NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2845 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..68d7464
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53293 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53293)
diff --git a/old/53293-8.txt b/old/53293-8.txt
deleted file mode 100644
index 0f4a940..0000000
--- a/old/53293-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2845 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Pidot, by Platon
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Pidot
-       (Symposion)
-
-Author: Platon
-
-Translator: Niilo Lehmuskoski
-
-Release Date: October 16, 2016 [EBook #53293]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIDOT ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-PIDOT
-
-(Symposion)
-
-
-Kirj.
-
-PLATON
-
-
-Suom. Niilo Lehmuskoski
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1919.
-
-
-
-
-JOHDANTO.
-
-
-Viisas Sokrates vakuuttaa Symposionissa ymmärtävänsä, jollei mitään
-muuta, niin ainakin rakkautta. Saman tunnustuksen voisi Platon antaa
-itsestään. Siitä mitä molemmat tässä suhteessa ovat tehneet tai
-lausuneet, on paljon kirjoitettu ja paljon kiistelty. Kauniita
-nuorukaisia metsästävä Sokrates ja poikarakkaudesta avoimesti puhuva
-Platon ovat olleet monelle loukkauskiviä, ja jo muuan muinaisajan
-filosofi näkee Symposionissa pelkkää paheen ylistystä. Tuomiot ovat
-kuitenkin olleet liian äkkipikaisia. Rakkaudessakin on Sokrates se
-suuri moralisti, joksi me muuten olemme oppineet hänet tuntemaan. Hän
-tahtoo voittaa nuorukaiset itselleen voidakseen heitä kasvattaa ja
-ohjata tietoon ja tiedon omistamisen kautta hyveeseen. Miten syvä
-Sokrateen vaikutus holhotteihinsa on ollut, sen osoittaa parhaiten
-Alkibiadeen Symposionissa siitä antama todistus. Platonille laajenee
-rakkaus universaaliseksi pyrkimykseksi ikuisuutta kohti, siksi
-voimaksi, joka johtaa totuuden etsijää tavoittamaan korkeinta tietoa,
-tietoa ainoasta tosiolevaisesta, ideamaailmasta. Näin Phaidros
-dialogissa, näin myös Symposionissa.
-
-Eros -- niin kertoo _Sokrates_ Diotiman, viisaan mantineialaisen vaimon
-hänelle opettaneen -- on pyrkimystä hyvään, halua sen ikuiseen
-omistamiseen, kuolemattomuuden kaipuuta. Tämä kuolemattomuuden kaipuu
-ilmenee ja voi saada tyydytyksensä siten, että kaikki olennot pyrkivät
-synnyttämään sekä ruumiillisesti että henkisesti, sillä tavoin
-säilyttääkseen jotakin olemuksestaan. Tämä synnyttäminen voi tapahtua
-vain siinä, mikä on kaunista. Ja näin johtaa Eros kaikkeen, missä
-kauneus ilmenee. Ensin syttyy rakkaus kauniiseen ruumiiseen, sitten
-osoittaa lähempi tarkastelu, että kaikissa ruumiissa asuva kauneus on
-sukulaiskauneutta. Mutta sen, joka vihkiytyy Erokselle, tulee havaita,
-että sielujen kauneus on jotakin korkeampaa kuin ruumiiden, tulee
-tajuta harrastuksiin ja lakeihin sisältyvä kauneus, ja pyrkiä yhä
-ylöspäin tietojen kauneuteen, kunnes kauneuden ulappa avautuu katsojan
-eteen, ja hän voi omaksua tiedon kauneudesta itsestään.
-
-Tämä kauneus itsessään, kauneuden idea -- Platon ei tässä käytä tätä
-sanaa -- on syntymätön ja häviämätön, ikuinen ja muuttumaton,
-riippumaton kaikesta yksityisestä, jotakin itsessään ja itsestään
-olevaista, josta kaikki muu kauneus on osallisena.
-
-Sille, joka on saavuttanut korkeimman päämäärän, oppinut tuntemaan,
-mitä kauneus itsessään on, on elämä vasta elämisen arvoinen. Se ihminen
-on saavuttanut totuuden ja kykenee synnyttämään todellisen hyveen.
-Hänen on suotu tulla jumalille rakkaaksi ja, jos ylipäänsä kenenkään,
-kuolemattomaksi.
-
-Näin on kauneus kohotettu aistinmaailman yläpuolelle, ideamaailmaan.
-Mutta kuten Platonille usein, jää nytkin suhde aistin- ja ideamaailman
-välillä epäselväksi. Niin riippumaton kuin kauneus itsessään
-aistinmaailmasta onkin, on kaikki yksityinen kauneus kuitenkin siitä
-osallinen. Ristiriita on Platonilta jäänyt huomaamatta, eikä hän
-yritäkään sitä ratkaista.
-
-Kauneuden idea ei Pidoissa ole niinkään ajattelun tietä saavutettu --
-kuten pyhiin salamenoihin vihkii Diotima Sokrateen oppiinsa rakkaudesta
--- kuin runoilijan voimakas sisäinen näkemys, joka kokonaan täyttää
-hänen sielunsa dionyysisellä hurmiolla. Tämän yleisen kauneuden
-rinnalla jää kaikessa yksityisessä ilmenevä kauneus Platonille
-yhdentekeväksi. Kielteiselle kannalle hän ei kuitenkaan siihen nähden
-asetu, vaan pitää sitä tienä, joka johdattaa kauneuden ideaan.
-
-Siihen, mitä dialogin muut henkilöt esittävät rakkaudesta ja Eroksesta,
-sisältynee myös sellaisia ajatuksia, joita Platon ei hylkää, ja hän
-antaakin Sokrateen hyväksyä joitakin niistä. Ylimalkaan nämä
-sivuhenkilöt kuitenkin käsittelevät kysymystä pinnallisesti ja kukin
-kannaltaan yksipuolisesti ja kuvastavat sitä keskitasoa, jolla
-keskustelut päivän ja elämän polttavista kysymyksistä Ateenan
-filosofoivan sivistyneistön piirissä liikkuivat. On arveltu, että nämä
-henkilöt ovat enemmän vissien koulukuntien mielipiteitten ja
-esitystavan tulkkeja -- ennen muita puhuja Isokrateen ja sofisti
-Gorgiaan -- kuin esittävät omia ajatuksiaan ja omaa itseänsä, ja
-Sokrateen pilanteko Agathonin Gorgianisesta puhetaidosta näyttäisi
-antavan tällaiselle otaksumalle tukea. Eiköhän kuitenkin ole oikeampaa
-ja yksinkertaisempaakin ajatella, että Platon on kullekin dialogin
-henkilölle sovittanut sekä ajatuksiltaan että muodoltaan mahdollisimman
-karakteristiset lausunnot, joskin niissä on yhtä ja toista, joka on
-kotoisin jostakin koulukunnasta, johon asianomaiset sitäpaitsi
-saattoivat kuulua? Joka tapauksessa tuskin voi mestarillisemmin
-jäljitellä Aristophanesta kuin Platon on tehnyt, ja kaikki mitä me
-tiedämme Agathonista, antaa meidän aavistaa hänen karakteristiikkansa
-sekä ajatuksiin että esitystapaan nähden erinomaisen sattuvaksi.
-
-Erikoista ihmettelyä herättää _Aristophaneen_ esiintyminen pidoissa
-täydessä sovussa Sokrateen seurassa. Tunnettuahan on, miten
-Aristophanes komediassaan Pilvet saattaa Sokrateen karkean pilkkansa
-esineeksi kuvatessaan hänet sellaiseksi, mitä hän kaikista vähimmin
-oli, pahimmaksi sofistiksi ja ihmisten petkuttajaksi. Miten tyynesti
-Sokrates katsojien joukossa tämän kestikin, hieman katkerasti antaa
-Platon Sokrateen Puolustuspuheessaan tähän viitata.
-
-Muut dialogin henkilöt ovat hekin enemmän tai vähemmän tunnettuja
-Sokrateen aikalaisia. _Agathon_, pitojen isäntä, oli aikansa etevimpiä
-murhenäytelmän kirjoittajia, hienostunut maailmanmies, jota
-Aristophanes Thesmophoriazusai näytelmässä purevasti ivaa. _Pausanias_
-kuului Agathonin ihailijoihin ja opinto- sekä kenties myös
-ammattitovereihin. Hänet mainitaan myös Protagoras dialogissa.
-_Phaidros_ kuvataan innostuneeksi väittelijäksi, mutta ei erittäin
-teräväksi ajattelijaksi. Hän oli Platonin lähimpiä ystäviä, ja eräs
-tämän dialogeista on saanut hänen mukaan nimensä. _Eryximakhos_
-mainitaan myös dialogeissa Protagoras ja Phaidros. Hän, kuten hänen
-isänsäkin Akumenos, oli kuuluisa lääkäri.
-
-Aivan erillisen kokonaisuuden muodostaa dialogin ihmeellinen loppu,
-missä juopunut _Alkibiades_ tuodaan näyttämölle. On niitä, jotka
-arvelevat juuri tästä osasta koko dialogin kasvaneen ja pitävät Pitoja
-etusijassa puolustuskirjoituksena niitä häväistysjuttuja vastaan, mitä
-Sokrateesta ja Alkibiadeesta oli liikkeellä. Oli miten tahansa, joka
-tapauksessa tämä kohtaus on suuremmoisinta, mitä Platon on
-kirjoittanut. Ei ainoastaan Alkibiades ole siinä ilmielävänä edessämme,
-myöskin Sokrateen ihmeellinen persoonallisuus tulee Alkibiadeen
-kuvauksessa meitä lähemmäksi kuin missään muualla.
-
-Koko dialogin Platon esittää kertomuksena. _Apollodoros_, eräs
-Sokrateen uskollisimpia oppilaita -- Phaidron dialogissa hän on yksi
-niitä, jotka Sokrateen kuolinhetkellä olivat hänen luonaan --
-kertoo keskustelun sellaisena kuin hän sen on kuullut eräältä
-Aristodemokselta. Meistä tuntuu siltä, ettei tämä muoto ole
-onnistuneesti valittu, emmekä voi kieltää, että yhtämittaa toistuva
-"hän sanoi" oratio obliquoineen vaikuttaa yksitoikkoiselta. Itse
-dialogia ei tämä teknillinen virhe kuitenkaan tee kuolleeksi.
-Päinvastoin se elää enemmän kuin missään muussa Platonin teoksessa. Se
-paljastaa Platonin taiteilijaluonteen monipuolisuuden ja hänen
-ilmaisukeinojensa rikkauden. Aina esitettävän henkilön ja aiheen
-mukaisesti vaihtelee onnistuneesti matala arkipäiväisyys ja dionyysinen
-haltioituminen, karkea komiikka ja juhlallinen vakavuus ja kaikki
-sulautuu harmooniseksi kokonaisuudeksi. Pidot onkin ennen kaikkea, niin
-syvä filosofinen sisältö kuin siinä onkin, taideteos. Tässä dialogissa
-on Platon enemmän itseänsä kuin missään muualla. Hän on enemmän
-taiteilija kuin ajattelija, enemmän runoilija kuin dialektikko.
-
-Myöskin Xenophon on kirjoittanut Symposionin, ja kummankin teoksen
-välillä on lukuisia kosketuskohtia. Toistaiseksi ei ole voitu osoittaa,
-kumpi näistä kirjoitelmista on vanhempi. Platonin omassa tuotannossa
-kuuluu Pidot hänen kypsän miehuusikänsä teoksiin, niihin dialogeihin,
-jotka varsinaisesti johtavat hänen filosofiansa ydinajatukseen --
-ideaoppiin. Jos se käsitys on oikea, että Aristophaneen mainitsema
-historiallinen tapahtuma tarkoittaa spartalaisten hyökkäystä
-Mantineiaan v. 385, on dialogi kirjoitettu tämän vuoden jälkeen ja
-luultavasti heti sen jälkeen, jolloin tapahtuma vielä oli tuoreessa
-muistissa. Joka tapauksessa on tässä silloin anakhronisrni, koska
-Sokrates tyhjensi myrkkymaljan 14 vuotta aikaisemmin, ja Agathonin
-murhenäytelmällään saavuttama voitto, jonka kunniaksi pidot pidettiin,
-tapahtui v. 417.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-PIDOT.
-
-
-Vuoropuhelun henkilöt:
-
- Apollodoros
- Apollodoroksen ystävä
- Glaukon
- Aristodemos
- Sokrates
- Agathon
- Phaidros
- Pausanias
- Eryximakhos
- Aristophanes
- Diotima
- Alkibiades
-
-
-
-APOLLODOROS: En luullakseni ole valmistumaton siihen, mitä te minulta
-kyselette. Satuin näet hiljattain kulkemaan kaupunkiin kotoani
-Phaleronista,[1] kun muuan tuttavistani, joka minut takaapäin huomasi,
-huusi minua kaukaa nimeltä ja puhutteli minua leikillisesti: "Kuule,
-sinä Phaleronin[2] mies, Apollodoros, odotahan toki!" Minä pysähdyin ja
-jäin odottamaan. Hän sanoi: "Apollodoros, minä olen todenteolla äsken
-etsinyt sinua haluten saada tietoja Agathonin, Sokrateen, Alkibiadeen
-ja muitten silloin pidoissa läsnäolleitten keskustelusta, nimittäin
-siitä, mitä rakkaudesta lausuttiin. Muuan toinen on näet minulle siitä
-kertonut kuultuaan siitä Phoinixilta, Philippoksen pojalta, mutta hän
-mainitsi sinunkin siitä tietävän. Hänen oma esityksensä ei ollut
-ollenkaan selvä. Kerro siis sinä minulle, sillä sinä olet eniten
-oikeutettu esittämään ystäväsi sanoja. Mutta", lausui hän, "sano
-minulle ensin, olitko sinä läsnä tuossa kohtauksessa vai etkö." Minä
-vastasin: "Eipä sinun kertojasi esitys tosiaankaan näytä olleen
-ollenkaan selvä, jos luulet tuon kohtauksen, jota kyselet, tapahtuneen
-äskettäin, niin että minäkin olisin ollut läsnä." -- "Niin minä todella
-luulen", sanoi hän. -- "Mutta", sanoin minä, "mistä sinä olet tullut
-siihen käsitykseen, Glaukon? Etkö tiedä, ettei Agathon moneen vuoteen
-ole asunut täällä? Siitä taas, jolloin minä olen alkanut viettää
-aikaani Sokrateen seurassa ja pitää huolenani joka päivä tietää, mitä
-hän puhuu tai tekee, ei ole vielä kolmea vuotta. Sitä ennen minä
-juoksentelin ympäri missä milloinkin ja luulin toimittavani jotakin,
-vaikka olin kurjempi kuin kuka tahansa, yhtä kurja kuin sinä nyt
-arvellessasi, että tulee tehdä kaikkea mieluummin kuin harrastaa
-filosofiaa." -- "Älä pilkkaa", sanoi hän, "vaan kerro, milloin tuo
-kohtaus tapahtui." -- Minä sanoin, että se tapahtui meidän
-vielä ollessamme lapsia, kun Agathon sai voiton ensimäisellä
-murhenäytelmällään, sen päivän jälkeisenä päivänä, jolloin hän ja hänen
-khoorinsa jäsenet viettivät uhrijuhlaa voiton kunniaksi. -- "Siis,
-kuten näyttää, kauan sitten", sanoi hän. "Mutta kuka on siitä sinulle
-kertonut; itse Sokratesko?" -- "Ei, kautta Zeun", sanoin minä, "vaan
-sama kuin Phoinixillekin, muuan Aristodemos, Kydathenalainen,[3] pieni
-mies, joka aina kulki avojaloin. Hän oli ollut kohtauksessa läsnä, hän
-kun minun nähdäkseni oli Sokrateen innokkaimpia silloisia ihailijoita.
-Kuitenkin olen myös Sokrateelta kysellyt muutamia kohtia siitä, mitä
-häneltä kuulin, ja hän on myöntänyt tämän kertomuksen oikeaksi." --
-"Miksi siis et tahdo kertoa asiata minulle? Onhan kaupunkiin vievä tie
-sitä kulkeville erittäin sovelias sekä puhumiseen että kuulemiseen." --
-Niin me kuljimme ja keskustelimme asiasta. Siksipä en ole, kuten alussa
-sanoin, aivan valmistumaton. Jos tekin siis vaaditte minua kertomaan,
-niin täytyy kai tehdä niin. Sillä muutenkin minä puolestani, kun joko
-itse puhun filosofiasta tai kuulen muiden puhuvan, paitsi sitä että
-pidän sitä hyödyllisenä, nautin siitä tavattomasti. Kun taas kuulen
-muita puheita ja erittäinkin teidän rikkaiden ja rahamiesten, niin ne
-toiselta puolen tympäisevät minua, toiselta puolen säälin teitä,
-ystävät, sentakia, että luulette jotakin tekevänne, vaikka ette tee
-mitään. Te puolestanne pidätte ehkä minua onnettomana ja uskon, että
-luulonne on oikea. Minun mielipiteeni teistä taas ei perustu luuloon,
-vaan varmaan tietoon.
-
-YSTÄVÄ: Sinä olet aina samanlainen, Apollodoros. Sillä aina sinä moitit
-sekä itseäsi että muita ja näytät minusta yksinkertaisesti pitävän
-kaikkia itsestäsi alkaen kurjina olentoina, Sokratesta lukuunottamatta.
-Minä en tiedä, mistä olet saanut tuon liikanimen kiihkoilija, jota
-sinusta käytetään, mutta puheissasi olet aina sellainen. Sinä olet
-raivoissasi sekä itsellesi että muille paitsi Sokrateelle.
-
-APOLLODOROS: Hyvä ystävä, selväähän on, että jos minä ajattelen sillä
-tavoin sekä itsestäni että muista, minä olen kiihkoilija ja mielipuoli.
-
-YSTÄVÄ: Ei kannata nyt riidellä tästä, Apollodoros. Äläkä tee vastoin
-pyyntöämme, vaan kerro mitä silloin esitetyt lausunnot sisälsivät.
-
-APOLLODOROS: Ne sisälsivät suunnilleen seuraavaa. -- Mutta mieluummin
-koetan esittää kaiken alusta alkaen niinkuin hänkin.
-
-Hän kertoi kohdanneensa Sokrateen, joka tuli kylvystä ja oli sitonut
-kengät jalkoihin, mitä hän harvoin teki. Hän oli kysynyt häneltä, minne
-hän menee niin juhlakunnossa. Hän oli vastannut: "Päivällisille
-Agathonin huoneeseen. Sillä eilen voitonjuhlassa minä pakenin hänen
-luotaan peläten vierasten paljoutta, mutta suostuin täksi päiväksi
-saapumaan hänen luokseen. Sentähden olen näin siistinyt itseäni,
-ollakseni hieno mennessäni hienon miehen luo. Mutta", sanoi hän, "mitä
-tuumit siitä, että kutsumatta lähtisit päivällisille?" "Minä vastasin",
-kertoi hän: "kuten sinä käsket." -- "Tule siis mukaan", sanoi hän,
-"jotta voisimme tehdä korjauksen sananlaskuun ja muuttaa sen
-seuraavantapaiseksi: 'Hyvien miesten pitoihin saapuvat hyvät miehet
-kutsumatta'.[4] Homeros taas ei näytä ainoastaan korjanneen tätä
-sananlaskua, vaan tykkänään väärentäneen sen ajatuksen. Sillä vaikka
-hän on esittänyt Agamemnonin erittäin eteväksi soturiksi ja Menelaoksen
-taas veltoksi peitsimieheksi, on hän kuvannut, Agamemnonin valmistaessa
-juhla- ja uhriateriaa, Menelaoksen kutsumatta saapuvan juhlaan,
-huonomman miehen paremman pitoihin." -- Tämän kuultuaan kertoi
-Aristodemos sanoneensa: "Mutta kenties en minä menekään sinne niin kuin
-sinä sanot, Sokrates, vaan Homeroksen mukaan kehnona miehenä viisaan
-miehen juhlaan kutsumatta. Voitkohan esittää mitään puolustukseksi, jos
-viet minut mukaasi? Sillä minä en tule myöntämään sitä, että olen
-saapunut kutsumatta, vaan sanon, että sinä olet minut käskenyt." --
-"Kulkiessamme kahden", sanoi Sokrates, "neuvottelemme me yhdessä, mitä
-vastaamme. Mutta lähtekäämme matkaan."
-
-Tähän tapaan suunnilleen hän kertoi heidän matkalla keskustelleen.
-Mutta kulkiessaan Sokrates vaipui omiin ajatuksiinsa ja jättäytyi
-jälkeen, ja kun hän jäi odottamaan, käski tämä hänen jatkaa matkaa. Kun
-hän oli tullut Agathonin talolle, havaitsi hän oven olevan avoinna ja
-siellä kertoi hän kokeneensa jotakin hullunkurista. Häntä vastaan tuli
-näet heti sisältä muuan orjapoika, joka vei hänet sinne, missä muut
-lepäsivät, ja hän yllätti heidät juuri ryhtymässä aterioimaan.
-Niinpiankuin Agathon oli hänet nähnyt, lausui hän: "Kas, Aristodemos,
-tulet juuri parhaaseen aikaan syömään päivällistä kanssamme. Jos taas
-olet tullut jonkun muun asian takia, niin lykkää se toiseen kertaan.
-Sillä eilenkin minä haeskelin sinua, kutsuakseni sinut, mutta en voinut
-sinua löytää. Mutta miksi et tuo Sokratesta meidän luoksemme;1" -- Minä
-käännyn ympäri, kertoi hän, mutten näe missään jälempänä Sokratesta.
-Minä sanoin silloin, että olin juuri tullut Sokrateen seurassa ja että
-hän minut oli tänne päivällisille kutsunutkin. "Siinä teit aivan
-oikein", sanoi Agathon. "Mutta missä on tuo mies?" -- "Hän tuli juuri
-äsken jälessäni sisään ja itsekin ihmettelen, missä hän saattaa olla."
--- "Katsoppas poika, missä Sokrates on", sanoi Agathon, "ja tuo hänet
-sisälle. Sinä, Aristodemos", sanoi hän, "asetu sinä Eryximakhoksen
-viereen."
-
-Poika pesi sitten hänet, kertoi hän, jotta hän saattaisi asettua
-aterialle. Muuan toinen poika oli tullut ja ilmoittanut, että Sokrates
-oli poistunut ja seisoi nyt naapurin eteispihalla eikä hänen kutsustaan
-tahtonut tulla sisälle. "Sinähän kerrot kummia", sanoi Agathon. "Kutsu
-häntä, äläkä päästä häntä menemään." -- Mutta Aristodemos kertoi
-sanoneensa: "Älä millään muotoa tee niin, vaan antakaa hänen olla.
-Hänellä on näet sellainen tapa, että hän toisinaan pysähtyy ja jää
-seisomaan minne sattuu. Kyllä hän luullakseni kohta tulee. Älkää siis
-häiritkö häntä, vaan antakaa hänen olla." -- "Täytyy tehdä niin, jos
-sinusta siltä tuntuu", sanoi Agathon. "Mutta kestitkää meitä toisia,
-pojat. Tarjotkaa aivan kuten haluatte, koska teitä ei ole kukaan
-komentamassa, mikä milloinkaan ei ole kuulunut tapoihini. Kuvitelkaa
-nyt mielessänne, että te olisitte kutsuneet minut ja nämä muut
-päivällisille ja palvelkaa meitä niin, että voimme teitä kiittää."
-
-Senjälkeen kertoi hän heidän aterioineen. Mutta Sokrates ei tullut
-sisälle. Agathon käski monta kertaa mennä Sokratesta noutamaan, mutta
-Aristodemos ei sallinut. Sokrates oli kuitenkin tullut, viipymättä
-tapansa mukaan kovin pitkää aikaa, kun he juuri olivat keskellä
-ateriaa. Agathonin, joka lepäsi äärimäisenä yksinään, kertoi
-Aristodemos lausuneen: "Asetu tänne viereeni, Sokrates, jotta minäkin
-saisin nauttia siitä viisaudesta, joka sinulle tuolla eteispihassa
-ilmestyi. Sillä varmasti sinä sen löysit ja nyt se on sinulla."
-Sokrates istuutui ja lausui: "Hyvin olisivat asiat, Agathon, jos
-viisaus olisi sellaista, että se saattaisi, meidän tullessamme lähelle
-toinen toistamme, virrata täysinäisemmästä tyhjempään, kuten maljoista
-vesi, joka villalankaa myöten juoksee täysinäisemmästä tyhjempään. Jos
-näin on viisauden laita, pidän paikkaa vieressäsi suurenarvoisena.
-Sillä luulen, että sinä täytät minua paljolla kauniilla viisaudella.
-Minun viisauteni näet lienee kehnoa ja kiistanalaista ollen kuin unta,
-sinun taas loistaa ja kasvaa valtavasti. Sillä niin nuori kuin oletkin,
-on se niin voimakkaasti säteillyt sinusta ja käynyt niin ilmeiseksi
-äsken enemmän kuin kolmenkymmenentuhannen helleenin ollessa sen
-todistajana." -- "Sinä pilkkaat, Sokrates", sanoi Agathon. "Mutta me
-saamme vähän myöhemmin ratkaista tämän kysymyksen viisaudesta, kun
-meillä on tuomarina Dionysos. Nyt pitää sinun ensiksi käydä aterialle."
