diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53215-8.txt | 4851 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53215-8.zip | bin | 94582 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4851 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8b7e160 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53215 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53215) diff --git a/old/53215-8.txt b/old/53215-8.txt deleted file mode 100644 index 4254c4b..0000000 --- a/old/53215-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4851 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kiusanhenki, by E. T. A. Hoffmann - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kiusanhenki - Satu - -Author: E. T. A. Hoffmann - -Translator: Aino Tuomikoski - -Release Date: October 5, 2016 [EBook #53215] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIUSANHENKI *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - -KIUSANHENKI - -Satu - - -Kirj. - -E. T. A. HOFFMANN - - -Suom. Aino Tuomikoski - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - -SISÄLLYS: - -Ensimäinen luku. - -Pieni vaihdokas. -- Erästä papinnenää uhkaava vaara. Kuinka ruhtinas -Pafnutius toi valistuksen maahansa ja haltiatar Ruusunhengetär joutui -naisluostariin. - -Toinen luku. - -Tuntemattomasta kansanheimosta, jonka oppinut Ptolemeus Filadelfus -keksi matkoillaan. -- Kerkon yliopisto. -- Kuinka ylioppilas Heikin -pään yli lensi pari ratsastussaappaita ja professori Mooses Turnus -kutsui ylioppilas Baltasarin teetä juomaan. - -Kolmas luku. - -Kuinka Heikki ei tietänyt, mitä hänen piti sanoa. -- Katariina -ja neidot, jotka eivät saaneet syödä kalaa. -- Mooses Turnuksen -kirjallinen tee-ilta. -- Nuori prinssi. - -Neljäs luku. - -Kuinka italialainen soittoniekka Sbiocca uhkasi heittää herra -Sinnoberin kontrabasson sisään, ja virastoharjoittelija Pulcher ei -voinut päästä ulkoasiainministeriöön. -- Tullivirkamiehistä ja kotiin -jätetyistä ihmeistä. -- Kepin nuppi lumoaa Baltasarin. - -Viides luku. - -Kuinka ruhtinas Barsanuf nautti aamiaisekseen Leipzigin leivosia -ja Danzigin viinaa, sai voitahran kashmirihousuihinsa ja korotti -sihteeri Sinnoberin salaneuvokseksi. Tohtori Prosper Alpanuksen -kuvakirjat. -- Kuinka ovenvartija puri ylioppilas Heikkiä sormeen ja -tämä kulki laahustinpuvussa sekä joutui sen vuoksi pilkan esineeksi, -Baltasarin pako. - -Kuudes luku. - -Kuinka salaneuvos Sinnober kammattiin puutarhassaan ja otti -kastekylvyn ruohikossa. -- Vihreätäpläisen tiikerin ritarikunta. --- Erään teatteriräätälin onnellinen päähänpisto. -- Kuinka neito -Ruusunihana valeli itseään kahvilla ja Prosper Alpanus vakuutti -hänelle ystävyyttään. - -Seitsemäs luku. - -Kuinka professori Mooses Turnus tutki luontoa ruhtinaan -viinikellarissa. -- _Mycetes Beelzebub_ -- Ylioppilas Baltasarin -epätoivo. -- Erään hyvinrakennetun huvilan edullinen vaikutus -kotionneen. -- Kuinka Prosper Alpanus antoi Baltasarille -kilpikonnankuorisen rasian ja ratsasti pois. - -Kahdeksas luku. - -Kuinka Heikkiä pidettiin pitkien takinliepeittensä vuoksi -lahkolaisena ja metelöitsijänä. -- Kuinka ruhtinas Barsanuf meni -uuninvarjostimen taakse ja erotti luonnonasiain ylijohtajan. --- Sinnoberin pako Mooses Turnuksen talosta. -- Kuinka Mooses -Turnus aikoi lähteä ratsastamaan perhosen selässä ja tahtoi tulla -keisariksi, mutta menikin sitten vuoteeseen. - -Yhdeksäs luku. - -Uskollisen kamaripalvelijan hämminki. -- Kuinka vanha Liisa aikaansai -metelin ja ministeri Sinnober liukastui pakomatkallaan. -- Millä -ihmeellisellä tavalla ruhtinaan henkilääkäri selitti Sinnoberin -äkkikuoleman. -- Kuinka ruhtinas Barsanuf tuli surulliseksi, ja -kuinka Sinnoberin menetys pysyi korvaamattomana. - -Viimeinen luku. - -Tekijän kaihomieliset pyynnöt. -- Kuinka Mooses Turnus rauhoittui -eikä Katariina voinut milloinkaan tulla ärtyisäksi -- Kuinka -kultakuoriainen surisi jotakin tohtori Prosper Alpanuksen korvaan, -tämä lausui jäähyväiset, ja Baltasar vietti onnellista perhe-elämää. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - - -Pieni vaihdokas. -- Erästä papinnenää uhkaava vaara. Kuinka ruhtinas -Pafnutius toi valistuksen maahansa ja haltiatar Ruusunhengetär joutui -naisluostariin. - - -Erään viehättävän kylän lähellä tien varrella makasi köyhä, rääsyinen -talonpoikaisnainen ojentuneena auringonhehkun paahtamalle maalle. - -Nälän ja janon kiusaama nais-parka oli aivan nääntyneenä vaipunut -maahan taakkansa painosta. Hän oli nimittäin kokoillut metsästä -puiden ja pensaiden alta vasunsa täpösen täyteen kuivia puita. -Kun hän uuvuksissaan tuskin voi hengittää, luuli hän aivan -yksinkertaisesti kuolevansa. Mutta sittenhän loppuisi kerralla -tämäkin loputon kurjuus, ajatteli hän. - -Pian hän sai kuitenkin kylliksi voimaa avata solmusta köyden, jolla -oli kiinnittänyt puuvasun selkäänsä, ja hinata itsensä ruohikkoon, -joka oli aivan lähellä. Sitten puhkesi hän äänekkääseen valitukseen: - -"Pitääkö sitten", voivotteli hän, "pitääkö yksin minua ja miestäni -kohdata kaiken hädän ja kurjuuden? Emmekö me ole koko kylässä ainoat, -jotka kaikesta uutteruudesta, kaikesta vaivalla vuodatetusta hiestä -huolimatta elämme alituisessa köyhyydessä ja tuskin ansaitsemme -kylliksi tyydyttääksemme nälkäämme? -- Kolme vuotta sitten, kun -mieheni löysi maasta kultarahat kääntäessään puutarhamaata, luulimme, -että onni viimeinkin oli tullut meidän luoksemme ja että hyvät päivät -seuraisivat. Mutta mitä tapahtui! -- Varkaat anastivat rahat, koti ja -riihi paloivat meiltä, viljan pellolla löi raeilma, ja täydentääkseen -meidän sydäntuskamme mitan reunojaan myöten rankaisi meitä taivas -vielä tällä pikku vaihdokkaalla, joka syntyi minulle koko kylän -häpeäksi ja pilkaksi. -- Pyhän Laurin päivänä on poikanen nyt tullut -kahden ja puolen vuoden vanhaksi, eikä voi seisoa eikä kävellä -hämähäkinjaloillaan ja sensijaan että puhuisi hyrrää ja naukuu kuin -kissa. Ja kaiken lisäksi syö tuo onneton epäsikiö kuten vahvin -ainakin kahdeksanvuotias poika, eikä se vähääkään näy hänessä. Jumala -armahtakoon sekä häntä että meitä, ettei meidän omaksi kiusaksemme -ja suureksi vaivaksemme tarvitse syöttää poikaa suureksi. Sillä -pikkukääpiö tulee varmasti syömään ja juomaan yhä enemmän, mutta ei -tekemään työtä ikänään! Ei, ei, se on enemmän kuin ihminen voi kestää -täällä maailmassa! -- Oi, jospa voisin kuolla -- vain kuolla!" - -Näin sanoen alkoi nais-parka nyyhkyttää, kunnes viimein tuskansa -näännyttämänä, lopen voimattomana nukahti uneen. - -Täydellä syyllä voikin vaimo moittia inhoittavaa vaihdokasta, joka -oli syntynyt hänelle kaksi ja puoli vuotta sitten. Se mitä ensi -silmäyksellä aivan hyvin olisi voinut pitää omituisen kyhmyisenä -puukappaleena, oli nimittäin tuskin kahta vaaksaa korkeampi, -epämuodostunut poika; se kieriskeli nyt hyrräten ruohikossa, -ryömittyään alas vasun päältä, missä oli maannut poikkipuolin. - -Tuon olennon pää oli syvällä hartioiden välissä, selän paikalla -oli kurpitsanmuotoinen kasvannainen ja aivan rinnan alapuolella -riippuivat sääret, jotka olivat ohuet kuin pähkinäpuun oksat. -Pojan ulkomuoto muistutti halkaistua retikkaa. Kasvoista ei ensi -silmäyksellä erottanut paljoa, mutta lähemmin tarkastaessa huomasi -pitkän terävän nenän, joka pisti esiin mustien pörröisten hiusten -keskeltä, sekä parin pieniä mustan säkenöiviä silmiä, jotka -yhdessä muuten aivan vanhojen kurttuisten kasvonpiirteiden kanssa -muistuttivat pikku noitaa. - -Kun nyt, kuten sanottu, vaimo oli mieli karvaana vaipunut syvään -uneen ja hänen pikkupoikansa oli kierittänyt itsensä aivan hänen -viereensä, tapahtui että neiti Ruusunihana, läheisen luostarin -johtajatar, kulki tietä pitkin palaten kävelyretkeltä. Hän pysähtyi, -ja hurskas ja säälivä kun oli luonteeltaan, tuli hyviin liikutetuksi -nähdessään edessään olevan kurjuuden. - -"Oi laupias taivas", säälitteli hän itsekseen, "kuinka paljon -surkeutta ja hätää onkaan tässä maailmassa! Onneton nais-parka! -Tuskin on hänellä henkipoloinen tallella, kun on saanut tehdä työtä -yli voimiensa. Tuohon on nyt raukka vaipunut nälän ja huolien -painamana. Nyt vasta oikein selvästi tunnen oman köyhyyteni -ja voimattomuuteni. Oi, jospa minulla olisi yhtä paljon kykyä -kuin tahtoa auttaa. Mutta sitä, mitä minulla vielä on jälellä, -niitä vähäisiä lahjoja, joita vihamielinen kohtalo ei voinut -ryöstää ja hävittää minulta, niitä tahdon käyttää pontevasti ja -uskollisesti poistaakseni tämän surun. Raha, jos minulla olisikin -sitä käytettävänäni, ei auttaisi ollenkaan sinua, nais-parka, vaan -ehkä vielä pahentaisi sinun tilaasi. Sinulle ja miehellesi, teille -molemmille ei nyt kerta kaikkiaan ole suotu rikkautta, ja siltä, -jolle ei ole suotu rikkautta, katoavat kultakolikot taskusta hänen -itsensä tietämättä miten. Hänellä on niistä vain pelkkää kiusaa ja -hän tulee vain sitä köyhemmäksi mitä enemmän rahaa hänelle virtaa. -Mutta tiedän kyllä, että enemmän kuin kaikki köyhyys, kaikki puute, -kalvaa sydäntäsi se seikka, että sinulle syntyi tuo pieni hirviö, -joka riippuu sinussa kuin ilkeä, salainen pahe, jota sinun on -kannettava läpi elämäsi. Suuri, kaunis, voimakas, viisas, niin, -mitään kaikesta tuosta ei pojasta voi milloinkaan tulla, mutta häntä -voi ehkä vielä auttaa toisella lailla." - -Näin sanoen istuutui neito ruohikkoon ja otti pienokaisen helmaansa. -Ilkeä pikku velho rimpuili ja ponnisteli vastaan, murisi ja yritti -purra neitoa sormeen. Mutta tämä puhui: - -"Siivolla, siivolla, pikku herhiläinen!" ja siveli hiljaa ja -lempeästi kämmenellään hänen päätään otsasta niskaan. Hänen -näin silitellessään oikenivat vähitellen pienokaisen pörröiset -hiukset, niin että ne otsalta ylöspäin pään mukaan kammattuina -valuivat sievinä pehmeinä kutreina korkeille olkapäille ja -kurpitsanmuotoiselle selälle. - -Pienokainen oli tullut yhä rauhallisemmaksi ja viimein nukahtanut -sikeästi. Silloin asetti neiti Ruusunihana hänet varovaisesti -aivan äidin viereen ruohikkoon, pirskoitteli vaimon päälle -väkiviinanpitoista vettä pienestä hajuvesipullosta, jonka oli ottanut -taskustaan esille, sekä poistui nopein askelin. - -Kun vaimo pian senjälkeen heräsi, tunsi hän itsensä ihmeellisen -virkistyneeksi ja vahvistuneeksi. Hänestä tuntui kuin olisi hän -nauttinut tukevan aterian ja juonut hyvän siemauksen viiniä. - -"Oi", huudahti hän, "kuinka paljon lohtua ja iloisuutta onkaan tullut -osakseni lyhyessä unessani! Mutta aurinko on jo pian laskeutunut -vuorten taa. Nyt pian kotiin!" - -Näin sanoen aikoi hän ottaa vasun selkäänsä, mutta silmätessään -siihen huomasi pienokaisen olevan poissa. Tämä nousi kuitenkin -samalla ylös ruohikosta ja ruikutti haikeasti. Kun äiti nyt kääntyi -katsomaan häneen, löi hän hämmästyksestä kätensä yhteen ja huudahti: - -"Sakeus, pikku Sakeus, kuka on tällä välin kammannut hiuksesi noin -kauniisti? Sakeus, pikku Sakeus, kuinka hyvin pukisivatkaan hiukset -sinua, jos et olisi tuollainen ilkeä ja ruma viikari. No, tulehan -nyt, tule vasuun!" - -Hän aikoi tarttua poikaan ja asettaa hänet poikkipäin vasun päälle, -mutta pikku Sakeus sätkytteli koipiaan, irvisteli äidilleen ja naukui -aivan selvästi: - -"En tahdo!" - -"Sakeus, pikku Sakeus", huudahti vaimo aivan suunniltaan, "kuka -sitten on opettanut sinut puhumaan tällä välin? No, koska sinulla on -noin sievästi kammatut hiukset, koska puhut noin näppärästi, niin -osaat kai juostakin." - -Vaimo otti vasun selkäänsä, pikku Sakeus riippui hänen esiliinassaan, -ja niin mentiin kylään päin. - -Heidän oli kuljettava pappilan ohi. Silloin sattui, että pappi seisoi -kotinsa ovella nuorimman poikansa, kuvankauniin, kultakutrisen, -kolmivuotiaan poikasen kanssa. Kun hän näki vaimon tulevan raskaan -puuvasun ja pikku Sakeuksen kanssa, joka roikkui hänen esiliinassaan, -huusi hän: - -"Hyvää iltaa, Liisa muori! Miten voitte? Teillähän on kannettavananne -liian raskas taakka. Tuskin enää pääsette eteenpäin. Tulkaa tänne ja -levätkää vähän tällä penkillä oveni edessä. Palvelijani saa tuoda -teille raikasta juomaa." - -Liisa muorille ei sitä tarvinnut kahteen kertaan sanoa. Hän laski -vasunsa maahan ja oli juuri avaamaisillaan suunsa valittaakseen -kunnianarvoisalle herralle suurta kurjuuttaan ja hätäänsä, kun pikku -Sakeus menetti tasapainonsa äidin nopeasti kääntyessä ja lensi papin -jalkojen eteen. Tämä kumartui nopeasti ja kohotti pienokaisen ylös, -sanoen: - -"Voi, Liisa muori, Liisa muori, mikä kuvankaunis, herttainen poika -teillä onkaan. On oikea taivaan siunaus omistaa tuollainen ihmeen -ihana lapsi." Hän otti pienokaisen syliinsä ja hyväili häntä eikä -näyttänyt ollenkaan huomaavan, että tuo ilkeä kääpiönpoika murisi ja -naukui häijysti, yrittipä purrakin kunnianarvoisaa herraa nenään. - -Mutta Liisa muori seisoi aivan ällistyneenä papin edessä, katseli -häntä silmät jäykkinä selällään, eikä tiennyt mitä piti ajatella. - -"Oi, rakas herra pastori", alotti hän viimein haikealla äänellä, -"ei suinkaan sellainen Jumalan mies kuin te pilkkaa onnetonta -vaimo-parkaa, jota taivas, Herra tietää miksi, on rangaissut tällä -kauhealla vaihdokkaalla." - -"Mitä", sanoi pappi hyvin vakavana, "mitä hullutuksia te puhutte, -vaimo hyvä? Pilkkaa -- vaihdokas -- taivaan rangaistus -- en ymmärrä -teitä ollenkaan. Tiedän vain, että teidän täytyy olla aivan sokaistu, -jos ette oikein sydämellisesti rakasta sievää poikaanne. Suutelepa -minua, kiltti pikku mies!" - -Pappi hyväili pienokaista, mutta Sakeus murisi: "en tahdo", ja yritti -uudelleen puraista pastoria nenään. - -"Katsokaa tuota häijyä petoa!" huusi Liisa pelästyneenä. - -Mutta samassa sanoi papin poika: - -"Oi isä kulta, sinä olet niin kiltti ja kohtelet lapsia niin -hyvin, että heidän täytyy varmasti kaikkien rakastaa sinua oikein -sydämestään." - -"Kuulkaahan", huudahti pastori silmien loistaessa ilosta, -"kuulkaahan, Liisa muori, sievää viisasta poikaanne, rakastan -Sakeustanne, jolle olette niin tyly. Huomaan jo selvästi, ettette -konsanaan voi tehdä pojasta mitään, niin kaunis ja viisas kuin hän -onkin. Kuulkaapa Liisa muori, jättäkää toivorikas lapsenne minun -hoidettavakseni ja kasvatettavakseni. Ahdistavassa köyhyydessänne on -poika teille vain taakaksi. Minulle taas tuottaa iloa kasvattaa häntä -kuten omaa poikaani." - -Liisa ei voinut hämmästyksissään saada mielenmalttiaan takaisin. -Kerran toisensa perästä huudahti hän: - -"Mutta rakas herra pastori, rakas herra pastori, oikeinko todella -aiotte ottaa luoksenne tuon pikku rumilaan kasvattaaksenne hänet ja -vapauttaa minut siitä pulasta, mihin vaihdokas on saattanut minut." - -Mitä enemmän vaimo selitteli papille velhonpoikansa hirveää rumuutta, -sitä innokkaammin tämä väitti, ettei Liisa mielettömässä sokeudessaan -ollenkaan ansainnut sitä taivaan siunausta, että oli saanut ihanaksi -lahjaksi sellaisen ihmelapsen. Lopulta hän meni aivan vihoissaan -sisälle kotiinsa ja sulki oven sisäpuolelta. - -Siinä seisoi nyt Liisa muori kuin kivettyneenä papin oven edessä, -eikä tiennyt, mitä piti ajatella kaikesta tästä. - -"Mitä taivaan tähden", puheli hän itsekseen, "on sitten tapahtunut -arvoisalle herra pastorillemme, kun hän on niin perinpohjin ihastunut -pikku Sakeukseeni ja pitää tuota typerää poikanulikkaa kauniina, -viisaana poikana? No, Jumala auttakoon tuota kunnon herraa. Hän -on ottanut taakan minun hartioiltani ja sälyttänyt sen itselleen. -Järjestäköön nyt asiansa niin, että jaksaa sen kantaa! Hei, kuinka -kevyeksi puuvasu on nyt tullut, kun ei enää pikku Sakeus istu sen -päällä ja hänen mukanaan raskain suru!" Näin tuumiskellen asteli -Liisa muori, puuvasu selässään, ketterästi ja hyvillä mielin -eteenpäin. - - * * * * * - -Sinä, suosiollinen lukija, aavistaisit aivan hyvin, vaikkakin minä -nyt kokonaan vaikenisin siitä, että nunna Ruusunihana, tai kuten -hän tavallisesti nimitti itseään Ruusunvihanta, tarvitsee aivan -erikoisen selityksen. Sillä se, että hyväluontoinen pappi piti pikku -Sakeusta kauniina ja viisaana lapsena ja otti hänet omakseen, johtui -varmaankin vain siitä, että Ruusunihana oli sivellyt pienokaisen -päätä ja silittänyt sen tukkaa. - -Mutta voisit kuitenkin, hyvä lukija, oivallisesta -terävänäköisyydestäsi huolimatta, joutua vääriin arveluihin tai -kertomuksen suureksi vahingoksi suorastaan hypätä lehden yli -saadaksesi vain heti kuulla lisää salaperäisestä luostarinneidosta. -Parempi lienee senvuoksi, että kerron sinulle heti kaiken, mitä itse -tiedän tuosta arvoisasta naisesta. - -Neito Ruusunihana oli pitkä, jalon ja majesteetillisen näköinen. -Hänen olemuksessaan oli jotakin ylpeää ja käskevää. Kasvot, vaikkakin -ne huomasi ensi silmäyksellä täydellisen kauneiksi, tekivät -omituisen, melkeinpä kammottavan vaikutuksen, etenkin kun hän -tavallisesti katseli jäykän totisena eteensä. Tämän vaikutuksen sai -pääasiassa aikaan kulmakarvojen välissä oleva hyvin vieras piirre, -josta ei voinut ollenkaan varmasti sanoa, sopiko sellainen nunnan -otsalle. Mutta tämän ohella oli hänen katseessaan, etenkin ruusujen -kukkimisaikana iloisella, kauniilla ilmalla niin paljon lempeyttä ja -viehättävyyttä että se valtasi jokaisen suloisella vastustamattomalla -tenholla. - -Kun minulla oli ilo nähdä tämä kunnianarvoisa nainen ensimäisen -ja viimeisen kerran, oli hän ulkomuodosta päättäen ikänsä -täydellisimmässä kukoistuksessa, käännekohdan korkeimmalla huipulla -oleva nainen. Mielestäni oli minulle suotu suuri onni, kun sain -nähdä tämän naisen juuri tuolla huipulla ja suorastaan pelästyä -jonkunverran hänen ihmeellistä kauneuttaan, jota varmaankaan ei olisi -enää kohdakkoin ollut nähtävänä. - -Erehdyin. Kylän vanhimmat ihmiset vakuuttivat, että tämä nainen ei -ollut milloinkaan näyttänyt toisen näköiseltä, ei vanhemmalta, ei -nuoremmalta, ei rumemmalta, eikä kauniimmalta kuin juuri nyt. Ajalla -ei siis näyttänyt olevan mitään valtaa häneen nähden. Tämä jo tuntui -monesta ihmeelliseltä. - -Mutta tämän lisäksi tuli vielä monta muuta seikkaa, joiden johdosta -jokainen sitä lähemmin miettiessään joutui yhtä paljon ihmeisiinsä, -eikä lopulta enää voinut selvitäkään siitä kummastuksesta, mihin oli -joutunut. - -Ensinnäkin ilmeni neidossa aivan selvästi sukulaisuus niiden kukkien -kanssa, joilta hän oli saanut nimensä. Sillä hän ei ainoastaan -osannut paremmin kuin kukaan muu ihminen maan päällä kasvattaa -tuhatlehtisiä ruusuja, vaan myös mitä huonoimmasta Ja kuivimmasta -orjantappuranoksasta, jonka hän pisti maahan, puhkesivat nuo kukat -mitä täyteläisimpinä ja komeimpina. - -Sitäpaitsi oli varma, että hän yksinäisillä kävelyretkillään metsässä -keskusteli ääneen ihmeellisten äänien kanssa, jotka tuntuivat tulevan -puista, pensaista, lähteistä ja puroista. Niin, olipa eräs nuori -metsästäjä kerran nähnyt, kuinka Ruusunihanan seisoessa suurimmassa -tiheikössä kirjava- ja loistavahöyheniset kummalliset ulkomaan linnut -lentelivät hänen ympärillään ja hyväilivät häntä. Ne näyttivät -kertovan hänelle iloisesti nauraen ja viserrellen kaikenlaisia -hauskoja asioita, joille hän nauroi ja ilakoi. - -Siitä johtuikin, että neito Ruusunihana luostariin saapuessaan -herätti kaikkien paikkakunnan ihmisten huomiota. - -Ruhtinas oli määrännyt hänet otettavaksi luostariin. Parooni -Jeremias Kuuvalo, sen maatilan omistaja, jonka läheisyydessä -hänen suojeluksensa alainen aatelisnaisten luostari sijaitsi, ei -voinut väittää mitään sitä vastaan, vaikka häntä vaivasivat mitä -hirveimmät epäilykset. Tuloksettomaksi oli nimittäin jäänyt hänen -ponnistuksensa löytää Rixnerin turnauskäsikirjasta ja muista -aikakirjoista Ruusunvihanta nimistä sukua. Täydellä syyllä epäili hän -tämän vuoksi neidon soveliaisuutta päästä luostariin, tämä kun ei -voinut näyttää kolmestakymmenestä kahdesta esi-isästä muodostettua -sukutaulua. Hän ehdottikin tälle viimein aivan murtuneena kirkkaat -kyyneleet silmissä, että tämä taivaan tähden ei nimittäisi itseään -Ruusunvihannaksi, vaan Ruusunihanaksi. Siinä nimessä oli sentään edes -jotakin järkeä ja sen nimisellä ihmisellä voi olla joku esi-isäkin. - -Neito suostui tähän hänen mielikseen. Ehkä ilmeni loukatun -Jeremiaksen vihankauna esi-isätöntä neitoa kohtaan jollakin tavalla. -Tämä antoi ensimäisen aiheen pahoihin jälkipuheisiin, jotka levisivät -yhä enemmän kylässä. Noiden tarunomaisten metsäkeskustelujen lisäksi, -joissa ei kuitenkaan ollut mitään merkillistä, tuli nimittäin -kaikenlaisia arveluttavia asianhaaroja. Ne kulkivat suusta suuhun ja -asettivat neidon erikoisen olemuksen hyvin epäilyttävään valoon. - -Anna muori, kylätuomarin rouva, väitti julkeasti, että jos neito -aivastaisi kovasti ulos ikkunasta, tulisi heti koko kylän maito -happamaksi. Mutta tuskin oli tämä osoittautunut todeksi, ennenkuin -tapahtui kauheaa. - -Opettajan Mikko oli näpistellyt paistettuja perunoita -luostarinkeittiössä. Neito oli saanut hänet kiinni siitä ja uhannut -häntä hymyillen sormellaan. Silloin oli pojan suu jäänyt selälleen, -aivan kuin olisi sinne takertunut paistettu, polttava peruna. -Tästäpuolin täytyi poika-paran käyttää leveälieristä hattua, koska -muuten olisi satanut hänen suuhunsa. Pian osoittautui todeksi, että -neito osasi tulen ja veden loihtusanat, kykeni nostattamaan myrskyn -ja raepilvet ja osasi palmikoida harjaksia. Ei kukaan epäillyt -lammaspaimenta, kun hän väitti kauhukseen ja kammokseen nähneensä -neidon keskiyön hetkellä suhisten ratsastavan luudan päällä kautta -ilmojen. Edellä oli kulkenut suunnaton uroshirvi, jonka sarvien -välissä olivat siniset liekit loimunneet korkealle. - -Nyt joutuivat kaikki kuohuksiin, tahdottiin päästä käsiksi noitaan, -ja kylän oikeusistuin päätti suorastaan noudattaa neidon luostarista -ja heittää veteen kestämään tavallista noidankoetta. Parooni Jeremias -antoi kaiken tapahtua ja ajatteli hymyillen: "Niin käy alhaisille, -esi-isättömille ihmisille, jotka eivät ole niin vanhaa, hyvää sukua -kuin Kuuvalot." - -Neito, joka oli saanut tiedon uhkaavasta ilkivallasta, pakeni -pääkaupunkiin. - -Pian senjälkeen sai parooni Jeremias maan ruhtinaalta virallisen -määräyksen, jossa hänelle ilmoitettiin, ettei mitään noitia ollut -olemassa. Tuomarit käskettiin teljetä tyrmään, koska olivat -olleet kyllin nenäkkäitä, halutakseen katsella luostarinneidon -uimatemppuja. Talonpoikien ja heidän vaimojensa taas oli annettava -ruumiinrangaistuksen uhalla ymmärtää, ettei heidän sopinut ajatella -mitään pahaa neito Ruusunihanasta. He katsoivatkin parhaaksi uhatun -rangaistuksen vuoksi ajatella vain hyvää neidosta. Tällä seikalla -olikin molemmille, sekä kylälle että neito Ruusunihanalle, mitä -edullisimmat seuraukset. - -Ruhtinaan kabinetissa tiedettiin varsin hyvin, ettei neito -Ruusunihana ollut kukaan muu kuin kuuluisa, hyvintunnettu haltiatar -Ruusunhengetär. Asianlaita oli seuraava: - -Koko avarassa maailmassa ei hevin ollut miellyttävämpää maata kuin -se pieni ruhtinaskunta, jossa parooni Jeremias Kuuvalon maatila -sijaitsi, missä neito Ruusunihana eli, lyhyesti sanoen missä -tapahtui kaikki se, josta, hyvä lukija, aion juuri ruveta kertomaan -sinulle lisää. Korkeiden vuorten ympäröimänä muistutti tämä pikku -maa vihreine, tuoksuvine metsineen, kukkaniittyineen, kohisevine -virtoineen ja iloisesti solisevine suihkulähteineen, etenkin kun ei -siellä ollut ollenkaan kaupunkeja, vaan ainoastaan ystävällisiä kyliä -ja siellä täällä yksinäisiä palatseja, ihmeellisen ihania puutarhoja, -joissa asukkaat kävelivät kuin huvikseen, vapaina elämän painavasta -taakasta. - -Jokainen tiesi, että maata hallitsi ruhtinas Demetrius. Mutta kukaan -ei huomannut pienintäkään merkkiä hallituksesta ja kaikki olivat -tyytyväisiä siihen. Henkilöt, joita miellytti täysi vapaus kaikissa -puuhissaan, kaunis seutu ja lauhkea ilmanala, eivät voineet löytää -parempaa oleskelupaikkaa kuin tämän ruhtinaskunnan. Niinpä sattuikin, -että sinne oli muiden muassa asettunut myös joitakin oivallisia -hyviä haltiattaria, joille lämpö ja vapaus, kuten tunnettua, on -kalleinta. Heidän ansiokseen kai oli laskettava, että usein tapahtui -mitä mieluisimpia ihmeitä melkein joka kylässä, ja etenkin metsissä. -Jokainen uskoikin täydellisesti ihmeisiin näiden ihmeiden aiheuttaman -ihastuksen ja ilon vuoksi, ja itsekään sitä tietämättä pysyi -iloisena, siis myöskin hyvänä kansalaisena. - -Hyvät haltiattaret, jotka olivat järjestäneet asiansa täydellisesti -oman mielensä mukaan, olisivat mielellään suoneet oivalle -Demetriukselle ikuisen elämän. Mutta se ei ollut heidän vallassaan. -Demetrius kuoli ja häntä seurasi hallitsijana nuori Pafnutius. - -Pafnutius oli jo herra isänsä eläessä kantanut hiljaista sisäistä -kaunaa siksi, että hänen mielestään maata ja kansaa laiminlyötiin -mitä auttamattomimmalla tavalla. Hän päätti tarttua lujasti -hallitusohjiin ja nimitti heti kamaripalvelijansa Antin valtakuntansa -ensimäiseksi ministeriksi. Tämä oli kerran, kun Pafnutius oli -unohtanut kukkaronsa vuorten toisella puolella olevaan ravintolaan, -lainannut hänelle kuusi tukaattia ja siten auttanut pahasta pulasta. - -"Tahdon tarttua hallitusohjiin, veikkonen!" huudahti Pafnutius -Antille. - -Tämä luki herransa katseesta, mitä hänen sisimmässään liikkui, -heittäytyi hänen jalkoihinsa ja puhui juhlallisesti: - -"Herra, suuri hetki on lyönyt! Teidän kauttanne kohoaa valtakunta -loistavana ylös öisestä kaaoksesta. Herra, tässä rukoilee -uskollisin palvelijanne, ajatellen ja puhuen tuhansien onnettomien -kansalaisparkojen puolesta; herra, saattakaa maassanne valistus -voimaan!" - -Pafnutius tunsi itsensä perinpohjin järkytetyksi ministerinsä -ylevästä ajatuksesta. Hän nosti hänet ylös, painoi häntä rajusti -rintaansa vasten ja puhui nyyhkyttäen: - -"Ministeri -- Antti -- olen sinulle velkaa kuusi tukaattia -- -vielä enemmän -- onneni -- valtakuntani -- oi uskollinen, taitava -palvelija!" - -Pafnutius tahtoi heti painattaa julistuksen suurilla kirjaimilla ja -naulauttaa sen joka nurkkaan, että tästä hetkestä alkaen oli valistus -astunut voimaan ja että jokaisen oli sitä noudatettava. - -Mutta Antti huudahti: - -"Armollinen herra, armollinen herra, niin se ei käy!" - -"No kuinka sitten, hyvä mies?" sanoi Pafnutius, tarttui ministerinsä -napinreikään ja veti hänet työhuoneeseensa sulkien sen oven. - -"Katsokaahan", alotti Antti otettuaan itselleen paikan vastapäätä -ruhtinastaan pienellä tuolilla, "katsokaahan, armollisin herra! -Teidän ruhtinaallisen, valistusta koskevan julistuksenne vaikutus -voisi ehkä mennä pilalle ikävällä tavalla, jos emme liitä siihen -määräystä, joka tosin näyttää kovalta, mutta jota viisaus vaatii. -Ennenkuin me rupeamme panemaan valistusta käytäntöön, toisin sanoen -ennenkuin hakkaamme metsät alas, perkaamme virran laivakulkua varten, -istutamme perunoita ja parannamme kyläkoulut, kasvatamme akaasioita -ja poppeleita, opetamme nuorison veisaamaan aamu- ja iltalaulunsa -kaksiäänisesti, laitamme viertoteitä ja istutamme rokkoa, on -välttämätöntä karkoittaa maasta kaikki ihmiset, joilla on vaaralliset -mielipiteet, jotka eivät kallista korvaansa järkipuheelle ja johtavat -ihmiset harhaan loppumattomilla typeryyksillään. Olettehan lukenut -Tuhat ja yksi yötä, arvoisa ruhtinas. Tiedän, että teidän korkean -autuas herra isänne, jolle taivas lahjoittakoon suloisen levon -haudassa, suosi tuonlaatuisia turmiollisia kirjoja ja antoi niitä -teidänkin käsiinne, silloin kun vielä ratsastitte keppihevosella ja -söitte kullattuja piparkakkuja. No niin! Tuosta peräti sekavasta -kirjasta tuntenette niin sanotut haltiattaret mutta ette varmaankaan -aavista, että muutamia tällaisia vaarallisia henkilöitä asustaa -teidän omassa rakkaassa maassanne ja harjoittaa kaikenlaista -vallattomuutta." - -"Mitä? Mitä sanot? -- Antti! Ministeri! -- Haltiattaria! -- Täällä -minun maassani!" huudahti ruhtinas pudoten aivan kalvenneena -nojatuoliin. - -"Rauhoittukaa, armollisin herrani", jatkoi Antti, "voimme olla -rauhallisia, niin pian kuin viisaasti lähdemme taisteluun näitä -valistuksen vihollisia vastaan. Niin! Nimitän heitä valistuksen -vihollisiksi, sillä he ovat käyttämällä väärin herra isänne hyvyyttä -syypäät siihen, että tämä ihana valtio on vielä täydelleen pimeyden -peitossa. He harrastavat vaarallista ihmeidentekemis-ammattia eivätkä -kavahda levittämästä runouden nimellä salaista myrkkyä, joka tekee -ihmiset aivan kykenemättömiksi edistämään valistusta. Sen lisäksi -on heillä sellaisia sietämättömiä poliisinvastaisia