NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2720 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..19b75f9
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53291 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53291)
diff --git a/old/53291-8.txt b/old/53291-8.txt
deleted file mode 100644
index 16b0f92..0000000
--- a/old/53291-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2720 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Huone; Timon, by Lukianos
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Huone; Timon
-
-Author: Lukianos
-
-Translator: Kaarlo Forsman
-
-Release Date: October 16, 2016 [EBook #53291]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HUONE; TIMON ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-"HUONE" ja "TIMON"
-
-Kirj.
-
-Lukianos
-
-
-Kirjallishistoriallisella johdannolla varusti, suomensi, selitteli
-
-Kaarlo Forsman
-
-
-
-
-
-Hämeenlinnassa,
-Hämeen Sanomain Osakeyhtiön kirjapainossa,
-1891.
-
-
-
-
-Lukianon elämä ja kirjallinen toimi.
-
-
-[Apukeinoina on etupäässä käytetty: Essai sur la vie et les oeuvres de
-Lucien, par _Maurice Croiset_, Paris 1882. Ausgewählte Schriften des
-Lucian erklärt von _J. Sommerbrodt_. Berlin 1872. _E. Motz_, Lucian als
-Aesthetiker, 1875.]
-
-Toinen vuosisata Kristuksen jälkeen oli alkanut. Mahtava Rooma oli
-valtansa alle pannut koko silloisen tunnetun mailman. Kreikan
-kirjallisuuden kultainen kukoistus oli jo aikoja sitte kuihtunut,
-mikäli Kreikan valtiollinen itsenäisyys oli mennyt, sen kansallishenki
-sammunut. Mutta vielä puhuttiin kreikan kieltä, vielä eli kreikkalainen
-sivistys laajalti Kreikassa ja Itämailla niillä seuduin ja niiden
-kansojen keskellä, jonne Aleksanteri Suuren valloitusretket olivat
-tuota kieltä ja sivistystä levittäneet ja jotka sitten olivat olleet
-Aleksanterin jälkeen perustettujen hellenistisien valtakuntien alueita,
-Itse Roomassakin tuota sivistystä suosittiin, sillä olihan Rooman
-kirjallisuus pilkin mittansa kehittynyt ja varttunut kreikkalaisen
-esikuvia noudatellen. Vieläpä kreikkalainen kirjallisuus alkoi
-myöhäistä jälkikukoistustaan rehotella keisarien semmoisien kuin
-Hadriunin, Antoninon y.m. sitä suosiessa. Tältä ajalta, 2:lta, 3:lta ja
-4:ltä vuosisadalta, on Kreikan kirjallisuuden historiassa nimiä
-semmoisia kuin historioitsijat Plutarchos, Josefos, Dion Kassios;
-maantieteilijät Strabo, Ptolemaios, Pausanias; grammatikot Apollonios
-ja Herodianos; filosofit Plotinos, Porfyrius, sofistat Dion
-Chrysostonios, Filostratos, Aelius Aristeides; romaanikirjailija
-Iamblichos y.m. Etenkin oli retoriikka ja sofistiikka sen ajan
-mielitieteitä ja taiteita. Edellinen opetti puhetaidon teoriiaa,
-jälkimmäinen esitti sitä käytännössä. Varsinaista käytöllistä
-merkitystä puhetaidolla tosin ei enää paljokaan ollut, sittekun
-valtiollinen puhe, kansanvaltaisen hallitusmuodon lakattua, oli
-vaiennut; oikeustojen edessä tosin vielä puheita pidettiin, mikäli
-rikollisia syytettiin tai syytettyjä puolusteltiin, mutta sekin oli
-vaan varjo entisestään. Sitä korkeampaan kunniaan kohosi koru- eli
-loistopuhe, joka tarkoitti vaan kuuntelijain huvittamista loistavan
-kauniilla esitystavalla ja puhujan maineen saamista. Puheitten aine ja
-sisällys oli muodon rinnalla vähäpätöisempi asia. Olivatpa aineet usein
-naurettavan joutaviakin, kun esim. joku puheessaan kiitteli savua tai
-välipää-kuumetta tai jalansärkyä t.m.s. Ja jos aineet olivatkin
-tärkeämpiä, ei niitä juuri koskaan otettu tosi-elämästä, eikä ne
-käsitelleet päivän kysymyksiä, vaan ne olivat teennäisiä harjotelmia
-jumalaistaruston ja vanhan historian aloilta, tahi käsittelivät ne
-siveysopillisia lauselmia, paradoksi-väitteitä, sananlaskuja, tahi
-kertoilivat jotain taide-esinettä j.n.e. (Kuluneimpia oli
-deklamatsioni tiranneja vastaan.) Aineesta siis vähä väliä, kun sitä
-vain osattiin somasti ja sujuvasti esitellä. Sepä vasta mestari, ken
-osasi valmistelematta, suoraa päätä puhua jostain kuulijain hänelle
-esittämästä aineesta. Eikä siinä kyllä, että puhuja selvästi ja
-somasti, sointuvissa sujuvissa lauseissa kehitteli aineensa
-aatteellista sisällystä; hänen tuli lisäksi kasvojen ja käsien
-liikkeillä, äänen askelmääräisellä nousulla ja laskulla ja vienoilla
-värähdyksillä osotella puheen sisällystä ja vaihtelevia tunteita
-vienoimpia sävyjä myöten. Hänen tuli olla yhtaikaa puhuja ja
-näyttelijä. Elävästi kuvailee Lukianos tämmöistä puhujateikaria
-"Puhujain opettaja" kirjassaan. -- Tätä puhe-urheilua aikakausi siis
-suuresti suosi, ja kaikkialla missä nuo "sofistat" matkoillaan
-esiintyivät, kokoontui ihastunut yleisö heidän esitelmiänsä kuulemaan
-ja he saivat runsaasti mainetta ja rahaa saaliikseen. Suurissa juhlissa
-ei saanut puhujia puuttua. Niissäpä he usein keskenään kilpailivat
-palkinnoista ja yleisön suosiosta. Etenkin toimi ja liikkui heitä
-runsaasti isoissa kaupungeissa, Atheenassa, Smyrnassa, Efesossa,
-Antiochiassa y.m. Siellä oli varsinaisia reetorikouluja; ja Atheenaan
-ja Koomaan oli keisarit asettaneet jonkinlaisia valtion palkkaamia
-kaunopuheisuuden professorinvirkoja. Kummako siis, että kaikki
-lahjakkaat miehet pyrkivät tälle uralle, joka lupasi heille kultaa ja
-kunniaa! Sofistain joukkoon on Lukianoskin alukseen luettava.
-
-Hän syntyi noin 120 j.Kr. Syrian Samosatan kaupungissa, kieleltään ja
-syntyperältään syrialaisena. Sivistys teki hänestä kreikkalaisen
-kieleltä ja mieleltä -- syrialaista perua oli vain ehkä hehkuva henki
-ja vilkas mielikuvitus. Lapsena pantiin hän enonsa oppiin tullakseen
-kivenhakkaajaksi, mutta tähän toimeen hän pian suuttui -- ja hän sai
-jatkaa koulunkäyntiänsä, oppia tieteitä, jotka -- niin hän uneksi --
-avaisivat hänelle puhujan, sofistan valoisan uran, josta hän saisi
-mainetta, arvoa, rikkautta, onnea. Ahkerasti hän opiskeli. Hän oppi
-puhetaidon kaikki säännöt, temput ja juonet, samalla kuin hän täydensi
-tieteellisen kasvatuksensa; sillä puhujalta vaadittiin varsin laajat
-tiedot klassillisessa kirjallisuudessa, jonka aatteilla ja aineilla
-hänen tuli yhtenään puheitaan mehustaa ja elähyttää. Näin Lukianos
-kiipesi aikansa opin ja sivistyksen kukkuloille. Hän omaksui täydelleen
-klassillisten kirjailijain kielen ja oppi heiltä tuon omituisen hienon
-ja soman esitystapansa.
-
-Näin täysin varustettuna alkoi hän sofistan ammattia harjotella, pitäen
-puheita tuomarien ja oikeustojen edessä sekä koru-esitelmiä suuremmalle
-yleisölle. Noin 25-vuotisena hän Rooman matkalla tapasi erään Nigrinus
-nimisen tietoviisaan joka aluksi teki häneen syvän vaikutuksen. Kaikki,
-mitä hän tähän asti oli pitänyt suurena ja haluttavana -- rikkaus,
-kunnia, maine, valta, elonnautinto -- alkoi hänestä tuntua tyhjältä.
-Valoisampi siveellinen mailma alkoi häntä houkutella, filosofia avasi
-hänelle templinsä, ja hän oli vähällä astua sisään -- mutta vielä se
-jäi häneltä tekemättä. Ei ollut niin helppo irtauda uralta, jolla hän
-tähän asti oli hyvästi menestynyt. Ehkäpä häntä siinä myös pidätti
-rakkautensa taiteesen, joka läheisesti liittyi retoriikkaan -- molemmat
-kun harrastavat kauneutta.
-
-Taiteen jaloja teoksia hän oli saanut ihailla Ionian ja Kreikan
-kaupungeissa, ja nepä epäilemättä suuresti kehittivät hänen
-kirjailijalahjojaan. Tästä hänessä vilkastui mielikuvituksen into,
-varttui tuo plastillinen, helein värein loisteleva tyyli, joka luo
-ajatukset ilmi eloisiksi, tuo vienon somuuden vaisto joka karttaa
-liikoja -- kaikki nuo avuja, jotka antavat Lukianolle arvoisan sijan
-Kreikan kirjallisuudessa. Sofistana Lukianos siis vielä matkusteli
-esitelmiä pitäen, taidollaan loistellen, mainetta ja rikkautta
-korjaten. Tuommoiset matkat ovat sen ajan sivistys-oloissa verrattavat
-meidän aikamme tapaan, että laulajat ja muut taiteilijat matkustelevat
-taitoansa näyttelemässä tai kirjailijat esitelmiä pitämässä. Onhan
-maine välttämätön menestyksen ehto näille niinkuin se oli noillekin.
-Niinpä Lukianos siis tavataan matkoilla ensin Kreikassa, sitte
-Italiassa, jossa hän piti esitelmiä kreikkaa osaavalle hienommalle
-yleisölle (latinaa hän ei liene osannut). Muuten Rooma ei näy häntä
-suuresti miellyttäneen: häntä iljetti sikäläiset paheet ja kurja
-siveellisyyden tila, jonka mätää ja turmelusta sivistyksen loistava
-ulkokuori ei saanut peitetyksi (kats. Nigrinus; De mercede conductis).
-Siite Lukianos ulotti matkansa Galliaan asti, jossa hän jonkun aikaa
-toimitti julkisen retoriikan-opettajan virkaa. Sitte tapaamme hänet
-taas kotonaan Syriassa noin v. 160, samaan aikaan kuin käytiin sotaa
-Parthilaisia vastaan. Antiochiassa, jonka ihana luonto häntä miellytti,
-asui hän muutamia vuosia, kunnes hän v. 161 perheineen muutti asumaan
-Aiheenaan, jonne hän jo kauvan oli halunnut. Täällä hän viihtyi
-oivallisesti. Täällä vallitsi henki joka häntä miellytti: tapojen
-yksinkertaisuus, individualisen ajatuksen vapaus, aatteellinen henki,
-sivistyksen ydin, eikä vaan sen kiiltävä kuori, kuten Roomassa,
-älyllisen etevyyden valta (Demonax, Nigr.) --- arvokas perintö niiltä
-ajoin jolloin sen suuret runoilijat, puhujat ja ajattelijat korkealle
-kohottivat henkisen sivistyksen lippua. Atheenalaiset olivat vieläkin
-herkkiä huomaamaan kaikkea kaunista, älykästä, viisasta, jopa
-naurettavaakin. Ei, "Attikan suola" vieläkään ollut kirpelyyttänsä
-kadottanut. Eipä yleinen siveellinen turmelus, jonka mätätautia koko
-pakanamailma poti ja jonka vasta kristinusko paransi, ollut heitäkään
-säästänyt; suhteellisesti näkyy kuitenkin siveellisyys olleen täällä
-paremmalla kannalla kuin Roomassa. Senkin vuoksi Lukianos täällä
-paremmin menestyi (ks. Nigr.), ja täällä hän tapasi runsaasti tuota
-hienoa ivailua ja ja sukkelapuheisuutta, jota hän itse suuresti
-rakasti.
-
-Näissä oloissa Lukianon henkinen näköala laajeni -- ja hän pääsi
-täydelleen vapaaksi retoriikan kahleista. Mitäs noista tyhjistä
-ilmalinnoista, joista todellisuuden vankka pohja puuttui! miksi puhua
-teennäisistä aineista, kun tosiolot tarjosivat niin runsaasti
-tosiaiheita! Todellisuutta, olemuksen perusteita Lukianos päätti ruveta
-tutkimaan, ja kävi siis käsiksi filosofiaan. Vaan eipä tämäkään
-jäykkine oppisäädelmineen kauan tyydyttänyt hänen vapaamielistä
-henkeään. Paitsi sitä alkoi hän pian inhota filosofeja itseänsä, joiden
-elämä ei ensinkään ollut sen kauniin opin mukaista, jota he
-saarnaelivat. Nuo filosofit kyllä kauniilla sanoilla ylistelivät
-hyvettä, sielun jaloutta, siveellistä etevyyttä sekä halveksivat
-kaikkia ulkonaisia etuja, rikkautta, mainetta, elonnautintoja, jota
-varten he esiintyivätkin ryysyvaatteissa, ulko-asultaan aivan
-siivottomina -- mutta siihenpä se kaikki supistuikin. Tilaisuuden
-tarjoutuessa orjailivat he halpoja himoja ja haluja, olivat hävyttömän
-ahnaita, lihallisia, juomareita, saaliinhimoisia, imartelivat, rahaa
-saadakseen, rikkaita, olivat keskenään kateellisia, riitaisia,
-itserakkaita. Kun Lukianos nyt kirjoissaan alkoi kaikkea tuota
-ulkokullaisuutta ja siveellistä mätää paljastella, ivan ja pilkan
-pistävillä aseilla valefilosofeja ahdistaa, sai hän heistä katkeria
-vihamiehiä. [Croiset luulee Lukianon tarkoittavan kuvauksillaan
-määrähenkilöitä, joita silloiset Atheenalaiset kyllä tunsivat, ehkä
-semmoisia kuin Thesmopolis, Aguthokles, Hetoimokles, Damis, Julius
-Pollux y.m.] Erittäin vihasivat häntä Kyynikot, mutta näitäpä hän
-enimmin härnäilikin. Kuvaava on Peregrinus nimisen kyynikon juttu. Tämä
-kuuluisa haaveksija poltatti itsensä juhlallisesti roviolla kuoliaaksi
-Olympiassa äärettömän ihmisjoukon nähden v. 169. Kyynikot ylistivät
-veljeänsä marttiiraksi, joka tällä vapaaehtoisella sankarinkuololla
-muka todisti olevansa kaikkia kipuja, jopa kuolonkin kammoa ylempänä.
-Vaan kun Lukianos todisti, että tuo sankarinkuolema oli vaan hulluuteen
-asti yltynyttä kunnian himoa, niin siitäkös kyynikot hurjistuivat.
-
-Nyt oli Lukianos kirjailija-alansa löytänyt: se oli tapojen,
-siveysolojen, ihmisluonteen himojen, haaveitten, oikkujen,
-taikaluulojen kuvailu ja ivallinen arvostelu. Tällä alalla hän sitte
-pääasiallisesti pysyi, vaikka kirjoitustapa kyllä muutteli muotojaan
-mikäli hän laski mielikuvituksensa irremmälle. Teoksia seurasi nyt
-nopeasti peräkkäin ja hän saavutti suurta menestystä yleisön puolelta.
-
-Lopulla ikäänsä Lukianos taas lähti matkoille, mainettaan ja
-kukkaroansa kartuttamaan. Vihdoin hän sai korkean keisarillisen
-virkamiehen paikan Egyptissä, jossa vielä jatkoi kynäilyään entiseen
-suuntaan. Hänen arvellaan kuolleen noin 200 j.Kr. Commodus keisarin
-hallitusaikana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lukianon nimellä on säilynyt noin 80 teosta, joista kritiikki kuitenkin
-epäperäisinä erottaa lähes 30. Näitä tulisi meidän nyt nimeltään ja
-sisällykseltään mainita; kyhäyksemme ahdas ala ei kuitenkaan salli
-tässä kohden täydellisyyttä. Mainitkaamme vaan tärkeimmät teokset.
-Kirjaintekijän oma kehitys vaiheineen asteineen määrää myös teosten
-luokittelun.
-
-1:nen ryhmä sisältää siis nuoruuden teokset, jotka syntyivät silloisen
-retoriikan vaikutuksesta, jolloin Lukianos itse harjotteli sofistan
-tointa. Tämä aikakausi kestää siis siihen asti kuin hän noin 40:n
-vuoden ikäisenä siirtyi Atheenaan. Näissä teoksissa on usein esittelyn
-aiheena joku moraalinen thema, historiallinen tapaus tai itsessään
-aivan vähäpätöinen aine. Semmoisia ovat _Tirannintappaja; Phalaris I ja
-II; Kärpäsen ylistys_ (Suomennettuna Pedag. Tidskriftin n:ssa 1, 1891
-"Muinais-aikainen esitelmä" kirj. K. Forsman), varsin sievä jutelma;
-_Isänmaan ylistys; Hippias; Huone_, josta vasta enemmin; _Ambra_,
-matkamuistelma Pon seuduilta; _Dipsades; Unelma_, jossa hän unelman
-muodossa esittää elämäkertaansa; _Kuvat_, jossa sofistain tapaan
-kaunista naista ylistellään vertaamalla häntä etevimpiin taideteoksiin
--- tärkeä taidehistoriallisessa suhteessa, samalla kun se todistaa
-tekijänsä hienoa taiteenälyä; _Kuvien puolusteeksi; Anacharsis_, jossa
-vuoroon puolustellaan ja vastustellaan voimistelun merkitystä
-kasvatukselle; _Toxaris_ eli ystävyydestä; _Ei ole panetteluja
-uskominen; Kuinka on historiaa kirjoittaminen_, oivallinen esitelmä,
-joka ensin näyttää kuinka historiaa ei saa kirjoittaa -- ei saa omia
-johtajia liioin ylistää eikä vihollista mustaksi maalata, vältettäköön
-tarujuttuja, asiallisia virheitä ja sotkua, ei saa orjallisesti matkia
-Thukydidesta y.m. -- ja sitten vaatii historioitsijalta valtiotieteen
-tuntemista, selvää elävää esitystapaa, puolueettomuutta; _Nigrinus_ eli
-filosofien tavoista; y.m. Nämä eivät ole tyhjiä deklamatsioneja, vaan
-niissä tavataan älyää ja pontevuutta, jopa usein jo sukkelaa ivaakin.
-Sen lisäksi Lukianos jo muutamissa alkaa kääntää selkänsä sofistiikalle
-ja hakea todellisempaa pohjaa. Hän tutustuu Platonin filosofiaan,
-pyrkien olemusta todellisemmin käsittämään. Vaan jos hän toivoi sillä
-tiellä löytävänsä tyydytystä ja onnea, niin pian hän huomasi
-pettyneensä. Tämän tunnustuksen lausuu hän _Hermotimos_ kirjassaan,
-jossa hauskasti jutellaan filosofien opeista ja dogmeista, joita tekijä
-ei hyväksy.
-
-Tämä kirjoitelma sopii siis 2:sen sarjan alottajaksi. Aiheet on
-todellisuudesta otettu, mutta mielikuvitus ei vielä lentele korkealle.
-Tässä Lukianolle selveni hänen alansa -- tapojen ja olojen
-satiirillinen arvostelu. Sen alaiseksi filosofit ensiksi joutuivat.
-Samaan suuntaan käy sitte _Parasiitti_ l. Norkkovieras, _Valheen
-ystävä_ ja _Vieraspidot_, kolme tapain kuvaelmaa, täynnä sukkelaa
-ivaa ja purevaa pilkkaa, jolla eräitä epäkohtia tarkastellaan.
-Vieraspidoissa filosofit, nuo muka malli-ihmiset, joutuvat
-tukkanuottasilla ja siinä ne kaikki, stoalaiset, akademilaiset,
-peripateetikot y.m. ottelevat yhdessä sekamelskassa. Toinen kohta
-kuvailee oivasti filosofien herkkusuisuutta ja ahmivaisuutta. Hyvin
-perehtynyt kun Lukianos oli klassilliseen kirjallisuuteen, alkoi hän
-siitä etsiä mallia ja esikuvia esitystavallensa. Siksi sopi hyvästi
-n.s. "keskimmäinen" ja "uusi Attikan ilvenäytelmä" (Antifanes,
-Menandros), jotka niinikään olivat tapojen maalailua ja sen lisäksi
-noudattivat säyseämpää kuvausvoimaa, samoin kuin Lukianoskin vielä.
-Tältä alalta on myös _Dialogi meretricii_.