-
-Tämän jälkeen, kertoi Aristodemos, asettui Sokrates leposijalle ja
-aterioitsi. Niin tekivät toisetkin. Kun he olivat uhranneet juomauhrin,
-laulaneet jumalan kunniaksi ja täyttäneet muut tavalliset menot, olivat
-he käyneet juomiin käsiksi. Pausaniaan kertoi Aristodemos silloin
-alkaneen puhua jotenkin seuraavaan tapaan: "Hyvät miehet, millähän
-tavoin saisimme juomisemme kaikkein vähimmin rasittavaksi. Sillä minä
-sanon teille, että itse asiassa voin sangen huonosti eilisten
-juominkien jälkeen ja kaipaan nyt vähän hengähdysaikaa. Useat teistä
-ovat luullakseni samassa kunnossa, sillä olittehan eilen mukana.
-Miettikäähän nyt, mitenkä juominen saataisiin vähimmin voimia
-kysyväksi." -- Aristophanes sanoi tähän: "Sinä puhut aivan oikein, että
-kaikin tavoin pitäisi hankkia hiukan helpoitusta juopotteluun. Sillä
-minäkin kuulun niihin, jotka eilen ajoivat aikalailla nestettä
-sisäänsä." -- Näiden sanat kuultuaan sanoi Eryximakhos Akumenoksen
-poika Aristodemoksen kertoman mukaan: "Hyvin puhuttu, tosiaankin! Mutta
-eräs asia olisi vielä hyvä saada tietää: Missä juomakunnossa Agathon
-on?" -- "En kerrassaan missään kunnossa", vastasi tämä. -- "Olisi
-suuremmoinen voitto meille", jatkoi Eryximakhos, "nimittäin minulle,
-Aristodemokselle ja Phaidrokselle sekä näille tässä, jos te, jotka
-kestätte enimmän, nyt annatte perään. Sillä mehän emme koskaan kestä
-mitään. Sokrateen minä kuitenkin luen pois joukosta, sillä hän kykenee
-kumpaankin, niin että hänestä on samantekevää, kumman teemme. Koska
-siis minusta näyttää, ettei kukaan läsnäolevista ole halukas juomaan
-paljon viiniä, niin kenties en ikävystytä seuraa, jos selitän
-todenperäisesti, millaista juopumus oikeastaan on. Sillä luulen
-lääketieteestä tulleeni selville siitä, että juopumus on ihmisille
-jotakin vahingollista. Itse puolestani en minä, jos vain itse saisin
-määrätä, tahtoisi jatkaa juomista, enkä neuvoisi ketään toistakaan niin
-tekemään, etenkin jos häntä eilispäivän jälkeen vaivaa kohmelo." -- Nyt
-kertoi Aristodemos myrrinusilaisen[5] Phaidroksen puuttuneen puheeseen:
-"Minä puolestani olen tottunut sinua tottelemaan ja erittäinkin milloin
-puhut lääketaidosta. Tällä kertaa tottelevat sinua toisetkin, jos
-ajattelevat järkevästi." -- Tämän kuultuaan myöntyivät kaikki siihen,
-etteivät viettäisi yhdessäoloa juopottelussa, vaan noin vain
-nautinnoksi maistellen.
-
-"Koska nyt siis on päätetty", sanoi Eryximakhos, "että jokainen saa
-juoda niin paljon kuin häntä haluttaa ja ettei mitään pakkoa ole
-olemassa, niin ehdotan minä tämän jälkeen, että äsken sisään tulleen
-huilunsoittajattaren annettaisiin mennä tiehensä ja soittaa itselleen
-tai -- jos häntä haluttaa -- tuolla sisällä oleville naisille, ja että
-me tänään keskustellen viettäisimme aikaamme. Jos haluatte, tahdon
-ehdottaa teille keskusteluaiheen." -- Kaikki sanoivat haluavansa, ja
-käskivät hänen tehdä ehdotuksen. Eryximakhos lausui nyt: "Alan puheeni
-Euripideen Melonippen[6] mukaan. 'Sanani, jotka aion esittää eivät ole
-omiani', vaan tämän Phaidroksen tässä. Phaidros puhuu näet aina
-kiukuissaan minulle: 'Eikö ole ihmeellistä, Eryximakhos, että
-runoilijat ovat sepittäneet hymnejä ja ylistyslauluja kaikille muille
-jumalille, mutta ettei koskaan kukaan runoilijoista, niin monta kuin
-heitä onkin, ole tehnyt yhtään kiitosrunoa Eroksen kunniaksi, joka
-kuitenkin on niin suuri ja mahtava jumala? Jos taas tahdot ajatella
-meidän kelpo sofistejamme, niin kirjoittavat he suorasanaisesti
-Herakleen ja muitten kiitospuheita, kuten mainio Prodikos.[7] Tämä ei
-vielä ole niin ihmeellistä; mutta äsken sain käsiini kirjan, jossa oli
-suolalle sen hyödyn takia suitsutettu ihmeellinen ylistys. Ja paljon
-muuta tämäntapaista saattaisit nähdä kiitetyn. Huomauttaessaan siitä,
-että he tällaisten asioitten takia näkevät paljon vaivaa, mutta ettei
-Erosta ole kenkään ihmisistä tähän päivään saakka rohjennut hänen
-arvonsa mukaisesti ylistää, vaan että siten on laiminlyöty niin mahtava
-jumala, on Phaidros minusta aivan oikeassa. Sentähden tahdon minä
-toiselta puolen tehdä hänelle palveluksen ja olla hänelle mieliksi,
-toiselta puolen pidän minä sopivana, että me läsnäolevat tässä
-tilaisuudessa ylistämme jumalaa. Jos te olette samaa mieltä, niin olisi
-meillä puheista kyllä riittävästi ajanvietettä. Minä siis ehdotan, että
-jokainen meistä, puheenvuoron siirtyessä aina oikealle, pitää Eroksen
-kunniaksi niin kauniin puheen kuin vain taitaa, ja että Phaidros alkaa,
-koska hän sekä lepää ensimäisenä että on koko asian isä." -- "Kukaan ei
-tule äänestämään sinua vastaan, Eryximakhos", sanoi Sokrates. "Sillä
-minä, joka väitän, etten mitään muuta ymmärrä kuin rakkausasioita, en
-mitenkään tahtoisi kieltäytyä, eikä kai Agathon eikä Pausanias eikä
-suinkaan Aristophanes, jonka koko harrastuspiiri liikkuu Dionysoksen ja
-Aphroditen ympärillä, eikä kukaan muu näistä, jotka tässä näen.
-Kuitenkaan emme me, jotka lepäämme äärimäisinä, ole yhtä hyvässä
-asemassa. Mutta meille on kylliksi, jos ne, jotka ovat meidän
-edellämme, puhuvat tarpeeksi laajasti ja kauniisti. Mutta hyvällä
-onnella alkakoon Phaidros ja ylistäköön Erosta."
-
-Kaikki muutkin yhtyivät näihin Sokrateen sanoihin ja toivomuksiin.
-Mutta kaikkea sitä, mitä kukin lausui, ei Aristodemos tarkoin muistanut
-enkä minäkään muista kaikkea, mitä hän puhui. Mutta kaikkien niiden
-lausunnot, joitten sanat minusta näyttivät enimmin muistamisen
-arvoisilta, minä kyllä esitän teille.
-
-Ensinnä siis kertoi hän, kuten sanottu, Phaidroksen puhuneen. Hän alkoi
-suunnilleen siitä ajatuksesta, että Eros on suuri ja ihmeellinen sekä
-ihmisten että jumalien joukossa hyvin monessakin suhteessa, mutta
-erittäinkin syntynsä puolesta. "Sillä on kunniakasta olla jumalista
-vanhimpia", sanoi hän. "Siitä on olemassa todistus. Eroksella ei
-nimittäin ole vanhempia eikä niitä mainitse kukaan proosakirjailija
-eikä runoilija, vaan Hesiodos väittää ensin syntyneen Khaoksen ja hänen
-jälkeensä
-
-    "'Laajalle rintavan Maan, ikiturvaisan sijan kaikkein
-    Ynnä Eros jumalan.'
-
-"Hesiodokseen yhtyy Akusilaos,[8] joka väittää Khaoksen jälkeen näiden
-kahden, Maan ja Eroksen syntyneen. Parmenides[9] taas esittää näin
-Luomisen:
-
-    "'Ennen multapa toi elämän hän Eros jumalalle.'
-
-"Näin monelta taholta esitetään se yhteinen ajatus, että Eros on
-vanhimpia. Mutta koska hän on vanhin, on hän suurimman meitä kohdanneen
-hyvän aiheuttaja. Sillä minä en ainakaan osaa sanoa, mitä suurempaa
-onnea saattaa olla aivan nuoruusiässä olevalla kuin hyväätarkoittava
-rakastaja ja rakastajalla lemmikki. Sillä sitä, minkä tulee johtaa
-lävitse koko elämän ihmisiä, jotka tahtovat elää jalosti, sitä ei voi
-heille hankkia sukulaisuus eikä arvossapidetty asema eikä rikkaus eikä
-mikään muu niin runsain määrin kuin rakkaus. Mitä minä tällä tarkoitan?
-Häveliäisyyttä häpeälliseen nähden, harrasta pyrkimystä kauniiseen.
-Sillä ilman sitä ei ole mahdollista valtion eikä yksityisen kansalaisen
-suorittaa suuria ja kauniita tekoja. Minä väitän nyt, että jos joku
-mies, joka rakastaa, tulee ilmi jostakin häpeällisestä teosta tai
-siitä, että hän on kärsinyt jotakin sellaista jonkun taholta sentähden,
-ettei pelkuruudesta ole puolustautunut, hän ei tuntisi niin suurta
-tuskaa joutuessaan isänsä tai ystävänsä tai kenenkä muun tahansa
-silmien eteen kuin lemmikkinsä edessä. Tämän saman huomion teemme
-rakastetun suhteen, nimittäin että hän erikoisesti häpeää rakastajiaan,
-kun hänet on tavattu jossakin häpeällisessä teossa. Jos siis olisi
-mahdollinen jokin keino sellaisen valtion tai leirikunnan
-aikaansaamiseen jossa olisi pelkkiä rakastajia ja lemmikkejä, niin he
-eivät voisi paremmalla tavalla elää näissä yhteiskunnissaan kuin
-pysyttäytymällä erillään kaikesta häpeällisestä ja kilpailemalla tässä
-pyrkimyksessä keskenään. Ja taistellen toinen toisensa vieressä
-voittaisivat tällaiset miehet harvalukuisinakin suoraan sanoen koko
-maailman. Sillä mies, joka rakastaa, antaisi mieluummin kenenkä muun
-tahansa nähdä hänen jättävän rivit tai heittävän aseensa kuin
-rakastettunsa ja tahtoisi monta vertaa ennemmin kuolla kuin tehdä näin.
-Ja niin huono ei toki ole kukaan, että jättäisi rakastettunsa tai olisi
-rientämättä hänen avukseen, kun hän on vaarassa. Kukaan ei ole niin
-huono, ettei Eros innostaisi häntä sellaiseen urhoollisuuteen, että hän
-vetää vertoja sille, joka luonnostaan on paras. Lyhyesti sanoen, kuten
-Homeros kertoo, että jumala puhalsi muutamiin urhoista rohkeutta, niin
-tekee Eroskin antaessaan sitä itsestään rakastaville.
-
-"Vieläpä kuollakin toinen toisensa puolesta tahtovat yksinomaan
-rakastavaiset, eivätkä vain miehet, vaan myöskin naiset. Tämän
-väitteeni puolesta tarjoaa kaikille helleeneille riittävän todistuksen
-Alkestis,[10] Peliaksen tytär, joka yksin tahtoi kuolla miehensä
-puolesta, vaikka tällä oli sekä isä että äiti. Ja hän voitti nämä siinä
-määrässä ystävyydessä rakkautensa takia että osoitti heidän olevan
-pojalleen vieraita ja vain nimeltään kuuluvan yhteen. Ja näin
-tehdessään näytti hän ei vain ihmisistä vaan myöskin jumalista tehneen
-niin kauniin teon, että kun jumalat vain luetuille niistä monista,
-jotka ovat suorittaneet useita kauniita tekoja, ovat suoneet sen
-kunnialahjan, että ovat sallineet heidän sielunsa jälleen nousta
-Hadeksesta, he hänen tekoaan ihaillen päästivät hänen sielunsa sieltä.
-Näin jumalatkin kunnioittavat sitä puhdasta innostusta, jonka rakkaus
-synnyttää. Mutta Orpheuksen,[11] Oiagroksen pojan, antoivat he tyhjin
-toimin poistua Hadeksesta, näytettyään hänelle valekuvan hänen
-vaimostaan, jota varten hän oli tullut, mutta antamatta hänelle tätä
-itseään, koska hän näytti olevan hempeä, kuten kitaransoittaja ainakin,
-eikä rohkenevan rakkautensa takia kuolla, kuten Alkestis, vaan elävänä
-pyrkivän Hadekseen. Sentähden he sääsivät hänelle tuomion ja antoivat
-hänen kuolla naisten kätten kautta, eivätkä kunnioittaneet häntä kuten
-Akhilleusta, Thetiksen poikaa, jonka he lähettivät autuaitten saarille,
-koska hän kuultuaan äidiltään, että kuolisi, jos tappaisi Hektorin,
-mutta jollei tappaisi tätä, voisi palata kotiansa ja kuolla korkeassa
-iässä, uskalsi mieluummin rientää ystävänsä avuksi ja kostaa hänet ja
-niin ei ainoastaan kuolla hänen puolestaan, vaan myöskin seurata häntä
-kuolemaan. Aiskhylos lörpöttelee sanoessaan, että Akhilleus oli
-Patrokloksen rakastaja. Akhilleushan ei ollut ainoastaan Patroklosta
-vaan kaikkia sankareita kauniimpi ja vielä parraton sekä Homeroksen
-sanojen mukaan paljoa nuorempi. Sillä vaikka jumalat todellisuudessa
-pitävät suurimmassa arvossa rakkauden hyvettä, niin he kuitenkin
-enemmän ihailevat, kunnioittavat ja tekevät hyvää, kun lemmikki
-rakastaa rakastajaansa kuin kun rakastaja rakastaa lemmikkiä. Sillä
-rakastaja on jotakin jumalallisempaa kuin lemmikki. Hänessä asuu näet
-jumala. Sentakia he Akhilleustakin kunnioittivat enemmän kuin
-Alkestista lähettäessään hänet autuaitten saarille.
-
-"Niin minä siis väitän, että Eros on jumalista sekä vanhin että jaloin
-ja mahtavin hankkimaan hyveen ja onnen omistuksen ihmisille, niin hyvin
-eläville kuin kuolleillekin."
-
-Jotenkin tähän suuntaan hän kertoi Phaidroksen puhuneen ja sen jälkeen
-esiintyneen joidenkuiden muiden, joiden puheita hän ei tarkoin
-muistanut. Hän sivuutti ne ja esitti Pausaniaan lausunnon. Tämä taas
-sanoi: "Minusta tehtävämme ei ole hyvin määritelty, Phaidros, kun me
-noin vaan ilman muuta olemme saaneet käskyn ylistää Erosta. Jos Eros
-olisi vain yksi, olisi kaikki hyvin, mutta nyt ei Eros ole vain yksi.
-Ja kun hän ei ole vain yksi, on oikeampaa edeltäpäin ilmoittaa, kumpaa
-tulee ylistää.
-
-"Minä koetan nyt oikaista tämän ja ensin osoittaa, mitä Erosta tulee
-ylistää, ja sitten ylistää jumalaa hänen arvonsa mukaisesti. Sillä me
-kaikki tiedämme, ettei ole Aphroditea ilman Erosta. Jos taas olisi vain
-yksi Aphrodite, olisi Eroskin yksi. Mutta koska kerran on olemassa
-kaksi Aphroditea, täytyy olla kaksi Erostakin. Mutta miksi ei
-jumalattaria olisi kaksi? Toinenhan on vanhempi ja äiditön Uranoksen
-(taivaan) tytär, jota me nimitämmekin taivaalliseksi. Nuorempi taas on
-Zeun ja Dionen[12] tytär ja häntä me kutsumme yleiseksi. Välttämättä on
-siis sitä Erosta, joka on viimeksi mainitun apulainen, kutsuttava
-oikealla nimellä yleiseksi, edellistä taivaalliseksi. Tosin kaikkia
-jumalia tulee ylistää; mutta on koetettava lausua, mitä kummallekin
-(Erokselle) on ominaista. Sillä jokaisen teon luonne on sellainen,
-ettei teko vielä itsessään ole kaunis eikä häpeällinen. Niinpä siitä,
-mitä nyt teemme, joko juomme tai laulamme tai keskustelemme, ei mikään
-itsessään ole kaunista, vaan sen suorituksessa, siinä tavassa miten se
-suoritetaan, se tulee sellaiseksi. Sillä jos se tehdään kauniisti ja
-oikein, tulee se kauniiksi, jos taas väärin, häpeälliseksi. Näin on
-rakastamisenkin laita, eikä jokainen Eros ole kaunis ja ylistämisen
-arvoinen, vaan ainoastaan se, joka johdattaa kauniisti rakastamaan.
-
-"Yleisen Aphroditen Eros on totisesti yleinen ja tekee, mitä sattuu. Ja
-tätä rakastavat kehnot ihmiset. Nämä tällaiset rakastavat ensiksi yhtä
-paljon naisia kuin poikia, ja edelleen, ketä he rakastavatkin, he
-enemmän rakastavat ruumista kuin sielua, edelleen, mikäli voivat,
-järjettömimpiä, pitäen silmällä ainoastaan halunsa tyydyttämistä,
-välittämättä siitä, tapahtuuko se kauniisti vai eikö. Sentähden käykin
-heidän niin, että he tekevät, mitä heidän eteensä kulloinkin sattuu,
-samalla tapaa hyvää kuin sen vastakohtaa. Sillä onhan tämä Eros
-syntyisin siitä jumalattaresta, joka sekä on paljoa nuorempi kuin
-toinen että syntymässään osallinen sekä nais- että miessukupuolesta.
-Taivaallisen Aphroditen Eros taas on jumalattaresta, joka ensiksi ei
-ole osallinen naissukupuolesta, vaan ainoastaan miessukupuolesta --
-siitä poikarakkaus -- ja toiseksi on vanhempi, vapaa rikoksesta.
-Sentakia tämän Eroksen innoittamat kääntyvät miehisen suvun puoleen,
-rakastaen sitä, mikä on luonnostaan voimakkaampaa ja millä on enemmän
-järkeä. Ja itse poikarakkaudessakin saattaisi tuntea ne, jotka ovat
-puhtaasti tämän Eroksen kiihoittamia. Sillä he eivät rakasta näitä
-heidän poikaiässä ollessaan, vaan vasta sitten, kun heillä alkaa olla
-järkeä. Tämä taas lankeaa läheisesti yhteen ensi parrankasvun kanssa.
-Ne, jotka tästä ajankohdasta alkavat rakastaa, ovat luullakseni valmiit
-koko eliniän olemaan ja elämään yhdessä, mutta eivät, kun ovat
-valloittaneet jonkun, joka on nuori ja ymmärtämätön, pettämään ja
-pilkkaamaan häntä ja sitten poistumaan hänen luotaan ja juoksemaan
-toisen luo. Pitäisi olla laki, joka kieltäisi rakastamasta lapsia,
-jottei niin paljon vaivannäköä tuhlattaisi epävarmaan tarkoitukseen.
-Sillä lapsiin nähden on lopputulos epävarma, mihin se päättyy, sielun
-ja ruumiin huonouteenko vai hyveeseen. Hyvät tosin asettavat itse
-itselleen vapaaehtoisesti tämän lain, mutta tulisi myös näitä yleisiä
-rakastajia pakottaa tällaiseen, kuten pakotamme voimaimme mukaan heitä
-olemaan rakastamatta vapaita naisiakin. Sillä nämä ne ovat
-aikaansaaneet sellaisen häpeän, että jotkut tohtivat sanoa, että on
-häpeällistä antautua rakastajille. He sanovat näin pitämällä näitä
-silmällä nähdessään heidän tahdittomuutensa ja epäsiveellisyytensä,
-sillä eihän toki mikään teko, joka suoritetaan tahdikkaasti ja
-siveellisesti, voi oikeudenmukaisesti saada osakseen moitetta. Ja
-rakkauteen nähden voimassa oleva siveyslaki on muissa valtioissa helppo
-tuntea. Se sisältää nimittäin yksinkertaisia määräyksiä. Mutta täällä
-ja Lakedaimonissa voimassaoleva on monimutkainen. Sillä Eliissä ja
-Boiotiassa ja siellä, missä ei olla taitavia puhujia, on
-yksinkertaisesti hyväksytty, että rakastajille mieliksi olo on
-kaunista, eikä kukaan, ei nuori eikä vanha, sanoisi tätä häpeälliseksi,
-luullakseni sen takia, ettei kenenkään tarvitsisi nähdä vaivaa
-koettamalla sanoilla taivuttaa nuoria, huonoja puhujia kun he ovat.
-Ioniassa ja monessa muussa seudussa, missä vain asukkaat ovat barbarien
-vallan alaisia, pidetään tätä tapaa häpeällisenä. Sillä barbareille on
-tämä rajattoman itsevaltiuden johdosta häpeällistä samoin kuin myös
-pyrkimys viisauteen ja ruumiin jalostamiseen. Hallitseville ei näet
-käsittääkseni ole hyödyksi, että suuria ajatuksia syntyy hallittavissa
-ja lujia ystävyyssuhteita ja liittoja, mitä etupäässä varsinkin rakkaus
-tavallisesti saa aikaan. Kokemuksesta ovat tämän saaneet tuta
-täkäläisetkin tyrannit. Sillä Aristogeitonin ja Harmodioksen[13]
-ystävyys mursi tultuaan lujaksi heidän valtansa. Missä siis on säädetty
-häpeälliseksi noudattaa rakastajain mieltä, johtuu se säätäjien
-huonoudesta, nimittäin toiselta puolen hallitsevien itsekkyydestä,
-toiselta puolen hallittavien miehuuttomuudesta. Missä tämä taas
-yksinkertaisesti on säädetty kauniiksi, on se tapahtunut säätäjien
-henkisen hitauden takia. Täällä taas on näitä paljoa kauniimpi periaate
-saanut hyväksymisen, vaikka, kuten sanoin, se ei ole helposti
-tajuttavissa.
-
-"Sillä (sellaiselta asianlaita näyttää) jos ajattelemme,[14] että
-sanotaan kauniimmaksi rakastamista julkisesti kuin salaa, ja ennen
-kaikkea jaloimpien ja parhaitten rakastamista, olkootpa he muita
-rumempiakin, ja että rakastajalle tulee kaikkien taholta osaksi
-rohkaisua ihmeteltävässä määrässä, koska hän ei näytä tekevän mitään
-häpeällistä, ja että rakastetun voittaminen tuntuu kauniilta,
-epäonnistuminen hänen valloittamisessaan häpeälliseltä, ja että
-siveyslaki sallii rakastajan valloittamisyrityksissään tehdä
-ihmeellisiä tekoja ja sittenkin saada kiitosta, sellaisia tekoja, että
-jos joku tohtisi tehdä niitä missä muussa tarkoituksessa tahansa ja
-saavuttaa pyrkiessään mihin muuhun tahansa kuin tähän, hän korjaisi
-itselleen filosofian mitä ankarimmat moitteet. Sillä jos joku joko
-tahtoessaan saada joltakulta rahoja tai pyrkiessään virkaan tai
-valta-asemaan tahtoisi tehdä samoin kuin rakastajat lemmikeilleen, kun
-he kerjäten ja apua anoen rukoilevat näitä, vannovat valoja, makaavat
-ovien edessä, ja tahtovat alistua orjuuteen, jollaiseen ei yksikään
-orja antautuisi, niin estäisivät häntä tällaisesta menettelystä sekä
-ystävät että viholliset, jälkimäiset herjaamalla häntä imartelijaksi ja
-epävapaaksi, edelliset varoittamalla häntä ja häpeämällä hänen
-tähtensä. Mutta jos rakastaja tekee kaikkea tätä, seuraa häntä
-arvonanto, ja vallitseva siveyslaki sallii hänen näin tehdä ilman
-moitetta, koska hänen katsotaan harjoittavan jotakin perin kaunista
-työtä. Ja mikä on tärkeintä, suuren yleisön sanojen mukaan hän yksin,
-jos tekee valan, saa jumalilta anteeksiannon, jos on valansa rikkonut.
-Sillä rakkausvalan ei sanota olevan mikään vala. Näin sekä jumalat että
-ihmiset ovat antaneet rakastavalle täyden vapauden täkäläisen
-siveyslain mukaan.
-
-"Tämän mukaan saattaisi siis luulla, että tässä valtiossamme pidetään
-perin kauniina sekä rakastamista että hellää suhdetta rakastajiin.
-Mutta kun isät asettavat rakastetuille kaitsijoita eivätkä salli
-rakastajain seurustella heidän kanssaan, ja tällainen määräys on
-annettu kaitsijalle, kun samanikäiset ja ystävät herjaavat, jos näkevät
-jotakin tällaista tapahtuvan, eivätkä vanhemmat ihmiset taasen näitä
-herjaajia tästä estä eivätkä moiti heitä siitä, että puhuisivat väärin,
-tätä taas silmällä pitäen saattaisi päinvastoin luulla tällaista
-pidettävän täällä mitä häpeällisimpänä. Asianlaita on luullakseni tämä.
