diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53201-8.txt | 5068 | ||||
| -rw-r--r-- | old/53201-8.zip | bin | 96382 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5068 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..d7df9c3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #53201 (https://www.gutenberg.org/ebooks/53201) diff --git a/old/53201-8.txt b/old/53201-8.txt deleted file mode 100644 index 0a07e01..0000000 --- a/old/53201-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5068 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Jumalallista ja inhimillistä, by Graf Leo -Tolstoy, Translated by K. Suomalainen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Jumalallista ja inhimillistä - eli vielä kolme kuolemaa - - -Author: Graf Leo Tolstoy - - - -Release Date: October 3, 2016 [eBook #53201] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALALLISTA JA INHIMILLISTÄ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -JUMALALLISTA JA INHIMILLISTÄ - -eli - -Vielä kolme kuolemaa - -Kirj. - -LEO TOLSTOI - -Tekijän suostumuksella suomentanut - -K. Suomalainen - - - - - - -Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1907. - - - - -SISÄLTÖ. - - Jumalallista ja inhimillistä eli vielä kolme kuolemaa. - Mistä syystä? Kertomus Puolan kapinan ajoilta. - Marjat. - Kornéi Vasiljew. - Rukous. - - - - -JUMALALLISTA JA INHIMILLISTÄ - -EL! - -VIELÄ KOLME KUOLEMAA - - -[Tämän kertomuksen alaotsake "Vielä kolme kuolemaa" viittaa tekijän jo -v. 1859 julkaisemaan kertomukseen "Kolme kuolemaa."] - - -I. - -Venäjällä se tapahtui, 70-luvulla, jolloin vallankumoukselliset ja -hallitus keskenänsä taistelivat. - -Venäjän eteläisten läänien kenraalikuvernööri, muuan kookas -saksalainen, viikset harvat, katse päättävä ja kasvot ilmeikkäät, -yllään sotaherran uniformu, valkoinen Yrjön risti kaulassa, istui -illalla kirjoituspöytänsä ääressä, jota neljä värillistä tuohusta -valaisi. Hän tarkasteli ja allekirjoitteli sihteerin sinne tuomia -papereita, piirtäen pitkillä kynänvedoilla: "Generalleitenant se ja se" -ja pannen sitten valmiit paperit syrjään yhteen kasaan. - -Vakaana ja silmäkulmiansa rypistellen kenraali allekirjoitti muun -muassa asiakirjan, jossa Novorossiskin yliopiston käynyt kandidaati -Anatolii Svjetlogub, salaliitosta nykyistä hallitusta vastaan, -määrätään hirtettäväksi. Valkoisella, pehmeällä ja iän sekä pesemisen -rypistämillä käsillään hän sovitteli paperien laidat tarkoin yhteen ja -asetti ne sitten järjestykseen päällekkäin. - -Seuraavassa paperissa oli kulunkiarvio muonan hankinnasta sotaväelle. -Huolellisesti hän luki tämän asiakirjan useampaan kertaan, tutkien, -olivatko hänen laskemansa summat oikeita, mutta äkkiä hänen mieleensä -muistui äskeinen keskustelu apulaisensa kanssa Svjetlogubin jutun -johdosta. Kenraali oli ollut sitä mieltä, ett'ei dynamiitin löytö -Svjetlogubin asunnossa vielä todista hänen rikoksellisia aikeitansa. -Apulainen taas oli kivenkovaa väittänyt, että se se juuri ilmeisesti -osoittaa Svjetlogubin olleen salaliiton päämiehenä. - -Tätä muistellessaan kenraali alkoi nyt punnita kaikkia asianhaaroja, ja -silloin hänen sydämensä rupesi kovasti sykkimään topatun uniformun -alla. Poimut olivat otsalla rypyssä, kankeina kuin pahvista tehdyt. Ja -sitten hän huokasi niin syvään, että valkoinen risti rinnalla, hänen -ylhäisyytensä ilo ja ylpeys, oikein liikahti. - -Mutta ennättäähän tässä vielä kutsua sihteerin, ja saattaneehan tämän -käskyn siirtää ainakin tuonnemmas. - -Kutsunko mä hänet, vai enkö? - -Ja kenraalin sydän se sykki yhä kiivaammin ja kiivaammin. - -Hän soitti. - -Palvelija astui sisään kiirein, kuulumattomin askelin. - --- Joko Ivan Matvéjewitsh on lähtenyt? - --- Ei ole, teidän ylhäisyytenne; hän on kansliassa. - -Kenraalin sydämen tykytykset vuoroin vaimenivat, vuoroin entistä -tiheämmiksi kävivät. Hän muisti nyt lääkärin varoitukset, lääkärin, -joka oli tutkinut häntä muutama päivä sitten. - -"Ennen kaikkea", -- niin oli tohtori sanonut "heti kuin tunnette, että -teillä 'on sydän', täytyy teidän lakata toiminnasta ja muusta -sellaisesta, mikä tekee teidät levottomaksi. Vähinkin mielenliikutus on -teille turmiollista. Sitä teidän on karttaminen kaikin mokomin." - --- Maksaakohan kutsua häntä? - --- Ei, ei se ole ensinkään tarpeellista, -- vastasi kenraali omaan -kysymykseensä ja jatkoi sitten: - --- Niin, epäröiminenhän se juuri kiihottaa kaikista enimmin. Mutta kun -kerran pisti nimensä paperiin, niin sillä hyvä. _Ein jeder macht sich -sein Bett und muss darauf schlafen_ [Omalla tekemällään tilallaan kukin -makaa. Suomentaja.], -- toisti hän lempi-sananlaskunsa, -- Ja mitäpäs -minä tässä sitä paitsi suotta mieltäni rasitan? Minä olen korkeimman -vallan käskyläinen ja saatan semmoisena asettua yläpuolelle kaikkien -tuollaisten harkintain, -- virkkoi hän, rypistäen silmäkulmiaan, -ikäänkuin olisi tahtonut koota omassa itsessään kaiken sen kylmyyden, -mitä hänellä sydämessään ei ollut. - -Sitten johtui hänelle mieleen hänen viimeinen keskustelunsa keisarin -kanssa: kuinka keisari vakavan näköisenä oli luonut häneen terävän -katseen ja sanonut: "Minä luotan teihin: niinkuin ette säästänyt -itseänne sodassa, niin toivon teidän nytkin toimivan yhtä tarmokkaasti -tässä taistelussa radikaaleja vastaan; te pidätte kyllä huolen siitä, -ett'ei teitä petetä, ettekä uhkauksia säikähdä. Hyvästi!" Ja keisari -oli syleillyt häntä ja kääntänyt hänen puoleensa olkapäänsä -suudeltavaksi. Kenraali muisti tämän, ja muisti vastauksensakin: -"Minulla ei ole oleva muuta harrastusta kuin saada panna henkeni -alttiiksi keisarillisen herrani ja isänmaani palvelukseen." - -Ja muistellessaan tuota nöyrän alamaisen liikutusta, jota hän oli -tuntenut, tietäen olevansa valmis uhrautumaan korkean herransa edestä, -hän karkoitti mielestään ne ajatukset, jotka hetken verran olivat häntä -häirinneet, allekirjoitti jäljellä olevat paperit ja soitti taas -kelloa. - --- Onko teepöytä katettu? -- kysyi hän. - --- Heti kohta, teidän ylhäisyytenne. - --- Hyvä on. Saat mennä. - -Huokaistuaan syvästi ja hieraistuaan sitä kohtaa, missä hänellä sydän -oli, kenraali astui raskain askelin suuren, aution salin vasta vahattua -parkettilattiaa myöten vierashuonetta kohti, josta kuului ääniä. - -Kenraalittarella oli vieraita: kuvernööri rouvineen, muuan ruhtinatar --- neiti ja suuri patriooti -- ja kaartin upseeri, kihloissa kenraalin -ainoan naimattoman tyttären kanssa. - -Kenraalitar, laiha rouva, huulet ohuet ja kasvojen ilme kylmä, istui -pienen, matalan pöydän ääressä, jossa seisoi teeserviisi ja hopeinen -kannu väkiviinalampun päällä. - -Teeskeltyä surua ilmaisevalla äänellä hän kertoi lihavalle ja ikäänsä -nähden liiaksikin nuorteleivalle kuvernöörin rouvalle, kuinka hän on -levoton miehensä terveydestä. - --- Joka Jumalan päivä tulee yhä uusia ja uusia ilmiantoja salaliitoista -ja kaikenmoisista kauheista asioista... ja kaikki tuo sälytetään -Basilen hartioille. Hänen tulee ratkaista kaikki tuollaiset asiat. - --- Älkäähän muuta sanoko, -- virkkoi ruhtinatar. -- _Je deviens féroce -quand je pense à cette mandite engeance_. [Minä tulen raivoon, -ajatellessani tuota kirottua joukkiota. Suom.] - --- Niin, se on hirmuista. Aatelkaas, hän tekee työtä 12 tuntia -vuorokaudessa, vaikka hänellä on semmoinen sydänvika! Minä pelkään -kovin, että... - -Nähtyään miehensä astuvan sisään, hän ei päättänyt lausettaan. - --- No niin, sen saatte kuulla häneltä itseltään... Barbin on -ihmeellinen tenori -- jatkoi hän, suloisesti myhähtäen kuvernöörin -rouvalle ja kääntäen puheenaiheen toisaalle. - -Kenraalin tytär, terve, solakka tyttö, oli istunut sulhasensa kanssa -vieraskamarissa kiinalaisten verhojen takana. - -He nousivat ja astuivat tervehtimään isää. - --- Mutta, armas, sinuahan en ole nähnyt koko päivääni -- virkkoi -kenraali, suudellen tytärtään ja puristaen nuoren upseerin kättä. - -Kumarrettuansa vieraille, kenraali istahti itsekin pienen pöydän ääreen -ja rupesi haastelemaan kuvernöörin kanssa viimeisistä uutisista. - --- Ei, ei! Älkää puhuko noista yleisistä asioista, se on kielletty! -- -virkkoi kenraalitar, keskeyttäen miehensä. - --- Ahaa! Tuoltahan tulee Kopjow. Hän varmaankin kertoo meille jotain -hauskaa. - --- Hyvää iltaa, monsieur Kopjow! - -Ja viimeksi-mainittu, jota yleensä pidettiin teräväpäisenä ja sukkelana -miehenä, oli jo ennen pitkää kertomassa uutta anekdootia, joka sai -kaikki nauramaan. - - -II. - --- Ei! Se on mahdotonta, mahdotonta, mahdotonta! Päästäkää minut! - -Näin parkui Svjetlogubin äiti, koettaen riuhtaista itseänsä irti häntä -pitelevän kansakoulu-opettajan, hänen poikansa ystävän, ja tohtorin -käsistä. - -Svjetlogubin äiti oli sympaatillinen rouva, nuorehko vielä, vaikka -suortuvat jo harmaissa ja ryppyjä silmän-aluksissa. Opettaja, -Svjetlogubin ystävä ei ollut vielä ilmoittanut hänelle, että -kuolemantuomio oli jo vahvistettu, vaan tahtoi ensin valmistaa häntä -tähän kamalaan uutiseen. Mutta hänen puhuessaan äidille pojasta, tämä -jo hänen äänensä sävystä ja arkailevista katseistaan arvasi, että se, -mitä hän pahimmin oli peljännyt, oli nyt käynyt toteen. - -Hän oli asettunut asumaan pieneen huoneesen kaupungin parhaimmassa -hotellissa. - --- Miksikä te pidättelette minua? Päästäkää minut menemään! -- huusi -hän, koettaen irtaantua tohtorin, heidän vanhan perheen-ystävänsä, -käsistä. - -Tohtori piteli häntä toisella kädellä käsivarresta, toisellaan halliten -pientä tippapulloa pyöreällä pikku pöydällä sängyn vieressä. Rouva oli -oikeastaan hyvillään siitä, että häntä pidellään, sillä hän tunsi, että -hän kukaties tulisi tehneeksi jotain, mutta mitä, sitä hän ei tiennyt, -ja pelkäsi omaa itseään. - --- Rauhoittukaa. Ottakaahan hiukan valerianatippoja, -- puhui tohtori, -tarjoten hänelle jotain vaaleata nestettä viinilasissa. - -Rouva vaikeni kohta ja, kooten voimansa, painoi päänsä litteätä -rintaansa vastaan ja vaipui sohvalle. - -Hänelle muistui mieleen, kuinka hänen poikansa kolme kuukautta sitten -oli lähtenyt hänen luotaan, kasvot niin murheellisina ja salaperäisinä. -Ja sitten hän näki hänet 8-vuotiaana poikasena, samettipusero päällä, -pienet jalat paljaina ja vaalea tukka pitkissä, aaltoilevissa -suortuvissa. - --- Ja hänen kanssaan, joka vielä on lapsi, hänen kanssaan he nyt -aikovat menetellä tuolla tapaa! - -Hän kauhistui, sysäsi syrjään pöydän, riuhtaisihe tohtorin käsistä -irti, mutta ovelle tultuansa hervahti jälleen nojatuoliin. - --- Ja sanotaan, että on Jumala! -- Mikä Jumala se on, joka tällaista -sallii! Pois semmoinen Jumala! -- huusi hän, milloin parahtaen itkuun, -milloin purskahtaen hysterilliseen nauruun. -- Ne hirttävät, ne -hirttävät hänet, joka uhrasi kaikki, koko elämänuransa, hänet, joka -antoi koko onnensa muille alttiiksi! - -Niin hän puhui, vaikka tätä ennen myötäänsä oli nuhdellut poikaansa -siitä, mitä nyt ihaili ja piti ansiona ja uhrautuvaisuutena. - --- Ja näin he aikovat kohdella häntä! -- huusi hän jälleen raivoissaan. --- Ja te sanotte vielä, että on Jumala! - --- Enhän minä sano mitään; minä pyydän teitä vain ottamaan nämä rohdot. - --- Minä en tarvitse mitään... Ha-ha-ha! huusi hän nyyhkyttäen, -epätoivoissansa. - -Yön tullen hän oli niin uuvuksissa, ett'ei kyennyt enää puhumaan eikä -huutamaan, tuijottihan vain avaruuteen, terävä, raju ilme katseessaan. -Tohtori ruiskutti häneen morfinia, ja hän nukkui. - -Hän nukkui rauhassa, unia näkemättä, mutta tajuntaan palajaminen teki -hänen tilansa entistä huonommaksi. Kauheinta kaikista se, että ihmiset -saattavat olla niin julmia, ei ainoastaan nuo kamalannäköiset kenraalit -sileiksi ajettuine leukoineen ja santarmit, vaan kaikki... kaikki... -sisäkkökin, joka tyynenä tuli siivoamaan huonetta, ja naapuritkin, -jotka viereisessä huoneessa iloisesti haastelivat keskenään, -naureskellen, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. - - -III. - -Toista kuukautta oli jo Svjetlogub istunut kopissa ja ennättänyt -sillaikaa kestää monta sisällistä kokemusta. - -Hän oli jo pienestä pitäin vaistomaisesti tuntenut, kuinka väärää -hänen, rikkaan miehen, etuoikeutettu asema on. Tämä tunne heräsi -hänessä aina, kun hän näki kansan kärsivän puutetta. Hän koetti -tukehuttaa tätä tunnetta, mutta eipä vain oma personallinen onni -onnelta eikä ilo ilolta tuntunut, kun hän omaa tilaansa vertasi -talonpoikaisten ukkojen, lasten ja naisten tilaan, ja silloin häntä -aina rupesi äkkiä hävettämään. Ei siinä kyllä, että nuo syntyvät, -kasvavat ja kuolevat vailla niitä huvituksia, joita hänen on suotu -nauttia, vaan eiväthän he milloinkaan pääse edes työn ja puutteen -painosta. - -Vapautuakseen tästä väärinteon asemasta, hän perusti -yliopistollisen kurssin suoritettuansa, omilla varoillaan mallikoulun, -säästäväisyys-seuran ja vaivaistalon. Mutta -- niin kummalta kuin -kuuluneekaan -- tällaisiin toimiin ryhdyttyänsä, hän tunsi, että kun -hän nyt katselee kansaa, niin häntä hävettää enemmän kuin ennen, -jolloin hän oli viettänyt huimia päiviä ystäväinsä kera ja tuhlannut -rahoja kalliisin ratsuihin. Hänestä tuntui, että kaikki tämä on -kerrassaan nurinpäistä ja -- mikä vieläkin tuskallisempaa -- että -tässä on jotain pahaa, jotain siveellisesti väärää. - -Tässä pettymystensä vaiheessa hän saapui Kijewiin ja tapasi siellä -erään läheisimpiä kumppaneitaan yliopiston ajoilta. Viimeksi-mainittu -teloitettiin kolme vuotta myöhemmin Kijewin linnan kaivannossa. - -Hän oli vilkas ja erittäin lahjakas entusiasti ja kehoitti Svjetlogubia -liittymään kansanvalistus-seuraan, jonka tarkoituksena oli saada -talonpojat käsittämään oikeuksiansa. Seura oli jakanut talonpojat eri -ryhmiin ja aikoi pelastaa heidät tilan-omistajain ja virkamiesten -vallasta. Seurustelu uusien toverien kanssa selvitti lopullisesti ne -aatteet, joita Svjetlogub siihen asti oli vain pintapuolisesti -toteuttanut. Nyt hän käsitti, mitä hänen on tekeminen. Hän palasi -maalle ja aloitti aivan uuden elämän, yhä edelleen pitäen yhteyttä -uusien ystäväinsä kanssa. - -Hän rupesi kansakoulun-opettajaksi, muodosti täysikasvuisista -keskuspiirejä, luki heille kirjoja ja valtiollisia lentolehtiä ja teki -talonpojille selvää heidän asemastaan. Sitä paitsi hän kustanteli -luvattomia kirjasia ja käytti kaikki tulonsa, kaikki, minkä säästetyksi -sai, samallaisten keskuksien perustamiseen muissakin kylissä. - -Aivan ensi alussa toimintaansa Svjetlogub kohtasi kaksi odottamatonta -vastusta. Toinen oli se välinpitämättömyys, jota monetkin osoittivat -hänen harrastuksiansa kohtaan, ruveten katselemaan häntä epäluuloisin -silmin. (Harvoin vain joku yksityinen otti ymmärtääkseen ja -kannattaakseen häntä, ja nämäkin olivat usein sangen hämärää väkeä.) -Toinen vastus tuli hallinnon puolelta. Hänen koulunsa suljettiin, -polisi pani toimeen kotitarkastuksia hänen ja hänen ystäväinsä luona, -hänen kirjansa ja paperinsa otettiin takavarikkoon. - -Ensimmäisestä vastuksesta -- kansan kylmäkiskoisuudesta -- Svjetlogub -ei paljoakaan välittänyt, mutta kovin häneen koski viran-omaisten -mielettömät ja loukkaavat vainoamiset. Samaa saivat hänen ystävänsä -kokea muuallakin, ja niinpä molemmin puolin kiihoteltu viha virkavaltaa -vastaan kohosi niin suureen voimaan, että enin osa liittouneita päätti -ryhtyä julkiseen taisteluun sen kanssa. - -Johtomiehenä tässä päätöksessä oli muuan Mezhenjétski, jota jokainen -piti järkähtämättömän lujatahtoisena ja kumoamattoman logikan miehenä -ja kokonaan antauneena vallankumouksen palvelukseen. - -Svjetlogub asettui hänkin tämän miehen johdettavaksi ja ryhtyi -terroristiseen propagandaan samalla tarmolla, millä ennen oli toiminut -talonpoikain keskuudessa. - -Tämä toiminta oli kieltämättä vaarallista, mutta se veti puoleensa -Svjetlogubia. - -Hän arveli: "Joko voitto tahi marttyrius, ja jos jälkimmäinen, niin se -on oleva voitoksi asialle vast'edes." Ja näin hänessä liekkiin -leimahtanut tuli ei sammunut koko hänen vallankumous-toimintansa -aikana, jota kesti seitsemän vuotta. Yhä se vain kiivaampana liekehti, -saaden uutta virikettä niitten rakkaudesta ja kunnioituksesta, joitten -keskuudessa hän liikkui. - -Svjetlogub ei pannut kovinkaan suurta merkitystä sille tosiasialle, -että hän oli jo loppuun kuluttanut isältä perimänsä omaisuuden. Eikä -hän vähääkään välittänyt kaikesta siitä työstä ja puutteesta, jota hän -niin usein sai kokea. Yksi seikka vain hänen mieltänsä kalvoi: se suru, -minkä hän toiminnallaan oli tehnyt äidilleen ja sille nuorelle tytölle, -joka holhottina asui äidin luona ja rakasti Svjetlogubia. - -Loppujen lopussa muuan polisin vainoama terroristi pyysi häntä ottamaan -talteen pienenlaisen määrän dynamiitia. Svjetlogub suostui, kauan aikaa -epäröityään, hän kun ei oikein pitänyt tästä epämiellyttävästä -miehestä. - -Seuraavana päivänä polisi piti kotitarkastuksen hänen asunnossaan ja -- -dynamiiti löydettiin. Häneltä tiedusteltiin, miten ja mistä hän oli sen -saanut, mutta Svjetlogub ei antanut vähintäkään vastausta. - -Paljon oli hänen ystäviänsä teloitettu, suljettu vankihuoneisin ja -karkoitettu; monet naisetkin olivat saaneet kovia kokea. Tämä saattoi -Svjetlogubinkin tavoittelemaan marttyrin kruunua, ja siksipä hän -vangitsemisensa ja kuulustelujen ensi hetkinä tunsi suurta -mielenylennystä, jopa riemuakin. - -Eikä tämä tunne haihtunut hänestä silloinkaan kuin hänet riisuttiin, -tarkastettiin, suljettiin tyrmään ja rautainen ovi kumahti hänen -takanansa kiinni. Mutta kului päivä, kului toinen, ja kolmaskin, -kokonainen viikkokausi, toinen, ja viikko vieläkin. Koko tämän ajan hän -oli viettänyt likaisessa, kosteassa kasematissa, jossa vilisi -eläväisiä. Aika oli vietettävä toimettomuudessa ja yksinäisyydessä, -jota silloin tällöin keskeytti koputuksilla tapahtuva keskustelu -vankien kanssa viereisissä kasemateissa. Mutta naapureiltakin sai -tietää pelkkiä huonoja ja surullisia uutisia. Hänen yksinäisyyttänsä -häiritsivät vain tylyjen ja vihamielisten miesten pitämät kuulustelut: -he koettivat saada häntä ilmiantamaan rikostoverit. - -Sekä hengen että ruumiin voimat alkoivat hänessä heikkenemistään -heiketä, hän masentui ja etsi vain jotain pääsyä tästä sietämättömästä -tilasta. Mielen-ahdistus se kävi sitäkin suuremmaksi, koska jo -epäilyskin alkoi saada hänessä jalansijaa. Vankeutensa toisena -kuukautena hän jo pelkäsi omaa itseänsä. Hän kauhistui omaa -heikkouttaan. Ei siinä kyllä, että hän huomasi menettäneensä entisen -lujuutensa, hän vihasi nyt ja halveksui omaa itseänsä, ja tämä se vain -yhä enemmin hänen mieltänsä suretti. - -Kauheinta kaikista se, että hän vankihuoneessa alkoi kaipauksella -muistella sitä nuoruuden voimaa ja elämän-iloja, jotka hän niin -keveästi oli uhrannut vapaudelle, ja joka nyt näytti hänestä niin -viehättävältä, että hän pahoitteli kaiken sen kadottamista, -mitä hän oli pitänyt hyvänä, ja mikä joskus oli kysynyt hänen -toimeliaisuuttansa. Hän mietti välisti, kuinka herttaista olisikaan -elää vapaudessa, maalla tai kaupungissa rakastettujen ja rakastavain -ihmisten parissa, naida hänet tai joku muu ja elää valoisata, -hiljaista, hauskaa elämää. - - -IV. - -Oli taas yksi noita murheellisia ja yksitoikkoisia päiviä hänen -vankeutensa toisena kuukautena. Tavallisella tarkastuksella käydessään, -vankilan inspehtori antoi Svjetlogubille pienen kirjan, kultaan -painettu risti ruskeassa kannessa, ilmoittaen samalla, että kuvernöörin -rouva oli lahjoittanut muutamia Uusia Testamentteja, vangeille -jaettaviksi. Svjetlogub kiitti ja myhähtäen laski kirjan pienelle, -seinään kiinnitetylle pöydälle. - -Inspehtorin mentyä, Svjetlogub ilmoitti koputuksella naapurilleen -päällikön käynnistä. Naapuri vastasi saaneensa hänkin Uuden -Testamentin. - -Svjetlogub avasi sitten tuon pienen kirjan, jonka lehdet olivat -kosteudesta takertuneet toisiinsa, ja rupesi lukemaan. Hän ei ollut -milloinkaan lukenut Uutta Testamenttia, se kun ei hänen mielestään -varsinainen kirja ollutkaan. Sen verran hän siitä tiesi, mitä oli -uskonnon-opettajalta kimnaasissa kuullut, ja mitä papit ja diakonit -erityisellä lauluäänellä kirkoissa lukivat. - -"Ensimmäinen luku. Jesuksen Kristuksen syntymäkirja, Davidin pojan, -Abrahamin pojan... Abraham siitti Isakin, Isak siitti Jakobin, Jakob -siitti Judan..." Niin hän luki. "Ja Zorobabel siitti Abiudin", -- -jatkoi hän. Kaikki tuo oli sellaista, mitä hän oli luullut siitä -löytävänsäkin: kummallista, sekavaa, jonninjoutavaa. - -Ellei hän olisi ollut vankeudessa, ei hän olisi jaksanut lukea yhtäkään -sivua loppuun, mutta nyt hän jatkoi, itse lukemisen vuoksi. Hän luki -ensimmäisessä luvussa, että neitsyt synnyttää, ja sellaisen -ennustuksen, että on syntyvä muuan "Emmanuel", se on niin paljon -sanottu: "Jumala meidän kanssamme." - --- Missähän tämä ennustus toteutuu? mietti hän ja jatkoi edelleen. Niin -hän luki toisenkin luvun, tähden ilmaantumisesta, ja kolmannen, -Johanneksesta, jonka ruokana oli heinäsirkat, sitten neljännenkin, -perkeleestä, joka ehdottaa, että Kristus syöksyisi vuorelta alas. - -Kaikki tuo tuntui hänestä niin epä-intressantilta, että hän oli jo -vähällä panna kirjan kiinni, vaikka pitkiä olivatkin päivät -vankihuoneessa, ja ryhtyä tavalliseen puhdetyöhönsä: riisua paitansa ja -tappaa siitä eläväisiä. Mutta äkkiä muistui hänelle mieleen, että hän -tutkinnossa viidenteen luokkaan oli unohtanut yhden autuudenlajin, -jonka tähden punaposkinen pappi, tukka käherrettynä, oli äkkiä -suuttunut ja antanut hänelle huonon arvonumeron. Hän ei muistanut nyt, -mistä autuudesta silloin oli ollut puhe, ja rupesi lukemaan niitä -kaikkia. - -"Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on -taivaan valtakunta." Niin siinä luki. - --- Tuo saattaa koskea meitä, -- arveli hän. - -"Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoovat teitä... Iloitkaat -ja riemukkaat, sillä näin he vainosivat propheetaita, jotka teidän -edellänne olivat... Te olette maan suola... Jos siis suola tulee -mauttomaksi, millä sitten suolataan? Ei se enää kelpaa mihinkään, mutta -heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa." - --- Tämähän soveltuu meihin kaikin puolin, ajatteli hän ja luki -edelleen. - -Päästyään viidennen luvun loppuun, hän pysähtyi. - --- Älkää olko pahat, älkää huorintehkö, kärsikää pahaa, rakastakaa -vihollisianne... Niin, jospa kaikki eläisivät näin -- mietti hän; -- -silloin ei vallankumouksia tarvittaisikaan. - -Lukiessaan edelleen, hän syventyi niihin sivuihin, jotka hän käsitti. -Mitä enemmän hän luki, sitä enemmän sai hänessä valtaa se ajatus, että -tästä kirjasta on saatavissa jotain erinomaisen suuriarvoista, jotain -sellaista kerrassaan syvää, yksinkertaista ja liikuttavaa, jota hän ei -ollut tätä ennen lainkaan kuullut, mutta joka hänen mielestään oli jo -aikoja sitten ollut hänelle tuttua. - -"Sitten sanoi Jesus opetuslapsillensa: Jos joku tahtoo minun perässäni -tulla, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon -minua." - -"Sillä joka tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen, mutta joka -henkensä hukuttaa minun tähteni, hän löytää sen." - -"Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman voittaisi ja -saisi sielullensa vahingon?" - --- Niin, niin, kyllä se niin on, -- mietti hän mielessänsä, ja kyynelet -kiertyivät hänelle silmiin. -- Tämä on juuri sitä, mitä minä aioin -tehdä, ja mikä oli minulle tarpeellista: antaa henkeni alttiiksi, ei -säilyttää sitä, vaan antaa se pois. Siinä riemu, siinä elämä. Paljon -minä olen tehnyt ihmiskunnian tähden, en kansan kunniaksi, vaan siksi, -että ne minusta hyvää ajattelisivat, joita minä kunnioitin ja rakastin: -Natásha, Dmitri Shelómow. Mutta sitten tuli epäilyksiä, ja minä jouduin -ymmälle. Minä tunsin rauhaa vasta silloin kuin rupesin toimimaan, koska -sieluni vaati minua siihen, vasta silloin kuin tahdoin hukuttaa oman -itseni, hukuttaa sen kokonaan. - -Siitä pitäin Svjetlogub vietti suurimman osan aikaansa tämän kirjan -ääressä, punniten lukemaansa. Se sai hänen mielensä sellaiseen -nöyryytyksen tilaan, että se kohotti hänet ulkopuolelle ympäristöä, -mutta samalla myös elähdytti hänen ajatusvoimansa niin vireään -toimintaan, ett'ei hän sellaista ennen ollut milloinkaan kokenut. - -Hän ihmetteli, miksikä eivät ihmiset, kaikki ihmiset, elä niin kuin -tässä kirjassa lukee. - --- Niin suloista on elää, ei ainoastaan yhtä ihmistä varten, vaan -kaikkia. Jos ihmiset näin eläisivät, eivät he muuta kaipaisi eivätkä -tarvitsisi. Onnekasta olisi heidän elämänsä silloin. Voi jos kaikesta -tästä tulisi loppu! Jospa minä pääsisin elämään jälleen vapaana! -- -Näin hän useinkin ajatteli. -- Tai jos edes päästäisivät minut irti -muutamaksi päivää tahi lähettäisivät pakkotöihin! Yks kaikki, missä -sitä sillä tapaa eläisi. Ja sillä tapaa minä olen elävä. Se on -mahdollista ja välttämätöntä. Elää toisin -- se on mieletöntä. - - -V. - -Kerran, sellaisena päivänä, jolloin hän oli iloinen ja tunsi -mielenylennystä, astui inspehtori hänen koppiinsa tavattomaan aikaan, -tiedusteli hänen vointiansa ja kysyi, haluaisiko hän jotain. Svjetlogub -hämmästyi, käsittämättä, mitä tämä poikkeus tavallisesta järjestyksestä -merkitsee, ja pyysi paperosseja. Hän odotti kieltoa, mutta inspehtori -lupasi lähettää ne heti, ja vartija toi kuin toikin laatikollisen -paperosseja ja tulitikkuja. - --- Joku kaiketikin pitää minusta huolta, -- arveli Svjetlogub, sytytti -paperossin ja rupesi kävelemään kopissaan edestakaisin, yhä -mietiskellen syytä tällaiseen asiaintilan muutokseen. - -Huomenissa hänet vietiin Oikeuteen. Siellä hän oli ollut jo monasti -ennenkin, mutta tällä erää ei häntä kuulusteltu. Yksi tuomareista nousi -ylös, häneen katsomatta. Samoin muutkin. Ensinmainittu otti käteensä -paperin ja rupesi lukemaan kovalla, juhlallisella, ontolla äänellä. - -Paperissa sanottiin, että Anatolii Svjetlogub, osallisuudestansa -vallankumouksellisessa toiminnassa, jonka tarkoituksena on joko -läheisessä tai kaukaisessa tulevaisuudessa kukistaa nykyinen -hallitus, tuomitaan menettäneeksi kaikki säätyoikeutensa ja -kuolemanrangaistukseen hirttämisen kautta. - -Svjetlogub kuunteli loppuun asti, pintapuolisesti vain ymmärtäen -virkamiehen julistamain sanain sisällystä. Hän huomasi, kuinka -järjetöntä on tuo "läheisessä tai kaukaisessa tulevaisuudessa" ja tuo -"kaikkien oikeuksien" riistäminen kuolemaan tuomitulta ihmiseltä. Mutta -todellista merkitystä siinä, mitä hänelle oli luettu, hän ei -käsittänyt. - -Vasta sitten kuin hänen oli käsketty poistua, ja hän santarmin -seuraamana tuli ulos kadulle, vasta sitten hän rupesi harkitsemaan, -mitä hänelle vast'ikään oli julistettu. - --- Tuo on jotain erehdystä, nurinpäistä, järjetöntä! Se ei saata olla -niin, -- ajatteli hän heti kuin hänet oli suljettu jälleen vankilaan. - -Hän tunsi itsessään niin paljon elinvoimia, ett'ei kyennyt kuolemata -edes mielessäänkään kuvailemaan; hänen oli mahdoton ajatuksissaan -liittää omaa itseänsä ja kuolemata toisiinsa. - -Vankilaan palattuansa Svjetlogub istahti vuoteensa laidalle, sulki -silmänsä ja koetti saada selväksi, mikä kohtalo se nyt häntä odottaa. -Mutta siihen hän ei pystynyt. Hänen oli aivan mahdoton kuvailla -mielessään olemuksensa olemattomuutta elikkä sitä tosiasiaa, että hänet -aiotaan tappaa. - --- Minutko, nuoren, hyväntahtoisen, onnellisen, jota niin moni -rakastaa! -- ajatteli hän, muistellen äitinsä ja Natáshan ja ystäväin -rakkauden-osoituksia. Minutko he tappavat, hirttävät! Kuka sen tekee ja -mistä syystä? Ja mitenkäs sitten käy, kun minä lakkaan olemasta? Ei, se -on mahdotonta! - -Vankilan inspehtori astui sisään. Svjetlogub ei ollut häntä tuntea. - --- Kuka se on? Mitä te tahdotte? -- virkkoi Svjetlogub. -- Jaha, vai -tekö se olette! No, niin, milloinka se tapahtuu? - --- En tiedä, -- vastasi päällikkö. Seisottuaan sitten ääneti muutaman -sekunnin, hän virkkoi hellittelevällä äänellä: -- Tuolla on pappi. Hän -halajaisi nähdä teitä, valmistaa teitä... - --- En huoli, en huoli. Minä en huoli mitään. Menkää pois! -- huudahti -Svjetlogub. - --- Ettekö sitten haluaisi kirjoittaa jollekin? Se on sallittua, -- -virkkoi inspehtori. - --- Niin vainenkin! Lähettäkää minulle kaikki, mitä tarvitaan. Minä -kirjoitan. - -Inspehtori meni pois. - --- Huomis-aamuna se nähtävästi tapahtuu, ajatteli Svjetlogub. -- Niihän -se tavallisesti käy. Huomis-aamuna minua ei enää ole elävitten -joukossa... Ei, se on mahdotonta... Tämä on varmaankin unta! - -Vartija tuli, tuoden kaksi kynää, mustetta, postipaperia ja muutamia -sinisiä kuoria, ja siirsi tuolin pöydän eteen. - -Kaikki tämä oli täyttä totta eikä unta. - --- Minä en saa ajatella, en... Niin, minä kirjoitan äidille, -- virkkoi -Svjetlogub. Hän istahti pöydän ääreen ja rupesi kirjoittamaan. - - "Äiti armas!" - -Niin hän kirjoitti kyynelet silmissä. - - "Anna minulle anteeksi, anna anteeksi kaikki se murhe, minkä - olen sinulle tehnyt. Lienenkö erehtynyt vai enkö, mutta toisin - en saattanut menetellä. Yhtä vain sinulta pyydän: anna minulle - anteeksi." - --- Mutta johan minä sanoin tämän, -- ajatteli hän. -- No niin, mitäpä -siitä! Ei ole aikaa enää aloittaa uutta kirjettä. -- Ja hän jatkoi: - - "Älä sure minua. Ennemmin tai myöhemmin, eikös se ole - yhdentekevää? En pelkää enkä tekemääni kadu... Toisin en - saattanut tehdä. Mutta anna minulle anteeksi, äläkä kanna - katkeraa mieltä niitä kohtaan, joitten kanssa yhdessä - työskentelin, äläkä niitäkään, jotka minut teloittavat. Ei olisi - kukaan voinut toisin tehdä. Anna heille anteeksi. He eivät tiedä, - mitä tekevät, mutta he elävät minun sydämessäni, he ylentävät ja - lohduttavat mieltäni. Jää hyvästi! Minä suutelen Sinun kalliita, - ryppyisiä, vanhoja käsiäsi." - -Kaksi kyyneltä putosi paperille. - - "Minä itken, en surusta enkä tuskasta, en katumuksesta tällä - elämäni juhlallisimmalla hetkellä, vaan siitä syystä, että - minä rakastan sinua. Älä tuomitse minun ystäviäni, varsinkaan - Prohorowia, siitä, että hän on syynä kuolemaani. Kuinka - suloista on rakastaa sitä, jota en ole moittinut, vaan jota - joka tapauksessa olisin oikeutettu tuomitsemaan tai vihaamaan. - Kuinka suloista rakastaa sellaista ihmistä, vihollistansa! Sano - Natáshalle, että hänen rakkautensa tuotti minulle lohdutusta ja - iloa. En ollut täysin selvillä tuosta, mutta sydämeni sisimmissä - minä tunsin sen. Helpompi oli elää, tietäessäni hänen olevan - olemassa ja rakastavan minua. Ja nyt olen sanottavani sanonut. - Jää hyvästi!" - -Hän pani kirjeen kokoon, pisti sen kuoreen ja istahti sängyn laidalle, -kädet polvillaan ja kyyneliään nieleskellen. - -Svjetlogub ei voinut millään muotoa vieläkään uskoa, että hänen täytyy -kuolla. Hänestä tuntui kaikki tämä olevan unta. Turhaan hän koetti -herätä siitä. - -Tämä viimeinen ajatus synnytti hänessä toisen, sen nimittäin, että -kenties koko elämäkin tässä maailmassa on pelkkää unta vain, josta -heräjäminen on kuolemaa. Ja jos niin on, niin eiköhän tietoisuus tämän -maailman elämästä olekin vain heräjämistä entisen elämän unesta, -elämän, jonka yksityiskohdat ovat jääneet unohduksiin, niin että elämä -täällä ei ole alkua, vaan uutta muotoa ainoastaan. - --- Ja niinpä minäkin kuolen ja siirryn uuteen olemuksen tilaan. - -Tämä ajatus miellytti häntä, mutta yrittäessään pysähtyä siihen, hän -tunsi, että juuri tämä ajatus tekee mahdolliseksi katsoa kuolemaa -pelvotta silmiin. - -Hän väsähti viimein. Aivot eivät jaksaneet enää toimia. Hän sulki -silmänsä ja istui kauan aikaa, ajattelematta mitäkään. - -Hän luki kirjeensä uudelleen läpi, mutta huomattuaan sen lopulla -Prohorowin nimen, hän tuli äkkiä ajatelleeksi, että kirjehän saattaa -joutua ja kaiketi joutuukin viran-omaisten luettavaksi, ja silloinhan -hän on saattanut Prohorowin perikatoon. - --- Hyvä Jumala, mitäs minä olin tehdäkään! huudahti hän, repi kirjeensä -kapeiksi kaistaleiksi, ja poltti ne huolellisesti poroksi lampun -päällä. - -Hän oli kirjeensä alkanut epätoivo sydämessä, mutta nyt hän tunsi -rinnassansa rauhaa, jopa iloakin. - -Hän otti puhtaan lehden ja ryhtyi heti kirjoittamaan uutta kirjettä. - -Ajatus ajeli toistaan hänen päässänsä. - - "Äiti armas ja kallis", -- kirjoitti hän, ja silmät ne jälleen - samenivat kyyneleistä. Hän pyyhkäsi ne pois hihallaan, - nähdäkseen, mitä oli kirjoittanut. "Kuinka vähän tunsinkaan omaa - itseäni ja kaikkea sitä rakkauden ja kiintymyksen voimaa Sinua - kohtaan, mikä minun sydämessäni alati asui! Nyt sen tiedän ja - tunnen, ja muistaissani meidän pieniä kinastuksiamme ja Sinua - kohtaan käyttämiäni tylyjä sanoja, minua surettaa ja hävettää. - Anna minulle anteeksi ja muista vain minun hyviä puoliani, jos - niitä lainkaan on ollut." - - "Kuolema ei minua pelota. Totta pulmakseni min'en käsitä, en - usko sitä. Jos kuolemaa on, niin eikö sitten ole yhdentekevää, - kuolenko kolmekymmentä vuotta, vai kolmekymmentä päivää ennemmin - tai myöhemmin?" - --- Mutta mitäpäs minä tässä filosofioitsen? ajatteli hän. -- -Kirjoitanpa niinkuin äskeiseenkin kirjeesen jotain hyvää loppuun. -- -Hän jatkoi: - - "Niin. Älä tuomitse minun ystäviäni, vaan rakasta heitä, - varsinkin sitä, joka oli syynä kuolemaani. Suutele puolestani - Natáshaa ja sano hänelle, että olen aina häntä rakastanut." - -Sitten hän palasi jälleen omaa tilaansa miettimään. - --- Ja sitten? Mitäs sitten tapahtuu? -- virkkoi hän. -- Eikö mitään? -Toki sentään. Mutta mitä? - -Ja nyt selveni hänelle kerrassaan, ett'ei hänellä ihmisenä ole eikä -saatakaan olla vastausta näihin kysymyksiin. - --- Ja miksikäs tuollaista itseltäni kyselenkään? Miksi? Niin, miksi? Ei -saa kysellä, pitää elää, niinkuin minäkin vast'ikään elin, tätä -kirjettä kirjoittaessani. Jokainen on tuomittu kuolemaan jo aikaa -sitten, ja kumminkin me elämme. Ja onnekasta onkin elämä ja riemua -täynnä... kun rakastaa. Niin, kun rakastaa. Kirjoitellessani tuota -kirjettä tuossa, minä rakastin ja olin onnellinen. Sillä tavoin meidän -pitää elää. Ja mahdollista on elääkin niin, aina ja kaikkialla, vapaana -ja vankina, tänään ja huomenna ja hamaan loppuun saakka. - -Svjetlogub tunsi sisällisen tarpeen saada puhua jonkun kanssa -sydämellisesti. Hän kolkutti oveen ja, vahtimiehen pilkistettyä -"kurkosta" sisään, kysäisi, paljonko kello on, ja joko hänen -vahtivuoronsa pian loppuu. Toinen kun ei vastannut mitään, niin hän -pyysi häntä kutsumaan inspehtorin. - -Tämä tuli ja kysyi, mitä Svjetlogub tahtoo. - --- Minä olen kirjoittanut kirjeen äidilleni; toimittakaa se hänelle. - -Äiti johtui mieleen jälleen, ja silloin kiertyi kyyneleitä hänen -silmiinsä. - -Inspehtori otti kirjeen ja lupasi toimittaa sen perille. Hän oli -lähtemäisillään pois, mutta Svjetlogub pidätti hänet. - --- Kuulkaas nyt. Te olette hyvä mies; miksikä vainenkin rupesitte näin -julmaan toimeen? -- virkkoi Svjetlogub, kajoten inspehtorin hihaan. - -Toinen myhähti epäluonnollisesti, loi silmänsä maahan ja vastasi: - --- Omalla tavallaanhan kukin elää. - --- Parempi olisi, jos jättäisitte tämän viran. Ainahan mies tointa saa, -ja tehän olette niin hyvä mies... Minä kenties... - -Inspehtori nielaisi kyynelensä, teki jyrkän käännöksen vasempaan ja -riensi pois, paiskattuaan oven perässään kiinni. - -Hänen liikutuksensa teki syvän vaikutuksen Svjetlogubiin. Ilon -kyyneleitä vuodatellen hän rupesi kävelemään edestakaisin kopissaan, -tuntematta vähintäkään pelkoa. Päinvastoin hän oli sellaisessa -mielenylennyksen tilassa, joka kohotti hänet korkealle tästä -maailmasta. Se kysymys, johon hän niin turhaan oli hakenut vastausta, -kysymys: mitä hänestä tulee kuoleman perästä? -- se näytti nyt olevan -ratkaistu, ei positiivisella järkiperäisellä vastauksella, vaan -tietoisuudella todellisesta elämästä, joka hänessä nyt asui. - -Ja hän muisti evankeliumin sanat: "Totisesti, totisesti minä sanon -teille: Ellei maahan langennut nisunjyvä kuole, niin se kuivettuu, -mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää." - --- Minähän olen nyt maaperään putoamassa. Niin, totisesti, totisesti! --- mietti hän. - --- Jospa nyt voisi nukkua! -- virkkoi hän sitten, -- jott'ei voimat -kokonaan pettäisi! - -Hän heittäysi vuoteelleen, sulki silmänsä ja vaipui äkkiä uneen. - -Hän heräsi kello kuusi aamulla valoisan, herttaisen unennäön -tunnelmissa. - -Hän oli ollut istuvinaan pienen, vaaleatukkaisen tyttösen kera puussa, -kumarruksissa oksain alla, jotka olivat täynnään mustia, kypsiä -kirsikoita. Niitä he keräilivät suureen, vaskiseen vatiin. Marjat -putoavat vadin ohi maahan, mutta ympärillä on kummallisia eläimiä, -kissan näköisiä, jotka sieppailevat niitä, heittelevät ilmaan ja -ottavat jälleen kiinni. Ja tuota katsellessaan tyttönen nauraa, ja -nauru tarttuu Svjetlogubiinkin, niin että hänkin nauraa unessa, -itsekään tietämättä, miksi. Äkkiä kirpoaa vaskivati tyttösen käsistä. -Svjetlogub yrittää siepata sen kiinni, mutta ei ennätäkään, ja silloin -vati vierimään alas, tarttuu välillä oksiin, ja putoaa vihdoin kovalla -helinällä maahan. - -Hän heräjää hymysuin, valveillaankin vielä kuullen tuon vadin helinää. -Se tulee rautapulttien kolinasta käytävässä. Kuuluu askeleita ja -kiväärin kalketta. Äkkiä selviää hänelle kaikki. - --- Voi jospa voisin nukahtaa jälleen! -- ajattelee Svjetlogub. - -Mutta se on mahdotonta. Askelet ovat jo pysähtyneet oven taa. -Svjetlogub kuulee, kuinka avain hakee reikäänsä, ja ovi narahtaen -aukenee. - -Sisään astuu santarmiupseeri, inspehtori ja sotamiehiä saattoväkenä. - --- Kuolemako? Entäpä sitten? Minä tulen. Hyvä. Kaikki hyvin -- miettii -Svjetlogub, tuntien jälleen olevansa samassa juhlallisessa -mielentilassa, joka hänet eilenkin oli vallannut. - - -VI. - -Samassa vankilassa istui myös muuan iäkäs talonpoika, vanhauskolaisten -lahkoa. - -Hän oli menettänyt luottamuksensa opettajiinsa ja etsiskeli "totisia -uskoa." Hän kielsi sekä kirkon, aina Nikonin ajoilta asti, että -hallituksenkin, hamasta Pietari tsaarista saakka. Tsaarin valtaa hän -sanoi "tupakka-valtakunnaksi" ja toi häikäilemättä esiin -mielipiteitään, syytellen pappeja ja hallituksen virkamiehiä. Hän -joutui tutkinnon alaiseksi, pantiin kiinni, ja siitä pitäin oli häntä -kuljetettu vankilasta toiseen. - -Vähät hän siitä, ett'ei enää ole vapaa, vaan vankina, että vartijat -kohtelevat häntä tylysti, että hänet on pantu kahleisin, että toiset -vangit häntä pilkkaavat, että he kaikki, niinkuin virkamiehetkin, -kieltävät Jumalan ja tekevät vääryyttä toisilleen, kaikin tavoin -saastuttaen Jumalan kuvaa omassa itsessään. -- Sellaistahan hän oli -nähnyt kaikkialla maailmassa, vapaana ollessaan. Kaiken tuon hän tiesi -olevan seurausta siitä, että ihmiset olivat kadottaneet totisen uskon -ja eksyneet kuin sokeat penikat emästänsä. Mutta hän tiesi, että -totinen usko on olemassa. Hän tiesi sen, sillä hän tunsi tämän uskon -sydämessään ja etsiskeli sitä kaikkialla. Ja ennen kaikkea hän luuli -löytävänsä sen Johanneksen ilmestyskirjasta: - -"Joka paha on, se olkoon vielä paha, ja joka saastainen on, se tulkoon -vielä saastaiseksi, mutta joka vanhurskas on, se tulkoon vielä -hurskaaksi, ja joka pyhä on, se tulkoon vielä pyhäksi." - -"Ja katso, Minä tulen pian, ja Minun palkkani on minun kanssani, -antamaan kullenkin, niinkuin hänen työnsä on." - -Ja hän luki myötäänsä tätä salaperäistä kirjaa, odotellen joka hetki -"Hänen tulemustansa", joka ei ainoastaan "anna kullekin, niinkuin hänen -työnsä on", vaan ilmoittaa ihmisille Jumalan koko totuuden. - -Sinä aamuna, jolloin Svjetlogub oli teloitettava, tämä vanha mies, -kuultuaan ulkoa rummunpärinää, kiipesi akkunaansa ja ristikon läpi näki -rattaiden ajavan pihalle, näki kähärätukkaisen ja kirkassilmäisen -nuoren miehen hymysuin astuvan vankilasta pihalle ja nousevan -rattaille. Pienessä, valkoisessa kädessään hän piteli kirjaa, puristaen -sitä sydäntänsä vasten. Lahkolainen tunsi sen Uudeksi Testamentiksi, ja -nuori mies, nyökytellen päätään akkunoista katseleville vangeille, -myhähtäen kohtasi hänenkin katseensa. - -Hevoset nykäsivät, ja rattaat nuoren kulkijansa kanssa vierivät -vankilan portista ulos, sotamiesten ympäröiminä ja kolisten kadun -kivityksellä. - -Lahkolainen laskeutui alas akkunalta, istahti vuoteensa laidalle ja -vaipui mietteisin: - --- Tämä yksi se on löytänyt totuuden, -- virkkoi hän itsekseen. -- -Antikristuksen palvelijat ne hirttävät hänet nyt, estääkseen häntä vain -julistamasta sitä jokaiselle. - - -VII. - -Oli sumuinen syys-aamu. Aurinko ei tullut näkyviin, ja kostea, lämmin -tuuli puhalsi mereltä. - -Raitis ilma, kartanot, hevoset ja uteliaasti katselevaiset ihmiset, -- -kaikki tuo veti Svjetlogubin huomiota puoleensa. Istuen penkillä, -seljin hevosiin, hän vasten tahtoansakin tuli tarkastelleeksi perässä -astuvain sotamiesten ja ohitse kulkevain kaupunkilaisten kasvoja. - -Varhaista oli vielä. Kadut, joita myöten häntä vietiin, olivat melkein -autioina. Ei näkynyt kuin työmiehiä. Tuossa kulki muutamia muurareita, -tahraiset esiliinat edessä. He seisahtuivat ja kääntyivät ympärinsä, -katsellen rattaita. Yksi heistä virkkoi jotain muille, kättään -huiskaisten; he kääntyivät ja läksivät jatkamaan matkaansa. Tuli -vastaan raskaita rautakankikuormia, jyristen ja kovaa kolinaa pitäen. -Ajajat käänsivät kookkaat hevosensa syrjään, tietä tehdäkseen -vankirattaille, pysähtyivät sitten ja katselivat häntä oudostelevalla -uteliaisuudella. Yksi heistä otti lakin päästään ja risti silmänsä. -- -Muuan kokki, valkoinen patalakki päässä ja valkoinen esiliina edessä, -astui portista ulos, kori käsivarrellaan, mutta, nähtyään rattaat, -pyörähti samassa takaisin ja tuli jälleen esille naisen seurassa. Ja -sitten kumpikin juosta läähättämään rattaiden perässä, silmät -taarallaan niinkauan kuin voivat niitä nähdä. -- Mies huonoissa -vaatteissa, parta ajamaton ja tukka harmaa, virkkoi jotain -portinvartijalle, kiivaasti huitoen käsillään ja moittivasti osoitellen -Svjetlogubia. -- Kaksi pientä poikaa puikahti kadulle. Kasvot rattaita -kohti ja eteensä katsomatta he astuivat rinnan rattaiden kanssa -katukivitystä myöten. Toinen, vanhempi, eteni kiirein askelin; toinen, -pikkuinen, lakitta päin, pidellen kiinni kumppanistaan ja -kauhistuksella katsellen omituisia ajoneuvoja tuossa, tuskin pysyi -perässä ja myötäänsä kompasteli pienillä jaloillaan. Kohdattuaan -poikasen katseen, Svjetlogub nyökäytti hänelle päätään. Tällainen liike -tuon rattailla istuvan, kammottavan miehen puolesta säikäytti poika -paran niin pahanpäiväiseksi, että hän silmät selkoseljällään ja suu -auki oli vähällä ruveta parkumaan, mutta Svjetlogub lähetti hänelle -lentomuiskun ja myhähti lempeästi. Silloin poikanenkin äkkiä vastasi -hänelle suloisella, hyväntahtoisella myhäyksellä. - -Tietoisuus siitä, mitä hänelle on tapahtuva, ei häirinnyt tällä -matkalla kertaakaan Svjetlogubin juhlallista mielentilaa. - -Vasta silloin kuin rattaat olivat tulleet lähelle hirsipuuta, ja -Svjetlogub, maahan päästyään, oli huomannut kaksi pylvästä ja niitten -päässä poikkipuun sekä ilmassa heiluvan hienon nuoran, vasta silloin -tuntui, niinkuin mikä olisi sysännyt häntä sydämeen. Hän kalpeni ja -kääntyi pois, mutta sitä kesti vain silmänräpäyksen. Hän näki lavan -edustalla tummat rivit sotamiehiä, kivärit olalla, ja upseereita, jotka -liikkuivat pitkin rintamaa. Samassa kuin häntä ruvettiin viemään -rattailta eteenpäin, kajahti odottamatta rumpujen pärinä, josta hän -säikähti. Sotamies-rivien takana hän näki hienoja ajoneuvoja, joissa -istui herroja ja naisia: he olivat saapuneet katsomaan tätä näytelmää. - -Tuota nähdessään Svjetlogub hämmästyi ensi alussa, mutta äkkiä hän -muisti, mikä hän itsekin oli ollut, ennen vangiksi joutumistaan, ja -silloin hänen kävi sääli noita ihmisiä. Hehän eivät tiedä sitä, mitä -hän nyt tietää... -- Mutta kyllä he sen saavat tietää. Minä kuolen, -mutta Totuus on elävä. He saavat sen tietää. Ja kaikki he voivat ja -tahtovat olla onnellisia, en minä yksin... - -Hän vietiin lavalle upseerin saattamana. Rumpujen pärinä lakkasi, ja -upseeri luki luonnottomalla äänellä -- joka rummunpärinän perästä -kuului tavattoman heikolta tällä avonaisella kentällä -- luki tuon -typerän, jo tuomarinkin julki julistaman kuolemantuomion, jossa -puhutaan kaikkien oikeuksien riistämisestä ihmiseltä, jota viedään -tapettavaksi, ja tuosta läheiseen tai kaukaiseen tulevaisuuteen -tähtäävästä tarkoituksesta. - --- Ja miksikä, miksikä he tekevät kaikkea tuota? -- ajatteli -Svjetlogub. -- Sääli, ett'eivät sitä ymmärrä, enkä minäkään saata sitä -heille selittää, mutta kyllä se heille vielä selvenee, selvenee -jokaiselle. - -Pappi sinipunervassa kasukassa, hivukset pitkät ja harvat, astui -Svjetlogubin eteen, hopeinen risti laihassa, valkoisessa, koukistetussa -kädessään, joka pisti esiin mustan, samettisen päällyshihan alta. - --- Laupias Jumala... -- alkoi hän, siirrettyään ensin ristin vasemmasta -kädestä oikeaan ja ojentaen sitä sitten Svjetlogubia kohti. - -Tämä säpsähti ja kääntyi poispäin. Hän sanoi jotain melkein tylyä -tuolle papille, joka on läsnä moisessa näytelmässä ja sittenkin puhuu -laupeudesta, mutta muistettuaan evankeliumin sanat: "He eivät tiedä, -mitä he tekevät", hän sai itsensä hillityksi ja virkkoi säveästi: - --- Älkää panko pahaksi, mutta minä en halaja tuota. Antakaa minulle -anteeksi, mutta minä en todellakaan kaipaa sitä. Kiitos! - -Hän ojensi kätensä papille. Tämä siirsi ristin vasempaan käteensä, -puristi Svjetlogubin kättä, koettaen olla katsomatta häneen, ja astui -lavalta alas. - -Rummut taas pärisemään, tukahduttaen kuulumattomiin kaikki muut äänet. - -Papin jälkeen astui lavalle keskikokoinen harteva ja lujaruumiinen -mies, yllään lyhyt, suoraselkäinen takki venäläisen paidan päällä. Hän -astui Svjetlogubia kohti, lavan lautain taipuessa hänen raskaitten -askeltensa alla. Tämä mies loi rajun katseen Svjetlogubiin, tuli aivan -lähelle häntä, levittäen ympärilleen ilkeätä viinan ja hien hajua, -tarttui koukkuisilla sormillaan hänen käsiinsä niin, että kipeätä teki, -veti ne seljän taakse ja köytti lujasti kiinni. Sen tehtyänsä, pyöveli -pysähtyi tuokioksi, ikäänkuin miettimään, loi silmänsä Svjetlogubista -muutamiin lavalle laskemiinsa kappaleisin ja sitten nuoraan tuolla -poikkipuussa. Nähtyään, että kaikki on käsillä, mitä tarvitaan, pyöveli -astui nuoran luokse, teki sitten jotain ja lykkäsi Svjetlogubia -lähemmäksi nuoraa ja lavan laitaa. - -Samoin kuin Svjetlogub tuomiotaan kuullessansa ei ollut voinut käsittää -kaikkea, mitä tapahtui, niin ei hän nytkään kyennyt täydelleen -tajuamaan lähestyvän hetken merkitystä, ja niinpä hän kummastellen -katseli pyöveliä, joka tuossa niin vapaasti, taitavasti ja -huolellisesti toimitti kamalata työtään. Pyövelin kasvot olivat aivan -tavalliset venäläisen työmiehen kasvot, ei tylyt, vaan yhteen -kohdistuneet, niinkuin konsanaankin sellaisella, joka koettaa suorittaa -välttämättömän ja monimutkaisen tehtävänsä niin tarkasti kuin suinkin. - --- Hiukan eteenpäin, -- sanoi pyöveli käheällä äänellä, lykäten häntä -lähemmäksi laitaa. - -Svjetlogub siirtyi. - --- Herra, auta minua, armahda minua! -- kuiskasi hän itsekseen. - -Svjetlogub ei uskonut Jumalaan, oli usein nauranutkin niitä, jotka -uskoivat. Eikä hän nytkään Jumalaan uskonut, hän kun ei voinut Häntä -sanoin lausua eikä opetuksissaankaan omaksensa ottaa. Mutta hän tunsi, -että tuon Ainoan puoleen kääntyminen on nyt realisinta, mitä hän -tietää. Hän tiesi myös, että tämä avuksi-huuto on välttämätön ja -tärkeä, se kun välittömästi vahvistaa ja rauhoittaa häntä. - -Hän läheni laitaa. Vasten tahtoansakin hän katsahti sotamies-riveihin -ja hienopukuisiin katselijoihin, ja silloin hän tuli vielä kerran -ajatelleeksi: Miksikä, miksikä vainenkin he noin tekevät? - -Hänen kävi niin surku heitä sekä itseänsä, ja kyyneleitä kiertyi hänen -silmäänsä. - --- Eikö sinun ole sääli minua? -- virkkoi hän, katsahtaen pyövelin -vilkkaisin, harmaisin silmiin. - -Viimeksimainittu pysähtyi tuokioksi, ja hänen kasvonsa synkistyivät. - --- Näin se nyt käy! Älä törise! -- mutisi hän, nopeasti kumartuen lavan -lattiaan, missä oli hänen päällystakkiinsa ja joku vaatekappale, -sieppasi sitten huimalla liikkeellä Svjetlogubia molemmin käsin -takaapäin, viskasi hänen päänsä yli pussin ja nykäisi sen nopeasti alas -vyötäisille. - --- Sinun käsiisi minä annan henkeni, -- ajatteli Svjetlogub, muistaen -evankeliumin sanat. - -Hänen henkensä ei vastustanut kuolemaa, mutta luja, nuori ruumis vieroi -sitä, ei ottanut alistuakseen ja tahtoi nousta taisteluun. - -Hän yritti huutaa, riuhtaista itsensä irti, mutta tunsi samassa -silmänräpäyksessä sysäyksen, tunsi menettäneensä tukeen jalkainsa alta, -tunsi tukehtumisen fyysillisen kauhistuksen, huminan päässään ja -- -kaikki oli kadonnut. - -Svjetlogubin ruumis roikkui nuorassa. Hartiat vielä kahdesti kohosivat -ja laskivat. - -Parin minutin kuluttua pyöveli, synkästi rypistäen kulmiaan, laski -kätensä ruumiin olkapäille ja sysäsi sitä lujasti alaspäin. - -Ruumis ei liikkunut enää. Täyteläinen pussi vain hiljalleen heilui. Pää -oli luonnottomasti taipunut eteenpäin. Sääret pistivät esiin; vankilan -sukat näkyivät niissä. - -Pyöveli astui sitten alas lavalta ja ilmoitti komentajalle, että nyt -saa ruumiin ottaa paulasta irti ja haudata. - -Tunnin kuluttua se otettiin alas hirsipuusta ja vietiin siunaamattomaan -hautausmaahan. - -Hirttäjä oli täyttänyt käskynmukaisen tehtävänsä. Mutta helppoa ei -ollut tuo täyttäminen. Svjetlogubin sanat: "Eikö sinun ole sääli -minua?" ne yhä soivat hänen korvissaan. - -Pyöveli oli tuomittu vankeuteen murhasta ja pantu vankeuteen, jossa -hänellä teloittajantoimen takia oli muutamia vapauksia ja etuoikeuksia. -Mutta tästä päivästä aikain hän kieltäytyi tuosta toimesta, jota oli -ottanut suorittaakseen, ja pani sillä viikolla viinaan ei ainoastaan -rahansa, vaan verraten hyvät vaatteensakin, ja joutui sellaiseen -tilaan, että hänet ensin suljettiin koppiin ja siirrettiin sieltä -sairaalaan. - - -VIII. - -Muuan vallankumouksellisen terroristipuolueen johtajia, Ignátii -Mezhenjétski, se sama, joka oli saanut Svjetlogubinkin osalliseksi -vallankumoukselliseen toimintaan, ja joka oli otettu kiinni -maaseudulla, oli siirretty Pietariin. Samassa lääninvankilassa kuin -hän, istui sekin vanha lahkolainen, joka oli nähnyt, kuinka -Svjetlogubia lähdettiin viemään hirtettäväksi. Hän oli tuomittu -vietäväksi ennen pitkää Siperiaan. - -Lakkaamatta hän yhä edelleenkin mietiskeli totista uskoa ja mistä ja -mitenkä siitä tiedon saisi. Ja usein hän, noita asioita ajatellessaan, -muisteli kirkasta nuorukaista, joka oli kohti kuolemaansa kulkenut -iloinen hymy huulillaan. - -Kuultuaan tuon nuorukaisen ystävän istuvan tässä samassa vankilassa ja -heidän olleen samaa uskoa, lahkolainen riemastui ja sai ylivalvojalta -luvan päästä tuon nuorukaisen ystävän pakinoille. - -Ankara oli kyllä valvonta vankilassa, mutta Mezhenjétskin onnistui -sittenkin pysyä yhteydessä puolueensa kanssa. Päivästä päivään hän vain -odotteli uutisia siitä miinasta, jonka hän oli keksinyt ja valmistanut -tsaarin junan räjäyttämistä varten. Muistellen nyt muutamia -erikoiskohtia, hän tarkasteli ja järjesteli ajatuksissansa -suunnitelmiaan, antaakseen niistä sitten tovereillensa tiedon. Kun -ylivalvoja tuli hänen koppiinsa ja salaperäisesti, puoliääneen ilmoitti -erään vangin tahtovan puhutella häntä, silloin hän ihastui, toivoen -tämän keskustelun kautta paremmin pääsevänsä yhteyteen ystäväinsä -kanssa. - --- Kuka se on? - --- Talonpoika. - --- Mitä hänellä on asiaa? - --- Hän tahtoo puhua uskosta. - -Mezhenjétski myhähti. - --- No antaa hänen tulla, -- lausui hän. -- Nuo lahkolaiset -- arveli -hän itsekseen -- vihaavathan hekin hallitusta. Hänestä saattaa kenties -olla hyötyäkin. - -Ylivalvoja läksi ulos, mutta avasi muutaman minutin perästä oven -uudelleen ja päästi sisään vanhan, tutisevan ukon, jolla oli tuuhea -tukka, harva ja harmaa parta ja lempeät, mutta väsyneet siniset silmät. - --- Mitäs teillä on asiaa? -- kysyi Mezhenjétski. - -Vanhus vilkaisi häneen, loi sitten silmänsä kiiruusti alas ja ojensi -hänelle pienen, työstä karkean, kuihtuneen kätensä. - --- Mitäs teillä on asiaa? -- kysyi Mezhenjétski toistamiseen. - --- Tahtoisin puhella teidän kanssanne. - --- Mistä? - --- Uskosta. - --- Mistä uskosta? - --- Sanotaan teidän olleen yhtä uskoa sen nuorukaisen kanssa, jonka -antikristuksen palvelijat kuristivat nuoralla Odessassa. - --- Minkä nuorukaisen? - --- No sen, joka hirtettiin Odessassa viime syksynä. - --- Tarkoitatte kaiketi Svjetlogubia? - --- Häntä juuri. Oliko hän teidän ystävänne? Ja kysyessään ukko joka -kerta loi Mezhenjétskiin läpitunkevan katseen lempeistä silmistään, -laskien sen sitten heti kohta maahan jälleen. - --- Niin, hän oli minulle hyvin läheinen. - --- Ja yhtä uskoa? - --- Nähtävästi, -- vastasi Mezhenjétski myhähtäen. - --- Siitäpä juuri tahtoisin teidän kanssanne puhuakin. - --- Mitäs te oikeastaan tahdotte? - --- Saada tietää, mikä teidän uskonne on. - --- Meidän uskomme... no niin... istukashan, -- sanoi Mezhenjétski, -olkapäitään kohauttaen. -- Meidän uskomme on tämä: me uskomme, että -valta on niitten käsissä, jotka rasittavat ja pettävät kansaa, ja että -meidän täytyy armotta taistella näitten ihmisten kanssa, -vapauttaaksemme kansan, jota he eksploiteeraavat -- totuttuun tapaansa -Mezhenjétski käytti vieraskielistä sanaa, mutta korjasi sen kohta: -kettävät. Siksipä heidät pitää tuhota. He tappavat, ja heitä pitää -tappaa, kunnas mielensä muuttavat. - -Vanha lahkolainen loi silmänsä maahan ja huokasi. - --- Meidän uskomme, -- jatkoi Mezhenjétski on se, että meidän pitää -kukistaa despootinen hallitus, omaa itseämme säästämättä, ja -aikaansaada vapaa, kansallinen hallitus. - -Ukko huokasi taaskin syvään, nousi ylös, oikoen takkinsa poimuja, -heittäysi siten polvilleen ja syöksi Mezhenjétskin jalkain juureen, -painaen otsansa likaiseen lattiaan. - --- Mitäs te tuossa ryömitte? - --- Älkää kierrelkö... sanokaa minulle, millainen teidän uskonne on, -- -sanoi ukko, nousematta ja päätään kohottamatta. - --- Sanoinhan minä, millainen se on. Nouskaa ylös, muutoin en puhu enään -yhtään sanaa. - -Ukko nousi. - --- Semmoistako se oli sen nuorukaisenkin usko? -- kysäisi lahkolainen, -vilkaisten tuon tuostakin Mezhenjétskiin lempeillä silmillään ja luoden -katseensa taas maahan. - --- Semmoista se oli, ja sen uskon tähden hänet hirtettiin, ja sen uskon -tähden minäkin olen joutunut koppivankeuteen. - -Vanhus teki syvän kumarruksen ja läksi ääneti pois. - --- Ei, ei tämä uskoa ole, -- arveli lahkolainen itsekseen. -- Se toinen -tiesi, mikä oikea usko on, mutta tämä joko vain kerskailee olleensa -samaa uskoa kuin hänkin, tahi muutoin vain ei tahdo ilmaista sitä... No -niin, minun täytyy yhä edelleen etsiskellä sitä, hellittämättä... -Jumala on kaikkialla, niin täällä kuin Siperiassakin, ja ihmisiäkin on -kaikkialla. Kieli se vie vaikka Kijewiin. - -Niin ajatteli vanhus, ottaen jälleen käsiinsä Uuden Testamentin. Se -aukeni Ilmestyskirjan kohdalta. Hän pani silmälasit nenälleen, istahti -ikkunan ääreen ja rupesi lukemaan sitä. - - -IX. - -Kului vielä seitsemän vuotta. Mezhenjétski oli istunut koppivankeutensa -ajan Pietari-Paavalin linnassa ja lähetettiin sieltä pakkotöihin. - -Paljon hän oli saanut kärsiä näitten seitsemän vuoden kuluessa, mutta -mielipiteitään hän ei ollut muuttanut, eikä ollut hänen tarmonsakaan -murtunut. Kuulusteluissa, joita hänen kanssaan oli pidetty ennen -linnaan sulkemista, hän oli hämmästyttänyt tutkijoitaan ja tuomareitaan -lujalla ja halveksivalla esiintymisellä niitä kohtaan, joitten vallassa -hän oli. Sydämensä pohjassa hän tosin tunsi kovaa tuskaa, tietäessään, -että hänen on täällä vankilassa mahdoton suorittaa loppuun sitä -tehtävää, jonka hän oli päällensä ottanut, mutta näyttänyt hän sitä ei. -Muitten yhteyteen tullessaan hän tunsi sydämessään ylpeätä uhmailua. -Kyseltäessä hän oli vaiti, vastaillen silloin vain kuin saattoi tehdä -kiusaa ristikuulustelun pitäjille, niinkuin santarmiupseerille ja -tutkintatuomarille. - -Kun hänen puoleensa käännyttiin tuolla tavanmukaisella tiedon-annolla: -"Te voitte saada tilanne paljoa lievemmäksi, jos teette vilpittömän -tunnustuksen", silloin hän myhähti ylenkatseellisesti ja hetken aikaa -vaiettuaan vastasi: - --- Jos te luulette lupauksilla tai pelotuksilla saavanne minut -pakotetuksi ilmiantamaan kumppalini, niin te nähtävästikin