-
-3. Kerran ivan ja ilveilyn tielle päästyään edistyy Lukianos siinä
-edistymistään, ja uutena momenttina tulee entistään vilkkaampi
-kuvituskyky. Tässä on nähty vaikutusta erään Menippos nimisen
-kyynillisen filosofin puolelta, jonka keksimä n.s. "satira Menippea"
-vivahti samaan suuntaan. Tekijä jättää todellisuuden jokapäiväiset,
-olot ja liikkuu haave-ilmoissa, josta hän kyynelisen filosofin silmällä
-syvemmälti voi tarkastella ihmisen elin-ehtoja ja tarkoitusta ja sen
-johdosta vapaammin ilveillä olevia oloja ja henkilöitä. Tätä mielialaa
-ja henkeä lausuu seuraavat kirjoitukset: _Nekyomanteia_, keskustelma,
-jossa Menippos käy manalassa elon ongelmoita selville saamassa, syntyjä
-syviä tiedustamassa; _Vainajien keskustelut_, sekin uskonnollista
-puolta kosketteleva, näyttää miten ihminen manalassa riisutaan aivan
-paljaaksi: kaikki mikä hänelle täällä oli suurta ja hauskaa, valta,
-voima, komeus, loisto, rikkaus, ei maksa siellä mitään; ainoastaan hyve
-antaa hänelle arvoa; -- _Kronon kirjeet, Kronosolon_ esittelevät
-maallisen tavaran epätasaista jakoa ja siitä aiheutuneita, usein
-naurettavia epäkohtia. Sitte seuraa sarja teoksia, joissa fantastisen
-sommittelun kehissä ilmaantuu epäilijän henki, laskien pilan alaiseksi
-kansan uskontoa, jumalaisopin heikkoja kohtia. _Ikaromenippos_, jossa
-Menippos Ikaron siivillä singaiseksen taivaasen kysymään Zeus isältä
-tarkempia tietoja tään mailman menoista, näyttää, mihin naurettavan
-mielettömiin johtopäätelmiin joudutaan otaksumalla kaitsentoa, joka
-pitää ihmisten tuhansista pikkutouhuista huolta. Samaan suuntaan käyvät
-_Kumoon-todistettu Zeus, Jumalien keskustelut, Merikeskustelut,
-Kronon-juhla_. Ensinmainitussa Zeus pannaan pahaan pulaan nokkelilla
-kysymillä: "Jos muuttumaton kohtalo hallitsee, mitä tointa sitte on
-jumaloilla? ja mitä hyvää uhreista ja rukouksista?" Zeus vastaa:
-"jumalat panevat kohtalon päätökset toimeen, uhrit ovat heikomman
-kunnioitus mahtavampaansa kohtaan." "Kuinka kunnioittaa jumalia, joissa
-ei ole pyhyyttä vähääkään, jotka ovat haureellisia, toraisia j.n.e.? Ja
-jos välttämätön kohtalo vallitsee, niin eihän ihminen silloin ole
-edesvastuun-alainen?" Zeus suuttuu eikä voi vastata mitään. -- Muissa
-taas ivataan ja pilkataan jumalaistarujen epäsiveellisiä ja naurettavia
-puolia; jumalat istuvat syytettyjen penkillä, heitä moititaan ankarasti
-ja purevalla ivalla heidän monista ilkitöistään, julmuudesta,
-siveettömyydestä j.n.e. Zeus ja Kronos koettavat puolustella itseään,
-mutta Prometheus on ankara asianajaja, ja nolosti edelliset selviytyvät
-jutusta. Tarujen ja runojen aiheella luopi Lukianos vilkkaita
-draamallisia kohtauksia, tapauksia jumalien arkielämästä, joissa nämä
-esiintyvät koomillisessa valossa. Niissä puhaltaa aina satiirin viima,
-varsinkin kohdaten Zeuksen monia lempiseikkailuja. -- Vilkkaan
-mielikuvituksensa vuoksi mainittakoon tässä myös _Tosihistoria_, joka
-terveen järjen kannalta sukkelasti ivaa runoilijain ja muutamien
-historioitsijain hullunkurisia rosvojuttuja; Lukianos parodioitsee
-näitä keksimällä ja vakaalla naamalla muka totena kertoillen vielä
-kahta kummallisempia ja mahdottomampia seikkoja.
-
-4. Vielä ylemmäs Lukianon satiirinen fantasia ponnahtaa, kun hän yhä
-selvemmin rupee Attikan vanhaa huvinäytelmää, Aristofanesta ja
-Eupolista, mukailemaan. Tähän asti on vaan pari kolme henkilöä
-keskenään jutellut, vaan nytpä näkymölle astuu niitä koko joukko ja
-toiminta käy yhä vilkkaammaksi, yhä enemmin draaman tapaan. Tekijän
-keksintö on entistään rohkeampi, nerokkaampi. Tarkoitus selviää
-selviämistään. Tämmöisiä ovat: _Tiranni_, joka ijäisyyden valossa
-punnitsee ihmiselämän eri kohtia ja tiloja; niinpä Charon nauraa
-Hermestä, jonka niskalle tuhansia pikkutoimia sälytellään. _Kukko eli
-unelma_, keksinnöltään hauska ja sukkela, parantaa rikkautta himoavan
-Mikyllos suutarin siitä kivusta. (Mainio sivukohtaus on tässä, kun
-sairas Thesmopolis ei anna taudin estää itseään tulemasta filosofin
-velvollisuutta tekemään herkkupöydässä!). Elävästi sommiteltu on myös
-_Charon_; siinä Charon ja Hermes korkealta vuorelta katselevat sitä
-ihmis-himojen, halujen, puuhien ja touhujen tohinaa joka kaikessa
-pienuudessaan ja turhuudessaan vilisee täällä alhaalla. Siveyttä ja
-uskontoa käsittelevät puolittain ivaten dialogit: _Prometheus_, joka
-terveen järjen nimessä soimaa Zeusta ja puolustaa omantunnon oikeutta
-noita vanhoja mörköjuttuja vastaan, samalla kun hän Zeuksen käskystä
-naulataan kiinni Kaukason kylkeen; _Jumalien kokous; -- Zeus
-murhenäyttelijänä_, jossa kaksi filosofia väittelee jumalain
-kaitsennosta ja jumalat koomillisessa mielenjännityksessä kuuntelevat
-odottaen väittelyn loppupäätöstä. Epikurolainen kumoo vastustajansa, ja
-Zeus on täytenä nollana noita kapinoivia vapaa-ajattelijoita vastaan.
-
-Toisissa kirjoitelmissa Lukianos panee filosofit kovin
-ahtaalle. _Vitarum audio_, draamallista eloa uhkuva, koomillinen
-huutokauppa-kohtaus, jossa Hermes myytäväksi tarjoo kaikenlaisia
-filosofien edustamia ja ylistämiä elämiä. Tätä menettelyä puolustaa
-sitten kappale _Kalastaja_, jossa fantastisella kalastuskeinolla oikeat
-ja väärät filosofit erotellaan toisistaan. Samaa henkeä puhuu
-_Kaksinkertainen syytös_, jossa Lukianos puolustaikse sekä filosofiaa
-että retoriikkaa vastaan ja samalla moittii kumpaakin, toista siitä
-että filosofit ovat niin riidanhaluisia, sanansaivartelijoita,
-itsepäisiä, toista siitä että se on veltostunut, ettei siinä ole sitä
-pontta ja perää kuin esim. Demostheneen aikoina, että se kähertelee
-tukkaansa ja maalaa poskensa erästen naisten tapaan; siitäpä sille
-kerttyykin sulhoja jotka juovuspäissä sen ovella jyristävät...
-_Peregrinon kuolema_ ja _Pakolaiset_ pilkkaavat, semminkin jälkimmäinen
-kyynikkoja ("koirafilosofeja"): he ovat muka ottaneet vaan koirien
-pahat tavat -- haukkuvat, ovat nälkäisiä ja hävyttömiä, hännittelevät
-niitä keiltä tietävät herkkupaloja saavansa --, mutta koiran hyvät
-puolet, valppaus, uskollisuus, on heiltä jäänyt huomaamatta.
-_Toivomukset_ -- mikä toivoo mitäkin: rahaa valtaa y.m., mutta toiveet
-on vaan unelmia -- todistaa rohkeaa mielikuvattia, mutta iva on jo
-väljähtynyt. _Timon'ista_ vasta enemmin.
-
-Lopuksi on vielä useita kirjoitelmia joita on vaikea tarkalleen
-ryhmitellä. Semmoisia ovat m.m. _Oppimatonta monien kirjain haalijaa
-vastaan_, sapellinen hyökkäys; _Puhujain opettaja_, jossa sofistat ja
-reetorit (Pollux?) saavat selkäänsä; _Lexiphanes_, ivailu attikistain
-sanansaivartelua, vanhentuneitten tai teeskeltyjen sanain ja
-sananparsien tavottelua; -- _Palkatut_ on satiiri filosofeja vastaan
-jotka matelevasti orjailevat rikkaita Roomalaisia, muuten Lukianon
-paraimpia kappaleita.
-
-Lopulla ikäänsä Lukianos tyyntyi ja valeli niukemmalta satiirin sappea.
-Merkittäköön kaksi elämäkertaa, ja niissä kaksi vastakohtaa _Demonax_,
-Lukianon ystävä, ihmisen ja filosofin malli, siveellinen, vakaa,
-vilpitön, ja _Alexander l. vale-profeetta_ petturi ja ulkokullattu. --
-Muut vähäpätöisemmät kirjaset jääkööt mainitsematta.
-
-Näiden monien teosten sisällykseen olemme vain muutamin sanoin
-saattaneet kajota. Mutta niiden kehissä liikkuu vilkkaassa vilinässä
-kokonainen mailma, koko silloinen aika sivistys-oloineen, omituisine
-ilmiöineen ja epäkohtineen, jotka tarjosivat rikasta aihetta
-Lukianon moisen kritikoitsijan terävälle kynälle. Antiikin loistava
-sivistysmailma on hajoomaisillaan, uuden hengen viimojen puhaltaessa.
-Millä mielin Lukianos tätä näkee? Hän huomaa ajan potevan kuolintautia,
-mutta lääkettä hän ei siihen keksi eikä juuri haekaan. Ainoa keino
-olisi kenties palata entisiin ihanteihin -- mutta se oli mahdotonta,
-historian pyörää ei voi takaperin vierittää. Siis jäi hänelle vaan
-toimeksi katsella tuota häviötä, paljastaa aikansa paheita ja vammoja,
-irvistellä niitä.
-
-Hänen kantansa on kieltoperäinen, melkein pessimistinen. Niinpä ensin
-filosofiassa. Hän ei liity mihinkään filosofiseen lahkoon tahi
-katsantokantaan, sentähden että kaikki dogmit ja oppirakennelmat
-yleensä ovat hänelle vastenmieliset. Mitäs noista mietiskelyistä, jotka
-häälyvät pilventapaisissa taika-ilmoissa tavotellen metafyysillisiä
-meille vallan hämäriä asioita, joiden perille emme kuitenkaan tässä
-elämässä voi päästä! Älkäämme menkö edemmäs kuin pohjaa tuntuu jalkojen
-alla. Lukianon silmä ei siis kannata kauas, ei ilmiömailmaa ulommas.
-Hän on tavallaan epäilijä tai, paremmin sanoen, hänen kantansa on n.s.
-terve järki, bon sens, joka ei pyri kaukomaille hämärille. Ihmismailma
-oloineen -- siinä hän pysyy ja sitä hän sitä tarkemmin tähystelee.
-Yksityisiä aatteen leimauksia, sattuvia havaintoja ja mietelmiä hänellä
-kyllä ehtimiseen tavataan, mutta ei mihinkään oppikaavaan
-järjestettyinä. Hänen terävää käytöllistä älyänsä säesti vilkas
-kuvitusvoima ja tarkka silmänsä, jolla hän heti keksi koomillisuutta.
-Tämmöiselle hengelle tarjosi tapain kuvailu, semminkin noin
-monimutkaisena, jos jotakin siveellisiä vammoja potevana ja kummia
-uhkuvana aikana, kiitollisen alan. Siinä hän tahtoi etupäässä puolustaa
-terveen ihmisjärjen oikeutta, rohkeasti puolustaa totuutta, luontoa,
-kauneutta vastoin kaikkea mielettömyyttä, taika-uskoa, valhetta ja
-ulkokultaisuutta.
-
-Muuten on L:n kanta tässäkin negatiivinen. Jos epikurolainen sanoi:
-nauti! stoalainen: kärsi kaikkea hyveen tähden! kyynikko: halveksu
-loistoa ja kunniaa ja kaikkia! --- niin Lukianos puolestaan ei
-ehdottomasti hyväksy sitä eikä tätä, hänpä vaan moittii niin toisen
-kuin toisenkin liiallisuuksia ja yksipuolisuutta, samoin kuin hän
-yleensä naureksii ihmisten monenlaista turhuutta ja hulluutta.
-Todellisuus ei täytä ihania onnen unelmiasi, soukenna siis siipesi
-ajoissa! Totu katsomaan elämää semmoisena kuin se todella on. Älä
-kiinnitä sydäntäsi mihinkään, vaan pysy individualisesti vapaana! Näin
-Lukianos saarnaa. Oppi ei ole uusi, mutta uusi oli se hauska, tenhoisa
-muoto, jossa Lukianos antaa aatteilleen lihaa ja verta.
-
-Sanotun johdosta saattaa jo arvata Lukianon _uskonnollisen_ kannan.
-Kansan polytheistinen uskonto siveyttä loukkaavine, naurettavine
-taruineen ei hänessä voinut herättää kunnioitusta: päinvastoin näitä
-jumalaisjuttuja hän juuri myrkyllisimmin pilkkaa, irvistää ja ivailee,
-kuten useat hänen kirjoituksensa jo meille näyttivät. Taika-uskoa hän
-sydämensä pohjasta halveksii. Hän on epäilijä, "vapaa-aattelija", ja on
-siinä kohden samaa mieltä kuin epikurolaiset, vaikkei hän tässäkään
-tahdo sitoutua minkään määrä-koulun kaavoihin, vaan olla
-itselöllisesti vapaana. Hänen uskottomuutensa on selvän terveen järjen,
-ei filosofisen mietiskelyn asia; ja siltä kannaltaan hän kansanuskontoa
-ahdistaa. Tahtomatta sitä suorastaan raastaa ja repiä maahan, iskee hän
-siihen vaan ivansa hampaan, mikäli hän siinä luulee huomaavansa
-hullutuksia ja heikkoja kohtia. Hänen täytyy saada tyydyttää
-irvistelyhaluansa tällä niinkuin muillakin aloilla. -- Muuten
-jonkunlainen uskonnon virkistys ilmestyi pakanamailmassa 1:llä
-vuosisadalla, lieneekö sitte ollut kristinuskon vaikuttama
-vastavirtaus, vai mikä. Noita vanhoja jumalia aljetaan taas yleisemmin
-uskoa, vaikka se usko jo kauan oli ollut sammuksissa; etevämmätkin
-henget, semmoiset kuin Dion Chrysostomos, Plutarchos, Marc. Aurelius,
-Epiktetos, uskovat jumalan voimaa ja koettavat syvemmältä selittää
-vanhaa monijumalais-tarustoa. Sekoitellaan monen kansan uskontoja
-yhteen ja Olympon jumalien rinnalla upeilee Egyptin ja Persian jumalia.
-Vaan tämän uskon rinnalla käy kaikellainen epä- ja taika-usko; uskotaan
-mitä hassunpäiväisimpiä taikajuttuja ja ihmetarinoita, Tämä rikkaruoho
-rehottelee varsinkin suuren joukon keskellä. Näitä uskonnollisia oloja
-Lukianos elävästi kertoilee ja pilkkaa monissa kohdin. Hän kertoo
-sairaista jotka turvasivat kaikellaisiin taikatemppuihin parantuakseen
-(Pseudophilos); hän kertoo niistä ihmeistä joita hoettiin Peregrinuksen
-haudalla tapahtuvan. Nämä olivat itse tietämättänsä pettureita, jotka
-uskon innostuksessaan pettivät itseään ja muita; toisenlainen petturi
-ja silmänkääntäjä oli Alexandros, joka petti herkkäuskoisia heiltä
-rahaa kiskoakseen. Kaikki tämmöiset saivat Lukianolta tuomionsa.
-
-Kristityistä puhuu Lukianos teoksissaan muutamissa paikoin.
-Kristinuskoa hän ei juuri ensinkään tuntenut; mutta kristittyjen
-elämästä, heidän alttiudestaan auttaa toisiaan, heidän keskenäisestä
-rakkaudestaan antaa hän varsin kauniin todistuksen, vaikka hän samalla
-mailmanviisaan kannaltaan surkuttelee heitä, kun muka maallista hyvää
-halveksiessaan helposti joutuvat viekasten petturien saaliiksi.
-Mutta ei hän pilkkaa heitä eikä Vapahtajaa yhdelläkään sanalla.
-(Sommerbrodt). Vahinko vaan että kristinuskon kauniit elon-hedelmät,
-joita ei pakanakaan voinut olla huomaamatta, eivät saattaneet häntä
-tarkemmin tutustumaan noiden hyvien töiden lähteesen, itse oppiin ja
-uskoon. Silloin hän olisi voinut jotain uutta rakentaa, eikä vaan
-vanhaa repiä. Hänen työnsä ei kuitenkaan, vaikka negatiivistakin
-laatua, ole siltä arvotonta. Totuutta rakastaen on hän paljastanut
-aikansa sivistyksen ja uskonnon turhan tyhjän, valheellisen, onton
-olennon ja siten ehkä enemmin kuin kukaan muu tahtomattansakin
-jouduttanut tuon vanhan rakennuksen raukeamista. Siten on hän
-välillisesti edistänyt totuuden, ijäisen totuuden, kristinuskon
-lopullista voittoa.
-
-Kirjailijamme suurimpia ansioita on hänen _esitystapansa_. Vanhojen
-sivistyskansojen elämästä ei enää valunut kirjallisuudelle uusia
-hedelmällisiä aatteita, Lukianon täytyi tyytyä vanhoihin. Hän oli
-syvälti perehtynyt klassillisen ajan suuriin kirjailijoihin, niistä hän
-ammenteli aatteita, jotka hän sulatteli omiksensa. Tuo vilpas, vapaa,
-rohkea henki painoi niihin omituisen leimansa, niin että ne hänen
-lausuminaan taas tuntuivat tuoreilta, alkuperäisiltä, viehättäviltä.
-Miten tää tapahtui, se oli hänen sommittelunsa salaisuus. Tuo
-sommittelu on laadultaan niin monikeinoista, vaihettelevaa ja lietoa,
-että sitä on melkein mahdoton osilleen säännellä, synnylleen
-selvitellä. Siinä on luontoa ja taidetta lähimmässä liitossa. Sen
-ytimenä on Lukianon oma individualisuus: hieno, kirpelä ivailu, rohkea
-mielikuvitus ja kaiken sen ohessa omituinen sulosomuus ja sujuvuus.
-Lukianoa lukiessa tuntuu hiukan Xenofonia, Platonia, Demosthenesta,
-Aristofanesta, jopa Homeroa ja Herodotoakin, mutta nuo eri ainekset
-ovat niin sujuvasti sulaneet yhteen, ettei tunnu "vasaran jälkiä eikä
-pihtien pitämiä". Siinä on Croisetin mukaan "un fond brillant de fine
-érudition classique", jonka päällä ylinnä leijaa hänen oma
-henkilöisyytensä: äly, sukkeluus, kuvitusvoima.
-
-Äly ja sukkeluus ilmestyy siinä että Lukianos ei pysy kauan samalla
-ajatusten ja säännöllisten lausejaksojen yksitoikkoisella uralla, vaan
-mielii vaihtelua, hypellen milloin mitäkin sivupolkuja pitkin, kun
-niiden varrella vaan ilmaantuu arvaamattomia sulosattumia, pirteitä
-sävyjä, hauskoja vastakohtia, pahankurisia piloja ja salavehkeitä,
-sukkelia sanasutkauksia. Kuviton puhe vaihtuu vähä väliä kuvilliseksi.
-Pilapuhe on usein hieman oppinutta, viisastellen vanhan kirjallisuuden
-ja taruston jutuilla ja niihin viittaillen; jos se ei aina nauratakaan,
-pitää se kuitenkin lukijan hereillä ja hyvällä tuulella. Yhden aatteen
-aiheesta venyy usein pitkä pilajuttu, jolle joku sanasutkaus luopi
-leikillisen tai ivallisen sävyn. Sama alkuaan aivan yleinen aate
-uusiutuu ja käy yhä paremmaksi, elävämmäksi, hauskemmaksi, ja asia
-ilmestyy yhä uudessa valossa, toiselta kannalta katseltuna. -- Tämä on
-selvästi sofistain koulussa opittu, loistovaikutusta tavotteleva
-temppu.
-
-Tämmöiseen aatosten laajennukseen ja muodon muunteluun, uusien sävyjen
-keksintöön tarvitaan tietysti mielikuvitusta, fantasiiaa, jos sen
-kanssa yhdessä toimiikin järjen äly. Mielikuvitteellinen esitys välttää
-yleisiä abstraktisia lajikäsitteitä ja niiden yksijonoista kulkua;
-se käyttää, mikäli mahdollista, vaan speciem pro genere, todellista
-eloa esittäviä, ajalleen ja paikalleen konkreetisesti määrättyjä
-tapauksia, elokuvia, jotka kertomusta vilkastuttavat. Tavallisesti hän
-valitsee kuvat niin,, että ne antavat asialle pilallisen, hauskan
-valon. Ne eivät ole runoilijan pontevia tenhokuvauksia, ne ovat
-vaatimattomampia, mutta luovat kuitenkin asioihin todellisuuden eloa.
-Kuinka naurettavan somalta näyttääkään esim. Olympin jumalien olot ja
-puuhat katsottuina jokapäiväisen ihmis-elämän kannalta! Tuo
-mailmanhallinto on loputonta ikävää hommaa ja rähmettä, "sitä
-viimeistä" virkaa, josta jumalakin väsyneenä pyytää eronsa saada.
-Lukianon kertoilu uhkuu eloa ja todellisuutta. Hän vetää verhon
-tapausten edestä ja paljastaa ne, kun ne juuri paraikaa ovat tekeillä.