-Asia ei ole, kuten alunpitäen sanottiin, yksinkertaisesti sellainen,
-että se sinänsä olisi itsessään kaunista tai häpeällistä, vaan se on
-kauniisti harjoitettuna kaunista, häpeällisesti harjoitettuna taas
-häpeällistä. Häpeällisesti sitä harjoitetaan, jos antaudutaan huonolle
-huonolla tavalla, kauniisti taas, jos antaudutaan kelvolliselle
-kauniilla tavalla. Huono taas on tuo yleinen rakastaja, joka rakastaa
-enemmän ruumista kuin sielua, sillä hän ei ole edes kestävä, koska hän
-ei rakasta mitään pysyvää asiaa. Sillä kun ruumiin kukoistus, jota hän
-on rakastanut, lakkaa, lentää hän pois saattaen häpeään monet puheensa
-ja lupauksensa. Mutta se rakastaja, joka rakastaa luonnetta, joka on
-hyvä, pysyy läpi elämän, koska hän on sulautunut pysyväiseen. Nämä
-tahtoo meidän siveyslakimme saattaa oivallisen ja tarkan koettelemisen
-alaisiksi, toisille olemaan mieliksi, toisia taas välttämään. Siksipä
-se kehoittaa toisia (rakastajia) ajamaan takaa, toisia (rakastettuja)
-taas pakenemaan, kilpailulla koettaen saattaa selväksi, kumpaan
-luokkaan rakastaja kuuluu ja kumpaan rakastettu. Niin siis on tämän
-syyn takia katsottu häpeälliseksi joutua nopeasti valloitetuksi, jotta
-olisi aikaa, joka näyttää useat asiat hyvin tutkivan. Edelleen on
-häpeällistä antautua varojen tai valtiollisen mahtiaseman takia, joko
-sitten joku vastoinkäymisestä masentuu eikä pysy lujana tai
-vastaansanomatta sallii itseään autettavan varallisuuteen tai
-toteuttamaan valtiollisia suunnitelmiaan. Sillä ei mikään tällainen
-suhde näytä olevan luja eikä pysyväinen, siitä puhumattakaan, ettei
-tällaisesta synny jaloa ystävyyssuhdetta. Yksi tie meidän siveyslakimme
-mukaan jää, jos lemmikki tahtoo kauniisti miellyttää rakastajaansa.
-Sillä samoinkuin siveyslakimme mukaan rakastajiin nähden oli voimassa
-se katsantotapa, ettei millaisten palvelusten teko tahansa lemmikille
-ole liehakoimista eikä moitittavaa, samoin on toiselta puolen vain yksi
-tapa palvella mahdollinen, vapaaehtoinen palveleminen, joka ei tuota
-moitetta. Ja tämä tarkoittaa hyvettä.
-
-"Se katsantokanta on näet meidän keskuudessamme päässyt vallitsemaan,
-että jos joku tahtoo palvella jotakuta luullen tulevansa hänen avullaan
-paremmaksi joko viisaudessa tai muussa lajissa hyvettä, tämä
-vapaaehtoinen palvelus ei ole häpeällistä eikä liehakoimista. Nämä
-molemmat katsantokannat, sekä se, joka koskee poikarakkautta, että se,
-joka koskee viisauden harjoitusta ja muuta hyvettä, tulee yhdistää
-samaksi, jos mieli saada syntymään se johtopäätös, että on kaunista
-lemmikin antautua rakastajalleen. Sillä kun rakastaja ja lemmikki
-tulevat yhteen ja kummallakin on vakaumuksensa, edellisellä se, että
-hän kaikella mahdollisella tavalla palvellessaan lemmikkiä, joka on
-tehnyt hänelle mieliksi, suorittaa oikeita palveluksia, jälkimäisellä
-taas se, että on oikein, että hän kaikin tavoin on kuuliainen hänelle,
-joka tekee hänet viisaaksi ja hyväksi, ja kun toinen on kykenevä
-auttamaan viisauteen ja hyveeseen, toinen taas pyrkii hankkimaan
-sivistystä ja muuta viisautta, silloin kun nämä molemmat vakaumukset
-yhtyvät, vain silloin käy mahdolliseksi, että on kaunista lemmikin
-antautua rakastajalleen, mutta missään muussa tapauksessa ei. Tässä
-tapauksessa ei edes petetyksi joutuminen ole mitenkään häpeällistä,
-mutta kaikissa muissa tapauksissa tuottaa tällainen suhde häpeää,
-joutukoonpa joku petetyksi tai ei. Sillä jos joku on antautunut
-rakastajalle siinä luulossa, että hän on rikas ja sitten joutunut
-petetyksi eikä ole saanutkaan rahoja, koska rakastaja on osoittautunut
-köyhäksi, ei se ole yhtään vähemmän häpeällistä. Sillä tällainen
-ihminen tuntuu kuitenkin paljastaneen luonteensa laadun, että hän
-nimittäin rahojen takia on valmis palvelemaan ketä hyvänsä miten
-hyvänsä, ja se ei ole kaunista. Mutta jos samalla tavalla joku on
-antautunut jollekulle siinä luulossa, että tämä on hyvä, ja tahtoen
-tulla paremmaksi rakastajan ystävyyden kautta, ja joutunut petetyksi,
-kun on käynyt ilmi, että tämä on huono ja hyvettä vailla, niin
-pettyminen on kuitenkin kaunista. Sillä tämäkin tuntuu ilmaisseen oman
-luonteensa laadun, sen, että hän hyveen vuoksi ja paremmaksi tullakseen
-on kaikille valmis kaikkeen, ja tämä taas on kaikkein kauneinta. Niin
-on siis kaikin tavoin kaunista hyveen takia antautua.
-
-"Tämä rakkaus on taivaallisen jumalattaren Eros, joka on sekä
-taivaallinen että suurenarvoinen niin hyvin valtiolle kuin
-yksityisille, se kun pakottaa sekä rakastajan että rakastetun pitämään
-suurta huolta itsestään hyveen saavuttamiseksi. Kaikki muu rakkaus on
-kotoisin tuosta toisesta jumalattaresta, yleisestä Aphroditesta.
-
-"Tämä on, Phaidros", sanoi hän, "esitykseni Eroksesta, sellaisena kuin
-sen valmistumattomana olen voinut pitää."
-
-Kun Pausaniaan puhetta oli seurannut paussi, -- näin näet opettavat
-oppineet minua puhuessani käyttämään samanlaisia äänteitä -- olisi
-Aristophaneen -- sanoi Aristodemos -- pitänyt puhua. Mutta häneen oli
-sattumalta joko kylläisyydestä tai jostakin muusta syystä iskenyt
-nikotus eikä hän kyennyt puhumaan, vaan sanoi -- häntä alempana hänen
-vierellään näet lepäsi lääkäri Eryximakhos --: "Oi -- Eryximakhos --
-sinun velvollisuutesi on joko -- päästää minut -- nikotuksesta -- tai
-puhua minun puolestani, kunnes minä itse -- siitä pääsen." Eryximakhos
-sanoi: "Minä teen nämä molemmat, sillä minä puhun sinun vuorollasi,
-sinä taas, kun pääset vaivastasi, minun vuorollani. Ja jos sinä sillä
-aikaa kun minä puhun, hyvän ajan pidätät henkeäsi, niin kenties nikotus
-lakkaa, jollei, huuhdo se vedellä pois. Mutta jos se on kovin
-itsepintainen, niin ota jotakin, jolla voit ärsyttää sieraimiasi, ja
-aivasta. Ja jos niin teet kerran tai kahdesti, niin lakkaa se, olkoonpa
-se hyvinkin itsepintainen." -- "Kiirehdi puhumaan", vastasi
-Aristophanes; "minä teen siten."
-
-Eryximakhos lausui: "Minusta näyttää välttämättömältä, että koska
-Pausanias sai kauniin alun puheeseensa, mutta ei sitä tyydyttävästi
-lopettanut, minun tulee laatia puheeseen loppu. Sillä selittäessään
-Eroksen olevan kaksinaisen, näyttää hän minusta tehneen aivan oikean
-jaoituksen. Mutta että se ei ole ainoastaan ihmisten sieluissa ja
-kohdistu kauneihin ihmisiin, vaan että se suuntautuen paljoon muuhun,
-asuu muussakin, sekä kaikkien eläinten ruumiissa että siinä, mikä
-maassa kasvaa, sanalla sanoen kaikessa olevaisessa, sen luulen
-havainneeni meidän ammatistamme, lääketaidosta, sekä kuinka suuri ja
-ihmeellinen jumala on, ja miten hänen vaikutuksensa ulottuu kaikkeen,
-mitä niin hyvin ihmiset kuin jumalat tekevät. Ja minä alan puheeni
-lääketaidosta, saattaakseni myöskin ammattini kunniaan.
-
-"Ruumiin olemuksessa on tämä kaksinainen Eros. Sillä ruumiin terve tila
-on tunnustetusti toista ja erinkaltaista kuin sen sairas tila, ja
-erinkaltainen tavoittelee ja rakastaa erinkaltaista. Sillä toista on
-rakkaus terveessä, toista sairaassa. Ja varmasti on, kuten Pausanias
-äsken sanoi olevan kaunista tehdä mieliksi hyville ihmisille, mutta
-häpeällistä suostua kurittomille, samaten myös itse ruumiiseen nähden
-kaunista tyydyttää ja tuleekin tyydyttää jokaisen ruumiin hyviä ja
-terveitä osia, ja tätä juuri nimitys lääketaito tarkoittaa; mutta
-huonoihin ja sairaihin osiin suostuminen on häpeällistä eikä tule niitä
-tyydyttää, jos mieli olla etevä ammattimies. Sillä lääketaito on,
-lausuakseni asian ytimen, tietoa siitä, mitä ruumis rakastaa
-täyttymiseen ja tyhjenemiseen nähden, ja se, joka tässä eroittaa
-toisistaan kauniin ja häpeällisen rakkauden, hän on taitavin lääkäri,
-ja se, joka aikaansaa vaihdoksen, niin että toisen rakkauden asemasta
-omaksutaan toinen, ja se, joka ymmärtää synnyttää rakkautta, missä sitä
-ei ole, mutta missä sitä tulisi olla, tai ottaa sen pois, missä sitä
-on, hän olisi oivallinen ammattimies. Sillä ne voimat, mitkä ruumiissa
-ovat toisilleen vihamielisimpiä, on osattava saattaa toisilleen
-ystävällisiksi ja rakastamaan toinen toistaan. Ja vihamielisimpiä ovat
-toisilleen enimmän vastakkaiset ominaisuudet, kuten kylmä lämpimälle,
-katkera makealle, kuiva kostealle, ja kaikki sentapaiset. Ymmärtämällä
-näissä synnyttää rakkautta ja sopua on meidän esi-isämme Asklepios,
-kuten nämä meidän runoilijamme väittävät ja minäkin uskon, perustanut
-tämän meidän tieteemme. Lääketaitoa siis ohjaa, kuten sanottu, kokonaan
-tämä jumala, samoin kuin ruumiin harjoitusta ja maanviljelystä. Mitä
-taas säveltaiteeseen tulee, on jokaiselle, joka hiukankin on asiaa
-ajatellut, ilmeistä, että sen laita on sama kuin näiden, kuten ehkä
-Herakleitoskin[15] tahtoo sanoa; sillä hänen sanontatapansa ei ole
-sattuva. Hän näet väittää, että ykseys itsessään eroaa ja itseensä
-yhdistyy, kuten jousen ja lyran harmonia. Mutta on suurta
-järjettömyyttä väittää, että harmonia eroaa tai että se on yhä vielä
-eroavaisista sävelistä kokoonpantu. Kenties hän onkin tahtonut sanoa,
-että harmonia on syntynyt ennen toisistaan eroavaisista korkeasta ja
-matalasta sävelestä, jotka sitten säveltaiteen vaikutuksesta myöhemmin
-ovat yhtyneet yhdeksi. Sillä eihän mitenkään voi yhä edelleen
-toisistaan eroavasta korkeasta ja matalasta sävelestä syntyä harmoniaa.
-Onhan harmonia yhteensointumista, yhteen sointuminen taas on
-yhteensoveltumista. Mutta toisistaan eroavaisten asiain
-yhteensoveltuminen, niin kauan kuin ne vielä eroavat toisistaan, on
-mahdottomuus. Ja erinkaltaisen ja yhteensoveltumattoman on mahdoton
-sointua yhteen, kuten rytmikin on syntynyt nopeasta ja hitaasta
-tahdista, jotka ennen ovat eronneet toisistaan, mutta sittemmin
-sopeutuneet yhteen. Mutta yhteensoveltumisen saa aikaan kaikissa
-näissä, kuten äsken mainitsemallani alalla lääketiede, tällä alalla
-säveltaide, synnyttäessään niiden kesken rakkautta ja sopua. Ja
-säveltaide onkin rakkauden tuntemista sillä alalla, jonka muodostavat
-harmonia ja rytmi. Itse harmonian ja rytmin olemuksessa taas ei ole
-lainkaan vaikeata havaita rakkauden ilmenemistä, ja tällä alalla ei
-kaksinainen Eros esiinny. Mutta kun ihmisten kesken on sovellutettava
-rytmiä ja harmoniaa joko sepittämällä, mitä kutsutaan sävellykseksi tai
-oikein käyttämällä sävelmiä ja säveltahteja, mitä kutsutaan
-esitykseksi, silloin syntyy vaikeuksia ja hyvä taiteilija on tarpeen.
-Jälleen toteutuu sama ajatus, että tulee noudattaa siveellisten
-ihmisten tahtoa ja sillä tavoin, että ne, jotka vielä eivät ole
-siveellisiä, sellaisiksi tulisivat yhä enemmän, ja että tulee säilyttää
-näiden rakkaus; tässä meillä on tuo kaunis, taivaallinen rakkaus,
-Urania runottaren Eros. Mutta toinen, Polyhymnian[16] Eros, on yleinen
-Eros; ja sitä tulee varovaisesti sovelluttaa, mihin sitä sovelluttaa,
-jotta tosin voisi korjata siitä nautintoa silti vajoamatta
-hillittömyyteen, kuten meidän ammatissamme on suuri vaikeus hyvin
-suhtautua niihin himoihin, jotka kohdistuvat keittotaitoon, niin että
-ilman sairautta voi niittää nautintoa. Säveltaiteessa ja lääketieteessä
-ja kaikilla muilla sekä inhimillisillä että jumalallisilla aloilla on
-niin paljon kuin mahdollista kumpaankin Erokseen kiinnitettävä
-huomiota. Sillä ne molemmat ovat niissä olemassa.
-
-"Onhan myöskin vuodenaikojen järjestys näiden molempien läpitunkema. Ja
-kun ne tilat, jotka juuri mainitsin, lämmin ja kylmä sekä kuiva ja
-kostea tulevat osallisiksi siveellisestä rakkaudesta toinen toiseensa,
-ja saavuttavat oikean harmonian ja oikein sekaantuvat toisiinsa, niin
-ne tuovat tullessaan runsaan sadon ja terveyden ihmisille ja muille
-eläville olennoille ja kasveille eivätkä aikaansaa mitään vahinkoa.
-Mutta kun hillitön Eros pääsee eri vuodenaikoina voitolle, tuottaa se
-paljon tuhoa ja vahinkoa. Sillä rutot tavallisesti syntyvät
-tämäntapaisista syistä ja monet muut samanlaiset taudit sekä eläimissä
-että kasveissa. Sillä kuura, rakeet ja kasvihome syntyvät tällaisten
-rakkauden voimien itsekkyydestä ja hillittömyydestä toisiinsa nähden,
-voimien, joitten tuntemista tähtien liikunnossa ja vuodenaikojen
-vaihtelussa kutsutaan tähtitieteeksi.
-
-"Edelleen sekä uhrit että kaikki se, mikä kuuluu ennustustaidon piiriin
--- ja tämähän on jumalien ja ihmisten keskeistä vuorovaikutusta -- ovat
-olemukseltaan yksinomaan rakkauden suojelemista ja hoivaamista. Sillä
-kaikki jumalattomuus syntyy tavallisesti siitä, että joku ei palvele
-siveellistä Erosta eikä kunnioita ja arvossapidä häntä kaikissa
-teoissaan, vaan palvelee tuota toista sekä suhteessaan vanhempiinsa,
-niin hyvin heidän eläessään kuin heidän kuoltuaankin, että suhteessaan
-jumaliin. Ennustustaidon tehtävänä on tarkata molempia Eroksia ja
-hoivata niitä. Ja ennustustaito on jumalien ja ihmisten keskisen
-ystävyyden synnyttäjä sen tuntemuksen kautta, mikä sillä on ihmisissä
-vallitsevista rakkauden voimista, jotka tähtäävät hurskauteen ja
-jumalattomuuteen. Näin monipuolinen ja suuri voima, tai oikeammin
-kaikki voima, on Eroksella kokonaisuudessaan. Mutta sillä Eroksella,
-joka vaikuttaa hyvän piirissä kohtuullisena ja oikeamielisenä sekä
-meidän että jumalien keskuudessa, sillä on suurin voima ja se valmistaa
-meille kaikkea onnellisuutta, niin että me voimme seurustella
-ystävyydessä toistemme kanssa samoinkuin meitä mahtavampien -- jumalien
--- kanssa.
-
-"Kenties olen minä ylistäessäni Erosta jättänyt paljon mainitsematta,
-mutta en ainakaan tieten tahtoen. Mutta jos olen jättänyt jotakin pois,
-on sinun asiasi, Aristophanes, täydentää puhettani. Tai jos jollakin
-muulla tavalla aiot julistaa jumalan kunniaa, niin julista, koska olet
-päässyt nikotuksesta."
-
-Aristophanes puuttui nyt -- niin kertoi Aristodemos -- puhumaan ja
-lausui: "Kyllä se nyt lakkasi, mutta ei kumminkaan ennen kuin olin
-käyttänyt sitä vastaan aivastusta, niin että minua ihmetyttää,
-tarvitseeko ruumiin siveellinen puoli sellaista meteliä ja sellaisia
-kutkutuksia kuin aivastus on. Sillä se lakkasi aivan paikalla, kun
-käytin aivastusta sitä vastaan." Eryximakhos sanoi: "Hyvä Aristophanes,
-katso, mitä teet! Sinä teet pilaa, vaikka sinun pitäisi puhua, ja
-pakoitat minun ryhtymään sanojesi vartiaksi sen varalta, että sanot
-jotakin naurettavaa, vaikka sinun olisi tilaisuus puhua rauhassa."
-Aristophanes lausui nauraen: "Oikein puhuttu, Eryximakhos, ja olkoot
-sanani mitättömät! Mutta älä vartioitse minua, minä kun pelkään sen
-puolesta, mitä aion puhua, en sitä, että sanon jotakin, joka herättää
-naurua -- sehän olisi etu ja minun runottareni mukaista, vaan että
-sanon sellaista, joka tekee minut naurettavaksi." -- "Luuletko,
-Aristophanes", sanoi toinen, "pääseväsi pakoon, kun kerran olet
-ampunut? Mutta ole nyt tarkkana ja puhu niin, kuin sinun pitäisi
-vastata sanoistasi! Kenties kuitenkin, jos hyväksi näen, minä vapautan
-sinut."
-
-"Varmasti, Eryximakhos", sanoi Aristophanes, "aion puhua hieman toiseen
-tapaan kuin sinä ja Pausanias puhuitte. Sillä minusta näyttää siltä,
-etteivät ihmiset ylipäätään ole huomanneet Eroksen mahtia. Jos he näet
-sen olisivat huomanneet, olisivat he hänelle pystyttäneet suurimmat
-temppelit ja alttarit ja valmistaneet hänelle suurimmat uhrit, eivätkä
-olisi asiat kuten nyt, jolloin ei mitään kaikesta tästä hänelle
-tapahdu, vaikka niin pitäisi ennen kaikkea tehtämän. Sillä hän on
-jumalista suurin ihmisystävä, ollen ihmisten sekä auttaja että lääkäri
-siinä, minkä parantaminen saattaisi synnyttää suurimman onnen
-ihmissuvulle. Minä koetan siis teille esittää hänen mahtinsa, ja te
-saatte olla muitten opettajia. Mutta ensiksi tulee teidän oppia
-tuntemaan inhimillinen luonto ja ne vaiheet, mitä se on kokenut. Sillä
-meidän luontomme ei muinoin ollut sama kuin nyt, vaan toisenlainen.
-Ensiksi näet oli kolme ihmissukupuolta, ei kuten nyt, kaksi, miehinen
-ja naissukupuoli, vaan niiden lisäksi oli kolmaskin, joka oli yhdistys
-kummastakin näistä ja jonka nimi enää on jälellä, sen itsensä hävittyä.
-Miesvaimo oli silloin näet yhtenä olentona olemassa ja sekä muotonsa
-että nimensä puolesta se oli yhdistys kummastakin, mies- ja
-naissukupuolesta. Mutta nyt sitä ei ole olemassa muuta kuin
-häväistysnimenä. Sitäpaitsi oli jokainen ihminen muodoltaan
-ympyriäinen, niin että selkä ja keuhkot muodostivat pyöreän kehän,
-hänellä oli neljä kättä ja yhtä monta jalkaa kuin kättä, ja pyöreällä
-niskalla kahdet kasvot, joka suhteessa samanlaiset. Ja molemmilla
-näillä vastakkaisilla kasvoilla oli yksi päälaki ja neljä korvaa,
-hänellä oli kahdet sukuelimet ja kaikki muu niinkuin tästä voi päättää.
-Hän kulki suorana kuten nytkin, kummanne päin halusi. Ja kun hän pyrki
-nopeasti kulkemaan eteenpäin, niin hän nojasi niihin kahdeksaan
-raajaan, jotka hänellä oli, ja kulki pyöränä nopeasti eteenpäin, kuten
-ne, jotka heittävät kuperkeikkaa ja niin tehdessään kiertävät raajansa
-pyöräksi. Mutta sentakia oli olemassa kolme tällaista sukupuolta, että
-miehinen suku polveutui alkuaan auringosta, naissuku maasta, ja se
-sukupuoli, jolla oli osaa molemmista, kuusta, koska kuullakin on osaa
-molemmista. Kehänmuotoisia he olivat sekä itse että heidän liikuntonsa
-sentakia, että he olivat vanhempiensa kaltaisia. Väeltään ja voimiltaan
-he olivat mahtavia, heillä oli suuret ajatukset ja he ryhtyivät
-hyökkäämään jumalien kimppuun, ja se, mitä Homeros kertoo Ephialteesta
-ja Otoksesta,[17] se soveltuu heihin, nimittäin että he ryhtyivät
-rakentamaan tietä taivaaseen hyökätäkseen jumalien kimppuun.
-
-"Zeus siis ja muut jumalat neuvottelivat, mitä heidän tuli tehdä, ja
-olivat neuvottomia. Sillä he eivät pystyneet heitä tappamaan eivätkä
-iskien heitä salamalla kuten gigantteja tekemään tyhjäksi koko
-sukukuntaa, sillä silloin heiltä olisi mennyt tyhjiin se palvelus ja ne
-uhrit, joita ihmisten puolelta heidän osakseen tuli, eivätkä he
-myöskään voineet sallia heidän pöyhkeillä. Lopulta Zeus suurella
-tuskalla keksi jonkun ajatuksen ja sanoi: 'Luulen keksineeni keinon,
-joka tekee ihmisten olemassaolon mahdolliseksi, mutta samalla saattaa
-heidät lakkaamaan hillittömyydestään, kun he käyvät heikommiksi. Minä
-nimittäin', sanoi hän, 'halkaisen heidät nyt jokaisen kahtia, ja he
-käyvät samalla heikommiksi ja meille hyödyllisemmiksi sen kautta, että
-he lukumäärältään lisääntyvät. He tulevat käymään pystysuorassa
-asennossa kahdella jalalla. Mutta jos he yhä edelleen näyttäisivät
-pöyhkeilevän eivätkä tahtoisi pysyä rauhallisina, niin minä halkaisen
-heidät jälleen kahtia, niin että he saavat kulkea yhdellä jalalla
-hyppien.' Tämän sanottuaan hän halkaisi ihmiset kahtia, kuten ne, jotka
-halkovat hedelmiä hilloamista varten tai kuten ne, jotka hiuksilla
-halkovat munia. Ja joka kerta kun hän halkaisi jonkun, käski hän
-Apollonin kääntää tämän pään ja puolen kaulaa halkaisukohtaan päin,
-jotta ihminen nähdessään itsessään tapahtuneen halkomisen olisi
-säädyllisempi; kaiken muun hän käski hänen parantaa. Tämä käänsi ympäri
-kasvot ja veti joka puolelta nahkaa kokoon sen paikan ylitse, mitä nyt
-kutsutaan mahaksi, ja sitoi kiinni sen keskellä mahaa kokoon vedetyn
-rahakukkaron tavoin niin, että jätti yhden suun, jota nimitetään
-navaksi. Muut poimut hän enimmäkseen siloitteli ja muodosteli rinnan
-jollakin sentapaisella työkalulla, jollaista suutarit käyttävät
-tasoitellessaan lestille pannun nahan poimuja. Mutta muutamia ryppyjä
-hän jätti, nimittäin ne, jotka ovat juuri mahan ja navan seutuvilla,
-olemaan muistomerkkinä muinaisesta onnettomuudesta.