arvostelette -minua oman itsenne mitalla. Luuletteko te todellakin, ett'en minä, -ryhdyttyäni kerran semmoiseen, mistä te minua nyt syytätte, olisi -valmistautunut kestämään pahinta? Ette te minua milloinkaan saa -hämmästymään ettekä säikähtämään. Tehkää minulle mitä voitte ja -tahdotte; minä en sano mitään. - -Ja hänestä tuntui hyvältä nähdä, kuinka he neuvottomina katselivat -toisiansa. - -Mutta kun hänet lähetettiin Pietari-Paavalin linnaan ja pantiin siellä -pieneen, kosteaan koppiin, jossa oli himmeälasinen ikkuna katon -rajassa, silloin hän ymmärsi, että täällä hän saa istua ei kuukausia, -vaan vuosia, ja silloin valtasi hänet kauhistus. - -Kamalaa olikin tuo sääntöperäinen kuolon hiljaisuus tässä paikassa, ja -tieto siitä, ett'ei hän ole yksin, vaan että täällä, noitten -läpipääsemättömäin seinäin takana kituu muita vankeja, kymmeneksi, -kahdeksikymmeneksi vuodeksi tänne tuomituita, jotka lopulti tekevät -itsemurhan, teloitetaan, menettävät järkensä tahi vähitellen kuihtuvat -ja kuolevat keuhkotautiin. Täällä istuu miehiä, naisia, kukaties -ystäviäkin. - --- Vuosia kuluu, -- ajatteli hän, -- niinpä minäkin vihdoin menetän -järkeni tai hirttäyn tahi kuolen, eikä kenkään saa siitä tietoa. - -Ja hänen sydämessään syttyi viha kaikkia ihmisiä kohtaan, erittäinkin -niitä, jotka olivat olleet vikapäitä hänen telkeämiseensä vankilaan. -Tämä viha vaati jotain, mihin purkautua, kaipasi liikuntoa, melua. -Mutta täällä vallitsi kuolonhiljaisuus, ei kuulunut muuta kuin -äänettömäin ihmisten hiljaisia askeleita, ihmisten, jotka eivät -kysymyksiin vastaile, avattujen ja suljettujen ovien kolauksia... -Ruoka-annoksia tuodaan määrähetkinä, sanaakaan sanomattomia ihmisiä -pistäytyy koppiin... Nouseva aurinko heiastuu himmeästä lasista... Ja -sitten taas pimeys ja taas äänettömyys, samoja hiljaisia askeleita ja -samoja kolauksia. Niin oli eilen, niin on oleva huomenna... - -Ja viha, löytämättä itselleen pääsemää, raastoi hänen sydäntänsä. - -Hän koetti päästä koputuksilla muitten yhteyteen, mutta vastausta ei -kuulunut. Koputukset saivat liikkeelle vain nuo hiljaiset askeleet ja -umpean äänen, joka uhkasi häntä pimeällä kopilla. - -Uni yksin soi levon ja virkistyksen hetkiä, mutta heräjäminen oli sen -sijaan kahta kamalampaa. Unessa hän oli aina olevinaan vapaana ja -askaroivinaan enimmäkseen sellaisissa puuhissa, jotka hänen mielestään -eivät lainkaan soveltuneet vallankumous-miehen elämään. Milloin hän oli -soittavinaan jotain kummallista viulua, milloin hienostelevinaan nuoria -naisia, väliin soittavinaan veneellä, väliin metsästävinään, vuoroin se -ja se ulkomainen yliopisto oli jostain merkillisestä tieteellisestä -keksinnöstä antanut hänelle tohtorin arvon, ja hän piti sen johdosta -kiitospuheita juhlapäivällisillä. - -Raskainta näissä unennäöissä oli se, että hän useimmiten heräsi juuri -siinä silmänräpäyksessä, jolloin oli onnistumaisillaan yrityksissänsä, -pääsemäisillään toiveensa perille. Äkkiä sysäys sydämessä, ja koko -ihana näky on kadonnut. Jäljellä vaan tuskallinen, painostava kaiho, ja -taas tuo harmaa seinä märkine täplineen, joihin valo lankesi pienestä -lampusta, ja lujat laverilaudat, ja niitten päällä olkipatja, toiselle -laidalle vatkautunut. - -Uni oli hänen parhain aikansa. Mutta mitä kauemmin vankilassa-oloa -kesti, sitä enemmän unettomuuskin alkoi saada hänessä valtaa. Hän -halusi unta korkeimpana onnenansa, mutta mitä enemmän hän sitä -tavoitteli, sitä pahemmin unettomuus häntä vaivasi. Hänen maksoi vaan -sanoa itselleen: "Jokohan minä nyt vaivun uneen?" niin samassa oli -unikin paennut. - -Juoksentelemisesta ja pyörimisestä pienessä kopissa ei lähtenyt mitään -virkistystä. Näistä ponnistuksista hän kävi yhä heikommaksi ja -heikommaksi, ja hermot ne vaan ärtymistään ärtyivät. Päälaessa tuntui -pakotusta, ja kun hän silmänsä sulki, silloin hänelle näkyi tummalla, -täplikkäällä pohjalla aavemaisia kasvoja, hajahapsisia, paljaspäisiä, -suurisuisia, vinosuisia, yksi toistaan hirvittävämpiä. Ja kaikki ne -irvistelivät niin kamalan ilkeästi. Myöhemmin alkoi niitä näkyä silmäin -aukikin ollessa, eikä ainoastaan kasvoja, vaan koko olentojakin, jotka -rupesivat puhumaan ja tanssimaan. Häntä hirvitti silloin, hän -heittelihe sinne tänne, hän löi päätänsä seinään ja huusi. Silloin -aukeni pieni "kurkko" ovessa, ja hiljainen ääni virkkoi: - --- Huutaminen on kielletty! - --- Kutsukaa inspehtori! -- kirkui Mezhenjétski. - -Ääni ei vastannut ja "kurkko" sulkeentui. - -Ja silloin valtasi hänet sellainen epätoivo, että hän halusi yhtä vain --- kuolemaa. - -Kerran tuommoisessa tilassa ollessaan hän päätti tehdä itsemurhan. -Kopissa oli tuulotusreikä. Siihenhän sopii sitoa nuora, nousta sitten -vuoteelle seisomaan ja hirttäytyä. Mutta nuoraa ei ollut. Hän -rupesi repimään paitaansa kapeiksi kaistaleiksi. Mutta ei näyttänyt -niitäkään olevan riittämiin asti. Sitten hän päätti tappaa itsensä -nälällä eikä syönyt kahteen päivään mitään. Kolmantena hän sai -mielenhäiriö-kohtauksen. - -Ruokaa hänelle tuotaessa, hän makasi lattialla tunnotonna, silmät -selkoseljällään. - -Lääkäri tuli. Mezhenjétski pantiin vuoteelle, sai rommia ja morfinia ja -nukkui. - -Huomenissa herätessään, hän huomasi lääkärin seisovan kumartuneena -hänen ylitsensä ja puistelevan päätään. Syvälle syöpynyt vihamieli, -jota Mezhenjétski ei ollut moneen aikaan tuntenut, virisi äkkiä eloon. - --- Ettekö te häpeä palvella täällä? -- sanoi Mezhenjétski lääkärille, -kun tämä pää kallellaan tutki hänen valtasuontaan. -- Miksikä te -parannatte minua, jotta vain pääsisivät minua jälleen kiduttamaan? -Sehän on samaa kuin olla läsnä ruoskituksessa ja sallia sen sitten -tapahtua uudestaan. - --- Kääntykääpäs nyt seljällenne, -- virkkoi lääkäri aivan tyyneesti, -katsomatta häneen ja kaivaen povitaskustaan stetoskopia. - --- Muut lääkärit paransivat haavat, jotta sopisi antaa vielä ne -jäljellä olevat viisituhatta kepin-iskua. Menkää hornaan, menkää -hiiteen! -- kiljaisi Mezhenjétski äkkiä, kavahtaen istuvilleen. -- -Menkää tiehenne! Osaan minä kuolla ilman teitäkin. - --- Ei tuo nyt kaunista ole, nuori mies. Röyhkeydestä joutuu -edesvastaukseen. - --- Menkää hiiteen! Menkää hiiteen! - -Ja Mezhenjétski näytti niin kammottavalta, että tohtorille tuli kiire -lähteä pois. - - -X. - -Lääkkeetkö vai sekö, että kriisi oli nyt mennyt ohi, vai tohtoria -vastaan purkaunut vihako lienee tehnyt hänet terveeksi, pääasia se, -että hän tästä päivästä saakka rupesi pitämään itsestään huolta ja -aloitti aivan uuden elämänlaadun! - --- Eiväthän he saata pitää minua täällä iät kaiket -- ajatteli hän. -- -Jonakin päivänä he päästävät minut pois. Kenties, ja se onkin -luultavinta, hallitusmuoto muuttuu -- meikäläisethän jatkavat työtään --- ja senpä vuoksi tässä täytyy pysyä hengissä, jotta pois päästessä -olisi terve ja kykenisi jälleen ryhtymään työhön. - -Kauan aikaa hän harkitsi, mikä elämänlaatu se olisi hänen -tarkoitukselleen edullisinta, ja päätti noudattaa seuraavaa -järjestystä: Maata hän pani kello yhdeksän ja oli pystyssä kello viisi, -huolimatta siitä, nukuttiko vielä vai eikö. Sitten hän pesi itsensä ja -pukeutui, teki muutamia ruumiinliikkeitä ja läksi sitten, niinkuin hän -sanoi, toimiinsa. Mielikuvituksessaan hän käveli kaupungilla, Newskiltä -Nadjézhdinskajalle asti, koettaen luoda eteensä, mitä kaikkea hän tällä -tiellä näkee: kauppapuotien kilpiä, taloja, poliseja, ajopelejä ja -jalkamiehiä. Nadjézhdinskajalla hän pistäysi erään ystävänsä ja -työtoverinsa luokse. Siellä oli muitakin kumppaleita koolla, ja nyt -syntyi keskustelua heidän tulevista suunnitelmistaan. Todistuksia ja -vastaväitteitä tuotiin esiin. Mezhenjétski puhui sekä omasta että -muitten puolesta. Välisti hän puheli niin kovaa, että vartija "kurkon" -kautta varoitti häntä, mutta hänestä huolimatta Mezhenjétski vain -jatkoi mielikuvituksessa elämäänsä kaupungilla. - -Istuttuaan kaksi tuntia ystäväinsä seurassa, hän meni päivällisille, -ensin ajatuksissaan, sitten todellisuudessa, syöden hänelle tuotua -ruokaa ja aina kohtuullisesti. Sitten hän istui kotona ja tutki joko -historiaa tai matemaatikaa, sunnuntaisin välisti kirjallisuuttakin. -Hänen historialliset tutkimuksensa kävivät sillä tapaa, että hän otti -esille jonkun erityisen aikakauden ja muisteli mielessään tapauksia ja -vuosilukuja. Matemaatillisissa tutkimuksissaan hän suoritteli laskuja -ja ratkaisi geometrillisia problemoja -- hänen mieluisin tehtävänsä. -Sunnuntaisin hän muistutteli Pushkinia, Gogolia, Shakespearea, välisti -vähän itsekin jotain sepitteli. - -Illalla hän mielikuvituksessaan käväisi jälleen kaupungilla ja istui -tuttavainsa, miesten ja naisten, seurassa. Siellä pidettiin hupaisia, -sukkelia, väliin vakavamielisiäkin keskusteluja, joita todellisuudessa -oli tapahtunut, tai joita hän itse keksi tilaisuutta varten. Ja niin -kului päivä loppuun. Ennen maata-panoa hän astui 2000 askelta -kopissaan, saadaksensa ruumiillista liikettä. Ja sitten hän pani maata -ja vaipui tavallisesti kohta uneen. - -Huomispäivä kului samalla tapaa. Välisti hän oli matkustavinaan -etelään, kiihottamaan kansaa tai panemaan alkuun kapinata, ja siellä -hän yhdessä kansan kanssa karkoitti tilan-omistajat ja jakoi heidän -maansa talonpoikain kesken. Tätä kaikkea hän ei kumminkaan kuvaillut -tapahtuvaksi yhtähaavaa, vaan vähitellen, askel askeleelta. -Hänen mielikuvituksessaan oli vallankumous-puolue voitolla jo -kaikkialla, hallitus menettänyt mahtinsa ja pakotettu kutsumaan -lainsäätäjäkokouksen. Keisarillinen perhe ja kaikki kansan sortajat -katosivat, tasavalta julistettiin ja hän, Mezhenjétski, valittiin sen -presidentiksi. Välisti hän pääsi näin pitkälle liiankin pian, ja läksi -silloin taas käymään kaiken tuon läpi alusta alkaen, päästen -päämääräänsä toisia teitä. - -Näin hän vietti vuoden ja toisen ja kolmannenkin, joskus poiketen tästä -tarkoin määrätystä elämänlaadusta, mutta useimmiten kumminkin jälleen -palaten siihen. Järkensä toimintaa valvomalla hän pelastui -vastentahtoisista harhakuvista. Joskus hän vain sai unettomuuden -kohtauksia ja näki hirvittäviä kasvoja. Silloin hän kyllä taas katseli -tuulotus-aukkoa, mietiskellen, kuinka hän hankkii nuoran, sitoo -silmukan siihen ja hirttää itsensä. Mutta hän voitti nämä kohtaukset, -eikä ne kauan kestäneetkään. - -Näin kului melkein seitsemän vuotta. Kun hänet sitten, -koppivankeus-ajan loputtua, määrättiin vietäväksi pakkotöihin, niin -hän oli aivan reipas ja terve sekä täysissä hengenvoimissa. - - -XI. - -Mezhenjétskia kuljetettiin, niinkuin erittäin raskaan rikoksen tehnyttä -konsanaankin, aivan erinänsä vartijain välissä, päästämättä häntä -mihinkään yhteyteen muitten kanssa. Krasnojárskin vankilassa vasta, -matkalla pakkotöihin, oli hänellä tilaisuus puhella muutamien muitten -valtiollisten vankien kanssa. Heitä oli kuusi: kaksi naista ja neljä -miestä. He olivat kaikki nuorta väkeä, uuden, Mezhenjétskille jotenkin -oudon koulun, opetuslapsia. He olivat nuoremman sukupolven -revolutionisteja, hänen jälkeläisiään, ja siksipä hän tunsi erityistä -intressiä heitä kohtaan. Mezhenjétski toivoi kohtaavansa heissä hänen -omain askeltensa noudattajia, sellaisia, jotka korkeassa arvossa -pitävät kaikkea sitä, minkä heidän edelläkävijänsä, varsinkin hän, -Mezhenjétski, olivat aikaansaaneet. Hän oli valmis kohtelemaan heitä -ystävällisesti ja isällisesti. - -Mutta hänen hämmästyksekseen ja harmikseen tämä nuoriso ei pitänytkään -häntä heidän edellänsä käyneenä profettana ja mestarina, vieläpä -kohteli häntä jonkinlaisella alentuvaisuudella, katsellen häntä olkansa -yli ja pitäen hänen kantaansa vanhettuneena. Kaikki se, minkä -Mezhenjétski ystävineen oli aikaansaanut, kaikki heidän ponnistelunsa -kansan nostattamiseksi, koko heidän terroristinen menettelynsä sekä -kuvernööri Krapótkinin, Mezéntsowin, jopa itse keisari Aleksander -II:nkin murha -- kaikki tuo oli näitten uusien revolutionistien -mielestä ollut yhtämittaista erehdystä. Kaikesta tästä oli ollut -seurauksena vain se reaktioni, joka oli noussut huipuimmilleen keisari -Aleksander III:n hallitessa ja pannut kansan vajoamaan melkein siihen -tilaan, jossa se oli ollut maaorjuuden aikana. Kansan vapauttaminen -- -niin he sanoivat, nämä uudet opettajat, -- kulki nyt jo aivan toista -tietä. - -Näitä väittelyitä Mezhenjétskin ja hänen uusien tuttavainsa välillä -kesti melkein kaksi vuorokautta. Heidän joukossaan oli yksi, joka oli -muitten johtaja, ja jota sanottiin vain ristimänimeltänsä Romániksi. -Tämä se varsinkin ärsytti Mezhenjétskia itseluottoisella varmuudellaan -mielipiteittensä oikeudesta ja alentuvalla, ivallisella tavalla, jolla -hän puhui Mezhenjétskin ja hänen kumppaliensa toiminnasta. - -Kansa -- niin puhui Román -- on vain raakaa joukkiota. Rahvas on -nykyjään sellaisessa kehitysalassa, ett'ei sen eduksi voi tehdä yhtään -mitään. Yritä mitä hyvänsä Venäjän maalaisväestön kohottamiseksi, se on -samaa kuin viritä valkea kiven tai jään alle. Kansa on kasvatettava, -siihen on istutettava solidaarisuuden, yhteisen edesvastuun, tunto, ja -tämä käy päinsä ainoastaan suurteollisuuden syntymisen kautta. Vasta -silloin on luonnollinen siirtyminen yhteiskunnalliseen järjestöön -mahdollista. Maa ei ole ainoastaan tarpeetonta kansalle, vaan maa se -juuri tekee kansan konservativiseksi ja orjamieliseksi. Eikä niin ole -laita yksin meillä, vaan Europassakin. - -Ja näitten mielipiteittensä tueksi hän ulkomuistilta luki oppineitten -mielipiteitä ja toi esiin tilastollisia numeroita. Kansa on päästettävä -irti maasta, mitä pikemmin, sitä parempi. Mitä enemmän maalaiset -perehtyvät tehdas-elämään, mitä enemmän heidän maansa joutuu pomojen -käsiin, mitä enemmän he ovat sorron alaisia, sitä parempi. Despotismi -ja ennen kaikkea kapitalismi kukistuu ainoastaan työväen luokkain -sulautumisella, ja tätä sulautumista on avustaminen seuroilla, -liitoilla, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että kansa lakkaa olemasta -maan-omistajana ja muuttuu proletariaatiksi. - -Mezhenjétski kiisteli ja kiivastui. Varsinkin oli hänet saattaa -epätoivoon toinen seuran naisista, muuan nuori, tuuheatukkainen ja -erittäin kirkassilmäinen brynetti. Hän istui akkunalaudalla, -keskusteluun suorastaan sekaantumatta, mutta silloin tällöin virkkaen -sanan ja toisen Románin väitteiden vahvikkeeksi tahi, paremmin sanoen, -ivaten Mezhenjétskin mielipiteitä. - --- Mutta kuinka on mahdollista muuttaa koko maata-viljelevä väestö -tehtaalaisiksi? -- kysyi Mezhenjétski. - --- Miksikä ei? -- vastasi Román moittivasti. Sehän on yltyleinen -taloudellinen laki. - --- Mistä sen näkee, että se on yltyleinen? - --- Lukekaa Kautskia, -- pisti tyttö omasta puolestaan väliin, -ylenkatseellisesti myhähtäen. - --- Ja jospa se nyt myönnettäisiinkin -- puhui Mezhenjétski, -- vaikka -minä sitä en myönnä, jospa myönnettäisiinkin, että koko väestöstä -tulisi proletariaati, niin mistä te tiedätte, että kansa hyväksyy juuri -sen muodon, minkä te olette sille ennalta säätäneet? - --- Se on tieteellisesti todistettu, -- vastasi brynetti, katsahtaen -ylös. - -Kun sitten keskustelu rupesi kajoamaan toiminnan muotoja näitten -tarkoitusten saavuttamiseksi, silloin kävi erimielisyys Mezhenjétskin -ja hänen uusien toveriensa välillä entistä kiihkeämmäksi. Román ja -hänen ystävänsä väittivät kivenkovaa, että sitä varten on työväki -saatava heidän puolelleen ja sitten pyydettävä sitä avuksi talonpoikain -kääntämisessä tehtaalaisiksi. Senjälkeen on levitettävä sosialismia -kansan keskuuteen. Kaiken sen ohella pitää välttää julkista taistelua -hallituksen kanssa; hallitusta käytettäköön välikappaleena omien -tarkoitusten saavuttamiseksi. - -Mezhenjétski taas vakuutti, että hallitukselle on tehtävä julkista -vastarintaa ja säikytettävä sitä, sillä hallitus se sittenkin on -voimallisempi ja viekkaampi heitä. - --- Ette te hallitusta harhaan saa, vaan se saa teidät harhaan. Kun me -läksimme kansan keskuuteen, propagandaa tekemään, silloin me -taistelimme julkisesti hallituksen kanssa. - --- Ja kuinka pitkälle pääsitte? -- kysyi brynetti pilkallisesti. - --- Niin, julkinen taistelu hallituksen kanssa on minun mielestäni -hyödytöntä tarmon tuhlaamista, virkkoi Román. - --- Maaliskuun 1:nen päiväkö tarmon tuhlaamista [nimittäin vanhaa lukua -se päivä, jolloin Aleksander II murhattiin. Suom. muist.]! -- huudahti -Mezhenjétski. -- Me uhrasimme oman itsemme, sitä vastoin kuin te -nurkassa istutte kotona, nauttien elämästä ja saarnaten vain! - --- Eipä tässä kovinkaan paljoa elämästä nautita, -- virkkoi Román -tyynesti, luoden silmänsä toveripiiriin ja voiton riemulla naurahtaen -maltilliseen, selvään, itseluottoiseen tapaansa. - -Brynetti puisteli päätään, ylenkatseellisesti myhähtäen. - --- Ei vainkaan tässä ylenmäärin elämästä nautita, -- toisti Román vielä -kerran. -- Siitä, että nyt istumme tässä, siitä saamme kiittää -reaktionia, ja reaktioni on juuri maaliskuun 1 päivän tuloksia. - -Mezhenjétski ei puhunut mitään. Hän oli tukehtua harmista ja läksi -käytävään. - - -XII. - -Koettaen tyynnyttää mieltänsä, Mezhenjétski alkoi astua edestakaisin -pitkin käytävää. Makuukomeroitten ovet olivat vielä auki, ne kun -suljetaan vasta iltahuudon jälkeen. Siinä lähestyi Mezhenjétskiä muuan -kookas, vaaleatukkainen vanki, jonka kasvoilla ilmenevää -hyväntahtoisuutta ei lainkaan vähentänyt se seikka, että toinen puoli -päätä oli ajettu paljaaksi. [Pakkotyöhön tuomituilta ajettiin toinen -puoli päätä paljaaksi. Ennen vanhaan lyötiin sitä paitsi poskiin ja -otsaan kulumaton merkkikin ("poltinmerkki"). Suom. muist.] - --- Muuan vanki meidän makuukomerossa on nähnyt teidät ja pyysi minua -kutsumaan teitä luokseen. - --- Mikä vanki? - --- "Tupakka-valtakunta", niinkuin häntä pilkkanimellä sanotaan. "Käykää -tänne se mies", sano. Ja teitä hän tarkoitti. - --- Missä hän on? - --- Tuolla meidän makuukomerossa. "Kutsukaa tänne", sano, "se herra." - -Mezhenjétski astui vangin kanssa pieneen komeroon, jossa vankeja istui -tai loikoi lavereilla. - -Laverin päässä makasi pelkillä laudoilla harmaan peitteen alla se -samainen vanha lahkolainen, joka seitsemän vuotta sitten oli haastellut -hänen kanssaan Svjetlogubista. Vanhuksen kalpeat kasvot olivat yltäänsä -rypyissä, mutta tukka oli yhtä tuuhea kuin silloinkin. Parrasta oli -pieni tukko käynyt ihan valkoiseksi ja käpertynyt ylöspäin. Sinisissä -silmissä loisti hyväntahtoisuus ja tarkkaavaisuus. Hän makasi -kyljellään, nähtävästikin horkassa, kasvoillaan heleä, tautiperäinen -puna. - -Mezhenjétski astui hänen luokseen. -- Mitäs te? -- kysyi hän. - -Vaivoin nousi vanhus kyynäspäänsä nojaan ja ojensi pienen, kovasti -tutisevan, näivettyneen kätensä. Hän yritti puhua, mutta hengitys kävi -vaikeasti; näytti kuin mies tekisi hirmuisen raskasta työtä. Vihdoin -hän virkkoi hiljaa: - --- Te ette sitä minulle ilmoittanut silloin, ja antakoon Jumala sen -teille anteeksi, mutta minäpä löysin sen. - --- Minkä niin? - --- Karitsan... Karitsan... niin, minä löysin Hänet... Tuolla -nuorukaisella oli Karitsa, ja kirjoitettu on, että Karitsan pitää -voittaman heidät, voittaman kaikki, ja ne kuin hänen kanssansa ovat, -ovat valitut ja uskolliset. - --- En ymmärrä, -- virkkoi Mezhenjétski. - --- Teidän tulee se ymmärtää hengessä. Kuninkaat ovat saaneet vallan sen -pedon kanssa, ja Karitsa on voittava heidät. - --- Mitkä kuninkaat? -- kysyi Mezhenjétski. - --- Heitä on seitsemän. Viisi on langennut, ja se yksi ja se toinen -eivät ole vielä tulleet. Ja koska hän tulee, niin hän vähän aikaa -hallitsee... siihen asti kuin kaikki hänen kanssansa kadotetaan... -Ymmärrättekö? - -Mezhenjétski pyöritti päätään, luullen ukon menettäneen järkensä -ja puhuvan perättömiä. Samaa ajattelivat vangitkin, hänen -asuinkumppalinsa. Äskeinen tukkapuoli vanki, joka oli käynyt kutsumassa -Mezhenjétskiä, sysäsi häntä hiljaa olkapäähän, kiinnittääkseen hänen -huomiotansa, ja viittasi vanhukseen. - --- Meidän "Tupakka-valtakunta" se jutella jaarittelee yhtämittaa, -- -virkkoi hän -- mutta ei tiedä itsekään, mitä milloinkin meinaa. - -Näin ajattelivat ukon toverit sekä Mezhenjétski. Mutta vanhus tiesi -kyllä, mitä puhui. Hänelle tuo kaikki oli selvää ja täynnään syvää -sisällystä. Naulana oli hänen mieleensä kotkaantunut se ajatus, ett'ei -paha enää ole kauan pysyvä vallassa, että Karitsa on oikeudella ja -siveydellä voittava kaikki... että Karitsa on pyhkivä pois kaikki -kyynelet ja ei silloin pidä oleman itkua, eikä valitusta, eikä -kuolemaa. Ja hän tunsi, että kaikki tämä on jo täytetty maailmassa, -niinkuin se jo oli tapahtunut hänen sydämessään, lähestyvän kuoleman -kirkastamassa. - --- Niin, tule pian! Amen! Niin, tule, Herra Jesus, tule! - -Näin hän hiljaa haasteli, huulillaan hieno, merkitsevä, mutta -Mezhenjétskin silmissä mieletön hymy. - - -XIII. - --- Tuossa se nyt on, kansan edustaja, -- arveli Mezhenjétski, -lähtiessään vanhuksen luota. -- Tämä on yksi parhaimpia, ja -- mikä -pimeys! _Nuo_ tuolla -- hän tarkoitti Románia ja hänen ystäviään -- nuo -tuolla sanovat, että moisessa kansassa, sen ollessa nykyisellä -kannallaan, on mahdoton saada aikaan niitäkään. - -Mezhenjétski oli aikoinaan itsekin puuhannut revolutionistisessa -toiminnassa kansan keskuudessa ja tunsi kyllä venäläisen talonpojan -tenhottomuuden, "inertian", kuten hän sanoi. Hän oli liikkunut -sotamiestenkin, niin vakinaisten kuin varaväkeenkin kuuluvain, piirissä -ja tiesi kyllä, kuinka itsepintaisesti he pysyvät valassansa ja pitävät -välttämättömänä totella. Hän muisti, kuinka vaikea on vaikuttaa heihin -todisteluilla. - -Hän oli tiennyt kaiken tämän, mutta ei ollut milloinkaan vetänyt -luonnollisia johtopäätöksiä siitä. Keskustelu uuden koulun -revolutionistien kanssa oli tehnyt hänet levottomaksi ja ärtyisäksi. - --- He sanovat, että kaikki, minkä me olemme tehneet, minkä Haltúrinit, -Kibáljtshitshit, Perówskajat ovat tehneet, on ollut hyödytöntä, -jopa turmiollistakin, että se se muka oli syynä Aleksander III:n -aikuiselle reaktionille. Heidän mielestänsä juuri me olemme -herättäneet kansassa sen ajatuksen, että vallankumousliike on muka -lähtenyt tilan-omistajista, jotka murhasivat tsaarin siitä syystä, -että hän oli ottanut heiltä maaorjat pois!... Kuinka nurinpäistä! -Mikä käsitysvoiman puute, mikä röyhkeys moisessa väitteessä! -ajatteli hän edelleen, astuessaan käytävätä pitkin. - -Kaikki komerot olivat jo kiinni, paitsi sitä, joka oli uusien -revolutionistien hallussa. Tultuaan sen kohdalle hän kuuli tuon -inhoamansa tummaverisen tytön naurun ja Románin käheän, varman äänen. -Nähtävästikin he puhuivat hänestä. Román kuului sanovan: - --- Taloudellisia lakeja tuntematta he eivät olleet selvillä siitä, mitä -tekevät. Mutta heissä oli paljo... - -Mezhenjétski ei voinut eikä halunnutkaan kuulla, mitä kaikkea "paljoa" -heissä oli ollut, eikä tahtonut sitä tietääkään. Äänen painokin jo -osoitti, kuinka täydellisesti he halveksivat häntä, Mezhenjétskiä, -revolutionin sankaria, joka tuolle aatteelle oli uhrannut kaksitoista -ajastaikaa elämästään. - -Ja Mezhenjétskin sydämessä syttyi niin kauhea viha, ett'ei hän moista -ollut ennen koskaan tuntenut, -- viha kaikkia ja kaikkea kohtaan, tuota -tympeynyttä maailmata kohtaan, jossa saattaa elää ainoastaan sellaisia -raukkamaisia olentoja kuin tuo ukko karitsoineen, ja samallaisia -puolivillejä pyöveleitä ja samallaisia vanginvartijoita ja noita -röyhkeitä, itseluottoisia ja kuolleena-syntyneitä teoriain ihmisiä. - -Tuli päivystävä vartija ja vei naiset naisväen osastoon. Mezhenjétski -poistui käytävän päähän, ollaksensa kohtaamatta häntä. Käytävään -jälleen tultuansa vartija lukitsi uusien valtiollisten vankien oven ja -kehoitti Mezhenjétskiakin astumaan omaan komeroonsa. Toinen totteli -koneen-omaisesti, mutta pyysi vartijaa jättämään oven lukitsematta. - -Mezhenjétski laskeutui vuoteelleen, kasvot seinään päin. - --- Onko vainenkin mahdollista, että koko minun elämäni on kulunut -turhaan: tarmoni, tahdonlujuuteni, neroni? -- Hän piti itseään -hengenlahjani puolesta kaikkia muita etevämpänä. -- Kaikkiko tuo -hukkaan uhrattu? - -Hän muisti nyt saaneensa joku aika sitten, jo matkalla Siperiaan, -Svjetlogubin äidiltä kirjeen, jossa viimeksimainittu -- hänen -mielestään lyhytjärkisesti, niinkuin naisten tapa on, -- moitti -Mezhenjétskiä siitä, että tämä oli saattanut hänen poikansa perikatoon, -vetämällä hänet terroristiseen toimintaan. Kirjeen saatuansa hän oli -vain harmissaan myhähtänyt: mitäpäs tämä typerä nainen ymmärtäisi niitä -tarkoitusperiä, joita hän ja Svjetlogub tavoittelevat? - -Nyt, muistellessaan tuota kirjettä ja ajatellessaan Svjetlogubin -ystävällistä, luottavaa ja vaikutuksille herkkää personallisuutta, hän -rupesi miettimään ensin hänen tilaansa ja sitten omaansa. -- Onko -mahdollista, että koko minun elämäni on ollut pelkkää erehdystä? - -Hän pani silmänsä kiinni ja koetti nukkua, mutta äkkiä hän tunsi -saavansa taas noita kohtauksia, joita hänellä oli ollut ensimmäisen -kuukauden aikana Pietari-Paavalin linnassa. Taas tuskaa päässä, taas -noita kauheita kasvoja, suurisuisia, hajahapsisia, hirvittäviä, -pimeällä, pilkullisella takalikolla, ja taas avosilminkin nähtäviä -olentoja. Niitten lisäksi tuli vielä uusi näky: joku vanki harmaissa -housuissa, pää paljas, huojuu hänen yläpuolellaan. Ja entisen -ajatus-yhteyden mukaan hän jälleen rupesi etsimään tuulotusreikää, -mihin saattaisi sitoa nuoran. - -Sietämätön viha kouristi hänen sydäntänsä, pyrkien purkautumaan. Hän ei -kestänyt asemillaan, ei kyennyt rauhoittumaan, ei ajatuksiansa -karkoittamaan. - --- Mitenkä? -- rupesi hän jo kyselemään itseltään. - --- Puhkaisisko valtasuonen? Sitä en osaa tehdä. Vai hirteenkö? Se se -selvintä. - -Hänelle johtui mieleen, että käytävässä on halkosylys ja sen ympärillä -nuora. - --- Noustako halkojen päälle vai lavitsalleko? Käytävässä astuskelee -vahti. Mutta tietenkin hän nukkuu tai menee ulos. Minä odotan, kunnes -pääsen puikahtamaan käytävään, sieppaan sieltä nuoran tänne omaan -komerooni ja sidon sen tuulotusreikään. - -Ovensa suulta Mezhenjétski kuunteli vahdin astuntaa käytävässä, tuon -tuostakin kurkistaen ovesta, vahdin jouduttua käytävän toiseen päähän. -Mutta sotamies ei mennyt pois eikä nukkunut. Herkin korvin Mezhenjétski -yhä edelleen kuunteli hänen jalkainsa kalketta. - -Mutta siinä pimeässä, käryävän lampun himmeästi valaisemassa kammiossa, -jossa vanha mies sairaana makasi, siellä, raskaasti hengittävien, -unissaan ääntelevien, kuorsaavien ja yskivien miesten joukossa tapahtui -tällä hetkellä jotain, mikä suurinta maailmassa on. Vanha lahkolainen -oli kuolemaisillaan, ja hänen henkisen silmänsä eteen ilmestyi -kaikki se, mitä hän niin palavalla halulla oli etsinyt ja kaivannut -elin-aikansa kaiken. Häikäisevässä valossa näkyi hänelle Karitsa -kirkkaan nuorukaisen muodossa, ja suuri ihmisten paljous kaikkinaisista -kansoista seisoi Hänen edessänsä valkoisiin vaatteisin puettuina, ja -suuri oli heidän riemunsa, eikä ollut enää maailmassa mitään pahaa. -Kaikki tämä sen vanhus tiesi -- tapahtui hänen sydämessään, ja se -tapahtui koko maailmassa, ja ylenpalttinen ilo ja rauha täytti hänen -mielensä. - -Mutta se, mikä kammiossa-olijain nähden tapahtui, oli tämä: vanha mies -haukkoi ilmaa äänekkäin hengähdyksin, kuolinkorina kulkussaan. Naapuri -heräsi ja herätti muut. Äännähdykset ja korina taukosivat vähitellen... -Vanha mies vaikeni kokonaan... kylmeni... Tuon huomattuaan, -huonekumppalit rupesivat kolkuttamaan ovea. - -Vahti avasi oven ja meni sisään. Noin kymmenen minutin kuluttua kaksi -vankia tuli sieltä ulos, kantaen kuollutta. He veivät hänet -ruumishuoneesen. Vahti seurasi heitä ja lukitsi oven perässään. Käytävä -jäi nyt tyhjäksi. - --- Kierrä lukkoon vain, kierrä lukkoon vain! -- ajatteli Mezhenjétski, -silmillään seuraten ovensa suulta kaikkea, mitä tapahtui. -- Nyt et -enää saa estetyksi minua pääsemästä pois kaikesta tästä mielettömästä, -kauheasta sekasorrosta. - -Mezhenjétski ei tuntenut enää tuota sisällistä raivoa, joka vastikään -oli häntä raastanut. Hänen mielensä oli kiintynyt yhteen ainoaan -ajatukseen: mitenkä menetellä, jott'ei mikään estäisi hänen aikeensa -toteutumista. - -Sykkivin sydämin hän astui halkosylyksen luo, päästi nuoran auki, -nykäisi sen irti ja, vilkuillen ulko-ovea kohti, vei sen komeroonsa. -Siellä hän nousi lavitsalle ja heitti nuoran tuulotusreiän reunan -ympärille. Sidottuaan päät solmuun, hän teki nuoraan silmukan. Se tuli -liian matalalle. Hän sitoi nuoran lyhemmälle, mittasi kaulansa -korkeuden maasta ja, levottomasti kuulahdellen ja ovea kohti katsellen, -nousi lavitsalle, pisti päänsä silmukkaan, sovitti sen kohdalleen... -sysäsi sitten jalallaan lavitsan syrjään ja jäi riippumaan ilmaan. - -Vasta aamukiertoaan tehdessänsä, vahti huomasi Mezhenjétskin roikkuvan, -polvet koukussa kaatuneen lavitsan syrjällä. Hänet otettiin silmukasta -irti. Vankilan inspehtori riensi saapuville ja, kuultuaan Románin -olevan lääkärin, kutsui hänet apuun. - -Kaikki tunnetut keinot koeteltiin, mutta Mezhenjétskiä ei saatu enää -eloon. - -Hän vietiin ruumishuoneesen hänkin, ja siellä hänen ruumiinsa pantiin -laudoille, vanhan lahkolaisen ruumiin viereen. - - - - -MISTÄ SYYSTÄ? - -Kertomus puolan kapinan ajoilta - - -I. - -Keväällä 1830 pan [pan puolankielessä = herra; páni = rouva] Jatshéwski -sai sukutilalleen Rozhánkaan vieraaksensa nuoren Josef Migúrskin, hänen -ystävä vainajansa ainoan pojan. - -Jatshéwski oli 65-vuotias leveäotsainen, leveäharteinen, leveärintainen -patriooti Puolan toisen jaon ajoilta, kasvojen iho tiilenpunainen, -viikset pitkät, valkoiset. Nuorukaisena hän oli Josef Migúrskin isän -kanssa palvellut Kostjushkan (Kosciuszkon) lippujen alla, koko -patriootillisen sydämensä pohjasta vihaten tuota, kuten hän sanoi, -Ilmestyskirjan porttoa, Katarina II:ta, ja tuota kavaltajaa, hänen -inhottavaa rakastajaansa, Ponjatówskia. Puolan Rjetsh Pospolitan -[Rjetsh Pospolita = tasavalta; puolalainen väännös sanoista res -publica. Suom. muist.] jälleen voimaan-saattamisesta hän oli yhtä varma -kuin yöllä oli varma siitä, että aurinko taas aamulla nousee. - -Vuonna 1812 hän toimi rykmentinpäällikkönä jumaloimansa Napoleonin -armeijassa. Napoleonin kukistuminen koski häneen kipeästi, mutta ei hän -silloinkaan vielä joutunut epätoivoon Puolan valtakunnan uudestaan -elpymisestä vaikkapa typistetyssäkin muodossa. Kun sitten Aleksander I -avasi valtiopäivät Varsovassa, silloin hänen toiveensa jälleen -elpyivät, vaikka sittemmin Pyhä Alliansi, reaktioni koko Europassa, -Konstantinin ja varsinkin Nikolain itsepäisyys joulukuun 14:nnen päivän -kapinan jälkeen saivatkin tuon ihanan haaveilun toteutumisen siirtymään -yhä tuonnemmas... - -Ikä rupesi jo vähitellen painamaan, ja niinpä hän vuonna 1825 siirtyi -maalle ja asui Rozhánkassaan, minnekään sieltä liikkumatta, kuluttaen -aikansa taloudenpuuhiin, metsästämiseen, seuraten sanomalehtien ja -kirjeitten kautta yhä edelleen mitä suurimmalla hartaudella isänmaansa -valtiollisia tapahtumia. Hän oli toista kertaa naimisissa köyhän, -kauniin shljáhtjankan (puolalaisen aatelisnaisen) kanssa, mutta tämä -avioliitto oli onneton. Hän ei rakastanut eikä kunnioittanut tätä -toista vaimoansa, vaan oli tuskastunut häneen ja kohteli häntä -huonosti, tylysti, ikäänkuin kostaakseen hänelle sen erehdyksen, että -oli mennyt toisiin naimisiin. Lapsia tässä toisessa avioliitossa ei -ollut, mutta ensimmäisestä oli kaksi tytärtä. Vanhin, Vánda, oli uhkea -kaunotar, joka tiesi kauneutensa arvon ja oli ikävystynyt maa-elämään. -Nuorempi, Albina, isän lemmikki, oli vilkas, laiha tyttönen, vaalea -tukka kiharoissa, silmät suuret, harmaat ja tuliset ja kaukana -toisistaan, niinkuin isälläkin. Hän oli täyttänyt 15 vuotta silloin -kuin Migúrski taloon tuli. Olihan tämä jo ennenkin, ylioppilaana, -käynyt Jatshéwskien luona Vilnassa, jossa he talvisin asuivat, mutta -nyt hän ensi kertaa saapui heidän luokseen maalle täysikasvuisena, -vapaana miehenä. - -Mieluista oli nuoren Migúrskin tulo kaikille Rozhánkan asujamille. Ukko -Jatshéwskille se oli mieluista siitä syystä, että nuori Juzö Migúrski -muistutti isäänsä, ukon ystävää nuoruuden päiviltä, ja senkin vuoksi, -että hän innokkaasti ja kaikkien heleimmissä toivonväreissä kertoi -revolutionistisesta kuohunnasta ei ainoastaan Puolassa, vaan -ulkomaillakin, mistä hän vastikään oli palannut. Páni Jatshéwskille -Migúrski oli mieluisa vieras siitä syystä, että vieraitten läsnäollessa -ukko Jatshéwski hillitsi itseänsä eikä tapansa mukaan torunut vaimoaan -kaikesta. Vándalle hän oli mieluisa siitä syystä, että neito oli -vakuutettu Migúrskin tulleen hänen tähtensä ja aikovan kosia häntä. -Vánda oli valmis antamaan suostumuksensa, mutta oli päättänyt, kuten -itse sanoi: _lui tenir la dragée haute_ ["pitää hänestä namua -korkealla", s.o. kiusotella häntä. Suom. muist.]. Albina iloitsi, koska -kaikki muutkin olivat iloisia. Eikä ollutkaan Vánda ainoa, joka oli -vakuutettu Migúrskin tulleen kosimaan. Sitä mieltä olivat talossa -kaikki, ukko Jatshéwskistä alkaen hamaan Ludvika njânjaan -[lapsenhoitaja. Olen tahallanikin säilyttänyt suomennoksessa tämän -soman, lapsen-omaisen sanan Suom. muist.] asti, vaikk'ei kukaan tuonut -ajatustansa kuuluville. - -Ja totta se olikin. Niissä aikeissa juuri Migúrski oli tullut, mutta, -oltuaan siellä viikon verran, hän kävi äkkiä, ties miksikä, hämille ja -levottomaksi ja läksi pois, kosimatta. Tämä odottamaton lähtö -hämmästytti kaikkia, mutta oikeata syytä siihen ei ymmärtänyt kukaan -muu kuin Albina. Hän tiesi itse olleensa syynä tuohon kummalliseen -lähtöön. - -Albina oli huomannut, kuinka Migúrski kaiken sen aikaa, minkä -Rozhánkassa oli viettänyt, oli ollut erittäin vilkas ja iloinen vain -hänen seurassaan. Hän kohteli tyttöä kuin lasta, lasketteli leikkiä -hänen kanssaan, härnäili häntä, mutta naisen hienolla vaistolla Albina -aavisti, ett'ei tuossa kohtelussa piile täysikasvuisen suhde lapseen, -vaan miehen suhde naiseen. Hän oli nähnyt sen siinä lemmekkäässä -katseessa ja lempeässä hymyssä, jolla hän vastaan-otti Albinan joka -kerta kuin tämä astui sisään, ja seurasi häntä, hänen lähtiessään pois. - -Albina ei osannut tarkalleen sanoa, mitä tämä oikein on, mutta tuo -Migúrskin menettely se oli huvittanut häntä, ja tietämättäänkin hän oli -koettanut tehdä kaikkea, mikä Migúrskia miellytti. Mutta tätäpä -miellyttikin kaikki, mitä Albina vain teki. Ja tyttönen taas puolestaan -teki mielen-innolla kaikki, minkä teki. Mieluista oli Migúrskin -katsella hänen juoksentelevan kilpaa soman vinttikoiran kanssa, joka -tuon tuostakin nosti etukäpälänsä hänen päälleen ja nuolaista lipaisi -tyttöä punaisiin, hehkuviin kasvoihin; mieluista oli Migúrskin katsella -häntä, kun hän pienimmästäkin syystä nauroi tuota niin tarttuvan -heleätä nauruansa; mieluista, kun hän, yhä silmillään nauruansa -jatkaen, koetti olla hirmuisen totinen, kuullessaan ksendzin -[puolalainen katolin-uskoinen pappi. Suom. muist.] ikävää saarnaa; -mieluista, kun hän tavattoman sattuvasti ja koomillisesti matki milloin -vanhaa njânjaa, milloin päihtynyttä naapuria, milloin itse -Migúrskiakin, silmänräpäyksessä siirtyen esitettävästä toiseen. Ennen -kaikkea häntä miellytti Albinan elämän-ilo. Näytti kuin Albina vasta -nyt juuri olisi täydelleen käsittänyt elämän koko ihanuuden ja -rientäisi sitä nyt nauttimaan. Migúrskia miellytti tämä erinomainen -elämän-ilo, ja tätä elämän-iloa piti voimassa ja kohotti juuri se -tieto, että se ihastuttaa Migúrskia. - -Ja niinpä Albina tiesi, miksikä Migúrski, joka oli tullut tänne Vándaa -kosimaan, oli lähtenyt kosimatta pois. Vaikk'ei hän olisi millään -ehdoin ottanut ilmaistakseen sitä muille, ei edes itselleenkään sitä -sanoin sanonut, niin hän sisimmissään sittenkin tiesi, että toinen oli -tahtonut rakastaa sisarta, mutta olikin rakastunut häneen. Albina -kummasteli kovin tätä seikkaa, pitäen itseään aivan mitättömänä viisaan -ja oppineen kaunotar siskonsa rinnalla, mutta ei saattanut olla -tietämättä, että niin se nyt kumminkin kävi, eikä saattanut olla -olematta iloinen siitä, sillä hän itsekin oli koko sielunsa voimalla -rakastunut Migúrskiin, rakastunut niin kuin rakastetaan vain ensi -kertaa ja kerran vain elämässä. - - -II. - -Syksymmällä sanomalehdet tiesivät kertoa Parisin vallankumouksesta. -Sittemmin alkoi tulla tietoja mellakoista, joita valmisteltiin -Varsovassa. Pelon ja toivon sekaisilla tuntein Jatshéwski odotteli joka -posti sanomia Konstantinin murhasta ja vallankumouksen alkamisesta. -Marraskuussa saapui Rozhánkaan vihdoin viesti hyökkäyksestä palatsiin, -Konstantin Paulowitshin paosta ja sitten, että valtiopäivät olivat -julistaneet Románowien hallitsijasuvun menettäneeksi Puolan kruunun, -että Hlopitski on huudettu diktaatoriksi ja Puolan kansa jälleen -vapaana. - -Kapinaliike ei ollut vielä ennättänyt Rozhánkaan saakka, mutta kaikki -sen asujaimet seurasivat kapinan kulkua, odottivat sitä sinnekin ja -valmistautuivat sen varalle. Ukko Jatshéwski, ollen myötäänsä -kirjevaihdossa erään vanhan tuttavansa kanssa, joka oli yksi kapinan -johtajia, otti vastaan salaperäisiä juutalaisia kaupustelijoita, ei -taloudellisissa, vaan vallankumousasioissa, ja varustihe ajan tullen -liittymään kapinaan hänkin. Páni Jatshéwski piti miehensä aineellisista -tarpeista huolta ei ainoastaan niinkuin ennen, vaan enemmin kuin -koskaan ennen, mutta sai hänet sillä, niinkuin ainakin, yhä vain -äreämmäksi ja äreämmäksi. Vánda oli lähettänyt jalokivensä eräälle -ystävättärelleen Varsovaan, pyytäen häntä myömään ne ja antamaan rahat -revolutioni-komitealle. Albinan mieltä kiinnitti vain se, mikä koski -Migúrskia. Isältä hän oli kuullut hänen astuneen Dvernitskin osastoon -ja koetti nyt saada tietää kaikki, mikä tätä osastoa koski. - -Migúrski kirjoitti kahdesti: ensimmäisellä kerralla hän ilmoitti -astuneensa riveihin, toisella kertaa, helmikuun puolivälissä, hän -riemukkain sanoin kertoo puolalaisten voittaneen Sotshekin tappelussa -ja anastaneen 6 tykkiä ja saaneen vankeja. "_Zwyciestwo Polákow i -kleska Moskáli! Vivat_!" [Voitto puolalaisille ja tappio moskáleille -(venäläisille)! Eläköön! Suom. muist.] Niin hän huudahtaa kirjeensä -lopulla. - -Albina oli riemuissaan. Hän tutkisteli karttaa, teki laskuja siitä, -missä ja miten moskaalit lopullisestikin voitetaan, ja kalpeni ja -vapisi joka kerta kuin isä verkalleen avasi postissa tulleita -paketteja. Emintimä, astuessaan kerran sattumalta hänen huoneesensa, -tapasi hänet seisomasta peilin edessä, housut jalassa ja konfederátka -päässä. [Konfederátka = puolalainen, turkisnahalla reunustettu korkea -lakki, yläpää neliskolkkainen, Suom. muist.] Albina oli varustautunut -karkaamaan kotoansa, mieheksi puettuna, liittyäkseen puolalaiseen -sotaväkeen. Emintimä ilmoitti asian isälle. Tämä kutsui hänet -huoneesensa ja -- salaten sisällisen myötätuntoisuutensa, jopa -ihailunsakin, -- antoi hänelle ankarat nuhteet ja vaati häntä -hylkäämään mielestänsä moiset houkat aikeet. "Naisillahan on -toisenlainen tehtävä edessään: rakastaa ja lohduttaa niitä, jotka -uhraavat itsensä isänmaan edestä", puheli ukko. Isä tarvitsee häntä -nyt; hänhän se on isän ilo ja lohdutus, ja ajan tullen hänellä on oleva -tehtävää tulevan miehensä vaimona. Ukko tiesi, millä tyttäreen -vaikuttaa, ja viitaten huomautti olevansa niin yksin ja niin onneton. -Albina painoi kasvonsa hänen rintaansa vasten, salatakseen kyyneliään, -jotka kumminkin kastelivat isän aamunutun hihaa, ja lupasi olla -ryhtymättä mihinkään ilman isän suostumusta. - - -III. - -Yksin ne ihmiset, jotka ovat kokeneet samaa kuin puolalaiset Puolan -jaon jälkeen, jolloin osa sitä joutui vihattujen saksalaisten ja toinen -osa vielä enemmän vihattujen moskaalien valtaan, yksin ne voivat -käsittää sen riemastuksen, jota puolalaiset tunsivat vuosina 1830-31, -jolloin monen onnettoman vapautumis-yrityksen perästä uusi vapautumisen -toivo näytti olevan toteutumassa. Mutta kauan ei tätä toivoa kestänyt. -Voimat olivat liiaksi eriväkiset, ja kapina kukistettiin jälleen. -Jälleen ajettiin kymmeniä tuhansia mielettömästi tottelevaisia Venäjän -miehiä Puolaan, jossa he -- milloin Dibitshin, saksalaisen juopon, -milloin Paskéwitshin, raa'an sotamiehen, milloin Nikolai I:n, vielä -tylymmän ylikäskijän, johdolla -- itsekään tietämättä, miksi, -kyllästyttivät maan omilla ja puolalaisten veljiensä sydänverillä. Ja -niin he musersivat heidät ja jättivät heidät heikkojen, vähäpätöisten -ihmisten valtaan, ihmisten, joitten silmämääränä ei ollut vapaus eikä -puolalaisten kukistaminen, vaan tämä yksi pyrintö vain: saada -tyydytetyksi omanvoiton pyyntinsä ja lapsellinen kunnianhimonsa. - -Varsova valloitettiin, yksityiset sotaväen-osastot lyötiin hajalle. -Satoja ja tuhansia tuomittiin ammuttaviksi, piestiin kepeillä -kuolijaiksi, karkoitettiin. Viimeksi-mainittujen joukossa oli nuori -Migúrskikin. Hänen omaisuutensa otettiin takavarikkoon, ja hän itse -lähetettiin sotamieheksi Uralskin linjapataljonaan. - -Jatshéwskit viettivät talven 1832 Vilnassa ukon kivulloisuuden tähden, -hän kun 1831 vuoden jälkeen oli potenut sydänvikaa. Sinne saapui heille -kirje Migúrskilta Uralskin linnasta. Hän kirjoittaa, että niin raskasta -kuin kaikki se onkaan, mitä hänen on täytynyt ja vast'edes vielä täytyy -kestää, niin sittenkin hän on iloinen siitä, että on saanut kärsiä -isänmaan tähden. Hän ei ole epätoivoinen siitä pyhästä asiasta, jonka -edestä hän on alttiiksi antanut yhden osan elämäänsä: hän on valmis -antamaan jäljelläkin olevan osan, ja jos vaikka jo huomenna ilmaantuisi -tilaisuutta, niin hän tekisi jälleen samoin. - -Ukko, joka oli lukenut kirjettä ääneen, purskahti tässä kohden itkuun -eikä kyennyt pitkään aikaan enää jatkamaan. Jäljellä olevan osan -kirjettä luki Vánda ääneen, ja siinä Migúrski sanoo, että _mitä aikeita -ja haaveita hänellä lienee ollutkaan_ viimeisellä käynnillänsä, joka -iäti on pysyvä valoisimpana kohtana koko hänen elämässään, niin nyt hän -ei saata eikä tahdokaan puhua niistä. - -Vánda ja Albina käsittivät näitten sanain merkityksen kumpikin omalla -tavallaan, vaikk'ei toinen eikä toinenkaan lausunut julki, mitenkä hän -ne käsittää. - -Kirjeensä lopulla Migúrski lähettää terveisiä kaikille ja samalla -leikillisellä tavalla, jolla koko ajan oli kääntynyt Albinan puoleen -silloin, heillä käydessään, nytkin kääntyy hänen puoleensa, -tiedustellen, vieläkö Albina neiti yhtä nopeasti juoksee kilpaa koiran -kanssa ja vieläkö yhtä onnistuneesti matkii kaikkia. Hän toivottaa -terveyttä ukolle, menestystä talouspuuhissa äidille, arvollista miestä -Vándalle ja entisen elämän-ilon jatkumista Albinalle. - - -IV. - -Ukko Jatshéwskin terveys huononi huononemistaan, ja v. 1833 koko perhe -muutti ulkomaille. Vánda kohtasi Badenissa puolalaisen emigrantin ja -meni hänen kanssaan naimisiin. Ukko Jatshéwskin tauti sai äkkiä pahan -käänteen, ja muutaman kuukauden perästä hän veti viimeisen henkäyksensä -Albinan sylissä. Vaimoansa hän ei laskenut luokseen viimeisilläänkään -eikä saattanut hänelle antaa anteeksi sitä, että oli nainut hänet. Páni -Jatshéwski palasi Albinan kanssa kotia. - -Albinan elämänharrastusten tärkeimpänä esineenä oli Migúrski. Hän se -oli Albinan silmissä suurin sankari ja marttyri, jonka palvelukseen hän -päätti pyhittää koko elämänsä. Jo ennen heidän lähtöänsä ulkomaille hän -oli ruvennut kirjevaihtoon Migúrskin kanssa, ensi alussa isän -pyynnöstä, sittemmin omasta puolestaan. Isän kuoleman jälkeen Venäjälle -palattuaan, hän jatkoi kirjeenvaihtoa ja vihdoin, täytettyään 18 -vuotta, ilmoitti äitipuolelleen päättäneensä lähteä Uralskiin Migúrskin -luokse, mennäkseen siellä avioliittoon hänen kanssansa. Páni Jatshéwski -moittimaan Migúrskia siitä, että tämä itsekkäästi kyllä tahtoo turvata -oman ahdinkotilansa, ottamalla vaimokseen rikkaan tytön, tehdäkseen -hänet sitten osalliseksi onnettomuuteensa. - -Albina närkästyi, sanoen hänelle, ett'ei muut kuin páni Jatshéwski -saata ajatella niin halpaa miehestä, joka on kaikki uhrannut -kansalleen, että Migúrski päinvastoin on kieltäynyt vastaan-ottamasta -hänen tarjoamaansa apua, ja että hän, Albina, on järkähtämättömästi -päättänyt lähteä Uralskiin ja mennä naimisiin hänen kanssansa, jos -Migúrski vain tahtoo hänelle sellaisen onnen suoda. Albina oli nyt -täysikasvuinen ja rahojakin hänellä oli, ne 300,000 zlótia [zlót = 0,85 -Smk. Suom. m.], jotka eno vainaja oli jättänyt molemmille sisaruksille, -niin ett'ei mikään enää voi häntä pidättää. - -Marraskuussa 1833 Albina sanoi ikuiset jäähyväiset kotolaisille, jotka -kyynelsilmin siunasivat häntä matkalle tuonne kaukaiseen, outoon -seutuun barbaarisessa Moskôviassa. Ja niin hän vanhan Ludvika njânjansa -kanssa, jonka oli päättänyt ottaa mukaansa, istui isän uudesti -korjattuun rekeen ja läksi pitkälle taipaleellensa. - - -V. - -Migúrski ei asunut kasarmissa, vaan yksityisessä huoneustossa. Nikolai -Paulowitsh [Nikolai I. Suom. m.] kyllä vaati, että sotamiehiksi -alennettujen puolalaisten piti ei ainoastaan kantaa kaikki kolkon -sotamies-elämän taakat, vaan kärsiä kaikki ne nöyryytyksetkin, joitten -alaisia tavalliset sotamiehet siihen aikaan olivat. Mutta suurin osa -niitä yksinkertaisia miehiä, joitten täytettäviksi hänen määräyksensä -jäivät, käsittivät täydellisesti näitten sotamiehiksi alennettujen -raskaan tilan ja, huolimatta kaikesta vaarasta, mikä hänen käskyjensä -laiminlyöjiä uhkasi, jättivät ne täyttämättä, missä vain laatuun kävi. - -Niinpä senkin pataljonan päällikkö, johon Migúrski kuului, muuan -puolisivistynyt, sotamiehestä upseeriksi ylentynyt herra, käsitti kyllä -tämän entisen rikkaan, sivistyneen nuoren miehen tukalan tilan, -ja sääli häntä ja kohteli ystävällisesti, myöntäen hänelle -kaikenlaisia helpotuksia. Migúrski puolestaan osasi antaa arvoa tuon -valkeapartaisen, sotamiesmäisesti turpeakasvoisen överstiluutnantin -hyväntahtoisuudelle ja, osoittaakseen hänelle vastapalvelusta, suostui -antamaan opetusta matemaatikassa ja franskankielessä hänen pojillensa, -jotka valmistautuivat kadettikouluun. - -Seitsemättä kuukautta oli Migúrski jo ollut Uralskissa. Hänen elämänsä -ei ollut ainoastaan yksitoikkoista, ikävää ja mieltä-masentavaa, vaan -raskastakin. Tuttavia -- paitsi pataljonanpäällikköä, josta hän -koetteli pysytellä niin loitolla kuin suinkin -- oli hänellä ainoastaan -muuan karkoitettu puolalainen, vähän sivistynyt, tunkeileva, -epämiellyttävä mies, joka kävi täällä kalakauppaa. Raskainta Migúrskin -elämässä oli se, että hänen oli niin vaikea tottua puutteesen. Hänen -omaisuutensa jouduttua takavarikkoon, ei hänellä ollut varoja -minkäänlaisia. Hän koetti tulla miten kuten toimeen niillä rahoilla, -joita sai myömällä vielä tallella olevia kultaesineitään. - -Ainoana ja suurena ilona hänen elämässään täällä oli kirjevaihto -Albinan kanssa, josta hän, Rozhánkassa käyntinsä jälkeen, oli -sielussaan säilyttänyt runollisen, suloisen kuvan. Ja täällä maanpaossa -tämä kuva kävi päivästä päivään yhä ihanammaksi. Eräässä ensimmäisiä -kirjeitään Albina kysyi muun muassa, mitä hän kerran oli kirjeessään -tarkoittanut näillä sanoilla: "mitä aikeita ja haaveita minulla lienee -ollutkaan." Toinen vastasi saattavansa nyt tunnustaa, että hän oli -haaveillut saavansa sanoa häntä vaimokseen. Albina vastasi rakastavansa -häntä. Migúrski vastasi, että parempi olisi ollut, jos hän ei olisi -tuota maininnutkaan, sillä kauheatahan on ajatella, että jotain olisi -saattanut tapahtua, mikä nyt on mahdotonta. Albina vastasi: ei siinä -kyllä, että tämä ei ole mahdotonta, vieläpä se ihan varmaan -toteutuukin. Migúrski vastasi, että hänen on nykyisessä asemassaan -aivan mahdoton vastaan-ottaa sellaista uhrausta. - -Piakkoin tämän kirjeen jälkeen Migúrski sai posti-ilmoituksen 2000:lle -zlótille. Kuoren leimasta ja käsialasta hän tunsi lähetyksen tulleen -Albinalta ja muisti nyt ensimmäisissä kirjeissään kerran leikillään -maininneensa, kuinka hauskalta hänestä muka tuntuu, ansaita opetuksella -kaikki, mitä tarvitsee, nimittäin rahoja teehen ja tupakkaan, jopa -kirjoihinkin. Pistettyään rahat toiseen kuoreen, hän lähetti ne -takaisin, eri kirjeessä pyytäen, ett'ei Albina rahoilla turmelisi -heidän pyhiä välejänsä. Hänellä on kaikkea yltä kyllin, kirjoitti hän, -ja tuntee olevansa täysin onnellinen, tietäessään, että hänellä on -sellainen ystävä. - -Siihen se heidän kirjevaihtonsa keskeytyikin. - -Marraskuussa kerran, Migúrskin istuessa överstiluutnantin luona ja -opettaessa poikia, alkoi kuulua yhä lähenevä aisakellon kilinä, pian -narahtivat ulkona reenjalakset pakkas-ilmassa, ja reki pysähtyi kuistin -eteen. Lapset hyppäsivät ulos katsomaan, ketä tulee. Migúrski jäi -huoneesen, katsellen oveen ja odotellen lasten palajamista, mutta -huoneesen astuikin överstiluutnantin rouva. - --- Teillehän tuli vieraita, pan, -- virkkoi hän. -- Pari rouvas-ihmistä -tuolla tiedustelee teitä. Kaiketi ne ovat sieltä teidän puoleltanne; -puolattaria näkyvät olevan. - -Jos Migúrskilta olisi kysytty, luulisiko hän Albinan tuloa -tänne mahdolliseksi, niin hän olisi vastannut, ett'ei se ole -ajateltavissakaan, mutta sielunsa sisimmissä hän sittenkin odotteli -häntä. Veri hulvahti sydämeen, ja hengästyneenä hän riensi eteiseen. -Siellä parhaillaan muuan lihava, rokon-arpinen nainen päästeli huivia -päästään. Toinen nainen oli astumaisillaan sisähuoneisin. Kuultuaan -askeleita takanansa, hän pyörähti kiiruusti ympärinsä. Päähineen alta -välkähtivät Albinan silmät, elämän-iloa uhkuvaiset, ripset huurteessa. -Migúrski jähmettyi hämmästyksestä, eikä tiennyt miten vastaan-ottaa, -miten tervehtiä häntä. - --- Juzö! -- huudahti Albina, käyttäen samaa nimeä, jota isäkin oli -käyttänyt, häntä puhutellessaan, ja jolla Albina itsekin oli -ajatuksissaan häntä puhutellut, heitti käsivartensa hänen kaulaansa, -painoi punaiset, kylmät, kasvonsa hänen kasvoihinsa ja nauroi ja itki. - -Hellämielinen överstiluutnantin rouva, saatuaan tietää, kuka Albina on -ja mille asialle tullut, otti hänet häihin asti luoksensa asumaan. - - -VI. - -Hyväntahtoinen överstiluutnantti toimitti esivallalta -naimisluvan. Orenburgista tilattiin ksendz, ja Migúrskit vihittiin. -Pataljonanpäällikön rouva oli äidin-sijaisena, toinen oppilaista -pyhänkuvan kantajana [Hääsaattueen etunenässä, alttarin ääreen -astuttaessa, kulkee poikanen, kantaen pyhänkuvaa. Suom. muist.] ja -Brzhozówski, karkotettu puolalainen, sulhaspoikana. - -Albina -- niin oudolta kuin kuuluneekaan oli rakastanut miestään -intohimoisesti, vaikk'ei ollut häntä lainkaan tuntenut. Nyt vasta hän -rupesi tutustumaan mieheensä. Sanomattakin on selvä, että ihmisessä, -joka on lihaa ja verta, hän huomasi paljon sellaista jokapäiväistä ja -epärunollista, mitä ei ollut siinä kuvassa, jota hän oli mielessään -kannellut ja kasvatellut. Mutta juuri siitä syystä, että hän oli lihaa -ja verta, Albina löysi hänessä paljon semmoista vilpitöntä ja hyvää, -mitä ei ollut tuossa abstraktisessa olennossa. Albina oli tuttaviltaan -ja ystäviltään kuullut paljonkin hänen urhoollisuudestaan sodassa, -tiennyt hänen miehekkäästi kestäneen omaisuutensa ja vapautensa -menettämisen ja kuvaillut häntä sankarina, joka aina elää korkeata -sankarielämää, mutta todellisuudessapa tuo niin tavattomilla -ruumiinvoimilla varustettu ja urhoollinen Migúrski näyttikin olevan -tyyni, hiljainen karitsa, aivan luonteva, hyväntahtoisesti leikillinen -mies. Yhä vieläkin vaalea pikkuparta ja viikset reunailivat tuota -tunteellista suuta, jonka ympärillä alati asui samainen lapsellinen -hymy, johon Albina oli jo Rozhánkassa niin mielistynyt, ja suussa yhä -vieläkin tuo sammumaton piippu, josta hän niin paljon kärsi varsinkin -raskautensa aikana. - -Nyt vasta Migúrskikin oppi tuntemaan Albinan ja hänessä ensi kertaa -naisen. Niistä naisista, jotka hän oli tuntenut ennen häitä, hän ei -ollut voinut päästä naisen perille. Ja se, minkä hän Albinassa oppi -naista tuntemaan, hämmästytti häntä ja olisi ollut omiansa synnyttämään -hänessä pettymystä naisiin nähden, ellei Albina juuri Albinana olisi -herättänyt hänessä erinomaisen hellyyden ja kiitollisuuden tuntoa. -Albinaa kohtaan naisena yleensä hän tunsi lempeätä, hiukan ivallista -alentuvaisuutta, mutta Albina Albinana herätti hänessä ei ainoastaan -hellää rakkautta, vaan ihailuakin, tuntoa siitä, että yhä on maksamatta -velka hänen uhrauksestaan, joka on tuottanut hänelle odottamattoman -onnen. - -Migúrskit olivat rakkaudessaan onnellisia. Kohdistaessaan rakkautensa -koko voiman toinen toiseensa, he tunsivat täällä vieraitten ihmisten -keskellä samaa kuin tuntee kaksi eksynyttä, joita talvipakkasessa -kylmää, ja jotka lämmittelevät toisiansa. Migúrskien elämän -onnellisuuteen vaikutti osaltansa myös tuo hamaan orjamaisuuteen asti -uskollinen, kaikessa suopeudessaan välisti purpatteleva, koomillinen ja -kaikkiin mies-eläjiin rakastuvainen Ludvika njânja. - -Onnellisia Migúrskit olivat lapsissaankin. Vuoden kuluttua syntyi -poika; sitten puolentoista vuoden perästä tyttö. Poika oli äitinsä -ilmeinen kuva: samat silmät, sama vilkkaus ja liikkeiden sulous. Tyttö -oli terve, punaposkinen tyllykkä. - -Onnettomia Migúrskit olivat siinä, että asuivat niin kaukana -kotimaastaan, ja ennen kaikkea siinä, että heidän masentavan -nöyryyttävä asemansa oli niin raskasta. Tämä nöyryytys tuntui hyvin -tuskalliselta varsinkin Albinasta: hänen Juzönsa, sankari, miehen -ihanne -- hän on pakotettu asettumaan kunnia-asentoon jok'ainoan -upseerin edessä, tekemään kiväritemppuja, käymään vahdissa ja -tottelemaan nurkumatta. - -Puolasta tuli sitä paitsi ylen murheellisia sanomia. Melkein kaikki -läheiset sukulaiset ja ystävät oli karkotettu; toiset taas, -menetettyään kaiken omansa, olivat paenneet ulkomaille. Migúrskien -tilaan ei ollut toivottavissa pienintäkään parannusta. Kaikki puuhat ja -ponnistukset saada hänelle anteeksi-antoa tai edes huojennusta, -upseeriksi ylennystä, -- kaikki ne raukesivat tyhjiin. Nikolai -Paulowitsh se piti sotaväen katselmuksia, paraadeja, harjoituksia, kävi -naamiaisissa, lasketteli leikkiä naismaskien kanssa, ajella tömisteli -tarpeettomasti Venäjätä ristiin rastiin Tshugujewista Novorossiskiin, -Pietariin ja Moskovaan, säikytellen kansaa ja ajattaen hevosia -kuolijaiksi, mutta kun joku huiman rohkea uskalsi lähestyä häntä ja -anoa helpotusta kovan kohtalon alaisille karkotetuille dekabristeille -tahi puolalaisille, jotka olivat saaneet kärsiä sen samaisen -isänmaan-rakkauden tähden, jota hän itsekin niin suuresti ylisti, -silloin hän, rintaansa pullistellen, kiinnitti lyijyiset silmänsä mihin -sattui, sanoen: "Palvelkoon. Ei vielä!" ikäänkuin hän olisi tiennyt, -milloinka se oikea hetki lyö. Ja kaikkia hänen ympärillään olijoita: -kenraaleja ja kamariherroja ja heidän puolisoitaan, jotka saivat -ravintonsa hänen pöydässään, kaikkia heitä liikutti syvästi tämän -suuren miehen harvinainen tarkkanäköisyys ja suuri viisaus. - -Yleensä oli Migúrskien elämässä sentään enemmän onnea kuin -onnettomuutta. - -Näin kului viisi vuotta. Mutta sitten heitä äkkiä kohtasi odottamaton, -kauhea onnettomuus. Ensiksi sairastui tytär ja kahden päivän perästä -poika. Ankaran kuumeen kourissa poikanen vieritteli kolme päivää ilman -lääkärin-apua (ei ollut lääkäriä saatavissa) ja neljäntenä kuoli. Kaksi -päivää myöhemmin nukkui tyttönenkin pois. - -Albina oli syöksymättä Uralin jokeen siitä syystä vain, ettei saattanut -olla kauhistuksella ajattelematta miehensä tilaa silloin kuin sanoma -Albinan itsemurhasta saapuu. Mutta raskaaksi hänelle elämä kävi. Tuo -ennen niin uuttera ja vireä emäntä jätti nyt kaikki taloushuolet -Ludvikan huostaan, istui tuntikausia toimetonna, ääneti tuijotellen -siihen, mikä milloinkin silmän eteen sattui. Vuoroin taas hän kavahti -ylös, riensi omaan huoneesensa ja itki siellä hiljaa, huolimatta -miehensä ja Ludvikan lohdutuksista, päätään vaan puistellen ja pyytäen -heitä menemään pois, jotta saisi olla yksinänsä. - -Kesäisin hän meni lasten haudalle, ja siellä hän istui, raastaen -sydäntänsä, muistelemalla, mitä kaikkea oli ollut, jota nyt ei enää -saata olla. Liiatenkin vaivasi häntä se ajatus, että lapset kukaties -olisivat voineet jäädä eloon, jos olisi asuttu sellaisessa kaupungissa, -missä lääkärin-apua olisi ollut tarjolla. -- Mistä syystä? -- ajatteli -hän. -- Mistä