-Ja lisäksi elvyttää hän kuvailuaan sattuvilla vertauksilla. Tämä oli
-kaikki sofistain koulusta kotoisin. Sofistillinen sävy on myös hänen
-halunsa puhua pro et contra, väitellä ja todistella, niinkuin sofistat
-tekivät, näyttääkseen viisastelutaitoansa. Väittelyn aine saattoi olla
-vähäpätöinen, jopa naurettavan turha, riitaa "paavin parrasta" --
-pääasia olikin vaan dialektisen taitonsa näytteleminen. Tälle ajan
-muodille suoritti Lukianoskin veronsa, hän kun m.m. sepitti "Kärpäsen
-ylistyksen" -- mutta vielä sittekin kun hän muuten oli sofistiikasta
-luopunut, käyttää hän mielellään sen todistelutapaa. Siis esitetään
-joku väitteen-aine; toiset puhuvat puoleen, toiset vastaan, ja eri
-mielipiteet törmäävät yhteen; väittely käy dialektiikan sääntöjen
-mukaan. Tätä tapaa Lukianos harjottelee huvikseen tahi on hänellä siinä
-satiirillinen salatarkoitus. Kats. esim. Akademian ja Juopumuksen
-väittelyä (Bis accusat.), tahi Diogeneen ja Parrhesiadeen s.o. Lukianon
-(Piscator). Väittely ei tarkoita filosofista syvyyttä, vaan hauskuutta
-ja pilanlaskua.
-
-Kertoilun tahi kuvailun muodossa Lukianos siis ilmaisee ajatuksiansa.
-Kaikki on elävää toimintaa, useinpa oikein draamallista. Hän on mestari
-kuvailutaidossa. Kun hän esim. pääsee maalaamaan noita inhotuitaan
-vale-filosoofeja, jotka ulko-asussaan, pitkällä parrallaan, synkän
-syvämielisellä naamallaan, reppu selässään ja sauva kourassaan,
-havittelivat filosofin nimeä ja mainetta, mutta itse asiassa olivat
-ulkokullattuja lurjuksia ja lorunlaskijoita -- silloin hän tekee
-asiansa oikein "con amore". Muuten kuvat suoritellaan muutamilla
-reippailla hätäisillä piirteillä, ne ovat hahmopiirroksia, mutta
-kuitenkin sattuvia, vivahtavatpa sentään usein irvikuvien laatuun.
-Naurettava puoli tuodaan aina etupäässä esiin, mutta sitä lievittää
-joku sulo; kaikki käy lievällä kädellä, sujuvasti, sulavasti. Yhtä
-hyvin luonnistuu häneltä tapausten ja kohtausten kuvailu, olkoot ne
-tosi-oloista otetut tahi taiteen, kirjallisuuden, taruston aloilta.
-Etupäässä valaistaan tapausten pääkohtia, niiden karakteristinen puoli,
-usein humorilla. Kaikenlaisten, semminkin hullunaikaisten kohtausten
-kertoilu uhkuu eloa ja luonnontotuutta. Pilajuttuja ja pikkukaskuja
-esiintyy paljon, ei ainoastaan kertoelmissa, vaan keskusteluissakin,
-joiden tehtävänä on todistella. Kertoilun sävy on hilpeänlainen ja
-vivahtaa läheltä suusanalliseen pakinaan, joka ei aivan tarkasti
-noudata logiikan sääntöjä. Lukianos kertoo mielellään ja häntä haittaa
-kertoilijain yleinen vika, että niin helposti hairahtuu pikkuseikkoihin
-ja erityiskohtiin. Tietysti hän myös liioittelee. Ei hän tarkoin
-jäljittele todellisuuden maata; hän koskettelee siihen kyllä usein
-valaakseen siihen aatteen välkettä, mutta ei vajoo siihen. Kaikkea
-rumaa ja törkeää hän hyvällä aistilla karttaa, suosien somuutta ja
-miellyttävää sukkeluutta.
-
-Vasta dialogin, keskustelun muodossa Lukianos ilmaisee koko kykynsä.
-Draamallinen muoto sallii hänen valaa vahvemmalti tosi-eloa ja
-realismia esitykseensä. Tässä ilmaantuu hänessä kehitys siihen
-suuntaan, että kuvitusvoima pääsee yhä enempään valtaan, kohoo rohkeana
-yhä korkeammalle. Kuten jo mainittiin alkoi hän mukailemalla Platonin
-filosofista dialogia (esim. Hermotimos) ja lopetti Aristofaneen jälkiä
-käymällä. Hän valitsee jonkun, tavallisesti koomillisen, situatsionin,
-joka jo semmoisenaan sopusoinnussa tekijän tendenssin kanssa määrää
-toiminnan kulun ja keskustelun pääpiirteissään. Toiminta ja
-puheenvaihtelot suorittavat todistuksen, saattavat sen aatteen, minkä
-tekijä milloinkin tahtoo, voitolle.
-
-Kullakin henkilöllä on osansa, aatteensa kannatettavana, siitä he
-saavat kukin tyyppinsä ja muotonsa. Usein ne ovat vaan personoittuja
-aatteita, allegorioja, tämä luonnollisena seurauksena Lukianon koko
-suunnasta. Eihän hän olekaan runoilija, vaan paremmin filosoofi, joka
-toimii aatteilla. Hän ei tarkoita etupäässä lukijain esteetillistä
-nautintoa, vaan tahtoo antaa heille jotain ajateltavaa. Muuten on hän
-rohkea ja kekseliäs näiden allegoriain luonnissa ja poistaa siten sen
-kuivuuden joka allegoriaa muuten haittaa. Eipä lukija, niiden vilkasta
-tointa ja hauskaa puuhaa nähdessään, tule juuri muuta aatelleeksi, kuin
-että hänellä on eläviä henkilöitä edessään. Tosi henkilöt ovat tietysti
-sitä elävämmin kuvatut. He puhuvat ja toimivat luonteensa ja
-tunteittensa mukaan; ja kaikki uhkuu vilkasta draaman eloa, jonka
-vilinästä kuitenkin näytelmän pääaate aina vilahtaa esiin lopullisesti
-voittaakseen. Usein tekijä itse piiloutuu jonkun näkymöllä toimijan
-naamarin takana ja lausuu hänen suunsa kautta omia mielipiteitään
-(Tychiades, Lykinos, Mikyllos, Mómos).
-
-Mielikuvitus vallitsee vapaasti ja laveasti. Huolimatta siitä mikä on
-mahdollista tai todennäköistä, häilyy se keveästi läpi maan ja taivaan,
-kunhan se vaan saa hauskuttaa, yllättää ja -- pilaa laskea ja ilvehtiä.
-Muuten tuo lento on enemmän säyseää kuin huimaa; tunteille maireita
-sulohaaveita ja unelmia Lukianos ei suosi. Tunnetta ylempänä vallitsee
-järki, ja sen avulla hän luo äkki-ihmetyttäviä, sukkelia, vaihtelevia
-olotiloja ja seikkoja, usein satiiria pohjallaan. Kekseliäinnä
-tuo kuvitusvoima ilmaantuu "Tosihistoriassa", joka vilisee mitä
-hullunkurisimpia juttuja ja seikkailuja -- oikea senaikuinen
-Münchhausiadi. Vakavalla naamalla noita juttuja kerrotaan, ikäänkuin ei
-epäilys olisi mahdollinenkaan -- siinä hän ilvehtii kuulijoita, joille
-voi jos jotakin syötellä.
-
-Kaiken tämän ilveen takana oli Lukianolla kuitenkin täysi tosi
-silmämääränään. Hän tahtoi _sillä_ keinolla taistella harhoja ja
-valhetta vastaan paraan ymmärryksensä mukaan. Siitä jää hänelle pysyvä
-arvo sivistyshistoriassa. Croiset lausuu hänen merkityksensä
-seuraavilla sanoilla: "Or il est incontestahle quil y a dans l'homme
-comme un conflit perpetuel entre une disposition prudente et positive
-qui le porte à ne croire que son expérience, à douter de tout oe qui
-dépasse la raison commune, et un autre disposition toute contraire, qui
-le rend avide d'affirmations légères et marveilleuses. Ces deux
-dispositions ont leur raison d'être, et il est necessaire qu'elles se
-fassent équilibre mutuellement. Si l'esprit humain était trop
-soeptique, il nirait jamais on avant; si il est trop croyant, il se
-perdrait dans le rève. C'est donc lui rendre service que de le prémunir
-contre l'excés de ces tendences opposées. Lucien est un des écrivains
-qui ont le plus fait pour fortifier la résistance de la raison aux
-élans irréfléchis de la crédulite."
-
-Lukianos ei ehtinyt vielä vanhaan aikaan saada arvoansa tunnustetuksi.
-Olihan hänen ilmestyessään jo antiikin henki sammumaisillaan, hän oli
-sen viimeisiä loistavimpia valon leimauksia. Vasta renässansi uuden
-ajan alulla, joka taas antoi ihmisjärjelle sen oikeudet, osasi häntä
-oikein ansion mukaan arvostella. Sittemmin on häntä ahkeraan selitelty,
-tutkittu, mukailtu; varsinkin viimis-aikoina ovat filologit kääntäneet
-häneen huomionsa. Me tahdomme tässä esitellä häntä suomalaisille
-lukijoille kahdella hänen teoksellaan, jotka edustavat eri asteita
-hänen kehityksessään.
-
-Saksan ja Ranskan oppikouluissa on nykyaikoina ruvettu vaatimaan ja
-saamaankin entistään enemmän sijaa tälle kirjailijalle, sillä
-perustuksella että hän näkyy olevan sovelias kehittämään nuorison
-kriitillistä kykyä samalla kuin hän myös harrastuttaa siihen mikä on
-hyvää ja kaunista. Meillä kun kreikka saa tyytyä sellaiseen orvon
-osaan, jota sivistyksen nimessä ei voi muuta kuin surkutella, on turha
-siinä kohdin Lukianon hyväksi mitään toivoakaan. Kuitenkin voinevat jo
-nämätkin otteet hänestä saattaa oppilaita hiukan oivaltamaan antiikin
-kultuuri-elämää ja Lukianon merkitystä siinä.
-
-
-
-
-
-
-HUONE.[1]
-
-
-1. Aleksander halusi kylpeä Kydnos-virrassa, nähtyään sen olevan
-kauniin, kuultavan, vaarattoman syvän, miellyttävän vuolaan, hauskan
-uida ja suvenkin aikana viileän, niin ettei hän luullakseni sen
-taudinkaan uhalla, johon hän kylvyn johdosta sairastui, olisi pysynyt
-siitä erillään. -- Vaan jos joku näkee salin, suurta suuremman,
-kaunista kauniimman, valosta välkkyvän, kullasta kuultavan ja
-maaluutauluilla komeilevan[2] eikös häntä haluttaisikaan puheita siinä
-sommitella -- jos hän muuten tätä alaa harrastaisi -- eikö häntä
-haluttaisi siinä loistella ja kunniaa saada, täyttää huone äänellään ja
-siten mikäli mahdollista itsekin osaltaan sen kauneutta kartuttaa,[3]
-vaan, tyynni katseltuaan kaikki ja ainoasti ihmeteltyään, lähtisikö
-pois, jättäen huoneen mykäksi ja sanattomaksi, mitään lausumatta,
-ikäänkuin mykkä tai joku suomattomuudesta suunsa sulkenut?[4] 2.
-Jumaliste! tuo ei ole minkään kaunomielisen eikä somamuotoisimpia
-lempivän tointa, vaan suurta moukkamaisuutta, törkeyttä ja
-kauneen-älyttömyyttä[5] noin halveksia herttaisinta ja vieraksua
-ihaninta eikä ymmärtää, että oppimattomat ja sivistyneet eivät samalla
-silmällä katsele katseltavia, vaan nuo eivät enempää tahdo kuin vaan
-yleensä katsoa, kurkistaa ympärilleen, siirrellä silmiään sinne tänne,
-töllistellä kattoon heiluttaen kättänsä, ja äänetönnä ihastella,[6]
-heiltä kun puuttuu kyky puhua jotain noiden katselmiensa arvoista; vaan
-joka sivistyneen silmällä katselee kauneen ilmeitä, eipä hän vaan
-luulteni tyydy pelkällä katseellaan korjaamaan sulon satoa,[7] hän ei
-jää äänetönnä katsojana kauneutta ihailemaan, vaan hän yrittää mikäli
-mahdollista siinä viivähtää ja omalla puheella palkita[8] näkemiänsä,
--- 3. Tuo palkka-vastike ei ole pelkkää huoneen ylistystä -- semmoinen
-sopisi ehkä entiselle saarelais-nuorukaiselle,[9] joka hurmaantuneena
-ihmetteli Menelaon taloa ja vertaili sen norsunluuta ja kultaa taivaan
-ihanuuksiin, hän kun näet ei vielä ollut nähnyt mitään muuta kaunista
-maan päällä -- vaan jo loistosuojassa puhuminenkin ja se että hän,
-kutsuttuaan kuulijoikseen parhaat, heille esittää näytteen puheistaan,
-jo sekin olisi osaltaan ylistystä. Ja ylen hauskaahan tuo toimi
-luullakseni oliskin. Aatteleppa! Huoneista loistavin aukenee puheitasi
-vastaanottamaan, täynnä puhetta[10] ja harrasta hiljaisuutta[11]
-vieläpä itsekin luolien tapaan hiljaa kajahtelee vastaan, matkien
-sanoja, venytellen sanojen viimeisiä äänteitä[12] tai paremmin sanoen,
-opinhaluisen kuulijan tavoin, se sanottuja muistiinsa teroitellen ja
-puhujaa kiitellen siten maksaa hänelle varsin sopivan vaivanpalkkion.
-Samoin käy kallioiden,[13] kun ne paimenten huilunsäveliä kajahuttavat:
-ponnahtaen takasin palajaa sävelen kaiku sinne mistä se lähti; vaan
-oppimaton rahvas luulee jonkun neitosen olevan jossain louhien ja
-kallionkolojen keskellä ja sieltä haastelevan vuorien sisältä: hänen
-luulevat matkivan laulajien ja huutajain ääniä. -- 4. Minun nähteni
-siis huoneen upeus ylentää puhujan mieltä ja kiihottaa sitä sanojen
-puoleen, ikäänkuin jos tuo näkykin johtaisi hänelle aatoksia mieleen;
-sillä kaiketi silmien kautta sieluun virtaa jotakin kaunista,[14] jonka
-mukaan se somistelee sanat ja lähettää ne sitte julki. Vai uskommeko
-sota-asun välkkeen ja muodon kiihottaneen Achilleen kiukkua Frygejä
-vastaan,[15] niin että hän, kun koetteeksi pukeutui siihen, heti
-hurmaantui, yltyi ja siivistyi sota-innon lentoon -- vaan puheenko into
-ei kiihtyisi paikkojen kauneuksia myöten? Ja Sokratestapa[16] tyydytti
-vainen platanipuun solevuus, ruohoisan nurmen nukka ja kuulakas lähde
-lähellä Eilissos-jokea,[17] jo siellä istuen hän naureskeli Myrrinusion
-poikaa Faidroa ja kumosi Kefalon pojan Lysiaan puhetta ja kutsui
-pariinsa Runottaria ja uskoi heidän tulevan sinne yksinäisyyteen osaa
-ottamaan heidän juttuihinsa rakkaudesta, ja vielä kun kehtasikin vanha
-mies haastaa neitosia kuuntelemaan poikainrakastelu-seikkoja! Ja näin
-ihanaan suojaan emmekö uskoisi heidän kutsumattakin saapuvan? -- 5.
-Eikä tämä suoja tarjoo ainoastaan varjoa[18] eikä se mukaile plataanin
-kauneutta, ei vaikkapa, jättäen tuon Eilisson varrella kasvavan,
-tarkoittaisitkin kuninkaan kulta-plataania; sillä tuo oli vaan upean
-rikkautensa takia ihmeteltävä: siinä ei ollut taidetta, ei kauneutta,
-ei hauskuutta, ei sopusuhtaisuutta, ei sulorytmiä kultaan yhdistynyt ja
-sitä muodostellut, vaan se oli barbarinen näkökappale, pelkkää
-rikkautta, katselijain kateus, omistajansa onni. Mitään ylistystä
-siihen ei liittynyt, sillä ei Arsakiidit tosi-kauniista väliä pitäneet,
-eivät huviksi komeuttansa näytelleet, eivätkä siitä huolta pitäneet
-että katselijat heitä ylistäisivät, vaan että he hämmästyisivät. Eivät
-barbarit ole kauneen suosijoita, vaan rikkauden mielisiä.[19] 6. Vaan
-tämän huoneen kauneus ei noudata barbarilaisen silmän vaatimuksia, ei
-persialaista prameilua eikä kuninkaallista korskeilua; se ei kysy yksin
-köyhää, alhaista, vaan sivistynyttä katselijaa, semmoista jonka
-arvostelu ei ole ainoastaan silmissä vaan jossa joku järjenkin harkinto
-seuraa katselun mukana. Sen vaatii huoneen kauneus.[20] Sillä se
-kääntyy päivän ihaninta suuntaa kohti -- vaan päivän ihanin ja suloisin
-aika on aamu -- ja heti kun aurinko kurkistaa esiin idän rannalta,
-huone ottaa sen valoa vastaan avatuista ovistaan ja täyttyy siitä
-tulvilleen, jonka vuoksi vanha kansa rakensikin templinsä itää kohti
-katsoviksi; edelleen sen pituus, leveys ja korkeus ovat sopusuhtaiset
-keskenään, valoaukkojen asema on vapaa ja kutakin päivänhetkeä myöten
-sovellettu ja eikö kaikki tämä ole somaa ja kiitettävää? 7. Vielä
-sopinee ihmetellä katon liikoihin menemätöntä somamuotoisuutta ja
-moitteetonta koristusta, johon ei ole kultaa liioin tuhlailin, vaan
-suhdallisen maltillisesti käytetty sievyyden vertaan asti,[21] samoin
-kuin siveä ja kaunis nainen kauneuttaan ylentääkseen ei enempää
-tarvitse kuin kapeat vitjat kaulaansa, tai halvan kantasormuksen
-sormeensa, tai renkaan kellukat korviinsa, soljen tahi nauhan
-kiinnittämään hajallisia hiuksiaan, mikä saman verran lisää muodon
-somuutta, kuin purppurakaista vaatteen kauneutta. Vaan eräät toiset
-naiset, varsinkin rumanpuoliset niistä, laativat pukunsa kauttaaltaan
-purppurasta ja verhovat kaulansa kokonaan kultaan, tavotellen tällä
-kalliilla komeudella viehätystä ja korvaten puuttuvaa kauneuttansa
-ulkokoristeilla; he luulevat näet käsivartensa hempeämmin heloittavan
-kun ne välähtävät kullan hohteessa ja jalan epäkaunisten ääriviivain
-piilevän kullatun sandaalin suojaan sekä kasvojensa näyttävän
-suloisemmilta korujen heijastuksissa katseltuina. Noin nuo; vaan siveä
-kotinainen viljelee kultaa vain kohtuullisin määrin ja ainoastaan
-tositarpeiksi; eipä hän, luulen ma, häpeisi näyttää kauneuttaan aivan
-alastonnakaan.
-
-8. Niinpä siis tämän talon katto, eli pikemmin pää, kauniinmuotoisena
-jo itsessään,[22] on senverran kullalla koristettu kuin taivaanlaki
-yöllä kauttaaltaan loistelee sinne tänne sirotetuista tähdistä,
-kiiltelee hajallaan olevista tulikukista. Jos taivaanlaki olisi
-kokonaan tulta, se ei meistä näyttäisi kauniilta, vaan kamalalta. Niin
-tuossakin nähtänee että kulta ei ole joutavaa eikä vain silmähuvin
-vuoksi muun koristuksen sekaan siroteltu,[23] vaan se välkyttää jotain
-suloista lämpöloistetta ja punaa sillä koko huoneen. Sillä kun
-päivänvalo kohtaa kultaa ja sen loistoon sekaantuu, leimuaa siitä
-yhtymästä kaksinkertainen loiste, jonka säteissä kaikki näyttää kahta
-kirkkaammalta. 9. Tämmöisiä on talon yläosat ja harjat, kaivaten
-jotakin Homeroa ylistäjäkseen, joka sanoisi sitä "korkeakattoiseksi"
-kuten Helenan makuusuojaa tahi "sädeloistoisaksi" kuten Olympoa; sen
-muuta koristelua, seinien kuvamaalauksia, värien kauneutta, kunkin
-kuvan elävyyttä, säntillisyyttä, totuutta[24] sopisi somasti verrata
-kevään kirkkauteen tai nurmen kukkaisverhoon, paitsi että kevät
-kukkineen lakastuu, kuihtuu, muuttaa muotonsa, heittää kauneutensa,[25]
-vaan tämä (taiteen) kevät on ainainen, sen nurmi ikivihanta, sen kukka
-kuolematon,[26] kun näet vaan silmä siihen vajoo, katse sen suloutta
-niittelee.[27] 10. Kuka ei näitä näin monia ja eteviä ansioita
-ihastellen katselisi tai kuka ei mielisi yli kykynsäkin niiden keskellä
-puhua, tajuten aivan häpeälliseksi jos puheen puolesta jäisi
-näkemistänsä takapajulle?[28] Mitä viekoittelevinta on näet ihanain
-ilmiöiden näkö, ei ainoastaan ihmisille, vaan hevonenkin[29] luulen ma
-mieluummin juoksee viettävää pehmeää kenttää pitkin, joka lempeästi
-vastaa sen astelua ja vienosti notkahtelee sen jalan alla eikä kovaa
-pamahtele kaviota vastaan:[30] silloin oro juoksee täysin voimin ja
-kokonaan antautuen nopeutensa valtaan se kilpailee kentän kauneuden
-kanssa. 11. Kun riikinkukko astuu niitylle kevään alussa,[31] jolloin
-kukatkin versovat esiin, ei tosin suloisempina, mutta, niin
-sanoaksemme, kukkeampina ja väripaineeltaan puhtaampina, silloin tuokin
-levitellen siipiään ja näytellen niitä auringolle sekä nostaen
-pyrstöään ja kohotellen sitä kaikkialle ympärilleen, näyttää hänkin
-kukkiansa ja siipiensä kevätloistoa, ikäänkuin jos niitty haastaisi
-häntä kilpailuun; siinäpä hän nyt väänneleikse ja prameilee
-komeudessaan; ja sitä ihmeteltävämmältä hän siinä näyttää, kun värit
-vaihtelevat välkettään, kunne hiljakseen muuttuvat ja vivahtelevat
-toisenlaiseen somuuteen. Tämän muutteen alaiseksi joutuu hän varsinkin
-niiltä renkailta, jotka hänellä on siipisulkien päissä, kun ikäänkuin
-sateenkaari välähtelee kunkin renkaan ympäri: sillä mikä tähän asti oli
-vasken väristä, se vähän väipähtäessä kuultaa kullalle, ja mikä
-auringonvalossa välkkyi tummansinervänä, se varjostuessa vivahtaa
-vihreälle. Näin sulkaverho valon mukaan vaihtelee koristustaan.[32]
--- 12. Että merikin tyvenellä voi puoleensa vetää ja viehättää, sen
-sanomattanikin tiedätte; niin, vaikkapa joku olisikin aivan
-manterelainen ja purjehdukseen perin tottumaton, mielisi hän kuitenkin
-kaikin mokomin astua laivaan, lähteä purjehtimaan, jopa etääntyä
-rannasta jos kuinka kauas, etenkin jos hän näkee ilmanhengon vienosti
-purjetta pullistelevan ja laivan hiljakseen somasti ja keveästi
-liukuvan lainetten pinnalla.[33] -- 13. Niinpä myös tämän huoneen
-kauneus voi kehottaa puhetten pitoon, kiihottaa ja elähyttää puhujaa ja
-kaikin tavoin varustaa häntä mieltymystä saamahan. Minä ainakin luotan
-ja olen ennenkin luottanut noihin ja tähän huoneesen olen tullut
-puhetta pitämään sen kauneuden viehättämänä, ikäänkuin jonkin
-taikahyrrän tai Sireenin tenhovoimasta, vahvasti toivoen, että jos
-puheemme tähänasti olivatkin epäsomia, ne nyt ikäänkuin kauniisen
-pukuun verhottuina tulevat kauniilta kuulumaan.