tottumuksia, -että heitä ei jo niiden vuoksi saisi sietää missään valistuneessa -valtiossa. Niin esimerkiksi eivät nämä julkeat olennot ollenkaan -häpeä lähteä, milloin heitä haluttaa, ajelemaan kautta ilmojen -eteenvaljastetuin kyyhkysin, joutsenin, jopa siivekkäin hevosinkin. -Mutta nyt kysyn, armollisin herra, kannattaako vaivan suunnitella -ja panna käytäntöön taitavaa tullitaksaa, kun valtiossa on ihmisiä, -jotka kykenevät heittämään kenelle kevytmieliselle kansalaiselle -tahansa savupiipun kautta tullaamattomia tavaroita niin paljon kuin -he haluavat Siis, armollisin herra, niin pian kuin kuulutetaan -valistus alkaneeksi, poistettakoon haltiattaret. Poliisi piirittää -heidän palatsinsa, heidän vaarallinen omaisuutensa takavarikoidaan -ja heidät toimitetaan irtolaisina isänmaahansa, joka -- kuten te, -armollisin herra, Tuhannen ja yhden yön tarinoista tiedätte, -- on -Sinisaari." - -"Meneekö tuohon maahan postia, Antti?" kysyi ruhtinas. - -"Ei nykyään", vastasi Antti, "mutta ehkä voi sinne menestyksellä -järjestää jokapäiväisen postinkulun, sitten kun valistus on pantu -voimaan". - -"Mutta, Antti", jatkoi ruhtinas, "eikö meidän menettelyämme -haltiattaria kohtaan tulla pitämään kovana? Eikö hemmottelemalla -pilattu kansa napise?" - -"Sitäkin vastaan", sanoi Antti, "sitäkin vastaan tiedän keinon. -Älkäämme lähettäkö pois kaikkia haltiattaria Sinisaarelle, -armollisin herra, vaan pitäkäämme muutamat tässä maassa. Heiltä on -vain otettava kaikki keinot vahingoittaa valistusta ja meneteltävä -tarkoituksenmukaisesti, jotta he muuttuisivat valistuneen valtion -hyödyllisiksi kansalaisiksi. Jos he eivät suostu menemään vakavaan -avioliittoon, niin harjoittakoot ankaran valvonnan alaisina jotakin -hyödyllistä ammattia, kutokoot sukkia armeijalle sodan aikana tai -tehkööt muuta. Saatte huomata, armollisin herra, että ihmiset -hyvin pian lakkaavat uskomasta haltiattariin, kun ne elävät heidän -keskuudessaan. Se onkin parasta. Niin lakkaa kaikki mahdollinen -napina itsestään. Mitä muuten tulee haltiattarien kapineihin, -lankeavat ne ruhtinaan rahastoon, kyyhkyset ja joutsenet luovutetaan -oivallisiksi paisteiksi ruhtinaan keittiöön. Siivekkäitä hevosia -voidaan myös yrittää kehittää ja muodostaa hyödyllisiksi eläimiksi -leikkaamalla niiltä siivet ja panemalla ne talliruokinnalle, jonka -toivomme saavamme perilleajetuksi yhdellä kertaa valistuksen kanssa." - -Pafnutius oli mitä suurimmassa määrässä tyytyväinen kaikkiin -ministerinsä ehdotuksiin. Jo seuraavana päivänä pantiin toimeen, mitä -oli päätetty. - -Joka nurkassa upeili julistus valistuksen voimaanastumisesta. Samaan -aikaan tunkeutui poliisi haltiattarien palatseihin, takavarikoi -heidän koko omaisuutensa ja vei heidät pois vangittuina. - -Taivas tietää mistä johtui, että haltiatar Ruusunhengetär oli -kaikkien joukossa ainoa, joka oli joitakin tunteja ennen valistuksen -voimaan astumista saanut tiedon siitä. Hän käytti tätä aikaa -hyväkseen vapauttaakseen joutsenensa ja toimittaakseen talteen -taikavoimaiset ruusukeppinsä ja muut kalleutensa. Hän tiesi nimittäin -myöskin olevansa valittu jäämään maahan, mihinkä hän mukautuikin, -vaikkakin hyvin vastenmielisesti. - -Ylimalkaan eivät Pafnutius ja Antti voineet käsittää, miksi -Sinisaarelle kuljetettavat haltiattaret ilmaisivat niin ylenmääräistä -iloa ja vakuuttivat kerran toimensa perästä, etteivät he vähintäkään -välittäneet siitä omaisuudesta, josta heidän oli luovuttava. - -"Lopultakin", sanoi Pafnutius pahoilla mielin, "Sinisaari on paljon -hauskempi valtio kuin minun maani. He piikkaavat minua koko -julistukseni ja valistuksen vuoksi, joka nyt vasta oikein mahtaa -menestyä!" - -Maantieteilijän oli yhdessä valtakunnan historioitsijan kanssa -otettava selvä tuosta maasta. - -Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että Sinisaari oli surkea maa -ilman sivistystä, valistusta, oppineisuutta, akaasioita ja rokotusta, -että sitä ei oikeastaan ollut ollenkaan olemassa. Mutta pahempaa ei -kai voisi tapahtua kenellekään ihmiselle eikä koko maalle kuin että -se ei ollut ollenkaan olemassa. - -Pafnutius tunsi itsensä rauhoittuneeksi. - -Kun se kauniskukkainen lehto, jossa sijaitsi haltiatar -Ruusunhengettären hyljätty palatsi, hakattiin, ja Pafnutius itse -rokotti esimerkin vuoksi kaikki lähimmän kylän talonpoikavintiöt, -odotti haltiatar ruhtinasta metsässä, jonka kautta tämä saapui -takaisin linnaansa Antti ministerinsä kanssa. Siellä ahdisti hän -ruhtinasta kaikenlaisilla puheenparsilla ja etenkin muutamilla -ilkeillä taikaesineillään siinä määrin, että ruhtinas pyysi häntä -taivaan tähden tyytymään elämään maan ainoassa ja siis parhaassa -naisluostarissa, missä hän saisi mielensä mukaan hallita ja vallita -välittämättä mitään valistusjulistuksesta. - -Haltiatar Ruusunhengetär suostui ehdotukseen ja joutui tällä tavalla -naisluostariin, missä hän kuten ylempänä on kerrottu, otti nimekseen -Ruusunvihanta, mutta muutti sen sitten parooni Jeremias Kuuvalon -hartaasta pyynnöstä Ruusunihanaksi. - - - - -TOINEN LUKU. - - -Tuntemattomasta kansanheimosta, jonka oppinut Ptolemeus Filadelfus -keksi matkoillaan. -- Kerkon yliopisto. -- Kuinka ylioppilas Heikin -pään yli lensi pari ratsastussaappaita ja professori Mooses Turnus -kutsui ylioppilas Baltasarin teetä juomaan. - -Niihin tuttavallisiin kirjeisiin, jotka maailmankuuluisa oppinut -Ptolemeus Filadelfus kirjoitti ystävälleen Rudolfille laajoilta -matkoiltaan, sisältyy seuraava ihmeellinen kohta: - -"Tiedät, rakas Rudolf, etten pelkää ja kammoa koko maailmassa mitään -niin kuin päivän polttavia säteitä, jotka kuluttavat ruumiini -voimia ja jännittävät ja väsyttävät henkeäni siinä määrin, että -kaikki ajatukseni sulavat sekavaksi kuvaksi, ja turhaan ponnistelen -keksiäkseni sielustani yhden ainoankaan selvän hahmon. Tapaan sen -vuoksi tällaisena kuumana vuoden aikana levätä päivisin ja jatkaa -öisin matkaani. Niinpä olin matkalla viime yönäkin. - -"Hevosmieheni oli läpinäkymättömässä pimeydessä erehtynyt oikeasta, -mukavasta tiestä ja joutunut huomaamattaan viertotielle. Huolimatta -siitä, että vaunujen kovat sysäykset paiskelivat minua syrjästä -toiseen, niin että pääni, joka oli täynnä kuhmuja, muistutti -pähkinöillä täytettyä säkkiä, en kuitenkaan herännyt syvästä unesta, -johon olin vajonnut, ennenkuin syöksyin hirveällä nykäyksellä ulos -vaunuista kovalle maalle. Aurinko paistoi kirkkaasti kasvoihini, ja -aivan edessäni olevan puomin kautta näin suuren kaupungin korkeat -tornit. - -"Ajuri valitteli kovasti, kun ei ainoastaan vaunujen takapyörä ollut -murtunut keskellä viertotietä olevaa kiveä vasten, vaan aisakin oli -taittunut. Minusta ei hän näyttänyt paljoa välittävän. Hillitsin, -kuten viisaan sopii, vihaani, ja huusin vain miehelle säveästi, että -hän oli kirottu lurjus ja että hänen oli ajateltava, että Ptolemeus -Filadelfus, aikansa kuuluisin oppinut, istui nyt tunkiolla ja -että hänen oli lakattava huutamasta 'aisa aisa' ja 'pyörä pyörä'. -Tunnethan, rakas Rudolf, sen voiman, mikä minulla on ihmissydämeen. -Niinpä lakkasikin ajuri paikalla valittelemasta ja auttoi minut -jaloilleni yhdessä viertotien kaitsijan kanssa, jonka hökkelin edessä -onnettomuus tapahtui. En ollut onneksi kärsinyt mitään mainittavampaa -vauriota ja kykenin hitaasti kulkemaan eteenpäin kadulla ajomiehen -vetäessä vaivalloisesti perässään särkyneitä vaunuja. - -"Lähellä sen kaupungin portteja, jonka olin nähnyt sinisessä -etäisyydessä, tuli minua vastaan paljon ihmisiä niin kummallisen -näköisiä ja omituisesti puettuja, että hieroin silmiäni päästäkseni -selville, olinko todellakin hereilläni vai eikö minua ehkä joku -mieletön kummallinen uni siirtänyt vieraaseen tarumaahan. Nämä -ihmiset, joita aivan oikein pidin sen kaupungin asukkaina, jonka -portista näin heidän tulevan, olivat puetut pitkiin, hyvin laajoihin, -japanilaismallisiin housuihin. Ne olivat tehdyt kallisarvoisesta -kankaasta, sametista tai Manchesterin verasta tai sitten kirjaillusta -linnakankaasta, joka oli runsaasti koristettu ruusukkeilla, sievillä -nauhoilla ja nyöreillä. Sitten heillä oli pienet, lyhyet lastentakit, -jotka tuskin ulottuivat vatsan kohdalle, enimmäkseen kirkkaan -värisiä, vain muutamat mustia. Hiukset valuivat kampaamattomina -luonnollisessa villeydessään alas hartioille ja selkään, ja päässä -oli pieni omituinen päähine. Muutamat olivat paljastaneet kaulansa -kokonaan turkkilaisten ja uuskreikkalaisten tapaan, toisilla taas -oli kaulassaan ja rinnallaan kappale valkeaa liinakangasta, melkein -sellaisen paidankauluksen näköinen, joita, rakas Rudolf, olet nähnyt -esi-isiemme muotokuvissa. - -"Siitä huolimatta, että nämä ihmiset olivat kaikki hyvin nuoren -näköisiä, oli heidän puheensa kuitenkin matalaa ja karkeaa, kaikki -heidän liikkeensä kömpelöitä. Usealla oli nenän alapuolella kapea -varjo aivan kuin olisi siinä ollut lyhyet viikset. Pienten takkien -takakappaleesta pisti joillakin näkyviin pitkä putki, josta -roikkui suuria silkkisiä tupsuja. Muutamat olivat vetäneet nämä -torvet eteensä ja kiinnittäneet niihin pieniä tai suuria, jopa -hyvinkin suuria päitä, joista he taitavasti saivat nousemaan sieviä -höyrypilviä puhaltamalla hyvin teräväkärkiseen pikku torveen. -Joillakin oli leveät välkkyvät miekat käsissään, aivan kuin olisivat -he aikoneet lähteä vihollista vastaan. Muutamat taas olivat -ripustaneet päälleen tai kiinnittäneet selkäänsä pieniä nahka- tai -peltisäiliöitä. - -"Voit ajatella, rakas Rudolf, että minä, joka osaan rikastuttaa -tietojani tarkastelemalla huolellisesti jokaista uutta ilmiötä, -seisoin paikoillani ja tuijotin kiinteästi näihin omituisiin -ihmisiin. Silloin kokoontuivat he minun ympärilleni ja huusivat -kovaa: 'Poroporvari, filistealainen!' ja räjähtivät hirveään nauruun. -Se suututti minua. Sillä, rakas Rudolf, onko olemassa mitään -loukkaavampaa suurelle oppineelle kuin se, että hänen luullaan -kuuluvan siihen kansaan, joka monta tuhatta vuotta sitten lyötiin -aasin leukaluulla? - -"Hillitsin mieleni synnynnäisellä arvokkuudellani ja sanoin kovaa -ympärilläni seisoville omituisille ihmisille, että toivoin -olevani sivistyneessä valtiossa ja että aioin kääntyä poliisin -ja oikeusistuimien puoleen kostaakseni minulle tehdyn vääryyden. -Silloin he murisivat kaikki. Nekin, jotka eivät olleet vielä tähän -asti puhaltaneet höyryä, vetivät tätä tarkoitusta varten laaditut -koneet taskustaan ja puhalsivat kasvoilleni paksuja höyrypilviä, -jotka, kuten vasta nyt huomasin, tuoksuivat aivan sietämättömästi -ja huumasivat aistini. Sitten lausuivat he minulle jonkunlaisen -kirouksen, jonka sanoja, rakas Rudolf, en mitenkään voi toistaa -sinulle niiden kauheuden vuoksi. Vain pöyristyen voin itsekin niitä -ajatella. Lopulta jättivät he minut äänekkäästi ja pilkallisesti -nauraen. Minusta tuntui kuin olisi ilmassa kaikunut sana ajopiiska. - -"Ajomieheni, joka oli kuullut ja nähnyt kaiken, väänteli käsiään ja -sanoi: - -"'Oi, hyvä herra, nyt kun on tapahtunut tuollaista, älkää millään -muotoa menkö tuohon kaupunkiin! Ei koirakaan, kuten tavataan sanoa, -ottaisi leipäpalaa teiltä. Teitähän sitäpaitsi uhkaisi alituinen -vaara saada ruosk --' - -"En antanut tuon kunnon miehen puhua loppuun, vaan käännyin kulkemaan -niin nopeasti kuin suinkin lähimpään kylään. Tämän kylän ainoan -ravintolan pienessä huoneessa istun nyt ja kirjoitan sinulle, Rudolf, -kaikkea tätä. Siinä määrin kuin on mahdollista, aion hankkia tietoja -siitä vieraasta raakalaiskansasta, joka asuu tuossa kaupungissa. -Minulle on jo kerrottu heidän tavoistaan, kielestään y.m. monta hyvin -kummallista seikkaa. Aion uskollisesti ilmoittaa sinulle kaiken -j.n.e." - -Huomaat, hyvä lukijani, että voi olla suuri oppinut ja samalla -tietämätön hyvin tavallisista elämänilmiöistä. Silloin voivat -käsitykset kautta maailman tuntuista asioista olla mitä -ihmeellisimmät. - -Ptolemeus Filadelfus oli paljon tutkinut tieteitä eikä edes tuntenut -ylioppilasta. Ei hän myöskään tietänyt olevansa Ylä-Jaakkolan -kylässä, joka on, kuten tiedetään, aivan lähellä kuuluisaa Kerkon -yliopistoa. Täältä kirjoitti hän ystävälleen tapauksesta, joka -oli hänen päässään muodostunut kummalliseksi seikkailuksi. Kunnon -Ptolemeus pelästyi kohdatessaan ylioppilaita, jotka kuljeskelivat -huvikseen iloisina ja hyvillä mielin. Mikä tuska olisikaan vallannut -hänet, jos hän olisi saapunut Kerkkoon tuntia aikaisemmin ja sattuma -olisi vienyt hänet luonnontieteiden professorin Mooses Turnuksen -talon eteen. Satoja ylioppilaita olisi syöksynyt hänen ympärilleen -meluten ja väitellen, ja niin olisi hänen päässään muodostunut -vieläkin ihmeellisempiä ajatuksia tästä sekamelskasta ja touhusta. - -Mooses Turnuksen luennoilla käytiin enemmän kuin kenenkään muun -Kerkossa. Hän oli, kuten sanottu, luonnontieteiden professori ja -selitti millä lailla sataa, jyrisee ja salamoi, miksi aurinko paistaa -päivällä ja kuu yöllä, kuinka ja minkätähden ruoho kasvaa j.n.e, -niin että jokaisen lapsen täytyi ymmärtää se. Hän oli keräillyt -kaikki luonnontieteelliset asiat pieneksi siistiksi oppikirjaksi, -niin että hän voi sitä käsitellä sopivasti mielensä mukaan ja löytää -sieltä vastauksen joka kysymykseen kuin vetolaatikosta. Maineensa -hän perusti vasta sillä, että hänen onnistui monien fysikaalisten -kokeiden jälkeen selittää, että pimeys riippui pääasiassa valon -puutteesta. Tämä, samoinkuin sekin, että hän osasi hyvin taitavasti -muuttaa nuo fysikaaliset kokeensa sieviksi taidetempuiksi ja teki -hauskoja silmänkääntäjän yrityksiä, hankki hänelle uskomattoman -paljon kuulijoita. - -Salli, suosiollinen lukijani, että johdatan sinut nyt, koska tunnet -ylioppilaan paremmin kuin kuuluisa oppinut Ptolemeus Filadelfus ja -koska et tiedä mitään hänen haaveellisesta pelostaan, professori -Mooses Turnuksen talon eteen hänen juuri lopettaessaan luentonsa. - -Yksi ulos ryntäävistä ylioppilaista kiinnittää heti huomiotasi. Näet -hyvin muodostuneen, kolmen- tai neljänkolmatta vuotiaan nuorukaisen, -jonka tumman loistavista silmistä puhuu kaunopuheisesti vilkas, -ihana henki. Hänen katsettaan voisi melkein sanoa uskaliaaksi, -jos ei sen polttavia säteitä heti peittäisi haavemielinen suru, -joka ilmenee kalpeilla kasvoilla. Hänen musta, hienosta kankaasta -tehty takkinsa, joka on reunustettu hyvällä sametilla, on leikattu -melkein muinaissaksalaiseen tapaan. Siihen sopii oikein hyvin siro -häikäisevän valkea pitsikaulus, samoin kuin samettipäähine, joka -on asetettu kauneille kastanjanruskeille kiharoille. Erittäin -sievästi sopii hänelle tämä asu sen vuoksi, että hän todellakin -näyttää kuuluvan hurskaaseen muinaisaikaan koko olentonsa, käyntinsä -ja asentonsa samoinkuin merkillisten kasvonpiirteittensä vuoksi. -Sentähden juuri ei saa ajatella sitä koristelua, joka usein ilmenee -väärinkäsitettyjen esikuvien pikkumaisessa jäljittelyssä samoinkuin -väärissä vaatimuksissa nykyhetken suhteen. - -Tämä nuori mies, joka miellyttää sinua, rakas lukija, niin suuresti -jo ensi silmäyksellä, ei ole kukaan muu kuin ylioppilas Baltasar, -siivojen, varakkaiden vanhempien lapsi. Hän on itse hurskas, järkevä -ja ahkera ja hänestä aion kertoa hyvin paljon tässä ihmeellisessä -kertomuksessa, jota olen ryhtynyt kirjoittamaan. - -Vakavana, tapansa mukaan ajatuksiin vaipuneena, kulki Baltasar -professori Mooses Turnuksen luennoilta portille päin mennäkseen parin -sadan askeleen päässä Kerkosta sijaitsevaan miellyttävään metsikköön, -sen sijaan että olisi lähtenyt miekkailusaliin. Hänen ystävänsä -Heikki, iloisen näköinen ja hilpeämielinen, hauska poika, juoksi -hänen perässään ja saavutti hänet juuri kaupungin portilla. - -"Baltasar!" huusi nyt Heikki kovaa, "Baltasar, aiotko taas lähteä -metsään ja harhailla yksinäsi kuin surumielinen poroporvari -sillä aikaa kuin kunnon pojat reippaasti harjoittelevat jaloa -taistelutaitoa! Pyydän sinua, Baltasar, jätä nyt viimeinkin -narrimainen, kamala hommasi ja ole taas oikein hauska ja iloinen -kuten ennenkin olit. Tule! Lähtekäämme jollekin käytävälle. Jos sinä -sittenkin tahdot päästä pois, niin lähden minäkin kanssasi." - -"Tarkoitat hyvää", vastasi Baltasar, "tarkoitat hyvää, Heikki, -ja sen vuoksi en tahdo moittia sinua siitä, että monasti juokset -jäljessäni poluilla ja kujilla kuin riivattu ja turmelet minulta -monta huvia, joista sinulla ei ole aavistustakaan. Kuulut nyt -kerta kaikkiaan niihin omituisiin ihmisiin, jotka pitävät jokaista -yksin kuljeskelevaa surumielisenä narrina ja tahtovat käsitellä ja -parantaa hänet omalla tavallaan samoinkuin tuo hoviliehakoitsija -arvoisa prinssi Hamtia, joka sitten antoikin miekkoselle -perinpohjaisen läksytyksen, kun tämä vakuutti, ettei ymmärtänyt -mitään huilunpuhaltamisesta. Siitä kyllä aion säästää sinut, Heikki -hyvä, mutta muuten pyydän sinua oikein vilpittömästi, että hankkisit -itsellesi toisen toverin jaloja floretin- ja miekankäyttöharjoituksia -varten ja antaisit minun rauhassa jatkaa matkaani." - -"Ei, ei", huudahti Heikki nauraen, "niin et pääse minulta pakoon, -kallis ystäväni! Jos et suostu tulemaan kanssani taistelupaikalle, -niin lähden minä mukanasi metsikköön. Uskollisen ystävän velvollisuus -on ilahuttaa sinua surumielisyydessäsi. Tule vaan, rakas Baltasar, -tule vaan, jos et muuhun taivu." - -Näin sanoen tarttui hän ystävänsä käsivarteen ja astui hänen -kanssaan reippaasti poispäin. Baltasar puri vihaansa pidättäen -hampaansa yhteen ja vaikeni synkkänä Heikin kertoessa hellittämättä -kaikenlaista hullunkurista. Siihen sekaantui paljon tyhmääkin, -niinkuin aina tapahtuu, kun kerrotaan paljon hullunkurista yhtämittaa. - -Kun he vihdoinkin saapuivat tuoksuvan metsän viileään varjoon -pensaiden kuiskiessa kaihomielisin huokauksin, kun kohisevien purojen -ihmeelliset sävelet ja metsälintujen laulut kaikuivat kaukaa ja -herättivät vastakaikua vuorista, silloin pysähtyi Baltasar äkkiä ja -levittäen käsivartensa kuin syleilläkseen puita ja pensaita huudahti: - -"Oi, nyt on minun taas hyvä olla, sanomattoman hyvä!" - -Heikki katseli ystäväänsä vähän ällistyneenä kuin sellainen, joka -ei voi päästä selville toisen puheesta, ja joka ei ollenkaan tiedä, -mihin pitäisi ryhtyä. - -Silloin tarttui Baltasar hänen käteensä ja huusi ihastuneena: - -"Veli, eikö sinunkin sydämesi nyt aukene? Etkö sinäkin nyt ymmärrä -metsän yksinäisyyden autuasta salaisuutta?" - -"En ymmärrä sinua täydellisesti, rakas veli", vastasi Heikki, -"mutta jos tarkoitat, että sinulle tekee hyvää kävelyretki täällä -metsässä, niin olen täydellisesti samaa mieltä kanssasi. Enkö -minäkin tee mielelläni kävelyretkiä etenkin hyvässä seurassa, jossa -voi keskustella järkevästi ja opettavasti? Esimerkiksi meidän -professorimme Mooses Turnuksen kanssa on todellinen nautinto kulkea -yli maiden. Hän tuntee joka kasvin, joka ruohonkorren ja tietää mikä -sen nimi on ja mihin luokkaan se kuuluu sekä ymmärtää tuulet ja -ilmat." - -"Pysähdyhän", huudahti Baltasar, "pysähdyhän toki, Sinä kosketat -seikkaa, joka saattaisi tehdä minut hulluksi, jos ei siihen olisi -mitään lohdutusta. Se tapa jolla professori puhuu luonnosta, repii -minun sydäntäni. Tai paremminkin valtaa minut sen vuoksi kamala -väristys kuin näkisin mielipuolen, joka ollen kuningas ja valtias -hyväilee hupsussa narrimaisuudessaan itse tekemäänsä olkinukkea, sen -sijaan että syleilisi kuninkaallista morsianta. Hänen niin sanotut -kokeensa ovat mielestäni kuin jumalallisen olennon kammottavaa -pilkkaamista, olennon, jonka henki huokuu vastaamme luonnossa ja -herättää sisimmässämme mitä syvimpiä ja pyhimpiä aavistuksia. Usein -joudun kiusaukseen paiskata rikki hänen lasinsa, pitkäkaulaiset -pullonsa, hänen koko romunsa, jos en ajattelisi, ettei tuo apina -lakkaa leikkimästä tulella, ennenkuin on polttanut käpälänsä. Näes, -Heikki, nämä tunteet tuskastuttavat minua ja pusertavat sydämeni -kokoon Mooses Turnuksen luennoilla. Silloin kai tunnun teistä -syvämielisemmältä ja ihmisaremmalta kuin milloinkaan muulloin. -Minusta tuntuu silloin, kuin olisivat talot syöksymäisillään pääni -päälle, ja kuvaamaton tuska ajaa minut ulos kaupungista. Mutta -täällä, täällä täyttää piankin suloinen rauha mieleni. Maaten -kukkaisessa ruohikossa katselen ylös avaraan taivaan sineen, ja -yläpuolellani yli riemuitsevan metsän kulkevat kultaiset pilvet kuin -ihanat unet kaukaisesta maailmasta, joka on täynnä autuaita iloja. -- -Oi, Heikki hyvä, silloin kohoaa omasta rinnastani kuin ihmeellinen -henki, ja kuulen kuinka se puhelee salaperäisin sanoin pensaiden ja -metsäpuron aaltojen kanssa. En voi kuvailla sitä riemua, joka silloin -virtaa läpi koko olemukseni suloisena, kaihomielisenä väristyksenä!" - -"Ai, ai", huudahti Heikki, "tuo on nyt taas vanhaa laulua kaihosta -ja riemusta ja puhuvista puista ja metsäpuroista. Kaikki sinun -lorusi puhuvat kerskaillen tuollaisista sievistä asioista, jotka -kaikuvat korvissa hyvin mukiinmeneviltä ja joita voi käyttää hyvällä -menestyksellä, jos ei kaipaa niiden takaa mitään enempää. Mutta -sanoppa minulle, oivallinen melankoolikkoni, miksi sitten taivaan -tähden juokset jokaiselle Mooses Turnuksen luennolle, jos ne -todellakin loukkaavat ja harmittavat sinua niin kauheasti. Miksi et -laiminlyö ainoaakaan niistä ja istut joka kerta mykkänä ja jäykkänä, -silmät suljettuina kuin uneksivalla?" - -"Älä kysy minulta", vastasi Baltasar luoden silmänsä alas, "älä kysy -minulta sitä, rakas ystävä. Tuntematon voima vetää minut joka aamu -Mooses Turnuksen taloon. Tunnen jo etukäteen tuskani enkä kuitenkaan -voi vastustaa haluani. Hämärä kohtalo vetää minua mukanaan." - -"Hahahaa", purskahti Heikki kuuluvasti nauramaan, "hahahaa, kuinka -hienoa, kuinka runollista, kuinka salaperäistä! Se tuntematon -voima, joka vetää sinut Mooses Turnuksen taloon, piilee kauniin -Katariinan tummansinisissä silmissä. Me kaikki olemme jo kauan -sitten tietäneet, että sinä olet korviasi myöten rakastunut -professorin sievään tyttäreen. Sen ansioksi laskemme haaveilemisesi -ja narrimaisen olemuksesi. Rakastuneiden laita on toisin. Olet -lemmensairauden ensimäisellä asteella, ja niin täytyy sinun -myöhäisinä nuorukaisvuosinasi mukaantua kaikkiin niihin kummallisiin -narrimaisuuksiin, jotka me, minä ja monet muut, olemme läpikäyneet, -taivas olkoon kiitetty, ilman suurempaa katselevaa yleisöä jo -kouluaikana. Mutta usko minua, kallis ystäväni --" - -Heikki oli tällä välin taas tarttunut ystävänsä Baltasarin -käsivarteen ja lähtenyt reippaasti kävelemään hänen kanssaan -eteenpäin. Juuri nyt he tulivat ulos tiheiköstä leveälle tielle, joka -kulki keskeltä metsää. Silloin Heikki huomasi, kuinka kaukaa nelisti -hevonen ilman ratsastajaa tomupilven keskellä. - -"Hei hei", huusi hän keskeyttäen puheensa, "hei hei, tuolla on -kirottu hevoskaakki pillastunut ja heittänyt ratsastajan selästään. -Tuo meidän on saatava kiinni ja jälkeenpäin haettava ratsastaja -metsästä." - -Näin sanoen hän asettui keskelle tietä. - -Hevonen tuli yhä lähemmä. Silloin näytti kuin olisi sen kummallakin -puolella roikkunut ilmassa pari ratsastussaappaita ja kuin satulassa -olisi liikkunut jotain mustaa. Aivan Heikin edessä kajahti -pitkä, kimeä ptruuu, ja samalla lensi hänen päänsä sivu pari -ratsastussaappaita ja pieni, kummallinen, musta esine vieri hänen -jalkojensa välitse. Suuri hevonen seisoi paikallaan kuin seinä ja -nuuski kaula pitkälle ojennettuna mitättömän pientä herraansa, joka -vieriskeli hiekassa ja lopulta pääsi vaivalloisesti jaloilleen. Tuon -pikku peukaloisen pää oli syvällä korkeiden hartioiden välissä. -Hän näytti rinnassa ja selässä olevine kasvannaisineen, lyhyine -vartaloineen ja pitkine hämähäkinjalkoineen haarukkaan seivästetyltä -omenalta, jolle on kasvoiksi kaiverrettu irvikuva. Kun Heikki nyt -näki tämän kummallisen pikkuhirviön seisovan edessään, purskahti hän -äänekkääseen nauruun. Mutta pikku mies painoi päähineensä, jonka oli -siepannut ylös maasta, uhkamielisesti silmilleen ja lävistäen Heikin -hurjalla katseellaan kysyi karkealla, syvän-käheällä äänellä: - -"Onko tämä oikea tie Kerkkoon?" - -"On, hyvä herra", vastasi Baltasar lempeästi ja vakavasti ja ojensi -pikku miehelle kokoomansa saappaat. Kaikki pikkuisen ponnistelut -vetää saappaat jalkaansa olivat turhat. Hän kompastui kerran toisensa -perästä ja kieriskeli ähkien hiekassa. Baltasar asetti molemmat -saappaat vierekkäin seisomaan, kohotti kääpiön varovasti ylös ja -pisti hänen pienet jalkansa yhtä varovasti liian raskaisiin ja -suuriin suojuksiin. Mahtavana, toinen käsi kupeelle, toinen hatun -reunaan painettuna huusi pikku mies: - -"_Gratias_, kiitos, hyvä herra!" - -Sitten hän meni hevosensa luo ja tarttui sen ohjaksiin. Kaikki -yritykset päästä satulaan epäonnistuivat kuitenkin. Baltasar, -edelleenkin vakavana ja lempeänä, tuli viereen ja kohotti kääpiön -satulaan. Hän lienee sinkauttanut hänet lilan kovaa, sillä samassa -silmänräpäyksessä kun pikku mies oli päässyt ylös, makasi hän jo taas -toisella puolella maassa. - -"Ei niin kiivaasti, kaikkein suloisin herra!" huusi Heikki -purskahtaen uudelleen kaikuvaan nauruun. - -"Piru teidän kaikkein suloisin herranne on!" kiljaisi pikkuinen aivan -kuohuksissaan pudistaen hiekkaa vaatteistaan. "Olen ylioppilas, ja -jos te myöskin olette, niin se on solvaus, että te nauratte vasten -naamani kuin mikäkin jänis. Teidän on huomenna taisteltava minun -kanssani Kerkossa!" - -"Peijakas!" huusi Heikki edelleen nauraen, "peijakas, siinäpä -kerrassaan rehti poika, oikea tuhattaituri mitä rohkeuteen ja -reiluihin ylioppilastapoihin tulee!" - -Niin sanoen hän nosti pikku miehen huolimatta hänen -sätkyttelemisestään ja rimpuilemisestaan ylös ja pani hänet hevosen -selkään, joka heti lähti iloisena hirnuen nelistämään pikku herransa -kanssa. Heikki piteli molempia kylkiään, hän oli läkähtymäisillään -naurusta. - -"On julmaa", sanoi Baltasar, "nauraa tuolla tavalla ihmistä, jonka -luonto on laiminlyönyt noin kauhealla tavalla kuin tuon pikku -ratsastajan. Jos hän todellakin on ylioppilas, niin täytyy sinun -taistella hänen kanssaan, ja välttämättä pistooleilla, vaikkakin -se on vastoin akateemisia tapoja, sillä hän ei kykene käyttämään -florettia eikä miekkaa." - -"Kuinka vakavasti", sanoi Heikki, "kuinka vakavasti ja surullisesti -sinä taas otat tuon kaiken, rakas ystäväni Baltasar. Ei minun -mieleeni ole milloinkaan juolahtanut pilkata rujokasta. Mutta -sanoppa minulle, sopiiko tuollaisen rustoisen kääpiön istua hevosen -selkään, jonka kaulan yli hän ei voi nähdä? Sopiiko hänen pistää -jalkansa noin jumalattoman suuriin saappaisiin? Sopiiko hänen käyttää -ruumiinmukaista nuttua, joka on koristettu tuhansilla nyöreillä, -töyhdöillä ja tupsuilla? Sopiiko hänen pitää päässään sellaista -ihmeellistä samettihattua? Sopiiko hänen käyttäytyä noin ylpeän -uhmailevasti? Sopiiko hänen pakottautua puhumaan tuollaisella -raakamaisen käheällä äänellä? Sopiiko hänen tehdä kaikkea tuota, -kysyn minä, joutumatta täydellä syyllä pilkanalaiseksi kuin ilmetty -narri? -- Mutta minun on lähdettävä, sillä haluan nähdä sen hälinän, -millä tuo ritarillinen ylioppilas saapuu ylpeällä ratsullaan! Sinun -kanssasi ei kuitenkaan kannata tänään ryhtyä mihinkään. Voi hyvin!" - -Heikki lähti juoksemaan metsän kautta täyttä laukkaa takaisin -kaupunkiin päin. - -Baltasar lähti pois avoimelta tieltä ja katosi tiheimpään -pensaikkoon. Siellä hän vaipui sammalmättäälle mitä katkerimpien -tunteiden valtaamana. Olihan hyvin mahdollista, että hän todellakin -rakasti suloista Katariinaa. Mutta hän oli kätkenyt tämän rakkauden -kuin syvän, hellän salaisuuden sielunsa sisimpään kaikilta ihmisiltä, -jopa itseltäänkin. Kun Heikki nyt puhui siitä niin peittelemättä, -niin kevytmielisesti, tuntui hänestä kuin raa'at kädet repisivät -julkean ylimielisesti pyhimyksenkuvalta pois verhon, jota hän ei -ollut uskaltanut koskettaa. Hänestä tuntui kuin pyhimys suuttuisi -häneen itseensä nyt ikipäiviksi. Niin, Heikin sanat näyttivät -hänen koko olemuksensa, hänen suloisimpien unelmiensa julmalta -pilkkaamiselta. - -"Siis", huudahti hän mielipahansa yltäkylläisyydessä, "siis pidät -minua rakastuneena narrina, Heikki! Narrina, joka juoksee Mooses -Turnuksen luennoilla saadakseen edes tunnin ajan olla saman -katon alla suloisen Katariinan kanssa. Pidät minua sellaisena, -joka harhailee yksinään metsässä miettien kurjia runosäkeitä -pannakseen ne vieläkin