänne mitään siitä. Haluatteko hieman skotlantilaista?"
-
-Montaguen ajatuksille antoivat ihmiset tällä päivällisaterialla
-niin paljon askartelemista, että hän tuskin ollenkaan ehti ajatella
-ruokaa. Hän huomasi hämmästyksekseen, että heillä oli oikeata
-nuorta lammasta -- ja nyt oli marraskuun puoliväli. Mutta hän ei
-tietänyt, että nuo kuuden viikon vanhat elukat, joiden lihaa se
-oli, olivat kasvaneet pumpulisissa tamineissa ja syöneet maitoa
-lusikalla, ja olivat maksaneet puolitoista dollaria naula. Mutta
-vähän myöhemmin kannettiin hänen eteensä tuoksuvaa, ruskeaksi
-paistettua leipävanukasta, kultaisella lautasella; samalla
-alkoi jokin kiinnittää hänen huomiotansa. Mrs Winniellä oli
-vaakunakilpi; hän oli huomannut sen jo automobiilissa ja sitten siinä
-pronssisessa portissa, joka vei Lumipalatsiin, ja sitten lakeijojen
-livreijapuvuissa, ja taas skotlantilaisessa viinikannussa. Ja nyt
--- uskomatonta ja kauheaa -- huomasi hän sen poltetuksi ruskeaksi
-paahdettuun, tuoksuvaan leipävanukkaaseen!
-
-Mitä saattoikaan kaiken tämän jälkeen odottaa? Pöydällä oli
-suuria kulhoja, täynnä harvinaisia hedelmiä, jotka olivat olleet
-pakattuina pumpulien sisään, ja kuljetetut laivoilla kylmissä
-säiliöissä maailman kaikilta kulmilta. Siellä oli persikoita,
-jotka olivat tulleet etelä-Afrikasta (ne olivat maksaneet
-viisikymmentä markkaa kappale). Siellä oli houkuttelevia terttuja
-hampurilaisia viinirypäleitä, tumman purppuran värisiä ja
-täyteläisen pyöreitä, jotka olivat kasvaneet kuumissa huoneissa,
-ympäröityinä paperikääreillä. Siellä oli nektariineja ja luumuja,
-ja granaattiomenia ja jaappanilaisia lootuspuun hedelmiä, ja
-myöhemmin ilmestyi pieniä maljakoita, täynnä herttaisen lihavia
-mansikoita -- jotka olivat kasvaneet pienissä kipposissa. Siellä
-oli peltopyytä, Egyptistä tuotua, ja ihmeellinen laite, jota he
-kutsuivat omenamehukkeeksi à la Dewey, keitettynä hehkuvissa
-kulhoissa ja tarjoiltuna herkkusienien kanssa, jotka olivat
-kasvaneet hylättyjen kaivosten tunneleissa Michiganissa. Siellä oli
-salaattia, joka oli kasvatettu sähkövalolla, ja lima-herneitä, jotka
-olivat tulleet Puerto Ricolta, ja ranskalaisia latvusartisikkeja,
-jotka olivat maksaneet viisi markkaa kappale. -- Ja kaikki nämä
-tavattomat ruokalajit huuhdeltiin alas kahdeksan tai yhdeksän eri
-viinilajin kanssa, jotka olivat tuodut miehen kellarista, miehen,
-jonka mielityönä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana oli ollut
-niiden kokoaminen; jolla oli viinitarha Ranskassa, mistä hän sai
-omaa shampanjaa, ja joka piti aina varastossa kaksikymmentä tuhatta
-tuoppia punaviiniä -- ja toi Reinin viininsä Saksan keisarin
-kellarista, ja maksoi sata kaksikymmentä viisi markkaa tuopilta!
-
-Päivällisillä oli kaksitoista henkeä, ja myöhemmin hajaantuivat
-he kahteen pöytään pelatakseen korttia, jättäen Charlie Carterin
-juttelemaan Alicen kanssa, ja Mrs Winnien omistamaan huomionsa
-Montaguelle, niinkuin hän oli luvannut. "Kaikki haluavat nähdä
-minun taloni", sanoi hän. "Ettekö tekin?" Ja hän kuljetti hänet
-ruokailuhuoneesta suureen kasvihuoneeseen, joka muodosti keskussalin,
-ulottuen rakennuksen kattoon saakka. Hän painoi pientä nappulaa,
-ja pehmeä valovirta virtaili alas ylhäältä; Mrs Winnie seisoi sen
-keskellä säihkyvine jalokivineen niinkuin itse tulen jumalatar.
-
-Kasvihuoneessa saattoi hän viettää illat; se oli täynnä mitä
-harvinaisimpia kasvilajeja. "Ne ovat kootut kaikilta maailman
-kulmilta", sanoi Mrs Winnie nähdessään Montaguen tuijottavan niihin.
-"Miehelläni oli asiantuntija, joka etsi niitä hänen puolestaan. Hän
-teki sen ennenkuin olimme naimisissa -- hän ajatteli niiden tekevän
-minut onnelliseksi."
-
-Salin keskellä oli suihkulähde, kaksitoista tai neljätoista jalkaa
-korkea ja asetettu jalustalle, joka oli puhdasta carrara-marmoria.
-Koskettaessa erästä nappulaa valaisi lammikon veden pinnan alle
-pistetyistä sähkölampuista virtaileva valo, ja siinä saattoi nähdä
-joukottain uiskentelevan harvinaisia ja kauniita kaloja.
-
-"Eikö ole siroa?" sanoi Mrs Winnie ja lisäsi kiihkeästi, "tiedättekö,
-joskus illalla kun minä en voi nukkua tulen minä tänne ja istun
-tuntikausia ja katsoa tuijotan siihen. Kaikki nuo elävät olennot,
-ihmeellisen sirotekoisine muotoineen -- muutamilla niistä on kasvot
-ja näyttävät aivan inhimillisiltä olennoilta! Ja minä ihmettelen ja
-mietin, mitä he mahtavat ajatella, ja näyttäneeköhän elämä heistä
-yhtä ihmeelliseltä kuin se minusta näyttää".
-
-Hän laskeutui istumaan lammikon reunalle, ja tuijotti siihen.
-"Nämä kalat antoi minulle serkkuni, Ned Carter. He kutsuvat häntä
-Buzzieksi. Oletteko häntä vielä tavannut? -- Ei, ette tietysti.
-Hän on Charlien veli, ja hän kokoilee taide-esineitä -- noita mitä
-epäluotettavimpia kappaleita. Kerran, kauan sitten, kohdistui hänen
-kiihkonsa kultakaloihin -- muutamat kultakalat ovat hyvin harvinaisia
-ja kauniita, tiedättehän -- ne saattavat maksaa pari sataa markkaa
-kappale. Hän sai kaikki, mitä myyjillä oli saatavana, ja saatuaan
-tietää, että vielä oli olemassa muutamia, joita he eivät mitenkään
-saaneet, teki hän vartavasten pienen huvimatkan Jaappaniin ja Kiinaan
-saadakseen ne. Te tiedätte, että niitä kasvatetaan siellä, ja
-muutamat niistä ovat pyhiä, eikä niitä myydä eikä sallita viedä pois
-maasta. Ja hänellä oli kaikellaisilla kaiverruksilla varustettuja
-elehvantinluisia säiliöitä niitä varten, joita hän toi mukanaan kotia
--- ja hänellä oli kaunis, noin kymmenen jalkaa pitkä marmorinen
-maljakko, joka oli varastettu Keisarilta."
-
-Yli Montaguen olkapäiden, sillä paikalla, missä hän istui, riippui
-suuri _orchis_; mitä omituisimman muotoinen, aivankuin auennut,
-tulipunainen liekki. "Se on _dontoglossum_", sanoi Mrs Winnie.
-"Oletteko kuullut siitä?"
-
-"En. en koskaan", sanoi mies.
-
-"Oh, rakas Mr Montague", sanoi toinen.
-
-"Pidetäänkö sitä kuuluisana?" kysyi hän.
-
-"Hyvin kuuluisana", vastasi hän. "Siitä oli paljon puhetta
-sanomalehdissä. Näettekös, Winton -- se on minun mieheni, tiedättehän
--- maksoi satakaksikymmentäviisi tuhatta markkaa miehelle, joka
-laittoi sen; ja se sai aikaan paljon turhanpäiväistä puhetta --
-ihmisiä tuli kaikkialta sitä katsomaan. Tahdoin saada sen, sillä sen
-ulkomuoto oli aivan samallainen kuin kruunun minun pääkoristeessani.
-Huomaatteko sen."
-
-"Kyllä", sanoi Montague. "Se on hyvin omituinen."
-
-"Olen hyvin ylpeä pääkoristeestani", jatkoi Mrs Winnie. "Tietysti
-on alhaistuntoisia rikkaita ihmisiä, joilla se on jäljennettynä, ja
-jotka tekevät sen naurettavaksi; mutta meidän on todellinen Se on
-minun omani -- ei mieheni; Duvalit ovat vanhaa ranskalaista perhettä,
-mutta he eivät ole ylhäisiä. Minä olin Morris, tiedättehän, ja meidän
-sukumme juuret ulottuvat takaisin vanhaan Montmorencin herttualliseen
-huoneeseen Ranskassa. Ja viime kesänä ollessamme ajelemassa jouduin
-minä yhteen heidän linnoistaan ja katsokaa! minä toin saaliinani
-tämän."
-
-Mrs viittasi täydelliseen sotilasvarustukseen, joka oli asetettu
-biljaardihuoneeseen johtavaan käytävään. "Olen antanut liittää lamput
-toisiinsa", lisäsi hän. Ja hän painoi nappulaa, ja koko valaistus
-hävisi, paitsi himmeää, punertavaa hehkua, joka virtasi varustuksissa
-seisovan miehen yläpuolelta.
-
-"Eikö hän näytä luonnolliselta", sanoi hän. (Hänellä oli
-kypärisilmikko alhaalla, ja taistelukirves panssaroiduissa
-käsissään.) "Kuvittelen mielelläni, että hän on ollut minun
-kahdeskymmenes iso-isäni. Istun täällä, ja tuijotan häneen.
-Ajatelkaa, missä hirmuisessa ajassa silloin on täytynyt elää -- kun
-miehet kantoivat sellaisia esineitä kuin nuo! Krapuna oleminenkaan ei
-voisi olla pahempaa."
-
-"Te näytte rakastavan eriskummaisia tunteita", sanoi Montague nauraen.
-
-"Kenties rakastan", sanoi toinen. "Minä pidän kaikesta, mikä on
-vanhaa ja romanttista, ja saa ihmisen unohtamaan tämän mielettömän
-seuraelämä-maailman."
-
-Hän seisoi hetken surullisiin mietteisiin vaipuneena ja katseli
-muistomerkkiä. Sitten kysyi hän äkkiä, "mistä pidätte enemmän,
-maalauksista vaiko uimisesta?"
-
-"Oh!" vastasi mies nauraen ja hämmästyneenä, "pidän niistä molemmista
--- aika ajoin."
-
-"En tietänyt, kummanko Teille ensin näyttäisin", selitti hänen
-vartijattarensa; "taidegallerianko vai uimahuoneen. Pelkään, että
-väsytte, ennenkuin ehditte kaikki nähdä."
-
-"Ajattelen, että alkaisimme taidegalleriasta", sanoi hän.
-"Uima-altaassa ei ole paljon katsomista."
-
-"Ah, mutta meidän on aivan erikoinen", sanoi nainen. -- "Ja jonakin
-päivänä, jos tahdotte olla oikein hyvä, ja lupaatte olla sanomatta
-kellekään, päästän minä Teidät näkemään oman kylpyhuoneeni. Ehkä
-ovat he kertoneet Teille, minulla on erityinen kylpyhuone omassa
-osastossani, veistettynä mitä ihmeellisimpään viheriään marmoriin."
-
-Montague osotti odotetun määrän hämmästystä.
-
-"Tietystikin antoi se noille hirvittäville sanomalehdille uuden
-tilaisuuden juoruihin", sanoi Mrs Winnie valittaen. "Ihmiset saivat
-tietää, mitä minä olin maksanut siitä. On mahdotonta omistaa mitään
-kaunista, ilman ettei siitä kysymystä tehtäisi."
-
-Ja sitten seurasi hiljaisuus, jolla aikaa Mrs Winnie odotteli hänen
-sitä kysyvän. Kun hän ei tehnytkään kysymystä, lisäsi hän, "Se maksoi
-kaksisataaviisikymmentä tuhatta markkaa."
-
-He kulkivat hissiä kohti, missä pieni poikanen ihmeellisessä,
-tulipunaisessa samettilivreijassa seisoi tehtäväänsä valmiina
-paikallaan. "Joskus", jatkoi hän, "näyttää minusta mielettömältä
-maksaa sellaisia hintoja kaikista esineistä. Oletteko koskaan tullut
-sitä ajatelleeksi?"
-
-"Joskus", vastasi Montague.
-
-"Niin, tietysti", sanoi hän, "se antaa työtä ihmisille; ja mielestäni
-he eivät voi tehdä mitään parempaa, kuin valmistaa kauniita esineitä.
-Mutta joskus, ajatellessani kaikkea sitä köyhyyttä, mitä on olemassa,
-tulen minä onnettomaksi. Meillä on etelässä paikka talvioleskeluamme
-varten -- yksi noita suunnattomia maalaistaloja, jotka näyttävät
-suurilta näyttelyrakennuksilta, ja joissa on huoneita sadoille
-vieraille; ja joskus ajan yksin tehdaskaupunkeihin, ja kuljen niiden
-läpi ja juttelen pienille lapsille. Opin tuntemaan muutamia niistä
-oikein hyvin -- pienet lapsiraukat."
-
-He astuivat pois hissistä, ja kulkivat hitaasti taidegalleriaa kohti.
-"Se teki minut aina niin onnettomaksi", jatkoi hän. "Koetin puhua
-siitä miehelleni, mutta hän ei tahtonut kuulla. 'En saata ymmärtää,
-minkätähden sinä et voi olla niinkuin muut ihmiset ovat', sanoi hän
--- ja hän toistaa minulle sitä aina. Ja mitä osaisin minä sanoa?"
-
-"Miksi ette ehdottanut, että muut ihmiset olisivat sellaisia kuin
-Te?" sanoi mies nauraen.
-
-"En ollut kyllin viisas", sanoi hän pahoitellen. -- "Naisen on hyvin
-vaikea olla, tiedättehän -- kun ei ole ketään, joka ymmärtäisi.
-Kerran menin minä köyhäinlaitokselle katsomaan, minkä näköistä siellä
-oli. Tiedättekö mitään köyhäinlaitoksista?"
-
-"En mitään", sanoi Montague.
-
-"Kas siellä on ihmisiä, jotka menevät elämään köyhien joukkoon, ja
-koettavat heitä nostaa. Se vaatii kauheasti rohkeutta, luullakseni.
-Minä annan heille silloin tällöin rahaa, mutta en ole koskaan varma,
-saako se aikaan mitään hyvää. Vaikeus köyhäin suhteen näyttää minusta
-olevan siinä, että heitä on niin _paljon_."
-
-"Todella niitä on paljon", sanoi Montague ajatellen näkyä, minkä hän
-oli nähnyt Oliverin Kilpa-ajovaunusta.
-
-Mrs Winnie oli istuutunut tyynyjen peittämälle sohvalle, lähelle
-hämärtyvään galleriaan johtavaa sisäänkäytävää. "En ole ollut siellä
-vähään aikaan", jatkoi hän. "Olen löytänyt jotakin, joka mielestäni
-enemmän soveltuu luonteelleni. Minulla on melkein taipumusta kaikkea
-okkultista ja mystillistä kohtaan, pelkään. Oletteko koskaan kuullut
-babisteista?"
-
-"En", sanoi Montague.
-
-"He ovat eräs uskonnollinen lahko -- Persiasta luullakseni -- ja
-he saavat ihmiset ihastuksesta aivan suunniltaan. He ovat pappeja,
-ymmärrättehän, ja he pitävät luentoja ja opettavat kaikellaista
-sisäisestä jumaluudesta, jälleensyntymisestä, Karmasta ja kaikesta
-sellaisesta. Uskotteko mitään noista asioista?"
-
-"Enpä saata sanoa niitä tuntevani", sanoi hän.
-
-"Se on hyvin kaunista ja ihmeellistä", lisäsi toinen.
-
-"Se saa ihmisen käsittämään, kuinka hämmästyttävän salaperäinen on
-elämä. He opettavat, kuinka koko Kaikkeus on yhtä, ja sielu on ainoa
-todellisuus, ja siis ruumiilliset asiat eivät mitään merkitse. Jos
-olisin babisti, niin luulisin voivani olla onnellinen, vaikka minun
-olisi tehtävä työtä puuvillakutomossa."
-
-Silloin nousi Mrs Winnie äkkiä ylös. "Te varmaankin mieluummin
-katselisitte maalauksia", sanoi hän, ja painoi nappulaa, ja pehmeä
-valovirta hyväili suuren kuvagallerian kaareutuvia holveja.
-
-"Tämä on meidän suurin ylpeytemme elämässä" sanoi hän. "Mieheni
-tarkotus on ollut saada yksi teos edustamaan kutakin maailman
-suurimmista maalareista. Me hankimme heidän mestariteoksiaan, milloin
-ikinä saimme. Tuolla nurkassa ylhäällä ovat vanhat mestarit --
-oletteko ihastunut heitä katselemaan?"
-
-Montague olisi mielellään katsellut niitä tarkoin, mutta hänestä
-tuntui, että hän tekisi sen mieluummin joskus silloin, kun Mrs
-Winnie ei ollut hänen sivullaan. Mrs Winnien oli varmaankin täytynyt
-näyttää galleriaa tuon tuostakin; ja nyt hänen mielensä oli yhä
-askartelemassa persialaisten yliaistillispappien parissa.
-
-"Tuo pyhimyksen kuva on Botticellin", sanoi hän. "Ja tiedättekö,
-tuo oranssin värinen viitta saa minut aina ajattelemaan Swamia. Se
-on minun opettajani, nähkääs, Swami Babubanana. Ja hänellä on mitä
-ihanimmat, sirot kädet, ja suuret, ruskeat silmät, niin lempeät
-ja hyväntahtoiset -- totta tosiaan niinkuin gasellien silmät
-maatilallamme etelässä!"
-
-Näin tarinoi Mrs Winnie ja vaelsi kuvalta toiselle; mutta vanhojen,
-vakavien mestarien sielut katsoivat äänettöminä alas häneen.
-
-
-
-
-Kuudes luku.
-
-
-Montaguen oli hänen räätälinsä nyt julistanut virallisesti
-täydelliseksi; ja Réval lähetti kotia Alicen ensimäisen kävelypuvun,
-huolellisen yksinkertaiseksi laitetun; mutta se sopi hänelle aivan
-silmiinpistävän hyvin, ja maksoi senmukaisesti. Niin olivat he jo
-seuraavana aamuna valmiit lähtemään Mrs Devonin kutsuihin.
-
-Tietysti Montague oli kuullut Devonista, mutta häntä ei oltu vielä
-vihitty kyllin syvälle salaisuuksiin, ymmärtääkseen, mitä merkitsi
-tulla pyydetyksi heidän kutsuillansa. Mutta kun Oliver astui sisään,
-vähän ennen puolta päivää, ja ryhtyi tutkimaan hänen pukuaan ja
-laittamaan häntä kuntoon, ja vaati, että Alicen oli järjestettävä
-uudelleen tukkansa, alkoi hän ymmärtää, että tämä oli erikoinen
-tilaisuus. Oliver oli aivan kiihtynyt; ja kun he olivat jättäneet
-hotellin, ja ajoivat pitkin katua, selitti hän heille, että heidän
-tulevaisuutensa seuraelämässä riippuisi tämän vierailun tuloksista.
-Tulla kutsutuksi Mrs Devonille, vastasi Amerikassa nähtävästi
-eurooppalaista hovi-esittelyä. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana
-oli tämä ylhäinen nainen ollut metropoliksen seuraelämän eittämätön
-valtijatar; ja jos hän ketä suosi, kutsuttiin hänet niihin joka vuosi
-pidettäviin tanssiaisiin, jotka Mrs Devon pani toimeen tammikuussa,
-ja sen jälkeen oli hänen asemansa ainaiseksi turvattu. Mrs Devonin
-tanssijaiset muodostivat joka vuosi yhden seuraelämän suurista
-tapahtumista; noin tuhatkunta kutsuttiin, kun taas kymmenentuhatta
-tyytymätöntä kiristeli hampaitaan ulkonaisessa pimeydessä.
-
-Kaikki tuo pani Alicen jännityksestä vapisemaan.
-
-"Ajattele, jos emme miellytä häntä", sanoi hän.
-
-Oliver vastasi hänelle, että heidän tiensä oli tehnyt sileäksi Reggie
-Mann, joka oli yksi Mrs Devonin suosikeista.
-
-Yli sata vuotta sitten oli Devonin suvun perustaja tullut
-Ameriikkaan, ja sijoittanut säästönsä maatiluksiin Manhattan
-saarella. Muut ihmiset olivat raataneet ja rakentaneet sinne
-kaupungin, ja sukupolvi sukupolven jälkeen olivat Devonit
-pitäneet yllä valtaansa ja koonneet korkoja, kunnes nyt heidän
-omaisuutensa kohosi kahteen tai kolmeen miljaardiin markkaan.
-He olivat Ameriikan vanhoista perheistä rikkaimpia ja kaikista
-kuuluimpia; ja Mrs Devonissa, suvun vanhimmassa jäsenessä oli
-keskittyneenä koko suvun mahtavuus ja valta. Hän vietti ylhäistä
-ja tarkoin muodollista elämää, aivan kuin kuningatar; ei kukaan
-nähnyt häntä koskaan muualla kuin korotetulla valtaistuimellaan,
-ja hän kantoi jalokiviään aamiaisateriallaankin. Hän oli ihmisten
-kohtalon tuomari seuraelämässä, ja aallonmurtaja, jota vastaan
-uusien rikkauksien laineet löivät turhaan. Reggie Mann kertoi
-ihmeellisiä juttuja hänen suunnattoman postinsa sisällystä --
-mahtavien, rikkaiden miesten leskistä ja tyttäristä, jotka juoksivat
-hänen jalkoihinsa ja kerjäsivät ilettävästi hänen suosiotaan --
-jotka asettuivat kuukausimääriksi hänen taloonsa, juonittelivat ja
-vehkeilivät, pysyäkseen hänen läheisyydessään ja vieläpä ostivat
-hänen palvelijainsa suosion! Jos Reggietä saattoi uskoa, oli käyty
-suuria rahallisia taisteluita, ja maailman puutavaramarkkinat
-olivat useamman kuin kerran joutuneet näiden seuraelämätaistelujen
-kautta järkkymään; ja varakkaat ja kauniit naiset olivat tarjonneet
-itseään myytäviksi tuosta etuoikeudesta, joka heille niin mielellään
-sallittiin.
-
-He saapuivat vanhan, arvokkaan yksityisrakennuksen luo ja soittivat
-kelloa; juhlallinen hovimestari johti heidät komeata rappukäytävää
-myöten ensimäiseen vastaanottohuoneeseen ja he jäivät sinne
-odottamaan. Noin viiden minuutin kuluttua astui hän sisälle, työnsi
-ovet auki, ja he nousivat seisomaan ja näkivät vanhan, ryppyisen
-naisen, joka näytti melkein kahdeksankymmenen vuotiaalta, istuessaan
-timanttien peittämänä jonkinlaisella valtaistuimella. He lähestyivät
-ja Oliver esitteli heidät. Vanha nainen ojensi heille elottoman
-kätensä; sitten istuivat he.
-
-Mrs Devon teki heille muutamia kysymyksiä, kuinka paljon he olivat
-nähneet New-Yorkia, ja mitä he siitä pitivät ja ketä he olivat
-tavanneet; mutta melkein koko aikana hän tuskin kiinnitti heihin
-huomiotaan, ja jätti Oliverin asiaksi hoitaa keskustelua. Montague
-istui, tuntien itsensä hämmentyneeksi ja noloksi, ja hän ihmetteli
-syvällä itsessään, oliko se todella Ameriikka, missä tämä kaikki
-tapahtui.
-
-"Katsokaas", selitti Oliver heille, kun he istuivat uudelleen
-vaunussaan, "hänen terveytensä horjuu, ja hänelle on todella
-suorastaan vaikeata ottaa vastaan."
-
-"Olen iloinen, ettei minun tarvitse käydä siellä useammin kuin
-kerran", lisäsi Alice. "Milloin saamme tietää tuomion?"
-
-"Kun saat kortin, johon on merkitty, 'Mrs Devon kotona'", sanoi
-Oliver. Ja hän rupesi heille kertomaan sodasta, joka kauan
-sitten oli järisyttänyt seuraelämää, kun tuo mahtava nainen oli
-vaatinut itselleen oikeutta olla "Mrs. Devon", ja ainoa "Mrs
-Devon." Hän kertoi myöskin heille ihmeellisestä posliinisesta
-päivälliskalustosta, joka oli maksanut sataviisikymmentä tuhatta
-markkaa, ja oli yhtä hauras kuin kolibrin siipi. Jokaisessa
-kappaleessa oli hänen vaakunakoristeensa, ja hänellä oli erikoinen
-asiantuntija, joka valvoi pesemistä ja niiden järjestämistä -- ei
-koskaan sallittu minkään jokapäiväisen käden niitä koskettaa. Vielä
-kertoi hän heille, kuinka Mrs Devonin taloudenhoitaja oli saanut
-kauan aikaa tapella, koettaessaan opettaa tyttöjä järjestämään
-suurten vastaanottohuoneiden sisustuksen aivan sillä tavalla kuin
-rouva oli määrännyt; viimein oli otettu täydellinen valokuvasarja,
-joten tytöt saattoivat tehdä työnsä kuvien jälkeen.
-
-Alice meni takaisin hotelliin, sillä Mrs Robbie Walling aikoi kutsua
-ja viedä hänet kotiaan aamiaiselle; Montague ja hänen veljensä
-ajoivat läpi katujen Reggie Mannin asuntoon, kertoakseen hänelle
-käynnistään.
-
-Reggie otti heidät vastaan silkkisissä, mustissa alushousuissaan,
-jotka olivat koristellut rimpsuilla ja kaariompeleilla, ja silkillä
-koristelluissa tohveleissa, joihin oli kiinnitetty helmiä -- ne
-oli hänelle lahjottanut eräs naisihailijatar. Montague huomasi
-kauhukseen, että pienellä miehellä oli kultainen rannerengas
-käsivarressaan! Hän selitti olleensa edellisenä iltana johtamassa
-katrillia -- taikka paremmin, tänä aamuna; hän oli tullut kotiin
-kello viiden aikaan. Hän näytti aivan valkoiselta ja väsyneeltä, ja
-pöydällä oli hänen aamiaisensa jätteet, suudaa ja paloviinaa.
-
-"Näittekö vanhan tytön?" kysyi hän. "Ja kuinka hän jaksaa?"
-
-"Hän on reipas", sanoi Oliver.
-
-"Minulla oli vietävänmoinen työ saada teitä pääsemään", sanoi toinen.
-"Se tulee päivä päivältä yhä vaikeammaksi."
-
-"Teidän tulee suoda anteeksi", lisäsi Reggie, "jos minä laitan itseni
-kuntoon. Minulla on kohtaus." Ja hän kääntyi toalettipöytäänsä
-päin, jonka peitti täydellinen rintama hajuvesipulloja ja
-koristelutarpeita, ja alkoi aivan kylmäverisesti maalata kasvojaan.
-Sillä aikaa hänen kamaripalvelijansa liukui äänettömänä,
-edestakaisin, laittaen kuntoon hänen iltapukuaan; ja Montague,
-istuen välinpitämättömänä, seurasi silmillään pikkumiehen liikkeitä.
-Joku korutavarakauppias olisi saattanut hyvän aikaa pitää puotiaan
-auki Reggien varastojen sisällöllä. Hänen vaatteensa säilytettiin
-huoneessa, joka oli toalettihuoneen yhteydessä; Montague, joka istui
-lähellä ovea, saattoi nähdä ruusupuiset kammiot, joista kukin oli
-omistettu eri vaatekappaleille -- siellä oli kaiken värisiä paitoja,
-jotka oli tehty mitä erilaisimmista kankaista, ja ripustettu sileille
-puutelineille. Siellä oli kaappi, joka oli täynnä hyllyjä ja laitettu
-aivankuin pieneksi kenkävarastoksi -- ja siellä näkyi korkeita
-ja matalia kenkiä, mustia, ruskeita ja valkeita, ja kaikki oli
-pingotettu lesteihin, jotta niiden ulkomuoto säilyisi täydellisenä.
-Nämä kaikki kengät oli tehty Reggien tilauksen ja määräyksen mukaan,
-ja neljä viisi kertaa vuodessa tapahtui perinpohjainen tarkastus;
-silloin ne jotka olivat joutuneet pois muodista, joutuivat hänen
-"miehensä" saaliiksi. Eräässä kammiossa oli kassakaappi, jossa
-Reggien jalokivet säilytettiin.
-
-Pukuhuone oli sisustettu naisen salonkihuoneen malliin ja kalusto
-oli peitetty hienon hienoilla silkkikoristeilla, ja vuoteen edessä
-riippuva verho oli samallaista silkkikangasta. Keskellä huonetta
-olevalla pöydällä seisoi suunnaton ruusukimppu, ja ruusujen tuoksu
-levisi raskaana huoneessa.
-
-Kamaripalvelija seisoi odottaen, ja pitäen kädessään
-kaulaliinatelinettä, josta Reggie valitsi huolellisesti yhden, joka
-sopi hänen paitaansa. "Aiotteko ottaa Alicen kanssanne Havensille?"
-kysäsi hän, ja jatkoi, "Te saatte siellä tavata Vivie Pattonin --
-hänellä on ollut toinen rajuilma kotonaan."
-
-"Ei suinkaan se ole totta!" huudahti Oliver.
-
-"On", sanoi toinen. "Frank vartioi häntä koko yön, ja itki ja repi
-tukkaansa ja vannoi tappavansa kreivin. Vivie käski hänen mennä
-helvettiin."
-
-"Hyvä Jumala!" sanoi Oliver. "Kuka kertoi sen sinulle?"
-
-"Uskollinen Alphonse", sanoi Reggie nyökäten kamaripalvelijaansa.
-"Vivien kamarineitsyt kertoi hänelle. Ja Frank vannoo, että hän vetää
-oikeuteen -- odottelin jo puoliksi saavani nähdä jotakin tämän aamun
-sanomalehdissä."
-
-"Tapasin eilen Vivien kadulla", sanoi Oliver. "Hän näytti yhtä
-veitikkamaiselta kuin ennenkin."
-
-Reggie kohautti olkapäitään. "Oletteko nähneet tämän viikon lehteä?"
-kysyi hän. "Ne ovat saaneet yhden uuden Ysabelin salatuista runoista
-siihen." -- Ja hän kääntyi Montagueen, selittäen että "Ysabel" oli
-erään nuoren alottelijattaren salanimi, joka oli joutunut Baudelairen
-ja Wilden lumoihin, ja oli julaissut runokokoelman, joka oli
-täynnä sellaista hurjaa rakkautta, että hänen vanhempansa ostivat
-satumaisilla hinnoilla jo laajalle levinneitä kappaleita.
-
-Sitten kääntyi keskustelu hevosnäyttelyyn, ja he juttelivat kauan
-siitä, mitä väriä kukin kantaisi. Viimein Oliver nousi ja sanoi,
-että heidän tulisi saada jotakin haukata ennenkuin he läksisivät
-Havensille. "Teillä on kylliksi aikaa", sanoi Reggie. "Olisin itsekin
-mennyt, mutta lupasin jäädä pois ja auttaa Mrs de Graffenriediä
-laittamaan päivällissuunnitelmaa. Näkemiin!"
-
-Montague ei ollut kuullut mitään käynnistä Haverisilla; mutta nyt
-heidän vieriessään alas katua selitti Oliver heille, että he tulivat
-viettämään loppuviikon Havensin linnassa. Pieni joukkue aikoi lähteä
-sinne tänään, perjantai-iltapäivällä, ja he löytäisivät yhden
-Havensin yksityisvaunuista odottamassa. Sillä välin ei heillä ollut
-mitään tekemistä, sillä kamaripalvelijat kyllä valvoisivat heidän
-pakkauksensa ja Alice kamarineitsyeineen tapaisi heidät asemalla.
-
-"Havensin linna on yksi tämän maan nähtävyyksistä", lisäsi Oliver.
-"Tällä kertaa saat nähdä jotakin todellista." Ja aamiaista syödessä
-jatkoi hän tarinaa, huvittaen veljeään yksityiskohdilla linnan ja
-sen omistajain suhteen. John oli perinyt suurimman osan Havensin
-suunnattomista rikkauksista ja hän liittyi nyt isänsä seuraajana
-teräs trustiin. Eräänä päivänä joku noista suurista miehistä varmaan
-tyhjentäisi hänet puti puhtaaksi; sillä välin huvittelee hän itseään
-pitämällä melua trustin hallinnon mitättömistä pikkuasioista.
-Mrs Havens oli ihastunut maaseutuelämään, ja he rakensivat tämän
-suunnattoman palatsin Connecticutin kukkuloille, ja hän kirjottelee
-värssyjä, joissa hän kuvailee itseään yksinkertaiseksi paimentytöksi
--- ja kaikkea tuollaista roskaa. Mutta ei kukaan siitä välitä, sillä
-paikka on suuremmoinen, ja siellä on aina niin paljon tekemistä.
-Heillä oli esimerkiksi neljä- tai viisikymmentä pooloponia, ja joka
-kevät oli seutu täynnä pooloa pelaavia miehiä.
-
-Asemalla näkivät he Charlie Carterin suuressa, punaisessa
-matkailuvaunussaan. "Oletteko matkalla Havensiin?" sanoi hän.
-"Sanokaa siellä, että me aiomme matkalla pistäytyä Chaunceyssä."
-
-"Se on Chauncey Venable, Majurin serkku", sanoi Oliver ajaessaan
-asemalle. "Chauncey-parka -- hän on maanpaossa!"
-
-"Mitä tarkoitat?" kysyi Montague.
-
-"No, hän ei uskalla tulla New-Yorkiin", sanoi toinen. "Etkö ole
-lukenut siitä sanomalehdissä? Hän hävisi eräänä yönä pelipaikassa
-lähes miljoonan, ja piirilakimies koettaa saada häntä kiinni."
-
-"Tahtooko hän saada hänet vankeuteen?" kysyi Montague.
-
-"Havensin, ei!" sanoi Oliver. "Panna joku Venable vankeuteen? Hän
-tarvitsee häntä todistajaksi pelaajaa vastaan; ja Chauncey-parka
-pakenee hänen edessään ympäri maata ja piileksii ystäviensä luona, ja
-valittaa, sillä hän ei voi nyt olla läsnä hevosnäyttelyssä."
-
-He astuivat palatsimaisen komeaan yksityisvaunuun, ja heidät
-esitettiin toisille vieraille. Niiden joukossa oli Majuri Venable; ja
-kun Montague vaipui tutkimaan erään fantastisilla kansilla varustetun
-aikakauslehden uutta painosta, joka sisälsi eroottisen "Ysabelin"
-runon, jaaritteli hänen veljensä Majurin kanssa. Jälkimmäinen oli
-suorastaan ihastunut suureen, kauniiseen muukalaiseen, jolle kaikki
-kaupungissa oli niin uutta ja mieltäkiinnittävää.
-
-"Sano minulle, mitä tuumasit Lumipalatsista", sanoi hän. "Luulenpa,
-että Mrs Winnie on aivan vimmoissaan sinun päällesi. Saat nähdä,
-että hän on vaarallinen, poikani -- hän panee sinut vielä maksamaan
-päivällisistäsi, ennenkuin pääset irti!"
-
-Kun juna oli lähtenyt, ympäröi Majuri itsensä apollinariksella ja
-skotlantilaisella viinillä, ja ryhtyi sitten huvittamaan itseään.
-"Näittekö 'humalaista vohlaa' laudalla?" kysyi hän. (Siten
-kutsuu meidän kohtuudenpitävä piirilakimiehemme minun siivoa
-esikoisperijääni). "Te olette tapaava hänet linnassa -- Havensit ovat
-hyviä hänelle. He tietävät, miltä se tuntuu, arvaan minä; kun hän
-oli vielä pojannallikka, sai hänen merirosvomainen setänsä tapella
-Jerseyssä kuusi kuukautta heitä vastaan, välttääkseen lain ankaraa
-kouraa."
-
-"Ettekö ole siitä kuullut?" jatkoi Majuri, imeksien juomaansa. "_Sic
-transit gloria mundi!_ [Niin katoaa maailman kunnia! Suom.] Se
-tapahtui silloin, kun suuri kapteeni Kidd Havens kasasi miljoonia,
-joita hänen jälkeläisensä tuhlaavat sellaisella hurmaavalla
-_insouciancella_. Hän ryösti paljaaksi erään virran äyränteet, ja
-Wallingien varsinainen kantaisä koetti ostaa häneltä pois sitä
-oikeutta, mutta Havens uitti suunnattoman määrän uusia tukkeja yöllä,
-rehellisesti vasten oikeuden määräystä, ja meni matkoihinsa melkein
-kaikkine rahoineen. Se kuulostaa aivan ooperamaisen koomilliselta
--- he pitivät säännöllistä, aseellista leiriä virralla lähes kuusi
-kuukautta -- kunnes kapteeni Kidd matkusti parin miljoonan markan
-arvoinen setelipinkka laukussaan Albaniaan, ja sai lakialaativan
-tuomiokunnan laillistuttamaan menettelynsä. Tämä oli juuri sodan
-jälkeen, niinkuin tiedätte, mutta minä muistan sen aivankuin se olisi
-tapahtunut eilessä päivänä. Tuntuu kummalliselta ajatella, että joku
-ei olisi siitä kuullut."
-
-"Olen kuullut Havenseista ainoastaan ylimalkaisesti", sanoi Montague.
-
-"Niin", sanoi Majuri. "Mutta minä tunnen heidät yksityiskohtaisesti,
-sillä minä olen hoitanut muutamia niistä tukkivarastoista
-kaikkina näinä vuosina, eikä koskaan sen jälkeen ole maksettu
-mitään voitto-osuuksia. Se ja käsitykseni Johnin ylellisestä
-vieraanvaraisuudesta pyrkivät ajatuksissani liittymään toisiinsa."
-
-Majuri johdatti Montaguen mieleen kertomuksen roomalaisesta
-keisarista, joka huomautti, että rahalla ei ollut mitään hajua.
-
-"Ehkei ole", sanoi Majuri. "Mutta olkoon miten tahansa, jos olisit
-taikauskoinen, saattaisit tehdä mitä tahansa päätelmiä Havensin
-onnesta. Ottakaa tuo tyttöraukka, joka nai Paroonin."
-
-Ja Majuri alkoi kuvailla tuon kuuluisan kansainvälisen ystävyysliiton
-julkaisemista, joka monta vuotta sitten oli liikuttanut ihmisten
-mieliä kummallakin mannermaalla. Koko ylhäisö oli ollut läsnä
-loistavissa häissä, ja arkkipiispa oli toimittanut juhlamenot, ja
-sanomalehdet olivat omistaneet palstamääriä pukujen, jalokivien,
-lahjojen ja kaiken muun juhlallisuuksien prameuden kuvailemiseen. Ja
-Parooni oli rappeutunut pikku-raukka, joka potki ja löi vaimoaan,
-ja rehenteli hänen kasvojensa edessä, ja kulutti kuusikymmentä
-miljoonaa markkaa hänen rahoistaan parissa vuodessa. Ajatus tuskin
-saattoi seurata tämän melkein mielipuolen olennon juominkeja -- hän
-oli tuhlannut miljoonan markkaa yksissä pidoissa, ja uhrannut puolta
-vertaa enemmän kilpikonnanluiseen vaatesäiliöön, jossa Ludvig XVI oli
-pitänyt vaatteitaan! Hän oli hankkinut timanttisen kaulakoristeen
-vaimolleen, ja ottanut kaksi sen neljästä timanttirivistä pois,
-ennenkuin lahjoitti sen hänelle. Hän oli maksanut viisisataatuhatta
-markkaa vuodessa eräälle ratsastajalle, jota pariisilaiset ihaili,
-ja kokonaisen omaisuuden muutamasta palatsista Veronassa, jonka
-hän oli heti revittänyt maahan muutamien paneelimaalausten takia.
-Majuri kertoi eräästä ulkoilmajuhlasta, jonka hän äkkinäisestä
-mielijuohteesta oli pannut toimeen: kymmenentuhatta venetsialaista
-lyhtyä, kymmenentuhatta metriä mattoa; kolmetuhatta kullattua tuolia,
-ja pari kolmesataa tarjoilijaa ihastuttavissa puvuissa; kaksi
-palatsia rakennettuna veden päälle, merihevosineen ja delfiineineen,
-ja puoli tusinaa orkestereja ja useita satoja kuorotyttöjä suuresta
-oopperasta! Ja välillä kaikellaisia seikkailuja, hän osti paikan
-edustajakamarissa, puhui ja taisteli kaksintaisteluja Pyhän
-Katoolilaisen Kirkon puolesta -- ja kirjotti artikkeleita Ameriikan
-keltaisiin sanomalehtiin. "Ja sellainen on minun menetettyjen
-voitto-osuuksieni kohtalo!" valitti Majuri.
-
-Asemalla oli joukkuetta vastassa useita automobiileja, ja he ajaa
-viilsivät pitkin leveää tietä läpi laakson, sivuuttivat pienen järven
-ja niin olivat he Havensin linnan kaduilla.
-
-Se oli suuremmoinen rakennus, parisen sataa jalkaa korkea. Ensin
-astuttiin suureen saliin, joka oli noin viisikymmentä jalkaa
-leveä, ja siinä oli suuri takka ja marmorista ja pronssista tehdyt
-rappuset, ja huonekalusto kullatusta puusta ja tulipunaisesta
-sametista, ja jättiläismäinen maalaus, joka peitti kolme seinää,
-ja kuvasi Perun valloitusta. Jokainen huone oli kalustettu eri
-ajanjaksojen tyyliin -- yksi Ludvig IV:nen, yksi Ludvig V:nen, yksi
-Marie Antoinetten, ja niin edespäin. Siellä oli vastaanottohuone
-ja kuninkaallinen musiikkisali; päivällishuone gregoorialaiseen
-tyyliin, ja biljaardihuone samoin englantilaiseen malliin, korkealle
-ulottuvine laudoituksineen ja paljaine paneeleineen; ja kirjasto, ja
-aamuhuone ja kasvihuone. Yläkerrassa, huoneryhmän keskustassa oli
-kuninkaallinen vuode ja makuusija, jonka yksin huhuttiin maksaneen
-satakaksikymmentäviisituhatta markkaa; ja jonkinlaisen käsityksen
-tämän palatsin häikäisevästä ylellisyydestä voi saada, kun sai
-tietää, että huonekaluja peittävän kultauksen alla oli harvinaista ja
-kallista tsherkessiläistä pähkinäpuuta.
-
-Kaikki tämä oli kaunista. Mutta se, mikä veti ihmisiä Havensin
-linnaan, oli kasino -- niin oli Majuri huomauttanut. Se oli
-oikeastaan yksityinen urheiluklubi, ja heillä oli karvarinparkkinen
-kilpa-ajorata, jonka pinta-ala oli yhtä suuri kuin Madison Square
-Gardenin hippodroomin, ja siinä oli taivaansininen katto ja
-kolme- tai neljäkymmentä kaarilamppua yöllisiä leikkejä varten. Siellä
-oli keiliratoja, biljaardi- ja lepohuoneita, pallo-, tennis- ja
-rakettikenttiä, täydellinen voimistelusali, ampumagalleria, ja
-uima-allas turkkilaisine ja venäläisine kylpyineen. Tässä kasinossa
-yksin oli huoneita neljällekymmenelle vieraalle.
-
-Sellainen oli Havensin linna; se oli maksanut viisitoista tai
-kaksikymmentä miljoonaa markkaa, ja kaksitoista jalkaa korkean muurin
-sisäpuolella, joka ympäröi sen pinta-alaa, eli kaksi maailmaan
-väsynyttä ihmistä, jotka eivät pelänneet mitään muuta niin paljon
-kuin yksinjäämistä. Siellä oli aina vieraita, ja erikoisissa
-tilaisuuksissa saattoi olla kolme tai neljä joukkuetta. He ajella
-huristivat ympäri maatilaa automobiileillaan; he ratsastivat ja
-ajelivat; he leikkivät sisä- ja ulkoilmaleikkejä, tai pelasivat, tai
-vetelehtivät tyhjäntoimittajina ja lörpöttelivät, taikka vaeltelivat
-ympäri oman makunsa mukaan. Kun tuli johonkin näistä paikoista, oli
-se samaa kuin olisi pysähtynyt hotelliin, mutta seura oli täällä vain
-valittua, ja sen sijaan että olisit ainoastaan maksanut laskun, sait
-antaa lähtiessäsi palvelijoille sata tai puolitoistasataa markkaa.
-
-Havensin linna oli suuri huvittelupalatsi, jossa kauniit ja
-komeannäköiset miehet ja naiset yhdessä toimeenpanivat mitä
-moninaisimpia, kauniita ja miellyttäviä leikkejä. Iltasin roihusivat
-suuret halot salin takassa, ja saatettiin panna toimeen vaatimattomat
-tanssit -- musiikkia oli siellä aina saatavilla. Silloin tällöin oli
-heillä juhlalliset tanssiaiset, joissa vilisi rikkaita pukuja ja
-säihkyviä jalokiviä, ja ympäristö hehkui yhtenä valomerenä lyhtyjen
-valossa; täydellinen orkesteri soitteli säveleitään, ja erikoiset
-junat kuljettivat vieraita kaupungista. Taikka sitten tuotiin koko
-näyttelijäseurue esittämään näytäntöä teatterissa; tai kuunneltiin
-viisunlaulajia, tai katseltiin temppujentekijäjoukkuetta, tai
-opetettujen eläinten näyttelyä. Taikka sitten saattoi olla joku suuri
-pianisti, povari, tai transsimediumi. Kuka tahansa, joka toi sinne
-uutta, väreilevää elämää, oli sinne tervetullut -- se ei merkinnyt
-mitään, vaikka maksu olisi ollut useita satoja markkoja minuutilta.
-
-Montague pudisti isäntänsä ja emäntänsä ja muutamien muiden käsiä;
-niiden joukossa oli Billy Price, joka heti kutsui hänet luokseen
-ja vei hänet ulos ampumagallerialle. Montague otti kiväärin, ja
-tyydytti Billyn ihastusta näyttämällä hänelle taitoaan. Sen huomasi
-myöskin Siegfried Harvey, joka oli kuuluisa halkimetsien-ratsastaja
-ja "poolomies." Harveyn isä omisti kuparikaivoskentän, ja oli
-antanut pojalleen nimen yhden kilpajuoksuansa jälkeen; hän oli
-suuri, leveäolkainen nuorukainen, jokaisen suosikki; ja huomatessaan
-seuraavana aamuna, että Montague istui hevosen selässä aivankuin
-olisi siihen syntynyt, pyysi hän häntä tulemaan maatilalleen Long
-Islandiin, katsomaan vähän ketunjahtia.
-
-Pukeuduttuaan päivällispukuunsa tuli Montague alakertaan, ja kohtasi
-Betty Wymanin, joka seisoi loistavana niinkuin aamuruskon haltijatar
-oransin värisellä pilvellä. Hän esitti Montaguelle Mrs Vivie
-Pattonin, joka oli pitkä, solakka ja hurmaava, ja sama, joka oli
-käskenyt miehensä mennä helvettiin. Mrs Viviellä oli mustat silmät
-jotka vilkkuivat ja säteilivät, ja hän oli vetreän elinvoimaisuuden
-lämmin tulivuori, joka oli aina purkautumistilassa. Montague aprikoi,
-olisiko Mrs Vivie jutellut hänen kanssaan niin iloisesti, jos olisi
-tietänyt, mitä hän oli kuullut hänen perheselkkauksistaan.
-
-Seurue siirtyi päivällishuoneeseen, missä tarjottiin toinen
-noista loistavista ja suunnattoman kalliista aterioista, ja
-Montague oli näkevinään kohtalonaan koko jälellä olevan elämänsä
-ajan syödä tuollaisia aterioita. Mutta Mrs Billy Aldenin sijasta
-skotlantilaisineen whiskyineen oli Mrs Vivie, joka joi shampanjaa
-hirvittävät määrät; ja päivällisen jälkeen kokoontuivat peliveikot
-säännönmukaisesti omiin ryhmiinsä.
-
-Vieraiden joukossa oli pitkätukkainen ja fantastisen näköinen
-ulkomaalainen, joka oli illan "leijona", ja istui puolen
-tusinan ihailevan naisen ympäröimänä. Nyt saateltiin hänet
-musiikkihuoneeseen, ja silloin kävi selville, että hän oli
-viuluvirtuoosi. Hän soitti niin kutsuttua "salonkimusiikkia"
--- sellaista, joka oli kirjotettu etupäässä herroille ja naisille
-kuunneltavaksi päivällisaterian jälkeen; myöskin soitti hän
-ihmeellisen yhdistelmän, jota kutsuttiin _concertoksi_, ja se tuntui
-olevan kokoonpantu yksinomaan sitä varten, että lyhyessä ajassa
-voisi näyttää äärimmäisen vaihtelevaa sormivoimistelua. Oppiakseen
-suorittamaan näitä urotöitä, täytyi aivankuin jonkun sirkusakrobaatin
-omistaa koko elinaikansa niiden harjottelemiseen; ja Montaguen mieli
-tuli alakuloisen väsyneeksi; ainoa, mikä hänelle siitä jäi, oli tunne
-jostakin typerästä ja alkuperäisen naivista turhuudesta.
-
-Montague seisoi hetken katse tuijottavana; ja sitten alkoi hän
-silmillään seurata joukkoa: kuka jutteli, kuka nauroi koko
-suorituksen ajan. Sitten kuljeskeli hän ja tuli biljaardihuoneeseen,
-missä Billy Pricellä ja Chauncey Venablella oli jännittävä peli
-käynnissä; ja sieltä meni hän tupakoimishuoneeseen, missä paksu,
-pieni Majuri oli kerännyt ympärilleen joukon elämänhaluisia
-nuorukaisia pelaamaan "klondikea." Se oli murhaava uhkapeli, jota
-he pelasivat ilman määrää; pelaajat itse olivat vaiti ja kylmiä,
--- mutta katsojat, jotka kerääntyivät ympärille, olivat täynnä
-jännitystä.
-
-Aamulla huristi Charlie Carter Alicen, Oliverin ja Bettyn kanssa ulos
-automobiilillaan; ja Montague kulutti aikaansa koettelemalla muutamia
-Havensin kilpajuoksijoista. Maanantaina avattiin New Yorkissa
-hevosnäyttely, ja ilmassa tuntui olevan odotuksen herättämää,
-pidätettyä jännitystä; Mrs Caroline Smythe, ihastuttava nuori leski
-oli liittynyt hänen kanssaan kuljeksimaan, ja hän jutteli Montaguelle
-kaiken tästä näyttelystä, ja ihmisistä, jotka siihen ottaisivat osaa.
-
-Ja iltapäivällä otti Majuri Venable hänet kävelylle ja näytti
-hänelle maatilukset. Hänelle oli kerrottu, mitä suunnattomia
-summia oli uhrattu niiden laittamiseen; mutta sittenkään, numerot
-eivät olleet mitään, verrattuina siihen, mikä todellisuudessa
-avautui silmien eteen. Siellä oli vuoria ja jyrkänteitä, ja niin
-kauas kuin silmä kantoi vihreitä kenttiä ja puistoja, ja siellä
-täällä kohosi portaita, ja suihkulähteitä ja kuvapatsaita, jotka
-olivat tehdyt hohtavan valkoisesta marmorista. Siellä oli leveä
-italialainen käytävä, joka useiden toisiaan seuraavien avonaisien
-ruohokenttien läpi vei sähkön avulla toimivalle suihkulähteelle;
-sen jalusta oli kuusikymmentä jalkaa läpimitaten, ja siinä oli
-pronssiset vaunut ja marmoriset hevoset. Siellä oli vedenalaisia
-puutarhoja suihkulähteineen, jotka olivat tuodut etelä-Ranskasta,
-ja kreikkalaisia pylväskäytäviä, ja marmorisia istuimia, ja
-kukkamaljakoita ja muita taidekalleuksia.
-
-Ja sitten olivat tallit; jättiläismäinen renessanssityylinen
-rakennus, jonka yläkerrassa oli täydellisesti järjestetty teatteri.
-Siellä oli myöskin maanviljelysmallitalo ja meijeri; ja poolokenttä,
-ja aitauksella suljettu ratsastuskenttä lapsia varten; ja
-koiratarhoja ja kyyhkyslakkoja, kasvihuoneita ja hirvipuistikoita
--- karhujen luolalle ja eläintarhalle oli oma puistikkonsa.
-Paluumatkallaan kulkivat he lopuksi kasinon ohi, missä musikaaliset
-kellonsoinnut ilmaisivat joka neljännestunnin. Montague pysähtyi ja
-tuijotti ylös torniin, mistä äänet olivat tulleet.
-
-Mitä enemmän hän katseli, sitä enemmän huomasi hän siinä katseltavaa.
-Tämän rakennuksen katossa oli monta päätyä, Anna-kuningattaren
-tyyliin; ja niiden keskustasta kohosi ylös torni, joka oli kahdeksan
-kulmainen ja vankka rakenteinen, muistuttaen normandilaista tyyliä.
-Se oli koristettu jouluseppeleillä, jotka oli hakattu valkoiseen
-marmoriseokseen, ja koristetut muutamilla kirjavilla kaiverroksilla,
-jotka olivat kuin kullatut tupsut, joita näkee samettiverhoissa.
-Kaiken tämän yläpuolella kohosi vielä turkkilaisen moskeijan kupooli.
-Kupoolista nousi ylös kyyhkyslakan näköinen koroke; ja tästä kohosi
-maalaismetodistikirkon solakka, valkoinen huippu. Sen kärjessä oli
-Dianan kuvapatsas.
-
-"Mitä Te katsotte?" kysyi Majuri.
-
-"En mitään", sanoi Montague, lähtiessään jatkamaan kulkuaan. "Onko
-koskaan esiintynyt heikkomielisyyttä Havensin perheessä?"
-
-"En tiedä", vastasi toinen hämmästyneenä. "Kerrotaan, että vanha
-isäntä ei koskaan voinut nukkua yöllä, ja hänen tapanaan oli
-kierrellä yksin puistossa. Otaksuttavasti hänellä oli jotakin
-omallatunnollaan."
-
-He kulkivat pois; ja Majurin lörpöttelyn salvat aukenivat.
-New Yorkissa oli vanha kauppias, joka oli ollut Havensin
-yksityissihteeri. Ja Havens pelkäsi aina hirveästi joutuvansa
-salamurhan esineeksi, ja siksi joka kerta kun he matkustivat
-ulkomaille, vaihtoivat hän ja sihteeri asemaa. "Tuo vanha mies on
-suuri ja kunnioitusta herättävä", sanoi Majuri, "ja hullunkurista
-on kuulla hänen kertovan, kuinka hänellä oli tapana ottaa vastaan
-kävijöitä ja kuinka ihmisjoukot häneen tuijottivat, sillä aikaa kun
-Havens, joka oli pieni ja mitättömän näköinen, oli olevinaan hyvin
-asiaan kuuluva. Ja sitten eräänä päivänä tuli muuan hyvin villin
-näköinen olento Havensin toimistoon, ja alkoi repiä kääreitä yhden
-paketin ympäriltä, joka loisti aivankuin metalli, -- ja nopeaan
-kuin salama heittäytyivät hän ja Havens laattialle kasvoilleen.
-Sitten, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, katsoivat he ylös, ja
-näkivät hämmästyneen vieraan katselevan heitä kaidepuun yli. Hänellä
-oli kuparista tehty patenttikirnu, jonka hän oli antanut Havensin
-myytäväksi!"
-
-Montague olisi toivonut, että tämä vierailu kestäisi viikon tai pari
-kahden päivän asemasta. Hänen mieltänsä kiinnitti elämä täällä, ja
-ne henkilöt, jotka sitä elivät; kaikki, joita hän tapasi, olivat
-huomattavia yhteiskunnallisissa piireissä, ja muutamat myöskin
-liikemiesmaailmassa, eikä voinut toivoa parempaa tilaisuutta oppia
-heitä tuntemaan.
-
-Montague tunsi ajan kuluvan ja työnsä käyvän hitaasti. Mutta
-ollessaan leikkimässä taikka hulluttelemassa, ei hän hetkeksikään
-kadottanut mielestään todellista tarkoitusperäänsä, jona oli paikan
-löytäminen itselleen liikemaailmassa; ja hän seurasi tarkoin ihmisiä,
-ja toivoi, että heidän keskustelustaan saisi jonkinlaisen näkökannan
-toiveensa toteuttamiseen. Siksi herätti hänen mielenkiintoaan, kun
-Mrs Smythe huomautti, että heidän vieraidensa joukossa oli Vandam,
-joka oli erään suuren henkivakuutusyhtiön virkailija. "Freddie"
-Vandam, niinkuin nainen häntä kutsui, oli mies, jolla oli merkitystä
-rahamaailmassa; ja Montague sanoi itselleen, että kohdatessaan häntä
-täytyisi hänen todella jotain saada aikaan. Etevät kielikellot ja
-poolonpelaajat ja nelivaljakkojen tuntijat olivat kyllä kaikki hyvin
-hyviä, mutta hänen oli ansaittava toimeentulonsa, ja hän pelkäsi,
-että kysymys tulisi olemaan vaikea ratkaista.
-
-Sentähden oli hän iloinen, kun sattuma toi hänet ja nuoren Vandamin
-yhteen, ja Siegfried Harvey esitteli heidät. Ja sitten Montague sai
-kestää suurimman kolauksen, mitä New York oli vielä hänelle tarjonnut.
-
-Ei sitä antanut Freddie Vandamin keskustelu; eittämättä hänellä oli
-oikeus olla innostunut hevosnäyttelyyn, sillä hän itse aikoi panna
-näytteelle useita hienoja hevosia, eikä hänellä ollut mitään syytä
-tuntea velvollisuudekseen keskustella vieraan henkilön kanssa,
-yksityisillä vierailuilla mistään vakavammasta asiasta. Vaan sen
-antoi hänelle miehen käytös, hänen koko persoonallisuutensa. Sillä
-Freddie oli oikea muotileijona, jolla oli täydellinen pilalehtien
-keikarinarrien liioitellun naurettava esiintymistapa. Hänellä oli
-silmiinpistävä ja hullunkurinen keikarin puku, ja pieni keppi, jolla
-hän teki asentoja; hän käytti aaltoilevaa tukkaa ja hänen silkin
-hienot viiksensä ja partansa olivat laitetut hienoihin suipukoihin,
-joita hänen toimeliaat sormensa alinomaa pitivät terävinä. Hänen
-keskustelunsa oli täynnä ranskalaisia lauseparsia ja ranskalaisia
-mielipiteitä; hän oli kasvanut ulkomailla, ja halveksi sydämestään
-kaikkea ameriikkalaista -- kauppakirjeensäkin saneli hän ranskaksi,
-jättäen pikakirjoittajansa asiaksi niiden kääntämisen. Hänen
-paitansa olivat koristellut orvokeilla, ja ne tuoksuivat orvokeille
--- ja hänen hevostensa päissäkin oli orvokkikimppuja, jotta hän
-ajaessaankin voisi nauttia niiden tuoksusta!
-
-Oli olemassa eräs julma puheenparsi Freddie Vandamista -- että jos
-hänellä vaan olisi ollut hiukkasta enemmän aivoja, olisi hänestä
-tullut narri. Ja Montague istui, tarkastaen hänen käyttäytymistään
-ja kuunnellen hänen tyhjänpäiväistä puhettaan, ja hänen järkensä
-oli aivan hämmentynyt ja sekaisin. Kun hän viimein nousi ja läksi,
-kohosi hänen eteensä uusi puoli tuosta luonteeltaan monimutkaisesta
-probleemista. Kuka kykenisi antamaan hänelle avaimen tähän mysterioon
--- ken olisi sellainen, joka kykenisi selittämään hänelle maailman,
-missä sellainen mies kuin tämä, hallitsi kahta kolmea miljaardia
-markkaa uskottuja varoja.
-
-
-
-
-Seitsemäs luku.
-
-
-Aivan hyödytöntä oli koettaa saada ketään puhumaan vakavista asioista
-juuri tähän aikaan -- sillä tuleva viikko koko seuraelämässä kuului
-yksinomaan hevosille. Sunnuntai-aamuna kirkkoon ajavat seurueet
-juttelivat koko matkan hevosista, ja ihmisryhmät, jotka olivat
-kerääntyneet kirkon ovien eteen nähdäkseen heidän laskeutuvan
-automobiileistaan, ja tehdäkseen huomautuksia heidän huomiota
-herättävistä puvuistaan; lukivat koko iltapäivän sunnuntain
-sanomalehdistä hevosista ja loistavista puvuista, joita naiset
-tulisivat näyttelyssä kantamaan.
-
-Muutamat joukkueesta läksivät jo sunnuntai-iltana; Montague läksi
-jälelle jääneiden kanssa maanantaiaamuna, ja söi aamiaista Mrs Robbie
-Wallingin, Oliverin ja Alicen kanssa. He olivat pukeneet hänen
-hännystakkiin, silkkihattuun ja hienoihin säärystimiin; ja he ottivat
-hänet mukaansa ja panivat hänet istumaan Robbien aitioon eturiviin.
-
-Siellä oli suuri parkkinen arena, jolla hevoset esiintyivät;
-ja ympärillä oli kaideaitaus ja leveä kävelyalue katselijoita
-varten; viimeisinä, muutamia jalkoja maan pinnan yläpuolella
-kohosivat aitiot, joissa istui koko New Yorkin seuraylhäisö.
-Sillä hevosnäyttelyyn osaaottaminen oli nyt muodostunut tärkeäksi
-kansalliseksi velvollisuudeksi. Muuan vieraileva ulkomaalainen
-prinssi oli viime vuonna katsonut sopivaksi käydä sitä katsomassa, ja
-tänä vuonna "jokainen" tahtoi tulla.
-
-Montague tottui nopeasti asioiden tilaan; hän huomasi hymyillen,
-kuinka helppoa oli tottua pitämään luonnollisena silkillä koristeltua
-vuodetta ja pöytäliinaa, seinämaalauksia, yksityisvaunuja ja
-kultalautasia. Aluksi oli hänestä tuntunut oudolta ja aivan
-mahdottomalta nähdä valkopukuisen naisen tai valkopukuisen miehen
-odottavan, valmiina vastaanottamaan hänen määräyksiään; mutta
-hän alkoi tottua noihin äänettömiin ja sanattomiin lakeijoihin,
-joita oli kaikkialla hänen ympärillään, odottamassa hänen pienintä
-viittaustaan. Samoin hän arveli vähitellen tottuvansa myöskin
-hevosiin, joiden hännät olivat leikatut lyhyiksi ja harjat
-tasarivisiksi töyhdöiksi; ne olivat opetetut nostelemaan jalkojaan
-kummallisella, erikoisella tavalla, ja ajettaessa oli niillä suussaan
-teräväsyrjäiset suitset, jotka repivät niiden suuta ja teki niiden
-käynnin vilkkaaksi.
-
-Siellä oli kuormahevosia, kyytihevosia, ratsastus- ja
-metsästyshevosia, pooloponia, siitoshevosia -- kaikkia hevoslajeja,
-mitä ihmiset huviksensa käyttävät; niitä oli siellä ainakin sata
-eri "luokkaa." Ratsastajat esittivät niillä korkeakouluratsastusta
-kiertämällä arenaa, ja varta vasten asetettu komitea, toimi
-palkintotuomarina, joka arvosteli sinisiä ja punaisia ohjia.
-Nähtävästi niiden suuresti keinotekoinen sirous oli todellisuutta
-niille ihmisille, jotka ottivat osaa näyttelyyn, sillä katselijat
-väreilivät kiihtymyksestä ja tervehtivät käsien taputuksella yleisiä
-voittajia. Heillä oli kokonainen sarja sovittuja merkkejä, joita
-kaikki ymmärsivät -- olipa heillä uusi puhekielikin. Sanottiin, että
-nämä "nyöpelit" olivat "ylväitä" ja "ketteriä"; nuo olivat "huojuvia"
-ja "konstikkaita" ja "höllyviä."
-
-Hevoset muodostivat todellisuudessa kuitenkin vain pienen osan tästä
-näyttelystä, ei tarvinnut istua siellä koko iltapäivää ennenkuin
-pääsi selville, että tilaisuus oli itse asiassa ylhäisönäyttely.
-Sillä kuusi tai seitsemän tuntia päivästä oli leveä käytävä
-ahtautunut niin täyteen ihmisolentoja, että vain suurella vaikeudella
-saattoi liikkua; ja tämä väkijoukko katseli tuskin koskaan arenalle
--- se tuijotteli ylös aitioihin. Koko vuoden ympäriinsä saivat
-tyytymättömät keskiluokkiin kuuluvat miljoonat lukea "hienon säädyn"
-elämästä; ja tänne oli heillä tilaisuus saapua ja nähdä heitä --
-elävinä ja todellisina ja puettuina loistaviin pukuihinsa. Täällä
-oli koko _grand monde_ numeroiduissa aitioissa ja heidän nimensä
-merkittyinä ohjelmiin, niin että jokainen saattoi löytää heidät
-suoraan. Kymmenen tuhatta ihmistä muista kaupungeista oli tullut
-New Yorkiin vain siinä tarkotuksessa, että olisi tilaisuudessa
-heitä näkemään. Naiset, jotka elivät pensionaateissa ja laittoivat
-itse vaatteensa, olivat tulleet saamaan viitteitä muoteihin;
-kaikki kaupungin vaatteiden valmistajat olivat samaa tarkoitusta
-varten saapuvilla. Hienostoelämän reporterit olivat tulleet
-muistiinpanokirjat käsissään; ja seuraavana aamuna hienoston
-matkijat kaikkialla ympäri koko Yhdysvaltojen lukivat näyttelystä
-sanomalehdissä tähän tapaan: "Mrs Venable oli puettu aistikkaaseen,
-purppuraviolettiin pukuun ja Eton-sakettiin, jota koristi silkkinen
-reunustin, ja joka aukeni pitsirinnustimen yli. Hänen hattunsa oli
-samaa väriä, ja sen ympäri oli kiedottu paksulti helakan punaisen
-ja oranssin väristä harsoa, ja päälaella oli paratiisilintuja,
-jotka täydensivät ulkonäköä. Turkikset olivat hopeaketun nahkaa."
-[Hopeakettu, _Vulpes argentatus_, on eräs ulkomaalainen kettulaji.
-Suom.]
-
-Kaikista oivallisimmat Metropoliksen suurista päivälehdistä painoivat
-palstamääriä tällaista luettavaa; ja "keltaisissa" sanomalehdissä
-oli mielipiteiden vaihtoa "asiantuntijain" kesken puvuista, ja
-puolisen sivua kuvia enimmän huomiota herättäneistä aitioiden
-haltijoista. Montaguen istuessa juttelemassa Mrs Wallingin kanssa,
-näppäsi puoli tusinaa kameeroja heistä pikakuvat; ja kerran muuan
-nuori mies luonnoskirjanen kädessään tuli ja alkoi kylmäverisenä
-tehdä työtä. -- Tuollaisten asiain suhteen osotti hienoston nainen
-kolmea eri tunnealaa; ensimäinen se, mitä hän osotti yleisölle --
-tuota väsynyttä, halveksivaa välinpitämättömyyttä; toinen se, minkä
-hän ilmaisi ystävilleen -- naivin raivokas, mutta avuton harmi; ja
-kolmas se, mitä hän itse asiassa tunsi -- tuo ilkamoiva voitonriemu
-kilpailijoitaan kohtaan, joiden kuvia ei oltu julkaistu ja joiden
-pukuja ei oltu kuvattu.
-
-Se oli ylimystönaisten suuri pukuparaadi. Hänen, joka tahtoi
-näytellä asiaankuuluvaa osaa siinä, täytyi kuluttaa ainakin
-viisikymmentätuhatta markkaa pukuihinsa sillä viikolla. Oli aivan
-välttämätöntä käyttää joka päivä eri pukua iltapäivällä ja illalla;
-mutta muutamat, jotka olivat mestareita vaihtamaan nopeasti ja olivat
-ylpeitä siitä, saattoivat kantaa kolme tai neljä pukua päivässä,
-ja tarvitsivat siten pari tusinaa koko näyttelyä varten. Tietenkin
-täytyi olla hatut, kengät ja käsineet, jotka arvokkuudessa vastasivat
-muuta pukua. Huikean kalliita turkisviittoja riippui huolettomasti
-yli aition reunanteen, ollakseen siinä näytteellä; ja illalla oli
-sitten pyroteknillinen jalokivinäyttely. Mrs Virginia Landis kantoi
-yksinkertaisia helmikorvarenkaita, joiden hän reporttereille kertoi
-maksaneen satatuhatta markkaa; ja siellä oli kaksi naista, jotka
-kopeilivat kahden miljoonan markan arvoisella timanttipaljoudella
--- ja kumpikin heistä oli vuokrannut salapoliisin kiertelemään
-väkijoukossa ja pitämään heitä silmällä!
-
-Ei kenenkään kuitenkaan tarvitse otaksua, että hevoset, vaikka
-näyttelivätkin huomaamatonta osaa näyttelyssä olisivat näytelleet
-halpahintaisinta osaa. Yhden nähtiin ajavan mustalla, neliorhisella
-valjakolla, joka oli maksanut kaksisataatuhatta; siellä oli toisia,
-jotka ajoivat ainoastaan yhdellä hevosella, ja olivat maksaneet
-siitä kaksisataatuhatta. Kaksi ja puoli miljoonaa oli kohtuullinen
-määrä, minkä joku näytteelle panemisen arvoinen "ryhmä" maksoi.
-Ja tietenkin nämä hevoset olivat kelpaamattomia muuhun kuin
-tällaisiin näyttelyihin ja toisten samallaisten hevosten siitokseen.
-Monet niistä eivät menneet koskaan muulloin ulos talleistaan,
-kuin vietäessä radalle harjottelemaan; ja noita mutkallisia ja
-suunnattoman kalliita vaunuja ei missään tapauksessa voitu käyttää
-muualla -- kun niitä kuljetettiin paikasta toiseen, kulkivat ne
-harvoin omien pyöriensä päällä.
-
-Ja siellä oli ihmisiä, joiden tärkeimmäksi tehtäväksi elämässä oli
-muodostunut päästä sinisten ohjien voittajaksi näissä näyttelyissä.
-He pitivät yllä suuria maa-alueita yksinomaan hevosia varten, ja
-heillä oli vartavasten rakennettuja yksityisiä näyttelyareenoja.
-Robbie Walling ja Chauncey Venable olivat kumpikin sellaisia ihmisiä;
-seuraavana kesänä vei toinen Wallingeista täydellisen ryhmän yli
-meren, opettaakseen hevosten näyttelyleikkiä Lontoon hienostolle.
-Hän otti pari kolmekymmentä hevosta asiantuntevan hoitajan ja
-kymmenkunnan apulaisen valvonnan alla; hän lähetti kuusitoista
-erimallista vaunua, ja kahdet suuret ajopelit, ja tonnin verran
-varustuksia ja kaikellaisia kankaita. Ne vaativat kokonaisen laivan
-kannen, ja matka vapautti hänet kolmesta miljoonasta markasta.
-
-Kaiken päivää oli Robbie tietysti arenalla hevoskouluttajiensa ja
-toisten kilpailijoiden kanssa, ja Montague istui pitämässä seuraa
-hänen vaimolleen. Heidän luokseen tulvaili lakkaamatta vierailijoita,
-jotka saapuivat onnittelemaan Mrs Robbieta heidän menestyksestään,
-ja surkuttelemaan yhdessä Mrs Chauncey Venablen kanssa julkisuutta
-etsivän piirilakimiehen uhrin kärsimyksiä.
-
-Oli ainoastaan yksi heikko puoli hevosnäyttelyn suhteen, kuten
-Montague pääsi perille niiden keskustelusta, jotka kävivät heidän
-luonaan: näyttely oli julkinen, eikä ollut mitään keinoa estää
-epämieluisia ihmisiä ottamasta siihen osaa. New Yorkissa oli
-nähtävästi laumoittain rikkaita ihmisiä, jotka eivät kuuluneet
-hienostoon, ja joiden olemassaoloa ylhäisö kopeasti ei ollut
-huomaavinaan; mutta nämä ihmiset saattoivat tuoda hevosia kilpailuun,
-ja voittaa palkintoja, ja vieläpä vuokrata aitionkin ja näytellä
-pukujaan. Ja he voivat saada reportterit mainitsemaan niistä lehdissä
--- ja tietenkään nuo tyhmät väkijoukot eivät tietäneet erotusta,
-vaan tuijottelivat heihin yhtä paljon kuin Mrs Robbieen tai Mrs
-Winnieen. Ja niin kokonaisen viikkokauden ajan saivat nämä ihmiset
-elää moisessa autuaallisessa tunnelmassa, että kuuluivat ylhäisöön!
-"Ei kestä kauan, ennenkuin tuo tekee lopun hevosnäyttelystä", sanoi
-Mrs Vivie Patton, räpäyttäen mustia silmiään.
-
-Miss Yvette Simpkins esimerkiksi; hienosto vaahtosi ja kuohusi,
-kun hänen nimensä mainittiin. Miss Yvette oli erään varakkaan
-arvopaperien välittäjän veljentytär, ja hän piti itseään hienostoon
-kuuluvana, ja tyhmä yleisö luuli myöskin samoin. Miss Yvetten
-erikoisena erikoisuutena oli sanomalehtiyleisö; kaikkialla sai
-nähdä hänen kuvansa, jossain uudessa, "huomiota ja seuraamista
-ansaitsevassa" puvussa, ja kuvan selityksenä saattoi olla "Miss
-Yvette Simpkins, New Yorkin parhaiten puettu nainen", taikka "Miss
-Yvette Simpkins, joka tunnetaan hienoston etevimpänä naistähtenä."
-Sanottiin, että Miss Yvette, joka oli lyhyt ja paksu, ja jolla
-oli ruusunhohteiset saksalaiskasvot, oli maksanut kaksi ja puoli
-tuhatta markkaa yhdestä valokuvasarjasta, missä hän parhaallaan
-istui uudessa pukeumishuoneessaan; ja hänen kuviaan lähetettiin
-sanomalehtiin tusinan verran sisältävissä nipuissa kerralla. Miss
-Yvette omisti yli viidenmiljoonan markan arvosta timantteja -- maan
-hienoimpia, sanomalehtien mukaan; hän oli kuluttanut tänä vuonna
-kuusisataa viisikymmentätuhatta markkaa pukuihinsa, ja hän antoi
-pitkiä haastatteluja, joissa hän toi esille tuon tosiasian, että
-nykyajan nainen ei itse asiassa voi olla hyvin puettu vähemmällä kuin
-viidelläsadalla tuhannella vuodessa. Miss Yvetten keppihevosena oli
-se, että hän ei koskaan elämässään ollut ajanut raitiovaunussa.
-
-Montaguella oli aina lämmin kohta sydämessään onnetonta Miss Yvetteä
-kohtaan, joka teki niin ankarasti työtä tullakseen johtavaksi
-tähdeksi; sillä tapahtui niin, että Miss Yvetten ollessa arenalla
-näyttämässä taitoaan irtovaljakoilla ajamisessa, sattui hänelle
-kohtalorikas kohtaus. Myöhemmin elämässään, kun hän tuli katselleeksi
-taaksepäin näihin kaukaisiin aikoihin, tuntui hänestä kummalliselta,
-että hän oli tullut tänne niin huolettomana ja mitään odottamatta,
-samalla aikaa kun kohtalottaret kutoivat ihmeellisiä lankojaan hänen
-ympärillään.
-
-Oli tiistai-iltapäivä, ja hän istui Mrs Venablen aitiossa. Mrs
-Venable oli Majurin sisarpuoli, ja tuo huoleton vanhapoika oli siellä
-itsekin, sekä myöskin Betty Wyman, joka teki säkenöiviä huomautuksia
-ohikulkevista; ja aitioon astui Chappie de Peyster erään nuoren
-naisen seurassa.
-
-Niin paljon oli ihmisiä pysähtynyt ja tullut esitetyksi Montaguelle
-ja sitten taas mennyt tiehensä, että Montague vain kerran katsahti
-häneen. Hän huomasi, että hän oli pitkä ja miellyttävän näköinen, ja
-kuuli hänen nimensä. Miss Hegan.
-
-Ajopelien edessä arenalla oli kaksi hevosta, jotka olivat
-valjastetut toinen toisensa eteen; ja Montague aprikoi itsekseen,
-mikä käsittämätön vaikutin sai ihmiset satuloimaan ja ajamaan
-hevosia moisella tavalla. Keskustelu kohdistui Miss Yvetteen, joka
-oli arenalla; ja Betty teki huomautuksia siitä peittelemättömästä
-mielihyvästä, jolla hän heilutti pitkää piiskaa, joka hänellä oli
-kädessään. "Oletteko nähneet, mitä lehdet sanoivat hänestä tänä
-aamuna?" kysyi hän. "'Miss Simpkins oli puettu hienoon purppuran
-väriseen samettiin', ja niin edespäin! Hän esiintyi koko maailmalle
-kilpa-ajoradan Venuksena!"
-
-"Minkätähden hän ei kuulu seuramaailmaan?" kysyi Montague, uteliaana.
-
-"Hän!" huudahti Betty. "Oh, hänhän on naurettava apina!"
-
-Oli hetken vaitiolo, jota seurasi heidän nuoren naisvierailijansa
-huomautus. "Mielestäni todellinen syy", sanoi hän, "siihen, että hän
-ei koskaan ole päässyt ylhäisön jäseneksi, on se, että hän rakasti
-vanhaa enoansa."
-
-Montague heitti lyhyen silmäyksen puhujaan, joka tähysteli kiinteästi
-arenalle. Hän kuuli Majurin hihittävän, ja oli kuulevinaan Betty
-Wymanin hiljaa tirskuvan. Hetkistä myöhemmin nousi nuori nainen,
-ja huomauttaen muutamin sanoin Mrs Venablelle, kuinka hyvin hänen
-pukunsa sopi hänelle, poistui hän aitiosta.
-
-"Kuka hän on?" kysyi Montague.
-
-"Hän", vastasi Majuri, "hän on Laura Hegan -- Jim Heganin tytär."
-
-"Oh!" sanoi Montague, haukkoen ilmaa. Jim Hegan -- rahamaailman
-Napoleon -- jättiläismäisen rautatiejärjestelmän tsaari, ja lukuisten
-valtioiden poliittisten valtaistuinten takanaoleva voima.
-
-"Lisäksi hänen ainoa tyttärensä", lisäsi Majuri. "Tuhattulimmaista,
-mikä mehukas pala jollekulle!"
-
-"Joka antaa hänen maksaa joka pennin kaikesta, mitä saa, olkoon hän
-kuka hyvänsä!" heitti Betty kostonhimoisena.
-
-"Ettekö pidä hänestä?" kysyi Montague; ja Betty vastasi nopeasti.
-"En!"
-
-"Hänen pappansa ja Bettyn suurpappa ovat aina sotajalalla keskenään",
-pisti väliin Majuri Venable.
-
-"Minulla ei ole mitään tekemistä isoisäni riitojen kanssa", sanoi
-nuori nainen. "Minulla on kylliksi huolia itselläni."
-
-"Mikä häntä sitten vaivaa, Miss Hegania?" kysyi Montague nauraen.
-
-"Omasta mielestään on hän liian hyvä siihen maailmaan, missä hän
-elää", sanoi Betty. "Ollessaan hänen kanssaan tuntuu samallaiselta
-kuin jos seisoisi tuomioistuimen edessä."
-
-"Kieltämättä sekottava tunne", lisäsi Majuri.
-
-"Häneltä ei koskaan saa mitään, jossa ei olisi kätkettynä piikkiä",
-jatkoi tyttö. "Kaikki hänen huomautuksensa ovat tarkotetut
-takaperin luettaviksi, ja ainakin minun elämäni on liian lyhyt
-oikaistakseni niiden mutkia. Tahdon, että jokainen sanoisi selvällä
-englanninkielellä sen, mitä hän tarkoittaa, sittenpähän voin hänestä
-pitää tai olla pitämättä."
-
-"Useimmin olla pitämättä", sanoi Majuri ilkeästi; lisäten,
-"Kuitenkin, kaikitenkin, hän on kaunis."
-
-"Saattaa olla", sanoi toinen. "Sellainen on tuo neitsyt; mutta minä
-pidän enemmän jostakin siedettävämmästä."
-
-"Mitä varten Chappie de Peyster kiemailee hänen ympärillään?" kysyi
-Mrs Venable. "Onko hän ehdolla?"
-
-"Ehkä hänen velkansa ahdistelevat häntä taas", sanoi Mistress Betty.
-"Hänen täytyy olla epätoivoisessa asemassa. -- Oletteko kuulleet,
-kuinka Jack Audubon teki hänelle tarjouksen?"
-
-"Onko Jack tehnyt tarjouksen?" huudahti Majuri.
-
-"Tietysti on", sanoi tyttö. "Hänen veljensä kertoi minulle." Sitten
-selitti hän, Montaguen suosioksi, "Jack Audubon on Majurin serkku, ja
-kuiva kirjatoukka, ja viettää kaiken aikansa kooten sittiäisiä."
-
-"Mitä hän on sanonut tytölle?" kysyi Majuri suuresti huvitettuna.
-
-"No niin", sanoi Betty; "hän sanoi tietävänsä, että tyttö ei
-rakastanut häntä; mutta tyttö myöskin tiesi, että hän ei välittänyt
-vähääkään hänen rahoistaan, ja ehkä hän siis tahtoisi naida hänet,
-jotta toiset miehet jättäisivät hänet rauhaan."
-
-"Tuhannen tulimmaista!" huusi vanha herra, iskien kämmenillä
-polviinsa. "Mestaritunnustus!"
-
-"Onko hänellä niin paljon kosijoita?" kysyi Montague! ja Majuri
-vastasi: "Rakas poikani -- hänellä on eräänä päivänä oleva puoli
-miljaardia markkaa!"
-
-Nyt astui Oliver aitioon, ja Betty nousi ylös ja meni ulos kävelemään
-hänen kanssaan; silloin Montague pyysi valaistusta Miss Heganin
-huomautuksen suhteen.
-
-"Mitä hän sanoi, on täydellisesti totta", vastasi Majuri; "se vain
-ärsytti Bettyä. Seuramaailman vesiä luovii moni ylhäinen nainen, joka
-on lähettänyt vanhat sukulaiset pois näkyvistä telkien taakse."
-
-"Kuinka vanhan Simpkinsin on käynyt?" kysyi toinen.
-
-"Hän on taitava vekkuli", vastasi Majuri. "Hänellä on suuri talo, ja
-hänen ainoa ilonsa elämässä on jumalallinen Yvette. Se on oikeastaan
-hän, joka tekee hänet naurettavaksi -- hänellä on säännöllinen
-sanomalehtiasiamies häntä varten, miekkonen, jonka hän kattaa
-timanteilla, kunnes saa tyttärensä kuvan lehtiin."