-
-14. Mutta eräs toinen puhe,[34] ei sekään halpasukuinen vaan, kuten
-itse sanoi, hyvinkin jalosyntyinen, kesken puhettani tarttuili
-sanoihini, -- yritti niitä keskeyttää ja heti lakattuani lausui,
-ihmettelevänsä, jos minä luulen kuvilla ja kullalla koristetun huoneen
-ihanuuden olevan korupuheitten pitämiselle edullisen ja sitä auttavan;
-asian laita on muka päinvastoin. Vaan jos sallitte, astukoon puhe itse
-esiin puhumaan puolestansa teidän ikäänkuin tuomarien edessä, miten hän
-luulee huoneen halpuuden ja koruttomuuden olevan puhujalle
-hyödyllisintä. Minun kuulitte jo puhuvan, joten minun ei siis tarvitse
-kahdesti sanoa samaa asiaa; vaan hän astukoon nyt esiin ja puhukoon;
-minä olen sillaikaa vaiti ja hiukan väistyn hänen tieltänsä. 15. Näinpä
-siis puhe sanoo: Arvoisat tuomarit! edellinen puhuja ylisti tätä salia
-laajasti ja laveasti ja kaunisteli sitä sanoillaan; ja minä, kaukana
-siitä että häntä tästä moittisin, aion vaan lisätä mitä hän puheestaan
-unhotti. Mitä kauniimmalta näet huone teistä näyttää, sitä vähemmin se
-näkyy puhujan tarvetta ja tarkoitusta suosivan. Ja ensiksi, koska hän
-mainitsi naisia, koruja ja kultaa, niin sallikaa minunkin käyttää
-vertausta.[35] Sanonpa siis rikkaan koruston ei lisäävän kauniille
-naiselle somuutta, vaan pikemmin sitä vastustavan, kun näät jokainen
-hänen eteensä sattuva katselija heti hämmästyy kullan ja jalokivien
-hohtoa eikä niiltä muista ihailla naisen ihoa, silmiä, kaulaa,
-käsivartta, sormia, vaan jättäen nuo sikseen luo silmänsä karnooleihin,
-smaragdeihin, kaulavitjaan tai rannerenkaasen,[36] niin että kaunotar
-arvatenkin paheksii kun häntä itseään ei huomata hänen koruiltaan, eikä
-katsojat ehdi häntä ihailla, vaan hänen ilmiönsä jää heiltä
-sivuseikaksi. 16. Samaa täytyy luulteni sen myös kokea, joka näin
-kaunisten taideteosten keskellä ryhtyy puhetta esittämään. Sillä
-kaunojen paljoudessa puhe jää huomaamatta,[37] himmenee ja hukkuu,
-samoin kuin jos joku toisi kynttilän ja asettaisi sen keskelle isoa
-tuliroviota tai näyttelisi muurahaista norsun tai kameelin seljässä.
-Tätä on siis puhujan varominen. Lisäksi hänen äänensäkin hämmenee
-sekavaksi näin kajeassa ja kajahtavassa salissa puhuessa. Tämä näät
-kumisee,[38] ja kaikuu vastaan, puhuu vastaan, jopa kaiullaan vallan
-kuulumattomiin painaa hänen huutonsa, kuten sotatorvi tekee huilulle,
-jos niitä yhdessä puhalletaan, tahi meri komentajille, kun nämä
-aaltojen pauhinassa koettavat soutajille soittaa soudun tahtia.
-Väkevämpi ääni voittaa ja heikompi vaikenee. 17. Ja mitä vastustajani
-väitti, että kaunis huone kiihottaa ja innostuttaa puhujaa, näkyy se
-minusta vaikuttavan perin vastoin.[39] Sepä vaan hämmästyttää[40] ja
-pelottaa, hämmentää aatosjuonen ja tekee miehen aremmaksi, hänen
-aatellessaan, että kaikkein häpeällisintä on, jos kauniissa paikassa
-sanat eivät sukeudu samaan suuntaan. Tämä on ihan ilmeinen skandaali,
-samoin kuin jos joku, puettuaan yllensä kauniin sotisovan, sitte pötkii
-pakoon muitten edelle, kahta julkisempana pelkurina komeassa
-asussaan.[41] Sitä tuo Homeron puhuja myös näyttää minusta harkinneen,
-hän kun varsin vähä välitti somasta ulko-asusta, mieluumminpa
-kerrassaan tekeytyi aivan typeräksi mieheksi, jotta sanojen kauneus
-tuohon muodon rumuuteen verrattaissa tuntuisi sitä arvaamattomalta.
-Vaan eipä itse puhujankaan mieli voi olla hyörimättä tuon kauniin näön
-ympärillä, josta taas ajatuksen tarkkuus höltyy, tuon katseltavan
-vallitessa, puoleensa vetäessä ja estäessä häntä jännittämästä henkensä
-huomiota puheesen yksinään. Mikä kumma siis jos hän puhuu tavallistaan
-huonommin, sielunsa viipyessä katseltavien ihailussa? 18. Sillä jätän
-sikseen sen asian,[42] että kuulijat, tämmöiseen saliin tultuansa,
-kuulijain asemesta muuttuvat katselijoiksi, eikä kukaan ole semmoinen
-Demodokos tai Femios tai Thamyris, Amfion tai Orfeus puhumaan,[43] että
-hän voisi temmata mukaansa heidän mieltänsä katselemasta; vaan
-jokainen, kun kerran on kynnyksen yli astunut,[44] hän heti joutuu tuon
-kasatun kauneuden virtaan,[45] niin ettei hän ensinkään näy tajuavan
-noita sanoja ja tuota esitelmää, vaan vaipuu kokonaan katseltaviin,
-jollei hän satu olemaan umpisokea tai yön pimeässä kuuntele puhetta
-kuten Areiopagon neuvosto. 19. Ettei sanojen voima pysty taistelemaan
-näköä vastaan, sen opettanee myös Sireenien[46] taru pantuna Gorgonien
-tarun rinnalle. Edelliset ne näet tenhosivat sulosävelillään
-ohipurjehtivia, lumosivat heitä lauluillaan tulemaan luoksensa ja
-pidättivät heitä pitkältä; heidän toimensa vaati jotain ajankuluketta,
-ja ehkäpä joku myös purjehti heidän sivutsensa, laulusta välittämättä.
-Vaan Gorgonien kauneus, ollen tenhoisinta laatua ja kosketellen sielun
-arinta kohtaa, heti hämmästytti näkijöitä ja sai heidät sanattomiksi,
-eli, kuten taru tahtoo, he kivettyivät ihmetyksestä.[47] Minkä puheen
-hän siis äsken piti riikinkukon ylistykseksi, sillä hän vaan puolusti
-minun väitettäni, sillä tuon ihanuus ei ole äänessä, vaan ulkonäössä.
-Ja jos joku toisi paikalle satakielen tai joutsenen ja käskisi niitä
-laulamaan, vaan sitte kesken laulua toisi nähtäviin riikinkukon, joka
-olisi aivan vaiti, niin tiedänpä varmaan, että ihmisten huomio
-kääntyisi tähän ja he heittäisivät hyvästi edellisten laulun. Näin
-vastustamaton näyttää näköperäinen nautinto olevan. 20. Ja jos
-tahdotte, tuotan eteenne todistajaksi viisaan miehen, joka heti
-todistaa minun kanssani, että silmän näkemät ovat korvan kuulemia
-paljoa tehosammat. Ja, julistaja,[48] kutsupa tänne itse Herodotos[49]
-Lyxon poika Halikarnassosta; ja sitte kun hän on ollut niin hyvä ja
-kuullut jutun, astukoon esiin todistamaan. Sallikaat hänen tapansa
-mukaan haastaa Ionian kieltänsä. "Toen tosia tuo hoastaapi teille,
-tuomari uroot; ja uskokaa pois mitä hän sanoneekin asiasta, arvellen
-että kyllä kuulo ei nävölle piisaa. Korvat neätsen sattuvat olemaan
-silmiä epäuskosemmat". -- Siinähän kuulitte vieraan miehen samaa
-sanovan että näölle on etusija suotava. Ja syystäkin! Sillä ovathan
-sanat[50] "siivekkäitä"; ja samassa kun ne pääsevät ilmi, lentävät ne
-tiehensä, vaan näköjen sulous, aina ilmaantuen ja pysyen, viekoittelee
-kaikittain katsojaa. 21. Kuinka ei siis näin kaunis ja ihastuttava
-huone olisi siinä puhuvalle vaarallinen kilpailija? Vaan pääasiaa en
-ole vielä sanonut. Itsehän te tuomaritkin, minun paraikaa puhuessani,
-kurkistatte kattoon ja ihailette seiniä ja tarkastatte maalauksia
-kääntyen kuhunkin kuvaan päin. Ja älkää sitä hävetkö! Onhan anteeksi
-suotava, jos inhimillinen heikkous teidät voittaa, etenkin näin somien
-ja vaihtelevain esitysaineitten edessä; Sillä taiteen tarkka
-säntillisyys[51] ja historiallisen sisällyksen vanhuuteen yhtyvä
-hyödyllisyys on tosiaankin viehättävä ja vaatii sivistyneitä
-katselijoita. Ja ettette tuonne katsellessanne kokonaan minua jättäisi,
-niin antakaas, minäpä sanoilla kuvailen teille samoja asioita.[52]
-Etteköhän ilomielin kuuntele samaa mitä nyt ihmetellen katselette? Ja
-ehkäpä vielä kiittänette minua siitä ja annatte minulle etusijan
-kilpailijani edelle, koska hän ei esittänytkään niitä eikä siten
-kahdenvertaiseksi kartuttanut nautintoanne. Uhkayritykseni vaikeuden te
-oivallatte, minun kun ilman värejä, muotopiirustelmaa ja paikkaa on
-näin somia kuvia sommitteleminen. Alaston ja väritön on sanojen
-kuvaus.[53] 22. Sisään tulijalla siis on oikealla puolen argolilaiseen
-taruun sekotettu aithiopilainen kärsimysjuttu: Perseus surmaa
-merihirviön, vapauttaa Andromédan ja vähän jälkeenpäin nai hänet ja
-lähtee vieden naisen mukanaan; tämä on vain sivuhaarake hänen
-retkestään Gorgoja vastaan. Vaan muutamin piirtein on taiteilija
-lausunut paljon: neiden kainouden ja pelon -- hän näet ylhäältä
-kalliolta katselee taistelua, nuorukaisen lemmenkiihottamaa rohkeutta
-ja pedon vastaan-sotimatonta ilmiötä. Ja peto se ryntää kohti harjakset
-pörröllään ja kita kamalasti ammollaan, vaan Perseus vasemmalla
-kädellään ojentaa sitä kohtaan gorgonpäätä, oikealla hän iskee
-miekalla; ja mikäli peto on nähnyt Medusaa, se jo on kivenä, mikäli
-vielä on elävää, sitä sirppikalvalla hakataan. 23. Kohta tämän kuvan
-perästä on maalattu toinen, oikeutta esittävä näytelmä, jonka
-alku-aiheen maalaaja luullakseni on saanut Euripideeltä tai
-Sofokleelta; sillä nämä ovat esittäneet samallaisen kuvan. Kaksi
-ystävystä, nuorukaiset Pylades Fokiista ja Orestes, jota jo luultiin
-kuolleeksi, astuvat esiin linnaan ja tappavat salaa Aigisthon;
-Klytaimnestra on jo tapettuna ja makaa pitkänään puolialastonna
-jollakin vuoteella, palvelusväki säikähtyneenä, muutamat ikäänkuin
-huutavat, toiset vilkaisevat ympärilleen minne pakenisivat. Sen
-pieteetin on maalaaja älynnyt, että hän ikäänkuin viitaten tehotyön
-jumalattomuuteen luiskahtaa sen ohi esittäen äidinmurhan jo
-tapahtuneeksi,[54] kun hän sen sijaan antaa nuorukaisten kauemmin
-viipyä avioviettelijän tapannossa.
-
-24. Sitten seuraa somamuotoinen jumala ja hehkeä nuorukainen, ja näillä
-joku lemmenleikki: Branchos istuen kalliolla pitää yläällä jänistä ja
-leikkii koiran kanssa; tämä näkyy hyppivän ylöspäin häntä vastaan, ja
-vieressä seisoo Apollo hymyillen; häntä huvittaa kumpikin: poika joka
-leikkii ja koira kun yrittelee. 25. Näiden perästä tulee taas Perseus
-toimittaen noita rohkeita tekojaan ennen meripedon surmaa, Medusa jolta
-pää leikataan ja Athena suojelee Perseestä. Hän on jo urotyönsä tehnyt,
-vaikkei vielä ole nähnyt itse otusta, vaan ainoastaan sen kuvan
-kilvessään. Hän tiesi näet rankaisun[56] mi seuraisi todellista näkyä.
-26. Ylhäälle keskiseinälle on vastapäätä ovea tehty joku Athenan
-templi; jumalatar on valkomarmorista, muoto ei ole sotaisa, vaan
-semmoinen kuin sotaisen jumalattaren muoto lienee, hänen rauhaa
-viettäessään. 27. Sitten taas toinen Athena, tämä ei kiveä, vaan taas
-maalaus. Hefaistos ajaa häntä takaa rakastaen, vaan hän pakenee ja
-tämän takaa-ajon johdosta syntyy Erichtonios. 28. Tätä seuraa toinen
-vanha kuvaus. Orion sokeana viepi Kedalionia, vaan tämä näyttää hänelle
-tietä valoon. 29. Ja Helios (aurinko) ilmaantuen parantaa sokeuden,
-vaan Hefaistos Lemnosta katselee tapausta. 30. Sitten Odysseus hulluna,
-kun hän vasten tahtoansa sotii Atreidein mukana,[56] saapuvilla ovat
-lähetit jo kutsumassa. Ja teeskentelyn toimet kaikki uskottavia:
-vaunut, valjastettujen epäsopuisuus, tietämättömyys asioista; kuitenkin
-lopuksi lapsi saa hänen teeskelynsä ilmi. Sillä Palamedes aavistaen
-asian laidan, sieppaa Telemachon ja uhkaa tappaa hänet, ojentaen jo
-miekkaa, ja hulluuden teeskelylle vastineeksi hän teeskelee myös vihaa.
-Silloinpa Odysseus peljästyksestä toipuu tervejärkiseksi, tulee isäksi
-ja heittää teeskentelynsä. 31. Vihdoin on Medea maalattuna, hehkuen
-lemmenkateudesta,[57] hän katselee molempia poikiansa ja miettii jotain
-julmaa. Hänelläpä jo onkin miekka, vaan lapsiraukat istuvat maassa
-nauraen, aavistamatta mitään tulevaa pahaa, vaikkapa näkevätkin miekan
-hänen käsissään. -- 32. Oi tuomarit! Ettekö näe, miten kaikki nämä
-houkuttelevat kuulijaa kuulemasta ja kääntävät häntä katselemaan, ja
-jättävät vihdoin puhujan yksikseen puhumaan? Ja minä olen ne kertonut,
-en siksi, että te, katsoen vastustajaani uhkarohkeaksi, kun hän ehdon
-tahdon on heittäynyt niin tukalaan tilaan, tuomitsisitte ja vihaisitte
-häntä ja jättäisitte hänen sanoihinsa, vaan pikemmin jotta puuhaisitte
-hänen avukseen ja mikäli mahdollista ummessa silmin kuulisitte hänen
-sanottaviaan, arvaellen tehtävän vaikeutta. Sillä vaikka hän ei
-käyttäisi teitä tuomareina, vaan vieläpä apulaisina, tuskinpa häntä
-sittekään voitanee niin arvostella, ettei hän ole tään salin komeuteen
-nähden kokonaan sopimatonna esiytynyt. Älkää ihmetelkö, että näin
-rukoilen vastustajani puolesta. Sillä siitäpä tahtoisinkin vaan kunniaa
-saada, että rakastan tätä huonetta sekä siinä puhujaa, olkoonpa hän
-kuka hyvänsä.
-
-
-
-
-
-Selityksiä:
-
-
-[1] Tämä sepitelmä on epäilemättä tekijän nuoremmilta ajoilta, jolloin
-hän innolla harjotti kaunopuheisuutta, puhetaiturina l. "sofistana"
-kulkien maasta maahan esitelmiä pitämässä, joissa taiten sommiteltu,
-kaunis, sointuisa sanapuku oli sisällystä tärkeämpi. "Huone" eli "Sali"
-on oikea loistokappale tältä alalta. Esitellään upea, taideteoksilla
-koristettu sali, ja sitte perin sofistiseen tapaan keskustellaan, onko
-tällaisessa huoneessa hyvä puhua, sujuuko siinä puhe puhujalta ja
-kuuleeko yleisö mielellään? vai onko päinvastoin? Asiasta puhutaan sekä
-_pro_ että _contra_. Meille puhe on tärkeänlainen taiteen historiaan
-katsoen.
-
-[2] Omituinen vertaus: ihanan viileä virta jossa uidaan ja komea sali
-jossa puhutaan. Kummankin luontoa ja laatua lukuisat epitetit
-kaikinpuolin kuvailevat. Figurae: distributio rei & amplificatio per
-congeriem (synonymorum) hän tässä kuin myös:
-
-[3] ja [4] ja edelleen. Congeries l. jotenkin samaa merkitsevien sanain
-ja lauselmain kasailu valaisee asiaa yhä enemmin. Eipä sanain aina
-tarvitse olla synonyymejä, jos ne valaisevat asian eri puolia.
-
-[5], [6] Synonymien kasailua jatkuu tässä ja pitkin matkaa miltei
-liikoihin asti. Tätä figuraa Lukianos käyttelee hyvin halusti.
-
-[7], [8] Metafora.
-
-[9] s.o. Telemachos, vrt. Homer. Od:. 4. 44-47 71-75. Usein Lukianos
-näin viittailee tuttuihin juttuihin, tai sovittelee esitystänsä
-elvyttääkseen siihen pikku-jutelmia.
-
-[10] Puhujan puolesta.
-
-[11] Kuulijain puolesta.
-
-[12] Congeries.
-
-[13] Viljalti vertausta. Kauniit elokuvat elvyttävät esitystä. Oikein
-runollisen viehättävältä tuntuu tuo puheen kajahtelu komeassa salissa.
-
-[14] Elävä havainnollinen esitystapa.
-
-[15] Vrt. Hom. Iliad. 19: v. 15-23. Taaskin jutelma vertuukuvana.
-Samoin kohta toinen.
-
-[16] Platonin Faidron sisällys lyhyesti mainittu. --
-
-[17] Lukianon maiseman ihanne: varjoisat kukkanurmet puineen ja
-lorisevine kirkkaine virtoineen, laululintuineen niin monin paikoin.
-Häntä, kuten antiikkia yleensä, viehätti maiseman hiljainen sulous
-(amoenitas), ei romantillinen jylhyys ja komeus.
-
-[18] Amplificatio per comparationem.
-
-[19] Aineellinen rikkaus, komeus ja loisto ei ole siltä kaunista, siitä
-kun puuttuu taiteen henki, sen sulosointu ja sopusuhta. -- Ainoastaan
-sivistys tajuaa taidetta.
-
-[20] Ne eri seikat, joista huoneen kauneus yhteensä syntyy, mainitaan
-tällä kohtaa ja vielä edelleen: distributio rei.
-
-[21] Koristuksillakin on määränsä: ne olkoot sopusoinnussa
-kokonaisuuden kauneuteen. Tää on Lukianon mielipide muuallakin.