kurjemmin paperille, sellaisena, joka -turmelee puut kaivertelemalla niiden sileään kuoreen typeriä -nimikirjoituksia, sellaisena, joka ei kykene tytön läsnä ollessa -lausumaan julki ainoaakaan järkevää sanaa, vaan huokailee ja -voihkii ja vääntelee haikeasti kasvojaan, aivan kuin vaivaisivat -häntä suonenvetokohtaukset. Luulet, että olen sellainen, joka pitää -paljasta rintaansa vasten kuihtuneita kukkia, jotka ovat olleet tytön -povella, tai suorastaan hansikasta, -- lyhyesti sanoen hupsuna, joka -tekee tuhansia lapsellisia tyhmyyksiä! -- Ja sen vuoksi, Heikki, -kiusoittelet minua, ja sen vuoksi kai nauravat minua kaikki pojat, ja -sen vuoksi kai olen pilkan esineenä minä ja koko se sisäinen maailma, -joka on auennut eteeni. Ja lempeä, suloinen, ihana Katariina --" - -Hänen lausuessaan tämän nimen vihlaisi hänen sydäntään kuin hehkuva -tikarinpisto. Sisäinen ääni kuiskasi hänelle samalla aivan selvästi, -että hän juuri Katariinan vuoksi kulki Mooses Turnuksen talossa, -että hän kirjoitteli runonpätkiä rakastetulleen, että hän kaiversi -hänen nimeänsä lehtipuihin, että hän tytön läsnä ollessa mykistyi, -huokaili ja voihkaili; piti rinnallaan hänen pudottamiaan kuihtuneita -kakkia, että hän siis todellakin oli vajonnut kaikkiin niihin -narrimaisuuksiin, joista Heikki oli puhunut hänelle. - -Vasta nyt hän tunsi, kuinka sanomattomasti hän rakasti kaunista -Katariinaa, mutta samalla myös, kuinka puhtain, lämpimin rakkaus, -kumma kyllä, ilmeni jonkun verran narrimaisena. Tämä oli kai -laskettava sen naurettavuuden ansioksi, jonka leiman luonto oli -painanut kaikkeen ihmisten puuhailuun. Hän lienee ollut oikeassa, -mutta oli kuitenkin aivan väärin, että hän alkoi suututella siitä. -Haaveet, jotka tavallisesti ympäröivät hänet, olivat kadonneet. -Metsän äänet kaikuivat hänelle ivallisina ja pilkallisina. Hän juoksi -takaisin Kerkkoon. - -"Herra Baltasar, _mon cher_ Baltasar", kuuli hän huudettavan. - -Hän kohotti katseensa ja jäi seisomaan paikalleen lumottuna, sillä -hinta vastaan tuli professori Mooses Turnus taluttaen käsivarresta -tytärtään Katariinaa. Tyttö tervehti kuvapatsaaksi jähmettynyttä -nuorukaista iloisen ja ystävällisen välittömästi. - -"Baltasar, _mon cher_ Baltasar", huudahti professori, "te olette -todellakin ahkerin ja rakkain kuulijoistani! Oi hyvä ystävä, huomaan -että rakastatte luontoa ja sen kaikkia ihmeitä niinkuin minäkin, -joka olen siihen tuiki pikiintynyt. Olette varmaankin taas tutkinut -kasvitiedettä metsikössä. Mitä hyödyllistä olette löytänyt? No, -tehkäämme lähempää tuttavuutta. Käykää luonani, tervetullut milloin -tahansa. Voi tehdä yhdessä kokeita. Joko olette nähnyt ilmapumppuani? -No, _mon cher_, huomenna illalla kokoontuu kotiini ystäväpiiri -nauttimaan teetä voileivän kanssa ja iloitsemaan miellyttävästä -keskustelusta. Lisätkää sitä arvoisalla itsellänne. Opitte tuntemaan -hyvin puoleensavetävän nuorukaisen, jota minulle on aivan erikoisesti -suositeltu. Hyvästi, kelpo mies. _A revoir_, näkemiin! Tulettehan -huomenna luennolle? No niin, _mon cher_, hyvästi!" - -Odottamatta Baltasarin vastausta asteli professori pois tyttärineen. - -Baltasar ei ollut uskaltanut hämmennyksissään kohottaa silmiään, -mutta Katariinan katseet polttivat hänen rintaansa asti. Hän oli -tuntenut tytön henkäyksen. Suloiset väristykset vapisuttivat hänen -sisäistä olemustaan. - -Pois puhallettu oli kokonaan hänen paha tuulensa, ja hän katseli -ihastuneena suloisen Katariinan jälkeen, joka katosi lehtokujaan. -Sitten hän palasi hitaasti takaisin metsään haaveillakseen ihanammin -kuin milloinkaan ennen. - - - - -KOLMAS LUKU. - - -Kuinka Heikki ei tietänyt, mitä hänen piti sanoa. -- Katariina -ja neidot, jotka eivät saaneet syödä kalaa. -- Mooses Turnuksen -kirjallinen tee-illatsu. -- Nuori prinssi. - -Heikki luuli, juostessaan suoraa päätä metsän kautta oikopolkua, -vielä hyvin ennättävänsä ennen omituista pikku miestä, joka oli -lähtenyt täyttä ravia ennen häntä. Hän oli erehtynyt, sillä -tullessaan ulos pensaikosta hän huomasi kaukana toisenkin komean -ratsastajan liittyvän pikku mieheen ja molempien ratsastavan Kerkon -portista sisälle. - -"Hm", puheli Heikki itsekseen, "joskin se pähkinänrusentaja suurine -hevosineen saapuu ennen minua, tulen kuitenkin ajoissa nähdäkseni -hänen saapumisensa aiheuttaman hälinän. Jos tuo kummallinen olento -todellakin on ylioppilas, niin hän on mennyt Siivekkään ratsun -ravintolaan, ja jos hän siellä pysähtyy yhtä kimakasti kiljaisten -'ptruu' ja heittää ratsastussaappaansa etukäteen ja itsensä jälestä -ja käyttäytyy hurjasti ja uhkamielisesti poikien nauraessa -- no -niin, silloin on hullu narripeli valmis!" - -Kun Heikki oli saapunut kaupunkiin, luuli hän tapaavansa Siivekkään -ratsun ravintolaan vievillä kaduilla ja teillä vain nauravia kasvoja. -Mutta asian laita ei ollut niin. Kaikki ihmiset kulkivat ohitse -rauhallisina ja vakavina. Yhtä totisina käveli Siivekkään ratsun -torilla useita yliopistomiehiä, jotka olivat kokoontuneet sinne -puhelemaan yhdessä. Heikki oli varma siitä, että pikku mies ei ollut -saapunut ainakaan tänne. Silloin hän huomasi heittäessään katseen -ravintolan portista sisälle, että paraikaa juuri vietiin talliin -pikku miehen hyvin tunnettavaa hevosta. Hän ryntäsi nyt ensimäisen -vastaansattuvan tuttavansa kimppuun ja kysyi, eikö eräs hyvin -omituinen, ihmeellinen kääpiö ollut ratsastanut täyttä ravia sinne. -Se, jolta Heikki kysyi, tiesi siitä yhtä vähän kuin toisetkaan, -joille Heikki nyt kertoi, mitä oli tapahtunut hänen ja ylioppilaaksi -itseään väittävän kääpiön välillä. Kaikki nauroivat kovasti, mutta -vakuuttivat, ettei suinkaan ollut saapunut sellaista kääpiötä, -jollaista Heikki oli kuvaillut. Tosin oli tuskin kymmentä minuuttia -sitten kaksi hyvin komeaa ratsastajaa astunut kauniiden hevosten -selästä Siivekkään ratsun ravintolan edessä. - -"Istuiko toinen heistä sen hevosen selässä, joka juuri vietiin -talliin?" kysyi Heikki. - -"Istuipa niinkin", vastasi joku joukosta, "juuri sen." - -Se, joka oli istunut tuon hevosen selässä, oli ollut jonkun verran -pienikokoinen, mutta siromuotoinen; kasvonpiirteet hänellä olivat -miellyttävät ja kutrit mitä kauneimmat. Sitäpaitsi osoittautui -hän mitä oivallisimmaksi ratsastajaksi, sillä hän heittäytyi alas -hevosen selästä niin taitavasti ja sievästi kuin ruhtinaan ensimäinen -tallimestari. - -"No, eikö hän pudottanut ratsastussaappaitaan ja vierinyt teidän -jalkojenne eteen?" kysyi Heikki. - -"Jumala varjelkoon", vastasivat kaikki yhteen ääneen, "Jumala -varjelkoon, veli, mitä sinä ajattelet? Sellainen oivallinen -ratsastaja kuin tuo pikku mies!" - -Heikki ei ollenkaan tietänyt mitä piti sanoa. Silloin tuli Baltasar -alas katua. Hänen kimppuunsa ryntäsi nyt Heikki, veti hänet -luokseen ja kertoi, kuinka pikku kääpiö, jonka he olivat kohdanneet -portin ulkopuolella ja joka oli pudonnut alas hevosen selästä, oli -juuri saapunut tänne, ja kuinka kaikki pitivät häntä kauniina, -sirojäsenisenä miehenä ja hyvänä ratsastajana. - -"Näetkös", vastasi Baltasar vakavasti ja tyynesti, "näetkös, hyvä -Heikki veli, etteivät kaikki käy niin julmasti pilkaten onnettoman, -luonnon laiminlyömän ihmisen kimppuun kuin sinä." - -"Mutta taivaan tähden", ryhtyi Helkki puhumaan, "tässähän ei ole -ollenkaan kysymys pilkasta ja julmuudesta, vaan ainoastaan siitä, -sopiiko nimittää kauniiksi, siroksi mieheksi kolmen jalan korkuista -miekkosta, joka on melkein retikan näköinen." - -Baltasarin täytyi vahvistaa Heikin lausunto mitä pikku ylioppilaan -kokoon ja näköön tuli. Toiset vakuuttivat pikku ratsastajan olevan -kauniin, siron miehen, jotavastoin Heikki ja Baltasar yhä edelleenkin -väittivät, etteivät he olleet milloinkaan nähneet vastenmielisempää -kääpiötä. Siihen jäi väittely, ja kaikki erosivat toisistaan täynnä -ihmettelyä. - -Alkoi jo olla myöhäinen ilta. Molemmat ystävykset lähtivät yhdessä -asuntoonsa. Silloin pääsi Baltasarin kieleltä, hänen itsensäkään -tietämättä kuinka, että hän oli tavannut professori Mooses Turnuksen -ja että tämä oli kutsunut hänet luokseen seuraavaksi illaksi. - -"Voi sinä onnellinen", huudahti Heikki, "sinä ylen onnellinen -ihminen! Siellä saat katsella, kuunnella ja puhutella rakastettuasi, -kaunista Katariina neitoa!" - -Baltasar uudelleen loukkaantuneena loittoni Heikistä ja aikoi -lähteä pois. Mutta hän hillitsi kuitenkin itsensä, jäi seisomaan ja -voimakkaasti taistellen suuttumustaan vastaan sanoi: - -"Lienet oikeassa, veli hyvä, pitäessäsi minua typeränä, rakastuneena -narrina. Ehkä olenkin sellainen. Mutta tämä typeryys on syvä, -tuskallinen haava, joka on isketty sydämeeni ja joka saattaa -kirvelevänä kiihoittaa minua kaikenlaisiin hullutuksiin, jos sitä -kosketellaan varomattomasti. Siis, veli, jos todellakin rakastat -minua, niin älä enää mainitse minulle Katariinan nimeä." - -"Otat taas, ystäväni Baltasar", vastasi Heikki, "otat taas asiaa -hirveän synkästi. Eikähän sinun tilassasi olevalta mieheltä voi -muuta odottaakaan. Mutta jotta en joutuisi kanssasi kaikenlaiseen -ikävään kiistelyyn, lupaan, ettei Katariinan nimi ole kuuluva -huuliltani, ennenkuin sinä itse annat minulle siihen tilaisuuden. -Vain sen verran salli minun vielä tänään sanoa, että ennustan -kaikenlaista harmia, mihin rakastumisesi on syöksevä sinut. Katariina -on erittäin hauska ja ihana tyttö, mutta hän ei ollenkaan sovi -sinun surumieliseen, haaveelliseen mielenlaatuusi. Kun lähemmin -tutustut häneen, on hänen välitön, iloinen olemuksensa tuntuva -sinusta runouden puutteelta, ja sinähän kuitenkin kaipaat runoutta -kaikkialla. Olet joutuva kaikenlaatuisiin ihmeellisiin haaveiluihin, -ja kaikki on päättyvä hälisten kauhealla, kuvitellulla tuskalla ja -aikamoisella epätoivolla. Muuten olen samoin kuin sinäkin kutsuttu -huomiseksi professorin luo, joka on huvittava meitä erittäin ihanilla -kokeillaan. Hyvää yötä nyt, tarumainen haaveksija. Nuku, jos voit -nukkua niin tärkeän päivän kuin huomisen edellä!" - -Niin sanoen Heikki jätti ystävänsä, joka oli vajonnut syvään -mietiskelyyn. Heikki ei ennustanutkaan syyttä kaikenlaisia tunteista -johtuvia onnettomuuksia, jotka voisivat kohdata Katariinaa ja -Baltasaria. Molempien olemus ja mielenlaatu näyttivät todellakin -antavan siihen kylliksi aihetta. - -Katariina oli, se täytyi jokaisen myöntää, kuvankaunis tyttö, jonka -silmien säteet paistoivat aivan sydämeen asti ja jonka ruusuhuulet -olivat jonkun verran avoimet. Olivatko hänen kauniit hiuksensa, jotka -hän osasi aivan eriskummallisesti kietoa ihmeellisiin palmikkoihin, -enemmän vaaleat vai ruskeat, sen olen unohtanut, mutta muistan -erittäin hyvin, että ne tulivat yhä tummemmiksi, mitä enemmän niitä -katseli. Hoikka ja pitkä kun oli sekä kevytliikkeinen, oli tyttö -elämäniloisessakin ympäristössä itse sulous ja rakastettavuus. Niin -suuren ruumiillisen viehätysvoiman vuoksi unohdettiin mielellään, -että kädet ja jalat ehkä olisivat voineet olla pienemmät ja -sirommin muodostuneet. Sitäpaitsi oli Katariina lukenut Goethen -Wilhelm Meisterin, Schillerin runot ja Fouquén Taikasormuksen -ja unohtanut melkein kaiken, mitä niissä oli. Hän soitti aivan -mukiinmenevästi pianoa, jopa lauloikin toisinaan samalla, osasi -tanssia uusimmat franseesit ja gavotit ja kirjoitti pesukuitit -hienolla selvällä käsialalla. Jos halusi huomauttaa jotain tuota -suloista tyttöä vastaan, niin ehkä sitä, että hän puhui vähän -liian matalasti, puristi vartalonsa liian kireälle, iloitsi liian -kauan uudesta hatusta ja söi liian paljon kakkua teen kanssa. -Liian tunteellisia runoilijoita loukkasi tosin vielä moni muu -seikka kauniissa Katariinassa, mutta mitä kaikkea he vaativatkaan! -Ensinnäkin he tahtovat, että neidon on jouduttava kaikesta, mitä he -lausuvat, unessakävijän tapaiseen ihastukseen, huokailtava syvästi, -väänneltävä silmiään, sopivassa paikassa ehkä vähän pyörryttäväkin -tai joskus tultava aivan sokeaksikin naisellisimman naisellisuuden -korkeimpana asteena. Sitten on mainitun neidon laulettava runoilijan -lauluja sävelellä, joka tulvii hänen omasta sydämestään, ja samalla -sairastuttava siitä. Hänen on itsensäkin tehtävä runoja, mutta -hävettävä sitä kovasti sen ilmitullessa, vaikkakin hän itse on -antanut runoilijan käteen kyhäyksensä hyvin hienolle paperille -siroilla kirjaimilla kirjoitettuna. Runoilijan puolestaan on tultava -ihastuksesta sairaaksi; niinkuin hän epäilemättä tuleekin. - -On olemassa runollisia itsensäkurittajia, jotka menevät vielä -pitemmälle ja pitävät kaiken naisellisen hentouden vastakohtana sitä, -että tyttö nauraa, syö, juo ja pukeutuu sievästi muodin mukaan. -He melkein muistuttavat pyhää Hieronymusta, joka kieltää neitosia -käyttämästä korvarenkaita ja syömästä kalaa. Heidän on, niin määrää -pyhimys, nautittava vain hiukkasen keitettyjä ruohoja, alituisesti -oltava nälässä tuntematta sitä, verhouduttava karkeihin, huonosti -ommeltuihin vaatteisiin, jotka kätkevät heidän vartalonsa. Ja ennen -kaikkea on heidän valittava seuratoverikseen naishenkilö, joka on -vakava, kalpea, surullinen ja hieman likainen. - -Katariina oli peräti iloinen ja välitön olento. Sen vuoksi ei häntä -mikään miellyttänyt enemmän kuin keskustelu, joka liikkui viattoman -leikillisyyden kevyillä, iloisilla siivillä. Hän nauroi oikein -sydämestään kaikelle hullunkuriselle. Hän ei huokaillut milloinkaan -muulloin kuin jos sadeilma pilasi toivotun kävelyretken tai jos uusi -huivi kaikesta varovaisuudesta huolimatta sai tahran. Tämän ohessa -ilmeni hänessä, jos siihen oli todellista aihetta, syvä, lämmin -tunne, joka ei milloinkaan muuttunut mauttomaksi tunteilemiseksi. -Niinpä tuntuukin tyttö minusta ja sinusta, rakas lukija, jotka emme -kuulu liian vaativiin, peräti oivalliselta. Hyvin ymmärrettävää on, -että Baltasar oli meidän kannallamme. Mutta pian kyllä tulee ilmi, -oliko arkipäiväinen Heikki ennustanut oikein vai eikö. - -Mikä olikaan luonnollisempaa kuin ettei Baltasar voinut koko yönä -ollenkaan nukkua pelkästä rauhattomuudesta, kuvaamattomasta, -suloisesta väristyksestä. Kokonaan rakastettunsa kuvan lumoissa -istuutui hän pöydän ääreen ja kirjoitti melkoisen määrän sieviä, -hyvältä kaikuvia säkeistöjä, jotka kuvailivat hänen tilaansa -salaperäisesti kertoen satakielen rakkaudetta punaruusuun, Ne aikoi -hän ottaa mukaansa Mooses Turnuksen kirjalliseen tee-iltaan ja -hyökätä niiden avulla Katariinan kokemattoman sydämen kimppuun, missä -ja milloin se vain on mahdollista. - -Heikki vähän hymyili tullessaan sopimuksen mukaan määrähetkellä -hakemaan ystäväänsä Baltasaria ja tavatessaan hänet huolellisemmin -puettuna kuin milloinkaan ennen. Hänellä oli mitä hienoimmilta -Brüsselin pitseillä koristettu kaulus, hänen lyhyt takkinsa, jonka -hihat olivat viilokkeilla varustetut, oli kuviollista samettia. Sen -lisäksi oli hänellä korkea- ja teräväkantaiset, hopeisilla ripsuilla -koristetut ranskalaiset jalkineet, englantilainen hattu mitä -hienointa majavannahkaa sekä tanskalaiset hansikkaat. Niin oli hän -puettu aivan saksalaiseen tapaan. Puku sopikin hänelle verrattoman -hyvin, etenkin kun hän oli käherryttänyt tukkansa kauniisti ja -kammannut sievästi ylöspäin pienet, lyhyiksi leikatut viiksensä. - -Baltasarin sydän vapisi ihastuksesta, kun Mooses Turnuksen talossa -astui häntä vastaan Katariina muinaissaksalaisen neidon pukuun -puettuna ystävällisenä ja suloisena katseiltaan, puheiltaan, koko -olemukseltaan, kuten hänet oltiin totuttu aina näkemään. - -"Suloisin neitoni!" huokasi Baltasar sydämensä sisimmässä, kun -Katariina, suloinen Katariina itse tarjosi hänelle kupillisen -höyryävää teetä. - -Mutta Katariina katseli häntä silmät loistaen ja sanoi: - -"Täällä on rommia ja korppuja ja piparkakkuja, hyvä herra Baltasar. -Suvaitkaa käydä käsiksi mielenne mukaan!" - -Mutta sen sijaan että olisi katsellut rommia ja korppuja tai -piparkakkuja, puhumattakaan siitä, että olisi käynyt niihin käsiksi, -ei hurmaantunut Baltasar voinut kääntää katsettaan, joka oli täynnä -lämpimän rakkauden tuskaista kaihoa, pois suloisesta neidosta. Hän -tavoitteli sanoja, jotka ilmaisisivat sisimmästä sielusta sen, mitä -hän tunsi paraikaa. - -Mutta silloin tarttui häneen takaapäin lujasti estetiikan professori, -suuri, peräti vahva mies, käänsi hänet ympäri niin että häneltä -läikähti lattialle enemmän teevettä kuin oli sopiva, ja huusi -jyrisevällä äänellä: - -"Parahin Lukas Kranach, älkää ryypätkö tuota kurjaa vettä, turmelette -perinpohjin saksalaisen vatsanne. Tuolla toisessa huoneessa on -kelpo Mooseksellamme kasattuna kokonainen varustus mitä kauneimpia -reininviinipulloja. Käykäämme heti niiden kimppuun!" - -Hän laahasi onnettoman nuorukaisen pois mukanaan. - -Viereisestä huoneesta tuli heitä vastaan professori Mooses Turnus -taluttaen kädestä pientä, hyvin kummallista miekkosta ja sanoi -kuuluvasti: - -"Tässä, hyvät naiset ja herrat, esitän teille mitä ihmeellisimmillä -ominaisuuksilla varustetun nuorukaisen, jolle ei käy vaikeaksi -saavuttaa teidän hyväntahtoisuuttanne ja kunnioitustanne. Hän on -nuori herra Sinnober, joka vasta eilen saapui yliopistoomme ja aikoo -opiskella lakitiedettä." - -Heikki ja Baltasar tunsivat ensi silmäyksellä ihmeellisen kääpiön, -joka oli portin ulkopuolella täyttä laukkaa ratsastanut heitä vastaan -ja suistunut hevosen selästä maahan. - -"Täytyykö minun", sanoi Heikki hiljaa Baltasarille, "täytyykö minun -sitten kuitenkin haastaa tuo peukaloinen taisteluun puhalluspillillä -tai suutarinaskalilla. Enhän kuitenkaan voi käyttää muita aseita -tuota hirveää vastustajaa vastaan." - -"Häpeä toki", vastasi Baltasar, "että noin pilkkaat osattomaksi -jäänyttä miestä, jolla, kuten kuulit, on mitä harvinaisimmat -ominaisuudet, ja joka siten korvaa henkisellä arvollaan sen, mitä -luonto ei ole suonut hänelle ruumiillisina etuina." - -Sitten hän kääntyi pikku miehen puoleen ja sanoi: - -"Toivon, paras herra Sinnober, ettei eilinen hevosen selästä -putoamisenne tuottanut teille mitään pahoja seurauksia." - -Sinnober asetti kädessään olevan pienen kepin tueksi taakseen ja -kohottautui varpailleen, niin että ulottui melkein Baltasarin vyöhön -asti, heitti päänsä taaksepäin, katseli hurjasti säihkyvin silmin -ylös ja puhui kummallisella korisevalla bassoäänellä: - -"En tiedä mitä tarkoitatte ja mistä puhutte, herra. Pudonnut hevosen -selästä? Minäkö pudonnut hevosen selästä? Ette nähtävästi tiedä, -että olen paras ratsastaja mitä olla voi, että en milloinkaan -putoa hevosen selästä, että olen ollut vapaaehtoisena sotaretkeltä -kyrassierien joukossa ja että opetin upseereille ja sotilaille -ratsastusta maneesissa! Hm, hm, pudonnut hevosen selästä, _minä_ -pudonnut hevosen selästä!" - -Näin sanoen aikoi hän nopeasti kääntyä ympäri, mutta se keppi, johon -hän oli nojannut, luisui pois ja pikku mies heitti monta kuperkeikkaa -kierien Baltasarin jalkojen eteen. Baltasar tarttui kääpiöön -auttaakseen hänet pystyyn ja kosketti silloin huomaamattaan hänen -päätään. Silloin päästi pikku mies kimeän huudon, niin että koko sali -kajahti ja vieraat hyökkäsivät ylös istuimiltaan. Kaikki kokoontuivat -Baltasarin ympärille ja kysyivät yhtaikaa, miksi hän taivaan tähden -oli huutanut niin hirveästi. - -"Älkää pahastuko, paras herra Baltasar", sanoi professori Mooses -Turnus, "mutta se oli jonkun verran kummallista pilaa. Sillä -todennäköisesti tahdoitte saada meidät uskomaan, että joku täällä -astui kissaa hännälle." - -"Kissa, kissa, pois kissa!" huusi eräs heikkohermoinen nainen ja -pyörtyi heti. - -Huutaen "kissa, kissa" juoksi pari vanhaa herraa, joita vaivasi sama -kissakauhu, ulos ovesta. - -Katariina, joka oli kaatanut koko hajuvesipullonsa pyörtyneen naisen -päälle, virkkoi hiljaa Baltasarille: - -"Mutta hyvä herra Baltasar, mitä tuhoja te oikein teettekään tuolla -rumalla, kimeällä naukumisellanne!" - -Baltasar ei ollenkaan tiennyt mitä piti ajatella. Kasvot hehkuvan -punaisina suuttumuksesta ja häpeästä hän ei saanut sanaakaan suustaan -eikä voinut selittää, ettei naukuja ollut hän, vaan pikku herra -Sinnober. - -Professori Mooses Turnus näki nuorukaisen pahan hämmingin. Hän -lähestyi häntä ystävällisesti ja sanoi: - -"No, no, rakas herra Baltasar, olkaa toki rauhallinen, Minä huomasin -kaiken hyvin. Te jäljittelitte ihanasti rääkättyä, vihaista kissaa, -kun kumarruitte maahan ja hyppelitte nelinkontin. Pidän muuten hyvin -paljon tuollaisista luonnonhistoriallisista leikeistä, mutta täällä -kirjallisessa tee-illassa --" - -"Mutta", puhkesi Baltasar puhumaan, "mutta oivallinen herra -professori, en se minä ollut --" - -"No hyvä, no hyvä", keskeytti professori hänen puheensa. - -Katariina tuli heidän luokseen. - -"Lohdutahan toki", sanoi professori hänelle, "tuota kelpo Baltasaria, -joka on peräti hämillään tapahtuman vuoksi!" - -Hyväluontoista Katariinaa säälitti syvästi Baltasar parka, joka -seisoi hänen edessään kovasti hämillään, katse alasluotuna. Hän -ojensi kätensä nuorukaiselle ja kuiskasi suloisesti hymyillen: - -"Nehän ovat kovin hullunkurisia ihmisiä, jotka pelkäävät kissoja noin -kauheasti." - -Baltasar painoi lämpimästi huulensa Katariinan kädelle. Tyttö antoi -tähtisilmiensä sielukkaan katseen levätä hänessä. Riemastunut -nuorukainen oli kuin seitsemännessä taivaassa eikä enää ajatellut -Sinnoberia ja kissannaukumista. - -Hälinä oli ohitse, rauha jälleen palannut. Teepöydän ääressä istui -heikkohermoinen rouva syöden useita korppuja, jotka hän liotti -rommissa, vakuuttaen, että vihaisten mahtien uhkaama mieli rauhoittui -siitä ja äkillisen kauhun sijaan tuli kaihoisa toivo. - -Myöskin molemmat vanhat herrat, joiden koipien välistä oli ulkona -tosiaankin loikannut pakeneva kollikissa, palasivat rauhoittuneina -takaisin ja menivät kuten monet muutkin pelipöydän luokse. - -Baltasar, Heikki, estetiikan professori ja useat nuoret miehet -istuutuivat naisten luokse. Herra Sinnober oli sillä välin vetänyt -itselleen pienen jakkaran ja sen avulla kiivennyt sohvalle, missä hän -nyt istui kahden rouvan välissä luoden ylpeitä, säihkyviä katseita -ympärilleen. - -Baltasarin mielestä oli nyt tullut oikea hetki esittää runo -satakielen rakkaudesta punaruusuun. Hän virkkoi sen vuoksi -asiaankuuluvalla ujoudella, niinkuin nuorten runoilijain tapa on, -että hän mielellään lausuisi muutamia säkeitä, runottarensa uusimman -tuotteen, ellei pelkäisi aikaansaavansa kyllästymistä ja ikävää, vaan -voisi toivoa arvoisain läsnäolijain suosiollista pitkämielisyyttä. - -Kun rouvat olivat jo kyllikseen keskustelleet kaikesta, mitä uutta -oli kaupungissa tapahtunut, kun tytöt olivat seikkaperäisesti -pohtineet viimeiset presidentin luona pidetyt tanssiaiset, jopa -tulleet yksimielisiksi uusimpien hattujen mallikelpoisesta muodosta, -ja kun herrat eivät voineet odottaa saavansa lähimpien kahden -tunnin aikana lisää ruokaa tai juomaa, niin pyydettiin Baltasaria -yksiäänisesti, ettei hän kieltäisi seuralta sitä ihanaa nautintoa. - -Baltasar veti siistin käsikirjoituksensa esille ja luki. - -Hänen oma teoksensa, joka oli todellakin elävänä ja täysivoimaisena -puhjennut esille todellisesta runoilijamielestä, haltioitti häntä -yhä enemmän. Hänen esityksensä, joka kohosi yhä intohimoisemmaksi, -ilmaisi rakastavan sydämen sisäistä hehkua. Hän värisi ihastuksesta, -kun hiljaiset huokaukset, naisten hiljainen "ah" ja miesten -huudahdukset: "ihanaa, oivallista, jumalallista" ilmaisivat hänelle, -että hänen runonsa oli temmannut kaikki mukaansa. - -Vihdoin hän lopetti. Silloin kaikki huusivat: - -"Mikä runoelma! Mitä ajatuksia! Mikä mielikuvitus, mitä ihania -säkeitä, mikä sulosointu! Kiitos, kiitos teille, paras herra -Sinnober, jumalallisesta nautinnosta!" - -"Mitä? Kuinka?" huusi Baltasar. - -Mutta kukaan ei välittänyt hänestä, vaan kaikki hyökkäsivät -Sinnoberin kimppuun, joka pöyhisteli sohvalla kuin pieni -kalkkunakukko ja mörisi vastenmielisellä äänellä: - -"Ei mitään kiittämistä, ei mitään kiittämistä. Suvaitkaa pitää -hyvänänne. Sehän on vain mitätön pikku asia. Kirjoitin sen vasta -viime yönä kaikessa kiireessä." - -Mutta estetiikan professori huudahti: - -"Suurenmoinen, jumalallinen Sinnober, kallein ystäväni! Minun -jälkeeni olet paras runoilija, mitä maa päällänsä kantaa. Tule -syliini, ihana sielu!" - -Näin sanoen hän sieppasi pikku miehen sohvalta ja syleili ja suuteli -häntä. Sinnober käyttäytyi silloin hyvin sopimattomasti. Hän potki -pienillä säärillään professorin paksua vatsaa ja räkätti: - -"Päästäkää minut, päästäkää minut! Koskee, koskee, koskee! Silmät -revin päästänne! Puren nenänne halki!" - -"Ei, ei", huusi professori laskien kääpiön alas sohvalle. "Ei, -suloinen ystäväni, ei mitään ylenpalttista vaatimattomuutta!" - -Mooses Turnuskin oli nyt saapunut lähemmäksi pelipöydän luota. Hän -tarttui Sinnoberin pikku käteen, puristi sitä ja sanoi hyvin vakavana: - -"Oivallinen nuori mies! Ei liikaa, ei, ei kylliksikään ole minulle -ylistetty sitä suurta neroa, joka teitä elähyttää." - -"Neitoset", huudahti nyt taas estetiikan professori haltioituneena, -"kuka teistä palkitsee suukkosella ihanan Sinnoberin runon, joka -ilmaisee mitä puhtaimman rakkauden lämpimintä tunnetta?" - -Silloin Katariina nousi, lähestyi posket hehkuvina pikku miestä, -polvistui ja painoi suudelman hänen sinertäville, rumille huulilleen. - -"Niin", huusi Baltasar äkillisen mielenhäiriön valtaamana, "niin, -Sinnober, jumalallinen Sinnober, sinä olet tehnyt syvämielisen runon -satakielestä ja punaruususta! Sinulle kuuluu ihana palkinto, jonka -olet saanut!" - -Näin sanoen hän veti Heikin mukanaan viereiseen huoneeseen ja sanoi: - -"Tee minulle palvelus, katso minua oikein tarkkaan ja sano sitten -avoimesti ja suoraan, olenko vai enkö ole ylioppilas Baltasar, oletko -sinä todellakin Heikki, olemmeko Mooses Turnuksen talossa, elämmekö -unessa, olemmeko hupsuja. Vedä minua nenästä tai nipistä minua -kovasti, että vapautuisin tästä kirotusta painajaisesta!" - -"Kuinka voit", vastasi Heikki, "käyttäytyä niin mielettömästi sulasta -mustasukkaisuudesta, kun Katariina suuteli pikku miestä! Täytyyhän -sinun itsekin myöntää, että runo, jonka hän lausui, oli todellakin -oivallinen." - -"Heikki!" huusi Baltasar perin hämmästyneenä. "Mitä sinä oikein -puhut?" - -"No niin", jatkoi Heikki, "olihan pikku miehen runo oivallinen. -Mielihyvällä soin hänelle Katariinan suudelman. Ylipäänsä näyttää -tuossa omituisessa miehessä piilevän monenmoista, mikä on -arvokkaampaa kuin kaunis vartalo. Runoa lukiessa kaunisti sisäinen -haltioituminen hänen kasvonpiirteensä niin, että hän näytti minusta -monta kertaa olevan kaunis, hyvinmuodostunut nuorukainen, vaikka -tuskin ulottui pöydän ylitse. Heitä sinä joutava mustasukkaisuutesi -ja rupea runoilijana toisen runoilijan ystäväksi!" - -"Mitä", huudahti Baltasar täynnä kiukkua, "mitä? Pitäisikö minun -vielä ruveta tuon kirotun vaihdokkaan ystäväksi, tuon riiviön, jonka -mielisin kuristaa näillä kourillani!" - -"Niinkö?" sanoi Heikki. "Hylkäät siis kaiken järjen. Mutta -palatkaamme saliin, missä varmaan tapahtuu jotakin uutta, koska -kuulen äänekkäitä suosionhuutoja." Koneellisesti Baltasar seurasi -ystäväänsä saliin. Kun he tulivat sisälle, seisoi professori -Mooses Turnus, kasvoillaan jäykkä hämmästys, yksin keskellä -huonetta, käsissään vielä koevälineet, joilla hän oli tehnyt jonkun -fysikaalisen kokeen. Koko seura oli kokoontunut pikku Sinnoberin -ympärille, joka keppiinsä nojaten seisoi varpaillaan ja otti ylpeän -näköisenä vastaan suosionosoitukset, joita hänelle tulvi joka -taholta. Sitten ihmiset kääntyivät taas professorin puoleen, joka -teki toisen hyvin taitavan taidetempun. Tuskin hän oli saanut sen -valmiiksi, kun taas kaikki ympäröivät pikku miehen huutaen: - -"Ihanaa, oivallista, rakas herra Sinnober!" - -Viimein Mooses Turnus syöksyi pikku miehen luokse ja huusi kymmenen -kertaa voimakkaammin kuin muut: - -"Ihanaa, oivallista, rakas herra Sinnober!" - -Seurassa sattui olemaan nuori ruhtinas Yrjö, joka opiskeli -yliopistossa. Ruhtinaalla oli mitä miellyttävin vartalo ja sitäpaitsi -hänen käytöksensä oli niin jalo ja ylevä, että siinä ilmeni selvästi -ylhäinen syntyperä ja tottumus liikkua kaikkein hienoimmissa -piireissä. - -Ruhtinas Yrjö ei voinut ollenkaan poistua Sinnoberin vierestä ja -ylisti häntä rajattomasti ihanimmaksi runoilijaksi ja taitavimmaksi -fysiikantutkijaksi. - -Omituinen oli se ryhmä, jonka nuo kaksi muodostivat