NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6072 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..014384d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53282 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53282)
diff --git a/old/53282-8.txt b/old/53282-8.txt
deleted file mode 100644
index 5f8e227..0000000
--- a/old/53282-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6072 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Kuningastarinoita, by Snorri Sturluson
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Kuningastarinoita
-
-Author: Snorri Sturluson
-
-Translator: Toivo Wallenius
-
-Release Date: October 15, 2016 [EBook #53282]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTARINOITA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-KUNINGASTARINOITA
-
-Kirj.
-
-Snorri Sturluson
-
-
-Norjan kielestä lyhentäen suomentanut
-
-Toivo Wallenius
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1919.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Johdanto.
-   Katsaus Norjan kansan vanhimpaan historiaan.
-   Snorre Sturluson ja hänen teoksensa.
- Harald Kaunotukan tarina.
- Haakon Hyvän tarina.
- Eirikinpoikain tarina.
- Haakon jaarlin tarina.
- Olavi Trygvenpojan tarina.
- Viiteselitykset.
-
-
-
-
-JOHDANTO.
-
-
-
-Katsaus Norjan kansan vanhimpaan historiaan.
-
-
-"Norjan kansan historia alkaa samaan aikaan kuin sen maankin", sanoo
-P.A. Munch teoksessaan "Norjan kansan historia"; "ja yhtä vähän kuin
-historia tietää kertoa tapahtumista, jotka ovat sattuneet Norjan
-pohjalla ennen norjalaisten tuloa, yhtä vähän se tietää norjalaisista,
-ennenkuin se tapaa heidät Norjassa asuvina". Aikoinaan onkin
-esitetty se arvelu, että Norja on jo alkujaan ollut germaanisen
-väestön asuttama; mutta myöhempi tutkimus on kuitenkin tehnyt sen
-johtopäätöksen, että nykyisten norjalaisten esi-isät ovat saapuneet
-maahan eteläisemmiltä tienoilta. Skandinaaviset muinaistarut kertovat
-heidän vaeltaneen Venäjän eteläosista jumalien johtamina, ja myöskin
-tiede on määritellyt heidän varhaisimmaksi tunnetuksi asuinpaikakseen
-germaanilais-kansain yhteisen alkukodin, joka sijaitsi Mustanmeren
-rantamilla Tonavan suupuolen ja Krimin välisellä alalla. Mitä tietä he
-ovat sieltä siirtyneet pohjan perille, sitä ei ole voitu varmasti
-ratkaista. Luultavasti he ovat kulkeneet Venäjän ja Saksan jokia
-seuraten Itämeren rannikolle, mistä matka lienee jatkunut Tanskan
-kautta Skandinaavian niemimaalle. Munch tosin arvelee mahdolliseksi,
-että Norja on asutettu pohjoisesta käsin, siten että tulokkaat ovat
-Pohjanlahtea kiertäen saapuneet ensiksi Lappiin ja Ruijaan; mutta tätä
-olettamusta ei hän ole voinut pätevästi todistaa.
-
-Oli miten tahansa, jo myöhemmällä kivikaudella, useita vuosituhansia
-ennen nykyistä ajanlaskuamme, asusti Norjassa germaanilaista väestöä,
-joka oli tunkenut tieltään toiseen rotuun kuuluvan kansan, luultavasti
-lappalaiset. Tämä väestö oli sitten saman kehityksen alainen kuin
-Euroopan muutkin kansat, siirtyen kivikaudesta pronssikauteen, sen
-jälkeen rautakauden eri vaiheisiin. Roomalaisen maailmanvallan aikana
-se joutui tekemisiin eteläisempien sivistyskansojen kanssa kehittäen
-hyvinkin laajalle ulottuvia kauppasuhteita, kuten lukuisat raha- y.m.
-löydöt todistavat. Ja kun suuret germaanilaiset kansainvaellukset
-alkavat, ottaa pohjola runsaasti osaa niihin. "Kansojen äidinkohduksi"
-nimittää muuan goottilaisten historioitsija pohjolaa, ja viimeaikainen
-tutkimus onkin osoittanut, että useat germaanilaisheimot, jotka niin
-ankarasti järkyttivät Rooman valtakunnan perustuksia ja murtivat siihen
-arveluttavia aukkoja, lähtivät alkujaan Skandinaavien maista tai
-ainakin olivat läheisissä suhteissa sikäläisiin asukkaisiin. Sellaisia
-olivat m.m. gootit, burgundit, herulit ja langobardit.
-
-Vuoden 550:n vaiheilla alkaa historian valo hämäränä kajastuksena
-tunkeutua pohjankin perille selvitellen sikäläisiä olosuhteita ainakin
-ääriviivoiltaan, ja tällöin saamme ensimmäiset tiedot Norjankin
-valtiollisista ja yhteiskunnallisista oloista. Goottilainen Jornandes
-luettelee _Skandzan_ (Skandinaavian) kansain joukossa useita
-norjalaisia pikkuheimoja, joiden nimet esiintyvät myöhemmälläkin
-ajalla, ja hänen aikalaisensa Caesarean Prokopius tuntee "Thulen" ja
-sen kolmetoista kansaa eli kuningaskuntaa. Näiden esittämistä nimistä
-päättäen on Norjassa jo ennen vuotta 550 muodostunut pikkuvaltioita,
-jotka vastaavat historiallisen ajan _fylkejä_. Heimojen hallinto oli
-monarkkinen, ja kansa oli jaettu kihlakuntiin (_herred_), joiden
-yleiset asiat ratkaistiin käräjillä, missä johtajilla kuitenkin oli
-päätösvalta. Kukin kihlakunta omisti alkujaan maan yhteisesti, mutta
-maanviljelyksen ja karjanhoidon kehittyessä muodostui suvun
-yksityisomaisuus (_odet_); viljelemätön maa pysyi yhteisenä
-(_almenning_), jota käytettiin laitumiksi tai metsästykseen. Kansan
-muodostivat vapaat miehet (talonpojat), jotka voivat vuokrata osan
-tilastaan vapaille maattomille (_lejlænding_) tai omistaa
-yksityisomaisuutena orjia. Kansan yläpuolella olivat päälliköt
-(jaarlit, _herset_), joiden suvuilla oli perinnöllinen arvo rikkauden
-ja urotöiden perustuksella. Näillä oli oikeus pitää soturiseuruetta ja
-käydä yksityissotia. Kun valtio joutui sotaan, valittiin yksityinen
-päällikkö johtajaksi, ja hän saattoi menestyessään kohota kuninkaaksi
-tai valloittaa itselleen valtakunnan.
-
-Näillä perustuksilla alkavat Norjan kansan olot kehittyä varsinaisen
-historiallisen ajan koittaessa 8:nnen vuosisadan loppupuolella. Tällöin
-ilmenee parin ensimmäisen vuosisadan kuluessa kolme huomattavaa
-suuntaviivaa. Norjassa kuten molemmissa naapurimaissakin esiintyy
-voimakas pyrkimys valtiolliseen yhtenäisyyteen, koko maan käsittävän
-valtakunnan luomiseen. Sen yhteydessä tapahtuu huomattava maastamuutto
-ja viikinkiretket kehittyvät korkeimmilleen. Ja lopuksi alkaa
-kristinuskon ja pakanuuden välillä taistelu, joka päättyy ensinmainitun
-voittoon, mikä taas on omansa vahvistamaan kansallista ja valtiollista
-yhtenäisyyttä ja tekee lopun viikinkiretkistä.
-
-Yhdistämistyön pani alulle kuningas Halvdan Musta 9:nnen vuosisadan
-alkupuolella alistaen valtaansa suurimman osan Kaakkois-Norjaa. Sen
-suoritti loppuun hänen poikansa Harald Kaunotukka, joka kymmenvuotiaana
-peri isänsä valtakunnan. Ripeästi hän kukisti enonsa Guthormin
-auttamana entisten pikkukuninkaiden kapinat ja laajensi aluettaan vuosi
-vuodelta, niin että se lopulta käsitti koko silloisen Norjan, yksinpä
-Haalogalanninkin kaukana pohjan perillä. Ratkaisevin taistelu tapahtui
-Hafsfjordin luona, missä hän verisessä yhteentörmäyksessä tuhosi
-liittoutuneiden ruhtinasten merivoimat. Tämän jälkeen ei kukaan enää
-vastustanut hänen valtaansa Norjassa, vaan taipumattomimmatkin
-väistyivät hänen tieltään siirtyen vieraisiin maihin. Myöskin
-ulkovaltoihin nähden Harald esiintyi voimakkaasti estäen erinäisiä
-itäisiä alueita joutumasta Svean kuninkaan alaisiksi ja valloittaen
-Norjalle Orkney-saaret sekä Shetlannin.
-
-Voitolle päästyään Harald järjesti valtakuntansa olot tehden entiset
-suurmiehet virkamiehikseen ja anastaen aineelliseksi tuekseen monta
-sataa suurtilaa ympäri maata. Jaarlit ja herset saivat nyt kuninkaan
-palvelijoina hoitaa oikeudenkäyttöä ja periä veroja sekä sakkoja; he
-varustivat kuninkaan palvelukseen aseellisia miehiä ja olivat sodassa
-talonpoikain johtajina. Suurta tyytymättömyyttä herätti se, että
-kuningas alkoi vaatia talonpojilta vakinaisia veroja, sillä vapaa
-_odal_-mies oli tottunut pitämään itseään täysin riippumattomana.
-
-Harald kuningas joutui kuitenkin itse horjuttamaan työnsä
-pysyväisyyttä. Vanhaksi käytyään hän jakoi valtakunnastaan alueita
-lukuisille pojilleen, ja jo hänen eläessään nämä osoittivat katkeralla
-riitaisuudellaan, että valtakunnan yhteys oli vaarassa. Hänen
-tarkoituksensa oli tehdä lempipojastaan Eirikistä varsinaisen valtansa
-perijä, mutta tämän veljet eivät olleet halukkaita alistumaan, ja
-Haraldin kuoltua Eirik Verikirves koetti turhaan verisellä väkivallalla
-lujittaa asemaansa. Hänen täytyi itsensä väistyä maasta, kun eräs
-Haraldin nuoremmista pojista, Englannissa kasvatettu Haakon Hyvä,
-saapui v. 840 Norjaan vaatimaan itselleen isänperintöä. Vihattu Eirik
-kuoli viikinkiretkillä, ja Haakon, joka oli saanut tuekseen Norjan
-mahtavimman suurmiehen, trondhjemilaisen Sigurd jaarlin, ja voittanut
-talonpoikain suosion lempeällä olemuksellaan, tuli Haraldin luoman
-ylivallan perijäksi. Hänen kerrotaan järjestäneen oikeusolot
-vakiinnuttamalla kaksi lakikuntaa sekä maan puolustuslaitoksen
-määräämällä kunkin fylken asevelvollisuuden ulkonaisen vaaran uhatessa.
-
-Mutta erääseen mullistavaan muutokseen oli Haakonin valta vielä liian
-heikko. Hän oli Englannissa saanut kristillisen kasvatuksen ja päätti
-asemansa lujitettuaan saattaa uuden uskon voimaan myöskin omassa
-maassaan. Hänen lähin ympäristönsä suostuikin kastettavaksi, mutta
-talonpojat eivät taipuneet hylkäämään vanhoja jumalia ja isiltä
-perittyjä uhrimenoja; päinvastoin, esiintyen käräjillä ja uhrijuhlissa
-varsin uhkaavasti, he pakottivat kuninkaankin muodollisesti
-tunnustamaan vanhaa uskoa. Varmaankin olisi kansan ja kuninkaan välillä
-syntynyt ilmiriita tämän arkaluontoisen kysymyksen tähden, ellei
-ulkonainen vaara olisi heitä yhdistänyt. Eirik kuninkaan pojat eivät
-nimittäin halunneet jättää Norjaa hänen hallittavakseen, vaan kävivät
-tuon tuostakin tanskalaisten avustamina häiritsemässä hänen toimiaan.
-Haakon sai heistä kyllä voiton kahdessa verisessä taistelussa, mutta
-viimeisessä hän haavoittui hengenvaarallisesti ja kuoli heti sen
-jälkeen, luovutettuaan valtansa Eirikinpojille. Näiden hallitusta ei
-kuitenkaan kestänyt kauan, vaan valta siirtyi ennen pitkää
-trondhjemilaiselle jaarlille Haakon Sigurdinpojalle, joka ensin
-hallitsi maata Tanskan kuninkaan käskyläisenä, sittemmin itsenäisenä.
-Tällöin pakanuus pääsi uudelleen vallitsevaksi Norjassa.
-
-Sekä Harald Kaunotukan että Haakon Hyvän toiminnan uudisti
-menestyksellisesti kuningas Olavi Trygvenpoika, joka v. 995 palasi
-isänmaahansa vietettyään lapsuutensa orjuudessa, nuoruutensa ja
-varhaisimman miehuutensa viikinkiretkillä ja vaihtelevissa
-seikkailuissa vierailla mailla ja merillä. Haakon jaarli, joka muuten
-oli kyvykäs mies, oli herättänyt talonpoikien vihan varsinkin
-aistillisuutensa vuoksi, ja Harald Kaunotukan jälkeläisen saapuessa
-maahan nämä nousivat kapinaan jaarlia vastaan, joka sai surmansa oman
-orjansa kädestä. Lyhyessä ajassa oli koko Norja uudelle kuninkaalle
-kuuliainen, ja hän voi nyt ryhtyä toteuttamaan Haakon Hyvän aikeita,
-s.o. levittämään kristinuskoa. Hän oli tosin tuonut Englannista
-kerallaan pappeja ja munkkeja, mutta enimmäkseen hän näyttää
-turvautuneen väkivaltaan. Alue toisensa jälkeen pakotettiin alistumaan
-kasteeseen, talonpojat, jotka olivat aseissa saapuneet käräjille uhaten
-taivuttaa Olavin samaten kuin Haakon Hyvänkin, eivät uskaltaneet
-ylivoiman edessä käyttää niitä, jäykkäniskaisimmat surmattiin usein
-hirvein kidutuksin, vanhojen jumalien temppelit hävitettiin, ja sijaan
-kohosi Valkean Kristuksen pyhäkköjä.
-
-Olavi Trygvenpoika oli ennen Norjaan tuloaan viettänyt aito viikingin
-seikkailurikasta elämää, ja sotasankarin tavoin hänen päivänsä myöskin
-päättyivät. Tanskan kuningas Svein Pörhöparta, Ruotsin Olavi kuningas
-ja Haakon jaarlin poika Eirik liittoutuivat häntä vastaan väijyen
-sopivaa tilaisuutta tuhotakseen mahtavan hallitsijan. Sellainen
-ilmestyikin v. 1000 Olavi Trygvenpojan käydessä Vendinmaassa. Svolderin
-luona hyökkäsivät viholliset hänen kimppuunsa, suurenmoisessa
-meritaistelussa voitettiin Norjan kuninkaan laivasto, ja Olavi itse
-heittäytyi mereen välttääkseen vankeutta. Aaltojen alla sai hautansa
-tämä "meriratsun suistaja", joka ei ollut koskaan kääntänyt purttaan
-taistelusta muutoin kuin voittajana.
-
-Edellä on jo huomautettu, että ominaista tälle aikakaudelle on myöskin
-viikinkielämä; ja koska se esiintyy varsin huomattavana tähän
-liittyvässä kuvauksessa, lienee paikallaan kosketella sitä
-pääpiirteissään.
-
-Oikeastaan viikinkiretket olivat jonkinlaista jatkoa germaanien
-kansainvaelluksille, joihin olemme huomanneet pohjolankin ottaneen
-melkoisessa määrin osaa. Toisaalta ne ovat myöskin yhdistettävät
-rauhalliseen kaupankäyntiin ja siirtolaisuuteen. Olivathan
-Skandinaavian asukkaat jo ennen varsinaista viikinkikautta liikkuneet
-merillä kauppatarkoituksissa, ja vielä ryöstöretkiinkin antauduttuaan
-he harjoittivat usein samalla haavaa mainittua rauhallista ammattia.
-Eikä sotaisain retkikuntain tarkoituksena aina ollut yksinomaan
-tilapäinen omaisuuden hankinta, vaan monesti koetettiin voittaa
-pysyväistä hyvää asettumalla vakinaisesti vieraaseen maahan.
-Viikinkijoukot perustivat useita uusia valtakuntia ja asuttivat monta
-aluetta, varsinkin Pohjanmeren saarilla ja Itämeren rantamilla.
-
-Syynä viikinkiretkiin olivat sekä sotaisa luonne ja seikkailuhalu,
-molemmat aito-germaanilaisia ominaisuuksia, että aineelliset seikat.
-Oma maa ei aina tuottanut riittävästi elatusta, ja sitäpaitsi oli
-yleisesti tapana luovuttaa perintötila jakamattomana vanhimmalle
-pojalle, jolloin nuorempien oli hankittava toimeentulonsa sotaisin
-keinoin. Väestö lienee myöskin karttunut nopeammin kuin viljelys
-edistyi, sillä verraten yleinen monivaimoisuus aiheutti suuren
-lapsilauman. Lisäksi vielä sisäiset rauhattomuudet, kuten voimakkaiden
-hallitsijain yksinvalta-pyrkimykset, pakottivat monen lähtemään
-vieraisiin maihin, joko pysyväisesti tai ryöstöretkille.
-
-Ensimmäiset viikinkiretket tehtiin 700-luvun alussa, ja niitä jatkui
-sitten noin kolme vuosisataa. Mitä erikoisesti norjalaisiin tuli,
-liikkuivat he osaksi Itämerellä, mutta enimmäkseen Pohjanmerellä ja
-Atlantilla kohdistaen hyökkäyksensä Skotlantiin, Englantiin ja
-Irlantiin sekä näitä ympäröiviin saariin. Tarkoituksena oli myöskin
-perustaa vakinaisia valtakuntia, mikä toisinaan onnistuikin. Niinpä
-perusti norjalainen Torgils noin v. 838 suuren valtion Irlantiin, ja
-v. 853 loivat veljekset Olavi ja Ivar sinne uuden valtakunnan, jonka
-pääpaikkana oli Dublin ja joka säilyi heidän sukunsa alaisena 11:nnelle
-vuosisadalle asti. Sitäpaitsi oli Eirik Verikirveellä muutaman vuoden
-ajan kuningaskunta Englannissa.
-
-Viikinkiretkillä eivät pohjan miehet voittaneet ainoastaan kultaa, vaan
-myöskin kulttuuria, joka heidän kauttaan vähitellen levisi kotimaahan
-ja vaikutti tehokkaasti olojen kehittymiseen, m.m. yhteiskunnallisessa
-suhteessa. Ja juuri viikinkiretkien tuloksena oli suuressa määrin
-kristinusko, joka niihin aikoihin edusti korkeinta sivistystasoa ja
-ajan mittaan taltutti pohjolan sotaisten kansain mielen saaden ne
-luopumaan hurjista vainomatkoistaan.[1]
-
-
-
-Snorre Sturluson ja hänen teoksensa.
-
-
-Islannista, jota norjalaiset alkoivat asuttaa kahdeksannen sataluvun
-lopulla, tuli myöhemmin mitä tärkein aarreaitta pohjoismaiselle
-muinaistiedolle. Siellä säilyivät kauimmin viikinkiaikain runot ja
-tarinat, ja siellä sai jo varhain alkunsa Skandinaavian maiden
-historiankirjoitus, vieläpä niin suurenmoisessa muodossa, että harva
-samanlaisen sivistystason kansa on sellaista tulosta saavuttanut.
-Tärkein näistä aikakirjoista lienee _Snorre Sturlusonin_ teos
-_Kuningastarinoita_, joka sekä historiallisessa suhteessa että
-esitystapaan nähden on luettava Pohjoismaiden kirjallisuuden
-merkkituotteisiin.
-
-Snorre Sturluson l. Sturlanpoika syntyi Islannissa vuonna 1178.
-Mahtavan Sturlunga-suvun jäsenenä, lahjakkaana, aikaansa nähden
-oppineena ja varsinkin lainkäyttöön perehtyneenä miehenä hän saavutti
-huomattavan aseman silloin vielä itsenäisessä saarivaltiossa.
-Laskettuaan rikkaalla avioliitolla perustuksen melkoiselle
-varallisuudelle, jota hän osasi taidolla kartuttaa, hänestä tuli vuonna
-1215 "lagsigemand", lakia säätäväin käräjäin ja korkeimman
-tuomioistuimen johtaja. Hänen runoilijamaineensa oli tällöin levinnyt
-jo Norjaankin, ja vuonna 1218 Snorre matkusti sinne itse saavuttaakseen
-kunniaa ja arvoa Haakon kuninkaan hovissa. Sekä kuningas että hänen
-lähin miehensä ja appensa Skule herttua[2] koettivat taivuttaa Snorrea
-toimimaan heidän valtiollisten pyrkimystensä edistämiseksi, ja maasta
-lähtiessään hän olikin Norjan kuninkaan läänitysmiehenä sitoutunut
-tukemaan Islannissa Haakon kuninkaan valtaa.
-
-Kotiin palattuaan hän käytti merkityksellistä asemaansa oman
-vallanhimonsa tyydyttämiseksi ja saattoikin esiintyä perin mahtavana,
-m.m. tehostaen käräjillä pyrkimyksiään lähes tuhanteen nousevalla
-saattueella. Mutta pian hänen vaikutuksensa alkoi aleta, osaksi siitä
-syystä, että hän herätti ahneudellaan vastustusta omien sukulaistensa
-taholta. Suuresti heikonsi hänen asemaansa myöskin se, että Snorren
-(varmaankin tahallisesta) toimettomuudesta harmistuneena Haakon
-kuningas turvautui valtiollisissa aikeissaan hänen veljenpoikaansa,
-jonka kanssa Snorre oli joutunut ilmiriitaan. Nyt puhkesi Islannissa
-katkera sukuvaino, joka lopulta aiheutti Snorren kuoleman ja
-vapaavaltion tuhon. Serkkunsa ja voimakkaimman kannattajansa jouduttua
-taistelussa tappiolle arveli Snorre, joka ei kernaasti antautunut
-mieskohtaisesti aseleikkiin, parhaaksi väistää ylivoimaa ja lähti
-vuonna 1237 toistamiseen Norjaan. Siellä olivat olosuhteet kuitenkin
-muuttuneet hänelle epäedullisiksi. Kuninkaan suosiota hän ei voinut
-enää saavuttaa, ja epävarmana hän liittyi silloin läheisesti Skule
-herttuaan, joka pyrki hillitsemään Haakonin yhä kasvavaa valtaa. Jonkun
-ajan kuluttua Islannista saapui tieto, että Snorren veljenpoika ja
-vaarallisin kilpailija oli saanut surmansa taistelussa, ja silloin hän
-päätti palata kotiin koettaakseen uudelleen onneaan. Haakon kuningas,
-joka epäili häntä sekä entisen toiminnan että Skule jaarlin ystävyyden
-vuoksi, kielsi tosin jyrkästi häntä poistumasta maasta, mutta siitä
-huolimatta Snorre rohkeni uhmata lääniherraansa ja purjehti keväällä
-1239 takaisin Islantiin.
-
-Kauan ei kestänyt, ennenkuin Snorre oli saavuttanut entisen
-mahtiasemansa osassa maata, mutta nyt häntä uhkasi vaara Norjan
-kuninkaan taholta. Kukistettuaan lopullisesti Skule jaarlin Haakon
-päätti rangaista islantilaista suurmiestä tämän juonittelujen ja
-tottelemattomuuden vuoksi ja antoi eräälle Snorren kilpailijalle
-tehtäväksi toimittaa tämän Norjaan joko mielisuosiolla tai vastoin
-hänen tahtoaan. Onnettomuudekseen Snorre vielä vieroitti ahneudellaan
-vaikutusvaltaisia sukulaisia puoleltaan; hänen voimansa hupenivat
-hupenemistaan, lopulta vastustajat yllättivät hänet Reykjavikissa
-syksyllä 1241, ja kellariinsa piiloutunut vanhus sai surmaniskun
-palkkalaisen kädestä.
-
-Edellä viitattiin Snorren runoilijatoimintaan, jonka hän oli aloittanut
-jo nuoruudessaan; suurenmoinen näyte hänen perehtyneisyydestään
-runouteen on hänen _Edda_-teoksensa (n.s. proosa-Edda), jonkinlainen
-järjestelmällinen oppikirja runouden perustasta (mytologiasta), sen
-kielestä ja runomitoista. Mutta runoilu oli niihin aikoihin
-pääasiallisesti historiallista runoilua, ja tämä johti hänet helposti
-historiankirjoitukseen, jonka tuloksena on laaja kokoelma kuvauksia
-pohjoismaiden, etupäässä Norjan vanhimmista kuninkaista sekä heidän
-ajoistaan. Luultavasti ne ovat valmistuneet vähitellen vuosien 1220 ja
-1241 välillä.
-
-Snorre ei suinkaan ole ensimmäinen islantilainen historiankirjoittaja,
-hänellä on ollut useita edeltäjiä aina kahdennentoista vuosisadan
-alkupuolelta asti. Kaikki nämä teokset hän on epäilemättä tuntenut, ja
-lisäksi hän on saanut aineistoa runoilijain historiallisista lauluista,
-suullisista perimätarinoista sekä muistiin merkityistä taruista. Mutta
-Snorre on käyttänyt aineksia perin taitavasti, perkaillen pois
-sellaista, mikä hänestä on tuntunut pelkältä sadulta tai seikkailulta,
-ja kriitillisyytensä tueksi hän saattoi vielä käyttää mieskohtaista
-Norjan olojen tuntemusta. Omasta puolestaan hän luottaa eniten
-lauluihin; niinpä hän sanoo esipuheessaan: "Tosin runoilijain tapana on
-ylistää eniten sitä, jolle he laulavat, mutta kukaan ei sentään rohkene
-kertoa laulettavalleen sellaisista teoista, jotka kaikki kuulijat ja
-hän itsekin tietäisi valheeksi ja lorupuheeksi; se olisi pilkkaa eikä
-ylistystä."
-
-Snorren esitystapaa kuvaa sattuvasti tri Gustav Storm seuraavin sanoin:
-"Merkillepantavaa on Snorressa historioitsijana hänen historiallinen
-taiteensa. Historiallinen tarina oli elämäkertakuvausta, ja siinä on
-parasta eloisa luonteenkuvaus. Snorren teos on kokoelma elämäkertoja,
-joissa luonteenkuvaus on erinomainen. Ominaista hänen teokselleen on
-sen oivallinen rakenne, missä kaikki asiaankuulumaton on jätetty pois
-ja jokainen yksityiskohta kuuluu läheisesti kokonaisuuteen. Hänen
-kokoelmansa Norjan kuninkaiden elämäkertoja on sen vuoksi tullut
-kokonaisen suvun historiaksi, missä kukin yksityinen jäsen esiintyy
-erikoispiirteineen. Edeltäjistään poiketen hän liittää päähenkilöiden
-(kuninkaiden) kuvaukseen melkoisen joukon sivuhenkilöltä, mutta vain
-sikäli kuin nämä muodostavat kehyksen päähenkilön ympärille
-vähentämättä häneen kohdistettavaa huomiota. Erikoisesti on Snorre
-pyrkinyt kuvaamaan kuninkaiden luonnetta sellaisena, kuin hän sen
-käsitti, ja siitä kehittämään heidän kohtalonsa. Tällöin hänen
-tärkeimpänä keinonaan on esittää henkilöt puhuen ja keskustellen... Hän
-käyttää tilaisuutta antaakseen päähenkilöiden pitää puheita tai ottaa
-osaa keskusteluihin, kun haluaa saada esiin toiminnan vaikuttimen ja
-vaikutuksen... Näissä puheissa on jokainen sana sukeutunut henkilön
-luonteesta, vaikkakin ne ovat kokonaan Snorren sepittämiä..."
-
-Oheenliitetyt tarinat, jotka sisältävät alkuosan (yli kolmanneksen)
-Snorren kokoelmasta, ovat suomennetut tri _Gustav Stormin_ eteväksi
-tunnustetusta norjankielisestä käännöksestä, joka ilmestyi vuonna 1899.
-Suomentaja on katsonut olevan syytä hiukan lyhennellä alkuperäistä
-esitystä. Snorre aloittaa teoksensa Ynglinge-tarinalla, joka sisältää
-osaksi maantieteellisiä kuvauksia, osaksi selontekoa varhaisimmista,
-enimmäkseen taruperäisistä kuninkaista. Koska tämä ei ole omansa
-herättämään mielenkiintoa laajemmassa lukijakunnassa, on arveltu
-voitavan sivuuttaa se. Tämän jälkeen seuraa Halvdan Mustan tarina,
-josta kuitenkin on otettu vain loppuosa liittämällä se johdatukseksi
-Harald Kaunotukan tarinaan, koska jo siinä käsitellään tämän
-ensimmäisen "suurkuninkaan" vaiheita; selvyyden vuoksi on tällöin
-täytynyt laatia alkuun lyhyt johdanto (alkukappale). Myöhemmin
-on jätetty pois vain pieniä eriä, joiden puute ei haittaa
-kokonaiskuvausta, ja muutamassa kohdassa on sen vuoksi käynyt
-välttämättömäksi muuttaa hiukan järjestystä tai liittää jokunen
-selittävä lause, jolloin tietenkin on koetettu jäljitellä Snorren
-tyyliä. Mitä Snorren esittämiin runo-otteisiin tulee, on tässä
-julkaistu huomattavimmat ja kuvaavimmat. Myönnettäköön suoraan, että ne
-käännettyinä antavat vain kalpean kuvan muinais-skandinaavisesta
-runoudesta, sillä nykyajan kielellä on mahdoton ilmaista sitä
-kuvarikkautta, jota vanhat "bardit" käyttivät; sen tajuaminen vaatisi
-muutoin lukijalta laajaa skandinaavisen mytologian tuntemusta. --
-Viiteselityksistä ovat toiset Stormin julkaisusta peräisin, toiset
-suomentajan liittämiä.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-
-Harald Kaunotukan tarina.
-
-(860-933)
-
-
-Niin kertovat tietoisat miehet, että ammoisina aikoina vaelsivat
-aasat[3] Odenin johtamina Aaselannista maailman pohjoiskulmalle ja
-valtasivat siellä kolme maata, Tanskan etelässä, Sveanmaan idässä,
-mutta Norjan länsipuolella. Svealaisia hallitsivat kauan Odenin
-jälkeläiset, joita sanottiin Ynglinga-suvuksi; mutta Norjassa oli
-kuninkaita monesta suvusta, ja nämä taistelivat tuimasti keskenään.
-Eräs heistä oli Halvdan Musta; hän peri yhdeksäntoista talven vanhana
-isältään kuningaskunnan Agderissa;[4] mutta haluten enemmän valtaa hän
-ryhtyi useasti taistelemaan naapurikuninkaita vastaan ja sai aina
-voiton; ja niin hän alisti monta fylkeä[5] itselleen kuuliaiseksi ja
-oli pian Norjan mahtavin kuningas.[6]
-
-Sigurd Hjort oli nimeltään muuan Ringeriikin kuningas, suurempi ja
-väkevämpi kuin yksikään toinen; hän oli myöskin miesten kauneimpia.
-Hänellä oli kaksi lasta: tytär oli nimeltään Ragnhild, hän oli perin
-reipas nainen ja parhaillaan kahdenkymmenen vuoden ikäinen; hänen
-veljensä Guthorm oli puolikasvuinen.
-
-Mutta mainittakoon Sigurdin kuolemasta, että hän ratsasti yksinään
-korpiseutuihin, kuten hänen tapansa oli; hän metsästi siellä isoja,
-vaarallisia petoeläimiä. Pitkän taipaleen ratsastettuaan hän joutui
-eräälle raiviolle lähelle Hadelantia.[7] Silloin tuli häntä vastaan
-Hake raivopää[8] kolmenkymmenen miehen kera, ja siellä syntyi taistelu.
-Siinä sai surmansa Sigurd kuningas, mutta Hakelta kaatui kaksitoista
-miestä, ja itse hän menetti kätensä ja sai kolme muuta haavaa.
-
-Sen jälkeen Hake ratsasti Sigurdin taloon ja otti siellä valtaansa
-hänen tyttärensä Ragnhildin sekä tämän veljen Guthormin. Nämä hän vei
-mukanaan ja samalla paljon tavaraa sekä kalleuksia ja kuljetti kaikki
-kotiinsa Hadelantiin; siellä hänellä oli suuria taloja. Sitten hän
-valmistutti pidot ja aikoi viettää häät Ragnhildin kanssa; mutta niitä
-saatiin odottaa, sillä hänen haavansa alkoivat ärtyä.
-
-Hake raivopää poti haavojaan koko syksyn ja vielä talvenkin tullen;
-mutta joulun tienoissa kuningas Halvdan Musta oleskeli Hademarkissa.[9]
-Halvdan kuningas oli kuullut kaikista näistä seikoista, ja tapahtui
-eräänä aamuna, kun kuningas oli pukeutunut, että hän kutsutti Haarek
-Gandin ja sanoi, että tämän oli lähdettävä Hadelantiin ja tuotava hänen
-luokseen Sigurd Hjortin tytär Ragnhild. Haarek lähti matkalle, ja
-hänellä oli sata miestä mukanaan. Hän sovitti retkensä siten, että he
-saapuivat aamulla ani varahin järven poikki Haken taloon; siellä he
-asettivat vartijoita sen tuvan oville, missä väki nukkui. Sitten he
-kävivät siihen makuukammioon, jossa Hake makasi, murtivat oven ja
-veivät mukanaan Ragnhildin ja hänen veljensä Guthormin ja kaiken
-tavaran, mitä sieltä löysivät; mutta tuvan he polttivat sekä kaikki
-ihmiset, jotka olivat sisässä.
-
-He pingoittivat teltan komeiden vaunujen ylle ja istuttivat niihin
-Ragnhildin sekä Guthormin; sitten he ajoivat jäälle. Hake nousi ja
-kulki kotvan heidän perässään. Mutta jäälle tultuaan hän käänsi
-miekkansa kahvan alaspäin ja painautui itse kärkeä vastaan, niin että
-terä tunkihe hänen lävitsensä; siinä hän sai surmansa ja haudattiin
-järven partaalle.
-
-Halvdan kuningas näki ajettavan järven jäätä. Hän oli sangen
-teräväsilmäinen; hän näki telttakattoiset vaunut ja päätteli siitä,
-että miehet olivat suorittaneet tehtävän hänen mieltänsä myöten. Hän
-antoi silloin pystyttää pöytiä, lähetti väkeä laajalti ympäristöön ja
-kutsui luokseen paljon miehiä. Sinä päivänä oli suuret vieraspidot, ja
-niissä Halvdan sai Ragnhildin, ja tästä tuli sitten mahtava kuningatar.
-
-Ragnhild kuningatar näki suuria unia; hän oli perin ymmärtäväinen.
-Sellainen oli eräs hänen unistaan, että hän oli seisovinaan
-yrttitarhassa ja ottavinaan paidastansa okaan. Ja hänen pidellessään se
-kasvoi niin, että siitä tuli suuri puu; tyvi työntyi alas maahan ja
-juurtui heti, mutta latva ulottui pian korkealle ilmaan. Sitten puu
-tuntui hänestä niin isolta, että hän kykeni vaivoin katsomaan sen
-ylitse, ja se oli varsin paksu. Puun tyvipuoli oli verenkarvainen,
-mutta runko kauniin vihreä ja oksat lumivalkoiset. Siinä puussa oli
-paljon suuria oksia, toisia ylempänä ja toisia alempana; ne olivat niin
-isoja, että tuntuivat levittäyvän yli koko Norjan, ja vieläkin
-laajemmalle.
-
-Halvdan kuningas ei nähnyt koskaan unia. Se tuntui hänestä omituiselta,
-ja hän puhui siitä eräälle miehelle, jota nimitetään Torleiv Viisaaksi,
-ja tiedusteli, mitä sille olisi tehtävä. Torleiv kertoi, miten hän itse
-menetteli, kun halusi saada jotakin ennakolta tietoonsa: hän meni
-makuulle sikopahnaan, ja silloin kävi aina niin, että hän näki unta.
-
-Kuningaskin teki niin, ja nyt hän näki tämän unen: hänestä tuntui
-siltä, että hänen tukkansa oli kasvanut kovin tuuheaksi; se oli täynnä
-kiharoita niin pitkiä, että toiset ulottuivat maahan asti, toiset
-polviin, toiset lanteille, toiset vyötäisille, toiset kaulaan saakka;
-mutta muutamat olivat vain puhjenneet päälaelle solmuiksi; hänen
-kiharansa olivat kaikenvärisiä, mutta yksi oli kaikkia muita kauniimpi,
-vaaleampi ja suurempi.
-
-Hän kertoi unensa Torleiville, ja tämä selitti sen niin, että hänestä
-polveutuisi laaja perikunta ja se hallitsisi maita suurella kunnialla,
-eivät sentään kaikki yhtä suurella, vaan hänen suvustaan oli lähtevä
-mies, joka oli muita suurempi ja loistavampi. Ja sitä pidetään totena,
-että se kihara tarkoitti Olavi Pyhää.
-
-Ragnhild kuningatar synnytti pojan; hänet valeltiin vedellä ja
-nimitettiin Haraldiksi. Hän varttui pian suureksi ja kauniiksi, hänestä
-tuli varhain aimo urheilija ja perin älykäs. Äiti häntä rakasti
-suuresti, isä taasen vähemmän.
-
-Halvdan kuningas vietti jouluaan Hadelannissa. Jouluiltana, kuu miehet
-olivat istuutuneet pöytään ja saapuvilla oli paljon väkeä, sattui
-sellainen omituinen seikka, että pöydiltä katosi kaikki ruoka ja olut.
-Kuningas jäi istumaan suutuksissaan, mutta kaikki muut lähtivät kukin
-kotiinsa. Mutta saadakseen tietää, kuka tämän oli tehnyt, otatti
-kuningas kiinni erään lappalaisen, joka oli taikataitoinen, ja tahtoi
-pakottaa hänet ilmaisemaan totuuden. Hän kidutti lappalaista, mutta ei
-sittenkään saanut mitään tietoa tältä. Lappalainen anoi apua hänen
-pojaltaan Haraldilta, ja hän pyysi armoa miehelle, mutta ei saanut
-sitä. Harald auttoi hänet sitten tiehensä vastoin kuninkaan tahtoa ja
-seurasi itse mukana. He saapuivat erääseen paikkaan, missä muuan
-päällikkö parhaillaan vietti suuria pitoja, ja siellä heidät otettiin
-vastaan ilomielin, niinkuin heistä näytti. Ja kun he olivat viipyneet
-siellä kevääseen asti, virkkoi päällikkö eräänä päivänä Haraldille:
-
-"Sinun isäsi mielestä tapahtui kovin suuri vahinko, kun talvella otin
-häneltä vähän ruokaa; mutta minä korvaan sen sinulle iloisella
-uutisella. Isäsi on nyt kuollut, ja sinun on lähdettävä kotiin. Sinä
-saat kaiken sen maan, mikä hänellä on ollut, ja sillä tapaa voitat
-itsellesi koko Norjan."
-
-Ja niin olikin käynyt, kuin päällikkö ilmoitti; kun Halvdan kuningas
-eräänä suojapäivänä ajoi Randsfjordin jäätä, murtui se hänen altaan, ja
-siihen hän hukkui ja hänen kerallaan paljon väkeä. Mutta niin suosittu
-oli Halvdan Musta, että neljän valtakunnan suurmiehet tahtoivat saada
-hänen ruumiinsa haudatakseen sen omalle alueelleen; siitä odotettiin
-näet hyvää vuodentuloa sille paikkakunnalle. He sopivat asiasta niin,
-että ruumis jaettiin neljään osaan ja kukin haudattiin omaan kumpuunsa
-eri tienooseen.[10]
-
-Harald peri kuningaskunnan isältään ollessaan kymmenen talven ikäinen;
-hän oli muita suurempi ja väkevämpi ja kauniimpi, perin viisas ja
-tarmokas. Guthorm, hänen enonsa, tuli henkivartion[11] päälliköksi ja
-sotajoukon "herttuaksi".
-
-Halvdan Mustan kuoltua nousi moni päällikkö sitä valtakuntaa vastaan,
-minkä hän oli jättänyt jälkeensä. Mutta kun Guthorm herttua sai tästä
-tiedon, kokosi hän sotajoukon ja lähti liikkeelle kuningas Haraldin
-kanssa. Aina he saivat vastustajistaan voiton, ja kahden kuninkaan ja
-neljän päällikön kaaduttua Harald kuningas valtasi sukulaisensa
-Guthormin voiman ja toimekkuuden avulla suuren osan eteläistä Norjaa.
-
-Harald kuningas lähetti miehensä noutamaan erästä neitoa nimeltä Gyda,
-Hordalannin[12] Eirik kuninkaan tytärtä; tämä oli kasvatettavana erään
-rikkaan talonpojan luona Valdersissa. Hänet kuningas halusi saada
-jalkavaimokseen, sillä hän oli hyvin kaunis ja ylevämielinen nainen.
-Perille saavuttuaan lähetit esittivät asian neidolle. Tämä vastasi,
-ettei hän tahtonut tuhlata impeyttään siten, että ottaisi miehekseen
-kuninkaan, jolla ei ollut hallittavanaan suurempaa valtakuntaa kuin
-muutamia fylkejä.
-
-"Mutta minusta tuntuu kummalliselta", sanoo hän, "ettei ole sellaista
-kuningasta, joka valtaisi Norjan siten, että hän tulisi maassa
-yksinvaltiaaksi niinkuin kuningas Gorm Tanskassa tai Eirik Upsalassa".
-
-Lähettien mielestä hän vastaa perin kopeasti, ja he tiedustelevat
-häneltä tämän vastauksen tarkoitusta; he sanovat, että Harald on niin
-mahtava kuningas, että kyllä kelpaa hänelle. Mutta vaikka hän antaakin
-heidän asiaansa toisen vastauksen kuin he tahtovat, ei heillä ole
-mielestään mitään tilaisuutta saada häntä mukaansa vastoin hänen omaa
-tahtoaan, ja he varustautuvat senvuoksi lähtemään takaisin kotiin. Kun
-he ovat valmiit, saatetaan heitä ulos. Silloin Gyda puhui läheteille ja
-pyysi heitä kertomaan kuningas Haraldille, että hän suostuu rupeamaan
-tämän vaimoksi vasta sitten, kun tämä ensin tekee hänen tähtensä sen,
-että laskee valtansa alaiseksi koko Norjan ja hallitsee sitä
-valtakuntaa yhtä vapaasti kuin Eirik kuningas Sveanmaata tai kuningas
-Gorm Tanskaa; "sillä vasta silloin", sanoo neito, "häntä voi minun
-mielestäni nimittää suurkuninkaaksi".
-
-Lähetit palaavat nyt Harald kuninkaan luo ja kertovat hänelle neidon
-sanat; he sanovat häntä perin uhkarohkeaksi ja herjasuiseksi ja
-arvelevat luonnolliseksi, että kuningas lähettää suuren miesjoukon
-häntä noutamaan ja saattaa hänet häpeään. Silloin vastasi kuningas
-Harald, ettei tämä neito ollut haastanut pahoin tai käyttäytynyt niin,
-että ansaitsi siitä koston, vaan suuret kiitokset hänen tuli saada
-sanoistaan.
-
-"Hän on muistuttanut minua asioista", sanoo kuningas, "jotka minua
-kummastuttavat sen vuoksi, etten ole ennen tullut niitä ajatelleeksi".
--- Ja sitten hän lisäsi: "Ja sen lupauksen teen ja siihen otan
-todistajaksi Jumalan, joka minut loi ja vallitsee kaikkea, ettei
-tukkaani saa koskaan leikata tai sukia, ennenkuin olen vallannut koko
-Norjan veroineen ja väkineen -- tai muussa tapauksessa heitän henkeni."
-
-Näistä sanoista kiitti Guthorm herttua häntä suuresti sanoen, että
-lupauksen täyttäminen on kuninkaallinen teko.
-
-Tämän jälkeen Harald kuningas ja hänen sukulaisensa kokosivat suuren
-sotajoukon ja johtivat sen tunturien poikki pohjoista kohti.
-Saavuttuaan asutuille seuduille kuningas surmautti kaikki miehet ja
-poltti talot. Mutta kun kansa sen huomasi, pakeni jokainen, ken kykeni,
-toiset etäisempiin laaksoihin, toiset metsiin; mutta toiset anoivat
-armoa, ja sen saivat kaikki, jotka saapuivat kuninkaan luo ja rupesivat
-hänen miehikseen. Näin Harald valloitti valtakunnan toisensa jälkeen ja
-saapui aina Trondhjemiin asti. Siellä hän taisteli kaikkiaan kahdeksan
-kertaa tai useamminkin; mutta kahdeksan kuninkaan kaaduttua hän valtasi
-koko Trondhjemin.
-
-Pohjoisempana Nauma-laaksossa[13] oli kuninkaina kaksi veljestä,
-Herlaug ja Rollaug. He olivat kolmena kesänä rakennuttaneet
-hautakumpua, joka oli tehty kivestä, kalkista ja hirsistä. Mutta kun
-kumpu oli valmistunut, saivat veljekset kuulla, että Harald kuningas
-kävi heitä vastaan sotajoukkoineen. Silloin kuningas Herlaug kannatti
-sinne runsaasti ruokaa ja juomaa, ja sitten hän astui kumpuun kerallaan
-yksitoista miestä ja käski luoda sen umpeen. Kuningas Rollaug nousi
-sille kummulle, jolla kuninkaiden oli tapana istua, käski pystyttää
-sille kuninkaan kunniasijan ja istuutui siihen. Sitten hän asetutti
-pieluksia jalkalaudalle, jolla jaarlien oli tapana istua. Hän heittäysi
-nyt kunniasijalta alas jaarlinpaikalle ja otti itselleen jaarlinnimen.
-Sen jälkeen kuningas Rollaug lähti Harald kuninkaan luo, luovutti
-hänelle koko valtakuntansa, tarjoutui hänen miehekseen ja kertoi kaiken
-menettelynsä. Harald kuningas otti miekan ja kiinnitti sen hänen
-vyöhönsä, ripusti kilven hänen kaulaansa, teki hänet jaarlikseen ja
-johti kunniasijalle. Sen jälkeen hän antoi Rollaugille Nauma-laakson
-fylken ja määräsi hänet sen jaarliksi.
-
-Harald kuningas saapui sotajoukkoineen idän puolelle Vikeniin[14] ja
-majoittui Tunsbergiin, missä silloin oli kauppakaupunki; hän oli
-viipynyt neljä talvea Trondhjemissa eikä ollut sinä aikana käynyt
-Vikenissä. Hän sai siellä kuulla, että svealaiskuningas Eirik
-Emundinpoika oli tehnyt Vermelannin valtansa alaiseksi, kantoi siellä
-veroa kaikista metsäseuduista sekä laski Länsi-Göötanmaan ulottuvaksi
-pohjoisessa aina Svinesundiin[15] asti, niin että svealaiskuningas
-sanoi koko läntistä maata meren rannikolla omakseen ja otti siitä
-veroja. Kuningas Haraldille kerrottiin Svean kuninkaan sanoneen, ettei
-hän pysähtyisi, ennenkuin hänellä oli Vikenissä yhtä suuri valtakunta
-kuin ennen muinoin Sigurd Ringillä[16] tai tämän pojalla Ragnar
-Lodbrokilla. Kaikissa näissä fylkeissä olivat useat päälliköt ja monet
-muut taipuneet Svean kuninkaan alamaisiksi.
-
-Tästä Harald kuningas pahastui suuresti; hän kutsui heti talonpojat
-käräjille ja syytti heitä maankavalluksesta. Muutamat talonpojat
-hankkivat itselleen todistajia, että he olivat syyttömiä, toiset
-suorittivat sakkoja, toiset saivat rangaistuksen; kaiken kesää ja
-syksyä hän retkeili sitten tässä fylkessä. Silloin hän sai talven
-tullen kuulla, että svealaiskuningas Eirik ratsasteli Vermelannissa
-vierailemassa henkivartijoineen.
-
-Harald kuningas lähti itään päin Eida-salon[17] halki ja saapui
-Vermelantiin; hän antoi siellä kestitä itseään. Aake oli nimeltään
-muuan mies, hän oli Vermelannin mahtavin talonpoika, varsin rikas ja
-niihin aikoihin jo iäkäs. Hän lähetti miehiä Harald kuninkaan luo ja
-pyysi häntä pitoihin, ja kuningas lupasi tulla sovittuna päivänä. Aake
-pyysi myöskin Eirik kuningasta pitoihin ja sopi hänen kanssaan samasta
-päivästä.
-
-Aakella oli iso kestitupa, joka oli jo vanha; hän teetti silloin toisen
-yhtä ison uuden tuvan ja koristutti sen kauniiksi. Sen tuvan hän käski
-verhota uusilla raanuilla, vanhan taas vanhoilla. Mutta kun kuninkaat
-saapuivat pitoihin, sai Eirik kuningas miehineen sijansa vanhassa
-tuvassa, Harald kuningas miehineen uudessa; ja niin olivat kaikki
-pöytäastiat jaetut, että Eirikin miehillä oli vanhat kipot ja sarvet,
-kuitenkin kullatut ja hyvin koristetut, mutta Haraldin miehillä oli
-kaikilla uudet kipot ja sarvet, kauniisti kullalla silatut; kaikki ne
-olivat kiiltäviksi silotetut, mutta juoma oli molemmilla puolilla perin
-hyvää.
-
-Aake oli ennen ollut Halvdan Mustan miehiä. Mutta kun se päivä koitti,
-jolloin pidot päättyivät, valmistautuivat kuninkaat lähtemään, ja
-hevoset olivat matkakunnossa. Silloin Aake astui Harald kuninkaan luo
-ja toi mukanaan kahdentoista talven ikäisen poikansa, Obbe nimisen.
-Aake sanoi:
-
-"Herra, jos se hyvä tahto, jota olen osoittanut teitä kohtaan
-pidoissani, on teistä ystävyyden arvoinen, palkitkaa silloin poikaani
-siitä; hänet luovutan teille palvelijaksi."
-
-Kuningas kiitti häntä monin kaunein sanoin vastaanotosta ja lupasi
-hänelle vastalahjaksi täyden ystävyytensä; sitten Aake toi suuria
-lahjoja, jotka hän antoi kuninkaalle. Sen jälkeen Aake meni
-svealaiskuninkaan luo; Eirik kuningas oli silloin pukeissa ja lähtöön
-valmiina ja varsin pahalla tuulella. Aake otti muutamia arvokkaita
-esineitä ja antoi ne hänelle. Kuningas vastasi niukalti ja nousi
-ratsaille. Aake seurasi kuningasta tiellä ja puheli hänelle. Lähellä
-heitä oli metsä, ja tie kulki sen kautta. Mutta kun Aake saapui
-metsään, kysyi kuningas häneltä:
-
-"Miksi järjestit minun ja Harald kuninkaan vastaanoton siten, että hän
-sai kaikesta parhaan? Tiedäthän, että olet minun mieheni."