-
-"Kun ruumis siis oli halkaistu kahtia, niin jokainen kaipasi omaa
-puoliskoansa ja lyöttäytyi sen kanssa yhteen; ja he heittivät kädet
-toistensa ympäri ja syleilivät toisiaan haluten kasvaa yhteen. Niin he
-kuolivat nälkään tai muuten hoidon puutteessa, kun he eivät mitään
-tahtoneet tehdä toisistaan erotettuina. Ja joka kerta kun puoliskoista
-joku kuoli toisen jäädessä eloon, niin jälelle jäänyt etsi toista ja
-kietoutui sitä syleilemään, kohtasipa se muinaisen kokonaisen naisen
-puolikkaan, jota me nyt kutsumme naiseksi, tai miehen puolikkaan. Ja
-näin he hukkuivat. Mutta Zeus alkoi tuntea sääliä, keksi toisen keinon
-ja muutti heidän sukuelimensä etupuolelle. Siihen asti näet nämä olivat
-heidän ulkopuolellaan, eivätkä he siittäessään yhtyneet toisiinsa, vaan
-he siittivät ja synnyttivät maassa, kuten heinäsirkat. Hän muutti siis
-nämä etupuolelle ja laittoi siitoksen niiden kautta tapahtumaan
-keskinäisessä yhtymisessä, miehen yhtymisessä naiseen, sentakia, että
-jos mies syleilyssä yhtyisi naiseen, he siittäisivät ja syntyisi uusi
-suku, ja taas jos mies yhtyisi mieheen, tästä yhtymisestä syntyisi
-tyydytystä, ja he sen lopetettuaan kävisivät töihin käsiksi ja
-pitäisivät huolta muusta, joka elämään kuuluu. Niin kaukaisesta ajasta
-asti siis on ihmisiin istutettu rakkaus toinen toiseensa. Se johtaa
-heitä takaisin heidän entiseen luontoonsa ja pyrkii tekemään yhtä
-kahdesta ja parantamaan inhimillisen luonnon.
-
-"Jokainen meistä on siis ihmisen puolikas, koska meidät on halkaistu
-kuten kampelat ja siten tehty kaksi yhdestä. Ja jokainen etsii aina
-omaa puolikastaan. Siis kaikki miehet, jotka on lohottu kaksoisoliosta,
-jota silloin kutsuttiin miesvaimoksi, ovat naislempisiä, ja enemmistö
-avionrikkojia on lähtöisin tästä suvusta. Ne naiset taas, jotka ovat
-mieslempisiä ja puolisoina uskottomia, lähtevät tästä suvusta. Mutta
-naisista kaikki ne, jotka ovat halkomia naisesta, eivät paljon kiinnitä
-huomiotansa miehiin, vaan ovat mieluummin kääntyneitä naisten puoleen,
-ja naisystävykset syntyvät tästä suvusta. Ne taas, jotka ovat halkomia
-miehisestä sukupuolesta, ajavat sitä takaa, mikä on miehistä, ja
-niinkauan kuin he ovat poikasia, rakastavat he, miessuvun osia kun
-ovat, miehiä ja iloitsevat saadessaan maata miesten vieressä ja
-syleillä heitä, ja nämä ovat pojista ja nuorukaisista parhaita, koska
-he ovat miehekkäimpiä luonnostaan. Muutamat sanovat heidän olevan
-häpeämättömiä, mutta siinä he valehtelevat. Sillä eivät he tee tätä
-häpeämättömyydestä, vaan rohkeudesta ja uljuudesta ja miehekkyydestä,
-rakastaen sitä, mikä on heidän kaltaistaan. Siitä on oiva todistus, se
-nimittäin, että yksinomaan nämä tällaiset miehet täyskasvaneina
-antautuvat valtiolliseen toimintaan. Kun he ovat tulleet miehiksi,
-rupeavat he rakastamaan poikia eivätkä luonnostaan välitä avioliitosta
-ja lasten tekemisestä, vaan laki pakoittaa heidät siihen, ja he ovat
-tyytyväisiä, jos saavat elää naimattomina toistensa parissa. Kaikissa
-tapauksissa tulee tällaisesta poikien rakastaja ja rakastajansa ystävä,
-hän kun aina rakastaa sitä, mikä on hänen sukuaan. Joka kerta kun siis
-poikien rakastaja ja jokainen muu tapaa juuri tuon oman puoliskonsa,
-valtaa heidät ihmeellisellä tavalla ystävyys, sukulaistunne ja rakkaus,
-eivätkä he -- lyhyesti sanoen -- halua erota toisistaan edes vähäksi
-aikaa. Ja nämä, jotka elävät koko elinaikansa toistensa parissa, ovat
-niitä, jotka eivät osaisi sanoa, mitä haluavat toisiltaan itselleen
-tapahtuvan. Sillä eihän sitä toki voisi olla yhdyselämä aistillisen
-rakkauden nautinnoissa, niin että toinen sen takia niin täydellä
-innolla pyrkisi nauttimaan yhdessäolosta toisen kanssa; vaan ilmeisesti
-kummankin sielu kaipaa jotakin muuta, jota ei osaa sanoa, vaan
-ainoastaan aavistaa ja arvailee. Ja jos heidän eteensä heidän yhdessä
-maatessaan ilmestyisi Hephaistos, kädessään työaseensa, ja kysyisi:
-'Mitä te, ihmiset, toisiltanne oikeastaan tahdotte?' ja jos he eivät
-tietäisi, mitä vastata, ja hän uudestaan kysyisi: 'Sitäkö te haluatte,
-että mahdollisimman paljon saisitte olla yhdessä, niin ettei teidän
-tarvitsisi yöllä eikä päivällä erota toisistanne; jos te sitä haluatte,
-tahdon minä sulattaa ja kasvattaa teidät yhteen, niin että teistä,
-joita nyt on kaksi, tulee yksi ja että, niin kauan kuin elätte, yhtenä
-ollen molemmat elätte yhdessä, ja kuoltuanne tuolla Hadeksessa olette
-yhdessä kuolleina yksi kahden asemasta. Katsokaa siis, tätäkö te
-halajatte ja onko teille kylliksi, jos tämän saavutatte!' -- tämän
-kuultuaan ei kukaan -- sen tiedämme -- vastaisi kieltävästi tai
-näyttäisi jotakin muuta tahtovan, vaan yksinkertaisesti uskoisi
-kuulleensa sitä, mihin jo kauan on pyrkinyt, nimittäin että yhtyneenä
-ja sulautuneena rakastettuunsa saisi tulla kahdesta yhdeksi. Tähän on
-se syynä, että meidän vanha luontomme oli juuri tämä ja että olimme
-kokonaisia. Juuri tällä kokonaisen kaipuulla ja tavoittelulla on nimenä
-rakkaus. Tätä ennen, kuten sanottu, olimme yksi. Mutta nyt on jumala
-meidät vääryytemme takia jakanut erilleen, kuten lakedaimonilaiset ovat
-tehneet arkadialaisille.[18] Näin ollen pyörii vaara, että, jollemme
-ole säädyllisiä jumalia kohtaan, meidät uudestaan halkaistaan ja me
-saamme kulkea ympäri sennäköisinä kuin pylväisiin hakatut kuvat, jotka
-nenän kohdalta ovat halki sahatut, kuten kahtia jaetut kuutiot. Mutta
-sentähden tulee joka miehen kehoittaa jokaista pitämään jumalia
-kunniassa, jotta voisimme tällaisen kohtalon välttää, mutta siitä tulla
-osallisiksi, jossa Eros on johtajamme ja sotapäällikkömme. Häntä
-vastaan älköön kukaan toimiko! Häntä vastaan taas toimii jokainen, joka
-vetää päällensä jumalien vihan. Mutta jos me pääsemme jumalan ystäviksi
-ja hyvään sovintoon hänen kanssaan, löydämme me lemmikkimme ja saamme
-hänet omaksemme, mikä nyt vain harvoille onnistuu. Älköön Eryximakhos
-keskeyttäkö minua ja tehkö sanojani pilkan alaisiksi selittämällä, että
-minä muka tarkoitan Pausaniasta ja Agathonia! Sillä kenties hekin
-sattuvat kuulumaan näihin ja molemmat luonnostaan ovat miehisiä.
-Minähän tarkoitan nyt kaikkia, sekä miehiä että naisia, kun sanon, että
-meidän sukumme siten tulisi onnelliseksi, jos me pääsisimme rakkauden
-täyttymykseen ja jokainen saavuttaisi oman lemmikkinsä päästen entiseen
-luontoonsa. Jos tämä on parasta, niin täytyy siis myös nykyisissä
-olosuhteissa sen olla parasta, mikä on sitä lähinnä. Sitä taas on
-lemmikin saavuttaminen, joka on rakastajan mielenlaadun mukainen. Jos
-siis ylistämme jumalaa, joka tämän aiheuttaa, niin täydellä syyllä
-silloin saamme ylistää Erosta, joka nykyhetkellä antaa meille enimmät
-lahjat johtaessaan meidät meille sukulaiseen, ja tulevaisuuden varalle
-tarjoaa meille suurimmat toiveet, nimittäin, että jos osoitamme
-kunnioitusta jumalia kohtaan, hän saattaa meidät vanhaan luontoomme,
-parantaa meidät ja tekee meidät autuaiksi ja onnellisiksi. --
-
-"Tällainen, Eryximakhos, sanoi hän, on minun puheeni Eroksesta,
-toisenlainen kuin sinun. Kuten jo olen sinua rukoillut, älä tee sitä
-pilkanalaiseksi, jotta saisimme kuulla jälellä olevia, mitä kukin
-sanoo, tai mieluummin, mitä kumpikin. Sillä Agathon ja Sokrates vain
-ovat jälellä."
-
-"Minä teen tahtosi mukaan", kertoi Aristodemos Eryximakhoksen
-lausuneen. "Sillä puheesi on minustakin tuntunut miellyttävältä. Ja
-jollen tietäisi, että Sokrates ja Agathon erinomaisesti tuntevat
-rakkausasioita, niin pahasti pelkäisin heidän jäävän sanattomiksi,
-sentakia että niistä on paljon ja monipuolisesti puhuttu. Nyt kuitenkin
-olen luottavaisella mielellä." Sokrates sanoi: "Sinähän olet itse
-jalosti suorittanut kilpataistelun. Mutta jos sinä olisit siinä
-asemassa, missä minä nyt olen, tai ehkä mieluummin, missä minä tulen
-olemaan, kun Agathonkin on puhunut, olisit sinä aikalailla peloissasi
-ja suuresti hädissäsi, kuten minä nyt olen." -- "Sinä tahdot huumata
-minut, Sokrates", sanoi Agathon, "jotta joutuisin hämilleni luullessani
-kuulijakunnalla olevan suuria odotuksia puhetaitoni suhteen." --
-"Minulla olisi tosiaankin huono muisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos
-minä, nähtyäni sinun varmuutesi ja jalon tyyneytesi sinun astuessasi
-näyttämölle näyttelijäin seurassa ja katsoessasi päin niin suurta
-katsomoa lainkaan joutumatta pelon valtaan, kun sinun piti esittää
-näytelmäsi, jos minä luulisin sinun joutuvan hämillesi meidän muutamien
-harvojen ihmisten takia." -- "Kuinka Sokrates", sanoi Agathon, "ethän
-sinä toki luule minun olevan niin täynnä teatteria, etten hyvin
-käsittäisi, että järkimiehelle muutamat ymmärtäväiset ovat
-pelottavampia kuin joukko ymmärtämättömiä?" -- "En tosiaan tekisi
-kauniisti, Agathon", sanoi Sokrates, "jos ajattelisin sinusta jotakin
-epähienoa. Sillä tiedän hyvin, että jos sattuisit joidenkuiden pariin,
-joita pitäisit viisaina, sinä välittäisit niistä enemmän kuin joukosta.
-Mutta tuskin me olemme sellaisia. Sillä mehän olimme siellä saapuvilla
-ja kuuluimme joukkoon. Mutta jos sattuisit muitten viisaiden pariin,
-niin pian sinä heitä häpeäisit, jos luulisit tekeväsi jotakin, joka on
-häpeällistä. Vai mitä tarkoitat?" -- "Totta puhut", sanoi hän. --
-"Mutta joukkoa et sinä häpeäisi, jos luulisit tekeväsi jotakin
-häpeällistä." -- Phaidroksen sanoi Aristodemos silloin puuttuneen
-puheeseen ja lausuneen: "Hyvä Agathon, jos vastaat Sokrateelle, ei hän
-enää lainkaan välitä siitä, miten keskustelumme aiheen käykään, kunhan
-hänellä vain on joku, jonka kanssa keskustella; varsinkin jos tämä on
-kaunis mies. Minä kuulen kyllä mielelläni Sokrateen keskustelevan,
-mutta minun täytyy pitää huolta ylistyspuheesta Erokselle, ja
-vastaanottaa itsekultakin teistä puhe. Kun kumpikin on antanut osansa
-jumalalle, keskustelkoon sitten tällä tavalla." -- "Hyvin puhuttu,
-Phaidros", sanoi Agathon, "eikä mikään estä minua puhumasta, sillä
-Sokrateen kanssa voin minä toistekin usein keskustella.
-
-"Minä tahdon nyt ensin lausua, mitenkä minun tulee puhua, ja sitten
-puhua. Sillä minusta näyttää siltä, ettei kukaan niistä, jotka ovat
-tätä ennen puhuneet, ole ylistänyt jumalaa, vaan kaikki ovat kiittäneet
-ihmisiä onnellisiksi sen hyvän takia, jonka jumala on heille
-lahjoittanut. Mutta millainen hän oikeastaan on, joka nämä lahjat on
-antanut, sitä ei ole kukaan sanonut. Ainoa oikea tapa kuitenkin
-jokaisessa ylistyspuheessa ja jokaista ylistäessä on puheella koettaa
-esittää, millainen ja minkä aiheuttaja se on, josta on puhe. Siten
-tulee meidän Erostakin ylistää, ensinnä häntä itseään, millainen hän
-on, ja sitten hänen lahjojaan. Minä puolestani väitän, että niin
-onnellisia kuin kaikki jumalat ovatkin, Eros on, jos on luvallista niin
-sanoa joutumatta kenenkään kostonalaiseksi, onnellisin heistä, koska
-hän on kaunein ja paras. Kaunein hän on seuraavista syistä. Ensiksi hän
-on, Phaidros, jumalista nuorin. Painavan todistuskappaleen tälle
-väitteelle tarjoaa hän itse pakenemalla paetessaan vanhuutta, joka
-kuitenkin ilmeisesti on nopea. Ainakin se nopeammin kuin sen tulee,
-meitä lähenee. Tätä Eros luonnostaan vihaa eikä sitä kaukaakaan lähene.
-Nuorten parissa ja seurassa hän aina on. Sillä vanha sananparsi lausuu
-aivan oikein sanoessaan, että samanlainen aina liittyy samanlaiseen.
-Phaidrokseen minä yhdyn monessa muussa suhteessa, mutta en siinä, että
-Eros on vanhempi Kronosta ja Iapetosta,[19] vaan väitän, että hän on
-nuorin jumalista ja ikuisesti nuori ja että ne muinaiset jumalien
-keskuudessa sattuneet tapahtumat, joista Hesiodos ja Parmenides
-kertovat, ovat syntyneet Ananken[20] (Välttämättömyyden) eikä Eroksen
-vaikutuksesta, jos heidän kertomuksensa ylipäänsä on tosi. Sillä eivät
-jumalat olisi silponeet eivätkä sitoneet kahleisiin toisiaan eivätkä
-tehneet monenlaista muuta väkivaltaa, jos Eros olisi ollut heidän
-keskellään, vaan ystävyys ja rauha olisi vallinnut, kuten nyt, siitä
-asti kuin Eros on jumalia hallinnut. Nuori hän siis on, ja paitsi että
-on nuori, on hän hento; ja hän kaipaa runoilijaa sellaista kuin oli
-Homeros kuvailemaan jumalan hentoutta. Sillä Homeros sanoo, että
-Ate[21] on jumalatar ja hento; ainakin hänen jalkojaan hän kuvaa
-hennoiksi, sanoen:
-
-    "'Hennot jalkansa ei käy koskaan maan tämän pintaan.
-    Ei, vaan miesten päitäpä myöten kulkunsa leijaa.'
-
-"Hän näyttää minusta kauniilla todistuksella osoittavan hänen
-hentoutensa, sillä nimittäin, ettei hän kulje pitkin kovaa pohjaa, vaan
-pehmeätä. Samaa todistusta mekin tahdomme käyttää Eroksesta
-osoittaaksemme, että hän on hento. Hän ei näet kulje maan kamaralla
-eikä päälakia myöten, mitkä eivät ole erittäin pehmeitä, vaan hän sekä
-kulkee että asuu sellaisessa, mikä on kaikkein pehmeintä olevaisesta.
-Sillä hän on asettunut asumaan jumalien ja ihmisten mieliin ja
-sieluihin, ei kuitenkaan järjestänsä kaikkiin sieluihin, vaan aina kun
-hän tapaa sielun, missä on karkea mielenlaatu, hän väistyy, mutta
-asettuu sinne asumaan, missä on pehmeä mieli. Kun hän siis aina sekä
-jaloillaan että kaikin tavoin tarttuu sellaiseen, mikä on pehmeimmästä
-pehmeintä, niin täytyy hänen olla kaikista hennoin. Nuorin hän siis on
-ja hennoin ja sen lisäksi notkea vartaloltaan. Sillä ei hän olisi
-kykenevä hiipimään kaikkeen eikä salaa käymään sisälle jokaiseen
-sieluun eikä sieltä pois, jos hän olisi kova ja karkea. Mutta hänen
-tasasuhtaisesta ja notkeasta olennostaan on hyvänä todisteena jalo
-ulkomuoto, joka Eroksella kaikkien olentojen joukossa yleisen
-tunnustuksen mukaan erikoisesti on. Sillä muodottomuudella ja Eroksella
-on ikuinen keskinäinen sota. Hänen ihonsa kauneutta osoittaa jumalan
-elämä kukkien keskellä. Sillä kukoistamattomaan ja loppuun kukkineeseen
-ruumiiseen ja sieluun ja mihin muuhun tahansa ei Eros asetu, mutta
-missä on kukkea ja tuoksuva paikka, sinne hän sekä asettuu että siellä
-pysyy.
-
-"Jumalan kauneudesta riittäköön tämä, vaikka paljon vielä on sanomatta.
-Eroksen hyveestä on tämän jälkeen puhuttava. Suurinta on se, ettei Eros
-tee vääryyttä jumalalle eikä ihmiselle eikä kärsi vääryyttä jumalalta
-eikä ihmiseltä. Sillä hän ei väkivaltaisesti koe mitään, jos hän
-jotakin kokee, koska väkivalta ei koske Erokseen. Eikä hän väkivalloin
-tee, mitä tekee. Sillä jokainen palvelee Erosta vapaaehtoisesti
-kaikessa, ja mihin joku vapaaehtoisesti myöntyy toisenkin puolen
-menetellessä vapaasta tahdosta, sen lait, valtion kuninkaat, julistavat
-oikeaksi. Paitsi oikeamielisyyttä on hänessä mitä suurin määrä
-kohtuullisuutta. Sillä kohtuullisuus on -- kuten tunnustetaan --
-nautintojen ja halujen hallitsemista, Erosta voimakkaampi ei taas
-mikään nautinto ole. Mutta jos on heikompia nautintoja, hallitsee niitä
-Eros, ja hän siis on hallitseva. Ja hallitessaan nautintoja ja haluja
-lienee Eros erikoisen kohtuullinen. Urhoollisuudessa taas ei edes Ares
-vedä Erokselle vertoja. Sillä ei Ares omista Erosta, vaan Eros Areksen,
-Eros, rakkaus Aphroditehen,[22] kuten kerrotaan. Ja se, joka omistaa,
-on voimakkaampi kuin se, jota omistetaan. Mutta se, joka hallitsee
-muista urhoollisinta, on kai itse urhoollisin. Olen nyt puhunut jumalan
-oikeamielisyydestä, kohtuullisuudesta[23] ja urhoollisuudesta, mutta
-viisaudesta on minun vielä puhuminen. Niin paljon kuin mahdollista on
-minun koetettava olla tässäkään mitään laiminlyömättä. Ensiksi -- jotta
-minäkin antaisin kunnian meidän taiteellemme, kuten Eryximakhos
-omalleen -- on jumala niin viisas runoilija, että kykenee toisenkin
-tekemään runoilijaksi. Jokaisesta ainakin tulee runoilija, johon Eros
-vain koskee, vaikka hän ennestään olisikin epärunollinen. Tätä seikkaa
-sopii käyttää todistuksena siitä, että Eros on suuri taituri ylipäänsä
-kaikessa muusillisessa taiteessa. Sillä sitä, mitä jollakulla joko ei
-ole tai mitä hän ei tiedä, sitä hän ei kykenisi antamaan eikä
-opettamaan toiselle. Ja mitä taas tulee taitoon synnyttää kaikki elävät
-olennot, niin kuka väittää vastaan, ettei juuri Eroksen viisaudesta
-kaikki elollinen synny ja kasva. Mitä taas mestaruuteen muissa
-taiteissa tulee, niin emmekö tiedä, että se taide, minkä
-opetusmestariksi tämä jumala ryhtyy, se kehittyy kuuluisaksi ja
-loistavaksi, se taas, johon Eros ei koske, jää varjoon. Sillä
-jousella-ampumistaidon ja lääketaidon sekä ennustustaidon Apollon löysi
-kaipuun ja rakkauden opastamana, niin että hänkin kai on Eroksen
-opetuslapsi kuten Musat runoustaiteessa, Hephaistos takomistaidossa,
-Athena kutomataidossa ja Zeus taidossa hallita jumalia ja ihmisiä.
-Siispä on jumalienkin asiat saatu järjestykseen Eroksen asetuttua
-heihin, Eroksen, joka ilmeisesti on rakkautta kauneuteen. Sillä
-rumuuteen ei Eroksella voi olla mitään suhdetta. Tätä ennen sattui,
-kuten alussa sanoin, paljon pahaa jumalille Ananken (Välttämättömyyden)
-hallitusvallan kautta, kuten kerrotaan. Mutta kun tämä oli syntynyt,
-johtui kauneuden rakkaudesta kaikkea hyvää jumalille ja ihmisille. Niin
-minusta näyttää, Phaidros, Eros ensinnä olevan itse kaunein ja parahin,
-ja senjälkeen muissakin synnyttävän muita samanlaisia ominaisuuksia.
-Johtuu mieleeni sanoa jotain runomitassakin, nimittäin että tämä
-
-    "'Suo levon maailmalle ja tyyneyden ulapalle,
-    tuulet vaimentaa, surut unten rauhalla poistaa.'
-
-"Tämä vapauttaa meidät vieraudesta ja täyttää meidät tuttavallisuudella
-saattaen meille kaikkia tällaisia yhtymätilaisuuksia toistemme kanssa,
-ollen johtajanamme juhlissa, khooritansseissa ja uhritilaisuuksissa,
-jakaen lahjaksi lempeyttä ja poistaen viileyden, mielellään lahjoittaen
-hyväntahtoisuutta, estäen pahantahtoisuutta, ollen lempeä hyville,
-ihailtava viisaille, jumalille rakastettava, kadehdittava hänestä
-osattomille, omistamisen arvoinen hänestä osallisille, hempeyden,
-ylellisyyden, sirouden, sulouden, kaipuun ja ikävöinnin isä, hyvien
-huoltaja, huonoja huoltamaton, hädässä ja pelossa, ikävöinnissä ja
-ajattelussa paras ohjaaja ja seuralainen, auttaja ja pelastaja,
-kaikkien jumalien ja ihmisten koristus, ihanin ja paras johtaja, jota
-joka miehen tulee seurata kauniisti hänen ylistystään veisaten ja
-yhtyen ihanaan lauluun, jota laulaen hän hurmaa kaikkien jumalien ja
-ihmisten mielen.
-
-"Tämä puhe, Phaidros", sanoi hän, "olkoon minun osani jumalalle,
-sisältäen osaksi leikkiä, osaksi soveliasta vakavuutta sen mukaan kuin
-kykyni sallii."
-
-Agathonin puhuttua kertoi Aristodemos kaikkien läsnäolijoitten
-äänekkäästi osoittaneen suosiotaan sen johdosta, että nuorukainen oli
-puhunut tavalla, joka oli sekä hänelle itselleen että jumalalle
-sovelias. Sokrates katsahti silloin Eryximakhokseen ja lausui:
-"Näyttääkö sinusta, Akumenoksen poika, siltä, että minä olen turhaan jo
-kauan pelännyt? Vai eikö näytä siltä, että se, mitä äsken lausuin,
-sisälsi oikean ennustuksen, että Agathon puhuu ihmeteltävästi, mutta
-että minä jään sanattomaksi?" -- "Toiselta puolen", sanoi Eryximakhos,
-"näytät ennustaneen oikein, nimittäin että Agathon tulee puhumaan
-hyvin. Mutta siinä en usko ennustukseesi, että sinä joutuisit
-sanattomaksi." -- "Kuinka niin, miekkonen", sanoi Sokrates, "enkö minä
-joutuisi sanattomaksi, minä yhtä hyvin kuin kuka muu tahansa, jonka
-pitää puhua niin kauniin ja monivivahteisen puheen jälkeen kuin äsken
-lausuttu on? Muut puheen kohdat tosin eivät olleet yhtä ihmeteltäviä,
-mutta lopussa -- kuka ei olisi hurmaantunut kuullessaan sanojen ja
-sanankäänteiden kauneuden? Sillä minä ainakin, kun ajattelen, etten
-kykene lausumaan mitään kaunista, joka tulisi tätä lähellekään,
-häpeästä miltei karkaisin tieheni, jos minulla olisi, minne mennä.
-Sillä puhe muistutti minusta Gorgiasta,[24] niin että suoraan sanoen
-koin sellaista, mistä Homeros kertoo. Pelkäsin, että Agathon lopuksi
-viskaisi puheessaan minun puhettani vastaan Gorgiaan, suurpuhujan, pään
-ja tekisi minut mykkyydestä kiveksi. Ja minä huomasin silloin olevani
-naurettava, kun lupasin teille vuorostani pitää ylistyspuheen Erokselle
-ja vakuutin ymmärtäväni rakkausasioita, vaikken lainkaan tiennyt koko
-siitä asiasta, miten tulee ylistää mitä tahansa ylipäätään. Minä näet
-yksinkertaisuudessani luulin, että tulee puhua totta jokaisesta, jota
-ylistetään, että se muodostaisi perustan, ja että siitä sitten tulisi
-valita kauneinta ja kokoonpanna se niin taitavasti kuin mahdollista.
