NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 14146 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..6151dad
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #53272 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53272)
diff --git a/old/53272-8.txt b/old/53272-8.txt
deleted file mode 100644
index c2fd12b..0000000
--- a/old/53272-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,14146 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Säätynsä uhri, by Edith Wharton
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Säätynsä uhri
-
-Author: Edith Wharton
-
-Translator: Armas Hämäläinen
-
-Release Date: October 13, 2016 [EBook #53272]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SÄÄTYNSÄ UHRI ***
-
-
-
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-SÄÄTYNSÄ UHRI
-
-Kirj.
-
-Edith Wharton
-
-
-Englanninkielestä suomentanut A. H. [Armas Hämäläinen]
-
-Alkuperäinen teos: "The House of Mirth".
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1922.
-
-
-
-
-
-
-I KIRJA.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Selden pysähtyi hämmästyneenä. Rientäessään iltapäivällä Suurelta
-keskusasemalta hänen silmänsä olivat keksineet Miss Lily Bartin.
-
-Oli maanantai syyskuun alkupuolella. Hän palasi toimeensa
-pikimmältään pistäydyttyään maalla. Mutta mitäs Miss Bart teki
-kaupungissa tähän vuodenaikaan? Jos hän oli täällä lähteäkseen
-junalla, niin olisi Selden voinut päättää siitä, että hän oli
-tavannut Miss Bartin muuttomatkalla toiselta maatilalta toiselle,
-joille häntä kilvan kutsuttiin Newportin sesongin päätyttyä. Mutta
-hänen avuton ilmeensä saattoi Seldenin ymmälle. Hän seisoi erillään
-väkijoukosta antaen sen virrata ohitseen asemasillalle tai kadulle,
-hänen ilmeensä osoitti päättämättömyyttä, minkä takana Seldenin
-olettamuksen mukaan saattoi piillä hyvinkin varma aikomus. Hänen
-mieleensä juolahti äkkiä, että Miss Bart odotti jotakuta, mutta
-hän tuskin tiesi, miksi tuo ajatus askaroitti hänen mieltään.
-Lily Bartissa oli jotakin uutta, vaikkakaan Selden ei milloinkaan
-saattanut nähdä häntä tuntematta jonkinlaista mielenkiintoa: hänelle
-oli ominaista, että hän herätti aina mietiskelyä, että hänen
-vähäpätöisimmätkin työnsä näyttivät olevan kauastähtäävien aikomusten
-tulos.
-
-Uteliaisuuden puuska sai Seldenin kääntymään ja seuraamaan häntä. Hän
-tiesi, että jollei tämä halunnut, että hänet nähtäisiin, niin hän
-koettaisi keksiä, miten karttaa häntä. Ja Seldeniä huvitti ajatus
-panna hänet koetteelle.
-
-"Mr. Selden -- mikä onnellinen sattuma!"
-
-Miss Bart lähestyi hymyillen, melkein innokkaasti, päättäen
-puhutella häntä. Pari henkilöä, jotka riensivät heidän jäljessään,
-hiljensi kulkuaan katsellakseen heitä, sillä Miss Bartin ilme
-olisi voinut saada pysähtymään viimeiselle junalleen kiiruhtavan
-esikaupunkilaistyömiehenkin.
-
-Selden ei ollut nähnyt häntä koskaan säteilevämpänä. Hänen vilkkaat
-päänliikkeensä, jotka kuvastuivat jäykkää ihmisjoukkoa vastaan,
-tekivät hänet silmäänpistävämmäksi kuin tanssisalissa ja tumman
-hattunsa ja harsonsa alla hän sai jälleen tyttömäisen nuortevuutensa
-ja hipiän puhtauden, mitkä hän alkoi menettää yksitoista vuotta
-kestäneen yövalvonnan ja alituisen tanssimisen takia. Oliko sitä
-kestänyt todellakin yksitoista vuotta, ihmetteli Selden itsekseen,
-ja onko Miss Bart tosiaankin täyttänyt kaksikymmentäyhdeksän vuotta,
-kuten toiset naiset olivat hänelle kertoneet?
-
-"Mikä sattuma!" toisti hän. "Miten kiltisti teitte, kun tulitte
-pelastamaan minua."
-
-Selden vastasi iloisesti, että se oli hänen elämäntehtävänsä, ja
-kysyi, minkälaista pelastamista tarvittiin.
-
-"No, melkein mitä vain -- vaikkapa sitäkin, että istutte penkille
-puhelemaan kanssani. Jäädäänhän sitä istumaan kotiljonginkin ajaksi,
-miksei sitten junanlähtöajaksi? Täällä ei ole yhtään kuumempi kuin
-rouva Van Osburghin kasvihuoneessa -- ja muutamat naiset eivät ole
-yhtään rumempia."
-
-Hän alkoi nauraen selittää, että hän oli tullut kaupunkiin Tuxedosta,
-oli matkalla Trenorien luo Bellomontiin ja oli jäänyt pois kolme ja
-viisitoista Rhinebeckiin lähtevästä junasta.
-
-"Ja ennen puoli kuutta ei lähde toista junaa." Hän kaivoi esille
-pienen jalokivillä koristetun kellonsa pitsien seasta. "Juuri kaksi
-tuntia täytyy odottaa. Enkä tiedä, mitä tehdä. Palvelustyttöni tuli
-tänä aamuna ostoksille, mutta hänen oli mentävä Bellomontiin yhden
-junassa, ja tätini asunto on suljettu, enkä minä tiedä yhtään tuttua
-sielua olevan kaupungissa." Hän katseli surkean näköisenä ympäri
-asemaa. "On sittenkin kuumempi kuin Mrs. Van Osburghin luona. Jos
-teillä on aikaa, niin viekää minut jonnekin vähän hengähtämään."
-
-Selden sanoi olevansa kokonaan hänen käytettävänään: tämä seikkailu
-huvitti häntä. Hän oli aina tuntenut katselijan mielenkiintoa Lily
-Bartiin; ja heidän olentonsa olivat niin erilaiset, että häntä
-huvitti joutua hetkeksi niin äkilliseen tuttavalliseen seurusteluun,
-jota Miss Bartin ehdotus edellytti.
-
-"Mennäänkö Sherrylle juomaan kuppi teetä?"
-
-Miss Bart hymyili suostumukseksi ja teki sitten pienen kasvojenilmeen.
-
-"Maanantaina tulee niin paljon ihmisiä kaupunkiin -- saa olla varma
-siitä, että tapaa joukon kiusanhenkiä. Minä olen vanha, eikä minulla
-ole väliä; mutta te ette ole kyllin vanha", huomautti hän hilpeästi.
-"Kuolen teen haluun, mutta eikö ole rauhallisempaa paikkaa?"
-
-Selden vastasi hänen hymyynsä. Hänen varovaisuutensa huvitti häntä
-ehkä yhtä paljon kuin hänen ajattelemattomuutensakin; hän oli varma
-siitä, että kumpikin kuului samaan huolellisesti valmistettuun
-suunnitelmaan.
-
-"New Yorkissa ei ole paljon valitsemisen varaa", sanoi Selden; "mutta
-minä haen ensin ajurin, sitten kyllä keksimme jotakin."
-
-Hän kuljetti hänet palaavien sunnuntairetkeilijöiden tungoksen
-läpi, kalpeakasvoisten tyttöjen, joilla oli mahdottomat hatut, ja
-matalarintaisten naisten ohi, jotka viuhtoivat paperikääröillä ja
-palmunlehtiviuhkoilla. Oliko mahdollista, että Miss Bart kuului
-samaan rotuun? Tämän naispäähineiden keskitason mauttomuus ja
-puutteellisuus saattoi hänet tuntemaan, miten paljon ylempänä tuota
-keskitasoa Miss Bart oli.
-
-Ohimenevä sadekuuro oli viilentänyt ilman ja pilviä riippui vielä
-kosteiden katujen yllä.
-
-"Miten ihanaa! Kävellään hieman", sanoi Miss Bart heidän poistuessaan
-asemalta.
-
-He kääntyivät Madison Avenuelle ja alkoivat kulkea pohjoiseen päin.
-Miss Bartin astuessa hänen rinnallaan pitkin, kevein askelin Selden
-tunsi erikoista mielihyvää hänen läheisyydessään: hän ihaili hänen
-pienen korvansa muotoa, hänen tukkansa kampausta -- oliko taide
-saanut aikaan koskaan mitään niin hennon viehättävää? -- ja hänen
-suoria, mustia, tuuheita silmäripsiänsä. Kaikki oli hänessä samalla
-tarmokasta ja hentoa, samalla voimakasta ja hienoa. Seldenillä oli
-epämääräinen tunne siitä, että Miss Bart oli vaatinut paljon työtä,
-että hänet luodakseen on jollakin mystillisellä tavalla täytynyt
-uhrata suuri joukko rumaa ja halpa-arvoista väkeä. Hän oli tietoinen
-siitä, että ne ominaisuudet, jotka erottivat hänet hänen sukunsa
-suuresta joukosta, olivat etupäässä ulkonaisia: tavallinen savi oli
-saanut kauneuden ja silouden hienon kiillon. Vertailu ei kuitenkaan
-tyydyttänyt häntä, koska karkea aines ei hevillä tule hienoksi ja
-jaloksi. Eikö ollut mahdollista, että aines oli hieno, mutta että
-olosuhteet ovat sen muovailleet arvottomaan asuun?
-
-Hänen päästyään mietiskelyissään tähän kohtaan, aurinko pilkisti
-pilvistä ja Miss Bartin päivänvarjon avautuminen katkaisi hänen
-ajatusjuoksunsa. Hetken kuluttua Miss Bart pysähtyi huokaisten.
-
-"Voi, hyvä ystävä, minulla on niin kuuma ja jano -- mikä inhoittava
-pesä tämä New York on!" Hän katseli epätoivoisena ylös ja alas
-synkkää katua. "Muut kaupungit pukevat kesällä ylleen parhaat
-vaatteensa, mutta New York näyttää istuvan paitahihasillaan." Hän
-katseli erästä sivukatua. "Jotkut ovat olleet niin inhimillisiä, että
-ovat istuttaneet muutamia puita sinne tänne. Mennään varjoon."
-
-"Olen iloinen, että minun katuni löytää armon teidän silmissänne",
-sanoi Selden heidän kääntyessään kadunkulmassa.
-
-"Teidän katunne? Asutteko täällä?"
-
-Hän silmäili mielenkiintoisesti pitkin uusia kalkkikivitalorivejä,
-jotka oikullisesti noudattivat amerikkalaista uutuudenvaatimusta,
-mutta reippaan ja kutsuvan näköisinä ikkunankaihtimineen ja
-kukkalaatikkoineen.
-
-"Kas tuolla -- aivan varmasti se on The Benedick. Miten viehättävä
-rakennus! En luule nähneeni sitä koskaan ennen." Miss Bart
-katseli vastapäistä matalaa taloa marmoriporttaaleineen ja
-pseudo-georgilaiseen tyyliin rakennettuine fasaadeineen. "Mitkä
-teidän ikkunanne ovat? Nuoko, joiden kaihtimet ovat lasketut alas?"
-
-"Viimeisessä kerroksessa -- niin ovat."
-
-"Ja onko tuo sievä parveke teidän? Miten vilpoisalta siellä näyttää!"
-
-Selden pysähtyi hetkiseksi. "Tulkaa katsomaan", hän ehdotti. "Voin
-tarjota teille kupin teetä vähässä ajassa -- ja teidän ei tarvitse
-tavata kiusanhenkiä."
-
-Miss Bart punastui. Hänellä oli vielä taito punastua oikealla
-hetkellä, mutta hän otti vastaan ehdotuksen yhtä keveästi kuin se oli
-tehtykin.
-
-"Miksei? Se on liian houkuttelevaa. -- Tahdon uskaltaa", hän selitti.
-
-"En ole vaarallinen", sanoi Selden samassa äänilajissa. Miss Bart
-ei todellakaan ollut hänestä ollut koskaan niin miellyttävä kuin
-tällä hetkellä. Hän tiesi hänen suostuneen ilman taka-ajatuksia:
-hän ei saattanut koskaan olla minkäänlaisena tekijänä Miss Bartin
-laskelmissa, ja hänen odottamattomassa suostumuksessaan oli
-yllätystä, ehkä virkistystäkin.
-
-Kynnyksellä Selden pysähtyi hetkiseksi tunnustellen ulko-oven avainta.
-
-"Täällä ei ole ketään, mutta minulla on palvelija, joka tulee
-aamuisin, ja hän on mahdollisesti juuri laittanut kuntoon teevehkeet
-ja käynyt hakemassa leivoksia."
-
-Hän vei Miss Bartin pieneen saliin, jonka seinillä riippui vanhoja
-maalauksia. Miss Bart huomasi kirjeitä ja muistiinpanopapereita
-pöydällä hansikoiden ja keppien joukossa, ja näki olevansa pienessä
-kirjastossa, hämärässä, mutta iloisessa, kirjariveineen, lystikkään
-näköisine turkkilaisine mattoineen, kirjoituspulpetteineen ja, kuten
-Selden oli olettanut, teevehkeineen matalalla pöydällä lähellä
-ikkunaa. Tuulenleyhkä puhalsi sisään heiluttaen musliiniuutimia ja
-tuoden kukkien tuoksua parvekkeen kukkaislaatikosta.
-
-Lily vaipui huokaisten eräälle kuluneelle nahkapäällystuolille.
-
-"Miten ihanaa, kun on tällainen paikka aivan yksinään itseään
-varten! Miten kurjaa on olla nainen!" Hän nojasi taaksepäin hyvin
-tyytymättömän näköisenä.
-
-Selden etsi astiakaapista leivoksia.
-
-"Tiedetäänhän olevan naisiakin, jotka saavat nauttia erikoisasunnon
-etuja", hän sanoi.
-
-"Kyllä, opettajattaria -- tai leskiä. Mutta tytöillä, kurjilla,
-naitavilla tyttöparoilla!"
-
-"Minäkin tunnen tytön, jolla on oma asunto."
-
-Lily hypähti pystyyn. "Tunnetteko."
-
-"Tunnen kyllä", vakuutti toinen hänelle, poistuen kaapilta
-löydettyään etsimänsä leivokset.
-
-"Aha, minä tiedän -- tarkoitatte Gerty Farishia." Hän hymyili hieman
-nyrpeästi. "Mutta minähän sanoin _naitavilla_ -- ja toisekseen,
-hänellä on kauhean pieni asumus eikä hänellä ole palvelustyttöä,
-ja niin kummallista kuin hänen ruokansa on. Hänen keittäjättärensä
-pesee pyykitkin ja ruoka maistuu saippualta. Minä kammoan sellaista,
-ymmärrättehän."
-
-"Teidän ei pidä olla hänen luonaan ruoalla pesupäivinä", sanoi Selden
-kakkua leikaten.
-
-Molemmat nauroivat, ja Selden kumartui sytyttämään teekeittiön
-alla olevaa lamppua, Miss Bartin kaataessa teetä pieneen vihreään
-teekannuun. Kun Selden tarkkasi hänen kättään, joka oli sileä
-kuin vanha norsunluu hoikkine vaaleanpunaisine kynsineen, ja
-safiirirannerengasta, joka riippui hänen ranteessaan, niin hän
-hymähti ivallisesti ajatellessaan hänen viettävän sellaista elämää
-kuin minkä hänen serkkunsa Gertrude Farish oli valinnut. Miss Bart
-näytti olevan niin ilmeisesti sen sivistyksen uhri, jonka tulos hän
-oli, että hänen rannerenkaansa eri renkaat näyttivät käsirautojen
-tavoin sitovan hänet hänen kohtaloonsa.
-
-Miss Bart näytti arvaavan hänen ajatuksensa. "Olin kauhea, kun sanoin
-sellaista Gertystä", sanoi hän viehättävänä tunnonvaivoissaan.
-"Unohdin, että hän on teidän serkkunne. Mutta me olemme niin
-erilaisia: hän haluaa olla hyvä, minä onnellinen. Ja sitäpaitsi hän
-on vapaa, minä en ole. Jos olisin vapaa, luulen, että voisin olla
-onnellinen hänenkin asunnossaan. On varmaankin autuaallista, kun saa
-järjestää olonsa ja elämänsä mielensä mukaan. Jos vain voisin jättää
-tätini salongin, niin tietäisin olevani parempi ihminen."
-
-"Onko siellä sitten niin paha?" kysyi Selden myötätuntoisesti.
-
-Miss Bart hymyili vastaan teekannun takaa, jota hän piti ylhäällä
-kaataessaan siihen vettä.
-
-"Siitä näkyy, miten harvoin te käytte siellä. Miksette tule useammin?"
-
-"Kun tulen, niin en tule katsomaan rouva Penistonin kotia."
-
-"Eipä ei", sanoi Miss Bart. "Te ette tule ollenkaan -- ja kuitenkin
-meillä on niin hauska, kun tapaamme."
-
-"Ehkä on niin", vastasi toinen äkkiä. "Pelkään, ettei minulla ole
-kermaa -- haluatteko sen sijasta sitruunaa?"
-
-"Mielelläni." Miss Bert odotti Seldenin leikatessa sitruunaa ja
-pannessa ohuen viipaleen hänen kuppiinsa. "Mutta se ei ole niin",
-väitti hän vastaan.
-
-"Mikä niin?"
-
-"Se, miksi ette koskaan tule." Hän kumartui eteenpäin neuvottomuuden
-varjo viehättävissä silmissään. "Toivon, että ymmärsitte -- toivon,
-että selittäisitte. Luonnollisesti te tiedätte, että on miehiä, jotka
-eivät miellytä minua -- senhän voi ilmaista silmänräpäyksessä. Ja
-on toisia, jotka pelkäävät minua: he luulevat, että tahdon mennä
-naimisiin heidän kanssaan." Hän hymyili hänelle suoraan vasten
-silmiä. "Mutta minä en luule, että paheksutte minua -- ettekä te
-varmaankaan luule, että tahdon mennä kanssanne naimisiin."
-
-"En -- vapautan teidät siitä", myönsi Selden.
-
-"Hyvä, no sitten --?"
-
-Selden oli vienyt kuppinsa uunin kamaralle ja nojasi uunin reunaa
-vastaan ja katseli häntä velton hyväntuulisen näköisenä -- hän ei
-ollut otaksunut, että Miss Bart tahtoisi polttaa siipensä niin
-vähäisessä leikissä, mutta ehkä hän vain piti siinä kätensä; tai ehkä
-hänen Iaisensa tytön keskustelu on vain persoonallista laatua. Joka
-tapauksessa Miss Bart oli ihmeen kaunis, Selden oli kutsunut hänet
-teelle ja hänen oli pidettävä velvollisuuksistaan vaari.
-
-"Hyvä, no sitten", sanoi hän yhtäkkiä, "ehkä on niin."
-
-"Mikä?"
-
-"Se seikka, että ette tahdo mennä naimisiin kanssani. Minä en ehkä
-pidä sitä erikoisena aiheena käydä teitä katsomassa." Selden tunsi
-heikkoa väristystä pitkin selkärankaansa lausuttuaan tämän, mutta
-Miss Bartin nauru rohkaisi häntä.
-
-"Paras Mr. Selden, tuotapa en olisi odottanut teiltä. On typerää,
-että mielistelette minua, eikä typeryys sovi teille." Hän nojasi
-taaksepäin, maistellen teetään niin viehättävän tuomitsevan
-näköisenä, että Seldenillä, jos he olisivat olleet tädin salongissa,
-olisi ehkä ollut kiusaus kumota hänen johtopäätöksensä.
-
-"Ettekö käsitä", jatkoi Miss Bart, "että on kylliksi miehiä,
-jotka mielistelevät minua, ja että minä tahdon ystävää, joka ei
-arkaile sanoa minulle epämiellyttävääkin, kun sitä tarvitsen? Olen
-kuvitellut, että te tahtoisitte olla tuo ystävä -- en tiedä miksi,
-paitsi että te ette ole itserakas narri ettekä ahdasmielinen ja että
-minun tarvitsisi teeskennellä teidän kanssanne tai olla varuillani
-teidän suhteenne." Hänen äänensä oli saanut vakavan sävyn ja hän
-tuijotti Seldeniin ja hänellä oli lapsen hämmentyneen vakava ilme.
-
-"Te ette tiedä, miten kovasti minä kaipaan sellaista ystävää", hän
-sanoi.
-
-"Tätini on täynnä muistikirjaviisautta, mutta kaikki se viisaus on
-omiaan saattamaan ihmisen aikaisin viisikymmenvuotiaaksi.
-
-"Ja toiset naiset -- parhaat ystäväni -- niin, he käyttävät minua
-hyväkseen tai käyttävät minua väärin; mutta he eivät välitä
-hituistakaan siitä, mitä minulle tapahtuu. Minä olen ollut mukana
-liian kauan -- ihmiset alkavat väsyä minuun; he alkavat sanoa, että
-minun on mentävä naimisiin."
-
-Seurasi hetken hiljaisuus, jonka kestäessä Selden mietiskeli paria
-vuorosanaa, millä lisätä hetkisen tilanteen viehättävyyttä, mutta
-jätti sen sikseen ja kysyi sen sijaan yksinkertaisesti: "No, miksette
-tee sitä?"
-
-Hän punastui ja naurahti. "Ah, näen, että olette sittenkin ystävä ja
-että tämä on niitä epämieluisia asioita, joita pyysin."
-
-"Tarkoitukseni ei ollut sanoa epämieluista", vastasi Selden
-ystävällisesti. "Eikö avioliitto ole teidän kutsumuksenne? Eikö teitä
-kaikkia ole kasvatettu sitä varten?"
-
-Miss Bart huokaisi. "Niin luulen. Mitä sitä olisi muutakaan!"
-
-"Niin juuri. Ja miksei sitten ottaa vauhtia ja saattaa asia
-päätökseen?"
-
-Miss Bart kohautti olkapäitään. "Te puhutte ikäänkuin minun pitäisi
-naida ensimmäinen vastaantuleva mies."
-
-"Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että te olette niin vain
-naitettavissa, vaan täytyy olla joku, jolla on sopivat ominaisuudet."
-
-Hän pudisti väsyneesti päätään. "Minä hylkäsin yhden tai kaksi hyvää
-onnenpotkausta, kun ensi kerran astuin seuraelämään -- luulen, että
-jokainen tyttö tekee samoin; ja te tiedätte, että minä olen hirveän
-köyhä -- ja hyvin tuhlaavainen. Minulla täytyy olla paljon rahaa."
-
-Selden oli kääntynyt ottamaan paperossilaatikkoa uunin reunalta.
-
-"Miten Dillworthin on käynyt?" hän kysyi.
-
-"Oh, hänen äitinsä oli kauhuissaan -- hän pelkäsi, että minulle
-joutuisivat kaikki suvun kalleudet. Ja hän koetti saada minut
-lupaamaan, etten seurustele hänen kanssaan salongin ulkopuolella."
-
-"Siinä siis todellinen syy, miksi aiotte naimisiin!"
-
-"Juuri niin. Siksi äiti lähetti Dillworthin Intiaan."
-
-"Kova onni -- mutta tehän voitte tehdä paremmat kaupat kuin
-Dillworthin kanssa."
-
-Selden tarjosi paperosseja ja Miss Bart otti kolme tai neljä pistäen
-yhden huulilleen ja pannen toiset pieneen kultarasiaan, joka oli
-kiinnitetty hänen pitkään helminauhaansa.
-
-"Vieläkö minulla on aikaa? Juuri vetää yksi haiku." Hän kumartui
-eteenpäin, pitäen paperossin pään itseensä päin. Tällöin Selden
-tarkkasi puhtaasti persoonattomalla nautinnolla, miten tasaisesti
-mustat silmäripset reunustivat hänen pehmeitä valkoisia silmäluomiaan
-ja miten niiden varjo suli poskien puhtaaseen kalpeuteen.
-
-Miss Bart alkoi kävellä ympäri huonetta, tarkastellen kirjahyllyjä
-ja vedellen välillä savuja. Muutamissa kirjoissa oli hyviä,
-taiteellisia värikuvia ja hänen katseensa hyväili niitä, ei kokeneen
-arvostelevasti, vaan mieltyneenä hauskoihin värivivahduksiin ja
-tekotapaan, mikä oli hänen erikoisharrastuksiaan. Äkkiä hän kääntyi
-Seldeniin päin kysyen:
-
-"Te keräilette ensi painoksia ja muita esineitä, eikö niin?"
-
-"Niin paljon kuin sellainen voi sitä tehdä, jolla ei ole rahoja
-tuhlattavana. Silloin tällöin korjaan jotakin romukasasta ja käyn
-huutokaupoistakin katsomassa."
-
-Miss Bart oli alkanut tarkastella kirjahyllyjä, mutta hänen katseensa
-liukui niillä tarkkaamattomasti, ja Selden näki, että uusi ajatus
-askarrutti hänen mieltään.
-
-"Keräilettekö te Amerikkaa koskevaa kirjallisuutta?"
-
-Selden tuijotti häneen ja naurahti.
-
-"En, se ei juuri kuulu harrastuspiiriini. Oikeastaan en ole
-keräilijä; minä aivan yksinkertaisesti omistan mielelläni hyviä
-painoksia kirjoista, joista pidän."
-
-Miss Bart hymähti hieman. "Ja Amerikka-kirjallisuus on hirveän
-typerää, otaksun?"
-
-"Niin luulisin -- muille paitsi historioitsijalle. Mutta oikea
-keräilijä arvostelee esinettä sen harvinaisuuden mukaan. En luule,
-että Amerikkaa käsittelevien teosten ostajat viettävät yönsä niitä
-lukemalla -- niin ei ainakaan tehnyt vanha Jefferson Gryce."
-
-Miss Bart kuunteli tarkkaavasti. "Ja kuitenkin ne maksavat satumaisia
-hintoja, eikö niin? Tuntuu niin hullulta maksaa suuria summia
-rumasta, huonosti painetusta kirjasta, jota kukaan ei aio koskaan
-lukea! Ja luulen, etteivät useimmat Amerikka-kirjallisuuden omistajat
-ole mitään historioitsijoita?"
-
-"Eipä ei; hyvin harvat historioitsijat voivat ostaa niitä. He voivat
-lukea niitä yleisissä kirjastoissa tai yksityisissä kokoelmissa. Vain
-pelkkä harvinaisuus näyttää vetävän tavallista keräilijää."
-
-Selden oli istuutunut sen tuolin käsinojalle, jonka lähellä Miss
-Bart seisoi. Tämä jatkoi kyselyjään: mitkä olivat harvinaisimmat
-nidokset, pidettiinkö Jefferson Grycen kokoelmaa todellakin maailman
-arvokkaimpana, ja mikä on korkein hinta, mikä koskaan on maksettu
-harvinaisesta nidoksesta.
-
-Oli niin huvittavaa istua ja katsella Miss Bartia, kun tämä otti
-kirjan toisensa perästä hyllyltä, selaillen niitä, hänen kumartuneen
-profiilinsa kuvastuessa vanhojen nidosten lämminväristä taustaa
-vastaan, että Selden pysähtymättä jutteli ihmettelemättä hänen
-äkillistä harrastustaan niin kuivaan alaan. Mutta hän ei voinut
-koskaan olla kauan hänen seurassaan koettamatta löytää syytä siihen,
-mitä hän teki, ja kun Miss Bart pani paikoilleen La Bruyerin
-ensimmäisen painoksen ja kääntyi pois kirjahyllyiltä, alkoi Selden
-kysyä itseltään, mitä hän tarkoitti. Miss Bartin seuraava kysymys ei
-ollut omansa antamaan Seldenille tästä selvitystä. Hän pysähtyi hänen
-eteensä, huulilla hymy, joka kerta kaikkiaan näytti merkitsevän hänen
-pääsemistään Miss Bartin uskotuksi ja muistuttavan häntä siitä, mihin
-se häntä velvoitti.
-
-"Ettekö koskaan halua olla kyllin rikas ostaaksenne haluamanne
-kirjat?" kysyi hän äkkiä.
-
-Selden seurasi silmillään, miten hän loi tarkastelevan katseen ympäri
-huonetta, jonka kalusto ja seinäverhot olivat kuluneet.
-
-"Ettenkö haluaisi? Pidättekö minua pylväspyhimyksenä?"
-
-"Ja haluatteko tehdä työtä?"
-
-"Ah, työ itsessään ei ole niin pahaa -- olen jokseenkin mieltynyt
-lakialaan."
-
-"Ei sitä; mutta olla sidottu, elää jokapäiväisen tottumuksen mukaan
--- ettekö koskaan halua matkustaa pois, nähdä vieraita maita ja
-kansoja?"
-
-"Kauheasti -- varsinkin kun näen kaikkien tovereitteni kiiruhtavan
-laivaan."
-
-Miss Bart huoahti ymmärtävästi. "Mutta jos haluatte kyllin hartaasti,
-niin rikkaalla avioliitollahan se on autettu."
-
-Selden purskahti nauruun. "Herra varjelkoon!" huudahti hän.
-
-Miss Bart nousi huoaten ja heitti paperossinsa pois.
-
-"Ah, sillä on ero -- naisen täytyy, mies saa, jos hän haluaa." Hän
-tarkasteli Seldeniä arvostelevan näköisenä. "Teidän takkinne voi olla
-kulunut -- mutta kuka siitä välittää? Se ei estä ihmisiä kutsumasta
-teitä päivällisille. Jos minä kävisin kuluneissa vaatteissa, niin ei
-kukaan välittäisi minusta: naista pyydetään kutsuihin yhtä paljon
-hänen vaatteidensa kuin hänen itsensä takia. Vaatteet ovat tausta,
-runko, jos niin haluatte: ne eivät saa aikaan menestystä, mutta
-ne ovat osa siitä. Kuka välittäisi tuhruisesta naisesta? Meiltä
-vaaditaan, että me olemme sieviä ja hyvin puettuja, kunnes menehdymme
--- ja jollemme kykene siihen yksin, niin on meidän muodostettava
-yhtiö."
-
-Selden silmäsi häntä huvitettuna. Oli mahdotonta ottaa hänen asiaansa
-tunteelliselta kannalta, vaikkakin hänen viehättävissä silmissään oli
-rukoileva ilme.
-
-"Niin, täytyy olla upporikas ajatellakseen sellaista varain
-sijoittamista. Te ehkä menette tänä iltana kokemaan kohtaloanne
-Trenoreille?"
-
-Hän käänsi kysyvän katseensa Seldeniin.
-
-"Ajattelin, että menisitte sinne -- no ei sitä varten! Mutta siellä
-tapaatte paljon tuttavianne -- Gwen Van Osburgh, Wetherall'it, Lady
-Cressida Raith -- ja George Dorsetin herrasväen."
-
-Miss Bart pysähtyi viimeisen nimen edellä ja katsoi kysyvästi
-silmäripsiensä läpi; mutta Selden pysyi hämmentymättömänä.
-
-"Rouva Trenor kutsui minua, mutta en voi lähteä ennenkuin viikon
-lopulla -- ja sitäpaitsi nuo suuret kutsut ikävystyttävät minua."
-
-"Niin minuakin", huudahti Miss Bart.
-
-"Miksi sitten käytte niissä?"
-
-"Se kuuluu asiaan -- unohdatte sen! Ja sitäpaitsi, jollen kävisi,
-niin siitä vasta elämä nousisi Richfield Springsin tädin kanssa."
-
-"Se on ehkä yhtä pahaa kuin naimisiinmeno Dillworthin kanssa", lausui
-Selden, ja molemmat nauroivat puhtaasta mielihyvästä päästyään äkkiä
-näin tuttavallisiin suhteisiin.
-
-Miss Bart katsoi kelloa.
-
-"Hyvänen aika! Minun täytyy lähteä. Kello on yli viiden."
-
-Hän seisahtui peilin eteen ja tarkasteli itseään suoriessaan
-harsoaan. Tuo asento toi oikein näkyviin hänen solakkuutensa,
-joka antoi hänelle jonkinlaisen metsänpuun sulon -- ikäänkuin
-hän olisi vangittu metsänneitonen, joka on saatettu sovinnaiseen
-salonkielämään, ja Selden mietti, että sama metsien vapauden
-piirre hänen luonnossaan se pani sellaisen tuoreuden hänen
-teennäisyyteensäkin.
-
-Hän seurasi häntä huoneen yli eteiseen, mutta kynnyksellä Miss Bart
-ojensi kätensä hyvästiksi.
-
-"On ollut erittäin hauskaa. Mutta teidän on tultava vastavierailulle."
-
-"Mutta ettekö tahdo, että saatan teitä asemalle?"
-
-"En. Hyvästi vain täällä!"
-
-Hän antoi kätensä levätä hetken Seldenin kädessä, hymyillen hänelle
-ihailevasti.
-
-"Hyvästi sitten -- ja onnea Bellomontiin!" sanoi Selden avaten
-hänelle ovea.
-
-Porraskäänteessä Miss Bart pysähtyi katsomaan ylös. Oli tuhat
-mahdollisuutta yhtä vastaan, ettei hän kohtaisi ketään, mutta
-siitähän ei saattanut koskaan olla varma, ja harvat tahdittomuutensa
-hän peitti aina ankaralla varovaisuudella. Täällä ei ollut kuitenkaan
-ketään näkyvissä, paitsi siivoojamuijaa, joka hankasi portaita. Tämän
-oma pyylevä olemus ja työaseet hänen ympärillään ottivat niin paljon
-tilaa, että Lilyn täytyi, päästäkseen hänen ohitseen, kietaista
-hameen helmansa kokoon ja kulkea aivan seinän viertä. Silloin muija
-keskeytti työnsä ja katsahti häneen uteliaana. Hänellä oli leveät
-kellahtavat kasvot ja ohut oljenvärinen tukka, jonka läpi hänen
-päälakensa kuumotti epämiellyttävästi.
-
-"Suokaa anteeksi", sanoi Lily haluten kohteliaisuudellaan arvostella
-tuon toisen käytöstä.
-
-Muija, vastaamatta mitään, työnsi harjansa syrjään ja tuijotti yhä
-edelleen, kun Miss Bart liihoitteli ohi, niin että kuului silkin
-kahinaa. Lily tunsi punastuvansa. Mitähän tuo ihminen mahtaa
-ajatella? Eikö koskaan saisi tehdä viattomintakaan tekoa joutumatta
-ilkeiden otaksumisten alaiseksi? Ensimmäisen porrasvälin puolitiessä
-hän hymähti ajatellessaan, että siivoojamuija voi saattaa hänet
-niin hämilleen. Muijaparka oli luultavasti ymmällä sellaisesta
-oudosta ilmestyksestä. Mutta oliko sellainen ilmestys outo Seldenin
-portaissa? Miss Bart ei tuntenut poikamiesasuntojen siveellistä
-ohjesääntöä, ja veri nousi jälleen hänen kasvoilleen, kun hänen
-mieleensä johtui, että tuon muijan itsepintaiseen tuijotukseen
-sisältyi taka-ajatuksia. Mutta tuon ajatuksen hän karkoitti hymyillen
-omaa pelästymistään ja kiiruhti alas ajatellen, löytäisikö hän ajurin
-Viidenneltä avenueltä.
-
-Georgian portin alla hän taas pysähtyi tähystellen ajuria. Ei yhtään
-ainoaa ollut näkyvissä, mutta päästyään sivuseinämälle hän törmäsi
-erästä pientä siloisennäköistä miestä vastaan, jolla oli kukka
-napinlävessä ja joka nosti hattuaan hämmästyksestä huudahtaen.
-
-"Miss Bart? Eikö olekin! Tämäpä on onnellinen sattuma", selitti mies.
-Ja Miss Bart huomasi mielihyvän ja ihmettelyn vilahduksen hänen
-silmissään.
-
-"Aha, Mister Rosedale -- miten te voitte?" sanoi hän havaitessaan,
-että voittamaton kiusaantumisenilme hänen kasvoillaan vaimensi
-Rosedalen hymyilyn äkillistä tuttavallisuutta.
-
-Mr. Rosedale seisoi tarkastellen häntä mielenkiinnolla ja
-mielihyvällä. Hän oli tanakka, verevä mies, vaaleaa juutalaistyyppiä,
-puettuna Lontoon kuosiin. Hänellä oli pienet soikeat silmät, jotka
-antoivat hänelle harkitsevan ulkomuodon. Hän tähysteli kysyvän
-näköisenä Benedick-porttiin päin.
-
-"Olette arvattavasti olleet kaupungilla pienillä ostoksilla?" hän
-sanoi tuttavallisuuden vivahdus äänessä.
-
-Miss Bart hätkähti hieman, mutta sitten hän äkkiä rupesi
-selittelemään.
-
-"Niin olen, minulla oli asiaa ompelijattarelleni. Olen juuri menossa
-junalle ja Trenorien luo."
-
-"Aha -- ompelijattarenne luota; niinpä niin", sanoi hän hyväilevästi.
-"En tiennyt löytyvän ompeluliikkeitä Benedickissä."
-
-"Benedickissä?" Miss Bart oli hämillään. "Onko se tämän rakennuksen
-nimi?"
-
-"Niin on. Se on luullakseni vanha poikamiesten pesä, eikö olekin?
-Satun olemaan rakennuksen omistaja -- siis tuttua seutua."
-Hänen suunsa vetäytyi yhä leveämpään hymyyn, kun hän lisäsi yhä
-vakuuttavammin: "Mutta teidän täytyy sallia että saatan teitä
-asemalle. Trenorit ovat Bellomontissa, tietenkin? Te tuskin kerkeätte
-enää 5.40 lähtevälle junalle. Ompelijatar luullakseni antoi teidän
-odottaa."
-
-Lily jäykistyi tuosta leikinlaskusta.
-
-"Oh kiitos!" soperteli hän; ja samassa hänen silmänsä keksivät ajurin
-Madison avenuella ja hän viittaili sille epätoivoisin liikkein.
-
-"Olette kovin ystävällinen. Mutta en tahdo häiritä teitä", sanoi
-Miss Bart, ojentaen kätensä Mr. Rosedalelle. Ja huolimatta tämän
-vastaväitteistä hän juoksi pelastaviin ajoneuvoihin ja ilmoitti
-ajurille hätäisesti, mihin oli ajettava.
-
-
-
-
-II.
-
-
-Ajoneuvoissa hän nojasi taaksepäin huokaisten.
-
-Miksi naisen on kalliisti maksettava vähäisinkin poikkeuksensa
-tavallisesta elämäntavasta? Miksi ei voi toimittaa luonnollista asiaa
-ilman että täytyisi salata sitä? Hän oli totellut päähänpistoaan
-mennä sisälle Lawrence Seldenin asuntoon, ja niin harvoin kuin
-hän kuitenkin myöntyi noudattamaan päähänpistoa! Tämä oli hänelle
-joka tapauksessa tulla maksamaan koko joukon enemmän kuin mihin
-hän kykeni. Hänen oli surkeaa nähdä, että huolimatta siitä, että
-hän oli ollut niin monta vuotta täysi-ikäisenä, hän oli pahasti
-erehtynyt kaksi kertaa viiden minuutin kuluessa. Tuo typerä juttu
-hänen ompelijattarestaan oli jotenkin ilkeä -- olisi ollut niin
-yksinkertaista sanoa Rosedalelle, että hän oli ollut teellä Seldenin
-luona! Asian pelkkä mainitseminen olisi tehnyt sen viattomaksi.
-Mutta annettuaan itsensä joutua kiinni valheesta oli kaksinkerroin
-typerää ruveta kaunistelemaan ilmeistä kiinnijoutumistaan. Jos hän
-olisi hoksannut antaa Rosedalen saattaa itsensä asemalle, niin
-tuo myönnytys olisi ehkä saattanut hänet pitämään suunsa kiinni.
-Rosedale oli rotunsa tavoin arka arvostaan, ja se, että hän olisi
-saanut näyttää itseään asemalla iltapäivällä, jolloin on paljon
-ihmisiä liikkeellä, Miss Lily Bartin seurassa, olisi ollut hänelle
-rahaa kukkarossa, kuten hän olisi sanonut. Hän tiesi luonnollisesti,
-että Bellomontissa olisivat suuret kutsut, ja se mahdollisuus, että
-häntä pidettäisiin yhtenä rouva Trenorin vieraista, oli epäilemättä
-hänen laskelmissaan. Mr. Rosedale oli vielä sosiaalisen nousunsa
-väliasteella, jolloin on tärkeää herättää sellaisia vaikutelmia.
-
-Kiusoittavaa oli, että Lily tiesi kaiken tämän -- tiesi, kuinka
-helppoa olisi ollut tukkia hänen suunsa, siinä paikassa ja kuinka
-vaikeaa se olisi jäljestäpäin. Mr. Simon Rosedale oli niitä miehiä,
-jotka pitävät asianaan olla selvillä jokaisen asioista, jotka,
-luullen olevansa perehtyneitä seuraelämään, pyrkivät pääsemään
-niiden henkilöiden elintapojen läheiseen tuntemiseen, joiden kanssa
-he mielellään kuvittelevat olevansa tuttavallisissa suhteissa. Lily
-oli varma siitä, että vuorokauden kuluessa juttu hänen Benedickissä
-olevalla ompelijattarellaan käynnistä kiertelisi ahkerasti Mr.
-Rosedalen tuttavapiirissä. Pahinta oli, että hän oli aina kohdellut
-yliolkaisesti Mr. Rosedalea. Jo ensi kerran hänet tavatessaan
-Rosedale heti alkoi mielistellä Miss Bartia tavalla, jossa oli
-taiteilijan tuntehikkaisuutta ja liikemiehen oveluutta ja joka on
-ominaista hänen rodulleen. Hän ymmärsi syyt siihen, sillä hänen
-omaakin käytöstään ohjasivat hienot laskelmat. Harjaantuminen ja
-kokemus olivat opettaneet hänet olemaan ystävällinen uusia tulokkaita
-kohtaan, koska edellytyksiltään huonoinkin saattoi olla sittemmin
-hyödyllinen. Mutta, jokin vaistomainen vastenmielisyys, joka voitti
-seuraelämäkouluutuksen, oli pakottanut hänet torjumaan Mr. Rosedalen.
-Tämä oli jättänyt jälkeensä vain heikon jälkimainingin siitä
-hauskuudesta, minkä hänen kiireellinen ulosajamisensa oli aiheuttanut
-hänen toveriensa keskuudessa. Ja vaikkakin hän myöhemmin ilmaantui
-jälleen alempana virrassa, niin se tapahtui vain vilahdukselta hänen
-oltuaan välillä pitkät ajat sukkelossa.
-
-Tähän saakka Lilyä eivät olleet häirinneet mietiskelyt. Aivan
-yksinkertaisesti hän oli lausunut Mr. Rosedalelle "mahdotonta"
-ja nolannut Jack Stepneyn, koska tämä yritti maksaa velkansa
-päivälliskutsuilla. Vieläpä rouva Trenorkin, jonka vaihtelunhalu oli
-saattanut hänet muutamiin uskallettuihin kokeiluihin, vastusti Jackin
-yrityksiä salata sitä, että Mr. Rosedale oli nousukas, ja selitti
-hänen olevan saman pikku juutalaisen, joka oli toistakymmentä kertaa
-otettu ja taas potkittu pois seuraelämästä hänen muistiaikanaan. Ja
-koska Judy Trenor oli itsepäinen, niin Mr. Rosedalella oli hyvin
-pienet mahdollisuudet päästä tunkeutumaan Van Osburghin kutsujen
-ulomman esikartanon läpi. Jack luopui vastaväitteistä naurahtaen
-"saadaan nähdä", ja pitäen miehuullisesti sanansa hän näyttäytyi
-Rosedalen kanssa hienoissa ravintoloissa henkilökohtaisesti
-intelligenttien, joskin yhteiskunnalliselta asemaltaan
-hämäräperäisten naisten kanssa, jotka ovat saatavissa sellaisiin
-tarkoituksiin. Mutta yritys oli ollut tähän asti turhaa, ja Rosedale
-maksoi epäilemättä päivälliset toisen nauraessa partaansa.
-
-Mr. Rosedalea, kuten ylläolevasta lienee selvinnyt, ei siis tarvinnut
-ollenkaan pelätä -- jollei joku saattanut itseään hänen valtoihinsa.
-Ja sen juuri oli Miss Bart tehnyt. Hänen kömpelö hätävalheensa oli
-ilmaissut Rosedalelle, että hänellä oli jotakin salattavaa; ja hän
-oli varma siitä, että Rosedalella oli lasku esitettävänä hänelle.
-Hänen hymyssään oli jotakin, joka antoi ymmärtää, ettei hän ollut
-unohtanut. Hän koetti karkoittaa tuon ajatuksen, mutta se oli hänen
-mielessään koko matkan asemalle ja seurasi häntä asemallakin yhtä
-itsepintaisesti kuin itse Mr. Rosedale.
-
-Hän ennätti parahiksi saada paikan, kun juna läksi. Mutta asetuttuaan
-nurkkaansa mielessä vaistomainen tunne vaikutuksesta, jonka hän
-tiesi tekevänsä ja joka ei häntä koskaan pettänyt, hän tähysteli
-ympärilleen toivoen näkevänsä jonkun Trenorin vieraista. Hän halusi
-päästä erilleen ajatuksistaan ja keskustelu oli ainoa tuntemansa
-keino.
-
-Hänen ei tarvinnut etsiä turhaan, sillä hän keksi hyvin vaalean
-nuoren miehen, jolla oli pehmeä punertava parta ja joka vaunun
-toisessa päässä näytti olevan piiloutunut sanomalehden taa. Lilyn
-katse kirkastui ja hymy ilmaantui hänen hienoille huulilleen. Hän oli
-tiennyt, että Mister Percy Gryce oli myöskin Bellomontiin kutsuttujen
-joukossa, mutta hän ei ollut osannut odottaa, että hän saisi hänet
-matkatoverikseen. Tämä seikka karkoitti kaikki kiusalliset ajatukset,
-joita Mr. Rosedale oli aiheuttanut. Ehkä kaiken jälkeen tämä päivä
-päättyisi suotuisammin kuin se oli alkanut.
-
-Hän alkoi leikata auki erään kirjan sivuja rauhallisesti tarkastellen
-saalistaan alaspainettujen silmäripsien läpi ja järjestäessään
-hyökkäyssuunnitelmaa. Grycen tahallisen hajamielisessä olennossa
-oli jotakin, joka ilmaisi, että hän tiesi Miss Bartin läsnäolosta:
-ei kukaan ollut koskaan ollut niin kokonaan syventynyt iltalehden
-lukemiseen! Miss Bart arvasi, että hän oli liian ujo tullakseen hänen
-luokseen ja että hänen olisi keksittävä joitakin lähentymiskeinoja,
-jotka eivät näyttäisi lähentelemisyrityksiltä hänen puoleltaan.
-Häntä huvitti, että jokin niin rikas kuin Percy Gryce saattoi olla
-ujo. Mutta Miss Bart oli suopea sellaisia taipumuksia kohtaan ja
-sitäpaitsi Grycen ujous sopi hänen suunnitelmaansa paremmin kuin
-liian suuri varmuus. Hänellä oli taito antaa hämillään olevalle
-itseluottamusta, mutta hän ei ollut yhtä varma siitä, että hän
-kykenisi saattamaan hämille käytöksessään varmaa.
-
-Hän odotti, kunnes juna oli päässyt pois tunnelista ja kiiti
-pohjoisten esikaupunkien huonostirakennettujen syrjien välitse.
-Sitten, kun se hiljensi vauhtiaan lähellä Yonkersia, Miss Bart nousi
-paikaltaan ja kulki hiljaa vaunun läpi. Hänen kulkiessaan Mr. Grycen
-ohi juna töytäsi ja Gryce tiesi, että hento käsi tarttui hänen
-istuimensa selkänojaan. Hän nousi äkkiä ja hänen älykkäät kasvonsa
-saivat karmosiininpunaisen värin: yksin hänen partansakin punertava
-väri tummeni. Juna heilahti taasen, nakaten Miss Bartin melkein hänen
-syliinsä. Miss Bart sai tasapainonsa naurahtaen ja vetäytyi takaisin.
-Mutta Mr. Gryce tunsi ympärillään hänen vaatteidensa hajua ja hänen
-olkapäänsä oli tuntenut hänen ohimenevää kosketustaan.
-
-"Aha, Mr. Gryce, tekö se olette? Olen pahoillani -- läksin etsimään
-junanpalvelijaa ja saamaan teetä."
-
-Miss Bart nojasi kädellään, kun juna alkoi jälleen tasaisen kulkunsa,
-ja he seisoivat vaihtaen muutamia sanoja käytävällä. Kyllä -- Mr.
-Gryce oli menossa Bellomontiin. Hän oli kuullut, että Miss Bartinkin
-pitäisi tulla kutsuihin -- hän punastui taas lausuessaan viimeiset
-sanat. Ja tulisiko Mr. Gryce olemaan siellä koko viikon? Miten
-hauskaa!
-
-Mutta juuri tällä hetkellä pari myöhästynyttä matkustajaa astui
-vaunuun viimeiseltä asemalta, ja Lilyn oli palattava paikoilleen.
-
-"Minun viereiseni istuin on tyhjä -- asettukaa siihen", sanoi hän
-olkansa yli; ja Mr. Gryce, aika lailla hämillään, alkoi muuttaa
-paikkaa asettuen itse ja siirtäen tavaransa Miss Bartin viereen.
-
-"Aha, tuolla on tarjoilija, ehkä me saamme teetäkin."
-
-Hän antoi merkin junanpalvelijalle, ja yhtä nopeasti kuin kaikki
-hänen toiveensa näyttivät täyttyvän oli istuimien välissä oleva pieni
-pöytä levitetty ja hän oli auttanut Mr. Gryceä tämän asettaessa
-tavaroitaan sen alle.
-
-Kun tee tuotiin, tarkasteli Mr. Gryce ihmetellen hänen käsiään,
-jotka näyttivät niin hienoilta ja hennoilta, kun ne puuhailivat
-tarjottimella. Hänestä tuntui ihmeelliseltä, että kukaan saattoi
-niin huolettoman helposti selviytyä niin vaikeasta tehtävästä
-kuin on teen laittaminen yleisön nähden kallistelevassa junassa.
-Hän ei ollut koskaan uskaltanut tilata sitä peläten herättävänsä
-toisten matkustajain huomiota. Mutta kun kaikkien huomio kohdistui
-Miss Bartiin, niin hän maisteli tuota tummaa juomaa erinomaisella
-hilpeällä nautinnolla.
-
-Lilyllä, jonka huulilla oli vielä Seldenin karavaaniteen maku, ei
-ollut suurta halua haihduttaa sitä rautatiejuomalla, joka näytti
-olevan ihan herkkujuomaa hänen seuralaiselleen. Mutta aivan, oikein
-arvellen, että teen juonnin viehätystä lisää, että saa sitä nauttia
-yhdessä, hän täydensi Mr. Grycen nautintoa hymyilemällä hänelle
-huulilleen viedyn kuppinsa yli.
-
-"Onko se hyvää -- enhän ole laittanut liian väkevää?" kysyi hän
-innokkaasti; ja Mr. Gryce vastasi, ettei hän ollut koskaan maistanut
-parempaa teetä.
-
-"Luulen, että se on totta", mietti Miss Bart, ja hänen
-mielikuvitustaan elähdytti ajatus, että Mr. Grycellä, joka varmaankin
-oli kokenut mitä erilaisimpia nautintoja, oli nyt ehkä ensimmäinen
-seikkailunsa yksinään sievän naisen kanssa.
-
-Hänestä tuntui sallimuksen säätämältä, että hän oli oleva hänen
-perehdyttämisensä välikappale. Jotkut naiset eivät olisi tienneet,
-miten menetellä hänen kanssaan. He olisivat liioitelleet seikkailun
-uutuutta koettaen hänen antaa tuntea siinä raisuuden nautintoa. Mutta
-Lilyn menettely oli hienompi. Hän muisti serkkunsa Jack Stepneyn
-kerran määritelleen Mr. Grycen nuoreksi mieheksi, joka oli luvannut
-äidilleen, ettei hän menisi koskaan ulos sateeseen kalosseitta, ja
-ottaen huomioon tämän vihjauksen hän päätti antaa kaikelle kotoisen
-leiman toivoen, että hänen seuralaisensa, sen sijaan että hän tuntisi
-tekevänsä jotakin uhkarohkeaa ja tavatonta, olisi siinä luulossa,
-että hänellä on seuralainen, jonka tehtävänä on valmistaa hänen
-teensä junassa.
-
-Mutta huolimatta Miss Bartin ponnistuksista keskustelu katkesi, kun
-teetarjotin oli viety pois, ja hänen oli uudelleen tutkittava Mr.
-Grycen ajatusten liikkumisala. Loppujen lopuksi Mr. Gryceltä ei
-puuttunut kykyä käyttää tilaisuutta hyväkseen, vaan mielikuvitusta:
-hänellä oli sellainen henkinen makuaisti, joka ei koskaan tahtonut
-oppia erottamaan rautatieteetä hienosta herkkuteestä. Oli kuitenkin
-eräs keskusteluaihe, johon Miss Bart saattoi luottaa: eräs seikka,
-jota hänen tarvitsi vain kosketella pannakseen käyntiin Mr. Grycen
-yksinkertaisen koneiston. Hän oli varonut koskettamasta sitä,
-koska se oli hänen viimeinen hätävaransa, ja hän oli luottanut
-toisiin keinoihin saadakseen aikaan toisia vaikutelmia. Mutta kun
-avuttomuuden ilme alkoi kuvastua Mr. Grycen viattoman näköisillä
-piirteillä, Miss Bart näki, että tarvittiin äärimmäisiä toimenpiteitä.
-
-"No miten teidän amerikkakirjallisuutenne puuhat edistyvät?" sanoi
-hän kumartuen eteenpäin.
-
-Mr. Grycen katseeseen tuli hieman eloa: oli kuin siitä olisi
-haihtunut alkava verho ja Miss Bart tunsi ylpeyttä, jota synnyttää
-taidokas leikkaus.
-
-"Olen saanut vähän uusia nidoksia", sanoi Mr. Gryce mielissään, mutta
-alentaen äänensä ikäänkuin peläten, että toiset matkustajat olisivat
-liittoutuneet ryöstääkseen hänet.
-
-Miss Bart alkoi jälleen tiedustella osaaottavasti, ja vähitellen
-hänen seuralaisensa oli joutunut puhumaan viimeisistä aikeistaan.
-Se oli ainoa aihe, joka saattoi hänet unohtamaan itsensä tai joka
-pikemmin salli hänen muistaa itseään ilman ahdistuksentunnetta, koska
-hän oli siinä omalla alallaan ja saattoi osoittaa ylemmyyttä, jota
-harvat voivat häneltä kieltää. Tuskin kukaan hänen seurapiiristään
-välitti amerikkakirjallisuudesta tai tiesi siitä mitään. Tietoisuus
-tästä tuotti Mr. Grycen tietopiirille miellyttävää huojennusta.
-Ainoa vaikeus oli päästä tuohon keskustelunaiheeseen ja pitää
-sitä etualalla, sillä useimmilla ei ollut mitään halua paljastaa
-tietämättömyyttään, ja Mr. Gryce oli kuin kauppias, jonka varastot
-ovat ahdetut täyteen kaupaksikäymätöntä tavaraa.
-
-Mutta näytti siltä kuin Miss Bart olisi todellakin halunnut saada
-tietoja amerikkakirjallisuudesta. Ja sitäpaitsi hän oli siitä jo
-kylliksi perillä tehdäkseen enemmän tiedonsaannin yhtä helpoksi
-kuin se oli mieluista. Hän kyseli Mr. Gryceltä ymmärtämyksellä, hän
-kuunteli häntä kärsivällisesti. Ja Mr. Gryce odottaen ikävystynyttä
-ilmettä, joka tavallisesti hiipi hänen kuuntelijainsa kasvoille, tuli
-kaunopuheiseksi Miss Bartin tarkkaavaisesti häneen tuijottaessa.
-Seldeniltä saamansa tiedot olivat hänelle niin hyödyllisiä, että
-hän saattoi pitää hänen luonaan käyntiään päivän onnellisimpana
-tapahtumana. Hän oli vielä kerran osoittanut taitoaan käyttää
-hyödykseen sitäkin, mikä on odottamatonta.
-
-Mr. Grycen vaikutelmat, joskaan ne eivät olleet niin määriteltyjä,
-olivat yhtä miellyttäviä. Hän tunsi epämääräistä mielihyvää, jolla
-alemmat olennot lausuvat tervetulleeksi vapautuksensa ahdingostaan,
-ja kaikki hänen aistinsa tunsivat epämääräistä hyvinvointia, jonka
-läpi Miss Bartin olento häämötti utuisena, mutta miellyttävänä.
-
-Mr. Grycen amerikkakirjallisuusharrastus ei ollut alkuisin hänestä:
-oli mahdotonta ajatella hänestä, että hän kehittäisi jotain omasta
-aloitteestaan. Eräs hänen setänsä oli jättänyt hänelle kokoelman,
-joka jo oli huomattu bibliofiilien keskuudessa. Tämä kokoelma, oli
-ainoa, mikä on koskaan tuottanut kunniaa Grycen nimelle, ja Percy
-Gryce ylpeili tästä perinnöstä ikäänkuin se olisi ollut hänen omaa
-työtään. Niinpä hän vähitellen alkoi sitä pitääkin sellaisena ja
-tuntea persoonallista tyydytystä, kun hän kuuli viitattavan Grycein
-amerikkakirjallisuuteen. Niin arka kuin hän olikin siitä, ettei hän
-joutunut huomion alaiseksi, hän tunsi kuitenkin, kun hänen nimeään
-mainittiin kirjoituksissa, niin ehdotonta mielihyvää, että se näytti
-palkitsevan hänen julkisuuden karttamisensa.
-
-Nauttiakseen tuosta tunteesta niin usein kuin mahdollista hän tilasi
-kaikki aikakauskirjat, jotka yleensä käsittelivät kirjojenkokoilua
-ja erikoisesti Amerikan historiaa, ja kun näiden aikakauskirjojen
-sivuilla oli usein viittauksia hänen kirjastoonsa, niin hän rupesi
-pitämään itseään tärkeänä henkilönä yleisön silmissä, -- sillä nämä
-aikakauskirjathan olivatkin hänen ainoa lukemisensa -- ja nauttimaan
-siitä ajatuksesta, mitä mielenkiintoa hän herättäisi, jos henkilöt,
-joita hän tapasi kadulla tai matkoilla, saisivat äkkiä tietää, että
-hän oli Grycein amerikkakirjakokoelman omistaja.
-
-Arkuus ja ujous vaatii sellaisia salaisia palkintoja, ja Miss
-Bart oli kyllin tarkkanäköinen tietääkseen, että sisälliseen
-turhamaisuuteen liittyy tavallisesti ulkonainen vaatimattomuus.
-Jonkin varmakäytöksisemmän henkilön kanssa hän ei olisi uskaltanut
-syventyä niin pitkälle samaan aiheeseen tai osoittaa niin liioiteltua
-mielenkiintoa siihen, mutta hän oli aivan oikein vainunnut, että
-Mr. Grycen itsekkäisyys oli kuin kuiva suo, joka odottaa ravintoa
-ulkoapäin. Miss Bartilla oli taito seurata ajatuksen pohjavirtaa
-näyttäessään purjehtivan keskustelun pintavesiä. Ja tässä tapauksessa
-hänen henkinen retkeilynsä sai nopean yleissilmäyksen muodon Mr.
-Grycen tulevaisuuteen liittyen hänen omaan tulevaisuuteensa. Grycet
-olivat Albanysta ja joutuneet vasta hiljakkoin New Yorkiin, jossa
-äiti ja poika olivat vanhan Jefferson Grycen kuoltua perineet hänen
-talonsa Madison avenuella -- kauheannäköisen talon, joka oli kokonaan
-ruskeaa kiveä ulkoapäin ja mustaa pähkinäpuuta sisältä ja jossa
-Grycein kirjasto oli tulenkestävässä mausoleumia muistuttavassa
-lisärakennuksessa. Lily tiesi kuitenkin kaikki heidän asiansa: nuoren
-Mr. Grycen ilmaantuminen oli saanut aikaan touhua New Yorkin äitien
-mielissä, ja kun ei naimattomalla tytöllä ole äitiä, jonka sydän
-löisi kiivaasti hänen puolestaan, niin hänen täytyy välttämättä
-olla itse vahdissa omasta puolestaan. Siksi Lily ei ainoastaan
-pyrkinyt tuppautumaan nuoren miehen tielle, vaan oli hankkiutunut
-rouva Grycen tuttavuuteen. Rouva Gryce oli valtava nainen, ääni kuin
-juhlapuhujalla ja ajatusmaailma askarrellen palvelijainsa kepposissa.
-Hän tuli silloin tällöin istumaan rouva Penistonin luokse ja saamaan
-häneltä neuvoa, miten hänen oli meneteltävä estääkseen kyökkipiian
-kuljettamasta ruokatavaroita salaa pois talosta. Rouva Grycellä
-oli jonkinlaista persoonatonta hyvänsuopaisuutta: yksilölliseen
-ahdinkoon hän suhtautui epäillen, mutta hän tilasi "Institutioneja",
-kun niiden vuositilit osoittivat huomattavaa voittoa. Hänen
-kotoiset velvollisuutensa olivat moninaiset, sillä ne ulottuivat
-palvelijahuoneiden salaisista tarkasteluista aina aavistamattomiin
-kellareissa käynteihin, mutta hän ei ole koskaan sallinut itselleen
-monia huvituksia. Kerran hänellä kuitenkin oli ollut erikoispainos
-Sarum Rule'a; tuo kullattu albumi, jossa hänen omistuskirjoituksensa
-oli kulunut, muodosti hänen salonkinsa pöydän pääkoristeen.
-
-Percy oli kasvatettu niiden periaatteiden mukaan, joita niin
-erinomainen nainen välttämättömänä teroittaa mieleen. Jokainen
-varovaisuuden ja epäluulon muoto oli juurrutettu itsestäänkin
-vastahakoiseen ja varovaiseen luonteeseen sillä seurauksella,
-että rouva Grycen olisi tuskin tarvinnut ottaa häneltä
-kalossinkäyttölupausta, sillä niin epätodennäköistä oli, että
-hän olisi uskaltanut mennä sateeseen. Päästyään miehuusikään ja
-perittyään isänsä omaisuuden nuori Percy jäi edelleenkin asumaan
-äitinsä kanssa Albanyyn. Mutta Jefferson Grycen kuoleman jälkeen,
-kun eräs toinen suuri omaisuus joutui hänen poikansa käsiin, rouva
-Gryce oli sitä mieltä, että hänen poikansa "edut" vaativat tämän
-oleskelua New Yorkissa. Rouva Gryce asettui siis asumaan Madison
-avenuella olevaan taloon, ja Percy, jonka velvollisuudentunto oli
-jäänyt jäljelle hänen äitinsä velvollisuudentunnosta, vietti kaikki
-arkipäivänsä Broad Streetin toimistossa, jossa liuta kalpeita
-pienipalkkaisia miehiä oli harmaantunut Grycein pesää selvittäessä.
-
-Mikäli Lily saattoi tietää, tämä oli ollut tähän saakka Percy Grycen
-ainoa toimi, ja hänelle suotaneen anteeksi, ettei hän pitänyt liian
-vaikeana tehtävänä herättää sellaisen nuoren miehen mielenkiintoa,
-jota oli pidetty helpossa komennossa. Joka tapauksessa hän tunsi
-olevansa niin täydellisesti tilanteen herra, että hän antautui
-turvallisuuden tunteeseen, jossa kaikki Mr Rosedaleen ja niihin
-vaikeuksiin kohdistuva pelko, joista tämä pelko riippui, hävisi
-ajatuspiiristä.
-
-Junan pysähtyminen Garrisonsissa ei olisi häntä häirinnyt näissä
-ajatuksissa, jollei hän olisi huomannut hajamielisyyden ilmettä
-seuralaisensa katseessa. Tämä istui oveen päin, ja Miss Bart arvasi,
-että jonkun tuttavan saapuminen oli kääntänyt hänen huomionsa
-puoleensa; sitä todisti päänkääntäminen ja koko ruumiin äkillinen
-liike, jonka hänen omakin astumisensa rautatievaunuun oli saanut
-aikaan.
-
-Miss Bart ymmärsi heti nuo oireet eikä siis ollut hämmästynyt, kun
-häntä tervehti eräs kaunis nainen, joka astui vaunuun palvelustytön,
-rotukoiran ja kantajan seuraamana, joka hoippui matkatavarataakan
-alla.
-
-"Kas, Lily, oletko matkalla Bellomontiin? Silloin et kai voi
-luovuttaa minulle paikkaasi, arvelen? Mutta minun _täytyy_ saada
-paikka tässä vaunussa -- kantaja, teidän täytyy hankkia minulle
-paikka heti. Eikö kukaan voi siirtyä muuanne? Minä haluan olla
-tuttavieni seurassa. Aha, päivää, Mr. Gryce! Olkaa hyvä ja antakaa
-hänen ymmärtää, että minun täytyy saada paikka teidän ja Lilyn
-lähellä."
-
-Rouva George Dorset, välittämättä erään matkustajan kohteliaista
-ponnistuksista, joka matkalaukku kädessä koetti parhaansa tehdäkseen
-hänelle tilaa poistuessaan junasta, seisoi, keskellä käytävää
-levittäen ympärilleen tuota yleistä rauhattomuutta, jota kaunis
-nainen osoittaa usein matkoilla.
-
-Hän oli pienempi ja hoikempi kuin Lily Bart, eläväliikkeinen
-ja notkea kuin kiemurteleva harso tai renkaan läpi juoksija.
-Hänen pienet kalpeat kasvonsa näyttivät olevan pelkkänä mustana,
-oudonsuurena silmäparina, joiden ihmeellinen loiste oli merkillisenä
-vastakohtana hänen itsetietoiselle äänelleen ja liikkeilleen, niin
-että hän oli, kuten eräs hänen ystävistään huomautti, vapautuneen
-hengen kaltainen, joka tarvitsi paljon tilaa.
-
-Huomattuaan vihdoin, että Miss Bartin viereinen paikka oli hänen
-käytettävänään, hän asettui sille asettaen kapineensa hujan hajan
-ympärille ja selittäen sillä välin, että hän oli tullut suoraan
-Mount Kiscosta automobiililla samana aamuna ja hät'hätää noin tunti
-sitten saapunut Garrisonsiin saamatta edes vetää kunnon savuja, hänen
-mies-riiviönsä kun oli jättänyt täyttämättä hänen laatikkonsa heidän
-lähtiessään tänä aamuna.
-
-"Eikä sinullakaan, Lily, ole luultavasi tähän aikaan päivästä yhtään
-jäljellä," päätteli hän valittavalla äänellä.
-
-Miss Bart huomasi Mr. Percy Grycen pelästyneen katseen, sillä eihän
-tämä itse ollut vielä koskaan vetänyt savuakaan.
-
-"Mikä mieletön kysymys, Bertha!" huudahti Miss Bart punastuen
-ajatellessaan tupakoimistaan Lawrence Seldenin luona.
-
-"Mitä, etkö sinä polta? Milloin olet siitä lakannut? Mitä -- sinäkö
-et koskaan --? Ettekö tekään, Mr. Gryce? Aha, niinpä niin -- miten
-typerää minulta -- ymmärrän."
-
-Ja rouva Dorset nojasi matkatyynyjään vastaan huulilla hymy, joka sai
-Lilyn toivomaan, ettei hänen vieressään olisi ollut vapaata paikkaa.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Bellomontissa bridgepeli kesti tavallisesti pikkutunneille. Kun Lily
-meni vuoteeseensa tuona yönä, oli hän pelannut liian kauan omaksi
-hyväkseen.
-
-Koska hän ei tuntenut mitään halua itsetutkisteluun, joka odotti
-häntä hänen huoneessaan, hän viivytteli leveällä porraskäytävällä
-katsellen alas saliin, missä viimeiset kortinpelaajat olivat
-ryhmittyneet tarjottimen ympärille, jolla oli korkeita laseja
-ja hopeakaulaisia viinikarahveja ja jonka hovimestari oli juuri
-asettanut matalalle pöydälle lähelle tulta.
-
-Sali oli holvattu ja siinä oli parvi, jota kannattivat
-vaaleankeltaiset marmoripylväät. Kukkivia kasveja oli suurissa
-ryhmissä ja niiden taustana oli nurkissa tummaa lehvistöä.
-Karmosiinipunaisella matolla veteli yksi hirvikoira ja kaksi tai
-kolme viiriäiskoiraa herkullista unta tulen ääressä, ja suuri
-kattolamppu valoi ylhäältä valoa naisten hiuksiin ja sai heidän
-jalokivensä säihkymään, kun he liikkuivat.
-
-Oli hetkiä, jolloin kaikki tuo ilahdutti Lilyä, jolloin ne
-tyydyttivät hänen kauneudenaistiaan ja elämän ulkonaisen hienouden
-vaatimustaan, mutta oli sellaisiakin hetkiä, jolloin ne saivat hänet
-selvemmin huomaamaan omien sopivien tilaisuuksiensa niukkuuden. Nyt
-oli sellainen hetki, jolloin vastahakoisuuden tunne oli etualalla, ja
-hän kääntyi pois kärsimättömästi, kun rouva Dorset, serpentiineihin
-kietoutuneena, veti Percy Gryceä jäljessään erääseen rauhalliseen
-loukkoon parven alle.
-
-Eipä silti, että Miss Bart pelkäsi vasta hankitun Mr. Grycen suosion
-menettämistä. Rouva Dorset saattaa pelästyttää tai häikäistä Mr.
-Gryceä, mutta hänellä ei ollut ollenkaan taitoa tai kärsivällisyyttä
-saada tätä valtaansa. Hänellä oli liian paljon puuhaa oman itsensä
-kanssa voittaakseen tämän ujouden, ja sitäpaitsi, miksi hän
-häiritsisi rauhaansa? Enintään hän saattoi urheilla yhden illan
-Mr. Grycen yksinkertaisuudella -- tämän jälkeen hän olisi pelkkänä
-taakkana rouva Dorsetille, ja sen tietäen tämä oli liian kokenut
-yllyttääkseen häntä. Mutta jo pelkkä ajatuskin siitä, että joku
-toinen nainen, joka saattoi ottaa valtaansa miehen ja työntää
-hänet luotaan mielensä mukaan pitämättä häntä suunnitelmiensa
-todellisena tekijänä, täytti Lily Bartin kateudella. Percy Gryce oli
-ikävystyttänyt häntä koko iltapäivän -- jo pelkkä ajatuskin näytti
-herättävän Percyn avuttoman äänen kaikua -- mutta Lily ei saattanut
-olla välittämättä hänestä huomenna, jättää menestystänsä sikseen,
-hänen täytyi mukautua enempäänkin ikävyyteen, olla osoittavinaan
-uutta miellyttäväisyyttä ja sopivaisuutta, ja kaikki tämä vain siinä
-tarkoituksessa, että Percy Gryce lopulta päättäisi tehdä hänelle sen
-kunnian, että ikävystyttäisi häntä koko elämänsä läpi.
-
-Se oli ikävä kohtalo, mutta miten päästä siitä? Joko olla yksin tai
-jokin Gerty Farish. Astuessaan makuuhuoneeseensa, jonka valaistus oli
-pehmeästi himmennetty, jossa neilikkavaasi täytti ilman tuoksullaan
-ja viimeiset uutiset ja kuvalehdet olivat leikkaamattomina lukulampun
-viereisellä pöydällä, hänen mieleensä tuli Miss Farishin ahdas asunto
-niukkoine mukavuuksineen ja kauheine seinäpapereineen. Ei, hän ei
-ollut luotu sellaisiin halpamaisiin sovitteluihin köyhyyden kanssa.
-Koko hänen olentonsa viihtyi ylellisyyden ja loiston ilmapiirissä;
-se oli se tausta, jota hän vaati, se ainoa ilma, jota hän saattoi
-hengittää. Mutta toisten ylellisyyttä hän ei halunnut. Muutamia
-vuosia sitten se oli riittänyt hänelle: hän oli joka päivä ottanut
-osansa huvituksista välittämättä siitä, kuka niistä huolehti. Nyt hän
-alkoi pelätä sen tuomia velvollisuuksia, tuntea olevansa tuon loiston
-eläkkeennauttija, joka oli kerran näyttänyt kuuluvan hänelle. Olipa
-hetkiä, jolloin hän tiesi saavansa maksaa elämäntapansa.
-
-Kauan aikaa sitten hän oli jättänyt bridgen peluun. Hän oli nähnyt,
-mitä vaaraa se oli tuottanut useallekin hänen tuttavapiiristään
--- esimerkiksi eräälle nuorelle Ned Silvertonille, viehättävälle
-vaaleaveriselle nuorukaiselle, joka nyt oli turvattomasti rouva
-Fisherin, ilmehikkään, miehestään eronneen naisen, saaliina.
-Lily muisti, kun nuori Silverton oli joutunut heidän piiriinsä
-säteillen Arkadian onnea. Hän oli julaissut viehättäviä sonetteja
-toverikuntalehdessä. Jouduttuaan rouva Fisherin ja bridgepelin
-pauloihin ja kun ainakin viimeksimainittu oli tuottanut hänelle
-menoja, joista hänet useita kertoja olivat pelastaneet hänen
-naimattomat sisarraukkansa, jotka ihailivat hänen sonettejaan
-ja joivat teensäkin ilman sokeria pitääkseen lemmikkinsä elämän
-pinnalla. Lily tunsi Nedin kohtalon: hän oli nähnyt hänen
-viehättävän katseensa -- jossa oli paljon enemmän runoutta kuin
-hänen soneteissaan -- muuttuvan hämmästyksestä huvinhaluun ja
-huvinhalusta hätääntymiseen hänen kulkiessaan onnen jumalattaren
-kauheissa lumoissa. Ja Lily pelkäsi huomaavansa samoja oireita omassa
-kohdassaan.
-
-Sillä kuluvan vuoden aikana hän oli huomannut, että hänen
-vieraanvaraiset emäntänsä odottivat häneltä, että hän ottaisi osaa
-korttipeliin. Se oli yksi niitä veroja, joita hänen oli maksettava
-heidän jatkuvasta vieraanvaraisuudestaan ja puvuista ja koristeista,
-jotka tilaisuuden sattuessa täydensivät hänen epätäydellisiä
-varustuksiaan. Ja siitä lähtien kun hän oli pelannut säännöllisesti,
-pelihimo oli kasvanut hänessä. Kerran tai kahdesti hän oli voittanut
-suuren summan, mutta pitämättä sitä vastaisten tappioiden varalta
-hän oli tuhlannut sen pukuihin tai jalokiviin. Ja halu korvata tämä
-varomattomuus, yhtyneenä yltyvään pelihimoon, sai hänet uskaltamaan
-yhä suurempia panoksia jokaiseen uuteen yritykseen. Hän koetti
-puolustaa itseään sillä tekosyyllä, että jos Trenorien tavan mukaan
-ollenkaan pelasi, niin täytyi joko pelata suuresti summasta tai
-kokonaan pelaamattomana joutua omahyväisen ja saidan maineeseen.
-Mutta hän tunsi, että hänessä oli pelihimo ja että hänellä tässä
-ympäristössä oli vähän toivoa vastustaa sitä.
-
-Tänä iltana onni oli ollut itsepintaisen huono, ja pieni
-kultakukkaro, joka riippui hänen koristeidensa joukossa oli melkein
-tyhjä, kun hän palasi huoneeseensa. Hän avasi vaatesäiliön, ja ottaen
-esille jalokivirasiansa hän katsoi setelipakkaa, josta hän oli
-täyttänyt kukkaronsa ennen päivällisille menoaan. Vain kaksikymmentä
-dollaria oli jäljellä: tuo oli niin yllättävää, että hän hetken
-ajan mietti, että häneltä oli varmaankin varastettu. Sitten hän
-otti kynän ja paperia ja koetti laskea, mitä hän oli menettänyt
-päivän kuluessa. Hänen ajatuksensa olivat väsyneet ja hänen oli yhä
-uudelleen käytävä läpi eriä. Mutta vihdoin hänelle kävi selväksi,
-että hän oli menettänyt korttipelissä kolmesataa dollaria. Hän otti
-esille shekkikirjansa katsoakseen, oliko hänen tilinsä suurempi kuin
-mitä hän muisteli, mutta hän huomasi, että asia oli päinvastoin.
-Sitten hän alkoi jälleen tehdä laskelmiaan, mutta tuota kolmensadan
-dollarin menetystä ei voinut auttaa. Tuon summan hän oli varannut
-ompelijattarelleen -- jollei hän päättäisi käyttää sitä jalokivien
-ostoon. Joka tapauksessa hän olisi tarvinnut sitä niin moneen
-kohtaan, että sen riittämättömyys oli saanut hänet pelaamaan korkein
-panoksin toivoen siten kartuttavansa sitä. Mutta tietystikin hän oli
-menettänyt -- hän, joka tarvitsi joka pennin, kun taas Bertha Dorset,
-jonka mies aivan hukutti hänet rahaan, korjasi varmaankin taskuunsa
-viisisataa, ja Judy Trenor, jolla olisi ollut varoja menettää
-tuhat dollaria illassa, puristi pelipöydästä noustuaan sellaista
-setelitukkoa, että hänen oli ollut mahdotonta pudistaa vieraidensa
-kättä, kun nämä toivottivat hänelle hyvää yötä.
-
-Maailma, missä saattoi tapahtua sellaista, näytti olevan kurja paikka
-Lily Bartille, mutta hän ei ollutkaan koskaan kyennyt ymmärtämään
-sellaisen maailman lakeja, joka oli niin valmis jättämään hänet pois
-laskelmistaan.
-
-Hän alkoi riisuutua soittamatta palvelustyttöään, jonka hän oli
-lähettänyt maata. Hän oli ollut kyllin kauan toisten ihmisten
-huvitusten kahleissa ajatellakseen niitäkin, jotka olivat
-riippuvaisia hänen mielihaluistaan, ja joskus hän katkeroituneena
-ajatteli, että hän oli palvelustyttönsä kanssa samassa asemassa sillä
-erotuksella vain, että tämä sai palkkansa säännöllisemmin kuin hän.
-
-Istuessaan peilin edessä kampaamassa tukkaansa hänen kasvonsa
-näyttivät ontoilta ja kalpeilta, ja hän kauhistui huomatessaan
-kaksi pientä viivaa lähellä suutaan, kaksi hienoa viirua pehmeässä
-poskipielessä.
-
-"Oho, minun täytyy lakata kiusaamasta itseäni!" huudahti hän. "Ellei
-se ole sähkövalon ansiota --" mietti hän, kimmoten istuimeltaan ja
-sytyttäen toilettipöydällä olevat kynttilät.
-
-Hän väänsi kiinni seinävalot ja tarkasteli itseään kynttilävalossa.
-Hänen valkoiset soikeat kasvonsa sukelsivat ikäänkuin epäröiden
-esille varjojen taustalta, lepattavan valon kietoessa sen kuin
-usvaan. Mutta molemmat suun ympärillä olevat viivat pysyivät.
-
-Lily nousi ja riisuutui nopeasti.
-
-"Ainoana syynä on se, että olen väsynyt ja että minulla on
-niin ikävää ajattelemista", toisteli hän, ja hänestä tuntui
-lisävääryydeltä, että pienet huolet jättivät jälkensä kauneuteen,
-joka oli hänen ainoa puolustuksensa niitä vastaan.
-
-Mutta ikävät asiat eivät tahtoneet jättää häntä. Hän käänsi
-väsyneesti ajatuksensa jälleen Percy Gryceen, kuten kulkija nostaa
-hartioilleen raskaan taakan ja jatkaa raatamistaan lyhyen levon
-jälkeen. Hän oli varma siitä, että hän oli "vetänyt maihin" hänet.
-Vielä muutamien päivien työ ja hän tahtoi saada palkkansa. Mutta itse
-palkka tuntui vastenmieliseltä juuri silloin: voitonajatus ei voinut
-innostaa häntä. Se oli oleva lepoa ikävyyksistä, ei mitään muuta
--- ja miten vähäiseltä se olisi näyttänyt hänestä muutamia vuosia
-aikaisemmin! Hänen kunnianhimonsa oli vähitellen surkastunut. Mutta
-miksi hän oli epäonnistunut? Oliko se hänen oma syynsä vai kohtalon
-syy?
-
-Hän muisteli, miten hänen äidillänsä, heidän menetettyään
-omaisuutensa, oli tapana sanoa hänelle jonkinlaisella ylpeällä
-kostonhimolla: "Mutta sinä saat sen vielä takaisin -- saat sen
-vielä takaisin näölläsi..." Tuohon muistoon liittyi koko joukko
-muita, ja hän makasi pimeässä muistellen menneisyyttä, josta hänen
-nykyisyytensä oli kehittynyt.
-
-Talo, jossa ei kukaan koskaan syönyt päivällistä kotona, ellei
-ollut "seuraa"; ovikello, joka soi alituisesti, eteispöytä, jolle
-satamalla satoi nelikulmaisia koteloja, jotka kiireesti avattiin, ja
-pitkulaisia kääröjä, jotka saivat tomuttua pronssiastian pohjassa;
-joukko ranskalaisia ja englantilaisia palvelustyttöjä, jotka tulivat
-ja menivät; yhtä vaihtuva lakeijojen ja lapsenhoitajien lauma,
-riitaa ja toraa ruokasäiliössä, kyökissä ja salongissa; pikaisia
-lähtöjä Eurooppaan ja palatessa täyteen ahdettuja matka-arkkuja
-ja loppumatonta tavaroiden purkamista monta päivää; puoli vuotta
-kestäviä keskusteluja siitä, missä kesä vietettäisiin, ikäviä
-taloudellisia välikohtauksia ja sitten tuntuvaa kulutuksen
-vähentymistä -- sellaisia olivat Lily Bartin ensimmäiset muistot.
-
-Tuon kodiksi kutsutun sekasotkun ohjakset olivat voimakkaan ja
-päättäväisen äidin käsissä, joka oli vielä kyllin nuori tanssiakseen
-tanssiaispukunsa repaleiksi, kun taas puolueettoman isän utuinen
-ulkonainen olemus oli hovimestarin ja sen miehen välimuoto, joka tuli
-asettamaan kelloja oikein. Lapsenkin silmillä katsottuna rouva Hudson
-Bart oli näyttänyt nuorelta; mutta Lilyn koko muistiajan hänen isänsä
-oli ollut kaljupäinen ja hieman kumarassa, harmaita hiuksia päässä
-ja käynti väsynyttä. Lily oli tyrmistynyt saatuaan sittemmin tietää,
-että isä oli vain kaksi vuotta äitiä vanhempi.
-
-Lily näki isäänsä harvoin päiväsaikaan. Tämä oli koko päivän
-"kaupungilla", ja talvisaikaan Lily kuuli vasta pitkältä hämärän
-tultua hänen uupuneet askeleensa portaissa ja hänen kätensä
-lukuhuoneen ovella. Hän tahtoi suudella Lilyä hiljaa ja tehdä pari
-kysymystä lapsenhoitajalle tai kotiopettajalle. Sitten rouva Bartin
-palvelustyttö tuli muistuttamaan hänelle, että hänen oli oltava
-päivällisillä ulkona, ja hän riensi pois nyökäten Lilylle. Kesäiseen
-aikaan, kun hän oli heidän kanssaan sunnuntairetkellä Newportissa tai
-Southamptonissa, hän oli raihnaisempi ja hiljaisempi kuin talvella.
-Lepo näytti väsyttävän häntä, ja hän istui tuntikausia tuijottaen
-merelle hiljaisesta verannansopukasta, huomaamatta vaimonsa
-meluavaa olemassaoloa. Tavallisesti kuitenkin rouva Bart ja Lily
-matkustivat kesäksi Eurooppaan, ja ennenkuin laiva oli puolitiessä,
-Mr. Bart oli häipynyt taivaanrannan taa. Joskus hänen tyttärensä
-kuuli häntä syytettävän siitä, ettei hän ollut jouduttanut rouva
-Bartin rahalähetystä. Mutta enimmäkseen häntä ei koskaan mainittu
-tai ajateltu, kunnes hänen kärsivällinen ja kumarainen olemuksensa
-näyttäytyi New Yorkin satamassa ikäänkuin mikäkin puskuri hänen
-vaimonsa uhkeiden matkatavaroiden ja amerikkalaisen tullialueen
-välillä.
-
-Hajanaista ja levotonta oli perhe-elämä Lilyn tyttövuosina: alituista
-huvittelua ja alituista rahantarvetta. Lily ei muistanut pientäkään
-aikaa, jolloin olisi ollut kylliksi rahaa, ja hänen isänsä näytti
-aina jollakin epämääräisellä tavalla valittavan puutetta. Se ei
-tietenkään voinut olla rouva Bartin vika, joka oli tuttaviensa kesken
-"erinomaisen talousihmisen" maineessa. Hän oli erinomainen sen
-rajattoman vaikutuksen vuoksi, minkä hän sai aikaan rajoitetuilla
-keinoilla. Ja talonrouvan ja hänen tuttavapiirinsä mielestä oli
-sankarillista elää ikäänkuin olisi paljon rikkaampi kuin mitä
-pankkikirja osoitti.
-
-Lily oli tietenkin ylpeä äitinsä kyvystä tässä suhteessa: hän oli
-kasvatettu siinä uskossa, että on pidettävä hyvä ruokakomento
-ja, kuten rouva Bart sanoi, käytävä "säädyllisesti puettuna",
-maksoi mitä maksoi. Rouva Bartin Pahin moite miehelleen oli kysyä
-häneltä, halusiko hän vaimonsa "elävän kerjäläisen tavoin", ja kun
-hänen kielteistä vastaustaan pidettiin aina ikäänkuin oikeutuksena
-sähkösanomalla tilata Parisista ylimääräinen puku tai kaksikin ja
-telefonoida kultasepälle, että tämä lähettäisi hänelle sittenkin
-kotiin turkoosinsinisen rannerenkaan, jota rouva Bart oli ollut
-katsomassa sinä aamuna.
-
-Lily tunsi ihmisiä, jotka "elivät kuin kerjäläiset", ja heidän
-ulkoasunsa ja ympäristönsä teki oikeutetuksi hänen äitinsä
-vastenmielisyyden sellaista elämäntapaa kohtaan. Ne olivat
-enimmäkseen sukulaisia, jotka asuivat likaisissa taloissa ja joiden
-vastaanottohuoneen seinillä oli kuparipiirroksia Colen Elämän
-kulku-teoksesta ja joiden huonosti puetut sisäköt sanoivat "minä
-menen katsomaan" vieraille, jotka olivat kutsuttuja sellaiseen
-aikaan, jolloin kaikki säädylliset ihmiset ovat ulkona. Harmittavaa
-tässä oli, että useat näistä sukulaisista olivat rikkaita, niin että
-Lily johtui ajattelemaan, että ihmiset elävät kuten kerjäläiset
-vapaasta tahdostaan ja ilman varsinaista käytösohjetta. Tämä antoi
-hänelle harkitun ylemmyyden tunteen eikä hän tarvinnut rouva Bartin
-huomautuksia perhesaitureista kasvattaakseen luontaista elävää
-taipumustaan loistoon.
-
-Lily oli 19-vuotias, kun olosuhteet saivat hänet tarkistamaan
-maailmankatsomustaan.
-
-Edellisenä vuonna hän oli alkanut häikäisevällä tavalla ottaa
-osaa seuraelämään raskaiden vekseliukkospilvien säestäessä.
-Alkajaisleimahdus viipyi vielä taivaanrannalla, mutta pilvi
-oli synkentynyt, ja äkkiä se purkautui. Tuo äkillisyys lisäsi
-kauheutta; ja oli vieläkin aikoja, jolloin Lily eli uudelleen
-tuskallisen elävästi sen päivän jokaisen yksityisseikan, jona isku
-kohtasi. Hän oli äitinsä kanssa istuutunut aamiaispöytään, jossa
-oli _chaufroix_'ta ja kylmää lohta edellisen illan päivällisiltä:
-ihme kyllä oli rouva Bart siinä suhteessa säästäväinen, että
-yksityisoloissa syötiin kutsuaterioiden herkkutähteitä. Lily tunsi
-tuota miellyttävää ikävää, joka on nuoren ihmisen rangaistus siitä,
-että on tanssinut itsensä loppuun; mutta hänen äitinsä, huolimatta
-muutamista viiruista suun ympärillä ja keltaisista kiehkuroista
-ohimoilla, oli niin hilpeä, päättäväinen ja raikasvärinen, ikäänkuin
-hän olisi nukkunut hyvin rauhallisesti yönsä.
-
-Keskellä pöytää sulavan kastanjajäätelön ja sokeroitujen kirsikkojen
-välillä kohotti joukko Amerikan kaunokkeja vankkoja runkojaan. Niiden
-latvat ulottuivat yhtä korkealle kuin rouva Bartin pää, mutta niiden
-ruusunpuna oli haalistunut, ja Lilyn sopivaisuuden tunnetta loukkasi
-niiden ilmaantuminen vielä aamiaispöytään.
-
-"Äiti," sanoi hän moittivasti, "minusta meidän pitäisi hankkia
-muutamia tuoreita kukkia aamiaispöytään. Muutamia valley-liljoja."
-
-Rouva Bart tuijotti häneen. Hänen oma tarkkuutensa oli kohdistunut
-vain maailmaan, eikä hän välittänyt siitä, miltä aamiaispöytä
-näytti, jollei aamiaisilla ollut ketään vierasta. Mutta hän hymyili
-tyttärensä viattomuudelle.
-
-"Valley-liljat", sanoi hän rauhallisesti, "maksavat kaksi dollaria
-tusina tähän vuodenaikaan."
-
-Lilyyn se ei vaikuttanut mitään. Hän tiesi hyvin vähän rahan arvosta.
-
-"Tämä vaasi täyttyy kuudesta tusinasta", tuumi hän.
-
-"Kuusi tusinaa mitä?" kuului hänen isänsä ääni ovelta.
-
-Naiset katsahtivat ylös hämmästyneinä; oli lauantai ja Mr. Bartin
-ilmaantuminen aamiaiselle oli odottamatonta. Mutta ei hänen vaimonsa
-eikä tyttärensä välittäneet kysellä sen enempää.
-
-"Olin juuri sanomassa", alkoi Lily, "että minusta on vastenmielistä
-nähdä kuihtuneita kukkia aamiaispöydässä; ja äiti sanoo, ettei kimppu
-valley-liljoja maksa enempää kuin kaksitoista dollaria. Saanko
-ilmoittaa kukkaiskauppiaalle, että hän lähettää niitä joka päivä?"
-
-Hän nojasi luottavaisesti isän puoleen: tämä harvoin kielsi häneltä
-mitään, ja rouva Bart oli opettanut tyttärensä keskustelemaan isän
-kanssa, kun hänen omista pyynnöistään ei ollut apua.
-
-Mr. Bart istui liikkumatta, hän tuijotti yhä loheen, ja hänen
-alaleukansa värisi. Hän näytti myöskin kalpeammalta kuin tavallisesti
-ja hänen ohut tukkansa riippui huolimattomasti otsalla. Äkkiä hän
-katsoi tyttäreensä ja nauroi. Nauru oli niin outoa, että Lily
-punastui: hän luuli tehneensä itsensä naurunalaiseksi, ja hänen
-isänsä näytti näkevän jotakin naurettavaa hänen pyynnössään. Ehkä
-isästä oli hassua, että hän vaivasi häntä sellaisella pikkuasialla.
-
-"Kaksitoista dollaria -- kaksitoista dollaria päivässä kukkiin? Totta
-totisesti, hyvä lapsi, tilaa kahdentoista sadan arvosta." Isä yhä
-nauroi.
-
-Rouva Bart loi häneen nopean silmäyksen.
-
-"Teidän ei tarvitse odottaa, Poleworth -- soitan, kun tarvitaan",
-sanoi hän palvelijalle.
-
-Tämä vetäytyi pois ikäänkuin itsekseen paheksuen, jättäen chaufroix'n
-tähteet sivupöydälle.
-
-"Mikä sinun on, Hudson? Voitko pahoin?" sanoi rouva Bart vakavasti.
-
-Hän ei sietänyt kohtauksia, jotka eivät olleet hänen itsensä
-toimeenpanemia, ja hänestä oli ilkeää, että talon isäntä rupesi
-konstailemaan palvelijoiden läsnäollessa.
-
-"Voitko pahoin?" toisti hän.
-
-"Pahoinko? -- En, olen menettänyt omaisuuteni", vastasi Mr. Bart.
-
-Lily hypähti ylös pelästyneenä, ja rouva Bart nousi seisoalleen.
-
-"Menettänyt omaisuutesi --?" huudahti hän. Mutta hilliten heti
-itsensä hän kääntyi rauhallisin kasvoin Lilyyn päin.
-
-"Pane ruokasäiliön ovi kiinni", hän sanoi.
-
-Lily totteli ja kun hän kääntyi jälleen huoneeseen päin, istui hänen
-isänsä ja nojasi molemmilla kyynäspäillään pöytään, lohilautanen
-niiden välissä, ja pää käsien varassa.
-
-Rouva Bart seisoi hänen vierellään kalpein kasvoin, mikä teki hänen
-tukkansa luonnottoman keltaiseksi. Hän katsoi Lilyyn, kun tämä
-lähestyi; hänen katseensa oli kauhea, mutta ääneensä hän sai kamalan
-hilpeyden.
-
-"Isäsi ei voi hyvin -- hän ei tiedä, mitä hän sanoo. Ei se ole mitään
--- mutta parasta on, että sinä menet huoneeseesi, äläkä sano mitään
-palvelijoille", lisäsi hän.
-
-Lily totteli. Hän totteli aina, kun äiti puhui tuolla äänellä. Rouva
-Bartin sanat eivät olleet pettäneet häntä: hän tiesi heti, että
-he olivat menettäneet omaisuutensa. Niinä pimeinä hetkinä, jotka
-seurasivat, tuo kauhea tosiasia loi varjonsa myöskin isän hitaaseen
-ja vaikeaan kuolemaan. Hän sammui lakattuaan täyttämästä tehtävätään,
-ja rouva Bart istui hänen vuoteensa ääressä ikäänkuin matkustaja,
-joka odottaa myöhästyneen junan lähtöä. Lilyn tunteet olivat
-herkemmät: hän sääli isäänsä pelästyneellä, tehottomalla tavalla.
-Mutta se seikka, että isä oli enimmät ajat tiedottomassa tilassa ja
-että hänen huomionsa Lilyn pujahtaessa huoneeseen kääntyi hänestä
-hetken kuluttua pois, teki hänet vielä vieraammaksi kuin ennen,
-jolloin hän ei ollut koskaan tullut kotiin ennenkuin pimeän tultua.
-Lilystä tuntui kuin hän olisi aina nähnyt hänet verhon -- ensin unen,
-sitten välimatkan ja välinpitämättömyyden läpi -- ja nyt oli sumu
-sakeutunut melkein läpinäkymättömäksi. Jos hän olisi tehnyt hänelle
-yhdenkään palveluksen tai vaihtanut hänen kanssaan yhdenkään hellän
-sanan, niin tyttären vaisto olisi herännyt hänessä. Mutta hänen
-säälinsä, joka ei löytänyt ilmaisumuotoa, jäi tarkasteluasteelle ja
-siihen loi varjonsa äidin hellittämätön katkeruus. Jokainen rouva
-Bartin katse ja teko näytti sanovan: "Sinä suret häntä nyt -- mutta
-tunteesi kyllä muuttuvat, kun näet, mitä hän on tehnyt meille."
-
-Lily tunsi helpotusta, kun isä kuoli.
-
-Sitten tuli pitkä talvi. Oli jäänyt hieman rahaa, mutta rouva Bartin
-mielestä se oli pahempaa kuin ei mitään -- se oli pelkkää ivaa siitä,
-mihin hän oli oikeutettu. Mitä arvoa oli elämällä, jos piti elää kuin
-kerjäläinen? Hän vaipui jonkinlaiseen välinpitämättömyyteen, tylsään
-vihaan kohtaloa vastaan. Hänen "taloudenpitotaitonsa" hylkäsi hänet
-tai hän ei ollut enää kyllin ylpeä harjoittaakseen sitä. Oli kyllä
-hyvä "pitää taloutta", kun saattoi pitää omat ajoneuvot, mutta kun
-ei parhaalla tahdollaankaan saattanut salata sitä seikkaa, että oli
-kuljettava jalan, niin ei kannattanut enää koettaa.
-
-Lily kulki äitinsä kanssa paikasta toiseen käyden vastavierailuilla
-sellaisten tuttujen luona, joiden taloudenpitoa rouva Bart oli
-arvostellut ja jotka valittivat sitä, että hän antoi Lilyn
-nauttia eineensä sängyssä, kun tyttären tulevaisuus oli epävarma,
-ja oleskellen nyt halvoissa mannermaan täysihoitoloissa, missä
-rouva Bart pysytteli itsepintaisesti poissa onnettomuustoveriensa
-niukoista teekekkereistä. Hän karttoi erittäin huolellisesti vanhoja
-seuraystäviään ja entisten menestystensä näyttämöjä. Köyhyys tuntui
-hänestä sellaiselta epäonnistumisen tunnistamiselta, että se läheni
-häpeää. Ja hän keksi sääliväisyyden varjon ystävällisimmässäkin
-lähenemisyrityksessä.
-
-Eräs ajatus lohdutti häntä: se oli Lilyn kauneus. Hän tarkasteli
-sitä jonkinlaisella intohimolla, ikäänkuin se olisi ase, jonka hän
-oli ovelasti muovaillut kostaakseen. Se oli heidän onnensa viimeinen
-tuki, se keskipiste, jonka ympärille heidän elämänsä oli rakennettava
-uudelleen. Hän valvoi sitä huolellisesti, ikäänkuin se olisi hänen
-omaisuuttaan ja Lily vain sen hoitaja. Ja koetti teroittaa tämän
-mieleen edesvastuuntunnetta, jota sellainen tehtävä vaati. Hän
-seurasi ajatuksissaan toisten kaunotarten elämänuraa huomauttaen
-tyttärelleen, mitä sellainen lahja saattoi tuoda mukanaan ja
-mietiskellen niiden kauhistuttavaa esimerkkiä, jotka siitä huolimatta
-eivät olleet päässeet toiveidensa perille; rouva Bartin mielestä
-vain tyhmyys saattoi selittää heidän valitettavan epäonnistumisensa.
-Hän moitti niin katkerasti rakkaudesta solmittuja avioliittoja,
-että Lily olisi luullut hänen oman avioliittonsa olleen sitä lajia,
-jollei rouva Bart olisi usein vakuuttanut, että hänet oli siihen
-"taivutettu" -- kuka sen oli tehnyt, sitä hän ei koskaan selvittänyt.
-
-Lilyyn teki asianomaisen vaikutuksen hänen äitinsä suurenmoinen
-sopivien tilaisuuksien hyväkseen käyttäminen. Hänen nykyisen elämänsä
-harmaudesta oli hänet vapauttava sellainen elämä, johon hän tunsi
-olevansa oikeutettu. Vähemmän selväjärkiselle rouva Bartin neuvot
-olisivat voineet olla vaarallisia, mutta Lily ymmärsi, että kauneus
-on vain menestyksen raaka-aine ja että sen käyttäminen menestyäkseen
-vaatii toisia keinoja; ja pian hän oppi näkemään, että kaunis ihminen
-tarvitsee enemmän tahdikkuutta kuin keskinkertaisen näköinen.
-
-Hänen kunnianhimonsa ei ollut yhtä kursailematonta kuin rouva Bartin.
-Eräs tämän valituksenaiheita oli ollut se, että hänen miehensä
--- aikaisempina aikoina, ennenkuin hän oli liian väsynyt -- oli
-kuluttanut iltansa "lukemalla runoutta", kuten rouva Bart sanoi; ja
-Mr. Bartin kuoleman jälkeen huutokaupattavaksi asetettujen tavaroiden
-joukossa oli muutamia kymmeniä pölyttyneitä nidoksia, jotka olivat
-joutuneet hänen pukuhuoneensa hyllyille kenkien ja lääkepullojen
-joukkoon. Lilyssä oli tunnesuoni, ehkä peräisin samasta lähteestä,
-joka antoi hänen jokapäiväisimmillekin hommilleen ihanteellisuuden
-vivahduksen. Hän mielellään ajatteli kauneuttaan hyvän
-välikappaleeksi, joka antaisi hänelle tilaisuuden saavuttaa aseman,
-missä hän käyttäisi vaikutustaan yhdistääkseen jollakin tavoin
-hienostuneisuuden ja hyvän maun. Hän ihaili maalauksia ja kukkia
-ja tunteellista runoilua eikä hän päässyt siitä ajatuksesta, että
-sellainen jalosti hänen haluaan menestyä elämässä. Hän ei kuitenkaan
-huolehtinut joutua yksinomaan rikkaisiin naimisiin: hän salaisesti
-häpesi äitinsä kursailematonta rahanhimoa. Lily olisi mieluimmin
-halunnut englantilaista aatelismiestä, joka pyrkisi valtiolliseen
-asemaan ja jolla olisi suuret maatilat; tai sitten italialaista
-ruhtinasta, jolla olisi linna Apenniineilla ja perinnöllinen
-virka Vatikaanissa. Kaikella kadonneella oli hänestä romanttinen
-viehätys, ja hän kuvitteli mielellään seisovansa kaukana Quirinalin
-arkipäiväisestä tungoksesta ja touhusta ja uhraavansa huvituksensa
-kuolemattoman traditsionin vaatimuksille.
-
-Kuinka kaukana tämä kaikki näytti jo olevan! Nuo kunnianhimoiset
-haaveet olivat tuskin tyhjempiä ja lapsellisempia kuin
-aikaisemmatkaan, joiden keskipisteenä oli ollut ranskalainen liikkuva
-nukke, jolla oli oikeat hiukset. Oliko siitä vasta kymmenen vuotta,
-kun hän oli mielikuvituksessaan ollut kahden vaiheilla, valitako
-englantilainen kreivi vai italialainen ruhtinas? Hänen ajatuksensa
-vaelsivat taipumatta tuon kaamean väliajan yli...
-
-Kahden vuoden nälkäisen vaelluksen jälkeen oli rouva Bart kuollut
--- kuollut syvään inhoon. Hän oli vihannut köyhyyttä ja köyhyys oli
-hänen kohtalonsa. Hänen kuvittelunsa Lilyn joutumisesta loistaviin
-naimisiin olivat haihtuneet vuoden kuluttua.
-
-"Eihän sinua voi kukaan ottaa, jollei kukaan sinua näe -- ja miten
-sinua voi nähdä kukaan näissä sopukoissa, joihin olemme joutuneet?"
-Näin hän valitteli. Ja viimeiseksi hän vannotti tytärtään, että tämä
-nousisi köyhyydestä, jos suinkin voisi.
-
-"Älä heittäydy sen valtaan ja anna sen painaa itseäsi alas. Taistele
-itsellesi siitä ulospääsy jollakin tavalla -- olet nuori ja voit sen
-tehdä", vakuutti hän.
-
-Rouva Bart oli kuollut eräällä lyhyellä New Yorkissa käynnillään,
-ja Lily joutui yht'äkkiä perheneuvottelun keskustaksi. Tähän
-neuvotteluun otti osaa varakkaita sukulaisia, joita hänet oli
-opetettu halveksimaan, koska he elivät kuin kerjäläiset. Heillä
-mahtoi olla aavistus tästä, kosk'ei kukaan heistä osoittanut
-erikoista halua hänen seuraansa. Niinpä kysymys uhkasi jäädä
-ratkaisematta, kunnes rouva Peniston ilmoitti huoaisten: "Otan hänet
-koetteeksi yhdeksi vuodeksi."
-
-Jokainen osoitti hämmästystä, mutta salasi sen, jottei se
-pelästyttäisi rouva Penistonia tarkistamaan päätöstään.
-
-Rouva Peniston oli herra Bartin sisar ja leski, ja vaikk'ei hän
-ollutkaan mitenkään sukukunnasta rikkain, niin sen muut jäsenet
-esittivät siitä huolimatta runsaasti syitä, miksi hän oli aivan
-kuin kohtalon määräämä ottamaan Lilyn huomaansa. Ensiksikin hän oli
-yksin ja nuori seuralainen sopisi hänelle erinomaisesti. Sillä hän
-matkusteli silloin tällöin, ja Lilyn vieraiden tapojen tuntemus --
-jota hänen vanhoillisemmat sukulaisensa valittivat onnettomuutena --
-tekisi hänet sopivaksi toimimaan jonkinlaisena matkaoppaana. Mutta
-nämä näkökannat eivät erikoisesti viehättäneet rouva Penistonia.
-Hän oli ottanut tytön aivan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei
-kukaan muu tahtonut ottaa häntä ja koska hänen oli vaikea osoittaa
-julkisesti itsekkyyttä. Rouva Penistonin olisi ollut mahdotonta
-olla sankarillinen autiolla saarella, mutta häntä ympäröivän pikku
-maailmansa nähden hän osoitti jonkinlaista hyväntahtoisuutta
-toimissaan.
-
-Hän löysi veljentyttäressään miellyttävän seuralaisen. Hän oli
-odottanut Lilyn olevan itsepäisen, kriitillisen ja "vieraan" -- sillä
-rouva Penistonillakin oli, vaikkakin hän oli joskus matkustanut
-vieraissa maissa, perheen kammo kaikkea vierasta kohtaan -- mutta
-tyttö osoittikin taipuvaisuutta, joka tarkkanäköisemmälle henkilölle
-kuin rouva Penistonille olisi ollut vähemmän vakuuttavaa kuin
-nuoruuden avoin itsekkyys. Onnettomuus oli tehnyt Lilyn taipuisaksi,
-ei paaduttanut häntä, ja taipuisa aines on kestävämpi kuin jäykkä.
-
-Rouva Peniston ei kuitenkaan kärsinyt veljentyttärensä
-mukautuvaisuudesta. Lilyllä ei ollut aikomusta käyttää hyväkseen
-tätinsä hyvää luontoa. Hän oli todellakin kiitollinen hänelle
-tarjotusta suojasta: rouva Penistonin kodin uhkea sisustus ei
-ainakaan ulkonaisesti vaikuttanut likaiselta. Mutta likaisuus on
-ominaisuus, joka verhoutuu kaikenlaisiin valepukuihin. Ja Lily
-huomasi pian, että se oli yhtä salaisesti hänen tätinsä kalliissa
-elämäntavassa kuin jonkun mannermaatäysihoitolan kituvassa elämässä.
-
-Rouva Peniston kuului niihin henkilöihin, jotka ovat elämän
-täytteenä. Oli mahdotonta uskoa, että hän oli koskaan itse ollut
-toiminnan polttopisteenä. Suurin tekijä hänen elämässään oli se, että
-hänen isoäitinsä oli ollut eräs Van Alstyne. Tämän suhteen todisteena
-tuon entisen New Yorkin hyvinvoivan ja yritteliään tuen kanssa
-oli rouva Penistonin salongin kylmä sirous ja hänen erinomainen
-ruokakomentonsa. Hän kuului siihen vanhojen newyorkilaisten luokkaan,
-joka on aina viettänyt hyvää elämää, käynyt hyvin puettuna ja tehnyt
-vähän muuta. Ja näihin perinnöllisiin velvollisuuksiin rouva Peniston
-mukautui uskollisesti. Hän oli ollut aina elämän "päältäkatsoja" ja
-hänen henkinen elämänsä oli niiden pienten peilien kaltainen, joita
-hänen saksalaisten esi-isiensä oli tapana kiinnittää ikkunoidensa
-ulkopuolelle, niin että he saattoivat sisältä rauhassa katsella, mitä
-kadulla tapahtui.
-
-Rouva Penistonilla oli maatila New Jerseyssä, mutta hän ei ollut
-oleskellut siellä koskaan miehensä kuoleman jälkeen. Se oli
-järkyttävä tapahtuma, joka näytti pysyvän hänen muistissaan niiden
-henkilökohtaisten muistojen jakokohtana, jotka muodostivat hänen
-keskustelunsa aiheen. Hän muisti erinomaisesti tapahtuma-ajat ja
-saattoi kertoa ykskaks, oliko salonkiin pantu uudet verhot ennen vai
-jälkeen Mr. Penistonin kuolintaudin.
-
-Rouva Penistonin mielestä maallaolo oli yksinäistä ja puut kosteita,
-ja hän pelkäsi härkiä. Välttääkseen sellaisia ikävyyksiä hän oleskeli
-suurissa kylpypaikoissa, joissa hän asettui asumaan vuokrataloon
-ja katseli elämää verantansa verhojen läpi. Sellaisen huoltajan
-hoivissa Lilylle kävi pian selväksi, että hän saattoi nauttia vain
-niistä aineellisista eduista, joita hyvä ruoka ja kalliit vaatteet
-tarjosivat, ja vaikkakaan hän ei ollenkaan halveksinut näitä, hän
-olisi ne iloisella mielellä vaihtanut siihen, mitä rouva Bart oli
-opettanut hänen pitämään onnenpotkauksina. Hän huokasi ajatellessaan,
-mitä hänen äitinsä ylpeä tarmo olisi saanut aikaan, jos heillä olisi
-ollut käytettävänään rouva Penistonin varat. Lilyllä itselläänkin
-oli runsaasti tarmoa, mutta sitä rajoitti välttämättömyys mukautua
-tätinsä tapoihin. Hän näki, että hänen on pysyteltävä rouva
-Penistonin suosiossa, kunnes hän saattoi seisoa omilla jaloillaan,
-kuten rouva Bart olisi sanonut. Lilyllä ei ollut halua köyhään
-seikkailevaan elämään, ja jättäytyessään rouva Penistonin hoiviin
-hän oli jossakin määrin omaksunut tämän passiivisen elämäntavan.
-Hän oli kuvitellut ensin, että hänen olisi helppo saada tätinsäkin
-hänen oman toimeliaisuutensa piiriin, mutta rouva Penistonissa oli
-jäykkää voimaa, jota vastaan hänen veljentyttärensä ponnistukset
-olivat turhat. Koettaa saattaa hänet toimivaan elämään oli samaa
-kuin kiskoa irti huonekalua, joka on kiinnitetty lattiaan. Hän ei
-kuitenkaan vaatinut Lilyä pysymään yhtä liikkumattomana: hänellä
-oli kaikkien amerikkalaisten holhoojien suvaitsevaisuus nuoruuden
-elämänhalua kohtaan. Hän oli suvaitsevainen myöskin muutamia muita
-veljentyttärensä tapoja kohtaan. Hänestä tuntui luonnolliselta,
-että Lily kulutti kaikki rahansa vaatteisiin, ja hän täydensi tytön
-niukkoja tuloja satunnaisilla "sievillä lahjoilla", joita oli
-tarkoitus käyttää samaan tarkoitukseen. Lily, joka oli erittäin
-käytännöllinen, olisi mieluummin halunnut määrättyä avustusta, mutta
-rouva Penistonista olivat mieleen ne ajoittaiset kiitollisuuden
-osoitukset, joita odottamattomat pankkiosoitukset herättivät, ja hän
-oli ehkä kyllin viisas huomatakseen, että sellainen antamistapa piti
-hänen veljentyttäressään yllä terveellistä riippuvaisuuden tunnetta.
-
-Sen enempää ei rouva Peniston ollut tuntenut olevansa velvollinen
-pitämään hänestä huolta: hän oli yksinkertaisesti ollut syrjässä
-antaessaan tytön käydä kamppailuun. Lily oli siihen käynytkin, ollen
-ensin varma voitostaan, sitten vähitellen vähentäen vaatimuksiaan,
-kunnes hän tällä hetkellä huomasi taistelevansa jalansijasta
-sillä leveällä alalla, joka näytti kerran olevan kokonaan hänen
-valloitettavissaan. Miten se tapahtui, sitä hän ei tiennyt.
-Välistä hän ajatteli, että se oli rouva Penistonin liiallisen
-passiivisuuden syy, välistä taas hän pelkäsi, ettei hän itse ollut
-ollut kyllin passiivinen. Oliko hän osoittanut kohtuutonta voiton
-intoa? Oliko häneltä puuttunut kärsivällisyyttä, taipuvaisuutta ja
-teeskentelykykyä? Olipa hänellä liian paljon näitä vikoja tahi olipa
-hän niistä liian vapaa, se oli samantekevää hänen epäonnistumisensa
-lopputulokseen nähden. Nuorempia ja jokapäiväisempiä tyttöjä oli
-joutunut tusinoittain naimisiin, mutta hän oli 29-vuotias ja yhä Miss
-Bart.
-
-Hän alkoi saada vihaisia kapinapuuskia kohtaloa vastaan, haluten
-vapautua rodustaan ja viettää itsenäistä elämää. Mutta millaista
-tuo elämä tulisi sitten olemaan? Hänellä oli tuskin kylliksi rahaa
-maksaakseen ompelijattarensa ja pelilaskut, eikä yksikään niistä
-hajanaisista intresseistä, jotka hänen mielestään ansaitsivat
-taipumuksen nimen, kyennyt tekemään hänen elämäänsä tyytyväiseksi
-huomaamattomassa asemassa. Oi ei, hän oli liian älykäs ollakseen
-epärehellinen itseään kohtaan. Hän tiesi vihaavansa vähäpätöistä
-elämää kuten äitinsäkin oli tehnyt ja viimeiseen hengenvetoonsa asti
-hän arveli taistelevansa sitä vastaan, laahaten itseään yhä uudelleen
-ylös, kunnes pääsisi menestyksen valoisille huipuille, jonka pinta
-oli liukas kavuta.
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Seuraavana aamuna Miss Bart löysi einetarjottimeltaan kirjelapun
-emännältään.
-
-"Paras Lily", oli siinä, "jollei ole liian vaivaloista laittautua
-kuntoon kello kymmeneksi, niin tule työhuoneeseeni auttamaan minua
-muutamissa ikävissä asioissa?"
-
-Lily työnsi kirjelapun syrjään ja vaipui tyynyilleen huoaten. _Oli_
-vaivaloista laittautua kuntoon kello kymmeneksi -- mitä Bellomontissa
-pidettiin jotenkin yhtä varhaisena kuin auringonnousunaikaa --
-ja hän tiesi liiankin hyvin, mitä lajia nuo kysymyksessä olevat
-ikävät asiat olivat. Miss Pragg, sihteeri, oli kutsuttu pois,
-ja olisi kirjoitettava kirjeitä ja päivälliskortteja, etsittävä
-tietymättömiä osoitteita ja suoritettava muita seuraelämän
-rasituksia. Oli kuin itsestään selvää, että Miss Bart täyttäisi aukon
-sellaisissa odottamattomissa tapauksissa ja tavallisesti hän taipui
-velvollisuuteensa napisematta.
-
-Tänään kuitenkin uudistui tuo orjuuden tunne, jonka oli aiheuttanut
-hänen shekkikirjansa tarkastelu edellisenä yönä. Kaikki ympärillä oli
-omansa herättämään helppouden ja mieltymyksen tunnetta. Avonaisista
-ikkunoista tulvi sisään syyskuun aamun raikkaus ja keltaisten
-lehtien lävitse hän näki pensasaitojen ja pengermien takana leviävän
-puutarhan etäämpänä yhä luonnonomaisempana aallonmuotoisine
-epätasaisuuksineen. Hänen palvelijattarensa oli sytyttänyt pikku
-valkean liedelle ja se sulautui iloisesti auringonvaloon, joka
-paistoi yli sammalenvihreän maton. Vuoteen vieressä oli pöytä, jolla
-oli einetarjotin sopusointuisine porsliineineen ja hopeineen ja
-orvokkikimppu ohuessa lasissa ja aamulehti hänen kirjeidensä alla.
-Nämä harkitun ylellisyyden merkit eivät tarjonneet Lilylle mitään
-uutta. Mutta vaikka ne muodostivat osan hänen ilmapiiristään, hän ei
-koskaan kadottanut herkkyyttään niiden viehätykselle.
-
-Rouva Trenorin kutsukirje toi kuitenkin äkkiä hänen mieleensä
-hänen riippuvaisen asemansa, ja hän nousi ja pukeutui ärtyneellä
-mielellä, jota osoittamaan hän tavallisesti oli liian varovainen. Hän
-tiesi, että sellaiset mielenliikunnot jättävät merkkejä kasvoihin
-yhtä hyvin kuin luonteeseenkin, ja hän oli päättänyt ottaa vaaria
-niistä pienistä rypyistä, jotka hän oli huomannut yöllä itseään
-tarkastellessaan.
-
-Rouva Trenorin tervehdyksen sävy lisäsi hänen suuttumustaan. Jos joku
-kerran on riistäytynyt vuoteesta niin varhain ja tullut säteilevänä
-ja raikkaana yksitoikkoiseen kirjelappujen kirjoittamiseen, niin
-näytti jokin tunnustus uhrauksesta olevan paikallaan. Mutta rouva
-Trenorin äänensävy ei osoittanut, että hän tajusi tämän.
-
-"Ah, Lily, se oli kiltisti sinulta", hän melkein huokasi kirjeiden,
-laskujen ja muiden paperien ylitse, jotka antoivat ympäristöön
-soveltumattoman kauppahuoneen leiman hänen kirjoituspöytänsä sirolle
-loistoille.
-
-"Tänä aamuna on näin kauhean paljon ikävää työtä", lisäsi hän
-raivaten tyhjää tilaa sekasotkun keskellä ja nousten jättääkseen
-paikkansa Miss Bartille.
-
-Rouva Trenor oli pitkä, vaalea nainen, jonka pituus parahiksi esti
-hänen näyttämästä liika lihavalta. Hänen verevä vaaleutensa teki
-sen, että vaikka hän oli joitakuita vuosia yli neljänkymmenen, ei
-siitä huomannut muuta jälkeä kuin kasvonpiirteiden vähentyneen
-ilmehikkäisyyden. On vaikea määritellä häntä muuten kuin sanomalla,
-että hän näytti olevan olemassa vain ottaakseen vastaan vieraita, ei
-niin paljon jostakin liioitellusta vieraanvaraisuuden vaistosta kuin
-siitä, ettei hän voinut sietää elämää muutoin kuin suuressa seurassa.
-Hänen intressiensä kollektiivinen luonne vapautti hänet sukupuolensa
-tavallisista kilpailuista ja hän vihasi syvästi naisia, jotka
-luulivat antavansa suurempia päivällisiä tai hauskempia kutsuja kuin
-hän itse. Koska hänen seuraelämälahjansa -- Mr. Trenorin pankkitilin
-turvissa -- takasi hänelle melkein aina lopullisen voiton sellaisissa
-kilpailuissa, niin menestys kehitti hänessä reilua hyväntahtoisuutta
-muita sukupuolensa jäseniä kohtaan.
-
-"Oli suorastaan epäinhimillistä, että Pragg lähti nyt", selitti rouva
-Trenor, kun hänen ystävättärensä oli istuutunut kirjoituspöydän
-ääreen. "Hän sanoi sisarensa saavan pian pieniä -- ikäänkuin se
-olisi kutsujen pitoa! Minä joudun aivan sekaisin ja siitä syntyy
-kauheaa melua. Ollessani Tuxedossa kutsuin paljon vieraita ensi
-viikoksi ja minä kadotin luettelon enkä muista, ketä tulee. Ja
-tästäkin viikosta on tulemassa myöskin kauhea hämminki -- ja Gwen
-Van Osburgh kertoo varmaankin äidilleen, kuinka ikävää täällä oli.
-En ajatellut kutsua Wetheralleja -- se oli Gus'ien erehdys. He
-paheksuvat Carry Fisheriä, kuten tiedätte. Ikäänkuin kukaan voisi
-auttaa sitä, että on saanut Carry Fisherin! Oli mieletöntä, että hän
-erosi toisen kerran miehestään -- Carry aina liioittelee -- mutta hän
-sanoi, että ainoa keino saada pennikään irti Fisheriltä oli erota
-hänestä. Ja Carry-paran on otettava huomioon jokainen dollari. On
-todellakin typerä, että Alice Wetherall pitää sellaista melua hänen
-kohtaamisestaan, kun ajattelee, millaista seuraa kokoontuu. John
-sanoi tässä eräänä päivänä, että jokaisessa tiedetyssä perheessä
-on avioerotapaus. Sitäpaitsi Carry on ainoa henkilö, joka voi
-pitää Gusia hyvällä tuulella, kun pakkaa käymään ikäväksi. Oletko
-huomannut, että kaikki naimisissa olevat miehet pitävät hänestä.
-Kaikki, tarkoitan, paitsi hänen oma miehensä. On jokseenkin
-älykkäästi tehty Carrylta, että hän on ottanut erikoistehtäväkseen
-uhrautua typerien ihmisten hyväksi -- toimialahan on niin laaja
-ja käytännössä hän saa sen pitää yksin hallussaan. Hän saa siitä
-epäilemättä palkinnon -- tiedän, että hän lainaa rahaa Gusilta --
-mutta kun minä voisin maksaa hänelle siitä, että hän pitää hänet
-hyvällä tuulella, niin en kuitenkaan kaikitenkaan voi valittaa."
-
-Rouva Trenor pysähtyi katsellakseen, miten Miss Bart koetti selvittää
-hänen sotkuista kirjevaihtoaan.
-
-"Mutta on muutakin kuin Wetherallit ja Carry", virkkoi hän saaden
-jälleen valittavan sävyn ääneensä. "Olen todellakin katkerasti
-pettynyt Lady Cressida Raithin suhteen."
-
-"Pettynyt? Etkö ole tuntenut häntä ennen?"