-
-"Minä arvelin", virkkaa Aake, "ettei teiltä, kuningas, eikä miehiltänne
-ole näissä pidoissa puuttunut hyvää vastaanottoa missään suhteessa. Jos
-siellä, missä te joitte, olikin vanha kalusto, niin se johtuu siitä,
-että te olette jo vanha; mutta Harald kuningas on nyt kukoistavassa
-nuoruudessaan, sen vuoksi annoin hänelle uuden kaluston. Mutta koska
-muistutit minua siitä, että olisin sinun miehesi, niin yhtä hyvin sinä
-olet minun mieheni." -- Silloin kuningas paljasti miekkansa ja antoi
-hänelle surmaniskun.
-
-Kun Harald kuningas aikoi nousta ratsaille, käski hän kutsua Aake
-talonpojan luokseen. Mutta häntä etsittäessä muutamat riensivät sinne,
-minne Eirik kuningas oli ratsastanut; siellä he tapasivat Aaken
-kuolleena ja lähtivät sitten takaisin ja kertoivat sen kuninkaalle.
-Mutta tämän kuullessaan hän huusi miehilleen, että heidän oli
-kostettava Aake talonpojan puolesta. Niin Harald kuningas lähti
-ratsastamaan sitä tietä, jota Eirik kuningas oli ennen ratsastanut,
-kunnes molemmat huomasivat toisensa. Silloin kumpikin joukkue ratsastaa
-minkä ennättää, kunnes Eirik kuningas pääsee siihen metsään, joka
-erottaa Göötanmaan ja Vermelannin toisistaan. Nyt Harald kuningas
-kääntyi takaisin Vermelantiin; hän valtasi sitten tämän maan, mutta
-surmasi Eirik kuninkaan miehiä, missä vain tapasi heitä.
-
-Harald kuningas retkeili laajalti Göötanmaassa vainonkilpeä kantaen,
-taisteli siellä monet kerrat Virran[18] molemmilla puolilla ja sai
-useimmiten voiton. Sitten hän laski valtansa alaiseksi kaiken maan
-Virran pohjoispuolella ja Veenerin länsipuolella sekä koko Vermelannin.
-
-Sellaisia sanomia saapui maan eteläosasta, että Hordalannin,
-Rogalannin, Egdafylken ja Telemarkenin miehet kerääntyivät yhteen ja
-hankkivat sekä aseita että väkeä. Mutta saatuaan tämän tietoonsa Harald
-kuningas kokosi sotajoukon, työnsi laivat vesille, varusti sitten
-sotajoukkonsa valmiiksi ja lähti etelää kohti; hänellä oli paljon
-miehiä joka fylkestä. Mutta kun hän ennätti etelään Stadin[19] ohitse,
-sai Hordalannin Eirik kuningas tietää tästä. Hän oli myöskin kerännyt
-sen sotavoiman, mikä hänellä oli odotettavissa, ja lähti etelään päin
-kohdatakseen ne, joiden hän tiesi saapuvan idästä avukseen. Koko
-laivasto yhtyi sitten Jaederin pohjoispuolella ja laski
-Hafsfjordiin.[20] Siellä oli jo Harald kuningas laivastoineen. Nyt
-sukeusi heti suuri taistelu, sekä ankara että pitkällinen. Mutta se
-päättyi siten, että Harald kuningas sai voiton, ja siinä kaatui
-Hordalannin Eirik kuningas ja Sulke, Rogalannin kuningas, ja monta
-päällikköä.
-
-Tämän taistelun jälkeen ei Harald kuningas kohdannut enää mitään
-vastarintaa Norjassa. Silloin olivat kaikki hänen pahimmat vihollisensa
-kaatuneet, mutta toiset olivat paenneet maasta, ja heitä oli suuri
-määrä, sillä silloin asutettiin laajoja autiomaita. Silloin asutettiin
-Jemtlanti ja Helsingelanti, mutta molemmat olivat sentään ennenkin
-osaksi Norjan miesten asumia. Siinä vainossa, jolloin Harald kuningas
-koetti laskea koko maan valtansa alaiseksi, löydettiin ja asutettiin
-maita ulkona meressä, Fär-saaret ja Islanti. Silloin siirryttiin
-myöskin Hjaltlantiin,[21] ja moni suurmies pakeni turvatonna kuningas
-Haraldia ja lähti länteen viikinkiretkille; talvisin he oleskelivat
-Orkn-saarilla tai Sudersaarilla,[22] mutta hävittelivät kesäisin Norjaa
-ja tuottivat maalle suurta vauriota. Mutta paljon oli myös niitä
-suurmiehiä, jotka liittyivät kuningas Haraldiin ja rupesivat hänen
-miehikseen ja asuttivat maata hänen kanssaan.
-
-Harald kuningas oli nyt tullut koko Norjan yksinvaltiaaksi. Silloin hän
-muisti, mitä tuo ylevämielinen neito oli hänelle lausunut; hän lähetti
-siis miehiä häntä hakemaan ja nai hänet.
-
-Harald kuningas oli vierailemassa Möressä[23] Ragnvald jaarlin luona;
-hän oli silloin vallannut koko maan. Siellä Harald kuningas kävi
-kylpemässä ja antoi sukia tukkansa, ja silloin Ragnvald jaarli leikkasi
-hänen hiuksensa, jotka olivat olleet lyhentämättä ja sukimatta kymmenen
-talvea. Siihen aikaan häntä sanottiin Harald Paksutukaksi, mutta nyt
-Ragnvald jaarli antoi hänelle lisänimen ja nimitti häntä Harald
-Kaunotukaksi; ja kaikki sanoivat hänet nähdessään, että se oli mitä
-sattuvin nimi, sillä hänellä oli tuuhea ja kaunis tukka.
-
-Ragnvald jaarli oli kuningas Haraldin rakkain ystävä, ja kuningas
-kunnioitti häntä suuresti. Ragnvaldilla oli vaimona Hild, Rolv Nevjan
-tytär; heidän poikansa olivat Rolv ja Tore. Rolv oli suuri viikinki.
-Hän oli kasvultaan niin roteva, ettei yksikään hevonen kyennyt häntä
-kantamaan, ja sen vuoksi hän kulki jalan kaikkialla, missä retkeili;
-häntä nimitettiin Gange-Rolviksi.[24] Hän ryösteli paljon
-Itämailla.[25] Eräänä kesänä, palatessaan viikinkiretkeltä Vikeniin,
-hän kävi siellä rosvoamassa rannalla. Harald kuningas oli silloin
-Vikenissä; hän vihastui peräti kuullessaan tästä, sillä hän oli
-ankarasti kieltänyt rosvoamasta omassa maassa. Harald kuningas kuulutti
-sen vuoksi käräjillä, että hän tuomitsi Rolvin henkipatoksi Norjassa.
-Mutta kun Rolvin äiti sai tämän tietoonsa, lähti hän kuninkaan luo ja
-anoi armoa pojalleen. Mutta kuningas oli niin vihoissaan, ettei
-hyödyttänyt häneltä pyytää. Silloin Hild virkkoi:
-
-    "Karkuteille kaima
-    Nevjan syöstään maasta,
-    suvun suuren taimi:
-    miks' niin ankara, herra?
-    Onneton on riita
-    hukan moisen kanssa:
-    säästä ei laumaa, korpeen
-    jos hänen täytyy juosta."
-
-Gange-Rolv lähti sitten meren poikki Suder-saarille, ja sieltä hän
-purjehti etelään Vallantiin[26] ja hävitteli sitä ja valtasi itselleen
-suuren jaarlikunnan; sinne hän asutti paljon Norjan miehiä, ja sitä
-nimitetään sen jälkeen Normandiaksi.[27] Gange-Rolvin jälkeläinen
-viidennessä polvessa oli Viljalm Äpärä,[28] Englannin kuningas; hänestä
-ovat sitten kaikki Englannin kuninkaat peräisin.
-
-Harald kuningas retkeili eräänä talvena Ylämaiden kestittävänä ja käski
-laatia itselleen joulupidot Toftarissa.[29] Jouluiltana saapui Svaase
-oven ulkopuolelle kuninkaan istuessa pöydässä ja lähetti kuninkaalle
-sanan, että tämä tulisi ulos hänen luokseen. Mutta kuningas suuttui
-tästä sanasta, ja hänen vihaisen vastauksensa vei ulos sama mies, joka
-oli tuonut viestin sisään. Mutta Svaase pyysi siitä huolimatta, että
-mies ilmoittaisi saman asian toisen kerran; hän sanoi olevansa sama
-lappalainen, jonka kuningas oli sallinut pystyttää kotansa mäen
-toiselle puolen. Kuningas kävi silloin ulos ja lupasi lähteä hänen
-kotiinsa ja astui mäen yli muutamain miestensä kehoittamana, kun taas
-toiset häntä varoittivat. Siellä kohosi seisomaan Snefrid, Svaasen
-tytär, naisista kaunein, ja kaatoi kuninkaalle kipon täyteen simaa.
-Mutta tämä otti vastaan kaiken ja samalla neidon käden, ja heti valtasi
-kuin polttava kuumuus hänen ruumiinsa, ja hän tahtoi omistaa neidon
-samana yönä. Mutta Svaase virkkoi, ettei se saisi tapahtua muutoin kuin
-väkipakolla, ellei kuningas kihlannut ja omistanut häntä lain mukaan.
-Kuningas kihlas Snefridin ja sai hänet omakseen ja rakasti häntä niin
-mielettömästi, että jätti hoitamatta valtakuntansa ja kaiken sen, mikä
-hänelle kuului. Ja he saivat neljä poikaa.
-
-Sitten Snefrid kuoli, mutta hänen hipiänsä ei suinkaan muuttunut, vaan
-oli yhtä kukoistava kuin hänen eläessään. Kuningas istui aina hänen
-vierellään ja odotti, että hän virkoaisi henkiin. Kolme talvea hän
-sillä tavoin suri Snefridin kuolemaa, mutta kaikki kansa murehti hänen
-mielettömyyttään. Mutta tehdäkseen lopun tästä mielettömyydestä kävi
-Torleiv Viisas hänen avukseen. Hän menetteli siinä älykkäästi, koska
-ensin puhui kuninkaan mielen mukaan seuraavasti:
-
-"Ei ole kummallista, kuningas, että sinä muistat niin kaunista ja
-suurisukuista naista ja kunnioitat häntä untuvilla ja korukankailla,
-niinkuin hän sinua pyysi. Mutta teidän kunnianne on kuitenkin vähempi
-kuin on soveliasta, koska hän makaa liian kauan samoissa vaatteissa, ja
-paljoa oikeampaa on, että hänet siirretään ja vaatteet vaihdetaan hänen
-altaan."
-
-Mutta niin pian kuin hänet siirrettiin vuoteesta, levisi ruumiista mätä
-ja iljettävä haju ja kaikenkaltainen paha löyhkä; silloin kiiruhdettiin
-tekemään rovio ja hänet poltettiin. Mutta sitä ennen koko ruumis
-muuttui siniseksi, ja ulos ryömi käärmeitä ja sisiliskoja ja konnia ja
-kaikenlaisia inhoittavia matelijoita. Sitten hän hajosi tuhaksi. Mutta
-kuningas palasi järkiinsä ja antoi kaiken mielettömyyden mennä,
-hallitsi sitten valtakuntaansa ja sai voimaa ja iloa miehistään, ja he
-puolestaan hänestä ja valtakunta molemmista.
-
-Kun Harald kuningas oli huomannut lappalais-naisen petoksen, suuttui
-hän niin, että karkoitti luotaan kaikki pojat, jotka tämä oli hänelle
-synnyttänyt, eikä tahtonut enää nähdä heitä. Mutta kolmas heistä,
-Gudröd Loistava, lähti kasvatusisänsä Kvinin Tjodolvin puheille ja
-pyysi tätä tulemaan hänen kerallaan kuninkaan luo, sillä Tjodolv oli
-kuninkaan hyvä ystävä. Sitten he lähtivät, ja saavuttuaan myöhään
-eräänä iltana kuninkaan luo he istuutuivat penkin alimpaan päähän ja
-pysyttelivät piilossa. Kuningas asteli permannolla ja tarkasteli
-lautsoja; mutta hänellä oli parhaillaan kestit ja sima oli sekoitettua.
-Silloin hän virkkoi hymisten nämä sanat:
-
-    "Monta on nyt simanjuojaa
-    urhoa harmaapäistä
-    saapunut tänne.
-    Miksi teitä on liian paljon?"
-
-Tähän vastasi Tjodolv:
-
-    "Päässä ol' iskut meillä,
-    kalpain kisoissa saadut
-    viisaan valtiaan kanssa.
-    Silloin ei liikoja ollut."
-
-Tjodolv otti hatun päästään, ja kuningas tunsi hänet ja otti hyvin
-vastaan. Silloin Tjodolv pyysi, ettei kuningas halveksisi poikiaan:
-"mielellään he olisivat parempaa äidinsukua, jos sinä olisit heille
-sellaisen antanut". Kuningas lupasi sen ja pyysi häntä pitämään
-Gudrödin luonaan, niinkuin tämä ennenkin oli ollut; mutta Sigurdin ja
-Halvdanin hän käski lähteä Ringeriikiin ja Ragnvaldin Hadelantiin. He
-tekivät niin kuin kuningas määräsi, ja kaikista tuli urheita miehiä ja
-aseiden käytössä hyvin harjaantuneita. Harald kuningas eli nyt levossa
-omassa maassaan, ja siellä vallitsi hyvä rauha ja vuodentulo oli
-runsas.
-
-Harald kuninkaalla oli monta vaimoa ja monta lasta; niinpä kerrotaan,
-että naidessaan Ragnhild Mahtavan, Jyllannin Eirik kuninkaan tyttären,
-hän erosi yhdeksästä vaimosta. Kun hän oli neljänkymmenen vuoden
-ikäinen, olivat useat hänen pojistaan kasvaneet melko suuriksi; he
-olivat kaikki varhain varttuneita. Nyt kävi niin, että he olivat
-pahoillaan siitä, ettei kuningas antanutkaan heille mitään valtakuntaa,
-vaan asetti jaarlin jokaiseen fylkeen; heidän mielestään jaarlit eivät
-olleet suvultaan heidän veroisiaan.
-
-Eräänä keväänä Halvdan Pitkäsääri ja Gudröd Loistava, Harald kuninkaan
-ja Snefridin poikia molemmat, lähtivät liikkeelle mukanaan suuri
-miesjoukko; he saapuivat yllättämällä Mören jaarlin Ragnvaldin taloon,
-saartoivat sen ja polttivat hänet sisään kuudenkymmenen miehen kera.
-Sen jälkeen Halvdan otti kolme suuralusta, jotka hän varusti
-matkakuntoon, ja purjehti sitten merelle länteen päin. Gudröd taas
-asettui pysyväisesti sinne, missä Ragnvald jaarli ennen oli vallinnut.
-Mutta saatuaan tästä tiedon Harald kuningas lähti heti Gudrödiä vastaan
-suuri sotajoukko mukanaan, eikä Gudrödillä ollut muuta keinoa kuin
-antautua kuninkaan valtaan, ja kuningas lähetti hänet sitten Agderiin.
-Mutta Harald kuningas asetti Ragnvald jaarlin pojan Toren Möreä
-hallitsemaan ja naitti hänelle tyttärensä Aalovin.
-
-Halvdan Pitkäsääri tuli varsin odottamatta länteen Orkn-saarille,
-missä hallitsi Ragnvald jaarlin toinen poika Einar, jota sanottiin
-Turve-Einariksi, sillä hän käytti polttoaineena turvetta, koska
-saarilla ei kasvanut metsää. Einar jaarli pakeni heti saarilta, mutta
-palasi samana syksynä ja yllätti silloin Halvdanin. He kohtasivat
-toisensa, ja taistelu oli lyhyt, sillä Halvdan pakeni ja se tapahtui
-öiseen aikaan. Einar ja hänen miehensä makasivat teltoitta sen yön;
-mutta aamun koittaessa he etsiskelivät pakolaisia pitkin saaria, ja
-jokainen, ken löydettiin, sai surmansa. Silloin sanoi Einar jaarli:
-
-"En tiedä, näenkö tuolla Rinan-saarella[30] miehen vaiko linnun;
-toisinaan se kohoaa pystyyn, toisinaan painuu maahan."
-
-Sitten he lähtivät sinne, löysivät Halvdan Pitkäsäären ja ottivat hänet
-vangiksi. Silloin Einar jaarli kävi Halvdanin luo; hän piirsi
-verikotkan tämän selkään siten, että pisti miekan selästä sisään,
-viilsi kaikki kylkiluut poikki lanteisiin asti ja kiskoi ulos keuhkot.
-Se oli Halvdanin surma, ja näin oli Einar kostanut isänsä Ragnvald
-jaarlin kuoleman.
-
-Mutta kun nämä sanomat saapuivat Norjaan, vihastuivat Halvdanin veljet
-suuresti ja sanoivat sen työn ansaitsevan kostoa, ja moni muukin
-vakuutti samaa. Harald kuningas kutsui paljon miehiä koolle, keräsi
-suuren laivaston ja lähti sitten Orkn-saarille. Mutta Einar jaarli
-jätti koko asian kuninkaan tuomittavaksi. Harald kuningas tuomitsi
-Einar jaarlin ja kaikki saarelaiset maksamaan kuusikymmentä markkaa[31]
-kullassa. Se oli talonpoikien mielestä liian paljon. Silloin jaarli
-tarjoutui maksamaan yksinään, mutta hänen piti sitten saada haltuunsa
-kaikki vapaamaa saarilla. He suostuivat siihen, eniten siitä syystä,
-että heillä oli köyhiä pikkutiloja; mutta rikkaat arvelivat, että he
-voisivat lunastaa maansa, niin pian kuin tahtoivat. Jaarli maksoi
-kaikki sakot kuninkaalle, ja tämä lähti sen jälkeen syksyllä pois
-saarilta.
-
-Eirik, Harald kuninkaan ja Ragnhild Mahtavan poika, oli kasvatettavana
-_herse_[32] Tore Roaldinpojan luona Vuonoissa;[33] häntä Harald
-kuningas rakasti eniten pojistaan suoden hänelle runsaimmin kunniaa.
-Kun Eirik oli kahdentoista talven ikäinen, antoi Harald kuningas
-hänelle kaksitoista suuralusta, ja hän lähti sitten sotaretkelle.
-ensinnä Itämaihin, sitten etelään Tanskan kautta ja Friislantiin ja
-Sakslantiin,[34] ja hän viipyi sillä retkellä neljä talvea. Sen jälkeen
-hän purjehti länteen meren poikki ja hävitteli Skotlannissa ja
-Bretlannissa,[35] Irlannissa ja Vallannissa ja viipyi siellä vielä
-neljä talvea. Tämän jälkeen hän lähti pohjoiseen päin Finmarkiin[36] ja
-aina bjarmien maahan[37] asti, ryhtyi siellä suureen taisteluun ja sai
-voiton.
-
-Kun hän palasi Finmarkiin, tapasivat hänen miehensä eräässä kodassa
-naisen, jonka veroista kauneudessa he eivät olleet nähneet.
-Hän nimitti itseään Gunhildiksi ja sanoi, että hänen isänsä astu
-Haalogalannissa[38] ja oli nimeltään Åssur Tote.
-
-"Olen täällä", hän virkkoi, "oppimassa taikataitoa kahden lappalaisen
-luona, jotka ovat taitavimpia Finmarkissa. Nyt he ovat lähteneet
-eränpyyntiin, mutta molemmat haluavat naida minut, ja molemmat ovat
-niin viisaita, että seuraavat jälkiä kuin koirat sekä suojalla että
-hankiaisella; he ovat niin nopeita hiihtämään, ettei mikään pääse
-heiltä pakoon, ei ihminen eikä eläin, ja he osaavat kaikkeen, mitä
-ampuvat. Niinpä he ovatkin tuhonneet jokaisen, joka on saapunut tänne
-lähistölle; ja jos he vihastuvat, silloin maa pyörii heidän
-katseistaan, ja jos elävä olento sattuu heidän katseittensa tielle,
-niin se kaatuu hengetönnä maahan. Nyt teidän ei pidä millään ehdolla
-joutua heidän tielleen, mutta minä kätken teidät tänne kotaan; teidän
-on sitten koetettava, saammeko heidät surmatuiksi."
-
-He suostuivat siihen, että hän piilotti heidät. Hän otti palttinasäkin,
-ja he arvelivat, että siinä oli tuhkaa; hän pisti kätensä siihen ja
-kylvi siitä kodan ympäri sekä ulkopuolelle että sisäpuolelle. Vähää
-myöhemmin lappalaiset palaavat kotiin; he tiedustelevat, mitä sinne oli
-tullut, mutta hän vastaa, ettei sinne ollut mitään tullut. Se oli
-lappalaisten mielestä omituista, koska he olivat seuranneet jälkiä aina
-kotaan asti, mutta sitten he eivät löydäkään mitään. Nyt he tekevät
-tulen ja laittavat ruokaa, mutta kun he ovat ravinneet itsensä,
-valmistaa Gunhild vuoteensa. Mutta niin oli käynyt kolmena yönä
-varemmin, että Gunhild oli nukkunut, molemmat miehet taas olivat
-mustasukkaisuudesta vartioineet toisiaan. Silloin hän sanoi:
-
-"Käykää nyt tänne ja asettukaa kumpikin eri puolelle minua."
-
-He tulivat tästä iloisiksi ja tekivät niin; hän kietoi käsivartensa
-kummankin kaulaan. He nukkuvat heti, mutta hän herättää heidät, ja
-jälleen he nukkuvat heti ja niin sikeään, että hän saa vaivoin heidät
-heräämään, ja jälleen he nukkuvat, ja nyt hän ei saa enää heitä
-hereille. Silloin hän kohottaa heidät pystyyn, mutta he nukkuvat
-edelleen. Sitten hän ottaa kaksi isoa hylkeennahkaa ja vetää ne heidän
-päänsä ylitse ja sitoo lujasti kiinni käsien alapuolelta. Sen jälkeen
-hän antaa merkin kuninkaan miehille; he rientävät silloin esiin ja
-käyvät asein lappalaisten kimppuun ja saavat heidät kaadetuiksi ja
-vetävät sitten ulos kodasta. Sinä yönä oli niin raju ukonilma, etteivät
-he voineet lähteä pois, mutta seuraavana aamuna he menivät laivalle,
-ottivat Gunhildin mukaansa ja veivät hänet Eirikin luo. Eirik purjehti
-sitten hänen kanssaan etelään Haalogalantiin; hän kutsutti siellä Åssur
-Toten puheilleen ja sanoi haluavansa saada tämän tyttären. Åssur
-suostui siihen, ja niin Eirik sai Gunhildin ja vei hänet kerallaan
-etelään.
-
-Harald kuningas oli viidenkymmenen vuoden ikäinen, kun hänen pojistaan
-muutamat olivat täysikasvuisia ja toiset kuolleet. Moni heistä oli
-perin hillitön omassa maassa, ja toisilleen he olivat vihamielisiä; he
-karkoittivat kuninkaan jaarlit valtakunnista tai surmasivat heidät.
-Harald kuningas määräsi silloin suuret käräjät pidettäviksi maan
-itäosassa ja kutsui niihin ylämaalaiset. Niillä hän antoi pojilleen
-kuninkaannimen ja määräsi laissa, että jokainen hänen miespuolinen
-jälkeläisensä perisi kuningaskunnan isänsä jälkeen, mutta se, joka
-polveutui naisen puolelta hänen suvustaan, jaarlikunnan. Hän jakoi maan
-heidän kesken. Hän antoi pojilleen puolet tuloista näissä fylkeissä ja
-myöskin sen oikeuden, että he istuisivat kunniasijalla, askelta
-ylempänä kuin jaarlit, mutta askelta alempana kuin hän itse. Sitä sijaa
-halusi jokainen hänen pojistaan hänen kuolemansa jälkeen, mutta hän
-itse soi sen Eirikille, joka jäi isänsä luo ja jota Harald kuningas
-eniten rakasti; tröndit[39] taas soivat sen Halvdan Mustalle, Vikenin
-miehet ja ylämaalaiset mieluimmin niille, jotka heitä hallitsivat.
-Tästä koitui jälleen paljon eripuraisuutta veljesten kesken.
-
-Ragnvald Rettelbeinillä, Harald kuninkaan ja Snefridin pojalla, oli
-Hadelanti; hän oppi taikuutta ja rupesi noidaksi. Harald kuningas ei
-suosinut noitia. Hordalannissa oli muuan velho nimeltään Vitgeir.
-Kuningas lähetti hänelle sanan ja käski hänen lopettaa taikomisensa.
-Hän vastasi, että myöskin Haraldin oma poika harjoitti sitä. Mutta kun
-kuningas kuuli tämän, lähti hänen neuvostaan Eirik Verikirves
-Hadelantiin. Hän poltti veljensä Ragnvaldin sisään kahdeksankymmenen
-noidan kera, ja sitä tekoa ylistettiin suuresti.
-
-Harald kuninkaan poika Björn[40] hallitsi silloin Vestfoldia[41] ja
-asusti useimmiten Tunsbergissä, mutta liikkui harvoin sotaretkillä.
-Tunsbergiin saapui paljon kauppalaivoja sekä Vikenin puolelta ja
-pohjoisosista maata että etelänpuolelta Tanskasta ja Sakslannista.
-Björn kuninkaalla oli myöskin kauppalaivoja vierailla vesillä, ja hän
-hankki itselleen siten kalleuksia ja muita tavaroita, joita hän arveli
-tarvitsevansa. Hänen veljensä sanoivat häntä Kaupiksi; Björn oli älykäs
-mies ja tuntui lupaavalta päälliköltä; hän joutui hyviin naimisiin ja
-sai pojan nimeltä Gudröd. Eirik Verikirves saapui Itämailta
-sotalaivoineen ja paljon miehiä kerallaan; hän vaati Björn veljeltään
-niitä veroja ja maksuja, jotka Harald kuninkaalle tulivat Vestfoldista;
-mutta siihen asti oli ollut tapana, että Björn vei itse verot
-kuninkaalle tai lähetti miehiä niitä toimittamaan. Niin hän tahtoi
-edelleenkin käyvän eikä suostunut luovuttamaan veroja. Mutta Eirik
-näytti olevan ruokavarojen ja telttojen ja juoman puutteessa. Veljekset
-kinastelivat kiivaasti tästä, mutta Eirik ei päässyt tahtonsa perille
-ja vetäytyi pois kaupungista. Björn lähti myöskin illalla kaupungista
-Sæimiin. Eirik pyörsi takaisin, lähti yöllä Sæimiin Björnin jälkeen ja
-saapui sinne, kun he istuivat juomassa. Eirik saartoi talon, mutta
-Björn meni ulos seurueineen ja he taistelivat. Siinä kaatui Björn ja
-moni mies hänen kerallaan. Eirik otti sieltä suuren saaliin ja lähti
-pohjan puolelle. Tästä teosta Vikenin miehet pahastuivat suuresti, ja
-Eirikiä vihattiin siellä kovin; ja niin arveltiin, että Olavi
-Haraldinpoika kostaisi veljensä Björnin surman, jos saisi siihen
-tilaisuuden.
-
-Eirik kuningas lähti seuraavana talvena Möreen ja asettui vieraaksi
-Sålveen.[42] Mutta tämän kuultuaan Halvdan Musta[43] lähti sinne
-sotajoukon kera ja saartoi talon. Eirik makasi eräässä ulommassa
-tuvassa ja pelastui metsään itse viidentenä miehenä, mutta Halvdanin
-väki poltti talon ja kaikki ne, jotka olivat sisällä.
-
-Eirik toi Harald kuninkaalle tämän sanoman. Kuningas vihastui siitä
-ankarasti, keräsi sotajoukon ja lähti tröndejä vastaan. Mutta tämän
-kuultuaan Halvdan Musta kokosi sotajoukon ja aluksia ja lähti häntä
-vastaan. Silloin heidän välillään kulki miehiä. Muuan älykäs mies oli
-nimeltään Guthorm Sindre; hän oli silloin Halvdan Mustan seurassa,
-mutta ennen hän oli ollut Harald kuninkaan luona ja oli molempien hyvä
-ystävä. Guthorm oli suuri runoniekka ja oli sepittänyt runon isästä ja
-toisen pojasta. He olivat tarjonneet hänelle palkan siitä, mutta hän
-oli evännyt sen ja pyytänyt, että he lupaisivat täyttää erään pyynnön,
-ja he olivat luvanneet. Hän kävi nyt Harald kuninkaan luo ja hieroi
-rauhaa heidän kesken ja pyysi kumpaistakin täyttämään hänen pyyntönsä,
-nimittäin sen, että he sopisivat keskenään; mutta kuninkaat osoittivat
-hänelle niin suurta kunniaa, että sopivat hänen pyynnöstään. Moni muu
-viisas mies kannatti tätä asiaa hänen apunaan. Syntyi sopimus
-sellainen, että Halvdan saisi pitää koko sen valtakunnan, mikä hänellä
-oli ennen ollut, mutta jättäisi puolestaan Eirik veljensä rauhaan.
-
-Ollessaan lähes seitsemänkymmenen vuoden ikäinen Harald kuningas sai
-pojan erään naisen kera, jonka nimi oli Tora Moster-stang. Hän oli
-suloinen ja kaunis nainen ja häntä sanottiin kuninkaan palkkapiiaksi;
-siihen aikaan olivat useat velvolliset palvelemaan kuningasta, sekä
-miehet että naiset, vaikka olivatkin hyvää sukua.
-
-Oli tapa sellainen, että jalojen miesten lapsille valittiin tarkoin
-mies valelemaan heidät vedellä ja antamaan heille nimen. Mutta kun
-koitti se aika, jolloin Tora odotti synnyttävänsä lapsen, niin hän
-halusi lähteä Harald kuninkaan luo. Hän purjehti silloin pohjoiseen
-Sigurd Haakoninpojan,[44] Trondhjemin jaarlin aluksella; he olivat yötä
-rannassa, ja siellä Tora synnytti lapsen Hellenin[45] luona
-rantapaadella, ja se oli poikalapsi. Sigurd jaarli valeli poikaa
-vedellä ja nimitti hänet Haakoniksi isänsä mukaan. Se poika varttui
-varhain kauniiksi ja rotevaksi ja suuresti isänsä näköiseksi.
-Harald kuningas antoi pojan seurata äitiään, ja he oleilivat
-kuninkaankartanoissa pojan ollessa pieni.
-
-Adalstein[46] oli silloin nimeltään se Englannin kuningas, joka oli
-äskettäin ottanut hallittavakseen kuningaskunnan; häntä nimitettiin
-voittoisaksi ja lujauskoiseksi eli kristityksi. Hän lähetti miehiä
-Norjaan Harald kuninkaan luo sellaiselle asialle, että lähetti astui
-kuninkaan eteen. Hän ojensi kuninkaalle miekan, jossa oli kullattu
-ponsi, ja myöskin koko huotra oli koristettu kullalla ja hopealla ja
-kallisarvoisilla jalokivillä. Lähetti tarjosi miekan kahvaa kuninkaalle
-ja sanoi:
-
-"Tässä on miekka, jonka kuningas Adalstein pyysi sinua ottamaan
-vastaan."
-
-Kuningas tarttui kahvaan, ja heti virkkoi lähetti: "Nyt otit sen niin,
-kuin kuninkaamme halusi, ja nyt sinun tulee olla hänen miehensä, koska
-kosketit hänen miekkaansa."
-
-Harald kuningas ymmärsi nyt, että tämä oli aiottu pilkaksi, mutta hän
-ei tahtonut olla toisen mies. Kuitenkin hän muisti sen, mikä oli hänen
-tapansa, että joka kerta kuin kiivaus tai viha hänet valtasi, hän
-hillitsi itseään ensin, antoi sitten vihan haihtua ja tarkasti asiaa
-ilman suuttumusta. Nyt hän teki jälleen niin ja esitti asian
-ystävilleen, ja he katsoivat kaikki parhaaksi päästää lähetit
-vahingotta kotiinsa lähtemään.
-
-Seuraavana kesänä Harald kuningas lähetti aluksen Englantiin ja pani
-Hauk Haabrokin perämieheksi; tämä oli suuri soturi ja kuninkaan hyvä
-ystävä, ja hänelle hän antoi mukaan poikansa Haakonin. Hauk purjehti
-sitten Englantiin kuningas Adalsteinin luo ja tapasi hänet Lontoossa;
-siellä oli silloin pidot ja komeat kestit. Hauk ilmoittaa miehilleen,
-miten heidän tulee järjestää sisäänmeno, kun he saapuvat saliin, hän
-sanoo, että sen on lähdettävä viimeisenä ulos, joka ensinnä käy sisään,
-ja että heidän tulee kaikkien seisoa yhtä pitkällä pöydän ääressä ja
-jokaisen pitää ottaa miekka vasemmalle kupeelle ja kiinnittää
-päällysviitta niin, ettei miekkaa näy.
-
-Sitten he kävivät saliin; heitä oli kolmekymmentä miestä. Hauk
-astui kuninkaan eteen ja tervehti häntä. Kuningas lausui hänet
-tervetulleeksi. Silloin Hauk otti Haakon pojan ja nosti hänet kuningas
-Adalsteinin syliin. Kuningas katsoi poikaan ja kysyi Haukilta, miksi
-tämä niin teki. Hauk vastasi:
-
-"Harald kuningas pyysi sinua kasvattamaan hänelle palkkapiian lapsen."
-
-Kuningas vihastui peräti ja tarttui miekkaansa, joka hänellä oli
-vierellään; ja hän paljasti sen, ikäänkuin surmatakseen pojan.
-
-"Polvellesi olet hänet ottanut", virkkaa Hauk, "nyt voit hänet murhata,
-jos haluat, mutta sillä et tuhoa kaikkia Harald kuninkaan poikia".
-
-Sitten Hauk ja kaikki hänen miehensä lähtivät ulos, ja he menivät
-tiehensä laivalle ja purjehtivat merelle ja palasivat Norjaan Harald
-kuninkaan luo. Tämä teko miellytti häntä suuresti, sillä niin sanotaan,
-että se on arvoltaan vähempi, joka kasvattaa toisen lasta. Näistä
-asioista huomattiin, että kumpikin kuningas tahtoi olla toista
-suurempi, eikä näiden asioiden tähden kuitenkaan tehty mitään erotusta
-heidän arvossaan; kumpikin oli valtakunnassaan ylikuningas
-kuolinpäiväänsä saakka.
-
-Kuningas Adalstein antoi kastaa Haakonin ja opettaa hänelle oikean
-uskon ja hyviä tapoja ja kaikenkaltaista sivistystä. Kuningas Adalstein
-rakasti häntä suuresti, enemmän kuin kaikkia sukulaisiaan, ja sitä
-paitsi häntä rakasti jokainen, ken hänet tunsi. Häntä nimitettiin
-sitten Adalsteinin-kasvatiksi. Hän oli mitä suurin urheilija, rotevampi
-ja väkevämpi ja kauniimpi kuin yksikään toinen; hän oli viisas ja
-älykäspuheinen ja hyvä kristitty. Kuningas Adalstein antoi Haakonille
-miekan, jonka ponsi oli kullasta, mutta terä oli kuitenkin parempi;
-sillä Haakon halkaisi myllynkiven silmään asti. Sitä sanottiin sitten
-Kivenpurijaksi; se on paras miekka, mikä konsanaan on tuotu Norjaan, ja
-Haakon omisti sen kuolemaansa asti.
-
-Harald kuningas oli nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; hän kävi
-silloin niin raihnaiseksi, ettei mielestään enää kyennyt retkeilemään
-pitkin maata tai hoitamaan kuninkaan tehtäviä. Silloin hän johti Eirik
-poikansa kunniasijalleen ja antoi hänelle vallan koko maassa. Mutta kun
-Harald kuninkaan toiset pojat kuulivat sen, niin useat heistä ottivat
-itselleen täyden vallan omassa valtakunnassaan; siitä syntyi taasen
-uutta epäsopua heidän välilleen, ja siinä riidassa saivat muutamat
-heistä surmansa.
-
-Harald kuningas eli kolme talvea sen jälkeen, kuin oli antanut
-Eirikille yksinvallan valtakunnassa. Hän kuoli tautivuoteeseen
-Rogalannissa ja on haudattu Haugariin Kårmtsundin[47] luo. Haugesundin
-luona on kirkko, mutta itse kalmiston luoteispuolella sijaitsee Harald
-Kaunotukan hautakumpu; kirkon länsipuolella on Harald kuninkaan
-lepokivi, joka sijaitsi hänen lepopaikkansa yllä kummussa; se on puoli
-neljättätoista jalkaa pitkä ja lähes kahden kyynärän levyinen. Keskellä
-kumpua oli Harald kuninkaan lepopaikka; hänen pääpuoleensa oli
-sovitettu kivi ja toinen jalkopuoleen, ja paasi oli asetettu niiden
-päälle, ja molemmin puolin oli laita täytetty kivillä. Ne kivet ovat
-nyt kalmistossa, jotka silloin sijaitsivat kummussa.
-
-Niin puhuvat tietoisat miehet, että Harald Kaunotukka on ollut kaunein
-ja väkevin ja suurin kaikista miehistä, vieraanvarainen ja antelias
-väkeään kohtaan. Hän oli suuri sodankävijä ensi aikoinaan, ja se suuri
-puu, joka unessa näyttäysi hänen äidilleen ennen hänen syntymäänsä ja
-jonka tyvi oli verenkarvainen, mutta runko kaunis ja vihreä, selitetään
-nyt niin, että se ennusti hänen valtakuntansa kukoistusta; mutta kun
-puu latvaltaan oli valkoinen, merkitsi se, että hänestä oli tuleva
-vanha ja valkohapsinen. Puun oksat ja haarat ennustivat hänen
-jälkeläisiään, jotka levisivät yli koko maan, ja hänen suvustaan ovat
-Norjan kuninkaat aina sen koommin olleet.
-
-Kuningas Eirik Verikirves otti Harald kuninkaan kuoleman jälkeisenä
-talvena valtaansa kaikki ne tulot, jotka kuninkaalla oli Keskimaassa,
-Olavi[48] taas idän puolella Vikenissä ja Sigröd,[49] heidän veljensä,
-piti kaikki Tröndelagenissa. Eirik oli tästä peräti vihoissaan, ja
-kerrottiin hänen aikovan väkipakolla yrittää, eikö hän saisi veljiensä
-keskuudessa yksinvaltaa koko maassa, niinkuin hänen isänsä oli sen
-hänelle antanut. Mutta kun Olavi ja Sigröd saavat kuulla tämän, käy
-heidän välillään lähettejä. Sitten he sopivat kohtauksesta, ja keväällä
-Sigröd purjehtii idän puolelle Vikeniin; nyt hän ja hänen veljensä
-Olavi tapaavat toisensa Tunsbergissä ja viipyvät siellä jonkun aikaa.
-
-Samana keväänä Eirik varusti suuren sotajoukon ja laivaston ja lähti
-itään päin Vikeniin. Eirik kuningas sai niin hyvän myötätuulen, että
-purjehti yötä ja päivää, eikä hänestä joutunut mitään ennakkotietoa. Ja
-kun hän saapui Tunsbergiin, lähtivät Olavi ja Sigröd kaupungin
-itäpuolella olevalle mäelle ja järjestyivät siellä rintamaan. Eirikillä
-oli paljoa suurempi sotajoukko, ja hän sai voiton; mutta Olavi ja
-Sigröd kaatuivat molemmat, ja kummankin hautakummut ovat siellä mäellä,
-missä he saivat surmansa. Eirik lähti nyt Vikeniin, laski sen valtansa
-alaiseksi ja viipyi siellä pitkään kesällä. Trygve ja Gudröd[50]
-pakenivat Ylämaihin.
-
-Eirik oli iso ja kaunis mies, väkevä ja tarmokas, suuri sodankävijä ja
-voittoisa, mieleltään kiivas, julma, tyly ja harvapuheinen. Gunhild
-Åssurintytär, hänen puolisonsa, oli kaunis, älykäs ja taikataitoinen,
-hilpeäluonteinen, ovela ja perin julma. Hänen toimistaan mainittakoon,
-että kun Halvdan Musta, Harald kuninkaan poika, kahta talvea varemmin
-sai äkkisurman ollessaan Trondhjemissa kesteissä, niin yleiseen
-kerrottiin, että Gunhild oli lahjonut erään taikataitoisen naisen
-antamaan hänelle surmajuoman. Nämä olivat Eirikin ja Gunhildin lapset:
-Gamle oli vanhin, Guthorm, Harald, Ragnfröd, Ragnhild, Erling, Gudröd,
-Sigurd Sleva. Kaikki Eirikin lapset olivat kauniita ja lupaavia.
-
-
-
-
-Haakon Hyvän tarina.
-
-(934-961)
-
-
-Haakon Adalsteinin-kasvatti oli Englannissa, kun sai kuulla isänsä
-Harald kuninkaan kuolemasta; hän valmistautui silloin lähtemään heti
-kotiin. Kuningas Adalstein antoi hänelle väkeä sekä hyvät alukset ja
-varusti hänet kunnollisesti matkalle, ja hän tuli syksyllä Norjaan.
-Siellä hän kuuli veljiensä kaatuneen ja Eirik kuninkaan oleskelevan
-parhaillaan Vikenissä. Haakon purjehti nyt pohjan puolelle Trondhjemiin
-ja lähti Sigurd jaarlin luo, joka oli viisain mies Norjassa, ja tämä
-otti hänet hyvin vastaan, ja he tekivät keskenään liiton; Haakon lupasi
-hänelle suuren vallan, jos tulisi kuninkaaksi.
-
-Sitten he kutsuivat koolle suuret käräjät, ja niillä Sigurd jaarli
-puhui Haakonin puolesta ja kehoitti talonpoikia ottamaan hänet
-kuninkaaksi. Tämän jälkeen Haakon nousi itse puhumaan; silloin miehet
-virkkoivat toisilleen, että siinä oli nyt Harald Kaunotukka tullut
-takaisin ja käynyt uudelleen nuoreksi. Haakonilla oli se ajatus
-puheessaan, että hän pyysi talonpoikia antamaan hänelle kuninkaannimen
-sekä lisäksi tukea ja apua pitämään kuninkaanvallan; mutta
-vastalahjaksi hän lupasi tehdä kaikki talonpojat vapaatilallisiksi ja
-antaa heille talot, joita he asuivat. Mutta tämä puhe herätti niin
-suurta suosiota, että koko käräjärahvas huusi ja sanoi, että hänet he
-halusivat kuninkaaksi; ja niin kävi, että tröndit ottivat Haakonin koko
-maan kuninkaaksi. Silloin hän oli viidentoista talven ikäinen; niin hän
-otti itselleen henkivartion[51] ja retkeili pitkin maata.
-
-Ylämaihin ennätti sellainen sanoma, että tröndit olivat ottaneet
-itselleen kuninkaan, joka oli kaikessa samanlainen kuin Harald
-Kaunotukka paitsi siinä, että Harald oli orjuuttanut ja masentanut
-kaiken kansan maassa, mutta tämä Haakon tahtoi jokaisen parasta ja
-lupasi antaa talonpojille takaisin heidän vapaatilansa, jotka Harald
-kuningas oli heiltä ottanut. Tästä sanomasta tulivat kaikki iloisiksi
-ja jokainen kertoi sen toisille, ja se levisi kuin kulovalkea kuivassa
-ruohikossa aina maan itäisimpään kolkkaan asti. Useat talonpojat
-lähtivät Ylämaista Haakon kuningasta tapaamaan, toiset lähettivät
-viestejä, toiset sanan ja tunnusmerkkejä,[52] kaikki antaakseen tietää,
-että halusivat ruveta hänen miehikseen. Kuningas otti heidät
-kiitollisena vastaan.
-
-Talven tullen Haakon kuningas lähti Ylämaihin ja kutsui koolle käräjät;
-kaikki, jotka voivat saapua, kokoontuivat silloin hänen luokseen, ja
-niin hän otettiin kuninkaaksi kaikilla käräjillä. Sitten hän lähti idän
-puolelle Vikeniin; siellä tulivat hänen luokseen hänen veljenpoikansa
-Trygve ja Olavi sekä useat muut ja kertoivat, mitä pahaa hänen veljensä
-Eirik oli heille tehnyt. Eirikin tylyys kasvoi myöskin, kuta enemmän
-kaikki halusivat voittaa Haakonin ystävyyden ja saivat rohkeutta puhua
-niinkuin ajattelivat. Haakon kuningas antoi Trygvelle sekä Olaville
-kuninkaannimen ja sen valtakunnan, minkä Harald kuningas oli myöntänyt
-heidän isilleen; mutta koska he olivat nuoria ja lapsellisia, asetti
-hän älykkäitä ja taitavia miehiä johtamaan maata heidän rinnallaan. Hän
-luovutti heille maan entisillä ehdoilla, niin että he jakaisivat verot
-jo maksut puoliksi hänen kanssaan.
-
-Kevään lähetessä Haakon kuningas keräsi suuren sotajoukon Trondhjemiin
-ja hankki itselleen laivoja; Vikenin miehillä oli myöskin suuri
-sotavoima liikkeellä, ja he tahtoivat lähteä Haakonia kohtaamaan.
-Myöskin Eirik kuningas määräsi sotajoukon saapumaan Keskimaasta, mutta
-hän sai vähän väkeä, sillä moni suurmies luopui hänestä ja lähti
-Haakonin luo. Kun hän huomasi mahdottomaksi ryhtyä vastustamaan
-Haakonin sotajoukkoa, purjehti hän länteen meren poikki niiden miesten
-kera, jotka tahtoivat häntä seurata. Hän lähti ensin Orkn-saarille ja
-sai sieltä mukaansa paljon väkeä, sitten hän purjehti etelään ja
-havitteli Skotlantia, missä vain pääsi maihin; hän ryösteli myöskin
-aina pohjoiseen Englantiin asti.
-
-Adalstein, Englannin kuningas, lähetti Eirikille sanan ja tarjosi
-hänelle valtakuntaa Englannissa; hän sanoi, että Harald kuningas oli
-ollut kuningas Adalsteinin hyvä ystävä, joten hän halusi palkita sen
-Haraldin pojalle. Niin kulki miehiä kuningasten väliä, ja he tekivät
-sovinnon sellaisin ehdoin, että Eirik kuningas ottaa kuningas
-Adalsteiniltä lääniksi Nordimbralannin[53] ja suojelee maata
-tanskalaisilta sekä muilta viikingeiltä. Eirik antaa kastaa itsensä
-vaimoineen ja lapsineen ja kaikkine miehineen, jotka olivat seuranneet
-häntä sinne. Tämän ehdon Eirik hyväksyi; niin hän kastettiin ja otti
-vastaan oikean uskon. Nordimbralanti lasketaan viidenneksi osaksi
-Englantia; hänellä oli asuntonsa Jorvikissa.[54] Nordimbralanti
-oli enimmäkseen pohjan miesten asuttama, sen jälkeen kuin
-Lodbrokinpojat[55] olivat vallanneet maan; mutta tanskalaiset ja
-norjalaiset hävittelivät sitä usein, kun olivat menettäneet ylivallan
-maassa.
-
-Eirik kuninkaalla oli paljon väkeä luonaan; siellä oli joukko pohjan
-miehiä, jotka olivat lähteneet idästä hänen kanssaan, ja sitä paitsi
-saapui myöhemmin useita hänen ystäviään Norjasta. Hänellä oli niukalti
-maata, sen vuoksi hän lähti alituiseen kesäisin vainoretkille, hävitti
-Skotlantia ja Suder-saaria, Irlantia sekä Bretlantia ja keräsi
-itselleen siten tavaraa. Kuningas Adalstein kuoli tautiin. Sitten oli
-hänen veljensä Jatmund[56] Englannin kuninkaana. Hän ei pitänyt pohjan
-miehistä, eikä Eirik kuningas ollut hänen ystäviään; niinpä kerrottiin
-kuningas Jatmundista, että hän aikoi asettaa toisen päämiehen
-Nordimbralantiin. Mutta tämän kuultuaan Eirik kuningas lähti länteen
-viikinkiretkelle, ja moni viikinki ja sotakuningas liittyi hänen
-seuraansa. Hän purjehti joukkoineen ensin Irlantiin ja otti sieltä
-mukaansa niin paljon väkeä, kuin saattoi kerätä; sitten hän lähti
-Bretlantiin ja hävitteli sitä. Sen jälkeen hän purjehti etelään
-Englannin rannikkoa pitkin ja ryösteli siellä niinkuin muissakin
-paikoin, mutta kaikki kansa pakeni hänen tieltään. Ja koska Eirik oli
-rohkea sodankävijä ja hänellä oli mukanaan paljoa väkeä, luotti hän
-niin suuresti voimiinsa, että samosi kauas sisämaahan hävitellen ja
-kansaa etsien.
-
-Olavi oli nimeltään se kuningas, jonka kuningas Jatmund oli asettanut
-maata varjelemaan. Hän keräsi mahtavan sotajoukon ja lähti Eirik
-kuningasta vastaan, ja nyt syntyi suuri taistelu. Paljon kaatui
-Englannin miehiä, mutta missä yksi sai surmansa, siinä astui kolme
-tilalle; ja myöhemmin päivällä mieshukka kääntyi pohjan miesten
-vahingoksi ja heitä kaatui useita, ja päivän päättyessä sai surmansa
-myöskin Eirik sekä viisi muuta kuningasta hänen kerallaan. Suuri oli
-pohjolaisten mieshukka, mutta ne, jotka pääsivät hengissä taistelusta,
-lähtivät Nordimbralantiin ja kertoivat nämä sanomat Gunhildille ja
-hänen pojilleen.
-
-Mutta kun Gunhild ja hänen poikansa saivat tietää, että Eirik kuningas
-oli kaatunut ja sitä ennen hävitellyt Englannin kuninkaan maata, tuntui
-heistä siltä, ettei siellä ollut odotettavissa rauhallisia oloja. He
-varustautuivat heti lähtemään pois Nordimbralannista ja ottivat kaikki
-ne laivat, mitkä olivat kuuluneet Eirik kuninkaalle; heillä oli
-mukanaan myöskin kaikki se väki, joka tahtoi seurata heitä, ja paljon
-tavaraa, joka oli kerätty Englannista veroina tai vainoretkillä
-anastettu. He suuntasivat kulkunsa pohjoiseen päin Orkn-saarille ja
-sijoittuivat sinne joksikin aikaa. Eirikinpojat valtasivat sitten
-Orkn-saaret sekä Hjaltlannin ja kantoivat niistä veroa; siellä he
-oleskelivat talvisin, mutta kesäisin he lähtivät viikinkiretkille
-länteen ja hävittelivät Skotlantia ja Irlantia.