-Minä näet suurellisesti ajattelin tulevani puhumaan hyvin, minä kun
-muka tunsin totuuden minkä asian ylistämisessä hyvänsä. Mutta tämäpä ei
-ollutkaan, kuten näyttää, taitoa ylistää kauniisti mitä tahansa, vaan
-siihen sisältyy, että asiaan liitetään niin paljon ja niin kaunista
-kuin mahdollista, huolimatta siitä, onko sitä todellisuudessa olemassa
-vai eikö. Jos se on valheellista, ei se merkitse mitään. Sillä oli,
-kuten näyttää, sovittu, että jokainen meistä näyttäisi ylistävän
-Erosta, ei, että häntä ylistetään. Sen takia te luullakseni panette
-liikkeelle kaikki asiat omistaaksenne ne Erokselle ja sanotte hänen
-olevan sellaisen ja sellaisen ja saavan niin ja niin suurta aikaan,
-jotta hän näyttäisi niin kauniilta ja jalolta kuin mahdollista,
-tietysti niistä, jotka eivät häntä tunne; sillä niistä, jotka hänet
-tuntevat, hän tuskin siltä näyttää. Ja niin on ylistyspuhe kaunis ja
-jalo. Mutta minä en tuntenut tätä ylistämistapaa, ja sitä tuntematta
-lupasin teille minäkin vuorostani pitää ylistyspuheen. Kieli siis
-lupasi, mutta ei mieli. Jääköön se siis silleen, sillä en minä pidä
-tähän tapaan ylistyspuhetta; en näet sitä osaisi. Mutta totuuden minä
-tahdon sanoa, jos tahdotte, omalla tavallani, en teidän puheittenne
-mukaan, jotten joutuisi naurunalaiseksi. Katso nyt siis, Phaidros,
-haluatko kuulla tällaista puhetta, jossa Eroksesta sanotaan totuus,
-mutta sellaisin sanoin ja lauserakentein, jotka sattumalta
-tarjoutuvat!" Phaidroksen ja muiden kertoi Aristodemos kehoittaneen
-häntä puhumaan, sillä tavalla, millä hän luuli olevan velvollisuutensa
-puhua. "Phaidros", sanoi Sokrates, "salli minun vielä kysyä Agathoniita
-muutamia pikku asioita, jotta minä pääsisin yksimielisyyteen hänen
-kanssaan ja sitten puhumaan!" -- "Sallin kyllä", sanoi Phaidros, "kysy
-vain!" Senjälkeen hän sanoi Sokrateen alkaneen jotenkin tähän tapaan.
-
-"Tosiaankin, rakas Agathon, näytti johdatus puheeseesi minusta
-oivalliselta, kun sinä sanoit, että ensin tulee osoittaa, millainen
-Eros itse on, ja sitten hänen työnsä. Tätä alkua minä ihailen suuresti.
-No niin, kun sinä muissakin suhteissa olet kauniisti ja oivallisesti
-esittänyt, millainen Eros on, niin sano myöskin tämä: 'Onko Eros
-sellainen, että se on rakkautta johonkin, vai eikö se ole rakkautta
-mihinkään?' Minä en kysy, onko hän rakkautta johonkin äitiin tai isään,
-sillä naurettava olisi kysymys, onko Eros rakkautta äitiin tai isään,
-vaan ikäänkuin minä kysyisin itse käsitteestä isä, onko isä jonkun isä
-vai eikö, sinä kai sanoisit, jos tahtoisit kunnollisesti vastata, että
-isä on pojan ja tyttären isä. Vai miten?" -- "Aivan niin", sanoi
-Agathon. -- "Eikö ole samoin äidin laita?" -- Tämänkin hän myönsi. --
-"Vastaa vielä", sanoi Sokrates, "vähän useampiin kysymyksiin, jotta
-paremmin oivaltaisit, mitä minä tahdon! Jos minä kysyisin: Miten on,
-onko veli itse käsitteeltään jonkun veli vai eikös? miten vastaisit?"
--- Hän vastasi myöntävästi. "Eikö hän siis ole veljen tai sisaren
-veli?" -- Hän myönsi. "Koeta nyt", lausui hän, "sanoa mielipiteesi --
-Eroksestakin! Eikö Eros ole rakkautta mihinkään, vai onko se rakkautta
-johonkin?" -- "On varmasti." -- "Pidä nyt tämä mielessäsi", sanoi
-Sokrates, "ja muista, mihinkä rakkaus kohdistuu! Vastaa nyt sen verran,
-kaipaako Eros sitä, mitä kohtaan se on rakkautta, vai eikö!" -- "Kyllä
-varmasti", sanoi hän. -- "Omistaenko sen, mitä hän kaipaa ja rakastaa,
-hän kuitenkin kaipaa ja rakastaa, vai omistamattako?" -- "Omistamatta,
-todennäköisesti." -- "Mietippä", sanoi Sokrates, "ei onko
-todennäköistä, vaan onko välttämätöntä, että kaipaava kaipaa sitä, mitä
-tarvitsee, vai onko hän kaipaamatta, jos hän ei tarvitse! Sillä minusta
-se ihmeellisesti näyttää, Agathon, olevan välttämätöntä. Miten
-sinusta?" -- "Niin minustakin näyttää", sanoi hän. -- "Hyvin sanottu,
-sillä tahtoisiko joku, joka jo on suuri, olla suuri, tai joka on
-voimakas, olla voimakas?" -- "Se on mahdotonta sen mukaan, mistä olemme
-tulleet yksimielisyyteen. Sillä hän ei saattaisi olla sen tarpeessa,
-mitä hän on." -- "Totta puhut. Sillä", sanoi Sokrates, "jos joku, joka
-on voimakas, tahtoisi olla voimakas, joka on nopea, olla nopea, ja joka
-on terve, olla terve -- kenties näet joku saattaisi uskoa tätä ja
-kaikkea tämäntapaista, että nimittäin ne, jotka ovat tällaisia tai
-omaavat näitä ominaisuuksia, myöskin kaipaavat sitä, mitä omistavat --
-jottemme joutuisi erehtymään, sentakia minä tämän sanon -- näiden on --
-jos vain ajattelet, Agathon -- välttämätöntä tällä hetkellä omistaa
-kaikki, mitä omistavat, joko he sitten tahtovat tai eivät. Ja kuka
-vielä voisi kaivata _tätä?_ Mutta joka kerta, kun joku sanoo: 'Minä,
-joka olen terve, tahdon myös olla terve, ja joka olen rikas, tahdon
-myös olla rikas ja kaipaan juuri sitä, mitä minulla on', sanoisin minä
-hänelle: Sinä, ihminen, joka omistat rikkautta, terveyttä ja voimaa,
-tahdot omistaa tätä myös vastaisuuden varalle, sillä nykyhetkellä
-sinulla tätä on, joko tahdot tai et. Mieti siis, tarkoitatko sinä
-sanoessasi: 'Haluan sitä, mitä minulla nykyään on' jotakin muuta kuin:
-'Haluan, että se, mitä minulla nyt on, on myös vastaisuuden varalle
-tarjolla.' Eiköhän hän mahtaisi myöntää?" Agathonin kertoi Aristodemos
-vastanneen myöntävästi. Sokrates sanoi silloin: "Eikö siis se ole sen
-rakastamista, mikä ei vielä ole asianomaisella itsellään valmiina ja.
-mitä hän ei omista, että haluaa tämän olevan vastaisuudessakin
-itselleen varattuna?" -- "Aivan niin", sanoi hän. -- "Siis tämä ja
-jokainen muu kaipaava kaipaa sitä, mikä ei ole valmista eikä ole
-käsillä, ja mitä hänellä ei ole ja mitä hän ei itse ole ja mitä hän
-tarvitsee, sellaista suunnilleen on se, mihin on halua ja rakkautta."
--- "Aivan niin", sanoi hän. -- "No hyvä", sanoi Sokrates, "kerrataanpa
-nyt vielä se, mitä on lausuttu. Eikö Eros ensinnä ole rakkautta
-johonkin, ja toiseksi siihen, mitä asianomaiselta puuttuu?" -- "Kyllä",
-sanoi hän. -- "Palauta tämän lisäksi mieleesi, mihin sinä puheessasi
-sanoit Eroksen olevan rakkautta! Jos haluat, muistutan minä sinua
-siitä. Minä näet luulen sinun sanoneen suunnilleen siten, että
-jumalien keskuudessa asiat saatettiin järjestykseen kauneuteen
-kohdistuvan rakkauden kautta; sillä rakkautta rumuuteen ei ole. Etkö
-sanonut jotenkin näin?" -- "Sanoin kyllä", vastasi Agathon. --
-"Hyväksyttävästi sanoit, hyvä ystävä", sanoi Sokrates. "Ja jos asia on
-sillä tavoin, eikö Eros ole rakkautta kauneuteen, vaan ei rumuuteen?"
--- Hän myönsi. -- "Eikö ole sovittu siitä, että rakastetaan sitä, minkä
-puutteessa ollaan ja mitä ei omisteta?" -- "Kyllä", sanoi hän. -- "Eros
-siis tarvitsee kauneutta eikä hänellä sitä ole." -- "Välttämättä",
-sanoi hän. -- "Miten siis? Senkö, joka tarvitsee kauneutta ja jolla ei
-sitä millään muotoa ole, senkö sinä sanot olevan kauniin?" -- "En
-millään muotoa." -- "Vieläkö nyt myönnät Eroksen olevan kauniin, jos
-näin ovat asiat?" -- Agathon vastasi: "Näyttää siltä, Sokrates, kuin en
-tietäisi mitään siitä, mitä silloin sanoin." -- "Taisit lausua aivan
-oikein, Agathon", sanoi hän. "Mutta sano vielä vähäisen! Onko hyvä
-sinun mielestäsi myös kaunista?" -- "On kyllä." -- "Jos Eros kaipaa
-sitä, mikä on kaunista, ja kaunis on hyvää, niin kaivannee hän myös
-hyvää." -- "Minä, Sokrates", vastasi hän, "en kyenne väittämään sinua
-vastaan, vaan olkoon niin, kuten sanot." -- "Niin, totuutta vastaan
-sinä et kykene väittämään, rakas Agathon, sillä Sokratesta vastaan
-väittäminen ei ole lainkaan vaikeata.
-
-"Ja nyt minä jätän sinut rauhaan ja tahdon esittää puheen Eroksesta,
-jonka kerran kuulin mantineialaiselta vaimolta, Diotimalta,[25] joka
-sekä näissä että useissa muissa asioissa oli viisas, ja joka toimitti
-ateenalaisille heidän uhratessaan ennen ruttoa kymmeneksi vuodeksi
-taudin lykkäyksen, ja joka minulle opetti rakkausasioita -- sen puheen,
-jonka hän puhui, tahdon minä teille esittää lähtien siitä, mistä minä
-ja Agathon olemme tulleet yksimielisiksi, kokonaan omin voimin, mikäli
-minä osaan. Nyt tulee, kuten sinä Agathon selitit, ensin esittää Eros
-itse, kuka hän on ja millainen hän on, ja sitten hänen työnsä. Minusta
-näyttää nyt helpoimmalta käyttää samaa esitystapaa, jota tämä vieras
-nainen käytti, tehden minulle kysymyksiä. Sillä minäkin puhuin hänelle
-jotakin samansuuntaista, kuin Agathon nyt minulle, että Eros on suuri
-jumala, ja että hän kuuluu kauniiden joukkoon. Hän todisti minun olevan
-väärässä samoilla perusteilla, joilla minä kumosin tämän (Agathonin)
-väitteet, osoittaen, ettei hän minun väitteeni mukaan saattanut olla
-kaunis eikä hyvä. Ja minä lausuin: 'Kuinka sanot, Diotima? Onko Eros
-siis ruma ja huono?' -- 'Älä käytä syntisiä sanoja! Vai luuletko, että
-sen, mikä ei ole kaunista, välttämättä täytyy olla rumaa?' -- 'Luulen
-kyllä.' -- 'Tai että se, mikä ei ole viisautta, on tietämättömyyttä?
-Vai etkö ole huomannut, että on jotakin, joka on viisauden ja
-tietämättömyyden välillä?' -- 'Mitä se on?' -- 'Etkö tiedä', sanoi hän,
-'että oikea arvelu[26] voimatta esittää todistusta, ei ole tietämistä?
-Sillä mitenkä tieto voisi olla jotakin, jota ei voi todistaa? Mutta se
-ei ole myöskään tietämättömyyttä. Sillä mitenkä se, joka koskee
-totuutta, voisi olla tietämättömyyttä? Jotakin sellaista on siis
-oikea arvelu, tietämättömyyden ja tietämisen väliaste.' -- 'Puhut
-totta', vastasin minä. -- 'Älä nyt siis pidä sitä johtopäätöstä
-välttämättömänä, että se, mikä ei ole kaunista, on rumaa ja että se,
-mikä ei ole hyvää, on huonoa! Niin myös mitä Erokseen tulee, niin älä
-sinä', sanoi hän, 'kun myönnät, ettei hän ole hyvä eikä kaunis, silti
-usko, että hänen tulee olla ruma ja huono, vaan jotenkin näiden
-ominaisuuksien välimailla!' -- 'Mutta', sanoin minä, 'kaikkihan
-tunnustavat, että hän on suuri jumala.' -- 'Tarkoitatko sinä', sanoi
-hän, 'kaikkia niitä, jotka eivät häntä tunne, vai niitäkin, jotka hänet
-tuntevat?' -- 'Kaikkia.' -- Hän hymyili ja lausui: 'Mitenkähän ne,
-Sokrates, voisivat tunnustaa häntä suureksi jumalaksi, jotka sanovat,
-ettei hän olekaan jumala?' -- 'Kutka ovat näitä?' sanoin minä. -- 'Yksi
-olet sinä', sanoi hän, 'ja toinen minä.' -- Minä sanoin: 'Kuinka voit
-sanoa niin?' -- Hän vastasi: 'Aivan hyvin. Sanoppa minulle, etkö väitä
-kaikkien jumalien olevan onnellisia ja kauniita! Vai uskaltaisitko
-sanoa, ettei joku jumalista ole kaunis ja onnellinen?' -- 'Kautta Zeun,
-en suinkaan!' lausuin. -- 'Etkö sinä kuitenkin kutsu niitä
-onnellisiksi, jotka omistavat hyvää ja kaunista?' -- 'Varmasti.' --
-'Mutta sinä olet myöntänyt, että Eros hyvän ja kauniin puutteesta
-kaipaa näitä ominaisuuksia, joita häneltä puuttuu.' -- 'Sen olen
-myöntänyt.' -- 'Kuinka siis se voisi olla jumala, joka ei ole osallinen
-hyvästä ja kauniista?' -- 'Ei mitenkään, kuten näyttää.' -- 'Näetkö
-nyt', sanoi hän, 'ettet sinäkään pidä Erosta jumalana?'
-
-"'Mutta', sanoin minä, 'mitä Eros siis saattaa olla? Kuolevainenko?' --
-'Ei mitenkään.' -- 'Mutta mitä hän sitten on?' -- 'Edelläsanotun
-mukaan', sanoi hän, 'on hän kuolevaisen ja kuolemattoman väliaste.' --
-'Mitä siis, Diotima?' -- 'Hän on suuri haltia, Sokrates. Sillä kaikki,
-mikä on haltiaolemusta, on jumalan ja kuolevaisen välillä.' -- 'Mikä
-valta-asema on hänellä?' -- 'Hän tulkitsee ja saattaa jumalien tietoon
-sen, mikä tulee ihmisiltä ja ihmisten tietoon sen, mikä tulee
-jumalilta, ihmisten rukoukset ja uhrit ja jumalien määräykset ja uhrien
-vastalahjat, hän täyttää molempien välitilan, niin että kokonaisuus on
-itsessään muodostunut yhtäjaksoiseksi. Ja tämän kautta kulkee kaikki
-tietäjätaito ja pappistaito, sekä uhreja koskeva, että juhlamenoja että
-manauksia että kaikenlaista ennustusta ja loihtimista. Sillä jumala ei
-yhdy ihmisen seuraan, vaan kaikki yhteys tapahtuu tämän välityksellä,
-ja kaikki keskustelu jumalien ja ihmisten välillä niin hyvin valveilla
-ollessa kuin unessakin. Ja se, joka tällaisissa asioissa on viisas, hän
-on haltioitunut ihminen, mutta se, joka on viisas muussa, joko
-joissakin taiteissa tai käsitöissä, hän on arki-ihminen. Näitä
-haltioita on useita ja monenlaisia, ja yksi heistä on Eros.' -- 'Kuka
-on hänen isänsä', sanoin minä, 'ja kuka hänen äitinsä?' -- 'Se käy
-tosin pitkälliseksi selittää, mutta kuitenkin kerron sen sinulle. Kun
-Aphrodite syntyi, viettivät jumalat pitoja, ja muitten muassa myös
-Metiksen poika Poros. Kun he olivat syöneet, tuli sinne Penia,[27]
-kuten ainakin kemuihin, kerjäämään ja seisoi oven ulkopuolella. Nyt
-Poros, joka oli juopunut nektarista -- viiniä ei silloin vielä ollut --
-lähti Zeun puutarhaan ja väsynyt kun oli, vaipui uneen. Penia keksi
-silloin köyhyytensä takia ovelan tuuman synnyttää lapsen Poroksen
-kanssa, asettui lepäämään hänen viereensä ja tuli raskaaksi Eroksesta.
-Sentähden Eroksesta on tullutkin Aphroditen seuralainen ja palvelija,
-koska hän on siinnyt hänen syntymäjuhlanaan ja koska hän luonnostaan
-on kauniin rakastaja, koska Aphroditekin on kaunis. Koska Eros on
-Poroksen ja Penian poika, on hänen tilansa seuraavantapainen:
-Ensiksi on hän ikuisesti köyhä ja kaukana siitä että hän olisi hento ja
-kaunis, millaiseksi useimmat häntä luulevat, hän päinvastoin on
-karkearakenteinen ja likainen, paljasjalkainen ja koditon sekä makaa
-aina paljaalla maalla ja ilman peitettä ja nukkuu vapaan taivaan alla
-ovien edessä ja kujilla. Hänellä on äitinsä luonto ja puute on hänellä
-alituisena seuralaisena. Mutta isänsä mukaan hän tavoittelee hyvää ja
-kaunista, on urhoollinen, rohkea ja voimakas, mahtava metsästäjä, punoo
-aina juonia, pyrkii tietoon, on kekseliäs ja filosofoi kautta koko
-elämänsä, on mahtava noita, myrkynsekoittaja ja sofisti. Luonnostaan
-hän ei ole kuolematon eikä kuolevainen, vaan samana päivänä hän milloin
-kukoistaa ja elää, kun hänellä on menestystä, milloin taas kuolee,
-mutta elpyy uuteen eloon isänsä luonnon voimasta. Mitä hän hankkii
-itselleen, se häviää alituisesti, niin ettei Eros koskaan ole varaton
-eikä rikas ja hän on viisauden ja tietämättömyyden välitilassa.
-Asianlaita on näet seuraava: Jumalista ei kukaan harrasta filosofiaa
-eikä pyri tulemaan viisaaksi, jokainen heistä kun jo on viisas. Eikä
-myöskään, jos on joku muu viisas olemassa, tämä harrasta filosofiaa.
-Eivät toiselta puolen myöskään tietämättömät harrasta filosofiaa
-eivätkä halua tulla viisaiksi. Sillä juuri siinä suhteessa
-tietämättömyys on pahaa, että se, vaikkakaan se ei ole kaunista, hyvää
-eikä viisasta, pitää itseään täydellisenä. Se, joka ei luule olevansa
-puutteellinen, se ei halua sitä, mitä hän ei luule tarvitsevansa.' --
-'Kutka siis, Diotima', sanoin minä, 'ovat filosofian harrastajia, jos
-niitä eivät ole viisaat eikä tietämättömät?' Hän lausui: 'Sehän on
-lapsellekin selvää, että niitä ovat ne, jotka ovat molempien
-välimailla, ja näihin kuuluu myös Eros. Sillä viisaus kuuluu kaikkein
-kauneimpaan, Eros taas on rakkautta kauniiseen, niin että Eroksen
-välttämättä täytyy olla filosofi ja filosofina olla viisaan ja
-tietämättömän välimailla. Siihen on hänellä syynä hänen syntyperänsä.
-Sillä hänen isänsä on viisas ja varakas, äiti taas ymmärtämätön ja
-varaton. Tällainen on, rakas Sokrates, haltian luonto. Siinä, että
-luulit Eroksen siksi kuin sen luulit, ei ole mitään ihmeteltävää. Sillä
-sinä luulit, kuten minusta näyttää, kun teen johtopäätöksiä sinun
-puheestasi, että Eros on se, jota rakastetaan, eikä se, joka rakastaa.
-Sentakia Eros luullakseni näytti sinusta ihmeen kauniilta. Sillä
-rakastettava on todellisuudessa kaunista, hienoa, täydellistä ja
-onnelliseksi ylistettävää. Mutta rakastavalla on toisenlainen olemus,
-sellainen, jommoisen olen esittänyt.'
-
-"Minä sanoin: 'Hyvä, muukalainen! Hyvin puhuttu! Mutta jos Eros on
-tällainen, niin mitä hyötyä hänestä on ihmisille?' -- 'Sen koetan minä,
-Sokrates', sanoi hän, 'tämän jälkeen sinulle osoittaa. Tällainen on
-Eros ja täten syntynyt, ja hän on, kuten sinä sanot, rakkautta
-kauniiseen. Mutta jos joku kysyisi meiltä: Miten Eros on rakkautta
-kauniiseen, Sokrates ja Diotima? tai sanoakseni tämän selvemmin: Mitä
-rakastaa se, joka rakastaa kaunista?' -- Minä sanoin: 'Sitä, että se
-tulisi hänen osakseen.' -- 'Mutta', sanoi hän, 'tämä vastaus kaipaa
-vielä seuraavaa kysymystä: Mitä tulee sen osaksi, jolle lankeaa se,
-mikä on kaunistat?' -- Minä sanoin, etten ole aivan valmis vastaamaan
-tähän kysymykseen. 'Mutta', sanoi hän, 'jos joku vaihtaisi sanan
-'kaunis' sanaan 'hyvä' ja tiedustelisi ja kyselisi: Kuule, Sokrates,
-mitä rakastaa se, joka rakastaa hyvää?' -- Minä sanoin: 'Sitä, että se
-tulisi hänen osakseen.' -- 'Mitä sitten tulee hänen osakseen, joka saa
-osakseen hyvää?' -- 'Siihen voi helpommin vastata', sanoin minä: 'hän
-tulee onnelliseksi.' -- 'Hyvän omistamisen kautta nimittäin', sanoi
-hän, 'ovat onnelliset onnellisia. Eikä enää tarvitse tehdä uutta
-kysymystä, minkä takia se tahtoo olla onnellinen, joka niin tahtoo,
-vaan vastaus näyttää täydelliseltä.' -- 'Puhut totta', vastasin minä.
--- 'Luuletko siis, että tämä tahto ja tämä rakkaus on yhteistä kaikille
-ihmisille, ja että kaikki tahtovat, että heillä aina olisi hyvää, vai
-mitä tarkoitat?' -- 'Sitä tarkoitan', vastasin, 'että se on yhteistä
-kaikille.' -- 'Miksi siis, Sokrates', lausui hän, 'emme sano kaikkien
-rakastavan, kun kaikki rakastavat samaa ja lisäksi aina rakastavat,
-vaan sanomme toisten rakastavan, toisten ei?' -- 'Sitä minä itsekin
-ihmettelen', vastasin. -- 'Älä toki ihmettele!' sanoi hän.
-'Sillä me erotamme rakkaudesta jonkun lajin ja nimitämme sitä, antaen
-sille kokonaiselle kuuluvan nimen, rakkaudeksi, muita nimitämme
-toisilla nimityksillä.' -- 'Kuten esimerkiksi?' sanoin minä. --
-'Esimerkiksi seuraavasti: Tiedät, että sepittäminen[28] on jotakin
-monenlaista. Sillä kaiken olemattomasta olevaiseen siirtyvän koko syynä
-on sepittäminen, niin että toiminta kaikkien taiteitten alalla on
-sepittämistä ja näitten harjoittajat kaikki sepittäjiä.' -- 'Se on
-totta.' -- 'Mutta kuitenkin', sanoi hän, 'tiedät, ettei heitä kutsuta
-sepittäjiksi, vaan on heillä toisia nimiä, mutta sepittämisestä
-kokonaisuudessaan on eroitettu yksi osa, joka käsittää sävel-, runo- ja
-rytmitaidon, ja sitä kutsutaan kokonaisuudelle kuuluvalla nimellä. Sitä
-näet yksinään kutsutaan sepittämiseksi (runoudeksi) ja sitä taidetta
-hallitsevia sepittäjiksi (runoilijoiksi).' -- 'Oikein puhuttu', sanoin.
