diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53293-8.txt | 2845 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53293-8.zip | bin | 65707 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2845 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..68d7464 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53293 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53293) diff --git a/old/53293-8.txt b/old/53293-8.txt deleted file mode 100644 index 0f4a940..0000000 --- a/old/53293-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2845 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Pidot, by Platon - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Pidot - (Symposion) - -Author: Platon - -Translator: Niilo Lehmuskoski - -Release Date: October 16, 2016 [EBook #53293] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIDOT *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -PIDOT - -(Symposion) - - -Kirj. - -PLATON - - -Suom. Niilo Lehmuskoski - - - - - -WSOY, Porvoo, 1919. - - - - -JOHDANTO. - - -Viisas Sokrates vakuuttaa Symposionissa ymmärtävänsä, jollei mitään -muuta, niin ainakin rakkautta. Saman tunnustuksen voisi Platon antaa -itsestään. Siitä mitä molemmat tässä suhteessa ovat tehneet tai -lausuneet, on paljon kirjoitettu ja paljon kiistelty. Kauniita -nuorukaisia metsästävä Sokrates ja poikarakkaudesta avoimesti puhuva -Platon ovat olleet monelle loukkauskiviä, ja jo muuan muinaisajan -filosofi näkee Symposionissa pelkkää paheen ylistystä. Tuomiot ovat -kuitenkin olleet liian äkkipikaisia. Rakkaudessakin on Sokrates se -suuri moralisti, joksi me muuten olemme oppineet hänet tuntemaan. Hän -tahtoo voittaa nuorukaiset itselleen voidakseen heitä kasvattaa ja -ohjata tietoon ja tiedon omistamisen kautta hyveeseen. Miten syvä -Sokrateen vaikutus holhotteihinsa on ollut, sen osoittaa parhaiten -Alkibiadeen Symposionissa siitä antama todistus. Platonille laajenee -rakkaus universaaliseksi pyrkimykseksi ikuisuutta kohti, siksi -voimaksi, joka johtaa totuuden etsijää tavoittamaan korkeinta tietoa, -tietoa ainoasta tosiolevaisesta, ideamaailmasta. Näin Phaidros -dialogissa, näin myös Symposionissa. - -Eros -- niin kertoo _Sokrates_ Diotiman, viisaan mantineialaisen vaimon -hänelle opettaneen -- on pyrkimystä hyvään, halua sen ikuiseen -omistamiseen, kuolemattomuuden kaipuuta. Tämä kuolemattomuuden kaipuu -ilmenee ja voi saada tyydytyksensä siten, että kaikki olennot pyrkivät -synnyttämään sekä ruumiillisesti että henkisesti, sillä tavoin -säilyttääkseen jotakin olemuksestaan. Tämä synnyttäminen voi tapahtua -vain siinä, mikä on kaunista. Ja näin johtaa Eros kaikkeen, missä -kauneus ilmenee. Ensin syttyy rakkaus kauniiseen ruumiiseen, sitten -osoittaa lähempi tarkastelu, että kaikissa ruumiissa asuva kauneus on -sukulaiskauneutta. Mutta sen, joka vihkiytyy Erokselle, tulee havaita, -että sielujen kauneus on jotakin korkeampaa kuin ruumiiden, tulee -tajuta harrastuksiin ja lakeihin sisältyvä kauneus, ja pyrkiä yhä -ylöspäin tietojen kauneuteen, kunnes kauneuden ulappa avautuu katsojan -eteen, ja hän voi omaksua tiedon kauneudesta itsestään. - -Tämä kauneus itsessään, kauneuden idea -- Platon ei tässä käytä tätä -sanaa -- on syntymätön ja häviämätön, ikuinen ja muuttumaton, -riippumaton kaikesta yksityisestä, jotakin itsessään ja itsestään -olevaista, josta kaikki muu kauneus on osallisena. - -Sille, joka on saavuttanut korkeimman päämäärän, oppinut tuntemaan, -mitä kauneus itsessään on, on elämä vasta elämisen arvoinen. Se ihminen -on saavuttanut totuuden ja kykenee synnyttämään todellisen hyveen. -Hänen on suotu tulla jumalille rakkaaksi ja, jos ylipäänsä kenenkään, -kuolemattomaksi. - -Näin on kauneus kohotettu aistinmaailman yläpuolelle, ideamaailmaan. -Mutta kuten Platonille usein, jää nytkin suhde aistin- ja ideamaailman -välillä epäselväksi. Niin riippumaton kuin kauneus itsessään -aistinmaailmasta onkin, on kaikki yksityinen kauneus kuitenkin siitä -osallinen. Ristiriita on Platonilta jäänyt huomaamatta, eikä hän -yritäkään sitä ratkaista. - -Kauneuden idea ei Pidoissa ole niinkään ajattelun tietä saavutettu -- -kuten pyhiin salamenoihin vihkii Diotima Sokrateen oppiinsa rakkaudesta --- kuin runoilijan voimakas sisäinen näkemys, joka kokonaan täyttää -hänen sielunsa dionyysisellä hurmiolla. Tämän yleisen kauneuden -rinnalla jää kaikessa yksityisessä ilmenevä kauneus Platonille -yhdentekeväksi. Kielteiselle kannalle hän ei kuitenkaan siihen nähden -asetu, vaan pitää sitä tienä, joka johdattaa kauneuden ideaan. - -Siihen, mitä dialogin muut henkilöt esittävät rakkaudesta ja Eroksesta, -sisältynee myös sellaisia ajatuksia, joita Platon ei hylkää, ja hän -antaakin Sokrateen hyväksyä joitakin niistä. Ylimalkaan nämä -sivuhenkilöt kuitenkin käsittelevät kysymystä pinnallisesti ja kukin -kannaltaan yksipuolisesti ja kuvastavat sitä keskitasoa, jolla -keskustelut päivän ja elämän polttavista kysymyksistä Ateenan -filosofoivan sivistyneistön piirissä liikkuivat. On arveltu, että nämä -henkilöt ovat enemmän vissien koulukuntien mielipiteitten ja -esitystavan tulkkeja -- ennen muita puhuja Isokrateen ja sofisti -Gorgiaan -- kuin esittävät omia ajatuksiaan ja omaa itseänsä, ja -Sokrateen pilanteko Agathonin Gorgianisesta puhetaidosta näyttäisi -antavan tällaiselle otaksumalle tukea. Eiköhän kuitenkin ole oikeampaa -ja yksinkertaisempaakin ajatella, että Platon on kullekin dialogin -henkilölle sovittanut sekä ajatuksiltaan että muodoltaan mahdollisimman -karakteristiset lausunnot, joskin niissä on yhtä ja toista, joka on -kotoisin jostakin koulukunnasta, johon asianomaiset sitäpaitsi -saattoivat kuulua? Joka tapauksessa tuskin voi mestarillisemmin -jäljitellä Aristophanesta kuin Platon on tehnyt, ja kaikki mitä me -tiedämme Agathonista, antaa meidän aavistaa hänen karakteristiikkansa -sekä ajatuksiin että esitystapaan nähden erinomaisen sattuvaksi. - -Erikoista ihmettelyä herättää _Aristophaneen_ esiintyminen pidoissa -täydessä sovussa Sokrateen seurassa. Tunnettuahan on, miten -Aristophanes komediassaan Pilvet saattaa Sokrateen karkean pilkkansa -esineeksi kuvatessaan hänet sellaiseksi, mitä hän kaikista vähimmin -oli, pahimmaksi sofistiksi ja ihmisten petkuttajaksi. Miten tyynesti -Sokrates katsojien joukossa tämän kestikin, hieman katkerasti antaa -Platon Sokrateen Puolustuspuheessaan tähän viitata. - -Muut dialogin henkilöt ovat hekin enemmän tai vähemmän tunnettuja -Sokrateen aikalaisia. _Agathon_, pitojen isäntä, oli aikansa etevimpiä -murhenäytelmän kirjoittajia, hienostunut maailmanmies, jota -Aristophanes Thesmophoriazusai näytelmässä purevasti ivaa. _Pausanias_ -kuului Agathonin ihailijoihin ja opinto- sekä kenties myös -ammattitovereihin. Hänet mainitaan myös Protagoras dialogissa. -_Phaidros_ kuvataan innostuneeksi väittelijäksi, mutta ei erittäin -teräväksi ajattelijaksi. Hän oli Platonin lähimpiä ystäviä, ja eräs -tämän dialogeista on saanut hänen mukaan nimensä. _Eryximakhos_ -mainitaan myös dialogeissa Protagoras ja Phaidros. Hän, kuten hänen -isänsäkin Akumenos, oli kuuluisa lääkäri. - -Aivan erillisen kokonaisuuden muodostaa dialogin ihmeellinen loppu, -missä juopunut _Alkibiades_ tuodaan näyttämölle. On niitä, jotka -arvelevat juuri tästä osasta koko dialogin kasvaneen ja pitävät Pitoja -etusijassa puolustuskirjoituksena niitä häväistysjuttuja vastaan, mitä -Sokrateesta ja Alkibiadeesta oli liikkeellä. Oli miten tahansa, joka -tapauksessa tämä kohtaus on suuremmoisinta, mitä Platon on -kirjoittanut. Ei ainoastaan Alkibiades ole siinä ilmielävänä edessämme, -myöskin Sokrateen ihmeellinen persoonallisuus tulee Alkibiadeen -kuvauksessa meitä lähemmäksi kuin missään muualla. - -Koko dialogin Platon esittää kertomuksena. _Apollodoros_, eräs -Sokrateen uskollisimpia oppilaita -- Phaidron dialogissa hän on yksi -niitä, jotka Sokrateen kuolinhetkellä olivat hänen luonaan -- -kertoo keskustelun sellaisena kuin hän sen on kuullut eräältä -Aristodemokselta. Meistä tuntuu siltä, ettei tämä muoto ole -onnistuneesti valittu, emmekä voi kieltää, että yhtämittaa toistuva -"hän sanoi" oratio obliquoineen vaikuttaa yksitoikkoiselta. Itse -dialogia ei tämä teknillinen virhe kuitenkaan tee kuolleeksi. -Päinvastoin se elää enemmän kuin missään muussa Platonin teoksessa. Se -paljastaa Platonin taiteilijaluonteen monipuolisuuden ja hänen -ilmaisukeinojensa rikkauden. Aina esitettävän henkilön ja aiheen -mukaisesti vaihtelee onnistuneesti matala arkipäiväisyys ja dionyysinen -haltioituminen, karkea komiikka ja juhlallinen vakavuus ja kaikki -sulautuu harmooniseksi kokonaisuudeksi. Pidot onkin ennen kaikkea, niin -syvä filosofinen sisältö kuin siinä onkin, taideteos. Tässä dialogissa -on Platon enemmän itseänsä kuin missään muualla. Hän on enemmän -taiteilija kuin ajattelija, enemmän runoilija kuin dialektikko. - -Myöskin Xenophon on kirjoittanut Symposionin, ja kummankin teoksen -välillä on lukuisia kosketuskohtia. Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa, -kumpi näistä kirjoitelmista on vanhempi. Platonin omassa tuotannossa -kuuluu Pidot hänen kypsän miehuusikänsä teoksiin, niihin dialogeihin, -jotka varsinaisesti johtavat hänen filosofiansa ydinajatukseen -- -ideaoppiin. Jos se käsitys on oikea, että Aristophaneen mainitsema -historiallinen tapahtuma tarkoittaa spartalaisten hyökkäystä -Mantineiaan v. 385, on dialogi kirjoitettu tämän vuoden jälkeen ja -luultavasti heti sen jälkeen, jolloin tapahtuma vielä oli tuoreessa -muistissa. Joka tapauksessa on tässä silloin anakhronisrni, koska -Sokrates tyhjensi myrkkymaljan 14 vuotta aikaisemmin, ja Agathonin -murhenäytelmällään saavuttama voitto, jonka kunniaksi pidot pidettiin, -tapahtui v. 417. - -_Suomentaja_. - - - - -PIDOT. - - -Vuoropuhelun henkilöt: - - Apollodoros - Apollodoroksen ystävä - Glaukon - Aristodemos - Sokrates - Agathon - Phaidros - Pausanias - Eryximakhos - Aristophanes - Diotima - Alkibiades - - - -APOLLODOROS: En luullakseni ole valmistumaton siihen, mitä te minulta -kyselette. Satuin näet hiljattain kulkemaan kaupunkiin kotoani -Phaleronista,[1] kun muuan tuttavistani, joka minut takaapäin huomasi, -huusi minua kaukaa nimeltä ja puhutteli minua leikillisesti: "Kuule, -sinä Phaleronin[2] mies, Apollodoros, odotahan toki!" Minä pysähdyin ja -jäin odottamaan. Hän sanoi: "Apollodoros, minä olen todenteolla äsken -etsinyt sinua haluten saada tietoja Agathonin, Sokrateen, Alkibiadeen -ja muitten silloin pidoissa läsnäolleitten keskustelusta, nimittäin -siitä, mitä rakkaudesta lausuttiin. Muuan toinen on näet minulle siitä -kertonut kuultuaan siitä Phoinixilta, Philippoksen pojalta, mutta hän -mainitsi sinunkin siitä tietävän. Hänen oma esityksensä ei ollut -ollenkaan selvä. Kerro siis sinä minulle, sillä sinä olet eniten -oikeutettu esittämään ystäväsi sanoja. Mutta", lausui hän, "sano -minulle ensin, olitko sinä läsnä tuossa kohtauksessa vai etkö." Minä -vastasin: "Eipä sinun kertojasi esitys tosiaankaan näytä olleen -ollenkaan selvä, jos luulet tuon kohtauksen, jota kyselet, tapahtuneen -äskettäin, niin että minäkin olisin ollut läsnä." -- "Niin minä todella -luulen", sanoi hän. -- "Mutta", sanoin minä, "mistä sinä olet tullut -siihen käsitykseen, Glaukon? Etkö tiedä, ettei Agathon moneen vuoteen -ole asunut täällä? Siitä taas, jolloin minä olen alkanut viettää -aikaani Sokrateen seurassa ja pitää huolenani joka päivä tietää, mitä -hän puhuu tai tekee, ei ole vielä kolmea vuotta. Sitä ennen minä -juoksentelin ympäri missä milloinkin ja luulin toimittavani jotakin, -vaikka olin kurjempi kuin kuka tahansa, yhtä kurja kuin sinä nyt -arvellessasi, että tulee tehdä kaikkea mieluummin kuin harrastaa -filosofiaa." -- "Älä pilkkaa", sanoi hän, "vaan kerro, milloin tuo -kohtaus tapahtui." -- Minä sanoin, että se tapahtui meidän -vielä ollessamme lapsia, kun Agathon sai voiton ensimäisellä -murhenäytelmällään, sen päivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän ja hänen -khoorinsa jäsenet viettivät uhrijuhlaa voiton kunniaksi. -- "Siis, -kuten näyttää, kauan sitten", sanoi hän. "Mutta kuka on siitä sinulle -kertonut; itse Sokratesko?" -- "Ei, kautta Zeun", sanoin minä, "vaan -sama kuin Phoinixillekin, muuan Aristodemos, Kydathenalainen,[3] pieni -mies, joka aina kulki avojaloin. Hän oli ollut kohtauksessa läsnä, hän -kun minun nähdäkseni oli Sokrateen innokkaimpia silloisia ihailijoita. -Kuitenkin olen myös Sokrateelta kysellyt muutamia kohtia siitä, mitä -häneltä kuulin, ja hän on myöntänyt tämän kertomuksen oikeaksi." -- -"Miksi siis et tahdo kertoa asiata minulle? Onhan kaupunkiin vievä tie -sitä kulkeville erittäin sovelias sekä puhumiseen että kuulemiseen." -- -Niin me kuljimme ja keskustelimme asiasta. Siksipä en ole, kuten alussa -sanoin, aivan valmistumaton. Jos tekin siis vaaditte minua kertomaan, -niin täytyy kai tehdä niin. Sillä muutenkin minä puolestani, kun joko -itse puhun filosofiasta tai kuulen muiden puhuvan, paitsi sitä että -pidän sitä hyödyllisenä, nautin siitä tavattomasti. Kun taas kuulen -muita puheita ja erittäinkin teidän rikkaiden ja rahamiesten, niin ne -toiselta puolen tympäisevät minua, toiselta puolen säälin teitä, -ystävät, sentakia, että luulette jotakin tekevänne, vaikka ette tee -mitään. Te puolestanne pidätte ehkä minua onnettomana ja uskon, että -luulonne on oikea. Minun mielipiteeni teistä taas ei perustu luuloon, -vaan varmaan tietoon. - -YSTÄVÄ: Sinä olet aina samanlainen, Apollodoros. Sillä aina sinä moitit -sekä itseäsi että muita ja näytät minusta yksinkertaisesti pitävän -kaikkia itsestäsi alkaen kurjina olentoina, Sokratesta lukuunottamatta. -Minä en tiedä, mistä olet saanut tuon liikanimen kiihkoilija, jota -sinusta käytetään, mutta puheissasi olet aina sellainen. Sinä olet -raivoissasi sekä itsellesi että muille paitsi Sokrateelle. - -APOLLODOROS: Hyvä ystävä, selväähän on, että jos minä ajattelen sillä -tavoin sekä itsestäni että muista, minä olen kiihkoilija ja mielipuoli. - -YSTÄVÄ: Ei kannata nyt riidellä tästä, Apollodoros. Äläkä tee vastoin -pyyntöämme, vaan kerro mitä silloin esitetyt lausunnot sisälsivät. - -APOLLODOROS: Ne sisälsivät suunnilleen seuraavaa. -- Mutta mieluummin -koetan esittää kaiken alusta alkaen niinkuin hänkin. - -Hän kertoi kohdanneensa Sokrateen, joka tuli kylvystä ja oli sitonut -kengät jalkoihin, mitä hän harvoin teki. Hän oli kysynyt häneltä, minne -hän menee niin juhlakunnossa. Hän oli vastannut: "Päivällisille -Agathonin huoneeseen. Sillä eilen voitonjuhlassa minä pakenin hänen -luotaan peläten vierasten paljoutta, mutta suostuin täksi päiväksi -saapumaan hänen luokseen. Sentähden olen näin siistinyt itseäni, -ollakseni hieno mennessäni hienon miehen luo. Mutta", sanoi hän, "mitä -tuumit siitä, että kutsumatta lähtisit päivällisille?" "Minä vastasin", -kertoi hän: "kuten sinä käsket." -- "Tule siis mukaan", sanoi hän, -"jotta voisimme tehdä korjauksen sananlaskuun ja muuttaa sen -seuraavantapaiseksi: 'Hyvien miesten pitoihin saapuvat hyvät miehet -kutsumatta'.[4] Homeros taas ei näytä ainoastaan korjanneen tätä -sananlaskua, vaan tykkänään väärentäneen sen ajatuksen. Sillä vaikka -hän on esittänyt Agamemnonin erittäin eteväksi soturiksi ja Menelaoksen -taas veltoksi peitsimieheksi, on hän kuvannut, Agamemnonin valmistaessa -juhla- ja uhriateriaa, Menelaoksen kutsumatta saapuvan juhlaan, -huonomman miehen paremman pitoihin." -- Tämän kuultuaan kertoi -Aristodemos sanoneensa: "Mutta kenties en minä menekään sinne niin kuin -sinä sanot, Sokrates, vaan Homeroksen mukaan kehnona miehenä viisaan -miehen juhlaan kutsumatta. Voitkohan esittää mitään puolustukseksi, jos -viet minut mukaasi? Sillä minä en tule myöntämään sitä, että olen -saapunut kutsumatta, vaan sanon, että sinä olet minut käskenyt." -- -"Kulkiessamme kahden", sanoi Sokrates, "neuvottelemme me yhdessä, mitä -vastaamme. Mutta lähtekäämme matkaan." - -Tähän tapaan suunnilleen hän kertoi heidän matkalla keskustelleen. -Mutta kulkiessaan Sokrates vaipui omiin ajatuksiinsa ja jättäytyi -jälkeen, ja kun hän jäi odottamaan, käski tämä hänen jatkaa matkaa. Kun -hän oli tullut Agathonin talolle, havaitsi hän oven olevan avoinna ja -siellä kertoi hän kokeneensa jotakin hullunkurista. Häntä vastaan tuli -näet heti sisältä muuan orjapoika, joka vei hänet sinne, missä muut -lepäsivät, ja hän yllätti heidät juuri ryhtymässä aterioimaan. -Niinpiankuin Agathon oli hänet nähnyt, lausui hän: "Kas, Aristodemos, -tulet juuri parhaaseen aikaan syömään päivällistä kanssamme. Jos taas -olet tullut jonkun muun asian takia, niin lykkää se toiseen kertaan. -Sillä eilenkin minä haeskelin sinua, kutsuakseni sinut, mutta en voinut -sinua löytää. Mutta miksi et tuo Sokratesta meidän luoksemme;1" -- Minä -käännyn ympäri, kertoi hän, mutten näe missään jälempänä Sokratesta. -Minä sanoin silloin, että olin juuri tullut Sokrateen seurassa ja että -hän minut oli tänne päivällisille kutsunutkin. "Siinä teit aivan -oikein", sanoi Agathon. "Mutta missä on tuo mies?" -- "Hän tuli juuri -äsken jälessäni sisään ja itsekin ihmettelen, missä hän saattaa olla." --- "Katsoppas poika, missä Sokrates on", sanoi Agathon, "ja tuo hänet -sisälle. Sinä, Aristodemos", sanoi hän, "asetu sinä Eryximakhoksen -viereen." - -Poika pesi sitten hänet, kertoi hän, jotta hän saattaisi asettua -aterialle. Muuan toinen poika oli tullut ja ilmoittanut, että Sokrates -oli poistunut ja seisoi nyt naapurin eteispihalla eikä hänen kutsustaan -tahtonut tulla sisälle. "Sinähän kerrot kummia", sanoi Agathon. "Kutsu -häntä, äläkä päästä häntä menemään." -- Mutta Aristodemos kertoi -sanoneensa: "Älä millään muotoa tee niin, vaan antakaa hänen olla. -Hänellä on näet sellainen tapa, että hän toisinaan pysähtyy ja jää -seisomaan minne sattuu. Kyllä hän luullakseni kohta tulee. Älkää siis -häiritkö häntä, vaan antakaa hänen olla." -- "Täytyy tehdä niin, jos -sinusta siltä tuntuu", sanoi Agathon. "Mutta kestitkää meitä toisia, -pojat. Tarjotkaa aivan kuten haluatte, koska teitä ei ole kukaan -komentamassa, mikä milloinkaan ei ole kuulunut tapoihini. Kuvitelkaa -nyt mielessänne, että te olisitte kutsuneet minut ja nämä muut -päivällisille ja palvelkaa meitä niin, että voimme teitä kiittää." - -Senjälkeen kertoi hän heidän aterioineen. Mutta Sokrates ei tullut -sisälle. Agathon käski monta kertaa mennä Sokratesta noutamaan, mutta -Aristodemos ei sallinut. Sokrates oli kuitenkin tullut, viipymättä -tapansa mukaan kovin pitkää aikaa, kun he juuri olivat keskellä -ateriaa. Agathonin, joka lepäsi äärimäisenä yksinään, kertoi -Aristodemos lausuneen: "Asetu tänne viereeni, Sokrates, jotta minäkin -saisin nauttia siitä viisaudesta, joka sinulle tuolla eteispihassa -ilmestyi. Sillä varmasti sinä sen löysit ja nyt se on sinulla." -Sokrates istuutui ja lausui: "Hyvin olisivat asiat, Agathon, jos -viisaus olisi sellaista, että se saattaisi, meidän tullessamme lähelle -toinen toistamme, virrata täysinäisemmästä tyhjempään, kuten maljoista -vesi, joka villalankaa myöten juoksee täysinäisemmästä tyhjempään. Jos -näin on viisauden laita, pidän paikkaa vieressäsi suurenarvoisena. -Sillä luulen, että sinä täytät minua paljolla kauniilla viisaudella. -Minun viisauteni näet lienee kehnoa ja kiistanalaista ollen kuin unta, -sinun taas loistaa ja kasvaa valtavasti. Sillä niin nuori kuin oletkin, -on se niin voimakkaasti säteillyt sinusta ja käynyt niin ilmeiseksi -äsken enemmän kuin kolmenkymmenentuhannen helleenin