-
-Kuningas Haakon Adalsteinin-kasvatti laski valtansa alaiseksi koko
-Norjan, kun hänen veljensä Eirik oli paennut maasta. Ensin hän asui
-Trondhjemissa; mutta koska se näytti hänestä vaaralliselta, jos Eirik
-kuningas saapuisi miehineen meren poikki, asettui hän sotavoimineen
-keskelle maata. Kun Haakon kuningas sitten sai kuulla, että hänen
-veljensä Eirik kuningas oli kaatunut eivätkä tämän pojat saaneet tukea
-Englannista, ei hänen mielestään enää tarvinnut paljoakaan pelätä
-näitä, ja sen vuoksi hän lähti eräänä kesänä sotajoukkoineen itään päin
-Vikeniin. Näihin aikoihin tanskalaiset hävittelivät pahasti Vikenissä
-ja tekivät siellä usein suurta vahinkoa. Mutta kuullessaan, että Haakon
-kuningas oli saapunut sinne suuren sotajoukon kera, he pakenivat kaikki
-tiehensä, toiset etelää kohti Hallantiin, ne taasen, jotka olivat
-Haakon kuningasta lähinnä, ulos merelle ja sitten Jyllantiin. Tämän
-havaittuaan Haakon purjehti perässä kaikkine väkineen. Kun hän saapui
-Jyllantiin ja sikäläinen rahvas sai tiedon siitä, kerääntyi heti
-sotajoukko maata suojelemaan, ja se pyrki taisteluun Haakonin kanssa.
-Siellä sukeusikin suuri taistelu, ja Haakon kuningas soti niin
-rohkeasti, että hän oli sotaviirin edessä, eikä hänellä ollut suojanaan
-kypärää eikä haarniskaakaan. Haakon kuningas sai voiton ja ajoi
-pakenevia kauas maihin. Näin lauloi Guthorm Sindre Haakon-runossaan:
-
-    Sankari tietä siintävää
-    matkasi loiskivin airoin;
-    taistossa ruhtinas ylväs
-    juutteja kalvoin kaatoi.
-    Ruokkija Odinin lintuin
-    soturit pakohon syöksi:
-    korppi einettä etsi
-    ja ahmia kyllin sai.
-
-Sitten Haakon kuningas suuntasi laivastonsa itään päin Seelantiin ja
-etsiskeli viikinkejä. Hän soudatti kaksi purtta Juutinraumaan; siellä
-hän kohtasi yksitoista viikinkipurtta ja antautui heti taisteluun niitä
-vastaan, ja se päättyi siten, että hän sai voiton ja raivasi kaikki
-vihollisalukset puhtaiksi.
-
-Tämän jälkeen Haakon kuningas hävitteli laajalti Seelantia ja ryösti
-useita paikkoja; toisia hän surmasi, mutta otti toisia vangiksi;
-muutamilta hän peri suuria sakkoja eikä silloin kohdannut mitään
-vastarintaa. Sitten hän siirtyi itään Skånen rannikkoa pitkin ja
-surmasi kaikki viikingit, jotka siellä tapasi, sekä tanskalaiset että
-vendiläiset. Niin hän retkeili yhä itään päin Göötanmaata pitkin ja
-hävitteli sitä ja kokosi maasta paljon rahaa. Syksyllä Haakon kuningas
-tuli takaisin joukkoineen, ja hän oli saanut suuret määrät tavaraa.
-Talven hän majaili Vikenissä suojellakseen sitä, jos tanskalaiset tai
-gootit hyökkäisivät maahan.
-
-Tanskaa hallitsi silloin kuningas Harald Gorminpoika. Hän oli
-vihoissaan siitä, että Haakon kuningas oli hävittänyt hänen maatansa,
-ja arveltiin Tanskan kuninkaan varmaankin koettavan kostaa sen; mutta
-niin ei kuitenkaan tapahtunut aivan pian. Mutta kun Gunhildin pojat
-saivat kuulla, että Tanskan ja Norjan välillä vallitsi epäsopu,
-valmistautuivat he Gunhildin kera purjehtimaan itään. Tultuaan
-poikineen Tanskaan Gunhild lähti kuningas Haraldin luo, ja siellä hänet
-otettiin hyvin vastaan; kuningas antoi heille valtakunnastaan
-maa-alueita niin suuria, että he kykenivät hyvin elättämään itsensä ja
-miehensä, mutta Harald Eirikinpojan hän otti kasvatikseen ja istutti
-hänet polvelleen; poika kasvoi sitten Tanskan kuninkaan seurueessa.
-Muutamat Eirikinpojat lähtivät vainoretkille, niin pian kuin heillä oli
-ikää riittävästi, ja hankkivat itselleen siten omaisuutta; he
-hävittelivät laajalta Itämaita. He kasvoivat varhain aimo miehiksi ja
-varttuivat voimiltaan ja taidoltaan nopeammin kuin vuosiltaan.
-
-Eirikinpojat suuntasivat joukkoineen matkansa myöskin Vikeniin ja
-hävittelivät sitä, mutta Trygve Olavinpojalla, Haakon kuninkaan
-veljenpojalla, joka oli asetettu Vikenin hallitsijaksi, oli sotajoukko
-valmiina, ja hän kävi heitä vastaan; he taistelivat useasti ja saivat
-voiton vuorotellen.
-
-Haakonin ollessa Norjan kuninkaana vallitsi talonpoikien ja
-kauppamiesten keskuudessa hyvä rauha, niin ettei kukaan vahingoittanut
-toisia tai toisten omaisuutta; silloin oli hyvä vuosi sekä maalla että
-merellä. Haakon kuningas oli kaikkia muita iloisempi, kaunopuheisempi
-ja vaatimattomampi. Viisaiden miesten neuvomana hän sääti monta
-maakuntalakia kaiken kansan noudatettavaksi.
-
-Ylämaalaiskuningas Öistein,[57] jota toiset nimittävät Mahtavaksi,
-toiset taasen Pahaksi, havitteli Trondhjemia ja laski valtansa
-alaiseksi kaksi kihlakuntaa ja asetti poikansa niiden päämieheksi;
-mutta tröndit surmasivat tämän. Öistein kuningas lähti silloin
-toistamiseen vainoretkelle Trondhjemiin ja hävitteli siellä laajalti ja
-alisti koko maan valtaansa. Sitten hän käski tröndien valita, kumman he
-mieluummin halusivat kuninkaakseen, hänen orjansa, Tore Faxe nimisen,
-vaiko hänen koiransa Saurin; mutta he valitsivat koiran, koska luulivat
-silloin saavansa vallita enemmän oman mielensä mukaan. He antoivat
-loihtia koiraan kolmen miehen älyn, ja niin se haukkui kaksi sanaa,
-mutta puhui aina kolmannen. Sille tehtiin kaulanauha kulta- ja
-hopearenkaista, ja lokaisella säällä henkivartijat kantoivat sitä
-olkapäillään. Oli sille pystytetty myöskin kunniaistuin, ja se piti
-kuninkaiden tavoin käräjiä. Kerrotaan sen saaneen surmansa siten, että
-susia kävi sen karjaan, mutta henkivartijat yllyttivät sitä suojelemaan
-omaisuuttaan; se hyökkäsi sinne, missä sudet olivat, mutta ne repivät
-sen heti kappaleiksi.
-
-Paljon muutakin merkillistä teki Öistein kuningas tröndien kiusaksi.
-Tämän vainon vuoksi pakeni moni päällikkö ja suuri joukko rahvasta
-tiloiltaan. Ketel Jæmte, jaarlin poika Sparabusta, siirtyi itään
-Kjölenin poikki ja hänen kerallaan suuri seurue, ja heillä oli karjansa
-mukana. He raivasivat saloa ja asuttivat siellä suuria kihlakuntia;
-sitä nimitettiin sen jälkeen Jemtlanniksi. Ketelin pojanpoika oli Tore
-Helsing; hän lähti murhan vuoksi itään päin metsien halki ja rupesi
-asuttamaan sitä aluetta; sinne pyrki paljon kansaa hänen kerallaan, ja
-sitä seutua nimitettiin Helsinglanniksi. Mutta kun Harald Kaunotukka
-raivasi itselleen tilaa valtakunnassa, silloin pakeni hänenkin tieltään
-joukko ihmisiä maasta; niin syntyi uusia asutuksia Jemtlannissa, ja
-muutamat siirtyivät aina Helsinglantiin asti. Helsingit kävivät
-kauppamatkoillaan Svitjodissa ja olivat kaikessa sen alaisia; mutta
-jemtit olivat melkein keskivälillä, eikä kukaan pannut siihen huomiota,
-ennenkuin Haakon määräsi rauhan ja kaupparetkiä Jemtlantiin ja rupesi
-sikäläisten suurmiesten ystäväksi. Nämä pyrkivät sitten länteen hänen
-luokseen, lupasivat kuuliaisuutta ja verolahjoja ja tulivat hänen
-miehikseen; sillä he kuulivat hänestä kerrottavan hyvää ja tahtoivat
-ennemmin antautua hänen valtaansa kuin svealaiskuninkaan alamaisiksi,
-koska olivat peräisin norjalais-heimosta. Niin tekivät myöskin kaikki
-helsingit, joilla oli sukunsa Kjölenin länsipuolella.
-
-Norjaan tullessaan Haakon kuningas oli hyvä kristitty, mutta koska koko
-maa oli pakanallinen ja siellä oli runsaasti uhreja sekä paljon
-mahtimiehiä ja hän oli kovin avun sekä rahvaan suosion tarpeessa,
-katsoi hän parhaaksi pitää kristinuskoaan salassa. Hän vietti
-sunnuntaita sekä perjantaipaastoja ja määräsi laissa, että joulua oli
-juhlittava samaan aikaan kuin kristityt; ja silloin oli jokaisen
-valmistettava kesteihin mitallinen olutta tai muutoin suoritettava
-sakkoja ja pidettävä pyhää niin kauan kuin olutta riitti; mutta ennen
-oli ensimmäinen jouluyö ollut keskitalvijuhla, ja joulua vietettiin
-kolmena yönä.
-
-Hän ajatteli, että lujitettuaan asemansa ja laskettuaan maan valtansa
-alaiseksi hän esittäisi sanoman kristinuskosta; hän teki ensin siten,
-että houkutteli kristinuskoon ne miehet, jotka olivat hänelle
-rakkaimmat, ja ystävällisyydellään hän sai aikaan sen, että moni antoi
-kastaa itsensä ja muutamat herkesivät uhraamasta. Hän oleskeli pitkät
-ajat Trondhjemissa, koska siellä oli maan suurin voima.
-
-Mutta kun Haakon kuningas arveli saaneensa muutamilta suurmiehiltä
-tukea kristinuskon esittämiseksi, lähetti hän Englantiin sanan pyytäen
-piispaa ja muutamia pappeja, ja heidän saavuttuaan Norjaan kuningas
-teki tiettäväksi, että aikoi määrätä kristinuskon vallitsevaksi kautta
-koko maan. Mutta möreläiset ja raumalaaksolaiset jättivät asiansa
-tröndien ratkaistavaksi. Haakon kuningas vihitytti silloin muutamia
-kirkkoja ja asetti niihin pappeja; mutta Trondhjemiin tultuaan hän
-kutsui koolle käräjät ja tarjosi kristinuskoa. Tröndit vastaavat
-silloin jättävänsä tämän asian Frostan käräjille ja tahtovat, että
-niille saavuttaisiin kaikista niistä kihlakunnista, jotka ovat
-Tröndelagenissa, ja sanovat siellä vastaavansa tässä vaikeassa asiassa.
-
-Laden jaarli Sigurd oli suuri uhripappi ja samaten Haakon, hänen
-isänsä. Sigurd jaarli piti kuninkaan puolesta kaikki uhripidot
-Tröndelagenissa. Oli vanha tapa sellainen, että uhraamaan käytäessä
-kaikki talonpojat saapuivat sinne, missä temppeli oli, ja toivat
-mukanaan ruokavaroja, joiden tuli riittää uhripitojen ajaksi. Näissä
-pidoissa tuli kaikkien miesten saada olutta, niissä teurastettiin
-myöskin kaikenkaltaista pikkukarjaa sekä hevosia, mutta kaikella
-verellä, mikä niistä vuoti, oli nimenä _laut_, ja vielä oli niissä
-_laut_-kulhoja, joissa verta säilytettiin, ja _laut_-vihtoja; kaikella
-sillä oli värjättävä korokkeet punaisiksi ja samaten temppelin seinät
-sisältä ja ulkoa, ja myöskin oli sitä vihmottava miehiin; mutta liha
-oli keitettävä pitoruoaksi. Tulia oli sytytettävä keskelle temppelin
-permantoa, ja niiden yllä riippui patoja; tulen ympäri oli kannettava
-pikareita, mutta sen, joka järjesti pidot ja oli päämies, tuli ensin
-siunata Odenin malja -- se oli juotava kuninkaan voiton ja mahdin
-hyväksi -- ja sitten Njårdin[58] ja Fröin[59] malja vuodentulon ja
-rauhan hyväksi. Oli perin tavallista, että sen jälkeen juotiin
-Bragen[60] malja; myöskin juotiin haudattujen sukulaisten malja, ja
-sillä oli nimenä muistopikari.
-
-Haakon kuningas saapui Frostan käräjille, ja niille oli tullut suuri
-joukko talonpoikia. Mutta kun käräjät aloitettiin, ryhtyi kuningas
-puhumaan. Hän sanoi ensinnä, että sellainen oli hänen käskynsä ja
-pyyntönsä talonpojille ja torppareille, mahtaville ja halvoille ja
-siten koko kansalle, nuorille ja vanhoille, rikkaille ja köyhille,
-naisille ja miehille, että kaikkien oli annettava kastaa itsensä ja
-uskottava yhteen Jumalaan Kristukseen, Marian poikaan, mutta luovuttava
-kaikista uhreista ja pakanallisista jumalista, pidettävä pyhänä joka
-seitsemäs päivä tekemättä silloin työtä ja paastottava joka seitsemäs
-päivä.
-
-Mutta heti kun kuningas oli esittänyt tämän rahvaalle, syntyi suuri
-levottomuus. Talonpojat nurisivat, että kuningas aikoi riistää heiltä
-työn, ja sanoivat, etteivät he voineet sillä tavalla asua maata; mutta
-työväki ja orjat arvelivat, etteivät voineet tehdä työtä, kun eivät
-saisi ruokaa -- he sanoivat myöskin, että Haakon kuninkaalla sekä hänen
-isällään ja näiden suvulla oli sellainen perimävika, että he antoivat
-ruokaa niukalti, joskin kultaa runsaasti. Asbjörn Guldalin Medalhusista
-nousi seisomaan, vastasi hänen sanoihinsa ja virkkoi:
-
-"Niin me talonpojat ajattelimme", hän sanoo, "kun sinulla oli ollut
-ensimmäiset käräjät täällä Trondhjemissa ja me olimme ottaneet sinut
-kuninkaaksi ja saaneet sinulta perintötilamme, että olimme tavoittaneet
-käsillämme itse taivaan. Mutta nyt emme tiedä, olemmeko todella saaneet
-vapauden vai tahdotko nyt orjuuttaa meidät uudestaan niin kummallisella
-tavalla, että meidän tulee hylätä uskomme, joka vanhemmillamme ja
-kaikilla esi-isillämme on ollut ennen meitä, ensinnä polttokaudella ja
-nyt kumpukaudella;[61] he ovat olleet paljoa viisaampia kuin me, ja
-kuitenkin on tämä usko kelvannut meille. Olemme osoittaneet sinulle
-niin suurta rakkautta, että olemme antaneet sinun säätää meille kaiken
-lain ja oikeuden. Nyt on meidän tahtomme ja talonpoikien yhteinen
-suostumus, että pidämme sen lain, jonka sääsit meille täällä Frostan
-käräjillä ja itse hyväksyimme; me seuraamme sinua kaikki ja pidämme
-sinut kuninkaana, niin kauan kuin yksikin meistä talonpojista on
-elossa, jos sinä, kuningas, pysyt kohtuullisena ja pyydät meiltä vain
-sitä, mikä sinulle voidaan myöntää eikä ole mahdotonta. Mutta jos
-antaudut tähän asiaan niin suurella kiihkolla, että rupeat käyttämään
-väkivaltaa meitä kohtaan, silloin me talonpojat olemme päättäneet, että
-eroamme sinusta kaikki ja otamme toisen päämiehen, joka voi auttaa
-meitä siinä, että saamme pitää rauhassa haluamamme uskon. Nyt on sinun,
-kuningas, valittava toinen näistä kahdesta ehdosta, ennenkuin käräjät
-ovat päättyneet." -- Tälle puheelle huusivat talonpojat voimakkaasti ja
-sanoivat, että juuri sellainen oli heidän ajatuksensa.
-
-Kun käräjärahvas vaikeni, vastasi Sigurd jaarli ja sanoi, että
-"kuningas Haakonin tahto on päästä yksimieliseksi teidän kanssanne,
-talonpojat, eikä hän aio milloinkaan luopua ystävyydestänne".
-Talonpojat sanoivat tahtovansa, että kuninkaan tulee uhrata heidän
-puolestaan vuodentulon ja rauhan hyväksi, niinkuin hänen isänsä oli
-tehnyt. Niin levottomuus talttuu ja käräjät päättyvät. Sitten Sigurd
-jaarli puhui kuninkaalle, ettei hän jättäisi kokonaan tekemättä, mitä
-talonpojat halusivat, ja sanoi, ettei ole muuta neuvoa: "Tämä on,
-kuningas, niinkuin itse voitte kuulla, päämiesten tahto ja kiivas
-vaatimus ja samalla koko kansan. Tähän me, kuningas, kyllä keksimme
-jonkin hyvän neuvon." -- Ja kuningas ja jaarli sopivat nyt asiasta.
-
-Syksyllä talvipäivänä oli uhrijuhla Ladessa, ja sinne lähti nyt
-kuningas. Ennen, milloin hän oli saapuvilla uhrijuhlassa, hän oli aina
-tottunut aterioimaan pienessä tuvassa muutaman miehen kera; mutta
-talonpojat nurisivat nyt sitä, ettei hän asettunut kunniasijalleen, kun
-ilo oli kansan keskuudessa ylimmillään. Jaarli sanoi silloin, ettei hän
-tekisi tällä kertaa niin, ja näin kuningas joutui kunniaistuimelle.
-Mutta kun ensimmäinen malja täytettiin, puhui Sigurd jaarli sen
-johdosta ja siunasi sen Odenille ja joi kuninkaan terveydeksi sarvesta.
-Kuningas otti sen vastaan, mutta teki sen ylle ristinmerkin. Silloin
-virkkoi Grytingin Kaar.
-
-"Miksi kuningas niin tekee? Eikö hän halua vieläkään uhrata?"
-
-Sigurd jaarli vastasi:
-
-"Kuningas menettelee niinkuin kaikki tekevät, jotka uskovat voimaansa
-ja väkeensä ja siunaavat maljansa Torille. Hän teki vasaran merkin,
-ennenkuin joi".[62] Sinä iltana pysyttiin rauhallisina. Mutta kun
-seuraavana päivänä käytiin pöytään, tungeksivat talonpojat kuninkaan
-ympärille ja sanoivat, että nyt hänen oli syötävä hevosenlihaa. Siihen
-ei kuningas suostunut millään ehdolla. Silloin he pyysivät häntä
-juomaan lientä, mutta sitä hän ei tahtonut tehdä. Sitten he pyysivät
-häntä syömään kuuta; ei hän suostunut siihenkään, ja silloin he olivat
-jo käymäisillään häntä vastaan. Sigurd jaarli sanoi tahtovansa sovittaa
-ja käski heidän tyyntyä, mutta kuninkaan hän käski kumartua avosuin
-padan sangan ylitse, johon oli laskeutunut lihakeiton höyryä, niin että
-se oli rasvainen. Silloin kuningas kääri liinavaatteen padan sankaan ja
-piti suutaan auki, ja sen jälkeen hän astui kunniasijalleen. Mutta
-kukaan heistä ei ollut tyytyväinen.
-
-Seuraavana talvena varustettiin kuninkaalle joulunviettoa Mærenissä.
-Joulun lähetessä ne kahdeksan päällikköä, jotka enimmän huolehtivat
-uhreista Tröndelagenissa, pitivät keskenään kokouksen. Nämä kahdeksan
-miestä sopivat siitä, että neljä suupuolen-tröndiä hävittäisi
-kristinuskon, mutta neljä sisämaan-tröndiä pakottaisi kuninkaan
-uhraamaan. Suupuolen-tröndit purjehtivat neljällä aluksella etelään
-päin Möreen, surmasivat siellä kolme pappia ja polttivat kolme kirkkoa;
-sitten he palasivat kotiin. Mutta kun Haakon kuningas ja Sigurd jaarli
-saapuivat sotajoukkoineen Mæreniin, oli siellä rahvasta suuret määrät.
-Ensimmäisenä päivänä talonpojat tunkeutuivat pidoissa kuninkaan luo ja
-vaativat häntä uhraamaan, uhaten muutoin käyttää väkivaltaa. Sigurd
-jaarli ryhtyi silloin sovittelemaan, ja niin tapahtui, että Haakon
-kuningas söi muutaman palan hevosenmaksaa ja joi ristinmerkkiä
-tekemättä kaikki muistomaljat, jotka talonpojat kaatoivat hänelle.
-
-Mutta pitojen päätyttyä kuningas ja jaarli lähtivät Ladeen. Kuningas
-oli perin vihoissaan ja tahtoi heti poistua Trondhjemistä kaikkine
-miehineen; hän sanoi toisella kertaa saapuvansa sinne suurempi joukko
-mukanaan ja kostavansa silloin tröndeille sen vihamielisyyden, jota
-nämä olivat hänelle osoittaneet. Sigurd jaarli pyysi, ettei kuningas
-syyttäisi tröndejä tästä, ja sanoi, ettei kuninkaan olisi hyvä uhata
-tai vainota oman maan kansaa, kaikkein vähimmin siellä, missä maan
-suurin voima oli, Trondhjemissa. Kuningas oli niin suuttunut, ettei
-hänen kanssaan voinut puhua. Niin hän lähti Trondhjemista etelään päin
-Möreen ja viipyi siellä talven ja kevään, mutta kesän koittaessa hän
-kokosi väkeä luokseen; kerrottiin, että sen sotajoukon hän aikoi johtaa
-tröndejä vastaan.
-
-Haakon kuningas oli käynyt laivoihinsa, ja hänellä oli paljon väkeä.
-Silloin hänelle ennätti maan eteläosasta sanomia, että Eirik kuninkaan
-pojat olivat tulleet Tanskasta Vikeniin, ja pian saatiin kuulla, että
-he olivat karkoittaneet kuningas Trygve Olavinpojan tämän aluksilta; he
-olivat sitten hävitelleet laajalti Vikeniä, ja moni mies oli liittynyt
-heihin. Mutta kuullessaan nämä viestit arveli kuningas tarvitsevansa
-apua; niin hän lähetti sanan Sigurd jaarlille sekä toisille
-päälliköille, joilta odotti tukea, että heidän oli tultava hänen
-luokseen. Sigurd jaarli saapui Haakon kuninkaan luo, ja hänellä oli
-suuri sotajoukko kerallaan; siinä olivat nyt kaikki ne tröndit, jotka
-talvella olivat olleet kiihkeimmät pakottamaan häntä uhreihin. Sigurd
-jaarlin pyynnöstä kuningas teki sovinnon kaikkien kanssa.
-
-Sitten Haakon kuningas purjehti etelään päin ja tapasi siellä
-Eirikinpojat Kårmtin[63] luona. Nousivat nyt molemmat sotajoukot
-aluksista maihin ja siellä syntyi ankara ottelu, sillä kummallakin
-puolen oli paljon väkeä. Haakon kuningas tunkeutui tuimasti eteenpäin,
-ja häntä vastaan kävi kuningas Guthorm Eirikinpoika seurueineen, ja he
-vaihtoivat iskuja keskenään. Siinä kaatui Guthorm kuningas, ja hänen
-viirinsä iskettiin maahan, ja moni mies sai surmansa hänen ympärillään.
-Sitten Eirikinpoikien sotajoukossa syntyi pako, ja he peräytyivät
-laivoilleen ja soutivat pois ja olivat menettäneet paljon väkeä. Haakon
-kuningas ajoi heitä takaa aluksillaan, mutta he purjehtivat etelään
-päin Jyllantiin saakka. Hän palasi nyt Norjaan, mutta Eirikinpojat
-viipyivät taasen pitkät ajat Tanskassa.
-
-Tämän taistelun jälkeen Haakon kuningas määräsi laissa kautta koko maan
-pitkin rannikkoa ja niin kauas sisämaahan, kuin lohi nousee, että
-kaikki seudut jaettiin laivakuntiin, mutta laivakunnat taas fylkeihin.
-Kussakin fylkessä sovittiin sitten siitä, kuinka monta ja kuinka suurta
-laivaa oli varustettava kustakin, kun joka miehen oli lähdettävä
-liikkeelle; ja joka miehen oli lähdettävä liikkeelle, milloin
-muukalainen sotajoukko tunkeutui maahan. Myöskin oli tällöin laadittava
-merkkitulia korkeille tuntureille niin likitysten, että toisen voi
-nähdä toisen luota. Niin kerrotaan, että seitsemässä yössä levisi
-sotaviesti eteläisimmästä merkkitulesta aina Haalogalannin
-pohjoisimpaan kihlakuntaan saakka.
-
-Kun Haakon oli ollut Norjan kuninkaana kaksikymmentä talvea, saapuivat
-Eirikinpojat Tanskasta mukanaan suuri sotajoukko. Paljon oli niitä,
-jotka olivat seuranneet heitä vainoretkille, mutta vielä suurempi oli
-kuitenkin se tanskalaisjoukko, minkä Harald Gorminpoika oli heille
-antanut. He saivat hyvän tuulen, purjehtivat merelle Vendelistä ja
-saapuivat Agderiin,[64] ohjasivat sitten laivansa pohjoista kohti
-rannikkoa pitkin ja purjehtivat yötä ja päivää. Mutta merkkitulia ei
-laadittu siitä syystä, että tavallisesti ne sytytettiin pitkin maata
-idästä käsin, mutta idässä ei heidän tuloaan oltukaan havaittu. Lisäksi
-tuli vielä se, että kuningas oli määrännyt kovat sakot, jos merkkitulet
-tehtiin aiheetta; ja tämä tapahtui sentähden, että sotalaivoja ja
-viikinkejä purjehti usein ulkosaaristoa hävittelemässä, ja silloin
-luulivat ihmiset, että siellä retkeilivät Eirikinpojat, ja niin
-sytytettiin merkkitulet ja sotaväkeä tulvi kokoon kautta kaiken maan.
-Mutta Eirikinpojat palasivat Tanskaan, eikä heillä ollutkaan mitään
-tanskalaisjoukkoa, vaan pelkästään omaa väkeään; ja toisinaan ne olivat
-muita viikinkejä. Haakon kuningas vihastui silloin suuresti, koska
-siitä koitui vaivaa ja kustannuksia, mutta ei mitään hyötyä; talonpojat
-valittivat myöskin osaltaan, kun niin kävi, ja tämä oli syynä siihen,
-ettei saatu mitään vihiä Eirikinpoikain retkestä, ennenkuin he
-saapuivat pohjan puolelle Ulvesundiin[65] asti. Siellä he viipyivät
-seitsemän yötä. Mutta Haakon kuningas oleskeli silloin talossaan
-Etelä-Mören Fræde-saarella, eikä hänellä ollut luonaan muuta väkeä kuin
-henkivartijansa ja ne talonpojat, jotka olivat siellä hänen kesteinään.
-
-Vakoojia saapui Haakon kuninkaan luo tuoden sen sanan, että
-Eirikinpojat oleilivat suuri sotajoukko mukanaan Stadin eteläpuolella.
-Silloin hän kutsutti luokseen ne miehet, jotka olivat siellä
-viisaimpia, ja pyysi heitä neuvomaan, ryhtyisikö hän taistelemaan
-Eirikinpoikia vastaan, vaikka näillä olikin suuri ylivoima, vai
-väistyisikö tieltä pohjoiseen hankkiakseen itselleen suuremman
-sotajoukon. Egil Villapaita oli nimeltään muuan talonpoika, joka
-silloin oleili siellä; hän oli jo verraten vanha, mutta oli ollut
-rotevampi ja väkevämpi kuin yksikään toinen ja suuri sodankävijä. Hän
-oli kauan kantanut Haakon kuninkaan sotaviiriä. Egil vastasi kuninkaan
-puheeseen:
-
-"Olin mukana muutamissa kuningas Haraldin, teidän isänne taisteluissa;
-toisinaan hän taisteli suurin sotajoukoin, toisinaan pienin, mutta
-voiton hän sai aina; en kuullut hänen koskaan pyytävän sellaista
-neuvoa, että ystävät opettaisivat häntä pakenemaan. Emme tahdo mekään,
-kuningas, opettaa teille moista neuvoa, sillä me tahdomme, että
-päällikkömme on reipas; te saatte myöskin voimakkaan avun meistä."
-
-Moni muukin kannatti tätä puhetta. Kuningas sanoi myöskin, että häntä
-halutti eniten taistella niiden avulla, jotka hän voi saada kokoon.
-Niin päätettiin tehdä. Nyt kuningas antoi vuolla vainovasamia ja
-lähetti niitä joka taholle ja käski kerätä niin paljon väkeä kuin kävi
-mahdolliseksi. Silloin virkkoi Egil Villapaita:
-
-"Pelkäsin jo, kun rauhaa riitti näin pitkältä, että kuolisin
-vanhuuttani vuoteen oljille, mutta ennemmin tahtoisin kaatua
-taistelussa ja seurata päällikköäni; siltä näyttää, että niin voikin
-käydä."
-
-Heti hyvän tuulen saatuaan Eirikinpojat pyrkivät Stadin
-pohjoispuolelle. Mutta matkalla he saivat kuulla, missä Haakon kuningas
-oli, ja suuntasivat kulkunsa häntä vastaan. Haakon kuninkaalla oli
-yhdeksän laivaa; hän asettui Fræde-vuoren pohjoisrinteen alle Fæön
-salmeen, mutta Eirikinpojat sijoittuivat eteläiselle puolelle. Heillä
-oli kolmattakymmentä alusta. Haakon kuningas lähetti heille sanan ja
-pyysi heitä käymään maihin, sanoen valinneensa taistelukentän
-Rastarkalvilla; siellä on tasaisia ja suuria lakeuksia, mutta
-yläpuolella kohoaa pitkä, verraten loiva mäki. Eirikinpojat nousivat
-siellä laivoistaan ja kävivät Rastarkalville. Egil puhui silloin Haakon
-kuninkaalle ja pyysi saada kymmenen miestä sekä kymmenen sotaviiriä;
-kuningas antoi luvan. Nyt Egil lähti miehineen mäen alle, mutta Haakon
-laskeutui väkineen kentälle, pystytti viirinsä ja järjesti joukkonsa
-sanoen sitten:
-
-"Me laadimme pitkän taistelurintaman, jotta eivät saa meitä
-saarretuiksi, vaikka heillä onkin enemmän miehiä."
-
-Niin he tekivät, ja siitä sukeusi suuri ja ankara taistelu. Egil antoi
-kohottaa ne kymmenen viiriä, mitkä hänellä oli mukanaan, ja sovitti
-miehet, jotka niitä kantoivat, siten, että heidän tuli kulkea niin
-läheltä mäkeä kuin mahdollista ja jättää pitkä matka välilleen. He
-tekivät niin ja kulkivat eteenpäin läheltä mäkeä, ikäänkuin aikoisivat
-päästä Eirikinpoikain taakse. Silloin näkivät ne, jotka seisoivat
-ylinnä Eirikinpoikain rintamassa, että joukko viirejä läheni liehuen
-mäen takana; he luulivat, että niitä seurasi paljon miehiä, jotka
-yrittivät päästä taakse heidän ja alusten väliin. Tästä syntyi ankara
-huuto, ja mies kertoi toiselle, mitä oli tekeillä. Sitten he
-heittäytyivät pakoon, mutta sen nähdessään kuninkaatkin peräytyivät.
-Haakon kuningas tunkeutui tuimasti eteenpäin, ahdisti pakenevia ja
-surmasi monta.
-
-Päästyään kannakselle vuoren yläpuolelle kääntyi Gamle Eirikinpoika
-päin ja huomasi, ettei perässä ollut muita kuin ne, joita vastaan he
-olivat ensinnä taistelleet, ja että tämä oli petosta. Silloin Gamle
-kuningas antoi puhaltaa sotatorvea ja pystytti viirinsä ja järjesti
-rintaman; kaikki norjalaiset palasivat heidän luokseen, mutta
-tanskalaiset pakenivat laivoihin. Mutta kun Haakon kuningas ennätti
-miehineen paikalle, sukeusi toistamiseen perin ankara taistelu; siinä
-hänellä oli enemmän väkeä. Se päättyi niin, että Eirikinpojat
-pakenivat. He pyrkivät etelään päin kannaksen poikki, mutta muutamat
-heidän miehistään väistyivät vuorelle, ja Haakon kuningas seurasi
-heitä. Kannaksen itäpuolella on lakea kenttä, mutta länsipuolella vuori
-on jyrkkärinteinen. Nyt peräytyivät Gamlen miehet vuorelle, mutta
-Haakon kuningas tunkihe heitä kohti niin rohkeasti, että surmasi
-muutamia; mutta toiset hyppäsivät lännen puolella alas vuorelta ja
-saivat kaikki surmansa, ja kuningas erosi heistä vasta sitten, kun
-jok'ikinen oli heittänyt henkensä.
-
-Gamle Eirikinpoika pakeni myöskin kannakselta alas kentälle vuoren
-eteläpuolelle. Siellä Gamle kuningas kääntyi jälleen päin ja jatkoi
-taistelua; väkeä tuli hänen luokseen, ja myöskin kaikki hänen veljensä
-saapuivat suuri joukko kerallaan. Egil Villapaita oli silloin
-etumaisena Haakonin miehistä ja työntyi tuimasti kohti, ja hän ja Gamle
-kuningas jakelivat toisilleen iskuja. Gamle kuningas sai pahoja
-haavoja, mutta Egil kaatui ja moni mies hänen kerallaan. Silloin
-ennätti Haakon kuningas perille sen joukon kera, joka oli seurannut
-häntä; ja nyt syntyi jälleen taistelu. Haakon kuningas rynnisti
-voimakkaasti eteenpäin ja iski molemmin puolin ja kaatoi toisen
-toisensa jälkeen.
-
-Eirikinpojat näkivät miestensä kaatuvan joka taholla. Silloin he
-kääntyivät pakosalle laivoihinsa, mutta ne, jotka olivat varemmin
-väistyneet aluksiin, olivat työntäneet ne ulos rannasta, ja muutamat
-niistä makasivat matalikolla. Kaikki Eirikinpojat ja ne, jotka heitä
-seurasivat, syöksyivät nyt mereen; siinä kaatui Gamle Eirikinpoika,
-mutta toiset veljet pääsivät aluksiinsa ja purjehtivat sitten pois
-niiden miesten kanssa, jotka olivat jääneet henkiin, ja lähtivät
-etelään päin Tanskaan.
-
-Haakon kuningas otti ne alukset, mitkä Eirikinpojilta olivat jääneet,
-ja vedätti ne maalle. Siellä hän panetti Egil Villapaidan erääseen
-purteen ja hänen mukanaan kaikki ne miehet, jotka olivat kaatuneet
-siitä joukosta; hän antoi kantaa sinne multaa ja kiviä. Korkeita
-muistokiviä kohoaa Egil Villapaidan hautakummulla.
-
-Kun Haakon Adalsteinin-kasvatti oli ollut Norjan kuninkaana
-kuusikolmatta talvea, tapahtui, että hän oli Hordalannissa ja vieraili
-siellä Stordin Fitjarissa; hänellä oli mukanaan henkivartionsa
-ja paljon talonpoikia kesteinään. Mutta kuninkaan istuessa
-päivällispöydässä näkivät vahtimiehet, jotka seisoivat kartanolla, että
-etelästä purjehti monta laivaa, jotka olivat jo lähellä saarta. Silloin
-he virkkoivat toisilleen, että olisi ilmoitettava kuninkaalle
-vainolaisia olevan varmaankin tulossa. Mutta kenestäkään ei ollut
-helppoa viedä kuninkaalle sotaviestiä, sillä hän oli määrännyt sakon
-jokaiselle, ken turhaan hälyyttäisi; mutta myöskin tuntui mahdottomalta
-jättää se ilmoittamatta. Silloin muuan heistä kävi tupaan ja pyysi
-Öivind Finninpoikaa heti saapumaan ulos; hän sanoi, että se oli aivan,
-välttämätöntä. Heti ulos tultuaan Öivind astui sinne, mistä saattoi
-nähdä laivat. Silloin hän huomasi silmänräpäyksessä, että siellä
-purjehti suuri laivasto, palasi heti tupaan kuninkaan eteen ja puhui:
-
-    "Ei anna aika maata,
-    vaara leikillä levätä."
-
-Kuningas katsahti häneen ja virkkoi: "Mitä on tekeillä?" -- Öivind
-lausui:
-
-    "Verikirveen kostajat (kerrotaan)
-    kutsuvat meitä tuimaan
-    kalpojen leikkiin; istua
-    meidän ei suoda täällä.
-
-    Vaikea vainoviesti
-    (kunnia, kuningas, sulle!)
-    tuoda on: tarttua miekkaan
-    joutuin meidän on pakko."
-
-Kuningas sanoi: "Sinä olet niin reima mies, Öivind, ettet tuo
-sotaviestiä, ellei se ole totta."
-
-Kuningas antoi sitten korjata pöydän pois, lähti ulos ja katseli
-laivoja. Hän huomasi silloin, että ne olivat sota-aluksia, ja puhui
-miehilleen, mihin keinoon oli ryhdyttävä, taistelisivatko sillä väellä,
-mikä saapuvilla oli, vai kävisivätkö pursiin ja purjehtisivat tiehensä
-pohjaa kohti.
-
-"Helppoa meidän on nähdä", hän sanoo, "että saamme nyt taistella paljoa
-suurempaa ylivoimaa vastaan kuin ennen; ja kuitenkin meistä on useasti
-näyttänyt, että miesluvussa on ollut suuri erotus, kun olemme sotineet
-Gunhildin poikia vastaan."
-
-Tähän ei äkisti vastattu. Silloin virkkaa Öivind:
-
-    "Kuningas! Ei pidä purttaan
-    merisankarin ohjata
-    pohjaa päin; sen tien
-    tähän päättyä täytyy.
-
-    Leveän laivastonsa
-    päin päivää Harald[66] vieköön
-    merisankarin laineteitä:
-    joutuin kilpihin käymme."
-
-Kuningas vastasi: "Voimakkaasti puhuit ja minun mieleni mukaan, mutta
-kuitenkin haluan kuulla useampien miesten ajatuksen tästä asiasta."
-
-Mutta kun miehet luulivat tajuavansa, mikä kuninkaan halu oli,
-vastasivat useat ja sanoivat, että mieluummin he tahtoivat kaatua
-miehuullisessa taistelussa kuin paeta tanskalaisia mittelemättä voimia;
-he sanoivat, että usein oli saatu voitto, vaikka olikin taisteltu
-vähäisemmin voimin. Kuningas kiitti näistä sanoista ja käski heidän
-varustautua, ja niin he tekivätkin. Kuningas vetää haarniskan ylleen ja
-sitoo vyölleen Kivenpurija-miekkansa, asettaa päähänsä kullalla silatun
-kypärän, ottaa keihään käteen ja kilven sivulleen. Sitten hän järjestää
-henkivartionsa taistelurintamaan ja talonpojat sen kera ja kohottaa
-sotaviirinsä.
-
-Harald Eirikinpoika oli sillä kertaa veljien johtaja Gamlen kaaduttua;
-he olivat tuoneet Tanskasta mukanaan suuren sotajoukon. Heillä oli
-seurassaan myöskin kaksi enoaan, Öivind Skröia ja Alv Askmand; nämä
-olivat väkeviä urhoja ja monen miehen surma. Eirikinpojat ohjasivat
-laivansa saaren luo, kävivät maihin ja järjestyivät rintamaan, ja niin
-on kerrottu, ettei heidän ylivoimansa ollut vähempi kuin että heillä
-oli kuusi miestä yhtä vastaan.
-
-Haakon kuningas oli järjestänyt sotajoukkonsa, ja sanotaan, että hän
-heitti haarniskan yltään, ennenkuin taistelu alkoi. Haakon kuningas
-valitsi henkivartioonsa miehet enimmäkseen väkevyyden ja rohkeuden
-mukaan. Toralv Väkevä Skolminpoika oli siinä ja astui kuninkaan
-rinnalla; hänellä oli kypärä, kilpi, keihäs sekä miekka, jolla oli
-nimenä Fetbreid; kerrottiin, että hän ja kuningas olivat yhtä
-voimakkaat.
-
-Mutta kun joukot iskivät yhteen, sukeusi kiivas ja verinen ottelu;
-keihäänsä lennätettyään miehet paljastivat miekkansa, ja silloin Haakon
-kuningas ja Toralv hänen kerallaan tunkeutuivat eteenpäin sotaviirin
-ohitse ja iskivät molemmin puolin. Haakon kuninkaan saattoi helposti
-tuntea, paremmin kuin muut miehet; myöskin kypärä kimmelsi auringon
-paistaessa siihen, ja moni kohdisti häneen aseensa. Silloin Öivind
-Finninpoika otti hatun ja laski sen kuninkaan kypärälle. Öivind Skröia.
-huusi nyt kuuluvasti:
-
-"lymyääkö norjalaisten kuningas vai onko hän paennut, vai missä on nyt
-kultakypärä?"
-
-Sitten Öivind tunkeutui eteenpäin Alv-veljensä kera, ja he iskivät
-kahden puolen ja käyttäytyivät, ikäänkuin olisivat raivoissaan tai
-hulluja. Haakon kuningas huusi Öivindille:
-
-"Jatka vain samaa tietä, jos haluat tavata norjalaisten kuninkaan!"
-
-Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, ennenkuin Öivind pääsi perille; hän
-kohotti miekkansa ja tavoitteli kuningasta. Toralv työnsi kilven
-väliin, ja tällöin Öivind horjahti, mutta kuningas tarttui
-Kivenpurija-miekkaan kahden käden ja iski Öivindiä kypärään, halkaisten
-sen ja pään aina hartioihin asti. Sen jälkeen Toralv surmasi Alv
-Askmandin.
-
-Molempien veljesten kaaduttua kuningas Haakon tunkeutui niin rajusti
-eteenpäin, että kaikki väistyivät hänen tieltään. Silloin valtasi kauhu
-Eirikinpoikain sotajoukon, ja se alkoi paeta; mutta Haakon kuningas oli
-ensi miehenä rintamassaan ja ajoi pakenevia takaa iskien tiheään ja
-tuimasti. Silloin lensi nuoli sitä lajia, jota sanotaan väkävasamaksi,
-ja osui Haakon kuninkaan käsivarsilihakseen olkapään alapuolelle. Ja
-moni mies kertoo, että Gunhildin kenkäpoika, Kisping nimeltään, juoksi
-esiin tungoksesta ja huusi: "Tietä kuninkaan surmalle!" ja ampui
-väkävasaman kuningasta kohti; mutta toiset sanovat, ettei kukaan tiedä,
-ken sen ampui; saattaa olla niinkin, sillä nuolia ja keihäitä ja
-kaikenkaltaisia heittoaseita lensi niin tiheään kuin lunta pyrysääliä.
-Paljon miehiä kaatui Eirikinpojilta sekä taistelukentällä että matkalla
-aluksiin ja laivoilla, ja moni syöksyi mereen. Useat ennättivät
-laivoihin, niinpä myöskin kaikki Eirikinpojat, ja he soutivat heti
-tiehensä; mutta Haakonin miehet ajoivat heitä takaa.
-
-Haakon kuningas kävi purteensa ja antoi sitoa haavan, mutta verta vuoti
-niin ankarasti, ettei sitä saatu tyrehtymään, ja päivän kuluessa hänen
-voimansa alkoivat vähetä. Hän sanoi silloin haluavansa lähteä taloonsa
-Aalrekstaderiin; mutta kun saavuttiin pohjoisemmaksi Haakoninpaadelle,
-laskettiin alukset rantaan. Kuningas oli silloin kuolemaisillaan ja
-kutsui luokseen ystävänsä ja mainitsi heille, kuinka hän tahtoi
-valtakunnan asiat järjestettäviksi. Hänellä oli vain yksi tytär, Tora,
-eikä yhtään poikaa; hän käski heidän lähettää sanan Eirikinpojille,
-että he olisivat maan kuninkaina, mutta pyysi heitä osoittamaan
-hyvyyttä hänen ystäviään ja sukulaisiaan kohtaan.
-
-"Ja vaikka minun suotaisiinkin elää", hän virkkoi, "niin lähden
-kuitenkin maasta kristittyjen luo sovittamaan sitä, minkä olen rikkonut
-Jumalaa vastaan; mutta jos kuolen pakanain keskelle, niin antakaa
-minulle sellainen hauta, minkä parhaaksi näette".
-
-Vähää myöhemmin Haakon kuningas kuoli siinä samalla paadella, millä oli
-syntynyt. Häntä surtiin niin suuresti, että niin hyvin ystävät kuin
-vihamiehetkin itkivät hänen kuolemaansa ja sanoivat, ettei sen koommin
-saataisi niin hyvää kuningasta Norjaan. Hänen ystävänsä kuljettivat
-ruumiin Pohjois-Hordalannin Sæimiin, loivat suuren kummun ja laskivat
-siihen kuninkaan täysissä aseissa ja parhaissa pukimissa, mutta muuta
-tavaraa ei siihen pantu. He puhuivat sitten hänen haudallaan, niinkuin
-pakanamiesten tapana oli, ja korottivat hänet Valhallaan. Öivind
-Skaldespilder sepitti runon Haakon kuninkaan surmasta ja siitä, miten
-hänet otettiin vastaan. Sillä oli nimenä Haakonarmaal, ja alku kuuluu
-seuraavasti:
-
-    Korkean käskyn sai
-    Gåndul ja Skågul
-    kuninkaista katsoa,
-    ken heimosta Yngven
-    vaeltaisi Valhallaan
-    Odenin luokse.[67]
-
-    Näkivät Björnin veljen
-    rautapaidassa käyvän;
-    kuningas korskana
-    viirin alla astui:
-    joikui jouset,
-    kalskui keihäät,
-    taistelu tuimana riehui.
-
-    Kannusti ryygejä,[68]
-    pohjolan miehiä;
-    jaarlien surmat
-    taistohon työntyi:
-    rinnalle ruhtinaan
-    riensi norjan miehet,
-    tappajat taanain
-    malmikypäri-päiset
-
-    Sotisovan riisui,
-    haarniskansa heitti
-    urhojen herra,
-    sitten iskuja antoi:
-    astui kuin karkeloon
-    maatansa varjelemaan,
-    ilomielin seisoi
-    kultakypärän alla.
-
-    Niin puri säilä
-    kädessä Siklingin[69]
-    vaatteita Taivaisen
-    kuin vettä viiltäin;
-    keihäät taittui,
-    kilvet murtui,
-    säilät suihki
-    hurmepäitä kohti.
-
-    Kiipii halkoi
-    ja kalloja kovia
-    Norjan miesten herran
-    murtava miekka.
-    Taistelu riehui:
-    hurmeesta urhojen
-    kilpilinnat kiiltävät
-    punaisina puunsi.
-
-    Tulen lailla polttivat
-    hurmeiset haavat,
-    kallistui tapparat
-    henkeä pyytäin.
-    Haavameri kuohui
-    kärjitse kalpain,
-    viruivat vasamat
-    rannalla Stordön.
-
-    Skågulin myrsky
-    alla kilpitaivaan
-    punaisena riehui
-    säilissä suhisten.
-    Kalpakoski kuohui
-    rajusäässä Odenin:
-    vaipui virtahan
-    miekkain moni mies.
-
-    Dåglingeja[70] istui
-    kädessä kalpa,
-    kolhituin kilvin
-    ja rikki rautapaita.
-    Sen joukon rinta
-    ei riemuinnut:
-    kävi Valhallaan sen matka.
-
-    Virkkoi Gåndul
-    keihään varteen tarttuin:
-    "Karttuvi aasain seura,
-    kun Haakon on
-    niin suurin joukoin
-    kutsuttu jumalten linnaan."
-
-    Kuningas kuuli,
-    min ratsailta virkkoi
-    sotaneidot sorjat;
-    ylväiltä näyttivät
-    kypäräpäiset,
-    kilpeä kyljellä kantain.
-
-               (Haakon:)
-    "Min vuoksi, Skågul,
-    sotaonnen muutit?
-    Lienemme arvoiset voiton?"
-
-              (Skågul:)
-    "Meidän voimasta
-    valtasit kentän,
-    väistyi vainolainen siltä!"
-
-    "Ratsastamme kahden",
-    rikas Skågul lauloi,
-    "jumalkotiin vihreään
-    sinne sanan viemme:
-    ruhtinas nyt saapuvi
-    Odenin luokse."
-
-    "Hermod ja Brage",[71]
-    virkkoi isä urhoin,
-    "vastahan käykää,
-    kun kuningas,
-    sankareista suurin,
-    seuraamme saapuu".
-
-    Kuningas virkkoi --
-    taistelusta tullen
-    kalvaana seisoi: --
-    "Nurjamieli
-    lie Oden meille;
-    tahtonsa tunnen."
-
-    "Sankarit sulle
-    tervehdyksen lausuu,
-    käy aasain maljoja juomaan!
-    Jaarlien voittaja,
-    veljiäsi tääll' on
-    kahdeksan", kertoi Brage.
-
-    "Me aseitamme",
-    virkkoi valtias viisas,
-    "vartioimme itse.
-    Talletamme tarkoin
-    kypärän ja haarniskan:
-    ne tarpehen ovat vielä."
-
-    Nytpä nähtiin,
-    että temppeleitä tarkoin
-    kuningas oli kainnut,
-    kun jumalat suopeat
-    Haakonin halulla
-    ottivat vastaan.
-
-    Onnen hetkenä
-    syntyvi moinen
-    kuningas korkeamieli;
-    ainiaan
-    hänen aikaansa täällä
-    kiitoksin kerrotaan.
-
-    Käy kahleitta
-    koko maailmaa vastaan
-    Fenre-hukka,[72]
-    ennenkuin sen
-    tuhokulkua kuningas
-    samanarvoinen seuraa.
-
-    Kuolee karja,
-    sortuu suku,
-    tuho kohtaa maan.
-    Kun luo jumalain
-    kävi Haakon,
-    niin sijansa täällä
-    väkivalta ja orjuus sai.