-
-"En -- en ole häntä nähnytkään ennen kuin eilen Lady Skiddaw lähetti
-hänet tänne mukana kirjeitä Van Osburgheille, ja kun kuulin, että
-Maria Van Osburg oli järjestänyt häntä varten tällä viikolla
-suuret kutsut, niin ajattelin, että olisi hauskaa saada hänet
-riistetyksi pois, ja Jack Stepney, joka tutustui häneen Intiassa,
-hoiti asian puolestani. Maria oli kiukuissaan, ja nyt hän on niin
-hävytön että kutsuttaa Gwenilla itsensä tänne, niin etteivät he
-aivan niin vain pääsisi siitä -- jos olisin tiennyt, millainen otus
-Lady Cressida oli, niin olisivat he hyvin mielellään saaneet pitää
-hänet. Mutta luulin, että Skiddawien ystävä oli varmaankin hauska
-ihminen. Muistathan, miten hupaisa Lady Skiddaw oli? Joskus minun
-täytyi yksinkertaisesti lähettää tytöt pois huoneesta. Sitäpaitsi
-Lady Cressida on Beltshiren herttuattaren sisar ja minä tietenkin
-otaksuin, että hän olisi samanlainen, mutta noista englantilaisista
-suvuista ei voi päättää mitään. Ne ovat niin suuria, että niihin
-mahtuu kaikenlaista väkeä, ja Lady Cressida sattuu olemaan moraalista
-lajia -- hän on naimisissa pappismiehen kanssa ja tekee lähetystyötä
-itäisellä laitakaupungilla. Ajattele, millaista vaivaa näin
-pappismiehen vaimon takia, joka käyttää Intian jalokiviä ja tutkii
-kasveja! Hän kuljetutti itseään Gusilla eilen läpi koko kasvihuoneen
-ja väsytti hänet kuoliaaksi kyselemällä häneltä kasvien nimiä.
-Hullunkurista kohdella Gusia ikäänkuin hän olisi puutarhuri."
-
-Rouva Trenor syyti tämän suustaan yhä kasvavalla suuttumuksella.
-
-"No hyvä, ehkäpä Lady Cressida taivuttaa Wetherallit tapaamaan Carry
-Fisheriä", sanoi Miss Bart rauhallisesti.
-
-"Sitä todellakin toivon! Mutta hän ikävystyttää hirveästi kaikkia
-miehiä. Pahinta on, että hän tahtoisi olla hyödyksi sopivalla
-hetkellä. Kuten tiedätte, täytyy meidän kutsua piispa kerran
-vuodessa ja Lady Cressida tahtoisi antaa juuri oikean sävyn tuolle
-tilaisuudelle. Minulla on aina ollut kova onni piispan käynneillä",
-lisäsi rouva Trenor, jonka nykyinen ahdinko alkoi saada yllykettä
-hänen muistinsa äkillisestä noususta; "viime vuonna Gus unohti kaiken
-muun piispan täällä ollessa ja toi tänne Ned Wintonit ja Farleyt
--- neljä puolisostaan eronnutta ja kuusi eri lapsisarjaa heidän
-keskensä!"
-
-"Milloin Lady Cressida lähtee?" kysyi Lily.
-
-Rouva Trenor loi epätoivoisena silmänsä selko selälleen. "Hyvä
-ystävä, jospa joku sen tietäisi! Minulla oli sellainen kiire saada
-hänet riistetyksi Marialta, että unohdin mainita määräaikaa, ja Gus
-sanoo hänen maininneen jotakin, että hän viipyisi täällä koko talven."
-
-"Täällä? Tässä talossa?"
-
-"Älä ole yksinkertainen -- Amerikassa. Mutta jollei kukaan muu kutsu
-häntä -- tiedät, etteivät he koskaan mene asumaan hotelleihin."
-
-"Ehkä Gus sanoi sen vain säikyttääkseen sinua."
-
-"Ei --. Kuulin hänen kertovan Bertha Dorsetille, että hänellä
-on käytettävänään kuusi kuukautta, koska hänen miehensä oli
-parannuksilla Engadinissa. Kuvittelepas, miten typertyneen näköinen
-Bertha oli! Mutta se ei ole leikin asia -- jos hän viipyy täällä koko
-syksyn, niin hän pilaa kaiken, ja Maria Van Osburgh on riemuitseva."
-
-Ajatellessaan tätä rouva Trenorin ääni värisi säälistä omaa itseään
-kohtaan.
-
-"Oh, Judy -- ikäänkuin kellään olisi ikävä Bellomontissa!" väitti
-Miss Bart hienotunteisesti vastaan. "Tiedät sen täysin hyvin, että
-jos rouva Van Osburgh saisi kaikki oikeat ihmiset ja jättäisi sinulle
-kaikki hylyt, niin sittenkin sinä selviytyisit, ja sitä hän ei
-tahtoisi."
-
-Tuollainen vakuutus olisi tavallisissa oloissa saanut rouva
-Trenorin jälleen hyvälle tuulelle, mutta tässä tilaisuudessa se ei
-karkoittanut pilveä hänen mielestään.
-
-"Ei ole ainoastaan Lady Cressida", valitti hän. "Kaikki on mennyt
-hullusti tällä viikolla. Näen, että Bertha Dorset on minulle
-kiukuissaan."
-
-"Kiukuissaan? Miksi?"
-
-"Koska kerroin hänelle, että Lawrence Selden tulee tänne; mutta
-Selden ei loppujen lopuksi tahtonutkaan tulla ja Bertha Dorset
-luulee, että se on minun syyni."
-
-Miss Bart laski kynän kädestään ja jäi hajamielisenä tuijottamaan
-kirjeeseen, jonka hän oli alkanut.
-
-"Luulen, että kaikki on jo ohi", sanoi hän.
-
-"Niin onkin Seldenin puolelta. Eikä Bertha ole tietenkään senjälkeen
-ollut toimeton. Mutta luulen hänen nyt juuri koettelevan parastaan
--- joku antoi minulle vihjauksen, että minun olisi paremmin
-kutsuttava Lawrencea. No niin, minä kutsuin häntä, mutta en saanut
-häntä tulemaan. Ja nyt luulen Berthan korvaavan vahinkonsa minun
-kustannuksellani olemalla hyvin häijy kaikkia kohtaan."
-
-"Korvatkoon vahinkonsa _Lawrencen_ kustannuksella olemalla hyvin
-rakastettava -- jotakuta muuta kohtaan."
-
-Rouva Trenor pudisti päätään surullisesti. "Bertha tietää, ettei
-Lawrence tahtonut muistaa. Ja ketä muita olisi? Alice Wetherall ei
-halua päästää Luciusta silmistään. Ned Silverton ei voi irroittaa
-silmiään Carry Fisheristä -- poika parka! Gusia Bertha rasittaa, Jack
-Stepney tuntee hänet liian hyvin -- ja -- mutta totta tosiaan, onhan
-vielä Percy Gryce!"
-
-Hän nousi hyvillään tuosta ajatuksesta.
-
-Miss Bart ei näyttänyt siitä ilostuvan.
-
-"Oh, Bertha ja Mr. Gryce eivät todennäköisesti menestyisi paremmin."
-
-"Tarkoitat, että Bertha loukkaa häntä ja hän ikävystyttää Berthaa? No
-niin, se ei ole niinkään huono alku. Mutta toivon, ettei Bertha saa
-päähänsä olla hänelle kiltti, koska kutsuin hänet sinua varten."
-
-Lily nauroi. "Kiitoksia kohteliaisuudesta! Minulla ei totisesti ole
-mitään edellytyksiä Berthan rinnalla."
-
-"Luuletko, että minä olen epäkohtelias? En todellakaan ole. Jokainen
-tietää, että sinä olet tuhat kertaa sievempi ja älykkäämpi kuin
-Bertha; etkä sinä ole ilkeäkään."
-
-Miss Bart tuijotti häneen muka moittivasti. "Luulin sinun olleen niin
-ihastunut Berthaan."
-
-"Oh, niin olen -- on paljon turvallisempaa olla ihastunut
-vaarallisiin ihmisiin. Hän on vaarallinen -- ja jos olen häntä
-koskaan katsonut ylön, niin sitä saa nyt katua. Minä voin kertoa
-George-paran tavoin, joka on täydellinen ilmapuntari -- hän tietää
-aina, kun Bertha --"
-
-"Epäonnistuu, niinkö?" virkkoi Miss Bart.
-
-"Älä ole ilkeä! Tiedäthän, että George luottaa häneen yhä. Ja
-tietenkään minä en siis sano, että Bertha on todellakin ilkeä.
-Hänestä on vain hauskaa tehdä ihmisiä ja erittäinkin George
-onnettomaksi."
-
-"No, George näyttääkin olevan siihen omiaan. Minusta ei ole ihme,
-että Bertha rakastaa iloisempaa seuraa."
-
-"Ei George niin synkkä ole kuin luulet. Jollei Bertha kiusaisi häntä,
-olisi hän aivan toisenlainen. Berthan on siis jätettävä hänet yksin
-ja annettava hänen järjestää elämänsä mielensä mukaan. Mutta hän ei
-uskalla päästää Georgea käsistään millään hinnalla, ja kun ei George
-ole mustasukkainen, niin on hän sitä olevinaan."
-
-Miss Bart jatkoi hiljaa kirjoittamistaan, ja hänen emäntänsä istui
-jatkaen ajatuksiaan.
-
-"Kuulehan", huudahti hän pitkän vaitiolon jälkeen, "minä pyydän
-Lawrencen telefooniin ja sanon hänelle, että hänen aivan
-yksinkertaisesti täytyy tulla."
-
-"Oh, älä tee sitä", sanoi Lily äkkiä punastuen. Tuo punastuminen
-hämmästytti häntä melkein yhtä paljon kuin hänen emäntäänsäkin, joka,
-vaikkakaan hän ei tavallisesti tarkannut kasvonilmeiden muutoksia,
-istui tuijottaen häneen hämmästyneen näköisenä.
-
-"Hyvä isä, miten sievä sinä olet! -- Mitä? Onko hän sinusta niin
-vastenmielinen?"
-
-"Ei ensinkään; pidän hänestä. Mutta jos aiot minua hyväntahtoisesti
-turvata Berthalta -- en luule, että tarvitsen suojelustasi."
-
-Rouva Trenor nousi pystyyn huudahtaen: "Lily! -- _Percy_?
-Tarkoitatko, että olet todellakin tehnyt sen?"
-
-Miss Bart hymyili. "Tarkoitan vain sanoa, että Mr. Gryce ja minä
-olemme tulemassa hyvin hyviksi ystäviksi."
-
-"Hm -- ymmärrän." Rouva Trenor loi häneen nopean silmäyksen.
-"Olethan kuullut, että hänellä on 800 tuhatta dollaria vuosituloja
--- eikä kuluta mitään paitsi muutamiin vanhoihin kirjarähjiin. Hänen
-äidillään on sydänvika ja jättää hänelle vielä suuren summan. Ah,
-Lily, mene hiljaa eteenpäin", vakuutteli hänen ystävänsä hänelle.
-
-Miss Bart hymyili yhä vaivattomasti. "Ei minulla nyt olisi mitään
-kiirettä sanomaan hänelle", huomautti hän, "että hänellä on joukko
-vanhoja kirjarähjiä."
-
-"Eipä tietenkään. Tiedän, että sinä olet ihmeellinen löytämään kunkin
-mieliaiheen. Mutta hän on hirveän ujo ja helposti loukkaantuva ja --
-ja --"
-
-"Mikset sano sitä, Judy? Olenko siinä maineessa, että jahtaan rikasta
-miestä?"
-
-"Oh, sitä en tarkoita. Hän ei sitä sinusta luule aluksi", sanoi
-rouva Trenor, viattoman ovelasti. "Mutta tiedäthän, että täällä
-on ajoittain aika vilkasta -- minun täytyy antaa vihjaus Jackille
-ja Gusille -- ja jos hän ajattelisi, että sinä olisit sitä, mitä
-hänen äitinsä kutsuisi lujaksi ja kestäväksi -- no niin, tiedät,
-mitä minä tarkoitan. Älä pue päivällisille päällesi helakanpunaista
-_crêpe-de-chine_-harsoa äläkä polta, jos suinkin voit olla
-polttamatta, Lily hyvä!"
-
-Lily sysäsi syrjään lopetetun työnsä hymyillen kuivasti. "Olet
-hyvin hyvä, Judy. Panen paperossini lukon taakse, ja puen ylleni
-viimevuotisen puvun, jonka lähetit minulle tänä aamuna. Ja jos
-todellakin katsot minun etuani, niin olet ehkä niin kiltti, ettet
-pyydä minua pelaamaan taas tänä iltana bridgeä."
-
-"Bridgeä? Pitääkö hän bridgestäkin lukua? Voi, Lily, mihin
-kiusalliseen elämään sinä aiot antautua! Mutta tietenkään en siinä
-tapauksessa pyydä sinua siihen. Mikset antanut minulle vihjausta
-eilen illalla? Ei ole mitään, mitä en tekisi nähdäkseni sinut,
-nukke-parka, onnellisena!"
-
-Ja rouva Trenor, hehkuen sukupuolensa tavoin innosta saada tasoittaa
-todellisen rakkauden tietä, kietoi Lilyn pitkään syleilyyn.
-
-"Onko aivan varma", kysyi hän pyytävästi, kun Lily irroittautui
-hänestä, "ettet pitäisi siitä, jos telefonoisin Lawrence Seldenille?"
-
-"Aivan varma", sanoi Lily.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kolmena seuraavana päivänä tuli hänen omaksi täydelliseksi
-tyydytyksekseen näkyviin Lilyn taito järjestää omat asiansa ilman
-vierasta apua.
-
-Istuessaan lauantai-iltapäivällä Bellomontin terassilla hän hymyili
-rouva Trenorin pelolle, että hän etenisi liian raisusti. Jos
-tuollainen varoitus olisi ehkä joskus ollutkin tarpeellinen, niin
-olivat vuodet antaneet hänelle terveellisen opetuksen ja hän tunsi
-imartelua siitä, että hän tiesi, miten sovittaa askeleensa ajamansa
-otuksen mukaan. Mr. Gryceen nähden hän oli nähnyt parhaaksi kulkea
-liehutella edellä -- pitämällä häntä silmällä yhä tarkemmin tämän
-sitä aavistamatta. Ympäröivä ilmapiiri oli suotuisa tällaiselle
-liehittelylle. Rouva Trenor uskollisena sanalleen ei ollut näyttänyt
-pienintäkään merkkiä, että Lilyn pitäisi ottaa osaa bridgepeliin, ja
-hän oli antanut toisillekin kortinpelaajille vihjauksen, etteivät
-nämä ihmettelisi Lilyn pelistä poisjääntiä. Tämän vihjauksen
-johdosta Lily huomasi olevansa tuon naisellisen huolen keskuksena,
-joka kohdistuu nuoreen naiseen pelikautena. Hänen ympärilleen
-oli itsestään syntynyt yksinäisyys Bellomontin hälinässä, ja
-hänen ystävänsä eivät olisi voineet osoittaa suurempaa valmiutta
-itsehillintään, jos Lilyn kosiskelulla olisi ollut romaanin viehätys.
-Lilyn seurapiirissä tähän käyttäytymiseen sisältyi hänen motiiviensa
-hyväntahtoista ymmärtämystä, ja Mr. Grycen arvo nousi Lilyn silmissä,
-kun tämä näki, mitä kunnioitusta hän herätti.
-
-Bellomontin puutarhapengermä oli syyskuun iltapäivällä sopiva
-tunteellisen haaveilun paikka, ja Miss Bart seisoi nojaten kaiteita
-vastaan ja katseli alas puutarhaan vähän matkan päässä vilkkaasta
-teepöytäseurasta; hän oli nähtävästi vajonnut epämääräisen
-onnen haaveisiin. Haaveilupaikaltaan hän saattoi nähdä onnensa
-ruumiillistuneena Mr. Grycessä, joka istui hieman hermostuneen
-näköisenä tuolinsa reunalla yllään kevyt päällystakki ja kaulahuivi,
-Carry Fisherin kaikella sillä katseen ja liikkeiden tarmolla, jolla
-luonto ja taide oli yhteisvoimin varustanut hänet, selittäessä
-hänelle velvollisuutta ottaa osaa kunnollisten uudistusten
-toimeenpanoon.
-
-Rouva Fisherin viimeinen keppihevonen oli kunnollinen uudistus.
-Sen edellä oli käynyt samanlainen innostus sosialismiin, joka oli
-vuorostaan astunut kristillisen tieteen sijalle. Rouva Fisher oli
-pieni, tulinen ja dramaattinen, ja hänen kätensä ja silmänsä olivat
-ihmeellisiä välikappaleita jokaisen asian palveluksessa, jota hän
-rupesi ajamaan. Hänellä oli kuitenkin tuo jokaiselle innostuneelle
-yhteinen vika, ettei hän huomannut kuuntelijainsa väsymystä, ja Lilyä
-huvitti hänen tietämättömyytensä siitä vastustuksesta, joka ilmeni
-Mr. Grycen koko olennossa. Lily itse tiesi, että Mr. Grycen ajatuksen
-täytti kaksi seikkaa: hän pelkäsi vilustuvansa, jos olisi liian
-kauan ulkona tähän aikaan, ja toiseksi hän pelkäsi, että jos hän
-menisi sisälle, niin rouva Fisher seuraisi häntä allekirjoitettava
-paperi kädessä. Mr. Grycellä oli syvä vastenmielisyys kaikkea sitä
-kohtaan, mitä hän kutsui "itsensä luovuttamiseksi", ja koska hän
-oli arka kokonaisuudestaan, hän nähtävästi tuli siihen päätökseen,
-että oli turvallisempi jäädä ulos kuin tarttua kynään, kunnes
-sattuma pelastaisi hänet rouva Fisherin verkosta. Sillävälin hän
-loi hätääntyneitä silmäyksiä Miss Bartiin päin, jonka ainoa vastaus
-oli se, että hän otti vielä viehättävämmän haaveilun ilmeen. Hän
-oli oppinut vastakohdan arvon, kun oli kysymyksessä hänen oman
-viehätyksensä esille saaminen, ja oli täysin tietoinen siitä,
-miten hyvään valoon rouva Fisherin suulaus oli saattanut hänen
-rauhallisuutensa.
-
-Hän heräsi haaveistaan, kun häntä lähestyi serkkunsa Jack
-Stepney, joka Gwen Van Osburghin rinnalla palasi puutarhan poikki
-tenniskentältä.
-
-Tämä pari oli joutunut samanlaiseen romanttiseen valoon kuin Lilykin,
-joka tunsi jonkinlaista harmia, kun se näytti hänen oman asemansa
-pilakuvalta. Miss Van Osburgh oli suurikasvuinen, latteannäköinen
-tyttö, jonka äly ei ollut terävä: Jack Stepney oli kerran sanonut
-hänestä, että hän on yhtä luotettava kuin paistettu lammas. Jackin
-ainoa pyrkimys oli tähdätty vähemmän voimakkaaseen, mutta enemmän
-oloihin sopivaan ruokajärjestykseen. Mutta nälkä on ruuan särvin,
-ja oli ollut aikoja, jolloin Mr. Stepneyn oli tyytyminen kalalle ja
-leivälle.
-
-Lily tarkasteli uteliaana heidän kasvonilmettään: tytön kasvot olivat
-kääntyneet seuralaiseensa päin ikäänkuin tyhjä levy, joka kaipaa
-täyttämistä, kun taas hänen sivullaan asteleva mies jo ilmaisi yhä
-kasvavaa ikävystymistä, joka nyt tahtoi särkeä hymyn ohuen kuoren.
-
-"Miten kärsimättömiä miehet ovat!" mietti Lily. "Jackin on ainoastaan
-pysyttävä rauhallisena ja annettava tytön ottaa hänet miehekseen
-saadakseen kaikki, mitä hän haluaa, jota vastoin minun on harkittava
-ja keksittävä, peräännyttävä ja kuljettava eteenpäin, ikäänkuin
-tanssisin monimutkaista tanssia, jossa yksi harha-askel pilaisi
-auttamattomasti kaiken."
-
-Kun he tulivat lähemmäksi, oli hän omituisesti hämmästynyt
-jonkinlaisesta tutunomaisesta yhtäläisyydestä Miss Van Osburghin ja
-Percy Grycen välillä. Kasvonpiirteissä ei ollut yhtäläisyyttä. Gryce
-oli eräällä tavalla sievä -- hän oli kuin älykkään oppilaan kipsiteos
--- kun taas Gwenin kasvot olivat kuin leikkipalloon piirretty naama.
-Mutta heidän syvempi yhtäläisyytensä oli epäämätön: molemmilla oli
-samat ennakkoluulot ja ihanteet, ja sama ominaisuus tehdä itselleen
-toisia ei olemassaolevia ojennusnuoria, joita he eivät tunteneet.
-Tämä oli yhteistä useimmille Lilyn seurapiirissä: heillä oli
-kieltämisen voima, joka karkoitti kaiken heidän oman tajuntapiirinsä
-taa. Gryce ja Miss Van Osburgh olivat sanalla sanoen luotuja toinen
-toisilleen kaiken moraalisen lain ja fyysillisen yhtäläisyyden
-mukaan. -- "Kuitenkaan he eivät katselisi toisiaan", mietti Lily,
-"sitä he eivät ikinä tee. Kumpikin haluaa erirotuista olentoa, Jackin
-ja minun rotuani kaikenlaisine intuitsioneineen, mielenliikkeineen ja
-tajuamisineen, joiden olemassaolosta heillä ei ole aavistustakaan. Ja
-aina he saavat, mitä haluavat."
-
-Hän seisoi puhellen serkkunsa ja Miss Van Osburghin kanssa, kunnes
-tämä tunsi rinnassaan, että serkkujenkin keskeiset mielistelyt voivat
-olla epäiltäviä, ja Miss Bart muistaen, miten välttämätöntä on, ettei
-herätä vihollisuuksia elämänsä ratkaisukohdalla, vetäytyi syrjään,
-kun tuo onnellinen pari meni teepöytää kohti.
-
-Istuutuen pengermän ylimmälle askelmalle Lily nojasi päänsä
-kaidepylvästä vastaan. Myöhäisten kukkien tuoksu tuntui kuin
-rauhallisen näköalan henkäykseltä, maisema tarjosi maalaisen loiston
-täydellisyyden. Etualalla hehkuivat puutarhojen lämpimät väriläikät.
-Nurmikon takana pyramiidinmuotoisine vaaleankeltaisine vaahteroineen
-ja sametinhienoine kuusineen levisi laidunmaita, joilla näkyi karjaa.
-Ja metsäaukon läpi välkkyi joki kuin järvi syyskuun hopeaisessa
-valossa. Lily ei halunnut yhtyä seuraan teepöydän ympärillä. Ne
-siellä edustivat tulevaisuutta, jonka hän oli valinnut, ja hän oli
-siihen tyytyväinen, mutta hänellä ei ollut kiirettä nauttimaan siitä
-ennakolta. Varmuus siitä, että hän voi saada Percy Grycen miehekseen,
-koska vain tahtoi, oli nostanut raskaan painon hänen sydämeltään.
-Hänen tavalliset huolensa olivat lopussa. Hän kykenisi järjestämään
-elämänsä kuten häntä halutti, nousemaan niin turvalliseen
-korkeuteen, etteivät hänen velkojansa pääse sinne tunkeutumaan.
-Hänellä tulisi olemaan hienompi aamupuku kuin Judy Trenorilla, ja
-paljon, paljon enemmän jalokiviä kuin Bertha Dorsetilla. Hänen
-ei vastedes tarvitsisi käyttää hätäkeinoja eikä kärsiä köyhyyden
-tuottamia nöyryytyksiä. Hänen ei tarvitsisi mielistellä, vaan häntä
-mielisteltäisiin; hänen ei tarvitsisi olla kiitollinen, vaan hän
-saisi kiitoksia. Hän saattaisi maksaa vanhoja laskuja yhtä hyvin kuin
-palauttaa vanhoja etuoikeuksia. Eikä hänellä ollut mitään epäilyjä,
-mitä tuli hänen valtansa laajentumiseen. Hän tiesi, että Mr. Gryce
-oli tuota pientä varovaista lajia, joka on kaikkein mahdottominta
-mielijohteille ja mielenliikunnoille, sitä luonteenlaatua, jossa
-varovaisuus on pahe ja hyvä neuvo vaarallista ravintoa. Mutta Lily
-oli tuntenut sellaisia jo ennen: hän tiesi, että sellaisen luonteen
-täytyi löytää jokin suunnaton ulospääsy itsekkyydelleen, ja Lily
-päätti olla hänelle, mitä amerikkakokoelma oli ollut hänelle tähän
-saakka: ainokainen omaisuus ja kalleus, josta hän olisi kyllin ylpeä
-tuhlatakseen siihen rahoja. Lily tiesi, että tämä omaa itseään
-koskeva anteliaisuus on yksi halpamaisuuden ja saituuden muotoja,
-ja hän päätti täten yhtäläistyttää itsensä miehensä turhamaisuuden
-kanssa, niin että hänen toiveidensa tyydyttäminen olisi tälle
-itsetyydytyksen oivallinen muoto. Tämä menettely saattoi aluksi
-tehdä välttämättömäksi turvautumisen johonkuhun niistä monista
-hätäkeinoista, joista hän toivoi sen vapauttavan hänet; mutta hän oli
-vakuutettu siitä, että hän kykenisi lyhyessä ajassa pelaamaan pelin
-omalla tavallaan. Kuinka hän olikaan voinut epäillä voimiaan? Yksin
-hänen kauneutensakaan ei ollut pelkkää haihtuvaa rikkautta, jota se
-olisi ehkä ollut kokemattoman käsissä: hänen taitonsa lisätä sitä,
-hänen huolenpitonsa siitä, se tapa, jolla hän käytti sitä, näytti
-sille antavan jonkinlaisen pysyväisyyden. Hän tunsi voivansa luottaa
-siihen, että se seuraisi häntä loppuun asti.
-
-Ja loppu oli ylimalkaan nykyhetken arvoinen. Elämä ei ollut
-pilkantekoa, kuten hän oli ajatellut kolme päivää sitten. Hänellekin
-oli loppujen lopuksi tilaa tässä täyteen ahdetussa itsekkäässä
-nautintojen maailmassa, jonka niin vähän aikaa sitten hänen
-köyhyytensä näytti sulkevan häneltä. Nuo ihmiset, joille hän oli
-nauranut ja joita hän oli kuitenkin kadehtinut, olivat iloisia
-saadessaan tehdä hänelle tilaa siinä lumopiirissä, jonka ympäri
-kaikki hänen halunsa pyörivät. He eivät olleet niin raakoja ja
-itsekylläisiä kuin hän oli kuvitellut -- tai pikemminkin, sen jälkeen
-kuin ei olisi enää välttämätöntä mielistellä heitä, tuli tuo puoli
-heidän luontoaan vähemmin näkyviin. Seurapiiri on pyörivä kappale,
-jota voi arvostella sen paikan mukaan kunkin ihmisen taivaalla. Ja
-nyt se oli kääntänyt valaistun puolensa Lilyyn.
-
-Sen ruusunpunaisessa valaistuksessa hänen seuralaisillaan näytti
-olevan vain rakastettavia ominaisuuksia. Häntä miellytti heidän
-hienoutensa ja komeutensa, keveytensä, voiman ja innostuksen
-puutteensa, vieläpä heidän olentonsa varmuus, joka joskus lähenteli
-tylsyyttä, tuntui nyt olevan yhteiskunnallisen ylemmyyden
-luonnollinen merkki. He olivat sen ainoan maailman valtiaita,
-josta hän välitti, ja he olivat valmiita ottamaan hänet piiriinsä
-ja antamaan hänen vallita siinä kanssaan. Hän jo tunsi itsessään
-salaista uskollisuutta heidän elämänohjeitaan kohtaan, heidän
-ahdasmielisyytensä hyväksymistä, hän tunsi epäilevänsä niitä asioita,
-joihin he eivät uskoneet, halveksivaa sääliä niitä ihmisiä kohtaan,
-jotka eivät voineet elää heidän tavallaan.
-
-Aurinko laski yli puiston. Puutarhojen takana kulkevan pitkän
-lehtikujan oksien läpi hän näki pyörien välähdyksiä ja arvasi, että
-sieltä oli tulossa uusia vieraita. Hänen takanaan oli liikettä,
-kuului askelia ja ääniä; oli ilmeistä, että peliseurue teepöydän
-ympärillä hajaantui. Nyt hän kuuli käyntiä takanaan pengermällä. Hän
-oletti että Mr. Gryce oli vihdoinkin keksinyt keinon, miten päästä
-pulmallisesta tilanteestaan, ja Lily hymyili, mikä merkitys oli
-sillä, että Mr. Gryce tuli hänen seuraansa sen sijaan että hetkeksi
-vetäysi takan ääreen. Miss Bart kääntyi tervehtimään häntä niin
-ystävällisesti kuin sellainen huomaavaisuus ansaitsi, mutta hän
-punastui hämmästyksestä, koska tulija oli Lawrence Selden.
-
-"Näette, että sittenkin tulin", sanoi tämä. Mutta ennenkuin Lily
-kerkesi vastata, oli rouva Dorset, katkaisten elottoman keskustelun
-isäntänsä kanssa, astunut heidän väliinsä määräävin liikkein.
-
-Sunnuntain huomasi Bellomontissa pääasiassa siitä, että hieno omnibus
-ilmaantui täsmällisesti viemään talonväen ja vieraat porttien
-vierellä olevaan pieneen kirkkoon. Menikö joku tuohon omnibusiin
-vai ei, oli toisarvoinen kysymys, kunhan vain sen saapuminen ei
-ainoastaan todistanut perheen kirkollisia harrastuksia, vaan sai
-rouva Trenorin tuntemaan, kun hän kuuli sen vihdoin ajavat pois, että
-hän oli sitä jollakin tavalla käyttänyt.
-
-Rouva Trenorin periaatteena oli, että hänen tyttärensä kävivät joka
-pyhä kirkossa. Mutta kun heidän ranskalainen kotiopettajattarensa oli
-silloin muualla ja kun heidän äitiään pidättivät viikon rasitukset
-huoneessaan aina aamiaiselle asti, niin oli harvoin kukaan toteamassa
-heidän kirkkoonmenoaan. Silloin tällöin, äkillisessä hyveenpuuskassa,
-kun talossa oli ollut liian paljon melua koko yön, Gus Trenor pakotti
-pyylevän runkonsa pitkääntakkiin ja ajoi tyttärensä unenpöpperöstä:
-mutta tavallisesti hänen isänvelvollisuutensa unohtui, kuten Lily
-selitti Mr. Grycelle, kunnes kirkonkellojen soitto kuului yli puiston
-ja omnibus ajoi tyhjänä pois.
-
-Lily oli antanut Mr. Grycen ymmärtää, että uskonnollisten
-menojen laiminlyönti oli vastoin hänen aikaisempia tapojaan ja
-että hän Bellomontissa vierailunsa aikana oli säännöllisesti
-vienyt Murielin ja Hildan kirkkoon. Tämä sopi yhteen yhtä
-luottamuksellisesti uskotun vakuutuksen kanssa, että hänet oli
-ensi kerran saatu houkutelluksi pelaamaan bridgeä tuloiltanaan ja
-että hän oli menettänyt kauhistuttavan summan, koskei tuntenut
-peliä eikä vedonlyöntisääntöjä. Mr. Grycellä oli epäilemättä
-hauskaa Bellomontissa. Häntä miellytti elämän keveys ja koreus
-ja se kunnia, jota hänelle tuotti kuuluminen tähän rikkaiden ja
-huomattavien ihmisten joukkoon. Mutta se oli hänen mielestään
-hyvin materialistinen seura; hänen täytyi joskus kauhistua miesten
-puheita ja naisten katseita ja hän oli iloinen huomatessaan, ettei
-Miss Bart kaikesta keveydestään ja itsehillinnästään huolimatta
-ollut kotonaan tässä kaksimielisessä ilmapiirissä. Tästä syystä Mr.
-Gryceä erikoisesti miellytti saada kuulla, että Miss Bart tapansa
-mukaan saattaisi Trenorin tyttäriä kirkkoon sunnuntaiaamuna. Ja
-kulkiessaan hiekkakäytävää oven editse kevyt päällystakki hartioilla
-ja rukouskirja huolellisesti hansikoidussa kädessä hän mietti hyvillä
-mielin Miss Bartin luonteenlujuutta, tämä kun pysyi uskollisena
-entiselle elämäntavalleen tässä uskonnollisille periaatteille niin
-kumouksellisessa ympäristössä.
-
-Jo kauan aikaa oli Mr. Gryce istunut yksinään omnibusissa, joka
-seisoi hiekkakäytävällä. Mutta kaukana siitä, että hän olisi
-pahoitellut toisten vieraiden välinpitämättömyyttä, häntä ilahdutti
-toivo, että Miss Bart ilmaantuisi yksinään. Kalliit hetket kuluivat
-kuitenkin, kuljettaja laittoi moottoria käyntiin, eikä Miss Bartia
-vieläkään näkynyt. Äkkiä kuitenkin kuului ääniä ja helmojen kahinaa
-ovelta ja Mr. Gryce kääntyi hermostuneesti sinnepäin, mutta
-huomasikin auttavansa rouva Wetherallia vaunuun.
-
-Wetherallit kävivät aina kirkossa. He kuuluivat siihen ihmiskoneiden
-suureen ryhmään, jotka vaeltavat elämänsä läpi laiminlyömättä
-ainoaakaan niistä liikkeistä, joita ympärillä olevat nuket tekevät.
-Bellomontin nuket eivät tosin käyneet kirkossa, mutta toiset yhtä
-tärkeät kävivät -- ja herra ja rouva Wetherallin piiri oli niin
-laaja, että Jumalakin sisältyi heidän vierasluetteloonsa. He siis
-ilmaantuivat täsmälleen ja alistuneen näköisinä, ja heidän jäljessään
-tallustelivat Hilda ja Muriel nykien tullessaan toistensa harsoja
-ja nauhoja. He olivat luvanneet Lilylle mennä hänen kanssaan
-kirkkoon -- niin he selittivät -- ja Lily oli sellainen rakas vanha
-ankka, että he tekivät sen hänen mielikseen, vaikk'eivät he voineet
-käsittää, mikä hänelle oli tuonut tuon päähänpiston ja vaikka he
-omasta puolestaan olisivat paljon mieluummin pelanneet tennistä
-Jackin ja Gwenin kanssa, jollei hän olisi sanonut heille tulevansa.
-Neiti Trenoreja seurasi Lady Cressida Raith päivettyneine kasvoineen
-ja kansallisine koristeineen, joka omnibusin nähdessään lausui
-hämmästyksensä siitä, etteivät he kulkeneet jalan puiston läpi. Mutta
-rouva Wetherall vastasi kauhuissaan, että kirkko oli mailin päässä,
-ja hänen armonsa, tarkastettuaan toisten kengän korkojen korkeutta,
-alistui omnibusilla ajamisen välttämättömyyteen, ja niin joutui
-Mr. Gryce-parka ajamaan neljän naisen keskellä, joiden henkiseen
-virkistykseen hän ei tuntenut pienintäkään osanottoa.
-
-Hänelle olisi antanut jonkinlaista lohdutusta, jos hän olisi
-tietänyt, että Miss Bart oli todellakin aikonut mennä kirkkoon.
-Jopa oli Lily sen takia noussut aikaisemminkin kuin tavallisesti.
-Hän ajatteli, että näyttäytymällä harmaassa vakavakuosisessa
-kirkkopuvussaan, kuuluisat silmäripsinsä riippuen rukouskirjan yli,
-hän lopullisesti saisi Mr. Grycen valtoihinsa ja että se varmaankin
-johtaisi johonkin tulokseen, kun he iltapäivällä tekisivät yhteisen
-kävelymatkan. Hänen aikomuksensa eivät sanalla sanoen olleet koskaan
-olleet määrätympiä. Mutta Lily, miten kova hänen ulkonainen kiiltonsa
-mahtoi ollakin, oli sisäisesti pehmeä kuin vaha. Hänen kykynsä
-sopeutua eri vaatimuksiin petti hänet elämän ratkaisevina hetkinä.
-Hän oli kuin vesikasvi vuoroveden ajeltavana, ja tänään koko hänen
-mielensä kulku kantoi hänet Lawrence Seldeniä kohti. Miksi Selden
-oli tullut? Hänenkö vai Bertha Dorsetin takia? Tuo viimeinen kysymys
-oli anastanut hänen ajatusmaailmansa tällä hetkellä kokonaan. Hän
-olisi ehkä saanut paremman selvyyden ajattelemalla, että Selden oli
-yksinkertaisesti vastannut rouva Trenorin epätoivoisiin kutsuihin.
-Mutta Lily ei saanut rauhaa, ennenkuin hän oli kuullut rouva
-Trenorilta, että Selden oli tullut omasta tahdostaan.
-
-"Hän ei edes sähköttänyt minulle -- hän oli onnistunut saamaan
-kyydin asemalta. Ehkä Berthan asia ei sittenkään ole vielä hukassa",
-päätteli rouva Trenor haaveillen ja meni pois järjestämään
-päivälliskortteja.
-
-Ehkä ei ollutkaan, mietti Lily. Mutta pian olisi käynyt niin, jollei
-hän olisi kadottanut oveluuttaan. Jos Selden oli tullut rouva
-Dorsetin pyynnöstä, niin hän olisi pysytellyt vain tämän seurassa.
-Niin paljon oli edellinen ilta opettanut hänelle. Rouva Trenor,
-uskollisena yksinkertaiselle periaatteelleen tehdä naimisissa olevat
-ystävänsä onnellisiksi, oli sijoittanut Seldenin ja rouva Dorsetin
-päivällispöydässä lähelle toisiaan. Mutta hän oli erottanut Lilyn ja
-Mr. Grycen, jonka pariksi hän oli määrännyt Gwen Van Osburghin, kun
-taas Lilyn toveriksi joutui George Dorset.
-
-Tämän puhe ei ollut sopusoinnussa hänen naapurinsa ajatusten kanssa.
-Hänellä oli kurja ruuansulatus, hän vainusi joka ruokalajissa
-turmiollisia aineksia ja hänen huolenaan oli kuunnella vaimonsa
-ääntä. Tässä tilaisuudessa rouva Dorset ei kuitenkaan ottanut osaa
-yleiseen keskusteluun. Hän puheli hiljaa Seldenin kanssa.
-
-Rouva Trenor oli asettanut ikäänkuin sattumalta molemmat aviopuolisot
-vastatusten, ja Lily saattoi siis pitää silmällä rouva Dorsetiakin
-ja nopeasti verrata toisiinsa Lawrence Seldeniä ja Mr. Gryceä. Tuo
-vertailu oli hänen turmionsa. Miten hänen mielenkiintonsa muutoin oli
-äkkiä kasvanut Seldeniin? Hän oli tuntenut hänet kahdeksan vuotta tai
-enemmänkin: aina siitä lähtien kuin Lily oli palannut Amerikkaan, oli
-Selden muodostanut osan hänen näköpiiristään. Lily oli ollut aina
-iloinen istuessaan hänen vierellään päivällisillä, oli huomannut
-hänet miellyttävämmäksi kuin useimmat muut miehet ja oli hämärästi
-toivonut, että Seldenillä olisi muitakin ominaisuuksia, jotka olivat
-tarpeellisia kiinnittääkseen hänen huomionsa. Mutta tähän saakka
-Lilyllä oli ollut liian paljon tekemistä omissa asioissaan pitääkseen
-Seldeniä muuna kuin jonakin miellyttävänä elämän sivuseikkana. Lily
-oli terävänäköinen oman sydämensä lukija ja hän näki, että hänen
-äkilliseen mieltymykseensä Seldeniin oli syynä se, että Seldenin
-läsnäolo loi uutta valoa hänen ympäristöönsä. Eipä silti, että
-Selden oli erikoisen loistava tai poikkeuksellinen; omalla alallaan
-hänet oli sivuuttanut monikin, joka oli ikävystyttänyt Lilyä monen
-kiusallisen päivällisen ajan. Se johtui pikemminkin siitä, että
-Selden oli säilyttänyt jonkinlaisen itsenäisyyden seuraelämässä, että
-hän näytti onnellisesti omaavan objektiivisen katsantokannan.
-
-Siinä se salaisuus, miten Selden saattoi jälleen vetää puoleensa
-Lilyn koko huomion. Lily käännettyään katseensa hänestä huomasi
-tarkastelevansa pientä maailmaansa Seldenin silmälasien läpi:
-oli kuin kirkkaat lamput olisi sammutettu ja harmaa päivänvalo
-päästetty sisään. Hän katseli pitkin pöytää, tarkastellen kutakin
-sen ääressä istujaa yksitellen, Gus Trenorista alkaen, jonka raskas
-pää oli kuin hartioihin vajonnut, hänen vaimoonsa, joka istui
-pitkän pöydän toisessa päässä huomiota herättävänä, kirkkaine,
-hyväntahtoisine katseineen ja jonka runsaat koristeet vaikuttivat
-kuin jalokivikauppiaan ikkuna sähkövalaistuksessa. Ja näiden
-molempien välillä, mikä pitkä rivi tyhjyyttä! Miten ikäviä ja
-jokapäiväisiä nuo ihmiset olivat! Lily tarkasteli heitä halveksivan
-kärsimättömästi: Carry Fisher olkapäineen, silmineen, avioeroineen;
-nuori Silverton, joka oli aikonut elää näyteluvulla ja kirjoittaa
-eepoksen, mutta nyt eli ystäviensä kukkarolla ja oli tullut hyvin
-kriitilliseksi; Alice Wetherall, vilkas vieraidenluettelojen laatija,
-jonka mieleisimpänä tehtävänä oli kutsukorttien sepittäminen ja
-päivälliskorttien piirtäminen; Wetherall, alati hermostuneine
-peräänantamistaipumuksineen, joka näytti olevan samaa mieltä muiden
-ihmisten kanssa, ennenkuin tiesi, mitä he tulisivat sanomaan; Jack
-Stepney, luottavaisine hymyineen ja hätääntyneine silmineen, puoleksi
-sheriffin, puoleksi perijättären kaltainen; Gwen Van Osburgh,
-vilpittömän luottavaisen näköinen kuten ainakin nuori tyttö, joka ei
-ole koskaan kuullut, että olisi ketään rikkaampaa kuin hänen isänsä.
-
-Lily hymyili tälle ystäviensä luokitukselleen. Miten erilaisilta he
-olivat hänestä näyttäneet joku hetki sitten! Silloin he kuvasivat
-sitä, mitä hän oli saavuttamaisillaan, nyt sitä, minkä hän oli
-jättämäisillään. Tuona samana iltapäivänä he näyttivät olevan täynnä
-loistavia ominaisuuksia; nyt hän näki, että he olivat pelkkää tylsää
-väkeä, meluavalla tavalla. Heidän hyvinvointinsa kiillon alla hän
-näki heidän elämäntehtävänsä köyhyyden. Eipä silti, että hän olisi
-tahtonut heidän olevan epäitsekkäämpiä, mutta hän olisi nähnyt heidät
-mielellään omintakeisempina. Ja hän muisteli häveten sitä tapaa,
-millä hän joku hetki sitten oli tuntenut heidän elämänohjeidensa
-sentripetaalista voimaa. Hän sulki hetkeksi silmänsä, ja valitsemansa
-tyhjä elämänura levisi hänen edessään kuin pitkä, valkoinen, kuiva ja
-mutkaton tie: tosin hän kulki sen ajoneuvoissa eikä tallustellut sitä
-jalan, mutta joskus jalkamies nauttii vaihteluja, joita hevosella
-ajajalla ei ole.
-
-Hän havahtui naurunhohotukseen, joka näytti lähtevän Mr. Dorsetin
-laihan kurkun pohjasta.
-
-"Katsokaa häntä, sanon minä", huudahti Mr. Dorset, kääntyen Miss
-Bartin puoleen mehevän hilpeästi -- "pyydän anteeksi, mutta katsokaa
-nopeasti vaimoani, miten hän ilveilee tuon onnettoman kanssa tuolla
-toisella puolella! Voisi todellakin luulla, että hänen entiset
-suhteensa häneen alkavat uudelleen."
-
-Lily käänsi silmänsä kohtaukseen, joka herätti Mr. Dorsetissa
-sellaista hilpeyttä, ja siltä todellakin näytti, kuten Mr. Dorset
-oli sanonut, että rouva Dorset oli pääosanottaja kohtaukseen: hänen
-naapurinsa näytti ottavan hänen lähentelynsä vastaan hillityllä
-mielihyvällä, mikä ei näyttänyt häiritsevän hänen ruokailuaan. Tuo
-näky Palautti Lilyn hyvän tuulen, ja tietäen, minkä omituisen muodon
-Mr. Dorsetin aviomiespelko sai, kysyi Lily iloisesti: "Ettekö ole
-hänestä hirveän mustasukkainen?"
-
-Dorset tervehti tuota sutkausta vapautuksena. "Oi, hirveästi -- tepä
-sen sanoitte -- pitää minua yötkin valveilla. Lääkärit sanovat, että
-ruoansulatukseni on tärvellyt -- se seikka, että olen niin kauheasti
-mustasukkainen hänestä. -- En voi pistää suuhuni tuota moskaa",
-lisäsi hän äkkiä, sysäten pois lautasensa synkän näköisenä; ja Lily
-pettämättömällä vaistollaan kiinnitti terävän huomiokykynsä siihen,
-mitä hänen vierustoverinsa yhä kertoi toisten ruokajärjestyksestä
-ja jota kertomusta säesti selostus sulatetun voin turmiollisista
-ominaisuuksista.
-
-Mr. Dorset ei usein löytänyt niin harrasta kuuntelijaa. Hän
-piti Lilylle niin kauan innokkaasti seuraa, että hän oli
-saavuttamaisillaan onnensa huipun, kun Lilyn kuuluviin tuli eräs
-lause toiselta puolelta, missä Miss Corby, seuran koomillinen nainen,
-härnäili Jack Stepneytä. Miss Corby näytteli leikillistä osaa: hän
-aloitti aina keskustelun odottamattomalla tavalla.
-
-"Ja tietysti siis Sim Rosedalesta tulee sulhaspoika!" kuuli Lily
-hänen sinkauttavan, ja Stepney vastata paukautti: "Jupiter, se vasta
-ajatus! Minkä tukevan lahjan minä saisinkaan häneltä!"
-
-_Sim Rosedale!_ Tuo nimi tunkeutui Lilyn ajatuksiin kuin salainen
-silmänisku. Se kuvasi yhtä niistä monista ilkeistä mahdollisuuksista,
-joita liikkui elämän äärellä. Jollei hän mennyt naimisiin Percy
-Grycen kanssa, niin saattoi tulla päivä, jolloin hänen olisi oltava
-kohtelias sellaiselle miehelle kuin Rosedale. _Etteikö hän tahtonut
-mennä Percy Grycelle?_ Mutta hän aikoi mennä hänelle, hän oli
-varma hänestä ja itsestään. Hän kääntyi väristen takaisin niiltä
-miellyttäviltä poluilta, joilla hänen ajatuksensa olivat harhailleet
-ja astui vielä kerran keskelle pitkää valkoista tietä... Kun hän meni
-tuona iltana huoneeseensa, huomasi hän, että viime posti oli tuonut
-hänelle uuden tukon laskuja. Rouva Peniston, joka oli tunnollinen
-nainen, oli ne osoittanut Bellomontiin.
-
-Sopimuksen mukaan Miss Bart siis nousi seuraavana aamuna mielessään
-vakava päätös mennä, kuten hänen velvollisuutensa vaati, kirkkoon.
-Hän ei suonut itselleen pitkää aikaa nauttia einetarjottimen
-herkkuja, pakotti itsensä pukeutumaan harmaaseen pukuun ja lähetti
-palvelustyttönsä kiireisesti lainaamaan rukouskirjaa rouva Trenorilta.
-
-Mutta hänen aikomuksensa oli liian puhtaasti harkittu, jottei se
-olisi sisältänyt kapinan ituja. Tuskin oli hän tehnyt valmistuksensa,
-kun ne herättivät tukahdettua vastustuksen tunnetta. Pieni kipinä
-riitti sytyttämään Lilyn mielikuvituksen; ja harmaan puvun ja ikävän
-rukouskirjan näkeminen poisti verhon hänen silmistään. Näinkö hänen
-olisi käytävä Percy Grycen kanssa joka sunnuntai kirkossa? Heillä
-olisi etupenkki New Yorkin suurimmassa kirkossa, ja Grycen nimi
-komeilisi seurakunnan hyväntekeväisyyslistalla. Muutaman vuoden
-kuluttua, kun hän tulisi tukevammaksi, hänestä tehtäisiin kaitsija.
-Kerran talvessa tulisi kirkkoherra päivällisille, ja hänen miehensä
-pyytäisi Lilyä tarkistamaan luettelon ja katsomaan, ettei siellä
-olisi miehestään eronneita, paitsi niitä, jotka olivat osoittaneet
-katumuksen merkkiä menemällä uusiin hyvin rikkaisiin naimisiin.
-Näissä uskonnollisissa velvollisuuksissa ei ollut mitään erikoista,
-mutta ne kuvasivat osaa siitä ikävyyksien kasasta, joka kohosi hänen
-polullensa. Ja kuka saattoi tyytyä ikävystymään sellaisena aamuna?
-Lily oli nukkunut hyvin ja kylpy oli saanut hänen poskensa hehkumaan.
-Niissä ei ollut tänä aamuna huomattavissa mitään viiruja tai oli
-sitten peili paremmassa paikassa.
-
-Ja päivä oli sopusoinnussa hänen mielensä kanssa: se oli omiaan
-mielijohteisiin ja toimettomuuteen. Kevyt ilma näytti olevan täynnä
-kultapölyä; kasteessa kimaltelevan nurmikon takana koreilivat
-autereiset metsämaat, ja kukkulat joen toisella puolen uivat
-siniseesteessä. Jokainen veripisara Lilyn suonissa kutsui häntä
-onneen.
-
-Pyörien rätinä herätti hänet näistä haaveista ja ikkunanpieleen
-nojaten hän näki omnibusin lähtevän. Hän oli myöhästynyt, siis --
-mutta se ei häntä pahoittanut. Nähdessään vilahduksen Mr. Grycen
-masentuneista kasvoista tuli hän vain vakuutetuksi siitä, että hän
-oli tehnyt viisaasti jäädessään pois, kun kerran pettymys, joka
-niin vilpittömästi ilmeni Mr. Grycen kasvoilla, varmaankin lisäsi
-hänen haluaan iltapäiväkävelyyn. Tätä kävelyretkeä Lily ei aikonut
-laiminlyödä; silmäys kirjoituspöydällä oleviin laskuihin riitti
-huomauttamaan, miten välttämätön se oli. Mutta siihen mennessä
-hänellä oli koko aamupäivä käytettävänään mielensä mukaan. Hän tunsi
-kyllin tarkasti Bellomontin tavat tietääkseen, että hän saattoi olla
-aivan omissa oloissaan aterialle asti. Hän oli nähnyt Wetherallien,
-Trenorin tyttöjen ja Lady Cressidan menevän omnibusiin; Judy Trenor
-pesetytti varmaankin tukkaansa. Carry Fisher oli epäilemättä lähtenyt
-miehensä kanssa ajelemaan; Ned Silverton poltteli luultavasti
-paperossia makuuhuoneessaan ja Kate Corby oli varmaankin pelaamassa
-tennistä Jack Stepneyn ja Miss Van Osburghin kanssa. Naisista oli
-jäljellä vain rouva Dorset, mutta hän ei tullut koskaan huoneestaan,
-ennenkuin aterialle: hänen lääkärinsä, niin hän selitti, olivat
-kieltäneet hänen menemästä raakaan aamuilmaan.
-
-Seurueen muita jäseniä Lily ei erikoisesti ajatellut, missä he
-olivatkaan, he eivät olleet yhtä paljon hänen suunnitelmiensa
-tiellä. Nämä suunnitelmat saivat hänet tällä hetkellä pukeutumaan
-jonkunverran maalaisemmin ja kesäisemmin kuin hän ensin oli aikonut,
-ja päivänvarjo kädessä alas laskeutuessaan hänellä oli vapautunut
-ilme kuin naisella, joka hakee ulkoilmaharjoitusta. Suuri sali oli
-tyhjä, mutta koiraparvi, joka takan ääressä piti silmällä ulko-ovea,
-oli heti hänen ympärillään tarjoamassa hänelle seuraa. Lily työnsi
-syrjään häntä vastaan hyppivien koirien käpäliä, ja vakuuttaen
-noille iloisille vapaaehtoisille, että hän saattoi nyt käyttää
-hyväkseen heidän seuraansa, hän käyskenteli tyhjän vastaanottohuoneen
-läpi talon toisessa päässä olevaan kirjastoon. Kirjasto oli
-ehkä ainoa jäljellejäänyt osa vanhaa Bellomontin kantatilaa; se
-oli suuri huone, jossa oli havaittavissa emämaan traditsionien
-leima. Muutamia perhekuvia - peruukkiniekkoja aatelismiehiä ja
-leveäpäähineisiä ja hoikkavartaloisia naisia -- riippui hyllyjen
-välillä, joilla oli hauskannäköiseksi kuluneita kirjoja, useimmat
-seinillä riippuvien esi-isien aikuisia; myöhemmät Trenorit eivät
-olleet tehneet kirjastoon mitään huomattavia lisäyksiä. Bellomontin
-kirjastoa ei itse asiassa käytetty koskaan lukemiseen, vaikkakin
-sillä oli jonkinlainen populäärisyys tupakkahuoneena ja rauhallisena
-flirttailupaikkana. Lily kulki hiljaa paksun, vanhan maton yli, jolla
-oli kevyitä tuoleja, ja ennenkuin hän ehti huoneen keskelle, hän
-huomasi Lawrence Seldenin istuvan toisessa päässä. Mutta vaikka kirja
-oli hänen polvillaan, ei hänen huomionsa ollut kiintynyt siihen,
-vaan erääseen naiseen, jonka pitseillä koristettu vartalo erottautui
-erinomaisen solakkana huonekaluston tummaa nahkaa vasten hänen
-nojatessaan viereisen tuolin selkämystää vastaan.
-
-Lily pysähtyi huomatessaan tuon ryhmän; hetken ajan hän näytti
-tahtovan vetäytyä takaisin, mutta tarkemmin ajateltuaan hän ilmaisi
-tulonsa kahisuttamalla hameensa helmoja, mikä sai parin nostamaan
-päätään; rouva Dorsetin kasvoissa kuvastui avoin harmi, Selden taas
-tapansa mukaan hymyili rauhallisesti. Hänen tyyneytensä sai Lilyn
-hämille, mutta hämilleen joutuminen vaati Lilyltä tässä asemassa
-sitäkin loistavampaa itsensähillitsemistä.
-
-"Voi minua poloista, olenko myöhästynyt?" kysyi hän, ojentaen
-Seldenille kätensä, kun tämä nousi häntä tervehtimään.
-
-"Myöhästynyt mistä?" tiedusteli rouva Dorset happamesti. "Ei
-aamiaiselta tietenkään, mutta ehkä sinulla oli aikaisempi sopimus?"
-
-"Oli kyllä", sanoi Lily huolettomasti.
-
-"Todellakinko? Ehkä minä sitten olen tiellä? Mutta Mr. Selden on
-kokonaan käytettävissäsi." Rouva Dorsetin ohimot olivat kalpeat, ja
-hänen vastapuhujansa tunsi jonkinlaista mielihyvää jatkaessaan hänen
-kiusaamistaan.
-
-"Ei toki, hyvä ystävä -- jää vain", sanoi Lily hyväntuulisesti. "En
-ensinkään halua ajaa sinua pois."
-
-"Olet ylen hyvä, mutta minä en ole koskaan Mr. Seldenin sopimusten
-tiellä."
-
-Tähän huomautukseen sisältyi heikko omistusoikeuden sävy, mikä
-ei jäänyt huomaamatta Seldeniltä, joka peittääkseen harmin punaa
-kumartui ottamaan maasta kirjaa, jonka hän oli pudottanut Lilyn
-lähestyessä. Tämän silmät laajenivat viehättävästi ja hän purskahti
-kovaan nauruun.
-
-"Mutta minulla ei ole mitään sopimusta Mr. Seldenin kanssa! Minun
-sopimukseni oli mennä kirkkoon, mutta pelkään, että omnibus on
-lähtenyt ilman minua. Tiedättekö, _onko_ se lähtenyt?"
-
-Hän kääntyi Seldeniin päin, joka vastasi kuulleensa sen ajavan pois
-vähän aikaa sitten.
-
-"No sitten minun on mentävä jalan. Lupasin Hildalle ja Murielille
-mennä heidän kanssaan kirkkoon. Sanokaa, onko liian myöhäistä mennä
-sinne jalan? No sama se, tahdon joka tapauksessa näyttää, että olen
-koettanut. En sittenkään ole pahoillani!"
-
-Ja iloisesti nyökäten rouva Dorsetille ja Seldenille, joiden luo hän
-oli tunkeutunut, Miss Bart hävisi lasiovesta ja kulkea kahisutti
-viehkeänä pitkin pitkää puutarhan jalkakäytävää.
-
-Hän lähti kirkkoon päin, mutta ei erittäin nopein askelin. Tämä ei
-jäänyt huomaamatta niiltä, jotka seisoivat ovella ja veitikkamaisen
-näköisinä katselivat hänen jälkeensä. Lily tunsi todellakin jotenkin
-katkeraa pettymystä. Kaikki hänen tämänpäiväiset suunnitelmansa
-perustuivat siihen seikkaan, että Selden oli tullut Bellomontiin.
-Lily oli odottanut alastullessaan tapaavansa hänet itseään
-odottamassa, mutta olikin sensijaan tavannut hänet tilanteessa,
-joka hyvin saattoi ilmaista, että hän oli ollut odottamassa jotakin
-toista naista. Oliko sittenkin mahdollista, että Selden oli tullut
-Bertha Dorsetin takia? Tämä oli Seldenin pyydystämisessään mennyt
-niin pitkälle, että oli ilmaantunut sellaiseen aikaan, jolloin hän ei
-ollut koskaan näyttäytynyt tavallisille kuolevaisille eikä Lily tällä
-hetkellä tiennyt mitään keinoa, miten tehdä hänet naurettavaksi.
-Hänen mieleensä ei johtunut että Seldenin tulon oli voinut
-yksinkertaisesti aiheuttaa halu viettää sunnuntai maalla: naiset
-eivät koskaan opi vapautumaan tunneseikoista miehiä arvostellessaan.
-Mutta Lily ei hevillä menettänyt malttiaan; kilpailu yllytti häntä,
-ja hän mietti, että Seldenin tulo, jollei se selittänyt hänen
-vielä olevan rouva Dorsetin pauloissa, osoitti hänen olevan niin
-täydellisesti vapaan niistä, ettei hän pelännyt rouva Dorsetin
-läheisyyttä.
-
-Nämä ajatukset hidastuttivat hänen käyntiään siihen määrin, että
-hän tuskin näytti joutuvan kirkkoon ennen saarnaa ja vähitellen,
-kuljettuaan puutarhoista metsäpolulle, hän siihen määrin unohti
-aikomuksensa, että vaipui karkeatekoiselle penkille, joka oli
-polun taitteessa. Paikka oli viehättävä, eikä Lily ollut tunnoton
-viehätykselle, eikä sille seikalle, että hänen läsnäolonsa lisäsi
-sitä. Mutta hän ei ollut tottunut kokemaan yksinäisyyden iloja. Hän
-tunsi hiipivää väsymystä kulkiessaan; pirteys oli hävinnyt hänestä
-ja elämänhalu oli rauennut hänen huuliltaan. Hän tuskin tiesi,
-mitä hän etsi tai miksi sen löytämisen epäonnistuminen oli niin
-karkoittanut valon hänen taivaaltaan: hänellä oli vain epämääräinen
-epäonnistumisen tai sisäisen eristymisen tunne, joka eristyminen oli
-täydellisempi kuin yksinäisyys hänen ympärillään.
-
-Hänen askeleensa kävivät veltoiksi ja hän seisoi katsellen
-hajamielisesti ylös, hosuen polun varrella kasvavia sananjalkoja
-päivänvarjonsa kärjellä. Silloin kuului askelia hänen takanaan ja hän
-näki Seldenin vierellään.
-
-"Miten nopeasti te kävelette!" huomautti tämä. "Luulin, etten teitä
-koskaan saavuttaisi."
-
-Lily vastasi: "Olette varmaankin hyvin hengästyksissä! Olen hetken
-ajan istunut tuon puun alla."
-
-"Toivoakseni minua odottamassa?" lisäsi Selden. Ja Lily vastasi
-naurahtaen:
-
-"Niin -- odottamassa näkeväni, tulisitteko te."
-
-"Tajuan erotuksen, mutta siitä en välitä, sittenkuin toinen teko
-sisältää toisen. Mutta ettekö ollut varma, että tulisin?"
-
-"Jos olisin odottanut kyllin kauan, mutta käsitättehän, että minulla
-oli vain rajoitettu aika tuohon kokeiluun."
-
-"Miksi rajoitettu? Aamiaisenko takia?"
-
-"Ei, toisen sopimuksen takia."
-
-"Sopimuksenneko takia mennä kirkkoon Murielin ja Hildan kanssa?"
-
-"Ei, vaan palata kirkosta kotiin erään toisen henkilön kanssa."
-
-"Aha, ymmärrän. Olisihan minun pitänyt tietää, että teillä on yllin
-kyllin käytettävänänne vaihtoehtoja. Ja tuleeko tuo toinen henkilö
-tätä tietä?"
-
-Lily nauroi taas. "Sitähän minä en juuri tiedä. Ja saadakseni asiasta
-selvän minun on mentävä kirkkoon ennenkuin jumalanpalvelus päättyy."
-
-"Aivan niin. Ja minun on estettävä teitä tekemästä sitä; jossa
-tapauksessa tuo toinen henkilö, teidän poissaolonne masentamana,
-tekee varmaankin epätoivoisen päätöksen ajaa takaisin omnibusissa."
-
-Lily tarttui heti tähän koukkuun; Seldenin leikinlasku näytti
-pulppuavan Lilyn sisimmästä mielestä. "Senkö te tekisitte tällaisessa
-tapauksessa?" uteli hän.
-
-Selden katsoi häneen juhlallisen näköisenä. "Olen täällä näyttämässä
-teille, mitä kykenen tekemään asian niin vaatiessa!" sanoi hän.
-
-"Kulkemaan mailin verran tunnissa -- teidän täytyy tunnustaa, että
-omnibus kulkisi nopeammin!"
-
-"Niinpä niin -- mutta löytääkö hän teidät lopuksi? Se on menestyksen
-ainoa todistus."
-
-He katsoivat toisiinsa samanlaisella mielihyvällä kuin mitä he olivat
-tunteneet jutellessaan keskenään joutavuuksia teepöydän ääressä.
-Mutta äkkiä Lilyn kasvojen ilme muuttui ja hän sanoi: "Hyvä, jos niin
-on, niin hän on onnistunut."
-
-Seuraten Lilyn katsetta Selden huomasi ihmisryhmän tulevan heitä
-kohti etäisimmästä tien mutkasta. Lady Cressida oli nähtävästi
-tahtonut välttämättömästi kävellä kotiin ja toiset olivat
-katsoneet velvollisuudekseen seurata häntä. Lilyn seuralainen loi
-nopean silmäyksen joukon kumpaankin mieheen: Wetherall käveli
-kunnioittavan näköisenä Lady Cressidan rinnalla luoden hermostuneita
-syrjäsilmäyksiä ja Percy Gryce oli jälkijoukkona rouva Wetherallin ja
-Trenorin tyttärien kanssa.
-
-"Aha, nyt minä ymmärrän, miksi te niin harrastatte
-amerikkakirjallisuutta!" huudahti Selden, äänessä mitä
-peittämättömimmän ihailun vivahdus, mutta Lilyn punastuminen, jonka
-tuo sutkaus aiheutti, esti Seldenin jatkamasta samaan suuntaan.
-
-Lilyn hämilleenjoutuminen oli Seldenille niin uutta, että hän
-oli hetken ajan hämmästyksen vallassa, mikä toi hänen mieleensä
-joukon mahdollisuuksia. Mutta Lily rupesi kohteliaasti puolustamaan
-hämminkiään, sanoen, kun sen aiheuttaja läheni: "Siksi minä juuri
-odotin teitä -- kiittääkseni teitä siitä, että olette niin usein
-ollut minulle apuna!"
-
-"Siitä te tuskin voitte selviytyä näin lyhyessä ajassa", sanoi
-Selden, kun Trenorin tyttäret huomasivat Miss Bartin; ja kun tämä
-vastasi heidän meluisaan tervehdykseensä, lisäsi Selden nopeasti:
-"Tahdotteko käyttää iltapäivänne siihen? Te tiedätte, että minun
-täytyy lähteä huomenaamuna. Mennään kävelemään ja siellä te voitte
-kiitellä mielenne mukaan."
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Iltapäivä oli ihana. Ei tuntunut tuulen hengähdystäkään, ja Amerikan
-syksyn kirkkautta vaimensi auer sitä kuitenkaan sumentamatta.
-
-Puiston puiden siimeksessä oli jo hieman viileää, mutta sitä mukaa
-kuin maaperä kohosi, ilma kävi kirkkaammaksi, ja noustessaan pitkän
-matkan rinteitä Lily ja hänen toverinsa joutuivat myöhäisen kesän
-piiriin. Polku kiemurteli puiden varjostaman niityn poikki; sitten
-se upposi astereita ja orjantappurapensaita kasvavaan kujanteeseen,
-mistä ohuen lehtiverhon läpi seutu laajeni idyllimäisenä.
-
-Ylempänä solasta näkyi yhä tiheämpiä sananjalkaryhmiä ja varjoisien
-rinteiden tuoresta vihreyttä. Puut alkoivat reunustaa sitä ja varjo
-syveni pyökkikujan hämäräksi. Puun rungot olivat erillään, vain
-hieman kasvoi alusmetsää. Polku kulki pitkin metsänreunaa, siellä
-täällä sivuuttaen aurinkoisen laidunmaan tai hedelmätarhan.
-
-Lily ei ollut oikein luonnontuntija, mutta hän ihaili suuresti
-sen omituisuutta ja saattoi olla hyvin herkkä luonnon tarjoamalle
-näylle, joka oli sopiva tausta hänen omille tunteilleen. Hänen
-alapuolellaan leviävä maisema näytti kuvastavan hänen omaa
-mielialaansa ja hän löysi jotain omasta itsestään sen rauhassa ja
-sen vapaassa laajuudessa. Läheisillä rinteillä helottivat vaahterat
-kuin tuliroviot, alempana oli harmaita hedelmätarharyhmiä ja siellä
-täällä myöhäistä tammirivien vihreää. Pari kolme maalaistaloa näkyi
-omenapuiden varjossa ja erään kylän kirkon valkoinen puutorni näkyi
-mäen takaa, kun taas alempana autereessa häämötti valtatie peltojen
-välillä.
-
-"Istutaan tähän", ehdotti Selden heidän saapuessaan avonaiselle
-kallionkielekkeelle, jonka yläpuolella pyökit kohosivat jyrkästi
-sammaleisten vierinkivien välissä.
-
-Lily istuutui kalliolle, posket hehkuen pitkästä kiipeämisestä.
-Hän istui hiljaa, suu raollaan nousun jännityksestä, rauhallisesti
-tarkastellen maiseman katkonaisia piirteitä. Selden ojentautui
-pitkäkseen nurmikolle hänen jalkojensa juureen suojaten kasvojaan
-hatullaan vinosti tulevia auringonsäteitä vastaan ja kiertäen kätensä
-päänsä alle, jonka hän nojasi kalliota vastaan. Hänellä ei ollut
-halua saada Lily puhumaan; tämän hiljaisuus tuntui olevan osa luonnon
-yleisestä rauhasta ja sopusoinnusta. Selden tunsi omassa mielessään
-vain uneliasta mielihyvää, joka verhosi tunteen voimakkaita kuohuja
-kuten syyskuun auer verhosi maisemaa heidän jalkojensa juuressa.
-Mutta Lilyn mielen, niin rauhalliselta kuin hän ulkonaisesti
-näyttikin, täytti ajatustulva. Hänessä oli tällä hetkellä kaksi
-elämää: toinen huokui syvää rauhaa ja iloa, toinen haukkoi ilmaa
-pelon mustassa vankilassa. Mutta vähitellen vangin läähätys heikkeni,
-tai tuo toinen puoli kiinnitti siihen vähemmän huomiota: taivaanranta
-avartui, taivas yleni ja henki valmistautui vapaana lentämään.
-
-Hän ei olisi itse voinut selittää sitä keveyden tunnetta, joka
-näytti nostavan hänet jalkojensa juuressa olevan auringon valaiseman
-maailman yläpuolelle. Hän ihmetteli, oliko se rakkautta vai pelkkää
-onnellisten ajatusten ja tunteiden satunnaista yhtymistä? Miten
-paljon siitä oli ihanan iltapäivän lumouksen, metsän tuoksun ja
-tyhjyyden ajatuksesta pakenemisen ansiota? Lilyllä ei ollut mitään
-määrättyä kokemusta, minkä avulla saada selville tunteidensa
-laatu. Hän oli useita kertoja ollut rakastunut omaisuuteen tai
-virkauraan, mutta vain yhden kerran mieheen. Siitä oli jo vuosia,
-se oli hänen seuraelämään osanottonsa ensimmäisiä aikoja, jolloin
-eräs nuori aatelismies nimeltä Herbert Melson, sinisilmäinen ja
-kiehkuratukkainen, sytytti hänet romanttiseen intohimoon. Mutta tämä
-aikaisempi tunnesisältö ei ollut verrattavissa nykyiseen; ainoa
-vertailukohta oli helppouden, vapautumisen tunne, jota hän muisteli
-tunteneensa valssin pyörteessä tai kasvihuoneen yksinäisyydessä tuon
-lyhyen nuoruudenromaaninsa kestäessä. Hän ei ollut tähän saakka
-tuntenut uudelleen tuota keveyttä, tuota vapauden hehkua. Mutta nyt
-se oli jotakin enempää kuin veren sokeaa hapuilemista. Omituista
-viehätystä hänen tunteelleen Seldeniä kohtaan antoi se, että Lily
-ymmärsi sen; hän saattoi sormellaan koskettaa sen ketjun jokaista
-rengasta, joka veti heitä yhteen. Vaikka Seldenin populariteetti
-oli rauhallista lajia, jota hänen ystävänsä pikemminkin tunsivat
-kuin toitottivat julki, ei Lily ollut koskaan erehtynyt pitämään
-hänen vaatimattomuuttaan vähäpätöisyytenä ja lahjattomuutena.
-Seldenin arvossapidettyä sivistyneisyyttä pidettiin yleensä pienenä
-haittana kevyelle seurustelulle, mutta Lilyä, joka oli ylpeä
-laajana pidetystä kirjallisuuden tuntemisestaan ja joka kuljetti
-matkalaukussaan aina mukanaan Omar Khayamia, tämä miellytti ja
-hän tunsi, missä arvossa sitä olisi pidetty seuraelämässä, jonka
-sivistys olisi ollut vanhempi. Yksi Seldenin kykyjä oli sitäpaitsi
-se, että hän käsitti asemansa. Hänessä oli mielen ylevyyttä, joka
-kohotti hänet päätä korkeammalle muuta kansaa, noita samaan kaavaan
-valettuja hämäriä olentoja, ja muodottomien tyyppien maassa hän
-näytti kuuluvan erikoiseen rotuun ja kantavan keskitetyn menneisyyden
-leimaa. Rehentelevät henkilöt pitivät häntä hieman kuivana, ja
-hyvin nuoret tytöt purevan ivallisena. Mutta ystävällisen erillään
-pysyttelemisen ilme, joka oli mahdollisimman kaukana persoonallisen
-edun tavoittelusta, herätti eniten Lilyn mielenkiintoa. Kaikki oli
-Seldenissä sopusoinnussa Lilyn maun herkän aineksen kanssa, yksin
-se hieno ivakin, jolla hän suhtautui siihenkin, mikä Lilystä näytti
-pyhimmältä. Lily ihaili häntä eniten ehkä siksi, että hän osoitti
-yhtä selvää ylemmyyden tunnetta kuin rikkain mies, mitä Lily oli
-koskaan kohdannut.
-
-Tämän ajatuksen itsetiedotonta jatkamista se oli, joka sai Lilyn
-sanomaan naurahtaen: "Olen rikkonut tänään teidän takianne kaksi
-sopimusta. Kuinka monta te olette rikkonut minun takiani?"
-
-"En yhtään", sanoi Selden rauhallisesti. "Ainoan sopimukseni
-Bellomontissa olen tehnyt teidän kanssanne."
-
-Lily katseli häntä, hieno hymy huulillaan.
-
-"Tulitteko todellakin Bellomontiin katsomaan minua?"
-
-"Tietysti tulin."
-
-Selden näytti vaipuvan mietteisiin. "Miksi?" kuiskasi Lily
-äänenpainolla, joka oli aivan vapaa keimailusta.
-
-"Koska te olette niin ihmeellinen nähtävä. Minun tekee aina mieleni
-nähdä, mitä te teette."
-
-"Kuinka te tiedätte, mitä minä tekisin, ellette olisi täällä?"
-
-Selden hymyili. "En minä ole niin itserakas, että kuvittelisin tuloni
-muuttaneen teidän toimianne hiuskarvaakaan."
-
-"Typeryyttä -- enhän minä tietenkään voisi olla kävelyretkellä
-kanssanne, jos te ette olisi täällä."
-
-"Eipä ei; mutta teidän kävelyretkenne minun kanssani on vain eräs
-toinen tapa käyttää ainestanne. Te olette taiteilija ja minä satun
-olemaan väripalanen, jota te käytätte tänään. Teidän taitavuutenne
-tulee siinäkin näkyviin, että te kykenette saamaan aikaan ennakolta
-mietittyjä vaikutuksia sattumalta."
-
-Lily hymyili myöskin. Seldenin sanat olivat liian sattuvia
-ollakseen herättämättä hänen taipumustaan leikinlaskuun. Hän
-aikoi tosin käyttää Seldenin läsnäoloa hyvin määrätyn vaikutuksen
-aikaansaamiseksi tai oli se ainakin salainen tekosyy, jonka hän oli
-keksinyt rikkoakseen lupauksensa lähteä kävelemään Percy Grycen
-kanssa. Häntä oli joskus syytetty siitä, että hän oli liian innokas
--- Judy Trenorkin oli kehoittanut häntä kulkemaan hiljaa. No hyvä,
-hän ei tahtonut olla liian innokas tässä tapauksessa: hän tahtoi
-antaa kosijalleen pitkän epävarmuuden ja jännityksen esimakua.
-Missä velvollisuus ja taipumus sattuivat yhteen, siellä ei ollut
-Lilyn luonteen mukaista pitää niitä erillään. Hän oli selittänyt
-Percy Grycelle olevansa estetty kävelyretkeltä päänsäryn takia:
-tuon hirveän päänsäryn, joka oli estänyt hänet aamulla lähtemästä
-kirkkoon. Hänen aamiaiselle ilmaantumisensa vahvisti tuota selitystä.
-Hänen katseensa oli laimea ja hänen kasvoissaan oli kärsivää suloa.
-Hänellä oli hajuvesipullo kädessä. Mr. Gryce oli outo sellaiselle.
-Hän jokseenkin hermostuneena ihmetteli, oliko Miss Bart terveydeltään
-heikko, ja hänellä oli kauastähtäävä pelko jälkeläistensä
-tulevaisuudesta. Mutta myötätunto pääsi voitolle ja hän vakuutti
-Miss Bartille, ettei tämä panisi terveyttään alttiiksi menemällä
-ulkoilmaan.
-
-Lily oli vastannut tähän myötätunnon osoitukseen raukealla
-kiitollisuudella, pyytämällä pyytäen häntä, hänestä itsestään kun
-ei ollut seuralaiseksi, lähtemään aamiaisen jälkeen toisten kanssa
-automobiililla Van Osburghien luo Peekskilliin. Mr. Gryce oli
-liikutettu hänen huolenpidostaan ja paetakseen peloittavaa iltapäivän
-tyhjyyttä hän seurasi Lilyn neuvoa ja läksi surullisena, varustettuna
-tomupäähineellä ja suojussilmälaseilla. Kun automobiili jyryytti alas
-tietä, hymyili Lily hänen hullunkuriselle ulkonäölleen.
-
-Selden oli tarkastanut Lilyn temppuja hilpeällä mielellä. Tämä
-ei ollut vastannut mitään hänen pyyntöönsä, että he viettäisivät
-iltapäivän yhdessä, mutta kun Lilyn suunnitelmat tulivat näkyviin,
-oli Selden jotenkin varma siitä, että hän sisältyi noihin
-suunnitelmiin. Talo oli tyhjä, kun hän ennen pitkää kuuli Lilyn
-askelet portaissa ja tuli biljaardisalista yhtyäkseen hänen
-seuraansa. Lilyllä oli hattu ja kävelypuku, ja koirat seurasivat
-hänen kintereillään.
-
-"Luulen kuitenkin, että ulkoilma tekisi minulle hyvää", selitti hän.
-Ja Selden myönsi, että niin yksinkertaista keinoa ansaitsi koettaa.
-
-Retkeilijät arvelivat viipyvänsä ainakin neljä tuntia. Lilyllä ja
-Seldenillä oli käytettävänään koko iltapäivä ja vapauden ja varmuuden
-tunne teki Lilyn mielen kevyeksi. Hän saattoi maistaa henkisen
-irtolaisuuden harvinaisia iloja voidessaan jutella niin kauan aikaa
-ilman mitään määrättyä aihetta.
-
-Hän tunsi olevansa niin vapaa taka-aikeista, että Seldenin syytös
-häntä hieman harmitti.
-
-"En tiedä", sanoi hän, "miksi te aina minua syytätte ennakolta
-harkitsemisesta."
-
-"Minusta te tunnustitte sen itse; te kerroitte minulle eräänä
-päivänä, että te seuraatte määrättyä suuntaa -- ja jos joku
-tekee jotakin, niin on se hänen ansiokseen, jos hän tekee sen
-perinpohjaisesti."
-
-"Jos tarkoitatte, että tyttö, jolla ei ole ketään, joka ajattelisi
-hänen puolestaan, on pakotettu ajattelemaan itse puolestaan,
-niin olen aivan valmis ottamaan vastaan tuon syytöksen. Mutta te
-varmaankin pidätte minua kamalana ihmisenä, jos otaksutte, etten
-koskaan ole mielijohteiden alainen."
-
-"Mutta sitäpä minä en otaksu: enkö ole teille sanonut, että teidän
-neronne on siinä, että te muutatte mielijohteet aikomuksiksi?"
-
-"Neroni?" tokaisi Lily äänessä äkillinen kyllääntymisen sävy. "Onko
-olemassa mitään lopullista neron koetinta paitsi menestys? Eikä
-minulla totisesti ole ollut menestystä."
-
-Selden työnsi hattunsa syrjään ja loi häneen syrjäsilmäyksen.
-"Menestys? -- mitä on menestys? Olisi mielenkiintoista kuulla, miten
-te sen määrittelette."
-
-"Menestyksenkö?" Lily epäröi. "Kuinka saada elämästä irti niin paljon
-kuin mahdollista, otaksun. Se on sittenkin relatiivinen ominaisuus.
-Eikö se ole teidänkin käsityksenne siitä?"
-
-"Minun käsitykseni siitä? Herra varjelkoon!" Selden nousi
-äkkiponnistuksella istualleen, nojaten kyynärpäänsä polviinsa ja
-tuijottaen pehmeään maisemaan. "Minun käsitykseni menestyksestä on
-persoonallinen vapaus."
-
-"Vapaus? Vapaus vaivoista?"
-
-"Kaikesta -- rahasta, köyhyydestä, mukavuudesta ja huolesta, kaikista
-aineellisista asioista. Jonkinlainen hengen tasavallan pitäminen --
-sitä minä kutsun menestykseksi."
-
-Lily nojasi eteenpäin. "Ymmärrän -- ymmärrän -- se on omituista,
-mutta sitä minäkin olen juuri tuntenut tänään."
-
-Selden kohtasi Lilyn katseen, jossa piili häneen kohdistuvaa suloa.
-"Onko tunteminen teille niin harvinaista?" sanoi hän.
-
-Lily hieman punastui hänen katseestaan. "Te pidätte minua hirveän
-tyhmänä, eikö niin? Mutta ehkä se pikemminkin johtuu siitä, ettei
-minulla ole koskaan ollut valinnan varaa. Tarkoitan, ettei kukaan ole
-puhunut minulle hengen tasavallasta."
-
-"Se onkin maa, johon jokaisen on itse löydettävä tie."
-
-"Mutta minä en olisi koskaan löytänyt tietäni sinne, jollette te
-olisi puhunut minulle siitä."
-
-"Ah, siellä on merkkejä, mutta kukaan ei tiedä, miten niitä on
-luettava."
-
-"Onpas, minä olen tiennyt, olen tiennyt!" sanoi Lily hehkuvalla
-innostuksella. "Milloin vain näen teidät, huomaan teidät tavailemassa
-jotakin merkkiä, kirjainta -- ja eilen -- eilen illalla päivällisillä
--- näin äkkiä pienen polun teidän tasavaltaanne."
-
-Selden katseli yhä häntä, mutta toisin silmin. Tähän saakka hän oli
-tuntenut Lilyn seurassa ja keskustelussa esteettistä mielihyvää, jota
-miettivä mies mielellään etsii tarkoituksettomasta seurustelusta
-kauniin naisen kanssa. Hänen suhtautumisensa oli ollut ihailevaa
-tarkastelua ja hän olisi ollut melkein suruissaan havaitessaan
-Lilyssä jotakin tunteellista heikkoutta, joka olisi ristiriidassa
-hänen tarkoitustensa kanssa. Mutta nyt tuon heikkouden vihjaus oli
-tullut hänen mielenkiintoisimmaksi puolekseen. Selden oli tavannut
-hänet tuona aamuna epäjärjestyksen hetkenä; hänen kasvonsa olivat
-olleet kalpeat ja muuttuneet ja hänen kauneutensa vähentyminen oli
-antanut hänelle erikoista viehätystä. _Tuon näköinen hän on ollessaan
-yksin!_ oli ollut Seldenin ensimmäinen ajatus; ja toinen oli tarkata,
-minkä muutoksen hänen tulonsa sai Lilyssä aikaan. Vaarallinen kohta
-heidän seurustelussaan oli se, ettei hän voinut aavistaa Lilyn mielen
-välittömyyttä.
-
-"Hyvä", hän sanoi, "eikö se anna teille halua nähdä enempää? Oletteko
-tulemassa meikäläiseksi?"
-
-Hän oli ottanut esille paperossinsa puhuessaan, ja Lily ojensi
-kätensä laatikkoon päin.
-
-"Ah, antakaa minullekin -- en ole polttanut moneen päivään!"
-
-"Mistä niin luonnoton pidättyväisyys? Kaikkihan Bellemontissa
-polttavat."
-
-"Niin kyllä -- mutta sitä ei pidetä sopivana naimisiin aikovalle
-tytölle. Ja minähän olen tätä nykyä tuollainen _jeune fille à
-marier_."
-
-"Ah, sittenkin minä pelkään, ettemme voi viedä teitä tasavaltaan."
-
-"Miksei? Onko se celibaattinen järjestö?"
-
-"Ei ensinkään, vaikka minun velvollisuuteni on sanoa, ettei siellä
-ole monta naimisissa olevaa ihmistä. Mutta te otatte hyvin rikkaan
-miehen, ja rikkaan on hyvin vaikea tulla taivaan valtakuntaan."
-
-"Se on väärin, niin arvelen, koska, mikäli asiaa ymmärrän,
-kansalaisoikeuden ehtoja on, ettei ajattele liian paljon rahoja,
-ja ainoa keino olla ajattelematta rahoja, on se, että niitä on
-runsaasti."
-
-"Te voisitte sanoa yhtä hyvin, että paras keino olla ajattelematta
-ilmaa on, että sitä on kylliksi hengittää. Se on kylläkin totta
-eräässä merkityksessä. Mutta keuhkonne ajattelevat ilmaa, jollette
-te sitä teekään. Samoin on niiden teidän rikkaidenkin laita --
-he saattavat olla ajattelematta rahaa, mutta he hengittävät sitä
-koko ajan; pankaa heidät toiseen ainekseen ja katsokaa, miten he
-kiemurtelevat ja haukkovat ilmaa!"
-
-Lily istui tarkastellen hajamielisesti puhaltamiaan savupyörylöitä.
-
-"Minusta näyttää", sanoi hän lopulta, "että te kulutatte suuren osan
-aikaanne siinä, mitä te ette hyväksy."
-
-Selden otti vastaan tämän piston levollisena. "Niin kyllä; mutta olen
-koettanut pysyä kahdenluontoisena: kaikki on hyvin niin kauan kuin
-keuhkot voivat toimia toisessa ilmassa. Todellinen alkemia on taito
-muuttaa kulta takaisin joksikin muuksi aineeksi. Ja salaisuus on
-siinä, että useimmat ystävänne ovat kadottaneet sen."
-
-Lily jäi miettimään. "Ettekö luule", vastasi hän hetken kuluttua,
-"että ihmiset, jotka miettivät seuraelämää, ovat liian taipuvaisia
-pitämään sitä päämääränä eikä välikappaleena, aivan kuten ihmiset,
-jotka halveksivat rahaa, puhuvat ikäänkuin jos sen ainoa käyttö olisi
-pitää sitä pussissa ja vartioida sitä? Eikö ole rehellisempää pitää
-niitä kumpaakin mahdollisuuksina, joita voi käyttää joko typerästi
-tai viisaasti käyttäjän mukaan?"
-
-"Se on varmasti terve näkökanta. Mutta seuraelämän laita on niin
-kummallisesti, että ne pitävät sitä päämääränä, jotka kuuluvat
-siihen, eivätkä ulkopuolella olevat arvostelijat. Juuri tuo toinen
-tie tarjoo enemmän nähtävyyksiä -- katsomo saattaa olla harhaluulon
-vallassa, mutta näyttelijät tietävät, että todellinen elämä on
-ramppivalon toisella puolen. Ihmiset, jotka pitävät seuraelämää
-pakopaikkana työstä, arvostelevat sitä oikein. Mutta kun se tulee
-omaksi päämääräkseen, vääntyvät elämän kaikki suhteet." Selden
-nousi kyynäspäilleen. "Taivas varjelkoon!" hän jatkoi, "minä en
-halveksi elämän koristeellista puolta. Minusta näyttää, että loiston
-tajunta on osoittanut oikeutuksensa sillä, mitä se on tuottanut.
-Pahinta siinä on, että niin monta ihmisluontoa käytetään tuohon
-työhön. Jos me kerran olemme maailmankaikkeuden raaka-aine, niin
-onhan sitä mieluummin tuli, joka karkaisee miekan kuin kala, jota
-käytetään purppuravaipan värjäämiseen. Ja meidän seuraelämämme
-kaltainen seuraelämä pilaa hyvän aineen käyttämällä sitä pieneen
-purppuratilkkuunsa! Katsokaapa Ned Silvertonin tapaista nuorta miestä
--- hän on todellakin liian hyvä käytettäväksi jonkun seuraelämän
-kaunistukseksi. Siinä on juuri nuori mies etsimässä maailman
-salaisuuksia; eikö ole sääli, että hän sen lopulta löytää rouva
-Fisherin salongista?"
-
-"Ned on herttainen poika, ja minä toivon, että hän säilyttäisi
-harhaluulonsa kyllin kauan, kirjoittaakseen niistä muutamia sieviä
-runoja; mutta luuletteko, että hän saattaa ne kadottaa vain
-seuraelämässä?"
-
-Selden kohautti vastaukseksi olkapäitään. "Miksi me kutsumme kaikkia
-jaloja aatteitamme harhaluuloiksi ja keskitietä totuuksiksi? Eikö
-sellaisten sanontatapojen käyttäminen ole seuraelämän riittävää
-tuomitsemista? Minä omaksuin tuon puhetavan hyvin tarkoin Silvertonin
-iällä, ja minä tiedän, miten nimitykset voivat muuttaa vakaumusten
-värit."
-
-Lily ei ollut kuullut hänen koskaan puhuvan niin vakuuttavasti. Hänen
-tavallinen puheensa oli helposti vaihtuvaa ja vertailevaa; ja Lily
-oli hämmästynyt saadessaan äkkiä vilahdukselta katsoa laboratorioon,
-jossa Seldenin vakaumukset muodostuivat.
-
-"Ah, te olette yhtä paha kuin muutkin sen uskokunnan jäsenet",
-huudahti Lily; "miksi te kutsutte tasavaltaanne tasavallaksi? Se on
-suljettu seura ja te luotte mielivaltaisia vastaväitteitä pitääksenne
-ihmisiä ulkopuolella."
-
-"Se ei ole minun tasavaltani; jos se sitä olisi, niin minä tekisin
-vallankaappauksen ja asettaisin teidät valtioistuimelle."
-
-"Kun te kai todellisuudessa ajattelette, etten koskaan voi
-jalallanikaan astua kynnyksen yli? Ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Te
-halveksitte minun pyyteitäni -- te pidätte niitä minulle arvottomina!"
-
-Selden hymyili, mutt'ei ivallisesti. "No hyvä, eikö se ole
-suosionosoitusta? Pidän niitä kyllin hyvinä useimmille jotka elävät
-niissä."
-
-Lily katsoi häneen vakavasti. "Mutta enkö mahdollisesti käyttäisi
-niitä paremmin, jos minulla olisi näiden ihmisten varat? Raha
-on kaikkea varten -- sen käyttö ei rajoitu automobiileihin ja
-timantteihin."
-
-"Ei suinkaan: te voitte sovittaa rikkautenne perustamalla
-sairashuoneen."
-
-"Mutta jos luulette, että minä siitä todella iloitsen niin te
-varmaankin ajattelette, että minun kunnianhimoiset tavoitteluni ovat
-kyllin hyviä minulle?"
-
-Selden naurahti tälle vetoamiselle. "Ah, paras neiti Bart, en aio
-ennustaa sallimusta, taata sitä, että pääsisitte tavoittelujenne
-perille!"
-
-"Silloin on kai parasta, mitä voitte minulle sanoa, se että
-koetettuani kaikin voimin tavoitella, minä en luultavasti tule
-pitämään siitä, mitä olen saavuttanut?" Lily huokaisi syvään. "Miten
-kurjaa tulevaisuutta te ennustatte minulle!"
-
-"No niin -- ettekö ole koskaan ennustanut sitä itse itsellenne?"
-
-Lily punastui vähitellen, ikäänkuin hengen ponnistelu olisi
-aiheuttanut tuon punastumisen.
-
-"Usein, hyvinkin usein", sanoi hän. "Mutta se näyttää sitäkin
-synkemmältä, kun te sen osoitatte!"
-
-Selden ei vastannut hänen huudahdukseensa, ja hetken ajan he istuivat
-hiljaa, ja tuntui kuin jotain olisi sykkinyt heidän välillään ilman
-avarassa rauhassa. Mutta äkkiä Lily kääntyi kiivaasti Seldeniin päin.
-
-"Miksi teette sen minulle?" huudahti hän. "Miksi saatatte minun
-vihaamaan sitä, minkä olen valinnut, jollei teillä ole antaa mitään
-sijaan?"
-
-Nämä sanat herättivät Seldenin mietiskelystä, johon hän oli vaipunut.
-Hän itse ei tiennyt, miksi hän oli johtanut keskustelun sille alalle;
-sellaista hän ei suinkaan olisi osannut odottaa itseltään iltapäivän
-yksinäisyydessä Miss Bartin kanssa. Mutta se oli noita hetkiä,
-jolloin ei kumpainenkaan näyttänyt puhuvan harkitusti, jolloin
-sisäinen ääni kumpaisessakin puhui toiselle tunteen äänettömien
-syvyyksien yli.
-
-"Ei, minulla ei ole antaa teille mitään sijaan", sanoi hän, nousten
-istualleen ja kääntyen Lilyyn vasten kasvoja. "Jos minulla olisi,
-niin se olisi teidän tietystikin."
-
-Lily otti vastaan tämän äkillisen selityksen vieläpä oudommalla
-tavalla kuin millä se oli tehty: hän painoi kasvonsa käteensä ja
-Selden näki, että hän itki hetkisen.
-
-Kuitenkin vain hetkisen, sillä kun Selden kumartui lähemmäksi ja veti
-hänen kätensä alas vähemmän intohimoisella kuin vakavalla liikkeellä,
-käänsi Lily häneen kasvonsa, joiden ilme oli pehmeämpi, mutta ei
-liikutuksen vääntämä, ja Selden sanoi itsekseen hieman julmasti, että
-yksin hänen itkunsakin oli taidetta.
-
-Miettiminen teki hänen äänensä vakavaksi, kun hän kysyi puoleksi
-säälivästi, puoleksi ivallisesti: "Eikö ole luonnollista, että minun
-on koetettava vähäksyä kaikkea sitä, mitä minä en voi teille tarjota?"
-
-Lilyn kasvot kirkastuivat tämän kuullessaan, mutta hän veti kätensä
-pois, ei teeskennellen, vaan ikäänkuin luopuen jostakin, johon
-hänellä ei ollut oikeutta.
-
-"Mutta te vähäksytte _minua_, eikö niin, ollessanne niin varma siitä,
-että se on ainoaa, mistä minä välitän?"
-
-Selden tunsi säpsähtävänsä, mutta se olikin hänen itsekkyytensä
-viimeinen nuoli. Hän vastasi melkein heti aivan koruttomasti: "Mutta
-välitättehän siitä? Eikä mikään minun toivomukseni voi muuttaa sitä."
-
-Hän oli niin kokonaan lakannut ottamasta huomioon, miten kauas tämä
-saattoi viedä hänet, että hän tunsi selvästi pettymystä, kun Lilyn
-kasvoista kuvastui ivaa.
-
-"Ah", huudahti Lily, "kaikista hienoista sanoistanne huolimatta te
-olette yhtä suuri pelkuri kuin minäkin, sillä te ette olisi lausuneet
-ainoaakaan niistä, jollette olisi ollut varma minun vastauksestani."
-
-Tämä naseva vastaus kiteytti Seldenin häilyvät aikomukset.
-
-"En ole niinkään varma teidän vastauksestanne", sanoi hän
-rauhallisesti. "Ja minä teen teille niin paljon oikeutta, että uskon,
-ettette tekään sitä ole."
-
-Nyt oli Lilyn vuoro katsoa häneen hämmästyneenä; ja hetken perästä
-hän kysyi: "Aiotteko mennä kanssani naimisiin?"
-
-Selden purskahti nauruun. "En, en aio -- mutta ehkä minä, jos te
-aikoisitte!"
-
-"Sitähän minä teille sanoin -- te olette niin varma minusta, että
-voitte huvitella kokeilla." Lily veti takaisin kätensä, johon Selden
-oli jälleen tarttunut, ja istui katsoen häneen alakuloisena.
-
-"En minä tee kokeita", vastasi Selden. "Tai jos niitä teenkin,
-niin en tee niitä teissä, vaan omassa itsessäni. En tiedä, mikä
-vaikutus niillä tulee olemaan minuun -- mutta jos teidän kanssanne
-naimisiinmeno on yksi niitä, niin aion uskaltaa."
-
-Lily hymyili raukeasti. "Siihen tarvitaankin aivan varmaan suurta
-rohkeutta -- en ole teiltä koskaan salannut kuinka suurta."
-
-"Aha, tepä se olettekin pelkuri!" huudahti Selden.
-
-Lily oli noussut seisaalleen ja Selden seisoi katsoen häneen vasten
-silmiä. Illan pehmeä hiljaisuus ja yksinäisyys ympäröi heitä: he
-tunsivat kohoutuneensa ohuempaan ilmaan. Viimeisen tunnin erinomaiset
-vaikutukset värisivät heidän suonissaan ja ajoivat heitä toinen
-toiseensa kuten irtautuneet lehdet ajautuvat maahan.
-
-"Te olette pelkuri", toisti Selden, tarttuen hänen käsiinsä.
-
-Lily nojasi häneen hetken ajan ikäänkuin väsyneitä siipiä lepuuttaen.
-Selden tunsi ikäänkuin Lilyn sydän löisi pikemminkin pitkän lennon
-jännityksestä kuin uusien etäisyyksien aiheuttamasta odotuksen
-väristyksestä. Sitten vetäytyen takaisin hieno varoituksen hymy
-huulillaan Lily selitti: "Tulen varmaankin olemaan kauhean näköinen,
-kun vaatteeni ovat epäjärjestyksessä; mutta voinhan minä somistaa
-omat hattuni."
-
-He seisoivat hetken hiljaa tämän jälkeen, hymyillen toisilleen kuin
-seikkailevat lapset, jotka ovat kiivenneet kiellettyyn korkeuteen,
-josta he näkevät uuden maailman. Heidän jalkojensa juuressa lepäävä
-nykyinen maailma oli kietoutunut sumuun ja laakson yli nousi kuu
-paksun sinen keskeltä.
-
-Äkkiä he kuulivat kaukaista ääntä, ikäänkuin jättiläishyönteisen
-surinaa, ja seuraten valtatietä, joka kiemurteli tavallista
-valkoisempana ympäristön hämärässä, eräs musta esine ryntäsi näkyviin.
-
-Lily havahtui hajamielisyydestään. Hänen hymynsä katosi ja hän alkoi
-liikkua kujannetta kohti.
-
-"Minulla ei ollut aavistustakaan, että oli niin myöhä! Me emme joudu
-takaisin ennen pimeän tuloa", sanoi hän melkein kärsimättömästi.
-
-Selden katsoi häntä hämmästyneenä: kului hetki ennenkuin hän näki
-Lilyn entisillä silmillä. Sitten hän sanoi epämääräisen kuivasti: "Se
-ei ollut meikäläisiä, se meni toista tietä."
-
-"Tiedän, tiedän --" Lily pysähtyi, ja Selden huomasi hänen
-punastuneen hämärässä. "Mutta minä sanoin heille, etten voinut hyvin
--- etten menisi ulos. Mennään alas!" kuiskasi hän.
-
-Selden yhä katsoi häneen. Sitten hän otti taskustaan
-paperossilaatikkonsa ja sytytti hitaasti paperossin. Hänestä näytti
-välttämättömältä tuona hetkenä ilmaista jollakin tavalla koettavansa
-pitää kiinni nykyhetkestä. Hänellä oli melkein poikamainen halu
-antaa seuralaisensa nähdä, että hän oli heidän lentoretkensä jälkeen
-päässyt jaloilleen.
-
-Lily odotti, kun Selden sytytti paperossinsa kämmenkuopassaan. Sitten
-Selden tarjosi hänelle paperosseja.
-
-Hän otti yhden epäröiden ja pistäen sen huulilleen hän kumartui
-eteenpäin ottaakseen Seldenin paperossista tulta. Hämärässä pieni
-punainen kipinä valaisi hänen kasvojensa alaosan, ja Selden näki
-hänen suunsa ympärillä hymyn väreitä.
-
-"Olitteko tosissanne?" kysyi Lily äänessä omituista ilon väristystä,
-jonka hän oli saattanut kiireessä saada jostakin, hänellä olematta
-aikaa valita oikea sävy.
-
-Selden hallitsi paremmin ääntään. "Miksen?" vastasi hän.
-"Ymmärrättehän, ettei minun tarvinnut uskaltaa mitään ollakseni
-tosissani." Ja kun Lily yhä seisoi hänen edessään hieman kalpeana
-nasevasta vastauksesta, lisäsi Selden nopeasti: "Mennään alas."
-
-
-
-
-VII.
-
-
-Osoitti rouva Trenorin syvää ystävyyttä, että hänen äänensä Miss
-Bartia nuhdellessaan sai saman persoonallisen epätoivon sävyn kuin
-jos hän valittaisi jonkin talouden luhistumista.
-
-"Kaikki, mitä minä voin sanoa sinulle, Lily, on se, että minä en
-saa sinusta selvää!" Hän nojasi taaksepäin huoaten, pitsi- ja
-musliiniaamupuvussaan ja kääntyen välinpitämättömän näköisenä
-työpöytäänsä päin, johon oli kasattu kaikenlaista kamaa.
-
-"Jollet olisi edes minulle kertonut, että vakavasti aioit häntä --
-mutta olen varma, että sinulla oli tuo suunnitelma kyllä alussa!
-Miksi muuten pyysit minua pitämään itseäsi erilläsi bridgestä ja
-pitämään hänestä loitolla Carrya, ja Kate Corbya? En luule, että
-teit sen siksi, että hän huvitti sinua. Ei kukaan meistä kuvittelisi
-toimittaa sinua hänen seuraansa, jollet aio mennä hänelle. Olen
-varma siitä, että joku pitää sillä hauskaa! Kaikki he tahtoivat
-auttaa asiaa eteenpäin. Berthakin pysyi syrjässä -- tahdon sanoa
-sen -- kunnes Lawrence tuli ja sinä riistit hänet häneltä. Tämän
-jälleen hänellä oli oikeus kostaa -- miksi herran nimessä asetuit
-poikkiteloin hänen tielleen? Sinä olet tuntenut Lawrence Seldenin
-jo vuosia -- miksi menettelit, ikäänkuin olisit juuri nähnyt hänet
-ensi kerran? Jos sinulla on kaunaa Berthaa kohtaan, niin oli
-sopimaton aika osoittaa sitä nyt -- olisithan sen voinut tehdä aivan
-yhtä hyvin mentyäsi naimisiin! Sanoinhan sinulle, että Bertha on
-vaarallinen. Hän oli pahalla päällä tänne tullessaan, mutta Lawrencen
-ilmaantuminen sai hänet hyvälle tuulelle, ja jos olisit antanut hänen
-olla siinä luulossa, että Lawrence oli tullut _hänen_ tähtensä, niin
-ei hänen päähänsä olisi koskaan pistänyt tuottaa sinulle tätä harmia.
-Ah, Lily, sinä et koskaan saa aikaan mitään, jollet ole vakava!"
-
-Miss Bart kuunteli tätä puhetulvaa välinpitämättömän näköisenä. Miksi
-hän olisi suuttunut? Hänen omantuntonsa äänihän se puhui hänelle
-rouva Trenorin kautta. Mutta omaa omaatuntoansakin vastaan hänen oli
-ainakin näön vuoksi puolustauduttava.
-
-"Käytin vain yhden päivän itselleni -- luulin hänen viipyvän koko
-viikon, ja tiesin, että Mr. Selden lähtisi tänä aamuna."
-
-Rouva Trenor torjui tuon väitteen liikkeellä, joka ilmaisi sen
-onttouden.
-
-"Hän aikoi jäädä -- sepä se onkin asiassa pahinta. Nyt saa asia sen
-näön kuin hän olisi paennut sinua, että Bertha on tehnyt tehtävänsä
-ja myrkyttänyt hänet perinpohjin."
-
-Lily naurahti hieman. "Oh, joskin hän juoksee tiehensä, niin aion
-vallata hänet!"
-
-Hänen ystävättärensä teki torjuvan kädenliikkeen. "Mitä teetkin,
-Lily, älä tee mitään!"
-
-Miss Bart hymyili tuolle varoitukselle. "En aio suorastaan lähteä
-ensi junalla. Onhan niitä keinoja --" Mutta hän ei ruvennut niitä
-selittelemään tarkemmin.
-
-Rouva Trenor korjasi terävästi: "_Olisihan_ niitä keinoja --
-paljonkin! En luullut, että sinun tarvitsi erikoisesti huomauttaa
-siitä. Mutta älä petä itseäsi -- hän on pelästynyt pahanpäiväisesti.
-Hän juoksi suoraan kotiin äidin luo, ja tämä on suojeleva häntä!"
-
-"Niin, aina kuolemaan asti", myönteli Lily hymyillen tuolle
-olettamukselle.
-
-"Miten voit _nauraa_ --" torui häntä hänen ystävättärensä ja
-päästäkseen suoraan asian ytimeen Lily kysyi: "Mitä Bertha oikeastaan
-kertoi hänelle?"
-
-"Älä kysy minulta -- kauheita! Hän näytti kaivaneen esille kaikki
-tyyni. Tiedät, mitä minä tarkoitan -- tietenkään siinä ei ollut
-mitään _totta_. Mutta luulen hänen viitanneen ruhtinas Variglianoon
--- ja Lord Hubertiin -- ja siinä oli jokin juttu sinun lainailuistasi
-vanhalta Ned Van Alstyneltä: oletko sitä koskaan tehnyt?"
-
-"Hän on isäni serkku", huomautti Miss Bart.
-
-"No niin, tietysti hän jätti tämän mainitsematta. Ned näyttää
-kertoneen Carry Fisherille ja tämä Berthalle, tietystikin. Nehän ovat
-kaikki samanlaisia, kuten tiedät: he pitävät kielensä alla jonkin
-asian vuosikausia, ja luulet olevasi turvassa, mutta kun asia vaatii,
-niin he muistavat kaikki tyyni."
-
-Lily oli kalvennut: hänen äänessään oli terävä sointu, kun hän
-lausui: "Kysymys on summasta, jonka menetin bridge-pelissä Van
-Osburgheilla. Tietysti minä sen maksoin."
-
-"Niin kyllä, mutta sitä he eivät tahtoneet muistaa. Sitäpaitsi tuo
-ajatus, että se oli pelivelkaa, pelästytti Percyä. Bertha kyllä
-tiesi, kenelle hän puhui -- ja mitä hän puhui!"
-
-Samaa kyytiä toruili ja neuvoskeli rouva Trenor melkein tunnin ajan
-ystävätärtään. Miss Bart kuunteli ihailtavan rauhallisena. Hänen
-luonnostaan hyvän luonnonlaatunsa oli vielä taltuttanut useiden
-vuosien aikana hänelle välttämätön myöntyväisyys, hän kun saattoi
-melkein aina saavuttaa päämääränsä vain toisten kiertoteillä, ja
-ollen taipuvainen uhmailemaan epämieluisia tapahtumia, heti kun ne
-ilmaantuivat, hän ei pannut pahakseen kuulla muidenkin toteavan
-sitä, mitä hänen hulluutensa saisi todennäköisesti aikaan, vaikka
-hänen omat ajatuksensa liikkuivat vielä enimmäkseen toisilla teillä.
-Esiintyen rouva Trenorin valtavassa sanatulvassa tuo tilitys oli
-todellakin hirveä, ja Lily huomasi sitä kuunnellessaan vähitellen
-joutuneensa katsomaan asiaa samalta kannalta kuin rouva Trenor. Tämä
-tiesi, että Lily-parasta täytyi todellakin olla hirveää, kun täytyi
-lakata toivomasta oikeita pitsejä alushameisiinsa ja automobiilia
-ja höyryalusta käytettäväkseen. Mutta jokapäiväinen harmi
-maksamattomista laskuista ja jokapäiväinen taistelu tuhlauksen pieniä
-houkutuksia vastaan olivat hänen kokemukselleen yhtä etäisiä kuin
-päivätyöläisnaisen talouskysymykset. Rouva Trenorin tietämättömyys
-tilanteen todellisesta jännityksestä teki sen Lilylle sitäkin
-kiusallisemmaksi. Mikä hulluuden puuska oli hänet ajanut jälleen
-noille pimeille vesille?
-
-Jos vielä tarvittiin jotakin hänen nöyrtymiseensä, niin se oli
-tietoisuus siitä tiestä, jonka hänen vanha elämänsä avasi hänelle
-saadakseen hänet jälleen takaisin. Eilen hänen mielikuvituksensa
-oli liidellyt vapaasti toimiensa valikoimista ajatellessaan, nyt
-hänen oli pysyttävä tutun elämänuran tasapinnalla; hetken loiston ja
-vapauden harhakuva muuttui alistuvaisuuden pitkiksi tunneiksi.
-
-Hän laski apua rukoillen kätensä ystävättärensä käteen. "Judy rakas!
-Minua surettaa, että olen tuottanut sinulle niin paljon ikävyyttä.
-Sinä olet kovin hyvä minulle. Mutta sinun täytyy antaa minulle
-muutamia kirjeitä vastattaviksi -- anna minun olla edes hyödyksi."
-
-Hän asettui kirjoituspöydän ääreen, ja rouva Trenor myöntyi hänen
-esitykseensä huoaten, mikä merkitsi, että Miss Bart oli loppujen
-lopuksi osoittanut olevansa kelpaamaton korkeampiin tehtäviin.
-
-Aamiaispöydässä oli vähemmän väkeä. Kaikki miehet, paitsi Jack
-Stepney ja Dorset, olivat palanneet kaupunkiin (Lilystä näytti
-viimeiseltä kohtalon ivalta, että Selden ja Percy Gryce olivat
-matkustaneet samassa junassa), ja Lady Cressida ja läsnäolevat
-Wetherallit olivat ajaneet automobiililla erääseen etäiseen
-maakartanoon aamiaiselle. Sellaisina hetkinä, jotka tarjosivat
-vähemmän mielenkiintoa, rouva Dorset pysyi huoneessaan iltapäivään
-asti, mutta tässä tilaisuudessa hän ilmaantui pöytään, kun ateria oli
-puolitiessä, silmät syvällä päässä ja asento velttona, mutta ilkeyden
-välähdys välinpitämättömyytensä pohjalla.
-
-Hän kohotti kulmakarvojaan katsoessaan pöydän yli. "Miten vähän meitä
-on jäänyt. Minä niin nautin levosta -- etkö sinä myöskin, Lily?
-Toivon, että miehet pysyisivät poissa -- on todellakin paljon parempi
-ilman heitä. No sinua ei tietysti oteta lukuun, George: eihän kukaan
-puhu miehestään. Mutta luulin Mr. Grycen viipyvän koko viikon",
-lisäsi hän udellen. "Eikö se ollut hänen aikomuksensa, Judy? Hän on
-niin kiltti poika -- minua ihmetyttää, mikä hänet karkoitti pois. Hän
-on jokseenkin ujo, ja pelkään, että me olemme loukanneet häntä: hänet
-on kasvatettu niin vanhanaikaiseen tapaan. Tiedätkö, Lily, hän kertoi
-minulle, ettei hän ollut koskaan nähnyt kenenkään tytön pelaavan
-korttia ennenkuin sinun toissa iltana? Ja hän elää tulojensa koroilla
-ja häneltä jää aina jokin summa pantavaksi säästöön!"
-
-Rouva Fisher kumartui eteenpäin kiivaasti. "En usko, että on
-kenenkään velvollisuus kasvattaa sellaista nuorta miestä.
-On kiusoittavaa, ettei häntä ole koskaan saatu täyttämään
-velvollisuuksiaan kansalaisena. Jokainen maailmanmies pitäisi
-pakottaa tutkimaan maansa lakeja."
-
-Rouva Dorset katsoi häneen rauhallisesti: "Luulen _hänen_ tutkineen
-avioerolakeja. Hän kertoi minulle luvanneensa piispalle tehdä
-jonkinlaisen anomuksen avioeroa vastaan."
-
-Rouva Fisher punastui ja Stepney sanoi katsahtaen nauraen Miss
-Bartiin: "Luulen, että hän aikoo naimisiin ja haluaa paikata vanhan
-laivan ennenkuin hän astuu siihen."
-
-Hänen morsiantaan näytti tuo sutkaus loukkaavan ja George Dorset
-huudahti ivallisesti: "Mies raukka! Ei laiva sitä tarvitse, vaan
-laivaväki."
-
-"Tai pelastusvyöt", sanoi Miss Corby hilpeästi. "Jos aikoisin
-hänen kanssaan matkalle, niin koettaisin hankkia jonkin ystävän
-laivaruumaan."
-
-Miss Van Osburgh koetti löytää sopivaa ilmaisumuotoa
-harmintunteelleen. "Minä en totta tosiaankaan ymmärrä, miksi te
-nauratte hänellä; minusta hän on hyvin kiltti", huudahti hän; "ja
-hänelle menevällä tytöllä tulisi joka tapauksessa olemaan mukavat
-olot."
-
-Hän joutui ymmälle siitä kauheasta naurusta, joka seurasi hänen
-sanojaan, mutta häntä lohdutti varmaankin tieto siitä, miten syvälle
-hänen sanansa olivat painuneet erään hänen kuulijansa mieleen.
-
-Mukavat olot! Tällä hetkellä oli sana "mukava" Lily Bartista kielen
-hienoin sana. Rouva Dorsetin pistelyt eivät tehneet niinkään kipeää,
-sillä hänen oma ivansa viilsi syvemmältä: ei kukaan saattanut kohlia
-häntä niin pahoin kuin hän oli kohlinut itseään, sillä ei kukaan muu
--- ei edes Judy Trenor -- tiennyt hänen hulluutensa pohjattomuutta.
-
-Näistä hyödyttömistä mietiskelyistä hänet herätti rouva Trenor, joka
-veti hänet syrjään heidän noustuaan pöydästä.
-
-"Lily rakas, jollei sinulla ole mitään erikoista tehtävää, niin
-saanko kertoa Carry Fisherille, että aiot ajaa asemalle noutamaan
-Gusia? Gus palaa kello 4, ja tiedän Carryn aikovan mennä häntä
-vastaan. Minä tietenkin olen hyvin iloinen, jos olen tuottanut
-Gusille hauskuutta, mutta minä satun tietämään, että Carry on täällä
-olonsa aikana ollut hänelle suurena kiusana, ja Carrylla on sellainen
-tuska päästä häntä hakemaan, että hän on varmaankin saanut koko
-joukon laskuja tänä aamuna. Minusta näyttää", päätti rouva Trenor,
-"että hän maksattaa suurimman osan laskuistaan toisten naisten
-aviomiehillä!"
-
-Miss Bartilla oli matkalla asemalle tilaisuus miettiä ystävättärensä
-sanoja ja niiden omituista soveltumista häneen. Miksi hänen piti
-kärsiä siitä, että oli kerran muutamiksi tunneiksi lainannut rahaa
-vanhemmalta sukulaiseltaan, kun kerran Carry Fisherin tapainen nainen
-vietti moitteetonta elämää miehisten ystäviensä hyväsydämisyydellä
-ja heidän vaimojensa suvaitsevaisuudella? Kaikki tämä johtui
-kiusallisesta erotuksesta naineen ja naimattoman naisen oikeuksien
-välillä. Tietenkin naimisissa olevan naisen oli sopimatonta lainata
-rahaa -- ja Lily tiesi kokemuksesta, mihin hankaluuksiin se johti
--- mutta kuitenkin se oli pelkkä _malum prohibitum_ -- paha, jota
-koetetaan karttaa ja jota maailma moittii, mutta antaa anteeksi ja
-joka ei herätä seuraelämän yleistä paheksumista, vaikkakin sitä
-saattaa käyttää yksityisen koston aseena. Miss Bartille eivät
-sellaiset edut kerta kaikkiaan olleet mahdollisia. Hän saattoi
-tietenkin lainata naisystäviltään -- satasen silloin tällöin
-korkeintaan -- mutta he antoivat mieluummin puvun tai jonkin
-koristeen ja katsoivat vähän kysyvästi, kun hän antoi ymmärtää
-haluavansa lainan mieluummin rahana. Naiset eivät ole anteliaita
-lainaajia, ja ne, joiden puoleen hän kääntyi, olivat joko samassa
-asemassa tai liian kaukana siitä ymmärtääkseen sitä. Hänen
-mietiskelynsä tuloksena oli se, että hän päätti matkustaa tätinsä luo
-Richfieldiin. Hän ei voinut jäädä Bellomontiin pelaamatta bridgeä
-ja kietoutumatta muihin menoihin; ja hänen tavallinen syksyinen
-vierailukierroksensa vain pidentäisi samoja vaikeuksia. Hän oli
-päässyt siihen kohtaan, missä nopea ratkaisu oli välttämätön, ja
-ainoa arvoton elämä oli puutteellinen elämä. Hän tahtoi huomenaamuna
-matkustaa Richfieldiin.
-
-Asemalla hän oli huomaavinaan, että Gus Trenor oli hieman ällistyneen
-näköinen, nähdessään hänet. Lily heitti käsistään ohjakset ja Gus
-Trenor kiipesi työläästi hänen rinnalleen ja anastaen runsaasti kaksi
-kolmannesta istuimesta hän sanoi: "Kappas sitä! Te ette usein tee
-minulle tällaista kunniaa. Teillä on ollut varmaankin tavattoman
-vaikeaa keksiä ajan kuluketta."
-
-Iltapäivä oli lämmin, ja Gus Trenorin läheisyys sai Lilyn huomaamaan,
-että Trenor oli punainen ja lihava, ja että hikipisaroiden ja junan
-pölyn vaikutus oli epämiellyttävä hänen leveillä poskillaan ja
-kaulallaan, jonka hän käänsi Lilyyn päin. Mutta Lily tiesi myöskin,
-että hänen tuoreutensa ja solakkuutensa kosketus oli Gus Trenorille
-yhtä mieluista kuin vilpas juoma.
-
-Tämän seikan toteaminen auttoi häntä vastaamaan iloisesti: "Minulla
-ei ole usein sitä onnea. Liian monta naista kiistelee etuoikeudesta
-minun kanssani."
-
-"Etuoikeudesta noutaa minut kotiin? No hyvä, olen iloinen, että
-jotenkuten pääsitte voitolle. Mutta tiedän, miten se todellisuudessa
-tapahtui -- vaimoni lähetti teidät. Eikö niin?"
-
-Kuten usein hidasjärkisillä, oli hänelläkin odottamattomia oveluuden
-puuskia, ja Lily ei voinut olla yhtymättä nauruun, jolla Gus Trenor
-oli lausunut tuon totuuden.
-
-"Nähkääs, Judyn mielestä minä olen varmin henkilö olemaan teidän
-seurassanne, ja hän on aivan oikeassa", lisäsi hän.
-
-"Mahtaako olla? Jos niin on, niin se on siksi, ettette te tahdo
-hukata aikaanne tällaisen vanhan rähjän kanssa. Meidän naineiden
-miesten on tyydyttävä siihen, mitä saamme: kaikki voitot ovat niitä
-viisaita vekkuleja varten, jotka ovat pysyneet vapaalla jalalla.
-Sallikaa minun sytyttää sikari, tahdotteko? Minulla on ollut kova
-päivä."
-
-Hän pysähtyi kylätien varjossa ja antoi ohjakset Lilylle siksi aikaa
-kuin hän sytytti sikarin. Pieni liekki hänen kätensä alla teki
-hänen hohtavat kasvonsa vieläkin punaisemmiksi ja Lily käänsi pois
-katseensa tuntien hetkellistä vastenmielisyyttä. Ja kuitenkin jotkut
-naiset pitivät häntä sievänä!
-
-Ojentaessaan ohjakset takaisin sanoi Lily myötätuntoisesti: "Onko
-teillä ollut niin paljon ikäviä asioita suoritettavana?"
-
-"Onpa jotenkin!" Trenor, joka sai harvoin kenenkään itseään
-kuuntelemaan -- vaimonsa yhtä vähän kuin tämän ystävätkään --
-antautui tuttavallisen juttelun harvinaiseen huviin. "Te ette tiedä,
-miten miesparan on puskettava eteenpäin pitääkseen tällaiset asiat
-käynnissä." Hän huiskautti piiskaansa Bellomontin peltoihin päin,
-jotka levisivät siinä heidän edessään uhkuvina. "Judylla ei ole
-käsitystäkään siitä, mitä hän kuluttaa -- ei siitäkään, ettei asioita
-niin vaan pidetä käynnissä", keskeytti hän itsensä, "mutta mies on
-saanut pitää silmänsä auki ja käyttää kaikkia keinoja. Vanhempani
-elivät tavallisesti kuin tappelevat kukot tuloillaan ja säästivät
-niistä -- onneksi minulle -- myöskin huomattavan osan. Kaikki naiset
-luulevat -- tarkoitan: Judy luulee --, ettei minulla ole muuta
-tekemistä kuin mennä kerran kuussa kaupunkiin leikkaamaan irti
-osakekuponkeja, mutta tosiasia on se, että koneiston käynnissäpito
-kysyy kovaa työtä. Eipä sillä, että minulla olisi tänään
-valittamista", jatkoi hän hetken kuluttua, "sillä minä tein oikein
-hyvät affäärit, kiitos siitä Stepneyn ystävän Rosedalen: sivumennen
-sanoen, Miss Lily, toivon, että koettaisitte vakuuttaa Judylle, että
-hän kohtelisi ihmisiksi tuota vekkulia. Hän on tulemassa kyllin
-rikkaaksi lyödäkseen meidät kaikki laudalta jonakin lähipäivänä,
-ja jos Judy kutsuisi hänet vain päivällisille silloin tällöin,
-niin saattaisin ehkä saada hänestä irti jotakin. Se mies on kärkäs
-tuntemaan henkilöt, jotka eivät tahdo tietää hänestä, ja sellainen
-mies tahtoo tehdä kaikkensa ensimmäiselle naiselle, joka osoittaa
-hänelle huomiota."
-
-Lily epäröi hetkisen. Alkuosa hänen seuralaisensa puhelusta oli
-saanut liikkeelle mielenkiintoisen ajatussarjan, mutta Mr. Rosedalen
-nimen mainitseminen keskeytti sen jyrkästi. Hän teki heikon
-vastaväitteen.
-
-"Mutta tiedättehän, että Jack koetti ottaa hänet mukaan, mutta hän
-oli mahdoton."
-
-"Oh, hitto vie -- koska hän on lihava ja kiiltävä ja hänellä on
-kauppiaan eleet! No hyvä, minä en voi sanoa muuta kuin että ne, jotka
-ovat kyllin viisaita kohtelemaan häntä ihmisiksi, tulevat nyt siitä
-hyötymään suunnattomasti. Muutaman vuoden kuluttua hän on oleva
-mukana seuraelämässä, tahdoimmepa tai emme, ja silloin hän ei halua
-antaa pois puolta miljoonaa juomarahoja päivällisistä."