seisoessaan -vieretysten. Sorean Yrjön rinnalla näytti kerrassaan kummalliselta -tuo pikku mies, joka tuskin pysyi seisomassa ohuilla säärillään nenä -pystyssä. Kaikkien naisten katseet suuntautuivat heihin, mutta ei -ruhtinaaseen, vaan pikku mieheen, joka kohosi varpailleen ja aina -putosi jälleen alas, nousten ja laskien kuin Cartesiuksen "piru -pullossa". - -Professori Mooses Turnus meni Baltasarin luo ja sanoi: - -"Mitä sanotte suojatistani, rakkaasta Sinnoberistani? Siinä miehessä -piilee paljon, ja kun nyt katselen häntä oikein, aavistan asian -oikean laidan. Se pappi, joka on kasvattanut hänet ja suositellut -häntä minulle, puhuu hyvin salaperäisesti hänen syntyperästään. -Tarkastelkaahan vain tuota ylevää säädyllisyyttä, hänen hienoa, -vapaata käytöstään. Hän on varmasti ruhtinaallista verta, ehkäpä -suorastaan kuninkaanpoika." - -Silloin ilmoitettiin, että ateria oli pöydässä. Sinnober toikkaroi -kankeasti Katariinan luo, tarttui kömpelösti hänen käteensä ja vei -hänet ruokasaliin. - -Täynnä raivoa juoksi onneton Baltasar halki pimeän yön, halki myrskyn -ja sateen pois kotiinsa. - - - - -NELJÄS LUKU. - - -Kuinka italialainen soittoniekka Sbiocca uhkasi heittää herra -Sinnoberin kontrabasson sisään, ja virastoharjoittelija Pulcher ei -voinut päästä ulkoasiainministeriöön. -- Tullivirkamiehistä ja kotiin -jätetyistä ihmeistä. -- Kepin nuppi lumoaa Baltasarin. - - -Korkealla, sammaloituneella kalliolla metsän syvyydessä istui -Baltasar katsellen miettivänä kuiluun, missä puro syöksyi kohisten -kallionlohkareiden ja tiheän pensaikon keskitse. Synkkiä pilviä -ajelehti taivaalla painuen vuorten taakse. Puiden ja veden kohina -kuulosti kumealta murinalta, ja vähän väliä kirkuivat petolinnut, -jotka kohosivat pimeästä tiheiköstä avaruuteen ja lähtivät lentämään -kiitävien pilvien perään. - -Baltasarista tuntui, kuin hän kuulisi metsän ihmeellisissä äänissä -luonnon lohduttoman valituksen, kuin täytyisi hänen itsensä hukkua -tähän valitukseen, kuin olisi hänen koko olemassaolonsa vain syvää, -vastustamatonta tuskaa. Hänen sydämensä oli pakahtumaisillaan -kaihosta, ja vuolaiden kyynelten valuessa hänen silmistään tuntui -hänestä siltä, kuin metsäpuron henget katselisivat ylös häneen ja -ojentaisivat lumivalkeita käsivarsiaan ylös aalloista vetääkseen -hänet alas viileään syvyyteen. - -Silloin kajahti kaukaisesta etäisyydestä ilmojen kautta kirkas, -iloinen torventoitotus laskeutuen lohduttavana hänen rinnalleen. -Kaiho heräsi hänessä ja sen mukana suloinen toivo. Hän katseli -ympärilleen, ja torvien yhä raikuessa eivät metsän vihreät varjot -enää tuntuneet niin surullisilta eikä tuulen kohina ja pensaiden -suhina enää niin valittavalta. Hän puhkesi puhumaan. - -"Ei", huudahti hän hypäten pystyyn ja katsellen loistavin silmin -etäisyyteen, "ei kaikki toivo ole vielä mennyt! Se vain on varma, -että joku synkkä salaisuus, joku paha noituus on häiriten sekaantunut -elämääni, mutta minä murran sen lumon, vaikka joutuisin siinä -perikatoon. Kun minä viimein hurmaantuneena, sen tunteen valtaamana, -joka oli halkaisemaisillaan rintani, tunnustin rakkauteni lempeälle, -suloiselle Katariinalle, enkö silloin lukenut hänen silmistään, enkö -tuntenut hänen kätensä puristuksessa autuuttani? Mutta niin pian kuin -tuo kirottu pieni kummitus ilmestyy, kohdistuu kaikki rakkaus häneen. -Hänessä, tuossa kirotussa epäsikiössä, riippuvat Katariinan silmät, -ja kaihoisat huokaukset kohoavat hänen rinnastaan, kun tuo kömpelö -poika lähestyy häntä tai koskettaa hänen kättään. Hänen olemuksessaan -on jotakin salaperäistä, ja jos uskoisin tyhmiä imettäjien tarinoita, -väittäisin, että poika on noiduttu ja osaa, kuten sanotaan, lumota -ihmiset. Eikö ole mieletöntä, että kaikki pilkkaavat ja nauravat -tuota perin osattomaksi jäänyttä miekkosta, mutta sitten taas, kun -pikku mies tulee näkyviin, huutavat häntä viisaimmaksi, oppineimmaksi -ja soreimmaksi herra ylioppilaaksi, mitä voi olla olemassa meidän -keskuudessamme? Mitä sanonkaan! Eikö minusta itsestänikin tunnu -usein siltä, että Sinnober on taitava ja kaunis? Vain Katariinan -läsnäollessa ei lumolla ole minuun mitään voimaa. Silloin on ja pysyy -herra Sinnober tyhmänä, vastenmielisenä kääpiönä. Mutta -- minä -asettaudun vihamielistä voimaa vastaan. Sisimmässäni piilee hämärä -aavistus, että jokin odottamaton antaa käteeni aseen tuota ilkiötä -vastaan!" - -Baltasar lähti paluumatkalle Kerkkoon päin. Kulkiessaan erästä -lehtokäytävää huomasi hän maantiellä pienet lastatut matkavaunut, -joista joku viittoi hänelle ystävällisesti valkealla liinalla. Hän -meni lähemmäksi ja tunsi herra Vincenzo Sbioccan, maailmankuulun -viuluniekan, jota hän kunnioitti oivallisen, ilmehikkään soiton -vuoksi aivan rajattomasti ja jolta hän jo kahden vuoden aikana oli -ottanut oppitunteja. - -"Hyvä", huusi Sbiocca hypäten vaunuista maahan, "hyvä, rakas herra -Baltasar, kallis ystäväni ja oppilaani, hyvä, että vielä tapaan -teidät täällä sanoakseni teille sydämelliset jäähyväiset." - -"Kuinka", sanoi Baltasar, "kuinka, herra Sbiocca, ettehän lähde pois -Kerkosta, missä kaikki kunnioittavat ja pitävät teitä arvossa, missä -ei kukaan voi elää ilman teitä?" - -"Lähden", vastasi Sbiocca vihan hehkun noustessa hänen kasvoilleen, -"lähden, herra Baltasar, siitä paikasta, missä kaikki ihmiset ovat -narrimaisia, joka muistuttaa suurta hulluinhuonetta. Ette ollut eilen -konsertissani, koska olette kuljeskellut maalla. Muuten olisitte -voinut auttaa minua raivoavaa kansaa vastaan, jolle en voinut mitään." - -"Mitä on tapahtunut, mitä taivaan nimessä on tapahtunut?" huusi -Baltasar. - -"Soitan paraikaa", jatkoi Sbiocca, "Viotti'n vaikeinta kappaletta. -Se on ylpeyteni, iloni. Olettehan kuullut minun soittavan sitä, -se ei ole jättänyt teitä kylmäksi. Eilen olin, sen uskallan -sanoa, aivan erinomaisella tuulella -- _anima_, tarkoitan -- -iloisella mielellä -- _spirio alato_, tarkoitan. Ei yksikään -viuluniekka koko maailmassa, ei itse Viottikaan olisi soittanut -niinkuin minä. Kun olen lopettanut, puhkeavat suosionosoitukset -raivokkaasti -- _furore_, tarkoitan, kuten olin odottanutkin. Mutta -mitä saan nähdä, mitä kuulla! Kaikki, välittämättä vähintäkään -minusta, ryntäävät erääseen salin nurkkaan ja huutavat: '_Bravo -bravissimo_, jumalallinen Sinnober! Mikä soitto, mikä vaikutus, mikä -ilmaisutapa, mikä valmeus!' Juoksen sinne, tunkeudun ihmisjoukon -läpi. Siellä seisoo kolmen vaaksan korkuinen miehenkuvatus ja -kärisee vastenmielisellä äänellä: 'Ei mitään aihetta, olen soittanut -voimieni mukaan. Tosin olen nykyään Euroopan ja muiden tunnettujen -maanosien paras viuluniekka!' 'Tuhannen vietävä', huusin, 'kuka -sitten on soittanut, minä vai tuo maanmato!' Ja kun pikku mies yhä -kärisee: 'Ei, ei mitään aihetta', aion rynnätä hänen kimppuunsa -käydäkseni käsiksi tuohon rujokkaaseen. Mutta silloin hyökkäävät -he kaikki ympärilleni ja puhuvat mieletöntä sekasotkua kateudesta, -mustasukkaisuudesta ja pahansuopaisuudesta. Joku huutaa: 'Ja mikä -sävellys!' ja kaikki huutavat yhteen ääneen perässä: 'Ja mikä -sävellys, jumalainen Sinnober! Ylevä säveltäjä!' Vielä vihaisempana -kuin äsken huusin: 'Ovatko sitten kaikki mielettömiä, hulluja! Sehän -oli Viotti'n kappale, ja minä, maailmankuulu Vincenzo Sbiocca, olen -soittanut sen!' Mutta silloin he tarttuvat minuun lujasti, puhuvat -italialaisesta hulluudesta -- _rabbia_, tarkoitan, kummallisista -päähänpistoista, vievät minut väkivallalla viereiseen huoneeseen, -kohtelevat minua kuin sairasta, kuin mielipuolta. Ei kestä kauan, -ennenkuin signora Bragazzi syöksyy sisään ja kaatuu pyörtyneenä -maahan. Hänen oli käynyt samoin kuin minunkin. Niin pian kuin hän oli -lopettanut aariansa, kumisi sali huudoista: '_Brava -- bravissima_ --- Sinnober', ja kaikki huusivat, ettei koko maailmassa ollut toista -sellaista laulajatarta kuin Sinnober. Ja tämä taas kärisi kirottua: -'Ei mitään aihetta, ei mitään aihetta'. Signora Bragazzi on kuumeessa -ja kuolee aivan pian. Minä puolestani pelastaudun pakenemalla -mielettömän kansan käsistä. Voikaa hyvin, paras herra Baltasar! Jos -satutte tapaamaan signorino Sinnoberin, niin suvaitkaa sanoa hänelle, -että hän ei näyttäytyisi missään konsertissa, jossa minä olen -saapuvilla. Ehdottomasti tarttuisin heti hänen turilaan-koipiinsa -ja pistäisin hänet F-reiästä kontrabasson sisään. Siellä hän saisi -sitten soittaa koko ikänsä konserttikappaleita ja laulaa aarioita -niin paljon kuin mielensä tekee. Voikaa hyvin, rakas herra Baltasar, -älkääkä hylätkö viuluanne!" - -Näin sanoen syleili herra Vincenzo Sbiocca hämmästyksestä -jäykistynyttä Baltasaria ja nousi vaunuihin, jotka vierivät nopeasti -pois. - -"Enkö sitten ole oikeassa", puheli Baltasar itsekseen, "enkö ole -oikeassa siinä, että tuo kamala olento, Sinnober, on noiduttu ja -lumoaa ihmiset". - -Samassa juoksi ohitse nuori mies kalpeana, hämmentyneenä, kasvot -kuvastaen mielipuolisuutta ja epätoivoa. Se koski kovasti Baltasarin -sydämeen. Hän luuli tunteneensa nuorukaisen erääksi ystäväkseen ja -juoksi sentähden nopeasti hänen jälkeensä metsään. - -Tuskin kaksi-, kolmekymmentä askelta juostuaan hän huomasi -virastoharjoittelija Pulcherin, joka oli jäänyt seisomaan suuren puun -alle ja katse taivaaseen luotuna puhui: - -"Ei, en kestä enää tätä häpeää. Kaikki elämäntoivo on mennyt. Hauta -on ainoa pelastus. Jää hyvästi, elämä, maailma, toivo, lemmitty --" - -Näin sanoen veti epätoivoinen virastoharjoittelija povestaan -pistoolin ja painoi sen otsaansa vasten. - -Baltasar syöksyi salaman nopeudella hänen luokseen, löi pistoolin -kauas hänen kädestään ja huusi: - -"Pulcher, taivaan tähden, mikä sinua vaivaa, mitä teet?" - -Virastoharjoittelija ei voinut pariin minuuttiin tulla tajuihinsa. -Hän oli vaipunut ruohikkoon puolittain pyörtyneenä. Baltasar oli -istuutunut hänen viereensä ja puhui lohduttavia sanoja parhaansa -mukaan, tietämättä Pulcherin epätoivon syytä. - -Satoja kertoja oli Baltasar kysynyt, mitä kauheaa Pulcherille -sitten oli tapahtunut, joka oli herättänyt hänessä mustan -itsemurha-ajatuksen. Silloin Pulcher viimein huokasi syvään ja sanoi: - -"Tiedäthän, rakas ystäväni Baltasar, ahtaan tilani. Tiedäthän, -kuinka olin pannut kaiken toivoni siihen, että saisin salaisen -sihteerin paikan ulkoasiain ministeriössä. Tiedäthän, millä innolla -ja uutteruudella olin valmistautunut siihen tehtävään. Olin liittänyt -hakemukseen tutkimukseni, joka, kuten sain ilokseni kuulla, oli -saanut ministerin täydellisen hyväksymisen. Millä luottamuksella -meninkään tänään aamupäivällä suulliseen kuulusteluun! Tapasin -siellä pienen, epämuodostuneen miehen, jonka varmaankin tunnet -nimellä herra Sinnober. Lähetystöneuvos, jonka tehtäväksi tutkinnon -pitäminen oli jätetty, tuli ystävällisesti minua vastaan. Hän -sanoi, että hakijaksi samaan paikkaan, jonka toivoin saavani, -oli ilmoittautunut myöskin herra Sinnober ja että hän senvuoksi -kuulustelisi meitä molempia. Sitten hän kuiskasi hiljaa korvaani: -'Teidän ei tarvitse pelätä mitään kilpailijanne puolelta, paras herra -Pulcher. Ne työt, jotka pikku Sinnober on liittänyt hakemukseensa, -ovat surkeita!' -- Kuulustelu alkoi. En jättänyt ainoaakaan neuvoksen -kysymystä vastaamatta. Sinnober ei tietänyt mitään, ei kerrassaan -mitään. Sen sijaan että olisi vastannut, hän murisi ja uikutti -käsittämätöntä sekasotkua, jota ei kukaan ymmärtänyt. Putosipa hän -pari kertaa, heilutellessaan kömpelösti koipiaan, alas korkealta -tuolilta, niin että minun täytyi nostaa hänet ylös. Sydämeni vapisi -tyytyväisyydestä. Niitä ystävällisiä katseita, joita neuvos loi pikku -mieheen, pidin katkerimpana ivana. -- Kuulustelu oli päättynyt. -Kuinka voisin kuvailla kauhuani! Tuntui kuin äkillinen salama olisi -iskenyt minut sylen syvälle maahan, kun neuvos syleili pikku miestä -ja sanoi hänelle: 'Ihana ihminen! Mitkä tiedot, mikä ymmärrys, mikä -tarkkanäköisyys!' Sitten hän sanoi minulle: 'Olen kovasti pettynyt -teidän suhteenne, herra virastoharjoittelija Pulcher. Tehän ette -tiedä kerrassa mitään. Ja -- älkää pahastuko, jos sanon sen -- se -tapa, millä olette rohkaissut itseänne koetta varten, sotii kaikkia -hyviä tapoja, kaikkea säädyllisyyttä vastaan. Ettehän voinut edes -pysyä tuolilla. Tehän putositte lattialle, ja herra Sinnoberin täytyi -nostaa teidät ylös. Diplomaattisten henkilöiden täytyy olla aivan -raittiita ja harkitsevia. Hyvästi, herra virastoharjoittelija!' -Pidin kaikkea vielä mielettömänä ilveenä. Uskalsin mennä ministerin -puheille. Hän käski ajaa minut ulos, jos rohkenisin vielä vaivata -häntä käynnilläni sen jälkeen kuin olin siliä tavalla käyttäytynyt -kokeessa. Hän muka tiesi jo kaiken! Se paikka, johon koetin -tunkeutua, oli jo annettu herra Sinnoberille! Niin on joku helvetin -mahti riistänyt minulta kaiken toivon. Aion uhrata vapaaehtoisesti -elämäni, jota synkkä kohtalo vainoaa. Päästä minut!" - -"En milloinkaan!" huusi Baltasar, "Kuuntele ensin minua!" - -Hän kertoi nyt kaiken, mitä tiesi Sinnoberista siitä lähtien kuin -tämä ensi kerran oli ilmestynyt Kerkon portin ulkopuolelle, kertoi -mitä hänelle itselleen oli tapahtunut Mooses Turnuksen talossa pikku -miehen läsnäollessa sekä mitä hän oli vastikään kuullut Vincenzo -Sbioccalta. - -"Se nyt on ainakin varmaa", sanoi hän sitten, "että kaikissa tuon -katalan rujokkaan puuhissa on jotain salaperäistä pohjalla. Ja -usko minua, ystäväni Pulcher: jos pelissä on jotain helvetillistä -noituutta, on sitä vastaan vain mentävä lujin mielin. Voitto on -varma, kun vain rohkeus ei petä. Ei siis mitään arkuutta eikä -mitään liian maltitonta päätöstä. Käykäämme yhteisvoimin tuon pikku -poppamiehen kimppuun!" - -"Poppamies", huudahti virastoharjoittelija haltioituneena, "niin, -poppamies, oikein kirottu poppamies on tuo pikkuinen, se on varma! -Mutta veli Baltasar, mikä meitä sitten vaivaa, elämmekö unessa? -Noituus -- taikominen -- eikö sen aika ole jo kauan sitten ohitse? -Onhan ruhtinas Pafnutius Suuri jo monta vuotta takaperin pannut -valistuksen voimaan ja julistanut maasta karkotettaviksi kaiken -mielettömän ilkivallan, kaiken käsittämättömän. Ja kuitenkin on tänne -päässyt hiipimään tuollainen kirottu kieltotavara. Hitto vieköön! -Siitähän pitäisi ilmoittaa poliisille ja tullimiehille! -- Mutta -ei, ei! Vain ihmisten mielettömyys tai, kuten melkein pelkään, -tavaton lahjominen on syynä onnettomuuteemme. Tuo kirottu Sinnober -kuuluu olevan suunnattoman rikas. Hän seisoi hiljattain rahapajan -ulkopuolella, ja silloin kaikki ihmiset osoittivat häntä sormellaan -ja huusivat: 'Katsokaa tuota pientä, kaunista pappaa. Hän omistaa -kaiken sen kiiltävän rahan, mitä tuolla sisällä lyödään!'" - -"Hiljaa", vastasi Baltasar, "hiljaa, ystäväni virastoharjoittelija. -Ei tuo ilkiö voi rahalla mitään pakottaa, jotain muuta siinä on -takana. -- Totta kyllä on, että ruhtinas Pafnutius toi maahan -valistuksen kansansa ja jälkeläistensä hyödyksi ja parhaaksi, mutta -paljon ihmeellistä ja käsittämätöntä on kuitenkin vielä jäänyt -jäljelle. Tarkoitan, että on vielä pidätetty kotitarpeiksi muutamia -hauskoja ihmeitä. Niinpä esimerkiksi kasvaa yhä vielä mitättömistä -siemenjyvistä suuria, ihania puita, vieläpä mitä erilaisimpia -hedelmiä ja viljalajeja, joilla me ravitsemme ruumiimme. Eikö -yhä edelleenkin ole vielä luvallista, että kirjavilla kukilla ja -hyönteisillä on lehdissään ja siivissään mitä loistavimpia värejä, -vieläpä kaikkein ihmeellisimpiä kirjoitusmerkkejä, joista ei kukaan -ihminen ymmärrä, ovatko ne öljy-, gouache- vai akvarellimaalausta. -Eikä kukaan kirjoitusmestari, olipa vaikka kuinka peijakkaan etevä, -kykene lukemaan, saatikka sitten jäljittelemään tuota kaunista -kirjoitusta. -- Hohhoo, veli Pulcher, sanonpa sinulle, että -sisimmässäni tapahtuu toisinaan aivan erikoista! Lasken piipun pois -ja kävelen huoneessani edestakaisin. Ihmeellinen ääni kuiskaa silloin -minulle, että olen itse ihme, että taikuri nimeltä Pienoismaailma -kiehuu minussa ja yllyttää minua kaikenlaisiin mielettömiin -kepposiin. Mutta silloin juoksen pois ja ryhdyn tarkastelemaan -luontoa ja ymmärrän kaiken, mitä kukat ja vesipurot puhelevat -minulle. Silloin valtaa minut autuas taivaan ilo!" - -"Sinähän hourailet!" huudahti Pulcher. - -Mutta Baltasar, välittämättä hänestä, ojensi käsivartensa etäisyyttä -kohti ikäänkuin palavan kaihon valtaamana. - -"Kuuntelehan toki", huudahti hän, "kuuntelehan toki, Pulcher, mikä -taivaallinen soitto kaikuu läpi metsän iltatuulen kohistessa! -Kuuletko, kuinka lähteet korottavat laulunsa voimakkaammaksi, kuinka -pensaat ja kukat liittyvät siihen suloisilla äänillään?" - -Virastoharjoittelija kallisti korvansa kuunnellakseen sitä soittoa, -josta Baltasar puhui. - -"Todellakin", puheli hän, "todellakin suhisee metsässä ääniä, jotka -ovat suloisemmat ja ihanammat kaikkea mitä eläissäni olen kuullut, ja -jotka tunkeutuvat syvälle sieluuni. Mutta ei iltatuuli, eivät pensaat -eivätkä kukat laula noin. Paremminkin tuntuu minusta siltä, kuin joku -etäällä vetelisi harmonikan alimpia ääniä." - -Pulcher oli oikeassa. Todellakin nuo täyteläiset, yhä lähenevät ja -voimakkaammiksi paisuvat soinnut muistuttivat harmonikan säveliä, -mutta sellaisen harmonikan, joka oli kooltaan ja voimaltaan -suunnattoman paljon suurempi tavallisia. - -Kun ystävykset nyt kulkivat eteenpäin, tarjoutui heille näytelmä, -niin lumoava, että he jäivät hämmästyksestä jäykistyneinä, paikalleen -juurtuneina seisomaan. Vähän matkan päässä ajoi metsän halki -verkalleen mies, joka oli puettu melkein kiinalaiseen tapaan, paitsi -että hänellä oli päässään leveä baretti liehuvine sulkineen. Vaunut -muistuttivat avonaista, säkenöivästä kristallista valmistettua -näkinkenkää, ja molemmat korkeat pyörät näyttivät olevan samaa -ainetta. Niiden pyöriessä kuului mitä ihanimpia harmonikan säveliä, -jotka ystävykset olivat kuulleet jo kaukaa. Kaksi lumivalkeaa -yksisarviaista, joilla oli kultaiset silat, veti vaunuja. Niissä -istui ajomiehen paikalla hopeafasaani pitäen nokassaan kultaisia -ohjaksia. Takana ylhäällä istui suuri kultakuoriainen, joka näytti -liehtovan näkinkengässä istuvalle ihmeelliselle miehelle viileyttä -löyhytellen kimmeltäviä siipiään. Kulkiessaan ystävysten ohitse mies -nyökäytti heille ystävällisesti päätään. Samassa osui miehen kädessä -olevan pitkän ruokokepin säkenöivästä nupista säde Baltasariin, joka -tunsi polttavan piston syvällä rinnassaan ja vaipui maahan kumeasti -voihkaisten. - -Mies katseli häntä hymyillen ja nyökkäsi vieläkin ystävällisemmin -kuin äsken. - -Niin pian kuin nuo taika-ajopelit katosivat tiheikköön harmonikan -sävelten vielä hiljaa soidessa, syöksyi Baltasar aivan suunniltaan -riemusta ja ihastuksesta ystävänsä kaulaan ja huusi: - -"Pulcher, olemme pelastetut! Tuo on se joka murtaa Sinnoberin kirotun -lumon!" - -"En voi kertoa", sanoi Pulcher, "miltä minusta tuntuu tällä hetkellä, -olenko hereillä vai uneksinko. Mutta se ainakin on varmaa, että -outo riemun tunne tunkee lävitseni ja että lohtu ja toivo palaavat -sieluuni." - - - - -VIIDES LUKU. - - -Kuinka ruhtinas Barsanuf nautti aamiaisekseen Leipzigin leivosia -ja Danzigin viinaa, sai voitahran kashmirihousuihinsa ja korotti -sihteeri Sinnoberin salaneuvokseksi. -- Tohtori Prosper Alpanuksen -kuvakirjat. -- Kuinka ovenvartija puri ylioppilas Heikkiä sormeen ja -tämä kulki laahustinpuvussa sekä joutui sen vuoksi pilkan esineeksi. --- Baltasarin pako. - - -Ei ole syytä enää kauemmin salata, että ulkoasiainministeri, -jonka yksityissihteeriksi herra Sinnober oli otettu, oli samaisen -parooni Jeremias Kuuvalon jälkeläinen, joka turhaan haki turnaus- ja -aikakirjoista haltiatar Ruusunhengettären sukupuuta. Hänen -nimensä oli kuten esi-isänsäkin Jeremias Kuuvalo. Hän oli kerrassaan -hienosti sivistynyt ja hyvätapainen herra, puhui aina kieliopillisen -puhdasta kieltä, piirsi nimensä ranskalaisilla kirjaimilla ja yleensä -kirjoitti jokseenkin selvää käsialaa, tekipä toisinaan itsekin työtä, -etenkin huonolla säällä. - -Ruhtinas Barsanuf, suuren Pafnutiuksen seuraaja, rakasti häntä -hellästi, sillä hän oli valmis vastaamaan jokaiseen kysymykseen, -pelasi lomahetkinään ruhtinaan kanssa keilaa, ymmärsi mainiosti -rahakauppaa ja oli gavotin tanssijana vertaistaan vailla. - -Tapahtui, että parooni Jeremias Kuuvalo oli kutsunut ruhtinaan -aamiaisvieraakseen syömään Leipzigin leivosia ja nauttimaan -lasillisen Danzigin viinaa. - -Kun ruhtinas saapui Kuuvalon taloon, tapasi hän etuhuoneessa monen -miellyttävän diplomaattisen herran joukossa pikku Sinnoberin, joka -keppiinsä nojaten katseli häntä säkenöivillä pikku silmillään -ja välittämättä hänestä sen enempää pisti pöydältä sieppaamansa -paistetun leivosen suuhunsa. Heti kun ruhtinas huomasi pikku miehen, -hymyili hän hänelle armollisesti ja sanoi: - -"Kuuvalo, mikä pieni, kaunis, viisas mies teillä on talossanne? Se -on varmaankin sama, joka on valmistanut ne hyvin tyylitellyt ja -kauniisti kirjoitetut tiedonannot, joita olen saanut teiltä viime -aikoina?" - -"Juuri sama, armollisin herra", vastasi Kuuvalo. "Kohtalo on tuonut -hänet virastoni henkevimmäksi ja taitavimmaksi työntekijäksi. Hänen -nimensä on Sinnober. Suosittelen tuota nuorta, oivallista miestä -aivan erikoisesti teidän suosionne ja armonne esineeksi, paras -ruhtinas. Hän on ollut luonani vasta muutamia päiviä." - -"Ja juuri sen vuoksi", sanoi eräs nuori, hauskan näköinen mies, joka -oli tällä välin lähestynyt, "ja juuri sen vuoksi ei työtoverini, -kuten teidän ylhäisyytenne suvainnee huomata, ole vielä toimittanut -mitään tehtäviä. Ne tiedonannot, joilla oli onni tulla teidän -ylhäisyytenne hyväntahtoisen huomion esineeksi, ovat minun tekemiäni." - -"Mitä teillä on asiaa?" ärjäisi ruhtinas hänelle vihaisesti. - -Sinnober oli tunkeutunut aivan ruhtinaan viereen ja maiskutteli -syöden leivosta ahnaasti ja nälkäisesti. - -Tuo sorea nuori mies oli todellakin valmistanut tiedonannot, mutta -ruhtinas huudahti: - -"Mitä teiltä on asiaa? Ettehän te ole koskenutkaan kynään! Ja se, -että te syötte aivan minun vieressäni paistettuja leivosia, niin että --- kuten suureksi harmikseni huomaan -- uudet kashmirihousuni ovat jo -saaneet voitahran, että te maiskuttelette siinä noin sopimattomasti, -niin -- kaikki tuo osoittaa kyllin riittävästi teidän täydellisen -kelpaamattomuutenne diplomaattiselle uralle! Menkää siivosti kotiinne -älkääkä enää ilmestykö näkyviini paitsi siinä tapauksessa, että -tuotte kashmirihousujani varten hyödyllistä tahranpoisto-ainetta! -Ehkä minä sitten taas muutun armollisemmaksi." - -Sitten hän kääntyi Sinnoberin puoleen sanoen: - -"Sellaiset nuorukaiset kuin te, hyvä Sinnober, ovat valtion kaunistus -ja ansaitsevat arvokkaita kunnianosoituksia. Olette nyt salaneuvos." - -"Kiitän parhaiten", mörisi Sinnober nielaisten viimeisen suupalan ja -pyyhkien suutaan molemmilla käsillään, "kiitän parhaiten. Teen kyllä -kaiken mitä kohdalleni sattuu." - -"Uljas itseluottamus", sanoi ruhtinas kovemmalla äänellä, "uljas -itseluottamus todistaa sisäistä voimaa, jota täytyy olla arvokkaassa -valtiomiehessä". - -Tämän totuuden lausuttuaan ruhtinas otti naukun, jonka ministeri itse -ojensi hänelle ja joka teki hänelle erittäin hyvää. - -Uuden neuvoksen täytyi istuutua ruhtinaan ja ministerin väliin. Hän -söi uskomattoman paljon leivosia, joi malagaa ja viinaa sekaisin, -marisi ja murisi hampaittensa välistä ja heilutteli voimakkaasti -käsiään ja jalkojaan terävän nenän tuskin ulottuessa pöydän -yläpuolelle. - -Kun aamiainen oli syöty, huudahtivat molemmat, sekä ruhtinas että -ministeri: - -"Tuo salaneuvos on aito englantilainen!" - - * * * * * - -"Näytät niin iloiselta", sanoi Heikki ystävälleen Baltasarilie. -"Silmissäsi palaa erikoinen tuli. Tunnetko itsesi onnelliseksi? Oi -Baltasar, haaveilet varmaankin kauniista asioista, mutta minun on -herätettävä sinut siitä. Se on ystävän velvollisuus." - -"Mitä puhut? Mitä on tapahtunut?" kysyi Baltasar pelästyneenä. - -"Kohta kerron", sanoi Heikki. "Säilytä vain mielenmalttisi, ystäväni! -Ajatteles, tuskin mikään muu onnettomuus maailmassa koskee kipeämmin -ja kuitenkaan on samalla helpommin voitettavissa kuin sinun. -Katariina -" - -"Jumalan tähden", huusi Baltasar kauhistuneena. "Katariina, mitä -Katariinasta? Onko hän poissa, onko hän kuollut?" - -"Rauhoitu", jatkoi Heikki, "rauhoitu, ystäväni! Ei Katariina ole -kuollut, mutta sinulle hän on melkein kuollut. Tiedä, että pikku -Sinnoberista on tullut salaneuvos ja että hänen kihlauksensa kauniin -Katariinan kanssa on jokseenkin varmasti päätetty. Tyttö kuuluu -olevan, taivas tietää miksi, aivan hullaantunut häneen." - -Heikki luuli, että Baltasar nyt puhkeaisi hillittömiin, epätoivoisiin -valituksiin ja sadatteluihin. Multa sen sijaan hän sanoikin -rauhallisesti hymyillen: - -"Jollei sinulla ole muuta kerrottavana kuin tuo, niin en tiedä mitään -onnettomuutta, joka saattaisi surettaa minua." - -"Etkö enää rakasta Katariinaa?" kysyi Heikki hyvin hämmästyneenä. - -"Rakastan", vastasi Baltasar, "rakastan tuota enkeliä, tuota ihanaa -tyttöä kaikella hehkulla, kaikella haaveellisuudella, mikä vain voi -syttyä nuorukaisen povessa. Ja tiedän, ah tiedänpä, että Katariinakin -rakastaa minua, että vain kirottu taika pitää häntä pauloissaan, -mutta pian katkaisen tämän noituuden siteet, pian kukistan sen -taikurin, joka lumoaa tuon raukan." - -Baltasar kertoi nyt ystävälleen seikkaperäisesti miehestä, jonka hän -oli tavannut metsässä mitä omituisimmissa ajopeleissä. Hän päätti -puheensa sillä väitteellä, että samoin kuin tuon taikaolennon kepin -päästä oli singahtanut säde hänen rintaansa, samoin oli hänessä -herännyt se luja usko, että Sinnober oli vain pikkuinen noita, jonka -mahdin tuo mies oli kukistava. - -"Mutta", huudahti Heikki ystävänsä lakattua puhumasta, "mutta -Baltasar, kuinka voi mieleesi juolahtaakaan tuollaista järjetöntä, -kummallista sekasotkua? Mies, jota pidät loihtijana, ei ole -kukaan muu kuin tohtori Prosper Alpanus, joka asuu huvilassaan -lähellä kaupunkia. Totta kyllä on, että hänestä kerrotaan -ihmeellisiä juttuja, niin että häntä voisi melkein pitää toisena -Cagliostrona. Mutta siihen hän on itse syypää. Hän verhoutuu -mielellään salaperäiseen hämärään ja on olevinaan luonnon syvimpiin -salaisuuksiin perehtynyt mies, jolla on vallassaan tuntemattomia -voimia. Sitäpaitsi hänellä on mitä eriskummaisimpia päähänpistoja. -Niin ovat esimerkiksi hänen ajopelinsä tehdyt niin omituisiksi, -että henkilö, jolla on vilkas, tulinen mielikuvitus kuten sinulla, -ystäväni, helposti johtuu pitämään kaikkea tuota jonkun mielettömän -sadun ilmestyksenä. Kuule siis! Hänen kaksipyöräisillä kärryillään on -näkinkengän muoto, ja ne ovat yltyleensä hopeoidut. Pyörien väliin on -sijoitettu posetiivi, joka soittaa itsestään vaunujen pyöriessä. Se, -mitä sinä pidit hopeafasaanina, on varmasti hänen pieni valkopukuinen -ratsastuspalvelijansa. Samoin pidit varmasti avatun päivänvarjon -kupua kultakuoriaisen peitinsiipinä. Molemmille valkeille hevosilleen -hän tavallisesti panettaa suuret päähineet, jotta kaikki vain -näyttäisi hyvin satumaiselta. Muuten on myöskin totta, että tohtori -Alpanus käyttää kaunista espanjalaista ruokokeppiä, jonka päässä on -säkenöivä kristalli nuppina ja jonka ihmeellisestä vaikutuksesta -kerrotaan, tai paremminkin valehdellaan, paljon satumaista. Tuon -kristallin sädettä ei näet ainoakaan silmä kuulu sietävän. Jos -tohtori verhoaa sen ohuella harsolla ja joku suuntaa siihen tiukasti -katseensa, ilmestyy sen ulkopuolelle kuin koveroon peiliin sen -henkilön kuva, jota hän enimmän ajattelee." - -"Todellako", tarttui Baltasar ystävänsä sanoihin, "todellako? -Kerrotaanko sellaista? Mitä muuta sitten vielä kerrotaan herra -tohtori Prosper Alpanuksesta?" - -"Oi", vastasi Heikki, "älä vaadi minua kertomaan kovin paljon noista -mielettömistä hullutuksista ja narrinkonsteista. Tiedäthän, että -näihin aikoihin asti on ollut olemassa taikauskoisia ihmisiä, jotka -vastoin tervettä järkeä uskovat ämmämäisten juttujen niin sanottuja -ihmeitä." - -"Tunnustan sinulle", jatkoi Baltasar, "että minun on pakko lukea -itseni noiden taikauskoisten ihmisten joukkoon, jotka eivät välitä -terveestä järjestä. Hopeoitu puu ei ole mitään loistavaa, läpinäkyvää -kristallia, posetiivi ei soi niinkuin harmonikka, hopeafasaani ei -ole ratsastuspalvelija, eikä päivänvarjo