-
-
-
-
-Eirikinpoikain tarina.
-
-(961-963)
-
-
-Eirikinpojat anastivat nyt Norjan kuninkuuden, kun Haakon kuningas oli
-kaatunut. Harald oli heistä eniten kunnioitettu, ja hän oli vanhin
-niistä, jotka silloin elivät. Heidän äitinsä Gunhild otti monesti osaa
-hallitukseen heidän kerallaan; häntä nimitettiin kuninkaanäidiksi.
-Maassa oli silloin päällikköinä: Trygve Olavinpoika itäosassa ja Gudröd
-Björninpoika Vestfoldissa, Sigurd Laden-jaarli Trondhjemissä, mutta
-Eirikinpojilla oli keskiosa hallussaan. Ensimmäisenä talvena
-lähettivät Gunhildin pojat ja kuninkaat Trygve sekä Gudröd viestejä ja
-sanansaattajia toisilleen, ja tehtiin sovinto sellaisin ehdoin, että he
-saisivat Gunhildin pojilta yhtä ison alan valtakuntaa kuin ennen Haakon
-kuninkaalta.
-
-Gunhildin pojat oleskelivat enimmäkseen keskiosassa maata, sillä heistä
-ei tuntunut turvalliselta asustaa tröndien tai Vikenin miesten
-keskuudessa, nämä kun olivat olleet Haakon kuninkaan parhaita ystäviä
-ja kummassakin seudussa oli paljon mahtimiehiä. Silloin kulki miehiä
-välittäen sovintosanoja Gunhildin poikien ja Sigurd jaarlin kesken,
-sillä he eivät saaneet mitään veroa Trondhjemistä; ja lopulta kävi
-niin, että kuninkaat ja jaarli tekivät sovinnon ja vahvistivat sen
-vannomillaan valoilla. Sigurd jaarlin oli määrä saada heiltä yhtä suuri
-valtakunta Trondhjemissä kuin hänellä ennen oli ollut Haakon kuninkaan
-aikana; nyt heidän katsottiin sopineen keskenään.
-
-Gunhildin pojat olivat omaksuneet kristinuskon Englannissa, niinkuin
-ennen on kirjoitettu. Saatuaan vallan Norjassa he eivät kyenneet
-taivuttamaan maan miehiä kristinuskoon; mutta kaikkialla, missä suinkin
-voivat, he hävittivät temppeleitä ja tuhosivat uhreja, ja siitä he
-saivat paljon vihamiehiä. Heidän päivinään tapahtui, että maassa tuli
-huonoja vuosia, sillä kuninkaita oli monta ja kullakin oli mukanaan
-saattueensa, niin että he tuottivat suuria kustannuksia; ja lisäksi he
-olivat tavaranhimoisia, mutta paljoa he eivät välittäneet laeista,
-jotka Haakon kuningas oli laatinut, paitsi sellaisista, jotka olivat
-heidän mielensä mukaisia. He olivat kaikki perin kauniita miehiä,
-väkeviä ja rotevia ja mainioita aseenkäyttäjiä.
-
-Gunhild kuninkaanäiti ja hänen poikansa tapasivat toisensa useasti,
-keskustellen ja neuvotellen maan hallinnosta, ja kerran Gunhild kysyi
-pojiltaan:
-
-"Mihin aiotte jättää Trondhjemin äären? Teillä on kuninkaan nimi,
-niinkuin ennen esi-isillänne; mutta teillä on vähän miehiä ja niukalti
-maata, ja teitä on monta jakamassa. Viken kuuluu Trygvelle ja
-Gudrödille, ja näillä on hiukan oikeutta siihen syntyperänsä vuoksi.
-Mutta Sigurd jaarli vallitsee vapaasti Trondhjemissa, enkä minä tiedä,
-mikä pakko teidän on antaa jaarlin hallita yksinään niin suurta
-valtakuntaa, saamatta itse sanoa mitään. Minusta tuntuu kummalliselta,
-että lähdette joka kesä viikinkiretkille toisiin maihin, mutta sallitte
-omassa maassa jaarlin anastaa isänperintönne. Helpolta olisi
-Haraldista, sinun isoisästäsi, jonka mukaan olet nimesi saanut,
-tuntunut riistää jaarlilta maa ja henki; hän voitti koko Norjan
-omakseen ja vallitsi sitä vanhuuteensa asti."
-
-"Sigurd jaarlia", vastaa Harald, "ei oteta hengiltä yhtä helposti kuin
-teurastetaan vohla tai vasikka. Sigurd jaarlilla on suuri suku ja
-paljon heimolaisia, hän on ystävällinen ja viisas; jos hän kuulee
-meidän ryhtyvän häntä vainoamaan, niin luulen kaikkien tröndien
-liittyvän häneen; silloin emme ole saaneet aikaan muuta kuin
-onnettomuutta. Minusta tuntuu siltä, ettei yhdenkään meistä veljeksistä
-olisi turvallista oleskella tröndien keskuudessa."
-
-Siihen virkkaa Gunhild:
-
-"Laatikaamme sitten tuumamme toisin päin, niin että näemme vähemmän
-vaivaa. Haraldin ja Erlingin on määrä asustaa syksyllä Pohjois-Möressä,
-ja minä aion lähteä teidän mukaanne; koetamme sitten kaikin, mitä
-voimme tehdä." -- Niin he nyt menettelevätkin.
-
-Sigurd jaarlin veljen nimi oli Grjotgard; hän oli paljoa nuorempi ja
-vähemmin kunnioitettu, hänellä ei myöskään ollut jaarlin nimeä, mutta
-hän piti kuitenkin luonaan saattuetta ja kävi kesäisin viikinkiretkillä
-ja hankki itselleen omaisuutta. Harald kuningas lähetti miehiä
-Trondhjemiin Sigurd jaarlin luo viemään lahjoja ja ystävällisiä
-viestejä; he sanovat, että Harald kuningas haluaa solmia hänen kanssaan
-sellaisen ystävyyden, joka ennen oli vallinnut Sigurd jaarlin ja Haakon
-kuninkaan välillä; niin mainitsi myöskin viesti, että jaarlin pitäisi
-saapua Harald kuninkaan luo, ja silloin he solmisivat ystävyytensä
-lujaksi. Sigurd jaarli otti hyvin vastaan sanansaattajat ja kuninkaan
-ystävyyden; hän sanoi, ettei saattanut monilta toimiltaan lähteä
-kuninkaan luo, mutta lähetti lahjoja sekä hyviä ja suopeita sanoja
-kiitokseksi kuninkaan ystävyydestä. Lähetit matkustivat pois; he
-kävivät Grjotgardin luo ja esittivät hänelle saman asian: Harald
-kuninkaan ystävyyden ja kutsun, sekä toivat samalla oivia lahjoja.
-Mutta kun lähetit palasivat kotiin, lupasi Grjotgard tulla.
-
-Sovittuna päivänä Grjotgard saapui Harald kuninkaan ja Gunhildin luo;
-nämä ottivat hänet ilomielin vastaan, hänelle osoitettiin myöskin
-suurta suosiota, niin että hän pääsi osalliseksi tärkeihin
-neuvotteluihin ja salatuumiin. Niin tapahtui, että nyt otettiin
-puheeksi se asia, minkä kuningas ja kuningatar ennen olivat sopineet
-Sigurd jaarlista. He mainitsivat Grjotgardille, kuinka jaarli oli
-tehnyt hänestä vähäpätöisen miehen; mutta jos hän halusi olla heidän
-mukanaan tässä tuumassa, sanoo kuningas, niin Grjotgard pääsisi hänen
-jaarlikseen ja saisi kaiken sen maan, mikä ennen oli kuulunut Sigurd
-jaarlille. Lopulta he sopivat siitä, että Grjotgard väijyisi, milloin
-olisi sopivinta käydä Sigurd jaarlin kimppuun, ja lähettäisi siitä
-sanan Harald kuninkaalle. Tämän jälkeen Grjotgard lähti kotiin ja sai
-oivia lahjoja kuninkaalta.
-
-Syksyllä Sigurd jaarli lähti Stjor-laaksoon kestittäväksi. Jaarlilla
-oli aina paljon miehiä ympärillään, niin kauan kuin hän epäili
-kuninkaiden aikovan pahaa; mutta koska hän ja Harald kuningas olivat
-vaihtaneet ystävällisiä viestejä, ei hänellä nyt ollut suurta
-seuruetta. Grjotgard lähetti siis Harald kuninkaalle sanan, ettei
-toista kertaa olisi niin helppoa käydä jaarlia vastaan. Ja heti samana
-yönä kuninkaat Harald ja Erling lähtivät purjehtimaan Trondhjemin
-vesille; heillä oli neljä alusta ja paljon miehiä, ja he purjehtivat
-öisin tähtien valossa. Grjotgard saapui heitä vastaan, ja myöhään yöllä
-he ennättivät Ågloon, missä Sigurd jaarli majaili kestivieraana; siellä
-he sytyttivät rakennukset palamaan ja polttivat taloon jaarlin kaikkine
-väkineen. Aamulla varhain he purjehtivat pois vuonoa pitkin ja sen
-jälkeen etelään päin Möreen ja viipyivät siellä pitkän ajan.
-
-
-
-
-Haakon jaarlin tarina.
-
-(963-968)
-
-
-Sigurd jaarlin poika Haakon oli silloin Trondhjemissa ja sai kuulla
-tämän sanoman. Heti alettiin varustautua sotaan kautta koko
-Trondhjemin; jokainen alus, joka voitiin viedä taisteluun, työnnettiin
-vesille. Ja kun se sotajoukko oli kokoontunut, otettiin jaarliksi ja
-sotajoukon päälliköksi Haakon, Sigurd jaarlin poika. Hän johdatti
-laivaston ulos Trondhjemin vuonoa pitkin. Mutta tämän kuultuaan
-Gunhildin pojat purjehtivat etelään käsin Rauma-laaksoon ja
-Etelä-Möreen; molemmat joukot pitivät toinen toistaan silmällä.
-
-Haakon jaarli piti ystäviensä avulla kolme talvea Trondhjemia
-vallassaan, niin etteivät Gunhildin pojat saaneet sieltä mitään veroa.
-Hän joutui muutamia kertoja taisteluun näiden kanssa, ja molemmin
-puolin surmattiin useita miehiä. Nain kertoo Einar Skaaleglam siitä,
-kuinka Haakon jaarli kosti isänsä surman:
-
-    Taaton kuoleman kosti
-    aaltohevon herra --
-    hälle kiitos; miehet
-    totutti kalpain käyttöön.
-
-    Ryöppysi asevirta
-    hersein henkeä vastaan.
-    Nostaja kalpatuiskun
-    kartutti Odenin seuraa.
-
-    Turmaksi håldien[73] hengen
-    meriratsujen[74] suistaja
-    miekkamyrskyn kalmankylmän
-    yltyä antoi.
-
-Tämän jälkeen rupesivat kummankin ystävät välittämään ja kuljettivat
-sovintosanoja; sillä talonpojat kyllästyivät sotaretkiin ja vainoon
-omassa maassa. Ja mahtavien miesten avulla saatiin heidän välillään
-sovinto sellainen, että Haakon jaarli pitää samanlaisen valtakunnan
-Trondhjemissa kuin hänen isällään Sigurd jaarlilla oli ollut, mutta
-kuninkailla on sellainen valtakunta kuin Haakon kuninkaalla oli ollut
-ennen heitä; ja tämä taattiin lujin lupauksin. Silloin syntyi suuri
-ystävyys Haakon jaarlin ja Gunhildin välille, mutta joskus he punoivat
-salajuonia toisiaan vastaan. Niin kului taasen kolme talvea, ja Haakon
-hallitsi rauhassa valtakuntaansa.
-
-Harald kuningas oleskeli useimmiten Hordalannissa ja Rogalannissa ja
-samaten moni hänen veljistään; he asuivat useasti Hardangerissa.
-Tapahtui eräänä kesänä, että Islannista saapui muuan merialus, jonka
-islantilaiset miehet omistivat. Sillä oli lastina turkiksia, ja he
-ohjasivat laivan Hardangeriin, sillä he saivat kuulla, että sinne oli
-kokoontunut paljon väkeä. Mutta kun saavuttiin hieromaan kauppaa heidän
-kanssaan, ei kukaan tahtonut ostaa turkiksia. Silloin perämies käy
-Harald kuninkaan luo, sillä hän tunsi tämän ennestään, ja kertoo
-kuninkaalle tästä tukalasta tilasta. Kuningas sanoo haluavansa käydä
-heidän luonaan, ja hän tekeekin niin. Harald kuningas oli
-suopeamielinen ja erittäin hilpeä mies. Hän oli tullut sinne täysin
-varustetulla purrella. Hän katseli heidän tavaroitaan ja virkkoi
-perämiehelle:
-
-"Annatko minulle yhden noista harmaista turkiksista?"
-
-"Kernaasti", vastasi perämies, "vaikka enemmänkin."
-
-Silloin kuningas otti nahan ja kietoi sen ympärilleen; sitten hän astui
-purteensa. Mutta ennenkuin he soutivat tiehensä, oli jokainen hänen
-miehistään ostanut itselleen nahan. Muutamia päiviä myöhemmin sinne
-saapui niin monta miestä, jotka kaikki tahtoivat ostaa turkiksia, ettei
-niitä riittänyt puolillekaan. Siitä pitäen häntä sanottiin Harald
-Harmaaturkiksi.
-
-Haakon jaarli kävi eräänä talvena Ylämaissa ja oli pidoissa; siellä hän
-nukkui erään alhaissukuisen naisen luona. Mutta kun aika kului, tuli se
-nainen raskaaksi, ja kun lapsi syntyi, oli se poika; hänet valeltiin
-vedellä ja nimitettiin Eirikiksi. Äiti vei pojan Haakon jaarlin luo
-sanoen, että tämä oli isä. Jaarli jätti pojan kasvatettavaksi eräälle
-miehelle, jonka nimi oli Torleiv Viisas; hän oli mahtava ja rikas mies
-ja jaarlin hyvä ystävä. Eirik varttui pian lupaavaksi, oli perin
-kaunis, varhain kookas ja väkevä. Jaarli ei juuri pitänyt hänestä.
-Haakon jaarli oli myöskin sangen kaunismuotoinen, tosin ei kookas,
-mutta väkevä ja taitava aseenkäyttäjä, viisas ja suuri soturi.
-
-Tapahtui eräänä syksynä, että Haakon jaarli lähti Ylämaihin. Mutta kun
-hän saapui Hedemarkiin, tulivat siellä kuningas Trygve Olavinpoika ja
-kuningas Gudröd Björninpoika häntä vastaan; sinne saapui myöskin
-Dale-Gudbrand. He ryhtyivät neuvottelemaan keskenään ja istuivat kauan
-salaisesti haastellen; ja nyt kävi ilmi, että jokainen tahtoi olla
-toisen ystävä. Sen jälkeen he erosivat, ja kukin palasi valtakuntaansa.
-Tämän saivat kuulla Gunhild ja hänen poikansa, ja he alkoivat epäillä,
-että nämä miehet olivat tehneet liiton kuninkaita vastaan; he
-juttelivat usein keskenään tästä.
-
-Mutta kevään lähetessä Harald kuningas ja hänen veljensä Gudröd
-kuningas tekevät tiettäväksi, että he kesällä aikovat lähteä
-viikinkiretkelle länteen päin meren poikki tai Itämaille, niinkuin
-heidän tapansa oli. Sitten he keräävät väkeä, laskevat laivat vesille
-ja varustautuvat. Mutta kun he joivat lähtöoluttaan, syntyi suuret
-juomingit, ja paljon juteltiin maljain ääressä. Ruvettiin siinä
-vertailemaan miehiä toisiinsa, ja silloin puhuttiin kuninkaista
-itsestään. Muuan mies virkkoi, että Harald kuningas oli joka suhteessa
-ensimmäinen veljeksistä. Siitä Gudröd pahastui suuresti ja sanoi, ettei
-hän ollut missään huonompi Haraldia, ja oli valmis käymään paikalla
-kilpasille; molemmat vihastuivat heti niin ankarasti, että haastoivat
-toisensa otteluun ja ryntäsivät käsiksi aseisiin. Mutta ne, jotka
-olivat ymmärtäväisiä ja vähimmän humalassa, ehkäisivät heitä ja
-riensivät väliin; meni sitten kumpikin laivoilleen, mutta nyt ei ollut
-odotettavissa, että he lähtisivät retkelle yhdessä. Gudröd purjehti
-itään rannikkoa pitkin, Harald taasen suuntasi kulkunsa ulos merelle ja
-sanoi aikovansa purjehtia länteen päin meren poikki; mutta jouduttuaan
-saariston ulkopuolelle hän pyrki sen editse itään hänkin.
-
-Kuningas Gudröd purjehti saariston suojassa itään päin Vikeniin ja
-sitten Foldenin[75] poikki. Sieltä hän lähetti Trygve kuninkaalle
-sanan, että tämä tulisi häntä tapaamaan ja että he lähtisivät kesällä
-yhdessä Itämaita ryöstämään. Trygve kuningas otti suopeasti ja halulla
-vastaan tämän sanoman. Hän kuuli, että Gudrödillä oli vähän väkeä, ja
-Trygve lähti häntä vastaan yhdellä ainoalla purrella. Mutta kun he
-ryhtyivät puheisiin, hyökkäsivät Gudrödin miehet kohti ja surmasivat
-Trygve kuninkaan ja kaksitoista miestä hänen kerallaan.
-
-Harald kuningas purjehti enimmäkseen ulointa väylää; hän suuntasi
-kulkunsa Vikeniin ja saapui yöllä Tunsbergiin. Siellä hän sai kuulla,
-että kuningas Gudröd vieraili lyhyen matkan päässä sisämaassa. Harald
-kuningas ja hänen miehensä lähtivät sinne, saapuivat perille yöllä ja
-saartoivat talon. Gudröd kuningas ja hänen miehensä kävivät ulos, ja
-siinä sukeusi lyhyt taistelu, ennenkuin Gudröd Björninpoika kaatui ja
-moni mies hänen kerallaan. Sitten Harald kuningas purjehti pois
-kohtaamaan veljeänsä Gudröd kuningasta; he alistivat nyt koko Vikenin
-valtaansa.
-
-Gunhildin pojat määräävät suuren sotajoukon kerääntymään Vikenistä,
-kulkevat sitten pohjoiseen päin ja ottavat paljon väkeä ja aluksia joka
-fylkestä; he tekevät tiettäväksi, että aikovat viedä sen sotajoukon
-Trondhjemiin Haakon jaarlia vastaan. Tämän saa jaarli kuulla, hän
-kokoaa sotajoukon ja varustaa laivoja. Mutta kuultuaan, kuinka suuri
-sotajoukko Gunhildin pojilla on, hän suuntaa kulkunsa etelään päin
-Möreen, hävittelee kaikkialla, minne saapuu, ja surmaa paljon väkeä.
-Sitten hän lähetti tröndien sotajoukon ja talonpojat takaisin, mutta
-matkasi vainonkilpeä kantaen kautta kummankin Mören ja Rauma-laakson ja
-asetti väkeä vakoilemaan Gunhildin poikien sotajoukkoa. Ja kun hän sai
-kuulla, että he olivat saapuneet Vuonoihin ja odottelivat siellä
-suotuisaa tuulta purjehtiakseen pohjoisemmaksi, laski hän ohitse
-etelään päin ulkoväylää pitkin, niin ettei hänen purjeitaan nähty
-maalta, jatkoi sitten matkaansa saariston ulkopuolitse itään ja saapui
-Tanskaan, purjehti sieltä Itämaille ja ryösteli niitä kaiken kesää.
-Gunhildin pojat johtivat sotajoukkonsa Trondhjemiin, viipyivät siellä
-varsin kauan ja kantoivat kaikki verot ja maksut. Mutta kesän kuluessa
-pitemmälle Sigurd Sleva ja Gudröd jäivät sinne, Harald ja toiset veljet
-taasen lähtivät itään päin ja heidän kerallaan se nostoväki, joka oli
-seurannut heitä kesällä.
-
-Haakon jaarli saapui syksyllä Helsinglantiin ja veti siellä aluksensa
-rannalle. Sitten hän matkasi maitse Helsinglannin ja Jemtlannin kautta
-länteen Kjölenin poikki ja saapui niin Trondhjemiin; heti kerääntyi
-hänen luokseen paljon väkeä hankkien hänelle laivoja. Mutta tämän
-kuullessaan Gunhildin pojat nousivat aluksiinsa ja purjehtivat ulospäin
-vuonoa pitkin. Haakon jaarli lähti sitten Ladeen ja asui siellä
-talvella; mutta Gunhildin pojat oleskelivat Möressä, ja molemmilta
-puolin tehtiin äkkihyökkäyksiä ja surmattiin miehiä. Haakon jaarli piti
-hallussaan valtakuntaansa Trondhjemissä ja oleskeli siellä useimmiten
-talvella. Mutta kesäisin hän lähti toisinaan idän puolelle
-Helsinglantiin, otti sieltä aluksensa ja purjehti Itämailla ja ryösteli
-niitä; toisinaan hän viipyi Trondhjemissa ja piti sotajoukkoa koolla,
-eivätkä Gunhildin pojat kyenneet silloin pysyttelemään Stadin
-pohjoispuolella.
-
-Harald Harmaaturkki lähti eräänä kesänä sotajoukkoineen Bjarmelantiin,
-ryösteli sitä ja kävi kovan taistelun bjarmeja vastaan Vienajoen
-partaalla. Siinä Harald kuningas sai voiton ja surmasi paljon miehiä,
-hävitteli sitten laajalti maata ja anasti suunnattoman määrän tavaraa.
-Siitä kertoo Glum Geirenpoika:
-
-    Vainooja valtiaiden
-    säihkytti tulisäilää
-    kaupungin äärellä; siellä
-    bjarmien juoksevan näin.
-
-    Myötäisen keihäsmyrskyn
-    sai ruhtinas rannalla Vienan;
-    kauas vierivät viestit
-    ylimyksestä nuoresta.
-
-Kuningas Sigurd Sleva saapui Klypp hersen taloon; Klypp oli mahtava ja
-suurisukuinen mies. Hän ei ollut silloin kotosalla, mutta hänen
-vaimonsa Aalov otti kuninkaan hyvin vastaan, ja siellä oli oivat pidot
-ja suuret juomingit. Kuningas kävi yöllä Aalovin vuoteeseen ja makasi
-siellä vastoin tämän tahtoa; sitten kuningas matkusti pois.
-
-Seuraavana syksynä Harald kuningas ja hänen veljensä Sigurd saapuivat
-Vossiin ja kutsuivat siellä talonpojat käräjille. Käräjillä talonpojat
-kävivät heitä vastaan asevoimin ja aikoivat surmata heidät, mutta he
-pääsivät pakenemaan ja lähtivät sitten pois. Harald kuningas lähti
-Hardangeriin, mutta Sigurd kuningas Alrekstaderiin. Mutta kun Klypp
-herse saa kuulla tämän, niin hän ja hänen ystävänsä lähtevät kuningasta
-vastaan. Taloon saavuttuaan he käyvät asein hänen kimppuunsa, Klypp
-herse lävisti kuninkaan miekallaan, ja niin tämä sai surmansa; mutta
-Erling Gamle tappoi Klypp hersen samaan paikkaan.
-
-Kuningas Harald Harrnaaturkki ja hänen veljensä Gudröd kuningas
-kokosivat suuren sotajoukon maan itäosasta ja pyrkivät sen kera
-pohjoista kohti Trondhjemiin. Mutta kun Haakon jaarli kuuli sen, niin
-hänkin keräsi luokseen väkeä, suuntasi kulkunsa etelään päin Möreen ja
-hävitteli sitä. Silloin oli hänen setänsä Grjotgard siellä, ja hänen
-oli määrä puolustaa maata Gunhildin poikien hyväksi. Hän käski
-sotaväkeä kokoontumaan, niinkuin kuninkaat olivat lähettäneet sanan.
-Haakon jaarli kävi häntä vastaan ja ryhtyi taisteluun; siinä kaatui
-Grjotgard ja kaksi jaarlia hänen kanssaan ja paljon muita miehiä.
-
-Sitten Haakon jaarli purjehti ulos merelle ja sen jälkeen ulkoväylää
-pitkin etelään päin. Hän saapui Tanskaan ja lähti kuningas Harald
-Gorminpojan luo; siellä hänet otettiin hyvin vastaan ja hän viipyi
-kaiken talvea. Tanskan kuninkaan luona oli myöskin mies nimeltä Harald;
-hän oli Knut Gorminpojan poika ja kuningas Haraldin veljenpoika.
-Hän oli palannut viikinkiretkeltä, oli ryöstellyt kauan ja
-koonnut itselleen siten suunnattomasti tavaraa; häntä sanottiin
-Kulta-Haraldiksi. Hänellä oli mielestään suuri oikeus päästä Tanskan
-kuninkaaksi.
-
-Kuningas Harald ja hänen veljensä johtivat sotajoukkonsa pohjoiseen
-päin Trondhjemiin eivätkä kohdanneet siellä mitään vastarintaa. He
-kantoivat siellä veroa ja kaikki kuninkaan saatavat ja pakottivat
-talonpojat maksamaan suuria rahasummia; sillä kuninkaat olivat pitkän
-aikaa saaneet varsin vähän veroa Trondhjemistä, koska Haakon jaarli oli
-vallinnut siellä hyvin voimakkaana ja ollut riidassa kuninkaiden
-kanssa. Syksyllä Harald kuningas lähti etelän puolelle mukanaan suurin
-osa sitä sotajoukkoa, joka oli kotoisin sieltä, mutta Erling kuningas
-jäi jälkeen miehineen. Hän esitti yhä suuria vaatimuksia talonpojille
-ja teki heidän elämänsä kovin vaikeaksi, mutta talonpojat nurisivat
-eivätkä sietäneet tätä vahinkoa. Ja talvella talonpojat kokoontuivat ja
-saivat suuren joukon, lähtivät sitten Erlingiä vastaan sinne, missä hän
-vieraili, ja ryhtyivät taisteluun; siinä kaatui kuningas Erling ja
-suuri määrä miehiä hänen kerallaan.
-
-Kun Gunhildin pojat hallitsivat Norjaa, tuli kova katovuosi, ja hätä
-kasvoi, kuta kauemmin he vallitsivat maata. Mutta talonpojat syyttivät
-siitä kuninkaita, ja näin he tekivät sitä enemmän, kun kuninkaat olivat
-ahnaita ja tylyjä talonpoikia kohtaan. Niin kurjaksi kävi elämä, että
-melkein kaikkialla maalaisilta puuttui ohraa ja kalaa. Haalogalannissa
-vallitsi niin suuri nälänhätä ja puute, ettei siellä kasvanut juuri
-laisinkaan ohraa, vaan lumi peitti koko maan keskellä kesää. Näin
-lauloi Öivind Skaldespilder -- hän sattui astumaan ulos kovan pyryn
-aikana --:
-
-    Lumi peittää Odenin vaimon[76]
-    (Lapin miesten lailla karjaa
-    ruokimme varvuilla koivun
-    sisällä) keskellä kesää.
-
-
-
-
-Olavi Trygvenpojan tarina.
-
-(968-1000)
-
-
-Astrid oli nimeltään se nainen, jonka kanssa kuningas Trygve
-Olavinpoika oli ollut naimisissa; hänen isänsä oli Eirik Bjodaskalle,
-muuan mahtava mies, joka asui Oprostaderissa. Mutta Trygven kaaduttua
-Astrid pakeni ja lähti salaisesti tiehensä mukanaan sen verran
-irtaimistoa kuin hän voi ottaa matkaansa. Häntä seurasi hänen
-kasvatusisänsä, jonka nimi oli Torolv Täiparta; tämä ei eronnut hänestä
-koskaan, mutta hänen toiset uskottunsa kulkivat vakoilemassa, mitä
-hänen vihamiehistään kerrottiin tai missä he oleilivat.
-
-Astrid kantoi kohdussaan Trygve kuninkaan lasta. Hän kuljetutti itsensä
-erään järven saarelle ja piiloutui sinne muutamien seuralaisten kera;
-siellä hän synnytti lapsen, se oli poika. Mutta kun lapsi oli valeltu
-vedellä, nimitettiin se Olaviksi isoisänsä mukaan. Siellä Astrid oli
-piilossa kesän, mutta kun yöt pimenivät ja päivät alkoivat lyhetä ja
-ilma käydä koleaksi, lähti hän liikkeelle ja hänen kerallaan Torolv ja
-muutamia muita; he kulkivat salaisesti, vain öisin, eivätkä kohdanneet
-ihmisiä. Näin he saapuivat eräänä iltana Astridin isän, Oprostaderin
-Eirikin luo. He kulkivat kenenkään tietämättä, ja Astrid lähetti taloon
-sanan ilmoittaakseen siitä Eirikille; tämä käski väkensä johdattaa
-heidät pieneen rakennukseen ja panna heidän eteensä parhainta ruokaa.
-Kun Astrid oli viipynyt siellä lyhyen ajan, palasi hänen saattueensa
-kotiin, mutta hän jäi sinne ja hänen kerallaan kaksi palvelijatarta,
-hänen poikansa Olavi, Torolv Täiparta sekä tämän poika Torgils, kuuden
-talven ikäinen; nämä jäivät sinne talveksi.
-
-Harald Harmaaturkki ja hänen veljensä Gudröd lähtivät Trygve
-Olavinpojan surman jälkeen niihin taloihin, jotka Trygve oli omistanut;
-mutta silloin Astrid oli poissa, eivätkä he saaneet mitään tietoa
-hänestä. Sellainen huhu osui heidän kuuluviinsa, että hän kantoi
-kohdussaan Trygve kuninkaan lasta. Syksyllä he lähtivät pohjan
-puolelle, niinkuin ennen on kirjoitettu. Mutta kohdattuaan äitinsä
-Gunhildin he kertoivat hänelle kaikesta, mitä matkalla oli tapahtunut.
-Hän tiedusteli tarkoin Astridista; he kertoivat huhun, minkä olivat
-kuulleet hänestä. Mutta siitä syystä, että Gunhildin pojat samana
-syksynä ja seuraavana talvena joutuivat sotaan Haakon jaarlin kanssa,
-niinkuin ennen on kirjoitettu, ei sinä talvena etsitty Astridia ja
-hänen poikaansa.
-
-Seuraavana keväänä Gunhild lähetti vakoojia Ylämaihin ja aina Vikeniin
-asti tiedustelemaan, miten Astridin laita oli. Mutta palatessaan
-lähetit saattoivat ilmoittaa, että Astrid oli isänsä Eirikin luona; he
-sanoivat myös, että varmaankin hän siellä kasvatti Trygve kuninkaan
-poikaa. Silloin Gunhild valitsi heti lähetit ja varusti heidät hyvin
-vaatteilla ja aseilla; heitä oli kolmekymmentä miestä, ja johtajana
-heillä oli muuan mahtava mies ja Gunhildin hyvä ystävä, nimeltä Haakon.
-Gunhild käski heidän nyt lähteä Oprostaderiin Eirikin luo ja ottaa
-sieltä Trygve kuninkaan pojan ja tuoda tämän hänen luokseen.
-
-Sitten lähetit suoriutuivat matkalle. Mutta kun he olivat päässeet
-lähelle Oprostaderia, saivat Eirikin ystävät vihiä heidän matkastaan ja
-toimittivat hänelle eräänä iltana tiedon lähettien tulosta. Heti samana
-iltana Eirik antoi Astridin valmistautua lähtemään tiehensä, hankki
-hyviä oppaita ja lähetti hänet itään päin Svitjodiin ystävänsä Haakon
-Vanhan, erään mahtavan miehen luo. He lähtivät tiehensä, kun yötä oli
-vielä pitkälti jäljellä. Seuraavana päivänä illansuussa he saapuivat
-Skaun nimiseen kihlakuntaan, näkivät siellä ison talon, menivät sinne
-ja pyysivät yösijaa, he salasivat nimensä ja olivat halvoissa
-pukimissa. Se talonpoika, Björn Eiterkveisa nimeltään, oli rikas mies,
-mutta häijy; hän ajoi heidät pois, mutta he saapuivat samana iltana
-toiseen taloon vähän matkan päähän sieltä. Torstein oli sen talonpojan
-nimi, hän soi heille yösijan ja suojaa yöksi; siellä he nukkuivat
-hyvissä vuoteissa.
-
-Haakon saapui Gunhildin miesten kera varhain aamulla Oprostaderiin ja
-tiedusteli Astridia ja tämän poikaa. Eirik sanoi, ettei hän ollut
-siellä. Haakon ja hänen miehensä tutkivat talon ja viipyivät pitkälle
-päivän selkään ja saivat hiukan vihiä Astridin matkasta. He ratsastavat
-sitten samaa tietä, tulevat myöhään illalla Skauniin Björn Eiterkveisan
-luo ja yöpyvät sinne. Haakon kysyy Björniltä, voiko tämä ilmoittaa
-hänelle jotakin Astridista. Talonpoika kertoo, että päivällä sinne oli
-tullut muutamia ihmisiä pyytäen yösijaa, "mutta minä ajoin ne pois, ja
-nyt ne kai ovat yöpyneet tänne lähistölle."
-
-Torsteinin renki tuli illalla kotiin metsästä ja saapui Björnin taloon,
-sillä se oli matkan varrella. Hän huomasi, että sinne oli tullut
-vieraita ja mitä asiaa näillä oli; hän ilmoitti sen Torstein
-talonpojalle. Kun vielä oli jäljellä kolmas osa yötä, herätti Torstein
-vieraansa, käski heidän lähteä tiehensä ja puhui heille tylysti. Mutta
-kun oli päästy kappaleen matkaa talosta, ilmoitti Torstein heille, että
-Gunhildin lähetit olivat Björnin luona heitä etsimässä. He pyysivät
-häntä auttamaan, hän antoi heille oppaan ja vähän ruokaa. Opas saattoi
-heidät saloon, missä oli järvi ja siinä kaislaa kasvava saari. He
-pääsivät kahlaten saareen ja piiloutuivat kaislikkoon. Varhain
-seuraavana päivänä Haakon ratsasti Björnin talosta ympäristöön, ja
-kaikkialla hän tiedusteli Astridia. Ja Torsteinin luo saavuttuaan hän
-kysyi, olivatko he tulleet sinne. Tämä sanoi, että sinne oli tullut
-muutamia ihmisiä, ja nämä olivat päivän sarastaessa lähteneet itään
-päin salolle. Haakon pyysi Torsteinia lähtemään heidän kerallaan, koska
-hän tunsi tiet ja piilopaikat. Torstein lähti heidän mukaansa, mutta
-kun oli päästy metsään, niin hän neuvoi heidät pois sieltä, missä
-Astrid oli. He kulkivat koko sen päivän etsien eivätkä löytäneet heitä,
-lähtivät sitten takaisin ja kertoivat Gunhildille, miten oli käynyt.
-Astrid ja hänen saattueensa jatkoivat matkaansa ja saapuivat Svitjodiin
-Haakon Vanhan luo. Siellä Astrid ja hänen poikansa Olavi viipyivät
-pitkän ajan ja heidän oli hyvä olla.
-
-Gunhild kuninkaanäiti sai kuulla, että Astrid ja tämän poika Olavi
-olivat Ruotsissa; silloin hän lähetti jälleen Haakonin hyvä saattue
-mukanaan itään Eirik svealaiskuninkaan luo oivia lahjoja ja
-ystävällisiä sanoja viemään. Lähetit otettiin siellä hyvin vastaan.
-Sitten Haakon esittää asiansa ja sanoo, että Gunhild pyysi kuningasta
-suomaan apuaan, niin että hän voisi saada Olavi Trygvenpojan kanssaan
-Norjaan: "Gunhild haluaa kasvattaa hänet." Kuningas antaa hänelle
-seuraksi miehiä, ja he ratsastavat Haakon Vanhan luo; siellä Haakon
-kehoittaa monin ystävällisin sanoin Olavia lähtemään mukaansa. Haakon
-Vanha vastaa suopeasti ja sanoo, että äiti saa päättää hänen
-matkastaan. Mutta Astrid ei tahdo millään muotoa, että poika lähtisi.
-Lähetit menevät nyt pois ja kertovat vastauksen Eirik kuninkaalle;
-sitten he varustautuvat matkaamaan kotiin, mutta pyytävät taas
-kuningasta auttamaan, että he saisivat pojan mukaansa, joko Haakon
-Vanhan mielisuosiolla tai hänen tahtomattaan. Kuningas antaa heille
-jälleen joukon miehiä. Lähetit tulevat nyt Haakon Vanhan luo ja
-vaativat, että pojan on lähdettävä heidän mukaansa; mutta kun siihen ei
-oltu suostuvaisia, puhuivat he suuria sanoja, uhkasivat turvautua
-väkivaltaan ja käyttäytyivät vihaisesti. Silloin ryntää esiin muuan
-orja, Burtse niminen, ja aikoo lyödä Haakonia, niin että heidän täytyy
-joutuin väistyä pois, jotta eivät saisi kuritusta orjan kädestä. Sitten
-he palaavat Norjaan ja kertovat Gunhildille matkastaan sekä että ovat
-nähneet Olavi Trygvenpojan.
-
-Sigurd oli nimeltään Astridin veli, Eirik Bjodaskallen poika. Hän oli
-kauan ollut poissa maasta ja oleskellut idässä Gardariikin[77] Valdemar
-kuninkaan luona; Sigurd nautti siellä suurta kunnioitusta. Astrid sai
-halun lähteä sinne veljensä luo. Haakon Vanha antoi hänelle hyvän
-saattueen ja oivat varusteet; hän lähti muutamien kauppien kera.
-Silloin hän oli ollut kaksi talvea Haakon Vanhan luona, ja Olavi oli
-nyt kolmen talven ikäinen.
-
-Mutta kun he purjehtivat itään meren poikki, tuli heitä vastaan
-viikinkejä, ne olivat virolaisia; nämä valtasivat sekä väen että
-tavaran, muutamia he surmasivat, toiset jakoivat keskenään orjiksi.
-Siellä Olavi erotettiin äidistään, ja eräs virolainen nimeltä Klerkon
-otti huostaansa hänet, Torolvin ja Torgilsin. Klerkon arveli, että
-Torolv oli liian vanha orjaksi, niin ettei hänestä ollut mitään hyötyä,
-ja surmasi hänet; mutta pojat hän otti mukaansa ja möi heidät eräälle
-Klerk nimiselle miehelle kelpo pukista. Eräs kolmas mies osti sitten
-Olavin ja antoi hänestä hyvän viitan; miehen nimi oli Reas, hänen
-vaimonsa Rekon ja heidän poikansa Rekone. Siellä Olavi eli kauan, hänen
-oli hyvä olla, ja mies piti hänestä paljon. Olavi viipyi kuusi talvea
-Vironmaassa tällaisissa oloissa.
-
-Sigurd Eirikinpoika saapui Viroon Holmgaardin[78] Valdemar kuninkaan
-lähettiläänä, ja hänen oli määrä noutaa siitä maasta veroa kuninkaalle.
-Sigurd retkeili mahtavana mukanaan paljon miehiä ja tavaraa. Hän näki
-turulla kauniin pojan, jonka hän havaitsi muukalaiseksi, ja tiedusteli
-tämän nimeä ja syntyperää. Hän sanoi itseään Olaviksi, isäänsä Trygve
-Olavinpojaksi ja äitiään Astridiksi, Eirik Bjodaskallen tyttäreksi;
-silloin Sigurd huomasi, että tämä oli hänen sisarenpoikansa. Sitten
-Sigurd kysyi, kuinka hän oli sinne tullut. Olavi kertoi kaiken sen,
-mitä hänelle oli tapahtunut. Sigurd pyysi häntä seuraamaan Reas
-talonpojan luo; mutta sinne päästyään hän osti molemmat pojat ja vei
-heidät mukanaan Holmgaardiin. Hän ei antanut mitään tietoa Olavin
-syntyperästä, mutta kohteli häntä hyvin.
-
-Olavi Trygvenpoika seisoi eräänä päivänä turulla; siellä oli paljon
-väkeä saapuvilla. Silloin hän tunsi Klerkonin, joka oli surmannut hänen
-kasvatusisänsä Torolv Täiparran. Olavilla oli pieni kirves kädessään,
-ja hän iski sen Klerkonin päähän, niin että se painui aivoihin, ja
-juoksi viipymättä kotiin ja kertoi sen sukulaiselleen Sigurdille; mutta
-Sigurd vei heti Olavin kuningattaren asuntoon ja ilmoitti asian
-hänelle. Hänen nimensä oli Allogia; Sigurd pyysi häntä auttamaan poikaa
-Hän katseli tätä, sanoi, ettei niin kaunista poikaa saanut surmata, ja
-käski kutsua miehiä luokseen täysissä aseissa.
-
-Holmgaardissa pidettiin rauhaa niin pyhänä, että laki määräsi
-surmattavaksi jokaisen, ken tappoi miehen tuomiotta. Niin virtasi
-heidän tapansa mukaan kaikki kansa kokoon ja rupesi etsimään, minne
-poika oli joutunut. Silloin sanottiin, että hän oli kuningattaren
-talossa aseellisen joukon turvissa; tämä ilmoitettiin kuninkaalle. Hän
-lähti sinne miehineen, sillä hän ei tahtonut, että syntyisi taistelu.
-Kuningas määräsi sakon ja kuningatar maksoi sen. Sitten Olavi jäi
-kuningattaren luo, ja tämä oli suuresti ihastunut häneen. Gardariikissa
-oli laki sellainen, etteivät kuninkaalliset lapset saaneet olla siellä
-muutoin kuin kuninkaan suostumuksella. Silloin Sigurd kertoo
-kuningattarelle, mitä sukua Olavi on sekä ettei tämä voinut vainon
-vuoksi olla omassa maassaan, ja pyysi häntä puhumaan kuninkaalle siitä.
-Hän teki niin pyytäen kuningasta auttamaan tätä kuninkaanpoikaa, jolle
-kohtalo oli ollut niin kova; ja esirukouksillaan hän sai aikaan sen,
-että kuningas lupasi tehdä niin, otti sitten Olavin hoivaansa ja
-kohteli häntä kunniallisesti, niinkuin kuninkaanpoikaa sopii. Olavi oli
-yhdeksän talven ikäinen saapuessaan Gardariikiin, mutta viipyi vielä
-yhdeksän talvea Valdemar kuninkaan luona. Olavi oli hyvin kaunis, suuri
-ja väkevä ja aseiden käytössä etevämpi kaikkia norjalaisia, joista
-kerrotaan.
-
-Jaarli Haakon Sigurdinpoika oli Tanskan kuninkaan Harald Gorminpojan
-luona talvea paettuaan Norjasta Gunhildin poikia. Haakonilla oli niin
-paljon mietittävää talvella, että hän kävi vuoteeseen; hän makasi usein
-hereillä ja söi ja joi vain sen verran, että säilytti ruumiinvoimansa.
-Silloin hän lähetti salaisesti miehiään Trondhjemiin ystäviensä luo ja
-suunnitteli heidän kanssaan, että he surmaisivat kuningas Erlingin, jos
-saisivat siihen tilaisuuden; hän sanoi aikovansa palata valtakuntaansa
-kesän tullen. Sinä talvena tröndit surmasivat Erlingin, niinkuin ennen
-on kirjoitettu.
-
-Haakonin ja Kulta-Haraldin välillä vallitsi luja ystävyys. Harald
-esitti Haakonille ajatuksensa; hän sanoi aikovansa asettua maahan ja
-jättävänsä sotalaivansa ja kysyi Haakonilta, arveliko tämä, että
-kuningas Harald suostuisi jakamaan valtakunnan hänen kanssaan, jos hän
-sitä vaati.
-
-"Sitä minä arvelen", virkkaa Haakon, "ettei kuningas sinulta kiellä
-mitään oikeutta; mutta parempaa tietoa saat tästä asiasta, jos puhut
-siitä kuninkaalle. En luule, että saat valtakuntaa, ellet sitä vaadi."
-
-Vähän ajan kuluttua tästä keskustelusta Kulta-Harald puhui Harald
-kuninkaalle, kun saapuvilla oli paljon suurmiehiä, molempain ystäviä.
-Silloin Kulta-Harald vaati Harald kuninkaalta, että tämä jakaisi
-valtakunnan puoliksi hänen kanssaan, niinkuin arvonsa ja syntyperänsä
-antoivat hänelle oikeuden Tanskanmaassa. Tästä vaatimuksesta Harald
-suuttui suuresti ja sanoi, ettei yksikään mies ollut vaatinut hänen
-isältään kuningas Gormilta sitä, että tämä rupeaisi Tanskassa
-puolkuninkaaksi, ei myöskään tämän isältä Hårde-Knutilta tai Sigurd
-Käärmesilmältä tai Ragnar Lodbrokilta -- hän raivostui niin, ettei
-hänen kanssaan voinut puhua.
-
-Kulta-Harald tyytyi nyt asemaansa vielä vähemmän kuin varemmin; hänellä
-ei ollut valtakuntaa sen enempää kuin ennenkään, mutta lisäksi
-kuninkaan viha kestettävänä. Niin hän saapui ystävänsä Haakonin luo,
-valitti pulaansa ja pyysi hyvää neuvoa, niin että voisi saada
-valtakunnan; hän sanoi lähinnä aikoneensa tavoitella valtakuntaa
-voimalla ja aseilla. Haakon pyysi, ettei hän puhuisi tästä kenellekään,
-jotta se asia ei leviäisi.
-
-"Henkesi se voi sinulle maksaa", hän sanoo; "ajattele itse, mihin
-sinulla on kykyä. Moiset suuret tuumat vaativat, että mies on rohkea ja
-luja, ettei säästä hyvää eikä pahaa, jotta se asia voisi edistyä, mihin
-hän on ryhtynyt. Mutta onnetonta on käydä käsiksi suuriin aikeisiin ja
-sitten luopua niistä häpeällä."
-
-Kulta-Harald vastaa: "Niin aion ryhtyä tähän vaatimukseen, etten edes
-säästä käsiäni itse kuninkaan surmasta, jos siihen joudutaan, kun hän
-epää minulta valtakunnan, joka minulle oikeuden mukaan kuuluu." Siihen
-päättyy heidän keskustelunsa.
-
-Harald kuningas kävi sitten Haakonin luo, ja he ryhtyivät yhdessä
-keskustelemaan. Kuningas kertoo jaarlille, minkä vaatimuksen
-Kulta-Harald on tuonut valtakunnasta ja minkä vastauksen hän antoi; hän
-sanoo, ettei hän millään ehdolla tahdo vähentää valtakuntaansa: "Mutta
-jos Kulta-Harald pitää kiinni tästä vaatimuksesta, silloin ei minulla
-ole paljoa sitä vastaan, että hänet surmataan, sillä luotan häneen
-vähän, ellei hän luovu tästä."
-
-Jaarli vastaa: "Minun luuloni mukaan Harald on ajanut tätä niin
-kiihkeästi, ettei hän anna sen enää raueta. Odotan, että jos hän nostaa
-sodan tässä maassa, niin hän saa runsaasti apua ja eniten isänsä
-ystävällisyyden tähden. Mutta onnettominta on teille surmauttaa
-sukulaisenne, sillä kaikki miehet sanovat tässä tapauksessa häntä
-syyttömäksi. En myöskään tahdo antaa sinulle sitä neuvoa, että teet
-itsestäsi pienemmän kuninkaan kuin isäsi Gorm oli; hän suurensi
-valtakuntaansa paljon eikä suinkaan sitä vähentänyt."
-
-Silloin kuningas sanoo: "Minkä neuvon siis annat, Haakon? Eikö minun
-pidä jakaa valtakuntaa ja vapautua tästä rauhattomuudesta?"
-
-"Tavatkaamme toisemme muutaman päivän perästä", sanoo Haakon jaarli;
-"ensin tahdon pohtia tätä pulmallista asiaa ja sitten vastata".
-
-Sitten kuningas poistui väkineen.
-
-Haakon jaarli antautui nyt uudelleen vakaviin mietteisiin ja salli vain
-harvojen miesten oleskella talossaan. Muutaman päivän kuluttua Harald
-tuli jaarlin luo, ja he puhelivat keskenään. Kuningas kysyy, onko
-jaarli nyt harkinnut sitä keskustelua, mikä heillä tuonoin oli.
-
-"Sen vuoksi olen valvonut yötä ja päivää", sanoo jaarli, "ja minun
-mielestäni on se neuvo paras, että sinä pidät hallittavanasi kaiken sen
-maan, minkä isäsi omisti ja sinä perit hänen jälkeensä, mutta hankit
-sukulaisellesi Haraldille toisen valtakunnan, josta hän voi saada
-kunniaa".
-
-"Mikä valtakunta se olisi", kysyy kuningas, "jonka voin luovuttaa
-Haraldille, jos pidän Tanskanmaan jakamattomana?"
-
-"Se on Norja", vastaa jaarli. "Sikäläisiä kuninkaita vihaa koko kansa,
-ja joka mies toivoo heille turmaa, niinkuin luonnollista onkin."
-
-Kuningas virkkaa: "Norja on suuri maa ja sen kansa lujaa, ja vaikea on
-sitä tavoitella muukalaisella sotajoukolla. Niin kävi meidän, kun
-Haakon suojeli maata, että menetimme paljon väkeä, mutta emme
-saavuttaneet voittoa. Ja Harald Eirikinpoika on minun kasvattini ja
-polvipoikani."
-
-Silloin jaarli sanoo: "Kauan olen tietänyt, että te olette usein
-antanut apua Gunhildin pojille, mutta he ovat kuitenkin palkinneet
-teitä vain pahalla. Me saamme Norjan paljoa helpommin kuin hävittämällä
-sitä koko tanskalais-sotajoukolla. Lähetä sinä sana kasvatillesi
-Haraldille ja pyydä häntä ottamaan sinulta se maa ja läänitys, mikä
-heillä ennen oli täällä Tanskassa. Kutsu hänet luoksesi; silloin
-Kulta-Harald voi lyhyessä ajassa voittaa Norjassa valtakunnan Harald
-Harmaaturkilta."
-
-Kuningas vastaa, että huonona työnä pidetään kasvattinsa pettämistä.
-
-"Niin kai tanskalaiset sanovat", virkkaa jaarli, "että parempi on
-surmata norjalainen viikinki kuin tanskalainen kasvatusveli". -- He
-keskustelevat nyt kauan tästä, kunnes sopivat asiasta.
-
-Kulta-Harald saapuu jälleen puhumaan Haakonin kanssa. Jaarli sanoo
-edistäneensä hänen asiaansa siten, että nyt on hyviä toiveita siitä,
-että mahdollisesti häntä varten on valmiina kuningaskunta Norjassa.
-
-"Silloin me kaksi", hän lausuu, "pidämme lujana liittomme. Minä voin
-silloin antaa sinulle vankkaa tukea Norjassa."