-
-Majuri pysähtyi hetkeksi tervehtiäkseen muuatta tuttavaa, ja ryhtyi
-sitten jatkamaan keskustelua. Nähtävästi saattoi hän jaaritella tähän
-tuttavalliseen tapaan kenestä tahansa henkilöstä, jonka nimen toinen
-tuli maininneeksi. Vanha Simpkins oli ollut nuorena hyvin köyhä,
-eikä hän ollut koskaan päässyt siitä muistosta. Miss Yvette kulutti
-yhdellä kerralla kaksi ja puolisataatuhatta pariisilaisiin pukuihin;
-mutta joka päivä säästä vanha eno sokeripalat, jotka tulivat kalliin
-"lunchin" mukana, minkä hän tuotti toimistoonsa. Ja kun hänellä oli
-muutamia puntia, lähetti hän ne kotia lähettilään mukana!
-
-Tästä keskustelusta sai Montague uuden aavistuksen sen maailman
-mutkallisuudesta, mihin hän oli joutunut. Miss Simpkins oli
-"mahdoton"; ja kuitenkin oli siellä esimerkiksi Mrs Landis,
-jonka hän oli kohdannut Mrs Winnie Duvalilla. Hän oli tavannut
-häntä useita kertoja näyttelyssä; ja hän kuuli Majurin ja
-hänen sisarpuolensa nauraa hihittävän muutamalle kappaleelle
-seuramaailman aikakauslehdissä, jossa kerrottiin, että Mrs
-Virginia van Rensselaer Landis oli äskettäin palannut onnelliselta
-metsästysmatkalta kaukaisessa lännessä. Hän ei nähnyt siinä
-mitään naurettavaa, ennenkuin he kertoivat hänelle toisesta
-artikkelista, joka oli ilmestynyt joku aika ennen; siinä oli ollut
-ilmotettuna, että Mrs Landis oli matkustanut etsimään itselleen
-asuinpaikkaa etelä-Dakotaan, ottaen mukanaan kolmekymmentäviisi
-lipasta ja villakoiran; ja että "Leanie" Hopkins, kaunis, nuori
-arvopaperimeklari oli tehnyt kuuden kuukauden köyhyys-, siveys- ja
-kuuliaislupauksen.
-
-Ja kuitenkin Mrs Landis "kuului" hienostomaailmaan! Ja lisäksi, hän
-kulutti melkein yhtä paljon pukuihinsa kuin Miss Yvette, ja puvut
-olivat aivan yhtä merkillisiä; ja että lehdet eivät kirjottaneet
-palstamääriä niistä, ei riippunut siitä, että Mrs Landis ei olisi
-sitä täydestä sydämestään halunnut. Hän oli maalattu ja puettu aivan
-yhtä vapaasti kuin joku kuorotyttö näyttämöllä. Hän nauroi jokseenkin
-paljon ja kimakalla äänellä, ja hän kertoi ystäviensä kanssa juttuja,
-joita kuullessa Montaguen teki mieli poistua.
-
-Mrs Landis oli jostakin syystä ihastunut Aliceen, ja kutsunut hänet
-kahdesti näyttelyn kuluessa kotiaan "lunchille". Ja kun he saapuivat
-taas kotia illalla, istui tyttö vuoteella turkiksilla peitetyssä
-vaipassaan, ja jutteli Montaguelle ja äidilleen ja Lucy-mummolle koko
-käyntinsä.
-
-"Uskon, että naisella ei ole mitään muuta tekemistä tai ajattelemista
-maailmassa kuin vaatteet yllänsä!" sanoi hän. "Oo, hänellä on
-pallojalustoilla siirrettäviä peilejä, niin että hän voi nähdä joka
-ainoan osan hameestaan! Ja hän saa kaikki vaatteensa Pariisista,
-neljästi vuodessa -- heillä on nyt neljä muotikautta kahden asemesta,
-sanoo hän! Luulin, että minun uudet vaatteeni olivat jo jotakin,
-mutta voi viheliäistä, kun näin hänet!"
-
-Sitten siirtyi Alice kuvailemaan neljäntoista lippaan purkamista,
-jotka juuri sinä päivänä olivat tuodut tullaushuoneelta. Mrs
-Virginian _coutourièrellä_ oli hänen maalattu valokuvansa
-(esiintyen luonnollisissa väreissä) ja täsmällisten mittojen
-mukainen vartalo; siten jokainen hänen puvuistaan sopi hänelle
-täydellisesti. Kaikki puvut saapuivat silkkipaperilla täytettyinä,
-ja ne kuljetettiin nauhaverkkoihin kiedottuina; ja jokaisen puvun
-mukana seurasi palanen tehdaskangasta, josta hänen suutarinsa
-saisi tehdä hänelle kenkiä tai tohveleita. Siinä oli katupukuja
-ja oopperavaippoja, _robes de chambre_ ja teenjuontiviittoja,
-vastaanottopukuja, ja ihmeellisiä tanssijais- ja päivällispukimia.
-Useimmat jälkimäisistä tuli koristella jalokivillä, ennenkuin niissä
-sai esiintyä, ja niihin oli siroteltu valejalokiviä osottamaan,
-kuinka oikeat ovat aseteltavat Nämä puvut olivat tehdyt oikeasta
-pitsi- ja pariisilaisesta koruompelukankaasta, ja niistä maksettuja
-hintoja oli melkein mahdoton uskoa. Muutamat niistä olivat
-tehdyt niin hienon hienosta pitsistä, että naisten, jotka niitä
-tekivät, täytyi istua kosteissa kellareissa, muuten auringonvalo
-kuivattaisi ohuet langat ja ne katkeaisivat; yksi ainoa kyynärän
-mitta pitsiä edusti neljänkymmenen päivän työtä. Siellä oli
-pastellivärinen "_batiste de sole_" Pompadour-mallinen mantteli,
-joka oli koristeltu sametinhienoilla silkkikukkasilla, ja maksanut
-viisituhatta markkaa Siellä oli hattu, jota hänen tuli kantaa sen
-kanssa, ja se oli maksanut kuusisataakaksikymmentäviisi markkaa,
-ja kengät harmaasta antiloopin nahkasta, jotka olivat napitetut
-luonnollisilla helmillä, ja olivat maksaneet kaksisataa markkaa.
-Ja sitten oli loistava ja monirakenteinen tanssijaispuku vaalean
-vihreästä _chiffon_-satiinista, kukitettu syövytetyllä hopealla
-koristetuilla _orchiksilla_, ja pitkä hovilaahustin, ylt'yleensä
-peitetty timanteilla -- se oli maksanut kolmekymmentätuhatta markkaa
-ilman timantteja! Ja sitten oli erityinen automobiilinuttu, joka
-oli maksanut viisitoistatuhatta; ja leipzigiläinen oopperavaippa
-tehty valkoisesta syntymättömän lampaan nahkasta ja reunustettu
-kärpännahkalla, ja se oli maksanut kuusikymmentätuhatta -- ynnä
-lisäksi viisituhatta hatusta, joka oli vaippaa varten! Mrs Landis
-ei ollenkaan epäillyt maksaessaan sataseitsemänkymmentäviisi
-markkaa yhdestä silkkinenäliinasta, taikka kaksisataa markkaa
-yhdestä silkkisukkaparista, taikka tuhat markkaa helmillä ja
-kullalla kirjaillusta päivänvarjosta, jossa oli ryöpyittäin
-_chiffon_-laskoksia, ja niitä oli yksi jokaista pukua varten, samalla
-tavalla kuin hattujakin.
-
-"Ja hän väittää, että kaikki nuo esineet ovat hintansa arvoiset",
-sanoi Alice. "Hän sanoo, että ei yksinomaan niiden aine merkitse
-jotakin, vaan ajatus. Jokainen puku on taideluoma samalla tavalla
-kuin maalaus. 'Minä maksan taiteilijan luovasta nerosta', sanoi hän
-minulle -- 'hänen taitavuudestaan siepata ajatuksiani, ja hänen
-taidostaan sovittaa niitä minun persoonallisuuteni -- ihonväriini,
-tukkaani ja silmiini. Joskus suunnittelen minä itse omia pukujani, ja
-siksi tiedän, mitä vaikeaa työtä se on!'"
-
-Mrs Landis polveutui yhdestä New Yorkin vanhimmista perheistä,
-ja hän oli oman asemansa nojalla varakas; hänellä oli palatsi
-viidennellä Avenuella, ja nyt kun hän oli ajanut miehensä ulos, ei
-hänellä ollut siellä mitään muuta kuin vaatteensa. Alice kertoi
-heille paikoista, joissa hän niitä säilytti -- se oli täydellinen
-museo! Siellä oli yksi pukuhuone, joka oli tehty tomunpitäväksi
-kiillotetusta kovastapuusta, ja sen poikki kulki rivi riviltä pitkiä
-tankoja, joista riippui topattuja hametelineitä. Kaikkialla vallitsi
-huolellinen järjestys ja sopusointu -- jokainen paita oli numeroitu
-ja samalla numerolla merkityssä kaapin laatikossa voi löytää liivin
--- j.n.e., hatut, sukat, käsineet, kengät ja päivänvarjot. Siellä oli
-kaappirivejä, joiden laatikot olivat täyteen pinkatut aistikkaalla,
-pitsireunusteisella _lingeriellä_; siellä oli kaksi kaappia, jotka
-olivat täynnä hattuja, ja kolme, jotka olivat täynnä kenkiä. "Kun hän
-oli Lännessä", sanoi Alice, "laski yksi hänen kamarineitseistään, ja
-huomasi, että hänellä oli yli neljäsataa paria! Ja hänellä tosiaan
-on laatikko, jossa hän säilyttää luetteloa, voidakseen pitää niistä
-lukua. Ja jokaisen laatikon ympäri kiertää lemuava, silkkinen
-hajuvesipussi, ja jokaiseen hameeseen ja liiviin on siroteltu pienen
-pieniä hajuvesipusseja; ja hänellä on oma erikoinen hajuvetensä --
-hän antoi minulle sitä vähän. Hän kutsuu sitä _Coeur de Jeannette_,
-ja hän sanoo keksineensä sen itse ja omistavansa sille patentin!"
-
-Ja sitten ryhtyi Alice kuvailemaan kamarineitsyeen työhuonetta,
-joka myöskin oli kiillotetusta kovastapuusta ja tomunpitävä, ja
-siinä oli balkongi vaatteiden harjaamista varten ja metallilangat,
-joiden päälle asetettiin vaatteet, ja kuumaa ja kylmää vettä ja
-rautainen silityspöytä, ja sähköllä kuumennettava hella. "Mutta
-sielläpä ei varmaankaan ole paljoa tekemistä", nauroi tyttö,
-"sillä hän ei koskaan esiinny samassa puvussa useammin kuin kaksi
-tai kolme kertaa. Ajatelkaapa vain, että maksaa useita kymmeniä
-tuhansia markkoja yhdestä puvusta, ja antaa se köyhälle sukulaiselle,
-sittenkuin sitä on käyttänyt ainoastaan pari kertaa! Ja mikä pahinta;
-Mrs Landis sanoo tuon kaiken olevan aivan tavallista; sellaisen
-asiaintilan tapaa jokaisessa kodissa, joka on yhteiskunnallisesti
-huomattavassa asemassa. Hän sanoi, että on olemassa muutamia naisia,
-jotka kopeilevat sillä, etteivät koskaan esiinny kahdesti samassa
-puvussa, ja Bostonissa on yksi hirvittävä henkilö, joka käyttää
-jokaista pukuaan kerran, ja sitten poltattaa sen juhlallisesti
-hovimestarillaan!"
-
-"On aivan mieletöntä menetellä moisella tavalla", lisäsi vanha Mrs
-Montague, kuultuaan koko kertomuksen. "En saata nähdä, kuinka ihmiset
-voivat sellaisesta saada mitään nautintoa."
-
-"Niin minäkin sanoin", vastasi Alice
-
-"Kenelle sanoit sinä sillä tavalla?" kysyi Montague. "Mrs Landisille?"
-
-"Ei", sanoi Alice, "yhdelle hänen serkulleen. Olin alikerrassa
-odottamassa häntä, ja tämä tyttö astui sisälle. Ja me jouduimme
-keskusteluun siitä, ja minä en sanonut uskovani koskaan voivani
-tottua kaikkeen tuollaiseen."
-
-"Mitä hän sanoi?" kysyi toinen.
-
-"Hän antoi minulle omituisen vastauksen", sanoi tyttö. "Hän on pitkä
-ja hyvin ylhäisen näköinen, ja minä vähän pelkäsin häntä. Hän sanoi:
-Te tulette tottumaan siihen. Jokainen, tiedättehän, tekee sitä, ja
-jos koetatte menetellä toisin, niin he loukkaantuvat; ja Teillä ei
-ole rohkeutta tehdä sitä ilman ystäviä. Te aijotte joka päivä lakata,
-vaan Te ette koskaan sitä tee, ja Te jatkatte aina kuolemaanne
-saakka."
-
-"Mitä sinä siihen vastasit?"
-
-"En mitään", vastasi Alice. "Juuri samalla astui Mrs Landis sisään,
-ja Miss Hegan meni pois."
-
-"Miss Hegan?" toisti Montague.
-
-"Niin", sanoi toinen. "Se on hänen nimensä -- Laura Hegan. Oletko
-kohdannut häntä?"
-
-
-
-
-Kahdeksas luku.
-
-
-Hevosnäyttely pidettiin Madison Square Gardenissa -- rakennuksessa,
-joka täytti kokonaisen kaupungin osan. Montaguesta tuntui, että niinä
-neljänä päivänä, jotka hän oli näyttelyssä, tuli hän esitetyksi niin
-monelle hengelle, että ne olisivat riittäneet täyttämään rakennuksen
-seiniään myöten. Jokainen hienoista herroista ja naisista ojensi
-hänelle suloisesti hansikoidun käden, ja huomautti, mikä erinomainen
-ilma heillä oli, ja kysyi, kuinka kauan hän oli ollut New-Yorkissa,
-ja mitä hän siitä piti. Sitten saattoivat he jutella hevosista, ja
-niistä ihmisistä, jotka olivat saapuvilla, ja vaatteista, joita he
-kantoivat.
-
-Hän näki harvoin veljeään, joka enimmän ajan oli Wallingin
-naisten seurassa; ja Alice myöskin oli suurimmaksi osaksi hänestä
-erotettu, ja toiset pitivät hänestä huolta. Kuitenkaan ei hän
-koskaan ollut yksin -- aina oli joku nuori rouva valmiina ohjaamaan
-hänet vaunulleen ja kiidättämään hänet kotiaan aamiaiselle tai
-päivälliselle.
-
-Hän ihmetteli useasti, minkätähden ihmiset olivat niin ystävällisiä
-hänelle, muukalaiselle, ja henkilölle, joka ei voinut tehdä heille
-mitään korvaukseksi. Mrs Billy Alden ryhtyi hänelle sitä selittämään
-hänen eräänä iltapäivänä istuessaan Mrs Aldenin aitiossa. Nähtävästi
-täytyi olla muutamia ihmisiä, joista he saivat nauttia, muuten ei
-olisi ollut mitään hauskuutta leikissä. "Kaikki on Teille uutta ja
-ihmeellistä", sanoi hän, "ja Te olette tuores ja herkullinen; Te
-saatte nämä naiset ajattelemaan, että ehkä heidän ei sittenkään
-pitäisi olla niin kyllästyneitä! Kas tuossa on nainen, joka on
-ostanut suuren maalauksen; hän sanoo sitä suureksi, mutta hän ei
-itse sitä ymmärrä -- ainoa, minkä hän tietää, on se, että se maksaa
-hänelle muutamia satoja tuhansia markkoja. Ja nyt Te tulette, ja
-Teille se on todellinen maalaus -- ja ettekö huomaa, kuinka hyvillään
-hän siitä on?"
-
-"Oliver opettaa minulle aina, että imarteleminen ei ole soveliasta",
-sanoi mies nauraen.
-
-"Niinkö?" sanoi toinen. "No niin, älkää antako tuon veljenne pilata
-Teitä. Kaupungissamme on yllin kyllin _blasê_-ihmisiä olkaa Te oma
-itsenne."
-
-Hän ymmärsi kohteliaisuuden, mutta lisäsi, "Pelkäänpä ihmisten
-väsyvän minuun, kun uutuuden viehätys on kulunut loppuun."
-
-"Te tulette löytämään oman paikkanne", sanoi Mrs Alden -- "ihmiset,
-joista Te pidätte, ja jotka pitävät Teistä." Ja hän jatkoi puhelua,
-selittäen, kuinka hän nyt sai kulkea keskellä monenlaatuisia,
-toisistaan eroavia "säätyjä", joihin kuuluvilla ihmisillä oli
-erilainen maku ja erilainen katsantokanta. Seuramaailma oli
-äskettäin hajaantunut sillä tavalla -- jokainen sääty kadehti ja
-halveksi kaikkia muita. Nuo terävät kulmat tasaantuivat vähäsen
-tässä näyttelyssä, ja siksi saattoi hän kohdata täällä suuren joukon
-ihmisiä, jotka eivät koskaan tavanneet toisiaan, vaan vieläpä olivat
-kokonaan huomaamatta toistensa olemassaoloakin.
-
-Ja Mrs Alden alkoi esittää hänelle erotusta näiden "säätyjen"
-välillä; ne ulottuivat kaikista suljetuimmasta kaikista
-"keltaisimpaan", josta ne jo alkoivat sulautua alhaissäätyiseen
-rahaylimystöön -- jota nähtävästi oli laumoittain kaupungissa. Näihin
-kuului "urheilijoita" näyttelijöitä ja poliitillisia henkilöitä,
-joista muutamat olivat itse asiassa hirveän rikkaita; ja nämä säädyt
-vuorostaan häipyivät rikollisten ja _demi-monde_-ihmisten kanssa
-yhteen -- jotka myöskin saattoivat helposti olla rikkaita. "Teidän",
-sanoi Mrs Alden, "tulisi kerran saada minun veljeni kertomaan Teille
-kaikista näistä ihmisistä. Hän on ollut mukana politiikassa, niinkuin
-tiedätte, ja hänellä on kilpa-ajotalli."
-
-Ja Mrs Alden kertoi hänelle niistä pikkiriikkisistä eroavaisuuksista,
-joita oli olemassa näiden eri ylhäisösäätyjen tapojen välillä.
-Yksi kysymys esimerkiksi oli naisten tupakoiminen. Kaikki naiset
-tupakoivat nykyaikana; mutta muutamat tekivät sitä vain omissa
-huoneustoissaan, taikka missä hyvänsä, missä miehetkin polttivat.
-Kaikki olivat kuitenkin yksimielisiä, että "julkisuudessa" ei
-sopinut koskaan polttaa -- se on, missä heidät näkisi sellaiset
-ihmiset, jotka eivät kuuluneet heidän säätyynsä. Sellainen oli joka
-tapauksessa aina ollut sääntönä, vaikka muutamat uhkarohkeat alkoivat
-uhmailla jo sitäkin vastaan.
-
-Sellaiset säännöt olivat hyvin jyrkkiä, mutta ne olivat puhtaasti
-sovinnaisia, niillä ei ollut mitään tekemistä oikean ja väärän
-kanssa: tosiasia, jonka Mrs Alden esitti tavanmukaisella
-terävyydellään. Nainen, olkoon hän nainut tai naimaton, saattoi
-matkustaa miehen kanssa yli koko Euroopan, ja kuka hyvänsä saattoi
-tietää, että hän teki niin, mutta sillä ei ollut mitään väliä,
-niin kauan kuin hän ei sitä tehnyt Ameriikassa. Oli eräs nuori
-rouva, jonka Montague tulisi kyllä tapaamaan, raju kaunotar,
-joka säännöllisesti joi itsensä humalaan päivällisseuroissa, ja
-hovimestarin oli aina saateltava hänet vaunuunsa. Hän liikkui mitä
-ylhäisimmissä piireissä, ja jokainen piti sitä vain koirankujeena.
-Tällaiset epämieluiset asiat eivät vahingoittaneet ketään henkilöä,
-jollei hän mennyt "ulkopuolelle" -- se on, jollei hän tullut
-skandaalin esineeksi oikeudessa tai sanomalehdissä. Mrs Aldenilla
-itselläänkin oli ystävä (jota hän sydämestään vihasi), joka oli
-saanut eron miehestään ja nainut rakastajansa heti kohta, ja oli
-tämän tähden karkotettu ulos seurapiireistä. Kun hän kerran oli
-tullut puoleksi julkiseen näytäntöön, viisikymmentä naista oli
-samalla noussut ylös ja jättänyt huoneen! Hän olisi huoletta voinut
-elää rakastajansa kanssa sekä ennen että jälkeen eroa, ja jokainen
-olisi saattanut sen tietää, ilman että kukaan olisi siitä välittänyt;
-mutta _convenances_ selittivät, että hänen ei tullut mennä naimisiin
-ennenkuin vuosi oli kulunut umpeen erosta.
-
-Yhden asian saattoi Mrs Alden koko elämänsä aikaisten havaintojensa
-tuloksena todeta, ja se oli se suuri nopeus, millä nämä
-sovinnaistavat, kaikista juurimmaisetkin, niistä, antoivat perää,
-ja sijalle tuli tuo ylimalkainen "tee niinkuin haluat." Jokainen
-saattoi nähdä, että sellaisen naisten valta, kuin Mrs Devon, jotka
-edustivat vanhaa järjestelmää, ja olivat kunnioitusta herättäviä,
-jyrkkiä ja ylhäisiä, taipui uusien ihmisten tuoman hyökylaineen
-tiellä, ihmisten, jotka olivat kummallisia, haaveksivia,
-suuriäänisiä ja kaikenkarvaisia. Ja nuorempi polvi ei välittänyt
-mitään kenestäkään eikä mistään muusta auringon alla kuin siitä,
-että heillä oli kylliksi aikaa tehdä huimapäisiä retkeilyjään.
-Vanhoina hyvinä aikoina sai aina sirolla käsialalla kirjotetun tai
-kaiverretun päivälliskutsun, joka oli jäsennetty persoonattomaan ja
-muodolliseen tyyliin; mutta toissa päivänä oli Mrs Alden löytänyt
-pöydällään sanoman, joka oli saapunut telefoonin kautta: "Saapukaa
-hyväntahtoisesti päivällisille, mutta älkää tulko, jollette voi tuoda
-miestä kanssanne, sillä muutoin tulee meitä kolmetoista pöytään."
-
-Ja tämän mukana kasvoi ylellisyys ja hurjastelu kerrassaan
-uskomattomassa määrässä. "Teitä hämmästyttää kaikki tuo, mitä nyt
-näette täällä", sanoi hän -- "mutta annan Teille sanani siitä, että
-jos olisitte viiden vuoden päästä tulemassa tänne takaisin, niin
-huomaisitte kaikki nykyiset normaalimittamme vanhentuneiksi, ja
-meidän nykyiset uranuurtajamme joutuneiksi taustalle. Te näkisitte
-uusia hotelleja ja teattereita avattavan, ruoka, vaatteet ja
-huonekalustot, ne maksavat kaksi kertaa niin paljon kuin nyt.
-Ei kauan sitten oli yksityiset ajopelit vielä ylellisyyttä; nyt
-se on yhtä välttämätön kuin ooppera-aitio taikka yksityinen
-tanssisalonki, ja henkilöillä, jotka todella merkitsevät jotakin,
-on yksityiset junat. Saatan vielä muistaa, kun tyttäremme kantoivat
-miellyttäviä musliinipukuja kesällä, ja lähettivät ne pestäviksi;
-nyt esiintyvät he niin kutsutuissa _lingerie_-puvuissa, toimikkaissa
-pumpulikankaissa _en princesse_, joita koristivat silkkiompelukset
-ja oikeat pitsit ja nauhat, ja ne maksoivat viisituhatta markkaa
-kappale, eikä niitä voida pestä. Vuosia takaperin, kun minä
-annoin päivällisen, kutsuin minä tusinan ystäviäni ja minun oma
-mestarikokkini keitti aterian ja minun omat palvelijani tarjoilivat
-sen. Nyt on minun maksettava hovimestarilleni viisikymmentä tuhatta
-vuodessa, eikä mikään, mitä hän tarjoaa, ole tarpeellisen hyvää.
-Minun on kutsuttava neljä-, viisikymmentä henkilöä, ja sitten
-tuotan minä jonkun kyökkimestarin, ja hän kantaa kaiken mitä
-hänellä on, ja minun palvelijani menevät tiehensä ja juovat itsensä
-sikahumalaan. Ennen oli tapana saada viidelläkymmenellä markalla hyvä
-päivällisannos ja seitsemänkymmentäviisi oli jo jotain erinomaista;
-mutta nyt saamme kuulla päivällisistä, jotka maksavat viisituhatta
-markkaa annos! Eikä enää riitä kauniit kukkaset pöydällä -- niitä
-tulee olla kokonainen 'maisema'; taustana täytyy olla maalaisnäköala,
-ja kultakaloja haaraisissa maljakoissa, ja kahdenkymmenenviiden
-tuhannen markan arvosta floridalaisia orchiksia pöydällä ja kukkivia
-ruusukimppuja, jotka maksavat seitsemänsataa viisikymmentä markkaa
-tusina. Olin viime vuonna läsnä päivällisillä Walfordissa, jotka
-olivat maksaneet kaksisataa viisikymmentä tuhatta markkaa; ja kun
-minä pyydän heitä tulemaan vierailulle luokseni, on minun tarjottava
-heille yhtä hyvää kuin mitä itse olen saanut. Toissa päivänä maksoin
-minä viisi tuhatta markkaa yhdestä pöytäliinasta!"
-
-"Minkätähden teette sitä?" kysyi Montague keskeyttäen.
-
-"Jumala tietää", sanoi toinen; "en minä. Ihmettelenpä joskus sitä
-itsekin. Arvatakseni teen sitä sentähden, että minulla ei ole mitään
-muuta tekemistä. Se muistuttaa aivan juttua, jonka he kertovat
-veljestäni -- hän menetti omaisuuttaan Saratagan pelihelvetissä, ja
-muuan sanoi siellä hänelle, 'Davy, miksi sinä menet sinne -- etkö
-tiedä, että peli on väärä?' 'Tietenkin se on väärä', sanoi hän,
-'mutta kautta manalan, se on ainoa pelipaikka kaupungissa!'"
-
-"Paine on suurempi, kuin kukaan jaksaa kestää", sanoi Mrs Alden
-hetken mietittyään. "Se on samaa kuin koettaisi uida vastavirtaa.
-Sinun on pakko sujua virran mukana ja tehdä, mitä jokainen sinulta
-odottaa -- lapsesi, ystäväsi, palvelijasi ja liiketuttavasi. Koko
-maailma on salaliitossa sinua vastaan."
-
-"Se on kammottavaa", sanoi mies.
-
-"Niin", sanoi toinen, "eikä siitä koskaan tule loppua. Luulet
-tuntevasi tuon kaiken kokonaisuudessaan, mutta huomaatkin, että
-todellisuudessa tunnet vain pikkuruisen osan siitä. Ajatella esim.
-niitä lukemattomia ihmisiä, jotka koettavat seurata mukana! Sanotaan
-että on seitsemän tuhatta miljonääriä tässä maassa, mutta minä sanon,
-että New-Yorkissa yksin on kaksikymmentä tuhatta -- taikka elleivät
-he omista miljoonaa, niin kuluttavat he ainakin yhden miljoonan
-markan tulot, ja sehän on sama asia. Voittehan kuvitella, että mies,
-joka maksaa viisikymmentä tuhatta vuodessa vuokrana, maksaa kaksi ja
-puoli sataa tuhatta elääkseen; ja täällä on Viides Avenue -- kaksi
-peninkulmaa pituudeltaan, jos laskemme kaupungin ylä- ja alaosat;
-ja Madison Avenue ja puolisen tusinaa taloja, jotka jokaisella
-sivukadulla; sitten on siellä hotelleja ja vuokrattavia huoneustoja,
-puhumatta ollenkaan lähisestä sivustasta ja virranvastaisesta
-ajotiestä. Ja näitä ihmislaumoja saat kohdata kaikkialla: puodeissa,
-hotelleissa ja teattereissa, ja kaikki tahtovat olla puettuja
-paremmin kuin mitä sinä olet. Näin täällä tänä päivänä erään naisen,
-jota en koskaan ennen elämässäni ollut nähnyt, ja minä kuulin hänen
-sanovan, että hän oli maksanut kymmenen tuhatta markkaa yhdestä
-ainoasta pitsinenäliinasta; ja tuo saattaa olla totta, sillä minua on
-pyydetty maksamaan muutamassa myymälässä viisikymmentätuhatta yhdestä
-pitsishaalista. Aivan jokapäiväinen asia on se, että näkee naisen
-kävelevän Viidennellä Avenuella yllään sadan tai sadan viidenkymmenen
-tuhannen markan arvoiset turkit. Kaksisataa viisikymmentä tuhatta
-maksetaan usein sopulinnahkaisesta päällysnutusta, ja minä tiedän
-yhden, joka maksoi yhden miljoonan. Tunnen naisia, joilla on tusinan
-verran erilaisia turkkeja -- näätän, _chinchinellan_, mustan ketun,
-karitsan, kärpän ja sopulin nahkasta; ja minä tiedän erään miehen,
-jonka kuski jätti isäntänsä, kun hän ei tahtonut ostaa hänelle
-viidenkymmenen tuhannen markan ajoturkkia! Yhteen aikaan oli ihmisten
-tapana pakata turkkinsa talteen ja pitää niistä tarkkaa huolta; mutta
-nyt kantavat he niitä päällään kaduilla ja meren rannikoilla, ja voi
-selvästi nähdä niiden haalenevan. Taikka sitten menee niiden malli
-pois muodista, ja niin täytyy heidän saada uudet!"
-
-Kaikki tuo antoi ajatuksille työtä. Se oli kaikki totta -- siitä ei
-ollut epäilystäkään. Näytti olevan sääntönä, että joka kerta kun
-kysyit jotakin uutta New-Yorkin ylhäisön määrättömyyksistä, sait
-seuraavana päivänä kuulla jotakin monta vertaa hämmästyttävämpää.
-Montaguea huimasi ajatus yhden miljoonan markan arvoisesta
-ajonutusta; ja kuitenkin vähän aikaa sen jälkeen saapui kaupunkiin
-ylhäinen englantilaisnainen, jolla oli viiden miljoonan markan
-arvoinen päällysnuttu, jonka itsepäiset vakuutusasiamiehet olivat
-vakuuttaneet vain kahdesta ja puolesta miljoonasta. Se oli tehty
-harvinaisten havaijilaisten lintujen untuvista, ja kaksikymmentä
-vuotta oli mennyt sitä tehtäessä; jokainen sulka oli puolikuun
-muotoinen, ja niissä oli ihmeellisiä kuvioita purppuraisista,
-kultaisista ja mustista sulista. Keskustellessasi sattumalta
-tuttaviesi kanssa, saatoit joka päivä kuulla samallaatuisia
-uskomattomia asioita; ohuen ohut antiikkinen persialaismatto,
-joka voitiin kääriä päällystakin taskuun, oli maksanut
-viisikymmentä tuhatta markkaa; viisi-lehtinen "taideviuhka",
-jonka jokaisen lehden oli maalannut kuuluisa taiteilija, oli
-maksanut kaksisataaviisitoistatuhatta markkaa; kristallinen malja
-neljäsataatuhatta; _edition de luxe_ [korupainos. Suom.] Dickensin
-teoksista viidellä sadalla tuhannella; muuan rubiini, joka oli
-Kyyhkysen silmän kokoinen, oli maksanut puolitoista miljoonaa
-markkaa. Muutamissa näistä New Yorkin suurista palatseista oli
-suihkulähteitä, joiden pulppuaminen maksoi viisisataa markkaa
-minuutissa; ja satamassa oli huvipursia, joiden matkakunnossa pito
-tuli tekemään satatuhatta markkaa kuukaudessa.
-
-Ja sinä samana päivänä sattui niin, että hän sai kokea aivan uuden
-uutukaisen tuhlaamistavan. Hän meni syömään lunchia Mrs Winnie
-Duvalin kanssa, ja siellä tapasi hän Mrs Caroline Smythen, jonka
-kanssa hän oli jutellut Havensin linnassa. Mrs Smythe, jonka mies
-oli ollut kuuluisa Wall Streetiläinen ratsupäällikkö, oli pehmoinen
-ja puoleensavetävä ja käytökseltään hyvin kiihkeä; ja hän pyysi
-Montaguen kotiinsa päivällisille, lisäten, "Esitän siellä Teille
-lapseni."
-
-Siitä, mitä Montague tähän saakka oli ehtinyt nähdä, oli hän
-päättänyt, että lapset näyttelivät hyvin pientä osaa hienoston
-naisten elämässä; siksi herätti se nyt hänen mielenkiintoaan ja hän
-kysyi, "Kuinka monta Teillä niitä on?"
-
-"Ainoastaan kaksi kaupungissa", sanoi Mrs Smythe. "Olen juuri ikään
-tänne saapunut, nähkääs."
-
-"Kuinka vanhoja he ovat?" kysyi Montague kohteliaasti, ja kun nainen
-lisäsi, "Noin kahden vuoden", kysyi hän. "Eivätkö he ole jo vuoteessa
-päivällisaikana?"
-
-"Oh, rakkaani, ei!" sanoi Mrs Smythe "Nuo rakkaat pikkukaritsat
-odottavat valvoen minua. Minä löydän heidät aina raappimassa huoneeni
-ovella ja heiluttamassa pieniä häntiään."
-
-Silloin kuului Mrs Winnien iloinen nauru, ja hän sanoi, "Miksikä
-kujeilette hänelle?"; ja hän kääntyi Montaguen puoleen ja ilmotti
-hänelle, että Carolinen "lapset" olivat _griffons Bruxalloises_.
-Sana _griffons_ nosti hänen mieleensä hämäräperäisen kuvan
-lohikäärmeistä ja yksisarvisista ja ihmisenpäällä varustetuista
-pedoista; mutta hän ei virkkanut sanaakaan, vaan hyväksyi kutsun,
-ja sinä iltana tuli hän näkemään, että griffons Bruxelloises olivat
-vähäpätöisiä koiranpenikoita, pitkävillaisia, keltaisia ja pehmeitä
-kuin untuva; ja että kahta kallista aarrettaan varten oli Mrs
-Smythellä kokenut hoitajatar, jolle hän maksoi viisisataa markkaa
-kuukaudessa, sekä myös oma omituinen lakeijansa ja erikoinen kyökki,
-jossa niiden monimutkaiset ruuat valmistettiin. Näiden luona kävi
-säännöllisesti tohtori ja hammaslääkäri, ja heillä oli kultalautaset,
-joilta ne söivät. Mrs Smythellä oli myöskin kaksi pitkäkarvaista
-bernhardilaiskoiraa, hyvin harvinaista lajia, ja julma ja iso
-tanskalaiskoira, ja hyvin lihava bostonilainen mopsipenikka --
-viimemainittu oli opetettu menemään aivan yksin vilvoitusmatkalle
-vaunussaan, juhlallisen kuskin ja lakeijan ollessa ajajina.
-
-Pitäen taitavasti keskustelua kotieläimissä, sai Montague tietää,
-että tämä oli aivan yleistä. Useat ylhäisön naiset tekivät itsensä
-keinotekoisesti hedelmättömiksi, välttäen mahdollista epämukavuutta
-joutua raskauden ja äitiyden alaiseksi, ja sen sijaan tuhlasivat
-he tunteitaan kissoihin ja koiriin. Joillakuilla näillä eläimillä
-oli loistavat puvut, jotka kalleudessaan kilpailivat äitipuoltensa
-pukujen kanssa. Niillä oli jaloissaan pienen pienet kengät,
-jotka maksoivat neljäkymmentä markkaa pari -- erityiset koti- ja
-katukengät, jotka nauhoilla sidottiin aina polviin saakka; niillä
-oli erityiset koti- ja kävelytakit, tomuharjat ja hienkuivaajat,
-ja päällystakkeja, jotka olivat reunustettuja näätän nahalla, ja
-automobiilinuttuja, joihin kuului pään ja rinnan suojustimet,
-sekä pääkauhtanat ja lasiset silmäsuojat -- ja jokaisessa nutussa
-oli mukavuuden vuoksi tasku pienen pientä hienoa liina- tai
-pitsinenäliinaa varten! Ja niillä oli kaulanauhat, joissa loisti
-rubiineja, helmiä ja timantteja -- muutaman kaulanauha oli maksanut
-viisikymmentä tuhatta markkaa! Täytyipä joskus olla erityinen takki
-vastaamassa kutakin omistajansa pukua. Siellä oli koirakamareita
-ja lepohuoneita, joihin ne voitiin tilapäisesti jättää; ja
-terveyskamareita kissoja varten, ja niitä valvomassa oli erikoinen
-lääkäri. Kun nämä hoidokit kuolivat, oli Brooklynissä kallis
-ruumiinpolttolaitos yksinomaan niiden hautaamista varten; ja sitten
-ne asianmukaisesti palsamoitiin ja poltettiin samettireunusteisessa
-arkussa, ja haudalleen tuli niiden saada kalliit marmoriset
-muistopatsaat. Kun yksi Mrs Smythen enin rakastetuista mopsikoirista
-oli tullut sairaaksi verenpysähdyksen takia maksassa, oli hän
-antanut kattaa karvarinparkilla kadun talonsa edessä; ja kun koira
-tästä huolimatta kuoli, oli hän lähettänyt mustareunaisia kortteja,
-joissa hän kutsui ystäviään "muistopalvelukseen." Myöskin näytti
-hän Montaguelle joukon kirjoja, jotka olivat kalliisiin korukansiin
-sidotut ja joissa oli todistettuna kissojen ja koirien sielujen
-yhteys, yksinkertaisuus ja kuolemattomuus.
-
-Nähtävästi herkkätunteinen Mrs Smythe aikoi jutella näistä
-hoidokeista koko päivällisajan; ja samaten hänen tätinsä, ohut
-ja kulmikas neitsyt, joka istui Montaguen toisella puolella.
-Ja hän kuunteli mielellään -- hän halusi tietää kaikki. Heillä
-oli sateenvarjoja koiria varten, jotka kiinnitettiin sateisella
-säällä yli niiden pienten selkien; siellä oli parannus- ja
-toilettilaitoksia, hopeaisia lääkearkkuja ja jalokivillä koristeltuja
-piiskoja. Heillä oli eri ryhmiä kaiverrettuja käyntikortteja; ja
-heillä oli pyörien päällä lykättäviä tuoleja, joissa rammat kissat
-ja koirat voitiin viedä ulos vilvottelemaan. Siellä oli koira- ja
-kissanäyttelyjä, sukutauluineen ja palkintoineen, ja miltei yhtä
-suurine väkijoukkoineen kuin hevosnäyttelyssäkin; Mrs Smythen
-bernhardilaiset maksoivat kolmekymmentäviisi tuhatta markkaa kappale,
-ja kuului olevan mopsikoiria, jotka maksoivat kaksi vertaa enemmän.
-Oli eräs nainen, joka oli matkustanut koko tuon pitkän matkan
-Pacific-rannikolta saadakseen spesialistin suorittamaan leikkauksen
-yorkshireläisen terrierinsä kurkussa! Ja sitten oli eräs toinen,
-joka oli rakennuttanut koiralleen Anna-kuningattaren malliin pienen
-pienen majan, jonka huoneet olivat paperoidut ja lattiaa peittivät
-raskaat matot ja ikkunoissa riippui pitsiverhot! Kerran oli muuan
-aikaansa seuraava nuorukainen tullut Walfordiin ja merkinnyt
-päiväkirjaan itsensä ja "Miss Elsie Cochranen"; ja kun kirjanpitäjä
-teki tavanmukaiset kysymykset nuoren naisen sukulaisuudesta, tuli
-päivän valoon, että Miss Elsie oli koira, joka oli vaatetettu komeaan
-pieneen teenjuontipukuun, ja tarvitsi huoneen itseään varten. Ja
-sitten kerrottiin eräästä kissasta, joka oli perinyt elinkautisen
-eläkkeen kahdensadan tuhannen markan maksavasta maatilasta; sillä
-oli kaksikerroksinen asunto itsellään ja useita palvelijoita, ja se
-istui pöydässä syöden kuoreita ja italialaisia kastanjanpähkinöitä,
-ja sillä oli samettinen tyyny lyhyitä unihetkiä varten ja turkiksilla
-reunustettu kori yöllä nukkumista varten!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Neljä päivää hevosista oli Montaguelle kylliksi, ja kun Siegfries
-Harvey kutsui hänet perjantai-aamuna luokseen ja kysyi, eikö hän ja
-Alice tulisi loppuviikoksi hänen luokseen "Yöpuulle", hyväksyi hän
-sen ilomielin. Charlie Carter aikoi mennä, ja hän ottaisi heidät
-vaunuunsa; ja niin uudelleen ajoivat he yli Williamsburgin sillan --
-"juutalaisten pääsiäisuhrin", niinkuin Charlie sitä nimitti -- ja
-menivät ulos Long Islandiin.
-
-Montague tahtoi kaikin mokomin saada jonkun "piirteen" Charlie
-Carterista, sillä hän ei ollut ollut valmistunut siihen
-hämmästyttävään nopeuteen, millä tämä nuorukainen oli langennut
-Alicen jalkoihin. Se oli niin selvästi havaittavaa, että jokainen
-hymyili sille -- hän oli Alicen kanssa joka hetki, jonka hän vaan
-voi järjestää, ja hän ajoi joka paikkaan, minne Alice oli kutsuttu.
-Sekä Mrs Winnie että Oliver olivat nähtävästi aivan tyytyväisiä,
-mutta Montague ei sitä ollut ollenkaan. Charlie esiintyi hänelle
-hyväluontoisena mutta heikonpuoleisena nuorukaisena, taipuvaisena
-synkkämielisyyteen; hänellä oli aina paperossi sormien välissä, ja
-merkeistä päättäen ei hän ollut aivan turvattu seuramaailman ansoja
-vastaan, joita se kannujen ja viinimaljojen muodossa viritteli hänen
-ympärilleen; vaikka tosin maailmassa, missä väkijuomien tuoksu ei
-koskaan haihtunut sieramista, ja missä ihmiset joivat sellaisella
-hämmästyttävällä kohtuuttomuudella, oli vaikea tietää, missä vetää
-raja.
-
-"Olette huomaava, että minun paikkani ei ole samallainen kuin
-Havensin", oli Siegfried Harvey sanonut. "Se on todellista
-maaseutua." Montague huomasi sen miellyttävimmäksi kodiksi, mitä
-hän siihen saakka koskaan oli nähnyt. Se oli suuri, hajanainen
-rakennusryhmä, rakennettuna kokonaan maalaistyyliin, ulkopuolella
-suuret, veistetyt hirret ja sisäpuolella katto-orret, ja
-mutkitteleva tammikäytävä, ja lukematon joukko majoja, miellyttäviä
-teenjuontinurkkia, ja leveitä istuimia akkunoiden ääressä,
-joille oli pinottu kokonaisia vuoria tyynyjä. Kaikki oli täällä
-rakennettu mukavuutta silmällä pitäen -- siellä oli biljaardihuone
-ja tupakkahuone, ja oikea kirjasto, jossa oli lukemisen arvoisia
-kirjoja, ja suuria tuoleja, joihin istuutuessa uppoutui aivan
-näkymättömiin. Kaikkialla paloi takkatulia, ja seinillä riippui
-maalauksia, jotka puhuivat urheilusta, ja loppumaton määrä kiväärejä
-ja hirvensarvia ja kaikellaisia voittomerkkejä. Mutta teidän ei
-tullut otaksua, että tämä loistava maalaistalo olisi mitenkään
-sallinut puuttuvaksi livreijapukuisia palvelijoita ja mestarikokkia,
-joka komeili _cordon bleun_ toimessa, ja päivällispöytää, jolla
-säteilivät kristalli, hopea, orchikset ja saniaiset. Sittenkin,
-vaikka isäntä kutsuikin sitä "pieneksi" paikaksi, oli hän kutsunut
-kaksikymmentä vierasta, ja hänellä oli tallissaan metsästysratsu
-jokaista heitä varten.
-
-Mutta kaikista ihmeellisintä oli "Yöpuulla" se, että erästä nappulaa
-kosketettaessa hävisivät alakerran huoneiden kaikki seinät toiseen
-kerrokseen, ja jälelle jäi vain yksi ainoa, suunnattoman suuri
-takkatulen valaisema huone, jossa viulut alkoivat soida ja kutsuivat
-jalkoja tanssiin. He panivat toimeen iloiset hypyt -- tanssia kesti
-kello kolmeen saakka, ja aamun koittaessa olivat he jälleen puetut
-ja satulassa, ja seurasivat mustatakkisia tallipoikia ja koiria yli
-huurrepeittoisten kenttien.
-
-Montague oli puoleksi valmistautunut näkemään kesyn ketun, mutta
-siitä hän toki säästyi. Se oli nähtävästi tosileikkiä; pian
-päästettiin koirat irti, ja pois nelisti metsästysjoukkue. Se oli
-hurjin ratsastus, mihin Montague koskaan oli ottanut osaa -- yli
-kantojen, kanavien, virtojen ja lukemattomien rautalanka-aitojen, ja
-läpi tiheiden ryteikköjen ja tiheästi asuttujen maalaiskylien; mutta
-hän oli mukana hengenvaarallisessa ajossa, ja Alice oli seurueen
-suunnattomaksi huviksi ainoastaan muutamia kyynäriä taaempana.
-Montague tunsi nyt kohdanneensa ensi kerran todellista elämää, ja hän
-ajatteli itsekseen, että nämä täysiveriset ja ylevähenkiset miehet ja
-naiset muodostivat sen säädyn, mihin hän mielellään olisi tahtonut
-kuulua -- ainoastaan sillä erotuksella, että hänen oli ansaittava
-elatuksensa, mutta heidän ei.
-
-Iltapäivällä oli enemmän ratsastusta ja kävelyä kuulakassa marraskuun
-ilmassa; ja sisällä pelattiin bridgeä ja rakettia ja ping pongia, ja
-kiihkeää ja tulista rulettia, isännän ollessa pankkiirina. "Näytänkö
-minä suuresti viralliselta pelurilta?" kysyi hän Montaguelta;
-ja toisen vastattua, ettei hän ollut vielä tavannut ainoatakaan
-new-yorkilaista peluria, kääntyi Harvey selittämään hänelle, kuinka
-hän oli mennyt ostamaan tätä apparaattia (jonka myynti oli lain
-uhalla kielletty) ja myyjä oli kysynyt häneltä, kuinka "voimakkaan"
-hän sen halusi!
-
-Illalla sitten oli enemmän tanssia ja sunnuntaina toinen
-metsästysretki. Sinä yönnä näytti pelihalu tarttuvan koko seurueeseen
--- kaksi pöytää istui pelaamassa bridgeä, ja toisessa huoneessa kävi
-huolettomain korttipeli, mihin Montague koskaan oli ottanut osaa. Se
-keskeytettiin kolmen aikaan aamulla, ja yksi peliseurueesta kirjotti
-hänelle shekin kolmellekymmenelle viidelle tuhannelle markalle;
-mutta sekään ei täydellisesti rauhottanut hänen omaatuntoaan, eikä
-tyynnyttänyt hänen kuumentuneita veriään.
-
-Tärkeintä kaikista kuitenkin oli hänelle se, että hän viimeinkin
-oppi tuntemaan Charlie Carterin. Charlie ei pelannut siitä syystä,
-että hän oli juovuksissa, ja muuan seurueesta sanoi sen hänelle ja
-kieltäytyi pelaamasta hänen kanssaan; nyt ei jäänyt Charlie-paralle
-muuta tekemistä kuin juoda yhä enemmän Sitä hän tekikin, ja hän tuli
-ja riippui pelaajien olkapäillä ja kertoi seurueelle kaiken itsestään.
-
-Montague oli valmistunut sietämään nuorten junkkarien hurjastelua,
-joilla oli rajattomat määrät rahaa, mutta koskaan elämässään ei hän
-ollut kuullut tai uneksinut mistään sellaisesta kuin tämä poika toi
-esille. Puoli tuntia kierteli hän pöydän ympärillä, ja vuodatti ulos
-keskeymättömän virran kaikellaisia ruokottomuuksia salassa; hänen
-mielensä oli niinkuin sammalmätäs, jossa oleskeli iljettäviä ja
-luikertelevia käärmeitä, jotka tulivat yöllä pinnalle ja näyttivät
-lihavia päitään ja limaisia ruumiitaan. Ei ylhäällä taivaassa eikä
-alhaalla maan päällä ollut hänelle mitään pyhää; ei ollut olemassa
-mitään liiaksi kapinallista, joka ei hänelle olisi kelvannut. Ja
-seurue hyväksyi esityksen vanhana juttuna -- miehet saattoivat nauraa
-ja sysätä pojan luotaan ja sanoa: "Äsh, Charlie, mene helvettiin!"
-
-Kun kaikki tuo oli ohi, otti Montague yhden seurueesta syrjään ja
-kysyi häneltä, mitä se merkitsi, johonka mies vastasi: "Hyvä Jumala!
-Tarkotatteko, ettei kukaan ole kertonut Teille Charlie Carterista?"
-
-Kävi ilmi, että Charlie oli yksi Tenderloinin "kultaisista
-nuorukaisista", joiden urotöitä oli kuulutettu sanomalehdissä. Ja kun
-palvelijat olivat sitoneet hänet vuoteeseen, kerääntyi useita miehiä
-tulen ympärille, ja imeksien kuumaa punssia kertoivat Montaguelle
-muutamia hänen pääurotöistään.
-
-Charlie oli nähtävästi vasta kahdenkymmenen kolmen vuoden vanha;
-kun hän oli kymmenen, kuoli hänen isänsä ja jätti viisikymmentä
-miljoonaa vanhan ja köyhän tätihoukkion hoidettavaksi poikaa varten
--- tädin, jonka poika saattoi kääntää sormensa ympäri. Kahdentoista
-vuotiaana hän oli paperossien paras ystävä, ja hänellä oli vapaa
-pääsy viinikellariin. Mennessään kalliiseen yksityiskouluun, otti
-hän mukanaan kokonaiset varastot paperosseja, ja pakeni lopuksi
-Eurooppaan, hankkiakseen oppia Pariisin irstailussa. Ja sitten
-tuli hän takaisin kotiin, ja hämmästytti Tenderloinin; ja eräänä
-aamuna kello kolmen aikaan astui hän muutaman lasiakkunan läpi, ja
-silloin tarttuivat sanomalehdet häneen. Se avasi Charlielle äkkiä
-aivan uuden näkökannan elämästä -- hänestä tuli maineen tavottelija;
-kaikkialla, minne hän meni, seurasi häntä sanomalehtireportterit
-ja tuijottava väkijoukko. Hän kantoi paksuja tekosäärystimiä
-ja antoi viisisataa markkaa juomarahoina kengänkiillottajille,
-ja hävisi kaksisataatuhatta markkaa korttipelissä. Hän pani
-toimeen _demi-monde_ juhlan, jossa oli jalokivillä koristeltu
-joulukuusi keskellä kesää, kahdensadanviidenkymmenen tuhannen
-markan edestä koristeita. Mutta suurin uutuus oli se, että hänen
-ilmoitettiin aikovan rakentaa merenalaisen huvipurren ja täyttää
-sen kuorotyttösillä! -- Nyt Charlie oli menettänyt yleisen
-huomion, ja hänen ystävänsä eivät nähneet häntä päiväkausiin; hän
-makasi "urheilurakennuksessa" ja aivan sananmukaisesti kieriskeli
-shampanjassa.
-
-Kaiken tämän -- selvisi Montaguelle oli hänen veljensä täytynyt
-tietää! Ja hän ei ollut sanonut siitä sanaakaan -- neljän tai
-viidenkymmenen miljoonan markan takia, jotka Charlie omistaisi,
-täytettyään kaksikymmentäviisi vuotta!
-
-
-
-
-Yhdestoista luku.
-
-
-Aamun tultua läksivät he toisten seurueeseen kuuluvien kanssa junalla
-kotia. He eivät voineet odottaa Charlietä ja hänen automobiiliään,
-sillä maanantai-ilta oli oopperan avajaisilta, eikä kukaan voinut
-sitä tilaisuutta hukata. Siellä hienosto esiintyisi loistavammassa
-asussaan, ja siellä tulisi olemaan jalokivinäyttely sellainen,
-jollaista ei saanut nähdä missään muualla maailmassa.
-
-Kenraali Prentice ja hänen vaimonsa olivat avanneet kaupunkitalonsa
-ja olivat kutsuneet heidät päivällisille luokseen ja tarjonneet
-heille tilaa aitiossaan; ja noin kello puoli kymmenen tienoilla
-huomasi Montague istuvansa suurella, hevosenkengän muotoisella
-balkongilla, ympärillään useita satoja kaupungin rikkaimpia ihmisiä.
-Ylhäällä oli toinen aitiorivi ja sen yläpuolella oli kolme lehteriä,
-ja hänen alapuolellaan istui ja seisoi yli tuhat ihmistä. Suurella
-näyttämöllä esitettiin loistavaa ja komeudessa kylpevää näytelmää, ja
-sanat siihen laulettiin orkesterin säestyksellä.
-
-Montague ei ollut koskaan kuullut oopperaa, ja hän piti paljon
-musiikista. Toinen näytös oli juuri alkanut, kun hän tuli sisälle,
-ja koko sen ajan istui hän lumouksen vallassa kuunnellen hurmaavia
-säveliä, mitä hän koskaan elämässään oli kuullut. Hän tuskin huomasi,
-että Mrs Prentice kulutti aikaansa tutkistelemalla toisten aitioiden
-omistajia jalokivihohteisen lorgnettinsa läpi, taikka että Oliver
-lörpötteli hänen tyttärelleen.
-
-Mutta kun näytös oli ohi, vei Oliver hänet yksin ulos aitiosta ja
-kuiskasi, "Jumalan tähden, Allan, älä tee narria itsestäsi."
-
-"Mitä, mitä se merkitsee?" kysyi toinen.
-
-"Mitä ihmiset ajattelevatkaan", huudahti Oliver, "nähdessään sinun
-siellä istuvan niinkuin miehen, joka on suloisessa unessa?"
-
-"Joutavia", nauroi toinen, "he arvelevat minun kuuntelevan musiikkia."
-
-Ja Oliver vastasi, "Ihmiset eivät tule oopperaan musiikkia
-kuuntelemaan."
-
-Tämä kuulosti pilalta, mutta sitä ei ollut. Hienostolle oli
-oopperassa käynti suuri paraatitoimitus, jossa oli esillä vielä
-kalliimpaa ja suuremmoisempaa kuin hevosnäyttelyssä; ja hienostolla
-oli tietenkin oikeus määrätä, sillä se omisti oopperan ja piti
-sitä yllä. Todelliset musiikin rakastajat, jotka tulivat sinne,
-seisoivat joko takana tai istuivat viidennellä lehterillä, aivan
-katon rajassa, missä ilma oli töykeä ja kuuma. Kuinka paljon itse
-hienosto välitti esityksestä, tuli kyllin selvästi ilmi siitä
-seikasta, että kaikki oopperat laulettiin vierailla kielillä, ja
-niin huolimattomasti, että ne muutamat harvat, jotka niitä kieliä
-ymmärsivät, voivat tuskin ollenkaan saada selvää sanoista. Kerran
-oli siellä eräs yli maailman tunnettu runoilija, jonka koko elämä
-oli omistettu oopperan muodostamiselle taiteeksi! ja taistelussa
-hienoston kanssa ei hän lopuksi saavuttanut muuta kuin nälkäkuoleman.
-Nyt puolen vuosisadan perästä on hänen neronsa päässyt voitolle,
-ja hienosto suostuu istumaan tuntikausia pimeässä ja kuuntelemaan
-saksalaisten jumalten ja jumalattarien kotoisia kinasteluja. Mutta
-se mistä hienosto todella välitti, oli kauniit puku-, maisema- ja
-tanssiesitykset, miellyttävät laulut, joita hyvin saattoi kuunnella
-lörpötellessäkin; juonen tuli olla hyvin alkeellisen ja intohimoisen,
-niin että pantomiininäkin voi sen ymmärtää -- sanokaamme kauniin ja
-yleväluontoisen ilotytön traagillinen rakkaus komeaan seuramaailman
-nuorukaiseen.
-
-Miltei jokaisella, joka tuli oopperaan, oli kiikari, jonka avulla hän
-saattoi tuoda kenen tahansa ylellisesti puetun ylhäisön naisen aivan
-lähelleen, ja tutkistella häntä kaikessa hiljaisuudessa. New Yorkissa
-sanottiin olevan miljaardin markan arvosta timantteja, ja ne jotka
-eivät olleet kätköissä, olivat erinomaisen sopivat kannettaviksi
-tässä näyttelyssä; sillä täällä juuri ne saattoivat täyttää sitä
-tarkoitusta, mitä varten olivat olemassa -- tänne juuri tuli koko
-maailma niitä tarkastamaan. Yhdeksän huomattavimman ylhäisön
-naisen kesken jakautui kahdenkymmenenviiden miljoonan arvosta
-timantteja. Saattoi nähdä rinnustimia, jotka näyttivät rautapaidalta
-ja olivat tehdyt kokonaan säihkyvistä timanteista. Saattoi nähdä
-emeraldeja, rubiineja, timantteja ja helmiä, jotka olivat muodostetut
-tiaramaisiksi pääkoristeiksi -- s.t.s. jäljitellyiksi kruunuiksi ja
-kehyksiksi -- ja jalustana niillä oli paksu ja juhlallinen leskirouva.
-
-Yksi Wallingeista oli pannut alulle tämän muodin ja nyt jokainen,
-joka tahtoi olla jotakin, seurasi sitä. Muuan nainen, jolle Montague
-esitettiin, oli ottanut erikoisalakseen helmet -- hänellä oli kaksi
-mustaa helmikorvarengasta, jotka olivat maksaneet kaksisataatuhatta
-markkaa, helminauha, joka oli maksanut yhden miljoonan
-viisisataatuhatta, kahdensadan viidenkymmenen tuhannen arvoinen,
-sysimustista helmistä laadittu rintaneula, ja kaksi kaulakoristetta,
-joista kumpikin oli maksanut yhden miljoonan.
-
-Tämä lakkaamatta toistuva hintojen kuuleminen alkoi vähitellen tuntua
-tympäisevältä; mutta Montague huomasi, ettei löytynyt mitään keinoa
-välttää sitä. Ylhäisön ihmiset, jotka maksoivat näitä hintoja, olivat
-olevinaan kaikkien sellaisten seikkojen ja kyselyjen yläpuolella,
-ja olevansa innostunut yksinomaan itse esineiden kauneudesta ja
-erinomaisesta taiteellisuudesta; mutta saattoi huomatakin, että he
-aina keskustelivat hinnoista, mitä toiset mistäkin olivat maksaneet,
-sekä sen, että toiset ihmiset jollain tavalla aina tiesivät, kuinka
-paljon kukin oli maksanut. He pitivät myöskin huolen siitä, että
-yleisö ja sanomalehdet tiesivät sen, mitä he olivat maksaneet,
-ja kaiken muunkin, mitä he tekivät. Tässä oopperassa esim. oli
-jokaiseen ohjelmaan painettu selitys aitioista, ja luettelo kaikista
-aitioidenomistajista, niin että ken hyvänsä saattoi sanoa, kuka kukin
-oli. Saattoi nähdä näiden suurten naisten loistavissa mantteleissaan
-astuvan ulos vaunuistaan, väkijoukkojen tähytessä niihin ja
-salapoliisien hääriessä ympärillä. Ja jokaisen rinta sykähteli
-rajusta ja ihmeellisestä näystä sinä hetkenä, jolloin hän astui
-aitioonsa, ja musiikki unohtui ja kaikki silmät kääntyivät häneen;
-ja sitten laskee hän viereensä päällysmanttelinsa ja häikäisevän
-loistavana näkynä säteilee hän nyt tuijottaville joukoille.
-
-Muutamat näistä jalokivistä olivat perhekalleuksia, jotka New York
-oli tuntenut sukupolvien aikoina ja sellaisissa tapauksissa alkoi
-tulla tavaksi jättää todelliset jalokivet säilytysholveihin, ja
-kannettiin jäljennettyjä kiviä, jotka olivat aivan alkuperäisten
-näköisiä. Asunnosta, missä jalokivet säilytettiin, ei salapoliisit
-saaneet hetkeksikään poistua, ja monessa tapauksessa oli erikoiset
-salapoliisit vartioimassa vielä toisia salapoliiseja; ja kuitenkin
-sanomalehdet tuon tuostakin olivat täynnä mieltä kiihottavia
-kertomuksia ryöstöistä. Sitten ne onnettomat, joita satuttiin
-epäilemään, joutuivat poliisin käsiin ja pakotettiin tutkimuksen
-alaiseksi, mitä pilalla kutsuttiin "kolmanneksi asteeksi", ja siihen
-kuului kidutuksia, jotka olivat yhtä raskaita ja julmia, kuin mitkä
-tahansa Espanjan inkvisitionin keksimät. Tällaisten tapahtumain
-merkitys reklaamin kannalta katsoen huomattiin pian niin suureksi,
-että kuuluisat näyttelijättäret myöskin olivat omistavinaan
-huikean kalliita jalokiviä, ja silloin tällöin tulivat ne heiltä
-varastetuiksi.
-
-Kun he sinä iltana olivat saapuneet kotia, jutteli Montague serkkunsa
-kanssa Charlie Carterista. Hän sai selville omituisen suhteen.
-Nähtävästi Alice tiesi jo, että Charlie oli ollut "huono." Charlie
-oli sairas ja onneton; ja Alicen viattomuus oli koskettanut häntä ja
-saanut hänet häpeämään omaa itseään, ja hän oli synkästi viittaillut
-hirvittäviin tapahtumiin. Siten saattoi Montague ymmärtää, kuinka
-Charlie salaperäisyyden ja romantiikan huolellisesti verhoamana sai
-itsestään mieltäkiinnittävän ja puoleensa vetävän olennon. "Hän
-sanoo, että minä olen erilainen kuin mikään muu tyttö, minkä hän on
-kohdannut", sanoi Alice -- huomautus, joka oli niin hämmästyttävän
-alkuperäinen, että hänen serkkunsa ei voinut pidättää hymyään.
-
-Alice ei ollut vähimmässäkään määrässä rakastunut häneen, eikä
-hänellä ollut minkäänlaisia aikeitakaan rakastua; ja hän sanoi, ettei
-hän koskaan ottaisi vastaan mitään kutsuja, eikä koskaan menisi
-yksin hänen kanssaan; mutta hän ei löytänyt keinoa, kuinka hän voisi
-välttää Charlietä, kun hän kohtasi hänet toisten ihmisten kotona. Ja
-tässä oli Montaguen häntä avustettava.
-
-Kenraali Prentice oli ystävällisesti kysellyt, mitä Montague oli
-nähnyt New Yorkissa ja kuinka hän siellä viihtyi. Hän lisäsi, että
-hän oli puhellut hänestä tuomari Ellisin kanssa, ja että heti kun
-hän olisi valmis ryhtymään työhön, olisi tuomarilla ehkä muutamia
-ehdotuksia hänelle tehtävänä. Hän hyväksyi kuitenkin Montaguen
-suunnitelman saada ensiksi yleiskuvan; ja sanoi, että hän esittäisi
-ja veisi hänet pariin johtavista klubeista.
-
-Kaikki tämä jäi Montaguen mieleen; mutta sillä hetkellä ei maksanut
-ollenkaan vaivaa koettaa sitä ajatella Kiitosjuhlat olivat ovella
-ja lukemattomissa maataloissa matkan varrella tulisi olemaan
-huveja. Bertie Stuyvesant oli suunnitellut huvimatkan Adirondackin
-leirilleen, ja hän oli kutsunut sinne parisen kymmentä nuorta miestä,
-niiden joukossa Montaguet. Tämä tulisi olemaan yksi uusi piirre
-kaupungin elämässä, ja siihen maksoi vaivan tutustua.
-
-Heidän retkensä alkoi teatterivierailulla Bertie oli tilannut neljä
-aitiota ja he tapasivat siellä noin tunnin verran sen jälkeen kun
-näytös oli alkanut. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään mitään, sillä
-näytelmä muistutti oopperaa -- joukko lauluja ja tansseja oli
-kiedottu yhteen, ja tarkotuksena oli vain tarjota sopiva tilaisuus
-loistaville maisemille ja puvuille. Näytelmästä kuljetettiin heidät
-suurelle keskusasemalle, ja vähän ennen puoli yötä porhalsi Bertien
-yksityinen juna lähtöön.
-
-Tämä juna oli täydellisesti varustettu hotelli. Siellä oli
-tavaraosasto, ruokavaunu ja keittiö; ja seurusteluhuone ja
-kirjastovaunu; makuuvaunu -- ei sellaisilla nukkumasijoilla
-varustettu, joita tavalliset makuuvaunut tarjoavat, vaan siinä
-oli mukavat makuusuojat, jotka olivat sisustetut valkoisella
-mahonkipuulla, ja joissa oli käytettävänä vesijohtolaitos ja
-sähkövalo. Kaikki nämä vaunut olivat rakennetut teräksestä, ja
-ilmanvaihto tapahtui automaattisesti; ja ne olivat sisustetut
-siihen ylelliseen tapaan, millä kaikki muukin, jonka kanssa Bertie
-Stuyvesantilla oli jotakin tekemistä. Kirjastovaunussa oli samettiset
-matot lattialla, ja huonekalusto etelä-amerikkalaisesta mahongista,
-ja seinillä maalauksia, joihin suuret taiteilijat olivat uhranneet
-vuosikausien työn.
-
-Bertien hovimestari ja palvelijat olivat matkassa, ja illallinen
-odotteli ruokailuvaunussa; sen kestäessä saivat he katsella Hudsonia
-kuutamossa. Ja seuraavana aamuna saavuttivat he määräpaikkansa,
-pienen pysäkin vuoristoisessa erämaassa. Juna seisahtui vekseliin
-ja siten heillä oli hyvää aikaa syödä aamiaista, ja sitten
-kääriytyneinä turkkeihin, tulivat he ulos kuuleaan, männyille
-tuoksuvaan metsäilmaan. Maassa oli lunta ja heitä odottamassa oli
-kahdeksan suurta rekeä; ja lähes kolme tuntia ajelivat he kirmakassa
-aamuauringon valossa läpi ihmeellisen ihanien vuoristomaisemien.
-Suurin osa alueesta oli Bertien "rauhottamaa", ja tie oli yksityinen,
-niinkuin suuret merkit jokaisen sadan metrin päässä osottivat.
-
-Niin saapuivat he viimein järvelle, joka käärmeen lailla kiemurteli
-tornimaisten kukkulain välissä, ja jättiläismäinen aatelislinna
-seisoi ylhäällä kallion kielekkeellä. Tämä jäljennetty linnoitus oli
-"leiri".
-
-Bertien isä oli sen rakentanut ja hän oli käynyt siellä vain viisi
-kuusi kertaa koko elämänsä aikana. Bertie itse oli ollut täällä
-vain kahdesti, kertoi hän. Hirviä oli siellä niin runsaasti, että
-talvella kuoli niitä parvittain. Siitä huolimatta oli siellä
-kolmekymmentä metsänvartijaa, jotka vartioivat kymmenen tuhannen
-akren suuruista metsä-alaa, ja estivät kenenkään siinä metsästämästä.
-Täällä Adirondackin erämaassa oli paljonkin tällaisia "rauhotettuja"
-seutuja, niin kerrottiin Montaguelle; eräällä miehellä oli kokonainen
-vuori, jonka ympäri hän oli laittanut vahvat, rautaiset kaiteet, ja
-siellä sisällä oli hänellä monenlaisia hirviä ja vieläpä villejä
-metsäsikojakin. Ja mitä itse "leireihin" tulee, oli niitä siellä niin
-paljon, että täällä oli kehittynyt aivan uusi arkkitehtuurityyli
--- puhumattakaan mitään niistä, jotka seurasivat vanhaa tyyliä,
-niinkuin tämä tärkeä reiniläinen linna. Yhdellä Bertien joukkoon
-kuuluvista oli suuri sveitsiläinen _chalet_; ja yhdellä Wallingeista
-oli jaappanilainen palatsi, johon hän tuli joka vuoden elokuussa --
-asunto, joka oli rakennettu Jaappanissa laadittujen suunnitelmain
-mukaan, ja erityisesti Jaappanista tuotetuilla työmiehillä. Se oli
-kokonaan jaappanilaisista tavaroista -- huonekalusto, seinämatot
-ja mosaiikit; ja oppaat muistelivat ihmetellen noita kummallisen
-äänettömiä, ruskeaihoisia pikkumiehiä, jotka päiväkausia tekivät
-työtä yhden puukappaleen kaivertamisessa, ja rakensivat pienen pienen
-pagodamaisen teehuoneen useammasta puukappaleesta kuin mitä ihminen
-yhdessä viikkokaudessa ehti laskea.
-
-He söivät aamiaisekseen verestä hirvenlihaa, peltopyytä ja
-forellia, ja iltapäivällä olivat he metsästämässä. Reippaimmat
-läksivät seuraamaan lumella näkyviä hirven jälkiä; mutta useimmat
-valmistautuivat katselemaan järven rantaa, samalla kun metsänvartijat
-päästivät koirat irti vuorille. Tällainen "koirajahti" oli vastoin
-lakia, mutta Bertiellä ei ollut täällä muuta lakia kuin hän itse --
-ja pahimmassa tapauksessa saattoi tulla vain joku mitätön sakko, joka
-tuomittiin jollekin vartijalle. He ajoivat kahdeksan tai kymmenen
-kappaletta hirviä veteen; ja kun he ampuivat noin parisen kymmentä
-laukausta jokaiseen hirveen, kului heidän aikansa erinomaisen
-vilkkaasti. Sitten hämärissä saapuivat he takaisin, kasvoillaan hieno
-innostuksen hehku, ja viettivät illan loimuavain takkatulten ääressä,
-kertoellen seikkailujaan.
-
-Joukkue vietti täällä kaksi ja puoli päivää, ja viimeisenä iltana,
-jolloin oli kiitosjuhlat, oli heillä villiä kalkkunia, joita
-Bertie oli ampunut viikkoa sitten Virginiassa, ja he huvittelivat
-kuuntelemalla kiertäväin trubaduurilaulajain esityksiä, jotka olivat
-tuodut edellisenä iltana New Yorkista. Seuraavana iltana ajoivat he
-takaisin junalle.
-
-Kun he aamulla saapuivat kaupunkiin, löysi Alice ilmotuksen Mrs
-Winnie Duvalilta, jossa hän pyytää häntä ja Montaguea tulemaan
-luokseen aamiaiselle ja olemaan läsnä Svami Babubananan yksityisessä
-luennossa; hän tulisi kertomaan heille kaiken heidän sielujensa
-edellisistä olotiloista. He menivät -- eikä tietenkään ilman vanhan
-Mrs Montaguen vastalausetta, joka selitti hänen olevan "pahemman kuin
-itse Rob. Ingersollin."
-
-Ja sitten iltasilla olivat Mrs Graffenriedin avajaispidot, jotka
-muodostivat yhden vuoden suurista tapahtumista seuraelämässä.
-Yleisessä touhussa ei Montaguella ollut oikein aikaa saada sitä
-selväksi itselleen, mutta Reggie Mann ja Mrs Graffenried olivat
-työskennelleet sen eteen viikkokausia. Kun Montaguet saapuivat,
-huomasivat he virranpuoleisen rakennuksen -- joka oli koristettu
-arabialaisen palatsin malliin -- muuttuneen troopilliseksi
-kasvitarhaksi.
-
-He olivat tulleet Reggien pyynnöstä jo aikaisin, ja hän esitti heidät
-Mrs de Graffenriedille, pitkälle ja kulmikkaalle naiselle, jolla oli
-nahkan värinen ja suurella vaivalla maalattu iho; Mrs de Graffenried
-oli noin viidenkymmenen vuoden vanha, mutta niinkuin kaikki ylhäisön
-naiset, esiintyi hänkin kolmekymmenvuotiaana. Mutta nyt juuri näkyi
-hikikarpaloita hänen otsallaan; jotakin oli viimeisellä hetkellä
-mennyt väärin, ja niin ei Reggiellä ollut aikaa näytellä heille
-kaikkia nähtävyyksiä, niinkuin hän oli aikonut.
-
-Noin sataviisikymmentä vierasta oli kutsuttu näihin pitoihin.
-Illallista tarjoiltiin pienien pöytien ääressä suuressa
-tanssisalissa, ja sen loputtua kiertelivät vieraat ympäri rakennusta,
-jolla aikaa pöydät salissa siirrettiin syrjään, ja huone muuttui
-teatterihuoneeksi. Muuan seurue Broadwayn teattereista tulisi suoraa
-päätä istuutumaan vaunuihin näytöksen loputtua, ja puoliyön aikana
-olisivat he valmiit toistamaan saman näytöksen Mrs Graffenriedin
-kotona. Montague sattui olemaan läsnä, kun tämä seurue saapui, ja
-hän havaitsi, että vieraat olivat ahtautuneet liian lähelle, eivätkä
-olleet jättäneet kylliksi tilaa näyttelijöille. Ohjaaja oli siksi
-asettanut heidät pieneen etuhuoneeseen, ja kun Mrs Graffenried
-huomasi tämän, ryntäsi hän miehen luo, ja manasi häntä niinkuin
-rakuuna, ja käski hämmästyneet näyttelijät sisälle pääsaliin.
-
-Mutta Montague nuuski, mitä kulissien takana tapahtui, ja he
-otaksuivat hänen seuraavan näyttelemistä. Juhlan muodosti toinen
-samallainen "musikaalinen ilveily" kuin se, minkä oli muutamia päiviä
-sitten nähnyt. Siinä tilaisuudessa kuitenkin oli Bertie Stuyvesantin
-sisar jutellut hänelle koko ajan, jota vastoin nyt hän oli yksin, ja
-hänellä oli tilaisuus tarkata esitystä.
-
-Tämä oli hyvin kansanomainen näytelmä; sillä oli ollut suuri
-menestys, ja sanomalehdet kertoivat, kuinka sen tekijällä oli ollut
-miljoonan markan tulot vuodessa. Ja täällä oli kuulijakuntana
-kaupungin rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset: ja he nauroivat
-ja räpyttivät käsiään, ja toivat selvästi ilmoille sen, että he
-nauttivat täydestä sydämestään. Ja minkälaatuinen näytelmä tämä
-sitten oli?
-
-Sen nimi oli "Kamtshatkan Kalifi." Siinä ei ollut hitustakaan
-juonta; Kalifilla oli seitsemäntoista vaimoa, ja sitten oli eräs
-amerikkalainen rummuttaja, joka halusi myydä hänelle vielä yhden
--- mutta sitten käy tarpeettomaksi muistaa tätä, sillä siitä ei
-tullut mitään. Näytelmässä ei ollut mitään, jota olisi saattanut
-kutsua punaseksi langaksi -- siinä ei ollut mitään, mikä olisi
-ollut jossain tekemisissä minkään tunteen kanssa, mikä, koskaan
-on ihmisrinnassa liikkunut. Mahdoton on myöskin sanoa, että siinä
-olisi ollut mitään tapahtumia -- ei ainakaan mitään sellaista
-tapahtunut, joka olisi ollut seurauksena jostakin muusia. Jokainen
-tapahtuma oli aivan toisestaan riippumaton seikka, niinkuin
-suonenvedontapaiset nytkähdykset, joita näkyy idiootin kasvoilla.
-Tämänlaatuista "toimintaa" oli siinä vaikka kuinka paljon --
-hetken havainnon perustalla olisi saattanut luulla jokaisen
-näyttämölavalla olevan yhtäaikaa vaipuvan tuollaiseen idioottimaiseen
-tempomistilaan. Esiintyjät hyökkäsivät edestakasin, kirkuivat,
-nauroivat ja huudahtelivat; näyttämö oli alinomaisessa levottomassa
-kiihtymistilassa, jossa ei ollut mitään järkeä tai tarkotusta. Siten
-oli mahdotonta ajatella heitä näyttelijöinä osissaan; mieluummin
-ajatteli heitä, inhimillisinä olentoina -- ajatteli hirvittävää
-murhenäytelmää, jossa täysikasvaneet miehet ja naiset pakotetaan
-nälän ahdistamina hullunkurisesti pukemaan ja maalaamaan itseään, ja
-sitten tulemaan yleisön eteen tanssimaan, hyppimään, vääntelemään
-käsiään ja kasvojaan ja muutenkin olemaan "vilkkaita."
-
-Puvut olivat kahta laatua: toiset fantastisia, itämaita edustaviksi
-aijottuja, ja toinen laji oli jonkinlainen _redactio ad absurdum_
-nykyaikaisesta muodikkaasta vaatetuksesta Johtajalla oli päällään
-siro kävelypuku ja hän keimaili pienen kepin kanssa; hänen osanaan
-oli näytellä huoletonta ilmettä, jonkinlaista yhtäjaksoista kukkeutta
-ja salasilmäyksiä, jotka olivat esittävinään satyyrin kavaluutta.
-Ensimäinen naisnäyttelijä muutti pukua useita kertoja jokaisessa
-näytöksessä; mutta sen varustuksiin välttämättä kuului paljaat
-käsivarret, rinta ja selkä, ja hame, joka ei ulottunut polviin
-saakka, kirkasväriset silkkisukat, ja kengät, joissa oli kaksi
-tuumaa korkeat kannat. Viimeisen kerran esiinhuudettaessa suoritti
-hän pienen piruetin, joka paljasti jälellä olevan osan sääriä, ja
-toi esille suunnattoman pitsiröykkiön. Ihmismielen luonteeseen
-kuuluu, että hän etsii loppua kaikille asioille; jos tämä nainen
-olisi kantanut ruumiinmukaista trikoopukua, eikä mitään muuta, olisi
-hän ollut yhtä vähän mieltäkiinnittävä kuin joku alusvaateilmoitus
-sanomalehdessä; mutta tämä jatkuva vähitellen paljastuminen kiihotti
-hienoa huumaa. Tuon Alostakin seuraavilla väliajoilla soitti
-orkesteri lyhyitä, mukaansatempaavia kappaleita, ja molemmat "tähdet"
-alkoivat laulaa nenä-äänillään joitakin sanoja, jotka ilmaisivat
-kiihkeitä tunteita; ja sitten mies tarttui naista vyötäisiin,
-tanssitti ja pyöritti häntä ympäri ja taivutti häntä taaksepäin ja
-tähysti häntä silmiin -- liikkeitä, jotka himmeästi viittasivat
-sukupuolisuhteisiin. Kappaleen loputtua liukui esille kööri, puettuna
-kaikellaisiin pukuihin, mitkä antoivat tilaa väreille ja säärien
-riittävälle näkymiselle; tähän kööriin kuuluvat maalatut naiset eivät
-pysyneet hetkeään hiljaa paikoillaan -- jos eivät he varsinaisesti
-tanssineet, vääntelivät he jalkojaan, ja tempoivat ruumistaan
-puolelta toiselle, ja nyökyttelivät päätään ja koettivat kaikilla
-muilla mahdollisilla keinoilla olla "vilkkaita."
-
-Mutta ei tämän näytelmän fyysillinen ruokottomuus hämmästyttänyt
-Montaguea niin suuresti kuin sen tuottama älyllinen tyydytys.
-Kappaleen vuoropuhelu oli sellaista, mitä kutsutaan "hiotuksi
-sukkeluuksien heittelyksi"; se merkitsee, että se oli täynnä
-jonkinlaisia viittauksia, jotka ilmaisivat salaista pahan
-olemassaolon ymmärtämystä näyttelijän ja hänen kuulijakuntansa
-välillä -- tunnussanoja, niin sanoaksemme, joita he välittivät
-keskenään. Kuitenkin, olisi erehdys sanoa, että näytelmässä ei ollut
-yhtään ainoata aatetta -- siinä oli yksi aate, jonka päälle kaikki
-muu siinä perustui; ja Montague ponnisteli saadakseen tämän ajatuksen
-eritellyksi ja itselleen muovailluksi. On olemassa määrättyjä
-elämänprinsiippejä, -- niitä voidaan kutsua moraalisiksi selviöiksi
--- jotka ovat tuloksena ihmisrodun kokemuksista mittaamattomien
-ajanjaksojen aikana, ja joiden kiinnipitämisestä rodun jatkuminen
-riippuu. Ja tässä oli kuulijakunta, joka kaikkia näitä prinsiippejä
-ei kysynyt, ei niistä väitellyt eikä niitä kieltänyt -- vaan jolle
-niiden kieltäminen oli selviö, jotakin, jonka avoimesti julistaminen
-olisi sille ollut liiaksi raakaa, mutta jonka se hienosti ja
-viisaasti kyllä piti varmana. Tässä kuulijakunnassa oli vanhempia
-ihmisiä, ja naineita miehiä ja naisia, nuorukaisia ja tyttösiä; ja
-täydellinen, iloinen nauru tempasi heidät mukanaan kuunnellessa erään
-naidun naisen kertomusta, jonka rakastaja oli hyljännyt, kun he
-olivat joutuneet naimisiin. --
-
-"Hänen sydämensä varmaankin murtui", sanoi johtava näyttelijätär.
-
-"Hän oli toivoton", sanoi johtava näyttelijä irvistäen.
-
-"Mitä hän teki", kysyi nainen. "Meni ja ampui itsensä?"
-
-"Pahempaa vielä", sanoi mies. "Hän meni takaisin miehensä luo ja sai
-lapsen!"
-
-Mutta täydentääksemme tämän näytelmän merkityksen ymmärtämistä, tulee
-meidän saada itsemme tajuamaan, että tämä ei ollut pelkkä näytelmä,
-vaan se oli näytelmän _luontoinen_; sillä oli nimi -- "soitannollinen
-ilveily" -- jonka merkityksen jokainen ymmärsi. Satoja sellaisia
-näytelmiä kirjotettiin ja tuotettiin, ja "dramaattiset kriitikot"
-kävivät niitä katsomassa ja keskustelivat niistä arvokkaalla
-vakavuudella, ja monet tuhannet ihmiset hankkivat elatuksensa
-matkustamalla yli maan ja näyttelemällä niitä; komeita teattereita
-rakennettiin niitä varten, ja satoja tuhansia ihmisiä joka ilta
-maksoi rahansa niitä nähdäkseen. Ja kaikki tämä ei ollut mitään pilaa
-tai painajaista -- vaan asia, joka todella oli olemassa. Miehet ja
-naiset sitä tekivät -- oikeat inhimilliset olennot lihasta ja verestä.