-Taideteos kokonaisenaan pääasia, koristeet vain sivuseikkoja. Asiaa
-valaisee pari sattuvaa vertausta, vilkkaine, selväpiirteisine
-kuvauksineen.
-
-[22] Tasasuhteisten koristusten merkitystä kokonaisuuden kauneudelle
-valaisee vielä runollinen vertuukuva. --
-
-[23] Koristeen syvempi esteetillinen merkitys.
-
-[24] Kummatkin taideteoksen pääominaisuuksia. Taaskin vertauksia.
-
-[25] Conger. Synonym. --
-
-[26] ja [27] translationes. "Ei silmä osaa vie". --
-
-[28] Interrogatio rhetorica.
-
-[29] Vertauskuvia taas koko sarja: hevonen, riikinkukko, meri.
-
-[30] Pehmeyden ulko-ilmiöt, concreta pro abstractis.
-
-[31] Mikä väriloisto ja komeus vertauksissa ja kuvissa! Ne ovat
-tableaux vivants, todistaen tekijänsä mielikuvitusta. Aate-sisällys
-esiintyy aina aistillisissa ulko-ilmiöissään. -- Vertuukuvat on
-osakohtiaan myöten suoritettu, ollen itsenäisiä kappaleita.
-
-[32] Tässä riikinkukon-kuvauksessaan, kuten usein muuallakin (vrt.
-esim. "Kärpäsen ylistystä"), Lukianos näyttää luonnon-elon kuvailun
-lahjaansa.
-
-[33] Kuinka elävästi tääkin kuvailtu? Tähän loppuu vertuukuvat, jotka
-vaan tahtovat todistaa pääteemaa: kaunis sali viehättää puhumaan.
-
-[34] Tähän asti on todistettu että näin uhkeassa salissa puheen
-täytyy somasti soida, solkenaan sujua. Nyt sofista katselee asiaa
-vastakkaiselta kannalta. Astuu esiin toinen puhe, koittaen edellistänsä
-kumota. Väittely on tapahtuvinaan tuomarien edessä.
-
-[35] a. Haitta kuulijoihin nähden.
-
-[36] Distributio rei.
-
-[37], [38] Klimax l. incrementum. Obs. vertauksia.
-
-[39] b. haitat puhujaan nähden.
-
-[40] Congeries.
-
-[41] Asiaa valaistaan vertauksilla ja homerisilla esimerkeillä; niin
-usein.
-
-[42] Vrt. luv. 15, 16.
-
-[43] Allusio.
-
-[44] Metonymia (concret. pro abstr.)
-
-[45] Metafora.
-
-[46] Exempla homerica et mythologica.
-
-[47] Toinen taide vaikuttaa silmiin, näköaistiin, toinen kuulo-aistiin,
-kumpikin eri tavalla, eri voimalla, joka myös riippuu subjektiivisesta
-herkkyydestä. -- Kullakin taiteella on oma alansa kuten kullakin
-esineellä oma kauneensa. (Quom. hist. 11. 45. 46.) Eri taiteita ei pidä
-toisiinsa sekoitella.
-
-[48] Oikeuston palvelijaksi oletettu polisimies.
-
-[49] Runollista mielikuvitusta ei estä tosiolojen mahdottomuudet, ajan
-ja paikan rajat. Näin menettelee usein Attikan vanha komedia. --
-Tehdäkseen Herodoton ilmi-eläväksi, antaa tekijä hänen puhua omaa
-murrettaan. Ehkä meidän Savon murre sopivimmin mukailisi tuon
-kieleltään ja naiviselta mieleltään kansan eposta vielä niin lähellä,
-seisovan historioitsijan kieltä. -- Obs. Sermocinatio figura.
-
-[50] Homeron mukaan.
-
-[51] s.o. huolekas työnsuoritus.
-
-[52] Näin sukkelasti saa hän syytä kertomaan meille noiden taulujen
-sisällystä.
-
-[53] Tämä seuraa vaan siitä että kullakin taiteella on omat alansa ja
-rajansa. Vrt. ylemp. Cap. 20 ja Imag. 3. Toisaalta Lukianos ei kiellä
-kielellisen esityksen etuja, sillä kun yksistään saa puhtaasti henkiset
-asiat täydellisesti lausutuksi. Imag. 23. -- Näiden kuvain originalit
-oli Lukianos luultavasti itse jossain nähnyt.
-
-[54] Toisiaan hieno huomio Lukianolta. Maalaus ei saa pääasianaan
-esittää rumaa, hellempiä tunteita loukkaavata. Äidin murha on vaan
-ohimennen mainittu.
-
-[55] Nim. kivettyminen.
-
-[56] Tarinan mukaan Odysseus ei tahtonut ruveta Troijan sotaan ja
-päästäkseen siitä oli olevinaan hullu. M.m. hän valjasti auran eteen
-hevosen ja härän ja alkoi kyntää.
-
-[57] Kreusaa, Iasonin uutta morsianta kohtaan.
-
-
-
-
-
-
-TIMON ELI IHMISVIHAAJA.
-
-
-
-
-[Tämän draamallista eloa uhkuvan dialogin Lukianos sommitteli Athenassa
-ollessaan, jolloin hän oli kehityksensä kukkulalle ehtinyt. Tuo
-kuuluisa ihmisvihaaja, joka kuuluu eläneen Peloponnesolaissodan aikoina
-ja vetäysi yksinäisyyteen ihmisten seurasta, arvatenkin paheksuen
-aikansa turmelusta, vaikka hän ei itsekään suinkaan ollut virheetön,
-antoi Attikan koomikoille usein käsittelyn aihetta. Onpa vielä
-Shakespearekin hänestä näytelmän kirjoittanut. -- Hänestä Lukianos sai
-kiitollisen aiheen kuvatakseen aikansa monenlaista kurjuutta:
-norkkovierasten nälkäisyyttä ja herkkusuisuutta, heidän ja muiden
-matelevaa imartelua rikkaita kohtaan, filosofien ja rhetorien tyhjää
-sananpauhinaa, joilta puuttui pontta, kaikkien itsekästä
-nautinnonhimoa.]
-
-
-
-Henkilöt:
-
- Timoin, Zeus, Hermes, Plutos, Penia,
- Gnathonides, Filiades, Demeas, Thrasykles.
-
-
-1. _Timon_. Oi Zeus, sä ystävyyden, vieraanvaraisuuden, toveruuden ja
-kotilieden suoja, sä valan-valvoja, ja pilvien kasaaja, salaman
-singahuttaja ja ukonjyristäjä, tai miten nuo löylyn lyömät
-runoilijahöpsöt muuten sinua nimittelevätkään -- varsinkin kun ovat
-pulassa, mistä saada säkeen täytettä; silloin sinä monilla nimilläs
-saat säkeen aukkoja täytellä ja antaa runopolville pontta -- mihin on
-nyt sulta jäänyt räiskyvän ratiseva salamasi, jymeän jyrisevä jylinäsi,
-sun leimahtava, häikäisevän kirkas, kamala ukonnuolesi?[1] Tyhjää
-loruahan tuo kaikki jo onkin nähty olevan, pelkkää runoilijain savua,
-ainoastaan puheen pauhinaa. Vaan tuo sinun maanmainio, kauas-ampuva,
-aina käsillä oleva tulinuolesi, en tiedä eikö tuo jo vaan liene lopen
-sammunut ja jähtynyt, niin ettei siitä liikene enää pientä kipinääkään
-pahankuristen varalle.[2] 2. Pikemminpä joku väärän-valan teon aikeissa
-oleva pelkäisi eilistä lampun kartta kuin sinun kaikkiruhjovan salamasi
-liekkiä. Niin, heidän luullen sinä heilutatkin vain jotain päresoihtua,
-jonka tulta ja savua ei kukaan pelkää; jos sillä isketkin, niin ainoa
-haitta siitä on heistä se, että saavat naamansa noetuksi![3] Kummako
-sitte että Salmoneus[4] uskalsi jyristä sinua vastaan? Oliko se niin
-perin tavatonta että noin kiivas ja kuumaverinen mies kerskaili mointa
-hidasluontoista Zeuta vastaan? Kuinkas muuten? Kun sinä nukut sikeästi
-ikäänkuin unijuomasta uupuneena, niin ettet kuule valapattoja etkä näe
-muita ilkitöitä, vaan olet vanhuuttas käynyt räämäsilmäksi ja huonoksi
-näöltäs sekä korvistas kuuroksi niinkuin ikäloppu ainakin. -- 3.
-Nuorena olit tosin kiivas ja kiukkuinen,[5] tuima ja tulinen, ja
-silloin kuritit kovasti pahantekijöitä ja väkivaltaisia etkä suonut
-heille mitään sotilakkoa. Aina oli nalkkisi täydessä toimessa, kilpesi
-(egiidisi) heilui aina, jylinäsi jyrisi ja ehtimiseen salamasi sinkoili
-edestakasin niinkuin heittokeihot kahakassa; maa järähteli ikäänkuin
-seulassa ravisteltuna, lunta pyrysi parvittain, rakeita paasittain,[6]
-ja oikein pontevasti pulmakseni, sadekuurot tulla romahtelivat rajusti
-ja rankasti maahan, joka pisara virtana, ja siitäpä tuota pikaa
-Deukalionin aikana syntyi veden tulva semmoinen, että kaikki hukkuivat
-haaksirikkoon aaltojen alle, ja yksi pieni arkkunen hädintuskin
-pelastui törmähtäen Lykorian vuorenhuipulle, säilyttäen ihmissuvun
-taimi-kipinän, josta uusi entistään pahempi sukupolvi sukeusi. -- 4.
-Vaan nyt on toisin, ja siksipä sinä heiltä saatkin velttoutesi ansaitun
-palkan, kun näet ei kukaan enää sinulle uhraa eikä sinua seppelöitse,
-paitsi jos se joskus tapahtuu sivuseikkana eli kaupanpäällisenä
-Olympian leikeissä. Vaan eipä silloinkaan sitä luulla välttämättömäksi,
-vaan se tapahtuu noin sivumennen ja ajattelematta, vanhan tavan vuoksi.
-Täten sinusta, jaloin jumala, vähitellen tehdään toinen Kronos: ne
-panevat sinut viralta pois. Jätän sanomatta, kuinka usein he jo ovat
-ryöstäneet templiäsi, ovatpa muutamat jo käyneet käsiksi sinuun
-itseesikin Olympiassa! Vaan sinä, jyryjumala, et viitsinyt edes
-herättää koiria etkä edes huutaa naapureita hätään, jotta nämä olisivat
-juosseet rosvojen perään ja ottaneet heidät kiinni, ennenkuin vielä
-pääsivät pakoon: vaan sinä kaikkivaltias "Titaanien tuhooja" ja
-"Jättiläisten-voittaja" istuit siinä, kymmenkyynäräinen ukonvaaja
-kädessäs, ja annoit varasten vaan keritä tukkaasi.[7] Milloinkahan,
-sinä kummallinen herra, lakkaat tätä niin väliäpitämättä katsomasta?
-milloin kaiken tään ilkivallan masennat? Montakohan Faesthonia[8] tai
-Deukalionia tarvitaan rankaisemaan ihmisiä kylliksi niiden äärettömästä
-häijyydestä? 5. Mutta jätän sikseen yhteiset asiat, ja puhun vaan
-omasta kohdastani. Minä, joka nostin jalkeille niin monta
-atheenalaista, joka tein monta köyhää raukkaa rikkaaksi ja autoin
-kaikkia hätää kärsiviä, jopa tuhlasin koko summattomat varani
-ystävilleni hyväntekemiseen[9] -- nyt kun kaiken tämän kautta olen
-joutunut köyhäksi, nytpä saan jos jotakin heiltä kärsiä. Nytpä eivät
-enää ole tuntevinaan minua, ja ne samat ihmiset, jotka ennen nöyrästi
-kumartelivat ja ryömivät edessäni ja tottelivat mun pienintä
-vihjaustani, ne nyt hätinä katsahtavat minuun. Jos sattumalta kohtaan
-jonkun heistä kadulla, niin kiertää hän minut kiireesti, aivan niinkuin
-kauan aikaa sitte kuolleen vainajan vanhuuttaan kumoon kaatuneen
-muistopatsaan ohi mennään, sen kirjoitusta lukemattakaan; niin monipa
-jo kaukaa, minut nähtyään, kääntyy toiselle tielle, ikäänkuin peläten
-kohtaavansa jotain pahan-enteistä ja inhaa ilmiötä, jos kohtaisi
-minun, jota he vähä aikaa sitte kiittelivät suojelijakseen ja
-hyväntekijäkseen. -- 6. Niinpä siis hädän ajamana tälle takamaalle,
-ylläni kurja nahkapuku, kaivelen maata neljän obolin[10] päiväpalkasta
-ja juttelen filosofiaa lapiolleni ja tälle autiolle seudulle. Sen
-verran voitan tällä kumminkin, ettei minun täällä tarvitse nähdä noita
-monia, joiden vastoin heidän ansiotaan käy hyvin; sillä sitä en saata
-sietää. Jospa siis nyt kerrankin, sä Kronon ja Rhean poika, ravistaisit
-päältäsi tuon syvän ja sikeän unesi -- sillä vetelethän raskaampaa unta
-kuin itse Epimenides[11] -- sytyttäisit tulinuolesi Aetnan ahjosta tai
-muuten virittäisit ne ilmi-liekkiin ja vielä kerran ilmestyisit tuona
-miehekkäänä ja nuoren reippaana Zeuna -- jos ehkei vaan ole totta mitä
-Kretalaiset juttelevat sinusta ja sun haudastasi.
-
-7. _Zeus_ (katsoen alas Olympista, Hermekselle). Kuules Hermes! Kukahan
-tuo lienee tuolla alhaalla Attikassa Hymetton juurella, tuo likainen
-ryysyinen vuohennahalla vyötetty mies rahjus joka niin huutaa ja
-meluaa?[12] Hän on selkä kyyryssä ja kaivaa maata, luulenma. Mikä
-rohkea ja laverteleva äijä! Taitaa olla joku filosofi. Ei hän muuten
-semmoista jumalatonta suukopua pitäisi meitä vastaan.
-
-_Hermes_. Kuinka, isäni! Etkö enää tunne Timonia Echekrateen poikaa
-Kollyttosta, häntä joka niin usein kestitsi meitä juhla-uhreilla, jopa
-kokonaisilla hekatombeilla, hän jonka luona me usein niin ihanaa iloa
-pidimme Diasia-juhlissa?
-
-_Zeus_. No jestanpoo sitä muutosta! Tosiaanko! tuo komea rikas mies,
-jonka ympärillä aina liehui niin paljo ystäviä? Mikäs hänelle on
-tapahtunutkaan kun hän on tuommoiseen tilaan joutunut? Siis nähtävästi
-kurja kuokkuri, päiväpalkkalainen, päättäen tuosta raskaasta kuokasta,
-jota hän heiluttaa.
-
-8. _Hermes_. Voisi sanoa, että hänet hävitti hänen hyvyytensä,
-ihmisrakkautensa ja surkonsa kaikkia hädänalaisia kohtaan; mutta totta
-puhuen, se oli hänen ymmärtämättömyytensä, typeryytensä ja
-älyttömyytensä ystävien valinnassa,[13] hän kun ei älynnyt että hän
-hyvyydellään suosi susia ja korppeja, vaan vaikka nuo petolinnut syödä
-nokkivat onnettoman maksaa, luuli hän niitä pelkiksi ystävikseen ja
-veljikseen, jotka muka vaan ystävyydestä häntä kohtaan jakoivat hänen
-kanssaan saalista. Vaan kuinkas kävi? Sitte kun olivat hänestä tyynni
-jyrsineet ja kalvaneet kaiken lihan luita myöten, vieläpä, jos luihin
-oli jäänyt hiukan ydintä, perin tarkoin senkin suuhunsa imeneet,
-lähtivät ne tiehensä, jättäen hänet kuivana luurankona, juuresta
-poikkihakattuna puun runkona[14] maahan makaamaan, sen enempää häntä
-tuntematta tai katsomatta -- sillä mitäspä hänestä enää? -- saatikka
-sitte että olisivat häntä nyt vuorostaan auttaneet tai antaneet hälle
-jotain takasin. Siitäpä syystä hän nyt kuokkurina ja nahkavaatteissa,
-kuten näet, häpeästä jätettyään kaupungin, päiväpalkasta viljelee
-maata, synkkämielisenä ja äissään, kun nuo hänen vahingostaan
-rikastuneet konnat ylpeästi astuvat hänen ohitsensa, enää
-muistamattakaan että hänen nimensä muinoin oli tuo "rikas" Timon.
-
-9. _Zeus_. Mutta tuota miestä ei saa enää heittää huomaamatta ja
-laiminlyödä. Eipä hän suinkaan suotta vaikeroitse vaivojansa ja soimaa
-meitä, jos olemme yhtä kiittämättömät kuin nuo konnamaiset imartelijat
-ja unhotamme miehen, joka alttareilla on meille polttanut niin monta
-lihavaa härän ja vuohen reittä. Tunnenpa vieläkin nenässäni niiden
-makeaa käryä. Muuten täss' on ollut niin paljo puuhaa ja tointa,[15]
-nuo valapatturit, rosvot ja ryöstelijät pitävät niin kauheaa melua, ja
-etenkin on semmoinen pelko kirkonvarkaista -- niitä kun on paljo, ovat
-vaikeat silmällä pitää enkä niiltä uskalla hetkeksikään silmiäni
-ummistaa -- niin etten enää moneen aikaan ole kerjennyt katsahtaa
-Attikan puolelle, etenkin sittekun filosofia ja sanakiistat siell' on
-ruvennut rehottamaan. Sillä siellä on nyt sellainen riita ja rähinä,
-ettei hurskasten rukouksia enää voi kuullakaan: siis täytyy joko istua
-korvat lummessa tai ruveta noiden rääkättäväksi, ne kun suurella
-äänellä saarnata holottavat jostain "hyveestä" tai "ruumiittomista
-olioista" tai mitä rojua se lieneekään.[16] Siitäpä syystä emme
-ollenkaan tulleet huomanneeksi tuota kelpo miestä.
-
-10. Vaan kuules nyt, Hermes! Ota mukaasi Plutos (Rikkauden jumala) ja
-lähde viipymättä hänen luokseen. Vieköön Plutos muassaan Thesaurin
-(Aarteen); asukoot molemmin Timonin luona ja älkööt ensi hopussa sieltä
-paetko, jos kohta hän hyvänluontoisuutensa viettelyksestä taaskin
-alkaisi heitä kotoaan karkoitella. Mitä taas tulee noihin
-imartelijoihin ja heidän kiittämättömyyteensä häntä kohtaan, niin pidän
-minä siitä asiasta toiste huolta. Jahka saan salamani paratuksi ja
-kuntoon, niin kyllä minä ne lurjukset opetan.[17] Siitä särkyi näet
-kaksi suurinta sädettä ja muut tylstyivät, kun tuonaan liian kiivaasti
-iskaisin Anaxagoras sofistaa, joka uskotteli oppilaitaan että meitä
-jumalia ei ole olemassakaan.[18] En tosin osannut häntä -- sillä
-Perikles nosti kätensä hänen suojakseen -- mutta salama iski tuonne
-Kastorin ja Polydeukeen templiin ja poltti sen poroksi, vaan itse se
-oli vähällä särkyä säpäleiksi kallioon. Vaan taitaapa siinäkin jo olla
-kyllin kuritusta noille lurjuksille, kun jälleen näkevät Timonin
-entistään upporikkaampana.
-
-11. _Hermes_ (itsekseen, Plutoa noutaessaan). Kas vaan! kun huutaa
-kohti kurkkuaan, räyhää rohkeasti ja pauhaa pahanpäiväisesti -- kyllä
-siitä usein on apua, eikä ainoastaan käräjöiville, vaan jumaliltakin
-rukoileville. Kas vaan Timonia! Keppikerjäläisestä tulee hän nyt
-yhtäkkiä upporikkaaksi sillä vaan, että hän rohkeni räyhätä ja herjata
-Zeuta rukoillessaan; jos hän olisi jäänyt ääneti selkä kyyryssä maata
-kaivamaan, kyllä hän huoleti vastakin saisi kaivaa.
-
-_Plutos_. Vaan minäpä en halusta lähtisi hänen pariinsa.
-
-_Zeus_. Miksi et, Plutos kulta? Olenhan minä sua käskenyt.
-
-12. _Plutos_. Sentähden, kautta Zeun! että hän piteli minua niin
-pahasti,[19] silpoi minua siruiksi, vaikka olin hänen ystävänsä isänsä
-ajoilta asti, milt'eipä sontatadikolla karkoitti minut kotoaan ja
-heitti menemään ikäänkuin oisin tulena hänen sormiaan polttanut. Ja
-pitäisikö mun taas mennä sinne norkkojen, narttujen ja imartelijain
-haaskattavaksi? Ei, lähetä minut, Zeus, ennen niitten luo, jotka
-osaavat lahjaasi arvossa pitää ja helliä, joille olen arvokas ja
-haluttu. Vaan nuo ahmatit pysykööt köyhyyden parissa, jonka ovat minua
-parempana pitäneet! Saakoot häneltä kuokan ja lammasnahkatakin ja
-tyytykööt neljän obolin päiväpalkkaan, nuo narrit, jotka niin hurjasti
-heittivät kymmentalentin summia menemään!
-
-13. _Zeus_. Kyllä Timon jo varoo kohtelemasta sinua samoin kuin ennen.