-
-Jaarli puhuu tästä Kulta-Haraldille, kunnes tämä pitää sitä sopivana.
-Sitten he keskustelevat usein kolmisin, kuningas, jaarli ja
-Kulta-Harald. Sen jälkeen kuningas lähetti miehiään Norjaan Harald
-Harmaaturkin luo. Heidän matkansa varustettiin hyvin, he saivat siellä
-suopean vastaanoton ja tapasivat Harald kuninkaan; he toivat sen
-viestin, että Haakon jaarli oli Tanskassa ja makasi kuolemansairaana ja
-melkein mielipuolena, ja toisen sanan, että Tanskan kuningas Harald
-kutsui kasvattinsa Harald Harmaaturkin luokseen antaakseen hänelle
-läänityksen, niinkuin hänellä ja hänen veljillään oli ennen ollut
-Tanskassa, ja pyysi Haraldia saapumaan Jyllantiin.
-
-Harald Harmaaturkki esitti tämän asian Gunhildille ja ystävillensä;
-siitä lausuttiin erilaisia arveluita, muutamien mielestä tämä retki ei
-ollut turvallinen, niinkuin se nyt oli järjestetty, mutta useat
-toivoivat, että hän lähtisi, sillä Norjassa oli niin suuri nälänhätä,
-että kuninkaat töin tuskin kykenivät elättämään miehiään. Mutta
-Tanskassa vuodentulo oli jotensakin hyvä, ja ajateltiin sieltä saatavan
-mitä tarvittiin, jos Harald kuningas saisi sieltä läänityksen. Niin
-päätettiin ennen lähettien lähtöä, että Harald kuningas saapuisi
-kesällä Tanskan kuninkaan luo ottamaan vastaan kuningas Haraldin
-tarjouksen.
-
-Harald Harmaaturkki lähti kesällä Tanskaan, ja hänellä oli kolme
-suuralusta. Hän purjehti Vikenistä Limfjordiin ja laski maihin
-Halsin[79] luona. Hänelle sanottiin, että Tanskan kuningas saapuu pian.
-Mutta saatuaan siitä tiedon Kulta-Harald purjehti sinne yhdeksällä
-laivalla; ne hän oli varemmin varustanut viikinkiretkeä varten. Haakon
-jaarli oli myöskin varustanut laivastonsa ja aikoi samaten lähteä
-viikinkiretkelle; hänellä oli kaksitoista alusta, kaikki isoja. Mutta
-kun Kulta-Harald oli lähtenyt pois, puhui Haakon jaarli kuninkaalle:
-
-"Nyt en tiedä, emmekö joudu soutamaan vainotietä ja kuitenkin maksamaan
-sakkoja.[80] Nyt Kulta-Harald aikoo surmata Harald Harmaaturkin ja
-sitten anastaa kuningaskunnan Norjassa. Luuletko sinä, että hän pysyy
-sinulle uskollisena, kun annat hänelle niin suuren vallan? Niin hän
-sanoi talvella minun läsnäollessani, että surmaa sinut, jos saa
-tilaisuuden. Mutta minä voitan Norjan sinun alaiseksesi ja surmaan
-Kulta-Haraldin, jos lupaat minulle, että helposti voimme sopia sen
-asian; minä rupean silloin sinun jaarliksesi ja vahvistan sen valalla
-ja valloitan Norjan sinun avullasi ja pidän sitten maata valtakuntasi
-alaisena ja maksan sinulle veroa, ja silloin sinä olet suurempi
-kuningas kuin isäsi, jos hallitset kahta suurvaltakuntaa." -- Tästä
-sopivat kuningas ja jaarli; ja niin Haakon lähtee miehineen etsimään
-Kulta-Haraldia.
-
-Kulta-Harald saapui Limfjordin Halsiin ja vaati heti Harald
-Harmaaturkin taisteluun; vaikka tällä oli vähemmän väkeä, nousi hän
-kuitenkin maihin, valmistausi taisteluun ja järjesti sotajoukkonsa.
-Mutta ennenkuin rintamat kävivät toisiaan vastaan, kannusti Harald
-Harmaaturkki voimakkaasti miehiään ja kehoitti heitä vetämään
-miekkansa; hän riensi heti eteenpäin rintaman ensimmäisenä ja iski
-kahden puolen. Näin laulaa Glum Geirenpoika:
-
-    Sankarin sanoja virkkoi
-    kantaja kalvan, mi kastoi
-    verellä vihollisten
-    taistelukentän tuon.
-
-    Harald miehensä miekan
-    käyttöön nyt käski;
-    miehevältä tuntui
-    kutsu kuninkaan.
-
-Siinä taistelussa kaatuivat Harald Harmaaturkki ja useimmat hänen
-miehistään.
-
-Haakon jaarli ja Kulta-Harald kohtasivat toisensa vähän sen jälkeen
-kuin Harald Harmaaturkki oli kaatunut; silloin Haakon jaarli antautui
-taisteluun Kulta-Haraldia vastaan, ja siinä Haakon sai voiton, mutta
-Harald joutui vangiksi ja Haakon antoi ripustaa hänet hirteen. Sitten
-Haakon lähti Tanskan kuninkaan luo ja sopi helposti hänen kanssaan
-sukulaisensa surman.
-
-Sen jälkeen Harald kuningas määräsi sotajoukon kokoontumaan koko
-valtakunnastaan ja lähti liikkeelle kuudellasadalla aluksella. Hänen
-mukanaan oli Haakon jaarli sekä Harald Grenske, Gudröd kuninkaanpoika,
-ja useita muita suurmiehiä, jotka olivat paenneet tiluksiltaan
-Gunhildin poikien tähden. Tanskan kuningas purjehti laivastollaan
-Vikeniin, ja siellä kaikki kansa rupesi hänen alamaisekseen. Mutta kun
-hän saapui Tunsbergiin, pyrki suuri joukko miehiä hänen luokseen, ja
-kuningas Harald antoi koko sen sotajoukon, mikä oli Norjassa
-kerääntynyt hänen avukseen, Haakon jaarlin johdettavaksi ja luovutti
-hänelle hallittaviksi seitsemän fylkeä samoilla ehdoilla kuin Harald
-Kaunotukka asetti pojilleen, paitsi että Haakon saisi ottaa siellä
-samaten kuin Trondhjemissakin kaikki kuninkaankartanot ja kaiken
-maaveron. Harald kuningas antoi Harald Grenskelle kuninkaannimen ja
-suuren alueen samoilla ehdoilla, mitkä hänen sukulaisillaan oli ennen
-ollut ja Harald Kaunotukka oli asettanut pojilleen. Harald Grenske oli
-silloin kahdeksantoista talven ikäinen ja tuli sitten kuuluisaksi
-mieheksi. Sen jälkeen Tanskan kuningas Harald lähti kotiin koko
-tanskalaisjoukko mukanaan.
-
-Haakon jaarli matkasi miehineen pohjoista kohti. Mutta kun Gunhild ja
-hänen poikansa saivat kuulla tämän sanoman, ryhtyivät he keräämään
-sotajoukkoa, mutta heidän oli vaikea saada väkeä. He turvautuivat
-jälleen samaan neuvoon kuin ennenkin: päättivät purjehtia länteen meren
-poikki niiden kera, jotka tahtoivat heitä seurata; he lähtivät ensin
-Orkn-saarille ja viipyivät siellä jonkun aikaa. Mutta Haakon jaarli
-alisti koko maan itselleen kuuliaiseksi ja asui sen talven
-Trondhjemissa.
-
-Kuningas Ragnfröd ja Gudröd, nämä kaksi olivat nyt enää elossa Eirikin
-ja Gunhildin pojista. Ragnfröd varustausi matkaan keväällä oltuaan
-talven Orkn-saarilla. Hän purjehti itään päin Norjaan, ja hänellä oli
-komea sotajoukko ja suuria laivoja. Mutta Norjaan saavuttuaan hän sai
-kuulla, että Haakon jaarli oli Trondhjemissa. Ragnfröd suuntasi silloin
-kulkunsa Stadin pohjoispuolelle ja hävitti Etelä-Möreä; ja hiukan väkeä
-liittyi häneen, niinkuin usein tapahtuu sotajoukon kulkiessa kautta
-maan, että ne, jotka joutuvat sen valtaan, etsivät apua kukin sieltä,
-missä se tuntuu sopivimmalta. Haakon jaarli sai kuulla, että Möressä
-vallitsi vainonajat. Jaarli kokosi silloin aluksia, antoi vuolla
-sotavasamia, varustausi joutuisasti ja purjehti merelle päin vuonoa
-pitkin. Hänen oli helppo saada väkeä mukaansa. Haakon jaarli ja
-Ragnfröd kohtasivat toisensa Etelä-Mören pohjoisimmassa osassa. Jaarli
-ryhtyi heti taisteluun; hänellä oli enemmän väkeä, mutta pienemmät
-laivat. Taistelu oli ankara, ja Haakonin kävi onnettomasti; taisteltiin
-keulapuolella, niinkuin siihen aikaan oli tapana. Salmessa kävi virta,
-ja kaikki alukset ajautuivat yhdessä maata kohti. Jaarli antoi myöskin
-suunnata rantaa kohti sinnepäin, missä hänestä tuntui parhaalta nousta
-maihin. Mutta kun alukset pääsivät matalalle, kävivät jaarli ja kaikki
-hänen miehensä laivoista ja vetivät ne ylemmäksi, jotta viholliset
-eivät saisi niitä ulos vesille. Sitten jaarli järjesti joukkonsa
-partaalle ja yllytti Ragnfrödiä nousemaan maihin. Ragnfrödin miehet
-asettuivat hiukan ulommaksi, ja nyt ammuskeltiin toisiaan jonkin aikaa;
-mutta Ragnfröd ei tahtonut käydä maihin, ja niin he erkanivat tämän
-jälkeen. Ragnfröd ohjasi laivastonsa Stadin eteläpuolelle, sillä hän
-pelkäsi maasotajoukon kerääntyvän Haakon jaarlin avuksi. Mutta jaarli
-ei antautunut enää taisteluun, koska hänen mielestään oli aluksissa
-liian suuri ero. Niin hän palasi syksyllä Trondhjemiin ja viipyi siellä
-talven; mutta kuningas Ragnfrödillä oli hallussaan koko alue Stadin
-eteläpuolella. Hänellä oli talvella luonaan suuri sotavoima, ja kevään
-tullessa hän lähetti sotakutsun ja sai paljon väkeä; hän retkeili
-kaikissa näissä fylkeissä kerätäkseen miehiä ja laivoja sekä muita
-varastoja, joita tarvitsi.
-
-Kevään tullessa Haakon jaarli määräsi väkeä kerääntymään aina maan
-pohjoisosista asti. Niin on kerrottu, että hänellä oli sotajoukkoa
-neljän heimokunnan alueelta; häntä seurasi seitsemän jaarlia, ja näillä
-oli yhteensä suuri määrä miehiä.
-
-Haakon jaarli purjehti tämän sotajoukon kera etelään Stadin ohi.
-Silloin hän sai kuulla, että kuningas Ragnfröd oli väkineen lähtenyt
-sisemmäksi Sogniin; hän johti nyt miehensä sinne ja kohtasi Ragnfrödin.
-Jaarli laski laivansa maihin ja valitsi taistelukentän; siellä sukeusi
-ankara taistelu. Haakon jaarlilla oli paljoa suurempi sotajoukko, ja
-hän sai voiton. Kuningas Ragnfröd pakeni aluksiinsa, mutta hänen
-joukostaan kaatui kolmeasataa miestä. Tämän taistelun jälkeen kuningas
-Ragnfröd pakeni Norjasta, mutta Haakon jaarli palautti maahan rauhan ja
-antoi sen suuren sotajoukon, joka kesällä oli häntä seurannut, lähteä
-takaisin pohjoiseen.
-
-Haakon jaarli otti vaimokseen erään naisen nimeltä Tora, Skage
-Skoftenpojan, erään mahtavan miehen tyttären. Tora oli hyvin kaunis.
-Haakon jaarli oli suuri naistensuosija, ja hänellä oli monta lasta.
-Eräs tytär oli nimeltään Ragnhild; tämän hän naitti Skofte
-Skagenpojalle, Toran veljelle. Jaarli rakasti Toraa niin suuresti, että
-tämän sukulaiset kävivät hänelle rakkaammiksi kuin kaikki muut miehet;
-mutta Skoftella, hänen vävyllään, oli kuitenkin eniten sanottavaa
-kaikista sukulaisista. Jaarli antoi hänelle suuria maatuloja Mörestä.
-Mutta joka kerta, kun he olivat sotaväen kera liikkeellä, oli Skoften
-sijoitettava aluksensa lähimmäksi jaarlin laivaa, eikä kenelläkään
-ollut lupaa työntyä heidän alustensa väliin.
-
-Tapahtui eräänä kesänä, että jaarli oli liikkeellä sotaväkineen;
-silloin ohjasi Torleiv Viisas erästä purtta. Eirik oli myöskin mukana,
-hän oli silloin kymmenen tai yhdentoista talven ikäinen. Kun illoin
-käytiin satamaan, ei Eirik sallinut purttansa laskettavan muualle kuin
-lähimmäksi jaarlin laivaa. Mutta kun jouduttiin etelään Mören vesille,
-saapui jaarlin vävy Skofte hyvin varustetulla sotapurrella. Ja kun he
-soutivat laivastoa kohti, huusi Skofte, että Torleiv luovuttaisi
-paikkansa hänelle ja sijoittuisi ulommaksi. Eirik vastasi joutuisasti
-ja kehoitti Skoftea asettumaan toiseen valkamaan. Tästä kuuli Haakon
-jaarli, että hänen poikansa Eirik piti itseään nyt niin mahtavana,
-ettei taipuisi Skoften tieltä. Jaarli huusi heti, että heidän oli
-siirryttävä valkamasta, muutoin heidän kävisi pahemmin; hän sanoi, että
-he saisivat silloin selkäänsä. Mutta kun Torleiv kuuli tämän, kutsui
-hän miehiään ja käski heidän siirtää purren, ja niin tehtiin. Sitten
-Skofte asettui sille paikalle, minkä oli tottunut saamaan lähinnä
-jaarlin alusta. Hänen oli määrä kertoa jaarlille kaikki uutiset, kun he
-olivat yhdessä, mutta jaarli kertoi Skoftelle uutisia, jos hän kuuli ne
-ensinnä; hän sai nimen Uutis-Skofte.
-
-Seuraavan talven Eirik oli kasvatusisänsä Torleivin luona, mutta
-varhain keväällä hän sai itselleen seurueen. Torleiv antoi hänelle
-viisitoistatuhtoisen aluksen kaikkine varusteineen, veneteltan sekä
-ruokavaroja. Sitten Eirik purjehti vuonoa pitkin etelään päin Möreen.
-Uutis-Skofte purjehti täysin varustetulla viisitoistatuhtoisella
-purrella talojensa väliä, mutta Eirik antautui heti taisteluun häntä
-vastaan. Siinä kaatui Skofte, mutta Eirik armahti ne miehet, jotka
-olivat jääneet henkiin. Sitten Eirik purjehti etelää kohti ja saapui
-Tanskaan, lähti kuningas Harald Gorminpojan luo ja oleskeli siellä
-talven. Mutta seuraavana keväänä Tanskan kuningas lähetti Eirikin
-Norjaan ja antoi hänelle jaarlinnimen ja sen ohella maata hallittavaksi
-sillä ehdolla kuin verokuninkaille ennen oli ollut. Eirik jaarlista
-tuli sitten suuri päällikkö.
-
-Olavi Trygvenpoika oleskeli koko tämän ajan Gardariikissa, ja siellä
-kuningas Valdemar kunnioitti häntä suuresti ja kuningatar häntä
-rakasti. Valdemar kuningas teki hänestä sen sotajoukon päällikön, jonka
-hän lähetti maata suojelemaan. Olavi oli muutamissa taisteluissa ja
-osoittautui oivalliseksi päälliköksi. Hän elätti itse suuren joukon
-omia sotureita niillä varoilla, joita kuningas hänelle antoi. Olavi oli
-antelias miehiään kohtaan ja sai siitä paljon ystäviä.
-
-Mutta niinkuin usein voi tapahtua, kun muukalainen korotetaan valtaan
-tai niin suureen kunniaan, että joutuu kotimaisten miesten edelle, niin
-kävi nytkin, että useat alkoivat häntä kadehtia, koska hän oli
-kuninkaalle ja kuningattarellekin rakas. Moni puhui siitä kuninkaalle,
-että tämä varoisi tekemästä Olavia liian mahtavaksi; "sillä sellainen
-mies on teille vaarallisin, jos hän haluaa ryhtyä tuottamaan teille ja
-valtakunnallenne vahinkoa, kun on niin mainio ja suosittu kuin hän;
-emme myöskään tiedä, mitä hän ja kuningatar alituiseen puhelevat
-keskenään".
-
-Mahtavien kuninkaiden luona oli yleiseen tapana, että kuningattarella
-oli puoli henkivartiota ja hän elätti sitä omalla kustannuksellaan ja
-sai lisäksi veroja ja maksuja, mikäli oli tarpeen. Niin oli myöskin
-kuningas Valdemarin luona, ettei kuningattarella ollut pienempää
-henkivartiota kuin kuninkaalla, ja he kilpailivat suuresti voittaakseen
-mainioita miehiä puolelleen. Nyt kävi niin, että kuningas alkoi uskoa
-moisia puheita, ja hän muuttui harvasanaiseksi ja töykeäksi Olavia
-kohtaan. Mutta tämän huomatessaan Olavi puhui siitä kuningattarelle ja
-sanoi myöskin, että häntä halutti lähteä takaisin pohjan maihin; hän
-kertoi, että hänen sukulaisillaan oli ennen ollut siellä valtakunta, ja
-hänestä tuntui luultavalta, että siellä hän saavuttaisi eniten
-menestystä. Kuningatar toivotti hänelle onnellista matkaa ja sanoi,
-että hän on pysyvä mainiona miehenä, missä eläneekin. Sitten Olavi
-varustausi matkalle, astui alukseensa ja suuntasi kulkunsa ulos
-Itämerelle. Mutta länteen päin purjehtiessaan hän saapui
-Borgundarholmiin,[81] nousi siellä maihin ja hävitteli; sen maan miehet
-tulivat rantaan ja ryhtyivät taisteluun, mutta Olavi sai voiton ja
-paljon sotasaalista.
-
-Olavin laivat olivat Borgundarholmin luona; silloin nousi rajusää ja
-meri kävi myrskyiseksi, niin etteivät he voineet pysytellä siellä, vaan
-purjehtivat etelään päin Vendinmaan[82] rantaan ja saivat siellä hyvän
-sataman. He käyttäytyivät rauhallisesti ja viipyivät siellä jonkin
-aikaa.
-
-Burislav[83] oli nimeltään Vendinmaan kuningas; hänellä oli tyttäriä
-Geira, Gunhild ja Astrid. Kuninkaantyttärellä Geiralla oli valtakunta
-siellä, missä Olavi miehineen nousi maihin. Dixen oli nimeltään se
-mies, jolla oli eniten määräämisvaltaa Geira kuningattaren hovissa.
-Mutta kun he saivat kuulla, että maihin oli saapunut tuntemattomia
-miehiä, jotka käyttäytyivät sopivasti ja rauhallisesti, silloin lähti
-Dixen heidän luokseen viemään Geira kuningattarelta sellaisen sanoman,
-että tämä halusi tarjota tulijoille talvimajan, koska kesä oli kulunut
-pitkälle ja sää käynyt myrskyiseksi.
-
-Sinne saavuttuaan Dixen huomasi heti, että heidän johtajansa oli
-erinomainen mies sekä suvultaan että ulkomuodoltaan. Dixen sanoi, että
-kuningatar kutsui heidät luokseen ystävyyttään vakuuttaen. Olavi otti
-kutsun vastaan ja lähti talvella kuningatar Geiran luo; he mieltyivät
-molemmat toisiinsa, niin että Olavi kosi kuningatarta, ja niin
-tapahtui, että hän sai sinä talvena Geiran. Nyt hän ryhtyi hallitsemaan
-sitä valtakuntaa kuningattaren kanssa.
-
-Talvella Olavi lähti niihin Vendinmaan kihlakuntiin, jotka olivat
-kuuluneet kuningatar Geiran valtaan, mutta vapauttaneet itsensä
-kuuliaisuudesta ja veroista. Siellä Olavi hävitteli, surmasi monta
-miestä ja poltti muutamilta talot, otti paljon tavaraa ja alisti
-valtaansa ne maat; sitten hän palasi linnaansa. Varhain keväällä Olavi
-laati laivansa kuntoon ja purjehti ulos merelle. Hän laski Skånen
-rannikolle ja nousi siellä maihin; maan miehet kokoontuivat ja
-taistelivat häntä vastaan, mutta Olavi sai voiton ja suuren saaliin.
-Sitten hän purjehti itään päin Gotlantiin; siellä hän valtasi
-kauppalaivan, jonka jemtit omistivat. He puolustautuivat urhoollisesti,
-mutta lopulta Olavi raivasi laivan puhtaaksi, surmasi monta miestä ja
-otti kaiken tavaran. Kolmannen taistelun hän suoritti Gotlannissa;
-siellä Olavi sai voiton ja paljon saalista.
-
-Olavi Trygvenpoika oli ollut kolme talvea Vendinmaassa, kun hänen
-vaimonsa Geira sai taudin, joka tuotti hänelle kuoleman. Tämä suru
-tuntui Olavista niin raskaalta kantaa, ettei hän sen koommin viihtynyt
-siellä. Hän hankki siis itselleen sotalaivoja ja lähti jälleen
-vainoretkille, hävitteli ensinnä Friislantia, sitten Sakslantia ja
-tunkeutui aina Flemingelantiin[84] asti. Näin kertoo Halfröd
-Juonikko-runoilija:[85]
-
-    Paljon poika Trygven
-    surmata sakseja antoi,
-    ruumiit runnellut
-    jäi susille syötäviksi.
-
-    Ruhtinas, suosija urhoin,
-    kyllältä kukkain antoi
-    juoda hurmetta ruskeaa
-    friisein määrättömästi.
-
-    Meriruhtinas mahtava silpoi
-    ruumiita rannalla Valkeren.
-    Korpeille kuningas jätti
-    flemingein lihaa syödä.[86]
-
-Sen jälkeen Olavi Trygvenpoika suuntasi matkansa Englantiin ja ryösteli
-sitä laajalti; hän kävi myöskin Skotlannissa ja saarilla, sitten
-Irlannissa ja Bretlannissa ja monessa muussa maassa. Oltuaan neljä
-talvea sotaretkillä hän saapui saarille, joita nimitetään
-Syllingeiksi,[87] ne sijaitsevat meressä länteen Englannista.
-
-Syllingeillä Olavi Trygvenpoika sai kuulla, että saarella oli
-ennustaja, joka ilmaisi tulevaisia tapahtumia, ja moni uskoi, että
-usein kävi hänen sanainsa mukaan. Olavissa heräsi halu koetella sen
-miehen taitoa. Hän lähetti kauneimman ja rotevimman miehensä, puettuna
-niin komeasti kuin mahdollista, ja käski tämän sanoa olevansa kuningas,
-sillä Olavi oli tullut kuuluisaksi kautta kaikkien maiden siitä, että
-oli muita miehiä komeampi ja rotevampi, mutta Gardariikista lähdettyään
-hän nimitti itseään vain Oleksi ja sanoi olevansa gerdiläinen.[88]
-Mutta kun lähetti saapui ennustajan luo ja sanoi olevansa kuningas, sai
-hän tämän vastauksen:
-
-"Et ole sinä kuningas; mutta se on neuvoni, että olet kuninkaalle
-uskollinen."
-
-Eikä hän sanonut enempää tälle miehelle. Lähetti palasi takaisin ja
-kertoi tämän Olaville, ja hänessä heräsi nyt sitä suurempi halu tavata
-tämä mies, kun sai kuulla sellaisen vastauksen, ja hänestä katosi
-epäilys, ettei tämä ollut oikea ennustaja. Niin Olavi lähti hänen
-luokseen ja puheli hänen kanssaan ja kysyi, minkälaiseksi hän ennusti
-Olavin tulevaisuuden, voittaisiko hän valtakunnan tai muuta onnea.
-Erakko vastasi pyhästi ennustaen:
-
-"Sinusta tulee suuri kuningas, ja suuria töitä suoritat: sinä saatat
-paljon ihmisiä uskoon ja kasteeseen; sen kautta autat sekä itseäsi että
-useita muita. Ja jotta et tätä epäilisi, niin saat tämän merkiksi:
-aluksillasi kohtaat petosta ja vainolaisia ja joudut taisteluun,
-menetät muutamia miehiä ja haavoitut itse. Siitä haavasta joudut
-kuoleman kieliin, ja kilvellä sinut kannetaan purteesi; mutta tästä
-haavasta paranet ennen seitsemän yön kuluttua, ja pian sen jälkeen otat
-vastaan kasteen."
-
-Sitten Olavi lähti laivoilleen, ja siellä hän kohtasi vainolaisia,
-jotka tahtoivat surmata hänet miehineen. Mutta ottelu päättyi siten,
-kuin erakko oli hänelle sanonut, että Olavi kannettiin haavoittuneena
-purteensa, ja myöskin oli hän terve seitsemän yön kuluttua. Nyt
-Olavista tuntui, että tämä mies oli puhunut hänelle totta ja että hän
-oli oikea ennustaja, mistä hän sitten lieneekin saanut tämän
-ennustuksen. Silloin Olavi lähti toisen kerran miestä tapaamaan, puheli
-kauan hänen kanssaan ja tiedusteli tarkoin, mistä hän sai sen
-viisauden, että osasi tulevaisia ennustaa. Erakko sanoi, että
-kristittyjen jumala itse salli hänen tietää kaiken, mitä hän halusi, ja
-kertoi Olaville paljon Jumalan suurtöistä. Ja näiden puheiden jälkeen
-Olavi suostui ottamaan vastaan kasteen, ja niin tapahtui, että hän
-kastettiin kaikkine seuralaisineen. Varsin kauan hän viipyi siellä
-oppien oikeata uskoa, ja lähtiessään hän otti mukaansa pappeja ja muita
-hengellisiä.
-
-Syllingeiltä Olavi purjehti syksyllä Englantiin; hän viipyi siellä
-satamassa ja käyttäytyi nyt rauhallisesti, sillä Englanti oli kristitty
-maa ja hänkin oli nyt kristitty. Siellä levisi kautta maan
-käräjäviesti, että kaikkien miesten oli saavuttava käräjille. Mutta
-niiden kokoonnuttua saapui kuningatar nimeltä Gyda, jonka veli Olavi
-Kvaran ("kenkä") oli kuninkaana Irlannin Dublinissa.[89] Gyda oli ollut
-naimisissa Englannissa erään mahtavan jaarlin kanssa; tämä oli silloin
-kuollut, mutta hän hallitsi valtakuntaa miehensä kuoleman jälkeen.
-
-Mutta hänen valtakunnassaan oli mies nimeltä Alvine, suuri sankari ja
-sodankävijä. Hän oli kosinut Gydaa, mutta tämä oli vastannut, että hän
-halusi valita, kenet tahtoisi ottaa valtakuntansa miehistä, ja nyt
-olivat käräjät koolla sitä varten, että Gyda valitsisi itselleen
-miehen. Niille oli Alvine saapunut parhaisiin vaatteisiinsa
-koristautuneena, ja paljon muitakin oli siellä hyvin puettuina. Olavi
-oli tullut sinne, ja hänellä oli yllään myrskyasunsa ja päällimmäisenä
-karvainen viitta; hän seisoi seurueineen muita ulompaua.
-
-Gyda käyskenteli tarkastaen jokaista miestä, joka näytti hänestä
-miehevältä. Mutta saavuttuaan sinne, missä Olavi seisoi, hän katsoi
-tätä kasvoihin ja kysyi, mikä hän oli miehiään. Hän nimitti itseään
-Oleksi: "olen täällä muukalainen", hän sanoi. Gyda virkkoi:
-
-"Jos huolit minusta, niin valitsen sinut."
-
-"Sitä tarjousta en tahdo evätä", sanoi Olavi ja kysyi hänen nimeään,
-syntyperäänsä ja sukuaan.
-
-"Minä olen", hän virkkoi, "kuninkaantytär Irlannista. Olin tässä maassa
-naimisissa erään jaarlin kanssa, joka hallitsi tätä valtakuntaa. Hänen
-kuoltuaan olen itse hallinnut maata. Moni mies on kosinut minua, mutta
-ei yksikään sellainen, jonka kanssa olisin tahtonut mennä naimisiin, ja
-nimeni on Gyda."
-
-Hän oli nuori ja kaunis; Olavi ja hän puhelevat nyt asiasta ja tulevat
-yksimielisiksi, ja Olavi kihlaa Gydan.
-
-Alvine on tästä varsin pahoillaan; mutta Englannissa oli tapa
-sellainen, että kahden kilpaillessa jostakin oli ryhdyttävä taisteluun.
-Niin Alvine haastaa Olavin ottelemaan tästä asiasta. He sopivat
-taistelupaikasta, ja siinä tulee olla kaksitoista miestä kummallakin
-puolella. Mutta kun he kohtaavat toisensa, sanoo Olavi miehilleen, että
-heidän tulee tehdä hänen laillaan; hänellä oli iso sotakirves. Kun
-Alvine tavoitteli häntä miekallaan, iski Olavi sen hänen kädestään ja
-osasi toisella lyönnillä niin, että Alvine kaatui. Sitten Olavi sitoi
-Alvinen. Niin kävi Alvinen kaikkien miesten, että he joutuivat
-tappiolle ja sidottiin ja kuljetettiin Olavin majapaikkaan. Sitten hän
-käski Alvinen lähteä pois maasta ikipäiviksi, mutta Olavi anasti koko
-hänen omaisuutensa. Olavi sai sitten Gydan ja asusti Englannissa,
-toisinaan Irlannissa.
-
-Kerran, kun Olavi oli Irlannissa sotaretkellä ja he kulkivat aluksilla
-ja oli pakko turvautua rantaryöstöön, kävivät miehet maihin ja ajoivat
-rantaan joukon karjaa. Silloin tuli muuan talonpoika jäljessä ja pyysi
-Olavilta takaisin lehmiä, jotka hän omisti. Olavi kehoitti häntä
-ottamaan lehmänsä, jos voi ne löytää: "mutta älä hidastuta meidän
-matkaamme". Talonpojalla oli mukanaan iso koira; hän usutti sen
-karjalaumaan, ja siinä ajettiin satoja lehmiä. Mutta koira juoksenteli
-laumassa ja ajoi esiin niin monta lehmää, kuin talonpoika sanoi
-omistavansa, ja ne olivat kaikki merkityt samalla lailla. He arvelivat
-tästä, että koira oli valinnut oikein, ja se oli heistä merkillisen
-viisas eläin. Silloin Olavi kysyi, tahtoiko talonpoika antaa koiran
-hänelle; "kernaasti", sanoi talonpoika. Olavi antoi hänelle heti
-vastalahjaksi kultarenkaan ja lupasi hänelle ystävyytensä. Sitä koiraa
-nimitettiin Vigeniksi, ja se oli paras kaikista koirista; se oli
-Olavilla kauan sen jälkeen.
-
-Haakon jaarli hallitsi Norjaa eikä suorittanut mitään veroa siitä
-syystä, että Tanskan kuningas lahjoitti hänelle kaiken sen, mitä
-kuninkaalle tuli Norjasta, koska jaarlilla oli vaivaa ja kustannuksia
-puolustaessaan maata Gunhildin poikia vastaan. Mutta koska Harald
-kuningas oli ottanut vastaan kristinuskon, tahtoi hän, että myöskin
-Haakon jaarli antaisi kastaa itsensä. Hän kutsui jaarlin luokseen, ja
-hänen vaatimuksestaan tämä kastettiin kaikkine seuralaisineen. Kuningas
-antoi hänelle sitten pappeja ja muita hengellisiä ja sanoi, että jaarli
-kastattaisi kaiken kansan Norjassa. Niin he erosivat, ja Haakon jaarli
-lähti ulos merelle odottaen siellä myötäistä tuulta.
-
-Mutta kun nousi sellainen tuuli, että hän arveli pääsevänsä ulapalle,
-ajoi hän maihin kaikki hengelliset, mutta purjehti itse merelle. Jaarli
-laski itään Juutinrauman kautta hävitellen maata molemmin puolin. Mutta
-saavuttuaan Itä-Göötanmaan kohdalle hän laski maihin ja valmisti siellä
-suuren uhrin; silloin saapui lentäen kaksi korppia, jotka koikkuivat
-äänekkäästi. Jaarli päätteli tästä, että Oden oli ottanut vastaan uhrin
-ja hän saisi nyt hyvän sotaonnen. Jaarli poltti kaikki laivansa, kävi
-maihin miehineen ja retkeili kaikkialla vainonkilpeä kantaen, kunnes
-saapui Norjaan. Siellä hän kulki maitse aina Trondhjemiin asti.
-
-Tanskan kuningas Harald Gorminpoika sai kuulla, että Haakon jaarli oli
-luopunut kristinuskosta ja hävitellyt laajalti hänen maataan. Silloin
-Harald kuningas kutsui sotajoukon koolle ja lähti sitten Norjaan. Ja
-saavuttuaan siihen valtakuntaan, joka Haakon jaarlilla oli
-hallittavana, hän hävitti koko maan, mutta kaikki kansa pakeni
-tuntureille vieden mukanaan minkä voi kuljettaa.
-
-Sitten Tanskan kuningas aikoi purjehtia sotajoukkoineen Islantiin
-kostaakseen sen häpeän, että kaikki islantilaiset olivat sepittäneet
-hänestä pilkkarunoja. Islannissa oli säädetty laki, että laadittaisiin
-Tanskan kuninkaasta herjauslaulu jokaista ihmistä kohti, mikä maassa
-asusti. Syynä oli se, että muuan alus, jonka islantilaiset omistivat,
-oli tehnyt haaksirikon Tanskan rannikolla, mutta tanskalaiset anastivat
-kaiken tavaran ja sanoivat sitä hylkytavaraksi; ja se, joka tämän asian
-ratkaisi, oli kuninkaan kartanonhoitaja.
-
-Kuningas Harald käski erään taikataitoisen miehen mennä salaa Islantiin
-tutkimaan, mitä saisi tietoonsa; mies lähti valaan hahmossa. Mutta
-perille saavuttuaan hän liikkui länteen päin maan pohjanpuolta. Hän
-näki, että kaikki tunturit ja kummut olivat täynnä maahisia, toiset
-isoja, toiset pieniä. Mutta ennätettyään Vaapnafjordin edustalle hän
-tunkeutui vuonoon ja aikoi nousta maihin. Silloin saapui iso
-louhikäärme alas laaksosta, ja sitä seurasi joukko käärmeitä, konnia ja
-sisiliskoja, ja ne puhalsivat sappea häntä vastaan. Mutta hän lähti
-pois luodetta kohti aina Eyjafjordiin asti; hän tunkeutui siihen
-vuonoon, mutta siellä häntä vastaan tuli lintu niin iso, että siivet
-tapailivat tuntureita molemmin puolin, ja sen kera joukko muita
-lintuja, toiset isoja, toiset pieniä. Pois lähti hän sieltä länteen
-päin ja sitten etelään Breidefjordiin asti ja suuntasi kulkunsa
-vuonoon. Siellä häntä vastaan tuli iso härkä, se kahlasi mereen ja
-alkoi mylviä kamalasti; joukko maahisia seurasi sitä. Pois lähti hän
-sieltä ja aikoi nyt nousta maihin Reykjanesin eteläpuolella. Siellä
-häntä vastaan kävi jättiläinen, jolla oli kädessään rautasauva ja joka
-piti päätään tuntureita korkeammalla, ja joukko muita jättejä oli sen
-seurassa. Sieltä hän lähti itään: "siellä ei ollut mitään muuta", hän
-sanoi, "kuin hiekkaa ja erämaita ja rajuja rantahyrskyjä ulkopuolella,
-mutta meri niin avara maiden välillä, ettei siellä voi purjehtia
-suurpursillakaan". -- Sitten Tanskan kuningas palasi sotajoukkoineen
-etelään ja poistui Tanskaan; mutta Haakon jaarli antoi asuttaa maan
-uudelleen eikä sen koommin maksanut mitään veroa kuninkaalle.
-
-Kuningas Haraldin poika Svein -- hän jota sitten sanottiin
-Kaksiparraksi -- vaati valtakuntaa isältään; mutta nyt oli asian laita
-edelleen niinkuin ennenkin, ettei Harald kuningas halunnut jakaa
-Tanskaa kahtia antaakseen hänelle valtakunnan. Silloin Svein kerää
-sotalaivansa ja sanoo aikovansa viikinkiretkelle. Mutta laivaston
-kokoonnuttua Svein suuntasi kulkunsa Seelantiin ja siellä Isefjordiin.
-Vuonossa oli hänen isänsä Harald kuningas aluksineen, ja he
-varustausivat vainoretkelle lähtemään. Svein ryhtyi taistelemaan häntä
-vastaan, ja siinä sukeusi suuri taistelu; silloin riensi väkeä Harald
-kuninkaan luo, joten Sveinin täytyi väistyä ylivoimaa ja hän pakeni.
-Siinä Harald kuningas sai sellaisia haavoja, että kuoli. Sitten
-otettiin Svein Tanskan kuninkaaksi.
-
-Silloin vallitsi Sigvalde jaarli Vendinmaan Jomsborgia.[90] Hän oli
-ottanut Svein kuninkaan vangiksi ja vienyt hänet linnaansa ja pakotti
-hänet tekemään sovinnon vendiläiskuninkaan Burislavin kanssa; hänellä
-itsellään oli silloin puolisona Burislavin tytär Astrid. Sigvalde
-jaarli määräsi myöskin sovintoehdot; muussa tapauksessa sanoi jaarli
-aikovansa luovuttaa Sveinin vendien valtaan. Mutta kuningas tiesi, että
-nämä kiduttaisivat hänet hengiltä; hän suostui siis siihen, että jaarli
-saisi välittää sovinnon. Jaarli tuomitsi niin, että Svein kuningas
-saisi kuningas Burislavin tyttären Gunhildin, kuningas Burislav taasen
-saisi Tyra Haraldintyttären, Svein kuninkaan sisaren, mutta molemmat
-pitäisivät valtakuntansa ja heidän välillään vallitsisi rauha. Sen
-jälkeen Svein kuningas palasi Tanskaan puolisonsa Gunhildin kera;
-heidän poikiaan olivat Harald ja Knut Suuri. Niihin aikoihin
-tanskalaiset uhkasivat ankarasti lähteä Norjaan Haakon jaarlia vastaan.
-
-Svein kuningas laati suuret pidot ja kutsui niihin kaikki päälliköt
-valtakunnastaan; hänen oli määrä ottaa haltuunsa perintö isänsä
-Haraldin jälkeen. Kuningas lähetti silloin myöskin jomsviikingeille
-sanan, että Sigvalde jaarli ja Borgundarholmin Bue Digre ja heidän
-veljensä saapuivat sinne. Jomsviikingit lähtivät kesteihin mukanaan
-urheimmat miehensä; heillä oli neljäkymmentä alusta Vendinmaasta ja
-kaksikymmentä Skånesta.
-
-Ensimmäisenä kestipäivänä, ennenkuin Svein kuningas nousi isänsä
-kunniasijalle, hän joi tämän muistomaljan ja teki sellaisen lupauksen,
-että ennenkuin kolme talvea oli kulunut, hän olisi sotajoukkoineen
-Englannissa ja surmaisi kuningas Adalraadin[91] tai karkoittaisi hänet
-maasta. Tämä muistomalja oli kaikkien juotava, jotka olivat mukana
-perintöpidoissa. Jomsviikinkien päälliköille kaadettiin väkevintä
-juomaa suurimpiin sarviin. Mutta kun malja oli tyhjennetty, oli
-kaikkien miesten juotava Kristuksen muistomalja, ja jomsviikingeille
-kannettiin aina täysimmät maljat ja väkevintä juomaa. Kolmas oli
-Mikalin muistomalja, ja sen joivat kaikki. Tämän jälkeen Sigvalde
-jaarli joi isänsä muistomaljan ja teki sitten sen lupauksen, että
-ennenkuin kolme talvea oli kulunut, hän lähtisi Norjaan ja surmaisi
-Haakon jaarlin tai karkoittaisi tämän maasta. Sitten lupasi Torkel
-Korkea, hänen veljensä, että hän seuraisi Sigvalde jaarlia Norjaan eikä
-pakenisi taistelusta, niin kauan kuin Sigvalde pysyi paikallaan. Nyt
-lupasi Bue Digre, että hän lähtisi heidän kerallaan Norjaan eikä
-pakenisi Haakon jaarlia taistelussa. Sitten lupasi hänen veljensä
-Sigurd, että hän lähtisi Norjaan eikä pakenisi, niin kauan kuin suurin
-osa jomsviikinkejä taisteli. Sitten lupasi Vagn Aakenpoika, Buen
-sisarenpoika, että hän lähtisi heidän kerallaan Norjaan eikä palaisi
-takaisin, ennenkuin oli surmannut Torkel Leiran ja käynyt vuoteeseen
-tämän tyttären Ingebjårgin viereen. Moni muukin päällikkö teki
-lupauksia. Sinä päivänä miehet joivat perintöolutta; mutta seuraavana
-aamuna, nukuttuaan kyllikseen, jomsviikingeistä tuntui, että he olivat
-puhuneet liikoja, ja he kokoontuivat nyt neuvottelemaan, miten
-menettelisivät retkeensä nähden. He sopivat siitä, että varustautuvat
-niin joutuin kuin mahdollista, ja järjestävät nyt aluksensa ja
-sotajoukkonsa kuntoon. Siitä levisi huhu laajalle kautta maiden.
-
-Eirik jaarli Haakoninpoika sai kuulla tämän sanoman. Hän keräsi heti
-väkeä ympärilleen ja matkasi sitten tunturien poikki Trondhjemiin
-isänsä luo. Molemmat jaarlit veistättivät vainovasamia ja lähettivät
-sanan kautta maiden aina Haalogalantiin asti kutsuen kokoon väkeä ja
-aluksia. Haakon jaarli lähti heti etelään päin Möreen vakoilemaan ja
-väkeä kokoamaan, mutta Eirik keräsi sotajoukon ja johdatti sen etelän
-puolelle.
-
-Jomsviikingit suuntasivat laivastonsa Limfjordiin ja purjehtivat sieltä
-ulos merelle. Haakon jaarlin valtakuntaan saavuttuaan he käyvät heti
-ryöstämään ja matkaavat pohjoiseen päin kaikkialla vainokilpeä kantaen.
-Geirmundiksi nimitetään muuatta miestä, joka purjehti nopealla purrella
-mukanaan muutamia miehiä. Hän saapui Möreen ja tapasi siellä Haakon
-jaarlin, astui pöydän ääreen ja kertoi uutisen, että eteläpuolella oli
-sotajoukko, Tanskasta tullut. Jaarli kysyi, tiesikö hän sen varmasti.
-Geirmund kohotti toista käsivarttaan, ja siitä oli käsi lyöty poikki,
-ja sanoi, että siinä oli merkki sotajoukon saapumisesta. Sitten jaarli
-tiedusteli tarkoin tästä sotajoukosta. Geirmund sanoo, että
-jomsviikingit olivat tulleet ja surmanneet monta miestä ja rosvoilleet
-laajalti. "He kulkevat", hän virkkaa, "joutuin ja hurjasti. Enpä luule
-kauan kestävän, ennenkuin he saapuvat näille maille." Sitten jaarli
-souti kaikkien vuonojen kautta, sisään toisesta väylästä ja ulos
-toisesta; hän kulki yötä ja päivää ja piti vakoojia liikkeellä, sekä
-etelän puolella vuonoissa että pohjan puolella, missä Eirik liikkui
-sotajoukon kanssa. Mutta Eirik jaarli kulki etelään päin niin nopeasti
-kuin taisi.
-
-Sigvalde jaarli suuntasi laivastonsa pohjoista kohti. Mutta vaikka
-viikingit tapasivatkin maan asukkaita, eivät nämä koskaan ilmoittaneet
-totuuden mukaisesti, mitä jaarleilla oli tekeillä. Viikingit
-hävittelivät kaikkialla, minne saapuivat. He laskivat Håd-saaren[92]
-rantaan, nousivat siellä maihin ja rosvosivat, kuljettivat aluksille
-sekä väkeä että karjaa, mutta surmasivat kaikki asekuntoiset miehet.
-Mutta heidän käydessään alas laivoilleen saapui heidän luokseen vanha
-talonpoika. Hän sanoi:
-
-"Ette te liiku sodankävijäin lailla, ajatte vain rantaan lehmiä ja
-vasikoita; suuremman saaliin te saisitte, jos valtaisitte karhun, joka
-nyt on joutumaisillaan karhunkuoppaan."
-
-"Mitä mies haastelee?" he huutavat; "voitko kertoa meille jotain Haakon
-jaarlista?"
-
-Talonpoika vastaa:
-
-"Hän purjehti eilen Hjårunda-vuonoon; hänellä oli laiva tai pari, ei
-niitä ollut ainakaan kolmea enempää, eikä hän ollut siihen mennessä
-kuullut mitään teistä."
-
-Bue ja hänen miehensä ryntäsivät heti aluksilleen ja jättivät kaiken
-saaliin jälkeensä. Bue virkkoi:
-
-"Käyttäkäämme nyt hyväksemme sitä, että olemme saaneet uutisia, niin
-että voimme olla lähimpänä voittoa."
-
-Mutta aluksiinsa päästyään he soutivat heti ulos rannasta. Sigvalde
-jaarli huusi heille tiedustellen kuulumisia. He sanoivat, että Haakon
-jaarli oli siellä vuonossa. Sitten jaarli päästi laivastonsa irti, ja
-he lähtivät soutaen kiertämään saarta.
-
-Haakon jaarli ja hänen poikansa Eirik jaarli olivat koonneet
-laivastonsa siihen lähitienoille; heillä oli puolitoista sataa[93]
-alusta, ja he olivat kuulleet jomsviikinkien saapuneen Hådiin. Jaarlit
-soutivat nyt pohjoista kohti näitä etsiäkseen, ja Hjårungavaagiin
-saavuttuaan he tapasivat vihollisensa. Molemmin puolin järjestetään
-laivastot taisteluun. Keskellä laivastoa oli Sigvalde jaarlin viiri,
-sitä vastaan asettui Haakon jaarli; Sigvaldella oli kaksikymmentä
-alusta, mutta Haakonilla kuusikymmentä. Toisella sivustalla olivat Bue
-Digre ja hänen veljensä Sigurd kahdenkymmenen laivan kera; näitä
-vastaan johti Eirik jaarli Haakoninpoika kuuttakymmentä laivaa.
-Toisella sivustalla ohjasi Vagn Aakenpoika kahtakymmentä alusta, mutta
-näitä vastassa oli kuusikymmentä laivaa.
-
-Sitten laivastot iskivät yhteen, ja nyt sukeusi mitä hurjin taistelu,
-ja paljon väkeä kaatui molemmin puolin, mutta enemmän kuitenkin
-Haakonin joukosta, sillä jomsviikingit taistelivat voimakkaasti ja
-rohkeasti ja tuimasti ja ampuivat suoraan kilpien puhki. Niin monta
-asetta suunnattiin kohti Haakon jaarlia, että hänen panssarinsa kävi
-aivan kuluneeksi ja hyödyttömäksi, joten hän heitti sen yltään. Siitä
-puhuu Tind Halkelinpoika:
-
-    Vaatetta, min valmisti
-    kultakoru-nainen
-    (kasvoi kalpain kalske)
-    käynyt ei käyttäminen,
-    kun panssariurhon
-    uhrata täytyi
-    merikuninkaan paita
-    (raivattiin meriratsut);
-    kun rannalla rikki
-    rengaspaita Sårlen
-    jaarlilta murtui
-    (merkkejä siitä hän sai).
-
-Jomsviikingeillä oli isommat ja korkealaitaisemmat laivat, mutta
-molemmin puolin työnnyttiin rohkeasti eteenpäin. Vagn Aakenpoika
-tunkeutui niin rajusti päin Svein Haakoninpojan laivaa, että tämä
-väistyi siitä ja oli lähtemäisillään pakoon. Silloin Eirik jaarli
-siirtyi sinne ja asettui rintamaan Vagnia vastaan. Vagn peräytyi
-vuorostaan, ja laivat olivat nyt entisellään. Eirik jaarli kääntyi
-takaisin omalle puolelleen, mutta siellä olivat hänen miehensä
-väistyneet taaksepäin ja Bue oli irroittanut aluksensa rintamastaan
-aikoen seurata pakenevia. Silloin Eirik jaarli asettui Buen aluksen
-rinnalle, ja siinä syntyi tuima iskuottelu, ja kaksi tai kolme Eirikin
-aluksista työntyi Buen laivan ympärille. Silloin puhkesi rajusää ja
-satoi rakeita niin suuria, että yksi rae painoi yhden äyrin.[94] Nyt
-Sigvalde katkaisi pidäkeköydet ja käänsi purtensa aikoen paeta. Vagn
-Aakenpoika huusi hänelle pyytäen häntä luopumaan paosta, mutta Sigvalde
-ei tahtonut kuulla, mitä hän sanoi; silloin Vagn singahutti keihään
-hänen jälkeensä ja osasi siihen mieheen, joka istui peräsimen ääressä.
-Sigvalde jaarli soudatti pois viisineljättä laivaa, mutta jäljelle jäi
-viisikolmatta.
-
-Silloin Haakon jaarli siirsi aluksensa Buen purren toiselle puolen;
-siinä jäi Buen miehille lyhyelti aikaa iskujen välille. Vigfus,
-Vigaglumin poika, tarttui sarvi-alasimeen, joka oli tuhdolla ja jota
-muuan mies vast'ikään oli käyttänyt korjatessaan miekkansa kahvaa.
-Vigfus oli perin väkevä mies; hän heitti alasimen kaksin käsin ja
-lennätti sen Aslak Holmskallen päähän, niin että sarvi työntyi
-aivoihin. Aseet eivät olleet varemmin pystyneet Aslakiin, mutta hän oli
-iskenyt kahden puolen; hän oli Buen kasvatti ja keulavartija.
-
-Tämän taistelun kestäessä Eirikin miehet nousivat Buen alukseen ja
-tunkeutuivat peräpuoleen Buea kohti. Silloin Torstein Midlang iski Buea
-nenän poikki ja katkaisi nenänsuojuksen; siitä tuli iso haava. Bue
-sivalsi Torsteinia kylkeen, niin että leikkasi miehen keskeltä kahtia.