ollessa sen -todistajana." -- "Sinä pilkkaat, Sokrates", sanoi Agathon. "Mutta me -saamme vähän myöhemmin ratkaista tämän kysymyksen viisaudesta, kun -meillä on tuomarina Dionysos. Nyt pitää sinun ensiksi käydä aterialle." - -Tämän jälkeen, kertoi Aristodemos, asettui Sokrates leposijalle ja -aterioitsi. Niin tekivät toisetkin. Kun he olivat uhranneet juomauhrin, -laulaneet jumalan kunniaksi ja täyttäneet muut tavalliset menot, olivat -he käyneet juomiin käsiksi. Pausaniaan kertoi Aristodemos silloin -alkaneen puhua jotenkin seuraavaan tapaan: "Hyvät miehet, millähän -tavoin saisimme juomisemme kaikkein vähimmin rasittavaksi. Sillä minä -sanon teille, että itse asiassa voin sangen huonosti eilisten -juominkien jälkeen ja kaipaan nyt vähän hengähdysaikaa. Useat teistä -ovat luullakseni samassa kunnossa, sillä olittehan eilen mukana. -Miettikäähän nyt, mitenkä juominen saataisiin vähimmin voimia -kysyväksi." -- Aristophanes sanoi tähän: "Sinä puhut aivan oikein, että -kaikin tavoin pitäisi hankkia hiukan helpoitusta juopotteluun. Sillä -minäkin kuulun niihin, jotka eilen ajoivat aikalailla nestettä -sisäänsä." -- Näiden sanat kuultuaan sanoi Eryximakhos Akumenoksen -poika Aristodemoksen kertoman mukaan: "Hyvin puhuttu, tosiaankin! Mutta -eräs asia olisi vielä hyvä saada tietää: Missä juomakunnossa Agathon -on?" -- "En kerrassaan missään kunnossa", vastasi tämä. -- "Olisi -suuremmoinen voitto meille", jatkoi Eryximakhos, "nimittäin minulle, -Aristodemokselle ja Phaidrokselle sekä näille tässä, jos te, jotka -kestätte enimmän, nyt annatte perään. Sillä mehän emme koskaan kestä -mitään. Sokrateen minä kuitenkin luen pois joukosta, sillä hän kykenee -kumpaankin, niin että hänestä on samantekevää, kumman teemme. Koska -siis minusta näyttää, ettei kukaan läsnäolevista ole halukas juomaan -paljon viiniä, niin kenties en ikävystytä seuraa, jos selitän -todenperäisesti, millaista juopumus oikeastaan on. Sillä luulen -lääketieteestä tulleeni selville siitä, että juopumus on ihmisille -jotakin vahingollista. Itse puolestani en minä, jos vain itse saisin -määrätä, tahtoisi jatkaa juomista, enkä neuvoisi ketään toistakaan niin -tekemään, etenkin jos häntä eilispäivän jälkeen vaivaa kohmelo." -- Nyt -kertoi Aristodemos myrrinusilaisen[5] Phaidroksen puuttuneen puheeseen: -"Minä puolestani olen tottunut sinua tottelemaan ja erittäinkin milloin -puhut lääketaidosta. Tällä kertaa tottelevat sinua toisetkin, jos -ajattelevat järkevästi." -- Tämän kuultuaan myöntyivät kaikki siihen, -etteivät viettäisi yhdessäoloa juopottelussa, vaan noin vain -nautinnoksi maistellen. - -"Koska nyt siis on päätetty", sanoi Eryximakhos, "että jokainen saa -juoda niin paljon kuin häntä haluttaa ja ettei mitään pakkoa ole -olemassa, niin ehdotan minä tämän jälkeen, että äsken sisään tulleen -huilunsoittajattaren annettaisiin mennä tiehensä ja soittaa itselleen -tai -- jos häntä haluttaa -- tuolla sisällä oleville naisille, ja että -me tänään keskustellen viettäisimme aikaamme. Jos haluatte, tahdon -ehdottaa teille keskusteluaiheen." -- Kaikki sanoivat haluavansa, ja -käskivät hänen tehdä ehdotuksen. Eryximakhos lausui nyt: "Alan puheeni -Euripideen Melonippen[6] mukaan. 'Sanani, jotka aion esittää eivät ole -omiani', vaan tämän Phaidroksen tässä. Phaidros puhuu näet aina -kiukuissaan minulle: 'Eikö ole ihmeellistä, Eryximakhos, että -runoilijat ovat sepittäneet hymnejä ja ylistyslauluja kaikille muille -jumalille, mutta ettei koskaan kukaan runoilijoista, niin monta kuin -heitä onkin, ole tehnyt yhtään kiitosrunoa Eroksen kunniaksi, joka -kuitenkin on niin suuri ja mahtava jumala? Jos taas tahdot ajatella -meidän kelpo sofistejamme, niin kirjoittavat he suorasanaisesti -Herakleen ja muitten kiitospuheita, kuten mainio Prodikos.[7] Tämä ei -vielä ole niin ihmeellistä; mutta äsken sain käsiini kirjan, jossa oli -suolalle sen hyödyn takia suitsutettu ihmeellinen ylistys. Ja paljon -muuta tämäntapaista saattaisit nähdä kiitetyn. Huomauttaessaan siitä, -että he tällaisten asioitten takia näkevät paljon vaivaa, mutta ettei -Erosta ole kenkään ihmisistä tähän päivään saakka rohjennut hänen -arvonsa mukaisesti ylistää, vaan että siten on laiminlyöty niin mahtava -jumala, on Phaidros minusta aivan oikeassa. Sentähden tahdon minä -toiselta puolen tehdä hänelle palveluksen ja olla hänelle mieliksi, -toiselta puolen pidän minä sopivana, että me läsnäolevat tässä -tilaisuudessa ylistämme jumalaa. Jos te olette samaa mieltä, niin olisi -meillä puheista kyllä riittävästi ajanvietettä. Minä siis ehdotan, että -jokainen meistä, puheenvuoron siirtyessä aina oikealle, pitää Eroksen -kunniaksi niin kauniin puheen kuin vain taitaa, ja että Phaidros alkaa, -koska hän sekä lepää ensimäisenä että on koko asian isä." -- "Kukaan ei -tule äänestämään sinua vastaan, Eryximakhos", sanoi Sokrates. "Sillä -minä, joka väitän, etten mitään muuta ymmärrä kuin rakkausasioita, en -mitenkään tahtoisi kieltäytyä, eikä kai Agathon eikä Pausanias eikä -suinkaan Aristophanes, jonka koko harrastuspiiri liikkuu Dionysoksen ja -Aphroditen ympärillä, eikä kukaan muu näistä, jotka tässä näen. -Kuitenkaan emme me, jotka lepäämme äärimäisinä, ole yhtä hyvässä -asemassa. Mutta meille on kylliksi, jos ne, jotka ovat meidän -edellämme, puhuvat tarpeeksi laajasti ja kauniisti. Mutta hyvällä -onnella alkakoon Phaidros ja ylistäköön Erosta." - -Kaikki muutkin yhtyivät näihin Sokrateen sanoihin ja toivomuksiin. -Mutta kaikkea sitä, mitä kukin lausui, ei Aristodemos tarkoin muistanut -enkä minäkään muista kaikkea, mitä hän puhui. Mutta kaikkien niiden -lausunnot, joitten sanat minusta näyttivät enimmin muistamisen -arvoisilta, minä kyllä esitän teille. - -Ensinnä siis kertoi hän, kuten sanottu, Phaidroksen puhuneen. Hän alkoi -suunnilleen siitä ajatuksesta, että Eros on suuri ja ihmeellinen sekä -ihmisten että jumalien joukossa hyvin monessakin suhteessa, mutta -erittäinkin syntynsä puolesta. "Sillä on kunniakasta olla jumalista -vanhimpia", sanoi hän. "Siitä on olemassa todistus. Eroksella ei -nimittäin ole vanhempia eikä niitä mainitse kukaan proosakirjailija -eikä runoilija, vaan Hesiodos väittää ensin syntyneen Khaoksen ja hänen -jälkeensä - - "'Laajalle rintavan Maan, ikiturvaisan sijan kaikkein - Ynnä Eros jumalan.' - -"Hesiodokseen yhtyy Akusilaos,[8] joka väittää Khaoksen jälkeen näiden -kahden, Maan ja Eroksen syntyneen. Parmenides[9] taas esittää näin -Luomisen: - - "'Ennen multapa toi elämän hän Eros jumalalle.' - -"Näin monelta taholta esitetään se yhteinen ajatus, että Eros on -vanhimpia. Mutta koska hän on vanhin, on hän suurimman meitä kohdanneen -hyvän aiheuttaja. Sillä minä en ainakaan osaa sanoa, mitä suurempaa -onnea saattaa olla aivan nuoruusiässä olevalla kuin hyväätarkoittava -rakastaja ja rakastajalla lemmikki. Sillä sitä, minkä tulee johtaa -lävitse koko elämän ihmisiä, jotka tahtovat elää jalosti, sitä ei voi -heille hankkia sukulaisuus eikä arvossapidetty asema eikä rikkaus eikä -mikään muu niin runsain määrin kuin rakkaus. Mitä minä tällä tarkoitan? -Häveliäisyyttä häpeälliseen nähden, harrasta pyrkimystä kauniiseen. -Sillä ilman sitä ei ole mahdollista valtion eikä yksityisen kansalaisen -suorittaa suuria ja kauniita tekoja. Minä väitän nyt, että jos joku -mies, joka rakastaa, tulee ilmi jostakin häpeällisestä teosta tai -siitä, että hän on kärsinyt jotakin sellaista jonkun taholta sentähden, -ettei pelkuruudesta ole puolustautunut, hän ei tuntisi niin suurta -tuskaa joutuessaan isänsä tai ystävänsä tai kenenkä muun tahansa -silmien eteen kuin lemmikkinsä edessä. Tämän saman huomion teemme -rakastetun suhteen, nimittäin että hän erikoisesti häpeää rakastajiaan, -kun hänet on tavattu jossakin häpeällisessä teossa. Jos siis olisi -mahdollinen jokin keino sellaisen valtion tai leirikunnan -aikaansaamiseen jossa olisi pelkkiä rakastajia ja lemmikkejä, niin he -eivät voisi paremmalla tavalla elää näissä yhteiskunnissaan kuin -pysyttäytymällä erillään kaikesta häpeällisestä ja kilpailemalla tässä -pyrkimyksessä keskenään. Ja taistellen toinen toisensa vieressä -voittaisivat tällaiset miehet harvalukuisinakin suoraan sanoen koko -maailman. Sillä mies, joka rakastaa, antaisi mieluummin kenenkä muun -tahansa nähdä hänen jättävän rivit tai heittävän aseensa kuin -rakastettunsa ja tahtoisi monta vertaa ennemmin kuolla kuin tehdä näin. -Ja niin huono ei toki ole kukaan, että jättäisi rakastettunsa tai olisi -rientämättä hänen avukseen, kun hän on vaarassa. Kukaan ei ole niin -huono, ettei Eros innostaisi häntä sellaiseen urhoollisuuteen, että hän -vetää vertoja sille, joka luonnostaan on paras. Lyhyesti sanoen, kuten -Homeros kertoo, että jumala puhalsi muutamiin urhoista rohkeutta, niin -tekee Eroskin antaessaan sitä itsestään rakastaville. - -"Vieläpä kuollakin toinen toisensa puolesta tahtovat yksinomaan -rakastavaiset, eivätkä vain miehet, vaan myöskin naiset. Tämän -väitteeni puolesta tarjoaa kaikille helleeneille riittävän todistuksen -Alkestis,[10] Peliaksen tytär, joka yksin tahtoi kuolla miehensä -puolesta, vaikka tällä oli sekä isä että äiti. Ja hän voitti nämä siinä -määrässä ystävyydessä rakkautensa takia että osoitti heidän olevan -pojalleen vieraita ja vain nimeltään kuuluvan yhteen. Ja näin -tehdessään näytti hän ei vain ihmisistä vaan myöskin jumalista tehneen -niin kauniin teon, että kun jumalat vain luetuille niistä monista, -jotka ovat suorittaneet useita kauniita tekoja, ovat suoneet sen -kunnialahjan, että ovat sallineet heidän sielunsa jälleen nousta -Hadeksesta, he hänen tekoaan ihaillen päästivät hänen sielunsa sieltä. -Näin jumalatkin kunnioittavat sitä puhdasta innostusta, jonka rakkaus -synnyttää. Mutta Orpheuksen,[11] Oiagroksen pojan, antoivat he tyhjin -toimin poistua Hadeksesta, näytettyään hänelle valekuvan hänen -vaimostaan, jota varten hän oli tullut, mutta antamatta hänelle tätä -itseään, koska hän näytti olevan hempeä, kuten kitaransoittaja ainakin, -eikä rohkenevan rakkautensa takia kuolla, kuten Alkestis, vaan elävänä -pyrkivän Hadekseen. Sentähden he sääsivät hänelle tuomion ja antoivat -hänen kuolla naisten kätten kautta, eivätkä kunnioittaneet häntä kuten -Akhilleusta, Thetiksen poikaa, jonka he lähettivät autuaitten saarille, -koska hän kuultuaan äidiltään, että kuolisi, jos tappaisi Hektorin, -mutta jollei tappaisi tätä, voisi palata kotiansa ja kuolla korkeassa -iässä, uskalsi mieluummin rientää ystävänsä avuksi ja kostaa hänet ja -niin ei ainoastaan kuolla hänen puolestaan, vaan myöskin seurata häntä -kuolemaan. Aiskhylos lörpöttelee sanoessaan, että Akhilleus oli -Patrokloksen rakastaja. Akhilleushan ei ollut ainoastaan Patroklosta -vaan kaikkia sankareita kauniimpi ja vielä parraton sekä Homeroksen -sanojen mukaan paljoa nuorempi. Sillä vaikka jumalat todellisuudessa -pitävät suurimmassa arvossa rakkauden hyvettä, niin he kuitenkin -enemmän ihailevat, kunnioittavat ja tekevät hyvää, kun lemmikki -rakastaa rakastajaansa kuin kun rakastaja rakastaa lemmikkiä. Sillä -rakastaja on jotakin jumalallisempaa kuin lemmikki. Hänessä asuu näet -jumala. Sentakia he Akhilleustakin kunnioittivat enemmän kuin -Alkestista lähettäessään hänet autuaitten saarille. - -"Niin minä siis väitän, että Eros on jumalista sekä vanhin että jaloin -ja mahtavin hankkimaan hyveen ja onnen omistuksen ihmisille, niin hyvin -eläville kuin kuolleillekin." - -Jotenkin tähän suuntaan hän kertoi Phaidroksen puhuneen ja sen jälkeen -esiintyneen joidenkuiden muiden, joiden puheita hän ei tarkoin -muistanut. Hän sivuutti ne ja esitti Pausaniaan lausunnon. Tämä taas -sanoi: "Minusta tehtävämme ei ole hyvin määritelty, Phaidros, kun me -noin vaan ilman muuta olemme saaneet käskyn ylistää Erosta. Jos Eros -olisi vain yksi, olisi kaikki hyvin, mutta nyt ei Eros ole vain yksi. -Ja kun hän ei ole vain yksi, on oikeampaa edeltäpäin ilmoittaa, kumpaa -tulee ylistää. - -"Minä koetan nyt oikaista tämän ja ensin osoittaa, mitä Erosta tulee -ylistää, ja sitten ylistää jumalaa hänen arvonsa mukaisesti. Sillä me -kaikki tiedämme, ettei ole Aphroditea ilman Erosta. Jos taas olisi vain -yksi Aphrodite, olisi Eroskin yksi. Mutta koska kerran on olemassa -kaksi Aphroditea, täytyy olla kaksi Erostakin. Mutta miksi ei -jumalattaria olisi kaksi? Toinenhan on vanhempi ja äiditön Uranoksen -(taivaan) tytär, jota me nimitämmekin taivaalliseksi. Nuorempi taas on -Zeun ja Dionen[12] tytär ja häntä me kutsumme yleiseksi. Välttämättä on -siis sitä Erosta, joka on viimeksi mainitun apulainen, kutsuttava -oikealla nimellä yleiseksi, edellistä taivaalliseksi. Tosin kaikkia -jumalia tulee ylistää; mutta on koetettava lausua, mitä kummallekin -(Erokselle) on ominaista. Sillä jokaisen teon luonne on sellainen, -ettei teko vielä itsessään ole kaunis eikä häpeällinen. Niinpä siitä, -mitä nyt teemme, joko juomme tai laulamme tai keskustelemme, ei mikään -itsessään ole kaunista, vaan sen suorituksessa, siinä tavassa miten se -suoritetaan, se tulee sellaiseksi. Sillä jos se tehdään kauniisti ja -oikein, tulee se kauniiksi, jos taas väärin, häpeälliseksi. Näin on -rakastamisenkin laita, eikä jokainen Eros ole kaunis ja ylistämisen -arvoinen, vaan ainoastaan se, joka johdattaa kauniisti rakastamaan. - -"Yleisen Aphroditen Eros on totisesti yleinen ja tekee, mitä sattuu. Ja -tätä rakastavat kehnot ihmiset. Nämä tällaiset rakastavat ensiksi yhtä -paljon naisia kuin poikia, ja edelleen, ketä he rakastavatkin, he -enemmän rakastavat ruumista kuin sielua, edelleen, mikäli voivat, -järjettömimpiä, pitäen silmällä ainoastaan halunsa tyydyttämistä, -välittämättä siitä, tapahtuuko se kauniisti vai eikö. Sentähden käykin -heidän niin, että he tekevät, mitä heidän eteensä kulloinkin sattuu, -samalla tapaa hyvää kuin sen vastakohtaa. Sillä onhan tämä Eros -syntyisin siitä jumalattaresta, joka sekä on paljoa nuorempi kuin -toinen että syntymässään osallinen sekä nais- että miessukupuolesta. -Taivaallisen Aphroditen Eros taas on jumalattaresta, joka ensiksi ei -ole osallinen naissukupuolesta, vaan ainoastaan miessukupuolesta -- -siitä poikarakkaus -- ja toiseksi on vanhempi, vapaa rikoksesta. -Sentakia tämän Eroksen innoittamat kääntyvät miehisen suvun puoleen, -rakastaen sitä, mikä on luonnostaan voimakkaampaa ja millä on enemmän -järkeä. Ja itse poikarakkaudessakin saattaisi tuntea ne, jotka ovat -puhtaasti tämän Eroksen kiihoittamia. Sillä he eivät rakasta näitä -heidän poikaiässä ollessaan, vaan vasta sitten, kun heillä alkaa olla -järkeä. Tämä taas lankeaa läheisesti yhteen ensi parrankasvun kanssa. -Ne, jotka tästä ajankohdasta alkavat rakastaa, ovat luullakseni valmiit -koko eliniän olemaan ja elämään yhdessä, mutta eivät, kun ovat -valloittaneet jonkun, joka on nuori ja ymmärtämätön, pettämään ja -pilkkaamaan häntä ja sitten poistumaan hänen luotaan ja juoksemaan -toisen luo. Pitäisi olla laki, joka kieltäisi rakastamasta lapsia, -jottei niin paljon vaivannäköä tuhlattaisi epävarmaan tarkoitukseen. -Sillä lapsiin nähden on lopputulos epävarma, mihin se päättyy, sielun -ja ruumiin huonouteenko vai hyveeseen. Hyvät tosin asettavat itse -itselleen vapaaehtoisesti tämän lain, mutta tulisi myös näitä yleisiä -rakastajia pakottaa tällaiseen, kuten pakotamme voimaimme mukaan heitä -olemaan rakastamatta vapaita naisiakin. Sillä nämä ne ovat -aikaansaaneet sellaisen häpeän, että jotkut tohtivat sanoa, että on -häpeällistä antautua rakastajille. He sanovat näin pitämällä näitä -silmällä nähdessään heidän tahdittomuutensa ja epäsiveellisyytensä, -sillä eihän toki mikään teko, joka suoritetaan tahdikkaasti ja -siveellisesti, voi oikeudenmukaisesti saada osakseen moitetta. Ja -rakkauteen nähden voimassa oleva siveyslaki on muissa valtioissa helppo -tuntea. Se sisältää nimittäin yksinkertaisia määräyksiä. Mutta täällä -ja Lakedaimonissa voimassaoleva on monimutkainen. Sillä Eliissä ja -Boiotiassa ja siellä, missä ei olla taitavia puhujia, on -yksinkertaisesti hyväksytty, että rakastajille mieliksi olo on -kaunista, eikä kukaan, ei nuori eikä vanha, sanoisi tätä häpeälliseksi, -luullakseni sen takia, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä vaivaa -koettamalla sanoilla taivuttaa nuoria, huonoja puhujia kun he ovat. -Ioniassa ja monessa muussa seudussa, missä vain asukkaat ovat barbarien -vallan alaisia, pidetään tätä tapaa häpeällisenä. Sillä barbareille on -tämä rajattoman itsevaltiuden johdosta häpeällistä samoin kuin myös -pyrkimys viisauteen ja ruumiin jalostamiseen. Hallitseville ei näet -käsittääkseni ole hyödyksi, että suuria ajatuksia syntyy hallittavissa -ja lujia ystävyyssuhteita ja liittoja, mitä etupäässä varsinkin rakkaus -tavallisesti saa aikaan. Kokemuksesta ovat tämän saaneet tuta -täkäläisetkin tyrannit. Sillä Aristogeitonin ja Harmodioksen[13] -ystävyys mursi tultuaan lujaksi heidän valtansa. Missä siis on säädetty -häpeälliseksi noudattaa rakastajain mieltä, johtuu se säätäjien -huonoudesta, nimittäin toiselta puolen hallitsevien itsekkyydestä, -toiselta puolen hallittavien miehuuttomuudesta. Missä tämä taas -yksinkertaisesti on säädetty kauniiksi, on se tapahtunut säätäjien -henkisen hitauden takia. Täällä taas on näitä paljoa kauniimpi periaate -saanut hyväksymisen, vaikka, kuten sanoin, se ei ole helposti -tajuttavissa. - -"Sillä (sellaiselta asianlaita näyttää) jos ajattelemme,[14] että -sanotaan kauniimmaksi rakastamista julkisesti kuin salaa, ja ennen -kaikkea jaloimpien ja parhaitten rakastamista, olkootpa he muita -rumempiakin, ja että rakastajalle tulee kaikkien taholta osaksi -rohkaisua ihmeteltävässä määrässä, koska hän ei näytä tekevän mitään -häpeällistä, ja että rakastetun voittaminen tuntuu kauniilta, -epäonnistuminen hänen valloittamisessaan häpeälliseltä, ja että -siveyslaki sallii rakastajan valloittamisyrityksissään tehdä -ihmeellisiä tekoja ja sittenkin saada kiitosta, sellaisia tekoja, että -jos joku tohtisi tehdä niitä missä muussa tarkoituksessa tahansa ja -saavuttaa pyrkiessään mihin muuhun tahansa kuin tähän, hän korjaisi -itselleen filosofian mitä ankarimmat moitteet. Sillä jos joku joko -tahtoessaan saada joltakulta rahoja tai pyrkiessään virkaan tai -valta-asemaan tahtoisi tehdä samoin kuin rakastajat lemmikeilleen, kun -he kerjäten ja apua anoen rukoilevat näitä, vannovat valoja, makaavat -ovien edessä, ja tahtovat alistua orjuuteen, jollaiseen ei yksikään -orja antautuisi, niin estäisivät häntä tällaisesta menettelystä sekä -ystävät että viholliset, jälkimäiset herjaamalla häntä imartelijaksi ja -epävapaaksi, edelliset varoittamalla häntä ja häpeämällä hänen -tähtensä. Mutta jos rakastaja tekee kaikkea tätä, seuraa häntä -arvonanto, ja vallitseva siveyslaki sallii hänen näin tehdä ilman -moitetta, koska hänen katsotaan harjoittavan jotakin perin kaunista -työtä. Ja mikä on tärkeintä, suuren yleisön sanojen mukaan hän yksin, -jos tekee valan, saa jumalilta anteeksiannon, jos on valansa rikkonut. -Sillä rakkausvalan ei sanota olevan mikään vala. Näin sekä jumalat että -ihmiset ovat antaneet rakastavalle täyden vapauden täkäläisen -siveyslain mukaan. - -"Tämän mukaan saattaisi siis luulla, että tässä valtiossamme pidetään -perin kauniina sekä rakastamista että hellää suhdetta rakastajiin. -Mutta kun isät asettavat rakastetuille kaitsijoita eivätkä salli -rakastajain seurustella heidän kanssaan, ja tällainen määräys on -annettu kaitsijalle, kun samanikäiset ja ystävät herjaavat, jos näkevät -jotakin tällaista tapahtuvan, eivätkä