diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53301-8.txt | 2649 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53301-8.zip | bin | 52220 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2649 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..803e425 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53301 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53301) diff --git a/old/53301-8.txt b/old/53301-8.txt deleted file mode 100644 index b31b17e..0000000 --- a/old/53301-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2649 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Nimensä pilannut kaupunki, by Mark Twain - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Nimensä pilannut kaupunki - -Author: Mark Twain - -Translator: V. Hämeen-Anttila - -Release Date: October 17, 2016 [EBook #53301] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMENSÄ PILANNUT KAUPUNKI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -NIMENSÄ PILANNUT KAUPUNKI - -Kirj. - -Mark Twain - - -Englanninkielestä suomentanut - -V. Hämeen-Anttila - - -Alkuperäinen nimi: The Man that Corrupted Hadleyburg - - - - - -Hämeenlinna, -Arvi A. Karisto, -1917. - - - - -I. - - -Siitä on vuosia kulunut. Hadleyburg oli koko seutukunnan rehellisin ja -nuhteettomin kaupunki. Kolmen sukupolven ajan oli se säilyttänyt tuon -maineensa tahrattomana ja ylpeili siitä enemmän kuin mistään muusta -omistamastansa. Niin ylpeä se oli siitä ja niin harras turvaamaan sen -pysyväisyyttä, että lapsukaisille jo kehdossa alettiin opettaa -kunniallisen käytöksen periaatteita, ja samanlaiset opetukset tehtiin -siitälähtein pääasiaksi koko heidän kehitysvuosiensa kasvatuksessa. -Kaiken aikaa torjuttiin niinikään kiusauksia nuorison tieltä, jotta -nousevan polven kunto sai kaikki mahdollisuudet karaistuakseen ja -lujittuakseen, ikäänkuin luihin asti juuttuakseen. Naapurikaupungit -olivat tästä kunniakkaasta ylevämmyydestä kateellisia. Ne olivat -irvistelevinään Hadleyburgin siitä tuntemaa ylpeyttä ja pitävinään sitä -turhamaisuutena. Mutta pakko oli niiden sentään tunnustaa, että -Hadleyburg toden teolla oli lahjomaton kaupunki, ja jos noilta -toispaikkalaisilta tiukemmin tiedusti, niin myönsivät he senkin, että -pelkkä Hadleyburgista kotoisin oleminen riitti kaikeksi nuoren miehen -tarvitsemaksi suositteluksi hänen syntymäkaupungistaan lähtiessään -ulomma etsimään vastuullista tointa. - -Mutta ajan mittaan Hadleyburg viimein kovaksi onnekseen loukkasi erästä -sitä kautta kulkevaa muukalaista -- mahdollisesti tietämättään, -varmastikin välittämättään, sillä Hadleyburg oli itsekylläinen eikä -piitannut rahtuakaan muukalaisista tai heidän mielipiteistään. Olisi -kuitenkin ollut hyvä tehdä poikkeus tähän yhteen nähden, sillä hän oli -katkera ja kostonhimoinen mies. Kautta kokonaisen vuoden harhailujen -hän hautoi kärsimäänsä vääryyttä ja yritteli kaikkina joutohetkinään -keksiä sille riittävää hyvitystä. Moniakin suunnitelmia hän sommitteli, -ja hyviä ne olivat jokainen, mutta yksikään ei ihan kyllin -perinjuurinen. Kehnoimmatkin niistä olisivat tuottaneet tärviötä monen -monituiselle yksilölle, mutta hänen vehkeensä piti kohdata koko -kaupunkia, ainoatakaan asujanta koskemattomaksi säästämättä. Vihdoin -hänen mieleensä johtui oivallinen aatos, sykähdyttäen hänen sydäntään -ilkimielisellä ilolla. Hän kävi siitä oitis laatimaan suunnitelmaansa, -itsekseen sanoen: "Se keino tepsii -- minä lahjon kaupungin." - -Kuutta kuukautta myöhemmin hän läksi Hadleyburgiin ja saapui kärryillä -kello kymmenen tienoissa illalla pankin vanhan rahastonhoitajan -talolle. Hän reutoi kärryiltä selkäänsä säkin, hoippui sitä kantaen -pihan yli ja koputti ovelle. Naisen ääni virkahti: -- Sisään. -- Hän -astui huoneeseen ja laski säkkinsä rautauunin loukkoon, kohteliaasti -huomauttaen vanhalle rouvalle, joka lampun ääressä luki -"Lähetyssanomia": - --- Istukaa vain, rouva hyvä, en teitä häiritse. Kas noin -- nyt se on -jokseenkin hyvässä piilossa; tuskin tietäisi siinä mitään olevankaan. -Saanko toviksi tavata miestänne, hyvä rouva? - -Ei, hän oli mennyt Brixtonissa käymään, palatakseen kenties vasta -aamulla. - --- Vai niin, hyvä rouva; no, eipä sillä väliä. Halusin vain jättää tuon -säkin hänen huostaansa, luovutettavaksi oikealle omistajalleen, kun se -löytyy. Minä olen vieras; hän ei minua tunne; pistäysin vain täksi -iltaa kaupunkiin suorittamaan tehtävän, joka on ollut kauvan -mielessäni. Asiastani olen nyt valmis; lähden hyvillä mielin ja hiukan -ylpeissänikin, ettekä minua enää milloinkaan näe. Säkkiin on -kiinnitetty paperilappu, joka selittää kaikki. Hyvää yötä, rouva. - -Vanhaa rouvaa pelotti salaperäinen, kookas muukalainen, joten hän oli -tämän poistumisesta hyvillään. Mutta hänen uteliaisuutensa oli -herännyt; hän astahti kiireesti säkin luo ja sieppasi lampun valoon -paperin. Kirjelmä alkoi seuraavasti: - - JULKAISTAVAKSI, tai etsittäköön oikea mies yksityisellä - tiedustelulla -- minun puolestani sopii menetellä kummin - päin tahansa. Tämä säkki sisältää satakuusikymmentä naulaa - neljä luotia rahaksi lyötyä kultaa -- - --- Hyväinen aika, eikä ole ovi lukossa! - -Mrs. Richards syöksähti vapisevana ovelle ja lukitsi sen, veti sitten -alas ikkunankaihtimet ja seisoi siinä säikkyneenä, tuskaannuksissaan ja -vaivaten aivojaan älytäkseen vielä jotakin muuta varokeinoa itsensä ja -aarteen paremmaksi turvaamiseksi. Hän kuunteli tuokion, murtovarkaita -vaanien, antausi sitten uteliaisuuden valtaan ja palasi lampun ääreen -lukemaan kirjeen loppuun: - - "Olen muukalainen ja lähden piakkoin takaisin omaan maahani, - jäädäkseni sinne ainiaaksi. Olen Amerikalle kiitollinen siitä, - mitä olen sen hoivassa saanut pitkään elellessäni tähtilipun - alla. Ja eräälle sen kansalaiselle -- Hadleyburgin asukkaalle -- - olen erityisen kiitollinen pari vuotta takaperin kokemastani - suuresta avuliaisuuden teosta. Kahdestakin oikeastaan. Selitän - sanani. Minä olin peluri. _Olin_, sanon: Olin häviöön suistunut - peluri. Saavuin tähän pikku kaupunkiin yöllä, nälissäni ja - pennittömänä. Anoin apua -- pimeässä; minua hävetti kerjätä - päivänvalolla. Pyysin oikealta mieheltä. Hän antoi minulle - kaksikymmentä dollaria -- toisin sanoen, antoi minulle - elämän, kuten siitä minä ajattelin. Hän antoi minulle myöskin - varallisuuden, sillä siitä rahaerästä minä pelipöydän ääressä - rikastuin. Ja lopuksi on hänen minulle lausumansa huomautus - säilynyt mielessäni tähän päivään asti ja vihdoin voittanut - minut, siten pelastaen siveellisen kuntoni tähteet: minä en enää - pelaa. Minulla ei nyt ole käsitystäkään siitä, kuka se mies oli, - mutta tahdon hänet löydettäväksi, tahdon toimitettavaksi hänelle - tämän rahasumman -- antakoon sen muille, heittäköön menemään - tai pitäköön, miten vain haluaa. Se on pelkästään minun tapani - osottaa kiitollisuuttani häntä kohtaan. Jos voisin viipyä, niin - etsisin hänet käsille itse; mutta eipä hätää, kyllä hän löytyy. - Tämä on rehellinen kaupunki, lahjomaton kaupunki, ja tiedän - voivani pelkäämättä luottaa siihen. Tuo mies voidaan todeta siitä - huomautuksesta, jonka hän minulle lausui; uskon varmasti, että - hän muistaa sen. - - Suunnitelmani on seuraava: Jos pidätte parempana kuulustella - yksityisesti, niin tehkää siten. Kertokaa tämän kirjelmäni - sisältö vähitellen jokaiselle, jota voidaan arvella oikeaksi - mieheksi. Jos hän vastaa: 'Minä olen se mies; huomautukseni oli - se ja se', niin käyttäkää koetta -- avatkaa nimittäin säkki, - jolloin löydätte sinetitystä kirjekuoresta tuon huomautuksen. Jos - kokelaan mainitsema lause pitää sen kanssa yhtä, niin antakaa - hänelle sen enemmältä kyselyttä rahat, sillä hän on varmasti - oikea mies. - - Mutta jos julkinen tiedustelu on mielestänne mukavampi, niin - painattakaa tämä kirjelmä paikkakunnan lehteen -- lisänään - seuraavat ohjeet: Kolmenkymmenen vuorokauden kuluttua tästä - päivästä lähtien ilmestyköön kokelas kaupungintalolle kello - kahdeksalta illalla (perjantaina) ja antakoon huomautuksensa - kirjekuoreen suljettuna pastori Burgessille (jos hän sen - hyväntahtoisesti suostuu ottamaan toimekseen). Paikalla murtakoon - mr. Burgess säkin sinetit, avatkoon sen ja verratkoon, onko - huomautus oikea. Jos niin on asian laita, niin luovutettakoon - rahasumma vilpittömine kiitollisuudentunteineni siten - ilmisaadulle hyväntekijälleni." - -Mrs. Richards vaipui istualleen, hiljalleen väristen kiihtymyksestä, ja -syventyi pian aatoksiin -- tähän laatuun: -- Ihmeellinen asia!... -Kohtaapa siinä onni sitä hyväsydämistä miestä, joka omastaan jakoi -tarvitsevaiselle!... Olisipa sen vain tehnyt minun mieheni! -- sillä me -olemme kovin köyhiä, niin vanhoja ja köyhiä!... -- Sitten huoaten: -- -Mutta minun Edwardini ei se ollut; ei, hän ei ole muukalaiselle -kahtakymmentä dollaria antanut. Vahinko on sekin; nyt sen näen... -- -Sitten vavahtaen: -- Mutta se on _pelurin_ rahaa! Synnin palkkaa me -emme voisikaan ottaa vastaan, emme voisi siihen kajotakaan. Minun ei -tee mieleni olla sen lähellä; se tuntuu saastaiselta. -- Hän siirtyi -etäisemmälle tuolille... -- Kunhan jo Edward tulisi ja veisi sen -pankkiin; murtovaras saattaisi tunkeutua taloon millä hetkellä tahansa; -kamalaa on olla täällä ypö yksin sen vartijana. - -Kello yhdeltätoista palasi mr. Richards kotiin, ja hänen vaimonsa -tervehtiessä: -- Olen niin _kovasti_ iloissani tulostasi! -- pahotteli -hän: -- Väsyttää -- väsyttää ihan näännyksiin. Surkeata on olla köyhä -ja minun ijälläni pakotettu tekemään näitä kolkkoja matkoja. Aina -jauha, jauha, jauha pois vain palkkasi edestä -- toisen orjana, isännän -istuskellessa kotonaan tohvelit jalassa, rikkaana ja kaikkia -mukavuuksia saaneena. - --- Olen kovasti pahoillani sinun tähtesi, Edward, sen tiedät. Mutta -älähän sure; meillä on toimeentulomme; meillä on hyvä nimemme -- - --- Niin on, Mary, ja se merkitseekin kaikkea. Älä minun puheistani -välitä -- se on vain hetkellistä ärtymystä ilman mitään tarkotusta. -Suutele minua -- noin, kaikki nyreys on nyt tipo tiessään, enkä enää -valittele. Mitä sinä olet saanut? Mitä on säkissä? - -Hän sai nyt kuulla suuren salaisuuden. Ensi huumauksestaan toinnuttuaan -hän virkahti: - --- Satakuusikymmentäkö naulaa se painaa? Mary, siinä on -nel-jäkymmentä-tu-hatta dollaria -- kokonainen omaisuus! Tässä -kaupungissa ei ole kymmentä miestä niin varakasta, Annahan minulle -kirjelmä. - -Hän lukaisi sen ja sanoi: - --- Siinäpä vasta seikkailu! Ihan se on romaania, samanlainen kuin -kirjoihin keksaistut mahdottomuudet, joita ei koskaan tosioloissa näe. --- Hän oli nyt hyvin vireällä päällä -- hilpeä, mitäpä riemastunut. Hän -taputti vanhaa puolisoansa poskelle ja puheli leikkisästi: -- Hei, me -olemme rikkaita, Mary, rikkaita; meidän ei tarvitse muuta tehdä kuin -haudata rahat ja polttaa paperit. Jos peluri konsanaan tulee kysymään, -niin silmäilemme häntä vain kylmäkiskoisesti ja sanomme: "Mitä joutavaa -lavertelettekaan? Emme ole ikipäivinä kuulleet mitään teistä tai -kultasäkillisestänne." Hän sitten näyttäisi nololta, ja -- - --- Ja sillaikaa kun sinä laskettelet leikkiäsi on rahasumma yhä tuossa, -ja murtovarkaitten aika lähenee joutuin. - --- Totta. No niin, mitäs teemme -- yksityisestikö olisi tiedusteltava? -Ei, eihän toki; se tärvelisi romanttisuuden. Julkinen menettely on -parempi. Siitäpä kohu nousee! Ja se saapi kaikki muut kaupungit -kateellisiksi, sillä yksikään muukalainen ei uskoisi moista tointa -millekään muulle kaupungille kuin Hadleyburgille, ja ne tietävät sen. -Se on meille aimo valtti. Minun on nyt riennettävä kirjapainoon, -muutoin myöhästyn. - --- Mutta malta -- malta -- älä jätä minua tänne yksikseni sen kanssa, -Edward. - -Toinen oli jo mennyt. Hän viipyi kuitenkin vain hetkisen. Vähän matkaa -asunnoltaan hän kohtasi sanomalehden omistajan ja toimittajan ja antoi -hänelle paperin, sanoen: -- Tässä on teille hyvä pätkä, Cox -- pistäkää -lehteen. - --- Voipi jo olla myöhäistä, mr. Richards, mutta koetan katsoa. - -Hänen kotiin palattuaan istuutui pariskunta uudestaan haastelemaan -miellyttävästä salaisuudesta; unta eivät he kyenneet ajattelemaankaan. -Ensimäisenä kysymyksenä oli, kuka oli voinutkaan olla se kansalainen, -joka oli muukalaiselle antanut kaksikymmentä dollaria. Se näytti -helpolta, molemmat vastasivat yhteen suuhun: - --- Barclay Goodson. - --- Niin, -- sanoi Richards, -- hän sen olisi voinut tehdä, ja se olisi -ollut hänen tapaistansa, mutta toista ei ole sellaista kaupungissa. - --- Sen myöntää jokainen, Edward -- myöntää ainakin itsekseen. Kuusi -kuukautta on kaupunki nyt ollut jälleenkin oma oikea itsensä -- -rehellinen, ahdasmielinen, itsehurskas ja kitsas. - --- Siksi hän sitä aina nimitteli, kuolinpäiväänsä asti -- sanoipa sen -suoraan julkikin. - --- Niin teki, ja siitä häntä vihattiin. - --- Hoo, tietysti, mutta vähätpä hän siitä välitti. Luulenkin hänen -olleen enimmin vihattu mies keskuudessamme, lukuunottamatta pastori -Burgessia. - --- No, Burgess sen ansaitseekin -- hän ei täällä enää koskaan -seurakuntaa saa. Niin pikkumainen kuin kaupunki onkin, osaa se _hänet_ -arvostella oikein. Edward, eikö näytä kummalliselta, että muukalaisen -piti määrätä Burgess rahojen luovuttajaksi? - --- No, kyllähän -- näyttäähän se. Vaikka -- - --- Mitä vaikkailemista siinä on? Valitsisitko _sinä_ hänet? - --- Mary, kenties muukalainen tuntee hänet paremmin kuin tämä kaupunki. - --- _Sekö_ Burgessia auttaisi! - -Mr. Richards näytti olevan pulassa vastauksesta; hänen vaimonsa -silmäili häntä vakaasti ja odotti. Lopulta toinen sopersi epäröiden -kuin epäilystä kohtaavan lausunnon antaja ainakin: - --- Mary, Burgess ei ole kehno mies. - -Hänen vaimonsa kummastui kerrassaan. - --- Hän ei ole kehno mies. Minä tiedän. Hänen koko epäsuosionsa perustui -siihen yhteen seikkaan -- seikkaan, josta pidettiin niin suurta melua. - --- Siihen "yhteen seikkaan" tosiaan! Ikäänkuin ei se "yksi seikka" -olisi riittänyt sellaisenaan! - --- Kylliksi. Kylliksi. Hän ei vain ollut siihen syypää. - --- Mitä puhutkaan! Vai ei syypää! Jokainen tietää, että hän _oli!