kultakuoriainen. Joko tuo -ihmeellinen mies, jonka tapasin, ei ole tohtori Prosper Alpanus, -josta puhut, tai sitten on tohtorilla todellakin vallassaan monta -perin kummallista salaisuutta." - -"Parantaakseni sinut täydellisesti kummallisista haaveistasi", sanoi -Heikki, "on parasta, että vien sinut heti tohtori Prosper Alpanuksen -luo. Silloin olet itse pääsevä selville siitä, että herra tohtori -on aivan tavallinen lääkäri eikä millään muotoa lähde ajelulle -yksisarviaisten, hopeafasaanien ja kultakuoriaisten kanssa." - -"Ystäväni, sinä lausut julki sieluni hartaimman toivon", vastasi -Baltasar silmät kirkkaasti säihkyen. "Lähtekäämme heti matkalle." - -Pian he seisoivat sen puiston suljetun ristikkoportin ulkopuolella, -jonka keskellä sijaitsi tohtori Alpanuksen huvila. - -"Mutta kuinka nyt pääsemme sisälle?" kysyi Heikki. - -"Mielestäni on paras kolkuttaa", sanoi Baltasar ja tarttui -metalliseen kolkuttimeen, joka oli pantu aivan lukon viereen. - -Hänen kohottaessaan kolkutinta alkoi maan sisästä kuulua murinaa, -ikäänkuin kaukaista ukkosenjyrinää, ja se tuntui kaikuvan syvimmästä -syvyydestä. Ristikkoportti kääntyi hitaasti, he menivät sisälle ja -kulkivat pitkää, leveää puistokäytävää myöten, jonka päässä näkyi -huvila. - -"Huomaatko täällä", sanoi Heikki, "mitään erikoista ja lumottua?" - -"Minun mielestäni", sanoi Baltasar, "ei se tapa, jolla ristikkoportti -aukeni, ollut kovinkaan tavallinen. Enkä sitäpaitsi tiedä, kuinka -kaikki täällä tuntuu minusta niin ihmeelliseltä ja lumotulta. -Onko esimerkiksi missään niin ihania puita kuin tässä puistossa? -Näyttäähän moni puu, moni pensaikko loistavine runkoineen ja -smaragdinvihreine lehtineen kuuluvan vieraaseen, tuntemattomaan -maahan." - -Heikki huomasi kaksi suunnattoman suurta sammakkoa, jotka olivat jo -ristikkoportilta asti hypelleet kulkijoiden kummallakin puolella. - -"Kaunis puisto, jossa oli tuollaisia elukoita!" huudahti hän -ja kumartui ottamaan pienen kiven, jolla aikoi heittää noita -hullunkurisia sammakoita. Molemmat hyppäsivät pensaikkoon ja -kurkistelivat häntä loistavilla ihmisensilmillään. - -"Odottakaahan", huusi Heikki tähtäsi toista ja heitti. Mutta silloin -uikutti pieni, ruma, tien vieressä istuva vaimo: - -"Raakalainen, äläpäs kivitä kunniallisia ihmisiä, joiden täytyy -ansaita vähäinen leipäpalansa raskaalla työllä täällä puutarhassa." - -"Tule pois, tule", kuiskasi Baltasar kauhistuneena, sillä hän -huomasi selvästi, että sammakko muuttui vanhaksi vaimoksi. Silmäys -pensaikkoon ilmaisi hänelle, että toisesta sammakosta oli nyt tullut -pieni mies, joka puuhaili rikkaruohon kitkennässä. - -Huvilan edessä oli suuri, kaunis nurmikko, jossa molemmat -yksisarviaiset olivat laitumella mitä ihanimpien sointujen kaikuessa -ilmassa. - -"Näetkö, kuuletko?" sanoi Baltasar. - -"En näe mitään muuta", vastasi Heikki, "kuin kaksi pientä valkoista -hevosta, jotka syövät ruohoa. Se taas, mikä kaikuu ilmassa, johtuu -todennäköisesti ulos viritetyistä tuulikanteleista." - -Kohtalaisen suuren, yksikerroksisen huvilan ihana, yksinkertainen -rakenne ihastutti Baltasaria. Hän veti kellonnuorasta, ja heti aukeni -ovi. Suuri, kurjen muotoinen, aivan kullankeltainen, loistava lintu -seisoi ovenvartijana ystävysten edessä. - -"No katsopas", sanoi Heikki Baltasarille, "katsopas vasta -hullunkurista palvelijanpukua! Jos aiomme jäljestäpäin antaa tuolle -miehelle juomarahan, niin lieneekö hänellä kättä, millä työntäisi sen -liivintaskuunsa?" - -Näin sanoen kääntyi hän kurjen puoleen, tarttui sen loistaviin -höyheniin, jotka löyhyivät nokan alapuolella kurkun kohdalla kuin -tuuhea röyhelö, ja sanoi: - -"Suvaitkaa ilmoittaa meidät herra tohtorille, ihastuttava ystäväni!" - -Kurki ei sanonut mitään muuta kuin "kvirrr" ja puraisi Heikkiä -sormeen. - -"Tuhat tulimmaista!" kiljaisi Heikki. "Mies lienee sittenkin kirottu -lintu!" - -Samassa aukeni sisäovi ja tohtori itse tuli vieraitaan vastaan. -Pieni, laiha, kalpea mies. Hänellä oli päässään pieni samettimyssy, -jonka alta valui kaunis tukka pitkinä kutreina. Hänellä oli yllään -pitkä, keltainen intialainen puku ja jaloissaan pienet punaiset -nyörikengät, joista oli vaikea erottaa, olivatko ne päällystetyt -kirjavalla nahalla vai jonkun linnun loistavilla sulilla. Hänen -kasvoistaan loisti rauha ja suopeus. Se vain tuntui kummalliselta, -että kun häntä katsoi oikein likeltä ja tarkasti, näytti siltä, kuin -hänen kasvoistaan olisivat katselleet vieläkin pienemmät kasvot, kuin -lasikaapista. - -"Näin teidät ikkunastani, arvoisat herrat", sanoi nyt Prosper Alpanus -hiljaa, vähän venytetyllä äänellä, miellyttävästi hymyillen. "Tiesin -tosin jo ennenkin hyvin, ainakin mitä teihin tulee, rakas herra -Baltasar, että tulisitte luokseni. Suvaitkaa seurata minua." - -Prosper Alpanus vei heidät korkeaan, pyöreään huoneeseen, joka -oli yltympäri päällystetty taivaansinisillä verhoilla. Valoa tuli -ylhäältä kupukatossa olevasta ikkunasta. Sen säteet valuivat -loistavaksi kiilloitetulle, sfinksin kannattamalle marmoripöydälle, -joka oli keskellä huonetta. Muuten ei huoneessa huomannut kerrassaan -mitään kummallista. - -"Millä voin palvella teitä?" kysyi Prosper Alpanus. - -Silloin Baltasar kertoi lyhykäisesti niitä tiesi pikku Sinnoberista -siitä lahtien kuin oli tavannut hänet ensi kerran Kerkon -ulkopuolella. Hän lopetti kertomuksensa vakuuttaen, että hänessä oli -herännyt luja usko, että Prosper Alpanus oli se avulias taikuri, joka -tekisi lopun Sinnoberin kurjasta, inhottavasta noituudesta. - -Prosper Alpanus oli vaiti syviin ajatuksiin vaipuneena. Viimein parin -minuutin kuluttua hän alkoi puhua vakavan näköisenä ja matalalla -äänellä: - -"Kaikesta siitä päättäen, mitä olette kertonut minulle, Baltasar, ei -ole epäilystäkään, että pikku Sinnober on erikoinen ja salaperäinen -olento. Mutta täytyy ensin tuntea vihollinen, jota vastaan tahtoo -taistella, samoin syy, jonka vaikutuksen tahtoo tuhota. On luultavaa, -että pikku Sinnober ei ole mitään muuta kuin juurikääpiö. Tutkikaamme -heti." - -Prosper Alpanus veti silkkistä nuoraa, joita riippui yltympäri -huoneen katosta. Eräs verho suhahti kahtia, näkyviin tuli suuria -kirjoja täydelleen kullatuissa kansissa, ja alas vierivät sirot, -ilmavan kevyet, setripuiset portaat. Prosper Alpanus nousi näille -portaille ja otti ylimmältä hyllyltä suuren kirjan, jonka asetti -marmoripöydälle pyyhittyään siitä ensin huolellisesti pölyn suurella, -välkkyvistä riikinkukon sulista tehdyllä tomuhuiskulla. - -"Tämä teos", sanoi hän sitten, "käsittelee juurikääpiöitä, jotka ovat -kaikki kuvatut siinä. Ehkä löydätte vihamielisen Sinnoberinne niiden -joukosta, ja silloin hän on joutunut käsiimme." - -Kun Prosper Alpanus avasi kirjan, näkivät ystävykset joukon siististi -väritettyjä vaskipiirroksia, jotka esittivät mitä ihmeellisimpiä, -epämuodostuneimpia kääpiöitä ja hullunkurisimpia irvinaamoja, mitä -nähdä saattaa. Mutta heti kun Prosper kosketti jotakuta näistä -miekkosista, tuli se eläväksi, hyppäsi ulos kirjasta, ilvehti ja -loikki marmoripöydällä hyvin hullunkurisesti, napsutteli sormiaan, -teki käyrillä säärillään mitä sievimpiä pyörähdyksiä ja hyppyjä -ja lauloi: "kvirr, kvapp, pirr, papp", kunnes Prosper tarttui sen -päähän ja pani sen jälleen kirjaan, missä se pian sileni ja tasaantui -kirjavaksi kuvaksi. - -Samalla tavalla tarkasteltiin kaikki kirjan kuvat, mutta aina -kun Baltasar oli huutamaisillaan "tuo on Sinnober", täytyi hänen -kuitenkin lähemmin tarkastettuaan surukseen huomata, ettei miekkonen -mitenkään voinut olla Sinnober. - -"Sehän on peräti kummallista", sanoi Prosper Alpanus, kun kirja oli -tarkastettu loppuun asti. "Mutta", jatkoi hän, "Sinnober lienee -sitten kerrassaan menninkäinen. Tarkastakaammepa." - -Näin sanoen hypähti hän uudelleen omituisen ketterästi setripuisille -portaille, otti toisen ison kirjan, pyyhki siitä tarkasti pölyt, -laski sen marmoripöydälle, avasi sen ja sanoi: - -"Tämä teos käsittelee menninkäisiä. Ehkä saamme tästä kirjasta -Sinnoberin käsiimme." - -Ystävykset tarkastelivat taas joukon hienosti väritettyjä -vaskipiirroksia, jotka esittivät kammottavan rumia, ruskeankeltaisia -kummituksia. Kun Prosper Alpanus kosketti niitä, päästivät ne -surkean kurnuttavia valituksia ja ryömivät viimein kankeasti ulos ja -vieriskelivät muristen ja ähkien edestakaisin marmoripöydällä, kunnes -tohtori jälleen painoi ne kirjaan. Ei näidenkään joukosta Baltasar -löytänyt Sinnoberia. - -"Ihmeellistä, peräti ihmeellistä", puheli tohtori ja vaipui mykkään -mietiskelyyn. - -"Kuoriaiskuningas se ei voi olla", jatkoi hän, "sillä se puuhailee, -kuten varmasti tiedän, paraikaa muualla. Ei se myöskään saata olla -hämähäkkiairut, sillä vaikkakin se on ruma, on se viisas ja taitava -ja elää kättensä työstä ryhtymättä toisten puuhiin. Ihmeellistä, -kerrassaan ihmeellistä." - -Hän oli taas tuokion vaiti, niin että selvästi saattoi kuulla -kaikenlaisia ihmeellisiä ääniä, jotka kaikuivat milloin yksityisinä -sävelinä, milloin täyteläisinä, paisuvina sointuina joka suunnalta. - -"Teillä on joka suunnalla ja lakkaamatta erittäin sievää soittoa, -rakas herra tohtori", sanoi Heikki. - -Prosper Alpanus ei näyttänyt ollenkaan välittävän Heikistä, hän -tarkasteli vain Baltasaria ojentaen ensin molemmat käsivartensa häntä -kohti ja sitten liikutellen sormenpäitään ikäänkuin pirskoitellen -näkymättömiä pisaroita hänen päälleen. - -Viimein tohtori tarttui Baltasarin kumpaankin käteen ja puhui -ystävällisen vakavasti: - -"Vain dualismin lakiin sisältyvän sielullisen periaatteen puhtain -sopusointu suosii sitä tehtävää; johon aion nyt ryhtyä. Seuratkaa -minua!" - -Ystävykset seurasivat tohtoria useiden huoneiden läpi, joissa ei -ollut mitään merkillistä lukuunottamatta muutamia omituisia eläimiä, -jotka viettivät aikaansa lukemalla, kirjoittamalla, maalaamalla ja -tanssimalla. Mutta sitten aukeni kaksipuolinen ovi ja ystävykset -saapuivat paksun esiripun eteen, jonka taakse Prosper Alpanus -katosi jättäen heidät synkkään pimeyteen. Esirippu kohahti auki, -ja ystävykset olivat, kuten näytti, soikeassa salissa, jonne oli -levinnyt aavemainen hämärä. Seiniä tarkastellessa tuntui, kuin olisi -vaipunut katselemaan silmänkantamattomia lehtoja ja kukkaniittyjä -solisevine lähteineen ja puroineen. Tuntematon, salaperäinen -sulotuoksu leijaili huoneessa ja näytti kantavan edestakaisin -suloisia säveliä. Prosper Alpanus esiintyi aivan valkeihin -puettuna kuin bramiini ja asetti salin keskelle suuren pyöreän -kristallipeilin, jonka yli heitti harson. - -"Astukaa", puhui hän kumeasti ja juhlallisesti, "astukaa tämän peilin -eteen, Baltasar. Suunnatkaa ajatuksenne lujasti Katariinaan. Tahtokaa -koko sielullanne, että hän ilmestyisi teille juuri tällä hetkellä". - -Baltasar teki niinkuin käskettiin, ja Prosper Alpanus asettui hänen -taakseen piirrellen molemmin käsin ympyröitä hänen ympärilleen. - -Kun tätä oli kestänyt muutaman sekunnin, alkoi peilistä kohota -sinertävää utua. Katariina, suloinen Katariina ilmestyi -rakastettavassa hahmossaan elämää uhkuvana. Mutta hänen vieressään, -aivan hänen vieressään istui inhottava Sinnober puristaen hänen -käsiään ja suudellen niitä. Katariina syleili tuota kummitusta ja -hyväili häntä. - -Baltasar oli huutamaisillaan ääneen, mutta Prosper Alpanus tarttui -hänen hartioihinsa ja huuto tukehtui rintaan. - -"Rauhoittukaa", puhui Prosper hiljaa, "rauhoittukaa, Baltasar. -Ottakaa tämä ruoko ja iskekää sillä pikku miestä, mutta paikaltanne -liikahtamatta." - -Baltasar teki niin ja huomasi ilokseen, kuinka pikku mies kiemurteli, -keikahti kumoon ja vieri lattialle. Raivoissaan hän syöksyi -eteenpäin. Silloin kuva haihtui usvaksi. Prosper Alpanus kiskaisi -mielettömän Baltasarin väkivallalla takaisin huutaen: - -"Lakatkaa! Jos särette taikapeilin, olemme kaikki hukassa! Menkäämme -jälleen päivänvaloon!" - -Ystävykset lähtivät tohtorin käskystä salista ja menivät viereiseen -valoisaan huoneeseen. - -"Taivas olkoon kiitetty", huudahti Heikki vetäen syvään henkeään, -"taivas olkoon kiitetty, että pääsimme pois tuosta noidutusta -salista! Painostava ilma oikein tuskastutti minua, ja sitten -vielä nuo tyhmät silmänkääntäjätemput, jotka ovat minulle peräti -vastenmielisiä." - -Baltasar aikoi vastata, mutta Prosper Alpanus astui sisälle. - -"Nyt on varmaa", sanoi hän, "että tuo rujokas Sinnober ei ole -juurikääpiö eikä menninkäinen, vaan tavallinen ihminen. Mutta pelissä -on joku salainen taikavoima, josta minun ei ole vielä onnistunut -päästä selville. Juuri siksi en vielä voi auttaakaan. Tulkaa taas -pian luokseni, Baltasar. Mietimme, mihinkä sitten on ryhdyttävä. -Näkemiin!" - -"Te olette siis noita, herra tohtori", sanoi Heikki mennen aivan -lähelle häntä, "ettekä voi kaikilla taikakeinoillanne päästä edes -pienen, kurjan Sinnoberin kimppuun. Tietäkää siis, että pidän -teitä kirjavine kuvinenne, nukkinenne, taikapeileinenne, kaikkine -vastenmielisine romuinenne oikeana väärentämättömänä lurjuksena. -Tuo Baltasar on rakastunut ja tekee runoja. Hänelle voitte syöttää -mitä hyvänsä, mutta minuun nähden se ei käy päinsä. Olen valistunut -ihminen enkä usko minkäänlaisia ihmeitä!" - -"Käsittäkää asia niinkuin haluatte", vastasi Prosper Alpanus nauraen -äänekkäämmin ja sydämellisemmin kuin hänen koko olemuksestaan -päättäen olisi voinut uskoa. "Mutta joskaan en nyt juuri ole noita, -niin kykenen kuitenkin suorittamaan muutamia hauskoja taidetemppuja." - -"Ne olette oppinut Wieglebin taikakirjasta tai muualta!" huusi -Heikki. "Mutta mestarinne te tapaatte professori Mooses Turnuksessa. -Ei teidän sovi verratakaan itseänne häneen, sillä tuo rehellinen mies -näyttää meille aina, että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Hän ei -ympäröi itseään millään tuollaisella salaperäisellä puuhailulla kuin -te, herra tohtori. No niin, hyvästi vaan." - -"Ei mutta", sanoi tohtori, "ette suinkaan eroa minusta noin -vihaisena?" - -Samalla hän siveli Heikin käsivarsia hiljaa alaspäin olkapäästä -ranteeseen asti. Se tuntui nuorukaisesta kovin kummalliselta, ja hän -huudahti: "Mitä te oikein teette, herra tohtori!" - -"Lähtekää, hyvät herrat", sanoi tohtori. "Teidät, herra Baltasar, -toivon pian taas näkeväni. Pian kyllä keksitään apu!" - -"Ei sinulle, veikkonen, mitään juomarahaa anneta", sanoi Heikki -ulosmennessään kullankeltaiselle ovenvartijalle ja tarttui hänen -röyhelöönsä. - -Mutta ovenvartija sanoi vain: "kvirr", ja puri jälleen Heikkiä -sormeen. - -"Peto!" huusi Heikki ja juoksi pois. - -Nuo kaksi sammakkoa eivät nytkään jättäneet saattamatta ystävyksiä -kohteliaasti ristikkoportille, joka aukeni ja sulkeutui kumealla -jyrinällä. - -"En ymmärrä, veliseni", sanoi Baltasar kulkiessaan maantiellä Heikin -jäljessä, "minkä omituisen takin, noin hirveän pitkäliepeisen ja -lyhythihaisen, olet tänään pukenut päällesi". - -Heikki huomasi hämmästyksekseen, että hänen lyhyt takkinsa oli -takaa kasvanut maahan asti ja että hihat, jotka olivat ennen olleet -liiankin pitkät, olivat nyt kutistuneet kyynärpäihin asti. - -"Tuhat tulimmaista, mitä tämä on!" huudahti hän vetäen ja nykien -hihojaan ja ravistaen olkapäitään. Se näyttikin auttavan. Mutta -heidän mennessään sisälle kaupungin portista kutistuivat hihat taas -ja takin liepeet kasvoivat, niin että hihat kaikesta vetämisestä -ja nykimisestä ja ravistamisesta huolimatta olivat kohta ylhäällä -olkapäissä asti, paljastaen Heikin alastomat käsivarret, ja pian -vyöryi hänen perässään laahus, joka kasvoi yhä pitemmäksi. Kaikki -ihmiset pysähtyivät nauramaan täyttä kurkkua. Katupoikia juoksi -tusinoittain riemuiten ja hihkuen pitkälle kauhtanalle. He vetivät -Heikin kumoon. Kun hän jälleen pääsi pystyyn, ei laahus ollut -vähääkään pienentynyt, vaan päinvastoin tullut yhä pitemmäksi. -Naurunhohotukset, riemu ja huudot kävivät yhä hullummiksi, -kunnes Heikki viimein syöksyi erääseen avonaiseen taloon melkein -mielipuolena. Samassa tuokiossa oli laahuskin hävinnyt. - -Baltasarilla ei ollut aikaa ihmetellä kovin paljon Heikin omituista -lumousta, sillä virastoharjoittelija Pulcher tarttui häneen, veti -hänet mukanaan syrjäiselle kadulle ja sanoi: - -"Kuinka on selitettävissä, ettet ole vielä lähtenyt tiehesi, että -vielä voit näyttäytyä täällä, vaikka yliopiston vahtimestari jo ajaa -sinua takaa vangitsemiskäsky mukanaan?" - -"Mitä se merkitsee? Mistä sinä puhut?" kysyi Baltasar hämmästyneenä. - -"Niin pitkälle", jatkoi Pulcher, "niin pitkälle vei sinut -mustasukkaisuuden hulluus, että loukkasit kotirauhaa murtautuen -vihamielisenä Mooses Turnuksen taloon, että hyökkäsit Sinnoberin -kimppuun hänen ollessaan morsiamensa luona ja että pieksit tuon -muodottoman kääpiön puolikuoliaaksi!" - -"Kuulehan nyt", huudahti Baltasar, "enhän ole koko päivänä ollut -Kerkossa! Sehän on hävytöntä valhetta!" - -"Kas niin, hiljaa, hiljaa", keskeytti Pulcher hänen puheensa. -"Heikin hullu, mieletön päähänpisto pukeutua laahuspukuun pelastaa -sinut. Ei kukaan nyt huomaa sinua. Vältä nyt vain häpeällistä -vangitsemista! Kaiken muun järjestämme kyllä sitten. Et saa enää -mennä asuntoosi. Anna minulle avain, lähetän kaiken perästäsi. Lähde -oitis Ylä-Jaakkolan kylään!" - -Näin sanoen Pulcher veti Baltasaria syrjäkatuja pitkin portin -kautta Ylä-Jaakkolan kylään päin, missä kuuluisa oppinut Ptolemeus -Filadelfus kirjoitti merkillistä kirjaansa ylioppilaiden -tuntemattomasta heimosta. - - - - -KUUDES LUKU. - - -Kuinka salaneuvos Sinnober kammattiin puutarhassaan ja otti kylvyn -ruohikossa. -- Vihreätäpläisen tiikerin ritarikunta. -- Erään -teatteriräätälin onnellinen päähänpisto. -- Kuinka neito Ruusunihana -valeli itseään kahvilla ja Prosper Alpanus vakuutti hänelle -ystävyyttään. - - -Professori Mooses Turnus ui sulassa riemussa. - -"Voisiko sattua onnellisemmin", puheli hän itsekseen, "kuin että -tuo kelpo salaneuvos tuli talooni ylioppilaana? Hän nai tyttäreni, -hänestä tulee vävyni, hänen kauttaan saavutan mainion ruhtinas -Barsanufin suosion ja astun minäkin niille portaille, joita ihana -Sinnober kiipeää. Totta kyllä on, että minusta itsestänikin tuntuu -usein käsittämättömältä, kuinka tuo tyttö, Katariina, voi olla -niin perinpohjin hullaantunut tuohon pikku mieheen. Muutenhan -naiset kai enemmän katsovat kauniiseen ulkomuotoon kuin erikoisiin -hengenlahjoihin. Kun toisinaan katselen tuota kummallista pikku -miestä, tuntuu minusta, kuin häntä ei voisi ollenkaan sanoa -kauniiksi, vaan suorastaan kyttyräselkäiseksi -- hys, hiljaa -- -seinillä on korvat. Hän on ruhtinaan suosikki ja kiipeää korkealle, -ja hän on minun vävypoikani!" - -Mooses Turnus oli oikeassa. Katariina ilmaisi mitä selvintä -mieltymystä pikku mieheen, ja jos joku, jota Sinnoberin omituinen -noituus ei ollut sokaissut, lausui, että salaneuvos oli oikeastaan -ilkeä, muodoton kummitus, rupesi Katariina heti puhumaan niistä -ihmeen ihanista hiuksista, jotka luonto oli lahjoittanut hänelle. - -Mutta Katariinan puhuessa ei kukaan hymyillyt ilkeämmin kuin -virastoharjoittelija Pulcher. - -Tämä vainosi Sinnoberia joka askeleella, ja siinä häntä auttoi -uskollisesti lähetystön sihteeri Adrian, sama nuori mies, jonka -Sinnoberin noituus oli melkein ajanut ulos ministerinvirastosta -ja joka saavutti ruhtinaan suosion jälleen vain sen oivallisen -tahranpuhdistus-aineen avulla, jonka hän lahjoitti ruhtinaalle. - -Salaneuvos Sinnober asui kauniissa talossa, johon kuului vieläkin -kauniimpi puutarha. Sen keskellä oli tiheiden pensaiden ympäröimä -aukea, jossa mitä ihanimmat ruusut kukkivat. Oli huomattu, että -joka yhdeksäntenä päivänä Sinnober nousi hiljaa päivän koittaessa, -pukeutui ilman palvelijaa, niin vaikeaa kuin se lieneekin ollut -hänelle, meni alas puistoon ja katosi pensaikkoon, joka ympäröi tuota -paikkaa. - -Pulcher ja Adrian, aavistaen jotakin salaisuutta, uskalsivat kiivetä -puutarhan muurin ylitse ja piiloutua pensaikkoon eräänä yönä, kun -Sinnober -- kuten he kuulivat hänen kamaripalvelijaltaan -- oli -käynyt tuolla paikalla yhdeksän päivää sitten. - -Tuskin oli aamu koittanut, kun he näkivät pikku miehen astuvan sinne -tuhisten ja puuskuttaen, sillä kasteiset korret ja pensaat löivät -häntä nenälle hänen kulkiessaan kukkasaran poikki. - -Kun hän oli saapunut ruusujen viereen nurmikolle, kuului pensaikosta -sulosointuinen suhina, ja ruusujen tuoksu kävi voimakkaammaksi. -Kaunis, hunnutettu nainen, jolla oli siivet hartioilla, leijaili -alas, istuutui sirolle, keskellä ruusupensaita olevalle tuolille, -kuiskasi hiljaa: "Tule, rakas lapseni", otti pikku Sinnoberin ja -suki kultaisella kammalla hänen pitkiä hiuksiaan, jotka valuivat -alas hänen selkäänsä. Se näytti tuntuvan pikkuisesta kovin hyvältä, -sillä hän räpytteli silmiään ja oikoi sääriään ja kehräsi ja -hyrisi melkein kuin kissa. Sitä kesti ehkä viisi minuuttia. Sitten -loihtija-nainen siveli vielä kerran sormellaan pitkin kääpiön -päälakea. Silloin Pulcher ja Adrian huomasivat Sinnoberin päässä -kapean, tulenkarvaisen, loistavan juovan. Nainen sanoi: - -"Voi hyvin, suloinen lapseni. Ole viisas, niin viisas kuin vain voit!" - -Pikku mies vastasi: - -"Hyvästi, äiti kulta. Viisautta minulla kyllä on riittävästi. Ei -sinun tarvitse sitä niin usein toistaa minulle." - -Nainen kohosi hitaasti ja katosi ilmaan. - -Pulcher ja Adrian olivat jäykkinä hämmästyksestä. Mutta kun nyt -Sinnober aikoi lähteä, hyppäsi Pulcher näkyviin ja huusi: - -"Hyvää huomenta, herra salaneuvos! Voi ihme, kuinka kauniisti olette -kampauttanut tukkanne!" - -Sinnober katseli ympärilleen ja huomattuaan virastoharjoittelijan -aikoi lähteä nopeasti juoksemaan pois. Kömpelö- ja heikkojalkainen -kun oli, kompastui hän ja kaatui korkeaan ruohikkoon, jonka korret -taipuivat yhteen hänen yläpuolellaan. Niin sai hän kastekylvyn. -Pulcher juoksi paikalle ja auttoi hänet pystyyn, mutta Sinnober sanoi -hänelle korisevalla äänellä: - -"Herra, kuinka olette tullut minun puutarhaani? Laputtakaa hiiteen!" - -Niin sanoen hän hyppi ja juoksi niin nopeasti kuin suinkin voi -sisälle taloon. - -Pulcher kuvasi kirjeessä Baltasarille tämän ihmeellisen tapauksen ja -lupasi pitää yhä tarkemmin silmällä tuota pientä kummitusta. - -Sinnober oli kovin huolissaan siitä, mitä hänelle oli tapahtunut. Hän -kuljetutti itsensä vuoteeseen ja puuskutti ja ähkyi niin, että tieto -hänen äkillisestä sairastumisestaan pian saapui ministeri Kuuvalon ja -ruhtinas Barsanufin korviin. - -Ruhtinas lähetti heti henkilääkärinsä pikku suosikin luokse. - -"Arvoisa herra salaneuvos", sanoi henkilääkäri koetettuaan valtimoa, -"te uhraatte itsenne valtion hyväksi. Rasittava työ on saattanut -teidät sairasvuoteeseen. Hellittämätön ajattelu on tuottanut teille -ne sanomattomat kärsimykset, joita varmasti tunnette. Teidän kasvonne -näyttävät hyvin kalpeilta ja kuihtuneilta. Ja teidän arvoisa -päännehän hehkuu hirveästi! Ai-ai, eihän vain liene aivotulehdus? -Olisiko valtion etu voinut aiheuttaa sen? Tuskin mahdollista. -Sallikaahan sentään --" - -Henkilääkäri lienee huomannut Sinnoberin päässä saman punaisen -juovan, jonka Pulcher ja Adrian olivat keksineet. Tehtyään muutamia -taikavetoja etäämpää ja hengitettyään joitakin kertoja sairaan -päälle, jolloin tämä naukui ja vikisi kummallisesti, aikoi hän -kuljettaa kättään hänen päänsä ylitse ja kosketti sitä epähuomiossa. - -Silloin Sinnober hyppäsi pystyyn raivosta kuohuen ja antoi -henkilääkärille, joka juuri oli kumartunut hänen ylitseen, pienellä -luisella kädellään niin lujan korvapuustin, että huone kajahti. - -"Mitä te tahdotte?" huusi Sinnober. "Mitä te tahdotte minusta? Miksi -kopeloitte päätäni? En ole ollenkaan sairas. Olen terve, aivan terve, -nousen heti ylös ja lähden ministerin luo neuvotteluun. Korjatkaa -luunne!" - -Henkilääkäri kiiruhti aivan pelästyneenä pois. Mutta kun hän kertoi -ruhtinas Barsanufille mitä oli tapahtunut, huudahti ruhtinas -ihastuneena: - -"Mikä into valtion palvelukseen! Mikä arvokkuus, mikä ylevyys -käytöksessä! Millainen ihminen tuo Sinnober!" - -"Paras herra salaneuvos", sanoi ministeri Jeremias Kuuvalo pikku -Sinnoberille, "kuinka ihanaa on, että te sairaudestanne huolimatta -tulette neuvotteluun. Olen tehnyt muistiinpanoja, itse tehnyt -muistiinpanoja tärkeässä Kapsalon hovia koskevassa asiassa ja pyydän -teitä esittämään ne ruhtinaalle, sillä teidän henkevä esityksenne -kohottaa kokonaisuutta, jonka tekijäksi ruhtinaan sitten on minut -tunnustettava." - -Se kyhäys, jolla Jeremias aikoi loistaa, ei ollut kenenkään muun kuin -Adrianin tekemä. - -Ministeri lähti pikku miehen kanssa ruhtinaan luo. Sinnober veti -ministerin antaman kyhäyksen taskustaan ja alkoi lukea. Mutta kun se -ei tahtonut ollenkaan luistaa ja hän murisi ja hyrisi vain pelkkää -käsittämätöntä sekasotkua, otti ministeri paperin hänen käsistään ja -luki itse. - -Ruhtinas näytti hyvin ihastuneelta, Hän ilmaisi hyväksymisensä kerran -toisensa perästä huutaen: - -"Hyvä, mainiosti sanottu, ihanaa, sattuvaa!" - -Ministerin lopetettua astui ruhtinas suoraa päätä pikku Sinnoberin -luo, kohotti hänet korkealle, painoi rintaansa vasten juuri -siihen kohtaan, missä hänellä -- ruhtinaalla nimittäin -- oli -vihreätäpläisen tiikerin ritarikunnan suuri tähti, ja soperteli ja -huokaili vuolaiden kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan: - -"Voi, millainen mies, millainen lahjakkuus, millainen into, millainen -rakkaus! Se on liian paljon, liian paljon!" - -Sitten hän sanoi hillitymmin: - -"Sinnober, kohotan teidät täten ministerikseni. Pysykää suopeana ja -uskollisena isänmaalle! Pysykää Barsanufien urheana palvelijana, -Barsanufien, jotka kunnioittavat ja rakastavat teitä." - -Sitten hän sanoi kääntyen ärtyisen näköisenä ministerin puoleen: - -"Huomaan, rakas parooni Kuuvalo, että teidän voimanne ovat viime -aikoina alkaneet heikentyä. Lepo tiluksillanne on vahvistava teitä. -Voikaa hyvin!" - -Ministeri Kuuvalo poistui muristen hampaittensa välistä -käsittämättömiä sanoja ja heitellen säkenöiviä silmäyksiä -Sinnoberiin, joka tapansa mukaan nojaten keppiinsä kohottautui -varpailleen ja katseli ympärilleen ylpeänä ja urheana. - -"Minun täytyy, rakas Sinnober", sanoi nyt ruhtinas, "heti antaa -teille ansionne mukainen kunnianosoitus. Ottakaa siis kädestäni -vastaan vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki!" - -Ruhtinas aikoi nyt kiinnittää hänen rintaansa ritarimerkin, jonka -kamaripalvelija oli kaikessa kiireessä ojentanut hänelle. Mutta -Sinnoberin epäonnistunut ruumiinrakenne vaikutti, että nauha ei -ottanut asettuakseen sääntöjen mukaisesti. Milloin se kohosi -sopimattoman ylös, milloin taas valahti liian alas. - -Ruhtinas oli tässä samoinkuin kaikissa muissakin valtion todellista -etua koskevissa asioissa hyvin tarkka. Vihreätäpläisen tiikerin -ritarikunnan nauhassa riippuvan kunniamerkin oli määrä sijaita -lantio- ja peräluun välillä kolme kuudestoistaosaa tuumaa -vinosti ylöspäin viimeksimainitusta. Sitä ei saatu paikalleen. -Kamaripalvelija, kolme hovipoikaa ja ruhtinas yrittivät, mutta kaikki -vaiva oli turhaa. Petollinen nauha läiskähti sinne tänne, ja Sinnober -alkoi vihaisena motkottaa: - -"Mitä te touhuatte ympärilläni niin hirveästi! Antakaa sen -tyhjänpäiväisen kapineen riippua niinkuin se haluaa. Ministeri olen -nyt kerta kaikkiaan ja ministerinä pysyn!" - -"Miksi minulla sitten on kunniatähtineuvoksia", sanoi nyt -ruhtinas närkästyen, "jos nauhojen suhteen vallitsevat tuollaiset -mielettömät määräykset, jotka ovat kokonaan vastoin minun tahtoani? -Kärsivällisyyttä, rakas ministeri Sinnober, pian tuo kaikki on oleva -toisin!" - -Ruhtinaan käskystä täytyi nyt kunniatähtineuvoston kokoontua. Siihen -kutsuttiin vielä lisäjäseniksi kaksi filosoofia sekä luonnontutkija, -joka matkusti sen maan kautta palaten pohjoisnavalta. Näiden oli -nyt neuvoteltava siitä kysymyksestä, kuinka ministeri Sinnoberille -saataisiin parhaiten sijoitetuksi vihreätäpläisen tiikerin nauha. - -Kootakseen tätä tärkeää neuvottelua varten tarpeellisia voimia oli -kaikkien neuvoston jäsenien määrä viikko etukäteen miettiä oikein -tarkoin voidakseen suorittaa tehtävänsä paremmin. He olivat kyllä -koko sen ajan valtion palveluksessa, mutta aika oli uhrattava -laskutaidon harjoittelemiseen. Kadut sen palatsin edessä, jossa -kunniatähtineuvoksien, filosoofien ja luonnontutkijan oli määrä -pitää istuntoaan, peitettiin paksulti oljilla, jottei vaunujen -räminä häiritsisi