-
-Montague ihmetteli kauhun lyömänä, mitä lajia inhimillisiä olentoja
-lienee mahtanut olla se, joka oli järjestänyt kepin ihmeelliset
-käännähdykset ja esiintyjän virnistykset näytelmässä. Myöhemmin,
-opittuaan tuntemaan "Tenderloinin" kohtasi hän tämän saman
-näyttelijän, ja hän sai tietää, että hän oli alkanut elämänsä pienenä
-irlantilaisena poikanaskalina, joka eli vuokratalossa ja jonka
-äiti seisoi rappukäytävän päässä puolustaen häntä kaulauspulikalla
-poliisia vastaan, joka häntä ahdisteli. Hän oli huomannut, että hän
-saattoi hankkia elatuksensa koomillisilla kujeillaan; mutta kun
-hän tuli kotiin ja kertoi äidilleen, että eräs näyttelyn pitäjä
-oli tarjonnut hänelle sata markkaa viikossa, antoi hän hänelle
-selkäsaunan valehtelemisesta. Nyt ansaitsi hän viisitoistatuhatta
-markkaa viikkokaudessa -- enemmän kuin Yhdysvaltojen presidentti
-ja hänen kabinettinsa yhteensä: mutta hän ei ollut onnellinen --
-salaisuus, jonka hän uskoi Montaguelle -- sillä hän ei osannut
-lukea, ja tämä oli hänellä alituisen nöyrrytyksen syynä. Tämän
-pikku näyttelijän salaisena haluna oli näytellä Shakespearea; hän
-oli antanut lukea "Hamletin" itselleen, ja hän hautoi päässään,
-kuinka sitä olisi näyteltävä -- kaiken aikaa, kun hän kieputti
-pikku keppiään ja virnisteli kasvojaan; Hän oli sattunut olemaan
-näyttämöllä, kun tuli oli päässyt valloilleen, ja viisi tai
-kuusisataa ahneuden uhria paistui kuoliaaksi. Näyttelijä oli
-pyytänyt ihmisiä istumaan hiljaa paikoillaan, mutta turhaan; ja koko
-loppuelämänsä ajan senjälkeen kulki hän tämä kauhistuttava näky
-mielessään, alinomaisena painajaisenaan kuumeentapainen vakuutus
-siitä, että hän oli epäonnistunut kasvatuksen puutteen takia --
-että jos hän vain olisi ollut kulttuuri-ihminen, hän olisi varmasti
-kyennyt ajattelemaan jotakin, jonka esille tuominen olisi pitänyt
-paikallaan nuo kauhun lyömät ihmiset.
-
-Kolmen aikaan aamulla päättyi esitys, ja sitten tarjottiin enemmän
-virkistystä; ja Mrs Vivie Patton tuli istumaan hänen viereensä, ja
-heidän välillään sukeusi iloinen pakina. Kun Mrs Vivie kerran alotti
-puhumisen ihmisistä, juoksi hänen kielensä niinkuin tuulimylly.
-
-Kas tuolla oli Reggie Mann, joka luikerteli ihmisten joukossa ja
-hymyili heille teeskennellyllä tavallaan. Reggie oli kunniansa
-kukkuloilla Mrs de Graffenriedin kesteissä. Reggie oli järjestänyt
-tämän kaiken -- hän suoritti suunnittelut ja tilaukset ja teki
-asiamiesten kanssa sopimukset koristelua varten. Olisi voinut
-lyödä vetoa siitä, että hän oli saanut välityspalkkionsa niistä
--- vaikkakin joskus Mrs de Graffenried sai koristeet ilmaiseksi
-reklaamin takia, minkä hänen nimensä saisi aikaan. Kaikellaiset
-toimitukset olivat Reggien erikoisuutena -- hän oli alottanut
-elämänsä automobiiliasiamiehenä. Eikö Montague tietänyt, mikä
-se oli? Automobiiliasioitsitsija oli mies, joka alinomaa
-pyysi ystäviään käyttämään määrätynlaista vaunua, jotta hän
-siten saisi toimeentulonsa; ja Reggie oli saanut kokoon lähes
-sataviisikymmentätuhatta vuodessa sillä tavalla. Hän oli tullut
-Bostonista, missä hän oli hankkinut maineensa sillä, että eräänä
-varhaisena aamuna, kun he ajoivat kotia juhlista, oli hän saanut
-erään nuoren ylimysrouvan uskaltamaan riisumaan kengät ja sukat
-jaloistaan ja kahlailemaan julkisessa suihkulähteessä; tämä oli
-tehnyt sen ja Reggie oli seurannut häntä. Tämän hämmästyttävän
-kepposen levittämän maineen nojalla oli Mrs Devon ottanut hänet
-suosioonsa; ja eräänä päivänä oli Mrs Devon pukenut ylleen valkoisen
-puvun ja kysynyt häneltä, mitä hän siitä ajatteli "Siitä puuttuu
-vain yksi asia ollakseen täydellinen", sanoi Reggie, ja ottaen
-punaisen ruusun, kiinnitti hän sen hänen rintaansa. Vaikutus
-oli tenhoava; jokainen huusi riemusta, ja siten oli Reggien
-maine pukuauktoriteettina taattu ikuisesti. Nyt hän oli Mrs de
-Graffenriedin oikea käsi, ja he punoivat ilveitään yhdessä, Kerran
-kesällä olivat he astuneet katua pitkin, suuri, rääsyinen nukke
-käsillään. Ja Reggie oli antanut päivälliset, joilla kunniavieraana
-oli ollut apina -- varmasti oli Montague siitä kuullut, sillä se oli
-ollut koko kesäkauden puheenaiheena. Se oli todellakin hassunkurisin
-asia, mitä saattoi ajatella; apinalla oli päällään hieno puku, jossa
-oli kaulukset ja mansetit, ja hän pudisti kaikkien vieraiden käsiä,
-ja käyttäytyi aivankuin joku herrasmies -- paitsi ei juonut itseään
-humalaan.
-
-Ja sitten Mrs Vivie osotti suuren Mrs Hidgley-Clievedenin,
-joka istui yhden suosikkinsa, ankaran näköisen, mustapartaisen
-herrasmiehen seurassa, joka oli sukeltautunut maineeseen perimällä
-kaksisataa viisikymmentä miljoona markkaa. "Mrs R.--C." oli ottanut
-hänet suosioonsa ja järjestänyt hänen vieraskirjansa ja hän
-näytteli juhlallisesti seuramaailman tähden osaa. Hän oli ostanut
-vanhan new-yorkilaisen talon, jonka koristamiseen oli kulutettu
-viisitoistamiljoonaa markkaa; ja kun hän tuli kotia liikeasioilta
-Tuxedosta, odotti häntä yksityinen juna kaiken päivää lähtöön
-valmiina. Mrs Vivie kertoi huvittavan jutun eräästä naisesta, joka
-oli julistanut kihlauksensa hänen kanssaan, ja oli käyttänyt suuria
-rahasummia sen vahvistamiseen, ennenkuin hänen kieltonsa ehti tulla.
-Se oli tuottanut hyvin suurta iloa Mrs de Graffenriedille, joka oli
-hirmuisesti kateellinen "Mrs R.--C:lle."
-
-Kaskuista, joista ihmiset kertoivat, päätti Montague, että Mrs
-de Graffenriedin täytyi olla yksi niistä seuraelämän uusista
-johtajista, joilla oli taipumusta kaikenmoisiin harvinaisuuksiin ja
-merkillisyyksiin. Mrs de Graffenried tuhlasi joka sesonkikautena
-kaksi ja puoli miljoonaa markkaa säilyttääkseen asemansa säätynsä
-johtajana, ja häneltä voi aina odottaa uusia ja hämmästyttäviä
-päähänpistoja. Kerran oli hän vierailleen antanut katrillilahjoina
-pienen pieniä palloja, joissa oli kultakaloja; ja toisen kerran oli
-hän toimeenpannut tanssiaiset, joissa jokainen oli laittanut itsensä
-erilaiseksi kasviksi. Hän läksi mielellään kävelemään ja kutsui aivan
-sattumalta ihmisiä aamiaiselle - kolme- tai neljäkymmentä kerrallaan
--- ja sitten hämmästytti heitä loistavilla pidoilla. Sitten saattoi
-hän taas tarjota suuret, säädylliset päivälliset, ja saada ihmiset
-hämmästymään tarjoamalla heille sellaista syötävää, josta he todella
-pitivät. "Nähkääs", selitti Mrs Vivie, "näillä päivällisillä me
-tavallisesti saamme lihavaa, vihreää kalkkunapaistia, ja omelettia,
-jonka päälle on valeltu jonkinlaista Florida-vettä, ja lasin alla
-keitettyjä sieniä, ja oikeaa käsintehtyä jälkiruokaa; mutta Mrs de
-Graffenriedillä on uskallusta tarjota savustettua kinkkua ja nuoria
-perunoita, tai vieläpä oikeaa häränlihaakin. Näitte, että hänellä
-tänä iltana oli vihreää vehnää; hänen on täytynyt järjestää sitä
-varten kuukausia edeltäkäsin -- Porto Ricolta emme saa sitä koskaan
-ennenkuin tammikuussa. Ja tässä näette pienen vadillisen villiä
-mansikoita -- ne ovat luultavasti istutetut ja kasvatetut lämpimässä
-huoneessa, ja jokainen kappale niistä on kääritty huolellisesti
-erikseen, ennenkuin ne tuotiin laivaan."
-
-Kaikki nämä vaivalloiset toimenpiteet olivat tehneet Mrs de
-Graffenriedistä suunnattoman voiman seuramaailmassa. Hänellä oli
-raakalaisen sanavarasto, sanoi Mrs Vivie, ja jokainen pelkäsi häntä;
-mutta kerran tapasi hän vertaisensa. Erään kerran oli hän kutsunut
-koomillisen oopperan tähden laulamaan vierailleen, ja kaikki miehet
-oli kertyneet tämän näyttelijättären ympärille, ja Mrs de Graffenried
-oli tulistunut ja koettanut ajaa heitä matkoihinsa; ja näyttelijätär,
-lojuen mukavasti tuolissaan ja tuijottaen välinpitämättömänä Mrs de
-Graffenriedin, oli venyttäen lausunut: "Kymmenen vuotta Jumalaakin
-vanhempi!" Mrs de Graffenried parka ei voisi unohtaa noita sanoja
-ennenkuin vasta kuoltuaan.
-
-Jotakin, mikä muistutti hänelle tästä, huomasi Montague sinä samana
-iltana. Noin kello neljän aikaan, Mrs Vivie halusi päästä kotia,
-ja pyysi häntä hakemaan käsiinsä hänen "henkivartijansa", kreivi
-St Elme de Champignonin -- miehen, jota, sivumennen sanoen, hänen
-miehensä jahtasi kiväärin kanssa. Montague kiersi ympäri talon, ja
-meni lopuksi alikertaan, missä teatteriseurueella oli erikoinen huone
-virvoituspuoleen osaaottamista varten. Mrs de Graffenriedin sihteeri
-vartioi ovilla; mutta muutamat poikaset olivat päässeet pujahtamaan
-huoneeseen ja joivat shampanjaa ja kuhertelivat kuorotyttöjen kanssa.
-Ja siellä oli itse Mrs de Graffenried, joka työnsi ruumiin voimilla
-heitä ulos huoneesta -- heitä oli parikymmentä kappaletta tai
-enemmänkin, ja niiden joukossa myöskin Mrs Vivien kreivi!
-
-Montague toimitti perille sanomansa, ja meni sitten yläkertaan
-odottamaan, kunnes hänen oma seurueensa olisi valmis lähtemään.
-Tupakkahuoneessa oli joukko miehiä, jotka myöskin odottelivat; ja
-niiden joukossa huomasi hän Majuri Venablen keskustelussa erään
-miehen kanssa, jota hän ei tuntenut. "Tulkaa tännepäin", huusi
-Majuri; ja Montague totteli, samalla heittäen silmäyksen vieraaseen.
-
-Hän oli pitkä, voimakasrakenteinen mies, jolla oli irtonaiset
-nivelet, ja pieni pää ja hyvin silmiinpistävät kasvojen piirteet;
-kapea suu, jonka alasvenyneet pielet olivat lujasti yhteenpuristetut,
-ja korkea kotkannenä, ja syvälle painuneet, vaanivat silmät.
-"Oletteko kohdannut Mr Heganin?" sanoi Majuri. "Hegan, tämä on Mr
-Allan Montague."
-
-Jim Hegan! Montague kesti tutkivan katseen ja otti tuolin, jonka he
-tarjosivat. "Sikaari, olkaa hyvä", sanoi Hegan, ojentaen askiaan.
-
-"Mr Montague on vast'ikään tullut New Yorkiin", sanoi Majuri. "Hän on
-myöskin etelästä."
-
-"Todellako?" sanoi Hegan ja kysyi, mistä valtiosta hän tuli.
-Montague vastasi ja lisäsi: "Minulla oli ilo kohdata tytärtänne
-hevosnäyttelyssä viime viikolla."
-
-Siitä pääsi keskustelu alkuun; sillä Hegan tuli Texasista, ja kun hän
-huomasi, että Montague tunsi hevosia -- lämpeni hän hänelle. Sitten
-kutsui Majurin pois hänen seurueensa, ja nuo kaksi jäivät jatkamaan
-keskustelua.
-
-Oli tavattoman helppoa pakista Heganin kanssa; ja kuitenkin
-syvällä toisen mielessä luikersi heikko vapistuksen sekainen
-tunne ajatellessaan, että hän tarinoi viidensadanmiljoonan markan
-kanssa. Montague oli siksi vasta-alkava pelissä, että hän kuvitteli
-mielessään olevan jotakin outoa, jotakin hirvittävää ja salaperäistä
-sellaisen miehen ympärillä, joka hallitsi toista kymmentä rautatietä,
-ja kymmenkunnan valtion politiikkaa.
-
-Hän oli käytökseltään yksinkertainen ja hyvin ystävällinen, suora
-mies, joka rakasti kaikkea suoruutta. Hänen ympärillään oli, niinkuin
-hän sanoi, arkuuden, miltei anteeksiannon merkki, jonka Montague
-huomasi, ja jota hän ihmetteli. Vasta myöhemmin, kun hänellä oli
-aikaa ajatella, käsitti hän, että Hegan oli alkanut uutisviljelijän
-poikana Texasissa, "tyhjillä taskuilla" varustettuna, ja voiko olla
-mahdollista, että kaikkien näiden vuosien läpi hänessä oli säilynyt
-vaisto, niin että milloin hyvänsä hän kohtasi miehen vanhasta
-Etelästä, seisoi hän hänen kanssaan kunnioittavaisena, näyttäen
-aivankuin pyytävän anteeksi viittäsataa miljoonaa markkaansa?
-
-Ja kuitenkin oli siinä miehessä jotakin voimaa. Sen saatoit tuntea
-silloinkin, kun hän pakisi hevosista; sinä tunsit, että hänessä oli
-jokin osa, joka ei rupatellut, vaan joka oli takana ja tarkasteli.
-Ja kummallisinta kaikista oli, että Montague huomasi kuvittelevansa
-noiden hymyilevien kasvojen takana olevan toiset kasvot, jotka eivät
-hymyilleet, vaan jotka olivat julmat ja vakavat. Ne olivat omituiset
-kasvot, paksuine, kokoonrypistettyine kulmakarvoineen ja alaspäin
-venähtäneine suupielineen; ne vainosivat Montaguea ja herättivät
-hänessä vaivaloisen tunteen keskellä mukavaa rauhallisuutta.
-
-Nyt tuli Laura Hegan, joka tervehti heitä ylpeällä tavallaan; ja Mrs
-Hegan, uhkuva ja elinvoimainen, puettuna _en grande dame_. "Tulkaa
-joskus katsomaan", sanoi mies. "Teidän on vaikea tavata minua muuten,
-sillä minä en paljon oleskele ulkona." Ja niin läksivät he; ja
-Montague istui yksin, tupakoi ja tuumaili. Nuo kasvot yhä pysyivät
-hänen näkyvissään; ja nyt yht'äkkiä välähti hänelle salamana, mikä se
-oli: petolinnun kasvot -- suuren, villin, yksinäisen kotkan! Kenties
-olet nähnyt sellaisen eläintarhassa istumassa korkealla, alistuen
-kärsivällisesti ja odottaen aikaansa. Mutta kaiken aikaa oli kotkan
-sielu kaukana poissa, vaelteli läpi laajojen avaruuksien, valmiina
-salamana hyökkäämään ja tarttumaan kynsin saaliiseen!
-
-
-
-
-Kymmenes luku.
-
-
-Seuraavalla viikolla oli Montagueilla kiirettä. Wallingit olivat
-tulleet kaupunkiin ja avanneet kotinsa, ja nyt oli lähellä
-ihmeellisten avajaistanssijaisten aika, joissa Alice muodollisesti
-tultaisiin esittämään seuramaailmalle. Ja tietenkin Alicen täytyi
-tilaisuutta varten saada uusi puku, ja sen välttämättä täytyi olla
-kaunein puku, mitä koskaan oli nähty. Muutamana joutavana hetkenä
-laski serkkunsa hänelle, että Alicen vierailu Wallingeilla tuli
-hänelle maksamaan kaksikymmentäviisi markkaa minuutilta.
-
-Mitä se maksaisi Wallingeille, sitä tuskin uskalsi ajatella. Heidän
-tanssisalinsa oli muuttuva kukkatarhaksi, ja siellä tultaisiin
-tarjoamaan illallista sadalle vieraalle, ja vielä toinen illallinen
-tanssin perästä, ja kalliita lahjoja jokaiselle läsnäolijalle. Näiden
-ostaminen oli uskottu Oliverin tehtäväksi, ja Montague kuunteli
-kauhistuksella, mitä ne olivat maksaneet. "Robbiella ei ole varoja
-tehdä mitään toisluokkaista", oli nuoremman veljen ainoa vastaus
-hänen huudahteluihinsa.
-
-Alice jakoi aikansa Wallingeille ja räätäleillensä, ja joka ilta,
-kun hän saapui kotia, oli hänellä kerrottavana jostakin uudesta
-kehitysaskeleesta. Alice oli vielä vasta-alkaja leikissä, ja se sai
-hänet kiihottumaan; ja Mrs Robbie näki mielellään hänen kirkkaat
-kasvonsa ja kainon hymynsä hänen tehdessä innokkaasti kysymyksiään.
-Mrs Robbie oli itse antanut määräyksensä ylihovimestarilleen,
-kukkakauppiailleen ja kirjurilleen, ja sitten oli hän jatkanut
-matkaansa eikä ajatellut sitä sen enempää. Se oli suurten naisten
-tapa -- taikka ainakin oli se heidän tapansa näytellä.
-
-Wallingien kaupunkitalo oli juhlallinen palatsi, joka vallitsi
-korttelin alaa Viidennen Avenuen varrella -- se oli yksi noista
-Wallingin perheen kymmenkunnasta palatsista, jotka luettiin kaupungin
-nähtävyyksien joukkoon. Kokonainen luettelo olisi muodostunut niistä
-täydellisistä maataloista, joita Wallingit ylläpitivät -- heillä
-oli maa-alue Georgiassa, ja toinen Adirondackissa, ja toisia oli
-Long Islandissa ja New Jerseyssä. Myöskin oli useita New Portissa
--- yksi sellainen, jossa oli tuskin koskaan asukkaita, ja jota Mrs
-Billy Alden purevasti nimitti "viidentoista miljoonan markan linnaksi
-erämaassa."
-
-Montague meni Alicen mukana pari kertaa, ja sai tilaisuuden tarkastaa
-Mrs Robbieta kotosalla. Kolmekymmentäkahdeksan palvelijaa oli
-hänellä asunnossaan; se oli itsessään kokonainen pikku valtio,
-jossa Mrs Robbie oli kuningattarena, ja hänen taloudenhoitajansa
-pääministerinä, ja niiden alapuolella oli monta eri arvoastetta,
-luokkaa ja säätyä, niinkuin feodaaliruhtinaskunnassa. Siellä täytyi
-olla kuusi erillään olevaa ruokailuhuonetta erilaisia palvelijoita
-varten, ja palvelijoiden palvelijoilla oli vielä palvelijoita.
-Ainoastaan kolme sanottiin olevan sellaisia, joille rouva antoi
-määräyksiä -- ylitarjoilija, hovimestari ja taloudenhoitaja; hän ei
-edes tietänyt useimpien heidän nimiä, ja ne vaihtuivat niin usein,
-että, selitteli hän -- hänen oli jätettävä salapoliisinsa tehtäväksi
-erottaa palvelijat ja murtovarkaat toisistaan.
-
-Mrs Robbie oli aivan nuori nainen, mutta häntä miellytti tekeytyä
-huolien uuvuttamaksi rouvaksi, joka oli väsynyt korkean asemansa
-vastuunalaisuuteen. Tietämättömät pitivät ja kuvittelivat mielessään
-hänen viettävän elämäänsä suloisessa rauhassa, kaikkien tilaisuuksien
-ollessa hänelle avoinna; itse asiassa vähäpätöisin kyökkityttökin
-oli vapaampi -- hän oli aivan nääntynyt laihaksi sen taakan alla,
-mikä hänen päällänsä lepäsi. Jättiläismäinen kone uhkasi alinomaa
-särkyä pirstoiksi, ja hänellä, joka tahtoi sitä pyörittää, täytyi
-olla Salomonin viisaus ja Jobin kärsivällisyys. Hovimestarin
-palkkaan meni kokonainen omaisuus, ja kuitenkin ryösti hän oikealta
-ja vasemmalta, ja riiteli päälle päätteeksi kyökkimestarin kanssa.
-Ylitarjoilijan epäiltiin juovan itsensä humalaan kalliilla ja
-harvinaisilla viineillä, ja uusi sisäkkö oli muuttunut valepukuiseksi
-sanomalehtireportteriksi. Mies, joka joka päivä oli kymmenen vuoden
-ajalla tullut vetämään rakennuksen kelloja, oli kuollut, ja se,
-joka piti huolta harvinaisista muinaiskaluista oli sairaana, ja
-taloudenhoitaja oli pahemmassa kuin pulassa huolehtiessaan toisen
-harjottamisesta.
-
-Ja vaikkakin otaksuttaisiin, että pääsit pakenemaan kaikkia näitä
-asioita, olisi yhä vielä jälellä elämäsi varsinaiset kysymykset,
-joita sinun olisi silmästä silmään katsottava. Se ei ollut kylliksi,
-että pysyit hengissä; sinulla oli tehtäväsi -- velvollisuutesi
-seuraelämän johtajana. Sitten oli päivittäinen posti kaikkine
-säälittävine kirjeineen tuhansilta ihmisiltä, jotka pyysivät
-rahaa -- tosiasiassa yhden viikon sisällä saapui anomuksia
-kymmenen miljoonan markan arvosta. Ne olivat neroja, jotka olivat
-keksineet patenttimunanhautomislaitteet ja lämmityskoneistot, ja
-joka kerta kun annoit tanssijaiset, panit liikkeelle joukoittain
-anarkisteja ja vetelehtijöitä. Ja sitten oli kirjeet, joihin
-todella tuli vastata, ja kutsut, joita oli noudatettava. Näitä
-viimeksi mainittuja oli niin paljon, että samassa ympäristössä
-asuvat ihmiset olivat järjestäneet saman päivän, jolloin he olivat
-kotona; niinpä, jos asuit Madison Avenuella, oli se päivä torstai;
-mutta silloinkin meni koko iltapäivä kutsukorttien jakamiseen. Ja
-sitten oli lähetettävä ja vastaanotettava kutsuja; ja aina sattui
-erehdyksiä ja tuli loukanneeksi jotakuta -- ihmiset saattoivat tulla
-verivihollisiksi yhtenä yönä ja toivoa sitä koko maailman tietoon
-jo seuraavana aamuna. Ja tätä nykyä tapahtui niin paljon avioeroja
-ja uudelleen-naimisia, ja niitä seurasi asianmukaiset nimenmuutot;
-ja muutamilla oli vihiä vaimojensa rakastajista, mutta eivät siitä
-välittäneet, ja muutamat taas välittivät, mutta eivät niistä mitään
-tienneet -- kaikki tuo yhdessä oli kuin olisi pelannut kahtatoista
-shakkipeliä päässään. Ja sitten oli tukanlaittaja, terveydenhoitaja
-ja hieroja, ja räätäli, suutari ja jalokiviseppä; ja sitten täytyi
-välttämättä vilkaista sanomalehteä, ja käydä silloin tällöin lapsia
-katsomassa.
-
-Kaiken tämän selitti Mrs Robbie aamiaisilla; sellainen oli
-rikkaan ihmisen taakka, josta jokapäiväisillä ihmisillä ei ollut
-vähintäkään käsitystä. Henkilö, jolla oli paljon rahaa, oli niinkuin
-siirappitynnyri -- kaikki kärpäset läheisyydessä lensivät suuristen
-sen ympärillä. Kerrassaan uskomatonta oli, kuinka pitkälle ihmiset
-saattoivat mennä tullakseen kutsutuksi hänen kotiinsa; he eivät
-ainoastaan kirjottaneet ja pyytäneet häneltä, he saattoivat sekaantua
-hänen liikeasioihinsa ja vieläpä houkutella hänen ystäviänsäkin. Ja
-voi sitä vaikeutta toiselta puolen, kun piti saada heidät tulemaan,
-silloin kun he luulivat hänen heitä tarvitsevan! "Kuvitelkaa",
-sanoi Mrs Robbie, että tarjoatte päivällisen englantilaiselle
-kreivittärelle, ja hän yrittää velottaa tulemisestaan teitä! Ja
-uskomattomalta niinkuin se tuntuukin, muutamat ihmiset todellakin
-mukautuivat hänen vaatimuksiinsa ja tuo inhottava olento oli
-näytellyt seuramaailman kuuluisuuden osaa kokonaisen sesonkikauden,
-ja oli saanut sievoset tulot siitä. Ei näyttänyt olevan ollenkaan
-mitään rajoja muutamien ylhäisön loiselävien alhaisuudelle.
-
-Oli opettavaista kuulla Mrs Robbien tuovan esille tuollaisia ikäviä
-puolia; ja kuitenkin -- voi inhimillistä heikkoutta -- seuraavalla
-kerralla Montaguen siellä käydessä tuo suuri nainen paloi aivan
-vihasta kuultuaan uutisen, että uusi ulkomaalainen prinssi aikoi
-saapua Ameriikkaan, ja että Mrs Ridgley-Clieveden oli etukäteen
-pitänyt varansa ja siepannut hänet huostaansa. Hän tuli olemaan
-hänen holhouksensa alla koko ajan, ja kaikki hänen ylhäisyydestään
-säteilevä loisto lankeaisi tuon nousukastalon yli. Mrs Robbie
-kosti puolestaan laskemalla suustaan niin monta epämieluista asiaa
-Mrs Ridgley-Clievedenistä, kuin hän suinkin saattoi ajatella; ja
-lopettaen julistuksella, että jos hän käyttäytyisi tämän prinssin
-kanssa niinkuin hän oli käyttäytynyt sen venäläisen suuriruhtinaan
-kanssa, niin, Mrs Robbie Walling omasta puolestaan ainakin olisi
-siitä lähtien häntä tuntematta. Ja todennäköisesti ne seikat, joita
-Mrs Robbie kertoi, olivat aijotut herättämään sellaisen käsityksen,
-että hänen kilpailijansa vieraanvaraisuus oli takaisin palaamista
-alkuperäisiin pakanuusaikojen tapoihin.
-
-Ylläoleva on kuvaavana näytteenä sen keskustelun laadusta, mitä sai
-kuulla aina vierailuilla kenen tahansa Wallingin luona. Kenties ne
-olivat heidän miljoonansa, niinkuin Mrs Robbie sanoi, jotka tekivät
-välttämättömäksi sellaisen suhtautumisen toisia ihmisiä kohtaan;
-se nyt oli joka tapauksessa varmaa, että Montague huomasi heidät
-kaikki mitä epämieluisimmiksi tuttaviksi. Teepöydän ääressä oli aina
-käynnissä myrsky heidän vihamiestensä viimeisten vehkeiden johdosta.
-Ja sitten oli olemassa kokonainen lauma elottomia ihmisolentoja,
-jotka imivät heitä ja ryömivät imarrellen heidän edessään; ja lopuksi
-nuo raakalaisjoukot ulkopuolella heidän tuttavuuspiirinsä taikarajaa
--- muutamia erinomaisia näytteitä niistä saapui sinne joka päivä
-pilkattavaksi. Niillä oli suuret jalat ja tekohampaat; ne söivät
-maissipuuroa ja siirappia; he kantoivat kaulassaan valmiiksi tehtyjä
-kahleita; ja niillä oli tapana kysyä, "haluatteko, että tekisin sen?"
-Heidän isoisänsä olivat olleet teurastajia, rihkamakauppiaita ja
-muita sellaisia kauhistuttavia olentoja. Montague koetti parhaansa
-mukaan miellyttää Wallingeja kaiken sen takia mitä he tekivät Alicen
-puolesta; mutta istuttuaan heidän aamiaispöydässään ja kuunneltuaan
-tämän luontoista keskustelua, huomasi hän kaipaavansa raitista ilmaa.
-
-Ja sitten rupesi hän pohtimaan omaa suhdettaan näihin ihmisiin.
-Jos he puhuivat jokaisesta muusta hänen selkänsä takana, niin
-luonnollisesti heidän täytyi puhua hänestäkin hänen selkänsä takana.
-Ja minkätähden poikkesivat he tavastaan, ja koettivat saada häntä
-kotiutumaan, ja minkätähden tuhlasivat he rahojaan saadakseen
-Alicen heittäytymään seuraelämään? Alussa oli hän otaksunut, että
-he tekivät sen sydämensä hyvyydestä; mutta nyt, nähtyään heidän
-sydämiinsä, hylkäsi hän sen selityksen. Heidän tapoihinsa ei kuulunut
-sirotella kuninkaallisia lahjoja vieraille; yleensä kaikkien
-Wallingien suhtautuminen vieraita kohtaan oli samallainen kuin
-Lontoon hampuusin -- "Paiskaa häntä tiilen kappaleella." He pitivät
-itseään kaitselmuksen erikoisesti asettamina olentoina suojelemaan
-ylhäisöä rikkailta raakalaisasukkailta, joita kaupunkiin virtaili,
-kuuluisuutta ja mainetta etsimään. He olivat ylpeitä tästä asemasta
-ja nimittivät sitä omaksi "erikoisuudekseen"; ja Wallingien nuoremman
-polven erikoisuus oli muodostunut jonkinlaiseksi mielisairaudeksi.
-
-Ei myöskään voinut syynä olla se, että Alice oli kaunis ja
-puoleensavetävä. Sitä olisi saattanut kuvitella, jos Mrs Robbie
-olisi ollut niinkuin -- sanokaamme, Mrs Winnie Duval. Oli helppoa
-ajatella Mrs Winniestä, että hän saattoi ihastua johonkin tyttöön ja
-kuluttaa suunnattomia summia häneen. Mutta tuhansista pikkuseikoista,
-mitä hän oli ehtinyt nähdä, oli Montague tullut siihen käsitykseen,
-että Robbie Wallingit kaikessa varallisuudessaan, vallassaan ja
-loistossaan olivat itse asiassa hyvin saitoja. Samalla kun koko
-maailma näki heidän sirottavan rikkauksia jälkeensä, seurasivat
-he todellisuudessa tarkasti jokaista viisimarkkasta. Ja Robbie
-itse oli taipuvainen kuumeen tapaisella kiihkolla tarttumaan
-kiinni rahoihinsa; siinä hän saattoi mennä mitä mielettömimpiin
-äärimäisyyksiin -- Montague kuuli hänen kerran kinailevan parista
-markasta ajurin kanssa. Vaikka he kumpikin olivat tuhlaavaisia
-isäntiä, niin oli kirjaimellinen tosiasia se, että he eivät koskaan
-kuluttaneet rahojaan kenellekään muulle kuin itselleen -- heidän
-kaiken toimintansa tarkotuksena ja päämääränä oli Robbie Wallingien
-voima ja vaikutusvaltaisuus.
-
-"He tekevät sitä siksi, että he ovat minun ystäviäni", sanoi
-Oliver ja toivoi nähtävästi vastauksen tyydyttävän veljeään. Mutta
-se ainoastaan antoi kysymykselle uuden puolen, ja pani hänet
-tarkastamaan Robbieta ja Oliveria ja etsimään perustetta heidän
-ystävyyssuhteelleen. Tämän yhteydessä kohosi hänelle muuan hyvin
-vakavaluontoinen kysymys, Oliver oli tullut New Yorkiin verrattain
-köyhänä, ja nyt oli hän rikas -- taikka ainakin hän eli rikkaan
-henkilön tavalla. Ja hänen veljensä, jonka vainu päivä päivältä
-hänen oleskelunsa aikana New Yorkissa oli kasvanut yhä terävämmäksi,
-oli miltei päättänyt mielessään, että Oliver sai rahansa Robbie
-Wallingilta.
-
-Tälläkin kertaa olisi kysymys ollut yksinkertainen, jos kyseessä
-olisi ollut toinen henkilö kuin Robbie; Montague olisi silloin
-päättänyt, että hänen veljensä kuului "liepeessä riippujiin."
-Siellä oli useita suuria perheitä, joiden kodit olivat sellaisten
-loisasujanten vaivaamia. Siegfried Harvey esimerkiksi oli mies, jolla
-oli aina puoli tusinaa nuoria miehenalkuja riippumassa ympärillään;
-sironäköisiä ja reippaita veitikalta, jotka metsästivät ja pelasivat
-_bridgeä_, ja huvittivat aviovaimoja sillä aikaa kun heidän miehensä
-olivat toimessa, ja jotka, heitettyään pienen viittauksen siihen
-suuntaan, että olivat kireällä, saattoivat olla miltei varmoja siitä,
-että heille tarjottiin shekki. Mutta jos Robbie Wallingien tuli
-kirjottaa shekkejä, tapahtui se korvauksena saadusta arvosta. Ja mikä
-mahtoi olla se arvo?
-
-"Ollie" oli miltei pikku jumala äärimmäiskeikarien joukossa; hänen
-makunsa antoi henkeä ja innostusta. Ja kuitenkin hänen veljensä
-havaitsi, että hän aina sellaisissa kysymyksissä heti kohta
-asettautui Wallingien mukaan; ja tietenkään Wallingit eivät olleet
-sellaisia ihmisiä, joita olisi saanut vakuutetuiksi siitä, että he
-tarvitsivat jonkun apua ohjaamassa itseään makuasioissa. Toiselta
-puolen, Ollie oli itse paholainen sukkeluuksien laskettelussa,
-ja ihmiset sydämensä pohjasta pelkäsivät häntä; ja Montague oli
-huomannut, että hän ei koskaan missään tilaisuudessa tehnyt pilaa
-Robbiesta -- että Wallingin talon epäjumalat saivat aina osakseen
-häneltä kunnioittavaa kohtelua. Siksi oli hän aprikoinut, josko
-Robbie ylläpitäisi hänen veljensä kuninkaallista asemaa hänen
-erinomaisen kykynsä takia saada toiset ihmiset tuntemaan itsensä
-nolatuiksi. Mutta hän ymmärsi, että Wallingit, heidän omalta
-näkökannaltaan katsottaessa, eivät enempää tarvinneet älykkyyttä
-kuin panssarilaiva tarvitsee nallipyssyjä. Oliverin asema heidän
-läheisyydessään oli enemmän miehen, joka ystävänsä rauhattoman
-kateuden vuoksi tuskin koskaan uskalsi olla niin viisas kuin hän
-olisi voinut olla.
-
-Se oli hyvin salaperäistä ja sai vanhemman veljen tuntemaan olonsa
-epämukavaksi. Alice oli nuori ja vilpittömän luonnollinen henkilö,
-jota mielellään suojasi; mutta hän oli maailman mies, ja hänen
-asiansa oli huolehtia hänestä. Hän oli aina kulkenut omaa tietään
-elämässä, ja häntä inhotti suuresti joutua kiitollisuuden velkaan
-Wallingin kaltaisille ihmisille, joista hän ei välittänyt, ja jotka
--- hän vaistomaisesti tunsi -- eivät voineet välittää hänestä.
-
-Mutta tietenkään ei hän siinä suhteessa olisi voinut tehdä mitään.
-Suurten juhlallisuuksien päivä oli määrätty; ja Wallingit olivat
-rakastettavia ja ystävällisiä, ja Alice aivan vapisi innostuksesta.
-Ilta saapui ja sen kanssa tulivat Wallingin vihamiehet, puettuina
-jalokiviinsä ja hienoihin vaatteisiinsa. Heitä oli kutsuttu,
-sillä he olivat liian tärkeitä syrjäytettäviksi, ja he olivat
-tulleet, sillä Wallingit olivat liiaksi vaikutusvaltaisia,
-uskaltaakseen heidän kutsuaan jättää huomioon ottamatta. He
-kostivat puolestaan nauttimalla monenkertaiset annokset kalliita ja
-ylellisiä ruokalajeja; ja pudistivat Alicea kädestä ja tuhlasivat
-säteilevää hymyään hänelle, ja sitten juttelivat keskenään hänestä
-hänen selkänsä takana aivankuin hän olisi ollut ranskalainen
-nukke näyttelysalissa. He päättivät yksimielisesti, että hänen
-vanhempi veljensä oli "jäykkä kuin seiväs", ja että koko perhe oli
-tungettelijoita ja häpeämättömiä seikkailijoita; mutta ymmärrettävää
-oli, että koska Robbie Walling oli katsonut sopivaksi ottaa heidät
-luokseen, niin oli välttämätöntä kutsua vuorostaan myöskin heidät.
-
-Joka tapauksessa tällaisessa valossa näyttäytyi kaikki Montaguelle,
-joka sitä mielessään oli aprikoinut. Alicelle oli se loistava
-juhlatilaisuus, johon ylhäisiä ihmisiä saapui iloitsemaan toistensa
-seurasta. Siellä oli korskeita pukuja ja säihkyviä jalokiviä;
-siellä oli hurmaava hajuvesien tuoksu, joka huumasi aisteja, ja
-kultainen, musikaalinen sävelvirta hiveli sinfoniallaan korvia;
-siellä oli naurun sekaista melua ja ihastuneita katseita, ja kauniita
-kavaljeereja, joiden kanssa sai tanssia satumaisten porttien läpi. Ja
-sitten seuraavana aamuna oli selontekoja kaikissa sanomalehdissä, ja
-kuvauksia huomattavimmista puvuista ja kaikkien saapuvilla olleiden
-nimet, ja vieläpä täydellinen illallislista, jotka kaikki auttoivat
-muiston säilymistä tuosta ihmeellisestä tilaisuudesta.
-
-Nyt he oikein todellisuudessa kuuluivat ylhäisöön. Muuan reportteri
-kävi pyytämässä Alicen valokuvaa sunnuntain lisälehteen; ja
-tulvimalla saapui kutsuja -- ja niiden mukana kaikki ne huolet
-ja sekavuudet, joista Mrs Robbie oli kertonut. Muutamiin näistä
-kutsuista oli annettava kieltävä vastaus, ja täytyi tietää,
-ketä saattoi turvassa ja huoletta loukata. Vielä saapui pitkä
-kirje eräältä rutiköyhältä leskeltä, ja naimatarjous eräältä
-ulkomaalaiselta kreiviltä. Mrs Robbien sihteerillä oli luettelo
-monesta sadasta tällaisesta ammatti-kerjäläisestä ja kiristäjästä.
-
-Huomiota veti tanssijaisissa puoleensa Mrs Winnie loistavassa,
-taivaan sinisessä silkkipuvussaan. Ja hän pudisti uhkaavaisena
-viuhkaansa Montaguelle, huudahtaen, "Te onneton mies -- lupasitte
-käydä minua katsomassa!"
-
-"Olen ollut poissa kaupungista", puolusti Montague.
-
-"Kas niin, tulkaa päivällisille huomenillalla"; sanoi Mrs Winnie.
-"Siellä tulee olemaan muutamia _bridge_-tovereita."
-
-"Te unohdatte, että minä en ole oppinut pelaamaan", lennätti hän
-vastaan.
-
-"No hyvä, mutta tulkaa sittenkin", vastasi Mrs Winnie. "Me opetamme
-Teitä. Minä itse en ole mikään pelaaja, ja minun mieheni tulee
-olemaan siellä ja hän on hyväluontoinen; ja veljeni Dan -- hän saa
-luvan olla mukana, halutkoon hän sitä tai ei."
-
-Ja niin meni Montague toisen kerran lumipalatsiin ja kohtasi
-pankkiiri Winton Duvalin -- pitkän, sotilaallisen näköisen, noin
-viisikymmenvuotiaan miehen, jolla oli suuret, harmaat viikset, ja
-tuuheat kulmakarvat ja leijonan pää. Hän omisti yhden kaupungin
-suurimmista pankkihuoneista, ja hän oli liitossa vaikutusvaltaisten
-liikkeiden kanssa Wall Streetillä. Hän oli parhaallaan tekemisissä
-Mexikon ja etelä-Ameriikan kaivosten kanssa, ja siksi oli hän hyvin
-harvoin kotona. Hän oli mies, jolla oli mitä jyrkimmät tavat --
-hän saattoi kuukauden liikematkan jälkeen yht'äkkiä odottamatta
-saapua kotiin, varmana siitä, että kaikki oli yhtä valmiina häntä
-varten sekä kotona että toimistossa, kuin jos hän olisi vast'ikään
-pyörähtänyt ympäri kadun kulmasta. Montague huomasi, että hän otti
-ruokalistansa ja kirjotti siihen nopeasti määräyksensä kutakin pöytää
-varten, ja lähetti sen sitten kyökkimestarille. Toisten ihmisten
-päivällisillä oli hän hyvin harvoin läsnä, ja kun hänen vaimonsa piti
-kestejään, söi hän poikkeuksetta päivällisensä klubissa.
-
-Hän esitti anteeksipyynnöksi liikeasiat, jotka ottivat häneltä koko
-illan; ja kun Dan-veli ei ollenkaan näyttäytynyt, ei Montague oppinut
-pelaamaan _bridgeä_. Neljä muuta vierasta syventyivät pelaamiseen ja
-Montague ja Mrs Winnie istuivat ja pakisivat, lämmitellen itseään
-takan ääressä suuressa etusalissa.
-
-"Oletteko nähnyt Charlie Carteria?" oli ensimäinen kysymys, minkä Mrs
-Winnie teki.
-
-"En viime aikoina", vastasi hän; "mutta minä tapasin hänet Harveyllä."
-
-"Minä tiedän", sanoi hän. "Minulle kerrottiin, että hän joi itsensä
-humalaan."
-
-"Pelkäänpä, että hän sen teki.", sanoi Montague.
-
-"Poika-parka", huudahti Mrs Winnie. "Ja Alice näki hänet! Charlie on
-varmaankin murtunut!"
-
-Montague ei virkkanut mitään. "Tiedättehän", jatkoi Mrs Winnie,
-"Charlie todellakin tarkottaa hyvää. Hänellä on rehellinen ja
-rakastettava luonne."
-
-Hän keskeytti, ja Montague sanoi epävarmasti, "Niin otaksun."
-
-"Te ette pidä hänestä", sanoi toinen. "Voin sen huomata. Ja luulen,
-että Alicekaan ei enää kaipaa häntä. Ja minä olen sen kaiken
-suunnitellut ja määrännyt niin, että Alice kohottaisi hänet!"
-
-Montague hymyili uhmalla.
-
-"Oi, minä tiedän", sanoi Mrs Winnie. "Se ei olisi ollut helppoa.
-Mutta Teillä ei ole käsitystäkään siitä, mikä ihastuttava poika
-Charlie aina ennen oli, ennenkuin kaikki naiset ryhtyivät yhdessä
-saattamaan häntä perikatoon."
-
-"Voin kuvitella sitä mielessäni", sanoi Montague; mutta hän ei ollut
-koko kysymyksestä huvitettu.
-
-"Te olette aivan niinkuin minun mieheni", sanoi Mrs Winnie
-surullisena. "Te ette välitä yhtään siitä, mikä on heikkoa tai
-onnetonta."
-
-Sitten oli hetken vaitiolo. "Ja luulempa", sanoi hän lopuksi, "että
-Tekin muututte liikemieheksi -- jolla ei ole hiukkaakaan aikaa
-kenellekään eikä millekään. Oletteko jo alkanut?"
-
-"En vielä", vastasi hän. "Katselen vielä ympärilleni."
-
-"Minulla ei ole pienintäkään käsitystä liikeasioista", myönsi hän.
-"Kuinka ne pannaan alulle?"
-
-"En itsekään voi sanoa vielä niitä tuntevani", sanoi Montague nauraen.
-
-"Ettekö tahtoisi olla minun mieheni holhokkina?" kysyi hän.
-
-Ehdotus tuli jotenkin äkkiä, mutta Montague vastasi hymyillen,
-"Minulla ei olisi mitään sitä vastaan. Mitä hän tekisi minulla?"
-
-"Minä en sitä tiedä. Mutta hän voi tehdä, mitä hän vaan haluaa
-kaupungissa. Ja hän osottaisi Teille, kuinka voidaan ansaita
-tukuttain rahaa, jos minä häntä pyytäisin." Ja sitten lisäsi Mrs
-Winnie nopeasti, "Minä todellakin sitä tarkotan -- hän voisi sen
-tehdä."
-
-"Minä en yhtään sitä epäile", vastasi Montague,
-
-"Ja lisäksi", jatkoi Mrs Winnie, "Teidän ei tarvitse hävetä käyttää
-hyväksenne niitä tilaisuuksia, jotka Teille tarjoutuvat. Tulette
-huomaamaan, että New Yorkissa ette pääse eteenpäin, jollette kulje
-suoraa tietä ja sieppaa sitä, mitä voitte. Ihmiset ovat kyllä
-sukkelia ehtimään aina etukäteen."
-
-"He kaikki ovat olleet minulle tähän saakka hyvin ystävällisiä",
-sanoi hän. "Mutta kun minä olen valmis ryhtymään liikeasioihin,
-kovennan minä sydämeni."
-
-Mrs Winnie istui vaipuneena mietiskelyyn. "Minusta liikeasiat
-ovat vallan kauheita", sanoi hän. "Niin paljon ankaraa työtä ja
-huolehtimista! Minkätähden eivät ihmiset voi oppia tulemaan toimeen
-ilman niitä?"
-
-"On laskuja, jotka ovat maksettavat", vastasi Montague.
-
-"Kiitos meidän hirvittävän ylellisen elämäntapamme", huudahti toinen.
-"Joskus minä toivon, että minulla ei olisi koskaan elämässäni ollut
-rahaa."
-
-"Te väsyisitte pian siihen", sanoi Montague. "Te menettäisitte siten
-tämän talonkin!"
-
-"Minä en menettäisi rahtustakaan", sanoi Mrs Winnie nopeasti. "Se
-on oikein totta -- minä en välitä tästä kaikesta vähääkään. Minä
-eläisin mielelläni yksinkertaisesti, ja vapaana niin monista huolista
-ja vastuunalaisuuksista. Ja jonakin päivänä minä myöskin aijon sen
-toteuttaa oikein todella aijon. Aijon hankkia itselleni pienen
-maatilkun kaukana jossain maaseudulla. Ja minä aijon viettää siellä
-elämäni, kasvattaa kananpoikasia ja kasveja, ja minulla tulee olemaan
-oma kukkatarha -- korutonta ja yksinkertaista --" ja siihen Mrs
-Winnie äkkiä pysähtyi, huudahtaen, "Te nauratte minulle!"
-
-"En ollenkaan!" sanoi Montague. "Mutta en voinut olla ajattelematta
-sanomalehtireporttereita --."
-
-"Siinä Te taas olette!" sanoi Mrs Winnie. "On mahdotonta ajatella
-koskaan mitään kauniita unelmia taikka koettaa tehdä jotakin järkevää
--- sanomalehtireportterien takia!"
-
-Jos Montague olisi tavannut Mrs Winnie Duvalin ensi kertaa, olisi
-häneen vaikuttanut hänen ikävöimisensä yksinkertaiseen elämään;
-hän olisi pitänyt sitä tärkeänä ajanmerkkinä. Mutta ah, hän tiesi
-nyt, että tämän hänen hurmaavan emäntänsä ympärillä oli enemmän
-turhanpäiväistä korua kuin kenenkään muun ympärillä, minkä hän
-vielä oli kohdannut -- ja kaikki se oli hänen omien suunnitelmiensa
-tuotetta! Mrs Winnie poltti omia, erikoisella merkillä varustettuja
-paperosseja, ja kun hän tarjosi niitä jollekulle, oli niiden
-kääreissä Montmorencin vanhan herttuallisen huoneen vaakuna! Ja kun
-joku sai kirjeen Mrs Winnieltä, huomasi hän kolmenkymmenen pennin
-postimerkin kirjekuoressa -- sillä harmaa violetti oli hänen värinsä,
-ja kahdenkymmenen pennin postimerkit olivat inhottavan punaisia!
-Siksi saattoi varmuudella päättää, että jos Mrs Winnie joskus
-läksisi kanoja kasvattamaan, niin tulisi poikasten olla erikoisesti
-tuotettuja Kiinasta tai Patagoniasta, ja kanakoppien tulisi
-olla tarkkoja mestarijäljennöksiä niistä, joita löytyi vanhassa
-Montmorencin linnassa, missä hän automobiilillaan oli pistäytynyt.
-
-Mutta Mrs Winnie oli kaunis, ja kovasti innostunut juttelemaan, ja
-siksi Montague kunnioittavalla myötätuntoisuudella kuunteli, kun
-hän kertoi ihanteellisista maalaisunelmistaan. Ja sitten kertoi Mrs
-Winnie hänelle Mrs Caroline Smythestä, joka oli kutsunut joukon
-ystäviään koolle erääseen suureen hotelliin, ja järjestänyt seuran
-ja perustanut "pysähdy hetkeksi kodin" suojattomille kissoille.
-Sen perästä heittäytyi hän psyykillisiin tutkimuksiin -- joku oli
-vienyt hänet istuntoon, missä arvokkaan näköiset yliopistojen
-professorit ja naiset rillit nenällä istuivat piirissä ja odottivat
-henkien aineellistumista. Se oli ollut ensimäinen Mrs Winnien tämän
-suuntainen kokemus ja hän oli yhtä innostunut kuin lapsi, joka juuri
-on löytänyt makeislaatikon avaimen. "Tuskin tiesin nauraako vai
-peljätä", sanoi hän. "Mitä Te siitä ajattelette?"
-
-"Minulla on ilo saada Teiltä ensimäiset vaikutelmani siinä
-suhteessa", sanoi Montague nauraen.
-
-"No hyvä", sanoi hän, "sitten siellä oli pöytien kohoamista ja oli
-mitä salaperäisintä nähdä pöydän hyppien kulkevan ympäri huonetta! Ja
-sitten oli koputuksia -- ja kuvitelkaa, kuinka ihmeellistä on nähdä
-ihmisiä, jotka oikein todella uskovat saavansa sanomia hengiltä.
-Se kerrassaan pani kylmiä väreitä liikkeelle minun ruumiissani. Ja
-sitten tämä nainen -- rouva Se-ja-se -- meni ranssiin uh! Perästä
-päin puhelin minä yhden miehen kanssa, ja hän kertoi minulle, kuinka
-hänen isänsä oli ilmestynyt hänelle yöllä ja kertonut, että hän oli
-juuri hukkunut mereen. Oletteko koskaan kuullut sellaista?"
-
-"Sellainen kertomus kulkee meidän perheessämme", sanoi hän.
-
-"Jokaisessa perheessä näyttää sellainen olevan", sanoi Mrs Winnie.
-"Mutta, paras ystävä, se teki minut niin rauhattomaksi -- makasin
-valveilla koko yön odottaen näkeväni oman isäni Hänellä oli
-hengen-ahdistusta, nähkääs; ja minä kuvittelin kuulevani hänen
-hengityksensä."
-
-He olivat nousseet ja harhailivat kasvihuoneeseen; ja Mrs Winnie
-katsahti aseissa olevaan mieheen. "Minä rupesin kuvittelemaan,
-että tämä henki tulisi minua katsomaan", sanoi hän. "Luulen, etten
-tästä lähtien käy enää istunnoissa. Minun miehelleni oli kerrottu,
-että minä olin luvannut heille vähän rahaa, ja hän raivostui -- hän
-pelkää, että se joutuu sanomalehtiin." Ja Montague nauroi sisässään
-niin että vapisi, kuvitellessaan, mikä työ ylimyksellisellä ja
-ylpeällä vanhalla pankkiirilla mahtoi olla koettaessaan estää
-vaimoansa joutumasta sanomalehtien palstoille!
-
-Mrs Winnie sytytti valot suihkulähteessä, ja istuutui sen reunalle ja
-seurasi silmillään kaloja. Montague puoleksi odotti hänen kysyvän,
-luuleeko hän niillä olevan henkeä; mutta hän säästyi siitä, Mrs
-Winnien jatkaessa aivan toiseen suuntaan.
-
-"Minä kysyin sitä tohtori Parryltä", sanoi hän. "Oletteko kohdannut
-hänet?"
-
-Tohtori Parry oli St Cecilian, Viidennen Avenuen varrella olevan
-uudenaikaisen kirkon sielunpaimen, ja useimmat Montaguen tuttavista
-kävivät siellä. "En ole vielä ollut kaupungissa ainoatakaan
-sunnuntaita", vastasi hän. "Mutta Alice on hänet tavannut."
-
-"Teidän täytyy tulla minun kanssani jonkun kerran", sanoi hän. "Mutta
-mitä tulee henkiin. --."
-
-"Mitä hän niistä sanoi?"
-
-"Hän näytti niitä pakenevan", nauroi Mrs Winnie. "Hän sanoi, että se
-vie helposti vaarallisille aloille. Mutta ah, minä unohdin -- minä
-kysyin myöskin swamiltani, ja hän ei siitä ollenkaan hämmästynyt.
-He ovat tottuneet henkiin; tiedättehän, että he uskovat henkien
-takaisinpalaamiseen maan päälle. Minä ajattelin, että jos se olisi
-hänen henkensä, niin mielelläni katsoisin sitä -- sillä hänellä on
-niin kauniit silmät. Hän antoi minulle kirjan, jossa kerrottiin
-hindulaisia legendoja, -- ja niissä oli niin ihana kertomus nuoresta
-prinsessasta, joka rakasti turhaan ja kuoli surusta; ja hänen
-sielunsa siirtyi naarastiikeriin; ja hän tuli yön aikana siihen
-paikkaan, missä hänen rakastajansa lepäsi, nukkuen nuotiotulen
-ääressä, ja hän vei hänet mukanaan henkimaailmaan. Se miltei pani
-veret hyytymään -- minä istuin täällä ja luin sitä, ja minä saatoin
-mielessäni kuvitella hirvittävän naarastiikerin kiemurtelevan puiden
-varjossa, ja juovat sen taljalla loistivat nuotion valossa, ja sen
-viheriät silmät hehkuivat. Tunnettehan tuon runon -- me luimme sitä
-ennen koulussa -- 'Tiikeri, tiikeri, tulisilmä!'"
-
-Montaguen oli vaikea kuvitella mielessään naarastiikeriä Mrs
-Winnien kasvihuoneessa, jollei, todellakaan, tahtonut ottaa
-esitystä kuvaannollisessa merkityksessä. Ihmisen sydämessä nukkuu
-rajuja petoja, jotka silloin tällöin ulvovat, ja liikuttavat
-likasenkeltaisia jäseniään, ja saavat ihmisen erkaantumaan ja
-muuttumaan kylmäksi. Mrs Winnie oli puettu harsomaisen pehmeään
-pukuun, joka oli koristeltu punasilla kukkasilla, mutta ne kalpenivat
-hänen kasvojensa syvän punan rinnalla. Hänellä oli oma hajuvetensä,
-jossa oli kummallinen, kiihottava tuoksu, joka kosketteli muistojen
-kieliä niinkuin vain tuoksu voi niitä koskettaa. Hän nojasi Montaguea
-kohti, puhuen kiihkeästi, ja pehmeät, valkoiset käsivartensa
-nojasivat marmoriseen renanteeseen. Sellaista hurmaavaisuutta oli
-mahdoton katsella ilman viettelystä; ja hieno väristys kävi läpi
-Montaguen, niinkuin tuulenhenki kulkee lammikon yli. Se lienee
-koskettanut myöskin Mrs Winnietä, sillä hän vaikeni äkkiä, ja hänen
-katseensa harhaili kauas pimeyteen. Pari minuuttia oli kaikki
-hiljaista, eikä kuulunut muuta kuin lähteen säännöllinen pulpunta, ja
-naisen rinnan aaltomainen, tasainen kohoilu.
-
-Ja seuraavana aamuna sitten kysäsi Oliver, "Missä sinä olit eilen
-illalla?" Ja hänen veljensä vastattua, "Mrs Winnien luona", hymyili
-hän ja sanoi, "Oh!" Sitten lisäsi hän vakavasti, "Kasvata Mrs
-Winnietä -- se on parasta, mitä voit tehdä tätä nykyä."
-
-
-
-
-Yhdestoista luku.
-
-
-Montague hyväksyi ystävänsä tarjouksen jakaa hänen penkkinsä St
-Cecilian kirkossa, ja seuraavana sunnuntaiaamuna läksi hän yhdessä
-Alicen kanssa ja kohtasi Mrs Winnien joka oli serkkunsa seurassa.
-Charlie-parka oli nähtävästi pesty ja hiottu sekä ruumiillisesti
-että moraalisesti, ja oli valmis ottamaan varteen "vielä yhdestä
-tilaisuudesta"! Pudistaessaan Alicen kättä, tuijotti hän häneen
-äänettömällä ja anteeksipyytävällä katseella; hän näytti olevan
-syvästi kiitollinen siitä, että Alice ei kieltäytynyt astumasta
-samaan penkkiin hänen kanssaan.
-
-St Cecilian kirkko oli mitä mieltäkiinnittävin paikka. Kirkossakäynti
-oli toinen yhteinen tapa niillä ihmisillä, jotka seuramaailma
-oli sulkenut piiriinsä ja se oli niinkuin oopperakin muodostunut
-virkavelvollisuudeksi. Tuo loistava temppeli oli rakennettu
-kaiverretusta marmorista ja harvinaisista puulajeista, ja jalokivet
-hohtivat koristeellista vaikutusta lisäten uskollisena hämärässä
-valossa. Tämän rakennuksen ovilla pysähtyivät ylhäisön vaunut,
-lesket ja tyttäret laskeutuivat alas niistä, uusien silkkihameiden
-ja tärkättyjen ja hajuvesille tuoksuvain liinakankaiden kahistessa
-joka askeleella; jokainen niistä oli niinkuin hienosti puettu,
-hansikkaisiin ja hattuun kiedottu kuva, joka kantoi siveää
-pikku rukouskirjaa. Heidän takanaan seurasivat kärsivälliset ja
-pitkämieliset miehet, kaikki uusissa frakkinutuissaan ja kiiltävissä
-silkkihatuissaan; ylhäisön mieshenkilöt esiintyivät aina vastikään
-pestyinä ja ajeltuina, ja juuri harjattuina ja kiillotettuina,
-mutta nyt näyttivät he olevan sitä vieläkin enemmän -- he olivat
-täynnä sunnuntai tunnelmaa. Voi niitä uudestasyntymättömiä,
-uskottomia ja pakanoita, jotka puhuvat pilkkasanoja ulkonaisessa
-pimeydessä, eivätkä tiedä sunnuntain suloisesta _tunnelmasta_ --
-nautinnosta pestä ja harjata ja voidella hajuvesillä taas itsensä
-kaiken tuon kuusi päivää kestäneen nykyaikaisen touhun hirvittävän
-mielettömyyden jälkeen, ja tuntea sitten itsensä puhtaaksi ja olon
-mukavaksi ja hyväksi! Ja sitä paraadia myöhemmin Avenuella, minne oli
-kertynyt useiden kymmenien muidenkin kirkkojen seurakunnat; ja sitä
-muodinmukaista pukunäyttelyä, jota puolet kaupungista tuli katsomaan!
-
-St. Cecilian kirkossa läsnäolevaa hienon hienoa seurakuntaa eivät
-kristinuskon vallankumoukselliset opit ollenkaan hämmentäneet eikä
-häirinneet. Kohtalon tutkija olisi kuunnellut kauhulla juhlallisia
-julistuksia ikuisesta kadotuksesta, tuomioita rikkaista miehistä ja
-neulansilmistä sekä kukkasista kedolla, jotka eivät kehränneet. Mutta
-St. Cecilian seurakunta ymmärsi, että tällaiset asiat oli otettava
-runollisessa merkityksessä, ja se oli yhtämieltä ranskalaisen
-markiisin näkökannan kanssa, että Kaikkivaltias ajatteleisi kahdesti,
-ennenkuin tuomitseisi hänen kaltaisensa herrasmiehen.
-
-He olivat kuulleet näitä lauseita aina lapsuudestaan saakka ja
-hyväksyivät ne luonnollisina asioina. Mutta sittenkin nämä opit
-olivat tulleet jumalallisen olennon huulilta, ja tyhmän ylpeäähän
-olisi yrittääkään tavallisen kuolevaisen koettaa häntä jäljitellä.
-Sellaisten kohtien suhteen ei voinut muuta kuin jättää ne
-niille, joiden asiana oli niitä tulkita -- tohtoreille ja kirkon
-johtohenkilöille; ja kun he niitä kohtasivat, rauhoittui heidän
-sydämensä -- sillä he eivät olleet kuvien raastajia eikä kirkkorauhan
-häiritsijöitä, vaan sivistyneitä ja säädyllisiä herrasmiehiä.
-Piispa, joka johti tätä maailmankaupungin osaa, oli juhlallisen
-näköinen persoona, joka liikkui paraimmissa seurapiireissä ja kuului
-suljetuimpiin klubeihin.
-
-St Cecilian penkkejä annettiin vuokralle, ja niillä oli aina suuri
-kysyntä; ja niillä, jotka riippuivat ylhäisön liepeissä, oli tapana
-saapua joka sunnuntai, kumarrella, hymyillä ja toivoa mahdollisuutta
-jonkin tilaisuuden avautumiseen. Muukalainen, joka sinne tuli,
-oli kokonaan vieraanvaraisuudesta riippuvainen; mutta siellä oli
-samettikenkäiset ja ammatissaan taitavat ovenvartijat, jotka kyllä
-löysivät yhden istuimen, jos henkilö kelpasi esitettäväksi. Harvoin
-sattui, että olisi joku kelvoton sattunut tulemaan, sillä köyhälistö
-ei liikkunut St. Cecilian kaduilla. Vapaaehtoisista lahjoistaan
-karttuneilla tuloilla ylläpiti se "lähetystyötä" itäisellä
-rannikolla, missä nuoret apulaispapit taistelivat alempien luokkien
-siveellistä ja luonnollista alennustilaa vastaan -- kehittäen
-sillä välin sydäntä liikuttavaa ääntä, ja odottaen, kunnes heidät
-ylennettäisiin oikeaan kirkkoon. Ylhäisö antoi asianmukaisesti perää
-uskonnollisille oppailleen, ja se olisi kerrassaan hämmästynyt,
-jos joku olisi esittänyt sellaista ajatusta, että he muka
-painoivat heitä; mutta nuoret apulaispapit huomasivat tuskallisina
-luonnottoman valitsemistavan, jonka mukaan ne, joiden käytös ja takin
-leikkaus ei ollut miellyttävä, jätettiin pitkäksi aikaa köyhäin
-kortteleihin. -- Erään kerran oli sattunut huvittava erehdys;
-New Portiin oli rakennettu kaunis, uusi kirkko, ja kaunopuheinen
-nuori herranpaimen oli vihitty toimeen, ja koko ylhäisö oli läsnä
-avajaisjumalanpalveluksessa ja istui ja kuunteli hämmästyneenä omaa
-tuomiotaan harjottamistaan mielettömyyksistä ja paheista! Seuraavana
-sunnuntaina, tarpeetonta sanoa, ei ylhäisö ollut saapunut; ja puolen
-vuoden sisällä oli kirkko ajautunut karille, ja se oli purettava ja
-myytävä!
-
-He saivat kuulla loistavaa musiikkia St Ceciliassa, niin kaunista,
-että Alicelle tuli paha olla, ja hän arveli, että se on vaarallisen
-"ylhäistä." Mrs Winnie nauroi hänelle, tarjoutuen viemään hänet
-iltapäiväjumalanpalvelukseen toisen kadun varrella, missä heillä
-oli täydellinen orkesteri, harpun soittoa, ooperamusiikkia ja
-suitsutusta, siellä ihmiset laskeutuivat polvilleen ja tunnustivat
-syntejään. Nähtävästi oli sellaisia ihmisiä, jotka mielellään
-hivelivät tunteitaan ottamalla osaa typeriin "katolilaisiin"
-toimituksiin; ne muistuttivat pientä poikaa, joka koettaa nähdä,
-kuinka lähellä kallionreunannetta hän voi kävellä. Tämän kirkon
-"isä" kantoi yllään jalokivillä peitettyä manttelia, jossa oli monen
-monta kyynärää pitkä laahustin, ja oli maksanut uskomattoman monta
-kymmentä tuhatta markkaa; ja tuon tuostakin marssi hän komeassa
-juhlakulkueessa läpi kirkon sivukäytävien, niinettä kaikki katselijat
-saattoivat hänet hyvästi nähdä. Kaiken tämän johdosta väiteltiin
-kirkossa kiivaasti, ja kirjotettiin tukuttain lentolehtisiä ja
-niiden takia punottiin vehkeitä ja taisteltiin monta taistelua
-seuramaailmassa.
-
-Mutta Montague ja Alice eivät saapuneet tähän jumalanpalvelukseen,
-sillä he olivat luvanneet toisilleen lähteä kuluttamaan aikaansa
-sangen sivistymättömällä tavalla -- pienellä kiertomatkalla
-maanalaisissa tunneleissa; sillä siihen asti eivät he vielä
-olleet nähneet sitä puolta kaupungista. Ylhäisössä elävät ihmiset
-näkivät Madisonin ja Viidennen Avenuen, missä heidän kotinsa
-olivat, kirkkoineen ja hotelleineen, joita oli toinen toisensa
-vieressä niiden varsilla; ja juuri alapuolella oli myymäläalue,
-ja teatterialue oli yhdellä puolella, ja pohjoisessa oli puisto.
-Jollei lähtenyt ajelemaan automobiililla, oli siinä kaikki, mitä
-kaupungista näkyi. Kun kaupungissa kävijät kysyivät Aquariumia,
-arvopaperipörssiä, taidemuseota, Tammany Hallia ja Ellisin saarta,
-jonne siirtolaiset saapuivat, näyttivät vanhat new-yorkilaiset
-hämmästyneiltä ja sanoivat: "Ystäväni, tahdotteko tosiaankin nähdä
-kaikkia niitä? No jaa, minä olen ollut täällä koko elämäni, enkä ole
-niitä koskaan nähnyt!"
-
-Katselijoiden laumoille oli järjestetty erityiset laitokset,
-suunnaton automobiili-omnibussi, johon mahtui istumaan kolme- tai
-neljäkymmentä henkilöä, ja ajoi Batterystä Harlemiin nuoren miehen
-selittäessä kovalla äänellä suunnattoman torven kautta näköaloja.
-Kunniattomat olivat antaneet sille lisänimen "tora-vaunu",
-ja pilaa tehdessään sanoivat, että yksi näistä laitoksista
-ylläpiti "opiumikeskustaa" kiinalaisessa kaupunginosassa, ja
-"taskunpuhdistus-laitosta" Boweryssä, ja vuokrasi jykevärakenteisia
-yksilöitä istumaan Oklahomasta ja Kalamazzoosta tulevien
-matkailijoiden ihmetyksellä katseltavaksi. Tietenkään ei koskaan
-olisi sopinut henkilöiden, jotka juuri oli otettu hienostoon, nousta
-"toravaunuun"; mutta heidät päästettiin maanalaisille rautateille,
-ja he mennä vinhasivat korviasärkevällä jyryllä läpi pitkän
-teräs- ja kivitunnelin. Ja sitten pääsivät he ulos ja kiipesivät ylös
-äkkijyrkälle vuorelle niinkuin kaikki muutkin tavalliset kuolevaiset,
-seisoivat ja katselivat ihmetyksellä Grandin hautakammiota:
-suunnattoman suurta valkoista marmorirakennusta paikalla, josta näki
-yli koko Hudsonin. Rakennustyyliltään ei se ollut mikään kaunis
-rakennus -- mutta arvostelua lievensi tieto, että sankari itse ei
-siitä olisi välittänyt. Sitä saattaisi kuvata saippualaatikoksi,
-jonka kärjessä oli juustonelikko; ja nämä kotoiset ja tutut kappaleet
-eivät kenties olleet aivan vieraita tuon vaatimattomimman suurmiehen
-luonteelle, mitä koskaan on elänyt.
-
-Näköala virralle oli suuremmoinen, epäilemättä hienoin, mitä kaupunki
-saattoi tarjota; mutta sen särki siivottoman näköinen kaasusäiliö,
-joka oli rakennettu suoraapäätä sen keskelle. Mutta tämäkään toiselta
-puolen ei rikkonut kokonaisuutta -- se tyypillisesti muistutti
-kaupungin kaikkia ominaisuuksia. Se oli kaupunki, joka oli aivan
-yhtäkkiä kasvanut, ilman että kukaan olisi siitä välittänyt taikka
-sitä auttanut; se oli jättiläismäinen ja jykevä, alkuperäisen
-voimakas, kolkko ja kammottava. Ei missään näkynyt siinä kaunista
-kohtaa, missä katselijan silmä olisi saattanut levätä, ilman että
-jokin ruma jossain aivan lähellä ei olisi sitä häirinnyt. Aivan
-virran partaalla kulki likainen tavarajuna ja virran yli kulkeva
-kaunis paalutus oli hakattu rikki, ja niiden sijalla oli nyt
-louhittuja kivilaattoja, joita peitti maayhtiöiden ilmotusplakaatit.
-Ja jos jossakin oli kaunis rakennus, niin sen vierellä oli varmasti
-tupakkailmotus; jos missä sattui olemaan kaunis katu, oli siellä
-aina kuormavankkureita ja nääntyneitä hevosluuskia, jotka tempoivat
-valjaissa; jos sattui olemaan kaunis puisto, oli se täynnä
-kurjan näköisiä, työstä karkotettuja miehiä. Missään ei näkynyt
-säännöllisyyttä eikä järjestystä -- jokainen taisteli itsensä
-edestä, riiteli ja tappeli jokaisen muun kanssa; ja tämä mursi sen
-taikamaisen voiman, minkä tuo jättiläiskaupunki muutoin olisi voinut
-luoda. Se näytti jättiläismäiseltä, hukkaan menneeltä voimakasalta
--- vuorelta, joka oli alituisessa työssä ja sai aikaan loppumattoman
-sarjan epäonnistuneita tuotteita. Sen miehet ja naiset kuihtuivat
-tuskasta;, mutta heitä painoi lumous sellainen, että vaikka olisivat
-kuinka taistelleet, eivät he saaneet mitään aikaan.
-
-Tultuaan ulos kirkosta oli Montague kohdannut tuomari Ellisin; ja
-tuomari oli sanonut hänelle, "Minulle tulee kohta juttelemista
-Teille." Ja Montague antoi hänelle osotteensa, ja paria päivää
-myöhemmin saapui hänelle kutsu tulla aamiaiselle tuomarin kanssa
-hänen klubiinsa.
-
-Tuomarin klubi käsitti korttelin Viidennen Avenuen varrella,
-ja se oli komea ja kunnioitusta herättävä. Se oli muodostunut
-kansalaissodan painostuksen aikoina; kalpeat ja nälkiintyneet
-sankarit olivat tulleet tappelusta kotiinsa ja ryhtyneet
-liikeasioihin ja ne jotka olivat onnistuneet, olivat sijottuneet
-tänne lepäämään. Nähdessä heidät nyt torkkumassa suurissa
-nahkapeitteisissä nojatuoleissa, olisi ollut vaikea arvata heidän
-olleen kerran kalpeita ja nälkiintyneitä sankareita. He olivat
-diplomaatteja ja valtiomiehiä, piispoja ja lakimiehiä, suuria
-kauppiaita ja rahavaltiaita -- miehiä, jotka vuosisadan aikana
-olivat muodostaneet kaupungin hallitsevan luokan. Kaikki täällä
-oli hauskasti koristeltua ja juhlallisen näköistä, ja tarjoilijat
-liikkuivat ympäri äänettömin askelin.
-
-Montague jutteli tuomarin kanssa New-Yorkista ja kaikesta, mitä hän
-oli ehtinyt nähdä, ja niistä ihmisistä joita hän oli kohdannut;
-isästään ja sodasta; ja vastikään tapahtuneesta valinnasta ja
-liikeasioista. Ja sillä välin tilasivat he aamiaisen; ja kun he
-olivat päässeet sikaareihin, yskäsi tuomari ja sanoi, "Ja nyt minun
-on puhuttava Teidän kanssanne eräästä liikeasiasta."
-
-Montague asettui kuuntelemaan. "Minulla on muuan ystävä", selitti
-tuomari -- "muuan hyvin hyvä ystävä, joka on pyytänyt minua hakemaan
-itselleen lakimiestä, joka ottaisi ajaakseen tärkeän jutun. Minä
-juttelin asiasta kenraali Prenticelle, ja hän oli yhtä mieltä minun
-kanssani, että erinomainen ajatus olisi tarjota asiaa Teille."
-
-"Olen hyvin suuresti Teille kiitollinen", sanoi Montague.
-
-"Asia on hyvin arkaluontoista laatua", jatkoi toinen. "Se koskee
-henkivakuutusta. Oletteko perehtynyt vakuutusasioihin?"
-
-"En ollenkaan."
-
-"Olin juuri otaksunut, ettette olisi", sanoi tuomari, "Niissä on
-muutamia asianhaaroja, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja, mutta
-joita, lievästi sanottuna, voisin kutsua vähän epätyydyttäviksi
-Ystäväni on suuri vakuutusten omistaja useissa yhtiöissä, ja hän ei
-ole tyytyväinen niiden hoitoon. Asian arkaluontoisuus mikäli se minua
-koskee on siinä että yhtiö, jonka menettelyssä hän huomaa suurimman
-virheen, on yksi niistä, joissa minä olen itse yhtenä johtajana. Te
-ymmärrätte?"
-
-"Täydellisesti", sanoi Montague. "Mikä yhtiö se on?"
-
-"Fidelity", vastasi toinen -- ja hänen kumppanilleen lensi salamana
-aivoihin Freddie Vandam, jonka hän oli kohdannut Havensin linnassa!
-Sillä Fidelity oli Freddien yhtiö.
-
-"Ensimäinen asia, mitä Teiltä pyydän", jatkoi tuomari, "on se,
-että pidätte minun sekaantumistani asiaan, ryhdyttekö sitä ajamaan
-taikka ette, ehdottomasti _entre nous_ [meidän keskisenä. -- Suom.]
-Minun asemani on yksinkertaisesti tällainen: olen pannut yhtiön
-johtajain kokouksissa vastalauseeni kaikkea sitä vastaan, mitä
-pidän epäviisaana politiikkana -- ja minun vastalauseeni on jätetty
-huomioon ottamatta. Ja kun ystäväni pyysi minulta neuvoa, annoin minä
-hänelle; mutta samalla asemani ei ole sellainen, että voitaisiin
-julkisesti vedota minuun asian yhteydessä. Seuraatteko minua?"
-
-"Täydellisesti", sanoi toinen. "Minä suostun pyyntöönne."
-
-"Erinomaista. Ja nyt siis, asiantila on lyhyesti tällainen: yhtiöt
-saavuttavat suunnattomia ylijäämiä, jotka lain mukaan kuuluvat
-vakuutuskirjain haltijoille; mutta eri yhtiöiden hallinnot pidättävät
-nämä voitto-osingot itselleen pankkiliikkeen kasvamisen takia, jonka
-nämä lisätyt rahastot heille ja heidän liittolaisilleen takaavat.
-Tämä on minun mielestäni aivan ilmeinen vääryys, ja mitä vaarallisin
-asiantila."
-
-"Samaa sanoisin minäkin!" vastasi Montague Häntä hämmästytti
-sellainen tiedonanto, joka hänelle vielä tuli sellaisesta lähteestä.
-"Kuinka se on saattanut jatkua?" kysyi hän.
-
-"Se on jatkunut kauan aikaa", vastasi tuomari. "Mutta miksi ei siitä
-tiedetä?"
-
-"Sen tietää täydellisesti jokainen, joka on vakuutusasian kanssa
-tekemisissä", oli vastaus. "Asiaa ei ole koskaan otettu käsille
-eikä julkisuuteen yksinkertaisesti siitä syystä, että sen yhteyteen
-punoutuneilla langoilla on niin suunnattoman suuri ja laajalle
-ulottuva voima, että kukaan ei ole vielä milloinkaan uskaltanut käydä
-niiden kimppuun."
-
-Montague nojasi eteenpäin, katse lujasti kiinnitettynä tuomariin.
-"Jatkakaa", sanoi hän.
-
-"Asema on lyhyesti tällainen", sanoi toinen. "Ystäväni Mr Hasbrook,
-tahtoo nostaa jutun Fidelity-yhtiötä vastaan, pakottaakseen sen
-maksamaan hänelle asianmukaisen osansa voitosta. Hän haluaa juttua
-julkisuuteen ja ajettavaksi viimeiseen oikeusistuimeen saakka."
-
-"Ja tarkotatteko", kysyi Montague, "että Teidän olisi vaikea löytää
-New-Yorkissa ainoatakaan lakimiestä, joka ottaisi ajaakseen sellaisen
-jutun?"
-
-"En", sanoi toinen, "en juuri sitä. New-Yorkissa on kyllä lakimiehiä,
-jotka ryhtyisivät vaikka mihin. Mutta löytää huomattavassa asemassa
-olevaa lakimiestä, joka sen ottaisi ja kestäisi kaiken painon, mikä
-hänen päällensä virtaisi -- se veisi ehkä jonkun verran aikaa."
-
-"Te hämmästytätte minua, tuomari."
-
-"Raha-asiat tässä kaupungissa ovat arvaamattoman läheisesti kiedotut
-toisiinsa, Mr Montague. Tietenkin löytyy lakitoimistoja, joiden
-harrastukset ovat yhtä puolta niiden harrastusten kanssa, jotka
-vastustavat yhtiöiden johtajien etuja. Helppo asia olisi saada heidät
-ryhtymään asiaa ajamaan, mutta siinä tapauksessa, ymmärrättehän,
-syytettäisiin ystävääni siitä, että hän nosti jutun heidän
-harrastuksia ajaakseen; jotavastoin hän toivoo, että juttu näyttäisi,
-niinkuin se todellisuudessa onkin, puolueettoman henkilön asialta,
-joka etsii vakuutuskirjain omistajain suuren ryhmän oikeuksia. Siitä
-syystä tahtoi hän löytää asianajajan, jonka harrastukset eivät olisi
-minkäänlaisessa yhteydessä kenenkään kanssa, ja joka olisi vapaa
-omistamaan jakamattoman huomionsa jutulle. Siten tulin ajatelleeksi
-Teitä."
-
-"Minä otan jutun", sanoi Montague äkkiä.
-
-"Velvollisuuteeni kuuluu varottaa Teitä", sanoi tuomari vakavasti,
-"sillä Te otatte siten hyvin vakavaluontoisen askeleen. Teidän
-tulee olla valmistunut katsomaan silmästä silmään voimakasta, ja
-pelkäänpä, tunnotonta vihollista. Saatte kenties huomata, että olette
-tehnyt mahdottomaksi toisille ja ehkä toivotummille kundeille olla
-kanssanne tekemisissä. Te saatte kenties huomata liikeasioittenne,
-jos Teillä sellaisia on, menevän sekaisin -- luottonne vähenevän ja
-niin edespäin. Tulette kenties huomaamaan, että ylhäisön paine lepää
-Teidän hartioillanne. Siksi on se askel, jonka astumisesta useimmat
-nuoret miehet, joiden on uurrettava omat uransa, kieltäytyisivät."
-
-Montaguen kasvot olivat hänen kuunnellessaan muuttuneet hiukkasen
-kalpeammiksi. "Saanen otaksua", sanoi hän, "että asiat ovat niinkuin
-minulle olette ne kertonut -- että asiaintilassa on olemassa vääryys."
-
-"Sen lupaan."
-
-"Hyvä on." Ja Montague pusersi kätensä nyrkkiin ja laskien sen
-pöydälle sanoi, "Minä otan jutun."
-
-He istuivat muutamia minuutteja vaiti.
-
-"Minä järjestän niin", sanoi viimein tuomari, "että Te ja Mr Hasbrook
-tapaatte toisianne. Minun täytyy kohtuudenmukaisesti selittää Teille,
-että hän on rikas mies, ja voi maksaa Teille palveluksestanne. Hän
-pyytää Teiltä paljon, ja toivoo saavansa siitä suorittaa korvauksen."
-
-Montague istui ja tuumi. "Minulla ei todellakaan ole ollut aikaa
-saada jalansijaa New-Yorkissa", sanoi hän viimein. "Luulen, että
-minun on parasta jättää Teidän tehtäväksenne sanoa minulle, minkä
-verran minä häneltä otan."
-
-"Jos minä olisin Teidän asemassanne", vastasi tuomari, "niin
-aikoisin pyytää kahdensadan viidenkymmenen tuhannen markan palkkiota
-ajamisesta. Uskon, että hän odottaa saavansa maksaa vähintäinkin sen."
-
-Montague tuskin voi olla horjahtamatta. Kaksi sataa viisikymmentä
-tuhatta markkaa! Sanat panivat hänen päänsä pyörälle. Mutta sitten
-samassa silmänräpäyksessä palautti hän mieleensä puoleksi piloillaan
-tekemänsä päätöksen näytellä ankaran liikemiehen osaa. Siksi nyökkäsi
-hän arvokkaana päätään, ja sanoi, "Hyvä on; olen Teille suuressa
-kiitollisuuden velassa."
-
-Lyhyen vaitiolon jälkeen lisäsi hän, "Toivon, että osottaudun
-kykeneväksi käsittelemään juttua ystävänne tyytyväisyydeksi."
-
-"Teidän asiaksenne jää näyttää kykynne", sanoi tuomari. "Minä en ole
-voinut muuta kuin antaa hänelle vakuutuksen Teidän luonteestanne."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague, "että hän käsittää muukalaisen, ja
-että vie siis jonkun aikaa, ennenkuin olen ehtinyt saada selville
-asiaintilan."
-
-"Luonnollisesti hän sen tietää. Mutta saatte havaita että Mr Hasbrook
-itsekin tuntee jokseenkin paljon lakia. Ja hän on jo jonkun määrän
-työstä suorittanutkin. Teidän tulee ymmärtää, että on hyvin helppoa
-saada lakimiehen _neuvoa_ sellaisissa asioissa -- mutta etsiä täytyy
-sellaista henkilöä, joka ottaisi asian ajaakseen."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague; ja tuomari lisäsi hymyillen, "Joka
-nousisi hevosen selkään ja ottaisi vastaa vihollisen tykkitulen!"
-
-Ja silloin muistui tuolle suurelle miehelle, kuten tavallisesti aina
-mieleen juttu; ja sitten yhä useampia juttuja; kunnes he viimein
-nousivat pöydästä, ja pudistivat sopimuksen päättäjäisiksi toistensa
-kättä ja erosivat.
-
-Kaksisataa viisikymmentä tuhatta markkaa! _Kaksisataa viisikymmentä
-tuhatta markkaa!_ Montaguella oli täysi työ olla huutamatta sitä
-ääneen kadulla. Hän saattoi tuskin uskoa, että se oli todellisuutta
--- jos se olisi ollut joku vähemmän tunnettu henkilö kuin tuomari
-Ellis, olisi hän epäillyt, että joku varmaankin teki pilaa hänestä.
-Kaksisataa viisikymmentä tuhatta markkaa oli enemmän kuin mitä moni
-asianajaja sai kokoon koko elämänsä aikana: ja korvauksena vain
-yhden ainoan jutun ajamisesta! Toimeentulokysymys oli painanut hänen
-mieltään aina ensimäisestä päivästä lähtein kun hän oli saapunut
-kaupunkiin, ja nyt se oli yht'äkkiä ratkaistu; aivan muutamissa
-minuuteissa oli tie lakastu puhtaaksi hänen edessään. Hän käveli
-kotia aivankuin ilmassa.