_ - --- Mary, vakuutan sinulle -- hän oli viaton. - --- En voi uskoa, enkä usko. Mistä sinä tiedät? - --- Se on tunnustus. Olen häpeissäni, mutta sen tunnustuksen teen. Minä -olin ainoa, joka tiesin hänen syyttömyytensä. Olisin voinut hänet -pelastaa, ja -- ja -- no, tiedäthän, kuinka kiihdyksissään kaupunki oli --- minulla ei ollut siihen miehuutta. Se olisi kääntänyt joka ihmisen -minua vastaan. Minun oli viheliäinen olla, peräti viheliäinen; mutta en -uskaltanut; minulla ei ollut uljuutta asettua vastaan. - -Mary näytti tuskaiselta ja vaikeni toviksi. Sitten hän sopersi: - --- En -- en luule, että sinun olisi sopinut -- sopinut -- Ihminen ei -saa -- tuota -- yleinen mielipide -- täytyy olla niin varovainen -- -niin -- Tie oli tukala, ja hän takelsi lietteeseen; mutta kotvasen -kuluttua hän pääsi taas liikkeelle. -- Säälittävää se oli kerrassaan, -mutta -- Kas, eihän meillä ollut varaa siihen, Edward -- ei tosiaankaan -ollut. Oi, en olisi missään nimessä suonut sinun sitä tekevän! - --- Sellainen esiintyminen olisi kylmentänyt meiltä monien ihmisten -ystävyyden, Mary; ja sitten -- sitten -- - --- Se minua nyt kiusaa, mitä _hän_ ajattelee meistä, Edward. - ---- Hänkö? _Hän_ ei aavistakaan, että olisin voinut hänet pelastaa. - --- Ahaa, -- huudahti mrs. Richards huojentuneena, -- siitä olen -iloissani. Niin kauan kuin hän ei tiedä, että sinä olisit voinut hänet -pelastaa, hän -- hän -- niin, sehän tekee asian paljoa paremmaksi. Kas, -olisi minun pitänyt tietääkin, ettei hän aavistanut, koska hän aina -yrittelee ystävällisiä välejä meidän kanssamme, niin vähän kuin niitä -edistämmekin. Monastikin ovat ihmiset minua siitä moitiskelleet. Nuokin -Wilsonin väet, Wilcoxin perhe ja Harknessit ovat ottaneet ilkeäksi -huvikseen sanoa: "_Teidän ystävänne_ Burgess", kun tietävät sen minua -kiusaannuttavan. Soisin, ettei hän olisi niin itsepintaisesti kiintynyt -meihin; en pysty käsittämään, miksi hän yhä jatkaa. - --- Sen voin minä selittää. Se on toinen tunnustus. Asian ollessa uutena -kuumimmillaan ja kaupunkilaisten suunnitellessa hänelle tervaa ja -höyheniä, ahdisti minua omatuntoni niin ankarasti, etten voinut -painostusta kestää, vaan menin salavihkaa antamaan hänelle tiedon -hankkeesta. Hän pujahti kaupungista ja pysyi poissa, kunnes paluu kävi -turvalliseksi. - --- Edward! Jos se olisi saatu ilmi -- - --- _Sanoppa_ muuta! Vieläkin pöyristyttää minua pelkkä ajatus. Kaduin -sitä heti seuraavana hetkenä, enkä rohjennut kertoa sinullekaan, -jotteivät kasvosi kenties olisi sitä jollekulle ilmaisseet. Tuskaltani -en sinä yönä saanut unta silmiini. Mutta muutaman päivän kuluttua -huomasin, ettei kukaan ruvennut minua epäilemään, ja jälkeenpäin aloin -olla iloissani teostani. Ja iloissani olen vieläkin, Mary -- kaikesta -sydämestäni ja sielustani. - --- Niin olen minäkin nyt, sillä kauheata olisi ollut kohdella häntä -sillä tavoin. Niin, iloissani olen, sillä senhän sinä todellakin olit -hänelle velkaa. Mutta, Edward, entäs jos se tulisi ilmi vieläkin, -jonakuna päivänä! - --- Eikä tule. - --- Miksei? - --- Siksi että kaikki luulevat Goodsonin häntä varottaneen. - --- Niinhän tietenkin! - --- Selvä se. Ja tietysti _hän_ ei siitä välittänyt. Suostuttelivat ukko -Sawlsberry-paran menemään häntä siitä syyttämään, ja hän läksi sinne -uhoissaan ja sanoi suorat sanat. Goodson tähysteli häntä kiireestä -kantapäähän kuin hakien hänestä kohtaa, jota hän voisi syvällisimmin -halveksia; sanoi sitten: "Te siis olette tiedustusvaliokuntana, hä?" -Sawlsberry myönsi jokseenkin olevansa. "Hm. Vaativatko he -yksityiskohtia, vai luuletteko jonkinlaisen _ylimalkaisen_ vastauksen -kelpaavan?" "Jos he yksityiskohtia vaativat, niin minä tulen uudestaan, -mr. Goodson; vien ylimalkaisen vastauksen ensin." "Hyvä on, käskekää -heidän huilata hornaan -- se on nähdäkseni kyllin ylimalkaista. Ja -annanpa teille pikku neuvon, Sawlsberry; kun tulette yksityiskohtia -kuulustamaan, tuokaa matkassanne vasu jäännöstenne kuljettamiseksi -kotiin." - --- Ihan Goodsonin tapaista; siinä on kaikki tunnusmerkit. Hän oli -turhamainen vain yhdessä seikassa; hän luuli kykenevänsä neuvomaan -paremmin kuin kukaan muu. - --- Se ratkaisi jutun ja pelasti meidät, Mary. Asia jäi silleen. - --- Senpä toki hyvinkin uskon! - -He palasivat sitten kultasäkin salaisuuteen ja puhelivat siitä suurella -innolla. Piankin alkoi keskustelu katkeilla -- syvät mietiskelyt -tuottivat keskeytyksiä. Katkot yhä tihenivät. Viimein Richards kokonaan -vaipui aatoksiinsa. Hän istui kauvan tuijotellen ilmeettömästi -lattiaan ja alkoi vähin erin korostaa mietteitänsä hermostunein -kädennytkähdyksin, jotka tuntuivat ilmaisevan mielipahaa. Ajattelevaan -äänettömyyteen oli sillävälin hänen vaimonsakin vaiennut ja hänkin -liikehti kiusaantuneen rauhattomasti. Lopulta Richards nousi -seisaalleen ja harppaili umpimähkään huoneessa, tukkaansa sormiellen, -kuten saattaisi tehdä pahoja näkyjä saanut unissakävijä. Sitten hän -näytti pääsevän selvään päätökseen; sanaakaan hiiskumatta hän painoi -hatun päähänsä ja läksi kiireesti ulos. Hänen vaimonsa istui aatosalla, -otsa rypyssä, eikä näyttänyt huomaavan olevansa yksin. Tuolloin tällöin -hän jupisi: -- Älä johdata meitä k... mutta -- mutta me olemme niin -köyhiä, niin köyhiä!... Älä johdata meitä... Voi, kenelle siitä olisi -vahinkoa? -- eikä kukaan konsanaan tietäisi... Älä johda... -- Ääni -hupeni hyminäksi. Tovin kuluttua hän vilkaisi ympärilleen ja mutisi -puolittain säikähtäen, puolittain ilahtuen: - --- Hän on mennyt! Mutta voi hyväinen, hän kenties tulee liian myöhään --- liian myöhään... Ehkei sentään -- saattaa vielä olla aikaa. -- Hän -nousi ja jäi seisomaan ajatuksissaan, hermostuneesti väännellen -käsiään. Häntä puistatti hiukan, ja hän änkkäsi kuivasta kurkusta: -- -Jumala minulle anteeksi antakoon -- kauheata on sellaisia ajatella -- -mutta... Hyvä isä, millaisia me olemmekaan -- millaisia kummallisia -olentoja! - -Hän kiersi lampun liekin alas, hiipi vaivihkaa poikki lattian, -polvistui säkin viereen, tunnusteli sen vakoisia kylkiä käsillään ja -hyväili niitä hellästi; hänen poloisissa vanhoissa silmissään paloi -ihasteleva hehku. Hän vaipui hajamielisiin mietiskelyihin, toisin ajoin -puolittain toipuen niistä jupistakseen: -- Jos vain olisimme -malttaneet! -- voi, jos olisimme hiukankin malttaneet, olematta niin -kiireissämme! - -Sillävälin oli Cox mennyt kotiinsa toimistostaan ja vaimolleen -juurtajaksain kertonut kummallisen tapahtuman. Innokkaasti olivat he -pakisseet siitä ja arvailleet, että Goodson-vainaja oli ainoa -kaupunkilainen, joka oli voinut auttaa puutteenalaista muukalaista niin -jalomielisellä summalla, kahdellakymmenellä dollarilla. Syntyi sitten -pysähdys, ja molemmat kävivät mietiskeleviksi ja vaiteliaiksi. Ja -vähitellen hermostuneiksi ja levottomiksi. Vihdoin virkahti vaimo -ikäänkuin itsekseen: - --- Kukaan ei tätä salaisuutta tiedä, paitsi Richardsit... ja me... ei -yksikään. - -Mies heräsi hiukan hätkähtäen aatoksistaan ja tähysteli kaihoksuen -vaimoansa, jonka kasvot olivat vaalenneet hyvin kalpeiksi. Sitten hän -epäröiden nousi seisaalleen, vilkaisi syrjäkatseella hattuunsa, sitten -vaimoonsa -- jonkinlaiseksi mykäksi kysymykseksi. Mrs. Cox nieli pariin -kertaan, käsi kurkussa, ja vastaukseksi nyökäytti päätänsä. Seuraavassa -silmänräpäyksessä hän jäi mutisemaan yksikseen. - -Ja nyt Richards ja Cox riensivät autioita katuja pitkin, vastakkaisilta -suunnilta. Läähättäen kohtasivat he toisensa kirjapainon portaiden -juurella; katulyhdyn kumotuksessa he lukivat toinen toisensa kasvoista -asian. Cox supatti: - --- Eihän tästä tiedä kukaan muu kuin me? - -Kuiskattu vastaus kuului: - --- Ei yksikään sielu -- kautta kunniani, ei yksikään sielu! - --- Ellei ole myöhäistä -- - -Miehet olivat nousemaisillaan ylös portaita; silloin heidät saavutti -juoksupoika, ja Cox kysyi: - --- Sinäkö siinä, Johnny? - --- Niin, sir. - --- Sinun ei tarvitse lähettää aikaista postia -- eikä _mitään_ postia; -odota kunnes annan määräyksen. - --- Se on jo lähtenyt, sir. - --- _Lähtenytkö?_ -- Kertauksesta sointui pohjaton pettymys. - --- Niin, sir. Aikataulu Brixtoniin ja kaikkiin tuolla puolella oleviin -postipaikkoihin muuttui tänään, sir -- täytyi saada lehdet postivaunuun -kahtakymmentä minuuttia aikaisemmin kuin tavallista. Kiirettä sain -pitää; jos olisin ehtinyt kahta minuuttia myöhemmin -- - -Miehet käännähtivät kävelemään verkalleen pois, jäämättä jatkoa -kuulemaan. Kumpainenkaan ei avannut suutansa kymmeneen minuuttiin; -sitten sanoi kärtyisesti Cox: - --- Mikä teidät sellaiseen hoppuun hullaannutti, sitäpä en käsitä. - -Vastaus oli nöyrä kylläkin: - --- Nyt sen huomaan, mutten jotenkuten tullut ajatelleeksi, katsokaas, -ennenkuin oli myöhäistä. Mutta ensi kerralla -- - --- Hitto ensi kerrasta! Sitä ei tule tuhanteen vuoteen. - -Ystävykset erosivat sitten hyvää yötä toivottamatta ja laahautuivat -kotiin kuolettavan vamman saaneiden miesten ryhdillä. Kotona heidän -vaimonsa hypähtivät vastaan innokas -- No? -- huulillaan -- näkivät -sitten vastauksen silmillään ja vaipuivat suruissaan istumaan, -odottamatta sanojen vahvistusta. Molemmissa kodeissa syntyi -kiivaanlainen väittely -- uusi ilmiö; väittelyjä oli ollut ennenkin, -mutta ei tulistuneita, ei tylyjä. Tämänöiset kiistat olivat kuin -näennäisiä toinen toisensa jäljittelyjä. Mrs. Richards sanoi: - --- Jos vain olisit malttanut, Edward -- jos vain olisit pysähtynyt -ajattelemaan; mutta ei, sinun piti päätähavin juosta kirjapainoon ja -levittää tieto koko maailmalle. - --- Kirjelmässä _sanottiin_: painattakaa se. - --- Siitä viisi; sanottiin siinä myöskin, että voitiin käyttää -yksityistä tietä, jos tahdottiin. Kas siinä -- onko se totta vai -valettako on? - --- Ka, on, totta se on; mutta kun ajattelin, millaista huomiota se -herättää ja kuinka oiva kiitoslause oli Hadleyburgille, että -muukalainen luotti siihen niin -- - --- Hoh, tietenkin, tuon kaiken käsitän; mutta jos olisit vain -pysähtynyt ajattelemaan, niin olisit älynnyt, ettet sinä _voinut_ -löytää oikeata miestä, koska hän on haudassaan eikä ole jättänyt -jälkeensä niin yhtäkään omaista tai sukulaista. Ja kunhan rahat vain -olisivat joutuneet jollekulle, joka niitä mitä kipeimmin tarvitsi, ja -kenenkään tulematta siitä vahinkoon, ja -- ja -- - -Hän sortui itkuun. Hänen miehensä koetti ajatella jotakin lohdullista -sanottavaa ja sai keksityksi: - --- Mutta lopultakin, Mary, sen täytyy olla parhaaksi -- sen _täytyy_ -olla; me tiedämme sen. Ja meidän täytyy muistaa, että se oli -sallittua -- - --- Sallittua! Hyh, kaikkihan on _sallittu_, kun ihmisen täytyy -puhdistautua typeryydestään. Ihan samalla tavalla oli _sallittua_, että -rahasumman piti joutua meille tällä erityisellä tavalla, ja pitipä -sinun sitten ottaa sekaantuaksesi Kaitselmuksen teihin -- ja kuka -sinulle antoi oikeuden siihen? Se oli syntiä, sitä se juuri oli -- -herjää pöyhkeyttä, eikä sen soveliaampaa säädylliselle ja nöyrälle -- - --- Mutta, Mary, tiedäthän kuinka meitä on kasvatettu koko ikämme, kuten -kaikkiakin kaupunkilaisia, kunnes on tullut ehdottomasti toiseksi -luonnoksemme olla hetkeäkään siekailematta, kun on kunniallinen teko -tehtävänä -- - --- Voi, senhän tiedän, tiedän -- se on ollut samaa ainaista -totuttamista ja totuttamista ja totuttamista rehellisyyteen -- -rehellisyyteen jota on kehdosta saakka varjeltu pienimmältäkin -mahdolliselta kiusaukselta, ja siten se on _keinotekoista_ -rehellisyyttä ja kiusauksen kohdatessa heikkoa kuin vesi, kuten olemme -tänä iltana nähneet. Jumala tietää, ettei minulla ole koskaan ollut -epäilyksen häivääkään juuttuneesta ja horjumattomasta rehellisyydestäni -ennenkuin nyt -- ja nyt heti ensimäisen suuren ja todellisen kiusauksen -kourissa minä, Edward, johdun siihen uskoon, että tämän kaupungin -rehellisyys on yhtä lahoa kuin minunkin, yhtä lahoa kuin sinun. Tämä on -halpamainen kaupunki, kovakiskoinen, kitsas kaupunki, ilman ainoatakaan -muuta hyvettä kuin tämä rehellisyys, josta se on niin kuulu ja -turhamainen; ja totta tosiaan uskonkin, että jos konsanaan sellainen -päivä koittaa, jona sen rehellisyys joutuu suureen kiusaukseen, -luhistuu sen loistava maine kuin korttilinna. Kas niinpä olen minä -tehnyt tunnustukseni, ja minun on parempi olla; olen tekopyhä ja olen -sitä ollut ikäni kaiken, tietämättäni. Älköön minua enää kukaan -rehelliseksi sanoko -- en siedä sitä. - --- Minä -- Niin, Mary, minusta tuntuu jotakuinkin samalta kuin -sinustakin, tuntuu tosiaankin. Kummallista se myös on, kovin -kummallista. En olisi sitä voinut milloinkaan uskoa -- en. - -Syntyi pitkällinen äänettömyys; molemmat olivat vaipuneet ajatuksiinsa. -Viimein vaimo vilkaisi ylös ja virkahti: - --- Tiedän mitä ajattelet, Edward. - -Richardsin kasvoilla kuvastui ilmitulleen ihmisen hämi. - --- En häpeä sitä tunnustaa, Mary, mutta -- - --- Eihän sillä ole väliä, Edward -- minä ajattelin samaa kysymystä -itsekin. - --- Sitä toivon. Mainitsehan se. - --- Sinä ajattelit: kunhan vain voisi arvata, _mikä se huomautus oli_, -jonka Goodson virkkoi muukalaiselle. - --- Se on kerrassaan totta. Tunnen itseni syylliseksi, ja minua -hävettää. Entä sinua? - --- Minä olen siitä tunteesta jo suoriutunut. Teemmekin vuoteemme tähän -lattialle, meidän on vartioitava kunnes pankin holvi aamulla avataan ja -saapi säkin säilyynsä... Voi onnetonta, voi onnetonta -- että sellaisen -erehdyksen teimme! - -Makuusija tehtiin, ja Mary sanoi: - --- Taikalause -- mikähän se saattoikaan olla? Ihmetyttää minua, mitä -hän lienee huomauttanut. Mutta tule, nyt käymme makuulle. - --- Ja nukumme? - --- Ei -- ajattelemme. - --- Niin -- ajattelemme. - -Tällöin olivat Coxitkin suoriutuneet kinastaan ja sopineet, ollen -menossa makuulle -- pohtiakseen, pohtiakseen ja heittelehtiäkseen ja -tuskaillakseen ja pulaillakseen, miten olikaan saattanut kuulua -Goodsonin huomautus häviöön joutuneelle tuhlarille, se kultainen -huomautus, huomautus josta oli saatavana neljäkymmentätuhatta dollaria -käteistä. - -Kaupungin lennätinkonttori oli sinä yönä tavallista myöhempään avoinna, -ja syystä seuraavasta: Coxin kirjapainon johtaja oli Uutistoimiston -paikallisedustaja. Voisipa sanoa kunniaedustaja, sillä neljääkään -kertaa vuodessa ei hän pystynyt toimittamaan kolmeakymmentä -kelpoitettavaa sanaa. Mutta tällä kertaa oli toista. Sähkötettyään -mistä oli kysymys hän sai heti vastaukseksi: - -_"Lähettäkää koko juttu -- kaikki yksitysseikat -- kaksitoistasataa -sanaa."