-Silloin Bue nosti kaksi arkkua täynnä kultaa ja huusi äänekkäästi:
-"Laidan yli, kaikki Buen miehet!" Hän heittäytyi mereen arkkuineen, ja
-moni hänen miehistään syöksyi sitten laidan yli, mutta toisia kaatui
-alukseen, sillä armonpyyntöihin ei ollut aikaa. Niin raivattiin Buen
-alus puhtaaksi keulasta perään asti ja sitten laiva toisensa jälkeen.
-Sen jälkeen Eirik jaarli siirtyi Vagnin aluksen viereen ja kohtasi
-siellä kovaa vastarintaa. Lopulta kuitenkin hänen laivansa raivattiin
-puhtaaksi, mutta Vagn joutui vangiksi itse kolmantenakymmenentenä;
-heidät vietiin sidottuina maihin.
-
-Silloin Torkel Leira astui luo ja sanoi näin:
-
-"Sen lupauksen sinä teit, Vagn, että surmaisit minut, mutta minusta
-näyttää nyt luultavammalta, että minä surmaan sinut."
-
-Torkelilla oli iso sotakirves kädessään; hän iski sitä, joka istui
-äärimmäisenä hirrellä. Vagn ja hänen miehensä olivat sidotut siten,
-että köysi oli kiedottu heidän jalkoihinsa, mutta kädet olivat vapaina.
-Silloin muuan heistä virkkoi:
-
-"Minulla on kädessäni solki, ja sen minä pistän maahan, jos tunnen
-jotain, kun pääni on katkaistu."
-
-Hänen kaulansa katkaistiin, ja solki putosi silloin maahan hänen
-kädestään. Siinä istui kaunis pitkätukkainen mies; hän kietoi hiukset
-päänsä ympäri, kurotti kaulaansa ja sanoi:
-
-"Älä tahraa tukkaa vereen."
-
-Muuan mies tarttui tukkaan käsin ja piteli sitä. Torkel heilautti
-kirvestä iskeäkseen; viikinki nykäisi kiivaasti päätään ja se, joka
-piteli kiinni, antoi myöten; kirves osui hänen molempiin käsiinsä ja
-katkaisi ne, niin että terä työntyi maahan. Silloin saapui paikalle
-Eirik jaarli tiedustellen:
-
-"Kuka tuo komea mies on?"
-
-"Sigurdiksi minua mainitaan", hän vastasi, "ja minua pidetään Buen
-poikana; vielä eivät kaikki jomsviikingit ole hengiltä".
-
-Eirik sanoo: "Kaikesta päättäen sinä olet Buen oikea poika; haluatko
-armoa?"
-
-"Riippuu siitä, kuka tarjoaa", virkkaa Sigurd.
-
-"Se tarjoaa, jolla on valta tehdä se, Eirik jaarli."
-
-"Silloin haluan", hän sanoo; hänet irroitettiin köydestä. Silloin
-virkkoi Torkel Leira:
-
-"Jos sinä haluat antaa armoa kaikille näille miehille, jaarli, niin ei
-ainakaan Vagn Aakenpoika milloinkaan pääse tästä hengissä."
-
-Ja hän ryntäsi kohti kirves koholla; mutta Skarde viikinki heittäytyi
-kumoon köydestä ja kaatui Torkelin jalkoihin. Torkel suistui pitkälleen
-hänen päälleen; silloin Vagn tempasi kirveen, heilautti sitä ja iski
-Torkeliin surmaniskun. Mutta jaarli sanoi:
-
-"Vagn, haluatko armoa?"
-
-"Haluan", tämä vastasi, "jos sitä saamme kaikki".
-
-"Irroittakaa heidät köydestä", sanoi jaarli; ja niin tehtiin.
-Kahdeksantoista oli surmattu, mutta kaksitoista sai armon.
-
-Haakon jaarli ja joukko muita istui puunrungolla. Silloin helähti
-jousenjänne Buen aluksella, mutta vasama osui Valdersin Gissuriin, joka
-istui jaarlia lähinnä ja oli komeassa puvussa. Muutamat miehet kävivät
-laivaan ja löysivät siellä Haavard Rauhantuojan; hän seisoi aluksen
-partaalla polvillaan, sillä häneltä oli katkaistu jalat, ja kädessään
-hänellä oli kaari. Mutta heidän päästyään laivaan kysyi Haavard:
-
-"Kuka kaatui puunrungolta?"
-
-Miehet sanoivat, että hänen nimensä oli Gissur.
-
-"Silloin minulla oli huonompi onni kuin odotin."
-
-"Onnettomuus oli kyllin suuri", he sanovat, "eikä sinua pidä enempää
-tuottaman". -- Ja he surmasivat hänet. Sitten tutkittiin taistelukenttä
-ja tavarat kannettiin jaettaviksi; viisikolmatta jomsviikinkien laivaa
-oli raivattu puhtaiksi.
-
-Sen jälkeen sotajoukko hajaantui. Haakon jaarli lähti Trondhjemiin ja
-oli perin pahoillaan siitä, että Eirik oli antanut Vagn Aakenpojalle
-armon. Niin kerrotaan, että Haakon jaarli oli tässä taistelussa
-uhrannut Erling poikansa saadakseen voiton ja että sitten syntyi
-raemyrsky ja mieshukka kävi jomsviikinkien puolella tuntuvammaksi.
-Eirik jaarli lähti sitten Ylämaihin ja sieltä idän puolelle
-valtakuntaansa, ja Vagn Aakenpoika matkasi hänen kerallaan. Silloin
-Eirik naitti Torkel Leiran tyttären Ingebjårgin Vagnille, antoi hänelle
-oivan purren kaikkine varusteineen ja hankki hänelle siihen väkeä; he
-erosivat parhaina ystävinä. Vagn palasi sitten kotiinsa Tanskaan ja
-tuli mainehikkaaksi mieheksi; hänen suvustaan on moni suurmies
-lähtenyt.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Harald Grenske oli kuninkaana Vestfoldissa, jonka Tanskan kuningas
-Harald Gorminpoika oli hänelle antanut; hän sai vaimokseen Aastan,
-Gudbrand Kulan tyttären. Eräänä kesänä, ollessaan sotaretkellä
-Itämailla omaisuutta hankkimassa, Harald Grenske saapui Svitjodiin.
-Siellä oli kuninkaana Olavi Ruotsalainen, Eirik Voitokkaan ja Sigridin
-poika. Sigrid oli silloin leski, ja hänellä oli monta suurta kartanoa
-Svitjodissa. Mutta kuultuaan, että kasvatusveljensä Harald Grenske oli
-saapunut maihin niille tienoin, hän lähetti heti miehiä tämän luokse ja
-kutsui hänet kesteihin; Harald oli heti valmis siihen ja lähti sinne
-suuren seurueen kera.
-
-Siitä tuli oivat pidot; kuningas ja kuningatar istuivat kunniasijalla
-ja joivat yhdessä iltasella, ja kaikille hänen miehilleen kaadettiin
-runsaasti juomaa. Kun kuningas illalla kävi makuulle, oli hänen
-vuoteessaan teltta kalliista kankaasta; siinä rakennuksessa oli vain
-harvoja miehiä. Mutta kun kuningas oli riisuutunut ja käynyt
-vuoteeseen, saapui kuningatar hänen luokseen, kaatoi hänelle omin käsin
-ja houkutteli häntä juomaan, ja Sigrid oli perin suopea. Kuningas oli
-varsin juovuksissa ja samaten hänkin. Sitten kuningas nukkui, ja
-kuningatarkin kävi levolle.
-
-Sigrid oli erittäin viisas nainen ja aavisti ennalta paljon asioita.
-Seuraavana aamuna tarjoiltiin hyvin uutteraan; mutta tapahtui, niinkuin
-usein käy, kun ihmiset tulevat pahasti humalaan, että seuraavana
-päivänä useimmat varovat juomasta; mutta kuningatar oli hilpeä, ja hän
-ja Harald juttelivat keskenään. Hän sanoi silloin arvostavansa ne tilat
-ja sen valtakunnan, mitkä hänellä oli Svitjodissa, yhtä suuriksi kuin
-Haraldin kuningaskunnan ja omaisuuden Norjassa. Tämä puhe teki
-kuninkaan alakuloiseksi, eikä mikään ilahduttanut häntä; hän halusi
-lähteä pois ja oli mieleltään sairas, mutta kuningatar oli varsin
-iloinen ja saattoi hänet suurin lahjoin matkaan.
-
-Niin Harald lähti syksyllä takaisin Norjaan, vietti kotona talven ja
-oli jotensakin nyrpeällä mielellä. Seuraavana kesänä hän lähti
-Itämaille sotalaivastoineen ja suuntasi silloin kulkunsa Svitjodiin;
-hän lähetti Sigridille sanan, että halusi tavata tämän. Sigrid ratsasti
-hänen luokseen, ja he puhelivat keskenään. Hän esitti heti kysymyksen,
-tahtoiko Sigrid mennä naimisiin hänen kanssaan. Sigrid vastasi, että
-hän menetteli mielettömästi ja että hän oli ennestään niin hyvissä
-naimisissa, että se kyllä riitti hänelle. Harald sanoo, että Aasta on
-hyvä ja oiva nainen, "mutta hän ei ole niin hyvää sukua kuin minä
-itse". Sigrid vastaa:
-
-"Saattaa olla niin, että sinä olet suurempaa sukua kuin hän; luulisin
-kuitenkin, että hänen rinnallaan viihtyy teidän molempain onni."
-
-Harvoja sanoja he vaihtoivat, ennenkuin kuningatar ratsasti pois.
-Kuningas Harald oli silloin perin raskasmielinen; hän valmistausi
-ratsastamaan takaisin sisämaahan Sigrid kuningattaren luo; useat miehet
-varoittivat häntä siitä, mutta tästä huolimatta hän lähti suuren
-seurueen kera ja saapui siihen taloon, jota kuningatar hallitsi. Samana
-iltana sinne tuli eräs toinen kuningas; hän oli nimeltään
-Vissavald,[95] idän puolelta Gardariikista, ja hän saapui kosimaan.
-Kuninkaat ja kaikki heidän miehensä saivat sijansa suuressa ja vanhassa
-tuvassa; sellainen oli myöskin koko sisustus, mutta ylenmäärin
-tarjottiin sinä iltana juomaa niin väkevää, että kaikki tulivat
-humalaan, ja sekä päävahti että ulkovahti nukkuivat. Silloin Sigrid
-kuningatar käski käydä yöllä heidän kimppuunsa sekä asein että tulen
-avulla; siinä paloi tupa ja sisällä olevat miehet, mutta ne
-surmattiin, jotka pääsivät ulos. Sigrid sanoi, että siten hän riistää
-pikkukuninkailta halun saapua vieraista maista häntä kosimaan; siitä
-pitäen häntä nimitettiin "Sigrid Ylpeäksi".
-
-Kun ne miehet, jotka Harald oli jättänyt aluksia vartioimaan, saivat
-kuulla kuninkaan surmasta, he palasivat heti Norjaan ja kertoivat tämän
-sanoman sekä syyn, miksi Harald oli lähtenyt Sigrid kuningattaren luo.
-Aasta lähti silloin Ylämaihin isänsä luo, ja tämä otti hänet hyvin
-vastaan; mutta molemmat olivat perin suuttuneita siitä, mitä
-Svitjodissa oli tapahtunut ja että Harald oli aikonut hyljätä hänet.
-Aasta Gudbrandintytär synnytti kesällä pojan; se poika sai nimen Olavi
-ja kastettiin vedellä.[96]
-
-       *       *       *       *       *
-
-Haakon jaarli hallitsi Norjassa kaikkialla meren partaalla. Silloin
-maassa oli hyviä vuosia ja rauha talonpoikien kesken. Jaarli oli
-talonpoikain suosiossa suurimman osan elämäänsä. Mutta ajan mittaan
-tapahtui asein, että hän kohteli naisia sopimattomasti. Tässä hän meni
-niin pitkälle, että otatti mahtavien miesten tyttäriä ja kuljetutti
-heidät kotiinsa, makasi heidän luonaan viikon tai kaksi ja lähetti
-heidät sitten takaisin. Tästä koitui hänelle paljon vihamielisyyttä
-naisten sukulaisten taholta, ja talonpojat alkoivat nurista, niinkuin
-tröndien tapana on, milloin vain jokin käy heidän mieltänsä vastaan.
-
-Haakon jaarli sai kuulla puhuttavan, että lännen puolella meren takana
-oli mies, joka nimitti itseään Oleksi ja jota pidettiin kuninkaana;
-mutta jaarli aavisti muutamain miesten kertomuksesta, että hän saattoi
-olla norjalaista kuningassukua. Hänelle oli kerrottu, että Ole sanoi
-itseään gerdiläiseksi, mutta jaarli oli kuullut, että Trygve
-Olavinpojalla oli ollut poika, joka oli lähtenyt itään Gardariikiin ja
-siellä varttunut Valdemar kuninkaan luona, ja hänen nimensä oli Olavi.
-Jaarli oli myöskin tiedustellut ahkerasti tästä miehestä, ja hän
-aavisti, että sama mies oli nyt saapunut sinne Länsimaihin.
-
-Oli muuan mies nimeltä Tore Klakka, Haakon jaarlin hyvä ystävä;
-hän oleskeli pitkiä aikoja sotaretkillä, mutta usein myöskin
-kauppamatkoilla ja tunsi maailmaa laajalti. Tämän miehen jaarli lähetti
-länteen meren poikki, pyysi häntä lähtemään kauppamatkalle Dubliniin,
-niinkuin monen tapana oli niihin aikoihin, ja kuulustelemaan, mikä tämä
-Ole oli miehiään; mutta jos hän havaitsisi todeksi, että hän oli Olavi
-Trygvenpoika tai joku toinen Norjan kuningassukujen jälkeläinen, niin
-Toren oli punottava salajuonia häntä vastaan, jos se kävi päinsä.
-
-Sen jälkeen Tore lähti Irlannin Dubliniin ja tiedusteli Olea; tämä oli
-siellä sukulaisensa kuningas Olavi Kvaranin luona. Sitten Tore toimitti
-niin, että pääsi puheisiin Olen kanssa; Tore oli perin taitavasanainen.
-Mutta kun he olivat kauan puhelleet keskenään, ryhtyi Ole kyselemään
-Norjasta, ensinnä Ylämaiden kuninkaista ja kuka heistä vielä oli
-hengissä tai mitä valtakuntia heillä nykyään oli; hän tiedusteli
-myöskin, kuinka suosittu Haakon jaarli oli maassaan. Tore vastasi:
-
-"Jaarli on niin mahtava mies, ettei yksikään uskalla puhua hänen
-mieltänsä vastaan, mutta syynä on se, ettei ole toista, kenen puoleen
-käännyttäisiin. Mutta sanoakseni teille totuuden, niin tunnen monen
-kelpo miehen mielen ja samaten rahvaankin, ja he olisivat varsin
-halukkaat ja valmiit, jos maahan saapuisi kuningas Harald Kaunotukan
-sukua. Mutta siihen emme keksi mitään neuvoa ja eniten siitä syystä,
-että nyt on saatu kokea, että huonosti kannattaa taistella Haakon
-jaarlia vastaan."
-
-Kun he olivat usein keskustelleet tästä, ilmaisee Ole Torelle nimensä
-ja syntyperänsä ja tiedustelee hänen mieltään, arvelisiko hän
-talonpoikien ottavan Olavin kuninkaaksi, jos hän lähtisi Norjaan. Tore
-kannusti häntä innokkaasti tälle matkalle ja ylisti häntä ja hänen
-kuntoaan ylenmäärin. Niin Olavissa heräsi voimakas halu palata
-perintövaltakuntaansa, ja hän lähti purjehtimaan Norjaa kohti, mukanaan
-Tore. Mosterin[97] luona hän astui ensiksi maihin Norjassa ja antoi
-siellä pitää messun teltassa; samalle paikalle rakennettiin myöhemmin
-kirkko. Tore Klakka sanoi kuninkaalle, ettei ollut neuvokasta ilmaista,
-kuka hän oli, eikä hänen pitänyt antaa mitään vihiä tulostaan, vaan oli
-kuljettava niin joutuisasti kuin suinkin jaarlia vastaan ja yllätettävä
-hänet äkkiarvaamatta. Olavi kuningas teki niin; hän matkasi pohjoista
-kohti yötä ja päivää, milloin tuuli oli suotuisa, eikä antanut väestön
-saada mitään tietoa siitä, kuka oli purjehtimassa. Mutta Agdenesiin[98]
-saavuttuaan hän sai kuulla, että Haakon jaarli oli vuonossa ja oli
-joutunut riitaan talonpoikien kanssa. Mutta kun Tore kuuli näin
-puhuttavan, niin asian laita olikin aivan toinen, kuin hän oli
-odottanut; sillä jomsviikinki-taistelun jälkeen olivat kaikki Norjan
-miehet Haakon jaarlin parhaita ystäviä hänen saavuttamansa voiton
-vuoksi, jolla hän oli pelastanut koko maan vainosta; mutta nyt oli
-käynyt niin huonosti, että maahan oli saapunut suuri päällikkö, mutta
-talonpojat olivatkin suuttuneet jaarliin.
-
-Haakon jaarli oli vierailemassa Guldalin Medalhusissa. Orm Lyrgja oli
-nimeltään muuan mies, mahtava talonpoika; hänellä oli vaimo nimeltä
-Gudrun, Lundarin Bergtorin tytär, jota sanottiin Lunden auringoksi,
-sillä hän oli erittäin kaunis nainen. Jaarli lähetti orjansa Ormin luo
-sellaiselle asialle, että heidän oli tuotava tämän vaimo hänen
-luokseen. Orjat esittivät asiansa; Orm pyysi heitä ensinnä käymään
-iltaselle. Mutta ennenkuin he olivat sen päättäneet, oli Ormin luo
-saapunut naapuristosta useita miehiä, joille tämä oli lähettänyt sanan.
-Orm sanoi silloin, ettei Gudrun millään ehdolla lähde orjien mukaan. Ja
-Gudrun pyysi heitä sanomaan jaarlille, ettei hän saapuisi tämän luo,
-ellei Remulin Toraa lähetettäisi häntä noutamaan; tämä oli mahtava
-emäntä ja jaarlin rakastajattaria. Orjat sanovat tulevansa sinne toisen
-kerran sellaisin keinoin, että talonpoika ja emäntä pian saavat katua
-tätä, ja he uhkailevat ankarasti, ennenkuin lähtevät tiehensä.
-
-Mutta Orm antoi vainovasaman kiertää laajalti ympäristössä ja lähetti
-sen mukana sellaisen sanoman, että kaikkien miesten oli tartuttava
-aseisiin Haakon jaarlia vastaan ja surmattava hänet. Vähää varemmin
-jaarli oli ottanut Brynjulv nimisen miehen vaimon, ja se teko oli
-herättänyt suurta suuttumusta, ja jo silloin olivat miehet tuumineet
-tarttua aseisiin.
-
-Viestin saatuaan koko rahvas kävi aseisiin ja lähti marssimaan
-Medalhusia kohti. Mutta jaarli sai siitä vihiä ja poistui talosta
-miehineen; hän piiloutui syvään laaksoon, jota siitä pitäen sanotaan
-Jaarlinlaaksoksi. Seuraavan päivän jaarli piti silmällä talonpoikain
-sotajoukkoa. Nämä asettivat miehiä kaikille teille ja arvelivat, että
-jaarli oli poistunut laivoilleen; mutta laivastoa johti hänen poikansa
-Erlend, toivehikas nuorukainen. Mutta yön tullen jaarli lähetti väkensä
-pois ja käski sen matkata metsäteitse Orkedaleniin:
-
-"Teille ei kukaan tee mitään vahinkoa, ellen minä ole lähistöllä;
-lähettäkää sana Erlendille, että hän purjehtii vuonoa myöten, jotta
-voimme tavata toisemme Möressä. Minä pääsen kyllä piiloon
-talonpojilta."
-
-Sen jälkeen jaarli lähti matkaan mukanaan Kark niminen orja. Gul-joki
-oli jään peitossa, ja siihen hän antoi hevosensa upota ja jätti
-jälkeensä viittansa; mutta he lähtivät itse erääseen luolaan, jolla
-siitä pitäen on ollut nimenä Jarlsheller. Sitten he nukkuivat, mutta
-herättyään Kark kertoo nähneensä sellaisen unen, että luolan ohi kulki
-musta ja ruma mies, jonka hän pelkäsi käyvän sisään; mutta se mies
-sanoi hänelle, että "Ulle" oli kuollut. Jaarli virkkoi, että varmaankin
-Erlend oli saanut surmansa. Jälleen nukahti Tormod Kark toistamiseen ja
-parahti unessa. Mutta herättyään hän kertoi unessa nähneensä, että sama
-mies astui samaa tietä takaisin, ja tämä pyysi häntä sanomaan
-jaarlille, että nyt olivat kaikki salmet suljetut. Kark kertoi
-jaarlille unensa; tämä arveli, että moinen seikka varmaankin ennusti
-hänelle lyhyttä elämää.
-
-Sitten he nousivat ja kävivät Remulin taloon. Jaarli lähetti Karkin
-Toran luo pyytämään, että tämä saapuisi salaa hänen luokseen; hän teki
-niin ja otti jaarlin hyvin vastaan. Jaarli pyysi Toraa piilottamaan
-hänet muutamaksi yöksi, kunnes talonpojat ennättäisivät hajaantua.
-
-"Täältä sinua etsitään", sanoi Tora, "kautta koko taloni, sekä sisältä
-että ulkoa, sillä moni tietää, että minä autan sinua kernaasti kykyni
-mukaan. Mutta onpa talossani muuan paikka, mistä minä en rupeaisi
-moista miestä etsimään; se on sikopahna."
-
-He saapuivat sinne; jaarli virkkoi: "Tänne meidän on nyt asettuminen;
-henki on ensinnä pelastettava."
-
-Orja kaivoi siihen avaran haudan ja kantoi mullan syrjään; sitten hän
-sovitti lautoja ylitse. Tora kertoi jaarlille, että Olavi Trygvenpoika
-oli saapunut vuonoon ja surmannut hänen poikansa Erlendin. Sitten
-jaarli kävi hautaan Karkin kera; mutta Tora levitti lautoja ylitse,
-lakaisi multaa ja lantaa päälle ja ajoi siat siihen rypemään; se
-sikopahna oli ison kiven juurella.
-
-Olavi Trygvenpoika saapui vuonoon viidellä suurpurrella, mutta siellä
-Haakon jaarlin poika Erlend souti häntä vastaan kolmella aluksella.
-Laivojen lähetessä toisiaan Erlend ja hänen miehensä aavistivat vaaran
-uhkaavan ja suuntasivat kulkunsa maihin päin. Mutta kun Olavi näki
-suurpurjeisen laskevan vuonoa myöten ulospäin, hän ajatteli, että
-siellä mahtoi liikkua Haakon jaarli, ja käski nyt soutaa niiden jälkeen
-niin voimakkaasti kuin miehet jaksoivat. Kun Erlendin miehet olivat
-päässeet melkein rantaan asti, he soutivat aluksensa karille,
-heittäytyivät heti mereen ja pyrkivät maihin. Silloin saapuivat Olavin
-laivat perille. Olavi näki perin komean miehen uivan; hän tarttui
-peräsimen varteen ja lennätti sen tuota miestä kohti, ja isku osui
-Erlend jaarlinpojan päähän, niin että pääkoppa halkesi aivoihin asti;
-siihen Erlend heitti henkensä. Olavin miehet surmasivat monta miestä,
-mutta toisia pääsi pakoon; muutamia he ottivat vangiksi, antoivat
-näille armon ja saivat kuulla uutisia.
-
-Olaville kerrottiin silloin, että talonpojat olivat ajaneet Haakon
-jaarlin pois ja tämä oli heitä paossa ja koko hänen joukkonsa oli
-hajallaan. Sitten talonpojat tulevat Olavin luo, ja molemmin puolin he
-mielistyvät toisiinsa ja ryhtyvät heti yksiin tuumiin. Talonpojat
-ottavat hänet kuninkaakseen, ja yhdessä he päättävät käydä Haakon
-jaarlia etsimään. He lähtevät Gul-laaksoon, ja heistä tuntuu
-luultavimmalta, että jaarli on Remulissa, jos missään, koska Tora oli
-hänen rakkain ystävänsä niillä tienoin. He matkaavat nyt sinne ja
-etsivät jaarlia sekä sisältä että ulkoa, mutta eivät löydä häntä. Ja
-silloin Olavi piti kotikäräjiä ulkona tanhualla; hän seisoi sillä
-isolla kivellä, joka sijaitsi sikopahnan luona. Sieltä Olavi puhui, ja
-niin hän virkkoi puheessaan, että palkitsisi sekä tavaralla että
-kunnialla sitä miestä, joka tuottaisi tuhon Haakon jaarlille.
-
-Tämän puheen kuulivat jaarli ja Kark; heillä oli valoa kuopassaan.
-Jaarli virkkoi:
-
-"Miksi olet niin kalpea, mutta toisin ajoin taas musta kuin multa? Eikö
-syynä ole se, että aiot pettää minut?"
-
-"Ei", vastaa Kark.
-
-"Me kaksi olemme syntyneet samana yönä", sanoo jaarli; "lyhyelti on
-väliä meidän kuolemallammekin".
-
-Iltapuoleen Olavi lähti pois. Mutta kun tuli yö, niin jaarli pysytteli
-valveilla, mutta Kark nukkui ja käyttäytyi omituisesti. Silloin jaarli
-herätti hänet ja kysyi, mitä hän oli uneksinut. Hän sanoo:
-
-"Olin nyt Ladessa, ja Olavi Trygvenpoika pani kultakoristeen kaulaani."
-
-Jaarli vastaa: "Silloin Olavi Trygvenpoika koristaa kaulasi
-verenkarvaisella renkaalla, jos hänet tapaat. Varo nyt itseäsi siitä,
-mutta minulta saat hyvää niinkuin ennenkin, äläkä petä minua."
-
-Sitten molemmat pysyivät valveilla, ikäänkuin kumpikin olisi vartioinut
-toista; mutta aamupuoleen jaarli nukkui ja käyttäytyi heti omituisesti;
-hän jännitti sääriään ja niskaansa ikäänkuin aikoen nousta ja huusi
-äänekkäästi ja rumasti. Mutta Kark säikähtyi pahasti, veti ison veitsen
-vyöstään, pisti jaarlia kurkkuun ja viilsi sen poikki. Se oli Haakon
-jaarlin surma. Sitten Kark leikkasi jaarlin pään irti, juoksi tiehensä
-ja saapui seuraavana päivänä Ladeen ja vei jaarlin pään Olavi
-kuninkaalle; hän kertoi myöskin kaikki tapaukset Haakon jaarlin
-retkistä, niinkuin ne nyt on kirjoitettu. Mutta Olavi kuningas käski
-viedä hänet pois ja katkaista hänen kaulansa.
-
-Sen jälkeen Olavi kuningas ja joukko talonpoikia hänen kerallaan
-lähtivät Nidar-saarelle[99] ottaen mukaansa Haakon jaarlin ja Karkin
-päät. Sitä saarta käytettiin siihen aikaan varkaiden ja pahantekijäin
-teloituspaikaksi ja siellä oli hirsipuu, ja siihen hän ripustutti
-Haakon jaarlin ja Karkin päät. Koko sotajoukko astui esille ja huusi ja
-heitteli niitä kivillä sanoen, että siinä sai ilkimys olla toisten
-ilkimysten matkassa. Sitten lähetettiin väkeä Gul-laaksoon, noudettiin
-sieltä jaarlin ruumis ja poltettiin se. Niin suureksi kasvoi nyt se
-vihamielisyys, jota tröndit osoittivat Haakon jaarlia kohtaan, ettei
-kukaan uskaltanut nimittää häntä toisin kuin "ilkimys-jaarliksi"; tätä
-herjanimeä käytettiin kauan sen jälkeen. Mutta totta puhuen on
-kuitenkin sanottava Haakon jaarlista, että hänellä oli paljon kykyä
-olla päällikkönä; ensinnäkin hän oli suurta sukua, sitten viisas ja
-taitava käyttämään herruuttaan, rohkea taistelussa ja lisäksi onnekas
-saavuttamaan voittoja ja kaatamaan vihollisensa. Näin lausuu Torleiv
-Raudfeldinpoika:
-
-    Haakon! ei ole meillä
-    jalompaa jaarlia alla
-    kuun; on kunniaa
-    sankari taistossa saanut.
-
-    Ylimyksiä saatoit yhdeksän
-    (korpit ruumiita raastaa)
-    luo Odenin; laajalti voit
-    nyt vallita valtiaana.
-
-Miesten anteliaimpia oli Haakon jaarli, mutta mitä suurin onnettomuus
-kohtasi moista päällikköä kuolinhetkenä. Mutta pääsyynä siihen oli,
-että nyt oli koittanut aika, jolloin uhraaminen ja uhraajat olivat
-tuomittavat, mutta sijaan tuli pyhä usko ja oikeat tavat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olavi Trygvenpoika otettiin yleisillä käräjillä Trondhjemissa koko maan
-kuninkaaksi, niinkuin Harald Kaunotukka oli ollut. Olavi retkeili
-sitten kautta koko maan ja alisti sen valtaansa; kaikki Norjan miehet
-rupesivat hänelle kuuliaisiksi; samaten tuli niistä Ylämaiden ja
-Vikenin päälliköistä, jotka ennen olivat saaneet alueensa Tanskan
-kuninkaalta, nyt Olavi kuninkaan miehiä ja he ottivat maansa vastaan
-häneltä. Eirik jaarli Haakoninpoika ja hänen veljensä Svein sekä muut
-heidän sukulaisensa ja ystävänsä pakenivat maasta, pyrkivät itään
-Sveanmaahan Olavi kuninkaan luo, ja heidät otettiin siellä hyvin
-vastaan.
-
-Loden oli nimeltään muuan Vikenin mies, rikas ja suurisukuinen; hän oli
-usein kauppamatkoilla, mutta väliin sotaretkillä. Tapahtui eräänä
-kesänä, että Loden lähti kauppamatkalle Itämaihin; hän omisti koko
-aluksen, ja siinä oli suuri lasti. Hän suuntasi kulkunsa Vironmaahan ja
-viipyi kauppapaikoissa kaiken kesää. Sinne tuotiin markkinoille
-monenlaista tavaraa; siellä oli myöskin paljon orjia myytävinä. Siellä
-Loden näki naisen, joka oli myyty orjaksi, ja naista katsellessaan hän
-tunsi, että tämä oli Astrid Eirikintytär, joka oli ollut Trygve
-kuninkaan puolisona; mutta nyt hän oli kovin muuttunut siitä, kuin
-Loden viimeksi oli nähnyt hänet, sillä hän oli kalpea ja riutunut ja
-huonoissa vaatteissa. Loden kävi hänen luokseen ja tiedusteli,
-minkälainen hänen tilansa oli. Hän vastaa:
-
-"Raskasta on siitä haastaa; minut on myyty orjaksi ja nyt olen täällä
-kaupan."
-
-Sitten he ilmaisivat itsensä toisilleen ja Astrid muisti hänet hyvin.
-Hän pyysi silloin Lodenia ostamaan hänet vapaaksi ja viemään kotiin
-sukulaisten luo.
-
-"Minä mainitsen sinulle ehdon", sanoi Loden, "minä muutan sinut
-Norjaan, jos tahdot mennä naimisiin kanssani".
-
-Mutta koska Astrid oli nyt joutunut hätään ja sitä paitsi tiesi, että
-Loden oli suurisukuinen, urhea ja rikas mies, suostui hän tähän
-päästäkseen vapaaksi. Sitten Loden osti Astridin, vei hänet mukanaan
-Norjaan ja sai hänet siellä sukulaisten suostumuksella.
-
-Kun Tanskan kuningas Harald Gorminpoika oli ottanut vastaan
-kristinuskon, lähetti hän kautta koko valtakuntansa käskyn, että kaikki
-miehet antaisivat kastaa itsensä ja kääntyisivät oikeaan uskoon. Hän
-tuki itse tätä käskyä ja käytti siinä valtaa ja rangaistuksia, kun ei
-muu auttanut. Hän lähetti miesjoukon kera kaksi jaarlia Norjaan; näiden
-oli määrättävä kansa kastettavaksi; niin kävikin Vikenissä, missä
-Harald kuninkaan valta vaikutti, ja silloin kastettiin moni maan
-miehistä.
-
-Mutta Harald kuninkaan kuoltua hänen poikansa Svein Kaksiparta lähti
-pian sotaretkille Sakslantiin ja Friislantiin ja lopulta Englantiin.
-Silloin ne Norjan miehet, jotka olivat ottaneet vastaan kristinuskon,
-eksyivät taasen uhraamaan pakanajumalille, niinkuin ennenkin tehtiin
-maan pohjoisosassa. Mutta tultuaan Norjan kuninkaaksi viipyi Olavi
-Trygvenpoika kesällä kauan Vikenissä. Siellä hänen luokseen tuli useita
-hänen sukulaisiaan, muutamia lankoja ja paljon sellaisia, jotka olivat
-olleet hänen isänsä hyviä ystäviä, ja hänet otettiin vastaan suurella
-rakkaudella. Silloin Olavi kutsui neuvotteluun enonsa, isäpuolensa
-Lodenin, lankonsa Torgeirin ja Hyrningin ja esitti sitten mitä
-suurimmalla innolla heille sen asian, että he tukisivat häntä täysin
-voimin, kun hän ryhtyisi levittämään kristinuskoa kautta koko
-valtakunnan; hän sanoo aikovansa panna täytäntöön sen, että saisi
-kristityksi kaiken kansan Norjassa tai muussa tapauksessa heittäisi
-henkensä: "minä teen teistä kaikista suuria ja mahtavia miehiä, sillä
-minä luotan teihin parhaiten sukulaisuuden ja lankouden vuoksi".
-
-Kaikki nämä suostuivat tekemään mitä hän määräsi ja tukemaan häntä
-kaikessa, mitä hän halusi, yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka
-tahtoivat seurata heidän neuvoaan. Olavi kuningas teki silloin
-tiettäväksi rahvaalle, että hän aikoi käskeä kaikkia valtakuntansa
-miehiä rupeamaan kristityiksi. Ne, jotka ennenkin olivat suostuneet
-tähän, tottelivat nyt heti käskyä; he olivat myöskin mahtavimpia
-saapuvilla olevista, ja kaikki muut seurasivat heitä. Sen jälkeen
-kastettiin kaikki idän puolella Vikenissä. Nyt kuningas lähti Vikenin
-länsiosiin ja käski kaikkien miesten ottaa vastaan kristinuskon; mutta
-niitä, jotka puhuivat vastaan, hän rankaisi ankarasti, toisia hän
-surmautti, toisia silvotti, toisia karkoitti maasta. Päästiin niin
-pitkälle, että koko siinä valtakunnassa, jota hänen isänsä Trygve
-kuningas ennen oli hallinnut, ja samaten siinä, mikä oli kuulunut hänen
-sukulaiselleen Harald Grenskelle, kaikki kansa rupesi kristinuskoon,
-niinkuin Olavi määräsi; ja sinä kesänä ja seuraavana talvena koko Viken
-tuli täysin kristityksi.
-
-Olavi kuningas lähti varhain keväällä liikkeelle Vikenistä, ja hänellä
-oli paljon miehiä mukanaan. Hän kulki lännen puolelle Agderiin; mutta
-kaikkialla, missä hän piti käräjiä talonpoikain kanssa, hän käski
-kansan kastettavaksi, ja siellä alistuttiin kristinuskoon, sillä ei
-kukaan talonpojista uskaltanut nousta kuningasta vastaan.
-
-Hordalannissa oli monta ja uljasta miestä, jotka polveutuivat
-Horda-Kaaren suvusta; tämä suku oli suurin ja mahtavin siinä osassa.
-Mutta kun nämä sukulaiset saivat kuulla siitä pulmallisesta asiasta,
-että kuningas tuli idästä päin kautta maan suurin sotajoukoin ja rikkoi
-vanhoja lakeja ja että kaikki ne, jotka puhuivat häntä vastaan, saivat
-kärsiä rangaistuksia ja vainoa, päättivät sukulaiset kokoontua
-neuvottelemaan, sillä sen he saattoivat arvata, että kuningas saapuisi
-pian niille maille; he sopivat siitä, että kävisivät miehissä
-Gula-käräjille ja kohtaisivat siellä kuningas Olavi Trygvenpojan.
-
-Heti Rogalantiin saavuttuaan Olavi kutsui käräjät koolle. Mutta kun
-käräjäviesti saapui talonpojille, he kokoontuivat miehissä ja täysin
-aseistettuina; ja yhteen tultuaan he neuvottelivat ja valitsivat kolme
-miestä, jotka olivat heidän joukostaan taitavasanaisimpia, vastaamaan
-Olavi kuninkaalle käräjillä ja puhumaan häntä vastaan sekä tekemään
-tiettäväksi, etteivät he aikoneet taipua laittomuuksiin, vaikka
-kuningas sellaisia määräsikin. Mutta kun talonpojat olivat saapuneet
-käräjille ja ne olivat kokoontuneet, nousi Olavi kuningas seisomaan ja
-puhui leppyisästi heille. Kuitenkin selvisi hänen sanoistaan, että hän
-tahtoi heidän ottavan vastaan kristinuskon; hän pyysi sitä ensin
-kaunein sanoin, mutta lopulta hän lupasi niille, jotka puhuivat vastaan
-eivätkä tahtoneet taipua hänen käskyynsä, että heidän osakseen tulisi
-hänen puoleltaan vihaa ja rangaistusta ja kovaa kohtelua, missä hän
-vain tapaisi heidät.
-
-Kun kuningas oli lopettanut puheensa, nousi muuan talonpojista, joka
-oli kaunopuheisin ja oli valittu ensiksi vastaamaan Olavi kuninkaalle.
-Mutta kun hän aikoi puhua, valtasi hänet sellainen yskä ja
-rinnanahdistus, ettei hän saanut lausutuksi sanaakaan, vaan istuutui.
-Silloin nousi seisomaan toinen talonpoika, koska hän ei tahtonut jättää
-vastausta sikseen, vaikka ensimmäisen olikin käynyt huonosti. Mutta
-puhumaan ryhtyessään hän alkoi niin kangertaa, ettei saanut sanaakaan
-esille; silloin rupesivat kaikki nauramaan ja talonpoika istuutui
-jälleen. Sitten nousi kolmas pystyyn ja aikoi puhua Olavi kuningasta
-vastaan; mutta hän oli käynyt niin käheäksi ja sameaääniseksi, ettei
-kukaan voinut kuulla, mitä hän sanoi, ja hänenkin täytyi istuutua.
-Silloin ei kukaan talonpojista tullut puhuneeksi Olavi kuningasta
-vastaan. Mutta kun he eivät saaneet ketään vastaamaan kuninkaalle, ei
-vastarinnasta tullut mitään. Ja niin kävi, että kaikki suostuivat
-siihen, mitä kuningas määräsi; silloin kastettiin siellä kaikki
-käräjärahvas, ennenkuin kuningas erosi heistä.
-
-Olavi kuningas lähti miehineen Gula-käräjille, sillä talonpojat olivat
-lähettäneet hänelle sanan, että vastaisivat siellä hänen esitykseensä.
-Mutta kun molemmat joukot olivat saapuneet käräjille, tahtoi kuningas
-ensin keskustella päällikköjen kanssa. Heidän kokoonnuttuaan hän esitti
-asiansa ja pyysi heitä ottamaan vastaan kasteen hänen käskynsä mukaan.
-Silloin sanoi Ålmod vanhus:
-
-"Me sukulaiset olemme puhelleet tästä asiasta keskenämme ja suostuneet
-kaikki samaan tuumaan. Jos sinä, kuningas, aiot pakottaa meitä
-sellaisiin, että rikot lakimme ja väkipakolla koetat alistaa meidät
-valtaasi, silloin käymme sinua vastaan kaikin voimin, ja sitten saa
-kohtalo päättää voitosta. Mutta jos sinä, kuningas, tahdot antaa meille
-hyödyllisiä lahjoja, voit toimia niin hyvin, että me kaikki liitymme
-sinuun täysin kuuliaisina."
-
-Kuningas virkkoi: "Mitä vaaditte minulta, jotta meidän sovintomme tulee
-parhaimmaksi?"
-
-Silloin sanoo Ålmod: "Ensinnäkin sitä, että naitat Astrid sisaresi
-sukulaisellemme Erling Skjalginpojalle, jota me nyt sanomme
-lupaavimmaksi kaikista nuorista Norjan miehistä."
-
-Kuningas arvelee, että se tuntuu hänestä sopivalta naimiskaupalta,
-koska Erling on hyvää sukua ja ulkomuodoltaan lupaava; mutta kuitenkin
-sanoo hän, että Astrid saa itse vastata tässä asiassa. Sitten kuningas
-puhui sisarelleen tästä.
-
-"Vähän hyötyä on minulla nyt siitä", sanoo tämä, "että olen kuninkaan
-tytär ja kuninkaan sisar, jos minut naitetaan miehelle, jolla ei ole
-ruhtinaan nimeä; mieluummin odotan muutamia talvia toista avioliittoa".
--- Ja siihen päättyi keskustelu sillä kertaa.
-
-Olavi otatti nyt kiinni haukan, jonka Astrid omisti, käski kyniä siitä
-kaikki höyhenet ja lähetti sen sitten hänelle. Silloin Astrid sanoi:
-
-"Vihainen on veljeni nyt!"
-
-Sitten hän nousi ja kävi kuninkaan luo; tämä tervehti häntä
-ystävällisesti. Astrid sanoi silloin, että hän toivoi kuninkaan
-järjestävän hänen avioliittonsa mielensä mukaan.
-
-"Niin minä ajattelin", virkkoi kuningas, "että saisin kyllin valtaa
-tässä maassa tehdäkseni jaarliksi kenen tahdon".
-
-Kuningas kutsutti sitten Ålmodin ja Erlingin ja kaikki heidän
-sukulaisensa neuvotteluun. Siinä puhuttiin tästä avioliitosta, ja
-lopulta kävi niin, että Astrid kihlattiin Erlingille. Sitten kuningas
-antoi käräjäin kokoontua ja tarjosi talonpojille kristinuskoa. Nyt
-olivat Ålmod ja Erling ensimmäisiä ajamaan kuninkaan asiaa, ja heidän
-puolelleen liittyivät kaikki heidän sukulaisensa. Kenelläkään ei ollut
-silloin rohkeutta puhua vastaan, ja niin kaikki kansa kastettiin ja
-tuli kristityksi. Erling Skjalginpoika vietti kesällä häänsä, ja
-saapuvilla oli paljon väkeä; siellä oli myöskin Olavi kuningas. Silloin
-hän tarjosi Erlingille jaarlikuntaa. Erling sanoi näin:
-
-"Hersejä ovat sukulaiseni olleet, en halua saada suurempaa nimeä kuin
-he. Mutta sen otan kernaasti vastaan teiltä, kuningas, että annatte
-minun olla suurin senniminen tässä maassa."
-
-Kuningas lupasi hänelle sen. Ja erotessaan Olavi kuningas antoi hänelle
-suuren alueen samoilla ehdoilla, kuin Harald Kaunotukka oli luovuttanut
-pojilleen.
-
-Samana syksynä Olavi kuningas kutsui neljän fylken käräjät
-Stadin pohjoispuolelle; niille oli sognelaisten, vuonolaisten,
-etelämöreläisten sekä raumalaaksolaisten määrä saapua. Olavi kuningas
-lähti sinne mukanaan suuri seurue miehiä, jotka hän oli tuonut
-idänpuolelta tai jotka olivat tulleet hänen luokseen Rogalannissa ja
-Hordalannissa. Mutta saavuttuaan sinne käräjille hän määräsi
-kristinuskon siellä kuten muuallakin vallitsevaksi. Koska kuninkaalla
-oli perin suuri joukko, pelkäsivät he sitä; ja lopulta kuningas tarjosi
-heille kaksi ehtoa: joko heidän oli otettava vastaan kristinusko ja
-annettava kastaa itsensä tai muussa tapauksessa käytävä taisteluun
-häntä vastaan. Mutta kun talonpojilla ei ollut mitään toiveita
-taistelusta, suostuttiin siihen ehtoon, että kaikki kansa tehtiin
-kristityksi.
-
-Mutta Olavi kuningas lähti miehineen Pohjois-Möreen ja alisti sen
-fylken kristinuskoon. Sitten hän purjehti Ladeen ja käski repiä maahan
-jumalain temppelin ja ottaa kaiken kullan ja komeuden jumalalta; hän
-otti pääovesta ison kultarenkaan, jonka Haakon jaarli oli teettänyt,
-sitten Olavi poltatti sen temppelin. Mutta kun talonpojat saavat sen
-tietää, antavat he vainovasaman kiertää kaikissa fylkeissä, kokoontuvat
-sotajoukoksi ja aikovat käydä kuningasta vastaan. Olavi kuningas
-purjehtii nyt laivastoineen vuonoa myöten ja aikoo lähteä pohjan
-puolelle Haalogalantiin tehdäkseen sen kristityksi; mutta matkalla hän
-saa kuulla, että siellä on liikkeellä sotajoukko, joka aikoo suojella
-maataan kuningasta vastaan. Sen kuultuaan Olavi pyörtää takaisin ja
-purjehtii etelään päin ja saapuu alkutalvesta idän puolelle Vikeniin.
-
-Svitjodin Sigrid kuningatar, jota nimitettiin Ylpeäksi, asui talojaan.
-Sinä talvena kulki lähettejä Olavi kuninkaan ja Sigrid kuningattaren
-väliä, ja he pyysivät Olavi kuninkaalle kuningatarta puolisoksi; tämä
-otti tarjouksen ystävällisesti vastaan, ja se asia joutui puheeksi.
-Silloin Olavi lähetti Sigrid kuningattarelle sen ison kultarenkaan,
-jonka hän oli ottanut Laden temppelin ovesta, ja se näytti
-kallisarvoiselta lahjalta. Tästä asiasta oli määrä pitää seuraavana
-keväänä kokous Virralla rajamerkin luona. Kun tätä rengasta, jonka
-Olavi kuningas oli lähettänyt Sigrid kuningattarelle, kaikki niin
-kehuivat, oli kuningattaren luona kaksi hänen seppäänsä, jotka olivat
-veljeksiä. Mutta kun he ottivat renkaan ja punnitsivat sitä käsissään
-ja puhelivat kahden kesken, kutsutti kuningatar heidät luokseen ja
-kysyi, miksi he sitä rengasta pilkkasivat. He kieltäytyivät sanomasta;
-hän virkkaa, että heidän on ilmoitettava hänelle, mitä he ovat siitä
-huomanneet. He sanovat, että renkaassa piilee petosta. Silloin hän
-antoi murtaa renkaan, ja sen sisästä löydettiin kuparia. Siitä
-kuningatar vihastui suuresti ja sanoi, että Olavi kyllä saattoi pettää
-hänet muussakin.
-
-Varhain keväällä Olavi kuningas lähti itään Konungahellaan[100] Sigrid
-kuningatarta tapaamaan. Mutta toisensa kohdatessaan he puhuivat siitä
-asiasta, jota oli pohdittu talven kuluessa, että he menisivät keskenään
-naimisiin, ja se asia edistyi hyvin. Silloin Olavi kuningas sanoi, että
-Sigridin oli otettava vastaan kaste ja oikea usko. Hän vastasi tähän:
-
-"En tahdo luopua siitä uskosta, mikä minulla ennen on ollut ja
-sukulaisillani ennen minua. En minäkään pane sitä vastaan, että sinä
-uskot siihen jumalaan, josta eniten pidät."
-
-Silloin Olavi kuningas suuttui silmittömästi ja vastasi kiivaasti:
-
-"Miksi ottaisin sinut, joka olet pakanakoira?" -- Ja hän löi
-kuningatarta kasvoihin hansikkaalla, jota hän piti kädessään. Sitten
-hän nousi ja kuningatar samaten. Sigrid sanoi:
-
-"Tämä voi koitua sinulle surmaksi!" Sen jälkeen he erkanivat; kuningas
-lähti Vikeniin, mutta kuningatar itään päin Sveanmaahan.
-
-Olavi kuningas lähti sitten Tunsbergiin ja piti siellä jälleen käräjät
-ja määräsi, että kaikkien niiden miesten, jotka todistettiin taikuutta
-harjoittaviksi tai olivat velhoja, oli lähdettävä maasta pois. Sitten
-kuningas antoi tiedustella sellaisia miehiä lähiseuduilta ja käski
-heidät kaikki luokseen. Mutta kun he saapuivat sinne, oli heidän
-joukossaan mies nimeltä Öivind Kelda, Harald Kaunotukan pojan Ragnvald
-Rettelbeinen pojanpoika. Öivind oli noita ja perin taikataitoinen.
-Olavi kuningas käski kerätä kaikki nämä miehet erääseen tupaan,
-toimitti heille pidot ja tarjosi väkevää juomaa; ja kun he olivat
-tulleet humalaan, hän käski sytyttää tuvan tuleen, ja niin se tupa
-paloi, ja kaikki väki, mikä oli sisässä, paitsi Öivind Kelda, joka
-pelastui lakeisesta. Mutta kauaksi päästyään hän tapasi matkallaan
-miehiä, jotka aikoivat kuninkaan luo, ja pyysi heitä sanomaan tälle,
-että Öivind Kelda oli suoriutunut tulesta eikä aikonut sen koommin
-joutua Olavi kuninkaan käsiin; mutta hän tahtoi edelleenkin menetellä
-taidollaan samaan tapaan kuin ennenkin. Kun nämä miehet saapuivat
-kuninkaan luo, kertoivat he Öivindistä, kuten tämä oli pyytänyt.
-Kuningas oli vihoissaan siitä, ettei Öivind ollutkaan kuollut.
-
-Kevään lähetessä Olavi kuningas retkeili pitkin Vikeniä ja asusti
-suurkartanoissaan ja lähetti kautta koko Vikenin sanan, että halusi
-kesällä saada väkeä ja laivoja lähteäkseen sotaretkelle pohjan
-puolelle. Matkalla hän saapui pääsiäisiltana Kårmtiin, missä oli
-valmistettu hänelle pääsiäispidot; hänellä oli lähes kolmesataa miestä
-mukanaan. Samana yönä tuli sinne saarelle Öivind Kelda; hänellä oli
-täysin miehitetty sota-alus; kaikki olivat velhoja ja muuta
-taikauskoista väkeä. Öivind ja hänen miehensä kävivät maihin laivasta
-ja harjoittivat taikuuttaan. Öivind loihti niin sakean sumun, etteivät
-kuningas ja hänen väkensä voineet nähdä heitä. Mutta kun he saapuivat
-lähelle taloa, silloin tuli kirkas päivä, ja nyt kävi aivan toisin,
-kuin Öivind oli toivonut: se pimeys, minkä hän oli saanut aikaan
-taioillaan, valtasi hänet ja hänen väkensä, niin etteivät he nähneet
-silmillään enempää kuin niskallaan, vaan kulkivat kehää. Mutta
-kuninkaan vartijat huomasivat heidän kulkevan eivätkä tietäneet, mitä
-he olivat miehiään. Se kerrottiin kuninkaalle, ja hän nousi silloin
-väkineen pukeutumaan. Mutta kun kuningas näki, missä Öivind ja hänen
-miehensä kulkivat, käski hän väkensä aseistautua ja käydä katsomaan,
-mitä he olivat miehiään. Mutta tuntiessaan Öivindin ottivat kuninkaan
-miehet hänet ja toisetkin vangiksi ja toivat kuninkaan eteen. Nyt
-Öivind kertoi kaiken retkestään. Sitten kuningas käski viedä kaikki
-eräälle luodolle, jonka vesi peitti vuoksen aikana, ja sidotti heidät
-sinne. Niin Öivind ja hänen miehensä heittivät henkensä. Sitä luotoa
-sanottiin sitten Velholuodoksi.