syystä? Juzö ja minä, emmehän me keltäkään tahdo muuta -kuin että hän saisi elää niinkuin synnynnästään saakka on tottunut ja -niinkuin hänen isänsä ja esi-isänsä ovat eläneet, ja että minä saisin -elää hänen kanssaan, rakastaa häntä, rakastaa pienosiani, vaalia -heitä... Mutta äkkiä ruvetaan häntä kiduttamaan, hänet karkotetaan, ja -minulta temmataan pois mikä minulle oli koko maailmatakin kalliimpaa. -Miksi? Mistä syystä? -- Niin hän kyseli ihmisiltä ja Jumalalta. - -Eikä voinut hän kuvailla mielessään vastauksen mahdollisuuttakaan. -Mutta ilman vastausta ei voinut olla elämääkään, ja hänen elämänsä se -oli nyt pysähtynyt. Maanpakolaisuuden kurja elämä, jota hän oli tähän -saakka osannut koristaa naisellisella kauneuden- ja somuuden aistilla, -oli käynyt sietämättömäksi ei ainoastaan hänelle, vaan Migúrskillekin, -joka kärsi hänen tähtensä eikä tiennyt, millä lohduttaa häntä. - - -VII. - -Juuri näinä Migúrskien raskaimpina aikoina saapui Uralskiin muuan -puolalainen, Rosolówski, osallisuutensa tähden eräässä suuremmoisessa -kapina- ja karkausyrityksessä, jonka niihin aikoihin oli Siperiassa -suunnitellut muuan karkotettu ksendz, nimeltä Sirotsinski. - -Rosolówski, niinkuin Migúrskikin ja niinkuin tuhannet muutkin, jotka -oli rangaistu karkotuksella Siperiaan siitä syystä, että olivat -tahtoneet olla sinä, miksi syntyneetkin olivat, puolalaisina, oli -sekaantunut tähän hankkeesen, rangaistu raipoilla ja pantu sotamieheksi -samaan pataljonaan kuin Migúrskikin. Rosolówski, entinen matemaatikan -opettaja, oli kookas, kumarassa käypä mies, laiha, posket kuopalla ja -otsa rypyssä. - -Jo ensimmäisenä iltana, istuessaan Migúrskien luona teepöydässä, hän -vitkaan ja tyynellä bassoäänellään kertoi tietystikin siitä -tapahtumasta, josta hän oli niin ankaran rangaistuksen saanut. - -Tämä tapahtuma oli ollut se, että Sirotsinski oli perustanut salaisen -seuran, jolla oli jäseniä kautta koko Siperian, ja jonka tarkoituksena -oli kasakka- ja linja-rykmenteissä palvelevien puolalaisten avulla -vapauttaa kaikki pakkotyöhön tuomitut, nostattaa siirtolaiset kapinaan -ja valloittaa Omskin tykistö. - --- Mutta olikohan se mahdollista? -- kysyi Migúrski. - --- Oli kyllä. Kaikki oli ennalta harkittu, ja Siperia oli meidän -käsissämme. Kevään tullen oli liikkeen määrä alkaa yht'aikaa koko -maassa. Kaikki oli laskettu pienintä yksityisseikkaakin myöten. Jos -yritys onnistuu -- semmoinen oli tuuma -- niin Siperia eroaa Venäjästä -ja muuttuu itsenäiseksi. Ellei onnistu, silloin kaikki salaliittolaiset -pakenevat Kirgisien arojen, Tashkentin ja Bukaran kautta brittiläiseen -Indiaan. Kaikki oli valmiina ja menestys olisi ollut varma, ellei olisi -joukossa ollut kahta konnaa, jotka kavalsivat asian. Sirotsinski oli -mahtava, voimakas luonne, ja voiton riemut häntä odottivat, mutta -riemun ja vapauden sijaan tuli turmio sadoille ihmisille ja kuolema -hänelle itselleen. - --- Teloittivatko he hänet? -- kysyi Migúrski. - --- Kyllä, niinkuin _he_ teloittavat -- kepeillä! -- vastasi Rosolówski -jyrkästi. -- Seitsemäntuhatta kepin-iskua. Minä näin kaikki tyyni. - -Ja sitten hän rupesi tasaisella, levollisella äänellään kertomaan tuon -rangaistuksen yksityiskohtia. Esivallan käskystä oli nimittäin hänen ja -muitten tässä asiassa syyllisten täytynyt olla läsnä. Ensimmäisinä -piestiin kuolijaiksi ne kuusi miestä, jotka oli tuomittu saamaan 7000 -kepin-iskua. Keppien paksuus oli säännöissä määrätty -- keisarillinen -ukaasi oli näet niistäkin olemassa: -- ne eivät saaneet olla sen -hienompia eikä paksumpia kuin että kolme niitä yhtaikaa mahtui -pyssynpiipusta sisään. Kaksi pataljonaa sotamiehiä seisoi kahdessa -rivissä pitkänä kujana kepit kourassa. Niillä heidän oli määrä iskeä -tuomittua paljaasen selkään, silloin kuin tämä, kumpikin käsi sidottuna -pyssynperään, tuli kahden kersantin taluttamana itsekunkin kohdalle. - -[Suomessa sai tällaiseen rangaistukseen tuomittu juosta sotamies-kujan -läpi minkä ennätti, jotenka siis kaikki kepin-iskut eivät sattuneet. -Venäjällä sitä vastoin poloista kuljetettiin askel askeleelta, niin -ett'ei yksikään isku mennyt harhaan. Suom. m.] - -Ensimmäisenä läksivät viemään tohtori Shakáljskia, Sirotsinskin -ystävää, joka oli ollut yksi salaliiton etevimmistä johtajista. Tämä -Shakáljski oli, Rosolówskin puheen mukaan, ollut hurskasmielinen, -uhrautuvainen mies. Kaikki pitivät häntä suuressa kunniassa, -venäläisetkin, joitten keskuudessa hän eli. Alttiisti hän antoi -lääkärin-apuansa jokaiselle, ken vain pyysi, antoi aina, niin -päiväs-aikaan, kuin yösydännäkin. - --- Jospa hän olisi ollut täällä silloin kuin minun pienoseni -sairastivat! -- ajatteli Albina. - --- Häntä he läksivät viemään ensimmäisenä, -- kertoi Rosolówski. -- -Hänen perässään astui muuan venäläinen lääkäri, joka tuon tuostakin -virkkoi sotamiehille: "Älkää lyökö kovasti; hän on kivulloinen mies; -hän on heikko." Mutta sotamiehet löivät vain, eivätkä saattaneet toisin -tehdäkään, sillä heidän takanaan kulki upseereita, kurittaen sitä, ken -hiljaa löi. - -Min'en voinut -- jatkoi Rosolówski -- nähdä mitään siltä paikalta, -jossa silloin seisoin. En voinut erottaa muuta kuin rumpujen pärinää, -mutta kun alkoi kuulua keppien vinkuna ja iskujen läiskeet ruumiisen, -silloin ymmärsin hänen lähestyvän ja näin hänen kahden kersantin -kuljettamana astuvan päätään viskellen milloin puoleen, milloin -toiseen. Ja minä kuulin jälleen tuon venäläisen tohtorin sanovan: -"Säälikää toki, hyvät ystävät; älkää lyökö kovasti." Tätä kesti ainakin -tunnin. Toista kertaa ohitseni kuljetettaessa, hän ei enää astunut, -vaan häntä laahattiin. Hirvittävän näköinen oli hänen selkänsä. Minä -siristin silmäni. Hän kaatui ja vietiin pois, saadakseen, jos paranee, -vielä jäljellä olevat iskut noitten hirviöitten kädestä. - --- Ja sitten, -- kertoi Rosolówski edelleen -- sitten he kuljettivat -kujan läpi toisen ja kolmannen ja neljännen. Ja kaikki he vaipuivat -maahan, ken hengetönnä, ken henkitoreissa. Ja yhä meidän täytyi seisoa -katselemassa. Tätä kesti kuusi tuntia: varhaisesta aamusta hamaan kello -kahteen päivällä. Viimeiseksi talutettiin Sirotsinskiä. En ollut nähnyt -häntä pitkään aikaan ja hämmästyin hänen ulkomuotoansa. Hän oli -näöltään kuin kymmenvuotias poika. Paljas pää kalpeine kasvoineen ja -harmaine poskipartoineen se oli painuksissa ja hytkähteli. Hänen -paljastettu yläruumiinsa oli kauhistuttavan laiha, kylkiluut näkyvissä -kutistuneen vatsan yläpuolella. Hän astui vavahdellen, ja päätään -heitellen ja nykäytellen joka iskusta. Valittanut hän ei, mutta minä -kuulin hänen ääneensä rukoilevan: "_Miserere mei Tuum; da miserere mei, -Deus; da secundum misericordiam tuam_." [Armahda minua, armahda minua, -Jumala, Sinun laupeutesi tähden. Suom. muist.] - --- Ei! -- keskeytti kertoja. -- En jaksa enää jatkaa. Hän kuoli siihen. - -Rosolówski oli niin liikutettu, ett'ei kyennyt enää sanomaan mitään. - --- Mahdotonta, mahdotonta on tällainen elämä! -- huudahti Albina, -värähtämättä katsoen Rosolówskiin. - -Tämä rypisti kulmiansa, pyhkäisten hihallaan kyynelet poskiltaan ja -parraltaan. - -Ludvika istui akkunan ääressä, itkeä nyyhkyttäen nenäliina silmillään. - --- Että te viitsitte kertoa tuollaisia! Pedot on petoja! -- huudahti -Migúrski, heittäen piippunsa maahan, kavahti ylös ja meni pimeään -makuuhuoneesen. Albina istui kuin huumautunut, tuijottaen tyhjään -nurkkaan! - - -VIII. - -Huomis-aamuna, harjoituksista palattuansa, Migúrski hämmästyi ja -ihastui, nähdessään vaimonsa: tämä tuli, kuten entisinäkin aikoina, -kevein askelin ja loistavin kasvoin miestänsä vastaan ja vei hänet -makuuhuoneesen. - --- Kuulehan nyt, Juzö. - --- Kuulen. Mitäs nyt? - --- Minä ajattelin koko yön sitä, mitä Rosolówski kertoi. Ja minä -päätin, ett'en saata enää elää tällä tapaa, en saata elää täällä. En! -Kernaammin kuolen kuin jään tänne. - --- Mutta mitäs meidän pitäisi tehdä? - --- Karata. - --- Karatako? Millä tavoin? - --- Minä olen miettinyt kaikki valmiiksi. Kuuntelehan vain. - -Ja nyt hän ilmoitti sen suunnitelman, minkä oli yöllä keksinyt. Se oli -tämä. Migúrski lähtee kerran illalla kotoansa, jättää Ural joen -rannalle sinellinsä ja sen päälle kirjeen, jossa ilmoittaa tehneensä -itsemurhan. - -Viran-omaiset ymmärtävät hänen hukuttaneen itsensä, ja nyt alkaa -etsinnät ja asiakirjain lähettelemiset. Migúrski on sillä välin -piilossa. Albina lupasi kätkeä hänet niin visusti, ett'ei kukaan löydä. -Täten saattaa mennä kuukausi. Kun sitten melu on asettunut, niin sopii -lähteä karkuun. - -Ensi hätään hänen aikeensa tuntui Migúrskista mahdottomalta toteuttaa, -mutta illemmällä, Albinan yhä innokkaasti ja suurella varmuudella häntä -taivutellessa, hän alkoi kallistua vaimonsa puoleen. Tähän vaikutti -vielä lisäksi sekin ajatus, että rangaistus onnistumattomasta -karkaamisesta -- samallainen kuin se, mistä Rosolówski eilen oli -kertonut -- oli kohtaava häntä yksin, mutta yrityksen onnistuminen oli -päästävä vapauteen Albinankin, jonka elämä, kuten Migúrski huomasi, oli -lasten kuoleman jälkeen käynyt ylen raskaaksi. - -Asia uskottiin myöskin Rosolówskille ja Ludvikalle, ja niinpä monen -neuvottelun ja muutoksen ja korjauksen perästä karkaussuunnitelma -vihdoinkin oli täysin valmiina. Ensi alussa oli aiottu tehdä niin, että -Migúrski, heti kuin hänen hukkumisensa on virallisesti vahvistettu, -lähtee karkuun jalkaisin yksin. Mutta kun Rosolówski oli kertonut -kaikista karkaamis-yrityksistä Siperiassa viimeisten viiden vuoden -aikana, joista yksi ainoa vain, Pjotrówskin, oli onnistunut, niin -Albina ehdotti toisen keinon: Juzö kätketään ajoneuvoihin ja lähtee -yhdessä Albinan ja Ludvikan kanssa Sarátowiin saakka. Sieltä hän astuu -valevaatteissa alas Volgan rantaa pitkin sovittuun paikkaan asti, jonne -Albina hankkii Sarátowista veneen. Siinä he sitten yhdessä kulkevat -Volgaa alas Astrahaniin ja sieltä Kaspian meren poikki Persiaan. Tämän -suunnitelman hyväksyivät kaikki, yksin hankkeen pääjohtajakin, -Rosolówski. Kysymys vain oli, mitenkä saisi ajopeleihin laitetuksi -semmoisen komeron, joka ei herättäisi viran-omaisten huomiota, ja joka -olisi niin avara, että mies siihen mahtuu. - -Kun Albina kerran, lasten haudalta tultuansa, oli sanonut -Rosolówskille, että hänen on niin raskas jättää lastensa maalliset -jäännökset tänne vieraalle maalle, silloin Rosolówski, hiukan -mietittyään, virkkoi: - --- Pyytäkää viran-omaisilta lupaa saada ottaa lasten kirstut mukaanne. -Se myönnetään. - --- En, en tahdo, en voi! -- sanoi Albina. - --- Pyytäkää, siinä kaikki. Kirstuja ei oteta mukaan, vaan laitetaan -niitä varten suuri laatikko ja siihen me sitten kätkemme Juzetin. - -Ensi hetkenä Albina hylkäsi moisen ajatuksen: hänen oli vastenmielistä -liittää petosta lapsi vainajainsa muistoon, mutta kun Migúrskikin oli -ilomielin tuuman hyväksynyt, niin hänkin vihdoin suostui. - -Ja tällaiseksi se suunnitelma nyt lopulti muodostui: Migúrski tekee -kaiken voitavansa, saadakseen päällikkönsä siihen vakaumukseen, että -hän on hukuttanut itsensä. Sittenkuin kuolema on virallisesti -vahvistettu, niin Albina antaa viran-omaisille anomuskirjan, jossa -pyytää saada palata kotimaahansa ja ottaa lastensa kirstut mukaansa. -Tämän luvan saatua ollaan kaivavinaan hauta auki ja ottavinaan kirstut -ylös, mutta nämä jätetäänkin paikoilleen, ja niitä varten valmistettuun -laatikkoon käykin Migúrski. Laatikko nostetaan sitten tarantassiin, ja -niin matkustetaan Sarátowiin. - -Siellä he käyvät veneesen, ja siinä vasta Juzö astuu laatikosta ulos, -ja niin lasketaan alas Kaspian merelle. Siell'on sitten Persiat ja -Turkinmaat ja -- vapaus. - - -IX. - -Ensi työkseen Migúrskit ostivat tarantassin. [Venäjällä yleisesti -matkoilla käytetyt mukavat ajoneuvot ilman linjaaleja, mutta notkuvilla -puuvivuilla varustetut. Suom. m.] Ludvika muka lähtee kotipuolelleen. -Sitten ruvettiin rakentamaan sellaista laatikkoa, jossa mies saattaa -tukehtumatta maata kyyrysillään, ja josta on helppo kenenkään -huomaamatta astua ulos ja puikahtaa jälleen sisään. Kolmisin he sitten, -Albina, Rosolówski ja Migúrski itse, suunnittelivat ja laittelivat -laatikkoansa. Sangen paljo apua oli Rosolówskista, hän kun oli taitava -puuseppä. Laatikko oli laitettu sellaiseksi, että se, sidottuna -tarantassin perälle, tiviisti liittyi kuomun takaseinään. -Kuomun-puoleisen laidan saattoi laatikossaolija ottaa irti ja oikaista -itsensä osittain laatikon sisälle, osittain tarantassin pohjalle. Sitä -paitsi oli laatikko varustettu ilmare'illä. Päältä ja sivuilta se oli -katettava niinimatoilla ja nuoritettava. Laatikon sisään ja laatikosta -ulos pääsi tarantassin kautta istuinsijan alitse. - -Tarantassi ja laatikko olivat kunnossa jo ennen Migúrskin katoamista. -Valmistaakseen viran-omaisia jo ennakolta asiaan, Albina eräänä päivänä -meni päällikön luokse ja ilmoitti miehensä olleen viime aikoina -synkkämielisenä ja tehneen itsemurhan yrityksiä, jonka vuoksi hän, -Albina, on hyvin levoton hänen tähtensä ja pyytää hänelle joksikin -aikaa virkalomaa. Albinan synnynnäiset näyttelijälahjat tulivat nyt -hyvään tarpeesen. Levottomuus ja pelko miehensä tähden näyttivät niin -luonnollisilta, että päällikkö liikutettuna lupasi tehdä mitä suinkin -voi. Senjälkeen Migúrski sepitti kirjeen, joka oli löydettävä Uralin -rannalla hänen sinellinsä hihantaipeesta. - -Sovittuna päivänä hän sitten illansuussa läksi Ural joelle, odotteli -pimeän tuloa, jätti rannalle päällysvaatteensa, sinellin kirjeineen, ja -hiipi salavihkaa takaisin kotiansa. Siellä oli varustettu hänelle -tyyssija lukitussa ullakossa. Yöllä Albina lähetti Ludvikan -ilmoittamaan pataljonan päällikölle, että Migúrski, lähdettyään -kotoansa jo 20 tuntia sitten, on yhä vieläkin poissa. Aamulla tuotiin -Albinalle hänen miehensä kirje, jonka hän sitten vei päällikölle, -itkien ja osoittaen mitä hurjinta epätoivoa. - -Viikon perästä Albina pyysi kirjeellisesti lupaa saada lähteä -kotipuolelleen. Hänen ilmaisemansa tuska liikutti kaikkia, jotka hänet -näkivät. Jokainen säälitteli tuota onnetonta äitiä ja vaimoa. Saatuan -luvan, hän antoi viran-omaisille toisen anomuskirjan, jossa pyysi, että -hänen sallittaisiin kaivaa ylös lastensa ruumiit ja ottaa ne mukaansa. - -Esivalta kummasteli hiukan tätä hempeämielisyyttä, mutta myöntyi -siihenkin pyyntöön. - -Sittenkuin tämäkin lupa oli saatu, läksi Rosolówski Albinan ja Ludvikan -kanssa seuraavana iltana vuokrarattailla hautuumaalle, otettuaan -mukaansa laatikon lasten kirstuja varten. Nähdessään lastensa haudat, -jotka hän pian oli jättävä, Albina hyrskähti valtavaan itkuun, lankesi -maahan kumpujen juurelle. Ja siinä hän rukoili kauan, myötäänsä -kysellen: "Mistä syystä? Mistä syystä?" - --- No niin, páni Albina, -- virkkoi Rosolówski, -- meidän täytyy ryhtyä -toimeen. - -Albina kavahti ylös, pyyhkäsi kyyneleensä ja sanoi: - --- Tehkää, mikä tehtävä on, mutta älkää koskeko heitä. - -Sen sanottuaan hän vetäytyi syrjään. - -Rosolówski ja Ludvika nostivat hautakiven syrjään ja myllersivät kummun -päällimmäiset mullat, niin että näytti siltä, kuin hautoja olisi -uudestaan käyty kaivamassa auki. Kaiken tämän tehtyään, he kutsuivat -Albinan ja läksivät kotia, mullalla täytetty laatikko mukanaan. - -Koitti vihdoin lähtöpäivä. Rosolówski iloitsi tämän jo melkein loppuun -suoritetun hankkeen onnistumisesta. Ludvika oli paistanut eväiksi -leivoksia ja piirakaisia ja, hokien lempilausettaan: "_Jak mame köham_" -[Niin on! rakas kuin oma äiti. Suom. muist.] puheli, kuinka hänellä -sydän on ihan pakahtumaisillaan ilosta ja pelvosta. Migúrski iloitsi -sekä pääsystä ullakolta, jossa hän oli istunut toista kuukautta, -että erittäinkin Albinan vilkastumisesta ja entisen elämän-ilon -palajamisesta häneen. Albina näytti unohtaneen kaikki entiset tuskat ja -edessä olevat vaarat ja tuon tuostakin riensi hänen luokseen ullakolle, -riemusta loistavin silmin, kuten ennenkin, tyttönä ollessaan. - -Kello kolme aamulla saapui saattajaksi määrätty kasakka, tuoden -mukanansa kolme kyytihevosta. Albina Ludvikan ja pienen koiran kanssa -nousivat tarantanssiin, matolla katettujen pielusten päälle. Kasakka ja -hollimies kävivät kyytipenkille. Migúrski, talonpojaksi puettuna, -loikoi tarantassin pohjalla. - -Uljas troikka [Kolmivaljakko. Suom. m.] nykäisi ja läksi kiidättämään -tarantassia tasaista, kovaksi ajettua tietä myöten halki äärettömän, -auran koskemattoman aron, jota yltäänsä verhosi viimevuotinen -hopeanharmaa sulkaruoho. - - -X. - -Albinan sydäntä kouristi sekä toivo että pelko. Tunteitansa purkaakseen -hän välisti myhähti Ludvikalle, päällään viitaten milloin kasakan -leveään selkään, milloin tarantassin pohjalle. Ludvika istui -juhlallisen näköisenä, järkähtämättä katsellen eteenpäin, silloin -tällöin vain huuliansa liikauttaen. - -Sää oli kirkas. Kummallakin puolen tietä levittelihe suunnaton, autio -aro, hopeisen sulkaruohon välkähdellessä aamuisen auringon vinoissa -säteissä. Tie oli tasainen, kuni asfaltilla laskettu, ja äänekästä -kalketta siinä pitivät bashkiriläisten hevosten kengättömät, nopsat -kaviot. Joskus näki milloin puolella milloin toisella peltorottain -kaivamia mättäitä. Vartioitseva peltorotta istui takakäpälillään, -kimakalla vihellyksellä ilmaisten lähenevän vaaran ja puikahtaen -piiloon. Harvoin sattui vastaantulijoita: kasakoita vehnäkuormineen -tahi ratsastava bashkiri, jonka kanssa kasakka uljaasti vaihtoi -muutamia sanoja tatarinkielellä. Kaikissa majataloissa oli vereksiä, -hyvin syötetyitä hevosia, ja Albinalta juomarahaksi saatu puoliruplanen -teki sen, että kyytimiehet ajoivat lentoa koko matkan, oikein, niinkuin -he sanoivat, sitä kenttäjääkärin joutua. - -Jo ensimmäisessä majatalossa, kun entinen kyytimies oli vienyt -hevosensa pois, kasakka mennyt tupaan eikä uusia hevosia vielä oltu -tuotu, Albina kumartui tarantassin pohjalle ja tiedusteli mieheltään, -mitenkä tämä jaksaa. - --- Mainiosti. Minun on varsin hyvä olla. En kaipaa mitään. Täällä minä -olisin vaikka kaksi vuorokautta yhteen menoon. - -Illalla tultiin suureen Dergatshin kirkonkylään. Hankkiakseen -miehellensä tilaisuutta oikaisemaan jäseniänsä ja hengittämään raitista -ilmaa, Albina ei poikennutkaan majataloon n.s. postikartanoon, vaan -tavalliseen syöttöpaikkaan ja, heti pihaan tultua, antoi kasakalle -rahaa, käskien tuoda maitoa ja munia. Tarantassi kun seisoi katoksen -alla, ja iltakin jo oli pimeä, niin Albina, pantuaan Ludvikan -vartioimaan kasakan tuloa, päästi miehensä ulos ja ravitsi hänet. Ennen -kasakan palajamista oli Migúrski jälleen kontannut laatikkoonsa. -Saatiin taas uudet hevoset ja lähdettiin taipaleelle. - -Albina alkoi tuntea yhä suurempaa mielenrohkeutta rinnassaan eikä -voinut pidättää riemuaan ja iloisuuttaan. Puhekumppaleita hänellä ei -ollut muita kuin Ludvika, kasakka ja pikku koira Trezórka, ja näitten -kanssa hän huvikseen haastelikin. Rumuudestaan huolimatta Ludvika yhä -vain aavisteli lemmen ajatuksia jok'ainoassa mies-eläjässä, jonka -kanssa yhteen sattui, ja samaa hän nytkin epäili tuossa pulleassa, -hyväntahtoisessa Uralin kasakassa, jolla oli niin tavattoman kirkkaat -ja suopeat silmät, ja joka oli pantu heille saattomieheksi. -Suoruudellaan ja hyväntahtoisella notkeudellaan hän miellyttikin naisia -suurissa määrin. Albinaa huvitti Trezórka, jota hän myötäänsä uhkaili, -estellen nuuskimasta tarantassin perä-istuimen alustaa, mutta vielä -enemmin häntä huvitti Ludvika ja hänen koomillinen virnailunsa kasakan -kanssa, joka ei osannut aavistaakaan, että häntä moisista aikeista -epäillään, ja ystävällisesti vain naurahteli kaikkeen, mitä hänelle -sanottiin. - -Yrityksen vaaran-alaisuus ja sen yhä lähenevä toteutuminen sekä -osaltaan myös aron ilma saivat Albinan mielen yhä enemmän kuohuksiin. -Hän alkoi tuntea sydämessään sellaista lapsellista riemua ja iloa, jota -ei ollut enää pitkiin aikoihin kokenut. Migúrski kuuli hänen hilpeät -haastelunsa, ja silloin hän, huolimatta asemansa hankaluudesta (kuumuus -ja jano ne varsinkin häntä rasittivat) unohti oman itsensä ja iloitsi -Albinan ilosta. - -Toisen päivän iltana alkoi jälleen häämöttää asunnoita tuolla kaukana. -Se oli Sarátow ja Volga. Kasakka se arosilmillään erotti sekä Volgan -että mastojen nenät ja osoitti niitä Ludvikalle. Tämä sanoi näkevänsä -hänkin. Albina ei voinut erottaa mitään, mutta puheli ääneensä -tahallaan, jotta Migúrski kuulisi. - --- Sarátow, Volga! -- Niin hän haasteli, ikäänkuin Trezórkalle, siinä -sivussa puolankielellä kertoen miehelleen lähimmistä aikeistaan. - - -XI. - -Ajamatta sisään Sarátowin kaupunkiin, Albina pysähtyi Pokrówskin kylään -Volgan vasemmalla rannalla, ihan vastapäätä kaupunkia. Täällä hän -toivoi saavansa yön aikana puhutella miestään, jopa päästää hänet ulos -laatikostakin. Mutta kasakka se vaan ei lähtenyt tarantassin äärestä -minnekään; koko yön, lyhyen keväisen yön, hän istui läheisissä tyhjissä -rattaissa katoksen alla. Ludvika istui Albinan käskystä tarantassissa, -täysin vakuutettuna siitä, että kasakka juuri hänen tähtensä niin -luopumattomasti pysyttelekse tarantassin läheisyydessä. Ja hän iski -silmää ja nauraa tirskahteli, kätkien rokon-arpiset kasvot nenäliinaan. -Mutta Albinan mielestä ei tuossa enää ollut mitään hauskaa. Hän rupesi -käymään yhä levottomammaksi, kosk'ei ymmärtänyt, miksikä kasakka ei -hetkeksikään lähde tarantassin äärestä pois. - -Useampia kertoja tuon keväisen yön kuluessa, jossa rusko ruskoon -sulautuu, Albina astui ulos majatalon kamarista ja kulki haisevan -käytävän ohitse pihanpuoliselle kuistille. Kasakka se yhä valvoi, jalat -riipuksissa tyhjillä rattailla. Vasta aamun sarastaessa, jolloin kukot -jo olivat heränneet ja huudelleet toisilleen pihalta pihalle, vasta -silloin Albina sai tilaisuuden puhutella miestään, sillä kasakka -kuorsasi pitkällään rattaiden pohjalla. Albina lähestyi varovasti -tarantassin ja kopautti laatikkoon. - --- Juzö! - -Ei vastausta. - --- Juzö! Juzö! -- äänteli Albina säikäyksissään kovempaa. - --- No mitäs nyt? -- vastasi Migúrski unisella äänellä laatikosta. - --- Miks'et vastannut? - --- Makasin, -- virkkoi Migúrski, ja hänen äänestäänkin jo Albina arvasi -hänen hymyilevän. Joko ma tulen ulos? - --- Ei sovi: kasakka on täällä. -- Sen sanottuaan hän vilkaisi -kasakkaan. - -Ja merkillistä! Kasakka kuorsasi, mutta hänen siniset, hyväntahtoiset -silmänsä olivat auki. Hän katseli Albinaa ja sulki silmänsä vasta -silloin kuin kohtasi Albinan katseen. - --- Näyttiköhän minusta vain siltä? -- arveli Albina itsekseen. -- Vai -valvooko hän todellakin?... Kyllä kaiketi minusta vain siltä näytti, -- -ajatteli hän sitten ja kumartui jälleen laatikkoon päin. - --- Kärsi vielä hetkinen, -- virkkoi hän. -- Tahdotko syödä? - --- En, mutta tupakkaa polttaisin. - -Albina vilkaisi jälleen kasakkaan. Tämä nukkui. - --- Niin, siltä minusta vain näytti, -- ajatteli hän jälleen. - --- Minä lähden nyt kuvernöörin luokse. - --- Onnea matkalle! - -Albina otti matkalaukusta toiset vaatteet ja meni sisään pukeutumaan. - -Pukeuduttuaan parhaimpiin suruvaatteisinsa, Albina soudatti itsensä -Volgan yli, palkkasi toisella rannalla ajurin ja ajoi kuvernöörin luo, -jonka puheille pääsikin. Tuo soma, sujuvaa franskaa puhuva, myhäilevä -leski, puolatar, miellytti kuin miellyttikin vanhaa, yhä vieläkin -nuorteleivaa kuvernööriä. Hän suostui kaikkiin Albinan pyyntöihin ja -kutsui häntä luokseen vielä huomenna, saamaan häneltä määräystä -Tsaritsinin pormestarille. - -Iloissaan toimensa onnistumisesta ja somuutensa vaikutuksesta, jota -kuvernöörin käytös kyllä osoitti, Albina läksi paluumatkalle. Kuinka -onnellinen ja täynnä toivoa hän olikaan, istuessaan troskissa ja -ajaessaan alas mäkeä laituria kohti! Aurinko oli jo noussut metsän -takaa, vinoon heitellen säteitänsä tulvahtaneen virran pintaan ja -leikkien sen vireillä. Mäenrinteillä kummallakin puolen omenapuut -kuulsivat valkoisina hattaroina täydessä kukassa, suloista tuoksua -ympärilleen levitellen. Mastometsä kohoili rannalla, ja valkoiset -purjeet välkähtelivät auringon paisteessa hiljaa vireilevän tulvaveden -pinnalla. - -Laiturille tultuansa Albina tiedusti ajurilta, saisiko täältä -vuokratuksi veneen Astrahaniin asti, ja tuon kuultuaan riensi -kymmenkunta iloista venemiestä tarjoamaan hänelle palvelustansa. Yksi -heistä miellytti häntä muita enemmän, ja hänen kanssaan Albina läksi -katsomaan venettä, joka oli ahdettuna muitten väliin lähellä laituria. -Vene oli varustettu purjeellakin myötätuulen varalle. Tyynessä ja -vastatuulessa se kulki airojen avulla, ja kaksi rotevaa souturia -lekotteli veneen pohjalla. Hyväntahtoinen, iloinen pursimies neuvoi, -että tarantassi, pyöristään päästettynä, nostettaisiin semmoisenaan -veneesen. - --- Siihen myö se sovitetaan ja siin'on sitten teiännii mukava olla. -Sois Jumala vaan hyvän ilman, niin viiessä päivässä tästä mennä -solautetaan Astrahaniin. - -Albina suostui hänen kanssaan hinnasta ja käski hänen tulla Pokrówskin -kylään, Loginowin majataloon, katsomaan tarantassia ja saamaan -etumaksun. Kaikki onnistui paremmin kuin hän oli osannut toivoakaan. -Mitä riemukkaimmassa mielentilassa hän soudatti itsensä virran poikki, -maksoi souturin ja läksi astumaan majataloa kohti. - - -XII. - -Kasakka Danilo Lifánow oli Strelétskin piirikuntaa, iältään 34 vuotta. -Hänellä oli vain yksi kuukausi sotapalveluksensa aikaa jäljellä. Heidän -perhekuntaansa kuului 90 vuotias vaari, joka vielä muisti Pugatshéwia, -edelleen kaksi veljeä, miniä, jonka mies, vanhempi veli, oli -vanhauskoisuuden tähden lähetetty pakkotöihin Siperiaan, vaimo, kaksi -tytärtä ja kaksi poikaa. Isä oli kaatunut sodassa franskalaisia -vastaan. Danilo oli isäntänä talossa. Heillä oli 16 hevosta, kaksi -paria härkiä ja 15 sótennikkaa omaa maata vehnäpeltona. - -Danilo oli palvellut Orenburgissa ja Kazanissa ja oli pian pääsevä -sotapalveluksesta vapaaksi. Hän oli harras vanhauskolainen hänkin: ei -polttanut tupakkaa, ei maistanut väkeviä, ei syönyt samasta astiasta -maallisten kanssa ja noudatti ankarasti valaansa. Kaikissa toimissaan -hän oli verkallisen tarkka, ja mikä hänen toimekseen kerran oli -annettu, siihen hän kiinnitti kaiken huomionsa, hetkeksikään -hylkäämättä sitä mielestään, kunnes oli oman ymmärryksensä mukaan -tehtävänsä täyttänyt. - -Tällä erää hänen oli käsketty saattaa Sarátowiin asti kaksi puolatarta, -joilla oli mukanaan kaksi ruumiskirstua. Hänen oli pidettävä huoli, -ett'ei heille matkalla mitään pahaa tapahdu, ja että he rauhallisesti -kulkevat, millistäkään vallattomuutta harjoittamatta. Sarátowissa hänen -oli määrä jättää heidät kaikella kunnialla esivallan turviin. - -Ja näin hän nyt oli saattanut Sarátowiin heidät, kuin myös heidän -koiransa, kuin myös ne kirstut kuin heillä mukanansa oli. Akat olivat -olleet hiljaista ja ystävällistä väkeä, vaikka puolattaria olivatkin, -eivätkä mitään pahaa olleet tehneet. Mutta täällä, Pokrówskin kylässä -hän, illan suussa kulkiessaan tarantassin ohitse, oli huomannut koiran -hyppäävän tarantassiin ja alkavan vinkua sekä häntäänsä heilutella. Ja -tarantassin peräpenkin alta hän oli ollut kuulevinaan jonkun äänen. -Toinen puolattarista, se vanha, oli silloin, koiran huomattuansa, -jotain säikähtänyt, siepannut koiran syliinsä ja vienyt sen pois. - --- Jotain tässä vaan on, -- oli kasakka silloin arvellut ja ruvennut -tarkastamaan. Nuoren puolattaren tullessa yöllä tarantassin luo, hän -oli ollut nukkuvinaan ja silloin selvään kuullut laatikosta miehen -äänen. Aamulla varhain hän oli mennyt polisiin ja ilmoittanut, ett'ei -ne hänen huostaansa jätetyt puolattaret oikein hyvillä jäljillä liene, -koskapa heillä vainajain asemasta on elävä ihminen siinä laatikossa. - -Riemukkaassa, iloisessa mielentilassa Albina palasi majatalolle, -vakuutettuna siitä, että nyt on päästy päähän, ja että he moniaan -päivän perästä ovat vapaita. Talon kohdalle tultuaan, hän kummaksensa -huomasi portilla uhkeat ajopelit ja niitten edessä parihevoset, -riiprässi aisakkaan rinnalla. Kaksi kasakkaa oli ajopelien ääressä, ja -kansaa kihisi portilla, pihaan kurkistellen. - -Hän oli niin täynnään toivoa ja tarmoa, ett'ei hänen johtunut -mieleensäkään, että näillä