vanhemmat ihmiset taasen näitä -herjaajia tästä estä eivätkä moiti heitä siitä, että puhuisivat väärin, -tätä taas silmällä pitäen saattaisi päinvastoin luulla tällaista -pidettävän täällä mitä häpeällisimpänä. Asianlaita on luullakseni tämä. -Asia ei ole, kuten alunpitäen sanottiin, yksinkertaisesti sellainen, -että se sinänsä olisi itsessään kaunista tai häpeällistä, vaan se on -kauniisti harjoitettuna kaunista, häpeällisesti harjoitettuna taas -häpeällistä. Häpeällisesti sitä harjoitetaan, jos antaudutaan huonolle -huonolla tavalla, kauniisti taas, jos antaudutaan kelvolliselle -kauniilla tavalla. Huono taas on tuo yleinen rakastaja, joka rakastaa -enemmän ruumista kuin sielua, sillä hän ei ole edes kestävä, koska hän -ei rakasta mitään pysyvää asiaa. Sillä kun ruumiin kukoistus, jota hän -on rakastanut, lakkaa, lentää hän pois saattaen häpeään monet puheensa -ja lupauksensa. Mutta se rakastaja, joka rakastaa luonnetta, joka on -hyvä, pysyy läpi elämän, koska hän on sulautunut pysyväiseen. Nämä -tahtoo meidän siveyslakimme saattaa oivallisen ja tarkan koettelemisen -alaisiksi, toisille olemaan mieliksi, toisia taas välttämään. Siksipä -se kehoittaa toisia (rakastajia) ajamaan takaa, toisia (rakastettuja) -taas pakenemaan, kilpailulla koettaen saattaa selväksi, kumpaan -luokkaan rakastaja kuuluu ja kumpaan rakastettu. Niin siis on tämän -syyn takia katsottu häpeälliseksi joutua nopeasti valloitetuksi, jotta -olisi aikaa, joka näyttää useat asiat hyvin tutkivan. Edelleen on -häpeällistä antautua varojen tai valtiollisen mahtiaseman takia, joko -sitten joku vastoinkäymisestä masentuu eikä pysy lujana tai -vastaansanomatta sallii itseään autettavan varallisuuteen tai -toteuttamaan valtiollisia suunnitelmiaan. Sillä ei mikään tällainen -suhde näytä olevan luja eikä pysyväinen, siitä puhumattakaan, ettei -tällaisesta synny jaloa ystävyyssuhdetta. Yksi tie meidän siveyslakimme -mukaan jää, jos lemmikki tahtoo kauniisti miellyttää rakastajaansa. -Sillä samoinkuin siveyslakimme mukaan rakastajiin nähden oli voimassa -se katsantotapa, ettei millaisten palvelusten teko tahansa lemmikille -ole liehakoimista eikä moitittavaa, samoin on toiselta puolen vain yksi -tapa palvella mahdollinen, vapaaehtoinen palveleminen, joka ei tuota -moitetta. Ja tämä tarkoittaa hyvettä. - -"Se katsantokanta on näet meidän keskuudessamme päässyt vallitsemaan, -että jos joku tahtoo palvella jotakuta luullen tulevansa hänen avullaan -paremmaksi joko viisaudessa tai muussa lajissa hyvettä, tämä -vapaaehtoinen palvelus ei ole häpeällistä eikä liehakoimista. Nämä -molemmat katsantokannat, sekä se, joka koskee poikarakkautta, että se, -joka koskee viisauden harjoitusta ja muuta hyvettä, tulee yhdistää -samaksi, jos mieli saada syntymään se johtopäätös, että on kaunista -lemmikin antautua rakastajalleen. Sillä kun rakastaja ja lemmikki -tulevat yhteen ja kummallakin on vakaumuksensa, edellisellä se, että -hän kaikella mahdollisella tavalla palvellessaan lemmikkiä, joka on -tehnyt hänelle mieliksi, suorittaa oikeita palveluksia, jälkimäisellä -taas se, että on oikein, että hän kaikin tavoin on kuuliainen hänelle, -joka tekee hänet viisaaksi ja hyväksi, ja kun toinen on kykenevä -auttamaan viisauteen ja hyveeseen, toinen taas pyrkii hankkimaan -sivistystä ja muuta viisautta, silloin kun nämä molemmat vakaumukset -yhtyvät, vain silloin käy mahdolliseksi, että on kaunista lemmikin -antautua rakastajalleen, mutta missään muussa tapauksessa ei. Tässä -tapauksessa ei edes petetyksi joutuminen ole mitenkään häpeällistä, -mutta kaikissa muissa tapauksissa tuottaa tällainen suhde häpeää, -joutukoonpa joku petetyksi tai ei. Sillä jos joku on antautunut -rakastajalle siinä luulossa, että hän on rikas ja sitten joutunut -petetyksi eikä ole saanutkaan rahoja, koska rakastaja on osoittautunut -köyhäksi, ei se ole yhtään vähemmän häpeällistä. Sillä tällainen -ihminen tuntuu kuitenkin paljastaneen luonteensa laadun, että hän -nimittäin rahojen takia on valmis palvelemaan ketä hyvänsä miten -hyvänsä, ja se ei ole kaunista. Mutta jos samalla tavalla joku on -antautunut jollekulle siinä luulossa, että tämä on hyvä, ja tahtoen -tulla paremmaksi rakastajan ystävyyden kautta, ja joutunut petetyksi, -kun on käynyt ilmi, että tämä on huono ja hyvettä vailla, niin -pettyminen on kuitenkin kaunista. Sillä tämäkin tuntuu ilmaisseen oman -luonteensa laadun, sen, että hän hyveen vuoksi ja paremmaksi tullakseen -on kaikille valmis kaikkeen, ja tämä taas on kaikkein kauneinta. Niin -on siis kaikin tavoin kaunista hyveen takia antautua. - -"Tämä rakkaus on taivaallisen jumalattaren Eros, joka on sekä -taivaallinen että suurenarvoinen niin hyvin valtiolle kuin -yksityisille, se kun pakottaa sekä rakastajan että rakastetun pitämään -suurta huolta itsestään hyveen saavuttamiseksi. Kaikki muu rakkaus on -kotoisin tuosta toisesta jumalattaresta, yleisestä Aphroditesta. - -"Tämä on, Phaidros", sanoi hän, "esitykseni Eroksesta, sellaisena kuin -sen valmistumattomana olen voinut pitää." - -Kun Pausaniaan puhetta oli seurannut paussi, -- näin näet opettavat -oppineet minua puhuessani käyttämään samanlaisia äänteitä -- olisi -Aristophaneen -- sanoi Aristodemos -- pitänyt puhua. Mutta häneen oli -sattumalta joko kylläisyydestä tai jostakin muusta syystä iskenyt -nikotus eikä hän kyennyt puhumaan, vaan sanoi -- häntä alempana hänen -vierellään näet lepäsi lääkäri Eryximakhos --: "Oi -- Eryximakhos -- -sinun velvollisuutesi on joko -- päästää minut -- nikotuksesta -- tai -puhua minun puolestani, kunnes minä itse -- siitä pääsen." Eryximakhos -sanoi: "Minä teen nämä molemmat, sillä minä puhun sinun vuorollasi, -sinä taas, kun pääset vaivastasi, minun vuorollani. Ja jos sinä sillä -aikaa kun minä puhun, hyvän ajan pidätät henkeäsi, niin kenties nikotus -lakkaa, jollei, huuhdo se vedellä pois. Mutta jos se on kovin -itsepintainen, niin ota jotakin, jolla voit ärsyttää sieraimiasi, ja -aivasta. Ja jos niin teet kerran tai kahdesti, niin lakkaa se, olkoonpa -se hyvinkin itsepintainen." -- "Kiirehdi puhumaan", vastasi -Aristophanes; "minä teen siten." - -Eryximakhos lausui: "Minusta näyttää välttämättömältä, että koska -Pausanias sai kauniin alun puheeseensa, mutta ei sitä tyydyttävästi -lopettanut, minun tulee laatia puheeseen loppu. Sillä selittäessään -Eroksen olevan kaksinaisen, näyttää hän minusta tehneen aivan oikean -jaoituksen. Mutta että se ei ole ainoastaan ihmisten sieluissa ja -kohdistu kauneihin ihmisiin, vaan että se suuntautuen paljoon muuhun, -asuu muussakin, sekä kaikkien eläinten ruumiissa että siinä, mikä -maassa kasvaa, sanalla sanoen kaikessa olevaisessa, sen luulen -havainneeni meidän ammatistamme, lääketaidosta, sekä kuinka suuri ja -ihmeellinen jumala on, ja miten hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkeen, -mitä niin hyvin ihmiset kuin jumalat tekevät. Ja minä alan puheeni -lääketaidosta, saattaakseni myöskin ammattini kunniaan. - -"Ruumiin olemuksessa on tämä kaksinainen Eros. Sillä ruumiin terve tila -on tunnustetusti toista ja erinkaltaista kuin sen sairas tila, ja -erinkaltainen tavoittelee ja rakastaa erinkaltaista. Sillä toista on -rakkaus terveessä, toista sairaassa. Ja varmasti on, kuten Pausanias -äsken sanoi olevan kaunista tehdä mieliksi hyville ihmisille, mutta -häpeällistä suostua kurittomille, samaten myös itse ruumiiseen nähden -kaunista tyydyttää ja tuleekin tyydyttää jokaisen ruumiin hyviä ja -terveitä osia, ja tätä juuri nimitys lääketaito tarkoittaa; mutta -huonoihin ja sairaihin osiin suostuminen on häpeällistä eikä tule niitä -tyydyttää, jos mieli olla etevä ammattimies. Sillä lääketaito on, -lausuakseni asian ytimen, tietoa siitä, mitä ruumis rakastaa -täyttymiseen ja tyhjenemiseen nähden, ja se, joka tässä eroittaa -toisistaan kauniin ja häpeällisen rakkauden, hän on taitavin lääkäri, -ja se, joka aikaansaa vaihdoksen, niin että toisen rakkauden asemasta -omaksutaan toinen, ja se, joka ymmärtää synnyttää rakkautta, missä sitä -ei ole, mutta missä sitä tulisi olla, tai ottaa sen pois, missä sitä -on, hän olisi oivallinen ammattimies. Sillä ne voimat, mitkä ruumiissa -ovat toisilleen vihamielisimpiä, on osattava saattaa toisilleen -ystävällisiksi ja rakastamaan toinen toistaan. Ja vihamielisimpiä ovat -toisilleen enimmän vastakkaiset ominaisuudet, kuten kylmä lämpimälle, -katkera makealle, kuiva kostealle, ja kaikki sentapaiset. Ymmärtämällä -näissä synnyttää rakkautta ja sopua on meidän esi-isämme Asklepios, -kuten nämä meidän runoilijamme väittävät ja minäkin uskon, perustanut -tämän meidän tieteemme. Lääketaitoa siis ohjaa, kuten sanottu, kokonaan -tämä jumala, samoin kuin ruumiin harjoitusta ja maanviljelystä. Mitä -taas säveltaiteeseen tulee, on jokaiselle, joka hiukankin on asiaa -ajatellut, ilmeistä, että sen laita on sama kuin näiden, kuten ehkä -Herakleitoskin[15] tahtoo sanoa; sillä hänen sanontatapansa ei ole -sattuva. Hän näet väittää, että ykseys itsessään eroaa ja itseensä -yhdistyy, kuten jousen ja lyran harmonia. Mutta on suurta -järjettömyyttä väittää, että harmonia eroaa tai että se on yhä vielä -eroavaisista sävelistä kokoonpantu. Kenties hän onkin tahtonut sanoa, -että harmonia on syntynyt ennen toisistaan eroavaisista korkeasta ja -matalasta sävelestä, jotka sitten säveltaiteen vaikutuksesta myöhemmin -ovat yhtyneet yhdeksi. Sillä eihän mitenkään voi yhä edelleen -toisistaan eroavasta korkeasta ja matalasta sävelestä syntyä harmoniaa. -Onhan harmonia yhteensointumista, yhteen sointuminen taas on -yhteensoveltumista. Mutta toisistaan eroavaisten asiain -yhteensoveltuminen, niin kauan kuin ne vielä eroavat toisistaan, on -mahdottomuus. Ja erinkaltaisen ja yhteensoveltumattoman on mahdoton -sointua yhteen, kuten rytmikin on syntynyt nopeasta ja hitaasta -tahdista, jotka ennen ovat eronneet toisistaan, mutta sittemmin -sopeutuneet yhteen. Mutta yhteensoveltumisen saa aikaan kaikissa -näissä, kuten äsken mainitsemallani alalla lääketiede, tällä alalla -säveltaide, synnyttäessään niiden kesken rakkautta ja sopua. Ja -säveltaide onkin rakkauden tuntemista sillä alalla, jonka muodostavat -harmonia ja rytmi. Itse harmonian ja rytmin olemuksessa taas ei ole -lainkaan vaikeata havaita rakkauden ilmenemistä, ja tällä alalla ei -kaksinainen Eros esiinny. Mutta kun ihmisten kesken on sovellutettava -rytmiä ja harmoniaa joko sepittämällä, mitä kutsutaan sävellykseksi tai -oikein käyttämällä sävelmiä ja säveltahteja, mitä kutsutaan -esitykseksi, silloin syntyy vaikeuksia ja hyvä taiteilija on tarpeen. -Jälleen toteutuu sama ajatus, että tulee noudattaa siveellisten -ihmisten tahtoa ja sillä tavoin, että ne, jotka vielä eivät ole -siveellisiä, sellaisiksi tulisivat yhä enemmän, ja että tulee säilyttää -näiden rakkaus; tässä meillä on tuo kaunis, taivaallinen rakkaus, -Urania runottaren Eros. Mutta toinen, Polyhymnian[16] Eros, on yleinen -Eros; ja sitä tulee varovaisesti sovelluttaa, mihin sitä sovelluttaa, -jotta tosin voisi korjata siitä nautintoa silti vajoamatta -hillittömyyteen, kuten meidän ammatissamme on suuri vaikeus hyvin -suhtautua niihin himoihin, jotka kohdistuvat keittotaitoon, niin että -ilman sairautta voi niittää nautintoa. Säveltaiteessa ja lääketieteessä -ja kaikilla muilla sekä inhimillisillä että jumalallisilla aloilla on -niin paljon kuin mahdollista kumpaankin Erokseen kiinnitettävä -huomiota. Sillä ne molemmat ovat niissä olemassa. - -"Onhan myöskin vuodenaikojen järjestys näiden molempien läpitunkema. Ja -kun ne tilat, jotka juuri mainitsin, lämmin ja kylmä sekä kuiva ja -kostea tulevat osallisiksi siveellisestä rakkaudesta toinen toiseensa, -ja saavuttavat oikean harmonian ja oikein sekaantuvat toisiinsa, niin -ne tuovat tullessaan runsaan sadon ja terveyden ihmisille ja muille -eläville olennoille ja kasveille eivätkä aikaansaa mitään vahinkoa. -Mutta kun hillitön Eros pääsee eri vuodenaikoina voitolle, tuottaa se -paljon tuhoa ja vahinkoa. Sillä rutot tavallisesti syntyvät -tämäntapaisista syistä ja monet muut samanlaiset taudit sekä eläimissä -että kasveissa. Sillä kuura, rakeet ja kasvihome syntyvät tällaisten -rakkauden voimien itsekkyydestä ja hillittömyydestä toisiinsa nähden, -voimien, joitten tuntemista tähtien liikunnossa ja vuodenaikojen -vaihtelussa kutsutaan tähtitieteeksi. - -"Edelleen sekä uhrit että kaikki se, mikä kuuluu ennustustaidon piiriin --- ja tämähän on jumalien ja ihmisten keskeistä vuorovaikutusta -- ovat -olemukseltaan yksinomaan rakkauden suojelemista ja hoivaamista. Sillä -kaikki jumalattomuus syntyy tavallisesti siitä, että joku ei palvele -siveellistä Erosta eikä kunnioita ja arvossapidä häntä kaikissa -teoissaan, vaan palvelee tuota toista sekä suhteessaan vanhempiinsa, -niin hyvin heidän eläessään kuin heidän kuoltuaankin, että suhteessaan -jumaliin. Ennustustaidon tehtävänä on tarkata molempia Eroksia ja -hoivata niitä. Ja ennustustaito on jumalien ja ihmisten keskisen -ystävyyden synnyttäjä sen tuntemuksen kautta, mikä sillä on ihmisissä -vallitsevista rakkauden voimista, jotka tähtäävät hurskauteen ja -jumalattomuuteen. Näin monipuolinen ja suuri voima, tai oikeammin -kaikki voima, on Eroksella kokonaisuudessaan. Mutta sillä Eroksella, -joka vaikuttaa hyvän piirissä kohtuullisena ja oikeamielisenä sekä -meidän että jumalien keskuudessa, sillä on suurin voima ja se valmistaa -meille kaikkea onnellisuutta, niin että me voimme seurustella -ystävyydessä toistemme kanssa samoinkuin meitä mahtavampien -- jumalien --- kanssa. - -"Kenties olen minä ylistäessäni Erosta jättänyt paljon mainitsematta, -mutta en ainakaan tieten tahtoen. Mutta jos olen jättänyt jotakin pois, -on sinun asiasi, Aristophanes, täydentää puhettani. Tai jos jollakin -muulla tavalla aiot julistaa jumalan kunniaa, niin julista, koska olet -päässyt nikotuksesta." - -Aristophanes puuttui nyt -- niin kertoi Aristodemos -- puhumaan ja -lausui: "Kyllä se nyt lakkasi, mutta ei kumminkaan ennen kuin olin -käyttänyt sitä vastaan aivastusta, niin että minua ihmetyttää, -tarvitseeko ruumiin siveellinen puoli sellaista meteliä ja sellaisia -kutkutuksia kuin aivastus on. Sillä se lakkasi aivan paikalla, kun -käytin aivastusta sitä vastaan." Eryximakhos sanoi: "Hyvä Aristophanes, -katso, mitä teet! Sinä teet pilaa, vaikka sinun pitäisi puhua, ja -pakoitat minun ryhtymään sanojesi vartiaksi sen varalta, että sanot -jotakin naurettavaa, vaikka sinun olisi tilaisuus puhua rauhassa." -Aristophanes lausui nauraen: "Oikein puhuttu, Eryximakhos, ja olkoot -sanani mitättömät! Mutta älä vartioitse minua, minä kun pelkään sen -puolesta, mitä aion puhua, en sitä, että sanon jotakin, joka herättää -naurua -- sehän olisi etu ja minun runottareni mukaista, vaan että -sanon sellaista, joka tekee minut naurettavaksi." -- "Luuletko, -Aristophanes", sanoi toinen, "pääseväsi pakoon, kun kerran olet -ampunut? Mutta ole nyt tarkkana ja puhu niin, kuin sinun pitäisi -vastata sanoistasi! Kenties kuitenkin, jos hyväksi näen, minä vapautan -sinut." - -"Varmasti, Eryximakhos", sanoi Aristophanes, "aion puhua hieman toiseen -tapaan kuin sinä ja Pausanias puhuitte. Sillä minusta näyttää siltä, -etteivät ihmiset ylipäätään ole huomanneet Eroksen mahtia. Jos he näet -sen olisivat huomanneet, olisivat he hänelle pystyttäneet suurimmat -temppelit ja alttarit ja valmistaneet hänelle suurimmat uhrit, eivätkä -olisi asiat kuten nyt, jolloin ei mitään kaikesta tästä hänelle -tapahdu, vaikka niin pitäisi ennen kaikkea tehtämän. Sillä hän on -jumalista suurin ihmisystävä, ollen ihmisten sekä auttaja että lääkäri -siinä, minkä parantaminen saattaisi synnyttää suurimman onnen -ihmissuvulle. Minä koetan siis teille esittää hänen mahtinsa, ja te -saatte olla muitten opettajia. Mutta ensiksi tulee teidän oppia -tuntemaan inhimillinen luonto ja ne vaiheet, mitä se on kokenut. Sillä -meidän luontomme ei muinoin ollut sama kuin nyt, vaan toisenlainen. -Ensiksi näet oli kolme ihmissukupuolta, ei kuten nyt, kaksi, miehinen -ja naissukupuoli, vaan niiden lisäksi oli kolmaskin, joka oli yhdistys -kummastakin näistä ja jonka nimi enää on jälellä, sen itsensä hävittyä. -Miesvaimo oli silloin näet yhtenä olentona olemassa ja sekä muotonsa -että nimensä puolesta se oli yhdistys kummastakin, mies- ja -naissukupuolesta. Mutta nyt sitä ei ole olemassa muuta kuin -häväistysnimenä. Sitäpaitsi oli jokainen ihminen muodoltaan -ympyriäinen, niin että selkä ja keuhkot muodostivat pyöreän kehän, -hänellä oli neljä kättä ja yhtä monta jalkaa kuin kättä, ja pyöreällä -niskalla kahdet kasvot, joka suhteessa samanlaiset. Ja molemmilla -näillä vastakkaisilla kasvoilla oli yksi päälaki ja neljä korvaa, -hänellä oli kahdet sukuelimet ja kaikki muu niinkuin tästä voi päättää. -Hän kulki suorana kuten nytkin, kummanne päin halusi. Ja kun hän pyrki -nopeasti kulkemaan eteenpäin, niin hän nojasi niihin kahdeksaan -raajaan, jotka hänellä oli, ja kulki pyöränä nopeasti eteenpäin, kuten -ne, jotka heittävät kuperkeikkaa ja niin tehdessään kiertävät raajansa -pyöräksi. Mutta sentakia oli olemassa kolme tällaista sukupuolta, että -miehinen suku polveutui alkuaan auringosta, naissuku maasta, ja se -sukupuoli, jolla oli osaa molemmista, kuusta, koska kuullakin on osaa -molemmista. Kehänmuotoisia he olivat sekä itse että heidän liikuntonsa -sentakia, että he olivat vanhempiensa kaltaisia. Väeltään ja voimiltaan -he olivat mahtavia, heillä oli suuret ajatukset ja he ryhtyivät -hyökkäämään jumalien kimppuun, ja se, mitä Homeros kertoo Ephialteesta -ja Otoksesta,[17] se soveltuu heihin, nimittäin että he ryhtyivät -rakentamaan tietä taivaaseen hyökätäkseen jumalien kimppuun. - -"Zeus siis ja muut jumalat neuvottelivat, mitä heidän tuli tehdä, ja -olivat neuvottomia. Sillä he eivät pystyneet heitä tappamaan eivätkä -iskien heitä salamalla kuten gigantteja tekemään tyhjäksi koko -sukukuntaa, sillä silloin heiltä olisi mennyt tyhjiin se palvelus ja ne -uhrit, joita ihmisten puolelta heidän osakseen tuli, eivätkä he -myöskään voineet sallia heidän pöyhkeillä. Lopulta Zeus suurella -tuskalla keksi jonkun ajatuksen ja sanoi: 'Luulen keksineeni keinon, -joka tekee ihmisten olemassaolon mahdolliseksi, mutta samalla saattaa -heidät lakkaamaan hillittömyydestään, kun he käyvät heikommiksi. Minä -nimittäin', sanoi hän, 'halkaisen heidät nyt jokaisen kahtia, ja he -käyvät samalla heikommiksi ja meille hyödyllisemmiksi sen kautta, että -he lukumäärältään lisääntyvät. He tulevat käymään pystysuorassa -asennossa kahdella jalalla. Mutta jos he yhä edelleen näyttäisivät -pöyhkeilevän eivätkä tahtoisi pysyä rauhallisina, niin minä halkaisen -heidät jälleen kahtia, niin että he saavat kulkea yhdellä jalalla -hyppien.' Tämän sanottuaan hän halkaisi ihmiset kahtia, kuten ne, jotka -halkovat hedelmiä hilloamista varten tai kuten ne, jotka hiuksilla -halkovat munia. Ja joka kerta kun hän halkaisi jonkun, käski hän -Apollonin kääntää tämän pään ja puolen kaulaa halkaisukohtaan päin, -jotta ihminen nähdessään itsessään tapahtuneen halkomisen olisi -säädyllisempi; kaiken muun hän käski hänen parantaa. Tämä käänsi ympäri -kasvot ja veti joka puolelta nahkaa kokoon sen paikan ylitse, mitä nyt -kutsutaan mahaksi, ja sitoi kiinni sen keskellä mahaa kokoon vedetyn -rahakukkaron tavoin niin, että jätti yhden suun, jota nimitetään -navaksi. Muut poimut hän enimmäkseen siloitteli ja muodosteli rinnan -jollakin sentapaisella työkalulla, jollaista suutarit käyttävät -tasoitellessaan