-
-Niin kerrotaan, että Olavi kuninkaan ollessa kesteissä Kårmtin
-Ågvaldsnesissa sinne saapui eräänä iltana vanha ja perin viisaspuheinen
-mies, jolla oli leveälierinen hattu ja vain yksi silmä; se mies osasi
-tarinoida kaikista maista. Hän joutui puheisiin kuninkaan kanssa.
-Kuningas mieltyi suuresti hänen tarinoihinsa ja kyseli häneltä
-monenlaisia asioita, mutta vieras vastasi kaikkiin kysymyksiin, ja
-kuningas istui hänen seurassaan kauan iltasella. Sitten kuningas kysyi,
-tiesikö hän, kuka Ågvald oli ollut, josta kannas ja talo olivat saaneet
-nimensä. Vieras sanoo, että Ågvald oli kuningas ja suuri sodankävijä ja
-uhrasi enimmäkseen eräälle lehmälle kuljettaen sitä retkillä mukanaan,
-ja hänestä oli terveellistä juoda aina sen maitoa: "Kuningas Ågvald
-taisteli erästä Varen nimistä kuningasta vastaan, ja siinä taistelussa
-kaatui Ågvald kuningas. Sitten hänet haudattiin vähän matkan päähän
-tästä talosta ja haudalle pystytettiin ne muistokivet, jotka vieläkin
-ovat täällä. Mutta vähäisen matkan päähän siitä haudattiin lehmä."
-
-Sellaista ja paljon muutakin hän kertoi kuninkaista ja muista vanhoista
-asioista. Mutta kun oli istuttu pitkälle yöhön, muistutti piispa
-kuninkaalle, että oli aika käydä levolle; kuningas teki niin. Mutta
-kun hän oli riisuutunut ja mennyt vuoteeseen, istuutui vieras
-porraslaudalle ja puheli jälleen kuninkaan kanssa; ja kun he olivat
-tarinoineet jostakin, halusi kuningas aina kuulla lisää. Silloin piispa
-puhui kuninkaalle ja sanoi, että nyt oli aika nukkua. Kuningas teki
-niin, ja vieras lähti ulos. Vähää myöhemmin kuningas heräsi ja
-tiedusteli vierasta ja käski kutsua tämän luokseen; mutta silloin ei
-häntä tavattu mistään. Seuraavana aamuna kuningas kutsutti puheilleen
-kokkinsa ja juomanpanijan ja kyseli, oliko heidän luokseen tullut
-ketään tuntematonta. He sanoivat, että kun he olivat valmistamassa
-ruokaa, sinne saapui muuan mies sanoen, että he keittivät kehnoa lihaa
-kuninkaan pöytään, ja sitten hän antoi heille kaksi isoa ja lihavaa
-teuraan kylkipaistia, ja nämä he keittivät muun lihan mukana. Silloin
-kuningas sanoo, että se ruoka oli hävitettävä ja ettei tämä mies ollut
-mikään ihminen, vaan varmaankin Oden, johon pakanat olivat kauan
-uskoneet; hän sanoi, ettei Oden kuitenkaan saisi heitä petetyksi.[101]
-
-Kesällä Olavi kuningas kokosi suuren sotajoukon idän puolelta ja
-purjehti sen kera pohjoiseen päin Trondhjemiin ja laski ensinnä
-Nid-joen suulle. Sitten hän pani käräjäviestin kiertämään ympäri vuonoa
-ja määräsi kahdeksan fylken käräjät Frostaan;[102] mutta talonpojat
-muuttivat käräjäviestin vainovasamaksi[103] ja kokoontuivat miehissä
-kautta koko Trondhjemin. Kun kuningas saapui käräjille, oli
-talonpoikaisrahvas tullut sinne täysissä aseissa. Kuningas puhui
-kansalle ja kehoitti sitä ottamaan vastaan kristinuskon. Mutta kun hän
-oli puhunut jonkun aikaa, huusivat talonpojat ja käskivät hänen vaieta,
-sanoen, että muutoin he käyvät häntä vastaan ja karkoittavat hänet.
-
-"Niin me teimme", he sanoivat, "kuningas Haakon Adalsteinin-kasvatille,
-kun hän määräsi meille sellaisia, emmekä me pelkää sinua enempää kuin
-häntäkään".
-
-Mutta kun Olavi havaitsi talonpoikien kiivauden ja näki heillä olevan
-niin suuren sotajoukon, ettei hän kykenisi heitä vastustamaan, muutti
-hän puheensa ja osoitti olevansa samaa mieltä kuin talonpojat; hän
-puhui näin:
-
-"Haluan, että tulemme jälleen ystäviksi, niinkuin ennen olemme
-sopineet. Lähden sinne, missä teillä on suurimmat uhrinne, näkemään
-tapojanne. Sitten neuvottelemme kaikin, minkälaisiin menoihin
-suostumme, ja silloin rupeamme kaikki yksimielisiksi siitä."
-
-Mutta koska kuningas puhui leppeästi talonpojille, kävivät nämä
-taipuisiksi mieleltään, ja sitten keskusteltiin maltilla ja
-rauhallisesti ja lopuksi sovittiin siitä, että pidetään keskikesä-uhrit
-Mærenissä, ja sinne saapuvat kaikki päälliköt ja mahtimiehet, niinkuin
-tapana oli, ja sinne tulee myöskin Olavi kuningas. Siellä oli muuan
-mahtava talonpoika nimeltään Skjegge; häntä sanottiin Rautaparraksi.
-Skjegge puhui ensimmäisenä käräjillä Olavi kuningasta vastaan ja oli
-talonpoikain johtajana kristinuskoa vastustettaessa. Niin lähtivät
-talonpojat kotiinsa, mutta kuningas siirtyi Ladeen.
-
-Olavi kuninkaalla oli aluksensa Nid-joessa, ja hänellä oli
-kolmekymmentä purtta ja paljon urheata väkeä; mutta kuningas itse
-oleskeli usein Ladessa seurueineen. Mutta kun se aika läheni, jolloin
-Mærenissä oli toimitettava uhrit, piti kuningas suuret kestit Ladessa;
-hän oli kutsunut luokseen päälliköitä ja muita suurtalonpoikia. Kun
-pidot olivat valmiit ja kutsutut saapuneet, oli ensimmäisenä iltana
-suuret kestit; juomaa tarjoiltiin runsaasti, ja vieraat humaltuivat
-peräti. Mutta yönsä nukkuivat kaikki miehet rauhassa. Seuraavana aamuna
-kuningas toimitutti messun, ja kun se oli päättynyt, kuulutti hän
-kotikäräjät; silloin kaikki hänen miehensä kävivät maihin laivoista ja
-saapuivat käräjille. Mutta kuningas nousi ja puhui näin:
-
-"Meillä oli käräjät Frostassa, ja minä kehoitin silloin talonpoikia
-suostumaan kastettaviksi, mutta he taasen vaativat, että minä
-taipuisin uhraamaan heidän kanssaan, niinkuin kuningas Haakon
-Adalsteinin-kasvatti oli tehnyt. Me sovimme silloin siitä, että
-tapaamme toisemme Mærenissä ja toimitamme suuret uhrit. Mutta jos minun
-pitää suostua uhraamaan teidän kanssanne, silloin tahdon toimittaa
-suurimman uhrin, mikä on tapana, ja uhrata ihmisiä. En tahdo siihen
-valita orjia tai pahantekijöitä, vaan lahjaksi jumalille on valittava
-miesten parhaita."
-
-Ja nyt kuningas nimittää yksitoista miestä, jotka olivat kaikkein
-mainioimpia; hän sanoo, että nämä hän haluaa uhrata sadon ja rauhan
-hyväksi, ja käskee heti käymään käsiksi heihin. Mutta kun talonpojat
-näkivät, ettei heillä ollut kylliksi voimia kuningasta vastustaakseen,
-pyysivät he armoa ja jättivät koko asian kuninkaan ratkaistavaksi.
-Sovittiin silloin, että kaikkien talonpoikain, jotka olivat sinne
-saapuneet, oli annettava kastaa itsensä ja vannottava kuninkaalle vala,
-että he pitävät oikean uskon ja luopuvat pakanallisista uhreistaan.
-Kuningas piti kaikki nämä miehet luonaan, kunnes he antoivat
-panttivangiksi poikansa tai veljensä tai muita läheisiä sukulaisiaan.
-
-Olavi kuningas lähti sotajoukkoineen Trondhjemiin, Mutta Mæreniin
-päästyään hän tapasi siellä koolla kaikki tröndien päälliköt, jotka
-eniten vastustivat kristinuskoa, ja heillä oli mukanaan kaikki
-suurtalonpojat, jotka ennen olivat ylläpitäneet uhreja näillä tienoin.
-Nyt kuningas antoi kuuluttaa käräjät, ja molemmin puolin käytiin niihin
-täysissä aseissa. Mutta kun käräjät oli aloitettu, puhui kuningas ja
-tarjosi talonpojille kristinuskoa. Rautaparta vastasi kuninkaan
-puheeseen talonpoikien puolesta ja sanoi heidän tahtovan edelleenkin,
-ettei kuningas rikkoisi lakia: "Me haluamme, kuningas", hän sanoo,
-"että sinä uhraat niinkuin muut kuninkaat ovat täällä tehneet ennen
-sinua". -- Hänen puheelleen huusivat talonpojat voimakkaasti sanoen
-tahtovansa, että kaiken tulee olla niinkuin Rautaparta oli puhunut.
-Silloin kuningas sanoo, että hän haluaa käydä jumalain temppeliin
-katsomaan heidän tapojaan, kun he uhraavat. Tämä oli talonpoikien
-mieleen, ja molemmat joukot lähtevät nyt temppeliin.
-
-Nyt Olavi kuningas kävi temppeliin mukanaan muutamia miehiään ja eräitä
-talonpoikia. Mutta kun kuningas ennätti sinne, missä jumalat olivat,
-istui siellä Tor, ja hän oli eniten kunnioitettu kaikista jumalista,
-kullalla ja hopealla koristettu. Olavi kuningas kohotti silloin
-kullalla silattua kirvestä, joka hänellä oli kädessään, ja iski Toria,
-niin että tämä putosi alustaltaan; sitten kuninkaan miehet riensivät
-esiin ja kaatoivat kaikki jumalat. Mutta kuninkaan ollessa temppelissä
-surmattiin Rautaparta oven edustalla, ja sen tekivät kuninkaan miehet.
-Kuu kuningas astui ulos miestensä luo, käski hän talonpoikain valita
-jommankumman ehdon: joko heidän oli kaikkien alistuttava nyt
-kristinuskoon tai käytävä taistelemaan hänen kanssaan. Mutta
-Rautaparran kaaduttua ei talonpoikien sotajoukossa ollut ketään
-johtajaa nostamassa sotaviiriä kuningasta vastaan. Niin valittiin se
-ehto, että käydään kuninkaan luo ja alistutaan siihen, mitä hän määrää.
-Silloin Olavi kuningas kastatti kaiken kansan, mikä siellä oli, ja otti
-talonpojilta panttivankeja sen vakuudeksi, että he pitävät
-kristinuskon. Sitten Olavi kuningas pani miehensä kiertämään kaikissa
-Trondhjemin fylkeissä, ja niin kastettiin kaikki kansa Tröndelagenissa.
-
-Olavi kuningas lähti miehineen Nidarosiin; siellä hän rakennutti taloja
-Nid-joen partaalle ja määräsi, että siitä oli tuleva kauppakaupunki;
-hän antoi miehille maata taloja varten, mutta rakennutti itse
-kuninkaankartanon. Sinne hän siirrätti syksyllä kaikki varastot, mitkä
-olivat tarpeen talvimajaa varten, ja hänellä oli siellä suuri määrä
-väkeä.
-
-Kuningas kutsui koolle Rautaparran sukulaiset ja tarjosi heille
-sovintosakkoja; mutta siellä oli monta uljasta miestä vastaamassa.
-Rautaparralla oli tytär, Gudrun niminen; sovittiin viimein, että Olavi
-kuningas nai Gudrunin. Häiden tultua molemmat kävivät samaan
-vuoteeseen, Olavi kuningas ja Gudrun. Mutta ensimmäisenä yönä, kun he
-makasivat yhdessä, veti Gudrun esiin veitsen, niin pian kuin kuningas
-oli nukkunut, ja aikoi työntää sen häneen. Tämän huomatessaan kuningas
-otti veitsen häneltä, nousi vuoteestaan ja meni miestensä luo kertoen,
-mitä oli tapahtunut. Gudrun ja kaikki ne miehet, jotka olivat
-seuranneet häntä sinne, ottivat silloin vaatteensa ja lähtivät pois,
-eikä Gudrun sen koommin joutunut samaan vuoteeseen Olavi kuninkaan
-kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sigurd oli nimeltään muuan mies ja Hauk oli toinen; he olivat
-Haalogalannista ja kävivät usein kaupparetkillä. He olivat eräänä
-kesänä lähteneet lännen puolelle Englantiin. Mutta Norjaan palattuaan
-he purjehtivat pohjoista kohti rannikkoa pitkin, ja Pohjois-Möressä he
-joutuivat Olavi kuninkaan miesten seuraan. Kun kuninkaalle kerrottiin,
-että sinne oli tullut Haalogalannin miehiä, jotka olivat pakanoita,
-kutsutti kuningas perämiehet luokseen; hän kysyi, antaisivatko he
-kastaa itsensä, mutta he vastasivat siihen kieltävästi. Sitten kuningas
-puhui heille monella tavalla, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä;
-silloin hän uhkasi surmauttaa tai teloittaa heidät, mutta he eivät
-taipuneet siitäkään. Hän käski nyt panna heidät rautoihin ja piti heitä
-luonaan jonkun aikaa, ja he saivat olla kahleissa. Kuningas puheli
-heille usein, mutta se ei auttanut. Eräänä yönä he olivat kadonneet,
-niin ettei kukaan saanut tietoa heistä tai siitä, miten he olivat
-päässeet tiehensä. Mutta syksyllä he saapuivat pohjan puolelle
-Tjottan[104] Haarekin luo; tämä otti heidät suopeasti vastaan, ja
-siellä he viipyivät hänen luonaan hyvässä hoivassa.
-
-Tapahtui keväällä eräänä kauniina päivänä, että Haarek oli kotosalla
-talossaan ja muutamia miehiä hänen kanssaan, ja aika tuntui hänestä
-pitkältä. Sigurd puhui hänelle kysyen, haluttiko häntä lähteä hiukan
-vesille ajan ratoksi. Se tuntui Haarekista sopivalta. He kävivät sitten
-rantaan ja vetivät vesille kolmihangan; Sigurd otti talaasta purjeita
-ja varusteita, jotka kuuluivat purteen, niinkuin heidän tapansa usein
-oli ottaa purjeet mukaansa, kun lähtivät huvittelemaan. Haarek astui
-purteen ja sovitti peräsimen kohdalleen. Sigurd ja hänen veljensä
-lähtivät täysissä aseissa, niinkuin olivat tottuneet käymään kotona
-talonpojan luona. He olivat molemmat väkeviä miehiä; mutta ennenkuin
-astuivat purteen, he heittivät siihen muutaman voipytyn ja leipäkorin
-ja kantoivat ison olutsangon veneeseen. Päästyään ulommaksi saaresta
-veljekset kohottivat purjeen, mutta Haarek piti perää; niin jouduttiin
-nopeasti saaren lähettyviltä. Silloin veljekset kävivät peräpuolelle,
-missä Haarek istui. Sigurd haastoi Haarek talonpojalle:
-
-"Nyt sinun on valittava tässä muutamista ehdoista: ensimmäinen on se,
-että sallit meidän veljesten päättää matkastamme ja kulustamme, toinen
-on se, että sallit meidän sitoa sinut, ja kolmas se, että me voimme
-surmata sinut."
-
-Haarek huomasi, minkälainen hänen tilansa oli. Hän ei voinut vetää
-vertoja, muuta kuin toiselle veljeksistä, jos he olivat samaten
-varustetut; sen vuoksi hän valitsi sen, mikä tuntui hänestä
-sopivimmalta, että salli heidän päättää matkasta. Hän vannoi heille
-valoja siitä ja antoi sanansa vakuudeksi. Sitten Sigurd siirtyi
-peräsimeen ja ohjasi etelään päin rannikkoa myöten; sitä veljekset
-tarkoin karttoivat, etteivät kohtaisi ihmisiä, mutta he saivat erittäin
-hyvän tuulen.
-
-He eivät keskeyttäneet matkaa, ennenkuin saapuivat Trondhjemiin ja
-Nidarosiin asti ja löysivät siellä Olavi kuninkaan. Sitten kuningas
-kutsutti Haarekin puheilleen ja kehoitti häntä kastattamaan itsensä,
-mutta hän puhui vastaan. Tästä kuningas ja Haarek keskustelivat useana
-päivänä, toisinaan monen miehen kuullen, toisinaan kahden kesken; mutta
-he eivät päässeet yksimielisiksi. Mutta lopulta kuningas virkkoi
-Haarekille:
-
-"Nyt saat lähteä kotiin, enkä minä tahdo ensityökseni tehdä sinulle
-mitään pahaa. Yhtenä syynä on se, että olemme läheisiä sukulaisia, ja
-toisena se, että voisit sanoa minun vanginneen sinut kavaluudella.
-Mutta tiedä se varmasti, että aion kesällä saapua sinne pohjan puoleen
-vainoamaan teitä haalöigejä. Saatte silloin tuta, kykenenkö
-rankaisemaan niitä, jotka nousevat kristinuskoa vastaan."
-
-Haarek sanoi olevansa tyytyväinen, että pääsi sieltä pois niin pian
-kuin mahdollista. Olavi kuningas antoi hänelle hyvän purren, jota
-kymmenen tai kaksitoista miestä souti kummallakin laidalla, ja varusti
-sen aluksen mitä parhaiten kaikenlaisilla tarpeilla. Olavi kuningas
-antoi Haarekille mukaan kolmekymmentä miestä, ripeitä ja hyvin
-varustettuja urhoja.
-
-Tjottan Haarek lähti pois kaupungista niin pian kuin saattoi; mutta
-Hauk ja Sigurd jäivät kuninkaan luo ja antoivat molemmat kastaa
-itsensä. Haarek jatkoi matkaansa, kunnes saapui kotiinsa Tjottaan. Hän
-lähetti sanan ystävälleen Öivind Kinnrivalle ja pyysi sanomaan tälle,
-että Tjottan Haarek oli tavannut Olavi kuninkaan, mutta ei ollut
-alistunut ottamaan vastaan kristinuskoa; sen Haarek myöskin pyysi
-kertomaan hänelle, että Olavi kuningas aikoi kesällä lähteä
-sotajoukkoineen heitä vastaan ja että heidän silloin oli meneteltävä
-varovaisesti, ja hän kehoitti Öivindiä niin pian kuin suinkin saapumaan
-hänen luokseen.
-
-Mutta kun nämä sanomat tuotiin Öivindille, sanoi hän olevan varsin
-välttämätöntä ryhtyä sellaisiin tuumiin, ettei kuningas pääsisi
-voitolle. Niin Öivind lähti niin pian kuin suinkin liikkeelle keveällä
-purrella ja muutamia miehiä hänen kanssaan. Mutta kun hän saapui
-Tjottaan, otti Haarek hänet hyvin vastaan, ja heti kävivät molemmat
-haastelemaan pihan toiselle puolen. Mutta kun he ovat keskustelleet
-tuokion, saapuvat sinne Olavi kuninkaan miehet, jotka olivat saattaneet
-Haarekin pohjan puolelle, ottavat Öivindin vangiksi, kuljettavat hänet
-kerallaan alukseensa ja lähtevät sitten pois. He eivät keskeytä matkaa,
-ennenkuin tulevat Trondhjemiin ja tapaavat Olavi kuninkaan Nidarosissa.
-
-Öivind vietiin sitten Olavi kuninkaan puheille. Kuningas kehoitti häntä
-ottamaan vastaan kasteen toisten lailla. Öivind vastasi siihen
-kieltävästi. Kuningas pyysi leppein sanoin häntä ottamaan vastaan
-kristinuskon ja sanoi hänelle monta hyvää syytä, samaten piispakin.
-Öivind ei antanut taivuttaa itseään. Silloin kuningas tarjosi hänelle
-lahjoja ja suuria maatuloja, mutta Öivind torjui kaikki. Sitten
-kuningas käski kantaa sisään astian täynnä hehkuvia hiiliä ja panna sen
-Öivindin vatsalle, ja pian repesi häneltä vatsa. Silloin Öivind puhui:
-
-"Ottakaa astia päältäni; tahdon sanoa muutaman sanan, ennenkuin
-kuolen."
-
-Niin tehtiin. Silloin kuningas kysyi:
-
-"Tahdotko nyt, Öivind, uskoa Kristukseen?"
-
-"En", virkkoi tämä, "minä en voi saada kastetta; olen henki, jonka
-lappalaisten taiat ovat luoneet ihmishahmoon, kun isäni ja äitini eivät
-muutoin saaneet lasta".
-
-Sitten Öivind kuoli, ja hän oli ollut mitä taikataitoisin mies.
-
-Seuraavana keväänä Olavi kuningas antoi varustaa laivansa ja miehensä.
-Silloin kuninkaalla oli itsellään Kurki, jonka hän oli vähää ennen
-rakennuttanut Nid-joen partaalla, ja hänen laivastonsa oli suuri ja
-komea. Mutta valmiiksi päästyään hän ohjasi laivastonsa ulospäin vuonoa
-pitkin pohjoiseen Haalogalantia kohti, ja kaikkialla, missä noustiin
-maihin, hän piti käräjiä ja käski kansan ottaa vastaan kasteen ja
-oikean uskon. Ei ollut kellään voimaa puhua häntä vastaan, ja niin
-tehtiin kaikki maa kristityksi siellä, missä hän retkeili. Olavi
-kuningas asettui Tjottan Haarekin luo; silloin tämä kastettiin kaikkine
-miehineen. Erottaessa Haarek antoi kuninkaalle suuria lahjoja ja rupesi
-hänen miehekseen, ja hän sai kuninkaalta maita ja läänitysmiehen arvon.
-
-Raud Väkeväksi nimitettiin erästä talonpoikaa, joka asui Godössä siinä
-vuonossa, joka on Salpte[105] nimeltään. Raud oli perin rikas mies, ja
-hänellä oli monta alustalaista; hän oli mahtava mies, häntä seurasi
-suuri joukko lappalaisia, niin pian kuin hän tarvitsi heidän apuaan.
-Raud oli innokas uhraaja ja erittäin taikataitoinen. Hän oli
-Vaagarin[106] Tore Peuran hyvä ystävä, molemmat olivat mahtavia
-päälliköitä.
-
-Mutta kun he saivat kuulla, että Olavi kuningas liikkui laivastolla
-pohjan puolella Haalogalannissa, kokosivat he luokseen suuren
-sotajoukon, määräsivät laivoja lähetettäviksi ja saivat paljon väkeä.
-Raudilla oli iso alus, jossa oli kullatut päät; siinä laivassa oli
-kolmekymmentä väliruumaa,[107] ja se oli suuri samassa suhteessa;
-myöskin Torella oli iso alus. He suuntasivat laivastonsa etelään Olavi
-kuningasta vastaan. Mutta hänet kohdatessaan he ryhtyivät taisteluun;
-siitä sukeusi ankara ottelu, ja siinä syntyi pian suuri mieshukka ja se
-kääntyi haalöigeille tappioksi; heidän aluksensa raivattiin puhtaiksi,
-ja sitten heidät valtasi pelko ja kauhu. Silloin Raud soudatti purtensa
-ulapalle ja käski nostaa purjeen. Raudilla oli aina myötätuuli, minne
-hyvänsä hän halusi purjehtia, ja se johtui hänen loitsutaidostaan.
-Lyhintä on sanoa Raudin matkasta, että hän purjehti kotiinsa Godöhön.
-
-Tore pakeni maihin, ja siellä he riensivät pois aluksista. Mutta Olavi
-kuningas seurasi heitä, ja myöskin hänen miehensä riensivät laivoista
-ja ajoivat heitä takaa ja surmasivat heidät; olipa taasen kuningas
-ensimmäisenä, niinkuin aina, milloin sellaista toimitettiin. Hän näki,
-missä Tore juoksi, ja tämä oli perin nopeajalkainen. Kuningas riensi
-hänen jälkeensä Vige koiransa seuraamana. Silloin kuningas sanoi:
-"Vige, ota kiinni Peura!" -- Vige juoksi Toren jälkeen ja karkasi
-häneen kiinni. Toren täytyi pysähtyä. Silloin kuningas lennätti
-keihäänsä Torea kohti, ja Tore tapaili koiraa miekallaan ja iski siihen
-ison haavan; mutta samassa tuokiossa lensi kuninkaan keihäs Toren käden
-alitse tunkeutuen hänen lävitseen ja työntyen ulos toiselta puolen.
-Siihen Tore heitti henkensä, mutta Vige kannettiin laivoille. Olavi
-kuningas antoi armon kaikille miehille, jotka sitä pyysivät ja
-suostuivat ottamaan vastaan kristinuskon.
-
-Olavi kuningas suuntasi laivastonsa pohjoista kohti rannikkoa pitkin ja
-kastoi kaiken kansan siellä, missä retkeili. Salpteen saavuttuaan hän
-aikoi lähteä vuonoon Raudia etsimään, mutta vuonoa pitkin pyyhälti
-ulospäin myrskysää ja kova tuuli, ja kuningas odotti siellä viikon
-verran, ja sama myrsky kävi vuonosta päin, mutta ulkopuolella oli
-navakka tuuli purjehtia pohjoiseen pitkin rannikkoa. Niin kuningas
-purjehti aina Åmdiin asti, ja siellä kaikki kansa alistui
-kristinuskoon. Sitten hän pyörsi jälleen etelää kohti. Mutta kun
-saavuttiin Salpteen, raivosi myrskysää ja ankara hyrsky pitkin vuonoa.
-Kuningas odotti siellä muutamia öitä, mutta sää pysyi samanlaisena.
-Silloin hän puhui Sigurd piispalle ja kysyi, saattoiko tämä keksiä
-mitään keinoa sitä vastaan. Piispa sanoi tahtovansa koettaa, antaisiko
-Jumala apuaan paholaisen vallan voittamiseksi.
-
-Sigurd piispa otti nyt messupukunsa, kävi kuninkaanlaivan keulaan,
-käski sytyttää kynttilöitä ja kantoi esiin tuohuksia, asetti
-ristiinnaulitun kuvan keulaan, luki siellä evankelioita ja monta muuta
-rukousta ja pirskoitti vihkivettä yli koko laivan. Sitten hän kehoitti
-irroittamaan köydet ja soutamaan vuonoon. Kuningas käski silloin huutaa
-toisille laivoille, että kaikki soutaisivat hänen jälkeensä. Mutta kun
-airot alkoivat liikkua Kurjella, niin se eteni vuonoon, eivätkä ne,
-jotka soutivat, tunteneet vastassaan mitään tuulta; ja sellaiseksi jäi
-vanaveden ala, että siinä oli aivan tyyntä, mutta hyrsky vihmoi niin
-tiheänä molemmin puolin, ettei näkynyt tuntureita vuonon kummallakaan
-sivulla. Niin souti alus toisensa jälkeen tyvenessä, ja he kulkivat
-siten kaiken päivää ja seuraavan yön ja saapuivat hiukan ennen
-päivänkoittoa Godöhön. Mutta kun he joutuivat Raudin talon edustalle,
-kellui hänen suuri aluksensa rannassa. Olavi kuningas kävi heti taloon
-miehineen, ryntäsi siihen tupaan, missä Raud nukkui, ja hänen miehensä
-murtivat sen auki ja hyökkäsivät sisään. Silloin Raud joutui vangiksi
-ja sidottiin, mutta muista miehistä, jotka olivat sisällä, surmattiin
-muutamia ja toisia vangittiin. Sitten kuninkaan miehet kävivät siihen
-tupaan, missä Raudin alustalaiset nukkuivat; siellä muutamia
-surmattiin, toisia sidottiin, toisia piestiin.
-
-Kuningas käski sitten tuoda Raudin eteensä ja kehoitti häntä alistumaan
-kasteeseen. "Silloin", sanoi kuningas, "en tahdo riistää sinulta
-omaisuuttasi, vaan rupean kernaammin ystäväksesi, jos taidat siivolla
-käyttäytyä".
-
-Raud huusi vastaan sanoen, ettei hän koskaan usko Kristukseen, ja
-haastoi herjasanoja Jumalasta. Kuningas suuttui silloin ja sanoi, että
-Raud on saava surkean lopun. Sitten kuningas käski ottaa hänet ja sitoa
-selin salkoon, pistää puupalan hänen hampaittensa väliin ja siten avata
-suun. Sitten kuningas otatti kyykäärmeen ja pistätti sen hänen
-suuhunsa; mutta käärme ei tahtonut käydä suuhun, vaan kiemurteli pois,
-sillä Raud henki vastaan. Silloin kuningas käski ottaa väinönputken ja
-pistää sen Raudin suuhun, mutta toiset kertovat, että hän otti torvensa
-ja työnsi sen hänen suuhunsa; siihen tungettiin käärme ja hehkuva
-rautatanko pistettiin perään. Silloin käärme meni Raudin suuhun ja
-sitten kaulaan ja kaivoi itselleen tien siitä puhki; niin Raud heitti
-henkensä.
-
-Olavi kuningas otti sitten ylettömän paljon kulta- ja hopeatavaraa ja
-muuta irtaimistoa, aseita ja kaikenlaisia kalleuksia; kuningas kastatti
-kaikki miehet, jotka olivat seuranneet Raudia, mutta ne, jotka eivät
-suostuneet, hän surmautti tai kidutti heitä. Sitten Olavi kuningas otti
-sen laivan, joka oli ollut Raudin, ja ohjasi sitä itse, sillä se oli
-paljoa suurempi ja komeampi alus kuin Kurki; keulassa oli louhikäärmeen
-pää, mutta perässä koukero ja pyrstö, ja se oli runsaasti silattu. Sitä
-purtta kuningas nimitti Käärmeeksi, sillä kun purje oli nostettu, niin
-se näytti louhikäärmeen siiviltä; tämä oli Norjan kaunein alus. Olavi
-kuningas teki koko sen vuonon kristityksi ja lähti sitten tiehensä
-etelään päin, ja sillä matkalla tapahtui paljon, niinkuin on
-kirjoitettu muistiin tarinain mukaan, että peikot ja maahiset ryhtyivät
-ottelemaan hänen miestensä ja toisinaan hänen itsensäkin kanssa. Mutta
-me tahdomme ennemmin kirjoittaa niistä tapahtumista, että Olavi
-kuningas saattoi Norjan kristityksi, tai niistä muista maista, jotka
-hän johdatti kristinuskoon. Olavi kuningas saapui samana syksynä
-sotajoukkoineen Trondhjemiin, ohjasi laivastonsa Nidarosiin ja asettui
-sinne talvimajoihin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt tahdon lähinnä kirjoituttaa tarinan Islannin miehistä.
-
-Kun Olavi Trygvenpoika oli ollut kaksi talvea Norjan kuninkaana,
-oleskeli hänen luonaan muuan saksilainen pappi, nimeltään Tangbrand.
-Hän oli luonteeltaan väkivaltainen ja murhamies, mutta hyvä hengellinen
-ja ripeä toimissaan; hänen hillittömyytensä vuoksi ei kuningas
-kuitenkaan halunnut pitää häntä luonaan, vaan antoi hänelle toimeksi
-lähteä Islantiin kääntämään sitä maata kristinuskoon. Hän sai
-kauppalaivan ja saapui sillä Islantiin. Tangbrand julisti siellä
-kristinuskoa, ja hänen sanojaan seuraten moni päällikkö ja heidän
-väkensä antoivat kastaa itsensä, mutta siellä oli useita, jotka
-puhuivat häntä vastaan. Torvald Veile ja Veterlide runoilija sepittivät
-herjauslauluja Tangbrandista, mutta hän tappoi molemmat. Tangbrand
-viipyi Islannissa kolme talvea ja koitui kolmen miehen surmaksi,
-ennenkuin lähti pois.
-
-Samana syksynä, jolloin Olavi kuningas palasi pohjan puolesta, niinkuin
-ennen on kirjoitettu, saapui Islannista Nidarosiin Kjartan; hänen
-äitinsä isä oli Egil Skallagriminpoika, jota on sanottu lupaavimmaksi
-niistä miehistä, jotka ovat syntyneet Islannissa. Hänen kerallaan oli
-monta muutakin päällikköä, ja nämä olivat kaikki pakanoita, niinkuin
-useat muutkin, toiset mahtavia, toiset eivät. Silloin saapui Islannista
-myöskin kelpo miehiä, jotka olivat saaneet kasteen Tangbrandilta. Olavi
-kuningas otti ilolla vastaan Gissur Valkean sekä tämän vävyn Hjalte
-Skjeggenpojan, jotka olivat kristittyjä, ja he viipyivät hänen luonaan.
-Mutta ne Islannin miehet, jotka omistivat laivoja ja olivat pakanoita,
-koettivat päästä purjehtimaan pois, niin pian kuin kuningas saapui
-kaupunkiin, sillä heille oli kerrottu, että kuningas pakotti kaikki
-miehet kristinuskoon; mutta sää oli epäsuotuisa ja ajoi heidät takaisin
-Nidar-saarelle. Nyt kerrottiin Olavi kuninkaalle, että siellä oli
-islantilaisia muutamilla aluksilla, kaikki pakanoita, ja he aikoivat
-karttaa kuningasta. Silloin hän lähetti heidän luokseen miehiä kieltäen
-heitä lähtemästä pois, mutta käski heitä asettumaan kaupungin rantaan;
-he tekivät niin, mutta eivät kantaneet mitään maihin laivoistaan.
-
-Sitten tuli mikonmessu; sitä kuningas antoi viettää suurellisesti ja
-laulatti messun juhlallisesti. Islantilaiset tulivat saapuville ja
-kuuntelivat kaunista laulua ja kellonsoittoa. Mutta kun he palasivat
-laivoilleen, kertoi kukin, mitä hän ajatteli kristittyjen menoista.
-Kjartan ylisti niitä, mutta useimmat muut moittivat. Mutta totta on,
-niinkuin sanotaan, että "monta on kuninkaalla korvaa": se kerrottiin
-kuninkaalle. Silloin hän lähetti heti samana päivänä erään miehen
-Kjartania noutamaan ja kutsutti hänet luokseen. Kjartan lähti muutamain
-miesten kera kuninkaan puheille; tämä otti hänet suopeasti vastaan.
-Kjartan oli miesten rotevimpia ja komeimpia ja taitava puheissaan.
-Mutta kun kuningas ja hän olivat haastelleet muutamia sanoja keskenään,
-kehoitti kuningas Kjartania ottamaan vastaan kristinuskon. Kjartan
-sanoo, ettei tahdo evätä sitä, jos saa kuninkaan ystävyyden. Kuningas
-lupaa hänelle täyden ystävyytensä, ja tästä he nyt sopivat keskenään.
-Seuraavana päivänä Kjartan kastettiin ja Bolle Torlakinpoika, hänen
-sukulaisensa, ja koko heidän seurueensa; Kjartan ja Bolle olivat
-kuninkaan kesteinä, niin kauan kuin kantoivat valkoisia vaatteita,[108]
-ja kuningas oli perin suopea heitä kohtaan.
-
-Olavi kuningas asteli eräänä päivänä rantakujalla, mutta muutamia
-miehiä tuli häntä vastaan, ja se, joka etumaisena kulki, tervehti
-kuningasta. Kuningas tiedusteli tältä mieheltä hänen nimeään; hän
-nimitti itseään Halfrödiksi. Silloin kuningas virkkoi:
-
-"Oletko runoilija?"
-
-"Osaan runoja sepittää", tämä sanoo.
-
-Sitten kuningas puhui: "Varmaankin otat vastaan kristinuskon ja rupeat
-sitten minun miehekseni?"
-
-Hän vastaa: "Ehdon tahdon panna sille, että annan kastaa itseni, -- jos
-sinä, kuningas, itse viet minut kastettavaksi; yhdeltäkään toiselta
-mieheltä en ota sitä vastaan."
-
-"Sen teen", vastaa kuningas. Sitten Halfröd kastettiin, ja kuningas vei
-hänet kasteelle. Nyt kuningas kysyi Halfrödiltä:
-
-"Tahdotko nyt ruveta minun miehekseni?"
-
-Halfröd vastaa: "Olin ennen Haakon jaarlin miehiä; nyt en tahdo ruveta
-avuksi sinulle enkä kenellekään toiselle päällikölle, ellet lupaa,
-ettei minulle tapahdu sellaista, että karkoitat minut luotasi."
-
-"Niin on minulle kerrottu, Halfröd", sanoo kuningas, "että sinä et ole
-niin viisas ja älykäs, ettei voi odottaa sinun tekevän sellaista, jota
-en millään muotoa siedä".
-
-"Surmaa minut sitten", virkkaa Halfröd.
-
-Kuningas haastoi: "Sinä olet juonikko-runoilija,[109] mutta minun
-mieheni sinun pitää nyt olla."
-
-Halfröd vastaa: "Mitä annat, kuningas, minulle ristilahjaksi, jos minun
-pitää käyttää Juonikko-runoilijan nimeä?"
-
-Kuningas antoi hänelle miekan, mutta se oli ilman huotraa. Kuningas
-sanoi: "Sepitä nyt runo miekasta ja anna 'miekan' soida joka säkeessä."
-
-Halfröd lauloi:
-
-    Yksi on miekka, mi miehen
-    miekkarikkaaksi muutti;
-    miekkain mittelijälle
-    miekkoja kosolta karttuu.
-
-    Ei miekan puutetta synny
-    -- vastaan ma kolmea miekkaa
-    miekkain herra, jos huotran
-    miekalleni ma saisin.
-
-Silloin kuningas antoi hänelle huotran. Halfrödin runoista otamme
-tietoja ja todisteita siihen, mitä on kerrottu kuningas Olavi
-Trygvenpojasta.
-
-Tänä samana syksynä saapui Tangbrand pappi Islannista Olavi kuninkaan
-luo ja kertoi, ettei hänen retkensä ollut onnistunut; hän sanoi, että
-islantilaiset olivat häntä herjanneet ja muutamat tahtoivat hänet
-surmata, ja arveli, ettei ollut odotettavissa sen maan rupeavan
-kristityksi. Olavi kuningas kiivastui ja vihastui niin silmittömästi,
-että kutsutti koolle kaikki islantilaiset, jotka olivat kaupungissa, ja
-sanoi sitten, että heidät surmattaisiin kaikki. Mutta Kjartan ja Gissur
-ja Hjalte sekä toiset, jotka olivat silloin ottaneet vastaan
-kristinuskon, kävivät hänen luokseen ja sanoivat:
-
-"Et suinkaan sinä, kuningas, aio syödä sanaasi, sillä sinä sanot, ettei
-yksikään mies ole voinut tehdä niin paljoa saattaakseen sinut
-suuttumaan, ettet antaisi heille anteeksi, kun he suostuvat
-kastettaviksi ja luopuvat pakanuudesta. Nyt tahtovat kaikki Islannin
-miehet, jotka ovat täällä, kastattaa itsensä, mutta kyllä kai me
-keksimme keinon siihen, että kristinusko voittaa alaa Islannissa;
-täällä on monta mahtimiesten poikaa Islannista, ja heidän isänsä
-tukevat varmaankin hyvin sitä asiaa. Mutta Tangbrand käyttäytyi siellä,
-niinkuin täällä teidänkin luonanne, ylimielisesti ja surmasi miehiä,
-eikä sikäläinen kansa sietänyt sellaista."
-
-Silloin kuningas kallisti korvansa näille puheille; nyt kastettiin
-kaikki islantilaiset, jotka olivat siellä. Sittemmin Olavi kuningas
-lähetti Islantiin Gissur Valkean ja Hjalte Skjeggenpojan saattamaan sen
-maan kristityksi ja antoi heille mukaan erään papin nimeltä Tormod ja
-muita hengellisiä, mutta pidätti luonaan panttivankeina neljä Islannin
-miestä, jotka olivat hänen mielestään mainioimpia. Ja niin kerrotaan
-Gissurin ja Hjalten matkasta, että he saapuivat Islantiin ennen
-altingia ja lähtivät käräjille, ja niillä käräjillä määrättiin
-kristinusko laiksi Islannissa, ja sinä kesänä kastettiin kaikki kansa.
-
-Leiv, Puna-Eirikin poika, hänen joka ensimmäisenä asutti Grönlannin,
-oli eräänä kesänä saapunut Norjaan. Hän lähti Olavi kuninkaan luo ja
-otti vastaan kristinuskon. Sitten Olavi kuningas lähetti Leiv
-Eirikinpojan Grönlantiin levittämään oikeata oppia. Hän otti merellä
-laivamiehistön, joka ajelehti avutonna hylyllä, ja sitten hän löysi
-Viinimaan[110] ja saapui samana kesänä Grönlantiin asettuen
-Brattalidiin isänsä Eirikin luo. Sen jälkeen Leiviä sanottiin
-"onnekkaaksi", mutta hänen isänsä Eirik arveli, että ne kaksi seikkaa
-tasoittivat toisensa, että Leiv oli pelastanut laivamiehistön ja että
-hän oli toimittanut Grönlantiin "tuhontuojan", nimittäin papin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Olavi kuningas oli joka suhteessa Norjan suurin urheilija niistä,
-joista on olemassa kertomuksia; hän oli väkevämpi ja kätevämpi kuin
-yksikään toinen, ja siitä on monta tarinaa kirjoitettu. Yksi on se,
-että hän nousi Smalsarhornille[111] ja kiinnitti kilpensä vuoren
-huipulle, ja toinen se, että hän auttoi henkivartijaansa, joka oli
-edellä kiivennyt vuorelle, niin ettei voinut päästä ylös eikä alas;
-mutta kuningas kävi hänen luokseen ja kantoi hänet kainalossaan alas
-tasangolle. Olavi kuningas astui airoja pitkin laidan ulkopuolitse, kun
-hänen miehensä soutivat Käärmettä, ja hän kisaili kolmella miekalla,
-niin että yksi oli aina ilmassa, ja hän sai aina kiinni kädensijasta.
-Hän iski yhtä voimakkaasti kummallakin kädellä ja lennätti kaksi
-keihästä samalla haavaa. Olavi kuningas oli miesten iloisimpia ja perin
-hilpeä, leppeä ja alentuvainen, erittäin kiivas kaikissa asioissa,
-hyvin antelias ja huomattava ympäristössään, muita urhoollisempi
-taistelussa, mutta sangen julma, kun oli vihoissaan, ja vihollisiaan
-hän kidutti kovin: muutamia hän poltatti tulessa, toisia jätti hurjien
-koirien revittäviksi, toisia käski silpoa tai heitätti alas korkeilta
-vuorilta. Näistä syistä hänen ystävänsä olivat hänelle hartaasti
-uskolliset, mutta viholliset häntä pelkäsivät; hänen menestyksensä oli
-suuri siitä syystä, että toiset noudattivat hänen tahtoaan rakkaudesta
-ja ystävyydestä, mutta toiset pelosta.
-
-Haalogalannista palattuaan Olavi kuningas rakennutti Laden luona suuren
-laivan, joka oli paljoa isompi kuin toiset alukset, joita silloin oli
-maassa; ja siellä on vielä alustahirret, joten sen voi nähdä. Torberg
-Lovenlyöjä oli nimeltään se mies, joka oli laivan runkoseppänä; mutta
-siellä oli työssä myöskin monta muuta miestä, muutamat puita
-kaatamassa, toiset niitä veistämässä, toiset nauloja iskemässä, toiset
-hirsiä kuljettamassa. Kaikki tarpeet olivat tarkoin valitut. Laiva oli
-sekä pitkä että leveä ja suurista hirsistä, ja siinä oli korkeat
-laidat.
-
-Mutta kun alukseen laadittiin ulkolaudoitusta, sai Torberg
-välttämättömän asian lähteä kotitaloonsa, ja siellä hän viipyi varsin
-kauan. Ja kun hän palasi, oli laiva jo valmiiksi veistetty. Kuningas
-lähti heti illalla ja Torberg hänen kerallaan katsomaan, kuinka alus
-oli tehty, ja silloin sanoi jokainen, ettei konsanaan ollut nähty niin
-suurta tai niin kaunista sotapurtta. Kuningas palasi sitten kaupunkiin.
-Mutta varhain seuraavana aamuna hän saapui jälleen laivalle ja Torberg
-hänen mukanaan; sinne olivat sepät tulleet aiemmin, ja kaikki seisoivat
-toimettomina. Kuningas kysyi, miksi he niin menettelivät. He
-vastasivat, että laiva oli hakattu pilalle, ja joku lienee käynyt
-keulasta takasillalle asti iskien partaaseen loven toisensa jälkeen.
-Kuningas astui silloin luo ja näki sen todeksi ja sanoi heti valalla
-vannoen, että se mies oli kuoleman oma, jos kuningas saisi tietää, kuka
-kateudesta oli vahingoittanut purtta; "mutta se, joka tämän voi minulle
-sanoa, saa suuren palkan". Silloin virkkaa Torberg:
-
-"Minä saatan sanoa teille, kuningas, kuka on tehnyt tämän työn."
-
-"En voikaan odottaa keneltäkään paremmin kuin sinulta", sanoo kuningas,
-"että hänen onnistuisi päästä selville siitä ja sanoa se minulle".
-
-"Minä tahdon sanoa teille, kuningas", hän virkkaa, "kuka tämän on
-tehnyt -- sen olen minä tehnyt".
-
-Silloin kuningas lausuu: "Sitten sinun on sovitettava se niin, että se
-on yhtä hyvä kuin ennenkin; siitä riippuu sinun henkesi."
-
-Tämän jälkeen Torberg kävi käsiksi ja hakkasi partaan niin, että kaikki
-lovet hävisivät. Kuningas sanoi silloin -- ja kaikki muutkin -- että
-laiva oli paljoa kauniimpi siltä laidalta, mistä Torberg oli hakannut;
-pyysipä nyt kuningas häntä tekemään niin molemmilla laidoilla ja kiitti
-häntä suuresti siitä. Niin Torbergista tuli laivan pääseppä, kunnes se
-oli täysin valmiina. Se oli sotapursi ja laadittu samantapaiseksi kuin
-Käärme, jonka kuningas oli tuonut mukanaan Haalogalannista; mutta uusi
-alus oli paljoa isompi ja kaikissa suhteissa huolellisemmin rakennettu.
-Tätä hän nimitti Suur-Käärmeeksi, mutta toista Pikku-Käärmeeksi.
-Suur-Käärmeessä oli neljäneljättä osastoa. Pää ja koukku olivat
-kauttaaltaan kullatut, ja partaat olivat yhtä korkeat kuin
-merialuksissa. Tämä on Norjan laivoista se, joka on ollut rakennettu
-parhaiten ja suurimmilla kustannuksilla.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tanskan kuninkaalla Svein Kaksiparralla oli puolisona Gunhild,
-vendiläiskuninkaan Burislavin tytär. Mutta niinä vuosina, joista nyt on
-kerrottu, tapahtui, että kuningatar Gunhild sairastui ja kuoli,[112] ja
-vähää myöhemmin Svein kuningas sai puolisokseen Sigrid Ylpeän, Ruotsin
-kuninkaan Olavin äidin. Mutta Eirik jaarli Haakoninpoika ja hänen
-veljensä ja moni muu sukulainen olivat lähteneet Norjasta Olavi
-kuningasta pakoon, ja heidät oli otettu hyvin vastaan sekä Svitjodissa
-että Tanskassa. Eirik jaarli sai sitten vaimokseen Gydan, Svein
-kuninkaan tyttären, ja tämän sukulaisuuden vuoksi syntyi nyt suuri
-ystävyys Ruotsin ja Tanskan kuninkaiden sekä Eirik jaarlin kesken.
-
-Vendiläiskuningas Burislav[113] valitti vävylleen Sigvalde jaarlille,
-että se sopimus oli rikottu, minkä jaarli oli laatinut kuningas
-Burislavin ja Svein kuninkaan kesken. Kuningas Burislavin oli määrä
-saada Tyre Haraldintytär, Svein kuninkaan sisar; mutta se avioliitto ei
-ollut edistynyt, sillä Tyre kieltäysi jyrkästi menemästä naimisiin
-pakanallisen ja vanhan miehen kanssa. Nyt kuningas Burislav sanoo
-jaarlille, että hän aikoo vaatia sopimusta täytettäväksi, ja pyytää
-jaarlia lähtemään Tanskaan ja tuomaan Tyre-kuningattaren hänen
-luokseen. Sigvalde jaarli ei kieltäytynyt siitä matkasta, vaan lähti
-Svein kuninkaan luo ja esitti tämän asian hänelle; puheillaan Sigvalde
-jaarli pääsi niin pitkälle, että Svein kuningas jätti sisarensa Tyren
-hänen haltuunsa; Tyren mukana seurasi muutamia naisia sekä hänen
-kasvatusisänsä, jonka nimi oli Åssur Agenpoika, mahtava mies, sekä
-muutamia muita miehiä. Kuningas ja jaarli sopivat siitä, että ne
-maatilat Vendinmaassa, mitkä kuningatar Gunhild oli omistanut, ne saisi
-nyt Tyre sekä sitä paitsi muita suuria maita huomenlahjaksi.
-
-Tyre itki katkerasti ja lähti vastahakoisesti matkalle. Mutta kun hän
-ja jaarli olivat tulleet Vendinmaahan, valmisti kuningas Burislav häät
-ja sai kuningatar Tyren. Mutta niin kauan kuin tämä oli pakanain
-parissa, ei hän tahtonut ottaa vastaan ruokaa eikä juomaa heiltä, ja
-näin kävi seitsemänä yönä. Sitten tapahtui eräänä yönä, että kuningatar
-Tyre ja Åssur pakenivat pimeässä metsään. Lyhintä on sanoa heidän
-matkastaan, että he saapuivat Tanskaan; mutta Tyre ei uskalla millään
-muotoa jäädä sinne, koska tietää, että jos hänen veljensä Svein
-kuningas saa kuulla hänen olevan siellä, niin tämä lähettää hänet heti
-takaisin Vendinmaahan. Niin he kulkevat kaikkialla salassa, kunnes
-pääsevät Norjaan. Tyre ei keskeyttänyt matkaansa, ennenkuin he tulivat
-Olavi kuninkaan luo; tämä otti heidät suopeasti vastaan, ja heitä
-kohdeltiin siellä hyvin.