ajopeleillä ja kansajoukolla on tekemistä -hänen kanssaan. Hän astui pihaan ja, vilkaistuaan samassa katoksen -alle, missä tarantassi seisoi, näki väkijoukon tungeskelevan juuri -hänen ajoneuvojensa ympärillä ja kuuli Trezórkan hurjan haukunnan. - -Ja nyt oli tapahtunut kauheinta, mitä tapahtua saattoi. - -Tarantassin edessä seisoi muuan ryhdikäs herra, leuoissa musta parta, -yllään uusi uniformu, päivänpaisteessa välkähtelevine nappeineen ja -puolioluksineen ja jalassa kiiltonahkaiset kengät. Hän puhui jotain -kuuluvasti, käheällä, käskevällä äänellä. - -Hänen edessään, kahden sotamiehen välissä, seisoi talonpojan puvussa ja -heinänkorsia takkuisessa tukassaan -- hänen Juzönsa. Ikäänkuin oikein -käsittämättä, mitä hänen ympärillään tapahtuu, Migúrski vuoroin -kohotteli, vuoroin painoi alas mahtavia olkapäitään. Trezórka, -tietämättä itse juuri olleensa syynä koko tähän onnettomuuteen, haukkui -vimmatusti polisimestaria, niskakarvat pystyssä. Albinan nähtyänsä, -Migúrski säpsähti ja tahtoi astua häntä kohti, mutta sotamiehet -pidättivät. - --- Ei hätää, Albina, ei hätää! -- virkkoi Migúrski, myhähtäen lempeällä -tavallaan. - --- Ahaa! Tässähän se on itse rouvakin! -- sanoi polisimestari. -- -Suvaitkaahan astua tänne. Lastenne kirstut, vai? -- kysäisi hän sitten, -vilkauttaen silmänsä Migúrskin puoleen. - -Albina ei vastannut sanaakaan. Hän tarttui rintaansa ja katseli -kauhistuksissansa suu ammollaan mieheensä. - -Niinkuin tavallisesti käy kuoleman edellisinä ja yleensäkin -ratkaisevina hetkinä elämässä, niin Albinakin nyt yhdessä ainoassa -silmänräpäyksessä ennätti tuntea ja miettiä äärettömän määrän -tunteita ja ajatuksia, sittenkään vielä käsittämättä, uskomatta -onnettomuuttansa. Ensimmäinen tunne oli jo entisiltä ajoilta tuttu: -loukatun ylpeyden tunne, nähdessään sankarimiehensä nöyryytettynä -noitten tylyjen, villien ihmisten edessä, jotka häntä vallassansa -pitelevät. - --- Kuinka rohkenevatkaan pitää vallassansa häntä, ihmisistä parhainta? --- välkähti hänen mielessään. - -Toinen, samalla kertaa hänet vallannut tunne oli tietoisuus -tapahtuneesta onnettomuudesta. Ja tämä tietoisuus johdatti muistoon -hänen elämänsä suurimman onnettomuuden, lasten kuoleman, ja heti heräsi -eloon kysymys: "Mistä syystä? Mistä syystä otettiin lapset pois?" Ja -tämä kysymys: "mistä syystä lapset otettiin pois?" herätti toisen: -"Mistä syystä hukkuukaan ja kituu hänen armas miehensä, ihmisistä -parhain?" Ja samassa myös johtui Albinan mieleen, minkälainen -häpeällinen rangaistus hänen miestään odottaa, ja että hän, Albina, hän -yksin on syypää kaikkeen. - --- Kuka tämä on? Miehennekö? -- kysäisi polisimestari. - --- Mistä syystä? Mistä syystä? -- parkaisi Albina ja, purskahtaen -hysterilliseen nauruun, vaipui kasvoin laatikon päälle, joka nyt oli -nostettu tarantassista maahan. Suonenvetoisesti nyyhkien, silmät -punaisina itkusta, lähestyi Ludvika häntä. - --- Pánenka, armas pánenka! _Jak Böha köham_ [Niin totta kuin Jumala on -minulle rakas] ei ole hätää, ei mitään hätää, -- puheli hän, -mielettömästi silitellen häntä käsillään. - -Migúrski pantiin käsirautoihin, ja sitten he läksivät kuljettamaan -häntä ulos pihasta. Sen huomattuaan, Albina riensi hänen peräänsä. - --- Anna minulle anteeksi! Anna anteeksi! puhui hän. -- Minä, minä yksin -olen syypää! - --- Kyllä siellä selko otetaan, kuka syyllinen on. Tulee se teidänkin -vuoro, -- sanoi polisimestari, torjuen kädellään häntä kauemmas. - -Migúrskia lähdettiin viemään soutamolle, ja Albina, itsekään -tietämättä, miksi, astui hänen perässään, kuuntelematta Ludvikan -esteleviä puheita. - -Kasakka Danilo Lifánow oli koko ajan seisonut tarantassin pyöräin -kohdalla, synkästi katsahdellen milloin polisimestariin, milloin -Albinaan, milloin jalkoihinsa. - -Kun Migúrski oli viety pois, niin Trezórka, jäätyään yksikseen, alkoi -häntäänsä heilutellen liehakoida hänen edessään. Se oli matkalla -tottunut häneen. Mutta äkkiä kasakka kimmahti syrjään rattaitten luota, -tempasi lakin päästään, heitti sen kaikella voimallaan maahan, sysäsi -Trezórkan jalallaan tieltänsä ja meni kapakkaan. Siellä hän tilasi -viinaa ja joi sen päivän ja seuraavan yön, joi rahansa ja vaatteensa ja -vasta seuraavana aamuna, herättyään ojassa, lakkasi miettimästä tuota -hänestä niin tuskallista kysymystä: lieneekö hän tehnyt oikein, -ilmiantaessaan esivallalle, että puolattarella oli mies laatikossa. - -Migúrski pantiin syytteesen ja tuomittiin kujanjuoksuun, 1000 kepin -iskua. Hänen sukulaisensa ja Vánda, jolla oli korkeissa piireissä -tuttavia, saivat rangaistuksen lievennetyksi: hän karkoitettiin -Siperiaan elin-ajakseen. - -Albina seurasi häntä sinne, mutta ei elänyt enää kauan. Ihmiset -sanoivat hänen kuolleen keuhkotautiin, mutta itse hän kyllä tiesi, että -suru se on, joka hänet hautaan vie. Ihan viimeisiin päiviinsä saakka -hän ei saattanut käsittää, mistä syystä heidän on täytynyt kärsiä niin -tunnotonta julmuutta. Ei kyennyt kukaan selittämään sitä hänelle. Hänen -ainoa toivonsa oli nyt, että tämä salaisuus selviää hänelle kuoleman -jälkeen, ja siksipä hän katselikin lähenevää kuolemaa pelvotta, välisti -riemumielinkin. Sitä hän vain suri, että hänen heikko, rakastavainen -Juzönsa jää niin avuttomaksi maailmaan, mutta vihdoin hän huomasi -olevansa, heikkona ja kivuloisena olentona, taakaksi vain miehelleen. - -Migúrski oli jo ennen hänen kuolemataan ruvennut juomaan ja joi enemmän -kuin hänen ruumiinsa ja sielunsa sietikään. Vaimonsa kuoltua hän -veltostui kokonaan ja jaksoi ainoastaan ystäväinsä kannattamana elää -vielä kymmenen vuotta tympeätä, tarkoituksetonta elämää, kärsimyksiä -täynnä. - -Mutta Nikolai Paulowitsh iloitsi siitä, että oli kapinan lohikäärmeeltä -rikkipolkenut pään ei ainoastaan Puolassa, vaan koko Europassakin. Hän -oli ylpeä siitä, ett'ei ollut rikkonut mummonsa, suuren Katarinan, -jälkisäädöstä, vaan oli kansansa menestykseksi saanut Puolanmaan -pidättäneeksi Venäjän vallan alla. Ja tähdillä koristetut miehet -kullankirjavissa puvuissa ne ylistelivät häntä siitä siinä määrin, että -hän vakavasti uskoi olevansa suuri mies ja elämänsä olleen suureksi -siunaukseksi ihmiskunnalle ja erittäinkin Venäjän kansalle, jonka -alenemiseksi ja typerryttämiseksi kaikki hänen voimansa oli -kohdistettu. - - - - -MARJAT. - - -Yhä jatkuu kesäkuun kuumia, tyyniä päiviä. Lehti on puissa mehukas, -täyteläinen, vihreä; siellä täällä vain putoaa maahan kellastunut lehti -koivusta ja lehmuksesta. Orjantappura-pensaat ovat yltäänsä tuoksuvassa -kukassa, metsäniityt metisen apilaan peitossa, pitkä sankka ruis -lainehtii, varjoja heitellen, jyvä melkein puolillaan. Notkommissa -paikoin ruisrääkät toisilleen huutelevat; kaura- ja ruisvainioissa -peltopyyt vuoroin narisevat, vuoroin naksuttelevat. Satakieli metsässä -silloin tällöin vain aloittaa lirityksen ja vaikenee sitten. Helle -paahtaa. Teitä peittää sormenpaksuinen pöly; se nousee sakeana savuna -ja kiirii puoleen tai toiseen aina sitä myöten, mistä ilmanhenki sattuu -hiukan huhahtamaan. - -Talonpojat viimeistelevät rakennustöitään ja ajavat lantaa pelloille. -Karja näkee nälkää kuihtuneilla kesannoilla ja odottelee äpäriköille -pääsemistä. Lehmät ja vasikat kiilivät, karvaiset hännät pystyssä, -juosten paimenia pakoon. Pojat kaitsevat hevosia tienvarsilla ja -atvikoissa. Akkoja tulee metsästä, kantaa raahaten ruoholla täytettyjä -säkkejä seljässään. Impiä ja tyttösiä puikahtelee kilpaa pensaitten -välitse metsän-aukioissa, poimien marjoja, joita sitten myöskentelevät -huvilain asukkaille. - -Huvilalaiset, jotka asuvat siroiksi maalatuissa, rakennustaiteellisesti -somissa kesäasunnoissa, joko kävelevät keveissä, puhtaissa ja kalliissa -puvuissa, päivänvarjot kädessä, hiekotettuja käytäviä myöten tai -istuvat puitten siimeksessä tai lehtimajoissa, koristettujen pöytäin -ääressä, ja juovat teetä tai vilvoitusjuomia. - -Komea on Nikolai Semjónowitshin huvila: siinä tornit ja verannat ja -balkonit ja galleriat, kaikki niin tuoretta, uuden-uutukaista, siistiä. -Portilla seisoo vuokratut kaleskat, edessä troikka, kulkuset kaulassa. -Nämä kaleskat ovat tuoneet taloon pietarilaisen herran, 15:sta ruplasta -"sinne ja tänne", niinkuin jamshtshik (ajuri) sanoo. - -Tämä herra on tunnettu, toimelias liberaali. Hän on ollut osallisena -kaikissa komiteoissa ja komissioneissa ja kaikenlaisissa korkeimpaan -paikkaan jätetyissä adresseissa, jotka on kokoonpantu sangen ovelasti: -muodolleen kaikkein alamaisimpia, mutta itse asiassa sittenkin kaikkein -liberaalisimpia. Hän on tullut kaupungista (jossa hän, kuten hirmuisen -kiireissä työpuuhissa oleva konsanaankin, ei jouda viipymään kuin -vuorokauden), tullut tervehtimään ystäväänsä, lapsuutensa kumppalia, -jonka kanssa he pitävät melkein yhtä yleisissä asioissa. - -Heidän välillään on vain hiukan erimielisyyttä siitä, mitenkä -konstitutionaalisia alkeita olisi käytännössä pantava toimeen. -Pietarilainen herra on europpalaistuneempi, kallisteleepa hiukan -korvaansa sosialisminkin aatteille ja kantaa toimistansa runsaat -palkat. Nikolai Semjónowitsh taas on aitovenäläinen mies, -oikeauskoinen, mielipiteissään vivahduksia slavofiilisyyteen. Hänellä -on monta tuhatta desjatinaa maata. - -He söivät päivällistä puutarhassa. Pöydässä oli viisi ruokalajia, mutta -helteeltä he tuskin söivät niitäkään, niin että 40:n ruplan kokki -apulaisineen, jotka olivat panneet parastansa juuri tämän vieraan -vuoksi, olivat tehneet melkein turhaa työtä. Syötiinhän vain -jäänsekaista valkolohi-botvinjaa [botvinja = kalasta ja kasviksista -sahtiin tehty liemi. Suom. muist.] ja moniväristä jäätelöä, joka oli -valettu somaan muottiin ja sangen sirosti juovitettu sokerileivoksilla. -Päivällispöydässä istuivat: vieras, liberaali lääkäri, lasten opettaja --- muuan huimapäinen sosialisti-revolutionääri ylioppilas, -- jota -Nikolai Semjónowitsh kumminkin osasi pitää aisoissa, Mari, Nikolai -Semjónowitshin rouva, ja kolme lasta, joista nuorin sai tulla pöytään -vasta jälkiruuan ajaksi. - -Kankeanlaista noilla päivällisillä oli ensinnäkin siitä syystä, että -Mari, muutoinkin peräti hermostunut rouva, oli huolissaan Gôgan tähden --- nuorimman pojan, Nikolain, jota sanottiin Gôgaksi, niinkuin hienossa -maailmassa on tapana. -- Gôgalla oli näet vatsa joutunut epäkuntoon. -Toinen syy oli se, että heti kuin vieraan ja isännän välillä syntyi -keskustelua valtiollisista asioista, heti ylioppilaskin, huimapää, -sekaantui kaikella innolla puheesen, osoittaakseen, ett'ei hän aio -vääjätä ketään, mielipiteitään julkilausuessaan. Vieras vaikeni -silloin, ja Nikolai Semjónowitsh koetteli hillitä tuota vallankumousten -miestä. - -Päivällinen syötiin kello 7. Aterian jälkeen ystävykset asettuivat -verannalle haastelemaan, vilvoitellen itseään narzâni-vedellä -[kaukaasilaista kivennäisvettä] ja valkoviinillä. - -Erimielisyyttä ilmaantui varsinkin siitä, minkälaiset pitäisi Venäjällä -olla vaalit, välillisetkö vai välittömät. Ja siitä oli syntymäisillään -kiivaskin väittely, kun samassa tultiin kutsumaan teelle ruokasaliin, -joka oli verkoilla suojattu kärpäsiltä. Teepöydässä vieraat haastelivat -Marin kanssa, jota tämä keskustelu ei ensinkään huvittanut, hän kun -yksinomaa ajatteli vaan Gôgan vatsakivun oireita. Puheltiin -maalaustaiteesta, ja Mari todisteli, että dekadenttisessa -maalaustaiteessa on _un je risais quoi_ [en tiedä mitä. Suom. muist.], -jota ei käy kieltäminen. Tällä hetkellä hän ei ajatellut lainkaan -dekadenttista maalaustaidetta, vaan sanoi, mitä jo monasti ennenkin -oli sanonut. Vieras ei tuosta välittänyt vähääkään, mutta koska -hän oli kuullut puhuttavan dekadenttisuutta vastaan, niin hänkin -puhui sitä vastaan, vieläpä niin luontevastikin, ett'ei kukaan -osannut aavistaakaan, että viis hän dekadenttisuuksista ja -epädekadenttisuuksista. Nikolai Semjónowitsh sitä vastoin katseli -vaimoansa, tuntien hänen olevan jostain pahoillansa ja aavistellen, -että kai sitä tän'iltana vielä ikävyyksiä tulee. Sitä paitsi oli hänen -peräti ikävä kuulla sitä, mitä Mari puhui, sillä sellaista hän, Nikolai -Semjónowitsh, oli mielestänsä kuullut jo senkin sata kertaa. - -Sisällä sytytettiin pronssilamput ja pihalla lyhdyt. Lapset -toimitettiin makaamaan, sittenkuin Gôga oli ensin ollut lääkeopillisten -käsittelyjen alaisena. - -Vieras astui isännän kanssa ulos verannalle. Lakeija toi hupuilla -varustetut kynttilät ja vielä lisää narzâni-vettä. Ja nyt vasta, kello -12:n tienoilla, alkoi vilkas keskustelu siitä, minkälaisiin -valtiollisiin toimiin olisi ryhdyttävä nykyisenä, Venäjälle niin -tärkeänä aikana. Kumpainenkin tupakoitsi ja puheli taukoamatta. - -Ulkona portin edustalla kyytihevoset kilauttelivat nälissään -kulkusiansa. Kaleskoissa istui vanha jamshtskik, vuoroin haukotellen ja -vuoroin kuorsaten. Hän oli 20 ajastaikaa palvellut samaa isäntää ja -säännöllisesti lähettänyt koko kuukauspalkkansa veljelleen maalle, -paitsi 3-5 ruplaa, jotka joi suuhunsa. Nyt, kun useammista huviloista -alkoi kuulua kukkojen kiekumista, ja lähimmäisen huvilan kukko -varsinkin piti peräti kovaa ja kimeätä ääntä, nyt ukko jo rupesi -ajattelemaan, että hänet lienee kai kokonaan unohdettu. Hän astui -kaleskoista maahan ja meni huvilaan. - -Hän näki kyydittävänsä herran istuvan tuolla, syövän jotain ja aina -väliin haastelevan jotain. Ei uskaltanut ukko mennä suoraan herran -puheille, vaan läksi hakemaan lakeijaa. Tämä nukkui istuvillaan -eteisessä, yllään lyhyt livreatakki. Hän oli entisiä kotiorjia ja -elätti nyt itseään ja suurta perhettään, viittä tytärtä ja kahta -poikaa, palveluksella -- ja hyvä olikin hänellä paikka; 15 ruplaa -kuukaudessa ja vierailta juomarahoja välisti sataankin ruplaan. -- Hän -kavahti pystyyn, puistelihe ja oikaisihe, ja läksi ilmoittamaan, että -jamshtshik on levoton ja pyrkii pois. - -Lakeijan tultua verannalle, oli väittely kiivaimmillaan. Siihen otti -nyt osaa tohtorikin, joka oli liittyen seuraan. - --- En saata myöntää, -- puhui vieras, -- että Venäjän kansan pitäisi -kulkea toisia teitä kehityksessään. Ennen kaikkea tarvitaan vapautta... -valtiollista vapautta... sitä vapautta... niinkuin kukin tietää... mitä -suurinta vapautta... ja samalla mitä laajimpain oikeuksien myöntämistä -muille... - -Vieras tunsi takertuneensa, tunsi, ett'eihän sitä nyt niin pitäisi -puhua, mutta väittelyn vauhdissa ei muistanutkaan, mitenkä sitä -oikeastaan puhua pitäisi. - --- Niinpä niinkin, -- vastasi Nikolai Semjónowitsh, kuuntelematta -vieraan sanoja ja tahtoen vain esiintuoda oman ajatuksensa, joka hänen -omasta mielestään oli kerrassaan onnistunut. -- Niinpä niinkin, mutta -se on saavutettavissa toista tietä, ei äänten enemmistöllä, vaan -yhteisellä suostumuksella. Katsokaapas nyt esimerkiksi mirin päätöksiä. -[Mir = kuntakokous.] - --- No se mir! - --- Ei sovi kieltää, -- virkkoi tohtori, -- ett'ei slaavilaisilla -kansoilla olisi erityinen katsantokantansa. Esimerkiksi puolalaisten -_veto_ oikeus. Min'en suinkaan väitä, että se olisi parempi... - --- Sallikaas... -- keskeytti Nikolai Semjónowitsh, -- sallikaas minun -puhua loppuun. -- Venäjän kansalla on erikoiset ominaisuutensa. Ja nämä -ominaisuudet... - -Samassa tuli Ivan unissa silmin ja keskeytti hänet. - --- Jamshtshik on levoton... - --- Sanokaa -- pietarilainen vieras teititteli lakeijoita aina ja oli -ylpeäkin siitä -- sanokaa hänelle, että minä lähden kohta; yliajasta -maksan. - --- Kyllä. - -Lakeija läksi, ja Nikolai Semjónowitsh sai sanoa ajatuksensa loppuun -asti. Mutta sekä vieras että tohtori olivat sen kuulleet jo 20 kertaa -(siltä heistä ainakin näytti) ja rupesivat, varsinkin vieras, kumoamaan -sitä historian todistuksilla. Vieras oli erittäin taitava historiassa. - -Tohtori oli vieraan puolella ja ihaili hänen suurta oppiansa, ollen -mielissään tutustumisestansa hänen kanssaan. - -Keskustelua kesti niin kauan, että metsän takaa alkoi jo sarastaa. -Satakieletkin jo heräsivät, mutta yhä vain seurakumppalit polttivat ja -haastelivat, haastelivat ja polttivat. - -Puhelua olisi kenties kestänyt vieläkin kauemmin, mutta huoneesen astui -sisäkkö. - -Tämä sisäkkö oli orpo, jonka oli täytynyt lähteä palvelukseen, -elatustaan hankkimaan. Ensin hän palveli kauppiaan luona, jossa -kaupanhoitaja vietteli hänet. Lapsensa kuoltua hän tuli palvelukseen -erään virkamiehen luo, jossa talon oma poika, kymnasisti, ei antanut -hänelle rauhaa. Vihdoin hän pääsi apusisäköksi Nikolai Semjónowitshin -taloon. Tässä paikassa hän tunsi olevansa onnellinen, siellä kun ei -kukaan häntä ahdistellut ja kunnollinen palkkakin maksettiin. Hän tuli -nyt ilmoittamaan, että rouva "pyytävät" luokseen tohtoria ja Nikolai -Semjónowitshiä. - --- Kas niin, -- arveli Nikolai Semjónowitsh. - --- Gôgalla taas jotain. - --- Mikäs on? -- kysyi hän ääneen. - --- Nikolai Nikolájewitsh eivät voi oikein hyvin -- vastasi sisäkkö. -Nikolai Nikolájewitsh, tuo "he", oli Gôga, joka oli syönyt liiaksi ja -saanut ripulin. - --- Jaha! Jopa on aika lähteä! -- virkkoi vieras. -- Katsokaas, kuinka -valoisa jo on aamu! Kylläpäs meillä on puhetta piisannut! -- lisäsi -hän, hymysuin, ikäänkuin kehaisten itseään ja seurakumppaleitaan siitä, -että olivat niin kauan istuneet ja haastelleet. Hän sanoi jäähyväiset. - -Ivan sai väsyneillä jaloillaan kauan aikaa juoksennella etsimässä -vieraan hattua ja sateenvarjoa, jotka vieras itse oli pistänyt johonkin -aivan arvaamattomaan paikkaan. Ivan toivoi saavansa juomarahaa, eikä -vieras, sangen avokätinen mies, olisi ruplaa säälinytkään, mutta -väittelystä vieläkin kiihkeänä hän unohti koko asian. Matkalla vasta -hän muisti, ett'ei ollut antanut lakeijalle mitään. - --- Minkäpäs sille nyt enää! -- arveli hän. - -Jamshtshik kiipesi ajopenkille, kokosi ohjakset kouraansa ja asettui -syrjin hevosiin. Kulkuset kilahtivat, ja troikka läksi liikkeelle. -Joustavilla linjaaleilla siinä keinuessaan, pietarilainen herra -ajatteli ystävänsä ahdasmielisyyttä ja ennakkoluuloja. - -Samaa ajatteli Nikolai Semjónowitshkin, joka ei vielä heti mennyt -vaimonsa huoneesen. - --- Kauheata tuo pietarilainen ahdasmielisyys. Eivät vaan kykene -vapautumaan siitä. -- Niin hän ajatteli. - -Vaimonsa luokse hän ei kovinkaan suurta kiirettä pitänyt, hän kun ei -tuosta kohtauksesta odottanut mitään hyvää. Ne marjat näet. Kylän pojat -olivat aamulla käyneet marjoja kaupan. Nikolai Semjónowitsh oli ostanut -tinkimättä kaksi lautasellista raa'anpuoleisia marjoja. Lapset olivat -tulla tuhahtaneet siihen, mankuneet marjoja ja ruvenneet syömään niitä -suoraan lautaselta. Mari oli siiloin vielä ollut omalla puolellaan, -mutta, tultuaan sisään ja kuultuaan Gôgan saaneen marjoja, oli -suuttunut kauheasti, koska pojan vatsa jo ennestäänkin oli ollut -epäkunnossa. Hän oli ruvennut moittimaan miestään, mies häntä, ja siitä -oli syntynyt ikävä keskustelu, melkein riita. Illan suussa oli Gôgan -vatsa todellakin tehnyt vallankumouksen. Nikolai Semjónowitsh oli -luullut, että siihenhän se juttu päättyikin, mutta lääkärin kutsuminen -tiesi asian saaneen pahan käänteen. - -Nikolai Semjónowitshin astuessa vaimonsa puolelle, seisoi rouva -lastenkamarissa, yllään silkkinen aamuviitta, josta hän piti paljonkin, -mutta jota hän nyt ei muistanutkaan. Siellä hän seisoi tohtorin kanssa -kumarruksissa yöastian yli ja tippuva kynttilä kädessä näytti -tohtorille valoa. - -Tohtori pince-nez nenällä tutkisteli tarkkaavin katsein astian -sisällystä. - --- Niin, -- sanoi rouva painavasti, -- kaikki noitten kirottujen -marjain syytä. - --- Miksikäs juuri marjain? -- kysäsi Nikolai Semjónowitsh arjistellen. - --- Miksikäkö marjain? Sinähän se häntä marjoilla syötit, ja nyt minä en -saa yön rauhaa, ja lapsi kuolee. - --- Eikä kuolekaan, -- virkkoi tohtori myhähtäen. -- Pieni annos -vismuttia ja sitten hiukan varovaisuutta. Minä kirjoitan heti. - --- Poika nukkuu, -- sanoi äiti. - --- No sittenpä emme häntä häiritsekään. Minä pistäyn huomenna. - --- Olkaa niin hyvä. - -Tohtori läksi pois. Nikolai Semjónowitsh jäi kahden kesken vaimonsa -kanssa, mutta kauan kesti, ennenkuin sai hänet rauhoittumaan. Oli jo -täysi päivä, kun Nikolai Semjónowitsh vihdoinkin nukkui. - - * * * * * - -Naapurikylään palasi samaan aikaan musikoita ja poikasia yöpaimenesta. -Muutamat ratsastivat yhdellä hevosella, toiset kuljettivat useampia -riimusta. Orivarsat ja kaksivuotiaat sälöt juoksivat perässä. - -Taráska Rjesunów, reipas 12-vuotias poikanen, yllään puoliturkki, -päässä lakki, mutta paljain jaloin, ratsasti kailavan tamman seljässä, -ruuna riimussa rinnalla ja samankarvainen varsa kuin emäkin perässä. -Hän karautti kaikkien muitten edelle ja kiiti täyttä laukkaa ylämäkeä -kylää kohti. Musta koira hyppi edellä, myötäänsä vilkkuen perässä -tuleviin hevosiin. Kailava orivarsa sukkajalka potkia ponnautteli -milloin puoleen, milloin toiseen. Taráska ajoi tuvan luokse, sitoi -hevoset portinpieleen ja astui porstuaan. - --- Hohoi, unikeot! -- huusi hän sisarilleen ja veljilleen, jotka -makasivat porstuan lattialla, allaan piikkokankainen hursti. - -Äiti, joka oli maannut heidän vieressään, oli jo lehmiä lypsämässä. - -Oljgúshka tyttö kavahti pystyyn, haraten molemmilla käsillään -korjaamaan takkuista tukkaansa. Mutta Fétjka, joka oli maannut hänen -vieressään, nukkui yhä vieläkin, pää syvällä turkin sisässä, ruskealla -kantapäällään vain hieroen kauhtanan alta pistäynyttä siromuotoista -lapsenjalkaa. - -Lapset olivat jo eilis-iltana päättäneet lähteä tän'aamuna marjaan, ja -Taráska oli luvannut herättää sisaret ja pikku veikon heti yöpaimenesta -palattuaan. - -Yöpaimenessa, pensaan alla istuessaan hän oli ollut vähällä nukahtaa -mutta oli nyt jälleen reipas ja päätti olla lainkaan maata panematta ja -lähteä tyttöjen kanssa marjaan. Äiti antoi hänelle tuopillisen maitoa. -Itse hän leikkasi itselleen palasen leipää, istahti pöydän taakse -perälavitsalle ja rupesi murkinoimaan. - -Kun hän sitten paitahihasillaan ja housut vain jalassa läksi nopein -askelin painamaan paljaitten jalkainsa jälkiä tiehen, jossa oli jo -muitakin jälkiä, suurempia ja pienempiä, varpaitten paineet selvästi -näkyvissä, silloin olivat tytöt jo kaukana; tuolla ne punaisina ja -valkoisina pilkkuina vilkkuivat lehdon tummaa vehreätä vastaan. (Tytöt -olivat jo eilen illalla varustaneet ruukun ja tuopin, ja nyt he, -suurustakaan haukkaamatta ja evästäkään ottamatta, olivat hät'hätää -ristineet silmänsä peränurkkaan ja juosseet hajalle.) Taráska saavutti -heidät ison metsän takana, juuri kuin he olivat poikenneet tieltä. - -Kastetta oli maassa, pensaissa, jopa puitten alimmilla oksillakin. -Tyttösten paljaat jalat kastuivat heti ja kylmenivät, mutta pian -kuumenivat jälleen, hyppien milloin pehmoista ruohoa myöten, milloin -epätasaisella kuivalla maalla. Marjapaikkoja oli niissä kohdin, mistä -metsä oli hakattu. Tyttöset menivät viimevuotiseen hakkuupaikkaan. -Nuoria taimia oli siinä nousemassa, ja mehuisain nuorten pensasten -välillä näkyi matalia ruohikkoja, joissa piili punertavia ja aivan -punaisiakin mansikoita. - -Tytöt seisoivat selkä koukussa, poimien pienillä, päivettyneillä -käsillään marjoja. Huonommat pistettiin suuhun, paremmat tuoppiin. - --- Oljgúshka, tule tänne! Tääll'on niin, että hirvittää! - --- Narraat! Hi-oo! -- huutelivat he, pysytellen lähellä toisiaan, -milloin pensaihin sukelsivat. - -Taráska eteni heistä kauemmas, notkon toiselle puolelle, jo toissa -vuonna kaadettuun metsään, jossa nuori vesakko, parhaasta päästä -pähkinäpuuta ja vaahteraa, oli jo miehen korkuista. Ruoho oli -mehukkaampaa ja sakeampaa, ja missä marjapaikkoja sattui, siinä -suurempaa ja mehukkaampaa mansikkaakin kasvoi ruohon suojassa. - --- Grúshka! - --- No? - --- Entäs kun susi? - --- Ja kaks! Mitäs siinä turhia säikyttelet? Vai luuletkos, että minä -pelkään? -- puheli Grúshka, unohtaen, susi mielessä, koko ammattinsa ja -pistäen paraimmat marjat suuhunsa eikä tuoppiin. - --- Taráska se on tuolla notkon takana. Taráska! Ho-hoi!... - --- Tääll'ollaan! -- vastasi Taráska notkon toiselta puolen. -- Käykää -tänne! - --- Lähtään vainenkin: siell' on enemmän. - -Ja tytöt laskeutuivat notkoon, pidellen pensaista ja nousivat siellä -kouruja myöten toiselle äyräälle. Siellä he löysivät päivänpuoleisella -rinteellä matalaa ruohoa kasvavan aukion, joka oli ihan punaisenaan -marjoista. Siinä he sitten alkoivat ääneti ahertaa, täydessä toimessa -sekä kädet että suut. - -Äkkiä kuului rasaus, ja kesken hiljaisuutta heistä tuntui kuin -hirmuinen rytinä olisi alkanut käydä pensaissa ja pitkin nummea. - -Grúshka säikähti ja lyyhähti maahan! Marjat jo puolilleen kerätystä -tuopista tärskähtivät nurmelle. - --- Äiteee! -- parahti hän ja rupesi itkemään. - --- Jänis, jänis, Taráska! Jänis! Tuolla noin! -- huusi Oljgúshka, -osoittaen pensaisin, missä harmaanruskea selkä pitkine korvineen mennä -vilisti yhä kauemmas. -- Mikäs sinulle tuli? -- kysäisi hän Grúshkalta, -kun jänis oli kadonnut näkyvistä. - --- Luulin sudeksi, -- vastasi toinen, unohtaen samassa sekä -säikäyksensä että epätoivon kyynelet ja purskahtaen nauramaan. - --- Hupakko! - --- Hyi, kun säikähdin! -- puheli Grúshka, nauraen äänekkäästi, -hopeankirkasta nauruansa. - -Marjat kerättiin maasta tuoppiin ja lähdettiin kauemmas. Aurinko nousi -jo metsän takaa, luoden varjoja ja heleänkirkkaita täpliä nurmeen ja -kimallellen kastepisaroissa. Tytöillä oli nyt hameet märkinä vyötäisiä -myöten. - -Tyttöset olivat jo lähestyneet metsän laitaa, kuljettuaan yhä kauemmas -siinä toivossa, että mitä syvemmälle metsään, sitä marjapaikatkin -paremmat, kun eri haaroilta rupesi kuulumaan huhuilemisia: siellä oli -marjassa muita akkoja ja tyttöjä, jotka olivat lähteneet liikkeelle -myöhemmin. Murkinan maissa, kun ruukku ja tuoppi olivat jo puolillaan, -tytöt kohtasivat Akulina tädin, joka oli lähtenyt marjaan hänkin. Hänen -perässään käydä taaputteli paksuilla, väärillä jaloillaan muuan -isovatsainen poikanen, lakitta päin ja pelkkä paita päällä. - --- Mukaan näet kärtti, -- virkkoi Akulina tytöille, ottaen pojan -syliinsä. -- Eikä ollut ketään, kelle jättää. - --- Mepäs vast'ikään ajettiin suuri jänis ylös. Sitä rytinää ja -ryskettä! Ihan pintaa karmi. - --- Äläst'! -- virkkoi Akulina, laskien pojan jälleen maahan. - -Hetken aikaa haasteltuaan tyttöset erosivat Akulinasta, työtään -jatkamaan. - --- Mutta nyt istutaan, -- virkkoi Oljgúshka, laskeutuen siimekseen -tiheän pähkinäpensaan juurelle. -- Väsyttää niin hirveästi. Eipäs vaan -otettu leipää mukaan. Kyllä maistuis nyt! - --- Nälkä minunkin on, -- sanoi Grúshka. - --- Mitähän se Akulina siellä tuolleen hoilottaa? Kuuletko? Akulina -täti, hohoi! - --- Oljgúshkaaa! -- vastasi Akulina. - --- Mitää? - --- Onkos se poika riepu siellä? -- huusi Akulina puitten takaa. - --- Ei ole. - -Hetken kuluttua kuului rapinaa pensaissa, ja Akulina täti tuli -näkyviin, liepeet nostettuina yläpuolelle polvien ja tuutti kädessä. - --- Ettekö ole nähneet poika riepua? - --. Emmä. - --- Hyväinen aika! Mishkaa! - --- Mishkaa! - -Ei kuulunut vastausta. - --- Voi poloinen päiviäni! Joutuu vielä tuonne salolle ja eksyy! - -Oljgúshka kavahti pystyyn ja läksi Grúshkan kanssa etsimään yhtäänne, -Akulina toisaanne. Lakkaamatta he sitten huhuilivat heleillä äänillään -Mishkaa, mutta kukaan ei vastannut. - --- En minä jaksa enää, -- puheli Grúshka, jääden jäljemmäs, mutta yhä -edelleen huudellen. Hän otti milloin oikeaan, milloin vasempaan, -sivuillensa vilkuen. - -Akulinan epätoivoinen ääni se kajahteli kaukaa salon puolelta. -Oljgúshka oli jo vähällä heittää etsinnät sikseen ja lähteä kotia, kun -äkkiä eräästä tuuheasta pensaasta, lähellä lehmuksen kantoa, alkoi -kuulua linnun itsepäistä ja äkäistä, epätoivoista piipitystä. Linnulla -oli kaiketi poikasia pesässään, ja nyt se oli jostain syystä -suutuksissaan ja säikähtynyt. Oljgúshka tähystelemään pensaasen, jonka -ympärillä kasvoi sankkaa, valkokukkaista heinää, ja huomasi silloin -pensaan alla sinisen mytyn, joka ei ollut lainkaan metsäruohon -näköistä. Tyttö pysähtyi ja rupesi tarkastelemaan. Mishkahan se olikin. -Hän se siis oli lintusen harmin ja säikäyksen syy. - -Mishka loikoi paksulla vatsallaan maassa, kädet otsan alla, pulleat ja -väärät