-
-Lilyn ajatukset alkoivat jälleen suuntautua Mr. Rosedalen
-tungettelevasta olennosta Trenorin ensimmäisiin sanoihin. Eikö hän
-saattanut tästä autiosta, salaperäisestä Wall Streetin maailmasta
-löytää keinoja päästä pois ikävästä ja tukalasta tilastaan? Hän oli
-usein kuullut naisten keinottelevan rahaa tällä tavalla ystäviensä
-kautta. Hänellä ei ollut sen parempaa käsitystä toiminnan laadusta
-kuin useimmilla hänen sukupuolestaan ja tuon toiminnan epämääräisyys
-näytti vähentävän sen epämieluisuutta. Hän ei kuitenkaan missään
-tapauksessa voinut kuvitella nöyrtyvänsä keinottelemaan "irti" rahoja
-Mr. Rosedalelta; mutta olihan tässä hänen rinnallaan mies, jolla oli
-varoja yllin kyllin ja joka hänen läheisimmän ystävättärensä miehenä
-oli häneen melkein veljellisen läheisissä suhteissa.
-
-Sisimmässään Lily tiesi, ettei tuolla veljelliseen vaistoon
-vetoamisella Gus Trenor ollut taivutettavissa. Mutta tämä tilanteen
-selitystapa auttoi tekemään sen vähemmän räikeäksi, ja Lily oli aina
-arka arvostaan omissa silmissään. Hän oli moraalisesti yhtä herkän
-tarkka kuin ruumiillisestikin, ja kun hän tarkasteli omaa sisäistä
-elämäänsä, oli siellä muutamia lukittuja ovia, joita hän ei avannut.
-
-Kun he saapuivat Bellomontin portille, kääntyi hän hymyillen
-Trenoriin päin.
-
-"On niin ihana iltapäivä -- ettekö halua ajeluttaa minua vielä
-hieman? Olen ollut jokseenkin tympeällä päällä koko päivän, ja on
-niin rauhallista saada olla erillään ihmisistä, jonkun kanssa, joka
-ei tahdo muistella, jos olen hieman ikävä."
-
-Hän katsoi niin valittavan suloisesti ikäänkuin esittäisi anomuksen,
-niin lohdullisen varmana Trenorin myötätunnosta ja ymmärtämyksestä,
-että Trenor tunsi toivovansa, että hänen vaimonsa olisi näkemässä,
-miten toiset naiset kohtelivat häntä -- ei rouva Fisherin kaltaiset,
-vaan sellainen tyttö, että useimmat miehet olisivat antaneet
-saappaansakin saadakseen sellaisen katseen joltakin.
-
-"Tympeällä päällä? Miten te koskaan maailmassa saatatte olla
-tympeällä päällä? Eikö teidän viimeinen Doucet-leninkinne
-ole onnistunut, vai puijasiko Judy teidät puille paljaille
-eilisiltaisessa bridgessä?"
-
-Lily pudisti päätään huoaten. "Minun on ollut luovuttava Doucetista,
-ja bridgestä myöskin -- minun ei kannata pelata sitä. Itse asiassa
-minun ei kannata tehdä mitään, mitä minun ystäväni tekevät, ja
-pelkään, että Judy pitää minua ikävänä, kun minä en enää pelaa
-korttia ja kun en ole yhtä hienosti puettu kuin toiset naiset. Mutta
-te pidätte minua myöskin ikävänä, jos puhun teille huolistani,
-ja mainitsin vain niistä, koska toivon, että tekisitte minulle
-palveluksen -- oikein suuren palveluksen."
-
-Hänen katseensa etsi Trenorin katsetta, ja hän hymyili itsekseen
-lukiessaan siitä pelon vivahduksen.
-
-"Miten, tietysti -- jos se on jotakin, jota voin auttaa --" Trenor
-pysähtyi kesken sanojaan, ja Lily aavisti, että hänen iloaan häiritsi
-rouva Fisherin menettelytapojen muisteleminen.
-
-"Oikein suuren palveluksen", jatkoi Lily hiljaa. "Seikka on se, että
-Judy on vihainen minulle, ja toivon, että te sovitatte meidät."
-
-"Vihainen teille? No mitä joutavia --" Trenor naurahti helpotuksesta.
-"Tiedättehän, että hän on kovasti kiintynyt teihin."
-
-"Hän on paras ystäväni, ja siksipä pelkäänkin tuottavani hänelle
-ikävyyksiä. Mutta luulen teidän tietävän, mitä hän tahtoo minun
-tekevän. Se poloinen on tehnyt sydämenasiakseen naittaa minut --
-toimittaa minut hyvin rikkaisiin naimisiin."
-
-Hän pysähtyi hieman hämillään ja Trenor äkkiä kääntyen alkoi katsella
-häntä yhä kasvavalla ymmärtämyksellä.
-
-"Rikkaisiin naimisiin? No, helkkarissa -- ettehän tarkoita vain
-Gryceä? Mitä -- niinkö? No ei, tietenkään minä en halua mainita
-sitä -- saatte luottaa siihen, että pidän suuni kiinni -- mutta
-Gryce -- hyvä Jumala, _Gryce_! Onko Judy todellakin ajatellut, että
-te voisitte mennä naimisiin tuon pikku aasin kanssa. Ettehän toki
-voi sitä tehdä? Ja niinkuin te annoitte hänelle lähtöpassin --
-siitä syystähän hän kai häipyi tänä aamuna ensimmäisellä junalla?"
-Hän asettui selkäkenoon levittäen itseään vielä suuremmalle
-alalle ikäänkuin iloiten omasta arvostelukyvystään. "Miten Herran
-nimessä Judy saattoi ajatella, että te tekisitte sellaista? Minun
-olisi pitänyt puhua hänelle, ettette te koskaan huolisi sellaista
-maitovarsaa!"
-
-Lily huokaisi yhä syvemmin. "Joskus", mutisi hän, "minusta miehet
-ymmärtävät naisen vaikuttimia paremmin kuin toiset naiset."
-
-"Jotkut miehet -- aivan varmasti! Minun olisi pitänyt puhua Judylle",
-toisti hän riemuissaan siitä, että oli vihjattu hänen ylemmyyteensä
-vaimoonsa verraten.
-
-"Arvelin teidän ymmärtävän, siksi halusin puhua kanssanne", jatkoi
-Miss Bart. "Minä _en voi_ mennä sellaisiin naimisiin; se on
-mahdotonta. Mutta en voi myöskään jatkaa sellaista elämää, jota minun
-säätyiseni viettävät. Olen ehkä kokonaan riippuvainen tädistäni, ja
-vaikka hän onkin minulle hyvin hyvä, ovat hänen avustuksensa minulle
-hyvin epäsäännöllisiä. Äskettäin menetin rahaa korttipelissä enkä
-uskalla sanoa sitä hänelle. Olen tietenkin maksanut pelivelkani,
-mutta muihin menoihini on tuskin jäänyt mitään, ja jos jatkan
-nykyistä elämääni, niin saattaa se minut hyvin vaikeaan asemaan.
-Minulla on hieman omiakin tuloja, mutta pelkään, että raha-asioitani
-hoidetaan huonosti, sillä tuloni näyttävät vähenevän vuosi vuodelta.
-Minä olen niin vähän perillä raha-asioista, etten tiedä, onko
-tätini asiamies, joka hoitaa omaisuuttani, mies paikallaan." Hän
-pysähtyi hetkiseksi ja lisäsi kevyemmästi: "Tarkoitukseni ei ollut
-ikävystyttää teitä kaikella tällä, mutta toivon, että tekin koetatte
-saada Judyn ymmärtämään, etten nykyään voi jatkaa sellaista elämää
-kuin teillä täytyy viettää. Aion huomenna tätini luo Richfieldiin,
-jossa viivyn koko loppusyksyn, ja sanon irti palvelustyttöni ja
-opettelen korjaamaan itse vaatteeni."
-
-Trenor ei voinut vastustaa tätä rakastettavan naisen ahdinkotilan
-kuvausta, jonka tehokkuutta vielä lisäsi kepeä esitystapa; hänen
-huuliltaan kuului harmistuneen myötätunnon aiheuttamaa mutinaa.
-Päivää aikaisemmin hän olisi sanonut, jos hänen vaimonsa olisi
-neuvotellut hänen kanssaan Miss Bartin tulevaisuudesta, että Miss
-Bartin elämäntapoihin tottunut ja rahaton tyttö tekee paraiten
-mennessään ensimmäiselle rikkaalle miehelle, jonka voi saada. Mutta
-kun nyt toinen oli kääntynyt luottamuksellisesti hänen puoleensa,
-antanut hänen tuntea, että hän ymmärsi hänet paremmin kuin
-läheisimmät ystävät ja kun tätä vielä vahvisti puhuttelijan läheisyys
-hänen rinnallaan, niin hän oli valmis vannomaan, että sellainen
-avioliitto olisi sopimaton ja että hänen velvollisuutensa kunnian
-miehenä oli tehdä voitavansa suojellakseen tyttöä sellaisesta. Jos
-hän saattoi löytää keinoja, miten auttaa sellaisista vaikeuksista
-Carry Fischerin tapaisen naisen, joka piti ammattinaan toisten
-kukkarolla elämistä, niin hän, totta vie, saattoi tehdä yhtä paljon
-sellaisen naisen hyväksi, joka herätti hänen syvintä myötätuntoaan ja
-uskoi hänelle huolensa lapsen luottamuksella.
-
-He jatkoivat ajeluaan pitkälle auringonlaskun jälkeen; ja ennen
-kotiintuloa Trenor oli koettanut nähtävästi jonkinlaisella
-menestyksellä todistaa Miss Bartille, että jos tämä vain luottaisi
-häneen, niin hän hankkisi hänelle sievän summan rahaa saattamatta
-mitenkään vaaranalaiseksi hänen omaisuuttaan. Lily oli todellakin
-liian tietämätön pörssikeinottelusta ymmärtääkseen sen tekniikan
-selityksiä tai ehkä edes käsittääkseen, että jotkut kohdat olivat
-epäselviä. Tuota toimintaa verhoava hämäryys auttoi peittämään hänen
-hämmennystään ja epämääräisen häpeän läpi hänen toiveensa laajenivat
-ikäänkuin lanpunvalot sumussa. Hän vain ymmärsi, että hänen
-vaatimattomat korkotulonsa lisääntyisivät ihmeellisellä tavalla ilman
-mitään vaaraa hänelle, ja vakuutus siitä, että tämä ihme tapahtuisi
-lyhyessä ajassa, vapautti hänet epäröinnistä.
-
-Hän tunsi jälleen taakkansa keventyvän ja tukahdetun toimintahalunsa
-heräävän. Karkoitettuaan välittömät hankaluutensa hänen oli helppo
-päättää, ettei hän koskaan enää saattaisi itseään sellaisiin
-ahdinkoihin ja kun säästäväisyyden ja itsekieltäymyksen tarve väistyi
-etualalta, niin hän tunsi olevansa valmis täyttämään jonkun muun
-elämän hänelle ehkä esittämän vaatimuksen, niin että sekin seikka,
-että hän antoi Trenorin paluumatkalla kumartua hieman lähemmäksi ja
-pitää kätensä vakuuttavasti hänen kädessään, maksoi hänelle vain
-hetkellisen vastenmielisyyden puuskan. Asiaan kuului saada Trenor
-luulemaan, että Lilyn vetoomus häneen oli harkitsematon mielijohde,
-jonka oli synnyttänyt hänen myötätuntonsa Trenoria kohtaan. Ja
-tuntien saavuttaneensa jälleen miesten hallitsemiskykynsä, mikä
-lohdutti hänen loukattua turhamaisuuttaan, hän saattoi myöskin
-paremmin hälventää tuota vaatimusajatusta, johon Trenorin käytöstapa
-vihjaisi. Trenor oli raaka, hidasjärkinen mies, joka huolimatta
-kaikesta näennäisestä arvovallastaan oli pelkkä avustaja siinä
-varoja kysyvässä näytelmässä, joka maksettiin hänen kukkarostaan;
-viisaan naisen oli oleva helppoa pitää häntä harhaluulossaan ja siten
-velvoittaa häntä.
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Ensimmäinen tuhannen dollarin shekki, jonka Lily sai varustettuna
-Gus Trenorin huolimattomalla nimikirjoituksella, nosti hänen
-itseluottamustaan siihen määrin kuin se vähensi hänen velkojaan.
-
-Tuon teon tekivät oikeutetuksi sen tulokset: Lily näki nyt, kuinka
-tyhmä hän olisi ollut, jos olisi lapsellisen epäröimisen antanut
-estää itsensä käyttämästä tätä helppoa velkojainsa hyvittämiskeinoa.
-Lily tunsi menettelevänsä todella hyveellisesti kuluttaessaan tuon
-summan käyttämiensä liikkeiden makupaloiksi, ja se seikka, että
-uusi tilaus seurasi jokaista maksua, ei suinkaan vähentänyt hänen
-epäitsekkyyden tunnettaan. Kuinka moni nainen olisi hänen asemassaan
-tehnyt tilauksia maksamatta!
-
-Hän oli huomannut Trenorin hyvällä tuulella pitämisen lohdullisen
-helpoksi. Hänen juttujensa ja salaisuuksiensa kuunteleminen, hänen
-pilapuheilleen nauraminen näytti tällä hetkellä olevan kaikki,
-mitä Lilyltä vaadittiin, ja se hyvänsuopaisuus, millä rouva Trenor
-katseli näitä eleitä, vapautti ne kokonaan siitä, mikä vähänkin
-vivahti väärinkäsitykseen. Rouva Trenor ilmeisesti oletti, että Lilyn
-lisääntyvä tuttavallisuus hänen miehensä kanssa oli yksinkertaisesti
-jonkinlainen epäsuora tulos hänen omasta hyväntahtoisuudestaan.
-
-"Olen niin iloinen, että sinä ja Gus olette tulleet niin hyviksi
-ystäviksi", sanoi hän hyvillään. "On liian kiltisti tehty sinulta,
-että olet niin hyvä hänelle ja jaksat kuunnella kaikkia hänen ikäviä
-juttujaan. Tiedän, mitä ne ovat, koska minun täytyi kuunnella niitä,
-kun olimme kihloissa -- olen varma siitä, että hän kertoo yhä vielä
-niitä samoja. Ja nyt minun ei aina tarvitse kutsua Carry Fisheriä
-pitämään häntä hyvällä tuulella. Carry on oikea korppikotka, kuten
-tiedät; ja hänellä ei ole hituistakaan moraalia. Hän saa aina Gusin
-keinottelemaan hyväkseen, ja olen varma siitä, ettei hän maksa
-koskaan, kun häviää."
-
-Miss Bartin ei tarvinnut sovelluttaa tätä asiantilaa itseensä. Hänen
-oma asemansahan oli aivan erilainen. Eihän saattanut olla kysymys
-hänen maksamattajättämisestään, kun hän menetti, kun kerran Trenor
-oli vakuuttanut hänelle, että hän saattoi olla varma siitä, ettei
-hän menettäisi. Lähettäessään hänelle shekin Trenor oli selittänyt
-voittaneensa hänelle viisituhatta Rosedalen yrityksissä ja panneensa
-takaisin neljätuhatta samaan yritykseen, koska toinen "hyvä apaja"
-näytti olevan luvassa. Lily ymmärsi, että Trenor keinotteli nyt hänen
-omilla rahoillaan ja ettei hän siis ollut Trenorille muuta velkaa
-kuin sen kiitollisuuden, mitä tuollainen palvelus vaati. Lily aavisti
-hämärästi, että nostaessaan ensimmäisen summan Trenor oli lainannut
-hänen arvopapereitaan vastaan, mutta tämä oli seikka, joka ei
-kiinnittänyt hänen uteliaisuuttaan. Se oli tällä hetkellä keskittynyt
-seuraavaan mahdolliseen "hyvään apajaan".
-
-Tästä hän sai tiedon muutamia viikkoja myöhemmin Jack Stepneyn ja
-Miss Van Osburghin häissä. Sulhasen sukulaisena häntä oli pyydetty
-morsiustytöksi, mutta hän oli kieltäytynyt sillä tekosyyllä, että
-koska hän oli paljon pitempi kuin muut morsiusneidot, niin hänen
-läsnäolonsa saattaisi häiritä ryhmän sopusuhtaa. Todellinen syy oli
-se, että hän oli ollut saattamassa liian monta morsianta alttarille.
-Hän tiesi, miten lasketaan leikkiä naimattomista tytöistä, jotka ovat
-liian kauan yleisön nähtävänä, ja hän päätti karttaa tilaisuuksia,
-jotka saattoivat ihmiset luulemaan häntä vanhemmaksi kuin mitä hän
-todella oli.
-
-Van Osburghin häät vietettiin kyläkirkossa, joka oli lähellä
-Hudsonlahden rannalla sijaitsevaa sukutilaa. Ne olivat
-"yksinkertaiset maalaishäät", johon kutsutut saatettiin
-erikoisjunilla ja josta poliisin väliintulo piti loitolla
-kuokkavieraiden lauman. Sillä aikaa kuin juhlamenoja suoritettiin
-hienosti koristetussa kirkossa, kuljeskelivat sanomalehtien
-edustajat muistiinpanovihko kädessä häälahjojen labyrintin läpi
-ja biograafiyhdistyksen asiamies asetti kompeensa kirkon ovelle.
-Tuo oli näytelmä, jossa Lily oli usein kuvitellut suorittavansa
-pääosaa, ja se seikka, että hän vielä tässäkin tilaisuudessa oli
-pelkkä satunnainen katselija eikä tuo salaperäisesti verhottu
-henkilö, joka on huomion keskipisteenä, vahvisti hänen päätöstään
-päästä naimisiin ennenkuin vuosi oli kulunut umpeen. Joskin hän
-oli päässyt välittömästä ahdinkotilastaan, niin hän oli kyllin
-selvänäköinen huomatakseen, että se saattoi uudistua. Se seikka
-antoi hänelle vain voimaa vapautua vielä kerran epäilyksistään ja
-luottaa jälleen kauneuteensa, voimaansa ja kykyynsä loihtia itselleen
-loistava elämänura. Eihän ollut mahdollista, että henkilö, joka tunsi
-itsessään sellaisia kykyjä, oli tuomittu iät päivät epäonnistumaan;
-ja hänen erehdyksensä näyttivät helposti korjattavilta hänen
-takaisinsaamansa itseluottamuksen valossa.
-
-Näihin mietteisiin sopi erikoisesti, kun hän huomasi naapuripenkissä
-istuvan Mr. Percy Grycen vakavan profiilin ja huolellisesti suitun
-parran. Itse tämän näkemisessä oli jo jotakin häitä muistuttavaa:
-hänen suuri valkoinen kukkansa näytti Lilystä olevan hyvän enteen
-vertauskuva. Loppujen lopuksi hän ei siinä samankaltaisten ihmisten
-joukossa ollut naurettavan näköinen. Lily kuvitteli, että Percy
-oli senlaatuinen mies, jonka tunne-elämän sovinnaiset häämenot
-saattoivat liikkeeseen, ja hän kuvitteli Van Osburghin kasvihuoneiden
-kätköissä taitavasti käyttävänsä hyväkseen hänen täten herkistynyttä
-mielentilaansa. Itse asiassa, kun hän katseli toisia naisia
-ympärillään ja muisteli omaa kuvaansa peilistä, niin ei näyttänyt
-tarvittavan erikoista taitoa hänen erehdyksensä korjaamiseen ja Percy
-Grycen saattamiseen jälleen hänen jalkoihinsa.
-
-Huomatessaan Seldenin tumman pään melkein häntä vastapäätä olevassa
-penkissä hänen hyvä mielensä hetkiseksi hämmentyi. Veri nousi hänen
-poskilleen, kun heidän katseensa kohtasivat toisensa, mutta tätä
-seurasi päinvastainen liikutus, vastustuksen ja peräytymisen tunne.
-Lily ei halunnut nähdä häntä uudestaan, ei siksi, että hän pelkäsi
-hänen vaikutustaan, vaan koska Seldenin läsnäolo vaikutti aina
-haitallisesti hänen suunnitelmiinsa ja saattoi koko hänen maailmansa
-pois teloiltaan. Sitäpaitsi Selden oli hänen elämänuransa pahimman
-erehdyksen elävä muistuttaja, ja se seikka, että hän oli ollut sen
-aiheuttaja, ei suinkaan edistänyt Lilyn tunteita häntä kohtaan. Lily
-saattoi yhä kuvitella olemassaolon ihanteellista tilaa, jossa kaiken
-muun lisäksi seurustelu Seldenin kanssa olisi ylellisyyden huippuna;
-mutta nykyisellään sellainen etuoikeus tuntui maksavan hänelle
-enemmän kuin minkä arvoinen se oli.
-
-"Lily rakas, minä en ole nähnyt sinua koskaan niin suloisena!
-Sinä olet sen näköinen kuin olisi sinulle juuri sattunut jotain
-onnellista!"
-
-Se nuori nainen, joka täten ilmaisi ihastuksensa loistavaan
-ystäväänsä, ei omasta kohdastaan herättänyt niin onnellisia
-mahdollisuuksia. Miss Gertrude Farish edusti itse asiassa
-keskinkertaisuutta ja vähäpätöisyyttä. Joskin tätä korvasivat avoin
-katse ja hänen hymynsä raikkaus, niin nämä ominaisuudet huomasi vain
-myötätuntoinen tarkastelija ennen sitä huomiota, että hänen silmänsä
-olivat arkipäiväisen harmaat ja huulensa suorat. Lily itse osaksi
-häntä sääli, osaksi oli kärsimätön, että tämä niin mielellään tyytyi
-huonoon osaansa. Se näytti Lilystä, samoin kuin hänen äidistäänkin,
-olevan typeryyden merkki. Ja oli hetkiä, jolloin hän, tietoisena
-omasta kyvystään olla ja esiintyä täydellisesti tilaisuuden mukaan,
-melkein tunsi, että toiset neitoset olivat tahallaan jokapäiväisiä
-ja häntä alempana. Totta totisesti ei kenenkään tarvitse osoittaa
-sellaista tyytyväisyyttä osaansa kuin mikä tuli ilmi Gerty Farishin
-puvun värissä ja hänen hattunsa kuosissa: on ehkä yhtä typerää
-osoittaa vaatteillaan tietävänsä, että on ruma, kuin siten ilmaista
-luulevansa, että on kaunis.
-
-Koska kohtalo oli määrännyt Gertyn köyhäksi ja rumaksi,
-niin oli viisasta, että hän turvautui hyväntekeväisyys- ja
-sinfoniakonsertteihin. Mutta oli jotain suututtavaa siinä hänen
-väitteessään, ettei elämä vaatinut korkeampia nautintoja ja
-että vaatimatonkin elämä tarjoaa yhtä paljon mielenkiintoista
-ja jännittävää kuin Van Osburghien loistelias elämä. Tänään ei
-hänen ihastuksensa kuitenkaan ärsyttänyt Lilyä. Se näytti vain
-tuovan paremmin esille hänen oman erikoisuutensa ja antavan hänen
-elämismuodolleen korkealle tähtäävän, laajan leiman.
-
-"Mennään vilkaisemaan lahjoja, ennenkuin kukaan muu lähtee
-ruokasalista!" kuiskasi Miss Farish tarttuen ystävättärensä
-käsikoukkuun. Hänelle oli ominaista, että hän osoitti tunteellista
-ja epäitsekästä mielenkiintoa häiden kaikkiin ykstyisseikkoihin:
-hän oli sitä ihmislajia, että hän piti nenäliinansa valmiina koko
-vihkimistoimituksen ajan ja lähti hääkakkurasia kädessä.
-
-"Eikö kaikki olekin kauniisti järjestetty?" vakuutti hän, kun
-he astuivat salonkiin, johon oli asetettu Miss Van Osburghin
-morsiuskapiot. "Olen aina sanonut, ettei kukaan osaa järjestää
-paremmin kuin serkku Grace! Oletko sinäkään maistanut koskaan mitään
-herkullisempaa kuin oli hummerihyytelö samppanjakastikkeen kanssa? Jo
-viikkoja edeltäpäin pidin mielessäni nämä häät ja kaikki tuli yhtä
-hauskaksi kuin kuvittelin. Kun Lawrence Selden kuuli, että tulisin,
-kävi hän minut välttämättä noutamassa asemalle, ja palatessamme
-kotiin tänä iltana minun on mentävä hänen kanssaan päivällisille
-Sherrylle. Tunnen todellakin sellaista liikutusta kuin jos olisin
-itse naimisiin menossa!"
-
-Lily hymyili: hän tiesi, että Selden oli aina ollut kiltti rumaa
-serkkuaan kohtaan, ja hän oli joskus ihmetellyt, miksi Selden tuhlasi
-niin paljon aikaa hyödyttömästi; mutta nyt tuo ajatus toi hänelle
-epämääräistä mielihyvää.
-
-"Näetkö häntä usein?" kysyi hän.
-
-"Kyllä, hän käy mielellään sunnuntaisin katsomassa. Ja silloin
-tällöin käymme yhdessä huveissa, mutta viime aikoina en ole häntä
-nähnyt paljoa. Hän ei ole oikein terveen näköinen, hän näyttää
-hermostuneelta ja epävarmalta. Poika parka! Toivon, että hän naisi
-jonkun sievän tytön. Puhuinkin siitä hänelle tänään, mutta hän sanoi,
-ettei hän välitä todella sievistä, ja toiset taas eivät välitä
-hänestä -- mutta sen hän tietenkin sanoi leikillään. Hän ei koskaan
-naisi tyttöä, joka _ei olisi_ sievä. Ah, rakas ystävä, oletko koskaan
-nähnyt tuollaisia helmiä?"
-
-He seisahtuivat pöydän eteen, jolle morsiamen jalokivet olivat
-asetetut. Lilyn sydän tykytti kiivaasti kateudesta, kun hänen
-silmänsä kohtasivat niiden säteilyn ja säihkeen -- täysin
-yhdenmukaisten helmien maidonkarvaisen hohteen, rubiinien välkkeen
-samettitaustaa vastaan, safiirien syvänsiniset säteet sulautuneina
-ympäröivien timanttien hehkuun: kaikkia näitä vivahteita vahvisti
-ja syvensi niiden erilainen asettamistapa. Kivien hehku lämmitti
-Lilyn suonia kuin viini. Täydellisemmin kuin mikään muu maailmassa
-ne olivat sen elämän vertauskuvana, johon hän pyrki, elämän, jonka
-jokainen yksityiskohta olisi jalokivellä koristettu.
-
-"Ah, Lily, katsopas tuota riippuvaa timanttia -- se on suuri
-kuin lautanen! Kuka sen on mahtanut antaa?" Miss Farish kumartui
-likinäköisesti tarkastamaan siinä olevaa nimikorttia. "_Mr. Simon
-Rosedale_. Mitä, tuoko hirveä mies? Ah, niin -- minä muistan, hän on
-Jackin ystävä, ja luulen, että serkku Gracen oli kutsuttava hänet,
-mutta hänestä on varmaankin ollut vastenmielistä antaa Gwenin ottaa
-vastaan sellainen lahja häneltä."
-
-Lily hymähti. Hän epäili rouva Van Osburghin vastenmielisyyttä,
-mutta tiesi kyllä, että Miss Farishin tapana oli sovittaa oma, hieno
-tuntemistapansa henkilöihin, jotka olivat siitä aivan vapaat.
-
-"No hyvä, jollei Gwen välitä käyttää sitä, niin hän voi sen aina
-vaihtaa johonkin muuhun", huomautti hän.
-
-"Aha, tässä on vielä somempaa", jatkoi Miss Farish. "Varmaankin
-on henkilö, joka sen on valinnut, nähnyt siitä erikoista vaivaa.
-Mikä nimi siinä on? Percy Gryce? Aha, silloin ei ole ihmekään!" Hän
-hymyili merkitsevästi asettaessaan kortin paikoilleen. "Tietystikin
-olet kuullut, että hän on hyvin kiintynyt Evie Van Osburghiin?
-Serkku Grace on siitä niin mielissään -- se on täydellinen romaani!
-Percy Gryce tapasi Evien ensi kerran Dorseteilla vasta kuusi viikkoa
-sitten. Se onkin mahdollisimman sopiva avioliitto Evielle. En
-tarkoita rahoja -- niitä hänellä kyllä on yllin kyllin -- mutta hän
-on sellainen rauhallinen koti-ihminen, ja Percy Gryce näyttää olevan
-juuri samaa maata, niin että he ovat kuin luodut toisilleen."
-
-Lily seisoi tuijottaen ajatuksissaan valkoiseen safiiriin, joka
-oli samettialustalla. Evie Van Osburgh ja Percy Gryce? Nuo nimet
-välähtelivät hänen aivojensa läpi, herättäen hänessä hilpeyttä. _Evie
-Van Osburgh?_ Tuo nuorin, vantterin, hidasälyisin niistä neljästä
-hidasälyisestä ja vantterasta tyttärestä, jotka rouva Van Osburgh
-oli "sijoittanut" yksitellen olemassalon kadehdittavan onnellisiin
-komeroihin. Oi niitä onnellisia tyttöjä, jotka saavat kasvaa
-äidinrakkauden turvissa! Järkevinkin tyttö saattaa laskea väärin, kun
-hänen omat etunsa ovat kysymyksessä; hän saattaa antaa liian paljon
-perään jonakin hetkenä ja paeta liian kauas seuraavana, tarvitaan
-äidin erehtymätöntä tarmoa ja huolenpitoa saattaakseen tyttärensä
-turvallisesti rikkaaseen ja mukavaan elämään.
-
-Lilyn mielenkeveys haihtui pian, kun hänet taas valtasi
-epäonnistumisen tunne. Elämä oli liian typerää, liian erehtyväistä!
-Miksi piti Percy Grycen miljoonien yhtyä toiseen suureen omaisuuteen,
-miksi tuon tytön tantturan piti joutua valta-asemaan, jota hän ei
-koskaan osaisi käyttää?
-
-Näistä mietteistä hänet herätti tutunomainen kosketus hänen
-käsivarteensa ja käännettyään päätään hän näki Gus Trenorin
-vieressään. Hän tunsi pientä kiusaantumisen tapaista: mikä oikeus
-Gus Trenorilla oli koskettaa häntä? Onneksi oli Gerty Farish mennyt
-seuraavan pöydän luo ja he olivat yksin.
-
-Trenor, frakkipuvussaan uljaamman näköisenä kuin koskaan ja aika
-tavalla hääjuominkien liikuttamana, tuijotti häneen peittelemättömällä
-mielihyvällä.
-
-"Kautta taivaan, Lily, te olette lumoava!" Hän oli huomaamatta
-alkanut puhutella Lilyä ristimänimeltään eikä tällä ollut ollut
-koskaan sopivaa tilaisuutta korjata sitä. Sitäpaitsi hänen
-seurapiirissään kaikki miehet ja naiset kutsuivat toisiaan
-ristimänimeltään, vain Trenorin suusta tuolla tuttavallisuuden
-osoituksella oli epämiellyttävä merkitys.
-
-"No niin", jatkoi Trenor hilpeydessään yhä huomaamatta Lilyn
-kiusaantumista, "oletteko miettinyt, millaisia koristeita aiotte
-hankkia huomenna Tiffanyltä? Minulla on taas teille shekki
-taskussani, ja tätä menoa jatkuu vielä pitkältäkin!"
-
-Lily loi häneen pelästyneen katseen. Trenor puhui kovemmin kuin
-tavallisesti, ja huoneeseen alkoi tulla ihmisiä. Mutta kun hän näki,
-etteivät he olleet vielä kuulomatkan päässä, mielihyvän tunne sai
-hänet valtoihinsa.
-
-"Toinenko voitto-osuus?" kysyi hän hymyillen ja meni Trenoria
-lähemmäksi, jotteivät muut kuulisi.
-
-"No, ei aivan: möin nousun vallitessa ja voitin teille neljä tuhatta.
-Se ei ole mikään huono alku, eihän? Otaksun teidän alkavan luulla,
-että olette aika näppärä keinottelija. Ja ehkä te ette pidä vanhaa
-Gus-parkaa sellaisena peloittavana aasina kuin jotkut pitävät."
-
-"Pidän teitä ystävistä kilteimpänä, mutta nyt en voi teitä tässä
-asianmukaisesti kiittää."
-
-Lilyn katse korvasi kädenpuristuksen, jota Trenor olisi vaatinut,
-jos he olisivat olleet yksin -- miten iloinen Lily oli, etteivät
-he olleet yksin! Tuo uutinen täytti hänet innolla, jonka aiheuttaa
-fyysillisen kivun äkillinen lakkaaminen. Maailma ei ollut sittenkään
-niin typerä ja erehtyväinen: silloin tällöin tuli onnen muru
-onnettomimmankin osaksi. Tuo ajatus sai hänen henkensä liikkeelle:
-hänelle oli kuvaavaa, että pieni onnenpotkaus antoi siivet kaikille
-hänen toiveilleen. Hän rupesi heti miettimään, ettei Percy Gryce
-ollut auttamattomasti menetetty, ja hän hymyili ajatellessaan,
-minkä melun saisi aikaan, kun hän valloittaisi hänet takaisin Evie
-Van Osburghilta. Mitä edellytyksiä sellaisella tyhmeliinillä olisi
-hänen rinnallaan, jos hän vain ponnistaisi voimansa? Hän katsahti
-ylös toivoen saada nähdä vilahduksen Grycestä, mutta hän huomasikin
-sen sijaan kiiltävänaamaisen Mr. Rosedalen, joka oli pujahtanut
-väkijoukon läpi puoleksi liehittelevän, puoleksi tungettelevan
-näköisenä.
-
-Lily käänsi äkkiä katseensa jälleen Trenoriin, jolle jo suoritettu
-kiitollisuuden osoitus ei näyttänyt antaneen täydellistä hyvitystä,
-jota Lily oli tarkoittanut.
-
-"Vähät kiitoksista -- en niistä välitä, mutta mielelläni haluaisin
-sanoa teille pari sanaa silloin tällöin", mutisi Trenor. "Luulin
-teidän aikovan viettää meillä koko syksyn, ja viime kuukautena olen
-teitä kovasti pitänyt silmällä. Miksette voi palata Bellomontiin
-tänä iltana? Olemme aivan yksin ja Judy on äreä kuin karhu. Tulkaa
-ratoksemme. Jos suostutte, niin saatan teidät automobiililla ja
-te voitte soittaa palvelustytöllenne, että hän tuo kapineenne
-kaupungista ensi junalla."
-
-Lily pudisti päätään ikäänkuin mitä viehkeimmin valittaen. "Toivon,
-että voisin -- mutta se on aivan mahdotonta. Tätini on tullut
-kaupunkiin ja minun täytyy olla hänen kanssaan seuraavat päivät."
-
-"Olen nähnyt teitä paljon vähemmän kuin silloin, kun te olitte Judyn
-ystävä", jatkoi hän tietämättään tungettelevasti.
-
-"Kun minä olin Judyn ystävä? Enkö muka enää olekaan hänen ystävänsä?
-Te totta totisesti puhutte aivan päättömiä! Jos olisin aina
-Bellomontissa, niin te väsyisitte minuun paljon pikemmin kuin Judy
--- mutta tulkaa katsomaan minua tätini luo, kun tulette ensi kerran
-kaupunkiin; silloin saamme puhua rauhassa ja te voitte neuvoa minua
-sijoittamaan edullisimmin rahani."
-
-Viimeisten kolmen tai neljän viikon aikana hän oli todellakin
-ollut poissa Bellomontista sillä tekosyyllä, että hänen oli
-välttämättömästi noudatettava muita kutsuja.
-
-Lilyn ehdotus ei näyttänyt niinkään tyydyttävän Trenoria kuin hän oli
-toivonut, ja Trenorin kulmakarvat yhä rypistyivät hänen sanoessaan:
-"En tiedä, voinko luvata teille uutta voitto-osuutta joka päivä.
-Mutta on eräs asia, jonka te voitte tehdä minulle, nimittäin se,
-että olette hieman kohtelias Rosedalelle. Judy on luvannut kutsua
-hänet päivällisille, kun tulemme kaupunkiin, mutta hän ei millään
-suostu kutsumaan häntä Bellomontiin, ja jos te sallitte minun tuoda
-hänet nyt luoksenne, niin asia olisi toinen. En luule, että löytyy
-kahtakaan naista, jotka olisivat puhutelleet häntä tänään, ja voin
-sen sanoa teille, että hän on mies, jonka puhutteleminen maksaa kyllä
-itsensä."
-
-Miss Bart teki kärsimättömän liikkeen, mutta tukahdutti sanat, jotka
-näyttivät seuraavan sitä. Tämä oli sittenkin odottamattoman helppo
-keino kuitata laskunsa; ja eikö hänellä ollut omasta puolestaan syytä
-toivoa olevansa kohtelias Mr. Rosedalelle?
-
-"No, tuohan hänet kaikin mokomin", sanoi hän hymyillen, "ehkä minäkin
-hyödyn hänestä omaan laskuuni."
-
-Trenor pysähtyi äkkiä ja loi häneen katseen, joka sai hänet
-punastumaan.
-
-"Minä sanon, tehän tiedätte -- olkaa hyvä ja muistakaa, että hän on
-menestyvä mies", sanoi Trenor. Ja naurahtaen kääntyi Lily avoimeen
-ikkunaan päin, jonka lähellä he seisoivat.
-
-Tungos huoneessa oli lisääntynyt, ja Lily halusi tilaa ja raitista
-ilmaa. Sitä hän löysi terassilta, missä oli vain muutamia miehiä
-paperosseja poltellen ja likööriä maistellen, kun hajanaisia pareja
-kulki aukkopaikan yli syksyn värittämille kukkaistarhan reunamille.
-
-Lilyn ilmaantuessa tuli eräs mies tupakoitsijoiden joukosta häntä
-kohti, ja hän huomasi edessään Seldenin. Sitä hämminkiä, jota tämän
-läheisyys aina aiheutti, lisäsi lievä pelon tunne. He eivät olleet
-tavanneet tuon sunnuntaisen kävelyretken jälkeen Bellomontissa, ja
-tuo episoodi oli vielä niin elävästi Lilyn mielessä, että hän saattoi
-tuskin luulla, ettei Selden muistaisi sitä yhtä hyvin. Mutta tämän
-tervehtiminen ilmaisi vain tyydytystä, jota jokainen sievä nainen
-odottaa kuvastuvan miehen katseessa; ja tämä huomio, niin vähän kuin
-se miellyttikin hänen turhamaisuuttaan, rauhoitti hänen hermojaan.
-Mietittyään, miten päästä pakoon Trenoria ja tunnettuaan epämääräistä
-pelkoa Rosedalen tapaamisesta, oli mieluista tavata ihminen, jonka
-kanssa hänellä oli niin paljon keskinäistä ymmärtämystä.
-
-"Sepä oli onni", sanoi Selden hymyillen. "Ihmettelin juuri, enkö
-saisi puhua sanaakaan kanssanne ilman erikoista retkeä. Tulin Gerty
-Farishin kanssa ja lupasin pitää huolta siitä, ettei hän myöhästyisi
-junasta, mutta olenpa varma siitä, että hän vielä hakee lohdutusta
-tunteilleen häälahjoista. Hän näyttää pitävän niiden lukua ja arvoa
-nuoren parin epäitsekkään kiintymyksen ilmaisuna."
-
-Hänen äänessään ei ollut jälkeäkään hämmennyksestä ja kun hän puhui,
-nojaten kevyesti ikkunanpieltä vastaan ja antaen katseensa levätä
-Lilyn katseessa ja nauttien kursailematta tämän sulosta, tunsi
-Lily pientä mielipahan vilahdusta, että Selden oli mennyt pois,
-yrittämättä palauttaa samanlaista suhdetta, missä he olivat toisiinsa
-ennen heidän viimeistä puheluaan keskenään. Lilyn turhamaisuutta
-loukkasi Seldenin avoin hymyily. Hän halusi olla hänelle jotakin
-enempää kuin kauneustajuntaa tyydyttävä sievä nainen, ohimenevä
-silmien ja aivojen ilo; ja tuo kaipaus ilmeni hänen äänessään.
-
-"Ah", sanoi hän, "minä kadehdin Gertyä, jolla on kyky antaa
-runollisuutta rumille ja jokapäiväisille laitteillemme! En ole
-koskaan enää saanut takaisin itsekunnioitustani sen jälkeen kuin te
-osoititte minulle, miten köyhiä ja mitättömiä minun pyyteeni olivat."
-
-Tuskin olivat nuo sanat lausutut, kun hän totesi niiden huonon
-vaikutuksen. Näytti olevan hänen kohtalonsa, että hän esiintyi
-huonoimmassa valossa Seldenille.
-
-"Luulin päinvastoin", vastasi Selden kevyesti, "olleeni
-välikappaleena osoittamaan, että ne olisivat teille tärkeämpiä kuin
-mikään muu."
-
-Oli kuin Lilyn olemuksen innon olisi äkkiä lamauttanut äkillinen
-este, joka ajoi sitä takaisin itseensä. Hän katsoi Seldeniin
-avuttomana kuin pelästynyt lapsi: hänen todellinen itsensä, jonka
-Selden kykeni vetämään esille syvyyksistä, oli niin tottunut
-kulkemaan yksin!
-
-Lilyn avuttomuus kosketti Seldenissä, kuten tavallisesti, myötätunnon
-salaista kieltä. Hänelle ei olisi merkinnyt mitään se huomio, että
-hänen läheisyytensä teki Lilyn loistavammaksi, mutta tämä epäröinnin
-välähdys, jonka hän yksin saattoi aiheuttaa, näytti yhä enemmän
-asettavan hänet erikoisasemaan hänen suhteensa.
-
-"Ainakaan ette voi ajatella mitään pahempaa minusta kuin mitä
-sanotte!" huudahti Lily naurahtaen, mutta värisevällä äänellä;
-mutta ennenkuin Selden ennätti vastata, keskeytti heidän alkavan
-keskinäisen ymmärtämyksensä äkkiä Gus Trenorin ja Mr. Rosedalen
-läheneminen.
-
-"Hitto vieköön, Lily, luulen teidän antaneen minulle lähtöpassin:
-Rosedale ja minä olemme tähystelleet teitä kaikkialta!"
-
-Hänen äänessään oli aviomiehen tuttavallisuuden sävy: Miss Bart luuli
-huomanneensa Rosedalen vilkuttaneen ymmärtäväisesti silmää, ja se
-ajatus teki tämän yhä vastenmielisemmäksi hänelle.
-
-Lily vastasi hänen syvään kumarrukseensa hieman nyökäyttämällä
-päätään, sitäkin ylenkatseellisemmin, kun hän huomasi Seldenin
-hämmästyvän siitä, että Rosedale kuului hänen seurapiiriinsä.
-Trenor oli kääntynyt pois ja hänen seuralaisensa seisoi yhä Miss
-Bartin edessä, huomaavaisena ja odottavana, huulensa jo valmiina
-hymyilemään, kaikelle, mitä ikinä Miss Bart sanoisikaan, ja täysin
-tietoisena siitä etuoikeudesta, että hänet nähdään Miss Bartin
-seurassa.
-
-Se hetki kysyi tahtia, nopeaa aukon yli kulkemista. Mutta Selden yhä
-nojasi ikkunaa vastaan, kohtauksen erillisenä tarkastelijana, ja
-hänen tarkastelunsa lumouksen alaisena Lily tunsi olevansa voimaton
-käyttämään hyväkseen tavallista taitoaan. Pelko, että Selden epäilisi
-hänen puutteen pakottamana turvautuvan Rosedalen tapaiseen mieheen
-esti hänet lausumasta tavallisia kohteliaisuuksia. Rosedale seisoi
-yhä hänen edessään odottavan näköisenä, ja Miss Bart katsoi häneen
-hiljaa.
-
-Rosedale punastui vähitellen, muuttaen jalkaa, hypisteli
-kömpelötekoista mustaa helmeä kaulaliinallaan ja sipaisi
-hermostuneesti viiksiään; sitten, silmäillen Miss Bartia, hän
-vetäytyi takaisin ja, luoden syrjäsilmäyksen Seldeniin, hän sanoi:
-"Kautta sieluni, moista en ole koskaan nähnyt! Onko tämä Benedickissä
-asuvan räätälinne viimeistä työtä? jos on, niin ihmettelen, etteivät
-kaikki toisetkin naiset tee myöskin häneltä tilauksiaan!"
-
-Sanat olivat jyrkkänä vastakohtana Lilyn vaikenemiselle, ja hän
-näki äkkiä, että hänen oma menettelynsä oli antanut niille niiden
-pontevuuden. Tavallisessa puheessa ne olisivat voineet jäädä
-huomaamatta, mutta seuratessaan hänen pitkää vaitioloaan ne saivat
-erikoisen merkityksen. Hän tunsi katsomattaankin, että Selden oli
-heti käsittänyt sen ja yhdistäisi tuon vihjauksen Lilyn käynnin
-kanssa hänen luonaan. Tuo tietoisuus lisäsi hänen kiihtymystään
-Rosedalea kohtaan, mutta myöskin hänen tunnettaan, että nyt, jos
-koskaan, oli tilaisuus tehdä hänet suopeaksi, niin vastenmielistä
-kuin se olikin Seldenin läsnäollessa.
-
-"Miten te tiedätte, etteivät toiset naiset tee tilauksiaan
-räätälilläni?" kysyi Lily vastaan. "Näettehän, etten pelkää antaa
-hänen osoitettaan ystävilleni!"
-
-Lilyn katse ja ääni sulki Rosedalen niin täydellisesti tähän
-etuoikeutettuun piiriin, että hänen pienet silmänsä ilmaisivat
-kiitollisuutta ja ymmärtäväinen hymy kohotti hänen viiksiään.
-
-"Ette totta totisesti!" selitti Rosedale. "Te antaisitte heille koko
-varustukset ja sittenkin voittaisitte kilpanelistyksessä!"
-
-"Ah, se on teiltä hyvin kiltisti tehty ja olisi vieläkin kiltimpää,
-jos huolehtisitte minut johonkin rauhalliseen sopukkaan ja
-toimittaisitte minulle jotakin viatonta juotavaa, ennenkuin meidän
-kaikkien on rynnättävä junalle."
-
-Lily kääntyi puhuessaan poispäin antaen hänen tallustella rinnallaan
-terassille kokoontuneiden ryhmien sivuitse, kun jokainen hermo
-hänessä värähti tietoisena siitä, mitä Selden mahtoi ajatella tuosta
-kohtauksesta.
-
-Mutta huolimatta siitä, että hän tunsi mieliapeutta asioiden
-nurinkurisuudesta, ja jutteli kevyesti Rosedalen kanssa, kolmas
-ajatus pysyi itsepintaisesti: hän ei aikonut olla yrittämättä
-saada ilmi, mikä Percy Grycen jutussa oli totta. Sattuma tai ehkä
-tämän oma päätös oli pitänyt heidät erillään Bellomontista lähdön
-jälkeen. Mutta Miss Bart oli kyllin kokenut saamaan mahdollisimman
-paljon aikaan odottamattomasta, ja muutamien viimeisten minuuttien
-ilkeät tapahtumat -- juuri sen hänen elämänsä puolen ilmaiseminen
-Seldenille, jonka hän tahtoi häneltä salata enimmän -- lisäsivät
-hänen ikäväänsä saada suojaa, päästä sellaisista nöyryyttävistä
-mahdollisuuksista. Mika tahansa määrätty tilanne olisi siedettävämpi
-kuin tämä sattumien sysiminen, niin että hän sai olla varuillaan
-kaikkia elämän mahdollisuuksia vastaan.
-
-Sillä välin oli yleistä lähtötouhun tuntua ilmassa, ikäänkuin jos
-yleisö olisi tehnyt lähtöä päänäyttelijöiden jättäessä näyttämön.
-Mutta jäljellejääneistä ryhmistä ei Lily voinut huomata ei Gryceä
-eikä nuorinta Miss Van Osburghia. Se että molemmat livahtaisivat
-hänen käsistään, vihlaisi pahaenteisesti hänen mieltään, ja hän
-ihastutti Mr. Rosedalen ikihyväksi ehdottamalla, että he suuntaisivat
-kulkunsa kasvihuoneisiin talon ulompaan päähän. Niissä huoneissa,
-joiden läpi he kulkivat, oli juuri kylliksi jäljellä ihmisiä, jotta
-heidän kulkunsa yhdessä herätti huomiota, ja Lily tiesi, että
-häntä seurasivat ilvehtivät ja kysyvät katseet, jotka näkivät yhtä
-selvästi hänen välinpitämättömyytensä kuin hänen seuralaisensa
-tyytyväisyyden. Hän vähät välitti tällä hetkellä, jos hänet nähtiin
-Rosedalen seurassa: kaikki hänen ajatuksensa olivat keskittyneet
-hänen etsintänsä esineeseen. Tämä ei kuitenkaan ollut löydettävissä
-kasvihuoneista, ja Lily, jonka sydäntä kouristi epäonnistumisen
-äkillinen varmuus, aikoi juuri livistää pakoon haitallista
-seuralaistaan, kun he kohtasivat rouva Van Osburghin palavissaan
-ja hengästyneenä, mutta säteillen velvollisuutensa täyttämisen
-tietoisuutta.
-
-Hän katseli heitä hetkisen suopeana ja ajatuksettomana kuten
-ainakin väsynyt emäntä, jolle hänen vieraansa ovat käyneet pelkiksi
-panoraaman hyöriviksi pisteiksi; sitten hänen huomionsa sai äkkiä
-määrätyn suunnan ja hän tarttui Miss Bartiin kuten ainakin hyvään
-uskottuun.
-
-"Lily rakas, minulla ei ole ollut aikaa puhua sanaakaan kanssasi ja
-nyt luulen sinun olevan vapaan. Oletko nähnyt Evietä? Hän on etsinyt
-sinua kaikkialta: hän halusi uskoa sinulle pienen salaisuutensa;
-mutta otaksun, että olet sen jo arvannut. Kihlausta ei julaista
-ennenkuin ensi viikolla -- mutta kun sinä olet niin hyvä ystävä
-Mr. Grycen kanssa, niin he molemmat toivoivat, että sinä saisit
-ensimmäisenä tietää heidän onnestaan."
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Rouva Penistonin nuoruudessa oli tapana muuttaa kaupunkiin
-lokakuussa. Sentähden Viidennellä avenuella olevan asunnon
-ikkunaluukut avattiin kuun 10:nnen päivän tienoilla, ja pronssiin
-valetun Kuolevan Gladiaattorin silmät alkoivat salongin ikkunasta
-jälleen pitää vahtia tuolle vielä autiolle valtakadulle.
-
-Kaksi ensimmäistä viikkoa palaamisensa jälkeen rouva Peniston
-omisti kotoisille puuhille kuten uskovaiset uskonnollisille
-hartaudenharjoituksille. Hän nuuski talonsa joka sopen yhtä tarkasti
-kuin tutkitaan omantunnon sopukat, aina kellarin ja hiilisäiliön
-pohjia myöten, ja koko talo peitettiin kuohuvaan saippuavaahtoon.
-
-Taloushommat olivat tällä asteella, kun Miss Bart saapui iltapäivällä
-Van Osburghien häistä. Matka kaupunkiin ei ollut omansa viihdyttämään
-hänen hermojaan. Vaikka Evie Van Osburghin kihlaus oli vielä
-virallisesti salainen, tiesivät siitä jo kuitenkin lukemattomat
-perheen läheiset ystävät, ja palaavat vieraat tekivät kautta koko
-junan vihjauksia ja ennakkopäätelmiä. Lily oli sillä hetkellä
-tietoinen siitä, mikä osa tuli hänelle näistä vihjauksista. Hän
-tunsi tilanteen herättämän hilpeyden tarkan laadun. Se siekailematon
-muoto, jonka hänen ystäviensä leikinlasku sai, sisälsi äänekkään
-iloitsemisen sellaisista asiainsotkeutumisista. Lily tiesi kyllin
-hyvin, miten käyttäytyä vaikeissa tilanteissa. Hänellä oli
-hiuskarvalleen täsmällinen tapa toimia voiton ja tappion välillä:
-jokaisen luovimisen toimitti ilman ponnistuksia hänen käytöstapansa
-loistava huolettomuus. Mutta hän alkoi tuntea asennon tuottamaa
-pingoitusta; vastavaikutus oli nopeampaa, ja hän liukui syvään
-itsensä halveksimiseen.
-
-Kuten hänelle kävi aina, purkautui hänen moraalinen
-vastenmielisyytensä fyysillisesti inhoon ympäristöään kohtaan.
-Hänen mielensä nousi rouva Penistonin mustan pähkinäpuukaluston
-rehentelevää rumuutta, eteishallin tiilikivien hiottua siloutta ja
-huonekalujen kiilloituksesta lähtenyttä hajua kohtaan, joka kohtasi
-häntä ovella.
-
-Portaissa ei ollut vielä mattoja ja matkalla huoneeseensa hänen
-tiensä tukki vaahtotulva. Nostaen heimojaan hän vetäytyi sivulle
-kärsimättömin elein ja tällöin hänen mieleensä johtui olleensa jo
-kerran ennen samassa tilanteessa, vaikka toisessa paikassa. Hänestä
-tuntui kuin laskeutuisi hän jälleen portaita Seldenin huoneesta,
-ja katsoessaan alas huomauttaakseen saippuaveden hoivaamisesta
-hän sai vastaansa samanlaisen tuijotuksen, joka oli kerran ennen
-uhmannut häntä samanlaisissa oloissa. Benedickin siivoojamuija
-se kyynäspäihinsä nojaten tutki häntä samalla häikäilemättömällä
-uteliaisuudella, päästäen hänet ilmeisesti yhtä vastahakoisesti
-kulkemaan ohi. Tässä tapauksessa Miss Bart oli kuitenkin omalla
-pohjallaan.
-
-"Ettekö näe, että haluan päästä ohi? Väistäkää sankoanne, olkaa
-hyvä", sanoi hän terävästi.
-
-Nainen ei näyttänyt kuulevan. Sitten hän anteeksi pyytämättä tempasi
-sankonsa ja lennätti märän lattiaharjan porraspäädyn yli, tuijottaen
-Lilyyn, kun tämä kulki ohi. Oli sietämätöntä, että rouva Peniston
-piti tuollaisia talossaan; ja Lily päätti huoneeseensa astuessaan,
-että nainen saisi lähtöpassit samana iltana.
-
-Rouva Peniston ei kuitenkaan ollut tällä hetkellä tekemässä
-vastaväitteitään: aamusta varhain hän oli ollut palvelustyttönsä
-kanssa tarkastelemassa turkiksiaan, mikä puuha muodosti huippukohdan
-taloudenpidon uudistusdraamassa. Illalla Lily huomasi myöskin
-olevansa yksin, sillä hänen tätinsä, joka söi harvoin päivällistään
-kaupungilla, oli noudattanut erään käymäseltään kaupungissa olevan
-Van Alstyne-serkun kutsua. Talo oli luonnottomassa puhtauden
-ja järjestyksen tilassaan synkkä kuin hauta, ja kun Lily meni
-vastajärjestettyyn häikäisevän puhtaaseen salonkiin, tunsi hän
-ikäänkuin hänet olisi elävänä haudattu rouva Penistonin elämäntavan
-tukehduttavaan ahtauteen.
-
-Tavallisesti hän koetti karttaa kotona olemista noina suursiivouksen
-aikoina. Mutta tässä tapauksessa eri syyt olivat saattaneet hänet
-kaupunkiin, etupäässä se seikka, että hän oli saanut vähemmän kutsuja
-kuin tavallisesti syksyksi. Hän oli niin kauan tottunut kulkemaan
-yhdeltä maatilalta toiselle, kunnes lupa-ajan päättyminen sai hänet
-palaamaan kaupunkiin, että hänelle sattunut loma-aika sai hänet
-tuntemaan, että hänen suosimisensa oli vähenemässä. Oli käynyt, kuten
-hän oli sanonut Seldenille -- ihmiset olivat väsyneet häneen. He
-toivottaisivat hänet kyllä tervetulleeksi uudessa asemassa, mutta
-Miss Bartina he tunsivat hänet ulkoa. Hän tunsi itsekin itsensä ulkoa
-ja oli kyllääntynyt tuohon vanhaan juttuun. Oli hetkiä, jolloin hän
-kaipasi sokeasti jotain erilaista, outoa, etäistä ja koettelematonta;
-mutta hänen mielikuvituksensa ulommaisinkaan ala ei kyennyt
-esittämään hänen totuttua elämäänsä uudessa valossa. Hän ei voinut
-kuvitella itseään muualla kuin salongissa levittämässä hienoutta ja
-loistoa kuten kukka levittää tuoksua.
-
-Kun sillävälin lokakuu kului, oli hänellä kaksi vaihtoehtoa: joko
-palata Trenorien luo tai mennä tätinsä luo kaupunkiin. Vieläpä
-lokakuisen New Yorkin masentava synkkyys ja rouva Penistonin
-asunnon aina haitallinen siistiminen tuntui hänestä paremmalta kuin
-se mikä häntä odotti Bellomontissa, ja hänellä oli sankarillisen
-alistuvaisuuden ilme, kun hän ilmoitti aikovansa jäädä tätinsä luo
-koko lupa-ajaksi.
-
-Tämänluontoiset uhraukset otetaan joskus vastaan yhtä sekavin
-tuntein kuin mikä ne on aiheuttanutkin; ja rouva Peniston huomautti
-uskotulle palvelijalleen, että jos kerran jonkun sukulaisen piti
-olla hänen apunaan sellaisina kiireellisinä aikoina (vaikkakin
-häntä oli jo neljäkymmentä vuotta pidetty pätevänä valvomaan omien
-antimiensa ripustamista), niin hänelle totta totisesti olisi Miss
-Grace sopivampi kuin Miss Lily. Grace Stepney oli eräs serkku
-mukiinmenevine tapoineen ja harrastuksineen, joka pistäytyi rouva
-Penistonin luo, kun Lily söi päivällisensä liian säännöllisesti
-ulkona; joka pelasi bézique'ä, pani paikoilleen auenneita "silmiä",
-luki ääneen kuolinilmoituksia Times'ista ja rehellisesti ihaili
-salongin verhojen purppuranpunaista satiinia, ikkunalla olevaa
-kuolevaa gladiaattoria ja Niagaraa esittävää maalausta, mitkä
-edustivat Mr. Penistonin vaatimattoman elämän taiteellista
-ylellisyyttä.
-
-Rouva Penistonia ikävystytti tuo moitteeton sukulainen kuten
-sellaisten palvelusten vastaanottajaa tavallisestikin henkilö, joka
-niitä suorittaa. Hän piti paljon enemmän uhkeasta ja itsenäisestä
-Lilystä, joka ei osannut erottaa virkkausneulan toista päätä
-toisesta, ja joka usein loukkasi hänen tuntehikkaisuuttaan
-ehdottamalla, että salonki laitettaisiin toiseen kuntoon. Mutta
-kun oli etsittävä hävinneitä pyyheliinoja tai neuvoteltava siitä,
-tarvitsivatko portaat uudet matot, oli Gracen arvostelu tosin
-terveempi kuin Lilyn mainitsemattakaan sitä, että viimeksimainittua
-harmitti tuo iankaikkinen siistiminen ja saippuan holvuu, ikäänkuin
-talo pysyisi puhtaana itsestään.
-
-Istuen salongin kynttilän lohduttomassa valossa -- rouva Peniston
-ei koskaan sytyttänyt lamppuja, jollei ollut seuraa -- Lily näytti
-odottavan oman kuvansa ilmaantuvan himmeänä ja keski-ikäisenä kuten
-Grace Stepneyn. Lakattuaan huvittamasta Judy Trenoria ja hänen
-ystäviään hänen olisi vaivuttava huvittamaan rouva Penistonia;
-minne hän katsoikaan, hän näki vain tulevaisuuden toisten oikkujen
-palveluksessa, ei koskaan oman intomielisen yksilöllisyytensä
-turvaamisen mahdollisuutta.
-
-Ovikellon soitto, joka tuntui räikeältä tyhjässä talossa, herätti
-hänet äkkiä tajuamaan ikävyytensä katkeruuden. Oli kuin viime
-kuukauden koko kyllääntyminen olisi saavuttanut huippukohtansa tämän
-loppumattoman illan tyhjyydessä. Jospa edes tuo soitto tarkoitti
-kutsua ulkomaailmasta -- olettamalla, että häntä sinne vielä
-haluttiin!
-
-Hetken kuluttua ilmaantui palvelija ilmoittamaan, että eräs henkilö
-pyytää tavata Miss Bartia, ja Lilyn vaatiessa lähempiä tietoja, hän
-lisäsi:
-
-"Se on rouva Haffen; hän ei halua ilmaista asiaansa."
-
-Lily, jolle tuo nimi ei ilmaissut mitään, avasi oven ja sisään astui
-nainen rypistyneessä päähineessä ja seisoi kuin kiinninaulattuna
-kattolampun alla. Varjostamaton valo valaisi tutunomaisesti
-hänen rokonarpisia kasvojaan ja punertavaa päänahkaansa, joka
-kuumotti oljenvärisen ohuen tukan alta. Lily katsoi hämmästyneenä
-siivoojamuijaan.
-
-"Haluatteko puhutella minua?" kysyi Lily.
-
-"Sanoisin teille mielelläni pari sanaa, neiti." Ääni ei ollut
-riitaa- eikä rauhaarakentava: se ei ilmaissut mitään puhujan
-asiasta. Siitä huolimatta jokin varovaisuusvaisto sai Lilyn
-vetäytymään pois palvelijattaren kuuluvilta.
-
-Hän antoi rouva Haffenille merkin seurata häntä salonkiin ja sulki
-oven heidän jälkeensä.
-
-"Mitä te haluatte?" tiedusteli hän.
-
-Siivoojanainen seisoi, kuten sellaisten ihmisten on tapana,
-käsivarret käärittyinä shaaliinsa. Hän otti esille pienen nipun, joka
-oli kääritty sanomalehtipaperiin.
-
-"Minulla on täällä jotakin, jota te varmaankin näkisitte mielellänne,
-Miss Bart." Hän lausui nimen epämiellyttävästi painostaen, ikäänkuin
-se seikka, että hän tiesi sen, olisi osaltaan syynä hänen täällä
-oloonsa. Lilystä tuo äänensävy kuulosti uhkaukselta.
-
-"Oletteko löytänyt jotain minulle kuuluvaa?" kysyi hän, ojentaen
-kätensä.
-
-Rouva Haffen vetäytyi takaisin.
-
-"No, jos siksi tulee, niin arvelen, että se on minun yhtä paljon kuin
-jonkun muunkin", vastasi hän.
-
-Lily katsoi häneen kiusaantuneena. Hän oli nyt varma siitä, että
-kävijän eleet tarkoittivat uhkausta; mutta koska hän oli kokenut
-sellaisissa asioissa, oli hänen kokemuksessaan jotakin, joka valmisti
-häntä arvioimaan tämän kohtauksen tarkkaa merkitystä. Hän tunsi
-kuitenkin, että sen täytyi päättyä niin pian kuin mahdollista.
-
-"En ymmärrä; jollei tuo käärö ole minun, niin miksi te pyritte
-puheilleni?"
-
-Vaimo ei ollut milläänkään koko kysymyksestä. Hän oli ilmeisesti
-valmistautunut vastaamaan siihen, mutta, kuten sen säätyiset ihmiset
-yleensä, hänen oli mentävä pitkä matka takaisinpäin alkaakseen, ja
-vasta hetkisen oltuaan ääneti hän vastasi: "Mieheni oli Benedickin
-talonmiehenä tämän kuun ensimmäiseen päivään. Sen jälkeen hän ei ole
-saanut mistään työtä."
-
-Lily ei virkkanut mitään ja vaimo jatkoi: "Se ei ollut ensinkään
-meidän syymme: isännöitsijä halusi tuota paikkaa eräälle
-suosikilleen, ja meidät ajettiin pois kimpsuinemme kampsuinemme hänen
-oikkunsa tähden. Minä sairastelin kauan viime talvena ja leikkauskin
-oli tehtävä, niin että kaikki säästömme meni suihin; ja minä saan
-lapsineni kovat kokea, kun Haffen on niin kauan ollut ilman ansiota."
-
-Hän oli siis loppujen lopuksi tullut vain pyytämään Miss Bartia
-hommaamaan paikkaa hänen miehelleen tai luultavammin pyytämään häntä
-puhumaan hänen puolestaan rouva Penistonille. Lilyn ulkomuodosta
-saattoi päättää, että hän sai aina, mitä tahtoi, niin että häntä
-voi käyttää puolestapuhujana, ja tyynnyttyään ensi pelostaan hän
-turvautui sovinnaiseen lauseeseen:
-
-"Olen pahoillani, että olette ollut niin ikävässä asemassa", sanoi
-hän.
-
-"Niin on oltu, neiti, eikä leikki ole vielä lopussa. Jos vain
-saisimme toisen hyvän paikan, -- mutta isännöitsijä on meille
-sydämetön. Se ei ole meidän syy, ei sitte likikään, mutta --"
-
-Nyt loppui Lilyn kärsivällisyys. "Jos teillä on jotakin sanottavaa
-minulle --" tokaisi hän väliin.
-
-Tämä kiihoitti eukon puhetulvaa.
-
-"Onpa on, neiti. Kyllä siihenkin tullaan", hän sanoi. Hän pysähtyi
-hetkiseksi, katsoen Lilyyn, ja jatkoi sitten hajanaisesti kertovalla
-äänellä: "Benedickissä ollessamme siivosin muutamien herrojen
-huoneita, viimeksi tein suursiivouksen lauantaisin. Jotkin herrat
-saivat hirveästi kirjeitä: sellaista kirjeiden siivoa en ole ikinä
-nähnyt. Niiden suuret paperikorit olivat kukkuroillaan ja paperit
-putosivat lattialle. Ei ne niistä paljoa pitäneet lukua. Muutamat
-ovat pahempia kuin toiset. Mr. Selden, Mr. Lawrence Selden, se oli
-niitä huolellisimpia: poltti kirjeensä talvella ja leikkeli ne
-säpäleiksi kesällä. Mutta joskus hän sai niin paljon, että sitoi ne
-yhteen nippuun, kuten toisetkin tekivät ja repäisi sen yhdellä kertaa
--- kas tässä."
-
-Puhuessaan hän oli irroittanut nauhan käärön ympäriltä ja veti esille
-yhden kirjeen, jonka hän asetti pöydälle, joka oli Miss Bartin ja
-hänen itsensä välillä. Kuten hän oli sanonut, oli kirje repäisty
-kahtia, mutta nopein liikkein hän asetti reväistyt päät yhteen ja
-silitti sivun.
-
-Lilyn valtasi suuttumus. Hän tunsi hämärästi olevan tekeillä jotakin
-halpamaista -- sellaista halpamaista, josta ihmiset kuiskuttelevat,
-mutta jonka hän ei koskaan ollut ajatellut koskevan itseään. Hän
-peräytyi osoittaen liikkeellään inhoa, mutta tuon peittymisen ehkäisi
-eräs äkillinen huomio: kynttilän valossa hän oli tuntenut kirjeen
-käsialan. Se oli suurta ja hajanaista ja siinä oli jotain miehekästä,
-joka vain heikosti salasi sen vapisevaa heikkoutta, ja raskaalla
-kädellä piirretyt sanat sattuivat Lilyn korviin ikäänkuin hän olisi
-kuullut niiden puhuvan.
-
-Aluksi hän ei oivaltanut tilanteen koko merkitystä. Hän ymmärsi
-vain, että hänen edessään oli Bertha Dorsetin kirjoittama kirje
-ja osoitettu otaksuttavasti Lawrence Seldenille. Siinä ei ollut
-päivämäärää, mutta musteen tuoreus osoitti, että se oli jokseenkin
-äskettäin kirjoitettu. Rouva Haffenin kädessä oleva paketti sisälsi
-epäilemättä useita samanlaisia kirjeitä -- tusinan verran, kuten Lily
-päätti sen paksuudesta. Kirje oli lyhyt, mutta ne muutamat sanat,
-jotka olivat osuneet hänen silmiinsä, ennenkuin hän tiesi niitä
-lukevansa, kertoivat pitkää juttua -- juttua, jolle kirjoittajan
-tuttavat olivat viimeisen neljän vuoden aikana nauraneet ja
-kohauttaneet olkapäitään, pitäen sitä vain yhtenä seuraelämän
-komedian lukemattomista "hauskoista jutuista". Nyt näki Lily asian
-toisen puolen, ulkokuoren tuliperäisen alapuolen, jonka yli arvelu
-ja vihjaus liukui niin kevyesti, kunnes ensimmäinen kuilu muutti
-heidän kuiskutuksensa huudoksi. Lily tiesi ettei seuraelämä kosta
-mitään niin ankarasti kuin sitä, että se on antanut suojeluksensa
-niille, jotka eivät ole osanneet käyttää sitä hyväkseen. Eikä
-tässä tapauksessa tarvinnut epäillä, miten asia päättyisi. Lilyn
-maailmankäsityksen mukaan mies oli vaimonsa käytöksen ainoa tuomari:
-nainen teknillisesti epäilyksen yläpuolella, kun hänellä oli
-miehensä hyväksymisen, taikkapa vain välinpitämättömyyden suoja.
-Mutta George Dorsetin luontoiselta mieheltä ei voinut ajatellakaan
-anteeksiantoa -- hänen vaimonsa kirjeiden omistaja saattoi yhdellä
-kosketuksella murskata koko tämän elämän. Ja millaisiin käsiin Bertha
-Dorsetin salaisuus oli joutunut! Hetken ajan toi sattuman ironia
-Lilyn vastenmielisyyteen epämääräisen voitonriemun tunteen. Mutta
-vastenmielisyys voitti -- koko hänen vaistomainen vastustuskykynsä,
-taipumuksensa, kasvatuksensa, sokeat, perinnäiset epäröimiset
-nousivat tuota toista tunnetta vastaan. Hänestä tuntui kuin olisi hän
-saanut pahan tartunnan.
-
-Hän astui poispäin, ikäänkuin päästäkseen mahdollisimman kauas tuosta
-vieraasta. "En tiedä mitään näistä kirjeistä", hän sanoi; "en käsitä,
-miksi olette ne tuonut tänne."
-
-Rouva Haffen tuijotti häneen lujasti. "Sanon teille, neiti, miksi.
-Toin ne teille myytäviksi, koskei minulla ole muuta keinoa saada
-rahaa, ja jollemme huomisiltaan maksa vuokraamme, niin meidät
-ajetaan ulos. En ole koskaan tehnyt ennen mitään täntapaista ja jos
-puhuisitte Mr. Seldenille tai Mr. Rosedalelle, että Haffen saisi
-takaisin paikkansa Benedickissä -- näinhän, minä teidän puhuvan Mr.
-Rosedalen kanssa portaissa tuona päivänä, jolloin te tulitte Mr.
-Seldenin asunnosta --"
-
-Veri nousi Lilyn poskille. Nyt hän ymmärsi -- rouva Haffen luuli
-hänen olevan kirjeiden kirjoittajan. Vihansa ensi puuskassa hän
-oli soittaa ja käskeä naisen ulos, mutta eräs hämärä mielijohde
-pidätti häntä. Seldenin nimen mainitseminen oli herättänyt uusia
-ajatuksia. Bertha Dorsetin kirjeet eivät olleet hänelle mitään
--- menkööt ne sinne, minne sattuma ne vie! Mutta Selden oli
-auttamattomasti kietoutunut niiden kohtaloon. Miehet eivät paha
-kyllä kärsi paljoa sellaisesta ilmitulosta, ja tällä hetkellä tuo
-aavistus, joka oli tuonut Lilyn tietoisuuteen kirjeiden sisällön,
-oli saanut ilmi, että ne olivat hartaita pyyntöjä -- yhä toistuvia,
-mikä siis osoitti, ettei niihin oltu vastattu -- uudistamaan suhde,
-jonka aika oli nähtävästi höllentänyt. Yhtä kaikki se seikka,
-että kirjeet olivat voineet joutua vieraisiin käsiin, syyttäisi
-Seldeniä huolimattomuudesta, koska maailma pitää sitä vähimmän
-anteeksiannettavana.
-
-Jos Lily punnitsi kaikkea tätä, niin tapahtui se tiedottomasti:
-hänellä esiintyi tietoisesti vain se tunne, että Selden varmaankin
-haluaisi hävittää kirjeet ja että Lilyn itsensä oli siis päästävä
-niiden omistajaksi. Tämän ajatuksen takana ei ollut enää mitään
-muuta. Hänen aivojensa läpi välähti kuitenkin ajatus palauttaa tuo
-paketti Bertha Dorsetille ja siten saada valtit käteensä, mutta tämä
-ajatus johti kuiluihin, joilta hän peräytyi häpeissään.
-
-Sillä välin oli rouva Haffen huomattuaan pian Lilyn epäröinnin jo
-avannut käärön ja asettanut sen sisällön pöydälle. Joka kirje oli
-paikkailtu yhteen ohuilla paperiliuskoilla. Muutamat olivat pieninä
-siepaleina, toiset vain repäisty kahtia. Vaikka niitä ei ollutkaan
-monta, peittivät ne näin levitettyinä pöydän melkein kokonaan. Lilyn
-katse sattui sanaan siellä täällä -- sitten hän sanoi matalalla
-äänellä: "Mitä te vaaditte näistä?"
-
-Rouva Haffen punehtui tyydytyksestä. Oli selvää, että nuori
-vallasnainen oli pahasti pelästynyt, ja rouva Haffenissa oli muijaa
-käyttämään mahdollisimman paljon tuollaista pelkoa hyväkseen. Jo
-etukäteen nauttien helpommasta voitosta kuin mitä hän oli osannut
-odottaa hän mainitsi hyvin suuren summan.
-
-Mutta Miss Bart ei näyttänyt olevankaan niin helppo saalis kuin olisi
-voinut odottaa hänen varomattomasta alkamisestaan. Hän kieltäytyi
-maksamasta mainittua summaa ja hetken epäröityään hän tarjosi puolet
-siitä.
-
-Rouva Haffen jähmettyi. Hänen kätensä hamuili levitettyjä kirjeitä ja
-hiljalleen niitä kosketellen hän näytti aikovan panna ne uudelleen
-kääreeseen.
-
-"Arvaan niiden olevan suurempiarvoisia teille, neiti, kuin minulle,
-mutta köyhällä on oikeus elää yhtä hyvin kuin rikkaalla", huomautti
-hän sukkelasti.
-
-Lilyn valtasi pelko, mutta tuo tarkoittelu vahvisti hänen
-vastustustaan.
-
-"Erehdytte", sanoi hän välinpitämättömästi. "Olen tarjonnut
-korkeimman summan, minkä suostun maksamaan kirjeistä, mutta lienee
-muitakin keinoja, miten saada ne."
-
-Rouva Haffen kohotti epäilevästi katseensa: hän oli liian kokenut
-ollakseen tietämättä, että puuhassa, johon hän oli antautunut,
-oli yhtä suuria vaaroja kuin oli palkintokin siitä, ja hän oli
-suunnitellut valmiiksi koko kostokoneiston, minkä yksikin tämän
-nuoren naisen sana saattoi panna liikkeeseen.
-
-Hän vei shaalinsa nurkan silmilleen ja mutisi sen takaa, ettei
-koituisi mitään hyvää siitä, että on kova köyhälle, mutta ettei hän
-puolestaan ollut koskaan ennen sekaantunut sellaisiin puuhiin ja
-että kaikki, mitä hänen ja Haffenin kunnia kristittyinä vaati, oli,
-etteivät kirjeet saaneet kulkea kauemmaksi.
-
-Lily seisoi liikkumatta, pysytellen muijasta niin etäällä kuin
-hiljaapuhuminen sen suinkin salli. Ajatus käydä kauppaa kirjeillä oli
-hänelle sietämätön, mutta hän tiesi, että rouva Haffen korottaisi
-heti alkuperäistä vaatimustaan, jos hän osoittaisi horjumisen
-merkkiä; hän tiesi vain, että ovi oli lopullisesti sulkeutunut ja
-että hän seisoi yksin käärö kädessä.
-
-Hänellä ei ollut minkäänlaista aikomusta lukea kirjeitä, jopa rouva
-Haffenin likaisen sanomalehtikääreen avaaminen olisi näyttänyt
-hänestä arvoa-alentavalta. Mutta mitä aikoi hän tehdä sen sisällöllä?
-Kirjeiden saajan tarkoitus oli ollut hävittää ne, ja Lilyn
-velvollisuus oli panna toimeen hänen aikomuksensa. Hänellä ei ollut
-oikeutta säilyttää niitä -- se olisi ollut samaa kuin vähentää sen
-ansion merkitystä, että hän oli ottanut ne huostaansa. Mutta miten
-hävittää ne niin tehokkaasti, ettei tarvinnut enää pelätä niiden
-joutuvan tuollaisiin käsiin? Rouva Penistoninin salongin tulisija oli
-kielletty pyhättö: siellä, kuten lampuissakin, sytytettiin valkea
-vain kun oli vieraita.
-
-Miss Bart kääntyi viemään kirjeitä ylös, kun hän kuuli avattavan
-ulko-ovea ja hänen tätinsä astui salonkiin. Rouva Peniston oli
-pieni pönäkkä nainen, jonka värittömillä kasvoilla oli ryppyjä.
-Hänen harmaa tilkkansa oli kammattu huolellisesti ja hänen pukunsa
-näytti erittäin uudelta, mutta kuitenkin hieman vanhamuotiselta. Hän
-kävi aina mustissa: Lily ei ollut nähnyt häntä koskaan muuten kuin
-kiiltävään mustaan haarniskoituna, jalassa pienet paksut kengät ja
-näyttäen aina olevan valmiina matkalle; hän ei kuitenkaan koskaan
-lähtenyt.
-
-Hän tarkasteli salonkia pikkuseikkoja myöten tottunein katsein. "Näin
-valoviirun erään luukun alitse; on ihmeellistä, etten saa tuota
-naista koskaan oppimaan vetämään niitä täysin alas."
-
-Korjattuaan tuon vian hän istuutui erään kiilloitetun
-purppuranpunaisen nojatuolin reunalle; rouva Peniston istui aina
-siten, ei koskaan koko tuolilla. Sitten hän käänsi katseensa Miss
-Bartiin.
-
-"Näytät väsyneeltä, hyvä ystävä; luulen, että se johtuu
-häärasituksista. Cornelia Van Alstyne ei osannut puhua muusta kuin
-häistä. Molly oli siellä. Ja Gerty Farish juoksi heti luoksemme
-kertomaan meille niistä. Minusta on omituista, että ne tarjosivat
-meloneja ennen _consomméta:_ hääaamiaisten on aina alettava
-_consommélla_. Molly ei pitänyt morsiamen puvuista. Hän oli kuullut
-Julia Melsonilta, että ne maksavat kolme sataa dollaria kappale,
-mutta siltä ne eivät näyttäneet. Olen iloinen, että päätit olla
-rupeamatta morsiustytöksi: lohenvärinen varjostin ei olisi sopinut
-sinulle."
-
-Rouva Peniston kuunteli mielellään pienimpiäkin yksityisseikkoja
-juhlallisuuksista, joihin hän ei ollut ottanut osaa. Mikään ei
-ollut saanut häntä niihin ponnistuksiin ja väsymykseen, joka olisi
-seurauksena Van Osburghin häistä, mutta niin suuri oli hänen
-mielenkiintonsa niihin, että kuultuaan niistä kaksi selontekoa hän
-nyt valmistautui houkuttelemaan esille kolmatta veljentyttäreltään.
-Lily oli kuitenkin ollut valitettavan välinpitämätön panemaan
-mieleensä juhlamenojen erikoisseikkoja. Häneltä oli jäänyt
-huomaamatta rouva Van Osburghin leningin väri eikä voinut
-myöskään sanoa, käytettiinkö hääpöydässä vanhoja Van Osburghien
-sèvresporsliineja; rouva Peniston huomasi, sanalla sanoen, että häntä
-saattoi käyttää enemmän kuuntelijana kuin kertojana.
-
-"Lily, en todellakaan käsitä, miksi vaivauduit menemään häihin, kun
-et kerran muista, mitä tapahtui tai ketä näit siellä. Kun minä olin
-tyttönä, säilytin aina jokaisen päivällisen ruokalistan, jolle oli
-käsketty, ja kirjoitin osanottajien nimet takasivulle, enkä koskaan
-heittänyt pois kotiljonkirusettejani setäsi kuolemaan saakka, jolloin
-näytti sopimattomalta pitää niin paljon värillisiä esineitä talossa.
-Minulla oli niitä muistaakseni laatikollinen, ja vieläkin voin sanoa,
-missä tanssiaisissa minkin olen saanut. Molly Van Alstyne muistuttaa
-minua siinä iässä, on ihmeellistä, miten hän huomaa asiat. Hän pystyi
-kertomaan äidilleen tarkoin, minkä kuosinen morsiamen leninki oli, ja
-me tiesimme heti, että se oli tilattu Paquinilta."
-
-Rouva Peniston nousi äkkiä, ja läheten kelloa, jonka päällä oli
-kypäriniekka Minerva, hän vetäisi pitsinenäliinansa kypärin ja sen
-silmikon välitse.
-
-"Tiesinhän sen -- palvelustyttö ei koskaan pyyhi sitä!" huudahti
-hän voitonriemuisena huomatessaan nenäliinalla pienen pölypilkun;
-sitten hän jatkoi istuuduttuaan jälleen: "Mollyn mielestä rouva
-Dorset oli ollut häissä parhaiten puettu. En epäilekään, ettei hänen
-pukunsa olisi ollut kallisarvoisin, mutta sopuli- ja _point de
-Milan_-yhdistelmää en voi täysin sulattaa. Näyttää siltä, että hän on
-löytänyt Pariisista uuden räätälin, joka suvaitsee ottaa tilauksen
-vastaan vain, kun hänen asiakkaansa on kuluttanut koko päivän hänen
-kanssaan hänen Neuillyssä olevassa huvilassaan. Hän sanoo, että hänen
-täytyy tutkia tilaajan kotioloja -- merkillinen järjestelmä, totta
-vie! Mutta rouva Dorset kertoi siitä Mollylle itse; hän sanoi huvilan
-olleen täynnä mitä erinomaisimpia tavaroita ja hän oli todellakin
-pahoillaan, kun oli lähdettävä. Molly ei sanonut hänen koskaan ennen
-olleen sievemmän näköinen; hän oli peloittavan sukkela ja sanoi
-toimittaneensa Evie Van Osburghin ja Percy Grycen toisilleen. Hänellä
-näyttää tosiaankin olevan suuri vaikutus nuoriin miehiin. Hänen
-mielenkiintonsa kuuluu nyt kohdistuvan nuoreen Silverton-houkkioon,
-joka on ollut Carry Fisherin kukitettavana ja pelannut niin
-kauheasti. No niin, Evie on todellakin kihloissa: rouva Dorset on
-hommannut kaiken ja Grace Van Osburgh on seitsemännessä taivaassa --
-hän oli ehkä menettänyt toivonsa saada Evie naimisiin."
-
-Rouva Peniston pysähtyi taas, mutta tällä kertaa hänen tarkastelunsa
-ei kiintynyt huonekaluihin, vaan veljentyttäreensä.
-
-"Cornelia Van Alstyne oli niin hämmästynyt: hän oli kuullut, että
-sinä aikoisit naimisiin nuoren Grycen kanssa. Hän tapasi Wetherallit
-juuri, kun he olivat saapuneet Bellomontista ja Alice Wetherall oli
-aivan varma, että tapahtui kihlaus. Hän kertoi kaikkien luulleen
-Mr. Grycen rientäneen kaupunkiin sormuksen hakuun, kun hän lähti
-odottamatta eräänä aamuna."
-
-Lily nousi ja meni oveen päin.
-
-"Luulen, että olen väsynyt, lienee parasta mennä vuoteeseen", sanoi
-hän, ja rouva Peniston oli Lilyä suudellessaan hajamielisen näköinen,
-koska hän huomasi äkkiä, että herra Peniston vainajan muotokuvan
-jalusta ei ollut suorassa sen edessä olevan sohvan kanssa.
-
-Omassa huoneessaan hän sytytti kaasuliekin ja katseli uuniin päin.
-Se oli yhtä kiiltävä kuin salongin uunikin, mutta täällä hän ainakin
-saattoi huoleti polttaa joitakin papereja tarvitsematta pelätä
-tätinsä moitteita. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä, vaan vaipuen
-tuolille katseli väsyneesti ympärilleen. Hänen huoneensa oli suuri
-ja mukavasti kalustettu -- se oli köyhän Grace Stepneyn kateuden ja
-ihailun esine, -- mutta verrattuna niiden vierashuoneiden loistoon,
-joissa Lily oli kuluttanut niin monta viikkoa, se näytti synkältä
-kuin vankila. Mikä ero tämän huoneen ja sen sisustuksen taipuisan
-eleganssin välillä, jota hän oli suunnitellut itselleen -- asunto,
-joka voittaisi hänen tuttaviensa asuntojen konstikkaan ylellisyyden
-sen taiteellisen maun kautta, jossa hän tunsi olevansa heitä
-ylempänä; jonka jokainen vivahdus ja piirre yhtyisi lisäämään hänen
-kauneuttaan ja antamaan viehätystä hänen joutohetkilleen! Tuota
-fyysillisen rumuuden kiusaavaa tunnetta tehosti vielä hänen henkinen
-lamaantumisensa, niin että tuon häntä kiusaavan kaluston jokainen
-esine näytti hänestä sitäkin suututtavammalta.
-
-Hänen tätinsä sanat eivät olleet ilmaisseet hänelle mitään, mutta ne
-olivat saattaneet näkemään Bertha Dorsetin hymyilevänä, liehakoituna,
-voitokkaana, saattaen itsensä naurunalaiseksi liehittelyillään,
-jotka jokainen heidän pikku ryhmänsä jäsen käsitti. Naurettavuuden
-ajatus sattui syvemmälle kuin mikään muu tunne: Lily tiesi vihjaavan
-puheentavan jokaisen käänteen, jotka saattoivat nylkeä uhrinsa verta
-vuodattamatta. Hän nousi ja otti kirjeet. Hän ei aikonut hävittää
-niitä enää: sen aikomuksen tekivät tyhjäksi rouva Penistonin sanat.
-
-Hän meni sillä välin kirjoituspöytänsä luo ja sytyttäen kynttilän
-hän kääri ja sinetöi paketin. Sitten hän avasi vaatesäiliön pienen
-laatikon ja pani kirjeet sinne. Tällöin hän tunsi ironian vivahdusta,
-muistaessaan, että oli velkautunut Gus Trenorille voidakseen ostaa ne.
-
-
-
-
-X.
-
-
-Syksy kului yksitoikkoisesti. Miss Bart oli saanut kirjeen tai
-pari Judy Trenorilta, joka torui häntä siitä, ettei hän palannut
-Bellomontiin; mutta hän vastasi vältellen viitaten siihen, että hänen
-oli oltava tätinsä luona. Todellisuudessa häntä kuitenkin hirveästi
-ikävystytti yksinäinen olonsa rouva Penistonin kanssa, ja vain se
-vaihtelu, minkä tuotti hänen vasta hankitun rahansa kulutus, helpotti
-hänen synkkiä päiviään.
-
-Lily oli koko ikänsä nähnyt rahan menevän yhtä nopeasti kuin se
-tulikin, ja miten hän tekikään päätöksiään panna säästöön osan
-voitoistaan, hänellä ei valitettavasti ollut pelastavaa käsitystä
-tuhlaavaisuuden vaaroista. Hänelle tuotti suurta tyydytystä, kun
-hän tunsi, että hän ainakin muutamiksi kuukausiksi oli riippumaton
-ystäviensä hyväntekeväisyydestä, että hän saattoi esiintyä
-tarvitsematta pelätä, että jokin tarkkanäköinen keksisi hänen
-puvussaan Judy Trenorin jälleenkiilloitettua loistoa. Se seikka, että
-raha vapautti hänet sillä hetkellä kaikista pikkuvelvoituksista,
-hämmensi hänen mielensä suuremmista, ja kun hän ei ollut koskaan
-ennen käytellyt niin suurta summaa, hänelle tuotti huvitusta sen
-tuhlaaminen.
-
-Eräässä tällaisessa tilaisuudessa, poistuessaan eräästä liikkeestä,
-jossa hän oli ollut tunnin ajan keskustelemassa eräästä hyvin
-upeasta ja taidokkaasta matka-arkusta, hän törmäsi yhteen Miss
-Farishin kanssa, joka tuli samaan laitokseen yksinkertaisesti
-vain korjuuttamaan kelloaan. Lily oli harvinaisen hyveellisellä
-tuulella. Hän oli päättänyt lykätä matka-arkun oston siksi, kunnes
-hän olisi saanut laskun uudesta oopperapuvustaan, ja tuo päätös teki
-hänet paljon rikkaammaksi kuin liikkeeseen astuessaan. Tällaisessa
-itseensätyytyväisessä mielentilassa hän katseli myötätunnolla muita,
-ja hän säpsähti, kun hänen ystävänsä näytti niin alakuloiselta.
-
-Kävi ilmi, että Miss Farish tuli erään hyväntekeväisyysseuran
-komitean istunnosta. Seuran tarkoituksena oli hankkia mukavia
-huoneistoja lukuhuoneineen ja muine nykyaikaisine mukavuuksineen,
-joissa virassa olevat nuoret naiset löytäisivät kodin ollessaan
-vapaana työstään tai levon tarpeessa, ja ensimmäisen vuoden
-tilikertomus osoitti niin surkean pientä tulopuolta, että Miss
-Farish, joka oli vakuutettu asian tärkeydestä, tunsi itsensä
-verrattain masentuneeksi. Lilyn tunne-elämä ei ollut kohdistunut
-toisista huolehtimiseen ja häntä usein ikävystyttivät ystävättärensä
-filantroopiset ponnistelut, mutta tänään hänen nopea kuvittelukykynsä
-kiintyi vastakohtaan, mikä oli hänen oman asemansa ja jonkun Gertyn
-holhokin aseman välillä. Nämä holhokit olivat naimattomia naisia,
-kuten hänkin; muutamat ehkä sieviä, muutamat ilman piirtoakaan hänen
-hienommasta tunneherkkyydestään. Hän kuvitteli itsensä viettämässä
-samanlaista elämää kuin hekin -- elämää, jossa työn suoritus näytti
-yhtä synkältä kuin epäonnistuminen -- ja tuo ajatus sai hänen
-myötätuntonsa hereille. Matka-arkun hinta oli yhä hänen taskussaan;
-ja vetäen taskustaan pienen kullatun kukkaron, hän pisti aika summan
-Miss Farishin käteen.
-
-Tätä työtä seurannut tyydytys olisi riittänyt innokkaimmallekin
-moralistille. Lily tunsi heränneen itsessään hyväntekeväisyysvaistoja
-ja tämä synnytti hänessä mielenkiintoa omaan itseensä: hän ei
-ollut koskaan ennen ajatellut tehdä hyvää maailmalle, jonka
-omistamista hän niin usein oli uneksinut, mutta nyt oli antelias
-hyväntekeväisyys avartanut näköpiiriä. Sitäpaitsi hän jonkin
-hämärän johdonmukaisuuslain kautta tunsi, että hänen hetkellinen
-jalomielisyyspuuskansa hyvitti kaiken edellisen tuhlaavaisuuden.
-Miss Farishin hämmästys ja kiitollisuus vahvisti tätä tunnetta, ja
-Lily erosi hänestä tuntien itsekunnioitusta, jota hän luonnollisesti
-erehtyi pitämään epäitsekkyyden hedelmänä.
-
-Tähän aikaan hän sai myöskin kutsun viettää kiitosviikkoa
-Adirondacksin leirissä. Tuo kutsu olisi vuotta aikaisemmin herättänyt
-hänessä epäröintiä, koska viikon, vaikkakin se oli rouva Fisherin
-suunnittelema, näkyväisenä toimeenpanijana oli eräs hämärää
-syntyperää oleva nainen, jolla oli kesyttömät yhteiskunnalliset
-pyrkimykset ja jonka tuttavuutta Lily oli tähän saakka karttanut.
-Nyt hän oli kuitenkin taipuvainen yhtymään rouva Fisherin
-katsantokantaan, ettei ollut väliä, kuka järjesti viikon, kunhan
-se vain oli hyvin järjestetty. Ja hyvin järjestäminen oli rouva
-Wellington Bryn vahva puoli. Jolleikaan seura ollut yhtä valittua
-kuin keittiö, oli rouva Bryllä ainakin se tyydytys, että hän saattoi
-ensi kerran esiintyä seuraelämän luetteloissa yhden tai kahden
-huomattavan nimen ohella; näistä oli etusijassa tietenkin Miss Bartin
-nimi. Tuota nuorta naista kohteli hänen emäntäväkensä vastaavalla
-huomaavaisuudella, ja hän oli siinä mielentilassa, jolloin nuo
-huomaavaisuudet otetaan vastaan, tulivatpa ne miltä taholta tahansa.
-Rouva Bryn ihailu oli kuvastin, jossa Lilyn itseensätyytyväisyys
-löysi jälleen kadotetun ääriviivansa. Ei mikään hyönteinen ripusta
-pesäänsä puihin niin hauraasti kuin ne, jotka tahtovat tukea
-inhimillisen turhamaisuuden painoa, ja tunne siitä, että oli tärkeä
-henkilö vähäpätöisten joukossa, riitti palauttamaan Miss Bartin
-vallan tietoisuuden. Näiden ihmisten huomaavaisuus osoitti, että hän
-yhä vielä merkitsi jotain siinä maailmassa, johon he pyrkivät, ja hän
-ei voinut olla tuntematta jonkinlaista iloa huomatessaan, että hän
-teki heihin vaikutuksen hienoudellaan ja ylemmyydellään.
-
-Ehkä hänen mielihyvänsä johtui kuitenkin enemmän kuin hän itsekään
-tiesi retkeilyn fyysillisestä kehoituksesta, äkillisen kylmyyden ja
-kovan harjoituksen vaikutuksesta ja ruumiin totuttamisesta talvisten
-metsien vaikutuksiin. Hän palasi kaupunkiin tuntien nuorentumisen
-hehkua, raikkaampaa väriä poskillaan, tuoresta joustavuutta
-lihaksissaan. Tulevaisuus näytti olevan täynnä epämääräisiä
-lupauksia, ja kaikki hänen pelkonsa näyttivät häipyvän näköpiirin taa.
-
-Muutamia päiviä hänen tulonsa jälkeen hän sai epämieluisan
-yllätyksen. Mr. Rosedale tuli vieraisille. Hän tuli aikaan, jolloin
-teepöytä on vielä valmiina tuttavallisesti odottaen vieraita takan
-ääressä, ja hänen esiintymistapansa osoitti, että hän oli valmis
-omaksumaan tilaisuuden tarjoaman tuttavallisuuden sävyn.
-
-Lily, joka epämääräisesti tunsi, että Rosedalen ilmaantuminen oli
-jossakin yhteydessä hänen omien onnellisten yrittelyjensä kanssa,
-koetti antaa hänelle sellaisen vastaanoton kuin hän odotti, mutta
-Rosedalen nerokkuuden laadussa oli jotakin, joka viilensi hänen
-omaansa, ja hän tiesi, että jokainen heidän seurustelunsa askel oli
-uusi erehdys.
-
-Mr. Rosedale, joka löysi pian mukavan olon läheisellä tuolilla
-ja maisteli teetään arvostelevasti huomauttaen: "Teidän pitäisi
-maistaman, mitä minun miespalvelijani valmistaa, saadaksenne
-jotakin oikein hyvää," näytti olevan aivan tietämätön siitä
-vastenmielisyydestä, mikä piti Lilyä kylmän jäykkänä toisella puolen
-pöytää. Ehkä Lilyn tapa pitää itseään loitolla viehätti hänen kaiken
-harvinaisen ja saavuttamattoman kokoilun intohimoaan. Hän ei antanut
-millään tavoin tuntea sitä ja näytti voivan omalla käytöstavallaan
-korvata kaiken sen helppouden, mikä puuttui Lilyn käytöstavasta.
-
-Rosedalen käynnin tarkoitus oli pyytää Miss Bartia aitioonsa
-oopperan avajaisillaksi, ja nähdessään hänen epäröivän hän sanoi
-vakuuttavasti: "Rouva Fisher tulee, ja lisäksi olen saanut
-lupautumaan erään teidän sokean ihailijanne, joka ei ikinä antaisi
-anteeksi minulle, jollette lupaa tulla."
-
-Kun Lily pysyi äänettömänä, lisäsi hän tuttavallisesti hymyillen:
-"Gus Trenor on luvannut tulla kaupunkiin asioille. Luulen, että ilo
-saada nähdä teitä veisi hänet koko joukon pitemmälle."
-
-Miss Bart tunsi vastenmielisyyttä: oli jo kyllin epämieluista kuulla
-nimeään rinnastettavan Trenorin nimen kanssa, ja Rosedalen huulilta
-tuo vihjaus oli erikoisen vastenmielistä.
-
-"Trenorit ovat parhaita ystäviäni -- minun mielestäni me kulkisimme
-kaikki pitkän matkan tavataksemme toisiamme", sanoi hän, koettaen
-päästä asiasta valmistamalla uutta tietä.
-
-Hänen vieraansa hymy tuli yhä tuttavallisemmaksi. "No, en ajatellut
-rouva Trenoria tällä hetkellä -- sanotaan, ettei Gus tee sitä
-aina, kuten tiedätte." Sitten, hämärästi tuntien, ettei hän ollut
-koskettanut oikeaa kieltä, hän lisäsi koettaen huvittaa Lilyä: "Miten
-ovat asiat luonnistaneet Wall Streetillä? Gus on kuulemma voittanut
-teille sievän summan viime kuussa."
-
-Lily laski alas teekannun nopeasti. Hän tunsi käsiensä vapisevan ja
-pani ne polvilleen tukeakseen niitä; mutta hänen huulensa vapisivat
-myöskin ja hetken ajan hän pelkäsi, että vapiseminen ilmenisi hänen
-äänestäänkin. Hän puhui kuitenkin täysin keveässä äänilajissa.
-
-"Niin, minulla oli hieman rahaa sijoitettavana, ja Mr. Trenor, joka
-auttaa minua näissä asioissa, neuvoi minua sijoittamaan sen valtion
-obligatsioneihin eikä hypoteekkikiinnityksiin kuten tätini asiamies
-tahtoo. Sitäkö te kutsutte onnen potkaukseksi?"
-
-Lily hymyili hänelle nyt vuorostaan siten höllittäen asentonsa
-jäykkyyttä ja sallien Rosedalen astua askeleen eteenpäin
-tuttavallisuutta kohti. Suojeleva vaisto antoi hänelle aina voimaa
-menestyksellisesti salaamaan, eikä hän käyttänyt ensi kertaa
-kauneuttaan kääntämään pois huomiota epämukavasta keskusteluaiheesta.
-
-Kun Mr. Rosedale lähti, oli hän saanut myöntymyksen kutsuunsa ja hän
-tunsi yleensä käyttäytyneensä harkitulla tavalla, joka edisti hänen
-asiaansa. Hän oli aina osannut mielestään suhtautua hyvin naisiin,
-ja se kopea tapa, millä Miss Bart oli (kuten Rosedale olisi sanonut)
-"tullut linjalle", vahvisti hänen luottamustaan omaan kykyynsä
-käsitellä tuota oikullista sukupuolta. Miss Bart oli ilmeisesti
-hermostunut, ja Mr. Rosedale ei häikäillyt käyttää hyväkseen
-hänen hermostuneisuuttaan, jollei hän muuten päässyt edistymään
-seurustelussaan hänen kanssaan.
-
-Hän jätti Lilyn inhon ja pelon valtaan. Näytti uskomattomalta,
-että Gus Trenor olisi puhunut hänestä Rosedalelle. Kaikista
-vioistaan huolimatta Trenoria suojelivat hänen traditsioninsa,
-joiden rikkominen näytti sitäkin vähemmän todennäköiseltä, kun ne
-olivat niin puhtaasti vaistomaisia. Mutta Lily muisteli äkillisellä
-tuskalla, että oli juhlahetkiä, jolloin -- kuten Judy oli hänelle
-uskonut -- Gus puhui hassutuksia; jonakin sellaisena hetkenä
-tuollainen vaarallinen sana oli epäilemättä pujahtanut hänen
-huuliltaan. Mitä Rosedaleen tuli, niin hän ei ensi säikähdyksestä
-toinnuttuaan suuresti ollut huolissaan siitä, mitä johtopäätöksiä
-tämä teki. Vaikkakin hän tavallisesti oli kyllin taitava, kun hänen
-omat intressinsä olivat kysymyksessä, erehtyi hän, kuten usein
-henkilöt, joilla seuratavat ovat vaistomaisia, olettamaan, että
-kykenemättömyys tottumaan niihin nopeasti merkitsi yleistä tyhmyyttä.
-Niinpä se seikka, että Mr. Rosedalelta puuttui salonkitottumus,
-saattoi Lilyn asettamaan hänet Trenorin ja muiden tuntemiensa
-tyhmeliinien luokkaan ja otaksumaan että pikku liehakoiminen ja
-silloin tällöin hänen tarjoilujensa vastaanottaminen riittäisi
-tekemään hänet vaarattomaksi. Ei kuitenkaan ollut epäilystäkään
-siitä, että hänen kyllä sopi näyttäytyä Rosedalen aitiossa oopperan
-avajaisiltana. Ja jos kerran Judy Trenor oli luvannut ottaa tämän
-seuraelämään tänä talvena, niin saattoihan hän yhtä hyvin olla
-ensimmäisenä korjaamassa satoa.
-
-Päivän tai pari Rosedalen käynnin jälkeen Lilyn mielessä oli Trenorin
-onneton vaatimus ja hän toivoi pääsevänsä selvemmin tietämään
-tuon muutoksen oikean luonteen, joka näytti syösseen hänet hänen
-valtaansa. Mutta tämä haihtui hänen mielestään, kun hänellä oli
-epätavallista ajattelemista. Sitäpaitsi hän ei ollut nähnyt Trenoria
-Van Osburghien häiden jälkeen ja Rosedalen sanat häipyivät pian
-toisten vaikutusten tieltä.
-
-Kun tuli oopperan avajaisilta, oli hänen pelkonsa haihtunut niin
-jäljettömiin, että Trenorin yltäkylläisyyttä uhkuvan olemuksen
-näkeminen Rosedalen aition perällä herätti hänessä levollista hyvää
-tuulta. Lily ei ollut voinut oikein sulattaa välttämättömyyttä
-esiintyä Rosedalen kumppanina niin arassa tilaisuudessa, mutta olihan
-nyt häntä tukemassa hänen oman seurapiirinsä jäsen -- sillä rouva
-Fisherin seura oli tavallisesti liian sekalaista, jotta se olisi
-oikeuttanut Miss Bartin ilmaantumisen siinä seurassa.
-
-Lilyltä, joka aina mielellään näytti kauneuttaan julkisesti ja joka
-tiesi, miten puku lisäsi tänä iltana hänen viehätystään, hukkui
-Trenorin tuijotus niiden ihailevien katseiden yleiseen virtaan,
-joiden keskipisteenä hän tunsi olevansa. Ah, miten suloista oli olla
-nuori, säteilevä, tuntea solakkuuden, voiman, notkeuden, kauniiden
-piirteiden ja hyvän värin tuottamaa hehkua, tuntea nousseensa aivan
-erikoiseen asemaan tuon saavuttamattoman sulon kautta, joka on hengen
-ja neron ruumiillinen vastine!
-
-Lilyn runollista nautintoa häiritsi tällä hetkellä se matala ajatus,
-että hänen oopperapukunsa oli välillisesti maksanut Gus Trenor. Tämä
-taas puolestaan tiesi vain, ettei hän ollut koskaan elämässään nähnyt
-Lilyä viehättävämpänä, ettei koko oopperasalissa ollut hienommin
-puettua naista, ja ettei hän, jolle Miss Bart oli suonut tällaisen
-mielihyvän, ollut saanut minkäänlaista vastausta siihen katseeseen,
-jonka hän ja sadat silmäparit lähettivät Miss Bartiin.
-
-Siksi oli Lilylle epämieluisan yllättävää, kun, heidän väliajalla
-istuessaan kahdenkesken aition perällä, Trenor sanoi muitta
-mutkitta: "Katsokaas tänne, Lily! Miekkonen, ken saa joskus nähdä
-teitä. Vietän kaupungissa kolme tai neljä päivää viikossa, ja te
-tiedätte tien klubille, josta minut aina löytää, mutta te ette näytä
-muistavan minun olemassaoloani nykyään, vaikkakin haluatte käyttää
-raha-asioissa minua hyväksenne."
-
-Vaikka huomautus osoittikin ilmeisesti huonoa makua, ei siihen
-ollut sen helpompi vastata, sillä Lily tiesi vallan hyvin, ettei
-hetki ollut sopiva näyttää nyrpeää naamaa eikä hämmästyneenä
-kohauttaa kulmakarvoja, kuten hän tavallisesti teki torjuessaan
-tuttavallisuuden osoitukset.
-
-"On hyvin imartelevaa, että haluatte nähdä minua", sanoi hän koettaen
-saada kevyen äänensävyn, "mutta jollette ole merkinnyt väärin
-osoitettani, niin olisi ollut helppoa tavata minua iltapäivisin
-tätini luona -- tosiaankin, odottelinkin teitä sinne."
-
-Mutta Lily erehtyi toivoessaan taltuttavansa hänet tällä viimeisellä
-myönnytyksellä, sillä Trenor vastasi laskien alas tuttavallisesti
-kulmakarvojaan, mikä saattoi esiintymään hänet vielä typerämmän
-näköisenä: "Lempo menköön tätinne luo ja hukatkoon iltapäivänsä
-kuuntelemalla, mitä joukko toisia vekkuleja puhuu teille!
-Tiedättehän, etten ole sitä maata, että istun ihmisjoukossa ja
-pieksän kieltäni -- mieluummin olen tyyten tykkänään sellaisesta
-erilläni. Mutta miksemme voi mennä yhdessä pitämään pientä lystiä --
-kuten oli se ajeluretki Bellomontissa, kun tulitte minua hakemaan
-asemalta?"
-
-Hän nojasi epämiellyttävän läheisesti koettaen pakottaa Lilyyn tämän
-mielijohteen, ja Lily luuli tuntevansa merkitsevän tuoksun, mikä
-selitti tumman hohteen Trenorin kasvoilla ja kiiltävän kosteuden
-hänen otsallaan.
-
-Ajatus että närkästynyt vastaus herättäisi epämiellyttävän
-purkauksen, hillitsi Lilyn vastenmielisyyttä ja hän vastasi
-naurahtaen: "En oikein ymmärrä, miten voi tehdä maalaisajeluretkiä
-kaupungissa, mutta ei minua aina ympäröi ihailijalauma, ja jos
-tahdotte ilmoittaa minulle, minä iltapäivänä tulette, niin järjestän
-asiat niin, että voimme jutella rauhassa."
-
-"Viis juttelusta! Sitähän te aina sanotte", vastasi Trenor, joka ei
-ollut sutkauksissaan vaihteleva. "Sillähän te minut torjuitte Van
-Osburghin häissäkin -- mutta selvällä engelskalla se merkitsee sitä,
-että kun olette saanut minulta, mitä olette tahtonut, te haluatte
-mieluummin jotain toista seuralaista."
-
-Hän oli korottanut ääntään viime sanoilla ja Lily sävähti punaiseksi,
-mutta pysyi kuitenkin aseman herrana ja laski vakuuttavasti kätensä
-Trenorin käsivarrelle.
-
-"Älkää hullutelko, Gus; en voi sallia, että puhuttelette minua
-tuolla naurettavalla tavalla. Jos todella tahdotte tavata minua,
-niin miksemme mene jonakin iltapäivänä kävelylle Puistoon? Olen yhtä
-mieltä kanssanne, että on huvittavaa olla maalaisittain kaupungissa,
-ja jos haluatte, niin tapaan teitä siellä ja me menemme syöttämään
-oravia ja te otatte minut järvelle höyrygondooliin."
-
-Tätä sanoessaan hän hymyili, antaen katseensa levätä hänen
-katseessaan tavalla, joka katkaisi kärjen hänen pilaltaan ja teki
-Trenorin äkkiä taipuvaiseksi hänen tahtoonsa.
-
-"No hyvä, olkoon menneeksi. Tahdotteko tulla huomenna? Huomenna kello
-kolme, Mall'in päässä? Olen siellä varmasti, muistakaa se. Ettehän
-tahtonut päästä minusta, Lily?"
-
-Mutta Miss Bartin ei tarvinnut toistaa lupaustaan, sillä aition ovi
-aukeni ja sisään astui George Dorset.
-
-Trenor luovutti äreästi paikkansa ja Lily kääntyi tulijan puoleen
-säteilevä hymy huulilla. Hän ei ollut ollut puheissa Dorsetin
-kanssa sitten Bellomontin aikojen, mutta jokin tämän katseessa ja
-käyttäytymisessä ilmaisi, että hän muisti sen ystävällisen suhteen,
-joka vallitsi heidän välillään heidän viimeksi tavatessaan. Dorset
-ei ollut mies, joka helposti ilmaisi ihastuksensa: hänen pitkät
-tuhkanharmaat kasvonsa ja hajamielinen katseensa näyttivät olevan
-suljettuja liiallisilta liikutuksilta. Mutta mitä tuli Lilyn omaan
-vaikutukseen, niin hän oli siinä hyvin herkkätuntoinen ja kun hän
-teki Dorsetille tilaa ahtaassa sohvassa, oli hän varma siitä, että
-tämä tunsi hiljaista mielihyvää hänen läheisyydestään. Harvat naiset
-vaivautuivat koettamaan miellyttää Dorsetia, mutta Lily oli ollut
-hänelle ystävällinen Bellomontissa ja nytkin hänen hymyilynsä osoitti
-uudistuvaa jumalaista hyvyyttä.
-
-"No, tässä sitä ollaan taas alkamassa kuusikuukautisia naukujaisia",
-alkoi hän valittavalla äänellä. "Ei ole hituistakaan eroa tämän ja
-viime vuoden välillä, paitsi että naisilla on uudet puvut ja etteivät
-laulajat ole saaneet uusia kurkkuja. Vaimoni on musikaalinen, kuten
-tiedätte, ja pakottaa minut käymään läpi tämän kurssin joka talvi.
-Italialaisissa illoissa ei ole asiat niin hullusti, sillä ne alkavat
-myöhään, niin että on aikaa sulattaa ruokansa. Mutta kun ne esittävät
-Wagneria, niin täytyy hotkaista päivällisensä nopeasti, ja sen minä
-saan kyllä tuntea vatsassani. Kappas kun Trenor lähtee aitiosta
-odottamatta väliverhon nousemista! Oletteko koskaan tarkannut
-Trenorin syöntiä? Jos olette, niin varmaan ihmettelette, miten hän
-on elossa. Luulen hänen olevan sisältäkin nahkaa. -- Mutta minähän
-tulin teille sanomaan, että vaimoni toivoo, että tulisitte meille
-ensi sunnuntaina. Luvatkaa tulla Herran nimessä. Sinne tulee liuta
-ikävää väkeä -- intelligenssia, tarkoitan. Se on nyt hänen uusinta
-hommaansa, enkä minä tiedä varmaan, eikö se ole vielä pahempaa kuin
-musiikki. Muutamilla vieraista on pitkä tukka eivätkä he huomaa, kun
-heille tarjotaan ruokia. Seuraus siitä on, että päivällinen jäähtyy,
-ja minun vatsani ei sitä siedä. Se Silverton-aasi niitä kuljettaa
-taloon -- hän kirjoittaa runoja, kuten tiedätte, ja Berthasta ja
-hänestä on tullut hirveän hyvät ystävät. Bertha voisi kirjoittaa
-paremmin kuin yksikään heistä, jos tahtoisi, enkä minä tahdo moittia
-häntä siitä, että hän haluaa seuraansa hyväpäisiä vekkuleita;
-tahtoisin vain sanoa: 'päästäkää minut näkemästä heidän syövän!'"
-
-Tämä omituinen puhetulva saattoi Lilyn loistavalle tuulelle.
-Tavallisissa oloissa ei Bertha Dorsetin kutsussa olisi ollut
-mitään hämmästyttävää, mutta hiljainen vihamielisyys oli pitänyt
-heidät erillään. Nyt Lily tunsi sisäiseksi ihmeekseen, että hänen
-kostonhalunsa oli hävinnyt. _Jos tahdot antaa vihamiehellesi
-anteeksi, niin anna hänelle ensin läimäys_, sanoo malaijilainen
-sananlasku, ja Lily sai tuta sen totuuden. Jos hän olisi hävittänyt
-rouva Dorsetin kirjeet, niin hän olisi yhä vihannut häntä, mutta kun
-ne jäivät hänen haltuunsa, niin hänen kostonhalunsa oli tyydytetty.
-
-Hän lupasi hymyillen tulla toivoen siten pääsevänsä Trenorin
-tungettelevaisuudesta.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Sillävälin oli lupa-aika päättynyt ja sesonki alkoi. Viidennellä
-avenuella kulki joka ilta ja yö ajoneuvovirta, joka suuntautui
-Puiston puoleisiin hienoihin kaupunginosiin, missä valaistut
-ikkunat ja esiin vedetyt markiisit olivat kutsujen merkkinä.
-Toiset sivuliikennevirrat leikkasivat päävirtaa vieden ihmisiä
-teattereihin, ravintoloihin tai oopperaan. Ja rouva Peniston saattoi
-tähystyspaikastaan yläikkunan äärestä ilmoittaa tarkalleen, kun
-liikenteen tavallinen humu äkkiä kasvoi Van Osburghien tanssiaisiin
-menevistä ajoneuvoista tai kun ajoneuvojen lisääntyminen tarkoitti
-vain, että ooppera oli loppunut tai että Sherryllä oli suuret
-illalliset.
-
-Rouva Peniston seurasi sesongin kulkua yhtä kiinteästi kuin
-innokkainkin sen huvituksiin osanottaja, ja päältäkatsojana hän
-saattoi vertailla ja yleistää paremmin kuin itse osanottajat. Ei
-yksikään olisi voinut seurata tarkemmin seuraelämän kulkua tai
-erehtymättömämmin erottaa jokaisen sesongin ominaisia piirteitä: sen
-uneliaisuutta, sen liiallisuuksia, sen tanssiaisten niukkuutta, sen
-aikana tapahtuneiden avioerojen lukuisuutta. Hän piti erikoisesti
-mielessään "nousukkaiden" vikoja joita sukelsi pinnalle joka
-nousuaikana, ja hänellä oli terävä silmä näkemään heidän lopullisen
-kohtalonsa, niin että heidän näyteltyään osansa loppuun hän melkein
-aina saattoi sanoa Grace Stepneylle -- ennustustensa kuulijalle --
-että hän oli tarkalleen tiennyt, miten tulisi käymään.
-
-Erikoisesti tälle sesongille olisi rouva Penistonin mielestä ollut
-luonteenomaista se, että siinä jokainen "tunsi köyhyyttä" paitsi
-Welly Bryn herrasväki ja Simon Rosedale. Oli ollut huono syksy
-Wall Streetillä, jossa hinnat putosivat tuon rahalain mukaan, joka
-osoittaa rautatieosakkeiden ja puuvillapaalien olevan herkempiä
-toimeenpanevan mahdin vaihtumiselle kuin monen arvossapidetyn
-kansalaisen, joka on harjaantunut itsehallinnon kaikkiin etuihin.
-Sellaisetkin omaisuudet, joiden luultiin olevan riippumattomia
-markkinoista, osoittivat taipumusta riippuvaisuuteen niistä.
-
-Rikastuminen aikana, jolloin useimpien tulot vähenevät, on omansa
-herättämään kateellista huomiota; ja Wall Streetin huhujen mukaan
-Welly Bry ja Rosedale olivat keksineet tämän ihmeenteon salaisuuden.
-
-Erittäinkin Rosedale oli kaksinkertaistuttanut omaisuutensa, ja hänen
-kerrottiin ostaneen äskettäin rakennetun talon eräältä pulakauden
-uhrilta, joka vajaan kahdentoista kuukauden kuluessa oli hankkinut
-yhtä monta miljoonaa, rakentanut talon Viidennelle avenuelle,
-täyttänyt taulukokoelman vanhojen mestarien tuotteilla, kestinnyt
-siinä koko New Yorkin ja luikahti salaa pois paikkakunnalta, hänen
-velkojiensa vartioidessa vanhojen mestarien tauluja ja vieraidensa
-selittäessä toisilleen, että he olivat käyneet hänen päivällisillään
-vain nähdäkseen tauluja. Mr. Rosedale arveli menestyksensä olevan
-pysyväisempää lajia. Hän tiesi, että hänen oli kuljettava verkalleen
-ja hänen rotunsa vaistot tekivät hänet sopivaksi kestämään takaiskuja
-ja etenemään vähitellen. Mutta hän käsitti nopeasti, että sesongin
-yleinen laimeus tarjosi hänelle tavattomia etuja ja hän ryhtyi
-kärsivällisen uutterana muodostamaan taustaa kasvavalle kunnialleen.
-Hänelle oli tänä aikana arvaamattomaksi hyödyksi rouva Fisher, joka
-oli asettanut niin monta nousukasta seuraelämän näyttämölle. Mutta
-Rosedale halusi ajan pitkään yksilöllisempää ympäristöä. Hän tunsi,
-että häneltä puuttui käytöstavan vaihtelevaisuus, ja hänelle kävi yhä
-selvemmäksi, että Miss Bartilla oli juuri ne puuttuvat ominaisuudet,
-joita hänen seuraelämäkykynsä muovaileminen tarvitsi.
-
-Tällaiset erikoisseikat eivät osuneet rouva Penistonin näköpiiriin.
-Hän oli tarkka huomaamaan pikkuseikkoja etualalta ja otti paljoa
-mieluummin selvän Carry Fisherin ja Bryn herrasväen suhteista kuin
-veljentyttärensä olosta. Hänellä oli kuitenkin tiedonantajia,
-jotka olivat valmiita korvaamaan hänen tietämättömyytensä. Grace
-Stepneyn muisti oli kuin henkinen kärpäspaperi, joka kuin luonnon
-pakosta veti puoleensa kulkupuheita ja säilytti ne. Lily olisi
-hämmästynyt tietäessään, miten paljon häntä koskevia pikkuseikkoja
-oli kasaantunut Miss Stepneyn päähän. Hän oli kyllä täysin
-tietoinen siitä, että hän herätti huomaamattomassa asemassa olevien
-ihmisten mielenkiintoa, mutta hän otaksui löytyvän vain yhtä lajia
-vaatimatonta elämää ja että loiston ihailu on tuon alemman asteen
-luonnollinen ilmaus. Hän tiesi, että Gerty Farish ihaili häntä
-sokeasti, ja siksi hän otaksui, että hän herätti samoja tunteita
-Grace Stepneyssä, jonka hän luki samaan luokkaan kuin Gerty Farishin,
-mutta ilman nuoruuden ja intomielisyyden pelastavia piirteitä.
-
-Todellisuudessa nuo molemmat erosivat toisistaan yhtä paljon kuin he
-erosivat yhteisestä tarkastelunsa esineestä. Miss Farishin sydän oli
-hellien harhaluulojen lähde, Miss Stepneyn asioiden tarkka luettelo
-sellaisina kuin ne esiintyivät suhteessaan häneen. Hänellä oli
-arkatunteisuutta, joka olisi Lilystä näyttänyt koomilliselta henkilön
-taholta, jonka nenällä oli pisamia, jolla oli punaiset silmäluomet,
-joka asui täysihoitolassa ja ihaili rouva Penistonin salonkia. Mutta
-Grace paran ulkonainen ahtaus antoi sille keskitetympää sisäistä
-elämää, kuten karu maaperä saa muutamat kasvit kukkimaan runsaammin.
-Hänellä ei itse asiassa ollut abstraktista taipuvaisuutta häijyyteen:
-hän ei ollut pitämättä Lilystä siksi, että tämä oli loistava ja
-kyvykäs, vaan koska hän luuli, että Lily ei pitänyt hänestä.
-Sellaisetkin niukat kohteliaisuudet, joita Lily soi Mr. Rosedalelle,
-olisivat tehneet Miss Stepneystä hänen ystävänsä elämäniäkseen. Mutta
-miten Lily saattoi arvata, että sellainen ystävä oli huomaamisen
-arvoinen? Ja miten hän vihdoin saattoi arvata, että hän oli
-kuolettavasti loukannut Miss Stepneytä aiheuttamalla hänen kutsumatta
-jättämisensä erääseen rouva Penistonin harvoista päivälliskutsuista?
-
-Rouva Peniston ei pitänyt mielellään päivälliskutsuja, mutta
-hänellä oli korkea käsitys sukulaisvelvollisuuksista, ja Jack
-Stepneyn palattua häämatkaltaan hän tunsi velvollisuudekseen
-sytyttää salongin lamput ja tuoda parhaat hopeat esille varmoista
-säilytyspaikoistaan. Rouva Penistonin harvinaisten kutsujen edellä
-vaivattiin päiväkaudet päätä juhlan kaikilla yksityiskohdilla,
-vieraiden istumajärjestyksestä pöytäliinan laskoksiin asti ja erään
-tällaisen alustavan keskustelun kuluessa hän oli varomattomasti
-vihjannut serkulleen Gracelle, että koska päivälliskutsut olivat
-sukulaisten keskeiset, hän tulisi ottamaan niihin osaa. Viikon ajan
-oli tuo ajatus tuonut eloa Miss Stepneyn yksitoikkoisuuteen. Sitten
-hänen annettiin ymmärtää, että olisi sopivampaa, jos hän tulisi
-jonakin toisena päivänä. Miss Stepney tiesi tarkalleen, mitä oli
-tapahtunut. Lily, joka inhosi sukulaistilaisuuksia, oli vakuuttanut
-tädilleen, että "hienojen" vieraiden kutsuminen olisi enemmän nuoren
-parin mieleen, ja rouva Peniston, joka seuraelämäkysymyksissä oli
-auttamattomasti Lilyn vallassa, oli pakotettu jättämään Grace
-kutsumatta. Saattoihan Grace tulla sitäpaitsi jonakin toisena
-päivänä; miksi hän siis pitäisi itseään poiskarkoitettuna?