_ - -Jättiläismäinen tilaus! Kirjapainonjohtaja teki työtä käskettyä, ja hän -oli valtion ylpein mies. Huomeneltain oli aamiaisen aikaan Hadleyburg -Lahjomattoman nimi jokaisen huulilla Pohjois-Amerikassa -- Montrealista -Meksikon lahteen, Alaskan jäätiköiltä Floridan oranssilehtoihin saakka. -Monen monituiset miljoonat ihmiset väittelivät muukalaisesta ja hänen -rahasäkistään, kummaillen löydettäisiinkö oikea mies ja toivotellen -lisätietoja asiasta tulevaksi pian -- hetimiten. - - - - -II. - - -Hadleyburgin kaupunki heräsi maailmankuuluna -- ihmeissään -- -onnellisena -- turhamaisena. Arvaamattoman turhamaisena. Sen -yhdeksäntoista pääporvaria ja heidän vaimonsa kiertelivät -pudistelemassa toinen toisensa kättä, säteillen ja myhäillen ja -onnitellen. He sanoivat, että _tämä_ seikka lisää sanakirjaan uuden -sanan -- _Hadleyburg_, kts. _lahjomaton_-- joka ainiaan säilyy missä -vain kieltä tunnetaan! Ja vähäpätöisemmät ja halvemmat asukkaat -hälisivät jokseenkin samaan tapaan. Jokainen juoksi pankkiin katsomaan -kultasäkkiä. Ennen puoltapäivää alkoi karvaita ja kateellisia -ihmisjoukkoja kerääntyä Brixtonista ja kaikista naapurikaupungeista. -Ehtoopuolella ja seuraavana päivänä alkoi sanomalehtikertojia saapua -kaikkialta todentamaan säkkijuttua. He kirjoittivat koko asian uuteen -kertaan, kyhäsivät sattuvia kynäpiirroksia vapaalla kädellä -säkistä, Richardsin talosta, pankista, presbyteerisestä kirkosta, -baptistikirkosta, torista, kaupungintalosta, jossa koetus ja rahojen -luovutus oli tapahtuva, ja vaivaisia muotokuvia Richardsin -pariskunnasta, pankkiiri Pinkertonista, Coxista, kirjapainonjohtajasta, -pastori Burgessista ja postimestarista -- vieläpä Jack Hallidaystäkin, -joka oli maleksiva, byvänsävyinen, omapäinen, suorasukainen kalastaja, -metsästäjä, poikien ja kulkukoirien ystävä ja kaupungin tunnetuimpia -omituisuuksia. Lyhytkasvuinen, itara, luihu, öljytty Pinkerton näytteli -säkkiä kaikille tulijoille, hykerteli sileitä kämmeniään -miellyttävästi, selitteli voimallisesti kaupungin vankkaa, vanhaa -rehellisyyden perua, joka nyt oli saanut näin ihmeellisen -luottamuslauseen, ja toivoi ja uskoi, että esimerkki nyt leviää -laajalti yli Amerikan mantereen ja tekee käänteen siveellisessä -uudestasyntymisessä. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. - -Viikon kuluttua olivat asiat jälleen tasaantuneet hiljaiselle -tolalleen. Ylpeyden ja riemastuksen hurja päihtymys oli selinnyt -vienoksi, säveäksi, sanattomaksi iloksi -- jonkinlaiseksi syvälliseksi, -nimettömäksi, selittämättömäksi tyytyväisyydeksi. Kaikkien kasvot -kuvastivat rauhallista, pyhää onnekkuutta. - -Sitten tuli muutos. Se tapahtui vähitellen, se kehittyi niin -verkalleen, että alkua tuskin huomasikaan. Kenties ei sitä ollenkaan -huomattu, mutta Jack Halliday vain aina huomasi kaikki ja teki siitä -myös pilaa, olipa asia mikä tahansa. Hän rupesi laskettelemaan -kiusottelevia huomautuksia, että ihmiset eivät näyttäneet ihan niin -onnellisilta kuin pari päivää takaperin. Sitten hän väitti uuden hahmon -syventyvän suoranaiseksi kaihoksi. Tämäkin muka alkoi myrtyä -tympeydeksi, ja lopuksi hän sanoi kaikkien käyneen niin juroiksi, -miettiväisiksi ja hajamielisiksi, että hän olisi voinut rosvota -kaupungin kitsaimmaltakin mieheltä housuntaskun pohjalta pennin, toisen -havahtumatta haudonnastaan. - -Näihin aikoihin kirposi makuulle mentäessä -- tavallisesti huoahduksen -säestämänä -- tämäntapainen lauselma kunkin yhdeksäntoista johtavan -huonekunnan pään kieleltä: - --- Äh, mikä on _voinutkaan_ olla Goodsonin huomautus? - -Ja paikalla -- värähtäen -- vastasi hänen vaimonsa: - --- Voi _älä!_ Mitä kamaluutta sinä mielessäsi pengot? Häädä se -ajatuksistasi, Luojan tähden! - -Mutta se kysymys pusertui noista miehistä taas seuraavana iltana -- ja -sai saman vastineen. Mutta hiljemmin lausutun. - -Ja kolmantena iltana miehet yhä uudestaan äännähtivät kysymyksensä -- -tuskaantuneesti ja hajamielisesti. Tällä kertaa -- ja neljäntenä iltana --- vaimot vääntelehtivät heikosti ja yrittivät jotakin virkkaa. -Mutteivät saaneet sanoiksi. - -Ja sitä seuraavana iltana heillä heltisi kammitsastaan kieli vastaamaan --- halukkaasti: - --- Voi, jospa vain _osaisimme_ arvata! - -Hallidayn pistelyt kävivät päivä päivältä yhä kipinöitsevämmän -kiusallisiksi ja häpäiseviksi. Hän kuljeskeli ahkeraan pitkin katuja, -naureskellen kaupunkia, sekä yksilöitä että koko asujamistoa. Mutta -hänen naurunsa oli yhteiskunnan ainoa: se kaikui oneaan ja onttoon -tyhjyyteen. Hymyäkään ei missään häilähtänyt. Halliday kanniskeli -sikaarilaatikkoa kolmijalalla muka valokuvauskoneena, pysähdytti -kaikkia ohikulkijoita, tähtäsi laitteensa asentoon ja sanoi: -- Valmis! --- olkaa nyt herttaisen näköinen, -- mutta tämäkään mainio pila ei -kyennyt yllättämään apeita kasvoja hetkellisellä kirkastuksella. - -Siten kului kolme viikkoa -- yksi oli jäljellä. Oli -lauvantai-illallisen jälkipuhde. Entisten lauvantai-iltojen häärinän -ja touhun ja ostoksilla juoksentelun ja huvikävelyjen asemesta olivat -kadut autioina ja tyhjillään. Richards ja hänen ijäkäs vaimonsa -istuivat kahden kesken pikku vierashuoneessaan -- surkeina ja -miettiväisinä. Tämä oli nyt käynyt heidän joka-iltaiseksi tavakseen: -sen edellä vallinnut elinaikainen tapa lueskella toisen kutoessa sukkaa -ja tyytyväisesti pakinoida, taikka vastaanottaa tai tehdä naapurillisia -vieraskäyntejä, oli kuoleutunut ja mennyt ja unohtunut, ammoin -- kaksi -tai kolme viikkoa takaperin. Kukaan ei nyt pakissut, kukaan ei -lueskellut, ei vieraisilla käynyt -- koko kaupunki istui kotosalla, -huokaillen, tuskitellen, ääneti. Yritellen arvailla tuota huomautusta. - -Kirjeenkantaja toi kirjeen. Richards vilkaisi välinpitämättömästi -osotteeseen ja postileimaan -- outoja olivat sekä käsiala että -lähetyspaikka --, heitti kirjeen pöydälle ja ryhtyi jatkamaan -aatoksiansa siitä mihin oli ne keskeyttänyt, toivottoman tylsästi -hautoen, mitä kaikkea olisi saattanut mahdolliseksi harkita. Paria, -kolmea tuntia myöhemmin hänen vaimonsa nousi väsyneesti ja oli lähdössä -levolle hyvää yötä toivottamatta -- se oli nyt tavaksi tullutta --, -mutta hän pysähtyi toviksi katsomaan kirjettä harrastuksettomasti, -avasi sen sitten ja alkoi silmätä sisältöä. Richards istuessaan leuka -polvien välissä ja tuolinselkä seinää vasten keikautettuna kuuli -jotakin jysähtävän kumoon, Se oli hänen vainionsa. Hän juoksi apuun, -mutta toinen huudahti: - --- Älä minusta -- minä olen niin onnellinen. Lue kirje -- lue! - -Richards luki, Hän ahmi sen sisällön, hänen huimasi päätänsä. Kirje oli -päivätty etäisessä valtiossa ja kuului: - - "Olen teille tuntematon, mutta sillä ei ole väliä; minulla - on sanottavaa. Olen vastikään saapunut kotiin Meksikosta ja - kuullut tuon tapauksen. Luonnollisesti ette te tiedä, kuka tuon - huomautuksen lausui, mutta minä tiedän, ja minä olen ainoa, joka - tiedän. Se mies oli _Goodson_. Minä tunsin hänet hyvin, useita - vuosia takaperin. Kuljin kaupunkinne kautta tuona samaisena - yönä ja olin hänen vieraanansa puoliyön junan tuloon asti. - Kuulin hänen lausuvan tuon huomautuksen muukalaiselle pimeässä - -- Hale-kujassa. Hän ja minä puhelimme siitä lopun matkaa ja - vielä hänen asunnossaan tupakoidessamme. Hän mainitsi monia - kaupunkilaisianne keskustelussamme -- useimpia kovin yrmeään - tapaan, mutta paria kolmea suosiollisestlkin: jälkimäisten - joukossa teitä itseänne. Sanon 'suosiollisesti' -- en mitään - sen voimakkaampaa. Muistan hänen sanoneen, ettei hän suorastaan - _pitänyt_ kenestäkään koko kaupungissa -- ei ainoastakaan, mutta - että te -- _luullakseni_ hän sanoi te -- olen siitä melkein varma - -- olitte kerran tehnyt hänelle suuren palveluksen, mahdollisesti - tietämättä sen täyttä arvoa, ja hän toivotteli, että olisipa - hänellä varoja, niin hän kuollessaan jättäisi ne teille ja - kirouksen kullekin muulle kaupungin porvarille. No niin, jos te - hänelle tuon palveluksen teitte, niin te olette hänen laillinen - perillisensä ja oikeutettu saamaan kultasäkin. Tiedän voivani - luottaa teidän kunniantuntoonne ja rehellisyyteenne, sillä - Hadleyburgin kansalaisessa ovat hyveet ehdotonta perintöä, joten - aijonkin teille ilmaista tässä sen huomautuksen. Saanhan luottaa - siihen, että jos te ette ole oikea mies, etsitte ja löydätte te - oikean ja toimitatte Goodson-paran kiitollisuudenvelan sanotusta - palveluksesta maksetuksi. Tämä on se huomautus: 'sinä et suinkaan - ole huono mies: mene ja tee parannus.' - - _Howard L. Stephenson_." - --- Oi, Edward, rahat ovat meidän, ja minä olen niin kiitollinen, oih, -sydämestäni kiitollinen, -- suutele minua, rakkaani, siitähän on -ikuisuus kun me suutelimme -- ja me kaipasimme sitä niin kipeästi -- -rahasummaa -- ja nyt sinä olet vapaa Pinkertonista ja hänen pankistaan, -etkä enää ole kenenkään orja; minusta ihan tuntuu kuin voisin ilosta -lentää. - -Onnellinen oli se puolituntinen, minkä pariskunta siinä leposohvalla -toinen toistansa hyväili; vanhat päivät olivat palautuneet -- päivät, -jotka olivat alkaneet ensi lemmen kuhertelulla ja keskeytyneet vasta -muukalaisen tuodessa nuo kuolettavat rahat. Viimein vaimo sanoi: - --- Voi, Edward, olipa onni, että teit hänelle sen sen suuren -palveluksen, Goodson-paralle! Minä en hänestä koskaan pitänyt, mutta -nyt häntä rakastan. Ja hienosti ja kauniisti menettelit, kun et siitä -kertaakaan maininnut tai kerskannut. -- Sitten hieman nuhtelevasti: -- -Mutta sinun olisi pitänyt kertoa _minulle_, Edward, vaimollesihan olisi -sinun pitänyt kertoa. - --- No, minä -- tuota -- no, Mary, katsos -- - --- Lopeta jo änkkäilysi ja kerro minulle asia, Edward. Olen sinua aina -rakastanut, ja nyt olen sinusta ylpeä. Jokainen uskoo, että tässä -kaupungissa oli yksi ainoa hyväsydäminen, jalomielinen ihminen, ja nyt -käypikin selville, että sinä -- Edward, miksi et kerro? - --- No -- tuota -- tuota -- Kas, Mary, minä en voi! - --- Et _voi? Miksi_ et voi? - --- Näetkös, hän -- no, -- hän -- hän pani minut lupaamaan, etten kerro -kellekään. - -Vaimo silmäili häntä tarkoin ja sanoi hyvin verkkaan: - --- Pani -- sinut -- lupaamaan? Edward, mitä varten minulle tuon sanot? - --- Mary, luuletko, että minä valehtelisin? Vaimo oli tuokion -kiusaannuksissaan ja vaiti, laski sitten kätensä hänen käteensä ja -sanoi: - --- En... en. Olemme harhaantuneet kyllin kauvas tolaltamme -- Jumala -meitä siitä varjelkoon! Koko ijässäsi et ole kertaakaan valehdellut. -Mutta nyt -- nyt kun pohjaperustus tuntuu altamme pettävän, me -- me -- -Hän menetti toviksi äänensä, mutta pitkitti sitten katkonaisesti: -- -Älä johdata meitä kiusaukseen... Luulen sinun antaneen tuollaisen -lupauksen, Edward. Jääköön asia silleen. Pysytelkäämme siltä ladulta -poissa. Nyt -- se kaikki on mennyttä; olkaamme jälleen onnellisia; ei -ole nyt pilville tilaa. - -Edwardille oli mukautuminen jonkun verran vaivaloista, sillä hänen -mielensä pyrki haihattelemaan -- yritellen muistella, minkä palveluksen -hän oli Goodsonille osottanut. - -Pariskunta makasi valveilla parhaan osan yötä, Mary onnellisena ja -touhuisaasn, Edward touhuissaan, muttei niin onnellisena. Mary -suunnitteli, mitä tehdä rahoilla. Ensimältä kalvoi hänen omaatuntoansa -Marylle kertomansa vale -- jos vale se oli. Hänen hartaasti -mietiskeltyään -- mitä jos _olikin_ vale? Entä sitten? Oliko se isokin -asia? Emmekö me aina _toimi_ valheellisesti? Miksei siis puhua valheita -saisi? Kas Maryä -- kas mitä Mary oli tehnyt. Hänen kiirehtiessään -rehelliselle asialleen, mitä tekikään Mary? Voivotteli, ettei oltu -papereita hävitetty ja rahoja anastettu. Onko varkaus parempaa kuin -valehteleminen? - -_Se_ pistos kadotti otansa -- vale häipyi taamma ja jätti viihdytystä -sijalleen. Toinen pistos tuli etualalle: _oliko_ hän tehnyt tuon -palveluksen? No, olihan tässä Goodsonin oma todistus, Stephensonin -kirjeessä mainittuna; sen parempaa todistusta ei voinut olla -- -vääjäämättömästi se _ilmaisi_ hänen sen tehneen. Tietysti. Sillä oli -siis siitä seikasta päästy... Ei, eipä ihan. Hän muisti kavahtaen, että -tuo tuntematon mr. Stephenson oli juuri hiukkasen epävarma siitä, oliko -palveluksen osottanut Richards vai joku muu -- ja, voi hyväinen, hän -oli vedonnut Richardsin kunniantuntoon! Hänen täytyi itsensä määrätä, -minne rahojen piti joutua -- eikä mr. Stephenson epäillyt, että jos hän -oli väärä mies, hän ottaisi tunnollisesti etsiäkseen oikean. Voi, -kamalaa oli toimittaa mies sellaiseen asemaan -- oi, miksei Stephenson -ollut voinut jättää tuota epäilystänsä lausumatta? Miksi hänen piti se -siihen tunkea? - -Lisää mietiskelyä. Mistä johtui, että _Richardsin_ nimi jäi -Stephensonin mieleen oikeata miestä ilmaisevana, eikä jonkun muun -miehen? Tuo näytti hyvältä. Niin, tuo näytti varsin hyvältä. Toden -totta näyttikin se yhä paremmalta ja paremmalta, kaiken aikaa -- kunnes -siitä vähitellen sukeutui vakuuttava _todistus_. Ja silloin Richards -sen pulan hääti oitis mielestään, sillä hänelle sanoi salainen vaisto, -että kertaalleen toteen näytetty asia on paras heittää silleen. - -Hänen oli nyt kutakuinkin mukava olla, mutta muuan seikka sentään vielä -pyrki hänen huomioonsa: tietysti hän oli tuon palveluksen tehnyt -- se -oli selvää; mutta mikä _oli_ se palvelus? Hänen täytyi palauttaa se -muistiinsa -- hän ei voinut nukkua ennen; sitä enää puuttui, hänen -saadakseen täydellisen mielenrauhan. Ja niinpä hän mietiskeli ja -mietiskeli. Hän ajatteli kymmenkuntaa seikkaa -- mahdollisia -palveluksia, todennäköisiäkin palveluksia --, mutta yksikään niistä ei -tuntunut