sääret oikosinaan, nukkui makeasti. - -Oljgúshka huusi äidin sinne, herätti pojan ja antoi hänelle marjoja. - -Ja kauan vielä sen perästäkin Oljgúshka kertoi kaikille, kenet vaan -tapasi, ja kotona äidille ja isälle ja naapurille, kertoi, kuinka hän -oli ollut etsimässä Akulinan poika riepua ja vihdoin löytänyt hänet. - - * * * * * - -Aurinko oli jo noussut metsän yläpuolelle, kuumasti paahtaen maata ja -kaikkea, mikä sen päällä oli. - -Metsästä oli tullut muitakin tyttöjä. -- Oljgúshka, uimaan! -- -kutsuivat he. - -Ja käsityksin ja laulellen sitä mentiin joen rannalle. Ja sitten alkoi -kuppelehtiminen ja kirkuminen ja polskiminen, eivätkä huomanneetkaan -tytöt, kuinka lännestä alkoi nousta musta pilvi, kuinka aurinko vuoroin -meni piiloon, vuoroin taas pisti esille. Jo leyhähti kukkain ja -koivunlehtien tuoksu, jo alkoi jyrähdelläkin. Tuskin olivat tytöt -saaneet vaatteet yllensä, niin jo tuli sade ja kasteli heidät -läpimärjiksi. - -Tyttöset tulivat juoksujalassa kotia, tummenneet paidat pinnassa -kiinni, haukkasivat pikimmältään ja läksivät viemään päivällistä -isälle, joka oli perunoita mullittamassa. - -Kotia palattuaan, he söivät päivällistä, jolla välin paidat olivat jo -ennättäneet kuivaa. Sitten marjat lajiteltiin, pantiin vateihin ja -lähdettiin viemään Nikolai Semjónowitshin huvilaan, siellä kun aina -maksettiin hyvä hinta. Mutta tällä kertaa ei siellä marjoista -huolittukaan. - -Mari, joka istui päivänvarjon suojassa suuressa nojatuolissa, kärsien -helteestä, huomasi marjatytöt ja rupesi viuhtomaan heitä kohti -viuhkallaan. - --- Ei ole tarvis! Ei ole tarvis! - -Mutta Vâlja, vanhin, 12-vuotias poika, joka oli kotona lepäämässä -klassillisen kymnaasin liikarasituksista ja parhaillaan pelasi -krokettia naapurien kanssa, hyppäsi Oljgúshkan luokse. - --- Mitä maksaa? -- kysyi hän. - -Toinen vastasi: - --- Kolmekymmentä kopekkaa. - --- Se on liikaa, -- sanoi Vâlja. Hän sanoi niin siitä syystä, että oli -kuullut aika-ihmistenkin aina niin sanovan. -- Odota hiukan, mutta tule -tuolta kolkan takaa. - -Ja Vâlja juoksi njânjan luokse. - -Oljgúshka ja Grúshka katselivat sillä välin mielikseen peilipalloa, -johon näkyi kaikenlaisia pikku taloja ja metsiä ja puutarhoja. Tämä -pallo ja paljon muutakin, mikä siellä oli nähtävänä, ei heitä lainkaan -hämmästyttänyt, sillä heidän mielestänsä olisi kaikki pitänyt olla -aivan ihmeellistä tässä salaperäisessä ja heille käsittämättömässä -herrasväen maailmassa. - -Vâlja riensi njânjan luokse ja rupesi kärttämään häneltä 30 kopekkaa. -Njânja arveli, että riittää se 20:kin, ja otti hänelle rahat kirstusta. -Isä oli vast'ikään noussut, vietettyään tukalan yön, ja istui nyt -verannalla sanomalehteä lukemassa ja sikaria poltellen. Vâlja kiersi -hänen taatsensa, antoi 20-kopekkaisen tytöille, kaasi marjat lautaselle -ja rupesi ahmimaan niitä. - -Kotia palattuansa, Oljgúshka päästi hampaillaan auki solmun huivista, -ja antoi siinä säilyttämänsä rahan äidilleen. Tämä kätki sen ja rupesi -kokoomaan pesuvaatteita, viedäkseen ne joenrantaan. - -Taráska, joka aamiaisesta saakka oli ollut isän kanssa perunoita -mullittamassa, makasi nyt tuuhean, tumman tammen siimeksessä. Siinä -isäkin istui, katsellen valjaista riisuttua ja kammitsaan pantua -hevosta, joka oli syömässä naapurin maan rajalla ja minä hetkenä -hyvänsä saattoi puikahtaa vieraan kaurapeltoon tahi niittyyn. - -Nikolai Semjónowitshin talossa kaikki asiat kulkivat vanhaa, totuttua -latuansa. Kaikki oli kunnossa. Aamiainen, kolme ruokalajia, oli -katettu, kärpäset olivat jo kauan aikaa käyttäneet sitä hyväkseen, -mutta talonväestä ei käynyt kukaan pöytään, sillä ruokahalua ei ollut -kellään. - -Nikolai Semjónowitsh oli tyytyväinen, huomattuaan vast'ikään -lukemistansa sanomalehdistä, kuinka oikeita hänen mielipiteensä ovat. -Mari oli tyytyväinen, sillä Gôgan vatsa oli jälleen kunnossa. Tohtori -oli tyytyväinen, koska hänen neuvomansa parannuskeino oli tehonnut. -Vâlja oli tyytyväinen, kun oli saanut syödä kokonaisen lautasellisen -mansikoita. - - - - -KORNÉI VASILJEW. - - -I. - -Kornéi Vasiljew oli 54 vuotta vanha, käydessään viimeistä kertaa -maalla. Miehen tuuheassa kiharatukassa ei ollut ainoatakaan harmaata -karvaa; musta parta vaan alkoi poskipäitten kohdalla lyödä harmaasen. -Kasvot oli hänellä sileät, punakat, niska leveä ja luja. Koko hänen -tanakkaa ruumistansa verhosi kylläisen kaupunki-elämän tuottama -rasvakerros. - -Hän oli 20 vuotta sitten suorittanut sotapalveluksensa ja palannut -kotia rahakkaana miehenä. Ensi alussa hän avasi kauppapuodin, hylkäsi -sen sitten ja rupesi pitämään karjakauppaa. Hän matkusteli Tsherkássyn -kaupunkiin ostamaan "tavaraa" (raavaita) ja ajoi sen sitten Moskovaan. - -Gâjan kylässä oli hänellä kivitalo, rautakattoinen, jossa asui Kornéin -vanha äiti, vaimo kahden lapsen, tyttären ja pojan, kanssa, veli -vainajalta jäänyt 15-vuotias mykkä orpopoika ja renki. Kornéi oli ollut -kahdesti naimisissa. Ensimmäinen vaimo oli ollut heikko, kivulloinen ja -kuollut lapsetonna. Ei ollut Kornéi enää kovin nuori, mennessään -toisiin naimisiin terveen, kauniin tytön kanssa, joka oli köyhän lesken -tytär naapurikylästä. Tässä uudessa avioliitossa syntyi kaksi lasta. - -Kornéi oli tällä kertaa saanut Moskovassa niin hyvän hinnan -tavarastaan, että rahoja oli kertynyt lähes kolmetuhatta ruplaa. -Kuultuaan oman puolen mieheltä, että jonkun matkan päässä heidän -kylästään muuan rappiolle joutunut tilan-omistaja tarjoaa metsäpalstaa -kaupaksi, hän päätti ryhtyä metsäliikettä harjoittamaan. Hän tunsi -tämän toimen, oltuaan jo ennen sotapalvelusta erään metsäkauppiaan -liikkeenhoitajan apulaisena. - -Rautatien-asemalla, josta tie kääntyy Gâjaan, Kornéi kohtasi vanhan -tuttavan, toissilmäisen Kuzjmân heidän kylästä. Kuzjmân oli tapana -saapua joka junalle parilla huononpäiväisiä, takkukarvaisia hevosiaan, -saadakseen kyydittäviä. Kuzjmâ oli köyhä ja vihasi siitä syystä kaikkia -rikkaita, varsinkin Kornéita, jota hän sanoi Kornjúshkaksi. - -Kornéi astui asematalon portaille, yllään puoliturkki ja päällysviitta -ja kädessä pieni matkalaukku, pysähtyi siihen, puhallellen ja vatsaansa -pullistaen ja ympärilleen vilkuen. Oli aamu. Ilma oli tyyni, pilvinen. -Hiukan pakastelikin. - --- Eikö sattunut kyydittäviä, Kuzjmâ setä? kysäisi hän. -- Otatko -minut? - --- Ruplan kun antanet, niin otan. - --- Riittää sulle seitsemänkin riunaa. [Riuna (grivna = 10 kopekkaa) on -Inkerellä yleensä käytetty sana. Suom. m.] - --- Mahas oot möhölle syönyt, mutta köyhältä mieheltä tahtoisit kiskoa -30 kopekkaa. - --- No oli menneeksi -- sanoi Kornéi, sovitti Kuzjmân pieneen rekeen -matkalaukkunsa ja nyyttinsä ja retkahti sitten leveänä reen perään. - -Kuzjmâ jäi kuskilaudalle. - --- Ann' mennä! - -Aseman läheisistä kuopista päästyä, tultiin tasaiselle tielle. - --- No mitenkäs teillä siellä maalla, ei meillä, vaan teillä, jaksetaan? --- kysyi Kornéi. - --- Eipä kehumisen varaa. - --- Kuinka niin? Onkos se minun eukkoni elossa? - --- Elossahan se on. Kirkossa oli tuonottain. Eloss'on, se sinun eukkos. -Eloss'on emäntä sinulla ja nuori onkin. Mikäpäs hänen? Uuden otti -renginkin. - -Ja Kuzjmâ naurahti Kornéin mielestä niin omituisesti. - --- Minkä rengin? Entäs Pekko? - --- Ka sairastui. Nyt on se Jevstignéi Bjély sieltä Kâmenkoista, -- -puhui Kuzjmâ. -- Oman kylän väkeä näet. - --- Vai niini -- virkkoi Kornéi. - -Siihen aikaan jo kuin Kornéi kävi Márfaa kosimassa, kylän ämmät jotain -supsuttelivat Jevstignéistä. - --- Niin, niin, Kornéi Vasiljewitsh, -- haasteli Kuzjmâ. -- Kovin on -akat nykyjään omavaltaista väkeä. - --- Äläs muuta, -- äännähti Kornéi. -- Mutta kovinhan se on jo käynyt -vanhaks tuo sinun hiirakkos, -- lisäsi hän, keskeyttääkseen pakinat. - --- Enhän min'oo nuori itsekään. Isäntää myöten näet hepokin, -- sanoi -Kuzjmâ, sivaltaen ruoskalla takkukarvaista, vääräsääristä ruunaa. - -Puolitiessä oli syöttöpaikka. Kornéi käski pysähtyä ja meni taloon. -Kuzjmâ käänsi hevoset tyhjän altaan ääreen ja kohenteli mäkivöitä, -Kornéihin katsomatta ja odotellen, eiköhän tuo kutsune ryypyille. - --- Käy sisään, Kuzjmâ setä, -- sanoi Kornéi, tultuaan kuistille. -- -Otathan ryypyn, vai? - --- Ka! -- vastasi Kuzjmâ näyttäen siltä kuin ei tässä olisi kiirettä -eikä mitään. - -Kornéi tilasi pullon viinaa ja tarjosi ryypyn Kuzjmâlle. Tämä ei ollut -tän'aamuna vielä einettäkään maistanut ja rupesi kohta päihtymään. Ja -heti kuin päihtymään rupesi, hän astui ihan lähelle Kornéita ja kävi -kuiskaamalla kertomaan, mitä kaikkea ne kylässä haastaa. Ja kylässä ne -haastaa sellaista, että Márfa, hänen eukkonsa, on ottanut rengiksi -entisen mielitiettynsä, ja että nyt sitä eletään yhdessä. - --- Niin no, -- puheli Kuzjmâ, yhä enemmin päihtyen. -- Mitäpä se minua -liikuttaa? Sinua vaan on sääli. Ja paha se asia onkin: ihmiset nauraa. -Ei näet pelkää syntiä. No no, sanon minä, vuotahan sie, sanon minä. -Annahan, kun itse tulee kotia. Jaa-a, niin se on, Kornéi Vasiljewitsh. - -Kornéi kuunteli ääneti Kuzjmân puhetta, ja mustat kulmakarvat ne -painuivat yhä alemmas kirkkaitten, sysimustien silmäin yli. - --- Juotatkos sinä hevosias, vai? -- virkkoi hän, kun pullo oli juotu -tyhjäksi. -- Kun et, niin lähtään. - -Hän maksoi viinan ja astui ulos.. - - * * * * * - -Kotiaan hän saapui hämärissä. Ensimmäiseksi hän kohtasi juuri sen -samaisen Jevstignéi Bjélyn, joka koko matkan oli pyörinyt hänen -päässään. Kornéi tervehti häntä. Jevstignéille kiire käteen, mutta -Kornéi, nähtyään hänen laihat, vaaleat kasvonsa, puisteli vain päätään. - --- Jo valehteli vanha koira, -- ajatteli hän, muistellessaan Kuzjmân -puheita. -- Vaikka kukapa heidät tiesi! Kyllä minä siitä sentään selvän -otan. - -Kuzjmâ seisoi hevostensa luona, iskien hänelle ainoata silmäänsä, -Jevstignéihin viitaten. - --- Meillä olet, vai mitä? -- kysyi Kornéi. - --- Ka, pitäähän sitä jossain olla työssä, -- vastasi Jevstignéi. - --- Onko tupanen lämmitetty? - --- Kuinkas muuten? Matvéjevna on siellä, vastasi Jevstignéi. - -Kornéi astui kuistille. Márfa oli kuullut ääniä ja tuli nyt porstuaan. -Miehensä nähtyään, hän punastui äkkiä ja tervehti häntä kiirehtien ja -erittäin ystävällisesti. - --- Me tässä äiti muorin kanssa lakattiin jo vuottamastakin, -- virkkoi -hän, astuen miehensä perässä tupaseen. - --- No kuinkas tääll' on voitu tällä välin? - --- Niinkuin ennenkin, -- vastasi toinen, siepaten syliinsä -kaksivuotiaan tytön, joka veti häntä hameesta, maitoa mankuen, ja läksi -lapsen kanssa kiirein askelin porstuaan. - -Sisään astui Kornéin äiti, yhtä mustasilmäinen kuin poikansakin, -laahustaen huopasaappaissa. - --- Kiitos, ettäs tulit meitä katsomaan, -- sanoi hän, pyröritellen -tutisevaa päätänsä. - -Kornéi kertoi äidilleen, mille asioille hän oli tullut, mutta muisti -samassa Kuzjmân ja läksi viemään hänelle kyytipalkkaa. Avattuaan oven -porstuaan, hän näki aivan edessään ulko-oven suussa Márfan ja -Jevstignéin. He seisoivat lähetysten, ja Márfa oli jotain puhumassa -hänelle. Kornéin nähtyänsä, Jevstignéi puikahti pihalle, mutta Márfa -astui samovaarin [teekeittiö. Suom. m.] luo ja korjasi sen torvea. - -Kornéi kulki sanaakaan sanomatta hänen kumartuneen selkänsä ohitse, -otti nyytin ja kutsui Kuzjmân isoon pirttiin, teetä juomaan. Ennen tätä -hän jakoi Moskovan tuomiset: äidille villahuivin, Fétjkalle kuvakirjan, -mykälle veljenpojalle liivit ja vaimolleen karttunaa leningiksi. - -Teetä juotaessa Kornéi istui juronnäköisenä, sanaakaan sanomatta, -silloin tällöin vain vetäen vastahakoisesti suunsa nauruun, -katsellessaan mykkää, jonka ilo huvitti kaikkia. Tämä ei voinut -kyllikseen ihailla liivejänsä: hän kääri ne kokoon ja levitti jälleen, -pani päälleen ja suuteli kättään, Kornéihin katsoen ja hymyillen. - -Heti teen ja illallisen perästä Kornéi läksi tupaseen, jossa hänen aina -oli ollut tapana maata Márfan ja pikku tytön kanssa. Márfa jäi vielä -isoon pirttiin korjaamaan astioita. Kornéi istui yksin, kyynäspäät -pöydällä ja odotteli. Ärtymys vaimoa kohtaan alkoi hänessä kiehahdella -yhä voimallisemmin. Hän otti seinältä helmilaudan, veti taskustaan -muistikirjan ja rupesi laskea naksuttelemaan, ajatuksiansa -haihduttaakseen. Hän laski laskemistaan, yhä ovelle katsahdellen ja -tuvasta tulevia ääniä kuulahdellen. - -Useampia kertoja kuului tuvan ovi aukeavan ja joku astuvan porstuaan, -mutta ei se Márfa ollut. Vihdoin kuuluivat hänen askeleensa, ovea -nyäistiin, se lupsahti auki, ja sisään astui Márfa punaposkisena ja -kauniina, punainen huivi päässä ja tytär sylissään. - --- Olet kai matkasta kovin väsynyt, -- sanoi hän hymyillen, ikäänkuin -huomaamatta hänen juroa ulkomuotoaan. - -Kornéi vilkaisi häneen ja sanaakaan vastaamatta rupesi jälleen -laskemaan, vaikk'ei enää ollut mitään laskemistakaan. - --- Myöhäpä alkaa ollakin jo, -- virkkoi Márfa, laskien lapsen lattialle -ja läksi sen kanssa laipion taakse. - -Kornéi kuuli hänen tekevän tiloja ja asettavan lasta nukkumaan. - --- "Ihmiset nauravat..." -- Nuo Kuzjmân sanat muistuivat Kornéille -mieleen. -- Maltahan -- ajatteli hän, vaikeasti hengittäen. Verkalleen -hän sitten nousi ylös, pisti pureksitun lyijykynän pätkän -liivintaskuun, ripusti helmitaulun naulaan ja astui laipion ovelle. -Márfa seisoi rukoilemassa pyhänkuviin päin. Toinen pysähtyi odottamaan. -Márfa rukoili kauan, kumarruksia tehden ja sopattamalla lukien -rukouksia. Kornéin mielestä hän oli jo aikaa sitten lukenut kaikki -rukoukset ja suotta päivin nyt vain toistelee niitä. Mutta jo laskeusi -Márfa polvilleen, kumarsi maahan, oikaisihe sitten, lausui kuiskaamalla -itsekseen jotain rukoussanoja ja kääntyi Kornéin puoleen. - --. Kas, Agâshkahan nukkuu jo, -- virkkoi hän, osoittaen tyttöä ja -hymysuin istuutuen narahtelevaan sänkyyn. - --- Onko Jevstignéi ollut täällä jo kauankin? kysyi Kornéi, astuen oven -sisäpuolelle. - -Márfa heilautti tyynesti yhdellä keikauksella toisen palmikkonsa olan -yli rinnalle ja rupesi kiireesti päästämään sitä auki. Hän katsoi -suoraan mieheensä, silmillään nauraen. - --- Jevstignéikö? Ties hänet... kaksiko lienee ollut viikkoa vai -kolmeko. - --- Yhdessäkö sitä eletään? -- kysyi Kornéi. - -Márfa pudotti paksun palmikon käsistään, mutta sai sen pian jälleen -kiinni ja rupesi palmikoimaan. - --- No kaikkia ne keksivätkin! Mekö yhdessä Jevstignéin kanssa? -- -virkkoi hän, erittäin soinnukkaasti lausuen Jevstignéin nimen. -- -Keksivätpäs näät! Kuka sulle semmoista on puhunut? - --- Sano: onko siinä perää vai eikö! -- lausui Kornéi, taskuissaan -puristaen nyrkkiin mahtavia kouriaan. - --- Älä tuossa joutavia! Vedänkö ma sulta saappaat jalasta? - --- Minä kysyn sinulta -- toisti Kornéi. - --- Mokomakin viehätys kuin Jevstignéi! -- vastasi Márfa. -- Kukahan lie -valehdellutkin sinulle suut silmät täyteen? - --- Mitä sinä puhelit hänen kanssaan porstuassa? - --- Mitäkö puhelin? Sanoin, että uusi vanne pitäis panna tynnyriin. Ja -mitäs siinä minuun tartuttelet? - --- Puhu totta, sanon minä, taikka tapan sinut, senkin hiiden hetkale! - -Kornéi tarttui hänen palmikkoonsa. - -Márfa nykäisi palmikkonsa irti, ja hänen kasvonsa vääntyivät kivusta. - --- Et sinä muuta osaakaan kuin tapella. Mitä hyvää minulla on sinusta -ollut? Eihän sitä sellaisessa elannossa enää lopulta tiedä, mitä tekee. - --- Mitäkö tekee? -- toisti Kornéi, astuen lähemmäs. - --- Puolet palmikkoa nykäisit! Mistä syystä? Kas! Kahmaloittain vain -tukkaa lähtee. Mitäs siinä minun kimppuuni käyt? Näkeehän sen, että... - -Hän ei ennättänyt puhua loppuun. Kornéi sieppasi häntä käsivarresta, -tempasi hänet sängystä ja rupesi lyömään päähän, kylkiin, rintaan. Mitä -enemmän hän löi, sitä huimemmin hänessä viha kiehui. Toinen huusi, -puolustelihe ja yritti päästä ulos, mutta Kornéi ei laskenut. Tyttönen -heräsi ja syöksi äitinsä luo. - --- Maammo! -- parkui hän. - -Kornéi tarttui tyttöä käteen, nykäisi hänet äidistä irti ja heitti -nurkkaan kuin kissanpojan. Tyttö vinkasi ja vaikeni silmänräpäykseksi. - --- Murhamies! Lapsen surmasit! -- huusi Márfa, hyökäten lapsen luo. - -Mutta Kornéi tarttui häneen jälleen ja löi niin kovasti rintaan, että -toinen kaatui kasvoilleen ja lakkasi hänkin huutamasta. Tyttönen se -jälleen parkui kauheasti, yhtä mittaa, henkäisemättä. - -Anoppi riensi sisään huivitta päin, harmaat hivukset hajallaan. -Kornéihin ja Márfaan katsahtamattakaan hän, huojuen ja tutisevin päin, -meni tyttösen luokse, joka nurkassaan itki ja huusi epätoivoisesti. -Muori nosti hänet ylös. - -Kornéi seisoi, raskaasti huokuen ja katsellen ympärilleen, katsellen -niinkuin unimielissään, käsittämättä, missä hän on, ja ketä täällä on -muita. - -Márfa nosti päätään, voivottaen ja pyyhkien verisiä kasvojaan -paitaansa. - --- Kirottu konna! -- huudahti hän. -- Ja niinpä elän kuin elänkin -yhdessä Jevstignéin kanssa ja olen elänytkin. Kas niin, tapa minut nyt -tähän paikkaan! Eikä Agâshkakaan ole sinun tyttäresi; hänen se on, -- -liitti hän kiireesti, nostaen käden kasvoilleen, valmiina -vastaan-ottamaan iskua. - -Mutta Kornéi ei näkynyt käsittävän mitään. Hän huohotti vain ja katseli -ympärilleen. - --- Kaho nyt, mitäs lapselle teit: käsi on sijoiltaan, -- sanoi muori, -näyttäen yhä parkuvan lapsen nuljahtanutta, roikkuvaa kättä. - -Kornéi kääntyi ääneti ympärinsä ja meni ulos kuistille. - -Pilvinen oli ulkona sää, ja hiukan pakasteli kuin ennenkin. -Härmähiutaleita putoeli hänen tulisille poskilleen ja otsalleen. Hän -istahti portaalle, keräsi kahmaloittain lunta kaidepuilta ja söi sitä. -Oven takaa kuului Márfan voivotuksia ja tytön vaikeroivaa itkua. Sitten -aukeni ovi porstuaan, ja hän kuuli äitinsä kulkevan porstuan läpi isoon -pirttiin. - -Kornéi astui tupaseen. Pöydällä paloi lamppu himmeästi, sydän alhaalle -kierrettynä. Laipion takaa kuului Márfan valituksia, jotka kävivät -äänekkäämmiksi heti kuin hän oli tullut sisään. Kornéi puki päälleen, -sanaakaan sanomatta, veti lavitsan alta matkalaukkunsa, pani siihen -kapineensa ja köytti nuoralla kiinni. - --- Mistä syystä sinä murhasit minut? Mistä syystä? Mitä minä olen sulle -tehnyt? -- alkoi Márfa surkealla äänellä. Kornéi ei vastannut mitään; -nostihan vain matkalaukun ja läksi ovea kohti. -- Rosvo! Ryöväri! -- -puhui Márfa, nyt jo aivan toisella äänellä. -- Maltahan! Vai luuletkos -lain kourista pääseväs? - -Sanaakaan sanomatta Kornéi potkaisi oven auki ja paiskasi sen niin -lujasti perässään kiinni, että seinät tärähtivät. - -Isoon pirttiin tultuansa, hän herätti mykän ja käski hänen valjastaa -hevosen. Poika, ensi hätään heräämättä ihan valveille, loi setäänsä -kummastelevan, kysyvän katseen, raapien molemmin käsin päätänsä. -Päästyään viimein selville siitä, mitä häneltä vaaditaan, hän kavahti -pystyyn, veti huopakengät jalkaansa, pisti repaleisen puoliturkin -ylleen ja läksi lyhty kädessä ulos. - -Oli jo aivan valoisa, kun Kornéi mykän kanssa solahti pienessä -liistereessä ulos portista, lähtien ajamaan samaa tietä, jota eilen oli -tullut Kuzjmân kanssa. - -Asemalle saavuttiin viisi minuuttia ennen junan lähtöä. Mykkä näki -hänen ostavan piletin, ottavan laukkunsa ja astuvan vaunuun ja -nyökäyttävän hänelle päätään, jonka jälkeen juna läksi liikkeelle. - - * * * * * - -Paitsi haavoja kasvoissa, oli Márfalta mennyt kaksi kylkiluuta poikki. -Mutta lujaruumiinen, terve, nuori vaimo parani jo puolen vuoden -kuluttua niin täydellisesti, ett'ei rääkkäyksestä jäänyt mitään jälkiä. -Tyttösestä sitä vastoin tuli raajarikko elin-ajakseen. Häneltä oli -kädestä katkennut kaksi luuta, ja vääräksi se käsi jäi. - -Kornéista ei sen koommin kuultu mitään. Ei tiennyt kukaan, elossako -ollee mies vielä, vai lienee jo kuollut. - - -II. - -Kului 17 vuotta. - -Oli synkkä syksy. Aurinko pysyttelihe matalalla; jo neljättä käydessä -alkoi hämärtää. Andréjewin kylän karja oli palajamassa laitumelta. -Paimen oli pestiaikansa palvellut ja lähtenyt tiehensä jo ennen -paastoa. Paimenessa kävivät nyt kylän akat ja lapset vuorotellen. - -Karja oli vast'ikään tullut kauransänki-pellosta rapaiselle -kylänraitille, joka oli täynnään kaksihaaraisten sorkkain jälkiä ja -pyöräin uurtamia syviä kuoppia. Siinä se myötäänsä ammuen ja määkien -verkalleen lähestyi kylää. Karjan edellä astui tietä myöten kookas -ukko, yllään sateesta mustunut, paikattu viitta, suuri lakki päässä ja -nahkareppu koukistuneessa seljässä. Harmaa oli hänellä parta ja -harmaissa kiharatukkakin; sakeat kulmakarvat yksin olivat mustat. Hän -astui vaivalloisesti lokaista tietä myöten märjissä, rikkinäisissä -pieksuissaan, joka toisella askeleella nojautuen tammiseen -koukkusauvaan. - -Karjan saavutettua hänet, hän pysähtyi sauvansa varaan. Karjaa oli -ajamassa muuan nuorikko, piikkohuivi päässä, hameenliepeet koholla ja -miehensaappaat jalassa. Nopein jaloin hän hyppi tien poikki milloin -puoleen, milloin toiseen, jouduttaen jäljelle jääneitä lampaita ja -sikoja. Ukon kohdalle tultuaan, hän pysähtyi tarkastelemaan häntä. - --- Hyv'iltaa, vaari! -- sanoi hän sitten heleällä, hennolla, -nuorekkaalla äänellä. - --- Jumal'antakoon, kultaseni! -- vastasi ukko. - --- Yösijaako kylästä, vai? - --- Niin mar. Väsyttää kovin, -- virkkoi ukko käheällä äänellä. - --- Älä mene, vaari, desjâtskoin [kymmenysmies; kunnan virkamiehiä, -kymmenen talon valvoja. Suom. m.] luo, -- sanoi nuori emäntä -ystävällisesti. -- Tule suoraan meille: kolmas tupa. Pyhissävaeltajia -se anoppi kyllä päästää taloon. - --- Kolmasko tupa? Zinovéjewin talo siis, virkkoi ukko, merkitsevästi -liikauttaen silmäkulmiaan. - --- Mistä sen tiedät? - --- Onhan siell'oltu. - --- Mitäs sinä siinä, Fedjushka, suu auki töllistelet? Tuo rampahan se -jäi ihan jälkeen! -- huudahti nuori emäntä, osoittaen kolmella jalalla -perimmäisenä ontuvaa uuhta. Huitaisten sitten oikeassa kädessä -pitämällään risulla ja vasemmallaan hiukan omituisesti alapuolitse -korjaten huivia päässään, hän läksi ajamaan jäljelle jäänyttä ontuvaa, -mustaa uuhta karjaan. - -Ukko oli Kornéi, nuorikko taas oli se samainen Agâshka, jolta hän 17 -vuotta sitten oli katkaissut käden. Tämä oli nyt miniänä rikkaassa -talossa Andréjewin kylässä, joka on neljän virstan päässä Gâjasta. - - * * * * * - -Kornéi Vasiljewistä, tuosta mahtavasta, rikkaasta, ylpeästä miehestä -oli tullut se, mikä hän nyt oli: mieronkulkija ukon rahjus, jolla ei -ollut muuta kuin vaateriekaleet päällä sekä sotamiehen piletti ja kaksi -ruplaa laukussa. Kaikki tämä oli käynyt niin vähitellen, ett'ei hän -itsekään osannut sanoa, milloinka se alkoi ja milloinka se oli -tapahtunut. Mutta yhden seikan hän tiesi, ja siitä hän oli varmasti -vakuutettu, nimittäin, että syynä hänen onnettomuutensa oli hänen -vaimonsa, se häijy. Raskasta ja katkerata hänen oli muistella, mitä -hän, Kornéi, ennen oli ollut. Ja sitä muistellessaan hän vihamielin -ajatteli vaimoansa, pitäen häntä vikapäänä kaikkeen pahaan, mitä hän -oli saanut kestää näitten 17:n ajast'ajan kuluessa. - -Sinä yönä, jona hän oli rääkännyt vaimoansa, hän matkusti -ennen-mainitun tilan-omistajan luo metsäkauppoja tekemään, mutta niistä -ei tullut mitään, sillä metsä oli jo myöty muille. Kornéi palasi -Moskovaan ja rupesi juomaan. Oli hän ryypiskellyt ennenkin, mutta joi -nyt kaksi viikkoa yhtämittaa. Selvittyään hän läksi etelään, ostamaan -teuraskarjaa, mutta kauppa ei vedellyt, vaan tuotti tappiota. Hän teki -uuden yrityksen, mutta ei lyönyt leiville sekään. Ja niinpä ei hänellä -vuoden perästä ollut kolmestatuhannesta enää jäljellä kuin 25 ruplaa. -Hänen täytyi ruveta muitten palvelukseen. Ennen hän oli ryyppinyt, -mutta nyt alkoi juopotella yhä useammin ja useammin. - -Ensin hän palveli erästä karjankauppiasta kiertävänä ostelijana, mutta -rupesi matkoilla juopottelemaan ja menetti paikkansa. Joku tuttava -hankki hänelle sitten viinakauppiaan toimen, mutta ei hän kestänyt -siinäkään: sekaantui tileissä ja erotettiin. Häpeä oli kotiakin lähteä, -eikä sinne harmikaan sallinut mennä. - --- Tulkoot toimeen ilman minua. Kukaties ei poikakaan ole minun, -- -ajatteli hän. - -Yhä huonommin ja huonommin asiat kävivät. Viinatta hän ei enää voinut -tulla toimeen. Ei saanut mies enää ostelijan paikkaa, vaan rupesi -karjan-ajajaksi, lopulti ei häntä enää otettu siihenkään toimeen. - -Mitä huonommin hänen kävi, sitä enemmin hän vaimoansa syytti, ja sitä -katkerammaksi vihakin hänessä kasvoi. - -Viimeistä kertaa Kornéi vielä palkkautui karjanajajaksi tuntemattomalle -isännälle. Karjaan tarttui matkalla tauti. Eihän siihen Kornéi syypää -ollut, mutta isäntä suuttui ja erotti palveluksesta sekä ostelijan että -hänet. Nyt ei ollut enää minne palkkautua, ja Kornéi päätti lähteä -pyhiinvaelluksille. Hankki lujat saappaat, kelpo laukun, pisti siihen -teetä, sokuria ja 8 ruplaa rahaa ja läksi Kijewiin. Siellä ei miestä -miellyttänyt, jonka vuoksi hän vaelsi Kaukaasiaan Uuteen Athos -luostariin. Mutta ennenkuin sinne asti vielä pääsikään, hän sairastui -vilutautiin. Voimat alkoivat äkkiä vähetä. Rahoja ei ollut enää kuin 1 -rupla 70 kopekkaa, tuttavia ei ainoatakaan. Silloin hän päätti lähteä -kotia poikansa luokse. - --- Kenties -- arveli hän, -- kenties vaimoni, senkin konna, on jo -kuollut. Ja jos elossa lienee, niin saanhan edes ennen kuolematani -sanotuksi hänelle kaikki, jotta tietäis, hylky, mitä minulle on tehnyt. - -Ja niin hän läksi kotia kohden. - -Vilutauti puistatti häntä joka toinen päivä. Hän heikkeni -heikkenemistään niin, ett'ei kyennyt enää astumaan kuin 10, ylinnä 15 -virstaa päivässä. Vielä oli 200 virstaa kotia, kun rahat kokonaan -loppuivat. Siitä saakka hän jatkoi matkaansa kerjäten ja sai yömajaa -desjâtskoitten toimesta. - --- Ole mielissäs nyt, ettäs olet minut tähän tilaan saattanut, -- -ajatteli hän itsekseen, totuttuun tapaansa puristaen nyrkkiin vanhoja -ja heikkoja käsiään Mutta ei ollut enää ketä lyödä, eikä ollut -nyrkeissäkään enää voimaa. - -Kaksi viikkoa häneltä meni noitten 200:n virstan vaeltamiseen, ja aivan -sairaana ja heikkona hän vihdoin saapui neljän virstan päähän kodista -siihen paikkaan, missä tuntematta ja tuntematonna kohtasi sen samaisen -Agâshkan, jota pidettiin hänen tyttärenään, vaikk'ei se hänen -tyttärensä ollut, ja jolta hän oli käden katkaissut. - - -III. - -Hän teki, niinkuin Agáfja [Varsinainen nimi on Agâfja (= Agâta), josta -Agâsha on hyväilymuoto ja Agâshka osittain leikillinen, osittain -rumennusmuoto. Suom. m.] oli neuvonut. Saavuttuaan Zinovéjewin tuvalle -hän pyrki yöksi ja pääsi sisään. - -Tupaan tultuaan hän, niinkuin tapansa aina oli, risti silmänsä -pyhänkuviin päin ja tervehti isäntäväkeä. - --- Johan sin'oot ihan kohmeissasi, vaari. Mene, mene tuonne uunin -päälle, -- sanoi ryppykasvoinen, hilpeä vanha emäntä, hääräillen pöydän -ääressä. - -Agâfjan mies, nuorehko talonpoika, istui lavitsalla pöydän takana, -lamppua korjaillen. - --- Ja kylläpäs oot märkä kans, vaari! -- sanoi hän. -- No minkäs sille -mahtaa. Alahan kuivailla itseäs. - -Kornéi riisui vaatteensa, veti saappaat jaloistaan, ripusti -jalkariepunsa takan eteen, ja kiipesi uunin päälle. - -Sisään tuli Agáfja ruukku kädessä. Hän oli ennättänyt ajaa karjan -pihaan ja lypsää lehmät. - --- Eik's tääll'oo näkynyt ukkoa, pyhissävaeltajaa? -- kysäisi hän. -- -Minä käskin häntä meille. - --- Tuoll' on, -- vastasi isäntä, osoittaen uunin päälle, jossa Kornéi -istui hieroskellen karvaisia, luisevia sääriään. - -Isäntäväki rupesi teetä juomaan ja kutsui osalle Kornéinkin. Hän -laskeutui uunilta ja istahti lavitsan laidalle. Hänelle annettiin kuppi -ja palanen sokeria. - -Ilmasta puheltiin ja elonkorjuusta. Ei tahdo saada viljaa pellolta -pois. Moisioilla näet ihan jyvä kuhilaissa itää. Käyt vetämään -- jo -taas sataa. Talonpojat saivat omansa jo talteen, mutta herroilla ihan -höyryt huuruaa. - -Kornéi kertoi nähneensä tien varrella kokonaisen pellon täynnään -kuhilaita. - -Nuori emäntä kaasi hänelle viidennen kupin laihaa, tuskin kellertävää -teetä. - --- Äl'oo milläskään, vaari! -- sanoi emäntä, ukon kieltäytyessä. -- Juo -terveydekses. - --- Mitenkäs sinulla tuo käsi ei ole niinkuin oikein olla pitää? -- -kysyi Kornéi, varovasti ottaessaan vastaan täyttä kuppia ja liikutellen -silmäkulmiaan. - --- Jo se sill' on ollut pienestä pitäin, -- vastasi puhelias -anoppimuori. -- Oma