-
-Juuri siksi, että Miss Stepney saattoi tulla jonakin toisena
-iltana -- ja että hänen sukulaisensa tiesivät, että hänen iltansa
-olivat vapaita -- tämä tapahtuma kangasti jättiläismäisenä hänen
-näköpiirissään. Hän tiesi, että hän sai kiittää tästä Lilyä, ja
-hiljainen pahastuminen muuttui toimeliaaksi vihaksi.
-
-Rouva Peniston, jonka luokse hän oli pistäytynyt päivän tai pari
-päivälliskutsujen jälkeen, laski käsistään virkkauksensa ja kääntyi
-äkkiä tähystyspaikaltaan ikkunan äärestä.
-
-"Gus Trenor? -- Lily ja Gus Trenor?" sanoi hän kalveten niin äkkiä,
-että hänen vieraansa melkein hätääntyi.
-
-"Ah, serkku Julia... tietenkään minä en tarkoita..."
-
-"En tiedä, mitä sinä tarkoitat", sanoi rouva Peniston pelästynyt sävy
-vapisevassa äänessään. "Sellaista ei koskaan kuultu minun päivinäni.
-Ja minun oma veljentyttäreni! En ole varma, ymmärränkö sinua.
-Sanovatko ihmiset, että Trenor on rakastunut häneen?"
-
-Rouva Penistonin kauhu oli todellista. Vaikkakin hän oli harvinaisen
-tarkoin perillä seuraelämän tapahtumista, oli hän kuitenkin viaton
-kuin koulutyttö, jonka mieleen ei koskaan juolahda, että skandaalit,
-joista hän lukee oppitunneilla, toistuisivat ensimmäisellä kadulla.
-Rouva Peniston oli säilyttänyt mielikuvituksensa yhtä puhtaana kuin
-salonkinsa kaluston. Hän tiesi kyllä, että seuraelämä "oli paljon
-muuttunut"; hän oli keskustellut avioeron turmeluksesta pappinsa
-kanssa ja oli ajoittain tuntenut kiitollisuutta siitä, että Lily oli
-vielä naimaton. Mutta ajatus, että jokin skandaali saattaisi kohdata
-nuoren tytön nimeä, ennen kaikkea, että siihen saattoi yhdistää
-naineen miehen, oli niin outoa hänelle, että hän oli yhtä hämillään
-kuin jos häntä olisi syytetty siitä, että hän oli jättänyt mattonsa
-alas koko kesäksi ja rikkonut jotain muuta taloudenpidon perussääntöä
-vastaan.
-
-Miss Stepney alkoi ensi säikähdyksen hälvettyä tuntea avaramman
-ymmärryksen ylemmyyttä. Oli todellakin säälittävää olla niin
-tietämätön maailmasta kuin rouva Peniston!
-
-Hän hymyili viimeiselle kysymykselle. "Ainahan sitä puhutaan
-ikävyyksiä -- ja varmaankin he ovat paljon yksissä. Eräs ystäväni
-tapasi heidät toissa iltapäivänä Puistossa -- hyvin myöhään, kun
-lamput olivat jo sytytetyt. On sääli, että Lily esiintyy niin
-silmiinpistävästi."
-
-_"Silmiinpistävästi!"_ tavaili rouva Peniston. Hän kumartui eteenpäin
-alentaen äänensä lieventääkseen kauhuaan. "Mitä ne puhuvat? Aikooko
-hän erota vaimostaan ja naida Lilyn?"
-
-Grace Stepney nauroi kursailematta. "Eihän toki, hyvä ystävä! Hän
-tuskin tekisi sitä. Se on mielistelyä -- ei mitään muuta."
-
-"Mielistelyä? Veljentyttäreni ja naineen miehen välillä? Tarkoitatko
-sanoa, että Lilyn ulkonäöllä ja avuilla ei osaisi paremmin käyttää
-aikaa kuin hukata sitä seurustelemalla lihavan tyhmän miehen
-kanssa, joka voisi melkein olla hänen isänsä?" Tällä todistelulla
-oli niin vakuuttava voima, että se saattoi rouva Penistonin kyllin
-rauhalliseksi alkaakseen uudelleen työnsä odottaessaan, että Grace
-Stepney rohkaisisi hänen järkytettyä mieltään.
-
-Mutta Miss Stepney oli hetken kuluttua taas asiassa. "Sepä se onkin
-pahinta -- ihmiset sanovat, ettei Lily hukkaa aikaansa! Jokainen
-tietää, että hän on liian sievä ja -- ja viehättävä uhrautuakseen
-sellaiselle miehelle kuin Gus Trenor, jollei --"
-
-"Jollei?" tokaisi rouva Peniston.
-
-Miss Stepney hengähti hermostuneesti. Oli mieluista järkyttää rouva
-Penistonia, mutt'ei järkyttää häntä hätääntymiseen asti. Miss
-Stepney ei tuntenut kylliksi klassillista draamaa tietääkseen, miten
-huonojen sanomien tuojia otetaan vastaan sananlaskuksi käyneellä
-tavalla, mutta nyt hänen aivojensa läpi välähtivät menetetyt
-päivälliset ja supistettu vaatevarasto hänen epäitsekkäisyytensä
-palkkana. Sukupuolensa kunniaksi viha Lilyä kohtaan voitti kuitenkin
-persoonallisemmat näkökohdat. Rouva Peniston oli valinnut väärän
-hetken veljentyttärensä kauneuden kehumiseen.
-
-"Jollei", sanoi Grace, kumartuen eteenpäin puhuakseen hiljaa ja
-innokkaasti, "jollei ole aineellisia etuja voitettavana, kun
-mielistelee Trenoria."
-
-Hän tunsi, että hetki oli hirveä ja hän muisti äkkiä, että rouva
-Penistonin musta brokaadi olisi joutunut hänelle sesongin lopulla.
-
-Rouva Peniston laski jälleen työnsä käsistään. Hänelle esiintyi
-saman ajatuksen toinen puoli ja hän tunsi, ettei ollut hänen arvonsa
-mukaista, että hän antoi järkyttää hermojaan hänestä riippuvan
-sukulaisen, joka käytti hänen vanhoja vaatteitaan.
-
-"Jos sinusta on mieluista kiusata minua salaperäisillä vihjauksilla",
-sanoi hän kylmästi, "niin olisit ainakin voinut valita
-sopivamman ajan kuin nyt, jolloin juuri olen tointumassa suurten
-päivälliskutsujen rasituksista."
-
-Päivällisten mainitseminen haihdutti Miss Stepneyn viimeisetkin
-epäröimiset. "En käsitä, miksi minua syytetään siitä, että minun on
-mieluista puhua sinulle Lilystä. Olinkin varma, etten siitä kiitosta
-saisi", vastasi hän kuohahtaen. "Mutta minulla on jäljellä hieman
-sukulaistunnetta, ja kun sinä olet ainoa henkilö, jolla on Lilyyn
-jonkinlaista valtaa, niin ajattelin, että sinun pitäisi tietää, mitä
-hänestä puhutaan."
-
-"Hyvä", sanoi rouva Peniston, "sitä minä valitan, ettet ole sanonut
-minulle, mitä todellakin sanotaan."
-
-"En otaksunut, että minun olisi puhuttava niin täydellisesti. Ihmiset
-puhuvat, että Gus Trenor maksaa hänen laskunsa."
-
-"Maksaa hänen laskunsa -- hänen laskunsa?" Rouva Peniston purskahti
-nauruun. "En jaksa kuvitella, mistä sinä olet saanut tuollaisia
-hullutuksia. Lilyllä on omat tulonsa -- ja minäkin huolehdin hänestä
-aika lailla --"
-
-"Sen kyllä kaikki tiedämme", tokaisi Miss Stepney kuivasti. "Mutta
-Lily tarvitsee hyvin useita hienoja leninkejä --"
-
-"Minusta on mieleen, että hän on hyvin puettu -- se on vain kuin
-ollakin pitää!"
-
-"Tietenkin. Mutta sitäpaitsi on hänellä pelivelkoja."
-
-Miss Stepney ei ollut alussa aikonut saattaa asiaa näin pitkälle,
-mutta rouva Penistonin oli moittiminen vain omaa uskomattomuuttaan.
-Hän oli kuin raamatun uppiniskaiset epäuskoiset, jotka oli
-masennettava saadakseen ne vakuutetuiksi.
-
-"Pelivelkoja? Lilylläkö?" Rouva Penistonin ääni värisi suuttumuksesta
-ja hämmennyksestä. Hän ihmetteli, oliko Grace Stepney kadottanut
-järkensä. "Mitä sinä tarkoitat hänen peliveloillaan?"
-
-"Sitä vain, että jos joku pelaa bridgeä rahasta kuten Lily, niin
-saattaa menettääkin suuria summia -- enkä luule Lilyn aina voittavan."
-
-"Kuka sinulle sanoi, että veljentyttäreni pelaa korttia rahasta?"
-
-"Kiitoksia paljon, serkku Julia, älä luule minun koettavan rikkoa
-sinun ja Lilyn välejä! Jokainen tietää, että hän on vimmattu
-bridgenpelaaja. Rouva Gryce sanoi minulle itse, että hänen
-pelaamisensa se peloitti Percy Grycen -- hän näyttää aluksi
-todellakin olleen ihastunut Lilyyn. Mutta Lilyn seurustelupiirissä
-on melkein tapana, että tytöt pelaavat rahasta. Itse asiassa ihmiset
-ovat taipuvaisia suomaan hänelle anteeksi sillä syyllä --"
-
-"Suomaan anteeksi minkä?"
-
-"Sen, että hän on kovassa pulassa -- ottaa vastaan huomaavaisuuksia
-sellaisilta miehiltä kuin Gus Trenor -- ja George Dorset --"
-
-Rouva Peniston huudahti jälleen: "George Dorset? Onko muita vielä?
-Haluan kuulla pahimmankin, ole hyvä."
-
-"Älä ota asiaa siltä kannalta, hyvä Julia. Lily on äskettäin ollut
-paljon Dorsetien kanssa ja George Dorset näyttää ihailevan häntä
--- mutta se on tietysti luonnollista. Ja olen varma siitä, ettei
-ihmisten kertomissa kauheissa jutuissa ole siteeksikään totta. Mutta
-hän _on_ kuluttanut paljon rahaa tänä talvena. Evie Van Osburgh
-oli joku päivä sitten Celestellä tilaamassa _trousseauta_ -- niin,
-hääthän ovat ensi kuussa -- ja hän kertoi minulle Celesten näyttäneen
-hänelle mitä kallisarvoisimpia esineitä, joita hän oli juuri
-lähettänyt Lilylle. Ja kuuluu puheita, että Judy Trenor on riidellyt
-Lilyn kanssa Gusin takia. Mutta olen pahoillani, että olen puhunut,
-vaikkakin vain tarkoitin sillä hyvää."
-
-Rouva Penistonin luontainen uskomattomuus sai hänet toimittamaan
-Miss Stepneyn halveksuen tiehensä, mikä ei ennustanut hyvää tämän
-mustan brokaadin saantitoiveelle. Mutta järkisyille suljetuimmissakin
-luonteissa on tavallisesti aukko, jonka kautta epäluulo valuu ja
-Miss Stepneyn vihjaukset eivät haihtuneet niinkään helposti hänen
-mielestään kuin hän oli odottanut. Rouva Peniston ei pitänyt
-kohtauksista, ja hänen päätöksensä karttaa niitä oli aina saanut
-hänen pysymään erillään Lilyn elämän yksityisseikoista. Hänen
-nuoruudessaan tyttöjen ei katsottu tarvitsevan erikoista valvontaa.
-Heidän otaksuttiin yleensä tyytyvän luvalliseen kurtiisiin ja
-avioliittoon ja heidän luonnollisten valvojiensa sekaantumista näihin
-asioihin pidettiin yhtä sopimattomana kuin katselijan äkillistä
-sekaantumista näyttelemiseen. Rouva Penistonkin muisti kyllä olleen
-"eloisia" tyttöjä, mutta heidän eloisuuttaan ei pidetty pahempana
-kuin "epänaisellisena". Nykyinen eloisuus näytti olevan samaa kuin
-epäsiveellisyys, ja pelkkä epäsiveellisyyden käsite oli rouva
-Penistonista yhtä loukkaava kuin keittiönhaju salongissa: hänen
-mielensä kieltäytyi sitä sulattamasta.
-
-Hän ei aikonut heti toistaa Lilylle kuulemaansa tai koettaa edes
-vahvistaa sen todellisuutta kiertäen kaartaen kyselemällä. Sehän
-johtaisi kohtaukseen, ja kohtaus oli, katsoen hänen hermojensa
-järkytettyyn tilaan, jota päivälliskutsujen vaikutukset eivät
-suinkaan olleet parantaneet, ja hänen mieleensä, joka yhä pelkäsi
-uusia vaikutuksia, vaara, jota hän piti velvollisuutenaan karttaa.
-Mutta hänen mieleensä jäi veljentytärtään kohtaan määrätty varasto
-kaunaa, joka kasvoi, kun ei sitä voinut selvittää selvittelyillä
-ja keskusteluilla. Oli kauheaa, että nuori tyttö antoi itsestään
-puheenaihetta. Tästä häntä täytyi moittia, vaikk'ei syytteissä
-häntä vastaan olisikaan perää. Rouva Penistonista tuntui kuin olisi
-talossa ollut tarttuva tauti ja hän oli tuomittu istumaan vavisten
-tartutettujen huonekalujensa keskellä.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Miss Bart oli todella kasvatettu kierolla tavalla, eikä, yksikään
-hänen arvostelijoistaan olisi tuntenut sitä elävämmin kuin hän.
-Mutta hänellä oli turmiollinen tunne siitä, että häntä väijyi toinen
-kovan onnen potkaus toisen jälkeen, huomaamatta koskaan oikeaa tietä
-ennenkuin oli liian myöhäistä lähteä kulkemaan sitä.
-
-Lily, joka ei sovittanut itseensä ahtaita ennakkoluuloja, ei ollut
-kuvitellut, että hänen rahanhankkimisensa Gus Trenorin kautta tulisi
-koskaan järkyttämään hänen rauhaansa. Ja asia näyttikin itsessään
-jokseenkin viattomalta, mutta se oli ilkeämielisten selitysten vuolas
-lähde. Kun hän oli tyydyttänyt rahantuhlaamishalunsa, kävivät nämä
-selittelyt yhä äänekkäämmiksi, ja Lily, joka saattoi olla ankaran
-johdonmukainen viedessään vastoinkäymistensä syyt toisten tiliin,
-puolusteli itseään sillä ajatuksella, että kaikki hänen ikävyytensä
-johtuvat Bertha Dorsetin vihamielisyydestä. Tämä vihamielisyys oli
-kuitenkin ilmeisesti haihtunut, kun ystävyys molempien naisten
-välillä oli uudistunut. Lilyn käynnistä Dorseteilla oli ollut
-seurauksena, että he huomasivat voivansa olla toisilleen hyödyksi,
-ja sivistyneet vaistot ovat kyllin ovelia huomatakseen, että on
-parempi käyttää hyödykseen vastustajaansa kuin häiritä häntä. Rouva
-Dorset oli itse asiassa joutunut sydämenasioissa uusiin kokeiluihin,
-joiden kukoistavana uhrina oli rouva Fisherin viimeinen valloitus,
-Ned Silverton. Ja sellaisina hetkinä hän tunsi, kuten Judy Trenor oli
-kerran huomauttanut, pakottavaa tarvetta kääntää miehensä huomion
-toisaalle. Dorset oli yhtä vaikea huvitettava kuin villi-ihminen,
-mutt'ei hänenkään itsekylläisyytensä kestänyt Lilyn taidon edessä,
-tai oli tämä erikoisen sopiva taltuttamaan vaikeaa itsekkyyttä.
-Lilyn kokemus Percy Grycestä oli hänelle hyvänä tukena hallitessaan
-Dorsetin mielialaa, ja joskin miellyttämishalu oli vähemmän kiihkeä,
-niin opettivat hänen asemansa vaikeudet tekemään enemmän pienemmistä
-etuisuuksista.
-
-Tuttavallisuus Dorsetin kanssa ei näyttänyt vähentävän
-aineellisia vaikeuksia. Rouva Dorsetilla ei ollut Judy Trenorin
-tuhlaavaisuusmielijohteita, eikä Dorsetin ihailu näyttänyt ilmenevän
-raha-asioissa, varoipa Lilykin uudistamasta kokemuksiaan tähän
-suuntaan. Dorsetien ystävyydestä hän vain toivoi tällä hetkellä
-seuraelämän hyväksymistä. Hän tiesi, että hänestä alettiin puhua;
-mutta tämä ei häntä hälyyttänyt kuten se hälyytti rouva Penistonia.
-Hänen seurapiirissään sellainen ystävyyssuhde ei ollut tavatonta, ja
-kauniin naisen, joka flirttaili naineen miehen kanssa, otaksuttiin
-olleen siihen etujensa pakottaman. Trenor itse hänet peloitti
-luotaan. Heidän kävelyretkensä Puistossa ei ollut onnistunut. Trenor
-oli nainut nuorena, ja senjälkeen hän ei ollut keskusteluissaan
-naisten kanssa tavannut oikeaa sävyä. Hän oli ensin joutunut hämille
-ja sitten häntä oli suututtanut huomatessaan aina joutuneensa
-takaisin lähtökohtaan, ja Lily tunsi, että hän kadotti vähitellen
-aseman herruuden. Trenor oli todellakin mahdottomalla tuulella.
-Huolimatta ystävyydestään Rosedalen kanssa häneenkin oli jokseenkin
-tuntuvasti koskenut arvopaperien lasku; hänen talousmenonsa
-rasittivat häntä ja hän näytti joka taholla kohtaavan tahtonsa
-itsepintaista vastustamista, kun häntä tähän saakka oli onni seurannut
-kuin itsestään.
-
-Rouva Trenor oli vielä Bellomontissa pitäen kaupunkiasuntoa avoinna
-ja pistäytyen siellä silloin tällöin tunnustelemassa maailmaa.
-Lupa-ajan päätyttyä hän ei ollut enää kiusannut Lilyä tulemaan
-Bellomontiin ja kun he aluksi tapasivat kaupungissa, luuli Lily
-huomaavansa kylmyyden vivahdusta hänen käytöksessään. Oliko se vain
-mielipahan ilmausta Lilyn huomaamattomuudesta häntä kohtaan vai
-olivatko hälyyttävät huhut tulleet hänen korviinsa? Jälkimmäinen
-olettamus näytti mahdottomalta, mutta Lily ei kuitenkaan voinut
-vapautua epämieluisasta tunteesta. Jos missään, niin Judy Trenorin
-ystävyydessä olivat hänen häilyvät sympatiansa löytäneet tukevan
-pohjan. Hän uskoi tämän ystävyyden vilpittömyyteen, vaikkakin
-se joskus ilmaantui itsekkäällä tavalla, ja hän varoi tarkoin
-saattamasta sitä vaaranalaiseksi. Mutta tätä huomioonottamatta hän
-oli tarkoin tietoinen tavasta, jolla tuollainen vieraantuminen
-vaikuttaisi häneen. Se seikka, että Gus Trenor oli Judyn mies, oli
-ajoittain suurin syy siihen, että hän ei pitänyt Trenorista ja että
-hän harmitteli sitä kiitollisuudenvelkaa, johon Trenor oli saattanut
-hänet.
-
-Päästäkseen epäilyistä rauhaan Miss Bart ehdotti heti uuden
-vuoden jälkeen, että hän tulisi Bellomontin kutsuihin. Hän oli
-huomannut, että suuressa seurassa hän olisi suojattu Trenorin
-tungettelevaisuudelta, ja rouva Trenorin sähkösanoma "tule kaikin
-mokomin" näytti vakuuttavan, että hän oli yhtä tervetullut kuin
-tavallisesti.
-
-Judy otti hänet ystävällisesti vastaan. Suurten kutsujen huolet
-veivät aina voiton persoonallisista tunteista, eikä Lily nähnyt
-mitään muutosta emäntänsä käytöksessä. Siitä huolimatta hän huomasi
-pian, ettei hänen kokeilunsa Bellomontiin tulolla ollut määrätty
-onnistumaan. Kutsutut olivat sellaista väkeä, joka ei pelaa bridgeä,
-ja kun rouva Trenorilla oli tapana ryhmittää kaikki sellaiset
-"siivot" samaan luokkaan, niin hän tavallisesti kutsui heidät
-yhdessä katsomatta heidän muihin ominaisuuksiinsa. Seurauksena oli
-yhteensopimaton ryhmä henkilöitä, joilla ei ollut muuta yhteistä
-kuin se, etteivät he pelanneet bridgeä, ja hankauksia edisti tässä
-tapauksessa vielä huono ilma ja isännän ja emännän huonosti salattu
-ikävystyminen. Sellaisissa tapauksissa Judy tavallisesti tahtoi
-antaa Lilyn tehtäväksi sovittaa erimieliset ainekset, ja Miss Bart
-olettaessaan, että häneltä odotettiin sellaista, palvelusta, ryhtyi
-siihen tavallisella innollaan. Mutta jo alussa hän huomasi nenäkästä
-vastustusta pyrinnöilleen. Jos rouva Trenorin suhtautuminen häntä
-kohtaan olikin muuttumaton, niin osoittivat muut naiset hänelle
-jonkinlaista kylmyyttä. Sellaiset tilapäiset terävät vihjaukset
-kuin "teidän ystävänne Bryn herrasväki" tai "se pikku juutalainen,
-joka osti Greinerin talon -- joku sanoi meille teidän tuntevan
-hänet, Miss Bart", -- osoittivat Lilylle, että hän oli joutunut sen
-seurapiirin osan epäsuosioon, joka, vaikkakin vähimmin myötävaikutti
-sen hauskuuteen, on ottanut oikeudekseen määrätä, millaista tuo
-hauskuutus oli oleva. Vihjaus oli viatonta laatua, ja vuosi takaperin
-Lily olisi hymyillyt sille luottaen siihen, että hänen persoonallinen
-viehätyksensä tekisi tyhjiksi kaikki ennakkopäätelmät häntä vastaan.
-Mutta nyt hän oli tullut herkemmäksi arvostelulle ja vähemmän
-luotti kykyynsä tehdä se tyhjäksi. Sitäpaitsi hän tiesi, että jos
-Bellomontin naiset julkenivat arvostella julkisesti hänen ystäviään,
-niin todisti se, etteivät he arkailleet asettamasta häntä samanlaisen
-kohtelun alaiseksi hänen selkänsä takana. Hermostunut pelko, ettei
-vain Trenorin käytöksessä ollut jotakin, joka näyttäisi oikeuttavan
-heidän paheksumisensa, sai hänet etsimään kaikenlaisia tekosyitä
-karttaakseen häntä, ja Lilyllä oli Bellomontista lähtiessään tunne
-siitä, että hän oli epäonnistunut siellä kaikissa yrityksissään.
-
-Kaupungissa hän sai puuhaa, jolla sillä hetkellä oli se onnellinen
-vaikutus, että se karkoitti ahdistavat ajatukset. Percyn herrasväki
-oli pitkällisen väittelyn jälkeen ja huolellisesti neuvoteltuaan
-vastahankittujen ystäviensä kanssa päättänyt panna toimeen suuret
-kutsut. Rouva Fisher, jolle he olivat uskoneet puuhan johdon, oli
-päättänyt, että _tableaux vivants_ -- elävät taideteokset -- ja
-komea musiikki olivat ne kaksi syöttiä, jotka näyttivät enimmän
-vetävän saalista puoleensa, ja pitkien neuvottelujen jälkeen hän
-oli saanut tusinan hienoja naisia näyttämään itseään kuvasarjassa,
-jota järjestämään hän oli saanut -- mikä oli ihmeellinen saavutus --
-etevän muotokuvamaalarin Paul Morpethin.
-
-Lily oli sellaisissa tilaisuuksissa oikeassa elementissään. Morpethin
-johdolla hänen vilkas plastillinen taipumuksensa, joka ei tähän
-saakka ollut saanut parempaa ravintoa kuin vaatteiden sommittelemista
-ja verhoilua, löysi innokkaan ilmaisumuodon verhojen asettelemisessa,
-asentojen tutkimisessa, valojen ja varjojen vaihteluissa. Hänen
-dramaattisen vaistonsa herätti aiheiden valinta, ja historiallisten
-pukujen uhkeat esitykset saivat liikkeelle mielikuvituksen, jolla
-oli kirkkaan taiteellisen näkemyksen voima. Mutta suurinta ihastusta
-tuotti hänelle oman kauneutensa esiintyminen uudessa valossa:
-nähdessään, ettei hänen sulonsa ollut pelkkä kiinteä ominaisuus,
-vaan aines, joka loi kaikki liikutukset viehätyksen ja sulon uusiksi
-muodoiksi.
-
-Rouva Fisherin toimet olivat onnistuneet ja seurapiiri, yllätettynä
-laimeana hetkenä, lankesi rouva Bryn vieraanvaraisuuden houkutuksiin.
-Vastusteleva vähemmistö joutui unhotuksiin tungoksessa; ja
-katselijakunta oli ehkä yhtä loistava kuin näytelmäkin.
-
-Lawrence Selden kuului niihin, jotka olivat antautuneet siihen
-mitä esitettiin. Jos hän ei usein menetellyt sen seuraelämän
-väitteen mukaan, että mies voi mennä sinne, minne häntä haluttaa,
-niin oli se siksi, että hän oli aikoja sitten oppinut löytämään
-hupinsa pääasiassa samoinajattelevien pikku ryhmästä. Mutta hän
-nautti näytelmävaikutuksista eikä ollut tunteeton sille osalle,
-mikä rahalla oli niiden esittämisessä. Bryn herrasväkeä ei voinut
-syyttää siitä, että he kuluttivat rahojaan typerällä tavalla. Heidän
-vastarakennettu talonsa, miten siltä sitten saattoikaan puuttua
-kodikkuutta, oli ehkä yhtä sopiva juhlatilaisuuksia varten kuin
-jokin noista ulkoilmajuhlahalleista, joita italialaiset arkkitehdit
-rakentavat yht'äkkiä ruhtinasten pitoja varten. Tuo tilapäisyys
-ilmeni todellakin räikeällä tavalla. Koko näyttämölleasetus oli niin
-juurivalmistunutta, niin nopeasti esiinloihdittua, että teki mieli
-koskettaa marmoripylvästä päästäkseen selville siitä, etteivät ne
-olleet kartongista, istuutua johonkin damaskipäällyksiseen kullattuun
-nojatuoliin ollakseen varma siitä, etteivät ne olleet maalatut
-seinälle.
-
-Selden, koeteltuaan erästä tuollaista istuinta, tarkasteli
-tanssihuoneen eräästä nurkasta näyttämöä vilpittömällä nautinnolla.
-Vieraat, noudattaen tuota koristusvaistoa, joka vaatii hienoja pukuja
-hienoon ympäristöön, olivat pukeutuneet pikemminkin silmälläpitäen
-rouva Bryn ympäristöä kuin häntä itseään. Suunnattoman huoneen
-täytti, vaikk'ei tungokseen asti, yleisö, jonka kallisarvoiset
-vaatteet ja jalokiviä hohtavat hartiat olivat sopusoinnussa
-koristeltujen seinien ja loistavan venetsialaisen katon kanssa.
-Huoneen toiseen päähän oli rakennettu näyttämö etukaaren taakse, jota
-verhosivat vanhan damaskin poimut.
-
-Gerty Farish oli Seldenin vieressä antautunut liikoja arvostelematta
-katselemisen iloon, mikä oli niin suututtavaa Miss Bartin hienommalle
-maulle. Mahdollisesti myöskin Seldenin läheisyys jotenkin vaikutti
-hänen serkkunsa mielihyvään.
-
-"Eikö ollut kiltisti tehty Lilyltä, että hän toimitti minulle kutsun?
-Tietysti ei Carry Fisherin mieleen olisi juolahtanut panna minun
-nimeäni kutsuluetteloon, ja mieleni olisi ollut niin paha, jos olisin
-jäänyt näkemättä kaikkea tätä -- ja erikoisesti Lilyä itseään.
-Joku kertoi minulle, että katto oli Veroneselta. Se on minusta
-hyvin kaunis, mutta hänen naisensa ovat hirveän jokapäiväisiä,
-jumalattariako? Olkoot, voin vain sanoa, että jos he olisivat olleet
-kuolevaisia ja heidän olisi pidettävä korsetteja, niin se olisi ollut
-heille parempi. Minusta meidän naiset ovat paljon sievempiä. Ja tämä
-huone on ihmeen sopiva -- jokainen esiintyy täällä edukseen! Oletko
-koskaan nähnyt tuollaisia jalokiviä! Katsopas rouva Dorsetin helmiä
--- minusta niistä pienin maksaisi meidän tyttöklubimme vuosimenot.
-Eipä siltä, että minulla olisi klubista valittamista; jokainen on
-ollut niin ihmeen hyvä. Kerroinko sinulle, että Lily antoi meille
-kolmesataa dollaria? Eikö se ollut suurenmoista häneltä? Ja sitten
-hän keräsi joukon rahaa tuttaviltaan -- rouva Bry antoi meille
-viisisataa ja Mr. Rosedale tuhat. Toivoisin, ettei Lily olisi niin
-hyvä Rosedalelle, mutta hän sanoo, ettei hyödytä mitään olla hänelle
-ynseä, kosk'ei Rosedale näe erotusta. Lily ei todellakaan voi
-sietää toisten tunteiden loukkaamista -- mieltäni niin pahoittaa,
-kun kuulen häntä sanottavan kylmäksi ja itserakkaaksi! Niin eivät
-klubin tytöt sano hänestä. Tiedätkö, että hän on ollut siellä minun
-kanssani kahdesti? -- niin, Lily! Ja sinun olisi pitänyt nähdä heidän
-silmänsä! Eräs heistä sanoi, että hänen näkemisensä korvasi päivää
-maalla. Ja hän istui siellä ja puheli heidän kanssaan aivan kuin
-jos se olisi ollut hänelle yhtä mieluista kuin heille. He ovatkin
-kyselleet jälkeenpäin, milloin hän tulee takaisin; ja hän on luvannut
-tulla!" --
-
-Miss Farishin puhelu katkesi äkkiä, kun väliverho nousi ensimmäistä
-taulua varten, joka esitti nymfiryhmää tanssimassa kukilla
-sirotetulla nurmikolla Botticellin Kevään rytmillisissä asennoissa.
-_Tableaux vivants_'ien vaikutus ei riipu ainoastaan onnellisesta
-valon käytöstä ja harsojen sommittelusta, vaan vastaavasta henkisen
-näkemyksen tilasta. Vastahakoiselle mielelle ne pysyvät, kaikesta
-taiteen avusta huolimatta, vahatöiden korkeampana lajina, mutta
-alttiille mielelle ne voivat antaa välkähdyksiä todellisuuden ja
-mielikuvituksen välillä olevasta taikamaailmasta. Selden kuului
-tähän ryhmään. Rouva Bryn "tauluista" ei puuttunut mitään niistä
-ominaisuuksista, jotka saavat aikaan tällaisia illusioneja ja
-Morpethin järjestämänä taulut seurasivat toisiaan rytmillisesti
-kuin loistavassa friisissä, jossa elävän ihmisruumiin ohivilahtavat
-piirteet ja nuorten silmien liikkuva valo lisäsi plastillista
-sopusointua kadottamatta elämän viehätystä.
-
-Kohtaukset oli otettu vanhoista mestareista, ja osanottajat
-oli valittu viisaasti heidän tyyppeihinsä sopivaa luonnetta
-silmälläpitäen. Ei kukaan olisi esim. voinut olla tyypillisempi Goya
-kuin Carry Fisher lyhyine, tummine kasvoineen, rohkeine hymyineen,
-silmissä liioteltu hehku. Eräs muhkea neiti Smedden Brooklynistä
-näytteli erinomaisesti uhkeaa Titianin Tytärtä ja nuori rouva Van
-Alstyne, joka esitti hauraampaa alankomaalaistyyppiä korkeine
-suonikkaine otsineen ja vaaleine silmineen ja silmäripsineen, oli
-kuvaava Vandyck, puettuna mustaan satiiniin väliverho taustana.
-Sitten siellä oli vielä Kauffmannin nymfejä seppelöimässä Rakkauden
-alttaria, ja Watteaun luuttua soittavien näyttelijöiden ryhmä, jotka
-loikoivat lähteellä auringonpaisteisessa metsäaukiossa.
-
-Jokainen ohivilahtava kuva kosketti Seldenin kuvittelukykyä, johtaen
-hänet niin etäälle mielikuvitusmaailmaan, että Gerty Farishinkin
-huomautukset -- "Ah, miten suloisen näköinen Lulu Melson on!" tai:
-"Tuo on varmaankin Kate Corby, tuolla oikealla, purppuraan puettu"
--- eivät saattaneet häntä pois illusionin lumosta. Esittäjien
-henkilöllisyys oli niin taitavasti sovitettu heidän esittämiinsä
-olentoihin, että vähimminkin kuvittelukykyinen kuulijakunnasta tunsi
-varmaankin räikeää vastakohtaa, kun väliverho äkkiä vedettiin syrjään
-ja näkyviin tuli maalaus, joka oli yksinkertaisesti ja selvästi Miss
-Bartin muotokuva.
-
-Tässä oli persoonallisuuden etevämmyys ilmeinen -- katselijoiden
-kuin yhdestä suusta tullut "Oh" ei kohdistunut Reynoldsin teokseen
-"Rouva Lloyd", vaan Lily Bartin ilmielävään suloon. Hän oli
-näyttänyt taiteellisen intelligenssinsä valitsemalla niin itsensä
-kaltaisen tyypin, että hän saattoi ruumiillistuttaa esittämänsä
-henkilön lakkaamatta olemasta oma itsensä. Oli ikäänkuin hän
-ei olisi astunut esille Reynoldsin kankaasta, vaan sijoittunut
-siihen karkoittaen hänen kuolleen kauneutensa oman elävän sulonsa
-säteillä. Hänen mielijohteensa näyttäytyä loistavassa asussa -- hän
-oli hetken ajan ajatellut Tiepolon Cleopatran esittämistä -- oli
-saanut väistyä todellisemman vaiston tieltä, joka luotti pelkkään
-omaan kauneuteensa, ja hän oli tahallaan valinnut maalauksen,
-jossa ei ollut puvun eikä ympäristön häiritseviä sivuvaikutuksia.
-Hänen vaaleat verhonsa ja lehtitausta edistivät vain hänen pitkien
-dryadimaisten ääriviivojensa esille tulemista. Hänen asentonsa
-jalo plastillisuus, sen leijaileva sulo toi hänen kauneudessaan
-esille runollisuuden vivahdusta, mitä Selden aina tunsi hänen
-läheisyydessään. Sen ilmaus oli nyt niin elävä, että Seldenistä
-tuntui kuin hän näkisi ensi kertaa edessään todellisen Lily Bartin,
-vapaana pikku maailmansa jokapäiväisyyksistä ja saaden hetkiseksi
-tuon ikuisen sopusoinnun leiman, josta hänen kauneutensa oli osa.
-
-"Helkkarin rohkeaa näytellä noin itseään; mutta, hitto vie,
-ääriviivoissa ei ole pienintäkään virhettä, ja luulen hänen haluavan
-meidän tietävän sen!"
-
-Nämä sanat, jotka lausui kokenut tuntija, Mr. Ned Van Alstyne, jonka
-vahatut valkoiset viikset olivat pyyhkäisseet Seldenin olkapäätä,
-vaikuttivat niiden kuulijaan odottamattomalla tavalla. Selden ei nyt
-ensi kertaa kuullut tehtävän Lilyn kauneudesta keveitä huomautuksia,
-ja tähän asti selittelyjen sävy oli huomaamattomasti värittänyt
-hänen käsitystään Lilystä. Mutta nyt se herätti vain harmistunutta
-ylenkatsetta. Tällainen oli se maailma, jossa Lily eli, nämä olivat
-ne mittapuut, joilla kohtalo oli määrännyt hänet mitattavaksi! Onko
-mentävä Kalibanin luo arvostellakseen Mirandaa?
-
-Ennenkuin väliverho laskeutui, oli Seldenillä aikaa tuntea Lilyn
-elämän koko traagillisuus. Tuntui kuin olisi hänen kauneutensa, täten
-vapautuneena kaikesta, mikä halvensi ja samensi sitä, ojentanut
-rukoilevat kätensä Seldenille maailmasta, jossa he olivat kerran
-kohdanneet hetken ajan, ja minne hän tunsi vastustamatonta halua
-päästä uudelleen Lilyn kanssa.
-
-Hänet herätti käden puristus. "Eikö hän ollut liian kaunis, Lawrence?
-Eikö hän sinustakin esiinny enimmin edukseen tuossa yksinkertaisessa
-puvussa? Se tekee hänet todellisen Lilyn näköiseksi -- siksi Lilyksi,
-jonka minä tunnen."
-
-Selden kohtasi Gerty Farishin hehkuvan katseen. "Siksi Lilyksi, jonka
-_me_ tunnemme", oikaisi hän; ja hänen serkkunsa, perustaen siihen
-sisältyvään ymmärtämykseen, huudahti iloisesti: "Tuon minä kerron
-hänelle! Hän sanoo aina, että sinä et pidä hänestä."
-
-Kun esitys oli ohi, oli Seldenin ensimmäinen ajatus etsiä Miss Bart.
-Sen musiikkiesityksen aikana, joka oli seurannut _tableau_'ita,
-olivat esiintyjät asettuneet sinne tänne katselijoiden joukkoon,
-tuottaen siihen siten pittoreskia vaihtelua puvuillaan. Lily ei
-kuitenkaan ollut heidän joukossaan, ja hänen poissaolonsa oli
-omansa pidentämään sitä vaikutusta, jonka hän oli aikaansaanut
-Seldenissä: olisi särkenyt lumouksen, jos hänet olisi nähnyt liian
-pian ympäristössä, josta hän oli niin onnellisesti irroittautunut.
-He eivät olleet tavanneet sitten Van Osburghien häiden ja Seldenin
-puolelta oli karttaminen ollut tahallista. Tänä iltana hän kuitenkin
-tiesi, että hän ennemmin tai myöhemmin joutuisi hänen rinnalleen;
-ja vaikkakin hän antoi ihmisvirran viedä itseään, minne se tahtoi,
-koettamatta välittömästi tavata Lilyä, ei hänen viivyttelynsä
-tarkoittanut vastaanhangoittelua, vaan hän halusi antautua tapaamaan.
-
-Lily ei ollut epäillyt hetkeäkään sen melun tarkoitusta, jolla
-hänen ilmaantumistaan tervehdittiin. Ei yksikään muu _tableau_
-ollut saanut osakseen niin ilmeistä hyväksymistä: sen oli hän itse
-ilmeisesti saanut aikaan eikä kuva, jota hän esitti. Hänen voittonsa
-täydellisyys antoi hänelle jälleensaavutetun valta-aseman huumaavan
-tunteen. Kun hän ei tahtonut vähentää aikaansaamaansa vaikutusta,
-pysytteli hän erillään katselijakunnasta, kunnes joukko alkoi
-hajaantua illallisten edellä, ja siten hänellä oli toinen sopiva
-tilaisuus näyttäytyä edukseen, kun väkijoukko vyöryi hiljalleen
-tyhjään salonkiin, jossa hän seisoi.
-
-Hän oli pian yhä kasvavan ja vaihtuvan ryhmän keskipisteenä, kun
-kiertokulku kävi yleiseksi, ja yksityiset huomautukset hänen
-menestyksestään olivat yleisen suosionosoituksen miellyttävänä
-jatkona. Sellaisina hetkinä hän hieman irtautui luonnollisesta
-hienomakuisuudestaan ja hän välitti vähemmän saamansa ihailun
-laadusta kuin sen runsaudesta. Persoonallisuuden erotukset olivat
-sulautuneet ylistelyn lämpimään ilmapiiriin, jossa hänen kauneutensa
-rehoitti kuin kukka auringonpaisteessa. Ja jos Selden olisi
-saapunut hetkeä aikaisemmin, olisi hän nähnyt Lilyn kääntävän Ned
-Van Alstyneen ja George Dorsetiin katseen, jonka hän oli uneksinut
-saavansa osakseen.
-
-Sattuma kuitenkin soi, että rouva Fisher, jonka apuna Van Alstyne
-toimi, hajoitti äkillisellä tulollaan ryhmän, ennenkuin Selden
-saapui huoneeseen. Pari miestä meni etsimään pöytätoveriaan, ja
-toiset huomatessaan Seldenin lähenevän väistyivät hänen tieltään
-kuin tanssisalien salaisesta sopimuksesta. Lily seisoi siis yksin,
-kun Selden yhtyi hänen seuraansa, ja huomatessaan odottamansa ilmeen
-Lilyn silmissä hän tyydytyksekseen otaksui, että hän oli sytyttänyt
-sen. Ilme syveni, kun Lilyn katse lepäsi hänen katseessaan, sillä
-tällä itsehuumauksen hetkellä Lily tunsi elämän kiivaamman lyönnin,
-jonka Seldenin läheisyys aiheutti. Hän luki hänenkin katseestaan
-suloisen vahvistuksen voitostaan, ja sillä hetkellä hänestä tuntui
-kuin välittäisi hän olla kaunis vain Seldenin vuoksi.
-
-Selden oli tarjonnut hänelle käsivartensa puhumatta mitään. Lily
-tarttui siihen vaieten ja he lähtivät, ei illallishuoneeseen, vaan
-ihmisvirtaa vastaan, joka kävi yhä tiheämmäksi. Kasvot vilahtivat
-hänen ohitseen kuin unen ohikiitävät kuvat: hän tuskin huomasi,
-miten Selden vei häntä, kunnes he kulkivat ulos lasiovesta, joka
-oli pitkän huonerivin päässä, ja seisoivat äkkiä tuoksuvassa
-hiljaisessa kasvihuoneessa. Sora karskahti heidän jalkojensa alla,
-ja heidän ympärillään oli kuin keskikesäyön kuulakkuus. Riippuvat
-valot muodostivat smaragdinvärisiä luolia lehvistön syvennyksiin ja
-valkaisivat suihkukaivon vaahdon, joka putosi liljojen joukkoon. Tuo
-lumottu paikka oli tyhjä: ei kuulunut muuta ääntä kuin veden lorina
-liljojen lehdillä ja etäinen musiikin kaiku, joka näytti tulevan
-nukkuvan järven yli.
-
-Selden ja Lily seisoivat yhä, ja ympäristön epätodellisuus tuntui
-osalta heidän omista unenkaltaisista tunnelmistaan. Heitä ei olisi
-hämmästyttänyt, jos olisivat tunteneet kesäisen tuulenhenkäyksen
-kasvoillaan tai nähneet valojen oksien joukossa toistuvan
-tähtikirkkaalla taivaalla. Outo yksinäisyys heidän ympärillään ei
-ollut oudompi kuin heidän siinä yksinolemisensa sulous.
-
-Vihdoin Lily veti kätensä pois ja astui askeleen poispäin, niin
-että hänen valkoisiin puettu solakka vartalonsa kuvastui tummaa
-oksataustaa vastaan. Selden seurasi häntä ja yhä vaieten he istuivat
-penkille suihkukaivon viereen.
-
-Äkkiä Lily nosti katseensa, joka oli vakava kuin apuapyytävän lapsen.
-"Te ette koskaan puhu minulle -- te ajattelette vaikka mitä minusta",
-mutisi hän.
-
-"Ajattelen teitä joka tilaisuudessa, Jumala sen tietää!" sanoi Selden.
-
-"Miksemme sitten koskaan näe toisiamme. Miksemme voi olla ystäviä.
-Te lupasitte kerran auttaa minua", jatkoi Lily samassa äänilajissa,
-ikäänkuin sanat olisivat tulleet hänen huulilleen vastoin hänen
-tahtoaan.
-
-"Ainoa tapa auttaa teitä on rakastaa teitä", sanoi Selden hiljaa.
-
-Lily ei vastannut, mutta hänen kasvonsa kääntyivät hänen puoleensa
-kuten kukka kääntää terälehtensä aurinkoon päin. Seldenin kasvot
-tapasivat ne hiljaa, ja heidän huulensa yhtyivät.
-
-Lily vetäytyi takaisin ja nousi. Selden nousi myöskin, ja he
-seisoivat vastakkain. Äkkiä Lily tarttui hänen käteensä ja painoi
-sitä hetken ajan poskelleen.
-
-"Ah, rakastakaa, rakastakaa minua -- mutta älkää puhuko minulle
-noin!" huokaisi hän katsoen Seldeniä silmiin. Ja ennenkuin tämä ehti
-puhumaan, oli Lily kääntynyt ja pujahtanut oksien lomitse kadoten
-taka-alan kirkkauteen.
-
-Selden seisoi samassa paikassa. Hän tiesi suurten hetkien
-katoavaisuuden liian hyvin koettaakseen seurata häntä, mutta tällä
-hetkellä hän meni jälleen sisälle ja kulki autioiden huoneiden
-läpi ovelle. Muutamia uhkeastipuettuja naisia oli jo kokoontunut
-marmorieteiseen, ja pukeutumishuoneessa hän tapasi Van Alstynen ja
-Gus Trenorin.
-
-Edellinen tutki Seldenin lähestyessä hopeisia sikarilaatikkoja, jotka
-houkuttelivat polttajia oven pielessä.
-
-"Hei, Selden, minne matka? Hitto, mikä joukko hyvännäköisiä naisia;
-mutta yksikään niistä ei voisi voittaa tuota pikku serkkuani.
-Koristeista puhuen -- mitä tekee jalokivillä nainen, joka on itse
-riittävä näyteltäväksi. Siitä on vain haittaa, että kaikki nuo
-hetaleet, joita heillä on yllään, peittävät heidän piirteensä. Tähän
-iltaan saakka en ole koskaan tiennyt, millaiset ääriviivat Lilyllä
-on?"
-
-"Se ei ole hänen vikansa, jollei jokainen sitä nyt tiedä", murisi
-Trenor, puhkuen päällystakkia päälle pantaessa. "Vietävän huono
-maku, minä kutsun sitä -- ei, ei minulle sikaria. Ei voi tietää,
-mitä saa polttaa näissä nousukastaloissa. Jäädäkö illalliselle? Ei
-tällä päällä! Kun heidän huoneensa ovat niin tungokseen asti täynnä,
-ettei pääse sen lähellekään, jota tahtoisi puhutella, niin yhtä hyvin
-illastelen kunnollisesti. Vaimoni oli hiton oikeassa jäädessään pois;
-hän sanoo, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi seurusteluun
-nousukkaiden kanssa."
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Kun Lily heräsi suloisesta unesta, löysi hän kaksi kirjettä vuoteensa
-vierestä.
-
-Toinen oli rouva Trenorilta, joka ilmoitti tulevansa iltapäivällä
-pistäytymään kaupungissa ja toivoi, että Miss Bart voisi syödä
-päivällistä hänen kanssaan. Toinen oli Seldeniltä. Hän kirjoitti
-lyhyesti, että tärkeä asia kutsui häntä Albanyyn, josta hän ei voinut
-palata ennenkuin illalla ja pyysi Lilyn ilmoittamaan, mihin aikaan
-hän tahtoisi tavata häntä seuraavana päivänä.
-
-Lily tuijotti mietteissään Seldenin kirjeeseen. Kohtaus Bryn
-kasvihuoneessa oli ollut kuin unennäköä; hän ei ollut odottanut
-heräävänsä sen niin ilmeiseen todellisuuteen. Hänen ensimmäinen
-tunteensa oli kiusaantuminen: tämä odottamaton Seldenin toimi
-synnytti toisen pulman. Seldeniltä ei olisi voinut odottaa taipumista
-tuollaiseen järjettömään mielijohteeseen! Aikoiko hän todellakin
-naida hänet? Lily oli hänelle kerran osoittanut tuollaisen toiveen
-mahdottomuuden, ja Seldenin johdonmukainen käyttäytyminen näytti
-todistavan hänen mukautuneen tilanteeseen sellaisella järkevyydellä,
-että se jollakin tavalla loukkasi Lilyn turhamaisuutta. Oli
-mieluisampaa huomata, että tämä järkevyys säilyi vain sillä
-edellytyksellä, ettei Selden nähnyt häntä. Mutta vaikkei mikään
-ollutkaan niin suloista kuin hänen valtansa Seldeniin, näki hän
-sen vaaran, mikä siitä koituisi, jos hän antaisi edellisen illan
-episoodin toistua. Koskei hän kerran voinut mennä Seldenin kanssa
-naimisiin, niin olisi parempi Seldenille, samoin kuin helpompi
-hänelle itselleenkin kirjoittaa rivi, jossa hän ystävällisesti
-epäisi Seldenin pyynnön tavata häntä: Selden oli mies, joka ymmärsi
-sellaisen vihjauksen, ja he tapaisivat ensi kerralla tavallisina
-ystävinä.
-
-Lily hypähti sängystä ja meni suoraan kirjoituspöytänsä luo. Hän
-tahtoi kirjoittaa heti, kunhan vielä saattoi luottaa päätöksensä
-voimaan. Hän oli vielä raukea niukan unen ja illan ilojen jälkeen,
-ja Seldenin kirjeen näkeminen taittoi hänen voitoltaan kärjen,
-minkä muodosti hetki, jolloin Lily oli lukenut Seldenin silmistä,
-ettei mikään filosofia kyennyt vastustamaan hänen valtaansa. Olisi
-mieluista tuntea vielä tuota... ei kukaan muu kyennyt saamaan sitä
-hänessä aikaan täydellisesti. Hän tarttui kynään ja kirjoitti
-kiireesti: _Huomenna kello neljä_; mutisten itsekseen pistäessään
-paperin kuoreen: "voinhan helposti toimittaa hänet pois huomenna."
-
-Judy Trenorin kutsukirje oli Lilylle hyvin tervetullut. Hän sai
-nyt ensi kerran suoranaisia tietoja Bellomontista sitten viimeisen
-käyntinsä siellä, ja hänellä oli yhä pelko siitä, että hän oli
-joutunut Judyn epäsuosioon. Mutta tämä pyyntö näytti palauttavan
-ennalleen heidän entiset suhteensa; ja häntä hymyilytti se ajatus,
-että Judy pyysi häntä tulemaan luultavasti kuullakseen Bryn
-herrasväen kekkereistä. Rouva Trenor oli jäänyt niistä pois ehkä
-suorastaan siitä syystä, jonka hänen miehensä ilmoitti, ehkä,
-kuten rouva Fisher ilmaisi sen hieman toisin, koska "hän ei voinut
-sulattaa nousukkaita, jollei hän ollut itse keksinyt niitä." Joka
-tapauksessa, vaikka hän jäikin ylimielisesti Bellomontiin, oletti
-Lily hänen olevan hyvin halukkaan kuulemaan, mitä häneltä oli jäänyt
-näkemättä ja missä määrin rouva Wellington Bry oli voittanut kaikki
-entiset kilpailijat seuraelämän tunnustuksesta. Lily oli aivan valmis
-tyydyttämään hänen uteliaisuuttaan, mutta sattui, että hänen oli
-oltava kaupungilla päivällisillä. Hän päätti kuitenkin tavata rouva
-Trenoria edes vähäisenkin ajan ja soitti palvelustyttöään viemään
-sähkösanoman, jossa lupasi tulla ystävänsä luo illalla kello 10.
-
-Hän oli päivällisillä rouva Fisherin kanssa, joka oli koonnut
-yksinkertaiseen juhlaan muutamia edellisen illan esiintyjiä.
-Päivällinen oli oleva musikaalinen illanvietto atelierissä, --
-sillä rouva Fisher oli ruvennut muovailemaan ja liittänyt pieneen
-ahtaaseen taloonsa tilavan huoneiston, jota hän käytti paitsi
-plastillisiin harrastuksiin myöskin väsymättömän vierasvaraisuutensa
-harjoittamiseen. Lily lähti niiltä vastahakoisesti, sillä
-päivällisillä oli hauskaa ja hän olisi halunnut polttaa paperossin ja
-kuulla muutamia lauluja. Mutta hän ei saattanut rikkoa sopimustansa
-Judyn kanssa ja vähän yli kymmenen hän pyysi emäntänsä soittamaan
-ajuria ja ajoi Viidettä avenuetä Trenorien luo.
-
-Hän odotti kyllin kauan ovella ihmetelläkseen, ettei häntä
-pikemmin päästetty sisään huolimatta Judyn kaupungissaolosta,
-ja hänen hämmästyksensä lisääntyi, kun odotetun lakeijan
-asemesta huonostipuettu ihminen vei hänet halliin, jonka uutimet
-olivat alaslasketut. Trenor ilmaantui kuitenkin äkkiä salongin
-kynnykselle, tervehtien häntä tavattoman innokkaasti ja ottaen hänen
-päällysvaatteensa vei hänet salonkiin.
-
-"Tulkaa eteenpäin valkean ääreen, se on ainoa mukava paikka koko
-talossa. Eikö tämä huone ole sen näköinen, kuin se odottaisi
-vain työvoimaa joutuakseen alasrevittäväksi? Teitä näyttää vähän
-palelleen matkalla: siellä on jokseenkin kipakka pakkanen. Huomasin
-sen kävellessäni klubilta. Seuratkaa minua, annan teille ryypyn
-konjakkia, ja te voitte lämmitellä takan ääressä ja koetella uusia
-egyptiläisiäni ja jos pidätte niistä, niin annan niitä teille koko
-joukon: niitä ei ole täällä, mutta sähkötän niitä."
-
-Hän vei Lilyn talon läpi suureen huoneeseen, missä rouva Trenor istui
-tavallisesti, ja mikä näytti kodikkaalta hänen poissaollessaankin.
-Nytkin siellä oli kukkia, sanomalehtiä, epäjärjestyksessä oleva
-kirjoituspöytä; lamput olivat sytytetyt, niin että oli yllättävää
-ettei näkynyt Judyn tarmokasta olentoa nojatuolissa takan ääressä.
-
-Trenor itse oli nähtävästi istunut tuolla paikalla, sillä sen
-yläpuolella oli sikarinsavupilvi ja sen vieressä oli yksi noita
-kääntöpöytiä, jotka ovat tehdyt helpottamaan tupakan ja alkoholin
-tarjoilua. Tuollaisten laitosten näkeminen salongissa ei ollut
-tavatonta Lilyn seurapiirissä, missä tupakanpoltto ja juominen olivat
-riippumattomia ajasta ja paikasta, ja hänen ensimmäinen liikkeensä
-tarkoitti yhtä Trenorin suosittelemia paperosseja, kun hän pysähdytti
-Trenorin kielevyyden luoden hämmästyneeni silmäyksen: "Missä Judy on?"
-
-Trenor hieman hengästyneenä tavattomasta puhetulvastaan kumartui
-viinikarahvien yli selittääkseen niiden hopeisia etikettejä.
-
-"Kas tässä, Lily, tippa konjakkia selterveden kanssa -- näytätte
-kylmettyneeltä; vannon, että nenänpäänne on punainen. Minä otan
-toisen lasin seuran vuoksi -- Judy? -- niin, nähkääs, Judy sai
-päänsärkykohtauksen -- on poloinen melkein menehtyä siihen -- hän
-pyysi minua selittämään -- Tulkaa tulen ääreen kumminkin; te näytätte
-todellakin paleltuneelta. Antakaa nyt minun laittaa olonne mukavaksi,
-enhän minä tässä tyhjän takia häärää!"
-
-Hän oli tarttunut Lilyn käteen puolileikillä ja veti häntä matalalle
-tuolille takan ääreen. Mutta Lily pysähtyi ja irroitti itsensä
-nopeasti.
-
-"Tarkoitatteko, ettei Judy jaksa tavata minua? Eikö hän halua, että
-minä menen hänen luokseen?"
-
-Trenor tyhjensi lasin, jonka hän oli täyttänyt itselleen, ja pani sen
-pöydälle ennenkuin vastasi.
-
-"Ei -- seikka on se, ettei hän voi tavata ketään. Se tuli niin äkkiä
-ja hän pyysi sanomaan teille, miten kauhean pahoillaan hän oli --
-jos hän olisi tiennyt, missä te olitte päivällisillä, olisi hän
-lähettänyt teille sanan."
-
-"Hän tiesi, missä minä olin päivällisillä; mainitsin sen
-sähkösanomassani. Mutta eipä sillä väliä, tietenkään. Luultavasti hän
-on niin huono, ettei hän voi matkustaa takaisin Bellomontiin aamulla,
-niin että voin tulla tapaamaan häntä silloin."
-
-"Juuri niin -- se on oivallista. Sanon hänelle, että tulette
-huomenaamulla. Ja nyt istutaan minuutiksi ja pakistaan kaikessa
-rauhassa yhdessä. Ettekö ota ryyppyä, juuri seuran vuoksi? Sanokaa,
-mitä pidätte tuosta paperossista. Kuinka, ettekö pidä siitä? Miksi se
-ei teille kelpaa?"
-
-"Koska minun täytyy lähteä. Tahdotteko olla niin hyvä ja kutsua
-minulle ajuria", vastasi Lily hymyillen.
-
-Hän ei pitänyt Trenorin tavattomasta vilkkaudesta, millä oli liian
-kouraantuntuva tarkoitus, ja ajatus, että hän oli yksin hänen
-kanssaan, hänen ystävättärensä ollessa saavuttamattomissa suuren
-aution talon toisessa päässä, ei antanut hänelle halua jatkaa heidän
-kahdenkesken-oloaan.
-
-Mutta Trenor oli kiepsahtanut hänen ja oven väliin ketteryydellä,
-joka ei jäänyt häneltä huomaamatta.
-
-"Miksi teidän täytyy lähteä, haluaisin sen tietää? Jos Judy olisi
-ollut täällä, niin te olisitte istuneet juttelemassa täällä
-tuntikausia -- voittehan minulle myöntää viisi minuuttia! Ainako
-sama juttu? Eilen illalla en päässyt teitä lähellekään, ja jokainen
-puhui teistä ja kysyi minulta, olinko koskaan nähnyt mitään niin
-suurenmoista, ja kun koetin tulla puhumaan sanan kanssanne, ette te
-ollut huomaavinannekaan, vaan nauroitte ja laskitte leikkiä niiden
-aasien kanssa, jotka vain halusivat saada kerskailla jälkeenpäin ja
-olla tietävän näköisiä, kun teitä mainitaan."
-
-Hän pysähtyi, sillä sanatulva rasitti häntä, ja kiinnitti Lilyyn
-katseen, jossa viha oli se aines, mikä oli Lilylle vähimmin
-vastenmielistä. Mutta tämä oli saavuttanut jälleen mielenmalttinsa
-ja seisoi tyynenä keskellä huonetta, hänen hymynsä näyttäessä yhä
-lisäävän välimatkaa hänen ja Trenorin välillä.
-
-Tämän jälkeen hän sanoi: "Älkää hassutelko, Gus. Kello on yli
-yhdentoista, ja minun täytyy todellakin pyytää soittamaan ajuria."
-
-Trenor ei liikahtanutkaan mataline otsineen, jota Lily oli ruvennut
-inhoamaan.
-
-"Luulen, etten soita ketään -- mitä te sitten tekisitte?"
-
-"Menen ylös Judyn luo, jos te pakotatte minun häiritsemään häntä."
-
-Trenor tuli askeleen lähemmäksi ja pani kätensä Lilyn käsivarrelle.
-"Katsokaas, Lily; ettekö suo minulle viisi minuuttia omasta
-tahdostanne?"
-
-"Ei tänä iltana, Gus, te --"
-
-"No hyvä sitten! Minä otan ne viisi minuuttia. Ja niin monta
-enemmänkin kuin tahdon." Hän oli asettunut kynnykselle, kädet
-työnnettyinä syvälle taskuihin. Hän viittasi takan ääressä olevaan
-tuoliin.
-
-"Menkää istumaan tuonne, olkaa hyvä: minulla on sanottava teille yksi
-sana."
-
-Lilyn kiivas luonne oli voittamaisillaan hänen pelkonsa. Hän kulki
-oveen päin.
-
-"Jos teillä on jotain sanottavaa minulle, niin voitte sen sanoa
-joskus toiste. Menen Judyn luo, jollette kutsu minulle ajuria heti."
-
-Trenor purskahti nauruun. "Menkää ylös ja olkaa siellä tervetullut,
-ystäväiseni. Mutta Judya te ette löydä. Hän ei ole siellä."
-
-Lily loi häneen hätääntyneen katseen. "Tarkoitatteko, ettei Judy ole
-koko talossa -- ei kaupungissakaan?" huudahti hän.
-
-"Sitä juuri tarkoitan", vastasi Trenor ja hänen pöyhistelynsä aleni
-nyrpeydeksi Lilyn katsoessa häneen.
-
-"Hupsutusta -- sitä en usko. Menen ylös", sanoi Lily kärsimättömästi.
-
-Trenor vetäytyi odottamatta sivulle antaen Lilyn esteettömästi päästä
-kynnykselle.
-
-"Terve menoa ylös, mutta vaimoni on Bellomontissa."
-
-Mutta Lily ei ollut niin helposti vakuutettavissa. "Jollei hän olisi
-tullut, olisi hän lähettänyt minulle sanan --"
-
-"Sen hän tekikin. Hän soitti minulle tänään iltapäivällä, että
-ilmoittaisin teille."
-
-"En saanut sanaa."
-
-"En lähettänytkään."
-
-He katsoivat toisiinsa hetken ajan, mutta Lilyn katseessa kuvastui
-yhä iva, mikä samensi kaikki muut ajatukset.
-
-"En voi kuvitella, että ryhtyisitte pelaamaan niin typerää peliä
-kanssani. Mutta jos olette täysin tyydyttänyt tavattoman huumorin
-tarpeenne, niin minun täytyy taas pyytää toimittamaan minulle ajuri."
-
-Se oli väärä sävy ja Lily tiesi sen puhuessaan. Ei ole sanottu, että
-ivaa käsitetään, ja suuttumuksen viirut Trenorin kasvoilla olivat
-varmaankin viimeisen piston aiheuttamat.
-
-"Katsokaapas, Lily, älkää käyttäkö noin ylvästä ja mahtavaa kieltä
-minun kanssani." Hän oli jälleen mennyt ovelle ja vaistomaisesti
-häntä väistäen Lily päästi hänet taas kynnykselle. "Tein teille
-kepposen, tunnustan sen. Mutta jos luulette, että olen hämilläni,
-niin erehdytte. Luoja tietää, että olen ollut kärsivällinen -- olen
-pyörinyt perässänne ja näyttänyt aasinnaamaa. Ja tämä sillä aikaa
-kuin te annoitte muiden veijarien mielistellä itseänne... tehdä
-minusta pilkkaa, totta tosiaan... Minä en ole tarkka, enkä saata
-ystäviäni naurunalaisiksi, kuten te... mutta voin sanoa, kun minusta
-tehdään pilkkaa... Voin sanoa kyllin tiukasti, kun minua..."
-
-"Ah, sitä en osannut ajatella!" pääsi Lilyn suusta; mutta hänen
-naurunsa jähmettyi Trenorin katseen alla.
-
-"Eipä ei, ette ole tahtonut ajatella sitä; mutta nyt te paremmin
-tiedätte. Sitä minun piti sanoa teille toissa iltana. Olen odottanut
-sopivaa hetkeä puhellakseni kanssanne, ja kun sen nyt olen saanut,
-aion saada teidät kuulemaan itseäni."
-
-Hänen ensimmäistä sanattoman vihansa puuskaa oli seurannut
-äänensävyn järkähtämättömyys ja keskitys, mikä vielä enemmän
-saattoi Lilyn levottomaksi kuin edelläkäynyt kiihkeys. Hetken ajan
-Lilyn mielenmaltti petti. Hän oli useammankin kuin kerran ollut
-tilanteissa, missä sukkela leikillisyys oli tarpeen peittämään hänen
-pettymistään; mutta hänen pelästynyt sydämentykytyksensä sanoi
-hänelle, ettei tässä auttaisi sellainen taito.
-
-Voittaakseen aikaa hän toisti: "En ymmärrä, mitä te tarkoitatte."
-
-Trenor oli työntänyt tuolin Lilyn ja oven välille. Hän heittäytyi
-itse siihen ja nojasi taaksepäin katsoen Lilyyn.
-
-"Sanon teille, mitä tahdon: Tahdon tietää tarkalleen, missä te ja
-minä olemme. Totta vieköön, miehellä, joka kustantaa päivällisen, on
-tavallisesti paikkansa pöydässä."
-
-Lily kuohahti suuttumuksesta ja samalla hän oli masentunut.
-
-"En käsitä, mitä te tarkoitatte -- mutta teidän täytyy ymmärtää, Gus,
-etten minä voi jäädä puhelemaan kanssanne tähän aikaan --"
-
-"Lempo soikoon, te käytte kyllin rohkeasti miesten asunnoissa
-keskellä kirkasta päivää -- minua kummastuttaa, että te ette aina ole
-niin riivatun tarkka sopivaisuudesta."
-
-Näiden sanojen raakuus antoi hänelle huumauksen tunteen, mikä seuraa
-lyöntiä. Rosedale oli siis puhunut -- sillä tavalla miehet puhuivat
-hänestä --. Hän tunsi äkkiä heikkoutta ja avuttomuutta, sääliä
-itseään kohtaan. Mutta koko ajan toinen puoli hänen olennostaan
-terästi häntä kuiskaten hänelle hätäisen varoituksen, että jokainen
-sana ja liike oli punnittava.
-
-"Jos olette tuonut minut tänne herjataksenne --" hän alkoi.
-
-Trenor naurahti. "Älkää puhuko roskaa. En halua herjata teitä. Mutta
-miehellä on tunteensa -- ja te olette leikkineet minun tunteillani
-liian kauan. Minä en alkanut tätä hommaa -- pysyin syrjässä ja pidin
-radan selvänä toisille veijareille, kunnes te huomasitte minut
-ja ryhdyitte työhön tehdäksenne minusta aasin -- se oli teille
-helppoa se, liiaksikin helppoa. Siitä hämmennys -- se oli teille
-liian helppoa -- te tulitte häikäilemättömäksi -- ajattelitte,
-että voisitte kääntää minut nurin ja heittää katuojaan kuin tyhjän
-kukkaron. Mutta lempo vieköön -- se ei ole puhdasta peliä: se on
-pelisääntöjen vääristelemistä. Tietystikin minä tiedän mitä te
-tahdoitte -- minun kauniita silmiäni ette jahdanneet -- mutta sanon
-teille, Miss Lily, mitä olette saanut maksaa siitä, että olette
-saanut minut ajattelemaan näin --"
-
-Hän nousi asettaen olkapäänsä kuin hyökkäysasentoon ja astui Lilyä
-kohti otsa punehtuen. Mutta Lily pysyi urheasti paikoillaan, vaikka
-jokainen hermo käski hänen peräytymään Trenorin lähestyessä.
-
-"Saan maksaa?" sammalsi Lily. "Tarkoitatteko, että olen teille
-velkaa?"
-
-Trenor naurahti jälleen. "Oh. En vaadi maksua rahassa. Mutta on
-sellaistakin kuin puhdas peli -- ja rahan korko ja -- piru minut
-vieköön, jos olen saanut teiltä edes yhtä katsetta --"
-
-"Teidänkö rahanne? Mitä minulla on tekemistä teidän rahanne kanssa?
-Te neuvoitte minua sijoittamaan omat rahani... varmaankin näitte,
-etten ymmärtänyt raha-asioista mitään... Te sanoitte minulle, että
-kaikki oli hyvin."
-
-"Kaikki _oli_ hyvin -- se merkitsee, Lily: olette kaikkeen siihen
-tervetullut osanottaja. Ja kymmenen kertaa enemmänkin. Pyydän vain
-yhtä kiitossanaa teiltä."
-
-Trenor oli yhä salaperäisempi ja suljetumpi. Ja Lilyn pelästynyt
-olento tukahdutti hänen olentonsa toisen puolen.
-
-"Minä _olen_ kiittänyt teitä; olen osoittanut, että olin kiitollinen.
-Mitä te olette tehnyt enemmän kuin jokin ystävä tekisi, tai jokin
-ottaisi vastaan ystävältä?"
-
-Tämä herätti Trenorin ivahymyn.
-
-"En epäile, että olette ottanut vastaan yhtä paljon ennenkin ja
-sysännyt pois muut veijarit, kuten te niin mielellänne sysäätte
-minut. Älkää katsoko minuun tuolla tavoin -- tiedän, etten puhu kuten
-miehen luullaan puhuvan tytölle -- mutta, hitto vie, jollette pidä
-siitä, niin voitte kyllä nopeasti tukkia suuni -- te tiedätte, että
-olen hullaantunut teihin -- viis rahoista, niitä kyllä on enemmänkin
--- jos _se_ teitä kiusaa... Minä olen järjetön elukka, Lily -- Lily!
--- katsokaa suoraan minuun --"
-
-Lilyn ympärillä kohosi nöyryytyksen meri -- laine tapasi lainetta,
-niin että moraalinen häpeä yhtyi fyysilliseen pelkoon. Hänestä
-näytti, että hänen itsekunnioituksensa olisi tehnyt hänet
-haavoittumattomaksi -- että hänen oma häpeänsä saattoi kauhistuttavan
-yksinäisyyden hänen ympärilleen.
-
-Trenorin kosketus oli töytäys hänen uinuvaan tietoisuuteensa. Hän
-peräytyi ylenkatseellisesti.
-
-"Sanoin teille, etten ymmärrä -- mutta jos olen teille velkaa, niin
-maksun saatte --"
-
-Trenorin kasvot punehtuivat raivosta. Lilyn inhon ilmaus oli
-herättänyt hänessä eloon alkuihmisen.
-
-"Niin -- te lainaatte Seldeniltä tai Rosedalelta -- ja onnistutte
-hullaannuttamaan heidät kuten olette hullaannuttanut minut! Jollette
--- jollette ole jo tehnyt muita sopimuksia -- ja minä olen ainoa,
-joka on jätetty kylmään värjöttämään!"
-
-Lily seisoi hiljaa, jähmettyneenä paikalleen. Sanat -- sanat olivat
-pahempia kuin kosketus! Hänen sydämensä tykytys tuntui yli koko
-ruumiin -- hänen kurkussaan, jäsenissään, toimettomissa käsissään.
-Hänen katseensa tarkasteli epätoivoisesti ympäri huonetta -- se osui
-soittokelloon, ja hän muisti, että hän saattoi kutsua apua. Niin,
-mutta entä häväistys -- kauhistuttava kielenpieksäminen. Ei, hänen
-täytyi päästä täältä yksin pois. Siinäkin oli jo kylliksi, että
-palvelijat tiesivät hänen olevan talossa Trenorin kanssa -- ei saanut
-olla mitään, mikä herättäisi arveluja hänen täältä lähtiessään.
-
-Lily nosti päätään ja suuntasi viimeisen kirkkaan katseen Trenoriin.
-
-"Olen täällä yksin teidän kanssanne", sanoi hän. "Mitä teillä on
-sanottavaa vielä?"
-
-Hänen hämmästyksekseen vastasi Trenor katseeseen tuijottaen häneen
-äänettömästi. Viimeisen sanatulvan mukana oli tämän kiihko asettunut
-jättäen hänet kylmäksi ja masentuneeksi. Oli kuin kylmä ilma olisi
-haihduttanut hänen juomauhrinsa höyryt ja tilanne törrötti hänen
-edessään mustana ja autiona kuin tulipalon rauniot. Vanhat tavat,
-vanhat pidättymiset, perityn sivistyksen vaikutukset taltuttivat
-villiintyneen mielen, jonka intohimo oli saanut pois uomistaan.
-Trenorin katseessa oli vaarallisen pengermän partaalla heränneen
-unissakävijän kauhistunut ilme.
-
-"Menkää kotiin! Menkää pois täältä" -- sammalsi hän ja kääntyen
-Lilystä poispäin hän astui takan luo.
-
-Äkillinen vapautuminen pelostaan palautti Lilyn heti selvyyteen.
-Trenorin tahdon äkillinen murtuminen sai hänet tarkistamaan asemaa
-ja hän kuuli itsensä äänellä, joka oli hänen omansa, vaikkakin hänen
-ulkopuolellaan, pyytävän Trenorin soittamaan palvelijaa, käskemään
-toimittamaan hänelle ajurin ja saattamaan häntä vaunuihin, kun ne
-saapuisivat. Miten tuo tarmo oli tullut häneen, sitä ei hän tiennyt.
-Muta sisäinen ääni varoitti häntä lähtemästä talosta salakähmäisesti
-ja antoi hänelle voimaa puhelemaan hallissa maleksivan palvelijan
-kuullen kevyesti Trenorin kanssa ja käskemään hänen sanoa
-tavanmukaiset terveiset Judylle, sillä aikaa kuin häntä värisytti
-koko ajan sisäinen inho. Ulko-ovella, katu silmiensä edessä, hän
-tunsi vapautuksen huumausta kuten vanki ensi kerran hengittäessään
-raitista ilmaa. Mutta aivojen selkeys jatkui ja hänen huomiotaan
-herätti Viidennen avenuen hiljaisuus, mikä johtui myöhäisestä
-ajasta, ja hän huomasi miehen varjon -- oliko sen ääriviivoissa
-jotakin puoleksi tuttua? -- mikä Lilyn astuessa vaunuihin kääntyi
-vastakkaiselta nurkalta ja hävisi sivukadun hämäryyteen.
-
-Mutta vaunujen pyöriessä eteenpäin tuli takaisku ja hänet ympäröi
-kauhistuttava pimeys. "Minä en voi ajatella, en voi ajatella",
-valitteli hän ja nojasi päänsä vaunujen tärisevää laitaa vastaan.
-Hän tuntui vieraalta omasta itsestään, tai pikemminkin hänessä
-oli kaksi olentoa, toinen, jonka hän oli aina tuntenut, ja uusi
-kauhistuttava, johon hän huomasi olevansa kahlehdittu. Hän
-oli kerran saanut käsiinsä _Eumenideen_ käännöksen, ja hänen
-mielikuvituksensa oli vanginnut sen kohtauksen syvä kauhu, missä
-Orestes tapaa oraakkelin luolassa leppymättömät vainoojattarensa
-unessa ja saa nauttia hetken ajan lepoa. Niin, hänen raivottarensa
-saattavat joskus nukkua, mutta aina ne ovat olemassa, aina noissa
-pimeissä nurkissa, ja nyt ne olivat valveilla ja niiden siipien
-raudankalske kuului hänen aivoissaan... Hän avasi silmänsä ja näki
-katujen vilahtavan ohi -- tuttujen, mutta outojen katujen. Kaikki,
-mitä hän näki, oli samaa ja kuitenkin muuttunutta. Suuri kuilu oli
-asettunut tämän ja huomisen päivän välille. Kaikki mennyt näytti
-yksinkertaiselta, luonnolliselta, päivänpaisteiselta -- ja hän oli
-yksin pimeässä ja saastaisessa paikassa. -- Yksin! Yksinäisyys häntä
-pelotti. Hänen katseensa osui kadun kulmauksessa olevaan valaistuun
-kelloon ja hän näki viisarin osoittavan puolta kahtatoista. Vasta
-puoli kaksitoista -- miten pitkältä yötä vielä oli! Ja hänen oli
-vietettävä se yksin, vääntelehtimällä unettomana vuoteellaan. Hän
-näki itsensä mustassa pähkinäpuuvuoteessa -- ja pimeys peloittaisi
-häntä, ja jos hän jättäisi valot sammuttamatta, niin huoneen synkät
-yksityiskohdat syöpyisivät iäksi hänen mieleensä. Hän oli aina
-vihannut rouva Penistonin talossa olevaa huonettaan -- sen rumuutta,
-sen luonteettomuutta, sitä, ettei siinä todellisuudessa ollut mikään
-hänen omaansa.
-
-Lily ei voinut kääntyä tätinsä puoleen. Heidän suhteensa oli yhtä
-pintapuolinen kuin suhde tilapäiseen vuokralaiseen, jonka tapaa
-porraskäytävässä. Mutta vaikkapa he olisivat olleet lähemmässäkin
-kosketuksessa, oli mahdotonta ajatella, että rouva Peniston olisi
-kyennyt tarjoamaan tukea tai ymmärtämystä sellaiseen kurjuuteen
-kuin Lilyn. Joskin jaettu suru on vain puoli surua, niin ei sääli,
-jota tuo surun ilmaiseminen herättää, ole suinkaan omansa sitä
-lieventämään. Lily tarvitsi hiljaisuutta, joka ei ole yksinäisyyttä,
-vaan henkeään pidättävää myötätuntoa.
-
-Hän kavahti pystyyn ja katseli ohivilahtavia katuja. Gerty! -- He
-lähenivät Gertyn kulmaa. Kun hän vain ennättäisi sinne ennenkuin
-kirvelevä tuska raivaisi itselleen tien rinnasta huulille -- kun
-hän vain voisi tuntea Gertyn syleilyn hänen ruumiinsa väristessä
-pelosta, joka valtasi hänet! Hän työnsi katto-oven auki ja mainitsi
-ystävättärensä osoitteen ajurille. Eihän ollut niin myöhä --
-Gerty oli vielä varmaankin valveilla. Ja jollei hän olisikaan,
-niin ovikellon ääni herättäisi hänet kyllä vastaamaan ystävänsä
-avunpyyntöön.
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Gerty Farish heräsi Wellington Bryn kekkerien jälkeisenä aamuna
-yhtä onnellisista unista kuin Lilykin. Ne olivat kuitenkin vähemmän
-värikkäitä hänen persoonallisuutensa ja kokemuksensa mukaan.
-Sellaiset ilonpuuskat, joita Lily tunsi, olisivat sokaisseet Miss
-Farishin, joka oli tottunut onnen tiellä siihen niukkaan valoon, mikä
-näkyi toisten ihmisten elämän raoista.
-
-Nyt hän oli oman pienen juhlavalaistuksensa keskustana: pieni,
-mutta selvä säde, johon sisältyi Lawrence Seldenin lisääntyvä
-hyvyys häntä kohtaan ja se huomio, että tämä piti myöskin Lily
-Bartista. Nämä kaksi tekijää näyttävät käsittämättömiltä naisen
-sielunelämän tutkijasta, mutta on muistettava, että Gerty oli aina
-ollut moraalisen järjestyksen loiseläjä, joka eli toisten pöydältä
-pudonneista muruista ja tyytyi katsomaan ikkunan läpi juhla-ateriaa,
-johon hänen ystävänsä ottivat osaa. Nyt, kun hänellä oli oma pieni
-yksityisjuhla, olisi näyttänyt uskomattoman itsekkäältä, jollei hän
-olisi asettanut jollekin ystävällekin lautasta. Eikä ollut ketään,
-jonka kanssa hän olisi jakanut mieluummin iloa kuin Miss Bart.
-
-Mitä Seldenin kasvavan hyvyyden laatuun tulee, niin Gerty olisi yhtä
-vähän uskaltanut määritellä sitä kuin hän olisi koettanut oppia
-tuntemaan perhosen värit poistamalla tomun sen siivistä. Ihmeen
-käsittäminen vaatisi sen kukan poisnyhtämistä ja sen näkemistä ehkä
-kuihtuneena kädessään: parempi tuntea saavuttamattomissa väreilevää
-kauneutta hänen seuratessa, henkeään pidättäen, minne se painuisi
-alas. Seldenin olo Bryllä oli kuitenkin saattanut siipien lepatuksen
-niin lähelle, että ne näyttivät koskettavan Gertyn sydämeen. Tämä ei
-ollut nähnyt häntä milloinkaan niin herkkänä, niin huomaavaisena ja
-niin tarkoin seuraavan hänen puhettaan. Selden osoitti tavallista
-hajamielistä suopeutta, johon Gerty tyytyi, ja oli kiitollinen, jos
-hänen ylitsevuotava tunteensa näytti inspireeraavan Seldeniä; mutta
-Gerty tunsi nopeasti hänessä muutoksen: hän, Gerty, saattoi herättää
-mieltymystä yhtä hyvin kuin tunteakin.
-
-Ja oli suloista, että tämän heidän suuremman sympatiansa aiheutti
-heidän mielenkiintonsa Lily Bartiin! Gertyn mieltymys ystävätärtään
-kohtaan -- tunne, joka oli oppinut pitämään itsensä elossa mitä
-niukimmalla ravinnolla -- oli kasvanut aktiiviseksi ihailuksi,
-sen jälkeen kuin Lilyn väsymätön uteliaisuus oli vetänyt hänet
-Miss Farishin työalalle. Lilyssä oli herännyt hetkellinen
-hyväntekeväisyyden halu. Hänen ensimmäinen käyntinsä Tyttöjen
-yhdistyksessä oli ensi kertaa saattanut hänet kosketuksiin elämän
-dramaattisten vastakohtien kanssa. Hän oli aina hyväksynyt
-filosofisella tyyneydellä sen asiaintilan, että hänen kaltaistensa
-olemassaolojen perustuksena oli tuntemattomien ja halpojen ihmisten
-suuri joukko. Köyhyyden ja puutteellisuuden synkkä tyyssija on
-kaikkialla tuon pienen valaistun piirin ympärillä ja alapuolella,
-missä elämä saavutti hienoimman kukoistuksensa, kuten talviyön lika
-ja lumisohju ympäröi kasvihuonetta, joka on täynnä kukoistavia
-troopillisia kasveja. Kaikki tämä oli luonnollista.
-
-Mutta toista on mukavasti eläen abstraktisesti pohtia köyhyyttä,
-toista joutua kosketuksiin sen kanssa ihmiselämässä. Lily ei ollut
-koskaan kuvitellut näitä kohtalon uhreja mielessään muuten kuin
-joukkona. Että joukon muodostivat yksilölliset elämät, lukemattomat
-eri tunnekeskukset, omine kiihkeine onnen tavoitteluineen, omine
-ylpeine vapautumisyrityksineen tuskasta -- että joillakuilla noista
-tunnekeskuksista oli ruumiillinen asu, joka ei paljoakaan eronnut
-hänen ulkonaisesta olemuksestaan: silmät, jotka oli tarkoitettu
-näkemään iloa, nuoret huulet, jotka oli luotu rakkautta varten --
-tämä huomio antoi Lilylle yhden noita äkillisiä säälinpuuskia, jotka
-joskus järkyttävät elämän. Lilyn luonto ei taipunut sellaiseen
-uudistukseen: hän saattoi tuntea toisten tarpeita vain omien
-tarpeittensa avulla, ja ainoastaan se tuska oli kauan elävä, jota hän
-itsekin tunsi. Ensimmäistä lahjaansa hän oli täydentänyt avustamalla
-henkilökohtaisesti paria suurimmassa avun tarpeessa olevaa Miss
-Farishin holhokkia, ja se ihailu ja mielenkiinto, jota hänen
-läsnäolonsa herätti yhdistyksen väsyneissä työntekijöissä, tyydytti
-uudella tavalla hänen väsymätöntä mielihyvän haluaan.
-
-Gerty Farish ei ollut kyllin tarkka luonteenlukija erottaakseen
-ne sekavat langat, joista Lilyn hyväntekeväisyys oli kudottu. Hän
-otaksui, että hänen kauniiseen ystävättäreensä olivat vaikuttaneet
-samat syyt kuin häneenkin -- siveellisen käsityksen voimistuminen,
-mikä tekee kaiken inhimillisen kärsimyksen niin läheiseksi ja
-pakottavaksi, että elämän muut vaatimukset häipyvät etäälle.
-Yksinkertaisessa vilpittömyydessään Gerty ei epäröinyt rinnastaa
-ystävättärensä tilaa "sydämen muutoksen" kanssa, johon hänen
-osanottonsa köyhien elämään oli totuttanut hänet, ja häntä ilahdutti
-ajatus, että hän oli ollut tämän muutoksen vaatimaton välikappale.
-Nyt hän saattoi vastata kaikkiin Lilyn käytöksen arvosteluihin: hän
-tunsi, kuten hän oli sanonut, "todellisen Lilyn", ja se huomio,
-että Selden oli yhtä mieltä hänen kanssaan, kohotti hänen hiljaisen
-elämääntyytymisensä sen mahdollisuuksien häikäisevään tajuamiseen --
-mikä yhä lisääntyi, kun hän iltapäivällä sai Seldeniltä sähkösanoman,
-missä tämä pyysi saada tulla hänen luokseen päivällisille.
-
-Gertyn ollessa sen onnellisen puuhan vallassa, minkä tämä ilmoitus
-sai aikaan, Selden ajatteli yhtä paljon kuin hänkin Lily Bartia.
-Asia, joka oli vaatinut hänen Albanyssa käyntinsä, ei ollut kyllin
-monimutkainen vetääkseen kaiken hänen huomionsa puoleensa, ja hänellä
-oli kyky pitää osa ajatuksiaan vapaina, jollei jokin asia vaatinut
-niitä kokonaan. Tämä osa -- mikä tällä hetkellä näytti vaarallisesti
-kokonaiselta -- oli kukkuralleen täynnä edellisen illan tunnelmaa.
-Selden ymmärsi oireet; hän oivalsi sen tosiasian, että hänen oli
-maksettava menneisyytensä vapaaehtoisesta yksinäisyydestä. Hän oli
-aikonut pysyä vapaana pysyvistä siteistä, ei tunteen köyhyydestä,
-vaan koska hän oli yhtä paljon kuin Lilykin, vaikka eri tavalla,
-ympäristönsä uhri. Siinä oli ollut totuuden hiven, kun hän oli
-selittänyt Gerty Farishille, ettei hän ollut koskaan halunnut
-mennä naimisiin. Seldenillä oli viehättävä äiti; hänen isänsä oli
-sellaisia miehiä, joita viehättävät naiset ihastuttavat. Ei kumpikaan
-välittänyt rahasta, vaan he kuluttivat sitä aina hieman enemmän kuin
-mikä oli varovaista. Joskaan heidän kotinsa ei ollut ylellinen, oli
-se erinomaisessa kunnossa; jos hyllyillä oli hyviä kirjoja, oli
-myöskin pöydällä hyviä ruokia. Isä Selden oli taiteen harrastaja,
-hänen vaimonsa vanhojen pitsien tuntija.
-
-Vaikka useat Seldenin tuttavista olisivat kutsuneet hänen vanhempiaan
-köyhiksi, oli hän kasvanut ilmapiirissä, missä varojen puutetta
-tuntui vain mikäli se esti järjetöntä tuhlausta, missä se, mitä
-oli, oli niin hyvää, että sen erinomaisuus korvasi ansiokkaasti sen
-niukkuuden, ja rouva Seldenin käsissä vanhakin silkki ja sametti
-näytti aina uudelta. Miehellä on se etu, että hän pääsee aikaisemmin
-vapaaksi kodin elämäntavoista, ja jo ennenkuin hän oli lopettanut
-koulunkäyntinsä, oli Selden oppinut, että on yhtä monta tapaa tulla
-toimeen rahatta kuin tuhlatakin sitä. Valitettavasti hän ei löytänyt
-muuta niin miellyttävää keinoa kuin kotona käytetyn. Äidiltään hän
-oli perinyt stoalaisen huolettomuuden aineellisissa asioissa, johon
-oli liittynyt epikurolainen mieltymys niihin. Elämä, joka sisältäisi
-vain jommankumman tunteen, näytti hänestä puolelta elämältä; eikä
-missään näiden kahden aineksen sekoitus ollut niin oleellinen kuin
-sievän naisen luonteessa.
-
-Seldenistä oli aina tuntunut siltä, että kokemuksella oli tärkeä
-sija tunneseikkailun ohella, hän saattoi vielä elävästi kuvitella
-rakkautta, joka lavenisi ja syventyisi, ennenkuin se tuli elämän
-keskeiseksi tekijäksi. Hän ei omasta kohdastaan tahtonut taipua
-hellyyteen, joka vetoaisi sääliin eikä ollenkaan koskettaisi
-ymmärrystä: myötätunto ei saanut eksyttää häntä enempää kuin silmien
-tenho, eikä avuttomuuden viehätys enempää kuin kasvojen viehkeys.
-
-Mutta nyt -- tuo pieni _mutta_ pyyhkäisi pois kaikki hänen
-juhlalliset lupauksensa. Hänen järkensä vastustukset näyttivät tällä
-hetkellä olevan paljon vähäpätöisempiä kuin kysymys, saisikohan Lily
-hänen kirjeensä. Hän alistui jokapäiväisten puuhien viehätykseen,
-mietiskellen, milloin Lilyn vastaus saapuisi, millä sanoilla se
-alkaisi. Sen sisältöä hän ei epäillytkään -- hän oli yhtä varma
-Lilyn taipuvaisuudesta kuin omastaankin. Ja niin hänellä oli
-tilaisuus miettiä kaikkia sen hienoimpiakin yksityisseikkoja, kuten
-kova työntekijä lepää vapaapäivän aamuna vuoteessaan ja tarkkaa
-valonsädettä, joka vähitellen ulottuu yli huoneen. Mutta uusi valo
-häikäisi, se ei sokaissut häntä. Hän saattoi vielä eroittaa asioiden
-ääriviivat, vaikkakin hänen oma suhteensa niihin oli muuttunut. Hän
-tiesi yhtä hyvin kuin ennenkin, mitä Lily Bartista arveltiin, mutta
-hän saattoi erottaa naisen, jonka hän tunsi, sen jokapäiväisestä
-maineesta. Hänen mieleensä tulivat Gerty Farishin sanat ja maailman
-viisaus näytti hapuilevalta viattomuuden näkökyvyn rinnalla. _Autuaat
-ovat puhtaat sydämestä, sillä he saavat nähdä Jumalan_ -- vieläpä
-naapurinsakin sydämeen kätketyn jumalan! Selden oli siinä rauhallisen
-hajamielisyyden tilassa, jonka rakkauden ensimäinen aste synnyttää.
-Hän tarvitsi sellaisen seuraa, jonka näkökanta vahvistaisi hänen
-omaansa. Hän ei voinut odottaa puolipäivälomaa, vaan käytti hetken
-loma-aikaa pannakseen kokoon sähkösanomansa Gerty Farishille.
-
-Saavuttuaan kaupunkiin hän ajoi suoraan klubilleen, jossa hän toivoi
-tapaavansa Miss Bartin kirjeen. Mutta hänen laatikostaan löytyi
-vain rivi Gertyltä ja hän kääntyi nyrpeänä lähteäkseen, kun hänet
-pysähdytti tupakkahuoneesta tuleva ääni.
-
-"Halloo, Lawrence! Syötkö täällä päivällistä? Ota minun kanssani
-pala."
-
-Hän huomasi Trenorin päiväpuku yllään istuvan urheilulehden takana,
-edessään korkea lasi.
-
-Selden kiitti häntä, mutta sanoi olevansa kutsuttu muuanne.
-
-"Hitto vieköön, minusta tuntuu, että kaupungin joka mies on kutsuttu
-muuanne. Minä saan pitää klubin omissa hoteissani. Tiedäthän,
-millaista minun elämäni on tänä talvena, saan harhailla ympäri tyhjää
-taloa. Vaimoni aikoi tulla tänään kaupunkiin, mutta sikseen se taas
-jäi, ja miten miehisenä miehenä syöt yksin päivällistä huoneessa,
-joka on peilien peittämä ja jossa on vain Harvey-kastikeastia
-sivupöydällä? Sanon sinulle, Lawrence, jätä muuanne menosi ja sääli
-minua -- on helkkarin ikävää syödä yksin eikä täällä ole ketään muita
-kuin tuo teeskentelevä Wetherall-aasi."
-
-"Kovasti ikävää, Gus, mutta en voi jäädä."
-
-Pois kääntyessään Selden huomasi tumman hehkun Trenorin kasvoilla,
-epämiellyttävän kosteuden hänen ihmeen valkoisella otsallaan, hänen
-jalokivillä koristetut sormuksensa uurtivat syvän vaon hänen lihaviin
-punaisiin sormiinsa. Totisesti oli eläin hänessä silmiinpistävä --
-lasin pohjalla löytyvä eläin. Ja hän oli kuullut mainittavan tämän
-miehen nimeä Lilyn nimen rinnalla. Uh -- tuo ajatus saattoi hänet
-voimaan pahoin; koko kotimatkan näki hän mielessään Trenorin lihavat
-poimuiset kädet.
-
-Hänen pöydällään oli kirje: Lily oli lähettänyt sen hänen
-huoneeseensa. Hän tiesi, mitä se sisälsi, ennenkuin hän murti
-sinetin -- harmaan sinetin, jossa oli kirjoitus. _Toiselle puolen!_
-kulkevan laivan alla. Niin, Selden tahtoi ottaa hänet toiselle puolen
-rumuutta, ilkeyttä, pikkumaisuutta ja sielun kuihtumista.
-
-Gertyn pieni vierashuone säteili tervetuliaisiksi, kun Selden
-astui sinne. Sen vaatimattomat "efektit" puhuivat Seldenille juuri
-silloin hänen korvilleen suloisinta kieltä. On hämmästyttävää,
-miten vähän merkitsevät ahtaat seinät ja sisustus, kun sielun
-ovet ovat avautuneet. Gerty säteili myöskin tai näytti ainakin
-hillityn kirkastuneelta. Pienessä päivällispöydässä (ja tässäkin
-vaikutukset olivat ihmeellisiä) Selden sanoi hänelle, että hänen
-pitäisi mennä naimisiin -- Selden oli sillä tuulella, että hän olisi
-toimittanut kaikki ihmiset yhteen. Oliko Gerty valmistanut omin käsin
-jälkiruoan? Oli synti pitää sellaisia lahjoja itseään varten. Hän
-mietti ylpeillen, että Lily saattoi laittaa kuntoon omat hattunsa
--- niin hän oli kertonut hänelle heidän ollessaan kävelyretkellä
-Bellomontissa.
-
-Selden ei puhunut Lilystä ennenkuin päivällisen jälkeen. Aterian
-aikana hän piti puhetta emännän kanssa, joka, tuntien imartelua
-siitä, että oli huomion keskipisteenä, oli yhtä punertava kuin
-kynttilävarjostimet, jotka hän oli tehnyt tilaisuutta varten. Selden
-osoitti erikoista mielenkiintoa hänen talousjärjestelyitänsä kohtaan:
-lausui tunnustuksensa hänen kekseliäisyydestään käyttää hyväkseen
-pienintäkin alaa asunnostaan, kysyi, mitä hänen palvelijansa hommasi
-iltapäivisin, sai kuulla, miten voi nopeasti valmistaa herkullisen
-päivällisen ja huomautti rasituksesta, minkä suuri asunto tuottaa.
-
-Heidän ollessaan jälleen vierashuoneessa ja Gertyn laittaessa kahvia
-ja kaataessa sitä isoäitinsä munankuorenmuotoisiin kuppeihin,
-kirkastui Seldenin silmä, kun hän siinä nojasi taaksepäin ja nautti
-lämpimästä tuoksusta, huomatessaan Miss Bartin uuden valokuvan,
-ja toivottu keskusteluaineen siirtyminen kävi kuin itsestään.
-Valokuva oli kyllä hyvä -- mutta toista oli nähdä häntä sellaisena
-kuin hän oli eilen illalla! Gerty oli yhtä mieltä -- hän ei ollut
-ollut koskaan niin säteilevän kaunis. Mutta saattoiko valokuvaus
-kuvata sellaista valoa. Hänen kasvoissaan oli ollut jotakin uutta
--- jotakin erilaista. Niin, Seldenkin oli yhtä mieltä, että niissä
-oli ollut jotakin erilaista. Kahvi oli niin erinomaista, että hän
-pyysi toisen kupin: se oli toista kuin klubin sumppivesi! Voi sinuas
-poikamiesparkaa persoonattomine klubiruokinesi, johon tuo vaihtelua
-yhtä persoonaton päivälliskutsujen ruokakomento!
-
-Mies, joka elää vuokralaiselämää, kadottaa parhaan osan elämästään
--- Gerty kuvitteli Seldenin yksinäistä mautonta ateriaa ja tunsi
-ohivilahtavaa sääliä tuota miestä kohtaan... Mutta tämä palasi
-jälleen Lilyyn -- ja yhä uudestaan ja uudestaan hän palasi häneen,
-kysellen, tehden arveluja, ohjaten Gertyä, houkutellen esille hänen
-sisimmätkin ajatuksensa ystävästään.
-
-Aluksi Gerty tyhjensi itsensä ilman mitään rajoituksia, onnellisena
-tästä heidän sympatiojensa täydellisestä yhtymisestä. Se että
-Selden ymmärsi Lilyä, auttoi vahvistamaan hänen omaa uskoansa
-ystävättäreensä. He olivat yhtä mieltä, ettei Lilyllä ollut ollut
-onnea. Gerty mainitsi esimerkkinä hänen jalomielisyyden puuskansa
--- hänen levottomuutensa ja tyytymättömyytensä. Se seikka, ettei
-hänen elämänsä ollut koskaan tyydyttänyt häntä, todisti, että hän
-oli tarkoitettu parempaa varten. Hän olisi voinut mennä useammankin
-kerran naimisiin -- sovinnaisiin rikkaisiin naimisiin, jota hänet
-oli opetettu pitämään olemassaolon ainoana päämääränä -- mutta
-kun sopiva tilaisuus tuli, niin hän oli aina peräytynyt siitä.
-Percy Gryce oli esimerkiksi ollut rakastunut häneen -- jokainen
-Bellomontissa oli otaksunut heidän olevan kihloissa, ja heidän
-eronsa oli käsittämätöntä. Tämä Gryce-juttu sopi liian hyvin yhteen
-Seldenin mielen kanssa ollakseen heti tarttumatta siihen. Olisiko
-todellakin tapahtunut ero -- ja hän ihmetteli nyt, että hän oli sitä
-koskaan epäillyt! -- sillä hänellä oli salaisuuden avain hallussaan,
-ja Bellomontin rinteitä valaisi ei tällä kertaa auringonlasku,
-vaan päivänkoitto. Hän se oli epäröinyt ja ollut ottamatta vaaria
-sopivasta tilaisuudesta -- ja ilo, joka lämmitti nyt hänen rintaansa,
-olisi varmaankin ollut tuttu tunne, jos hän olisi tarttunut siihen
-sen ensimmäisellä pakoretkellä.
-
-Ehkä tässä kohdassa ilo, joka juuri koetteli siipiään Gertyn
-sydämessä, putosi maahan ja pysyi yhä alallaan. Hän istui katsoen
-Seldeniin toistaen koneellisesti: "Ei, häntä ei ole koskaan
-ymmärretty --" ja koko ajan hänestä tuntui, että hän itse oli
-ymmärtämyksen keskipisteenä. Pieni, kodikas huone, jossa hetki sitten
-heidän ajatuksensa olivat niin läheisesti liittyneet toisiinsa,
-kasvoi oudon suureksi, erottaen hänet Seldenistä pitkin hänen uuden
-tulevaisuudenkuvansa koko pituutta -- ja tuo tulevaisuus ulottui
-loppumattoman pitkälle ja hänen yksinäinen olentonsa, joka oli pelkkä
-piste yksinäisyydessä, ahersi siinä.
-
-"Hän on vain harvojen kanssa oma itsensä; ja sinä kuulut niihin",
-kuuli hän Seldenin sanovan. Ja sitten: "Ole hyvä hänelle, Gerty,
-olethan?" ja: "Hän on sellainen, että hänestä tulee se, mikä hänen
-luullaan olevan -- tahdothan auttaa häntä uskomalla hänestä parasta?"
-
-Nämä sanat sattuivat Gertyn mieleen kuten ääni, joka etäältä
-kuulostaa tutulta, mutta kun tulee lähemmäksi, huomaa, että se on
-käsittämätöntä. Hän oli tullut hänen luokseen puhelemaan Lilystä
--- siinä kaikki! Juhlassa, jonka hän oli valmistanut Seldenille,
-oli ollut kolmas, ja tuo kolmas oli vallannut hänen oman paikkansa.
-Hän koetti seurata, mitä Selden sanoi, tarttua omasta puolestaan
-puheeseen, mutta se oli yhtä tarkoituksetonta kuin aaltojen loiske
-hukkuvan korvissa, ja hän tunsi, kuten hukkuva varmaankin tuntee,
-ettei hukkuminen olisi mitään sen tuskan rinnalla, mitä tuottavat
-pinnalla pysymisponnistukset.
-
-Selden nousi ja Gerty huokasi syvään tuntien, että hän sai pian
-turvautua pelastaviin aaltoihin.
-
-"Rouva Fisherillä? Sanoitko, että hän oli siellä päivällisinä? Siellä
-on aterian jälkeen musiikkia; luulen, että sain häneltä kutsukortin."
-Selden katsahti hullunkurisen näköiseen kelloon, joka juuri löi.
-"Neljänneksen yli kymmenen? Minun on varmaankin pistäydyttävä siellä;
-Fisherien illat ovat huvittavat. Enhän ole pidättänyt sinua liian
-myöhään, Gerty? Näytät väsyneeltä -- olen tässä puhunut puuta heinää
-ja ikävystyttänyt sinua." Ja tunteidensa vallassa hän lähtiessään
-tahdottomasti suuteli serkkuaan poskelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Fisherillä tervehti atelierin tupakansavun läpi toistakymmentä ääntä
-Seldeniä. Esitettiin parhaillaan laulua, kun hän astui sisään, ja hän
-istuutui tuolille lähelle emäntää katseellaan etsien Miss Bartia.
-Mutta hän ei ollut siellä, ja tuo huomio koski häneen odottamattoman
-kipeästi. Mutta hänen povitaskussaan oleva kirje vakuutti hänelle,
-että he tapaisivat seuraavana päivänä kello neljä. Odottaminen tuntui
-hänestä loppumattoman pitkältä ja puoleksi häveten päähänpistoaan hän
-kumartui rouva Fisherin puoleen kysyen laulun loputtua, eikö Miss
-Bart syönyt päivällistä heillä.
-
-"Lilykö? Hän lähti juuri. Hänen oli mentävä jonnekin, unohdin, minne.
-Eikö hän ollut ihmeen ihana eilen illalla?"
-
-"Lilystäkö on puhe?" kysyi Jack Stepney läheisen nojatuolin pohjasta.
-"Te tiedätte, etten ole turhankaino, mutta kun tyttöihminen asettuu
-yleisön nähtäväksi kuin huutokaupassa -- ajattelin vakavasti puhua
-serkku Julian kanssa."
-
-"Te ette tiedä, että Jackista on tullut meidän seuraelämän
-sensorimme!" sanoi rouva Fisher Seldenille naurahtaen; ja Stepney
-sopersi keskellä yleistä naurua: "Mutta hän on serkku, hitto vieköön,
-ja kun mies on naimisissa -- _Mitä kaupungilla puhutaan_ oli täynnä
-kirjoituksia Lilystä tänä aamuna."
-
-"Niin, se oli eloisaa lukemista", sanoi Mr. Ned Van Alstyne, sivellen
-viiksiään peittääkseen siten hymyään. "Tietenkään en osta mokomaa
-moskaa, jotkut veijarit näyttivät sen minulle -- mutta olen ennenkin
-kuullut noita juttuja. Kun nainen on niin hyväntahtoinen kuin hän,
-niin on parempi, että hän menee naimisiin; sitten ei tehdä enää
-kyselyjä. Meidän vaillinaisesti järjestetyssä yhteiskunnassamme ei
-ole ainakaan toistaiseksi ymmärtämystä nuorelle naiselle, joka vaatii
-avioliiton etuoikeuksia tunnustamatta sen velvollisuuksia."
-
-"Hyvä, ymmärrän, että Lily ei niitä tunnusta Mr. Rosedaleen nähden",
-sanoi rouva Fisher naurahtaen.
-
-"Rosedale -- taivas varjelkoon!" huudahti Van Alstyne pudottaen
-silmälasinsa. "Stepney, se on sinun syysi, että tuo elukka pääsi
-meidän seuraamme."
-
-"No, hitto vieköön, tiedäthän, ettemme _naita_ Rosedalea sukuumme",
-vastusteli Stepney veltosti; mutta hänen vaimonsa, joka täydessä
-loistossaan istui huoneen toisella puolella, tukkesi hänen suunsa
-tuolla arvostelevalla mietelmällä: "Lilyn asemassa on erehdys pitää
-lippua liian korkealla."
-
-"Rosedalekin on kuulemma äskettäin säikähtänyt puheista", huomautti
-rouva Fisher; "mutta Miss Bartin näkeminen eilen illalla saattoi
-hänen päänsä pyörälle. Mitä luulette hänen sanoneen Miss Bartin
-_tableaun_ jälkeen? 'Hyvä Jumala, rouva Fisher, jos saisin Paul
-Morpethin maalaamaan hänet sellaisena, niin maalaus tuottaisi sata
-prosenttia kymmenessä vuodessa.'"
-
-"Mutta Herran nimessä -- missä Miss Bart nyt on?" huudahti Van
-Alstyne, asettaen silmälasejaan jälleen nenälleen.
-
-"Hän livahti tiehensä, kun te laitoitte tuutinkia. Mihin hän oikein
-mahtoi mennä? Mitä tänä iltana on? En ole kuullut mistään."
-
-"Oh, ei mitään kutsuja luullakseni", sanoi eräs kokematon nuori
-Farish, joka oli tullut myöhään. "Saatoin hänet vaunuihin tänne
-tullessani, ja hän mainitsi ajurille Trenorien osoitteen."
-
-"Trenorien?" huudahti rouva Stepney. "Mitä? Talohan on suljettu --
-Judy soitti minulle Bellemontista tänä iltana."
-
-"Soittiko? Sepä on kummallista. Olen varma siitä, etten erehtynyt.
-No, nyt yskän ymmärrän, Trenor on kotona, jotenkuten -- minä -- no
-niin -- seikka on se, että minun on mahdoton muistaa numeroita",
-koetti hän sotkea puheensa saadessaan varoittavan töytäyksen
-vierustoverinsa jalasta ja herättäen hymyä ympäri huonetta.
-
-Selden oli noussut ja pudisti emännän kättä. Huoneen ilma tukahdutti
-häntä ja hän ihmetteli, miten hän oli sietänyt sitä niin kauan.
-
-Kynnyksellä hän vielä pysähtyi, muistellen Lilyn sanoja: "Minusta
-näyttää, että te kulutatte suuren osan aikaanne ympäristössä, jota
-ette hyväksy."
-
-No niin -- mikäpä muu se saattoi hänet sinne kuin Lilyn etsiminen? Se
-oli Lilyn ympäristö, ei hänen. Mutta hän tahtoi nostaa Lilyn siitä
-pois, pelastaa hänet toiselle puolen! Tuo _toiselle puolen_ hänen
-kirjekuoressaan oli kuin avunhuuto. Hän tiesi, ettei Perseuksen
-tehtävä ole vielä suoritettu, kun hän on irroittanut Andromedan
-kahleet, sillä tämän jäsenet ovat orjuudessa kangistuneet eikä
-hän voi nousta ja kävellä, vaan tarttuu häneen raukein käsivarsin
-hänen ponnistellessaan maihin taakkansa kanssa. Niin, hän oli
-ponnistellut molempien takia -- toisen heikkous se oli pannut häneen
-tuon tarmon. Heidän ei ollut päästävä vain aaltojen puhtaan kuohun,
-vaan myöskin vanhojen suhteiden ja tapojen haitallisen suon läpi,
-ja tällä hetkellä sen höyryt olivat hänen kurkussaan. Mutta hän oli
-näkevä selvemmin, hengittävät vapaammin Lilyn läsnä ollessa: tämä
-oli samalla kertaa raskaana painona hänen rinnallaan ja parruna,
-joka kantaisi heidät turvaan. Hän hymyili tuolle vertaussikermälle,
-jonka avulla hän koetti rakentaa puolustusta viimeisen tunnin
-vaikutuksia vastaan. Oli säälittävää, että hän, joka tiesi ne
-erilaiset syyt, joista seuraelämän arvostelut riippuvat, tunsi niiden
-yhä itseänsä hallitsevan. Kuinka hän saattoi nostaa Lilyn vapaampaan
-elämänkäsitykseen, jos hänen omaan käsitykseensä hänestä vaikutti
-ympäristö?
-
-Henkinen ahdistus oli aiheuttanut fyysillisen raittiin ilman tarpeen,
-ja hän harppasi pitkin katuja vetäen henkeensä kylmää yöilmaa.
-Viidennen Avenuen kulmassa Van AIstyne tervehti häntä tarjoten
-seuraansa.
-
-"Kävelemässäkö? Erinomainen keino tuuletuttaa itsestään pois
-tupakansavu. Nyt, kun naiset ovat alkaneet polttaa, saamme aivan
-kylpeä nikotiinissa. Olisi huvittavaa tutkia paperossien vaikutusta
-sukupuolien suhteeseen. Tupakanpoltto on ehkä yhtä eristävä kuin
-avioero: kumpikin pyrkivät himmentämään moraalista saavutusta."
-
-Ei mikään olisi ollut niin vähän sopusoinnussa Seldenin mielenlaadun
-kanssa kuin Van Alstynen päivällisen jälkeiset aforismit, mutta niin
-kauan kuin tämä rajoittui yleistämiseen, saattoi hänen kuulijansa
-hallita hermojaan. Rouva Fisher asui itäisellä sivukadulla Puiston
-vieressä, ja kun he kulkivat Viidettä Avenueta alas, teki Van
-Alstyne selityksiään tuon lakkaamatta uudistuvan pääliikenneväylän
-rakennustaiteellisesta kehityksestä.
-
-"Tuo Greinerin talo -- no, se on tyypillinen askelma sosiaalisissa
-portaissa! Mies, joka sen rakensi, tuli sellaisesta _milieustä_,
-jossa kaikki ruokalajit tuodaan yhtaikaa pöydälle. Sen fasaadi
-on täydellinen arkkitehtooninen ruokapöytä. Ei mikään huono
-kauppa Rosedalelle, vaikkakin se herättää huomiota ja Lännen
-katselunhaluisten kunnioitusta. Ennen pitkää hän tahtoo päästä
-erilleen tästä ja haluaa jotakin, jonka ohi ihmisjoukko kulkisi
-pysähtymättä. Erittäinkin, jos hän naisi viisaan serkkuni --"
-
-He olivat juuri avaran valkoisen fasaadin alla rikkaine
-viivaesteineen, mikä vaikutti kuin liikalihavan vartalon älykäs
-korsetilla puristaminen.
-
-"Tuo on ensimmäinen aste: halu vihjata, että on käynyt Euroopassa
-ja että on nähnyt esimerkkejä mitä jäljitellä. Rouva Bry luulee
-varmaankin, että hänen talonsa on jäljennös _Trianonista_; Amerikassa
-pidetään jokaista marmoritaloa, jossa on kullattu sisustus,
-jäljennöksenä _Trianonista_. Mikä ovela veitikka tuo arkkitehti
-onkaan, vaikka -- miten se osaakaan sovittaa työnsä rakennuttajan
-mukaan! Trenoreille, kuten kai muistat, hän valitsi korinttilaisen
-tyylin: se on yltäkylläinen, mutta perustuu parhaimpiin esikuviin.
-Trenorin talo on parhaita hänen tekeleistään -- se ei näytä
-juhlasalilta, jonka sisus on käännetty näkyviin. Rouva Trenor haluaa
-kuulemma rakennuttaa uuden tanssisalin, ja Gusin vastustelu pitää
-häntä Bellemontissa. Bryn herrasväen tanssisalin suuruussuhteet
-varmaankin tarttuvat: saat olla varma, että hän tuntee ne yhtä hyvin
-kuin jos hän olisi ne mitannut eilen illalla metrimitalla. Kuka
-sanoi, että hän oli kaupungissa? Sekö nuori Farish? Rouva Trenor ei
-ole kaupungissa, tiedän sen. Rouva Stepney oli oikeassa. Talo on
-pimeä, näethän sen, luulen Gusin asuvan pihanpuolella."
-
-Hän oli pysähtynyt vastapäätä Trenorien nurkkaa, ja Selden pakostakin
-pysäytti myöskin kulkunsa. Talo törrötti pimeänä ja asumattomana,
-vain kapea viiru oven yläpuolella ilmaisi, että siellä tilapäisesti
-oli eloa.
-
-"He ovat ostaneet takanaolevan talon: heillä on alaa 150 jalkaa
-sivukadulle päin. Sinne se pitäisi tanssisalikin sijoittaa, lämmin
-käytävä yhdistäisi sen biljardihuoneeseen j.n.e. Minä ehdotin
-sisäänkäytävän muuttamista ja salongin siirtämistä ulottumaan
-yli koko Viidennen Avenuen päädyn: näethän, että päätyovi on
-yhdenmukainen ikkunoiden kanssa --"
-
-Kävelykeppi, jota Van AIstyne heilutti selittäessään, putosi hänen
-hämmästyneenä huudahtaessaan "Halloo!", kun ovi aukeni ja kaksi
-olentoa kuvastui valoa vastaan. Samassa pysähtyivät ajoneuvot oven
-eteen ja toinen olennoista hävisi niihin, kun taas toinen, musta
-ja lihava pysyi itsepäisesti paikoillaan kuvastuen valoa vastaan.
-Molemmat tuon kohtauksen katselijat olivat hetken hiljaa. Sitten ovi
-sulkeutui, vaunut vierivät pois ja koko kohtaus hävisi.
-
-Van Alstyne pudotti silmälasinsa hiljaa viheltäen.
-
-"Aha -- hm -- eikö mitään, hoi, Selden? Kun joku suvusta, tiedän,
-että saan luottaa sinuun -- silmäthän saattavat pettää -- ja Viides
-avenue on niin vaillinaisesta valaistu --"
-
-"Hyvästi!" sanoi Selden kääntyen äkkiä sivukadulla näkemättä toisen
-ojennettua kättä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yksin jäätyään, serkkunsa suudelma poskellaan, Gerty tuijotti
-omiin ajatuksiinsa. Selden oli suudellut häntä ennenkin, mutta ei
-toinen nainen huulillaan. Kunpa hän olisi säästänyt häntä, jotta
-hän olisi voinut nukkua rauhassa, niin tervetuloa musta virta, kun
-se upottaisi hänet laineisiinsa. Mutta nyt oli vaikeampi hukkua
-auringon noustessa kuin pimeässä. Gerty kätki kasvonsa valolta, mutta
-se tunkeutui hänen sielunsa piilopaikkoihin. Hän oli ollut niin
-tyytyväinen, elämä oli tuntunut niin yksinkertaiselta ja riittävältä
--- miksi hän oli tullut järkyttämään häntä uusilla toiveilla? Ja
-Lily -- Lily, hänen paras ystävänsä! Naisena hän syytti naista. Ehkä
-ilman Lilyä hänen sisin kuvittelunsa olisi käynyt toteen. Selden
-oli aina pitänyt hänestä -- oli ymmärtänyt ja tuntenut myötätuntoa
-hänen elämänsä vaatimatonta riippumattomuutta kohtaan. Hän, joka
-oli niin hienon arvostelijan maineessa, oli ollut häneen nähden
-yksinkertainen ja vaatimaton: Seldenin älykkäisyys ei ollut koskaan
-herättänyt hänessä pelonsekaista kunnioitusta, koska hän tunsi
-olevansa kotiutunut hänen sydämessään. Ja nyt hänet oli pistetty
-ulos, ja oven oli sulkenut häneltä Lilyn käsi! Lily, jonka sinne
-laskemista hän itse oli puoltanut! Tilanne esiintyi ironian synkässä
-valaistuksessa. Hän tunsi Seldenin -- hän näki, miten hänen oman
-uskonsa voiman Lilyyn oli täytynyt auttaa haihduttamaan Seldenin
-epäröintiä. Hän muisti myöskin, miten Lily oli puhunut Seldenistä
--- hän näki itsensä tutustuttamassa nuo kaksi toisiinsa. Seldenin
-puolelta haava oli epäilemättä tiedottomasti saatu aikaan; hän ei
-ollut koskaan aavistanutkaan Gertyn mieletöntä salaisuutta. Mutta
-Lily -- Lily oli varmaankin tietänyt! Milloin naisen huomio osuu
-sellaisissa tapauksissa harhaan? Ja jos hän sen tiesi, silloin hän
-oli harkitusti ryöstänyt hänen ystävänsä, ja pelkästä vallanhimosta,
-kun kerran -- äkkiäleimahtavassa mustasukkaisuudessaan Gertystä
-näytti uskomattomalta, että Lily toivoisi itseään Seldenin vaimoksi.
-Saattoi olla, että Lilyn oli mahdotonta mennä rahan vuoksi naimisiin,
-mutta yhtä mahdotonta oli, että hän eläisi ilman sitä, ja Seldenin
-innokkaat tiedustelut talouden pikkuseikoista osoittivat Gertylle,
-että hän oli yhtä traagillisesti petetty kuin hän itsekin.
-
-Gerty istui kauan aikaa vierashuoneessaan, missä kekäleet murenivat
-kylmänharmaiksi ja lamppu himmeni korean varjostimensa alla. Juuri
-sen alapuolella oli Lily Bartin valokuva katsellen hallitsevan
-näköisenä pienen huoneen vaatimattomaan kalustoon. Saattoiko
-Selden kuvitella häntä tällaiseen kotiin? Gerty tunsi ympäristönsä
-köyhyyden, vähäpätöisyyden: hän tarkasteli elämäänsä sellaisena
-kuin sen näytti Lilystä. Ja Lilyn arvostelujen julmuus muistui
-hänen mieleensä. Hän näki, että hän oli varustanut epäjumalansa
-omatekoisilla ominaisuuksilla. Milloin Lily oli todella tuntenut tai
-säälinyt tai ymmärtänyt? Hän ei halunnut muuta kuin uusia kokemuksia;
-hän näytti olevan kuin julmuri, joka kokeilee laboratooriossa.
-
-Kello löi taas ja Gerty nousi äkkiä. Hänen oli tavattava varhain
-seuraavaa aamuna Itäkaupungin aluetarkastajaa. Hän sammutti lampun,
-peitti tulen takassa ja meni makuuhuoneeseensa riisuutumaan.
-Toalettipöydän pienessä peilissä hän näki kasvonsa, joihin huoneen
-varjot heijastuivat ja kyyneleet ilmaisivat hänen mietteensä. Mikä
-oikeus hänellä oli uneksia lemmenunelmia? Ikävät kasvot toivat
-mukanaan ikävän kohtalon. Hän huudahti hiljaa riisuutuessaan,
-asettaen vaatteensa paikoilleen tavallisella täsmällisyydellä, pannen
-kaikki järjestykseen huomispäivää varten, kun vanhaa elämää oli
-jälleen ruvettava elämään ikäänkuin sen kulussa ei olisi tapahtunut
-mitään häiriötä. Hänen palvelijansa tuli vasta kahdeksan jälkeen, ja
-hän valmisti oman teetarjottimensa ja asetti sen vuoteen viereen.
-Sitten hän lukitsi eteisen oven, sammutti valon ja pani maata. Mutta
-uni ei tahtonut tulla ja hän totesi vihaavansa Lily Bartia. Tuo viha
-tarrasi häneen pimeässä kuten jokin muodoton paha, jonka kanssa on
-käytävä sokeasti käsikähmään. Järki, arvostelu, kieltäytyminen,
-kaikki terveet valonvoimat saivat väistyä itsesäilytysponnistusten
-tieltä. Hän tahtoi onnea -- tahtoi sitä yhtä ylpeästi ja arkailematta
-kuin Lilykin, mutta, ilman Lilyn voimaa saavuttaa sitä. Ja tietoisena
-voimattomuudestaan hän loikoi väristen ja vihasi ystävätärtään --
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ovikellon kilahdus saattoi hänet jaloilleen. Hän teki tulta ja
-seisoi pelästyneenä, kuunnellen. Hetken ajan hänessä liikkui
-ristiriitaisia tunteita, sitten hän suhtautui tyynesti asiaan ja
-muisti, etteivät sellaiset kutsumiset olleet tuntemattomia hänen
-hyväntekeväisyystyössään. Hän heitti ylleen yönuttunsa ja avatessaan
-lukosta ovea hän huomasi Lily Bartin häämöttävän oven takana.
-
-Gerty kääntyi ensin poispäin, ikäänkuin Lilyn läsnäolo lietsoisi
-liian äkillisesti valaistusta hänen kurjuuteensa. Sitten hän kuuli
-huudettavan nimeään, näki vilahduksen ystävättärensä kasvoista, tunsi
-heltyneensä ja tarttui Lilyyn kiinni.
-
-"Lily -- mikä on?" huudahti hän.
-
-Miss Bart päästi hänet ja seisoi hengittäen katkonaisesti, kuten se,
-joka on päässyt turvaan pitkän paon jälkeen.
-
-"Minulla oli niin kylmä -- en voinut mennä kotiin. Onko sinulla
-valkeaa?"
-
-Gertyn säälivät vaistot, tottumuksen vahvistamina, lakaisivat pois
-kaiken hänen ynseytensä. Lily oli yksinkertaisesti apuatarvitsevainen
--- mistä syystä, sitä ei ollut aikaa nyt pysähtyä arvelemaan:
-harjoituksen kautta vahvistunut myötätunto karkoitti ihmettelyn
-Gertyn huulilta, hän veti ystävättärensä hiljaa vierashuoneeseen ja
-istutti hänet sammuneen hiilloksen viereen.
-
-"Täällä on sytykkeitä; tuli syttyy siinä paikassa."