viisaita miehiä. Sen vuoksi ei myöskään saanut -lyödä rumpua eikä soittaa, eipä edes ääneen puhuakaan palatsin -läheisyydessä. Palatsissa taas laahustelivat kaikki paksuissa -huopakengissä ja ilmaisivat ajatuksensa vain merkeillä. - -Istunnot olivat kestäneet seitsemän päivää aamuvarhaisesta myöhään -iltaan, mutta vielä ei voitu ajatellakaan päätöksen tekemistä. - -Ruhtinas, kovin kärsimättömänä, lähetti sinne kerran toisensa perästä -sanan, että heidän päähänsä piti, lempo vieköön, toki viimeinkin -juolahtaa jotakin viisasta. Mutta se ei auttanut vähintäkään. - -Luonnontutkija oli niin paljon kuin mahdollista tutkinut Sinnoberin -luontoa, mitannut hänen selkäkasvannaisensa korkeuden ja leveyden -sekä jättänyt kunniatähtineuvostolle mitä tarkimman laskelman. Hän -myöskin lopulta ehdotti, että kutsuttaisiin teatteriräätälikin -neuvotteluun. - -Niin omituiselta kuin tämä ehdotus mahtoi tuntuakin, hyväksyttiin -se kuitenkin yksimielisesti siinä tuskassa ja hädässä, missä kaikki -olivat. - -Teatteriräätäli, herra Keso, oli kerrassaan taitava ja kekseliäs -mies. Niin pian kuin hänelle oli selitetty tämä hankala tapaus ja -hän oli silmäillyt luonnontutkijan laskelmia, oli hänellä selvillä, -kuinka kunniatähden nauha oli sijoitettava säännönmukaisesti. - -Rintaan ja selkään oli nimittäin ommeltava määrätty luku nappeja ja -niihin kiinnitettävä kunniatähden nauha. Koe onnistui verrattomasti. - -Ruhtinas oli ihastunut ja hyväksyi kunniatähtineuvoston ehdotuksen, -että vihreätäpläisen tiikerin kunniatähdet oli jaettava eri luokkiin -niiden nappien lukumäärän mukaan, joiden kanssa se annettiin. -Esimerkiksi vihreätäpläisen tiikerin kunniamerkki kahden napin kera, -kolmen napin kera j.n.e. Ministeri Sinnoberille annettiin aivan -erikoisena suosionosoituksena, jota ei kukaan muu voinut toivoakaan, -kunniatähti kahdenkymmenen hohtokivillä koristetun napin kera. Hänen -ruumiinsa ihmeellinen muoto vaati nimittäin juuri kaksikymmentä -nappia. - -Räätäli Keso sai vihreätäpläisen tiikerin kunniatähden kahden -kultaisen napin kera ja nimitettiin ruhtinaan todelliseksi salaiseksi -pääpuvuston hoitajaksi, koska ruhtinas huolimatta hänen onnellisesta -päähänpistostaan piti häntä huonona räätälinä eikä sen vuoksi -tahtonut teettää hänellä pukujaan. - - * * * * * - -Huvilansa ikkunasta katseli tohtori Prosper Alpanus miettiväisenä -puutarhaansa. Hän oli puuhaillut koko yön laittelemalla Baltasarin -horoskooppia ja saanut siinä selville paljon pikku Sinnoberiakin -koskevaa. Mutta tärkeintä oli hänen mielestään se, mitä pikkuiselle -oli tapahtunut puutarhassa silloin kun Adrian ja Pulcher olivat häntä -vakoilleet. Prosper Alpanus aikoi juuri huutaa yksisarviaisilleen, -että ne toisivat paikalle näkinkengän, koska hän aikoi lähteä -Ylä-Jaakkolaan, kun kuului vaunujen räminää, jotka pysähtyivät -puiston ristikkoportille. - -Ilmoitettiin, että luostarinjohtajatar Ruusunihana halusi puhutella -herra tohtoria. - -"Erittäin tervetullut", sanoi Prosper Alpanus, ja neito tuli sisälle. - -Hän oli mustassa, pitkässä puvussa ja harsoon verhottu kuten rouvat. -Prosper Alpanus otti omituisen aavistuksen valtaamana ruokokeppinsä -ja antoi sen pään säkenöivien säteiden langeta naiseen. Silloin -tuntui, kuin tämän ympärillä olisi suhisten singonnut salamoita, -ja hän seisoi siinä valkeassa, läpinäkyvässä puvussa, hartioillaan -loistavat sudenkorennon siivet ja tukkaan palmikoituna valkeita ja -punaisia ruusuja. - -"Kas, kas", kuiskasi Prosper, pisti ruo'on aamunuttunsa alle, ja heti -seisoi nainen taas paikallaan äskeisessä puvussaan. - -Prosper Alpanus pyysi häntä ystävällisesti istumaan. - -Neito Ruusunihana kertoi nyt jo kauan sitten aikoneensa tulla -huvilaan tapaamaan herra tohtoria tutustuakseen mieheen, jota koko -seutu ylisti erinomaisen lahjakkaaksi ja hyvää tekeväksi viisaaksi. -Varmaankin tohtori suostuisi hänen pyyntöönsä ja ottaisi hoitoonsa -lähellä sijaitsevan naisluostarin, koska sen vanhat naiset usein -sairastelivat eivätkä saaneet apua. - -Prosper Alpanus vastasi kohteliaasti, että hän oli jo aikoja sitten -jättänyt käytännöllisen lääkärintoimen, mutta että hän kyllä silti -kävisi katsomassa luostarin asukkaita, jos tarvittaisiin. Sitten hän -kysyi, vaivasiko ehkä neito Ruusunihanaa itseään joku kipu. - -Neito vakuutti tuntevansa vain toisinaan luuvalon nykäyksiä -jäsenissään, kun oli vilustunut aamuilmassa, mutta nyt hän sanoi -olevansa ihan terve. Sitten hän käänsi keskustelun johonkin -yhdentekevään asiaan. - -Prosper kysyi, haluaisiko neito ehkä juoda kupin kahvia, koska -oli vielä varhainen aamu. Tähän vastasi Ruusunihana, etteivät -luostarinaiset koskaan halveksineet sellaista. - -Kahvi tuotiin, mutta niin kovasti kuin Prosper koettikin kaataa sitä, -pysyivät kupit tyhjinä huolimatta siitä, että kannusta valui kahvia. - -"Ai-ai", hymyili Prosper Alpanus, "se on pahaa kahvia! Ehkä te, -parahin neiti, haluaisitte itse kaataa kahvin kuppeihin." - -"Mielihyvällä", vastasi neito ja tarttui kannuun. Mutta vaikkei -kannusta valunut pisaraakaan, täyttyi kuppi yhä enemmän ja kahvi -virtasi pöydän yli luostarinjohtajattaren puvulle. - -Hän asetti nopeasti kannun pois, ja heti oli kahvi kadonnut -jäljettömiin. Molemmat, Prosper Alpanus ja Ruusunihana, katselivat -nyt toisiaan hetkisen äänettöminä omituisella katseella. - -"Te puuhailitte, hyvä herra tohtori", alkoi neito puhua, "jonkun -hyvin viehättävän kirjan ääressä minun sisälle tullessani". - -"Todellakin", vastasi tohtori, "tämä kirja sisältää peräti -merkillisiä asioita." - -Näin sanoen hän aikoi avata kultakantisen pikku kirjan, joka oli -hänen edessään pöydällä. Mutta se oli aivan turhaa vaivaa, sillä -kirja sulkeutui joka kerta kovasti paukahtaen. - -"Kas tuota", sanoi Prosper Alpanus, "koettakaapa te avata tämä -itsepäinen kappale, arvoisa neiti!" - -Hän ojensi neidolle kirjan, joka aukeni itsestään, heti kun -tämä kosketti sitä. Kaikki lehdet irtaantuivat ja venyivät -jättiläislehdiksi, jotka kahisivat ympäri huonetta. - -Pelästyneenä neito vetäytyi taaksepäin. Silloin tohtori paiskasi -kirjan lujasti kiinni, ja kaikki lehdet katosivat. - -"Mutta parahin, armollinen neiti", sanoi nyt Prosper Alpanus -lempeästi hymyillen ja nousten istuimeltaan, "miksi tuhlaamme aikaa -tuollaisiin mitättömiin pöytätemppuihin. Sillä se, mitä tähän -asti olemme tehneet, ei ole muuta kuin tavallisia pöytätemppuja. -Siirtykäämme mieluummin korkeampiin asioihin." - -"Tahdon lähteä pois!" huudahti neito ja nousi seisaalleen. - -"Vai niin", sanoi Prosper Alpanus, "mutta sepä ei taidakaan käydä -oikein hyvin päinsä ilman minun tahtoani. Sillä, armollinen neito, -minun on sanottava teille, että te olette nyt täydellisesti minun -vallassani." - -"Teidän vallassanne", huudahti neito vihaisesti, "teidänkö -vallassanne, herra tohtori? -- Typerää kuvittelua!" - -Näin sanoen hän levitti silkkipukunsa ja leijaili mitä kauneimpana -suruviittana ylös huoneen kattoon. Mutta heti hänen jäljessään -porhalsi Prosper Alpanuskin aimo tamminkaisena. Peräti uupuneena -leijaili suruviitta alas ja juoksi pikku hiirenä sinne tänne -lattialla. Mutta tamminkainen juoksi naukuen ja puhisten hänen -perässään harmaana kissana. Hiiri nousi taas ilmaan loistavana -kolibrina. Silloin alkoi kuulua kaikenlaisia kummallisia ääniä -huvilan ympäriltä, ja kaikenlaisia ihmeellisiä hyönteisiä surisi -paikalle, ja niiden mukana tuli omituisia metsälintuja. Ikkunoiden -eteen kutoutui kultainen verkko. Silloin ilmestyi yhtäkkiä keskelle -lattiaa seisomaan haltiatar Ruusunhengetär kaikessa komeudessaan ja -ylevyydessään, säteillen loistavan valkeassa puvussa, vyötäisillä -säkenöivä jalokivivyö ja tummiin kutreihin palmikoituna valkeita ja -punaisia ruusuja. Hänen edessään seisoi noita kullalla kirjaillussa -kauhtanassa, loistava kruunu päässään ja ruoko, jonka nuppi hehkui -tulenpunaisena, kädessään. - -Ruusunhengetär astui noidan eteen. Silloin putosi hänen tukastaan -kultainen kampa ja särkyi marmorilattialle, aivan kuin olisi ollut -lasinen. - -"Voi minua, voi minua!" huudahti haltiatar. - -Yhtäkkiä istui taas luostarinjohtajatar Ruusunihana mustassa pitkässä -puvussaan kahvipöydän ääressä ja häntä vastapäätä tohtori Prosper -Alpanus. - -"Minun mielestäni", sanoi Prosper Alpanus hyvin rauhallisesti kaataen -kiinalaisiin kuppeihin mitä ihaninta höyryävää mokkakahvia aivan -esteettömästi, "minun mielestäni, paras, armollinen neiti, tiedämme -me kumpikin nyt kyllin selvästi, kuinka meidän laitamme on. Olen -kovin pahoillani, että teidän kaunis hiuskampanne särkyi minun -kovalle lattialleni." - -"Vain oma taitamattomuuteni oli syynä siihen", vastasi neito ryyppien -kahvia mielihalulla. "Tälle lattialle täytyy varoa pudottamasta -mitään, sillä -- ellen erehdy -- näihin kiviin on kirjoitettu mitä -ihmeellisimpiä kuvakirjaimia, jotka voivat monesta näyttää vain -tavallisilta marmorin juovilta." - -"Kuluneita taikakaluja, armollinen neiti", sanoi Prosper, "kuluneita -taikakaluja vain ovat nämä kivet. Eivät mitään muuta." - -"Mutta, paras tohtori", huudahti neito, "kuinka on mahdollista, -ettemme ole oppineet tuntemaan toisiamme aikaisemmin, ettemme ole -tavanneet toisiamme kertaakaan?" - -"Erilainen kasvatus, hyvä neiti", vastasi Prosper Alpanus, "erilainen -kasvatus on siihen yksinomaisena syynä. Silloin kun te toivorikkaana -tyttönä Sinisaarella saitte antautua kokonaan rikkaan luontonne -ja onnellisen neronne varaan, olin minä surullisena ylioppilaana -suljettuna pyramiideihin ja kuuntelin professori Zoroasterin, vanhan -marisijan luentoja, joka tiesi kirotun paljon. Arvoisan ruhtinas -Demetriuksen hallitessa valitsin asuinpaikakseni tämän pienen, -suloisen maan." - -"Kuinka", sanoi neito, "eikö teitä karkoitettu, kun ruhtinas -Pafnutius toi maahan valistuksen?" - -"Ei suinkaan", vastasi Prosper, "minun onnistui päinvastoin kokonaan -salata oma minäni, kun koetin -- mitä valistusasioihin tulee -- -osoittaa aivan erikoisia tietoja kaikenlaisissa kirjoituksissa, joita -levitin. Todistin, ettei ukkonen milloinkaan jyrissyt eikä salama -leimahtanut ruhtinaan tahtomatta ja että meidän oli kiittäminen -kauniista ilmasta ja hyvästä sadosta ainoastaan ja yksinomaan hänen -ja hänen aatelistonsa ponnistuksia, sillä hehän ovat sisähuoneissa -neuvotelleet siitä hyvin viisaasti sillä aikaa kuin alhainen kansa -ulkona pellolla kynti ja kylvi. Ruhtinas Pafnutius korotti minut -silloin salaiseksi ylivalistusesimieheksi, paikkaan, jonka hylkäsin -myrskyn ohimentyä kuin rasittavan taakan. Salassa olin hyödyksi -kykyni mukaan. Toisin sanoen olin hyödyksi sillä lailla kuin me, minä -ja te, armollinen neiti, katsomme olevamme hyödyksi. -- Tiedättekö -ehkä, parahin neiti, että minä varoitin teitä valistuspoliisin -sisäänmurtautumiselta, että teidän on kiittäminen minua niiden -näppärien esineiden omistamisesta, joita äsken näytitte minulle? -- -Oi hyvä Jumala, rakas johtajatar, luokaa vain silmäys ulos näistä -ikkunoista. Ettekö sitten tunne tätä puistoa, jossa niin usein -kävelitte huviksenne ja puhelitte niiden ystävällisten henkien -kanssa, jotka asuvat pensaissa, kukissa ja lähteissä? Tämän puiston -olen pelastanut tieteeni avulla. Se on vieläkin aivan samanlainen -kuin vanhan Demetriuksen aikoina. Ruhtinas Barsanuf ei, taivas olkoon -kiitetty, paljoa välitä taikuudesta. Hän on ystävällinen herra ja -antaa jokaisen elää mielensä mukaan ja loihtia niin paljon kuin -haluttaa, kunhan vain pysyy huomaamattomana ja maksaa veronsa oikein. -Niinpä siis elän täällä, kuten te, armollinen neiti, luostarissanne, -onnellisena ja huolettomana!" - -"Tohtori", huudahti neito kyynelten tulviessa hänen silmiinsä, "mitä -te sanotte, tohtori! Mikä yllätys! Niin, minä tunnen tämän lehdon, -jossa olen nauttinut autuaimpia iloja! Tohtori, jalo mies, jota -minun on kiittäminen niin paljosta! Ja te voitte vainota minun pikku -suojattiani niin kovasti?" - -"Te olette, parahin neiti", vastasi tohtori, "synnynnäisen -hyväluontoisuutenne houkuttelemana tuhlannut lahjojanne arvottomalle. -Sinnober on ja pysyy, teidän suosiollisesta avustanne huolimatta, -pienenä muodottomana lurjuksena, joka on nyt, kun kultainen kampa on -särkynyt, kokonaan minun käsissäni." - -"Oi säälikää, tohtori!" rukoili neito. - -"Suvaitkaa katsoa tänne", sanoi Prosper pitäen neidon edessä -laatimaansa Baltasarin horoskooppia. - -Neito katsahti siihen ja huudahti sitten tuskaisena: - -"Niin, jos asian laita on sillä lailla, on minun kai väistyttävä -korkeamman mahdin tieltä. Sinnober parka!" - -"Tunnustakaa, parahin neiti", sanoi tohtori hymyillen, "tunnustakaa -pois, että naiset usein mielistyvät hyvin eriskummaiseen, noudattaen -hellittämättä ja mistään välittämättä oikullista päähänpistoa, -joka on syntynyt heissä, kiinnittämättä mitään huomiota toisten -olosuhteiden tuskalliseen koskettamiseen. Sinnoberin täytyy -sovittaa kohtalonsa, mutta hän on vielä pääsevä ansaitsemattomaan -kunniaan. Sillä tavoin minä tunnustan teidän valtanne, hyvyytenne ja -puhtautenne, kunnioitettava, armollinen neiti!" - -"Ihana, mainio mies", huudahti neito, "pysykää ystävänäni!" - -"Aina, koko ikäni", vastasi tohtori. "Minun ystävyyteni, lämmin -kiintymykseni teihin, suloinen haltiatar, ei ole milloinkaan -lakkaava. Kääntykää turvallisin mielin puoleeni kaikissa -arveluttavissa elämän kohdissa. Ja -- juokaa kahvia luonani niin -usein kuin mielenne tekee." - -"Voikaa hyvin, korkea-arvoinen taikuri. En milloinkaan unohda teidän -suosiotanne enkä tätä kahvia!" - -Niin puhui neito ja nousi sisäisen liikutuksen valtaamana lähteäkseen. - -Prosper Alpanus seurasi häntä ristikkoportille kaikkien metsän -ihmeellisten äänien soitellessa mitä suloisimmin. - -Portin ulkopuolella odottivat neidon vaunujen sijasta tohtorin -kristallisen näkinkengän eteen valjastetut yksisarviaiset. -Näkinkengän takaistuimella levitteli loistavia siipiään -kultakuoriainen, ja pukilla istui hopeafasaani pitäen nokassaan -kultaisia ohjaksia ja katsellen neitoa viisailla silmillään. - -Luostarinjohtajatar tunsi olevansa siirretty ihanimman -haltiatar-elämänsä autuaimpaan aikaan, kun vaunut mennä huristivat -tuoksuvan metsän halki ihanasti soiden. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - - -Kuinka professori Mooses Turnus tutki luontoa ruhtinaan -viinikellarissa. -- _Mycetes Beelzebub_. -- Ylioppilas Baltasarin -epätoivo. -- Erään hyvinrakennetun huvilan edullinen vaikutus -kotionneen. -- Kuinka Prosper Alpanus antoi Baltasarille -kilpikonnankuorisen rasian ja ratsasti pois. - -Baltasar, joka piileksi Ylä-Jaakkolan kylässä, sai -virastoharjoittelija Pulcherilta Kerkosta seuraavansisältöisen -kirjeen: - -"Meidän asiamme, paras Baltasar ystävä, joutuvat yhä huonommalle -kannalle. Vihollisestamme, inhottavasta Sinnoberista, on tullut -ulkoasiain ministeri. Sitäpaitsi on hän saanut vihreätäpläisen -tiikerin ritarikunnan suuren kunniatähden kahdenkymmenen napin kera. -Hän on kohonnut ruhtinaan suosikiksi ja vie tahtonsa aina perille. - -"Professori Mooses Turnus on ihan suunniltaan. Hän aivan paisuu -tyhmästä ylpeydestä. Tulevan vävypoikansa välityksellä hän on saanut -kaikkien luonnonasiain ylijohtajan paikan valtiossa, paikan, joka -tuottaa hänelle paljon rahaa ja joukon muita etuja. Ylijohtajaksi -tultuaan hän laskee ja tarkastaa valtiossa hyväksyttyjen kalenterien -auringon- ja kuunpimennykset sekä ilmanennustukset ja erittäinkin -tutkii luontoa pääkaupungissa ja sen alueella. Tämän toimensa -vuoksi hän saa ruhtinaan metsistä mitä harvinaisimpia lintuja -ja eriskummaisimpia eläimiä, jotka hän juuri niiden luontoa -tutkiakseen paistattaa ja syö. Niinikään kirjoittaa hän nykyään -(ainakin väittää hän niin tekevänsä) tutkimusta siitä, miksi viini -maistuu toisenlaiselta kuin vesi ja muutenkin on vaikutuksiltaan -toisenmoista. Tämän kyhäyksen hän aikoo omistaa vävypojalleen. -Sinnober on saanut aikaan, että Mooses Turnus saa tämän kirjoitelman -vuoksi harjoittaa kaiket päivät tutkimuksiaan ruhtinaan -viinikellarissa. Hän on jo tutkinut loppuun puoli härkätynnyriä -vanhaa Reinin viiniä sekä useampia tusinoita samppanjapulloja ja -on nyt saapunut eräälle Alicante-tynnyrille. -- Kellarimestari -vääntelee käsiään! -- Niinpä siis professori, joka -- kuten tiedät --- on maailman suurin herkkusuu, on päässyt onnelliseen asemaan -ja viettäisi mitä mukavinta elämää, ellei hänen täytyisi usein -äkkiä lähteä matkoille yli maiden ja mannerten, kun raekuuro on -lyönyt pellot autioiksi. Silloin hänen on selitettävä ruhtinaan -vuokramiehille, minkä vuoksi on satanut rakeita, jotta nuo tomppelit -saavat hiukkasen tutustua tieteeseenkin voidakseen toisella kertaa -olla varuillaan sellaista vastaan eikä aina vaatia vapautusta -vuokranmaksuista tuollaisen asian vuoksi, jota ei kukaan muu ole -aiheuttanut kuin he itse. - -"Ministeri ei voi sulattaa sitä selkäsaunaa, jonka sai sinulta. Hän -on vannonut kostavansa. Sinä et saa enää millään muotoa näyttäytyä -Kerkossa. Minuakin hän vainoaa kovasti, koska olen vakoillut hänen -salaperäistä tapaansa kampauttaa itsensä siivekkäällä naisella. - -"Niin kauan kuin Sinnober on ministerinä, en varmaankaan voi -hakea mitään kunnollista paikkaa. Kova kohtaloni satuttaa minut -yhteen tuon epäsikiön kanssa aina, kun sitä vähimmin aavistan, ja -sellaisella tavalla, joka pakostakin käy minulle kohtalokkaaksi. -Äskettäin ministeri kävi kaikessa komeudessaan miekkoineen, -tähtineen ja nauhoineen eläintieteellisessä kokoelmassa ja tapansa -mukaan keppiinsä nojaten, varpaillaan hoippuen, oli asettunut -erään lasikaapin eteen, jossa oli mitä omituisimpia amerikkalaisia -apinoita. Vieraat, jotka olivat katselemassa kokoelmaa, tulivat -lähemmäksi, ja eräs heistä huudahti äänekkäästi katsellen pikku -kääpiötä: 'Kas, mikä suloinen apina! Mikä sievä eläin! Kokoelman -kaunistus! Ai-ai, mikä tämän pikku apinan nimi on? Ja mistä maasta se -on kotoisin?' - -"Silloin kokoelman hoitaja vastasi hyvin vakavasti koskettaen -Sinnoberin olkapäähän: 'Niin, todellakin kaunis kappale, oivallinen -brasilialainen apina, niin sanottu _Mycetes Beelzebub -- Simia -Beelzebub Linnei -- niger, barbatus, podiis caudaque apice brunneis_ --- mölyapina --! - -"'Herra', äyskäisi nyt pikku mies hoitajalle, herra, luulenpa, että -olette mielipuoli tai yhdeksänkertainen tolvana... En ole mikään -_Beelzebub caudaque_ enkä mölyapina. Olen Sinnober, ministeri -Sinnober, vihreätäpläisen tiikerin ritari kahdenkymmenen napin kera!' - -"Minä seisoin siinä jotenkin lähellä ja purskahdin hirnuvaan nauruun. -En olisi voinut pidättää sitä, vaikka se olisi paikalla maksanut -henkeni. - -"'Oletteko tekin täällä, herra virastoharjoittelija?' marisee hän -minulle punainen hehku noidansilmissään. - -"Herra tietää, mistä johtui, että vieraat pitivät häntä edelleenkin -mitä kauneimpana ja harvinaisimpana apinana ja tahtoivat välttämättä -syöttää hänelle pähkinöitä, joita ottivat taskustaan. Sinnober -raivostui niin suunnattomasti, että häneltä salpautui henki ja jalat -kieltäytyivät tottelemasta. Paikalle kutsutun kamaripalvelijan täytyi -ottaa hänet syliinsä ja kantaa vaunuihin. - -"En voi selittää itselleni, miksi tämä juttu antaa minulle -toivonkipinän. Se on ensimmäinen harmi, joka on tapahtunut tuolle -pienelle noidutulle epäsikiölle. - -"Sen verran on ainakin varmaa, että Sinnober tuli äskettäin -aamuvarhaisella puutarhasta hyvin järkytettynä. Siivekäs nainen oli -varmaankin jäänyt tulematta, sillä nyt ei Sinnoberilla enää ole -kauniita kutrejaan. Hiukset kuuluvat hänellä valuvan pörröisinä -pitkin selkää, ja ruhtinas Barsanuf kuuluu sanoneen: 'Älkää -laiminlyökö noin kovasti ulkoasunne hoitamista, parahin ministeri! -Lähetän teille oman kampaajani.' Siihen oli Sinnober hyvin -kohteliaasti vastannut, että hän viskaa miehen ulos ikkunasta, jos -se tulee. 'Suuri sielu, teitä ei voi lähestyä', oli ruhtinas siihen -sanonut itkien katkerasti. - -"Voi hyvin, rakkahin Baltasar! Älä heitä kaikkea toivoa ja kätkeydy -hyvin, etteivät saa sinua käsiinsä!" - -"Aivan epätoivoissaan siitä, mitä ystävä oli kirjoittanut hänelle, -juoksi Baltasar syvälle metsään ja puhkesi äänekkäisiin valituksiin. - -"Toivoa minun vain pitää", huudahti hän, "toivoa vain pitää, vaikka -kaikki toivo on kadonnut ja jokainen tähti sammunut ja synkkä yö -ympäröi minua poloista! Onneton kohtalo! Minä sorrun sen pimeän -voiman alle, joka on turmiollisesti sekaantunut elämääni. Voi minua -mieletöntä, kun toivoin pelastusta Prosper Alpanukselta, tuolta -Prosper Alpanukselta, joka houkutteli minut itseni kirotuilla -tempuillaan ja ajoi minut pois Kerkosta antaessaan niiden iskujen, -jotka annoin peilikuvalle, sattuakin Sinnoberin todelliseen -selkään. Oi Katariina! Jospa voisin unohtaa tuon enkelin! Mutta -voimakkaampana, valtavampana kuin ennen milloinkaan hehkuu -rakkaudenkipinä minussa. Kaikkialla näen rakastettuni suloisen hahmon -kaihoten ja viehkeästi hymyillen ojentavan käsiänsä minuun päin. -Tiedänhän sen! Sinä rakastat minua, lempeä, suloinen Katariina. Se -juuri on toivoton, kuolettava tuskani, etten voi pelastaa sinua siitä -auttamattomasta lumouksesta, johon olet joutunut. Petollinen Prosper! -Mitä olen tehnyt sinulle, kun noin julmasti ilveilet kanssani?" - -Oli tullut synkkä hämärä. Kaikki metsän värit häipyivät sekavaksi -harmaaksi. Silloin tuntui, kuin puiden ja pensaiden takaa olisi -hehkunut erikoinen loisto, ikäänkuin liekehtivä iltavalaistus. -Tuhannet hyönteiset kohosivat ilmaan surisevin siivin. Loistavat -kultakuoriaiset leijailivat sinne tänne, ja niiden joukossa -lenteli kirjavia perhosia, jotka sirottivat tuoksuvaa kukkaspölyä -ympärilleen. Sirinä ja surina muuttui hiljaiseksi, suloääniseksi -soitoksi, joka laskeutui lohduttaen Baltasarin raadellulle rinnalle. -Hänen yläpuolellaan hehkui voimakkaasti säteilevä loisto. Hän -katsahti ylös ja huomasi hämmästyksekseen Prosper Alpanuksen, joka -leijaili paikalle kummallisen, kerrassaan ihanavärisen sudenkorennon -kaltaisen hyönteisen selässä. - -Prosper Alpanus laskeutui nuorukaisen luo ja istuutui hänen viereensä -sudenkorennon lentäessä ylös pensaikkoon ja yhtyessä lauluun, joka -kaikui kautta koko metsän. - -Tohtori kosketti nuorukaisen otsaa ihmeellisen loistavalla, kädessään -olevalla kukalla, ja heti syttyi Baltasarin rinnassa reipas -elämänhalu. - -"Teet minulle suurta vääryyttä, rakas Baltasar", sanoi nyt Prosper -Alpanus lempeällä äänellä, "moittiessasi minua julmaksi ja -petolliseksi juuri silloin, kun minun on onnistunut päästä sen noidan -herraksi, joka on häirinnyt elämääsi, ja kun minä, löytääkseni sinut -pikemmin ja päästäkseni lohduttamaan sinua, heittäydyin kirjavan -mieliratsuni selkään ja ratsastin tänne tuoden mukanani kaiken, mikä -voi auttaa sinua. -- Mutta eihän mikään ole katkerampaa kuin lemmen -tuska, ei mikään vedä kärsimättömyydessä vertoja ihmismielelle, joka -on epätoivoissaan rakkaudesta ja kaihosta. Annan sinulle anteeksi, -sillä enhän ollut itsekään toisenlainen, kun noin kaksituhatta vuotta -sitten rakastin intialaista prinsessaa Balsamiinaa ja repäisin -epätoivoissani parran taikuri Lotokselta, joka oli paras ystäväni. -Sen vuoksi ei minulla, kuten näet, olekaan partaa laisinkaan, jottei -minulle kävisi samalla lailla. Mutta tämä on aivan sopimaton paikka -minun ruvetakseni kertomaan sinulle kaikkea tätä seikkaperäisemmin. -Jokainen rakastunuthan haluaa kuulla vain rakkaudestaan, jota hän -yksin pitää puhumisen arvoisena, kuten jokainen runoilijakin haluaa -kuulla vain omia säkeitään. Siis asiaan! Saat tietää, että Sinnober -on erään köyhän talonpoikaisvaimon poloinen epäsikiö ja että hänen -nimensä oikeastaan on Pikku Sakeus. Vain turhamaisuudesta hän on -ottanut ylpeän nimen Sinnober. Luostarinjohtajatar Ruusunihana eli -oikeastaan kuuluisa haltiatar Ruusunhengetär -- sillä kukaan muu -ei tuo nainen ole -- löysi pikku hirviön tien ohesta. Hän luuli -korvaavansa kaiken, mitä luonto oli tylysti kieltänyt pikku mieheltä, -antamalla hänelle sen harvinaisen, salaperäisen lahjan, että _kaikki, -mitä joku toinen hänen läsnäollessaan ajattelee, puhuu tai tekee -oivallista, luetaan hänen tekemäkseen, ja että kauniiden, järkevien -ja henkevien ihmisten seurassa häntä pidetään kauniina, järkevänä ja -henkevänä sekä että hän ylimalkaan on ihmisten mielestä täydellisin -sitä laatua, jonka vastakohta hän on_. - -"Tämä kummallinen taika on kätketty kolmeen tulenkarvaiseen hiukseen, -jotka kulkevat yli pikku miehen päälaen. Jokainen kosketus -näihin hiuksiin kuten ylimalkaan päähänkin oli tuskallinen, jopa -turmiollinenkin pikku miehelle. Sen vuoksi haltiatar antoi hänen -ohuen, pörröisen tukkansa valua alas paksuina, miellyttävinä -kutreina, jotka suojasivat hänen päätään ja samalla peittivät tuon -punaisen juovan, siten vahvistaen taikaa. Joka yhdeksäs päivä -haltiatar itse kampasi hänen päänsä kultaisella taikakammalla, -ja tämä kampaus teki tyhjäksi kaikki taian hävittämiseksi tehdyt -yritykset. Mutta kamman itsensä on nyt tuhonnut eräs voimakas -taikaesine, jonka osasin laittaa tuon kunnon haltiattaren alle hänen -käydessään luonani. - -"Kaikki riippuu nyt vain siitä, että saadaan häneltä nykäistyiksi -pois nuo kolme tulenkarvaista hiusta, ja silloin hän vaipuu takaisin -entiseen mitättömyyteensä. Sinulle, rakas Baltasar, olen säästänyt -tämän taian tyhjäksitekemisen. Sinulla on rohkeutta, voimaa ja -taitavuutta. Sinä olet suorittava sen niinkuin tulee. Ota tämä pieni -hiottu lasi, lähesty pikku Sinnoberia, missä vain tapaat hänet, -suuntaa terävä katseesi tämän lasin kautta hänen päähänsä. Silloin -nuo kolme punaista hiuskarvaa kohoavat pystyyn hänen päässään. Käy -häneen lujasti käsiksi, vaikka hän kuinka pahasti naukuisi, repäise -yhdellä nykäyksellä nuo kolme hiusta hänen päästään ja polta ne heti. -On tärkeätä, että hiukset nykäistään yhdellä vetäisyllä ja heti -poltetaan, sillä muuten ne voisivat vielä aikaansaada monenmoisia -tuhoja. Kiinnitä siis aivan erikoinen huomio siihen, että tartut -hiuksiin taitavasti ja lujasti ja yllätät pikku miehen juuri silloin, -kun läheisyydessä on tulta tai palava kynttilä." - -"Oi Prosper Alpanus", huudahti Baltasar, "kuinka huonosti olenkaan -epäluottamuksellani ansainnut tämän hyvyyden, tämän jalomielisyyden! -Kuinka selvästi tunnenkaan nyt syvällä sydämessäni, että tuskani on -nyt lopussa, että taivaallinen onni avaa minulle kultaiset portit!" - -"Minä rakastan", jatkoi Prosper Alpanus, "rakastan, hyvä Baltasar, -tuollaisia nuorukaisia kuin sinä, joilla, on puhtaassa sydämessään -kaiho ja rakkaus ja joiden sisimmässä vielä kaikuvat ne ihanat -soinnut, jotka kuuluvat siihen kaukaiseen, jumalallisia ihmeitä -täynnä olevaan maahan, joka on minun kotimaani. Ne onnelliset, jotka -ovat saaneet lahjaksi tuon sisäisen soiton, ovat ainoat, joita -voi nimittää runoilijoiksi, vaikka sillä nimellä haukutaan monia -sellaisiakin, jotka tarttuvat ensimäiseen jyrybassoon, minkä käsiinsä -saavat, rääkkäävät sen kieliä ja pitävät niiden surkeaa voivotusta -ihanana soittona, joka tulvii heidän sisimmästään. Sinusta tuntuu, -rakas Baltasar, toisinaan siltä, kuin ymmärtäisit solisevia lähteitä, -kohisevia puroja, vieläpä kuin loimuava iltarusko puhuisi sinulle -käsitettävillä sanoilla. Niin, hyvä Baltasar, niinä hetkinä ymmärrät -todellakin luonnon ihmeellisiä ääniä, sillä omasta sisimmästäsi -kohoaa jumalallinen sointu, jonka sytyttää luonnon syvimmän olemuksen -ihmeellinen sopusointu. -- Kun soitat pianoa, oi runoilija, niin -huomaat, että lyömäsi äänen keralla soivat sen sukulaiskieletkin. -Tämä luonnonlaki kelpaa muuksikin kuin mauttomaksi vertaukseksi. -Niin, oi runoilija, sinä olet paljon parempi kuin monet luulevat, -joille olet lukenut yrityksiäsi panna kynällä ja musteella paperille -tuota sisäistä musiikkia. Noilla yrityksillä ei tosin ole paljon -merkitystä. Mutta hyvän näytteen olet antanut historiallisesta -tyylistä kirjoittaessasi järkiperäisellä leveydellä ja tarkkuudella -kertomuksen satakielen rakkaudesta punaruusuun, jonka tapauksen olen -nähnyt omilla silmilläni. Se on sangen näppärää työtä." - -Prosper Alpanus pysähtyi. Baltasar katseli häntä hämmästyneenä, -silmät suurina. Hän ei voinut ymmärtää, mitä oli sanottava siitä, -että Prosper selitti historialliseksi yritykseksi hänen kerran -kirjoittamansa runon, jota hän itse piti mielikuvituksen tuotteena. - -"Ihmettelet ehkä minun puheitani", jatkoi Prosper Alpanus -miellyttävän hymyn valaistessa hänen kasvojaan, "yleensä tuntunee -moni piirre minussa sinun mielestäsi omituiselta. Mutta muista, -että minä olen kaikkien järkevien ihmisten arvostelun mukaan -henkilö, jonka on lupa esiintyä vain saduissa. Sinähän tiedät, rakas -Baltasar, että sellaiset henkilöt voivat käyttäytyä omituisesti -ja puhella tyhjää lorua, mitä mielensä tekee, etenkin jos kaiken -takana kuitenkin on jotakin, mikä ei ole aivan moitittavaa. -- -Mutta eteenpäin! -- Jos nyt haltiatar Ruusunhengetär otti niin -lämpimästi suojaansa muodottoman Sinnoberin, niin olet sinä, hyvä -Baltasar, nyt täydellisesti minun rakas holhokkini. Kuule siis, -mitä olen päättänyt tehdä puolestasi! Taikuri Lotos kävi eilen -luonani. Hän toi minulle tuhansia terveisiä, mutta myös tuhansia -valituksia prinsessa Balsamiinalta, joka on herännyt unestaan ja -ojentaa minuun päin kaipaavia käsivarsiaan 'Chartab Bhaden', tuon -ihanan runoelman suloisissa sävelissä, joka on meidän ensimäinen -rakkautemme. Myöskin vanha ystäväni, ministeri Juki, viittoo minulle -ystävällisesti Pohjantähdestä. Minun on lähdettävä pois etäisimpään -Intiaan. Huvilaani, jonka jätän, en toivoisi näkeväni kenenkään -muun hallussa kuin sinun. Huomenna lähden Kerkkoon ja valmistutan -laillisen lahjoituskirjan, jossa esiinnyn setänäsi. Kun sitten -Sinnoberin taika on tehty tyhjäksi ja sinä astut professori Mooses -Turnuksen eteen oivallisen huvilan ja melkoisen omaisuuden haltijana -kosimaan kaunista Katariinaa, on hän täydellisellä ilolla antava -sinulle kaiken. Mutta vielä enemmän! Jos muutat Katariinan kanssa -minun huvilaani, on avioliittosi onni taattu. Kauniiden puiden takana -kasvaa kaikkea, mitä talo tarvitsee. Ihanien hedelmien rinnalla -kasvaa siellä mitä kauneimpia kaaleja ja muita oivallisia, maukkaita -vihanneksia, joiden vertaisia ei ole tavattavissa laajoilla aloilla. -Sinun rouvasi saa aina ensimäiseksi salaattia ja parsaa. Keittiö on -niin varustettu, että kattilat eivät milloinkaan kuohu ylitse eikä -mikään ruoka turmellu, vaikka sinä joskus viipyisitkin tunnin verran -yli ruoka-ajan. Matot, tuolin- ja sohvanpäälliset ovat sitä laatua, -että on mahdoton saada niihin tahraa, vaikka palvelijat olisivat -kuinka taitamattomia. Samaten ei mikään posliini- tai lasiesine säry, -vaikka palvelijat kuinka koettaisivat niitä särkeä ja heittelisivät -niitä kovalle lattialle. Ja lopuksi, joka kerta kun rouvasi pesettää -pyykkiä, on talon takana suurella niityllä mitä ihanin pouta, -vaikka ympärillä sataisi, jyrisisi ja salamoisi. Lyhyesti sanoen, -hyvä Baltasar, on pidetty huoli siitä, että voit rauhallisesti ja -häiritsemättä nauttia koti-onnea suloisen Katariinasi rinnalla. - -"Mutta nyt lienee minun aika palata kotiin ja ryhtyä yhdessä ystäväni -Lotoksen kanssa valmistuksiin pikaista matkaani varten. Voi hyvin, -rakas Baltasar!" - -Näin sanoen Prosper vihelsi pari kertaa sudenkorennolle, joka heti -lensi suristen paikalle. Hän pani sille suitset suuhun ja heittäytyi -selkään. Mutta juuri lähdettyään leijailemaan pois hän pysähtyi äkkiä -ja palasi Baltasarin luo. - -"Olin unohtaa ystäväsi Heikin", sanoi hän. "Kujeellisen -oikun houkuttelemana rankaisin häntä liian kovasti hänen -nenäkkäisyydestään. Tähän rasiaan on kätketty se, mikä lohduttaa -häntä!" - -Prosper ojensi Baltasarille pienen, kirkkaaksi kiilloitetun -kilpikonnankuorisen rasian. Baltasar pisti sen taskuunsa samoin kuin -sen pikku lasinkin, jonka oli Prosperilta saanut Sinnoberin taian -tuhoamista varten. - -Sitten Prosper Alpanus mennä suhahti pois läpi pensaikon, jossa -metsän äänet nyt kuuluivat entistä voimakkaammin ja suloisemmin. - -Baltasar palasi Ylä-Jaakkolaan sydämessään mitä suloisimman toivon -riemu ja ihastus. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - - -Kuinka Heikkiä pidettiin pitkien takinliepeittensä vuoksi -lahkolaisena ja metelöitsijänä. -- Kuinka ruhtinas Barsanuf meni -uunin varjostimen taakse ja erotti luonnonasiain ylijohtajan. -Sinnoberin pako Mooses Turnuksen talosta. -- Kuinka Mooses Turnus -aikoi lähteä ratsastamaan perhosen selässä ja tahtoi tulla -keisariksi, mutta menikin sitten vuoteeseen. - - -Hämärässä varhain aamulla, kun tiet ja kadut olivat vielä autiot, -Baltasar hiipi Kerkkoon ja juoksi nopeasti ystävänsä Heikin luo. -Hänen koputettuaan oveen huusi sairas, väsynyt ääni: "Sisään!" - -Kalpeana, muuttuneena, toivoton tuska kasvoillaan, Heikki makasi -vuoteessa. - -"Taivaan tähden", huudahti Baltasar, "taivaan tähden, ystäväni, puhu -mitä sinulle on tapahtunut!" - -"Oi ystäväni", sanoi Heikki murtuneella äänellä, kohoten -vaivalloisesti vuoteesta, "minä olen nyt lopussa, täydellisesti -lopussa. Kirottu noitakummitus, jonka, kuten tiedän, kostonhaluinen -Prosper Alpanus on lähettänyt kimppuuni, syöksee minut turmioon!" - -"Kuinka se on mahdollista?" kysyi Baltasar. "Ethän ennen uskonut -taikomisia ja noitakummituksia." - -"Voi, nyt uskon kaiken", jatkoi Heikki itkuisella äänellä, "nyt uskon -taikomiset ja noidat ja maahiset ja vetehiset, rottakuninkaat ja -juurikääpiöt -- kaiken, mitä ikinä tahdot! Kenen asiat ovat sillä -kannalla kuin minun, hän kyllä antautuu. Muistanethan sen kirotun -jutun minun takistani, kun palasimme Prosper Alpanuksen luota? Niin, -jospa se olisi jäänyt siihen! Katsopa vähän ympärillesi täällä -huoneessani, rakas Baltasar!" - -Baltasar katsoi ja huomasi joka seinälle ripustetun lukemattoman -määrän pitkiä takkeja, päällystakkeja ja kauhtanoita, jos jonkin -mallisia ja värisiä. - -"Mitä!" huudahti hän. "Aiotko perustaa vaatekaupan, Heikki?" - -"Älä pilkkaa", vastasi Heikki, "älä pilkkaa, rakas ystävä. Kaikki -nämä vaatteet olen valmistuttanut kuuluisimmilla räätäleillä aina -toivoen, että viimeinkin pääsisin pakoon sitä onnetonta kohtaloa, -jonka alaisia takkini ovat. Mutta turhaan. Niin pian kuin olen -muutaman minuutin käyttänyt mitä kauneinta takkiani, joka sopii -minulle kuin valettu, kutistuvat hihani olkapäihin asti ja takkini -liepeet venyvät kuuden kyynärän pituisiksi. Epätoivoissani teetin -itselleni tuon viitan koko maailman pituisine hihoineen. 'Jos -hihat kutistuvat', ajattelin, 'ja jos liepeet venyvät, niin kaikki -menee tasan'. Mutta annahan olla, muutaman minuutin kuluttua oli -asian laita aivan samoin kuin muidenkin takkien. Mahtavimpien -räätälien kaikki taito ja voima ei saanut mitään aikaan tuota -kirottua lumousta vastaan. On päivänselvää, että minua pilkattiin -ja ivattiin, missä vain näyttäydyinkin. Mutta pian tuo minusta -itsestäni riippumaton uppiniskaisuus, että esiinnyin yhä uudelleen -sellaisessa hitonmoisessa takissa, aiheutti aivan toisia arvosteluja. -Pientä vielä oli se, että naiset moittivat minua rajattoman -turhamaiseksi ja typeräksi, kun vastoin kaikkia tapoja tahdoin -esiintyä käsivarret paljaina pitäen niitä luultavasti hyvin kauniina. -Mutta jumaluusoppineet mainitsivat minua pian lahkolaiseksi väitellen -vain siitä, oliko minut luettava hihattomistien vai lieveliaanien -lahkoon. Siitä he kuitenkin olivat yksimielisiä, että näitä kumpaakin -lahkoa oli pidettävä erittäin vaarallisena, koska molemmat säätivät -täydellisen tahdonvapauden ja julkesivat ajatella mitä halusivat. -Valtiomiehet pitivät minua häpeällisenä villitsijänä. He väittivät, -että minä halusin pitkillä takinliepeilläni herättää tyytymättömyyttä -kansassa ja tehdä sen uppiniskaiseksi hallitusta vastaan. Heidän -mielestään minä ylimalkaan kuuluin johonkin salaiseen liittoon, -jonka tunnusmerkkinä oli lyhyet hihat. Jo kauan oli muka siellä -täällä ilmennyt merkkejä lyhythihaisista, joita oli pelättävä kuin -jesuiittoja, vieläpä enemmänkin, koska he yrittivät tuoda maahan -runoutta, joka oli vahingollista jokaiselle valtiolle, ja epäilivät -ruhtinaiden erehtymättömyyttä. Sanalla sanoen, asia muuttui yhä -vakavammaksi, ja vihdoin rehtori kutsutti minut kuulusteltavaksi. -Aavistin etukäteen onnettomuutta, jos esiintyisin takissa. Sen -vuoksi tulin vain liivisilläni. Mutta siitä mies suuttui, luullen -että tahdoin pilkata häntä, ja ärtyi moittimaan minua. Hän määräsi, -että minun oli viikon kuluessa tultava hänen eteensä järkevässä, -säädyllisessä takissa. Päinvastaisessa tapauksessa hän karkoittaisi -minut yliopistosta. Tänään on määräaika lopussa! Voi minua onnetonta! -Voi kirottua Prosper Alpanusta --" - -"Vaikene, vaikene, rakas Heikki ystäväni", huudahti Baltasar, -"älä herjaa minun kallista, rakasta setääni, joka on lahjoittanut -minulle huvilan. Ei hän sinullekaan tahdo mitään pahaa, vaikkakin -hän -- se minun on myönnettävä -- rankaisi liian kovasti sinua siitä -nenäkkyydestä, jolla kohtelit häntä. Mutta minä tuon avun! Hän -lähettää sinulle tämän pikku rasian, jonka on määrä lopettaa kaikki -sinun kärsimyksesi." - -Näin sanoen Baltasar veti taskustaan sen pienen kilpikonnankuorisen -rasian, jonka oli saanut Prosper Alpanukselta, ja ojensi sen -lohduttomalle Heikille. - -"Onko tuon joutavan romutavaran autettava minua? Kuinka voi pieni -kilpikonnankuorinen rasia vaikuttaa minun takkieni muodostumiseen?" - -"Sitä en tiedä", vastasi Baltasar, "mutta rakas setäni ei voi eikä -tahdokaan pettää minua. Luotan häneen täydellisesti. Avaa siis vain -rasia, Heikki hyvä! Katsokaamme mitä siinä on." - -Heikki teki sen -- ja rasiasta pulpahti mitä hienoimmasta kankaasta -oivallisesti tehty musta takki. Ei kumpikaan, Heikki eikä Baltasar, -voinut pidättää äänekästä hämmästyksen huutoa. - -"Ahaa, nyt ymmärrän sinut, Prosperini kallis setäni!" huudahti -Baltasar. "Tämä takki sopii varmasti. Se poistaa kaiken lumouksen." - -Heikki veti takin yllensä muitta mutkitta. Mitä Baltasar oli -aavistanut, tapahtui todellakin. Tuo kaunis puku sopi Baltasarille -niinkuin ei vielä mikään muu ennen sitä, eikä tarvinnut ajatellakaan -hihojen kutistumista eikä liepeiden venymistä. - -Aivan suunniltaan ilosta päätti Heikki nyt heti juosta rehtorin luo -uudessa, sopivassa takissaan ja saattaa kaiken tasapainoon. - -Baltasar kertoi nyt ystävälleen mitä tiesi Prosper Alpanuksesta ja -kuinka tämä oli antanut hänelle välikappaleen, millä voitiin lopettaa -tuon muodottoman kääpiön jumalaton ilkivalta. Heikki, joka oli tullut -aivan toiseksi nyt, kun kaikki epäilys oli kadonnut hänestä, ylisti -Prosperin suurta jalomielisyyttä ja tarjoutui avustamaan Sinnoberin -paljastamisessa. Silloin Baltasar huomasi ikkunasta ystävänsä -virastoharjoittelija Pulcherin, joka oli kääntymäisillään nurkan -taakse hyvin alakuloisen näköisenä. - -Heikki kurkoitti Baltasarin kehoituksesta päänsä ulos ikkunasta ja -viittasi virastoharjoittelijaa tulemaan heti sisään. - -Pulcher huudahti sisään tullessaan: - -"Mikä kaunis takki sinulla on, Heikki hyvä!" - -Mutta Heikki sanoi, että Baltasar kyllä kertoo hänelle kaiken, ja -juoksi rehtorin luo. - -Baltasarin kerrottua virastoharjoittelijalle seikkaperäisesti kaiken, -mitä oli tapahtunut, sanoi tämä: - -"Juuri nyt on aika iskeä kuoliaaksi tuo kammottava kummitus. Tiedä -siis, että hän viettää tänään juhlallisia kihlajaisiaan Katariinan -kanssa ja että turhamainen Mooses Turnus on järjestänyt isot -pidot, joihin on kutsunut ruhtinaankin. Juuri tuon juhlan aikana -tunkeutukaamme professorin taloon ja yllättäkäämme pikku mies. -Kynttilöistä ei salissa ole puutetta, niin että nuo äkäiset hiukset -saamme kyllä heti paikalla poltetuksi." - -Vielä monesta muusta seikasta olivat ystävykset puhuneet ja sopineet, -kun Heikki astui sisään ilosta loistaen. - -"Sen takin voima, joka pulpahti esiin kilpikonnankuorisesta rasiasta, -on osoittautunut erinomaiseksi", sanoi Heikki. "Astuessani rehtorin -huoneeseen ukko hymyili tyytyväisenä. 'Ahaa', sanoi hän minulle, -'ahaa! Huomaan, hyvä Heikki, että olette selvinnyt omituisesta -sekaannuksestanne. No niin. Tulisielut, niinkuin te, horjahtavat -helposti liiallisuuksiin. En ole milloinkaan pitänyt teidän -puuhaanne uskonnollisena haaveiluna -- pikemminkin väärinkäsitettynä -isänmaallisuutena -- taipumuksena erikoisuuteen, joka nojautuu vanhan -ajan sankarien esimerkkiin. Niin, oli miten oli. Tuollainen kaunis, -sopiva takki! Onni valtiolle, onni maailmalle, kun ylevämieliset -nuorukaiset käyttävät tuollaisia takkeja, joissa on noin sopivat -hihat ja liepeet. Pysykää, Heikki, uskollisena, pysykää uskollisena -sellaiselle hyveelle, sellaiselle uljuudelle! Siitä versoo -todellinen sankarimieli!' Rehtori syleili minua vesissä silmin. -Itse tietämättäni millä lailla satuin vetämään esille tuon pienen -kilpikonnankuorisen rasian, josta takki oli ilmestynyt ja jonka -olin pistänyt taskuuni. 'Saanko luvan', sanoi rehtori suipistaen -peukalonsa ja etusormensa yhteen. Tietämättä, oliko nuuskaa sisällä, -napautin kannen auki. Rehtori pisti sormensa rasiaan, nuuskasi, -tarttui käteeni puristaen sitä lujasti kyynelten valuessa pitkin -poskia ja sanoi syvästi liikutettuna: 'Jalo nuorukainen! Mikä ihana -nuuskahyppysellinen! Kaikki on annettu anteeksi ja unohdettu. Syökää -tänään päivällistä luonani!' -- Kuten näette, ystäväni, ovat kaikki -kärsimykseni lopussa. Ja jos meidän tänään onnistuu, niinkuin -luonnollista on, poistaa Sinnoberin lumous, olette tekin tästä puolin -onnelliset!" - - * * * * * - -Sadalla kynttilällä valaistussa salissa seisoi pikku Sinnober -tulipunaisessa puvussaan, vihreätäpläisen tiikerin suuri ritarimerkki -kiinnitettynä paikalleen kahdellakymmenellä napilla, miekka kupeella -ja töyhtöhattu kainalossa. Hänen rinnallaan oli lempeä Katariina -morsiameksi koristettuna säteillen suloutta ja nuoruutta. Sinnober -oli tarttunut hänen käteensä, jonka hän toisinaan painoi suutansa -vasten samalla irvistellen ja hymyillen perin inhottavasti. Joka -kerta lehahti silloin Katariinan poskille helakampi puna, ja hänen -katseessaan kuvastui mitä syvin rakkaus pikku miestä kohtaan. Se oli -kerrassaan kamalaa nähdä. Vain se sokeus, johon Sinnoberin taika oli -saattanut kaikki, oli syynä siihen, etteivät ihmiset suuttuneina -Katariinan parantumattomasta sotkeutumisesta tarttuneet tuohon pikku -noitaan ja heittäneet häntä uunissa palavaan tuleen. Läsnäolijat -olivat kokoontuneet parin ympärille piiriin kunnioittavan välimatkan -päähän. Vain ruhtinas Barsanuf seisoi Katariinan vieressä ja koetti -katsella ympärilleen merkitsevän armollisesti, mutta siitä ei kukaan -sanottavasti välittänyt. Kutsuvieraat näkivät vain morsiusparin ja -tuijottivat Sinnoberin huuliin, joka murisi siiloin tällöin joitakin -käsittämättömiä sanoja. Niitä seurasi joka kerta hiljainen "ah" jolla -seurue ilmaisi ihailuaan. - -Oltiin niin pitkällä, että piti vaihdettaman kihlasormuksia. Mooses -Turnus astui piiriin kädessään tarjotin, jolla sormukset säihkyivät. -Hän rykäisi, Sinnober kohottautui varpailleen niin ylös kuin -mahdollista, ulottuen melkein morsiamensa kyynärpäähän asti. Kaikki -odottivat mitä suurimmassa jännityksessä. -- Silloin kuuluu yhtäkkiä -vieraita ääniä, salin ovi lentää auki, Baltasar ryntää sisälle, hänen -mukanaan Pulcher ja Heikki. He tunkeutuvat piirin läpi. - -"Mitä tämä on, mitä nuo vieraat tahtovat?" huutavat kaikki yhteen -ääneen. - -Ruhtinas Barsanuf huutaa kauhistuneena, juosten uuninvarjostimen -taakse: - -"Kapina! Salaliitto! Poliisi!" - -Mooses Turnus tuntea Baltasarin, joka on tunkeutunut aivan Sinnoberin -eteen. Sitten hän huutaa: - -"Herra ylioppilas! Oletteko hullu, oletteko järjiltänne? Kuinka -rohkenette tunkeutua tänne kihlajaisjuhlaan? Hoi -- miehet, vieraat, -palvelijat, heittäkää tuo raakalainen ulos ovesta!" - -Mutta mistään vähintäkään välittämättä on Baltasar vetänyt esille -Prosperin antaman lasin ja suuntaa nyt sen lävitse lujan katseensa -Sinnoberin päähän. Kuin sähköiskun kohtaamana Sinnober päästää kimeän -kissannaukunan, niin että koko sali kajahtaa. Katariina kaatuu -pyörtyneenä tuolille. Vieraiden tiheä piiri hajaantuu. Baltasar näkee -selvästi tulenkarvaisen hiussuortuvan ja juoksee Sinnoberin luo -tarttuen häneen kiinni. Kääpiö potkii, rimpuilee, kynsii ja puree. - -"Käykää kiinni, käykää kiinni!" huutaa Baltasar. Silloin Heikki -ja Pulcher tarttuvat pikku mieheen, niin ettei hän voi ollenkaan -liikkua. Baltasar ottaa lujasti kiinni punaisista hiuksista, repäisee -ne yhdellä nykäyksellä pois päästä, juoksee uunin luo ja heittää ne -tuleen, jossa ne räiskähtävät palamaan. Kuuluu huumaava pamahdus, -kaikki heräävät kuin unesta. - -Pikku Sinnober, joka on vaivalloisesti noussut pystyyn, haukkuu ja -ärjyy ja käskee heti ottamaan kiinni julkeat rauhanhäiritsijät, -jotka ovat solvanneet valtion pääministerin pyhitettyä persoonaa, ja -heittämään heidät syvimpään vankeuteen. - -Ihmiset kyselevät toisiltaan: - -"Mistä tänne on yhtäkkiä ilmestynyt tuo sätky-äijä? Mitä tuo pieni -kummitus tahtoo?" - -Kääpiö yhä mellastaa ja takoo jalkojaan lattiaan huutaen aina välillä: - -"Olen ministeri Sinnober! Olen ministeri Sinnober! Vihreätäpläisen -tiikerin ritari -- kaksikymmentä nappia!" - -Silloin kaikki purskahtavat rajuun nauruun. Kääpiö ympäröidään, -miehet ottavat hänet käsiinsä ja heittelevät häntä toisilleen kuin -palloa. Ritarimerkin nappi toisensa perästä sinkoaa irti, hän -kadottaa hattunsa, miekkansa, kenkänsä. - -Ruhtinas Barsanuf tulee näkyviin uuninvarjostimen takaa ja astuu -keskelle hälinää. Silloin pikku mies kiljaisee: - -"Ruhtinas Barsanuf! Teidän ylhäisyytenne -- pelastakaa ministerinne --- suosikkinne! Apua -- apua -- valtio on vaarassa -- vihreätäpläinen -tiikeri! Voi voi!" - -Ruhtinas luo vihaisen katseen pikku mieheen ja astuu sitten nopeasti -ovelle päin. Mooses Turnus menee hänen tielleen. Barsanuf tarttuu -häneen ja vetää hänet nurkkaan puhuen vihasta kipinöiviä silmin: - -"Te rohkenette esityttää ruhtinaallenne, maan isälle, tyhmää -ilvenäytelmää. Kutsutte minut tyttärenne kihlajaisiin arvokkaan -ministerini Sinnoberin kanssa, ja ministerini sijasta tapaankin -täällä iljettävän kummituksen, jonka olette pukenut loistaviin -vaatteisiin. Herra, tietäkää että se on maankavaltajan pilaa. -Rankaisisin sen ankarasti, ellette olisi tuiki tyhmä mies, jonka -paikka on hulluinhuoneessa. Erotan teidät luonnonasiain ylijohtajan -virasta ja kiellän teiltä kaikki tutkimukset kellarissani! Hyvästi!" - -Näin sanoen hän törmäsi ulos. - -Mutta Mooses Turnus syöksyi raivoissaan pikku miehen kimppuun, -tarttui hänen pitkiin, pörröisiin hiuksiinsa ja lennätti hänet -ikkunan luo huutaen: - -"Alas, alas, sinä alhainen, jumalaton epäsikiö, joka olet petkuttanut -minua niin häpeällisesti ja ryöstänyt minulta kaiken elämän onnen!" - -Hän aikoi heittää pikku miehen alas avatusta ikkunasta, mutta -eläintieteellisen kokoelman hoitaja, joka myöskin oli saapuvilla, -juoksi salaman nopeudella paikalle, tarttui pikku mieheen ja riisti -hänet Mooses Turnuksen käsistä. - -"Seis, seis, herra professori", sanoi hän, "älkää tehkö väkivaltaa -ruhtinaan omaisuudelle. Ei se ole mikään epäsikiö. Se on _Mycetes -Beelzebub, Simia Beelzebub_, joka on karannut museosta." - -"_Simia Beelzebub, Simia Beelzebub_!" kuului joka puolelta -naurunhohotusten seasta. - -Mutta tuskin oli museonhoitaja ottanut pikku miehen käsivarrelleen ja -katsellut häntä oikein, kun hän huudahti kovasti: - -"Mitä näenkään! Eihän tämä ole _Simia Beelzebub_. Tämähän on tyhmä, -ruma kääpiö! Hyi, hyi!" - -Ja niin hän heitti pikku miehen keskelle salia. Läsnäolijain -äänekkään ivanaurun raikuessa juoksi kääpiö vikisten ja muristen -ovesta ulos, portaita alas, pois kotiinsa ainoankaan palvelijansa -sitä huomaamatta. - -Tämän kaiken tapahtuessa salissa oli Baltasar poistunut viereiseen -huoneeseen, mihin oli nähnyt vietävän pyörtynyttä Katariinaa. Hän -heittäytyi tytön jalkoihin, painoi huulensa hänen käsiään vasten ja -nimitteli häntä mitä suloisimmilla nimillä. Katariina heräsi lopulta -syvään huokaisten ja huomatessaan Baltasarin huudahti ihastuneena: - -"Oletko vihdoinkin, vihdoinkin täällä, rakas Baltasarini! Ah, olen -melkein menehtynyt kaihosta ja lemmentuskasta. Yhä soivat korvissani -satakielen sävelet, joiden liikuttamana punaruusu vuodattaa -sydänverensä!" - -Hän kertoi nyt kaiken unohtaen ympäristönsä kokonaan. Hän kertoi -olleensa sotkeutunut pahaan, kamalaan uneen ja kuinka hänestä -oli tuntunut siltä, kuin ruma hirviö olisi painautunut hänen -rintaansa vasten vaatien hänen rakkauttaan, eikä hän ollut voinut -vastustaa. Hirviö oli osannut tekeytyä Baltasarin näköiseksi. Kun -hän oli oikein voimakkaasti ajatellut Baltasaria, oli hän tosin -tietänyt, ettei hirviö ollut Baltasar, mutta sitten oli hänestä taas -käsittämättömällä tavalla tuntunut, kuin hänen olisi juuri Baltasarin -vuoksi pitänyt rakastaa tuota hirviötä. - -Baltasar selitti hänelle niin paljon kuin oli mahdollista kokonaan -hämmentämättä hänen jo ilmankin kiihtynyttä mieltään. Sitten seurasi -tuhansia vakuutuksia, tuhansia ikuisen rakkauden ja uskollisuuden -valoja, kuten aina rakastuneiden kesken. Samalla he syleilivät -toisiaan ja painautuivat vastakkain mitä lämpimimmällä hellyydellä, -ja heidän sydämensä olivat tulvillaan ylimmän taivaan riemua ja -ihastusta. - -Mooses Turnus tuli sisään käsiänsä väännellen ja valitellen. Hänen -mukanaan tulivat Pulcher ja Heikki, jotka yhä, vaikkakin turhaan, -koettivat lohduttaa häntä. - -"Ei, ei", huudahti Mooses Turnus, "olen perin pohjin lyöty -mies! En ole enää valtion luonnonasiain ylijohtaja. En saa -enää harjoittaa tutkimuksia ruhtinaan kellarissa! Ruhtinaan -epäsuosio -- luulin pääseväni vihreätäpläisen tiikerin ritariksi, -vähintäänkin viisinappiseksi -- kaikki mennyttä. Mitä nyt sanoo -hänen ylhäisyytensä arvoisa ministeri Sinnober kuullessaan, että -olen pitänyt hänenä tyhmää epäsikiötä; _Simia Beelzebub cauda -prehensilia_, vai mikä se lienee ollut! Oi Jumala, hänenkin vihansa -on painava minua! -- Alicante! Alicante!" - -"Mutta, paras professori", lohduttelivat ystävät, "kunnioitettu -ylijohtaja, muistakaahan toki, ettei ole olemassa mitään ministeri -Sinnoberia! Ette te ole ollenkaan solvannut häntä. Tuo muodoton -kääpiö on pettänyt teitä aivan samoin kuin meitä kaikkia haltiatar -Ruusunhengettäreltä saamallaan taikalahjalla!" - -Nyt Baltasar kertoi, miten kaikki oli tapahtunut alusta alkaen. -Professori kuunteli hartaasti Baltasaria loppuun asti ja huudahti -sitten: - -"Olenko hereillä, näenkö unta -- noitia -- taikureita -- haltiattaria --- taikapeili -- onko minun uskottava kaikkea tuota mielettömyyttä?" - -"Oi rakkahin herra professori", keskeytti Heikki hänet, "jos vain -olisitte jonkun aikaa käyttänyt lyhythihaista ja pitkäliepeistä -takkia niinkuin minä, niin uskoisitte mielellännekin kaiken tuon!" - -"Niin, niin", huudahti Mooses Turnus, "niin, kaikkihan on sillä -lailla! Noiduttu epäsikiö on pettänyt minua -- en enää seiso -jaloillani -- leijailen katolla -- Prosper Alpanus noutaa minut --- ratsastan perhosen selässä -- kampautan itseni haltiatar -Ruusunhengettärellä, luostarinjohtajatar Ruusunihanalla -- minusta -tulee ministeri -- kuningas -- keisari!" - -Näin sanoen hän juoksi edestakaisin huoneessa, huusi ja hihkui, niin -että kaikki pelkäsivät hänen menettäneen järkensä. Vihdoin hän vaipui -lopen uupuneena nojatuoliinsa. Silloin lähestyivät häntä Katariina -ja Baltasar. He puhuivat siitä, kuinka lämpimästi, yli kaiken he -rakastivat toisiaan, kuinka he eivät ollenkaan voineet elää ilman -toisiaan. Se oli kerrassaan kaihomielistä puhetta, itkettipä se toden -teolla Mooses Turnustakin. - -"Myönnyn kaikkeen, kaikkeen, mitä tahdotte", puhui hän nyyhkyttäen. -"Menkää naimisiin, rakastakaa toisianne -- nähkää yhdessä nälkää, -sillä minulta ei liikene äyriäkään Katariinalle!" - -"Mitä nälän näkemiseen tulee", sanoi Baltasar hymyillen, "toivon -huomenna voivani todistaa herra professorille, ettei siitä kai -milloinkaan voi tulla puhettakaan, koska setäni Prosper Alpanus on -kyllin hyvin järjestänyt sen asian." - -"Tee se, rakas poikani, tee se, jos voit, ja todellakin vasta -huomenna", sanoi professori väsyneesti, "sillä jotten tulisi -hulluksi, jottei pääni halkeaisi, on minun heti mentävä vuoteeseen!" - -Sen hän tekikin heti paikalla. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - - -Uskollisen kamaripalvelijan hämminki. -- Kuinka vanha Liisa aikaansai -metelin ja ministeri Sinnober liukastui pakomatkallaan. -- Millä -ihmeellisellä tavalla ruhtinaan henkilääkäri selitti Sinnoberin -äkkikuoleman. -- Kuinka ruhtinas Barsanuf tuli surulliseksi, ja -kuinka Sinnoberin menetys pysyi korvaamattomana. - - -Ministeri Sinnoberin vaunut olivat seisoneet melkein koko yön turhaan -Mooses Turnuksen talon edessä. Kerta toisensa perästä vakuuteltiin -ajomiehelle, että Hänen Ylhäisyytensä oli täytynyt jo aikoja sitten -lähteä kutsuista, mutta ajomies piti sitä vallan mahdottomana, koska -Hänen Ylhäisyytensä ei mitenkään olisi voinut juosta jalkaisin -kotiinsa sateessa ja myrskyssä. - -Kun vihdoin kaikki valot oli sammutettu ja ovet suljettu, täytyi -ajomiehen todellakin ajaa pois tyhjine vaunuineen. Mutta ministerin -talossa hän herätti heti kamaripalvelijan ja kysyi, oliko, taivaan -nimessä, ministeri tullut kotiin ja millä lailla. - -"Hänen Ylhäisyytensä", vastasi kamaripalvelija hiljaa ajomiehen -korvaan, "Hänen Ylhäisyytensä saapui eilen myöhään iltahämärässä, -se on aivan varmaa. Nyt hän makaa vuoteessaan ja nukkuu. Mutta, -hyvä ajomies, miten, millä lailla! Kerron teille kaiken. Mutta suu -poikki! Olen mennyttä miestä, jos Hänen Ylhäisyytensä saa tietää, -että minä olin pimeässä käytävässä. Silloin menetän paikkani, sillä -vaikka Hänen Ylhäisyytensä on pienikokoinen, on hänessä tavattoman -paljon hurjuutta, hän menettää pian mielenmalttinsa eikä tunne -itseään vihassaan. Vielä eilen hän ahdisti paljastetulla miekalla -typerää hiirtä, joka oli rohjennut hiipiä Hänen Ylhäisyytensä -makuuhuoneeseen. No niin! Heitän siis hämärissä viitan hartioilleni -ja aion kaikessa hiljaisuudessa pujahtaa viinitupaan pelaamaan -hetkeksi korttia. Siiloin vierii ja kierii portaissa jotakin vastaan, -puikkii pimeässä käytävässä säärieni välistä, kaatuu lattialle, -naukuu kimeästi kuin kissa ja murisee sitten niinkuin -- hyvä -Jumala -- ajomies, pidättehän suunne kiinni, jalo mies, muuten olen -hukassa -- tulkaa vähän lähemmäksi -- ja murisee sitten niin kuin -meidän armollinen herramme tapaa murista, kun kokki on polttanut -vasikankyljykset tai joku muu seikka valtiossa ei miellytä häntä." - -Viimeiset sanat oli kamaripalvelija kuiskannut ajomiehen korvaan -pitäen kättään suupielessään. Ajomies peräytyi, kävi miettiväisen -näköiseksi ja huudahti: - -"Onko se mahdollista!" - -"On", jatkoi kamaripalvelija, "se oli epäilemättä meidän armollinen -herramme, joka pujahti käytävässä koipieni välitse. Kuulin sitten -selvästi, kuinka hänen armonsa viskeli tuoleja huoneissa ja avasi -oven toisensa jälkeen, kunnes saapui sänkykamariinsa. En uskaltanut -mennä hänen jäljessään, mutta hetkisen kuluttua hiivin sänkykamarin -ovelle ja kuuntelin. Silloin Hänen Ylhäisyytensä päristeli aivan -samoin kuin hän tapaa tehdä, kun jotain suurta on tekeillä. Ajomies, -taivaassa ja maan päällä on enemmän asioita kuin meidän viisautemme -uneksiikaan, kuulin kerran teatterissa erään surumielisen prinssin -sanovan -- hän oli puettu aivan mustiin ja pelkäsi kovasti erästä -harmaaseen pahviin puettua miestä! Ajomies, eilen on tapahtunut -jotain hämmästyttävää, joka on ajanut herran kotiinsa. Ruhtinas on -ollut professorin luona. Ehkä hän on lausunut jotakin -- ehdottanut -kenties jotakin oivallista uudistusta -- ja ministeri tarttuu -heti siihen, ryntää tiehensä kihlajaisista ja alkaa työskennellä -hallituksen hyväksi. Kuulin sen heti korinasta. Niin, suurta, -ratkaisevaa on tekeillä. Oi ajomies, ehkä me kaikki taas ennemmin tai -myöhemmin kasvatamme itsellemme palmikon! Mutta, kallis ystäväni, -menkäämme ja kuunnelkaamme uskollisina palvelijoina sänkykamarin -ovella, makaako Hänen Ylhäisyytensä ehkä vielä vuoteessaan ja pohtii -syviä mietteitään." - -Molemmat, kamaripalvelija ja ajomies, hiipivät ovelle ja kuuntelivat. -Sinnober murisi ja marisi ja vihelsi mitä ihmeellisimmissä -äänilajeissa. Molemmat palvelijat seisoivat mykän hämmästyksen -valtaamina. Kamaripalvelija sanoi syvästi liikutettuna: - -"Meidän armollinen herra ministerimme on todellakin suuri mies!" - - * * * * * - -Jo varhain aamulla syntyi ministerin talon edustalla kova -meteli. Vanha maalaiseukko, jolla oli yllään haaltunut ikäloppu -sunnuntaipuku, oli tunkeutunut taloon ja vaatinut