lestille pannun nahan poimuja. Mutta muutamia ryppyjä -hän jätti, nimittäin ne, jotka ovat juuri mahan ja navan seutuvilla, -olemaan muistomerkkinä muinaisesta onnettomuudesta. - -"Kun ruumis siis oli halkaistu kahtia, niin jokainen kaipasi omaa -puoliskoansa ja lyöttäytyi sen kanssa yhteen; ja he heittivät kädet -toistensa ympäri ja syleilivät toisiaan haluten kasvaa yhteen. Niin he -kuolivat nälkään tai muuten hoidon puutteessa, kun he eivät mitään -tahtoneet tehdä toisistaan erotettuina. Ja joka kerta kun puoliskoista -joku kuoli toisen jäädessä eloon, niin jälelle jäänyt etsi toista ja -kietoutui sitä syleilemään, kohtasipa se muinaisen kokonaisen naisen -puolikkaan, jota me nyt kutsumme naiseksi, tai miehen puolikkaan. Ja -näin he hukkuivat. Mutta Zeus alkoi tuntea sääliä, keksi toisen keinon -ja muutti heidän sukuelimensä etupuolelle. Siihen asti näet nämä olivat -heidän ulkopuolellaan, eivätkä he siittäessään yhtyneet toisiinsa, vaan -he siittivät ja synnyttivät maassa, kuten heinäsirkat. Hän muutti siis -nämä etupuolelle ja laittoi siitoksen niiden kautta tapahtumaan -keskinäisessä yhtymisessä, miehen yhtymisessä naiseen, sentakia, että -jos mies syleilyssä yhtyisi naiseen, he siittäisivät ja syntyisi uusi -suku, ja taas jos mies yhtyisi mieheen, tästä yhtymisestä syntyisi -tyydytystä, ja he sen lopetettuaan kävisivät töihin käsiksi ja -pitäisivät huolta muusta, joka elämään kuuluu. Niin kaukaisesta ajasta -asti siis on ihmisiin istutettu rakkaus toinen toiseensa. Se johtaa -heitä takaisin heidän entiseen luontoonsa ja pyrkii tekemään yhtä -kahdesta ja parantamaan inhimillisen luonnon. - -"Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu -kuten kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina -omaa puolikastaan. Siis kaikki miehet, jotka on lohottu kaksoisoliosta, -jota silloin kutsuttiin miesvaimoksi, ovat naislempisiä, ja enemmistö -avionrikkojia on lähtöisin tästä suvusta. Ne naiset taas, jotka ovat -mieslempisiä ja puolisoina uskottomia, lähtevät tästä suvusta. Mutta -naisista kaikki ne, jotka ovat halkomia naisesta, eivät paljon kiinnitä -huomiotansa miehiin, vaan ovat mieluummin kääntyneitä naisten puoleen, -ja naisystävykset syntyvät tästä suvusta. Ne taas, jotka ovat halkomia -miehisestä sukupuolesta, ajavat sitä takaa, mikä on miehistä, ja -niinkauan kuin he ovat poikasia, rakastavat he, miessuvun osia kun -ovat, miehiä ja iloitsevat saadessaan maata miesten vieressä ja -syleillä heitä, ja nämä ovat pojista ja nuorukaisista parhaita, koska -he ovat miehekkäimpiä luonnostaan. Muutamat sanovat heidän olevan -häpeämättömiä, mutta siinä he valehtelevat. Sillä eivät he tee tätä -häpeämättömyydestä, vaan rohkeudesta ja uljuudesta ja miehekkyydestä, -rakastaen sitä, mikä on heidän kaltaistaan. Siitä on oiva todistus, se -nimittäin, että yksinomaan nämä tällaiset miehet täyskasvaneina -antautuvat valtiolliseen toimintaan. Kun he ovat tulleet miehiksi, -rupeavat he rakastamaan poikia eivätkä luonnostaan välitä avioliitosta -ja lasten tekemisestä, vaan laki pakoittaa heidät siihen, ja he ovat -tyytyväisiä, jos saavat elää naimattomina toistensa parissa. Kaikissa -tapauksissa tulee tällaisesta poikien rakastaja ja rakastajansa ystävä, -hän kun aina rakastaa sitä, mikä on hänen sukuaan. Joka kerta kun siis -poikien rakastaja ja jokainen muu tapaa juuri tuon oman puoliskonsa, -valtaa heidät ihmeellisellä tavalla ystävyys, sukulaistunne ja rakkaus, -eivätkä he -- lyhyesti sanoen -- halua erota toisistaan edes vähäksi -aikaa. Ja nämä, jotka elävät koko elinaikansa toistensa parissa, ovat -niitä, jotka eivät osaisi sanoa, mitä haluavat toisiltaan itselleen -tapahtuvan. Sillä eihän sitä toki voisi olla yhdyselämä aistillisen -rakkauden nautinnoissa, niin että toinen sen takia niin täydellä -innolla pyrkisi nauttimaan yhdessäolosta toisen kanssa; vaan ilmeisesti -kummankin sielu kaipaa jotakin muuta, jota ei osaa sanoa, vaan -ainoastaan aavistaa ja arvailee. Ja jos heidän eteensä heidän yhdessä -maatessaan ilmestyisi Hephaistos, kädessään työaseensa, ja kysyisi: -'Mitä te, ihmiset, toisiltanne oikeastaan tahdotte?' ja jos he eivät -tietäisi, mitä vastata, ja hän uudestaan kysyisi: 'Sitäkö te haluatte, -että mahdollisimman paljon saisitte olla yhdessä, niin ettei teidän -tarvitsisi yöllä eikä päivällä erota toisistanne; jos te sitä haluatte, -tahdon minä sulattaa ja kasvattaa teidät yhteen, niin että teistä, -joita nyt on kaksi, tulee yksi ja että, niin kauan kuin elätte, yhtenä -ollen molemmat elätte yhdessä, ja kuoltuanne tuolla Hadeksessa olette -yhdessä kuolleina yksi kahden asemasta. Katsokaa siis, tätäkö te -halajatte ja onko teille kylliksi, jos tämän saavutatte!' -- tämän -kuultuaan ei kukaan -- sen tiedämme -- vastaisi kieltävästi tai -näyttäisi jotakin muuta tahtovan, vaan yksinkertaisesti uskoisi -kuulleensa sitä, mihin jo kauan on pyrkinyt, nimittäin että yhtyneenä -ja sulautuneena rakastettuunsa saisi tulla kahdesta yhdeksi. Tähän on -se syynä, että meidän vanha luontomme oli juuri tämä ja että olimme -kokonaisia. Juuri tällä kokonaisen kaipuulla ja tavoittelulla on nimenä -rakkaus. Tätä ennen, kuten sanottu, olimme yksi. Mutta nyt on jumala -meidät vääryytemme takia jakanut erilleen, kuten lakedaimonilaiset ovat -tehneet arkadialaisille.[18] Näin ollen pyörii vaara, että, jollemme -ole säädyllisiä jumalia kohtaan, meidät uudestaan halkaistaan ja me -saamme kulkea ympäri sennäköisinä kuin pylväisiin hakatut kuvat, jotka -nenän kohdalta ovat halki sahatut, kuten kahtia jaetut kuutiot. Mutta -sentähden tulee joka miehen kehoittaa jokaista pitämään jumalia -kunniassa, jotta voisimme tällaisen kohtalon välttää, mutta siitä tulla -osallisiksi, jossa Eros on johtajamme ja sotapäällikkömme. Häntä -vastaan älköön kukaan toimiko! Häntä vastaan taas toimii jokainen, joka -vetää päällensä jumalien vihan. Mutta jos me pääsemme jumalan ystäviksi -ja hyvään sovintoon hänen kanssaan, löydämme me lemmikkimme ja saamme -hänet omaksemme, mikä nyt vain harvoille onnistuu. Älköön Eryximakhos -keskeyttäkö minua ja tehkö sanojani pilkan alaisiksi selittämällä, että -minä muka tarkoitan Pausaniasta ja Agathonia! Sillä kenties hekin -sattuvat kuulumaan näihin ja molemmat luonnostaan ovat miehisiä. -Minähän tarkoitan nyt kaikkia, sekä miehiä että naisia, kun sanon, että -meidän sukumme siten tulisi onnelliseksi, jos me pääsisimme rakkauden -täyttymykseen ja jokainen saavuttaisi oman lemmikkinsä päästen entiseen -luontoonsa. Jos tämä on parasta, niin täytyy siis myös nykyisissä -olosuhteissa sen olla parasta, mikä on sitä lähinnä. Sitä taas on -lemmikin saavuttaminen, joka on rakastajan mielenlaadun mukainen. Jos -siis ylistämme jumalaa, joka tämän aiheuttaa, niin täydellä syyllä -silloin saamme ylistää Erosta, joka nykyhetkellä antaa meille enimmät -lahjat johtaessaan meidät meille sukulaiseen, ja tulevaisuuden varalle -tarjoaa meille suurimmat toiveet, nimittäin, että jos osoitamme -kunnioitusta jumalia kohtaan, hän saattaa meidät vanhaan luontoomme, -parantaa meidät ja tekee meidät autuaiksi ja onnellisiksi. -- - -"Tällainen, Eryximakhos, sanoi hän, on minun puheeni Eroksesta, -toisenlainen kuin sinun. Kuten jo olen sinua rukoillut, älä tee sitä -pilkanalaiseksi, jotta saisimme kuulla jälellä olevia, mitä kukin -sanoo, tai mieluummin, mitä kumpikin. Sillä Agathon ja Sokrates vain -ovat jälellä." - -"Minä teen tahtosi mukaan", kertoi Aristodemos Eryximakhoksen -lausuneen. "Sillä puheesi on minustakin tuntunut miellyttävältä. Ja -jollen tietäisi, että Sokrates ja Agathon erinomaisesti tuntevat -rakkausasioita, niin pahasti pelkäisin heidän jäävän sanattomiksi, -sentakia että niistä on paljon ja monipuolisesti puhuttu. Nyt kuitenkin -olen luottavaisella mielellä." Sokrates sanoi: "Sinähän olet itse -jalosti suorittanut kilpataistelun. Mutta jos sinä olisit siinä -asemassa, missä minä nyt olen, tai ehkä mieluummin, missä minä tulen -olemaan, kun Agathonkin on puhunut, olisit sinä aikalailla peloissasi -ja suuresti hädissäsi, kuten minä nyt olen." -- "Sinä tahdot huumata -minut, Sokrates", sanoi Agathon, "jotta joutuisin hämilleni luullessani -kuulijakunnalla olevan suuria odotuksia puhetaitoni suhteen." -- -"Minulla olisi tosiaankin huono muisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos -minä, nähtyäni sinun varmuutesi ja jalon tyyneytesi sinun astuessasi -näyttämölle näyttelijäin seurassa ja katsoessasi päin niin suurta -katsomoa lainkaan joutumatta pelon valtaan, kun sinun piti esittää -näytelmäsi, jos minä luulisin sinun joutuvan hämillesi meidän muutamien -harvojen ihmisten takia." -- "Kuinka Sokrates", sanoi Agathon, "ethän -sinä toki luule minun olevan niin täynnä teatteria, etten hyvin -käsittäisi, että järkimiehelle muutamat ymmärtäväiset ovat -pelottavampia kuin joukko ymmärtämättömiä?" -- "En tosiaan tekisi -kauniisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos ajattelisin sinusta jotakin -epähienoa. Sillä tiedän hyvin, että jos sattuisit joidenkuiden pariin, -joita pitäisit viisaina, sinä välittäisit niistä enemmän kuin joukosta. -Mutta tuskin me olemme sellaisia. Sillä mehän olimme siellä saapuvilla -ja kuuluimme joukkoon. Mutta jos sattuisit muitten viisaiden pariin, -niin pian sinä heitä häpeäisit, jos luulisit tekeväsi jotakin, joka on -häpeällistä. Vai mitä tarkoitat?" -- "Totta puhut", sanoi hän. -- -"Mutta joukkoa et sinä häpeäisi, jos luulisit tekeväsi jotakin -häpeällistä." -- Phaidroksen sanoi Aristodemos silloin puuttuneen -puheeseen ja lausuneen: "Hyvä Agathon, jos vastaat Sokrateelle, ei hän -enää lainkaan välitä siitä, miten keskustelumme aiheen käykään, kunhan -hänellä vain on joku, jonka kanssa keskustella; varsinkin jos tämä on -kaunis mies. Minä kuulen kyllä mielelläni Sokrateen keskustelevan, -mutta minun täytyy pitää huolta ylistyspuheesta Erokselle, ja -vastaanottaa itsekultakin teistä puhe. Kun kumpikin on antanut osansa -jumalalle, keskustelkoon sitten tällä tavalla." -- "Hyvin puhuttu, -Phaidros", sanoi Agathon, "eikä mikään estä minua puhumasta, sillä -Sokrateen kanssa voin minä toistekin usein keskustella. - -"Minä tahdon nyt ensin lausua, mitenkä minun tulee puhua, ja sitten -puhua. Sillä minusta näyttää siltä, ettei kukaan niistä, jotka ovat -tätä ennen puhuneet, ole ylistänyt jumalaa, vaan kaikki ovat kiittäneet -ihmisiä onnellisiksi sen hyvän takia, jonka jumala on heille -lahjoittanut. Mutta millainen hän oikeastaan on, joka nämä lahjat on -antanut, sitä ei ole kukaan sanonut. Ainoa oikea tapa kuitenkin -jokaisessa ylistyspuheessa ja jokaista ylistäessä on puheella koettaa -esittää, millainen ja minkä aiheuttaja se on, josta on puhe. Siten -tulee meidän Erostakin ylistää, ensinnä häntä itseään, millainen hän -on, ja sitten hänen lahjojaan. Minä puolestani väitän, että niin -onnellisia kuin kaikki jumalat ovatkin, Eros on, jos on luvallista niin -sanoa joutumatta kenenkään kostonalaiseksi, onnellisin heistä, koska -hän on kaunein ja paras. Kaunein hän on seuraavista syistä. Ensiksi hän -on, Phaidros, jumalista nuorin. Painavan todistuskappaleen tälle -väitteelle tarjoaa hän itse pakenemalla paetessaan vanhuutta, joka -kuitenkin ilmeisesti on nopea. Ainakin se nopeammin kuin sen tulee, -meitä lähenee. Tätä Eros luonnostaan vihaa eikä sitä kaukaakaan lähene. -Nuorten parissa ja seurassa hän aina on. Sillä vanha sananparsi lausuu -aivan oikein sanoessaan, että samanlainen aina liittyy samanlaiseen. -Phaidrokseen minä yhdyn monessa muussa suhteessa, mutta en siinä, että -Eros on vanhempi Kronosta ja Iapetosta,[19] vaan väitän, että hän on -nuorin jumalista ja ikuisesti nuori ja että ne muinaiset jumalien -keskuudessa sattuneet tapahtumat, joista Hesiodos ja Parmenides -kertovat, ovat syntyneet Ananken[20] (Välttämättömyyden) eikä Eroksen -vaikutuksesta, jos heidän kertomuksensa ylipäänsä on tosi. Sillä eivät -jumalat olisi silponeet eivätkä sitoneet kahleisiin toisiaan eivätkä -tehneet monenlaista muuta väkivaltaa, jos Eros olisi ollut heidän -keskellään, vaan ystävyys ja rauha olisi vallinnut, kuten nyt, siitä -asti kuin Eros on jumalia hallinnut. Nuori hän siis on, ja paitsi että -on nuori, on hän hento; ja hän kaipaa runoilijaa sellaista kuin oli -Homeros kuvailemaan jumalan hentoutta. Sillä Homeros sanoo, että -Ate[21] on jumalatar ja hento; ainakin hänen jalkojaan hän kuvaa -hennoiksi, sanoen: - - "'Hennot jalkansa ei käy koskaan maan tämän pintaan. - Ei, vaan miesten päitäpä myöten kulkunsa leijaa.' - -"Hän näyttää minusta kauniilla todistuksella osoittavan hänen -hentoutensa, sillä nimittäin, ettei hän kulje pitkin kovaa pohjaa, vaan -pehmeätä. Samaa todistusta mekin tahdomme käyttää Eroksesta -osoittaaksemme, että hän on hento. Hän ei näet kulje maan kamaralla -eikä päälakia myöten, mitkä eivät ole erittäin pehmeitä, vaan hän sekä -kulkee että asuu sellaisessa, mikä on kaikkein pehmeintä olevaisesta. -Sillä hän on asettunut asumaan jumalien ja ihmisten mieliin ja -sieluihin, ei kuitenkaan järjestänsä kaikkiin sieluihin, vaan aina kun -hän tapaa sielun, missä on karkea mielenlaatu, hän väistyy, mutta -asettuu sinne asumaan, missä on pehmeä mieli. Kun hän siis aina sekä -jaloillaan että kaikin tavoin tarttuu sellaiseen, mikä on pehmeimmästä -pehmeintä, niin täytyy hänen olla kaikista hennoin. Nuorin hän siis on -ja hennoin ja sen lisäksi notkea vartaloltaan. Sillä ei hän olisi -kykenevä hiipimään kaikkeen eikä salaa käymään sisälle jokaiseen -sieluun eikä sieltä pois, jos hän olisi kova ja karkea. Mutta hänen -tasasuhtaisesta ja notkeasta olennostaan on hyvänä todisteena jalo -ulkomuoto, joka Eroksella kaikkien olentojen joukossa yleisen -tunnustuksen mukaan erikoisesti on. Sillä muodottomuudella ja Eroksella -on ikuinen keskinäinen sota. Hänen ihonsa kauneutta osoittaa jumalan -elämä kukkien keskellä. Sillä kukoistamattomaan ja loppuun kukkineeseen -ruumiiseen ja sieluun ja mihin muuhun tahansa ei Eros asetu, mutta -missä on kukkea ja tuoksuva paikka, sinne hän sekä asettuu että siellä -pysyy. - -"Jumalan kauneudesta riittäköön tämä, vaikka paljon vielä on sanomatta. -Eroksen hyveestä on tämän jälkeen puhuttava. Suurinta on se, ettei Eros -tee vääryyttä jumalalle eikä ihmiselle eikä kärsi vääryyttä jumalalta -eikä ihmiseltä. Sillä hän ei väkivaltaisesti koe mitään, jos hän -jotakin kokee, koska väkivalta ei koske Erokseen. Eikä hän väkivalloin -tee, mitä tekee. Sillä jokainen palvelee Erosta vapaaehtoisesti -kaikessa, ja mihin joku vapaaehtoisesti myöntyy toisenkin puolen -menetellessä vapaasta tahdosta, sen lait, valtion kuninkaat, julistavat -oikeaksi. Paitsi oikeamielisyyttä on hänessä mitä suurin määrä -kohtuullisuutta. Sillä kohtuullisuus on -- kuten tunnustetaan -- -nautintojen ja halujen hallitsemista, Erosta voimakkaampi ei taas -mikään nautinto ole. Mutta jos on heikompia nautintoja, hallitsee niitä -Eros, ja hän siis on hallitseva. Ja hallitessaan nautintoja ja haluja -lienee Eros erikoisen kohtuullinen. Urhoollisuudessa taas ei edes Ares -vedä Erokselle vertoja. Sillä ei Ares omista Erosta, vaan Eros Areksen, -Eros, rakkaus Aphroditehen,[22] kuten kerrotaan. Ja se, joka omistaa, -on voimakkaampi kuin se, jota omistetaan. Mutta se, joka hallitsee -muista urhoollisinta, on kai itse urhoollisin. Olen nyt puhunut jumalan -oikeamielisyydestä, kohtuullisuudesta[23] ja urhoollisuudesta, mutta -viisaudesta on minun vielä puhuminen. Niin paljon kuin mahdollista on -minun koetettava olla tässäkään mitään laiminlyömättä. Ensiksi -- jotta -minäkin antaisin kunnian meidän taiteellemme, kuten Eryximakhos -omalleen -- on jumala niin viisas runoilija, että kykenee toisenkin -tekemään runoilijaksi. Jokaisesta ainakin tulee runoilija, johon Eros -vain koskee, vaikka hän ennestään olisikin epärunollinen. Tätä seikkaa -sopii käyttää todistuksena siitä, että Eros on suuri taituri ylipäänsä -kaikessa muusillisessa taiteessa. Sillä sitä, mitä jollakulla joko ei -ole tai mitä hän ei tiedä, sitä hän ei kykenisi antamaan eikä -opettamaan toiselle. Ja mitä taas tulee taitoon synnyttää kaikki elävät -olennot, niin kuka väittää vastaan, ettei juuri Eroksen viisaudesta -kaikki elollinen synny ja kasva. Mitä taas mestaruuteen muissa -taiteissa tulee, niin emmekö tiedä, että se taide, minkä -opetusmestariksi tämä jumala ryhtyy, se kehittyy kuuluisaksi ja -loistavaksi, se taas, johon Eros ei koske, jää varjoon. Sillä -jousella-ampumistaidon ja lääketaidon sekä ennustustaidon Apollon löysi -kaipuun ja rakkauden opastamana, niin että hänkin kai on Eroksen -opetuslapsi kuten Musat runoustaiteessa, Hephaistos takomistaidossa, -Athena kutomataidossa ja Zeus taidossa hallita jumalia ja ihmisiä. -Siispä on jumalienkin asiat saatu järjestykseen Eroksen asetuttua -heihin, Eroksen, joka ilmeisesti on rakkautta kauneuteen. Sillä -rumuuteen ei Eroksella voi olla mitään suhdetta. Tätä ennen sattui, -kuten alussa sanoin, paljon pahaa jumalille Ananken (Välttämättömyyden) -hallitusvallan kautta, kuten kerrotaan. Mutta kun tämä oli syntynyt, -johtui kauneuden rakkaudesta kaikkea hyvää jumalille ja ihmisille. Niin -minusta näyttää, Phaidros, Eros ensinnä olevan itse kaunein ja parahin, -ja senjälkeen muissakin synnyttävän muita samanlaisia ominaisuuksia. -Johtuu mieleeni sanoa jotain runomitassakin, nimittäin että tämä - - "'Suo levon maailmalle ja tyyneyden ulapalle, - tuulet vaimentaa, surut unten rauhalla poistaa.' - -"Tämä vapauttaa meidät vieraudesta ja täyttää meidät tuttavallisuudella -saattaen meille kaikkia tällaisia yhtymätilaisuuksia toistemme kanssa, -ollen johtajanamme juhlissa, khooritansseissa ja uhritilaisuuksissa, -jakaen lahjaksi lempeyttä ja poistaen viileyden, mielellään lahjoittaen -hyväntahtoisuutta, estäen pahantahtoisuutta, ollen lempeä hyville, -ihailtava viisaille, jumalille rakastettava, kadehdittava hänestä -osattomille, omistamisen arvoinen hänestä osallisille, hempeyden, -ylellisyyden, sirouden, sulouden, kaipuun ja ikävöinnin isä, hyvien -huoltaja, huonoja huoltamaton, hädässä ja pelossa, ikävöinnissä ja -ajattelussa paras ohjaaja ja seuralainen, auttaja ja pelastaja, -kaikkien jumalien ja ihmisten koristus, ihanin ja paras johtaja, jota -joka miehen tulee seurata kauniisti hänen ylistystään veisaten ja -yhtyen ihanaan lauluun, jota laulaen hän hurmaa kaikkien jumalien ja -ihmisten mielen. - -"Tämä puhe, Phaidros", sanoi hän, "olkoon minun osani jumalalle, -sisältäen osaksi leikkiä, osaksi soveliasta vakavuutta sen mukaan kuin -kykyni sallii." - -Agathonin puhuttua kertoi Aristodemos kaikkien läsnäolijoitten -äänekkäästi osoittaneen suosiotaan sen johdosta, että nuorukainen oli -puhunut tavalla, joka oli sekä hänelle itselleen että jumalalle -sovelias. Sokrates katsahti silloin Eryximakhokseen ja lausui: -"Näyttääkö sinusta, Akumenoksen poika, siltä, että minä olen turhaan jo -kauan pelännyt? Vai eikö näytä siltä, että se, mitä äsken lausuin, -sisälsi oikean ennustuksen, että Agathon puhuu ihmeteltävästi, mutta -että minä jään sanattomaksi?" -- "Toiselta puolen", sanoi Eryximakhos, -"näytät ennustaneen oikein, nimittäin että Agathon tulee puhumaan -hyvin. Mutta siinä en usko ennustukseesi, että sinä joutuisit -sanattomaksi." -- "Kuinka niin, miekkonen", sanoi Sokrates, "enkö minä -joutuisi sanattomaksi, minä yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa, jonka -pitää puhua niin kauniin ja monivivahteisen puheen jälkeen kuin äsken -lausuttu on? Muut puheen kohdat tosin eivät olleet