-
-Hän kyykistyi ja liekki leimahti pian. Se hehkui oudosti kyynelten
-läpi, joita vielä oli hänen silmissään, ja kajasti Lilyn kalpeille
-sammuneille kasvoille. Tytöt katselivat toisiaan hiljaa. Sitten Lily
-toisti: "En voinut mennä kotiin."
-
-"Et, et -- tulit tänne, rakas! Sinun on kylmä ja olet väsynyt -- istu
-rauhassa, minä laitan sinulle teetä."
-
-Gerty oli tiedottomasti omaksunut lohduttavan sävyn: kaikki hänen
-persoonalliset tunteensa olivat väistyneet velvollisuuden tunteen
-tieltä, ja kokemus oli opettanut hänelle, että verenvuoto on ensin
-tukittava, ennenkuin haavaa tutkitaan.
-
-Lily istui hiljaa, kumartuneena tulta kohti. Kuppien kalina hänen
-takanaan viihdytti häntä kuten tutut äänet viihdyttävät lasta,
-jota hiljaisuus on pitänyt valveilla. Mutta kun Gerty seisoi hänen
-vierellään teensä kanssa, työnsi hän sen pois ja käänsi oudon katseen
-tuttuun huoneeseen.
-
-"Tulin tänne, koska en sietänyt yksinäisyyttä", sanoi hän.
-
-Gerty laski kupin kädestään ja polvistui hänen viereensä.
-
-"Lily! Jotakin on tapahtunut -- etkö voi kertoa minulle?"
-
-"En voinut maata valveilla huoneessani aamuun asti. Vihaan huonettani
-täti Julian luona -- niin minä tulin tänne --"
-
-Hän liikahti äkkiä, heräsi tylsyydestään ja tarttui Gertyyn uuden
-pelonpuuskan vallassa.
-
-"Oh, Gerty, raivottaret... tunnethan niiden siipien suhinan -- yksin,
-yöllä, pimeässä? Mutta sinähän et tiedä -- on jotakin, joka saa sinut
-pelkäämään pimeyttä --"
-
-Nuo sanat saivat Gertyn naurahtaen mutisemaan. Mutta Lily ei oman
-kurjuutensa sokaisemana nähnyt mitään muuta.
-
-"Annathan minun jäädä? En osaa laskea, milloin päivä tulee -- onko jo
-myöhä? Onko yö pian ohi? On varmaankin kauheaa, kun ei saa unta --
-kaikki seisoo vuoteen ääressä ja tuijottaa --"
-
-Miss Farish tarttui hänen rauhattomiin käsiinsä. "Lily, katso minuun!
-Jotakin on tapahtunut -- tapaturmako? Olet pelästynyt -- mikä sinua
-on pelästyttänyt? Kerro minulle, jos voit -- sana tai kaksi -- niin
-että voin auttaa sinua."
-
-Lily pudisti päätään.
-
-"En ole pelästynyt: se ei ole oikea sana. Voitko kuvitella katsovasi
-peiliin jonakin aamuna ja näkeväsi vääntyneet kasvosi? -- Jokin
-kauhea muutos on tapahtunut sinussa nukkuessasi. Niin, sellaiselta
-minä näytän itsestäni -- en siedä nähdä itseäni omissa ajatuksissani
--- vihaan rumuutta, kuten tiedät -- olen aina kääntynyt siitä pois --
-mutta en voi selittää sinulle -- et kuitenkaan ymmärtäisi."
-
-Hän nosti päätään ja hänen katseensa osui kelloon.
-
-"Miten pitkä yö on! Ja tiedän, etten saa unta huomenna. Joku kertoi
-minulle, että isäni valvoi usein vuoteessaan ja ajatteli kauheita.
-Eikä hän ollut ilkeä, onneton vain -- ja nyt minä käsitän, miten
-hänen on täytynyt kärsiä, valvoen yksin ajatuksineen! Mutta minä olen
-paha -- paha tyttö -- kaikki ajatukseni ovat pahoja -- ympärilläni on
-aina ollut huonoja ihmisiä. Onko se puolustus? Luulin voivani hallita
-oman elämäni -- minä olin ylpeä -- ylpeä! Mutta nyt minä olen heidän
-tasollaan --"
-
-Nyyhkytykset pudistivat hänen ruumistaan kuten myrsky puuta.
-
-Gerty polvistui hänen vierelleen odottaen kokemuksen kasvattamalla
-kärsivällisyydellä, kunnes tämä kurjuuden puuska antaisi tilaa
-puhetulvalle. Hän oli ensin ajatellut jotakin fyysillistä
-järkytystä, jotakin tapaturmaa ihmisiä vilisevillä kaduilla, Lilyn
-ollessa kotimatkalla Fishereiltä. Mutta nyt hän näki, että toiset
-hermokeskukset olivat järkytetyt, ja hänen mielensä säpsähti.
-
-Lilyn nyyhkytykset lakkasivat ja hän nosti päätään.
-
-"Teidän slummeissanne on huonojakin tyttöjä. Sano minulle --
-pääsevätkö he koskaan nousemaan? Koskaan unohtamaan ja tuntemaan
-kuten ennen?"
-
-"Lily! Et saa puhua noin -- sinä uneksit."
-
-"Eivätkö he aina mene pahasta huonompaan? Paluutietä ei ole -- vanhat
-olentomme karkoittavat meidät pois."
-
-Hän nousi ojentaen kätensä kuin äärimmäisen fyysillisen tuskan
-vallassa. "Mene vuoteeseen, hyvä ystävä! Sinulla on paljon työtä
-ja nouset varhain. Minä valvon täällä tulen vieressä, ja jätä
-lamppu palamaan ja ovi auki. En halua muuta kuin että tunnen, että
-olet lähelläni." Hän laski molemmat kätensä Gertyn olkapäille, ja
-hänen hymynsä oli kuin auringonnousu merellä, jossa uiskentelee
-haaksirikkoutuneiden laivojen kappaleita.
-
-"En voi jättää sinua, Lily. Tule minun vuoteeseeni. Kätesi ovat
-kylmät -- sinun täytyy riisuutua ja päästä lämpimäksi." Gerty
-pysähtyi äkkiä. "Mutta rouva Peniston -- on jo yli puoliyön! Mitä hän
-ajattelee?"
-
-"Hän menee maata. Minulla on ulkoavain. Siitä ei ole huolta -- en voi
-mennä sinne takaisin."
-
-"Ei tarvitsekaan. Sinä jäät tänne. Mutta sinun täytyy kertoa
-minulle, missä olet ollut. Kuule, Lily -- puhuminen helpottaa!"
-Hän tarttui jälleen Miss Bartin käsiin ja puristi niitä itseään
-vastaan. "Koeta kertoa minulle -- se selvittää pää-raukkaasi. Kuule
--- sinä olit Carry Fisherin päivällisillä." Gerty pysähtyi ja lisäsi
-sankarillisesti: "Lawrence Selden meni täältä tapaamaan sinua."
-
-Tuon kuullessaan Lilyn kasvot heltyivät salpautuneesta tuskasta
-lapsen avonaiseksi avuttomuudeksi. Hänen huulensa värähtelivät ja
-silmänsä täyttyivät kyynelillä.
-
-"Hän meni tapaamaan minua? Ja minä kadotin hänet! Oi, Gerty, hän
-koettaa auttaa minua. Hän puhui minulle -- hän varoitti minua aikoja
-sitten -- hän näki ennakolta, että tulisin vihaamaan itseäni!"
-
-Tuo nimi, kuten Gerty näki vihlovin sydämin, oli irroittanut
-itsesäälin lähteet hänen ystävättärensä rinnassa ja Lily valoi
-kyyneleihin tuskansa. Hän oli heittäytynyt poikittain Gertyn suureen
-nojatuoliin, hänen päänsä kaivautui siihen, mihin äsken Seldenin pää
-oli nojannut. Lilyn avuton kauneus sai hänet tuntemaan oman tappionsa
-välttämättömyyden, Lilyn puolelta ei tarvittu mitään tahallista
-aietta riistämään Gerty unelmistaan! Tuo sulous oli kuin luonnon
-voima, rakkauden ja vallan tunteminen kuului Lilyn kaltaisille, kun
-taas luopuminen ja palvelu on niiden osa, joita he ryöstävät. Mutta
-joskin Seldenin hurmaantuminen näytti kohtalon välttämättömyydeltä,
-niin tuon nimen synnyttämä vaikutus järkytti Gertyn mielenlujuutta
-ja herätti hänessä suurta tuskaa. Miehet pääsevät ehjin nahoin
-tuollaisesta yli-inhimillisestä rakkaudesta: se on koetuskivenä,
-joka alistaa sydämen inhimillisille iloille. Kuinka mielellään Gerty
-olisi ryhtynyt pelastustoimintaan, viihdyttänyt kärsivän sietämään
-jälleen elämää! Mutta Lilyn itsepaljastus riisti häneltä tämän
-viimeisen toivon. Mainen impi on rannalla avuton sireeniä vastaan,
-joka rakastaa saalistaan: sellaiset uhrit ajautuvat kuolleina
-seikkailultaan.
-
-Lily hypähti pystyyn ja tarttui häneen voimakkain käsin. "Gerty,
-sinä tunnet hänet -- ymmärrät hänet -- sano minulle: jos menisin
-hänen luokseen, jos kertoisin hänelle kaikki -- jos sanoisin: 'olen
-kauttaaltaan huono -- haluan ihailua, kiihoitusta, rahaa' -- niin,
-_rahaa!_ Se on häpeäni, Gerty -- ja se tiedetään, sitä puhutaan
-minusta -- sitä miehet ajattelevat minusta --. Jos sanoisin kaiken
-sen hänelle -- kertoisin hänelle koko jutun -- sanoisin valittaen:
-'olen vaipunut alemmaksi alhaisinta, sillä olen ottanut, mitä he
-ottavat, enkä ole maksanut, kuten he maksavat' -- oi, Gerty, sinä
-tunnet hänet, voit puhua hänelle: jos kertoisin hänelle kaikki,
-inhoisiko hän minua? Tai säälisikö hän minua ja ymmärtäisi ja
-pelastaisi minut inhoamasta itseäni?"
-
-Gerty seisoi kylmänä ja passiivisena. Hän tiesi, että hänen
-koetushetkensä oli tullut, ja hänen sydänparkansa löi rajusti
-kapinoiden kohtaloaan vastaan. Kuten synkkä virta lipuu ohitse
-valoläikän alla, näki hänkin onnensa virtaavan ohi houkutuksen
-alitse. Mikä esti häntä sanomasta: "Hän on kuten muutkin miehet?"
-Hän ei loppujen lopuksi ollut niinkään varma Seldenistä! Mutta näin
-menettelemällä olisi hän häväissyt omaa rakkauttaan. Hän saattoi
-esittää hänet itselleen vain parhaimmassa valossa: hänen täytyi uskoa
-hänet sellaisena kuin hän näki hänet oman intohimonsa korkeudesta.
-
-"Niin, tunnen hänet; hän tahtoo auttaa sinua", sanoi Gerty, ja hetken
-ajan Lily itki tuskaansa hänen rintaansa vasten.
-
-Pienessä asunnossa oli vain yksi vuode, ja kumpikin asettui siihen
-vierekkäin, kun Gerty oli auttanut Lilyä riisuutumaan ja saanut
-hänet maistamaan lämmintä teetä. Kun valo oli sammutettu, makasivat
-he vielä valveilla pimeässä, Gerty painautuen ahtaan sängyn reunaa
-vasten välttääkseen koskettamasta vuodetoveriaan. Tietäen, ettei Lily
-pitänyt hyväilyistä, hän oli jo aikoja sitten oppinut pidättämään
-hyväilynhaluaan ystävätärtään kohtaan. Mutta tänä yönä jokainen hermo
-hänen ruumiissaan vetäytyi pakoon Lilyn läheisyyttä: oli kiduttavaa
-kuulla hänen hengitystään ja tuntea lakanan kohoavan sen mukaan. Kun
-Lily kääntyi, pyyhkäisi yksi hiuskarva Gertyn poskea. Kaikki oli
-hänessä lämmintä ja pehmeää ja tuoksuavaa: vieläpä hänen tuskansakin
-vaikutti häneen kuten sadepisarat vaikuttavat katkenneeseen ruusuun.
-Mutta kun Gerty makasi kädet ojennettuina pitkin ruumistaan,
-tunsi hän nyyhkytystä viereltään, ja Lily ojensi kätensä, hapuili
-ystävättärensä kättä ja piti siitä kiinni.
-
-"Pidä minusta kiinni, Gerty, tai minä ajattelen kauheita", vaikeroi
-hän; ja Gerty kietoi hiljaa käsivartensa hänen ympärilleen sovittaen
-hänen päätään kainaloonsa kuten äiti asettelee rauhatonta lasta.
-Näin viihdytettynä Lily makasi hiljaa ja hänen hengityksensä kävi
-hiljaisemmaksi ja säännöllisemmäksi. Hänen kätensä yhä puristi Gertyn
-kättä kuten karkoittaakseen pois pahat unet, mutta hänen sormiensa
-ote höltyi, hänen päänsä vaipui syvemmälle suojapaikkaansa ja Gerty
-tunsi, että hän nukkui.
-
-
-
-
-XV.
-
-
-Kun Lily heräsi, oli hän yksin sängyssä ja oli jo valoisaa.
-
-Hän nousi istualleen hämmästyen ympäristönsä outoutta -- sitten
-hän muisti kaikki ja hän katseli väristen ympärilleen. Kylmässä
-valoviirussa, joka heijastui naapuritalon seinästä, hän näki
-juhlapukunsa koreana kasana tuolilla. Syrjäänpannut hienoudet ovat
-yhtä vastenmielisiä kuin juhlan jätteet ja Lilyn mieleen tuli,
-että kotona hänen palvelustyttönsä piti huolta siitä, ettei hänen
-tarvinnut nähdä sellaista. Hänen ruumiinsa oli kipeä väsymyksestä ja
-Gertyn vuoteen ahtaudesta. Koko ajan hän oli rauhattomassa unessaan
-ollut tietoinen siitä, ettei hänellä ollut liikkumisalaa, ja pitkä
-ponnistus pysyä liikkumattomana sai hänet tuntemaan ikäänkuin hän
-olisi viettänyt yönsä junassa.
-
-Tämä fyysillinen epämukavuuden tunne tuli ensimmäisenä hänen
-tajuntaansa. Sitten hän tajusi sen yhteydessä vastaavaa sielullista
-masennusta, vielä sietämättömämpää kauhun tuomaa raukeutta kuin
-oli ensimmäinen inhon puuska. Ajatus, että hänen oli herättävä
-joka aamu tuo taakka rinnassaan, nosti hänen väsyneen mielensä
-uusiin ponnistuksiin. Hänen oli keksittävä jokin keino miten
-päästä liejusta, johon hän oli juuttunut: hänen toimintatarvettaan
-eivät niinkään kiirehtineet tunnonsoimaukset kuin aamuajatusten
-pelko. Mutta hän oli sanomattoman väsynyt, oli tuskallista
-ajatella yhtenäisesti. Hän asettui jälleen pitkälleen, katsellen
-ympäri köyhännäköistä huonetta, tuntien jälleen fyysillistä
-vastenmielisyyttä. Korkeiden rakennusten väliin suljettu ulkoilma ei
-tuonut ikkunan läpi raikkautta, kuuma höyry alkoi soida likaisissa
-pattereissa ja kiehuvan veden porina tunkeutui oven raosta.
-
-Ovi aukeni ja Gerty pukeutuneena ja hattu päässä toi kupin teetä.
-Hänen kasvonsa olivat tuhruisen ja turpean näköiset synkässä
-valaistuksessa ja hänen tumma tukkansa yhtyi huomaamatta hänen
-hipiänsä väriin. Hän katsahti arasti Lilyyn kysyen häneltä
-epävarmalla äänellä, miten hän jaksoi. Lily vastasi yhtä väkinäisesti
-ja nousi juomaan teetä.
-
-"Olin varmaankin liikarasittunut eilen illalla. Luulen, että sain
-hermokohtauksen vaunuissa", sanoi hän, kun tee selvitti hänen
-velttoja ajatuksiaan.
-
-"Et voinut hyvin. Olen niin iloinen, että tulit tänne", vastasi Gerty.
-
-"Mutta miten minä pääsen kotiin? Ja täti Julia --?"
-
-"Hän tietää, soitin aikaisemmin, ja palvelustyttösi toi tavarasi.
-Mutta etkö söisi jotain?"
-
-Lily ei voinut syödä. Mutta tee virkisti häntä, niin että hän saattoi
-nousta ja pukeutua. Oli helpotus, että Gertyn täytyi kiiruhtaa pois:
-he suutelivat hiljaa, mutta siinä ei ollut jälkeäkään yöllisestä
-liikutuksesta.
-
-Kun Lily tuli kotiin, oli rouva Peniston kiihtynyt. Hän oli
-lähettänyt hakemaan Grace Stepneytä ja otti lääkettä. Lily vastasi
-tiedustelutulvaan parhaansa mukaan selittäen, että hän oli saanut
-pyörtymiskohtauksen palatessaan Carry Fisherin kutsuista, ja peläten,
-että hänen oli vaikea päästä kotiin asti, hän oli mennyt sen sijaan
-Miss Farishin luo, jossa yön lepo oli virkistänyt häntä niin, ettei
-hän tarvinnut lääkäriä.
-
-Se oli helpotus rouva Penistonille, joka saattoi kääntää huomionsa
-omaan vaivaansa, ja Lily sai neuvon mennä vuoteeseen, mihin hänen
-tätinsä turvautui kaikissa fyysillisissä ja henkisissä vaivoissa.
-Oman huoneensa yksinäisyydessä hän johtui tarkastelemaan tapahtumia.
-Päivänvalossa ne esiintyivät ehdottomasti toisessa valossa
-kuin yöllä. Siivekkäät raivottaret olivat nyt hiiviskeleviä,
-kielitteleviä ystäviä, jotka kokoontuivat teelle. Mutta hänen
-pelkonsa näytti pahemmalta, kun se oli täten saanut määrätymmän
-muodon; ja sitäpaitsi hänen oli toimittava eikä hourailtava. Ensi
-kertaa hän nyt pakotti itsensä laskemaan tarkoin sen summan, minkä
-hän oli velkaa Trenorille; ja tulokseksi hän sai yhdeksän tuhatta
-dollaria. Hän tunsi nyt, ettei pennikään siitä ollut hänen omaansa
-ja että palauttaakseen itsekunnioituksensa hänen oli yhdellä kertaa
-maksettava takaisin koko summa. Tottumattomuus täten hyvittämään
-loukattuja tunteitaan antoi hänelle herpaisevan vähäpätöisyyden
-tunteen. Hän totesi ensi kerran, että naisen arvo saattaa olla
-tärkeämpi kuin hänen elämänsä.
-
-Aamiaisen jälkeen, kun Grace Stepneyn vaaniva silmä ei ollut
-näkemässä, Lily pyysi saada vaihtaa sanan tätinsä kanssa. He
-nousivat vierashuoneeseen, missä rouva Peniston istui mustaan
-satiininojatuoliinsa. Täällä hän oli uskonut asiansa tädilleen ne
-harvat kerrat, jolloin hän sen teki. Tämän kauhu perhekohtausta
-kohtaan antoi hänelle heltymättömyyden, jota suurinkaan
-luonteenlujuus ei olisi voinut saada aikaan, kun se kerran oli
-riippumaton kaikesta oikean tai väärän harkitsemisesta; ja tämän
-tietäen Lily harvoin uskalsi käydä tuon heltymättömyyden kimppuun.
-Hänestä ei koskaan yrittäminen ollut tuntunut vastenmielisemmältä
-kuin tässä tilaisuudessa. Mutta hän oli turhaan etsinyt muita keinoja
-päästäkseen sietämättömästä tilanteesta.
-
-Rouva Peniston tarkasteli häntä arvostelevasti. "Värisi on huono,
-Lily: tuo alituinen meno alkaa tuntua sinussa", sanoi hän.
-
-Miss Bart näki, mistä päästä asiaan käsiksi. "En luule, että se on
-sitä, täti Julia; minulla on ollut ikävyyksiä", vastasi hän.
-
-"Aha", sanoi rouva Peniston, sulkien huulensa kuten suljetaan
-rahakukkaro pyytäjältä.
-
-"Olen pahoillani, että vaivaan teitä niillä", jatkoi Lily, "mutta
-uskon todellakin, että eilisiltainen heikkouteni johtui osaksi
-kiusallisista ajatuksista --"
-
-"Minun olisi pitänyt sanoa, että Carry Fisherin keittäjätär kyllä
-saattoi vaikuttaa siihen. Se on sama vaimo, joka oli Maria Melsonilla
-v. 1891 -- sen vuoden keväänä, jolloin me menimme Aixiin -- ja
-muistan syöneeni siellä päivällistä kaksi päivää ennen lähtöämme
-merimatkalle ja tunteneeni varmasti, ettei kupariastioita oltu
-puhdistettu."
-
-"En luule syöneeni paljoa; en voi syödä enkä nukkua." Lily pysähtyi
-ja jatkoi sitten äkkiä: "Seikka on se, täti Julia, että minulla on
-velkoja."
-
-Rouva Penistonin kasvot synkkenivät huomattavasti, mutta niistä ei
-ilmennyt sitä kummastusta, jota Lily oli odottanut. Hän oli hiljaa ja
-Lilyn täytyi jatkaa: "Olen tehnyt tyhmyyksiä --"
-
-"Epäilemättä, hyvinkin suuria tyhmyyksiä", tokaisi rouva Peniston.
-"Minun on mahdotonta käsittää, miten sinun tuloillasi ja ilman menoja
--- puhumattakaan niistä sievoisista lahjoista, joita olen aina
-antanut sinulle --"
-
-"Oi, olette ollut kovin antelias, täti Julia, en tule koskaan
-unohtamaan hyvyyttänne. Mutta te ette ehkä täysin voi käsittää, mihin
-kaikkeen naiselta menee nykypäivinä rahaa --"
-
-"En käsitä, että _sinulla_ olisi muita menoja kuin vaatteisiisi ja
-rautatiematkoihin. Toivon sinun olevan hyvin puetun; mutta maksoinhan
-minä Celesten laskun puolestasi viime lokakuussa."
-
-Lily epäröi: hänen tätinsä pettämätön muisti ei ollut koskaan ollut
-haitallisempi. "Olitte mahdollisimman hyvä; mutta senjälkeen on minun
-ollut hankittava joitakin kapineita --"
-
-"Mitä? Vaatteitako? Paljonko olet kuluttanut? Näytä minulle lasku --
-totisesti se nainen petkuttaa sinua."
-
-"Oh, ei, sitä en luule: vaatteet ovat niin hirveästi kallistuneet; ja
-niitä tarvitsee niin monta eri lajia."
-
-"Näytä minulle lasku", toisti rouva Peniston.
-
-Lily epäröi taas. Ensiksikin, madame Celeste ei ollut vielä
-lähettänyt hänen laskuaan ja toiseksi, se oli vain osa siitä
-summasta, jonka Lily tarvitsi.
-
-"Hän ei ole vielä lähettänyt laskua talvitilauksistani, mutta
-minä _tiedän_, että se on suuri. Ja sitten on vielä pari muuta
-maksettavaa; olen ollut huolimaton ja varomaton -- pelottaa
-ajatellakin, mitä minä olen maksamassa --"
-
-Lily käänsi suloiset hämmentyneet kasvonsa rouva Penistonin puoleen,
-turhaan toivoen, että se vaikuttaisi hänen omaan sukupuoleensa, kuten
-se oli vaikuttanut miehiin. Mutta rouva Penistoniin se vaikutti
-siten, että hän peräytyi pelokkaasti.
-
-"Olet, Lily, todellakin kyllin vanha hoitamaan omat asiasi, ja
-säikyteltyäsi minut kuoliaaksi hommillasi eilen illalla voisit
-ainakin valita paremman ajan vaivataksesi minua tuollaisilla
-asioilla." Rouva Peniston katsoi kelloon ja nieli lääketabletin.
-"Jos olet Celestelle maksamassa toisen tuhannen, niin lähettäköön
-hän laskun minulle", lisäsi hän, ikäänkuin lopettaakseen keskustelun
-hinnalla millä hyvänsä.
-
-"Olen kovin pahoillani, täti Julia. Minun on vaikeata vaivata teitä
-tällaisella hetkellä, mutta minulla ei todellakaan ole valinnan varaa
--- minun olisi pitänyt puhua ennemmin -- minä olen maksamassa paljon
-enemmän kuin tuhat dollaria."
-
-"Paljon enemmän? Kaksiko? Hän on varmaankin petkuttanut sinua!"
-
-"Sanoin teille, ettei ollut vain Celeste. Minulla -- on muitakin
-laskuja -- kiireellisempiä -- ne on järjestettävä."
-
-"Mutta mitä Herran nimessä sinä olet ostanut? Jalokiviäkö? Sinähän
-olet menettänyt järkesi", sanoi rouva Peniston tiukasti. "Mutta
-jos olet joutunut velkoihin, niin saat kärsiä seuraukset ja panna
-säästöön kuukausittain tulosi, kunnes laskusi ovat maksetut. Jos
-pysyt rauhallisesti kotona ensi kevääseen etkä matkustele ympäri
-maata, niin ei sinulla ole mitään menoja ja varmaankin saat neljässä
-tai viidessä kuukaudessa maksetuksi lopun veloistasi, jos minä maksan
-nyt räätälisi."
-
-Lily oli taas vaiti. Hän tiesi, ettei hän voinut toivoa saavansa
-irti tuhattakaan dollaria rouva Penistonilta vetoamalla pelkästään
-Celesten laskuun, sillä rouva Peniston tahtoisi selvittää pukulaskut
-ja asettaa shekin suorastaan Lilyn räätälille eikä hänelle. Ja raha
-oli kuitenkin saatava, ennenkuin määräpäivä oli ohi!
-
-"Velat, joista puhun ovat -- toisenlaisia -- ne eivät ole
-kauppalaskuja", alkoi hän hämillään, mutta rouva Penistonin ilme
-pelästytti hänet ehkä jatkamasta. Mahtoiko hänen tätinsä epäillä
-jotakin? Tuo ajatus joudutti tunnustusta.
-
-"Asia on se, että olen pelannut jokseenkin paljon korttia -- bridgeä;
-kaikki naiset pelaavat; myöskin naimattomat naiset -- sitä vaaditaan
-heiltä. Joskus olen voittanut -- voittanut aika tavalla -- mutta
-viime aikoina ei minulla ole ollut onnea -- ja tietenkään sellaisia
-velkoja ei voi maksaa vähitellen."
-
-Hän pysähtyi, sillä rouva Penistonin ilme oli hänen kuunnellessaan
-jähmetyttävä.
-
-"Korttia -- olet pelannut korttia rahasta? Onko se sittenkin totta:
-kun minulle siitä puhuttiin, en tahtonut sitä uskoa. En halua kysyä,
-onko kaikki se muukin kauhea, mitä olen sinusta kuullut, myöskin
-totta; hermoillani on muutenkin kestämistä. Kun ajattelen, millaista
-esimerkkiä sinulle on näytetty tässä talossa! Mutta luulen, että se
-on entisen kasvatuksesi syy -- eihän kukaan tietänyt, mistä äitisi
-haali ystävänsä. Ja hänen sunnuntainviettonsa oli skandaali -- mikäli
-minä tiedän." Rouva Peniston pyörähti äkkiä ympäri. "Pelaatko sinä
-sunnuntainakin korttia?"
-
-Lilyn mieleen muistui muutamia sateisia sunnuntaita Bellomontissa ja
-Dorseteilla.
-
-"Olette kovin ankara minulle, täti. En ole koskaan todella välittänyt
-korteista, mutta naimattomien naisten on vastenmielistä joutua
-omahyväisen ja ylimielisen maineeseen ja niin helpostihan sitä joutuu
-tekemään, mitä muut tekevät. Olen saanut tuntuvan opetuksen, ja jos
-autatte minua tällä kertaa, niin lupaan --"
-
-Rouva Peniston kohotti kätensä varoittaen. "Sinun ei tarvitse tehdä
-mitään lupauksia. Kun tarjosin sinulle kodin, en sitoutunut maksamaan
-sinun pelivelkojasi."
-
-"Täti! Ettehän tarkoita, ettette tahdo auttaa?"
-
-"Varmastikaan en tee mitään, joka saattaisi näyttää käytöksesi
-suosimiselta. Jos todellakin olet velkaa räätälillesi, niin hänet
-kyllä maksan -- mutta muuten en tunnusta olevani velvollinen
-vastaamaan veloistasi."
-
-Lily oli noussut ja seisoi kalpeana ja vavisten tätinsä edessä.
-Ylpeys taisteli hänessä, mutta nöyryytys sai hänet huudahtamaan:
-"Täti, minä menetän ihmisten suosion -- minä --" Mutta hän ei voinut
-jatkaa. Jos hänen tätinsä oli jo niin julma peliveloistakin, niin
-millä mielellä hän kuulisikaan totuuden kauheaa tunnustusta?
-
-"Minun mielestäni sinä _olet jo menettänyt_ ihmisten suosion, Lily:
-käytöksesi kautta enemmän kuin sen seurausten. Sanot ystäviesi
-houkutelleen pelaamaan sinut kanssaan; no, heillekin on opetus yhtä
-tarpeen. Heillä on ehkä varaa menettää hieman rahaa -- missään
-tapauksessa en pane rahojani niiden maksamiseen. Ja nyt minun täytyy
-pyytää, että jätät minut -- tämä kohtaus on ollut kovin rasittava,
-ja minun on pidettävä huolta terveydestäni. Vedä verhot alas ja sano
-Jenningsille, etten ota tänä iltana vastaan ketään muita kuin Grace
-Stepneyn."
-
-Lily meni huoneeseensa ja salpasi oven. Hän vapisi pelosta ja
-vihasta -- raivottarien siipien suhina oli hänen korvissaan. Hän
-kulki huoneessaan edestakaisin epäsäännöllisin askelin. Viimeinen
-pelastusportti oli lukittu -- hän tunsi olevansa suljettu sisään, oma
-häpeänsä kumppaninaan --.
-
-Äkkiä hänen katseensa osui uunin reunakkeella olevaan kelloon.
-Se näytti puoli neljää, ja hän muisti, että Selden tulisi hänen
-luokseen neljän aikana. Hän oli aikonut käännyttää hänet pois niine
-hyvineen, mutta nyt hänen sydämensä halasi nähdä häntä. Eikö Seldenin
-rakkaudessa ollut pelastuksen lupaus? Maatessaan Gertyn vieressä
-edellisenä yönä Lily oli ajatellut hänen tuloaan ja sitä suloutta,
-kun saisi itkeä pois tuskansa hänen rinnallaan. Tietysti hän oli
-aikonut selvittää asiansa, ennenkuin tapaisi häntä, -- hän ei ollut
-todella koskaan epäillyt, ettei rouva Peniston auttaisi häntä. Ja
-hän oli tuntenut kurjuutensa suurimmillaankin ollessa, että Seldenin
-rakkaus ei voinut olla hänen viimeinen pakopaikkansa; olisi vain niin
-suloista hakea siitä hetken ajaksi suojaa ja yrittää sitten uusin
-voimin eteenpäin.
-
-Mutta nyt Seldenin rakkaus oli hänen ainoa toivonsa, ja hänen siinä
-onnettomana yksin istuessaan tuli ajatus uskoa asiansa hänelle niin
-viekottelevaksi kuin virran juoksu itsemurhaajalle. Ensi syöksähdys
-olisi hirveä -- mutta mikä siunaus siitä sitten seuraisikaan! Hän
-muisteli Gertyn sanoja: "Tunnen hänet -- hän tahtoo auttaa sinua"; ja
-hänen mielensä takertui niihin kuten sairas takertuisi parantavaan
-pyhäinjäännökseen. Oi, jos Selden todellakin ymmärtäisi häntä --
-jos hän tahtoisi auttaa häntä saamaan ehjäksi hänen särkyneen
-elämänsä ja muodostamaan sen uuteen asuun, mihin ei jäisi jälkeäkään
-entisestä! Selden oli aina saanut hänet tuntemaan, että hän on
-paremman arvoinen, eikä hän koskaan tarvinnut kipeämmin sellaista
-lohdutusta kuin nyt. Yhä uudelleen häntä arvelutti ajatus, että
-hän tunnustuksellaan saattaisi vaaraan hänen rakkautensa, sillä
-rakkautta hän tarvitsi -- siihen sisältyisi koko hehkuva halu koota
-yhteen hänen itsekunnioituksensa erilliset pirstaleet. Mutta hän
-palasi Gertyn sanoihin ja piti niistä kiinni. Hän oli varma siitä,
-että Gerty tiesi Seldenin tunteet häntä kohtaan, ja hänelle ei ollut
-koskaan selvinnyt, että Gertyn tunteet Seldeniä kohtaan olivat paljon
-palavammat kuin hänen.
-
-Neljän aikana hän oli salongissa: hän oli varma, että Selden olisi
-täsmällinen. Mutta kello löi neljä -- hänen sydämensä löi kuumeisen
-kiihkeästi. Hänellä oli aikaa tarkastaa uudestaan ahdistustaan ja
-harkita jälleen, särkisikö hän luottamuksellaan Seldenin illusionin.
-Mutta kun minuutit kuluivat, kävi tarve saada hänelle puhua asiansa
-pakottavammaksi; hän ei voinut yksin kantaa kurjuutensa taakkaa.
-Siitä tulisi ehkä turmiollinen hetki, mutta eikö hän voinut luottaa
-kauneuteensa, joka saattaisi hänet onnellisesti Seldenin hellyyden
-turviin. Mutta tunti kului ja Selden ei tullut. Epäilemättä jokin
-oli häntä pidättänyt tai oli hän lukenut nelosen viitoseksi hänen
-hätäisesti kirjoitetussa kirjeessään. Ovikellon soitto muutama
-minuutti yli viiden vahvisti tämän otaksumisen ja sai Lilyn
-tekemään nopean päätöksen kirjoittaa vasta selvemmin. Askelten
-kaiku eteishallissa ja palvelijan ääni valoivat uutta tarmoa hänen
-suoniinsa. Hän tunsi vielä kerran olevansa taipuisa ja voittamaton
-satunnaisuuksien muovailija, ja muistellessaan, mikä mahti hänellä
-oli Seldeniin, hän sai äkkiä luottamusta. Mutta kun salongin ovi
-aukeni, tunsi hän sisääntulijassa Rosedalen.
-
-Pettymys tuotti hänelle kipeää tuskaa, mutta kun suuttumus kohtalon
-kömpelyyteen ja omaan huolimattomuuteen, kun ei ollut kieltänyt
-päästämästä sisään muita kuin Seldenin, oli mennyt ohi, oli hän
-jälleen oman itsensä herra ja tervehti Rosedalea ystävällisesti. Oli
-ikävää, että Selden, jos hän tulisi, tapaisi tuon omituisen vieraan
-hänen luonaan, mutta Lily oli mestari vapautumaan haitallisista
-vieraista ja hänen nykyiselle mielelleen Rosedale näytti selvästi
-syrjäytettävältä.
-
-Rosedalen käsitys tilanteesta ilmeni hänelle muutaman minuutin
-keskustelun kuluttua. Lily oli ottanut puheeksi Bryn herrasväen
-kutsut ikäänkuin siten päästäkseen sen väliajan yli, kunnes Selden
-ilmaantuisi, mutta Rosedale, asetuttuaan itsepäisesti teepöydän
-ääreen kädet taskussa ja sääret hieman liian vapaasti ojennettuina,
-antoi keskustelulle äkkiä persoonallisen käänteen.
-
-"Aika hyvin järjestetty -- kylläkin. Tietysti oli yhtä ja toista,
-mitä rouva Fisheriltä ei olisi voinut odottaa: samppanja ei ollut
-kylmää ja pukuhuoneessa vaihtui vaatteita. Minä olisin kustantanut
-hienompaa musiikkia. Mutta sehän on minun luonteen mukaista. Jos
-tahdon jotakin, niin en kitsaile: minä en mene tiedustelemaan
-kirjanpitäjältä ja sitten ihmettele, onko esine hintansa arvoinen. En
-tyytyisi Bryn herrasväen kaltaisiin pitoihin; haluaisin jotakin, joka
-näyttäisi helpommalta ja luontevammalta. Ja siihen tarvitaan juuri
-kaksi asiaa, Miss Bart: rahaa ja naista, joka osaisi sitä käyttää."
-
-Hän pysähtyi ja tutki Lilyä katseellaan tarkkaavaisesti, kun tämä oli
-järjestävinään teekuppeja.
-
-"Rahaa minulla on", jatkoi hän selvitellen kurkkuaan, "naista vain
-kaipaan -- ja luulen, että minulla se onkin jo tiedossa."
-
-Rosedale kumartui hieman eteenpäin pitäen kättään kävelykeppinsä
-päässä. Hän oli nähnyt Ned Van Alstynen kaltaisten miesten tuovan
-hattunsa ja keppinsä salonkiin ja hän ajatteli, että se antoi
-tuttavallisen eleganssin vivahduksen hänen esiintymiselleen.
-
-Lily oli ääneti, suu hienossa hymyssä ja hajamielisesti katsoen
-Rosedalen kasvoihin. Todellisuudessa hän mietti, että kosiminen
-kestäisi jonkun aikaa ja että Selden varmaankin ilmaantuisi,
-ennenkuin hänen tarvitsisi antaa kieltävä vastaus. Hänen mietiskelevä
-ilmeensä, joka ikäänkuin ilmaisi hänen taipuneen, vaikk'ei
-vielä lopullisesti myöntyneen, näytti Rosedalesta kehoittavan
-häntä rohkaisemaan mielensä. Hän ei olisi pitänyt vastustelua
-todennäköisenä.
-
-"Luulen, että se onkin minulla jo tiedossa", toisti hän naurahtaen,
-mikä oli tarkoitettu vahvistamaan hänen itseluottamustaan.
-"Tavallisesti _olen saanut_, mitä olen tahtonut elämässä, Miss Bart.
-Tahdoin rahaa, ja olen saanut sitä enemmän kuin tiedän, miten sen
-sijoittaa; ja nyt ei raha tunnu olevan mistään kotoisin, jollen
-voi sitä käyttää oikean naisen hyväksi. Tahtoisin saada aikaan
-sillä sen, että vaimoni saisi tuntemaan rinnallaan kaikki naiset
-pieniksi. En kitsastelisi rahaa, mitä siihen tarvittaisiin. Mutta
-kaikki naiset eivät voi sitä tehdä. Luin eräästä kirjasta naisesta,
-joka tahtoi kultasormuksia tai jotain sellaista, ja pojat kantoivat
-niitä hänelle, mutta hän sortui niihin: ne tappoivat hänet. No,
-siinä on kyllä totta: jotkut naiset näyttävät kiusaantuneilta
-jalokiviensä taakan alla. Mutta minä haluan sellaista naista, joka
-tahtoo pitää päänsä sitä pystymmässä, mitä enemmän minä koristan sen
-timanteilla. Ja kun katsoin teihin toissa iltana Bryn herrasväellä,
-kun esiinnyitte yksinkertaisessa valkoisessa puvussa ja olitte sen
-näköinen kuin olisi ollut kruunu päässänne, sanoin itsekseni: 'Totta
-totisesti, jos hänellä olisi sellainen, niin hän kantaisi sitä kuin
-olisi se kasvanut häneen!'"
-
-Lily oli yhä ääneti ja Rosedale jatkoi innostuen aiheeseensa:
-"Sanokaa, mistä johtuu, että tämänlaiset naiset ovat suuremman
-arvoisia kuin kaikki muut yhteensä? Jos nainen alkaa olla
-välittämättä koristeistaan, niin on se sen merkki, että hän haluaa
-parempaa kuin muilla on -- ja niin on kaiken muunkin laita. Te
-tiedätte, mitä minä tarkoitan -- tiedätte, että vain koreat esineet
-ovat arvottomia. No niin, haluaisin, että vaimoni kykenisi pitämään
-varmasti omanaan sitä, mitä hän haluaa. Tiedän, että rahaan liittyy
-eräs jokapäiväinen seikka: se, että ajattelee sitä. Mutta minun
-vaimoni ei tarvitsisi koskaan tehdä sitä." Hän pysähtyi ja lisäsi
-sitten: "Arvaan teidän tietävän, ketä naista minä pidän silmällä,
-Miss Bart."
-
-Lily nosti päätään ilostuen hieman tuosta vetoumuksesta. Hänen
-ajatustensa sekamelskankin läpi oli Rosedalen miljoonien
-kilahduksella hieman viekoitusvoimaa. Ah, ne kyllä riittäisivät
-hänen onnettoman velkansa maksuksi! Mutta niiden omistaja tuli yhä
-vastenmielisemmäksi Seldenin tuloa odotellessa. Vastakohta oli liian
-jyrkkä: Lily saattoi tuskin pidättää hymyä, jota se herätti. Hän
-päätti, että suoruus olisi paras.
-
-"Jos tarkoitatte minua, Mr. Rosedale, niin olen hyvin kiitollinen,
-se on minulle hyvin imartelevaa: mutta minä en tiedä, mikä teidät on
-aiheuttanut ajattelemaan --"
-
-"Ah, jos tarkoitatte, ettette ole hullaantumiseen asti rakastunut
-minuun, niin minulla on kyllä sen verran tajuntaa jäljellä, että
-huomaan sen. Enkä puhukaan teille ikäänkuin sitä olisitte --
-otaksun tuntevani sen puheentavan, joka sopii näihin oloihin. Te
-ette ole kovin ihastunut minuun, mutta te olette ihastunut loistoon
-ja aistikkuuteen ja huvituksiin ja siihen, että pääsette ikävistä
-vekseliasioista. Te pidätte hauskuudesta, mutta ette mielellänne näe
-siitä vaivaa, ja minä ehdotan, että saan huolehtia hauskuudesta ja
-nähdä siitä vaivaa."
-
-Hän pysähtyi, ja Lily vastasi jäätävä hymy huulillaan: "Erehdytte
-yhdessä kohdassa, Mr. Rosedale: kaikesta, mistä nautin, olen valmis
-näkemään myöskin vaivaa."
-
-Hän puhui siinä tarkoituksessa, että saisi Rosedalen näkemään, että,
-jos tämä koetti näillä sanoillaan vihjata hänen yksityisasioihinsa,
-hän olisi valmistunut torjumaan ne. Mutta joskin Rosedale käsitti
-hänen tarkoituksensa, ei se saattanut häntä hämilleen, ja Rosedale
-jatkoi samassa äänilajissa: "Tarkoitukseni ei ollut loukata. Suokaa
-anteeksi, jos olen puhunut liian yksinkertaisesti. Mutta, miksi
-ette ole minua kohtaan suora? Miksi käytätte noin kömpelöä temppua?
-Muistatte, että on ollut aikoja, jolloin olitte tukalassa asemassa --
-helkkarin tukalassa asemassa -- ja naisen vanhetessa ja tapahtumien
-kulkiessa kulkuaan hänen haluamansa asiat pyrkivät kulkemaan hänen
-ohitseen eivätkä tule takaisin. En tahdo sanoa, että se olisi lähellä
-teitä, mutta te olette saanut maistaa ikävyyksiä, joita teidän
-kaltaisenne naisen ei olisi pitänyt koskaan tulla tuntemaan, ja
-minun tarjoukseni tarkoittaa, että voitte kääntää niille ainaiseksi
-selkänne."
-
-Lilyn kasvoihin nousi puna. Rosedalen tarkoitus oli päivänselvä,
-ja antaa sen toteutua vastustelematta oli turmiollinen heikkouden
-tunnustus, kun taas sitä liian avoimesti vastustamalla joutuisi
-vaaraan suututtaa Rosedale vaarallisella hetkellä. Suuttumus väreili
-Lilyn huulilla. Mutta sitä tukahdutti salainen ääni, joka varoitti
-häntä riitaantumasta Rosedalen kanssa. Tämä tiesi liian paljon
-hänestä, ja tälläkin hetkellä, jolloin Rosedalelle oli tärkeää
-esiintyä parhaassa valossaan, hän ei arkaillut antamasta Lilyn nähdä,
-miten paljon hän tiesi. Miten hän sitten käyttäisikään valtaansa,
-kun Lily olisi ylenkatseellaan antanut siihen aiheen? Lilyn koko
-tulevaisuus saattoi riippua siitä tavasta, millä hän vastaisi
-hänelle: hänen oli pysähdyttävä ja harkittava sitä, kuten hengästynyt
-pakolainen pysähtyy teiden risteykseen ja koettaa kylmästi harkita,
-mille tielle hän lähtisi.
-
-"Olette aivan oikeassa, Mr. Rosedale. Minä _olen_ ollut tukalassa
-asemassa ja olen teille kiitollinen, että tahdotte vapauttaa
-minut siitä. Ei ole aina helppoa olla aivan riippumaton ja oman
-arvonsa tunteva, kun on köyhä ja elää rikkaiden parissa. Olen ollut
-huolimaton raha-asioissani ja minulla on ollut ikävyyksiä laskujeni
-kanssa. Mutta olisin itsekäs ja kiittämätön, jos siitä syystä
-ottaisin vastaan kaikki, mitä tarjootte, voimatta omasta puolestani
-mitään muuta kuin haluta päästä vapaaksi ikävyyksistäni. Teidän
-täytyy suoda minulle aikaa -- aikaa ajatella hyvyyttänne -- ja sitä,
-mitä minä voin antaa teille sitä vastaan --"
-
-Lily ojensi viehättävin liikkein kätensä hyvästiksi. Rosedale nousi
-tottelevasti hieman punastuneena odottamattomasta menestyksestään
-ja rotunsa tavoin tottuneena mukautumaan siihen, mitä oli
-tarjolla, kiiruhtamatta liiaksi kiristämään enempää. Hänen
-nopeassa taipuvaisuudessaan oli jotakin, joka peloitti Lilyä; hän
-näki siinä kärsivällisyyden patoutuneen voiman, joka taltuttaisi
-voimakkaimmankin tahdon. Mutta he olivat joka tapauksessa eronneet
-ystävällisesti, ja Rosedale oli lähtenyt talosta kohtaamatta Seldeniä
--- Seldeniä, jonka itsepintainen poissaolo sai Lilyn uudelleen
-hätääntymään. Rosedale oli viipynyt yli tunnin, ja Lily tunsi,
-ettei Seldenin tulosta ollut enää toivoakaan. Tämä tietystikin
-kirjeellisesti selittäisi poisjääntinsä; iltaposti toisi kirjeen
-häneltä. Mutta Lilyn täytyi jättää tunnustuksensa tuonnemmaksi, mikä
-sattui raskaasti hänen uupuneeseen mieleensä.
-
-Isku kävi yhä raskaammaksi, kun iltaposti ei tuonutkaan
-hänelle kirjettä ja hänen oli noustava huoneeseensa viettämään
-yksinäistä yötä -- yhtä julmaa ja unetonta kuin hänen kidutettu
-mielikuvituksensa oli loihtinut esille Gertyn luona. Hän ei ollut
-koskaan oppinut elämään omien ajatustensa parissa.
-
-Päivänsarastus karkoitti mielikuvien joukon ja selvensi hänelle, että
-hänen oli saatava Seldeniltä tietoja vielä aamupäivällä. Mutta päivä
-kului Seldenin kirjoittamatta tai tulematta itse. Lily pysyi kotona
-syöden aamiaisen ja päivällisen yksin tätinsä kanssa, joka valitti
-sydäntään ja jonka puhelu oli jäätävän kylmää. Rouva Peniston meni
-hyvin aikaisin levolle, ja hänen mentyään Lily istui ja kirjoitti
-kirjeen Seldenille. Hän oli soittamaisillaan kirjeenviejää, kun hänen
-katseensa osui iltalehden uutiseen: "Mr. Lawrence Selden oli niiden
-matkustajien joukossa, jotka lähtivät tänään iltapäivällä Havannaan
-ja Länsi-Intiaan."
-
-Hän laski sanomalehden pois ja istui liikahtamatta tuijottaen
-kirjeeseensä. Nyt hän ymmärsi, ettei Selden tulisi koskaan, että hän
-oli lähtenyt, koska hän pelkäsi, että hän saattaisi muuten tulla.
-Lily nousi ja käyden huoneen poikki hän tarkasteli kauan itseään
-kirkkaassa peilissä. Hänen kasvojensa viirut näkyivät hirveän
-selvästi -- hän näytti vanhalta. Ja kun nainen näyttää itsestään
-vanhalta, niin miltä hän näyttääkään muista? Hän kääntyi pois ja
-alkoi kulkea huoneessa edestakaisin. Äkkiä hän huomasi, että kynä,
-jolla hän oli kirjoittanut Seldenille, oli yhä aukinaisen mustetolpon
-suulla. Hän istuutui jälleen ja kirjoitti nopeasti kuoreen Rosedalen
-osoitteen. Sitten hän otti paperiarkin ja istui sen ääressä kynä
-kädessä. Oli ollut kylläkin helppo kirjoittaa päivänmäärä ja "Paras
-Herra Rosedale", mutta sitten hänen ajatuksensa pysähtyivät. Hän
-aikoi pyytää häntä tulemaan, mutta hän ei löytänyt sanoja. Vihdoin
-hän alkoi: "Olen ajatellut --" sitten hän laski kynän pois ja istui
-kyynäspäihinsä nojaten ja peittäen kasvonsa käsiinsä.
-
-Äkkiä hän hypähti ylös kuullessaan ovikellon soivan. Ei ollut
-myöhä -- kello oli tuskin kymmentä -- ja saattoi vielä tulla kirje
-Seldeniltä -- tai sana -- tai hän saattoi olla itse oven takana!
-Uutinen hänen lähdöstään saattoi olla erehdys -- saattoi löytyä
-toinenkin Lawrence Selden, joka oli lähtenyt Havannaan -- kaikki
-nämä mahdollisuudet ennättivät liikkua hänen ajatuksissaan ja saada
-hänet vakuutetuksi siitä, että hän saisi lopultakin nähdä ja kuulla
-Seldenistä, kunnes salongin ovi aukeni ja sisään astui palvelija,
-joka toi sähkösanomaa.
-
-Lily avasi sen vapisevin käsin ja luki Bertha Dorsetin nimen
-seuraavan ilmoituksen alla: "Matkustamme odottamatta huomenna. Tule
-mukaan Välimerenmatkalle."
-
-
-
-
-
-
-II KIRJA.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Seldenistä tuntui elävästi Kasinon portailla, että Monte Carlolla oli
-suuremmassa määrin kuin millään muulla hänen tuntemallaan paikalla
-kyky sopeutua joka miehen mielialaan.
-
-Hänen oman mielialansa mukaan se oli tällä hetkellä kuin valmis
-viettämään tervetuliaisjuhlaa, mikä kylmälle tarkastelijalle
-olisi voinut esiintyä maalattuina poskina ja kevyenä elämänä. Kun
-hän tarkasteli valkoista toriaukeamaa, jota reunusti keikaileva
-arkkitehtuuri, puutarhojen tavoiteltua troopillisuutta, etualalla
-päilyviä ryhmiä taustana vuoret, jotka vaikuttivat kuin ylevä
-näyttämöllepano, mikä oli kuin siihen unohtunut kuvaelmien
-kiireisesti vaihtuessa -- kun hän sai tuta valon ja huolettomuuden
-vaikutelman koko laajuudessaan, tunsi hän vapautusta elämänsä
-viimeisistä kuukausista.
-
-New Yorkin talvi oli ollut loppumaton sarja lumisia päiviä, joita
-oli seurannut kevät kalseine auringonpaisteineen ja rajuilmoineen,
-ympäristön rumuuden loukatessa silmää ja kolean tuulen piestessä
-ihoa. Selden oli työhönsä syventyneenä ajatellut, etteivät
-ulkonaiset olosuhteet merkitsisi paljoa hänen asemassaan olevalle
-miehelle ja että kylmyys ja rumuus olivat hyvä panssari niiden
-pehmeyttä vastaan. Kun hänen oli kiireellisen asian takia lähdettävä
-Pariisiin neuvottelemaan erään asiakkaan kanssa, keskeytti hän
-vastahakoisesti totutun toimistoaskartelunsa. Ja vasta nyt,
-toimitettuaan asiansa ja päästyään viikoksi etelään, alkoi hän tuntea
-uudelleen tarkasteluintoa, mikä on niiden lohdutus, jotka osoittavat
-objektiivista mielenkiintoa elämään.
-
-Sitä moninaisuutta, mitä se tarjosi -- sitä lakkaamatonta yllätystä,
-mitä saivat aikaan sen vastakohdat ja samanlaisuudet! Siinä ne nyt
-olivat kevään mukana kaikki nuo näyttämön juonet ja käänteet hänen
-ympärillään, hänen laskeutuessaan Kasinon portaita ja pysähtyessään
-sen edustalla olevalle kivitykselle. Hän ei ollut ollut matkoilla
-seitsemään vuoteen -- miten paljon olikaan sillä aikaa muuttunut!
-Joskin elämä oli syvimmässä syvyydessään pysynyt koskemattomana,
-niin ulkokuoressa löytyi tuskin pienintäkään kohtaa, joka olisi
-pysynyt samana. Ja tämä oli oikea paikka tuomaan näkyviin muutoksen
-täydellisyyden.
-
-Oli huhtikuun puoliväli ja tuntui jo siltä, että juhliminen oli
-saavuttanut kiinteän pisteensä ja torilla ja puistoissa häilyvät
-ryhmät pian hajaantuisivat ja näyttämö vaihtuisi. Sillävälin näytti
-esityksen viimeisille hetkille antavan uutta loistoa väliverhon
-laskeutumisen uhka. Ilman ihanuus, kasvien uhkeus, meren ja taivaan
-voimakas sini saivat aikaan loppukuvaelman vaikutuksen, kun kaikki
-valot ovat yht'äkkiä sytytetyt. Tätä vaikutelmaa lisäsi tällä
-hetkellä se tapa, millä tietoisesti huomiotaherättävä ihmisryhmä
-lähestyi Kasinon keskipäätyä ja seisoi Seldenin edessä ikäänkuin
-ne olisivat olleet loppukohtaukseen yhteenkokoontuneita näytelmän
-päähenkilöitä. Heidän ilmaantumisensa vahvisti sitä vaikutelmaa,
-että näytelmän kustannuksista ei oltu välitetty. Naiset seisoivat
-erilaisissa asennoissa, jotka olivat harkittuja saamaan aikaan
-yksilöllisiä vaikutelmia, ja miehet kieppuivat erillisinä heidän
-ympärillään kuin näyttämösankarit, joiden räätälien nimet ovat
-ohjelmassa. Selden itse se tietämättään sekoitti ryhmän herättämällä
-erään sen jäsenen huomion puoleensa.
-
-"Mitä? Mr. Selden!" huudahti rouva Fisher hämmästyneenä. Ja osoittaen
-rouva Stepneytä ja Brytä hän lisäsi valittaen: "Me olemme nälkään
-nääntymäisillämme, kun emme voi päättää, minne mennä aamiaiselle."
-
-Kun Selden oli lausuttu tervetulleeksi seuraan, kuuli hän
-hauskuudekseen, että oli useitakin paikkoja, joiden aamiaisen
-kokematta jättäminen olisi vahinko tai joiden aamiaiselle meneminen
-olisi erehdys, niin että syöminen otettiin nyt vähemmin lukuun kuin
-se oikea paikka, jossa sen menot suoritettaisiin.
-
-"Parasta tarjotaan tietenkin _Terrassella_, mutta siellä oleminen
-näyttää kuin sinne menisi vain sen vuoksi: amerikkalaiset, jotka
-eivät tunne ketään, ryntäävät aina parhaan ruoan kimppuun. Ja
-Beltshiren herttuatar oli hiljattain Bécassinillä", toimitti rouva
-Bry totisena.
-
-Rouva Bry ei ollut rouva Fisherin kauhuksi edistynyt siltä asteelta,
-jolla julkisesti harkitaan seuraelämän vaihtoehtoja. Hän ei voinut
-saavuttaa sitä esiintymisastetta, että tehdään jotakin, koska
-halutaan sitä tehdä ja valinta suoritetaan vain kelvollisuutta
-silmällä pitäen.
-
-Mr. Bry, lyhyt, kalpea ja puuhailevan näköinen mies, jolla oli väljä
-puku, otti asian kevyeltä kannalta.
-
-"Minä luulen herttuattaren käyvän siellä, missä on huokeinta,
-jolleivät muut maksa hänen ateriaansa. Jos tarjoatte hänelle aterian
-Terrassella, niin hän kyllä tarttuu koukkuun."
-
-Mutta rouva Stepney ehätti väliin. "Suurherttuattaret käyvät pienessä
-Condaminessa. Lord Hubert sanoo sen olevan ainoan ravintolan
-Euroopassa, missä osataan keittää herneitä."
-
-Lord Hubert Dacey, hoikka, rähjääntyneen näköinen, jonka hymy oli
-viehättävän raukea ja joka näytti kuluttaneen parhaat vuotensa
-ohjaamalla varakkaita oikeaan ravintolaan, huudahti myöntäen: "Aivan
-niin."
-
-"_Herneitä?_" sanoi Mr. Bry miettivästi. "Osaavatko ne keittää
-_terrapinia_? Siitä sen juuri näkee", hän jatkoi, "mitä nämä
-eurooppalaiset ovat, kun herneiden keittotaidolla saa itselleen
-mainetta!"
-
-Jack Stepney sekaantui puheeseen arvovaltaisena. "En tiedä, voinko
-täysin yhtyä Daceyhin: Pariisissa, Quai Voltairen lähellä, on pieni
-loukko -- mutta missään tapauksessa minä en voi suositella tuota
-Condaminea, en ainakaan, kun on naisia seurassa."
-
-Stepney oli naimisiin jouduttuaan lihonut ja tullut turhankainoksi,
-kuten Van Osburghin suvusta naineen sopikin. Mutta hänen vaimonsa
-käynti oli hänen hämmästyksekseen ja pettymyksekseen kehittynyt
-maatatärisyttävän raskaaksi, mikä sai hänet henkeään pidättäen
-kulkemaan vaimonsa jälkiä.
-
-"Sinne me menemme!" selitti tämä heilauttaen raskaasti hattusulkiaan.
-"Olen niin kyllästynyt Terrasseen: siellä on niin pitkäveteistä
-kuin äidin päivällisillä. Ja Lord Hubert lupasi sanoa meille, ketä
-kunnianarvoista väkeä on muualla -- eikö luvannutkin, Carry? No,
-Jack, älä ole niin juhlallisen näköinen!"
-
-"Hyvä", sanoi rouva Bry, "en halua tietää muuta kuin ketä heidän
-räätälinsä ovat."
-
-"Epäilemättä voi Dacey sanoa teille senkin", huomautti Stepney
-ivallisesti, mikä herätti toisissa pientä mutinaa, "minä voin ainakin
-_löytää_, toveri paras." Ja kun rouva Bry oli selittänyt, ettei
-hän voinut käydä enää askeltakaan, huusi seurue pari kolme kevyttä
-ajoneuvoa, jotka odottivat kyydittäviä puistojen varsilla, ja kulkue
-vyöryi Condamineen päin.
-
-Heidän määräpaikkansa oli eräs niitä pieniä ravintoloita, jotka
-kohoavat Monte Carlosta pitkin rannikkoa alhaalla sijaitsevaan
-kaupunginosaan johtavan boulevardin varrella. Ikkunasta, jonka
-luo he olivat asettuneet, he näkivät yli sataman syvänsinisen
-kaarelman, jota reunusti kaksoiskallionienten vihreys; oikealla
-näkyi jyrkkäkallioinen Monaco kirkkonsa ja linnansa keskiaikaisine
-ääriviivoineen, vasemmalla pelihuoneen terassit ja tornit. Näiden
-välillä kyntivät lahden vettä kevyet huvialukset ja juuri tällä
-hetkellä veti seurueen huomion herneistä puoleensa suuren höyryjahdin
-majesteetillinen satamaan tulo.
-
-"Totta totisesti, luulenpa, että se on Dorsetien laiva!" huudahti
-Stepney; ja Lord Hubert, pudottaen monokkelinsa, vahvisti: "Se on
-Sabrina."
-
-"Niinkö pian? Heidänhän piti viettää kuukausi Siciliassa", huomautti
-rouva Fisher.
-
-"Arvaan heistä tuntuvan kuin olisivat he sen viettäneetkin: koko
-Siciliassa on vain yksi kunnon hotelli", moitti Mr. Bry.
-
-"Se oli Ned Silvertonin keksintö -- mutta Dorset-paralla ja Lily
-Bartilla on varmaankin ollut hyvin ikävä", huomautti rouva Fisher ja
-lisäsi hiljentäen ääntään Seldenille: "Toivon, ettei siellä ole ollut
-riitaa."
-
-"On hirveän hauskaa, kun Miss Bart on mukana", sanoi Lord Hubert
-lempeällä varovaisella äänellään, ja rouva Bry lisäsi vilpittömästi:
-"Vakuutan, että herttuatar tahtoo nyt, kun Lily on täällä, syödä
-päivällistä kanssamme."
-
-"Herttuatar ihailee häntä suunnattomasti: olen varma, että hän on
-ihastuksissaan, kun asia on näin järjestynyt", myönteli Lord Hubert
-nopeasti kuten ainakin mies, joka on tottunut käyttämään hyväkseen
-helpottavia seuraelämän kosketuksia, niin että Seldeniä kummastutti
-hänen käytöksensä muutos.
-
-"Lilyllä on ollut täällä suurenmoinen menestys", jatkoi rouva Fisher
-pitäen yhä Seldeniä uskottunaan. "Hän näyttää kymmentä vuotta
-nuoremmalta -- hän ei ole minusta koskaan ollut niin sievä. Lady
-Skiddaw otti hänet mukaansa, kaikkialle Cannesiin ja Makedonian
-prinsessa pidätti häntä viikon Cimiezissä. Sanotaan sen olleen yhtenä
-syynä, miksi Bertha toimitti höyryjahdin pois Siciliasta: prinsessa
-ei ollut huomaavainen hänelle eikä hän voinut katsella Lilyn
-voittokulkua."
-
-Selden ei vastannut mitään. Hän oli ollut hämärästi tietoinen
-siitä, että Miss Bart risteili Välimerta Dorsetien kanssa, mutta
-hän ei osannut odottaa, että hän kohtaisi hänet Rivieralla, missä
-varsinainen sesonki oli päättymäisillään. Nojatessaan tuolin
-selkämystää vastaan ja hiljaa tarkastellen kullalla kirjailtua
-turkkilaista kahvikuppia hän koetti jotenkin järjestää ajatuksiaan,
-saada selville, miten Lilyn läheisyys todella vaikutti häneen.
-Hänellä oli taipumus pakottaa itsensä sisäisen liikutuksenkin
-hetkinä saamaan selvän tunteistaan, ja häntä todellakin hämmästytti
-se hämminki, minkä Sabrinan näkeminen hänessä aiheutti. Hänellä oli
-syytä ajatella, että hänen katkeraa pettymystään seuranneet kolme
-ankarassa työssä kulunutta kuukautta olisivat haihduttaneet hänen
-mielestään kaikki tunteelliset ajatukset. Hän tunsi ennen kaikkea
-kiitollisuutta pakoonpääsystään; hän oli kuin matkustaja, joka on
-niin kiitollinen tapaturmasta pelastumisestaan, että hän on aluksi
-tuskin tietoinen ruhjevammoistaan. Nyt hän äkkiä tunsi kipua ja
-totesi, ettei hän sittenkään ollut päässyt ehjin nahoin.
-
-Tuntia myöhemmin hän rouva Fisherin rinnalla Kasinon puistoissa
-koetti löytää uusia syitä sen vääryyden unohtamiseen, joka häntä
-oli kohdannut tarkastellessaan vältettyä vaaraa. Seurue oli
-hajaantunut kauan aikaa tuumailtuaan kuten on tavallista Monte
-Carlossa, jossa kaikki näyttää houkuttelevan joutilaisuuteen. Lord
-Hubert Dacey oli lopultakin mennyt etsimään Beltshiren herttuatarta
-ja hän sai evästyksekseen rouva Bryn vaatimuksen, että hänen oli
-varmasti tuotava herttuatar päivällisille; Stepneyt olivat lähteneet
-automobiilillaan Nizzaan ja Mr. Bry oli mennyt ottamaan osaa
-kyyhkysenampumakilpailuun, jossa hän tällä hetkellä sai koetella
-korkeimpia kykyjään.
-
-Rouva Bryn, jolla oli taipumus punehtua aterian jälkeen, taivutti
-Carry Fisher ovelasti vetäytymään hotelliinsa levähtämään tunnin
-ajaksi, ja Selden ja hänen seuralaisensa saattoivat täten kuljeskella
-ja pitää toisilleen tuttavallisesti seuraa. He istuutuivat pian
-rauhalliselle penkille, jota varjostivat laakeri ja ruusut ja jolta
-he näkivät viirun sinistä merta marmoripylväiden välitse ja ylpeitä
-kaktuksien varsia, jotka meteorin tavoin kohosivat kalliosta. Heidän
-lymypaikkansa pehmeä varjoisuus ja ilman väreily heidän ympärillään
-houkuttelivat haaveiluun ja paperosseja polttamaan. Ja Selden näihin
-vaikutuksiin antautuneena salli rouva Fisherin kertoa itselleen
-viimeiset kokemuksensa. Tämä oli lähtenyt Bryn herrasväen kanssa
-matkalle, kun hienosto pakenee New Yorkin tylyä kevättä. Ensimmäisen
-menestyksensä huumaamina Bryt jo halusivat uusia kuningaskuntia,
-ja rouva Fisher, jonka mielestä Rivieralta on helppo pääsy Lontoon
-seurapiireihin, oli ohjannut heidän kulkunsa sinne. Hänellä oli
-seurustelututtavia joka pääkaupungissa ja erikoinen kyky löytää ne
-jälleen pitkien poissaolojen perästä. Ja huolellisesti tiedotettu
-maine Bryn herrasväen rikkauksista oli yhtäkkiä kerännyt heidän
-ympärilleen kansainvälisen huvinhaluisten joukon.
-
-"Mutta asiat eivät ole menneet niin hyvin kuin odotin", lisäsi
-rouva Fisher suoraan. "Voi kyllä sanoa, että jokainen, jolla on
-rahoja, pääsee seuraelämään mukaan; mutta oikeampi on sanoa, että
-_melkein_ jokainen pääsee. Ja Lontoon tori on niin tupaten täynnä
-uusia amerikkalaisia, että heidän tulee olla joko hyvin viisaita tai
-hirveän omituisia saavuttaakseen siellä menestystä. Mutta Bryt eivät
-ole kumpaakaan. Ukko kyllä menisi mukiin, jos hänen rouvansa jättäisi
-hänet yksin; ne pitävät hänen solkkauksestaan ja kerskailustaan ja
-tuhmuuksistaan. Mutta Luisa tärvelee kaiken koettaessaan estää ukkoa
-ja työntää itseään etualalle. Jos hän olisi luonnollinen oma itsensä
--- lihava ja jokapäiväinen ja jäntterä -- niin kaikki olisi hyvin.
-Mutta heti kun hän tapaa jotakin hienoa, hän koettaa olla solakka ja
-kuningatarryhtinen. Niin oli asianlaita, kun hän tapasi Beltshiren
-herttuattaren ja Lady Skiddawin, ja nämä livistivät tiehensä. Olen
-koettanut parastani saadakseni hänet näkemään erehdyksensä -- olen
-sanonut hänelle yhä uudelleen ja uudelleen: 'ole juuri kuten olet,
-Luisa'; mutta minuunkin nähden hän pitää yllä tuota humpuukia --
-luulen hänen pitävän yllä kuningatarryhtiään omassa huoneessaankin,
-lukitun oven takana."
-
-"Pahinta on", jatkoi rouva Fisher, "että hänen mielestään kaikki
-on _minun_ vikani. Kun Dorsetit tulivat tänne kuusi viikkoa sitten
-ja kaikki alkoivat kieppua Lilyn ympärillä, niin saatoin nähdä,
-miten Luisa ajatteli, että jos Lily olisi ollut hänen seurassaan
-minun asemestani, niin hän olisi päässyt juomaan maljoja kaikkien
-ajan kuninkaallisten suuruuksien kanssa. Hän ei saa päähänsä,
-että Lilyn kauneus se saa sen aikaan. Lord Hubert kertoo, että
-Lilyä pidetään vieläkin kauniimpana kuin silloin kun hän tutustui
-häneen Aixissa kymmenen vuotta sitten. Hän näyttää siellä saaneen
-täysin määrin ihailua osakseen. Eräs italialainen ruhtinas, rikas
-ja mukava mies, halusi naida hänet. Mutta juuri ratkaisevalla
-hetkellä ilmaantui sievännäköinen poikapuoli, ja Lily oli kyllin
-yksinkertainen flirttaillakseen hänen kanssaan, kun naimishommat
-isäpuolen kanssa olivat käynnissä. Jotkut sanoivat, että nuori
-mies teki sen tahallaan. Voitte kuvitella sitä skandaalia: miesten
-kesken syntyi kauhea riita ja ihmiset alkoivat katsoa Lilyyn niin
-omituisesti, että rouva Penistonin oli pantava kampeensa kokoon ja
-lopetettava kylpykautensa muualla. Ei niin, että _hän_ sitä ikinä
-ymmärsi: tänäkin päivänä hän on siinä luulossa, ettei Aix sopinut
-hänelle, ja mainitsee, että hänet oli lähetetty sinne epäpätevien
-ranskalaisten lääkärien kokeeksi. Lily se on kaiken takana tietenkin;
-hän työskentelee kuin orja muokaten maata ja kylväen siementään;
-mutta kun hänen pitäisi korjata satoa, unohtuu hän nukkumaan tai
-lähtee pitkälle retkelle."
-
-Rouva Fisher pysähtyi ja katsoi miettiväisesti merenvälkettä
-kaktuksien välitse. "Joskus", lisäsi hän, "ajattelen, että se johtuu
-vilkkaudesta, joskus taas ajattelen, että se on siitä syystä,
-koska hän sisimmässään halveksii sitä, mitä hän tavoittelee. Ja
-tuo ratkaisun vaikeus se tekee hänet niin mielenkiintoiseksi."
-Hän katsahti kuin tutkien Seldenin liikkumattomaan profiiliin
-ja jatkoi taas kevyesti huokaisten: "Niin, kaikki mitä voin
-sanoa, on se, että toivoisin, että hän antaisi minulle muutamia
-hyljeksimistään etuisuuksista. Toivon, että esimerkiksi nyt voisimme
-vaihtaa paikkoja. Hänellä voisi olla suurta hyötyä Bryistä, jos
-hän suhtautuisi heihin oikealla tavalla, ja minä tietäisin, miten
-käsitellä George Dorsetia, kun Bertha lukee Verlainea Neddy
-Silvertonin kanssa."
-
-Seldenin vastaväitemutinan kuullessaan hän katsahti häneen
-naurahtaen. "No, mitä tässä teeskentelemään! Kaikkihan me tiedämme,
-miksi Bertha otti hänet matkoille mukaan. Kun Bertha haluaa saada
-vapaat kädet, on hänen hankittava Georgelle askartelua. Aluksi luulin
-Lilyn pelaavan korttinsa hyvin _tällä_ kertaa, mutta puheita kuuluu,
-että Bertha kadehtii hänen menestystään täällä ja Cannes'issa, eikä
-olisi hämmästyttävää, jos välit rikkoutuisivat jonakin päivänä.
-Lilyn ainoa turva on se, että Bertha tarvitsee häntä välttämättä.
-Silvertonin juttu on kriitillisimmällä asteellaan: on välttämätöntä,
-että Georgen huomio on yhä kääntynyt toisaanne. Ja minun täytyy
-sanoa, että Lily kiinnittää puoleensa hänen huomionsa; luulen että
-George menisi huomispäivänä hänen kanssaan naimisiin, jos hän
-huomaisi, ettei Berthan laita ole niinkuin olla pitää. Mutta tehän
-tunnette Georgen -- hän on yhtä sokea kuin hän on mustasukkainen;
-ja Lilyn nykyinen tehtävä on pitää häntä sokeana. Viisaan naisen on
-osattava juuri oikealla hetkellä katkaista side. Mutta Lily ei ole
-tässä suhteessa viisas, ja kun George saa silmänsä auki, on hänen
-luultavasti onnistunut päästä pois hänen näköpiiristään."
-
-Selden heitti pois paperossinsa, "Minun täytyy lähteä junalleni",
-huudahti hän, katsahtaen kelloonsa, ja vastaukseksi rouva Fisherin
-hämmästyneeseen huomautukseen -- "mitä, luulin teidän tietenkin
-olevan Montessa!" -- mutisi hän jotakin, että hän tekee Nizzasta
-pääkortteerinsa.
-
-"Pahinta asiassa on se, että hän nolaa nyt Bryt", kuuli Selden
-sinkautettavan jälkeensä.
-
-Kymmenen minuuttia myöhemmin Selden kokosi erään hotellin ylhäällä
-sijaitsevassa huoneessa kapineensa kantajan odottaessa ulkopuolella
-viedäkseen ne hotellin ovella odottaviin vaunuihin. Hänen tarvitsi
-ajaa vain lyhyt matka äkkijyrkkää, valkoista tietä päästäkseen
-turvallisesti Nizzan iltapäiväpikajunaan. Ja vasta sitten, kun hän
-oli asettunut tyhjän vaunun nurkkaan, huudahti hän itsekseen: "Mitä
-täytistä minä oikein lähden hakemaan?"
-
-Tuo kysymys askarrutti itsepintaisesti hänen mieltään ennen junan
-lähtöä. Oli naurettavaa paeta kuin mikäkin säikähtynyt pelkuri
-mielettömyydestä, joka oli vallannut hänen järkensä. Hän oli
-ilmoittanut pankkiireilleen, että hänen tärkeät liikekirjeensä
-lähetettäisiin Nizzaan, ja Nizzassa hän tahtoi rauhassa odottaa
-niitä. Hän jo pahoitteli itsekseen Monte Carlosta lähtöään, jossa
-hän oli aikonut viettää Euroopasta lähtönsä edellisen viikon. Mutta
-nyt olisi vaikea palata jäljilleen näyttämättä häilyvältä, mitä
-taas hänen ylpeytensä ei sallinut. Sisimmässään hän ei surrut, että
-oli kaiken todennäköisyyden mukaan tehnyt itselleen mahdottomaksi
-Miss Bartin tapaamisen. Niin täydellisesti kuin hän olikin eronnut
-hänestä, hän ei kuitenkaan voinut pitää häntä pelkkänä seuraelämän
-tekijänä. Satunnaiset kohtaamiset tai jopa hänen nimensäkin usein
-kuuleminen saattaisivat hänen ajatuksensa urille, joilta hän
-oli päättäväisesti ne irroittanut; muutoin, jos Lily voisi olla
-täydelleen ulossuljettu hänen elämästään, täydentäisivät pian uudet
-ja vaihtelevat vaikutelmat, joihin ei liittynyt Lilyn muisto, eron.
-Rouva Fisherin keskustelu oli kuitenkin vaikuttanut päinvastoin.
-Mutta hoitotapa oli liian tuskallinen, jotta sen olisi valinnut
-vapaaehtoisesti, kun lievempiä keinoja oli vielä koettelematta; ja
-Selden ajatteli, että hän saattoi luottaa itseensä niin paljon, että
-voi taas vähitellen asettua järjelliselle kannalle Miss Bartiin
-nähden, jos hän vain ei nähnyt häntä.
-
-Jouduttuaan aikaisin asemalle hän oli päässyt tälle kohtaa
-mietteissään, ennenkuin lisääntyvä tungos asemasillalla ilmaisi
-hänelle, ettei hän voinut toivoa saavansa olla yksin. Seuraavalla
-hetkellä käsi tarttui oveen ja kääntyessään sinnepäin hän näki
-edessään ne kasvot, joita hän oli paennut.
-
-Miss Bart, kasvot hehkuen junaan kiiruhtamisesta, astui ryhmän
-etunenässä, johon kuuluivat Dorsetit, nuori Silverton ja Lord Hubert
-Dacey ja joka oli töintuskin ennättänyt hypätä vaunuun ja tervehti
-Seldeniä hämmästyshuudoin, ennenkuin lähtövihellys kuului. Seurue
-kiirehti, kuten kävi selville, Nizzaan, jonne se oli kutsuttu
-Beltshiren herttuattaren päivällisille katsomaan venetsialaista iltaa
-lahdella -- ilmeisesti yht'äkkiä tehty suunnitelma -- huolimatta Lord
-Hubertin vastaväitteistä -- jonka kiireellisenä tarkoituksena oli
-tehdä tyhjäksi rouva Bryn ponnistukset saada käsiinsä herttuatar.
-
-Tämän tempun kertomisen aiheuttaman naurun aikana Seldenillä oli
-aikaa saada nopea vaikutelma Miss Bartista, joka oli istuutunut
-häntä vastapäätä illan hohteeseen. Siitä oli tuskin kolmea
-kuukautta, kun he olivat eronneet Bryn kasvihuoneen kynnyksellä,
-mutta Miss Bartin kauneuden laadussa oli tapahtunut huomattava
-muutos. Silloin se oli ollut läpinäkyvää, joka joskus traagillisesti
-kuvasti hänen mielenliikkeitään; nyt sen läpitunkematon ulkopinta
-oli kuin jähmettynyt kovaksi loistavaksi aineeksi. Tuo muutos oli
-rouva Fisheristä näyttänyt nuorentumiselta; Seldenistä se näytti
-tuolta pysähdyshetkeltä, jolloin nuoruuden lämmin neste jähmettyy
-lopulliseen olotilaansa.
-
-Hän tunsi sen tavasta, millä Lily hymyili hänelle, ja siitä
-valmiudesta ja varmuudesta, millä hän, odottamatta jouduttuaan
-Seldenin seuraan, sai jälleen heidän seurustelulankansa päästä kiinni
-ikäänkuin ei tuo lanka olisikaan katkennut niin äkkiä, että hän oli
-vieläkin töperryksissä. Tuollainen helppous teki hänelle pahaa --
-mutta hän vakuutti itselleen, että siihen yhtyy äkillinen tuska,
-joka käy parantumisen edellä. Nyt hän tahtoi todellakin parantua
--- poistaa viimeisen myrkkypisaran verestään. Hän tunsi jo itsensä
-rauhallisemmaksi hänen läsnäollessaan kuin mitä hän oli oppinut
-olemaan, kun hän ajatteli häntä. Lilyn puhetapa, kylmyys, jolla hänen
-onnistui suhtautua Seldeniin silloinkin, kun ei ollut näkyvissä
-haitallista vilahdustakaan menneisyydestä, toi näkyviin, miten hän
-oli edistynyt tuossa taidossa sitten heidän viime tapaamisensa.
-Selden tunsi, että Lily oli päässyt ymmärrykseen oman itsensä
-kanssa: oli tehnyt sopimuksen kapinallisten mielijohteidensa kanssa
-ja lopullisesti muodostanut yhtenäisen itsehallintajärjestelmän,
-jossa hänen epävakaiset taipumuksensa olivat joko vangittuina tai
-pakotettuina valtion palvelukseen.
-
-Ja Selden näki muutakin hänen esiintymisessään: näki, miten se
-oli mukautunut tilanteen salaisiin sotkuisuuksiin. Rouva Fisher
-ei tosiaankaan voinut enää syyttää Miss Bartia siitä, että tämä
-jätti ottamatta vaarin otollisista tilaisuuksista! Selden teki
-sen katkeran huomion, että Lily oli liiankin kärkäs niihin. Hän
-esitti osansa moitteettomasti kaikkiin nähden: hän alistui Berthan
-arkaan hallitsevaan asemaan, otti hyväluontoisesti vaarin Dorsetin
-mielentiloista, oli loistavan hupaisa Silvertonille ja Daceylle,
-joka kohteli häntä vanhalla ihailulla, kun taas pahaenteisesti
-itseensä syventynyt nuori Silverton näytti pitävän häntä jollakin
-tavoin itselleen haitallisena. Ja äkkiä Seldenin mieleen jysähti,
-huomatessaan Lilyn esiintymisen hienot vivahdukset, joiden kautta hän
-pysyi sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, että hänen asemansa mahtoi
-olla epätoivoinen, koska hänen tarvitsi toimia niin taitavasti. Lily
-oli kuilun partaalla -- se vaikutelma jäi Seldenille. Hänestä tuntui,
-että hän näki hänet ammottavan kuilun partaalla, viehättävä jalka
-eteenpäin ojennettuna vakuuttamassa hänen tietämättömyyttään siitä,
-että perusta oli pettämäisillään hänet.
-
-Promenade des Anglais'lla, missä Ned Silverton oli yhtynyt häneen
-puoli tuntia ennen päivällistä, Selden sai vielä syvemmän yleisen
-epävarmuuden vaikutelman. Silvertonin mieli oli titaanisen
-pessimistinen. Miten saattoi tulla sellaiseen kirottuun loukkoon
-kuin Riviera on -- kukaan, jolla on hituinenkaan mielikuvitusta --
-kun on valittavana koko Välimeri: siten vain, että johonkin paikkaan
-mieltyminen riippui tavasta, jolla siellä käristetään kananpoika!
-Lempo vie, minkä tutkielman saattaisi tehdä vatsan tyranniudesta;
-naisen elämän voi tärvellä se, ettei mies voi sulattaa tuoresta
-leipää. Groteskiako? Niin -- ja traagillista -- kuten useimmat
-muutkin mielettömyydet. Ei ole mitään julmempaa kuin koomillisuuteen
-verhottu traagillisuus... Missä hän oli? Oh -- syykö, miksi he
-pötkivät pois Siciliasta ja töytäsivät tänne takaisin? Niin -- osaksi
-epäilemättä Miss Bartin halu päästä takaisin bridgen peluuseen ja
-keikailemaan. Kuollut kuin kivi taiteelle ja runoudelle -- valo ei
-_ollut_ maalla tai merellä koskaan häntä varten! Ja tietysti hän
-sai Dorsetin vakuutetuksi siitä, että italialainen ruoka ei sovi
-hänelle. Ah, hän saisi Dorsetin kyllä uskomaan kaikki -- _kaikki_!
-Rouva Dorset tiesi sen -- täydellisesti. Ei ollut mitään, mitä hän
-ei nähnyt! Mutta hän saattoi pitää suunsa kiinni. Miss Bart oli hyvä
-ystävä -- rouva Dorset ei tahtonut kuulla sanaakaan, mikä oli häntä
-vastaan. Mutta se koskee naisen ylpeyttä -- on asioita... "Kaikki
-tämä meidän kesken, eikö niin?" Ah, tuolta naiset antoivat merkkejä
-hotellin balkongilta... Hän meni puistotien yli, jättäen Seldenin
-mietiskellen polttamaan sikaria.
-
-Näille johtopäätöksille hän sai vahvistusta myöhemmin illalla
-muutamista vihjauksista. Selden oli satunnaisen ikävän ajamana syönyt
-päivällistä Silvertonin kanssa ja lähtenyt, yhä hänen seurassaan,
-kirkkaasti valaistulle puistokadulle, missä täpötäysiltä korokkeilta
-näki veden välkkyvän tummuuden. Ilta oli lauha ja houkutteleva.
-Yläpuolella oli kesäinen taivas, jolle sinkoili raketteja, ja
-idästä lähetti rannikon komean mutkan takaa nouseva kuu lahden
-yli valojuovan, joka kalpeni tuhkanharmaaksi valaistujen veneiden
-punaisessa välkkeessä. Lyhtyjen alla oli puistotie, soittoa kuului
-silloin tällöin väkijoukon melun ja hiljaa pimeissä puistoissa
-lepattavien lehtien suhinan yli, ja puistojen ja korokkeiden välitse
-kulki ihmisvirta, jonka äänekästä karnevaalimelua näytti vaimentavan
-sesongin lisääntyvä raukeneminen.
-
-Selden ja hänen toverinsa, onnistumatta saamaan paikkaa millään
-lahtea hallitsevalla korokkeella, olivat kulkeneet hetken ajan
-ihmisvirran mukana ja sitten löytäneet korokepaikan puistotien
-yläpuolella olevalla korkealla puistopengermällä. Sieltä he
-näkivät vain kolmikulmaisen läikän vettä ja venheiden leikittelyn
-sen pinnalla, mutta tiellä liikkuva ihmisjoukko oli välittömästi
-heidän näkyvissään ja se näytti Seldenistä kokonaisuudessaan
-mielenkiintoisemmalta kuin itse näköala. Hetken kuluttua
-hän kuitenkin ikävystyi paikkaansa ja laskeuduttuaan yksin
-tiekivitykselle meni ensimmäiseen kulmaukseen ja kääntyi hiljaiselle
-kuutamoiselle sivutielle. Pitkät puutarhaseinämät ja niiden
-yläpuolelle kohoavat puut piirsivät kivitykselle tumman rajan. Tyhjät
-vaunut kulkivat autiota ajotietä, ja Selden näki vastakkaiselta
-puolelta tulevan kaksi henkilöä, antavan merkin ajurille ja ajavan
-kaupungin keskustaan päin. Heidän vaunuihin astuessaan kuunvalo
-sattui heihin ja Selden tunsi rouva Dorsetin ja nuoren Silvertonin.
-
-Lähimmän katulyhdyn alla hän katsoi kelloonsa ja näki, että se läheni
-yhtätoista. Hän kääntyi toiselle poikkitielle ja sivuuttamatta
-puistotien tungosta kulki sille hienolle klubille, joka on tuon
-ajotien varrella. Täällä juomapöytien keskellä hän huomasi Lord
-Hubert Daceyn, joka istui tavallinen väsynyt hymy huulillaan nopeasti
-vähentyvän kultakasan takana. Kun kasa oli kokonaan hävinnyt,
-nousi Lord Hubert olkapäitään kohauttaen ja Seldeniin yhtyen meni
-hänen kanssaan klubin autiolle terassille. Oli yli keskiyön ja
-katselijakorokkeet olivat tyhjentyneet, pitkien punavaloisten
-venejonojen hajaantuessa ja häipyessä, ja taivas oli jälleen saanut
-rauhallisen kuutamovalaistuksensa.
-
-Lord Hubert katsoi kelloonsa. "Hitto sentään! Lupasin mennä
-herttuattaren kanssa illalliselle _London Houseen_, mutta kello on
-yli kahdentoista ja luulen, että he ovat jo kaikki hajaantuneet.
-Seikka on se, että kadotin heidät tungoksessa päivällisten jälkeen ja
-osuin tänne. Heillä oli paikka eräällä korokkeella, mutta tietenkään
-he eivät voineet pysyä paikoillaan; herttuatar ei ikinä voi. Hän
-meni Miss Bartin kanssa etsimään omien sanojensa mukaan seikkailuja
--- totta totisesti ei ole heidän vikansa, jolleivät he saa niitä,
-merkillisiäkin!" Hetken ajan kaivettuaan esille paperossia hän lisäsi
-tunnustellen: "Miss Bart on luullakseni teidän vanha ystävänne?
-Niin hän kertoi minulle. Ah -- kauniit kiitokset -- minulla ei
-näytä olevan jäljellä ketään." Hän sytytti Seldenin tarjoaman
-paperossin ja jatkoi: "Eihän se tietenkään minuun kuulu, mutta
-minä en häntä toimittanut herttuattarelle. Viehättävä nainen, se
-herttuatar, ymmärrättehän, ja hyvin hyvä ystävä minun kanssani, mutta
-_jotensakin_ vapaasti kasvatettu."
-
-Selden kuunteli hiljaa, ja hieman hengähdettyään Lord Hubert alkoi
-taas: "Ihme ja kumma, ettei voi päästä tuon nuoren ladyn yhteyteen --
-vaikka nuoret ladyt ovat nykyjään niin omia herrojaan! Mutta tässä
-tapauksessa -- minähän olen myöskin vanha ystävä... eikä kukaan
-muukaan näytä miellyttävän. Koko tilanne on hieman sekava, minun
-nähdäkseni -- mutta tavallisesti oli jossakin täti, hajamielinen ja
-viaton henkilö, joka saattoi koollaan peittää kuilun, jota hän ei
-nähnyt... Ah, onko hän New Yorkissa? Vahinko, että New York on niin
-kaukana!"
-
-
-
-
-II.
-
-
-Kun Miss Bart tuli seuraavana aamuna hytistään, huomasi hän olevansa
-yksin Sabrinalla.
-
-Laajan päivänsuojustimen alle valmiiksi asetetuilla tuoleilla ei
-näkynyt merkkejäkään, että niillä oli äskettäin istuttu, ja hän
-kuuli tarjoilijalta, ettei rouva Dorsetia ollut vielä näkynyt
-ja että herrat olivat erikseen menneet maihin heti kun olivat
-einestäneet. Nämä tiedot saatuaan Lily seisoi hetken ajan laivan
-reunalla katsellen edessään olevaa näkyä. Meri ja rannikko kylpivät
-mitä häikäisevimmässä auringonpaisteessa. Kuohuva aallokko muodosti
-rannikon vedenrajaan selvän valkoisen vaahtojuovan; rannikon
-korkeammilla paikoilla näkyi hotelleja ja huviloita harmahtavasta
-oliivien ja eucalyptuksien vihreydestä: ja paljaat ja hienopiirteiset
-vuoret muodostivat kalpeassa valomeressä kylpevän taustan.
-
-Miten kaunista oli -- ja miten hän rakasti kauneutta! Hän oli
-aina tuntenut, että hänen herkkyytensä tässä suhteessa korvasi
-jonkinlaisen tunteen tylsyyden, josta hänellä oli vähemmän
-syytä ylpeillä, ja viimeisen kolmen kuukauden kuluessa hän oli
-intohimoisesti antautunut sen valtaan. Dorsetien matkoillepyytö
-oli tullut hänelle kuin mitä ihmeellisin vapautus musertavasta
-ahdingosta, ja hänen kykynsä uudistua uusissa oloissa ja vapautua
-vaikeuksista yhtä helposti kuin ympäristöstä, jossa ne olivat
-syntyneet, saattoi paikasta toiseen siirtymisen näyttämään ei
-ainoastaan hänen ahdinkonsa lykkääntymiseltä, vaan myöskin
-päättymiseltä. Hänelle oli olemassa henkisiä tukaluuksia vain siinä
-ympäristössä, joka ne oli aiheuttanut. Hänen tarkoituksensa ei ollut
-olla niistä välinpitämätön, mutta ne kadottivat todellisuutensa,
-kun niiden tausta muuttui. Hän ei olisi voinut jäädä New Yorkiin
-maksamatta velkaansa Trenorille; tuosta vastenmielisestä velasta
-vapautuminen olisi saattanut pakottaa hänet naimisiin Rosedalen
-kanssa. Mutta päästessään Atlantin yli hänen velvoituksensa häipyivät
-näköpiirin taa ikäänkuin ne olisivat olleet kilometripylväitä, jotka
-hän oli sivuuttanut.
-
-Ne kaksi kuukautta, mitkä hän oli oleskellut Sabrinassa, olivat
-erittäinkin olleet omansa vahvistamaan tuota välimatkakuvittelua. Hän
-oli joutunut uusiin ympäristöihin ja niiden mukana olivat uusiutuneet
-vanhat toiveet ja tavoittelut. Itse retkeily toi hänelle romanttisen
-seikkailun viehätystä. Nimet ja maisemat, joiden keskuudessa hän
-liikkui, saivat väräjämään hänen tunteensa kielet, ja kuunnellessaan
-Ned Silvertonin lukevan Theocritusta kuutamolla aluksen kierrellessä
-Sicilian rannikoita oli hänen hermoväristyksensä vahvistanut hänen
-uskoaan henkiseen etevämmyyteensä. Mutta Cannesissa ja Nizzassa
-vietetyt viikot olivat todellakin tuottaneet hänelle enemmän hupia.
-Se tyydytys, että hän oli tervetullut ylhäiseen seurapiiriin ja
-saattoi siellä tehdä vaikutuksen ylemmyydellään, niin että huomasi
-mielenkiintoisen lehden, joka oli kosmopoliittisten seurapiirien
-yhdysside, kuvaavan itseään vielä "kauniiksi Miss Bartiksi" --
-kaikki tämä oli omansa karkoittamaan muistin äärimmäisiin sopukoihin
-ne proosalliset ja halpamaiset tukaluudet, joista hän oli päässyt
-erilleen.
-
-Jos hän olikin hämärästi tietoinen tulevista vaikeuksista, niin
-hän oli varma, että hän kykenisi suoriutumaan niistä: hänelle oli
-kuvaavaa, että ainoat kysymykset, joita hän ei tuntenut voivansa
-ratkaista, olivat ne, jotka olivat hänelle tuttuja. Hän saattoi
-kuitenkin olla ylpeä siitä taidosta, millä hän oli sopeutunut
-jossakin määrin arkoihin tilanteihin. Hänellä oli syytä luulla, että
-hän oli tehnyt itsensä yhtä välttämättömäksi sekä isännälle että
-emännälle. Ja jos hän olisi vain keksinyt jonkin täysin moitteettoman
-keinon hyötyä asemastaan, niin hänen näköpiirissään ei olisi ollut
-yhtään pilveä. Asia oli siten, että hänen kukkaronsa oli kiusallisen
-tyhjä, eikä siitä voinut oikein vihjata ei Dorsetille eikä hänen
-vaimolleen. Tarve ei ollut vielä pakottava; hän saattoi tuskitella
-eteenkinpäin kuten hän oli tehnyt niin usein ennen toivoen avukseen
-onnellista asiainkäännettä. Ja elämähän oli iloista ja kaunista ja
-helppoa, ja hän tiesi esiintyvänsä arvokkaasti sellaisissa oloissa.
-
-Hänet oli pyydetty Beltshiren herttuattaren aamiaisille, ja
-kahdentoista aikana hän pyysi saattamaan itsensä maihin. Sitä ennen
-oli hän lähettänyt palvelustyttönsä tiedustelemaan rouva Dorsetia.
-Mutta tämä lähetti sanan, että hän oli väsynyt ja koetti nukkua. Lily
-luuli ymmärtävänsä, mikä siihen oli syynä. Rouva Dorset ei kuulunut
-herttuattaren kutsuvieraisiin, vaikka hän oli pannut parhaansa siihen
-suuntaan. Mutta hänen armonsa ei ollut vihjauksista tietääkseenkään
-ja kutsui ja oli kutsumatta oman valintansa mukaan. Ei ollut Lilyn
-vika, jollei rouva Dorsetin konstikkaat eleet soveltuneet yhteen
-herttuattaren kevyen olemuksen kanssa. Herttuatar, joka harvoin
-selitteli, oli sanonut koruttomasti: "Hän on nähkääs ikävänpuoleinen.
-Ainoa tuttavistanne, josta minä pidän, on tuo pikku herra Bry --
-hän on hullunkurinen --" mutta Lily ei ollut vallan pahoillaan
-saadessaan näin huomiota osakseen ystävänsä kustannuksella. Bertha
-oli todellakin käynyt väsyttäväksi alettuaan harrastaa runoutta ja
-Ned Silvertonia.
-
-Yleensä tuntui helpotukselta päästä silloin tällöin pois Sabrinasta;
-ja herttuattaren pienet aamiaiset, jotka Lord Hubert oli järjestänyt
-tavallisella taituruudellaan, olivat Lilystä sitäkin hauskemmat,
-kun niillä ei ollut hänen matkatoverejaan. Dorset oli viime aikoina
-käynyt tavallista äreämmäksi ja käsittämättömämmäksi ja Ned
-Silverton kulki ympäri sen näköisenä kuin hän uhmaisi koko maailmaa.
-Herttuattaren seurustelun vapaus ja keveys oli miellyttävänä
-vaihteluna, ja Lily joutui kiusaukseen lähteä aamiaisten jälkeen
-herttuattaren kanssa Kasinon huvittavaan ilmapiiriin. Hän ei aikonut
-pelata; hänen vähentyneet taskurahansa eivät sietäneet suuria
-seikkailuja. Mutta häntä huvitti istua sohvalla herttuattaren
-turvissa tämän ottaessa osaa peliin.
-
-Huoneet olivat tupaten täynnä katselevaa yleisöä, joka tungeskeli
-pöytien välissä kuten sunnuntaiyleisö näyttelyhallissa. Oli vaikea
-erottaa eri ihmisiä, mutta Lily huomasi kuitenkin rouva Bryn, joka
-astui varmasti ovilta, ja rouva Fisherin kevyen olemuksen, joka
-keikkui hänen takanaan kuten soutuvene hinaajahöyryn jäljessä. Rouva
-Bry kiiruhti nähtävästi koettaakseen päästä jollekin määrätylle
-paikalle huoneustossa; mutta rouva Fisher päästi Lilyn ohi
-kulkiessaan hinausköyden irti ja kellui hänen rinnalleen.
-
-"Eksytänkö hänet?" toisti hän Lilyn kysymyksen katsoen
-välinpitämättömästi rouva Bryn jälkeen. "Eipä sillä väliä: _olen_
-hänet jo eksyttänyt." Ja Lilyn huudahdukseen hän lisäsi: "Meillä oli
-tänä aamuna kauhea riita. Tiedäthän, että herttuatar kohteli häntä
-sysien eilisiltaisilla päivällisillä, ja hän luulee, että minä olen
-sen saanut aikaan."
-
-Lily mutisi osanottoaan. Rouva Fisher herätti myötätunnon
-pilkahduksia ja vaistomaisesti hän tarjosi hänelle apuaan.
-
-"Jos voin tehdä jotakin -- jos on vain kysymyksessä herttuattaren
-tapaaminen... Kuulin hänen sanovan, että hän piti Mr. Brytä hauskana
---"
-
-Mutta rouva Fisher keskeytti päättävällä liikkeellä: "Hyvä ystävä,
-minulla on ylpeyteni, ammattiylpeyteni, enkä minä voi puolestani
-käyttää sinun taitoasi omanani Luisa Bryhin nähden. Olen päättänyt
-astua lopullisen askelen: lähden tänä iltana Pariisiin Sam Gormerin
-herrasväen kanssa. Mutta ennen lähtöäni tahdon ilmoittaa viimeisen
-tahtoni ja tehdä testamenttini -- haluan jättää Bryt sinun huomaasi."
-
-"Minun?" virkkoi Miss Bart huvitettuna. "Erittäin ystävällistä, että
-muistat minua, hyvä ystävä, mutta --"
-
-"Onko sinusta jo niin hyvin huolehdittu?" Rouva Fisher katsoi häneen
-terävästi. "Aiotko, Lily, todellakin hylätä tarjoukseni?"
-
-Miss Bart punastui vähitellen. "Tarkoitukseni oli todellisuudessa
-sanoa, etteivät Bryt viime kädessä olisi siihen niinkään taipuvaisia."
-
-Rouva Fisher tarkasteli yhä hänen hämmennystään järkkymättömänä.
-"Tarkoitukseni oli todellisuudessa sanoa, että olet hirveästi
-nolannut Bryitä ja että he tietävät sen --"
-
-"Carry!"
-
-"Oh, on seikkoja, joille Luisa on hyvin herkkä. Jos vain olisit
-kutsunut heidät kerran Sabrinaan -- erittäinkin samalla kertaa
-ruhtinaallisten henkilöiden kanssa! Mutta se ei ole vieläkään liian
-myöhäistä", lopetti hän vakavasti.
-
-Lily hymyili. "Jää, minä toimitan herttuattaren kutsumaan heidät
-päivällisille."
-
-"En voi jäädä -- Gormerit ovat maksaneet makuupaikan minulle", sanoi
-rouva Fisher koruttomasti. "Mutta toimita herttuatar antamaan heille
-päivälliset siitä huolimatta."
-
-Lily naurahti jälleen: rouva Fisherin itsepintaisuus alkoi vaivata
-häntä. "Olen pahoillani, että olen ollut välinpitämätön Bryistä --"
-alkoi hän.
-
-"Oh, mitä Bryihin tulee -- sinua minä tässä ajattelen" sanoi rouva
-Fisher äkkiä. Hän pysähtyi ja kumartuen sitten Lilyyn päin sanoi
-hiljaa: "Tiedäthän, että menimme kaikki Nizzaan eilen illalla, kun
-herttuatar jätti meidät. Se oli Luisan keksintöä -- sanoin hänelle,
-mitä siitä ajattelin."
-
-Miss Bart myönteli. "Niin, näin teitä vilahdukselta asemalla."
-
-"Niinpä kyllä. Mies, joka ajoi samassa vaunussa sinun ja George
-Dorsetin kanssa -- tuo hirveä pieni Dabham, joka toimittaa
-'Seuraelämäuutisia Rivieralta' -- oli kanssamme Nizzassa
-päivällisillä. Ja hän kertoi kaikille, että sinä palasit Dorsetin
-kanssa yksin aamuyöstä."
-
-"Yksin --? Kunko hän oli kanssamme?" nauroi Lily, mutta nähdessään
-yhä rouva Fisherin hämmentyneen katseen hänen naurunsa sammui.
-"_Palasimme_ yksin -- jos se on niin kauheaa! Mutta kenen vika se
-oli? Herttuatar oli viettänyt iltaa Cimiezissä prinsessan kanssa;
-Bertha sai kyllänsä katselemisesta ja meni aikaisin pois luvaten
-tavata meitä asemalla. Menimme sinne ajoissa, mutta häntä ei kuulunut
-ei näkynyt."
-
-Miss Bart teki tämän ilmoituksen ikäänkuin olisi pitänyt täydellistä
-puolustuspuhetta, mutta rouva Fisher otti sen vastaan mahdollisimman
-epäjohdonmukaisella tavalla. Hän näytti unohtaneen ystävänsä osuuden
-tapahtumaan, sillä hänen ajatuksensa olivat suuntautuneet toisaanne.
-
-"Eikö Bertha saapunut ensinkään? Miten herran nimessä hän pääsi
-takaisin?"
-
-"No seuraavalla junalla luullakseni; juhlan takia lähti kaksi
-ylimääräistä. Joka tapauksessa tiedän hänen olevan laivassa, vaikk'en
-ole nähnyt häntä vielä. Mutta käsitäthän, ettei se ole minun syyni",
-vakuutteli Lily.
-
-"Eikö ole sinun syysi, ettei Bertha palannut? Lapsi raukka, kunhan
-et vain saisi siitä maksaa!" Rouva Fisher nousi -- hän oli nähnyt
-rouva Bryn lähenevän. "Tuolla on Luisa, minun täytyy poistua -- niin,
-me olemme ulkonaisesti mitä parhaimmissa väleissä; me syömme täällä
-yhdessä; mutta sisimmässään hän söisi _minut_", selitti hän puristaen
-vielä ystävättärensä kättä, ja luoden häneen viimeisen silmäyksen
-hän lisäsi: "Muista, että jätän hänet sinulle. Hän haparoi nyt
-avuttomana, valmiina ottamaan sinut vastaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lilyn mieleen jäivät rouva Fisherin erohetkellä lausumat sanat.
-Hän oli ennen lähtöään ottanut ensimmäisen askelen saavuttaakseen
-jälleen rouva Bryn mielisuosion. Ystävällinen lähenemisyritys --
-mainitseminen jotain siitä, että heidän pitäisi tavata useammin --
-viittaus läheiseen tulevaisuuteen, johon sisältyisi sekä herttuatar
-että Sabrina -- miten helposti se olikaan tehty, jos oli kykyä tehdä
-se! Hän ihmetteli itseään, kuten hän oli niin usein ihmetellyt, ettei
-hän enemmän käyttänyt sitä. Mutta joskus hän unohti -- ja joskus,
-oliko se mahdollisesti ylpeyttä? Tänään hänellä joka tapauksessa
-oli ollut hämärä tunne siitä, että hänellä oli syytä lannistaa
-ylpeyttään, hän oli alentunut pyytämään Lord Hubert Daceyta, jonka
-hän tapasi Kasinon portailla, että hän toimittaisi herttuattaren
-syömään päivällistä Bryiden kanssa, jos hän koettaisi järjestää sen
-Sabrinaan. Lord Hubert oli luvannut apuaan auliudella, jota Lily
-saattoi aina odottaa: se oli hänen ainoa tapansa muistuttaa Lilylle,
-että hän oli kerran ollut valmis tekemään hänen hyväkseen paljon
-enemmänkin. Lilystä tuntui, että hänen polkunsa tasoittui sitä mukaa
-kuin hän eteni; pieni levottomuuden tunne oli kuitenkin jäljellä.
-Oliko sen aiheuttanut hänen kohtauksensa Seldenin kanssa? Sitä
-hän ei luullut -- aika ja muutos näyttivät karkoittaneen Seldenin
-tarpeellisen kauas. Ja tämä oli käsittänyt aseman niin selvästi,
-ettei heidän tarvinnut tavata uudestaan, että hän oli pistäytynyt
-Nizzaan vain päiväksi tai pariksi ja oli ehkä astunut ensimmäiseen
-höyrylaivaan. Ei -- tuo menneisyyden osa oli ilmaantunut vain hetken
-ajaksi tapahtumien ohikiitävälle ulkopinnalle; ja nyt, kun se oli
-jälleen häipynyt, jäi jäljelle epävarmuus ja pelko.
-
-Se sai äkkiä yllykettä, kun hän huomasi George Dorsetin laskeutuvan
-Hotel de Paris'in portaita ja tulevan häntä kohti torin poikki. Lily
-oli aikonut ajaa rantaan ja mennä alukseen, mutta nyt hänellä oli
-välitön tunne siitä, että jotakin suurempaa oli ensin tekeillä.
-
-"Mihin te olette menossa? Kävelläänkö hieman?" alkoi Dorset tehden
-toisen kysymyksen, ennenkuin oli saanut vastauksen ensimmäiseen ja
-odottamatta vastausta kumpaankaan, ennenkuin lähti Lilyä äänettömänä
-kuljettamaan puistoihin päin.
-
-Lily huomasi hänessä äkkiä äärimmäisen hermostuneisuuden kaikki
-merkit. Iho riippui höllänä hänen syvälle painuneiden silmiensä alla
-ja niiden sameus oli käynyt yhä hailakammaksi. Hänen ulkomuodossaan
-ilmaantui omituinen sekoitus raukeutta ja julmistumista.
-
-Hän käveli Lilyn rinnalla ääneti nopein askelin, kunnes he tulivat
-Kasinon itäpuolella oleville pengermille. Silloin hän sanoi äkkiä:
-"Oletteko nähnyt Berthaa?"
-
-"En. Alukselta lähtiessäni ei hän ollut vielä noussut."
-
-Dorset naurahti tähän, mikä kuului kuin epäkunnossa olevan kellon
-särinä. "Ei vielä noussut? Oliko hän sitten mennyt makuulle?
-Tiedättehän, mihin aikaan hän tuli alukseen? Aamulla kello
-seitsemän!" huudahti hän.
-
-"Kello seitsemän?" huudahti Lily ihmeissään. "Mitä on tapahtunut --
-junaonnettomuusko?"
-
-Dorset naurahti taas. "He myöhästyivät junalta -- kaikilta junilta --
-heidän oli palattava hevosella."
-
-"Niinkö --?" Lily epäröi, tuntien yht'äkkiä, miten vähän tämäkin
-välttämättömyys selitti heidän myöhäistä paluutaan.
-
-"No niin, he eivät saaneet heti ajuria -- siihen vuorokauden aikaan,
-ymmärrättehän -- ja vihdoin he saivat vain yhden hevosen vaunut, ja
-hevonen oli ontuva!"
-
-"Miten ikävää! Ymmärrän kyllä", vakuutti Lily sitäkin totisempana,
-koska hän tunsi, ettei hän ymmärtänyt. Ja hetken kuluttua hän lisäsi:
-"Olen niin pahoillani -- mutta eikö meidän olisi pitänyt odottaa?"
-
-"Odottaa yhden hevosen vaunuja? Ne olisivat tuskin kantaneet kaikkia
-neljää, eikö niin?"
-
-Lily otti asian näköjään ainoalta mahdolliselta kannalta: nauramalla
-sille ja antamalla sille siten humoristisen sävyn. "Niinpä niin,
-hankalaahan se olisi ollut: meidän olisi ollut käveltävä vuoron
-perään. Mutta hauskaa olisi ollut nähdä auringonnousu."
-
-"Niin; auringonnousu _oli_ hauska", myönteli Dorset
-
-"Oliko? Näittekö sen sitten?"
-
-"Näin kyllä. Kannelta. Odotin heitä."
-
-"Tietenkin -- luulen teillä olleen ikävän. Miksette kutsunut minua
-valvomaan kanssanne?"
-
-Dorset seisoi yhä kiertäen viiksiään laihalla, heikolla
-kädellään. "En luule, että olisitte välittänyt tuon valvomisen
-loppukohtauksesta", sanoi hän äkillisellä julmuudella.
-
-Lily oli taas joutunut levottomaksi hänen äänensävynsä äkillisestä
-muutoksesta ja yhdellä kertaa hän näki hetken vaaran.
-
-"Loppukohtaus -- eikö se ole liian voimakas sana noin vähäpätöiselle
-tapahtumalle? Pahinta siinä on loppujen lopuksi Berthan väsymys."
-
-Hän turvautui urhokkaasti tähän huomautukseen, vaikka Dorsetin
-raukeiden silmien välkähdys osoitti hänelle, miten mitättömänä hän
-sitä piti.
-
-"Älkää -- älkää --!" pääsi Dorsetilta huudahdus kuin lapselta ja hän
-vaipui penkille, jonka luo he olivat pysähtyneet, ja purki Lilylle
-surkeutensa.
-
-Se oli kauhea hetki -- hetki, jonka kestettyään Lily oli tyrmistynyt
-ja lakastunut, ikäänkuin sen häikäisevä valo olisi kärventänyt hänen
-silmäluomensa. Eipä sillä, ettei hän olisi koskaan nähnyt sellaisen
-purkauksen uhkaavia enteitä, vaan pikemminkin, koska silloin tällöin
-kolmen kuukauden kuluessa elämän ulkokuoressa oli näkynyt sellaisia
-tuhoauhkaavia halkeamia ja höyryjä, että hän oli aina saanut pelätä
-purkausta, ja oli ihme, että tuo heikko varustus oli kestänyt niinkin
-kauan. Hänen tunnettaan siitä, että hän oli kietoutunut romahdukseen
-eikä ollut vain sen pelkkä katselija, lisäsi se tapa, jolla Dorset
-raivokkaassa paljastuksessaan ja itsehalveksumisessaan antoi hänen
-tuntea, miten hän tarvitsi Lilyä ja mikä asema hänellä oli hänen
-elämässään. Paitsi Lilyä, kuka olisi kallistanut korvansa hänen
-huudoilleen ja ojentanut hänelle kätensä vetääkseen hänet, jälleen
-terveyden ja itsekunnioituksen tilaan? Ponnistellessaan Dorsetin
-ohjaamiseksi ja nostamiseksi Lilyllä oli ollut äidillisyyteen
-vivahtava tunne. Mutta joskin Dorset tällä hetkellä turvautui häneen,
-niin ei se tapahtunut ylöspääsemisen tarkoituksessa, vaan koska hän
-halusi Lilyn kärsivän kanssaan eikä auttavan häntä kärsimään vähemmän.
-
-Onneksi molemmille hänen ruumiilliset voimansa eivät kauan kestäneet
-raivoa, ja murtuneena ja raskaasti hengittäen hän vaipui niin
-syvään ja kauankestävään tylsyyteen, että Lily melkein pelkäsi
-ohikulkijoiden luulevan sen taudinkohtauksen aiheuttamaksi ja
-pysähtyvän tarjoomaan apuaan. Mutta Monte Carlo on paikka, missä
-inhimilliset suhteet ovat höllimmät ja missä oudot kohtaukset
-herättävät vähimmän huomiota. Joskin yksi ja toinen vilkaisi tuohon
-pariin, ei keitä häirinnyt mikään tungetteleva myötätunto, ja Lily
-itse katkaisi hiljaisuuden nousten seisaalleen. Hänen näkemiskykynsä
-selviämisen mukana oli turman ala laajentunut ja hän näki, ettei
-Dorsetia varjellut enää mikään vaarasta.
-
-"Jollette tahdo lähteä takaisin, niin minun täytyy -- älkää pakottako
-minua jättämään teitä!" tiukkasi Lily.
-
-Mutta Dorset ei hievahtanutkaan, ja Lily lisäsi: "Mitä te aiotte
-tehdä? Ettehän te todellakaan voi istua täällä koko iltaa ja yötä."
-
-"Voinhan mennä hotelliin. Voin sähköttää asianajajilleni." Hän
-ojentautui uuden ajatuksen pälkähtäessä hänen päähänsä. "Totta vie,
-Seldenhän on Nizzassa -- haen hänet käsiini!"
-
-Tämän kuultuaan Lily istahti jälleen huudahtaen hämmästyneenä. "Ei,
-ei, ei!" vastusteli hän.
-
-Dorset kääntyi häneen päin epäilevän näköisenä. "Miksei Seldeniä?
-Hänhän on lakimies, eikös olekin? Tämänkaltaisessa asiassa on yksi
-yhtä hyvä kuin toinenkin."
-
-"Tarkoitatte, että yksi on yhtä huono kuin toinenkin. Luulin teidän
-turvautuneen _minuun_, jotta auttaisin teitä."
-
-"Te autattekin -- olemalla minulle niin lempeä ja kärsivällinen.
-Jollei olisi ollut teitä, niin olisin selvittänyt asian jo aikoja
-sitten. Mutta nyt se on lopussa." Hän nousi äkkiä, suoristaen itsensä
-ponnistamalla kaiken voimansa. "Ette suinkaan halua nähdä minua
-naurettavana."
-
-Lily katsoi häneen ystävällisesti. "Enpä en." Sitten hän hetken
-mietittyään ehkä omaksi hämmästyksekseen huudahti: "No hyvä, menkää
-tapaamaan Seldeniä. Teillä on kyllä aikaa ennen päivällistä."
-
-"Oh, _päivällistä_ --" lausui Dorset ivallisesti, mutta Lily
-lähtiessään vastasi hymyillen: "Päivällistä syödään aluksella;
-siirrämme sen kello yhdeksään, jos haluatte."
-
-Kello oli jo yli neljän. Ja kun Lily oli ajanut rannalle ja
-odotti hakumiestä alukselle, alkoi hän ihmetellä, mitä siellä
-oli tapahtunut. Hän ei ollut kuullut mitään, oliko Silverton
-siellä. Oliko tämä palannut Sabrinaan? Vai oliko Bertha -- tuo
-kauhea vaihtoehto pälkähti äkkiä hänen mieleensä -- yksin jäätyään
-mennyt maihin tapaamaan häntä? Lily ei päässyt tuosta ajatuksesta.
-Hänen osanottonsa oli tähän saakka kokonaan kohdistunut nuoreen
-Silvertoniin, ei ainoastaan siksi, että sellaisissa asioissa
-nainen on vaistomaisesti miehen puolella, vaan koska Silvertonin
-asia herätti erikoisesti hänen myötätuntoaan. Poika parka oli
-epätoivoisen vakava ja hänen vakavuutensa oli niin eri lajia kuin
-Berthan, vaikka hänenkin oli kyllin epätoivoista. Ero oli siinä,
-että Bertha oli vakava itsensä takia, kun Silverton oli sitä hänen
-takiaan. Mutta tässä pulmassa tämä erotus näytti kallistavan hädän
-vaa'an Berthan puolelle. Vähemmän ihanteelliselta kannalta asiaa
-katsellen tuollaisen tilanteen tukaluudet sai nainen kärsiä, ja Lilyn
-myötätunto kohdistui nyt Berthaan. Hän ei ollut erittäin ihastunut
-Bertha Dorsetiin, mutta hän tunsi kuitenkin velvoitusta, sitäkin
-enemmän kun sitä ei ollut ylläpitämässä henkilökohtainen ihastus.
-Bertha oli ollut hyvä hänelle, he olivat eläneet yhdessä viime
-kuukausien aikana jonkinlaisina ystävinä ja hän tunsi, että hänen oli
-ehdottomasti työskenneltävä ystävättärensä hyväksi.
-
-Berthalla oli tosiaankin täysi syy lähettää Dorset neuvottelemaan
-Lawrence Seldenin kanssa. Saatuaan kerran tietää tilanteen
-luonnottomuuden hän oli nähnyt vilahdukselta, että se oli Dorsetille
-turvallisinta. Kuka muu kuin Selden saattoi yhdistää taidon pelastaa
-Bertha velvollisuuteen tehdä se? Päätettyään kerran päästää Berthan
-pälkähästä Lily saattoi luottaa, että Selden löytäisi keinon. Tämän
-luottamuksensa hän puki sähkösanomaan, jonka hän sai lähetetyksi
-Seldenille matkalla rantaan.
-
-Tähän saakka Lily siis tunsi menetelleensä oikein, ja se kannusti
-häntä jäljellä olevaan tehtävään. He eivät olleet Berthan kanssa
-koskaan pitäneet toisiaan toistensa uskottuina, mutta tällaisessa
-tapauksessa pidättyväisyyden täytyi väistyä. Dorsetin hurjat
-vihjaukset aamuiseen kohtaukseen sai Lilyn tuntemaan, että heidän
-välinsä oli jo rikki ja ettei niiden korjaaminen olisi enää Berthan
-vallassa. Lily kuvitteli Bertha raukan värisevän avuttomana ja
-odottavan epävarmana hetkeä, jolloin voisi paeta jonkun turviin. Kun
-ei vain tuo turva olisi ilmaantunut jo muulta taholta! Kulkiessaan
-tuon lyhyen matkan rannalta laivalle Lily oli hätääntyneempi kuin
-koskaan pitkän poissaolonsa seurauksista. Mitä jos kiusaantunut
-Bertha, kun ei löytänyt noina pitkinä hetkinä elävää sielua, jonka
-puoleen kääntyä -- mutta Sabrinaan astuttuaan hän näki, että hänen
-pahin pelkonsa oli aiheeton, sillä loistavasti järjestetyllä
-peräkannella istui tuo kiusaantunut Bertha yhtä solakan hienona kuin
-tavallisesti kaatamassa teetä Beltshiren herttuattarelle ja Lord
-Hubertille.
-
-Tuon nähdessään Lily niin ällistyi, että hän tunsi, että
-ainakin Berthan täytyi se lukea hänen katseestaan, ja vastaansa
-saaman katseen tyhjyys teki hänet jokseenkin noloksi. Mutta hän
-ymmärsi heti, että rouva Dorsetin täytyi toisten läsnäollessa
-olla ilmaisematta katseellaan mitään, ja lieventääkseen oman
-hämmästyksensä vaikutusta Lilyn täytyi äkkiä tuoda esille siihen
-jokin syy. Pitkä harjaantuminen äkillisiin muutoksiin teki hänelle
-helpoksi huudahtaa herttuattarelle: "Mitä! Luulin teidän menneen
-takaisin prinsessan luo", mikä tälle riittikin, joskin se kykeni
-tuskin vakuuttamaan Lord Hubertia.
-
-Ainakin se sai herttuattaren selittämään, että hänen oli tosiaankin
-heti mentävä takaisin, mutta että hän oli ensin pistäytynyt
-laivalle puhelemaan jonkin sanan rouva Dorsetin kanssa huomisista
-päivällisistä, joihin Lord Hubert oli lopultakin saanut kutsutuiksi
-Bryit.
-
-"Pelastaakseni pääni, ymmärrättehän!" selitti Lord Hubert katsoen
-Lilyyn ikäänkuin odottaen tunnustusta nopeudestaan. Ja herttuatar
-lisäsi viattomasti: "Mr. Bry lupasi hänelle juomarahaa ja hän sanoo,
-että jos me menemme, niin hän luovuttaa sen meille."
-
-Tämä antoi aihetta leikinlaskuun, johon rouva Dorsetkin otti osaa,
-kuten Lilystä näytti, hämmästyttävän urhoollisesti ja jonka päätyttyä
-Lord Hubert huusi mennessään laskuportailta: "Ja Dorsetin saamme
-tietysti myös mukaan?"
-
-"Saamme, saamme", myönteli hänen vaimonsa iloisesti. Hän näytti
-kestävän hyvin loppuun asti -- mutta kun hän kääntyi pois
-heiluttamasta jäähyväisiä laidan yli, sanoi Lily itsekseen, että
-naamio varmaankin putoo ja pelästynyt sielu tulee näkyviin.
-
-Rouva Dorset kääntyi hitaasti; hän tarvitsi ehkä aikaa saavuttaakseen
-ruumiinsa tasapainon, joka tapauksessa hän vielä täydellisesti
-hallitsi itseään, kun hän, jälleen istuutuen teepöydän ääreen,
-huomautti Miss Bartille ivan vivahdus äänessään: "Luullakseni minun
-on sanottava hyvää huomenta."
-
-Jos se oli taisteluhaaste, niin Lily oli valmis ottamaan sen
-vastaan, vaikka hänellä oli vain hyvin epäselvä tunne siitä, mitä
-häneltä vaadittiin. Oli jotakin hermostuttavaa katsella rouva
-Dorsetin tyyneyttä, ja Lilyn täytyi erikoisesti ponnistaa saadakseen
-seuraavaan vastaukseensa kevyen sävyn: "Koetin tavata sinua tänä
-aamuna, mutta et ollut vielä ylhäällä."
-
-"En ollut -- menin myöhään maata. Kadotettuamme teidät näkyvistämme
-ajattelin, että meidän oli odotettava teitä viimeiselle junalle
-asti." Hän puhui hyvin säyseästi, mutta äänessä pieni moitteen
-vivahdus.
-
-"Kadotitteko meidät? Odotitteko meitä asemalla?" Nyt oli Lily
-kuitenkin liian hämmästynyt harkitakseen toisen sanoja tai
-punnitakseen omiaan. "Minä kun luulin teidän joutuneen asemalle vasta
-viimeisen junan lähdettyä!"