-Kyllä kuokka on häntä niin kovassa koulussa pitänyt,[20] jollei hän ole
-peräti tunnoton kivuille kupeiltaan, että hän on oppinut asettamaan
-sinua arvosijaan köyhyyden edelle. Muuten näytät sinä olevan aika
-nurkuja. Nyt soimaat Timonia siitä että hän avasi ovensa selko
-selälleen ja salli sun vapaasti leijailla ympäri,[21] mustasukkaisen
-rakastajan tavoin salpaamatta sinua huoneesen. Toisin ajoin taas
-päinvastoin kiukuttelet rikkaita vastaan, sanoen heidän sulkevan sinua
-lukkojen ja telkien taka, jopa painavan sinettiäkin päällesi, niin
-ettet voinut edes kurkistaa päivänvaloon. Tätä kaikkea valittelit
-katkerasti minulle ja sanoit tukehtuvasi tuossa pilkkopimeässä. Sen
-takia näytit myös kalpealta ja surun sortamalta, alituisesta rahain
-lukemisesta oli sormesi kangistuneet[22] ja ensi tilaisuudessa, milloin
-vaan se tarjoutuisi, uhkasit karata heidän käsistään. Ylimalkaan:
-tilasi tuntui sinusta kovin tukalalta Danaeen[23] tavoin viettää
-neitsyytesi päiviä vaski- tai rautakammiossa[24] kahden ankaran ja
-ilkeän opettajan, Koronkiskonnon ja Laskun, kasvatettavana. 14.
-Järjettömästi arvelet kuitenkin niiden menettelevän, jotka lempivät
-sinua ylenmäärin ja vaikka vapaasti voisivat sulouttasi nauttia, ollen
-sinun herrojasi, eivät kuitenkaan sitä uskalla tai malta tehdä, vaan
-yhtä päätä valvoen, vartioiden ja silmiään rävähyttämättä tuijottaen
-sinettiä ja salpaa, jonka takana siinä piilet, jos kohta eivät itse
-sinua nautikkaan, pitävät riittävänä lemmennautintona sen, kun siitä
-saattavat jokaista muuta estää;[25] niinkuin koira seimessä, joka ei
-itse syö seimeen kasattuja kauroja, mutta ei myöskään tahdo sallia
-nälkäisen hevosen niitä syödä. Usein naureskelit myös noita
-rakastelijoitas, kun ne surkeilivat ja vahtailivat sinua; vaan
-hullunkurisinta sinusta oli, kun he olivat lemmenkateita itsiänsä
-kohtaan, heidän aavistamattakaan että samalla kuin isäntä parka, istuen
-himmeän kapeakaulaisen, öljyn janoa kituvan lampun ääressä, antaa
-korkojenlaskun riistää itseltään unen, samalla joku petollinen orja
-roisto, tai talonhoitaja tai orjainvartija salaa hiipii saiturin
-aarteistoon ja tekee hänelle aika kepposet hänen selkänsä takana. Ennen
-oli tapanasi moittia kaikkia näitä; kun nyt Timon kääntyi perin
-toiselle tolalle, niin soimaat häntäkin -- eikö se ole sinulta aivan
-väärin?
-
-15. _Plutos_, Jos katsot asiaa oikealta kannalta, niin huomaat että
-kummassakin tapauksessa menettelen oikein. Timonin ylön hurja ja
-huolimaton menettely ei osota suopeutta ainakaan minua kohtaan, se on
-ihan selvä; ne taas jotka vartioivat minua teljettynä pilkkopimeään
-salpojen ja ovien taa, siinä aikeessa että siellä hyötyisin, lihoisin
-ja turpoaisin[26] oikein paksuksi, jotkeivät kajoo minuun eivätkä tuo
-minua päivän valoon, jottei kukaan sais minua nähdä, niitähän täytyy
-mun pitää mielettöminä ja väkivallantekijöinä mua kohtaan, kun
-mädättävät minua viatonta niin raskailla kahleilla eivätkä muista,
-että heidän pian täytyy täältä lähteä ja jättää minut muille ennestään
-rikkaille. 16. En siis voi kiittää kumpaisiakaan, en saitureita enkä
-niitä jotka aina pitävät minua käsillä, vaan ainoastaan niitä, jotka
-kohtuutta noudattaen -- joka aina onkin parasta -- eivät tykkänään
-karta minua eivätkä myöskään tuhlaa minua tyhjiin. Ajatteleppas, oi
-Zeus, kautta Zeun, asiaa! Jos esimerkiksi[27] joku naisi nuoren ja
-kauniin vaimon eikä sitte ensinkään pitäisi häntä silmällä tai kotona
-eikä vähääkään olisi kade hänen puolestaan vaan antaisi hänen mielin
-määrin öin päivin reijata ja leijuta ja seurustella kenen parissa vaan
-mielisi, entäpä jos vielä itse käyttelisi vaimoaan rakastelijoille,
-pitäisi ovensa näille avoinna, rupeisi itse parittajaksi ja kutsuisi
-kaikkia hänen herkuilleen vieraiksi,[28] tokkohan tuommoinen näyttäisi
-vaimoaan rakastavan?[29] Et sinä ainakaan, Zeus, sitä myöntäisi, joka
-niin usein olet rakastellut. 17. Jos taas toinen tuotuaan kotiaan jalon
-aviovaimon, siittääkseen hänen kanssaan kelpo lapsia, ei kuitenkaan
-nauttisi aviollisia oikeuksiaan eikä soisi kenenkään muunkaan häntä
-edes silmäilläkään, vaan sulkisi hänet perimmäiseen huoneesen ja
-jättäisi tuon ihanan suloisen olennon ikäänkuin Demeterin papittaren
-hedelmätönnä iki-impenä elin-iäkseen surkastumaan, ja kaiken tämän
-ohessa kuitenkin vakuuttaisi häntä rakastavansa, jota rakastajan
-kalpeus, laihtumus ja kololle vajonneet silmät kyllä todistaisivatkin;
-eikö mointa miestä syystä saisi hulluksi sanoa?[30] --- Näin minunkin
-aina käy. Toiset ne minua halvasti potkivat, haaskaavat ja hukuttavat;
-toiset taas sitovat ja merkitsevät minua poltinraudalla ikäänkuin
-mitäkin karkulaista -- ja tuo se minua sydämestäni suututtaa.
-
-_Zeus_. Suotta suutut heille. Saavathan he siitä kumpikin puoli sopivan
-rankaisun. Toiset, niinkuin Tantalos, janoissaan nälissään, kuivin suin
-ja kita ammollaan aina turhaan tavottelevat tuota rakasta rahaa;
-toisten käy kuin Fineuksen:[31] petolinnut sieppaavat heiltä ravinnon
-suusta. Vaan lähde nyt jo tapaamaan Timonia entistään monin verroin
-viisaampana!
-
-_Plutos_. Ja hänkö koskaan lakannee minua tahallaan ikäänkuin
-moniläpisen kopan kautta ajamasta, ennenkuin vielä olen ehtinyt sen
-sisään valuakaan, tahtoen ajoissa jouduttaa ulosvuotoani, etten ehkä
-reunojen yli paisuttuani ehtisi hukuttaa häntä tulviini? Niinpä minä
-mielestäni vaan kannan vettä Danaotarten seulaan ja ammentamistani
-ammennan siihen turhaan: astia jää kun jääkin tyhjäksi, koska vanha
-tavara on jo melkein maahan vuotanut ennenkuin ehdin ammentaa uutta
-sijaan. Ja vuotoa en minä voi estää, reikää en saa tukituksi.
-
-19. _Zeus_. Timon tukkikoon itse läven! Jos hän ei sitä tee, vaan antaa
-sinut uudelleen suotta vuotaa maahan, niin löytääpä hän kumminkin
-astian pohjasakasta -- nahkanuttunsa ja kuokkansa! Vaan lähtekää jo ja
-tehkää hänet rikkaaksi! Ja kuuleppa Hermes! muista tullessasi tuoda
-Aetnasta kykloopit korjaamaan ja hiomaan salamaani teräväksi. Olen jo
-kauan kaivannut terävämpää asetta (lähtee).
-
-20. _Hermes_ (kahden Pluton kanssa). No Plutos, lähdetäänpä nyt
-astumaan? Mutta mitä! Onnuthan sinä? Tiesin sun kyllä olevan sokean;
-mutta että sinä, herraseni, myös olet nilkku, sitä en aavistanut.
-
-_Plutos_. Ei laitani aina ole niin. Vaan kun Zeun lähettämänä lähden
-jonkun luo, silloin, tiesi miksi, hidastelen[32] aina ja onnun molemmin
-puolin, niin että vaivoin pääsen matkani perille ja ihmiset minua
-odotellessaan joskus ehtivät jo vanhetakin. Vaan näkisitpä, kun lähden
-pois, mitä vauhtia sitä silloin mennään! Silloin lennän lintuna,[33]
-haihdun unelmia nopeammin. Tuskin on sulkuköysi[34] maahan laskettu,
-niin julistaja jo huutaa minut voittaneeksi, minä kun niin nopeaan olen
-kiitänyt kilpakentän päähän, että katsojat tuskin näkivät minusta
-vilahdusta.
-
-_Hermes_. Tuo ei ole totta. Voisinpa mainita sinulle useita, joilla ei
-eilen ollut penniäkään, sillä ostaakseen itselleen (hirtto)
-nuoranpätkää, vaan tänään äkkiä rikastuneina ajavat komeasti
-valkoisella vaunuparilla, vaikkei heillä eläissään ennen ollut yhtä
-aasiakaan. He astelevat ylpeinä, purppuraviitta hartioilla ja sormet
-täynnä kultasormuksia, niin että tuskin itsekään oikein voivat uskoa,
-ettei heidän rikkautensa liene vaan unennäköä.[35]
-
-21. _Plutos_. Se on jotain aivan toista, Hermes. Silloin en kävele omin
-jaloin, eikä minua silloin lähetä Zeus, vaan Pluton, näet kun hänkin on
-rikkauden antaja ja runsaslahjainen, kuten hänen nimensäkin ilmaisee.
-Kun minun nyt Plutonin käskystä on mentävä toisen luota toisen luo,
-panevat he minut ensin tauluun,[36] sitte sulkevat minun tarkasti
-sinetillä,, nostavat ja kantavat kiiruusti muualle. Sillä välin
-vainaja[37] makaa jossain talon pimeässä loukossa, polviltaan
-peitettynä vanhalla huivi-rääsyllä, ja kissat tappelee keskenään
-hänestä; minua taas perilliset odottavat oikeuspaikassa, toivossa
-iloiten ja suut ammollaan ikäänkuin pääskysenpojat, jotka odottavat
-pesään palaavaa emäänsä. 22. Kun sitte sinetti on revitty pois; lanka
-leikattu poikki, testamenttikirja avattu ja minun uusi isäntäni julki
-julistettu, olkoon hän sitte joku vainajan sukulainen tahi entinen
-imartelija tai joku siloposkinen, isännän hempukaksi heittäynyt ja
-siten monen vuoden vaivoista näin suuren palkan ansainnut orja --
-silloin tietysti tuo onnen myyrä, olkoon ken hyvänsä, ei muuta kuin
-sieppaa minut testamenttineen, rientää joutuun kotiin, ja entisen
-Pyrrhias tai Drómon tai Tibias[38] nimensä sijaan ottaa hän uuden nimen
-Megakles, Megabyzos tai Protarchos,[39] vaan muut, jotka turhaan olivat
-suutansa ammottaneet saalista kaapatakseen, ne jäävät sinne pitkin
-nenin toisiaan töllistelemään ja vilpittömästi vaikeroimaan, että niin
-lihava kala pääsi heidän verkostaan puikahtamaan pois, vaikka oli
-montakin syöttiä heiltä niellyt.
-
-23. Kun nyt minun keskelleni pudota pölskähtää mokoma[40] raaka,
-sivistymätön, paksunahkainen moukka, joka vielä pöyristyy[41]
-jalkarautaa aatellessa ja, jos joku ohi-ajaja ilman aikojaan mäjähyttää
-ruoskalla, heti hörössä korvin sävähtää ja myllyhuoneen nähdessään
-sylkäisee, inhoten sitä ikäänkuin isäntänsä asuntoa, käy hän aivan
-sietämättömäksi niille, joilla on hänen kanssaan tekemistä: vapaita hän
-kohtelee röyhkeästi, entisiä orjatovereitaan hän ruoskii, koetellen
-miltä tällainen huvi nyt vihdoin hänestä itsestäänkin tuntuneisi --
-kunnes hän vihdoin joutuu jonkun tyttö-naasikan permiin tai mielistyy
-hevos-urheiluun taikka heittäytyy imartelevain norkkojen haltuun, jotka
-vannovat että hän on muka Nireuta[42] kauniimpi, Kekropsia tai Kodroa
-jalosyntyisempi, Odysseuta viisaampi, kuuttatoista Kroisoa yhtaikaa
-rikkaampi, -- ja tällä kurin miesparka vähässä aikaa hävittää sen
-tavaran mikä vähitellen oli kokoon kääritty monilla väärillä valoilla,
-ryöstöillä ja konnankoukuilla.
-
-24. _Hermes_. Likipitäin esität asiat niinkuin ne tapahtuvatkin. Mutta
-kun kävelet omin jaloin, mitenkä silloin, noin sokea kun olet, osaat
-tien? Tai millä keinoin saat selville ne, joille Zeus sinun lähettää
-katsottuaan ne rikkautta ansainneeksi?
-
-_Plutos_. Ja luuletko minun ne todella löytävän? Totta jumaliste, eipä
-niinkään! Sitte en suinkaan olisi mennyt Aristeideen sivutse ja tullut
-Hipponikon ja Kalliaan[43] ja niin monen muun atheenalaisen majaan,
-joista tosiaan ei viitsisi maksaa viittä penniä.
-
-_Hermes_. No kuinkas teet tänne lähetettynä?
-
-_Plutos_. Kuljeskelen sinne tänne, kunnes sattumalta kohtaan jonkun
-kenen hyvänsä: Hän ilman muitta mutkitta vie minut mukaansa kotiaan ja
-ylistää sinua, Hermes, odottamattomasta saaliistaan.[44]
-
-25. _Hermes_. Mutta näinhän Zeuta petetään, hän kun luulee sinun hänen
-mieltään myöten rikastuttavan ainoastaan niitä, joita hän katsoo siihen
-otollisiksi.
-
-_Plutos_. Syystä, kyllä, ystäväni. Tarvitseeko hänen ehdon tahdon panna
-sokea tutkimaan asiaa, niin hämärää, pientä ja elämässä harvoin
-ilmaantuvaa, ettei Lynkeuskaan[45] sitä voisi hevin huomata? Kun siis
-hyviä on ani harvassa, mutta huonoja on paljo ja ne enimmäkseen
-hallitsevat ja vallitsevat maailmassa, kummako sitte että
-harhaillessani helposti kohtaan näitä ja joudun niiden verkkoihin.
-
-_Hermes_. Mutta kuinkas sitte, jättäessäsi heidät, niin helposti pääset
-pakoon, kun et tiestä tiedä.
-
-_Plutos_. Silloinpa taas, tiesi miten, minusta tulee tarkkasilmä ja
-tervejalka tuota paon tilaisuutta varten.
-
-26. _Hermes_. Selitä minulle vielä yksi asia: kuinka sinä, joka olet
-sokea ja -- suo anteeks suoruuteni! -- lisäksi vielä noin harmaan
-kalpea naamaltasi ja kömpelö sääriltäsi, kuitenkin saat niin monta
-rakastajaa, että kaikki sinulle silmää iskevät ja sinut saatuaan
-luulevat tulevansa autuaiksi, vaan jos sinut menettävät, eivät
-mielestään enää jaksa elääkään? Tunnenpa useita heistä, jotka olivat
-sinuun tuiki rakastuneet, niin että he -- runoilijan kanssa puhuakseni
--- "syöksyivät, syväkuiluiseen mereen tai huimaavilta kalliohuipuilta
-maahan",[46] ainoastaan sen tähden että luulivat sinun heti
-ylönkatsovan, vaikket ollut heihin edes katsonutkaan. Vaan kaiketi
-itsekin myöntänet, jos muuten itseäsi osaat arvostella, että ne jotka
-hullastuvat rakkaudesta mokomaan rakastettuun, varmaankin ovat
-koryhanti-vimman[47] valtoihin joutuneet.
-
-27. _Plutos_. Luuletko heidän sitte näkevän minun tämmöisenä kuin
-todella olen, sokeana, rampana, raajarikkona ja niin edespäin?
-
-_Hermes_. Kuinkas muuten, Plutos, jolleivät itsekin ole sokeita
-kaikkityyni?
-
-_Plutos_. Ei ihan juuri sokeita, veikkoseni, mutta tietämättömyys ja
-petos, joka nyt kaikkialla vallitsee,[48] sumentaa heidänkin silmänsä;
-lisäksipä itsekin, etten näyttäisi niin peräti rumalta ja sulottomalta,
-otan päälleni varsin kauniin ja ihastuttavan, kullasta ja jalokivistä
-hohtavan naamarin sekä kirjavan puvun ylleni ja sitte vasta esiinnyn
-heille. Nuo raukat luullen näkevänsä oikean naamani ihastuvat
-kauneuteeni ja jos eivät sitte saa käsiinsä minua joutuvat he hukkaan.
-Vaan jos joku riisuisi minut alastomaksi ja ilmestyisin heille oikeassa
-karvassani, kyllä varmaan ankarasti tuomitsisivat lyhytnäköisyyttään
-tässä kohden ja mieletöntä rakastumistansa niin sulottomaan ja
-rujomuotoiseen olentoon.
-
-28. _Hermes_. Vaan kun he jo ovat rikkauden perille päässeet ja jo itse
-ovat tuon valenaaman yllensä saaneet, kuinka he vielä sittekin sietävät
-samaa petosta, siihen määrään asti, että jos joku yrittäisi sen heiltä
-riistää, he ennen antavat päänsä kuin naamarinsa? Käsittämätöntä!
-Luulisipa heidän jo silloin, nähtyään kaikki sisäpuolelta, selvästi
-tietävän, että koko tuo kauneus on vain päälle päin sivellettyä
-maalausta.
-
-_Plutos_. Siinä tulee avukseni useita seikkoja.
-
-_Hermes_. Mitä?
-
-_Plutos_. Heti kun joku, minut ensi kerran nähtyään avaa minulle ovensa
-ja laskee mun sisään,[49] pujahtaa minun perästäni huomaamatta sisään
-ylpeys, ymmärtämättömyys, pöyhkeys, röyhkeys, itsepetos ja sen
-seitsemän muuta semmoista. Nämä kaikki saa hänen sielunsa valtaansa ja
-silloin hän ihailee ihailtamattomia, haluaa kartettavia; ja minua,
-kaikkien noiden häneen päässeitten pahusten isää, hän silmittömästi
-ihailee, moisten aseenkantajien ympäröimänä, ja ennen hän kärsisi
-vaikka mitä, ennenkuin tahtoisi minusta luopua.
-
-29. _Hermes_. Olet niin siloinen[50] ja liukas, oi Plutos, vaikea
-pideltävä ja helposti pakeneva; et tarjoo yhtään tukevaa pidäkettä,
-vaan niinkuin käärme tai ankerias livahdat sormien lävitse, ennenkuin
-arvaakaan.[51] Vaan Penia,[52] hänpä sen sijaan on limakas, tarttuisa
-ja helposti kiini pidettävä; hänen koko ruumiistansa[53] kohoilee
-tuhatmäärin hienoja koukkusia, joihin heti tarttuu kiinni, jos häntä
-lähenee, eikä hän helposti laske ketään itsestään irti. Mutta tässä
-jutellessamme on tärkeä seikka meiltä unohtunut.
-
-_Plutos_. Mikä se olisi?
-
-_Hermes_. Emme ole mukaamme ottaneet Thesauroa, jota tässä paraiten
-tarvitaan.
-
-30. _Plutos_. Ole huoleti siitä! Hänen jätän aina maan poveen,
-tullessani tänne ylös teidän luoksenne; lisäksi määrään, että pysyköön
-hän kotona, pitäköön oven lukossa ja älköön kellekään avatko, ennenkun
-kuulee minun huutoni.
-
-_Hermes_. No! nyt ollaan siis Attikan rajalla. Tartu nyt takkini
-helmaan ja pysy perässäni, kunnes olen tuon takaliston löytänyt.[54]
-
-_Plutos_. Hyvä on, Hermes, että talutat minua. Voisinhan muuten omin
-päin harhaillessani helposti joutua Hyperbolon tai Kleonin kynsiin.[55]
-Vaan mitä tuo on... ikäänkuin raudan kalskahdusta kiviin?
-
-31. _Hermes_. Kas siinähän Timon kuokkiikin kivistä ja karuista maata!
-Kas vaan! Onhan siinä myös Penia ("köyhyys")[56] ynnä Työ, Uutteruus,
-Viisaus, Urhous ja koko tuo muu joukko niitä joita komentaa Nälkä ja
-jotka ovat paljo paremmat sinun henkivartioitasi.
-
-_Plutos_. Eiköhän siis meidän olisi parasta heti paikalla rientää
-matkoihimme. Miestä vastaan, jota moinen henkivartiosto suojelee, emme
-saane mitään mainittavaa aikaan.[57]
-
-_Hermes_. Toisin ajatteli Zeus. Älkäämme siis pelkurimaisesti
-peräytykö!
-
-32. _Penia_. Minnekäs tuota taluttelet, Hermes?
-
-_Hermes_. Tuon Timonin luo Zeus meidät lähetti.