asianmukaiselta, ei yksikään kyllin suurelta, ei maksunsa -arvoiselta -- sen omaisuuden arvoiselta, minkä Goodson oli toivotellut -voivansa testamentata. Ja sitäpaitsi hän ei missään tapauksessa kyennyt -muistamaan niitä tehneensä. No, niin -- no niin -- minkä _laatuinen_ -olisi se palvelus, joka miehessä herätti niin tavatonta kiitollisuutta? -Ahaa -- sielunsa pelastaminen! Se sen täytyi olla. Niin, nyt hän muisti -kerran ryhtyneensä käännyttämään Goodsonia ja pulailleensa siinä -kerrassaan -- hän oli sanoa kolme kuukautta; mutta hänen lähemmin -punnitessaan urakka kutistui kuukaudeksi, sitten viikoksi, päiväksi, -lopulta hupeni tyhjiin. Niin, jopa muisti hän -- ja ikävän elävästi -- -Goodsonin käskeneen hänen juosta järveen ja hoitaa omat asiansa -- -_hän_ ei muka kärttänyt päästä Hadleyburgin mukana taivaaseen! Se -ratkaisu siis oli harhaus -- hän ei ollut pelastanut Goodsonin sielua. -Richards oli masennuksissaan. Sitten johtui kotvasen kuluttua mieleen -uusi aatos: oliko hän pelastanut Goodsonin omaisuuden? Ei, siitä ei -ollut mihinkään -- miehellähän ei ollut varoja. Hänen henkensä? Siinäpä -se! Niinhän tietysti. Kas, olisihan hänen pitänyt se jo ennemmin älytä. -Tällä kertaa hän varmasti oli oikealla ladulla. Hänen mielikuvituksensa -innostui oitis uutteraan ponnisteluun. - -Kaksi uuvuttavaa tuntia hän sitten pulaili Goodsonin henkeä -pelastamassa. Hän pelasteli sitä kaikenmoisin vaikein ja vaarallisin -tavoin. Joka kerralla hän sai sen tyydyttävästi pelastetuksi määrättyyn -kohtaan asti, mutta juuri hänen alkaessaan kunnolleen päästä -vakuutetuksi tapahtuman todellisuudesta esiintyi jokin kiusallinen -pikku seikka, joka teki koko jutun mahdottomaksi. Kuten esim. -hukkumisseikkailun. Hän oli uinut rannasta ja kiskonut tajunsa -menettäneen Goodsonin maihin, suuren ja innostuneen väkijoukon nähden, -mutta tapauksen ollessa valmiiksi hahmoiltu ja hänen juuri ruvetessaan -sitä muistamaan selkeämmin, lehahti kokonainen parvi mullistavia -piirteitä mukaan: kaupunki olisi tapauksen tiennyt, Mary olisi tiennyt, -se helottaisi majakkana hänen omassa muistissaan, häämöttämättä -mitättömänä palveluksena, jonka hän oli mahdollisesti tehnyt -- sen -täyttä arvoa tuntematta. -- Ja samassa hän muisti, ettei hän ainakaan -osannut uida. - -Kah -- _siinähän_ oli seikka, jonka hän oli alun pitäen jättänyt -huomaamatta: sen pitikin olla palvelus, jonka hän oli osottanut -- -mahdollisesti tietämättä sen täyttä arvoa. -- Toden totta, sellaistahan -toki oli helppo hakea -- paljoa helpompi kuin noita muita. Ja löysi -kuin löysikin hän sen ennen pitkää. Ammoisina vuosina oli Goodson ollut -vähällä naida hyvin herttaisen ja sievän tytön, Nancy Hewittin, mutta -tavalla tai toisella oli kihlaus purkautunut. Tyttö kuoli, Goodson jäi -nuoreksimieheksi ja vähitellen happani suorasukaiseksi ihmissuvun -halveksijaksi. Vähän jälkeen tytön kuoleman saivat kaupunkilaiset -selville, tai luulivat saavansa selville, että hänellä oli ollut -hitunen neekeriverta suonissaan. Richards muovaili näitä vaiheita kelpo -tovin ja lopulta arveli muistavansa niistä seikkoja, jotka nähtävästi -olivat vuosien vieriessä eksyneet hänen muististaan. Hän muisteli -hämärästi, että _hän_ se oli saanut selville neekeriveren; hän sitten -oli sitä kertonut kaupungilla, ja naapurit olivat Goodsonille -maininneet, keneltä olivat asian kuulleet. Siten oli hän pelastanut -Goodsonin ottamasta vaimokseen sekarotuisen tytön ja tehnyt hänelle -tuollaisen suuren palveluksen "tietämättä sen täyttä arvoa", jopa -tietämättä sitä tekevänsäkään. Mutta Goodson tiesi sen arvon, oivaltaen -kuinka täpärä pelastus oli hänen osakseen tullut. Niinpä hän -kuolemaansa asti tunsi kiitollisuutta hyväntekijäänsä kohtaan ja -toivotteli, että hänellä olisi omaisuus tälle jätettävänä. Kaikki oli -nyt selkeätä ja mutkatonta, ja mitä enemmän hän kertaili entisyyttä -mielessään, sitä kirkkaampana hohti totuus. Lopulta hän tyytyväisenä ja -onnellisena uneen heittäytyessään muisti koko asian kuin eilispäivänä -tapahtuneeksi. Muistelipa hiukan, että Goodson kerran oli hänelle -_maininnutkin_ kiitollisuuttansa. Sillaikaa oli Mary tuhlannut -kuusituhatta dollaria uuteen taloonsa ja pastorilleen annettavaan -tohvelipariin, sitten uinahtaen rauhallisesti. - -Samaisena lauvantai-iltana oli kirjeenkantaja kuljettanut kirjeen -kaikille muillekin pääporvareille -- yhdeksäntoista kirjettä kaikkiaan. -Koteloissa ei ollut kahta samanlaista, eikä ainoakaan osote uudistunut -samalla käsialalla, mutta sisältö oli kirjeissä sama kaikissa, vain -yhtä ainoata sanaa lukuunottamatta. Ne olivat täsmällisiä jäljennöksiä -Richardsin saamasta kirjeestä -- käsialakin ja allekirjoitus samat --, -mutta Richardsin nimen sijasta oli niissä kunkin vastaanottajan nimi. - -Kaiken yötä kahdeksantoista johtavaa kansalaista pohti samaa pulmaa -kuin samaan aikaan heidän säätyveljensä Richards. He ponnistivat kaiken -tarmonsa yritellessään muistaa, minkä merkittävän palveluksen he olivat -tietämättänsä tehneet Barclay Goodsonille. Kepeä ei kenellekään ollut -urakka, mutta suoriutuivat he siitä. - -Heidän vaivaantuessaan tässä vaikeassa työssä käyttivät vaimot yönsä -rahojen tuhlaamiseen, ja se oli helppoa. Sen yhden yön kuluessa -käytettiin jokaisesta kultasäkillisestä keskimäärin seitsemäntuhatta -dollaria -- satakolmekymmentäkolmetuhatta yhteensä. - -Seuraava päivä kävi Jack Hallidaylle ihmeeksi. Hän huomasi -yhdeksäntoista pääporvarin ja heidän vaimojensa kasvojen taaskin -kuvastavan tuota rauhallista ja pyhää onnekkuutta. Hän ei kyennyt sitä -käsittämään eikä myöskään pystynyt siitä keksimään mitään tärveleviä -tai häiritseviä pistelyjä. Ja siten oli hänen vuoronsa nyreytyä -elämälle. Hänen yksityiset arvailunsa onnellisuuden aiheista pettivät -hänen lähemmin tutkiessaan aina. Kohdatessaan mrs. Wilcoxin ja -huomatessaan hänen kasvojensa tyvenen haltioittumisen hän virkahti -itsekseen: -- Hänen kissansa on saanut poikasia, -- ja meni kysymään -keittäjättäreltä; luulossa ei ollut perää, keittäjätär oli havainnut -onnekkuuden, vaan ei tiennyt sen syytä. Huomatessaan jäljennöksen -samaisesta haltioitumisesta "Pönäkän" Billsonin (kaupunkilaisten -tekaisema lisänimi) kasvoilla oli Halliday varma siitä, että joku -Billsonin naapuri oli katkaissut jalkansa, mutta kuulustelu osoitti, -ettei sellaista tapaturmaa ollut sattunut. Gregory Yatesin katsannon -hillitty riemastus saattoi merkitä yhtä ainoata tapausta -- hänen -anoppinsa kuolemaa; erehdystä oli sekin. -- Ja Pinkerton -- Pinkerton --- hän on perinyt kymmenen senttiä sellaista saatavaa, minkä luuli -menettävänsä. -- Ja niin edespäin, samaan suuntaan aina. Joissakuissa -tapauksissa täytyi arvausten jäädä epätietoisiksi, toisissa ne -paljastuivat ilmeisiksi hairahduksiksi. Lopulta Halliday päivitteli -itsekseen: -- Selvä seikka vain, että yhdeksäntoista Hadleyburgin -perhettä on tilapäisesti joutunut taivaaseen. En käsitä, miten se on -käynyt, mutta sen tiedän, että Kaitselmus pitää tänään lomapäivää. - -Naapurivaltiosta oli hiljakkoin muuan arkkitehti ja -rakennusmestari rohjennut avata pikku toimiston tässä huonotoiveisessa -kaupunki-pahaisessa, ja hänen kylttinsä oli nyt viikon riippunut -näkösällä. Ei vielä ainoatakaan kävijää; hän oli masennuksissaan ja -pahotteli muuttoansa. Mutta onni kääntyi nyt äkkiä. Johtavien porvarien -puolisot alkoivat huomautella hänelle: - --- Tulkaa meille nousevan viikon maanantaina -- mutta älkää siitä vielä -kellekään puhuko. Me aijomme rakennuttaa. - -Hän sai yksitoista kutsua sinä päivänä. Illalla hän kirjoitti -tyttärelleen ja purki hänen kihlauksensa ylioppilaan kanssa. Hän sanoi -tyttärensä kelpaavan penikulmaa korkeammalle kuin tuollaiseen liittoon. - -Pankkiiri Pinkerton ja pari, kolme muuta varakasta miestä suunnitteli -maataloa -- mutta he odottivat. Tuollaiset eivät nylje karhuansa -ennenkuin se on ammuttu. - -Wilsonit hautoivat upeata uutuutta -- pukutanssiaisia. He eivät -antaneet suoranaisia lupauksia, vaan kertoivat koko tuttavapiirilleen -kaikessa hiljaisuudessa, että he ajattelivat sellaista hommaa ja -arvelivat sen panevansa toimeen -- "ja jos sen teemme, niin tietysti -kutsumme teidät".-- Ihmiset olivat kummissaan ja sanoivat toisilleen: --- Mutta ihanhan ne ovat järjiltään, nuo köyhät Wilsonit -- eihän -heiltä sellaisiin varoja liikenisi. -- Noista yhdeksästätoista -rouvasesta huomautti useakin miehelleen: -- Se on hyvä aatos; me -pysymme alallamme, kunnes heidän vaivainen yrityksensä on nähty, ja -sitten _me_ panemme toimeen sellaiset pukutanssiaiset, että kerrankin -saavat oikein hävetä. - -Päivä kului toisensa perästä, ja vastaisen rahanhaaskauksen luettelo -piteni pitenemistään; tuhlaus kävi yhä hurjemmaksi, hupsummaksi ja -huikentelevaisemmaksi. Alkoi näyttää siltä kuin tahtoisi jokainoa -noista yhdeksästätoista sekä panna menemään kaikki neljäkymmentätuhatta -dollariansa ennen maksupäivää että vielä velkaantua siitä ylitsekin. -Jotkut kevytmielisemmät eivät pysähtyneet suunnittelemaan -tuhlauksiansa, vaan todella tuhlasivatkin -- velaksi. He ostelivat -rakennus-aloja, kiinnityskirjoja, maatiloja, arvopapereita, hienoja -vaatteita, hevosia sekä yhtä ja toista muuta, suorittaen käsirahan ja -muusta antaen tunnusteen -- kymmenelle päivälle asetetun. Piankin -palasi maltillinen jälkiharkinta, ja Halliday havaitsi, että monien -ihmisten kasvot alkoivat ilmaista jäytävää tuskallisuutta. Taaskin oli -hän ymmällä eikä tiennyt, miten sen selittää. -- Wilcoxin -kissanpoikaset eivät ole kuolleet, koskeivät ole syntyneet; kukaan ei -ole jalkaansa taittanut; anopeissa ei ole mitään harvennusta sattunut; -_mitään_ ei ole tapahtunut -- käsittämätön salaisuus kerrassaan. - -Oli toinenkin mies ällistyksissään -- pastori Burgess. Päiväkausia -näyttivät ihmiset kaikkialla häntä seuraavan tai vaanivan, ja -milloin hän vain osui yksikseen, ilmestyi varmasti joku noista -yhdeksästätoista, sujautti vaivihkaa kirjekuoren hänen käteensä, -kuiskasi: --- Avattavaksi kaupungintalolla perjantai-iltana -- ja -katosi sitten kuin rikollinen. Hän arveli kultasäkin kenties saavan -yhden tavottelijan; epäiltävää oli sentään sekin, kun Goodson oli -kuollut. Mutta kertaakaan ei hänen mieleensä juolahtanut, että koko tuo -liuta saattoi olla tavotteliioita. Suuren perjantaipäivän viimein -koittaessa hän laski saaneensa yhdeksäntoista kirjekuorta. - - - - -III. - - -Kaupungintaloa ei ollut konsanaan nähty upeammassa asussa. Suojaman -päässä sijaitsevan lavan tausta oli prameasti verhottu lipuilla; seiniä -koristelivat viirikiehkurat, lehterien edustat olivat liputetut, -pilarit oli kääritty lippuihin. Tämä kaikki teho oli tähdätty -toispaikkakuntalaisia varten, joita arvattiin lukuisasti saapuvan, -suureksi osaksi sanomalehtien edustajia. Tilat olivat täynnä. -Vakinaiset 412 istumasijaa olivat tilatut, välikäytäviin ahdatut -68 ylimääräistä tuolia anastettiin heti, lavan portaille sulloutui -väkeä mikäli mahtui, muutamat huomattavat vieraat saivat sijansa -lavalla, ja tämän edustalle ja sivuille hevosenkengän muotoon -asetettujen pöytien ääreen kasautui aimo parvi joka taholta -ilmestyneitä erityiskirjeenvaihtajia. Yleisö oli parhaiten puettu mitä -kaupunki vielä oli aikaan saanut. Oli nähtävissä moniakin kutakuinkin -kalliita pukuja, ja useat niihin somistautuneet naiset olivat näköjään -tottumattomia sellaisiin vaatetuksiin. Sen havainnon olivat ainakin -kaupunkilaiset tekevinään, mutta se käsitys saattoi johtua pelkästään -siitä tiedosta, että nuo naiset eivät koskaan ennen olleet moisia -pukuja käyttäneet. - -Kultasäkki oli nostettu pienelle pöydälle lavan etualalle koko yleisön -nähtäviin. Suuri enemmistö tuijotteli sitä hehkuvalla innolla, suuta -vettävällä, kaihoisella ja mielenkuohuisella innolla; yhdeksäntoista -pariskunnan vähemmistö silmäili sitä hellästi, rakastavasti, -holhoovasti, ja tämän vähemmistön miespuolisko hoki itsekseen -liikuttavia, valmistamattomia pikku puheita kiitollisuutensa ilmaisuksi -kuulijakunnan suosionosoituksista ja onnitteluista; pianhan piti heidän -nousta sellaisia sanoja lausumaan. Tuon tuostakin joku näistä kaivoi -paperilapun liivintaskustaan ja salavihkaa vilkaisi sitä muistinsa -virkistämiseksi. - -Suojamassa hälisi vilkas puheen sorina -- kuten aina; mutta kun viimein -pastori Burgess nousi ja laski kätensä säkille, kuuli hän mikrobiensa -jyrsivän, niin hiljaista oli. Hän selosti säkin omituisen historian ja -siirtyi sitten lämpimin sanoin puhumaan Hadleyburgin tahrattoman -rehellisyyden vanhasta ja hyvin ansaitusta maineesta, josta kaupunki -täydellä syyllä oli ylpeä. Hän sanoi tätä mainetta arvaamattoman -suureksi aarteeksi; Kaitselmuksen johdannolla oli sen arvo nyt -suunnattomasti noussut, sillä äskeinen tapaus oli sen maineen -levittänyt laajalti, kohdistanut amerikkalaisen maailman katseet tähän -kaupunkiin ja hänen toivoakseen ja uskoakseen tehnyt kaikiksi ajoiksi -sen nimen omaa etua pyytämättömän lahjomattomuuden vastikkeeksi. -(Kätten taputusta.) -- Ja kenestä koituu tämän ylvään maineen turva -- -yhteiskunnastako kokonaisuudessaan? Ei! Vastuu on yksilöllinen, ei -yhteiskunnallinen. Tästä päivästä lähtien on jokainen ja itsekukin -teistä omakohtaisesti sen erityinen vartia ja yksilöllisesti vastuussa -siitä, ettei sitä mikään vahinko kohtaa. Otatteko -- ottaako kukin -teistä -- vastaan tämän suuren luottamustehtävän? -- (Myrskyistä -suostumusta.) -- Kaikki siis hyvin. Siirtäkää se lapsillenne ja -lastenne lapsille. Tänään on puhtautenne nuhteeton -- pitäkää huolta -siitä, että se säilyy samana. Tänään ei yhteiskunnassanne ole yhtäkään -henkilöä, jota voitaisiin saada vietellyksi kajoomaan ainoaankaan -vieraaseen penniin -- pitäkää varanne, että pysyttekin tässä -vaelluksessa. -- (-- Pidämme, pidämme!