ovenvartijaa heti -viemään hänet hänen poikansa Pikku Sakeuksen luo. Ovenvartija oli -selittänyt hänelle, että talossa asui Hänen Ylhäisyytensä herra -ministeri Sinnober, kaksikymmennappinen vihreätäpläisen tiikerin -ritari, ja ettei ketään palvelija nimitetty Pikku Sakeukseksi. Mutta -silloin oli vaimo aivan mielettömästi riemuiten huutanut, että juuri -herra kaksikymmennappinen ministeri Sinnober oli hänen rakas poikansa -Pikku Sakeus. Vaimon huudon ja ovenvartijan jyrisevien kirousten -kutsumina olivat talosta kaikki juosseet saapuville, ja meteli kävi -yhä kovemmaksi. Kun kamaripalvelija saapui alas hajoittaakseen -väkijoukon, joka häiritsi niin hävyttömästi Hänen Ylhäisyytensä -aamurauhaa, heitettiin juuri talosta ulos tuo vaimo, jota kaikki -pitivät mielipuolena. - -Vaimo istuutui nyt vastapäisen talon kivi portaille, nyyhkytti ja -valitteli, etteivät nuo raa'at ihmiset tuolla tahtoneet päästää -häntä hänen sydänkäpysensä, Pikku Sakeuksen luo, josta oli tullut -ministeri. Vähitellen kokoontui hänen ympärilleen paljon ihmisiä, -joille hän toisti tuon tuostakin, ettei ministeri Sinnober ollut -kukaan muu kuin hänen poikansa, jota hän oli nuoruudessa nimittänyt -Pikku Sakeukseksi. Ihmiset eivät lopulta tietäneet, oliko heidän -pidettävä vaimoa hulluna vaiko aavistettava asiassa todellakin -piilevän jotakin. - -Vaimo ei kääntänyt silmiään pois Sinnoberin ikkunoista. Yhtäkkiä -hän päästi heleän naurun, löi käsiään yhteen ja huudahti riemuiten -kovalla äänellä: - -"Tuolla hän on, tuolla hän on, minun sydänkäpyseni, minun pikku -tonttuseni. Hyvää huomenta. Pikku Sakeus! Hyvää huomenta, Pikku -Sakeus!" - -Kaikki ihmiset kurkistivat sinne, ja huomatessaan pienen Sinnoberin, -joka seisoi kudotussa, punaisessa puvussaan, vihreätäpläisen tiikerin -ritarimerkki rinnassa, lattiaan asti ulottuvan ikkunan ääressä, niin -että hänen koko vartalonsa selvästi näkyi suurten ikkunaruutujen -lävitse, nauroivat he kaikki katketakseen, melusivat ja huusivat: - -"Pikku Sakeus, Pikku Sakeus! Katsokaahan tuota pientä hienosti -puettua apinaa -- hullu epäsikiö noidanpentu -- Pikku Sakeus! Pikku -Sakeus!" - -Ovenvartija ja kaikki Sinnoberin palvelijat juoksivat ulos katsomaan, -mitä ihmiset nauroivat ja riemuitsivat niin määrättömästi. Mutta -tuskin he näkivät herransa, kun hekin huusivat nauraen vielä -hullummin kuin kansa: - -"Pikku Sakeus, Pikku Sakeus, menninkäinen, kääpiö, noita!" - -Ministeri näytti vasta nyt huomaavan, ettei tuo mieletön katumeteli -voinut kohdistua keneenkään muuhun kuin häneen itseensä. Hän tempasi -ikkunan auki, katseli alas vihasta säkenöivin silmin, huusi raivosi, -teki kummallisia hyppyjä kiukuissaan, uhkasi vahtisotamiehillä, -poliisilla, tyrmällä ja vankeudella. - -Mutta mitä enemmän hän riehui vihoissaan, sitä äänekkäämmäksi kävi -meteli ja nauru; ihmiset alkoivat pommittaa poloista ministeriä -kivillä, hedelmillä, juurikkailla, kaikella mitä vain käteen sattui. -Hänen täytyi väistyä sisään. - -"Taivaan Jumala", huudahti kamaripalvelija kauhistuneena, "tuo pieni -kammottava hirviöhän katseli ulos armollisen herramme ikkunasta. Mitä -se merkitsee? Kuinka tuo pikku noita on päässyt sisälle huoneisiin?" - -Näin sanoen hän juoksi sisään, mutta niinkuin aikaisemmin hän huomasi -ministerin makuuhuoneen olevan lujasti suljetun. Hän uskalsi koputtaa -hiljaa. -- Ei mitään vastausta. - -Sillä välin oli, taivas tietää miksi, kansan kesken kadulla alettu -hiljalleen mutista, että tuo pieni naurettava kummitus tuolla -ylhäällä oli kuin olikin Pikku Sakeus, joka oli ottanut ylpeän -Sinnober nimen ja kiivennyt korkealle kaikenlaisen häpeällisen -valheen ja petoksen avulla. Melu kävi yhä äänekkäämmäksi; kuului -huutoja: - -"Alas tuo pikku peto, alas! Riistäkää Pikku Sakeukselta -ministerintakki, sulkekaa hänet tyrmään, näyttäkää häntä rahasta -markkinoilla! Sivelkää hänet välkkyvällä maalilla ja lahjoittakaa -lapsille leikkikaluksi! Mennään sisään!" - -Ja ihmiset ryntäsivät taloa vastaan. - -Kamaripalvelija väänteli epätoivoissaan käsiään. - -"Kapina -- meteli! Teidän Ylhäisyytenne, herätkää, pelastautukaa!" -huusi hän. - -Mutta ei mitään vastausta kuulunut. Hänen korviinsa kantautui vain -hiljaista huohotusta. - -Talon ovi murrettiin. Kansa tulla rymisti hurjasti nauraen portaita -ylös. - -"Nyt on kova paikka", sanoi kamaripalvelija ja juoksi täyttä vauhtia -makuuhuoneen ovea vasten, niin että se ponnahti ritisten ja rämisten -saranoiltaan. -- Sinnoberia ei näkynyt, ei kuulunut! - -"Teidän Ylhäisyytenne, armollisin ministeri, ettekö kuule kapinaa? -Teidän Ylhäisyytenne, armollisin ministeri, missä te oikein olette?" - -Niin huusi kamaripalvelija juosten aivan epätoivoissaan huoneiden -läpi. Mutta vastausta ei kuulunut, ei äännähdystäkään, vain -pilkallinen kaiku marmoriseinistä. Sinnober näytti kadonneen -jäljettömiin, äänettömästi. Ulkona oli melu hiljentynyt. -Kamaripalvelija kuuli erään naisen syvän, sointuvan äänen, joka puhui -kansalle. Silloin hän huomasi ikkunasta katsellessaan, että ihmiset -vähitellen poistuivat talosta hiljaa kuiskaillen keskenään ja luoden -miettiviä katseita ylös ikkunoihin. - -"Kapina näyttää menneen ohitse", sanoi kamaripalvelija, "nyt kai -armollinen ministeri tulee esille piilopaikastaan". - -Hän meni takaisin makuuhuoneeseen, arvellen, että ministeri kai -sittenkin oli siellä. - -Hän tähysteli ympärilleen, Silloin hän huomasi, että kauniista, -kaksikorvaisesta hopeamaljakosta pisti esiin aivan pienet, ohuet -sääret. Maljakko oli aivan peilipöydän vieressä, koska ministeri piti -sitä hyvin suuressa arvossa, se kun oli kallis lahja ruhtinaalta. - -"Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" huudahti kamaripalvelija kauhistuneena. -"Jos silmäni eivät petä minua, niin nuo jalat tuolla ovat Hänen -Ylhäisyytensä, herra ministeri Sinnoberin, minun armollisen herrani -jalat!" - -Hän astui lähemmäksi ja huusi kauhusta väristen: - -"Teidän Ylhäisyytenne, taivaan tähden, mitä te teette, mitä te -hommaatte siellä syvyydessä?" - -Mutta kun Sinnober oli vaiti, huomasi kamaripalvelija, missä vaarassa -ministeri oli, ja että oli aika jättää syrjään kaikki kunnioitus. -Hän tarttui Sinnoberin jalkoihin ja veti hänet ulos. Voi, kuollut, -kuollut oli pikku ministeri! Kamaripalvelija puhkesi äänekkääseen -valitukseen. Ajomies ja muut palvelijat riensivät paikalle: -lähetettiin hakemaan ruhtinaan henkilääkäriä. - -Sillä välin kuivasi kamaripalvelija onnettoman isäntäparkansa -puhtailla pyyhinliinoilla, pani hänet vuoteeseen ja peitti -silkkisillä tyynyillä, niin että näkyviin jäivät vain pienet -ryppyiset kasvot. - -Nyt tuli sisälle neiti Ruusunihana. Hän oli ensin, taivas tietää -millä lailla, rauhoittanut kansan. Nyt tuli hän kuolleen Sinnoberin -luo, ja hänen mukanaan oli vanha Liisa, Pikku Sakeuksen äiti. - -Sinnober näytti tosiaankin kuolemassa kauniimmalta kuin hän -milloinkaan oli ollut eläessään. Pienet silmät olivat ummessa, nenä -oli hyvin valkoinen, mutta tärkeintä kaikesta olivat tummanruskeat -hiukset, jotka valuivat alas mitä ihanimpina kutreina. Neito siveli -pikku olennon tukkaa, ja samassa välähti himmeästi loistaen punainen -suortuva näkyviin. - -"Ahaa", huudahti neito silmät ilosta loistaen, "ahaa, Prosper -Alpanus, suuri mestari, sinä pidät sanasi! Sovitettu on hänen -kohtalonsa ja samalla kaikki häpeä!" - -"Voi hyvä Jumala", sanoi vanha Liisa, "ei suinkaan tuo ole minun -pikku Sakeukseni! Ei hän ole milloinkaan näyttänyt noin kauniilta. -Aivan suottahan olen tullut kaupunkiin. Te ette ole neuvonut minua -oikein, armollinen neiti!" - -"Älkää nurisko, vanhus", vastasi neito. "Jos olisitte tarkoin -seurannut neuvoani ettekä olisi tunkeutunut tähän taloon aikaisemmin -kuin minä olin täällä, niin kaikki olisi nyt paremmin. Toistan sen -vieläkin: tuo pikku mies, joka lepää kuolleena tuolla vuoteessa, on -varmasti ja totisesti teidän poikanne, Pikku Sakeus!" - -"No niin", huudahti vaimo silmät loistaen, "no niin, jos tuo pikku -ylhäisyys tuolla on todellakin minun lapseni, niin saan periä kaikki -ne kauniit tavarat, jotka ovat täällä ympärillämme, ja koko talon -kaikkineen, mitä siinä on." - -"Ei", sanoi neito, "se on nyt kerta kaikkiaan ohitse; olette -laiminlyönyt oikean hetken saavuttaa rahaa ja tavaraa. Teille, kuten -jo kerran sanoin, ei nyt kerta kaikkiaan ole suotu rikkautta." - -"Saanhan toki ottaa edes pienen poika parkani esiliinaani ja viedä -hänet kotiin?" jatkoi vaimo. "Meidän herra pastorilla on paljon -kauniita täytettyjä lintuja ja oravia. Hän kyllä täyttää minulle -Pikku Sakeuksen. Asetan hänet sitten kaapin päälle ikuiseksi -muistoksi punaisessa takissaan, leveä nauha ja suuri tähti rinnassa." - -"Sehän on kerrassaan typerä ajatus", huudahti neito melkein -suuttuneena, "ei se käy mitenkään päinsä." - -Silloin vaimo aikoi nyyhkyttää ja valitella. - -"Mitä minulla nyt on hyötyä siitä", sanoi hän, "että Pikku Sakeukseni -kohosi korkeaan arvoon ja sai suuren rikkauden! Jos hän olisi pysynyt -minun luonani, jos olisin kasvattanut hänet köyhyydessäni, ei hän -milloinkaan olisi pudonnut tuohon kirottuun hopeiseen astiaan. Hän -eläisi vielä, ja minä olisin ehkä saanut hänestä iloa ja siunausta. -Jos sitten olisin kantanut häntä puuvasun päällä, olisivat ihmiset -tunteneet sääliä ja heittäneet minulle monta kaunista kolikkoa, mutta -nyt --" - -Etuhuoneesta kuului askelia. Neito ajoi vanhuksen ulos käskien häntä -odottamaan alhaalla oven luona. Poismennessään neito lupasi neuvoa -hänelle pettämättömän keinon, millä hän voi lopettaa kaiken hätänsä -ja kurjuutensa yhdellä kertaa. - -Nyt astui Ruusunhengetär vielä kerran pikku miehen luokse ja puheli -säälivästi pehmeällä ja värisevällä äänellä: - -"Sakeus parka! Luonnon lapsipuoli! Tarkoitin hyvää sinulle. Lienee -ollut mielettömyyttä, kun kuvittelin, että se ulkonainen, kaunis -lahja, jonka olin antanut sinulle, säteilisi sisimpääsikin ja -synnyttäisi äänen, joka sinulle sanoisi: 'Et ole se, minä sinua -pidetään, mutta pyri olemaan sen kaltainen, jonka siiville sinä rampa -ja siivetön ponnahdat!' Mutta ei mitään sisäistä ääntä syntynyt. -Sinun hidas, kuollut henkesi ei voinut kohota ylös. Et luopunut -tyhmyydestäsi, karkeudestasi, siivottomuudestasi. Oi, jospa olisit -ollut vain hivenen verran vähemmän, pieni kömpelö tomppeli, niin -olisit välttänyt häpeällisen kuoleman! Prosper Alpanus on pitänyt -huolta siitä, että sinua kuoltuasi taas pidetään samana, mikä näytit -eläissäsi olevan minun mahtini voimasta. Ehkä saan vielä nähdä sinut -pienenä kuoriaisena, nokkelana hiirenä tai ketteränä oravana, ja se -on ilahuttava minua. Nuku rauhassa, Pikku Sakeus!" - -Ruusunhengettären poistuessa huoneesta astui ruhtinaan henkilääkäri -kamaripalvelijan kanssa sisään. - -"Taivaan tähden, kuinka tuo on tapahtunut, hyvä kamariherra!" -huudahti lääkäri nähdessään kuolleen Sinnoberin ja huomattuaan kaikki -henkiinherätysyritykset turhiksi. - -"Ah, rakas tohtori", vastasi kamaripalvelija, "kapina tai -vallankumous -- sanokaa sitä kummaksi hyvänsä -- riehui ja pauhasi -etuhuoneessa aivan hirveästi. Hänen Ylhäisyytensä, huolissaan -kalliista hengestään, aikoi varmaankin paeta pukuhuoneeseensa, -liukastui, ja --" - -"Hän on siis", sanoi tohtori juhlallisesti ja liikutettuna, "kuollut -suorastaan kuolemanpelosta". - -Ovi ponnahti auki, ja sisään ryntäsi ruhtinas Barsanuf, kasvot -kalpeina, ja hänen perässään seitsemän vieläkin kalpeampaa -kamariherraa. - -"Onko se totta, onko se totta?" huusi ruhtinas. Mutta nähdessään -pikku miehen ruumiin hän ponnahti taaksepäin ja sanoi silmät -taivaaseen luotuina mitä syvintä tuskaa ilmaisevalla äänellä: "Oi -Sinnober!" - -Ja nuo seitsemän kamariherraa huusivat ruhtinaansa perässä: "Oi -Sinnober", ja ottivat, samoin kuin ruhtinaskin, nenäliinat taskustaan -ja pitivät niitä silmiensä edessä. - -"Mikä tappio", lausui ruhtinas, kun oli hetkinen kulunut sanattomassa -tuskassa, "mikä korvaamaton tappio valtiolle! Mistä löytyy mies, -joka kantaa vihreätäpläisen tiikerin tähteä kahdellakymmenellä -napilla yhtä arvokkaasti kuin minun Sinnoberini? Henkilääkäri, kuinka -saatoitte antaa tuon miehen kuolla! Kertokaa, kuinka se tapahtui, -kuinka se saattoi tapahtua! Mikä oli syynä? Mihin tuo oivallinen mies -kuoli?" - -Henkilääkäri tarkasti pikku miestä hyvin huolellisesti, koetteli -monesta kohdasta entistä valtimoa, silitti päätä, rykäisi ja alkoi: - -"Armollisin herrani! Jos tyytyisin uiskentelemaan vain pinnalla, -sanoisin, että ministeri on kuollut täydelliseen hengen puutteeseen, -että tämän hengenpuutteen on aiheuttanut mahdottomuus hengittää, -ja että tämä mahdottomuus taas on johtunut siitä nesteestä, -siitä _humorista_, johon ministeri putosi. Voisin sanoa, että -ministeri siis kuoli humoristisen kuoleman. Mutta olkoon minusta -kaukana se pintapuolisuus, kaukana minusta halu selittää typerien -ruumiillisten periaatteiden avulla sellaista, mikä saa luonnollisen, -järkkymättömän perustansa vasta puhtaasti henkisellä alalla. -- -Armollisin ruhtinaani, vapaa olkoon miehen sana! Ministerin kuoleman -alkusyynä oli vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki kaksinekymmenine -nappeineen!" - -"Kuinka", huudahti ruhtinas katsellen henkilääkäriä vihasta -säihkyvin silmin, "kuinka! Mitä te puhutte? Vihreätäpläisen tiikerin -ritarimerkki, jota autuas vainaja kantoi niin perin miellyttävästi, -niin erinomaisella arvokkuudella valtion hyväksi, -- sekö -kuoleman syynä? Todistakaa se minulle, vai mitä sanotte siitä te, -kamariherrat?" - -"Hänen on todistettava, hänen on todistettava taikka --", huudahtivat -nuo seitsemän kalpeaa kamariherraa. - -Henkilääkäri jatkoi: - -"Paras, armollisin ruhtinas, minä todistan sen, ei siis mitään -'taikkaa'! Asian laita on näin: raskas, nauhassa riippuva -ritarimerkki, mutta etenkin napit selässä vaikuttivat epäedullisesti -selkärangan hermosolmuihin. Samalla painoi ritarimerkki tuota -kuhmuista, säikeellistä osaa kolmijalan ja ylemmän suolilievesuonen -välissä, jota nimitämme auringonverkoksi ja joka vallitsee hermoston -sokkelomaisessa kudoksessa. Tämä vallitseva elin on moninaisessa -suhteessa aivoihin. Luonnollisesti oli hermosolmuihin kohdistuva -puristus vahingollinen tällekin elimelle. Mutta eikö esteetön yhteys -aivojen kanssa, ilmaus kokonaisuuden täydellisimmästä keskittymisestä -yhteen polttopisteeseen, ole tietoisuuden, persoonallisuuden ehto? -Eikö elämänilmiö ole molempien, hermosolmujen ja aivojen toimintaa? -No niin! Tuo puristus häiritsi sielullisen elimistön toimintaa. -Ensin tuli synkkiä ajatuksia huomaamatta jääneistä uhrauksista -valtion hyväksi tuon kunniamerkin tuskallisen kantamisen kautta -j.n.e. Yhä hankalammaksi tuli tilanne, kunnes lopulta hermosolmujen -ja aivojärjestelmän täydellinen epäsointu aiheutti tietoisuuden -täydellisen lakkaamisen, persoonallisuuden täydellisen katoamisen. -Tätä tilaa taas ilmaisemme sanalla 'kuolema'. -- Niin, armollisin -herra! Ministerin persoonallisuus oli jo kadonnut, hän oli kuollut -kuin kivi pudotessaan tuohon kohtalokkaaseen astiaan. Siten ei hänen -kuolemallaan ollut lainkaan ruumiillista, vaan mittaamattoman syvä -sielullinen syy." - -"Henkilääkäri", sanoi ruhtinas pahantuulisena, "te olette nyt jo -lörpötellyt puolen tuntia, ja hitto vieköön, jos ymmärrän siitä -tuon taivaallista. Mitä te tarkoitatte ruumiillisellanne ja -sielullisellanne?" - -"Ruumiillinen periaate", rupesi lääkäri taas puhumaan, "on puhtaasti -vegetatiivisen elämän ehto, sielullinen taas on ehtona sille ihmisen -elimistölle, joka saa olemassaolonsa voiman yksinomaan hengestä ja -ajatuskyvystä." - -"En vieläkään", huusi ruhtinas hyvin äkäisenä, "en vieläkään ymmärrä -teitä, te käsittämätön!" - -"Tarkoitan, teidän korkeutenne", jatkoi tohtori, "että ruumiillinen -kohdistuu vain puhtaasti vegetatiiviseen elämään ilman ajatuskykyä, -niinkuin kasveilla tapahtuu, mutta sielullinen ajatuskykyyn. Koska -viimeksimainittu on etualalla ihmisen elimistössä, on lääkärin aina -aloitettava ajatuskyvystä, hengestä, ja pidettävä ruumista vain -hengen palvelijana, jonka täytyy alistua, kun käskijä sitä tahtoo." - -"Hohhoo, tohtori, lopettakaa jo", huusi ruhtinas, "Lääkitkää -ruumistani, mutta jättäkää henkeni rauhaan. Se ei ole vielä -milloinkaan vaivannut minua. Muuten, henkilääkäri, te olette -sekapäinen mies, ja jollen seisoisi tässä ministerini ruumiin -vieressä ja olisi liikutettu, niin tietäisin mitä tekisin! -- Kas -niin, kamariherrat! Vuodattakaamme vielä muutamia kyyneliä tämän -vainajan ruumisalttarin ääressä ja menkäämme sitten syömään." - -Ruhtinas piti nenäliinaa silmiensä edessä ja nyyhkytti. Kamariherrat -tekivät samoin, Sitten he lähtivät kaikki pois. - -Oven ulkopuolella seisoi vanha Liisa, jonka käsivarrella riippui -muutamia rivejä mitä ihanimpia, kullankeltaisia sipuleja. Ruhtinaan -katse osui sattumalta näihin hedelmiin. Hän pysähtyi, tuska katosi -hänen kasvoiltaan, hän hymyili lempeästi ja armollisesti ja sanoi: - -"En ole milloinkaan eläissäni nähnyt noin kauniita sipuleja. Ne -mahtavat maistua ihanalta. Myyttekö tavaraanne, hyvä vaimo?" - -"Totta kai", vastasi Liisa syvään niiaten, "totta kai, teidän -armollisin ylhäisyytenne. Sipulikaupallahan minä elää kituuttelen. -- -Ne ovat makeita kuin puhdas hunaja. Suvaitsetteko, armollisin herra?" - -Hän ojensi ruhtinaalle kimpun vahvimpia ja loistavimpia sipuleja. -Ruhtinas otti ne, hymyili, maiskautti suutaan ja huudahti sitten: - -"Kamariherrat, antakoon joku teistä minulle taskuveitsensä!" - -Veitsen saatuaan ruhtinas kuori näppärästi ja siististi sipulin ja -maistoi vähän sen ydintä. - -"Mikä maku, mikä makeus, mikä voima, mikä tuli!" huudahti hän -ihastuksesta loistavin silmin. "Ja samalla tuntuu minusta, kuin -näkisin Sinnober-vainajan edessäni viittovan ja kuiskaavan minulle: -'Ostakaa, syökää näitä sipuleja, ruhtinaani. Valtion etu vaatii -sitä'!" - -Ruhtinas pisti vanhan Liisan kouraan pari kultarahaa, ja -kamariherrojen täytyi työntää taskuihinsa eukon kaikki sipulit. -Ruhtinas määräsi sitten vielä, ettei kukaan muu kuin Liisa -saanut toimittaa sipulinhankintaa ruhtinaan aamiaisia varten. -Niin pääsi Pikku Sakeuksen äiti, tulematta juuri rikkaaksi, -kaikesta kurjuudesta. Aivan varmaan auttoi häntä siihen joku hyvän -Ruusunhengetär haltiattaren salainen taika. - -Ministeri Sinnoberin hautajaiset olivat komeimmat mitä Kerkossa -oli milloinkaan nähty. Ruhtinas ja kaikki vihreätäpläisen tiikerin -ritarit seurasivat ruumista syvässä surussa. Kaikkia kelloja -soitettiin. Ammuttiinpa useita kertoja molemmilla pikku kanuunoilla, -jotka ruhtinas oli hankkinut suurilla kustannuksilla ilotulituksia -varten. Porvarit, kansa, kaikki itkivät ja valittivat sitä, että -valtio oli menettänyt parhaan tukensa ja ettei luultavasti enää -milloinkaan tarttuisi hallituksen peräsimeen mies, jolla oli niin -syvä ymmärrys, sellainen sielunsuuruus, sellainen lempeys, sellainen -väsymätön into yhteisen edun hyväksi kuin Sinnoberilla. - -Hänen kuolemansa aiheuttama tappio oli todellakin korvaamaton, -sillä ei enää milloinkaan ilmestynyt ministeriä, jonka vartaloon -kaksikymmennappinen vihreätäpläisen tiikerin ritarimerkki olisi niin -hyvin sopinut kuin unohtumattomalle Sinnober-vainajalle. - - - - -VIIMEINEN LUKU. - - -Tekijän kaihomieliset pyynnöt. -- Kuinka Mooses Turnus rauhoittui -eikä Katariina voinut milloinkaan tulla ärtyisäksi. Kuinka -kultakuoriainen surisi jotakin tohtori Prosper Alpanuksen korvaan, -tämä lausui jäähyväiset, ja Baltasar vietti onnellista perhe-elämää. - - -Nyt olemme niin pitkällä, että sen, joka on kirjoittanut sinulle, -hyvä lukija, nämä lehdet, on erottava sinusta. Kaiho ja pelko -valtaavat nyt hänen mielensä. - -Vielä paljon, paljon hän osaisi kertoa pikku Sinnoberin ihmeellisistä -teoista, ja hänellä olisi ollut todellinen halu -- kuten häntä -ylipäänsäkin sydämensä vastustamattomasti kehoitti tätä kirjoittamaan --- vielä kertoa sinulle se kaikki, hyvä lukijani. Mutta silmätessään -taaksepäin tapahtumiin, sellaisina kuin ne esiintyvät näissä -yhdeksässä luvussa, tuntee hän hyvin, että niissä on jo niin paljon -ihmeellistä, mieletöntä, tervettä järkeä vastaan sotivaa, että hän, -vielä enemmän kerätessään samanlaista, voisi joutua vaaraan turmella -kokonaan suhteensa sinuun, rakas lukija, käyttäessään väärin sinun -pitkämielisyyttäsi. - -Hän pyytää nyt tässä kaihomielisyydessään, tässä pelossaan, joka -yhtäkkiä rupesi ahdistamaan hänen rintaansa hänen kirjoittaessaan -sanat "viimeinen luku", että sinä taipuisit oikein iloisella ja -ennakkoluulottomalla mielellä tutustumaan, jopa mieltymäänkin -niihin omituisiin olentoihin, joiden olemassaolosta runoilijan on -kiittäminen aavemaista henkeä, mielikuvitusta, jonka omituisen, -oikullisen olemuksen hän on ehkä liiaksi antanut johtaa itseään. Älä -siis suutu näihin kumpaankaan, ei runoilijaan eikä tuohon oikulliseen -henkeen! - -Jos olet, rakas lukija, silloin tällöin sisimmässäsi oikein hymyillyt -jollekin seikalle tässä tarinassa, niin on mielialasi ollut sellainen -kuin näiden rivien kirjoittaja on toivonutkin. Ja niinpä hän uskoo, -että kenties luet hänelle hyväksi yhtä ja toista. - -Oikeastaan olisi kertomus voinut päättyä pikku Sinnoberin surulliseen -kuolemaan. Mutta eikö ole miellyttävämpää, jos kirjan lopussa on -murheellisten hautajaisten sijasta iloiset häät? - -Muistettakoon siis vielä lyhyesti suloista Katariinaa ja onnellista -Baltasaria. - -Professori Mooses Turnus oli muuten valistunut, maailmaa kokenut -mies, joka _Nil admirari_ sananlaskun mukaan ei ollut moniin vuosiin -ihmetellyt mitään asiaa maailmassa. Mutta nyt tapahtui, että hän -luopuen kaikesta viisaudestaan joutui pakostakin tuon tuostakin -ihmeisiinsä. Niinpä hän lopulta valittikin, ettei enää tietänyt, -oliko hän todellakin professori Mooses Turnus, joka oli ennen -hoitanut valtion luonnonasioita, ja kävelikö hän vielä todellakin -jaloillaan pää ylöspäin. - -Ensinnäkin joutui hän ihmeisiinsä, kun Baltasar esitteli hänelle -tohtori Prosper Alpanuksen setänään, ja tämä näytti hänelle -lahjoituskirjan, jonka nojalla Baltasarista tuli tunnin matkan päässä -Kerkosta sijaitsevan huvilan sekä siihen kuuluvien metsien, peltojen -ja niittyjen omistaja. Sitten hämmästytti häntä omaisuusluettelo, -jossa hän tuskin silmiään uskoen huomasi kallisarvoisia -taloustarpeita, jopa kulta- ja hopeaharkkojakin, joiden arvo nousi -paljon yli ruhtinaallisen aarrekammion rikkauksien arvon. Sen jälkeen -ihmetteli hän katsellessaan Baltasarin lasin läpi sitä komeaa -arkkua, jossa Sinnober makasi, kun hänestä yhtäkkiä tuntui, kuin -ei milloinkaan olisi ollut olemassakaan ministeri Sinnoberia, vaan -ainoastaan pieni, kömpelö, siivoton kääpiö, jota oli erehdyksessä -pidetty järkevänä, viisaana ministeri Sinnoberina. - -Mutta korkeimmalle kohosi Mooses Turnuksen hämmästys, kun Prosper -Alpanus kuljetti häntä ympäri huvilassa, näytti hänelle kirjastonsa -ja muita hyvin ihmeellisiä esineitä, tekipä muutamia erittäin -viehättäviä kokeitakin omituisilla kasveilla ja eläimillä. - -Professorissa heräsi ajatus, ettei hänen oma luonnontutkimisensa -ollut minkään arvoista ja että hänet oli suljettu ihanaan, -kirjavaan taikamaailmaan kuin munaan. Tämä ajatus teki hänet -niin rauhattomaksi, että hän lopulta valitti ja itki kuin lapsi. -Baltasar vei hänet heti tilavaan viinikellariin, missä hän näki -kiiltäviä tynnyreitä ja välkkyviä pulloja. Baltasarin mielestä hän -saattoi harjoittaa tutkimuksiaan paremmin siellä kuin ruhtinaan -viinikellarissa, ja luontoa hän sai kyllikseen tutkia kauniissa -puistossa. - -Tämän jälkeen professori rauhoittui. - -Baltasarin häät vietettiin huvilassa. Hän sekä ystävät Heikki ja -Pulcher olivat hämmästyksissään Katariinan tavattomasta kauneudesta, -siitä lumoavasta viehätyksestä, joka ilmeni hänen puvussaan ja hänen -koko olennossaan. - -Hänet ympäröikin todellinen lumo, sillä haltiatar Ruusunhengetär, -joka oli unohtanut kaiken vihansa ja oli läsnä häissä -luostarinjohtajatar Ruusunihanana, oli itse pukenut hänet ja -koristanut hänet kauneimmilla ja ihanimmilla ruusuilla. Senhän kyllä -ymmärtää, että sellaisen puvun täytyy sopia hyvin, jota haltiatar on -sovitellut. Sitäpaitsi oli Ruusunhengetär lahjoittanut suloiselle -morsiamelle komeasti säkenöivän kaulakoristeen, jonka taikavaikutus -ilmeni siinä, ettei Katariina milloinkaan, kun se oli hänen -kaulassaan, suuttunut pikkuseikoista, ei huonosti sidotusta nauhasta, -ei epäonnistuneesta hiuskoristuksesta, ei liinavaatteisiin tulleesta -tahrasta tai muusta sellaisesta. Tämä ominaisuus, jonka hän sai -kaulakoristeelta, levitti aivan erikoisen sulon ja iloisuuden hänen -kasvoilleen. - -Morsiuspari oli kuin seitsemännessä taivaassa. Mutta heiltä riitti -kuitenkin -- se oli Alpanuksen salaisen, viisaan taian ansio -- -vielä katseita ja sanoja ystävillekin, jotka olivat kokoontuneet. -Prosper Alpanus ja Ruusunhengetär pitivät kumpikin huolta siitä, että -mitä kauneimmat ihmeet vielä lisäsivät hääpäivän tenhoa. Kaikkialla -kaikui pensaista ja puista suloisia rakkauden säveliä. Samalla kohosi -välkkyviä pöytiä ihanine ruokineen ja kristallipulloineen. Niistä -virtasi mitä jalointa viiniä, joka valoi elämänhehkua vieraiden -kaikkiin suoniin. - -Yö oli tullut. Silloin levisivät puiston yläpuolelle tulenkarvaiset -liekehtivät sateenkaaret. Ilmassa leijaili ylös-alas kimmeltäviä -lintuja ja hyönteisiä, ja kun ne pudistelivat siipiään, pölysi niistä -miljoonia säkeniä muodostaen lakkaamatta vaihdellen kaikenlaisia -suloisia kuvia, jotka taas tanssivat ja leikittelivät ilmassa ja -katosivat sitten pensaikkoon. Samalla kaikui metsän soitto kovemmin, -ja yötuuli suhisi salaperäisesti ja suloisia tuoksuja huokuen. - -Baltasar, Katariina ja ystävät tunsivat Alpanuksen mahtavan taian. -Mutta Mooses Turnus, puolihumalassa, nauroi ääneen ja arveli, ettei -tuon kaiken takana piillyt kukaan muu kuin se tunnettu peijooni, -ruhtinaan oopperan kulissimestari ja ilotulituksen hoitaja. - -Kimakat kellonäänet kaikuivat. Loistava kultakuoriainen leijaili -alas, asettui Prosper Alpanuksen olkapäälle ja näytti hiljaa -surisevan jotain hänen korvaansa. - -Prosper Alpanus nousi istuimeltaan ja sanoi vakavasti ja -juhlallisesti: - -"Rakas Baltasar, suloinen Katariina, ystäväni! Nyt on aika, Lotos -kutsuu. Minun on lähdettävä." - -Sitten hän lähestyi morsiusparia ja puheli hiljaa heidän kanssaan. -Molemmat, Baltasar ja Katariina, olivat hyvin liikutettuja. Prosper -näytti antavan heille kaikenlaisia hyviä neuvoja ja syleili heitä -kumpaakin lämpimästi. - -Sitten hän kääntyi neito Ruusuihanan puoleen ja puhui samoin hiljaa -hänenkin kanssaan. Todennäköisesti neito antoi hänelle tehtäviä -taika- ja haltiatarasioissa, jotka Prosper otti halukkaasti vastaan. - -Tällä välin oli ilmasta tullut alas pienet, kristalliset vaunut, -joiden eteen oli valjastettu kaksi kimmeltävää hopeafasaanin ohjaamaa -sudenkorentoa. - -"Voikaa hyvin, voikaa hyvin!" huudahti Prosper Alpanus, nousi -vaunuihin ja leijaili ylös yli liekehtivien sateenkaarien. Lopulta -näyttivät hänen ajopelinsä korkealla ilmassa pieneltä säihkyvältä -tähdeltä, joka vihdoin katosi pilvien taakse. - -"Kaunis leija", sopersi Mooses Turnus ja vaipui viinin voittamana -syvään uneen. - -Baltasarista, joka muisti Prosper Alpanuksen neuvot ja käytti hyvin -omistamaansa ihmeellistä huvilaa, tuli todellakin hyvä runoilija. -Kun vielä ne muut huvilan ominaisuudet, joita Prosper oli ylistänyt -suloisen Katariinan suhteen, täydellisesti pitivät paikkansa, -ja kun Katariina ei milloinkaan pannut pois luostarinjohtajatar -Ruusunihanalta häälahjaksi saamaansa kaulakoristetta, oli -luonnollista, että Baltasar vietti iloisesti ja ihanasti onnellisinta -perhe-elämää, mitä yksikään runoilija on koskaan viettänyt sievän -nuoren rouvan kanssa. - -Niin onkin siis sadulla Pikku Sakeuksesta, jota Sinnoberiksi -nimitettiin, todellakin peräti iloinen. - -LOPPU. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kiusanhenki, by E. T. A. Hoffmann - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KIUSANHENKI *** - -***** This file should be named 53215-8.txt or 53215-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/3/2/1/53215/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53215-8.zip b/old/53215-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 671b02a..0000000 --- a/old/53215-8.zip +++ /dev/null |