yhtä ihmeteltäviä, -mutta lopussa -- kuka ei olisi hurmaantunut kuullessaan sanojen ja -sanankäänteiden kauneuden? Sillä minä ainakin, kun ajattelen, etten -kykene lausumaan mitään kaunista, joka tulisi tätä lähellekään, -häpeästä miltei karkaisin tieheni, jos minulla olisi, minne mennä. -Sillä puhe muistutti minusta Gorgiasta,[24] niin että suoraan sanoen -koin sellaista, mistä Homeros kertoo. Pelkäsin, että Agathon lopuksi -viskaisi puheessaan minun puhettani vastaan Gorgiaan, suurpuhujan, pään -ja tekisi minut mykkyydestä kiveksi. Ja minä huomasin silloin olevani -naurettava, kun lupasin teille vuorostani pitää ylistyspuheen Erokselle -ja vakuutin ymmärtäväni rakkausasioita, vaikken lainkaan tiennyt koko -siitä asiasta, miten tulee ylistää mitä tahansa ylipäätään. Minä näet -yksinkertaisuudessani luulin, että tulee puhua totta jokaisesta, jota -ylistetään, että se muodostaisi perustan, ja että siitä sitten tulisi -valita kauneinta ja kokoonpanna se niin taitavasti kuin mahdollista. -Minä näet suurellisesti ajattelin tulevani puhumaan hyvin, minä kun -muka tunsin totuuden minkä asian ylistämisessä hyvänsä. Mutta tämäpä ei -ollutkaan, kuten näyttää, taitoa ylistää kauniisti mitä tahansa, vaan -siihen sisältyy, että asiaan liitetään niin paljon ja niin kaunista -kuin mahdollista, huolimatta siitä, onko sitä todellisuudessa olemassa -vai eikö. Jos se on valheellista, ei se merkitse mitään. Sillä oli, -kuten näyttää, sovittu, että jokainen meistä näyttäisi ylistävän -Erosta, ei, että häntä ylistetään. Sen takia te luullakseni panette -liikkeelle kaikki asiat omistaaksenne ne Erokselle ja sanotte hänen -olevan sellaisen ja sellaisen ja saavan niin ja niin suurta aikaan, -jotta hän näyttäisi niin kauniilta ja jalolta kuin mahdollista, -tietysti niistä, jotka eivät häntä tunne; sillä niistä, jotka hänet -tuntevat, hän tuskin siltä näyttää. Ja niin on ylistyspuhe kaunis ja -jalo. Mutta minä en tuntenut tätä ylistämistapaa, ja sitä tuntematta -lupasin teille minäkin vuorostani pitää ylistyspuheen. Kieli siis -lupasi, mutta ei mieli. Jääköön se siis silleen, sillä en minä pidä -tähän tapaan ylistyspuhetta; en näet sitä osaisi. Mutta totuuden minä -tahdon sanoa, jos tahdotte, omalla tavallani, en teidän puheittenne -mukaan, jotten joutuisi naurunalaiseksi. Katso nyt siis, Phaidros, -haluatko kuulla tällaista puhetta, jossa Eroksesta sanotaan totuus, -mutta sellaisin sanoin ja lauserakentein, jotka sattumalta -tarjoutuvat!" Phaidroksen ja muiden kertoi Aristodemos kehoittaneen -häntä puhumaan, sillä tavalla, millä hän luuli olevan velvollisuutensa -puhua. "Phaidros", sanoi Sokrates, "salli minun vielä kysyä Agathoniita -muutamia pikku asioita, jotta minä pääsisin yksimielisyyteen hänen -kanssaan ja sitten puhumaan!" -- "Sallin kyllä", sanoi Phaidros, "kysy -vain!" Senjälkeen hän sanoi Sokrateen alkaneen jotenkin tähän tapaan. - -"Tosiaankin, rakas Agathon, näytti johdatus puheeseesi minusta -oivalliselta, kun sinä sanoit, että ensin tulee osoittaa, millainen -Eros itse on, ja sitten hänen työnsä. Tätä alkua minä ihailen suuresti. -No niin, kun sinä muissakin suhteissa olet kauniisti ja oivallisesti -esittänyt, millainen Eros on, niin sano myöskin tämä: 'Onko Eros -sellainen, että se on rakkautta johonkin, vai eikö se ole rakkautta -mihinkään?' Minä en kysy, onko hän rakkautta johonkin äitiin tai isään, -sillä naurettava olisi kysymys, onko Eros rakkautta äitiin tai isään, -vaan ikäänkuin minä kysyisin itse käsitteestä isä, onko isä jonkun isä -vai eikö, sinä kai sanoisit, jos tahtoisit kunnollisesti vastata, että -isä on pojan ja tyttären isä. Vai miten?" -- "Aivan niin", sanoi -Agathon. -- "Eikö ole samoin äidin laita?" -- Tämänkin hän myönsi. -- -"Vastaa vielä", sanoi Sokrates, "vähän useampiin kysymyksiin, jotta -paremmin oivaltaisit, mitä minä tahdon! Jos minä kysyisin: Miten on, -onko veli itse käsitteeltään jonkun veli vai eikös? miten vastaisit?" --- Hän vastasi myöntävästi. "Eikö hän siis ole veljen tai sisaren -veli?" -- Hän myönsi. "Koeta nyt", lausui hän, "sanoa mielipiteesi -- -Eroksestakin! Eikö Eros ole rakkautta mihinkään, vai onko se rakkautta -johonkin?" -- "On varmasti." -- "Pidä nyt tämä mielessäsi", sanoi -Sokrates, "ja muista, mihinkä rakkaus kohdistuu! Vastaa nyt sen verran, -kaipaako Eros sitä, mitä kohtaan se on rakkautta, vai eikö!" -- "Kyllä -varmasti", sanoi hän. -- "Omistaenko sen, mitä hän kaipaa ja rakastaa, -hän kuitenkin kaipaa ja rakastaa, vai omistamattako?" -- "Omistamatta, -todennäköisesti." -- "Mietippä", sanoi Sokrates, "ei onko -todennäköistä, vaan onko välttämätöntä, että kaipaava kaipaa sitä, mitä -tarvitsee, vai onko hän kaipaamatta, jos hän ei tarvitse! Sillä minusta -se ihmeellisesti näyttää, Agathon, olevan välttämätöntä. Miten -sinusta?" -- "Niin minustakin näyttää", sanoi hän. -- "Hyvin sanottu, -sillä tahtoisiko joku, joka jo on suuri, olla suuri, tai joka on -voimakas, olla voimakas?" -- "Se on mahdotonta sen mukaan, mistä olemme -tulleet yksimielisyyteen. Sillä hän ei saattaisi olla sen tarpeessa, -mitä hän on." -- "Totta puhut. Sillä", sanoi Sokrates, "jos joku, joka -on voimakas, tahtoisi olla voimakas, joka on nopea, olla nopea, ja joka -on terve, olla terve -- kenties näet joku saattaisi uskoa tätä ja -kaikkea tämäntapaista, että nimittäin ne, jotka ovat tällaisia tai -omaavat näitä ominaisuuksia, myöskin kaipaavat sitä, mitä omistavat -- -jottemme joutuisi erehtymään, sentakia minä tämän sanon -- näiden on -- -jos vain ajattelet, Agathon -- välttämätöntä tällä hetkellä omistaa -kaikki, mitä omistavat, joko he sitten tahtovat tai eivät. Ja kuka -vielä voisi kaivata _tätä?_ Mutta joka kerta, kun joku sanoo: 'Minä, -joka olen terve, tahdon myös olla terve, ja joka olen rikas, tahdon -myös olla rikas ja kaipaan juuri sitä, mitä minulla on', sanoisin minä -hänelle: Sinä, ihminen, joka omistat rikkautta, terveyttä ja voimaa, -tahdot omistaa tätä myös vastaisuuden varalle, sillä nykyhetkellä -sinulla tätä on, joko tahdot tai et. Mieti siis, tarkoitatko sinä -sanoessasi: 'Haluan sitä, mitä minulla nykyään on' jotakin muuta kuin: -'Haluan, että se, mitä minulla nyt on, on myös vastaisuuden varalle -tarjolla.' Eiköhän hän mahtaisi myöntää?" Agathonin kertoi Aristodemos -vastanneen myöntävästi. Sokrates sanoi silloin: "Eikö siis se ole sen -rakastamista, mikä ei vielä ole asianomaisella itsellään valmiina ja. -mitä hän ei omista, että haluaa tämän olevan vastaisuudessakin -itselleen varattuna?" -- "Aivan niin", sanoi hän. -- "Siis tämä ja -jokainen muu kaipaava kaipaa sitä, mikä ei ole valmista eikä ole -käsillä, ja mitä hänellä ei ole ja mitä hän ei itse ole ja mitä hän -tarvitsee, sellaista suunnilleen on se, mihin on halua ja rakkautta." --- "Aivan niin", sanoi hän. -- "No hyvä", sanoi Sokrates, "kerrataanpa -nyt vielä se, mitä on lausuttu. Eikö Eros ensinnä ole rakkautta -johonkin, ja toiseksi siihen, mitä asianomaiselta puuttuu?" -- "Kyllä", -sanoi hän. -- "Palauta tämän lisäksi mieleesi, mihin sinä puheessasi -sanoit Eroksen olevan rakkautta! Jos haluat, muistutan minä sinua -siitä. Minä näet luulen sinun sanoneen suunnilleen siten, että -jumalien keskuudessa asiat saatettiin järjestykseen kauneuteen -kohdistuvan rakkauden kautta; sillä rakkautta rumuuteen ei ole. Etkö -sanonut jotenkin näin?" -- "Sanoin kyllä", vastasi Agathon. -- -"Hyväksyttävästi sanoit, hyvä ystävä", sanoi Sokrates. "Ja jos asia on -sillä tavoin, eikö Eros ole rakkautta kauneuteen, vaan ei rumuuteen?" --- Hän myönsi. -- "Eikö ole sovittu siitä, että rakastetaan sitä, minkä -puutteessa ollaan ja mitä ei omisteta?" -- "Kyllä", sanoi hän. -- "Eros -siis tarvitsee kauneutta eikä hänellä sitä ole." -- "Välttämättä", -sanoi hän. -- "Miten siis? Senkö, joka tarvitsee kauneutta ja jolla ei -sitä millään muotoa ole, senkö sinä sanot olevan kauniin?" -- "En -millään muotoa." -- "Vieläkö nyt myönnät Eroksen olevan kauniin, jos -näin ovat asiat?" -- Agathon vastasi: "Näyttää siltä, Sokrates, kuin en -tietäisi mitään siitä, mitä silloin sanoin." -- "Taisit lausua aivan -oikein, Agathon", sanoi hän. "Mutta sano vielä vähäisen! Onko hyvä -sinun mielestäsi myös kaunista?" -- "On kyllä." -- "Jos Eros kaipaa -sitä, mikä on kaunista, ja kaunis on hyvää, niin kaivannee hän myös -hyvää." -- "Minä, Sokrates", vastasi hän, "en kyenne väittämään sinua -vastaan, vaan olkoon niin, kuten sanot." -- "Niin, totuutta vastaan -sinä et kykene väittämään, rakas Agathon, sillä Sokratesta vastaan -väittäminen ei ole lainkaan vaikeata. - -"Ja nyt minä jätän sinut rauhaan ja tahdon esittää puheen Eroksesta, -jonka kerran kuulin mantineialaiselta vaimolta, Diotimalta,[25] joka -sekä näissä että useissa muissa asioissa oli viisas, ja joka toimitti -ateenalaisille heidän uhratessaan ennen ruttoa kymmeneksi vuodeksi -taudin lykkäyksen, ja joka minulle opetti rakkausasioita -- sen puheen, -jonka hän puhui, tahdon minä teille esittää lähtien siitä, mistä minä -ja Agathon olemme tulleet yksimielisiksi, kokonaan omin voimin, mikäli -minä osaan. Nyt tulee, kuten sinä Agathon selitit, ensin esittää Eros -itse, kuka hän on ja millainen hän on, ja sitten hänen työnsä. Minusta -näyttää nyt helpoimmalta käyttää samaa esitystapaa, jota tämä vieras -nainen käytti, tehden minulle kysymyksiä. Sillä minäkin puhuin hänelle -jotakin samansuuntaista, kuin Agathon nyt minulle, että Eros on suuri -jumala, ja että hän kuuluu kauniiden joukkoon. Hän todisti minun olevan -väärässä samoilla perusteilla, joilla minä kumosin tämän (Agathonin) -väitteet, osoittaen, ettei hän minun väitteeni mukaan saattanut olla -kaunis eikä hyvä. Ja minä lausuin: 'Kuinka sanot, Diotima? Onko Eros -siis ruma ja huono?' -- 'Älä käytä syntisiä sanoja! Vai luuletko, että -sen, mikä ei ole kaunista, välttämättä täytyy olla rumaa?' -- 'Luulen -kyllä.' -- 'Tai että se, mikä ei ole viisautta, on tietämättömyyttä? -Vai etkö ole huomannut, että on jotakin, joka on viisauden ja -tietämättömyyden välillä?' -- 'Mitä se on?' -- 'Etkö tiedä', sanoi hän, -'että oikea arvelu[26] voimatta esittää todistusta, ei ole tietämistä? -Sillä mitenkä tieto voisi olla jotakin, jota ei voi todistaa? Mutta se -ei ole myöskään tietämättömyyttä. Sillä mitenkä se, joka koskee -totuutta, voisi olla tietämättömyyttä? Jotakin sellaista on siis -oikea arvelu, tietämättömyyden ja tietämisen väliaste.' -- 'Puhut -totta', vastasin minä. -- 'Älä nyt siis pidä sitä johtopäätöstä -välttämättömänä, että se, mikä ei ole kaunista, on rumaa ja että se, -mikä ei ole hyvää, on huonoa! Niin myös mitä Erokseen tulee, niin älä -sinä', sanoi hän, 'kun myönnät, ettei hän ole hyvä eikä kaunis, silti -usko, että hänen tulee olla ruma ja huono, vaan jotenkin näiden -ominaisuuksien välimailla!' -- 'Mutta', sanoin minä, 'kaikkihan -tunnustavat, että hän on suuri jumala.' -- 'Tarkoitatko sinä', sanoi -hän, 'kaikkia niitä, jotka eivät häntä tunne, vai niitäkin, jotka hänet -tuntevat?' -- 'Kaikkia.' -- Hän hymyili ja lausui: 'Mitenkähän ne, -Sokrates, voisivat tunnustaa häntä suureksi jumalaksi, jotka sanovat, -ettei hän olekaan jumala?' -- 'Kutka ovat näitä?' sanoin minä. -- 'Yksi -olet sinä', sanoi hän, 'ja toinen minä.' -- Minä sanoin: 'Kuinka voit -sanoa niin?' -- Hän vastasi: 'Aivan hyvin. Sanoppa minulle, etkö väitä -kaikkien jumalien olevan onnellisia ja kauniita! Vai uskaltaisitko -sanoa, ettei joku jumalista ole kaunis ja onnellinen?' -- 'Kautta Zeun, -en suinkaan!' lausuin. -- 'Etkö sinä kuitenkin kutsu niitä -onnellisiksi, jotka omistavat hyvää ja kaunista?' -- 'Varmasti.' -- -'Mutta sinä olet myöntänyt, että Eros hyvän ja kauniin puutteesta -kaipaa näitä ominaisuuksia, joita häneltä puuttuu.' -- 'Sen olen -myöntänyt.' -- 'Kuinka siis se voisi olla jumala, joka ei ole osallinen -hyvästä ja kauniista?' -- 'Ei mitenkään, kuten näyttää.' -- 'Näetkö -nyt', sanoi hän, 'ettet sinäkään pidä Erosta jumalana?' - -"'Mutta', sanoin minä, 'mitä Eros siis saattaa olla? Kuolevainenko?' -- -'Ei mitenkään.' -- 'Mutta mitä hän sitten on?' -- 'Edelläsanotun -mukaan', sanoi hän, 'on hän kuolevaisen ja kuolemattoman väliaste.' -- -'Mitä siis, Diotima?' -- 'Hän on suuri haltia, Sokrates. Sillä kaikki, -mikä on haltiaolemusta, on jumalan ja kuolevaisen välillä.' -- 'Mikä -valta-asema on hänellä?' -- 'Hän tulkitsee ja saattaa jumalien tietoon -sen, mikä tulee ihmisiltä ja ihmisten tietoon sen, mikä tulee -jumalilta, ihmisten rukoukset ja uhrit ja jumalien määräykset ja uhrien -vastalahjat, hän täyttää molempien välitilan, niin että kokonaisuus on -itsessään muodostunut yhtäjaksoiseksi. Ja tämän kautta kulkee kaikki -tietäjätaito ja pappistaito, sekä uhreja koskeva, että juhlamenoja että -manauksia että kaikenlaista ennustusta ja loihtimista. Sillä jumala ei -yhdy ihmisen seuraan, vaan kaikki yhteys tapahtuu tämän välityksellä, -ja kaikki keskustelu jumalien ja ihmisten välillä niin hyvin valveilla -ollessa kuin unessakin. Ja se, joka tällaisissa asioissa on viisas, hän -on haltioitunut ihminen, mutta se, joka on viisas muussa, joko -joissakin taiteissa tai käsitöissä, hän on arki-ihminen. Näitä -haltioita on useita ja monenlaisia, ja yksi heistä on Eros.' -- 'Kuka -on hänen isänsä', sanoin minä, 'ja kuka hänen äitinsä?' -- 'Se käy -tosin pitkälliseksi selittää, mutta kuitenkin kerron sen sinulle. Kun -Aphrodite syntyi, viettivät jumalat pitoja, ja muitten muassa myös -Metiksen poika Poros. Kun he olivat syöneet, tuli sinne Penia,[27] -kuten ainakin kemuihin, kerjäämään ja seisoi oven ulkopuolella. Nyt -Poros, joka oli juopunut nektarista -- viiniä ei silloin vielä ollut -- -lähti Zeun puutarhaan ja väsynyt kun oli, vaipui uneen. Penia keksi -silloin köyhyytensä takia ovelan tuuman synnyttää lapsen Poroksen -kanssa, asettui lepäämään hänen viereensä ja tuli raskaaksi Eroksesta. -Sentähden Eroksesta on tullutkin Aphroditen seuralainen ja palvelija, -koska hän on siinnyt hänen syntymäjuhlanaan ja koska hän luonnostaan -on kauniin rakastaja, koska Aphroditekin on kaunis. Koska Eros on -Poroksen ja Penian poika, on hänen tilansa seuraavantapainen: -Ensiksi on hän ikuisesti köyhä ja kaukana siitä että hän olisi hento ja -kaunis, millaiseksi useimmat häntä luulevat, hän päinvastoin on -karkearakenteinen ja likainen, paljasjalkainen ja koditon sekä makaa -aina paljaalla maalla ja ilman peitettä ja nukkuu vapaan taivaan alla -ovien edessä ja kujilla. Hänellä on äitinsä luonto ja puute on hänellä -alituisena seuralaisena. Mutta isänsä mukaan hän tavoittelee hyvää ja -kaunista, on urhoollinen, rohkea ja voimakas, mahtava metsästäjä, punoo -aina juonia, pyrkii tietoon, on kekseliäs ja filosofoi kautta koko -elämänsä, on mahtava noita, myrkynsekoittaja ja sofisti. Luonnostaan -hän ei ole kuolematon eikä kuolevainen, vaan samana päivänä hän milloin -kukoistaa ja elää, kun hänellä on menestystä, milloin taas kuolee, -mutta elpyy uuteen eloon isänsä luonnon voimasta. Mitä hän hankkii -itselleen, se häviää alituisesti, niin ettei Eros koskaan ole varaton -eikä rikas ja hän on viisauden ja tietämättömyyden välitilassa. -Asianlaita on näet seuraava: Jumalista ei kukaan harrasta filosofiaa -eikä pyri tulemaan viisaaksi, jokainen heistä kun jo on viisas. Eikä -myöskään, jos on joku muu viisas olemassa, tämä harrasta filosofiaa. -Eivät toiselta puolen myöskään tietämättömät harrasta filosofiaa -eivätkä halua tulla viisaiksi. Sillä juuri siinä suhteessa -tietämättömyys on pahaa, että se, vaikkakaan se ei ole kaunista, hyvää -eikä viisasta, pitää itseään täydellisenä. Se, joka ei luule olevansa -puutteellinen, se ei halua sitä, mitä hän ei luule tarvitsevansa.' -- -'Kutka siis, Diotima', sanoin minä, 'ovat filosofian harrastajia, jos -niitä eivät ole viisaat eikä tietämättömät?' Hän lausui: 'Sehän on -lapsellekin selvää, että niitä ovat ne, jotka ovat molempien -välimailla, ja näihin kuuluu myös Eros. Sillä viisaus kuuluu kaikkein -kauneimpaan, Eros taas on rakkautta kauniiseen, niin että Eroksen -välttämättä täytyy olla filosofi ja filosofina olla viisaan ja -tietämättömän välimailla. Siihen on hänellä syynä hänen syntyperänsä. -Sillä hänen isänsä on viisas ja varakas, äiti taas ymmärtämätön ja -varaton. Tällainen on, rakas Sokrates, haltian luonto. Siinä, että -luulit Eroksen siksi kuin sen luulit, ei ole mitään ihmeteltävää. Sillä -sinä luulit, kuten minusta näyttää, kun teen johtopäätöksiä sinun -puheestasi, että Eros on se, jota rakastetaan, eikä se, joka rakastaa. -Sentakia Eros luullakseni näytti sinusta ihmeen kauniilta. Sillä -rakastettava on todellisuudessa kaunista, hienoa, täydellistä ja -onnelliseksi ylistettävää. Mutta rakastavalla on toisenlainen olemus, -sellainen, jommoisen olen esittänyt.' - -"Minä sanoin: 'Hyvä, muukalainen! Hyvin puhuttu! Mutta jos Eros on -tällainen, niin mitä hyötyä hänestä on ihmisille?' -- 'Sen koetan minä, -Sokrates', sanoi hän, 'tämän jälkeen sinulle osoittaa. Tällainen on -Eros ja täten syntynyt, ja hän on, kuten sinä sanot, rakkautta -kauniiseen. Mutta jos joku kysyisi meiltä: Miten Eros on rakkautta -kauniiseen, Sokrates ja Diotima? tai sanoakseni tämän selvemmin: Mitä -rakastaa se, joka rakastaa kaunista?' -- Minä sanoin: 'Sitä, että se -tulisi hänen osakseen.' -- 'Mutta', sanoi hän, 'tämä vastaus kaipaa -vielä seuraavaa kysymystä: Mitä tulee sen osaksi, jolle lankeaa se, -mikä on kaunistat?' -- Minä sanoin, etten ole aivan valmis vastaamaan -tähän kysymykseen. 'Mutta', sanoi hän, 'jos joku vaihtaisi sanan -'kaunis' sanaan 'hyvä' ja tiedustelisi ja kyselisi: Kuule, Sokrates, -mitä rakastaa se, joka rakastaa hyvää?' -- Minä sanoin: 'Sitä, että se -tulisi hänen osakseen.' -- 'Mitä sitten tulee hänen osakseen, joka saa -osakseen hyvää?' -- 'Siihen voi helpommin vastata', sanoin minä: 'hän -tulee onnelliseksi.' -- 'Hyvän omistamisen kautta nimittäin', sanoi -hän, 'ovat onnelliset onnellisia. Eikä enää tarvitse tehdä uutta -kysymystä, minkä takia se tahtoo olla onnellinen, joka niin tahtoo, -vaan vastaus näyttää täydelliseltä.' -- 'Puhut totta', vastasin minä. --- 'Luuletko siis, että tämä tahto ja tämä rakkaus on yhteistä kaikille -ihmisille, ja että kaikki tahtovat, että heillä aina olisi hyvää, vai -mitä tarkoitat?' -- 'Sitä tarkoitan', vastasin, 'että se on yhteistä -kaikille.' -- 'Miksi siis, Sokrates', lausui hän, 'emme sano kaikkien -rakastavan, kun kaikki rakastavat samaa ja lisäksi aina rakastavat, -vaan sanomme toisten rakastavan, toisten ei?' -- 'Sitä minä itsekin -ihmettelen', vastasin. -- 'Älä toki ihmettele!' sanoi hän. -'Sillä me erotamme rakkaudesta jonkun lajin ja nimitämme sitä, antaen -sille kokonaiselle kuuluvan nimen, rakkaudeksi, muita nimitämme -toisilla nimityksillä.' -- 'Kuten esimerkiksi?' sanoin minä. -- -'Esimerkiksi seuraavasti: Tiedät, että sepittäminen[28] on jotakin -monenlaista. Sillä kaiken olemattomasta olevaiseen siirtyvän koko syynä -on sepittäminen, niin että toiminta kaikkien taiteitten alalla on -sepittämistä ja näitten harjoittajat kaikki sepittäjiä.' -- 'Se on -totta.' -- 'Mutta kuitenkin', sanoi hän, 'tiedät, ettei heitä kutsuta -sepittäjiksi, vaan on heillä toisia nimiä, mutta sepittämisestä -kokonaisuudessaan on eroitettu yksi osa, joka käsittää sävel-, runo- ja -rytmitaidon, ja sitä kutsutaan kokonaisuudelle kuuluvalla nimellä. Sitä -näet yksinään kutsutaan sepittämiseksi (runoudeksi) ja sitä taidetta -hallitsevia sepittäjiksi (runoilijoiksi).' -- 'Oikein puhuttu', sanoin. --- 'Samoin on myös rakkauden laita. Ylipäänsä on kaikki hyvän ja -onnellisuuden kaipuu jokaiselle suurinta ja korkeinta rakkautta. Mutta -niiden, jotka kääntyvät moneen muuhun suuntaan sen tavoittelussa, joko -rikkauden hankkimiseen tai ruumiinharjoituksiin tai tieteen -harjoittamiseen, ei sanota rakastavan eikä heitä kutsuta rakastajiksi, -ne, jotka kääntyvät sen yhteen puoleen innostuksella, saavat -kokonaisuuden nimen: rakkaus, rakastaa, rakastaja.' -- 'Näytät puhuvan -totta', sanoin minä. -- 'Sellainenkin väite esitetään, että ne, jotka -etsivät omaa puolikastaan, ne rakastavat. Minun mielipiteeni mukaan -rakkaus ei kohdistu puoleen eikä kokonaiseen, jollei se, ystäväni, ole -jotakin hyvää. Sillä ihmiset tahtovat jalkansa ja kätensä leikattaviksi -pois, jos nämä -- niin heidän omiaan kuin ne ovatkin -- näyttävät -olevan heille haitallisia. Sillä ei jokainen ole kiintynyt siihen, mikä -on hänen omaansa, lukuunottamatta sitä tapausta, että joku kutsuu hyvää -omaisuudekseen ja omakseen, ja pahaa vieraaksi. Siis eivät ihmiset -rakasta mitään muuta kuin hyvää. Vai näyttävätkö he sinusta -rakastavan?' -- 'Kautta Zeun, eivät minusta!' sanoin minä. -- 'Käykö -siis', lausui hän, 'näin yksinkertaisesti sanominen, että ihmiset -rakastavat hyvää?' -- 'Kyllä', sanoin. -- 'Kuinka?' sanoi hän. 