-
-_Penia_. Vai niin! Vai Plutosko taas lähetetään Timonin luo, sittekun
-minä, korjattuani hänen haltuuni kurjasta tilasta Hempeyden helmoista,
-jätin hänet lasteni Sofian (Viisauden) ja Ponon (Työn) huostaan ja
-juuri olen saanut hänestä kelpo miehen. Niinkö helposti vain voi teidän
-mielestänne Penia parkaa halveksia ja pilkata, että hänen ainoa
-tavaransa häneltä riistetään? Sitäkö varten olen vaivalla ja työllä
-Timonin hyveen tielle saattanut, että Plutos taaskin saa hänet
-haltuunsa, jättääkseen hänet Kopeuden ja Hekuman käsiin, jotka tekevät
-hänestä tuon entisensä kaltaisen houkan ja velttiön, kunnes minä
-vihdoin taaskin perin hänet täydellisenä retkaleena ja heittiönä?[58]
-
-_Hermes_. Zeus on sen päättänyt, Penia hyvä!
-
-33. _Penia_. Lähdenpä sitte pois. Ja te Sofia ja Ponos, seuratkaa
-minua! Kyllä mies parka piankin on huomaava, mitä hän on menettänyt.
-Tässä häneltä nyt menee hyvä työtoveri ja kaikkeen hyvään opastaja,
-jonka parissa ollen hän nautti sekä ruumiin että sielun terveyttä ja
-eli miehen tavoin, turvaten omaan itseensä[59] ja katsoen kaikki muut
-asiat hänelle kuulumattomiksi ja arvottomiksi, niinkuin ne tosin
-ovatkin. Mitä hän nyt lie vaihdosta kostunut?
-
-_Hermes_. Ne lähtevät, Plutos. Mennäänpäs nyt häntä lähemmäs!
-
-34. _Timon_.[60] Keitä te riivatut olette? Mitä vasten tulette
-häiritsemään ahkeran päiväpalkkalaisen työtä? Vaan ettepä iloiten tästä
-palaja, konnia kun olette joka kynsi. Minä nakkelen teidät kivillä ja
-paakuilla mäsäksi -- --
-
-_Hermes_. Älä suinkaan heitä Timon! Sinä et heitä ihmisiä, vaan minä
-olen Hermes ja tuo on Plutos. Meidät lähetti Zeus, joka on kuullut
-sinun rukoukses. Luovu siis vaivoista ja ota nyt vastaan vauraus ja
-tavara hyväksi onneksesi!
-
-_Timon_. Olkaa aika jumalia tai mitä hyvänsä ... parkua saatte! Minä
-vihaan kaikkia, oli ne jumalia tai ihmisiä; ja tuon sokon, oli se ken
-tahansa, minä muserran kuokallani.
-
-_Plutos_. Herran tähden, Hermes, mennään pois! Onhan tuo mies aivan
-hullu. Meille saattaa käydä pahasti.
-
-_Hermes_. Älä tee mitään hullutusta, Timon! Jätä tuo hurja ja raaka
-tapa, ja käy molemmin käsin kiinni hyvään onneesi! Rikastu jälleen ja
-ole Atheenan ensimmäinen mies. Mutta ole onnellinen itsellesi ja
-halveksi noita kiittämättömiä!
-
-_Timon_. En tarvitse teitä. Älkää häiritkö mua! Kuokkani on minulle
-riittävä rikkaus. Muuten olen tyytyväisin, jos ei kukaan minua lähene.
-
-_Hermes_. Niinkö epäystävällisesti puhut, ystäväni? "Onko mun vietävä
-siis sana jäykkä ja röyhkeä Zeulle"?[61] Ymmärrettävää kyllä on että
-olet ihmisvihaaja, sinä kun olet heiltä niin paljo pahaa kärsinyt;
-mutta ei suinkaan se, että olet jumalainvihaaja, jumalat kun pitävät
-sinusta niin hellää huolta.
-
-_Timon_. Sinulle, Hermes, ja Zeulle olen hyvin kiitollinen teidän
-huolenpidostanne, mutta tuosta Plutos veijarista en huoli.
-
-_Hermes_. Ja mikset?
-
-36. _Timon_. Siksi että hän ennen muinoin saattoi minulle niin paljo
-pahaa.[62] Hänpä minut heitti norkkojen ja liehakkojen valtaan, toi
-luokseni vilpillisiä ystäviä, herätti vastaani vihaa ja kateutta,
-turmeli minua hekumalla ja vihdoin -- yht'äkkiä hylkäsi minut kurjan
-petturin tavoin.[63] Vaan aivan toisin jalo Penia minua kohteli.
-Miehekkäällä työllä ja voimain harjoituksella hän sai terveyteni
-entiselleen. Seurustellessaan kanssani, noudatti hän totuutta ja
-vilpitöntä suoruutta. Työtä tekemälläni hankki hän minulle
-välttämättömät tarpeeni ja opetti minua halveksimaan noita rikasten
-monia tekotarpeita; hän antoi elämäni toiveet riippua minusta itsestäni
-ja näytti minulle mikä on minun todellinen ja oma tavarani, jota ei
-mikään imartelias kärkkyvieras, ei uhitteleva panettelija, ei
-raivostunut rahvas, ei mikään äänestävä kansanpuhuja, ei vaaniva
-tiranni[64] voi minulta ryöstää. 37. Siis työstä voimistuneena ja
-tyytyväisenä viljelen tätä peltotilkkua, näkemättä kaupungissa olevaa
-paljoa pahaa, ja saan riittävän ja turvallisen elantoni kuokallani.
-Palaja siis, Hermes, saman tien kuin tulitkin ja vie mukanasi Plutos
-Zeulle takaisin! Minä soisin, että hän veisi kaikki ihmiset suoraa
-päätä -- hiiteen!
-
-_Hermes_. Eihän toki, velikultani! Ei kaikki ole niinkään hiiteen
-meneviä. Mutta jätä nyt jo kerran nuo äkäiset ja keltanokkamaiset
-puheesi, ja laske Plutos luoksesi.
-
-"Ei Jumalain sulosuuria lahjoja hyljätä saa näin".[65]
-
-_Plutos_. Sallitko, Timon, minun puolustaida vai etkö ilkee edes kuulla
-sanojani?
-
-_Timon_. Puhu aikaa, kunhan vaan et puhu pitkältä etkä alota
-esipuheilla, niinkuin nuo reetori lurjukset! Hermeksen mieliksi
-kärsinen sinulta sanan tai pari.
-
-38. _Plutos_.[66] Oikeastaan minun pitäisi puhua pitkältä, kun olet
-niin monta asiaa minun syykseni pannut. Ajatteleppas nyt kuitenkin
-itsekin, olenko minä, niinkuin väität, sinulle vääryyttä tehnyt, minä
-joka juuri olen sinulle tuottanut kaikkia suloisimpia etuja: arvot,
-etusijat, kunniaa, kunniapalkintoja ja muuta hauskuutta ja mukavuutta,
-minun toimestani sinä olit arvossa pidetty ja mainio ja jokainen hääri
-ympärilläsi. Jos norkkovierailta sait pahaa kärsiä, niin siihen minä
-olen viaton. Pikemmin on minulla syytä sinua moittia, kun niin
-halveksivasti viskelit minua kehnojen ihmisten haaskattavaksi, jotka
-kiitoksillaan lumoilivat sinua, kaikin tavoin vain vaanien minua. Mitä
-viimeiseksi sanoit, että minä muka hylkäsin sinut, voisin minä
-päinvastoin syyttää sinua minut hyljänneeksi, sinä kun kaikin mokomin
-ajoit minua karkuun, jopa nurin niskoin viskoit minut huoneestasi
-ulos.[67] Siitä hyvästä onkin tuo sinun ylistetty Peniasi hienon
-herraspukusi asemesta pukenut yllesi tuon vuohennahkanutun. -- Muuten
-voi Hermeskin tässä todistaa, kuinka rukoilin Zeuta ettei mun enää
-tarvitsisi mennä sinun luoksesi, joka niin pahoin pitelit minua.
-
-39. _Hermes_. Vaan näethän nyt, Plutos, että hän jo on tapansa
-parantanut.[68] Voit siis jo pelkäämättä hänen seurassaan liikkua.
-Siis, mitäs niistä pitkistä jutuista! Sinä, Timon, kaiva päälle! -- Ja
-Plutos, toimita sinä Thesauros kuokan alle! Kyllä se kuulee, jos
-hyvästi huutaa huikahutat.
-
-_Timon_. Täytyy kai sitte totella, Hermes, ja uudelleen rikastua.
-Minkäs siihen voi, kun jumalat itse väkisin pakottavat! Aattele
-kuitenkin, mihin oloihin syökset minut mies paran, joka vastikään elin
-niin onnellista elämää köyhyydessäni, ja nyt yht'äkkiä, vaikk'en mitään
-pahaa ole tehnyt, täytyy ottaa vastaan semmoinen kasa kultaa ja sen
-mukana niin paljo huolia!
-
-40. _Hermes_. Kärsi tuo nyt kumminkin minun tähteni, Timon, jos kohta
-se tuntuisikin sinusta vastenmieliseltä; kärsii senkin vuoksi että nuo
-entiset norkot ja nolvehtijat kateuteensa ja harmiinsa halkeisivat! Nyt
-minä lennän Aetnan ylitse taivaasen. Hyvästi! (poistuu).
-
-_Plutos_. Hän lähti pois, luulenma, päättäen siipien suihkinasta. Jää
-sinä, Timon, tänne! Minä menen nyt tästä ja toimitan tänne Thesauron
-sinulle. Taikka oikeammin, kuoki se itse ilmi! -- Ja sinä,
-kulta-Thesauro, tottele tätä Timonia ja tarjoudu hänen saatavilleen!
-Kuoki, Timon! Luo maata syvempää! Minä väistyn nyt teidän tieltänne!
-
-41. _Timon_. Noh, kuokkaseni,[69] paneppa nyt parastas äläkä väsy
-käskemästä Aarretta maanpovesta näköisälle[70] tulemaan -- Voi sinä
-ihmetten tekijä Zeus, Korybantti-ystävät ja sinä voitonantaja Hermes!
-mistä tämä kullan paljous? Onko tää vaan unta? Ei, mutta kyllä tämä
-vaan on oikeaa myntättyä kultaa, ruskeaa, täysipainoista, näöltään mitä
-ihaninta...
-
-"Oi kulta, kuolevaisten aarre armahin"![71] "Niinkuin leimuva lieska
-loistelet sä öin ja päivin yhtenään"![72] Tervetultuasi armahin
-ja suloisin! Nyt voin uskoa, että Zeuskin kerran muuttihen
-kultasateeksi.[73] Kuka neito ei olisi avoimin sylin helmaansa ottanut
-vastaan näin kaunista, katon läpi pisaroivaa rakastajaa? 42. Oi
-Midas,[74] oi Kroisos, oi Delfi-templin aarre, kuinka vähäpätöisiä te
-olette Timonin ja hänen rikkautensa rinnalla, joille ei vertoja vedä
-Persian kuningaskaan! Oi kuokka ja sinä rakas vuohennahkani! Teidät mun
-sopii uhrilahjana pyhittää Panille täällä. Sitte ostan minä koko tämän
-takaliston, rakennutan siihen tornin aarteeni päälle, ainoastaan niin
-suuren että yksin mahdun siihen asumaan: se olkoon minun asuntoni, se
-myös kuoltuani hautani. Vaan jälellä olevaa elämääni varten olkoon tämä
-laki säädettynä ja päätettynä:[75] etten seurustele kenenkään ihmisen
-kanssa, etten tunne ketään, että halveksin heitä kaikkia! "Sanat
-ystävä, vieras, toveri, sääliväisyyden alttari" olkoot täällä tyhjää
-lorua; itkevää armahtaminen ja tarvitsevaa auttaminen pidettäköön
-lakien rikkomisena ja tapojen turmelemisena! Yksikseen elettäköön
-niinkuin sudet ja ainoa ystävä olkoon Timon! 43. Kaikki muut olkoot
-vihollisia ja kavaltajia; seurustelu jonkun kanssa heistä on
-saastutusta. Pahan-enteinen on se päivä, jolloin näenkin vaan jonkun
-ihmisen. En tahdo heistä välittää enempää kuin kivi- tai
-vaskipatsaista. En tahdo heiltä ottaa vastaan lähettiä enkä ruveta
-heidän kanssaan sopimuksiin. Erämaa olkoon rajana minun ja heidän
-välillä! Heimolaisia, sääty- ja seurakuntalaisia, kansalaisia,
-isänmaata ei minulla ole; ne ovat tyhjiä joutavia nimiä, joita
-ainoastaan järjettömät houkat kunnioittavat. Timon olkoon vaan
-itsekseen rikkaana, halveksikoon muita; yksikseen hän herkutelkoon ja
-irstailkoon, torjuen kauas luotansa kärkkyvien norkkojen imartelut ja
-kiitokset! Yksinään hän myös jumalille uhratkoon ja uhriateriaa
-syököön, hänellä kun ei ole muuta rajalaista ja naapuria kuin hän itse,
-ja kaikki muut ovat kaukana! Kun hän kerran kuolee, pankoon itse
-kuolinseppeleen päähänsä! 44. Ihana nimeni olkoon tästälähin
-_Ihmisvihaaja_, luonteeni tunnusmerkit jörömäisyys, karkeus, tuimuus,
-äkäisyys, epäinhimillisyys. Jos näen jonkun olevan tuleen
-kuolemaisillaan ja hän rukoilee minua sammuttamaan, tahdon sammuttaa --
-tervalla ja öljyllä; ja jos virta tempaa jonkun pyörteesensä ja hän
-korottain käsiänsä rukoilee minua pelastamaan, lyön minä häntä päähän
-ja työnnän vielä syvemmälle, ettei hän enää kohoisi veden päälle.[76]
-Sillä ainoastaan siten voivat he ansaitun osansa saada. "Tämän
-lakiehdotuksen esitti Timon Echekratideen poika Kollyttalainen; sama
-Timon esitti sen myös kansan äänestettäväksi ja kansa (= Timon) sääsi
-sen laiksi".[77] No niin! Päätetty asia ja pysykäämme lujasti
-päätöksessä!
-
-45. Olispa muuten varsin hauskaa minulle, jos ne kaikki saisivat
-kuulla, että minä taas olen upporikkaaksi päässyt. Kyllä varmaan
-harmista halkeisivat. Mutta... mitä kummia näen! No, kas sitä vauhtia!
-Kaikkialtahan niitä juoksee tännepäin henkitoreissaan, niin että pöly
-tuoksuu![78] Mistähän ovat jo kullastani vihiä saaneet? Kiipeänköhän
-tuonne kukkulalle ja alan korkealta asemalta kivisodalla heitä
-karkoittaa? Vai poikkeanko sen verran laistani, että vielä kerran
-puhuttelen heitä, että häpeällinen kohtelu heitä vielä kipeämmin
-pahoittaisi? Taitaa se olla parasta. Jään siis tähän ja otan heitä
-vastaan. Kukas tuo ensimäinen tulija onkaan? Gnathonides kärkkyvieras,
-joka, kun häneltä tuonain pientä apua rukoilin, ojensi minulle
-nuoranpätkän, vaikka tuo lurjus ennen oli luonani oksennellut
-tynnyrittäin viiniä. Hyvä vaan että hän tuli ensinnä; hän saakoon ennen
-muita selkäänsä!
-
-46. _Gnathonides_.[79] Enkös aina sanonut että jumalat eivät hylkää
-semmoista kelpo miestä kuin Timonia? No, hyvää päivää kerrankin taas,
-pulska potra poikani! Timo kultaseni! Kuinkas jaksat, vanha
-juomaveikko?
-
-_Timon_. Päivää sinäkin, Gnathonides, sinä nälkäisin nälkähaukka ja
-ilkipintaisin ihmisistä?
-
-_Gnathonides_. Hahahaa! Oletpa aina vielä sama hullunpuhuja! Vaan
-missäs sulla täällä on kemupöytä? Ei pikku ryyppykään pahaa tekisi.
-Tuonpa tässä sulle ihkasen uuden laulun oikein komean dityrambin.
-
-_Timon_. Tules tänne, niin saat kuokaltani oppia laulamaan myös uutta
-elegiaa, jopa hyvinkin korkeanäänistä! (antaa G:lle selkään).
-
-_Gnathonides_. Mitä? mitä? Lyötkö sinä minua Timon? Peeveli vieköön
-sun! Minä huudan vieraita miehiä! Ai! ai! Minä haastan sun Areiopagiin
-haavanlyömästä.
-
-_Timon_. Jos hiukan varrot, saa kohta samalla haastaa mun murhasta.
-
-_Gnathonides_. Eipä sentään! Mutta kuules, kyllä haavani paranee,
-jos levität siihen kultaa laastariksi päälle. Se on oivallista
-verenasetus-lääkettä.
-
-_Timon_. Etkö sinä vieläkään luitas korjaa? (lyö taas).
-
-_Gnathonides_, Minä menen. Mutta hullusti sun vielä käy, kun kelpo
-miehestä olet moiseksi julmuriksi muuttunut. (Menee.)
-
-47. _Timon_. Vaan kukas tuolta tulee... kaljupää? Jo tunnen...
-Filiades, tuo inhottavin kaikista nolvehtijoista. Hän sai minulta
-kokonaisen vainion ja kaksi talenttia[80] tyttärensä myötäjäisiksi,
-palkaksi siitä, että hän kerran yksinään ylisti lauluani kaikkien
-muiden vaiti ollessa, ja vannoi minun laulavan joutseniakin ihanammin;
-vaan kun äskettäin sairaana tulin häneltä pientä apua anomaan, antoi
-tuo jalo mies minua jopa selkäänkin.
-
-46. _Filiades_. Hyi sitä hävyyttömyyttä! Nytkö vasta taas tunnette
-Timonin? Nytkö Gnathonides taas tarjoutuu hänelle ystäväksi ja
-juomaveikoksi? Hän sai mokoma kiittämätön ansaitun palkkansa. Vaan me,
-vaikka olemmekin Timonin vanhat tuttavat, nuoruuden-ystävät ja
-heimolaiset, pysymme kohtuuden rajoissa emmekä tahdo hänen päällensä
-tungeta. Terve, herramme ja isäntämme! Mutta varo noita pahuksen
-norkkoja, jotka ovat ystäviä niinkauan kuin herkut kestävät, mutta
-muuten ovat raatelevia petoja. Nykyään ei ole kehenkään luottamista. Ne
-ovat kaikki kiittämättömiä lurjuksia. -- Mun piti juuri tulla tuomaan
-sinulle talentin rahoja käytettäväksi kipeimpiin tarpeihin, kun
-matkalla aivan likellä täältä kuulin että sinä taaskin olet saanut
-äärettömän rikkauden. Enpä siis enää voi sinua auttaa muulla kuin
-hyvillä neuvoillani. Vaan mitäpä sinä meikäläisen neuvoja kaipaat, sinä
-joka hätätilassa voisitpa jopa Nestoriakin neuvoa ja opettaa.
-
-_Timon_. Mitäs siitä, Filiades? Astu lähemmäs, niin minä saan
-sinullekin lausua kiitollisuuteni tällä -- kuokalla (iskee häntä vasten
-naamaa).
-
-_Filiades_. Ihmiset, avuksi! Tuo kiittämätöin on pääkalloni halki
-lyönyt, sentähden että annoin hänelle hyvän neuvon. (Pakenee).
-
-49. _Timon_. Kas tuolla tulee vielä kolmas, puhuja Demeas, paperi
-kädessä. Kaiketi hän nyt halusta olisi minun sukulaiseni. Hän oli
-kerran valtionkassaan velkaa kuusitoista talenttia, ja kun hän ei
-kyennyt maksamaan, tuomittiin hän vankiuteen. Minun tuli häntä säälini
-ja lunastin hänet vankilasta velan maksamalla. Kun hän hiljattain arvan
-kautta oli saanut toimekseen jaella teaterirahaa Erechtidein heimolle
-ja minäkin tulin häneltä osaani saamaan, kehtasi hän äyskäistä minulle:
-"en ole tiennytkään, että sinäkin olet kansalainen!"
-
-50. _Demeas_. Terve, Timon, sinä sukusi suuri suoja, sinä Athenalaisten
-turva, sinä Kreikan varusmuuri! Kokoontunut kansa ja molemmat
-neuvoskunnat odottavat sinua jo kauan. Mutta kuuleppas ensiksi
-lakiehdotusta, jonka sinua varten olen kyhännyt: "Sittekun Timon
-Echekratideen poika Kollyttolainen, aimo mies, kunnollinen ja
-rehellinen jopa viisaskin siinä määrin kuin ei kukaan muu koko
-Hellaassa, kaiken aikaa on tehnyt ja yhä vaan tekee pelkkää hyvää
-isänmaallensa, sekä nyt viimeiksi on voittopalkinnon saanut
-nyrkkitaistelussa, painissa ja kilpajuoksussa, jopa nelivaljakon ja
-kaksivaljakon kilpa-ajossa, kaikki yhtenä päivänä Olympiassa --"
-
-_Timon_. Vaan enhän minä koskaan ole Olympian juhlissa käynytkään!
-
-_Demeas_. Mitä siitä! Käythän vasta. Mitä enemmin tämmöisiä lisätään,
-sitä parempi -- "sekä viime vuonna mainioitti itseään taistellen
-isänmaan eteen Acharnain luona, hakaten maahan kaksi komppaniaa
-Peloponnesolaisia -- --"
-
-51. _Timon_. Kuinka se olisi ollut mahdollista? Enhän, aseitten
-puutteeltani, ollut edes aseellisten luetteloon kirjoitettuna.