--- 'Samoin on myös rakkauden laita. Ylipäänsä on kaikki hyvän ja
-onnellisuuden kaipuu jokaiselle suurinta ja korkeinta rakkautta. Mutta
-niiden, jotka kääntyvät moneen muuhun suuntaan sen tavoittelussa, joko
-rikkauden hankkimiseen tai ruumiinharjoituksiin tai tieteen
-harjoittamiseen, ei sanota rakastavan eikä heitä kutsuta rakastajiksi,
-ne, jotka kääntyvät sen yhteen puoleen innostuksella, saavat
-kokonaisuuden nimen: rakkaus, rakastaa, rakastaja.' -- 'Näytät puhuvan
-totta', sanoin minä. -- 'Sellainenkin väite esitetään, että ne, jotka
-etsivät omaa puolikastaan, ne rakastavat. Minun mielipiteeni mukaan
-rakkaus ei kohdistu puoleen eikä kokonaiseen, jollei se, ystäväni, ole
-jotakin hyvää. Sillä ihmiset tahtovat jalkansa ja kätensä leikattaviksi
-pois, jos nämä -- niin heidän omiaan kuin ne ovatkin -- näyttävät
-olevan heille haitallisia. Sillä ei jokainen ole kiintynyt siihen, mikä
-on hänen omaansa, lukuunottamatta sitä tapausta, että joku kutsuu hyvää
-omaisuudekseen ja omakseen, ja pahaa vieraaksi. Siis eivät ihmiset
-rakasta mitään muuta kuin hyvää. Vai näyttävätkö he sinusta
-rakastavan?' -- 'Kautta Zeun, eivät minusta!' sanoin minä. -- 'Käykö
-siis', lausui hän, 'näin yksinkertaisesti sanominen, että ihmiset
-rakastavat hyvää?' -- 'Kyllä', sanoin. -- 'Kuinka?' sanoi hän. 'Eikö
-ole lisättävä, että he rakastavat myös sitä, että heidän omanaan olisi
-se, mikä on hyvää?' -- 'On kyllä.' -- 'Ja ettei se vain olisi', sanoi
-hän, 'vaan että se aina olisi?' -- 'Sekin on lisättävä.' -- 'Rakkaus on
-siis, lyhyesti sanoen', lausui hän, 'halua alituisesti omistaa se, mikä
-on hyvää.' -- 'Aivan oikein lausuttu', sanoin minä.
-
-"Kun siis rakkaus kohdistuu tähän', sanoi hän, 'niin millä tavalla ja
-mitä tehden ne sitä etsivät, joiden intoa ja ponnistusta voidaan kutsua
-rakkaudeksi? Mikä tämä teko on? Voitko sinä sanoa?' -- 'Minä en
-silloin', sanoin minä, 'ihailisi sinua viisautesi takia, enkä kävisi
-luoksesi saadakseni sinulta juuri tätä tietää.' -- 'No niin', sanoi
-hän, 'minä sanon sinulle. Se on synnyttämistä kauniissa, sekä ruumiin
-että sielun puolesta.' -- 'Tarvitaan tietäjälahjaa', sanoin minä,
-'jotta voisi käsittää, mitä sinä sanot, enkä minä sitä ymmärrä.' --
-'Minä sanon', lausui hän, 'sen sinulle selvemmin. Kaikki ihmiset näet,
-Sokrates, ovat raskaita sekä sielun että ruumiin puolesta, ja kun he
-ovat tulleet vissiin ikään, pyrkii luontomme synnyttämään. Mutta se ei
-voi synnyttää rumuudessa, vaan kauneudessa. Sillä miehen ja naisen
-yhtyminen on synnyttämistä. Ja tämä on jumalallinen asia ja elollisessa
-olennossa, joka on kuolevainen, on tämä kuolematonta, raskaaksitulo ja
-synnyttäminen. Epäsuhtaisessa tämä ei voi käydä päinsä. Epäsuhtaista
-taas on se, mikä on kaiken jumalallisen kannalta rumaa, kaunis taas on
-sopusuhtaista. Kauneuden jumalatar (Kallone) on siis kohtalon ja
-kirvoittamisen jumalatar (Moira ja Eileithyia) synnyttämiseen nähden.
-Sentakia nimittäin, että kun se, joka on raskaana, lähenee kaunista,
-niin se ilosta ja riemusta laajenee ja synnyttää, mutta kun se lähenee
-rumaa, niin se harmistuneena ja surullisena vetäytyy itseensä, kääntyy
-pois ja kiertyy kokoon, eikä synnytä, vaan kantaa vaivaloisesti
-sikiötä. Siksipä se, joka on raskas ja valmis synnyttämään, tuntee
-kaipuuta kauniiseen sentakia, että se voi vapauttaa hänet suuresta
-tuskasta. Sillä, Sokrates', sanoi hän, 'rakkaus ei kohdistu kauniiseen,
-kuten sinä luulet.' -- 'Mihinkä sitten?' -- 'Kauniissa siittämiseen ja
-synnyttämiseen.' -- 'Olkoon niin', sanoin. -- 'Varmasti', sanoi hän, --
-'Kuinka juuri synnyttämiseen?' -- 'Koska synnyttäminen on ikuista ja
-kuolevaiseen verrattuna kuolematonta. Pyrkimyksen kuolemattomuuteen
-täytyy kuitenkin sen mukaan, mistä olemme tulleet yksimielisiksi,
-tapahtua yhdistettynä hyvään, jos rakkaus kerta tavoittaa hyvän
-alituista omistamista. Tämän todistelun perusteella rakkauden täytyy
-kohdistua myöskin kuolemattomuuteen.'
-
-"Kaikkea tätä hän opetti minulle, kun hän puhui rakkauden luonteesta ja
-toisella kertaa hän kysyi minulta: 'Minkä sinä, Sokrates, luulet olevan
-tähän rakkauteen ja kaipuuseen syynä? Vai etkö huomaa, mitenkä
-voimakkaan kiihoituksen valtaan kaikki eläimet joutuvat, kun he
-tuntevat synnyttämisen halua, sekä siivettömät että siivekkäät, kuinka
-he ovat sairaita ja kuinka rakkauden vaistot heitä kiihoittavat ensiksi
-yhtymään toisiinsa, ja sitten pitämään huolta synnytetyn elättämisestä,
-kuinka ne ovat valmiit, heikoimmatkin väkevimpiä vastaan näiden
-puolesta taistelemaan ja kuolemaan, kuinka ne antautuvat kärsimään
-nälkää elättääkseen näitä ja tekevät kaikkea muuta. Ihmisten voisi
-arvella näin tekevän järjellisen harkinnan perusteella, mutta mikä on
-syynä siihen, että eläimet siinä määrässä joutuvat rakkauden valtaan?
-Taidatko sanoa?' -- Minä vastasin jälleen, etten tiennyt. Hän sanoi:
-'Ajatteletko joskus tulevasi rakkausasioissa taitavaksi, jollet tätä
-käsitä?' -- 'Mutta senhän tähden, kuten jo äsken sanoin, olen tullut
-luoksesi Diotima, että olen tuntenut tarvitsevani opettajia. Selitä
-siis minulle syy tähän ja muuhunkin, joka koskee rakkautta!' -- 'Jos
-sinä siis uskot', sanoi hän, 'että rakkaus luonnostaan kohdistuu
-siihen, mistä jo useasti olemme päässeet yksimielisyyteen, niin älä
-ihmettele. Sillä samoin kuin siinä, koettaa tässäkin kuolevainen luonto
-mikäli mahdollista olla ikuinen ja kuolematon. Mutta se voi olla sitä
-vain tällä tavalla, synnyttämisen kautta, koska se jättää toisen uuden
-olennon vanhan sijaan. Sillä kun jokaisen elollisen olennon sanotaan
-elävän ja olevan saman, kuten jokaista lapsuudesta vanhuuteen asti
-kutsutaan samaksi, niin hänessä, vaikka häntä kutsutaan samaksi, ei
-kuitenkaan ole itsessään samaa olemusta, vaan hän syntyy aina uutena,
-ja kadottaa toisia osia, sekä hiuksista, että lihasta, luista, verestä
-ja koko ruumiista. Eikä niin ole vain ruumiin laita, vaan myöskin
-sielun: luonteesta, tavoista, mielikuvista, haluista, hyväntunteesta,
-suruista, pelosta, kaikesta tästä ei koskaan ole jokaisella kaikissa
-suhteissa samaa sielussa, vaan osa syntyy, osa häviää. Paljoa
-ihmeellisempää on, että meidän tietomme eivät ainoastaan osaksi synny,
-osaksi häviä ja ettemme tietoihimme nähden koskaan ole samoja, vaan
-että jokainen yksityinenkin tietomme joutuu saman kohtalon alaiseksi.
-Sillä se, mitä me kutsumme mietiskelyksi, se tapahtuu tiedon kadotessa.
-Sillä unohdus on tiedon häviämistä, mietiskely taas synnyttää katoavan
-sijasta uudestaan muiston ja säilyttää tiedon, niin että se näyttää
-olevan sama. Tällä tavalla kaikki kuolevainen säilyy, ei siten, että se
-kauttaaltaan aina olisi sama, kuten jumalallinen, vaan siten, että
-katoava ja vanheneva jättää toisen uuden kaltaisensa luoman sijalleen.
-Tällä keinoin, Sokrates, on kuolevainen osallinen kuolemattomuudesta
-sekä ruumiin että kaiken muun puolesta. Mahdotonta on sen olla sitä
-muulla tavalla. Älä siis ihmettele sitä, että jokainen olento
-luonnostaan pitää arvossa jälkeläistään, sillä kuolemattomuuden vuoksi
-on jokaisessa olennossa tämä into ja tämä rakkaus.'
-
-"Kuultuani tämän puheen minä ihmettelin ja sanoin: 'Hyvä, viisahin
-Diotima! Onko tämän laita nyt todellakin niin?' -- Hän vastasi,
-kuten aito sofisti: 'Ole varma siitä, Sokrates! Sillä jos tahdot
-kiinnittää huomiosi ihmisten kunnianhimoon, niin ihmettelet heidän
-mielettömyyttään, jollet käsitä, mitä olen sanonut, ajatellessasi,
-kuinka voimakkaasti rakkaus heitä kiihoittaa saamaan nimeä itselleen ja
-jättämään ikuisiin aikoihin kuolemattoman kunnian jälkeensä, kuinka he
-sen puolesta ovat valmiit antautumaan kaikille vaaroille alttiiksi
-vielä ennemmin kuin lapsien puolesta, uhraamaan varoja, kärsimään mitä
-vaivoja tahansa ja vieläpä kuolemaankin. Sillä luuletko sinä, että
-Alkestis olisi kuollut Admetoksen puolesta, tai Akhilleus seurannut
-Patroklosta kuolemaan, tai teikäläinen, Kodros[29] kuollut
-ennenaikaista kuolemaa hankkiakseen lapsilleen kuningasvallan,
-jolleivät he olisi uskoneet, että heidän hyveestään säilyisi kuolematon
-muisto, joka meillä siitä nyt on. Kaukana siitä että näin olisi',
-jatkoi hän, 'minä päinvastoin luulen, että kaikki hyveen
-kuolemattomuuden ja sellaisen loistavan maineen saavuttamiseksi tekevät
-kaikkensa, sitä enemmän, mitä parempia he ovat. Sillä he rakastavat
-kuolemattomuutta. Ne, jotka ruumiiltaan ovat raskaita', sanoi hän,
-'kääntyvät etupäässä naisten puoleen ja ovat tällä tavalla
-rakastuneita, he kun lasten synnyttämisen kautta uskovat hankkivansa
-itselleen kuolemattomuuden, muiston ja onnellisuuden kaikeksi
-jälkeentulevaksi ajaksi. Toiset taas ovat raskaita sielultaan[30] --
-sellaisia näet on, jotka ovat hedelmällisempiä sielullisesti kuin
-ruumiillisesti, nimittäin siinä, mitä sielun sopii siittää ja
-synnyttää. Mitä siis sen sopii synnyttää? Viisautta ja muuta hyvettä;
-niiden synnyttäjiä ovat sekä kaikki runoilijat että kaikki ne
-taiteilijat, joita kutsutaan keksijöiksi. Mutta kaikkein tärkein ja
-kaunein laji viisautta on', sanoi hän, 'se, joka koskee valtion ja
-yksityistalouden järjestelyä, minkä nimenä on kohtuullisuus ja
-oikeamielisyys. Se, joka nuoruudesta asti sydämessään kantaa näitä
-hyveitä, ollen jumalallinen, se haluaa myöskin sopivan iän saapuessa
-synnyttää ja käy luullakseni ympäri ja etsii kaunista, missä voisi
-synnyttää. Sillä rumassa hän ei milloinkaan synnytä. Kauniita ruumiita
-hän rakastaa enemmän kuin rumia, hänessä kun elää halu synnyttää, ja
-jos hän kohtaa kauniin, jalon ja hyvin muodostuneen sielun, niin hän
-armastaa molempia yhdessä, ja tälle ihmiselle on hänellä heti valmiina
-runsaasti sanoja hyveestä ja siitä, millainen tulee hyvän miehen olla
-ja mitä hänen tulee harrastaa, ja hän ryhtyy opettamaan tätä. Sillä
-luulen, että hän, tullessaan kosketukseen ja yhteyteen kauniin kanssa,
-synnyttää ja elävöittää sen, jota hän kauan on kantanut, sekä
-läsnä- että poissaollen häntä muistellen, ja kasvattaa synnyttämänsä
-yhdessä sen kanssa. Sentähden on näillä paljon suurempi keskinäinen
-yhteys kuin se, joka syntyy lasten kautta, ja lujempi ystävyys, koska
-heille ovat yhteisiä kauniimmat ja kuolemattomimmat lapset. Sentähden
-halunneekin jokainen itselleen mieluummin sellaisia lapsia kuin
-ihmislapsia, jos hän luo silmänsä Homerokseen ja Hesiodokseen ja muihin
-hyviin runoilijoihin kateudella ajatellen, millaisia jälkeläisiä he
-ovat jättäneet, jälkeläisiä, jotka tuottavat heille kuolematonta
-kunniaa ja muistoa, koska ne itse ovat kuolemattomia; tai jos haluat,
-millaisia lapsia Lykurgos jätti Lakedaimoniin, Lakedaimonin ja lyhyesti
-sanoen koko Hellaan pelastajia. Meidän keskuudessamme taas on Solon
-arvossapidetty lakien synnyttämisen takia ja muut miehet monella muulla
-taholla, sekä hellenien että barbarien keskuudessa, miehet, jotka ovat
-tehneet monia kauniita tekoja ja synnyttäneet kaikenlaista hyvettä.
-Näille onkin jo rakennettu useita temppeleitä tällaisten lasten takia,
-mutta ei kenellekään inhimillisten jälkeläisten tähden.'
-
-"'Tähän rakkauden tuntemiseen voidaan sinut, Sokrates, kenties vihkiä,
-mutta en tiedä, kykenetkö pääsemään kaikkein täydellisimpiin ja
-korkeimpiin salaisuuksiin, joihin tähänastinen esitykseni tähtää, jos
-päätelmäin tekoa vain oikein jatketaan. Kuitenkin', sanoi hän, 'tahdon
-ne sinulle esittää, jottei minulta ainakaan puuttuisi hyvää tahtoa.
-Koeta seurata, jos siihen kykenet! Sillä sen, joka oikealla tavalla käy
-tähän asiaan käsiksi, tulee nuoruudessa etsiä kauniita ruumiita, ja
-ensinnä tulee hänen, jos häntä oikein ohjaa hänen ohjaajansa, rakastaa
-yhtä ruumista ja siinä synnyttää kauniita ajatuksia, mutta sitten tulee
-hänen huomata, että missä ruumiissa tahansa oleva kauneus on
-sisarkauneutta toisessa ruumiissa olevalle, ja että jos tulee seurata
-sitä, mikä käsitteeltään on kaunista, on aivan järjetöntä olla
-pitämättä kaikissa ruumiissa olevaa kauneutta yhtenä ja samana. Ja
-tämän huomattuaan tulee hänen esiintyä kaikkien kauniiden ruumiiden
-rakastajana ja hellittää tuosta tulisesta rakkaudesta yhteen ainoaan ja
-pitää sitä halpana ja vähäarvoisena. Senjälkeen tulee hänen pitää
-sielun kauneutta suuremmassa arvossa kuin ruumiin kauneutta, niin että,
-jos jollakulla on oivallinen sielu, hän tyytyy siihen, vaikkakin tällä
-olisi ruumiillista kukkeutta vähäisessä määrässä, rakastaa tätä ja
-pitää tästä huolta ja synnyttää ja etsii sellaisia ajatuksia, jotka
-tekevät nuoret ihmiset paremmiksi, jotta hän tulisi pakotetuksi
-katselemaan inhimillisissä harrastuksissa ja laeissa esiintyvää
-kauneutta ja huomaamaan, että se kaikkialla on itselleen läheisesti
-sukulaista, ja pitäisi ruumiillista kauneutta vähäarvoisena.
-Harrastuksista tulee hänen kulkea eteenpäin tietojen piiriin, jotta hän
-huomaisi niiden kauneuden ja jo luoden silmänsä kauneuteen sen
-moninaisuudessa ei enää orjan tavoin palvelisi yksityisessä olevaa
-kauneutta eikä rakastaisi poikasen kauneutta, tai jonkun miehen tai
-yksityisen harrastuksen kauneutta eikä olisi matala pikkusielu, vaan
-kääntyen kauneuden aavalle ulapalle ja katsellen sitä synnyttäisi
-moninaisia kauniita ja ihania sanoja ja ajatuksia rajattomassa
-pyrkimyksessään viisauteen, kunnes hän tästä voimistuneena ja
-kehittyneenä käsittäisi yhden ainoan tällaisen tiedon, joka koskee tätä
-kauneutta. Koeta nyt', sanoi hän, 'olla niin tarkkaavainen kuin
-mahdollista!'
-
-"'Sillä se, joka tähän asti on saanut opetusta rakkaudessa ja joka
-katsoo kauneuden eri asteita järjestyksessä ja oikealla tavalla, hän on
-käyden kohti rakkauden tuntemisen täydellisyyttä yhtäkkiä havaitseva
-jotakin luonnostaan ihmeellisen kaunista, juuri sitä, Sokrates, jota
-edelläkäyneet ponnistukset tarkoittivat, ja joka ensiksi on ikuista,
-syntymätöntä ja häviämätöntä, lisääntymätöntä ja vähenemätöntä, joka ei
-ole toiselta puolen kaunista, toiselta taas rumaa, eikä milloin
-kaunista, milloin ei, eikä toiseen verraten kaunista, toiseen rumaa,
-eikä toisessa paikassa kaunista, toisessa rumaa, ikäänkuin se olisi
-toisille kaunista, toisille rumaa. Eikä tämä kauneus näyttäydy hänelle
-kasvoina tai käsinä tai minään muuna ruumiiseen kuuluvana, ei myöskään
-puheena tai tietona, eikä liioin toisessa olevana, kuten elollisessa
-olennossa, maassa, taivaassa tai muussa, vaan itsestään ja itsessään
-aina yhtenäisenä, ja kaikki muut kauneuden muodot ovat siitä osallisia,
-jotenkin siihen tapaan, että muiden syntyessä ja hävitessä se ei
-mitenkään enene eikä vähene eikä joudu minkään muutoksen alaiseksi. Kun
-nyt joku muusta kauneudesta oikean poikarakkauden kautta kohoten
-ylöspäin alkaa havaita äskenmainittua kauneutta, on hän miltei
-saavuttanut päämäärän. Sillä se on oikea tie rakkauden tuntemiseen,
-joko sitä itse kulkee tai antaa toisen johdattaa, että alkaen
-yksityisistä kauneuden ilmiöistä tuon mainitun kauneuden takia aina
-nousee ylöspäin ikäänkuin portaita myöten, yhdestä kahteen ja kahdesta
-kaikkiin kauneihin ruumiisiin, kauniista ruumiista kauneihin
-harrastuksiin, kauniista harrastuksista kauneihin tietoihin, kunnes
-kauniista tiedoista päätyy siihen tietoon, joka ei ole tietoa muusta
-kuin tuosta täydellisestä kauneudesta itsestään, ja lopulta oppii
-tuntemaan itse kauneuden.'
-
-"'Tässä kohdassa elämää, rakas Sokrates', jatkoi tuo vieras Mantineian
-nainen, 'on, jos missään, elämä ihmiselle elämisen arvoista, kun hän
-katselee kauneutta itseään. Ja jos sen kerran näet, et ole vertaava
-sitä kultaan etkä vaatteisiin, et kauneihin poikiin etkä nuorukaisiin,
-joitten näkemisestä nyt olet hurmaantunut, ja olet valmis useitten
-muitten tavoin heidät nähdessäsi ja aina ollessasi yhdessä heidän
-kanssaan, jos se vain kävisi päinsä, olemaan syömättä ja juomatta ja
-aina vain heitä katselemaan ja olemaan heidän seurassaan. Mitä siis',
-sanoi hän, 'ajattelemme, jos jollekulle onnistuisi nähdä itse kauneus
-kirkkaana, puhtaana, sekoittamattomana ja vapaana inhimillisestä
-lihasta ja väreistä ja monenlaisesta muusta katoavasta turhuudesta, jos
-joku voisi nähdä jumalallisen kauneuden sen omassa yhtenäisessä
-muodossa? Luuletko', sanoi hän, 'että sen ihmisen elämä muodostuu
-alhaiseksi, joka siihen luo silmänsä, katselee sitä oikeilla katseilla
-ja elää sen yhteydessä? Vai etkö luule, että jos hän oikealla tavalla
-katsoo kauneutta, hänelle vain silloin käy mahdolliseksi synnyttää, ei
-hyveen harhakuvia, koska hän ei ole tekemisissä harhakuvan kanssa, vaan
-todellinen hyve, koska hän on saavuttanut totuuden? Mutta sen, joka on
-synnyttänyt todellisen hyveen ja sitä kasvattanut, on suotu tulla
-jumalille rakkaaksi ja kuolemattomaksi, jos kuolemattomuus kerran on
-jollekin ihmiselle suotu.'
-
-"Tämän, Phaidros ja te toiset, Diotima minulle puhui ja minä uskoin.
-Itse uskoessani koetan muitakin saada uskomaan, että tämän omaisuuden
-saavuttamiseksi ei helposti voi löytää inhimilliselle luonnolle
-parempaa auttajaa kuin Eros. Sentakia minä väitän joka miehen
-velvollisuuden olevan pitää arvossa Erosta, ja minä itse kunnioitan ja
-harjoitan rakkauden taitoa ja kehoitan muitakin niin tekemään, ja
-ylistän nyt ja aina Eroksen mahtia ja miehuutta niin paljon kuin voin.
-Jos tahdot, Phaidros, niin pidä nämä sanani ylistyspuheena Erokselle,
-muussa tapauksessa anna niille se nimi, joka sinua haluttaa!"
-
-Kun Sokrates oli näin puhunut, olivat toiset kiittäneet, mutta
-Aristophanes oli aikonut lausua jotakin sen johdosta, että Sokrates oli
-puheessaan viitannut häneen hänen sanojensa johdosta, kun yhtäkkiä oli
-syntynyt kova meteli siitä, että ulko-ovelle kolkutti -- ainakin siltä
-tuntui -- juopuneita ja kuului huilunsoittajattaren ääni. Agathon
-sanoi: "Käykää katsomaan, pojat, ja jos siellä on joku tuttava, niin
-kutsukaa sisälle; jollei ole, niin sanokaa, ettemme juo, vaan lepäämme
-jo!" Vähän myöhemmin kuului eteissalissa Alkibiadeen ääni; tämä oli
-vahvasti juovuksissa ja huusi kovasti, kyseli, missä Agathon oli, ja
-käski viedä itseään Agathonin luo. He veivät nyt hänet heidän luokseen
-ja huilunsoittajattaren, joka talutti häntä käsivarresta sekä muutamia
-muita hänen seuralaisistaan. Hän seisahtui ovelle, päässään tiheä
-muratti- ja orvokkiseppele ja sangen paljon nauhoja, ja sanoi: "Terve,
-miehet! Otatteko juomatoveriksenne aika vahvasti liikutetun mieheni Vai
-pitääkö meidän lähteä seppelöityämme Agathonin, jota varten olemme
-tulleet? Minä näet -- sanoi hän -- en eilen kyennyt saapumaan, mutta
-nyt minä olen tullut päässäni nämä nauhat, jotta voisin ne ottaa sieltä
-ja sitoa viisaimman ja -- jos niin saan sanoa -- kauneimman miehen
-päähän. Te taidatte nauraa minua sentakia, että olen juovuksissa.
-Kuitenkin -- vaikka te minua nauraisittekin -- tiedän minä varmasti
-puhuvani totta. Mutta sanokaa nyt minulle heti paikalla, saanko näillä
-ehdoilla astua sisälle vai enkö! Juotteko te minun kanssani vai
-ettekö?" -- Kaikki melusivat silloin ja käskivät hänen käydä sisälle ja
-asettua lepopaikalle, ja Agathon kutsui hänet. Hän kävi nyt sisälle
-joukon saattamana ja otti samalla päästään nauhoja seppelöintiä varten
-ja kun hänellä oli ne silmiensä edessä, ei hän nähnyt Sokratesta, vaan
-istuutui Agathonin viereen Sokrateen ja tämän väliin. Sokrates oli näet
-väistynyt syrjään antaakseen tälle istumasijaa. Hän istuutui nyt,
-syleili Agathonia ja seppelöitsi hänet.
-
-Agathon sanoi silloin: "Riisukaa, palvelijat, kengät Alkibiadeen
-jaloista, jotta hän lepäisi tässä kolmantena!" -- "Oikein!" sanoi
-Alkibiades. "Mutta kuka on meillä kolmantena juomatoverina?" Samassa
-hän kääntyi ja huomasi Sokrateen. Ja nähtyään hänet hypähti hän ylös ja
-sanoi: "Oi Herakles, mitä tämä on? Sokratesko täällä? Tännekin olet
-asettunut väijymään minua, kuten sinun tapanasi on ollut odottamatta
-siellä näyttäytyä, missä kaikkein vähimmin olisin luullut sinun olevan.