'Eikö -ole lisättävä, että he rakastavat myös sitä, että heidän omanaan olisi -se, mikä on hyvää?' -- 'On kyllä.' -- 'Ja ettei se vain olisi', sanoi -hän, 'vaan että se aina olisi?' -- 'Sekin on lisättävä.' -- 'Rakkaus on -siis, lyhyesti sanoen', lausui hän, 'halua alituisesti omistaa se, mikä -on hyvää.' -- 'Aivan oikein lausuttu', sanoin minä. - -"Kun siis rakkaus kohdistuu tähän', sanoi hän, 'niin millä tavalla ja -mitä tehden ne sitä etsivät, joiden intoa ja ponnistusta voidaan kutsua -rakkaudeksi? Mikä tämä teko on? Voitko sinä sanoa?' -- 'Minä en -silloin', sanoin minä, 'ihailisi sinua viisautesi takia, enkä kävisi -luoksesi saadakseni sinulta juuri tätä tietää.' -- 'No niin', sanoi -hän, 'minä sanon sinulle. Se on synnyttämistä kauniissa, sekä ruumiin -että sielun puolesta.' -- 'Tarvitaan tietäjälahjaa', sanoin minä, -'jotta voisi käsittää, mitä sinä sanot, enkä minä sitä ymmärrä.' -- -'Minä sanon', lausui hän, 'sen sinulle selvemmin. Kaikki ihmiset näet, -Sokrates, ovat raskaita sekä sielun että ruumiin puolesta, ja kun he -ovat tulleet vissiin ikään, pyrkii luontomme synnyttämään. Mutta se ei -voi synnyttää rumuudessa, vaan kauneudessa. Sillä miehen ja naisen -yhtyminen on synnyttämistä. Ja tämä on jumalallinen asia ja elollisessa -olennossa, joka on kuolevainen, on tämä kuolematonta, raskaaksitulo ja -synnyttäminen. Epäsuhtaisessa tämä ei voi käydä päinsä. Epäsuhtaista -taas on se, mikä on kaiken jumalallisen kannalta rumaa, kaunis taas on -sopusuhtaista. Kauneuden jumalatar (Kallone) on siis kohtalon ja -kirvoittamisen jumalatar (Moira ja Eileithyia) synnyttämiseen nähden. -Sentakia nimittäin, että kun se, joka on raskaana, lähenee kaunista, -niin se ilosta ja riemusta laajenee ja synnyttää, mutta kun se lähenee -rumaa, niin se harmistuneena ja surullisena vetäytyy itseensä, kääntyy -pois ja kiertyy kokoon, eikä synnytä, vaan kantaa vaivaloisesti -sikiötä. Siksipä se, joka on raskas ja valmis synnyttämään, tuntee -kaipuuta kauniiseen sentakia, että se voi vapauttaa hänet suuresta -tuskasta. Sillä, Sokrates', sanoi hän, 'rakkaus ei kohdistu kauniiseen, -kuten sinä luulet.' -- 'Mihinkä sitten?' -- 'Kauniissa siittämiseen ja -synnyttämiseen.' -- 'Olkoon niin', sanoin. -- 'Varmasti', sanoi hän, -- -'Kuinka juuri synnyttämiseen?' -- 'Koska synnyttäminen on ikuista ja -kuolevaiseen verrattuna kuolematonta. Pyrkimyksen kuolemattomuuteen -täytyy kuitenkin sen mukaan, mistä olemme tulleet yksimielisiksi, -tapahtua yhdistettynä hyvään, jos rakkaus kerta tavoittaa hyvän -alituista omistamista. Tämän todistelun perusteella rakkauden täytyy -kohdistua myöskin kuolemattomuuteen.' - -"Kaikkea tätä hän opetti minulle, kun hän puhui rakkauden luonteesta ja -toisella kertaa hän kysyi minulta: 'Minkä sinä, Sokrates, luulet olevan -tähän rakkauteen ja kaipuuseen syynä? Vai etkö huomaa, mitenkä -voimakkaan kiihoituksen valtaan kaikki eläimet joutuvat, kun he -tuntevat synnyttämisen halua, sekä siivettömät että siivekkäät, kuinka -he ovat sairaita ja kuinka rakkauden vaistot heitä kiihoittavat ensiksi -yhtymään toisiinsa, ja sitten pitämään huolta synnytetyn elättämisestä, -kuinka ne ovat valmiit, heikoimmatkin väkevimpiä vastaan näiden -puolesta taistelemaan ja kuolemaan, kuinka ne antautuvat kärsimään -nälkää elättääkseen näitä ja tekevät kaikkea muuta. Ihmisten voisi -arvella näin tekevän järjellisen harkinnan perusteella, mutta mikä on -syynä siihen, että eläimet siinä määrässä joutuvat rakkauden valtaan? -Taidatko sanoa?' -- Minä vastasin jälleen, etten tiennyt. Hän sanoi: -'Ajatteletko joskus tulevasi rakkausasioissa taitavaksi, jollet tätä -käsitä?' -- 'Mutta senhän tähden, kuten jo äsken sanoin, olen tullut -luoksesi Diotima, että olen tuntenut tarvitsevani opettajia. Selitä -siis minulle syy tähän ja muuhunkin, joka koskee rakkautta!' -- 'Jos -sinä siis uskot', sanoi hän, 'että rakkaus luonnostaan kohdistuu -siihen, mistä jo useasti olemme päässeet yksimielisyyteen, niin älä -ihmettele. Sillä samoin kuin siinä, koettaa tässäkin kuolevainen luonto -mikäli mahdollista olla ikuinen ja kuolematon. Mutta se voi olla sitä -vain tällä tavalla, synnyttämisen kautta, koska se jättää toisen uuden -olennon vanhan sijaan. Sillä kun jokaisen elollisen olennon sanotaan -elävän ja olevan saman, kuten jokaista lapsuudesta vanhuuteen asti -kutsutaan samaksi, niin hänessä, vaikka häntä kutsutaan samaksi, ei -kuitenkaan ole itsessään samaa olemusta, vaan hän syntyy aina uutena, -ja kadottaa toisia osia, sekä hiuksista, että lihasta, luista, verestä -ja koko ruumiista. Eikä niin ole vain ruumiin laita, vaan myöskin -sielun: luonteesta, tavoista, mielikuvista, haluista, hyväntunteesta, -suruista, pelosta, kaikesta tästä ei koskaan ole jokaisella kaikissa -suhteissa samaa sielussa, vaan osa syntyy, osa häviää. Paljoa -ihmeellisempää on, että meidän tietomme eivät ainoastaan osaksi synny, -osaksi häviä ja ettemme tietoihimme nähden koskaan ole samoja, vaan -että jokainen yksityinenkin tietomme joutuu saman kohtalon alaiseksi. -Sillä se, mitä me kutsumme mietiskelyksi, se tapahtuu tiedon kadotessa. -Sillä unohdus on tiedon häviämistä, mietiskely taas synnyttää katoavan -sijasta uudestaan muiston ja säilyttää tiedon, niin että se näyttää -olevan sama. Tällä tavalla kaikki kuolevainen säilyy, ei siten, että se -kauttaaltaan aina olisi sama, kuten jumalallinen, vaan siten, että -katoava ja vanheneva jättää toisen uuden kaltaisensa luoman sijalleen. -Tällä keinoin, Sokrates, on kuolevainen osallinen kuolemattomuudesta -sekä ruumiin että kaiken muun puolesta. Mahdotonta on sen olla sitä -muulla tavalla. Älä siis ihmettele sitä, että jokainen olento -luonnostaan pitää arvossa jälkeläistään, sillä kuolemattomuuden vuoksi -on jokaisessa olennossa tämä into ja tämä rakkaus.' - -"Kuultuani tämän puheen minä ihmettelin ja sanoin: 'Hyvä, viisahin -Diotima! Onko tämän laita nyt todellakin niin?' -- Hän vastasi, -kuten aito sofisti: 'Ole varma siitä, Sokrates! Sillä jos tahdot -kiinnittää huomiosi ihmisten kunnianhimoon, niin ihmettelet heidän -mielettömyyttään, jollet käsitä, mitä olen sanonut, ajatellessasi, -kuinka voimakkaasti rakkaus heitä kiihoittaa saamaan nimeä itselleen ja -jättämään ikuisiin aikoihin kuolemattoman kunnian jälkeensä, kuinka he -sen puolesta ovat valmiit antautumaan kaikille vaaroille alttiiksi -vielä ennemmin kuin lapsien puolesta, uhraamaan varoja, kärsimään mitä -vaivoja tahansa ja vieläpä kuolemaankin. Sillä luuletko sinä, että -Alkestis olisi kuollut Admetoksen puolesta, tai Akhilleus seurannut -Patroklosta kuolemaan, tai teikäläinen, Kodros[29] kuollut -ennenaikaista kuolemaa hankkiakseen lapsilleen kuningasvallan, -jolleivät he olisi uskoneet, että heidän hyveestään säilyisi kuolematon -muisto, joka meillä siitä nyt on. Kaukana siitä että näin olisi', -jatkoi hän, 'minä päinvastoin luulen, että kaikki hyveen -kuolemattomuuden ja sellaisen loistavan maineen saavuttamiseksi tekevät -kaikkensa, sitä enemmän, mitä parempia he ovat. Sillä he rakastavat -kuolemattomuutta. Ne, jotka ruumiiltaan ovat raskaita', sanoi hän, -'kääntyvät etupäässä naisten puoleen ja ovat tällä tavalla -rakastuneita, he kun lasten synnyttämisen kautta uskovat hankkivansa -itselleen kuolemattomuuden, muiston ja onnellisuuden kaikeksi -jälkeentulevaksi ajaksi. Toiset taas ovat raskaita sielultaan[30] -- -sellaisia näet on, jotka ovat hedelmällisempiä sielullisesti kuin -ruumiillisesti, nimittäin siinä, mitä sielun sopii siittää ja -synnyttää. Mitä siis sen sopii synnyttää? Viisautta ja muuta hyvettä; -niiden synnyttäjiä ovat sekä kaikki runoilijat että kaikki ne -taiteilijat, joita kutsutaan keksijöiksi. Mutta kaikkein tärkein ja -kaunein laji viisautta on', sanoi hän, 'se, joka koskee valtion ja -yksityistalouden järjestelyä, minkä nimenä on kohtuullisuus ja -oikeamielisyys. Se, joka nuoruudesta asti sydämessään kantaa näitä -hyveitä, ollen jumalallinen, se haluaa myöskin sopivan iän saapuessa -synnyttää ja käy luullakseni ympäri ja etsii kaunista, missä voisi -synnyttää. Sillä rumassa hän ei milloinkaan synnytä. Kauniita ruumiita -hän rakastaa enemmän kuin rumia, hänessä kun elää halu synnyttää, ja -jos hän kohtaa kauniin, jalon ja hyvin muodostuneen sielun, niin hän -armastaa molempia yhdessä, ja tälle ihmiselle on hänellä heti valmiina -runsaasti sanoja hyveestä ja siitä, millainen tulee hyvän miehen olla -ja mitä hänen tulee harrastaa, ja hän ryhtyy opettamaan tätä. Sillä -luulen, että hän, tullessaan kosketukseen ja yhteyteen kauniin kanssa, -synnyttää ja elävöittää sen, jota hän kauan on kantanut, sekä -läsnä- että poissaollen häntä muistellen, ja kasvattaa synnyttämänsä -yhdessä sen kanssa. Sentähden on näillä paljon suurempi keskinäinen -yhteys kuin se, joka syntyy lasten kautta, ja lujempi ystävyys, koska -heille ovat yhteisiä kauniimmat ja kuolemattomimmat lapset. Sentähden -halunneekin jokainen itselleen mieluummin sellaisia lapsia kuin -ihmislapsia, jos hän luo silmänsä Homerokseen ja Hesiodokseen ja muihin -hyviin runoilijoihin kateudella ajatellen, millaisia jälkeläisiä he -ovat jättäneet, jälkeläisiä, jotka tuottavat heille kuolematonta -kunniaa ja muistoa, koska ne itse ovat kuolemattomia; tai jos haluat, -millaisia lapsia Lykurgos jätti Lakedaimoniin, Lakedaimonin ja lyhyesti -sanoen koko Hellaan pelastajia. Meidän keskuudessamme taas on Solon -arvossapidetty lakien synnyttämisen takia ja muut miehet monella muulla -taholla, sekä hellenien että barbarien keskuudessa, miehet, jotka ovat -tehneet monia kauniita tekoja ja synnyttäneet kaikenlaista hyvettä. -Näille onkin jo rakennettu useita temppeleitä tällaisten lasten takia, -mutta ei kenellekään inhimillisten jälkeläisten tähden.' - -"'Tähän rakkauden tuntemiseen voidaan sinut, Sokrates, kenties vihkiä, -mutta en tiedä, kykenetkö pääsemään kaikkein täydellisimpiin ja -korkeimpiin salaisuuksiin, joihin tähänastinen esitykseni tähtää, jos -päätelmäin tekoa vain oikein jatketaan. Kuitenkin', sanoi hän, 'tahdon -ne sinulle esittää, jottei minulta ainakaan puuttuisi hyvää tahtoa. -Koeta seurata, jos siihen kykenet! Sillä sen, joka oikealla tavalla käy -tähän asiaan käsiksi, tulee nuoruudessa etsiä kauniita ruumiita, ja -ensinnä tulee hänen, jos häntä oikein ohjaa hänen ohjaajansa, rakastaa -yhtä ruumista ja siinä synnyttää kauniita ajatuksia, mutta sitten tulee -hänen huomata, että missä ruumiissa tahansa oleva kauneus on -sisarkauneutta toisessa ruumiissa olevalle, ja että jos tulee seurata -sitä, mikä käsitteeltään on kaunista, on aivan järjetöntä olla -pitämättä kaikissa ruumiissa olevaa kauneutta yhtenä ja samana. Ja -tämän huomattuaan tulee hänen esiintyä kaikkien kauniiden ruumiiden -rakastajana ja hellittää tuosta tulisesta rakkaudesta yhteen ainoaan ja -pitää sitä halpana ja vähäarvoisena. Senjälkeen tulee hänen pitää -sielun kauneutta suuremmassa arvossa kuin ruumiin kauneutta, niin että, -jos jollakulla on oivallinen sielu, hän tyytyy siihen, vaikkakin tällä -olisi ruumiillista kukkeutta vähäisessä määrässä, rakastaa tätä ja -pitää tästä huolta ja synnyttää ja etsii sellaisia ajatuksia, jotka -tekevät nuoret ihmiset paremmiksi, jotta hän tulisi pakotetuksi -katselemaan inhimillisissä harrastuksissa ja laeissa esiintyvää -kauneutta ja huomaamaan, että se kaikkialla on itselleen läheisesti -sukulaista, ja pitäisi ruumiillista kauneutta vähäarvoisena. -Harrastuksista tulee hänen kulkea eteenpäin tietojen piiriin, jotta hän -huomaisi niiden kauneuden ja jo luoden silmänsä kauneuteen sen -moninaisuudessa ei enää orjan tavoin palvelisi yksityisessä olevaa -kauneutta eikä rakastaisi poikasen kauneutta, tai jonkun miehen tai -yksityisen harrastuksen kauneutta eikä olisi matala pikkusielu, vaan -kääntyen kauneuden aavalle ulapalle ja katsellen sitä synnyttäisi -moninaisia kauniita ja ihania sanoja ja ajatuksia rajattomassa -pyrkimyksessään viisauteen, kunnes hän tästä voimistuneena ja -kehittyneenä käsittäisi yhden ainoan tällaisen tiedon, joka koskee tätä -kauneutta. Koeta nyt', sanoi hän, 'olla niin tarkkaavainen kuin -mahdollista!' - -"'Sillä se, joka tähän asti on saanut opetusta rakkaudessa ja joka -katsoo kauneuden eri asteita järjestyksessä ja oikealla tavalla, hän on -käyden kohti rakkauden tuntemisen täydellisyyttä yhtäkkiä havaitseva -jotakin luonnostaan ihmeellisen kaunista, juuri sitä, Sokrates, jota -edelläkäyneet ponnistukset tarkoittivat, ja joka ensiksi on ikuista, -syntymätöntä ja häviämätöntä, lisääntymätöntä ja vähenemätöntä, joka ei -ole toiselta puolen kaunista, toiselta taas rumaa, eikä milloin -kaunista, milloin ei, eikä toiseen verraten kaunista, toiseen rumaa, -eikä toisessa paikassa kaunista, toisessa rumaa, ikäänkuin se olisi -toisille kaunista, toisille rumaa. Eikä tämä kauneus näyttäydy hänelle -kasvoina tai käsinä tai minään muuna ruumiiseen kuuluvana, ei myöskään -puheena tai tietona, eikä liioin toisessa olevana, kuten elollisessa -olennossa, maassa, taivaassa tai muussa, vaan itsestään ja itsessään -aina yhtenäisenä, ja kaikki muut kauneuden muodot ovat siitä osallisia, -jotenkin siihen tapaan, että muiden syntyessä ja hävitessä se ei -mitenkään enene eikä vähene eikä joudu minkään muutoksen alaiseksi. Kun -nyt joku muusta kauneudesta oikean poikarakkauden kautta kohoten -ylöspäin alkaa havaita äskenmainittua kauneutta, on hän miltei -saavuttanut päämäärän. Sillä se on oikea tie rakkauden tuntemiseen, -joko sitä itse kulkee tai antaa toisen johdattaa, että alkaen -yksityisistä kauneuden ilmiöistä tuon mainitun kauneuden takia aina -nousee ylöspäin ikäänkuin portaita myöten, yhdestä kahteen ja kahdesta -kaikkiin kauneihin ruumiisiin, kauniista ruumiista kauneihin -harrastuksiin, kauniista harrastuksista kauneihin tietoihin, kunnes -kauniista tiedoista päätyy siihen tietoon, joka ei ole tietoa muusta -kuin tuosta täydellisestä kauneudesta itsestään, ja lopulta oppii -tuntemaan itse kauneuden.' - -"'Tässä kohdassa elämää, rakas Sokrates', jatkoi tuo vieras Mantineian -nainen, 'on, jos missään, elämä ihmiselle elämisen arvoista, kun hän -katselee kauneutta itseään. Ja jos sen kerran näet, et ole vertaava -sitä kultaan etkä vaatteisiin, et kauneihin poikiin etkä nuorukaisiin, -joitten näkemisestä nyt olet hurmaantunut, ja olet valmis useitten -muitten tavoin heidät nähdessäsi ja aina ollessasi yhdessä heidän -kanssaan, jos se vain kävisi päinsä, olemaan syömättä ja juomatta ja -aina vain heitä katselemaan ja olemaan heidän seurassaan. Mitä siis', -sanoi hän, 'ajattelemme, jos jollekulle onnistuisi nähdä itse kauneus -kirkkaana, puhtaana, sekoittamattomana ja vapaana inhimillisestä -lihasta ja väreistä ja monenlaisesta muusta katoavasta turhuudesta, jos -joku voisi nähdä jumalallisen kauneuden sen omassa yhtenäisessä -muodossa? Luuletko', sanoi hän, 'että sen ihmisen elämä muodostuu -alhaiseksi, joka siihen luo silmänsä, katselee sitä oikeilla katseilla -ja elää sen yhteydessä? Vai etkö luule, että jos hän oikealla tavalla -katsoo kauneutta, hänelle vain silloin käy mahdolliseksi synnyttää, ei -hyveen harhakuvia, koska hän ei ole tekemisissä harhakuvan kanssa, vaan -todellinen hyve, koska hän on saavuttanut totuuden? Mutta sen, joka on -synnyttänyt todellisen hyveen ja sitä kasvattanut, on suotu tulla -jumalille rakkaaksi ja kuolemattomaksi, jos kuolemattomuus kerran on -jollekin ihmiselle suotu.' - -"Tämän, Phaidros ja te toiset, Diotima minulle puhui ja minä uskoin. -Itse uskoessani koetan muitakin saada uskomaan, että tämän omaisuuden -saavuttamiseksi ei helposti voi löytää inhimilliselle luonnolle -parempaa auttajaa kuin Eros. Sentakia minä väitän joka miehen -velvollisuuden olevan pitää arvossa Erosta, ja minä itse kunnioitan ja -harjoitan rakkauden taitoa ja kehoitan muitakin niin tekemään, ja -ylistän nyt ja aina Eroksen mahtia ja miehuutta niin paljon kuin voin. -Jos tahdot, Phaidros, niin pidä nämä sanani ylistyspuheena Erokselle, -muussa tapauksessa anna niille se nimi, joka sinua haluttaa!" - -Kun Sokrates oli näin puhunut, olivat toiset kiittäneet, mutta -Aristophanes oli aikonut lausua jotakin sen johdosta, että Sokrates oli -puheessaan viitannut häneen hänen sanojensa johdosta, kun yhtäkkiä oli -syntynyt kova meteli siitä, että ulko-ovelle kolkutti -- ainakin siltä -tuntui -- juopuneita ja kuului huilunsoittajattaren ääni. Agathon -sanoi: "Käykää katsomaan, pojat, ja jos siellä on joku tuttava, niin -kutsukaa sisälle; jollei ole, niin sanokaa, ettemme juo, vaan lepäämme -jo!" Vähän myöhemmin kuului eteissalissa Alkibiadeen ääni; tämä oli -vahvasti juovuksissa ja huusi kovasti, kyseli, missä Agathon oli, ja -käski viedä itseään Agathonin luo. He veivät nyt hänet heidän luokseen -ja huilunsoittajattaren, joka talutti häntä käsivarresta sekä muutamia -muita hänen seuralaisistaan. Hän seisahtui ovelle, päässään tiheä -muratti- ja orvokkiseppele ja sangen paljon nauhoja, ja sanoi: "Terve, -miehet! Otatteko juomatoveriksenne aika vahvasti liikutetun mieheni Vai -pitääkö meidän lähteä seppelöityämme Agathonin, jota varten olemme -tulleet? Minä näet -- sanoi hän -- en eilen kyennyt saapumaan, mutta -nyt minä olen tullut päässäni nämä nauhat, jotta voisin ne ottaa sieltä -ja sitoa viisaimman ja -- jos niin saan sanoa -- kauneimman miehen -päähän. Te taidatte nauraa minua sentakia, että olen juovuksissa. -Kuitenkin -- vaikka te minua nauraisittekin -- tiedän minä varmasti -puhuvani totta. Mutta sanokaa nyt minulle heti paikalla, saanko näillä -ehdoilla astua sisälle vai enkö! Juotteko te minun kanssani vai -ettekö?" -- Kaikki melusivat silloin ja käskivät hänen käydä sisälle ja -asettua lepopaikalle, ja Agathon kutsui hänet. Hän kävi nyt sisälle -joukon saattamana ja otti samalla päästään nauhoja seppelöintiä varten -ja kun hänellä oli ne silmiensä edessä, ei hän nähnyt Sokratesta, vaan -istuutui Agathonin viereen Sokrateen ja tämän väliin. Sokrates oli näet -väistynyt syrjään antaakseen tälle istumasijaa. Hän istuutui nyt, -syleili Agathonia ja seppelöitsi hänet. - -Agathon sanoi silloin: "Riisukaa, palvelijat, kengät Alkibiadeen -jaloista, jotta hän lepäisi tässä kolmantena!" -- "Oikein!" sanoi -Alkibiades. "Mutta kuka on meillä kolmantena juomatoverina?" Samassa -hän kääntyi