-
-Tyre kertoo kuninkaalle kaiken tukalasta asemastaan ja pyytää häneltä
-neuvoa ja turvaa hänen valtakunnassaan. Tyre oli taitavasanainen
-nainen, ja kuningas mielistyi suuresti hänen puheeseensa; hän näki,
-että Tyre oli kaunis, ja hänen mieleensä johtuu, että tämä saattaa olla
-hyvä avioliitto; hän suuntaa puheen tähän ja kysyy, tahtooko Tyre mennä
-naimisiin hänen kanssaan. Mutta sellainen kuin tämän asema nyt oli,
-näytti hänestä vaikealta suoriutua siitä; ja toisaalta hän huomasi,
-kuinka edullinen avioliitto tämä oli, kun hän saisi niin kuuluisan
-kuninkaan, ja niin hän pyysi Olavia päättämään hänen puolestaan. Ja kun
-tästä oli puhuttu, sai Olavi kuningas Tyren. Nämä häät vietettiin
-syksyllä, kun kuningas oli palannut Haalogalannista. Olavi kuningas ja
-Tyre oleskelivat talven Nidarosissa.
-
-Mutta keväällä Tyre kuningatar valitti usein Olavi kuninkaalle ja itki
-katkerasti sitä, että hänellä oli niin suuria maatiloja Vendinmaassa,
-mutta ei omaisuutta siinä maassa, niinkuin kuningattarille oli sopivaa.
-Väliin hän pyysi kaunein sanoin kuningasta hankkimaan hänen
-omaisuutensa ja sanoi kuningas Burislavin ja Olavi kuninkaan olevan
-niin hyviä ystäviä, että heti kun he toisensa tapaisivat, kuningas
-antaisi kyllä Olaville kaiken, mitä tämä pyytäisi. Mutta kun Olavi
-kuninkaan ystävät saivat kuulla tämän puheen, varoittivat kaikki häntä
-siitä matkasta.
-
-Niin kerrotaan, että eräänä päivänä varhain keväällä kuningas asteli
-rantakujaa pitkin; mutta turulla häntä vastaan tuli muuan mies kantaen
-väinönputkia, jotka olivat merkillisen suuria siihen vuodenaikaan.
-Kuningas otti ison väinönputken käteensä ja kävi Tyre kuningattaren
-asuntoon. Tyre istui tuvassa itkien, kun hän astui sisään. Kuningas
-sanoi:
-
-"Kas tässä tuon sinulle ison väinönputken."
-
-Tyre löi sen luotaan kädellään ja virkkoi:
-
-"Suurempia lahjoja antoi Harald Gorminpoika, mutta vähemmän hän
-pelkäsikin lähteä maasta omaisuuttaan hakemaan, ja se osoittautui
-todeksi, kun hän saapui tänne Norjaan ja hävitti suurimman osan tätä
-maata ja valtasi kaiken veroineen ja maksuineen; mutta sinä et uskalla
-kulkea Tanskan kautta minun veljeni, Svein kuninkaan tähden."
-
-Olavi kuningas hypähti pystyyn näistä sanoista ja huusi kuuluvasti ja
-vannoi valalla:
-
-"Minä en milloinkaan pelkää sinun veljeäsi, Svein kuningasta, ja jos me
-toisemme tapaamme, silloin hänen on väistyminen."
-
-Olavi kuningas kuulutti vähää myöhemmin käräjät kaupunkiin. Hän teki
-silloin tiettäväksi rahvaalle, että halusi saada kesäksi sotaväkeä ja
-määrätyn luvun sekä laivoja että miehiä joka fylkestä; hän sanoi,
-kuinka monta alusta halusi siitä vuonosta. Sitten hän lähettää viestejä
-sekä etelään että pohjaan ja kutsuttaa miehiä koolle. Olavi kuningas
-antaa nyt laskea vesille Suur-Käärmeen ja kaikki toiset laivat, sekä
-isot että pienet; itse hän ohjasi Suur-Käärmettä. Ja kun miehiä
-otettiin miehistöksi, toimitettiin valinta niin tarkoin, ettei
-Suur-Käärmeellä saanut olla ainoatakaan kuuttakymmentä vuotta vanhempaa
-tai kahtakymmentä nuorempaa; kaikki olivat erikoisesti valitut
-väkevyyden ja rohkeuden perusteella. Siihen otettiin ensinnä Olavi
-kuninkaan henkivartijat, sillä sellaisiksi valittiin sekä oman maan
-että ulkolaisista miehistä kaikki ne, jotka olivat voimakkaimpia ja
-urheimpia. Niin miehet puhuivat, että ne, jotka Suur-Käärmeeseen
-valittiin, olivat yhtä paljon yläpuolella kaikkia muita miehiä
-komeudessa, väkevyydessä ja uljuudessa, kuin Suur-Käärme kohosi
-toisia aluksia korkeammalle. Torkel Nevja, kuninkaan veli, ohjasi
-Pikku-Käärmettä, Torkel Dyrdel ja Jostein, kuninkaan veljet, saivat
-Kurjen, ja molemmilla aluksilla oli perin hyvä miehistö. Yksitoista
-suurpurtta Olavi kuningas vei Trondhjemistä ja sen lisäksi
-kaksikymmentuhtoisia sekä pienempiä aluksia.
-
-Olavi kuningas purjehti laivastoineen etelään päin rannikkoa pitkin;
-silloin pyrki hänen luokseen useita ystäviä, niitä suurmiehiä, jotka
-olivat valmiit lähtemään retkelle kuninkaan kanssa. Ensimmäinen heistä
-oli hänen lankonsa Erling Skjalginpoika, ja hänellä oli suuri
-skeidinsä;[114] siinä oli kolmekymmentä osastoa, ja se oli hyvin
-varustettu. Tulivat kuninkaan luo myöskin hänen vävynsä Hyrning ja
-Torgeir, ja kumpikin ohjasi isoa laivaa. Moni muu mahtimies seurasi
-häntä; hänellä oli maasta lähtiessään kuusikymmentä suuralusta. Olavi
-kuningas purjehti etelään Tanskan ohi Juutinrauman kautta, ja tällä
-matkalla hän saapui Vendinmaahan, haluten tavata kuningas Burislavin,
-ja he kohtasivat toisensa. He puhuivat siitä omaisuudesta, jota Olavi
-vaati itselleen, ja kaikki keskustelut kävivät rauhallisesti, ja nyt
-järjestettiin täysin ne vaatimukset, mitkä Olavi kuningas arveli
-itsellään olevan siellä. Hän viipyi siellä kauan sinä kesänä ja tapasi
-useita ystäviään.
-
-Kuningas Svein Kaksiparta oli silloin naimisissa Sigrid Ylpeän kanssa,
-niinkuin ennen on kirjoitettu. Sigrid oli Olavi kuninkaan suurin
-vihollinen ja piti syynä sitä, että tämä oli rikkonut sopimuksensa ja
-lyönyt häntä kasvoihin. Hän yllytti kovin Svein kuningasta ryhtymään
-taisteluun kuningas Olavi Trygvenpoikaa vastaan ja sanoi siinä olevan
-kyllin syytä Olavi kuningasta vastaan, että tämä oli nainut hänen
-sisarensa Tyren "ilman sinun suostumustasi, eivätkä sinun esi-isäsi
-olisi sellaista sietäneet". Moisia sanoja Sigrid kuningatar käytti
-usein ja pääsi puheillaan niin pitkälle, että Svein kuningas oli täysin
-halukas neuvottelemaan tästä. Ja varhain keväällä kuningas Svein
-lähetti miehiä Svitjodiin svealaisten Olavi kuninkaan, vävynsä, sekä
-Eirik jaarlin luo ja käski sanoa heille, että Norjan Olavi kuningas oli
-liikkeellä sotajoukkoineen aikoen kesällä lähteä Vendinmaahan.
-Sellainen viesti seurasi mukana, että svealaisten kuninkaan ja jaarlin
-pitäisi kerätä laivastonsa ja lähteä Svein kuningasta tapaamaan, ja
-sitten he ryhtyisivät kaikki yhdessä taistelemaan Olavi kuningasta
-vastaan. Mutta Svean kuningas ja Eirik jaarli olivat täysin valmiit
-tähän retkeen ja kokosivat suuren laivaston Sveanmaahan; sillä he
-lähtivät Tanskaan ja saapuivat sinne niihin aikoihin, jolloin kuningas
-Olavi Trygvenpoika oli purjehtinut itään. Svean kuningas ja Eirik
-jaarli kävivät Tanskan kuningasta kohtaamaan, ja heillä oli nyt
-yhteensä määrätön laivasto.
-
-Annettuaan sotajoukolle käskyn kokoontua Svein kuningas lähetti
-Sigvalde jaarlin Vendinmaahan vakoilemaan kuningas Olavi Trygvenpojan
-retkeä ja sommittelemaan siten, että Svein kuningas ja toiset
-pääsisivät tapaamaan Olavi kuninkaan. Lähti nyt Sigvalde matkalle ja
-saapui Vendinmaahan, purjehti Jomsborgiin ja sitten kuningas Olavi
-Trygvenpojan luo. He olivat usein ystävällisissä puheissa keskenään, ja
-jaarli saavutti kuninkaan suosion mitä suurimmassa määrin; jaarlin
-puoliso Astrid, Burislav kuninkaan tytär, oli Olavi kuninkaan hyvä
-ystävä, enimmäkseen heidän entisen lankoutensa vuoksi, koska Olavi
-kuninkaalla oli ollut puolisona hänen sisarensa Geira. Sigvalde jaarli
-oli viisas ja neuvokas mies, ja jouduttuaan keskustelemaan Olavi
-kuninkaan kanssa hän viivästytti suuresti tämän paluuta Itämailta ja
-keksi siihen monta erilaista keinoa. Mutta Olavi kuninkaan miehet
-ilmaisivat olevansa varsin tyytymättömiä siihen ja halusivat suuresti
-päästä kotiin, koska he olivat lähtökunnossa ja tuuli puhalsi
-suotuisasti. Sigvalde jaarli sai Tanskasta salaviestin, että nyt olivat
-Tanskan ja Svean kuninkaat sekä Eirik jaarli saapuneet yhteen sekä
-aikoivat purjehtia itään päin Vendinmaan rannikolle ja olivat sopineet,
-että odottavat Olavi kuningasta sen saaren luona, jonka nimi on
-Svåld,[115] sekä että jaarli toimittaa niin, että he siellä tapaavat
-Olavi kuninkaan.
-
-Silloin ennätti Vendinmaahan epävarma huhu, että Tanskan Svein
-kuninkaalla oli sotajoukko liikkeellä, ja pian alettiin puhua, että
-varmaankin hän aikoi kohdata Olavi kuninkaan. Mutta Sigvalde jaarli
-virkkaa kuninkaalle:
-
-"Ei Svein kuninkaalla liene aikomusta antautua taistelemaan teitä
-vastaan pelkästään tanskalaisten sotajoukolla, teillä kun on niin suuri
-laivasto. Mutta jos teitä epäilyttää, että matkalla on vainoa
-odotettavissa, niin saatan teitä miehineni, ja ennen sitä kyllä
-pidettiin hyvänä tukena, kun jomsviikingit seurasivat päälliköitä; minä
-saatan sinua yhdellätoista hyvin varustetulla aluksella."
-
-Kuningas otti tämän tarjouksen vastaan. Tuuli oli silloin lievä, mutta
-suotuisa; kuningas antoi irroittaa laivaston ja puhaltaa lähtömerkin.
-Kohottivat nyt miehet purjeensa, ja kaikki pikkualukset kulkivat
-nopeammin, ja he laskivat ulos merelle. Mutta jaarli purjehti lähellä
-kuninkaanlaivaa ja huusi sinne kehoittaen kuningasta seuraamaan hänen
-jälkiään: "Minä tiedän tarkoin", hän sanoo, "missä väylä on syvin
-saarten salmissa".
-
-Niin jaarli purjehti edellä aluksineen -- hänellä oli yksitoista laivaa
--- ja kuningas purjehti lähellä suuraluksineen -- niitä oli myöskin
-yksitoista -- mutta koko muu laivasto laski ulos merelle. Mutta
-Sigvalde jaarlin purjehtiessa Svåldiin souti muuan pursi häntä vastaan.
-Siitä ilmoitettiin jaarlille, että Tanskan kuninkaan laivasto oli
-satamassa aivan heidän edessään. Silloin jaarli antoi laskea purjeet,
-ja he soutivat saaren suojaan.
-
-Tanskan Svein kuningas, Olavi svealaisten kuningas ja Eirik jaarli
-olivat siellä laivastoineen; silloin oli kaunis sää ja kirkas
-auringonpaiste. Kaikki päälliköt kävivät nyt saarelle suuren seurueen
-kera ja näkivät, että merellä purjehti yhdessä paljon laivoja. Ja nyt
-he huomaavat perin suuren ja komean aluksen purjehtivan; silloin
-virkkoivat molemmat kuninkaat: "Tämä on suuri ja harvinaisen kaunis
-laiva, tämä voi olla Suur-Käärme."
-
-Eirik jaarli vastaa sanoen: "Ei ole tämä Suur-Käärme."
-
-Ja niin oli, kuin hän sanoi. Sen purren omisti Gimsarin Eindride.
-Vähäistä myöhemmin he näkivät toisen laivan purjehtivan, ja se oli
-edellistä paljoa suurempi. Silloin puhui Svein kuningas: "Arkapa onkin
-Olavi Trygvenpoika; ei hän uskalla purjehtia pää-keulaisella
-purrella".[116]
-
-Silloin sanoo Eirik jaarli: "Ei tämä ole kuninkaan laiva; tämän aluksen
-ja purjeen tunnen, sillä purje on juomuinen; sitä alusta ohjaa Erling
-Skjalginpoika. Antaa heidän purjehtia; parempi on meille, että tämä
-alus puuttuu Olavin laivastosta, kuin että se on siinä niin hyvin
-varustettuna."
-
-Hetkistä myöhemmin he näkivät ja tunsivat Sigvalde jaarlin laivat,
-jotka kääntyivät sinne saarta kohti. Sitten he huomasivat kolmen
-aluksen purjehtivan, ja niistä yksi oli suuri. Silloin Svein kuningas
-puhui käskien heitä käymään aluksiinsa; hän sanoo, että siellä
-purjehtii Suuri-Käärme. Eirik jaarli lausuu:
-
-"Heillä on monta muutakin suurta ja komeata alusta paitsi Suur-Käärme;
-odottakaamme vielä."
-
-Silloin sanoivat useat miehet: "Ei tahdo Eirik jaarli nyt taistella ja
-kostaa isänsä surmaa. Tämä on suuri häpeä, niin että siitä puhutaan
-kautta kaikkien maiden, jos me odotamme täällä niin suurella
-laivastolla ja Olavi kuningas purjehtii merelle aivan meidän
-ohitsemme."
-
-Mutta puheltuaan tästä tuokion he näkivät neljän aluksen purjehtivan,
-ja yksi niistä oli perin suuri ja kullalla koristettu. Nyt Svein
-kuningas nousi ja sanoi:
-
-"Korkealla on Käärme kantava minua tänä iltana; sitä minä ohjaan itse."
-
-Silloin huusi moni, että Käärme oli mahtavan suuri ja kaunis laiva, ja
-ihana työ oli teettää sellainen alus. Mutta Eirik jaarli virkkoi niin
-kovaa, että muutamat sen kuulivat:
-
-"Vaikk'ei Olavi kuninkaalla olisikaan suurempaa alusta, niin ei Svein
-kuningas sittenkään saisi konsanaan sitä häneltä pelkästään Tanskan
-laivaston avulla."
-
-Nyt väki kävi aluksiin ja irroitti köydet. Mutta päällikköjen puhuessa
-keskenään siitä, mitä nyt on kerrottu, he näkivät kolmen perin suuren
-laivan purjehtivan ja viimeisenä neljännen, ja se oli Suur-Käärme.
-Mutta niistä suurista aluksista, jotka olivat edellä purjehtineet ja
-joita he olivat luulleet Suur-Käärmeeksi, oli ensimmäinen Kurki ja
-viimeinen Pikku-Käärme. Suur-Käärmeen nähdessään kaikki arvasivat --
-eikä kukaan väittänyt vastaan -- että siellä taisi Olavi Trygvenpoika
-purjehtia. He astuivat nyt laivoihin ja valmistausivat soutamaan
-vastaan. Sellainen oli sopimus päälliköiden, Svein kuninkaan, Olavi
-kuninkaan ja Eirik jaarlin kesken, että kukin heistä valtaisi
-kolmanneksen Norjaa, jos surmaisivat Olavi kuninkaan; mutta se
-päälliköistä, joka ensimmäisenä nousisi Käärmeeseen, saisi kaiken sen
-saaliin, mikä sieltä otettiin, ja jokainen saisi ne alukset, mitkä
-hän itse raivaisi puhtaiksi. Eirik jaarlilla oli varsin suuri
-partaniekka,[117] jota hän oli tottunut käyttämään viikinkiretkillä;
-siinä oli "partaa" ylinnä kummassakin keulassa, mutta alapuolella paksu
-rautalevy, joka oli yhtä leveä kuin "parta" ja ulottui aina vesirajaan
-asti.
-
-Sigvalde Jaarlin ja hänen miehiensä soutaessa näkivät Torkel Dyrdel
-Kurjesta ja myöskin häntä seuraavien alusten perämiehet, että jaarli
-ohjasi laivansa saarta kohti. Silloin hekin laskivat purjeensa,
-sontivat heidän jälkeensä ja huusivat tiedustellen, miksi he niin
-tekivät. Jaarli sanoi tahtovansa odottaa Olavi kuningasta: "Näyttää
-siltä, että tässä on tappelu tulossa." He antoivat silloin alusten
-lipua, kunnes Torkel Nevja tuli Pikku-Käärmeelle ja hänen kerallaan
-kolme muuta purtta, ja sama uutinen kerrottiin heillekin. Nyt hekin
-laskivat purjeensa, antoivat laivainsa pysähtyä ja odottivat Olavi
-kuningasta.
-
-Ja kun kuningas purjehti saarta kohti, souti koko vainolaislaivasto
-ulos salmeen heidän tielleen. Mutta sen nähdessään miehet pyysivät
-kuningasta purjehtimaan pois ja karttamaan taistelua niin suuren joukon
-kanssa. Olavi kuningas vastasi kaikuvasti seisoessaan peräsillalla:
-
-"Laskekaa purje; eivät minun mieheni saa ajatella pakoa; taistelua en
-ole koskaan karttanut. Jumala päättäköön hengestäni, mutta pakoon en
-milloinkaan lähde." Ja niin tehtiin kuin kuningas käski.
-
-Olavi kuningas toitotutti kaikki aluksensa kokoon. Kuninkaan pursi oli
-keskellä laivastoa, ja sen toisella puolella oli Pikku-Käärme, toisella
-Kurki. Mutta ryhtyessään liittämään laivoja toisiinsa miehet sitoivat
-yhteen Suur-Käärmeen ja Pikku-Käärmeen keulat. Kuningas huomasi tämän,
-hän huusi kuuluvasti ja käski asettaa ison aluksen kauemmaksi
-eteenpäin, ettei se jäisi takimmaiseksi kaikista laivoista. Silloin
-vastaa Puna-Hukka:
-
-"Jos meidän on sovitettava Käärme niin paljoa edemmäksi kuin se on
-toisia aluksia pitempi, niin käy työ tänään ylen ankaraksi
-keulapartailla."
-
-Kuningas virkkaa: "Enpä tietänyt, että minulla on keulamiesten joukossa
-hukka, jota jänistää".[118]
-
-Hukka vastaa: "Älä käännä siellä sillalla selkääsi sen enempää kuin
-minä keulaa puolustaessani."
-
-Kuninkaalla oli kädessään jousi, hän sovitti vasaman jänteeseen ja
-tähtäsi sen Hukkaa kohti. Tämä huusi silloin:
-
-"Ammu toisaanne, kuningas, missä nuoliasi paremmin tarvitaan; minkä
-teen, sen teen sinun tähtesi."
-
-Olavi kuningas seisoi Käärmeen sillalla ylempänä muita. Hänellä oli
-kultainen kilpi ja kullalla silattu kypärä, ja hänet erotti helposti
-muista miehistä; hänellä oli lyhyt punainen nuttu rautapaidan päällä.
-Mutta nähdessään, että vihollisjoukot jakaantuivat ja päälliköiden
-kohdalle kohotettiin viirejä, hän kysyi: "Kuka on sen joukon johtaja,
-joka on juuri meitä vastapäätä?"
-
-Hänelle sanottiin, että siellä oli kuningas Svein Kaksiparta
-tanskalaisineen. Kuningas vastaa:
-
-"Niitä raukkoja emme pelkää, ei ole tanskalaisissa miehuutta. Mutta
-ketä päällikköä seuraavat ne viirit, jotka liehuvat oikealla
-sivustalla?"
-
-Hänelle sanottiin, että siellä on kuningas Olavi svealaisineen. Olavi
-kuningas virkkaa:
-
-"Parempi olisi svealaisten istua kotosalla uhrikuppejaan nuolemassa
-kuin nousta Käärmeeseen teidän aseittenne tutkaimitse. Mutta ken
-omistaa nuo isot alukset, jotka ovat tuolla tanskalaisten alahangan
-puolella?"
-
-"Ne omistaa jaarli Eirik Haakoninpoika", hänelle ilmoitetaan. Silloin
-vastaa Olavi kuningas:
-
-"Hänellä saattaa kyllä olla omasta mielestään hyvät syyt käydä meitä
-vastaan, ja siltä joukolta meillä on odotettavissa tuima taistelu; ne
-ovat Norjan miehiä niinkuin mekin."
-
-Sitten kuninkaat jakautuivat soutamaan vastustajainsa kimppuun. Svein
-kuningas suuntasi laivansa Suur-Käärmettä kohti, mutta Ruotsin Olavi
-kuningas siirtyi ulommaksi ja käänsi keulansa Olavi Trygvenpojan
-laidimmaisia laivoja päin; ja toisella sivustalla oli Eirik jaarli. Nyt
-syttyi ankara ottelu. Sigvalde jaarli soudatti aluksensa toisten taakse
-eikä antautunut taisteluun.
-
-Tämä taistelu oli tuiki tuima ja verinen. Suur-Käärmeen, Pikku-Käärmeen
-ja Kurjen keulamiehet heittivät ankkureita ja iskuhakoja Svein
-kuninkaan aluksiin ja voivat näin ahdistella niitä ylhäältä päin. He
-puhdistivat miehistä kaikki purret, jotka saivat pidätetyiksi
-lähettyvillään, mutta Svein kuningas ja ne, joiden henki säilyi,
-pakenivat toisiin laivoihin, ja sitten he siirtyivät aseiden ulottuman
-ulkopuolelle. Tämän joukon kävi, niinkuin kuningas Olavi Trygvenpoika
-oli arvannut.
-
-Silloin svealaisten Olavi kuningas siirtyi tilalle, mutta niin pian
-kuin he saapuivat suuralusten lähelle, heidän kävi edellisten tavoin:
-he menettivät paljon väkeä ja muutamia laivoja ja poistuivat sitten
-loitommalle. Mutta Eirik jaarli laski purtensa Olavi kuninkaan
-äärimmäisen aluksen laitaan, puhdisti sen miehistä ja katkoi heti
-siteet; sitten hän siirtyi sen viereen, joka oli lähinnä, ja taisteli,
-kunnes sekin oli tyhjennetty. Nyt miehet alkoivat juosta pienemmistä
-pursista suuraluksiin, mutta jaarli katkoi jokaisen laivan siteet, kun
-se oli raivattu puhtaaksi, ja tanskalaiset sekä svealaiset siirtyivät
-silloin lentoaseiden ulottumiin ja työntyivät joka taholta Olavi
-kuninkaan aluksia kohti. Eirik jaarli sovitti aina purtensa pitkin
-laivaa ja taisteli lyömäasein, mutta koska hänen aluksellaan kaatui
-miehiä, nousi tilalle toisia, tanskalaisia ja svealaisia. Näin laulaa
-Haldor:
-
-    Miekkain tuimien kulku
-    Käärmettä kohti siirtyi;
-    helskyvin kultakeihäin
-    urhot taisteli kauan.
-
-    Taiston tuoksinassa
-    työntyi häntä vastaan
-    miehiä Ruotsin ja Tanska
-    kalvankantajoita.
-
-Eirik jaarli oli aluksensa eturuumassa, ja sinne oli pystytetty
-kilpilinna. Siellä taisteltiin lyömäasein ja pistettiin keihäin ja
-sinkautettiin kaikkea, mikä aseeksi kelpasi; mutta muutamat ampuivat
-jousilla tai lennättivät aseita käsin. Niin ankara aseryöppy kävi
-Käärmeen yli, että tuskin saattoi suojella itseään kilvellä; niin
-tiheään lensi vasamia ja keihäitä, sillä joka taholta työntyi
-sotapursia Käärmeen ympärille. Olavi kuninkaan miehet olivat nyt niin
-raivoissaan, että hyppäsivät laivan partaalle yltääkseen vihollisiin
-miekaniskuin ja surmatakseen heidät, sillä useat eivät olleet laskeneet
-niin lähelle Käärmettä, että olisivat joutuneet mukaan lyömäleikkiin.
-Mutta moni Olavin miehistä vierähti silloin mereen, he kun luulivat
-taistelevansa tasaisella tantereella, ja niin he vaipuivat
-varusteissaan syvyyteen. Näin kertoo Halfröd:
-
-    Käärmeheltä hautaan
-    haavoittuneet vaipui;
-    väistyä mieli ei tehnyt,
-    iskivät viime hetkeen.
-
-    Vaikka kuningas kallis
-    purttaan ohjaisi vielä,
-    urhoja moisia Käärme
-    kaipaisi kulkiessaan.
-
-Einar Tambeskjelve oli Käärmeen peräpuolella; hän käytteli jousta ja
-ampui purevampia vasamia kuin yksikään toinen. Einar tavoitteli Eirik
-jaarlia ja osasi peräsimen varteen jaarlin pään kohdalle ja nuoli
-tunkeutui puuhun aina liitossiteeseen asti. Jaarli katsahti siihen ja
-kysyi, tiesivätkö miehet, kuka sen ampui. Mutta samassa tuli toinen
-nuoli niin lähelle jaarlia, että se lensi hänen käsivartensa ja kyljen
-lomitse, ja painui niin syvälle päälautaan,[119] että kärki työntyi
-pitkälle ulos. Silloin jaarli virkkoi eräälle miehelle, jota toiset
-nimittävät Finniksi, mutta toiset sanovat lappalaiseksi -- hän oli
-maanmainio jousenkäyttäjä --:
-
-"Ammuppas tuo kookas mies tuolta peräpuolelta!" Finn ampui, ja vasama
-osui keskelle Einarin kaarta samassa tuokiossa, kuin hän jännitti sitä
-kolmatta kertaa. Silloin jousi karahti kahdeksi kappaleeksi. Olavi
-kuningas kysyi:
-
-"Mikä siellä niin helähtäen murtui?" "Norja sinun kädestäsi, kuningas!"
-vastaa Einar. "Niin suuri ei tappio vielä liene", sanoo kuningas; "ota
-minun jouseni ja ammu sillä". -- Ja hän heitti aseen Einarille. Einar
-otti jousen ja jännitti sen heti niin, että nuoli kävi liian lyhyeksi
-kaarelle, ja huudahti: "Liian hento, liian hento -- on ruhtinaan
-kaari!" Hän heitti jousen takaisin, mutta tarttui kilpeen ja miekkaan
-ja taisteli edelleen.
-
-Kuningas Olavi Trygvenpoika seisoi Käärmeen sillalla ja ampui tiheään,
-toisinaan jousta, toisinaan keihästä käytellen, ja näitä hän lennätti
-aina kaksi samalla haavaa. Hän katsahti purteensa ja havaitsi miestensä
-heiluttavan kalpojaan ja iskevän tiheään ja siten, että ne purivat
-huonosti. Silloin hän huusi kaikuvasti:
-
-"Heilutatteko miekkojanne veltosti, koska ne eivät näy purevan teidän
-käsissänne?"
-
-Muuan mies vastasi: "Miekkamme ovat käyneet tylsiksi ja pahasti
-loville."
-
-Silloin kuningas astui keularuumaan ja avasi isäntäpenkin arkun; hän
-otti sieltä joukon teräviä miekkoja ja antoi ne miehille. Mutta kun hän
-työnsi arkkuun oikean kätensä, näkivät miehet, että haarniskan hihasta
-vuoti verta; kukaan ei tiedä, miltä kohtaa hän oli haavoittunut.
-
-Parhaiten ja tuhoisimmin taistelivat Käärmeellä eturuuman miehet ja
-keulanvartijat; sillä siellä oli valiojoukko ja korkeimmat laidat.
-Mutta kun väkeä ensin kaatui keskilaivalla ja miehiä seisoi harvassa
-maston ympärillä, koetti Eirik jaarli nousta alukseen ja pääsikin
-Käärmeeseen itse viidentenätoista. Silloin Hyrning, Olavi kuninkaan
-vävy, kävi häntä vastaan seurueineen, ja siellä sukeusi mitä tuimin
-ottelu ja se päättyi siten, että jaarli peräytyi takaisin laivaansa.
-Mutta niistä miehistä, jotka olivat häntä seuranneet, kaatui muutamia
-ja toiset olivat haavoittuneet. Siitä kertoo Tord Kolbeininpoika:
-
-    Taisteli kypäräpäiset
-    teljoilla hurmeisilla.
-    Kauniin maineen sai, ken
-    herraansa suojasi miekoin;
-    tunturin kaartuva katto[120]
-    murtua saakoon ennen
-    kuin Hyrning unhoon joutuu.
-
-Nyt sukeusi taas mitä tuimin taistelu, ja siinä kaatui paljon väkeä
-Käärmeellä. Mutta kun miehistö, jonka oli määrä puolustaa Käärmettä,
-hupeni hupenemistaan, koetti Eirik jaarli toistamiseen nousta alukseen,
-ja jälleen hän kohtasi kovaa vastarintaa. Kun Käärmeen keulavartijat
-näkivät tämän, siirtyivät he peräpuolelle, kääntyivät jaarlia vastaan
-ja ahdistivat häntä voimakkaasti. Mutta kun Käärmeellä oli nyt kaatunut
-niin paljon väkeä, että partaat olivat monin paikoin tyhjinä, ryhtyivät
-jaarlin miehet kapuamaan usealta taholta. Silloin kaikki ne, jotka
-vielä olivat Käärmeen turvana, pyrkivät aluksen peräpuolelle, missä
-kuningas oleskeli.
-
-Kolbjörn tallimestari nousi sillalle kuninkaan viereen; he olivat
-varsin samanlaisissa puvuissa ja varusteissa. Kolbjörn oli hyvin roteva
-ja kaunis mies. Nyt syntyi taas mitä kiivain ottelu eturuumassa. Mutta
-siitä syystä, että niin moni jaarlin miehistä, kuin alukseen mahtui,
-oli noussut Käärmeeseen ja hänen purtensa saartivat sen joka taholta ja
-väkeä oli niukalti vastustamassa niin suurta joukkoa, kaatuivat
-useimmat ennenpitkää, vaikka olivatkin sekä voimakkaita että
-urhoollisia miehiä. Mutta Olavi kuningas ja Kolbjörn hyppäsivät silloin
-mereen, kumpikin omalle puolelleen. Jaarlin miehet olivat soutaneet
-pikkuveneitä ympärille ja surmasivat ne, jotka syöksyivät mereen, ja
-kun itse kuningas heittäytyi alas sillalta, niin he halusivat saada
-hänet vangiksi viedäkseen Eirik jaarlin luo. Mutta Olavi kuningas
-kohotti kilven suojakseen ja sukelsi alas syvyyteen. Kolbjörn
-sitävastoin työnsi kilven alleen ja suojeli itseään siten keihäiltä,
-joita lennätettiin alempana olevista aluksista; ja hän putosi mereen
-siten, että kilpi jäi hänen alleen, eikä hän niin ollen vaipunut
-syvyyteen kyllin nopeasti, vaan joutui vangiksi ja nostettiin erääseen
-purteen. Miehet luulivat häntä kuninkaaksi ja veivät hänet Eirik
-jaarlin luo; mutta kun jaarli huomasi, että hän oli Kolbjörn eikä Olavi
-kuningas, sai Kolbjörn armon. Mutta tällöin kaikki ne, jotka vielä
-olivat hengissä Olavi kuninkaan miehistä, heittäytyivät mereen
-Käärmeestä, ja Halfröd kertoo, että Torkel Nevja, kuninkaan veli,
-hyppäsi viimeisenä mereen:
-
-    Sai urhea Torketel nähdä
-    Kurjen ja kummankin
-    Käärmeen kelluvan tyhjinä (pelkoa
-    ei taistossa tuntenut hän);
-    kantaja käsirengasten,
-    taiston kestäjä, silloin
-    merehen syöksyi, uiden
-    turvaan pyrki hän myös.
-
-Ennen on kerrottu, että Sigvalde jaarli saapui Olavi kuninkaan seurassa
-Vendinmaahan; jaarlilla oli kymmenen alusta sekä lisäksi yhdestoista,
-jossa Astrid ruhtinattarella, Sigvalde jaarlin puolisolla, oli väkensä.
-Kun Olavi kuningas oli heittäytynyt mereen, kohotti koko sotajoukko
-voitonhuudon, ja silloin jaarli antoi miestensä työntää airot veteen ja
-souti taisteluun. Mutta se vendiläispursi, jossa Astridin miehet
-olivat, souti takaisin Vendinmaata kohti, ja siitä sai heti moni aiheen
-kertoa, että Olavi kuningas oli veden alla riisunut yltään rautapaidan
-ja sukeltanut pois suuralusten lähettyviltä ja sitten uinut
-vendiläispurteen, ja Astridin miehet olivat vieneet hänet maihin. Ja
-siitä ovat muutamat sitten sepittäneet monta tarinaa Olavi kuninkaan
-retkistä. Mutta olipa tämän asian laita mikä hyvänsä, sen koommin ei
-Olavi kuningas enää saanut valtakuntaa Norjassa.
-
-Eirik jaarli Haakoninpoika sai voitossa Suur-Käärmeen ja paljon
-saalista ja ohjasi Suur-Käärmeen taistelusta. Sitten Tanskan Svein
-kuningas ja Olavi svealaisten kuningas sekä Eirik jaarli jakoivat
-Norjan valtakunnan keskenään. Mutta Eirik jaarlin veli Svein
-Haakoninpoika, joka oli kihlannut Holmfridin, Svean kuninkaan tyttären,
-sai jaarlikunnan Olavi Svealaiselta. Svein jaarli oli komein mies, mitä
-milloinkaan on nähty. Eirik jaarli ja Svein jaarli antoivat kumpikin
-kastaa itsensä ja ottivat oikean uskon; mutta niin kauan kuin he
-hallitsivat Norjaa, antoivat he jokaisen tehdä uskonasioissa niinkuin
-halusi, mutta vanhat lait he pitivät tarkoin voimassa ja samaten kaikki
-maan tavat, ja he olivat suosittuja miehiä ja hyviä hallitsijoita.
-Eirik jaarlilla oli veljeksistä eniten sananvaltaa kaikessa
-hallinnossa.
-
-
-
-
-Viiteselitykset:
-
-
-[1] Lähteinä _Maailmanhistoria_; P.A. Munch, _Det norske Folks
-Historie_, I osa; Salmonsens, _Konversationslexikon_.
-
-[2] Haakon kuningas ja Skule herttua lienevät useille lukijoille tutut
-Ibsenin "Kuninkaanalut" näytelmästä.
-
-[3] Aasat olivat muinais-skandinaavilaisten mahtavin jumalsuku, joka
-tarujen mukaan oli peräisin Tanais- l. Don-joen itäpuolella olevasta
-maasta, Aaselannista. Heidän päämiehensä oli Oden, sittemmin
-pohjoismaisen mytologian pääjumala.
-
-[4] Norjan eteläisimmän osan keskinen alue.
-
-[5] Fylke: oikeastaan maakunta, joka muodosti sotilaallisessa ja
-hallinnollisessa suhteessa valtakunnan alaosaston; tässä se tarkoittaa
-usein pikkukuninkaan hallitsemaa aluetta.
-
-[6] Tässä kappaleessa esiintyvät tiedot ovat saadut osittain
-Ynglinge-tarinasta, osittain Halvdan Mustan tarinasta.
-
-[7] Drammen-joen varsilla Randsfjord-järven eteläpuolella (nyk.
-Kristiansamtissa).
-
-[8] Raivopää = berserk. Näistä annetaan seuraava selitys
-Ynglinge-tarinassa: "Oden saattoi tehdä niin, että taistelussa hänen
-vihollisensa tulivat sokeiksi tai kuuroiksi tai aroiksi, mutta heidän
-aseensa eivät purreet sen paremmin kuin sauvat; mutta hänen omat
-miehensä ryntäsivät haarniskoitta ja olivat hulluja kuin koirat tai
-sudet, purivat kilpiinsä ja olivat väkeviä kuin karhut tai härät; he
-surmasivat ihmisiä, mutta heihin ei pystynyt rauta eikä tuli."
-
-[9] Mjösen-järven itäpuolella.
-
-[10] Tähän päättyvä osa on Halvdan Mustan tarinasta; seuraava muodostaa
-pääosan Snorren Harald Kaunotukan tarinaa.
-
-[11] Henkivartio vastaa tässä useimmiten _hird_-nimitystä; tämän
-jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa päällikköönsä.
-
-[12] Hardangerin ja Bergenin seudut.
-
-[13] Nyk. Folden-vuonon ympäristö.
-
-[14] Nyk. Kristianian-vuonon seudut sekä lähin rannikko Skagerrakin
-itäpuolella.
-
-[15] Kattegatin lahti Norjan ja Ruotsin rajalla.
-
-[16] Sigurd Ring oli mahtava pohjoismainen kuningas 8:nnen vuosisadan
-puolivälissä.
-
-[17] Norjan ja Ruotsin välinen metsäseutu, nyk. Kongsvingerin
-tienoilla.
-
-[18] Gööta-joki.
-
-[19] Nyk. Eidsfjordin ja Storfjordin välillä.
-
-[20] Hafsfjord, lähellä nykyistä Stavangeria.
-
-[21] Hjaltland, nykyiset Shetlannin saaret.
-
-[22] Orkn-saaret = Orkney-saaret; Suder-saaret = nykyiset Hebridit.
-
-[23] Möre, Trondhjemin-vuonon suupuolelta etelään.
-
-[24] Gange-Rolv = Rolv Jalkamies.
-
-[25] Itämailla tarkoitetaan Venäjää, varsinkin nykyisiä
-Itämerenmaakuntia.
-
-[26] Valland, Ranska, varsinkin sen pohjoisosa.
-
-[27] Snorren mukaan oli Gange-Rolv siis norjalainen, mutta myöhempi
-historiantutkimus on huomannut tämän epäiltäväksi ja arvellut
-Normandian valloittajat pikemmin tanskalaisiksi. Vrt. Henrik Schück
-y.m.: "Svenska folkets historia", edellinen osa, siv. 179.
-
-[28] Vilhelm Valloittaja.
-
-[29] Nykyinen Tofte Gudbrandin-laaksossa.
-
-[30] Nykyinen North-Ronaldsey, koillisin Orkney-saarista.
-
-[31] Tässä markalla tarkoitetaan painoa.
-
-[32] Alkujaan kihlakuntansa talonpoikien perinnöllinen johtaja; Harald
-Kaunotukan ajoista kuninkaan henkivartion (hirdin) jäsen ja kuninkaan
-jaarlin alainen.
-
-[33] Nykyinen Sönd- ja Nordfjord Keski-Norjassa.
-
-[34] Sakslanti = Pohjois-Saksa.
-
-[35] Bretlanti = Wales ja muut Englannin länsiosat.
-
-[36] Norjan pohjoisin rannikko, alkaen jotensakin Tromsön kaupungin
-tienoilta.
-
-[37] Vienanmeren rantamaat ja Vienanjoen suupuoli.
-
-[38] Haalogalanti eli Helgeland, Norjan rannikko pohjoisen napapiirin
-vaiheilta Finmarkiin asti.
-
-[39] Tröndit, Trondhjemin tienoon l. Tröndelagenin asukkaita.
-
-[40] Björn oli Harald Kaunotukan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin
-poika; hänen veljensä oli Olav.
-
-[41] Kristianian-vuonon länsipuolinen alue; siinä sijaitsi Norjan
-vanhin kaupunki Tunsberg, nykyinen Tönsberg.
-
-[42] Nykyinen Selven, Trondhjemin-vuonon eteläpuolella.
-
-[43] Halvdan Musta oli Harald Kaunotukan ja Trondhjemin jaarlin Haakon
-Grjotgardinpojan tyttären Aasan poikia.
-
-[44] Sigurd oli isänsä Haakon Grjotgardinpojan kuoltua saanut tämän
-jaarlinarvon; hän oli Harald kuninkaan lanko.
-
-[45] Nykyinen Helleren, lounaaseen Bergenistä.
-
-[46] Muinaisengl. Aethelstan, Englannin kuninkaana 924-940.
-
-[47] Molemmat paikat nykyisen Haugasundin lähellä pohjoiseen
-Stavangerista. Paikalle on 1872 pystytetty Harald Kaunotukan
-muistopatsas, johon on liitetty yllämainittu paasi, 3,54 m:n pituinen
-ja 1,25 m:n levyinen.
-
-[48] Harald kuninkaan ja Öistein jaarlin tyttären Svanhildin poika.
-
-[49] Harald Kaunotukan ja Aasa Haakonintyttären poika.
-
-[50] Trygve oli edellämainitun Olavi Haraldinpojan poika. Gudrödin isä
-oli Björn Kauppi, Harald kuninkaan poika, joka oli saanut surmansa
-taistellessaan Eirik Verikirvestä vastaan.
-
-[51] _Hird_, jonka jäsenet olivat läheisessä persoonallisessa suhteessa
-johtajaansa.
-
-[52] Sellainen lähetettiin sanansaattajan mukana todisteeksi
-luotettavuudesta (kuten myöhemmin kirje).
-
-[53] Northumberland,
-
-[54] Nykyinen York.
-
-[55] Lodbrokinpojat olivat sen tanskalaisjoukon päälliköitä, joka
-saapui Englantiin 865 ja valloitti Yorkin. Näistä Halvdan tuli kymmentä
-vuotta myöhemmin Northumberlandin kuninkaaksi, mutta 880 omat miehet
-karkoittivat hänet. Northumberlandin valloittivat englantilaiset
-takaisin 926.
-
-[56] Eadmund, Englannin kuninkaana 940-946.
-
-[57] Tämä kuningas hallitsi 9:nnen vuosisadan alkupuolella.
-
-[58] Njård oli tuulen valtias sekä aaltojen ja tulen hillitsijä,
-lisäksi perin rikas ja antelias.
-
-[59] Fröi oli sateen ja päivänpaisteen sekä vuodentulon herra.
-
-[60] Runotaidon jumala; Bragen malja = vainajain muistomalja.
-
-[61] Näistä molemmista kausista kertoo Snorre esipuheessaan seuraavaa:
-"Ensimmäistä kautta sanotaan polttokaudeksi; silloin oli poltettava
-kaikki kuolleet miehet ja pystytettävä heille muistokiviä... Mutta sen
-jälkeen kuin Dan Ylpeä, Tanskan kuningas, oli teettänyt itselleen
-hautakummun ja määrännyt, että hänet oli kuoltuaan kannettava siihen
-kuninkaanpuvussa ja sotisovassa ratsuineen ja satuloineen ja muine
-tavaroineen, tekivät useat hänen miehistään samoin, ja siitä sai
-alkunsa kumpukausi Tanskassa."
-
-[62] Tor oli sodanjumala, jolla oli aseena m.m. vasara.
-
-[63] Nykyinen Karmö Stavangerin pohjoispuolella.
-
-[64] Vendel, nykyinen Vendsyssel Jyllannissa; Agder, Norjan
-etelärannikolla.
-
-[65] Nordfjordin luona.
-
-[66] Edellisen säkeistön "merisankari" ja Harald tarkoittavat Harald
-Eirikinpoikaa.
-
-[67] Gåndul ja Skågul, kaksi valkyyriaa l. sodan hengetärtä.
--- Yngven suku sai nimensä Yngvestä l. Fröistä, jonka isä Njård oli
-Odenin kuoltua saanut vallan svealaisten keskuudessa; myöskin
-käytettiin Ynglinga-nimeä.
-
-[68] Ryygit, Rogalannin asukkaat; pohjolan miehet tässä Haalogalannin
-miehet; taanat, tanskalaiset.
-
-[69] Sikling, taruhistoriallinen tanskalainen kuningassuku, tässä
-kuningas. -- Taivaisen vaatteet = haarniskat.
-
-[70] Dåglingit = kuninkaat.
-
-[71] Hermod, Odenin poika, sotaisan sankariuden olennoima;
-Brage, runouden jumala.
-
-[72] Fenre- l. Fenris-hukka, häijyn Lokin poika, jonka jumalat
-viekkaudella saivat kahleisiin; pääsee maailman lopussa vapaaksi ja
-koituu turmioksi Odenillekin.
-
-[73] Håld = vapaatilallinen.
-
-[74] Meriratsu = laiva.
-
-[75] Oslo-vuono l. nykyinen Kristianian-vuono.
-
-[76] Odenin vaimo = maa.
-
-[77] Venäjä; nimitys johtui maan lukuisista kaupungeista.
-
-[78] Novgorodin kaupunki.
-
-[79] Limfjordin suulla.
-
-[80] Ne, jotka jäivät noudattamatta sotakutsua tai saapuivat väärälle
-paikalle tai väärään aikaan, saivat suorittaa sakkoja.
-
-[81] Bornholm.
-
-[82] Nykyinen Pohjois-Saksa itäisestä Holsteinista Itä-Preussiin.
-
-[83] Burislav = Boleslaw. Burislavilla ei tässä ole ymmärrettävä Puolan
-Boleslaw I:tä (992-1025), vaan hänen isäänsä Miescoa eli Mieczyslawia
-(964-992).
-
-[84] Flanderi.
-
-[85] _Vandræde-skald_.
-
-[86] Valkeren = Walcheren-saari; flemingit = flaamilaiset.
-
-[87] Scilly-saaret.
-
-[88] Gardariikin asukas.
-
-[89] Gyda oli Olavi Kvaranin tytär, ei sisar; Olavi Kvara kuoli
-iäkkäänä miehenä 980.
-
-[90] Jomsborg eli Jom (_Jumne_) oli linnoitettu kaupunki Wollinsaaren
-itärannalla Oder-joen suulla; tarun mukaan sen perusti Harald
-Sinihammas 960:n vaiheilla.
-
-[91] Edelred, Englannin kuningas 978-1016.
-
-[92] Nykyinen Hareidland Söndmöressä.
-
-[93] Puolitoista sataa = 180.
-
-[94] Vastaa tässä 26,7 grammaa.
-
-[95] Venäläinen nimi -- Vsevolod.
-
-[96] Tästä pojasta tuli myöhemmin Norjan kuningas Olavi Pyhä.
-Jäljempänä Snorre kertoo, että Olavi kastettiin kristityksi Olavi
-Trygvenpojan toimesta, mutta siinä hän erehtyy, sillä Olavi kääntyi
-kristinuskoon vasta varttuneena, Normandiassa ollessaan.
-
-[97] Eteläisessä Hordalannissa.
-
-[98] Trondhjemin-vuonon suulla.
-
-[99] Nyk. Munkkisaari Kid-joen suun edustalla, Trondhjemin kaupungin
-ulkopuolella.
-
-[100] Nykyinen Kastelgården Göta-joen pohjoisen haaran varrella.
-
-[101] Olavi piti silloisten kristittyjen tavoin Odenia pahana haltiana.
-
-[102] Frostan käräjät pidettiin samannimisellä niemellä
-Trondhjemin-vuonon varrella.
-
-[103] Vainovasamassa oli köysi tai vitsasrengas riippumassa toisesta
-päästä, ja se kutsui kaikki miehet aseistettuina käräjille.
-
-[104] Nyk. Tjöttö Helgelannin Alstahaugin eteläpuolella (65° 50').
-
-[105] Salten-vuono.
-
-[106] Nyk. Vaagan Lofotein Vaagössä.
-
-[107] Viikinkialuksessa eli draakissa oli kappaleen päässä keulasta
-n.s. krapperummet, jonka soututuhdot jakoivat useihin osiin.
-
-[108] Valkoisia l. kastevaatteita käytettiin viikon päivät kasteen
-jälkeen.
-
-[109] Norjan kielellä vandræde-skald, s.o. runoilija, jonka kanssa on
-vaikea tulla toimeen.
-
-[110] Pohjois-Amerikassa, mahdollisesti Nova Scotia.
-
-[111] Bremangerlandin Hornelenissa Nordfjordin edustalla
-
-[112] Tämä ei pidä paikkaansa; Svein kuningas hylkäsi Gunhildin ja
-lähetti hänet kotiinsa Vendinmaahan, mistä hänen poikansa toivat hänet
-Sveinin kuoleman jälkeen takaisin Tanskaan.
-
-[113] Puolan Boleslaw I (992-1025). Vrt. viite 83.
-
-[114] Jonkinlainen iso meripursi, jossa ei ollut "päätä" keulassa.
-
-[115] Svåld ei ole saari, vaan satama ja joensuulahti hiukan länteen
-Rügenistä.
-
-[116] Katso "skeidin" selitystä 114.
-
-[117] Partaniekaksi (barde) sanottiin laivaa sen vuoksi, että niitä
-emäpuun osia, jotka työntyivät etu- ja peräkeulan yläpuolelle,
-nimitettiin sen parraksi.
-
-[118] Norjan kielessä sanaleikki "baade röd og ræd" = sekä punainen
-että arka.
-
-[119] Lauta, joka sijaitsee perämiehen pään takana hänen istuessaan
-ohjaamassa.
-
-[120] Taivaan laki.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Kuningastarinoita, by Snorri Sturluson
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNINGASTARINOITA ***
-
-***** This file should be named 53282-8.txt or 53282-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/2/8/53282/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53282-8.zip b/old/53282-8.zip
deleted file mode 100644
index 9419788..0000000
--- a/old/53282-8.zip
+++ /dev/null