-Ja minkätähden sinä nyt olet tullut? Ja miksi olet asettunut lepäämään
-juuri tälle paikalle etkä Aristophaneen viereen tai jonkun muun
-viereen, joka on ja tahtoo olla hauska mies, vaan olet keinotellut
-itsellesi paikan läsnäolijoista kauneimman vieressä?" -- Sokrates
-sanoi: "Katsohan, Agathon, tahdotko puolustaa minua! Tämän miehen
-rakkaus on tuottanut minulle aika lailla harmia. Sillä siitä ajasta
-alkaen, jolloin rupesin tätä rakastamaan, ei minun enää ole ollut
-lupa luoda katseitani yhteenkään kauniiseen mieheen eikä vaihtaa
-sanaakaan sellaisen kanssa, sillä silloin tekee tämä kateudesta ja
-mustasukkaisuudesta kummallisia tekoja, haukkuu minua ja tuskin
-pidättäytyy käymästä minuun käsiksi. Katso siis, ettei hän vain nytkin
-tekisi jotakin tällaista tekoa, ja sovita meidät keskenämme, tai jos
-hän ryhtyy käyttämään väkivaltaa minua vastaan, niin suojele minua,
-sillä minä kammoan vahvasti tämän miehen hurjaa rakastamishalua!" --
-"Ei ole", sanoi Alkibiades, "sovinto mahdollinen minun ja sinun
-välillä. Mutta tästä saat toisella kertaa minulta rangaistuksen. Nyt,
-Agathon", sanoi hän, "anna minulle osa nauhoja voidaksemme sitoa
-seppeleen myöskin tämän miehen ihmeelliseen päähän, jottei hän moittisi
-minua siitä, että olen sinut seppelöinyt, mutta en senjälkeen häntä,
-joka kuitenkin puheessa voittaa kaikki ihmiset, ei vain äsken, kuten
-sinä, vaan aina." Ja samassa hän otti nauhoja, seppelöitsi niillä
-Sokrateen ja heittäytyi lepäämään.
-
-Kun hän oli asettunut leposijalleen, sanoi hän: "Hei, miehet! Tehän
-näytätte minusta olevan selviä. Sitä ei ole teille sallittava, vaan
-teidän on juotava, sillä niin olemme keskenämme sopineet. Juominkien
-päämieheksi valitsen itseni, siksi kunnes olette kyllin juoneet. Jos
-Agathonilla on joku suuri pikari, laittakoon hän sen tänne! Taikka
-oikeastaan ei tarvitakaan, vaan tuo, poika, tuo jäähdytysastia!" sanoi
-hän nähtyään sellaisen, joka veti enemmän kuin kahdeksan korttelia. Sen
-hän antoi täyttää itselleen ja tyhjensi sen ensin itse, sitte käski hän
-täyttää sen Sokratesta varten ja lausui samalla: "Sokratesta vastaan
-olen aivan neuvoton. Sillä niin paljon kuin hänen käsketäänkin juoda,
-niin hän juo tulematta silti koskaan humalaan." Poika kaatoi nyt
-maljaan, ja Sokrates joi. Eryximakhos sanoi silloin: "Miten nyt teemme,
-Alkibiades? Emmekö me maljojen ääressä puhu ja laula, vai juommeko me
-noin vaan ilman muuta ikäänkuin janoiset." Alkibiades vastasi: "Parhaan
-ja ymmärtäväisimmän isän paras poika, terve!" -- "Terve, sullekin!"
-sanoi Eryximakhos. "Mutta mitä meidän pitää tehdä?" -- "Kuten sinä
-käsket. Sillä sinua tulee totella." --.
-
-    "'Lääkärhän arvoltaan toki vastaa montakin miestä'.[31]
-
-"Määrää siis, mitä haluat!" -- "Kuulehan", sanoi Eryximakhos,
-"ennenkuin sinä tulit tänne, olimme me päättäneet, että jokainen
-vuorostaan -- alkaen vasemmalta oikealle -- pitäisi Eroksesta niin
-kauniin puheen kuin mahdollista ja ylistäisi häntä. Kaikki me muut
-olemmekin puhuneet. Koska sinä et vielä ole puhunut, vaikka olet
-tyhjentänyt pikarisi, on kohtuullista, että puhut ja puhuttuasi määräät
-Sokrateelle sellaisen aiheen käsiteltäväksi kuin haluat, ja että tämä
-tekee samoin oikeanpuoleiselle vierustoverilleen ja samaten toisetkin."
--- "Niin, Eryximakhos", sanoi Alkibiades, "ehdotuksesi on hyvä, mutta
-eihän liene sopivaa, että juopunut mies puheissa kilpailee selvien
-kanssa. Ja muuten, miekkonen, onko Sokrates saanut sinut uskomaan
-jotakin, mitä hän äsken on lausunut? Vai tiedätkö sinä, että kaikki on
-aivan päinvastoin kuin hän sanoi? Sillä jos minä hänen läsnäollessaan
-kiitän jotakin muuta kuin häntä, joko jumalaa tai ihmistä, ei hän
-pidättäydy käymästä minuun käsiksi." -- "Ole vaiti!" sanoi Sokrates. --
-"Kautta Poseidonin", sanoi Alkibiades, "älä väitä mitään vastaan, sillä
-sinun läsnäollessasi en voisi ylistää ketään muuta!" -- "Mutta tee
-niin", sanoi Eryximakhos, "jos haluat: kiitä Sokratesta!" -- "Miten
-sanot", virkkoi Alkibiades. "Niinkö tahdot, Eryximakhos? Pitääkö minun
-käydä miehen kimppuun ja kostaa hänelle teidän läsnäollessanne." --
-"Kuule sinä", sanoi Sokrates, "mitä sinä ajattelet? Pilkataksesiko sinä
-aiot minua ylistää? Vai mitä sinä aiot tehdä?" -- "Aion puhua täyttä
-totta. Katso siis, suostutko tähän!" -- "Tottahan minä toden sallin",
-vastasi tämä, "ja käsken sinun lausua sen." -- "Tahdon heti alkaa",
-sanoi Alkibiades, "sinun taas pitää menetellä seuraavasti: Jos minä
-sanon jotakin, mikä ei ole totta, niin puutu puheeseen, jos haluat, ja
-sano, että siinä kohden valehtelen! Jos minä taas esitän milloin minkin
-asian, sitä mukaa kuin ne palautuvat mieleeni, niin älä sitä lainkaan
-ihmettele! Sillä ei ole suinkaan helppoa esittää sinun omituisuuksiasi
-taitavasti ja järjestyksessä, kun olen tällaisessa tilassa.
-
-"Sokratesta minä, hyvät miehet, ryhdyn ylistämään vertauksin. Hän itse
-kyllä kenties luulee, että teen niin pilkatakseni häntä, mutta vertaus
-on totuuden takia eikä pilkan. Minä väitän nimittäin, että hän on aivan
-niiden seileenien[32] kaltainen, joita on kuvanveistäjäin työpajoissa
-ja joita taiteilijat kuvaavat pitämässä paimenpillejä ja huiluja
-käsissään, mutta joissa, kun ne avataan molemmilta puolin, osoittautuu
-olevan jumalankuvia. Ja edelleen väitän minä, että hän on satyri
-Marsyaan kaltainen. Että ulkonäöltäsi olet näiden kaltainen, Sokrates,
-sitä et sinä toki itsekään kieltäne. Miten muissakin suhteissa olet
-samallainen, saat tämän jälkeen kuulla. Olet veitikka; vai etkö? Jollet
-myönnä olevasi, kutsun todistajia. Mutta et huilunsoittaja? Olet paljon
-ihmeellisempi kuin tuo. Sillä soittokoneensa avulla hän hurmasi ihmisiä
-suunsa voimalla, ja vielä nytkin vaikuttaa siten jokainen, joka
-puhaltaa hänen sävelmiään. Olympoksen huilunsoittosuoritukset näet luen
-Marsyaan ansioksi, tämä kun oli hänen opettajansa. Hänen sävelmänsä,
-esittäköön niitä sitten joko etevä huilunsoittaja tai kehno
-huilunsoittajatar, riittävät yksinään, koska ne ovat jumalallisia,
-hurmaamaan ja saattamaan ilmi ne, jotka kaipaavat jumalia ja
-vihkimysmenoja. Sinä eroat hänestä vain sen verran, että sinä ilman
-mitään välinettä paljailla sanoilla vaikutat samaa. Meitä ainakaan, jos
-kuulemme jonkun muun puhujan -- olkoonpa hyvinkin hyvä puhuja --
-puhuvan jotakin muuta, ei se suoraan sanoakseni lainkaan liikuta. Mutta
-kun joku saa kuulla sinun puhuvan -- tai jonkun toisen esittävän sinun
-puheitasi, olkoonpa tämä esittäjä hyvinkin kehno -- niin, olkoon
-kuulija sitten joko nainen, mies tai nuorukainen, kaikki olemme me
-puheittesi hurmioissa ja lumoissa. Minä ainakin, hyvät miehet, valalla
-vakuuttaisin, jollen näyttäisi teistä olevan täydellisesti humalassa,
-miten tuon miehen sanat ovat minuun vaikuttaneet ja vieläkin
-vaikuttavat. Sillä joka kerta kun häntä kuulen, hyppii sydämeni paljoa
-rajummin kuin korybanttihurmion[33] täyttämäin ja hänen sanansa saavat
-kyyneleet vuotamaan silmistäni. Ja olen nähnyt useiden muidenkin
-kokevan samaa. Kun kuulin Perikleen ja muitten hyvien puhujien puhuvan,
-olin kyllä sitä mieltä, että he puhuivat hyvin, mutta mitään tällaista
-en kokenut, eikä sieluni tullut levottomaksi eikä siinä ollut mitään
-vastenmielisyyden tunnetta, joka olisi osoittanut minun olevan orjuuden
-tilassa. Mutta tämä Marsyas tässä on useasti saattanut minut sellaiseen
-mielentilaan, että minusta elämäni ei ole näyttänyt elämisen arvoiselta
-minun tilassani. Etkä sinä, Sokrates, voi sanoa, ettei tämä ole totta.
-Vielä nytkin tunnen tunnossani, että jos kallistaisin hänelle korvani,
-en voisi seistä lujana, vaan kokisin samaa. Sillä hän pakottaa minut
-tunnustamaan, että vaikka olen monessa suhteessa puutteellinen,
-kuitenkin laiminlyön itseäni ja hoitelen ateenalaisten asioita.
-Sentähden minun täytyy väkisin sulkea korvani kuin seireeneiltä[34] ja
-pötkiä tieheni, jottei minun tarvitsisi aina istua samassa paikassa ja
-vanheta hänen vieressään. Ja vain tähän ihmiseen nähden olen tuntenut
-tunnetta, mitä ei kukaan luulisi minussa kehenkään nähden olevankaan,
-häpeäntunnetta. Ainoastaan tätä miestä minä häpeän. Sillä tiedän
-tunnossani, etten voi väittää vastaan, ettei tule tehdä kuten hän
-käskee; mutta niin pian kuin olen lähtenyt hänen luotaan, sorrun minä
-joukon kunnianosoituksiin. Sentähden karkaan hänen luotaan ja pakenen
-häntä ja aina kun minä näen hänet, joudun häpeän valtaan sen johdosta,
-mistä olemme tulleet yksimielisiksi, ja useasti mielelläni näkisin,
-ettei hän olisi ihmisten ilmoilla. Mutta jos taas tämä tapahtuisi, niin
-se varmasti tuottaisi minulle paljon suurempaa surua. Näin en ymmärrä,
-miten tulla toimeen tämän ihmisen kanssa.
-
-"Tähän tapaan ovat tämän satyrin huilun äänet vaikuttaneet sekä minuun
-että useihin muihin. Mutta kuulkaa minua, mitenkä samanlainen hän on
-kuin ne, joihin häntä vertasin, ja mitenkä ihmeellinen voima hänellä
-on! Olkaa varmoja siitä, ettei kukaan teistä häntä tunne, mutta minä
-paljastan hänet, koska kerran olen alkanut! Tiedättehän te, että
-Sokrates on rakastunut kauneihin ihmisiin, aina liikkuu heidän
-ympärillään ja on hurmaantunut heihin ja että hän toiselta puolen on
-kaiken suhteen tietämätön eikä mitään tiedä, kuten hänen ulkomuotonsa
-osoittaa. Eikö tämä ole seileenien tapaista? Aivan varmasti. Tämä on
-kuitenkin vain ulkokuorta hänessä kuten veistetyssä seileeninkuvassa.
-Mutta jos paljastaa hänet sisältäpäin, niin tiedättekö, hyvät miehet ja
-juomatoverit, millainen määrä kohtuullisuutta hänet täyttää? Tietäkää,
-että jos joku on kaunis, ei se liikuta häntä lainkaan, vaan hän pitää
-sitä niin vähässä arvossa kuin ei kukaan voisi luullakaan. Ei hän
-myöskään pane mitään arvoa siihen, onko joku rikas tai onko jollakin
-joku sellainen etu, jonka omistajia suuri joukko ylistää onnellisiksi.
-Hän on sitä mieltä, että nämä kaikki asiat eivät ole minkään arvoisia
-emmekä me mitään, vaikkakaan hän ei tätä sano, vaan teeskentelee
-ihmisten edessä ja tekee heistä pilkkaa ja näin kuluttaa elämänsä.
-Mutta kun hän on puhunut täyttä totta ja paljastanut itsensä, niin en
-tiedä, onko kukaan nähnyt hänen sisäisiä aarteitaan. Mutta minä olen ne
-joskus nähnyt, ja ne näyttivät minusta niin jumalallisilta ja
-kultaisilta, ihanilta ja ihmeellisiltä, että minusta tuntui, että heti
-oli tehtävä, mitä Sokrates vain käski. Uskoen, että hän oli vakavasti
-kiintynyt minun nuorteaan kauneuteeni, pidin minä tätä erinomaisena
-voittona ja ihmeellisenä onnenani, koska minun oli mahdollista, jos
-miellyttäisin Sokratesta, kuulla kaikki, mitä hän tiesi. Sillä minulla
-oli jo ihmeellisen suuret ajatukset kauneudestani. Kun olin johtunut
-näihin ajatuksiin, niin minä silloin, sen sijaan ettei minulla ennen
-ollut ollut tapana yksinäni ilman palvelijaa olla hänen seurassaan,
-lähetin palvelijan pois ja jäin yksinäni hänen seuraansa. Täytyyhän
-minun puhua teille koko totuus. Tarkatkaa siis te, ja jos minä
-valehtelen, niin todista sinä, Sokrates, minun puhuvan väärin! Minä
-olin siis, hyvät miehet, kahdenkesken hänen kanssaan ja minä luulin
-hänen heti alkavan puhua minulle sellaisia asioita kuin rakastaja
-yksinäisyydessä puhuisi lemmikilleen ja olin iloissani. Mutta mitään
-siitä ei tapahtunut, vaan tapansa mukaan keskusteltuaan kanssani ja
-vietettyään päivän seurassani lähti hän tiehensä. Senjälkeen haastoin
-hänet kanssani voimisteluharjoituksiin ja voimistelin hänen kanssaan,
-tätä tietä muka saavuttaakseni jotakin. Hän voimisteli minun myötäni ja
-painiskeli usein kanssani kenenkään olematta läsnä. Mutta miksi puhua
-siitä? Sillä ei minulla ollut tästä sen enempää hyötyä. Kun en tällä
-tavoin päässyt mihinkään, päätin väkivallalla käydä miehen kimppuun ja
-olla hellittämättä, koska kerran olin alkanut, ja päinvastoin saada
-selville, miten asian laita oikeastaan oli. Minä kutsun nyt hänet
-kanssani aterialle aivan niin väijyen häntä kuin rakastaja lemmikkiään.
-Tähänkään pyyntöön hän ei heti suostunut, mutta ajan pitkään hän
-kuitenkin taipui. Kun hän ensimäisen kerran tuli, tahtoi hän
-aterioituaan poistua. Ja silloin minä häpeissäni annoin hänen mennä.
-Mutta minä yritin samaa juonta uudelleen, ja kun hän oli aterioinut,
-keskustelin hänen kanssaan pitkälle yöhön asti, ja kun hän tahtoi mennä
-pois, esitin hänelle, että oli liian myöhäistä, ja pakotin hänet
-jäämään. Hän asettui lepäämään vuoteeni viereen leposijalle, jossa hän
-oli syönytkin, eikä huoneessa nukkunut ketään paitsi meitä. Tähän
-saakka kertomukseni kai on aivan säädyllinen ja sovelias esittää
-kenelle hyvänsä. Sitä, mitä sitten seuraa, ette kuulisi minun puhuvan,
-jollei ensiksi sananlaskun mukaan viini toisi ilmi totuutta -- olkoon
-sitten palvelijoita kuuntelemassa tai ei -- ja jollei toiseksi minusta
-näyttäisi olevan väärin salata Sokrateen ylevää tekoa, kun kerran on
-ryhtynyt pitämään hänelle ylistyspuhetta. Sitäpaitsi on minulla
-samanlainen tunne kuin käärmeen puremalla. Sanotaan näet, että se, joka
-on tämän saanut kokea, ei tahdo kertoa siitä muille kuin niille, joita
-myös on käärme purrut, koska ainoastaan nämä voivat ymmärtää ja antaa
-anteeksi, jos hän tuskasta on rohjennut tehdä ja puhua mitä tahansa.
-Kun minä olen haavoittunut tuskallisemmasta puremasta ja arimmasta
-kohdin, mistä ylipäänsä voi haavoittua -- sillä sydämeen eli sieluun,
-eli miksi sitä pitää nimittää, olen saanut iskun ja pistoksen
-filosofian sanoista, jotka tavatessaan luonnostaan terveen nuoren
-sielun tarttuvat kiinni lujemmin kuin käärme ja saattavat hänet
-tekemään ja puhumaan mitä tahansa -- ja kun näen Phaidrokset,
-Agathonit, Pausaniaat, Aristodemokset ja Aristophaneet -- ja miksi
-minun pitää mainita Sokrates ja ketä muita täällä on; kaikkiahan teitä
-on samoinkuin minuakin ahdistanut sama mieletön hulluus filosofiaan --
-sentähden pitää teidän kaikkien kuulla, sillä te tulette antamaan
-anteeksi, mitä silloin tein ja nyt puhun. Mutta palvelijat, ja jos
-täällä on muita vihkimättömiä ja sivistymättömiä, asettakoot korviinsa
-tarpeeksi suuret salvat.
-
-"Kun siis, hyvät miehet, lamppu oli sammutettu ja palvelijat olivat
-ulkona, tuntui minusta siltä, ettei minun mitenkään tullut teeskennellä
-hänen edessään, vaan vapaasti lausua ajatukseni. Minä tyrkkäsin häntä
-ja sanoin: 'Sokrates, nukutko?' -- 'En suinkaan', sanoi hän. --
-'Tiedätkö, mitä minä olen ajatellut?' -- 'Mitä sitten?' kysyi hän. --
-'Sinä näytät minusta', sanoin minä, 'olevan ainoa, joka ansaitsee
-päästä minun rakastajakseni, mutta minusta tuntuu kuin sinä epäröisit
-tästä minulle huomauttaa. Minun kantani on tämä: minä pidän hyvin
-typeränä olla tässä taipumatta tahtoosi samoinkuin silloinkin, jos
-tarvitsisit jotakin omaisuudestani tai ystävieni omaisuudesta. Sillä
-minulle ei mikään ole tärkeämpää kuin että tulen niin hyväksi kuin
-mahdollista, eikä siihen kukaan luullakseni voi minua paremmin auttaa
-kuin sinä. Jos minä en taipuisi tällaisen miehen tahtoon, häpeäisin
-sentakia paljon enemmän ymmärtäväisiä miehiä, kuin ymmärtämätöntä
-joukkoa siten tehtyäni.' -- Kun hän oli tämän kuullut, sanoi hän aivan
-pilkallisesti ja niin kuin hänen tapaistansa on: 'Rakas Alkibiades,
-sinä et todella näytä olevan huono mies, jos se kerran on totta, mitä
-sinä minusta puhut, ja minussa on joku voima, jonka kautta sinä
-saattaisit tulla paremmaksi. Sinä näkisit silloin minussa ihmeellisen
-kauneuden, joka olisi paljoa edellä sinun kauneudestasi. Jos sinä nyt
-tämän nähdessäsi aiot liittyä yhteyteeni ja vaihtaa kauneutta
-kauneuteen, et aio saavuttaa vähäistä etua minuun verraten, vaan yrität
-hankkia luulotellun kauneuden asemasta todellisen kauneuden ja aiot
-itse asiassa vaihtaa vaskea kultaan. Mutta, miekkonen, katso paremmin,
-ettei sinulta jää huomaamatta, etten mitään ole. Sielun silmä alkaa
-terävästi nähdä, kun ruumiin silmät alkavat kadottaa terävyyttään.
-Mutta sinä olet tästä vielä kaukana.' -- Kun minä olin tämän kuullut,
-sanoin minä: 'Minun puoleltani on asia näin, enkä ole tästä mitään
-lausunut toisin kuin ajattelen. Mutta mieti sinä itse, mitä pidät sekä
-itsellesi että minulle parhaana!' -- 'Kas', sanoi hän, 'siinä sinä
-sanoit oikein. Sillä tulevaisuudessa me harkiten teemme, mikä meille
-kummallekin sekä tässä että muissa suhteissa näyttää parhaalta.' -- Kun
-minä tämän keskustelun kuluessa olin ikäänkuin ampunut nuolia häneen,
-luulin hänen haavoittuneen. Minä nousin ylös ja antamatta hänelle
-tilaisuutta sanoa sanaakaan, heitin minä viittani hänen ylleen -- oli
-näet talvi -- asettauduin lepäämään hänen kuluneen vaippansa alle,
-kiedoin käteni tämän jumalallisen ja todella ihmeellisen miehen
-ympärille ja lepäsin niin koko yön. Etkä sinä, Sokrates, voi sanoa
-minun tätäkään valehtelevan. Ja vaikka olin näin tehnyt, kesti hän
-kaiken voitollisesti, halveksi ja ivaili minun nuorteata kauneuttani
-sekä teki siitä pilkkaa. Ja sen minä kuitenkin luulin olevan jotakin,
-arvoisat tuomarit. Sillä te olette Sokrateen ylimielisyyden tuomareita.
-Ja kautta jumalien ja jumalattarien, tietäkää, että nousin Sokrateen
-vieressä mitään erinomaisempaa unessa kokematta, aivankuin olisin
-nukkunut isän tai vanhemman veljen vieressä!
-
-"Missä mielentilassa luulette te minun tämän jälkeen olleen,
-toiselta puolen katsoessani tulleeni loukatuksi, toiselta puolen
-taas ihaillessani tämän miehen luonnetta, kohtuullisuutta ja
-miehuullisuutta, tavattuani sellaisen miehen, jollaista en koskaan
-olisi uskonut tapaavani viisauteen ja pidättäytyväisyyteen nähden.
-Senpätähden en saattanut hänelle suuttua enkä riistäytyä irti hänen
-seurastaan, mutta en myöskään tiennyt keinoa, millä vetää häntä
-puoleeni. Sillä tiesin hyvin, että häntä oli paljon vaikeampi
-haavoittaa rahoilla kuin Aiasta miekalla, ja käyttäessäni sitä keinoa,
-jonka olin luullut ainoaksi mahdolliseksi hänen valloittamisekseen, oli
-hän päässyt minulta pakoon. Minä olin neuvoton ja kuljeskelin ympäri
-tuon miehen orjana enemmän kuin kukaan kenenkään muun.
-
-"Kaikki tämä oli tapahtunut minulle, kun senjälkeen sattui meille
-yhdessä sotaretki Potidaiaan[35] ja siellä olimme pöytätovereita.
-Ensinnäkin oli hän rasitusten kestämisessä ei vain minua, vaan kaikkia
-muita etevämpi. Kun me joskus olimme joutuneet muista eristetyiksi ja,
-kuten sotaretkellä tapahtuu, olemaan syömättä, niin eivät muut olleet
-mitään häneen verraten nälän kestämisessä. Kemuissa taas hän yksin oli
-kykenevä nauttimaan niin hyvin muissa suhteissa kuin siinä, että kun
-hänet, joka ei yleensä ollut halukas juomaan, siihen pakotettiin, hän
-voitti kaikki ja mikä on kaikista ihmeellisintä, kukaan ihminen ei
-koskaan ole nähnyt Sokratesta juovuksissa. Tästä on nähdäkseni
-täälläkin todistus saatavissa. Talven kestämisessä taas -- talvet ovat
-näet siellä ankaria -- olivat hänen saavutuksensa ihmeellisiä yleensä
-ja erikoisesti kerran, jolloin oli mitä tuimin pakkanen. Kaikki joko
-silloin olivat menemättä sisältä ulos, tai, jos joku meni, oli hän
-tavattomasti vaatetettu ja hänellä oli jaloissa kengät, joihin oli
-kiedottu huopaa ja turkiksia. Mutta tällaisella säällä hän meni ulos
-yllään vain se vaippa, jota hän aikaisemminkin tavallisesti oli
-kantanut ja kulki jäätä myöten avojaloin helpommin kuin toiset kengät
-jaloissa. Sotilaat katsoivat häntä karsaasti luullen hänen halveksivan
-heitä.