isähän se oli tappaa meidän Agâshan. - --- Kuinka niin? -- kysäisi Kornéi, katsoen nuorta emäntää kasvoihin. -Silloin hänelle äkkiä muistui mieleen Jevstignéi Bjély ja hänen siniset -silmänsä, ja kuppia pitelevä käsi alkoi vavista niin, että puolet sen -sisällystä läikähti maahan, ennenkuin ukko sai kupin pöydälle. - --- No semmoinenpa vaan oli meillä Gâjassa mies, Agâshkan isä, Kornéi -Vasiljewiksi sanottiin. Rikas oli. Suuttui vaimoonsa ja löi hänet -puolikuolijaksi ja tästäkin näät tuli raajarikko. - -Kornéi oli ääneti, yhä liikahtelevien kulmainsa alta katsahdellen -vuoroin isäntää, vuoroin Agâshaa. - --- Mistä syystä? -- kysyi hän, puraisten nurkan sokeripalasesta. - --- Kuka heitä tietää? Pianhan ne meistä naisväestä juttuja keksii; -menepäs kaikesta vastaamaan! puheli muori. -- Miten lie heille rengin -tähden riita noussut. Renki oli meidän kylästä, ja kelpo olikin renki. -Siellähän se sitten heidän talossaan kuolikin. - --- Kuoliko? -- kysäisi Kornéi yskäisten. - --- Jo siit'on pitkä aika. Sieltä me tää miniäkin käytiin. Hyvinvoipaa -väkeähän ne olivat, ensimmäisiä koko kylässä niinkauan kuin isäntä eli. - --- Mitenkäs isännän kävi? - --- Kuollut lie jo sekin. Sen koommin ei ole kuulunut miehestä mitään. -Ja siitä taitaa olla jo viistoista vuotta. - --- Eiköhän lie jo enemmänkin! Äiti kertoo niihin aikoihin juuri -vieroittaneensa minut. - --- No oletkos sinä pahoillasi häneen siitä, että hän tuon käden -sulta... -- yritti Kornéi kysyä, mutta purskahti äkkiä itkemään. - --- Eihän hän mulle mikä vento vieras ole. Isä on. Juothan vielä -lämpimikses? Kaanko ma? - -Kornéi ei vastannut mitään, itki vaan nyyhkien. - --- Mikäs sull'on? - --- Muutoin minä vaan. Ka niin, suur kiitos, kost' Jumala! - -Vapisevin käsin Kornéi tarttui makuulavan pylvääsen ja kiipesi suurine, -laihoine jalkoineen uunin päälle. - --- Kas sitä! -- virkkoi muori pojalleen, viitaten päällään ukkoa kohti. - - -IV. - -Huomenissa Kornéi heräsi ennen muita. Hän laskeutui alas uunilta, -hieraisi kovettuneet jalkariepunsa pehmeiksi, veti käpertyneet saappaat -ähkien jalkaan ja nosti laukun selkäänsä. - --- Minnes nyt, vaari? Jää murkinalle, -- sanoi vanha emäntä. - --- Kiitos. Lähdenpä tästä liikkeelle. - --- No ota tuosta edes eilisiä kakkaroita. Annas, kun pistän niitä -pussiis. - -Kornéi kiitti ja sanoi jäähyväiset. - --- Poikkea taloon, kun tästä takamatkallas ohi kuljet, jos eloss' -ollaan... - -Ulkona oli kaikki raskaan, syksyisen usman peitossa. Mutta tuttua oli -Kornéille tie, tuttuja joka painanne ja ylänne, joka pensas ja pajupuu -tien varrella niin oikealla kuin vasemmallakin, vaikka 17:ssa vuodessa -muutamia oli jo kaadettu maahankin, ja monen vanhan sijaan tullut -nuori, ja moni nuori kasvanut vanhaksi. - -Gâjan kylä oli entisellään. Tähän päähän vain oli rakennettu uusia -taloja, joita siinä ennen ei ollut. - -Ja puutalojen sijalle oli rakennettu taloja tiilistä. Hänen kivitalonsa -oli entisellään, vanhettunut vain oli koko joukon. Katto oli jäänyt -maalaamatta, kolkista oli tiilikiviä putoillut pois ja kuisti -kallistunut. - -Hänen lähetessään entistä taloansa, portti naristen aukeni, ja siitä -juoksi ulos tamma varsansa kanssa, vanha harmaa ruuna ja kolmivuotinen -sälkö. Harmaa ruuna oli aivan sen tamman näköinen, jonka Kornéi vuotta -ennen lähtöänsä oli tuonut markkinoilta. - --- Tuota kai se tamma silloin oli perässä -- ajatteli hän. -- Samat -loivat lanteet, sama leveä rinta ja takkukarvaiset jalat. - -Hevosia ajoi juottamolle mustasilmäinen poika, uudet niinivirsut -jalassa. - --- Vunukka kai, Fetjkan poika, isäänsä mustasilmäinen -- ajatteli -Kornéi. - -Poikanen vilkaisi äijään ja läksi orivarsan perään, joka hyppi -rapakossa. Pojan perään juoksi koira, yhtä musta kuin entinen Voltshók. - --- Ettäkö Voltshók? -- mietti Kornéi, mutta muisti, että nythän se -kävisi jo kolmatta kymmentä. - -Hän astui kuistin juurelle ja vaivoin nousi siitä samoja portaita, -joilla silloin oli istunut ja ahminut lunta kaidepuista. Hän avasi -porstuanoven. - --- Mitäs siinä pyrkimättä sisään väännyt! -- kajahti hänelle vastaan -naisen ääni tuvasta. - -Hän tunsi Márfan äänen. Ja tuossa tuo jo itsekin pilkisti tuvan ovesta -porstuaan, vanhana, kuivana, jäntevänä, ryppyisenä eukkona. Kornéi oli -odottanut näkevänsä nuoren, kauniin Márfan, joka oli loukannut häntä. -Kornéi oli vihannut häntä, aikonut nuhdella, ja nyt äkkiä oli sen -Márfan sijasta hänen edessään vanha eukko. - --- Akkunan alla almua pyydetään, -- tiuskasi Márfa kimeällä, terävällä -äänellä. - --- En minä almua, -- virkkoi Kornéi. - --- Mitäs sitten? Mitäs täältä tahdot? - -Hän vaikeni, ja Kornéi huomasi hänen kasvoistaan, että Márfa oli -tuntenut hänet. - --- Kyllä täällä käy kulkureita jos minkin näköisiä. Mene matkaas, -Herran huostaan. - -Kornéi painautui seljin seinää vasten ja sauvaansa nojaten katseli -häntä tarkasti. Siinä hän ihmeeksensä tunsi, ett'ei hänen sydämessään -enää asukaan sitä vihaa, jota vuosikausia oli siinä kantanut. Omituinen -hempeä heikkous oli hänet vallannut. - --- Márfa! Kuollaanhan me kumpainenkin. - --- Mene, mene Herras nimeen, -- virkkoi toinen äreästi. - --- Eikö sinulla ole muuta sanomista? - --- Mitä minull'olis sanomista? -- vastasi Márfa. -- Mene matkaas, mene, -mene! Kyllä teitä, lemmon laiskureita, täällä kuljeksii liiaksikin! - -Ja Márfa pyörähti tupaan, paiskaten oven perässään kiinni. - --- Mitäs turhia ärhentelet? -- kuului äkkiä miehen ääni, ja porstuaan -astui tuvasta tummaverinen mies, kirves seljän takana vyön alla. -Ulkonäöltään hän oli samallainen kuin Kornéi oli ollut 40 vuotta -sitten, laihempi vain ja varttansa vähäisempi, mutta silmät yhtä mustat -ja kirkkaat. - -Siinä se samainen Fétjka, jolle hän 17 vuotta sitten oli tuonut -Moskovasta kuvakirjan. Hän se oli moittinut äitiään tylyydestä -kerjäläistä kohtaan. Hänen mukanansa oli tullut porstuaan mykkä -veljenpoika, kirves niinikään vyössä. Nyt hän oli kookas, -täysikasvuinen, harvapartainen, jäntevä mies, kasvoissa ryppyjä, kaula -pitkä ja katse päättävä, läpitunkeva. Miehet olivat, vast'ikään -murkinoimansa, lähdössä metsään. - --- Vuota, vaari! -- sanoi Fétjka, viitaten mykälle ensin ukkoa kohti ja -sitten tupaseen päin ja osoittaen kädellään, mitenkä leipää leikataan. - -Fétjka astui kujalle, mutta mykkä palasi tupaan. Kornéi seisoi -seisomistaan, pää nuokallaan, seinään painauneena ja sauvaansa nojaten. -Häntä raukaisi kovasti, ja tuskin hän jaksoi pidättää kyyneleitään. -Mykkä tuli tuvasta, suuri viipale vastapaistettua, hyvänhajuista -ruisleipää kädessään ja ojensi sen ukolle. Kun Kornéi, ristittyään -silmänsä, oli ottanut leivän, silloin mykkä kääntyi kynnykselle, -pyyhkäisi molemmilla käsillään kasvojansa ja oli sylkäisevinään. Sillä -tapaa hän osoitti paheksumistansa tädille. Mutta äkkiä hän pysähtyi -kuni huumautuneena ja jäi seisomaan suu auki, tuijottaen Kornéihin, -niinkuin olisi tunnustellut hänessä tuttavaa. - -Kornéi se ei enää voinut pidättää itkuansa. Kauhtanansa liepeellä hän -pyhki silmiään, nenäänsä ja harmaata partaansa, kääntyi vihdoin seljin -mykkään ja astui porstuasta kuistille. Hänet valtasi omituinen -hempeämielinen, juhlallinen alistumisen tunne, tunne nöyryytyksestä -ihmisten edessä, vaimonsa edessä, poikansa edessä, kaikkein, ja tämä -tunne se sekä suloisesti että kirpeästi raastoi hänen sydäntään. - -Márfa katseli akkunasta, ja silloin vasta pääsi häneltä helpotuksen -tunne, kun oli nähnyt ukon katoavan nurkan taakse. - -Tultuaan vakuutetuksi siitä, että vanhus on lähtenyt pois, hän nousi -kangaspuihin ja rupesi kutomaan. Hän helskäytti kaidetta kymmenisen -kertaa, mutta työ ei ottanut luistaaksen. Hän pysähtyi miettimään... -Hän muisteli, millaisena vast'ikään oli nähnyt Kornéin, ja Márfa tiesi, -että se oli hän, tuo samainen mies, joka oli ollut vähällä murhata -hänet, ja joka ennen oli häntä rakastanut... Ja Márfaa hirvitti, -ajatellessaan äskeistä menettelyänsä. Toisin olisi pitänyt tehdä. Mutta -mitenkäs häntä olisi pitänyt kohdella? Miks'eikäs se sanonut, että -tässähän muka minä olen, se Kornéi, ja olen tullut kotia? - -Ja hän sieppasi syöstävän sormiinsa ja kutoi hamaan iltaan asti. - - -V. - -Töin tuskin Kornéi sai laahustaneeksi illan suussa Andréjewkaan ja -pyrki jälleen yöksi Zinóvjewien luokse. Hänet otettiin vastaan. - --- No, vaari, et lähtenytkään kauemmas? - --- Enkä lähtenyt. Voimat petti. Takaisin päin se tie näkyy kääntyvän. -Saako olla yötä teillä? - --- Ka, eihän se sija sun allas kulu. Käy ja kuivaa vaattees. - -Horkka puisteli Kornéita koko yön. Aamupuolella hän vaipui horroksiin. -Hänen herätessään oli jo koko talonväki lähtenyt ulos, askareillensa -itsekukin. Tuvassa ei ollut kuin Agâfja. - -Kornéi makasi parvekkeella, kuivan kauhtanan päällä, jonka muori oli -levittänyt hänen alleen. - -Agâfja oli ottamassa leipiä uunista. - --- Kuulehan, kultaseni, -- virkkoi Kornéi heikolla äänellä, -- käyhän -tänne. - --- Koht'sillään, vaari, -- vastasi toinen, vetäen leipiä uunista. -- -Juodako tahtoisit? Sahtia, vai? - -Kornéi ei vastannut. - -Agâfja, otettuaan uunista viimeisen leivän ulos, astui hänen luokseen, -sahtinappo kädessä. Kornéi ei kääntynyt hänen puoleensa eikä ruvennut -juomaan, siinä vain makasi selko seljällään liikahtamatta ja alkoi -puhua. - --- Gâsha, -- sanoi hän hiljaisella äänellä. Jo se minustakin nyt aika -jättää. Minä kuolen nyt, niin... tuota... anna sinä anteeksi minulle, -anna Herran tähden. - --- Jumala sulle anteeksi antaa. Mitäpäs pahaa sinä minulle olet tehnyt? - -Toinen oli ääneti. - --- Ja vielä yksi asia: mene sinä, kultaseni, mene äitis luokse -ja sano hänelle... että se pyhissä-vaeltaja, sano... se eilinen -pyhissä-vaeltaja, sano,... - -Hän alkoi nyyhkyttää. - --- Kävitkös sinä siellä minun vanhassa kodissani? - --- Kävin. San'niin, että se eilinen pyhissävaeltaja... vaeltaja, -san'niin... -- hän pysähtyi jälleen, ei saanut itkulta puhutuksi ja -vihdoin, ponnistaen kaikki voimansa, jatkoi: -- ois tahtonut hänelle -jäähyväiset sanoa ja anteeksi pyytää. - -Ja sen sanottuaan hän rupesi kopeloimaan povestansa. - --- Kyllä minä sanon, vaari, kyllä. Mitäs sinä etsit? -- kysäisi Agâfja. - --- Kas tässä, anna tämä, jos ken kysyy. Se on minun sotamies-pilettini. -Jumalan kiitos, nyt olen päästetty synneistäni kaikista! -- Ja hänen -kasvoilleen nousi juhlallinen ilme. Silmäkulmat kohosivat, silmät -katsoivat ylös kattoon. Ukko vaikeni. - --- Tuohus! -- äänsi hän, huuliaan liikuttamatta. - -Agâfja käsitti hänet, otti pyhänkuvain edestä puoleksi-palaneen -tuohuksen, sytytti sen ja ojensi hänelle. Toinen tarttui siihen -keskisormellaan. - -Agâfja poistui, pistääkseen piletin arkkuunsa, mutta hänen tullessaan -takaisin, oli kynttilä jo valahtamaisillaan ukon kädestä pois. Silmät -olivat sammuneet; ne eivät nähneet enää, eikä rintakaan enää kohoillut. -Agâfja risti silmänsä, puhalsi kynttilän sammuksiin, nouti puhtaan -käsiliinan ja levitti sen ukon kasvoille... - - * * * * * - -Márfa ei saanut sinä yönä unta silmiinsä. Hän ajatteli myötäänsä -Kornéita. Aamun koittaessa hän heitti haljakan hartioilleen, sitaisi -huivin päähänsä ja läksi peräämään eilistä vanhusta ja varsin pian -saikin tietää hänen olevan Andréjewkassa. Márfa nykäisi säleaidasta -kepin ja läksi Andréjewkaan. Mitä kauemmas hän kulki, sitä enemmän -alkoi häntä hirvittää. - --- Käyn sanomassa hänelle jäähyväiset ja anteeksi pyydän; otamme hänet -sitten kotia, jotta synti tulee sovitetuksi. Kuolkoon edes kotona -poikansa luona. - -Niin hän mietiskeli. - -Lähestyessään tyttärensä kotoa, hän huomasi tuvan edustalla suuren -joukon ihmisiä. Kaikki tiesivät jo, että se entinen kuuluisa rikas -Kornéi Vasiljew, josta 40 vuotta sitten paikkakunnalla niin paljon -puhuttiin, oli nyt köyhänä pyhissä-vaeltajana kuollut tyttärensä -talossa. Tupakin oli täynnä kansaa. Akkaväki supsutteli keskenään, -huokaili ja voivotteli. - -Márfan tultua tupaan, väki väistyi syrjään, tehden tietä hänelle. -Tuolla pyhänkuvain alla makasi pesty, siistitty ja hurstilla peitetty -ruumis, jonka pääpuolessa hyvälukija Filip Kônonitsh, lukkareita -tavoitellen, luki laulavalla äänellä slaavilaisia sanoja psalttarista. - -Myöhäistä oli nyt jo anteeksi-anto, niinkuin anteeksi-pyyntökin. Mutta -Kornéin ankarista, kauniista, vanhoista kasvoista ei osannut päättää, -oliko hän anteeksi antanut vai vieläkö on vihoissaan. - - - - -RUKOUS. - - - ... Teidän Isänne tietää kyllä, mitä te tarvitsette, - ennenkuin te Häneltä rukoilettekaan... - - Mat. 6, 8. - --- Ei, ei, ei! Se on mahdotonta!... Tohtori! Eikö mitään enää?... Mutta -miksikä te olette ääneti kaikki?... - -Näin puheli nuori äiti, astuen päättävin askelin lastenkamarista, missä -hänen ensimmäinen ja ainoa kolmivuotias poikansa, sairastaen vettä -aivoissa, oli kuolemaisillaan. - -Hänen miehensä ja tohtori olivat hiljaa haastelleet keskenänsä. Nyt he -vaikenivat. Mies astui arjistellen hänen luoksensa, kosketti lempeästi -kädellään hänen hajaantuneita hivuksiansa ja huokasi raskaasti. Tohtori -seisoi pää painuksissa ääneti ja liikahtamatta, ja tämä se kyllä -osoitti, kuinka toivottomalla kannalla asiat ovat. - --- Minkäs tekee! -- virkkoi mies. -- Minkäs tekee, armas! - --- Ah, älä puhu noin, älä puhu noin! -- huudahti äiti ikäänkuin -vihaisena, nuhtelemalla, kääntyi sitten äkkiä ympärinsä ja läksi -takaisin lastenkamaria kohti. - -Mies yritti pidättää häntä. - --- Katja! Älä mene... - -Toinen ei vastannut, loihan vain häneen katseen suurista väsyneistä -silmistään ja palasi lastenkamariin. - -Poikanen makasi njânjan sylissä, pää valkoisella pieluksella. Silmät -olivat auki, mutta hän ei nähnyt niillä. Pieni suu oli kiinni, ja siitä -pursuili vaahtoa. Njânjan kasvoilla asui ankara juhlallisuus. Hän -katsoi lapsen pään ohitse jonnekin muuanne eikä liikahtanutkaan, äidin -tullessa sisään. Kun äiti oli astunut aivan hänen lähellensä ja -pistänyt kätensä pieluksen alle, ottaakseen lasta, silloin hän hiljaa -virkkoi: "lähtöä tekee" ja siirtyi äidistä kauemmas. Mutta äiti ei -totellut. Nopealla, tottuneella liikkeellä hän otti pojan -käsivarsilleen. Pojan pitkät suortuvat olivat joutuneet -epäjärjestykseen. Äiti suori ne ja katsahti lasta kasvoihin. - --- En, en voi -- kuiskasi hän, laskien hänet kiiruusti, mutta varovasti -jälleen njânjan syliin, ja läksi huoneesta. - -Poikanen oli sairastanut jo toista viikkoa. Koko tämän ajan kuluessa -oli äidin epätoivo monta kertaa päivässä elpynyt toivoksi. Koko tämän -ajan hän ei ollut maannut puoltatoistakaan tuntia vuorokaudessa. Koko -tämän ajan hän oli useampia kertoja päivässä mennyt makuukammioonsa, -asettunut suuren, kultakehyksisen Vapahtajankuvan eteen ja rukoillut -Jumalaa pelastamaan hänen poikansa. Tummakasvoisella Vapahtajalla oli -pienessä mustassa kädessä kullattu kirja, johon mustilla kirjaimilla -oli merkitty: "Tulkaat Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja -olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa." Tämän kuvan -edessä äiti oli rukoillut, koko sielunsa voimat vuodattaen -rukoukseensa. Ja vaikka hän sisimmissään ja kesken rukoustansa oli -tuntenut, ett'ei hän saa vuorta siirretyksi, vaan että Jumala tekee -oman mielensä mukaan eikä niinkuin hän tahtoo, niin oli hän sittenkin -rukoillut, lukenut tunnetuita rukouksia ja omiakin keksimiään, lausuen -näitä ääneen erityisellä mielen-innolla. - -Nyt, ymmärrettyänsä, että poikanen on kuollut, nyt hän tunsi niinkuin -päässä olisi jotain liikahtanut, niinkuin mitä revennyt, niinkuin -alkaisi siellä pyöriä. Makuukammioon tultuansa, hän katsahti -kummastellen ympärinsä: kaikki siellä näytti niin oudolta. Hän heitäysi -vuoteelle, laski päänsä ei pielukselle, vaan miehensä aamunutulle ja -meni horroksiin. - -Ja nyt hän näkee unessa Kóstja poikansa terveenä ja iloisena, hivukset -kiharoissa, kaula hieno ja valkoinen, istuvan pienessä nojatuolissa. -Siinä hän heiluttelee pieniä, pulleapohkeisia jalkojansa ja suu mytyssä -koettaa saada pientä nukkepoikaa kestämään kolmijalkaisen, repaleisen -paperihevosen seljässä. - --- Voi kuinka tuntuu hyvältä, että hän on elossa -- ajattelee äiti. -- -Ja kuinka armotonta tuo, että hän oli kuollut. Ja miksi? Saattoiko -Jumala, jota olin rukoillut, sallia hänen kuolevan? Mitä hyvää siitä on -Jumalalle? Olikos lapseni kenenkään tiellä? Eikös Jumala tiedä, että -koko minun elämäni on lapsessani, ett'en minä voi elää ilman häntä? Ja -sitten äkkiä siepata ja tuskilla runnella tuo poloinen, armas, viaton -olento, ja murtaa koko minun elämäni ja vastaukseksi kaikkiin minun -rukouksiini tehdä hänen silmänsä liikkumattomiksi, panna hänet -oikaisemaan itsensä, kylmenemään, jähmettymään! - -Ja hän näkee taas. Kas, poikanen tulee. Tulee tuommoisena pienenä -suurista ovista semmoisista ja käsiään heiluttelee, niinkuin -aika-ihmisetkin. Ja katselee ja myhäilee... Armas! Ja hänetkö Jumala -todellakin tahtoi näännyttää ja kuolijaksi kiduttaa! Minkästähden Häntä -rukoillaankaan, koska Hän saattaa menetellä noin kauheasti? - -Ja äkkiä Matrjósha, njânjan apulaistyttö, alkaa puhua jotain -kummallista. Äiti tietää hänen olevan Matrjóshan, mutta sittenkin hän -on sekä Matrjósha että enkeli. - --- Mutta jos hän enkeli on, niin miks'eikäs hänellä ole siipiä -seljässä? -- arvelee äiti. - -Niin vainenkin, olihan joku -- ei hän muista, ken, mutta joku hyvin -luotettava henkilö -- sanonut, että nykyjään on siivettömiäkin -enkeleitä. Ja näin se haastaa, se Matrjósha enkeli: - --- Turhaan te, rouva hyvä, Jumalaan olette pahoillanne. Eihän Hän saata -kaikkia kuulla. Ihmiset ne pyytävät sellaista, että jos yhdelle tekee -mieliksi, niin jo toinen pahakseen panee. Niin nytkin. Koko -Venäjänmaassa rukoillaan, ja milliset, aatelkaas, rukoilijat! Kaikkein -korkeimmat piispat ja munkit temppeleissä ja kirkoissa pyhimysten -jäännösten edessä... kaikki rukoilevat, että Jumala antais meille -voiton japanilaisista. Mutta onkos se hyvä asia se? Ei sitä semmoista -saa rukoilla, eikä Hän siinä asiassa saata kenenkään mieliksi tehdä. -Japanilaiset ne rukoilevat nekin voittoa itselleen. Mutta Hänhän on -sama Isä, niin heidän kuin meidänkin. Mitenkäs Hänen nyt pitäisi -tehdä?... Mitenkäs Hänen pitäisi tehdä? kyselee Matrjósha. - --- No, niin, niin. Tuo nyt on vanha juttu. Siitä jo Voltairekin puhui. -Sen tietää jokainen, ja se on jokaisen suussa. En minä sitä tarkoita. -Mutta miks'eikäs Hän saata täyttää minun pyyntöäni, kun en pyydä mitään -pahaa, vaan ainoastaan sitä, ett'ei minun poikani armas kuolisi? -Minähän en voi elää ilman häntä. -- - -Niin puhuu äiti ja tuntee, kuinka poikanen ottaa häntä kaulasta -pulleilla kätösillään, ja äiti tuntee, kuinka poikasen pieni ruumis -puristuu niin lämpöisenä hänen ruumistansa vastaan. - --- Hyvä oli, ett'ei niin käynyt, -- ajattelee äiti itsekseen. - --- Eikä siinä vielä kaikki, rouva hyvä, -- jankuttaa Matrjósha yhtä -sekavasti kuin ennenkin. -- Ei vainkaan siinä vielä kaikki. Sattuu -semmoistakin, että yksi ainoa vain pyytää, mutta ei sovi hänenkään -pyyntöönsä suostua, ei millään muotoa. Meille se asia on aivan selvä. -Tiedänhän minäkin sen, sillä minähän se mitä milloinkin käyn -herrasväelle ilmoittamassa, -- sanoo Matrjósha enkeli ja sanoo sen ihan -samalla äänellä, jolla hän eilen, kun rouva oli lähettänyt hänet jotain -ilmoittamaan herralle, oli njânjalle sanonut: "Tiedänhän minä sen, että -herra on kotona, sillä minähän se kävin ilmoittamassa." - --- Niin, niin -- puhelee Matrjósha, -- olenhan minä jo niin monasti -saanut käydä ilmoittamassa, että tuossa nyt esimerkiksi muuan hyvä -mies, nuorenläntä, niinkuin semmoiset enimmäkseen ovat, rukoilee, -jott'ei joutuis pahoille teille, jott'ei juopottelis, jott'ei eläis -irstaisesti, pyytää, että hänestä pahuus kiskaistais pois kuin sormesta -tikku. - --- Hyvinhän se Matrjósha puhuukin! -- ajattelee rouva. - --- Mutta Jumala, -- jatkaa Matrjósha -- Jumala ei saata mitenkään -siihen suostua. Ei tule tolkkua, ellei ihminen itse aherra. Tehän, -rouva hyvä, annoitte minulle luettavaksi sadun siitä mustasta kanasta. -Siinä lukee, mitenkä poika kerran oli pelastanut mustan kanan hengen, -ja palkinnoksi siitä se musta kana antoi pojalle hampunsiemenen, -taikajyvän semmoisen, että niinkauan kuin se jyvä oli pojalla housun -taskussa, niin sen pojan ei tarvinnut kirjaa avatakaan, muutoinkin -osasi kaikki läksynsä, ja mitenkä se poika sitten lakkasi kokonaan -opettelemasta ja kadotti muistinsa. Ei se taivaallinen Isä saata -pahuutta ihmisestä irti kiskoa. Eikä ihminen saa sellaista häneltä -pyytääkään, vaan ihmisen itsensä pitää nykiä ja nyhtää ja pestä pois -pahat itsestään. - --- Mistä hän lienee tuommoisia sanoja saanutkaan? -- ajattelee rouva ja -sanoo sitten ääneensä: Mutta etpäs vastaakaan minun kysymykseeni, -Matrjósha. - --- Malttakaas aikaa, niin sanon kaikki, -- haastelee Matrjósha. -- -Välisti käy näinkin: minä ilmoitan, että perhe on joutunut ilman omaa -syytänsä köyhyyteen, kaikki itkevät, ei ole enää entisiä upeita -huoneita heillä, nurkassa asuvat, ei ole edes teetäkään; he pyytävät -edes jonkinlaista apua. Mutta Hän ei saata millään muotoa tehdä heidän -mieltänsä myöten, sillä Hän tietää, ett'ei se olisi heille hyödyllistä. -He eivät näe, mutta Hän, Isä, näkee, että jos he hyvissä varoissa -olisivat, niin jo he perin hukille hemmostuisivat. - --- Kyllähän se on totta, -- ajattelee rouva. Mutta miksikäs hän käyttää -niin vulgäärisiä sanoja, Jumalasta puhuessaan? "Perin hukille"... Eihän -se sovi. Kyllä minä hänelle siitä joskus vielä sanon. -- - -Ja ääneen hän lausuu: - --- Enhän minä sitä sinulta kysy. Minä kysyn: miksikä tuo sinun Jumalasi -tahtoi ottaa minulta poikaseni pois? -- Ja äiti näkee edessään -Kóstjansa ilmi elävänä ja kuulahtelee hänen nauruansa, tuota niin -herttaista lapsennaurua, heleätä kuin hopeakellon ääni. -- Miksikä he -ottivat hänet minulta pois? Jos Jumala niin saattoi tehdä, niin Hän on -häijy, paha Jumala; en tarvitse Häntä, enkä tahdo Hänestä tietääkään. - -Mutta mitäs tämä on? Matrjósha ei ole enää lainkaan Matrjósha, vaan -aivan toinen, uusi, kummallinen, epäselvä olento, eikä se enää ääneen -puhu suullansa, mutta jollain erityisellä tavalla suoraan äidin -sydämeen haastaa. - --- Sinä kurja, sokea ja julkea, korskeileva luomus! -- puhelee tuo -olento. -- Sinä näet Kóstjasi sellaisena kuin hän oli. Viikko sitten, -katselet hänen lujia ja notkeita jäseniään, hänen pitkää tukkaansa -kiharaista ja kuuntelet hänen lapsellista lempeää, järkevää -haasteluansa. Mutta olikos hän aina sellainen? Olihan aika, jolloin -sinä iloitsit, kun hän osasi lausua "mam-mam" ja "bab-bab" ja tunsi, -kuka kenkin on; ja sitäkin ennen sinä riemuitsit siitä, että hän osasi -seisoa pystyssä ja huojuen juosta taapotti pehmeillä jaloillaan tuoliin -kiinni; ja sitäkin ennen kaikki ihastelivat, kun hän kissanpoikasena -nelinkontin ryömi lattialla; ja sitäkin ennen he iloitsivat, että hän -osasi tuntea ihmisiä ja osasi pitää pystyssä paljasta päätään, jossa -onturan tykytykset niin selvään erotti; ja sitäkin ennen he ihastuivat -siitä, että hän osasi ottaa tullon ja puristella sitä hampaattomain -ikeniensä välissä; ja sitäkin ennen he iloitsivat, kun hän, ihan -punaisena ja yhä vieläkin sinun rinnallasi, valittaen huusi, -keuhkojansa uudistellen. Ja sitäkin ennen -- vuotta ennen -- missä hän -oli, kun ei hän ensinkään ollut olemassa? Te luulette kaikki -seisovanne, luulette, että teidän ja niitten, joita te rakastatte, -tulee aina olla sellaisina kuin nyt. Mutta ettehän te seiso -silmänräpäystäkään; kaikki te valuen juoksette kuin virrassa vesi, -syöksette kuin vedessä kivi alaspäin, kohti kuolemaa, joka odottaa -teitä kaikkia saapuviksi ennemmin tai myöhemmin. Kuinkas sinä et -ymmärrä, että jos hän tyhjästä tuli siksi, mikä oli, niin ei hän -silmänräpäystäkään olisi pysynyt sellaisenaan kuin oli kuollessansa? Ja -samoin kuin hän tyhjästä tuli imeväksi vauvaksi, ja imevästä vauvasta -lapseksi, samoin olisi lapsesta luontunut poika, koululainen, -nuorukainen, nuori mies, aika-ihminen, ikäpuoli ja ukko. Ethän sinä -tiedä, mikä hänestä olisi tullut, jos eloon olisi jäänyt. Minäpä -tiedän. - -Ja katso, äiti näkee sähkölampuilla kirkkaasti valaistun -yksityishuoneen jossain restaurantissa (hänen miehensä oli kerran -vienyt hänet katsomaan sellaista restaurantia). Pöydällä on illallisen -jäännöksiä, ja sen takana istuu inhottavan näköinen, nuorteleiva ukko, -kasvot turpeat ja rypyissä, viikset ylöspäin käherrettyinä. Siinä hän -istuu, syvälle uponneena pehmoiseen sohvaan, juopuneilla silmillään -ahnaasti katsellen irstaista, maaliposkista naista, jonka valkoinen, -paksu kaula on paljaana. Ja siinä hän päihtyneen kangertavalla kielellä -huudahtelee, useampaan kertaan uudistellen rietasta komppaa, -nähtävästikin mielissään siitä, että toinen samallainen pari hyväksyen -hänelle nauraa hohottaa. - --- Eihän se ole minun Kóstjani, eihän toki! huudahtelee äiti, -kauhuissaan katsellen tuota inhottavaa ukkoa, joka on kauhea juuri -siitä syystä, että hänen katseessaan ja huulissaan on jotain, mikä -muistuttaa Kóstjaa. -- Hyvä on, että tämä on unta, -- ajattelee hän. -- -Tässähän oikea Kóstja on. - -Ja hän näkee poikansa valkoisena, alastonna, pikku rinta pulleana, -istuvan ammeessa ja nauraa hihittäen polskivan jaloillaan. Eikä vaan -näe äiti, vaan tuntee, kuinka poikanen tarttuu hänen käsivarteensa, -kyynärpäätä myöten paljastettuun, tarttuu siihen ja suutelee, suutelee -ja vihdoin puraisee sitä, eikä tiedä, mitä hän vielä tekisi tuolle -armaalle käsivarrelle. - --- Niin, tämä se Kóstja on, eikä tuo hirvittävä ukko, -- sanoo äiti -itsekseen. - -Ja näihin sanoihin hän herää ja kauhistuen tuntee olevansa keskellä -todellisuutta, josta ei enää mihinkään voi herätä. - -Hän menee lastenkamariin, Njânja on tällä välin jo pessyt ja pukenut -Kóstjan. Poikanen makaa jollain korotuksella; nenä on terävä, -vahamainen, kuopat sieranten ympärillä, hivukset pyhkäisty otsalta. -Ympärillä tuohukset palavat, ja pienellä pöydällä pääpuolessa on -valkoisia, sinertäviä ja punertavia hyasintteja. Njânja nousee -tuoliltaan ja silmäkulmat koholla ja totisena katselee vainajaa, joka -tuossa makaa leuka koholla ja kasvot värähtämättöminä kuin kivi. -Toisesta ovesta astuu äitiä vastaan Matrjósha, yksinkertaisen ja -hyväntahtoisen näköisenä kuin ennenkin, silmät itkussa. - --- Mitenkäs tämä? Hän sanoi minulle, ett'ei saa olla pahoillaan, ja -itse on itkenyt! -- ajattelee äiti. Ja hän siirtää katseensa vainajaan. - -Ensi silmänräpäyksessä häntä hämmästyttää ja vieroittaa tuo -kauhistuttava yhtäläisyys vainajan kasvojen ja unessa näkemänsä ukon -kasvojen välillä, mutta hän karkoittaa tämän ajatuksen. Ja tehtyänsä -ristinmerkin, hän koskettaa lämpöisillä huulillaan kylmää, vahamaista -otsaa, suutelee sitten pieniä, ristiinpantuja kätösiä, ja äkkiä -hyasinttien tuoksu se ikäänkuin puhuu hänelle jotain uutta, puhuu -siitä, että poissa on poikanen eikä enää milloinkaan palaja. Ja -valloilleen pyrkivä itku silloin on tukauttamaisilkan hänet... Hän -suutelee vielä kerran lapsen otsaa... Ja nyt hän itkee ensi kertaa. - -Hän itkee, mutta hänen kyyneleensä eivät ole toivottomuuden, vaan -alistumisen ja liikutuksen kyyneleitä. Kipeältä tuntuu sydämessä, mutta -ei hän enää napise, eikä valita. Hän tietää nyt, että se, mikä ollut -on, oli niin olevakin ja oli siis hyvä. - --- Väärin on itkeä, rouva kulta, -- puhelee njânja, astuen vainajan luo -ja kokoonkäärityllä nenäliinalla pyhkäisten pois Kóstjan kuulakalle -otsalle jääneet äidin kyyneleet. -- Kyyneleet ne hänen sieluansa -pienoista vain rasittavat. Hyvä on hänen olla nyt. Enkelinä on, -synnitönnä. Mutta jos elää olisi saanut, ties miten olisi käynyt... - --- Niin, niin... mutta sydämessä tuntuu niin kipeältä, niin kipeältä, --- virkkaa äiti. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK JUMALALLISTA JA INHIMILLISTÄ*** - - -******* This file should be named 53201-8.txt or 53201-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/3/2/0/53201 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/53201-8.zip b/old/53201-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5cbb46e..0000000 --- a/old/53201-8.zip +++ /dev/null |