-
-_Demeas_. Kainoudesta et ole omia ansioitasi tietävinäsi, vaan me
-olisimme kiittämättömiä, jos ne unohtaisimme -- "ja vielä lisäksi
-lakiehdotuksilla, neuvoilla ja sotapäällikön toimilla on suuresti
-valtiota hyödyttänyt; tähän kaikkeen nähden päättäköön ja suostukoon
-neuvoskunta, kansa ja Heliastit heimoittain ja kunnittain, kaikki
-yhteisesti ja kukin erikseen pystyttää Timonille kultaisen kuvapatsaan
-Athenan viereen linnanmäelle, ukkosnalkki kädessä ja seitsemän sädettä
-pään ympärillä, sekä seppelöidä häntä kultaseppelin, ja tämä kunnia
-julistettakoon Dionysia-juhlassa, joka hänen kunniakseen tulee tänään
-uusilla murhenäytelmillä vietettäväksi. Tämän päätöksen ehdotti Demeas
-puhuja, Timonin läheisin sukulainen ja oppilas. Sillä Timon on paras
-puhujakin ja kaikkia mitä hän vaan tahtoo." -- 52. Näin kuuluu
-päätösehdotelmani. Muutoin tuumasin esitellä sinulle poikanikin, jolle
-sinun mukaan olen antanut nimen Timon.
-
-_Timon_. Ohoh! Mun tietääkseni et ole edes naimisissakaan.
-
-_Demeas_. Vaan ensi vuonna, jos jumala suo, nain ja rupeen lapsia
-siittämään, ja kun ensi sikiöni varmaan on poika, saa hän nimen Timon
--- ja se tapahtukoon nyt jo!
-
-_Timon_ (lyödessään häntä). Saas nähdä, tuleeko naimisistas mitään, kun
-saat multa tämmöisiä kolhauksia.
-
-_Demeas_. Oi voih! Mitä tuo on? Rupeetko sinä täällä hirmuvaltiaaksi,
-Timon, ja piekset vapaita miehiä, sinä jonka vapaasyntyisyys ja
-kansalaisoikeus on sangen epätietoinen! Vaan kyllä tästä pian toinen
-juttu syntyy sulle, joka paitsi muita ansioitas myös pistit tulta
-kaupunginlinnaan.
-
-_Timon_. Mutta eihän kaupunginlinna ole palanutkaan, sinä sen vietävä
-panettelija!
-
-_Demeas_. Vaan sitte sinä olet rikkautes ryövännyt murtamalla auki
-aarreaitan!
-
-_Timon_. Ei se ole auki murrettu. Sillä valheella et pitkällekään
-päässyt.
-
-_Demeas_. Vaan se murretaan; ja koko aarteisto on jo sinun takanas.
-
-_Timon_ (lyöden uudelleen). Siitä valheesta tarvitset yhden lisää.
-
-_Demeas_. Voi selkääni!
-
-_Timon_. Ole rääkkymättä... taikka saat vielä kolmannen.
-Hullunkuristahan olisikin, jos aseetonna olen maahan mätännyt kaksi
-komppaniaa Lakedaimonilaisia enkä saa yhtä ainoaa viheliäistä
-mieslurjusta masennetuksi. Suottahan sitte olisin Olympiassakin
-voittoja saanut. (Demeas poistuu).
-
-54. Vaan mitäs nyt? Eikös tuo ole Thrasykles filosofi? Juuri hän eikä
-kukaan muu! Kas kuinka hän astuu itsekseen ylvästellen, parta
-hajallaan, kulmakarvat korollaan, katseensa titanimaisen tuimana, tukka
-pörröllään otsan päällä -- tosiaan ilmielävä Boreas tai Tritoni;
-jommoisia Zeuksis maalasi! Tuo mies osaa yhtenä päivänä esiintyä
-kahdessa ihan vastakkaisessa roolissa. Aamulla aikaisin hänen koko
-ulkoihmisensä ja ryhtinsä, hänen astuntansa ja pukupartensa ilmaisee
-pelkkää siveellisyyttä, itsensähillintöä, puhdastapaisuutta,
-säädyllisyyttä. Silloin hän puhuu satoja sanoja hyveestä, moittii
-ankarasti hempeitä ja hekumallisia, ylistää sitä joka vähällä tulee
-toimeen. Mutta annappas illan tulla! Tuskin on hän kylvystä saapunut
-vieraskemuihin ja pikentti on hänelle antanut ison viinimaljan --
-sellainen hänellä näet aina pitää olla, ja mitä tulisempaa viini on,
-sitä parempi -- niin mies on kerrassaan muuttunut. Ikäänkuin Letheen
-(Unholan) vettä juotuaan hän ei ollenkaan enää muista kaunista
-aamusaarnaansa, vaan tekee ihan juuri päinvastoin sitä. Niinkuin
-kanahaukka, iskee hän kyntensä ruokiin, tuuppii kyynäspäillään
-vieruskumppaliansa tieltään, kurkottaa vateihin ikäänkuin hän niistä
-toivoisi löytävänsä "ylintä hyvää" ja syödä hotkii ruokaa koiramaisella
-nälkäisyydellä, niin että liemi valuu pitkin hänen leukaansa, ja
-pyyhkäisee tarkoin nuolusormellaan suuhunsa mitä mahdollisesti vielä on
-jäänyt kastia lautasen pohjalle. Aina vieläkin hän morkkaa osansa
-vähyyttä, toivoen että hän yksinään saisi syödä piirakan tai
-porsaanpaistin tai jonkun muun makupalan, joka tyydyttäisi hänen
-herkkusuisuuttansa ja nälkäisyyttänsä.
-
-55. Sitte hän juo ja ryyppii, eikä pysähdy siihen määrään, jolloin
-haluttaa laulaa ja hypellä, vaan menee niin pitkälle että rupee
-hävyttömäksi ja haastaa riitaa. Edelleen hän maljan ääressä laskettelee
-pitkiä puheita, ja silloin jos koskaan, kohtuullisuudesta ja
-säädyllisyydestä, vaikka mies jo liiasta nautinnosta hoipertelee ja
-kieli surkeasti sopertelee, kunnes puheen päätteeksi tulee -- oksennus.
-Leikin loppu on se, että pari miestä tarttuu häneen, hän käy molemmin
-käsin kiinni huilunsoittajanaiseen, mutta he laahaavat hänet väkisin
-ulos salista. Vaan eipä hän selväpäisenäkään luovuta kellekään etusijaa
-valheesen, hävyttömyyteen ja rahanahnauteen nähden. Imartelija on hän
-verraton, valapattoon aina valmis; viekastelu ja ulkokultaisuus käy
-hänen edellään, hävyttömyys hänen vieressään: hän on kerrassaan
-konstinsa oppinut, kaikinpuolin täydellinen -- konna! Tules lähemmäs
-kelpo mies -- niin sinäkin saat palkkasi! (Thrasykleelle, joka sillä
-välin on saapunut.) Voi toki! Myöhäänpä Thrasykles veikkomme tuleekin!
-
-56. _Thrasykles_ (deklamoiden). Oi Timon! En ole minä saapunut samaa
-varten kuin nuo monet muut, jotka, toivoen saavansa sulta kultaa,
-hopeaa ja herkkupöytiä, joukossa juoksevat tänne aarteitasi ihailemaan
-ja imartelukeinoillaan koettelemaan sinua niin hyvänluontoista ja
-antelijasta miestä. Tiedäthän että ohraleipä on minulle riittävä
-ateria, sipulit ja krassit ovat parainta särvintäni ja, jos joskus
-herkuttelen, hiukan suoloja päälle. Juomani antaa mulle kaupunginkaivon
-yhdeksän suihkua, ja tämä ikäkulu vaippa on minulle purppurapukua
-kalliimpi. Kultarahat eivät silmissäni ole enemmän arvoisia kuin
-kivoset tuolla merenrannalla. Vaan sinun itsesi vuoksi minä tänne
-riensin, ettei sinua turmelisi tuo pahin ja vaarallisin tavara,
-rikkaus, tuo joka niin useille ja niin usein on tuottanut
-parantumattomia vammoja. Rikkautta ei kelpo mies ensinkään tarvitse,
-olletikin jos hän on oppinut näkemään filosofian rikkautta. Jos siis
-noudatat minun neuvoani, olisi sinun viisainta viskata koko rikkautesi
-järveen -- ei kuitenkaan aivan syvälle, veikkoseni. Mene vaan niin
-kauas, että vesi ulettuu reiden juureen; sinne upota rahasi hiukan
-aikaa ennen mainingin tuloa, ainoastaan minun läsnäollessani. 57. Vaan
-ellet siihen suostu, on toinen vielä parempi keino: vie rikkautesi ulos
-majastasi, jättämättä itsellesi penniäkään. Jakele se kaikille
-köyhille, antaen mille viisi drachmaa, mille sata, mille
-puolentalentin. Filosofi on kai oikeutettu saamaan kaksi, kolme vertaa
-enemmin kuin muut. Minä puolestani en pyydä itseäni varten, vaan
-voidakseni jaella köyhille ystävilleni, ja olenkin siis aivan
-tyytyväinen, jos täytät tämän matkareppuni, joka ei vedä täyteen kahta
-Aiginan medimnoa (karpiota). Näetsen: filosofin on oltava vähään
-tyytyvä, kohtuullinen eikä surra reppunsa ylitse.
-
-_Timon_. Minä kiitän jalouttasi, Thrasykles. Mutta ennenkuin reppusi
-täytän, salli mun ensin kuokallani mitata sinulle kaupanpäälliseksi
-muutamaa mukulaa päälaelle (lyö häntä).
-
-_Thrasykles_. Voi vapaus, kansanvalta ja lait! Tuo roisto julkee lyödä
-minua -- vapaassa valtiossa!
-
-_Timon_. Mitäs kiivastut, veliseni? Olenko sua peijannut? Onko mittasi
-vajaa? No pannaanpa sitte päälle kaupan vielä neljä karpiota! (pieksee
-T:tä joka lähtee pakoon).
-
-58. Vaan mitäs tuossa näen? Siinäkös joukkoa on! Blepsias hyvänen,
-Laches ja Gnifon ja, koko komppaniia niitä, joiden selkänahkaa syhyy.
--- Parasta lienee että nyt annan kuokkani levähtää vaivoistaan ja
-kiipeän tuonne kallion huipulle. Sinne kokoon koko kasan nakkuukiviä
-ja, kun lähenevät, annan niitä rakeina sadella päälle. (Hän tekee
-niin.)
-
-_Blepsias_. Älä heitä Timon! Lähdemmehän pois.
-
-_Timon_, (yhä nakellen). Vaan ettepä ainakaan pääse täältä verettömin
-päin ja haavattomina!
-
-
-
-
-Selityksiä:
-
-
-[1] = missä on nyt valtasi ja voimasi? Aateperäisen asian asemasta
-pannaan sen aistiperäiset ilmaukset. --
-
-[2] Tässä samoin concreta pro abstractis: sinun valtasi on ollutta ja
-mennyttä.
-
-[3] Koomillinen parodia.
-
-[4] Salmoneus matki huvikseen Zeuta, jyristellen vaskilevyillä ja
-salamoiden tulisoihtuja heiluttamalla, kunnes Zeus ukonnuolellaan teki
-leikistä lopun, syöksi miehen manalaan.
-
-[5] Nuorena ollessaan Zeus mitä pontevimmin osotti valtaansa. --
-Ponteva on myös tään voiman kuvaus: koskena pauhaa puhe eteenpäin,
-lause lauseelta voimistuen. (Congeries; distributio, omnia sensui
-subjecta).
-
-[6] Elävillä eri tapauksilla kuvataan ja pilkataan Zeun laiskuutta ja
-kurjuutta. Ivaa viljalti.
-
-[7] Zeun voimattomuus ylimmillään. Jumalankuvain tukka ja parta
-tehtiin usein kullasta.
-
-[8] Lyhyt viittaus tunnettuihin taruihin. Faesthonin ja Deukalionin
-tapaisia miehiä s.o. mailmanpaloja ja vedenpaisumuksia.
-
-[9] Amplif. per conger.
-
-[10] Noin 50 penniä.
-
-[11] Hänen kerrottiin luolassa nukkuneen 57 vuotta yhtä puhkua.
-
-[12] Muutamilla piirteillä on Timonin ulkoasu kuvattu, samalla kuin
-silloiset filosofit saavat siimauksen.
-
-[13] Asian kaikenpuolinen valaisu (congeries), jota varten vielä tulee
-vertuukuva (metaphora).
-
-[14] Edell. vertuukuva vaihtuu toiseen.
-
-[15] Distributio rei, genus per species. Zeus saa tässä hyvän aiheen
-pilkata senaikuisia ihmisiä yleensä ja erittäin viisastelijoita --
-kaikki kuvia täynnä todellisuuden eloa.
-
-[16] Anaxagoras ja Platon filosofit saavat kolhauksen.
-
-[17] Zeuksen majesteetti vedetään jokapäiväisyyden alhaiseen ilmaan ja
-näyttää miltei omalta irvikuvaltaan tai parodialtaan. Vaan tämän
-tietysti vaatii kappaleen naljallinen henki.
-
-[18] Uskottomuutensa tähden Anaxagoras karkoitettiin Athenasta, ja
-tiesi kuinka hänen olisi käynyt, jollei Perikles pelastanut häntä
-kansan raivolta.
-
-[19] Plutos (Rikkaus) on allegorillinen henkilö, allegoriaa on siis
-myös hänen puheensa pitkin matkaa tarkoittaen tuhlausta, rahan
-haaskuuta, ahneutta, saituruutta y.m.s.
-
-[20] Metaphora.
-
-[21] Allegoriaa yhä edelleen: tuhlausta, ahneutta.
-
-[22] Sattuva luonteenkuvaus.
-
-[23] Akrisios Argoon kuningas salpasi, niin taru kertoo, vaskityrmään
-tyttärensä Danaeen, estääkseen miehiltä pääsön hänen luokseen, kunnes
-Zeus kultasatuna pääsi sisään valumaan.
-
-[24] s.o. rahakirstussa; allegoriaa ja vertausta.
-
-[25] Allegoriaa yhä ja vertuita (ahneutta, kitsautta).
-
-[26] Amplific. per conger. synonym.
-
-[27] Jo viittaamalla käytetyn allegorian aihe luopi vielä kaksi
-vastakkaista vertauskuvaa.
-
-[28] Congeries l. incrementum.
-
-[29] = tuhlaus.
-
-[30] Saiturin hulluus.
-
-[31] Tunnetuilla taruilla asiaa vielä valaistaan.
-
-[32], [33] Incrementum & antithesis.
-
-[34] Kilparadan alkupäähän pingotettu köysi; kun se laskettiin maahan,
-alkoi kilpajuoksu -- hyperbole.
-
-[35] Köyhyys ja rikkaus elävissä ilmikuvissa.
-
-[36] s.o. testamenttiin.
-
-[37] Vainaja unhotetaan, rahoista riidellään -- tuo ajatus esiintyy
-pontevasti elävissä tosi-ilmiöissään.
-
-[38] Orjannimiä.
-
-[89] Vapaasukuisten nimiä.
-
-[40] Conger. synonym.
-
-[41] Kuinka elävästi nuo seikat kuvaavat äskeistä orjan-eloa ja vielä
-pysyvää orjanmieltä!
-
-[42] Kreikkalaisten kauniin mies Troijan sodassa. II. 2:673. -- Nää
-mainitut miehet ovat kukin alallaan etevimmät.
-
-[43] Nää olivat uppo-rikkaita, mutta elivät pahasti. Ks. Aristofan.
-"Sammakot" 431, "Linnut" 284.
-
-[44] Odottamatonta rikastumista, rahalöytöjä y.s. sanottiin Hermeksen
-lahjaksi.
-
-[45] Eräs tarumainen sankari, tarkasta silmästään mainio, -- hyperbole.
-
-[46] Tarkoittaa kai erästä Theogniin epigrammaa v. 175.
-
-[47] Rhea-Kybeleen pappien huimaa tanssia tarkoitetaan.
-
-[48] Metaphora.
-
-[49] Allegoria cum metaphoris.
-
-[50] Congeries synonymorum cum comparatione, ad rem illustrandam.
-
-[51] Res contraria item congestis synonymis illustrata.
-
-[52] = köyhyys.
-
-[53] Personificatio.
-
-[54] Dialogiin yhtyy draamallista ainesta, toimintaa. Jutellessaan
-rikkauden luonnosta ja laadusta ovat Hermes ja Plutos samall' aikaa
-lentäneet Attikaan. Niinikään sokea haltio pitää Hermeen vaipasta,
-osatakseen Timonin majalle, ja heidän puheesta kuulemme mitä Timon
-paraikaa tekee.
-
-[55] Kaksi kuuluisaa rahvaanjohtajaa, joiden monenlaista vilpillisyyttä
-ja ryöstelijäisyyttä vanha Attikan komedia usein ilveilee.
-
-[56] Koko joukko ominaisuuksia personoituina, siis taaski runsaita
-allegorian aiheita. -- Penialla on samoin kuin Plutoksella (cap: 28)
-myös aseenkantatajansa.
-
-[57] Ajatus pysyy saman kuvan (sodan) tolalla.
-
-[58] Kaksi vastakkaista ajatusjonoa kehittyy yhtä rinnan, samaan tapaan
-(paromoeosis).
-
-[59] Distributio rei: utilitas et bona paupertatis.
-
-[60] Timonin puheista näemme mitä on tapahtumaisillaan. Näemme hänen
-äkäisen-naamaisena maasta koperoivan kiviä heittääkseen vastatulleita,
-ja Pluton säikähtyneenä, pyrkivän pakoon pötkimään, kun Timon häntä
-kuokallaan uhkaa. -- Kohta uhkuu draamallista eloa.
-
-[61] II. 15:202. Tällä Homerin säkeellä Hermes "riisuu aseet"
-vihaiselta, samoin kuin selityksellään ihmisvihasta ja jumalainvihasta.
-Kumpikin on yhtä sopiva paikallaan.
-
-[62] Distributio rei per partes singulas, sensui subjectas. Yleinen
-asia esitellään mainitsemalla sen ulko-ilmiöitä ja osia: rikkauden
-moninaisia haittoja. Samoin heti jälkeen vastineeksi luetellaan
-köyhyyden ansiot, pro genere species.
-
-[64] Siis yleensä: ei mikään vihollinen (distributio).
-
-[65] Hom. II. 3:65
-
-[66] Plutos puhuu ikäänkuin oikeuston edessä, ja väittelyn temput hän
-tietää. Ei siinä kyllä, että hän väittää syytöksen perättömäksi: hänpä
-vielä vierittää syyn ja syytöksen vastustajansa niskoille. --
-Tämmöisistä näkyy että Lukianos ei suotta ollut sofistain koulua
-käynyt.
-
-[67] Klimax l. incrementum.
-
-[68] Tästä kuten siitä mikä seuraa, näkyy että Timonin mieli jo
-lauhtuu.
-
-[69] Apostrophe.
-
-[70] Ihmissydäntä kuvaa sattuvasti se että Timon yhtäkkiä taas ihastuu
-kultaan ja rikkauteen, jota hän vastikään vihasi. -- Ihastus ilmestyy
-hänen puheessaan, joka kohoaa korkeampaan lentoon, runolliseen tyyliin.
-Hän huudahtelee, anoo jumalia, pelkää kaiken olevan unta; hän lausuu
-tunteitaan runoilijain sanoilla, hän puhuttelee lempeästi rakasta
-"kultaansa" (apostrophe); nyt vasta hän ymmärtää Danaeen tarun
-syvemmälti, hän valaisee tilaansa rohkeilla vertauksilla, hän haaveksii
-omasta mielestään onnellista tulevaisuutta.
-
-[71] Joku Euripideen runosäe.
-
-[72] Pindaron Olymp. I. 1.
-
-[73] Viittailee Danaeen taruun.
-
-[74] Frygian kuningas, jonka käsissä kaikki muuttui kullaksi.
-
-[75] Vastaisen menettelynsä, ihmisvihansa, esittää Timon varsinaisen
-lakisäädöksen muodossa. Siinä Timon kuvaa ihmisvihaansa perin
-pontevilla, yhä yltyvillä mielikuvilla ja sanoilla. Ilmaisu uhkuu
-aistillista tarmoa ja lisäksi tulee lauselmain paljous, jotka
-valaisevat asiaa joka puolelta. Yleinen viha esiintyy elävissä
-erikoisilmiöissään (distributio incrementum; congeries).
-
-[76] Ihmisviha yltyy ylimmilleen, inhottaviin asti.
-
-[77] Timon yhdistää omaan itseensä koko yhteiskunnan!!
-
-[78] Timonin toivomus täyttyykin äkkiarvaamatta. Kohtaus on hyvin
-elävä, draamallinen ja ihmisluonteita kuvaava, kun norkot tuossa tulla
-tuhrittavat ja Timon miettii miten kohdella heitä. Norkot esiintyvät
-kukin luonteensa mukaisena. Tuo hävytön ahmatti ehdottelee heti
-juominkia, tarjoo uusia runoja (hän saakin kohta laulaa -- mutta
-surkeaa valitusvirttä) ja on valmis antamaan selkänahkansa rahasta; tuo
-hienompi herkuttelija koettaa sukkelammin luikerrella Timonin suosioon,
-ollen muka hyvinkin ymmärtävinään Timonin pessimismiä; tuo kansanpuhuja
-ehdottaa kultaista kunniamerkkiä Timonille ylistyspuheessa, joka
-vilisee valheita. Selkäsauna ja kostonhimo saa häntä kuitenkin toista
-virttä vetämään, ja nyt näkyy, että imartelu oli vain keino, itsekäs
-nautinto syy ja tarkoitus. Kiitoslausetten sijaan seuraa hävyttömiä,
-valheellisia parjauksia. Oivasti, sattuvalla ivalla filosofi kuvattu.
-Sellainen on ihminen, Jumala paratkoon!
-
-[79] Suomeksi melkein "Ahmaleuka, Nälkäkurki".
-
-[80] Noin 6 à 7000 markkaa.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Huone; Timon, by Lukianos
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HUONE; TIMON ***
-
-***** This file should be named 53291-8.txt or 53291-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/2/9/53291/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/old/53291-8.zip b/old/53291-8.zip
deleted file mode 100644
index da2e054..0000000
--- a/old/53291-8.zip
+++ /dev/null