--) -- Tässä ei ole paikallaan -tehdä vertailuja meidän ja muiden yhteiskuntien kesken -- joista -muutamat ovat meitä kohtaan nurjamielisiä; heillä on tapansa, meillä -omamme; olkaamme tyytyväisiä. -- (Suosionosoituksia.) -- Minä lopetan. -Käteni alla, hyvät ystävät, on muukalaisen kaunopuheinen tunnustus -siitä, mitä me olemme; hänen myötävaikutuksensa perusteella maailma -tästedes ainiaan tietää, mitä me olemme. Hän on meille tuntematon, -mutta teidän nimessänne lausun julki kiitollisuutenne ja pyydän teitä -korottamaan äänenne sen vahvistukseksi. - -Yleisö nousi yhtenä miehenä ja sai seinät huojumaan kiitollisuutensa -jyrinällä pitkän minuutin ajaksi. Kaikki istuutuivat sitten, ja mr. -Burgess otti taskustaan kirjekuoren. Yleisö pidätteli hengitystään -hänen reväistessään auki kuoren ja vetäessään siitä paperilapun. Hän -luki sen sisällön -- verkalleen ja painavasti -- kuulijakunnan -tarkatessa haltioittuneella huomiolla tätä taikakirjelmää, jonka -jokainen sana vastasi kultaharkkoa: - --- Pulaan joutuneelle muukalaiselle lausumani huomautus oli tämä: -_"Sinä et suinkaan ole mikään huono mies; mene ja tee parannus."_ -- -Sitten hän jatkoi: -- Saamme hetimiten tietää, pitääkö tässä mainittu -huomautus yhtä säkissä olevan kanssa; ja jos asia siksi osottautuu -- -mikä onkin epäilemätöntä --, niin tämä kultasäkki kuuluu eräälle -kansalaisellemme, joka tästälähtein seisoo kansakunnan edessä sen -erityisen hyveen esikuvana, joka on saattanut kaupunkimme kuuluisaksi -kautta maan -- mr. Billsonille! - -Yleisö oli varustautunut valmiiksi puhkeamaan asianmukaiseen suosion -myrskyyn; mutta tämän sijasta sen näyttikin halvaus herpaannuttaneen. -Hetkisen vallitsi syvä hiljaisuus, sitten kohahti yli suojaman -sorisevana supinan aalto -- tämänlaisena kuiskeena: -- _Billson!_ huh, -pentele, tämä on _liian_ paksua! Kaksikymmentä dollaria kulkurille -- -tai _kellekään_ -- Billsonko! Jo nyt jotakin! -- Ja samassa salpasi -kuulijakunnalta hengityksen uusi yllätys, sillä se keksi, että kun -toisella kulmalla suojamaa diakoni Billson seisoi pää nöyrästi -kumarassa, teki toisaalla asianajaja Wilson samaten. Ihmettelevä -vaitiolo syntyi tuokioksi. Jokainen oli ymmällä, ja yhdeksäntoista -pariskuntaa oli sekä ymmällä että kiukuissaan. - -Billson ja Wilson kääntyivät tuijottamaan toinen toistansa. Billson -kysäisi purevasti: - --- Miksi _te_ nousette, mr. Wilson? - --- Siksi että minulla on siihen oikeus. Kenties te suostutte -ystävällisesti selittämään yleisölle, miksi _te_ nousette. - --- Mielelläni. Siksi että kirjotin tuon ilmoituksen. - --- Se on hävytöntä petosta. Minä sen kirjotin itse. - -Oli Burgessin vuoro tyrmistyä. Hän seisoi ilmeettömänä katsellen -kumpaistakin vuorotellen eikä näyttänyt tietävän mitä tehdä. Väkijoukko -oli tyhmistynyt. Asianajaja Wilson sai nyt sanoiksi: - --- Pyydän puheenjohtajaa lukemaan tuon tiedonannon allekirjotuksen. - -Se herätti puheenjohtajan ja hän julisti nimen: - --- John Wharton _Billson!_ - --- Kas niin! -- huusi Billson, -- mitä on teillä nyt sanottavana -puolestanne? Ja millaisen anteeksipyynnön aijotte tehdä minulle ja -tälle loukatulle yleisölle siitä petoksesta, jota olette täällä -yrittänyt? - --- Mitään anteeksipyyntöä ei tarvita, sir; ja mitä asiaan muuten tulee, -niin syytän julkisesti teitä kirjelmäni näpistämisestä mr. Burgessilta -ja omassa nimessänne laaditun jäljennöksen toimittamisesta sijalle. Ei -ole mitään muuta keinoa, millä olisitte voinut saada tietoonne -koetushuomautuksen; minä yksinäni kaikista elävistä ihmisistä tiesin -sen sanamuodon salaisuuden. - -Näytti sukeutuvan suuri häväistysjuttu, jos asia jatkuisi tätä -menoansa. Jokainen huomasi huolestuksekseen, että pikakirjoittajat -sohivat papereilleen kuin vimmatut. Monet äänet huutelivat: -- -Puheenjohtaja, puheenjohtaja! Järjestykseen! järjestykseen! -- Burgess -nakutteli vasarallaan ja sanoi: - --- Älkäämme unohtako säädyllisyyden vaatimuksia. Ilmeisesti on jokin -erehdys tapahtunut, mutta ei sen enempää. Jos mr. Wilson antoi minulle -kirjelmän -- ja nyt sen muistankin --, niin minulla on se vielä. - -Hän otti taskustaan kirjekuoren, avasi sen, silmäsi kirjelippua, näytti -kummastuneelta ja kiusaantuneelta, ja seisoi hetkisen ääneti. Sitten -hän heilutti kättään hajamielisesti ja koneellisesti ja yritteli -virkkaa jotakin, mutta heitti toivottomana sikseen. Useat äänet -kehoittelivat: - --- Lukekaa se! lukekaa! Mitä siinä on? - -Hän alkoi sanella pökerryksissään kuin unissakävijä: - --- Hädänalaiselle muukalaiselle huomautin: _"Sinä et suinkaan ole huono -mies._ (Ihmispaljous ällisteli häntä sanattomana.) _Mene ja tee -parannus."_ (Jupinaa: -- Voi ihmettä! mitä tämä merkitsee?) -- Tämän, --- selitti puheenjohtaja, -- on nimikirjotuksellaan vahvistanut Thurlow -G. Wilson. - --- Kas siinä! -- huusi Wilson; -- se kaiketi ratkaisee asian! Tiesinhän -varsin hyvin, että kirjelmäni sisältö oli siepattu. - --- Vai siepattu! -- kivahti Billson. -- Kyllä minä näytän, ettette te -eikä kukaan teidänlaisenne mokoma saa -- - -_Puheenjohtaja_: -- Järjestykseen, hyvät herrat, järjestykseen! -Istukaa, molemmat, minä pyydän. - -He tottelivat päätänsä pudistellen ja suuttuneesti mutisten. Yleisö oli -tavattomasti ihmeissään; se ei tiennyt miten menetellä tähän outoon -ilmiöön nähden. Pian nousi seisaalleen Thompson, hatuntekijä. Hän olisi -mielellään ollut yhdeksäntoistalainen; mutta sepä ei ollut hänelle -sallittua, sillä hänen hattuvarastonsa ei suuruudeltaan vastannut sitä -asemaa. Hän sanoi: - --- Hra puheenjohtaja, voivatko nämä molemmat herrasmiehet olla -oikeassa, jos saan kysyä? Esitän teidän harkittavaksenne, sir, onko -saattanut sattua, että kumpainenkin on osunut lausumaan ihan samat -sanat muukalaiselle? Minusta tuntuu -- - -Nahkuri kavahti jaloilleen ja keskeytti hänet. Nahkuri oli kärmehtivä -mies; hän uskoi olevansa oikeutettu yhdeksäntoistalaiseksi, muttei -pystynyt saamaan vaatimustansa tunnustetuksi. Se ärsytti hänet hiukan -ilkeäksi tavoissaan ja puheissaan. Hän tokaisi nyt: - --- Hyh, _siitä_ ei ole kysymys! _Sitä_ voisi sattua -- kahdesti sadassa -vuodessa --, mutta ei toista seikkaa. _Kumpikaan_ heistä ei -kahtakymmentä dollaria antanut! -- (Ripeätä taputusta.) - -_Billson_. -- _Minä_ annoin! - -_Wilson_. -- _Minä_ annoin! - -Sitten kumpainenkin syytti toistansa näpistyksestä. - -_Puheenjohtaja_. -- Järjestykseen! Istuutukaahan -- molemmat. -Kirjelmistä ei kumpainenkaan ole hetkeäkään ollut hallustani poissa. - -_Ääni_. -- Hyvä -- _se_ siis on selvillä! - -_Nahkuri_. -- Hra puheenjohtaja, selvää on nyt, että toinen näistä -miehistä on piileksinyt toisen vuoteen alla perhesalaisuuksia kärkkyen. -Ellei ole epäparlamenttaarista sitä vihjata, niin huomautan, että kyllä -sitä voipi uskoa kumpaisestakin. (Puheenjohtaja. -- Järjestykseen! -järjestykseen! --) Minä peruutan huomautukseni, sir, ja rajotun -vihjaamaan, että _jos_ toinen heistä on kuullut toisen ilmaisevan -koetushuomautuksen vaimolleen, niin saamme hänet nyt kiinni. - -_Ääni_. -- Millä tavalla? - -_Nahkuri_. -- Helposti. Nämä kaksi eivät ole maininneet huomautusta -ihan samoilla sanoilla. Sen olisitte havainnut, jollei molempien -lukemisen välillä olisi ollut kiihdyttävää kiistaa. - -_Ääni_. -- Mikä on erotuksena? - -_Nahkuri_. -- Sana _mikään_ on Billsonin lapussa eikä toisessa. - -_Monta ääntä_. -- Totta -- hän on oikeassa. - -_Nahkuri_. -- Ja siis, jos puheenjohtaja tarkastaa säkissä olevaa -koetushuomautusta, saamme tietää, kumpi näistä kahdesta huijarista -- -(Puheenjohtaja. "Järjestykseen!") -- kumpi kahdesta onnenonkijasta -- -(Puheenjohtaja. "Järjestykseen! järjestykseen!") -- kumpi näistä -kahdesta esikuvasta -- (naurua ja suosionosotuksia) -- on oikeutettu -loistamaan ensimäisenä kunniattomana ryökäleenä mitä konsanaan on -syntynyt tässä kaupungissa -- jonka hän on häväissyt ja tehnyt -itselleen tästälähtein hyvin helteiseksi paikaksi! -- (Voimakasta -hyväksymistä.) - -_Monta ääntä_. -- Avatkaa! -- avatkaa säkki! - -Burgess sivalsi säkkiin vihleen, sujautti sisälle kätensä ja veti -esille kirjekuoren. Siinä oli kaksi taipeille käännettyä kirjelmää. Hän -selitti: - --- Toiseen näistä on merkitty: "Tarkastettava vasta sitten kun kaikki -puheenjohtajalle osotetut kirjelmät -- jos niitä tulee -- on luettu." -Toiseen on merkitty: _Koetuslause_. -- Minä luen. Se kuuluu näin: - - "En vaadi, että hyväntekijäni minulle lausuman huomautuksen - edellinen puolisko kerrataan sananmukaisesti, sillä se ei ollut - niin merkillinen, ettei voisi unohtua. Mutta sen viimeiset - viisitoista sanaa ovat varsin huomattavia ja pysyvät luullakseni - helposti muistissa; ellei _näitä_ esitetä tarkoin, niin - pidettäköön hakijaa petturina. Hyväntekijäni sanoi aluksi, että - hän harvoin neuvoi ketään, mutta milloin hän jonkun neuvon antoi, - oli sillä aina täysipainoisuuden leima. Sitten hän virkahti -- - eikä se ole koskaan häipynyt mielestäni: _'Sinä et suinkaan ole - huono mies' --"_ - -_Viisikymmentä ääntä_. -- Se ratkaisee -- rahat ovat Wilsonin! Wilson! -Wilson! Puhe! Puhe! - -Ihmisiä hypähti seisaalleen ja tunkeusi Wilsonin ympärille, puristellen -hänen kättänsä ja onnitellen lämpimästi -- sillaikaa kun puheenjohtaja -takoi vasarallaan ja karjui: - --- Järjestykseen, hyvät herrat! Järjestykseen! Järjestykseen! Antakaa -minun lukea toki loppuun. -- Hiljaisuuden palattua jatkui lukeminen -seuraavasti: - -_"Mene ja tee parannus -- taikka, muista minun se sanoneeni -- jonakuna -päivänä sinä syntiesi tähden kuolet ja joudut helvettiin tai -hadleyburgilaisten pariin -- koeta edes saada edellinen vaihtoehto."_ - -Aavemainen hiljaisuus seurasi tiedonantoa. Ensin alkoi suuttumuksen -pilvi synkkänä laskeutua kansalaiskunnan kasvoille; tovin kuluttua -pilvi jälleen kohousi ja kutkuileva ilme pyrki sijalle, pyrki niin -voimakkaasti, että se oli hillittävissä vain tuskallisen työläästi. -Sanomalehtien selostajat, brixtonilaiset ja muut vieraat painoivat -päänsä alas ja kätkivät kasvonsa käsiinsä, saaden pidätellyksi -purkautumistansa pelkällä pinnistyksellä ja sankarillisella -kohteliaisuudella. Tällä mitä tukalimmalla hetkellä kajahti -hiljaisuuteen yksinäisen äänen jyrähdys -- Jack Hallidayn: - --- _Tuolla_ se on täysipainoisuuden leima! - -Silloin yleisö ratkesi, vieraat ja kaikki. Pian sortui mr. Burgessinkin -totisuus; silloin kuulijakunta katsoi itsensä virallisesti vapautetuksi -kaikesta pidätyksestä ja käytti erikoisoikeuttansa perinpohjin. -Raikasta, pitkällistä naurun remakkaa se oli, ja myrskyisän -avosydämistä, mutta taukosi sekin viimein. Mr. Burgess yritti jälleen -saada sanoiksi, ihmisten kuivaillessa silmiään, mutta honotus ja -hihitys puhkesi taas valloilleen ja jälkeenpäin vielä kerran. Lopulta -Burgess sai lausutuksi nämä vakavat sanat: - --- On hyödytöntä yrittää salata tosiseikkaa -- meitä on kohdannut -kaikkea harrastustamme kysyvä ongelma. Se panee alttiiksi kaupunkinne -kunnian -- se uhkaa kaupungin hyvää nimeä. Yhden ainoan sanan -eroavaisuus mr. Wilsonin ja mr. Billsonin koetushuomautuksissa oli jo -itsessään vakava seikka, se kun ilmaisi, että jompikumpi näistä -herrasmiehistä oli tehnyt varkauden -- - -Molemmat miehet istuivat hervottomina, älyttöminä, lannistuneina, mutta -nuo sanat vavahduttivat kumpaistakin sähkötäräyksenä, ja he alkoivat -nousta. - --- Istukaa! -- käski puheenjohtaja terävästi, ja he tottelivat. -- Se -oli vakava seikka, kuten sanottu. Mutta se koski heistä vain toista. -Nyt on asia käynyt vakavammaksi, sillä nyt on _molempien_ kunnia -pelottavassa vaarassa. Pitääkö minun mennä pitemmällekin ja sanoa sen -olevan väistämättömässä vaarassa? _Molemmat_ jättivät pois nuo -viisitoista ratkaisevaa sanaa. -- Hän pysähtyi. Pitkän tovin hän antoi -hiljaisuuden kerätä yhä voimallisempaa tehoa ja lisäsi sitten: -- Tämä -näyttää mahdolliselta vain yhdellä tavalla. Kysyn näiltä herrasmiehiltä --- oliko tässä _yhteistä vehkeilyä? -- salaista sopimusta?_ - -Hiljainen sorina solui pitkin suojamaa; sen sisältönä oli: -- Hän on -pannut kiikkiin heidät molemmat. - -Billson ei ollut tottunut äkkikäänteisiin; hän istui auttamattomasti -nujertuneena. Mutta Wilson oli asianajaja. Hän ponnistausi jaloilleen, -kalpeana ja tuskastuneena, ja sanoi: - --- Pyydän yleisön suosiollista kärsivällisyyttä, selittääkseni tämän -mitä tukalimman asian. Pahoilla mielin sanon sanottavani, koska sen -täytyy tuottaa korjautumatonta vahinkoa Billsonille, jota olen aina -pitänyt arvossa ja kunnioittanut tähän päivään asti, ehdottomasti -luottaen hänen horjumattomuuteensa kiusauksissa -- niinkuin te kaikki -olette luottaneet. Mutta oman kunniani varjelemiseksi on minun -puhuttava -- ja suoraan. Tunnustan häpeillen -- ja pyydän teiltä nyt -anteeksi ---, että lausuin häviöön joutuneelle muukalaiselle kaikki -koetushuomautuksessa mainitut sanat, nuo viisitoista häpäisevää sanaa -myöskin. (Hämmästelyä.) Julistuksen nähdessäni muistin ne ja päätin -vaatia palkintosummaa, sillä siihen oli minulla kaikin puolin täysi -oikeus. Nyt pyydän teitä harkitsemaan tätä kohtaa, ja punnitsemaan sitä -tarkoin: Tuon muukalaisen kiitollisuus minua kohtaan sinä yönä oli -ylenpalttinen; hän sanoi itse, ettei hän kyennyt sitä sanoilla -ilmaisemaan, ja vakuutti tuhatkertaisesti minulle palkitsevansa, jos -vain konsanaan saisi tilaisuuden. No niin, kysynpä nyt teiltä: -saatoinko odottaa -- saatoinko uskoa -- saatoinko hämärästikään -uumoilla --, että hän näin ollen kiittämättömästi lisäsi nuo ihan -tarpeettomat viisitoista sanaa koettimeensa? --- viritti minulle ansan? --- paljasti minut oman kaupunkini solvaisijaksi julkiseen paikkaan -kokoutuneiden kansalaisten kuullen? Se oli järjetöntä; se oli -mahdotonta. Minulla ei ollut vähintäkään epäilystä siitä, että hänen -koetukseensa kuului ainoastaan huomautukseni ystävällinen alkulauselma. -Te olisitte minun sijassani ajatelleet samaten. Te ette olisi -aavistelleet kehnoa kavallusta miehen taholta, jota olitte avittaneet, -häntä pienimmälläkään sanalla loukkaamatta. Niinpä minä täydessä -luottamuksessa, viattomassa vakuutuksessa, kirjotin paperilapulle -alkusanat -- viimeisiksi "Mene ja tee parannus" --, ja kirjoitin alle -nimeni. Ollessani panemaisillani sen kirjekuoreen kutsuttiin minut -toimistoni takahuoneeseen, ja ajattelemattani jätin paperilapun -avoimeksi kirjotuspöydälleni. -- Hän