-
-Ja voi sitä innostusta, millä hän kertoi siitä kotijoukolleen. Hän
-aavisti, että hänen veljensä säikähtäisi, jos hän saisi kuulla
-asian vakavaluontoisuudesta; ja siksi hän yksinkertaisesti sanoi,
-että tuomari oli tuonut hänelle rikkaan kundin, ja että se oli
-vakuutusjuttu. Oliver, joka ei tuntenut ollenkaan lakia, eikä siitä
-sen enempää välittänyt, ei tehnyt hänelle mitään kysymyksiä, vaan
-tyytyi huomautukseen, "Sanoinhan sinulle, kuinka helppoa on ansaita
-rahaa New-Yorkissa, kun vaan tuntee oikeita ihmisiä!" Mitä taas tuli
-Aliceen, oli tämä aina tietänyt, että hänen serkkunsa oli suuri mies,
-ja että ihmiset kääntyisivät apua pyytäen hänen puoleensa niin pian
-kuin hän olisi ripustanut seinälle nimikilpensä.
-
-Hänen kilpensä ei ollut vielä ulkona, se oli ensimäinen asia,
-mikä hänen oli pantava toimeen. Hänen täytyy saada itselleen oma
-toimistonsa aivan hetipaikalla, muutamia kirjoja ja ryhdyttävä
-lukemaan vakuutuslainsäädäntöä; ja niin nousi hän reippaana ja
-virkkuna varhain seuraavana aamuna ylös ja ajoi maanalaisia
-rautateitä pitkin kaupungin alaosaan.
-
-Ja täällä näki Montague ensimäisen kerran oikean New-Yorkin.
-Kaikki muu oli pelkkää varjoa -- siellä muualla ihmiset nukkuivat
-ja pelasivat, täällä taistelivat he loppuun elämänsä taistelun.
-Täällä sen raivoisat aallot pieksivät häntä vasten kasvoja hän
-näki sen julman hävityksen rauniot, ja sokean, häilyvän taistelun
-pirstoutuneet sirpaleet.
-
-Täällä oli kaupunki aivankuin satimeen tarttunut lintu. Se oli
-suljettu yhden ja kapean pikku saaren ainoaan nurkkaan. Ei kenenkään
-asiana ollut ollut nähdä etukäteen, että kerran vielä sen täytyisi
-laajeta ulkopuolelle sitä aluetta; nyt oli miehiä kaivamassa
-pariakymmentä tunnelia, joiden kautta se pääsisi vapauteen,
-mutta he eivät olleet ryhtyneet siihen, ennenkuin paine tuli
-sietämättömäksi, ja nyt oli se saavuttanut huippukohtansa. Siellä,
-missä rahalaitokset sijaitsivat, oli myyty maata kahdenkymmenen
-markan hinnalla neliötuumanala. Suunnattomia rakennusryhmiä kohosi
-maasta muutamissa kuukausissa -- viisitoista-, -- kaksikymmen- --
-ja kaksikymmenviisikerroksisia, ja puolen tusinaa alimmaisista
-kerroksista oli hakattu kiinteään kallioon; muuan rakennus tuli
-olemaan neljäkymmentäkaksikerroksinen, ja kuusisataa viisikymmentä
-jalkaa korkea. Ja niiden välissä kulkivat kadut kapeina, syvinä
-rotkoina, missä kiirehtivät ihmislaumat tulvailivat jalkakäytävillä.
-Mutta toiset kadut olivat täynnä kuormavaunuja ja raskaita
-kulkuneuvoja, ja sähkön avulla kulkevat jykevät vaunut ajoivat
-hiljalleen eteenpäin, ja pienten vesipyörteiden taikka lumituprujen
-lailla hyökkäsivät ihmiset sinne tänne.
-
-Nämä jättiläismäiset rakennusryhmät olivat niinkuin mehiläispesät,
-jotka surisivat täynnä elämää ja toimintaa, ja kymmenet hissit
-lensivät niiden läpi pelottavalla vauhdilla. Kaikkialla oli ilma
-täynnä levotonta menoa; sama henki tarttui kaikkiin ja he alkoivat
-kiirehtiä, vaikkakaan heillä ei olisi ollut mitään mihin olisi
-mennyt. Sellainen, joka kulki hitaasti ja katseli ympärilleen, oli
-tiellä -- häntä tuupittiin sinne tänne ja ihmiset heittivät häneen
-epäluuloisia ja närkästyneitä silmäyksiä.
-
-Toisissa osissa saarta suoritettiin kaupungin oma työ; täällä
-tehtiin koko maailman työtä. Jokainen huone tässä loppumattomassa
-rakennuslabyrintissä muodosti yhden solun mahtavassa aivostossa;
-puhelinlangat olivat hermoja, ja koko tämä suunnaton elimistö
-suoritti yhden mannermaan ajattelun ja tahtomisen. Se oli
-fyysilliselle korvalle meluinen paikka; mutta älyn korvalle pauhasi
-se tuhannen Niagaran pauhulla. Täällä oli arvopaperipörssi, missä
-liike-elämän vaakakuppeja pidettiin maan silmien edessä. Täällä oli
-vaihtokonttori, missä miljaardeja markkoja vaihdettiin joka päivä.
-Täällä oli suuret pankit, säilytysholvit, joihin maan varallisuuden
-virrat virtasivat. Täällä oli aivokoneisto, joka ohjasi suurta
-rautatiejärjestelmää, sähkölennätin- ja puhelinlaitosta, kaivoksia,
-myllyjä ja tehtaita. Täällä olivat maan liikenteen keskustat;
-yhdessä paikassa oli laivausliikenne, toisessa jalokivi-, makeis-,
-leivos- ja nahkakaupat. Vähän kauempana kaupunkiin päin olivat
-vaatetustavarakaupat, missä saattoi nähdä juutalaisten kilpiä enemmän
-kuin mitä niitä Jerusalemissa koskaan oli ollut; vielä oli toinen
-seutu sanomalehtitoimistoja ja koko maan aikakauskirjojen ja kirjojen
-kustannusliikkeen keskustaa varten. Saattoi kiivetä yhden tuollaisen
-suuren pilvenpiirtäjän huippuun saakka ja katsoa alas suunnattomaan
-rakennuskaaokseen, josta kattoja kohosi yhtä lukuisina kuin puiden
-latvoja, ja josta katsoen ihmiset siellä alhaalla näyttivät pienen
-pieniltä hyönteisiltä. Taikka sitten saattoi mennä alas satamaan
-myöhäisenä talvi-iltana, ja katsella kaupunkia miljoonien lyhtyjen
-valossa, jotka kohosivat merestä niinkuin hämärässä lekuttavat
-virvatulet. Yhtäjaksoisena kaarena ympäröi sitä laivatelakoiden
-ketju, ja sen sisäpuolella vilisi lauttoja ja hinaaja-aluksia, jotka
-puhkuttivat edestakaisin, ja purjelaivoja, joita oli tullut kaikista
-maailman satamista, ja tyhjensivät nyt lastejaan Maailman kaupungin
-suunnattomaan kitaan.
-
-Ja kaikki tämä oli syntynyt ilman kenenkään suunnittelua! Kaikki oli
-juuri sillä tavalla kuin oli sattunut tulemaan, ihmiset kestivät
-tätä sekamelskaa ja kauhistusta parhaansa mukaan. Täällä oli
-suunnattomia teräsholveja, joissa makasi monien biljoonien markkojen
-arvosta arvopapereita, jotka hallitsivat maan raha-asioita; ja
-parin korttelin pinta-ala toiseen suuntaan käsitti tavaravarastot
-ja pumpulikehräämöt, ja toisella suunnalla olivat helppohintaiset
-vuokra-asumukset, kylpy- ja pesuhökkelit. Ja määrätyllä tunnilla koko
-tämä suunnaton koneisto pysähtyi, ja sen miljoonat ihmisykseydet
-ryntäsivät sokealla riennolla kotiaan kohti. Ja sitten siltojen
-suulla, lautta- ja junasilloilla kohtasi katse mielettömiä ja kauhun
-leimaamia kasvoja; raskaat ihmislaumat huojuivat sinne tänne,
-tyrkkien ja rynnistäen, huutaen ja kiroillen -- tapellen tuon
-tuostakin kuumeentapaisessa pelossa. Kaikki soveliaisuus oli täällä
-unohdettu -- ihmiset läjättiin vaunuihin niinkuin jalkapallonpelaajat
-ryntäävät yhteen kasaan, vartijat ja poliisit sulkivat lujasti
-portit -- elleivät halunneet itse joutua tuon töykkivän, rähisevän
-vääntelevän ihmismassan muodostaman vyöryn kuljetettavaksi. Naisia
-pyörtyi ja ne poljettiin jalkoihin; miehiä tuli ulos vaatteet
-riekaleiksi revittyinä, ja joskus käsivarret tai kylkiluut
-taittuneina. Ja kauhistuksella katselivat ajattelevat ihmiset tätä
-näkyä ihmettelivät vavisten, kuinka kauan kaupunki saattoi kestää
-koossa, kun sen asukaslaumoissa joka päivä yhä uudelleen ja uudelleen
-kutsuttiin esille raaka peto, mikä syvälle vaipuneena asusti heidän
-sisällään.
-
-Tällä laajalle ulottuvalla liikealueella olisi Montague varmaan
-tuntenut itsensä mitättömäksi ja avuttomaksi, jollei hänellä olisi
-mielessään ollut noita kahtasataa viittäkymmentä tuhatta markkaa,
-ja niiden tuottamaa varmuuden tunnetta. Hän etsi käsiinsä kenraali
-Prenticen ja valitsi hänen ohjauksellaan itselleen huoneuston, ja
-toimitti kaluston ja kirjat valmiiksi. Ja paria päivää myöhemmin
-saapui, niinkuin oli sovittu, Mr Hasbrook.
-
-Hän oli jäntevän näköinen, hermostunut pieni mies, joka ei
-vaikuttanut niin suuresti toisiin personallisuudellaan; mutta hänelle
-oli vakuutusliikkeiden toiminta päivän selvä asia huolehtimisensa
-oli nähtävästi häneen vaikuttanut syvästi. Varmasti, jos puoletkaan
-hänen väitöksistään olivat tosia, oli jo aika tuomioistuinten tarttua
-asiaan.
-
-Montague vietti kaiken päivää asiaa pohtiessa, ja hän
-läpikävi jokaisen puolen kysymyksestä ja laati valmiiksi
-menettelysuunnitelmansa. Ja sitten lopuksi Mr Hasbrook huomautti,
-että heidän oli välttämätöntä tehdä joitakin rahallisia
-järjestelyitä. Ja toinen pusersi lujasti hampaansa yhteen, ja
-halliten itsensä sanoi, "Ottaen lukuun asian tärkeyden ja kaikki
-olosuhteet ajattelen kahdensadan viidenkymmenen tuhannen markan
-palkkiota."
-
-Ja pieni mies ei vähääkään hämmästynyt! "Olen täydellisesti
-tyytyväinen", sanoi hän. "Minä toimitan sen hetipaikalla." Ja
-Montaguen sydän hypähti rinnassa.
-
-Aivan oikein, seuraavan aamun posti toi rahat shekin muodossa, jonka
-oli kirjoittanut erään suuren pankin kassanhoitaja. Montague sijoitti
-sen omalle tililleen, ja tunsi, että nyt oli kaupunki vallotettu!
-
-Ja niin uppoutui hän kokonaan työhön. Hän meni toimistoonsa joka
-päivä, ja illalla sulkeutui hän omiin huoneisiinsa. Mrs Winnie oli
-epätoivon vallassa, kun hän ei saapunut opettelemaan bridgeä, ja Mrs
-Vivie Patton etsi häntä turhaan viedäkseen hänet pienen seurueen
-mukana maalle loppuviikoksi. Hänestä ei juuri saattanut sanoa, että
-hän ahersi yöllä sillä aikaa kun toiset nukkuivat, sillä toiset eivät
-yöllä nukkuneet; mutta saattoi sanoa, että sillä aikaa kun toiset
-tanssivat ja juhlivat, painautui hän tutkiskelemaan vakuutuslakia.
-Oliver järkeili turhaan saadakseen hänet käsittämään, että ei hän
-ijän kaiken saattanut elää yhdellä kundilla; ja että lakimiehelle
-oli yhtä tärkeää olla loistotähtenä seuramaailmassa kuin voittaa
-ensimäinen suuri oikeusjuttunsa. Montague oli niin imeytynyt
-tutkimuksiinsa, että häntä ei vähääkään saanut häiriintymään sekään,
-kun hän eräänä aamuna avatessaan kutsukirjeen luki seuraavan
-kohtalorikkaan lauseen: "Mrs Devon pyytää Teitä kunnioittamaan
-läsnäolollanne" -- joka kertoi hänelle, että hän oli "läpäissyt"
-tuona kriitillisenä tutkintoaamuna ja että hän kuului epäämättömästi
-ja peruuttamattomasti ylhäisöön!
-
-
-
-
-Kahdestoista luku.
-
-
-Montague oli nyt kapitalisti, ja sen vuoksi mahdollisuuksien porttien
-avainten haltija. Näytti siltä kuin suosioon pyrkijöillä olisi ollut
-jokin salaperäinen tie, jolla sen saivat tietää; miltei heti kohta
-alottivat he piirityksen hänen suhteensa.
-
-Noin viikon perästä sen jälkeen kun hänen shekkinsä oli saapunut,
-tuli majuri Thorne jonka hän oli tavannut ensimäisenä iltana
-uskollisen legionan kokouksessa hänen luokseen, ja pyysi saada tavata
-häntä; ja hän astui Montaguen huoneeseen, ja pakistuaan hetkisen
-vanhoista ajoista, alkoi hän kehittää liikeyrityssuunnitelmaa.
-Majurilla kuului olevan pojanpoika, nuori koneinsinööri, joka oli
-työskennellyt pari vuotta erään hyvin tärkeän keksinnön kanssa --
-sen avulla voitiin lastata hiiliä höyrylaivoihin ja samalla punnita
-ne automaattisesti. Se oli tietysti ollut hyvin monimutkainen
-kysymys, mutta se oli kuitenkin tullut onnellisesti ratkaistuksi,
-ja sille oli haettu patentit, ja järjestetty kokeilemistyöt. Mutta
-aivan odottamattoman vaikeaksi oli osottautunut saada suurten
-höyrylaivayhtiöiden virkailijoita keksintöön innostumaan. Ei ollut
-mitään epäilyksiä koneen käytännöllisyydestä, taikka taloudellisista
-eduista, joita se tuottaisi; mutta viranomaiset asettivat mitättömiä
-esteitä, ja saivat siten aikaan viivytystä, sekä tarjosivat hintoja,
-jotka olivat suorastaan naurettavan vähäpätöisiä. Siten oli nuoren
-keksijän päähän pälkähtänyt aate järjestää yhtiö, joka valmistaisi
-näitä koneita, ja vuokraisi niitä patenttikorvausta vastaan. "En
-tietänyt, oliko Teillä rahoja", sanoi majuri Thorne "mutta ajattelin,
-että Te mahdollisesti olette tekemisissä toisten kanssa, joiden
-huomion voisi kenties saada kääntymään asiaan. Siinä on koko rikkaus
-niille, jotka siihen ryhtyvät."
-
-Montaguea asia innostutti, ja hän silmäili suunnitelmia ja
-piirustuksia, joita hänen ystävänsä oli tuonut mukanaan, ja sanoi
-haluavansa nähdä mallityöt käynnissä ja jutella ehdotuksesta toisten
-kanssa. Ja niin läksi majuri matkaansa.
-
-Ensimäinen henkilö, jolle Montague siitä puhui, oli Oliver, jonka
-kanssa hän sattui yhtaikaa aamiaiselle viimemainitun klubissa. Tätä
-klubia kutsuttiin nimellä "Kaiken yötä", ja siellä kokoontuivat
-seuramaailmassa elävät nuoret miehet ja miljonääriseikkailijat,
-jotka harjottivat maatamenoa päivän valolla, ja olivat ottaneet
-tunnuslauseekseen Tennysonin sanat -- "Sillä ihmiset saattavat tulla
-ja mennä, mutta minä kuljen tietäni ikuisesti." Se ei ollut Oliverin
-mielestä oikea klubi, mihin hänen veljensä voisi liittyä; Montaguen
-"peli" oli vakavaluontoinen ja arvokas; ja henkilö, jolle hänet oli
-esitettävä, oli kenraali Prentice. Mutta hänen annettiin aterioida
-siellä veljensä kanssa, saatellakseen sitten häntä kotia -- ja
-Reggie Mannin kanssa, joka sattumalta oli siellä, lämpimänä vielä
-innokkaasta keskustelustaan Mrs Ridgley-Clievedenin kanssa ulkomaisen
-prinssin kiertomatkasta; ja hänellä oli kerrottavana huvittava kasku,
-kuinka Mrs R.-C:llä oli ollut käsikähmä kamarityttönsä kanssa.
-
-Montague mainitsi sattumalta keksinnöstä, eikä hän luullut veljellään
-olevan minkäänlaista mielipidettä puoleen eikä toiseen. Mutta
-Oliverilla oli aivan luja mielipide: "Hyvä Jumala, Allan, et kai
-aikone antaa houkutella itseäsi sellaiseen juttuun!"
-
-"Mutta ethän sinä tiedä vielä mitään siitä?" kysyi toinen. "Se
-saattaa olla suuremmoinen keksintö."
-
-"Tietysti!" huusi Oliver. "Mutta mitä sinä osaat siitä kertoa? Sinä
-tulet olemaan niinkuin lapsi toisten ihmisten käsissä, ja varmasti he
-ryöstävät sinut putipuhtaaksi. Ja miksi taivaan nimessä sinä tahdot
-ryhtyä kokeilemaan siinä, missä ei ole pakkoa."
-
-"Täytyyhän minun sijoittaa rahani jonnekin", sanoi Montague.
-
-"Ensimäinen palkka polttaa reijän hänen taskuunsa!" pisti väliin
-Reggie Mann kikattaen. "Siirtäkää se minulle, Mr Montague, ja antakaa
-minun kuluttaa se komeissa pidoissa Alicen kunniaksi; ja olenpa
-varma, että sen taikamainen vaikutus tuo Teille enemmän juttuja kuin
-mitä ehditte käsitellä yhden elämänne aikana!"
-
-"Sinun olisi paljon parempi kuluttaa se suudaveteen, kuin ostaa
-sillä joukon hiilitorvia", sanoi Oliver, "Odota pikkusen, ja anna
-minä etsin sinulle jonkin paikan, mihin rahasi panisit, ja tuletpa
-näkemään, että sinun ei tarvitse mitään riskeerata."
-
-"En ajattelekaan ryhtyä siihen, ennenkuin olen päässyt varmuuteen",
-vastasi toinen. "Ja ne, joiden arvostelun olen saanut, tulisivat
-mukaan."
-
-Nuorempi miehistä ajatteli hetkisen. "Sinä aijot syödä päivällistä
-majuri Venablen kanssa tänä iltana, eikö niin?" kysyi hän; ja kun
-toinen vastasi myöntävästi, jatkoi hän, "Siis hyvä, kysy häneltä.
-Majuri on ollut kapitalistina neljäkymmentä vuotta, ja jos saat
-hänet siihen ryhtymään, niin voit olla varma siitä, että et tarvitse
-pelätä."
-
-Majuri Venable oli aivan hurmaantunut Montagueen -- kenties tuota
-vanhaa herraa huvitti pitää ystävänään jotakuta, jonka kanssa saisi
-rupatella, ja jolle kaikki hänen kaskunsa olisivat uusia. Hän oli
-liittänyt Montaguen nimen "Miljonäärien" luetteloon, missä hän itse
-eli, ja oli pyytänyt häntä sitten tekemään tuttavuutta sen muutamien
-toisten jäsenten kanssa. Ennenkuin Montague erosi veljestään lupasi
-hän puhua asiasta majurin kanssa.
-
-"Miljonäärit" oli kaupungin komeimpia klubeja, sellainen, jonka
-kaikista rikkaimmat olivat erityisesti järjestäneet itseään varten.
-Se oli ylhäällä puiston kupeella, suuremmoisessa, valkosessa
-marmoripalatsissa, joka oli maksanut viisi miljoonaa markkaa.
-Montaguesta tuntui, että hän ei ollut oikein tuntenut majuria,
-ennenkuin hän näki hänet täällä. Majuri oli suuremmoinen aina ja joka
-paikassa, mutta tässä klubissa tuli hänestä itsestään _edition de
-luxe_ [korupainos. -- Suomentaja.]. Hän piti täällä pääkortteeria,
-ja ylläpiti itseään varten huoneuston kaiken vuotta; ja koko tämän
-paikan ympäristö ja ilmapiiri näytti olevan osa hänestä.
-
-Montaguen mielestä majurin kasvot tulivat päivä päivältä
-punakammiksi, ja tummanpunaiset suonet yhä rusottavammiksi; tai oliko
-se sitä, että tuon vanhan herran paidan rinnus loisti kirkkaampana
-lamppujen loisteessa? Majuri tuli häntä vastaan juhlallisessa
-eteisessä, joka oli viisikymmentä jalkaa neliömitaten ja tehty
-kokonaan numidialaisesta marmorista, ja katto kullasta ja suuret
-pronssiset raput, jotka johtivat ylhäällä olevalle lehterille. Hän
-pyysi anteeksi samettisia tohveleitaan ja ontuvaa käyntiään -- häntä
-alkoi taaskin ahdistaa tuo kirottu nivelleini. Mutta hän nilkutti
-ympäri ja esitti ystävänsä toisille miljonääreille -- ja kertoi
-sitten häväistysjuttuja itse kustakin heistä heidän selkänsä takana.
-
-Majuri oli oikein tyypillinen, puhdasverinen, vanha ylimys; hänen
-käytöksensä oli täydellisesti _noblesse oblige_ [= aateluus
-velvoittaa. -- Suomentaja.] niitä kohtaan, jotka kuuluivat hänen
-tuttavuutensa taikapiiriin -- mutta voi niitä, jotka kuuluivat
-sen ulkopuolelle! Montague ei ollut milloinkaan kuullut kenenkään
-pauhaavan palvelijoille sillä tavalla kuin majuri pauhasi "Tomppeli!"
-kiljui hän, kun jokin meni pöydässä hullusti. "Etkö tiedä mitään
-parempaa tehtävää kuin kantaa tuollaista pöytää minun eteeni. Mene ja
-lähetä joku, joka osaa kattaa pöydän!" Ja, uskomatonta kuulla, kaikki
-palvelijat tunnustivat hänelle täydellisen oikeuden sättiä itseään,
-ja he lensivät säikähtyneinä täyttämään hänen pyyntöään. Montague
-huomasi, että koko klubin palveluskunta ryhtyi työhön joka kerta kun
-majuri ilmestyi; ja kun hän istui pöydän ääressä, alotti hän tähän
-tapaan -- "Tahdon kaksi kuivaa Martinista. Ja tahdon ne hetipaikalla
-ymmärrättekö? Älä vitkastele voilautasten ja huuhtelukuppien kanssa
--- tahdon kaksi kukonpyrstöä, ja niin pian kuin käpäläsi ehtivät ne
-kantaa!"
-
-Päivällinen oli hyvin tärkeä toimitus majuri Venablelle -- elämän
-tärkein toimitus. Nuorempi miehistä kieltäytyi vaatimattomasti
-tekemästä mitään ehdotuksia, istui ja odotteli sillä aikaa kun hänen
-ystävänsä suoritti tilaamisen. Heille tarjottiin jotakin pienen
-pientä osterilajia, ja sipulisoppaa, metsäkanaa, asparagusta ja
-niiden kanssa viiniä majurin omasta yksityisestä varastosta, ja
-sitten roomalaista salaattia. Kunkin eri annoksen suhteen antoi
-majuri erikoiset määräykset, ja koko keskustelun ajan teki hän
-huomautuksia niiden johdosta: "Tämä on erinomaista lihavaa soppaa --
-verraton määrä ravintoainetta sipulisopassa. Ottakaa loput tästä, --
-Arvelenpa, että Burgundilainen on kylmää. Burgundilainen ei saisi
-milloinkaan mennä alapuolelle kuudenkymmenen viiden. Minä en pidä
-sherrystä, joka on kuudessakymmenessä. -- Ne keittävät aina lintua
-liian kauan -- Robbie Wallingin kokki on minun tunteakseni ainoa
-henkilö, joka ei koskaan tee erehdystä leikissä."
-
-Kaikki nämä huomautukset tietenkin tulivat letkauksien lomassa
-läsnäolevista miljonääreistä. Siellä oli Hawkins, trustilakimies;
-terävänäköinen mies, kylmä kuin ruumis. Hänet nimitettiin
-lähettilääksi; erinomaisen vaikutusvaltainen henkilö. Hän oli
-ennen vanhan Wymanin uskottu neuvonantaja ja osti raatimiehet
-hänen puolelleen. Ja mies, joka istui pöydässä hänen kanssaan,
-oli Harrison, _Starin_ toimittaja, tuon terveen ja vanhoillisen
-hallitussanomalehden. Harrison harjotteli kabinettia varten. Hän
-oli suloinen pikku mies, ja saisi aikaan Washingtonissa huvittavan
-sekamelskan. Ja tuo pitkä mies, joka juuri astui sisälle, oli
-Clarke, teräsruhtinas; ja tuolla toisella puolella oli Adams, suuri
-asianajaja hänkin -- etevä uudistaja -- yhteiskunnallisten ja
-kaikenlaisten oikeuksien tasottaja. Edusti salassa öljytrustia ja
-matkusti alas Trentoniin väittelelemään jotakin uudistushanketta
-vastaan, ja otti mukanaan salkussa kaksisataa viisikymmentä tuhatta
-markkaa vekseleinä. "Eräs minun ystäväni sai vihiä hänen aikeistaan
-ja verotti häntä siitä summasta", sanoi majuri ja nauroi makeasti
-suuren asianajajan vastaukselle. "Miten minä olisin tietänyt, että
-minun olisi maksettava omasta aamiaisestani?" Ja tuo lihava mies
-hänen kanssaan -- se oli Jimmie Featherstone, miekkonen, joka
-oli perinyt suuren maatilan. "Jimmie-parka on menemässä päästään
-pyörälle", selitti majuri. "Matkustaa tuon tuostakin alas kaupunkiin
-laivaisännöitsijäin kokouksiin -- kerrotaan muuan pöyristyttävä
-juttu hänestä ja vanhasta Dan Watermanista." Hän oli noussut ylös
-ja alkanut pitkän todistelun, kun Waterman keskeytti hänet, "Mutta
-edellisessä kokouksessa Te todistitte aivan päinvastaista, Mr
-Featherstone!" "Todellako?" sanoi Jimmie, näyttäen hämmentyneeltä.
-"Sepä ihmeellistä, miksi minä niin tein?" "No hyvä, Mr Featherstone!
-koska kysytte sitä minulta, niin minä sanon sen Teille", sanoi vanha
-Dan -- hän on villi kuin metsäkarju, eikä halua mitään viivytyksiä
-kokouksissa. "Syy on siinä, että viimein olitte enemmän juovuksissa
-kuin nyt. Jos omaksuisitte muuttumattoman normaalihumalan tämän
-linjan johtajain kokouksissa, niin se auttaisi asioiden nopeaa kulkua
-melkoisesti."
-
-He olivat päässeet roomalaiseen salaattiin saakka. Tarjoilija
-toi soppakulhon ja sen nähdessään vanha herra unohti Jimmie
-Featherstonen. "Mitä varten kannat sinä minulle tuollaista pötyä?"
-huusi hän. "Minä en sitä tarvitse! Vie se pois ja tuo minulle jotakin
-öljyä ja etikkaa."
-
-Tarjoilija lensi tiehensä pelästyneenä, majurin muristessa vielä
-jotakin käheäksi painuneella äänellä. Silloin kuului hänen selkänsä
-takaa ääni; "Kuinka on laitasi tänä iltana, Venable? Sinä olet
-ärtynyt?"
-
-Majuri katsahti taaksensa. "Halloo, sinä vanha merimetso", sanoi hän.
-"Miten sinun laitasi on näinä Herran päivinä?"
-
-Vanha merimetso vastasi, että hän voi erinomaisen hyvin. Hän oli
-lyhyenläntä, pönäkkä mies, jolla oli poimukkaat, rypistyneet kasvot.
-"Ystäväni Mr Montague -- Mr Symmes", sanoi majuri.
-
-"Sangen hupaista kohdata Teitä, Mr Montague", sanoi Mr Symmes,
-tarkastellen häntä rilliensä yli.
-
-"Ja mitä sinä olet puuhaillut näinä aikoina?" kysyi majuri.
-
-Toinen hymyili hyväntahtoisesti. "En mitään erikoisia", sanoi hän.
-"Viekotellut ystävieni vaimoja, niinkuin tavallista."
-
-"Ja kuka on viimeinen?"
-
-"Lue sanomalehtiä, niin saat nähdä", nauroi Mr Symmes. "Minulle
-kerrottiin, että minut on maalattu mustaksi."
-
-Hän jatkoi matkaansa huoneen toiseen päähän, hihittäen itsekseen. Ja
-majuri sanoi, "Se on Maltby Symmes. Oletteko kuullut hänestä?"
-
-"En", sanoi Montague.
-
-"Hänestä puhuvat sanomalehdet melkoisen paljon. Hänen täytyi olla
-saapuvilla ylimääräisessä oikeustutkinnossa toissa päivänä -- ei
-ollut varaa maksaa liköörilaskuaan."
-
-"Hänellä -- miljonäärien jäsenellä?" nauroi Montague.
-
-"Niin, sanomalehdet tekivät siitä paljon pilaa", sanoi toinen. "Mutta
-nähkääs, hän on kuluttanut loppuun kaksi suurta omaisuutta; viimeinen
-oli hänen äitinsä -- viisikymmentäviisi miljoonaa, luulenpa. Hän oli
-reipas vanha veitikka aikoinansa."
-
-Etikka ja öljy olivat nyt saapuneet, ja majuri ryhtyi valmistamaan
-salaattia. Se oli erikoinen seremonia, ja Montague seurasi sitä
-huvitettuna. Majuri kokosi ensiksi kaikki välttämättömät ainekset
-yhteen, tarkasteli niitä kaikkia ja purki niihin kiukkuansa. Sitten
-sekotti hän etikan, pippurin ja suolan, ruokalusikallisen kerrallaan,
-ja vuodatti sen salaatin päälle. Sen jälkeen hyvin hitaasti ja
-suurella huolellisuudella oli vuodatettava öljy sen päälle, ja
-salaattia tuli sillä aikaa käännellä ja pyöritellä niin, että se imi
-kaiken öljyn sisäänsä. Luultavasti siksi, että tuo vanha herra oli
-niin innostunut kertomaan Maltby Symmesin koirankujeita, viipyi hän
-niin kauan sen vatvomisessa; kaiken aikaa hääriskeli hän sen kanssa
-niinkuin naaraspeltopyy huolehtii poikasistaan, ja joka lauseen tai
-joka toisen jälkeen keskeytti hän oman puheensa: "Leonora oli sen
-ooperatähden nimi, ja Symmes antoi hänelle miljoonan markan edestä
-rautatieosakkeita (Itse asiassa roomalaista ei tulisi ollenkaan
-tarjoilla kulhoissa, tiedättehän, vaan nelikulmaisella, sileällä
-lautasella, niin että päät säilyisivät aivan kuivina.) Ja heidän
-riitaantuessa keskenään huomasi hän, että tuo vanha veitikka oli
-pettänyt häntä -- osakkeet eivät olleet ollenkaan siirretyt. (Tämä on
-tarkotettu syötäväksi aivan ilman haarukkaa, nähkääs!) Mutta hän veti
-Symmesin oikeuteen, ja he sopivat noin puolesta osakkeiden arvosta.
-(Jos tämä soppa olisi tehty, niinkuin olla pitäisi, ei maljan
-pohjalla saisi löytyä tippaakaan öljyä jälellä.)"
-
-Tämä viimeinen huomautus ilmaisi, että prosessi oli nyt saavuttanut
-huippukohtansa -- että nuo pitkät, mureat lehdet saivat viimeisen,
-helläkätisen kääntelynsä. Sillä aikaa kun tarjoilija seisoi
-kunnioittavaisena odottaen laskettiin pari kolme palaa kerrallaan
-huolellisesti pienelle hopealautaselle, joka oli tarkotettu Montaguea
-varten. "Ja nyt", sanoi voitonriemuinen isäntä, "koettakaapa sitä!
-Jos se on hyvää, ei se saisi olla karvasta eikä makeaa, vaan juuri
-parahiksi." -- Ja majuri odotteli levottomana, kun Montague maisteli
-sitä, ja sanoi: "Jos se on vähänkin karvasta, niin sanokaa, ja me
-lähetämme sen ulos. Minä olen kyllin monta kertaa ennen sanonut siitä
-heille."
-
-Mutta se ei ollut karvasta, ja niin majuri ryhtyi auttamaan itseään,
-jonka jälkeen tarjoilija kiidätti kulhon tiehensä. "Minulle on
-kerrottu, että salaatti on ainoa kasvi, minkä me olemme saaneet
-roomalaisilta", sanoi vanha poika matustaessaan murevia, vihreitä
-lehtiä. "Horatius mainitsee sen, tiedättehän. Niinkuin sanoin,
-kaikki tuo oli Symmesin nuoruuden päivinä. Mutta kun hänen poikansa
-oli kasvanut suureksi, nai hän toisen kuorotytön. Hän sanoi minulle
-kerran, että hänellä on ollut elämässään yli viisisataa vaimoa!"
-
-Salaatin jälkeen otti majuri vielä toisen kukonpyrstön. Alussa oli
-Montague huomannut, että hänen kätensä vapisivat ja silmät olivat
-vettyneet: mutta nyt, näiden runsassisältöisten maistajaisten jälkeen
-oli hän reipas, ja, jos mahdollista, enemmän kaskuja tulvillaan
-kuin koskaan ennen. Montague arveli, että nyt olisi hänelle hyvä
-aika esittää kysymyksensä, ja siksi, kun kahvi oli tarjottu, kysäsi
-hän, "Onko Teillä mitään sitä vastaan, että puhumme liikeasioista
-päivällisen jälkeen?"
-
-"Ei, Teidän kanssanne", sanoi majuri. "Minkätähden? Mitä se on?"
-
-Ja sitten kertoi Montague hänelle ystävänsä ehdotuksesta, ja kuvasi
-keksinnön. Toinen kuunteli tarkkaavaisena loppuun saakka; ja sitten,
-hetkisen vaitioltua kysyi Montague, "Mitä Te arvelette siitä?"
-
-"Keksintö ei ole mikään hyvä", sanoi majuri nopeasti.
-
-"Kuinka Te tiedätte?" kysyi toinen.
-
-"Sillä jos se olisi ollut hyvä, olisivat yhtiöt ottaneet sen kauan
-sitten maksamatta hänelle siitä penniäkään."
-
-"Mutta hänellä on siihen patentti", sanoi Montague.
-
-"Patentti, saakeli!" vastasi toinen. "Mitä merkitsee patentti sen
-suuruisten yritysten asianajajille? Ne olisivat ottaneet sen ja
-se olisi käytännössä Mainesta Texasiin saakka; ja kun hän olisi
-vetänyt oikeuteen, olisivat he kietoneet jutun niin moneen solmuun
-ja teknilliseen ongelmaan, että hän ei olisi ehtinyt saada sitä
-päättymään kymmenessä vuodessa -- ja hän olisi kymmenen kertaa sillä
-välin ajanut itsensä konkurssiin."
-
-"Tapahtuuko sellaista todellakin", kysyi Montague.
-
-"Tapahtuuko!" huudahti Majuri. "Sitä tapahtuu niin useasti, että eipä
-muuta saata sanoa tapahtuvankaan. He aikonevat kai saada Teitä mukaan
-kepposella."
-
-"Mahdotonta, eihän se mitenkään voi olla niin", vastasi toinen "Mies
-on muuan ystävä."
-
-"Olen huomannut sen loistavaksi säännöksi olla koskaan ryhtymättä
-liikeasioihin ystävien kanssa", sanoi majuri ilkeästi.
-
-"Mutta kuunnelkaa", sanoi Montague; ja hän todisteli kylliksi kauan
-saaden toverinsa vakuutetuksi, että tuo ei saattanut olla oikea
-selitys. Sitten istui majuri pari minuuttia ja tuumaili; ja äkkiä
-huudahti hän, "Olen keksinyt sen! Minä näen miksi he eivät halua
-siihen koskea!"
-
-"Mikä se on?"
-
-"Ne ovat hiiliyhtiöt! Ne antavat höyrylaivoille vajaan painomäärän,
-eivätkä halua, että hiilet punnitaan oikein!"
-
-"Mutta siinähän ei ole mitään järkeä", sanoi Montague. "Nehän ovat
-juuri höyrylaivayhtiöt, jotka eivät halua ottaa konetta."
-
-"Niin", sanoi majuri: "luonnollisesti niiden virkailijat saavat
-osansa saaliista." Ja hän nauroi sydämensä pohjasta Montaguen
-hämmästyneelle katseelle.
-
-"Tunnetteko ollenkaan liikeoloja", kysyi Montague.
-
-"En ollenkaan", sanoi majuri. "Minä olen niinkuin se saksalainen,
-joka sulkeutui sisäiseen tajuntaansa ja päätti elefantin ulkomuodon
-ensimäisistä perusteista. Minä kyllä tunnen suurten liikehuoneiden
-pelin alusta loppuun saakka ja sanon Teille, että jos keksintö on
-hyvä, eivätkä yhtiöt halua sitä ottaa, niin siinä on syy; ja lyönpä
-vetoa kanssanne siitä, että jos tahtoisitte tehdä tutkimuksen, niin
-jokin sellainen asia sieltä tulisi esille! Viime talvena matkustin
-etelään eräällä höyrylaivalla, ja lähestyessämme satamaa näin minä
-heidän heittävän yli kannen pari tonnia hyviä ruoka-aineita; ja
-kysellessäni siitä sain minä kuulla, että muuan yhtiön virkamiehistä
-hoiti maatilaa ja varusti laivan ruoka-aineilla -- ja määräykset
-kuuluivat, että ne oli tyhjennettävä viimeiseen tippaan saakka joka
-matkalla!"
-
-Montague kuunteli suu ammollaan. "Mitä mahtaisi majuri Thorne
-sellaista liittoa vastaan?" kysyi hän.
-
-"En tiedä", sanoi majuri pudistaen olkapäitään. "Se on juttu, joka
-olisi jätettävä jollekin asianajajalle -- sellaiselle, joka tuntee
-lankojen juoksun. Hawkins tuolla toisella puolella tietäisi kyllä,
-mitä sanoa Teille. Kuvittelenpa, että ainoa neuvo, minkä hän antaisi,
-olisi se, että hiilikauppiaat julistaisivat lakon, ja kietoisivat
-yhtiöt lujalle ja pakottaisivat heidät sovinnoille."
-
-"Te laskette leikkiä!" huudahti toinen.
-
-"En ollenkaan", sanoi majuri nauraen. "Sitä tehdään tuon tuostakin.
-Tässä kaupungissa on eräs rakennustrusti, joka syrjäytti kaikki
-kilpailijansa liikemaailmasta sillä tavalla, että julisti heidän
-työmaansa lakkotilaan."
-
-"Mutta kuinka se voi sen tehdä?"
-
-"Se on helpoin asia maailmassa. Työnjohtaja on mies, jolla
-on melkoinen valta, ja hyvin pieni palkka, jolla hänen on
-elettävä. Mutta vaikka häntä ei haluttaisi panna toimeen
-konkurssiloppuunmyyntiä -- on vielä muitakin keinoja jälellä. Minä
-voisin esittää Teidät eräälle miehelle aivan tässä huoneessa, jonka
-työt seisautettiin lakkotilaan hyvin sopimattomalla ajalla, ja
-hän sai liiton johtajan suljetuksi satimeen erään naisen kanssa
-hotellissa, ja miesparka antoi perää ja peruutti lakon."
-
-"Luulisinpa, että lakkolaiset joskus pääsisivät pois käsistä", sanoi
-Montague.
-
-"Joskus he pääsevätkin", hymyili toinen. "Sellaistakin tapausta
-varten on olemassa vakiintunut menettelytapa. Silloin tulee sinun
-palkata salapoliisit ja turvautua väkivaltaan, kutsua sotaväki ja
-pistää lakonjohtajat vankeuteen."
-
-"Nähkääs", jatkoi majuri innostuneena, "minä neuvon Teitä ystävänä,
-ja minä katson asioita sellaisen miehen näkökannalta, jolla on rahoja
-taskussaan. Minulla on niitä aina ollut siellä jonkun verran, mutta
-minä olen saanut tehdä kovasti työtä pitääkseni niitä siellä. Kaiken
-elämäni on minun ympärilläni ollut ihmisiä, jotka ovat tahtoneet
-tehdä minulle hyvää; ja se tapa, jolla he tahtoivat sitä tehdä, oli
-sellainen että he vaihettivat minun puhtaan rahani paperilappuihin,
-jotka oli koristeltu mielikuvitusrikkailla kiemuroilla, kotkan
-kuvilla ja lipuilla. Mutta tietysti, jos tahdotte katsoa asiaa
-toiselta puolelta niin miksipä ei, keksintö on sangen nerokas, ja
-liike-elämän meri parhaillaan vyöryy, ja tämä on suuri maa, jossa
-ansiot yksinomaan tulevat kysymykseen -- ja kaikki muu on juuri
-niin kuin ollakin pitää. Se juuri muuttaa koko asian maailmassa,
-näettekös, ostanko minä hevosen vai myynkö minä sen!"
-
-Montague oli kasvavalla hämmästyksellä huomannut, että tuollainen
-yllyttävä puhe oli yksi niistä luonteenomaisista piirteistä,
-mikä kuului näiden ylhäisten korkeuksien ihmisille. Se oli yksi
-heidän asemansa myöntämistä vapauksista. Toimittajien, piispojen,
-valtiomiesten ja kaikkien muiden kätyrien oli uskottava heidän
-korkeasti kunnioitettavaan asemaansa, yksin heidän klubiensa
-kammioissakin -- ihmisten korvat tulivat hirvittävän tarkoiksi näihin
-aikoihin! Mutta ollessasi liike-elämän varsinaisten jättiläisten
-keskuudessa olisit saattanut luulla olevasi vallankumouksellisten
-seurassa; he saattoivat repiä alas vuorten huiput ja paiskata ne
-toisiaan vastaan. Kun joku näistä vanhoista sotaratsuista kerran
-pääsi alkuun, saattoi hän kertoa juttuja, jotka perkeleellisyydessään
-saivat alhaisimmankin konnan sielun vapisemaan. Se oli tietysti aina
-toisista seuraveikoista; mutta jos et päästänet häntä käsistäsi,
-ja jos hän arveli voivansa luottaa sinuun -- saattoi hän tunnustaa
-taistelleensa joskus vihollista vastaan hänen omilla aseillaan!
-
-Mutta luonnollisesti oli ymmärrettävää, että koko tämä radikalismi ei
-ollut tarkotettu muuta kuin hupaista seurustelua varten. Majurilla
-esimerkiksi ei ollut koskaan vähintäkään aikeita toteuttaa mitään
-kaikista niistä pahoista teoista, joista hän jutteli; kun toiminta
-tuli kysymykseen, piti hän parhaimpana menetellä siten, kuin hän
-koko elämänsä ajan oli menetellyt -- istua lujasti omalla pienellä
-kasallaan. Ja Miljonäärit oli erinomainen paikka opetella sitä
-tekemään!
-
-"Näettekö tuon vanhan rahasäkin tuolla nurkassa toisella puolella?"
-sanoi majuri. "Hän on mies, jonka Te mielellänne tahdotte painaa
-mieleenne -- vanha Henry S. Grimes. Oletteko hänestä kuullut?"
-
-"Huhuja", sanoi toinen.
-
-"Hän on Laura Heganin eno. Miss Hegan tulee kerran saamaan hänen
-rahansa mutta taivas varjelkoon, kuinka hän sillä välin pitää niistä
-kiinni! Se on aivan traagillista, jos tulette hänet tuntemaan -- hän
-säikähtää omaa varjoaankin. Hän menee köyhien kortteleihin, ja enpä
-erehdy arvatessani hänen ajavan ulos yhdessä kuukaudessa enemmän
-ihmisiä kuin mitä mahtuisi koko tähän rakennukseen!"
-
-Montague katseli yksinäistä olentoa pöydän ääressä, miestä,
-jolla oli rypistyneet kasvot niinkuin kärpällä, ja suuri
-ruokalana sidottuna kaulan ympäri "Sitä pitää hän säästääkseen
-paidanrinnustintaan huomisaamua varten", selitti majuri. "Hän on
-todella vasta kuudenkymmenen seuduissa, vaikka luulisi hänen olevan
-jo kahdeksankymmenen. Kolme kertaa istuu hän joka päivä täällä ja syö
-asetillisen graham-korppuja ja maitoa, ja sitten nousee hän ja istuu
-tunnin verran jäykkänä nojatuolissa. Sellaisen järjestyksen ovat
-hänen lääkärinsä hänelle määränneet -- säälin ja laupeuden enkelit
-meitä varjelkoot!"
-
-Vanha herra pysähtyi ja pidätetty naurunpuuska tärisytti hänen
-rusottavan punaisia poskipäitään. "Ajatelkaapa vain!" sanoi hän
--- "ne koettivat tehdä samaa minullekin! Mutta ei, herraseni --
-kun Bob Venablen on pakko syödä graham-korppuja ja maitoa, panee
-hän sekaan arsenikkia sokerin asemasta! Sellainen on monen näiden
-rikkaiden miesten laita -- kuvittelet hänen elävän kapualaisessa
-ylellisyydessä, kun tosiasiassa hän on mies, jonka maksa toimii
-epätäydellisesti ja jonka vatsa on heikko, ja hänet pannaan
-vuoteeseen kello kymmenen, vatsan ympärillä kuuma vesipussi ja koko
-ruumis käärittynä flanelliseen yöpaitaan!"
-
-Molemmat olivat nousseet ylös ja etsivät tietä tupakkahuonetta kohti,
-kun äkkiä huoneen toisella sivulla avautui ovi ja joukko miehiä astui
-siitä sisälle. Heidän etunenässä oli tavaton olento, jolla oli suuri,
-voimakas ruumis ja julmat kasvot. "Halloo!" sanoi majuri. "Kaikki
-suuret lukit ovat täällä tänä iltana. On varmaankin isännistön
-kokous."
-
-"Kuka tuo on?" kysyi hänen kumppalinsa; ja hän vastasi, "Tuoko? Pah,
-hän on Dan Waterman."
-
-Dan Waterman! Montague tarkasti miestä entistään tarkemmin, ja nyt
-tunsi hän nuo kasvot samoiksi, mitä hän oli kuvissa nähnyt. Waterman,
-rahamaailman jättiläispylväs, kupari- ja kultamarkkinoiden Kroisos!
-Kuinka monta trustia olikaan Waterman järjestänyt! Ja kuinka monta
-sanasutkausta olikaan hänen nimensä kustannuksella tehty!
-
-"Ketä ovat nuo toiset miehet?" kysyi Montague.
-
-"Oh, ne ovat vain pikkumiljonäärejä", vastattiin.
-
-"Pikkumiljonäärit" seurasivat jonkinlaisena henkivartiostona
-kintereillä; yksi niistä oli lyhyt ja pönäkkä, ja hänen täytyi
-puoleksi juosten pysytellä Watermanin voimakkaiden harppausten
-rinnalla. Kun he saapuivat vaate-eteiseen, tunkivat he palvelijat
-tieltään, ja yksi auttoi nuttua tuon suuren miehen päälle, ja teinen
-piti hänen hattuaan, ja kolmas hänen keppiään, ja kaksi muuta
-koettivat puhutella häntä. Ja Waterman napitti tylsännäköisenä
-nuttunsa, ja sitten tarttuen hattuunsa ja keppiinsä ryntäsi
-suoraapäätä ulos ovesta virkkamatta sanaakaan kenellekään.
-
-Se oli yksi naurettavimmista kohtauksista, mitä Montague oli
-elämässään nähnyt, ja hän nauroi koko matkan, kun he kulkivat
-tupakoitsijain huoneeseen. Ja kun majuri Venable oli asettunut
-mukavasti suureen tuoliin ja purrut poikki sikaarin pään
-ja sytyttänyt sen palamaan, mitkä muistojen virrat silloin
-avautuivatkaan!
-
-Sillä Dan Waterman oli yhtä sukupuuta majurin kanssa, ja hän tunsi
-koko hänen elämänsä ja kaikki hänen tapansa Sellainen, millaisena
-Montague oli hänet juuri nähnyt, oli hän ollut aina; nopea, käskevä,
-peljättävä, joka tallasi maahan kaikki vastukset; kaupungin mahtavin
-mies vapisi hänen säihkyvän katseensa edessä. Ennen vanhaan oli Wall
-Street horjahdellut hänen ja mahtavimman kilpailijansa ankarassa
-ottelussa.
-
-Ja majuri alkoi kertoa Watermanin kilpailijasta ja hänen
-elämästään. Hän oli ollut kaupungin liikennekuningas, hän oli
-kohottanut vanhan Wymanin jaloilleen. Hän oli prinssi valtiollisten
-rahamiesten joukossa; hän oli hallinnut demokraattista puoluetta
-valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä Hän saattoi antaa
-miljoonan kerrallaan Tammany Hallin johtajalle, ja kuluttaa viisi
-miljoonaa yhdellä ainoalla valtiollisella sotaretkellä; ja kun
-"taikina-päivänä" äänestysalueiden johtajat tulivat noutamaan
-valintarahoja, oli hänellä neljäkymmentä jalkaa pitkä pöytä
-ylt'yleensä katettuna viidensadan markan vekseleillä Hän olisi
-varmasti ollut Amerikan rikkain mies, jollei hän olisi kuluttanut
-rahojaan yhtä nopeasti kuin hän ne saikin. Hänellä oli ollut
-erinomaisen kuuluisa kilpa-ajorata Amerikassa; ja talo Viidennen
-Avenuen varrella, jonka sanottiin olevan maailman hienoimman
-italialaisen palatsin. Yli viisitoista miljoonaa oli tuhlattu
-sen koristamiseen; kaikki katot oli tuotu vahingoittumattomina
-ulkomaisista palatseista, jotka hän oli ostanut ja repinyt maahan!
-Majuri kertoi jutun osottaakseen kuinka sellainen mies kadotti
-kokonaan tajunnan rahan arvosta; hän oli kerran istunut hänen
-kanssaan aamiaisella, kun muuan hänen sanomalehtiensä toimittajista
-astui sisälle ja huomautti, "Sanoin Teille, että me tarvitsisimme
-neljäkymmentä tuhatta markkaa, ja Teidän lähettämänne shekki on
-viidellekymmenelle." "Tiedän sen", kuulin hänen hymyillen vastaavan,
--- "mutta miten kuten minusta näytti, että neljäkymmentä oli
-työläämpi kirjottaa kuin viisikymmentä!"
-
-"Vanha Waterman saattaa olla oikea tuhlari myöskin, kun sattuu
-sille päälle", jatkoi majuri. "Hän kertoi minulle yhtenä
-päivänä, että hänen jokapäiväiset menonsa maksoivat hänelle
-kaksikymmentäviisituhatta markkaa päivässä. Mutta siihen ei ole
-luettu viiden miljoonan markan huvipurtta, eikä siitä johtuvia menoja."
-
-"Ja ajatelkaapa muuatta toista miestä, jonka minä tunnen, joka
-kulutti viisi miljoonaa markkaa graniittilaituriin voidakseen
-mukavasti laskea rantaan ja käydä rouvaansa tervehtimässä! -- Se on
-tosiasia, niin totta kuin Jumala on minut luonut! Hän oli tunnettu
-ylhäisöön kuuluva nainen, mutta hän oli köyhä, eikä mies uskaltanut
-tehdä häntä rikkaaksi häväistysjuttujen takia. Siksi täytyi
-hänen tyytyä elämään kahdensadan viidenkymmenen tuhannen markan
-huvilapahasessa; ja kun toisten naapurien lapset pilkkasivat hänen
-lapsiaan sentähden että he elivät kahdensadan viidenkymmenen tuhannen
-markan huvilassa, saattoivat he saada vastauksen: 'Mutta teilläpä ei
-ole sellaista laituria!' Ja jollette usko, että --."
-
-Mutta nyt majuri äkkiä kääntyi ympäri ja näki pojan, joka äsken oli
-tuonut hänelle muutamia sikareja, seisovan lähellä, ollen oikovinaan
-muutamia pöydällä makaavia sanomalehtiä. "Kuule, junkkari!" huusi
-majuri, "Mitä sinä aijot -- kuunnella mitä minä kerron! Ulos
-huoneesta heti paikalla, sinä lurjus!"
-
-
-
-
-Kolmastoista luku.
-
-
-Toisen viikon loppu oli käsissä ja sen mukana saapui Lester Toddeilta
-kutsu vierailuille heidän maatalolleen New Jerseyssä. Montague oli
-hautautuneena kirjoihinsa, mutta hänen veljensä ahdisteli häntä
-matkalle ankarilla väitteillä. Kirottu juttu -- aikoiko hän viedä
-koko elämänuransa perikatoon yhden jutun takia? Ennenkaikkea tulisi
-hänen tutustua ihmisiin -- "ihmisiin, jotka olivat jotakin." Ja
-Toddit olivat sellaisia; ne muodostivat suuren rahakeskustan ja
-vakuutusmaailman voiman; jos Montague aikoi olla vakuutusasianajaja,
-ei hän millään muotoa voinut hyljätä heidän kutsuaan. Freddie Vandam
-tulisi olemaan vieraana -- ja Montague hymyili kuullessaan, että
-Betty Wyman myöskin olisi siellä. Hän oli tehnyt sen huomion, että
-hänen veljensä viikonloppu-vierailut aina sattuivat sinne, missä
-Bettykin oli, ja missä Bettyn isä ei ollut.
-
-Niin Montaguen palvelija sai pakata hänen välttämättömät
-matkatarpeensa, ja Alicen kamarineitsyt täytti Alicen matkalippaan;
-ja he ajoivat yksityisessä vaunuseurueessa etäiseen Jerseyn
-esikaupunkiin, ja leveää, raakunkuorilla laskettua tietä myöten ajaa
-huristivat he pikavaunulla ylös vuoren huipulla olevaan palatsiin.
-Täällä elivät ylväät Lester Toddit hajaantuneina ympärillä kohoaville
-lähikukkuloille; he muodostivat äärimmäisen pohattasäädyn, joka
-oli vetäytynyt tänne yksinäisyyteen. He olivat tuiki tarkkoja
-"säädystään", ja olivat katsovinaan koko kaupungin ylhäisöä ylevällä
-ivalla, ja heillä oli omat huvituksensa ympäri koko vuoden --
-hevosnäyttely vapaassa ilmassa kesällä, ja syksyllä lehtien alkaessa
-pudota puista, ketunjahti fantastisissa univormuissa.
-
-Lester Toddit itse olivat innokkaita kaikellaisen urheilun ja jahdin
-harrastajia, ja useissa eri klubeissa ja yksityisnäyttelyissä
-seurasivat näyttelykausia aina Floridasta ja pohjois-Carolinasta
-Ontarioon saakka, ja satunnaisilla huvimatkoilla poikkesivat he
-Norjaan, tai New Brunswickiin ja Brittiläiseen Columbiaan. Täällä
-kotona oli heillä kokonainen vuori, jota ylt'yleensä peitti
-koskematon ja suurella huolellisuudella hoidettu metsä ja vuoren
-huipulla olevassa renessanssi-tyylisessä palatsissa -- jota he
-ylhäisellä huolimattomuudella kutsuivat "majaksi" -- saattoi löytää
-_articles de vertu_ [= arvoesineitä. Suomentaja.], sellaisia kuin
-viidenkymmenen tuhannen markan arvoinen pöytä, johon kuului kymmenen
-tuhannen markan arvoinen tuolikalusto ja aivan jokapäiväisen näköiset
-matot, jotka olivat maksaneet viisikymmentä tai satatuhatta markkaa
-kappale. Kaikki nämä hinnat saatoit mitä helpoimmin todeta, sillä
-lukuisia sanomalehtiartikkelia, jotka kuvasivat taloa, oli luettavana
-salissa löytyvässä albumissa. Lauantain iltapäivällä otti Mrs Todd
-aina vieraansa vastaan pastellin harmaassa vastaanottopuvussa,
-jonka etuosa oli riikinkukon muotoinen ja koristeltu silkillä, ja
-jokaisessa sulassa oli jalokiviä, ja silmänä oli yksinäinen timantti.
-Ja illalla oli tanssia, ja hän esiintyi puvussa, johon oli ommeltu
-useita satoja timantteja, ja otti vastaan vieraansa matolla, joka
-jalokivien runsaudessa kilpaili hänen pukunsa kanssa.
-
-Nähdessään kaiken tämän ylellisyyden päätteli Montague, että tämä
-se oli "varmin" sääty, mitä hän oli vielä tavannut; täällä syötiin
-enemmän ja juotiin enemmän ja vehkeiltiin julkisemmin. Vähitellen oli
-hän oppinut tuntemaan seuramaailman erikoisen kielen sanavaraston,
-mutta näillä ihmisillä oli niin paljon tekaistuja sanoja, että hän
-tunsi aivan joutuvansa ymmälle. Muuan nuori nainen, joka lörpötteli
-hänelle läsnäolevista, huomautti, että se ja se nuorukainen oli
-"onnahteleva"; ja nähdessään hämmästyneen ilmeen hänen kasvoillaan,
-nauroi hän ja jatkoi: "Luulen, ettette ymmärrä, mitä tarkotan!"
-Montague vastasi, että hän oli rohjennut tehdä sen johtopäätöksen,
-että hän ei pitänyt siitä nuorukaisesta.
-
-Ja sitten siellä oli Mrs Harper, joka poikkesi sinne matkalla
-Chicagosta Lontooseen. Kymmenen vuotta sitten oli Mrs Harper
-täyttänyt New-Yorkin miljoonillaan, jotka hän oli saanut suurista
-tulolähteistään; sitten oli hän lähtenyt pois haaveillen itselleen
-uusien maiden vallottamista. Jättäessään Chicagon oli hänen
-kielioppinsa ollut virheetön, mutta nyt, kun hänestä oli tullut
-kuninkaiden pöytäveikko, sanoi hän "sine ei on" ja jätti puhuessaan
-pois kaikki g-kirjaimensa; ja kun Montague tipautti maahan linnun
-pitkältä matkalta, huudahti hän armollisesti, "Ah, Tehän satutatte
-aivan verrattomasti!" Montague istui voimavaunun etuistuimella,
-ja kuuli suuren naisen takanaan puhuttelevan vankkarakenteisia
-Jerseyn maanviljelijöitä, joiden esi-isät olivat yli koko maan
-taistelleet brittiläisiä ja hessiläisiä vastaan, nimityksellä "teidän
-talonpoikaisuutenne."
-
-Oli sangen huomattava etuoikeus saada pitää Mrs Harperia vieraana;
-"kotona" liikuskeli hän ylhäisyydellä, joka muistutti mieleen
-kuningatar Viktorian -- liehuvin lipuin ja nauhoin, ja koululasten
-parvissa kirkuessa hänelle hurraata. Hän ylläpiti puolta tusinaa
-maataloja ja hänellä oli Skotlannissa sadan tuhannen akren
-suuruinen metsästysalue rauhotettuna. Hänen erikoisuutenaan
-oli koota jalokiviä, jotka olivat kuuluneet romanttisille ja
-ihannoitaville historiassa esiintyville kuningattarille. Hän
-esiintyi tanssissa rinnallaan timanttinen rintalevy, joka kokonaan
-peitti hänen rinnustansa etuosan, niin että hän tosiaan oli
-puettu valovälkkeeseen; ja mukanaan oli hänellä englantilainen
-ystävänsä, Mrs Percy, joka oli seurannut häntä hänen voittokulullaan
-Euroopan hoveissa ja palatseissa, ja oli kopeillut kuuluisalla
-lorgnetti-ketjullaan, joka sisälsi yhden kappaleen kutakin tunnettua,
-harvinaista ja kaunista jalokiveä. Mrs Percyllä oli kultakankaasta
-tehty puku, jota peitti kokonainen omaisuus venetsialaisten pitsien
-muodossa, ja hän herätti suuremmoisen huomion -- kunnes levisi huhu,
-että se olikin vain uudistus puvusta, jota Mrs Harper oli kantanut
-Lontoon Herttuattaren tanssiaisissa. Chicagolainen rouva itse ei
-koskaan missään tilaisuudessa esiintynyt kahta kertaa samassa puvussa.
-
-Alicen aika kului loistavasti Toddeilla; kaikki miehet rakastuivat
-häneen -- erittäinkin muuan nuorukainen, jonka nimi oli Fayette,
-heittäytyi aivan hänen jalkoihinsa. Hän oli varakas, mutta
-onnettomuudeksi oli hän saanut rahansa karkaamalla erään rikkaan
-tytön kanssa (joka oli yksi läsnäolevasta seurueesta), jonka tähden
-käytännölliseltä kannalta katsottuna hänen huomionosotuksensa eivät
-suinkaan olleet toivottavia Alicelle.
-
-Montague jäi yksin ratkaisemaan vaikeata tehtäväänsä koettaessaan
-saada nämä kaikki itselleen selväksi, sillä hänen veljensä omistautui
-kokonaan Betty Wymanille. Tapa, jolla molemmat hävisivät aterioiden
-välillä, oli koko seurueen leikinlaskun esineenä; siksi, heidän
-ollessa matkalla kotia, tunsi Montague sisällään kutsun tehdä
-muutamia isällisiä kysymyksiä.
-
-"Me olemme siinä määrin kihloissa, kun uskallamme sitä olla", vastasi
-Oliver hänelle.
-
-"Ja milloinka aijot sinä naida hänet?"
-
-"Jumala tietää", sanoi hän, "en minä. Ukkorähjä ei antaisi hänelle
-penniäkään."
-
-"Ja sinä et voisi häntä elättää?"
-
-"Minä? Taivas varjelkoon, Allan -- otaksutko, että Betty suostuisi
-olemaan köyhänä?"
-
-"Oletko kysynyt häneltä?" kysyi Montague.
-
-"En halua sitä häneltä kysyä, hyvä veliseni! Minulla ei ole ollenkaan
-halua elää missään hökkelissä tytön kanssa, joka on kasvatettu
-palatsissa."
-
-"Mitä siis aijot tehdä?"
-
-"Oh, Bettyllä on rikas täti hullujenhuoneessa. Ja sitten, näetkös
-minä ansaitsen rahaa, -- ja tuon vanhanpojan on lopulta annettava
-perään. Ja sillävälin vietämme me hyvin hauskaa aikaa, ymmärräthän."
-
-"Eipä teidän rakkautenne liene sitten suuren suuri", sanoi Montague
--- johon hänen veljensä hilpeästi vastasi, että he olivat rakastuneet
-toisiinsa juuri niin paljon kuin heitä miellytti sitä olla.
-
-Tämä oli junassa maanantai-aamuna. Oliver huomasi, että hänen
-veljensä vaipui syviin ajatuksiin, ja huomautti: "Luulenpa, että
-aijot uudelleen painautua kirjojesi ääreen. Sinun tulee omistaa
-minulle yksi ilta tällä viikolla muutamille päivällisille, jotka ovat
-tärkeät."
-
-"Missä ne ovat?" kysyi toinen.
-
-"Oh, se on pitkä juttu", sanoi Oliver. "Minä selitän sen sinulle
-joskus. Mutta kaikkein ensiksi meidän tulee tehdä selväksi myöskin
-ensi viikko -- otaksuttavasti et ole ollut huomaamatta, että se on
-jouluviikko. Ja sinun ei ole lupa tehdä mitään työtä silloin."
-
-"Mutta sehän on mahdotonta!" huudahti toinen.
-
-"Mikään ei saata olla mahdollisempaa", sanoi Oliver lujasti. "Minä
-olen luvannut sinun puolestasi tulla Eldridge Devonien kanssa ylös
-Hudsonille --"
-
-"Koko viikoksi!"
-
-"Koko viikoksi. Ja se on oleva tärkein asia, mitä koskaan olet
-tehnyt. Mrs Winnie aikoo ottaa meidät kaikki vaunuunsa, ja sinä saat
-tehdä aivan loppumattoman määrän tuiki välttämättömiä tuttavuuksia."
-
-"Oliver, en millään muotoa voi sitä tehdä!" pani toinen kauhistuneena
-vastaan, ja jatkoi sitten useiden minuuttien, ajan todistelua ja
-selittelyä kaikesta, mitä hänellä oli tekemistä. Mutta Oliver tyytyi
-vain vakuuttamaan, että jos on tahtoa, niin on keinoa. Ei saattanut
-tulla kysymykseen hyljätä kutsua viettää joulua Eldridge Devonien
-kanssa!
-
-Ja aivan oikein, oli olemassa keino. Mr Hasbrook oli maininnut
-hänelle, että hänellä oli jutussa suoritettuna jo melkoinen työ,
-ja että hän kyllä lähettäisi paperit. Ja kun Montague saapui
-toimistoonsa sinä aamuna, löysi hän ne sieltä. Niitä oli useita
-tuhansia sivuja käsittävä pinkka; ja tarkastellessaan niitä huomasi
-hän suurimmaksi hämmästyksekseen, että ne sisälsivät täydellisen
-syytöskirjelmän, jossa oli kaikki tarpeelliset viittaukset ja
-lainaukset ja valmistava kirjelmäluonnos -- lyhyesti sanoen,
-täydellinen ja perinpohjainen valmistelu hänelle jätettyyn
-oikeusjuttuun. Niissä papereissa oli vähintäinkin viidenkymmenen
-tai seitsemänkymmenenviiden tuhannen markan arvosta työtä; ja
-Montague istui hämmästyksen lyömänä, käännellen edestakaisin
-hienolla konekirjotuksella kirjotettuja arkkeja. Hänellä todellakin
-olisi tilaisuutta olla mukana jouluvierailulla, jos kaikki hänen
-avunhakijansa kohtelisivat häntä samalla tavalla kuin tämä!
-
-Hän tunsi itsensä siitä hieman loukatuksi -- sillä hän oli merkinnyt
-muutamia näistä kohdista itsekin, ja tunsi olevansa niistä ylpeä.
-Nähtävästi ei hän olisi oleva muuta kuin naamiona jutussa! Ja hän
-otti puhelimen ja soitti Mr Hasbrookille, ja kysyi häneltä, mitä
-varten hän oli nämä paperit hänelle jättänyt ja mitä hänen niillä
-tuli tehdä. Niissähän oli koko juttu; ja oliko hänen vain otettava ne
-sellaisinaan?
-
-Ei kukaan olisi voinut vastata viisaammin kuin Mr Hasbrook vastasi.
-Paperit olivat Montaguen käytettävänä -- hän saisi tehdä niille
-niinkuin hän itse haluaisi. Hän voisi käyttää ne sellaisinaan, tai
-hyljätä ne kokonaan, taikka asettaa ne perustaksi omalle työlleen --
-kaikki, minkä hänen arvostelukykynsä katsoi parhaaksi, olisi hyvä.
-Ja niin Montague soitti kiinni ja kirjotti hyväksymisensä siihen
-viralliseen kutsuun, mikä oli saapunut Eldridge Devoneilta.
-
-Myöhemmin päivällä pistäytyi Oliver hänen luokseen ja sanoi, että
-hän aikoi mennä päivällisille seuraavana iltana, ja että hän tulisi
-tapaamaan häntä kello kahdeksan. "Se on Jack Evansien kanssa", lisäsi
-Oliver. "Tunnetko heitä?"
-
-Montague oli kuullut tuon nimen ja muisti sen omistajan olevan
-läntisten rautatieverkkojen johtajan. "Tarkotatko häntä?" kysyi hän.
-
-"Tarkotan", sanoi toinen. "He ovat omituista, vanhanaikaista joukkoa,
-mutta heillä on rahoja. Minä tulen hyvään aikaan ja selitän sen
-sinulle."
-
-Mutta hän sai selityksen sitä ennen. Seuraavana iltapäivänä tuli
-hänen luokseen eräs, joka tahtoi hänen apuaan -- se ei ollut kukaan
-muu kuin Mrs Winnie Duval. Tuli ilmi, että joku oli jättänyt Mrs
-Winnielle melkoisen määrän rahoja, ja siihen oli kietoutunut
-suuri joukko oikeudellisia asioita, jotka hän halusi jättää uuden
-asianajajan selvitettäväksi. Myöskin sanoi hän toivovansa, että hän
-rohkaisisi itsensä ja verottaisi häntä melkoisella rahamäärällä. Se
-oli vain pikku kysymys jostain viidestä sadasta tuhannesta, joka oli
-jäänyt eräältä unhotukseen joutuneelta tädiltä lännessä.
-
-Asia oli pian järjestetty, ja sitten Mrs Winnie kysyi, oliko hänellä
-mitään paikkaa, minne hän sinä iltana menisi päivällisille: ja nyt
-oli sopiva tilaisuus mainita Jack Evanseista. "Oh paras Mr Montague!"
-sanoi Mrs Winnie nauraen. "Aikooko Ollie viedä Teidät sinne? Mikä
-hauska ilta Teillä tuleekaan olemaan!"
-
-"Tunnetteko heidät?" kysyi toinen.
-
-"Taivas varjelkoon, en!" oli vastaus. "Ei kukaan heitä tunne; mutta
-jokainen tietää heistä. Mieheni tietenkin tapaa vanhan Evansin
-liikeasioilla, ja hänen mielestään hän on mukiinmenevä. Mutta perhe
--- oh, varjelkoon!"
-
-"Kuinka suuri se on?"
-
-"Ah, heitä on ensiksi vanha rouva ja kaksi täysi-ikäistä tytärtä
-ja sitten poika. Poika on hieno junkkari, sanotaan -- tuo vanha
-mies oli ottanut häntä kädestä ja pannut hänet työhön myymälöissä.
-Mutta luullakseni ajatteli hän, että tyttäret olivat hänelle liian
-puoleensavetäviä syöttejä, jonka tähden hän lähetti heidät johonkin
-uudenaikaisempaan hulluuskouluun -- ja sanonpa Teille, että he ovat
-kiiltävimmiksi hiottuja inhimillisiä olentoja, mitä koskaan olette
-tavannut!"
-
-Se kuulosti huvittavalta. "Mutta mitä Oliver tahtoi heiltä?" kysyi
-Montague ihmeissään.
-
-"Ei hän heitä tarvitse -- vaan he tarvitsevat häntä. He ovat
-onnenonkijoita, nähkääs -- ja kerrassaan vimmattuja. He ovat tulleet
-kaupunkiin päästäkseen ylhäisöön."
-
-"Tarkotatteko siis, että he maksavat Oliverille?" kysyi Montague.
-
-"En tiedä", sanoi toinen nauraen. "Saatte kysyä sitä Oliverilta.
-Heillä on ympärillään joukottain rikkaiden tavottelijain pikkuveliä,
-jotka sieppaavat minkä hyvänsä nähtävissä olevan saaliin."
-
-Tuskallinen ilme värähti Montaguen kasvoilla; ja Mrs Winnie näki sen
-ja ojensi kätensä äkkinäisellä liikkeellä. "Oi!" huudahti hän, "olen
-loukannut Teitä!"
-
-"Ei", sanoi hän, "ei se ole sitä -- ette ole mitenkään minua
-loukannut. Mutta minä olen huolestunut veljeni tähden."
-
-"Mitä tarkotatte?"
-
-"Hän saa jotenkuten runsaasti rahaa, enkä tiedä, miten se on
-ymmärrettävä."
-
-Nainen istui muutamia sekuntteja vaiti, tarkastellen miestä hänen
-puhuessaan. "Eikö hänellä ollut mitään, kun hän tuli tänne?" kysyi
-hän.
-
-"Ei hyvin paljoa", sanoi hän.
-
-"Sillä", jatkoi Mrs Winnie, "jollei hänellä ollut, hoiti hän ne, mitä
-hänellä oli, tietenkin sangen viisaasti -- me kaikki luulimme, että
-hänellä oli."
-
-Taas olivat he vaiti; sitten sanoi Mrs Winnie äkkiä: "Tiedättekö, Te
-katselette rahaa erilaisilla silmillä kuin me täällä New-Yorkissa.
-Ymmärrättekö sitä?"
-
-"En tiedä varmaan", sanoi hän. "Millä tavalla, tarkotatte?"
-
-"Te katselette sitä vanhanaikaisella tavalla -- ihmisen tulee sitä
-ansaita -- se on merkkinä siitä, että hän on tehnyt jotakin. Tämä
-kaikki välähti minulle salamana juuri nyt -- me emme katsele rahaa
-samalla tavalla. Meistä ei ole kukaan ansainnut omaamme; me olemme
-vain ne saaneet. Eikä koskaan juolahda meidän mieleemme luulla, että
-toiset ihmiset ansaitsisivat sitä -- ainoa minkä tarvitsemme tietää,
-on se, että heillä sitä on."
-
-Montague ei sanonut seuralaiselleen, kuinka nerokkaana hän piti
-sitä huomautusta; hän pelkäsi, ettei olisi hienoa olla yhtä mieltä
-hänen kanssaan. Hän oli kuullut jutun eräästä neekeristä, joka
-istui "katumuspenkissä" ja tunnusti liukkaasti syntinsä, mutta eipä
-sanonutkaan "amenta" samallaisella lämmöllä, millä seurakunta sen
-sanoi.
-
-"Evansit olivat ennen paljon eriskummallisempia kuin mitä ne nyt
-ovat", jatkoi Mrs Winnie hetken kuluttua. "Kun he tulivat tänne
-viime vuonna, olivat he kerrassaan hirvittäviä. Heillä oli joku
-englantilainen herrasnaskali, joka oli heidän tuttavasihteerinään --
-jonkun vanhan, rappeutuneen perheen nuorin poika. Minun veljeni tunsi
-erään miehen, joka oli ollut heidän läheisiä tuttaviaan lännessä, ja
-hän sanoi, että se oli vallan kiduttavaa -- tämän veitikan tapana
-oli istua pöydän ääressä ja antaa määräyksiä koko joukolle: 'Teidän
-kermajäätelöhaarukkanne tulisi olla oikeassa kädessä, Miss Mary. --
-Ei ole milloinkaan soveliasta pyytää lisää soppaa, Mestari Robert. --
-Ja Miss Annie kuljettakaa aina soppalusikkaanne _poispäin_ -- se on
-parempi!'"
-
-"Tuntuupa, että minun tulee sääli heitä", sanoi Montague.
-
-"Oh, ei Teidän tarvitse olla huolissanne", sanoi toinen nopeasti. "He
-tulevat saavuttamaan sen, mitä haluavat."
-
-"Luuletteko niin?"
-
-"Oh, tietysti he saavuttavat. He ovat saaneet rahaa; ja he ovat
-olleet ulkomailla -- he opettelevat urheilua. Ja he pitävät kiinni
-niin kauan, kunnes onnistuvat -- mitä muuta heidän puolestaan voi
-tehdä? Ja sitten sanoo minun mieheni, että vanha Evans aikoo tehdä
-itsensä vaikutusvaltaiseksi täällä idässä; kohta siis he eivät
-uskalla enää häntä loukata."
-
-"Painaako se siis jotakin?" kysyi mies.
-
-"Niinpä niin, painaa, arvatakseni!" nauroi Mrs Winnie. "Se on
-nähty viime aikoina." Ja hän jatkoi puheluaan kertomalla eräästä
-seuraelämän johtajattaresta, joka oli uskaltanut loukata erään
-mahtavan suuruuden tytärtä, ja kuinka tämä suuruus oli kostanut
-hänelle, erottamalla hänen miehensä korkeasta virastaan. Se oli usein
-tapana liikemaailmassa; taistelujen luultiin olevan miesten asioita,
-mutta yhtä useasti oli alkuunpanevana voimana naisten juonittelu.
-Wall Streetillä saattoi havaita kuohuvan ja kihisevän, ja kaksi
-suurta miestä riiteli vain jostakin rouvasta; saatoit nähdä jonkun
-miehen yht'äkkiä lentävän korkealle johonkin virkaan -- se tapahtui
-siksi, että hänen vaimonsa oli myynyt itsensä auttaakseen miestään
-ylös.
-
-Montague ajoi yhdessä Mrs Winnien kanssa kaupunkiin, ja hän pukeutui
-päivällisiä varten; ja sitten tuli Oliver, ja hänen veljensä kysyi:
-"Aiotko koettaa saada Evansit ylhäisöön?"
-
-"Kuka on sinulle ollut heistä kertomassa?", kysyi toinen.
-
-"Mrs Winnie", sanoi Montague.
-
-"Mitä hän kertoi?"
-
-Montague toisti, mitä Mrs Winnie oli jutellut, ja hänen veljensä
-huomasi nähtävästi sen tyydyttäväksi. "Ei se ole, niin vakavaa laatua
-kuin luulet", sanoi hän, vastaten Montaguen tekemään kysymykseen.
-"Minä autan heitä vähän silloin tällöin."
-
-"Kuinka sinä menettelet?"
-
-"Oh, neuvon heitä, enimmäkseen -- sanon heille, minne heidän tulee
-mennä ja miten heidän on pukeuduttava. Kun he ensin saapuivat
-New-Yorkiin, olivat he puetut kuin papukaijat, näetkös. Ja --" tässä
-Oliver puhkesi nauruun -- "en tahdo tehdä pilaa heistä. Ja kun kuulen
-toisten ihmisten parjaavan heitä, huomautan minä, että he varmasti
-tulevat lopussa laskemaan laivansa ankkuriin, ja tulevat olemaan
-vaarallisia vihollisia. Olen pannut pari kiilaa puskemaan heidän
-puolestaan."
-
-"Ja maksavatko he sinulle avustasi?"
-
-"Saathan sitä kutsua maksamiseksi, luullakseni", vastasi toinen.
-"Vanha mies hoitaa muutamia arvopaperiosakkeita minun hyväkseni
-silloin tällöin."
-
-"Hoitaa muutamia osakkeita", toisti Montague, ja Oliver selitti
-hänelle menettelytavan. Tämä oli yksi niistä tavoista, jotka olivat
-syntyneet sellaisessa yhteiskunnassa, missä ihmisten ei tarvinnut
-itse ansaita rahaansa. Se, jonka osaksi suosio tuli, ei pannut
-mitään peliin, eikä asettanut mitään uhrauksen alaiseksi. Mutta
-toinen henkilö osti joitakin arvopapereita hänen puolestaan, ja
-kun ne kohosivat, lähetti hän shekin "voittosummalle." Moni mies,
-joka olisi loukkaantunut, jos hänelle olisi suoranaisesti tarjottu
-rahaa, suostui mielellään siihen, että joku vaikutusvaltainen ystävä
-tarjoutui "hoitamaan sata osaketta hänen hyväkseen." Tällä tavalla
-tarjottiin juomarahoja suuressa maailmassa; se oli edullinen tapa
-sanomalehtimiesten suhteen, joiden hyvä mielipide arvopapereihin
-nähden oli toivottava, ja valtiomiesten ja lainlaatijain suhteen,
-joiden äänet saattoivat auttaa niiden arvon nousemista. Kun joku
-aikoi pyrkiä ylhäisöön, täytyi hänen olla valmistunut sirottelemaan
-tällaisia juomarahoja ympärilleen.
-
-"Tietysti", lisäsi Oliver, "haluasi tuo perhe enimmän sitä, että
-saisin Robbie Wallingit kutsumaan heidät taloonsa. Luulenpa, että
-voisin saada heiltä pyöreissä luvuissa kaksi ja puoli miljoonaa, jos
-siinä onnistuisin."
-
-Tuohon kaikkeen Montague vastasi, "Ymmärrän."
-
-Kaikki esiintyi hänelle nyt uudessa, kirkkaassa valossa. Siis
-_tuolla_ tavalla kaikki tapahtui. Siksi maksettiin sataviisikymmentä
-tuhatta markkaa vuodessa yhdestä huoneustosta, ja kaksi kertaa
-sataviisikymmentä tuhatta yhden tytön puvusta! Ei ihme, jos siis
-oli parempi viettää jouluviikko Eldridge Devoneilla kuin tehdä hiki
-päässä työtä lakikirjojen ääressä!
-
-"Vielä yksi kysymys", jatkoi Montague. "Minkätähden esität sinä minut
-heille?"
-
-"Kas niin", vastasi hänen veljensä, "se ei mitenkään sinua loukkaa;
-olet huomaava sen suuresti huvittavan itseäsi. Näetkös, he ovat
-kuulleet, että minulla on veli; ja he pyysivät minua tuomaan sinut
-mukanani. En voinut pitää sinua salassa ikuisesti, vai olisinko?"
-
-He juttelivat näin vaunun kiidättäessä heidät kaupungin yläosaan.
-Evansien palatsi oli Riverside Driven varrella; ja kun Montague astui
-ulos vaunusta ja näki sen aavemaisena kohoavan puolipimeässä, pääsi
-hänen huuliltaan ihmetyksen huudahdus. Se oli yhtä suuri kuin vankila!
-
-"Ah, niin, heillä on kylliksi tilaa", sanoi Oliver nauraen. "Päätin
-tämän kaupan heidän puolestaan -- se on vanha Lamsonin palatsi,
-näetkö."
-
-Heitä varten oli huone valmiina; ja samoin kaikki herrasmiesten
-varustukset -- Montague huomasi tämän kaiken ensi silmäyksellä.
-Siellä oli polvihousuja ja tulipunaisia veistoksia ja kultaisia
-reunusteita, marmorisia lehtereitä ja takkoja ja suihkulähteitä --
-ranskalaisten mestariteoksia ja oikeita flaamilaisia mattoja Raput,
-jotka veivät palatsin toisiin kerroksiin, olivat kiertävät, ja
-niillä oli valkonen samettimatto, joka oli erikoisesti kudottu sitä
-varten, ja joka tuon tuostakin oli vaihdettava; niiden ylipäässä oli
-valkonen kashmirimatto, jonka ikäjuuret ulottuivat kuusi sataa vuotta
-taaksepäin -- ja niin edespäin.
-
-Ja sitten tuli perhe: tuo pitkä, luiseva, jättiläismäinen mies, jolla
-oli parkitun nahkan väriset kasvot ja monihaaraiset viikset -- se
-oli Jack Evans; ja Mrs Evans, lyhyt ja pyylevä, mutta ystävällisen
-näköinen ja yllään kohtalainen määrä timantteja; ja sitten Miss
-Evansit, ryhdikkäitä ja solakoita ja kiireestä kantapäähän
-täydellisesti järjestettyjä, "Mutta hehän kaikki ovat niinkuin
-ollakin pitää!" oli ensimäinen ajatus, mikä tuli Montaguen mieleen.
-
-Kaikki olivatkin he niinkuin ollakin piti, kunnes avasivat suunsa.
-Kun he puhuivat, saattoi huomata, että Evans oli kaivosmies ja että
-hänen vaimonsa oli ollut keittäjättärenä uudisviljelyksellä; sekä
-että Annella ja Marylla oli karkeat äänet, ja että he eivät koskaan
-sattumaltakaan sanoneet tai tehneet mitään luonnollista.