ja huomasi Sokrateen. Ja nähtyään hänet hypähti hän ylös ja -sanoi: "Oi Herakles, mitä tämä on? Sokratesko täällä? Tännekin olet -asettunut väijymään minua, kuten sinun tapanasi on ollut odottamatta -siellä näyttäytyä, missä kaikkein vähimmin olisin luullut sinun olevan. -Ja minkätähden sinä nyt olet tullut? Ja miksi olet asettunut lepäämään -juuri tälle paikalle etkä Aristophaneen viereen tai jonkun muun -viereen, joka on ja tahtoo olla hauska mies, vaan olet keinotellut -itsellesi paikan läsnäolijoista kauneimman vieressä?" -- Sokrates -sanoi: "Katsohan, Agathon, tahdotko puolustaa minua! Tämän miehen -rakkaus on tuottanut minulle aika lailla harmia. Sillä siitä ajasta -alkaen, jolloin rupesin tätä rakastamaan, ei minun enää ole ollut -lupa luoda katseitani yhteenkään kauniiseen mieheen eikä vaihtaa -sanaakaan sellaisen kanssa, sillä silloin tekee tämä kateudesta ja -mustasukkaisuudesta kummallisia tekoja, haukkuu minua ja tuskin -pidättäytyy käymästä minuun käsiksi. Katso siis, ettei hän vain nytkin -tekisi jotakin tällaista tekoa, ja sovita meidät keskenämme, tai jos -hän ryhtyy käyttämään väkivaltaa minua vastaan, niin suojele minua, -sillä minä kammoan vahvasti tämän miehen hurjaa rakastamishalua!" -- -"Ei ole", sanoi Alkibiades, "sovinto mahdollinen minun ja sinun -välillä. Mutta tästä saat toisella kertaa minulta rangaistuksen. Nyt, -Agathon", sanoi hän, "anna minulle osa nauhoja voidaksemme sitoa -seppeleen myöskin tämän miehen ihmeelliseen päähän, jottei hän moittisi -minua siitä, että olen sinut seppelöinyt, mutta en senjälkeen häntä, -joka kuitenkin puheessa voittaa kaikki ihmiset, ei vain äsken, kuten -sinä, vaan aina." Ja samassa hän otti nauhoja, seppelöitsi niillä -Sokrateen ja heittäytyi lepäämään. - -Kun hän oli asettunut leposijalleen, sanoi hän: "Hei, miehet! Tehän -näytätte minusta olevan selviä. Sitä ei ole teille sallittava, vaan -teidän on juotava, sillä niin olemme keskenämme sopineet. Juominkien -päämieheksi valitsen itseni, siksi kunnes olette kyllin juoneet. Jos -Agathonilla on joku suuri pikari, laittakoon hän sen tänne! Taikka -oikeastaan ei tarvitakaan, vaan tuo, poika, tuo jäähdytysastia!" sanoi -hän nähtyään sellaisen, joka veti enemmän kuin kahdeksan korttelia. Sen -hän antoi täyttää itselleen ja tyhjensi sen ensin itse, sitte käski hän -täyttää sen Sokratesta varten ja lausui samalla: "Sokratesta vastaan -olen aivan neuvoton. Sillä niin paljon kuin hänen käsketäänkin juoda, -niin hän juo tulematta silti koskaan humalaan." Poika kaatoi nyt -maljaan, ja Sokrates joi. Eryximakhos sanoi silloin: "Miten nyt teemme, -Alkibiades? Emmekö me maljojen ääressä puhu ja laula, vai juommeko me -noin vaan ilman muuta ikäänkuin janoiset." Alkibiades vastasi: "Parhaan -ja ymmärtäväisimmän isän paras poika, terve!" -- "Terve, sullekin!" -sanoi Eryximakhos. "Mutta mitä meidän pitää tehdä?" -- "Kuten sinä -käsket. Sillä sinua tulee totella." --. - - "'Lääkärhän arvoltaan toki vastaa montakin miestä'.[31] - -"Määrää siis, mitä haluat!" -- "Kuulehan", sanoi Eryximakhos, -"ennenkuin sinä tulit tänne, olimme me päättäneet, että jokainen -vuorostaan -- alkaen vasemmalta oikealle -- pitäisi Eroksesta niin -kauniin puheen kuin mahdollista ja ylistäisi häntä. Kaikki me muut -olemmekin puhuneet. Koska sinä et vielä ole puhunut, vaikka olet -tyhjentänyt pikarisi, on kohtuullista, että puhut ja puhuttuasi määräät -Sokrateelle sellaisen aiheen käsiteltäväksi kuin haluat, ja että tämä -tekee samoin oikeanpuoleiselle vierustoverilleen ja samaten toisetkin." --- "Niin, Eryximakhos", sanoi Alkibiades, "ehdotuksesi on hyvä, mutta -eihän liene sopivaa, että juopunut mies puheissa kilpailee selvien -kanssa. Ja muuten, miekkonen, onko Sokrates saanut sinut uskomaan -jotakin, mitä hän äsken on lausunut? Vai tiedätkö sinä, että kaikki on -aivan päinvastoin kuin hän sanoi? Sillä jos minä hänen läsnäollessaan -kiitän jotakin muuta kuin häntä, joko jumalaa tai ihmistä, ei hän -pidättäydy käymästä minuun käsiksi." -- "Ole vaiti!" sanoi Sokrates. -- -"Kautta Poseidonin", sanoi Alkibiades, "älä väitä mitään vastaan, sillä -sinun läsnäollessasi en voisi ylistää ketään muuta!" -- "Mutta tee -niin", sanoi Eryximakhos, "jos haluat: kiitä Sokratesta!" -- "Miten -sanot", virkkoi Alkibiades. "Niinkö tahdot, Eryximakhos? Pitääkö minun -käydä miehen kimppuun ja kostaa hänelle teidän läsnäollessanne." -- -"Kuule sinä", sanoi Sokrates, "mitä sinä ajattelet? Pilkataksesiko sinä -aiot minua ylistää? Vai mitä sinä aiot tehdä?" -- "Aion puhua täyttä -totta. Katso siis, suostutko tähän!" -- "Tottahan minä toden sallin", -vastasi tämä, "ja käsken sinun lausua sen." -- "Tahdon heti alkaa", -sanoi Alkibiades, "sinun taas pitää menetellä seuraavasti: Jos minä -sanon jotakin, mikä ei ole totta, niin puutu puheeseen, jos haluat, ja -sano, että siinä kohden valehtelen! Jos minä taas esitän milloin minkin -asian, sitä mukaa kuin ne palautuvat mieleeni, niin älä sitä lainkaan -ihmettele! Sillä ei ole suinkaan helppoa esittää sinun omituisuuksiasi -taitavasti ja järjestyksessä, kun olen tällaisessa tilassa. - -"Sokratesta minä, hyvät miehet, ryhdyn ylistämään vertauksin. Hän itse -kyllä kenties luulee, että teen niin pilkatakseni häntä, mutta vertaus -on totuuden takia eikä pilkan. Minä väitän nimittäin, että hän on aivan -niiden seileenien[32] kaltainen, joita on kuvanveistäjäin työpajoissa -ja joita taiteilijat kuvaavat pitämässä paimenpillejä ja huiluja -käsissään, mutta joissa, kun ne avataan molemmilta puolin, osoittautuu -olevan jumalankuvia. Ja edelleen väitän minä, että hän on satyri -Marsyaan kaltainen. Että ulkonäöltäsi olet näiden kaltainen, Sokrates, -sitä et sinä toki itsekään kieltäne. Miten muissakin suhteissa olet -samallainen, saat tämän jälkeen kuulla. Olet veitikka; vai etkö? Jollet -myönnä olevasi, kutsun todistajia. Mutta et huilunsoittaja? Olet paljon -ihmeellisempi kuin tuo. Sillä soittokoneensa avulla hän hurmasi ihmisiä -suunsa voimalla, ja vielä nytkin vaikuttaa siten jokainen, joka -puhaltaa hänen sävelmiään. Olympoksen huilunsoittosuoritukset näet luen -Marsyaan ansioksi, tämä kun oli hänen opettajansa. Hänen sävelmänsä, -esittäköön niitä sitten joko etevä huilunsoittaja tai kehno -huilunsoittajatar, riittävät yksinään, koska ne ovat jumalallisia, -hurmaamaan ja saattamaan ilmi ne, jotka kaipaavat jumalia ja -vihkimysmenoja. Sinä eroat hänestä vain sen verran, että sinä ilman -mitään välinettä paljailla sanoilla vaikutat samaa. Meitä ainakaan, jos -kuulemme jonkun muun puhujan -- olkoonpa hyvinkin hyvä puhuja -- -puhuvan jotakin muuta, ei se suoraan sanoakseni lainkaan liikuta. Mutta -kun joku saa kuulla sinun puhuvan -- tai jonkun toisen esittävän sinun -puheitasi, olkoonpa tämä esittäjä hyvinkin kehno -- niin, olkoon -kuulija sitten joko nainen, mies tai nuorukainen, kaikki olemme me -puheittesi hurmioissa ja lumoissa. Minä ainakin, hyvät miehet, valalla -vakuuttaisin, jollen näyttäisi teistä olevan täydellisesti humalassa, -miten tuon miehen sanat ovat minuun vaikuttaneet ja vieläkin -vaikuttavat. Sillä joka kerta kun häntä kuulen, hyppii sydämeni paljoa -rajummin kuin korybanttihurmion[33] täyttämäin ja hänen sanansa saavat -kyyneleet vuotamaan silmistäni. Ja olen nähnyt useiden muidenkin -kokevan samaa. Kun kuulin Perikleen ja muitten hyvien puhujien puhuvan, -olin kyllä sitä mieltä, että he puhuivat hyvin, mutta mitään tällaista -en kokenut, eikä sieluni tullut levottomaksi eikä siinä ollut mitään -vastenmielisyyden tunnetta, joka olisi osoittanut minun olevan orjuuden -tilassa. Mutta tämä Marsyas tässä on useasti saattanut minut sellaiseen -mielentilaan, että minusta elämäni ei ole näyttänyt elämisen arvoiselta -minun tilassani. Etkä sinä, Sokrates, voi sanoa, ettei tämä ole totta. -Vielä nytkin tunnen tunnossani, että jos kallistaisin hänelle korvani, -en voisi seistä lujana, vaan kokisin samaa. Sillä hän pakottaa minut -tunnustamaan, että vaikka olen monessa suhteessa puutteellinen, -kuitenkin laiminlyön itseäni ja hoitelen ateenalaisten asioita. -Sentähden minun täytyy väkisin sulkea korvani kuin seireeneiltä[34] ja -pötkiä tieheni, jottei minun tarvitsisi aina istua samassa paikassa ja -vanheta hänen vieressään. Ja vain tähän ihmiseen nähden olen tuntenut -tunnetta, mitä ei kukaan luulisi minussa kehenkään nähden olevankaan, -häpeäntunnetta. Ainoastaan tätä miestä minä häpeän. Sillä tiedän -tunnossani, etten voi väittää vastaan, ettei tule tehdä kuten hän -käskee; mutta niin pian kuin olen lähtenyt hänen luotaan, sorrun minä -joukon kunnianosoituksiin. Sentähden karkaan hänen luotaan ja pakenen -häntä ja aina kun minä näen hänet, joudun häpeän valtaan sen johdosta, -mistä olemme tulleet yksimielisiksi, ja useasti mielelläni näkisin, -ettei hän olisi ihmisten ilmoilla. Mutta jos taas tämä tapahtuisi, niin -se varmasti tuottaisi minulle paljon suurempaa surua. Näin en ymmärrä, -miten tulla toimeen tämän ihmisen kanssa. - -"Tähän tapaan ovat tämän satyrin huilun äänet vaikuttaneet sekä minuun -että useihin muihin. Mutta kuulkaa minua, mitenkä samanlainen hän on -kuin ne, joihin häntä vertasin, ja mitenkä ihmeellinen voima hänellä -on! Olkaa varmoja siitä, ettei kukaan teistä häntä tunne, mutta minä -paljastan hänet, koska kerran olen alkanut! Tiedättehän te, että -Sokrates on rakastunut kauneihin ihmisiin, aina liikkuu heidän -ympärillään ja on hurmaantunut heihin ja että hän toiselta puolen on -kaiken suhteen tietämätön eikä mitään tiedä, kuten hänen ulkomuotonsa -osoittaa. Eikö tämä ole seileenien tapaista? Aivan varmasti. Tämä on -kuitenkin vain ulkokuorta hänessä kuten veistetyssä seileeninkuvassa. -Mutta jos paljastaa hänet sisältäpäin, niin tiedättekö, hyvät miehet ja -juomatoverit, millainen määrä kohtuullisuutta hänet täyttää? Tietäkää, -että jos joku on kaunis, ei se liikuta häntä lainkaan, vaan hän pitää -sitä niin vähässä arvossa kuin ei kukaan voisi luullakaan. Ei hän -myöskään pane mitään arvoa siihen, onko joku rikas tai onko jollakin -joku sellainen etu, jonka omistajia suuri joukko ylistää onnellisiksi. -Hän on sitä mieltä, että nämä kaikki asiat eivät ole minkään arvoisia -emmekä me mitään, vaikkakaan hän ei tätä sano, vaan teeskentelee -ihmisten edessä ja tekee heistä pilkkaa ja näin kuluttaa elämänsä. -Mutta kun hän on puhunut täyttä totta ja paljastanut itsensä, niin en -tiedä, onko kukaan nähnyt hänen sisäisiä aarteitaan. Mutta minä olen ne -joskus nähnyt, ja ne näyttivät minusta niin jumalallisilta ja -kultaisilta, ihanilta ja ihmeellisiltä, että minusta tuntui, että heti -oli tehtävä, mitä Sokrates vain käski. Uskoen, että hän oli vakavasti -kiintynyt minun nuorteaan kauneuteeni, pidin minä tätä erinomaisena -voittona ja ihmeellisenä onnenani, koska minun oli mahdollista, jos -miellyttäisin Sokratesta, kuulla kaikki, mitä hän tiesi. Sillä minulla -oli jo ihmeellisen suuret ajatukset kauneudestani. Kun olin johtunut -näihin ajatuksiin, niin minä silloin, sen sijaan ettei minulla ennen -ollut ollut tapana yksinäni ilman palvelijaa olla hänen seurassaan, -lähetin palvelijan pois ja jäin yksinäni hänen seuraansa. Täytyyhän -minun puhua teille koko totuus. Tarkatkaa siis te, ja jos minä -valehtelen, niin todista sinä, Sokrates, minun puhuvan väärin! Minä -olin siis, hyvät miehet, kahdenkesken hänen kanssaan ja minä luulin -hänen heti alkavan puhua minulle sellaisia asioita kuin rakastaja -yksinäisyydessä puhuisi lemmikilleen ja olin iloissani. Mutta mitään -siitä ei tapahtunut, vaan tapansa mukaan keskusteltuaan kanssani ja -vietettyään päivän seurassani lähti hän tiehensä. Senjälkeen haastoin -hänet kanssani voimisteluharjoituksiin ja voimistelin hänen kanssaan, -tätä tietä muka saavuttaakseni jotakin. Hän voimisteli minun myötäni ja -painiskeli usein kanssani kenenkään olematta läsnä. Mutta miksi puhua -siitä? Sillä ei minulla ollut tästä sen enempää hyötyä. Kun en tällä -tavoin päässyt mihinkään, päätin väkivallalla käydä miehen kimppuun ja -olla hellittämättä, koska kerran olin alkanut, ja päinvastoin saada -selville, miten asian laita oikeastaan oli. Minä kutsun nyt hänet -kanssani aterialle aivan niin väijyen häntä kuin rakastaja lemmikkiään. -Tähänkään pyyntöön hän ei heti suostunut, mutta ajan pitkään hän -kuitenkin taipui. Kun hän ensimäisen kerran tuli, tahtoi hän -aterioituaan poistua. Ja silloin minä häpeissäni annoin hänen mennä. -Mutta minä yritin samaa juonta uudelleen, ja kun hän oli aterioinut, -keskustelin hänen kanssaan pitkälle yöhön asti, ja kun hän tahtoi mennä -pois, esitin hänelle, että oli liian myöhäistä, ja pakotin hänet -jäämään. Hän asettui lepäämään vuoteeni viereen leposijalle, jossa hän -oli syönytkin, eikä huoneessa nukkunut ketään paitsi meitä. Tähän -saakka kertomukseni kai on aivan säädyllinen ja sovelias esittää -kenelle hyvänsä. Sitä, mitä sitten seuraa, ette kuulisi minun puhuvan, -jollei ensiksi sananlaskun mukaan viini toisi ilmi totuutta -- olkoon -sitten palvelijoita kuuntelemassa tai ei -- ja jollei toiseksi minusta -näyttäisi olevan väärin salata Sokrateen ylevää tekoa, kun kerran on -ryhtynyt pitämään hänelle ylistyspuhetta. Sitäpaitsi on minulla -samanlainen tunne kuin käärmeen puremalla. Sanotaan näet, että se, joka -on tämän saanut kokea, ei tahdo kertoa siitä muille kuin niille, joita -myös on käärme purrut, koska ainoastaan nämä voivat ymmärtää ja antaa -anteeksi, jos hän tuskasta on rohjennut tehdä ja puhua mitä tahansa. -Kun minä olen haavoittunut tuskallisemmasta puremasta ja arimmasta -kohdin, mistä ylipäänsä voi haavoittua -- sillä sydämeen eli sieluun, -eli miksi sitä pitää nimittää, olen saanut iskun ja pistoksen -filosofian sanoista, jotka tavatessaan luonnostaan terveen nuoren -sielun tarttuvat kiinni lujemmin kuin käärme ja saattavat hänet -tekemään ja puhumaan mitä tahansa -- ja kun näen Phaidrokset, -Agathonit, Pausaniaat, Aristodemokset ja Aristophaneet -- ja miksi -minun pitää mainita Sokrates ja ketä muita täällä on; kaikkiahan teitä -on samoinkuin minuakin ahdistanut sama mieletön hulluus filosofiaan -- -sentähden pitää teidän kaikkien kuulla, sillä te tulette antamaan -anteeksi, mitä silloin tein ja nyt puhun. Mutta palvelijat, ja jos -täällä on muita vihkimättömiä ja sivistymättömiä, asettakoot korviinsa -tarpeeksi suuret salvat. - -"Kun siis, hyvät miehet, lamppu oli sammutettu ja palvelijat olivat -ulkona, tuntui minusta siltä, ettei minun mitenkään tullut teeskennellä -hänen edessään, vaan vapaasti lausua ajatukseni. Minä tyrkkäsin häntä -ja sanoin: 'Sokrates, nukutko?' -- 'En suinkaan', sanoi hän. -- -'Tiedätkö, mitä minä olen ajatellut?' -- 'Mitä sitten?' kysyi hän. -- -'Sinä näytät minusta', sanoin minä, 'olevan ainoa, joka ansaitsee -päästä minun rakastajakseni, mutta minusta tuntuu kuin sinä epäröisit -tästä minulle huomauttaa. Minun kantani on tämä: minä pidän hyvin -typeränä olla tässä taipumatta tahtoosi samoinkuin silloinkin, jos -tarvitsisit jotakin omaisuudestani tai ystävieni omaisuudesta. Sillä -minulle ei mikään ole tärkeämpää kuin että tulen niin hyväksi kuin -mahdollista, eikä siihen kukaan luullakseni voi minua paremmin auttaa -kuin sinä. Jos minä en taipuisi tällaisen miehen tahtoon, häpeäisin -sentakia paljon enemmän ymmärtäväisiä miehiä, kuin ymmärtämätöntä -joukkoa siten tehtyäni.' -- Kun hän oli tämän kuullut, sanoi hän aivan -pilkallisesti ja niin kuin hänen tapaistansa on: 'Rakas Alkibiades, -sinä et todella näytä olevan huono mies, jos se kerran on totta, mitä -sinä minusta puhut, ja minussa on joku voima, jonka kautta sinä -saattaisit tulla paremmaksi. Sinä näkisit silloin minussa ihmeellisen -kauneuden, joka olisi paljoa edellä sinun kauneudestasi. Jos sinä nyt -tämän nähdessäsi aiot liittyä yhteyteeni ja vaihtaa kauneutta -kauneuteen, et aio saavuttaa vähäistä etua minuun verraten, vaan yrität -hankkia luulotellun kauneuden asemasta todellisen kauneuden ja aiot -itse asiassa vaihtaa vaskea kultaan. Mutta, miekkonen, katso paremmin, -ettei sinulta jää huomaamatta, etten mitään ole. Sielun silmä alkaa -terävästi nähdä, kun ruumiin silmät alkavat kadottaa terävyyttään. -Mutta sinä olet tästä vielä kaukana.' -- Kun minä olin tämän kuullut, -sanoin minä: 'Minun puoleltani on asia näin, enkä ole tästä mitään -lausunut toisin kuin ajattelen. Mutta mieti sinä itse, mitä pidät sekä -itsellesi että minulle parhaana!' -- 'Kas', sanoi hän, 'siinä sinä -sanoit oikein. Sillä tulevaisuudessa me harkiten teemme, mikä meille -kummallekin sekä tässä että muissa suhteissa näyttää parhaalta.' -- Kun -minä tämän keskustelun kuluessa olin ikäänkuin ampunut nuolia häneen, -luulin hänen haavoittuneen. Minä nousin ylös ja antamatta hänelle -tilaisuutta sanoa sanaakaan, heitin minä viittani hänen ylleen -- oli -näet talvi -- asettauduin lepäämään hänen kuluneen vaippansa alle, -kiedoin käteni tämän jumalallisen ja todella ihmeellisen miehen -ympärille ja lepäsin niin koko yön. Etkä sinä, Sokrates, voi sanoa -minun tätäkään valehtelevan. Ja vaikka olin näin tehnyt, kesti hän -kaiken voitollisesti, halveksi ja ivaili minun nuorteata kauneuttani -sekä teki siitä pilkkaa. Ja sen minä kuitenkin luulin olevan jotakin, -arvoisat tuomarit. Sillä te olette Sokrateen ylimielisyyden tuomareita. -Ja kautta jumalien ja jumalattarien, tietäkää, että nousin Sokrateen -vieressä mitään erinomaisempaa unessa kokematta, aivankuin olisin -nukkunut isän tai vanhemman veljen vieressä! - -"Missä mielentilassa luulette te minun tämän jälkeen olleen, -toiselta puolen katsoessani tulleeni loukatuksi, toiselta puolen -taas ihaillessani tämän miehen luonnetta, kohtuullisuutta ja -miehuullisuutta, tavattuani sellaisen miehen, jollaista en koskaan -olisi uskonut tapaavani viisauteen ja pidättäytyväisyyteen nähden. -Senpätähden en saattanut hänelle suuttua enkä riistäytyä irti hänen -seurastaan, mutta en myöskään tiennyt keinoa, millä vetää häntä -puoleeni. Sillä tiesin hyvin, että häntä oli paljon vaikeampi -haavoittaa rahoilla kuin Aiasta miekalla, ja käyttäessäni sitä keinoa, -jonka olin luullut ainoaksi mahdolliseksi hänen valloittamisekseen, oli -hän päässyt minulta pakoon. Minä olin neuvoton ja kuljeskelin ympäri -tuon miehen orjana enemmän kuin kukaan kenenkään muun. - -"Kaikki tämä oli tapahtunut minulle, kun senjälkeen sattui meille -yhdessä sotaretki Potidaiaan[35] ja siellä olimme pöytätovereita. -Ensinnäkin oli hän rasitusten kestämisessä ei vain minua, vaan kaikkia -muita etevämpi. Kun me joskus olimme joutuneet muista eristetyiksi ja, -kuten sotaretkellä tapahtuu, olemaan syömättä, niin eivät muut olleet -mitään häneen verraten nälän kestämisessä. Kemuissa taas hän yksin oli -kykenevä nauttimaan niin hyvin muissa suhteissa kuin siinä, että kun -hänet, joka ei yleensä ollut halukas juomaan, siihen pakotettiin, hän -voitti kaikki ja mikä on kaikista ihmeellisintä, kukaan ihminen ei -koskaan ole nähnyt Sokratesta juovuksissa. Tästä on nähdäkseni -täälläkin todistus saatavissa. Talven kestämisessä taas -- talvet ovat -näet siellä ankaria -- olivat hänen saavutuksensa ihmeellisiä yleensä -ja erikoisesti kerran, jolloin oli mitä tuimin pakkanen. Kaikki joko -silloin olivat menemättä sisältä ulos, tai, jos joku meni, oli hän -tavattomasti vaatetettu ja hänellä oli jaloissa kengät, joihin oli -kiedottu huopaa ja turkiksia. Mutta tällaisella säällä hän meni ulos -yllään vain se vaippa, jota hän aikaisemminkin tavallisesti oli -kantanut ja kulki jäätä myöten avojaloin helpommin kuin toiset kengät -jaloissa. Sotilaat katsoivat häntä karsaasti luullen hänen halveksivan -heitä. - -"Tämä tästä, mutta - - "'Kuin uros valtainen tuo toimensa täytti ja kesti'.