pysähtyi, käänsi hitaasti päänsä -Billsoniin päin, odotti hetkisen ja sitten lisäsi: -- Pyydän teitä -panemaan merkille, että vähäistä myöhemmin palatessani vilahti mr. -Billson ulos etuovesta. (Hämmästelyä.) - -Tuossa tuokiossa kavahti Billson seisaalleen ja ärjahti: - --- Se on vale! Se on hävytön vale se! - -_Puheenjohtaja_. -- Istukaa, sir! Mr. Wilsonilla on puheenvuoro. - -Billdonin kiskoivat hänen ystävänsä istualleen ja tyynnyttelivät häntä, -Wilsonin pitkittäessä: - --- Ne ovat yksinkertaiset tosiseikat. Kirjeeni oli nyt siirtynyt -paikaltaan. Sen huomasin, mutten siitä välittänyt, kun ajattelin -ilmanvedon sen siihen puhaltaneen. Ei voinut juolahtaa mieleeni, että -mr. Billson lukee yksityisen kirjelmän; hän oli kunniallinen mies ja -tuollaisen kehnouden yläpuolella. Jos sallitte minun sanoa, niin on -luullakseni hänen liikasanansa _"mikään"_ nyt selitetty: se johtuu -puutteellisesta muistista. Minä olin maailmassa ainoa mies, joka -kykenin koetushuomautuksesta ainoatakaan sanaa ilmottamaan -- -_rehellisenä_ tietonani. Muuta ei ole minulla sanottavaa. - -Maailmassa ei mikään suostuttelevaa puhetta paremmin hämmennä -puhetaidon koukkuihin ja temppuihin tottumattoman kuulijakunnan -järjenjuoksua, mullistellen sen vakaumukset ja lumoten sen tunteet. -Wilson istuutui voitollisena. Suojama jyrisi pauhaavaa suosiota; -ystävät parveilivat hänen luokseen ja pudistelivat häntä kädestä, -kiihkeästi onnitellen. Billson kiljuttiin alas eikä päässyt sanaakaan -hiiskumaan. Puheenjohtaja takoi takomistansa vasarallaan ja huuteli: - --- Mutta jatkakaamme, hyvät herrat, jatkakaamme! - -Viimein palautui jonkun verran hiljaisuutta ja hatuntekijä sanoi: - --- Mutta mitä jatkamista tässä on, sir, muuta kuin antaa rahat? - -_Ääniä_. -- Niin! Oikein! Esille, Wilson! - -_Hatuntekijä_. -- Esitän kolme eläköönhuutoa Wilsonille, sen erityisen -hyveen esikuvalle, joka -- - -Hurraus puhkesi ilmoille ennenkuin hän sai lopetetuksi; ja keskellään --- keskellä hälinää ja vasaran moiketta myös -- jotkut intoilijat -nostivat Wilsonin hartioilleen ja aikoivat voittokulkueena viedä hänet -lavalle. Puheenjohtajan ääni kajahti nyt yli mellakan: - --- Järjestykseen! Paikoillenne! Unohdatte, että on vielä toinen -asiakirja lukematta. -- Hiljaisuuden palattua hän otti paperin ja aikoi -käydä sitä lukemaan, mutta laskikin sen takaisin pöydälle, sanoen: -- -Vasta muistankin: tähänhän ei saa kajota ennenkuin olen lukenut kaikki -minulle annetut kirjalliset ilmotukset. -- Hän otti taskustaan -kirjekuoren, avasi sen, katsahti kirjelmään -- näytti kummastuneelta -- -ojensi sen etäämmäksi silmistään ja tähysti sitä -- tuijotteli sitä. -Pari-, kolmekymmentä ääntä huudahteli: - --- Mitä siinä on? Lukekaa! lukekaa'. - -Ja hän luki -- vitkallisesti ja ihmettelevästi: - --- Muukalaiselle lausumani huomautus -- (Ääniä. -- Hei! mitä nyt? --) --- kuului: "Sinä et suinkaan ole huono mies. -- (Ääniä. -- Vie sun -hitto!) -- Mene ja tee parannus." -- (Ääni. -- Hoh, sahatkaa minulta -koipi! --) -- Allekirjottajana on pankkiiri Pinkerton. - -Riemastuksen sekamelska räjähti sellaisena riekkunana, että sitä olisi -järkensä säilyttänyt ihminen itkenyt. Ne, jotka eivät olleet peliin -sotkeutuneet, olivat tikahtua siihen paikkaan; sanomalehtien kertojat -naurunsa tempomina sohivat hajallisia koukeroita, joista ei kukaan -olisi ikimaailmassa selvää saanut; ja muuan nukkuva koira hypähti -suunniltaan säikkyneenä jaloilleen ja haukkui hälyä kuin vimmattu. -Kaikenlaisia huudahduksia kajahteli myi läkässä: -- Me rikastumme -- -_kaksi_ lahjomattomuuden esikuvaa! -- Billsonia lukuunottamatta! -- -_Kolme_ -- otetaan Pönäkkä mukaan -- ei niitä tule koskaan liiaksi! -- -Billson hyväksytty! -- Voi Wilson-parkaa! _kahden_ varkaan uhrina! - -_Voimakas ääni_. -- Hiljaa! Puheenjohtaja on vielä jotakin onkinut -taskustaan. - -_Ääniä_. --- Hurraa! Onko se uutta? Lukekaa! lukekaa! lukekaa! - -_Puheenjohtaja_ (lukee): -- Muukalaiselle minä huomautin: "Sinä et -suinkaan" j.n.e. Gregory Yates. - -_Äänten pauhu_. -- Neljä esikuvaa! -- Eläköön Yates! -- Onkikaa taas! - -Kuulijakunta oli nyt elpynyt mitä parhaalle tuulelle, valmiina -heruttelemaan tilaisuudesta kaiken huvin, mitä saatavissa oli. Useat -yhdeksäntoistalaiset nousivat kalpeina ja hädissään ja alkoivat raivata -tietänsä käytäviä kohden, mutta joukko ääniä epäsi: - --- Ovet, ovet -- sulkekaa ovet; yksikään lahjomaton ei saa lähteä! -Istukaa, jokainoa! - -Käskyä toteltiin. - --- Onkikaa taas! Lukekaa! lukekaa! - -Puheenjohtaja kopeloitsi taskuaan ja taaskin alkoivat tutut sanat -kirpoilla hänen huuliltaan: -- "Sinä et suinkaan ole huono mies --" - --- Nimi! nimi! Mikä on hänen nimensä? - --- L. Ingoldsby Sargent. - --- Viisi valittua! Esikuvia lisää! Jatkakaa, jatkakaa! - --- "Sinä et suinkaan ole huono --" - --- Nimi! nimi! - --- Nicholas Whitworth. - --- Hurei! hurei! esikuvia, hei! - -Joku piipatti sekaan ja alkoi laulaa näitä loppusointuja sillä -viehättävällä "Mikadon" säveleellä, jonka alkusanat kuuluvat: "Kun -peljätä mies sulo-impeä ties". Kuulijakunta yhtyi riemastuen -huikkaamaan, sitten joku parahiksi tekaisi toisen säkeen -- - - "Se aina muistakaa --" - -ja yleisö kertasi sen voimallisesti. Kolmas säe kajahti samaan -menoon -- - - "Hadleyburgihin vie pyhä hurskauden tie --" - -joka niinikään veisattiin yhteisvoimin. Viimeisen säveleen häipyessä -nousi korkeana ja selkeänä Jack Hallidayn ääni, loppusäkeellä -kuormitettuna -- - - "esikuvia meiltä saa!" - -ja tämä toistettiin jymisevällä innostuksella. Onnellinen yleisö alotti -sitten uudestaan alusta ja veisasi kaikki neljä säettä kahteen kertaan, -suunnattomalla vauhdilla ja ponnella, lopettaen yhdeksänkertaisella -huikealla eläköön-huudolla "Lahjomattomalle Hadleyburgille ja kaikille -sen lahjomattomuuden esikuville, jotka tänä iltana huomaamme -täysipainoisuuden leiman ansaitseviksi". - -Sitten alettiin puheenjohtajaa jälleen joka taholta hätistellä: - --- Jatkakaa! jatkakaa! Lukekaa! lukekaa lisää! Lukekaa koko saaliinne! - --- Oikein -- jatkakaa! Me voitamme iankaikkisen kuuluisuuden! - -Kymmenkunta miestä kohosi nyt seisaalleen ja alkoi tehdä vastalauseita. -He väittivät mokoman ilveilyn olevan jonkun kunnottoman koiruksen työtä -ja koko kunnan solvausta. Epäilemättä olivat kaikki nimikirjotukset -väärennettyjä -- - --- Istukaa! alas! Suu kiinni! Te tunnustatte. Tavotamme _teidän_ -nimenne kohtsiltään. - --- Herra puheenjohtaja, montako kirjettä teillä on? - -Puheenjohtaja laski. - --- Jo tarkastetut mukaan lukien on kirjeitä kai yhdeksäntoista. - -Pilkallinen suosion myrsky puhkesi valloilleen. - --- Kenties niissä on kaikissa sama salaisuus. Esitän, että te avaatte -ne kaikki ja luette jokaisen nimikirjotuksen sekä kirjelmän ensimäiset -kuusi sanaa. - --- Kannatan! - -Esitys hyväksyttiin suurella kohinalla. Silloin ukko Richards-parka -kohosi istuimeltaan, ja hänen vaimonsa nousi seisomaan hänen viereensä. -Tämän pää oli kumarassa, jottei kukaan olisi nähnyt hänen kyyneliänsä. -Hänen miehensä pisti käsivartensa hänen kainaloonsa ja siten -aviokumppaniansa tukien alkoi vapisevalla äänellä puhua: - --- Ystävät, te olette tunteneet meidät kaksi -- Maryn ja minut -- koko -elämämme ajan, ja luullakseni olette pitäneet meistä ja kunnioittaneet -meitä -- - -Puheenjohtaja keskeytti hänet: - --- Sallikaa minun. On ihan totta -- tuo mitä sanotte, mr. Richards; -tämä kaupunki _tuntee_ teidät kaksi; se _pitää_ teistä; se -_kunnioittaa_ teitä; vieläpä _rakastaakin_ teitä -- - -Hallidayn ääni kajahti: - --- Se on täysipainoinen totuus sekin! Jos puheenjohtaja on oikeassa, -niin vahvistakoon sen yleisö. Nouskaa! Nyt siis -- hip! hip! hip! -- -kaikki yhtaikaa! - -Kuulijakunta nousi yhtenä joukkona, kääntyi innostuneesti päin ijäkästä -paria, täytti ilman liehuvien nenäliinojen tuiskulla ja hurrasi -sydämensä pohjasta. - -Puheenjohtaja jatkoi sitten: - --- Minä tarkotin sanoa: Me tunnemme teidän hyväsydämisyytenne, mr. -Richards, mutta nyt ei ole hetki sopiva armeliaisuuden osottamiseen -pahoin tehneitä kohtaan. -- (Huutoja. -- Oikein! niin juuri! --) -- -Näen jalomielisen tarkoituksenne kasvoistanne, mutta minä en voi sallia -teidän pyydellä sääliämme näiden miesten hyväksi -- - --- Mutta minä aijoin -- - --- Istuutukaahan, mr. Richards. Meidän täytyy tarkastaa loputkin -kirjelmät -- tätä vaatii selvä kohtuus niitä miehiä kohtaan, jotka jo -on paljastettu. Niin pian kuin se on tehty, saatte te puheenvuoron -- -siitä annan sanani. - -_Monta ääntä_. -- Oikein! -- puheenjohtaja on oikeassa -- ei sovi nyt -keskeytellä! Jatkakaa! -- nimet! nimet! -- hyväksytyn päätöksen mukaan! - -Vanha pariskunta istuutui vastahakoisesti ja mies kuiskasi vaimolleen: --- On surkean kovaa joutua odottamaan; häpeä koituu suuremmaksi kuin -konsanaan, kun he huomaavat, että me aijoimme anoa sääliä vain -_itsellemme_. - -Nimien julistaminen sai taas remun puhkeamaan. - --- "Sinä et suinkaan ole huono mies --" Nimikirjotus: Robert J. -Titmarsh. - --- "Sinä et suinkaan ole huono mies --" Nimikirjotus: Eliphalet Weeks. - --- "Sinä et suinkaan ole huono mies --" Nimikirjotus: Oscar B. Wilder. - -Tällöin keksi kuulijakunta ottaa nuo kuusi sanaa omaksi huolekseen. -Puheenjohtaja oli siitä kylläkin kiitollinen. Siitälähtein hän vuoron -jälkeen nosti ilmaan kunkin kirjeen ja odotti. Kuulijakunta honotti nuo -kuusi sanaa tahdikkaasti ja pauhaavan juhlallisesti (rohkeasti -lähennellen erästä tuttua virren säveltä): -- Sinä et su-u-inka-an ole -hu-u-ono mies. -- Sitten puheenjohtaja julisti: -- Nimikirjotus: -Archibald Wilcox. -- Ja niin edelleen, ja niin edelleen, nimi -seulottiin nimen perästä, ja jokainen nautti yhä hurjemmaksi yltyvästä -huvista, paitsi nuo yhdeksäntoista poloista. Silloin tällöin, kun joku -erityisen loistava nimi kajahti, pani kokous puheenjohtajan odottamaan -sen aikaa kuin väkijoukko veisasi koko koetushuomautuksen alusta -loppusanoihin asti: -- Ja joudut helvettiin tai hadleyburgilaisten -pariin -- koeta edes saada edellinen vaihtoe-e-hto! -- Näissä -erityistapauksissa he lisäsivät suurenmoisen, tuskaisen ja vaikuttavan: -_A-a-a-a-men!_ - -Luettelo hupeni, hupeni, hupeni, ukko Richards-paran pitäessä -muistissaan nimien lukumäärää, luimistellen milloin hänen omaansa -muistuttava nimi julistettiin ja surkeassa jännityksessä odottaen sitä -hetkeä, jolloin hänen nöyryyttäväksi oikeudekseen koituu nousta Maryn -kanssa ja lopettaa puolustuksensa, jonka sanoja hän hautoi mielessään: --- ... sillä tähän asti emme ole koskaan tehneet mitään väärää, vaan -nuhteettomina vaeltaneet nöyrää tietämme. Me olemme hyvin köyhiä, me -olemme ijäkkäitä; ei ole meillä lasta eikä läheistä apunamme. Kiusaus -oli ankara, ja me lankesimme. Aikomuksenani oli äsken noustessani tehdä -tunnustus ja anoa, ettei minun nimeäni kuulutettaisi tässä julkisessa -paikassa, sillä meistä tuntui siltä kuin emme olisi voineet sitä -kestää; mutta minut ehkäistiin. Se oli kohtuullista; meidän tuli kärsiä -muiden mukana. Se on ollut meille kovaa. Ensi kertaa olemme konsanaan -kuulleet nimemme kenenkään huulilta tahrattuna kirpoavan. Olkaa -armeliaita -- parempien päivien tähden; tehkää häpeämme niin keveäksi -kantaa kuin säälinne sallii. -- Tällä kohtaa hänen mietiskelyänsä Mary -nyhjäsi häntä, huomatessaan hänen ajatustensa harhailevan. Yleisö -veisaili: -- Sinä et su-u-inka-an j.n.e. - --- Ole valmiina, -- kuiskasi Mary. -- Sinun nimesi tulee nyt; hän on -lukenut kahdeksantoista. - -Veisuu taukosi. - --- Seuraava! seuraava! seuraava! -- hälistiin joka taholta. - -Burgess pisti kätensä taskuunsa. Vanha pariskunta alkoi vavisten -nousta. Burgess kopeloi hetkisen ja sanoi sitten: - --- Huomaan lukeneeni ne kaikki. - -Ilosta ja kummastuksesta pyörtymäisillään vaipui pariskunta istumaan ja -Mary kuiskasi: - --- Voi, Jumalan kiitos, me olemme pelastetut! -- hän on hukannut meidän -vastauksemme -- en tätä antaisi sadastakaan tuollaisesta säkistä! - -Yleisö puhkesi "Mikado"-jääryttelyynsä ja lauloi sen kolmeen kertaan -yhä yltyvällä innostuksella, nousten seisaalleen, kun kolmannen kerran -jouduttiin loppusäkeeseen -- - - "esikuvia meiltä saa!" - -ja lopettaen eläköön-huudoilla "Hadleyburgin puhtaudelle ja sen -kahdeksalletoista edustajalle". - -Sitten Wingate, satulaseppä, nousi pystyyn ja esitti hurrattavaksi -"kaupungin kunnollisimmalle miehelle, kaupunkikunnan ainoalle -huomattavalle jäsenelle, joka ei yrittänyt varastaa noita rahoja -- -Edward Richardsille". - -Yleisö hurrasi voimakkaasti ja liikuttavan sydämellisesti. Sitten joku -ehdotti, että "Richards valitaan nyt autuaan Hadleyburg-tarun ainoaksi -vartiaksi ja esikuvaksi, vallalla ja oikeudella nousta ja katsoa koko -pilkallista maailmaa päin naamaa". - -Hyväksyttiin huutoäänestyksellä; sitten he lauloivat "Mikadon" taaskin -ja lopettivat säkeellä: - - "_Yks'_ esikuva jäädä saa!" - -Nyt syntyi tovin pysähdys, sitten: - -_Ääni_. -- No, niin, kukas säkin saa? - -_Nahkuri_ (katkeralla ivalla): -- Sehän on yksinkertaista. Rahat on -tasattava noiden kahdeksantoista lahjomattoman kesken. He antoivat -pulaan joutuneelle muukalaiselle kaksikymmentä dollaria kukin -- ja -tuon huomautuksen -- vuoronsa jälkeen: kaksikymmentäkaksi minuuttia -kesti kulkueen marssia hänen ohitseen. Varustivat muukalaisen -pohjapääomalla -- koko summa 360 dollaria. Hehän vain tahtovat lainansa -takaisin -- korkoineen -- neljäkymmentätuhatta dollaria kaikkiaan. - -_Monta ääntä_ (pilkallisesti). -- Niin oikein! Tasanjako! Tasanjako! -Olkaa armeliaita köyhille -- älkää antako heidän odotella ropojansa! - -_Puheenjohtaja_. -- Järjestykseen! Luen nyt muukalaisen toisen -kirjelmän. Se kuuluu: "Jos mitään hakijaa ei esiinny (pontevia -ähkäisyjä), niin pyydän teitä avaamaan säkin ja luovuttamaan rahat -kaupunkinne pääporvareille, heidän talletettavakseen rahastona -(Hautoja. -- Oi! Hoi! Hei! --) ja käytettäväkseen sellaisin tavoin, -jotka heistä näyttävät parhaiten edistävän ja turvaavan kuntanne -ylvästä lahjomattoman rehellisyyden mainetta (huudahteluja) -- -mainetta, jota heidän nimensä ja