-
-Heidät saatettiin komeaan ruokahuoneeseen -- Henrik II aikuiseen,
-jossa oli Fontainebleaun palatsista otettu historiallinen takka,
-ja seinillä neljä suurta maalausta, jotka vertauskuvallisesti
-esittivät aamua, iltaa, keskipäivää ja keskiyötä. Siellä ei ollut
-ketään muita vieraita -- pöytä joka oli katettu kuutta henkilöä
-varten, näytti vähäpätöiseltä leikkikalulta tuossa suunnattomassa
-huoneustossa. Ja salamana, joka miltei kauhistutti Montaguea,
-lensi hänen tajuntaansa käsitys siitä, mitä mahtoikaan merkitä
-kuuluminen ylhäisön ulkopuolelle. Omistaa kaikki tämä loisto, eikä
-ketään, joka olisi siitä osallisena! Omistaa Henrik II aikuisia
-ruokailuhuoneita ja Ludvig XVI mallisia seurusteluhuoneita ja
-Ludvig XIV aikaisia kirjastoja -- ja nähdä ne kaikki tyhjinä! Ei
-ketään, jonka kanssa ajella taikka jutella, ei ketään, joka tulisi
-ja pelaisi yhdessä korttia -- mennä teatteriin ja oopperaan, eikä
-ketään, jolle puhella! Ja mikä pahempi, joutua tuijottavien katseiden
-ja pilkallisen hymyilyn esineeksi! Elää tässä jättiläispalatsissa,
-ja tietää, että koko tuo palvelijalauma, joka selkärangattomana
-mateli silmien edessä, teki ivaa selän takana! Nähdä tuota silmästä
-silmään -- elää siinä hetki hetkeltä, päivä päivältä, kaiken tuon
-silmänräpäykseksikään poistumatta! Ja sitten kodin ulkopuolella,
-alinomaa kasvava pilkkaajien ja halveksijoiden piiri -- ylhäisö,
-kaikkine liepeenkannattajineen ja loisolioineen, jäljittelijöineen ja
-ihailijoineen!
-
-Ja joku oli uhmannut tuota kaikkea -- joku oli tarttunut miekkaan
-ja astunut esille lyödäkseen maahan kaiken tuon vastuksen! Montague
-tarkasti tätä nelihenkistä perhettä, ja tuumaili ihmetellen, kuka
-heistä oli eteenpäin ajava voima tässä mitä epätoivoisimmassa
-yrityksessä!
-
-Hän sai sen käsiinsä erottelemalla heidät henkilö henkilöltä.
-Se ei saattanut olla Evans itse. Helposti näki, että tuo vanha
-mies oli aivan toivoton ylhäisöön nähden; mikään ei saattanut
-muuttaa hänen suuria, karvaisia käsiään eikä hänen kuivettunutta,
-kurttuista niskaansa, eikä hänen vastustamatonta taipumustaan solua
-alas tuolissa ja heittää pitkät säärensä ristiin kauaksi eteensä.
-Jack Evansin kasvot ja ääni toivat vasten tahtoaankin mieleen
-vuoristoradan ja malminetsijän kuormamuulin, kenttätulien sauhun ja
-silavan ja papujen tuoksun. Seitsemäntoista pitkää vuotta oli tuo
-mies tallustellut aavikoilla ja vuoristoerämaissa, ja Luonto oli
-kaivanut vaikutuksensa syvälle hänen sieluunsa ja ruumiiseensa.
-
-Aterian aikana oli hän hyvin kaino; mutta Montague tuli häntä aikaa
-myöten hyvin tuntemaan. Ja kun hän oppi käsittämään, että Montague
-ei ollut yksi loisistukkaista, avasi hän kokonaan sydämensä. Evans
-oli kaivoksen löydettyään ottanut sen kokonaan haltuunsa, ja hän
-oli painanut alas kilpailijansa, jotka koettivat saada sitä häneltä
-pois, ja hän oli ostanut rautatiet, jotka olivat koettaneet musertaa
-hänet -- ja nyt oli hän tullut Wall Streetille kamppailemaan niitä
-miehiä vastaan, jotka olivat yrittäneet saattaa hänen rautateitään
-perikatoon. -- Mutta läpi kaiken tuon oli hän säilyttänyt naisen
-sydämen, ja todellisen hädän näkemistä ei hän saattanut kestää.
-Hän oli niitä miehiä, joilla oli viidenkymmenen tuhannen markan
-vekseleitä kimpuittain povitaskussaan, ja jakoivat niitä ympärilleen,
-jos luulivat voivansa sen tehdä loukkaamatta. Ja toiselta puolen
-kerrottiin, kuinka hän kerran nähdessään kantajan käyttäytyvän
-sopimattomasti muuatta naismatkustajaa kohtaan hänen omistamallaan
-linjalla, ryntäsi ylös ja veti kellonnyöristä, ja heitätti miehen
-ulos radan viereen keskellä yötä ja kolmenkymmenen Englannin
-peninkulman päässä lähimmästä kaupungista!
-
-Ei, se oli naisväki, sanoi hän Montaguelle tapansa mukaan nauraa
-irvistellen. Häntä ei liikuttanut ollenkaan, jos ihmiset kutsuivatkin
-häntä "pesiytyväksi pohataksi"; ja kun hänestä elämä tuntui
-tanssimiselta olkisella vuoteella, ei mikään estänyt häntä tekemästä
-matkaa Jumalan vapaaseen luontoon. Mutta naisväki oli saanut
-mehiläisen aivokoppaansa. Vanha mies lisäsi surullisesta, että yksi
-niistä ikävyyksistä, mitä rikkaan nimi toi mukanaan, oli se, että se
-hävitti naisilta kaiken työn.
-
-Ei se ollut myöskään Mrs Evans. "Saara", joksi häntä perheen pää
-kutsui, istui aterioidessa lähinnä Montaguea; ja hän huomasi, että
-rohkaisemalla tuota hyväntahtoista naista edes hiuskarvan verran tuli
-hän kodikkaaksi ja miellyttäväksi. Montague tarjosi tilaisuuden,
-koska hän oli vieras, ja huomautti sivumennen mielipiteenään, että
-New-York oli hävyttömän ylellinen paikka, ja oli tavattoman vaikea
-päästä siinä eteenpäin ja Mrs Evans tarttui asiaan ja hänessä
-paljastui Montaguelle hyväluontoinen ja ystävällinen henkilö, joka
-ikävöimällä ikävöi sieniä ja siirappia ja omenamunkkia ja rasvaisessa
-silavassa paistettua leipää, ja muita samallaisia järjellisiä
-asioita, silläaikaa kun hänen kokkinsa pakotti häntä syömään _paté
-de foie grasia_ aspiksen kanssa, maidolla ruokittuja helmikanan
-poikasia, ja _biscuits glacées Tortoni_. Tietysti ei hän tätä sanonut
-aterialla -- hän teki naurettavia ponnistuksia näytelläkseen osaansa,
--- joiden tuloksena Montaguelle oli ainakin yksi huvittava kokemus.
-
-Mrs Evans kertoi parhaallaan hänelle, mikä peljättävä paikka hänen
-mielestään tämä kaupunki oli nuorille miehille; ja kuinka häntä
-pelotti tuoda poikaansa tänne. "Miehillä ei ole täällä kerrassaan
-mitään siveyskäsitteitä", sanoi hän, ja lisäsi vakavana: "Olen
-tullut sellaiseen johtopäätökseen, että Idän miehet ovat luonnostaan
-sammakkoeläinten kaltaisia!"
-
-Ja kun Montague rypisti kulmakarvojaan ja näytti hämmästyneeltä,
-lisäsi hän: "Ettekö luule niin!" Ja hän vastasi osottamatta
-pienintäkään viivytystä, että hän ei ollut tullut koskaan ennen sitä
-ajatelleeksi.
-
-Vasta parin tunnin kuluttua sai hän selvyyden keskustellessaan Miss
-Annen kanssa. "Me tapasimme Lady Stonebriden tänään aamiaisilla",
-sanoi tuo nuori henkilö. "Tunnetteko hänet?"
-
-"En", sanoi Montague, joka ei ollut koskaan kuullut sitä nimeä.
-
-"Minusta englantilaiset ylimysnaiset käyttävät mitä vastenmielisintä
-katukieltä", jatkoi Anne. "Ettekö ole sitä huomannut?"
-
-"Olen kyllä", sanoi hän.
-
-"Ja niin kuulumattoman ruokotonta! Tiedättekö, Lady Stonebridge aivan
-pelästytti äitiä -- hän kertoi äidille, että hän ei uskonut ollenkaan
-avioliittoon, ja että hän arveli kaikkien miesten olevan luonnostaan
-moniavioisia!"
-
-Myöhemmin oppi Montague tuntemaan "Saara-rouvan"; ja eräänä
-iltapäivänä heidän istuessaan hänen _Petit Trianon_ salongissaan
-kysyi hän häneltä yht'äkkiä: "Minkä tähden, Herra paratkoon, te
-haluatte päästä ylhäisöön!" Ja vaimoparka tavotteli ilmaa ja koetti
-olla arvokkaan näköinen; ja sitten, kun hän näki Montaguen olevan
-vakavan, ja huomasi, että hänen oli mahdoton päästä pakenemaan,
-murtui hän ja antoi perää. "En se ole minä", sanoi hän, "ne ovat
-nuo tytönletukat" (Sillä antautumista seurasi puheen kääntyminen
-luonnolliseksi) "Se on Mary, ja varsinkin Anne."
-
-He juttelivat siitä keskinäisellä luottamuksella -- joka tuotti
-suuren huojennuksen Saara-rouvan sielulle, sillä hän oli julman
-yksinäinen. Mitä häneen itseensä tuli, ei hän välittänyt siitä, että
-hän halusi päästä ylhäisöön, vaan siitä, että ylhäisö ei välittänyt
-hänestä. Hänen vihansa leimahti äkkiä tuleen, ja hän puristi kätensä
-nyrkkiin, selittäen, että Jack Evans oli yhtä hyvä mies kuin kuka
-hyvänsä, joka asteli New-Yorkin katuja -- ja he tunnustaisivatkin sen
-vielä, ennenkuin hän olisi päästänyt heidät käsistään! Sen jälkeen
-aikoi hän asettua kotiin ja elää mukavasti, ja parsia miehensä sukkia.
-
-Ja hän jatkoi kuvailuaan, mikä vaikea polku oli kunnian tie.
-Sadoittain oli ihmisiä, jotka olisivat valmiit tunnustamaan heidät
-tuttavikseen -- mutta oh, ne olivat sellaista roskajoukkoa! He
-voisivat täyttää talonsa liepeenkannattajilla ja keltaisilla,
-mutta ei, hepä saattoivat odottaa. He ovat saaneet oppia oman
-läksynsä sen perästä kuin he tulivat tänne. Muuan hyvin ylhäinen
-ylimysnainen oli kutsunut heidät päivällisille, ja heidän toiveensa
-olivat olleet korkealla -- mutta voi, heidän istuessaan takan
-ääressä joku oli ihaillut kahdensadan viidenkymmenen tuhannen markan
-emeraldisormusta, joka Mrs Evansilla oli sormessaan, ja hän oli
-päästänyt sen sormestaan ja antanut kiertää sen ympäri seurueen, ja
-saavuttuaan jonnekin oli se täydellisesti hävinnyt! Ja eräs toinen
-henkilö oli kutsunut Maryn _bridge_-seurueeseen, ja vaikka hän oli
-tuskin ollenkaan pelannut, ilmotti hänen emäntänsä tyynesti, että
-hän oli menettänyt viisi tuhatta markkaa. Ja suuri Lady Stonebridge
-oli varta vasten lähettänyt häntä noutamaan ja sanonut hänelle, että
-hän voisi esittää hänet muutamissa mitä parhaimmissa piireissä, jos
-hän vaan oli valmis aina häviämään! Mrs Evansilla oli ollut hyvin
-kodikas irlantilainen nimi ennenkuin hän joutui avioliittoon; ja Lady
-Stonebridge oli saanut häneltä kaksikymmentäviisi tuhatta markkaa
-käyttääkseen osan siitä suuresta vaikutusvallastaan, mikä hänellä
-oli Kuninkaallisessa Tiedonantovirastossa, ja todistaakseen, että
-hän polveutui suorastaan Magennisien, jotka olivat olleet Iveaghin
-herroja, vanhasta ylimysperheestä neljänneltätoista vuosisadalta.
-Ja nyt Oliver oli kertonut heille, että tämä kunnioitusta herättävä
-paperi ei auttaisi heitä vähääkään!
-
-Erittelyprosessissa oli enää jälellä Miss Evansit. Montaguen ystävät
-saivat aihetta moneen kokkapuheeseen kuullessaan, että hän oli
-tavannut heidät -- ja kysyivät häneltä, joko hän aikoi vakiintua.
-Majuri Venable meni vielä pitemmälle, ja vakuutti hänelle, että ei
-saattanut olla pienintäkään epäilystä, etteikö kumpikin tyttösistä
-ottaisi häntä vaikka minä hetkenä. Montague nauroi ja vastasi, että
-Mary ei ollut hullumpi -- hänellä oli suloisen näköiset kasvot ja
-hyvä luonne; mutta hänhän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Anne; eikä
-hän päässyt ajatuksesta, että kaksi vuotta lisää saattoi tehdä
-hänestäkin toisen Annen.
-
-Sillä se oli Anne, joka oli perheen eteenpäin ajavana voimana! Anne
-oli suunnitellut suuren rynnäkön, ja valinnut Lamson-palatsin, ja
-kiskonut perheen irti Nevadan alkuperäisistä vuoristoista! Hän
-oli kylmä kuin jäävuori, väsymätön, säälimätön toisille niinkuin
-itselleenkin; seitsemäntoista vuotta oli hänen isänsä kuljeskellut ja
-kaivanut vuoristoissa, ja seitsemäntoista vuotta, jos tarvis vaati,
-tekisi hän myyrän työtään ylhäisön linnan muurien alla!
-
-Kun Montague ja äiti olivat vilpittömällä luottamuksella avanneet
-toisilleen sydämensä, tuli Miss Anne Evans häntä kohtaan hyvin
-kopeaksi; ja hän tiesi, että tuo vanha nainen oli siitä kertonut,
-ja että tytär vastusti hänen arvelultaan. Mutta Oliverille saattoi
-Miss Anne paljastaa sielunsa, ja Oliver tuli ja kertoi veljelleen
-siitä, kuinka hän suunnitteli ja tuumaili ja tutkiskeli, ja toi
-hänelle uusia suunnitelmia joka viikko. Hänellä oli ostettuna
-muutamia oikeita henkilöitä, jotka salaisesti häntä kannattivat; jos
-hän tavotteli jotakin erikoista suosiota, ryhtyi hän yhdessä tuon
-hyväntahtoisen isävanhuksen kanssa työskentelemään, ja asianomainen
-henkilö saisi osakseen jonkin tärkeän rahallisen palveluksen. Hänellä
-oli merkittynä kaikki ylhäisön jäsenet -- hän opetteli tuntemaan
-heidän heikkoutensa ja tuntemattomat seikkailunsa elämässään, ja
-hän teki kärsivällisesti työtä löytääkseen avaimen probleemiinsa
--- jonkin perheen, joka seuramaailmassa oli horjumaton, mutta
-jonka rahavarat olivat sellaisessa asemassa, että se hyväksyisi
-ehdotuksen ja ottaisi Evansit ja päästäisi heidät peruuttamattomasti
-sisälle. Montague silmäili tätä kaikkea ihmetellen ja huvitettuna --
-silloinkun sanomalehdet, eipä hyvinkään pitkän ajan kuluttua tästä,
-sisälsivät kaabelikuvauksia kuuluisan Ardenin Herttuattaren, _née_
-[= syntyisin. Suomentaja.] Evans, puvuista, joka silloin muodosti
-loistavan ja aivan erikoisen tähden Lontoon seuraelämässä!
-
-
-
-
-Neljästoista luku.
-
-
-Montague oli kirjottanut epäävän kirjeen majuri Thornelle, kertoen
-hänelle, että hän ei mitenkään ollut saanut ketään innostumaan
-majurin ehdotukseen, ja että hän itse ei ollut siinä asemassa,
-että olisi voinut yksin siihen ryhtyä. Sitten vei hänen veljensä
-määräyksen mukaan rahansa pankkiin ja odotti. Pian tulisi olemaan
-"jotakin tekemistä", sanoi Oliver.
-
-Ja heidän ajaessaan Evanseilta kotia, antoi Oliver hänen huomata,
-että hän saattoi odottaa sitä tapahtumaa päivänä minä hyvänsä.
-Hän oli hyvin salaperäinen, eikä tahtonut vastata mihinkään hänen
-kysymyksiinsä -- hän ei sanonut muuta, kuin että sillä ei ollut
-mitään tekemistä niiden ihmisten kanssa, joiden luona he juuri olivat
-vierailleet.
-
-"Otaksun", huomautti Montague "et ole jäänyt huomioonottamatta, että
-Evansit saattaisivat tehdä sinulle kepposen."
-
-Toinen nauroi, toistaen hänen sanojaan, _saattaisivat_ sen tehdä!
-Sitten jatkoi hän puhelua kertoen kaskun Lännen suuresta rautateiden
-rakentajasta, jonka tytär oli suuremmoisilla juhlallisuuksilla
-naitettu; ja muutamat läsnäolevista nuorukaisista, luullen tapaavansa
-hänet tunteellisemmassa mielentilassa, olivat kysyneet hänen
-mielipiteitään markkinoiden suhteen. Hän neuvoi heitä ostamaan
-oman linjansa osakkeita; ja he muodostivat renkaan ja ostivat, ja
-mitä ankarammin he ostivat, sitä ankarammin hän myi -- kunnes tuo
-pieni uskallusretki maksoi pojille yhteensä kolmekymmentä seitsemän
-miljoonaa ja viisisataa tuhatta!
-
-"Ei, ei", lisäsi Oliver. "En ole koskaan pistänyt markkaakaan
-mihinkään Evansien puolesta, enkä koskaan tule sitä tekemään. -- He
-ovat, kuinka sanoisin, vain sivuasia", lisäsi hän välinpitämättömästi.
-
-Paria päivää myöhemmin, kun Montague oli parhaallaan aamiaista
-syömässä, tuli hänen veljensä häntä tapaamaan ja sanoi, että hän oli
-matkalla kaupunkiin ja tahtoi ottaa hänet sinne mukaansa. Montague
-tiesi heti, että nyt oli kyseessä jotakin vakavaa, sillä hän ei ollut
-koskaan ennen nähnyt veljeään niin varhain ylhäällä.
-
-He ottivat ajurin; ja sitten antoi Oliver selityksen. Hetki oli
-saapunut -- aika oli tullut ottaa harppaus ja hypätä lammikon
-toiselle puolelle taskussa kokonainen omaisuus. Hän ei voinut siitä
-paljoa puhua, sillä se oli asia, joka oli uskottu hänelle ehdottoman
-vaitiolon lupauksella. Koko maassa oli ainoastaan neljä henkilöä,
-jotka siitä tiesivät. Se tulisi tekemään elämänkäänteen, ja neljässä
-viidessä tunnissa olisi se ohi. Kolme kertaa ennen oli se tapahtunut
-Oliverille, ja joka kerralla oli hänen pääomansa kasvanut monin
-kerroin; että hän ei kasannut miljooneja johtui vain siitä, että
-hänellä ei ollut rahoja riittävästi. Ottakoon veli hänen sanansa
-pantiksi ja jättäköön itsensä kokonaan hänen käsiinsä.
-
-"Mitä tahdot, että minun pitäisi tehdä?" kysyi Montague vakavana.
-
-"Tahdon, että otat jokaisen markan, mikä sinulla on, taikka siirrät
-kaiken, minkä voit saada käsiisi tänä aamuna minulle ostaakseni
-niillä osakkeita."
-
-"Ostaaksesi tappionvaralla, sitäkö tarkotat?"
-
-"Sitä tietysti", sanoi Oliver. Mutta kun hän näki veljensä rypistävän
-otsaansa, lisäsi hän, "Ymmärrä minua oikein, minulla on ehdottomasti
-varmat tiedot siitä, kuinka korkealla eräät osakkeet tänä päivänä
-liikkuvat."
-
-"Parhaatkin osakkeiden arvostelijat tekevät usein virheitä
-sellaisissa asioissa", sanoi Montague.
-
-"Ei ole kysymyksessä minkään henkilön arvostelu", oli vastaus. "On
-kysymyksessä varma tieto. Osakkeet _asetetaan_ niin korkealle."
-
-"Mutta kuinka saatat tietää, ettei henkilö, joka aikoo määrätä niiden
-kurssin, valehtele sinulle?"
-
-"Minun tietoni ei tule sellaiselta henkilöltä, vaan sellaiselta,
-jolla ei ole mitään sen laatuisia harrastuksia -- joka, päinvastoin,
-on itse osallisena minun kanssani, ja voittaa ainoastaan, jos minä
-voitan."
-
-"Seuraa siis, toisin sanoen", sanoi Montague, "että sinun tietosi on
-varastettu?"
-
-"Kaikki Wall Streetillä on varastettua?" oli Oliverin täsmällinen
-vastaus.
-
-Oli pitkä hiljaisuus, jolla aikaa vaunut vierivät nopeasti eteenpäin.
-"No?" kysyi Oliver lopuksi.
-
-"Voin kuvitella mielessäni", sanoi Montague, "kuinka joku mies ottaa
-haltuunsa määrätyt osakkeet ja kuvittelee, että hänellä on valta,
-ja huomaakin sitten, että häntä oli vedetty nenästä. On olemassa
-lukemattomia voimia ja asianhaaroja, jotka täytyy ottaa lukuun --
-minusta näyttää, että sinä varmasti asetat itsesi vaaranalaiseksi."
-
-Oliver nauroi. "Sinä puhut niinkuin lapsi", vastasi hän. "Otaksuppa,
-että minä täydellisesti hallitseisin jotakin yhtiötä, ja että minun
-päähäni pälkähtäisi panna se riskiin markkinoiden ohjaamista varten;
-no etköpä luulisi, että minä voisin hyvin läheltä tietää, miten
-kaikki osakkeet tulisivat laskemaan?"
-
-"Kyllä", sanoi Montague hitaasti, "jos tuollaista voisi ajatella
-mahdolliseksi".
-
-"Jos sitä voisi ajatella mahdolliseksi!" nauroi hänen veljensä.
-"Ja otaksuppa nyt, että minulla olisi luotettava mies -- sihteeri,
-sanokaamme -- ja minä maksaisin hänelle sata tuhatta markkaa
-vuodessa, ja hän keksisi mahdollisuuden saada viisisataa tuhatta
-yhdessä tunnissa -- luuletko, että hän mahdollisesti jättäisi sitä
-koettamatta?"
-
-"En", sanoi Montague, "luulenpa, että hän koettaisi. Mutta mihin
-tähtäät?"
-
-"No, jos mies aikoisi aikaansaada jotakin arvokasta, tarvitseisi
-hän siihen pääomaa, eikö totta? Ja hän tuskin uskaltaisi heittää
-silmäystäkään niihin rahoihin, mitä Wall Streetillä liikkuu, missä
-tuhannet silmät häntä vartioitsevat. Mikä olisi luonnollisempaa
-kuin etsiä joku henkilö, joka kuuluu ylhäisöön, ja saada siten
-yksityisryhmiä kallistamaan asialle korvaansa -- sellaisia, joilla on
-loppumattomat määrät käteistä rahaa?"
-
-Montague istui syvissä ajatuksissa. "Ymmärrän", sanoi hän hitaasti;
-"ymmärrän!" Sitten, kohdistaen katseensa tiukasti Oliveriin, huudahti
-hän kiihkeästi: "Vielä yksi asia!"
-
-"Älä kysy minulta enempää", vastusti toinen "Sanoin sinulle, että
-olin antanut lupaukseni --"
-
-"Sinun täytyy sanoa se minulle", sanoi Montague. "Tietääkö Robbie
-Walling tästä?"
-
-"Ei tiedä", oli vastaus. Mutta Montague oli tuntenut veljeään kauan
-ja läheisesti, ja hän osasi lukea ajatukset hänen silmistään. Hän
-tiesi, että se oli vale. Hän oli lopultakin ratkaissut mysterion!
-
-Montague tiesi, että hän oli tullut siihen kohtaan, missä heidän
-tiensä erkanivat. Hän ei pitänyt tällaisesta hän ei tullut
-New-Yorkiin ollakseen siellä osakehuijarina. Mutta kuinka vaikeaa
-olisikaan sitä sanoa; ja kuinka epähienoa olisikaan asettua
-vastakynttä sellaisessa kysymyksessä, ja tehdä päätös muutamissa
-minuuteissa vaunujen nopeasti kiitäessä eteenpäin!
-
-Hän oli antautunut veljensä käsiin, ja nyt oli hän hänelle
-kiitollisuuden velassa, jota hän ei voinut maksaa. Oliver oli
-suorittanut maksun kaikista hänen menoistaan; hän teki kaiken hänen
-puolestaan. Hän oli tehnyt kaikki omat huolensa hänen huolikseen,
-ja kaikki avomielisesti ja täydellä luottamuksella -- otaksuen,
-että hänen veljensä pelaisi yhdessä hänen kanssaan peliä. Ja nyt,
-ratkaisevalla hetkellä, oli hänen katsottava eteensä ja sanottava:
-"Minä en tahdo keinotella. Minä en hyväksy sinun elämääsi!" Kuinka
-tuskallista onkaan olla moraalisissa näkökannoissa korkeammalla
-ystäviään!.
-
-Jos hän kieltäisi, näki hän selvästi, että hänen olisi pakko
-katsoa silmästä silmään täydellistä käännettä; hän ei voisi
-jatkaa elämäänsä siinä maailmassa, mihin hänet oli esitetty.
-Kaksisataaviisikymmentätuhatta oli näyttänyt suunnattomalta
-tulolta, kuitenkin pari viikkoa jo oli riittänyt osottamaan, kuinka
-riittämättömältä se tuntui. Hänen täytyisi saada monin verroin
-niin suuret tulot, jos he aikoivat jatkaa elämistään nykyisellä
-vauhdilla; ja jos Alicen oli pakko kulkea alkamaansa ylhäistä rataa
-ja kutsua ystäviään. Ja pyytää Alicea nyt juuri jättämään kaiken,
-ja vetäytymään pois, olisi vieläkin vaikeampaa kuin katsoa veljeä
-kasvoista kasvoihin tässä vaunussa.
-
-Sitten tuli kiusaus. Elämä oli taistelua, ja tällä tavalla juurihan
-se oli taisteltava. Jos hän hylkäisi tilaisuuden, niin toiset
-tarttuisivat siihen; itse asiassa kieltäytymällä hän sen juuri heille
-tarjoaisi. Tuo suuri mies, kuka hyvänsä hän olikaan, riskeerasi
-osakkeita omaksi edukseen -- saattoiko kukaan selvässä tolkussa
-hyljätä tilaisuutta siepata häneltä osaa hänen saaliistaan? Montague
-tunsi rajun kieltäytymishalunsa kuolevan sisällään.
-
-"No?" kysyi hänen veljensä viimein.
-
-"Oliver", sanoi toinen, "eikö mielestäsi minun pitäisi tuntea sitä
-paremmin, jotta voisin sitä arvostella?"
-
-"Sinä et voisi arvostella, vaikka kertoisinkin sinulle kaikki", sanoi
-Oliver. "Veisi kauan, ennenkuin ehtisit perehtyä asianhaaroihin ja
-olosuhteisiin niinkuin minä olen perehtynyt. Ota sanani; tiedän, että
-se on luotettava ja varma."
-
-Sitten äkkiä avasi hän nuttunsa auki ja otti esille muutamia
-papereita ja ojensi veljelleen sähkösanoman. Se oli päivätty
-Chicagossa ja siinä luettiin: "Vierasta odotetaan tuossa tuokiossa.
-Henry." "Se merkitsee, 'Osta mantereenpuoleisia tänä aamuna'", sanoi
-Oliver.
-
-"Ymmärrän", sanoi toinen. "Hän on siis Chicagossa, tuo mies?"
-
-"Ei", oli vastaus. "Se on hänen vaimonsa. Mies sähköttää hänelle."
-
-"-- Kuinka paljon sinulla on rahaa?" kysyi Oliver lyhyen vaitiolon
-perästä.
-
-"Minulla on suurin osa kahdestasadasta viidestäkymmenestä
-tuhannestani", vastasi toinen, "ja noin sataviisikymmentä tuhatta
-toimme me mukanamme."
-
-"Kuinka paljon voit saada käsiisi?"
-
-"Voisin saada ne kaikki; mutta osa rahoista on äidin, enkä minä tahdo
-niihin koskea."
-
-Nuorempi miehistä oli juuri panemaisillaan jyrkästi vastaan,
-mutta Montague keskeytti hänet. "Minä panen peliin ne kaksisataa
-viisikymmentä tuhatta, mitkä olen ansainnut", sanoi hän. "En uskalla
-riskeerata enempää."
-
-Oliver kohautti olkapäitään. "Niinkuin haluat", sanoi hän. "Sinulla
-tuskin koskaan elämässäsi on toista samallaista tilaisuutta."
-
-Hän käänsi pois ajatuksensa tästä asiasta, tai ainakin koetti
-sitä tehdä. Muutamien minuuttien perästä olivat ne taas siinä, ja
-tuloksena oli, että heidän saapuessaan pankkialueelle, oli Montague
-suostunut nostamaan kolmesataa tuhatta.
-
-He pysähtyivät hänen pankkinsa kohdalle. "Sitä ei ole vielä avattu",
-sanoi Oliver, "mutta kassanhoitaja kyllä palvelee sinua. Sano
-hänelle, että tarvitset ennenkuin pörssi avataan."
-
-Montague meni sisälle ja sai rahansa kuutena uutena, kahisevana
-viidenkymmenen tuhannen markan maksuosotuksena. Hän talletti ne
-visusti sisimpään taskuunsa ihmetellen hieman itsekseen paikan
-suuremmoisuutta, ja sitä nopeaa, tottunutta tapaa, millä kirjanpitäjä
-otti vastaan ja maksoi näin suuria summia. Sitten ajoivat he Oliverin
-pankkiin ja Oliver nosti kuusisataa tuhatta; ja sitten maksoivat he
-ajurille ja astelivat jalkaisin Broadwayta Wall Streetille. Neljännes
-tuntia oli jälellä pörssin avaamiseen; ja virtana valui joka puolelta
-lautoilta ja vaunuista hyvinvoivan näköisiä miehiä, jotka kiiruhtivat
-toimistoihinsa.
-
-"Missä ovat sinun välittäjäsi?" kysyi Montague.
-
-"Minulla ei ole mitään välittäjiä -- ei ainakaan tämänlaatuisille
-asioille", sanoi Oliver. Ja hän pysähtyi erään suuren rakennuksen
-eteen. "Siellä", sanoi hän, "ovat Hammond ja Streeterin virkailijat
--- toinen kerros itsestäsi vasemmalle. Mene sinne ja kysy jotakin
-liikkeen jäsentä ja esitä itsesi valenimellä --."
-
-"Mitä?", änkytti Montague.
-
-"Niin tietysti, mies -- kuinka uneksitkaan antaa omaa nimeäsi? Mitä
-sillä on väliä?"
-
-"En ollut koskaan ajatellut tehdä mitään sellaista", sanoi toinen.
-
-"No niin, ajattele sitä siis nyt." Mutta Montague pudisti päätään "En
-tahdo sitä tehdä", sanoi hän.
-
-Oliver kohautti olkapäitään. "Olkoon menneeksi", sanoi hän; "sano
-hänelle, ettet huoli antaa nimeäsi. Ne ovat vähän epäluuloisia ja
-tahtovat sinulta rahat."
-
-"Otaksukaamme, että he eivät sitä tekisi?", kysyi toinen.
-
-"Sitten odota minua ulkopuolella, ja minä vien sinut jonnekin
-muuanne."
-
-"Mitä on minun ostettava?"
-
-"Kymmenen tuhatta kappaletta vanhan mantereen käypiä osakkeita
-avaushinnalla; ja käske heitä ostamaan kohoavassa asteikossa, ja
-nousemaan huippuun saakka; ja käske heitä myöskin vastaanottamaan
-myyntimääräyksesi puhetorven kautta. Sitten odota minua, kunnes minä
-tulen sinua noutamaan."
-
-Montague puristi hampaansa yhteen ja totteli määräyksiä. Kun hän
-oli tullut niiden ovien sisäpuolelle, joihin oli merkitty Hammond &
-Streeter, kiirehti kauniskasvoinen poika häntä vastaan, ja vei hänet
-harmaatukkaisen ja ystävällisen herrasmiehen luo, joka oli itse Mr
-Streeter. Ja Montague esitti itsensä vieraaksi, joka oli etelästä
-tullut tähän kaupunkiin ja halusi ostaa muutamia osakkeita. Mr
-Streeter vei hänet sisempään toimistohuoneeseen, pyysi häntä istumaan
-pöydän ääreen ja asetti muutamia papereja hänen eteensä. "Saanko
-luvan tietää nimenne?" kysyi hän.
-
-"En tahdo ilmaista nimeäni", vastasi toinen. Ja Mr Streeter laski
-alas kynänsä.
-
-"Ette tahdo ilmaista nimeänne?" sanoi hän.
-
-"En", sanoi Montague tyynesti.
-
-"Miksi?" -- sanoi Mr Streeter -- "en ymmärrä --."
-
-"Olen muukalainen kaupungissa", sanoi Montague, "enkä ole tottunut
-osakkeiden kauppaan. Haluaisin mieluummin pysyä tuntemattomana."
-
-Mies tarkasti häntä terävästi. "Mistä tulette?" kysyi hän.
-
-"Mississipiltä", oli vastaus.
-
-"Ja onko Teillä asunto New-Yorkissa?"
-
-"On eräässä hotellissa", sanoi Montague.
-
-"Teidän on annettava joku nimi", sanoi toinen.
-
-"Sen asianhan ajaa mikä nimi hyvänsä", sanoi Montague. "John Smith,
-jos suvaitsette."
-
-"Me emme koskaan tee tällä tavalla", sanoi arvopaperivälittäjä. "Me
-vaadimme, että liiketuttavamme esittävät itsensä. Meillä on säännöt
-pörssissä -- meillä on säännöt --."
-
-"Pahottelen", sanoi Montague; "tämä tulisi olemaan käteiskauppa."
-
-"Kuinka monta osaketta haluatte ostaa?"
-
-"Kymmenen tuhatta", oli vastaus.
-
-Mr Streeter tuli yhä vakavammaksi. "Se on suuri tilaus", sanoi hän.
-
-Montague ei sanonut mitään.
-
-"Mitä Te haluatte ostaa?" oli seuraava kysymys.
-
-"Mannermaan puoleisia käypiä", vastasi hän.
-
-"Hyvä on", sanoi toinen lyhyen vaitiolon jälkeen, -- "koetamme
-tyydyttää Teitä. Mutta Teidän tulee punnita sitä -- muu--."
-
-"Luotan täydelliseen vaitioloon", sanoi Montague.
-
-Mr Streeter laski paperit, ja katsahdettuaan niihin huomasi Montague,
-että ne olivat kirjotetut viidensadan tuhannen markan summalle.
-
-"On tapahtunut erehdys", sanoi hän. "Minulla on ainoastaan kolmesataa
-tuhatta."
-
-"Oo", sanoi toinen, "luonnollisesti tuleehan meidän velottaa Teitä
-kymmenen prosenttia tappionvaralta."
-
-Montague ei ollut valmistunut tällaisen sattuman varalta; mutta hän
-teki joitakin laskelmia päässään.
-
-"Mikä on osakkeiden nykyinen hinta?" kysyi hän.
-
-"Viisikymmentäyhdeksän ja viisi kahdeksasosaa" oli vastaus.
-
-"Siis kuusikymmentä tuhatta dollaria on enemmän kuin kymmenen
-prosenttia markkinahinnasta", sanoi Montague.
-
-"Niin", sanoi Mr Streeter. "Mutta ollessamme tekemisissä
-tuntemattomien kanssa meidän on tietenkin asetettava alin
-häviöraja-määräys neljälle pisteelle ylhäältä, ja sitten jäisi Teille
-kaksi pistettä varmaa -- todellakin riittämätön määrä."
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague -- ja pelottavana salamana välähti hänelle
-käsitys siitä hurjasta pelistä, minkä hänen veljensä oli suunnitellut
-hänen puolestaan.
-
-"Jota vastoin", jatkoi Mr Streeter houkuttelevasti, "jos asetatte
-kymmenen prosenttia, niin saatte kuusi pistettä."
-
-"Hyvä", sanoi toinen viivyttelemättä. "Siis ostakaa minulle kuusi
-tuhatta osaketta, olkaa hyvä."
-
-Niin päättivät he kaupan, ja paperit allekirjotettiin ja Mr
-Streeter otti nuo kuusi uutta, kahisevaa kymmenen tuhannen dollarin
-maksumääräystä.
-
-Sitten saatteli hän Montaguen ulommaiseen toimistohuoneeseen,
-huomauttaen ystävällisesti kulkiessa: "Toivon, että saamanne neuvot
-ovat hyviä. Me itse olemme olleet enemmän haluttomia mannermaan
-puoleisiin -- asema näyttää hieman epävarmalta."
-
-Nämä sanat olivat yhtä vähäarvoisia kuin aika, minkä niiden
-lausuminen vei; mutta Montague ei tätä huomannut ja hän
-tunsi tuskallista painetta sisällään. Mutta hän vastasi
-välinpitämättömästi, että jokaisen oli tyydyttävä kohtaloonsa,
-ja istuutui muutamaan liiketuttaville varattuun tuoliin, Hammond
-& Streeterin liikehuoneusto oli kuin pieni luentosali, jossa oli
-rivittäin tuoleja ja edessä musta taulu, ja kaikkein tärkeimpäin
-osakkeiden alkukirjaimet merkittynä suuriin pylväihin ja eilisen
-päivän viimeiset hinnat pienillä viheriöillä korteilla niiden
-yläpuolella. Yhdellä sivulla oli kassanhoitaja ja kaksi palvelijaa,
-jotka odottivat merkinantonappausta alkamiseen.
-
-Tuoleilla istui kaksi tai kolmekymmentä miestä, nuoria ja vanhoja;
-useimmat niistä säännöllisiä _habitués_, Wall Streetin kuumeen
-uhreja. Montague tarkasteli heitä, ja hänen korviinsa saapui
-katkelmia heidän kuiskuttelevasta keskustelustaan, joka tapahtui
-sangen monimutkaisella ja epämiellyttävällä ammattikielellä. Hän
-tunsi itsensä syvästi nöyryytetyksi ja asemansa sangen epämukavaksi
--- sillä hän oli saanut Street-kuumeen omiin suoniinsa, eikä hän
-jaksanut sitä voittaa. Iljettäviä väristyksiä kulki ylös ja alas
-pitkin selkäpiitä ja hänen kätensä olivat kylmät.
-
-Hän katseli huumaantuneena pieniä numeroja; ne seisoivat siellä
-jonkin suunnattoman ja jättiläismäisen voiman ulkonaisina ilmauksina,
--- voiman, jota oli mahdotonta hallita tai edes käsittää -- jonkin
-armottoman, hävittävän voiman, sellaisen kuin on salama taikka
-pyörremyrsky. Ja hänkin oli asettanut itsensä sen armoille -- se
-saisi tehdä hänelle mitä tahtoi! "Mannerm. puol. 59 5/8" luettiin
-pienellä pahvilapulla; ja hänellä oli ainoastaan kuusi pistettä
-varmaa. Jos millä hetkellä päivästä tahansa nuo numerot kääntyisivät
-luettaviksi "53 5/8" -- silloin jokainen dollari Montaguen
-kuudestakymmenestä tuhannesta olisi ijäksi mennyttä! Se suuri
-korvaus, jonka edestä hän niin kovasti oli tehnyt työtä ja josta hän
-niin suuresti oli iloinnut -- se olisi kaikki mennyt, ja sievonen
-pala hänen perinnöstään vielä lisäksi!
-
-Joku poikanen pisti hänen käteensä pienen, nelisivuisen paperin --
-yhden noista lukemattomista uutisarkeista, joita eri liikehuoneet
-levittivät ilmaiseksi ilmottamis- y.m. tarkotuksia varten; ja otsikko
-'Mannermaan puoleiset' sattui hänen silmäänsä _Day's Eventsin_
-sisällössä. Hän luki: "Mantereen tuonpuoleisen rautatieverkon
-johtajien kokous pidetään tänään päivällä. Luotettavalta taholta
-ennustetaan, että neljännesvuoden voitto-osinkoa ei jaeta, niinkuin
-sitä ei ole jaettu kolmena viimeisenä neljänneksenä. Osakkeiden
-omistajien keskuudessa vallitsee suuri tyytymättömyys. Osakkeiden
-asema on selvästi havaittavan heikko, ja ilmeisesti puuttuu
-sisäistä kannatusta; arvo laskeutui kolmella pisteellä juuri
-ennen eilisen pörssiin sulkemista niiden tiedonantojen johdosta,
-joita länsivaltioiden virkailijain viimeaikaiset tutkimukset ovat
-ilmituoneet, ja laajalti luottamusta saaneiden huhujen johdosta,
-jotka kertovat erimielisyyksistä johtajien keskuudessa ja
-uudistuvasta vastarinnasta Hopkinsin toimien silmälläpitoa varten."
-
-Kello oli jo ohi kymmenen, ja nyt alotti muistiinpanija pitkän
-tehtävänsä. Mannermaan puoleisilla kävi suunnaton kauppa, ja monet
-tuhannet osakkeet vaihtuivat kädestä käteen, ja hinta häilyi
-edestakaisin. Kun Oliver puolen tunnin kuluttua astui sisälle, oli se
-59 3/8. "Se on hyvä", sanoi hän. "Meidän aikamme ei tule ennenkuin
-iltapäivällä."
-
-"Mutta otaksuppa, että joudumme puille paljaille ennen iltaa?" sanoi
-toinen.
-
-"Se on mahdotonta", vastasi Oliver. "Kaiken aamua kestää tulista
-ostoa."
-
-He istuivat hetkisen, hermostuneina ja levottomina. Sitten
-katkaistakseen yksitoikkoisuuden, ehdotti Oliver, että hänen veljensä
-ehkä haluaisi nähdä "Streetiä." Ja he kääntyivät nurkasta Broad
-Streetille. Tämän päässä seisoi rakennus, joka sisällään kätki
-kaiken hallituksen kullan, ja jonka tornissa seisoi Gatling-kanuuna
-valmiina. Yleisö ei tietänyt, että se oli siellä, mutta rahamiehet
-tiesivät sen, ja näytti siltä kuin he olisivat haalineet kaikki
-toimistonsa ja pankkinsa ja talletusholvinsa sen suojaan, Täällä
-syvällä maan sisässä oli kätkettynä öljytrustin miljaardin arvoiset
-arvopaperit -- eräässä suuressa, kuudensadan tonnin mittaisessa
-teräsholvissa, jonka ovi oli niin tarkoin asetettu, että yhdellä
-sormella saattoi kääntää sen saranoillaan. Ja vastapäätä tätä
-oli arvopaperipörssin valkoinen, kreikkalaismallinen rakennus.
-Kadun alapäässä tulvivat ihmisjoukot nuoralla ympäröidyn arenan
-sisäpuolella, tyrkkien toinen toisiaan, meluten ja pilapuheita
-päästellen; tämä oli se "piiri", missä sai ostaa pienempiä
-osakepinkkoja, ja kaikellaisten humbuugi-kaivosten ja öljylähteiden
-osakkeita, joita pörssi ei ollut merkinnyt luetteloihinsa. Satoi tai
-paistoi, nämä ihmiset olivat aina siellä; ja lähimpäin rakennusten
-akkunoissa seisoi toisia, jotka suurten puhetorvien kautta huusivat
-heille määräyksiä taikka antoivat merkkejä mykällä ja salaperäisellä
-kielellä. Muutamilla näistä välittäjistä oli kirjavat hatut, niin
-että heidät saattoi helposti erottaa; muutamien toimistot olivat
-etäällä, ja siellä istuivat miehet kaiken päivää edessään voimakkaat
-lasit, jotka oli varta vasten laadittu. Kaikkialla ilmassa oli
-keinottelua -- levottomia, kuumeisia katseita; nopeita, hermostuneita
-liikkeitä; näivettyneitä, huolien uurtamia kasvoja. Sillä tässä
-pelissä nousi jokainen toistansa vastaan; ja nopat olivat asetetut
-niin, että yhdeksän jokaista kymmentä kohti oli tuomittu häviöön ja
-perikatoon.
-
-He hankkivat pääsyliput katsojain parvekkeelle pörssissä. Täältä
-saattoi katsella alas saliin, joka oli parisen sataa jalkaa
-neliömitaten, ja laattiaa peitti ikäänkuin hirmumyrskyn jälelle
-jättämä kerros rikkirevittyjä paperin palasia, ja ilman täytti
-korvia särkevä rähäkkä ja helvetillinen äänten pauhu. Sinne oli
-kokoontunut noin kaksisataa miestä ja poikasta; muutamat vetelehtivät
-ja juttelivat, mutta useimmat olivat parveutuneet määrättyjen
-kauppakeskuspisteiden ympärille, missä ne pukkien toinen toisiaan
-koettivat kiipeillä toistensa yli, ja käsiään väännellen juoksivat
-edestakaisin huutaen kovalla äänellä. "Istuin" tässä pörssissä
-maksoi noin viisisataa tuhatta markkaa, ja niinpä ei siis kukaan
-näistä miehistä ollut köyhä; mutta kuitenkin he saapuivat päivä
-päivältä näyttelemään osaansa tällä iljettävällä arenalla, "etsien
-surussa toinen toistensa iloa": keksien tuhansia pikku kujeita toinen
-toistansa petokseen ja tyhjentääkseen; riemuiten tuhansista pikku
-voitoista; ja viettääkseen elämäänsä niinkuin aallot rantaa vastaan
-läikkyen -- inhimillisen turhuuden oivallinen vertauskuva. Tuon
-tuostakin tarttui heihin äkkinäinen yltiöpäisyys, ja heistä tuli
-ulvovia paholaisia, jotka kirkuen, läähättäen ja repien riekaleiksi
-toistensa vaatteet velloivat yhden pisteen ympärillä; ja katsojaa
-värisytti, kun hän näki nuo jonkin tuntemattoman ja kammottavan
-lumouksen uhrit, joka pakotti heidät repimään ja runtelemaan
-toisiaan, kunnes olivat loppuun nääntyneet ja kalvenneet.
-
-Mutta hän, joka oli pannut kaiken omaisuutensa "mannermaan
-puoleisiin", tajusi hämärästi kaiken tämän. Sillä hän oli
-samalla myynyt oman sielunsa lumoojalle, ja hän oli joutunut sen
-taikavoiman valtaan, ja hän toivoi ja pelkäsi ja tuskaili yhdessä
-tappelevan joukon kanssa. Montague ei tarvinnut kysyä, mikä oli
-hänen "pisteensä", sillä noin satamiehinen lauma oli ahtautunut sen
-ympärille, ja siellä täällä sen ulkopuolella kuhisi ja kihisi pieniä
-joukkoja.
-
-Tuon kaiken seuraaminen oli mieltä kiinnittävää; mutta siinä oli yksi
-hankaluus -- katsojia varten ei ollut minkäänlaisia tiedonantoja
-käyvistä hinnoista. Siten tämän hyörinän näkeminen pani katsojan
-vain tuskalliseen jännitykseen -- jotain täytyi tapahtua heidän
-osakkeilleen! Oliverkin oli huomattavasti hermostunut -- sittenkin,
-varmimmassakin tapauksessa peli oli vaarallinen; saattoihan tapahtua
-suunnaton häviö, taikka salamurha, tai maanjäristys! He ryntäsivät
-ulos ja raivasivat tiensä lähimpään välitystoimistoon, missä
-yksi silmäys taululle ilmaisi heille mannermaanpuoleisten olevan
-kuudessakymmenessä. He hengähtivät syvään ja istuutuivat jälleen
-odottamaan.
-
-Nyt oli kello puoli kaksitoista. Viisitoista vailla kaksitoista
-kohosivat paperit yhdellä kahdeksasosalla, ja sitten neljänneksellä,
-ja sitten toisella kahdeksasosalla. He tarttuivat kiihkeästi
-toistensa käsiin. Oliko aika tullut?
-
-Nähtävästi oli. Minuuttia myöhemmin olivat osakkeet
-paljottais-ostoille kohonneet kuuteenkymmeneenyhteen. Sitten ne
-kohosivat vielä kolme kahdeksasosaa. Kiihtynyt sorina kulki läpi
-toimitushuoneen, ja harmaat, veteraanit kohosivat ylös paikoiltaan,
-Osakkeet kohosivat toisen neljänneksen.
-
-Montague kuuli erään takanansa olevan miehen sanovan naapurilleen:
-"Mitä tämä merkitsee?"
-
-"Jumala tietää", oli vastaus; mutta Oliver kuiskasi veljensä korvaan,
-"Minä tiedän, mitä se merkitsee. Sisäpuolelaiset ostavat."
-
-Joku osti, ja osti vimmatusti. Muistiinpanija näytti panevan
-kaikki muut asiat syrjään ja omistavan kaiken huomionsa mannermaan
-puoleisten kauppaan. Se oli kuin peliä, missä toinen puoli
-alkaa kasata voittoja, ja kuskin penkillä istuva mies veisaa
-voitonriemuisesti, ja kylminkin katsoja on liikutettu -- sillä
-kukaan ei saata olla välinpitämätön menestykselle. Ja kun osakkeet
-kohosivat yhä ylemmä ja ylemmä, kasvoi aaltona sen mukana kiihtymys,
-ja mumina kävi läpi huoneen, väristyksen kulkiessa henkilöstä
-toiseen. Muutamat tarkastivat, ihmetellen, kuinka kauan se kestäisi,
-ja tuumien, olisiko heidänkin parasta ottaa edes vähäisellä määrällä
-osaa; ja sitten merkittiin taas uusi piste, ja he olisivat tahtoneet
-suorineensa sen, ja epäröivät tekisivätkö he sen nyt. Mutta toisille,
-niinkuin Montague, joilla "oli vähän mukana", se oli voitto, loistava
-ja kiihdyttävä; heidän suonensa sykkivät kiivaammin joka kerran
-kun numerot vaihtuivat; ja väliajoilla laskivat he voittojaan ja
-riippuivat toivon ja vapistuksen välillä uusista voitoista, jotka
-olivat tulossa, mutta eivät vielä näkyvissä.
-
-Pidettiin pieni "aselepo" ja pojat, jotka hoitivat taulua,
-saivat tilaisuuden levähtää. Osakkeet olivat yläpuolella
-kuudenkymmenenkuuden; nyt lepäsi Montague "sametilla", käyttääksemme
-Streetin kuvaannollista sanontatapaa. Hänen voittonsa nousi
-kolmeensataan tuhanteen markkaan, ja vaikkakin osakkeet laskisivat ja
-hänen osansa myytäisiin paljaaksi, ei hän menettäisi mitään.
-
-Hän halusi myydä ja muuttaa rahaksi voittonsa; mutta hänen veljensä
-tarttui häntä käsivarteen. "Ei! _ei_!" sanoi hän. "Oikea aika ei ole
-vielä tullut!"
-
-Muutamat läksivät aamiaiselle -- ravintolaan, missä heillä oli
-puhelin pöydällään, voidakseen siten pysyä yhteydessä tapahtumien
-kanssa. Mutta Montaguet eivät ehtineet ajattelemaan syömistä; he
-istuivat ja kuvailivat toisilleen liikkeen johtajia, ja laskivat
-lukemattomia erilaisia mahdollisuuksia. Asiat saattoivat vielä mennä
-hullusti, ja kaikki heidän voittonsa häviäisivät niinkuin aikaiset
-lumihiutaleet -- ja kaikki heidän omaisuutensa niiden mukana. Oliver
-vapisi niinkuin lehti, mutta hän ei liikkunut paikoiltaan. "Keskeytä
-peli!" kuiskasi hän.
-
-Hän veti esiin kellonsa ja vilkasi siihen. Se oli yli kaksi. "Se
-saattaa kestää huomiseen aamuun!" mutisi hän. -- Mutta sitten äkkiä
-tuli myrsky.
-
-Muistiinpanija ilmoitti mantereenpuoleisten kohonneen hinnassa
-puolellatoista pisteellä eräässä viiden tuhannen osakkeen
-kaupassa; ja sitten taas puoli pistettä kahden tuhannen osakkeen
-kaupassa. Tämän jälkeen se lakkaamatta nousi. Osakkeet kohosivat
-pisteen kerrallaan; ne ylenivät kymmenen pistettä viidessätoista
-minuutissa. Ja hirmuinen hämminki puhkesi toimitushuoneessa, ja
-useissa tuhansissa muissa toimistoissa Streetin varrella, ja
-levisi toisiin ympäri koko maailman. Montague oli noussut ylös ja
-liikkui edestakaisin, sillä jännitys oli sietämätön; ja sisemmän
-toimitushuoneen ovella kuuli hän jonkun puhelimessa huudahtavan:
-"Jumalan rakkauden nimessä, etkö saa selville, mitä on kyseessä?"
-Sekunttia myöhemmin ryntäsi joku mies huoneeseen, hengästyneenä
-ja silmät mielettöminä palaen, ja hänen äänensä kaikui läpi
-toimistohuoneen: "Johtajat ovat määränneet kolmen prosentin
-neljännesosingon ja ylimääräisenä osinkona kaksi!"
-
-Ja Oliver tarttui veljeään käsivarteen ja ryntäsi ovea kohti. "Hae
-nopeasti välittäjä käsiisi", sanoi hän. "Jos osakkeet ovat lakanneet
-nousemasta, myy; ja myy hinnalla millä hyvänsä ennen loppua." Ja
-sitten hyökkäsi hän omiin kortteleihinsa.
-
-Noin puoli neljän tienoilla palasi Oliver takaisin Hammond ja
-Streeterille, hengästyneenä ja tukka ja vaatteet epäjärjestyksessä.
-Hän oli riemusta pakahtumaisillaan; ja Montague oli tuskin vähempää
-kiihtynyt -- itse asiassa hän tunsi olevansa aivan veltto jännityksen
-jälkeen, minkä hän vasta oli kestänyt.
-
-"Minkä hinnan saavutit?" kysyi hänen veljensä; ja hän vastasi:
-"Keskimäärin 78 3/8." Lopussa olivat osakkeet vielä kerran kiivaasti
-nousseet, ja hän oli myynyt kaikki osakkeensa pysäyttämättä nousua.
-
-"Minä sain viisi kahdeksas-osaa", sanoi Oliver. "Oi te jumalat!"
-
-Toimistohuoneessa oli muutamia onnettomia "pestyjä"; Mr Streeter oli
-yksi niistä. Heitä kiukutti ja sapetti nähdä noiden kahden onnesta
-säteileviä kasvoja; mutta nuo kaksi eivät huomanneet tätäkään. He
-läksivät pois, puoleksi tanssien, ja ottivat pari ryyppyä hermojaan
-tyynnyttääkseen.
-
-He eivät varsinaisesti saisi rahojaan ennenkuin huomisaamuna; mutta
-Montague laski itselleen voittona pyöreissä luvuissa puolitoista
-miljoonaa. Tästä noin sata tuhatta menisi osuutena tuntemattomalle
-tiedonantajalle; jäännös hänen mielestään oli kohtuullinen korvaus
-sen päivän kuuden tunnin työstä.
-
-Hänen veljensä oli voittanut enemmän kuin kaksi kertaa niin paljon.
-Mutta kun he ajoivat kotia, jutellen kaikesta siitä pelonsekaisella
-äänellä, ja vannoen toisilleen ehdotonta vaitioloa, pusersi Oliver
-äkkiä kätensä nyrkkiin ja iski sillä polveensa.
-
-"Kautta taivaan!" huudahti hän. "Jollen olisi ollut hullu ja
-koettanut säästää ylimääräistä tappionvaraa, olisin voinut saada
-viisi miljoonaa!"
-
-
-
-
-Viidestoista luku.
-
-
-Sellaisen voiton jälkeen saattoi Montague huolettomana odottaa
-joulujuhlallisuuksia -- soittoa ja tanssia ja kaikkea muuta
-onnellista ja kaunista.
-
-Sellaista esimerkiksi kuin Mrs Winnie, joka tuli häntä tapaamaan;
-puettuna parhaimpaan automobiiliturkkiinsa, joka oli tehty
-puhtaimmasta lumivalkoisesta kärpännahasta -- se oli tosiaan niin
-loistava, että minne hyvänsä hän menikään, niin ihmiset kaikkialla
-kääntyivät ja tuijottivat hengitystään pidättäen häneen. Mrs Winnie
-oli iloisen terveyden kuva, syvä hehku purppuraisessa pinnassaan, ja
-liekki sysimustissa silmissään.
-
-Hän istui suuressa ajovaunussaan -- jossa syystä kylläkin tuli
-kantaa kärpännahkaturkkia. Se oli pieni, itsestään kulkeva hotelli;
-sisällä oli istuimet kuudelle hengelle, ja liikkuvat lepotuolit
-ja makuusijat, ja kirjotuspöytä ja pesukaappi, jota yöllä valaisi
-kaunis, sähköllä valaistava kynttiläkruunu. Sen leikkaukset olivat
-etelä-ameriikkalaisesta mahongista, ja päällystys oli espanjalaisista
-ja marokkolaisista nahkoista; siellä oli puhelin, jonka kautta
-saattoi antaa määräyksiä ajajalle; ja jääsäiliö ja aamiais-säilytin
--- tosiaan olisi saattanut viettää tunnin ajan aina uusien entistään
-nerokkaampien laitteiden keksimisessä tässä salaperäisessä vaunussa.
-Se oli pari vuotta sitten varta vasten laitettu Mrs Winnietä
-varten, ja sanomalehdet kertoivat, että se oli maksanut sata
-viisikymmentätuhatta markkaa; se oli silloin ollut uutuus, mutta
-nyt "jokainen" voi niitä saada. Tässä vaunussa oli mukava istua ja
-nauraa ja lörpötellä ja ajaa pikajunan nopeudella; eikä koskaan
-minkäänlaista nytkähtelyä tai huojumista, taikka minkäänlaista
-pienintäkään ääntä.
-
-Kaupungin kadut kiisivät heidän ohitsensa, niinkuin
-mielikuvituksessa. He ajoivat puiston läpi, ja ulos Riverside
-Drivelle, ja edelleen ylös tietä, joka kulkee virran vierustaa koko
-matkan Broadwaysta Albanyyn saakka. Se oli makadamisoitu ajotie,
-jonka molemmilla puolilla seisoi kauniita ja muhkean näköisiä
-asuntoja. Kun ajettiin yhä kauvemmaksi, saavuttiin suurille
-maatiloille -- tuhannen neliöpeninkulman suuruinen alue oli
-kokonaan luovutettu niitä varten. Siellä oli metsiä ja järviä ja
-virtoja; siellä oli puutarhoja ja kasvistaloja, jotka olivat täynnä
-harvinaisia kasveja ja kukkasia; ja puistoja, missä hirvet söivät
-laidunta, ja riikinkukot ja lyyrylinnut ylhäisinä astelivat. Tie
-kiemurteli ylös ja alas kukkuloiden välissä, joiden kupeet saattoivat
-olla yhtä ainoata loppumatonta ruohopengertä; ja ylimpänä huipulla
-seisoi kaikenmuotoisia ja -kokoisia palatseja mitä ajatus saattoi
-kuvitella.
-
-Näitä suuria maa-alueita löytyi kaikkialla kaupungin ympärillä,
-aina kolmen ja kuudenkymmenen peninkulman päässä siitä; niitä oli
-siellä pari kolme sataa, ja uskomattomia summia oli kulutettu
-niiden koristamiseen. Siellä näki keinotekoisen lammikon, jonka
-pinta-ala oli kymmenen tuhatta akrea, ja se oli tehty maahan, joka
-oli maksanut useita tuhansia markkoja akre; siellä näki puistoja,
-joissa oli kymmenen tuhatta ruusupensasta, ja miljoonan markan
-arvosta jaappanilaisia liljoja; siellä oli eräs maatila, jolle oli
-istutettu viiden miljoonan markan arvosta harvinaisia puita, jotka
-olivat tuodut maailman kaikilta kulmilta. Jotkut rikkaat, jotka
-eivät enää osanneet millään muulla huvittaa itseään, muuttivat
-maatilaansa perinpohjin kerta toisensa perään, vaihtaen näköalaa
-kotinsa ympärillä, niinkuin vaihdetaan maisemaa näytelmässä. Kaukana
-New Jerseyssä rakensivat Heganit linnaa erään vuoren huipulle ja
-olivat rakentaneet erityisen rautatien sitä varten kuljettaakseen
-sinne rakennustarpeita. Täällä oli myöskin tupakkakuninkaan maatila,
-johon oli kulutettu viisitoista miljoonaa jo ennenkuin rakennuksen
-suunnitelmat vielä olivat piirretytkään; siellä oli keinotekoisia
-lammikoita ja virtoja, ja haaveellisia siltoja ja muistopatsaita,
-ja parisen kymmentä pientä malliviljelyskenttää ja maataloa, aina
-omistajan päähänpiston mukaan. Ja täällä Pocantinon harjanteilla oli
-öljykuninkaan maatila, joka oli noin neljä neliöpeninkulmaa laaja,
-ja jossa oli kolmenkymmenen peninkulman pituudelta ihanteellisia
-ajeluteitä; useita vaunulasteja harvinaisia kasveja oli tuotu
-sen puistoja varten, ja sen kunnossa pitoon tarvittiin kuuden
-sadan miehen aika. Siellä oli _golf_-kenttä [_golf_-peli on eräs
-palloleikki, jossa pallot käyrällä mailalla ajetaan maassa oleviin
-kuoppiin. Suomentaja.], ja pienennetty jäljennös lumihuippuisista
-Alpeista; maailman rikkain mies tuli sinne etsimään kadonnutta
-terveyttään, ja mukanaan oli hänellä asestetut vartijat ja
-salapoliisit, jotka piirittivät seutua kaiket päivät, ja tornissa oli
-valonheittäjä, jonka avulla hän saattoi nappulaa koskettaen keskellä
-yötä lähettää valovirran huuhtelemaan ympäristöä.
-
-Yhdessä näistä palatseista eleli suuren Devon-huoneen perijä. Hänen
-serkkunsa asui Euroopassa, sillä hänen mielestään Amerikka ei ollut
-sellainen paikka, missä herrasmiehen sopi elää. Kumpikin heistä
-omisti useiden miljaardien arvosta New-Yorkin kiinteimistöä, ja
-saivat vuokraveronsa kaupungin kihiseviltä työläis-miljoonilta. Ja
-herkeämättä ostivat he perheen vakuuskirjan nojalla uusia alueita
-He olivat kaupungille kuuluvien suurten rautateiden johtajia, ja
-olivat kosketuksissa valtiollisen koneiston kanssa, ja kaikella
-muullakin tavalla sellaisessa asemassa, jossa saattoivat tietää,
-miten oli asiat; jos aijottiin rakentaa uusi maanalainen rata, jota
-myöten kihisevät työläismiljoonat päästettiin vapauteen, huomasivat
-nämä kaiken maan myydyksi käsistä, ja siellä seisoi jo suunnattomia
-vastarakennettuja vuokrakasarmeja -- ja omistajina olivat Devonit.
-Heidän hallussaan oli parikymmentä kaupungin suurinta hotellia
--- ja heillä oli myöskin köyhäinkortteleita ja anniskeluita ja
-kapakoita Tenderloinissa. Heidän ei edes tarvinnut tietää, mitä
-omistivat; heidän ei tarvinnut tietää mitään, eikä tehdä mitään --
-he elivät palatseissaan, kotona tai ulkomailla, ja heille kuuluvissa
-kaupunki-toimistoissa kiersi pysähtymättä suuri, korkoja kasaava kone.
-
-Eldridge Devonin työnä oli huvitella itseään tiluksillaan ja
-automobiilillaan. Hän oli vasta myynyt kaikki hevosensa ja
-muuttanut tallinsa vaunuvajaksi, jossa seisoi rivissä parikymmentä
-kappaletta vaunuja; hän hankki ehtimiseen uusia, ja jutteli niiden
-ansioista. Hän oli saanut maatilansa, Hudson Cliffin suhteen
-sellaisen loistavan ajatuksen, että siitä oli tuleva herrasmiehen
-maatalo, joka kannattaisi itse itsensä -- se tahtoo sanoa, joka
-hankkisi ylellisyys- ja välttämättömyystarpeet omistajansa pöydälle
-hinnalla, joka ei saisi kohota yläpuolelle sitä, mitä ne ostettaessa
-maksaisivat. Otettaessa lukuun hinnat, joita tavallisesti maksettiin,
-ei tämä ollut mikään hämmästyttävä urotyö, mutta Devon iloitsi siitä
-lapsellisesti; hän näytti Montaguelle kasvihuoneensa, jotka olivat
-täynnä harvinaisia kukkia ja hedelmiä, ja mallimeijerinsä, jossa oli
-marmoriset pöydät ja nikkeliset torvet, ja palvelijoilla oli yllään
-valkoiset verkapuvut ja käsissään kuuraushansikkaat. Hän oli lyhyt
-ja hyvin paksu herra, jonka kasvot olivat punottavat ja keskustelu
-kaikkea muuta kuin säteilevää. Hudson Cliffille tuli useita Montaguen
-aikaisempia tuttavia; ja toisia, joita hän ei ollut ennen tavannut.
-He huvittelivat itseään kaikilla niillä tavoilla, joihin hän oli
-tutustunut perhevierailulla; niinpä jouluaattona oli juhlallisuuksia
-lasten riemuksi, ja jouluyönä pukutanssi, hyvin kaunis ja komea.
-Monet saapuivat New-Yorkista siihen tilaisuuteen, ja toisia
-saapui lähistöltä; ja vastakutsuilla näki Montague toiset näistä
-vuorenhuippulinnoista.
-
-Ja myöskin, mikä tärkeintä, pelattiin täällä _bridgeä_ -- niinkuin
-sitä oli pelattu jokaisissa pidoissa, missä hän siihen saakka
-oli ollut läsnä. Täällä Mrs Winnie, joka miltei kokonaan oli
-ottanut hänet huostaansa ja uhkasi asettua Oliverin sijalle hänen
-suojelijakseen ja oppaakseen seuraelämän piireissä, väitti että
-mitään anteeksipyyntöjä ei enää hyväksyttäisi ja niin istui hän Mrs
-Winnien kanssa pari aamua aurinkoisissa seurusteluhuoneissa, ja
-syventyi innokkaasti peliin. Kun hän oli osottautunut taitavaksi
-oppilaaksi, neuvottiin häntä ottamaan koekaste.
-
-Ja siten joutui Montague tekemisiin uuden seuramaailman ilmiön kanssa
--- ehkä ylipäänsä kaikista tärkeimmän ja mieltä järkyttävimmän ilmiön
-kanssa, mitä seuramaailma oli vielä hänelle näyttänyt. Hän oli juuri
-kokenut, kuinka hankitaan suuria summia ilmaiseksi, ja hänellä oli
-tuoreessa muistissa sen epämieluisat muistot -- vapisuttava jännitys,
-polttava ja raateleva rahanhimo, hirmuinen, hermoja uuvuttava
-kiihotus. Hän oli toivonut, että hänen ei ainakaan kohta tarvitsisi
-uudelleen läpikäydä sellaista kokemusta -- ja täällä oli siihen
-mahdollisuus ja lisäksi loppumaton ajankuluke!
-
-Sillä se oli _bridgen_ tarkotus; se oli rangaistus, minkä ihmiset
-maksoivat ilmaiseksi saamistaan rahoista. Sairaus syöpyi heidän
-veriinsä, eivätkä he voineet enää elää ilman kiihdyttävää ansiota
-ja sen toivoa. Siksipä he työstä päästyään, jolloin heidän luultiin
-lepäävän ja huvittelevan, kokoontuivat yhteen ja raastivat toisiaan,
-matkien tuota julmaa ja pelottavaa liike-elämän taistelua ja
-huijausta. Streetillä oli Oliver osottanut veljelleen kuuluisan
-"kastajan", joka joskus oli voittanut kolme neljäkymmentä miljoonaa
-yhtenä ainoana päivänä; se mies pelasi aamupäivällä osakkeilla,
-ja iltapäivällä "vaihtoi hevosia" ja vietti illan miljonäärien
-pelihuoneessa. Ja samoin oli myöskin _bridge_-pelurien laita.
-
-Se muodosti seuraelämän vaivan; se oli levinnyt läpi koko hienoston,
-ylhäisen ja alhaisen. Se oli hävittänyt kaiken vapaan seurustelun
-ja hyvän toveruuden se lopuksi hävittäisi kaiken tavallisen
-sopivaisuudenkin ja tekisi parhaista ihmisistä raa'at huijarit. --
-Näin pakisi Mrs Betty Alden, joka oli yksi vieraista ja Montaguen
-mielestä täytyi Mrs Billyn tietää, sillä hän itse oli mukana pelissä
-kaiken aikaa.
-
-Mrs Billy ei pitänyt Mrs Winnie Duvalista; ja keskustelun aluksi
-kysyi hän, minkätähden hän antoi tuon naisen pilata itsensä. Sitten
-tuo hyvä vallasnainen siirtyi kertomaan, minkä aseman _bridge_ oli
-saavuttanut; kuinka ihmiset pelasivat sitä junassa koko matkan
-New-Yorkista San Fransiskoon; kuinka heillä oli pöydät vaunuissaan,
-ja kuinka he pelasivat matkustellessaan halki maailman. "Kerran",
-sanoi hän, "otin minä mukanani seurueen katsomaan Ameriikan
-pokaali-ajoja kaukana Sandy Hookilla; ja kun me saavuimme takaisin
-laiturille, huusi joku: 'Kuka voitti?' Ja vastaus oli: 'Mrs Billy
-on edellä, mutta me jatkamme tänä iltana'. Matkustimme erään
-ystäväseurueen kanssa Välimeren halki Niilille, ja kuljimme ohi
-Venetsian ja Kairon ja pyramiidien ja Suetsin kanavan, mutta he
-eivät koko aikana kohottaneet päätäänkään -- he pelasivat _bridgeä_.
-Ja Tepä luulette, että minä lasken leikkiä, mutta tarkotan oikein
-sananmukaisesti sitä, mitä sanon. Tunnen eräänkin miehen, joka
-matkusti New-Yorkista Filadelfiaan, ja alotti pelin muutamien
-tuntemattomien kanssa, ja ajaa huristi koko tuon pitkän matkan
-palmurannikolle saakka saadakseen sen lopetetuksi!"
-
-Montague kuuli myöhemmin kerrottavan eräästä tunnetusta seuraelämän
-johtajattaresta, joka oli tullut kokonaan kykenemättömäksi sinä
-talvena liiallisen _bridgen_ pelaamisesta New Portissa; ja hän
-vietti talvea kuumilla lähteillä ja palmurannikolla -- ja pelasi
-_bridgeä_ siellä. He pelasivat sitä parantoloissakin, minne hermoston
-murtuminen oli heidät ajanut. Se oli peli, joka niin suuressa
-määrässä kulutti naisten elimistöä, että lääkärit oppivat tuntemaan
-sen oireet, ja ennenkuin he määrittelivät sairauden, saattoivat he
-kysyä: "Pelaatteko _bridgeä_?" Se oli hävittänyt viimeisetkin sabatin
-muistot -- yleisenä tapana oli kokoontua peliseurueihin tuona päivänä.
-
-Se oli hyvin kallista peliä siinä muodossa, kun sitä pelattiin
-ylhäisön keskuudessa; saattoi helposti voittaa tai menettää useita
-kymmeniä tuhansia markkoja yhdessä illassa, ja monella ei ollut
-varoja sitä kestää. Jos kuka ei pelannut, hänet pyyhittiin pois
-kutsuttujen luettelosta; ja kun kerran oli antautunut peliin,
-niin säädyllisyys vaati siinä pysymään, kunnes se oli loppunut.
-Niinpä sai kuulla nuorista tytöistä, jotka olivat pantanneet
-perhekalleutensa, tai myyneet kunniansa maksaakseen pelivelkojaan; ja
-koko ylhäisö tiesi kertoa eräästä nuorukaisesta, joka oli ryöstänyt
-emäntänsä jalokivet ja pantannut ne, ja sitten vienyt panttiliput
-emännälleen kertoen, että vieraat olivat ryöstäneet häneltä,
-rahat. Parhaimpaan ylhäisöön kuului naisia, jotka pelitaitonsa
-avulla elivät yksinkertaista ja puhdasta seikkailuelämää; emännät
-kutsuivat luoksensa rikkaita vieraita ja nylkivät heidät puhtaiksi.
-Montague ei koskaan unohtanut, millä häpeän ja harmin tunteella
-hän oli kuunnellut, kun ensiksi Mrs Winnie ja sitten hänen
-veljensä varottivat häntä, että hänen oli vältettävä pelaamista
-erään ylimysnaisen kanssa, jonka hän tuli kohtaamaan tässä mitä
-ylimyksellisimmässä kodissa -- sillä hän oli yleisesti tunnetta
-petkuttaja!
-
-"Kuuleppas, veli-kulta", nauroi hänen veljensä, kun hän pani
-jyrkästi vastaan, "meillä on tapana sanoa, 'petkuttaa korteilla kuin
-nainen.'" Ja sitten ryhtyi Oliver kertomaan hänelle ensimmäisiä
-omia kokemuksiaan korttipelin alalla seuramaailmassa, kun hän oli
-pelannut _pokeria_ [= muuan laji korttipeliä. Suomentaja.] useiden
-hurmaavien nuorten nousukkaiden kanssa; ne saattoivat luetella
-lehtensä ja ottaa rahat näyttämättä ollenkaan korttejaan, ja hän oli
-ollut liian kohtelias pyytääkseen niitä nähdä. Mutta myöhemmin oppi
-hän huomaamaan, että tämä oli säännöllinen temppu, ja sitten ei hän
-enää koskaan pelannut _pokeria_ naisten kanssa. Ja Oliver näytti
-veljelleen yhden näistä tytöistä -- tuolla hän istui, kuvan kauniina
-ja marmorin kylmänä, puoleksi poltettu paperossi pöydän syrjällä,
-ja whiskyä ja suudaa ja jääpalasia laseissa hänen vierellään.
-Tuonnempana, kun hän sattui lukemaan sanomalehteä, kumartui hänen
-veljensä hänen olkapäänsä yli ja osotti toista hulluuden oiretta --
-muuatta ilmotusta, jonka otsikkona oli: "Onnenne on muuttuva." Siinä
-ilmotettiin, että Rosensteinin salongeissa juuri Viidennen Avenuen
-varrella, saattoi lainata rahaa kalliita pukuja ja turkkeja varten!
-
-Koko sen kymmenen päivän aikana, minkä tämä vierailu kesti,
-omistautui Mrs Winnie kokonaan pitämään huolta siitä, että
-Montaguella kului aika hupaisesti; Mrs Winnie istui hänen rinnallaan
-pöydässä -- hän huomasi, että jotenkuten oli aivankuin syntynyt
-sanaton sopimus, joka määräsi hänet luonnollisena asiana Mrs
-Winnielle kuuluvaksi. Ei kukaan virkkanut siitä hänelle mitään, mutta
-tietäessään, kuinka armottomasti toisten ihmisten asioita tutkittiin
-ja tarkastettiin, alkoi hänelle tuntua olo sietämättömältä.
-
-Tuli aika, jolloin hänestä Mrs Winnie tuntui aivan kiusottavalta; ja
-kohta aamiaisen jälkeen hän repi itsensä irti ja meni yksin pitkälle
-kävelymatkalle. Tällä matkalla sattui hänelle seikkailu.
-
-Maan pinnalle oli satanut parin tuuman paksulta lunta, ja se
-kimalteli auringon paisteessa. Ilma oli kirpeä, ja hän veti sitä
-täysin siemauksin sisäänsä, ja harppaili reippaana noin tunnin
-verran vuorien yli. Siellä puhalteli vinha tuuli, ja kun hän tuli
-kukkuloiden toiselle puolelle, löi se häntä vasten kasvoja ja hän
-näki virran valkeana vaahtoavan. Ja sitten laaksoissa alhaalla oli
-taas kaikki tyyntä.
-
-Täällä muutamassa paikassa, missä kasvoi tiheälti metsää, tempasi
-Montaguen huomion äkkiä omituinen ääni, raskas jymähdys, joka tuntui
-panevan maan vapisemaan. Se tuntui kaukaiselta räjähdykseltä, ja hän
-pysähtyi silmänräpäykseksi, ja jatkoi taas matkaansa tähystellen
-eteensä. Hän sivuutti mutkan, joka oli tiellä, ja silloin näki hän
-suuren puun, joka oli kaatunut suoraa päätä yli tien.
-
-Hän jatkoi matkaansa, luullen tämän aiheuttaneen ryskinän, jenka hän
-oli kuullut. Mutta tullessaan lähemmäksi huomasi hän erehtyneensä.
-Puun takana oli jotakin muuta, ja hän alkoi juosta sitä kohti. Kaksi
-automobiilin pyörää kohosi siellä ylös taivasta kohti. Hän hyppäsi
-puun rungolle, ja yhdellä silmäyksellä näki hän koko tapahtuman.
-Suuri matkailijavaunu oli kiitänyt jyrkän mutkan ympäri, ja koettanut
-sivuuttaa odottamatonta estettä, jolloin se oli lentänyt kuperkeikkaa
-ojaan.
-
-Montague kirkasi kauhusta, sillä miehen ruumis makasi puristuneena
-vaunun alle. Hän juoksi sitä kohti, mutta toinen silmäys, jonka hän
-sinne päin heitti, pani hänet pysähtymään -- hän näki, että verta oli
-pursunnut ulos miehen suusta, ja punannut lumen kaikkialla ympärillä.
-Hänen rintansa oli nähtävästi painunut litteäksi, ja hänen silmänsä
-olivat pelottavat, puoleksi ulkona kuopistaan.
-
-Silmänräpäyksen seisoi Montague tuijottaen, aivankuin olisi muuttunut
-kiveksi. Silloin kuului vaunun toiselta puolelta valitus, ja hän
-juoksi ääntä kohti. Ojassa makasi toinenkin mies, joka heikosti
-liikutti itseään Montague juoksi häntä auttamaan.
-
-Miehellä oli päällään raskas, karhunnahkainen turkki. Montague nosti
-hänet ylös, ja hän näki hänen olevan hyvin ijäkkään ihmisen; syvä
-haava kulki yli hänen otsansa, ja hänen kasvonsa olivat valkeat kuin
-palttina. Toinen auttoi hänet istumaan, niin että hänen selkänsä oli
-ojanparrasta vasten, ja tuntematon avasi silmänsä ja valitti.
-
-Montague polvistui hänen viereensä, kuunnellen hänen hengitystään.
-Hän tunsi itsensä sanomattoman avuttomaksi -- hän ei osannut tehdä
-muuta kuin avata miehen takit, ja kuivata kasvoille valuvaa punaista
-verta.
-
-"Vähän whiskyä", voihki outo. Montague vastasi, että hänellä ei ollut
-tippaakaan; mutta toinen vastasi, että vaunussa oli vähän jälellä.
-
-Ojanreuna oli siksi kalteva, että Montague saattoi ryömiä vaunun
-alle ja löytää sieltä säilykesuojan ja sieltä pullon. Vanha mies
-joi pisaran, ja heikko väri palasi hänen kasvoilleen. Montaguen
-tarkastaessa häntä, välähti hänelle, että nuo kasvot olivat tutut;
-mutta missä hän ne oli nähnyt, sitä hän ei saattanut muistaa.
-
-"Kuinka monta Teitä oli matkassa?" kysyi Montague; ja mies vastasi,
-"Ainoastaan yksi."
-
-Montague nousi ja totesi miehen, joka nähtävästi oli kuski --
-kuolleeksi. Sitten kiiruhti hän alas tielle, ja raahasi keskelle
-sitä muutamia risukimppuja, niin että tietä pitkin tuleva
-automobiili saattoi ne nähdä jo kaukaa; tämän jälkeen palasi hän
-takaisin tuntemattoman luo ja sitoi nenäliinan hänen otsansa ympäri
-pysähdyttääkseen verenvuodon haavasta.
-
-Vanhan miehen huulet olivat lujasti yhteen puserretut, aivankuin hän
-olisi kärsinyt suuria tuskia. "Minä olen mennyttä kalua!" voihki hän
-uudelleen ja uudelleen.
-
-"Mistä kohden olette haavottunut?" kysyi Montague.
-
-"En tiedä", änkytti hän. "Mutta se tappaa minut! Minä tiedän sen --
-se on viimeinen hiuskarva."
-
-Sitten sulki hän silmänsä ja nojautui taakse päin. "Ettekö voi saada
-lääkäriä?" kysyi hän.
-
-"Lähistöllä ei ole ainoatakaan taloa", sanoi Montague. "Mutta minä
-voin juosta --."
-
-"Ei, ei!" keskeytti toinen tuskastuneena. "Älkää jättäkö minua!
-Kylläpähän joku tulee. -- Oh, tuota mieletöntä kuskia -- minkätähden
-hän ei saattanut ajaa hitaasti, kun käskin? Se on aina niiden tapa --
-ne tahtovat aina kopeilla."
-
-"Mies on kuollut", sanoi Montague tyynesti.
-
-Toinen kohosi kyynäspäillään maasta. "Kuollut!" läähätti hän.
-
-"Niin", sanoi Montague. "Hän on vaunun alla."
-
-Vanhan miehen silmät olivat tulleet kauhusta mielettömiksi; ja hän
-tarttui Montaguea käsivarteen. _"Kuollut!"_ sanoi hän. "Oi Jumalani
--- ja se olisin saattanut olla minä!"
-
-Seurasi hetken hiljaisuus. Tuntematon veti syvään henkeä ja kuiskasi
-taas: "Minä olen mennyttä kalua! En jaksa sitä kestää! Se on liikaa!"
-
-Montague oli huomannut nostaessaan miestä ylös ojasta, että hän oli
-rakenteeltaan hyvin hento ja kuihtunut. Nyt tunsi hän, kuinka käsi,
-joka piti kiinni hänen käsivarrestaan, vapisi voimakkaasti. Hänelle
-välähti, että ehkei mies olekaan todellisesti haavottunut, vaan että
-yhteentörmäys on järkyttänyt hänen hermojaan.
-
-Ja hän sai hetkistä myöhemmin varmuuden tästä, kun tuntematon äkkiä
-nojasi eteenpäin, ja tarttui häneen kaksinkertaisella voimalla ja
-tuijotti häneen laajentuneilla, kauhua kuvastavilla silmillään.
-
-"Tiedättekö, mitä merkitsee kuolemanpelko?" läähätti hän.
-"Tiedättekö, mitä merkitsee kuolemanpelko?"
-
-Sitten odottamatta vastausta jatkoi hän raivoisasti -- "Ei, ette! Te
-ette voi! Te ette voi! Luulen, ettei kukaan tiedä sitä niinkuin minä
-tiedän! Ajatelkaa -- kymmeneen vuoteen ei ole ollut minuuttiakaan,
-jolloin en olisi tuntenut kuolemanpelkoa! Se seuraa minua ympäri --
-se ei päästä minua rauhaan! Se hyökkää minun kimppuuni sellaisissa
-paikoissa kuin tämä! Ja kun pakenen sitä, saatan kuulla sen ilkkuen
-nauravan itselleni -- sillä se tietää, että en voi päästä pois!"