-
-"Tämä tästä, mutta
-
-    "'Kuin uros valtainen tuo toimensa täytti ja kesti'.[36]
-
-"tuolla sotaretkellä, on kuulemisen arvoista. Kun joku asia oli
-johtunut hänen mieleensä, seisoi hän samassa paikassa varhaisesta
-aamusta asti sitä mietiskellen, ja kun tämä mietiskely ei häneltä
-edistynyt, ei hän antanut myöten, vaan jäi tutkistellen seisomaan. Ja
-oli jo keskipäivä, kun miehet huomasivat hänet ja ihmeissään kertoivat
-toinen toiselleen, että Sokrates aamuvarhaisesta asti oli seissyt
-paikallaan ja miettinyt jotakin. Lopuksi, kun oli ilta, kantoivat
-muutamat ioonilaiset aterioituaan makuupatjansa ulos, sillä silloin oli
-kesä, osaksi nukkuakseen vilpoisessa ilmassa, osaksi pitääkseen
-silmällä, jäisikö hän yönkin seisomaan. Ja hän jäi seisomaan, kunnes
-aamu koitti ja aurinko nousi. Sitten hän rukoili aurinkoa ja lähti
-pois. Tahdotteko kuulla millainen hän oli taisteluissa? Sillä on
-oikeudenmukaista, että hän siitäkin saa tunnustuksen. Kun näet se
-taistelu tapahtui, josta sotapäälliköt antoivat minulle palkinnon, niin
-ei kukaan muu ihminen minua pelastanut kuin hän. Hän ei näet tahtonut
-minua jättää, kun olin haavoittunut, vaan pelasti sekä aseeni että
-minut vaarasta. Ja minä käskin kyllä silloin, hyvä Sokrates,
-päälliköiden antaa sinulle palkinnon, etkä sinä voi minua tästä moittia
-etkä väittää minun valehtelevan. Mutta kun päälliköt kiinnittivät
-huomionsa minun arvoasemaani ja tahtoivat antaa palkinnon minulle, olit
-sinä päälliköitä innokkaampi puoltamaan minulle palkintoa mieluummin
-kuin itsellesi. Edelleen, hyvät miehet, kannatti nähdä Sokratesta, kun
-sotajoukko paeten väistyi Delionin[37] luota. Minä satuin näet olemaan
-mukana ratsumiehenä, hän raskasaseisena jalkamiehenä. Hän väistyi
-vasta, kun kaikki miehet oli lyöty hajalle, hän ja Lakhes. Minä kohtaan
-heidät ja nähtyäni heidät kehoitan heitä olemaan rohkealla mielellä ja
-sanoin, etten jätä heitä. Silloin saatoin vielä paremmin katsella
-Sokratesta kuin Potidaiassa, sillä olin nyt vähemmän peloissani, koska
-kuljin ratsain. Silloin saatoin ensinnä nähdä, kuinka paljon paremmin
-hän säilytti mielenmalttinsa kuin Lakhes. Edelleen näytti hän minusta
--- kuten sinun sanasi kuuluvat, Aristophanes -- niin siellä kuin
-täälläkin kulkevan pöyhkeänä ja mulkoillen silmillään, rauhallisesti
-katsellen sekä ystäviä että vihollisia, niin että jokaiselle jo
-kaukaakin kävi ilmeiseksi, että jos joku käy tuohon mieheen käsiksi,
-hän sangen voimakkaasti tulee puolustautumaan. Sentähden hän
-turvallisesti pääsi poistumaan, hän ja tuo toinenkin. Sillä niihin,
-jotka näin esiintyvät sodassa, tuskin käydään käsiksi, mutta niitä
-ajetaan takaa, jotka suin päin pakenevat.[38]
-
-"Monesta muusta ihailtavasta ominaisuudesta voisi Sokratesta ylistää.
-Mitä hänen muuhun toimintaansa tulee, saattaisi kukaties jostakusta
-toisesta esittää samantapaista, mutta se, ettei hän ole kenenkään
-ihmisen, ei entisten eikä nykyisten kaltainen, ansaitsee kaikkea
-ihailua. Sillä sellaiseksi kuin Akhilleus oli, saattaisi esittää
-Brasidaan[39] ja muita, sellaiseksi kuin Perikles taas, sekä Nestorin
-että Antenorin, ja on niitä muitakin. Ja samaan tapaan voisi vertailuja
-muihinkin nähden tehdä. Mutta tämän miehen kaltaista, sellainen kuin
-hän omituisuudessaan on, sekä hän että hänen puheensa, ei etsimälläkään
-voisi löytää, ei nykyisten eikä entisten joukosta, jollei häntä
-mahdollisesti vertaisi niihin, joihin minä häntä vertaan, ei kehenkään
-ihmiseen, vaan seileeneihin ja satyreihin, häntä ja hänen puheitaan.
-
-"Sen olen aivan alussa jättänyt mainitsematta, että hänen puheensa ovat
-aivan noiden seileenien kaltaisia, joita voidaan aukaista. Sillä jos
-joku tahtoo kuulla Sokrateen puheita, saattavat ne aluksi tuntua
-naurettavilta. Sillä ne ovat verhotut sanoihin ja käänteihin aivan kuin
-julkea satyri nahkaansa. Hän näet puhuu kuorma-aaseista, sepistä,
-suutareista ja nahkureista ja näyttää aina samoilla sanontatavoilla
-puhuvan samaa, niin että jokainen kokematon ja ymmärtämätön ihminen
-saattaa nauraa hänen puheilleen. Mutta jos joku näkee ne paljastettuina
-ja syventyy niihin, niin huomaa hän ensiksi, että kaikista puheista
-vain niillä on syvällinen sisältö, ja edelleen, että ne ovat aivan
-jumalallisia ja täynnään hyveen ihania kuvia ja että ne koskettavat
-enintä osaa siitä tai oikeammin kaikkea sitä, mitä sen tulee
-tutkistella, joka tahtoo tulla hyväksi ja jaloksi ihmiseksi.
-
-"Tästä, hyvät miehet, minä kiitän Sokratesta. Ja minä olen myöskin
-sovittanut esitykseeni sen, mistä häntä moitin, kertomalla, miten
-ylimielisesti hän on minua kohdellut. Tätä hän ei kuitenkaan ole tehnyt
-yksistään minulle, vaan myöskin Kharmideelle, Glaukonin pojalle ja
-Euthydemokselle Diokleen pojalle[40] ynnä monelle muulle, joita hän on
-pettänyt ollen muka heidän rakastajansa, mutta paremminkin asettuessaan
-heidän lemmikikseen rakastajan asemasta. Ja tämän sanon myös sinulle,
-Agathon, ettet sinä antaisi tämän miehen pettää itseäsi, vaan
-viisastuneena meidän surullisista kokemuksistamme olisit varuillasi,
-niin ettet -- kuten sananlasku sanoo -- kuten lapsi vahingoista
-viisastu."
-
-Kun Alkibiades oli näin puhunut, oli hänen avomielisyytensä synnyttänyt
-naurua, koska näytti siltä, että hän vielä oli rakastunut Sokrateeseen.
-Sokrates lausui silloin: "Sinä näytät olevan selvä, Alkibiades. Muuten
-et olisi yrittänyt niin viekkailla kiertoliikkeillä salata sitä,
-minkätähden olet tämän kaiken lausunut, ja ikäänkuin sivuseikkana
-asettanut sitä puheesi loppuun, ikäänkuin et olisi kaikkea sentähden
-puhunut, että saisit minut ja Agathonin eroitetuiksi toisistamme. Sillä
-sinun mielestäsi pitää minun rakastaa sinua eikä ketään muuta ja
-Agathonin taas olla sinun rakastettusi eikä kenenkään muun. Mutta sinun
-tarkoituksesi ei ole jäänyt huomaamatta, vaan sinun satyri- ja
-seileeninäytelmäsi ydin[41] on paljastunut. Mutta, rakas Agathon,
-älköön hän tässä onnistuko, vaan ole varuillasi, ettei kukaan saata
-eroittaa minua ja sinua toisistamme!" -- Agathon sanoi: "Tosiaankin,
-hyvä Sokrates, sinä näytät puhuvan totta. Minä oletan myös, että hän
-asettui minun ja sinun välille lepäämään saattaakseen meidät erillemme.
-Mutta se ei hänelle onnistu, vaan minä käyn sinun viereesi lepäämään."
--- "Aivan oikein", lausui Sokrates, "asetu tänne minun alapuolelleni."
--- "Oi Zeus", sanoi Alkibiades, "mitä saan tuon ihmisen puolelta
-kärsiä. Joka paikassa hänellä mielestään täytyy olla etusija minun
-edelläni. Mutta jollet suostu muuhun, sinä ihmeellinen mies, niin anna
-Agathonin levätä ainakin keskellämme." -- "Se on mahdotonta", sanoi
-Sokrates. "Sinähän olet pitänyt minulle ylistyspuheen, ja nyt tulee
-minun vuorostani ylistää oikealla puolellani olevaa. Mutta jos Agathon
-asettuisi sinun alapuolellesi, niin pitäisi hän minulle uuden
-ylistyspuheen, sen sijaan että minun ennemmin pitäisi pitää sellainen
-hänelle. Jätä siis asia silleen, sinä mainio mies, äläkä kadehdi
-nuorukaista sentakia, että minä pidän hänelle ylistyspuheen! Sillä minä
-halajan suuresti kiittää häntä." -- "Hei, hei Alkibiades", sanoi
-Agathon, "en voi mitenkään jäädä tähän, minun on ehdottomasti
-muutettava paikkaa, jotta saisin ylistyspuheen Sokrateelta." -- "Taas
-tuo vanha juttu", sanoi Alkibiades. "Kun Sokrates on saapuvilla, on
-kenenkään toisen mahdotonta saada osaa kauniista nuorukaisista. Miten
-helposti hän nytkin keksi todennäköisen tekosyyn siihen, että tuon
-tuossa pitää levätä hänen vieressään." --
-
-Agathon nousi nyt ylös asettuakseen Sokrateen viereen. Mutta yht'äkkiä
-oli joukko yökulkijoita tullut portille, ja kun he huomasivat sen
-olevan auki, sen takia että joku meni heitä vastaan, tulivat he sisään
-heidän luokseen ja asettuivat lepäämään. Syntyi yleinen meteli, ja
-seura tuli pakotetuksi juomaan suuria määriä viiniä ilman mitään
-järjestystä. Eryximakhoksen, Phaidroksen ja muutamien muitten sanoi
-Aristodemos nyt lähteneen tiehensä, hänet taas valtasi uni ja hän
-nukkui hyvin kauan, yöt kun siihen aikaan olivat pitkiä. Hän heräsi
-vasta päivän koittaessa kukonlauluun, ja näki herättyään, että muut
-osaksi nukkuivat, osaksi olivat poistuneet, mutta Agathon, Aristophanes
-ja Sokrates yksistään olivat vielä valveilla ja joivat suuresta
-maljasta, joka kiersi oikealle päin. Sokrates piti yllä keskustelua
-heidän kanssaan. Muuten ei Aristodemos sanonut keskustelua muistavansa,
-hän kun ei alusta alkaen ollut ollut mukana ja yhä uudelleen oli
-nukahtanut, mutta pääasian siinä sanoi hän olleen sen, että Sokrates
-pakotti toiset myöntämään, että saman miehen tulee osata sepittää
-sekä huvi- että murhenäytelmiä ja että se, joka on taituri
-murhenäytelmänkirjoittajana, on myöskin huvinäytelmän kirjoittaja.
-Tämän hän pakotti heidät myöntämään, mutta he eivät oikein jaksaneet
-seurata mukana, vaan nukahtivat. Ensin nukahti Aristophanes, ja päivän
-jo koittaessa Agathon. Sokrates taas nousi saatettuaan heidät uneen ja
-lähti pois, ja Aristodemos seurasi häntä kuten tavallisesti.
-Saavuttuaan Lykeioniin kylpi hän ja kulutti siellä -- kuten muulloinkin
--- muun osan päivää ja niin vietettyään päivänsä meni illalla kotia
-lepäämään.
-
-
-
-
-SELITYKSIÄ:
-
-
-[1] _Phalcron_ oli muuan Ateenan deemoksia ja vanha satamapaikka.
-
-[2] Nykyaikaisen lukijan on vaikeata käsittää, missä sukkeluus
-oikeastaan on, ja tästä kohdasta on esitetty monia selityskokeita.
-Yleisimmin hyväksytty, että nimi phaleronilainen, _phalereus_,
-äänteellisesti muistuttaen sanaa _phaleris_, joka on nokikanan nimitys,
-sisältäisi vihjauksen Apollodoroksen joko keinuvaan käyntiin tai
-kaljuun päälakeen -- linnulla on päässä valkea täplä -- tuntuu
-etsityltä. Kenties sukkeluus onkin vain siinä virallisessa tavassa,
-millä ystävä Apollodorosta puhuttelee.
-
-[3] _Kydathenai_ oli Ateenan eteläisiä deemoksia.
-
-[4] Sananlasku lienee alkuaan kuulunut: hyvät miehet saapuvat
-huonompien luo kutsumatta. Samalla kuin Sokrates muuttaa sananlaskun
-ajatuksen, sisällyttää hän siihen sanaleikin, _agathon epi daitas_
-(hyvien pitoihin), joka ääntyy aivan samoin kuin _Agathon' epi daitas_
-(Agathonin luo pitoihin). Se Homeroksen kohta, johon Sokrates viittaa,
-on Iliadin II, 408.
-
-[5] _Myrrhinus_, Attikan kaakkoisia deemoksia.
-
-[6] _Euripideen Melanippe_ tragediassa oli eräs kohta, "sanani eivät
-ole omiani, vaan äidiltäni lähteneitä", jota Eryximakhos käyttää.
-
-[7] _Prodikos_, Keos saarelta kotoisin oleva sofisti, jossa
-syvälliseen, vakavaan luonteeseen yhtyi suuri tutkimusinto. Platonin
-ivallisista viittauksista tiedämme hänen harrastaneen _synonymiikkaa_,
-s.o. koettaneen yhdistää merkitykseltään samanlaisia sanoja ja eroittaa
-niiden eri merkitysvivahdukset. Kansanuskontoon nähden hän asettui
-arvostelevalle kannalle selittäen luonnonilmiöitten ensinnä ihmisten
-tajunnassa jumaloituneen. Toiset jumalat hän taas selitti alkuaan
-kuuluisiksi sankareiksi. Elämänkatsomukseltaan hän oli pessimisti.
-Ihmisen parhaan lohdutuksen hän näki työssä, ja työn sankari Herakles
-tuli hänen mieliheroksekseen. Prodikoksen ylistyspuhe Herakleen
-kunniaksi sisälsi tunnetun episodin "Herakles tienhaarassa".
-
-[8] _Akusilaos_, eräs vanhimpia historian tai oikeammin tarujen
-kirjoittajia, n.s. logografeja, jotka proosamuotoon sovittivat
-runoilijain teoksia. Akusilaos mukaili näin melkein sanatarkasti
-Hesiodosta.
-
-[9] _Parmenides_, n.s. elealaisen filosofikoulun kuuluisa päämies,
-ykseyden ja muuttumattomuuden suuri edustaja, jolla oli Platoniin suuri
-vaikutus. Platonin ideoilla onkin samoja määreitä kuin Parmenideen
-"olevaisella". Phaidroksen mainitsema säe on hänen opetusrunoelmaansa
-_Peri'physeos_ (luonnosta), josta katkelmia on jälellä. Dialogissaan
-_Parmenides_ Platon on saattanut yhteen Sokrateen ja Parmenideen,
-anakhronistisesti, sillä Parmenides vaikutti paljon ennen Sokratesta.
-
-[10] _Alkestis_ on Kreikan kirjallisuudessa erinomaisen hienosti
-piirretty naisluonne. Euripides on hänestä saanut aiheen samannimiseen
-draamaansa.
-
-[11] _Orpheus_, tarunomainen runoilija, jonka laululla oli samanlainen
-tenhovoima kuin Väinämöisemme laululla. Hän koetti pelastaa puolisonsa
-Eurydiken manalasta ja saikin laulullaan manalan haltiattaren
-Persephonen taivutetuksi päästämään hänet pois, kuitenkin vain sillä
-ehdolla, ettei Orpheus paluumatkalla saisi kääntyä katsomaan
-puolisoansa. Kun Orpheus ei voinutkaan ehtoa täyttää, täytyi Eurydiken
-jäädä manalaan. Bakkhottaret repivät hänet kuoliaaksi. Orpheun kultti
-oli hyvin yleinen ja siihen liittyi uskonnollisia salamenoja.
-
-[12] _Dione_ on feminininen puoli Zeuta. Dionen kultti oli Attikassa
-hyvin vanha.
-
-[13] _Harmodios_ ja _Aristogetton_. olivat ylhäissukuisia ateenalaisia
-nuorukaisia, jotka persoonallisesta loukkauksesta suuttuneina yrittivät
-syöstä Ateenan tyrannit Hippiaksen ja Hipparkhoksen vallasta.
-Hipparkhoksen he surmasivat, mutta muuten yritys epäonnistui. Harmodios
-kaatui kahakassa ja Aristogeiton sai myöhemmin kärsiä kidutuskuoleman.
-Molempia kunnioitettiin Ateenassa myöhemmin kansallisina
-vapaussankareina.
-
-[14] _Sillä jos joku ajattelee_. -- Pausanias puhuu sellaisella
-vauhdilla, että hän kokonaan unohtaa päälauseen. Käännökseen olen
-koettanut sovittaa sellaisen heti alkuun, sulkumerkkien väliin.
-
-[15] _Herakleitos_ opetti päinvastoin kuin Parmenides, ettei mikään
-pysy samana, vaan on alituisen muutoksen alaisena. Opin ydin sisältyy
-tunnettuun lauseeseen: "Kaikki virtaa." Samoin kuin Platonin ideat
-osoittavat yhtäläisyyttä Parmenideen olevaisen kanssa, samoin hänen
-käsitykseensä aistinmaailmasta on Herakleitoksen maailmankuva
-vaikuttanut. Vaikeatajuisen sanontansa takia sai Herakleitos liikanimen
-"skoteinos" (hämärä).
-
-[16] _Urania_ oli tähtitieteen, _Polyhymnia_ lyriikan runotar.
-
-[17] _Ephialtes_ ja _Otos_ olivat giganttiveljeksiä, jotka pitivät
-Aresta vankina 13 kuukautta, kunnes Hermes hänet vapautti. Heidän
-yrittäessään hyökätä taivaaseen surmasi Apollo heidät. (Vrt. Il. V, 385
-ss. ja Odyss. XI, 505 ss.)
-
-[18] V. 385 spartalaiset hyökkäsivät Mantineiaan, hävittivät sen ja
-pakottivat kaupungin asukkaat asettumaan hajanaisiin maaseutukyliin
-asumaan. Vrt. johdantoa.
-
-[19] _Kronos_, Uranuksen poika ja Zeun isä, jonka Zeus kukisti.
-_Iapetos_ oli titaani ja m.m. Prometheun isä.
-
-[20] _Ananke_, välttämättömyys, hallitsi kreikkalaisen katsantotavan
-mukaan jumaliakin.
-
-[21] _Ate_ on Homeroksella turmioon johtavan mielenhäiriön
-personifikatio.
-
-[22] _Aphroditen_ ja _Areksen_ välillä oli rakkaussuhde, josta m.m.
-Homeros kertoo. Agathonin todistelu perustuu siihen, että sana Eros
-tarkoittaa sekä rakkauden jumalaa että itse rakkautta.
-
-[23] Agathon ylistäessään Erosta mainitsee nuo neljä kardinaalihyvettä.
-Vaikeimmin käännettävissä on _sophrosyne_. Sanalla tarkoitettiin sielun
-eri kykyjen ja taipumusten tervettä hallintaa. Käännöksessä olen
-enimmäkseen käyttänyt sen vastineena sanaa kohtuullisuus.
-
-[24] Sutkaus Gorgiaan päästä johtuu tämän nimen ja Gorgon, kauhean
-hirviön, yhtäläisyydestä. Gorgon kammottavan pään näky saattoi näkijät
-kivettymään. Viittaus Homerokseen tarkoittaa Odyss. XI, 633 ss.
-
-[25] _Diotima_ tuntuu olevan sadunomainen henkilö. Myöhemmillä
-kirjailijoilla hänestä olevat tiedot perustuvat Platoniin.
-Sillä rutolla, josta Sokrates puhuu, tarkoitetaan epäilemättä
-peloponnesolaissotien alussa raivonnutta hirveätä kulkutautia, johon
-m.m. Perikles kuoli v. 429.
-
-[26] _Oikea arvelu_. Tämän tietoasteen Platon koko ajan eroittaa
-varsinaisesta tiedosta, joka kohdistuu ideamaailmaan. Aikaisemmin
-Platon ei tee mitään eroitusta sen ja havainnon välillä, mutta
-myöhemmin hän määrittelee sen varsinaisesta aistillisesta havainnosta
-eriäväksi, vieläpä siitä riippumattomaksikin.
-
-[27] _Penia_ on köyhyyden, _Poros_ yritteliäisyyden ja _Melis_
-viisauden personifikatio.
-
-[28] Sanaa sepittäjä vastaa alkutekstissä _poietés_, ja sanaa
-sepittäminen _poiesis_. Poietis, runoilija ja poiesis, runoilu johtuvat
-verbistä _poicn_, tehdä, ja niiden alkumerkitys on tekijä ja tekeminen.
-Platon käyttää tässä sanoja kummassakin merkityksessä.
-
-[29] _Kodros_, tarunomainen attikalainen kuningas, joka uhraamalla
-henkensä pelasti maansa dorilaisten hyökkäykseltä.
-
-[30] Kuten jo johdannossa on mainittu esittää Diotima oppinsa
-rakkaudesta ikäänkuin vihkimyksenä salamenoihin. Nyt alkaa kolmas ja
-korkein aste, jolloin mysterioiden syvin ja salaisin sisältö paljastuu.
-Ensimäinen aste, joka vastaa salamenojen puhdistusastetta, aikaa,
-jolloinka niihin jäseneksi pyrkijän oli vapauduttava kaikesta
-ruumiillisesta synnistä ja saastasta, käsittää opin Eroksesta itsestään
-ja sen kautta Sokrates puhdistuu vääristä käsityksistään. Toinen aste
-selvittelee jo yhtä toista rakkauteen kuuluvaa, s. o. hänet vihitään jo
-muutamiin vähempiin salamenoihin.
-
-[31] Runosäe on Iliadista 11, 54.
-
-[32] _Seileenit_ ja _satyrit_ kuuluivat Bakkhoksen saattueeseen. Ero
-heidän välillään ei ole täysin selvä. Seileenejä kuvailtiin kuitenkin
--- varsinkin myöhemmin -- vanhemmiksi satyreiksi. Heidän ulkonäkönsä
-oli ruma ja eläimellinen. Nenä oli tylppä, huulet paksut, usein koko
-ruumis karvan peitossa. -- _Marsyas_ oli alkuaan phrygialainen
-virtajumala, joka kreikkalaisessa jumalauskossa muuttui huilua
-soittavaksi satyriksi. Huilunsa hän oli saanut Athena jumalattarelta,
-joka oli heittänyt sen pois huomattuaan sen rumentavan kasvojen
-ilmeitä. Kilpailussa Apollon kanssa, jossa tämä soitti kitaraa, Marsyas
-hävisi, ja Apollon nylki hänet elävältä. Aihe Walter Runebergin
-tunnettuun veistokseen. -- _Olympos_ Platonin mukaan oli Marsyaan
-oppilas.
-
-[33] _Korybantit_ olivat phrygialaisen äitijumalan, Kybelen
-seuralaisia, jotka hurjilla tansseilla saattoivat jumalatarta. Kybelen
-palvelijattaret joutuivat koettaessaan jäljitellä korybantteja,
-hurmiotilaan, jossa he saattoivat tuskaa tuntematta haavoittaa itseään.
-
-[34] _Seireenit_ ja heidän laulunsa ovat jokaiselle tuttuja
-Odysseiasta. He olivat alkuaan kuolonhengettäriä ja heitä kuvailtiin
-osittain linnuiksi, osittain neitosiksi.
-
-[35] _Potidaia_ oli korinttolainen kolonia Makedoniassa. Kuuluttuaan
-pitkän aikaa Ateenan valtioliittoon se luopui siitä, mutta vallattiin
-takaisin v. 429.
-
-[36] Runosäe on Iliadista 4, 242.
-
-[37] _Delion_ oli Boiotian kaakkoisrannikolla. Siellä theebalaiset
-voittivat ateenalaiset v. 424.
-
-[38] Sanat ovat komediasta Pilvet, s. 362. Vrt. johdantoa.
-
-[39] _Brasidas_, kuuluisa spartalainen sotapäällikkö ja
-peloponnesolaissotien ensi vaiheessa Spartan mahtavin mies.
-
-[40] _Kharmides_ ja _Euthydemos_ olivat kumpikin sofisteja, joiden
-mukaan kaksi Platonin dialogia on saanut nimensä.
-
-[41] Jokaista tragediakolmikkoa seurasi hilpeäsävyinen satyridraama,
-jossa seileenit ja satyrit muodostivat khoorin. Tällaiseen Sokrates
-leikillisesti vertaa Alkibiadeen puhetta siihen sisältyvine
-seileeni- ja satyrivertauksineen.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Pidot, by Platon
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PIDOT ***
-
-***** This file should be named 53293-8.txt or 53293-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/2/9/53293/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53293-8.zip b/old/53293-8.zip
deleted file mode 100644
index edb7df4..0000000
--- a/old/53293-8.zip
+++ /dev/null