ponnistuksensa kirkastavat uudella ja -kauvas ulottuvalla hohteella." -- (Jyrisevää ivallisen suosion -ilmaisua.) Siinä näkyykin olevan kaikki. Ei -- tässä on jälkilisäys: - -"J.K. -- _Hadleyburgin kansalaiset_: Ei ole mitään koetushuomautusta -- -kukaan ei ole mitään huomauttanut. (Suurta hämmästelyä.) Ei ole ollut -köyhää muukalaista, ei kahdenkymmenen dollarin almua eikä sen johdosta -lausuttua siunausta ja kohteliaisuutta -- keksitty on koko juttu. -(Yleistä sorinaa sekä ihmettelyn ja raton hälinää.) Sallikaa minun -kertoa tarinani -- en siihen montakaan sanaa tarvitse. Kuljin kerran -kaupunkinne kautta, ja minua loukattiin syyttäni syvästi. Kuka tahansa -muu olisi tyytynyt ampumaan teistä jonkun ja pitämään asian sillä -kuitattuna, mutta minusta se olisi ollut mitätön kosto, ja riittämätön, -sillä kuolleet eivät _kärsi_. Sitä paitsi en voinut ampua teitä kaikkia --- eikä missään tapauksessa sekään olisi minua tyydyttänyt, sellainen -mies olen minä. Tahdoin vahingoittaa jokainoaa asukasta, miestä kuten -naistakin -- en ruumiin ja rahan puolesta, vaan heidän turhamaisuutensa -kannalta, sillä se kohta on heikoissa ja hupsuissa ihmisissä kipein. -Niinpä tekeysin toiseen asuun ja tulin teitä tutkiskelemaan. Te olitte -helppo saalis. Teillä oli vanha ja korskea rehellisyyden maine, ja -luonnollisesti te olitte siitä ylpeitä -- se oli teidän aarteittenne -aarre, teidän silmäteränne. Heti kun huomasin teidän huolellisesti ja -valppaasti varjelevan itseänne ja lapsianne _kiusaukselta_, tiesin -miten menetellä. Te yksinkertaiset sielut, heikkoakin heikompi on hyve, -jota ei ole tulessa karaistu. Laadin suunnitelman ja keräsin -nimiluettelon. Aikeenani oli lahjoa lahjomaton Hadleyburg. -Tarkoituksenani oli saattaa valehtelijoiksi ja varkaiksi lähemmä -puolisataa tahratonta miestä ja naista, jotka eivät olleet eläissään -virkkaneet valheen sanaa eivätkä penniäkään näpistäneet. Pelkäsin -Goodsonia. Hän ei ollut Hadleyburgissa syntynyt eikä kasvanut. -Pelkäsin, että jos ryhtyisin toteuttamaan juontani toimittamalla teille -kirjeeni, sanoisitte te itseksenne: 'Goodson on täällä ainoa mies, joka -on voinut haaskata kaksikymmentä dollaria köyhään raukkaan' -- ja -silloin ette kenties nappaisi täkyäni. Mutta taivas korjasi Goodsonin; -silloin tiesin hankkeeni luistavan, viritin ansani ja asetin siihen -syötin. Kenties en saa pyydystetyksi niitä kaikkia, joille lähetän -koetushuomautuksen, mutta enimmän osan minä kyllä saan, jos -Hadleyburgin luonnetta tunnen. (Ääniä. -- Oikein -- hän sai niistä -jokikisen. --) -- Uskon heidän varastavan julkista _pelurin_ rahaakin -mieluummin kuin jäävän ilman, poloisten, kiusaukseen joutuneiden ja -kaltoin kasvatettujen ihmisten. Toivon ikipäiviksi ja lopen nujertavan -teidän turhamaisuutenne ja antavani Hadleyburgille uuden kuuluisuuden --- sellaisen joka _iskettyy_ kiinni ja leviää laajalti. Jos olen -onnistunut, niin avatkaa säkki ja kutsukaa koolle Hadleyburgin maineen -edistämis- ja turvaamiskomitea." - -_Äänten hirmumyrsky_. -- Avatkaa se! Avatkaa! Nuo kahdeksantoista -esille! Mainevaliokunta lavalle! Esiin! -- lahjomattomat! - -Puheenjohtaja vihlaisi säkin auki ja keräsi kourallisen kirkkaita, -leveitä, keltaisia kolikkoja, helisteli niitä ja sitten rupesi lähemmin -tarkastamaan. - --- Ystävät, ne ovat vain kullattuja lyijylevyjä. - -Tietoa tervehdittiin rähisevällä remulla, ja melun tauottua huikkasi -nahkuri: - --- Näennäisen vanhemmuuden nojalla tässä hommassa on mr. Wilson -mainekomitean puheenjohtaja. Esitän, että hän astukoon esille -kumppaniensa puolesta ottamaan rahaston huostaansa. - -_Sata ääntä_. -- Wilson! Wilson! Wilson! Puhe! Puhe! - -_Wilson_ (vihasta väräjävällä äänellä). -- Sallikaa minun lausua, -sanojani valitsematta: _hiiteen_ rahat! - -_Ääni_. -- Hoo, ja hän on baptisti! - -_Toinen ääni_. -- Seitsemäntoista esikuvaa jäljellä! Nouskaat, hyvät -herrat, ja ottakaa vastaan luottamustoimenne! - -Syntyi pysähdys -- ei vastausta. - -_Satulaseppä_. -- Hra puheenjohtaja, meillä on äskeisestä -ylimystöstämme toki _yksi_ jäljellä; hän tarvitsee rahaa ja ansaitsee -sitä saada. Esitän, että määräätte Jack Hallidayn nousemaan sinne -lavalle myymään huutokaupalla tuon säkillisen kullattuja kahdenkymmenen -dollarin kolikoita ja luovuttamaan tulot oikealle miehelle -- sille -miehelle, jota Hadleyburg ilomielin kunnioittaa -- Edward Richardsille. - -Ehdotus saavutti innokasta kannatusta, koiran taaskin lyöttäytyessä -mukaan. Satulaseppä pani huudot alkuun dollarilla, brixtonilaiset ja -Barnumin edustaja kilpailivat siitä ankarasti, ihmiset hurrasivat -jokaista tarjousten nousua, kiihtymys kohosi hetki hetkeltä -korkeammalle, tarjoojat sisuuntuivat ja kävivät yhäti rohkeammiksi, yhä -päättäväisemmiksi, huudot hypähtelivät dollarista viiteen, sitten -kymmeneen, viiteenkymmeneen, sataan -- - -Huutokaupan alkaessa Richards hätäännyksissään kuiskasi vaimolleen: -- -Voi, Mary, voimmeko sallia tämän tapahtua? Se -- se -- katsos, se on -kunniapalkinto, todistus luonteen puhtaudesta, ja -- ja -- voimmeko -sitä sallia? Eikö olisi minun parempi nousta ylös ja -- Oi, Mary, mitä -pitäisi meidän tehdä? -- mitä ajattelet meidän -- (Hallidayn ääni: -- -_Viisitoista on tarjottu! -- viisitoista säkillisestä! -- -kaksikymmentä! -- hei, kiitos! -- kolmekymmentä -- kiitoksia taaskin! -Kolmekymmentä ensimäinen, kolmekymmentä toinen, kol -- kuulinko -neljäkymmentä? -- neljäkymmentä, oikein! Pitäkää puolianne, hyvät -herrat, pitäkää! -- viisikymmentä! -- kiitoksia, uljas kansalainen! --- viidessäkymmenessä menee, viisikymmentä ensimäinen kerta! -- -seitsemänkymmentä! -- yhdeksänkymmentä! -- oivallista! -- sata! -- -läjätkää lisää, antakaa tulla! -- satakaksikymmentä -- neljäkymmentä! --- juuri parahiksi! -- sataviisikymmentä! -- KAKSI sataa! -- mainiota! -Kuulinko kaksi s-- kiitos! kaksisataa ja viisikymmentä! --_) - --- Tässä on toinen kiusaus, Edward -- minä ihan vapisen -- mutta voi, -olemmehan pelastuneet _yhdestä_ kiusauksesta, ja sen pitäisi varottaa -meitä ("Kuusiko sanottiin? -- kiitos! -- kuusiko ja puoli, kuusi ja -p-- SEITSEMÄN sataa!") Ja kuitenkin, Edward, kun ajattelee -- kukaan ei -ep-- ("Kahdeksansataa dollaria! -- hurei! -- nostakaa yhdeksään! -- Mr. -Parsons, joko sanoitte? -- kiitos! -- yhdeksän! -- tämä muhkea -säkillinen puhdasta lyijyä on menossa vaivaisista yhdeksästäsadasta -dollarista, kultauksinensa kaikkinensa -- hei! joko nousi? -- tuhannen! --- kiitollisin palvelijanne! -- lisäsikö joku satasen? -- säkillinen, -josta koituu kuuluisin koko manter --") Voi, Edward -- (alkaen -nyyhkiä), -- me olemme _kovin_ köyhiä! -- mutta -- mutta -- tee kuten -parhaaksi katsot -- tee kuten parhaaksi katsot. - -Edward lankesi -- toisin sanoen, hän istui alallaan, omatunto -rauhattomana, mutta olosuhteitten voittamana. - -Sillävälin oli eräs vieraspaikkakuntalainen, joka näytti mahdottomaksi -englantilaiseksi jaarliksi sonnustautuneelta salapoliisin alokkaalta, -seurannut illan tapahtumia ilmeisellä mielenkiinnolla ja tyytyväinen -ilme kasvoillaan. Hän oli itsekseen huomautellut yhtä ja toista, -jupisten nyt jotakin tähän tapaan: -- Noista kahdeksastatoista ei -ainoakaan tee tarjouksia. Tämä ei kelpaa; minun on saatava syntymään -muutos -- näytelmäni sopusuhtaisuus vaatii tätä parannusta. Heidän -täytyy ostaa säkillinen, jota yrittivät varastaa; ja huikea hintakin on -heidän maksettava -- jotkuthan heistä ovat rikkaita. Ja toisekseen, kun -tein harhapäätelmän hadleyburgilaisesta luonteesta, on sen erehdykseni -aiheuttaja oikeutettu saamaan uhkean palkinnon, ja jonkun on se -maksettava. Tuo köyhä Richards-ukko on saattanut arvostelukykyni -häpeään; hän on kunnon mies: en sitä ymmärrä, mutta myönnän sen. Niin, -hänestä minä en pelissäni saanut otetta, ja oikeutta myöten kuuluu -panos hänelle. Ja siitä tehdäänkin kelpo panos, mikäli minusta riippuu. -Hän tuotti minulle pettymyksen, mutta olkoon se nyt sillään. - -Hän tarkkaili tarjontaa. Tuhannessa laimistui vauhti: korotukset -vähenivät joutuin. Hän odotti -- ja yhä tarkkaili. Yksi kilpailija -luopui; sitten toinen ja kolmas. Hän teki nyt tarjouksen, toisenkin. -Korotusten alennuttua kymmeneksi dollariksi hän lisäsi viisi; joku -huusi kolme lisää; hän. odotti tuokion, paiskasi sitten viidenkymmenen -dollarin nousun, ja säkki oli hänen -- 1,282 dollarista. Yleisö puhkesi -hurraamaan, mutta vaikeni hänen noustessaan seisaalleen ja -kohottaessaan kätensä. Hän alkoi puhua. - --- Mieleni tekee lausua pari sanaa, pyytääkseni suosiollista -valtuutustanne erääseen toimenpiteeseen. Minä olen harvinaisuuksien -välittäjä, ja olen paljon tekemisissä eri maiden rahatieteilijäin -kanssa. Hyödyn tästä ostoksestani ihan sellaisenaankin; mutta jos -hyväksytte keksimäni menetelmän, niin saan jokainoan näistä -kahdenkymmenen dollarin lyijylanteista vastaamaan nimellisarvoansa -kullassa ja ehkäpä enempääkin. Myöntäkää minulle siihen valtuutuksenne, -niin luovutan osan voitostani mr. Richardsillenne, jonka -horjumattomalle rehellisyydelle olette tänä iltana niin täydellä syyllä -ja sydämellisesti antaneet tunnustuksenne; hänen osuutensa olkoon -kymmenentuhatta dollaria, ja rahat toimitan hänelle huomenna. (Suurta -suosion hälinää yleisön taholta. Mutta "horjumaton rehellisyys" sai -Richardsin sievästi punehtumaan; vaatimattomuudesta käyden ei se -sentään haitannut.) Jos hyväksytte ehdotukseni kelpo enemmistöllä -- -soisin saavani kaksi kolmasosaa äänimäärästä puolelleni --, niin pidän -sitä kaupungin suostumuksena, enkä muuta pyydä. Harvinaisuudet saavat -aina lisää arvoa, jos niissä on jokin tunnuslause, joka herättää -uteliaisuutta ja huomautteluja. Jos siis luvallanne saan leimauttaa -kuhunkin lanttiin niiden kahdeksantoista herrasmiehen nimet, jotka -- - -Yhdeksän kymmenesosaa kuulijakunnasta oli tuossa tuokiossa seisaallaan --- koira ja kaikki -- ja esitys hyväksyttiin huikealla raton ja suosion -remakalla. - -He istuutuivat jälleen, ja kaikki esikuvat, paitsi "t:ri" Clay -Harkness, nousivat vimmastuneina vastustamaan aiottua ilkeyttä, -uhaten -- - --- Älkää uhkailko, -- huomautti muukalainen tyynesti. -- Minä tiedän -lailliset oikeuteni enkä ole tottunut öykkäilyjä arastelemaan. -- -(Kätten taputusta.) - -Hän istuutui paikalleen. "T:ri" Harkness oivalsi tässä sopivan -tilaisuuden. Hän oli paikkakunnan kahdesta hyvin rikkaasta miehestä -toinen; Pinkerton oli toinen. Harkness oli rahapajan omistaja: hän -nimittäin valmisti suosittua patenttilääkettä. Hän oli edustajakamariin -pyrkimässä, Pinkerton oli vastaehdokas. Vaalitaistelu oli täpärä ja -kiihkeä, käyden päivä päivältä kuumemmaksi. Molemmat olivat -rahanahneita; kumpainenkin oli keinottelutarkotuksessa ostanut ison -maa-alan. Hommailtiin uutta rautatietä, ja kumpainenkin tahtoi päästä -edustajakamariin ohjailemaan radan suuntaa omaksi edukseen. Yksi -ainoakin ääni saattoi ratkaista suuret rahalliset mahdollisuudet. Panos -oli iso, ja Harkness oli uskalias keinottelija. Hän istui lähellä -muukalaista. Hän ojentausi tätä puhuttelemaan, muiden esikuvien kilvan -hauskutellessa yleisöä vetoamisillaan ja vastalauseillaan, ja kysyi -kuiskaten: - --- Mikä on hintanne säkille? - --- Neljäkymmentätuhatta dollaria. - --- Annan kaksikymmentä. - --- Ei. - --- Olkoon menneeksi kolmekymmentä. - --- Hinta on neljäkymmentätuhatta dollaria; en penniäkään huojista. - --- Hyvä, maksan sen. Tulen hotelliin kello kymmeneltä aamulla. En tahdo -kauppaa julkiseksi; tapaan teidät kahden kesken. - --- Sovittu. -- Sitten vieras nousi ja huomautti yleisölle: - --- Aika alkaa olla myöhä. Noiden herrasmiesten puheet ovat kylläkin -ansiokkaita, mielenkiintoisia, vilkkaita; kuitenkin lausun jo -hyvästini, jos sallitte. Kiitän teitä anomukseni suosiollisesta -hyväksymisestä. Pyydän puheenjohtajaa säilyttämään säkin minun -puolestani huomiseen asti, ja antamaan nämä kolme viidensadan dollarin -seteliä mr. Richardsille. -- Rahasumma toimitettiin puheenjohtajalle. - --- Kello yhdeksältä perin säkin ja yhdeltätoista toimitan loput -kymmenestätuhannesta dollarista mr. Richardsille itse hänen kotiinsa. -Hyvää yötä. - -Hän pujahti ulos, jättäen väkijoukon remuamaan suunnattomassa -hälinässä, jossa sekaisin kajahteli eläköön-huutoja, "Mikado"-laulua, -koiran haukuntaa ja veisausta: -- Sinä et su-u-inka-an ole hu-u-ono -mies -- a-a-a-a-men! - - - - -IV. - - -Kotonaan oli Richardsien kestettävä onnitteluja ja ylistelyjä -puoliyöhön asti. Sitten he jäivät rauhaan. He näyttivät hiukan -murheellisilta ja istuivat äänettöminä mietteissään. Lopulta Mary -huokasi ja sanoi: - --- Luuletko, että me olemme moitittavia, Edward -- _kovin_ moitittavia? --- ja hänen katseensa suuntausi syyttävään setelikolmikkoon, jonka -onnittelijat olivat jättäneet pöydälle, niitä hartaasti tarkasteltuaan -ja kunnioittavasti hypisteltyään. - -Edward ei vastannut heti; sitten huokasi hänkin ja puhui epäröiden: - --- Me -- me emme voineet sitä auttaa, Mary. Se -- no, se oli sallittua. -_Kaikki_ on. - -Mary vilkaisi ylös ja silmäili häntä vakaasti, mutta toinen ei hänen -katseeseensa vastannut. Tovin kuluttua sanoi hän: - --- Luulin onnittelujen ja kiitosten aina tuntuvan hyvältä. Mutta -- nyt -on minusta kuin -- Edward? - --- Niin? - --- Aiotko jäädä pankkiin? - --- E-en. - --- Eroat? - --- Aamulla -- kirjallisesti. - --- Se näyttää parhaalta. - -Richards painoi päänsä käsien varaan ja mutisi: - --- Ennen ei minua pelottanut isompienkaan, vieraitten rahasummien -soluminen käsieni kautta, mutta -- Mary, minä olen niin väsynyt, niin -väsynyt -- - --- Menemme levolle. - -Kello yhdeksältä aamulla vieras kävi perimässä säkkinsä ja vei sen -ajurilla hotelliin. Kello kymmeneltä oli mr. Harknessilla hänen -kanssaan kahdenkeskinen puhelu. Vieras pyysi ja sai viisi -suurkaupunkilaisen maksettavaksi asetettua osotusta -- "näyttäjälle" -suoritettavia --, neljä 1,500 dollarin summalle kunkin ja yhden 34,000 -dollarille. Edellisistä hän yhden pisti lompakkoonsa, loput 38,500 -dollaria hän pani kirjekuoreen, johon lisäsi Harknessin mentyä -kyhäämänsä