-
-Vanha mies veti tukahtuneesti huoahtaen henkeä. Hän riippui
-kiinni Montaguesta niinkuin pieni lapsi, ja tuijotti hänen
-kasvoihinsa mielettömällä hätääntyneellä katseella. Montague istui
-kiinninaulittuna.
-
-"Niin", raivosi hän, "se on totta, Jumala olkoon todistajani! Ja
-tämä on ensimäinen kerta elämässäni, kun siitä kerron! Minun täytyy
-sitä salata -- sillä ihmiset nauraisivat minulle -- he ovat olekaan
-pelkäämättä! Mutta minä makaan valveilla kaiket yöt, ja se istuu
-aivankuin vihollinen sänkyni reunalla! Makaan ja kuuntelen omaa
-sydäntäni tunnen sen lyövän, ja minä ajattelen, kuinka se on heikko
-ja kuinka ohuet seinämät sillä on, ja kuinka kurjaa ja avutonta on,
-että elämä riippuu siitä! -- Ehkette tiedä, mitä se merkitsee?"
-
-Montague pudisti päätään.
-
-"Te olette nuori, nähkääs", sanoi toinen. "Te olette terve -- kaikki
-ovat terveitä paitsi minä! Ja jokainen vihaa minua -- en ole saanut
-koko maailmassa ainoatakaan ystävää!"
-
-Montague joutui aivan hämilleen tästä äkkinäisestä
-mielenpurkauksesta. Hän koetti sitä pysähyttää, sillä hänestä tuntui
-miltei sopimattomalta kuunnella -- ei ollut kunniallista vetää tällä
-tavalla ihmistä ulos varuksistaan. Mutta vierasta oli mahdoton
-seisauttaa; hän oli täydellisesti menehtynyt, ja hänen äänensä kasvoi
-kasvamistaan.
-
-"Se on totta joka ainoa sana", huudahti hän raivoisasti. "Ja minä
-en jaksa sitä enää kestää -- en jaksa enää kestää mitään. Minäkin
-olin kerran nuori ja väkevä -- minäkin voin pitää huolta itsestäni;
-ja minä sanoin: tahdon koota rahaa, tahdon olla toisten ihmisten
-herra! Mutta minä olin hullu -- minä en muistanut terveyttäni. Ja nyt
-koko maailman rahat eivät voi tehdä minulle yhtään hyvää! Antaisin
-tällä hetkellä viisikymmentä miljoonaa markkaa ruumiista, joka olisi
-niinkuin kenen tahansa muun ihmisen -- ja tällainen -- tällainen
-minulla on!"
-
-Hän löi käsillään rintaansa. "Katsokaa sitä!" huusi hän
-hysteerillisesti. "Tällaisen olen minä saanut elämistä varten! Se
-ei sulata mitään ruokaa, ja minä en jaksa pitää sitä lämpöisenä --
-siinä on kaikki vialla! Miltä Teistä tuntuisi maata valveilla yöllä
-ja sanoa itsellenne, että hampaanne murenivat ettekä voinut sille
-mitään -- että hiuksenne lähtivät ilman, että kukaan voi niiden
-lähtöä pysähyttää? Sinä olet vanha ja loppuun kulunut -- muutut
-pian atomeiksi; ja jokainen sinua vihaa -- kaikki odottavat sinun
-kuolevan, jotta saisivat sinut pois tieltään. Lääkärit tulevat ja he
-ovat kaikki hölynpölyä! He pudistavat päätään ja käyttävät pitkiä
-nimiä -- he tietävät hyvin, että eivät voi tehdä kenellekään mitään
-hyvää, mutta he tarvitsevat suuret palkkansa! Ei, muuta he eivät
-voi tehdä, kuin peljästyttää sinut yhä pahemmin ja tehdä sinut
-entistäänkin sairaammaksi!"
-
-Montague ei voinut tehdä muuta kuin kuunnella tätä vastenmielistä
-purkausta. Hänen yrityksensä tyynnyttää vanhusta eivät saaneet aikaan
-muuta kuin kiihdyttivät häntä yhä enemmän.
-
-"Minkä tähden täytyy sen kaiken langeta minun päälleni?" vaikeroi
-hän. "Tahdon olla niinkuin muutkin ihmiset -- tahdon elää! Ja nyt
-sitä vastoin, minä olen kuin mies, jonka ympärillä pari nälkäistä
-sutta saaliinhimoisina kiertävät -- sellaista on elämäni. Se
-on samallaista kuin Luonto, nälkäistä ja julmaa ja raakaa! Te
-luulette tietävänne, mitä elämä on; se näyttää niin kauniilta ja
-ystävälliseltä ja lempeältä -- sellaista se on, kun olet huipulla!
-Mutta nyt minä olen alhaalla, ja minä _tiedän_, mitä se on -- se on
-niinkuin painajainen, joka ojentaa kätensä tarttuakseen sinuun kiinni
-ja musertaakseen sinut! Ja sinä et pääse sitä pakoon -- sinä olet
-avuton niinkuin rotta nurkassa -- sinä olet tuomittu -- sinä olet
-_tuomittu_!" Onnettoman miehen ääni muuttui epätoivoiseksi huudoksi,
-ja hän vaipui kokoon Montaguen eteen, vapisten ja nyyhkyttäen.
-Toinenkin tunsi heikosti vapisevansa ja olevansa kauhun vallassa.
-
-Vallitsi kauan hiljaisuus, ja sitten kohotti vieras kyynelten
-kostuttamat kasvonsa, ja Montague auttoi häntä pysymään pystyssä.
-"Haluatteko vielä vähän whiskyä?" kysyi hän.
-
-"En", vastasi toinen tuskin kuuluvasti, "On parempi, etten ota."
-
-"-- Lääkärini eivät salli minun ollenkaan juoda whiskyä", lisäsi hän
-hetken kuluttua. "Sen he tekevät maksani takia. He ovat määränneet
-minulle niin monta 'ette saa', että täytyy olla muistikirja,
-jos tahtoo pitää niistä lukua. Ja kaikki ne yhteensä eivät tee
-minulle rahtustakaan hyvää! Ajatelkaa sitä -- minun täytyy elää
-graham-korpuilla ja maidolla -- itse asiassa ei ole siruakaan muuta
-mennyt huulieni ohi kahteen vuoteen kuin graham-korppuja ja maitoa."
-
-Ja silloin välähti äkkiä salamana Montaguelle, missä hän oli
-ennen nähnyt nämä rypistyneet vanhat kasvot. Se oli Laura Heganin
-eno, jonka majuri oli osottanut hänelle miljonäärien klubin
-ruokailuhuoneessa! Vanha Henry S. Grimes, joka itse asiassa oli vasta
-kuusikymmentä vuotta, mutta näytti kahdeksankymmen vuotiaalta; hän,
-joka omisti köyhäinkortteleita, ja ajoi yhdessä kuukaudessa kadulle
-enemmän ihmisiä kuin mahtui suunnattomaan klubihuoneustoon!
-
-Montague ei osottanut tuntemisen merkkiäkään, vaan istui paikoillaan
-pitäen miestä käsivarsillaan. Pieni veripisara tuli esille nenäliinan
-alta ja vieri alas hänen poskelleen; Montague tunsi hänen vapisevan,
-kun hän kosketti sitä sormellaan.
-
-"Onko haava suuri?" kysyi hän.
-
-"Ei, ei suuri", sanoi Montague; "parin kolmen lääkärinpistoksen
-pituinen kenties."
-
-"Lähettäkää noutamaan perhelääkäriäni", lisäsi toinen. "Jos minä
-pyörtyisin tai tapahtuisi jotain muuta, niin löydätte hänen nimensä
-korttikotelossani. Mitä se oli?"
-
-Alhaalta tieltä kuului meluavia ääniä. "Halloo", huusi Montague;
-ja silmänräpäyksen kuluttua tuli kaksi miestä automobiilipuvuissa
-juosten häntä kohti. He pysähtyivät, katsellen kauhistuneina näkyä,
-joka nousi heidän eteensä.
-
-Montaguen kehotuksesta hakivat he viivyttelemättä pölkkyjä, joiden
-avulla saattoivat nostaa vaunua siksi ylös, että saivat kuskin
-ruumiin vedetyksi sen alta. Montague huomasi, että se oli aivan kylmä.
-
-Hän meni takaisin vanhan Grimesin luo. "Minne haluaisitte Te päästä?"
-kysyi hän.
-
-Toinen epäröi, ennenkuin vastasi. "Minun oli tarkotuksena
-Harrisoneille --" sanoi hän.
-
-"Leslie Harrisoneille?" kysyi Montague. (Ne olivat olleet niiden
-vieraiden joukossa, joita hän oli tavannut Devoneilla.)
-
-Toinen huomasi hänen katseestaan, että hän tunsi heidät. "Tunnetteko
-heidät?" kysyi hän.
-
-"Tunnen kyllä", sanoi Montague.
-
-"Se ei ole kaukana", sanoi vanha mies. "Kukaties olisi parasta mennä
-sinne." Ja sitten epäröi hän taas hetkisen; ja tarttuen Montaguen
-käsivarteen ja vetäen häntä luokseen kuiskasi hän, "Sanokaa minulle
--- ettette -- ettette kerro --"
-
-Montague ymmärsi, mitä hän tarkotti ja vastasi: "Se on säilyvä meidän
-välillämme." Samalla tunsi hän uuden vastenmielisyyden väristyksen
-tätä kurjista kurjinta vanhaa olentoa kohtaan.
-
-He nostivat hänet vaunuun; ja kun he viipyivät paraiksi sen verran,
-että ehtivät kääriä kuskin ruumiin peitteeseen, kysyi hän äreänä,
-minkä vuoksi eivät he jo lähteneet. Neljännes tuntia kestävän matkan
-aikana riippui hän kokonaan kiinni Montaguessa, vapisten pelosta joka
-kerta, kun he ajoivat vastaan tulevan käännöksen ympäri.
-
-He saapuivat Harrisonin talolle; ja lakeijalta, joka avasi oven,
-hävisi silmänräpäyksessä teennäinen välinpitämättömyytensä nähdessään
-suuren, karhunnahkaisen kasan Montaguen käsivarrella. "Lähettäkää
-hakemaan Mrs, Harrisonia", sanoi Montague, laskien mytyn salissa
-olevalle sohvalle. "Noutakaa lääkäriä, niin pian kuin mahdollista",
-lisäsi hän toiselle palvelijalle.
-
-Mrs Harrison tuli "Se on Mr Grimes", sanoi Montague; sitten kuuli
-hän pelästyneen huudahtuksen, ja kääntyessään katsomaan näki hän
-Laura Heganin, joka kävelypuvussaan astui reippaana sisään kylmästä
-ulkoilmasta.
-
-"Mitä on tapahtunut?" huudahti hän. Ja Montague kertoi hänelle niin
-nopeasti kuin saattoi, ja hän juoksi auttamaan vanhusta. Montague
-seisoi vierellä, ja kantoi hetken kuluttua hänet yläkertaan, ja
-odotteli alhaalla, kunnes lääkäri saapui.
-
-Vasta kotimatkalla ehti hän ajatella Laura Hegania, ja kuinka
-kauniilta hän näytti turkeissaan. Hän aprikoi, oliko aina oleva hänen
-kohtalonaan kohdata Miss Hegania sellaisissa olosuhteissa, missä Miss
-Heganille ei jäänyt vähääkään aikaa huomata hänen olemassaoloaan.
-Kotona kertoi hän seikkailuistaan, ja huomasi olevansa koko
-loppupäivän sankari. Hän oli pakotettu antamaan haastatteluja useille
-sanomalehtireporttereille ja hänen oli pakko kieltää yhden heistä
-ottamasta itsestään valokuvaa. Jokainen Devoneilla näytti tuntevan
-vanhan Henry Grimesin, ja Montague ajatteli itsekseen, että jos tämän
-pienen ihmisryhmän huomautukset olivat sattuvana näytteenä, niin tuo
-onneton miesparka oli oikeassa sanoessaan, että hänellä ei ollut
-ainoatakaan ystävää maailmassa.
-
-Kun hän astui alakerran lukusaliin seuraavana aamuna, löysi hän
-sanomalehdissä suuremmoisia kuvauksia onnettomuudesta, ja sai
-lukea, että Grimes ei ollut saanut muuta pahempaa kuin haavan
-päälakeensa ja lievän tärähdyksen. Näin ollenkin tunsi hän kuitenkin
-velvollisuudekseen käydä tiedustelemassa sairaan tilaa, ja hän ajoi
-sinne vähää ennen aamiaista.
-
-Laura Hegan tuli alas häntä vastaan, päällään valkoinen aamupuku. Hän
-vahvisti sanomalehtien hyvät uutiset, ja sanoi, että hänen enonsa
-nukkui rauhallisesti. (Hän ei sanonut, että hänen lääkärinsä oli
-tullut pikajunalla, mukanaan kaksi sairaanhoitajatarta, ja asettunut
-asumaan taloon ja kieltänyt tuolta vanhalta miljonääriraukalta hänen
-grahami-korppunsa ja maitonsakin). Sen sijaan sanoi hän, että hän
-oli erikoisesti maininnut Montaguen ystävällisyydestä, ja pyytänyt
-häntä puolestaan ilmaisemaan hänelle kiitollisuutensa. Montague oli
-kuitenkin siksi ruokoton, että epäili tätä.
-
-Se oli ensi kerta kuin hänellä koskaan oli ollut tilaisuutta puhella
-Miss Heganin kanssa. Hän huomasi tuon lempeän, hyväilevän äänen,
-jossa ei ollut hiukkastakaan eteläistä kaikua; ja iloksensa huomasi
-hän, että hän saattoi jutella ilman, että hänen ylevyytensä ja jalon
-kauneutensa taikalumous hävisi hänestä. Montague viipyi niin kauan
-kuin hänellä suinkin oli siihen oikeutta.
-
-Ja koko kotimatkan ajatteli hän Laura Hegania. Siinä ensi kerran
-kohtasi hän naisen, jota hän halusi oppia tuntemaan; naisen, jossa
-oli jotakin arvokasta ja hillittyä, ja jonka elämässä oli jotakin
-aatetta. Ja hänen oli mahdotonta päästä häntä tuntemaan -- sillä Miss
-Hegan oli rikas.
-
-Tätä tosiasiaa ei voinut syrjäyttää -- Montague ei edes koettanutkaan
-sitä tehdä. Hän oli tavannut naisia, joilla jo oli omaisuuksia
-hallussaan, ja hän tiesi, mitä he ajattelivat itsestään, ja mitä
-muu maailma heistä ajatteli. He saattoivat sydämestään halata olla
-jotakin muuta kuin aarrekammioiden haltijoita, mutta heidän toiveensa
-olivat turhia; raha kulki heidän kintereillään ja he saivat varjella
-sitä kaikilta tungettelijoilta. Montague muisti yhden perijättären
-toisensa jälkeen -- nousukkaita, muutamat heistä komeita ja hentoja
-kuin perhoset -- mutta pinnan alta kovia kuin teräspanssari. Kaiken
-elämäänsä oli heitä opetettu ajattelemaan itsestään niin, että he
-edustivat rahaa, ja kaikista muista, jotka tulivat likelle, että he
-olivat seikkailijoita, jotka etsivät rahaa. Jokaisessa sanassaan
-toivat he esille tämän ajatuksen ja jokaisesta silmäyksestä,
-jokaisesta liikkeestä saattoi sen lukea. Ja sitten ajatteli hän
-Laura Hegania ja sitä omaisuutta, minkä hän tulisi perimään; ja hän
-kuvitteli, minkälainen hänen elämänsä talisi olemaan -- kaikellaiset
-matelijat ja loiseläimet ja liehakoitsijat piirittäisivät hänet --
-suunnitelmia rakentavat mammat ja rakastettavasti hymyilevät siskot
-ja serkut punoisivat juonia saavuttaakseen hänen luottamuksensa!
-Saattoiko mies, joka oli köyhä, ja joka tahtoi säilyttää
-itsekunnioituksensa, vetää muuta johtopäätöstä, kuin että hänen oli
-mahdoton päästä hänen tuttavuuteensa?
-
-
-
-
-Kuudestoista luku.
-
-
-Montague palasi takaisin kaupunkiin ja hautautui jälleen kirjoihinsa;
-sillä aikaa Alice vietti vähäiset tuntinsa seuraamalla uuden pukunsa
-kehitystä, jossa hänen tuli ylläpitää perheen kunniaa Mrs Devonin
-avajaistansseissa. Tuo suuri tapahtuma oli määrätty seuraavaksi
-viikoksi, ja se jännitti salonkimaailmaa yhtä paljon kuin joulun
-saapuminen lapsilaumaa. Jokainen, jonka Montague tapasi, oli
-kutsuttu, ja jokainen aikoi mennä, ellei hänellä ollut suruaika.
-Heidän lörpöttelynsä kohdistui yksinomaan niihin tyytymättömiin,
-joita ei oltu kutsuttu, ja heidän kiukkuunsa ja katkeruuteensa.
-
-Mrs Devonin asunnon ovet avattiin varhain tuona kohtalorikkaana
-iltana, mutta harvat tulisivat saapumaan ennen puoliyötä. Tapoihin
-kuuluvaa oli ensin käydä oopperassa, ja ennen sitä oli noudatettava
-puolta tusinaa kutsuja suurille päivällisille. Onnellinen oli
-se, joka ei saanut tehdä lääkärin tuttavuutta tämän tilaisuuden
-jälkeen; sillä kello yhden aikaan tuli Mrs Devonin jättiläismäinen
-illallisateria, ja sitte taas kello neljän aikaan toinen illallinen.
-Tusina uusia ylimääräisiä kokkeja oli tuotettu viikkokauden ajaksi
-Devonin taloon näitä ruokia valmistamaan -- sillä yhtenä puolena
-tuon suuren naisen ylpeydestä oli se, että hän ei sallinut kenenkään
-ulkopuolisen hankkijan valmistaa mitään vierailleen.
-
-Montague ei ollut koskaan lakannut ihmettelemästä sitä
-salonkimaailman ilmiötä, jonka hän tunsi Mrs Devonin nimellä. Hän
-saapui sinne, ja jättäytyi kohtalon varaan, keskelle vilisevää,
-tyrkkivää vierasjoukkoa; ja lukuunottamatta sitä, että hän sattumalta
-joutui keskusteluun muutaman salapoliisin kanssa -- joita siellä
-oli lukemattomia -- luullen häntä vieraaksi, tuli hän toimeen
-erinomaisen hyvin. Mutta kaiken aikaa, kun häntä kuljetettiin
-ympäri ja esiteltiin ja tanssitettiin, katseli hän ympärilleen
-ja ihmetteli. Komeat raput ja sali ja seurusteluhuoneet olivat
-muuttuneet troopillisiksi puutarhoiksi, joissa kasvoi palmuja ja
-kiipeileviä viinimarjapensaita, ja azaleoja ja ruusuja, ja suuria,
-tulipunaisia poinsettia -- maljakoita, joiden läpi tuhannet valot
-hohtivat. (Sanottiin, että nämä tanssiaiset olivat tyhjentäneet maan
-kukkaissadon aina Atlantaan saakka etelässä.) Ja vastaanottohuoneessa
-kohtasi sitte tuon pienikokoisen, vanhan naisen, joka seisoi
-orkkiksista laitetun lehtimajan alla. Hän oli puettu kuninkaalliseen
-purppuramantteliin, joka oli koristeltu hopealla, ja vyötetty
-helmistä tehdyllä panssarivyöllä. Jos saattoi uskoa sanomalehtiä,
-olivat timantit, joita muuan kantoi päällään näissä pidoissa, sadan
-miljoonan markan arvoiset.
-
-Muukalaisen aivan tempasi valtaansa kaikki tämä loisto. Kaksi sataa
-loistavasti puettua naista ja heidän kavaljeeriaan tanssi katrillia
--- näky niin huvittava, että sitä voi ajatella tapahtuneeksi vain
-saduissa ja tarinoissa, taikka jossakin vanhassa ritarikauden
-aikaisessa seikkailuromaanissa. Neljä kertaa näiden pitojen aikana
-jaettiin lahjoja, ja jalokiviä ja taide-esineitä putosi esille
-aivankuin taikasauvasta. Mrs Devon itse poistui pian, mutta soiton ja
-ilonpidon riemu jatkui lähes aamuun saakka, ja koko tämän ajan olivat
-tuon suuren rakennuksen salit ja huoneet niin täyteen pakatut, että
-tuskin saattoi päästä liikkumaan.
-
-Sitten lähdettiin kotia, ja silloin selkeni, että kaikki tämä loisto
--- ja kaikki se ihmistyö, jota se edusti, ei ollut enää muuta
-kuin muisto! Eikä näiden kemujen täydellistä merkitystä saattanut
-ymmärtää, jollei tajunnut, että ne olivat vain yksi tuhansista --
-malli, jota jokainen koetti jäljitellä omissa pienissä pidoissaan. Se
-oli merkkikello, joka kertoi maailmalle, että 'sesonki' oli alkanut.
-Se avasi ylellisyyden portit selko selälleen, ja mässäyksen virrat
-tulvivat niiden läpi. Siitä lähtien seurasivat huvitukset yhtenä
-ainoana katkeamattomana ketjuna toisiaan; kolme juhla-ateriaa saattoi
-olla joka ainoa yö -- sillä yksi päivällinen ja kaksi illallista oli
-tätä nykyä tapana kutsuissa! Ja muun osan päivästä veivät vastaanotot
-ja teevierailut ja soitto-esitykset -- yhdellä henkilöllä saattoi
-olla valittavana parikymmentä tilaisuutta, mutta hän ei milloinkaan
-syrjäyttänyt sitä piiriä, minkä hän oli kohdannut Mrs Devonilla.
-Eikä tähän ollut vielä luettu ne kymmenet tuhannet onnenonkijat ja
-matkijat, joita oli kaikkialla koko kaupungissa; eivätkä ne, jotka
-olivat lukemattomissa muissa kaupungeissa, missä jokaisessa oli
-tuhansia naisia, joilla ei ollut mitään muuta tehtävää kuin apinoida
-Maailmankaupungin tapoja. Järki ei jaksanut tajuta tätä suunnatonta
-loan ja alennuksen tulvaa -- se oli jotakin, joka sokaisi aistit ja
-pauhasi korvissa mahtavana kuin Niagara.
-
-Tämän kaiken merkitys ei ulottunut yksinomaan niihin ihmisiin,
-jotka sitä itsestään vuodattivat esille; sen vaikutukset ulottuivat
-läpi koko maan. Laumoittain oli liikemiehiä ja käsityöläisiä, jotka
-tuottivat ylhäisölle kaiken, mitä se osti, ja joiden tehtävänä
-oli houkutella ihmisiä ostamaan niin paljon kuin mahdollista. Ja
-siten suunnittelivat he niin kutsutut "muodit" -- ne olivat pieniä
-ylimielisyyksiä kuosissa ja kankaassa, jotka saivat kaiken muuttumaan
-pian vanhanaikaiseksi. Ennen oli ollut kaksi muotikautta, mutta nyt
-oli neljä; ja akkunanäyttelyjen ja miljoonien ilmotusten kautta
-narrattiin yleisö ansaan. "Keltaiset" lehdet omistivat sivumääriä
-perinpohjin kuvaillakseen, miten nuo 400 olivat puetut; oli olemassa
-aikakauskirjoja, joilla oli miljoonia lukijoita, ja jotka eivät
-olleet olemassa mitään muuta tarkoitusta varten kuin levittääkseen
-näitä aatteita. Ja kaikkialla, kaikissa salonkimaailman luokissa
-miehet ja naiset kuluttivat aivojaan ja sydäntään ja jännittivät
-tarmonsa seuratakseen tätä muodin kummitusta; laumoittain ihmisiä
-pysyi sentähden köyhinä, ja se vietteli maailman nuorison ja
-toivon. Uudisviljelijäin vaimot maalaiskylissä koristelivat
-hattujaan ollakseen "muodikkaita"; ja palvelustytöt kaupungissa
-kantoivat keinotekoisia hylkeennahkavaippoja, ja kirjanpitäjät ja
-ompelijattaret myivät itsensä porttoloihin koristeiden ja kullattujen
-jalokivien takia.
-
-Tähän yllyttäjänä oli koristeluvaisto ja rahanhimo, joka sitä
-läpäisi. Maailmankaupungissa oli ainoana ylhäisyyden todisteena raha,
-ja rahan omistaminen oli todisteena vallasta; ja tämä vaikutus oli
-värittänyt kaikki ihmisten luonnolliset halut. Kauneuden rakkaus,
-yltiöpäinen halu vieraanvaraisuuteen, ilot ja musiikki ja tanssi
-ja rakkaus -- kaikki nämä seikat olivat muuttuneet vain rahavallan
-osottamisen välineiksi! Miehet kokosivat ahkerasti enemmän rahaa
--- mutta heidän mielettömillä vaimoillaan ei ollut elämässään
-muuta tekemistä kuin tuo järjetön komeilemiskilpailu. Ja niin oli
-tultu siihen, että naista, joka osasi kuluttaa omaisuutta kaikista
-silmiinpistävimmällä tavalla, ja joka oli kaikista vaikuttavin väline
-toisten ihmisten elämän ja työn pirstomiseksi -- häntä enimmän
-ylistettiin ja huomattiin.
-
-Kauhistuttavin tosiseikka ylhäisön suhteen oli tämän äärettömän sokea
-materialismi. Ne toiveet, joita Montague oli tuonut tänne mukanaan,
-olivat poimitut Eurooppalaisesta kirjallisuudesta; _grand mondessa_
-[= suuri maailma. Suomentaja.], sellaisessa kuin tämä, odotti hän
-tapaavansa diplomaatteja ja valtiomiehiä, tutkijoita ja tiedemiehiä,
-filosofeja ja runoilijoita ja maalareita. Mutta seuramaailmassa ei
-koskaan kuultu sanaakaan sellaisista ihmisistä. Eriskummallisuuden
-merkki oli se, että joku oli innostunut älyllisistä kysymyksistä, ja
-huoletta sai kulkea viikkokausia ympäriinsä kohtaamatta ainoatakaan
-henkilöä, jolla olisi ollut edes yksi ainoa ajatus. Kun nämä ihmiset
-lukivat, ottivat he käteensä jonkun ruoansulatusnovellin, ja kun
-he menivät näytelmään, oli sinä aina jokin soitannollinen ilveily.
-Ainoa älyllinen tuote, mihin se saattoi viitata omanaan, oli ruokoton
-skandaalilehti, jota etupäässä käytettiin kiristysvälineenä. Silloin
-tällöin joku nuori, hehkuva ylhäisönainen koetti järjestää salongin
-mannermaan malliin, ja koota sinne ympärilleen muutamia vähäpätöisiä
-älyniekkoja joksikin aikaa. Mutta enimmäkseen kaupungin älylliset
-työntekijät pysyttelivät ankarasti erillään; ja salonkimaailma oli
-jäänyt pieneksi ihmisryhmäksi, joiden rikkaudet olivat muodostuneet
-historiallisiksi parissa vuosikymmenessä, ja jotka kokoontuivat
-yhteen toistensa palatseissa, ja mässäsivät ja huijasivat ja
-lörpöttelivät toisistaan, ja kietoivat persoonallisuutensa ympärille
-pelottavan ja luotansa sysäävän majesteetillisuuden verhon.
-
-Montague huomasi ajattelevansa, että kenties he eivät olleet niitä,
-joita tuli syyttää. Eivät he olleet asettaneet rikkautta kaiken
-päämääräksi ja tarkotusperäksi -- sen oli tehnyt yhteiskunnat, josta
-he olivat osa. Ei se ollut heidän vikansa, että heille oli jäänyt
-valtaa, eivätkä he osanneet sitä mihinkään käyttää; ei se ollut
-heidän vikansa, että he näkivät poikiensa ja tyttäriensä joutuvan
-maailman hylkiöiksi, joilta oli riistetty kaikki välttämättömät
-elämisen tarpeet, ja mahdollisuuskin tehdä mitään hyödyllistä.
-
-Säälittävin ilmiö keskellä kaikkia muita ilmiöitä oli Montaguelle
-tämä "toinen sukupolvi", joka oli astuva näyttämölle koko elämä
-jo etukäteen ylt'yleensä myrkytettynä. Mikään vääryys, minkä he
-saattoivat tehdä maailmalle, ei saattanut milloinkaan olla sen
-vääryyden vertainen, minkä maailma oli tehnyt heille, salliessaan
-heidän omistaa rahaa, jota he eivät olleet ansainneet. He olivat
-ikuisesti eristetyt todellisuudesta ja mahdollisuudesta ymmärtää
-elämää; heillä oli suuret, terveet ruumiit, ja heidän täytyi kokea --
-eikä heillä ollut mitään tekemistä. Se oli kaiken tämän elinvoimaa
-jäytävän hurjastelun todellinen merkitys -- tämän "seuraelämän
-pyörteen", niinkuin sitä kutsuttiin; mielettöminä haettiin alinomaa
-uutta kiihdykettä, uusia sysäyksiä jotka saisivat liikkeelle noiden
-ihmisten aistit, joita ei koko maailmassa mikään liikuttanut.
-Siitä syystä rakensivat he palatseja, ja sirottelivat lahjojaan
-tansseissa ja pidoissa, ja kusivat automobiileillaan ympäri maata ja
-matkustelivat yli maan huvialuksillaan ja yksityisjunillaan.
-
-Ja loppujen lopuksi, läksynä heidän ponnistuksistaan oli se, että
-kaikki tuo hakeminen oli turhaa: kuluneet hermot eivät jaksaneet
-värähdellä. Silmiinpistävin tosiasia ylhäisöön nähden oli sitä
-piinaava sanomaton ikävystyminen; myymälätyttö luki kateuden
-sekaisella vihalla sen suurista ja juhlallisista pidoista, mutta
-naiset jotka olivat niissä läsnä, saattoivat olla puoleksi
-torkuksissa jalokiviviuhkojensa takana. Kuvaavana siitä oli
-Montaguelle Mrs Billy Aldenin huvimatkailijaseurue Niilillä;
-haukotella suoraapäätä vasten Sfinksin kasvoja ja pelata _bridgeä_
-pyramiidien varjossa -- ja laskea krokodiilejä ja ehdottaa, että
-"tukalan tilan vaihtamiseksi" hypättäisiin virtaan!
-
-Ihmiset kävivät näissä lukemattomissa, toisiaan loppumattomana
-renkaana seuraavissa kutsuissa ainoastaan sentähden, että pelkäsivät
-jäävänsä yksin He vaelsivat paikasta paikkaan seuraten niinkuin
-lapsilauma sitä, mitä johtaja, määräisi uudeksi ajanvietoksi.
-Olisi saattanut täyttää kokonaisen nidoksen luettelemalla heidän
-"keppihevosiaan." Uusia syntyi joka viikko -- jos ei hienosto niitä
-keksinyt, niin keltaiset lehdet keksivät mitä. Siellä oli muuan
-nainen, jonka hampaat olivat täynnä timantteja; ja toinen, joka
-ajoi seebraparilla. Kerrottiin apinapäivällisistä ja päivällisistä
-intialaisissa leveälahehousuissa Newportissa, päivällisistä ratsailla
-hevosten selässä, ja kukkaistansseista New-Yorkissa. Kerrottiin
-muoti-albumeista ja käsikirjoituksilla varustetuista viuhkoista ja
-puhuvista variksista ja harvinaisista orkkiksista ja poronlihasta;
-miesten rannerenkaista ja naisten nilkkarenkaista; "turhuusrasioista"
-joista jokainen oli maksanut viisikymmentä tai sata tuhatta markkaa;
-salaperäisistä ja inhottavista suosikkieläimistä, kameleonteista ja
-sisiliskoista ja kuningaskäärmeistä -- muuan nuori nainen kantoi
-kissakäärmettä kaulakoristeenaan. Eräällä oli pöytäpeite, joka oli
-tehty yhteenkudotuista ruusuista, ja toinen kantoi yllään hyvälle
-tuoksuvaa flanellia, joka oli maksanut yhdeksänkymmentä markkaa
-kyynärä; muuan oli alottanut kirkkaalla jäällä luistelemisen
-elokuussa, ja eräs toinen oli perustanut luokan Platon tutkimusta
-varten. Muutamat toimeenpanivat tennis-kilpailuja uimapuvuissa ja
-leikkivät pukinhyppyä päivällisen loputtua; toiset olivat saaneet
-erikoismyönnytyksiä Paavilta, niin että he saivat pitää yksityiset
-kappelit ja rippi-isät; ja vielä toiset järjestivät "eteneviä
-päivällisiä" siten, että siirtyivät yhdestä ravintolasta toiseen
--- kukonpyrstöä ja _bluepoint'_iä Sherryllä, soppaa ja madeiraa
-Delmonicolla, vähän jättiläiskilpikonnaa _montilladon_ kanssa
-Waldorfilla -- ja niin edespäin.
-
-Yhtenä seurauksena tästä hirvittävästä menosta oli se, että
-ihmisten terveys murtui hyvin nopeasti; ja heillä oli kaikellaisia
-eriskummallisia tapoja, joilla he koettivat sitä parantaa.
-Yksi henkilö ei syönyt mitään muuta kuin sinappia, ja toinen
-eli ruohoilla. Yksi saattoi niellä suuntäydellisen soppaa
-kolmekymmentäkaksi kertaa päivässä; toinen söi joka toinen tunti,
-ja toinen kerran viikossa. Muutamat menivät ulos varhain aamulla ja
-kävelivät paljain jaloin ruohokossa, ja toiset hyppivät nelin kontin
-ympäri lattiaa laihduttaakseen itseään. Heillä oli "lepokuuria" ja
-"vesikuuria", "uusi ajatus", ja "metafyysillinen parantaminen" ja
-"kristillinen tiede"; siellä oli automaattinen hevonen, jolla saattoi
-ratsastaa huoneissa, ja jossa oli mittari, joka ilmaisi kuljetun
-matkan etäisyyttä. Montague tapasi erään miehen, jolla oli sähkökone,
-joka maksoi sataviisikymmentä tuhatta markkaa, ja joka otti häntä
-käsivarsista ja jaloista ja voimistelutti häntä samalla kun hän itse
-oli jouten. Hän kohtasi naisen, joka kertoi hänelle ratsastavansa
-sähkökamelilla!
-
-Joka paikassa minne meni, oli uusia ihmisiä, jotka tuhlasivat
-rahojaan uusilla ja uskomattomilla keinoilla. Siellä oli mies,
-joka oli ostanut kappelin ja muuttanut sen teatteriksi, ja
-vuokrannut ammattinäyttelijät, ja kehottanut ystäviään tulemaan
-katsomaan, kun hän näyttelee Shakespearea. Siellä oli nainen,
-joka puki itsensä kuuluisissa maalauksissa olevien kuvien mukaan,
-ja kietoi itsensä ruusuihin ja kirsikkapuun lehtiin, ja muratti- ja
-laakeriseppeleihin -- ja hänen suosikkikoiransa kantoivat
-päällään vaatteita, jotka arvokkaasti vastasivat emäntänsä pukua!
-Siellä oli mies, joka maksoi kolmekymmentä markkaa päivässä
-eräästä puutarhaneilikasta, joka oli neljä tuumaa läpimitaten ja
-tyttö, joka kantoi tuoreilla päivänkukilla koristeltua hattua,
-ja tanssipukua, johon oli sidottu silkkilangalla parvi eläviä
-perhosia; ja toinen, jonka hattu oli kudotusta hopeasta, ja siinä
-neljänkymmenen tuuman pituisia strutsinsulkia, jotka olivat tehdyt
-hopealiuskoista. Siellä oli mies, joka palkkasi sotilaskomppanian
-marssimaan kokonaisen pitkän päivän saadakseen valmiiksi oivallisen
-tanssipermannon; ja toinen, joka pani pystyyn rakennuksen sadalla
-viidelläkymmenellä tuhannella markalla järjestääkseen tyttärelleen
-vastaanottotanssijaiset, ja sitten päivää myöhemmin repi sen alas.
-Tuossa oli eräs, joka kasvatti kalkkarokäärmeitä, ja päästi niitä
-sitten irti tuhansittain karkottaen siten jok'ainoan pois eräältä
-Wallingien maatilalta pohjois-Karoliinassa. Tuolla oli muuan,
-joka rakennutti itselleen huvipurtta, jonka kannella oli meijeri
-ja leipomo pienoisjäljennöksinä, ja ranskalainen pesutupa ja
-puhallinsoittokunta; hänellä oli viiden miljoonan markan kilpapursi,
-jonka kannella oli moottoriveneet, ja plutoona tarkka-ampujia ja
-muutamia kiinalaisia pesijöitä, ja kaksi lääkäriä sen puoleksi
-mielisairasta omistajaa varten. Kas tuolla oli mies, joka oli ostanut
-reiniläisen linnan neljällä miljoonalla markalla ja kuluttanut
-yhtä paljon sen kuntoonpanemiseen; sitten oli hän sen täyttänyt
-palvelijoilla, jotka olivat puetut neljännentoista vuosisadan
-aikuisiin pukuihin. Täällä oli kätkettynä kahdenkymmenen viiden
-miljoonan markan arvoinen taidekokoelma, jota kenenkään silmä ei
-milloinkaan ole nähnyt!
-
-Silmiinpistävimmin saattoi huomata tämän mielettömyyden vaikutuksen
-ylhäisöön kuuluvissa nuorissa miehissä. Jotkut laahtasivat itsensä ja
-muita automobiilikilpailussa, joissa vauhti oli kaksisataa kilometriä
-tunnissa. Muutamat lähtivät ajelulle moottoriveneillä, jotka olivat
-pelkkiä venheiden varjokuvia ja muovaellut veitsenterän muotoisiksi,
-niin että ne halkoivat vettä seitsemänkymmenen kilometrin
-nopeudella tunnissa. Toiset palkkasivat ammattinyrkkitaistelijoita,
-jotka antoivat heille selkään, toiset panivat toimeen koira- ja
-karhutappeluita, ja nyrkkitaisteluita kengurujen kanssa. Montague
-vietiin erään miehen asuntoon, joka oli koko elämänsä uhrannut
-villien eläinten metsästämiseen maapallon kaikilla kulmilla, ja joka
-matkusti empimättä maailman ympäri saadakseen yhden uuden lajin lisää
-voittokokoelmiinsa. Hän oli saanut kuulla, että parooni Rotschild
-oli tarjonnut viisituhatta markkaa "bongo"-eläimestä, muutamasta
-suunnattoman suuresta ruohonsyöjästä, jota kukaan valkea mies ei
-ollut vielä milloinkaan nähnyt; ja hän oli lähtenyt vuoden kestävälle
-huvimatkalle sisämaahan, matkassaan junassa satakolmekymmentä
-alkuasukasta, ja tuonut mukanaan neljäkymmentä eri lajeille
-kuuluvaa kalloa, niiden joukossa myöskin bongon -- jota parooni ei
-ollut saanut! Hän kohtasi erään toisen, joka oli ollut avullisena
-ilmapalloklubin järjestämisessä, ja teki kahdenkymmenen neljän
-tunnin matkoja pilviin. (Tämä, sivumennen sanottuna, oli viimeinen
-urheilulaji -- Tuxedossa oli järjestetty kilpailuja ilmapallojen
-ja automobiilien välillä; ja Montague tapasi yhden nuoren naisen,
-joka kerskaili olleensa ylhäällä viisi kertaa.) Siellä oli toinen
-miljonäärinuorukainen, joka kärsivällisesti istui opettamassa
-sunnuntaikoulussa, todistajanaan lauma sanomalehtireporttereita;
-sitten oli eräs toinen, joka pani kokoon koko maata käsittävän
-sanomalehtirenkaan ja alotti sodan omaa yhteiskuntaluokkaansa
-vastaan. Siellä oli toisia, jotka harrastivat uudisasutustyötä;
-siellä oli venäläisiä vallankumouksellisia -- olipa siellä muutamia,
-jotka kutsuivat itseään sosialisteiksi! Montaguen mielestä tämä oli
-kaikista eriskummallisin keppihevonen; ja kun hän iltapäiväteen
-aikana kohtasi yhden näistä nuorukaisista, katseli hän häntä
-ihmetellen ja pää pyörällä -- eikä hän voinut olla muistamatta sitä
-miestä, jonka hän oli kuullut suurisuisesti pauhaavan kadunkulmassa.
-
-Kaikki nämä kuuluivat "toiseen sukupolveen." Niin hirveältä kuin
-tuntuikin ajatella, oli _kolmas_ kasvamassa ja valmistumassa ottamaan
-ohjat käsiinsä. Ja varallisuuden kasvaessa entistään nopeammin ei
-kukaan saattanut arvata, mitä he voisivat saada aikaan. Vielä oli
-ylhäisössä jälellä muutamia miehiä ja naisia; jotka olivat itse
-ansainneet rahansa ja joilla oli vähän käsitystä niistä vaikeuksista
-ja kärsimyksistä, joiden takana ne olivat, mutta kun kolmas polvi
-milloin ottaisi vallan, olisivat nämä kaikki joko kuolleet tai
-unohdetut, eikä enää olisi olemassa mitään sidettä, joka yhdistäisi
-heidät todellisuuteen!
-
-Tällainen ajatus taustana siirtyi katse rikkaiden lapsiin. Muutamat
-näistä olivat perineet satoja miljoonia, markkoja vielä kehdossa
-maatessaan; tuon tuostakin saivat he viiden miljoonan markan
-rakennuksen syntymäpäivälahjaksi. Kun sellainen lapsi syntyi,
-kuvailivat sanomalehdet sille omistetuissa palstamääräisissä
-kirjotuksissa sen _layetteä_ [layette = kapalovaatteet. Suomentaja.]
-ja lapsenvaatteita, joista kukin oli maksanut viisisataa markkaa,
-ja pitsireunusteisia nenäliinoja, jotka olivat maksaneet
-kaksikymmentäviisi markkaa, ja täydellisiä toalettilaitteita pienen
-pienine kultaisine harjoineen ja puuterilaatikoineen; saattoipa nähdä
-tuon kalliin kapineen kuvankin, niissä se istui "Mooseksen vasussa",
-peitettynä harvinaisella ja ihmeellisellä valencelaisella pitsillä.
-
-Tällainen lapsi sai kasvaa ylellisen ja hillittömän ilmapiirin
-keskellä; se rähisi palvelijoiden kanssa kuuden vuoden vanhana
-ja puhui hävyttömyyksiä ja poltti paperossia kahdentoista
-vuoden vanhana. Sitä hemmoteltiin, sitä ihailtiin ja siihen
-katseltiin ja sitä kuljetettiin ympäri juhlakulussa, puettuna
-niinkuin joku ranskalainen nukke; se imi itseensä kiukkua ja
-suuruudenhulluutta jokaisella henkäyksellä, minkä veti sisäänsä.
-Näissä jättiläistaloissa saattoi kohdata pieniä peukaloisia,
-vähän yli tusinan verran vuosia takanaan, jotka eivät muusta
-puhelleet keskenään, kuin hinnoista mitä mikin esine oli maksanut
-ja naapuriensa alhaisesta säädystä. Ei ollut maailmassa mitään,
-mikä olisi ollut liiaksi hyvää heille -- heillä oli pienen pieniä
-jäljiteltyjä automobiileja, joilla he ajoivat ympäri maata, ja
-täysiverisiä arabialaisia ponihevosia, ja nukketaloja oikeaan
-ludvigilaiseen malliin jalokivillä päällystettyine mattoineen ja
-sähkövaloineen, jotka loistivat pienoiskokoisissa lyhtysissä. Mrs
-Caroline Smythellä esiteltiin Montaguelle kalpea, verenvähyydestä
-kärsivän näköinen kolmentoista vuoden ikäinen nuorukainen, joka
-ylhäisessä juhlallisuudessa aterioi yksin muun perheen jo poistuttua,
-ja ehdottomasti vaati kaikki lakeijat olemaan saapuvilla; ja hänen
-onneton tätinsä sai tuntea myrskyn jyrisevän korviensa ympärillä
-kieltäessään hovimestaria viemästä shampanjaa lastenkamariin ennen
-aamiaista.
-
-Muuan pieni huomautus painui Montaguen mieleen kuvaavana piirteenä
-hienoston käytöksestä sellaisten asioiden suhteen. Majuri Venable
-oli sattunut leikkiä laskien huomauttamaan, että lapset alkoivat
-nykyaikana ymmärtää niin paljon, että naisten oli välttämätöntä
-olla varuillaan. Ja siihen vastasi Mrs Vivie Patton, kääntyen
-silmänräpäyksessä juhlalliseksi: "En tiedä -- onko Teidän mielestänne
-lapsilla mitään moraalia? Minun lapsillani ei ole."
-
-Ja sitten hurmaava Mrs Vivie alkoi kertoa totuuksia omien lastensa
-suhteen, Ne olivat luonnostaan raakalaisina syntyneitä, ja siinä
-kaikki, mitä heistä saattoi sanoa. He tekivät niinkuin heitä halutti,
-eikä kukaan saattanut heitä estää. Majuri vastasi, että nykyaikana
-koko maailma teki mitä halusi, eikä kukaan nähtävästi kyennyt sitä
-estämään; ja tämä sukkeluus käänsi keskustelun toisiin asioihin.
-Mutta Montague istui äänettömänä ja miettien -- hän aprikoi mitä
-tapahtuisi maailmalle kun se olisi joutunut tämän turmeltuneen
-sukupolven ikeen alaiseksi, joka nyt vielä oli lapsen ijässä, ja
-olisi omaksunut itselleen tämän uuden uskonnon: tee mitä haluat.
-
-Aluksi olivat ihmiset toimineet niinkuin heitä halutti luonnostaan ja
-kaikessa yksinkertaisuudessa ja ajattelematta sitä ollenkaan; mutta
-nyt, Montague havaitsi, tapa oli levinnyt siihen määrään, että siitä
-oli kehittymässä aivan erikoinen filosofia. Uusi jumalanpalvelus
-oli puhkeamassa ja sen harjottajat suunnittelivat maailman
-uudistamista tuon aatteen mukaan, että jokainen teki mitä halusi.
-Koska sen jäsenet olivat varakkaita ja saattoivat hallita maailman
-neronlahjoja, oli tämä epäjumalanpalvelus muodostumassa taiteeksi,
-jolla oli korkealle kehittynyt tekniikka ja kirjallisuus, joka oli
-hieno ja hiottu ja houkutteleva. Euroopalla oli ollut sellainen
-kirjallisuus yhden vuosisadan ajan ja Englannilla parin sukupolven
-ikäkauden. Ja nyt oli Ameriikalla oleva myöskin!
-
-Montague tarkasti perinpohjin ja suuresti huvitettuna kaikkea tätä
-eräänä päivänä, kun Mrs Vivie kutsui, hänet muutamaan "taiteelliseen
-iltaansa." Mrs Vivie oli tekemisissä erityisen säätyluokan kanssa,
-joka harrasti älyllisiä asioita ja sulki piiriinsä muutamia
-seikkailevia ammattitaiteilijoita ja "nerolla" varustettuja miehiä.
-"Älkää tulko, jos pelkäätte peittoamista", sanoi hän hänelle --
-"sillä Strathcona tulee sinne."
-
-Montague luuli kykenevänsä kestämään melkoisen paljon siihen
-aikaan. Hän meni ja tapasi siellä Mrs Vivien ja hänen kreivinsä
-(Mr Vivie oli nähtävästi jätetty kutsumatta) sekä myöskin tuon
-nuoren, perkeleellisyyden palvojarunoilijan, jonka teos oli juuri
-siihen aikaan koko kaupungin puheenaiheena. Hän oli pitkä, hoikka
-nuorukainen, jolla oli valkeat kasvot ja surumieliset, mustat
-silmät ja mustat kiharat, jotka somina aaltoina laskeutuivat
-hänen korvilleen; hän istui "itämaisessa nurkassa", polvillaan
-käsikirjotus, joka oli hennolla käsialalla kopioitu hienosti
-lemuavalle "taiteilija-paperille", ja solmittu intohimoisen
-purppuraisilla värinauhoilla. Nuori, valkoisiin puettu tyttö istui
-hänen vierellään ja piti kynttilää runoilijan lukiessa tästä
-käsikirjotuksesta omia painamattomia (ja painettavaksi mahdottomia)
-säkeitään.
-
-Ja sillä välin kun nuori runoilija keskeytti lukunsa, puhui hän.
-Hän puhui itsestään ja työstään -- nähtävästi oli hän tullut sinne
-saadakseen juuri siitä puhua. Hänen sanansa tulvailivat niinkuin
-nopea virta, kuultavina, säihkyvinä, keskeymättöminä; ne hypähtelivät
-paikasta toiseen -- sinne tänne, nopeasti niinkuin valo leikkii
-aalloilla. Montague koetti työllä ja vaivalla seurata puhujan
-ajatuksia, kunnes hän huomasi järkensä olevan aivan pyörällä ja jätti
-kuuntelemisen. Jälkeenpäin kun hän ajatteli sitä uudelleen, nauroi
-hän itselleen; sillä Strathconan mietelmät eivät olleet vakavia
-ajatuksia, joilla olisi ollut mitään suhdetta totuuteen -- ne olivat
-sukkeluuksia, jotka olivat kokoonpannut häikäisemään kuulijaa,
-paradoksiharjoitelmia, joilla oli yhtä vähän yhteyttä elämän
-todellisuuden kanssa kuin ilotulituksella. Hän poimi ihmisrodun
-moraalisten kokemuksien kokonaissumman, käänsi sen ylösalasin ja
-penkoi ja kaiveli sitä joka puolelta ja käytteli sitä niinkuin
-lasinpalasta kaleidoskoopissa. Ja ihmiset huudahtelivat suu ammollaan
-ja henkeään pidättäen, kuiskien toisilleen, "demoonillista!"
-
-Näiden runoilijain "koulun" tunnuslauseena oli, ettei ollut
-mitään hyvää eikä mitään pahaa, vaan että kaikki asiat olivat
-"mieltäkiinnittäviä." Jos joku kuunteli Strathconaa puolen tunnin
-ajan, tuntui kuin olisi tahtonut kätkeä päänsä ja kieltää koskaan
-ajatelleensakaan, että hänellä olisi joitakin hyveitä; maailmassa,
-missä kaikki asiat olivat epävarmoja, oli tyhmän itserakasta
-teeskennellä edes tietävänsä mitä hyve oli. Ihminen saattoi
-ainoastaan olla sitä, mitä hän oli; ja eikö se merkinnyt, että tuli
-tehdä niinkuin halutti?
-
-Saattoi tuntea, kuinka hänen uhmaavaisuutensa pani väristyksen
-kulkemaan läpi koko seurueen. Ja mikä pahinta, tuota kaikkea ei
-saattanut kuitata naurulla; sillä poika oli todellinen runoilija --
-hänessä oli tulta ja hehkua, sointuva haltioitumisen lahja. Hän oli
-ainoastaan kahdenkymmenen vanha, ja lyhyessä meteorinlennossa oli hän
-läpikokenut kaikki kokemusten asteikot; hän oli perehtynyt kaikkiin
-ihmissaavutuksiin -- menneisiin, nykyisiin ja tuleviin. Kukaan ei
-voinut mainita mitään, jota hän ei olisi täydellisesti käsittänyt:
-pyhimysten haltiot, marttyyrien vihkimykset -- ah, hän oli ne
-kokenut; samoin oli hän koskettanut siveellisen turmion kuiluja, hän
-oli harhaillut helvetin luolien sisimmillä poluilla. Ja kaikki tämä
-oli ollut mieltäkiinnittävää -- aikanaan; nyt ikävöi hän kokea uusia
-maailmoita -- sanokaamme esimerkiksi rakkautta ilman vastarakkautta,
-joka ajaisi hänet mielipuolisuuteen.
-
-Kun hän oli saapunut tälle kohdalle, luopui Montague kilpailusta ja
-ryhtyi tutkistelemaan ulkoapäin tämän nuoren runoilijan keskustelun
-rakennetta. Strathcona ivasi, mietteitä moraalisista käsitteistä;
-mutta itse asiassa hän oli kokonaan niistä riippuvainen --
-komparunojensa laadinnassa oli hänen pidettävä reseptinään sitä mikä
-toisten ihmisten moraaliset käsitteet sai niitä kunnioittamaan,
-ja yhtäläistytettävä se johonkin, mikä pani heidän moraalisen
-käsityskantansa niitä inhoamaan. Niinpä esimerkiksi sekin juttu,
-jonka hän kertoi yhdestä ammattiveljistönsä jäsenestä, joka oli erään
-piispan sukulainen. Tuo suuri mies oli saanut tilaisuuden ankarasti
-läksyttää häntä niiden häpeällisten teiden takia, joita hän kulki,
-ja selittää hänelle pitkässä luennossa, että hän elämällään hävitti
-isänsä maineen; tähän oli poika antanut musertavan vastauksen:
-"Saattaa olla paha hävittää elämällään isän maine, mutta sekin
-on parempi kuin elämällään tahrata Jumalan mainetta." -- Se oli
-hyvin hienoa, ja oli välttämätöntä sitä syvästi miettiä. Jumala
-oli kuollut; ja tuo kunnianarvoisa piispa ei sitä tietänyt! Mutta
-ottakoon hän uuden Jumalan, jolla ei ollut mitään mainetta, ja
-menköön maailmaan ja hankkikoon sillä elatuksensa!
-
-Sitten keskusteli Strathcona kirjallisuudesta. Hän antoi
-kunnioituksensa kokoelmille "Toukokuun kukkasia" ja "Lauluja
-ennen auringonnousua"; mutta enimmän kaikista, sanoi hän, oli
-hän kiitollisuudessa "jumalalliselle Oskarille" [tarkottaa Oskar
-Wildeä. Suomentaja]. Tämän englantilaisen runoilijan, jolla oli
-kirjavat vaiheet ja kukapa ties joitakin paheita, oli esivalta
-siepannut kiinni ja heittänyt vankilaan; ja koska esivalta on niin
-raaka ja julma, että jokaisesta, johon se koskee, tulee marttyyri
-ja sankari, niin oli syntynyt oikein epäjumalanpalvelus, joka
-kunnioitti "Oskarin" muistoa. Aina tähän päivään saakka runoilijat
-matkivat hänen tyyliään ja hänen suhtautumistapaansa elämään;
-ja siten kaikista järkyttävimmät ja eläimellisimmät paheista
-kietoutuivat romanttisuuden vaippoihin -- saivat pitkiä latinalaisia
-ja kreikkalaisia nimiä, ja niistä keskusteltiin loistavalla
-oppineisuudella aivankuin joistakin uudelleen eloonheräävistä
-helleeniläisistä ihanteista. Strathconan koulukunnan nuoret
-miesjäsenet puhuttelivat toisiaan "rakastajinaan"; ja jos joku osotti
-pienintäkin hämmästystä tämän johdosta, katsahdettiin häneen, ei
-halveksien -- sillä epäesteettistä oli tuntea halveksimista -- vaan
-pienellä kulmakarvojen kohautuksella, jonka tarkotuksena oli tehdä
-toinen merkityksettömäksi.
-
-Ei saa luonnollisestikaan unohtaa, että nämä nuorukaiset olivat
-runoilijoita, ja sikäli kuin he sitä olivat, välttivät he oppiensa
-turmiollisuutta. He olivat innostuneita, ei elämästä, vaan siitä,
-että muovailivat siroja säkeitä elämästä; heidän joukossaan oli
-muutamia, jotka elivät iloisina askeetteina vinttikamareissa,
-ja loivat sointuvia muotoja perkeleellisille tunteille. Mutta
-toisaalta, jokaista runoilijaa kohti oli tuhansia, jotka eivät
-olleet runoilijoita, vaan ihmisiä, joille elämä oli todellisuus.
-Ja nämä elivät elämässään näiden uskonoppien mukaan ja tuhosivat
-elämänsä; ja runoilijan taikatenhon, hänen häikäisevän sointunsa
-ja jumalallisen tulensa avulla tuhosivat niidenkin elämiä, joiden
-kanssa joutuivat kosketuksiin. Uuden sukupolven poikaset ja tyttöset
-imivät henkistä ravintoaan Baudelairen ja Swinburnen ja Wilden
-runoudesta; ja nuoruuden kuumalla kiihkolla syöksyivät he loukkoihin,
-joita paheidenkaupittelijat olivat valmistaneet heitä varten. Sydän
-vuosi verta heitä nähdessä, rusokasvoisina ja kirkassilmäisinä,
-tavottelemassa Musen vaipan helmoja porttoloissa ja siveettömyyden
-pesissä!
-
-
-
-
-Seitsemästoista luku.
-
-
-Seuraelämän mylly pyöri toista kuukauttaan. Montague vetäytyi
-yksikseen niin paljon kuin hänen veljensä suinkin salli; mutta
-Alice oli puuhassa kaiket yöt ja puolet päivistä. Oliver oli myynyt
-kilpa-ajo-autonsa eräälle ystävälleen -- hän oli perheellinen mies
-nyt, sanoi hän, ja hänen raju seikkailuaikansa oli ohi. Sen sijaan
-oli hän hankkinut emaljisen vaunun Alicea varten; vaikka tämä
-selittikin, että hän ei sitä ollenkaan tarvinnut -- jos hän milloin
-aikoi jonnekin mennä, pyysi Charlie Carter käyttämään hänen vaunuaan.
-Montague huomasi harmikseen, että Charlie leiriskeli yhtä sitkeästi
-kuin ennenkin Alicen ympärillä.
-
-Suuri oikeusjuttu edistyi edistymistään. Monen viikon pohdinnan ja
-tutkimusten jälkeen tunsi Montague, että hänellä oli asia perinpohjin
-selvillä; ja hän oli ottanut Mr Hasbrookin muistiinpanot perustaksi
-omalle uudelle työlleen, joka tuli olemaan paljon sisältörikkaampi.
-Pala palalta kaivautuessaan syvemmälle asiaan huomasi hän
-Fidelity-yhtiössä ja koko vakuutusliikkeessä ja siihen kietoutuneissa
-pankki- ja rahamaailmoissa vallitsevan asiaintilan, joka järkytti
-häntä syvästi. Hänen oli mahdoton kuvitella, kuinka sellaiset olot
-saattoivat olla olemassa ja pysyä tuntemattomana yleisölle --
-varsinkin kun jokainen Wall Streetillä, jonka kanssa hän keskusteli,
-näytti niistä tietävän ja pitävän niitä asiaankuuluvina.
-
-Mr Hasbrookin paperit tarjosivat hänelle viittauksen kirjoihin;
-Montague otti nämä kuivat ainekset ja laati niistä vastalauseen,
-josta henki elämää. Hän raatoi kuolettavalla innostuksella tässä
-asiassa; se ei ollut yksinomaan yhden ihmisen taistelua muutamien
-kymmenien tuhansien markkojen edestä, se oli vetoumus niiden
-miljoonien avuttomien ihmisten puolesta, joiden luottamus oli
-petetty. Se oli ensimäinen askel suuressa taistelussa, jonka avulla
-nuori lakimies aikoi pakottaa suuret vääryydet astumaan päivän valoon.
-
-Hän kävi läpi syytöskirjelmänsä Mr Hasbrookin kanssa, ja iloksensa
-huomasi hän, että työ, jonka hän oli suorittanut, teki vaikutuksensa
-myöskin häneen. Itse asiassa hänen kundinsa oli hieman peloissaan,
-että muutamat hänen todistuskappaleistaan olisivat ehkä liiaksi
-radikaalisia sävyltänsä -- ankarasti lailliselta näkökannalta
-katsottuna, riensi hän nopeasti selittämään. Mutta Montague rauhotti
-häntä tässä suhteessa.
-
-Ja sitten tuli se päivä, jolloin suuri laiva oli valmiina
-laskettavaksi teloiltaan. Uutisten oli täytynyt levitä
-nopeasti, sillä muutamia tunteja ennenkuin juttupaperit
-oli saatu järjestykseen, sai Montague kutsun muutamalta
-sanomalehtireportterilta, joka kertoi hänelle kiihtyneestä
-mielialasta raha-piireissä, missä juttu oli iskenyt heihin niinkuin
-pommi. Montague selitti jutun tarkotuksen, ja antoi reportterille
-joukon tosiasioita, joiden hän tunsi varmasti vetävän huomiota
-asiaan. Kun hän seuraavana aamuna otti sanomalehden käteensä, huomasi
-hän kuitenkin hämmästyksekseen, että vain muutamia rivejä oli
-omistettu oikeusjutulle, ja että hänen haastattelunsa sijalle oli
-pantu keskustelu erään Fidelityn virkailijan luona, jonka nimeä ei
-mainittu, ja joka sisälsi, että oli käynyt selville, että hyökkäys
-yhtiötä vastaan oli nähtävästi tehty kiristämistarkotuksessa.
-
-Se oli ainoa väre, minkä Montaguen työ nosti lammikon pinnalle; mutta
-kalojen keskuudessa pohjalla oli käynnissä voimakas liike, jonka hän
-pian sai kokea.
-
-Samana iltana hänen istuessaan ankarassa työssä kirjojen ääressä
-sai hän veljeltään kutsun tulla telefooniin. "Olen tulossa sinun
-luoksesi", sanoi Oliver. "Odota minua."
-
-"Hyvä on", sanoi toinen ja lisäsi, "Luulin, että olit päivällisillä
-Wallingeilla."
-
-"Olen siellä parhaallaan", oli vastaus. "Olen poislähdössä."
-
-"Mitä, on tapahtunut?" kysyi Montague.
-
-"Helvetin pirut ovat valloillaan", kuului vastaus -- ja sitten
-hiljaisuus.
-
-Kun Oliver muutamia minuutteja myöhemmin ilmestyi, ei hän edes
-pysähtynyt heittääkseen hattuaan, vaan huudahti, "Allan, mitä taivaan
-nimessä olet sinä tehnyt?"
-
-"Mitä tarkotat?"
-
-"Oh, se juttu!"
-
-"Mitä siitä?"
-
-"Hyvä Jumala, mies!" huusi Oliver. "Tarkotatko todella, ettet tiedä,
-mitä olet tehnyt?"
-
-Montague katsoi häneen tuijottaen. "Pelkäänpä, etten tiedä", sanoi
-hän.
-
-"Mitä!, sinä käännät maailman ylös alasin!" huudahti toinen. "Kaikki
-tuttavasi ovat aivan kiukusta pakahtumaisillaan sentähden."
-
-"Kaikki tuttavani!" toisti Montague. "Mitä heillä on tekemistä sen
-kanssa?"
-
-"Mitäkö? Sinä olet survaissut heitä selkään!" kirkui Oliver puoleksi
-ulvoen. "Uskoin tuskin korviani, kun he kertoivat minulle. Robbie
-Walling on kerrassaan raivoissaan -- en koskaan elämässäni ole
-viettänyt sellaisia hetkiä."
-
-"En ymmärrä vieläkään", sanoi Montague enemmän ja enemmän
-hämmästyneenä. "Mitä hänellä on tekemistä sen kanssa?"
-
-"Mitäkö, mies", huusi Oliver, "hänen veljensä on yhtenä johtajana
-Fidelityssä! Ja hänen omat etunsa -- ja kaikki muut yhtiöt! Sinä olet
-iskenyt koko vakuutusliikkeeseen!"
-
-Montague tapaili ilmaa. "Oh, minä ymmärrän!" sanoi hän.
-
-"Kuinka saatoit sinä sellaista tyhmyyttä ajatellakaan?" huusi toinen
-hurjasti. "Sinä lupasit neuvotella minun kanssani asioista --"
-
-"Minä sanoin sinulle, kun otin tämän jutun", keskeytti Montague
-nopeasti.
-
-"Tiedän", sanoi hänen veljensä. "Mutta sinä et selittänyt -- ja mitä
-minä siitä ymmärsin? Luulin voivani jättää sinun terveen järkesi
-arvosteltavaksi, ettet sekaannu tänkaltasiin asioihin."
-
-"Olen hyvin pahoillani", sanoi Montague vakavasti. "Minulla ei ollut
-aavistustakaan sellaisista seurauksista."
-
-"Sen sanoin Robbielle", sanoi Oliver. "Hyvä Jumala, millaista minulla
-siellä oli!"
-
-Hän otti hattunsa ja päällystakkinsa, laski ne vuoteen reunalle,
-istuutui ja ryhtyi sitten kertomaan. "Sain hänet käsittämään
-sen epäedullisen aseman, jossa sinä olit", sanoi hän, "kun olit
-muukalainen ja aivan perehtymätön asioiden tilaan. Uskon, että
-hänellä oli mielessä, että sinä olit koettanut saavuttaa hänen
-luottamustaan tarkotuksella hyökätä sitten hänen kimppuunsa. Se oli
-Mrs Robbie, arvaan sen -- sinä tiedät, että hänen onnensa tulee aina
-siltä taholta."
-
-Oliver pyyhki hikikarpaleet otsaltaan. "Voi minua!" sanoi hän. "Ja
-kuvittele, mitä vanha Wyman sanoo kaikesta tästä! Ja mitkä surkeat
-hetket Betty-parka saa viettää! Ja sitten Freddie Vandam -- ilma on
-oleva harmaana puolen peninkulman alalla hänen ympärillään! Minun
-täytyy lähettää hänelle sähkösanoma ja selittää, että se oli erehdys,
-ja että me alamme siitä selvitä."
-
-Ja hän nousi ylös, pannakseen täytäntöön sen, minkä oli sanonut.
-Mutta kun hän oli puolitiessä pöydän luo, kuuli hän veljensä sanovan,
-"Odota."
-
-Hän kääntyi ja näki Montaguen, joka oli aivan kalpea. "Otaksun,
-että lausuessasi 'me alamme siitä selvitä'", sanoi viime mainittu,
-"tarkotat, että luopuisin jutusta."
-
-"Tietysti", oli vastaus.
-
-"No hyvä, siis", jatkoi hän juhlallisen vakavana, -- "minusta
-näyttää, että se käy vaikeaksi, ja olen siitä pahoillani. Mutta
-lienee parasta, että sinä ymmärrät minua alusta saakka -- en koskaan
-tule luopumaan tästä jutusta."
-
-Oliverin kasvot kävivät rennoiksi. "Allan!" änkytti hän.
-
-Sitten seurasi hiljaisuus; ja sen jälkeen puhkesi myrsky. Oliver
-tunsi hyvin veljensä ymmärtääkseen, kuinka perinpohjaisesti hän aina
-tarkotti sitä, mitä sanoi; ja niin joutui hän yht'äkkiä täydessä
-voimassa raivokkaan vimman valtaan. Hän valitti, kirosi ja väänteli
-käsiään, ja syytti veljeään sanoen, että hän oli pettänyt hänet,
-että hän saattoi hänet perikatoon -- polki hänet ja koko perheen
-ojaan. Heitä pilkattaisiin ja häväistäisiin -- heidät merkittäisiin
-mustalle listalle ja heitettäisiin ulos seuramaailmasta. Alicen ura
-olisi katkaistu lyhyeen -- jok'ainoa ovi olisi häneltä sulettu.
-Hänen oma uransa kuolisi ennenkuin se olisi syntynytkään; hän ei
-koskaan pääsisi klubeihin -- hänen olisi pakko tehdä vararikko ja
-hän jäisi pennittömäksi. Yhä uudelleen ja uudelleen Oliver kertasi
-jutun aikaansaaman hämmennyksen, nimittäen henkilö henkilöltä ne,
-jotka raivostuisivat, ja kuvaillen, mitä kukin tulisi tekemään; niitä
-olivat Wallingit ja Venablet ja Havensit, Vandamit ja Toddit ja
-Wymanit -- ne kaikki kuuluivat samaan rykmenttiin, ja Montague oli
-heittänyt pommin heidän keskelleen!
-
-Hänelle oli sangen tuskallista katsella veljensä raivoa ja epätoivoa;
-mutta hän oli selvittänyt itselleen tien tässä asiassa, ja hän tiesi,
-että hän ei enää saattanut mitenkään kääntyä takaisin. "Katkeralta
-tuntuu kuulla, että kaikki tuttavat ovat varkaita", sanoi hän. "Mutta
-se ei muuta mielipidettäni varkaudesta."
-
-"Mutta Jumalani!" huusi Oliver, "tulitko sinä New-Yorkiin pitämään
-saarnoja?"
-
-Siihen vastasi toinen hänelle, "Tulin harjottelemaan lakia. Ja
-lakimies, joka ei tahdo taistella vääryyttä vastaan, on ammattinsa
-pettäjä."
-
-Oliver kohotti epätoivoisena kätensä. Mitä voi tällaiseen näkökantaan
-vastata?
-
-Mutta sitten uudelleen hän ryhtyi syyttämään, huomauttaen veljelleen,
-mihin asemaan hän oli asettunut Wallingeihin nähden. Hän oli
-vastaanottanut heidän vieraanvaraisuuttaan; he olivat avanneet ovensa
-hänelle ja Alicelle ja tehneet kaiken voitavansa heidän hyväkseen
--- hyviätöitä, joita he eivät millään rahalla voisi koskaan heille
-korvata. Ja nyt oli hän sivaltanut heitä vasten kasvoja!
-
-Mutta se ei vaikuttanut muuta kuin sai Montaguen surkuttelemaan,
-että hän koskaan oli ollut missään tekemisissä Wallingien kanssa.
-Jos heidän tarkotuksenaan oli käyttää ystävyyttään sitoakseen tuolla
-tavalla hänen käsiään, niin olivat he ihmisiä, jotka hän kernaasti
-saattoi jättää.
-
-"Mutta etkö käsitä, että sinä et vie ainoastaan itseäsi perikatoon?"
-huusi Oliver. "Tiedätkö, mitä teet Alicelle?"
-
-"Se juuri onkin minulle raskaampaa", vastasi toinen. "Mutta olen
-varma, että Alice ei pyytäisi minua kääntymään takaisin."
-
-Montague pysyi lujasti kiinni omassa päätöksessään; mutta hänen
-veljelleen näytti olevan aivan mahdotonta ymmärtää, että niin oli
-asianlaita. Hän aikoi jättää koko asian; mutta sitten, kun hänen
-ajatuksensa taas palasivat omaan maailmaansa ja hän tarkasteli tämän
-henkilön ajatuksia ja omiaan ja hänen eteensä kohosi räikeänä sen
-aseman mahdottomuus, joka sen kautta syntyisi, ryhtyi hän uudelleen
-syyttämään, äänessään uudelleen tuska. Hän vannoi ja kiroili, eikä
-voinut pidättää itkuaan; ja sitten sai hän taas takaisin tasapainon,
-tuli ja istui veljensä edessä ja koetti järkeillä hänen kanssaan.
-
-Ja niin tapahtui, että vielä aamun varhaisimmilla tunneilla
-istui Montague kalpeana ja hermostuneena, mutta aivan
-horjumattomana ja kuunteli, kun veljensä maalasi hänen eteensä
-kuvaa Maailmankaupungista sellaisena, millaiseksi hän oli tullut
-sen näkemään. Se oli kaupunki, jota hallitsi mahtavat voimat --
-rahavoimat; suuret perheet ja niiden rikkaudet, jotka sukupolvien
-aikana olivat pitäneet yllä valtikkaansa ja pitivät koko aluetta
-kuhisevine ihmismiljooneineen sukuoikeutena itselleen kuuluvana.
-He omistivat sen täydellisesti -- he pitivät sitä kourassaan.
-Rautatie- ja sähkölennätin- ja puhelinlaitokset -- pankit,
-vakuutus- ja luottoyhtiöt -- kaikki nämä olivat heidän omaisuuttaan;
-ja valtiolliset koneistot ja lainlaatijakunnat, oikeusistuimet ja
-sanomalehdet, kirkot ja koulut. Ja heidän valtansa oli ryöstämistä
-varten; kaikki voittovirrat juoksivat heidän arkkuihinsa.
-Muukalainen, joka tuli heidän kaupunkiinsa, onnistui, kun auttoi
-heitä heidän tarkotusperissään, ja epäonnistui, jos he eivät voineet
-häntä käyttää. Suuri kirjailija tai piispa oli mies, joka opetti
-heidän oppiaan; suuri valtiomies oli mies, joka laati lait heitä
-varten; suuri asianajaja oli mies, joka auttoi heitä puijaamaan
-yleisöä. Jokaisen, joka uskalsi asettua heitä vastaan, heittivät
-he ulos ja tallasivat, häpäisivät hänet ja pilkaten saattoivat
-perikatoon.
-
-Ja Oliver ennätti yksityisseikkoihin -- hän nimitti nimeltä nämä
-vaikutusvaltaiset miehet, yhden toisensa jälkeen, ja osotti, mitä
-he voisivat aikaansaada. Jos hänen veljensä vain olisi maailmanmies
-ja huomaisi asiainlaidan! Katso kaikkia menestyksen saavuttaneita
-asianajajia! Oliver luetteli heidät nimeltään, toinen toisensa
-perästä -- nerokkaita yhtiöpetosten paljastajia, joilla oli
-miljoonien tulot vuodessa. Hän ei voinut mainita niiden miesten
-nimiä, jotka olivat kieltäytyneet peliin osaaottamasta -- sillä
-kukaan ei ollut milloinkaan kuullut heistä puhuttavan. Mutta sehän
-oli niin päivän selvää, mitä tässä tapauksessa tulisi tapahtumaan!
-Hänen ystävänsä tulisivat hänet hylkäämään; hänen oma kundinsa saisi
-rahat -- kuinka paljon tahansa niitä olisikaan -- ja sitten jättäisi
-hänet oman onnensa nojaan ja nauraisi hänelle! "Joskaan et voi tehdä
-päätöstä olla osallisena pelissämme", huusi Oliver raivoisana, "niin
-ainakin voit tuon jättää! On yllin kyllin jälellä muita keinoja,
-joilla voit hankkia elatuksen -- jos jätät sen minulle, niin pidän
-itse sinusta huolen mieluummin kuin annan sinun häväistä itsesi. Sano
-minulle -- tahdotko tehdä sen? Tahdotko luopua siitä kokonaan?"
-
-Ja Montague hypähti äkkiä seisomaan ja iski nyrkkinsä pöytään. "En!"
-huusi hän; "kautta Jumalani, en!"
-
-"Anna minun saada sinut käsittämään vielä kerta", jatkoi hän
-kiihkeästi. "Sinä olet näyttänyt minulle New-Yorkin sellaisena kuin
-se sinulle esiintyy. Minä en usko, että se on totta -- en usko sitä
-hitusenkaan vertaa! Mutta sanon sinulle, jos tahdot kuulla, sen, että
-minä jään tänne ja katson itse -- ja jos se olisikin totta, niin
-se ei sittenkään saa minua peräytymään! Minä jään tänne ja uhmaan
-noita ihmisiä! Minä jään ja taistelen heitä vastaan kuolinpäivääni
-saakka! He kenties syöksevät minut häviöön -- minä menen ja asun
-ullakkokamarissa, jos se on välttämätöntä -- mutta niin totta kuin
-on olemassa Jumala, joka minut loi, en pysähdy ikipäivinä ennen kuin
-olen avannut ihmisten silmät näkemään sitä, mitä he tekevät!"
-
-Montague vaappui jättiläisenä veljensä edessä, vihasta valkoisena
-ja kammottavana. Oliver kyyristäytyi hänen edessään -- hän ei ollut
-koskaan ennen nähnyt häntä sellaisessa vihan vimmassa. "Ymmärrätkö
-minua nyt?" huusi Montague; ja hän vastasi epätoivoisella äänellä.
-"Kyllä, kyllä."
-
-"Näen nyt, että kaikki on lopussa", lisäsi hän heikosti. "Sinä ja
-minä emme voi soutaa yhtäänne."
-
-"Emme", huudahti toinen tulisesti, "emme voi. Ja me voimme yhtä hyvin
-jättää koettamisenkin. Sinä olet valinnut mieluummin olla ajanorja ja
-matelija, minä en sellaista itselleni valitse! Luuletko, etten ole
-oppinut mitään sillä ajalla, minkä olen täällä ollut? Ah, mies, sinä
-olit ennen olevinasi uskalias ja viisas -- ja nyt et sinä ainoatakaan
-kertaa vedä henkeäsi pohtimatta tarkoin, mitä nämä rikkaat keikarit
-pitävät siitä tavasta, millä sen teet! Ja sinä tahdot, että Alice
-myisi itsensä heille -- sinä tahdot, että minä myisin heille oman
-urani!"
-
-Sitten oli pitkä vaitiolo. Oliver oli muuttunut hyvin kalpeaksi.
-Mutta sitten yht'äkkiä palautti hänen veljensä mielenmalttinsa ja
-sanoi: "Olen pahoillani. En tahtonut riidellä, mutta sinä olet
-ärsyttänyt minua liian paljon. Olen kiitollinen siitä, mitä olet
-koettanut tehdä minun edestäni, ja minä maksan sen sinulle takaisin
-niin pian kuin voin. Mutta minä en voi jatkaa tätä peliä. Minä tahdon
-sen jättää, ja sinä voit ystävillesi olla minua tuntematta -- kerro
-heille, että minä olen käyttäytynyt raivopäisesti, ja unohtakoot he,
-että ovat milloinkaan minua tunteneet. He tuskin moittivat sinua
-siitä -- he tuntevat sinut liian hyvin sitä tehdäkseen. Ja mitä
-Aliceen tulee, tulen minä selvittämään hänelle huomisaamuna ja annan
-hänen itsensä tehdä päätöksensä -- jos hän tahtoo olla seuraelämän
-kuningatar, ei hänen tarvitse muuta kuin laskea itsensä sinun
-käsiisi, ja silloin minä poistun hänen tieltään. Toisaalta jos hän
-hyväksyy minun menettelyni, mitäpä sitten, me jätämme molemmat, eikä
-sinun tarvitse vaivata itseäsi kummankaan meidän kanssa."
-
-Sillä perustalla he erkanivat sinä iltana; mutta niinkuin on
-kaikkien päätösten laita, jotka ihmiset tekevät kiukun valtaamina,
-ei tätäkään päätöstä seurattu kirjaimellisesti. Montaguen oli hyvin
-vaikea esittää Alicelle sellaista valintaa; ja taas Oliver, kun hän
-oli päässyt kotia ja ajatteli sitä perinpohjin uudelleen, alkoi
-siinä huomata toivon kipinöitä Hän voisi selittää kaikille, että
-hän ei ollut vastuunalainen veljensä liikehoureista, ja koetella
-onneaan sillä perustalla. Sittenkin oli pyöriä, jotka pyörivät
-vielä seuramaailman pyörienkin sisällä; ja jos Robbie Wallingit
-suvaitsisivat rikkoa välinsä hänen kanssaan -- no, mitä siitä,
-heillä oli runsaasti vihamiehiä. Saattoipa olla harrastuksia, jotka
-Allanin toimenpiteistä tulisivat hyötymään, ja niiden haltijat kyllä
-ottaisivat hänet vastaan.
-
-Montague oli päättänyt kirjottaa ja rikkoa kaikki kutsut, jotka hän
-oli saanut, ja reväistä yhteytensä seuramaailmaan yhdellä iskulla.
-Mutta seuraavana päivänä tuli hänen veljensä uudelleen, esittäen
-uusia sovitteluita ja vastalauseita. Ei hyödyttänyt ollenkaan mennä
-toiseen äärimmäisyyteen; hänellä, Oliverilla, olisi oleva kaikki
-lopussa Wallingien kanssa, ja he kaikki voisivat kulkea kukin omaa
-tietään ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
-
-Ja niin Montague näytteli vaeltavan ritarin osaa. Hän kulki
-omantunnon vaivoja ja epäluuloja kärsien, epävarmana siitä, miten
-jokainen uusi ihminen häntä kohteleisi. Seuraavana iltana oli hän
-luvannut olla mukana teatteriseurueessa Siegfried Harveyn kanssa; ja
-he söivät illallista yksityisessä huoneessa Delmonicolla, ja sinne
-tuli Mrs Winnie, säteillen kuin omenapuu aikaisin huhtikuussa --
-ja mutisten matalalla äänellä, "Oi Te hirveä mies, mihin Te olette
-ryhtynyt?"
-
-"Olenko satuttanut kynteni _Teidänkin_ säilykevarastoonne?" kysyi hän
-nopeasti.
-
-"Ette, ette minun", sanoi hän, "mutta --", ja hän epäröi.
-
-"Mr Duvalin?" kysyi Montague.
-
-"Ei", sanoi hän, "ette hänen -- vaan kaikkien muiden! Hän kertoi
-minulle siitä tänään -- mitä hirvittävin kuohunta on käynnissä. Hän
-tahtoi, että minä koettaisin saada Teiltä selville, mitä Teillä oli
-mielessä, ja kuka oli sen takana."
-
-Montague kuunteli ihmetellen. Tahtoiko Mrs Winnie ilmaista, että
-hänen miehensä oli pyytänyt häntä koettamaan urkkia häneltä hänen
-liikesalaisuuksiaan? Nähtävästi sitä hän tarkotti. "Sanoin hänelle,
-etten koskaan juttele liikeasioista ystävieni kanssa", sanoi Mrs
-Winnie. "Hän voi kysyä Teiltä itse, jos hän näkee sen hyväksi. Mutta
-mitä kaikki kuitenkin _oikeastaan_ merkitsee?"
-
-Montague hymyili hänen yksinkertaiselle epäjohdonmukaisuudelleen.
-
-"Se ei merkitse mitään muuta", sanoi hän, "kuin että koetan etsiä
-erään kundini oikeuksia."
-
-"Mutta onko Teillä rohkeutta saattaa itsellenne niin monta voimakasta
-vihamiestä?" kysyi hän.
-
-"Olen tehnyt heittoni", vastasi hän.
-
-Mrs Winnie ei vastannut mitään, vaan katseli häntä silmissään
-ihaileva ihmettely. "Te olette erilainen kuin miehet ympärillänne",
-huomautti hän hetken kuluttua -- ja hänen äänensävystään saattoi
-Montague ymmärtää, että oli olemassa yksi henkilö, joka aikoi seisoa
-hänen rinnallaan.
-
-Mutta Mrs Winnie ei ollut koko seuramaailma. Montague huomasi
-huvitettuna, miten sukkelaan kutsujen virta ehtyi; Alicen oli
-välttämätöntä tehdä kutsuluetteloonsa monta tarkistusta. Freddie
-Vandam oli luvannut kutsua heidät asunnolleen Long Islandiin, ja
-tietenkään se kutsu ei koskaan olisi tuleva; samalla tavalla eivät he
-koskaan enään tulisi näkemään Lester Toddien palatsia vuoren huipulla
-Jerseyssä.
-
-Oliver vietti muutamat lähinnä seuraavat päivät vierailulla
-selittelemässä ihmisille pulmallista asemaansa. Hän pesi kätensä
-veljensä asioista, sanoi hän; ja hänen ystävänsä voisivat tehdä
-saman, jos katsoisivat sen hyväksi. Robbie Wallingien kanssa oli
-hänellä puoli tuntia kestävä myrsky, josta hän piti parhaimpana
-kertoa niin vähän kuin mahdollista muulle perheelle. Robbie ei
-katkaissut kokonaan välejään hänen kanssaan heidän välisensä
-Wall Street-sopimuksen takia; mutta Mrs Robbien tunne oli niin
-katkera, sanoi hän, että olisi parempi, jos Alice ei näkisi häntä
-vilaukseltakaan vähään aikaan. Hänellä oli pitkä keskustelu Alicen
-kanssa, ja hän selitti Alicelle asiaintilaa. Tyttö tuli vallan
-mykäksi, sillä hän oli syvästi kiitollinen Mrs Robbielle, sekä päälle
-päätteeksi rakasti häntä; ja hän ei voinut mitenkään uskoa, että
-ystävä saattaisi olla hänelle noin julmasti oikeudeton.