-
-Rouva Dorset tarkastellen häntä kulmakarvojensa alta tiedusteli heti:
-"Kuka sinulle sitä kertoi?"
-
-"George -- näin hänet juuri puistossa."
-
-"Aha, siinäkö muodossa George esitti asian? George parka -- hän oli
-siinä tilassa, ettei muista, mitä minä kerroin hänelle. Hänellä oli
-pahimpia kohtauksiaan tänä aamuna, ja toimitin hänet lääkärille.
-Tiedätkö, tapasiko hän hänet?"
-
-Yhä arveluihinsa syventyneenä Lily ei vastannut mitään, ja rouva
-Dorset istui kärsimättömänä tuolilleen. "George jää odottamaan häntä;
-hän oli hirveän pelästynyt omasta tilastaan. Hänelle on hyvin paha,
-kun hän saa ikävyyksiä, ja aina kun sattuu jotakin mullistavaa, saa
-hän kohtauksen."
-
-Tällä kertaa Lily tunsi varmasti, että hänelle oli tehty
-taisteluhaaste; mutta se oli esitetty hänelle niin odottamatta ja
-niin uskomattoman tietämättömän näköisenä siitä, mihin se johti, että
-hän saattoi vain änkyttää epäillen: "Jotakin mullistavaa?"
-
-"Niin -- kuten sellaista, että seurustelee sinun kanssasi niin
-silmiinpistävällä tavalla pikkutunneilla. Ymmärräthän, hyvä ystävä,
-että sinä olet suuresti vastuunalainen, että esiinnytte sellaisissa
-pahennustaherättävissä paikoissa puoliyön jälkeen."
-
-Tälle täysin odottamattomalle julkeudelle Lily ei voinut olla
-hämmästyneesti naurahtamatta.
-
-"Niin, todellakin -- siihen nähden sinä juuri saatoit hänet
-vastuunalaisuuteen!"
-
-Rouva Dorset suhtautui tähän täysin lempeästi. "Kunko en ollut
-niin yli-inhimillisen tarkkanäköinen, että olisin hoksannut teidät
-junaan ryntäävästä ihmisjoukosta? Tai kunko kuvittelin uskovani,
-että astuisitte siihen ilman meitä -- sinä ja hän yhdessä -- ettekä
-odottaisi rauhallisesti asemalla, kunnes onnistuimme tapaamaan
-teidät?"
-
-Veri nousi Lilyn poskille: hänelle alkoi selvitä, että Bertha
-ajoi takaa jotakin seuraten sitä suuntaa, jonka hän oli merkinnyt
-itselleen. Vaan miten tuollaisen tuomion uhatessa hukata aikaa näihin
-lapsellisiin ponnistuksiin ilmaista se? Yrityksen poikamaisuus
-haihdutti Lilyn suuttumuksen: eikö se vain todistanut, miten
-pelästynyt Bertha parka oli?
-
-"Ei, vaan yksinkertaisesti pysymällä Nizzassa kaikki yhdessä",
-vastasi hän.
-
-"Pysymällä yhdessä? Kun sinä käytit hyväksesi ensimmäistä tilaisuutta
-livistääksesi tiehesi herttuattaren ja hänen ystäviensä kanssa? Lily
-hyvä, sinä et ole kädestä talutettava lapsi!"
-
-"Enpä en -- mutta en tosiaankaan ole myöskään läksytettävä, Bertha,
-jos nyt aiot sitä."
-
-Rouva Dorset hymyili hänelle nuhtelevasti. "Läksyttääkö sinua --
-minäkö? Taivas varjelkoon! Koetin vain antaa sinulle ystävällisen
-huomautuksen. Mutta asiahan on tavallisesti toisin: pidetään
-luonnollisena, että minulle tehdään huomautuksia, sen sijaan
-että antaisin niitä muille. Olen niitä saanut alituisesti näiden
-viimeisten kuukausien kuluessa."
-
-"Huomautuksiako? -- minultako?" toisti Lily.
-
-"Ah, vain epäsuorasti -- mitä ei tehdä ja nähdä ja miten ei olla.
-Ja luulen ottaneeni ne ihailtavasti vastaan. Vain, jos sallit minun
-sanoa sen, Lily hyvä, minä en käsittänyt, ettei joku epäsuorista
-velvollisuuksistani ollut varoitukseksi myöskin sinulle, kun
-varomattomuutesi meni liian pitkälle."
-
-Miss Bart tunsi pelon väreitä: hänestä tuntui kuin olisi hän
-muistellut petosta, joka oli kuin puukon välähdys pimeässä. Mutta
-myötätunto sai hänessä tällä hetkellä voiton. Mitä muuta oli tämä
-järjettömän katkeruuden purkaus kuin tuon kiinnijoutuneen onnettoman
-yritystä peittää jälkensä? Lilyn huulilta oli pääsemäisillään
-huudahdus: "Olento parka, älä mutkistele ja kääntyile -- tule suoraan
-takaisin minun luokseni ja me keksimme yhdessä ulospääsyn." Mutta
-sanat kuolivat Berthan talttumattoman julkeaan hymyyn. Lily istui
-hiljaa, kestäen sen levollisena; sitten hän nousi sanaa sanomatta ja
-laskeutui hyttiinsä.
-
-
-
-
-III.
-
-
-Lawrence Selden sai Miss Bartin sähkösanoman hotellinsa ovella.
-Luettuaan sen hän palasi huoneeseensa odottamaan Dorsetia. Tuo
-sanoma jätti paljon sijaa arveluille, mutta kaikesta siitä mitä hän
-oli äskettäin kuullut ja nähnyt, hänen oli hyvinkin helppo päättää
-asian oikea laita. Yleensä hän oli hämmästynyt, sillä vaikka hän oli
-oivaltanut, että tilanne oli täynnä räjähdysaineksia, oli hän kyllin
-usein omasta kokemuksestaan nähnyt juuri sellaisien sotkuisuuksien
-selviävän. Dorsetin häilähteleväisyys ja hänen vaimonsa muusta
-maailmasta piittaamattomuus tekivät kuitenkin aseman omituisen
-epävarmaksi; ja Selden päätti saattaa tuon avioparin turvaan
-enemmän puhtaasta ammattiharrastuksesta kuin erikoisesti asiaan
-kohdistuvasta velvoituksesta. Hänen tehtävänään ei ollut tarkastella,
-oliko tällä hetkellä molempien pelastus tuon niin uhatun siteen
-jälleensolmiamisessa: yleensä hänen oli ajateltava vain häväistyksen
-estämistä, sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän pelkäsi, että siihen
-sekaantuisi myöskin Miss Bart. Tuossa pelossa ei ollut mitään
-erikoista, hän toivoi vain säästävänsä Lilyn siltä ikävyydeltä, jonka
-tuottaisi vaikkapa vähäinenkin sekaantuminen Dorsetien julkiseen
-pyykinpesuun.
-
-Miten väsyttävä ja epämiellyttävä tuollainen juttu tulisi olemaan,
-sen huomasi Selden selvästi keskusteltuaan pari tuntia onnettoman
-Dorsetin kanssa. Selden näki, ettei hän tällä hetkellä voinut
-tehdä muuta kuin rauhoittaa, kehoittaa varovaisuuteen ja osoittaa
-myötätuntoa. Dorset lähti Seldenin luota vakuutettuna siitä, että
-hänen tehtävänsä tällä hetkellä rajoittui asioiden tarkkaamiseen.
-Selden tiesi kuitenkin, ettei hän voisi kauan pitää sellaisia rajuja
-tunteita tasapainossa, ja hän lupasi tavata Dorsetia seuraavana
-aamuna eräässä Monte Carlon hotellissa. Sillävälin hän luotti, että
-heikkous ja epäluottamus itseään kohtaan seuraa, kuten tavallisesti
-sellaisilla luonteilla, tuota henkisen voiman epätahallista käyttöä,
-ja hänen vastaussähkösanomansa Miss Bartille sisälsi yksinkertaisesti
-tiedotuksen: "Oletan, että kaikki on kuten tavallisesti."
-
-Niin oli todellakin asianlaita seuraavan päivän aamupuolella.
-Dorset, ikäänkuin totellen Lilyn harrasta pyyntöä, oli palannut
-ajoissa myöhästyneelle päivälliselle aluksella. Ateria oli ollut
-päivän vaikeimpia hetkiä. Dorset oli käynyt aivan äänettömäksi,
-kuten tavallisesti "kohtauksiensa" jälkeen -- kuten hänen vaimonsa
-niitä kutsui -- niin että oli helppoa viedä se tämän tapahtuman
-tilille palvelijoiden silmissä. Mutta Bertha itse näytti --
-kylläkin nurinkurisesti -- vastahakoisesti käyttävän hyväkseen
-tätä läpinäkyvää suojeluskeinoa. Hän jätti taistelun kuumuuden
-yksinkertaisesti miehensä käsiin. Lilystä tämä suhtautuminen oli
-tilanteen turmiollisin aines, koska se sekoitti sitä enimmän.
-Koettaessaan lietsoa puhetta käyntiin ja yhä uudestaan pystyttää
-jälleen sovinnaisuuden horjuvaa rakennusta, häiritsi hänen omaa
-huomiotaan lakkaamatta kysymys: "Mitä ihmettä Bertha saattaa
-hautoa mielessään?" Berthan erilläänpysyttelevän epäluuloisessa
-käyttäytymisessä oli jotakin todella katkeroittavaa. Jos hän olisi
-antanut ystävättärelleen ohjauksenkaan, niin he olisivat saattaneet
-vielä toimia menestyksellä yhdessä, mutta miten Lily saattoi olla
-hyödyksi, kun hänet näin itsepintaisesti pysytettiin erillään? Ja
-hänen rehellinen toivonsa oli olla hyödyksi -- ei oman itsensä,
-vaan Dorsetien takia. Hän ei ollenkaan ajatellut omaa asemaansa,
-hän koetti yksinkertaisesti järjestää hieman heidän asemaansa.
-Mutta lyhyen ikävän illanvieton jälkeen hän tunsi ponnistustensa
-toivottomuuden. Hän ei ollut koettanut päästä Dorsetin kanssa
-kahdenkesken: hänellä ei ollut todellakaan halua joutua jälleen hänen
-uskotukseen. Berthan luottamusta hän etsi ja tämä olisi yhtä helposti
-saanut osakseen hänen luottamuksensa, mutta nyt hän torjui hänen
-ojennetut kätensä ikäänkuin itsehävityksen huumeessa.
-
-Lily meni aikaisin levolle jättäen avioparin yksin, ja näytti
-kuuluvan yleiseen häntä ympäröivään salaperäisyyteen, että kului
-enemmän kuin tunti, ennenkuin hän kuuli Berthan hiljaa laskeutuvan
-makuuhyttiinsä. Aamulla ei mikään ilmaissut, mitä oli tapahtunut
-aviopuolisoiden kesken. Vain eräs seikka ilmaisi ulkonaisesti
-muutoksen, josta he kaikki koettivat olla tietämättä: Ned Silvertonia
-ei näkynyt, ei kuulunut. Ei kukaan huomauttanut siitä, ja tämä
-vaikeneminen piti sitä seikkaa tietoisuudessa. Mutta oli toinenkin
-muutos, jonka vain Lily huomasi: Dorset karttoi häntä ehkä yhtä
-huolellisesti kuin vaimoaankin. Ehkä hän katui edellisen päivän
-äkillistä purkaustaan; ehkä hän vain koetti kömpelöllä tavallaan
-mukautua Seldenin neuvoon "olla kuin tavallisesti".
-
-Joka tapauksessa oli siitä seurauksena, että Lily jouti omiin
-hoteisiinsa. Hän oli lähtiessään hytistään saanut tietää, että
-rouva Dorsetia ei ollut vielä näkynyt ja että Dorset oli lähtenyt
-laivalta aikaisin. Tuntien itsensä liian rauhattomaksi jäädäkseen
-yksin soudatti hän itsensä maihin. Kulkiessaan Kasinoon päin hän
-yhtyi Nizza-tuttaviensa seuraan, söi heidän kanssaan ja oli heidän
-kanssaan palaamassa sisälle, kun hän kohtasi äkkiä Seldenin, joka
-kulki torin poikki. Lily ei voinut sillä hetkellä lopullisesti erota
-seurueestaan, joka oli vierasvaraisesti pyytänyt hänet seuraansa
-lähtöönsä saakka. Mutta hän sai aikaa hetkiseksi tiedustellakseen
-asioita. Selden ilmoitti hänelle nopeasti: "Tapasin taas Dorsetia --
-hän läksi juuri luotani."
-
-Lily odotti hätääntyneenä Seldenin edessä. "No? Mitä on tapahtunut?
-Mitä on tapahtuva?"
-
-"Ei mitään tähän saakka -- eikä luullakseni tulevaisuudessakaan."
-
-"Onko kaikki ohi? Onko asia järjestetty? Oletteko varma?"
-
-Selden hymyili. "Antakaa minulle aikaa. En ole varma -- mutta
-olen hyvän joukon varmempi." Ja tähän oli Lilyn tyydyttävä ja
-kiirehdittävä portailla odottavan seurueen luo.
-
-Selden oli todellakin saanut Lilyyn osan omaa varmuuttaan.
-Pois kääntyessään ja astellessaan mäkeä alas asemalle päin
-Lilyn pelokkaisuus oli hänen mielessään hänen pelkonsa näkyvänä
-oikeutuksena. Hän ei kuitenkaan pelännyt mitään erityisesti:
-oli ollut sananmukaisesti totta, mitä hän oli selittänyt, ettei
-hänen luullakseen tapahtuisi mitään. Häntä hämmensi se, että
-vaikka Dorsetin käyttäytyminen oli huomattavasti muuttunut, ei
-tuosta muutoksesta tahtonut saada selkoa. Sitä ei varmaankaan
-ollut aiheuttanut Seldenin todistelu tai hänen oman selkeämmän
-järkensä toiminta. Viiden minuutin puhelu riitti osoittamaan, että
-Dorset oli ollut jonkun vieraan vaikutuksen alaisena ja ettei
-se ollut niinkään paljon saanut väistymään hänen kostonhaluaan
-kuin heikontanut hänen tahtoaan, niin että hän liikkui tylsänä
-kuin mielipuoli, joka on saanut myrkkyjuomaa. Tilapäisesti se
-epäilemättä vaikutti yleistä turvallisuutta: kysymys oli, kuinka
-kauan se kestäisi ja millainen vastavaikutus sitä seuraisi. Näihin
-kohtiin Selden ei saanut valaistusta, sillä hän näki, että yhtenä
-muutoksen vaikutuksena oli ollut, että se sulki hänet pois vapaasta
-seurustelusta Dorsetin kanssa. Tällä oli kuitenkin vastustamaton
-halu väittää hänen olevan väärässä, mutta niin itsepäisesti kuin
-hän pysyikin tuossa väitteessään, Selden tiesi, että jokin yhä esti
-häntä täydellisesti ilmaisemasta ajatuksiaan. Hänen tilansa oli
-omansa ensin ikävystyttämään hänen kuulijansa ja sitten tekemään
-hänet kärsimättömäksi. Ja kun heidän keskustelunsa oli päättynyt,
-alkoi Selden tuntea, että hän oli pannut parhaansa ja saattoi hyvällä
-syyllä pestä kätensä seurauksista.
-
-Tässä mielentilassa hän kulki asemalle, kun Miss Bart tapasi hänet.
-Mutta vaikka hän, vaihdettuaan nuo muutamat sanat tämän kanssa,
-jatkoi koneellisesti matkaansa, tunsi hän vähittäistä muutosta
-aikeessaan. Tuon muutoksen oli aiheuttanut Lilyn katse, ja innoissaan
-päästä selville tuosta katseesta hän istuutui puiston penkille
-miettimään tuota ongelmaa. Oli tietenkin aivan luonnollista, että
-Miss Bart näytti pelästyneeltä: nuori nainen, joka on joutunut
-yhteisen merimatkan aiheuttamaan läheiseen yhdyselämään onnettomuuden
-partaalla olevan avioparin kanssa, ei saata olla tuntematta oman
-asemansa tukaluutta. Pahinta oli, että Miss Bartin mielentilan
-saattoi tulkita niin monella eri tavalla. Ja Seldenin hämmentyneeseen
-mieleen tuli rouva Fisherin ruma tulkitsemisvaihtoehto. Jos Miss Bart
-pelkäsi, niin pelkäsikö hän oman itsensä vai ystävättärensä puolesta?
-Mihin määrin hänen tuhon pelkoaan lisäsi tunne siitä, että hän oli
-auttamattomasti kietoutunut siihen? Rouva Fisher otaksui epäilemättä,
-että Dorset naisi Lilyn, jos jotakin tapahtuisi. Ja vaikka rouva
-Fisherin johtopäätökset olivat selvästi hätiköityjä, oli tämä kyllin
-ovela tajutakseen merkit, joista hän ne teki. Dorset oli ilmeisesti
-osoittanut erikoista mielenkiintoa Miss Bartiin, ja tämä mielenkiinto
-saattoi olla riittävänä syynä rouva Dorsetin sovintopyrkimyksiin.
-Selden tiesi, että Bertha tulisi tekemään kaikkensa säilyttääkseen
-viime kädessä vallan itsellään, mutta hänen ajattelematon käytöksensä
-sopi huonosti yhteen hänen kylmän päätöksensä kanssa päästä vapaaksi
-sen seurauksista. Selden ei tällä hetkellä nähnyt selvästi, mihin
-rouva Dorset pyrki, mutta Miss Bartin neuvottomuus lisäsi hänen
-pelkoaan ja sen mukana tunnetta siitä, että hänen oli ennen lähtöään
-puhuteltava vielä häntä. Mikä sitten olikaan tämän osuus tilanteessa
--- ja Selden oli aina rehellisesti koettanut olla tuomitsematta
-häntä hänen ympäristönsä mukaan -- miten erillään hän siitä omasta
-kohdastaan olikaan, olisi parempi, jos hän ei joutuisi mukaan
-mahdolliseen romahdukseen; ja kun hän oli kerran pyytänyt häneltä
-apua, niin oli selvästi Seldenin tehtävä sanoa tämä hänelle.
-
-Tämä päätös sai vihdoin Seldenin jaloilleen ja menemään
-pelisaleihin, joiden ovista hän oli nähnyt Miss Bartin menevän
-sisälle. Mutta siellä hän ei päässyt hänen jäljilleen. Hän näki
-sen sijaan hämmästyksekseen Ned Silvertonin pöyhkeilevän pöytien
-ääressä. Ja se huomio, ettei tuo draaman asianosainen ainoastaan
-räpytellyt siipiään, vaan tällä hetkellä pyrki esiintymään täydessä
-valaistuksessa, ikäänkuin kaikki vaara olisi ohi, oli omansa
-syventämään pahan aavistuksen tunnetta. Tämä vaikutelma mielessään
-hän palasi toriaukeamalle toivoen näkevänsä Miss Bartin kulkevan
-sen yli, kuten jokainen Monte Carlossa näytti ehdottomasti tekevän
-ainakin kaksitoista kertaa päivässä. Mutta täälläkin hän odotti
-turhaan ja hän tuli vähitellen siihen päätökseen, että hän oli
-palannut Sabrinaan. Olisi vaikeaa seurata häntä sinne ja vieläkin
-vaikeampaa päästä siellä hänen kanssaan kahdenkeskisiin puheisiin,
-ja hän olisi ehkä tyytynyt kirjoittamaankin hänelle, kun hän huomasi
-äkkiä edessään Lord Hubertin ja rouva Bryn.
-
-Lord Hubertilta hän kuuli, että Miss Bart oli juuri palannut
-Sabrinaan Dorsetin seurassa. Tämä tieto pahoitti niin hänen mieltään,
-että rouva Bry, saatuaan seuralaiseltaan katseen, joka näytti
-vaikuttavan kuin paine vesisuihkuun, teki nopean esityksen, että
-Selden tulisi tapaamaan ystäviään päivällisille tänä iltana --
-"Becassinilla -- pienet päivälliset herttuattarelle", tuli hänen
-suustaan, ennenkuin Lord Hubert ehti hellittämään painetta.
-
-Tuntien minkä etuoikeuden hänelle oli tuottanut joutuminen sellaiseen
-seuraan Selden tuli jo aikaisin illalla ravintolan ovelle; johon
-hän pysähtyi tarkkaamaan päivällisjärjestelyjä läheten kirkkaasti
-valaistua terassia. Täällä hän odotti Sabrinasta tulevia vieraita.
-Näiden mukana oli herttuatar, Lord ja Lady Skiddaw ja Stepneyt. Tästä
-ryhmästä hän sai helposti erilleen Miss Bartin, muka katselemaan
-loistavia myymälöitä terassin sivulla, sanoakseen hänelle, kun
-he katselivat yhdessä erään jalokivikauppiaan ikkunan välkettä:
-"Jäin tavatakseni teitä -- pyytääkseni, että lähtisitte pois koko
-aluksesta."
-
-Lilyn Seldeniin kohdistuneessa katseessa näkyi välähdys hänen
-entisestä pelostaan. "Lähtisin pois --? Mitä te tarkoitatte? Mitä on
-tapahtunut?"
-
-"Ei mitään. Mutta jos jotakin tapahtuisi, niin miten siitä selviytyä?"
-
-Jalokivikaupan ikkunan säteily lisäsi Lilyn kasvojen kalpeutta ja
-antoi niiden hienoille piirteille traagillisuuden leiman. "Ei mitään
-tule tapahtumaan, olen siitä varma; mutta jos sitä saattaa kerran
-epäilläkin, niin kuinka voitte ajatella, että jättäisin Berthan?"
-
-Nuo sanat herättivät Seldenissä tyytyväisyyden sävyä -- oliko se
-mahdollisesti tyytyväisyyttä häneen itseensä? No hyvä, hän oli
-halukas saattamaan vaaranalaiseksi sen uudistumisenkin väittämällä
-vastaan epäämättömästi lisääntyneellä mielenkiinnolla: "Teidän on
-ajateltava itseänne, tiedättehän --", johon Lily vastasi omituisen
-alakuloisella äänellä, katsoen häntä silmiin: "Jos tietäisitte, miten
-vähän sillä on väliä!"
-
-"No niin, mitään ei tule tapahtumaan", sanoi Selden enemmän omaksi
-kuin Lilyn vakuuttamiseksi, ja Lily myönteli urhokkaasti: "Ei mitään,
-tietystikään ei mitään!" heidän kääntyessään kulkemaan seuralaistensa
-luo.
-
-Täpötäydessä ravintolassa heidän asetuttuaan paikoilleen rouva Bryn
-juhlavalaistun pöydän ääressä heidän luottamuksensa näytti saavan
-tukea heidän pöytätoveriensa tuttavallisuudesta. Täällä Dorset ja
-hänen vaimonsa esiintyivät vielä kerran keskenään hyvissä väleissä
-maailman edessä, jälkimmäinen uuden uutukaisessa juhlaleningissä,
-edellinen kauhistuen niitä moninaisia vaatimuksia, mitä ruokalista
-asetti hänen ruoansulatukselleen. Jo yksin se seikka, että he näin
-näyttäytyivät yhdessä mahdollisimman julkisesti, näytti hälventävän
-kaikki epäilykset siitä, etteivät heidän välinsä olisi entisellään.
-Miten se oli tapahtunut, oli vielä ilmeinen ihme, mutta selvää oli,
-että Miss Bart oli tällä hetkellä tyytyväinen tulokseen; ja Selden
-oli samaa mieltä sanoen itsekseen, että Miss Bartilla oli parempi
-tilaisuus tarkasteluun kuin hänellä.
-
-Sitä mukaa kuin päivällinen kului, Seldenin tarkkaavaisuus alkoi
-kohdistua Miss Bartiin. Tämä oli niitä hänen päiviään, jolloin hän
-oli niin kaunis, että pelkkä kauneus olisi riittänyt, ja kaikki
-muu -- hänen viehkeytensä, pirteytensä, hänen seuraelämäkykynsä
--- näyttivät olevan anteliaan luonnon yltäkylläisyyttä. Mutta
-erikoisesti pisti Seldenin silmään se tapa, millä hän erosi sadoin
-selittämättömin vivahduksin henkilöistä, jotka kuuluivat hänen
-seurapiiriinsä. Juuri tuollaisessa seurassa, joka muodosti sen
-tilan, kukan ja täydellisen ilmenemismuodon, johon hän pyrki, nuo
-eroavaisuudet tulivat erikoisesti esille, hänen viehkeytensä himmensi
-toisten naisten hienouden kuten hänen vaiteliaisuutensa sai heidän
-lörpöttelynsä tuntumaan typerältä. Viime hetkien tapahtumat olivat
-palauttaneet hänen kasvoilleen sen syvemmän ilmehikkäisyyden,
-jota Selden oli äskettäin niiltä kaivannut, ja hänen Seldenille
-lausumiensa sanojen urhokkaisuus tuntui jo hänen äänessään ja
-silmissään. Niin, hän oli verraton -- se oli ainoa sattuva sana
-hänestä, ja Selden saattoi ihailla häntä vapaasti, koska siihen
-sisältyi niin vähän persoonallista tunnetta. Selden oli todellakin
-irtaantunut hänestä, ei silmien aukenemisen kalseana hetkenä, vaan
-nyt, näin jälkeenpäin selvästi arvostellessaan asemaa, kun hän
-näki Miss Bartin lopullisesti eronneeksi itsestään oman jyrkän
-valintansa kautta. Se oli taas hänen tehtävänään tuo valinta,
-jossa Lily näytti niin viihtyvän: tuossa pöydän ylellisyydessä ja
-keskustelun komeilevassa typeryydessä ja vapaudessa, joka ei koskaan
-päässyt toiminnan nerokkuudeksi ja vapaudeksi. Ravintolan räikeä
-järjestely -- heidän pöytänsä näytti olevan asetettu erikoisesti
-yleisön nähtäväksi -- ja "Rivieran Uutisten" pikku Dabhamin läsnäolo
-tehostivat sen maailman ihanteita, jossa silmiinpistävyyttä pidetään
-erikoisena hienoutena ja asema seuraelämässä määrää maineen.
-
-Seldenin mielestä tuo pikku Dabham oli kuin sellaisten tilaisuuksien
-ikuistaja, ja niinpä tämä joutui äkkiä hänen tarkastelunsa
-keskipisteeksi, kun hän oli vaatimattomana tarkkaajana tunkeutunut
-kahden loistavan naapurin väliin. Miten paljon hän mahtoi
-tietääkään siitä, mitä oli tekeillä, ja miten paljon oli vielä
-hänen tarkoitusperälleen löytämisen arvoista? Hänen pienet silmänsä
-olivat kuin tuntosarvet, jotka ojennettuina tavoittelivat uskottuja
-salaisuuksia, joita Seldenistä ilma näytti tällä hetkellä olevan
-täynnä. Sitten se taas sai tavallisen tyhjyytensä ja hän ei saattanut
-nähdä siinä sanomalehtimiehelle mitään muuta kuin tilaisuutta
-panemaan merkille naisten pukujen uhkeuden. Erittäinkin rouva
-Dorsetin puku vaati kaiken Mr. Dabhamin sanavaraston. Aluksi, kuten
-Selden oli huomannut, se oli ehkä liiaksi vetänyt omistajansa huomion
-puoleensa, mutta nyt rouva Dorset hallitsi sitä täydellisesti ja
-osasi sillä vaikuttaa odottamattoman vapaasti. Eikö hän kuitenkin
-ollut liian vapaa, liian liukas ollakseen täysin luonnollinen?
-Ja eikö Dorsetkin, johon Seldenin katse osui hänen vaimostaan
-kuin itsestään, häilynyt liian silmiinpistävästi näiden kahden
-äärimmäisyyden välillä? Dorset oli aina äkkinäinen, mutta tänä iltana
-Seldenistä näytti, että jokainen värähdys töytäsi hänet edemmäksi
-keskustastaan.
-
-Päivällinen läheni sillä välin voittoisaa loppuaan rouva Bryn
-ilmeiseksi tyydytykseksi, joka istuen kuin valtaistuimelleen
-halpaantunut kuningatar Lord Skiddawin ja Lord Hubertin välissä,
-näytti hengessään kutsuvan rouva Fisherin olemaan aikaansaannoksensa
-todistajana. Ilman rouva Fisheriä hänen kutsujaan olisi saattanut
-kutsua täydellisiksi, sillä ravintola oli täynnä ihmisiä, jotka
-olivat kokoontuneet sinne vain katselemaan ja saamaan selkoa
-kuuluisuuksien nimistä ja näöstä. Rouva Bry, joka tiesi että
-kaikki hänen naisvieraansa kuuluivat näihin, katsoi Lilyyn tuolla
-tukahdutetulla kiitollisuudella, jota rouva Fisher ei ollut
-ansainnut. Selden, joka huomasi tuon katseen, ihmetteli, mikä osa
-Miss Bartilla oli ollut kutsujen järjestämisessä. Tällä oli ainakin
-suuri osa sen kaunistamisessa. Ja kun Selden tarkkasi sitä loistavaa
-varmuutta, jota Miss Bart osoitti käyttäytymisessään, niin, hän
-hymyili ajatellessaan, että oli kuvitellutkaan hänen tarvitsevan
-hänen apuaan. Hän ei ollut koskaan esiintynyt selvemmin tilanteen
-valtiaana kuin lähtöhetkellä, jolloin hän, hieman eristäydyttyään
-pöydän ympärillä olevasta ryhmästä, kääntyi hymyillen ja viehkeästi
-taivuttaen olkapäitään ottamaan vastaan vaippansa Dorsetiltä.
-
-Päivällisen päättäjäisiksi oli Mr. Bry tarjonnut erikoisia sikareja
-ja hämmästyttävän liköörivalikoiman, ja useat pöydät olivat jo
-tyhjät. Mutta riittävä määrä oli vielä jälellä muodostamaan taustan
-rouva Bryn huomattavien vieraiden hyvästijätölle. Tälle seremonialle
-antoi leimansa se seikka, että herttuatar ja Lady Skiddaw sanoivat
-lopullisesti jäähyväiset ja tekivät lupauksia pikimmältään
-tapaamisesta Pariisissa, jonne he pysähtyisivät täydentämään
-vaatevarastoaan matkalla Englantiin.
-
-Katsahdettuaan kelloaan herttuatar huudahti sisarelleen, että
-oli aika kiiruhtaa junalle, ja tästä aiheutuneessa lähtötouhussa
-Stepneyt, joiden auto odotti ovella, tarjoutuivat saattamaan
-Dorsetit ja Miss Bartin satamaan. Tarjous otettiin vastaan, ja rouva
-Dorset lähti ovelle miehensä kanssa, joka oli hänelle erikoisen
-huomaavainen. Miss Bart viipyi sanoakseen viimeisen sanan Lord
-Hubertille, ja Stepney, jolle Mr. Bry tyrkytti viimeistä ja yhä
-kallisarvoisempaa sikaria, kutsui: "Joutukaa, Lily, jos olette
-menossa takaisin laivalle."
-
-Lily kääntyi totellakseen kutsua, mutta samassa rouva Dorset, joka
-oli seisahtunut, kulki muutamia askelia takaisin pöytään päin.
-
-"Miss Bart ei ole menossa takaisin laivalle", sanoi hän ihmeen
-täsmällisellä äänellä.
-
-Jokainen katsoi hämmästyneenä toisiinsa; rouva Bry oli
-tukahtumaisillaan; rouva Stepney pujahti hermostuneesti miehensä taa
-ja Selden tunsi vain mielenkuohussaan, miten häntä halutti tarttua
-Dabhamia kauluksesta ja lennättää hänet kadulle.
-
-Dorset oli sillä välin asettunut vaimonsa rinnalle. Hänen kasvonsa
-olivat kalpeat ja hän katsoi ympärilleen pelokkaan näköisenä.
-"Bertha! -- Miss Bart... tämä on joku väärinkäsitys... joku
-erehdys..."
-
-"Miss Bart jää tänne", jatkoi hänen vaimonsa pistävästi. "Ja luulen,
-George, että on parempi, ettemme pidätä rouva Stepneytä kauempaa."
-
-Miss Bart pysyi tämän lyhyen sananvaihdon aikana ihmeen jäykkänä,
-hieman erillään ympärillään olevasta hämmentyneestä seurueesta.
-Hän oli hieman kalvennut kuultuaan tuon herjauksen, mutta muiden
-tyrmistyneet ilmeet eivät kuvastuneet hänen kasvoillaan. Hänen
-hymyssään hieman kuvastuva halveksuminen näytti kohottavan hänet
-kauas vastustajansa ulottuvilta ja vasta sitten kun hän oli antanut
-rouva Dorsetin tuntea, millainen välimatka heidät erotti, hän kääntyi
-ja ojensi emännälle kätensä.
-
-"Tapaan herttuattaren huomenna", huudahti hän, "ja minusta näyttää
-mukavammalta jäädä yöksi maihin."
-
-Hän katsoi tiukasti rouva Bryn häilyviin silmiin tehdessään tämän
-selityksen, mutta sitten Selden näki hänen tutkivasti tarkastelevan
-jokaisen naisen kasvoja. Lily huomasi heidän katseestaan ja heidän
-takanaan olevien miesten hiljaisista, surkeannäköisistä kasvoista
-uskomattomuutta, ja onnettoman puolen sekunnin ajan Selden luuli
-hänen hoipertelevan epäonnistumisen partaalla. Sitten kääntyen
-Seldeniin päin kevein liikkein ja huulilla urhoollinen verhottu
-hymy hän sanoi -- "paras herra Selden, te lupasitte hankkia minulle
-vaunut."
-
-Ulkona oli myrskyistä ja taivas oli pilvessä, ja Lilyn ja Seldenin
-kulkiessa autioita puistoja kohti, puhalsi tuuli lämpimiä sadepuuskia
-heidän kasvoilleen. Vihjaus vaunuihin oli kuin hiljaisesta
-sopimuksesta jätetty sikseen; he kävelivät hiljaa käsi kädessä,
-kunnes he pääsivät puistojen syvempiin varjoihin, ja seisahtuen erään
-penkin viereen Selden sanoi: "Istukaa hetkiseksi."
-
-Lily painui penkille sanaakaan vastaamatta ja polun mutkassa oleva
-sähkölyhty loi valoa hänen tuskanvääntämille kasvoilleen. Selden
-istui hänen viereensä, odottaen hänen puhuvan ja peläten, ettei vain
-jokin hänen käyttämänsä sana koskisi liian raskaasti hänen haavaansa,
-ja pidättäytyi siis sanomasta mitään; häntä kalvoi epäilys, joka
-oli vähitellen nostanut jälleen päätään hänessä. Mikä oli Miss
-Bartin saattanut tähän asemaan? Mikä heikkous oli ajanut hänet niin
-kauheasti vihollisensa armoille? Ja miksi Bertha Dorset oli käynyt
-vihollisensa kimppuun samalla hetkellä, jolloin hän niin kipeästi
-tarvitsi sukupuolensa apua. Vaikkakin hänen hermonsa raivosivat sitä
-vastaan että miehet alistuivat vaimojensa tahtoon ja että nämä olivat
-niin julmia miestensä hyvyyttä vastaan, niin järki itsepäisesti piti
-kiinni siitä, "ettei savua ilman tulta". Rouva Fisherin vihjauksien
-muisteleminen ja hänen omien vaikutelmiensa vahvistus, samalla kun ne
-syvensivät hänen sääliään, lisäsivät myöskin hänen painostustaan niin
-että, miten hän koettikaan ilmaista myötätuntoaan, sitä oli estämässä
-pelko, että hän tekee pahan erehdyksen.
-
-Äkkiä hänen mieleensä jysähti, että hänen vaitiolonsa näytti
-syyttävältä, mutta ennenkuin hän löysi sopivaa sanaa, oli Lily tehnyt
-hänelle äkkiä erään kysymyksen.
-
-"Tiedättekö rauhallista hotellia? Voinhan aamulla lähettää hakemaan
-palvelustyttöäni."
-
-"Hotellia -- täällä -- jonne voisitte mennä yksinänne? Se ei ole
-mahdollista."
-
-Lilyn vastauksessa oli kalpea välähdys entistä leikillisyyttä. "Entä
-sitten? On liian kosteaa nukkua puistossa."
-
-"Mutta jonkun täytyy olla --"
-
-"Jonkun, jonka luo voin mennä? Tietenkin -- koko joukkokin --
-mutta _tähän_ aikaan? Käsitättehän, että suunnitelmani muutos tuli
-jokseenkin äkkiä --"
-
-"Hyvä Jumala, jos olisitte kuunnellut minua!" huudahti Selden purkaen
-avuttomuutensa ahdistushuutoon.
-
-Lily piti häntä yhä loitolla suopealla ivahymyllään. "Mutta enkö ole
-sitä tehnyt?" vastasi hän. "Te neuvoitte minua jättämään laivan ja
-nythän minä sen jätinkin."
-
-Selden näki silloin, ettei Lily aikonut selittää eikä puolustaa
-itseään, ja itsesyytös vihlasi hänen mieltään. Hän ymmärsi myös, että
-onnettomalla vaitiolollaan hän oli turmellut mahdollisuuden auttaa
-häntä, ja että ratkaiseva hetki oli mennyt ohi.
-
-Lily oli noussut ja seisoi Seldenin edessä kylmän majesteetillisena,
-kuten jokin karkoitettu prinsessa lähtiessään rauhallisena maanpakoon.
-
-"Lily!" huudahti Selden epätoivoisena kutsuvalla äänensävyllä; mutta
-hän sai vastaukseksi sävyisän varoituksen: "Oh, ei nyt". Ja sitten
-jatkoi Lily jälleensaavutetun tyyneytensä koko sulolla: "Kun minun
-täytyy saada suojaa jossakin ja kun te olette niin ystävällisesti
-auttamassa minua täällä --"
-
-Vaunuissa he jatkoivat vaitioloaan lyhyen matkan ajan sen hotellin
-valaistulle ovelle, jossa Stepneyt asuivat. Täällä Selden jätti hänet
-ulkopuolelle pää päähineen peitossa, ja lähetettyään nimikorttinsa
-Stepneylle asteli edestakaisin eteishallissa odottaen Stepneyn
-alastuloa. Kymmenen minuutin kuluttua molemmat miehet tulivat yhdessä
-ulos, mutta vestibyylissä Stepney pysähtyi viimeisen vastahakoisuuden
-puuskan pidättämänä.
-
-"Onko asia siis sovittu?" epäröi hän hermostuneesti käsi Seldenin
-käsikoukussa. "Hän lähtee huomenna aikaisella junalla -- ja vaimoni
-nukkuu eikä häntä voi häiritä."
-
-
-
-
-IV.
-
-
-Rouva Penistonin salongin ikkunaverhot olivat vedetyt alas kesäkuun
-voimakasta aurinkoa vastaan ja painostavassa hämärässä hänen luokseen
-kokoontuneiden sukulaisten kasvot olivat sopivana tappion taustana.
-
-Ne olivat siellä kaikki: Van Alstynet, Stepneyt ja Melsonit
--- vieläpä pari mukaan eksynyttä Penistonia, joiden puvun ja
-käytöstavan suurempi vapaus ilmaisi etäisempää sukulaisuutta.
-Penistonin sukulaiset tiesivät itse asiassa varmasti, että Mr.
-Penistonin omaisuuden pääosa "joutuisi suvusta pois", koska lesken
-yksityisomaisuudella oli suoranaisia perillisiä ja koska tämän
-omaisuuden suuruutta ei tarkasti tiedetty. Jack Stepney rikkaimpana
-sukulaisena otti äänettömällä suostumuksella johdon käsiinsä ja hänen
-surupukunsa syvempi tummuus ja hänen käytöstapansa asianmukainen
-arvokkuus lisäsivät hänen tärkeyttään, kun taas hänen vaimonsa
-ikävystynyt olento ja jokapäiväinen puku ilmaisivat perijättären
-välinpitämättömyyttä kuolinpesän vähäpätöisiä asioita kohtaan. Vanha
-Ned Van Alstyne kiersi valkoisia viiksiään, peittääkseen huuliensa
-värinää, ja Grace Stepney, nenä punaisena ja levittäen suruharson
-tuoksua, kuiskasi rouva Melsonille: "Minä en sietäisi Niagaraa
-silmieni edessä missään!"
-
-Ovi aukeni ja Lily Bart ilmaantui solakkana ja hienona mustassa
-puvussaan Gerty Farish rinnallaan. Hänen seisahtuessaan kysyvän
-näköisenä kynnykselle kuvastui naisten kasvoilla epäröintiä. Yksi
-ja toinen teki pienen jälleentuntemista ilmaisevan liikkeen,
-jonka pidättyväisyys johtui joko toimituksen juhlallisuudesta tai
-epätietoisuudesta, kuinka pitkälle toiset aikoivat mennä. Rouva
-Stepney nyökkäsi huolimattomasti ja Grace Stepney osoitti vakavalla
-kädenliikkeellä vierellään olevaa paikkaa. Mutta Lily, joka ei ollut
-sitä huomaavinaankaan enemmän kuin Jack Stepneyn asiaankuuluvaa
-yritystä johtaa hänet tuolle paikalle, meni huoneen yli sulavin
-kevein askelin ja istui tuolille, joka näytti tahallaan asetetun
-muista erilleen.
-
-Tämä oli ensi kerta kun hän näki sukulaisiaan palattuaan kaksi
-viikkoa sitten Euroopasta. Mutta jos hän huomasi epävarmuutta heidän
-vastaanotossaan, niin oli se vain omiaan antamaan ironian vivahduksen
-hänen esiintymisensä tavalliseen tyyneyteen. Sen hämmennyksen, jolla
-hän oli laivalla kuullut Farishilta rouva Penistonin äkillisestä
-kuolemasta, oli ehkä heti hälventänyt tuo vastustelematon ajatus,
-että nyt vihdoinkin kykeni maksamaan velkansa. Hän oli huomattavasti
-pelännyt ensimäistä kohtausta tätinsä kanssa. Rouva Peniston oli
-kaikin voimin vastustanut veljentyttärensä lähtöä Dorsetien kanssa,
-ja oli osoittanut jatkuvaa paheksumistaan siten, ettei ollut
-kirjoittanut koko Lilyn poissaoloaikana. Varmuus siitä, että hän
-oli kuullut välien rikkoutumisesta Dorsetien kanssa, teki ajatuksen
-kohtaamisesta yhä hirveämmäksi. Ja miten saattoi Lily tukahduttaa
-äkillistä vapautuksen tunnetta ajatellessaan, ettei hänen tarvinnut
-alistua jo ennakolta langetettuun tuomioon, vaan ottaa vain vastaan
-hänelle varmasti lankeava perintö? Oli ollut aina itsestään
-selvää, että rouva Penistonin oli kunnollisesti huolehdittava
-veljentyttärensä toimeentulosta, ja viimeksimainitun mielestä tuo
-käsitys oli aikoja sitten kiteytynyt tosiasiaksi.
-
-"Hän saa tietenkin kaikki -- minä en käsitä, mitä me täällä teemme",
-huomautti rouva Stepney huolimattoman äänekkäästi Ned Van Alstynelle,
-ja tämän paheksuvan mutinan -- "Julia oli aina oikeamielinen nainen"
--- olisi voinut tulkita myönnytykseksi tai epäilykseksi.
-
-"No niin, on kysymys vain neljästä sadasta tuhannesta dollarista",
-jatkoi rouva Stepney haukotellen, ja Grace Stepneyn kuultiin
-nyyhkyttävän notarion valmistavan yskimisen aiheuttamassa
-hiljaisuudessa.
-
-Lily, jota ahdisti ummehtunut ilma ja uusien surupukujen tukahduttava
-tuoksu, tunsi tarkkaavaisuutensa terästyvän, kun rouva Penistonin
-asianajaja, joka oli juhlallisesti noussut huoneen perällä olevan
-pöydän taa, alkoi lukea testamentin esipuhetta.
-
-"On kuin kirkossa", mietti hän, ihmetellen epämääräisesti, mistä
-Gwen Stepney oli saanut niin kauheannäköisen hatun. Sitten hän pani
-merkille, miten tukevaksi Jack oli käynyt -- hän olisi ehkä piankin
-yhtä lihava kuin Herbert Melson, joka istui siinä lähellä huohottaen
-raskaasti mustahansikkaiset kädet kepin varassa.
-
-"On ihme, miten rikkaat lihovat -- luulen sen johtuvan siitä,
-ettei heillä ole huolia. Jos minä saan periä, niin pidän huolta
-ulkomuodostani", mietti hän notarion lukiessa pitkäveteisesti
-testamenttisäädöksiä. Ensin mainittiin palvelijat, sen jälkeen
-muutamia hyväntekeväisyyslaitoksia, sitten useita etäisempiä
-Melsoneja ja Stepneytä, jotka kohottivat itsetietoisesti päätään, kun
-heidän nimiään mainittiin, ja sitten vaipuivat hetken juhlallisuuteen
-sopivaan tunteettomuuden tilaan. Sitten seurasivat Ned Van Alstyne,
-Jack Stepney ja pari sukulaista, jotka saivat kukin muutamia
-tuhansia. Lily ihmetteli, ettei Grace Stepney ollut niiden joukossa.
-Sitten hän kuuli oman nimensä -- "veljentyttärelleni Lily Bartille
-kymmenen tuhatta dollaria --" ja tämän jälkeen notario taas lateli
-käsittämättömän pitkiä lauseita, jotka päättyivät yllättävän selvään
-loppuponteen: "Ja jälelläoleva omaisuuteni rakkaalle serkulleni ja
-kaimalleni Grace Julia Stepneylle."
-
-Tämä tieto sai läsnäolevat hämmästyksestä pidättämään henkeään ja
-äkkiä kääntämään päätään siihen nurkkaan, missä Miss Stepney itki
-mustalaitaiseen nenäliinaansa sitä, ettei hän tuntenut ansaitsevansa
-sellaista onnea.
-
-Lily seisoi erillään tuntien itsensä ensi kertaa niin sanomattoman
-yksinäiseksi. Ei kukaan katsonut häneen, ei kukaan näyttänyt
-huomaavan hänen olemassaoloaan; hän sai tuta syvintä vähäpätöisyyttä.
-Perinnöstä osaton -- hänet oli jätetty perinnöttä -- ja Grace
-Stepneyn hyväksi. Hän kohtasi Gertyn surkean katseen, joka kohdistui
-häneen epätoivoisin lohduttamisponnistuksin, ja tuo katse sai hänet
-jälleen muistamaan oman itsensä. Hänen oli vielä tehtävä jotakin
-ennenkuin läksisi talosta, tehtävä kaikella sillä hienoudella, jonka
-hän tiesi voivansa panna sellaisiin eleisiin. Hän astui Miss Stepneyn
-ympärillä olevaan ryhmään ja ojentaen kätensä sanoi koruttomasti:
-"Rakas Grace, olen niin iloinen."
-
-Toiset naiset olivat vetäytyneet syrjään hänen lähestyessään
-ja hänen ympärilleen muodostui tyhjä tila. Se laajeni, kun hän
-kääntyi lähteäkseen. Hän pysähtyi hetkiseksi katsellen ympärilleen,
-ottaen rauhallisesti selvää tilanteesta. Hän kuuli jonkun kysyvän
-testamentin päivämäärää. Sitten alkoivat läsnäolijat hajaantua;
-rouvat Stepney ja Melson seisoivat ovella odottaen automobiiliään;
-pidettiin asiaankuuluvana, että Grace Stepney lähtisi vaunuilla,
-vaikka hän asui vain parin tonttivälin päässä. Miss Bart ja Gerty
-jäivät yksin purppuranpunaiseen salonkiin, joka näin ummehtuneen
-hämäränä muistutti enemmän kuin koskaan hyvässä kunnossa pidettyä
-perhehautaholvia, johon viimeinen perheenjäsen on juuri äskettäin
-haudattu.
-
-Gerty Farishin vierashuoneessa, jonne molemmat ystävättäret olivat
-ajaneet, heittäytyi Lily tuolille naurahtaen; hänestä tuntui niin
-lystikkäältä sattumalta, että hänen tätinsä testamenttiosuus sattui
-niin lähelle sitä summaa, jonka hän oli velkaa Trenorille. Hän oli
-tuntenut yhä suurempaa tarvetta päästä tuosta velastaan palattuaan
-Amerikkaan, ja hän lausui ensimmäisen ajatuksensa sanomalla
-hätääntyneelle Gertylle: "Saapas nähdä, milloin testamenttisäädökset
-maksetaan."
-
-Mutta Miss Farish ei voinut olla kajoamatta testamenttisäädöksiin;
-hänet valtasi kiihkeä suuttumus. "Voi, Lily, se on sula vääryys,
-se on julmaa -- Grace Stepneyn täytyy _tuntea_, ettei hänellä ole
-oikeutta koko tuohon summaan!"
-
-"Sillä, joka tiesi, miten olla täti Julian mieliksi, on oikeus hänen
-rahoihinsa", vastasi Miss Bart viisastelevasti.
-
-"Mutta hänhän piti sinusta -- hän antoi kaikkien ymmärtää --"
-keskeytti Gerty ilmeisesti hämmentyneenä, ja Miss Bart kääntyi häneen
-päin katsoen häntä silmiin. "Gerty, ole rehellinen: testamentti oli
-tehty kuusi viikkoa sitten. Hän oli kai kuullut riitautumisestani
-Dorsetien kanssa?"
-
-"Jokainen kuuli tietenkin, että oli ollut joitakin ikävyyksiä --
-väärinkäsitystä --"
-
-"Kuuliko hän, että Bertha ajoi minut pois alukselta?"
-
-"Lily!"
-
-"Mutta niin tapahtui, senhän tiedät. Hän sanoi, että koetin saada
-George Dorsetin itselleni. Sen hän teki saadakseen Dorsetin uskomaan,
-että hän oli mustasukkainen. Eikö hän juuri sitä kertonut Gwen
-Stepneylle?"
-
-"En tiedä -- en kuuntele sellaisia kauheita juttuja."
-
-"Minun _täytyy_ kuunnella niitä -- minun täytyy tietää, miten asiani
-ovat." Hän pysähtyi, ja taas kuului heikko naurahdus. "Piditkö
-silmällä niitä naisia? Ne pelkäsivät, etteivät vain nolaisi minua
-niin kauan kuin luulivat, että minä saisin perinnön -- sitten he
-pakenivat minua kuin ruttoa." Gerty oli vaiti ja Lily jatkoi:
-"Minä jäin katsomaan, mitä tapahtuisi. Ne odottivat merkkiä; Gwen
-Stepneyltä ja Lulu Melsonilta -- näin heidän vahtaavan, mitä Gwen
-tekisi. -- Gerty, minun täytyy tietää tarkoin, mitä minusta sanotaan."
-
-"Sanon sinulle, että minä en kuuntele --"
-
-"Niitä asioita kuulee kuuntelemattakin." Hän nousi ja laski
-päättäväisesti kätensä Miss Farishin olalle. "Gerty, aikovatko
-ihmiset lakata seurustelemasta kanssani."
-
-"_Ystäväsikö_, Lily -- miten sinä voit ajatella sellaista?"
-
-"Kuka pysyy tällaisena aikana ystävänä? Kuka muu kuin sinä,
-uskollinen sielu! Ja Luoja tietää, mitä _sinä_ ajattelet minusta?"
-Hän suuteli Gertyä omituisesti mutisten. "Sinä olet aina ollut
-sama -- mutta silloin sinä olet mieltynyt rikollisiin, Gerty! Ja
-parantumattomiin? Sillä minä olen paatunut, kuten tiedät."
-
-Hän kohotti koko majesteetillisen pitkän, solakan vartalonsa, katsoen
-kuin musta kieltäymyksen enkeli alas hämmentyneeseen Gertyyn, joka
-saattoi vain huudahtaa: "Lily, Lily -- miten voit laskea leikkiä
-sellaisista asioista?"
-
-"Itkeäkö minun ehkä pitäisi. Mutta ei -- minä en ole kyyneleihin
-taipuva. Tein ennen sen huomion, että huutaminen tekee nenän
-punaiseksi, ja tuo ohje on minua auttanut monen vaikean ajan yli." Hän
-kääntyi levottomasti huoneessa ja istuutuen jälleen käänsi ivailevan
-katseensa hätääntyneeseen Gertyyn.
-
-"Perinnön saamisesta en olisi välittänytkään --" ja kuultuaan
-Miss Farishin väittävän vastaan "Oho!" toisti hän rauhallisesti:
-"En hituistakaan, hyvä ystävä. Sillä, ensiksikin, he eivät olisi
-täysin uskaltaneet olla minusta välittämättä, ja jos olisivat
-uskaltaneetkin, niin ei sillä olisi ollut väliä, koska olisin ollut
-heistä riippumaton. Mutta nyt --!" Iva haihtui hänen katseestaan ja
-hän kumartui synkännäköisenä ystävättärensä puoleen.
-
-"Miten voit puhua noin, Lily? Tietysti perinnön olisi pitänyt joutua
-sinulle, mutta sehän on loppujen lopuksi samantekevä. Tärkeää on --"
-Gerty pysähtyi ja jatkoi sitten päättäväisesti: "Tärkeää on, että
-selvität asiat -- sanot ystävillesi koko totuuden."
-
-"Koko totuuden?" Miss Bart naurahti. "Mikä on totuus? Kun on nainen
-kysymyksessä, niin sitä on helpoimmin uskottava juttu. Tässä
-tapauksessa on paljon helpommin uskottava Bertha Dorsetin kuin
-minun juttuni, koska Berthalla on suuri talo ja oopera-aitio ja on
-asiaankuuluvaa olla hänen kanssaan hyvissä väleissä."
-
-Miss Farish katsoi häneen yhä hätääntyneen näköisenä. "Mutta mikä
-sinun juttusi on, Lily? En luule kenenkään sitä vielä tietävän."
-
-"Minunko juttuni? -- En luule, että sitä itsekään tiedän.
-Ymmärräthän, etten koskaan ajatellut valmistaa jutusta toisintoa
-edeltäkäsin, kuten Bertha teki -- ja jos olisinkin niin tehnyt, niin
-en luule, että vaivautuisin sitä nyt käyttämään hyväkseni."
-
-Mutta Gerty jatkoi rauhallisesti mietiskelyään: "En toivo edeltäpäin
-valmistettua toisintoa, vaan toivon, että kertoisit minulle tarkoin,
-mitä tapahtui alusta alkaen."
-
-"Alusta alkaen?" matki Miss Bart sävyisästi. "Gerty rakas, miten
-vähän mielikuvitusta teillä hyvillä ihmisillä on! Niinpä niin,
-luulen, että alku on haettava kehdosta asti -- siitä tavasta, jolla
-minut kasvatettiin, ja asioista, joista minut opetettiin välittämään.
-Tai ei -- en tahdo moittia ketään vioistani: tahdon sanoa, että
-se oli veressäni, että olen sen saanut joltakin turmeltuneelta
-huvinhaluiselta esi-isältä?" Ja kun Miss Farish yhä ahdisti häntä
-hämmentyneellä katseellaan, jatkoi hän kärsimättömänä: "Pyysit
-minulta juuri totuutta -- totuus naimattomaan naiseen nähden on se,
-että kun hän kerran joutuu puheenaiheeksi, on hän mennyttä kalua, ja
-mitä enemmän hän selittää asiaansa, sitä pahemmalta se näyttää. --
-Gerty hyvä, ei sinulla satu olemaan paperosseja?"
-
-Ummehtuneessa hotellihuoneessaan, jossa hän oli löytänyt pakopaikan,
-Lily tarkasteli tuona iltana asemaansa. Oli kesäkuun loppupäivät,
-eikä yksikään hänen tuttavistaan ollut kaupungissa. Ne muutamat
-sukulaiset, jotka olivat jääneet kaupunkiin tai palanneet rouva
-Penistonin testamentin avajaistilaisuuteen, olivat tuona iltana
-paenneet Newportiin tai Long Islandiin, eikä kukaan heistä ollut
-osoittanut Lilylle vieraanvaraisuutta. Ensi kerran elämässään hän
-tunsi olevansa ypö yksin, Gerty Farishia lukuunottamatta. Ei edes
-heti välien rikkouduttuakaan Dorsetien kanssa hän ollut niin selvästi
-tajunnut sen seurauksia, sillä Beltshiren herttuatar, kuultuaan
-tapahtumasta Lord Hubertilta, oli heti tarjonnut hänelle suojaa,
-ja hänen turvissaan Lily oli kulkenut melkein voitosta voittoon
-Lontoon seurapiirissä. Hänellä oli ollut suuri houkutus jäädä
-seuraelämään, jossa häneltä odotettiin vain sen huvittamista ja
-viehättämistä, kyselemättä liian uteliaasti, miten hän oli hankkinut
-kyvyn siihen. Mutta Selden oli ennen lähtöään vaatinut kivenkovaan,
-että Lilyn oli palattava heti tätinsä luo, ja Lord Hubert antoi
-Lontooseen palattuaan saman neuvon. Lilylle ei tarvinnut sanoa, ettei
-herttuattaren suojelus ollut paras tie seuraelämän hyvittämiseen, ja
-kun hän sitäpaitsi tiesi, että hänen ylhäinen suojelijansa saattoi
-jonakin hetkenä hankkia hänelle uuden suojatin kilpailijaksi, päätti
-hän, vaikkakin vastenmielisesti, palata Amerikkaan. Mutta hän ei
-ollut ollut kymmentä minuuttia kotirannikolla, ennenkuin hän totesi
-olleensa poissa liian kauan.
-
-Dorsetit, Stepneyt, Bryt -- kaikki tuon onnettoman draaman
-näyttelijät ja todistajat -- olivat joutuneet ennen häntä kertomaan
-tapahtumasta omalla tavallaan. Ja jos hän olisi voinut olettaa
-itsellään olevan pienintäkään mahdollisuutta saada asiassa oma
-äänensä kuuluville, niin jokin hämärä epämääräinen halveksuminen
-ja vastenmielisyys olisi pidättänyt häntä. Hän tiesi, ettei hän
-selittelyillä ja vastasyytöksillä voinut toivoa parantavansa huonoa
-asemaansa; mutta joskin hän olisi tuntenut vaikkapa pientäkin
-luottamusta niiden tehokkaisuuteen, olisi häntä kuitenkin pidättänyt
-sama tunne, joka oli pidättänyt häntä puolustamasta itseään
-Gerty Farishille -- tunne, joka oli puoleksi ylpeyttä, puoleksi
-nöyryytystä. Sillä vaikkakin hän tiesi, että Bertha Dorset oli hänet
-säälittä valinnut uhrikseen voittamaan itselleen takaisin miestään,
-ja vaikka hänen oma suhteensa Dorsetiin oli ollut pelkkää hyvää
-toveruutta, oli hän kuitenkin jo alusta alkaen täysin selvillä siitä,
-että hänen osuutensa asiassa oli, kuten Carry Fisher häikäilemättä
-määritteli, vetää Dorsetin huomio pois vaimostaan. Sen tehtävän
-hän oli valinnut maksaakseen kolmen kuukauden ylellisyyden ja
-huolettomuuden. Hänen tapansa katsoa päättävästi asioita vasten
-kasvoja harvoina itsetutkistelemuksen hetkinä ei sallinut hänen
-tulkita väärin tilannetta. Hän oli uskollisesti täyttänyt äänettömän
-sopimuksensa, mikä ei suinkaan ollut ollut helppoa, ja nyt hän tajusi
-epäonnistumisen koko surkeuden.
-
-Samassa sovittamattomassa valossa hän näki myöskin tästä
-epäonnistumisesta johtuvien seurausten sarjan; ja nämä seuraukset
-kävivät hänelle sitä ilmeisemmiksi, mitä kauemmin hän viivytteli
-ikävystyneenä kaupungissa. Hän jäi osaksi siitä syystä, että Gerty
-Farishin läheisyys oli hänelle mukavaa, osaksi siksi, että hän ei
-tiennyt, minne mennä. Hän ymmärsi hyvin häntä odottavan tehtävän
-laadun. Hänen oli koetettava saada takaisin menetetty asemansa;
-ja tuon ikävän tehtävän ensimmäinen aste oli saada mahdollisimman
-pian selville, kenen puoleen ystävistään hän saattoi kääntyä. Hänen
-toiveensa olivat etupäässä keskittyneet rouva Trenoriin, joka
-suhtautui niin suvaitsevasti niitä kohtaan, jotka häntä huvittivat
-tai olivat hänelle hyödyksi. Mutta Judy, vaikka hän tietenkin oli
-kuullut Miss Bartin tulosta, ei ollut osoittanut sitä käymällä
-ilmaisemassa osanottoaan ystävänsä onnettomuuteen. Lähestyminen Lilyn
-puolelta olisi pilannut asian; niinpä ei ollut muuta tehtävissä kuin
-luottaa satunnaisen kohtaamisen onnelliseen sattumaan, ja Lily tiesi,
-että niinkin lopulla sesonkia saattoi aina toivoa joutuvansa yhteen
-ystäviensä kanssa näiden usein liikkuessa kaupungilla.
-
-Tässä tarkoituksessa hän näyttäytyi uskollisesti ravintoloissa, missä
-heillä oli tapana käydä ja missä hän hämmentyneen Gertyn seurassa söi
-ylellisesti, odotellessaan, kuten hän sanoi.
-
-"Gerty hyvä, ethän tahdo, että annan ylitarjoilijan nähdä, että elän
-vain täti Julian testamentilla? Ajattele Grace Stepneyn iloa, jos hän
-tulisi ja näkisi meidän ateriamme käsittävän vain kylmää lampaanlihaa
-ja teetä! Mitä otamme tänään jälkiruuaksi -- _Coupe Jacques_'ia vai
-_Pêches à la Melba_'a?"
-
-Hän pudotti äkkiä ruokalistan ja sävähti punaiseksi, ja kun Gerty
-seurasi hänen katsettaan, näki hän sisimmästä huoneesta tulevan
-seurueen, jonka etupäässä oli rouva Trenor ja Carry Fisher.
-Seurueen, jossa Lily oli yht'äkkiä huomannut sekä Trenorin että
-Rosedalen, oli mahdotonta uloskulkiessaan välttää pöytää, jossa
-Lily ja Gerty istuivat; Gerty tunsi avuttomuutta. Sitävastoin Miss
-Bart, jota tuki hänen joustava viehkeytensä ja joka ei näyttänyt
-karttavan näitä tuttaviaan enempää kuin odottavankaan heitä, antoi
-kohtaukselle luonnollisuuden leiman, jolla hän osasi verhota
-vaikeimmankin tilanteen. Rouva Trenor se ällistyi puolestaan, mikä
-ilmeni siinä, että liioitellun lämpimään ystävällisyyteen sekaantui
-tuskin huomattava pidättyväisyys. Hänen äänekäs ilonilmaisunsa
-Miss Bartin näkemisestä sai yleisen ja epämääräisen muodon, johon
-ei sisältynyt tiedusteluja hänen tulevaisuudestaan eikä lopullista
-toivomusta jälleentapaamisesta. Lily, perehtyneenä tällaisiin mitään
-sanomattomiin kohteliaisuuksiin tiesi, että seurueen toiset jäsenet
-ymmärsivät ne yhtä hyvin: Rosedalekin, joka näytti tietävän, mikä
-merkitys sillä oli, että hän sai olla sellaisessa seurassa, omaksui
-heti rouva Trenorin sydämellisen sävyn ja ilmaisi sen tervehtimällä
-kursailematta Miss Bartia. Trenor, punaisena ja vaivautuneena, oli
-lopettanut lyhyeen tervehdyksensä, koska hänellä oli muka sanottava
-sana hovimestarille; ja muu seurue häipyi pian pois rouva Trenorin
-jälkeen.
-
-Hetken kuluttua tämä oli hävinnyt -- tarjoilija, ruokalista kädessä,
-odotti yhä _Coupe Jasques_'in tai _Pêches à la Melba_'n tilausta --
-mutta Miss Bart oli sillä välin tehnyt päätöksensä. Minne Judy Trenor
-ohjasi, sinne seuraisivat kaikki.
-
-Hänen mieleensä välähtivät rouva Trenorin valitukset Carry Fisherin
-anastamishalun takia. Siinä levottomassa sekamelskassa, mitä elämä
-oli Bellomontissa, jossa kellään ei näyttänyt olevan aikaa tarkata
-ketään ja jossa yksityiset aikeet ja persoonalliset mielenkiinnot
-häipyivät huomaamatta yleisessä humussa, oli Lily luullut olevansa
-suojattu haitallisilta tutkisteluilta ja silmälläpidolta; mutta jos
-Judy tiesi rouva Fisherin lainaavan rahaa mieheltään, niin mahtoiko
-hänelle olla Lilyn lainailu tietämätöntä? Joskaan hän ei välittänyt
-miehensä suhteista, oli hän kuitenkin hyvin mustasukkainen tämän
-kukkarosta. Siten oli selitettävissä Judyn ynseys Lilyä kohtaan.
-Näistä päätelmistä johtui välittömästi, että Lily teki kiihkeän
-päätöksen maksaa velkansa Trenorille. Tämän tehtyään hänelle jäisi
-vain tuhat dollaria rouva Penistonin perinnöstä, ja paitsi tätä
-hänellä ei olisi mitään muuta, millä elää, kuin omat pienet tulonsa,
-jotka olivat huomattavasti pienemmät kuin Gerty Farishin viheliäinen
-hengenpidin; mutta tämänkin seikan piti väistyä hänen loukatun
-ylpeytensä tieltä. Hänen täytyi päästä ensin selväksi Trenoreista,
-sitten hän ajattelisi tulevaisuuttaan.
-
-Tuntematta perintöasioiden hoitoa Lily oli otaksunut saavansa
-perinnön käteensä muutamien päivien kuluttua tätinsä testamentin
-avaamistilaisuudesta. Ja jonkun aikaa tuskallisesti odotettuaan
-hän tiedusteli kirjeellisesti viipymisen syytä. Kesti taas jonkun
-aikaa, ennenkuin rouva Penistonin asianajaja, joka myöskin oli
-testamentin toimeenpanijoita, vastasi, että koska oli epäselvyyttä
-testamentin tulkintaan nähden, ei hänelle voitu maksaa perintöosuutta
-ennen lain myöntämän 12 kuukauden määräajan umpeenkulumista.
-Hämmentyneenä ja suuttuneena Lily päätti koettaa henkilökohtaisen
-puheillakäynnin keinoa, mutta hän tunsi, retkeltään palatessaan,
-miten voimattomia kauneus ja viehkeys ovat lakiasioissa. Hänestä
-tuntui sietämättömältä elää vielä vuosi tuon velkataakan alla, ja
-äärimmäisessä neuvottomuudessaan hän päätti kääntyä Miss Stepneyn
-puoleen, joka oli yhä kaupungissa. Lilystä oli kyllä katkeraa pyytää
-apua Grace Stepneyltä, mutta toinen vaihtoehto oli vielä katkerampi.
-Ja eräänä aamuna hän ilmaantui rouva Penistonin asuntoon, minne Grace
-oli tilapäisesti asettunut hurskaan työnsä helpottamiseksi.
-
-Tuo outo tunne, jonka herätti astuminen apuapyytävänä taloon, jossa
-hän oli ollut niin kauan määrääjänä, lisäsi Lilyn halua lyhentää
-kidutusaikaa. Ja kun Miss Stepney astui hämärään vierashuoneeseen
-kahisten parhaassa surukankaassa, kävi hänen vieraansa suoraan
-asiaan: tahtoisiko hän antaa etukäteen hänelle tulevan perintöosuuden?
-
-Vastaukseksi Grace itki ja ihmetteli pyyntöä, valitti, että laki
-on niin mahdotonta selittää, ja oli hämmästynyt siitä, ettei Lily
-käsittänyt heidän asemansa yhtäläisyyttä. Luuliko hän, että vain
-testamenttisäädösten maksu viipyi? Eihän hän, Miss Stepney, ollut
-vielä saanut penniäkään perinnöstään, ja hän sai tätä nykyä maksaa
-vuokraa talosta, joka kuului hänelle. Varmastikaan ei se ollut
-rakkaan Julia serkun tahto -- sen hän oli sanonut pesänselvittäjille
-vasten kasvoja. Mutta niille oli mahdotonta puhua järkeä, eikä tässä
-voinut tehdä muuta kuin odottaa. Ottaisi Lily esimerkkiä hänestä
-ja olisi kärsivällinen -- heidän molempien oli muistettava, miten
-suurenmoisen kärsivällinen serkku Julia oli aina ollut.
-
-Lily teki liikkeen, joka osoitti, miten mahdoton hän oli noudattamaan
-tuota esimerkkiä. "Mutta sinähän saat kaikki, Grace -- helppoahan
-sinun olisi lainata kymmenen kertaa pyytämäni summa."
-
-"Lainata -- minun olisi helppoa lainata?" Grace Stepney nousi hänen
-edessään pystyyn kiukustuneena. "Saatatko hetkeäkään kuvitella,
-että nostaisin rahaa serkku Julian odotettavaa perintöäni vastaan,
-kun tunsin niin hyvin hänen sanomattoman kauhunsa kaikkea sellaista
-kohtaan. Niin, Lily, jos sinun tulee tietää totuus, niin juuri ajatus
-siitä, että sinulla oli velkoja, se se aiheutti hänen sairautensa --
-muistathan, että hänellä oli lievä kohtaus ennen sinun merimatkalle
-lähtöäsi. Oh, en tunne tietenkään yksityiskohtia -- mutta sinun
-asioistasi kävi huhuja, jotka saattoivat hänet hyvin onnettomaksi --
-jokaisen, joka oli hänen kanssaan, täytyi nähdä se. En voi auttaa,
-jos olet loukkaantunut näistä sanoista -- jos minä voin tehdä jotakin
-saadakseni sinut käsittämään elintapasi mielettömyyden ja miten
-syvästi hän paheksui sitä, niin minä tunnen, että se on paras keino
-korvata sinulle hänen menetyksensä."
-
-
-
-
-V.
-
-
-Lilystä tuntui nyt, kun rouva Penistonin ovi oli sulkeutunut hänen
-jälkeensä, että hän sanoi lopulliset hyvästit entiselle elämälleen.
-Tulevaisuus näytti hänestä synkältä ja tyhjältä kuin autio, pitkä
-Viides avenue, ja valopilkut näyttivät siinä yhtä niukoilta kuin
-kyydittäviä vainuavat harvat ajoneuvot, joita kyydittäviä ei
-kuitenkaan kuulunut. Tämän yhtäläisyyden täydellisyyttä häiritsi
-kuitenkin hänen päästessään jalkakäytävälle ajoneuvojen nopea
-läheneminen. Hänet nähdessään vaunut pysähtyivät.
-
-Vaunuista viittilöitiin hänelle, ja seuraavassa silmänräpäyksessä
-rouva Fisher hyppäsi kadulle ja syleili häntä.
-
-"Lily kulta, vieläkö sinä olet kaupungissa? Kun näin sinut taannoin
-Sherryllä, ei minulla ollut aikaa kysyä --" Hän vaikeni ja lisäsi
-sitten avomielisyyden puuskassa: "Totta puhuen minä olin kauhuissani,
-Lily, ja siitä lähtien olen halunnut puhua kanssasi."
-
-"Oh --", vastusteli Miss Bart vetäytyen pois hänen
-hyvittämissyleilystään, mutta rouva Fisher jatkoi tavallisella
-suorasukaisuudellaan: "Katsos tänne, Lily, äläkä ole milläsikään,
-sillä tyhjän luuloittelu saa aikaan puolet elämän hämmennystä. Se
-ei ole minun tapaistani, ja minun täytyy vain sanoa, että kovasti
-häpeän omaa itseäni, että seurasin toisten naisten esimerkkiä. Mutta
-tästä me puhumme myöhemmin -- kerro nyt minulle, missä sinä oleskelet
-ja mitä suunnitelmia sinulla on. En luule, että pidät yhdessä taloa
-Grace Stepneyn kanssa, ethän? Minua hämmästyttää, että voisit olla
-tuuliajolla."
-
-Lily ei voinut nykyisellään vastustaa tätä vilpitöntä ystävyyden
-ilmausta ja hän sanoi hymyillen: "Minä olen tätä nykyä tuuliajolla,
-mutta Gerty Farish on vielä kaupungissa ja hän on kyllin hyvä
-antaakseen minun olla seurassaan, milloin ikinä hänellä on aikaa."
-
-Rouva Fisher teki pienen kasvojenilmeen. "Hm -- se on vaatimatonta
-iloa. Niin, Gerty on tietenkin kunnon ihminen ja vastaa kaikkia
-meitä yhteensä, mutta sinun paikkasi on hieman ylempänä, eikö niin,
-kultaseni? Ja sitäpaitsi, luulen hänen itsensäkin matkustavan pois
-ennen pitkää -- elokuun 1 päivänä, niinhän sinä sanoit? No niin,
-näethän, ettet voi viettää kesääsi kaupungissa. Puhumme tästä vielä
-myöhemmin. Mutta mitäs siihen sanot, jos sitä ennen pistäisit
-muutamia kapineita matka-arkkuun ja tulisit minun kanssani tänä
-iltana Sam Gormer'eille?"
-
-Ja kun Lily pysyi sanattomana tuon äkillisen ehdotuksen kuultuaan,
-jatkoi hän kevyesti naurahtaen: "Sinä et tunne heitä, eivätkä he
-sinua, mutta se ei tee yhtään mitään. He ovat ottaneet Van Alstyne'in
-paikan Roslynissä ja ovat antaneet minulle valtuuden tuoda sinne
-ystäviäni -- mitä enemmän sitä parempi. He osaavat järjestää
-kadehdittavan hyvin, ja tällä viikolla siellä pitäisi olla jokseenkin
-iloinen seura --" Hän keskeytti puhetulvansa Miss Bartin vaikeasti
-selitettävän ilmeen vaihtumisen takia. "No, enhän minä tarkoita
-tietenkään erikoisesti _sinun_ seurapiiriäsi: siellä on jokseenkin
-kirjava seura, mutta hyvin hauskaa siellä on. Tosiasia on, että
-Gormerit ovat järjestäneet omaan tapaansa, he toivovat erikoisesti,
-että olisi hauskaa ja sitä he toivovat pitävänsä omalla tavallaan
-ja siihen he haluavat ihmisiä, joiden seurassa he voivat todellakin
-tuntea olevansa kotonaan. Jokseenkin omaperäistä heiltä, eikö niin?
-Mattie Gormerilla on yhä vielä kiihkeitä haluja; naisilla niitä on
-aina. Mutta hän on kadehdittavan kevytluontoinen eikä Sam tahdo
-kiusaantua; molemmat he ovat mielellään ympäristönsä tärkeimpiä
-henkilöitä ja niinpä he ovat panneet pystyyn jonkinlaisen oman
-yhtenäisen seurapiirin, jonkinlaisen hupisaaren, johon jokainen
-on tervetullut, joka osaa pitää kyllin suurta melua. Siellä on
-taiteilijoitakin, jokin sievä näyttelijätär j.n.e. Tällä viikolla
-esim. niillä on Andrey Anstell, jolla oli viime keväänä niin suuri
-menestys 'The Winning of Winny'ssa'; ja Paul Morpeth -- hän maalaa
-paraillaan Mattie Gormeria -- ja Dick Bellingerit ja Kate Corby --
-niin, kaikki, joiden luulet olevan iloisia ja pitävän melua. No,
-älä siinä seiso nenä pystyssä, kultaseni -- siellä tulee olemaan
-koko lailla parempaa kuin kaupungin sunnuntai-ikävässä ja siellä
-tapaat älykkäitä ihmisiä yhtä hyvin kuin nenäkkäitäkin -- Morpeth,
-joka ihailee Mattieta hirveästi, tuo aina yhden tai pari omasta
-piiristään."
-
-Rouva Fisher veti Lilyä vaunuihin ystävällisen määräävästi. "Sisään
-nyt vain, ajamme hotelliisi ja pakkaamme tavarasi ja sitten juomme
-teetä, ja molempien palvelijattaret voivat tavata meidät junalla."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Oli koko lailla parempaa kuin kaupungin sunnuntai-ikävässä -- sitä ei
-Lilyn tarvinnut epäilläkään, kun hän siinä leväten lehtevän verannan
-varjossa katseli merelle nurmikon yli, jolle pitsipukuiset naiset
-ja tennispukuiset herrat muodostivat maalauksellisia ryhmiä. Tuo
-suunnaton Van Alstynen talo ja sen laajat sivurakennukset olivat
-täpö täynnä Gormerien loppuviikkovieraita, jotka nyt säteilevänä
-sunnuntaiaamupäivänä olivat hajaantuneet ylt'ympäri etsien niitä
-eri huvituksia, joita paikka tarjosi: tennispelistä ampumarataan,
-bridge-pelistä ja whiskeystä automobiili- ja höyrylaivaretkiin asti.
-Lilyllä oli omituinen tunne siitä, että hänet oli otettu tuohon
-joukkoon yhtä välinpitämättömästi kuin matkustajan ottaa sisäänsä
-pikajuna. Vaalea ja nerokas rouva Gormer esitti konduktöörin osaa
-rauhallisesti osoittaen paikat matkustajajoukolle, kun taas Carry
-Fisher esitti kantajaa toimittaen heidän matkalaukkunsa paikalle,
-antaen heille päivällisnumeronsa ja ilmoittaen heille, milloin oli
-lähdettävä junasta. Juna oli sillävälin tuskin vähentänyt vauhtiaan
--- elämä kulki eteenpäin korviahuumaavalla melulla ja pauhulla,
-jossa ainakin yksi matkustaja löysi tervetulleen pakopaikan omien
-ajatustensa telmeeltä.
-
-Gormerien seurapiiri edusti sellaista seuraelämätasoa, jota Lily
-oli aina huolellisesti karttanut. Mutta nyt, kun hän oli siinä,
-se tuntui hänestä vain hänen oman maailmansa leimahtelevalta
-jäljennökseltä, todellisuutta lähentelevältä karikatyyriltä kuten
-seurapeli lähentelee vierashuoneen tapoja. Häntä ympäröivät ihmiset
-tekivät samaa kuin Trenorit, Van Osburghit ja Dorsetit, erotus ilmeni
-alkuasun ja tapojen sadoissa vivahduksissa miesten liivien kuosista
-naisten äänien väreeseen saakka. Kaikki oli viritetty korkeampaan
-sävellajiin ja kaikkea oli enemmän: enemmän melua, enemmän väriä,
-enemmän samppanjaa, enemmän tuttavallisuutta -- mutta myöskin enemmän
-suopeutta, vähemmän kateutta ja suurempaa nauttimiskykyä.
-
-Miss Bartin tuloa tervehdittiin ystävällisyydellä, joka oli vapaa
-kritikoimisesta ja joka ensin suututti hänen ylpeyttään ja sitten sai
-hänen elävästi tajuamaan oman asemansa elämässä, joka hänen täytyi
-ottaa vastaan tällä hetkellä ja josta hänen oli tehtävä parasta
-mahdollista. Nämä ihmiset tunsivat hänen tarinansa, siitä ei hänen
-ensimmäinen pitkä keskustelunsa Carry Fisherin kanssa jättänyt
-epäilystäkään: hän oli julkisesti merkitty omituisen seikkailun
-sankarittareksi. Mutta sen sijaan, että he olisivat väistäneet
-häntä, kuten hänen omat ystävänsä, he mitään kyselemättä ottivat
-hänet kirjavaan piiriinsä. He sulattivat hänen menneisyytensä yhtä
-helposti kuin Miss Anstellinkin; muuta he eivät häneltä pyytäneet
-kuin että hän olisi samanlaisena lisänä -- omalla tavallaan, sillä
-he tunnustivat taipumusten ja kykyjen erilaisuuden -- yleiseen
-hauskuuteen kuin tuo viehättävä näyttelijätär, jonka lahjat
-näyttämön ulkopuolella olivat mitä erilaatuisimpia. Lily tunsi kerta
-kaikkiaan, että yritys nostaa nokkaansa, osoittaa erikoisuuttaan ja
-hienostuneisuuttaan, tekisi lopun hänen viipymisestään Gormerien
-seurapiirissä. Joutuminen sellaiseen piiriin oli kyllin raskasta
-hänessä piilevälle ylpeydelle. Mutta hän käsitti, että siitä pois
-joutuminen olisi lopultakin vielä kovempaa. Sillä hän oli ehkä
-äkkiä tuntenut salaista viehätystä siitä, että pääsi takaisin
-elämään, josta kaikki aineelliset vaikeudet olivat siloitetut pois.
-Äkillinen poispääsy tukahduttavasta hotellista ja pölyisestä autiosta
-kaupungista ilmavaan, suureen ja loisteliaaseen maakartanoon, jonka
-yli leppoisat merituulet leyhkivät, oli saanut hänet moraalisen
-raukeuden tilaan, joka oli niin miellyttävä edellisten viikkojen
-hermojännityksen ja fyysillisen epämukavuuden jälkeen. Tällä hetkellä
-hänen täytyi myöntyä siihen virkistykseen, jota hänen hermonsa
-vaativat; tämän jälkeen hän korjaisi jälleen asemansa ja pitäisi
-neuvoa arvonsatunnon kanssa. Hänen hauskuuttaan tässä ympäristössä
-häiritsi kuitenkin se epämieluinen tunne, että hän otti vastaan
-niiden vieraanvaraisuutta ja tavoitteli niiden suosiota, joita hän
-oli halveksinut toisissa oloissa. Mutta hän oli käynyt vähemmän
-herkäksi sellaisissa asioissa ja jokainen myönnytys lisäsi hieman
-tuota välinpitämättömyyttä.
-
-Maanantaina, jolloin seurapiiri hajaantui meluisasti hyvästellen,
-paluu kaupunkiin saattoi selvemmin näkyviin sen elämän viehätykset,
-jonka hän jätti. Toiset vieraat hajaantuivat jatkaakseen samanlaista
-elämää toisessa ympäristössä: muutamat Newportissa, muutamat
-Bar Harbourissa, muutamat Adirondaekin leirin varta vasten
-laitetussa maalaisympäristössä. Gerty Farishkin, joka lausui Lilyn
-tervetulleeksi hellällä huolella, varustausi pian lähtemään tätinsä
-kanssa viettämään kesäänsä, kuten tavallisesti, George-järven
-rannalle. Lilyllä itsellään ei vain ollut mitään suunnitelmaa, hän
-oli joutunut suuren huvitusten virran vanaveteen. Mutta Carry Fisher,
-joka tahtoi kivenkovaan viedä hänet omalle talolleen, minne hänen
-oli poikettava päiväksi tai pariksi matkallaan Bry'in leirille, tuli
-avuksi uudella ehdotuksella.
-
-"Katsos, Lily -- asia on näin: etkö astuisi minun sijalleni Mattie
-Gormerin seuralaiseksi tänä kesänä. He lähtevät retkelle Alaskaan
-ensi kuussa omalla autollaan, ja Mattie, joka on maailman laiskin
-nainen, tahtoo minut mukaan päästäkseen asioiden järjestämisvaivasta.
-Mutta Bryit pyytävät minua myöskin -- ja ollakseni suora -- vaikka
-pidänkin enimmän Gormereista, on Bryistä minulle eniten hyötyä.
-Seikka on se, että he haluavat koettaa Newportia tänä kesänä, ja jos
-hankin heille siellä menestystä -- no niin, he tuottavat menestystä
-_minulle_." Rouva Fisher taputti käsiään ihastuksesta. "Tiedätkö,
-Lily, mitä enemmän ajattelen tuumaani, sitä enemmän siitä pidän --
-aivan yhtä paljon sinun kuin itsenikin takia. Molemmatkin Gormerit
-ovat hirveästi mieltyneet sinuun, ja Alaskanmatka on -- niinpä niin
--- sinulle parasta, mitä voit toivoa tällä hetkellä."
-
-Miss Bart nosti silmänsä katsoen tiukasti. "Päästäkseni pakoon
-ystävieni tieltä, sitäkö tarkoitat?" sanoi hän levollisesti, ja rouva
-Fisher vastasi häntä sovittavasti suudellen: "Ollaksesi pois heidän
-näkyvistään, kun he huomaavat, miten paljon he kaipaavat sinua."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Miss Bart meni Gormerien kanssa Alaskaan, ja tuolla retkellä oli,
-joskaan se ei tuonut mukanaan hänen ystävättärensä ennustamaa
-vaikutusta, ainakin se kielteinen etu, että se erotti hänet
-arvostelun ja keskustelun ylpeästä keskuksesta. Gerty Farish oli
-asettunut vastustamaan matkasuunnitelmaa hieman kritiikittömän
-luonteensa koko tarmolla. Jopa hän oli tarjoutunut jättämään sikseen
-George-järven matkansa ja jäämään kaupunkiin Miss Bartin kanssa,
-jos tämä luopuisi retkestään. Mutta Lily saattoi salata todellisen
-vastenmielisyytensä tätä suunnitelmaa kohtaan riittävän pätevällä
-perustelulla.
-
-"Sinä viaton sielu, etkö näe", väitti hän vastaan, "että Carry on
-aivan oikeassa ja että minun täytyy alkaa jälleen entinen elämäni
-ja olla ihmisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Jos vanhat
-ystäväni tahtovat mieluummin uskoa minusta valheita, on minun
-hankittava uusia, siinä kaikki. Ja tiedäthän, ettei kerjäläisillä ole
-valinnan varaa. Eipä silti, etten pitäisi Mattie Gormerista -- minä
-_pidän_ hänestä: hän on hyvä ja rehellinen ja suora; ja etkö luule,
-että tunnen kiitollisuutta häntä kohtaan siitä, että hän on avosylin
-ottanut minut vastaan aikana, jolloin -- kuten itse olet nähnyt --
-omat sukulaiseni ovat kuin yhdestä tuumasta pesseet kätensä minusta?"
-
-Gerty pudisti päätään äänettömästi epäillen. Hän ei tajunnut
-ainoastaan sitä, että Lily halvensi omaa itseään turvautumalla
-seurusteluun, jota hän ei olisi koskaan harjoittanut, jos hän olisi
-saanut valita, vaan myöskin sen, että joutuessaan nyt takaisin
-entiseen elintapaansa, hän turmeli viimeisen mahdollisuutensa päästä
-siitä koskaan. Gertyllä oli vain hämärä käsitys siitä, mitä Lilyn
-nykyinen kokemus oli ollut; mutta sen seuraukset olivat tehneet hänen
-säälinsä pysyväksi sitten tuon ikimuistoisen yön, jolloin hän oli
-paljastanut oman salaisen toiveensa ystävättärensä äärimmäisessä
-pulassa. Gertyn kaltaisille luonteille sellainen uhraus sisältää
-moraalisen vaatimuksen sen henkilön kohtaloon, jonka hyväksi se
-on tehty. Autettuaan kerran Lilyä hänen täytyi edelleenkin auttaa
-häntä; ja auttaessaan häntä hänen täytyi uskoa häneen, koska usko on
-sellaisten luonteiden päävaikutin. Mutta joskin Miss Bart, jälleen
-mielistyttyään elämän viehätyksiin, olisi palannut elokuisen New
-Yorkin kuivuuteen, jota oli lieventämässä vain Gerty-paran läsnäolo,
-olisi hänen elämänviisautensa neuvonut häntä luopumaan sellaisesta
-kieltäymysteosta. Hän tiesi, että Carry Fisher oli oikeassa, että
-poissaolo sopivalla ajalla olisi ensimmäinen askel sovintoon ja että
-ennen kaikkea sesonginvastainen kaupungissaoleskelu olisi kohtalokas
-tappion tunnustaminen.
-
-Palatessaan matkaltaan Gormerien seurassa läpi heidän
-syntymäseutunsa, matkalta, joka oli ollut yhtä voittokulkua, hänellä
-oli muuttunut käsitys asemastaan. Jälleentottuminen ylellisyyteen
--- saadessaan joka aamu herätä huolettomuuteen ja aineelliseen
-mukavuuteen -- tylsistytti vähitellen hänen mielensä näitä arvoja
-kohtaan ja jätti hänet tietoisemmaksi siitä tyhjästä tilasta, jota
-ne eivät voineet täyttää. Mattie Gormerin muuttumaton suopeus ja
-hänen ystäviensä huoleton seuramieli, jotka ystävät kohtelivat
-Lilyä aivan kuten toisiaankin -- kaikki tämä alkoi koetella hänen
-kärsivällisyyttään. Ja mitä enemmän hän katseli seuratoverejaan
-arvostelevin silmin, sitä vähemmän hän käsitti, miksi hän käytti
-heidän seuraansa. Hänen ikävänsä päästä takaisin entiseen
-ympäristöönsä kasvoi kiinteäksi ajatukseksi. Mutta tuon aikomuksen
-varmistuessa hän ehdottomasti havaitsi, että sen saavuttaakseen hänen
-täytyi vaatia ylpeydeltään uusia myönnytyksiä. Nämä edellyttivät
-tällä hetkellä, ikävä kyllä, jatkuvaa pysymistä isäntäväkensä
-seurassa heidän Alaskasta palattuaan. Niin vähän kuin hän sulautuikin
-heidän ympäristöönsä, olivat hänen suunnaton seuraelämäkykynsä ja
-hänen pitkäaikainen tottumuksensa mukautua toisiin, hankkineet
-hänelle tärkeän aseman Gormerin seurapiirissä. Joskaan hän ei ottanut
-osaa heidän äänekkääseen hilpeyteensä, antoi hän seurapiirille kevyen
-eleganssin sävyn, joka oli Mattie Gormerista suuremman arvoinen kuin
-suurisuinen ilonpito. Sam Gormer ja hänen kumppaninsa tunsivat hieman
-pelonsekaista kunnioitusta häntä kohtaan; mutta Mattien seurue, Paul
-Morpeth etunenässä, antoi hänen tuntea, että he kunnioittivat häntä
-niiden ominaisuuksien takia, jotka heiltä erikoisesti puuttuivat.
-Joskin Morpeth, jonka välinpitämättömyys seuraelämää kohtaan oli yhtä
-suuri kuin hänen taiteellinen toimeliaisuutensa, oli jättäytynyt
-Gormerien seuraelämän kulkuun, jossa vähimmätkin kohteliaisuuden
-vaatimukset olivat tuntemattomia tai ei niistä välitetty, säilytti
-hän kuitenkin ylemmyyden tunteen ja arvonantonsa viehkeyttä kohtaan,
-vaikk'ei hänellä ollut aikaa sitä viljellä. Bryin eläviä tauluja
-valmistellessaan häntä olivat suunnattomasti hämmästyttäneet Lilyn
-plastilliset mahdollisuudet -- "eivät kasvot, joiden ilme oli liian
-harkitseva, vaan hänen muu olemuksensa, taivas, mikä malli!" -- ja
-vaikka Morpethin kauhu sitä maailmaa kohtaan, jossa hän oli nähnyt
-Lilyn, oli liian suuri, jotta hän olisi ajatellut etsiä häntä
-sieltä, elähdytti häntä suuresti se etuoikeus, että hän saattoi
-häntä katsella ja kuunnella hänen vetelehtiessään Mattie Gormerin
-sekasotkuisessa vierashuoneessa.
-
-Lily oli täten muodostanut ympäristönsä melussa pienen ystävällisten
-suhteiden keskuksen. Hän sai myöskin silloin tällöin heikkoja
-välähdyksiä maailmastaan, erittäinkin kun Newportin sesongin
-päätyttyä seuraelämävirta suuntautui jälleen Long Islandiin. Kate
-Corby, jonka taipumukset tekivät hänet yhtä populaariksi kuin
-Carry Fisher oli, tuli sattumalta Gormereille, jossa hän ensi
-hämmästyksestä toinnuttuaan otti Lilyn läsnäolon ehkä liiankin
-luonnostaan selvänä asiana. Rouva Fisher, joka usein ilmaantui
-lähimaille, tiedoitti kokemuksiaan ja toimitti Lilylle, kuten hän
-itse kutsui viimeisen raportin ilmahavaintoasemalta. Ja Lily, joka ei
-ollut koskaan ollut häneen suoranaisen läheisissä suhteissa, saattoi
-kuitenkin puhua hänen kanssaan vapaammin kuin Gerty Farishin kanssa,
-jonka läsnäollessa oli mahdotonta omaksua paljoakaan siitä, mitä
-rouva Fisher piti aivan luonnollisena.
-
-Rouva Fisher ei sitäpaitsi ollut kiusaavan utelias. Hän ei halunnut
-saada selville Lilyn tilanteen sisäisiä seikkoja, vaan katsella sitä
-yksinkertaisesti ulkoapäin ja tehdä senmukaisesti johtopäätöksensä.
-Ja nämä johtopäätökset hän keskitti erään tuttavallisen keskustelun
-päätyttyä seuraavaan huomautukseen: "Sinun täytyy mennä naimisiin
-niin pian kuin voit."
-
-Lily naurahti hieman -- tällä kertaa rouva Fisheriltä puuttui
-alkuperäisyyttä. "Onko tarkoituksesi Gerty Farishin tavoin suositella
-'hyvän miehen rakkauden' aina tepsivää yleislääkettä?"
-
-"En -- en luule, että kumpikaan ehdokkaistani vastaisi sitä
-vaatimusta", sanoi rouva Fisher hetken ajan mietittyään.
-
-"Ei kumpikaan? Onko niitä tällä kertaa kaksikin?"
-
-"On kuin onkin, tai ehkä minun pitäisi sanoa puolitoista -- tällä
-haavaa."
-
-Miss Bartia tämä huvitti yhä enemmän. "Koska muu on minulle
-yhdentekevää, niin luulisin, että mieluimmin ottaisin puolimiehen.
-Kuka hän on?"
-
-"Älä nyt hyökkää kimppuuni, ennenkuin olet kuullut perusteluni --
-George Dorset."
-
-"Oh --", mutisi Lily pahoittelevasti, mutta rouva Fisher oli
-hellittämätön. "No, miksei? Heillä oli heti Euroopasta palattuaan
-muutaman viikon kuherruskuukausi, mutta nyt heidän asiansa ovat taas
-huonosti. Bertha on käyttäytynyt mielettömämmin kuin koskaan ennen
-ja Georgen herkkäuskoisuus on miltei lopussa. He oleskelevat täällä,
-kuten tiedät, ja minä vietin viime sunnuntain heidän kanssaan. Se oli
-surullinen seurue -- ei ketään muita kuin tuo Neddy Silverton raukka,
-joka tekee kaleeriorjan vaikutuksen (niillä oli tapana sanoa, että
-minä teen tuon poikaraukan onnettomaksi!) -- ja lunch-aterian jälkeen
-George vei minut pitkälle ajelulle ja sanoi minulle, että siitä oli
-pian tuleva loppu."
-
-Miss Bart teki torjuvan liikkeen. "Sitä menoa saa jatkua kuinka kauan
-tahansa, loppua siitä ei koskaan tule -- Bertha kyllä aina tietää,
-miten saada hänet takaisin, kun hän tahtoo häntä."
-
-Rouva Fisher katsoi häneen yhä tutkivasti. "Eipä niinkään, jos
-Dorsetilla olisi joku toinen, jonka puoleen kääntyä! Niin -- siitä
-se juuri riippuu, tuo miesparka ei tule toimeen yksin. Ja minun
-mielestäni hän on oikea vekkuli, täynnä elämää ja innostusta." Hän
-pysähtyi ja jatkoi sitten kääntäen katseensa Lilyn katseesta: "Dorset
-ei eläisi kymmentä minuuttia Berthan kanssa, jos hän tietäisi --"
-
-"Tietäisi --?" toisti Miss Bart.
-
-"Mitä _sinun_ täytyy, esimerkiksi -- niillä edellytyksillä, mitä
-sinulla on ollut! Jos hänellä olisi varma todiste, tarkoitan --"
-
-Lily keskeytti hänet syvän vastenmielisyyden puuskassa. "Jätetään
-tämä asia, Carry, se on minulle liian vastenmielinen." Ja vetääkseen
-toverinsa huomion toisaalle hän lisäsi helpotuksesta huokaisten:
-"Entä toinen ehdokkaasi? Emme saa unohtaa häntä."
-
-Rouva Fisher yhtyi hänen nauruunsa. "Ethän vain huudahda yhtä
-kovasti, jos sanon -- Sim Rosedale?"
-
-Miss Bart ei huudahtanut: hän istui hiljaa, ajatuksissaan tuijottaen
-ystävättäreensä. Tuo ehdotus ilmaisi tosiaankin mahdollisuuden,
-jota hän oli viime viikkoina useita kertoja ajatellut. Mutta hetken
-kuluttua hän sanoi huolettomasti: "Herra Rosedale haluaa vaimon, joka
-voi toimittaa hänet Van Osburghien ja Trenorien helmaan."
-
-Rouva Fisher kävi kiivaasti hänen kimppuunsa. "Ja mitä _sinä_
-saisitkaan aikaan -- hänen rahoillaan! Etkö huomaa, miten ihanaa se
-olisi teille molemmille?"
-
-"En näe mitään keinoa saada hänet huomaamaan sitä", vastasi Lily
-naurahtaen ja aikoen siten päästä asiasta. Mutta todellisuudessa se
-askarrutti hänen ajatuksiaan pitkän aikaa rouva Fisherin lähdettyä.
-Lily oli nähnyt herra Rosedalea hyvin vähän sen jälkeen kuin hän oli
-liittynyt Gormereihin, sillä Rosedale koetti yhä itsepintaisesti
-tunkeutua siihen suljettuun paratiisiin, josta Lily oli nyt
-ulossuljettu. Mutta kerran tai pari Rosedale oli paremman puutteessa
-pistäytynyt sinne sunnuntaiksi, ja näissä tilaisuuksissa Lilylle ei
-jäänyt epäilystäkään Rosedalen suhtautumisesta hänen tilanteeseensa.
-Että hän yhä ihaili häntä, oli enemmän kuin koskaan ennen loukkaavan
-ilmeistä, sillä Gormerien seurapiirissä, missä hän oli oikein omassa
-elementissään, ei mikään häiritsevä sovinnaisuus ollut estämässä
-häntä osoittamasta mielin määrin mieltymystään. Mutta hänen ihailunsa
-laadusta Lily näki, miten ovelasti hän arvioi hänen asemansa.
-Hän nautti antaessaan Gormerien nähdä, että hän oli tuntenut
-"Miss Lilyn" -- Lily oli nyt hänelle "Miss Lily" -- ennenkuin
-heillä oli vähäisintäkään asemaa seuraelämässä; nautti vieläkin
-enemmän saadessaan erikoisesti hämmästyttää Paul Morpethia heidän
-läheisen tuttavuutensa pitkäaikaisuudella. Mutta hän antoi tuntea,
-että tuo läheinen tuttavuus oli pelkkää karehtimista eteenpäin
-vierivän seuraelämän virran pinnalla, jonkinlaista huvittelua,
-jota laajaharrastuksinen ja monipuuhainen mies sallii itselleen
-joutohetkinään.
-
-Välttämättömyys sulattaa tämä katsantokanta heidän menneisyydestään
-ja suhtautua siihen leikillisen välinpitämättömästi uusien ystäviensä
-nähden oli Lilylle syvästi alentavaa. Mutta hän uskalsi vähemmän kuin
-koskaan ennen riitaantua Rosedalen kanssa. Se seikka, että Rosedale
-tiesi jotakin hänen suhteistaan Trenoreihin, näytti saattavan
-hänet auttamattomasti hänen valtaansa. Carry Fisherin vihjauksesta
-oli kuitenkin uusi toivo versonut hänessä. Niin epämieluinen
-kuin Rosedale hänelle olikin, ei hän häntä enää ehdottomasti
-halveksinut. Sillä Rosedale oli vähitellen saavuttamaisillaan
-elämäntarkoituksensa, ja se oli Lilyn mielestä aina vähemmän
-halveksittavaa kuin sen menettäminen. Lannistumattomalla
-sitkeydellä hän raivasi itselleen tietä seuraelämään sen monista
-vihamielisyyksistä huolimatta. Hänen mahtinsa ja mestarillinen
-tapansa käyttää sitä alkoivat antaa hänelle kadehdittavan aseman
-liikemaailmassa. Hänen nimensä alkoi senjohdosta näkyä komiteoissa ja
-yhdistyksissä, hän ilmaantui huomattaville vieraille toimeenpannuille
-juhla-aterioille ja hänen ehdokkuuttaan erään hienon klubin
-jäseneksi alettiin vastustaa yhä laimeammin. Hän oli ollut kerran
-tai pari Trenorien päivällisillä ja oppinut puhumaan oikealla
-halveksivalla sävyllä paksun Van Osburghin kemuista; ja kaikki,
-mitä hän nyt tarvitsi, oli vaimo, jonka seurapiiri lyhentäisi hänen
-ylenemisensä viimeisiä ikäviä askeleita. Tässä tarkoituksessa hän
-vuotta aikaisemmin oli kiinnittänyt katseensa Miss Bartiin. Mutta
-sillä välin oli hän noussut lähemmäksi päämääräänsä, kun taas
-Lily oli menettänyt mahtinsa lyhentää hänen tiensä jäljelläolevia
-askeleita. Lily näki kaiken tämän näkijän selvyydellä, minkä hän
-sai alakuloisuuden ja epätoivon hetkinä. Menestys häikäisi häntä --
-hän saattoi erottaa kyllin selvästi tosia-asioita epäonnistumisen
-hämärästä. Ja kun hän nyt koetti tunkeutua tuon hämärän läpi,
-hälvensi sitä vähitellen heikko toivon kipinä. Rosedalen
-hyötyätavoittelevan liehakoimisen takana hän oli tuntenut kyllin
-selvästi persoonallisen taipumuksen lämpöä. Hän ei olisi niin
-inhonnut häntä, jollei hän olisi tietänyt, että hän julkeni ihailla
-häntä. Entä jos tuo tunne pysyisi, vaikka muut syyt olivat lakanneet
-tukemasta sitä? Lily ei ollut koskaan edes koettanut miellyttää häntä
--- hän oli pyrkinyt lähenemään häntä huolimatta hänen ilmeisestä
-halveksimisestaan. Mitähän, jos hän, Lily, nyt katsoisi paremmaksi
-käyttää tuota mahtiaan, jonka hän, Rosedale, oli sen lepotilassakin
-tuntenut niin voimakkaaksi? Mitähän, jos Lily saisi hänen menemään
-kanssaan naimisiin rakkaudesta, nyt, kun ei hänellä ollut mitään
-muuta syytä mennä hänen kanssaan naimisiin?
-
-
-
-
-VI.
-
-
-Kuten sopiikin henkilöille, joiden merkitys on kasvamassa, olivat
-Gormeritkin maatalon rakennuspuuhissa Long Islandille; ja Miss
-Bartin velvollisuuksiin kuului seurata emäntäänsä usein tapahtuville
-talontarkastusmatkoille. Rouva Gormerin ollessa syventyneenä
-valaistus- y.m. järjestelykysymyksiin Lilyllä oli hyvää aikaa
-kuljeskella kirkkaassa syysilmassa pitkin puiden reunustaman lahden
-rantoja, jotka viettivät veteen. Niin vähän taipuvainen kuin hän
-olikin yksinäisyyteen, oli kuitenkin hetkiä, jolloin se tuntui
-tervetulleelta pakopaikalta hänen elämänsä tyhjästä touhusta. Hän oli
-kyllästynyt olemaan toimettomana huvitusten ja touhuamisen virran
-vietävänä, kun ei hänellä ollut näihin mitään osaa, kyllästynyt
-näkemään toisten vaativan huvituksia ja tuhlaavan rahaa hänen itsensä
-tuntiessa olevansa heidän keskuudessaan yhtä merkityksetön kuin
-ylellinen lelu hemmoitellun lapsen käsissä.
-
-Tässä mielentilassa hän eräänä aamuna palatessaan rannikolta
-kolkonnäköiselle mutkittelevalle lehtikujalle äkkiä kohtasi George
-Dorsetin. Dorsetien maalaisasunto oli aivan Gormerien vastahankitun
-maatilan naapurina ja tehdessään sinne autoretkiä rouva Gormerin
-kanssa Lily oli kerran tai pari nähnyt vilahdukselta herra ja rouva
-Dorsetin. Mutta he liikkuivat siksi eri piireissä, ettei hän ollut
-pitänyt mahdollisena välitöntä tapaamista.
-
-Dorset kuljeskellen allapäin, äreän hajamielisenä, ei huomannut
-Miss Bartia, ennenkuin hän oli aivan hänen lähellään. Mutta Miss
-Bartin näkeminen ei saanut häntä pysähtymään, kuten Lily oli melkein
-odottanut, vaan se saattoi hänet vielä lähenemään Lilyä innolla, joka
-pukeutui seuraaviin sanoihin:
-
-"Miss Bart! Tokihan tahdotte puristaa kättä? Olen toivonut tapaavani
-teidät -- minun olisi pitänyt kirjoittaa teille, mutta en ole
-uskaltanut." Hänen kasvoillaan oli pingoitettu, vaivautunut ilme,
-ikäänkuin elämä olisi muuttunut hänen ja hänen ajatustensa väliseksi
-kilpajuoksuksi.
-
-Tuo ilme sai Lilyn lausumaan myötätuntoisen tervehdyssanan, ja Dorset
-jatkoi ikäänkuin Lilyn äänen rohkaisemana: "Halusin teitä puolustaa
--- pyytää teitä antamaan minulle anteeksi kurjan menettelyni -"
-
-Lily keskeytti hänet nopeasti. "Ei puhuta siitä. Olin teille hyvin
-pahoillani", hän sanoi, äänessään halveksimisen vivahdus, mikä ei
-jäänyt Dorsetilta huomaamatta, kuten Lily heti älysi.
-
-Dorset punastui korvanlehtiä myöten, sävähti niin punaiseksi, että
-Lily katui hyökkäystään. "Tietystikin olette pahoillanne. Te ette
-tiedä -- teidän pitää antaa minun selittää. Minua oli petetty,
-kauheasti petetty --"
-
-"Olen vielä enemmän pahoillani teille, sillä", Lily jatkoi
-ivallisesti: "teidän täytyy käsittää, etten minä ole juuri se
-henkilö, jonka kanssa asiasta voi keskustella."
-
-Dorset kohdisti häneen katseen, jossa kuvastui todellinen ihmettely.
-"Miksette? Ettekö te sitten ole ennen kaikkea se henkilö, jolle olen
-velvollinen antamaan selityksen --"
-
-"Ei tarvita mitään selitystä: tilanne oli minusta täysin selvä."
-
-"Ah --" mutisi hän painaen taas päänsä alas ja huitoen tahdottomasti
-kädellään lehtikujan varrella kasvavaa alusmetsää. Mutta kun Lily
-teki liikkeen mennäkseen hänen ohitseen, huudahti hän kiihkeästi:
-"Miss Bart, älkää Jumalan nimessä jättäkö minua! Me olimme
-tavallisesti hyviä ystäviä -- te olitte aina hyvä minulle -- ja te
-ette tiedä, kuinka minä nyt tarvitsen ystävää."
-
-Näiden sanojen surkea avuttomuus herätti sääliä Lilyn rinnassa.
-Hän itsekin tarvitsi ystävää -- hänhän oli maistanut yksinäisyyden
-tuskaa. Ja hänen vihansa Bertha Dorsetin julmuutta kohtaan hellytti
-hänen sydämensä tuota raukkaa kohtaan, joka loppujen lopuksi oli
-Berthan pääuhri.
-
-"Toivon yhä olevani hyvä; en tunne mitään kaunaa teitä vastaan", hän
-sanoi. "Mutta teidän täytyy käsittää, ettemme sen jälkeen, mitä on
-tapahtunut, voi olla jälleen ystäviä -- emme voi nähdä toisiamme."
-
-"Ah, te _olette_ hyvä -- te olette armelias -- kuten olette ainakin
-ollut!" Dorset katsoi häneen surkean näköisenä. "Mutta miksemme voi
-olla ystäviä -- miksemme, kun minä kadun tomussa ja tuhassa? Eikö ole
-liian kovaa, että te tuomitsisitte minun kärsimään toisten vääryyden
-ja petollisuuden tähden? Minua on tällä välin kyllin rangaistu --
-eikö minulle sitten myönnetä huojennusta?"
-
-"Minun mielestäni te olitte saanut täysin huojennusta sen sovinnon
-kautta, joka syntyi minun kustannuksellani", alkoi Lily uudelleen
-kärsimättömänä. Mutta Dorset keskeytti rukoilevalla äänellä: "Älkää
-puhuko tuolla tavalla -- kun se on ollut minulle pahin rangaistus.
-Hyvä Jumala! mitä minä saatoin tehdä -- enkö minä ollut voimaton?
-Teidät oli erikoisesti valittu uhriksi; jokainen minun lausumani sana
-olisi käännetty teitä vastaan --"
-
-"Olen teille jo sanonut, etten soimaa teitä. Pyydän teidän vain
-käsittämään, että kaiken sen jälkeen, mihin Bertha on nähnyt hyväksi
-käyttää minua ja mitä hänen käytökseensä on sen jälkeen sisältynyt,
-meidän on mahdotonta enää tavata toisiamme."
-
-Dorset seisoi yhä hänen edessään yhtä avuttomana. "Onko se --
-tarvitseeko sen olla? Eikö saattaisi olla asianhaaroja --?" keskeytti
-hän neuvottomana. Sitten hän taas alkoi: "Miss Bart, kuunnelkaa --
-suokaa minulle minuutti aikaa. Jollemme voi enää tavata toisiamme,
-niin kuunnelkaa minua nyt edes. Te sanotte, ettemme voi olla ystäviä
-sen jälkeen, mitä on tapahtunut. Mutta enkö edes voi vedota teidän
-sääliinne? Enkö voi liikuttaa teitä, jos pyydän teidän ajattelemaan,
-että olen kuin vanki -- vanki, jonka te yksin voitte laskea vapaaksi?"
-
-Lilyn sisäinen hämminki ilmausi siinä, että hän sävähti punaiseksi;
-sitäkö Carry Fisher olisi todellakin tarkoittanut?
-
-"En todellakaan käsitä, kuinka voisin, olla teille miksikään avuksi",
-mutisi hän vetäytyen hieman taaksepäin Dorsetin yhä kiihtyvän katseen
-tieltä.
-
-Lilyn ääni näytti viihdyttävän häntä, kuten niin usein ennenkin hänen
-kiihkeinä hetkinään. Hänen kasvojensa pingoitetut piirteet sulivat ja
-hän sanoi äkkiä hieman talttuneena: "Te käsittäisitte, jos olisitte
-yhtä armelias kuin tavallisesti olette ollut; ja taivas tietää, etten
-koskaan ole sitä kipeämmin tarvinnut!"
-
-Lily pysähtyi hetken ajaksi, häneen tahtomattaankin vaikutti
-tämä muistutus siitä vaikutuksesta, mikä hänellä oli Dorsetiin.
-Kärsimykset olivat taltuttaneet häntä, ja pikainen pilkistys Dorsetin
-pilattuun ja särjettyyn elämään hävitti halveksimisen, jota hän oli
-tuntenut Dorsetin heikkoutta kohtaan.
-
-"Olen pahoillani teidän puolestanne -- tahtoisin mielelläni auttaa
-teitä, mutta teillä täytyy olla muita ystäviä, muita neuvonantajia."
-
-"Minulla ei ole koskaan ollut teidän kaltaistanne ystävää", vastasi
-hän koruttomasti. "Ja sitäpaitsi -- ettekö käsitä -- te olette ainoa
-henkilö" -- hän alensi äänensä kuiskutukseksi -- "ainoa henkilö, joka
-tietää."
-
-Taas Lily tunsi kasvojensa värin vaihtuvan, taas hänen sydämensä
-sykki kiihkeästi hänen tuntiessaan, mitä oli tuleva.
-
-Dorset kohotti katseensa kohdatakseen Lilyn katseen. "Ettekö käsitä?
-Ymmärrättekö? Olin epätoivon partaalla -- pitemmälle en enää voi
-mennä. Tahdon olla vapaa, ja te voitte vapauttaa minut. Tiedän,
-että voitte. Ettehän tahdo pitää minua kahlehdittuna helvettiin?
-Ettehän tahdo minulle sellaista kostoa? Te olette aina ollut niin
-hyvä -- teidän silmistänne loistaa nyt hyvyys. Sanotte, että olette
-pahoillanne tähteni. No hyvä, teidän on vain se näytettävä. Ja taivas
-tietää, ettei mikään pidätä teitä. Ymmärrättehän tietystikin -- ei
-vihjaustakaan julkisuudesta -- ei hiiskahdustakaan, joka yhdistäisi
-teidät tuohon asiaan. Siihen ei asia koskaan joudu, olkaa varma,
-kaikki mitä tarvitaan, on se, että voin lopullisesti sanoa: 'Minä
-tiedän sen -- ja sen -- ja sen --' ja niin taistelu päättyisi ja tie
-selkenisi ja koko tuo kauhea juttu olisi pyyhkäisty pois yhdessä
-sekunnissa."
-
-Hän puhui huohottaen kuin väsynyt juoksija hengähtäen sanojen
-välillä. Ja noiden pysähdyksien välitse Lily näki ikäänkuin sumun
-vaihtelevien aukkojen läpi leveän kultaisen rauhan ja turvallisuuden
-alueen. Sillä Dorsetin epämääräisen vetoomuksen takana ei ollut
-epäilystäkään siitä, mihin hän lopullisesti tähtäsi; Lily olisi
-voinut täyttää aukkopaikat rouva Fisherin vihjauksittakin. Siinä oli
-mies, joka kääntyi hänen puoleensa äärimmäisessä yksinäisyydessään
-ja avuttomuudessaan. Jos hän, Lily, lähestyisi häntä tuollaisena
-hetkenä, niin olisi hän hänen koko petetyn uskonsa voimalla. Tämä oli
-kokonaan hänen, Lilyn, vallassa -- niin täydellisesti, ettei Dorset
-voinut sitä vähimmässäkään määrin arvata. Lilyn vallassa oli kostaa
-ja sovittaa yhdellä iskulla -- tuossa hänelle edullisessa tilanteessa
-oli jotain häikäisevää.
-
-Lily seisoi äänettömänä tuijottaen pitkin autiota syksyistä
-lehtikujaa. Äkkiä valtasi hänet pelko -- hän alkoi pelätä omaa
-itseään ja kiusauksen kauheaa voimaa. Hän kääntyi nopeasti ja ojensi
-kätensä Dorsetille.
-
-"Hyvästi -- olen pahoillani; minä en voi tehdä mitään."
-
-"Ettekö mitään? Oh, älkää puhuko noin", huudahti Dorset; "sanokaa,
-kuten asia on: että te jätätte minut kuten muutkin. Tekin, ainoa
-olento, joka olisi voinut pelastaa minut!"
-
-"Hyvästi -- hyvästi", toisti Lily kiireisesti, ja poistuessaan hän
-kuuli Dorsetin huudahtavan epätoivoisen kiihkeästi: "Saanen kai teitä
-ainakin kerran vielä nähdä?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Saavuttuaan Gormerien maatilalle Lily kulki nopeasti nurmikon
-yli keskeneräistä taloa kohti, jossa hänen luulonsa mukaan hänen
-emäntänsä varmaankin mietiskeli, eikä niinkään nöyrällä mielellä,
-hänen viipymisensä syytä; sillä, kuten usein epäsäännölliset
-henkilöt, rouva Gormer pani odottamisen pahakseen.
-
-Päästyään ajotielle Miss Bart näki kuitenkin sirojen vaunujen
-ja niissä hienon parin katoavan pensasten taa porttiin päin, ja
-kynnyksellä seisoi rouva Gormer ja hänen avonaisessa olennossaan
-kuvastui vielä mielihyvä. Lilyn nähdessään hän punastui hämmentyneenä
-ja hieman naurahtaen ja lausui: "Näittekö vierastani? Luulin teidän
-tulleen ajotietä myöten. Se oli rouva George Dorset -- hän sanoi
-pistäytyvänsä naapurivierailulla."
-
-Lily otti tämän tiedon vastaan tavallisella mielenmaltillaan, vaikka
-hän kyllä kokemuksestaan tiesi, ettei Berthan temperamenttiin
-sisältynyt naapurivaisto; ja rouva Gormer nähdessään helpotuksekseen,
-ettei Lily näyttänyt hämmästyksen merkkiäkään, jatkoi vapautuneesti
-naurahtaen: "Hänen todellinen tulonsa aiheuttaja oli tietenkin
-uteliaisuus -- hän kuljetutti minulla itseään läpi koko talon. Mutta
-kukaan ei olisi voinut olla viehättävämpi -- ei mitään ylvästelyä,
-kuten tiedätte, ja niin hyvänsävyinen: ymmärrän mainiosti, miksi
-ihmiset pitävät häntä niin lumoavana."
-
-Tämä yllättävä tapahtuma, joka sattui liian täydellisesti yhteen
-hänen ja Dorsetin tapaamisen kanssa voidakseen olla sen kanssa
-yhteydessä, oli kuitenkin vaikuttanut Lilyyn pahaaennustavasti.
-Berthan tapojen mukaista ei ollut pitää yllä naapurisuhteita, paljon
-vähemmän koettaa lähestyä jotakin, joka ei kuulunut hänen läheiseen
-seurapiiriinsä. Hän oli aina järkähtämättömästi välinpitämätön sen
-ulkopuolelta siihen pyrkiviä kohtaan tai oli kääntänyt huomionsa
-joitakin yksityisiä kohtaan, jos hänen oma etunsa sitä vaati. Ja
-hänen valintansa oikullisuus antoi sille erityisen arvon hänen
-valitsemiensa henkilöiden silmissä. Lily näki tämän nyt rouva
-Gormerin peittelemättömästä mielihyvästä ja siitä, että rouva Gormer
-parina seuraavana päivänä matki onnellisena Berthan mielipiteitä ja
-urkki hänen pukunsa alkuperää. Kaikki ne salaiset kunnianhimoiset
-aikeet, jotka rouva Gormerin synnynnäinen mukavuus ja hänen
-seuralaistensa suhtautuminen tavallisesti pitivät aisoissa, versoivat
-nyt tuoreina Berthan lähentymisen sytyttämässä loistossa. Ja mikä
-tuon lähentymisen syy lienee ollutkaan, Lily ymmärsi, että jos sitä
-jatkuu, tulisi se vaikuttamaan haitallisesti hänen tulevaisuuteensa.
-
-Keskeyttääkseen yhtämittaisen oleskelun uusien ystäviensä seurassa
-Lily oli järjestänyt käynnin tai pari hiljakkoin hankittuun
-tuttavapiiriinsä. Ja palatessaan tältä jollakin tavoin alakuloiselta
-retkeltä hän heti tunsi, että rouva Dorsetin vaikutus oli vielä
-ilmassa. Rouvien kesken oli taas oltu vieraisilla, teellä seudun
-klubilla, oli tavattu metsästystanssiaisissa; kävi myöskin kuiskeita
-läheisistä päivälliskutsuista, joista Mattie Gormer luonnottomin
-vaitioloponnistuksin koetti olla puhumatta, milloin vain Miss Bart
-otti keskusteluun osaa.
-
-Tämä oli jo suunnitellut kaupunkiin palaamista vietettyään
-jäähyväissunnuntain ystäviensä kanssa. Ja Gerty Farishin avulla hän
-oli keksinyt pienen yksityishotellin, minne hän asettui talveksi.
-Kun tuo hotelli oli hienon kaupunginosan laidassa, meni noiden
-muutamien neliöjalkojen ylellisyys tuntuvasti hänen varojensa yli.
-Mutta vastenmielisyytensä oikeutusta köyhiä kaupunginosia kohtaan
-hän perusteli sillä, että tässä erikoisessa tilanteessa oli tuiki
-tärkeää koettaa näyttää varakkaalta. Todellisuudessa hänen oli
-mahdotonta, niin kauan kuin hänellä oli varoja kustantaa tavallinen
-elämäntapansa viikoksikaan eteenpäin, alkaa viettää Gerty Farishin
-elämää. Hän ei ollut koskaan ollut niin lähellä maksukyvyttömyyttä.
-Mutta hän saattoi ainakin suorittaa viikoittaisen hotellilaskunsa ja
-maksettuaan tärkeimmät velkansa Trenorilta saamallaan rahalla hänellä
-oli vielä vähäinen ylijäämä. Tilanne ei kuitenkaan ollut kyllin
-miellyttävä tuudittaakseen hänet tiedottomaksi sen epävarmuudesta.
-Hänen huoneensa, joista oli rajoitettu näköala tiiliseiniin ja
-savupiippuihin, hänen yksinäiset ateriansa synkässä ravintolassa --
-kaikki nämä aineelliset epämukavuudet, joista niistäkin kuten niin
-monista etuoikeuksista hänen pian täytyi kaiken todenmukaisuuden
-mukaan luopua, pitivät alituisesti hänen asemansa huonouden hänen
-mielessään; ja hän alkoi yhä kiinteämmin ajatella rouva Fisherin
-neuvoja. Hän saattoi kiertää ja kaartaa tuota kysymystä mielensä
-mukaan, hän tiesi kuitenkin, että sitä ei ratkaisisi mikään muu kuin
-se, että hän menisi naimisiin Rosedalen kanssa; ja tätä vakaumusta
-vahvisti George Dorsetin odottamaton käynti.
-
-Lily löysi hänet ensimmäisenä sunnuntaina kaupunkiin palattuaan
-astelemasta hänen pienessä vierashuoneessaan niin kiivaasti, että
-hänen vähäiset korutavaransa, joilla hän oli koettanut peittää
-huonekaluston plyyshipäällystää, olivat ilmeisessä vaarassa.