kirjelmän. Kello yksitoista hän saapui Richardsin asunnolle -ja koputti. Mrs. Richards pilkisteli sälekaihtimen takaa, meni sitten -ovelle ja sai kirjekuoren; vieras katosi sanaakaan hiiskumatta. Hän -palasi punehtuneena ja horjuen, henkäisten: - --- Minä varmasti tunsin hänet! Jo eilis-iltana tuntui minusta, että -olin jossakin hänet nähnyt ennen. - --- Hän on kai se mies, joka tänne säkin toikin? - --- Olen siitä melkein varma. - --- Hän se siis on myöskin se Stephenson, joka sai ansaansa kaupunkimme -kaikki huomattavat asukkaat tekaistulla salaisuudellaan. Jos hän nyt -rahan asemesta on lähettänyt maksuosotuksia, niin mekin olemme hukassa, -luultuamme pelastuneemme. Aloin jo tuntea oltavani jokseenkin -siedettäväksi, yön levättyäni, mutta tuon kirjekuoren muoto synkistää -mieleni. Se ei ole kyllin paksu; isoimpinakin pankkiseteleinä on 8.500 -dollaria tukevampi tukku kuin tuo. - --- Edward, mitä sinulla on maksuosotuksia vastaan? - --- Stephensonin siirtämiä maksuosotuksia! Olen alistunut ottamaan nuo -8,500 dollaria, jos ne tulevat pankinseteleinä -- sillä se näyttää -olevan salliman lahja, Mary --, mutta minulla ei ole koskaan ollut -paljoa rohkeutta, eikä ole minulla kovapintaisuutta yrittääkseni -muuttaa rahaksi tuolla onnettomalla nimellä merkittyä määräystä. Se -olisi sadin. Tuo mies yritti pyydystää minua; me pelastuimme -jotenkuten, ja nyt hän yrittelee uutta keinoa. Jos ne ovat -maksuosotuksia -- - --- Voi Edward, _tämähän_ on surkeata! -- Ja Mary veti maksuosotukset -näkyviin ja hyrähti itkuun. - --- Heitä ne tuleen! pian! emme saa antautua kiusaukseen. Se on juoni, -jolla tahdotaan saada maailma nauramaan _meitä_, noiden muiden mukana, -ja -- Anna ne _minulle_, koska sinä et sitä saa tehdyksi! -- Hän -sieppasi ne ja yritti pitää kouraisunsa kunnes ehtisi avaamaan uunin -oven; mutta hän oli inhimillinen, hän oli pankin rahastonhoitaja, ja -hän pysähtyi silmänräpäykseksi vilkaisemaan nimikirjoitusta. Sitten hän -oli pyörtyä. - --- Tue minua, Mary, tue minua! Ne ovat yhtä hyvät kuin kulta! - --- Oi, miten hauskaa, Edward! Miksi? - --- Nimikirjoitus on Harknessin. Mikähän salaisuus siinä piillee, Mary? - --- Edward, luuletko -- - --- Hei -- katsopas tätä! Viisitoista -- viisitoista -- viisitoista -- -kolmekymmentäneljä. Kolmekymmentäkahdeksantuhatta viisisataa! Mary, -säkillinen ei ole kahdentoista dollarin arvoinen ja Harkness -- -nähtävästi -- on maksanut siitä jokseenkin nimellisarvon. - --- Ja saanemmekohan me pitää sen kokonaan -- noiden kymmenentuhannen -sijasta? - --- Ka, siltä näyttää. Ja maksuosotukset vielä ovat asetettuja -"näyttäjälle" suoritettaviksi. - --- Onko se hyvä, Edward? Mitä varten ne on sellaisiksi laadittu? - --- Varmaankin vihjaamaan, että ne olisi muutettava rahaksi jossakin -etäisessä pankissa. Kenties Harkness ei halua asiaa tietyksi. Mikä se -on -- kirjekö? - --- Niin. Se oli maksuosotusten mukana. - -Se oli "Stephensonin" käsialaa, mutta allekirjoitusta vailla. Sanat -kuuluivat: - - "Olen pettynyt mies. Teidän rehellisyytenne on kiusauksen - tapaamattomissa. Minulla oli siitä toisenlainen käsitys, mutta - siinä tein teille vääryyttä, ja minä pyydän anteeksi, sydämeni - pohjasta. Kunnioitan teitä -- vilpittömästi. Tämä kaupunki ei - ole ansiollinen suutelemaan teidän vaatteenne palletta. Hyvä - herra, minä löin hurjan veikan itsekseni, että teidän - itsehurskaassa kunnassanne oli yhdeksäntoista vieteltävää - miestä. Olen hävinnyt. Ottakaa koko panos, se on oikeutta - myöten teidän." - -Richards huokasi syvään ja sanoi: -- Se tuntuu tulella kirjoitetulta -- -se kipottelee kovasti. Mary -- oloni on taas onneton. - --- Niin minunkin. Voi, rakkaani, soisin -- - --- Ajatellakin, Mary -- hän _uskoo_ minuun. - --- Voi, älä, Edward -- en voi sitä kestää. - --- Jos nuo kauniit sanat olisivat ansaittuja, Mary -- ja Jumala tietää, -että olen aikoinani uskonut sellaisia ansaitsevani --, niin luulisin -voivani antaa koko neljänkymmenentuhannen dollarin palkkion niistä. Ja -minä panisin tuon paperin tallelle, enempää kuin kultaa ja jalokiviä -merkitsevänä, ja säilyttäisin sitä aina. Mutta nyt -- Me emme voisi -elää sen syyttävän likeisyyden varjossa, Mary. - -Hän pani sen tuleen. - -Juoksupoika toi kirjeen. Richards avasi sen; lähettäjä oli Burgess: - - "Te pelastitte minut tukalana hetkenä. Minä pelastin teidät - eilis-iltana. Se maksoi minulle valeen, mutta sen uhrauksen tein - kernaasti ja kiitollisella sydämellä. Tässä kaupungissa ei - yksikään tiedä niin hyvin kuin minä, kuinka hyvä ja urhea ja jalo - mies te olette. Pohjaltanne ette voi minua pitää arvossa, sen - mukaan mitä tiedätte asiasta, josta olen syytettynä ja yleiseen - tuomittuna, mutta pyydän, että ainakin uskotte minut kiitolliseksi - mieheksi; se auttaa minua kantamaan taakkani. - - _Burgess_." - --- Jälleenkin pelastettu. Ja sellaisilla ehdoilla! - --- Hän pani kirjelmän tuleen. -- Soisin -- soisin olevani kuollut, -Mary, poissa tästä kaikesta! - --- Voi, katkeran katkeria ovat nämä päiviä, Edward. Juuri heidän -jalomielisyytensä ja luottamuksensa tekevät pistokset syviksi -- ja -niitä tulee yhtämittaa! - -Kolmea päivää ennen vaalia sai kahdestatuhannesta äänestäjästä kukin -kallisarvoisen muistolahjan -- yhden noita kuuluisia tekaistuja -kaksoiskotkia. Pitkin toisen sivun reunaa oli leimattu sanat: -"HUOMAUTUKSENI KÖYHÄLLE MUUKALAISELLE KUULUI: --" Toisen sivun -ympärykseen oli leimattu: "MENE JA TEE PARANNUS. (SINETTI.) PINKERTON". -Kuuluisan pilan kaikki rippeet syydettiin siten yhden ainoan miehen -niskaan, ja tulos oli tuhoisa. Se elvytti äskeisen jättiläisnaurun ja -kohdisti sen Pinkertoniin; Harkness voitti vaalissa loistavasti. - -Ensimäisen vuorokauden lopulla maksuosotustensa saamisen jälkeen -alkoivat Richardsit saada omantuntonsa lannistuneena tyynnytellyksi. -Vanha pariskunta opiskeli tottumaan tekemäänsä syntiin. Mutta saivatpa -he vielä kokea, että synti herättää uusia ja todellisia kauhuja, -milloin näyttää mahdolliselta, että se tulee ilmi. Tämä teki heidän -elämässään kerrassaan käänteen. Kirkossa oli aamusaarna tavallisen -kaavan mukainen: samat vanhat asiat lausuttiin samoin vanhoin sanoin. -He olivat ne kuulleet tuhanteen kertaan ja havainneet ne haitattomiksi, -melkein merkityksettömiksi, ja mukaviksi torkahduksen avittajiksi. -Mutta nyt oli toista: saarna tuntui tulvivan syytöksiä; se kuulosti -suoraan ja erityisesti tähdätyltä ihmisiin, jotka salailevat -kuolemansyntejä. Kirkonmenojen jälkeen he irtausivat onnittelijain -liudasta niin väleen kuin pääsivät, rientäen kotia kohti, -epämääräisten, varjomaisten, hämärien pelkäilyjen jähmetyttäminä. Ja -sattuivatpa he vilahdukselta näkemään mr. Burgessin tämän kääntyessä -kulmasta. Hän ei ollut tietääkseenkään heidän tervehtävästä -nyökkäyksestään! Hän ei ollut sitä nähnyt; mutta sitä eivät he -tienneet. Mitä merkitsikään hänen käyttäytymisensä? Se saattoi merkitä --- se saattoi -- merkitä -- oi, monen monituisia kamaluuksia. Tiesikö -hän mahdollisesti, että Richards olisi takavuosina voinut puhdistaa -hänet syytöksestä, ja oliko hän ääneti odotellut tilaisuutta -maksaakseen samalla mitalla takaisin? Kotona he hädissään johtuivat -kuvittelemaan, että heidän palvelijattarensa oli kenties ollut -viereisessä huoneessa kuuntelemassa, kun Richards ilmaisi vaimolleen -sen salaisuuden, että hän tiesi Burgessin viattomaksi. Jopa oli -Richards muistelevinaan kuulleensa sieltä silloin hameen kahinaa; -piankin oli hän varma siitä. He kutsuivat Saraa kamariinsa milloin -milläkin verukkeella ja pitivät silmällä hänen kasvojaan; jos hän oli -heidät kavaltanut mr. Burgessille, niin se ilmenisi hänen sävyssään. He -tekivät hänelle kysymyksiä -- kysymyksiä niin umpimähkäisiä, sekavia ja -näköjään turhanaikaisia, että tyttö varmasti uskoi äkillisen onnen -saaneen vanhukset päästään pyörälle. Heidän terävä ja tiukka -tuijotuksensa säikytti häntä, ja se ratkaisi asian. Hän punasteli, hän -hermostui ja hämmentyi, ja vanhuksille nämä olivat selviä syyllisyyden -merkkejä -- jonkin kamalan syyllisyyden -- ehdottomasti oli hän urkkija -ja kavaltaja. Taas kahden kesken jäätyään he alkoivat liitellä monia -toisiinsa kuulumattomia seikkoja yhteen ja saivat hirveitä tuloksia -yhdistelystään. Asiain jo ollessa jokseenkin pahimmillaan ähkäisi -Richards äkkiä, ja hänen vaimonsa kysyi: - --- Voi, mikä nyt? -- mitä nyt? - --- Kirje -- Burgessin kirje! Sen sanamuoto oli ivallinen, nyt sen -huomaan: "Pohjaltanne ette voi minua pitää arvossa, sen mukaan mitä -_tiedätte_ siitä _asiasta_, josta olen syytettynä" -- voi, kaikki on -nyt ihan selvää, Jumala minua auttakoon! Hän tietää, että minä tiedän! -Ajatteles, kuinka taidokkaasti hän on sanansa sommitellut. Se oli ansa --- ja hupelona minä tartuin siihen. Ja, Mary --! - --- Oi, tämä on hirveätä -- tiedän mitä aiot sanoa -- hän ei palauttanut -sinun jäljentämääsi koetushuomautusta. - --- Ei -- hän säilytti sen tuhoksemme. Mary, hän on jo paljastanut -meidät joillekuille. Minä tiedän sen -- hyvinkin tiedän. Näin sen -useistakin kasvoista jumalanpalveluksen jälkeen. Haa, hän ei vastannut -tervehdykseemme -- _hän_ tiesi mitä oli tehnyt! - -Yöllä haettiin lääkäri. Aamulla levisi viesti, että vanha pariskunta -oli pahanlaisesti sairastunut -- heidät oli voivuttanut kiihtymyksen -jännitys, jota oli tuottanut heidän suuri onnenpotkauksensa, onnittelut -ja iltavalvonta, sanoi lääkäri. Kaupunkilaiset olivat vilpittömästi -pahoillaan, sillä nämä vanhukset olivat nyt jokseenkin kaikkena, mitä -heille oli ylpeiltäväkseen jäänyt. - -Kahta päivää myöhemmin olivat viestit huolestuttavampia. Vanha pari -houraili ja käyttäysi kummallisesti. Hoitajattarien nähden oli Richards -näytellyt maksuosotuksia -- 8,500 dollarilleko? Ei -- ne vastasivat -hämmästyttävää summaa -- 38,500! Miten oli näin tavaton onnen anti -selitettävä? - -Seuraavana päivänä oli hoitajattarilla lisää tietoja kerrottavana -- ja -ihmeellisiä. He olivat päättäneet kätkeä maksuosotukset, jottei niitä -mikään vahinko kohtaisi; mutta heidän etsiessään olivatkin ne kadonneet -potilaan pieluksen alta -- hävinneet jäljettömiin. - -Sairas oli sanonut: - --- Antakaa pieluksen olla; mitä te tahdotte? - --- Arvelimme parhaaksi, että maksuosotukset -- - --- Niitä ette enää koskaan näe -- ne ovat hävitetyt. Ne tulivat -Kiusaajalta. Näin niissä helvetin leiman, ja tiesin niiden olevan -lähetettyjä viettelemään minut syntiin. -- Sitten hän rupesi -loruilemaan kummallisia ja kamalia asioita, joita ei voitu oikein -ymmärtää; lääkäri kehotti heitä pitämään ne omana tietonaan. - -Richards oli oikeassa; maksuosotuksia ei enää sen koommin nähty. - -Joku hoitajatar oli kai puhunut unissaan, sillä kahden päivän kuluessa -levisivät kielletyt lörpötykset kautta koko kaupungin; ja ne olivat -hämmästyttäviä. Ne näyttivät ilmaisevan, että Richards oli itse -tavotellut säkkiä ja että Burgess oli asian salannut, sitten -ilkeyksissään sen antaen ilmi. - -Burgessia kovisteltiin, mutta hän vankasti kielsi kaiken. Ja hän sanoi, -ettei ollut kohtuullista antaa mitään merkitystä sekapäisen, sairaan -vanhuksen jaarituksille. Mutta epäluulo oli virinnyt, ja asiasta -puheltiin ahkerasti. - -Parin päivän kuluttua kerrottiin, että mrs. Richardsin hourailut -muodostuivat samanlaisiksi kuin hänen miehensäkin. Epäluulo leimahti -nyt vakuutukseksi, ja kaupungin ylpeys ainoan häpeästä säästyneen -arvokkaan kansalaisensa puhtaudesta alkoi himmentyä ja lepattaa -sammumaisillaan. - -Kului kuusi vuorokautta; sitten saatiin uusia tietoja. Vanha pariskunta -teki kuolemaa. Richards selvisi täydelle tajulleen viimeisellä -hetkellään ja lähetti noutamaan Burgessia. Burgess sanoi: - --- Kaikki poistukoot huoneesta. Luullakseni hän haluaa sanoa jotakin -kahden kesken. - --- Ei! -- epäsi Richards; -- minä tarvitsen todistajia. Tahdon, että te -kaikki kuulette tunnustukseni, jotta voin kuolla ihmisenä enkä koirana. -Minä olin nuhteeton -- keinotekoisesti -- kuten muutkin; ja muiden -tavoin minä lankesin kiusauksen kohdatessani. Vahvistin nimelläni -valheen ja tavottelin tuota kurjaa säkkiä. Mr. Burgess muisti, että -minä oli osottanut hänelle erään palveluksen ja kiitollisuudesta (ja -tietämättömyydestä) hän salasi hakemukseni ja pelasti minut. Te -tiedätte rikkomuksen, josta Burgessia aikoinaan syytettiin. Minun -todistukseni, yksistään minun olisi voinut hänet puhdistaa, ja minä -olin pelkuri ja jätin hänet kärsimään häpeää. - --- Ei -- ei -- mr. Richards, te -- - --- Tämän salaisuuden kavalsi hänelle palvelijattareni -- - --- Kukaan ei ole minulle mitään kavaltanut -- - --- Ja silloin hän menetteli luonnollisesti ja oikeudenmukaisesti; hän -katui pelastavaa ystävällisyyttään ja _paljasti_ minut -- kuten -ansaitsin -- - --- En ikinä! -- Minä vannon -- - --- Kaikesta sydämestäni annan hänelle anteeksi. - -Burgessin kiihkeät vastaväitteet kaikuivat kuuroille korville; kuoleva -mies vaipui ikuiseen uneensa, tietämättä jälleenkin tehneensä -Burgess-paralle vääryyttä. Seuraavana yönä kuoli vanha rouva. - -Yhdeksästätoista pyhästä oli viimeinenkin sortunut kirotun säkin -uhriksi; kaupungilta oli riistetty viimeinenkin riekale entistä -loistonlippuansa. Sen suru ei ollut näkyisä, mutta se oli syvä. - -Rukouksilla ja anomuksilla saatiin lainlaatijakunnaita lupa muuttaa -Hadleyburgin nimi -- enpä sanokaan miksi -- ja jättää sana pois -tunnuslauseesta, joka oli monien sukupolvien ajan somistanut kaupungin -virallista sinettiä. - -Se on jälleenkin rehellinen kaupunki, ja varhain on sen miehen -noustava, joka sen toistamiseen torkahtamasta tapaa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Nimensä pilannut kaupunki, by Mark Twain - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NIMENSÄ PILANNUT KAUPUNKI *** - -***** This file should be named 53301-8.txt or 53301-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/3/0/53301/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/53301-8.zip b/old/53301-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index aeff10f..0000000 --- a/old/53301-8.zip +++ /dev/null |