-
-Seurauksena koko näytelmästä oli mitä vastenmielisin sivukohtaus.
-Muutamia päiviä myöhemmin Alice tapasi Mrs Robbien eräillä
-vastaanotoilla; ja hän otti nuoren tytön syrjään ja koetti kertoa
-hänelle kuinka onneton ja avuton hän oli. Ja seurauksena oli, että
-Mrs Robbie tuli vihan vimmoihin ja haukkui hänet perinpohjin,
-selittäen useiden ihmisten läsnäollessa, että hän oli syönyt heitä
-ja käyttänyt väärin heidän vieraanvaraisuuttaan! Ja niin Alice tuli
-kotiin, itkien ja puoleksi sairaana.
-
-Kaikki tämä tietysti oli vain öljyä tulen päälle; liekkien
-leimahdukset valaisivat ylhäisiä taivaitakin. Seuraava aste oli
-artikkeli seuramaailman skandaalilehdessä, joka äärettömällä
-mielihyvällä kertoi kuinka muuan äärimmäiseen hienostoon kuuluva
-rouva oli ottanut huostaansa karillejoutuneen, turvattoman
-lapsiperheen eräästä kaukaisesta valtiosta, ja esittänyt heidät
-parhaimmissa piireissä, ja vieläpä mennyt niin pitkälle, että oli
-toimeenpannut suuremmoiset tanssijaiset heidän kunniakseen; ja kuinka
-sitten oli huomattu, että perheen pää salaisuudessa valmisteli
-hyökkäystä heidän liikeharrastuksiaan vastaan; ja voi sitä hiuksien
-repimistä ja hampaiden kiristelyä, mikä oli seurannut -- ja kiivasta
-riitaa julkisella paikalla. Kirjoitus loppui ennustuksella, että
-muukalaiset tulisivat löytämään itsensä huvittavan seuramaailmasodan
-keskustasta.
-
-Oliver näytti ensimäisenä heille tämän lehden. Mutta muuten eivät
-he millään muotoa olisi jääneet sitä vaille -- puoli tusinaa
-tuntemattomia ystäviä lähetti yltäkylläisessä hyvyydessään heille
-siitä postissa kappaleen huolellisesti leimattuna ja osotettuna. --
-Ja sitten tuli Reggie Mann, joka maantieritarina ja juttujenkokoojana
-istui aidan harjalla ja seurasi pilanäytelmää; Reggiellä oli hieno
-myötätunnon verho peittämättömän iloisilla kasvoillaan, ja hän toi
-viimeiset tiedot taistelukentän kaikilta kulmilta. Siten saivat
-he tarkat tiedot kaikesta, mitä kukin heistä sanoi -- kuka oli
-huvitettu, kuka raivoissaan, ja kuka ehdotti heitettäväksi heidät
-ulos, ja kuka otettavaksi heidät takaisin.
-
-Montague kuunteli lyhyen aikaa, mutta sitten hän väsyi kuuntelemaan
-ja läksi kävelemään päästäkseen irti kaikesta -- ja juostakseen
-suoraapäätä toiseen ansaan. Oli pimeä, ja hän vaelsi alas pitkin
-katua, kun säteilevästi valaistusta jalokivikaupasta astui Mrs Billy
-Alden vaununsa luo. Ja hän tervehti Montaguea iloisesti huudahtaen.
-
-"Oh Teitä miekkosta", huusi hän, "mitä Te olette puuhaillut?"
-
-Hän koetti naurulla välttää vastaamista ja päästä pakoon, mutta Mrs
-Billy otti häntä käsivarresta kiinni käskien, "Astukaa tänne sisälle
-ja kertokaa siitä minulle."
-
-Ja niin huomasi hän liikkuvansa hitaasti vierivän ajopelivirran
-mukana alas katua, vierellään Mrs Billy, joka tarkasteli häntä
-kujeillen ja kysyi, eikö hän tuntenut olevansa niinkuin virtahepo
-sammakkoaltaassa.
-
-Montague vastasi hänen pilantekoonsa kysymällä, minkä lipun alla hän
-seisoi. Mutta sitä tuskin oli tarpeellista kysyä, sillä jokainen,
-joka taisteli Wallingin kanssa, tuli _ipso facto_ [= sen kautta.
-Suomentaja.] Mrs Billyn ystäväksi. Hän sanoi Montaguelle, että
-jos hän tunsi yhteiskunnallisen asemansa tuhoutuneeksi, ei hänen
-tarvinnut muuta kuin tulla hänen luokseen. Hän pukisi itsensä
-rautapaitaan ja asettuisi taisteluun.
-
-"Mutta kertokaa minulle, kuinka tulitte sen tehneeksi", sanoi hän.
-
-Hän vastasi, että siinä ei ollut paljoa kertomista. Hän oli ottanut
-ajaakseen jutun, jolla päivänselvästi oli oikeus puolellaan,
-aavistamatta vähintäkään, minkä myrskyn se saisi aikaan.
-
-Silloin huomasi hän, että hänen toverinsa katsoi häneen terävästi.
-"Tarkotatteko todellakin, että siinä oli kaikki?" kysyi hän.
-
-"Tietysti", sanoi toinen hämmästyneenä.
-
-"Tiedättekö", oli odottamaton vastaus, "minä tuskin tiedän, mitä
-Teidän suhteenne tehdä. Pelkään luottaa Teihin veljenne tähden."
-
-Montague istui hämmästyksen lyömänä. "En tiedä, mitä tarkotatte",
-sanoi hän.
-
-"Jokainen arvelee, että siinä jutussa on jotakin petosta takana",
-vastasi hän.
-
-"Oh", sanoi Montague, "ymmärrän. Hyvä on, he saavat sen huomata. Jos
-se Teitä jotenkin hyödyttää, niin tietäkää, että minulla on ollut
-loppumattomia kohtauksia veljeni kanssa."
-
-"Minä uskon Teitä", sanoi Mrs Billy sydämellisesti. "Mutta tuntuu
-ihmeelliseltä, että on saattanut olla niin sokea asioiden tilalle!
-Minä tunnen aivan häpeäväni, kun en auttanut Teitä itse!"
-
-Vaunu oli seisattunut Mrs Billyn kodin eteen, ja hän pyysi Montaguea
-tulemaan päivälliselle. "Siellä ei tule olemaan ketään muuta, kuin
-minun veljeni", sanoi hän, -- "me lepäämme tänä iltana. Ja minä voin
-korvata Teille laiminlyöntini!"
-
-Montaguella ei ollut mitään kutsuja ja niin astui hän sisälle ja
-näki Mrs Billyn asunnon, joka oli koristeltu doogien palatsin
-malliin, ja kohtasi siellä Mr "Davy" Aldenin, lempeäkäytöksisen
-pikku-herran, joka totteli määräyksiä silmänräpäyksessä. He söivät
-virkistävän päivällisen, johon kuului puoli tusinaa ruokalajeja,
-ja vetäytyivät sen jälkeen seurusteluhuoneeseen, missä Mrs Billy
-vajosi suunnattomaan lepotuoliin, vierellään valmiina whisky-pullo
-ja muutamia siruisia jäänpalasia. Sitten valitsi hän eräältä
-tarjottimelta paksun mustan sikaarin, puri siitä rauhallisesti pään
-poikki, sytytti sen ja istuutui jälleen mukavaan asentoonsa ja jatkoi
-kertomistaan Montaguelle New-Yorkista ja niistä suurista perheistä,
-jotka sitä hallitsivat; ja hän kertoi hänelle, kuinka ja mistä he
-olivat saaneet rahansa, ja kutka olivat heidän liittolaisiaan ja
-kutka vihamiehiä, ja mitä kaikkia luurankoja oli kätkettynä kaikkien
-heidän kammioihinsa.
-
-Maksoi vaivan tulla pitkän matkan päästä kuuntelemaan Mrs Billyä
-kasvoista kasvoihin; hänen ajatuksensa olivat voimakkaat ja hänen
-mielikuvituksensa oli kuvarikas. Hän puhui vanhasta Dan Watermanista,
-ja kuvaili häntä villisikana, joka tonkii pähkinöitä. Hän oli mies
-kuin mies, sanoi Mrs Billy, jollet mennyt hänen puunsa alle. Ja
-Montague kysyi, "Mikä on hänen puunsa?" ja hän vastasi, "Jokainen,
-jonka alla hän kulloinkin sattuu olemaan."
-
-Ja sitten tuli hän Masoneihin. Mrs Billy oli kuulunut tämän perheen
-sisäiseen tuttavapiiriin, eikä ollut pienintäkään seikkaa, mitä hän
-ei siitä olisi tietänyt; ja hän otti esille jäsenet, yhden toisensa
-jälkeen, leikkeli ne palasiksi ja näytteli niitä Montaguelle. He
-olivat tyypillistä _burgeois_-luokkaa [_burgeois_ = porvari.
-Suomentaja.], sanoi hän. He olivat porvareita. He eivät milloinkaan
-olleet näyttäneet pienintäkään kykyä hienostua -- he söivät ja joivat
-ja tyrkkivät toisia ihmisiä pois tieltään. Vanhemmat heistä olivat
-olleet tolloja ja uudet olivat poroporvareita.
-
-Ja Mrs Billy istui puhallellen sikaariaan. "Tunnetteko sen perheen
-historian?" kysyi hän. "Perustaja oli vanha ja karkea lauttaaja.
-Hän tappeli kilpailijainsa kanssa niin hyvin, että lopuksi hän
-omisti kaikki alukset; ja sitten joku keksi ajatuksen ostaa
-lainsäätäjäkunnat ja rakentaa rautateitä, ja hän ryhtyi siihen.
-Siihen aikaan tapahtui kaikki yksinkertaisesti rohkealla kouraisulla
--- jos milloin katsotte näitä asioita, niin huomaatte, että meidän
-päivinämme he kokoavat omaisuuksia niistä etuoikeuksista, joita tuo
-vanha mies yksinkertaisesti vain asetti ja joista hän ei hellittänyt.
-Täällä on esim. muuan rautatiesilta, johon heillä ei ole mitään
-siveellistä oikeutta; veljeni tietää siitä he ovat tehneet itselleen
-sitoumuksen rautatiensä kanssa, jonka mukaan heille maksetaan
-jokaisesta matkustajasta, ja heidän voittonsa on joka vuosi suurempi
-kuin sillan hinta."
-
-"Poika oli silloin perheen päänä, kun minä tulin; ja minä
-huomasin, että hän oli järjestänyt kaiken niin, että hän jättäisi
-sataviisikymmentä miljoonaa markkaa yhdelle pojistaan, ja vain
-viisikymmentä miljoonaa minun miehelleni. Minä aloin tehdä työtä
-sitä muuttaakseni, uskallanpa sanoa. Otin tavakseni käydä häntä
-katsomassa, ja kutkutella hänen selkäänsä ja imarrella häntä ja tehdä
-hänen olonsa mukavaksi. Tietysti perhe tuli raivoihin -- oh, kuinka
-he minua vihasivat! He antoivat vanhan Ellisin tehtäväksi pitää minua
-kaukana -- oletteko tavannut tuomari Ellisin?"
-
-"Olen", sanoi Montague.
-
-"Hyvä, siinä on Teillä pehmeäkäpäläinen vanha teeskentelijä", sanoi
-Mrs Billy. "Siihen aikaan hän oli Masonin liikelakeija -- hänen
-asianaan oli siirtää rahoja lakimiehille ja pitää koneiston pyöriä
-rasvattuina. Ja ensimäiseksi sanoin minä tuolle vanhalle miehelle,
-että minä en pyytänyt häntä tekemään seuraa minun kyökkimestarilleni,
-eikä hänen tarvitse pyytää minua pitämään seuraa hänen
-kamarineitsyelleen -- ja niin kielsin minä Ellistä astumasta talooni.
-Ja kun minä huomasin, että hän aikoi pyrkiä minun ja tuon vanhan
-miehen väliin, jouduin minä vihan vimmaan ja pehmitin nyrkeilläni
-hänen korvansa ja jahtasin hänet ulos huoneesta!"
-
-Mrs Billy pysähtyi ja nauroi sydämensä pohjasta tuolle muistolle.
-"Tietysti se kihelmöi tuota vanhaa miestä aivan että hän tahtoi
-kuolla", jatkoi hän. "Masonit eivät milloinkaan saattaneet ymmärtää,
-kuinka minun onnistui päästä hänen ympärilleen sillä tavalla kuin
-pääsin; mutta se oli vain siitä syystä, että minä olin rehellinen
-hänen kanssaan. He tulivat mairitellen hänen ympärilleen, ja
-teeskentelivät olevansa huolissaan hänen terveytensä takia;
-jotavastoin minä halusin rahoja, ja sanoinkin sen hänelle."
-
-Tuo miehekäs nainen kääntyi whisky-pulloon. "Saako luvan vähän
-skotlantilaista?" kysyi hän ja vuodatti hiukkasen itselleen ja jatkoi
-sitten kertomistaan. "Kun minä ensi kerran tulin New-Yorkiin, olivat
-rikkaiden ihmisten talot kaikki samallaisia -- kaikissa ikävät,
-harmaasta kivestä tehdyt etusivut, jotka olivat sullotut parille
-kaupunkitontille. Minä vannoin, että minulla tulisi olemaan talo,
-jossa olisi huoneita ylt'ympäriinsä -- ja se oli noiden kaikkien
-palatsien alku, joiden ohi koko New-York nyt kulkee ja joihin se
-ihmetellen tuijottelee. Teidän on mahdoton miltei uskoa minua nyt
--- ne talot saivat aikaan skandaalin! Mutta kuohu kutkutteli tuota
-vanhaa miestä. Muistan, kuinka eräänä päivänä kuljimme pitkin
-Avenueta nähdäksemme kuinka työ edistyi; ja hän viittasi pitkällä
-kepillään toiseen kerrokseen ja kysyi: 'Mikä se on?' Minä vastasin,
-'se on säilö, jonka minä annan rakentaa talooni.' (Sekin oli uutuus
-noina aikoina.) 'Aion pitää siinä rahani', sanoin minä. 'Loruja!'
-murisi hän, 'kun olet saanut valmiiksi tämän talon, ei sinulla
-tule olemaan penniäkään jälellä.' -- 'Olen suunnitellut, että sinä
-täyttäisit sen minun puolestani', vastasin; ja tiedättekö, hän nauraa
-hykerteli sille koko matkan palatessamme kotia!"
-
-Mrs Billy istui nauraen hiljaa itsekseen. "Meillä oli suuria
-taisteluita noina muinaisina päivinä", sanoi hän. "Muiden muassa sain
-minä tuoda Masonit seuramaailmaan. He hiiviskelivät ulkopuolella
-minun tullessani -- nuoleskellen siellä ihmisten kenkiä ja odottaen
-onnettaren potkausta. Minä sanoin itselleni, minä tahdon tehdä
-siitä lopun -- me panemme toimeen näytelmän. Niin järjestin minä
-tanssiaiset, jotka panivat koko maan liikkeelle ja ihmettelemään
-suu ammollaan -- ne eivät olisi mitkään erikoisesti huomattavat
-meidän aikoinamme, mutta silloin eivät ihmiset olleet uneksineet
-mistään niin suuremmoisesta. Ja minä tein luettelon kaikista niistä
-ihmisistä, joita halusin New-Yorkissa tuntea, ja sanoin itselleni:
-'Jos tulet, olet ystävä, ja jos et tule, olet vihamies.' Ja he
-tulivat kaikki, kuulkaa minua! Eikä koskaan enää senjälkeen kysytty,
-kuuluivatko Masonit seuramaailmaan."
-
-Mrs Billy keskeytti; ja Montague huomautti hymyillen, että
-epäilemättä hän oli nyt pahoillaan, että oli sen tehnyt.
-
-"Oh, en", vastasi hän kohauttaen olkapäitään. "Minä huomaan, että
-minun ei tarvitse muuta kuin olla kärsivällinen -- minä vihaan
-ihmisiä, luulenpa, että mielelläni ne myrkyttäisin, mutta jos minä
-vaan odotan kyllin kauan, niin olen varma, että heille tapahtuu
-jotakin paljon kauheampaa kuin mitä ikinä olen uneksinut, Teidät
-kostetaan vielä Robbielle eräänä päivänä."
-
-"En tahdo mitään kostoa", vastasi Montague. "Minulla ei ole mitään
-riitaa heidän kanssaan -- minä vain toivon, etten olisi hyväksynyt
-heidän vieraanvaraisuuttaan. En tietänyt, että he olivat sellaisia
-vähäpätöisiä ihmisiä. Tuntuu vaikealta sitä uskoa."
-
-Mrs Billy nauroi pirullisesti. "Mitä Te voisitte odottaa?" sanoi hän.
-"He eivät tiedä mistään muusta kuin rahoistaan. Kun ne ovat menneet,
-niin he itse ovat menneet -- he eivät voisi koskaan enää saada mitään
-kokoon."
-
-Nainen nauroi äänettömästi ja lisäsi: "Nämä sanat muistuttavat
-mieleeni Davyn kokemuksen, kun hän tahtoi päästä kongressiin!
-Kerroppa siitä hänelle, Davy."
-
-Mutta Mr Alden ei ollut asiasta lämmennyt; hän jätti kertomisen
-siskolleen.
-
-"Hän oli demokraatti, tiedättehän", sanoi hän, "ja hän meni johtajan
-luo ja sanoi hänelle, että hän haluaisi päästä kongressiin. Hän sai
-vastaukseksi, että se maksaisi hänelle kaksisataa tuhatta markkaa,
-mutta hän tuimistui hinnan suuruutta. Toisten ei tarvinnut panna
-sellaisia summia", sanoi hän -- "mistä syystä hänen pitäisi? Ja se
-vanha mies murisi hänelle, 'Toisilla on muuta annettavana. Yksi voi
-taata kirjeenkantajat, toisen edestä maksaa osuuskunta. Mutta mitä
-voitte Te tehdä? Mitä muuta Teillä olisi kuin rahanne?' Ja niin
-maksoi Davy rahat -- maksoithan, Davy?" Ja Davy irvisti kömpelösti.
-
-"Sittenkin", jatkoi hän, "kävi hänen paremmin kuin Devon-paran.
-He saivat hänestä kaksisataa viisikymmentä tuhatta, myivät hänen
-nimensä, eikä hän sittenkään päässyt milloinkaan kongressiin! Se
-tapahtui juuri vähää ennen kuin hän julisti, että Amerikka ei ollut
-herrasmiehelle sopiva paikka elää."
-
-Ja niin Mrs Billy innostui kertomaan Devoneista! Ja sen jälkeen
-tulivat Havensit ja Wymanit ja Toddit; oli jo puoliyö, ennenkuin hän
-ehti läpi ne kaikki.
-
-
-
-
-Kahdeksastoista luku.
-
-
-Sanomalehdet eivät puhuneet sanaakaan enää Hasbrookin jutusta.
-Mutta rahapiireissä oli Montague sen kautta saavuttanut melkoisen
-suurta huomiota. Ja tämä oli väline, joka toi hänelle joukon uusia
-oikeustapauksia.
-
-Mutta kautta Onnettaren, nämä eivät enää olleet mitään kahdensadan
-viidenkymmenen tuhannen kundeja! Ensimäinen vierailija oli rutiköyhä
-leski, joka omisti asiapaperin, joka oikeutti hänet suurimpaan
-osaan erästä suurta Pensylvanian kaupunkia -- onnettomuudeksi vain
-asiakirja oli noin kahdeksankymmenen vuoden vanha. Ja sitten tuli
-köyhä vanhus, joka oli haavottunut raitiovaunuonnettomuudessa
-ja nenästä vetämällä oli hänet saatu merkitsemään pois kaikki
-oikeutensa; ja muuan harmistunut kaupunkilainen, joka ehdotti
-nostettavaksi sata oikeusjuttua kuljetustrustia vastaan sentähden,
-että ne olivat kieltäytyneet kuljettamasta tavaroita. Kaikki
-olivat satunnaisia tapauksia, ja sellaisia, joissa onnistumisen
-mahdollisuudet olivat äärettömän epämääräiset. Ja Montague huomasi,
-että ihmiset olivat tulleet hänen luokseen ikäänkuin viimeiseen
-pakopaikkaansa, kuultuaan nähtävästi hänestä, että hän oli mies,
-jolla oli epäitsekäs luonne.
-
-Niiden joukossa oli eräs tapaus, joka erityisesti hänen mieltänsä
-kiukutti, sillä se näytti käyvän uhkaavalla tavalla yhteen hänen
-veljensä julman ennustuksen kanssa. Hänen luoksensa tuli muuan
-vanhanpuoleinen herra, käytökseltään silmiinpistävän hienostunut ja
-arvokas, joka alkoi selittää hänelle mitä hämmästyttävintä tapausta.
-Viisi tai kuusi vuotta sitten oli hän keksinyt varastopatterin, joka
-oli kaikista etevin tunnetuista pattereista. Hän oli järjestänyt
-yhtiön, jolla oli viidentoista miljoonan pääoma, niitä rakentamaan,
-ja hän otti itse osaa kolmannella osalla patenttiinsa ja tuli
-yhtiön päälliköksi. Kohta sen perästä oli tullut ehdotus eräältä
-henkilöryhmältä, joka tahtoi järjestää yhtiön automobiilien
-rakentamista varten; he ehdottivat tehtäväksi sopimuksen, joka
-myöntäisi heille yksinomaisen oikeuden patterin käyttämiseen. Mutta
-nämä henkilöt olivat ihmisiä, joiden kanssa keksijä ei tahtonut
-olla tekemisissä -- ne olivat liikenne- ja kaasusuuruuksia, jotka
-olivat laajalti tunnettuja häpeämättömistä menettelytavoistaan. Ja
-niin oli hän hyljännyt heidän tarjouksensa, ja ryhtynyt sensijaan
-hommaamaan itse automobiiliyhtiöitä. Hän oli juuri päässyt alkamaan,
-kun hän huomasi kilpailijoidensa ryhtyneen toimenpiteisiin saadakseen
-häneltä pois hänen keksintönsä. Eräs ystävä, joka oli omistanut
-toisen kolmannen osan hänen liikkeestään, oli pantannut osakkeensa,
-auttaakseen uuden yhtiön muodostumista, ja nyt tuli vaatimus pankin
-puolelta, että tarvittiin enemmän takuita, ja hän oli pakotettu
-myymään. Ja seuraavassa osakkeiden omistajain kokouksessa kävi
-selville, että hänen kilpailijansa olivat ostaneet hänen osuutensa,
-ja samaten suuren määrän avonaisilla markkinoilla olevia osakkeita;
-ja he jatkoivat yhtiön vallottamista karkottaen entisen johtajan --
-ja tehden sen jälkeen sopimuksen oman autoyhtiönsä kanssa valmistaa
-heille varastopattereja hinnalla, joka ei jättänyt penniäkään voittoa
-valmistajille! Ja niin ei keksijä ollut kahteen vuoteen saanut
-markkaakaan osinkoa viiden miljoonan arvoisesta paperistaan; ja
-täyttääkseen maljan äärimmilleen, oli yhtiö kieltäytynyt myymästä
-patteria hänen automobiiliyhtiölleen, ja niin oli se mennyt
-konkurssiin ja myöskin oli hänen ystävänsä joutunut perikatoon.
-
-Montague syventyi juttuun suurella huolellisuudella ja huomasi, että
-kertomus oli totta. Erikoisesti huvitti häntä siinä se, että hän
-oli tavannut pari näistä rahaylimyksistä seuramaailmassa; hän oli
-tullut tuntemaan toisen suuruuden pojan ja perijän hyvin läheisesti
-Siegfried Harveyllä. Tämä kullalla huuhdeltu nuorukainen aikoi
-avioliittoon muutamien päivien kuluttua, ja sanomalehdet kertoivat,
-että appiukko oli lahjottanut morsiamelle viiden miljoonan markan
-rahamääräyksen. Montague ei saattanut olla tuumailematta, eikö siinä
-ollut ne miljoonat, jotka oli otettu hänen kundiltaan!
-
-Miljonääreissä tuli olemaan "poikamiehen päivälliset" hääpäivän
-edellisenä iltana, joille Oliver ja hän olivat kutsutut. Koska hän
-aikoi ottaa ajaakseen tämän jutun, meni hän veljensä luokse ja sanoi,
-että hän aikoi kieltäytyä; mutta Oliver oli alkanut saada takaisin
-rohkeuttaan päivä päivältä ja selitti, että nyt oli tärkeämpää kuin
-milloinkaan, että hän seisoisi paikoillaan ja katsoisi kasvoista
-kasvoihin vihamiehiään -- Alicen tähden, jollei hänen itsensä.
-Ja niin meni Montague päivällisille, ja näki yhä syvemmälle
-varastettujen miljoonien tarinaan.
-
-Alussa kaikki oli mitä kauneinta. Siellä oli suuri yksityinen
-päivällishuone, loistavasti koristeltu, ja jouhiorkesteri soitti
-kätkeytyneenä kukkasista laadittuun huvimajaan. Mutta kylmää totia
-oli myöskin saatavana sivupöydän ääressä käytävällä; ja kun vieraat
-olivat ehtineet kahviin saakka, oli jokainen iloisessa humalassa.
-Jokaisen maljan jälkeen huuhtelivat he lasien sisällyksellä toistensa
-olkapäitä. "Poikamiesten päivällisten" tarkotuksena oli nähtävästi
-sanoa hyvästit vanhoille päiville ja iloveikoille; sentähden kuultiin
-tunteellisia ja koomillisia lauluja, jotka olivat tilaisuutta
-varten sävelletyt, ja ne vastaanotettiin pyörretuulen tapaisilla
-naurunpuuskilla.
-
-Kuuntelemalla tarkasti ja lukemalla rivien välistä saattoi
-kokoonpanna kokonaisen tarinan nuoren isännän, seikkailurikkaasta
-elämänurasta. Hänellä oli talo West Siden varrella; ja huvipursi ja
-juominkeja maailman joka kulmalla. New Portin satamassa oli vietetty
-kesäyö, jolloin joku oli keksinyt säteilevän tuuman jäädyttää sadan
-markan kultarahoja pienen pieniin jäälohkareisiin, ja pudottaa ne
-alas tyttöjen selkään! Ja New-Yorkissa oli eräässä atelierissä
-pidot, missä oli tuotu esille suunnaton pasteija, josta oli astunut
-esiin puoleksi alaston tyttö, ympärillään parvi kanarialintuja! Yksi
-tyttönen oli tottunut tanssimaan illallispöytien päällä, puettuna
-läpinäkyvään pukuun; ja hän oli juopunut erään teatterivierailun
-jälkeen ja lähtenyt murtamaan maahan erästä Broadwayn ravintolaa.
-Siellä oli yksi chicagolainen serkku, hurja veitikka, jonka
-erikoisuutena oli tällainen ajanvietto, ja jonka rouvat kylpivät
-shampanjassa. Nähtävästi oli lukemattomia paikkoja kaupungissa, missä
-semmoisia juominkeja vietettiin alinomaa; siellä oli yksityisiä
-klubeja ja taiteilijoiden "atelierejä" -- siellä sai kuulla useiden
-viittailevan korkeaan torniin, jota Montague ei käsittänyt. Monet
-sellaiset asiat kuitenkin selitti hänelle vanhemmanpuoleinen
-herrasmies, joka istui hänen oikealla puolellaan, ja joka näytti
-seisovan järkähtämättömänä huolimatta siitä, kuinka paljon tahansa
-hän joi. Sivumennen kehotti hän vakavasti Montaguea tapaamaan yhtä
-isännän nuorista rouvista, joka oli "tavaton" tyttö, ja oli tarjolla.
-
-Aamun sarastaessa muuttuivat kemut väkivaltaiseksi melskenäytelmäksi;
-nuoret miehet riistivät pois vaatteensa ja repivät pöydät palasiksi
-ja pinosivat jätteet pois tieltä erääseen nurkkaan, murskaten
-siellä suurimman osan saviesineitä. Ottelujen välillä avattiin
-shampanjapulloja lyömällä rikki niiden kaulat; ja tätä kesti neljään
-saakka aamulla, jolloin useimmat vieraista makasivat kasoissa
-lattialla.
-
-Montague ajoi kotia vaunuissa yhdessä sen vanhanpuoleisen
-herrasmiehen kanssa, joka oli istunut hänen vierellään; ja matkalla
-kysyi hän, olivatko sellaiset näytelmät kuin tämä tavallisia. Ja
-hänen toverinsa, joka oli "teräsmies" Länneltä, kertoi hänelle
-vastauksena muutamista, joiden todistajana hän oli ollut kotona.
-Siegfried Harveyn teatterivierailuilla oli Montague nähnyt tunnetun
-näyttelijättären muutamassa musikaalisessa ilveilyssä, joka silloin
-saavutti mitä suurimman menestyksen New-Yorkin näyttämöllä. Paikat
-olivat loppuunmyydyt viikkoja ennen, ja näytelmän loputtua saattoi
-nähdä kadun näyttämöoven edessä olevan tulvillaan ihmisiä, jotka
-seisoivat odottaen näkevänsä tuon naisen, kun hän tuli ulos. Hän oli
-pehmeä ja taipuvainen niinkuin pantteri, ja kantoi ruumiinmukaisia
-vaatteita, jotka paljastivat piirteet. Näytti siltä kuin näytelmä
-olisi ollut kokoonpantu yhtä ainoata tarkotusta silmälläpitäen:
-saadakseen nähdä kuinka paljon irstaisuutta voitaisiin sovittaa
-näyttämölle ilman poliisin sekaantumista. Ja nyt hänen kumppaninsa
-kertoi hänelle, kuinka tämä nainen oli kutsuttu laulamaan
-juomingeissa, jotka toimeenpanivat erään mahtavan trustin päämiehet,
-ja puolen yön jälkeen oli hän mennyt yhteen kaupungin hienoimmista
-klubeista, ja laulanut yleisesti suositun viisun, "Tahdotko
-tulla kanssani leikkiin?" Iloiset pohatat olivat ottaneet kutsun
-kirjaimellisesti -- seurauksella, että näyttelijätär oli paennut
-huoneesta puoleksi rikkirevityin vaattein. Ja vähän aikaa myöhemmin
-oli eräs tämän trustin virkailijoista halunnut päästä vapaaksi
-vaimostaan ja naida kuorotytön; ja kun julkinen myrsky oli vaatinut
-johtajia pyytämään häntä peruuttamaan aikeensa, oli hän vastannut
-uhkaamalla kertoa näistä juomingeista!
-
-Seuraavana päivänä -- tai mieluummin, täsmällisesti sanottuna,
-samana aamuna -- Montague ja Alice olivat läsnä loistavissa
-häissä. Sanomalehdet selittivät sen olevan "tärkeimmän" tapahtuman
-viikkokauden seuraelämässä; ja tarvittiin puoli tusinaa poliiseja
-pitämään loitolla ihmisiä, jotka tungokseen asti täyttivät kadun.
-Vihkimysmenot tapahtuivat S:t Cecilian kirkossa, ja juhlallinen
-piispa toimitti ne tulipunaisissa ja purppuraisissa mantteleissaan.
-Ovien sisäpuolella olivat kaikki valitut, hienosti puettuina ja
-ajeltuina, ja mikä huumaava sekotus suloisten hajuvesien tuoksua,
-sellainen, jonka vertaista eivät Arcadian laaksot saattaneet
-tarjota! Ylkä oli kiillotettu ja harjattu ja näytti hyvin kauniilta,
-vaikka hieman kalpealta; ja Montague ei saattanut olla hymyilemättä
-huomatessaan sulhaspojan, joka näytti niin juhlalliselta,
-palauttaessaan mieleensä juopuneen mellastajan, joka muutamia tunteja
-sitten hoiperrellen vaipui vaaleansinisessä aluspaidassaan, joka oli
-takaa rikkirevitty.
-
-Montaguet tiesivät jo, ketä heidän tuli välttää. Heidät otti
-armollisesti siipiensä suojaan Mrs Eldridge Devon -- jonka asemaa
-tosiasiassa ei ollut järkyttänyt vakuutusjutut; ja seuraavana aamuna
-näkivät he tyytyväisyydellä nimensä mainittuina läsnäolleiden
-luettelossa -- ja myöskin pari riviä Alicen puvusta. Alicesta
-aina mainittiin nimellä "Miss Montague"; sangen hupaista oli
-olla _ainoa_ "Miss Montague", ja ajatella, kuinka kaikki muut
-kaupungin Miss Montaguet saivat siitä ylhäisesti nenälleen!
-"Keltaiset" lehdet sisälsivät myöskin kertomuksia morsiuspuvusta, ja
-ihmeellisistä lahjoista, jotka hän oli saanut, ja kauan kestävästä
-kuherruskuukaudesta, jonka hän aikoi viettää Välimerellä miehensä
-huvialuksella. Montague tuumi ihmetellen, eivätkö sen edellisten
-omistajain henget häntä vainoaisi, ja olisiko hän niin onnellinen,
-jos hän tietäisi yhtä paljon kuin _hän_ tiesi.
-
-Hän löysi ajatuksilleen paljon pohtimisen aihetta, muistellessaan
-näitä pitoja. Muiden muassa oli hän poiminut lauluista viittauksia,
-että Oliverilla hänelläkin oli joitakin salaisuuksia, joita hän
-ei ollut katsonut soveliaaksi kertoa veljelleen. Nuorten tyttöjen
-pitäminen oli nähtävästi yhtenä juurtuneena tapana "rikkaiden
-pikku-veljillä" -- ja, siitä syystä, monella suurella veljellä
-myöskin.
-
-Tuonnempana sai Montague omituisella tavalla vilkaista tämän
-"puoli-mailman" elämään. Hänellä oli eräänä iltana tilaisuus käydä
-yhden rahamiehen luona, jonka hän oli hyvin oppinut tuntemaan --
-hän oli perheellinen mies ja kirkon jäsen. Oli muutamia tärkeitä
-papereita, jotka täytyi allekirjottaa ja lähettää ulos laivalla;
-ja suuren miehen sihteeri oli sanonut, että hän koettaisi saada
-hänet käsiinsä. Paria minuuttia myöhemmin oli hän Montaguen luona
-ja kysyi häneltä, eikö hän suosiollisesti menisi erään henkilön luo
-ylhäällä kaupungissa, jonka osotteen hän antaisi. Hän oli eräässä
-talossa, ei kaukana Riverside Driveltä; ja Montague meni sinne ja
-löysi tuttavansa useiden muiden huomattujen liikemiesten seurassa,
-jotka hän myöskin tunsi, keskustelemassa seurusteluhuoneessa yhden
-mitä hurmaavimman naisen kanssa, mitä hän oli koskaan tavannut.
-Hänellä oli erinomaisen hieno ulkomuoto, ja hän oli yksi niitä
-harvoja henkilöitä New-Yorkissa, joita hän huomasi ansaitsevan
-vaivaa kuunnella. Hän vietti niin huvittavan illan, että hyvästiä
-jättäessään huomautti hän naiselle, että hän mielellään soisi
-serkkunsa Alicen kohdata häntä; ja silloin hän huomasi, että
-nainen punastui heikosti ja joutui hämilleen. Myöhemmin hän sai
-mielipahakseen tietää, että tuo hurmaava ja kaunis nainen ei käynyt
-seuramaailmassa.
-
-Eikä tämä ollut ollenkaan harvinaista; päinvastoin, jos joku otti
-vaivakseen tiedustella, tuli hän huomaamaan, että sellaisia laitoksia
-pidettiin kaikkialla asiaan kuuluvina. Montague jutteli siitä majuri
-Venablen kanssa; ja loppumattomasta juttuvarastostaan veti tuo
-vanha herra esille sarjan kaskuja, jotka saivat kuuntelijan hiukset
-nousemaan pystyyn päässä. Oli olemassa muuan kaikkivaltias suuruus,
-joka himoitsi erään suuren lääkärin vaimoa; ja hän oli antanut viisi
-miljoonaa markkaa sairashuoneen rakentamiseen ja oli huolehtinut,
-että se olisi oleva maailman hienoin, ja että tämän lääkärin oli
-mentävä ulkomaille kolmeksi vuodeksi tutkimaan eurooppalaisia
-laitoksia! Mitkään sopimukset eivät merkinneet mitään tälle vanhalle
-miehelle -- jos hän näki naisen, jota hän halusi, pyysi hän häntä;
-ja ylhäisön naiset täytti häneen nähden sama tunne kuin Englannin
-naiset Walesin Prinssiin nähden -- oli suuri kunnia olla hänen
-rouvanaan. Vähän aikaa tämän tapauksen jälkeen muuan mies, joka
-paljasti mahtavan kansan hätähuudon, ajettiin ulos useista New-Yorkin
-hotelleista siksi, että hän ei ollut avioliitossa etelä-Dakotan
-lakien mukaan [kirjailija tarkottanee venäläistä kirjailijaa Maksim
-Gorkia. Suomentaja]; mutta tämä mies saattoi ottaa naisen mihin
-hotelliin tahansa kaupungissa, eikä kukaan uskaltanut nousta häntä
-vastaan!
-
-Ja sitten oli eräs toinen, suuri liikennekuningas, joka piti
-rouvia Chicagossa ja Pariisissa ja Lontoossa samalla tavalla kuin
-New-Yorkissa; hänellä oli eräskin juuri toisella puolen palatsimaisen
-kotinsa kulmausta, ja hänellä oli maanalainen käytävä, joka vei
-sinne. Ja majuri kertoi riemuiten, kuinka hän oli näyttänyt tätä
-eräälle ystävälle, ja viime mainittu oli huomauttanut, "Minä olen
-liian paksu päästäkseni siitä läpi." "Tiedän sen", vastasi toinen,
-"muuten en olisi siitä sinulle kertonut!"
-
-Ja niin edespäin. Yksi New-Yorkin rikkaimmista miehistä oli
-sukupuolisesti rappiolla, puoli tusinaa naisia alituisesti
-huolehdittavanaan. Hän lähetti heille rahaosotuksia, ja he käyttivät
-niitä häntä kiristääkseen. Tämän miehen nuoren vaimon oli hänen
-äitinsä sulkenut kahdeksikymmeneksi neljäksi tunniksi vaatekammioon,
-pakottaakseen hänet naimaan kosijansa. Ja sitten kerrottiin hurmaava
-tarina, kuinka tämä oli mennyt kauaksi pois valtion lähetystoimissa
-ja oli kirjottanut pitkiä tervehdyksiä, jotka olivat täynnä
-helliä vastusteluja, ja antanut, ne sanomalehtikirjeenvaihtajan
-sähkötettäväksi kotia "hänen vaimolleen." Kirjeenvaihtaja oli pitänyt
-sitä niin liikuttavana esimerkkinä aviollisesta uskollisuudesta, että
-hän kertoi sen eräässä päivällisseurueessa, kun tämä oli palannut
-takaisin; ja hän hämmästyi hiljaisuutta, joka äkkiä valtasi. "Sanomat
-oli lähetetty väärällä osotteella!" hykersi majuri. Ja jokainen
-pöydässä tiesi, kuka ne oli vastaanottanut.
-
-Muutamia päiviä tämän perästä sai Montague puhelimessa sanoman
-Siegfried Harveyltä, joka sanoi, että hän haluaisi nähdä häntä
-erään liikeasian takia Hän pyysi häntä saapumaan aamiaiselle
-Iltapäiväklubiin; ja Montague meni -- vaikka hieman levottomana.
-Sillä se oli Fidelityn talossa, vihollispäälliköiden alueella:
-suuremmoinen rakennus, valkoisesta marmorista veistettyine saleineen,
-ja koristeltuna tuhlaavaisella upeudella pronssiveistoksilla.
-Montaguelle välähti mieleen, että jossakin tässä rakennuksessa oli
-ihmisiä työssä valmistamassa vastausta hänen hyökkäykseensä; hän
-aprikoi, mitä he aikoivat sanoa.
-
-Molemmat miehet olivat lopettaneet aamiaisen ja keskustelivat välillä
-tulevista tapahtumista seuraelämässä, ja politiikasta ja sodista; ja
-kun kahvi oli tarjottu ja he olivat yksin huoneessa, sijotti Harvey
-suuren runkonsa takaisin tuoliinsa ja alotti:
-
-"Ensi sijassa", sanoi hän, "täytyy minun selittää, että minulla on
-sanottavana jotakin, johon on vietävän vaikeaa päästä käsiksi. Minä
-niin pahasti pelkään Teidän heittäytyvän väärään päätelmään kesken
-puhetta -- tahtoisin, että suostuisitte kuuntelemaan pari minuuttia
-ennenkuin ollenkaan mitään ajattelette."
-
-"Olkoon menneeksi", sanoi Montague hymyillen. "Antakaa kuulua."
-
-Ja yht'äkkiä muuttui toinen vakavaksi. "Te olette ottanut ajaaksenne
-jutun tätä yhtiötä vastaan", sanoi hän. "Ja Ollie on kertonut
-kylliksi minulle ymmärtääkseni, että Te olette tehnyt uhkarohkean
-teon, ja että Te olette varmaankin alinomaa sairaana kuullessanne
-raukkamaisten ihmisten varottavan ja kehottavan Teitä jättämään sen.
-Olisin hyvin pahoillani, jos laskisitte minutkin niiden joukkoon,
-edes hetkeksikään; ja Teidän tulee heti alussa ymmärtää, että
-minulla ei ole pienintäkään tekemistä eikä etua yhtiön kanssa, ja
-että se ei minua liikuttaisi, vaikka olisikin. En koeta käyttää
-ystäviä hyväkseni liikeasioissa, enkä salli rahan vaikuttaa itseeni
-seuraelämässäni. Päätin ottaa vastuulleni puhua Teille tästä asiasta,
-yksinkertaisesti vain siksi, että satun tietämään sen suhteen pari
-eli kolme seikkaa, joita en luullut Teidän tietävän. Ja jos niin on
-asianlaita, niin Teidän asemanne on sangen epäedullinen; mutta joka
-tapauksessa, pyydän, ymmärtäkää että minulla ei ole mitään muita
-motiiveja kuin ystävyys, ja siksi, jos olen tungettelevainen, antakaa
-anteeksi." Kun Siegfried Harvey puhui, katsoi hän suoraan toista
-kirkkailla, sinisillä silmillään, eikä saattanut epäilläkään hänen
-rehellisyyttään. "Olen Teille hyvin kiitollinen", sanoi Montague.
-"Pyydän, kertokaa minulle, mitä Teillä on sanottavana."
-
-"No hyvä", sanoi toinen. "Se voi tapahtua hyvin nopeasti. Te olette
-ottanut jutun, jonka kautta Te tulette kietoutumaan hyvin moneen
-uhraukseen. Ja arvelinpa, onko koskaan päähänne pälkähtänyt kysyä,
-eikö Teitä joku ehkä käytä hyväkseen?"
-
-"Millä tavalla, tarkotatte?" kysyi Montague.
-
-"Tunnetteko niitä henkilöitä, jotka ovat takananne?" kysyi toinen.
-"Tunnetteko heidät riittävän hyvin, ollaksenne varma heidän
-motiiveistaan jutun suhteen?"
-
-Montague epäröi ja ajatteli. "Ei", sanoi hän, "en voi sitä sanoa."
-
-"Sitten se on aivan niin kuin olin ajatellut", vastasi Harvey. "Olen
-tarkannut Teitä -- Te olette rehellinen mies, ja Te asetatte itsenne
-loppumattomiin vaikeuksiin mitä parhaimmista vaikuttimista. Ja jos
-en ole erehtynyt, niin Teitä käyttävät hyväkseen sellaiset henkilöt,
-jotka eivät ole rehellisiä, ja joiden kanssa yhdessä Te ette
-työskentelisi, jos tuntisitte heidän tarkotusperänsä."
-
-"Minkälaisia tarkotusperiä heillä saattaisi olla?"
-
-"On olemassa useita mahdollisuuksia. Ensiksi, se saattaisi olla
-'häiriö'-juttu -- on joku, joka toivoo, että hänen puoltonsa
-ostettaisiin kalliilla hinnalla. Melkein jokainen ajattelee, että
-niin on asianlaita. Mutta minä en; minä ajattelen mieluummin, että
-joku henkilö yhtiön sisällä koettaa saada hallitusta pihtiin."
-
-"Kuka se saattaisi olla?" huudahti Montague hämmästyneenä.
-
-"Sitä en tiedä. En ole kylliksi perehtynyt Fidelityn tilaan --
-se muuttuu alinomaa. En tiedä muuta kuin että siellä on ryhmiä,
-jotka taistelevat sen johtamisesta, ja vihaavat toinen toisiaan
-hirmuisesti, ja ovat valmiit tekemään mitä maailmassa tahansa
-musertaakseen toinen toisensa. Te tiedätte, että heidän kahdensadan
-miljoonan ylijäämänsä antaa heille äärettömän voiman; minä ennemmin
-voisin heiluttaa kahtasataa miljoonaa Streetillä kuin pitää
-viisikymmentä omassa hallussani. Ja niin tappelevat jättiläiset
-noiden yhtiöiden hallitsemisesta; etkä voi sanoa, kuka on voitolla,
-kuka on häviöllä -- ei voi koskaan tietää, mitä todella merkitsee
-kaikki se mitä taistelussa tapahtuu. Ainoa, mistä voit olla varma, on
-se, että peli on petollista alusta loppuun saakka, ja että mikään,
-mitä tapahtuu, ei ole sitä, mitä se on olevinaan."
-
-Montague kuunteli, puoleksi sekavana ja tuntien ikäänkuin maa, jolla
-hän seisoi, olisi vajoamassa hänen jalkojensa alla.
-
-"Mitä Te tiedätte niistä, jotka toivat Teille tämän jutun?" kysyi
-hänen toverinsa äkkiä.
-
-"En paljon mitään", sanoi hän hiljaa.
-
-Harvey epäröi hetken. "Pyydän, ymmärtäkää minua", sanoi hän. "Minulla
-ei ole mitään halua nuuskia Teidän asioitanne, ja jollette välitä
-sanoa sanaakaan enempää, niin voin ymmärtää Teitä täydellisesti.
-Mutta olen kuullut sanottavan, että mies, joka sen alkoi, oli Ellis."
-
-Montague epäröi nyt vuorostaan; sitten hän sanoi, "se on totta --
-meidän kesken."
-
-"Sangen hyvä", sanoi Harvey, "ja se juuri saattoi minut epäilemään.
-Tiedättekö jotakin Ellisistä?"
-
-"En tietänyt silloin", sanoi toinen. "Olen senjälkeen jotakin
-kuullut."
-
-"Voin aavistaa, että niin oli", sanoi Harvey. "Ja voinpa sanoa Teille,
-että Ellis on kietoutunut henkivakuutusasioihin kaikenmoisilla
-epäilyttävillä tavoilla. Minusta näyttää, että Teillä on syytä olla
-mitä varovaisin seuratessanne häntä."
-
-Montague istui kädet nyrkkiin puserrettuina ja kulmakarvat rypyssä.
-Hänen ystävänsä puhe oli ollut niinkuin valovälähdys; se paljasti
-jättiläismäisiä uhkaavia haamuja hänen ympärillään. Koko hänen
-toiveidensa rakennus näytti horjuvan; hänen juttunsa, jonka päälle
-hän oli niin kovasti työtä tehnyt -- hänen kaksisataa viisikymmentä
-tuhatta markkaansa, joista hän oli ollut niin ylpeä! Oliko
-mahdollista, että häntä oli petetty, että hän oli tehnyt itsensä
-narriksi?
-
-"Kautta taivaan, kuinka pääsen minä siitä selville?" huusi hän.
-
-"Kysytte enemmän kuin voin Teille sanoa", sanoi hänen ystävänsä. "Ja
-senpä tähden, en voi varmasti tietää, voisitteko tehdä mitään tällä
-hetkellä. Ainoa, mitä voin tehdä, oli että varotin Teitä maaperän
-suhteen, jolla astuitte, niin että voitte itse olla varovainen
-tulevaisuudessa."
-
-Montague kiitti häntä sydämellisesti palveluksesta; ja sitten meni
-hän takaisin toimistoonsa, ja vietti lopun päivästä vaivaten itseään
-asiaa pohtimalla.
-
-Se, mitä hän oli kuullut, oli tehnyt suuren muutoksen asioihin.
-Ennen sitä oli kaikki näyttänyt niin yksinkertaiselta; ja nyt ei
-mikään ollut selvää. Hänet herpasi kokonaan tunne ponnistustensa
-täydellisestä hyödyttömyydestä; hän koetti rakentaa taloa
-lentohiedalle. Ei ollut missään kiinteätä kohtaa, jolle hän olisi
-voinut jalkansa asettaa. Ei missään ollut pisaraakaan totuutta --
-oli olemassa vain taistelevia voimia, jotka käyttivät tosipuheita
-ainoastaan sanaparsina omien tarkotustensa hyväksi! Ja nyt hän
-näki itsensä sellaisena kuin maailma hänet näki -- osallisena
-petosyritykseen -- konnana niinkuin kaikki muutkin. Hän tunsi, että
-hän oli astunut harhaan uransa ensimäisellä askeleella.
-
-Seurauksena koko asiasta oli, että hän matkusti iltajunalla
-Washingtoniin; ja seuraavana aamuna puheli hän asiasta tuomari
-Ellisin kanssa. Montague oli ymmärtänyt, että oli tarpeellista mennä
-hitaasti, sillä, sittenkään ei hänellä ollut mitään selvää perustaa
-epäilylleen; ja niin selitti hän suurella tahdillisuudella ja
-varovaisuudella, että hänen korviinsa oli kuulunut, että Hasbrookin
-jutun takana oli olemassa puolueita, joiden edut olivat kyseessä; ja
-että tämä oli saattanut hänet levottomaksi, sillä hän ei tietänyt
-kerrassaan mitään omasta kundistaan. Hän oli tullut kysymään tuomarin
-neuvoa asiassa.
-
-Kukaan ei olisi saattanut ottaa asiaa armollisemmin kuin tämä
-suuri mies: hän oli pelkkää ystävällisyyttä ja johdonmukaisuutta.
-Ennen kaikkea, sanoi hän, oli hän varottanut häntä etukäteen, että
-vihamiehet hyökkäisivät hänen kimppuunsa ja vetäisivät häntä nenästä,
-ja että kaikellaisia hienon hienoja keinoja käytettäisiin häneen
-vaikuttamiseen. Ja hänen tuli ymmärtää, että nämä huhut olivat osana
-siinä taistelussa; ei ollenkaan tehnyt mitään eroa, kuinka hyvä
-ystävä ne oli hänelle tuonut -- mistä saattoi hän tietää, kuinka hyvä
-ystävä oli tuonut ne sille ystävälle?
-
-Tuomari uskalsi toivoa, että mikään, mitä jotkut saattaisivat
-tulla sanomaan, ei vaikuttaisi häneen niin että hän uskoisi hänen,
-tuomarin, neuvoneen häntä tekemään jotakin, joka olisi väärää.
-
-"Ei", sanoi Montague, "mutta voitteko vakuuttaa minulle, että Mr
-Hasbrookin takana ei olisi mitään puolueita, joiden edut olisivat
-kysymyksessä?"
-
-"Joiden edut olisivat kysymyksessä?" kysyi toinen. "Tarkotan,
-ihmisiä, jotka ovat tekemisissä Fidelityn tai muiden
-vakuutusyhtiöiden kanssa."
-
-"Joutavia", sanoi tuomari; "luonnollisesti en voi sitä Teille
-vakuuttaa."
-
-Montague näytti hämmästyneeltä. "Tarkotatteko, ettette tiedä?"
-
-"Tarkotan", vastasi toinen, "että minä en tunne itselläni olevan
-vapautta sanoa, vaikkakin tietäisin."
-
-Ja Montague katsoi tuijottaen häneen; hän ei ollut valmistunut
-tällaiseen avomielisyyteen.
-
-"Ei milloinkaan pälkähtänyt päähäni", jatkoi toinen, "että tuollainen
-seikka merkitsisi Teille mitään."
-
-"Miksi --" alotti Montague.
-
-"Pyydän, ymmärtäkää minua, Mr Montague", sanoi tuomari. "Minusta
-näytti tämä juttu päivänselvästi oikeudenmukaiselta, ja niin näytti
-ne myöskin Teistä. Ja toinen seikka, josta ainoastaan arvelin
-Teillä olevan oikeutta olla vakuutettu, oli se, että oli kyseessä
-vakava asia. Siitä tunsin olevani vakuutettu. Minusta ei näyttänyt
-merkitsevän mitään, että Mr Hasbrookin takana saattaisi olla
-yksilöitä, joiden edut olivat kyseessä. Otaksukaamme esimerkiksi,
-että olisi muutamia osakkaita, joita Fidelityn hallitus olisi
-loukannut, ja jotka haluaisivat rangaista sitä. Voisiko lakimies
-menetellä oikeudenmukaisesti kieltäytyessään ottamasta ajaakseen
-asiaa, jonka puolella on oikeus, vain siitä syystä, että hän ei
-tietänyt sellaisista yksityisistä vaikuttimista? Taikka, ottakaamme
-äärimmäinen tapaus -- ryhmätaistelu yhtiön sisällä, niinkuin Te
-sanotte, että Teille on kerrottu. Hyvä, se olisi tapaus, jonka
-kautta varkaat ajettaisiin ulos; ja olisiko mitään syytä, miksi ei
-yleisö saisi käyttää hyväkseen sellaista asemaa? Yhtiön sisäpuolella
-olevat ihmiset tietävät ensimäisenä, mitä tapahtuu; ja jos näette
-tilaisuuden käyttää hyväksenne sellaista etua oikeudenmukaisessa
-taistelussa -- ettekö pitäisi siitä kiinni?"
-
-Sillä tavalla jatkoi tuomari, armollisena ja hurskaana -- ja niin
-hienosti ja ylhäisesti vääristellen! Hänen hitaasti vuotavan puheensa
-takana saattoi Montague tuntea yhden perusajatuksen; se ei tullut
-ilmi sanoina, eikä edes viittauksena, mutta se läpäisi tuomarin
-keskustelun niinkuin tunne läpäisee säveleen. Nuori lakimies oli
-saanut suuren korvauksen, ja hänellä oli kevyt, yksinkertainen juttu;
-ja maailmanmiehenä ei hän tosiaankaan saattanut haluta nuuskia sitä
-liian likeisesti. Hän oli kuullut juoruja, ja tunsi, että hänen
-maineensa vaati häntä olemaan niiden johdosta hermostunut; mutta hän
-oli saapunut, vain saadakseen tasapainonsa ja päästäkseen rauhaan,
-ja voidakseen pitää korvauksensa menettämättä hyvää mielipidettään
-itsensä suhteen.
-
-Montague läksi, sillä hän päätti mielessään, ettei maksanut vaivaa
-hetkeäkään koettaa saada itseään ymmärretyksi. Joka tapauksessa,
-hän oli nyt jutussa kiinni, eikä mitään ollut saavutettavissa
-murtautumalla siitä irti. Kaksi seikkaa oli, jotka hän tunsi
-saaneensa varmaksi keskustelun kautta -- ensiksi, että hänen
-kundinsa oli "valenukke", ja että se itse asiassa oli juttu, jonka
-kautta varkaat karkotetaan; ja toiseksi, että hänellä ei ollut
-mitään takeita siitä, että hän ei millä hetkellä hyvänsä voisi
-jäädä satimeen -- ilman tuomarin liikuttavaa luottamusta muutamiin
-tuntemattomiin osakkaisiin.
-
-
-
-
-Yhdeksästoista luku.
-
-
-Montague tuli kotiaan tehtyään lujan päätöksen, että hän ei voisi
-tehdä mitään muuta kuin olla seuraavalla kerralla varovaisempi. Tämän
-erehdyksen hinta hänen tuli suorittaa.
-
-Hän sai vielä kokea, paljonko se tuli hänelle lopullisesti maksamaan.
-Seuraavana päivänä hänen saapumisensa jälkeen tuli häntä tapaamaan
-eräs mies -- Mr John Burton seisoi hänen käyntikortissaan. Hän
-osotti olevansa sen yhtiön värväysasiamies, joka julkaisi ylhäisön
-skandaalilehteä. He valmistelivat _de luxe_ kertomusta New-Yorkin
-etevimmistä perheistä; se oli oleva mitä upein laite, tilaajina
-ylhäisimmistä ylhäisin sääty, ja hinta seitsemän tuhatta viisisataa
-markkaa perhekunnalta. Varmaankin Mr Montague tahtoisi, että hänen
-perhettään ei mitenkään poisjätettäisi?
-
-Ja Mr Montague selitti kohteliaasti, että hän oli verrattain outo
-New-Yorkissa, eikä hänen perheensä oikeudenmukaisesti kuuluisi
-sellaiseen nidokseen. Mutta asiamies ei tyytynyt tähän. Saattoi
-sittenkin olla syitä, jotka pakottaisivat hänet tilaamaan; saattoi
-olla erinäisiä tapauksia; Mr Montague muukalaisena ei saattanut
-käsittää tarjouksen tärkeää luonnetta; keskusteltuaan ystäviensä
-kanssa, hän kukaties muuttaisi mieltään -- ja niin edespäin.
-Kuunnellessaan tätä laveaa viittausten sarjaa ja päästessään selville
-niiden merkityksestä, nousivat veret Montaguen poskille -- kunnes
-lopulta hän äkkiä nousi ja sanoi hyvästi miehelle.
-
-Mutta kun hän sitten istui yksin, kuoli hänen vihansa tykkänään, ja
-jälelle jäi vaan epämiellyttävä, levoton tunne. Ja kolme neljä päivää
-myöhemmin osti hän toisen painoksen lehteä, ja aivan oikein, siinä
-oli uusi kappale!
-
-Hän seisoi kadun kulmassa ja luki sitä. Seuraelämän sota raivosi
-kuumana; siinä sanottiin; ja lisättiin, että Mrs de Graffenried
-uhkasi asettua muukalaisten puolelle. Sitten jatkui se kuvauksella
-eräästä hienosta uudenaikaisesta nuorukaisesta, joka kierteli
-ympäri ystäviensä keskuudessa pyytämässä anteeksi veljensä
-ajattelemattomuuksia. Myöskin, sanottiin siinä, oli eräs loistava
-seuramaailman kuningatar, erään suuren pankkiirin vaimo, tarttunut
-taisteluhansikkaan. Ja sitten seurasi kolme lausetta, jotka saivat
-veren liekkinä virtaamaan Montaguen poskille:
-
-"Ei myös ole puuttunut huomautuksia tämänlaisen epäilyttävän
-innon johdosta. On huomattu, että tuon romanttiselta näyttävän
-etelämaalaisen saapumisen jälkeen tämän levottoman naisen
-harrastus babisteihin ja transsimediumeihin on vähentynyt; ja nyt
-seuramaailmassa odotetaan mitä mieltäkiinnittävimmän asiaintilan
-paljastumista."
-
-Montaguelle olivat nämä sanat ikäänkuin isku vasten kasvoja.
-Hän kulki alas katua, puoleksi hämmentyneenä. Se näytti hänestä
-mustimmalta häväistykseltä, mitä New-York vielä oli hänelle
-näyttänyt. Hän pusersi kätensä nyrkkiin, kuiskaillen itsekseen:
-"konnat!" Samalla tajusi hän silmänräpäyksessä, että hän oli avuton.
-Siellä alhaalla kotona olisi saattanut nutistaa sellaisen lehden
-toimittajan; mutta täällä hän oli susien omassa pesässä, eikä hän
-voinut tehdä yhtään mitään. Hän meni takaisin toimistoonsa ja
-istuutui pöydän ääreen.
-
-"Rakas Mrs Winnie", kirjotti hän. "Olen juuri lukenut mukana
-seuraavan artikkelin, enkä voi ilmaista Teille, miten syvästi minuun
-koskee, että Teidän ystävällisyytenne meitä kohtaan on saattanut
-Teidät tuollaisen vihanpurkauksen uhriksi. Olen aivan avuton asiassa;
-en voi muuta kuin menetellä niin, että vältätte enemmät ikävyydet.
-Pyydän, uskokaa minua kun sanon, että ymmärrämme parhaiten toisiamme,
-jos ajattelette niin että olisi parasta, ettemme tapaisi enää
-toistaiseksi; sekä että tämä ei vaikuta ollenkaan meidän tunteisiimme."
-
-Tämän kirjeen lähetti Montague sanan viejän mukana; ja sitten
-meni hän kotia. Ehkä kymmenen minuuttia hänen saavuttuaan soi
-telefoonikello ja siellä oli Mrs Winnie.
-
-"Teidän ilmotuksenne on tullut", sanoi hän. "Oletteko lupautunut
-jonnekin tänä iltana?"
-
-"En", vastasi hän.
-
-"Hyvä", sanoi Mrs Winnie, "tahdotteko tulla päivälliselle?"
-
-"Mrs Winnie" -- pani hän vastaan.
-
-"Pyydän, tulkaa", sanoi hän. "Tehkää se!"
-
-"Minä vihaan, että olen Teitä --" alotti hän.
-
-"Tulkaa, minä tahdon!" sanoi hän kolmannen kerran.
-
-Ja hän vastasi, "No hyvä."
-
-Hän meni; ja kun hän astui sisälle, johti lakeija hänet sähköhissin
-luo ja sanoi, "Mrs Duval pyytää Teitä ystävällisesti tulemaan
-ylös, herra", Ja siellä tuli Mrs häntä vastaan, hehkuvin poskin ja
-kasvoilla kiihtynyt ilme.
-
-Hän oli tavallistaankin rakastettavampi, pehmeässä kermanvärisessä
-puvussaan, ja tulipunainen ruusu rinnallaan. "Minä olen aivan yksin
-tänä iltana", sanoi hän, "ja niin me syömme minun huoneustossani. Me
-aivan hukkuisimme tuohon suureen saliin alhaalla."
-
-Hän vei Montaguen seurusteluhuoneeseen, missä suuret sylilliset
-tuoreita ruusuja levittivät tuoksujaan. Pöytä oli katettuna
-kahdelle hengelle ja kaksi suurta tuolia seisoi tulen edessä, joka
-hehkui takassa Montague huomasi, että Mrs Winnien käsi vapisi
-hieman, kun hän viittasi häntä istumaan yhteen niistä; hän saattoi
-lukea hänen kiintymyksensä koko hänen olemuksestaan. Hän heitti
-taisteluhansikkaan vihollisilleen!
-
-"Syökäämme ensiksi ja jutelkaamme perästäpäin", sanoi hän nopeasti.
-"Me voimme kuitenkin olla onnellisia hetkisen."
-
-Ja hänen onnellisuutensa jatkui sillä hermostuneella, kiihtyneellä
-tavalla, joka oli hänelle ominaista. Hän jutteli uudesta
-oopperasta, joka aijottiin esittää, ja Mrs de Graffenriedin uusista
-vastaanottokemuista ja Mrs Ridgley-Clievedenin tanssijaisista;
-myöskin puhui hän raajarikkoisten lasten sairashuoneesta, jonka hän
-aikoi rakentaa, ja Mrs Vivie Pattonin avioerosta. Ja sillä välin
-sfinksimäiset palvelijat liikkuivat edestakaisin, ja ruoat ilmestyivät
-ja hävisivät. He joivat kahvia suurissa tuoleissa takan ääressä; ja
-pöytä korjattiin ja palvelijat katosivat, sulkien ovet jälkeensä.
-
-Sitten asetti Montague kuppinsa syrjään ja istui synkkänä tuijotellen
-tuleen. Ja Mrs Winnie seurasi häntä katseellaan. Oli pitkällinen
-hiljaisuus.
-
-Äkkiä kuuli hän Mrs Winnien äänen. "Onko Teidän mielestänne niin
-helppoa katkaista ystävyytemme?" kysyi hän.
-
-"En ajatellut sitä, oliko se helppoa tahi vaikeaa", vastasi hän. "En
-ajatellut muuta kuin suojella Teitä."
-
-"Ja luuletteko, että ystäväni eivät ole minulle mitään?" jatkoi
-hän. "Onko minulla niitä siksi paljon?" Ja hän pusersi käsiään
-äkkinäisellä, kuumeentapaisella liikkeellä. "Luuletteko, että minä
-annan noiden raukkojen pelottaa itseäni ja teen mitä he haluavat?
-Minä en anna heille perää -- en mistään hinnasta, tehköön Lelia mitä
-tahansa!"
-
-Hämmästynyt ilme välähti Montaguen kasvoilla. "Lelia?" kysyi hän.
-
-"Mrs Robbie Walling!" huusi Mrs Winnie. "Ettekö luule, että hän saa
-vastata tuosta kirjotuksesta?"
-
-Montague kohosi ylös.
-
-"Sillä tavalla on heillä tapana käydä taistelua!" huusi Mrs Winnie.
-"He maksavat rahaa noille konnille, ollakseen suojattuja. Ja sitten
-lähettivät he iljettäviä juoruja ihmisistä, joita he haluavat
-vahingoittaa."
-
-"Ette suinkaan sitä todella tarkota", huudahti mies.
-
-"Tietysti tarkotan", huusi hän. "Minä tiedän, että se on totta! Minä
-tiedän, että Robbie Walling maksoi seitsemän tuhatta viisisataa
-markkaa muutamista nidoksista, joita he julkaisivat! Ja kuinka
-arvelette lehden saavan juorunsa?"
-
-"En tiedä", sanoi Montague. "Mutta en koskaan uneksinut --"
-
-"Oh", huudahti Mrs Winnie, "heidän postinsa on aina täynnä sinisiä
-ja kultaisia nimileimoja! Minä olen tuntenut vieraita, jotka ovat
-istuneet ja kirjottaneet parjauksia emännästään heidän omissa
-kodeissaan. Oi, Teillä ei ole käsitystäkään ihmisten alhaisuudesta!"
-
-"Minulla oli vähän käsitystä", sanoi Montague, vaitiolon jälkeen.
-"Siitä syystä tahdoin Teitä suojella."
-
-"Minä en halua suojelusta!" huusi hän tulisesti. "Minä en tahdo antaa
-heille sitä tyydytystä. He tahtovat saada minut hylkäämään Teidät,
-ja minä en tahdo sitä tehdä, en mistään hinnasta sanokoot he mitä
-tahansa!"
-
-Montague istui kulmakarvat rypyssä ja tuijotti tuleen. "Kun olin
-lukenut tuon kirjotuksen", sanoi hän hitaasti, "en jaksanut kestää
-ajatusta onnettomuudesta, minkä Teille saattaisin tuottaa. Ajattelin,
-kuinka suuresti se mahtaisi kiihottaa Teidän miestänne --"
-
-"Minun miestäni!" toisti Mrs Winnie.
-
-Hänen äänessään oli kova sävy, kun hän jatkoi. "Hän panee heidät
-kyllä vaikenemaan", sanoi hän -- "sellainen on hänen tapansa. Voitte
-olla varma siitä, että sanaakaan enempää ei enää julkaista."
-
-Montague istui vaiti. Sellaista vastausta hän ei ollut odottanut, ja
-se melkein häntä harmitti.
-
-"Jospa siinä kaikki!" -- sanoi hän epäröiden. "Mutta minä en sitä
-tietänyt. Arvelin, että kirjotus voisi kiihdyttää häntä toisesta
-syystä -- että se voisi olla syynä onnettomuuteen Teidän ja hänen
-välillään. --"
-
-Hiljaisuus. "Te ette ymmärrä", sanoi Mrs Winnie lopuksi.
-
-Montague saattoi päätään kääntämättä nähdä hänen kätensä, kun ne
-lepäsivät polvilla. Hän liikutteli niitä hermostuneesti. "Te ette
-ymmärrä", toisti hän.
-
-Kun hän alkoi uudelleen puhua, oli hänen äänensä matala, vapiseva.
-"Minun täytyy kertoa Teille", sanoi hän; "olen ollut varma, että
-_ette_ tietänyt."
-
-Taas hiljaisuus. Mrs Winnie epäröi, ja hänen kätensä vapisivat;
-sitten jatkoi hän ehättäen. -- "Tahdoin, että Te tietäisitte. Minä
-en rakasta miestäni. En ole häneen sidottu. Hänellä ei ole mitään
-sanomista minun asioissani."
-
-Montague istui jäykkänä kuin kivi. Nämä sanat löivät hänet puoleksi
-sekaisin. Hän saattoi tuntea Mrs Winnien katseen, joka oli tähdätty
-häneen; ja hän saattoi tuntea miten veri kuumana tulvahti hänen
-kaulalleen ja poskilleen.
-
-"Ol-- ollakseni rehellinen, tuli Teidän saada se tietää", kuiskasi
-hän. Ja hänen äänensä häipyi kuulumattomiin ja taas seurasi
-hiljaisuus. Montague istui mykkänä. "Minkätähden ette sano jotakin?"
-kysyi hän viimein odotuksesta kiihtyneenä; ja Montague tunsi tuskan,
-joka ilmeni hänen äänessään. Sitten kääntyi hän ja katsoi häneen
-ja näki hänen lujasti yhteen puserretut kätensä ja hänen vapisevat
-huulensa.
-
-Hän oli sanattomaksi hämmästynyt. Ja hän näki hänen rintansa nopeasti
-kohoilevan, ja näki kyynelten nousevan hänen silmiinsä. Äkkiä
-heittäytyi Mrs Winnie maahan, peitti kasvonsa käsillään ja puhkesi
-raivoisaan nyyhkytykseen.
-
-"Mrs Winnie!" huusi hän ja kohosi seisomaan.
-
-Hänen tunteenpurkauksensa jatkui. Montague huomasi, että hän vapisi
-rajusti. "Te ette rakasta minua!" vaikeroi hän.
-
-Montague seisoi vapisten ja hämmästyksen lyömänä. "Olen hyvin
-pahoillani!" kuiskasi hän. "Oi, Mrs Winnie -- minulla ei ollut
-aavistustakaan --"
-
-"Minä tiedän! Minä tiedän!" huusi hän. "Se on minun vikani! Minä olin
-mieletön! Minä tiesin sen koko ajan. Mutta minä toivoin -- luulin,
-että Te voisitte, jos tietäisitte --"
-
-Ja sitten taas hänen kyyneleensä tukahuttivat hänet; hän tärisi
-tuskasta ja surusta.
-
-Montague seisoi ja tarkasti häntä, avuttomana tuskasta. Mrs Winnie
-tarttui suonenvedon tapaisesti tuolin selustaan ja Montague laski
-kätensä hänen käteensä.
-
-"Mrs Winnie --" alotti hän.
-
-Mutta hän tempasi pois kätensä ja kätki sen. "Ei, ei!" huusi hän
-kauhuissaan. "Älkää koskeko minuun!"
-
-Ja äkkiä käänsi hän katseensa Montagueen ja ojensi käsivartensa.
-"Ettekö ymmärrä, että minä rakastan Teitä?" huudahti hän. "Te
-halveksitte minua sentähden, tiedän sen -- mutta minä en voi sille
-mitään. Minä sanon sen Teille sittenkin. Se on ainoa tyydytykseni,
-mikä minulla voi olla. Minä olen aina Teitä rakastanut! Ja minä
-luulin -- minä luulin, että Te ette vain ymmärtänyt. Minä olin valmis
-uhmaamaan koko maailmaa -- minä en välittänyt siitä, kuka tahansa sen
-tiesi, enkä siitä, mitä kaikki siitä sanoisivat. Minä ajattelin, että
-me voisimme olla onnellisia -- minä ajattelin, että minä voisin olla
-vapaa viimeinkin. Voi, Te ette voi käsittää, kuinka onneton minä olen
--- ja kuinka yksinäinen -- ja kuinka ikävöin päästä pois! Ja minä
-uskoin, että Te -- että Te voisitte --"
-
-Ja sitten kyyneleet tulvasivat taas Mrs Winnien silmiin ja hänen
-äänensä muuttui pienen lapsen ääneksi. "Luuletteko, että voisitte
-ruveta minua rakastamaan?" vaikeroi hän.
-
-Hänen äänensä sai Montaguen vapisemaan, niin että hän vapisi
-sisimmässä sisässään. Mutta hänen kasvonsa tulivat vaan yhä
-vakavammiksi.
-
-"Te halveksitte minua sentähden, että kerroin Teille!" huudahti Mrs
-Winnie.
-
-"Ei, ei, Mrs Winnie", sanoi hän. "Minä en voisi sitä tehdä --"
-
-"Siis -- siis minkä tähden --" kuiskasi hän. -- "Olisiko niin vaikeaa
-rakastaa minua?"
-
-"Se olisi sangen helppoa", sanoi hän, "mutta minä en uskalla antaa
-itselleni siihen oikeutta."
-
-Mrs Winnie katseli häntä hellästi. "Te olette niin kylmä -- niin
-armoton!" huudahti hän.
-
-Hän ei vastannut mitään ja Mrs Winnie istui väristen. "Oletteko
-koskaan rakastanut naista?" kysyi hän.
-
-Oli pitkä vaitiolo. Montague istui jälleen tuoliin. "Kuunnelkaa, Mrs
-Winnie", alkoi hän viimein.
-
-"Älkää kutsuko minua siksi!" huudahti hän. "Kutsukaa minua nimellä
-Evelyn -- pyydän."
-
-"No hyvä", sanoi hän -- "Evelyn. En aikonut tuottaa sinulle
-onnettomuutta -- jos minulla olisi ollut vähintäkään aavistusta, niin
-en olisi koskaan enää sinua nähnyt. Tahdon kertoa sinulle, mitä en
-ole kenellekään muille milloinkaan kertonut. Silloin sinä ymmärrät."
-
-Hän istui muutamia minuutteja synkissä unelmissa.
-
-"Kerran", sanoi hän, "kun olin nuori, rakastin erästä naista --
-kvarteroonityttöä. [_Kvarterooniksi_ kutsutaan mulatin ja valkoisen
-yhtymisestä syntynyttä lasta. Suomentaja.] Se oli New Orleansissa;
-se on siellä tapana. Heillä on oma maailmansa ja me pidämme heistä
-huolta sekä lapsista; ja jokainen sen tietää. Minä olin hyvin nuori,
-vasta noin kahdeksantoista; ja hän oli vielä nuorempi. Mutta minä
-tulin silloin huomaamaan, mitä naiset ovat, ja mitä rakkaus merkitsee
-heille. Minä näin, kuinka he saattoivat kärsiä. Ja sitten kuoli hän
-lapsensynnytykseen -- lapsi kuoli myöskin."
-
-Montaguen ääni oli hyvin matala; ja Mrs Winnie istui kädet
-yhteenpuristettuina, ja hänen silmänsä olivat kiinninaulittuina
-Montaguen kasvoihin. "Minä näin hänen kuolevan", sanoi hän. "Ja
-silloin oli kaikki lopussa. En milloinkaan ole sitä unohtanut. Minä
-päätin silloin mielessäni, että olin tehnyt väärin; ja etten koskaan
-niin kauan kuin elän, tarjoaisi rakkauttani naiselle, jollen voinut
-omistaa koko elämääni hänelle. Niin sinä siis näet, että minä pelkään
-rakkautta. Minä en tahdo kärsiä niin paljoa, enkä saattaa toisia
-kärsimään. Ja kun joku puhuu minulle niin kuin sinä puhut, palaa
-tuo kaikki minulle takaisin -- se saa minut kyyristymään kokoon ja
-kuihduttaa minut."
-
-Hän pysähtyi ja toinen sai takaisin tyyneytensä.
-
-"Ymmärrä minua", sanoi hän vapisevalla äänellä. "Minä en pyytäisi
-sinulta mitään lupauksia. Minä tahtoisin maksaa minkä hinnan tahansa
--- minä en pelkää kärsimystä."
-
-"En tahdo tuottaa sinulle kärsimystä", sanoi hän. "En tahdo käyttää
-edukseni ainoatakaan naista."
-
-"Mutta minulla ei ole maailmassa mitään, mitä pitäisin arvossa!"
-huusi hän. "Minä läksisin pois -- minä jättäisin kaikki ollakseni
-sinun kaltaisesi miehen kanssa. Minulla ei ole mitään siteitä -- ei
-mitään velvollisuuksia --"
-
-Montague keskeytti hänet. "Sinulla on miehesi --" sanoi hän.
-
-Ja raivoisana huudahti hän äkkiä -- "Mieheni!"
-
-"Eikö kukaan ole kertonut sinulle miehestäni?" kysyi hän hetken
-vaitiolon jälkeen.
-
-"Ei kukaan", sanoi Montague.
-
-"No hyvä, kysy heiltä!" huudahti hän. "Ennen sitä, ota sanani
-pantiksi -- minulla ei ole mitään velvollisuuksia miehelleni."
-
-Montague istui ja tuijotti tuleen. "Mutta ajattele minun omaa
-asemaani", sanoi hän. "_Minulla_ on velvollisuuksia -- äitini ja
-serkkuni --"
-
-"Oi, älä sano enää sanaakaan!" huudahti nainen sortuneella äänellä.
-"Sano, ettet rakasta minua -- siinä kaikki! Ja sinä et koskaan enään
-tule minua kunnioittamaan! Minä olen ollut hullu -- minä olen lyönyt
-kaikki pirstaleiksi! Minä olen heittänyt pois ystävyytesi, jonka ehkä
-olisin voinut säilyttää!"
-
-"Et", sanoi hän.
-
-Mutta Mrs Winnie jatkoi kiivaasti -- "Ainakin olen ollut rehellinen
--- anna minulle siitä kunnioitus! Siitä tulevat minulle kaikki
-vastoinkäymiseni -- minä sanon, mitä mielessäni on, ja minä saan
-maksaa vääryyksieni hinnan. Minun laitani ei ole sellainen, että
-olisin kylmä ja arvioiva -- sentähden, älä halveksi minua kokonaan."
-
-"Minä en voisi sinua halveksia", sanoi Montague. "Minulle tuottaa
-suorastaan kärsimystä se, että olen tehnyt sinut onnettomaksi. Ja
-minä en sitä tarkottanut."
-
-Mrs Winnie istui tuijottaen eteensä alakuloisissa mietteissä. "Älä
-ajattele sitä kauemmin", sanoi hän katkerasti. "Minä kyllä olen
-voittava sen. Minun tähteni ei maksa vaivaa murehtia. Luuletko, etten
-tietäisi, mitä sinä ajattelet siitä maailmasta, jossa elän? Ja minä
-olen osa siitä -- minä räpytän siipiäni ja koetan päästä siitä pois,
-mutta en voi. Minä olen siinä ja tulen jäämään siihen sinne saakka
-kunnes kuolen; minä voisin yhtä hyvin siitä luopua. Minä ajattelin,
-että voisin varastaa pienen ilon -- sinulla ei ole käsitystäkään,
-kuinka minä janoan pientä iloa! Sinulla ei ole käsitystä siitä,
-kuinka yksinäinen minä olen! Ja kuinka tyhjää minun elämäni! Sinä
-sanot pelkäävän saattaa minut onnettomuuteen; se on julmaa pilaa,
-mutta minä annan sinulle siihen luvan, jos voit sitä tehdä! Minä en
-pyydä mitään -- en mitään lupauksia, en mitään uhrauksia! Minä otan
-kaiken vastuun, ja maksan kaikki rangaistukset!"
-
-Hän hymyili kyyneltensä läpi pakotettua, pilkallista hymyä. Montague
-katseli häntä, ja Mrs Winnie kääntyi uudelleen; heidän katseensa
-kohtasi taas toisensa. Taas näki hän veren kuohahtavan kaulalta
-hänen poskilleen. Samalla kertaa alkoivat vanhat pedot liikkua hänen
-sisällään. Hän tiesi, että mitä vähemmän aikaa hän vietti Mrs Winnien
-sympaattisessa seurassa, sitä parempi heille molemmille.
-
-Hän oli juuri nousemaisillaan, ja jäähyväissanat olivat hänen
-huulillaan kun äkkiä kuului koputus ovelle.
-
-Mrs Winnie hypähti seisomaan. "Kuka se on?" huusi hän.
-
-Ja ovi avautui ja Mr Duval astui sisään.
-
-"Hyvää iltaa", sanoi hän miellyttävästi ja astui vaimonsa luo.
-
-Mrs Winnie liekehti vihasta ja tuijotti häneen. "Minkätähden tulet
-tänne ilmoittamatta?" huusi hän.
-
-"Pyydän anteeksi", sanoi hän -- "Mutta minä löysin tämän postissani."
-
-Ja Montague noustessaan tervehtimään häntä, näki että hänellä oli
-kädessään leikkaus tuosta syytöskirjotuksesta. Sitten huomasi hän
-Duvalin aikovan lähteä, ja hän ymmärsi, että mies ei ollut huomannut
-hänen läsnäoloaan huoneessa.
-
-Duval silmäili Montaguea ja vaimoaan, ja huomasi nyt ensi kerran
-hänen kyyneleensä ja kiihtymyksensä. "Pyydän anteeksi", sanoi hän;
-"olen nähtävästi luvattomasti tunkeutunut."
-
-"Niin totta totisesti oletkin", vastasi Mrs Winnie.
-
-Hän teki liikkeen lähteäkseen; mutta ennenkuin hän ennätti ottaa
-askeltakaan, oli Mrs Winnie rynnännyt hänen ohitsensa ja jättänyt
-huoneen, läimäyttäen kiinni oven jälkeensä.
-
-Ja Duval tuijotti hänen peräänsä, ja sitten kääntäen katseensa
-Montagueen nauroi hän. "Hyvä! hyvä! hyvä!" sanoi hän.
-
-Sitten katkaisi hän olonsa ja lisäsi "Hyvää iltaa, herra."
-
-"Hyvää iltaa", sanoi Montague.
-
-Hän vapisi hieman ja Duval huomasi sen; hän hymyili sydämellisesti.
-"Tämän laatuisesta aineksesta syntyy näytelmiä", sanoi hän. "Mutta
-pyydän, ettette ole häpeissänne -- meillä ei tule olemaan mitään
-näytelmiä."
-
-Montague ei keksinyt mitään, mitä hän olisi siihen sanonut.
-
-"Velvollisuuteni on pyytää Evelyniltä anteeksi", jatkoi toinen.
-"Se oli yksinomaan ikävä sattuma -- tämä häiritsemiseni, nähkääs.
-Minulla ei ole tapana tunkeutua. Te voitte olla niinkuin kotonanne
-tulevaisuudessa."
-
-Montague lensi tulipunaiseksi nämä sanat kuullessaan.
-
-"Mr Duval", sanoi hän, "Minun täytyy vakuuttaa Teille, että Te olette
-erehtynyt --"
-
-Toinen katsoi silmiään siristäen häneen. "Oh, tulkaa, tulkaa!" sanoi
-hän nauraen. "Jutelkaamme niinkuin maailmanmiehet."
-
-"Minä sanon, että Te olette erehtynyt", sanoi Montague uudelleen.
-
-Toinen kohautti olkapäitään. "Olkoon menneeksi", sanoi hän
-sydämellisesti. "Niinkuin haluatte. Tahdoin vain tehdä asiat Teille
-selväksi, siinä kaikki. Haluan, että iloitsette Evelynin kanssa. Minä
-en sano Teille hänestä mitään -- Te rakastatte häntä. Riittää, että
-minä olen omistanut hänet, ja minä olen väsynyt häneen; kenttä on nyt
-Teidän, Mutta älkää saattako häntä epäluulojen alaiseksi, älkääkä
-antako hänen tehdä itsestään narria julkisuudessa, jos vaan voitte
-sitä auttaa. Ja älkää myöskään antako hänen kuluttaa liiaksi paljon
-rahaa -- hän maksaa minulle jo viisi miljoonaa vuodessa. Hyvää yötä,
-Mr Montague!"
-
-Ja hän meni ulos. Montague, joka seisoi niinkuin kuvapatsas, saattoi
-kuulla hänen nauraa kikattavan mennessään alas saliin.