-Mutta Lilyn näkeminen näytti rauhoittavan häntä, ja hän sanoi
-nöyrästi, ettei hän ollut tullut ikävystyttämään häntä -- että
-hän vain pyytäisi saada istua puolisen tuntia ja puhua eräästä
-Lilylle mieleisestä asiasta. Todellisuudessa hänellä oli, kuten
-Lily tiesi, vain yksi puheenaihe: oma itsensä ja omat vaivansa, ja
-Lilyn myötätunnon tarve oli ajanut hänet tänne takaisin. Mutta hän
-alkoikin muka kyselemällä Lilyn omia kuulumisia ja vastattuaan tämä
-huomasi, että kuultuaan Lilyn tukalasta tilasta hänen ajatuksensa
-ensi kertaa kääntyivät pois omasta itsestään. Oliko mahdollista,
-että vanha täti-peto oli jättänyt hänet puille paljaille? Että hän
-oli näin yksin, koska hänellä ei ollut ketään, kenen luokse mennä,
-ja että hän tuli töintuskin toimeen, kunnes tuo surkean pieni
-perintö maksettaisiin? Myötätunto oli herännyt Dorsetissa, mutta hän
-kärsi itse niin kovasti, että hänellä oli vain heikko tunne siitä,
-mitä toisten kärsimykset merkitsevät -- ja, kuten Lily huomasi,
-hän yhdisti siihen ehkä oman käsityksensä siitä tavasta, miten hän
-käyttäisi hyväkseen Lilyn onnettomuuksia.
-
-Kun Lily vihdoin pyysi häntä lähtemään sillä tekosyyllä, että hänen
-oli pukeuduttava päivällistä varten, viipyi Dorset itsepintaisesti
-kynnyksellä tokaistakseen: "On ollut niin herttaista -- sanokaa,
-annatteko minun toistekin tavata teitä --." Mutta tähän suoranaiseen
-pyyntöön Lilyn oli mahdotonta myöntyä, ja niinpä hän sanoikin
-ystävällisen päättäväisesti: "Olen pahoillani -- mutta tiedättehän,
-miksi en voi."
-
-Dorset sävähti punaiseksi korviaan myöten, työnsi oven kiinni ja
-seisoi Lilyn edessä hämillään, mutta päättäväisenä. "Tiedän, että
-voitte, jos tahdotte -- jos asiat olisivat toisin -- ja teistä
-riippuu järjestää ne niin. Tarvitsee vain sanoa sana ja te päästätte
-minut kurjuudestani!"
-
-Heidän katseensa yhtyivät, ja toisen kerran Lily värisi, houkutuksen
-vaarasta. "Teidät on johdettu harhaan; en tiedä mitään; en ole nähnyt
-mitään", hän huudahti koettaen rakentaa suojavallia itsensä ja oman
-tuhonsa välille. Ja kun Dorset kääntyi pois mutisten: "Te uhraatte
-meidät, molemmat", toisti Lily yhä ikäänkuin se häntä viehättäisi:
-"En tiedä mitään -- en yhtään mitään."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valaisevan keskustelun jälkeen rouva Fisherin kanssa Lily oli nähnyt
-vähän Rosedalea, mutta niissä parissa kolmessa tilaisuudessa,
-jolloin he olivat tavanneet, Lily huomasi selvästi voittaneensa yhä
-enemmän hänen suosionsa. Ei saattanut olla epäilystäkään, etteikö
-Rosedale ihaillut häntä enemmän kuin koskaan, ja hän luuli riippuvan
-vain hänestä itsestään tuon ihailun kohottamisen siihen määrään,
-että se voittaisi sopivaisuudesta johtuvat epäröimiset. Tehtävä ei
-ollut Lilylle helppo; mutta hänen ei ollut myöskään helppoa hautoa
-pitkinä unettomina öinään ajatusta siitä, mitä George Dorset oli niin
-ilmeisesti valmis tarjoamaan. Valittavana oli kaksi pahaa, toinen
-oli hänelle vähemmän vastenmielinen. Olipa vielä hetkiä, jolloin
-avioliitto Rosedalen kanssa näytti hänestä ainoalta kunnialliselta
-keinolta selviytyä vaikeuksistaan. Kaikki hälveni hänen mielessään
-aineellisen hyvinvoinnin sumuun, jossa hänen hyväntekijänsä persoona
-pysyi ihmeen epämääräisenä. Hän oli oppinut pitkinä unettomina
-hetkinään, että oli asioita, joita ei ollut hyvä ajatella,
-keskiyönunia, jotka oli kaikin mokomin manattava pois -- ja näihin
-kuului myöskin hänen oman itsensä kuvittelu Rosedalen vaimona.
-
-Bry'iden Newport-menestyksen rasittamana -- kuten hän itse suoraan
-tunnusti -- Carry Fisher oli vuokrannut syyskuukausiksi pienen talon
-Tuxedosta, ja sinne oli Lily lupautunut Dorsetin käynnin jälkeisenä
-sunnuntaina. Vaikka oli melkein päivällisaika hänen saapuessaan, oli
-hänen emäntänsä vielä ulkona, ja tuon pienen, hiljaisen talon rauha
-toi hänen mieleensä rauhan ja kodikkuuden tunnetta. Saattaa epäillä,
-oliko Carry Fisherin ympäristö koskaan ennen herättänyt sellaista
-tunnetta. Mutta sitä maailmaa vastaan, jossa Lily oli viime ajan
-elänyt, oli huonekalujen oikeassa sijoituksessa ja häntä saattavan
-sisäkön rauhallisessa tottuneisuudessa levon ja vakavuuden leima.
-Rouva Fisherin epäsovinnaisuus olikin loppujen lopuksi pelkkää
-pinnallista, peritystä seuraelämän uskontunnustuksesta poikkeamista,
-sen sijaan kuin Gormerin piirin tavat edustivat heidän ensimmäistä
-yritystään muovailla sellainen uskontunnustus omaa itseään varten.
-
-Euroopasta palattuaan tämä oli ensi kerta, jolloin Lily oli huomannut
-olevansa omassa seurapiirissään, ja perhetuttavuuksien muuttuminen
-oli ehkä saanut hänet luulemaan laskeutuessaan ennen päivällistä
-alakerrokseen -- joutuvansa vanhojen seurustelutoveriensa piiriin.
-Mutta tämä toivo haihtui heti hänen harkitessaan, että hänelle
-uskollisina pysyneet ystävät olivat juuri niitä, jotka olivat
-vähimmän halukkaita johtamaan häntä sellaisiin tapaamisiin, niin että
-hän tuskin hämmästyikään tavatessaan Rosedalen kotoisasti kyyryllään
-vierashuoneen uunin ääressä emäntänsä pikku tyttären edessä.
-
-Lilylle ei ollut yllättävää huomata, että Rosedale oli valittu
-hänen ainoaksi vierastoverikseen. Vaikka hän ei ollut tavannut
-rouva Fisheriä sen jälkeen kuin tämä oli keskustellut hänen
-tulevaisuudestaan, tiesi Lily, että rouva Fisher käytti usein
-vastakohtien voittamiskykyään ystäviensä hyväksi. Carrylle oli
-todellakin kuvaavaa, että, vaikka hän nyt poimi omaa osaansa
-runsauden kentiltä, hänen todellinen myötätuntonsa kohdistui toiselle
-puolen -- onnettomiin, huomaamattomiin, kovaonnisiin.
-
-Kokemuksestaan rouva Fisher tiesi, ettei ollut viisasta saattaa Lilyä
-ensimmäisenä iltana Rosedalen välittömään vaikutukseen. Kate Corby
-ja pari kolme herraa ilmaantui päivällisille. Lily tunsi, että hänen
-oli alistuttava rouva Fisherin suunnitelmaan kuten sairas alistuu
-kirurgin toimiin; ja tämä miltei horrosmainen avuttomuus jatkui, kun
-rouva Fisher vieraiden lähdettyä seurasi häntä yläkertaan.
-
-"Saanko tulla luoksesi polttamaan savukkeen? Jos puhelemme minun
-huoneessani, häiritsemme lasta." Rouva Fisher katseli häntä
-vieraanvaraisuutta anova ilme katseessaan. "Toivoakseni olet
-järjestänyt elämäsi täällä mukavaksi, ystävä hyvä? Eikös olekin
-hauska pikku talo? On todellinen siunaus päästä muutamiksi viikoiksi
-rauhaan pienokaisen kanssa."
-
-Harvoina onnenhetkinään Carryn valtasi sellainen ylitsevuotava
-äitiyden tunne, että Miss Bart joutui joskus ajattelemaan, eikö hän
-uhraisi lopulta aikansa ja rahansa tyttärelleen, jos hänellä vain
-olisi niitä kylliksi.
-
-"Se on hyvin ansaittu lepo, se minun on tunnustettava itseni",
-jatkoi hän vaipuen tyytyväisen näköisenä takan ääressä olevalla
-pehmeälle tuolille. "Louisa Bry koettelee kovasti kestävyyttä;
-minä toivon usein, että pääsisin takaisin Gormerien luo.
-Mustasukkaisuus ja epäluulo rakkausasioissa ei ole mitään verrattuna
-seuraelämäkunnianhimoon! Louisan oli tapana valvoa yöllä vaivaten
-päätään sillä, tulivatko naiset, jotka kävivät meitä katsomassa,
-_minun_ takiani, koska minä olin hänen kanssaan, vai _hänen_ takiaan,
-koska hän oli minun kanssani, ja aina hän koetti päästä selville,
-mitä minä ajattelin. Tietenkin minun täytyi luopua parhaista
-ystävistäni mieluummin kuin antaa hänen epäillä, että hänen oli
-kiittäminen minua yksinkertaisesta tutustumisesta, vaikka minä olin
-juuri sen takia hänen luonaan ja hän sen takia kirjoitti minulle
-sievoisen shekin, kun sesonki oli loppunut!"
-
-Rouva Fisher ei ollut nainen, joka puhui itsestään ilman syytä.
-Paperossinsa savuverhon läpi hän yhä katseli miettivästi Miss Bartia,
-joka lähetettyään luotaan palvelijattarensa istui toalettipöytänsä
-edessä laskien irralleen hartioilleen aaltoilevat hiuksensa.
-
-"Sinulla on ihmeen ihana tukka, Lily. Ohentunutko --? Mitä se tekee,
-kun se on kerran niin vaalea ja elinvoimainen? Niin usean naisen
-huolet näyttävät suoraan kohdistuvan heidän tukkaansa -- mutta sinun
-tukkasi näyttää siltä kuin ei sen alla olisi koskaan ollut ikävää
-ajatusta. En ole koskaan nähnyt sinua sievempänä kuin tänä iltana.
-Mattie Gormer kertoi minulle, että Morpeth halusi maalata sinut --
-mikset antanut hänen tehdä sitä?"
-
-Miss Bart vastasi, heikko suuttumuksen väre äänessään: "En välitä
-ottaa vastaan muotokuvaa Paul Morpethiltä."
-
-Rouva Fisher mietti. "Eipä ei. Ja juuri nyt, erittäinkin -- no niin,
-hänhän voi maalata sinut, kun olet naimisissa." Hän odotti hetken ja
-sitten jatkoi: "Mattie kävi muuten joku päivä sitten luonani. Hän
-ilmestyi tänne viime sunnuntaina -- ja Bertha Dorsetin kanssa, totta
-totisesti!"
-
-Hän vaikeni jälleen tarkatakseen tämän ilmoituksen vaikutusta
-kuulijaansa, mutta harja Miss Bartin kohotetussa kädessä pysyi yhtä
-liikkumattomana.
-
-"Ei mikään ole minua ihmetyttänyt enemmän", jatkoi rouva Fisher.
-"En tiedä kahta naista, jotka olisivat vähemmän sopivia toistensa
-ystäviksi -- Berthan kannalta katsoen, tietenkin; sillä tietystikin
-Mattie-parka pitää sitä luonnollisena, että hänen seuraansa
-pyritään. Muistathan, kuinka olen aina sanonut sinulle, että Mattie
-on salaisesti halunnut kiusata itseään todella uudenaikaisella ja
-muodinmukaisella; ja nyt, kun onni on häntä potkaissut, minä käsitän,
-että hän saattaa uhrata kaikki vanhat ystävänsä sen takia."
-
-Lily laski harjan kädestään kohdistaen läpitunkevan katseen
-ystäväänsä. "Myöskinkö _minut_?" kysyi hän.
-
-"Oi, hyvä ystävä", mutisi rouva Fisher nousten ikäänkuin
-vyöryttääkseen kiven sydämeltään.
-
-"Sitähän se Bertha tarkoittaa, eikö niin?" jatkoi Miss Bart
-järkähtämättä. "Sillä tietenkin hän tarkoittaa aina jotakin; ja ennen
-lähtöäni Long Islandista minä näin, että hän alkoi asettaa ansoja
-Mattielle."
-
-Rouva Fisher huokasi. "Mattie on nyt varmasti hänen käsissään. Bertha
-saa hänet jo uskomaan, mitä hän vain haluaa -- ja minä pelkään, lapsi
-raukka, että hän on alkanut vihjailla kaikenlaisia ryövärijuttuja
-sinusta."
-
-Veri nousi Lilyn kasvoihin, joita varjostivat alasriippuvat
-suortuvat. "Maailma on liian ilkeä", mutisi hän koettaen suojella
-itseään rouva Fisherin huolekkaalta tarkastelulta.
-
-"Se ei ole mikään ihana laitos ja ainoa keino pitää siinä puoliaan
-on taistella sitä vastaan sen omilla aseilla -- eikä ystäväiseni,
-millään muotoa yksin! Olet kertonut minulle niin vähän, että voin
-vain arvata, mitä on tapahtunut, mutta siinä touhussa, missä me
-elämme, ei ole aikaa kantaa kaunaa ketään kohtaan ilman syytä, ja
-jos Bertha on vielä kyllin ilkeä halutakseen sotkea välisi toisten
-kanssa, niin johtuu se varmaankin siitä, että hän yhä pelkää
-sinua. Hänen kannaltaan katsoen on vain yksi syy pelätä sinua; ja
-minun ajatukseni on se, että jos haluat rangaista häntä, sinulla
-on oleva välikappaleet kädessäsi. Luulen, että voit huomispäivänä
-mennä naimisiin George Dorsetin kanssa. Mutta jollet välitä tästä
-erikoisesta kostotavasta, niin ainoa keino pelastaa itsesi Berthan
-käsistä on, että menet jonkun toisen kanssa. Mutta jollet välitä
-tästä erikoisesta kostotavasta, niin ainoa keino pelastaa itsesi
-Berthan käsistä on, että menet jonkun toisen kanssa naimisiin."
-
-
-
-
-VII
-
-
-Se valaistus, jota rouva Fisher oli heittänyt tilanteesen, oli yhtä
-ilottoman selvä kuin talvinen aamunkoitto. Se piirsi tosiasioiden
-ääriviivat kylmän tarkasti varjon ja värin luomatta vaihtelua: hän
-oli avannut ikkunoita, joista ei koskaan nähnyt taivasta. Mutta
-tavallisen elämän välttämättömyyksiin pakosta taipuneen idealistin
-täytyy käyttää tavallisen elämän keinoja tehdäkseen johtopäätökset,
-joihin hän ei voi alistua. Ja Lilyn oli helpompi antaa rouva Fisherin
-järjestää hänen asiansa kuin käydä siihen suoraan itse käsiksi. Mutta
-siihen kerran jouduttuaan hän sai hartioilleen kaikki sen seuraukset;
-eivätkä nämä olleet esiintyneet hänelle koskaan selvempinä kuin
-seuraavana päivänä lähtiessään kävelylle Rosedalen kanssa.
-
-Oli noita tyyniä marraskuun päiviä, jolloin ilma väreilee kuulasta
-valoa, ja maiseman piirteissä ja niitä verhoavassa kulta-autereessa
-oli jotakin, joka toi Miss Bartin mieleen sen syyskuun iltapäivän,
-jolloin hän oli kiipeillyt rinteitä Seldenin kanssa. Tämä
-tuskallinen muisto muodosti ivallisen vastakohdan hänen nykyiselle
-tilanteelleen, hänen kävelyretkensä Seldenin kanssa kun oli ollut
-vastustamatonta pakoa juuri siitä ilmapiiristä, jota tämä retki
-levitti hänen ympärilleen. Mutta toisetkin muistot kiusasivat häntä,
-joukko samanlaisia tilanteita. Hänen päätöksensä oli nyt kuitenkin
-järkkymätön. Hän käsitti, että sovittelun ikävän työn täytyi alkaa
-uudelleen, vieläpä paljon suurempia vastuksia vastaan, jos Bertha
-Dorsetin onnistuisi rikkoa hänen välinsä Gormerien kanssa. Ja hänen
-suojan ja turvallisuuden kaipuutaan enensi hänen intohimoinen halunsa
-päästä voitolle Berthasta, koska vain valta ja etevämmyys saattoi
-päästä hänestä voitolle. Rosedalen vaimona -- sen Rosedalen, jonka
-hän tunsi voivansa luoda -- hän saattoi ainakin vaaratta uhmata
-vihollistaan.
-
-Lilyn oli pysyttävä tässä ajatuksessa kuten ainakin jossakin
-voimakkaassa kiihoittimessa, pidettävä yllä osaansa näyttämöllä,
-jonka puoleen Rosedale kallistui liian vapaasti. Kulkiessaan tämän
-rinnalla, jokaisella hermollaan säpsähtäen sitä tapaa, jolla tämän
-katse ja ääni ilmaisivat hänen omistusoikeutensa häneen, mutta
-kuitenkin vakuuttaen itselleen, että tämä hetken kestävä hänen
-suhtautumisensa sietäminen oli hinta, joka hänen oli maksettava
-saadakseen lopullisen vallan Rosedalesta, Lily koetti harkita tarkkaa
-kohtaa, missä myönnytys muuttuisi vastustukseksi ja se hinta, joka
-Rosedalen olisi maksettava, selvitettäisiin samaten hänelle. Mutta
-Rosedalen reipas itseluottamus näytti tekevän sellaiset vihjaukset
-mahdottomiksi, ja Lily tunnusteli jotain kovaa ja itsetyytyväistä
-hänen käytöstapansa näennäisen lämmön takaa.
-
-He olivat istuneet jonkun ajan eräässä yksinäisessä kallionrotkossa
-järven rannalla, kun Lily äkkiä käänsi kumppaniinsa vakavan
-viehättävän katseensa.
-
-"Minä uskon, mitä te sanotte, Mr. Rosedale", sanoi hän rauhallisesti,
-"ja olen valmis menemään kanssanne naimisiin milloin haluatte."
-
-Rosedale, punastuen hiusmartoa myöten, hypähti tämän kuullessaan
-pystyyn ja jäi seisomaan hänen eteensä miltei koomilliseen pettymystä
-osoittavaan asentoon.
-
-"Koska luulen sen olevan teidän toivonne", jatkoi Miss Bart samalla
-rauhallisella äänellä. "Ja vaikka en voinut antaa suostumustani, kun
-puhuitte minulle tästä aikaisemmin, olen nyt, kun tunnen teidät niin
-paljon paremmin, valmis uskomaan onneni teidän käsiinne."
-
-Hän puhui sillä ylevällä suoruudella, jota hän saattoi käyttää
-tällaisissa tapauksissa ja joka oli kuin voimakas tasainen valo, joka
-oli heitetty hallitsemaan tilanteen sekavaa hämärää. Sen räikeässä
-valossa Rosedale näytti haparoivan hetken ajan ikäänkuin olisi
-tiennyt, että jokainen ulosjohtava tie oli haitallisen kirkkaasti
-valaistu.
-
-Sitten Rosedale naurahti lyhyesti ja otti esille kultaisen
-savukekotelon, josta hän kömpelöillä jalokivillä koristetuilla
-sormillaan hamuili kultaimukkeista savuketta. Valittuaan yhden hän
-oli hetken ajan vaiti ennenkuin hän sanoi: "Paras neiti Lily, olen
-pahoillani, jos välillämme on ollut jotain pientä väärinkäsitystä --
-mutta te annoitte minun tuntea, että kosintani oli niin toivotonta,
-ettei minulla todellakaan ollut aikomusta uudistaa sitä."
-
-Veri sihisi Lilyn suonissa, mutta hän karkoitti ensimmäisen vihan
-puuskan ja sanoi suopean arvokkaalla äänellä: "Minun on moitittava
-vain omaa itseäni, jos te saitte sen vaikutelman, että päätökseni oli
-lopullinen."
-
-Hänen sanoilla leikittelynsä oli Rosedalelle aina liian nokkelaa ja
-tämä vastaus piti häntä hämmentyneen hiljaisena, kun Lily ojensi
-kätensä ja lisäsi hieno surullisuuden vivahdus äänessään: "Ennenkuin
-heitämme toisillemme hyvästit, haluan ainakin kiittää teitä siitä,
-että olette kerran ajatellut minusta sillä tavoin."
-
-Hänen kätensä kosketus, hänen katseensa eloisa viehkeys kosketti
-Rosedalea arkaan kohtaan. Miss Bartin erikoinen luoksepääsemättömyys,
-se välimatkavaikutelma, jota hän saattoi herättää osoittamatta
-halveksumisen vihjaustakaan, se juuri teki Rosedalelle vaikeaksi
-jättää häntä.
-
-"Miksi te puhutte jäähyväisistä? Eikös meidän pitänyt tulla hyviksi
-ystäviksi?" tiukkasi Rosedale päästämättä hänen kättään.
-
-Lily veti sen rauhallisesti pois. "Mitä te tarkoitatte hyvinä
-ystävinä olemisella?" kysyi hän vuorostaan hieno hymy huulilla.
-"Rakasteletteko minua menemättä kanssani naimisiin?"
-
-Rosedale naurahti päästen jälleen hilpeälle mielelle. "Niin, jotain
-sinnepäin, luullakseni. En voi olla rakastelematta teitä -- enkä
-käsitä, kuinka kukaan voi olla tekemättä sitä, mutta tarkoitukseni ei
-ole pyytää kättänne, niin kauan kuin voin olla tekemättä sitä."
-
-Lily hymyili yhä. "Pidän suoruudestanne, mutta pelkään, että
-ystävyytemme voi tuskin kestää sellaisilla edellytyksillä."
-
-Hän kääntyi poispäin ikäänkuin näyttääkseen, että oli saavutettu
-päätekohta, ja Rosedale seurasi häntä muutamia askelia tuntien
-pettymyksekseen, että Miss Bart oli loppujen lopuksi pitänyt valtit
-kädessään.
-
-"Miss Lily --" hän alkoi vaistomaisesti, mutta Lily kulki edelleen
-näyttämättä kuulevan häntä.
-
-Rosedale saavutti hänet ottaen muutamia ripeitä askelia ja tarttui
-hänen käsikoukkuunsa. "Miss Lily -- älkää noin kiiruhtako pois.
-Jollettekaan välitä todenpuhumisesta, en käsitä, miksette sallisi
-minun tehdä sitä."
-
-Lily oli seisahtunut hetkiseksi kulmakarvat kohotettuina irtaantuen
-vaistomaisesti Rosedalen kosketuksesta, vaikkeikaan koettanut päästä
-kuulemasta hänen sanojaan.
-
-"Minusta tuntui", lausui Lily, "että olette tehnyt sen odottamatta
-minun lupaani."
-
-"No niin -- miksette sitten kuulisi syitä menettelyyni?
-Emmehän kumpikaan ole niin nuoria ja kokemattomia, että suunsa
-puhtaaksipuhuminen järkyttäisi meitä. Olen rakastunut teihin enemmän
-kuin vuosi sitten, mutta minulle on selvinnyt se seikka, että tilanne
-on muuttunut."
-
-Lily katseli häntä yhä yhtä ivallisen tyynenä. "Tarkoitatte sanoa,
-että minä en ole yhtä haluttava otus kuin luulitte?"
-
-"Niin, sitä minä juuri tarkoitan", vastasi Rosedale varmasti. "En
-halua sekaantua siihen, mitä on tapahtunut. En usko juttuja teistä --
-en _tahdo_ uskoa niitä, mutta ne ovat nyt kerran olemassa, eikä se
-ollenkaan muuta asiaa, etten minä niitä usko."
-
-Lilyn ohimot sävähtivät punaisiksi, mutta hänen äärimmäinen
-ahdinkotilansa karkoitti pisteliään vastauksen hänen huuliltaan ja
-hän katsoi yhä tyynesti Rosedalea vasten kasvoja. "Jolleivät ne ole
-tosia", hän sanoi, "niin eikö _se_ muuta tilannetta?"
-
-Rosedale tarkasteli häntä tyynesti ja tutkivasti, mikä saattoi Lilyn
-tuntemaan itsensä vain erikoisen hienoksi ihmiskauppatavaraksi.
-"Luulen, että niin käy romaaneissa, mutta varmastikaan ei
-todellisessa elämässä. Tiedätte sen yhtä hyvin kuin minäkin. Kun
-nyt puhutaan suoraan, niin sanotaan julki koko totuus. Viime vuonna
-tahdoin kaikin mokomin naida teidät, ettekä te tahtonut katsoakaan
-minuun; tänä vuonna -- no niin, te näytätte olevan suostuvainen. No,
-mitä on muuttunut sillä välin? Teidän asemanne, siinä kaikki. Silloin
-luulitte voivanne tehdä paremmat kaupat, nyt --"
-
-"Te luulette voivanne?" pääsi Lilyltä ivallisesti.
-
-"Miksei, kyllä: yhdellä tavalla, niinpä niin." Rosedale seisoi
-hänen edessään kädet taskussa, rinta pystyssä. "Tällä tavalla,
-nähkääs: Olen saanut alituisesti ponnistella näinä viime vuosina
-kohottaessani yhteiskunnallista asemaani. On kai hassua, että puhun
-siitä? Miksen sanoisi, että haluan päästä hienoon seuraelämään? Eihän
-yksikään mies häpeä sanoa haluavansa omistaa kilpa-ajohevosia tai
-taulukokoelman. No niin, pyrkimys seuraelämään on eräs toinen laji
-noita mielihaluja. Tavalla millä tahansa tahdon päästä parhaimpien
-perheiden seurapiiriin; ja niihin pääsenkin vähitellen. Mutta minä
-tiedän, että nopein keino vieroittaa itsensä 'oikeista' ihmisistä on
-se, että esiintyy 'ei oikeiden' seurassa. Ja siitä syystä minä haluan
-välttää erehdyksiä."
-
-Miss Bart seisoi yhä hänen edessään ääneti, mikä olisi saattanut
-ilmaista joko pilkkaa tai puoleksi vastahakoista kunnioitusta hänen
-suorasukaisuuttaan kohtaan, ja hetken kuluttua Rosedale jatkoi: "Sitä
-se on, nähkääs. Olen teihin rakastunut enemmän kuin koskaan ennen,
-mutta jos nyt menisin kanssanne naimisiin, tärvelisin kaiken sen,
-mitä varten olen työskennellyt kaikkina näinä vuosina."
-
-Miss Bart vastasi tähän katseella, jossa ei ollut pienintäkään
-katkeruuden vivahdusta. Kaiken seuraelämän valheellisuuden jälkeen,
-jossa hän oli liikkunut niin kauan, oli virkistävää saada kokea
-tuollaista suorasukaisuutta.
-
-"Ymmärrän teitä", hän sanoi. "Vuosi sitten olisin ollut teille
-hyödyksi ja nyt olisin haitaksi. Minusta on niin mieluista, että
-puhutte minulle noin rehellisesti." Ja hän ojensi kätensä hymyillen.
-
-Taasen vaikutti tuo liike hämmentävästi Mr. Rosedalen itsehillintään.
-"Kautta taivaan, te olette jalo otus, te!" huudahti hän; ja kun
-Lily alkoi taas tehdä poislähtöä, sinkautti hän: -- "Miss Lily --
-pysähtykää. Te tiedätte, etten minä usko noita juttuja -- uskon, että
-ne olivat kaikki erään naisen aikaansaamia, joka ei epäröi uhrata
-teitä oman etunsa vuoksi --"
-
-Lily teki liikkeen, joka ilmaisi äkillistä halveksumista: hänen oli
-helpompi sietää tuon miehen loukkausta kuin säälittelyä.
-
-"Olette kovin hyvä, mutta en luule, että meidän tarvitsee keskustella
-enää tästä asiasta."
-
-Mutta Rosedalen luontainen taipumattomuus vihjauksiin teki hänelle
-helpoksi syrjäyttää tuollaisen vastustuksen. "En halua keskustella
-mistään; haluan vain antaa teille täyden selon asiasta", intti hän.
-
-Lily vaikeni vastoin tahtoaan, sillä Rosedalen katseesta ja äänestä
-ilmeni uusi tuuma, joka sitoi hänen kielensä. Ja tämä jatkoi katsoen
-tiukasti Lilyn silmiin: "Minua ihmetyttää, että olette jaksanut
-niin kauan tulla toimeen tuon naisen kanssa, kun teillä oli valta
-käsissänne." Lily oli yhä ääneti hämmästyneenä Rosedalen sanoista ja
-tämä astui askeleen häntä lähemmäksi kysyäkseen hiljaisella äänellä:
-"Miksette käytä hyväksenne niitä hänen kirjeitään, joita ostitte
-viime vuonna?"
-
-Lily ei saanut sanaa suustaan. Ennen tätä kysymystä hän oli Rosedalen
-sanojen otaksunut sisältävän enintään vihjauksen siihen vaikutukseen,
-joka hänellä oletettiin olevan George Dorsetiin. Mutta nyt hän näki,
-miten alas hän oli pudonnut. Ja ällistys kuullessaan, että Rosedale
-oli päässyt perille kirjesalaisuudesta, sai hänet tällä hetkellä
-olemaan tietämätön siitä, mihin Rosedale käytti tuota tietoaan.
-
-Lilyn tilapäinen hämilleenjoutuminen antoi Rosedalelle aikaa pitää
-kiinni asiasta; ja hän jatkoi joutuisasti ikäänkuin täydellisemmin
-varmistaakseen asemaansa "Näette, että minä tiedän, missä asemassa
-olette -- tiedän miten täydellisesti hän on teidän vallassanne.
-Tämä kuulostaa juhlapuheelta, eikös niin? -- mutta noissa vanhoissa
-lauseparsissa on koko joukko totta, enkä luule teidän ostaneen noita
-kirjeitä vain siksi, että keräilitte autografioita." Lily katseli
-häntä yhä kasvavalla hämmennyksellä hänen ainoa selvä vaikutelmansa
-oli hätääntynyt tietoisuus Rosedalen mahdista.
-
-"Te varmaan ihmettelette, miten minä olen päässyt niistä perille?"
-jatkoi RosedaJe vastaten Lilyn katseeseen itsetietoisen ylpein
-ilmein. "Olette ehkä unohtanut, että minä olen Benedickin omistaja
--- mutta eihän se kuulu nyt asiaan. Katsokaamme tilannetta suoraan
-silmiin. Rouva Dorset syistä, joihin meidän ei tarvitse kajota,
-teki teille hirveän ilkeän kepposen viime keväänä. Jokainen tietää,
-mikä rouva Dorset on, eivätkä hänen parhaat ystävänsä uskoisi häntä
-valankaan nojalla, missä heidän omat etunsa olisivat kysymyksessä.
-Mutta niin kauan kuin he eivät ole riitaantuneet, on heidän paljon
-helpompi seurata hänen johtoaan kuin asettua sitä vastaan. Ja teidät
-on yksinkertaisesti uhrattu heidän laiskuudelleen ja itsekkyydelleen?
-Eikö se ole sievä asioiden järjestely? -- No niin, jotkut sanovat
-että te olette saanut käsiinne sukkelimman vastaustavan: sen, että
-George Dorset naisi teidät huomispäivänä, jos kertoisitte hänelle
-kaiken, minkä tiedätte ja antaisitte hänelle tilaisuuden näyttää
-tuolle naiselle, missä ovenreikä on. Luulen hänen tahtovan niin,
-mutta te että näytä välittävän tästä, ja katsoen asiaa puhtaasti
-afäärin kannalta luulen teidän olevan oikeassa. Tällaisesta asiasta
-ei kukaan selviydy täysin puhtain käsin, ja ainoa oikea tapa päästä
-entiseen asemaanne on saada Bertha Dorset nostamaan teidät jälleen
-eikä taistella häntä vastaan."
-
-Rosedale vaikeni vain sen verran kuin tarvitsi hengähtääkseen, mutta
-ei niin kauaksi, että Lily olisi saanut aikaa vastustelemiseen. Ja
-kun hän tyrkytti ajatustaan sellaisen miehen varmuudella, joka ei
-epäröi asiastaan, tunsi Lily suuttumuksen vähitellen jähmettyvän
-huulilleen eikä pääsevänsä irti tuon miehen kylmänjärkähtämättömistä
-todisteluista. Nyt ei ollut aikaa ihmetellä, miten hän oli
-kuullut kirjeiden Lilyn haltuun joutumisesta. Ensi säikähdyksestä
-toinnuttuaan häntä ei pitänyt lumottuna tuon ajatuksen synnyttämä
-kauhu, vaan pikemminkin sen salainen yhtäläisyys hänen omien
-sisimpien toiveidensa kanssa. Rosedale menisi hänen kanssaan
-naimisiin huomispäivänä, jos hän pääsisi jälleen Bertha Dorsetin
-ystävyyteen, ja hänen tarvitsi vain saattaa tuon naisen tietoon se
-salainen uhka, mikä sisältyi tuohon hänen käsiinsä niin ihmeellisesti
-joutuneeseen kääröön. Lily näki äkkiä, mitä etua tämä seikka tuotti
-siihen nähden, minkä vuoksi Dorset oli ahdistellut häntä. Toinen
-suunnitelma riippui seuraukseltaan ilmeisen vääryyden korjaamisesta,
-tämä kun rajoitti toiminnan yksityiseksi asiaksi, josta minkään
-sivullisen ei tarvinnut saada pienintäkään vihjausta. Rosedalen
-järjestämänä tämä asia sai viattoman keskinäisen avustuksen leiman.
-
-Rosedale näytti Lilyn vaikenemisessa lukevan ei ainoastaan
-asteettaista suostumusta suunnitelmaansa, vaan myöskin
-kauaksitähtäävän sen tarjoamien etujen tajuamisen, sillä Lilyn yhä
-seisoessa hänen edessään mykkänä, hän alkoi äkkiä puhua pyörähtäen
-ympäri: "Ettekö näe, miten yksinkertainen asia se on? No, älkää
-antako hämmentää itseänne sen ajatuksen, että se on _liian_
-yksinkertaista. Kun nyt kerran ollaan puheissa, niin puhutaan asiat
-suoraan ja selvitetään koko juttu. Tiedätte vallan hyvin, ettei
-Bertha Dorset olisi voinut kajota teihin, jollei olisi ollut -- kuten
-jo ennenkin on ollut puhetta -- joitakin hämäriä kohtia, niinhän? Hän
-huomasi maaperän sopivaksi. Ymmärrättekö, mihin minä tähtään? Te ette
-halua vetää enää esille näitä pieniä kysymyksiä. On olemassa yksi
-keino saada Bertha Dorset ansaan -- mutta te haluatte tietenkin pitää
-häntä siinä. Te voitte pelästyttää hänet kyllin pahanpäiväiseksi
--- mutta miten aiotte saada tuon pelon pysyväiseksi? Näyttämällä,
-että olette yhtä mahtava kuin hänkin. Eivät kaiken maailman kirjeet
-voi tehdä sitä teille sellaisena kuin te nyt olette. Mutta vankka
-selkäranka takananne te voitte pitää häntä juuri siinä, missä
-tahdotte hänet pitää. Se on _minun_ osuuteni asiassa -- sitä minä
-teille juuri tarjoan. Te ette voi saada asiaa toimeen ilman minua --
-älkää kuvitelkokaan, että voitte. Kuuden kuukauden kuluttua olisitte
-jälleen yhtä tukalassa asemassa, jollei tukalammassakin. Tässä
-minä olen valmiina nostamaan teidät siitä huomispäivänä, jos vain
-myönnytte. Myönnyttekö, Miss Lily?" lisäsi hän läheten äkkiä.
-
-Nämä sanat ja niitä seuraava lähenemisliike herättivät Lilyn siitä
-tiedottoman alistuvaisuuden tilasta, johon hän oli huomaamattaan
-luisunut. Ne näyttivät hänelle koko teon uudessa valossa ja hän
-näki, että teon oleellinen halpamaisuus oli siinä, ettei siinä ollut
-minkäänlaista vaaraa.
-
-Hän vetäytyi takaisin tehden kädellään nopean torjuvan liikkeen
-sanoen äänellä, joka hämmästytti häntä itseäänkin: "Te erehdytte --
-kokonaan erehdytte -- sekä tosiasioihin että siihen nähden, mitä te
-niistä johdatte."
-
-Rosedale tuijotti hetken ajan hämmentyneenä siitä, että Miss Bart
-otti äkkiä askeleen aivan eri suuntaan kuin mihin hän oli näyttänyt
-Rosedalen antavan ohjata itsensä.
-
-"No mutta mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Luulin meidän ymmärtävän
-toisiamme?" hän huudahti. Ja kun Miss Bart mutisi: "Niin, sitä me nyt
-teemmekin", sinkautti hän äkillisessä rajuuden puuskassa: "Luulen
-näin olevan siksi, että kirjeet ovat kirjoitetut _hänelle_, niinhän?
-No niin, olen hukassa, jos näen mitä ajatuksia olette saanut häneltä!"
-
-
-
-
-VIII.
-
-
-Syyspäivät alkoivat käydä talvisiksi. Vielä kerran kulki joutilas
-maailma maaseudun ja kaupungin väliä, ja Viidennellä Avenuella,
-vaikkakin se oli vielä autio loppuviikolla, näkyi maanantaista
-perjantaihin yhä sankempi ajoneuvojen virta vähitellen entisen asunsa
-saavien talojen välillä.
-
-Noin paria viikkoa aikaisemmin pidetty hevosnäyttely oli aiheuttanut
-näennäisen ohimenevän vilkastumisen, täyttäen teatterit ja ravintolat
-rikkaalla ja rehentelevällä yleisöllä. Miss Bartin maailmassa
-hevosnäyttely ja sen yleisö asetettiin valioseurapiirin halveksumien
-tilaisuuksien joukkoon; mutta kuten feodaaliherra saattoi
-yhtyä tanssiin kylänsä niityllä, niin suostui hieno seurapiiri
-epävirallisesti ja sivumennen vilkaisemaan vielä tuota touhua. Rouva
-Gormer muiden muassa ei saattanut vielä olla käyttämättä sellaista
-tilaisuutta hyväkseen itsensä ja hevostensa näyttelemiseksi.
-Ja Lily saattoi kerran tai pari näyttäytyä ystävättärensä
-rinnalla huomiotaherättävimmissä ajoneuvoissa, mitä talo kykeni
-hankkimaan. Mutta tämä näennäisesti läheinen ystävyys teki hänet
-yhä enemmän tietoiseksi muutoksesta Mattien ja hänen itsensä
-väleissä, jo häämöittävästä erotuksesta, vähitellen muodostuvasta
-seuraelämämittapuusta, joka sai alkunsa rouva Gormerin sekavasta
-elämänkatsomuksesta. Oli ilmeistä, että Lily itse oli oleva tämän
-uuden käsityksen ensi uhri, ja hän tiesi, että kun Gormerit ovat
-kerran asettuneet kaupunkiin, seuraelämän koko kulku helpottaisi
-Mattien irroittautumista hänestä. Hän ei lyhyesti sanoen ollut voinut
-tehdä itseään välttämättömäksi, tai pikemminkin hänen ponnistuksensa
-siihen suuntaan oli tehnyt tyhjäksi eräs vaikutus, joka oli vahvempi
-kuin mikään hänen aikaansaamansa. Tuo vaikutus oli loppujen lopuksi
-yksinkertaisesti rahan valta. Bertha Dorsetin seuraelämäluotto
-perustui järkkymättömään pankkitiliin.
-
-Lily tiesi, ettei Rosedale ollut liioitellut hänen asemansa
-tukaluutta eikä tarjoamansa voiton täydellisyyttä: päästyään yhtä
-varakkaaksi kuin Bertha, tekisi Lilyn henkinen etevämmyys hänelle
-helpoksi päästä voitolle vastustajastaan. Lily tuli yhä selvemmin
-käsittämään, mitä tuollainen voitollepääsy merkitsisi ja miten
-haitallista siitä luopuminen olisi talven ensi viikkojen kuluessa.
-Tähän saakka hän oli ainakin näennäisesti pitänyt yllä yhteyttä
-seuraelämän kanssa, mutta nyt, palattuaan kaupunkiin ja toiminnan
-keskityttyä, jo se pelkkä tosiasia, ettei hän liukunut luonnostaan
-takaisin vanhoihin elämäntapoihinsa, merkitsi hänet ehdottomasti
-niistä poissuljetuksi. Jollei ollut mukana sesongin tavallisessa
-elämänkulussa, niin jäi roikkumaan tyhjään ilmaan seuraelämän
-ulkopuolelle. Lily ei, huolimatta kaikista tyydyttämättömistä
-unelmistaan, ollut koskaan todella käsittänyt eri piirissä
-liikkumisen mahdollisuutta: oli kyllä helppoa halveksia maailmaa,
-mutta vaikeaa löytää muuta asuttavaa seutua. Hänen irooniset
-taipumuksensa eivät koskaan täydelleen jättäneet häntä, ja hän
-saattoi vieläkin panna merkille sen tavattoman arvon, minkä saivat
-hänen entisen elämänsä ikävimmät ja merkityksettömät pikkuseikat.
-Sen todellisilla tukaluuksillakin oli viehätystä nyt, kun hänen oli
-täytynyt vastoin tahtoaan vapautua niistä: kirjeiden kirjoittaminen,
-täytymys osoittaa kohteliaisuuksia typerille ja vanheneville, ja
-ikävien päivällisten hymyhuulin kestäminen -- miten hupaisesti
-sellaiset velvollisuudet olisivat täyttäneet hänen päiviensä
-tyhjyyden! Hän piti kyllä itseään hymyillen ja urhokkaan sitkeästi
-oman maailmansa nähtävänä. Seuraelämä ei kääntynyt pois hänestä,
-se vain kulki ohi omissa puuhissaan ja häntä huomaamatta, antaen
-hänen tuntea hänen loukatun ylpeytensä täyteen mittaan saakka, miten
-täydellisesti hän oli ollut sen suosiosta riippuvainen.
-
-Hän oli torjunut Rosedalen esityksen sellaisella halveksumisen
-puuskalla, että se oli yllättävää ehkä hänelle itselleenkin; hän ei
-ollut menettänyt kykyään kiivastua, mutta hän ei voinut hengittää
-kauan niissä korkeuksissa; häntä ei oltu mitenkään kasvatettu
-kehittämään kestävää siveellistä ankaruutta: se mitä hän vaati ja
-mihin hän todella tunsi olevansa oikeutettu, oli asema, missä jaloin
-käyttäytyminen olisi samalla helpoin. Tähän saakka hänen silloin
-tällöin esiintyvät vastustuspuuskansa olivat riittäneet pitämään
-yllä hänen itsekunnioitustaan. Jos hän luiskahti, pääsi hän jälleen
-jaloilleen, ja vasta jälkeenpäin hän tunsi päässeensä joka kerta
-hieman alemmalle tasolle. Hän oli torjunut Rosedalen tarjouksen
-ilman tietoista ponnistusta; koko hänen olemuksensa oli noussut
-sitä vastaan; eikä hän vieläkään tajunnut, että jo pelkästään häntä
-kuuntelemalla hän oli oppinut hautomaan ajatuksia, jotka ennen
-olisivat olleet hänelle sietämättömiä.
-
-Gerty Farishille, joka valvoi häntä hellemmin, joskaan ei niin
-tarkkanäköisesti kuin rouva Fisher, Lilyn kamppailun tulokset olivat
-jo selvästi näkyvissä. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä pantteja Lily
-oli suorittanut sopivaisuudelle, mutta hän näki hänen intohimoisesti
-ja auttamattomasti lupautuneen "itsensä ylläpitämisen" turmiolliseen
-politiikkaan. Gerty saattoi nyt hymähtää aikaisemmalle unelmalleen
-ystävättärensä uudistumisesta vastoinkäymisissä, hän ymmärsi kyllin
-selvästi, ettei Lily ollut niitä, joille kieltäymykset opettavat
-kaiken sen vähäpätöisyyden, minkä he ovat menettäneet. Mutta juuri
-tämä seikka teki Gertylle hänen ystävättärensä sitä säälittävämmäksi
-ja sitä enemmän hellyyttä tarvitsevaksi, niin vähän kuin hän olikaan
-tietoinen tästä tarpeestaan.
-
-Lily ei kaupunkiin palattuaan ollut usein avannut Miss Farishin ovea.
-Gertyn kysyvässä, myötätuntoa ilmaisevassa katseessa oli hänestä
-jotain ärsyttävää; hän tunsi asemansa vaikeudet, joita ei voinut
-ilmaista kellekään, jonka katsantokanta on niin erilainen kuin
-hänen omansa, ja Gertyn elämän rajoitukset, joilla kerran oli ollut
-vastakohdan viehätys, muistuttivat nyt hänelle liian tuskallisesti
-niitä rajoituksia, joihin hänen oma elämänsä oli vaipumassa. Kun
-hän vihdoin eräänä iltapäivänä sai menneeksi ystävättärensä luo,
-valtasi hänet tämä tunne tavattoman voimakkaasti. Kulku pitkin
-Viidettä Avenueta, joka levisi hänen edessään kalsean talviauringon
-valossa, loppumaton ajoneuvojen jono, joiden pienten ikkunaruutujen
-läpi hän näki vilahdukselta tutunnäköisiä profiileja lukemassa
-vierasluetteloja, ja käsiä, jotka kiireellisesti jakoivat ilmoituksia
-ja luetteloja odotteleville jalankulkijoille -- tämä aina pyörivien
-suuren seuraelämäkoneiston pyörien vilahdus toi Lilyn mieleen enemmän
-kuin koskaan ennen Gertyn porraskäytävän jyrkkyyden ja ahtauden ja
-sen ahtaan sopukan, johon se johti. Viheliäisiä portaita oli määrätty
-kulkemaan viheliäistä väkeä: miten monta tuhatta vähäpätöistä olentoa
-silläkin hetkellä kulki ylös ja alas sellaisia portaita yli koko
-maailman -- yhtä kurjan näköisiä ja epäintressantteja olentoja kuin
-tuokin mustiinpuettu keski-ikäinen nainen, joka tuli alas Gertyn
-porraskäytävää Lilyn sitä noustessa!
-
-"Se oli Miss Jane Silvertone parka -- hän oli täällä juttelemassa
-kanssani, hän ja hänen sisarensa haluavat tehdä jotakin työtä
-tullakseen toimeen", selitti Gerty Lilyn seuratessa häntä
-vierashuoneeseen.
-
-"Tullakseen toimeen? Ovatko he niin ahtaalla?" kysyi Miss Bart
-äänessä kiihtymyksen vivahdus; hän ei ollut tullut kuuntelemaan
-toisten surkeuksia.
-
-"Pelkään, ettei heille ole jäänyt mitään: Nedin velat ovat nielleet
-kaiken. He toivoivat parasta, kuten kai tiedät, kun Ned pääsi eroon
-Carry Fisheristä. He ajattelivat, että Bertha Dorsetilla olisi häneen
-hyvä vaikutus, koska hän ei välitä kortinpeluusta, ja -- rouva Dorset
-puhui hyvin kauniisti Miss Jane paralle siitä, miten hänestä tuntuu
-kuin Ned olisi hänen nuorempi veljensä ja että hän haluaa korjata
-hänet huvialukselle, jotta hän jättäisi kortinpeluun ja kilpa-ajot ja
-ryhtyisi jälleen kirjalliseen työhönsä."
-
-Miss Farish pysähtyi huokaisten, mikä kuvasti hänen äskeisen
-vieraansa avuttomuutta. "Mutta ei siinä kaikki eikä se ole pahinta.
-Ned näyttää riitautuneen Dorsetien kanssa tai ei ainakaan Bertha
-tahdo päästää häntä luokseen, ja poika-parka on siitä niin onneton,
-että hän on taas alkanut pelata ja seurustella kaikenlaisten
-epäilyttävien ihmisten kanssa. Ja serkku Grace Van Osburgh syyttää
-häntä siitä, että hänellä on huono vaikutus Bertieen, joka lähti
-Harvardista viime keväänä ja on ollut Nedin kanssa sen jälkeen paljon
-yksissä. Serkku Grace lähetti hakemaan Miss Janea ja pani toimeen
-hirveän kohtauksen, ja Jack Stepney ja Herbert Melson, jotka myöskin
-olivat siellä, kertoivat Miss Janelle, että Bertie uhkasi naida
-jonkun kauhea naisen, johon Ned oli hänet tutustuttanut, ja etteivät
-he mahtaneet hänelle mitään, koska hänellä nyt täysi-ikäisenä on
-käytettävänään omia rahoja. Voit kuvitella mielessäsi, mitä Miss
-Jane parka tunsi -- hän tuli ilman muuta minun luokseni ja näytti
-luulevan, että jos minä voisin antaa hänelle jotakin työtä, niin hän
-voisi ansaita kylliksi maksaakseen Nedin velat ja lähettääkseen hänet
-pois -- pelkään, ettei hänellä ole käsitystäkään siitä, miten kauan
-aikaa hän tarvitsisi maksaakseen Nedin yhdenkään bridge-illan. Ja
-Nedillä oli hirveästi velkoja palatessaan merimatkalta -- minä en voi
-käsittää, miksi hänen on pitänyt tuhlata niin paljon enemmän rahaa
-ollessaan Berthan kuin Carryn vaikutuksen alaisena -- voitko sinä?"
-
-Lily teki kärsimättömän liikkeen. "Gerty hyvä, minä ymmärrän aina
-paremmin, miksi ihmiset voivat paremmin tuhlata paljon rahaa kuin
-vähän!"
-
-Hän aukaisi turkiksensa ja istuutui Gertyn lepotuoliin, tämän
-järjestellessä teekuppeja.
-
-"Mutta mihin ne Silverton-neidit voivat ryhtyä? Miten ne aikovat
-tulla toimeen?" hän kysyi tietäen äänessään vielä olevan kiihtymyksen
-vivahduksen. Se oli vihoviimeinen aihe, jonka hän aikoi ottaa
-puheeksi -- se ei todellakaan huvittanut häntä vähääkään -- mutta
-hänet oli vallannut äkillinen uteliaisuuden puuska saada tietää,
-miten nuo kaksi nuoren Silvertonin tunnekokeilujen kuihtuvaa uhria
-aikoivat selviytyä tuosta julmasta välttämättömyydestä, joka väijyi
-hänen omallakin kynnyksellään.
-
-"En tiedä -- koetan löytää heille jotakin. Miss Jane lausuu hyvin
-sievästi -- mutta on niin vaikea löytää kuuntelijoita. Ja Miss Annie
-maalaa hieman -"
-
-"Niin, niin -- omenankukkia imupaperille, juuri sitä, mitä minäkin
-tulen tekemään ennen pitkää!" huudahti Lily hypähtäen seisaalleen
-niin rajusti, että Miss Farishin hento teepöytä oli vaarassa.
-
-Lily kumartui suojelemaan kuppeja. Sitten hän vaipui taas tuoliinsa.
-"Unohdin, ettei täällä ole tilaa riehua -- miten kauniisti menettelee
-se, joka osaa sovittaa käyttäymisensä tilan ahtauden mukaan! Voi,
-Gerty, minua ei ole luotu olemaan hyvä", huokaisi hän äkkiä ilman
-muuta.
-
-Gerty katseli pelokkaasti hänen kalpeihin kasvoihinsa ja
-unettomuudesta omituisesti loistaviin silmiinsä.
-
-"Olet hirveän väsyneen näköinen, Lily. Juo teesi ja ota tämä tyyny,
-jota vastaan nojaat."
-
-Miss Bart otti teen, mutta torjui tyynyn kärsimättömin elein.
-
-"Älä anna sitä minulle! En halua nojata -- nukun, jos sen teen."
-
-"No hyvä, nuku vaan, kultaseni. Olen hiljaa kuin hiiri", pyysi Gerty
-hellästi.
-
-"Ei, ei, älä ole hiljaa; puhele minulle -- pidä minua hereillä! Minä
-en saa öisin unta ja iltapäivisin minut valtaa hirveä väsymys."
-
-"Sinä et saa öisin unta? Kuinka kauan tätä on kestänyt?"
-
-"En tiedä -- en voi muistaa." Hän nousi ja laski tyhjän teekupin
-tarjottimelle. "Toinen ja väkevämpi, ole hyvä; jollen nyt pysy
-valveilla, niin näen hirveitä unia yöllä -- aivan kauheita!"
-
-"Mutta sitä pahemmaksihan se tulee, jos juot liian paljon teetä."
-
-"Ei, ei -- anna vain äläkä saarnaa", vastasi Lily käskevästi. Hänen
-äänessään oli vaarallisen terävä sointu ja Gerty huomasi, että hänen
-kätensä vapisi hänen korottaessaan sitä ottaakseen toisen kupin.
-
-"Mutta olet niin väsyneen näköinen; olet varmaankin sairas --"
-
-Miss Bart laski nopeasti kuppinsa. "Näytänkö sairaalta? Näkyykö se
-ulkomuodostani?" Hän nousi ja astui rauhallisesti pienen kuvastimen
-luo, joka oli kirjoituspöydän yläpuolella. "Kauhea peili! Se on
-aivan himmentynyt ja täynnä pilkkuja. Se tekee kalmankalpeaksi!" Hän
-kääntyi pois, kiinnittäen surkeannäköisen katseensa Gertyyn. "Voi
-sinua höppänä, miksi sanotkaan minulle niin ilkeitä asioita? Riittää
-jo tekemään sairaaksi kun kuulee, että on sairaannäköinen! Ja kun
-on sairaannäköinen, on samalla rumannäköinen." Hän tarttui Gertyn
-ranteisiin ja veti hänet aivan ikkunan ääreen. "Loppujen lopuksi,
-parempi olisi tietää totuus. Katso minua suoraan silmiin, Gerty, ja
-sano minulle, olenko aivan pelottavan näköinen?"
-
-"Olet nyt hyvin kaunis, Lily, silmäsi loistavat ja poskesi ovat
-tulleet punaisiksi aivan yht'äkkiä --"
-
-"Ah, ne _olivat_ siis kalpeat -- kalmankalpeat, kun tulin sisään.
-Mikset sano minulle suoraan, että olen mennyttä? Silmäni ovat nyt
-kirkkaat, koska olen niin hermostunut -- mutta aamuisin ne ovat kuin
-lyijy. Ja voin nähdä kasvoihini ilmestyvän ryppyjä, mielipahan ja
-pettymyksen ja vastoinkäymisen ryppyjä! Jokainen uneton yö jättää
-aina uuden rypyn -- ja miten saatan nukkua, kun minulla on niin
-kauheita ajateltavia?"
-
-"Kauheita -- mitä?" kysyi Gerty, hellävaroen irroittaen ranteensa
-ystävättärensä kuumeisista sormista.
-
-"Mitäkö? No niin, köyhyys, ensiksikin -- enkä tiedä mitään
-kauheampaa." Lily kääntyi poispäin ja vaipui äkillisen väsymyksen
-puuskassa teepöydän lähellä olevaan lepotuoliin. "Kysyit minulta
-äsken, käsitinkö, miksi Ned Silverton kulutti niin paljon rahaa.
-Tietenkin minä käsitän -- hän kuluttaa sitä eläessään rikkaiden
-seurassa. Luulet meidän elävän rikkaiden _kustannuksella_ pikemminkin
-kuin heidän kanssaan. Niinhän me teemmekin, tavallaan -- mutta se on
-oikeus, josta meidän on maksettava! Me syömme heidän päivällisiään
-ja juomme heidän viinejään ja poltamme heidän savukkeitaan ja
-käytämme heidän ajoneuvojaan ja ooppera-aitioitaan ja yksityisiä
-rautatievaunujaan -- niin, mutta kustakin tästä ylellisyydestä
-on olemassa oma taksansa. Mies maksaa sen runsaina juomarahoina
-palvelijoille, pelaamalla korttia yli varojensa, kukkina ja lahjoina
--- ja -- ja -- paljona muunakin, mikä maksaa rahaa; nainen maksaa
-sen myöskin juomarahoina ja korteissa -- niinpä niin, minun on
-taas alettava pelata bridgeä -- ja teetättämällä pukunsa parhailla
-räätäleillä ja pukeutumalla juuri niinkuin pitää jokaista tilaisuutta
-varten, ja pitämällä aina itsensä nuorteana ja hauskana."
-
-Hän nojasi taaksepäin hetken ajan sulkien silmänsä ja hänen
-siinä istuessaan, kalpeat huulet hieman raollaan ja silmäluomet
-painuneina hänen väsyneesti loistavan katseensa yli, huomasi Gerty
-hämmästyksekseen muutoksen hänen kasvoissaan ja miten tuhkanharmaa
-päivänvalo näytti äkkiä sammuttavan niiden keinotekoisen loisteen.
-
-"Se ei kai kuulosta kovin hauskalta? Eikä se sitä olekaan -- olen
-siihen kuolemaan asti kyllästynyt! Ja kuitenkin ajatus, että minun
-olisi se kokonaan jätettävä, melkein tappaa minut -- se se pitää
-minua valveilla öisin ja saa minut niin kärkkääksi väkevälle
-teellesi. Sillä, näes, kauempaa en voi jatkaa tällä tavalla,
-pitemmälle en juuri pääse. Ja mikä minun eteeni sitten tulee, miten
-ihmeessä minä pysyn hengissä? Minulla on nähtävästi edessäni sama
-kohtalo kuin tuolla neiti Silverton paralla -- kulkea ympäri ja
-koettaa myydä maalattuja imupapereja! Ja on olemassa tuhansia naisia,
-jotka jo koettavat tehdä samaa eikä kukaan heistä ole niin neuvoton
-kuin minä saamaan dollaria kokoon!"
-
-Hän nousi taas vilkaisten kelloonsa. "On myöhä, ja minun on
-lähdettävä -- olen luvannut tavata Carry Fisheriä. Älä nyt ole
-noin huolestuneen näköinen, hyvä ystävä, älä välitä liikoja
-siitä hölynpölystä, mitä sinulle puhuin." Hän oli taas peilin
-edessä, korjaten hellävaroen hiuksiaan, vetäen harson kasvoilleen
-ja asetellen ketterästi turkiksiaan. "No, eihän minun ole
-vielä tarvinnut turvautua paikanvälitystoimistoihin eikä
-imupaperimaalailuun, mutta juuri tällä hetkellä olen aika pulassa
-ja jos löytäisin jotain tehtävää, niin olisin autettu siksi, kun
-saan perinnön. Ja Carry lupasi toimittaa jonkun, joka tarvitsisi
-jonkinlaista seuraelämäkirjuria -- sehän on hänen erikoisalansa."
-
-Miss Bart ei ollut ilmaissut Gertylle hätänsä koko suuruutta. Hän
-tarvitsi todellakin kipeästi ja nopeasti rahaa: rahaa tavallisiin
-viikon tarpeisiin, joita ei voinut siirtää eikä välttää. Luovuttaa
-pois asuntonsa ja tyytyä pahaiseen täysihoitolaan tai tilapäisesti
-turvautua Gerty Farishin vierashuoneen vuoteeseen -- se saattoi vain
-lykätä tuonnemmaksi tuon häntä vaivaavan kysymyksen. Ja hänestä
-tuntui sekä viisaammalta että mukavammalta jäädä paikoilleen ja
-keksiä jokin keino, miten ansaita elatuksensa. Mahdollisuutta, että
-oli pakotettu siihen, hän ei vielä koskaan ollut vakavasti ajatellut,
-ja se huomio, että henkensä elättäjänä hänen oli osoitettava
-samanlaista avuttomuutta ja saamattomuutta kuin Miss Silvertonraukan,
-oli kova kolahdus hänen itseluottamukselleen.
-
-Tottuneena pitämään itseään yleisen mielipiteen mukaan tarmokkaana ja
-neuvokkaana ihmisenä, joka luonnostaan kykeni hallitsemaan jokaista
-tilannetta, hän epämääräisesti kuvitteli mielessään, että sellaiset
-lahjat olisivat arvokkaat seuraelämäohjausta etsiville. Mutta kovaksi
-onneksi ei ollut mitään erikoista otsaketta, jolla varustettuna
-oikein sanomisen ja tekemisen taidon olisi voinut tarjota kaupaksi,
-eikä rouva Fisherinkään neuvokkaisuus kyennyt keksimään keinoja,
-jotta Lilyn viehätysvoima ja kyvyt olisivat päässeet oikeuksiinsa.
-Rva Fisher teki voitavansa hankkiakseen ystävättärelleen toimeentulon
-ja hän saattoi hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, että hän oli
-aikaisemmin usein onnistunut. Tiedustelujensa tuloksena hän
-saattoikin ilmoittaa "löytäneensä jotakin".
-
-Yksikseen jäätyään Gerty mietiskeli hajamielisenä ystävättärensä
-tukalaa tilaa ja omaa kykenemättömyyttään lieventämään sitä. Hänestä
-oli selvää, ettei Lily tällä kertaa toivonut mitään sellaista apua,
-jota hän saattoi antaa. Miss Farish ei voinut nähdä ystävättärellään
-olevan mitään toivoa, jollei hän alkaisi toisenlaista elämää,
-erillään kaikesta entisestä. Mutta Lilyn koko tarmo kohdistui tuosta
-entisestä kiinnipitämiseen, itsensä sen kanssa yhtäläistyttämiseen,
-niin kauan kuin tuo harhakuva saattoi pysyä yllä. Koska tuo
-suhtautuminen näytti Gertystä säälittävältä, ei hän saattanut tuomita
-sitä yhtä ankarasti kuin esim. Selden olisi varmaankin tehnyt. Gerty
-ei ollut unohtanut tuota liikutuksen yötä, jolloin hän ja Lily
-olivat levänneet toistensa sylissä ja hän oli luullut tuntevansa
-oman sydämensä veren siirtyvän ystävättärensä sydämeen. Hänen
-tekemänsä uhraus oli näyttänyt kylläkin hyödyttömältä; Lilyyn ei
-jäänyt jälkeäkään tuona hetkenä koetuista vaikutuksista. Mutta Gertyn
-hellyys, joka oli kouliintunut niiden pitkien vuosien kuluessa,
-jolloin hän joutui tekemisiin salaisen ja vaiteliaan kärsimyksen
-kanssa, saattoi valvoa uhriaan hiljaisella kärsivällisyydellä,
-joka ei pitänyt ajasta lukua. Hän ei kuitenkaan saattanut kieltää
-itseltään lohdutusta, minkä toi arasteleva neuvon kysyminen Lawrence
-Seldeniltä, jonka kanssa hän oli uudistanut sukulaistuttavalliset
-suhteensa tämän palattua Euroopasta.
-
-Selden itse ei ollut koskaan ollut tietoinen siitä, että mitään olisi
-muuttunut heidän suhteissaan. Hän tapasi Gertyn samanlaisena kuin
-lähtiessäänkin, yksinkertaisena, vaatimattomana ja uskollisena, mutta
-se sydämen intelligenssi terästyneenä, minkä Selden tunsi koettamatta
-selittää sitä. Gertystä itsestään olisi kerran tuntunut mahdottomalta
-puhua jälleen Seldenin kanssa vapaasti Lily Bartista. Mutta se, mitä
-oli tapahtunut hänen oman rintansa sopukoissa, näytti, kun hämmingin
-usva oli selvinnyt, johtavan itsekkyyden kahleiden katkeamiseen
-ja vaimentuneen persoonallisen liikutuksen muuttumiseen yleiseksi
-ihmisten ymmärtämiseksi ja sääliksi.
-
-Lilyn käynnistä oli tuskin kulunut paria viikkoa, kun Gerty sai
-tilaisuuden ilmaista huolensa Seldenille. Tämä, ilmaannuttuaan eräänä
-sunnuntai-iltapäivänä, oli viivytellyt yli serkkunsa vieraiden
-vastaanottoajan, huomattuaan hänen äänessään ja katseessaan jotakin,
-joka pyysi kahdenkeskistä sananvaihtoa, ja heti viimeisen vieraan
-mentyä Gerty ryhtyi asiaan kysymällä, milloin Selden oli viimeksi
-nähnyt Miss Bartia.
-
-Seldenin huomattavan pitkä äänettömyys antoi hänelle aikaa hieman
-ällistymään.
-
-"En ole nähnyt häntä ollenkaan -- olen kokonaan ollut häntä näkemättä
-sitten hänen paluunsa."
-
-Tämä odottamaton myönnytys sai myöskin Gertyn äänettömäksi, ja
-hän yhä epäröi, jatkaako samaa aihetta, kun Selden rohkaisi häntä
-lisäämällä: "Olen toivonut näkeväni hänet -- mutta Gormerien
-seurapiiri näkyy vievän hänen aikansa sitten hänen Euroopasta
-paluunsa."
-
-"Paljon suurempi syy on tämä: hän on ollut hyvin onneton."
-
-"Onneton ollessaan Gormerien seurassa?"
-
-"Oh, en kiellä hänen läheistä suhdettaan Gormereihin; mutta tämäkin
-on nyt luullakseni lopussa. Nähkääs, ihmiset ovat olleet hyvin
-tylyjä, sen jälkeen kuin hän riitaantui Bertha Dorsetin kanssa."
-
-"Ah --" huudahti Selden nousten äkkiä kävelemään ikkunan luo, minne
-hän jäi katselemaan pimenevälle kadulle hänen serkkunsa jatkaessa
-selittelyään: "Judy Trenor ja hänen omat sukulaisensa ovat myöskin
-hylänneet hänet -- ja kaikki siksi, että Bertha Dorset kertoi niin
-kauheita juttuja. Ja Miss Bart on hyvin köyhä -- tiedättehän, että
-rouva Peniston kuittasi hänet hyvin pienellä perinnöllä annettuaan
-hänen ensin ymmärtää, että hän saisi kaiken."
-
-"Tiedän kyllä", myönsi Selden lyhyesti, kääntyen takaisin huoneeseen,
-mutta vain astellakseen levottomasti oven ja ikkunan väliä. "Niin,
--- häntä on kohdeltu hirveästi, mutta juuri se seikka on onnetonta,
-ettei mies, joka haluaa osoittaa hänelle myötätuntoaan, voi sanoa
-sitä hänelle."
-
-Hänen sanansa aiheuttivat Gertyssä heikon pettymyksen väristyksen.
-"Olisihan muitakin keinoja osoittaa hänelle myötätuntoa", esitti hän.
-
-Hieman naurahtaen Selden istuutui hänen taakseen takan ääressä
-olevalle pienelle sohvalle. "Mitä tarkoitatte, te parantumaton
-lähetyssaarnaaja?" kysyi hän.
-
-Gerty punehtui, ja hetken ajan tämä olikin hänen ainoa vastauksensa.
-Sitten hän selitti tarkemmin: "Ajattelen sitä seikkaa, että te ja hän
-olitte tavallisesti hyviä ystäviä -- että hänellä oli siitä hyvin
-suuri huoli, mitä te hänestä ajattelitte -- ja että, jos hän pitää
-teidän syrjässä olemistanne merkkinä siitä, mitä te nyt ajattelette,
-niin saatan kuvitella mielessäni, että se suuresti lisää hänen
-onnettomuuttaan."
-
-"Hyvä lapsi, älkää lisätkö siihen enää mitään -- ainakaan sellaiseen
-kuin miksi te sen käsitätte -- otaksumalla hänelle kaikenlaista,
-mikä on teidän olettamustanne." Selden ei voinut millään keinoin
-pidättää äänestään kuivuuden vivahdusta; mutta Gertyn hämmästyneen
-katseen kohdatessaan hän sanoi lempeämmin: "Mutta vaikka hirveästi
-liioittelettekin sen merkitystä, mitä voin tehdä Miss Bartin hyväksi,
-niin ette voi liioitella valmiuttani tekemään sitä -- jos sitä
-minulta pyydätte." Hän laski hetkiseksi kätensä Gertyn kädelle, ja
-heidän välillään tapahtui tuona harvinaisena kosketuksen hetkenä
-eräs noita ajatuksen vaihtoja, jotka täyttävät myötätunnon salaiset
-säilöt. Gertyllä oli se tunne, että Selden harkitsi hänen pyyntönsä
-hintaa yhtä tarkasti kuin hän, Gerty, Seldenin vastauksen merkitystä.
-Ja tunne kaikesta siitä, mikä oli äkkiä selvää heidän välillään, teki
-Gertylle helpommaksi löytää seuraavat sanat.
-
-"Minä siis pyydän teitä; pyydän teitä, koska hän sanoi kerran
-minulle, että te olitte auttanut häntä ja koska hän nyt tarvitsee
-apua kipeämmin kuin koskaan ennen. Tiedätte, miten riippuvainen hän
-on aina ollut hyvinvoinnista ja loistosta -- miten hän on vihannut
-kaikkea, mikä on viheliäistä ja rumaa ja epämukavaa. Hän ei voi sitä
-auttaa -- hänet on kasvatettu näin ajattelemaan eikä hän ole koskaan
-kyennyt pääsemään siitä irti. Mutta häneltä on riistetty kaikki se,
-mikä oli hänelle jonkin arvoista, ja ne ihmiset, jotka opettivat
-hänet pitämään sitä arvossa, ovat myös hylänneet hänet. Ja minusta
-tuntuu, että jos joku voisi ojentaa kätensä ja näyttää hänelle toista
-puolta -- näyttää hänelle, miten paljon on vielä jäljellä elämässä
-ja hänessä itsessään" -- Gerty keskeytti hämmentyneenä omasta
-kaunopuheisuudestaan ja koska hänen oli vaikeaa tarkalleen ilmaista
-haluaan pelastaa ystävättärensä. "Minä en voi auttaa häntä itse: hän
-on mennyt minun ulottuvistani", jatkoi hän. "Luulen, että hän pelkää
-olevansa minulle taakkana. Kun hän oli täällä viimeksi, kaksi viikkoa
-sitten, tuntui hän olevan hirveän huolissaan tulevaisuudestaan:
-hän kertoi Carry Fisherin koettavan löytää hänelle jotain työtä.
-Muutamia päiviä myöhemmin hän kirjoitti minulle, että hän oli ottanut
-yksityissihteerin paikan ja ettei minun tarvinnut hätäillä, sillä
-kaikki oli hyvin ja hän tulisi luokseni puhumaan minulle siitä,
-kun hänellä olisi aikaa. Mutta hän ei ole tullutkaan, enkä minä
-mielelläni mene hänen luokseen, koska pelkään tuppautuvani hänen
-seuraansa, kun en ole tervetullut. Kun kerran lapsena olin rientänyt
-hänen luokseen pitkän eron jälkeen ja kietonut käsivarteni hänen
-ympärilleen, hän sanoi: 'Ole niin hyvä äläkä suutele minua, jollen
-pyydä sinua, Gerty' -- ja muutamia minuutteja myöhemmin hän _pyysi_
-minua. Mutta siitä pitäen olen aina odottanut pyyntöä."
-
-Selden oli kuunnellut hiljaa katse keskitettynä, kuten aina,
-kun hän tahtoi varjella pieniä tummia kasvojaan äkkinäiseltä
-ilmeenmuutokselta. Kun hänen serkkunsa oli lopettanut, sanoi hän
-hieman hymyillen: "Koska kerran olette oppinut odottamisen taidon,
-en käsitä, miksi vaaditte minun ryntäämään päätä pahkaa --", mutta
-Gertyn katseen hätääntynyt avunanomus sai hänet lisäämään noustessaan
-lähteäkseen: "Tahdon kuitenkin tehdä, mitä haluatte, mutta en saattaa
-teitä edesvastuuseen epäonnistumisestani."
-
-Seldenin karttaminen Miss Bartia ei ollut ollut niinkään
-tarkoituksetonta kuin hän oli antanut serkkunsa ymmärtää.
-Aluksi kuitenkin, kun muisto heidän viimeisestä kohtauksestaan
-Monte Carlossa piti häntä vielä kiihtymyksen vallassa, oli hän
-tuskallisesti odottanut Lilyn paluuta. Mutta tämä oli tuottanut
-hänelle pettymystä viipymällä Englannissa, ja kun hän vihdoin
-ilmaantui New Yorkiin, sattui, että toimi kutsui Seldenin Länteen,
-josta palattuaan hän parhaiksi kuuli, että Miss Bart oli lähtenyt
-Gormerien kanssa Alaskaan. Tieto tästä äkkiä solmitusta ystävyydestä
-sammutti hänen halunsa nähdä Lilyä. Jokainen tämän askel näytti
-tosiasiallisesti vievän hänet yhä kauemmaksi siitä piiristä, jossa
-he kerran tai pari olivat tavanneet toisensa kuin kirkastuneen
-hetken ajaksi. Seldenin oli yksinkertaisempaa arvostella häntä hänen
-tavallisen käytöksensä mukaan kuin niiden harvojen poikkeamisten
-mukaan siitä, mitkä olivat heittäneet hänet niin häiritsevästi hänen
-tielleen.
-
-Mutta Gerty Farishin sanat riittivät saamaan hänet näkemään, miten
-vähän tämä katsantotapa oli todella hänen ja miten mahdotonta hänen
-oli pysyä rauhallisena Lily Bartia ajatellessaan. Kuullessaan, että
-hän oli avun tarpeessa -- sellaisenkin epämääräisen avun, jota hän
-saattoi tarjota -- tuo ajatus valtasi hänet jälleen; ja kadulle
-päästyään hän tuli niin vakuutetuksi avun välttämättömyydestä, että
-hän heti ohjasi kulkunsa Lilyn hotelliin.
-
-Täällä hänen intoaan jäähdytti se odottamaton uutinen, että Miss Bart
-oli matkustanut pois. Mutta hänen tiedusteluihinsa muisteli hotellin
-kirjanpitäjä, että Miss Bart oli jättänyt osoitteensa, jota hän alkoi
-heti selailla kirjoistaan.
-
-Oli todella omituista, että Lily Bart oli lähtenyt ilmoittamatta
-Gerty Farishille tästä päätöksestään, ja Seldenin mieltä painoi
-omituisesti kirjanpitäjän etsiessä osoitetta. Tätä kesti niin kauan,
-että tuo painostus muuttui peloksi, mutta kun hänelle vihdoin
-ojennettiin paperilappu, josta hän luki: "Rouva Norma Hatchin luona,
-Emporium Hotel", niin hän jäi tuijottamaan uskomatta silmiään ja
-repi sitten vastenmielisyyden valtaamana paperin kahtia ja läksi
-rauhallisena astumaan kotiin päin.
-
-
-
-
-IX.
-
-
-Kun Lily heräsi Emporium-hotelliin muuttonsa jälkeisenä aamuna,
-oli hänen ensimmäinen tunteensa puhtaasti ruumiillisen tyydytyksen
-tunne. Vastakohdan jyrkkyys vielä lisäsi tuota ylellisyyden tunnetta
-saada maata vielä kerran pehmeällä untuvavuoteella ja katsella yli
-avaran aurinkoisen huoneen aamujuomapöydälle, joka oli asetettu niin
-kutsuvasti tulisijan lähelle. Onhan sitä vielä harkintaan aikaa;
-tällä hetkellä häntä ei edes hämmästyttänyt sisustuksen ylellinen
-komeus. Tunne siitä, että vielä kerran sai nauttia täyttä mukavuutta,
-vaimensi täydelleen vähäisimmänkin arvostelun.
-
-Kun hän edellisenä iltapäivänä oli esittäytynyt sille naiselle, jonka
-luo Carry Fisher oli hänet ohjannut, oli hän tuntenut joutuneensa
-uuteen maailmaan. Carryn häthätäisestä esittelystä hän sai sen
-selvän, että rouva Norma Hatch (jonka ristimänimen muutos oli
-tuloksena hänen viimeisestä avioerostaan) oli tullut "Lännestä" ja
-tuonut koko lailla rahoja mukanaan. Hän oli lyhyesti sanoen rikas,
-avuton, seurapiirejä vailla, siis Lilyn oikea holhokki, Rouva Fisher
-ei ollut määritellyt menettelytapaa, jota hänen ystävättärensä oli
-noudatettava, hän tunnusti, ettei hän tuntenut tarkemmin rouva
-Hatchia, johon hänet oli pikimmältään tutustuttanut Malville Staney,
-joutohetkinään asianajaja ja erinäisen juhlivan klubielämäpiirin
-Falstaff [kuuluisa Shakespearen näyttämöluoma, mehevä juoma- ja
-seuraveikko. Suom.]. Seuraelämässä herra Staneyn olisi voinut sanoa
-muodostavan yhdistävän siteen Gormerien maailman ja sen hämärämmän
-piirin välillä, johon Miss Bart nyt huomasi joutuneensa. Mutta vain
-kuvannollisesti saattoi rouva Hatchin maailman valaistusta kutsua
-hämäräksi; tässä nykyisessä tapauksessa Lily huomasi joutuneensa
-häikäisevään sähkövaloon. Rouva Hatchissa suurine silmineen oli
-jotain haalistumatonta ja kuin lasikaapissa säilytettyä. Tämä ei
-estänyt sitä välitöntä huomiota, että hän oli muutamia vuosia
-nuorempi kuin vieraansa ja että hänessä oli hänen komeutensa,
-hyvinvointinsa, huomiotaherättävän pukeutumisensa ja äänensä ohella
-tuota poislähtemätöntä viattomuutta, joka hänen kansallisuuttaan
-olevissa naisissa niin ihmeellisesti yhtyy mitä moninaisimpiin
-elämyksiin ja kokemuksiin.
-
-Ympäristö, johon Lily oli joutunut, oli hänelle yhtä outo kuin
-sen asukkaatkin. Hän ei ollut perehtynyt New Yorkin hienoon
-hotellimaailmaan, -- maailmaan, joka oli varustettu kaikkien
-ajateltavissa olevien vaatimusten tyydyttämisvälineillä, kun
-sitävastoin todella sivistyneen elämän mukavuudet olivat yhtä
-saavuttamattomia kuin erämaassa. Tämän kalsean loiston ilmapiirissä
-liikkui verettömiä olentoja, jotka olivat yhtä rikkaasti
-varustettuja kuin hotellin kalustokin, olentoja, joilla ei ollut
-määrättyjä pyrkimyksiä ja pysyviä suhteita ja jotka ajelehtivat
-velttona uteliaiden virtana ravintolasta konserttisaliin,
-palmupuistosta musiikkihuoneeseen, taidenäyttelystä räätäliosastoon.
-Juoksijahevoset ja huolellisesti sisustetut autot odottivat näitä
-naisia kuljettaakseen heitä maailmankaupungilla, josta he palasivat
-vielä kalpeampina sopuliturkistensa painosta, joutuakseen takaisin
-hotellielämän tukahduttavaan toimettomuuteen. Jossakin heidän
-elämänsä taustalla oli epäilemättä todellinen menneisyys todella
-inhimillisine toimintoineen; itse he todennäköisesti olivat kiihkeän
-kunnianhimon, sitkeän tarmon, moninaisten kosketusten tulos elämän
-terveellisen karkeuden kanssa. Heillä ei enää kuitenkaan ollut
-enempää todellista olemassaoloa kuin runoilijan varjolla helvetin
-esikartanoissa.
-
-Lily ei ollut kauan ollut tässä kalpeassa maailmassa, ennenkuin
-hän huomasi, että rouva Hatch oli sen oleellisin henkilö. Tämä
-nainen, vaikkakin hän vielä hapuili tyhjää ilmaa, näytti heikkoja
-täyteläisen elämän merkkejä. Ja tässä pyrinnössä häntä avusti
-toimeliaasti herra Melville Staney, joka oli siirtänyt rouva Hatchin
-ensi kehittymisensä näyttämöltä korkeammalle asteelle, nim. maailman
-kaupungin hotellielämään. Hän se oli valinnut ne hevoset, joilla
-rouva Hatch oli saanut "sininauha"-palkinnon näyttelyssä, hän se
-oli ohjannut hänet valokuvaajalle, jonka rouva Hatchista valmistama
-muotokuva oli toistuvana "Sunday Supplements'in" kansikuvana, ja
-yhdessä he saivat kokoon ryhmän, joka muodosti heidän seurapiirinsä.
-Se oli vielä pieni ryhmä: samanlaisia olentoja suurella asumattomalla
-alalla, mutta Lily huomasi pian, että sen ohjakset eivät enää olleet
-herra Staneyn käsissä. Kuten usein tapahtuu oli kasvatti kasvanut
-yli opettajansa, ja rouva Hatch oli jo tietoinen Emporium'in
-ulkopuoleisesta maailmasta hiottuine hienouksineen ja raskaine
-loistoineen. Tämä huomio synnytti hänessä heti korkeamman ohjauksen,
-taitavan naiskäden vaatimuksen, mikä antaisi hänen kirjevaihdolleen
-oikean sävyn, hänen hatuilleen oikean "näön", hänen ruokalistoilleen
-oikean järjestyksen. Lyhyesti, Miss Bartia pyydettiin versoavan
-seuraelämän opastajaksi, koska hänen näköjään suuret sihteerilahjansa
-eivät päässeet oikeuksiinsa siitä syystä, että rouva Hatch tuskin
-vielä tiesi ketään, jolle kirjoittaa.
-
-Rouva Hatchin olemuksen jokapäiväiset yksityiskohdat olivat
-Lilylle yhtä outoja kuin sen yleissävy. Hän ja hänen ystävänsä
-näyttivät olevan aivan riippumattomia ajasta ja paikasta. Ei ollut
-mitään määräaikoja eikä määrättyjä velvollisuuksia, yö ja päivä
-sekaantuivat toisiinsa, niin että lunch-ateria siirtyi teetunneille,
-kun taas päivällinen usein muuttui meluisaksi teatterinjälkeiseksi
-illalliseksi, joka jatkui päivänkoittoon. Kaiken tämän tyhjän touhun
-ohella tuli ja meni omituinen lauma käypäläisiä käsienhoitajia,
-kauneustohtoreja, kähertäjiä, bridgen, ranskan ja "fyysillisen
-kehityksen" opettajia. Mutta kaikista ihmeellisintä Lilystä oli
-kohdata tässä seurassa useita tuttaviaan. Hän oli olettanut,
-eikä suinkaan ilman helpotuksen tunnetta, päässeensä hetkeksi
-kokonaan ulkopuolelle oman piirinsä. Mutta hän huomasi, että herra
-Staney oli vetänyt useita rouva Fisherin maailman loistavimpia
-koristeita Emporiumin piiriin. Lilyn ensimmäisiä yllätyksiä oli
-nähdä Ned Silverton rouva Hatchin tavallisten vieraiden joukossa.
-Mutta pian hän huomasi, ettei tuo nuori mies ollut herra Staneyn
-tärkein rekryytti. Se oli pieni Freddy Van Osburgh, Van Osburghien
-miljoonien hento perijä; ja näihin miljooniin keskittyi rouva Hatchin
-ryhmän huomio. Freddy, joka oli tuskin päässyt koulunpenkiltä,
-oli Lilyn tähden laskettua noussut seuraelämän taivaalle, ja Lily
-näki nyt hämmästyksekseen, mitä loistetta tuo nuori mies toi rouva
-Hatchin olemuksen ulkonaiseen hämärään. Lilyllä oli omituinen
-tunne siitä, että hän oli seuraelämänverhon takana, sillä puolen,
-missä langat olivat solmitut yhteen ja niiden päät riippuivat.
-Hetken ajan häntä jollakin tavalla huvitti tuo näky ja hänen oma
-osuutensa siihen: tilanne oli mukava ja sovinnaisuudesta vapaa
-ja se virkisti häntä kaikkien sovinnaisuuksien jälkeen. Mutta
-nämä hupaisuuden välähdykset olivat vain sen vastenmielisyyden
-lyhyitä vastavaikutuksia, mitä hänen oleskelunsa täällä hänessä
-herätti. Verrattuna rouva Hatchin olemassaolon tyhjyyteen Lilyn
-entisten ystävien elämä näytti järjestetyltä ja toimekkaalta. Hänen
-tuttavapiirinsä edesvastuuttomammallakin sievällä naisella oli
-perityt velvollisuutensa, sovinnaiset hyveensä, osuutensa suuren
-yhteiskuntakoneiston työssä. Ja kaikkia yhdisti yhteinen harrastus
-näihin perinnäisiin toimiin. Erikoisten määrättyjen velvollisuuksien
-toimeenpano olisi yksinkertaistuttanut Miss Bartin asemaa, mutta
-hänen epämääräinen suhtautumisensa rouva Hatchiin teki sen
-vaikeammaksi.
-
-Näitä vaikeuksia ei suinkaan aiheuttanut hänen emäntänsä. Rouva Hatch
-osoitti alusta alkaen melkein liikuttavaa halua olla Lilyn mieliksi.
-Kaukana siitä, että hän olisi vaatinut itselleen vallan ylemmyyttä,
-hänen kauniit silmänsä näyttivät anovan itselleen kokemattomuuden
-puolustusta: hän tahtoi tehdä, mikä oli "sievää", oppia sitä, mikä
-oli "hyvää ja herttaista". Vaikeus oli vain siinä, miten löytää
-kosketuskohtia hänen ja Lilyn ajatusten ja mielipiteiden välillä.
-
-Rouva Hatch oli epämääräisen innostuksen ja sellaisten pyrkimysten
-vallassa, joita hän oli saanut näyttämöltä, sanomalehdistä,
-muotilehdistä ja kirjavasta urheilumaailmasta, joka oli vielä
-enemmän hänen tuttaviensa näköpiirin takana. Lilyn epäkiitollinen
-tehtävä oli erottaa näistä hajanaisista käsityksistä ne, jotka
-olivat eniten omiaan auttamaan tuon naisen edistymistä, mutta tuon
-tehtävän toimeenpanoa haittasivat nopeasti esiintyvät epäilykset.
-Lily tuli itse asiassa yhä tietoisemmaksi asemansa eräänlaisesta
-epämääräisyydestä. Ei niin, että hän olisi tavallisessa mielessä
-epäillyt rouva Hatchin nuhteettomuutta. Tämän hairahdukset koskivat
-aina pikemmin makua kuin käytöstä; hänen avioeronsa näytti
-aiheutuneen pikemminkin maantieteellisistä kuin eetillisistä
-edellytyksistä, ja hänen pahimmat siveelliset höllyytensä olivat
-samaten vietävät hänen häilyvän hyväluontoisuutensa tilille. Ned
-Silvertonin suhde Staneyyn näytti esim. läheisemmältä ja vähemmän
-selvältä kuin mihin mikään luonnollinen yhteenkuuluvaisuus
-oikeuttaisi; ja molemmat näyttivät yhteisvoimin edistävän Freddy
-Van Osburghin kasvavaa taipumusta rouva Hatchiin. Lilyllä oli se
-epämääräinen tunne, että heidän kokeilujensa esine oli liian nuori,
-liian rikas ja liian herkkäuskoinen. Hänen levottomuuttaan lisäsi
-se, että Freddy näytti pitävän itseään osallisena rouva Hatchin
-seuraelämäkehitykseen, mikä sai hänet osoittamaan pysyväistä
-mielenkiintoa rouvan tulevaisuuteen. Oli hetkiä, jolloin tämä seikka
-herätti Lilyssä ivansekaista hauskuutusta, mutta tätä seurasi yhä
-kasvavia epäilyksen hetkiä.
-
-Nämä epäilykset olivat ylimmillään, kun hän myöhään eräänä
-iltapäivänä hämmästyksekseen sai vieraakseen Lawrence Seldenin. Tämä
-tapasi hänet yksinään, sillä rouva Hatchin piirissä teetunti ei ollut
-omistettu seuraelämän tavoille, ja rouva itse oli hierojan käsissä.
-
-Seldenin saapuminen oli aiheuttanut Lilyssä sisäistä hämminkiä,
-mutta hän oli pian oman itsensä herra ja hänen äänensä sai äkkiä
-hämmästyksen ja leikinlaskun sävyn, ihmetellen kursailematta, että
-Selden oli seurannut hänen jälkiään niin outoon paikkaan, ja kysyen
-häneltä, mikä hänet oli saanut sellaisille etsintäretkille.
-
-Selden esiintyi tavattoman vakavasti, Lily ei ollut koskaan nähnyt
-häntä niin epävarmana, niin hänen vastaväitteilleen alttiina. "Minun
-teki mieleni nähdä teitä", sanoi Selden, ja Lily ei voinut olla
-vastaukseksi huomauttamatta, että hänen vieraansa oli niin kauan
-pidättänyt sitä haluaan. Lilylle oli totta puhuen Seldenin pitkä
-poissaolo tuottanut viime kuukausien katkerimpia pettymyksiä, se oli
-koskenut häneen syvältä hänen ylpeän kuorensa alla.
-
-"Miksi minä olisin tullut", sanoi Selden suoraan, "kun en luullut
-voivani olla teille hyödyksi? Se on ainoa puolustukseni siitä, että
-kuvittelin teidän voivan haluta nähdä minua."
-
-Tämän selittelyn kömpelyys hämmästytti Lilyä ja se antoi hänen
-vastaukselleen erikoisen terävyyden. "No, te tulitte siis nyt, koska
-luulette voivanne olla minulle hyödyksi?"
-
-Selden epäröi taas. "Niin, vaatimattomasti vain keskustelemalla
-asioista."
-
-Se järkevälle miehelle tosiaankin tyhmä alku, ja ajatus siitä, että
-hänen kömpelyytensä johtui pelosta, että Lily antaisi persoonallisen
-merkityksen hänen käynnilleen, tappoi Lilyn halun nähdä häntä.
-Epäedullisemmissakin oloissa tuo halu oli aina olemassa: Lily
-saattoi vihata Seldeniä, mutta hän ei ollut koskaan voinut toivoa
-häntä pois luotaan. Hän oli nyt vihaamaisillaan häntä, mutta hänen
-äänensä sointu, se tapa, jolla valo lankesi hänen pehmeälle tummalle
-tukalleen, tapa, jolla hän astui ja liikkui ja piti vaatteitaan --
-Lily oli aina tietoinen siitä, että nämä jokapäiväisetkin seikat
-yhtyivät hänen sisimpään elämäänsä. Seldenin läsnä ollessa valtasi
-hänet äkillinen rauha ja hänen mielensä myrsky asettui. Mutta tämän
-salaa hiipivän vaikutuksen puuska kiirehti häntä nyt sanomaan: "Se
-on teiltä hyvin ystävällistä, mutta mikä teidät saa luulemaan, että
-minulla on jotain erikoista puhuttavaa?"
-
-Vaikka hän piti yllä samaa kevyttä keskustelusävyä, tehtiin tuo
-kysymys tavalla, joka muistutti Seldeniä siitä, ettei hänen
-hyviä tarjouksiaan tarvittu, ja hetken ajan tämä vaivasi häntä.
-Heidän välinen tilanteensa oli selvinnyt vain äkillisellä
-tunteenpurkauksella. Mutta koko heidän kasvatuksensa ja ajatustapansa
-oli sellaista purkausta vastaan. Seldenin tyyneys näytti pikemminkin
-jäykistyvän vastustukseksi ja Miss Bartin näköjään säihkyväksi
-ironiaksi heidän katsellessaan toisiaan rouva Hatchin suunnattoman
-sohvan nurkista. Tämä sohva ja koko asunto hirveine kalustoineen
-aiheutti ennen pitkää Seldenin vastauksen.
-
-"Gerty kertoi minulle teidän olevan rouva Hatchin sihteerinä, ja minä
-tiesin, että hän tahtoi kaikin mokomin tietää, miten te jaksatte."
-
-Miss Bartiin ei tämä selitys huomattavasti vaikuttanut. "Miksei hän
-tullut sitten itse?" kysyi hän.
-
-"Siksi, että hän pelkäsi käyntinsä olevan teille haitaksi, te kun
-ette lähettänyt hänelle osoitettanne." Ja Selden jatkoi hymyillen:
-"Te näette, ettei minua pidätä sellaiset epäröinnit, mutta eipä
-minulla olekaan niin väliä, jos teen itseni teille vastenmieliseksi."
-
-Lily hymyili vastaan. "Te ette ole sitä vielä tehnyt, mutta minusta
-tuntuu, että olitte siihen hyvällä alulla."
-
-"Se riippuu teistä, eikö niin? Ymmärrättehän, että minun aloitteeni
-rajoittuu asettumaan teidän käytettäväksenne."
-
-"Mutta millä tavoin? Mitä minun on tehtävä teille?" kysyi Lily
-samalla kevyellä äänensävyllä.
-
-Selden loi taas silmäyksen yli rouva Hatchin vierashuoneen. Sitten
-hän sanoi äänessä päättäväisyys, jonka hän näytti saaneen tästä
-lopullisesta tarkastelusta: "Teidän täytyy antaa minun viedä itsenne
-pois täältä."
-
-Lily hätkähti kuullessaan tämän äkillisen hyökkäyksen. Sitten hän
-rauhoittui ja sanoi kylmästi: "Ja saanko kysyä, mihin te aiotte minut
-viedä?"
-
-"Takaisin Gertyn luo ensiksikin, jos niin tahdotte; pääasia on, että
-joudutte täältä pois."
-
-Seldenin äänen oudon karkeuden olisi pitänyt osoittaa hänelle,
-miten paljon nuo sanat maksoivat niiden lausujalle, mutta Lily ei
-kyennyt arvostelemaan seuralaisensa tunteita, hänen omansa kun
-olivat kapinan liekissä. Olla hänestä välittämättä, vieläpä ehkä
-karttaakin häntä silloin, kun hän kipeimmin tarvitsi ystäviensä apua,
-ja sitten äkkiä ja odottamatta ilmaantua hänen tielleen outoine
-arvovaltavaatimuksineen -- se oli omansa herättämään hänessä kaikki
-ylpeyden ja itsepuolustuksen vaistot.
-
-"Olen teille hyvin kiitollinen", hän sanoi, "että osoitatte
-sellaista mielenkiintoa minun suunnitelmiini; mutta minä olen täysin
-tyytyväinen täällä enkä aio lähteä."
-
-Selden oli noussut ja seisoi hänen edessään epämääräisen odotuksen
-vallassa.
-
-"Se tarkoittaa sitä, että te ette tiedä, missä te olette!" huudahti
-hän.
-
-Lily nousi myöskin ja viha värähteli hänen äänessään. "Jos olette
-tullut tänne sanomaan loukkaavaa rouva Hatchista --"
-
-"Minä tarkoitan vain suhdettanne rouva Hatchiin."
-
-"Suhdettani rouva Hatchiin minun ei ole syytä hävetä. Hän on antanut
-minulle toimeentulon, kun vanhat ystäväni eivät panneet rikkaa
-ristiin nähdessään minun vaipuvan kurjuuteen."
-
-"Mitä joutavia! Kurjuuteen joutuminen ei ole ainoa mahdollisuus.
-Tiedättehän, että voitte aina saada kodin Gertyn luona, kunnes olette
-taas riippumaton."
-
-"Te näytätte tuntevan niin hyvin minun asiani, että otaksun teidän
-tarkoittavan -- kunnes tätini perintö on maksettu?"
-
-"Sitä tarkoitankin; Gerty kertoi minulle siitä", tunnusti Selden
-joutumatta hämilleen. Hän oli nyt liian vakavalla päällä tunteakseen
-mitään turhaa pelkoa puhuessaan niin kuin ajatteli.
-
-"Mutta Gerty ei satu tietämään", jatkoi Miss Bart, "että olen jo
-saanut koko perintöosuuteni."
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti Selden, ja tämä odottamaton uutinen järkytti
-hänen tyyneyttään.
-
-"Joka pennin siitä ja enemmänkin", toisti Lily, "ja nyt te ehkä
-käsitätte, miksi jään mieluummin rouva Hatchin luo kuin käytän
-hyväkseni Gertyn hyvyyttä. Minulla ei ole jäljellä muita rahoja kuin
-pienet tuloni ja minun täytyy ansaita jotakin sen lisäksi pysyäkseni
-hengissä."
-
-Selden epäröi hetken ajan; sitten hän vastasi rauhallisemmalla
-äänellä: "Mutta teidän tuloillanne ja Gertyn -- jos sallitte
-minun mennä niin pitkälle tilanteen yksityiskohtiin -- te
-voitte turvallisesti viettää yhdessä elämää, joka tekisi teille
-tarpeettomaksi ansaita elatuksenne. Tiedän Gertyn olevan kovin
-halukkaan järjestämään asiat näin ja hän olisi kovin onnellinen, jos
---"
-
-"Mutta minä en", pisti Miss Bart väliin. "On muitakin syitä, miksi
-se ei olisi hyvää Gertyltä eikä minulta viisasta." Hän pysähtyi
-hetkiseksi, ja kun Selden näytti odottavan lisää, jatkoi hän
-kohottaen nopeasti päätään: "Ehkä suotte anteeksi, jos en ilmaise
-teille näitä syitä."
-
-"En pyydäkään niitä tietää", vastasi Selden pääsemättä selville
-hänen äänensävystään; "en pyydä antaa selitystä tai huomautusta sen
-lisäksi, mitä jo olen lausunut. Ja oikeuteni tehdä niin on miehen
-yleinen oikeus auttaa naista, kun hän näkee tämän tunnottomasti
-asetetuksi väärään asemaan."
-
-Lily hymyili. "Luulen", hän vastasi, "teidän tarkoittavan väärällä
-asemalla sen ulkopuolella olemista, mitä me kutsumme seuraelämäksi.
-Mutta teidän tulee muistaa, että olin sysätty noiden pyhitettyjen
-rajamerkkien ulkopuolelle jo aikoja ennenkuin tapasin rouva Hatchin.
-Mikäli minä käsitän, on ulko- tai sisäpuolella olemisen välillä hyvin
-pieni erotus, ja muistelen teidän kerran sanoneen minulle, että vain
-sisäpuolella olevat tarkoittavat tuolla erotuksella täyttä totta."
-
-Hän oli tarkoittanut tällä vihjata heidän muistettavaan
-keskusteluunsa Bellomontissa, ja hän odotti omituisella
-hermojännityksellä näkevänsä, minkä vastauksen se toisi; mutta
-kokeilun tulos oli hänelle pettymys. Selden ei antanut tuon
-vihjauksen saattaa itseään pois asioista; hän sanoi vain kiihkeästi:
-"Kysymys, ollako ulko- vai sisäpuolella on, kuten sanotte, pieni
-asia ja sillä ei satu olemaan tämän asian kanssa mitään tekemistä
-paitsi mikäli rouva Hatchin halu olla sisäpuolella voi saattaa teidät
-asemaan, jota minä kutsun vääräksi."
-
-Huolimatta hänen maltillisesta äänensävystään jokainen hänen
-lausumansa sana vahvisti Lilyn vastustusta. Seldenin täysin
-puolueeton suhtautuminen, hänen täydellinen vaikenemisensa Lilyn
-avunpyyntöön käänsi tämän loukatun ylpeyden kostonhaluksi. Tietoisuus
-siitä, että Selden oli Gertyn lähettämä ja ettei hän olisi omasta
-aloitteestaan koskaan tullut hänen avukseen, tiesipä hän hänen olevan
-millaisessa ahdingossa tahansa, sai Lilyn päättämään, ettei hän
-päästä Seldeniä sekaantumaan hiuskarvankaan vertaa asioihinsa, miten
-vaikeaksi hän tuntisikaan asemansa.
-
-"Minä en tiedä", hän sanoi, kun Selden oli lopettanut, "miksi te
-luulette minun olevan sellaisessa asemassa kuin te kuvailette. Mutta
-koska te olette aina sanonut, että sellaisen kasvatuksen ainoa
-päämäärä, minkä minä olen saanut, on opettaa nainen saamaan, mitä hän
-haluaa, niin miksei nyt myöntää, että se on juuri sitä, mitä minä
-teen?"
-
-Tätä esitystä seuraava hymy oli seinä, joka esti kaiken enemmän
-tuttavallisuuden ja joka piti Seldeniä sellaisen välimatkan päässä,
-että hän tunsi olevansa melkein kuulomatkan ulkopuolella, kun
-hän vastasi: "En varmaan tiedä koskaan kutsuneeni teitä hyväksi
-esimerkiksi sellaisesta kasvatuksesta."
-
-Lily punastui hieman, mutta hän peitti sen naurahtamalla.
-
-"No, odottakaahan hieman -- antakaa minulle vähän enemmän aikaa,
-ennenkuin päätätte!" Ja kun Selden epäröi hänen edessään yhä odottaen
-tuon lujan rintaman murtumista, vakuutti Lily: "Älkää jättäkö minua;
-minä saatan tuottaa vielä kunniaa kasvatukselleni!"
-
-
-
-
-X.
-
-
-"Katsokaa näitä koristeita, Miss Bart, jokainen niistä on ommeltu
-väärään."
-
-Kookas työnjohtajatar, jolla oli ikäänkuin sivulta puristuneet
-kasvot, laski tuon tuomitun metallilanka- ja harsokangaslaitelman
-Lilyn viereiselle pöydälle ja siirtyi seuraavan luo.
-
-Heitä oli kaksikymmentä työhuoneessa, heidän uupuneennäköiset
-kasvonsa olivat kumartuneina heidän taiteensa työkalujen ylle;
-sillä tämä kaikin mahdollisin tavoin vaihtelevien rikasten
-naisten päähineiden valmistus oli totisesti jotain enempää kuin
-teollisuutta. Heidän omat kasvonsa olivat kelmeät kuuman ilman
-ja istumatyön vaikutuksesta: he olivat hienon muotiliikkeen
-palveluksessa ja olivat jokseenkin hyvin puettuja ja palkattuja,
-mutta nuorinkin heistä oli yhtä kalpea ja rasittuneen näköinen kuin
-keski-ikäinen. Koko työhuoneessa oli vain yksi, jonka poskilla
-veri vielä näkyvästi virtasi, ja nuo posket hohtivat harmista, kun
-Miss Bart työnjohtajattaren pisteliäästä käskystä alkoi repiä pois
-hatunrungolta sitä verhoavia koristeita.
-
-Gerty Farishin toivehikkaalle mielelle näytti ratkaisu saavutetulta,
-kun hän muisti, kuinka sievästi Lily osasi koristaa hattuja. Nuorten
-naisten muotiliikelaitokset, jotka olivat syntyneet ylhäisen
-suojeluksen alaisena ja jotka antoivat tuotteilleen tuon leiman, jota
-on mahdoton määritellä ja jota ammattikäsi ei voi koskaan antaa,
-olivat kiihoittaneet Gertyn tulevaisuudensuunnitelmia ja saaneet
-Lilynkin vakuutetuksi siitä, ettei hänen eronsa rouva Norma Hatchista
-tarvinnut saattaa häntä riippuvaisuuteen ystävistään.
-
-Lähtö oli tapahtunut muutamia viikkoja Seldenin käynnin jälkeen.
-Gertyn innostaminen hattuihin sai Lilyssä yht'äkkiä jälleen eläviksi
-hyödyllisen toiminnan toiveet. Tässä oli loppujen lopuksi jotakin,
-jota hänen viehättävät huolettomat kätensä saattoivat todellakin
-tehdä; hän ei ensinkään epäillyt niiden kykyä solmia nauha tai
-asettaa kukka edullisesti. Ja hän tietenkin odotti saavansa
-suorittaakseen näitä viimeistelytöitä; halvemmat sormet, kömpelöt,
-harmaat, neulanpistelemät sormet valmistaisivat rungot ja ompelisivat
-verhot hänen vallitessaan viehättävää pientä julkisivupuotia --
-puotia valkoisine paneleineen, peileineen ja sammalen vihreine
-seinäverhoineen -- missä hänen viimeistelemänsä tuotteet, hatut ja
-muut, olisivat telineillään kuin lentoonlähtevät linnut.
-
-Mutta jo aivan Gertyn sotaretken alussa tämä vihreän ja valkoisen
-puodin unelma oli saanut haihtua. Muita muotimaailman naisia oli jo
-tällaisessa asemassa saaden kiittää hattujensa menekistä nimensä ja
-nauharuusukkeiden maineeseen tulleen sitomistaidon vetovoimaa. Mutta
-nämä etuoikeutetut henkilöt saattoivat vaatia luottamusta mahtiinsa,
-joka aineellisesti ilmeni heidän kyvyssään maksaa viipymättä puodin
-vuokransa ja luovuttaa sievä summa juoksevia menoja varten. Mistä
-Lily saattoi löytää sellaista tukea? Ja jos se olisi löydettykin,
-miten saattoi hankkia itselleen suojelusta naisilta, joiden suosiosta
-hän oli riippuvainen? Gerty sai tietää, että sen myötätunnon, mitä
-hänen ystävänsä asia olisi muutamia kuukausia sitten herättänyt,
-oli turmellut, jollei aivan hävittänyt, tämän yhteys rouva Hatchin
-kanssa. Lily oli vielä kerran vedetty pois hämärästä asemastaan
-kylliksi ajoissa pelastaakseen itsekunnioituksensa, mutta liian
-myöhään saadakseen osakseen yleistä puolustusta. Freddy Van Osburghia
-ei saatu naimisiin rouva Hatchin kanssa; hänet oli pelastettu viime
-tingassa -- Gus Trenorin ja Rosedalen ponnistuksilla, tiesivät
-jotkut -- ja hän oli kiirehtinyt Euroopaan vanhan Ned Van Alstynen
-kanssa, mutta vaara, johon hän oli ollut joutumaisillaan, luettaisiin
-aina Miss Bartin myöntyväisyyden syyksi, ja se olisi aina omansa
-herättämään epämääräistä yleistä epäluottamusta häntä kohtaan.
-
-Gertyn tiedustelu kohtasi joka tapauksessa lujaa vastarintaa, ja
-vaikka Carry Fisher, joka sillä hetkellä oli kuin siiville lyöty
-osuutensa takia Hatchin juttuun, ponnisteli yhdessä Miss Farishin
-kanssa, ei heillä ollut sen parempaa menestystä. Gerty koetti salata
-epäonnistumistaan aroilla selittelyillä, mutta Carry, aina yhtä
-puhdassieluisena, esitti asian suoraan ystävättärelleen.
-
-"Minä menin suoraan Judy Trenorin luo, hänellä kun on vähemmän
-ennakkoluuloja kuin muilla ja hän kun on sitäpaitsi aina vihannut
-Bertha Dorsetia. Mutta mitä sinä, Lily, olet tehnyt hänelle? Heti
-kun tuli puhe sinun alkuun päästämisestäsi, puhkesi hän kiihkeästi
-puhumaan jostakin rahasta, jota sinä olet saanut Gusilta. En ole
-koskaan ennen tiennyt häntä niin kiivaaksi. Tiedäthän, että hän
-sallii miehensä tehdä kaikkea muuta paitsi ei tuhlaavan rahaa
-ystävilleen; ainoa syy, miksi hän on nyt minua kohtaan kuin ihminen
-ainakin, on se, että hän tietää minun tulevan toimeen -- Gus
-keinotteli sinun hyväksesi, niinhän sanoit? No niin, mistä viha?
-Hänellä ei ollut menetettävänä mitään afääriä. Eihän hän menettänyt?
-No mitä ihmettä sitten -- mutta minä en koskaan _voinut_ ymmärtää
-sinua, Lily!"
-
-Asia päättyi siihen, että kaikkien tuskallisten kyselyjen jälkeen
-rouva Fisher ja Gerty päättivät toimittaa yhteisen ystävättärensä
-madame Reginan kuuluisan muotiliikkeen työhuoneeseen. Tämäkin
-järjestely vaati erikoisia neuvotteluja, sillä madame Reginalla oli
-voimakkaat ennakkoluulot harjoittamattomia apulaisia kohtaan ja hänet
-sai taipumaan vain se seikka, että hänellä oli rouva Bryn ja rouva
-Gormerin suojelus Carry Fisherin vaikutuksen lisäksi. Hän oli ollut
-alussa halukas antamaan Lilylle paikan näytehuoneessa; hattujen
-koristajana hieno kauneus saattaa olla arvokas lisä. Mutta Miss Bart
-asettui vastustamaan ja sai Gertyn heti puolelleen, kun taas rouva
-Fisher alistuen nyrpeänä tähän Lilyn viimeisimpään järjettömyyden
-todisteeseen lohdutti itseään sillä, että ehkäpä loppujen lopuksi
-olisi hyödyllisempää Lilyn oppia käsityötä. Lilyn jättivät sentähden
-Reginan työhuoneeseen hänen ystävättärensä ja rouva Fisher jätti
-hänet huokaisten helpotuksesta, kun taas Gertyn huolenpito jatkui
-etäältä.
-
-Lily oli ryhtynyt työhönsä aikaisin tammikuussa; siitä oli nyt
-kulunut kaksi kuukautta, ja hän sai yhä toria kykenemättömyydestään
-ommella koristeita hatunrunkoon. Palatessaan työhönsä hän kuuli
-sipinää ja supinaa pitkin pöytää. Hän tiesi olevansa toveriensa
-arvostelun ja ilonpidon esineenä. He tietenkin tiesivät hänen
-vaiheensa -- kunkin huoneessa työskentelevän elämän tunsivat
-tarkasti toiset ja keskustelivat siitä vapaasti -- mutta tuo tieto
-ei herättänyt heissä mitään luokkakateutta, tuo luokkaerotus
-vain selitti, miksi hänen harjaantumattomat sormensa yhä vielä
-erehtyivät työn alkeissa. Lily ei halunnut, että he näkisivät hänessä
-säätyerotusta, vaan hän oli toivonut, että he kohtelisivat häntä
-vertaisenaan ja että hän ehkä ennen pitkää osoittautuisi olevan
-heitä ylempänä valmisteen erikoisessa näppäryydessä, ja hänelle
-oli nöyryyttävää huomata, että kahden kuukauden aherruksen jälkeen
-hänessä yhä ilmeni aikaisemman harjoituksen puutetta. Se päivä oli
-etäällä, jolloin saattoi toivoa voivansa käyttää niitä lahjoja, joita
-hän tunsi varmasti omistavansa. Vain kokeneilla työntekijöillä oli
-tuo hieno taito muovailla ja koristaa hattu, ja työnjohtajatar piti
-häntä hellittämättömästi yhä valmistavissa töissä.
-
-Lily alkoi repiä irti koristeita rungosta kuunnellen hajamielisenä
-puheen sorinaa, joka yltyi ja hiljeni Miss Haines'in toimeliaan
-olennon liikkeiden mukaan. Ilma oli paksumpi kuin tavallisesti, koska
-Miss Haines, jolla oli kylmä, ei ollut antanut avata ikkunaa edes
-puolipäiväloman aikana, ja Lilyn pää oli niin raskas unettoman yön
-jälkeen, että hänen toveriensa puheen sorina tuntui kuin unessa.
-
-Tuo tarkoitukseton puhetulva jatkui keskeytymättömänä. Silloin
-tällöin erotti siitä jonkun tutun nimen. Kaikesta oudoimmalta
-tuntui Lilystä näiden nimien kuuleminen ja noiden naisten
-silmillä katsottuna katkonaisen ja vääristetyn kuvan näkeminen
-siitä maailmasta, jossa hän oli elänyt. Hän ei ollut koskaan
-ennen aavistanut, millä tyydyttämättömällä uteliaisuudella ja
-ivallisella häikäilemättömyydellä keskusteltiin hänestä ja hänen
-piiristään tuossa maailmassa, joka eli heidän turhamaisuudestaan ja
-huikentelevaisuudestaan. Jokainen madame Reginan työhuoneen tyttö
-tiesi, kenelle heidän käsissään oleva päähine oli tarkoitettu, ja
-jokaisella oli oma mielipiteensä sen tulevasta omistajasta ja tarkka
-tieto tämän yhteiskunta-asemasta. Se, että Lily oli siltä taivaalta
-pudonnut tähti, ei lisännyt heidän mielenkiintoaan häneen, sittenkuin
-ensimmäinen uteliaisuuden puuska oli ohi. Hän oli pudonnut, hän oli
-"haaksirikkoutunut", ja uskollisena rotunsa käsitykselle heissä
-herätti kateutta vain menestys -- suuri käsinkosketeltava aineellinen
-suoritus. Tietoisuus hänen erilaisessa katsantokannastaan piti heitä
-vain hieman etäällä hänestä, ikäänkuin hän olisi muukalainen, jota
-oli vaikea puhutella.
-
-"Miss Bart, jollette voi ommella noita koristeita suorempaan, niin on
-minusta parempi, että annatte hatun Miss Kilroylle."
-
-Lily katsoi surullisen näköisenä alas työhönsä. Johtajatar oli
-oikeassa, koristeiden ompeleminen kävi auttamattoman huonosti. Mikä
-teki hänet nyt niin paljon kömpelömmäksi kuin tavallisesti? Oliko se
-kasvava vastenmielisyys työtään kohtaan vai hetkellinen fyysillinen
-kykenemättömyys? Hän nousi ja ojensi hatun Miss Kilroylle, joka otti
-sen salaa hymähtäen.
-
-"Olen pahoillani; pelkään, etten voi oikein hyvin", hän sanoi
-työnjohtajattarelle.
-
-Miss Haines ei virkkanut mitään. Hän ei alusta alkaen ollut
-ennustanut hyvää, että madame Regina oli suostunut ottamaan
-hienostoon kuuluvan harjoittelijan hänen työläistensä joukkoon. Tähän
-taidon temppeliin ei haluttu aivan alkajia, ja Miss Haines olisi
-ollut enemmän kuin inhimillinen, jollei hänestä olisi ollut hauskaa
-nähdessään ennustuksensa toteutuvan.
-
-"Teidän on kai parempi palata sitomaan nauhanpäitä", sanoi hän
-kuivasti.
-
-Lily pujahti ulos viimeisenä työstäpäässeiden parvessa. Hän ei
-mielellään yhtynyt heidän meluavaan lähtöjoukkoonsa; päästyään
-kadulle hän tunsi aina vastustamatonta vetovoimaa vanhaa elintapaansa
-kohtaan, vaistomaista peräytymistä kaikesta, mikä oli sivistymätöntä
-ja sekalaista. Niinä päivinä -- miten etäisiltä ne nyt tuntuivatkaan!
--- jolloin hän oli käynyt Tyttöjen klubilla Gerty Farishin kanssa,
-hän oli tuntenut äkillistä mielenkiintoa työtätekevää luokkaa
-kohtaan. Mutta se johtui siitä, että hän katsoi alas heihin ylhäältä,
-armeliaisuutensa ja hyväntekeväisyytensä onnellisesta korkeudesta.
-Nyt, kun hän oli heidän tasallaan, tuo katsantokanta oli vähemmän
-mielenkiintoinen.
-
-Hän tunsi jonkun koskettavan käsivarttaan ja tapasi Miss Kilroyn
-katuvannäköisen katseen.
-
-"Miss Bart, luulen teidän osaavan ommella ne koristeet yhtä hyvin
-kuin minäkin, kun olette voinnissanne. Miss Heines ei menetellyt
-hienosti teitä kohtaan."
-
-Lily punastui tuosta odottamattomasta lähentymisestä; siitä oli kauan
-aikaa kun hän oli lukenut hyvyyttä kenenkään paitsi Gertyn silmistä.
-
-"Oo, kiitän teitä; en voi erikoisen hyvin, mutta Miss Heines on
-oikeassa. Minä _olen_ kömpelö."
-
-"No, työ ei suju keltään, kun päätä särkee", Miss Kilroy pysähtyi
-epäröiden. "Teidän pitää mennä kotiin ja panna maata. Oletteko
-koskaan koettanut orangeinia?"
-
-"Kiitos!" Lily ojensi kätensä. "Olette kovin hyvä -- aion mennä
-kotiin."
-
-Hän katsoi kiitollisena Miss Kilroyhin, mutta ei tiennyt, mitä
-sanoa lisäksi. Hän tiesi, että tämä aikoi tarjoutua saattamaan
-häntä kotiin, mutta hän halusi olla yksin ja hiljaa -- hyvyyskin,
-senlaatuinen hyvyys, mitä Miss Kilroy saattoi tarjota, olisi
-häirinnyt häntä juuri nyt.
-
-"Kiitän teitä", toisti hän kääntyessään pois.
-
-Hän lähti kulkemaan länteen päin maaliskuun kalseassa hämärässä sitä
-katua kohti, jolla hänen täyshoitolansa oli. Hän oli päättävästi
-torjunut Gertyn asuntotarjouksen. Jotakin hänen äitinsä ylpeästä
-kieltäytymisestä huomaavaisuudesta ja myötätunnosta alkoi kehittyä
-hänessä, ja pienet asunnot ja läheinen yhteiselämä tuntui hänestä
-yleensä vähemmän siedettävältä kuin eteisellä varustettu makuuhuone
-talossa, jossa hän saattoi huomaamatta tulla ja mennä toisten
-työtätekevien joukossa. Tämä yksinäisyyden ja riippumattomuuden
-halu oli pitänyt häntä yllä jonkun ajan; mutta nyt, ehkä kasvavasta
-fyysillisestä väsymyksestä, joka valtasi hänet silloin tällöin, hän
-alkoi äkkiä tuntea ympäristönsä puutteellisuuden ja epämukavuuden.
-Päivän työn päätyttyä hän pelkäsi palata ahtaaseen huoneeseensa
-tahraisine seinäpapereineen ja mauttomine tauluineen, ja hän vihasi
-jokaista askelta sinnepäin.
-
-Mutta eniten häntä peloitti kulkea Kuudennen avenuen kulmauksessa
-olevan apteekin ohi. Hän oli aikonut kulkea toista tietä kuten
-tavallisesti viime aikoina. Mutta tänään hänen askeleensa
-suuntautuivat vastustamattomasti sinnepäin. Hän koetti kulkea alempaa
-kadun yli, mutta kuormarattaat työnsivät hänet takaisin ja hän
-kulki vinosti kadun yli päästen katukäytävälle juuri apteekin oven
-vastapäätä.
-
-Myymäläpöydän takaa häntä silmäili proviisori, joka oli tarkannut
-häntä jo kadulla. Lily pisti reseptin tämän käteen. Reseptistä ei
-voinut olla epäilystäkään; se oli kopio rouva Hatchin reseptistä,
-tämän apteekkarin antama. Lily oli varma, että proviisori hyväksyisi
-sen empimättä. Epäyksen hermostunutta pelkoa tai vaikkapa vain
-epäilyn ilmaisua osoittivat kuitenkin hänen vapisevat kätensä, kun
-hän oli tutkivinaan edessään olevia hajuvesipulloja.
-
-Proviisori oli lukenut reseptin tekemättä muistutuksia, mutta
-ojentaessaan pullon hän epäröi.
-
-"Älkää vain ylittäkö annosta, tietenkään", huomautti hän.
-
-Lilyn sydän pysähtyi. Mitä tuo mies tarkoitti katsellessaan häntä
-tuolla tavalla?
-
-"Tietenkään en", mutisi hän ojentaessaan kätensä.
-
-"No niin on hyvä -- se on kummallisesti vaikuttava juoma. Tippa tai
-pari lisää, ja olette mennyttä kalua -- ja lääkärit eivät tiedä,
-miksi."
-
-Pelko, että proviisori alkaisi kysellä häneltä tai jättäisi pullon
-antamatta, tukahdutti myöntymyksen mutinan hänen kurkkuunsa. Ja
-kun hän vihdoin pääsi kunnialla apteekista, huimasi häntä melkein
-voimakas helpotuksen tunne. Pelkkä käärön kosketus värisytti hänen
-väsyneitä hermojaan, se kun lupasi hänelle suloisen rauhallisen yön,
-ja toinnuttuaan hetkellisestä pelostaan hän tunsi ikäänkuin unen ensi
-oireet jo valtaisivat hänet.
-
-Hämmennyksissään hän töytäsi erästä miestä vasten, joka kiiruhti alas
-aseman alimmaisia portaita. Mies vetäytyi takaisin ja Lily kuuli
-mainittavan nimeään hämmästyneesti. Se oli Rosedale, turkispalttoo
-yllä, hyvinvoivan ja onnellisen näköisenä -- mutta miksi hän
-tuntui Lilystä häämöttävän niin kaukaa ja ikäänkuin särkyneiden
-kristallipalasien läpi? Ennenkuin Lily pääsi selville tuosta
-ilmiöstä, tapasi hän itsensä puristamasta kättä hänen kanssaan. He
-olivat eronneet, Lily ivallisena, Rosedale harmissaan; mutta tästä ei
-näyttänyt jäävän jälkeäkään, kun heidän kätensä kohtasivat toisensa,
-ja Lily tunsi vain epäselvää halua pysyä kiinni hänessä.
-
-"No, miten on laita, Miss Lily? Te ette voi hyvin!" huudahti
-Rosedale; ja Lily pakotti huulensa heikkoon rauhoittavaan hymyyn.
-
-"Olen hieman väsynyt -- ei se mitään ole. Jääkää hetkiseksi
-kanssani", änkytti hän. Että hän saattoikin pyytää tuota palvelusta
-Rosedalelta!
-
-Rosedale tarkasti sitä likaista ja sopimatonta kulmausta, jossa he
-seisoivat ja jossa raitiovaunujen ja kaikenlaisten ajopelien melu oli
-korviasärkevä.
-
-"Me emme voi seisoa täällä; mutta sallikaa minun viedä teidät
-jonnekin teelle. _Longworth_ on vain muutaman askelen päässä täältä,
-eikä siellä ole ketään tähän aikaan."
-
-Rauhassa nautittu kuppi teetä, syrjässä melusta ja liasta, näytti
-tällä hetkellä Lilystä ainoalta lohdutukselta. He saapuivat Rosedalen
-mainitseman hotellin naistenovelle, ja hetkistä myöhemmin he istuivat
-vastatusten ja tarjoilija oli asettanut teetarjottimen heidän
-välilleen.
-
-"Eikö saa olla ensin konjakkia tai whiskey'a? Olette jokseenkin
-väsyneen näköinen, Miss Lily. No hyvä, laittakaa sitten teenne
-väkeväksi, ja tarjoilija, antakaa tyyny ladyn selän taakse."