[36] - -"tuolla sotaretkellä, on kuulemisen arvoista. Kun joku asia oli -johtunut hänen mieleensä, seisoi hän samassa paikassa varhaisesta -aamusta asti sitä mietiskellen, ja kun tämä mietiskely ei häneltä -edistynyt, ei hän antanut myöten, vaan jäi tutkistellen seisomaan. Ja -oli jo keskipäivä, kun miehet huomasivat hänet ja ihmeissään kertoivat -toinen toiselleen, että Sokrates aamuvarhaisesta asti oli seissyt -paikallaan ja miettinyt jotakin. Lopuksi, kun oli ilta, kantoivat -muutamat ioonilaiset aterioituaan makuupatjansa ulos, sillä silloin oli -kesä, osaksi nukkuakseen vilpoisessa ilmassa, osaksi pitääkseen -silmällä, jäisikö hän yönkin seisomaan. Ja hän jäi seisomaan, kunnes -aamu koitti ja aurinko nousi. Sitten hän rukoili aurinkoa ja lähti -pois. Tahdotteko kuulla millainen hän oli taisteluissa? Sillä on -oikeudenmukaista, että hän siitäkin saa tunnustuksen. Kun näet se -taistelu tapahtui, josta sotapäälliköt antoivat minulle palkinnon, niin -ei kukaan muu ihminen minua pelastanut kuin hän. Hän ei näet tahtonut -minua jättää, kun olin haavoittunut, vaan pelasti sekä aseeni että -minut vaarasta. Ja minä käskin kyllä silloin, hyvä Sokrates, -päälliköiden antaa sinulle palkinnon, etkä sinä voi minua tästä moittia -etkä väittää minun valehtelevan. Mutta kun päälliköt kiinnittivät -huomionsa minun arvoasemaani ja tahtoivat antaa palkinnon minulle, olit -sinä päälliköitä innokkaampi puoltamaan minulle palkintoa mieluummin -kuin itsellesi. Edelleen, hyvät miehet, kannatti nähdä Sokratesta, kun -sotajoukko paeten väistyi Delionin[37] luota. Minä satuin näet olemaan -mukana ratsumiehenä, hän raskasaseisena jalkamiehenä. Hän väistyi -vasta, kun kaikki miehet oli lyöty hajalle, hän ja Lakhes. Minä kohtaan -heidät ja nähtyäni heidät kehoitan heitä olemaan rohkealla mielellä ja -sanoin, etten jätä heitä. Silloin saatoin vielä paremmin katsella -Sokratesta kuin Potidaiassa, sillä olin nyt vähemmän peloissani, koska -kuljin ratsain. Silloin saatoin ensinnä nähdä, kuinka paljon paremmin -hän säilytti mielenmalttinsa kuin Lakhes. Edelleen näytti hän minusta --- kuten sinun sanasi kuuluvat, Aristophanes -- niin siellä kuin -täälläkin kulkevan pöyhkeänä ja mulkoillen silmillään, rauhallisesti -katsellen sekä ystäviä että vihollisia, niin että jokaiselle jo -kaukaakin kävi ilmeiseksi, että jos joku käy tuohon mieheen käsiksi, -hän sangen voimakkaasti tulee puolustautumaan. Sentähden hän -turvallisesti pääsi poistumaan, hän ja tuo toinenkin. Sillä niihin, -jotka näin esiintyvät sodassa, tuskin käydään käsiksi, mutta niitä -ajetaan takaa, jotka suin päin pakenevat.[38] - -"Monesta muusta ihailtavasta ominaisuudesta voisi Sokratesta ylistää. -Mitä hänen muuhun toimintaansa tulee, saattaisi kukaties jostakusta -toisesta esittää samantapaista, mutta se, ettei hän ole kenenkään -ihmisen, ei entisten eikä nykyisten kaltainen, ansaitsee kaikkea -ihailua. Sillä sellaiseksi kuin Akhilleus oli, saattaisi esittää -Brasidaan[39] ja muita, sellaiseksi kuin Perikles taas, sekä Nestorin -että Antenorin, ja on niitä muitakin. Ja samaan tapaan voisi vertailuja -muihinkin nähden tehdä. Mutta tämän miehen kaltaista, sellainen kuin -hän omituisuudessaan on, sekä hän että hänen puheensa, ei etsimälläkään -voisi löytää, ei nykyisten eikä entisten joukosta, jollei häntä -mahdollisesti vertaisi niihin, joihin minä häntä vertaan, ei kehenkään -ihmiseen, vaan seileeneihin ja satyreihin, häntä ja hänen puheitaan. - -"Sen olen aivan alussa jättänyt mainitsematta, että hänen puheensa ovat -aivan noiden seileenien kaltaisia, joita voidaan aukaista. Sillä jos -joku tahtoo kuulla Sokrateen puheita, saattavat ne aluksi tuntua -naurettavilta. Sillä ne ovat verhotut sanoihin ja käänteihin aivan kuin -julkea satyri nahkaansa. Hän näet puhuu kuorma-aaseista, sepistä, -suutareista ja nahkureista ja näyttää aina samoilla sanontatavoilla -puhuvan samaa, niin että jokainen kokematon ja ymmärtämätön ihminen -saattaa nauraa hänen puheilleen. Mutta jos joku näkee ne paljastettuina -ja syventyy niihin, niin huomaa hän ensiksi, että kaikista puheista -vain niillä on syvällinen sisältö, ja edelleen, että ne ovat aivan -jumalallisia ja täynnään hyveen ihania kuvia ja että ne koskettavat -enintä osaa siitä tai oikeammin kaikkea sitä, mitä sen tulee -tutkistella, joka tahtoo tulla hyväksi ja jaloksi ihmiseksi. - -"Tästä, hyvät miehet, minä kiitän Sokratesta. Ja minä olen myöskin -sovittanut esitykseeni sen, mistä häntä moitin, kertomalla, miten -ylimielisesti hän on minua kohdellut. Tätä hän ei kuitenkaan ole tehnyt -yksistään minulle, vaan myöskin Kharmideelle, Glaukonin pojalle ja -Euthydemokselle Diokleen pojalle[40] ynnä monelle muulle, joita hän on -pettänyt ollen muka heidän rakastajansa, mutta paremminkin asettuessaan -heidän lemmikikseen rakastajan asemasta. Ja tämän sanon myös sinulle, -Agathon, ettet sinä antaisi tämän miehen pettää itseäsi, vaan -viisastuneena meidän surullisista kokemuksistamme olisit varuillasi, -niin ettet -- kuten sananlasku sanoo -- kuten lapsi vahingoista -viisastu." - -Kun Alkibiades oli näin puhunut, oli hänen avomielisyytensä synnyttänyt -naurua, koska näytti siltä, että hän vielä oli rakastunut Sokrateeseen. -Sokrates lausui silloin: "Sinä näytät olevan selvä, Alkibiades. Muuten -et olisi yrittänyt niin viekkailla kiertoliikkeillä salata sitä, -minkätähden olet tämän kaiken lausunut, ja ikäänkuin sivuseikkana -asettanut sitä puheesi loppuun, ikäänkuin et olisi kaikkea sentähden -puhunut, että saisit minut ja Agathonin eroitetuiksi toisistamme. Sillä -sinun mielestäsi pitää minun rakastaa sinua eikä ketään muuta ja -Agathonin taas olla sinun rakastettusi eikä kenenkään muun. Mutta sinun -tarkoituksesi ei ole jäänyt huomaamatta, vaan sinun satyri- ja -seileeninäytelmäsi ydin[41] on paljastunut. Mutta, rakas Agathon, -älköön hän tässä onnistuko, vaan ole varuillasi, ettei kukaan saata -eroittaa minua ja sinua toisistamme!" -- Agathon sanoi: "Tosiaankin, -hyvä Sokrates, sinä näytät puhuvan totta. Minä oletan myös, että hän -asettui minun ja sinun välille lepäämään saattaakseen meidät erillemme. -Mutta se ei hänelle onnistu, vaan minä käyn sinun viereesi lepäämään." --- "Aivan oikein", lausui Sokrates, "asetu tänne minun alapuolelleni." --- "Oi Zeus", sanoi Alkibiades, "mitä saan tuon ihmisen puolelta -kärsiä. Joka paikassa hänellä mielestään täytyy olla etusija minun -edelläni. Mutta jollet suostu muuhun, sinä ihmeellinen mies, niin anna -Agathonin levätä ainakin keskellämme." -- "Se on mahdotonta", sanoi -Sokrates. "Sinähän olet pitänyt minulle ylistyspuheen, ja nyt tulee -minun vuorostani ylistää oikealla puolellani olevaa. Mutta jos Agathon -asettuisi sinun alapuolellesi, niin pitäisi hän minulle uuden -ylistyspuheen, sen sijaan että minun ennemmin pitäisi pitää sellainen -hänelle. Jätä siis asia silleen, sinä mainio mies, äläkä kadehdi -nuorukaista sentakia, että minä pidän hänelle ylistyspuheen! Sillä minä -halajan suuresti kiittää häntä." -- "Hei, hei Alkibiades", sanoi -Agathon, "en voi mitenkään jäädä tähän, minun on ehdottomasti -muutettava paikkaa, jotta saisin ylistyspuheen Sokrateelta." -- "Taas -tuo vanha juttu", sanoi Alkibiades. "Kun Sokrates on saapuvilla, on -kenenkään toisen mahdotonta saada osaa kauniista nuorukaisista. Miten -helposti hän nytkin keksi todennäköisen tekosyyn siihen, että tuon -tuossa pitää levätä hänen vieressään." -- - -Agathon nousi nyt ylös asettuakseen Sokrateen viereen. Mutta yht'äkkiä -oli joukko yökulkijoita tullut portille, ja kun he huomasivat sen -olevan auki, sen takia että joku meni heitä vastaan, tulivat he sisään -heidän luokseen ja asettuivat lepäämään. Syntyi yleinen meteli, ja -seura tuli pakotetuksi juomaan suuria määriä viiniä ilman mitään -järjestystä. Eryximakhoksen, Phaidroksen ja muutamien muitten sanoi -Aristodemos nyt lähteneen tiehensä, hänet taas valtasi uni ja hän -nukkui hyvin kauan, yöt kun siihen aikaan olivat pitkiä. Hän heräsi -vasta päivän koittaessa kukonlauluun, ja näki herättyään, että muut -osaksi nukkuivat, osaksi olivat poistuneet, mutta Agathon, Aristophanes -ja Sokrates yksistään olivat vielä valveilla ja joivat suuresta -maljasta, joka kiersi oikealle päin. Sokrates piti yllä keskustelua -heidän kanssaan. Muuten ei Aristodemos sanonut keskustelua muistavansa, -hän kun ei alusta alkaen ollut ollut mukana ja yhä uudelleen oli -nukahtanut, mutta pääasian siinä sanoi hän olleen sen, että Sokrates -pakotti toiset myöntämään, että saman miehen tulee osata sepittää -sekä huvi- että murhenäytelmiä ja että se, joka on taituri -murhenäytelmänkirjoittajana, on myöskin huvinäytelmän kirjoittaja. -Tämän hän pakotti heidät myöntämään, mutta he eivät oikein jaksaneet -seurata mukana, vaan nukahtivat. Ensin nukahti Aristophanes, ja päivän -jo koittaessa Agathon. Sokrates taas nousi saatettuaan heidät uneen ja -lähti pois, ja Aristodemos seurasi häntä kuten tavallisesti. -Saavuttuaan Lykeioniin kylpi hän ja kulutti siellä -- kuten muulloinkin --- muun osan päivää ja niin vietettyään päivänsä meni illalla kotia -lepäämään. - - - - -SELITYKSIÄ: - - -[1] _Phalcron_ oli muuan Ateenan deemoksia ja vanha satamapaikka. - -[2] Nykyaikaisen lukijan on vaikeata käsittää, missä sukkeluus -oikeastaan on, ja tästä kohdasta on esitetty monia selityskokeita. -Yleisimmin hyväksytty, että nimi phaleronilainen, _phalereus_, -äänteellisesti muistuttaen sanaa _phaleris_, joka on nokikanan nimitys, -sisältäisi vihjauksen Apollodoroksen joko keinuvaan käyntiin tai -kaljuun päälakeen -- linnulla on päässä valkea täplä -- tuntuu -etsityltä. Kenties sukkeluus onkin vain siinä virallisessa tavassa, -millä ystävä Apollodorosta puhuttelee. - -[3] _Kydathenai_ oli Ateenan eteläisiä deemoksia. - -[4] Sananlasku lienee alkuaan kuulunut: hyvät miehet saapuvat -huonompien luo kutsumatta. Samalla kuin Sokrates muuttaa sananlaskun -ajatuksen, sisällyttää hän siihen sanaleikin, _agathon epi daitas_ -(hyvien pitoihin), joka ääntyy aivan samoin kuin _Agathon' epi daitas_ -(Agathonin luo pitoihin). Se Homeroksen kohta, johon Sokrates viittaa, -on Iliadin II, 408. - -[5] _Myrrhinus_, Attikan kaakkoisia deemoksia. - -[6] _Euripideen Melanippe_ tragediassa oli eräs kohta, "sanani eivät -ole omiani, vaan äidiltäni lähteneitä", jota Eryximakhos käyttää. - -[7] _Prodikos_, Keos saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa -syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin -ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen _synonymiikkaa_, -s.o. koettaneen yhdistää merkitykseltään samanlaisia sanoja ja eroittaa -niiden eri merkitysvivahdukset. Kansanuskontoon nähden hän asettui -arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten -tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas selitti alkuaan -kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti. -Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles -tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen -kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa". - -[8] _Akusilaos_, eräs vanhimpia historian tai oikeammin tarujen -kirjoittajia, n.s. logografeja, jotka proosamuotoon sovittivat -runoilijain teoksia. Akusilaos mukaili näin melkein sanatarkasti -Hesiodosta. - -[9] _Parmenides_, n.s. elealaisen filosofikoulun kuuluisa päämies, -ykseyden ja muuttumattomuuden suuri edustaja, jolla oli Platoniin suuri -vaikutus. Platonin ideoilla onkin samoja määreitä kuin Parmenideen -"olevaisella". Phaidroksen mainitsema säe on hänen opetusrunoelmaansa -_Peri'physeos_ (luonnosta), josta katkelmia on jälellä. Dialogissaan -_Parmenides_ Platon on saattanut yhteen Sokrateen ja Parmenideen, -anakhronistisesti, sillä Parmenides vaikutti paljon ennen Sokratesta. - -[10] _Alkestis_ on Kreikan kirjallisuudessa erinomaisen hienosti -piirretty naisluonne. Euripides on hänestä saanut aiheen samannimiseen -draamaansa. - -[11] _Orpheus_, tarunomainen runoilija, jonka laululla oli samanlainen -tenhovoima kuin Väinämöisemme laululla. Hän koetti pelastaa puolisonsa -Eurydiken manalasta ja saikin laulullaan manalan haltiattaren -Persephonen taivutetuksi päästämään hänet pois, kuitenkin vain sillä -ehdolla, ettei Orpheus paluumatkalla saisi kääntyä katsomaan -puolisoansa. Kun Orpheus ei voinutkaan ehtoa täyttää, täytyi Eurydiken -jäädä manalaan. Bakkhottaret repivät hänet kuoliaaksi. Orpheun kultti -oli hyvin yleinen ja siihen liittyi uskonnollisia salamenoja. - -[12] _Dione_ on feminininen puoli Zeuta. Dionen kultti oli Attikassa -hyvin vanha. - -[13] _Harmodios_ ja _Aristogetton_. olivat ylhäissukuisia ateenalaisia -nuorukaisia, jotka persoonallisesta loukkauksesta suuttuneina yrittivät -syöstä Ateenan tyrannit Hippiaksen ja Hipparkhoksen vallasta. -Hipparkhoksen he surmasivat, mutta muuten yritys epäonnistui. Harmodios -kaatui kahakassa ja Aristogeiton sai myöhemmin kärsiä kidutuskuoleman. -Molempia kunnioitettiin Ateenassa myöhemmin kansallisina -vapaussankareina. - -[14] _Sillä jos joku ajattelee_. -- Pausanias puhuu sellaisella -vauhdilla, että hän kokonaan unohtaa päälauseen. Käännökseen olen -koettanut sovittaa sellaisen heti alkuun, sulkumerkkien väliin. - -[15] _Herakleitos_ opetti päinvastoin kuin Parmenides, ettei mikään -pysy samana, vaan on alituisen muutoksen alaisena. Opin ydin sisältyy -tunnettuun lauseeseen: "Kaikki virtaa." Samoin kuin Platonin ideat -osoittavat yhtäläisyyttä Parmenideen olevaisen kanssa, samoin hänen -käsitykseensä aistinmaailmasta on Herakleitoksen maailmankuva -vaikuttanut. Vaikeatajuisen sanontansa takia sai Herakleitos liikanimen -"skoteinos" (hämärä). - -[16] _Urania_ oli tähtitieteen, _Polyhymnia_ lyriikan runotar. - -[17] _Ephialtes_ ja _Otos_ olivat giganttiveljeksiä, jotka pitivät -Aresta vankina 13 kuukautta, kunnes Hermes hänet vapautti. Heidän -yrittäessään hyökätä taivaaseen surmasi Apollo heidät. (Vrt. Il. V, 385 -ss. ja Odyss. XI, 505 ss.) - -[18] V. 385 spartalaiset hyökkäsivät Mantineiaan, hävittivät sen ja -pakottivat kaupungin asukkaat asettumaan hajanaisiin maaseutukyliin -asumaan. Vrt. johdantoa. - -[19] _Kronos_, Uranuksen poika ja Zeun isä, jonka Zeus kukisti. -_Iapetos_ oli titaani ja m.m. Prometheun isä. - -[20] _Ananke_, välttämättömyys, hallitsi kreikkalaisen katsantotavan -mukaan jumaliakin. - -[21] _Ate_ on Homeroksella turmioon johtavan mielenhäiriön -personifikatio. - -[22] _Aphroditen_ ja _Areksen_ välillä oli rakkaussuhde, josta m.m. -Homeros kertoo. Agathonin todistelu perustuu siihen, että sana Eros -tarkoittaa sekä rakkauden jumalaa että itse rakkautta. - -[23] Agathon ylistäessään Erosta mainitsee nuo neljä kardinaalihyvettä. -Vaikeimmin käännettävissä on _sophrosyne_. Sanalla tarkoitettiin sielun -eri kykyjen ja taipumusten tervettä hallintaa. Käännöksessä olen -enimmäkseen käyttänyt sen vastineena sanaa kohtuullisuus. - -[24] Sutkaus Gorgiaan päästä johtuu tämän nimen ja Gorgon, kauhean -hirviön, yhtäläisyydestä. Gorgon kammottavan pään näky saattoi näkijät -kivettymään. Viittaus Homerokseen tarkoittaa Odyss. XI, 633 ss. - -[25] _Diotima_ tuntuu olevan sadunomainen henkilö. Myöhemmillä -kirjailijoilla hänestä olevat tiedot perustuvat Platoniin. -Sillä rutolla, josta Sokrates puhuu, tarkoitetaan epäilemättä -peloponnesolaissotien alussa raivonnutta hirveätä kulkutautia, johon -m.m. Perikles kuoli v. 429. - -[26] _Oikea arvelu_. Tämän tietoasteen Platon koko ajan eroittaa -varsinaisesta tiedosta, joka kohdistuu ideamaailmaan. Aikaisemmin -Platon ei tee mitään eroitusta sen ja havainnon välillä, mutta -myöhemmin hän määrittelee sen varsinaisesta aistillisesta havainnosta -eriäväksi, vieläpä siitä riippumattomaksikin. - -[27] _Penia_ on köyhyyden, _Poros_ yritteliäisyyden ja _Melis_ -viisauden personifikatio. - -[28] Sanaa sepittäjä vastaa alkutekstissä _poietés_, ja sanaa -sepittäminen _poiesis_. Poietis, runoilija ja poiesis, runoilu johtuvat -verbistä _poicn_, tehdä, ja niiden alkumerkitys on tekijä ja tekeminen. -Platon käyttää tässä sanoja kummassakin merkityksessä. - -[29] _Kodros_, tarunomainen attikalainen kuningas, joka uhraamalla -henkensä pelasti maansa dorilaisten hyökkäykseltä. - -[30] Kuten jo johdannossa on mainittu esittää Diotima oppinsa -rakkaudesta ikäänkuin vihkimyksenä salamenoihin. Nyt alkaa kolmas ja -korkein aste, jolloin mysterioiden syvin ja salaisin sisältö paljastuu. -Ensimäinen aste, joka vastaa salamenojen puhdistusastetta, aikaa, -jolloinka niihin jäseneksi pyrkijän oli vapauduttava kaikesta -ruumiillisesta synnistä ja saastasta, käsittää opin Eroksesta itsestään -ja sen kautta Sokrates puhdistuu vääristä käsityksistään. Toinen aste -selvittelee jo yhtä toista rakkauteen kuuluvaa, s. o. hänet vihitään jo -muutamiin vähempiin salamenoihin. - -[31] Runosäe on Iliadista 11, 54. - -[32] _Seileenit_ ja _satyrit_ kuuluivat Bakkhoksen saattueeseen. Ero -heidän välillään ei ole täysin selvä. Seileenejä kuvailtiin kuitenkin --- varsinkin myöhemmin -- vanhemmiksi satyreiksi. Heidän ulkonäkönsä -oli ruma ja eläimellinen. Nenä oli tylppä, huulet paksut, usein koko -ruumis karvan peitossa. -- _Marsyas_ oli alkuaan phrygialainen -virtajumala, joka kreikkalaisessa jumalauskossa muuttui huilua -soittavaksi satyriksi. Huilunsa hän oli saanut Athena jumalattarelta, -joka oli heittänyt sen pois huomattuaan sen rumentavan kasvojen -ilmeitä. Kilpailussa Apollon kanssa, jossa tämä soitti kitaraa, Marsyas -hävisi, ja Apollon nylki hänet elävältä. Aihe Walter Runebergin -tunnettuun veistokseen. -- _Olympos_ Platonin mukaan oli Marsyaan -oppilas. - -[33] _Korybantit_ olivat phrygialaisen äitijumalan, Kybelen -seuralaisia, jotka hurjilla tansseilla saattoivat jumalatarta. Kybelen -palvelijattaret joutuivat koettaessaan jäljitellä korybantteja, -hurmiotilaan, jossa he saattoivat tuskaa tuntematta haavoittaa itseään. - -[34] _Seireenit_ ja heidän laulunsa ovat jokaiselle tuttuja -Odysseiasta. He olivat alkuaan kuolonhengettäriä ja heitä kuvailtiin -osittain linnuiksi, osittain neitosiksi. - -[35] _Potidaia_ oli korinttolainen kolonia Makedoniassa. Kuuluttuaan -pitkän aikaa Ateenan valtioliittoon se luopui siitä, mutta vallattiin -takaisin v. 429. - -[36] Runosäe on Iliadista 4, 242. - -[37] _Delion_ oli Boiotian kaakkoisrannikolla. Siellä theebalaiset -voittivat ateenalaiset v. 424. - -[38] Sanat ovat komediasta Pilvet, s. 362. Vrt. johdantoa. - -[39] _Brasidas_, kuuluisa spartalainen sotapäällikkö ja -peloponnesolaissotien ensi vaiheessa Spartan mahtavin mies. - -[40] _Kharmides_ ja _Euthydemos_ olivat kumpikin sofisteja, joiden -mukaan kaksi Platonin dialogia on saanut nimensä. - -[41] Jokaista tragediakolmikkoa seurasi hilpeäsävyinen satyridraama, -jossa seileenit ja satyrit muodostivat khoorin. Tällaiseen Sokrates -leikillisesti vertaa Alkibiadeen puhetta siihen sisältyvine -seileeni- ja satyrivertauksineen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Pidot, by Platon - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIDOT *** - -***** This file should be named 53293-8.txt or 53293-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/2/9/53293/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/53293-8.zip b/old/53293-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index edb7df4..0000000 --- a/old/53293-8.zip +++ /dev/null |