-
-Viimein Montague ryhtyi itsekin tekemään lähtöä. Mutta hän kuuli Mrs
-Winnien tulevan takaisin ja hän jäi häntä odottamaan. Mrs Winnie tuli
-sisälle ja sulki oven ja kääntyi häneen päin.
-
-"Mitä hän sanoi?" kysyi hän.
-
-"Hän -- oli sangen miellyttävä", sanoi Montague.
-
-Ja Mrs Winnie hymyili ilkeästi. "Minä menin ulos tarkotuksella",
-sanoi hän. "Halusin, että sinä näkisit hänet -- näkisit, minkälainen
-mies hän on ja kuinka paljon 'velvollisuuksia' minulla on häntä
-kohtaan! Sinä näit, arvaan."
-
-"Kyllä, minä näin", sanoi hän.
-
-Sitten taas hän aikoi lähteä. Mutta Mrs Winnie otti häntä
-käsivarresta. "Tule ja puhu minulle", sanoi hän. "Ole niin hyvä!"
-
-Ja hän vei hänet uudelleen takan ääreen. "Kuule", sanoi hän. "Hän ei
-tule tänne enää takaisin. Hän aikoo matkustaa tänä iltana -- luulin,
-että hän oli jo mennyt. Ja hän ei palaa pariin kuukauteen. Kukaan ei
-meitä enää häiritse."
-
-Hän tuli hyvin lähelle Montaguea ja katseli häntä kasvoihin. Hän oli
-pyyhkinyt pois kyyneleensä, ja onnellinen ilme oli palannut takaisin
-hänen kasvoilleen; hän oli rakastettavampi kuin milloinkaan.
-
-"Minä otin sinut hämmästyttäen vastaan", sanoi hän hymyillen. "Sinä
-et tietänyt, kuinka olisit menetellyt. Ja minä häpesin -- minä
-luulin, että sinä minua vihaisit. Mutta minä en aio enää olla onneton
--- minä en ollenkaan välitä. Olen iloinen, että puhuin!"
-
-Ja Mrs Winnie nosti kätensä ja tarttui hänen nuttunsa rintaimiin.
-"Minä tiedän, että sinä rakastat minua", sanoi hän; "minä näin sen
-sinun silmistäsi juuri äsken, ennenkuin hän astui huoneeseen! Mutta
-sinä et vaan tahtoisi antaa itsellesi vapautta. Sinulla on niin monta
-epäilystä ja pelkoa. Mutta sinä saat nähdä, että minä olen oikeassa;
-sinä olet oppiva minua rakastamaan. Sinä et voi sille mitään -- minä
-olen oleva niin ystävällinen ja hyvä! Kunhan et vain mene pois --"
-
-Mrs Winnie oli niin lähellä häntä, että hänen hengityksensä kosketti
-hänen kasvojaan. "Lupaa minulle, rakkaani", sanoi hän kuiskaten --
-"että sinä et lakkaa käymästä minun luonani -- että sinä tahdot oppia
-minua rakastamaan. Minä en voi olla olemassa ilman sinua!"
-
-Montague vapisi joka hermonpäähän saakka; hän tunsi olevansa mies,
-joka oli tarttunut verkkoon. Mrs Winnie oli omistanut kaikki,
-mitä hän elämässä tarvitsi; ja nyt tahtoi hän hänet! Hänelle oli
-mahdotonta ajatellakaan mitään muuta mahdollisuutta.
-
-"Kuule", alotti hän ystävällisesti.
-
-Mutta Mrs Winnie luki hänen katseestaan kiellon, ja hän huusi, "Ei,
-ei -- et saa! Minä en voi elää ilman sinua! Ajattele! Minä rakastan
-sinua! Mitä voisin minä muuta sinulle sanoa? Minä en voi uskoa,
-että sinä et välitä minusta -- sinä _olet_ pitänyt minusta -- minä
-olen nähnyt sen katseestasi. Kuitenkin sinä pelkäät minua -- miksi?
-Katso minuun -- enkö ole kaunis muodoltani? Ja onko naisen rakkaus
-niin pieni asia -- voitko heittää sen luotasi ja tallata maahan niin
-helposti? Miksi tahdot mennä? Etkö ymmärrä -- ei kukaan tiedä, että
-olemme täällä -- ei kukaan välitä! Sinä voisit tulla tänne milloin
-hyvänsä haluat -- tämä on minun paikkani -- minun! Eikä kukaan tule
-siitä ajattelemaan mitään. Kaikki muutkin menettelevät niin. Siinä ei
-ole mitään peljättävää!"
-
-Mrs Winnie kiersi käsivartensa hänen ympärilleen ja puristi itsensä
-hänen lähelleen, niin että Montague saattoi tuntea hänen sydämensä
-sykkivän hänen rintaansa vastaan. "Oi, älä jätä minua tänä iltana
-yksin tänne!" huusi hän.
-
-Montaguelle nuo sanat olivat kuin hälyytyskellon lyönti syvälle hänen
-sielussaan. "Minun täytyy mennä", sanoi hän.
-
-Mrs Winnie heitti päätään taaksepäin ja tuijotti häneen, ja Montague
-havaitsi kauhun ja tuskan, joka kuvastui hänen silmissään, "Ei, ei!"
-huusi hän, "älä sano sitä minulle! Minä en voi sitä kestää -- oi
-katso, mitä minä olen tehnyt! Katsele minuun! Armahda minua!"
-
-"Mrs Winnie", sanoi hän, "Sinun tulee armahtaa _minua_!"
-
-Mutta hän tunsi, kuinka hän tarttui häneen kiinni yhä lujemmin. Ja
-hän tarttui hänen ranteisiinsa, ja lempeällä väkivallalla irrotti hän
-hänen otteensa itsestään; Mrs Winnien kädet laskeutuivat sivuille, ja
-hän tuijotti häneen hämmentyneenä.
-
-"Minun täytyy mennä", sanoi Montague uudelleen.
-
-Ja hän astui ovea kohti. Mrs Winnie seurasi häntä tylsänä katseellaan.
-
-"Hyvästi", sanoi Montague. Hän tiesi, että enemmät sanat olivat
-turhia; hänen myötätuntonsa olisi ollut niinkuin öljyä liekkien
-päälle. Mrs Winnie näki hänen liikkuvan, ja kun hän avasi oven,
-heittäytyi hän alas tuloon ja puhkesi raivoisaan, hillittömään
-itkuun. Hän sulki oven hiljaa ja meni pois.
-
-Hän löysi raput alakertaan ja sai hattunsa ja päällysvaatteensa
-kenenkään näkemättä. Hän asteli alas Avenueta -- ja siinä yhtäkkiä
-kohosi hänen edessään taivasta kohti St. Cecilian jättiläisrakennus.
-Hän pysähtyi ja tarkasti sitä -- se näytti suurelta, myrskyisänä
-myllertävältä tunnemereltä. Ja ensi kerran elämässään hän tunsi
-ymmärtävään, minkä tähden ihmiset ovat panneet kokoon tuon tornina
-ylöspäin kiipeävän kivikasan!
-
-Sitten meni hän kotia.
-
-Hän tapasi Alicen pukeutumassa joitakin tanssiaisia varten ja
-Oliverin häntä odottamassa. Hän meni huoneeseensa ja otti päältään
-päällystakkinsa; ja Oliver tuli hänen luokseen, ja äkkinäisellä
-liikkeellä heittäytyi hän hänen olkapäidensä yli ja piti ylhäällä
-voitonmerkkiä.
-
-Hän veti sen esille varovaisesti ja mittaili sen pituutta, hymyillen
-samalla vahingoniloisesti. Sitten kohotti hän sen ylös valoa kohti
-nähdäkseen sen väriä. "Musta!" huusi hän. "Sysi musta!" Ja hän
-katseli veljeään iloinen veitikka silmissään, "Hei Allan!" nauraa
-hykersi hän.
-
-Montague ei virkkanut mitään.
-
-
-
-
-Kahdeskymmenes luku.
-
-
-Noin viikko paastonajan alkamisen jälkeen kaupungin huvit tulivat
-vaimenemaan ja seuraelämä oli muuttava toimintanäyttämönsä
-maaseutuklubeihin ja Californiaan ja Kuumille lähteille ja
-Palmurannikolle. Mrs Caroline Smythe pyysi Alicea liittymään hänen
-seurueeseensa retkellä viime mainittuun paikkaan; mutta Montague pani
-vastaan, koska hän näki Alicen käyneen kalpeaksi ja hermostuneeksi
-kolmen kuukauden yötä päivää kestäneiden juhlien jälkeen. Myöskin
-käynti Floridassa vaatisi viidenkymmenen tai seitsemänkymmenenviiden
-tuhannen markan arvosta uusia vaatteita; ja nämä nähtävästi eivät
-riittäisi kesäksi -- ne olisivat kuluneet ja _passé_ siihen aikaan.
-[_Passé_ = ohi muodista. Suomentaja.]
-
-Niin asettui Alice lepäämään; mutta hän oli liiaksi suosittu
-saadakseen olla yksin -- muutamien päivien perästä tuli toinen
-kutsu, tällä kertaa kenraali Prenticeltä ja hänen perheeltään. He
-suunnittelivat rautatieretkeä -- joka kestäisi yhden kuukauden;
-heillä tulisi olemaan yksityinen juna, ja kaksikymmentäviisi ihmistä
-seurueessa, ja he tulisivat menemään Californiaan ja Mexikoon --
-"huristaen ympäri piirin", niinkuin he sitä kutsuivat. Alice tahtoi
-kaikin mokomin mennä ja Montague antoi suostumuksensa. Jälestä päin
-sai hän harmikseen kuulla, että Charlie Carter oli yksi kutsutuista,
-ja hän olisi mielellään tahtonut, että Alice olisi kieltäytynyt;
-mutta Alice ei tahtonut sitä tehdä, eikä hän voinut tehdä päätöstä ja
-estää häntä.
-
-Nämä junaretket olivat noiden huolettomina eläjien viimeinen
-ajankuluke; vielä vuosi sitten ei kukaan ollut niistä kuullut, ja nyt
-viisikymmentä seuruetta jätti joka kuukausi New-Yorkin. Saattoi nähdä
-tusinan verran näitä hotellijunia yhdellä kertaa Palmurannikolla;
-muutamat ihmiset elivät kiskojen päällä yhtämittaa ja he olivat
-rakentaneet erityiset raiteet miellyttäviin paikkoihin joka paikkaan,
-minne pysähtyivät. Muuan mies oli rakennuttanut jättiläismäisen
-rautatie-automobiilin, joka oli oinaan muotoinen ja jossa oli
-sijaa kuudellekymmenelle henkilölle. Prenticen junassa oli neljä
-vaunua, yksi niistä "kirjastovaunu", joka oli päällystetty St. Iagon
-mahongilla, ja varustettu ilmatorvijärjestelmällä. Myöskin löytyi
-siinä kylpyhuoneet, parturisalonki, ja pakaasivaunu, jossa oli kaksi
-automobiilia tutkimusretkien tekemistä varten.
-
-Mrs Winnien kohtauksen jälkeen Oliver oli ilmeisesti päättänyt, että
-hänen veljensä oli yksi vihityistä. Kohta sen jälkeen salli hän hänen
-vilaukselta nähdä sitä puolta elämästään, johon lauluissa poikamiehen
-päivällisillä oli viittailtu.
-
-Oliver oli aikonut ottaa Betty Wymanin teatteriin; mutta Bettyn
-isoisä oli tullut aivan odottamatta kotia Länneltä, ja niin tulikin
-Oliver ja otti hänen sijaansa veljensä.
-
-"Olin aikonut valmistaa hänelle kepposen", sanoi hän. "Me menemme
-katsomaan yhtä vanhaa rakastettuani."
-
-Se oli käännös eräästä ranskalaisesta huvinäytelmästä, jossa
-aviolliset uskottomuudet kahden parin välillä olivat aiheena moneen
-onnettomuuteen. Yksi esiintyvistä henkilöistä oli kamarineitsyt,
-joka oli rakastunut kauniiseen nuoreen soturiin, mutta jota toisen
-avioparin mies ajoi takaa. Se oli pienempi osa, mutta nuoressa
-tytössä, joka sitä näytteli, oli niin paljon suloutta, ja hänen
-naurunsa oli niin iloinen, että hän teki osastaan varsin huomattavan.
-Kun näytös oli ohi, kysyi Oliver häneltä, kenen näyttelemisestä hän
-piti enimmän, ja hän mainitsi nuoren tytön nimen.
-
-"Tule, niin minä esitän sinut hänelle", sanoi Oliver.
-
-Hän avasi erään oven, joka oli heidän aitionsa vieressä. "Kuinka
-voitte, Mr Wilson?" kysyi hän nyökäyttäen päätään eräälle herralle,
-joka iltapuvussa seisoi siinä lähellä. Sitten kääntyi hän
-seurusteluhuoneihin ja kulki alas käytävää ja koputti muutaman oven
-päälle. Ääni huusi, "Sisään", ja Oliver avasi oven; ja he astuivat
-pienen pieneen huoneeseen, jossa vaaterippeitä makasi huiskin haiskin
-ympäri laattialla ja tuoleilla, ja tyttö, korsetteihin ja aluspaitaan
-puettuna istui peilin ääressä. "Halloo, Rosalie", sanoi hän.
-
-Ja tyttö pudotti puuteriviuhkansa, ja hypähti huudahtaen seisomaan --
-"Ollie!" Silmänräpäystä myöhemmin oli hän jo kietonut käsivartensa
-hänen kaulansa ympäri.
-
-"Oo sinua kurjaa olentoa", huusi hän. "Minkä tähden sinä et enää tule
-minun luokseni? Etkö saanut kirjeitäni?"
-
-"Sain muutamia", sanoi hän. "Mutta minä olen ollut ahkera. Tämä on
-minun veljeni, Mr Allan Montague."
-
-Toinen nyökkäsi päätään Montaguelle ja sanoi, "Kuinka voitte?" --
-mutta ei päästänyt irti Oliverista. "Minkätähden et tule minun
-luokseni?" huudahti hän.
-
-"Kas, kas nyt!" sanoi Oliver nauraen hyvätuulisesti "Olen tuonut
-veljeni mukanani, niin että sinun tulisi käyttäytyä siivolla."
-
-"Minä en välitä veljestäsi!" huudahti tyttö, kääntämättä häneen edes
-toista kertaa katsettaan. Sitten työnsi hän Oliverin eteensä ja
-katseli häntä kasvoista kasvoihin käsivarsiensa etäisyydeltä. "Kuinka
-voit olla niin julma minulle!" kysyi hän.
-
-"Sanoinhan sinulle, että olin ahkera", sanoi Oliver iloisesti. "Ja
-minä annoin sinulle rehellisen varoituksen, annoinhan? Kuinka Toodles
-jaksaa?"
-
-"Oo, Toodles on hurmaantunut", sanoi Rosalie. "Hän on saanut uuden
-ystävän." Nyt hänen käytöksensä muuttui liehakoittelevaksi ja hän
-lisäsi: "Oi, Ollie! Hän antoi hänelle timanttineulan! Ja Toodles
-näyttää aivan kreivittäreltä -- hän odottaa tilaisuutta saadakseen
-kantaa sitä jossakin osassa!"
-
-"Olethan nähnyt Toodlesin?" sanoi Oliver veljelleen. "Hän esiintyy
-'Kamtshatkan Kalifissa'!"
-
-"Toiset lähtevät matkalle ensi viikolla", sanoi Rosalie. "Ja sitten
-jään minä aivan yksin." Hän lisäsi mairittelevalla äänellä: "Ollie,
-ole nyt kiltti poika ja ota meidät ulos tänä iltana, teethän sen?
-Ajattele, kuinka kauan siitä on, kun olen sinua nähnyt! Oh, minä olen
-ollut niin herttainen, etten enää tunne itseäni peilistäkään. Teethän
-sen, Ollie!"
-
-"Olkoon menneeksi", sanoi hän, "voinhan teidät ottaa."
-
-"Minä en aiokaan päästää sinua pujahtamaan käsistäni", huusi tyttö.
-"Minä hyppään suoraan yli rampin sinun jälkeesi!"
-
-"Sinun olisi parasta pukeutua nyt", sanoi Oliver. "Myöhästyt."
-
-Hän sysäsi syrjään tarjottimen, jolla oli muutamia laseja, ja
-istuutui muutamalle pölkylle; ja Montague seisoi nurkassa ja tarkasti
-Rosalieta, kun hän puuteroi ja maalasi itseään ja puki ylleen kevyen
-kesäpuvun ja hän siinä lasketteli virtana juttuja "Toodelesista" ja
-"Flossiesta" ja "Gracesta" ja muutamista muista. Muutamia minuutteja
-myöhemmin kuului ukkos-ääni käytävällä: "Toinen näytös!" Vielä
-muutamia syleilyjä ja sitten Oliver harjasi puuterin pois nutustaan
-ja meni nauraen pois.
-
-Montague seisoi muutamia minuutteja kulissien takana tarkastellen,
-kuinka näyttämönvaihtajat viimeistelivät uutta näyttämöä ja eri
-näyttelijät ottivat kukin asentonsa. Sitten menivät he aitioonsa.
-"Eikö hän ole helmi?" kysyi Oliver.
-
-"Hän on hyvin kaunis", myönsi toinen.
-
-"Hän tuli suoraan köyhäin kortteleilta", sanoi Oliver -- alhaalta
-Rivington Streetiltä. Sitä ei tapahdu usein.
-
-"Kuinka tulit hänet tuntemaan?" kysyi hänen veljensä.
-
-"Oh, minä etsin hänet sieltä. Hän oli silloin kuorossa. Minä toimitin
-hänelle ensimäisen lausumaosansa."
-
-"Sinäkö?" sanoi toinen hämmästyneenä. "Kuinka sen teit?"
-
-"Oh, vähän rahaa vain", oli vastaus. "Raha saa aikaan melkein vaikka
-mitä. Ja minä olin rakastunut häneen -- kas sillä tavalla hänet sain."
-
-Montague ei virkkanut mitään, vaan istui ajatuksissaan.
-
-"Ottakaamme hänet mukanamme illalliselle ja tehkäämme hänet
-onnelliseksi", lisäsi Oliver, kun verho näyttämöllä kohosi ylös.
-"Hänellä on ikävä, arvaan. Näes, minä lupasin Bettylle, että tekisin
-parannuksen."
-
-Koko sen näytöksen ja seuraavien ajan näytteli Rosalie yksinomaan
-heitä varten; hän oli niin täynnä viehättäväisyyttä ja tulta, että
-yleisö aivan huusi innostuksesta ja hän sai osaksensa monta sarjaa
-kättentaputuksia. Sitten kun näytös oli ohi, riistäytyi hän irti
-kauniin, nuoren sotilaan sylistä ja lensi pukuhuoneeseensa, missä hän
-Oliverin ja Montaguen sinne saapuessa oli puoleksi valmiina lähtemään
-ulos kadulle.
-
-He kulkivat ylös Broadwayta, ja eräästä ihmisryhmästä, joka tuli ulos
-toisesta näyttämönovesta, pujahti heidän luokseen nuori tyttö --
-kevyt pikku olento, jolla oli pienen nuken kasvot ja suuri hattu ja
-sen päässä purppuran punainen sulka. Tämä oli "Toodles" -- tunnettu
-muuten Helen Gwynnen nimellä; ja hän otti Montaguen käsivarren, ja he
-jäivät kulkemaan Oliverin ja hänen toverinsa takana.
-
-Montague mietti mitä sanoa kuorotytölle matkalla illallisaterialle.
-Jälestä päin hänen veljensä kertoi hänelle, että Toodles oli ollut
-erään kiinteimistöasiamiehen vaimo pienessä kaupungissa Oklahomassa,
-ja oli paennut kunnianarvoisasta ja ikävystyttävästä asemastaan
-muutaman matkustavan teatteriseurueen kanssa. Nyt näytteli hän osaa
-kiertävässä musikaalisessa ilveilyssä, jonka Montague oli nähnyt Mrs
-de Graffenriedillä; ja samalla vannoi hän uskollisuutta kauniille
-nuorelle "viiniasioitsijalle." Hän ilmaisi Montaguelle salaisuutena
-toivovansa, että viime mainittu näkisi hänet sinä iltana -- hänet
-täytyi saada hieman mustasukkaiseksi.
-
-Ihmiset olivat antaneet tälle osalle Broadwayta nimen "suuri
-valkoinen tie"; ja sen päässä seisoi suunnaton hotellirakennus
-kirkkaasti valaistuna, rakennettuna oivallisesta marmorista ja
-pronssista, ja seinillä ja sisällä oli kuuluisia maalauksia. Tällä
-hetkellä jokainen sen monista ruokailuhuoneista oli tungokseen asti
-täynnä illallisseurueita, ja koko paikka kaikui naurusta ja lautasten
-räminästä ja lukuisten orkesterien sävelistä, jotka sankarillisesti
-keskellä melua tekivät raskasta työtään. Täältä löysivät he itselleen
-pöydän, ja sillä aikaa kun Oliver tilasi paistettuja kylmiä munia
-ja viiriäisiä aspiksen kera, istui Montague ja katseli ympärilleen
-meluavia seurueita, ja kuunteli Rivington Streetillä pienen
-ompelijatar-näyttelijättären lavertelua.
-
-Hänen veljensä oli "saanut hänet", sanoi hän, ostamalla hänelle
-lausunto-osan eräässä näytelmässä; ja Montaguen mieleen muistui
-hurjat juomingit, joista hän oli kuullut puhuttavan poikamiehen
-päivällisillä, ja hän aavisti, että täällä hän oli sen virran
-lähteillä, joista ne saivat ravintonsa. Heitä lähimpänä olevassa
-pöydässä oli nuori juutalainen, jonka Toodles hänelle näytti ja sanoi
-olevan suuren kangastavaratehtailijan pojan ja perijän. Hänellä oli
-tapana "pitää" useita tyttöjä, sanoi hän; ja tuo kuninkaallinen
-olento, joka oli häntä _vis à vis_ [= vastapäätä] oli kuorotyttönä
-"Mandalayn tyttösissä." Ja vähän kauempana huoneen perille päin
-oli nuori poika, jolla oli enkelimäiset kasvot ja syntyperäisen
-prinssillinen ilme -- hän oli perinyt viisi miljoonaa ja paennut
-koulusta, ja oli luomassa itselleen nimeä Tenderloinissa. Se
-pikkuinen sievä tyttö, puettuna ylt'yleensä vihreään, joka istui
-hänen kanssaan, oli Violet Fane, joka oli taiteilijan mallina eräässä
-uudessa voittokulussa kulkeneessa näytelmässä. Hänestä oli ollut
-täyden sivun kuva sunnuntain "urheilulehden" lisälehdessä, jota
-täällä luettiin -- huomautti hänelle Rosalie.
-
-"Minkätähden et koskaan tee sitä minulle?" lisäsi hän kääntyen
-Oliveriin.
-
-"Saatanhan sen tehdä", sanoi hän nauraen. "Mitä se maksaa?"
-
-Ja kun hän kuuli, että siitä kunniasta saisi hän maksaa ainoastaan
-seitsemäntuhatta viisisataa markkaa, sanoi hän, "Minä teen sen, jos
-olet kiltti." Ja siitä hetkestä katosi viimeinenkin tuskan jälki
-Rosalien kasvoilta ja keskustelusta.
-
-Kun shampanjatoti oli juotu, tuli hän ja Oliver tuttavalliseksi.
-Sitten kääntyi Montague Toodlesin puoleen saadakseen kuulla enemmän
-siitä kuinka "toinen sukupolvi" ryösti ylemmällä asteella olevia
-naisia.
-
-Kuorotytöt saivat viidestäkymmenestä sataan markkaan viikolta, sanoi
-Toodles; ja se riitti tuskin vaatteiden maksuksi. Hänen työnsä oli
-hyvin epävarmaa -- hän saattoi kuluttaa viikkokausia harjotuksissa,
-ja sitten, jos näytteleminen epäonnistuisi, ei hän saisi penniäkään.
-Se oli koiran elämää; ja avaimet vapauteen ja tilaisuuksiin antoi
-hänelle niiden rikkaiden miesten "pitäminen", jotka maleksivat
-teattereissa ja piirittivät tyttöjä. He lähettivät heille osotuksia,
-taikka tuhlasivat heille kukkavihkoja, joiden sisälle oli kätkettynä
-kortteja tahi kukaties rahaa. Oli olemassa miljonääritaiteilijoita
-ja -runoilijoita, jotka ensi näytöksiä varten olivat säännöllisesti
-varanneet eturivien istuimet; heillä oli sopimuksia kukkakauppiaiden
-ja lakeijojen ja sokurileipureiden kanssa ja antoivat _Carte
-blanchen_ [= vapaalippu] kymmenille tyttösille, jotka lainasivat
-itseään heidän tarkotuksiaan varten. Joskus he olivat liitossa
-johtajien kanssa, ja tyttö, joka pani vastaan, saattoi huomata
-toiveensa tuhoutuvan; joskus nämä miehet saattoivat rahoillaan
-järjestää näytäntöjä, antaakseen tilaisuuden jollekin suosikille.
-
-Myöhemmällä kääntyi Toodles kuuntelemaan Oliveria ja hänen toveriaan;
-ja Montague istui takana ja katseli ympäri huonetta. Lähinnä häntä
-oli pitkä pöytä ja sen ääressä tusina ihmisiä; ja hän tarkasteli
-shampanjakulhoja ja fantastisen näköistä loppumatonta ruokalajien
-sarjaa, ja mässääjiä, joiden kasvot hohtivat punaisina ja silmät
-kuumeisina ja jotka nauroivat äänekkäästi. Yli kaiken melun kuului
-orkesterin ääni, kutsuvana, kutsuvana niinkuin myrskytuuli vuorilla;
-musiikki oli raivoisaa ja sekavapiirteistä, ja synnytti kuvaamattoman
-tuskan ja epätiedon tunteen. Kun oikein ymmärsi, että tämä sama
-tapahtui tuhansissa eri paikoissa ympärillä, näytti siltä, kuin
-täällä olisi ollut nautintojen ja näännytyksen virta, jonka rinnalla
-ylhäisön elämä ei ollut mitään.
-
-Sanottiin, että New-Yorkin hotellit asetettuina perätysten
-ulottuisivat Lontooseen saakka; ja ne pitivät huolta parista sadasta
-ihmisestä päivässä -- lauma, joka oli tullut kaikilta maailman
-kulmilta etsimään nautintoja ja kiihoketta. Siellä oli uteliaita
-katselijoita ja "maalaiskundeja" neljästäkymmenestäviidestä
-valtiosta; teksassilaisia paimenia ja puutavarakuninkaita Mainelta ja
-kaivosmiehiä Nevadasta. Kotona tuli heidän pitää huolta maineestaan
-ja ehkä perheestään; mutta kerran heittäydyttyään Tenderloinin
-pyörteisiin olivat he kätketyt kaikelta maailmalta. He tulivat
-taskut täynnä rahaa; ja hotellit ja ravintolat, pelihelvetit ja
-keinottelulaitokset ja porttolat -- kaikki olivat siellä heitä
-odottamassa! Niin kiihkeäksi oli tullut kilpailu, että oli alemassa
-räätäliliike ja pankki, jotka olivat avoinna ympäri vuoden,
-lukuunottamatta sunnuntaipäiviä.
-
-Kaikkialla jalkojesi juurella oli levitettynä paheiden verkko.
-Hotellisi ylitarjoilija oli "laulajattaren" "ohjaaja" ja
-kotisalapoliisi "kalasteli" pelihelveteissä. Suloinen nainen,
-joka hymyili sinulle "Peacock Alleyllä", oli "madame";
-miellyttäväkasvoinen nuorukainen, joka puheli sinulle tarjoilupöydän
-ääressä, etsiskeli kundeja välitystoimistolle, joka oli
-viereisessä huoneessa. Kolme kertaa yhdessä ainoassa päivässä
-tarjottiin Montaguelle eräässä toisessa tällaisessa suuressa
-yömajassa "pientärahaa" ja niin avautuivat hänen silmänsä näkemään
-uudenlaatuista ryöstämistä. Häntä hämmästytti livreapukuisten
-palvelijain suuri lukumäärä, jotka hyörivät hänen ympärillään ja
-joille hän antoi juomarahoja palveluksistaan. Hän ei huomannut,
-että poikaset pesuhuoneissa ja vaate-eteisissä eivät osanneet
-puhua sanaakaan englantia; hän ei saattanut tietää, että heidät
-tarkastettiin joka ilta ja tyhjennettiin putipuhtaaksi, ja
-että kreikkalainen, joka oli heidät vuokrannut, oli maksanut
-seitsemänkymmentäviisi tuhatta markkaa vuodessa hotellille siitä
-etuoikeudesta.
-
-Niin pitkälle olivat pahuuden haarat levinneet, että oli olemassa
-prostitutionipaikkoja, joissa asiat toimitettiin yksinomaan
-telefoonin kautta, ja jotka lähettivät naisen vaunuissa millä
-osotteella hyvänsä; ja siellä oli yläluokille luovutettuja taloja,
-jotka varustivat erinomaisen hienoja asuntoja ja niihin tyttösiä
-ja kamarineitoja palvelijoina. Ja tässä paheiden maailmassa
-tunnustettiin täydellisesti nykyaikainen oppi molempien sukupuolien
-yhdenvertaisuudesta; naisia varten oli olemassa erityiset peli- ja
-keinotteluhelvetit ja opiumitarjoilut, ja juopottelupaikat,
-jotka pitivät huolta naisten tarjoilusta. Erään suuren hotellin
-"oranssi-huoneessa" voit nähdä rikkaita naisia, kaiken säätyisiä ja
-kaiken näköisiä, jotka sormissaan hypistelivät nahkapäällyksisiä
-ja kullalla levytettyjä viinikortteja. Tässä huoneessa yksin
-myytiin yli kymmenen tuhannen markan arvosta juomia yhtenä päivänä;
-ja hotelli maksoi vuosittain viisi miljoonaa markkaa korkoja
-Devonien maa-alueelle. Täällä läheisyydessä oli myöskin Devoneilla
-"neekerikasteikkoja", missä aamun varhaisilla tunneilla saattoi nähdä
-valkoihoisia naisia rikkaissa pukimissa juomassa juovutusjuomia.
-
-Tässä loiselämän kiehuvassa kattilassa oli monta tapaa, joilla
-rahaa voitiin hankkia, ja siellä kohtasi monenlaisia outoja ja
-uskomattomia tyyppejä inhimillisiä olentoja. Kerran oli Montaguelle
-ylhäisön keskuudessa osotettu erästä naista, joka oli ollut
-"tatuoituna naisena" sirkuksessa; siellä oli myöskin toinen, joka
-oli ollut osallisena merihöyrylaivahuijauksissa, ja vielä toinen,
-joka oli pessyt lautasia kaivoskentillä. Erään tällaisen suuren
-holliin omistaja oli ollut hyvin menestynyt murtovaras; ja erään
-departementtivaraston omistaja oli alottanut elämänsä "varkaiden
-piilottajana." Jokaisessa näissä mässääjäin ryhmissä voitiin sinulle
-osottaa tällaisia merkillisiä olentoja: siellä oli monimiljonääri,
-joka myi pilaantuneita hyytelöitä ihmisille; toinen, joka oli
-keksinyt lapsia rauhottavan opiumisiirapin; seuraa rakastava vanha
-herrasmies, joka maksoi tyhjäksi useiden rautateiden "keltaisen
-koirarahaston"; kaunis ajuri, joka oli karannut perijättären kanssa.
-Kerran oli eräs suuri tiedemies keksinyt uudenmalliset alusvaatteet,
-ja oli koettanut tehdä keksinnöstään lahjan ihmiskunnalle; ja
-tuolla oli mies, joka oli tarttunut asiaan ja lyönyt sillä
-miljooneja! Tuolla oli "transsimediumi", joka oli saanut kokonaisen
-omaisuuden kuihtuneelta vanhalta tehtailijalta; täällä oli suuri
-sanomalehti-isäntä, joka julkaisi humbuugi-ilmotuksia ja otti viisi
-markkaa riviltä; täällä oli sikaritehtailija, jonka loistavat
-kasvot nähtiin jokaisen vekselipöydän päällä -- hän oli alottanut
-tinatehtailijana, ja välttääkseen tullimaksuja, oli hän antanut
-valattaa raaka-aineensa kuvapatsaiden muotoon ja tuonut ne maahan
-taideteoksina!
-
-Niin kauhistuttavia ja saastaisia kuin olivatkin ne lähteet,
-joista rikkaudet olivat kootut, niin yhtä saastaiset ja vielä
-kauhistuttavammat olivat ne tarkotukset, joihin ne tuhlattiin. Mrs
-Vivie Patton oli viitannut Montaguelle jostakin "Decameron Klubista",
-jonka jäsenet kokoontuivat toistensa koteihin ja kilpailivat
-keskenään inhottavien juttujen kertomisessa; Strathcona oli kertonut
-hänelle toisesta ryhmästä ylhäisiä naisia ja herroja, jotka
-panivat toimeen loistavia juhlia, joissa he pukeutuivat menneiden
-aikakausien pukuihin, ja jäljittelivät kuuluisia historiassa
-esiintyviä persoonallisuuksia, ja hovien ja leirien paheita ja
-hurjia juominkeja. Kerrottiin "Kleopatra-öistä" huvipursien
-kannella Newportissa. Wall Streetillä oli muuan "sukeltaja",
-joka oli alottanut elämänsä kaivosmiehenä Lännellä; ja kun hänen
-liiketuttavansa tulivat kaupunkiin, vuokrasi hän vankkurit, ja otti
-lastiksi shampanjaa ja puoli tusinaa prostitueerattuja naisia, ja
-vietti yön kiitäen ympäri maaseutuja. Tämä mies asusti nyt eräässä
-New-Yorkin suurimmista hotelleista; ja omassa osastossaan saattoi
-hän toimeenpanna taistelukilpailuja ja kukkotappeluita; ja verisiä
-näyttelyjä, joita kutsuttiin nimellä "syyhyttävät nyrkkiottelut",
-ja joissa miehet koettivat pehmittää toistensa sääriluita; tai ehkä
-"kuninkaallisen taistelun", jolloin puoli tusinaa neekereitä tappeli
-keskenään palkinnosta, jona oli katosta riippuva timanttineula.
-Siellä oli toinen mahtava persoonallisuus, satakertainen miljonääri,
-joka oli rakennuttanut itselleen palatsin, joka oli koko kaupungin
-painajaisena; saattoi saada kutsun päivällisille tähän taloon, ja
-löytää itsensä istumassa kolmen tai neljän alastoman naisen keralla
-pöydässä. Ja eräällä hänen ystävällään oli huvituksena hangata
-hajuvesiä nuorten tyttöjen ruumiseen, ja huumata itseään tuoksulla;
-kun tämä ijäkäs mies meni naimisiin, ryömivät hänen häpeälliset
-tekonsa päivän valoon niinkuin inhottavat käärmeet reijistään.
-
-Montague oli nyt maailmassa, jolle kaikki nämä ruokottomat
-salaisuudet olivat elämän jokapäiväisiä tosiasioita; näiden
-teatterilämpiöiden ja taiteilijain atelierityttöjen keskuudessa
-saattoi kuulla mainittavan maassa mitä kunnioitetuimpia ja suurimpia
-nimiä ja niiden ympärillä pelottavia pilapuheita. "Olin viime
-yönä erään tuomarin kanssa", sanoi nuori nainen, joka pysähtyi
-tervehtimään Oliveria; ja sitten seurasi kertomus paikasta, missä
-harjotettiin erilaisia likaisia paheiden muotoja ja kiihotettiin
-siten kuihtuneita himoja.
-
-Mikään kuvaus Maailmankaupungin elämäntavoista ei olisi täydellinen,
-jollei se jättäisi vastahakoisen lukijan mieleen jotakin käsitystä
-siitä määrästä, missä näiden luonnottomien paheiden iljettävä
-harjottaminen voitti jalansijaa. Ei olisi ollenkaan liioiteltua
-sanoa, että joutilasten luokkien keskuudessa ne raivosivat niinkuin
-ruttotauti. Kymmenen vuotta takaperin katseli niitä halveksimisella
-vieläpä jokainen ammattipaheellinenkin; mutta nyt tunnusti yleisin
-prostitueerattu sen osaksi omasta kohtalostaan.
-
-Eikä ollut niitä korkeuksia, joihin ne eivät olisi päässeet --
-valtioministerit olivat niiden orjia; ne hallitsivat suuria
-rikkauksia ja määräsivät yleisiä tapahtumia. Washingtonissa oli ollut
-eräs lähettiläs, jonka oma tytär opetti niitä suuren isänsä taloissa,
-kunnes häväistysjuttu pakotti ministerin kutsumaan hänet takaisin.
-Muutamat näistä paheiden harjotuksista olivat seurauksiltaan
-pelottavia, murtaen uhrinsa täydellisesti lyhyessä ajassa; ja
-lääkärit, jotka tutkivat niiden oireita, kauhistuivat nähdessään
-niitä ilmenevän ystäviensä kodeissa.
-
-Ja New-Yorkista, maan varallisuuden ja sivistyksen keskustasta,
-levisivät nämä paheet maan joka kulmalle. Teatteriseurueet
-ja matkustavat kauppamiehet kuljettivat niitä mukanaan;
-vierailevat kauppiaat ja uteliaat tyhjäntoimittajat saivat niitä.
-Korttikaupustelijat möivät irstaita kuvia ja kirjoja -- joiden
-valmistaminen ja tuottaminen oli vallan erikoinen teollisuus; saattoi
-saada käsiinsä englanninkielisinä ulkomailla painettuja luetteloja,
-joiden sisältö sai ilkeät väreet tuntumaan ihossa. Siellä oli halpoja
-viikkolehtiä, jotka maksoivat viisikymmentä penniä vuodessa, ja joita
-avoimista ulkoikkunoista heitettiin palvelustyttösille; siellä oli
-keltakantisia ranskalaisia novelleja, jotka kertoivat talonrouvien
-uskomattomasta irstaisuudesta. Omituisena lisätodistuksena ylhäisön
-moraalista oli se, että junissa, jotka kulkivat määrättyihin
-esikaupunkiyhteiskuntiin ja joiden säännöllisinä matkustajina olivat
-äärimmäiset muotisankarit, tekivät sanomalehtipojat tuottavaa kauppaa
-tuollaisella kirjallisuudella; ja kun hyvässä maineessa olevan kirkon
-sielunpaimen karkasi "suuren maailman" tytön kanssa, julisti piispa
-sen julkisesti hänen seurakuntalaistensa moraaliseksi häpeäksi!
-
-Teoriiana oli, että oli olemassa kaksi maailmaa, ja ne pidettiin
-jyrkästi toisistaan erotettuina. Oli kahden säätyisiä naisia:
-toisen kanssa oltiin leikkisillä ja se heitettiin syrjään, ja
-toista suojeltiin ja kunnioitettiin. Sellaisia ilmiöitä kuin
-prostitueerattuja ja käytettyjä naisia saattoi kyllä olla olemassa,
-mutta niistä ei hienostuneet ihmiset puhuneet, eikä heillä ollut
-mitään tekemistä niiden kanssa. Mutta Montague oli kuullut
-sanottavan, että jos seuraisi orjainketjua, niin löytäisi toisen pään
-kietoutuneena mestarin ranteen ympärille; ja hän huomasi Tenderloinin
-pursuavan kostoaan Viidennen Avenuen päälle. Asianlaita ei ollut
-sellainen, että rikkaat miehet olisivat kuljettaneet ainoastaan
-sairalloiset paheet vaimoilleen; ei, vaan he veivät mukanaan myöskin
-tavat ja ihanteet.
-
-Montaguea oli hämmästyttänyt asioiden tila, mikä vallitsi New-Yorkin
-seuraelämässä; naisten juominen ja tupakoiminen ja pelaaminen, heidän
-kovat ja ruokottomat näkökantansa elämästä, heidän raa'at juttunsa,
-joita he alituisesti kertoivat. Ja täällä, tässä "pinnan alaisessa"
-maailmassa oli hän joutunut turmeluksen alkulähteille. Se oli
-jotakin, joka leimahti äkkiä intuitsionina -- muurit kahden maailman
-välillä alkoivat murtua maahan!
-
-Hän saattoi seurata asioiden kulkua tuhansissa eri muodoissa. Siellä
-oli Betty Wyman. Hänen veljensä oli aikonut ottaa hänet teatteriin,
-viedäkseen hänet näkemään Rosalieta -- valmistaakseen siten hänelle
-kepposen! Nyt tietystikin Betty tiesi hänen ja hänen säätynsä
-poikamaisista kujeista; hän ja hänen tyttöystävänsä kuiskailivat
-ja tekivät heistä pilaa heidän ympärillään. Tuossa istui Oliver,
-hymyillen ja täynnä ruokottomuuksia, leikitellen Rosalien kanssa
-niinkuin kissa leikkii hiiren kanssa; ja aamulla hän olisi Bettyn
-kanssa -- kuka saattoi enää epäillä, mistä Betty oli perinyt
-suhtautumistapansa elämään? Ja ajatuskannat, joita Oliver oli
-opettanut hänelle tyttönä, säilyttäisi hän vielä ollessaan vaimona;
-Oliver saattaisi kiihkoisasti tahtoa pitää häntä itseään varten,
-mutta tulisi olemaan toisia, joiden edut vetäisivät toisaanne.
-
-Ja Montague muisteli toisia seikkoja, jotka hän oli nähnyt tai
-kuullut seuramaailmasta, ja jotka hän voisi todeta selkosiksi, jotka
-olivat tästä "pinnanlaisesta" maailmasta kotoisin. Mitä enemmän hän
-ajatteli selitystä, sitä enemmän se näytti hänelle selvenevän. Tätä
-"seuramaailmaa", joka hänet oli hämmentänyt -- tätä saattoi hän nyt
-kuvailla: sen elämän tavat ja ihanteet olivat sellaisia, jollaisia
-hän oli odottanut tapaavansa näyttämöelämän "vapaalla" puolella.
-
-Seuramaailman muodostivat tietenkin naiset ja naiset ne olivat,
-jotka antoivat sille sen sävyn; ja seuramaailman naiset olivat
-näyttelijättäriä. He näyttelivät kuuluisuuden ja huomion
-rakkaudessaan; he näyttelivät makuasioissaan vaatteidensa ja
-jalokiviensä suhteen, he näyttelivät pitäessään papyrosseista ja
-shampanjasta. He käyttäytyivät niinkuin näyttelijättäret; he puhuivat
-ja ajattelivat niinkuin näyttelijättäret. Ainoa silmiinpistävä ero
-oli siinä, että todelliset näyttämön naiset valittiin suurella
-tarkkuudella -- he olivat ainakin vissillä asteella edulliseen
-fyysilliseen asuun nähden; jota vastoin seuramaailman naiset eivät
-olleet vähääkään valikoituja -- toiset olivat laihoja, ja muutamat
-olivat paksuja, ja jotkut olivat kiduttavan yksinkertaisia.
-
-Montague muisteli tapauksia, jolloin nämä kaksi säätyä olivat
-kohdanneet toisensa, kuten eräillä yksityisillä vastaanottojuhlilla.
-Alkoi tulla muotiin kuuluvaksi seikaksi kilistellä maljoja
-näyttämöhenkilöiden kanssa sellaisissa tilaisuuksissa; ja hän
-muisteli, kuinka luonnollisena seikkana nuorempi polvi tämän piti.
-Ainoastaan vanhemmat henkilöt pysyttelivät erillään; he katselivat
-alas näyttämön naisiin sanomattomasta korkeudestaan, ikäänkuin
-johonkin, joka kuului alempaan säätyyn -- sentähden että olivat
-pakotetut tekemään työtä elatuksensa puolesta. Mutta Montaguesta
-tuntui istuessaan ja keskustellessaan siinä tämän onnettoman
-kuorotytön kanssa, joka oli myynyt itsensä pieneen nautintoon, että
-oli helpompaa antaa anteeksi hänelle kuin naiselle, joka oli syntynyt
-ylellisyydessä, ja halveksi niitä, jotka hankkivat hänelle hänen
-rikkautensa.
-
-Mutta enimmän kaikista kohdistui myötätunnon tunteet henkilöön,
-jota ei tavattu kummassakaan näistä säädyistä; tyttöön, joka ei
-ollut myynyt itseään, vaan taisteli elatuksensa puolesta tämän
-raatelevan turmeluksen keskellä. Oli tuhansia itseään kunnioittavia
-naisia, myöskin näyttämöllä; Toodles itse oli ollut niiden joukossa,
-sanoi hän Montaguelle. "Kuljin rohkeasti eteenpäin kauan aikaa",
-sanoi hän, nauraen iloisesti -- "ja viidelläkymmenellä markalla
-viikkokaudessa! Minulla oli tapana olla ulkona matkoilla, ja he
-maksoivat minulle kahdeksankymmentä; ja ajatelkaa, miltä tuntuu
-koettaa elää pysähtymällä kuhunkin paikkaan yhdeksi illaksi -- asua
-jossakin ja pysähtyä hotelleihin ja pukea itsensä teatteria varten --
-kahdeksallakymmenellä viikossa, eikä mitään työtä puoleen vuoteen! Ja
-sillä aikaa -- tunnetteko Cyril Chambersin, kuuluisan kirkkomaalarin?"
-
-"Olen kuullut hänestä", sanoi Montague.
-
-"No niin, olin erään näyttelyn mukana täällä Broadwayllä ensimäisenä
-talvena; ja joka ainoa ilta kuuden kuukauden ajalla hän lähetti
-minulle kimpun orkiksia, joiden oli täytynyt maksaa vähintäin
-neljäsataa markkaa! Ja hän sanoi minulle, että hän avaisi minulle
-laskun kaikissa liikkeissä, missä vaan halusin, jos viettäisin
-seuraavan kesän hänen kanssaan Europassa. Hän sanoi, että minä voisin
-ottaa äitini taikka sisareni mukaan -- ja minä olin niin viaton
-siihen aikaan, minä ajattelin, että se merkitsi varmasti, että hän ei
-tarkottanut mitään pahaa!"
-
-Toodles hymyili muistolle. "Menittekö?" kysyi mies.
-
-"En", oli vastaus. "Minä jäin tänne erään puutarhanäyttelyseurueen
-kanssa, joka sitten meni kumoon. Ja minä menin entisen johtajani
-luo pyytämään työtä, ja hän sanoi minulle, 'En voi maksaa muuta
-kuin viisikymmentä markkaa viikossa. Mutta miksikä olette sellainen
-narri?' 'Mitä tarkotatte?' kysyin; ja hän vastasi, 'Miksikä ette ota
-rikasta armasta itsellenne? Silloin voisin maksaa Teille kolmesataa.'
-Sellaista kuulee tyttö näyttämöllä!"
-
-"En ymmärrä", sanoi Montague hämmästyneenä. "Tarkottiko hän sitä,
-että hän voisi saada rahaa mieheltä?"
-
-"Ei suorastaan", sanoi Toodles; "mutta liput -- ja reklaami. Kas,
-miehet vuokraavat eturivin istuimet koko näytäntökaudeksi, jos he
-ovat ihastuneet johonkin tyttöön näyttämöllä. Ja he ottavat kaikki
-ystävänsä mukanaan katsomaan häntä, ja hänestä tullaan puhumaan --
-hän on nyt jotakin, sen sijaan että äsken ei ollut mitään, niinkuin
-minä."
-
-"Siis he tosiaankin auttavat häntä näyttämöllä!" sanoi Montague.
-
-"Auttavat!" huudahti Toodles. "Jumalani! Olen tuntenut erään tytön,
-joka oli ollut ulkomailla muutaman ensiluokkaisen keikarin kanssa --
-ja hänellä oli pukuja ja jalokiviä, jotka sitä todistivat -- ja hän
-palasi kotia ja pääsi ensiriviin kuorossa viiden sadan markan palkan
-palkalla viikkokaudessa."
-
-Toodles oli iloinen ja kaikesta välinpitämätön; ja se kaikki heitti
-Montaguen silmissä yhä uuden varjon koko tuon mustan murhenäytelmän
-yli. Hän istui vaipuneena synkkiin mietelmiin, unohtaen toverinsa ja
-paikan melskeen ja loistavan kirkkauden.
-
-Keskellä tätä ruokailuhuonetta oli suuri kartionmuotoinen kaappi,
-joka sisälsi vaihtelevan näytelmän ruokalajeja; ja kun ne virtailivat
-sieltä ulos, jäi Montague niitä katselemaan. Siellä oli lautasia,
-jotka olivat varustetut kukkaisilla ja yrteillä, ja sisälsivät
-paistettua kalkkunaa ja palvattua kinkkua, hyytelöityä lihaa ja
-liemiruokia ja torttuja ja jäähdytettyjä kakkuja -- kaikellaisia
-ihmeellisimpiä laitteita, mitä mielikuvitus suinkin saattoi
-keksiä. Olisi saattanut viettää kokonaisen tunnin niitä tutkiessa,
-ja pinnalta pohjaan saakka ei olisi löytynyt mitään, mikä olisi
-ollut yksinkertaista, ei mitään, mikä olisi ollut luonnollista.
-Kalkkunoiden ympärille oli kääritty paperikiehkuroita ja ruusukkeita;
-kinkut olivat peitetyt valkealla limalla ja koviksi keitetyt kravut
-keltaisella _mayonnalais-kastikkeella_ ja kaikki ylt'yleensä maalatut
-vaaleanpunaisilla ja vihreillä ja mustilla maaseutumaisemilla
-ja merinäköaloilla -- "laivoineen ja kenkineen ja pikineen ja
-kaalinpäineen ja kuninkaineen." Hyytelöidyt lihat ja liemet olivat
-muovaillut hedelmiksi ja kukkasiksi ja loistavia taideteoksia
-laadittu neilikanvärisestä ja valkoisesta sokurileivoksesta --
-tallipiha, esimerkiksi, hevosineen ja lehmineen, ja pumppu, ja
-maitotyttö -- ja pari alligaattoria.
-
-Ja kaikki tämä vaihtui joka päivä! Joka aamu saattoi nähdä
-tusinoittain odottavia palvelijoita jonossa kantamassa uusia annoksia
-ylös korkeuksiin. Montague muisti Betty Wymanin huomautuksen
-heidän ensi kertaa keskustellessaan -- he olivat silloin joutuneet
-vispattuun kermaan, joka oli muovailtu kiemuroihin -- kuinka hänen
-veljensä oli kerran sanonut, "Jos Allan olisi täällä, ajattelisi hän
-sitä miestä, joka tuon kerman kiinnitti, ja kuinka kauan se häneltä
-vei, ja kuinka hän ehkä oli lukenut 'Yksinkertaista Elämää'!"
-
-Hän ajatteli sitä nyt parhaallaan; hän seisoi siinä ja tuijotteli
-ympärilleen, ja katseli kummastellen kaikkia noita orjia, jotka
-palvelivat tässä suunnattomassa ylellisyyden temppelissä. Hän
-katseli tarjoilijoita -- kalpeita, onttorintaisia, kituvan näköisiä
-miehiä; hän kuvitteli mielessään niitä vielä alemman laatuisten
-palvelijoiden laumoja, jotka eivät milloinkaan olleet astuneet
-päivän valoon; miehiä, jotka pesivät astioita, miehiä, jotka
-kantoivat jätteitä ja eläinten sisälmyksiä, miehiä, jotka loivat
-lapioilla hiiliä sulatusuuniin ja synnyttivät kuumuutta ja valoa
-ja voimaa. Suljettuina hämäriin kellareihin, monta kerrosta maan
-alla, ja määrättyinä ikuisesti palvelemaan aistillisuutta -- kuinka
-kauhean täytyi heidän kohtalonsa olla, kuinka kuvaamattoman heidän
-turmeluksensa! Ja he olivat ulkomaalaisia; he olivat tulleet tänne
-etsimään vapautta. Ja uuden mantereen valtijaat olivat ottaneet
-heidät kiinni ja tyrmänneet heidät sinne!
-
-Tästä lähtökohdasta hänen ajatuksensa kulkivat eteenpäin raatajain
-joukkoihin kaikilla maailman kulmilla, joiden tehtävänä oli luoda
-sitä, mitä nämä sokeat mässääjät hävittivät: naisiin ja lapsiin
-lukemattomissa kehruumoissa ja orjatehtaissa, missä kehrättiin
-kankaita ja leikattiin ja ommeltiin vaatteita; tyttöihin, jotka
-tekivät keinotekoisia kukkia, jotka pyörittivät papyrosseja, jotka
-kokosivat rypäleet viinipuista; kaivosmiehiin, jotka kaivoivat
-hiiliä ja kalliita metalleja ulos maasta; miehiin, jotka tähystivät
-kymmenistä tuhansista vahtitorneista ja merkinantokoneista, jotka
-taistelivat elementtejä vastaan kymmenien tuhansien laivojen kansilta
--- tuodakseen kaiken tämän tänne hävitettäväksi. Aste asteelta sitä
-mukaa kuin ylellisyyden hillitön virta kasvoi ja ihmisten voimat
-käännettiin synnyttämään turhuutta ja turmelusta -- niin, sitä mukaa
-lisääntyi kaikkien näiden Mammonan orjien kurjuus ja alennustila.
-Ja kuka saattoi kuvitella, mitä he siitä ajattelisivat -- jos he
-milloinkaan heräisivät sitä ajattelemaan?
-
-Ja silloin äkkiä aivankuin salamana muistui Montaguelle jälleen
-mieleen tuo puhe, jota hän oli kuunnellut kadunkulmauksessa ollessaan
-ensimäistä iltaa New-Yorkissa! Hän saattoi uudelleen kuulla ylhäällä
-jyskyttävien junien jyrinän ja puhujan kimakan äänen; hän saattoi
-nähdä hänen villiintyneet ja nälkäiset kasvonsa ja tiheän joukon,
-joka tuijotti ylös häneen. Ja hän muisti majuri Thornen sanat:
-
-"Se merkitsee toista yhteiskunnallista sotaa!"
-
-
-
-
-Kahdeskymmenesensimäinen luku.
-
-
-Alice oli matkustanut pariksi viikkoa, ja se päivä lähestyi, jolloin
-Hasbrookin juttu tuli tutkittavaksi. Edellisenä lauantaina, joka
-oli Long Islandin metsästysklubin Mi-carème-tanssijaispäivä, oli
-Siegfried Harvey kutsunut loppuviikoksi koolle yksityisen seurueen,
-ja Montague hyväksyi myöskin hänen kutsunsa. Hän oli tehnyt kovasti
-työtä, ja pannut juuri loppupäätelmät kirjelmäänsä, ja hän tuumaili,
-että lepo tekisi nyt hänelle hyvää.
-
-Hän matkusti veljensä kanssa perjantai-iltapäivällä, ja ensimäinen
-henkilö, jonka hän kohtasi, oli Betty Wyman, jota hän ei ollut nähnyt
-pitkään aikaan. Bettyllä oli paljon kerrottavana, ja hän kertoi.
-Koska Montaguea ei oltu nähty Mrs Winnien seurassa hänen kotonaan
-sattuneen näytöksen jälkeen, olivat ihmiset alkaneet huomata käänteen
-ja juoruilla ei ollut ollenkaan loppua; ja Mistress Betty tahtoi
-tietää siitä kaiken, sekä kuinka kaikki oli nyt heidän välillään.
-
-Mutta Montague ei tahtonut kertoa hänelle, ja siksi Mrs Betty
-nenäkkäästi kieltäytyi kertomasta hänelle, mitä itse oli kuullut.
-Koko keskustelun ajan silmäili hän Montaguea koomillisella tavalla,
-ja saattoi selvästi huomata, että hän edellytti pahinta; ja
-myöskin, että Montague oli tullut paljon mieltäkiinnittävämmäksi
-henkilöksi hänelle sentakia. Montague sai mitä omituisimpia tunnelmia
-keskustellessaan Betty Wymanin kanssa; hän oli herkullinen ja
-houkutteleva, miltei vastustamaton; ja kuitenkin hänen näkökantansa
-elämästä olivat niin vanhanaikaiset! "Minähän sanoin Teille, että
-Teidän ei pitäisi tehdä sillä tavalla kesylle kissalle!" sanoi hän
-Montaguelle.
-
-Sitten jatkoi hän puhetta selvitellen Montaguen omaa kohtaloa ja
-kiduttaen häntä kaikella sillä hämmingillä, minkä hän oli saanut
-aikaan.
-
-"Tietäkää", sanoi hän, "että Ollie ja minä olimme kauhuissamme --
-luulimme, että isoisä olisi raivoissaan, ja että me joutuisimme
-perikatoon. Mutta miten lieneekään, se ei käynyt sillä tavalla. Olkaa
-vaan vaiti kaiken tuon suhteen, mutta minulla on ollut jonkinmoinen
-aavistus siitä, että hänen täytyy olla suojana Teidän puolellanne."
-
-"Sepä olisi hauskaa tietää", sanoi Montague naurahtaen -- "olen
-koettanut kauan aikaa etsiä, kuka olisi minun puolellani taistelussa."
-
-"Hän puheli siitä toissa päivänä", sanoi Betty, "ja minä kuulin, että
-hän ei ollut otaksunut kenenkään Ollien perheen jäsenen omaavan niin
-paljoa ymmärrystä!"
-
-Betty asui erään tätinsä kanssa aivan lähellä, ja hän meni takaisin
-ennen päivällistä. Automobiilissa, joka tuli häntä noutamaan, oli
-itse vanha Wyman matkalla kotia kaupungista; ja kun ulkona oli
-alkanut pyryyttää lunta, tuli hän sisälle ja seisoi tulen ääressä
-sillä aikaa kun hänen vaununsa vaihdettiin umpinaiseen Harveyn
-tallista. Montague ei tavannut häntä, vaan tarkasteli häntä varjosta
--- hintelä ihmiskääpiö, jolla oli terävät ja älykkäät kasvot,
-täynnä ryppyjä. Oli vaikea saada päähänsä, että tämä pieni ruumis
-omasi yhden maan suurimmista liikkeelle panevista älyistä. Hän oli
-tavattomasti hermostunut ja ärtyinen mies, katkera ja leppymätön --
-kautta kummitusten, enimmän vihattu ja peljätty mies Wall Streetillä.
-Hän oli nopea, käskevä ja äkäinen kuin ampiainen. "Johtohenkilöt
-niissä kokouksissa, joissa minä olen läsnä, äänestävät ensiksi ja
-keskustelevat perästäpäin", oli yksi hänen sanontatapojaan, joita
-Montague oli kuullut lainattavan. Katsellessa häntä tulen ääressä,
-kun hän siinä hieroskeli käsiään ja rupatteli iloisesti, lensi
-Montaguelle äkkiä tunne jostakin verhojen takaisesta, jostakin
-saavutetusta etuoikeudesta, joka on kielletty kuolevaisilta --
-kuninkuudesta, joka säilyy arkipuvunkin yllä ollessa!
-
-Päivällisen jälkeen sinä iltana jutteli Montague isäntänsä kanssa
-tupakkahuoneessa; ja hän otti esille Hasbrookin jutun ja kertoi
-matkastaan Washingtoniin ja keskustelustaan tuomari Ellisin kanssa.
-
-"Harveylla oli myöskin hiukan keskustelemista. Juttelin Freddie
-Vandamin kanssa siitä", sanoi hän.
-
-"Mitä hän sanoi?" kysyi Montague.
-
-"Oh", vastasi toinen naurahtaen, "hän on sanomattakin harmissaan.
-Tiedättehän, että hänen isänsä kasvatti hänet siihen luuloon, että
-Fidelity jollain tavalla olisi hänen omaisuuttaan. Kun hän milloin
-viittaa siihen, sanoo hän aina 'minun yhtiöni'. Ja hän on hyvin ylpeä
-ja mahtava siitä -- se on persoonallinen solvaus, jos joku hyökkää
-sen kimppuun. Mutta ilmeisesti hän ei tiedä, kuka tämän jutun takana
-on."
-
-"Tiesikö hän jotakin Ellisestä?" kysyi Montague.
-
-"Kyllä", sanoi toinen, "hän oli saanut selville niin paljon. Se oli
-oikeastaan hän, joka sen minulle alkuaan kertoi. Hän sanoo, että
-Ellis on nylkenyt yhtiötä vuosikausia -- hänellä on suuri palkka,
-jota hän ei koskaan ansaitseisi, ja hän on ottanut lainaksi kolmisen
-miljoonaa markkaa arvottomilla obligationeilla."
-
-Montague tuijotti suu ammollaan.
-
-"Niin", nauroi Harvey. "Mutta sittenkin, se on pieni asia. Vaikeudet
-Freddie Vandamin suhteen on vain siinä, että hän näkee ainoastaan
-tuollaiset asiat; ja siten hän ei koskaan ole osaava ratkaista
-mysteriota. Hän tietää, että tämä joukkue yhtiössä suunnittelee
-joitakin etuja itselleen, tai koettaa jollain tavalla käyttää häntä
-hyväkseen -- mutta hän ei milloinkaan käsitä sitä, kuinka suuret
-miehet punovat lankoja kulissien takana. Jonain päivänä heittävät he
-hänet kokonaan yli kannen, ja silloin ymmärtää hän kuinka ne ovat
-pelanneet hänen kanssaan. Sitä juuri tämä Hasbrookin juttu merkitsee,
-nähkääs -- he tahtovat vain pelottaa häntä uhkaamalla vetää yhtiön
-asiat oikeuteen ja sanomalehtiin."
-
-Montague istui hetken syvissä mietteissä.
-
-"Minkä luulette olevan Wymanin suhteen tähän asiaan?" kysyi hän
-viimein.
-
-"Enpä todellakaan tiedä", sanoi Harvey. "Hänen otaksutaan olevan
-Freddien vastaajan -- mutta mitä sellaisesta sekasotkusta voi sanoa?"
-
-"Se on tosiaankin likanen vyyhti", sanoi Montague.
-
-"Siinä ei ole mitään pohjaa", sanoi toinen. "Kerrassaan se pakahuttaa
-kuoliaaksi! Kuunnelkaapa vain, mitä Vandam kertoi minulle tänään!"
-
-Ja sitten Harvey mainitsi erään Fidelityn johtajan nimen, joka oli
-muuan hyvin tunnettu ihmisystävä. Kuultuaan, että erään nuoremman
-liikeosakkaansa vaimoa oli kohdannut onnettomuus lapsensynnytyksessä,
-ja että lääkäri oli sanonut miehelle hänen vaimonsa olevan varmasti
-kuoleman oman, jos enää saisi toisen lapsen, oli tämä mies kysynyt,
-"Miksi et ole vakuuttanut hänen henkeään?" Toinen vastasi, että
-hän oli koettanut, mutta yhtiöt eivät olleet hyväksyneet hänen
-vaimoaan. "Minä takaan sen Teille", sanoi hän; ja niin lähettivät
-he uuden hakemuksen, ja johtaja tuli Freddie Vandamin luo, mukanaan
-vakuutuskirja, jonka oli tarkastanut "hallintoneuvosto." Seitsemän
-kuukautta myöhemmin kuoli vaimo, ja Fidelity maksoi miehelle täyden
-summan -- miljoonan tahi pari!
-
-"Sellaisia asioita tapahtuu vakuutusmaailmassa!" sanoi Siegfried
-Harvey.
-
-Ja tämä juttu oli uutena lisänä Montaguen huvituksiin maaseutuklubin
-juhlapidoissa. Se oli loistava juttu; mutta kenties oli hänen
-ajatuksensa synkkyys sille vahingoksi; kukat ja musiikki ja kauniit
-puvut hävisivät kokonaan kaikessa vaateliaisuudessaan, ja hän näki
-vaan herkuttelua ja juoppoutta -- enemmän kuin koskaan ennen, hänestä
-tuntui.
-
-Sitten sai hän vielä kokea jotakin epämieluista. Hän kohtasi
-Laura Heganin; ja otaksuen hänen ottavan sydämellisesti vastaan
-hänen tervehdyksensä, meni hän hänen luokseen ja puheli hänelle
-viehättävästi. Ja Miss Hegan tervehti häntä jääkylmällä
-kohteliaisuudella; hänen huomautuksensa olivat niin lyhyitä, ja hän
-kääntyi pois niin äkkiä, aivankuin olisi tahtonut masentaa häntä.
-Montague läksi pois aivan hämmentyneenä. Mutta myöhemmin muistui
-hänen mieleensä, mitä kaikkia juoruja hänen ja Mrs Winnien ympärillä
-liikkui, ja hän arvasi, että se oli selityksensä Miss Heganin
-käytökseen.
-
-Tämä välinäytös heitti varjon koko hänen käyntinsä yli. Sunnuntaina
-matkusti hän maalle, ja kahlasi yksin lumimyrskyn läpi, täynnä
-tyytymättömyyden tunnetta menneisyyttä kohtaan ja kaikellaisia
-aavistuksia tulevaisuudesta. Hän vihasi tätä rahamaailmaa, jossa
-se, mikä oli kaikista pahinta ihmisluonteessa, kaivettiin pinnalle;
-hän vihasi sitä ja toivoi, ettei olisi koskaan asettanut jalkaansa
-sen rajojen sisäpuolelle. Ainoastaan kahlaamalla niin kauan kunnes
-oli liiaksi väsynyt tuntemaan enää mitään, kykeni hän hallitsemaan
-itsensä.
-
-Ja sitten pimeän alkaessa laskeutua saapui hän takaisin, ja löysi
-sähkösanoman, joka oli lähetetty New-Yorkista:
-
-"Tule vastaan Pennan asemalle Jerseyn kaupungissa kello yhdeksän
-aikaan tänä iltana. Alice."
-
-Tämä sanoma tietenkin karkotti kaikki muut ajatukset hänen
-mielestään. Hänellä ei ollut aikaa kertoa siitä edes Oliverille
--- hän hyppäsi automobiiliin ja ryntäsi suoraapäätä tavottamaan
-ensimäistä junaa, joka vei hänet kaupunkiin. Ja koko tuon pitkän,
-kylmän matkan ajan yli lauttojen ja maanteiden pohti hän tätä
-mysteriota. Alicen seuruetta ei oltu odotettu vielä kahteen viikkoon;
-ja vasta kaksi päivää sitten tuli kirje Los Angelesista, sanoen, että
-he varmastikin viipyisivät yhden viikkokauden yli ajan. Ja nyt Alice
-oli kotona takaisin!
-
-Hän huomasi, että pikajuna lännestä saapui juuri mainitulla tunnilla;
-nähtävästi siis Alice ei ollut tullut Prenticien junassa ollenkaan.
-Pikajuna myöhästyi puoli tuntia, ja hän asteli edestakaisin
-junasillalla halliten kärsimättömyyttään niin hyvin kuin voi. Ja
-viimein pitkä juna puhkutti sisälle ja hän näki Alicen astuvan alas
-junasillalle. Hän oli yksin!
-
-"Mitä tämä merkitsee?" olivat ensimäiset sanat, mitkä Montague lausui
-hänelle.
-
-"Se on pitkä juttu", vastasi hän. "Halusin päästä kotia."
-
-"Tarkotatko, että olet tullut koko matkan rannikolta saakka
-yksinäsi!" änkytti Montague.
-
-"Yksin", sanoi hän, "koko matkan."
-
-"Kuinka maailmassa --", alotti Montague.
-
-"En voi kertoa siitä täällä, Allan", sanoi hän. "Odota, kunnes
-pääsemme johonkin rauhalliseen paikkaan."
-
-"Mutta", jatkoi hän itsepintaisesti, "Prenticet! He päästivät sinut
-tulemaan kotia yksin?"
-
-"He eivät tietäneet siitä", sanoi hän. "Minä juoksin tieheni."
-
-Montague oli sekaantunut enemmän kuin koskaan. Mutta kun hän aikoi
-tehdä lisää kysymyksiä, laski Alice käden hänen käsivarrelleen.
-"Pyydän, odota, Allan", sanoi hän. "Menen aivan hämmennyksiin siitä
-puhuessani. Se oli Charlie Carter."
-
-Ja niin välähti Montaguelle valonkipinä. Hän tapaili henkeä ja
-änkytti, "oh!"
-
-Hän ei puhunut sanaakaan, ennenkuin he olivat kulkeneet yli
-lauttauksen ja sijoittautuneet vaunuun, joka läksi liikkeelle. "No",
-sanoi hän, "kerroppas nyt."
-
-Alice alotti. "Olin hyvin hämmentynyt", sanoi hän. "Mutta sinun tulee
-ymmärtää, Allan, että minulla on ollut lähes viikkokauden aika sitä
-ajatella, enkä minä siitä enää välitä. Siksi pyydän, ettet antaisi
-sen kiihdyttää itseäsi; se ei ollut Charlie-paran vika -- hän ei voi
-auttaa itseään. Se oli minun oma erehdykseni. Minun olisi tullut
-noudattaa sinun neuvoasi ja olla olematta missään tekemisissä hänen
-kanssaan."
-
-"Jatka", sanoi hän; ja Alice kertoi koko tarinan.
-
-Seurue oli lähtenyt tarkastusmatkalle, ja hänellä oli ollut pääkipua,
-jonka tähden hän oli jäänyt vaunuun. Ja Charlie Carter oli tullut
-ja alkanut tehdä rakkauden tunnustusta hänelle. "Hän oli jo ennen
-pyytänyt minua avioliittoon -- se tapahtui matkalle lähdettäessä",
-sanoi hän. "Ja minä sanoin hänelle ei. Siitä lähtien ei hän tahtonut
-koskaan päästää minua yksin. Ja tällä kertaa käyttäytyi hän
-hirvittävällä tavalla -- hän heittäytyi maahan polvilleen ja itki ja
-sanoi, että hän ei saattanut elää ilman minua. Ja kaikki, mitä minä
-sanoin, oli aivan turhaa. Viimein hän -- hän tarttui minuun kiinni
--- eikä hän tahtonut minua päästää menemään. Minä olin raivoissani
-ja säikähtynyt. Minun täytyi uhata huutaa apua, ennenkuin hän päästi
-minut. Ja nyt -- nyt tiedät sinä, kuinka se tapahtui."
-
-"Tiedän", sanoi Montague vakavasti. "Jatka."
-
-"No hyvä, sen jälkeen päätin minä, että minä en voinut jäädä
-minnekään, missä minun oli pakko nähdä häntä. Jos minä olisin
-pyytänyt Mrs Prenticeä lähettämään hänet pois, olisi siitä syntynyt
-skandaali, ja se olisi heittänyt tahraisen varjon jokaisen matkalle.
-Siksi läksin minä ulos, ja sain tietää, että lyhyen ajan kuluttua
-läksi juna itään, ja minä pakkasin kokoon tavarani ja jätin lyhyen
-ilmotuksen Mrs Prenticelle. Kerroin hänelle tekaistun jutun --
-sanoin, että olin saanut sähkösanoman, että äitini oli sairaana, ja
-että en halunnut riistää heidän hyvää aikaansa, jonka tähden olin
-lähtenyt yksin. Se oli kaikista parasta, mitä voin ajatella. En
-peljännyt matkustaa, sikäli kuin olin varma, ettei Charlie ehtinyt
-matkaani."
-
-Montague ei sanonut sanaakaan; hän istui kädet lujasti yhteen
-puristettuina.
-
-"Sellainen teko näyttää toivottomalta", sanoi Alice hermostuneesti.
-"Mutta näetkös, olin suunniltani ja onneton. En enää välittänyt
-seurueesta vähääkään -- tahdoin olla kotona. Ymmärrätkö?"
-
-"Ymmärrän", sanoi Montague. "Ja minä olen iloinen, että olet täällä."
-
-He saapuivat kotia ja Montague soitti Harveylle ja kertoi veljelleen,
-mitä oli tapahtunut. Hän saattoi kuulla Oliverin hämmästyneen
-huohotuksen. "Se on suloinen hyvä-huomen!" sanoi hän saatuaan jälleen
-tyyneytensä; ja sitten lisäsi hän nauraen, "Otaksunpa, että se
-vakiinnuttaa Charlie-paran aikomuksia."
-
-"Olen iloinen, että olet tullut siihen johtopäätökseen", sanoi toinen
-asettaessaan kuulotorven paikoilleen.
-
-Tämä tapahtuma järkytti Montaguea suuresti. Mutta hänellä ei ollut
-paljoa aikaa ajatella sitä -- seuraavana aamuna kello yhdentoista
-aikaan oli hänen asiansa tuleva tutkittavaksi, ja siksi kaikki
-hänen ajatuksensa kääntyivät siihen. Tämä asia oli ollut ainoana
-todellisena mielenkiinnittäjänä hänen elämässään kolmena viimeisenä
-kuukautena; se oli hänen päämääränsä, asia, jonka tähden hän kärsi
-kaikkea, mikä muuten olisi ajanut hänet inholla luotaan. Ja hän oli
-harjottanut itseään niinkuin atleetti suurta kilpailua varten; hän
-oli täydellisesti kunnossa ja valmiina otteluun elämästään. Hän läksi
-kaupungille sinä aamuna jokainen jänne ruumiissaan ja mielessään
-sykkivänä ja palavana; ja hän meni toimistoonsa ja posti oli tuonut
-hänelle kirjeen Mr Hasbrookilta. Hän avasi sen nopeasti ja luki
-sanoman, lyhyen, suoran ja päättäväisen niinkuin miekansivallus:
-
-"Pyydän ilmottaa Teille, että olen saanut tyydyttävän ehdotuksen
-Fidelity-yhtiöltä. Olen sopinut heidän kanssaan ja tahdon peräyttää
-jutun. Kiittäen Teitä palveluksistanne olen Teidän aina uskollinen."
-
-Montaguelle tuli tämä niinkuin ukkosen isku. Hän istui aivan
-mykistyneenä -- hänen kätensä herposivat ja kirje putosi pöydälle,
-joka oli hänen edessään.
-
-Ja kun hän viimein liikkui paikoiltaan, tarttui hän telefooniin ja
-käski sihteeriään soittamaan Mr Hasbrookille. Sitten istuutui hän
-odottamaan; ja kun kello soi, otti hän telefoonin toivoen kuulevansa
-Mr Hasbrookin äänen, ja aikoen vaatia selitystä. Mutta hän kuulikin
-oman sihteerinsä äänen, joka sanoi: "Sentraalista ilmotetaan, että
-numero on katkaistu, herra."
-
-Ja hän ripusti kuulotorven paikoilleen ja istui jälleen
-liikkumattomana. Valhekuva oli hävinnyt!
-
-Montaguelle merkitsi tämä muutosta koko hänen elämän toiveissaan.
-Kaikki hänen toiveensa menivät sen kautta sirpaleiksi. Hänellä ei
-ollut enää mitään tekemistä, ei mitään ajattelemista; maa hänen
-jalkojensa alla oli pettänyt!
-
-Hän hehkui täynnä raivoa ja vihaa. Häntä oli petetty ja pidetty
-narrina; häntä oli käytetty hyväkseen ja sitten viskattu syrjään.
-Ja nyt hänellä ei ollut mitään, mitä hän olisi voinut tehdä -- hän
-oli kerrassaan avuton. Enimmän piinasi kuitenkin häntä tunne niiden
-voimien ylivoimaisesta mahtavuudesta, jotka olivat pitäneet häntä
-nukkenaan; ja niiden ponnistusten täydellinen hyödyttömyys, joita
-hän tai kuka tahansa muu niitä vastaan saattoi tehdä. Ne olivat
-niinkuin luonnon kosmilliset perusvoimat; ne pitivät koko maailmaa
-kynsissään, ja tavallinen ihminen oli yhtä paljon heidän vallassaan
-kuin akanahöytyvä myrskyssä.
-
-Kaiken päivää istui hän toimistossaan hautoen ja yllyttäen vihaansa.
-Hänellä oli mielentiloja, jolloin hän tahtoi heittää kaiken, pudistaa
-kaupungin tomut jaloistaan, ja mennä takaisin kotiin ja palauttaa
-siellä mieleensä, mitä oli olla herrasmiehenä. Ja sitten toisinaan
-oli hänellä sotaisia mielentiloja, jolloin hän tahtoi omistaa koko
-elämänsä niiden miesten rankaisemiseen, jotka olivat käyttäneet
-häntä hyväkseen. Hän haki käsiinsä jonkun toisen, joka omisti
-vakuutuskirjan Fidelityssä ja johon hän voisi luottaa; hän ottaisi
-jutun ilman mitään maksua ja ajaisi sen läpi loppuun saakka! Hän
-pakottaisi sanomalehdet puhumaan siitä -- hän pakottaisi ihmiset
-kuulemaan, mitä hän sanoi!
-
-Ja sitten illan lähetessä meni hän kotia katkerana ja haavottuneena.
-Ja siellä istui hänen veljensä häntä odottamassa ja syventyneenä
-tutkimuksiinsa.
-
-"Hohoo", sanoi hän ja otti päältään päällystakkinsa valmistaakseen
-itseään vielä uuteen häpeään -- kertomaan epäonnistumisestaan
-Oliverille ja kuulemaan hänen ijänikuista "sanoinhan sen sinulle."
-
-Mutta Oliverilla itsellään oli jotakin juteltavaa, jotakin, jota hän
-ei voinut pidättää. Hän sanoa tokasi heti -- "Sano minulle, Allan!
-Mitä merkillisiä on tapahtunut sinun ja Mrs Winnien välillä?"
-
-"Mitä tarkotat?" kysyi Montague terävästi.
-
-"Oh", sanoi Oliver, "jokainen puhuu jostakin riitaisuudesta."
-
-"Ei ole ollut minkäänlaista riitaa", sanoi Montague.
-
-"No hyvä, mitä se sitten on?"
-
-"Ei yhtään mitään."
-
-"Sen täytyy olla jotakin!" huudahti Oliver. "Mitä muuten nämä kaikki
-jutut merkitsevät?"
-
-"Mitkä jutut?"
-
-"Teistä kahdesta. Kohtasin Mrs Vivie Pattonin aivan äsken, ja hän
-vannotti minua olemaan vaiti ja kertoi minulle, että Mrs Winnie oli
-kertonut jollekulle, sinun tehneen hänelle niin raivoisia rakkauden
-tunnustuksia, että hänen oli täytynyt pyytää sinua jättämään talonsa."
-
-Montague kyyristäytyi kokoon aivankuin iskusta.
-
-"Oh", läähätti hän.
-
-"Niin hän sanoi", sanoi Oliver.
-
-"Se on valhe!" huusi hän.
-
-"Niin sanoin minäkin Mrs, Vivielle", sanoi toinen; "se ei kuulosta
-sinun tapaiseltasi --"
-
-Montague oli lentänyt tulipunaiseksi. "Minä en sitä tarkota!" huusi
-hän. "Tarkotan, että Mrs Winnie ei ole koskaan sanonut mitään
-sellaista."
-
-"Oo", sanoi Oliver pudistaen olkapäitään. "Saattaa olla, ettei",
-lisäsi hän. "Mutta tiedän, että hän on raivoissaan jostakin sinulle
--- jokainen siitä puhuu. Hän kertoo ihmisille, että hän ei koskaan
-puhu enää sanaakaan sinulle. Ja sitäpä minä tahtoisin tietää, minkä
-tähden sinun on tehtävä vihamieheksesi jokainen, jonka tunnet?"
-
-Montague ei virkkanut mitään; hän vapisi vihasta.
-
-"Kautta kaikkivaltiaan, mitä teit sinä hänelle", alkoi taas toinen.
-"Etkö voi uskoa minulle --"
-
-Ja äkkiä Montague hyppäsi seisaalleen. "Oi, Oliver", huudahti hän,
-"jätä minut yksin! Lähde pois!"
-
-Ja hän meni viereiseen huoneeseen ja paiskasi oven kiinni ja alkoi
-kävellä edestakaisin niinkuin häkkiin suljettu eläin.
-
-Se on valhe! Se oli valhe! Mrs Winnie ei ollut koskaan sanonut
-sellaista! Hän ei tulisi koskaan sitä uskomaan -- se oli vain
-likainen riekale noista julkisuutta karttavista juoruista!
-
-Mutta sitten valtasi hänet uusi raivonpuuska. Mitä merkitsee --
-oliko se totta tai ei -- oliko mikään totta vai ei! Eikö ollut
-yhdentekevää, jos joku olisi tehnyt kaikki nuo likaiset ja inhottavat
-asiat, mitä kaikki muut sanoivat heidän tehneet? Siitähän jokainen
-puhuu! Sitähän jokainen uskoi -- siitähän jokainen oli huvitettu!
-Se oli koko ylhäisön mittakaava -- sen ihanne ja ohjaaja! Sillä
-tavalla kuluttivat he aikaansa, toistamalla likaisia juttuja
-toinen toisistaan; eläen ilmapiirissä, joka oli täynnä epäluuloja,
-ihmishalveksumista, loppumattomia kuiskeita ja valheita ja juoruja
-alhaisista juonista.
-
-Voimakas raivovirta kohosi aaltoina hänen sisällään ja nieli hänet
-mukanaan -- raivo sitä maailmaa kohtaan, johon hän oli tullut, ja
-itseään vastaan sen osan tähden, mitä hän siinä oli näytellyt. Kaikki
-näytti nousseen huippuunsa yhdellä kertaa; ja hän vihasi sitä,
-mitä he tekivät, vihasi kaikkea sitä, mitä he olivat houkutelleet
-hänet tekemään. Hän vihasi tapaa, millä hän oli saanut rahansa, ja
-tapaa, millä hän oli sen kuluttanut. Hän vihasi joutilaisuutta ja
-tuhlaavaisuutta, juoppoutta ja kohtuuttomuutta, tarkotuksettomuutta
-ja typeryyttä.
-
-Ja äkkiä kääntyi hän ja lennätti auki sen huoneen oven, missä Oliver
-yhä istui. Ja hän seisoi kynnyksellä huudahtaen, "Oliver, nyt on
-kaikki loppunut!"
-
-Oliver tuijotti häneen. "Mitä tarkotat?" kysyi hän.
-
-"Tarkotan sitä", huusi hänen veljensä, "että olen saanut niin paljon
-kuin jaksan kestää 'seuramaailmasta'! Ja aijon nyt lähteä tieheni.
-Sinä voit jatkaa -- mutta minä en aijo enää ottaa toista askelta
-sinun kanssasi! Minä olen saanut kylliksi -- ja luulenpa, että Alice
-on saanut kylliksi hänkin. Riistämme itsemme irti teidän käsistänne
--- lennämme ulos!"
-
-"Mitä aijot tehdä?" änkytti Oliver.
-
-"Aijon jättää nämä kalliit huoneustot -- jättää ne huomisaamuna,
-kun viikko on lopussa. Ja aijon lakata tuhlailemasta rahojani
-sellaiseen, mitä en tarvitse. Aijon lakata vastaanottamasta kutsuja,
-ja kohtaamasta ihmisiä, joista en pidä tai joita en tahdo tuntea.
-Olen koettanut peliänne, olen koettanut sitä kovasti ja minä en pidä
-siitä; ja minä aijon päästä ulos, ennenkuin se on liian myöhäistä.
-Olen koettava löytää jonkun säädyllisen ja yksinkertaisen paikan,
-missä elän; ja sitten aijon mennä alas kaupunkiin ja etsiä, eikö
-New-Yorkissa löytyisi ihmiselle jotakin keinoa, millä rehellisesti
-ansaitsisi elatuksensa!"
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAAILMANKAUPUNKI***
-
-
-******* This file should be named 53313-8.txt or 53313-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/3/1/53313
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53313-8.zip b/old/53313-8.zip
deleted file mode 100644
index 350acd0..0000000
--- a/old/53313-8.zip
+++ /dev/null