-
-Lily hymyili raukeasti, kun häntä kehoitettiin laittamaan teensä
-väkeväksi. Se oli houkutus, jota hän aina koetti vastustaa. Hänen
-voimakkaan kiihoittimen vaatimuksensa kanssa oli ristiriidassa
-vaatimus saada unta -- tuo keskiyön vaatimus, jonka saattoi tyydyttää
-vain hänen kädessään oleva pieni pullo. Mutta tänään tee saattoi
-tuskin missään tapauksessa olla liian väkevää. Hän luotti, että se
-valaisi lämpöä ja päättäväisyyttä hänen tyhjiin suoniinsa.
-
-Hän istui taaksepäin nojaten Rosedalen edessä, silmät kiinni
-väsymyksestä, vaikkakin ensimmäinen lämmin virtaus jo elähdytti
-hänen kasvojaan. Rosedalen valtasi jälleen hänen kauneutensa. Tumma
-väsymyksen aiheuttama rengas silmien alla, sairaalloinen sinertävä
-kalpeus ohimoilla saattoi oikein näkyviin hänen tukkansa ja
-huuliensa värin. Ravintolan tummaa suklaan väristä taustaa vastaan
-hänen päänsä puhdaspiirteisyys kuvastui kirkkaampana kuin koskaan
-loisteliaasti valaistussa tanssisalissa. Rosedalella oli häntä
-katsellessa hämmentynyt epämukava tunne, ikäänkuin hänen kauneutensa
-olisi unohdettu vihollinen, joka on ollut väijyksissä ja nyt hyökkää
-aavistamatta hänen kimppuunsa.
-
-Keventääkseen ilmaa Rosedale koetti antaa keskustelulle kevyen sävyn.
-"Miss Lily, miksi minä en ole nähnyt teitä miesmuistiin. Minä en
-tiedä, mitä teistä on tullut."
-
-Lily, joka teestä oli saanut takaisin tavallisen ajatustensa
-selvyyden, näki mitä Rosedale ajatteli ja sanoi heikosti hymyillen:
-"Te ette todennäköisesti tahtonut tietää minusta. Olen liittynyt
-työtätekeviin luokkiin."
-
-Rosedale tuijotti todellisen hämmästyksen vallassa. "Ettehän tarkoita
---? Miksi, mitä ihmettä te oikein teette?"
-
-"Opettelen tulemaan modistiksi -- ainakin koetan opetella", selitti
-Lily nopeasti.
-
-Rosedale tukahdutti hiljaisen hämmästyksen vihellyksen. "No älkää nyt
--- ettehän tarkoita totta, ettehän?"
-
-"Täyttä totta. Minun on pakko tehdä työtä elääkseni."
-
-"Mutta minä ymmärsin -- luulin teidän olevan Norma Hatchin seurassa."
-
-"Kuulitteko, että olin mennyt hänelle sihteeriksi?"
-
-"Jotain sinnepäin, luullakseni." Hän kurottautui täyttämään kuppiaan.
-
-Lily näki, miten tuo keskusteluaihe hämmästytti hänen seuralaistaan,
-ja katsoen häntä silmiin hän sanoi äkkiä: "Läksin hänen luotaan kaksi
-kuukautta sitten."
-
-Rosedale yhä kopeloi teekannua, ja Lily tunsi varmasti, että hän
-oli kuullut, mitä hänestä oli puhuttu. Mutta mitä tässä oli, jota
-Rosedale ei ollut kuullut?
-
-"Eikö se ollut mukava paikka?" kyseli hän hakien helpotusta.
-
-"Liian mukava -- siihen olisi voinut painua liian syvälle." Lily
-nojasi toisella käsivarrellaan pöydän päähän ja katsoi Rosedaleen
-tarkemmin kuin koskaan ennen. Epämääräinen päähänpisto vaati häntä
-uskomaan asiansa tuolle miehelle, jonka uteliaisuudelta hän oli aina
-ylpeästi puolustautunut.
-
-"Te tunnette rouva Hatchin, eikö niin? No hyvä, te ehkä voitte
-ymmärtää, että saattaa järjestää asiat toiselle liian helpoiksi."
-
-Rosedale katsoi hieman hämmästyneenä, ja Lily muisteli, että Rosedale
-oli mahdoton salavihjauksiin.
-
-"Se ei ollut teille millään muotoa sopiva paikka", myönteli Rosedale
-niin Lilyn katseen valtaamana, että hän tunsi outoa vetoa läheiseen
-tuttavallisuuteen Lilyn kanssa. Hän, joka oli saanut tyytyä pelkkiin
-pikaisiin silmäyksiin, huomasi nyt seuralaisensa katseen lepäävän
-itsessään sellaisella voimalla, että se suloisesti huumasi hänet.
-
-"Minä läksin", jatkoi Lily, "jotteivät ihmiset sanoisi, että autoin
-rouva Hatchia pääsemään naimisiin Freddy Van Osburghin kanssa -- joka
-ei ole ollenkaan liian hyvä hänelle -- ja kun he yhä edelleenkin
-sanovat sitä, niin huomaan, että olisin yhtä hyvin voinut pysyä
-paikoillani."
-
-"Oh, Freddy --", Rosedale jätti äkkiä syrjään tuon keskusteluaiheen.
-"Freddy ei osaa arvostella -- mutta minä _tiesin_, ettette te ollut
-sekaantunut siihen. Se ei ole teidän kaltaistanne."
-
-Lily punastui hieman: hän ei voinut salata itseltään, että nuo sanat
-olivat hänelle mieleen. Hän olisi mielellään istunut siinä, juonut
-vielä teetä ja puhellut enemmänkin itsestään Rosedalelle. Mutta
-tottuneena noudattamaan sovinnaisia tapoja hän muisti, että oli aika
-lopettaa tämä yhdessäolo, ja hän teki pienen liikkeen sysätäkseen
-tuolinsa taaksepäin.
-
-Rosedale teki torjuvan liikkeen. "Odottakaa hetkinen -- älkää menkö
-vielä, istukaa hiljaa ja jääkää vähäksi aikaa vielä. Te näytätte
-lopen uupuneelta. Ettekä te ole kertonut minulle" -- Hän pysähtyi
-äkkiä tuntien menneensä pitemmälle kuin hän oli aikonut. Lily huomasi
-sen ja ymmärsi; hän ymmärsi myöskin sen lumouksen luonteen, jonka
-valtaan hän näytti joutuneen, kun hän, katsoen häntä silmiin, alkoi
-taas äkkiä: "Mitä ihmettä te tarkoititte sanomalla juuri, että
-opettelette tulemaan modistiksi?"
-
-"Juuri sitä, mitä sanoin. Olen madame Reginan luona opissa."
-
-"Hyvä Jumala -- _tekö?_ Mutta mitä varten? Tiesin että tätinne on
-sortanut teitä; rouva Fisher puhui minulle siitä. Minä ymmärsin
-teidän saaneen perintöä häneltä --"
-
-"Sain kymmenen tuhatta dollaria; mutta se maksetaan vasta ensi
-kesänä."
-
-"No mutta, katsokaas; tehän voisitte lainata sitä vastaan milloin
-haluaisitte."
-
-Lily pudisti päätään vakavana. "En, sillä minä olen jo lainannut sitä
-vastaan."
-
-"Niinkö? Koko kymmenen tuhatta?"
-
-"Joka pennin." Hän pysähtyi ja jatkoi äkkiä katsoen Rosedalen
-silmiin: "Luulen Gus Trenorin puhuneen teille kerran, miten hän
-hankki minulle rahaa arvopaperikaupalla."
-
-Lily jäi odottamaan, ja Rosedale, hämmästyksestä jähmettyneenä,
-mutisi kuulleensa jotain sentapaista.
-
-"Hän hankki noin yhdeksän tuhatta dollaria", jatkoi Lily äänessä
-yhtä kiihkeä puhumishalun sävy. "Siihen aikaan käsitin, että hän
-spekuleerasi minun omilla rahoillani; se oli minulta uskomattoman
-typerää, mutta minä en tiennyt raha-asioista mitään. Jälkeenpäin
-huomasin, ettei hän ollut käyttänyt minun rahojani -- mitä hän sanoi
-hankkineensa minulle, oli hän todellisuudessaan antanut minulle.
-Sillä hän tietysti tarkoitti hyvää; mutta se oli sitä lajia velkaa,
-josta oli kaikin mokomin päästävä. Kovaksi onneksi minä tuhlasin tuon
-rahan ennen kuin huomasin erehdykseni, ja niin menee koko perintöni
-sen maksamiseen. Siinä syy, miksi koetan opetella jotakin ammattia."
-
-Tämän hän esitti selvästi, harkitusti, pysähtyen lauseiden välillä,
-niin että jokainen ennättäisi syöpyä kuulijan mieleen. Hänellä oli
-kiihkeä halu, että jokin tietäisi totuuden tässä muutoksessa, ja
-myöskin, että huhu hänen aikomuksestaan maksaa tuo summa takaisin
-tulisi Judy Trenorin kuuluville. Ja hänen mieleensä oli heti tullut,
-että Rosedale, jonka oli onnistunut päästä Trenorin uskotuksi, oli
-sopiva henkilö kuulemaan ja välittämään edelleen nämä asiat. Jopa
-hän oli tuntenut hetkellistä hilpeyttä ajatellessaan, että täten
-tuli vapautuneeksi vastenmielisestä salaisuudestaan. Mutta tuo tunne
-haihtui vähitellen hänen kertoessaan ja kun hän pääsi loppuun, peitti
-hänen muutoin kalpeita kasvojaan syvä kurjuuden puna.
-
-Rosedale yhä tuijotti häneen ihmetellen, mutta tuo ihmettely sai
-käänteen, jota Lily oli vähimmän odottanut.
-
-"Mutta nähkääs -- jos asia on niin, tekee se teistä putipuhtaan?"
-
-Rosedale sanoa poukautti sen Lilylle, ikäänkuin tämä ei olisi
-käsittänyt tekonsa seurauksia, ikäänkuin hänen auttamaton
-tietämättömyytensä raha-asioista syöksisi hänet johonkin uuteen
-hulluun tekoon.
-
-"Aivan putipuhtaan -- niin", myönteli Lily rauhallisesti.
-
-Rosedale istui hiljaa, hänen paksut kätensä puristivat pöytää hänen
-pienten hämmästyneiden silmiensä tutkistellessa aution ravintolan
-loukkoja.
-
-"Nähkääs -- se on hienoa", huudahti hän äkkiä.
-
-Lily nousi istuimeltaan torjuvasti naurahtaen. "Oi ei -- se on
-pelkkää ikävyyttä", vakuutti hän hypistellen harsoaan.
-
-Rosedale jäi istumaan ollen liian syventyneenä ajatuksiinsa
-huomatakseen hänen liikettään. "Miss Lily, jos haluatte tukea -- minä
-pidän rohkeudesta --", pääsi häneltä katkonaisesti.
-
-"Kiitos." Lily ojensi kätensä. "Tee on antanut minulle hirveästi
-tukea. Tunnen nyt kykeneväni johonkin."
-
-Lilyn liike näytti tarkoittavan lopullista eroamista, mutta hänen
-seuralaisensa oli pistänyt setelin tarjoilijalle ja upotti lyhyet
-käsivartensa väljään päällystakkiinsa.
-
-"Odottakaa hetkinen -- saatan teitä kotiin", sanoi hän.
-
-Lily ei sanonut mitään vastaan ja niin he lähtivät hotellista ja
-kulkivat taas Kuudennen avenuen poikki. Matkalla Lily tunsi, että
-Rosedale tarkasteli halveksivasti ympäristöä, ja kun Lily pysähtyi
-sille katuovelle, joka vei hänen asuntoonsa, katsahti Rosedale
-epäilevän vastenmielisen näköisenä ylös.
-
-"Ei kai tämä ole oikea paikka? Joku kertoi teidän asuvan miss
-Farishin luona."
-
-"En: olen täällä täysihoidossa. Olen elänyt liian kauan ystävieni
-kustannuksella."
-
-Rosedale katseli yhä ruskeaa kiviseinää, joka oli täynnä halkeamia ja
-jonka ikkunat olivat varustetut haalistuneilla verhoilla. Sitten hän
-katsoi taas Lilyyn ja sanoi huomattavalla tahdonponnistuksella: "Te
-kai sallitte minun käydä teitä katsomassa, jonakin päivänä?"
-
-Lily hymyili siinä määrin käsittäen tuon tarjouksen sankarillisuuden,
-että hän oli todellisesti liikutettu siitä. "Kiitos -- olen siitä
-hyvin iloinen", vastasi hän käyttäen ensi kerran elämässään todella
-vilpittömiä sanoja hänelle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tuona iltana Miss Bart -- joka oli paennut aikaisin alakerrassa
-olevan ruokasalin höyryistä -- istui mietiskellen syitä, jotka
-olivat johtaneet hänet purkamaan sydämensä Rosedalelle. Niiden
-joukossa hän keksi kasvavan yksinäisyyden tunteen -- pelon palata
-huoneensa yksinäisyyteen silloin, kun hän voisi olla jossakin
-muualla, tai jonkun seurassa. Viimeiset tapahtumat olivat erottaneet
-hänet yhä enemmän hänen harvoista jäljellejääneistä ystävistään.
-Carry Fisherin puolelta tuo poisvetäytyminen ei ehkä ollut aivan
-pakollista. Tehtyään viimeisen ponnistuksen Lilyn auttamiseksi
-ja saatettuaan hänet turvallisesti madame Reginan työhuoneeseen
-rouva Fisher näytti lepäävän vaivoistaan, eikä Lily, ymmärtäen
-hänen syynsä, voinut tuomita häntä. Carry oli ollut hyvä ystävä
-hänelle vaikeina aikoina, ja ehkä vain Gertyn veroinen ystävyys
-saattoi kestää sellaista yltyvää pinnistystä vastaan. Vaikka Gertyn
-ystävyys pysyi järkkymätönnä, alkoi Lily karttaa häntä. Sillä hän
-ei voinut mennä Gertyn luo joutumatta vaaraan kohdata Seldeniä, ja
-hänen kohtaamisensa olisi hänelle nyt tuottanut pelkkää tuskaa. Oli
-kylläkin tuskallista ajatella häntä, tapahtuipa se sitten selvästi
-valveilla ollen tai vaikeissa yöllisissä unihoureissa. Tämä oli yksi
-niitä syitä, miksi hän oli turvautunut rouva Hatchin reseptiin.
-Niinä lyhyinä hetkinä, joina hän vaipui rauhattomaan uneen, Selden
-ilmaantui joskus hänelle vanhassa toveruuden ja hellyyden hahmossa,
-ja Lily tahtoi vapautua tästä suloisesta harhakuvasta. Juoman
-aikaansaamassa unessa hän vaipui syvään tiedottomuuteen, jota
-mitkään unet eivät häirinneet ja josta hän heräsi joka aamu jäljet
-menneisyyteen hävitettyinä.
-
-Vähitellen tahtoi tosin vanhojen ajatusten taakka palata, mutta
-ne eivät ainakaan häirinneet hänen valveillaolohetkiään. Juoma
-antoi hänelle täydellisen uudistumisen harhaluulon, josta hän
-ammensi tarmoa päivän työhönsä. Tuo tarmo oli yhä enemmän tarpeen
-tulevaisuuden huolien kasvaessa. Hän tiesi, että Gertyn ja rouva
-Fisherin mielestä hänellä oli vain ohimenevä koetusaika, he kun
-uskoivat, että hänen oppiaikansa madame Reginan luona tekisi hänelle
-rouva Penistonilta saamansa perinnön avulla mahdolliseksi toteuttaa
-vihreän ja valkoisen myymälän unelman sillä täydellisemmällä
-pätevyydellä, minkä hänen harjoitusaikansa hänelle olisi antanut.
-Mutta Lilystä itsestään, joka tiesi, ettei tuo perintö koitunut
-hänelle sellaiseksi hyödyksi, tämä edelläkäynyt harjoitus tuntui
-turhalta ponnistukselta. Hän ymmärsi kyllin selvästi, että joskin
-hän saattaisi oppia kilpailemaan niiden kanssa, joiden kädet olivat
-jo lapsuudesta asti harjaantuneet erikoistyöhönsä, se pieni palkka,
-jonka hän saisi, ei riittäisi lisäämään hänen tulojaan siinä määrin,
-että se korvaisi hänen vaivansa. Ja tämän suunnitelman toteuttaminen
-saattoi hänet yhä uudelleen kiusaukseen käyttää perintö liikkeensä
-perustamiseen. Saatuaan laitoksen kuntoon ja voidessaan pitää omia
-apulaisia hän uskoi, että hänellä olisi riittävästi aistia ja taitoa
-vetääkseen puoleensa hienostoon kuuluvan ostajapiirin, ja jos liike
-menestyisi, niin hän voisi vähitellen panna säästöön kylliksi rahaa
-maksaakseen velkansa Trenorille. Mutta tuo tehtävä saattaisi kysyä
-vuosia, vaikkakin hän supistaisi elämän vaatimuksensa vähimpään. Ja
-sillävälin voisi hänen ylpeytensä musertua sietämättömän velan painon
-alla.
-
-Nämä olivat pintapuolisia mietteitä, mutta niiden alla väijyi
-salainen pelko, ettei tuo velka aina pysyisi sietämättömänä. Hän
-tiesi, ettei hän voinut luottaa aikomuksensa pysyväisyyteen, ja mikä
-häntä todella pelästytti, oli ajatus, että hän saattaisi vähitellen
-tottua jäämään epämääräisesti Trenorin velalliseksi. Vaara väijyi
-häntä hänen parantumattomassa epämukavuuden ja köyhyyden kammossaan,
-joista hänen äitinsäkin oli varoittanut häntä. Ja nyt aukeni hänen
-edessään uusi turmion näky. Hän ymmärsi, että Rosedale oli valmis
-lainaamaan hänelle rahoja, ja halu käyttää hyväkseen tätä tarjousta
-alkoi ahdistaa häntä itsepäisesti. Oli tietysti mahdotonta ottaa
-vastaan lainaa Rosedalelta; mutta sentapaisia mahdollisuuksia oli
-kyllä olemassa. Hän oli aivan varma, että Rosedale tulisi tapaamaan
-häntä jälleen, ja melkein varma, että jos hän tulisi, niin hän
-saattaisi hänet kosimaan itseään, vaikka hän oli aikaisemmin saanut
-rukkaset. Kävisikö Rosedalelle nytkin niin? Yhä enemmän ja enemmän,
-jokaisen uuden vastoinkäymisen kohdatessa, saivat häntä vainoavat
-raivottaret Bertha Dorsetin hahmon. Ja aivan kädenkäänteessä,
-varmassa tallessa hänen paperiensa joukossa, olivat keinot, miten
-tehdä loppu tuosta vainoamisesta. Houkutus, jonka hän oli kerran
-saattanut torjua, koska hän ylenkatsoi Rosedalen, väijyi häntä nyt
-itsepäisesti. Ja miten paljon tarmoa hänellä mahtoi vielä olla
-vastustaa sitä?
-
-Se vähä, mikä sitä oli, piti joka tapauksessa säästää
-äärimmäisyyksiin asti. Lily ei uskaltanut enää unettoman yön
-vaaroihin. Läpi hiljaisuuden pitkien hetkien ahdisti väsymyksen
-ja yksinäisyyden musta henki hänen rintaansa vieden häneltä niin
-ruumiillisen tarmon, että hänen ajatuksensa olivat aamulla uupuneita.
-Ainoa pelastuksen toivo oli hänen vuoteensa päänpohjissa oleva pieni
-pullo; ja miten kauan tämä toivo kestäisi, sitä hän ei uskaltanut
-arvella.
-
-
-
-
-XI.
-
-
-Viivytellen hetkisen kadun kulmauksessa Lily katseli iltapäivän
-elämää Viidennellä avenuella.
-
-Oli huhtikuun loppupäiviä ja kevään sulous tuntui ilmassa. Se
-lievensi katujen harmautta, syrjäkatujen tarjoamaa masentavaa näkyä
-ja antoi runollisuuden vivahduksen sille hennolle vihreälle verholle,
-joka osoitti Puiston sisäänkäytävää.
-
-Seisoessaan siinä Lily huomasi useita tuttuja kasvoja ohikulkevissa
-ajoneuvoissa. Sesonki oli ohi ja sitä ylläpitävät voimat olivat
-hajaantuneet. Mutta jotkut viipyivät vielä kaupungissa viivytellen
-euroopanmatkaansa tai oleskellen pikimmältään kaupungissa
-paluumatkallaan Etelästä. Näiden joukossa oli rouva Van Osburgh,
-joka istui majesteetillisena kevätvaunuissaan rinnallaan rouva Percy
-Gryce, ja Grycen miljoonien uusi perijä hallitsi heidän edessään
-imettäjänsä polvilla. Heitä seurasi rouva Hatchin victoriamalliset
-sähkövaunut, joissa valtiatar istui kevätpukunsa yksinäisessä
-loistossa, joka oli silminnähtävästi aiottu seuraa varten; ja vähän
-myöhemmin tuli Judy Trenor Lady Skiddawin seuraamana.
-
-Tämä ohikiitävä pilkistys hänen menneisyyteensä sai hänet tuntemaan
-elävämmin sen tarkoituksettomuuden, jota hän tunsi palatessaan
-kotiinsa. Hänellä ei ollut mitään tehtävää loppupäiväksi eikä
-tuleviksikaan päiviksi, sillä sesonki oli ohi muotiliikkeessä kuten
-seuraelämässäkin, ja viikko sitten oli madame Regina huomauttanut
-hänelle, ettei hänen palvelustaan enää tarvittu. Madame Regina
-supisti aina henkilökuntaansa toukokuun 1 päivänä, ja miss Bart oli
-viime aikoina ollut niin epäsäännöllinen -- hän oli niin usein ollut
-pahoinvoipa ja saanut niin vähän aikaan silloin, kun tuli työhön
--- että oli ollut erikoinen armo, että hänen erottamisensa oli
-lykkäytynyt näinkin kauaksi.
-
-Lily ei kysellyt itseltään, oliko tämä päätös oikeudenmukainen. Hän
-tiesi olleensa hajamielinen, kömpelö ja hidas oppimaan. Oli katkeraa
-tunnustaa huonommuutensa vaikkapa itselleenkin, mutta hänelle oli
-selvinnyt se seikka, ettei hän henkensä elättäjänä voinut koskaan
-kilpailla ammattitaitoisten kanssa. Koska hänet oli kasvatettu
-olemaan koristeena, hän saattoi tuskin soimata itseään siitä, ettei
-hän kyennyt hoitamaan mitään käytännöllistä tointa; mutta tuo huomio
-teki lopun siitä lohduttavasta tunteesta, joka hänellä oli yleisestä
-käyttökelpoisuudestaan.
-
-Kotiin päin kulkiessaan hänen mieleensä johtui se seikka, ettei
-hänen seuraavana aamuna tarvinnut nousta ylös minkään takia.
-Pitkäänmakaamisen nautinto kuului mukavaan ja ylelliseen elämään,
-sillä ei ollut mitään osaa täysihoitolan työtätekevässä elämässä. Hän
-lähti huoneestaan mielellään mahdollisimman varhain ja palasi sinne
-mahdollisimman myöhään. Ja hän kulki nyt hitaasti viivyttääkseen
-asuntonsa vastenmielistä lähenemistä.
-
-Mutta hänen asuntonsa porraskäytävä sai hänen lähestyessään äkillistä
-mielenkiintoa sen takia, että hän huomasi siinä herra Rosedalen
-huomiotaherättävän olennon, jonka ympäristön vähäpätöisyys teki
-sitäkin valtavammaksi.
-
-Tuo näky täytti Lilyn vastustamattomalla voiton tunteella. Rosedale
-oli pari päivää heidän sattumaltatapaamisensa jälkeen tiedustellut,
-oliko Lily toipunut pahoinvoinnistaan, mutta sen jälkeen ei Lily
-ollut nähnyt häntä eikä kuullut hänestä mitään, ja hänen poissaolonsa
-näytti merkitsevän ponnistusta pitää Lily erillään omasta elämästään.
-Jos asia oli näin, niin hänen paluunsa osoitti, että tuo ponnistelu
-oli ollut turhaa, sillä Lily tiesi, ettei Rosedale ollut mies,
-joka kuluttaa aikaansa tyhjiin tunnehaihatteluihin. Hän oli liian
-työteliäs, liian käytännöllinen ja ennen kaikkea hänellä oli liian
-paljon tekemistä oman edistymisensä kanssa hairahtuakseen tuollaisiin
-hyödyttömiin syrjähyppäyksiin.
-
-Räikeänsinisessä vierashuoneessa kuivine pampasruohokimppuineen ja
-tunteellisia kohtauksia esittävine haalistuneine teräspiirroksineen
-Rosedale katseli ympärilleen ilmeisellä vastenmielisyydellä pannen
-hattunsa hajamielisesti likaisen väriselle jalustalle, jota koristi
-Rogersin veistos.
-
-Lily istui eräälle plyyshipäällyksiselle sohvalle ja Rosedale
-painautui keinutuoliin.
-
-"Taivahan tekijä -- ettehän te voi jatkaa täälläoloanne!" huudahti
-hän.
-
-Lily hymähti hänen äänensävylleen. "En ole varma, voinko; mutta olen
-tarkastanut menoni hyvin huolellisesti ja paremminkin luulen, että
-kykenen peittämään ne."
-
-"Kykenette peittämään ne? Sitä en tarkoita -- tämä paikka ei ole
-teitä varten!"
-
-"Sitä minä tarkoitan; sillä olen ollut poissa työstä sitten viime
-viikon."
-
-"Poissa työstä -- poissa työstä! Miten te voitte noin puhua! Ajatus,
-että teidän on oltava työssä -- se on mahdotonta." Hän sinkautti
-ajatuksensa lyhyinä rajuina puuskauksina, ikäänkuin ne olisi
-pakotettu esille syvästä sisäisestä harmin kraatterista. "Se on
-pilaa -- mieletöntä pilaa", toisti hän katse kiintyneenä ikkunoiden
-väliseen peiliin, joka kuvasti huoneen.
-
-Lily yhä hymyili hänen huomautuksilleen. "En tiedä miksi minun
-pitäisi pitää itseäni poikkeuksena --", alkoi hän.
-
-"Koska te sitä _olette;_ siinä syy. Ja oleskelunne tällaisessa
-paikassa on julma loukkaus. En voi puhua siitä rauhallisena."
-
-Lily ei tosiaankaan ollut nähnyt häntä koskaan niin tavallisesta
-liukkuudestaan järkytettynä; ja hänen epämääräisessä kamppailussaan
-liikutustaan vastaan oli Lilystä jotain melkein liikuttavaa.
-
-Rosedale nousi niin rajusti, että kiikkutuoli oli mennä kumoon, ja
-asettui Lilyn eteen.
-
-"Katsokaas, Miss Lily, lähden ensi viikolla Eurooppaan pariksi
-kuukaudeksi käyden Pariisissa ja Lontoossa -- enkä voi jättää teitä
-näin. En voi tehdä sitä. Tiedän ettei se kuulu ollenkaan minulle
--- olette antanut sen minun ymmärtää kyllin usein; mutta asianne
-ovat huonommin nyt kuin ennen, ja teidän täytyy käsittää, että
-teidän on otettava apua vastaan joltakulta. Puhuitte minulle viime
-kerralla jostakin velasta Trenorille. Tiedän, mitä tarkoitatte -- ja
-kunnioitan tunnettanne siinä asiassa."
-
-Hämmästyksen puna nousi Lilyn kalpeille kasvoille mutta ennenkuin hän
-ennätti keskeyttää, jatkoi Rosedale kiihkeästi: "No hyvä, lainaan
-teille päästäksenne selväksi Trenorista, enkä tahdo -- minä --
-katsokaa tänne, älkää keskeyttäkö, ennenkuin olen lopettanut. Se,
-mitä tarkoitan, tulee olemaan puhdas afäärijärjestely, kuten mies
-tekisi toiselle miehelle. No, mitä teillä on sanomista sitä vastaan?"
-
-Lilyn puna syveni hehkuksi, jossa kuvastui sekä nöyryytystä että
-kiitollisuutta; ja molemmat tunteet ilmenivät hänen vastauksensa
-odottamattomassa nokkeluudessa.
-
-"Vain tämä: sitä samaahan juuri Gus Trenor ehdotti, enkähän minä voi
-koskaan olla jälleen varma siitä, että ymmärtäisin puhtaintakaan
-raha-asiajärjestelyä." Sitten, todeten, että hänen vastauksensa
-sisälsi kohtuuttomuuden idun, hän lisäsi ystävällisemmin: "Ei
-niin, etten antaisi arvoa teidän hyvyydellenne, etten olisi siitä
-kiitollinen, mutta raha-asiat meidän kesken olisivat mahdottomia,
-koska minulla ei ole antaa mitään takeita, kun velkani Gus Trenorille
-on maksettu."
-
-Rosedale ei vastannut tähän esitykseen mitään; hän näytti tuntevan
-päättävän sävyn Lilyn äänessä, mutta hänen näytti kuitenkin olevan
-mahdotonta antaa sen päättää tuo kysymys heidän välillään.
-
-Lilyllä oli salaisesti selvä käsitys siitä, mitä Rosedalen mielessä
-liikkui. Mitä ahdistusta tämä tunsikaan hänen hellittämättömän
-ankaraan kohtaloonsa nähden -- miten vähän hän syventyikään sen
-syihin -- Lily näki, että se epäämättömästi lisäsi hänen valtaansa
-tuohon mieheen. Oli kuin hänen selittämättömän epäröimisen
-ja vastustamisen tunteellaan olisi sama vetovoima kuin hänen
-kasvonpiirteidensä ja hänen esiintymisensä hienoudella, mikä antoi
-hänen ulkonaiselle ilmestykselleen saavuttamattoman harvinaisuuden
-leiman. Rosedalen edistyessä seuraelämän kokemuksissaan oli tämä
-saavuttamattomuus käynyt hänelle yhä suuremman arvoiseksi, ikäänkuin
--- hän olisi kokoilija, joka oli oppinut erottamaan pienemmät muodon
-ja laadun erilaisuudet jossakin kauankaivatussa esineessä.
-
-Tajuten kaiken tämän Lily ymmärsi, että Rosedale tahtoi naida hänet
-heti sillä ainoalla ehdolla, että hän sopisi rouva Dorsetin kanssa.
-Ja tuo kiusaus ei ollut niinkään helposti voitettavissa, koska
-olosuhteet vähitellen mursivat hänen vastenmielisyytensä Rosedalea
-kohtaan. Tuo vastenmielisyys oli kuitenkin vielä olemassa, mutta sitä
-karkoittamassa oli Rosedalella lieventäviä ominaisuuksia: eräänlainen
-luontainen hyvyys, melkein avuton tunteen uskollisuus, joka näytti
-pyrkivän hänen aineellisten eteenpäinponnistelujensa kovan pinnan
-läpi.
-
-Lukien Lilyn silmistä, että hänen oli lähdettävä, hän ojensi
-kätensä tehden liikkeen, joka ilmaisi jotakin tästä äänettömästä
-ristiriidasta.
-
-"Jos vain sallisitte, niin saattaisin teidät kaikkien niiden yli --
-asettaisin teidät sinne, missä voisitte pyyhkiä niihin jalkanne!"
-selitti hän. Ja Lily tunsi omituista liikutusta nähdessään, että
-tuon miehen uusi intohimo ei ollut muuttanut hänen vanhaa arvojen
-arvioimistaan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Lily ei ottanut tuona yönä unitippoja. Hän makasi valveilla
-tarkastellen asemaansa siinä räikeässä valossa, jota Rosedalen
-käynti oli valanut siihen. Torjuessaan tarjouksen, jonka tämä oli
-niin täysin valmis uudistamaan, eikö hän ollut tehnyt uhrausta
-jollekin noita abstraktisia kunniankäsitteitä, joita voisi
-kutsua moraalisen elämän sovinnaisuuksiksi? Mitä hän oli velkaa
-yhteiskuntajärjestykselle, joka oli tuominnut ja karkoittanut hänet
-ilman tutkintoa? Hän ei ollut koskaan saanut puolustaa itseään. Hän
-oli syytön siihen rikokseen, johon hänet oli huomattu syylliseksi.
-Ja hänen vakaumuksensa epäsäännöllisyys saattoi näyttää oikeuttavan
-yhtä epäsäännöllisten menetelmien käyttämisen saadakseen takaisin
-menetetyn oikeutensa. Pelastaakseen itsensä Bertha Dorset ei ollut
-arkaillut tuhoamasta häntä julkisella vääryydellä; miksi hän epäröisi
-käyttää yksityiseksi hyväkseen seikkoja, joita sattuma oli laittanut
-hänen tielleen? Loppujen lopuksihan puoli sellaisen teon häpeää
-riippuu nimestä, joka on tuon teon yhteydessä.
-
-Todistuskappaleet, jotka Lilyn kanssa vahvistivat sitä, olivat
-henkilökohtaisen aseman vanhat kumoamattomat: vääryyden,
-epäonnistumisen tunne, puhtaan onnen intohimoisen vaatimuksen
-tunne seuraelämän itsekästä despotismia vastaan. Kokemus oli
-opettanut hänelle, ettei hänellä ollut taitoa eikä moraalista
-vakavuutta saattaa elämäänsä uusille laduille, tulla työntekijäksi
-työtätekevien joukossa ja antaa ylellisyyden ja huvitusten maailman
-mennä menojaan hänen kiinnittämättä siihen huomiotaan. Hän ei voinut
-pitää itseään kovin moitittavana tästä saamattomuudesta ja hän oli
-ehkä vähemmän moitittava kuin hän luuli. Perityt taipumukset olivat
-yhtyneet aikaisempaan kasvatukseen tehdäkseen hänestä sen korkeasti
-erikoistuneen tuotteen, jota hän oli. Hän oli muovailtu koristamaan
-ja huvittamaan. Mitä muuta tarkoitusta varten luonto pyöristää
-ruusun lehden ja kirjailee kolibrin rinnan? Ja oliko se hänen
-syynsä, että puhtaasti koristeellinen tehtävä on vähemmän helposti
-ja sopusointuisesti täytettävissä yhteiskuntaolentojen kesken
-kuin luonnon valtakunnassa, että sitä niin helposti kahlehtivat
-aineelliset välttämättömyydet tai häiritsevät moraaliset epäröinnit?
-
-Nämä viimeksimainitut olivat ne kaksi vastakkaista voimaa, jotka
-taistelivat hänen rinnassaan yön pitkinä unettomuuden hetkinä. Ja
-noustessaan seuraavana aamuna hän tuskin tiesi, mikä oli voittanut.
-Hän oli lopen väsynyt unettoman yön vaikutuksesta, ja väsymyksen
-kelmeässä valossa tulevaisuus näytti hänestä harmaalta, rajattomalta
-ja autiolta.
-
-Hän viipyi myöhään vuoteessa ottamatta vastaan kahvia ja paistettuja
-munia, jotka ystävällinen irlantilainen palvelija työnsi oven raosta,
-ja vihaten talon kotoista melua ja kadun huutoja ja räminää. Hänen
-työtön viikkonsa oli tuonut hänen mieleensä liioitellun voimakkaasti
-täysihoitolamaailman pienet kiusat ja hän ikävöi tuota toista
-loistomaailmaa, jonka koneisto niin huolellisesti salaa, että toinen
-kohtaus yhtyy toiseen ilman huomattavaa toimintaa.
-
-Vihdoin hän nousi ja pukeutui. Jätettyään madame Reginan hän oli
-kuluttanut päivänsä kaduilla osaksi paetakseen täysihoitolaelämää,
-osaksi toivossa, että ruumiillinen väsymys auttaisi häntä saamaan
-unta. Mutta päästyään ulos hän ei voinut päättää, minne mennä, sillä
-hän oli karttanut Gertyä sitten muotiliikkeestä poisjoutumisensa eikä
-hän ollut varma, olisiko hän tervetullut muuanne.
-
-Aamu muodosti jyrkän vastakohdan edelliselle päivälle. Kylmä
-harmaa taivas uhkasi sadetta ja navakka tuuli ajoi pölyä korkealle
-ilmaan. Lily käveli Viidettä avennueta Puistoon päin toivoen
-löytävänsä rauhallisen sopen, johon istuutua. Mutta kylmä tuuli oli
-sietämätöntä, ja tunnin verran käveltyään huojuvien puiden alla sai
-väsymys hänessä vallan ja hän pakeni pieneen ravintolaan 59:llä
-kadulla. Hänellä ei ollut nälkä ja hän oli aikonut olla syömättä
-lunch-ateriaa, mutta hän oli liian väsynyt palatakseen kotiin
-ja pitkät valkoiset pöytärivit näyttivät niin viekoittelevilta
-ikkunoiden läpi.
-
-Huone oli täynnä naisia, jotka kaikki olivat liian kiivaasti teen
-ja piirakan kimpussa huomatakseen hänen tuloaan. Kimeiden äänien
-surina kohosi kohti matalaa kattoa jättäen Lilyn erilleen pieneen
-äänettömyyden piiriin. Hänet valtasi äkillinen syvän yksinäisyyden
-tunne. Hän oli kadottanut ajan tajunnan ja hänestä tuntui, ikäänkuin
-hän ei olisi puhellut kenenkään kanssa moneen päivään. Hänen silmänsä
-tarkastelivat ympärillä olevien kasvoja etsien vastakatsetta, jotakin
-merkkiä hänen ahdinkonsa aavistelusta. Mutta nuo kalpeat kiireiset
-naiset käsilaukkuineen ja muistikirjoineen ja nuottikääryineen olivat
-kaikki syventyneinä omiin asioihinsa, ja niilläkin, jotka istuivat
-yksikseen, oli kiire tarkastellessa näytearkkeja tai selaillessa
-kuvalehtiä teekulaustensa välillä. Lily yksin oli toimeton.
-
-Hän joi useita kuppeja teetä, jota tarjottiin hänen
-osterimuhennosannoksensa kanssa, ja hänen ajatusjuoksunsa tuntui
-selvemmältä ja vilkkaammalta, kun hän tuli jälleen kadulle. Hän
-totesi nyt, että hän ravintolassa istuessaan oli huomaamattaan
-päässyt lopulliseen päätökseen. Tuo huomio antoi hänelle välittömän
-toiminnan kuvittelun; oli mieltä keventävää ajatella, että hänellä
-nyt oli syytä kiirehtiä kotiin. Pitkittääkseen tuon tunteen tuottamaa
-mielihyvää hän päätti kävellä, mutta matka oli niin pitkä, että hän
-huomasi katsovansa hermostuneesti kelloja matkansa varrella.
-
-Kotiin päästyään hän kuitenkin huomasi, että hänellä vielä oli
-aikaa istahtaa ja levähtää muutamia minuutteja, ennenkuin toteutti
-suunnitelmansa. Tuo viivyttely ei heikontanut huomattavasti hänen
-päätöstään. Häntä pelästytti ja samalla innostutti se tarmokas
-päättäväisyys, jota hän tunsi itsessään; hän näki, että se tulisi
-helpommaksi, koko joukon helpommaksi kuin hän oli kuvitellut.
-
-Kello viisi hän nousi, avasi arkkunsa ja otti sinetöidyn
-käärön, jonka hän pisti poveensa. Ei edes käärön kosketuskaan
-värisyttänyt hänen hermojaan, kuten hän oli puoleksi odottanut.
-Välinpitämättömyyden panssari näytti verhoavan häntä, ikäänkuin hänen
-tahtonsa voimakas ponnistus olisi lopullisesti turruttanut hänen
-hienommat tunnehermonsa.
-
-Hän pukeutui vielä kerran ulosmenoa varten, lukitsi oven ja meni
-ulos. Hänen katukäytävälle päästyään oli vielä päivä, mutta pilvet
-synkensivät taivaan. Hän tuli Viidennelle avenuelle ja alkoi
-kävellä hitaasti pohjoiseen päin. Hän tunsi kyllin tarkasti rouva
-Dorsetin tavat tietääkseen, että hän oli aina tavattavissa kotoa
-viiden jälkeen. Oli kuitenkin mahdollista, ettei hänen puheilleen
-päässyt, varsinkaan niin vähän tervetullut vieras, jota vastaan
-hänen oli ollut mahdotonta turvata itseään erikoisilla määräyksillä.
-Mutta Lily oli kirjoittanut paperilapun, jonka hän aikoi lähettää
-ylös nimikorttinsa kanssa ja jonka hän ajatteli turvaavan hänelle
-puheillepääsyn.
-
-Lily oli varannut itselleen aikaa kulkea jalkaisin rouva Dorsetin luo
-ajatellen, että nopea kulku kylmässä iltailmassa helpottaisi hänen
-hermojensa rauhoittumista. Mutta hän ei todellisuudessa tarvinnut
-rauhoittumista. Hän hallitsi asemaansa tyynenä ja järkähtämättömänä.
-
-Saavuttuaan Viidennellekymmenennelle kadulle puhkesivat äkkiä pilvet
-ja kylmä sadesuihku alkoi piestä hänen kasvojaan. Hänellä ei ollut
-varjoa ja kosteus tunkeutui pian hänen ohuen kevätpukunsa läpi.
-Hänellä oli vielä puoli mailia määräpaikkaansa, ja hän päätti kulkea
-Madison avenuen poikki ja nousta raitiotievaunuun. Kun hän kääntyi
-sivukadulle, heräsi hänessä äkkiä hämärä muisto. Tätä katua hän
-oli kulkenut Seldenin kanssa tuona syyskuun päivänä kaksi vuotta
-sitten; muutaman askelen päässä oli se katuovi, josta he olivat
-yhdessä menneet sisään. Tuo muisteleminen päästi irralleen joukon
-jähmettyneitä mielenliikuntoja -- sen ainoan kevään ikävöimisiä,
-suruja, kuvitteluja, uhkuvaa versoamista, jonka hänen sydämensä oli
-koskaan tuntenut. Oli outoa huomata kulkevansa sen miehen asunnon
-ohi sellaisella asialla. Lilystä tuntui kuin näkisi hän tekonsa
-samoin kuin Selden näkisi sen -- ja se seikka, että tämä joutuisi
-siihen, että hänen, päämääränsä saavuttaakseen, täytyi tehdä kauppaa
-Seldenin nimellä, käyttää hyväkseen hänen menneisyytensä salaisuutta,
-jähmetytti hänen verensä häpeästä. Miten pitkän matkan hän oli
-kulkenut heidän ensimmäisestä keskustelustaan lähtien! Silloinkin
-hänen jalkansa olivat alkaneet astua polkua, jota hän nyt kulki --
-silloinkin hän oli torjunut käden, jonka Selden oli ojentanut.
-
-Kaikki hänen närkästyksensä Seldenin luulotellun kylmyyden takia oli
-kuin pois pyyhkäisty tuon muiston esille rynnätessä. Kahdesti oli
-Selden ollut valmis auttamaan häntä -- auttamaan häntä rakastamalla
-häntä, kuten hän oli sanonut -- ja jos hän kolmannella kerralla
-oli näyttänyt jättävän hänet, niin ketä muuta hän saattoi syyttää
-kuin itseään?... No niin, tuo osa hänen elämästään oli mennyttä;
-hän ei tiennyt, miksi hänen ajatuksensa vielä luisuivat siihen.
-Mutta jäljellä oli äkillinen halu nähdä häntä; se kasvoi polttavaksi
-ikäväksi, kun Lily pysähtyi hänen asuntonsa vastakkaiselle
-katukäytävälle. Katu oli tyhjä ja pimeä, sade huuhteli sitä. Lily
-näki hengessään hänen rauhallisen huoneensa, kirjahyllynsä ja tulen
-takassa. Hän katsahti ylös ja näki tulta hänen ikkunastaan. Sitten
-hän kulki kadun yli ja astui taloon.
-
-
-
-
-XII.
-
-
-Kirjastohuone oli sen näköinen kuin Lily oli kuvitellutkin.
-Vihreävarjostimiset lamput muodostivat rauhallisia valopiirejä
-kasvavaan hämärään, hiljainen tuli paloi takassa ja Selden siirsi
-nojatuolinsa, joka oli sen vieressä, syrjään, kun hän nousi ottamaan
-Lilyä vastaan.
-
-Hän oli ravistanut päältään ensi hämmästyksen ja seisoi hiljaa
-odottaen, että Lily puhuisi, kun tämä taas pysähtyi silmänräpäykseksi
-kynnykselle muistojen valtaamana.
-
-Näky oli muuttumaton. Lily tunsi jälleen hyllyrivin, jolta Selden
-oli ottanut La Bruyerensä, ja tuolin kuluneen käsipuun, jota vastaan
-Selden oli nojannut Lilyn tarkastellessa tuota kallisarvoista
-nidettä. Mutta silloin oli tasainen syyskuun valo täyttänyt huoneen
-saaden sen näyttämään ulkomaailman osalta; varjostetut lamput ja
-lämmin takka, jotka erottivat sen kadun sakenevasta pimeydestä,
-antoivat sille hennomman kodikkaisuuden leiman.
-
-Havaitessaan vähitellen Seldenin äänettömyyden johtuvan
-hämmästyksestä kääntyi Lily hänen puoleensa ja sanoi koruttomasti:
-"Tulin sanomaan teille, että olin pahoillani siitä tavasta, jolla
-erosimme -- siitä, mitä sanoin teille tuona päivänä rouva Hatchin
-luona."
-
-Nämä sanat tulivat hänen huulilleen yht'äkkiä. Ei portaita
-noustessaankaan hänellä ollut aikomusta miettiä tekosyytä
-käynnilleen, mutta nyt hän tunsi voimakasta halua hajoittaa
-väärinkäsityksen pilven heidän väliltään.
-
-Selden käänsi katseensa häneen hymyillen. "Minä olin myöskin
-pahoillani, että meidän piti erota sillä tavalla. Mutta en ole varma,
-ettenkö sitä vienyt omalle tililleni. Onneksi olin ennakolta nähnyt
-vaaran, johon olin joutumassa --"
-
-"Niin että te ette todellakaan pitänyt väliä --?" pääsi Lilyltä hänen
-vanhan ivansa välähdys äänessä.
-
-"Niin että olin valmistautunut seurausten varalta", korjasi Selden
-hyväntuulisesti. "Mutta tästä kaikesta myöhemmin. Tulkaa istumaan
-tulen ääreen, voin suositella tätä nojatuolia, jos sallitte minun
-laittaa tyynyn selkänne taa."
-
-Hänen puhuessaan Lily oli astunut hitaasti huoneen keskelle ja
-pysähtynyt lähelle kirjoituspöytää, jonka lamppu heitti jyrkkiä
-varjoja hänen hienosti uurretuille kalpeille kasvoilleen.
-
-"Näytätte väsyneeltä -- istukaa", toisti Selden ystävällisesti.
-
-Lily ei näyttänyt kuulevan pyyntöä. "Mieleni teki ilmoittaa teille,
-että läksin rouva Hatchin luota heti kun olitte käynyt luonani",
-sanoi hän, ikäänkuin jatkaen tunnustustaan.
-
-"Niin -- niin; minä tiedän", myönsi toinen alkaen joutua hämilleen.
-
-"Ja että tein sen teidän puheenne perusteella. Ennen teidän tuloanne
-olin jo alkanut huomata, että olisi mahdotonta jäädä hänen luokseen
--- syistä, jotka te ilmoititte minulle; mutta minä en tahtonut
-myöntää sitä -- en tahtonut antaa teidän huomata, että ymmärsin, mitä
-te tarkoititte."
-
-"Oh, olisin voinut uskoa teidän voivan löytää oman keinonne -- älkää
-luulko liikoja minun palvelusinnostani!"
-
-Seldenin kevyt äänensävy, jossa Lily, jos hänen hermonsa olisivat
-olleet rauhallisemmat, olisi tuntenut pelkän yrityksen päästä
-kiusallisen hetken yli, oli ristiriidassa hänen intohimoisen halunsa
-kanssa saada itsensä ymmärretyksi. Tuossa omituisessa erikoisen
-selvyyden tilassaan, joka saattoi hänet luulemaan olevansa jo
-tilanteen polttopisteessä, näytti uskomattomalta, että joku saattoi
-pitää tarpeellisena viipyä sovinnaisissa sanaleikeissä ja verukkeissa.
-
-"Se ei ollut sitä -- minä en ollut epäkiitollinen", intti Lily. Mutta
-sanat kuolivat yht'äkkiä hänen huulilleen, hän tunsi ahdistusta
-kurkussaan ja pari kyyneltä kasaantui ja vieri hitaasti hänen
-silmistään.
-
-Selden astui eteenpäin ja tarttui hänen käteensä. "Olette hyvin
-väsynyt. Miksette halua istua ja antaa minun laittaa olonne
-mukavaksi?"
-
-Hän talutti Lilyn nojatuoliin lähelle tulta ja pani tyynyn hänen
-selkänsä taa.
-
-"Ja nyt teidän täytyy antaa minun laittaa teille teetä; tiedättehän,
-että minulla on aina se määrää vierasvaraisuutta hallussani."
-
-Lily pudisti päätään ja vielä kaksi kyyneltä vieri hänen poskilleen.
-Mutta hänellä ei ollut itku helpossa ja pitkäaikainen tottumus
-hillitsemään itsensä pääsi hänessä voitolle, vaikka hän oli yhä liian
-järkytetty puhuakseen.
-
-"Tiedättehän, että saan veden kiehumaan viidessä minuutissa", jatkoi
-Selden puhuen hänelle kuin hätääntyneelle lapselle.
-
-Nämä sanat toivat mieleen tuon toisen iltapäivän, jolloin he olivat
-istuneet yhdessä Seldenin teepöydän ääressä ja puhelleet leikkiä
-laskien Lilyn tulevaisuudesta. Oli hetkiä, jolloin tuo päivä tuntui
-etäisemmältä kuin mikään muu tapahtuma hänen elämässään; ja kuitenkin
-hän saattoi aina elää sen uudelleen sen pienimpiä yksityisseikkoja
-myöten.
-
-Hän teki torjuvan liikkeen. "Ei, juon liian paljon teetä. Tahtoisin
-mieluummin istua hiljaa -- minun täytyy lähteä tuossa paikassa",
-lisäsi hän hajanaisesti.
-
-Selden seisoi yhä hänen lähellään nojaten uunin rintaa vasten.
-Painostusta alkoi yhä selvemmin näkyä hänen ystävällisen vapaassa
-käytöksessään. Omiin asioihinsa syventyminen oli estänyt Lilyn
-sitä huomaamasta heti, mutta nyt, kun hänen selvä tajuntansa alkoi
-päästä voitolle, hän näki, että hänen läsnäolonsa alkoi saattaa
-Seldenin hämille. Sellaisen tilanteen voi pelastaa vain välittömällä
-tunteenpurkauksella, ja Seldenin puolelta puuttui vielä määräävää
-alkuunpanoa.
-
-Tuo huomio ei häirinnyt Lilyä kuten se olisi kerran voinut tehdä.
-Hän oli sivuuttanut tuon sivistyneen molemminpuolisuuden vaihteen,
-jossa jokaisen mielenilmauksen tulee olla tarkasti suhteellinen
-siihen liikutukseen, jonka se aiheuttaa, ja tunteen jalous on ainoa
-tuomittu korskeilu. Mutta yksinäisyyden tunne palasi kaksinkerroin
-voimakkaana, kun hän näki olevansa ainiaaksi suljettu pois
-Seldenin sisimmästä elämästä. Hän oli tullut tänne ilman määrättyä
-tarkoitusta; pelkkä halu nähdä Selden oli ohjannut häntä. Mutta
-salainen toivo, jota hän oli kuljettanut mukanaan, ilmeni äkkiä
-rajuna.
-
-"Minun täytyy lähteä", toisti Lily tehden liikkeen noustakseen
-tuoliltaan. "Mutta minä en mahdollisesti näe teitä enää pitkään
-aikaan ja mieleni teki sanomaan teille, etten ole koskaan unohtanut,
-mitä minulle sanoitte Bellomontissa, ja että joskus -- joskus, kun
-minusta tuntuu etten sitä muistele ollenkaan -- se on auttanut
-minua ja varjellut minua erehdyksistä; se on estänyt minut todella
-tulemasta siksi, miksi monet ovat ajatelleet minua."
-
-Vaikka hän koetti saada ajatuksiinsa jotakin järjestystä, eivät sanat
-tahtoneet tulla selvempinä. Hän tunsi kuitenkin, ettei hän saattanut
-erota Seldenistä koettamatta saada hänet käsittämään, että hän oli
-pelastunut eheänä elämänsä todennäköisestä romahduksesta.
-
-Seldenin kasvojenilme oli muuttunut Lilyn puhuessa. Hänen
-varovaisessa katseessaan ei tosin vielä ilmennyt persoonallista
-liikutusta, mutta siitä loisti hyväntahtoinen ymmärtämys.
-
-"Olen iloinen, että sanotte sen minulle, mutta minun sanani eivät
-ole saaneet tuota muutosta aikaan. Muutos on teissä itsessänne -- se
-on aina niin oleva. Ja kun se _on_ siellä, niin se ei kykene teitä
-liikuttamaan, mitä ihmiset ajattelevat teistä; saatte olla aina
-varma, että ystävänne ymmärtävät teitä."
-
-"Oi, älkää sanoko -- älkää sanoko, ettei se, mitä olette minulle
-sanonut, ole saanut muutosta aikaan. Se näyttää sulkevan minut pois
--- jättävän minut aivan yksin." Lily oli noussut ja seisoi hänen
-edessään, vielä kerran hetken sisäisen painostuksen valtaamana.
-Tietoisuus Seldenin puoleksi aavistetusta vastahakoisuudesta oli
-haihtunut. Tahtoipa hän tai ei, hänen täytyi käsittää Lily kerta
-kaikkiaan täydellisesti ennen heidän eroamistaan.
-
-Lilyn ääni sai ankaran sävyn ja hän katsoi vakavasti Seldenin
-silmiin jatkaessaan puhettaan. "Kerran -- kahdesti -- annoitte
-minulle tilaisuuden päästä irti entisestä elämästäni, ja minä
-kieltäydyin; kieltäydyin, koska olin pelkuri. Jäljestäpäin näin
-erehdykseni -- näin, etten koskaan voinut olla onnellinen siitä,
-mikä oli tyydyttänyt minua ennen. Mutta se oli liian myöhäistä; te
-olitte tuominnut minut -- minä ymmärsin. Oli liian myöhä onnelle --
-mutt'ei liian myöhä saada apua ajattelemalla sitä, mitä olin lyönyt
-laimin. Se on kaikki, mikä on ylläpitänyt elämääni -- älkää ottako
-sitä nyt pois minulta! Pahimpina hetkinäkin se on ollut kuin pieni
-valon pilkahdus pimeydessä. Muutamat naiset ovat kyllin voimakkaita
-olemaan itsestään hyviä, mutta minä tarvitsin teidän uskoanne minuun.
-Olisin ehkä voinut vastustaa suurta kiusausta, mutta pienet olisivat
-kaataneet minut. Ja sitten muistin -- muistin teidän sanoneen, ettei
-sellainen elämä saattaisi koskaan tyydyttää minua; ja minä häpesin
-myöntää itselleni, että niin saattoi käydä. Sitä te sanoitte minulle
--- siitä minä halusin kiittää teitä. Halusin sanoa teille, että olen
-aina muistanut ja että olen koettanut -- kovasti koettanut..."
-
-Hän keskeytti äkkiä. Kyyneleitä oli taas kihonnut silmiin, ja
-ottaessaan nenäliinansa hänen sormensa koskettivat hänen povellaan
-olevaa kääröä. Veri syöksähti hänen poskilleen ja sanat kuolivat
-hänen huuliltaan. Sitten hän kohotti katseensa Seldeniin ja jatkoi
-muuttuneella äänellä.
-
-"Olen koettanut kovasti -- mutta elämä on vaikeaa, ja minä olen hyvin
-hyödytön ihminen. Minun voi tuskin sanoa viettävän riippumatonta
-elämää. Olin ruuvi tai tappi koneistossa, jota kutsuin elämäksi, ja
-vetäydyttyäni siitä pois huomasin, etten kelvannut mihinkään muuhun.
-Mitä voikaan tehdä, kun huomaa, että sopii vain reikään? Täytyy mennä
-siihen takaisin tai joutua roskakasaan -- ettekä te tiedä, millaista
-on roskakasassa!"
-
-Hänen huulensa yrittivät hymyillä -- hän muisteli, mitä hän oli
-uskonut Seldenille kaksi vuotta sitten tässä samassa huoneessa.
-Silloin oli hän suunnitellut naimisiin menoa Percy Grycen kanssa --
-mitä suunnitelmia hänellä nyt oli?
-
-Seldenin tummaan hipiään oli leimahtanut voimakas puna, mutta hänen
-liikutuksensa ilmeni vain hänen esiintymisensä lisääntyneessä
-vakavuudessa.
-
-"Teillä on jotakin sanomista minulle -- aiotteko mennä naimisiin?"
-sanoi hän äkkiä.
-
-Lilyn katse ei väistynyt, mutta sen pohjalla alkoi vähitellen ilmetä
-ihmettelyä, hämmästynyttä itsetarkastelua. Seldenin kysymyksen
-kuulleessaan hän oli pysähtynyt kysyäkseen itseltään, oliko hänen
-päätöksensä todellakin tehty, kun hän astui huoneeseen.
-
-"Te sanoitte minulle aina, että minun olisi se tehtävä ennemmin tai
-myöhemmin!" sanoi Lily heikosti hymyillen.
-
-"Ja nyt te olette päässyt siihen?"
-
-"Minun on päästävä siihen -- näihin aikoihin. Mutta ensin minun on
-päästävä johonkin muuhun." Hän pysähtyi taas koettaen saada ääneensä
-uudelleen saavutetun hymynsä tuomaa varmuutta. "On joku, jolle minun
-on jätettävä hyvästit. Oh, ei _teille_ -- me varmaan tulemme näkemään
-vielä toisemme -- vaan sille Lily Bartille, jonka te tunsitte. Olen
-pitänyt häntä mukanani koko tämän ajan, mutta nyt me eroamme, ja minä
-olen tuonut hänet takaisin teille -- aion jättää hänet tänne. Kun nyt
-menen ulos, ei hän lähde mukaani. Minun on mieluista ajatella, että
-hän on jäänyt teidän luoksenne -- eikä hän häiritse eikä ota tilaa."
-
-Hän meni Seldeniä kohti ja ojensi kätensä yhä hymyillen. "Sallitteko
-hänen jäädä luoksenne?" kysyi hän.
-
-Selden tarttui hänen käteensä, ja Lily tunsi Seldenin kädessä sitä
-tunneväristystä, joka ei ollut vielä noussut hänen huulilleen. "Lily
--- enkö voi auttaa teitä?" huudahti hän.
-
-Lily katsoi häneen ystävällisesti. "Muistatteko, mitä sanoitte kerran
-minulle? Että voitte auttaa minua vain rakastamalla minua? No niin --
-te rakastitte minua eräänä hetkenä ja se auttoi minua. Se on auttanut
-minua aina. Mutta se hetki on mennyt -- minä sen annoin mennä. Ja
-elämistä on jatkettava. Hyvästi!"
-
-Hän laski kätensä Seldenin käteen, ja he katsoivat toisiinsa
-juhlallisesti, ikäänkuin seisoisivat kuoleman edessä. Jotakin oli
-todellakin kuollut heidän välillään -- rakkaus, jonka hän oli
-tappanut Seldenissä eikä voinut enää herättää sitä henkiin. Mutta
-jotakin oli heidän välillään myöskin ja loimusi kuin sammumaton
-liekki: rakkaus, jonka Seldenin rakkaus oli sytyttänyt, hänen
-sielunsa intohimo Seldenin sieluun.
-
-Sen valossa kaikki muu oli hänestä yhdentekevää. Hän ymmärsi nyt,
-ettei hän voi mennä pois ja jättää vanhaa minäänsä Seldenin luo: tuon
-minän täytyi kuitenkin elää edelleen Seldenin läheisyydessä, mutta
-sen täytyi yhä edelleenkin olla hänen oma minänsä.
-
-Selden piti yhä hänen kättään omassaan ja katseli häntä tarkoin,
-omituinen pahaa aavisteleva tunne mielessä. Tilanteen ulkopuitteet
-olivat häipyneet häneltä yhtä täydellisesti kuin Lilyltäkin; hän
-tunsi sen vain yhtenä noita harvoja hetkiä, jotka ohikulkiessaan
-nostavat verhon heidän kasvoiltaan.
-
-"Lily", hän sanoi hiljaa, "te ette saa puhua tuolla tavalla. Minä en
-voi laskea teitä täältä tietämättä, mitä aiotte tehdä. Asiat voivat
-muuttua, mutta ne eivät mene menojaan. Te ette voi ikinä hävitä
-elämästäni."
-
-Lily kohtasi hänen silmänsä kirkastunein katsein. "Ei", sanoi
-hän. "Näen sen nyt. Olkaamme aina ystäviä. Silloin tunnen olevani
-turvassa, tapahtuipa mitä tahansa."
-
-"Tapahtuipa mitä tahansa? Mitä te tarkoitatte? Mitä on tapahtumassa?"
-
-Lily kääntyi pois rauhallisena ja käveli takkaa kohti.
-
-"Ei mitään nyt -- paitsi että minulla on hyvin kylmä ja että teidän
-pitää tehdä minulle tuli, ennenkuin lähden."
-
-Hän kyyristyi uunin suulle, ojentaen kätensä kekäleitä kohti.
-Hämmästyneenä hänen äänensä äkillisestä muutoksesta kokosi Selden
-kourallisen puita laatikosta ja heitti ne tuleen. Tätä tehdessään
-hän huomasi kuinka ohuilta Lilyn kädet näyttivät liekkien loimua
-vasten. Hän näki myöskin, miten hänen väljän pukunsa alla hänen
-vartalonsa ääriviivat olivat käyneet kulmikkaiksi; hän muisteli
-kauan jälkeenpäin, miten valkean punainen leimu saattoi selvästi
-näkyviin hänen sieraimiensa veltostumisen ja hänen poskipäidensä
-luomien varjojen tummuuden. Lily kyyrötti siinä hetken ajan hiljaa;
-vallitsi hiljaisuus, jota Selden ei uskaltanut rikkoa. Kun hän nousi,
-luuli Selden nähneensä hänen vetävän jotakin poveltaan ja pistävän
-sen tuleen. Mutta hän tuskin huomasi tuota liikettä ajoissa. Hänen
-ajatuksensa tuntuivat lumotuilta ja hän mietti yhä sanaa, joka
-särkisi lumouksen.
-
-Lily astui hänen luokseen ja laski kätensä hänen olkapäilleen.
-"Hyvästi!" sanoi hän, ja kumartuessaan Seldenin puoleen hän kosketti
-hänen otsaansa huulillaan.
-
-
-
-
-XIII.
-
-
-Katulyhdyt olivat sytytetyt, mutta sade oli lakannut ja taivas oli
-kirkastunut hetkiseksi.
-
-Lily kulki mykkänä ja kuurona ympäristölleen. Hän liikkui vielä siinä
-kevyessä eetterissä, jota lähtee elämän suurista hetkistä. Mutta
-vähitellen hän kadotti sen ja hän tunsi likaisen katukivityksen
-jalkojensa alla. Väsymyksen tunne palasi patoutuneella voimalla ja
-hetken ajan hän tunsi, ettei hän voinut astua kauempaa. Hän oli
-päässyt 41:sen kadun ja Viidennen avennuen kulmaan ja hän muisti että
-Bryant-puistossa oli istuimia, joilla hän voisi levätä.
-
-Tuo surumielinen huvialue oli melkein autio, kun hän astui sinne,
-hän vaipui tyhjälle penkille sähkölampun valoon. Lieden lämpö oli jo
-haihtunut hänen suonistaan ja hän lupasi itselleen, ettei hän saanut
-istua kauan siinä läpitunkevassa höyryssä, joka lähti kosteasta
-asfaltista. Mutta hänen tahdonvoimansa näytti kuluneen loppuun
-viimeisessä suuressa ponnistuksessa ja hänet oli vallannut hervoton
-taantumus, joka seuraa epätahallista tarmon kulutusta. Ja sitäpaitsi,
-mitäpä sinne kotiinkaan oli menemistä? Ei mitään muuta kuin hänen
-ilottoman huoneensa hiljaisuus -- tuo yön hiljaisuus, joka saattoi
-olla väsyneille hermoille kiusallisempi kuin räikeimmätkin melut,
-niin, se ja kloraalipullo vuoteen vieressä. Tuo kloraalin ajattelu
-oli ainoa valopilkku pimeydessä: hän saattoi tuntea sen vaivuttavan
-vaikutuksen saavan hänessä jo vallan. Mutta se ajatus saattoi hänet
-rauhattomaksi, että se jo menetti tehoaan -- hän ei uskaltanut
-turvautua siihen liian usein. Viime aikoina oli uni, jonka se oli
-hänelle antanut, ollut yhä katkonaisempi ja kevyempi; oli ollut öitä,
-jolloin hän oli alituisesti selvinnyt tietoisuuteen. Mitähän, jos
-juoma vähitellen kävisi tehottomaksi, kuten kaikkien huumausaineiden
-sanotaan tekevän? Hän muisti proviisorin varoituksen annoksen
-lisäämisestä, ja hän oli ennen kuullut tuon lääkkeen oikullisesta
-ja arvaamattomasta vaikutuksesta. Hänen pelkonsa palata kotiin
-viettämään unetonta yötä oli niin suuri, että hän viivytteli toivoen,
-että erikoisen suuri väsymys vahvistaisi kloraalin heikkenevää voimaa.
-
-Yö oli saapunut ja liikennevirta 42:sella kadulla vaimeni. Kun
-täydellinen pimeys laskeusi puiston yli, nousivat penkillä istujat
-ja hajaantuivat. Mutta silloin tällöin kulki joku harhaileva olento
-kotiin kiirehtien sitä käytävää pitkin, jonka varrella Lily istui,
-häämöttäen kirkkaana hetken ajan sähkövalon valkoisessa piirissä.
-Pari tällaista ohikulkijaa hidastutti askeleensa katsoakseen
-uteliaasti tuota yksinäistä olentoa, mutta Lily tuskin havaitsi
-heidän tarkasteluaan.
-
-Äkkiä hän kuitenkin huomasi, että eräs noita ohikulkevia varjoja
-pysähtyi hänen näkölinjansa ja kiiltävän asfaltin välille, ja nostaen
-silmänsä hän näki nuoren naisen kumartuvan hänen puoleensa.
-
-"Suokaa anteeksi -- oletteko sairas? -- Mitä, Miss Bartko?" huudahti
-puoleksi tuttu ääni.
-
-Lily katsahti ylös. Puhuja oli köyhästi puettu nuori nainen käärö
-kainalossa. Hänen kasvonsa olivat sairaalloisen hienostuneen
-näköiset, jollaisiksi ne saattoi tehdä huono terveys ja liikarasitus,
-mutta niiden yleisen sievyyden sovitti suun voimakas ja jalomuotoinen
-kaarre.
-
-"Te ette muista minua", jatkoi hän ja hänen kasvonsa kirkastuivat
-jälleennäkemisen ilosta, "mutta minä tunnen teidät missä tahansa,
-olen ajatellut teitä niin usein. Luulen kaiken väkeni tuntevan
-nimenne ulkoa. Olen yksi Miss Farishin klubin tyttöjä -- te autoitte
-minua menemään maalle siihen aikaan, kun keuhkoissani oli vikaa.
-Nimeni on Nettie Struther. Se oli silloin Nettie Crane -- mutta
-varmastikaan te ette muista sitäkään."
-
-Kyllä: Lily alkoi muistaa. Tuo Nettie Cranen avustamis-episoodi oli
-ollut tyydytystä tuottavin tapahtuma hänen ollessaan tekemisissä
-Gertyn hyväntekeväisyystyön kanssa. Hän oli antanut tytölle varat,
-joilla hän pääsi vuoristosanatoriumiin. Oli omituista kohtalon ivaa,
-että hänen käyttämänsä rahat olivat Gus Trenorin.
-
-Hän koetti vastata, vakuuttaa puhujalle, ettei hän ollut unohtanut.
-Mutta hänen äänensä petti ja hän tunsi vaipuvansa suuren fyysillisen
-heikkouden valtaan. Huudahtaen hämmästyksestä Nettie Struther
-istuutui ja kiersi kuluneen hihan verhoaman käsivarren hänen selkänsä
-taa.
-
-"Mitä, Miss Bart, te _olette_ sairas. Nojatkaa hieman minuun, kunnes
-tunnette voivanne paremmin."
-
-Palaavan voiman heikkoa kajastusta näytti siirtyvän Lilyyn häntä
-tukevan käsivarren puristuksesta.
-
-"Olen vain väsynyt -- ei se mitään ole", sai hän sanotuksi hetken
-kuluttua. Ja sitten, huomatessaan kainon kysyvän ilmeen toverinsa
-silmissä, hän lisäsi tahtomattaan: "Olen ollut onneton -- suuressa
-ahdingossa."
-
-"_Te_ ahdingossa? Olen aina ajatellut teidän olevan niin korkealla,
-missä kaikki oli suurta. Joskus, kun tunsin halpamaisesti ja aloin
-ihmetellä, miksi asiat olivat niin hullusti tässä maailmassa, oli
-minun tapana muistella, että _teillä_ oli jotenkuten hyvät päivät
-ja se näytti osoittavan, että oli jonkunlaista oikeutta jossakin.
-Mutta te ette saa istua tässä liian kauan -- on hirveän kosteaa
-ja sumuista. Ettekö tunne jaksavanne kävellä nyt vähän matkaa?"
-keskeytti hän puheensa.
-
-"Kyllä -- kyllä; minun täytyy lähteä kotiin", kuiskasi Lily nousten
-seisaalleen.
-
-Lily katseli ihmetellen tuota nukkavierua olentoa rinnallaan. Hän
-oli tuntenut Nettie Cranen yhtenä liikarasituksen onnettomana
-uhrina, yhtenä elämän tarpeettomana kappaleena, joka oli määrätty
-ennenaikojaan joutumaan tuohon yhteiskunnan hylkyjoukkoon, josta Lily
-niin äskettäin oli ilmaissut pelkonsa. Mutta Nettie Strutherin hentoa
-ulkokuorta elähdytti nyt toivo ja tarmo: minkä kohtalon tulevaisuus
-hänelle varaisikaan, hän ei tahtonut joutua hylkyjoukkoon ilman
-vastaponnistuksia.
-
-"Olen hyvin iloinen saadessani nähdä teitä", jatkoi Lily pakottaen
-levottomat huulensa hymyyn. "Nyt on minun vuoroni ajatella
-teitä onnelliseksi -- ja maailma on minustakin tuntuva vähemmän
-nurinkuriselta paikalta."
-
-"Oi, mutta enhän teitä noin -- ettehän kykene menemään yksin kotiin.
-Enkä minäkään voi tulla mukaanne!" Nettie Struther muisteli hetkisen.
-"Katsokaa, nyt on mieheni yövuoro -- hän on autonkuljettaja -- ja
-sen naisen, jonka jätin lapsen luo, on mentävä antamaan miehelleen
-illallista kello seitsemän. En kai teille jo kertonut, että minulla
-on lapsi? Se täyttää neljä kuukautta ylihuomenna ja hänestä päättäen
-ei luulisi, että minä olen koskaan nähnyt sairasta päivää. Näyttäisin
-teille kaikin mokomin lasta, Miss Bart; me asumme juuri tällä kadulla
-alaspäin mentäessä -- se on vain kolme tonttiväliä tästä." Hän katsoi
-houkuttelevasti Lilyyn ja sitten lisäsi hän rohkeasti: "Mikä teitä
-estää nousemasta ajoneuvoihin ja tulemasta kanssani minun kotiini,
-jossa annan lapselle illallista. Meidän keittiössämme on todellakin
-lämmintä, ja te voitte levätä siellä, ja minä toimitan teidät kotiin
-heti kun saan lapsen nukutetuksi."
-
-Keittiössä oli lämmintä ja se näytti Lilystä, kun Nettie Struther
-oli sytyttänyt kaasun, erikoisen pieneltä ja melkein ilmiömäisen
-puhtaalta. Tuli paistoi kiiltävästä rautauunista ja sen lähellä oli
-lapsen vuode, jossa pienokainen istui taistellen vielä unen kanssa.
-
-Ilmaistuaan intohimoisesti ilonsa lapsensa jälleentapaamisesta ja
-leperreltyään anteeksipyyntöjä myöhästymisensä takia korjasi Nettie
-lapsen asentoa ja kutsui Miss Bartin ujosti kiikkutuoliin lähelle
-uunia.
-
-"Meillä on myöskin vierashuone", selitti hän anteeksiannettavalla
-ylpeydellä, "mutta luulen, että täällä on lämpimämpi enkä halua
-jättää teitä yksin siksi aikaa kuin laitan palleroiselleni
-illallista."
-
-Kuultuaan Lilyn vakuutuksen, että hän on paljon mieluummin hauskan
-keittiötulen ääressä, ryhtyi rouva Struther valmistamaan lapsen
-maitopulloa, jonka hän hellästi sovitteli sen kärsimättömille
-huulille; ja tämän sitä imiessä hän istuutui säteilevän näköisenä
-vieraansa viereen.
-
-"Sallittehan toki lämmittää minun itsellenne tilkan kahvia, Miss
-Bart? On jäänyt hieman lapsen nuorta maitoa -- no, ehkä mieluummin
-istutte rauhassa ja lepäätte hetkisen. On niin herttaista, että
-olette täällä. Olen niin usein ajatellut sitä, etten voi uskoa,
-että se on tosiaankin käynyt toteen. Olen tuon tuostakin sanonut
-Georgelle: 'Toivon että Miss Bart näkisi minut _nyt_ --' ja minun
-oli tapana etsiä sanomalehdistä teidän nimeänne, ja me keskustelimme
-siitä mitä te teitte ja luimme kuvauksia teidän puvuistanne. En ole
-kuitenkaan nähnyt nimeänne pitkään aikaan ja aloin pelätä, että
-olitte sairas, ja se teki minut niin levottomaksi, että George
-sanoi minun itseni tulevan sairaaksi, kun se aina minua kalvoi."
-Hänen huulilleen ilmaantui muisteleva hymy. "No, minulla ei ole
-varaa olla jälleen sairas, ei totta totisesti; se viime kerta oli
-vähällä tehdä minusta lopun. Kun lähetitte minut silloin maalle, en
-koskaan ajatellut tulevani elävänä takaisin, enkä paljoa välittänyt,
-vaikk'en tulisikaan. Ymmärrätte, etten tuntenut silloin Gerogea enkä
-palleroistani."
-
-Hän pysähtyi korjataksensa pulloa lapsen huulille.
-
-"No kultaseni -- älä nyt pidä sellaista kiirettä! Mitenkäs nyt vauva
-jaksaa saatuaan illallisensa niin myöhään? Marry Antonette -- siksi
-me sitä kutsumme ranskalaisen kuningattaren mukaan, jota esittivät
-puisto näytelmässä -- minä sanoin Georgelle, että näyttelijätär
-muistuttaa minusta teitä, ja se saikin minut ajattelemaan tuota
-nimeä... En koskaan ajatellut, että menisin naimisiin, eikä minulla
-ole koskaan ollut rohkeutta tehdä työtä vain itseäni varten."
-
-Hän pysähtyi taas ja luettuaan kehoituksen Lilyn katseesta hän jatkoi
-veren noustessa hänen kalpeille poskilleen: "Nähkääs, en ollut
-ainoastaan _sairas_ tuohon aikaan, jolloin lähetitte minut maalle
--- olin myöskin hirveän onneton. Tunsin erään herran siellä, missä
-olin toimessa -- en tiedä, muistatteko, että olin konekirjoittajana
-eräässä suuressa tuontiliikkeessä -- että -- no niin -- ajattelin,
-että menisimme naimisiin: hän oli seurustellut kanssani kuusi
-kuukautta ja antanut minulle äitinsä vihkimäsormuksen. Mutta luulen,
-että hän oli liian hieno minulle -- hänellä oli paikka liikkeessä ja
-hän oli ollut koko lailla mukana seuraelämässä. Työläistytöistä ei
-pidetä aina huolta samalla tavalla kuin teistä eivätkä he aina tiedä,
-miten he pitävät huolta itsestään. Minä en sitä tehnyt... ja olin
-vähällä kuolla, kun hän meni pois ja lakkasi kirjoittamastakin...
-Silloin minä juuri tulin klubille sairaana -- ajattelin, että kaikki
-oli lopussa. Luulen, että niin olisi ollutkin, jollette te olisi
-lähettänyt minua kaupungista pois. Mutta kun huomasin, että aloin
-parantua, rohkaisin mieleni vastoin tahtoanikin. Ja kun olin sitten
-palannut kotiin, tuli George ja pyysi minua vaimokseen. Aluksi
-ajattelin, etten voisi, koska olimme kasvaneet yhdessä ja tiesin
-hänen tietäneen vaiheeni. Mutta vähän ajan kuluttua aloin huomata,
-että se teki asian helpommaksi. En olisi voinut koskaan puhua asiaa
-toiselle miehelle enkä koskaan olisi mennyt naimisiin puhumatta
-asiasta. Mutta jos George piti minusta kylliksi ottaakseen minut
-sellaisena, kuin minä olin, niin en käsittänyt, miksen alkaisi elämää
-uudestaan -- ja sen teinkin."
-
-Voiton varmuus ilmeni hänestä, kun hän nosti säteilevät kasvonsa
-lapsesta, jota hän piti polvillaan.
-
-"Mutta tarkoituksenihan ei toki ole puhua vain itsestäni ja
-antaa teidän istua siinä niin uupuneena näköisenä. Mutta on niin
-herttaista, kun te olette täällä ja saatte nähdä, miten te olette
-auttanut minua." Lapsi oli painunut selälleen autuaan kylläisenä ja
-rouva Struther nousi panemaan pullon pois. Sitten hän pysähtyi Miss
-Bartin eteen.
-
-"Toivoisin vain, että voisin auttaa _teitä_ -- mutta luulen, että en
-voi millään sitä tehdä", mutisi hän kaihoisasti.
-
-Vastauksen asemesta Lily nousi hymyillen ja ojensi käsivartensa. Ja
-ymmärtäen tuon liikkeen äiti asetti lapsen hänen syliinsä.
-
-Tyttönen, tuntien irtautuvansa tavallisesta turvapaikastaan, teki
-vaistomaisen vastustamisliikkeen, mutta ruuansulatuksen viihdyttävä
-vaikutus voitti ja Lily tunsi pehmeän painon painuvan luottavaisesti
-hänen rintaansa vasten. Lapsen luottamus sen turvallisuuteen täytti
-hänet lämmön ja palaavan elämän tunteella ja hän kumartui sen puoleen
-ihmetellen pieniä ruusunpunaisia kasvoja, silmien tyhjää kirkkautta
-ja sormien haparoivia liikkeitä. Aluksi taakka hänen käsivarsillaan
-tuntui kevyeltä kuin vaalea pilvenhattara tai untuvapussi, mutta
-vähitellen paino kasvoi ja hänelle tuli omituinen heikkouden tunne,
-ikäänkuin lapsi tunkeutuisi häneen ja tulisi osaksi hänestä.
-
-Hän katsahti ylös ja näki Nettien katseen lepäävän lapsessa hellästi
-ja riemuisena.
-
-"Eikö olisi liian ihanaa, jos se voisi tulla juuri samanlaiseksi
-kuin te? Tietystikin tiedän, ettei se koskaan _voisi_ -- mutta äidit
-haaveilevat mahdottomimpiakin lapsilleen."
-
-Lily puristi lasta hetken ajan ja laski sen sitten takaisin äidin
-syliin.
-
-"Voi, se ei saa tehdä niin -- pelkäisin tulla katsomaan sitä liian
-usein!" sanoi hän hymyillen. Ja sitten, vastustaen rouva Strutherin
-harrasta tarjousta tulla saattamaan ja toistaen lupauksensa tulla
-tietenkin pian takaisin ja tehdä Georgen tuttavuutta ja nähdä
-palleroisen kylpemässä, hän lähti kyökistä ja laskeutui yksin
-portaita.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kadulle päästyään hän totesi tuntevansa itsensä voimakkaammaksi
-ja onnellisemmaksi. Hän oli nyt ensi kerran kokenut oikullisen
-hyväntahtoisuutensa tuloksia ja inhimillisen yhteenkuuluvaisuuden
-tunne poisti jäisen kylmyyden hänen sydämeltään.
-
-Vasta astuessaan asuntonsa ovesta sisään hänet valtasi entistä
-syvempi yksinäisyydentunne. Kello oli jo paljon yli seitsemän ja
-alakerroksesta tuleva valo ja ruoanhaju ilmaisi, että päivällinen oli
-alkanut. Hän kiirehti huoneeseensa, sytytti kaasun ja alkoi pukeutua.
-Hän ei aikonut hemmoitella itseään kauempaa syömättä olemisella
-siksi, että hänen ympäristönsä teki sen vastenmieliseksi. Koska hänen
-kohtalonsa oli elää täysihoitolassa, täytyi hänen oppia alistumaan
-elämän vaatimuksiin. Hän oli kuitenkin iloinen, kun hänen astuttuaan
-ruokasalin kuumuuteen ja huikaisevaan valoon, ateria oli melkein ohi.
-
-Päästyään jälleen omaan huoneeseensa hän sai äkillisen
-toiminnan halun. Hän oli viikkomääriä ollut liian haluton ja
-välinpitämätön järjestääkseen tavaroitaan, mutta nyt hän alkoi
-tutkia järjestelmällisesti arkkujaan ja laatikoitaan. Hänellä oli
-jäljellä muutamia sieviä pukuja -- jäännöksiä hänen viimeiseltä
-loistokaudeltaan Sabrinalla ja Lontoossa -- mutta kun hänen oli
-pakko luopua palvelijattarestaan, oli hän jakanut tälle anteliaasti
-vaatevarastoaan. Jäljelläolevat puvut, vaikka ne olivatkin
-menettäneet uutuutensa, olivat säilyttäneet jalon kuosinsa, korkean
-taiteellisen laajuutensa ja mittasuhteensa, ja kun hän levitti ne
-vuoteelleen, tulivat ne tilaisuudet, joissa hän oli pitänyt niitä,
-elävinä hänen eteensä. Hän oli hämmästynyt huomatessaan, miten hänen
-vanhan elämänsä ilmapiiri ympäröi häntä. Mutta sehän oli kuitenkin
-kaiketinkin se elämä, johon hänet oli luotu: jokainen versoava
-taipumus hänessä oli huolellisesti suunnattu sitä kohti, kaikki hänen
-harrastuksensa ja toimensa oli opetettu keskittymään sen ympärille.
-Hän oli kuin näytettäväksi kasvatettu harvinainen kukka, josta on
-revitty joka nuppu paitsi sen kauneuden huippukukka.
-
-Kaikista viimeiseksi hän veti arkkunsa pohjalta kasan valkoista
-villakangasta, joka putosi hänen käsivarrelleen. Se oli Reynoldin
-puku, joka hänellä oli ollut yllä Bryn elävissä tauluissa. Hänen oli
-ollut mahdotonta antaa sitä pois, mutta hän ei ollut nähnyt sitä
-koskaan tuon yön jälkeen, ja pitkistä laskoksista, kun hän suoristi
-niitä, lähti orvokkien tuoksu, joka tuntui hänestä kuin henkäys
-kukkien reunustamalta suihkukaivolta, missä hän oli seisonut Lawrence
-Seldenin kanssa ja puhunut kohtalostaan. Hän asetti puvut takaisin
-yksitellen, pannen kunkin mukana pois jonkin valonvälkähdyksen,
-jonkin naurun sävyn, jonkin harhailevan henkäyksen huvittelun
-ruusunhohtoiselta alueelta. Jokainen viittaus menneisyyteen värisytti
-hänen hermojaan.
-
-Hän oli juuri sulkenut arkkunsa, kun ovelle koputettiin ja
-irlantilaisen palvelustytön punainen nyrkki heitti sisään
-myöhästyneen kirjeen. Lily luki hämmästyen kuoren ylänurkkaan
-painetun osoitteen. Se oli ilmoitus hänen tätinsä pesänselvittäjien
-toimistosta, ja hän ihmetteli, mikä odottamaton asiain kehitys oli
-aiheuttanut heidät rikkomaan vaitiolon ennen määräaikaa.
-
-Hän avasi kuoren ja shekki tipahti lattialle. Hänen kumartuessaan
-nostamaan sen syöksähti veri hänen kasvoilleen. Shekki sisälsi koko
-hänen perintöosuutensa ja myötäseuraavassa kirjeessä selitettiin,
-että saatuaan pesän selvitetyksi pikemmin kuin mitä he olivat
-odottaneet, he olivat päättäneet suorittaa osuuden ennen määrättyä
-maksupäivää.
-
-Lily istui sänkynsä jalkopäässä olevan pikku pöydän viereen, levitti
-shekin ja luki uudestaan ja uudestaan _kymmenentuhatta dollaria_,
-joka oli kirjoitettu sen yli tanakalla liikemieskäsialalla. Kymmenen
-kuukautta sitten tuo summa olisi edustanut puutetta ja köyhyyttä;
-mutta hänen arvojen arvioimisensa oli muuttunut sillä välin ja nyt
-tirkisti rikkauden haave jokaisesta kynänvedosta. Tuijottaessaan
-yhä siihen hän tunsi tuon haaveen säihkyä nousevan aivoihinsa ja
-hetken kuluttua hän nosti pöydän kannen ja heitti tuon taikapaperin
-näkyvistään. Oli helpompaa ajatella ilman noita viittä kuviota, jotka
-tanssivat hänen silmissään, ja hänellä oli paljon selailemista ennen
-nukkumistaan.
-
-Hän avasi shekkikirjansa ja syventyi samanlaisiin tuskallisiin
-laskelmiin kuin Bellomontissa tuona yönä, jolloin hän oli päättänyt
-mennä naimisiin Percy Grycen kanssa. Köyhyys yksinkertaistuttaa
-kirjanpitoa ja hänen finassiasemansa oli helpompi selvittää kuin se
-oli ollut silloin. Mutta hän ei ollut kuitenkaan oppinut pitämään
-huolta raha-asioistaan, ja ohimenevänä loistokautenaan Emporiumissa
-hän oli soljunut takaisin entisiin ylettömiin elämäntapoihinsa, mikä
-vielä huononsi hänen heikkoa raha-asemaansa. Hänen shekkikirjansa
-ja hänen laatikossaan olevien maksamattomien laskujen huolellinen
-tarkastelu osoitti, että kun nämä olivat suoritetut, hänelle tuskin
-jäisi kylliksi, millä elää lähimmät kolme tai neljä kuukautta; ja
-senkin jälkeen täytyi kaikki satunnaiset menot supistaa vähimpään,
-jos hänen olisi jatkettava nykyistä elämäntapaansa ansaitsematta
-lisärahoja.
-
-Oli kuitenkin surkeaa olla köyhä -- nähdä edessään puutteenalainen,
-huolten painama keski-ikä, kulkea säästäväisyyden ja
-itsensäkieltämisen synkkien asteiden kautta vähittäistä häviämistä
-kohti täysihoitolan tuhruiseen yhteisoloon. Mutta oli jotain vieläkin
-surkeampaa -- se oli yksinäisyyden puristus hänen sydämessään,
-tunne, että on pyyhkäisty juuristaan irtikiskotun ajelehtivan kasvin
-tavoin alas vuosien mistään piittaamatonta eteenpäinmenoa. Tämä oli
-tunne, joka valtasi nyt hänet -- tunne, että hän on juureton ja pian
-häviävä, pelkkä lastu olemassaolon pyörteisellä pinnalla, ilman
-mitään, johon hänen olentonsa pienet avuttomat tuntosarvet voisivat
-tarttua, ennenkuin kauhea virta peittäisi ne. Ja kun hän katsoi
-taaksepäin, näki hän, ettei ollut koskaan ollut aikaa, jolloin hän
-oli ollut todellisessa suhteessa elämään. Hänen vanhempansakin olivat
-olleet juurettomia, jokaisen tavan ja muodin virtauksen sinne tänne
-viskelemiä, ilman mitään persoonallista olemassaoloa, joka heitä
-olisi suojellut sen vaihtelevilta mauilta. Hän itse oli kasvanut
-ilman että mikään tilkku maata oli hänelle rakkaampi kuin jokin
-toinen; ei ollut mitään varhaisten kiintymysten ja kunnioituksen
-ja vakavien rakkaiksitulleiden traditsionien keskustaa, jonka
-puoleen hänen sydämensä saattoi kääntyä ja josta se saattoi ammentaa
-tarmokasta vakavuutta itseään ja hellyyttä muita kohtaan. Missä
-muodossa hitaasti patoutuva menneisyys eläneekin veressä -- joko
-näkyvillä muistomerkeillä varustetun vanhan talon konkreettisessa
-kuvassa tai ei käsintehdyn vaan perittyjen tapojen kyhäämän talon
-käsitteessä -- sillä on sama yksilöllistä olemassaoloa laventava
-ja syventävä voima -- voima, joka liittää sen sukulaisuuden
-salaperäisillä siteillä kaiken inhimillisen pyrkimyksen mahtavaan
-loppusummaan.
-
-Sellaista elämän yhtenäisyyden näkyä ei Lilyllä ollut koskaan ennen
-ollut. Hänellä oli ollut siitä hämärä aavistelu toveruusvaistonsa
-sokeissa liikunnoissa, mutta hänen ympärillään olevan elämän
-hajoittavat vaikutukset olivat karkoittaneet ne. Kaikki hänen
-tuntemansa miehet ja naiset olivat kuin atomeja, jotka pyörivät pois
-toinen toisistaan jonkinlaisessa sentrifugaalitanssissa; ensimmäisen
-elämän yhtenäisyyden välähdyksen hän koki tuona samana iltana Nettie
-Strutherin keittiössä.
-
-Tuo köyhä pieni työläistyttö, joka oli saanut tarmoa koota yhteen
-elämänsä sirpaleet ja rakentaa itselleen niistä suojan, näytti
-Lilystä saavuttaneen olemassaolon keskeisen totuuden. Se oli jotenkin
-laihaa elämää, köyhyyden julmalla jyrkänteellä ja vain niukka
-hätävara sairauden ja onnettomuuden mahdollisuuksia varten, mutta
-sillä oli samanlainen hennon rohkea kestävyys kuin linnunpesällä,
-joka on rakennettu jyrkänteen partaalle -- pelkkä lehti- ja
-korsikimppu, mutta kuitenkin niin pantu kokoon, että siihen uskotut
-oliot voivat turvallisina riippua kuilun yllä.
-
-Niin -- mutta pesän rakentamiseen oli tarvittu kaksi: miehen usko
-yhtä hyvin kuin naisen rohkeus. Lily muisteli Nettien sanoja: _Minä
-tiesin, että hän tiesi, mitä minulle oli tapahtunut_. Miehensä
-usko häneen oli tehnyt uudistumisen mahdolliseksi -- naisen on
-niin helppo tulla siksi, mitä hänen rakastamansa mies uskoo hänen
-olevan! No niin -- Selden oli kaksi kertaa ollut valmis panemaan
-uskonsa Lily Bartiin, mutta kolmas koetus oli ollut liian kova
-hänen kestävyydelleen. Itse hänen rakkautensa laatu oli tehnyt
-sen mahdottomammaksi herättää uudestaan eloon. Jos se olisi ollut
-yksinkertainen veren vaisto, olisi Lilyn kauneuden mahti saattanut
-elähyttää sen jälleen. Mutta se seikka, että se oli syvemmällä,
-että se oli selvittämättömästi kietoutunut perittyjen ajatus- ja
-tuntemistapojen kanssa, teki sen yhtä mahdottomaksi saada uudelleen
-kasvamaan kuin syväjuurisen kasvin, joka on revitty paikaltaan.
-Selden oli antanut hänelle parastaan, mutta hänen oli yhtä
-mahdotonta kuin Lilynkin kääntyä kritiikittömästi takaisin entisille
-tunneasteille.
-
-Lilylle jäi, kuten hän oli sanonut Seldenille, kohottava muisto tämän
-uskosta häneen. Mutta hän ei ollut saavuttanut sitä ikää, jolloin
-nainen voi elää muistoillaan. Hänen pitäessä Nettie Strutherin lasta
-sylissään olivat jähmettyneet nuoruuden virrat irtaantuneet ja
-juosseet lämpiminä hänen suonistaan. Vanha elämänkiihkeä halu valtasi
-hänet ja koko hänen olentonsa vaati persoonallisen onnen osuuttaan.
-Niin -- onnea hän halusi, ja ne välähdykset, jotka hän oli siitä
-saavuttanut, tekivät kaiken muun vähäpätöiseksi. Vähitellen hän oli
-irtautunut halpa-arvoisemmista mahdollisuuksista ja hän näki, ettei
-hänelle nyt jäänyt muuta kuin kieltäytymisen tyhjyys.
-
-Tuli myöhä ja suunnaton raukeus valtasi hänet kerran vielä. Se ei
-ollut hiipivää unen tunnetta, vaan kiihtynyttä valvottavaa väsymystä,
-sairaalloista mielen selvyyttä, jota vastaan tulevaisuuden kaikki
-mahdollisuudet kuvastuivat jättiläismäisinä. Häntä kauhistutti näyn
-erinomainen selvyys; hänestä tuntui, kuin olisi hän murtanut sen
-ihmeellisen verhon, joka on aikomuksen ja toiminnan välillä, ja
-näkisi tarkkaan, mitä hän tulisi tekemään kaikkina tulevina pitkinä
-päivinä. Siellähän oli esim. shekki laatikossa -- hän aikoi käyttää
-sen velkansa maksuksi Trenorille, mutta hän aavisti, että hän
-huomispäivänä tahtoi lykätä sen toistaiseksi, tahtoi luisua velan
-vähittäiseen siirtämiseen. Tuo ajatus hirvitti häntä -- hän pelkäsi
-lankeavansa Lawrence Seldenin kanssa vietetyn viimeisen hetken
-korkeudesta. Mutta miten hän saattoi uskoa pysyvänsä jaloillaan? Hän
-tunsi vastustavien vaikutinten voiman -- hän saattoi tuntea tavan
-lukemattomien käsien vetävän häntä takaisin taas jotenkin pilaamaan
-kohtaloa. Hän tunsi voimakasta halua pidentää, ikuistuttaa henkensä
-hetkellisen innostuksen. Jos vain elämä voisi loppua -- loppua tähän
-traagilliseen, mutta samalla suloiseen menetettyjen mahdollisuuksien
-tajuamiseen, jotka antoivat hänelle sukulaistunteen kaikkiin
-rakastaviin ja ennen häntä eläneisiin maailmassa!
-
-Hän oikaisihe äkkiä ja ottaen shekin pöytälaatikostaan hän sulki
-sen kuoreen, jonka hän osoitti käyttämäänsä pankkiin. Sitten hän
-kirjoitti toisen shekin Trenorille ja pannen sen ilman yhtään
-myötäseuraavaa sanaa kuoreen, jolle hän kirjoitti hänen nimensä, hän
-asetti molemmat kirjeet vieretysten pöydälle. Senjälkeen hän jäi
-yhä istumaan pöydän ääreen ottaen esille paperejaan ja kirjoittaen,
-kunnes talossa vallitseva syvä hiljaisuus muistutti häntä, että oli
-myöhä. Kaduilla oli pyörien räminä lakannut ja vain humalaisten
-hoilotusta kuului silloin tällöin läpi syvän, luonnottoman
-hiljaisuuden. Salaperäisessä öisessä yksinäisyydessään, erillään
-elämän kaikista ulkopuolisista merkeistä, hän tunsi olevansa vielä
-omituisemmin ristiriidassa kohtalonsa kanssa. Tuo tunne huimasi häntä
-ja hän koetti päästä tietoisuudesta painamalla kätensä silmiään
-vastaan. Mutta kauhea hiljaisuus ja tyhjyys näytti symbolisoivan
-hänen tulevaisuuttaan -- hän tunsi kuin talo, katu, maailma olisivat
-kaikki tyhjiä ja hän yksin olisi jäänyt tuntevaksi elottomassa
-maailmankaikkeudessa.
-
-Mutta se oli hulluuden partaalla olemista... hän ei ollut koskaan
-riippunut niin lähellä epätodellisen huimaavaa jyrkännettä. Unta hän
-tahtoi -- hän muisti, ettei hän ollut ummistanut silmäänsä kahteen
-yöhön. Pieni pullo oli hänen vuoteensa vieressä odottaen saavansa
-huumata hänet. Hän nousi ja riisuutui nopeasti ikävöiden nyt tyynynsä
-kosketusta. Hän tunsi itsensä niin pohjattoman väsyneeksi, että hän
-ajatteli täytyvänsä vaipua uneen heti. Mutta heti kun hän oli pannut
-pitkäkseen, kävi jokainen hänen hermonsa yht'äkkiä vieläkin erikoisen
-virkeäksi. Oli kuin suuri häikäisevä sähkövalo olisi väännetty
-palamaan hänen päässään ja hänen kurja pieni kiusaantunut minänsä
-luhistui ja kyyristyi siinä tietämättä, minne paeta.
-
-Hän ei ollut kuvitellut sellaista unettomuuden toistumista
-mahdolliseksi: koko hänen menneisyytensä kertautui sadoissa
-tietoisuuden eri kohdissa. Missä oli juoma, joka saattoi asettaa
-tämän kapinoivien hermojen legionan? Raukenemisen tunne olisi ollut
-suloinen verrattuna tähän toiminnan läpitunkevaan meluun; mutta
-väsymys oli väistynyt hänestä, ikäänkuin jotain julmaa kiihoketta
-olisi väkivalloin vuodatettu hänen suoniinsa.
-
-Hän saattoi kestää sen -- niin, hän saattoi kestää sen, mutta mitä
-voimia hänelle jäisi seuraavaksi päiväksi? Seuraava päivä lähestyi
-armotta ja sen kintereillä tulivat toiset päivät -- ne keräytyivät
-uhkaavina hänen ympärilleen kuin kirkuva roskajoukko. Hänen täytyi
-karkoittaa ne muutamiksi hetkiksi; hänen täytyi saada hetkinen
-unohdusta. Hän ojensi kätensä ja mittasi vaimentavat tipat lasiin.
-Mutta sitä tehdessään hän tiesi, että ne olisivat voimattomia hänen
-aivojensa yliluonnollista selkeyttä vastaan. Hän oli jo aikoja
-sitten nostanut annoksen korkeimpaan määrään, mutta tänä yönä hän
-tunsi, että hänen täytyi ylittää se. Hän tiesi olevansa siinä
-hieman uhkarohkea -- hän muisti proviisorin varoituksen. Jos uni
-tuli ollenkaan, niin olkoon se sitten uni, josta ei heräisi. Mutta
-loppujen lopuksi se oli vain yksi mahdollisuus sadasta. Lääkkeen
-vaikutus oli arvioimaton, ja muutaman tipan lisäys säännölliseen
-annokseen ei luultavastikaan tekisi muuta kuin toisi hänelle levon,
-jota hän niin epätoivoisesti kaipasi.
-
-Hän ei totta puhuen tarkastellut kysymystä kovin tuskallisesti
--- unen saannin ruumiillinen vaatimus oli hänen ainoa ylläpitävä
-aistimuksensa. Hänen mielensä peräytyi ajatuksen selkeyttä yhtä
-vaistomaisesti kuin silmät supistuvat häikäisevässä valossa --
-pimeyttä, pimeyttä, sitä hänen täytyi saada hinnalla millä hyvänsä.
-Hän nousi vuoteellaan ja nieli lasin sisällön. Sitten hän puhalsi
-kynttilän sammuksiin ja paneutui maata.
-
-Hän makasi hyvin hiljaa, odottaen aistillisella mielihyvällä
-unilääkkeen ensimmäisiä vaikutuksia. Hän tiesi ennakolta,
-minkälaisia ne tulisivat olemaan -- sisäisen tykytyksen vähittäistä
-lakkaamista, tahdottomuuden vienoa lähenemistä, ikäänkuin näkymätön
-käsi tekisi pimeässä taikakulkuaan hänen ylitseen. Vaikutuksen
-hitaus ja epäröinti lisäsi sen lumousta: oli suloista kurkistaa
-alas tiedottomuuden hämäriin kuiluihin. Tänä yönä lääke näytti
-vaikuttavan hitaammin kuin tavallisesti: jokainen kiivas tykytys
-oli vaimennettava vuorostaan. Mutta vähitellen täydellisen
-kukistumisen tunne valtasi hänet, ja hän ihmetteli veltosti, mikä
-hänet oli saattanut tuntemaan tuskallisesti ja kiihtyneesti. Hän
-näki nyt, ettei ollut mitään, mistä kiihtyä -- hän oli palannut
-normaalielämänkatsomukseensa. Loppujen lopuksi ei huomispäivä
-olisikaan niin vaikea, hän tunsi varmasti, että hänellä olisi tarmoa
-ottaa se vastaan. Hän ei oikein muistanut, mitä hän oli pelännyt
-kohdata, mutta tuo epävarmuus ei sen enempää häirinnyt häntä. Hän oli
-ollut onneton ja nyt hän oli onnellinen -- hän oli tuntenut itsensä
-yksinäiseksi ja nyt oli yksinäisyyden tunne haihtunut.
-
-Hän liikahti kerran ja kääntyi kyljelleen, ja tätä tehdessään
-hän äkkiä ymmärsi, miksei hän tuntenut itseään yksinäiseksi. Se
-oli kummallista -- mutta Nettie Strutherin lapsi lepäsi hänen
-käsivarsillaan: hän tunsi sen pienen pään painavan olkapäätään. Hän
-ei tiennyt, miten se oli tullut sinne, mutta hän ei tuntenut siitä
-hämmästystä, ainoastaan suloista, koko olentonsa läpi tunkevaa lämmön
-ja mielihyvän väristystä. Hän laittoi itsensä mukavampaan asentoon
-kiertäen käsivartensa pyöreän untuvaisen pään ympärille ja pidättäen
-hengitystään, jottei se häiritsisi nukkuvaa lasta.
-
-Hänen siinä maatessaan hän sanoi itsekseen, että oli jotakin, jota
-hänen piti sanoa Seldenille, jokin sana, jonka hän oli löytänyt
-ja joka oli tekevä elämän selväksi heidän välillään. Hän koetti
-toistaa tuota sanaa, joka viipyi epämääräisenä ja valoisana
-ajatuksen etäisellä äärellä -- hän pelkäsi, ettei hän muistaisi
-sitä herätessään. Ja kunhan hän vain muistaisi sen ja sanoisi sen
-Seldenille, niin hän tunsi, että kaikki olisi hyvin.
-
-Vähitellen tuon sanan ajattelu haihtui ja uni alkoi vallata hänet.
-Hän hieman ponnisteli sitä vastaan, tuntien, että hänen pitäisi
-pysytellä valveilla lapsen takia. Mutta tämäkin tunne häipyi
-vähitellen epäselväksi unisen rauhan tuntemukseksi, jonka läpi
-yht'äkkiä pimeä yksinäisyyden ja kauhun varjo raivasi tiensä.
-
-Hän kavahti taas pystyyn, viluisena ja säikähdyksestä väristen:
-hetken ajan hänestä tuntui kuin olisi hän kadottanut lapsen
-käsistään. Mutta ei -- hän oli erehtynyt -- hän tunsi vielä sen
-ruumiin hennon kosketuksen, lämpö alkoi jälleen virrata hänen
-lävitseen, hän otti sen vastaan, vajosi siihen ja nukkui.
-
-
-
-
-XIV.
-
-
-Seuraava aamu valkeni leutona ja kirkkaana, kesän tuntu ilmassa.
-Auringonpaiste sattui vinosti Lilyn kadulle, pehmensi karheata
-talon julkisivua, kultasi portaiden värittömät kaiteet ja heijasti
-sädekehiä hänen verhotun ikkunansa ruuduista.
-
-Kun sellainen päivä on sopusoinnussa mielialan kanssa, niin sen
-henkäyksessä on juopumusta. Ja Selden, kiiruhtaen katua pitkin
-läpi sen aamuisen siivottomuuden, tunsi olennossaan nuorekkaan
-seikkailunhalun väristystä. Hän jätti tavan tutut polut ja retkeili
-mielenliikutuksen tuntemattomalle merelle. Kaikki tuntomerkit ja
-mitat olivat jääneet jälkeen ja hänen kulkuaan piti johtaa uusien
-tähtien.
-
-Tämä kulku johti tällä kertaa vain Miss Bartin täysihoitolaan;
-mutta sen ränsistynyt sisäänkäytävä oli tullut tuntemattoman
-kynnykseksi. Lähestyessään hän tarkasteli kolmea ikkunariviä
-arvaillen poikamaisesti, mikä niistä oli Lilyn. Oli yhdeksän aika ja
-talossa tuntui olevan jo työtä ja puuhaa. Hän muisteli jälkeenpäin
-havainneensa, että vain yksi ikkunakaihdin oli alhaalla. Hän huomasi
-myös, että eräällä ikkunalaudalla oli maljakko orvokkeja ja yht'äkkiä
-hän päätti, että sen täytyi olla Lilyn ikkunan: häneen tietenkin
-täytyi yhdistää ainoa kauneuskeidas rumassa ympäristössä.
-
-Yhdeksän aika oli varhainen vieraskäyntiaika, mutta Selden oli
-jättänyt kaikki sellaiset sovinnaisuuden noudattamiset. Hän tunsi
-vain, että hänen on heti nähtävä Lily -- hän oli löytänyt sanan,
-jonka hän aikoi sanoa hänelle eikä sen sanomista voinut lykätä
-toiseen hetkeen. Oli ihmeellistä, ettei se ollut jo ennen tullut
-hänen huulilleen, että hän oli päästänyt Lilyn menemään eilen illalla
-voimatta sanoa sitä hänelle. Mutta mitäpä sillä väliä nyt, kun oli
-tullut uusi päivä? Se sana ei ollut hämärää, vaan aamua varten.
-
-Selden juoksi kiivaasti rappuja ylös ja soitti kelloa, ja touhustaan
-huolimatta häntä hämmästytti suuresti, että ovi avautui niin
-pian. Vielä hämmästyttävämpää oli hänestä sisäänastuttuaan nähdä,
-että avaaja oli Gerty Farish -- ja että tämän takana häämötti
-pahaenteisesti toisia olentoja järkytetyn näköisinä.
-
-"Lawrence!" huusi Gerty oudolla äänellä, "kuinka pääsitte tänne niin
-nopeasti?" -- ja vapiseva käsi, jonka hän laski Seldenin kädelle,
-näytti siinä silmänräpäyksessä kietoutuvan tämän sydämelle.
-
-Selden huomasi toiset kasvot, jotka näyttivät hölmistyneiltä pelosta
-ja arveluista -- hän näki emännän valtavan olennon lähenevän itseään;
-mutta hän vetäytyi takaisin kohottaen kätensä, kun taas hänen
-silmänsä koneellisesti katsoivat ylös mustia puuportaita, joita
-myöten hän heti tiesi serkkunsa vievän itseään.
-
-Eräs ääni taka-alalla sanoi, että tohtori saattoi tulla takaisin
-millä hetkellä tahansa -- ja ettei ylhäällä saanut mitenkään häiritä.
-Joku toinen huudahti: "Se oli suurin ihme --?" sitten Selden tunsi,
-että Gerty oli ottanut häntä ystävällisesti kädestä ja että heidän
-täytyy antaa mennä yksin ylös.
-
-He nousivat hiljaa kolme kerrosta ja kulkivat käytävää pitkin
-suljetulle ovelle. Gerty avasi oven ja Selden meni hänen jäljessään.
-Vaikka kaihdin oli alhaalla, heitti vastustamaton auringonvalo
-himmennetyn kultajuovan huoneeseen, ja sen valossa Selden näki kapean
-vuoteen seinustalla ja vuoteella Lily Bartin hahmon liikkumattomin
-käsin ja rauhallisin, muuttunein kasvoin.
-
-Että se oli todellakin Lily Bart, sen kielsi kiihkeästi jokainen
-hermo Seldenissä. Todellinen Lily Bart oli levännyt hänen sydäntään
-vasten vain muutamia tunteja sitten -- mitä hänellä oli tekemistä
-noiden oudoksikäyneiden ja rauhallisten kasvojen kanssa, jotka -- nyt
-ensimmäistä kertaa -- eivät kalvenneet eivätkä kirkastuneet hänen
-tullessaan?
-
-Gerty, myöskin oudon rauhallisena ja tietoisesti itsensähillitsevänä
-kuten ainakin se, joka on kestänyt monet huolet ja tuskat, seisoi
-vuoteen vieressä puhuen ystävällisesti, ikäänkuin toimittaen
-viimeisen viestin.
-
-"Tohtori löysi kloraalipullon -- hän on nukkunut huonosti jo pitkät
-ajat, ja varmaankin hän on ottanut erehdyksessä liika suuren
-annoksen... Ei ole epäilemistäkään -- ei mitään epäilyä -- ei ole
-kysymystäkään -- tohtori on ollut kovin hyvä. Sanoin hänelle, että me
-jäisimme mielellämme yksin vainajan kanssa -- selvittäisimme hänen
-asiansa ennenkuin kukaan muu tulee. Tiedän, että hän olisi sitä juuri
-tahtonut."
-
-Selden tuskin tajusi, mitä Gerty puhui. Hän seisoi katsoen alas
-nukkuviin kasvoihin, jotka näyttivät lepäävän siinä kuin hieno
-melkein näkymätön naamio niiden elävien piirteiden yllä, jotka hän
-oli tuntenut. Hän tunsi, että todellinen Lily oli vielä siinä, aivan
-hänen lähellään, mutta näkymättömänä ja luoksepääsemättömänä. Ja
-heitä erottavan esteen ohuus kiusasi häntä avuttomuuden tunteella.
-Heidän välillään ei ollut koskaan ollut kuin pieni tuskin huomattava
-este -- ja kuitenkin hän oli antanut sen pitää heitä erillään! Ja
-vaikka se nyt tuntui heikommalta ja hennommalta kuin koskaan, oli se
-äkkiä kovettunut timantiksi, ja turhaan hän saattaisi vaikka päänsä
-lyödä murskaksi sitä vastaan.
-
-Hän oli langennut polvilleen vuoteen viereen, mutta Gertyn kosketus
-nosti hänet pystyyn. Ja kun heidän katseensa yhtyivät, hämmästyi
-Selden aivan erikoista valoa serkkunsa kasvoilla.
-
-"Ymmärrättehän, mitä varten tohtori läksi? Hän lupasi, ettei tulisi
-mitään häiriötä -- mutta muodollisuuksia täytyy noudattaa. Ja minä
-pyysin hänen suomaan meille aikaa tarkastaa ensin hänen tavaroitaan
---"
-
-Selden nyökkäsi, ja Gerty silmäili pientä köyhästi kalustettua
-huonetta. "Se ei kysy pitkää aikaa", päätti hän.
-
-"Ei -- se ei kysy pitkää aikaa", myönsi Selden.
-
-Gerty piti Seldenin kättä omassaan vielä hetkisen ja luoden sitten
-viimeisen silmäyksen vuoteeseen hän kulki hitaasti ovea kohti.
-Kynnyksellä hän pysähtyi lisätäkseen: "Löydätte minut alhaalta, jos
-kaipaatte minua."
-
-Selden nousi pidättääkseen häntä. "Mutta minne te menette? Hän olisi
-toivonut --"
-
-Gerty pudisti päätään hymyillen. "Ei, tätä juuri hän olisi toivonut
---" ja kun hän puhui, kävi valo läpi Seldenin tunteettoman kurjuuden
-ja hän näki syvälle rakkauden kätkettyihin salaisuuksiin.
-
-Ovi sulkeutui Gertyn jälkeen ja Selden seisoi yksin vuoteessa
-liikkumattomana nukkujan kanssa. Hän sai mielijohteen kääntyä hänen
-vierelleen, langeta polvilleen ja lepuuttaa tykyttävää päätään
-tyynyllä lepäävää rauhallista poskea vastaan. Heillä ei ollut koskaan
-ollut keskenään rauhaa, noilla kahdella, ja nyt hän tunsi vetoa
-vainajan rauhallisuuden ihmeellisiin salaperäisiin syvyyksiin.
-
-Mutta hän muisti Gertyn varoittavat sanat -- hän tunsi, että vaikka
-aika oli lakannut tästä huoneesta, sen jalat kiiruhtivat pysähtymättä
-ovea kohti. Gerty oli suonut hänelle tämän viimeisen puolitunnin, ja
-hänen täytyi käyttää sitä, kuten Gerty tahtoi.
-
-Hän kääntyi ja katsoi ympärilleen ankarasti pakottaen itsensä
-saavuttamaan jälleen tietoisuuden ulkonaisista asioista. Huoneessa
-oli vähän kalustoa. Siellä oli Lilyn toalettiesineitä, ainoita
-ylellisyyden merkkejä, joiden sydäntä kouristava tutunomaisuus
-hätkäytti Seldeniä ja jotka näyttivät, mitä hänen toisten
-kieltäytymistensä oli täytynyt maksaa. Huoneessa ei ollut muuta
-persoonallisuuden merkkiä, jollei se näyttäytynyt niukkojen
-huonekalujen huolellisessa siisteydessä: pesupöydän, kahden tuolin,
-pienen kirjoituspulpetin ja vuoteen vieressä olevan pienen pöydän.
-Tällä pöydällä oli tyhjä pullo ja lasi, ja näistäkin hän käänsi pois
-katseensa.
-
-Pulpetti oli kiinni, mutta sen kannella oli kaksi kirjettä, jotka
-hän otti käteensä. Toisessa oli erään pankin osoite, ja kun se oli
-varustettu postimerkeillä ja suljettu, pani Selden hetken epäröityään
-sen pois. Toisessa kuoressa hän luki Gus Trenorin nimen, ja sen
-laidat olivat vielä liimaamatta kiinni.
-
-Kiusaus kävi läpi hänen olentonsa kuin puukon isku. Hän kamppaili sen
-käsissä tukien itseään pulpettia vasten. Miksi hän oli kirjoittanut
-Trenorille -- kirjoittanut otaksuttavasti juuri heidän erottuaan
-edellisenä iltana? Tuo ajatus turmeli viimeisen hetken muiston,
-teki pilkkaa sanasta, jonka hän oli tullut sanomaan ja vieläpä
-särki sovittavan hiljaisuudenkin, jonka yli se lankesi. Hän tunsi
-lennähtäneensä takaisin kaikkiin niihin rumiin epäilyksiin, joista
-hän ajatteli päässeensä ainiaaksi. Mitä hän loppujen lopuksi tiesi
-Lilyn elämästä? Vain niin paljon kuin tämä oli suvainnut näyttää
-hänelle, ja miten vähän se oli katsoen siihen, mitä maailma arveli!
-Millä oikeudella -- kirje hänen kädessään näytti kysyvän -- millä
-oikeudella hän juuri nyt tunkeutui vainajan salaisuuksiin kuoleman
-jättämän aukon kautta? Hänen sydämensä huusi, että se oli heidän
-viimeisen yhdessäolohetkensä oikeudella, hetkellä, jolloin vainaja
-itse oli antanut avaimen hänen käteensä. Niin mitäs, jos Trenorin
-kirje oli kirjoitettu sen jälkeen?
-
-Hän laski sen kädestään äkillisen inhon valtaamana ja kääntyi
-päättävästi siihen, mitä hänellä oli jäljellä tehtävästään.
-Loppujen lopuksi olisi tuo tehtävä helpompi täyttää nyt, kun hänen
-persoonallinen osuutensa siihen oli mennyt olemattomiin.
-
-Hän kohotti pulpetin kantta ja näki siinä shekkikirjan ja
-muutamia paketteja, laskuja ja kirjeitä, järjestettyinä sillä
-täsmällisyydellä, joka oli ominaista kaikille vainajan toimille.
-Selden tarkasti ensin kirjeet, koska se oli hänen työnsä vaikein osa.
-Tuli ilmi, että niitä ei ollut monta eivätkä ne olleet tärkeitä,
-mutta niiden joukossa Selden löysi, omituisin sydämen kouristuksin,
-kirjelapun, jonka hän itse oli kirjoittanut Lilylle Bryiden pitojen
-jälkeisenä päivänä.
-
-"Milloin saan tulla luoksenne?" -- nämä hänen omat sanansa saivat
-hänet toteamaan sen arkuuden, joka oli karkoittanut hänet Lilystä
-itse voiton hetkellä. Niin, hän oli aina pelännyt kohtaloaan ja hän
-oli liian rehellinen ollakseen nyt tunnustamatta arkuuttaan, sillä
-eivätkö nyt olleetkin kaikki hänen entiset epäilyksensä heränneet
-henkiin pelkällä Trenorin nimen näkemisellä?
-
-Hän pisti kirjeen taskuunsa taittaen sen huolellisesti niinkuin
-ainakin sen, jonka vainajan hallussaanpitäminen oli tehnyt
-kallisarvoiseksi. Sitten hän jatkoi paperien tarkastelua.
-
-Hämmästyksekseen hän huomasi, että kaikki laskut olivat kuitatut;
-niiden joukossa ei ollut yhtään maksamatonta. Hän avasi shekkikirjan
-ja näki, että edellisenä iltana sinne oli tullut kymmenen tuhannen
-dollarin shekki rouva Penistonin pesänvalvojilta. Perintöosuus
-oli siis maksettu aikaisemmin kuin mitä hän oli osannut odottaa
-Gertyn puheista päättäen. Mutta käännettyään lehden hän huomasi
-ihmetyksekseen, että huolimatta tästä vastasaadusta summasta varat
-olivat jo supistuneet muutamiin dollareihin. Pikainen silmäys
-shekkien kantoihin, joista jokainen oli päivätty eilen, osoitti,
-että neljän tai viiden sadan dollarin välillä oleva summa perinnöstä
-oli käytetty laskujen maksuksi, kun taas jäljellä olevat tuhannet
-sisältyivät yhteen shekkiin joka oli samaan aikaan kirjoitettu
-Charles Augustus Trenorille.
-
-Selden pani kirjan pois ja vaipui pulpetin viereiselle tuolille. Hän
-nojasi kyynärpäänsä pulpetille ja kätki kasvonsa käsiinsä. Elämän
-vihaiset vedet kohosivat korkeina hänen ympärillään, niiden kalsea
-maku oli hänen huulillaan. Selittikö Trenorille osoitettu shekki
-mysteeriota vai syvensikö se sitä? Aluksi hänen järkensä kieltäytyi
-toimimasta -- hän tunsi vain sen häpeätahran, jonka saivat aikaan
-liiketoimet Trenorin kaltaisen miehen ja Lily Bartin kaltaisen
-naisen välillä. Sitten selveni vähitellen hänen sekaantuneet
-havaintokykynsä, vanhat vihjaukset ja huhut muistuivat hänen
-mieleensä ja noista samoista vihjauksista, joita hän oli pelännyt
-saada toteen, hän pani kokoon mysteerion selityksen. Oli siis totta,
-että Lily oli ottanut rahoja vastaan Trenorilta, mutta totta myöskin,
-kuten pienen pulpetin sisältö näytti, että velka oli ollut hänelle
-sietämätön ja että ensi tilaisuuden sattuessa hän oli vapauttanut
-itsensä siitä, vaikka tuo teko jätti hänet katsomaan vasten silmiä
-hellittämätöntä köyhyyttä.
-
-Tämä oli kaikki, mitä hän tiesi -- kaikki, mitä hän voi toivoa
-saavansa jutusta irti. Mykät huulet tyynyllä kielsivät häneltä muun
--- jolleivät ne kuitenkin olleet kertoneet muun siinä suudelmassa,
-jonka ne olivat painaneet hänen otsalleen. Niin, hän saattoi nyt
-lukea tuohon hyvästijättöön kaiken sen, minkä hänen sydämensä vaati
-sieltä löydettäväksi. Hän saattoi myöskin ammentaa sieltä rohkeutta
-olemaan syyttämättä itseään siitä, että oli jättänyt saavuttamatta
-edullisen tilaisuuden huippukohdan.
-
-Hän näki, että kaikki elämän ehdot olivat liittoutuneet pitämään
-heitä toisistaan erillään, sen jälkeen kuin hänen todellinen
-irtaantumisensa ulkonaisista vaikutuksista, jotka kuljettivat Lilyä,
-olivat menneet hänen henkisen herkkyytensä yli ja tehneet hänelle
-vaikeammaksi elää ja rakastaa arvostelematta. Mutta hän oli ainakin
-rakastanut Lilyä -- oli ollut taipuvainen perustamaan tulevaisuutensa
-uskolle häneen -- ja joskin tuo hetki oli määrätty karkaamaan heiltä,
-ennenkuin he voivat tarttua siihen, näki hän nyt, että se oli
-pelastettu heille molemmille kokonaisena heidän elämänsä raunioista.
-
-Tämä rakkaudenhetki, tämä ohi vilahtava voitto omasta itsestään
-oli pidättänyt heitä sammumasta; se oli Lilyn ajanut Seldenin luo
-jokaisessa ponnistelussa ympäristönsä vaikutuksia vastaan ja oli
-Seldenissä pitänyt yllä uskoa, joka häntä nyt veti katuvaisena ja
-sovitettuna Lilyn puoleen.
-
-Hän polvistui vuoteen viereen ja kumartui vainajan yli kuluttaen
-heidän viimeisen hetkensä pohjasakkaa myöten. Ja hiljaisuudessa
-heidän välillään vaihtui sana, joka selvitti kaiken.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Säätynsä uhri, by Edith Wharton
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SÄÄTYNSÄ UHRI ***
-
-***** This file should be named 53272-8.txt or 53272-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/3/2/7/53272/
-
-Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/53272-8.zip b/old/53272-8.zip
deleted file mode 100644
index 72e894d..0000000
--- a/old/53272-8.zip
+++ /dev/null